NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10430 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b58415d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50610 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50610)
diff --git a/old/50610-8.txt b/old/50610-8.txt
deleted file mode 100644
index 7794a62..0000000
--- a/old/50610-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10430 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Muoto- ja muistikuvia III, by Eliel
-Aspelin-Haapkylä
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Muoto- ja muistikuvia III
-
-
-Author: Eliel Aspelin-Haapkylä
-
-
-
-Release Date: December 5, 2015  [eBook #50610]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA III***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-MUOTO- JA MUISTIKUVIA III
-
-Kirj.
-
-ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ
-
-
-
-
-
-
-Otava, Helsinki, 1914.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Alkulause.
-
-Esitelmiä.
-
-  Z. Topeliuksen muisto.
-  Fredrik Cygnaeus.
-  Lauri Stenbäck.
-
-Ylioppilaselämää 1835--42.
-
-Ebba Stenbäck.
-
-Kaarle Jaakko Gummerus.
-
-   I. Koti; koulu- (ja lukio-) aika 1840--61.
-  II. Yliopistoajan alkupuoli; kirjailijatoimen ensi jakso 1861--66.
- III. Yliopistoajan loppupuoli; koulunopettajana; kirjailijatoimen
-      toinen jakso 1867--74.
-  IV. Gummeruksen elämän loppukausi 1874--98.
-
-Karl Fredrik Eneberg.
-
-       Pieni alkulause.
-    I. Lapsuuden koti ja yliopistolliset oppivuodet 1841--69.
-   11. Eneberg runoilijana.
-  III. Ulkomaanmatkat 1870--71.
-   IV. Viimeiset vuodet kotimaassa 1871--74.
-    V. Viimeinen matka 1874--76.
-
-
-
-
-Alkulause.
-
-
-Samoin kuin molemmat edelliset sisältää tämä kolmas ja viimeinen
-Muoto- ja Muistikuvasarja sekä vanhempaa että uutta. Kuvaukseni Ebba
-Stenbäckistä, Kaarle Jaakko Gummeruksesta ja Karl Fredrik Enebergistä
-ovat näet kirjoitetut sen jälkeen, kun toinen sarja syksyllä 1912 oli
-ilmestynyt.
-
-Näitä mainitutta kirjoituksia varten olen kuvaamieni henkilöiden
-omaisilta ja läheisiltä ystäviltä saanut suosiollista apua, jonka
-täten kiitollisuudella tunnustan. Erityisesti mainitsen, että
-yksistään professori Jaakko Gummeruksen jo ennen keräämät ainekset
-setänsä elämäkertaa varten ovat tehneet minulle mahdolliseksi
-seikkaperäisesti kuvata Kaarle Jaakko Gummeruksen elämänvaiheet.
-Helsingissä loppiaisena 1914.
-
-_Eliel Aspelin-Haapkylä_.
-
-
-
-
-
-
-ESITELMIÄ
-
-
-
-
-Z. Topeliuksen muisto.
-
-
-Arvoisat juhlavieraat.
-
-Nuoret pohjalaiset ovat tahtoneet, että tässä muistojen juhlassa
-ensimäiset hetket pyhitettäisiin sen miehen muistolle, joka oli
-viimeinen niitä osakunnan entisiä jäseniä, jotka koko kansamme
-tunnustaa suurimmiksi pojikseen, uuden Suomen luojiksi. Mutta
-niin kunniakas kuin minulle annettu tehtävä on, niin vaikea ja
-painava se on, tuo tehtävä vetää suruharso kaivatun runoilijan ja
-isänmaanystävän kasvoilta ja asettaa hänen kuvansa eteenne niin
-jalona, niin suurena, niin leveänä kuin sille tulee, jonka sija on
-kansan kalliimpien muistojen Pantheonissa. Minä pyydänkin kohta saada
-rajottaa vaatimuksenne lyhyen ajan ja puutteellisen kykyni mukaan:
-tahdon vain esittää muutamia piirteitä vainajan kehityshistoriasta,
-varsinkin hänen nuoremmilta ajoiltaan, jotka nykyiselle polvelle ovat
-vähemmin tunnettuja. Enkä luule tämän rajotuksen aineeni käsittelyssä
-ketään oudostuttavan, sillä menetteleväthän kansat suuriin miehiinsä
-nähden niinkuin maalaaja, joka muotokuvaa maalatessaan ei koskaan ota
-työhönsä tyytyäkseen, vaan lakkaamatta parantelee sitä. Hetkisen hän
-ehkä jo pitää kuvaa täysin onnistuneena, mutta sitten hän jälleen
-tarttuu siveltimeensä, milloin lisätäkseen jonkun piirteen, milloin
-poistaakseen jotakin, joka tuntuu loukkaavan totuutta. Samoin
-kansatkin aika ajalta, polvi polvelta pyytävät täydellisentää suurten
-miestensä kuvia joko lisäämällä uusia tietoja taikka arvostelemalla
-ennen tunnettua uudelta näkökannalta. Näin ollen olkoon yksityinen
-tyytyväinen, jos hän kykenee vähänkin täydentämään tai oikaisemaan
-ennen tiettyä, ja mitä nyt Topeliukseen tulee -- joka toden totta
-on oleva yksi semmoisia yhä uudestaan tutkittavia ja kuvattavia --
-olen minä onnellinen, jos voin lisätä tai selvemmäksi tehdä edes
-jonkun piirteen siinä suuren runoilijan kuvassa, jota jo kannatte
-sydämessänne.
-
-Ensin pari sanaa siitä sukupuusta, joka on niin jalon hedelmän
-kantanut.
-
-Suku on kotoisin Limingan pitäjästä, jonka asukkaat alkuaan ovat
-karjalaista heimoa. Siellä oli muinoin talo, jonka omistajalla
-karjalaiseen tapaan oli erityinen sukunimi, Toppinen. Siitä
-talosta lähti 30-vuotisen sodan aikana nuorukainen Jaakko
-Toppinen Ouluun, ruvetakseen ensin kauppapalvelijaksi ja sitten
-itsenäiseksi kauppiaaksi. Jo tämä suvun kantaisä muutti nimen
-latinanpäätteiseksi. Jaakko Toppeliuksen jälkeläiset elivät
-sittemmin mainitussa kaupungissa toista sataa vuotta vaatimattomina
-kauppiaina ja tullivirkamiehinä. Vähitellen tuli talonpojista
-noussut uusi säätyläisperhe sukulaissuhteihin useiden silloisten
-oululaisten perheiden kanssa, mutta luonteeltaan pysyivät
-Toppeliukset muuttumatta ahkerina, käytöllisinä, rehellisinä,
-osottamatta erinomaisempia hengenlahjoja. -- Niin on kerrottu
-vainajan jälkeenjättämissä muistiinpanoissa. Hän ei ole yrittänytkään
-selittämään suvussa myöhemmin ilmaantuneita taiteilija- ja
-runoilijataipumuksia karjalaisesta syntyperästä johtuneiksi, niinkuin
-on tehty F. M. Franzéniin nähden, joka samoin oli karjalaista ja
-oululaista sukujuurta. Arvattavasti kyllä Topelius ei olisi jättänyt
-huomauttamatta tätä yhtäläisyyttä -- joka on sitä viehättävämpi,
-kun kummankin suvun etevin edustaja on ollut harvinaisen lahjakas
-lyyrillinen runoilija -- jollei hänellä olisi ollut esiintuotavana
-toinen ja todennäköisempi perustus sukunsa taiteellisiin lahjoihin.
-Tämänlaisia lahjoja tiedetään näet suvussa esiintyneen vasta sitten,
-kun Mikael Toppelius kolmannessa polvessa oli nainut kastetun
-juutalaisneidon, Maria Zebulonin, jonka isä, kauppias Isak Zebulon,
-Kaarle XI:n aikana oli Lyybekistä muuttanut Ouluun. Se "pisara
-juutalaisverta", joka silloin tuli sukuun, ei ole ainoastaan
-jättänyt jälkiä myöhempien Toppeliusten ulkonäköön, vaan on myöskin
-rikastuttanut suvun henkistä perintöä. Mainitun pariskunnan pojalla
-sanotaan jo olleen soitannollisia lahjoja, hänen poikansa oli
-tunnettu maalaaja Mikael Toppelius, jonka kuvausvoiman vilkkautta
-monet meidän aikaan säilyneet maalaukset Pohjanmaan kirkoissa vielä
-todistavat, ja tämän pojanpoika oli meidän Sakari Topeliuksemme,
-jossa, niinkuin joku on sanonut, Israelin muinaisten tietäjäin henki
-uudistui.
-
-Kun runoilijan esi-isiltä saamaa henkistä perintöä luetellaan, on
-vielä huomioon otettava, että isoisä ei ollut ainoastaan maalaaja,
-vaan että hän, niinkuin muutamat hänen pojalleen osotetut, vaihdellen
-suomen- ja ruotsinkielellä sepitetyt kirjeet näyttävät, myöskin osasi
-ilmilausua ajatuksensa yhtä sujuvasti runo- kuin suorasanaisessa
-muodossa. Pojanpoika on muuten käsittänyt isoisänsä monipuoliset
-lahjat tulevaisuudenenteiksi, mainiten hänestä, että hän syntyi sata
-vuotta ennen Kalevalaa ja runoili suomeksi sata vuotta ennen aikaansa
-samoin kuin hän maalaustaiteessa esiintyi sata vuotta ennen Suomen
-taideyhdistystä -- "semmoiset valonsiinteet taivaanrannalla aikoja
-ennen auringon nousua", lisää hän, "ennustavat päivän koittoa". Pikku
-Zakke oli vain neljä vuotta vanha, kun isoisä kuoli, eikä hänellä
-sentähden voinut hänestä olla omia muistoja; mutta jälestäpäin on
-hänelle kerrottu, että hän oli ollut ukon lemmikki ja vapaasti saanut
-leikkiä hänen siveltimillään.
-
-Mitä runoilijan vanhempiin tulee, ei hän näy heiltä perineen
-erityisiä nerolahjoja. Sen sijaan he antoivat poikansa siveelliselle
-ja uskonnolliselle maailmankäsitykselle ensimäisen ohjauksen ja
-muodostuksen, siksi vakavan ja pysyvän, ettei se kehittyessään
-enää muuttanut kerran saamaansa suuntaa. Sakari Topelius vanh.
--- ensimäinen, joka alkoi kirjoittaa nimen yhdellä p:llä -- oli,
-niinkuin tiedämme, lääkäri, eikä aivan tavallisia. Hän oli Porthanin
-oppilaita ja oli jonkun ajan sihteerintapaisena ollut osallisena
-F. M. Franzénin kirjallisissa töissä. Tämä kai teki, että hän,
-sitten kun ankara ja pitkällinen, lopuksi hautaan vievä tauti oli
-katkaissut hänen suurella menestyksellä alottamansa lääkärintoimen,
-ei kumminkaan jäänyt toimettomaksi, vaan rupesi keräilemään vanhoja
-suomalaisia runoja toimittaen kotiinsa, Kuddnäsin kartanoon lähellä
-Uudenkaarlepyyn kaupunkia, sairasvuoteensa ääreen vaeltavia
-karjalaisia, n.s. laukkuryssiä, siten myöskin viitaten Lönnrotille
-mistäpäin runsaimmat runolähteet olivat etsittävät. Tauti tuotti
-hänelle niinikään enemmän aikaa kuin hänellä muuten olisi ollut
-lastensa kasvatukseen ja opetukseen. Koko ikänsä runoilija säilytti
-kiitollisen, kunnioittavan muiston isästään, jonka hän 13 vuoden
-vanhana kadotti. Vielä hellempi oli pojan ja äidin keskinäinen suhde.
-Äidilleen hän uskoi kaikki ilonsa ja murheensa, ja me tiedämme kuinka
-vahva ja kehityskykyinen se uskonnollinen perustus oli, jonka äiti,
-joka ilta rukoillen lastensa kanssa, oli laskenut hänen sydämeensä.
-Kun äiti kuoli 1868, oli poika jo täyttänyt 50 vuotta, mutta
-heidän keskinäinen rakkautensa oli pysynyt muuttumatta, niinkuin
-nähdään siitä harvinaisen kauniista runoelmasta, jonka runoilija on
-pyhittänyt hänen muistolleen.
-
-Kouluun lähetettiin Sakari 11-vuotiaana, ei läheiseen Vaasaan, vaan
-suvun vanhaan kotikaupunkiin, Ouluun, missä poika sai asua setänsä,
-entisen sotalääkärin Kustaa Toppeliuksen perheessä ja missä isä
-toivoi hänen oppivan suomenkieltä. Tämä sivutarkoitus saavutettiin
-sen verran, että hän oppi jokapäiväistä puhekieltä, mutta kun koulu
-oli ruotsalainen ja hän sen jälkeen taas liikkui ainoastaan ruotsia
-puhuvissa seurapiireissä, niin ei siitä sen enempää tullut. Tosin
-Topelius myöhemminkin -- syksyllä 1840 -- varta-vasten rupesi
-suomea lukemaan, jopa yritteli suomeksi runoilemaankin, mutta kun
-jälleen muut toimet ehkäisivät tämän puuhan, jäi kuin jäikin hänen
-suomenkielen-taitonsa vaillinaiseksi. -- Vanhoilla päivillään
-hän eräässä Porthaninjuhlassa puhui tästä asiasta, selittäen
-miten ajanhenki ja tavat hänen nuoruutensa aikana vielä olivat
-vastahakoisia tämmöisille harrastuksille ja miten hänkin vaipui
-niiden alle.
-
-Muuten on Oulun ajalta mainittavana, että hän tätiensä luona tapasi
-kaupungin lainakirjaston ja sen romaanivarastolla sai mielinmäärin
-tyydyttää lukuhaluaan. Nämät luvut, kertoo hän, melkein vaarallisesti
-kiillottivat hänen mielikuvitustaan, mutta onneksi vaikutti reipas
-toverielämä vastakkaiseen, terveellisempään suuntaan. Kumminkin
-hän suuresti rakasti vaipua haaveihiihinsa. Muun muassa hän
-mielellään istui pakkahuoneen rannassa katsellen, miten aurinko
-laski Pohjanlahteen. Mitä hän siinä haaveili, sen näkee sadusta
-"Luftslotten" (Pilvilinnat), jossa eräs kappale alkaa sanoilla:
-"Usein, kun minä olin pieni, istuin minä meren kivisellä rannalla
-ja katselin aaltojen tanssia kaukana illan hohteessa". -- Ohimennen
-huomautettakoon tässä, että Topelius enemmän kuin ylimalkaan on
-aavistettu on satuihin käyttänyt piirteitä omasta elämästään, omasta
-kokemuksestaan -- seikka, joka suuressa määrässä on syynä niiden
-tosirunouteen ja osaltaan selittää niiden suurta vaikutusta niin
-lapsiin kuin vanhempiinkin lukijoihin.
-
-Kesäkuussa 1832 Topeliuksen koulunkäynti päättyi, ja syksyllä
-samana vuonna hän ensi kerran lähti Helsinkiin, niissä sai asunnon
-Runebergin luona. Runebergin johdolla hän sitten myöskin yhdeksän
-kuukautta jatkoi lukujaan ylioppilastutkintoa varten, jonka hän
-suoritti 5 p. kesäkuuta 1833. Seuraavana päivänä hänet otettiin
-Pohjalaisen osakunnan jäseneksi. "Efter mötet", kertoo hän
-päiväkirjassaan, "tågade afdelningen ut till Sällskapsträdgården
-på den plats, der Kaisaniemi bygdes sex år senare. Sällskapet, som
-medförde punsch och pipor, roade sig med de homeriska hjeltarnes
-spjutkastning mot oskyldiga träd".[2]
-
-Topelius oli ainoastaan viisitoista-vuotias, kun tuli ylioppilaaksi.
-Hän oli silloin vielä lapsi ja, omien sanojensa mukaan, pysyi lapsena
-seuraavan vuosikymmenen alkuun saakka. Näin arvostellen itseään
-runoilija tarkottaa kai sitä, että hän koko tämän ajan huolettomasti,
-vaikkakin viattomasti, nautti elämän iloa, tulevaisuutensa toimialan
-selvenemättä hänelle. Perhetraditsionin mukaan piti hänestä tulla
-lääkäri, vaikkei hänellä ollut erityistä taipumusta siihen.
-Ensimäiset seitsemän ylioppilasvuottansa hän sentähden enimmiten
-lueskeli matemaattiseen osastoon kuuluvia aineita. Kumminkaan eivät
-nämä luvut olleet järjestelmällisiä. Niin esim. hän kemiallisessa
-laboratoriossa piti huvinaan sotkea yhteen mitä erilaisimpia
-aineksia, nähdäkseen mitä siitä syntyisi. Hänen runoilijafantasiansa
-haaveksi silloin muinaisten alkemistien etsimiä salaisuuksia. Ensi
-vuosina hän tosin myöskin jatkoi lukujaan Runebergin johdolla ja
-todistaa tulleensa hänen kauttansa ensiksi käsittämään mitä historia
-on, mutta nähtävästi opettaja ei yrittänytkään vaikuttamaan hänen
-elämänuran-valintaansa. Hän katsoi kai parhaaksi, että Topelius
-siinäkin kohden oli yhtä vapaa ja itsenäinen kuin runoilussaan, johon
-nähden hän kehotti nerokasta oppilastaan ehdottomasti noudattamaan
-omaa luontoansa.
-
-Mutta vaikka Topeliuksen ylioppilasaika ei näytäkään vastaavan
-sitä, mitä vakavan tieteellisyyden kannalta olisi voinut odottaa,
-niin eivät nämä vuodet kumminkaan kuluneet hukkaan. Hänen henkinen
-kehityksensä hyötyi näet suuresti niistä seurapiireistä, joissahan
-eli. Hän seurusteli ahkeraan ja häntä pidettiin rakkaana useassa
-hienosti sivistyneessä perheessä (muun muassa vapaaherra Carl
-von Rosenkampfin, tunnetun "Koskiparonin" luona), ja Pohjalaisen
-osakunnan silloiset etevimmät jäsenet tulivat varhain hänen
-ystävikseen. -- Topelius on monesti sekä suullisesti että
-kirjallisesti kuvannut ylioppilaselämää ja -oloja 30-luvulla, eikä
-hän ole voinut niitä kiittää. Silloin ei vielä ollut olemassa
-suurempia valtiollisia kysymyksiä, jotka olisivat kiinnittäneet
-nuorten huomiota, vaan he kuluttivat tarmoansa kapinayrityksiin
-rehtorin omavaltaisuutta ja kaupungin poliisivirastoa vastaan, "jota
-pidettiin kaiken pahan alkujuurena", puhumatta siitä, että moni
-antautui hurjaan elämään, jossa joko kokonaan menetti tulevaisuutensa
-taikka ainakin vähensi ruumiinsa ja henkensä voimia. Niin oli kyllä
-laita Pohjalaisessakin osakunnassa, mutta samalla ilmeni tässä
-ylioppilaspiirissä voimakas virtaus tuota hurjistelua vastaan.
-Osakunnan johdossa olivat näet silloin Nervander ja Snellman,
-Runeberg oli sitä vielä lähellä, ja semmoiset kuin M. A. Castrén, C.
-G. von Essen, L. Stenbäck, R. I. Holsti y.m. kävivät toverikunnan
-etunenässä jalojen nuorukaisten esikuvina. Näiden mainittujen
-piirissä, johon myöskin Fredr. Cygnaeus liittyi, kypsytettiin
-mielipiteitä, jotka aikaa voittaen tulivat ei ainoastaan yliopiston,
-vaan koko isänmaan tunnussanoiksi.
-
-Tätä toverijoukkoa oli Topeliuskin, ja hän tunnustaa, että
-Pohjalainen osakunta on kasvattanut hänet niinkuin monen muunkin
-kansalaiseksi. "Se oli kansanvaltainen tasavalta, joka milloin
-kantoi suuria miehiänsä riemusaatossa, milloin kapinoitsi heitä
-vastaan; mielen muutoksille ja liikutuksille altista, kiittämätöntä
-nuorta väkeä, mutta myöskin suurille aatteille avonaista." Miten hän
-huolimatta nuoruudestaan oli saavuttanut toveriensa luottamuksen,
-näkee muun muassa siitä, että kun osakunta 31 p. lokakuuta 1837
-Nervanderin ehdotuksesta valitsi 10 tarkastajaa (censores),
-joiden tehtävänä olisi ollut valvoa, etteivät kevytmieliset
-toverit huonolla elämällään tahraisi osakunnan nimeä, niin hän
-sai Castrénin, Piponiuksen ja Lauri Stenbäckin jälkeen useimmat
-äänet. Itse puuha jäi muuten sikseen, kun Nervander, suuttuneena
-siitä, että jotkut hänen vastustajansa olivat antaneet äänensä
-muutamille pahamaineisille tovereille, samassa kokouksessa luopui
-kuraattorinvirasta.
-
-Parhaimman käsityksen Topeliuksesta hänen ylioppilaana ollessaan
-antanevat kumminkin hänen runoelmansa 30-luvulta. Uskonnollisuuteen
-perustuva ihanteellisuus on niiden yleisenä tunnusmerkkinä, ja
-ihmetellä täytyy, miten runoilija jo niissä saa täyteläisiä ja
-omintakeisia säveliä soimaan. Eivätkö esim. seuraavat säkeet
-vanhimmasta painetusta runosta "Vetandets törst" (Tiedon jano) v:lta
-1833, pari viikkoa ennen ylioppilastutkintoa, näytä olevan täysin
-kypsyneeltä ajalta:
-
-    Eviga ljus, vårt hopp, vårt mål, du ständigt oss lede
-    Han genom nattliga dimmor ditbort, der lefnadens vågor
-    Brytas emot det oändligas strand! Der hamnar vår längtan,
-    Der, obunden och fri, når anden sin svalka och renad
-    Vetandets törst, oändlig sjelf, det oändliga hinner.[3]
-
-                                               (Ljungbl. II.)
-
-Uskonnollinen maailmankäsitys ilmenee kenties puhtaimpana kappaleessa
-"Århundradets natt" (Vuosisadan yö, v:lta 1835), missä unelman
-muodossa kerrotaan, miten Jumalan sana on äärimäiseen syvyyteen
-karkottava väkevän, kammottavan pahan enkelin nimeltä _Uskottomuus_.
-Siinä jo tuomitaan 18:s vuosisata niinkuin useasti myöhemmin
-runoilijan teoksissa. Edelleen tapaamme jo näissä runoelmissa
-vaatimattomuuden ja itsensäkieltämyksen aatteen, jonka Topelius
-aina on asettanut todellisen suuruuden, hedelmällisen toiminnan
-välttämättömäksi ehdoksi. Runoelma "Dröm lifvet bort" (Haaveile
-elämäsi; v:lta 1835) päättyy näet sanoilla:
-
-    Dock ej för mig --
-    Ett ringa grand, --
-    Min ädla and'
-    Förbränne sig;
-    Men tusende upplysande,
-    Den slockne af I natt och graf![4]
-
-Onhan se sama ajatus kuin ylioppilaslaulussa (v:lta 1852) kauniimmin
-ja täydellisimmin lausuttu:
-
-    Vårt land, som vi åt ljuset vigt,
-    Skall blifva stort och ärorikt:
-    Vi sjelfva må förgätna dö
-    Som vågen i dess sjö.[5]
-
-Pääerotuksen tekevät sanat "vårt land", joita ei vielä tavata
-30-luvun runoissa, enemmän kuin isänmaanrakkautta ylipäätään. Että
-tämä tunne jo kumminkin kyti runoilijan sydämessä, on luonnollista,
-ja hänen päiväkirjansa sisältää kyllä todistuksia siitä. Niin
-esim. hän loppumietteissään vuoden 1837 johdosta puhuttuansa ensin
-Venäjästä jatkaa seuraavin sanoin:
-
-"Och du, vårt älskade Finska Fosterland, som i resens armar slumrar
-en okänd framtid till möte! hvilket skall väl ditt öde blifva i dessa
-framtidens töckniga dagar? -- -- -- Ditt andliga lif är ej vaket
-än. Blott här och der höjer en främmande blomma sin ensliga kalk
-öfver den öde ljungen. _Men din tid torde ock komma engång!_ Herren
-upphöjer den ringa och förödmjukar den mägtigas stolthet".[6] -- --
-Ja hän lopettaa rukoillen isänmaan puolesta.
-
-Topeliuksen uskonnollisuus näyttää hänen ylioppilasaikansa
-loppupuolella niin enentyneen, että hän ajatteli ruveta papiksi.
-Siihen vaikutti epäilemättä ainakin jossakin määrin silloin alkanut
-herännäisyys, johon useat hänen toverinsa ja ystävänsä, jopa hänen
-ainoa sisarensakin liittyi. Tosin runoilijan terve, raitis luonto
-esti häntä hyväksymästä semmoista ahdasmielistä uskonnollisuutta,
-joka piti kaikkea elämän ihanuutta ja muun muassa runouttakin
-syntinä, mutta toiselta puolen ei hänenkään herkkä sydämensä
-pysynyt tyynenä siinä henkisessä myrskyssä, joka kävi läpi kansan.
-Marraskuussa 1837 hän kertoo käyneensä Lauri Stenbäckin luona,
-missä oli kiivaasti keskusteltu runoudesta. Stenbäck oli sanonut
-sen olevan hienoa myrkkyä hengelle -- "en rysligt vriden och
-ensidig åsigt",[7] arvostelee Topelius. Mutta kun 1839 muudan hyvä
-ystävä, Olof Helander, oli tullut heränneeksi ja lähettänyt hänelle
-tervehdyksen, että hän (Topelius) on perikadon tiellä, silloin hän
-kirjoittaa ystävälleen kirjeen (ohimennen sanottuna merkillinen näyte
-runoilijan ihmeen kehittyneestä proosatyylistä), jossa hän ankarasti
-moittii pietistein tuomitsemishalua, mutta myöskin tunnustaa omankin
-sydämensä olevan uskonnon liikuttaman ja kenties itsekin rupeavansa
-papiksi. Varmaa on, että ystävä käsitti kirjeen niin, että Topelius
-ennen pitkää oli liittyvä herännäisiin, ja kehotti häntä noudattamaan
-rintansa sisällistä ääntä. -- Vielä 40-luvun alulla näyttävät
-uskonnolliset kysymykset syvästi liikuttaneen hänen sydäntänsä,
-niinkuin selvästi näkee niistä runoelmista, jotka muodostavat
-kolmannen ryhmän toisessa kokoelmassa "Ljungblommor". Niiden joukossa
-on pari kolme, jotka suorastaan muistuttavat Stenbäckin uskonnollisia
-runoelmia. Niin esim. "Villande vägar" (Eksyttäviä teitä, v:lta 1840).
-
-    O Gud, min Gud, förbarma dig i natten!
-    Min själ har natt, fast lifvets morgon randas,
-    Min ande törstar, räck mig lifvets vatten,
-    Ty jordens dryck med dödens floder blandas!
-    Fast lifvet ler och skön är ungdomsskatten,
-    Till jorden trycker mig den luft jag andas,
-    Och himlens stjernor slockna bort i natten.
-
-    I töcken går jag; vägen jag ej finner,
-    Som till din kärlek går igenom verlden;
-    Mig villar jordens glans, som snart förbrinner,
-    Jag kan ej trampa rosorna på färden,
-    Och derför aldrig fram till dig jag hinner.
-    En stjerna lik i djupet utaf fjärden,
-    Din herrlighet jag ser och aldrig finner.
-
-    I dina armar, Gud! i dina armar
-    Jag hvila vill. Min själ är trött till döden,
-    Och lifvets lust mig outsägligt härmar;
-    Förbrunnen är den vilda ungdomsglöden,
-    Och jag vill dö, om du dig ej förbarmar.
-    Om du mig flyr, skall jag förgås i nöden;
-    O Gud, min Gud! jag flyr i dina armar.[8]
-
-Sittemmin Topelius kumminkin rauhoittui -- ei tullakseen
-välinpitämättömäksi, vaan vakaantuessaan valoisammassa
-kristillisyydessä kuin herännäisten edustama.
-
-Se pohjavirta, jonka syvyydessä iäisyyden tähdet kuvastuivat, ei
-suinkaan estänyt pintaa olemasta kirkas, tuhansien ilonsäteiden
-peili. Päiväkirja todistaa miten Topelius ylioppilaana oli iloinen
-seuramies, hauska ja miellyttävä käytöksessään ja puheessaan.
-Varsinkin hän kotiseudullaan aina oli mukana nuorison huveissa.
-Tammikuussa 1839 hän vallattomasti luettelee kaupungin nuoret
-"daamit ja kavaljeerit tanssissa", sanoen siinä itsestään: "Zachris
-Topelius, i det hela stor vindbeutel, lofvar att stadga sig om något
-decennium, ifrig danseur, föga vältalig curtiseur, valsar si och så,
-journalist bättre och sämre".[9] -- Muutama viikko myöhemmin hän taas
-oli Helsingissä, ja tällä kertaa olivat äiti ja sisar seuranneet
-häntä nähdäkseen pääkaupunkia. Kun hän eräänä päivänä oli näiden ja
-kolmen tutun pohjalaisen neidon oppaana saattanut seuransa yliopiston
-museoiden ja lukusalien läpi ja vihdoin saapunut juhlasaliin,
-tekeytyi hän juhlalliseksi ja piti puheen, jonka ponsi oli, "att
-närvarande unga damer, som i dag gått genom akademin, äro värdiga att
-beklädas med lyra och uniform samt således utnämnas till studenter
-af Österbottniska Afdelningen".[10] Tämä pikku pila oli sekin
-tulevaisuudenenne, sillä tapahtuipa Topeliuksen professorina ollessa,
-että ensimäiset Suomen naiset vastaanotettiin yliopistoon.
-
-Ennenkuin erotaan 30-luvusta, on mainitseminen pari tilaisuutta,
-jotka jättivät Topeliuksen sydämeen katoamattoman muiston Toinen
-oli 8 p. toukokuuta 1837 vietetty jäähyväisjuhla Runebergin
-muuttaessa Porvooseen. Aina siitä saakka kun Topelius pääsi asumaan
-Runebergin luokse ja tämä rupesi hänen opettajakseen, oli hän ollut
-täynnä kunnioitusta ja ihailua suurta runoilijaa kohtaan. Kun 26
-p. helmikuuta 1834 Stenbäck osakunnan vuosijuhlassa oli esittänyt
-yleisen veljenmaljan, tuli, kertoo Topelius, Runeberg, "Finlands
-ära, akademins prydnad och österbottningarnas ljus",[11] ja selitti
-minulle, että esitys myöskin koski meitä molempia. Miten tämä 14
-vuotta vanhemman toverin ystävällisyys liikutti Topeliusta, huomaa
-hänen sanoistaan: "Detta ansåg jag som det mest hedrande som mig
-härstädes vederfarits".[12] Muistiinpanonsa erojuhlasta hän jälleen
-päättää sanoilla: "En koskaan unohda tätä hetkeä enkä Runebergiä, nyt
-sydämillemme kaksinkertaisesti rakasta."
-
-Toinen merkillinen tilaisuus oli Ensimäinen Porthaninjuhla, josta
-hän 1889, viisikymmentä vuotta myöhemmin, antoi meille sen hauskan
-kuvauksen, joka nyt on painettu Joukahaisen XI:een vihkoon.
-
-Molemmat nämä tilaisuudet olivat niitä, joissa varttuva isänmaallinen
-henki pääsi ilmoille; kolmas tilaisuus, jolle Topelius on antanut
-vielä suuremman merkityksen ja jota hän on pitänyt rajakivenä
-vanhan ja uuden ajan välillä, oli yliopiston riemujuhla 1840.
-Tästä juhlasta, jonka aikana hänet vihittiin maisteriksi, hän
-myöskin luki uuden jakson omassa kehityksessään, "koska pojan nyt
-vihdoinkin, tahtoi tai ei, täytyi kasvaa mieheksi". Syksyllä samana
-vuonna hän kesti kovan sisällisen kamppauksen, kun oli päättäminen,
-rupeaisiko hän todella lääkäriksi vai eikö? "Minä rakastin runoutta
-ja kauneutta", sanoo hän, "ja anatomiasali synnytti minussa kauhua".
-Silloin hän, niinkuin jo on mainittu, alkoi opiskella suomenkieltä
-ja päätti vihdoin antautua historian alalle. Että hän oli oikein
-valinnut, sen todisti tulevaisuus.
-
-Topelius oli ylioppilaana ollut niin onnellinen, ettei hänen
-tarvinnut kärsiä aineellista puutetta. Hänen äitinsä oli näet voinut
-antaa pojalleen mitä tämä tarvitsi. Nyt hän oli kuitenkin niin vanha,
-että piti velvollisuutenaan tulla toimeen omillaan, ja sentähden
-hän joulukuussa 1841 rupesi "juoru- ja uutislehden -- puuropäivinä,
-keskiviikkona ja lauvantaina, klo 12 ilmestyvän" -- Helsingfors
-tidningarin toimittajaksi, aavistamatta että ryhtyi tehtävään, joka
-oli sitova hänet 19 vuotta.
-
-Tästä ajasta alkaa Topeliuksen kirjailijatoimi, ja alku oli
-vaatimaton. Ylimalkaan saattaa sanoa, että runoilija, kuinka suureksi
-hän kehittyikin, yhä pysyi kirjailijana vaatimattomana. Ensimäisen
-runokokoelmansa hän julkaisi vasta 1845, jolloin oli 27 vuotta
-täyttänyt, ja toisen 1850 kolmenkymmenenkahden vuoden ikäisenä.
-Ohimennen mainiten sanoo hän itse tulleensa araksi siitä, että L.
-Stenbäck 1835 oli nauranut muutamille lauseille hänen osakunnan
-sanomissa julkaisemassaan runoelmassa; vasta 23 vuoden vanhana hän
-ensi kerran painatti yhden runoelman ("Rosen och fjäriln" Helsingfors
-Morgonbladissa). Kun tämän ajan sepitelmiä tarkastaa pitäen silmällä
-niiden syntyvuosia, huomaa, että Topelius 40-luvulla vakaantumistaan
-vakaantui käsityksessään Suomen kansan tulevaisuuden ehdoista
-ja luottamuksessaan siihen Isänmaanrakkaus paisuu paisumistaan
-voimalliseksi säveleksi hänen runoilussaan. Varsinainen käännekohta
-näyttää hänen v. 1843 tekemänsä Ruotsin-matka olleen. Hän kävi näet
-Upsalassa, jossa silloin pidettiin Ensimäinen skandinaavilainen
-ylioppilaskokous. Niinkuin Stenbäck kymmenkunta vuotta ennen, palasi
-Topeliuskin pettynein illusionein -- "ei Ruotsin vaan ruotsalaisten
-suhteen", sanoo hän, "he kun eivät vastanneet käsitystäni kansasta,
-jolla on niin suuri entisyys", ja tuosta kauniista Tukholmasta
-kertoivat sitten kanervakukkaset, että se "silkkikengin tanssi
-urhojen haudalla". "Siihen saakka", jatkaa hän, "olin ollut, enkä
-aivan vähänkään, svekomaani, mutta siitä ajasta aloin muuttaa väriä".
-Kansallisuusaate tarttui runoilijaankin, ja värinmuutos ilmaantui
-selvästi 1844 v:n promotsionirunoelmassa, jossa muun muassa lauletaan:
-
-    Ett folk! ett land! ett språk! en sång och en visdom!
-    Från sjö till sjö och från barm till barm gå orden.
-    Ur egna källor Suomis floder rinna:
-    Ur egna källor rinne dess framtid opp!
-    Hvi Lönnrot gick att slocknande sånger samla,
-    Hvi gick Castrén att teckna förvridna dragen
-    Af fjerran hedars sorgsna Suomi-fränder,
-    Om ej för ljudande ord: ett folk! en stam![13]
-
-Me tiedämme, ettei Topelius jäänyt tälle kannalle, vaan että hän
-myöhemmin, kun hänen sanansa olivat tulleet muita painavammiksi tässä
-maassa, asettuen taistelevien puolueiden yläpuolelle, opetti, että
-niillä kahdella kansallisuudella, jotka asuvat Suomenniemellä, on
-kummallakin täysi oikeus elää ja kehittyä, mutta että ne muodostavat
-yhden ainoan jakamattoman kansan -- "kumpaa kieltä kieli puhuukin, on
-täällä vain yksi kansa, yksi sydän sykkii isänmaan edestä" (Maamme
-kirja). Tämä hänen kehityksensä loppuaste nojaa järkähtämättömään
-historialliseen perustukseen ja on todellisesti se, jolle Suomen
-tulevaisuus on rakennettava.
-
-Topelius ei ollut kutsuttu valtiollisten ja yhteiskunnallisten
-asiain käsittelijäksi, eikä yleisö ollut tottunut semmoista
-sanomalehdentoimittajalta pyytämäänkään. Tästä sai Snellman aihetta
-kurittamaan Helsingfors tidningaria, vaikka niiden toimittaja itse
-asiassa oli hänen hengenheimolaisiaan. Topeliuksen aseet olivat
-toiset kuin Saimassa ja Litteraturbladissa välkkyvät. Runoelmillaan
-hän herätti ja innostutti, ja niissä hän sai joskus sanotuksi
-mitä proosan miehet eivät kyenneet lausumaan. Todistuksena ovat
-nuo omituiset, puhtaasti Topeliusmaiset runoelmat, joissa hän
-kuvatessaan luonnon elämää lauloi kansan nuoresta mielestä, toiveista
-ja kukistumattomasta voimasta. Minä tarkoitan semmoisia sepitelmiä
-kuin "På hoppets dag" (Toivon päivänä), "Den blå randen på hafvet"
-(Sininen reuna merellä), "Våren 1848" (Kevät 1848), "Islossningen
-i Uleå elf" (Jäänlähtö Oulujoesta) y.m. Nykyaikainen lukija, joka
-on tottunut suorempaan esitystapaan valtiollisissakin kysymyksissä,
-ehkä kysynee: tokkohan laulujen tarkotusta ymmärrettiin? Sitä ei
-kuitenkaan tarvitse epäillä. Ankara sensuuri opetti kyllä yleisöä
-lukemaan rivien välitkin.
-
-Topeliuksen ja S. G. Elmgrenin päiväkirjojen mukaan tahdon kertoa
-yhden esimerkin, miten lopuksi tultiin liiankin kärkkäiksi
-valtiollisesti selittämään sanomissa julkaistuja runoelmia. Keisarin
-syntymäpäivänä 29 p. huhtik. 1857 Topelius painatti runoelman sen
-vuoden keväästä, joka ensin oli alkanut kauniilla säällä, mutta
-sitten jälleen muuttunut talviseksi. Tekijän mukaan oli runo aivan
-viaton -- "minä olen monesti", sanoo hän, "kätkenyt keihäänkärkiä
-säkeiden alle, mutta tämä kappale oli niin aseeton ja viaton kuin
-lapsi". Siitä, huolimatta käsitettiin sepitelmän tarkottavan uutta,
-Aleksanteri II:n hallitusta, jolta ensin oli toivottu kaikkea hyvää,
-mutta joka sittemmin, varsinkin kenraalikuvernööri Bergin toimien
-tähden, näytti pettävän toivomukset. Eräs korkea ylimys (E. G. v.
-Haartman) selitti runon tähän tapaan Bergille, ja siitäkös nousi
-myrsky Topeliusta vastaan! Berg kirjoitti asiasta Armfeltille,
-ja Armfelt kirjoitti yliopiston rehtorille, Reinille, että hän
-varottaisi Topeliusta loukkaamasta korkeinta valtaa, sillä muuten
-otettaisiin häneltä pois hänen ylimääräisen professorin palkkansa.
-Mutta ei siinäkään vielä kylliksi. Runoelman viimeinen stroofi kuului
-alkuperäisesti näin:
-
-    Jag vet så månget hjerta,
-    Som slog i blommor ren
-    Som du i färger bjerta
-    Och som har vissnat sen.
-    Blef hoppet då oss gifvet
-    Att fly så snart förbi;
-    En tår är hela lifvet
-    Med litet solsken i.[14]
-
-mutta sanomissa se esiintyy seuraavassa muodossa:
-
-    Är du en vinter -- närma
-    Dig då i vinterdrägt,
-    Men ljug ej sol och värma
-    För svikna blommors slägt!
-    Låt skymma eller daga,
-    Vårt öde bära vi;
-    Men vilja ej bedraga
-    Och ej bedragna bli.[15]
-
-ja muutos oli tehty sen jälkeen kuin sensori oli runoelman
-hyväksynyt. Tämän johdosta antoi kenraalikuvernööri
-sensuurihallitukselle käskyn nostaa kanteen kirjapainoa vastaan, ja
-kun se sattui olemaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino,
-vaadittiin Seuraa asiasta vastaamaan. Juttu kesti elokuusta
-joulukuuhun saakka, ja silloisen sihteerin, Elmgrenin, täytyi Seuran
-puolesta antaa kolme eri selitystä asiassa; tuomio kuului niin, että
-Seura kokonaan vapautettiin edesvastauksesta, mutta faktori Levin
-sakotettiin 25 ruplaan hop.
-
-Melkein koko 40-luvun oli Topelius vielä hyvin läheisessä suhteessa
-osakuntaan. Oltuaan ensin osakunnan kirjaston- ja rahastonhoitajana
-sekä samalla pöytäkirjurina valittiin hänet syksyllä 1843
-Pohjoispohjalaisen osakunnan v.t. kuraattoriksi varsinaisen
-kuraattorin M. A. Castrénin poissaollessa, ja koska hän oli hoitanut
-mainitut toimet, joista hän nyt erosi, ilman minkäänlaista palkkaa,
-lahjotettiin hänelle vapaaehtoisen keräyksen tuottamilla varoilla
-ostettu kultakello, jonka kuoreen oli piirretty sanat: "Pohjalaisilta
-Z. Topeliukselle 1/IX 1843." Kun sittemmin v:n 1845 alussa osakunnan
-puoliskot jälleen yhdistettiin, niin valittiin tosin ulkomailla
-matkustava kuraattori Fredr. Cygnaeus uudestaan koko osakunnan
-johtajaksi, mutta Topelius kutsuttiin useimmilla äänillä virkaa
-toimittavaksi. Tämä vaali oli sitä luonnollisempi, kun juuri Topelius
-oli aikaansaanut osakunnan yhdistyksen.
-
-Kuraattorinvirassa niinkuin entisissäkin toimissaan Topelius oli
-hyvin harras. Osakunnan huviksi ja hyödyksi hän piti kokouksissa
-esitelmiä ja ehdotteli keskusteluaineita eikä säästänyt kanteleensa
-kieliä juhlatilaisuuksissa. Miten pohjalaisten kunnia oli hänelle
-kallis, näkee muun muassa siitä, että hän kerran luki julki
-laajanlaisen vastauksen kysymykseen: "Onko pohjalaisten tähti
-alenemassa?" koettaen todistaa, että Holsti oli erehtynyt, kun hän
-jossakin tilaisuudessa oli väittänyt "tähden" olevan laskemaisillaan.
-Joukahaisen ensimäisten vihkojen toimittamisessa oli Topelius myöskin
-toisia innokkaampi, eikä kukaan ole silloin taikka myöhemmin antanut
-tälle aikakauskirjalle useampia, saatikka arvokkaampia lisiä, jos
-Runebergin "kuninkaallista lahjaa", Fjalar runoelman ensimäistä
-laulua, ei oteta lukuun.
-
-Kun Topelius vihdoin erosi kuraattorinvirasta, toimitettiin hänen
-kunniakseen kekkerit, joissa pidettiin sydämellisiä puheita ja
-osakunnan puolesta pyydettiin, että hän yhä edelleen pysyisi sen
-jäsenenä. Mutta vähemmän kuin puoli vuotta sen jälkeen oli hänenkin
-kokeminen, miten pohjalaisten eli, käyttääkseni Cygnaeuksen
-imartelevaa mainesanaa, "Pohjan ateenalaisten" mielisuosio on
-epäluotettava. Keväällä 1848, vallankumousten aikana, oli Topelius
-pilansekaisessa esityksessä Helsingfors tidningarissa kertonut, että
-ylioppilaat vähän välittivät päivän valtiollisista kysymyksistä,
-niinkuin saattoi siitä päättää, että hän eräänä päivänä lukuyhtiössä
-oli tavannut ylioppilaita pelaamassa shakkia ja yhden lukemassa
-Porvoon sanomia, vaikka uusia Journal des Débats'n numeroita
-oli pöydällä. Tämä arvostelma otettiin osakunnassa puheeksi,
-ja yksimielisesti pidettiin sitä loukkauksena ylioppilaskuntaa
-kohtaan. Tästä taas Topelius närkästyi niin, että hän paikalla erosi
-osakunnasta, lähettäen sille pitkän kirjoituksen, jossa hän selitti,
-etteivät hänen sanansa lainkaan olleet loukkausta tarkottaneet;
-mutta koska osakunta kumminkin oli ne siten käsittänyt, katsoi hän
-johdonmukaisuuden vaativan, että hän eroamalla sen yhteydestä itse
-pani toimeen sen rangaistuksen, johon osakunnan olisi oikeuden
-mukaan pitänyt hänet tuomita. -- Onneksi ei tämä ikävä tapahtuma
-jättänyt pitempää katkeruutta mieliin. Kohta sen jälkeen toimittivat
-pohjalaiset Kaisaniemessä uudet pidot Topeliuksen kunniaksi. Siinä
-tilaisuudessa Cygnaeus ennusti hänen tulevaa suuruuttansa, ja
-täydellinen sovinto hänen ja nuorempien toverien välillä rakentui
-uudelleen. Sittemmin hänet säännöllisesti kutsuttiin vuosijuhliin
-vieraaksi, ja kun osakunta virallisesti hajotettiin 1852, olivat J.
-V. Snellman, Fredr. Cygnaeus ja Z. Topelius viimeisellä surullisella
-eronhetkellä saapuvilla pohjalaisten kunnioitettavimpina miehinä.
-(Neljäntenä joukossa olisi tietysti Runeberg ollut, jos hän olisi
-ollut Helsingissä.) Kun silloin osakunnan ympyriäinen pöytä
-sahattiin neljään osaan, sai Topelius yhden osan, ja se seisoi hänen
-työhuoneessaan piippuhyllypöytänä hänen kuolemaansa, asti. Topelius
-puolestaan luki tässä tilaisuudessa julki ja omisti pohjalaisille
-ja ylioppilaille ylipäätään tuon ylevän laulun "Vi äro andens fria
-folk", joka sittemmin F. v. Schantzin säveltämänä on innostuttanut
-niin monta ylioppilaspolvea.
-
-V:n 1850 vaiheilla oli Topelius täysin kypsynyt runoilijana, ja
-silloin alkava vuosikymmen oli hänen tuotteliain aikansa. Silloin hän
-kirjoitti tärkeimmät draamalliset teoksensa ja useimmat Välskärin
-kertomuksista, silloin hän sepitti Sylvialaulut ja toimitti
-Eos-lehteen kenties hauskimmat satunsa, ja silloin ilmestyi myöskin
-laatuaan verraton Luonnon kirja.
-
-Luonnollisesti ei tässä tule kysymykseen arvostella näitä mainittuja
-taikka muita Topeliuksen teoksia. Kumminkaan en voi olla sanomatta,
-että kaikkien ihailemain Välskärin kertomusten merkitystä
-kansallistunnon vahvistamiseen katsoen tuskin vielä on oikeuden
-mukaan tunnustettu. Sekä sisällyksen että vaikutuksen puolesta ne
-muodostavat suurenmoisen täydennyksen Runebergin Vänrikki Stoolin
-tarinoihin. Ennen näitä runotuotteita oli Suomen historia miltei
-tuntematon suurelle yleisölle, ja ilman niitä olisivat historialliset
-tiedot meidän entisyydestämme jääneet kylmiksi. Runeberg ja Topelius
-ovat runoutensa taikavoimalla tehneet entisyytemme eläväksi ja
-samalla antaneet kansalle sen oikeutetun itsetunnon, jonka muinaisten
-sukupolvien kestämät kärsimykset ja kunniakkaat taistelut ovat
-omansa herättämään. Tieteellinen historiankirjoitus ei olisi tätä
-voinut aikaansaada samassa määrässä eikä varsinkaan yhtä laajoissa
-piireissä, eivätkä myöskään ruotsalaiset kirjailijat. Minkä erotuksen
-syntyperä ja kansallisuus tässä kohden tekee, näkee selvästi, jos
-vertaa Snoilskyn "Svenska Bilder" ja Heidenstamin "Karolinerna"
-Runebergin ja Topeliuksen puheena-oleviin teoksiin. Ruotsalaiset
-runoilijat ovat vain jonkun ainoan kerran ohimennen maininneet
-suomalaisia. -- Topeliuksen kuolematon ansio on, että hän ensi
-kerran on kertonut pitkiä aikakausia Suomen historiaa suomalaiselta
-kannalta, kumminkin samalla tehden täyden oikeuden Ruotsille, jopa
-siinä määrässä, ettei kukaan ole enemmän kuin juuri hän meissä
-virkistänyt ruotsalaisia muistoja ja saanut meitä kunnioittamaan
-veljeskansan jaloimpia henkilöitä ja ominaisuuksia.
-
-Ohimennen mainittakoon, että se innostus, millä Välskärin kertomuksia
-luettiin, teki että sensuurikin rupesi niitä pitämään silmällä. Eikä
-se tehnyt sitä ilman syytä, sillä entisiä aikoja kuvatessaan Topelius
-kyllä ajatteli omaansakin. Esimerkkinä olkoon se hymnintapainen
-Vaasan kaupungin nimen ylistys, jolla Välskäri alottaa 11:nnen
-luvun toisen sikermän kolmannessa kertomuksessa: "O, Vasa, du
-stolta, du ärorika namn, det främsta på nordens vapensköld -- du
-strålande stjerna, till hvilken seklerna skådat upp -- du starka
-fana, kring hvilken hjeltar ha blödt -- du fredliga kärfve af ax,
-som lofvade odlingens skördar -- det är då här, som du funnit en
-tufva i geografin, der du kunde sätta din fot uppå och der du kunde
-hoppas att lefva från slägte till slägte ännu sedan kronornas glans
-förbleknat!"[16] -- -- Nämä rivit ja niiden jatko kirjoitettiin ja
-painettiin muutamia päiviä ennen kuin virallinen julistus Vaasan
-kaupungin nimenmuutoksesta ilmestyi sanomiin. Ainoastaan sillä
-tavoin oli siihen aikaan mahdollista julkisesti huomauttaa yleisöä
-tuosta rikoksesta muistojamme vastaan. -- Kertomus Narvan tappelusta
-taas suututti kreivi Bergiä, niin että hän päätti lakkauttaa
-Helsingfors tidningarin. Ainoastaan suurella vaivalla onnistui
-kenraalikuvernöörin kanslian päällikön, Edvard Walléenin, saada
-tuomio peruutetuksi.
-
-V. 1860 Topelius vetäytyi pois sanomalehtitoimestaan, arvellen
-alkavan uuden ajan vaativan toisenlaisia kykyjä. Jo 1854 oli hän,
-kun keisari Nikolai kruununsa perillisen ja yliopiston kanslerin
-Aleksanterin kanssa kävi Helsingissä, nimitetty Suomen historian
-ylimääräiseksi professoriksi. Tämä tapahtui kokonaan hänen
-ystäviensä, etupäässä Cygnaeuksen vaikutuksesta, niin ettei hän
-itsekään tiennyt, mihin virkaan hän nimitettiin, ennenkuin asia
-oli ratkaistu. Täten Topelius pelastettiin yliopistolle, sillä hän
-oli jo nimitetty Vaasan lukion lehtoriksi ja oli lähtemäisillään
-virkapaikkaan, Pietarsaareen, missä asunto oli häntä varten vuokrattu
-Erottuaan sanomalehtityöstä antautui hän yksinomaisesti virka- ja
-kirjailijatoimiinsa ja jatkoi sitten sillä tapaa syksyyn 1878,
-jolloin hän täysinpalvelleena sanoi jäähyväiset yliopistolle, jota
-viimeiset vuodet oli rehtorina johtanut. Siitä alkoi hänen viimeinen
-elämänjaksonsa, jolloin hän Koivuniemessä (v:sta 1879) nauttien
-maaelämän rauhaa, kansansa rakastamana ja kunnioittamana, näki
-päivänsä hiljalleen laskevan.
-
-Topeliuksen kahdesta viimeisestä elämänjaksosta, jotka yhteensä
-muodostavat enemmän kuin toisen puoliskon hänen toimiaikaansa, eivät
-käytettävänäni olevat hetket salli minun lausua muuta kuin joitakuita
-yleisiä sanoja.
-
-Koivuniemen aika oli runoilijan varsinainen suuruudenaika -- ei
-sentähden, ettei hän jo sitä ennen olisi tuottanut riittävästi
-tullakseen suureksi tunnustetuksi, vaan erinäisten sivuseikkojen
-takia. Eläessään Helsingissä kiivaimman puoluetaistelun aikana,
-kumminkaan tahtomatta ottaa siihen suoranaisesti osaa, arvosteltiin
-häntä usein kohtuuttomasti. Kumpikin puolue toivoi ja tahtoi
-häneltä osaksi enemmän, osaksi toista kuin hänen kantansa myönsi,
-ja siitä johtui, ettei kumpikaan ehdottomasti kannattanut häntä
-hartioillaan. Toiseksi hän oli nuorin uuden Suomen suurista miehistä
-ja seisoi senvuoksi niin sanoakseni toisten varjossa. Toista oli,
-kun toiset suuret toinen toisensa perästä olivat laskeneet päänsä
-lepoon ja Topelius oli jäänyt yksinään edustamaan mennyttä suurta
-aikakautta ja samalla myöskin muuttanut pois kaupungista. Silloin
-ikäänkuin alkoi hänen jälkimaailmansa koittaa. Puolueet yhtyivät
-häntä kunnioittamaan, vanhat väärinkäsitykset unohtuivat, haihtuivat
-hänen yhäti palavan isänmaanrakkautensa edessä, ja hänestä tuli
-se Jumalan armosta ja elämänkokemuksesta viisaan suomalaisen
-miehen ihanne, jossa näimme entisyyden muistot ja tulevaisuuden
-toiveet ruumistuneina, ja kovina aikoina, myrskyn uhatessa, tuntui
-turvalliselta, kun tiesimme hänen suuren henkensä vielä viipyvän
-muassamme, turvalliselta niinkuin kodissa, missä isä valvoo. --
-Kun hän nyt on poissa ja myrsky jälleen uhkaa, yhtykäämme hänen
-rukoukseensa:
-
-    Ja, skydde Gud Allsmäktig så
-    Vår dyra fosterjord.
-    Att folk och furste samman gå
-    Och bygga lag och rätt uppå
-    Det fria mannaord![17]
-
-Millä ilolla ja kunnioituksella hänet vastaanotettiinkaan, kun hän
-kävi Helsingissä! Silloin sydän sykähti, silloin juhla juhlalle
-tuntui, kun harmaahapsinen, hymysuu vanhus astui ovesta sisään
-liittyäkseen nuorten seuraan. Sen ovat useimmat nykyisetkin osakunnan
-jäsenet kokeneet, sillä milloin vain voimat myönsivät, tuli hän
-pohjalaisten vuosijuhlaan virkistääkseen nuoruutensa muistoja
-nähdessään aikoja sitten poismenneitten ystäviensä lastenlapsia.
-
-Ja edelleen, millä uteliaisuudella kuultiinkaan kerrottavan, että
-vanha runoilija aina oli työssä, niillä ihailulla tartuttiin
-jokaiseen uuteen kirjaan, jonka hän vielä lähetti meille
-Koivuniemestä! Tosin oli vallitsevan kirjallisuuden henki aivan
-toinen kuin Topeliuksen tuotteissa, mutta ken ei olisi realistien
-ja naturalistien temmellyksessä mielellään vielä kerran kuullut
-tuota vienoa, puhdasta runotarta -- muistuttihan se lapsuusajan
-viattomuutta ja ihanteellista haaveilua. Sillä runoilijana pysyi
-Topelius yhä samana -- samat olivat ihanteet, sama isänmaanrakkaus,
-ainoastaan ylevämmin ja hartaammin hän lauloi, sillä elämä oli
-saattanut hänet lähemmäksi taivaallisia "esikartanoita", ja hän oli
-kypsynyt lausumaan julki "uskontunnustuksensa" niin yksinkertaisesti
-ja suuresti, kuin vain ihmiskunnan viisaimmat osaavat.
-
-Entäs Topeliuksen suuruus: onko se siinä, että hän lyyrillisenä
-runoilijana seisoo Franzénin ja Runebergin rinnalla, onko se siinä,
-että hän kertojana on täydentänyt Runebergin työn, onko se siinä,
-että hän satujen sepittäjänä on maailmankirjallisuuden suurimpia,
-jollei suurin, taikka onko se siinä, että hän kansankasvattajana
-ylipäätään on ollut valon luoja ja levittäjä, jonka vertaista
-meillä ei ole nähty? Kaikessa tässä, mutta enemmän kuin hänen
-toimensa hämmästyttävässä monipuolisuudessa ja runsaudessa on
-hänen suuruutensa siinä, että hänen toimensa ja persoonansa aina
-on edustanut sitä, mitä meidän kansassamme on parasta, jalointa ja
-korkeinta. Elää, puhua ja toimia kansansa puhtaimpien ihanteiden
-mukaan ja jättää teoksensa ja oma muistonsa samojen ihanteiden
-ikuisiksi elähyttäjiksi -- se on kai suurinta maan päällä, ja tämän
-suuruuden mitan on Sakari Topelius täyttänyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lopuksi sananen nuorisolle, jonka povessa tämä suuri muisto on
-palava: Tämmöisestä muistosta ei sovi ylpeillä, sillä ennen kaikkea
-se velvoittaa. Kiittäkäämme Jumalaa hänestä, niinkuin hän itse kiitti
-Jumalaansa siitä, mikä oli hänelle annettu. Sakari Topeliuksen muisto
-on elävä, mutta älkää te, nuoret, enemmän kuin me vanhemmatkaan
-ottako siitä osaksemme muuta kuin kehotuksen jatkamaan hänen työtänsä
-isänmaan edestä, lausuen omasta puolestamme hänen sanansa:
-
-    Ja maamme, päivän morsian,
-    Saa suuruuden ja kunnian.
-    Vaan aallon lailla uinumaan
-    Me käymme unholaan.
-
-
-
-
-Fredrik Cygnaeus.
-
-Hänen syntymänsä 100-vuotismuiston johdosta.[18]
-
-
-Arvoisa juhlayleisö,
-
-Lönnrotin, Runebergin, Nervanderin ja Snellmanin syntymän
-satavuotisjuhlien jälkeen vaatii vuorostaan Fredrik Cygnaeuksen
-samanlaatuinen muistopäivä nykyisen sukupolven huomiota. Onhan
-vanha tapa mainita Cygnaeus yhdessä edellisten kanssa, kun
-kansallisen herätysajan suurmiehet luetellaan, ja se tietysti on
-saanut ylioppilaskunnankin toimeenpanemaan juhlanvieton hänen
-kunniakseen. Kumminkaan en suuresti erehtyne olettaessani, ettei
-nykyiselle nuorisolle suinkaan ole täysin selvänä, mistä syystä
-tämä viides nimi yhä edelleen asetetaan toisten rinnalle. Jokainen
-tietää mitä Lönnrot, Runeberg ja Snellman ovat olleet Suomen
-kansalle ja mitä verrattomia aarteita meillä on heidän kokoomassaan
-ja jälkeenjättämässään henkisessä perinnössä, jokainen tietänee
-niinikään, että Nervander oli nerokas tiedemies, jonka vertaista
-meillä ei ole nähty, mutta Cygnaeuksesta tiedetään tuskin muuta,
-kuin että hän on sepittänyt runoja, joita ei lueta, että hän oli
-suuri puhuja, jonka lennokkaita lauseita jotkut harmaapäät ukot vielä
-muistelevat, ja että hän oli olennoltaan eriskummainen, niinkuin
-monet perinnäismuistoina elävät kaskut todistavat -- onko hän noitten
-toisten suurmiesten tapaan suorittanut jotakin suurta, luonut jotakin
-pysyvää, jolla on arvoa ja merkitystä meille jälkeläisille, se on
-epätietoista ja hämärää. Tositeossa Cygnaeuksen muisto on himmennyt
-tavallista pikemmin ja suuremmassa määrässä kuin me vanhemmat,
-joiden suosima ja ihailema hän oli elämänsä viimeisellä jaksolla,
-konsanaan olisimme voineet aavistaa, mutta aivan selittämätöntä se ei
-kuitenkaan ole.
-
-Pääsyy Cygnaeuksen unohtumiseen on kai se, että hän oli niin
-tykkänään toisen ajan mies, että hän niin sanoakseni liikkui aivan
-toisessa henkisessä ilmapiirissä kuin nykyinen sukupolvi. Cygnaeuksen
-henki -- niin Snellman lausui muistopuheessaan vanhassa kirkossa 11
-p. helmik. 1881 -- Cygnaeuksen henki eli alati ja toimi iäisessä
-maan päällä. Ja puhuja selitti, että ikuinen ja pysyvä katoovaisen
-keskellä on toiselta puolen luonnonelämässä ilmenevä järjellinen
-luonnonjärjestys ja toiselta puolen historiassa esiintyvä siveellinen
-maailmanjärjestys. Oikeus on, hän sanoi, iäti katoamaton ja
-niinikään kauneus ihmishengen tuotannon päämääränä, ihanteena. Siinä
-Cygnaeuksen toimiala. Sitä vastoin hän piti mitättömänä ja ylenkatsoi
-yksityisen ihmisen harrastuksia ja erehdyksiä, iloja ja suruja, jotka
-hänen kuoltuaan haihtuvat tietymättömiin niinkuin unelman varjokuvat.
-
-Kuinka oudolta tämä kuuluukaan kohta Cygnaeuksen kuoleman jälkeen
-meilläkin alkaneella ja yhä jatkuvalla realismin ja individualismin
-aikakaudella, jolla muka tiedetään, että koko ihmiselämä sisältyy
-juuri siihen, mitä Snellman vertasi haihtuvaan unelmaan, jolloin
-ei uskota mihinkään pysyvään eikä tunnusteta iäistä päämäärää tai
-ihanteita olevankaan! Kun elämän- ja maailmankatsomus on näin
-muuttunut, onko ihme, että suurin ihanteiden mies, mikä meillä on
-elänyt, on hävinnyt nykyajan mielestä?
-
-Mutta kumminkin olette pyytäneet minua palauttamaan hänen muistoansa
-ja elähyttämään hänen himmennyttä kuvaansa. Ryhdyn siis tehtävääni,
-vaikka hyvin tiedän, että käytettävänäni olevat hetket eivät riitä
-enempään kuin ääriviivojen piirtämiseen.
-
-Cygnaeuksen suku on savolaista syntyä, ja nimessä säilyy muisto
-sen alkuperäisestä kotiseudusta, joka oli Joutsenon pitäjä. Suvun
-jäsenet ovat olleet mitkä pappeja mitkä virkamiehiä, mutta Fredrik
-Cygnaeuksen esi-isät olivat neljässä polvessa peräkkäin pappeja,
-kaksi vanhempaa kirkkoherroja, kaksi nuorempaa piispoja -- suuri
-maallinen puhuja oli siis kirkollisten puhujain jälkeläinen. Isä,
-Zakarias Cygnaeus nuor., Porvoon piispan Zakarias Cygnaeus vanh:n
-poika, oli Hämeenlinnan ja Vanajan kirkkoherra, kun _Fredrik_
-syntyi, mutta muutti neljä vuotta myöhemmin Hollolaan, joten
-poika tuli viettäneeksi lapsuusaikansa Vesijärven rannalla.
-Fredrik oli 12-vuotias, kun isä nimitettiin Porvoon ja vielä
-samana vuonna (1819) Venäjän evankelis-luterilaisten seurakuntien
-piispaksi ja asettui perheineen Pietariin. Niin tapahtui, että
-Cygnaeuksen lapsuuden- ja varhaisempi nuoruudenikä kului hyvin
-erilaisessa ympäristössä, eikä se ollut syvästi vaikuttamatta
-hänen kehitykseensä. Toisin kuin Runeberg, Nervander ja Snellman
-hän oleskeli lapsuusaikansa sisämaassa suomalaisen kansan
-keskellä. Siitä häneen jäi sammumaton rakkaus tähän kansaan ja
-suomenkielentaito, joka tosin ei, koulut ja korkeampi sivistys kun
-olivat ruotsalaisia, saanut häntä suomenkieliseksi kirjailijaksi,
-mutta kuitenkin teki hänelle mahdolliseksi välittömästi ymmärtää
-kansaa ja erittäin myöskin suomalaista kansanrunoutta. Toiselta
-puolen Cygnaeus Pietarissa, oppien vieraita kieliä ulkomaalaisten
-suusta sekä piispan poikana seurustellen ylhäisissä, korkeasti
-sivistyneissä perheissä ja ainakin näkijänä vastaanottaen vaikutelmia
-suurkaupungin loistavasta, yleismaailmallisesta elämästä, sai
-luonteeseensa ja elämänkäsitykseensä erään ylimysmielisen ja
-samalla yleismaailmallisen piirteen, joka oli hänen huomattavimpia
-erikoisominaisuuksiaan. Cygnaeus oli aina "grand seigneur", sanoi
-Snellman hymyillen kertoessaan heidän yhteisestä ylioppilasajastaan.
-Pieni hymy Snellmanin huulilla merkitsi, että Cygnaeuksen
-ylimysmielisyys kumminkin oli sangen viatonta laatua. Se näyttäytyi
-näet osaksi halussa pukeutua sirosti ja aistikkaasti -- muistutan
-venetsialaisesta viitasta, jota ilman hän ei mielellään pitänyt
-puhetta taivasalla --, osaksi kehittyneessä seurustelukyvyssä ja
-taipumuksessa etsiä ylhäisten ja mainehikkaitten seuraa, mutta ennen
-kaikkea järkkymättömässä itsetunnossa, josta Cygnaeuksen jaloimmat
-samoin kuin heikommatkin ominaisuudet juontuivat. Mainituita
-lapsuus- ja nuoruusajan vaikutelmia tärkeämmät olivat tietysti
-armaasta kodista, rakkaista omaisista lähteneet. Koti, jonka sieluna
-oli hurskas, lämminsydäminen äiti, päänä jaloluontoinen isä, pojan
-ensimäinen innostuttava historian ja kreikankielen opettaja,
-ilahuttajina herttaiset siskot ja nuoremmat veljet, tämä koti se
-kasvatti herkkäluontoisen runoilijanalun kaiken hyvän ja ylevän,
-kaiken tosi-inhimillisen rakastajaksi ja tunnustajaksi, joskin se
-toiselta puolen, siinä kun vallitsi joku suvun perinnäinen taipumus
-iloineen ja suruineen sulkeutua itseensä, näyttää hänessä synnyttäneen
-viehtymyksen yksinäisyyteen, joka teki, että Cygnaeus ei lähimmille
-ystävilleenkään avannut sydämensä sisimpiä sopukoita, vaan mieluummin
-eli erakkona heidän keskellään.
-
-Tämänlaiset luonteenominaisuudet oraalla Cygnaeus Pietarista saapui
-Turkuun ja suoritti ylioppilastutkinnon 1823. Hän ilmoittautui
-viipurilaiseen osakuntaan, mutta kohtalo ohjasi hänet kuitenkin
-aivan toiseen piiriin. Cygnaeus sai asuntonsa pohjalaisten
-kuraattorin J. J. Tengströmin luona ja niin hän yliopisto- ja koko
-elinajakseen tuli Snellmanin, Nervanderin ja Runebergin toveriksi ja
-ystäväksi. Mitä tämä merkitsi Cygnaeukselle, ei kaipaa selityksiä.
-Se ihanteellinen ja isänmaallinen maailman- ja elämänkatsomus, joka
-oli näiden tulevien suurmiesten, tuli Cygnaeuksenkin omaksi. Eikä
-ihme, että niin kävi, sillä hän oli kuin luotu sen vastaanottamiseen
--- taikka oikeammin se oli hänessä jo alulla; hänen ei tarvinnut
-elää henkisellä lainatavaralla, hänellä kun oli alkuperäisen neron
-itsenäisyys ja aavistavainen katse tulevaisuuteen. Muutoin oli hänen
-isänmaanrakkautensakin jo Pietarissa herännyt itsetietoisuuteen. Se
-oli hänen oman tunnustuksensa mukaan tapahtunut eräänä päivänä, kun
-hänen isänsä, piispa Cygnaeus, koottuansa kirkon täyteen silloin
-vielä enemmän kuin nykyään ympäristönsä ylenkatsomia suurkaupungin
-suomalaisia, oli lempein sanoin rohkaissut ja kehottanut näitä
-hyljätyitä pitämään isänmaatansa kunniassa sekä teoillaan ja
-toimillaan pakottamaan muukalaisia suomaan sille ja heille itselleen
-kunnioitusta. Silloin oli totuus: _Oma maa mansikka, muu maa
-mustikka_ ensi kerran tunkeutunut Cygnaeuksen sydämeen, eikä hänen
-siis tarvinnut oppia sitäkään uusilta ystäviltään. Mutta kuitenkin
-heidän seurassaan, ensin Turussa ja sitte Helsingissä, hänelle
-avautui häikäiseviä näköaloja yhtä hyvin ihmiskunnan kuin oman
-kansakunnan entisyyteen ja tulevaisuuteen, ja niin Cygnaeus, samalla
-kun hän lukemalla hankki itselleen laajat tiedot etenkin historiassa
-ja suurten sivistysmaiden kirjallisuudessa, toisten rinnalla
-valmistui tehtäväänsä.
-
-Mutta mikä oli Cygnaeuksen tehtävä? Oliko se historioitsijan, joksi
-hän nuorempana aikoi ja jona hän todella on luonut huomattavia
-teoksia, vaikka hänen suurimmat suunnitelmansa jäivät toteuttamatta.
-Oliko se runoilijan, jona hän kieltämättä on suuriarvoista tuottanut,
-joskaan ei semmoisessa muodossa, että hänen runoelmansa olisivat
-saaneet laajemman lukijakunnan suosiota? Oliko se kaunotieteilijän,
-kirjallisuuden arvostelijan, jona hän niinikään on varsin merkillistä
-kirjoittanut ollen ensimäinen, joka täydellä ymmärtämyksellä ja
-merkillisellä laajanäköisyydellä on arvostellut Runebergin, Kalevalan
-ja Aleksis Kiven runoutta? Oliko se kuvaamataiteitten ja taiteilijain
-suosijan, jona hän on tukenut ja ohjannut taiteen ensimäisiä horjuvia
-askeleita Suomessa kuitenkaan saamatta toimeen taideakatemiaa, jota
-hän uneksi elämänsä suurtyönä? Ymmärtääkseni Cygnaeuksen varsinainen
-tehtävä ei ollut yksikään näistä toimihaaroista erikseen, vaan kaikki
-yhteensä ja vielä muutakin sen lisäksi. Hän oli kutsuttu aatteiden
-kylväjäksi ja ihanteiden esittäjäksi mitä erilaisimmilla henkisen
-elämän aloilla, hän oli kutsuttu Suomen aamukauden airueksi.
-
-Kullakin muista suurmiehistämme oli määrätty alansa; Cygnaeuksen
-toimi suuntautui sitä vastoin eri aloille -- yhtenäistä oli siinä
-vain ihanteellinen ja isänmaallinen henki, joka erehtymättömästi
-pysyi samana. Tämä henki se luo hajanaisilta näyttävät harrastukset
-kokonaisuudeksi. Me kohtaamme tämän hengen hänen kirjatuotteissaan,
-olkoot ne runomittaisia taikka suorasanaisia, mutta aivan
-erikoisen vaikuttavasti se ilmeni hänen puheissaan. Harvinaisessa
-puhelahjassaan oli Cygnaeuksella välikappale, millä hän tehokkaammin
-kuin yksikään muu kykeni vaikuttamaan aikalaisiinsa. Kirjailijana
-ja runoilijana johti hänet tuo ennen mainittu itsetunto siihen
-harhaluuloon, että hänen oli sallittu noudattaa kaikkia erinomaisen
-vilkkaan mielikuvituksensa ja herkän tunteensa oikkuja, sanalla
-sanoen että hän improvisoimalla, muodosta huolimatta, kykenisi
-luomaan täysarvoista ja pysyvää, ja liian myöhään hän surukseen
-huomasi erehtyneensä. Ainoastaan kun hän puhui, oli hänen
-alkuperäinen, vapaa, neron siivittämä improvisoimisensa paikallaan,
-ja sentähden hän aikana, jolloin sanomalehdistömme vielä oli
-kehittymätön, puheillaan nosti, lämmitti ja tulistutti kuulijoitaan
-niinkuin ei kukaan muu. Vastustamattomasti hän sai kuulijansa
-näkemään elämää ja sen ilmiöitä niinkuin hän itse katseli niitä,
-nimittäin _suuresti_. Ennen kaikkea rakastaen historian jaloja
-luonteita hän halusta esitti niitä esikuviksi kansalaisilleen,
-mutta vaatimattomissa ja näöltään jokapäiväisissäkin ilmiöissä hän
-huomasi tosi-inhimillistä, ylevää ja iäistä piilevän ja asetti
-sen kirkkaaseen valoon kuulijainsa ihailtavaksi. Näin tehdessään
-hän käytti milloin henkevästi keksittyjä mainesanoja, milloin
-hämmästyttäviä mielikuvayhdistyksiä ja vertauksia, joita varten
-ainekset usein olivat mitä etäisimmistä maista ja ajoista -- sillä
-hänen fantasiansa lento ei tiennyt rajoista --, milloin häikäiseviä
-runollisia kuvia, taikka hän veti vastakohdat esiin musertavalla
-ivalla ja äärettömällä ylenkatseella tallaten jalkoihinsa henkisesti
-mitättömän ja alhaisen. Mutta kun puhe erittäin koski kotimaata,
-silloin sanoja kannatti hehkuva isänmaanrakkaus, ja puhuja avasi
-silmät näkemään, että meilläkin on ollut arvokasta ja suurta ja
-että edellytyksiä on olemassa yhä suuremmalle. Niin hän levitti
-ihanteellisen hohteen sen yli, jota hän rakasti ja katsoi muittenkin
-rakkauden arvoiseksi, ja niin hän loi yksityisille ja koko kansalle
-harrastuksen päämääriä, innostuttavia ihanteita.
-
-Luokaamme nyt katsaus Cygnaeuksen elämänvaiheisiin ja elämäntyöhön,
-joka kauttaaltaan todistaa mitä edellisessä olen sanonut hänen
-luonteenlaadustaan ja kutsumuksestaan ajalla, jolloin Suomen
-kansallisen elämän perustukset laskettiin.
-
-Cygnaeuksen ensimäinen julkinen toimi tuli Haminan kadettikoulun
-hyväksi, jossa hän viisi vuotta oli historian, maantieteen
-ja taloustieteen opettajana. Jos hänen ylimysmielisyytensä
-olisi ollut tavallista laatua, josta toinen puoli on ahdasta
-ennakkoluuloisuutta ja toinen turhaa itserakkautta, niin hänen
-toimensa tässä aatelisnuorukaisten sotilaskoulussa tietenkin olisi
-jäänyt jotenkin hedelmättömäksi; mutta tositeossa nuori tuntematon
-maisteri loi oppilaisiinsa aivan uuden hengen -- sen ihanteellisen
-ja isänmaallisen, joka oli hänen omansa. Sen hän sai aikaan toiselta
-puolen henkevällä, innostuttavalla tavalla esittäen maailmanhistorian
-vaihtelevia kuvaelmia, toiselta puolen puhuen oppilailleen isänmaasta
-ennen kuulumattomilla sanoilla. Toista kymmentä vuotta ennen Vänrikki
-Stoolin tarinoita Cygnaeus näille nuorille kertoi 1808--09 vuosien
-sodasta, jonka taistelussa monen kuulijan isä oli vuodattanut
-vertansa, ja pani heidän sydämelleen, että heidän kansansa, "jossa"
--- niinkuin sanat kuuluivat -- "piilee mitä ihanimmat taipumukset
-kaikkeen jaloon ja hyvään", pitää heitä, joita se "auliisti
-kasvattaa hiellään ja vaivallaan, kalliisti ostamansa sankarimaineen
-hoitajina". Semmoiset lauseet putosivat itävinä siemeninä nuoriin
-sydämiin, ja Cygnaeus sai osakseen kunnioituksen ja rakkauden, joka
-vielä vihannoi hänen haudallaankin.
-
-Haminasta Cygnaeus palasi Helsinkiin aikoen lähteä ulkomaanmatkalle.
-Hänen mielensä paloi ulos "suureen maailmaan", jonka kansalaiseksi
-hän sivistyksensä perustuksella tunsi itsensä; hän halusi tutkia
-taidetta ja nauttia siitä, perehtyä henkisiin rientoihin siellä,
-missä sivistyselämä voimiltaan ja muodoltaan oli rikkainta
-ja kehittyneintä, mutta, varaton kun oli ja sangen saamaton
-käytännöllisten ahdinkojen piirittämänä, hänen täytyi odottaa kuusi
-vuotta, ennenkuin hänelle kävi mahdolliseksi tyydyttää kaihonsa ja
-matkustaa etelään. Kumminkaan eivät nämä vuodet menneet hukkaan,
-päinvastoin Cygnaeus tänä aikana kypsymistään kypsyen ulotti
-vaikutuksensa yhä laajempiin piireihin.
-
-Jo 1831 Cygnaeus oli ennustanut Runebergin suuruutta. "Suomi on
-pian kuuleva säveliä, jommoisia ei ole kuultu sen jälkeen kuin
-ihana Franzénimme jätti kotimaan ja muutti vieraalle rannalle", oli
-hän lausunut ja kehottanut runoilijaa: "Viritä kanteleesi kielet
-korkealentoiseen lauluun, jolla on miehen voima ja naisen lempeys,
--- ja kerran se on helähtävä kautta maailman." Kun Runeberg sitten
-oli löytänyt oikean alansa, Cygnaeus 1837 julkaisi kirjoituksensa
-"Hirvenhiihtäjistä" ja "Hannasta", joka oli siksi merkillinen,
-että ani harvat aikalaiset, niinkuin Snellman ja herkkätunteinen
-nuoriso, ymmärsivät taikka aavistivat sen arvon. Se oli ensimäinen
-kotimainen arvostelu runoilijasta, ensimäinen, jossa julkilausuttiin
-Runebergin suuruus runoilijana ylipäätään ja eritoten kansallisena
-laulajana. Cygnaeus valittaa tosin, että Runeberg ei täysin tuntenut
-"äidinkieltään" -- s.o. suomenkieltä, sillä 60-lukuun saakka
-pidettiin suomea jokaisen kansalaisen varsinaisena äidinkielenä,
-katsomatta siihen, osasiko hän sitä vai eikö --, mutta näyttää
-samalla, kuinka hänen runoutensa sittenkin oli aitokansallista,
-ja tulee vihdoin siihen nerokkaaseen päätelmään, että jos kerran
-tulevaisuudessa Suomen "runollinen, voimakas, ihana sukukunta" on
-häviävä, niin on jälkimaailma Kalevalasta ja "Hirvenhiihtäjistä"
-oppiva uudestaan tuntemaan kadonneen kansakunnan, niinkuin
-roomalais-elämä on noussut päivän valoon Herkulanumista ja Pompejista.
-
-Seuraavana vuonna Cygnaeus, puhuen savokarjalaisille ylioppilaille
-Rabbe Wreden muistoksi, ennusti mitä myöhemmin Vänrikki Stoolin
-tarinoissa oli kansallemme annettava. Hän näet huomautti, että
-1808--1809 vuosien sodan _ulkonaisten_ tapausten rinnalla olisi
-_sisällinen_ sota kuvattava, _ihmiset_ olisivat astuvat esiin; eivät
-ainoastaan päälliköt inhimillisen jaloutensa ja ylevämielisyytensä
-loistossa ja heidän ympärillään ritarilliset sankarit -- Duncker,
-Malm, veljekset Ramsay, Kulnev y.m. -- vaan sadat _alhaiset_ --
-alhaiset arvoasteelta, mutta ei tosiarvolta --, jotka rohkealla
-urhoollisuudellaan, neuvokkuudellaan, päättäväisyydellään ja
-vuodattamallaan verellä olivat valloittaneet itselleen oikeuden tulla
-huomioon otetuiksi. Tähän hän liitti sen muistutuksen, että tämä sota
-oli Suomelle äärettömän tärkeä siinäkin kohden, että maamme, miltei
-kokonaan jätettynä oman kohtalonsa ja omien poikiensa aseiden varaan,
-kuitenkin kauan ja kunnialla kesti suhteettomassa taistelussa,
-ennenkuin se voitettiin, ja siten oppi tuntemaan oman voimansa ja
-jossakin määrin luottamaan itseensä, mihin ruotsalaisen holhouksen
-perin patriarkalliset olot olivat tarjonneet varsin vähän aihetta
-ja tilaisuutta. Kun Vänrikin tarinain edellinen sikermä ilmestyi
-kymmenen vuotta myöhemmin, niin sen synnyttämä ääretön innostus
-perustui juuri siihen kansalliseen itsetuntoon, jonka esi-isien
-kestämät kärsimykset ja sankariteot olivat omansa herättämään. Toisin
-sanoen Cygnaeus ennusti yhdellä kertaa tarinoiden sisällyksen ja
-vaikutuksen.
-
-Edelleen on tältä ajalta mainittava, että Cygnaeus nyt tuli
-läheiseen yhteyteen yliopistonuorison kanssa, kun hän 1838
-valittiin eteläpohjalaisen ja 1840 pohjoispohjalaisenkin osakunnan
-kuraattoriksi. Hänen ensimäinen merkkitekonsa tässä uudessa asemassa
-oli Porthanin syntymän satavuotisjuhlan toimeenpano 9 p. marrask.
-1839. Siinä juhlassa, jota on sanottu käänteentekeväksi, hän piti
-loistavan puheen suurin piirtein kuvaten sen elämäntyön, josta
-Porthanille oli annettu nimi "isänmaan yhteinen opettaja", mutta
-josta hän puhujan mielestä ansaitsi sitäkin kunnioittavamman nimen:
-"isänmaan isä". Sillä, hän sanoi, enemmän kuin kukaan muu on Porthan
-saanut eloon mitä parhainta ja ihaninta kansakunnan sydämessä sykkii;
-hän on elähyttänyt sen aikakirjoja, hän on metsien ja erämaiden
-kätköistä tuonut päivän valoon sen muinaiset runot ja sen povesta
-tunteen, joka tekee, että se näkee rakkauden arvoisen isänmaan
-siinä, missä kylmä katse huomaa ainoastaan soita ja rämeitä taikka
-sekavan kasauman lampia, metsiä ja kivimäkiä. Puhuja määritteli siten
-kaikiksi ajoiksi Porthanin aseman kansallisen elämämme perustajana.
-
-Tämä ensimäinen Porthaninjuhla, jossa muittenkin osakuntien edustajia
-oli vieraina, tuli lukemattomien samanlaatuisten isänmaallisten
-juhlien esikuvaksi. Toinen Cygnaeuksen alkuunpanema yritys, joka
-niinikään tuli esikuvaksi muille samanlaisille, oli ensimäisen
-kirjallisen ylioppilasalbumin, Joukahaisen, julkaiseminen
-Yliopiston kaksisatavuotisjuhlassa 1840 oli Cygnaeuksella kaksi
-luottamustointa, jotka todistavat, kuinka nuori polvi katsoi häntä
-henkevimmäksi edustajakseen: hän oli ylioppilaskunnan tunteitten
-julkilausujana, kun Franzén viimeisen kerran toivotettiin
-tervetulleeksi kotimaahansa, ja hän sepitti myös tervehdysrunon
-nuorille maistereille. Etenkin promotsionirunoelmassa Cygnaeus
-entistä selvemmin ilmitoi mitä ajassa liikkui. Hän loi siinä
-katsauksen Suomen kansan vaiheisiin 30-vuotisen sodan ajoilta asti
-läpi aikakausien, joita myöhemmin Välskäri oli kertomuksissaan
-kuvaava, tullen siten aikaan, jossa elettiin, "Hannan" ja
-"Hirvenhiihtäjäin", Kalevalan ja Kantelettaren aikaan, aikaan,
-jolloin "Hällström pani kirjaan luonnon lait ja Snellman ajatteli".
-Tässä ajassa runoilija näkee Suomen koittavan aamun -- joksi mekin
-nyt sen tunnustamme -- ja hän panee nuorten sydämelle, että heidän
-tulee uhrata työnsä kansan tulevaisuudelle. -- Näin Cygnaeus lauloi
-riemujuhlassa, ja Z. Topelius, joka oli mukana seppelöityjen
-joukossa, on todistanut runoilijan tällä runoelmallaan luoneen
-korkeakoululle entistä selvemmän ja varmemman isänmaallisen päämäärän.
-
-Mutta ei ainoastaan juhlissa Cygnaeus kehottanut työhön kansan
-tulevaisuuden eteen. Silloinkin kun hän oli niin sanoakseni
-kahdenkesken ylioppilaitten kanssa, oli se hänen virtensä ponsi. --
-"Ei millään kansalla", hän innostuneesti laulaa pohjalaisilleen,
-"ei millään kansalla ole jalompaa ja kauniimpaa päämäärää kuin se,
-joka näinä aikoina kutsuu Suomen nuorisoa rientämään kirkkauttaan
-kohti. Tunne, puhdas ja lämmin kuin ensi lempi, vavahtaa tämän
-nuorison sydämessä ja yhdistäen mitä muistolla on ylevintä ja
-toivolla jalointa se sulkee syliinsä isänmaan. -- Ken on se, joka
-ei parhaimpina hetkinään tuntisi itseään autuaaksi ilosta, että on
-juuri tähän aikaan nähnyt päivän valon! Ken ei riemuitsisi saadakseen
-elää ja toimia juuri nyt, miten vähäiset voimat hänelle suotiinkaan!
-Kuinka rohkeita olemmekaan, kellä olisi rohkeutta heittää pois
-paras perintönsä: oikeutensa ja velvollisuutensa päivän kestäessä
-rauhallisesti taistella ajatuksen ja toiminnan aseilla -- olkoon
-tanner ahdas tai laaja -- sinun onneksesi, armas isänmaa, jolla
-kätkyemme on keinunut ja joka on suojaava hautaamme! Raskasta ei ole
-pitkinä vaivojen ja kieltäymyksien vuosina uhrata sinulle elämänsä.
--- Ja miten olisikaan helppoa ihanan toiminnan juhlahetkenä antaa
-henkensäkin sinun onneksesi, äiti!" --
-
-Todellisuudessa tulee harvoin kysymykseen uhrata henkensä isänmaan
-hyväksi, ja puhe siitä voi sentähden helposti tuntua kaunopuhujan
-korulta, mutta Cygnaeuksen runoudessa ajatus palaa niin usein,
-että tuskin on epäiltävä hänen kuvitelleen sen toteutumisen
-mahdollisuutta. Ehkä ihanimmin hän esittää sen runoelmassa
-"Kansakunnan hauta". Hän on unessa näkevinään Suomen kansan
-hävinneenä, haudattuna, ja kun hänen etsiessään sen jälkiä eräs ääni
-kysyy: Tahdotko kuolla, jotta kansasi eläisi? hän vastaa juhlamielin:
-jos mulla olisi vaikka sata henkeä, antaisin ne mielelläni
-lunastaakseni kansani elohon! Ääni lausuu silloin, että hänen
-toivonsa on toteutuva. Ja kansa nousee uuteen eloon, mutta lunastajan
-henkeä ei otetakaan, kuinka hän sitä odottaakin. Vihdoin unelman
-syvä tarkotus selviää hänelle: ainoastaan se ansaitsee elää kansansa
-hyväksi, joka on valmis kuolemaan sen edestä.
-
-V. 1843 Cygnaeus pääsi ulkomaanmatkalleen, jolla hän viipyi
-koko neljä vuotta. Jos aika myöntäisi seurata häntä hänen
-vaelluksillaan etelämaissa, niin oppisimme tuntemaan ennenmainitun
-yleismaailmallisen puolen hänen luonteestaan; me näkisimme, kuinka
-hän suomalaisessa miehessä harvinaisella esiintymiskyvyllään tuli
-lukuisien silloisen Europan kuuluisimpien henkilöitten tuttavuuteen
-ja samalla kuinka hänen runoihinsa aiheiltaan ja hengeltään sai
-yleiseurooppalaisen leiman. Napoleonin, Byronin, Victor Hugon, George
-Sandin, Lamartinen, Silvio Pellicon, Adelaide Ristorin y.m. muistoksi
-tai kunniaksi hän lauloi, ja yleismaailmallisen sisällyksensä vuoksi
-hänen runoutensa muodostui täydennykseksi Runebergin runoudelle,
-joka ylipäätään pysyi vieraana aikansa yleisille riennoille.
-Mutta toiselta puolen me myöskin saisimme yhä uusia todistuksia
-siitä, kuinka Cygnaeus sittenkin oli erottamattomasti kiintynyt
-syntymämaahansa -- siellä ja ainoastaan siellä pulppusi hänen
-henkensä oikea elämänvesi.
-
-Sentähden tapahtuikin, että Cygnaeus palattuansa kotimaahan
-huomattiin samaksi kuin ennen, ja keväällä 1848, tuona maailman
-vapauden keväänä, hän jälleen piti Suomelle aamunairut-puheen,
-jopa ihanimman ja nerokkaimman kaikista puheistaan. Minä tarkotan
-hänen kuuluisaa puhettaan 13 p. toukokuuta, kevätjuhlassa, jossa
-Maamme-laulu ensi kerran laulettiin Paciuksen sävelmällä ja
-äärettömällä innostuksella tervehdittiin Suomen kansallislauluna.
-Cygnaeuksen laatuaan yksinäinen, kokonaisen tunnin kestänyt puhe oli
-samoin kuin useat hänen parhaimpansa improvisoitu, ja se tunnetaan
-ainoastaan saapuvilla olleitten rajattomista ylistyslauseista sekä Z.
-Topeliuksen viittauksesta sen sisällykseen.
-
-Lähtökohtana oli "Suomen nimi" -- kuinka sen kaiku saavutti meidät
-kaukaa satujen yöstä, kuinka se pelotti muukalaisia ja ihastutti
-meikäläisiä; kuinka se oli kaiken sen syntysana, mitä meillä on pyhää
-ja kallista maan päällä; kuinka se kasvamistaan kasvoi vuosisatojen
-kautta, milloin pilkattuna, milloin kunnioitettuna; kuinka se valui
-olentomme sisimpään kätkyestä hautaan saakka; kuinka se tulistutti
-sotilaan mieltä hänen vuodattaessaan verta tappelutanterella ja
-loi uutta voimaa väsyneeseen maanviljelijään hänen kamppaillessaan
-Europan sivistyksen puolesta Pohjan jäätäviä valtoja vastaan; kuinka
-tämä nimi oli luovuttamaton kuin henki, jopa enemmän kuin henki;
-kuinka se painoi kavaltajan maahan ja nosti rehellisen kansalaisen
-voiman; kuinka se oli pojillensa kaikki kaikessa, vaati kaikki, antoi
-kaikki, ja kuinka meidän tämän nimen kunnian tähden, sen kunnioitetun
-aseman tähden nykyajassa ja sen himmentymättömän elämän tähden
-vuosisatojen kautta täytyy elää ja kuolla. --
-
-Cygnaeuksen puhuessa tähän tapaan, Topelius kertoo, oli laskeva
-aurinko kullannut Vanhankaupungin lahdelman vedenpinnat, ja puhuja
-ojensi kätensä -- en muista hänen sanojaan -- mutta ne kävivät edellä
-silloin tuntemattomia, sydäntä kouristavia sanoja runosta "Heinäkuun
-viides päivä": _Maan eestä kuolisitko tään?_
-
-Näin Cygnaeus vihki Maamme laulun kansallislauluksemme. Laulussa
-ja puheessa oli korkeimpaan ilmaisumuotoonsa kehittynyt se
-isänmaanrakkaus ja kansallinen henki, joka tänä aamukautena oli
-innostuttanut puhujaa ja tehnyt hänen sanansa sytyttäviksi. --
-Mutta puhuessaan taivasalla tuhansille kuulijoille Cygnaeus samassa
-kevätjuhlassa särki äänensä. Se pysyi sen jälkeen aina käheänä,
-niin että hän ei enää voinut entisellä tavalla hallita suurempaa
-kuulijakuntaa. Olihan se suuri uhraus, mutta tositeossa Cygnaeus
-viimeisellä puheellaan oli loppuun suorittanut aamunairut-tehtävänsä.
-Ei niin, ettei hän myöhemminkin olisi pitänyt merkillisiä puheita,
-eikä myöskään niin, että hän hengeltään olisi ollut vähemmän
-ihanteellinen ja isänmaallinen. Muutos tuli itse ajan muuttuneesta
-luonteesta. Kevättä seurasi takatalvi kansan elämässä, ja Cygnaeus,
-saavuttuansa miehuutensa myöhempään jaksoon, suuntasi harrastuksensa
-eri aloille henkistä elämäämme, yrittäen mikäli mahdollista toteuttaa
-ihanteitaan taikka ainakin viittoa tietä niitä kohti.
-
-Tavallaan oli takatalven aika. -- 40-luvun lopulta 60-luvun alkuun
--- Cygnaeuksen toimeliain ja tuotteliain. Silloin alkoi hänen
-opettajatoimensa yliopistossa, josta kuitenkin näkyvät jäljet ovat
-varsin vähään supistuneet, syystä että hänen vapaasti pitämänsä
-luennot ovat iäksi kadonneet; silloin hän myös alkoi vaikuttaa
-taideharrastusten herättäjänä ja johtajana; silloin hän kirjailijana
-tuotti useat arvokkaimmat teoksensa ja silloin hän, niinkuin ainakin,
-esitti tulevaisuuden aatteita, joista nopeimmin toteutuneita
-oli ylioppilastalon rakentaminen. Cygnaeus se näet lausui tämän
-ylioppilasnuorison kodin syntysanat, kodin, jonka tapaista ja
-vertaista ei ainoallakaan ylioppilaskunnalla maailmassa ole.
-
-Eri taiteista, joita Cygnaeus harrasti, on näyttämötaide ensi
-sijassa mainittava. Totta on, että hän ei tullut kansallisen
-näyttämön luojaksi, vaikka hän kaikella innolla ajoi ensin toisen
-ja sitte toisen kiviteatterin rakentamista Helsinkiin. Mutta hän se
-kuitenkin ensiksi julkilausui rohkean ajatuksen, että oma kansallinen
-teatteriseurue ehkä helpoimmin saataisiin siten, että "näyttämö
-kerrassaan tehtäisiin täysin _suomalaiseksi_, niin kielen kuin
-muunkin puolesta". Tämän ajatuksen toimeenpanijaksi tuli niinkuin
-tiedämme eräs hänen oppilaitaan, Kaarlo Bergbom. Sitä vastoin
-Cygnaeus ensimäisenä on sepittänyt kansallishenkisiä historiallisia
-näytelmiä -- "Klaus Flemingin ajat" ja "Juhana herttuan
-nuoruudenunelmat" --, joita teatterimme kyllä eivät ole pystyneet
-esittämään, mutta jotka kuitenkin laatuaan ovat suurenmoisimpia
-kirjallisuudessamme. Molempia leimaa runoilijan kansallinen itsetunto
-ja rakkaus maahan, "jota kohtaan kunnia niin harvoin on noudattanut
-oikeutta", molemmissa hän puolustaa maata ja kansaa muukalaisten
-ylimielisyyttä vastaan. "Siihen katsoen on jälkimäisen draaman
-viimeisen näytöksen ensi kohtaus, niin sanoaksemme, cygnaeusmaisin.
-Siinä ylpeä Katarina Jagellonica ensiksi halveksien katselee
-kansankokousta, oppimattomia, juroja, sarkatakkisia suomalaisia
-talonpoikia, mutta kun herttua on puhutellut kokoontuneita heidän
-_omalla_ kielellään -- jotta ei jäinen viima pääsisi tunkemaan kansan
-ja ruhtinaan sydämen väliin -- ja kansa innostuneena lupaa puolustaa
-ja suojella ruhtinatarta, silloin tämän mieli muuttuu, sydän heltyy
-ja hän puhkee sanoihin: 'Tosiaan, sanomattoman ihanaa. Kuni kirkkaita
-timantteja kiiltää kyyneleitä vakavien miesten silmissä; ja käsiä,
-lujia kuin vuori, nostetaan vakuuttamaan valaa, jonka sydän vannoo.
-Sielun sisästä leviää kirkastus ihmisjoukon yli, jota ihmisyyden
-korkeimmat, parhaat tunteet innostuttavat. En luullut mahdolliseksi,
-että _kansa_ voisi näyttää niin ihanalta ja niin ylevämieliseltä;
-tahtoisin sulkea heidät kaikki syliini'."
-
-Näyttämötaiteen rinnalla Cygnaeus innokkaasti harrasti
-kuvaamataiteita. Nyt me hieman hymyilemme Suomen 50- ja 60-luvun
-taiteelle ja ripustamme senaikuiset taulut hämärään nurkkaan
-taikka eteiseen valmistaaksemme tilaa 20:nnen vuosisadan mestarien
-teoksille. Mutta muistakaamme, että silloin jos koskaan taide oli
-hellän hoidon tarpeessa, silloin jos koskaan taiteilijat tarvitsivat
-kehotusta ja rohkaisua. Sillä jos taide oli heikko ja kehittymätön,
-niin oli yleisön mielenkiinto ja halu kannattaa taidetta vielä
-kehittymättömämpi. Juuri sinä aikana oli Cygnaeuksen suoma suosio
-äärettömän tärkeä taiteelle, jopa sen kehitykselle välttämätön
-ehto. Aina optimistisena, aina ihanteellisena Cygnaeus kykeni
-antamaan arvoa harrastukselle ja tahdolle silloinkin, kun tulos oli
-verraten vähäarvoinen, ja niin tämän suuren taiteenystävän hoidossa
-taide vähitellen otti juurtuakseen karuun maaperäämme, ja ilman
-häntä meidän kuvaamataiteemme tuskin olisivat saavuttaneet niitä
-ennätyksiä, joista me nyt iloitsemme.
-
-Merkillisin Cygnaeuksen yrityksiä taiteen alalla oli hänen
-alottamansa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nimessä ja avulla
-kunnialliseen loppuun ajettu puuha pystyttää Porthanin kuvapatsas
-Turkuun -- ensimäinen laatuaan maassamme. Kun hänessä ajatus syntyi,
-ei Suomessa ollut kuvanveistotaidetta nimeksikään, mutta silti
-Cygnaeus ei epäillyt yrityksen mahdollisuutta. Hän tapasi Tukholmassa
-nuoren, innokkaan kuvanveistäjän, Kaarle Eneas Sjöstrandin, sai
-tämän muuttamaan Suomeen, ja Cygnaeuksen innostuttamana Sjöstrand
-ei ainoastaan luonut Porthanin muistomerkkiä, vaan muovaili toisen
-toisensa perästä uuden isänmaansa suurmiesten muotokuvia ja antoi
-meille sarjan Kalevalanaiheisia veistokuvia sekä oli vihdoin
-Valter Runebergin ja Johannes Takasen ensimäinen opettaja tullen
-siten kuvanveistotaiteen perustajaksi maassamme. Ilman Cygnaeuksen
-luottamusta ihanteelliseen pyrkimykseensä olisi tämä, jollei
-kokonaan, niin kumminkin epämääräiseksi ajaksi jäänyt tekemättä.
-
-Cygnaeuksen kirjailijatoimesta aika ei salli laajemmin puhua, mutta
-viittaan kuitenkin erinäisiin suuriarvoisiin teoksiin. Kiitä on
-hänen tutkimuksensa "Traagillisesta aineksesta Kalevalassa", joka
-epäilemättä on etevin ja syvällisin kansanrunouttamme tarkottava
-esteettinen tutkielma, mikä meillä on ilmestynyt, ja joka muun muassa
-on, jollei suoranaisesti aiheuttanut, kumminkin suuresti vaikuttanut
-ensimäisen suomenkielisen murhenäytelmän, Aleksis Kiven "Kullervon",
-syntyyn; niitä on Cygnaeuksen kenties enimmin luettu kirja, Joachim
-Zakarias Dunckerin elämäkerta, jossa tekijä pystytti unohtumattomalle
-sankarille pysyvän muistopatsaan jo ennenkuin Runeberg oli luonut
-toisen runoelmassaan "Heinäkuun 5 päivä"; niitä on hänen kirjansa
-Vänrikki Stoolin tarinoista, jolla hän täydensi varhain alottamansa,
-ymmärtämyksessä ja nerokkaisuudessa verrattoman arvostelun niistä
-Runebergin runoteoksista, jotka kansallisessa suhteessa ovat kaikista
-tärkeimmät; ja niitä on myöskin historiallinen tutkimus nimeltä:
-"Hans Henrik Gripenbergiä kohdanneen yleisen mielipiteen langettaman
-tuomion tarkastus." Koska tämä viimeksi mainittu teos aivan
-erikoisella tavalla valaisee Cygnaeuksen luonteenlaatua, on siitä
-vähän enemmän sanottava.
-
-Ruotsalaiset olivat ankarasti arvostelleet Seivin sopimusta,
-jonka mukaan Suomen armeijan viimeiset tähteet heittäen aseensa
-luopuivat vastarinnasta, ja syyttäneet sen allekirjoittajaa kenraali
-Gripenbergiä pelkuruudesta ja kavalluksesta. Kun asiantuntevalta
-taholta tätä väärää tuomiota oli turhaan koetettu oikaista, otti
-Cygnaeus seikkaperäisesti tarkastaakseen kysymystä, ja hän suoritti
-tehtävänsä ei ainoastaan innostuksella ja nerolla, jotka olivat
-hänelle ominaisia, vaan sanan varsinaisessa merkityksessä ensimäisenä
-suomalaisena historioitsijana. Nojaten tietoihin ja asiakirjoihin,
-jotka hän oli saanut mukana olleilta tai heidän läheisiltään, hän
-havainnollisesti kuvaten sotilaalliset olosuhteet ja selvittäen
-tapahtuman psykologiset edellytykset näyttää, kuinka ruotsalaiset
-vallanpitäjät olivat ilman riittävää harkintaa määränneet joukkojen
-sijoituksen, kuinka he kerrassaan laiminlyöden oman maansa
-puolustuksen olivat jättäneet tautien ja ankaran talven harventamat
-suomalaiset oman onnensa nojaan, kuinka varsinaisten päällikköjen
-poistuttua ylin johto oli uskottu Gripenbergille, joka tosin koko
-sodan aikana säästämättä enemmän vaivojaan kuin vertansakaan oli
-ollut mukana, mutta aina alipäällikön asemassa, sekä edelleen
-kuinka tämä urhoollinen mies, ylivoimaisen vihollisen saartamana
-ja jätettynä ilman suoranaisia tietoja Tukholmassa tapahtuneesta
-vallankumouksesta ja uuden hallituksen tarkotuksista, ratkaisevalla
-hetkellä ei nähnyt edessään muuta kuin kaikki uhranneitten
-sotilaittensa kuoleman ilman voiton mahdollisuutta. Kun Gripenberg
-silloin neuvottelussa upseeriensa kanssa lyöden nyrkkinsä pöytään
-huudahti: "Hyvät herrat! Jos teissä on ketään, joka tahtoo, että minä
-tappelen, niin, Jumal'auttakoon, minä tappelen; kyllä olen ennenkin
-tapellut" -- eikä kukaan hiiskunut sanaakaan, silloin ei hänkään enää
-vaatinut turhaa verenvuodatusta.
-
-Lukiessa tätä kertomusta tapahtumien traagillinen yhteenliittyminen
-ei kiinnitä meitä enemmän kuin kertojan intomieli. Cygnaeus puhuu
-suomalaisena ja suomalaisena hän puolustaa suomalaista miestä
-ruotsalaisia vastaan, jotka peittäen oman syynsä asiain onnettomaan
-menoon olivat heittäneet syyn taakan viattoman päälle. Hän etsii
-kauttaaltaan totuutta, ja myöhempi tutkimus onkin pääasiassa
-hyväksynyt hänen esityksensä, mutta silti hänen kertomuksellaan ei
-ole sitä objektiivista tyyneyttä, jota pidämme historiankirjoituksen
-ihanteena. Cygnaeus oli ennen kaikkea tunteen ja intomielen mies, ja
-tässä se tulee sitä enemmän näkyviin, kun väärä tuomio Gripenbergiä
-kohtaan oli yhtä paljon loukannut hänen inhimillisyystuntoaan kuin
-hänen kansallista itsetuntoaan. On muistettava, että teos ilmestyi
-Vänrikki Stoolin tarinain jälkeen, ja siihen nähden saattaa sanoa,
-että siinä on ensi kerran teoksi muuttunut se kansallinen itsetunto,
-jonka tarinat olivat herättäneet.
-
-Kumminkin on tunnustettava, että Cygnaeus vähemmän kuin kukaan
-oli Vänrikin tarinain sytyttävän vaikutuksen tarpeessa. Hänen
-ylimysmielisyytensä oli näet kehittynyt itsetietoisuudeksi, joka
-oli arka arvostaan eikä koskaan epäillyt puhua suutansa puhtaaksi,
-kun hänen oikeuden- tai ihmisyyden- tai kansallista itsetuntoansa
-oli loukattu. Paitsi Gripenbergin puolustuskirjoituksessa tuli
-tämä monesti näkyviin. Niin esim. 1850 vuoden sensuuriasetus,
-joka kielsi painattamasta suomenkielellä muuta kuin uskontoa,
-taloutta ja kansanrunoutta tarkottavia kirjoja, koski häneen kuin
-persoonallinen häväistys, ja hän kirjoitti siitä suorin sanoin
-ministerivaltiosihteerille, kreivi Armfeltille. Sama kansallinen
-itsetunto aiheutti niinikään sen puheen, jonka Cygnaeus piti
-jäähyväisjuhlassa yliopiston ruotsalaisille vieraille 1857 ja joka
-tavallaan on hänen kuuluisimpiaan. Se oli sangen lyhyt ja kieltämättä
-maltillinen ja kohtelias, mutta vaikutti kuitenkin kuin jonkinlainen
-sodanjulistus. Eräässä juhlassa Tukholmassa oli julkilausuttu runo,
-jossa Suomelle annettiin mainesana "orjuuden kultainen pesä". Puhuja
-valitti, että juhlassa ei kukaan ollut noussut ja vastannut noihin
-sanoihin: "Sinä valehtelet!" Hän oletti vieraitten havainneen, ettei
-Suomessa kuitenkaan eletä eikä puhuta niinkuin voidaan ajatella
-orjuuden pesässä elettävän ja puhuttavan, ja päätti toivomalla,
-että meille Ruotsissa ja muualla Europassa suotaisiin kunnioitusta
-eikä sääliä, sillä edellinen on meille tarpeen useinkin vaikeissa
-oloissamme.
-
-Vaikka varmaankaan ei kukaan tässä maassa ole suoremmin ja kauniimmin
-puhunut Ruotsin suurista muistoista ja erittäin ruotsalaisten
-ansioista Suomeen nähden, sai tämä puhe kaikki unohtumaan. Se
-käsitettiin ja selitettiin julkeaksi solvaukseksi Ruotsia kohtaan,
-ja Cygnaeus joutui hänkin vuorostaan, semmoisen häväistystulvan
-esineeksi, jolla meillä on tapana aika ajoin koetella ja karaista
-merkkimiestemme luontoa. Tietysti hän kärsi siitä, kärsi syvästi ja
-katkerasti -- mutta vähitellen sekin tulva juoksi kuiviin.
-
-Ehkä kysytte edellisen johdosta, oliko Cygnaeus suomen- vai
-ruotsinmielinen? Kysymys on anakronismi Cygnaeukseen nähden.
-Hänen kansallistuntonsa kehittyi aikana, jolloin ei vielä tietty
-suomen- eikä ruotsinmielisistä. Hän oli _suomalainen_ Lönnrotin
-ja Runebergin tapaan, niinkuin kaikki meidän parhaimmat olivat
-1830- ja 40-luvuilla. Silloin täällä vielä oltiin eheä, jakamaton
-kansa, ja kun puolueriidat olivat alkaneet, hän toivoi vain eheyden
-palaavan. Niin hän alkajaisrunossaan suomalaiseen Preciosa-näytäntöön
-keväällä 1870 lausuu: "Parempaa laulu ei sentään voisi vaikuttaa
-kuin karkottaa veljesvihan, muistuttaa kaikkia, että tämä maamme on
-yhteinen isänkotimme, jossa olemme kasvaneet yhdeksi kansaksi ja
-saaneet yhteisen päämäärän; kumpaa kieltä puhummekin, on kohtalomme
-yhteinen: jos pelastus on mahdollinen, me pelastumme yhdessä,
-jollei -- me vaivumme samaan hautaan. Sadat äänet yhtykööt samaan
-sointuun, se joka häiritsee sointua, rikkoo ei vain itseänsä, vaan
-kokonaisuutta vastaan."
-
-Oli kuin Cygnaeuksen työpäivä olisi ollut ohi, kun 60-luvulla
-ensimäisten valtiopäivien johdosta ja jälkeen valtiollinen ja
-yhteiskunnallinen elämä puhkesi aavistamattomaan virkeyteen. Hänen
-elämänsä viimeinen jakso oli alkanut, jolloin hän pääasiassa
-katsojana seurasi ajan pyrintöjä. Mutta vaikka Cygnaeus yhä harvemmin
-esiintyi julkisesti, eivät hänen sanansa olleet menettäneet
-tenhovoimaansa. Kuoriin 60- ja 70-luvun ylioppilaspolviin, jotka
-säännöllisesti 1 p. huhtikuuta kävivät häntä laululla tervehtimässä,
-vaikuttivat hänen puheensa aina innostavasti. Me ymmärsimme hänen
-kanssaan, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä; hän oli meille
-kunnioitettava patriarkka, jonka sanoista yhä säteili se Suomen
-aamun kirkkaus, jota hän nuorena oli julistanut. Todistuksena
-ihastuksestamme mainitsen vain yhden piirteen. Tunnen ylioppilaan,
-joka saatuaan eräästä sanomalehtikirjoituksesta 30 markkaa,
-ensimäiset mitä hän eläissään oli ansainnut, käytti ne ostaakseen
-Cygnaeuksen runoelmat. Huhtikuun 1 päivä tuli meille henkiseksi
-kevätjuhlaksi, joka uudistui joka vuosi yhtä varmaan kuin Vapunpäivän
-vietto, mutta erosi tästä siinä, että se kesä ihanteellisine
-rientoineen, jonka Cygnaeus meissä herätti, oli kestävämpää laatua
-kuin luonnon kesä -- monessa se ei ole tiennyt syksystä eikä
-talvesta, vaan on pysynyt kautta elämän.
-
-Vaikken läheskään ole tyhjentänyt ainettani, on jo aika lopettaa. Ja
-tällä hetkellä kysyn itsekseni, riittääkö esitykseni todistamaan,
-että Cygnaeus yhä edelleen ansaitsee sijansa toisten suurmiestemme
-rinnalla, huolimatta siitä, että hänen muistonsa on niin himmentynyt
-nykyisessä polvessa? Toivon että niin on laita. -- Herätystyö vaati
-monenlaisia voimia, ja Cygnaeuksenkin osuus oli siinä tarpeellinen,
-jopa välttämätön. Ajalla, jolloin sanomalehtiä ja kirjallisuutta
-levisi ja luettiin vähän, oli äärettömän tärkeää, että ilmaantui
-mies, joka ollen saman hengen elähyttämä kuin muut tulevaisuuden
-miehet, elävin nerokkain sanoin julkilausui mitä ajassa liikkui
-ja avasi varsinkin nuorille aavistamattomia näköaloja ja kuvasi
-ihanteita, jotka vastustamattomasti innostuttivat totuntatavasta
-eroaviin harrastuksiin. Näin Cygnaeus täydensi ja teki suurten
-ystäviensä työn tulokset kuulijoilleen mieskohtaisiksi ja
-velvottaviksi. Samalla hän enemmän kuin kukaan muu on vaikuttanut
-henkisen sivistyksen kohottamiseksi maassamme, hän on tehnyt
-eläväksi käsityksen meidän sivistyksellisestä yhteydestämme suurten
-kulttuurikansojen kanssa ja vaatinut, että meidän tulee kaikilla
-aloilla -- eritoten taiteenkin alalla, joka silloin näytti niin
-toivottomalta -- edustaa suomalaista kansallisuuttamme, jopa uskaltaa
-ajatella kilpailua muitten kanssa. Yksi syy miksi me enää harvoin
-muistamme Cygnaeusta on se, että niin paljo siitä, mitä hän ensiksi
-harrasti ja vaati, on jo muuttunut sivistyneitten kansalaisten
-yhteisomaisuudeksi, tullut lihaksemme ja vereksemme -- mutta onko
-hänen ansionsa silti vähempi?
-
-Huomautin alussa, että elämme individualismin aikakaudella,
-jolloin yksilön hyvinvointia ja menestystä katsotaan inhimillisen
-harrastuksen oikeaksi päämääräksi ja jolloin vähät välitetään
-ihanteista, jotka vaativat yksityisten pyyteitten uhraamista yleisen
-hyväksi, kansakunnan onneksi. Mutta yhtä varmaa kuin se on, että
-tuo nykyajan oppi ei ole aikojen viimeinen viisaus, yhtä varmaa on,
-että Suomen kansan tulevaisuus yhä edellyttää, että sillä on poikia
-ja tyttäriä, jotka Cygnaeuksen tapaan pitävät korkeimpana onnenaan
-uhrata elämänsä työn sen eteen. Kuinka ajat vaihtelevatkin, on
-semmoisia aina nouseva, ja koska heidän toimintansa ehtona on, että
-he ajattelevat suurta kansastansa ja että heillä on ihanteellisia
-päämääriä, niin on Fredrik Cygnaeus, tämä suurien ajatusten ja
-ihanteiden mies, tämä kansallisen itsetunnon mies, aina oleva heille
-rakastettu ja kunnioitettu opas ja tietäjä.
-
-
-
-
-Lauri Stenbäck.
-
-Hänen syntymänsä 100-vuotismuiston johdosta.[19]
-
-
-Siihen pitkään sarjaan merkkimiesten satavuotismuistoja, joita
-jo olemme tällä vuosisadalla viettäneet, tulee tämän lokakuun
-loppupuolella kaksi muistopäivää lisää. Yrjö Aukusti Wallin ja Lauri
-Stenbäck syntyivät näet molemmat lokakuulla 1811, edellinen 24 ja
-jälkimäinen 26 p. Miten erilaisia harrastuksiltaan nämä miehet
-olivatkaan, ansaitsee kuitenkin toisen niinkuin toisenkin muisto
-kirkkaana elää heidän kansalaistensa mielissä, ja sentähden Aikakin
-tahtoo puolestaan heihin kiinnittää lukijakuntansa huomion.
-
-Tämä Lauri Stenbäckin muistolle omistettu kirjoitus on alkuaan
-laadittu esitelmäksi Kolmisointu-yhdistyksen iltamaan viime
-keväänä (10/3 )eikä pyydä esittää mitään uusia tietoja, joita ei
-tavattaisi siinä runoilijan seikkaperäisessä elämäkerrassa, jonka
-tekijä kymmenkunta vuotta sitte julkaisi. Tarkotuksena on vain
-ollut pikaisin piirtein hahmotella miehen kuva, jonka toiminnasta
-ja luonteesta varsinkin nuoremmalla polvella lienee sangen hämärä
-käsitys, mutta joka on omansa herättämään mielenkiintoa ja
-kunnioitusta samassa määrässä kuin häneen tutustuu.
-
-Lauri Stenbäck syntyi Kuortaneen pappilassa. Isältään, kirkkoherra
-Kaarle Fredrik Stenbäckiltä, hän, mikäli päätettävissä on,
-sai perinnöksi runoilijalahjansa, mutta äidiltään, Eva Maria
-Gummerukselta, luonteensa vilkkaan, avoimen, rakastettavan
-lapsellisen peruspiirteen; kotiseutu ja sen kansa opetti häntä
-kunnioittamaan ja rakastamaan maamme suomalaista väestöä, josta
-hänen sukunsa polveutuu. Tämä viimeinen seikka -- tutustuminen
-suomenkieliseen kansaan -- oli sitä tärkeämpi, kun perhe Laurin
-ollessa 12:nnella, muutti Vöyrin ruotsalaiseen pitäjääseen.
-Kotipaikan muutto sekä silloiset kouluolot vaikuttivat, että ruotsi
-tuli Stenbäckin runoilijakieleksi, mutta kiitos Kuortaneen-ajan
-hän ei sentään koskaan vieraantunut kansamme pääaineksesta, vielä
-vähemmän menetti suomalaista henkeään.
-
-Stenbäckin lapsuuden- ja varhemmasta nuoruudenajasta tulee
-huomioonottaa varsinkin kaksi seikkaa, joilla oli määräävä merkitys
-hänen kehitykseensä nähden. Toinen on se, että hän, ollen alusta
-aikain ruumiiltaan hento ja heikko, sai kovien sairauskohtausten
-kautta pysyviä vammoja, joista johtui, että hänen terveytensä
-aina oli huononlainen, -- se tietysti enensi hänen tunne-elämänsä
-herkkyyttä; toinen on syvä uskonnollinen heräys, jonka ensimäinen
-ripilläkäynti hänessä aiheutti. Huolimatta hänen omaistensa
-kertomuksista emme osaisi oikein arvostella tämän henkisen
-mullistuksen laatua ja merkitystä, jollei hän itse olisi jättänyt
-siitä epäämättömiä todistuskappaleita, nimittäin kuusi runoa, jotka
-nimellä "Rukouksia ensi kerran käydessäni Herran ehtoollisella",
-muodostavat sekä sisällyksen että hämmästyttävän kypsän muodon
-puolesta mitä arvokkaimman runollis-uskonnollisen tunnustuksen.
-Ensimäisessä hän tunnustaa syntinsä, toisessa hän julkilausuu
-luottamuksensa anteeksiantoon, kolmas saa meidät aavistamaan jonkun
-katkeran kokemuksen ihmisten puolelta, neljännessä hän laulaa pyhästä
-hetkestä, "tärkeimmästä elämässään", jolloin liitto taivaallisen
-Isän kanssa uudistettiin, viides on riemulaulu tapahtuman johdosta
-ja samoin kuudes, vaikka se on tyynempi ja tulevaisuuteen viittaava.
-Siitä ovat nämä säkeet:
-
-    Oi, kuinka olen iloinen,
-    Mä Herrassani riemuitsen.
-    Mä laulan lapsuuslauluan',
-    Sen laulan moneen kertahan
-    Ja taasenkin. -- -- --
-
-    Luo Herran paeta mä voin,
-    Kun loistaa säteet aamunkoin;
-    Kun ilta saapuu pimeten,
-    Niin nukun syliin hänellen
-    Kuin äidin luo. -- -- --[20]
-
-Heräys tapahtui syksyllä 1827, jolloin Stenbäck oli 16-vuotias ja,
-tultuansa keväällä ylioppilaaksi, oleskeli kotona. Näennäisesti
-se kyllä oli ohimenevää laatua, mutta kumminkin se selittää,
-että hänen varhemmissakin runoelmissaan ja mietelmissään niin
-usein soi uskonnollinen pohjasävel, sekä että hän ajan tullen oli
-valmis avaamaan sydämensä toiselle, paljoa syvemmälle ja pysyvälle
-herätykselle.
-
-Luonnollinen taipumus vei Stenbäckin vastustamattomasti esteettisten
-ja kirjallishistoriallisten opintojen alalle. Hän lueskeli hartaasti
-saksalaista ja ruotsalaista kirjallisuutta, ja jälkimäinen herätti
-hänessä, niinkuin monessa muussakin sen ajan nuoressa, halun päästä
-Ruotsiin, jossa toivottiin tapaavan virkeämpää, loistavampaa henkistä
-elämää kuin sodan jälkeen yhä vielä henkisesti lamaantuneessa
-kotimaassa. Kaksi vuotta (1830--32) Stenbäck harjottikin opintoja
-Upsalan yliopistossa, mutta lukuunottamatta sitä, että hän Puolan
-kapinan aikana ruotsalaisten toveriensa kanssa innostuneesti seurasi
-vapaustaistelun menoa ja suri sen kukistumista vereen, oli matka
-täydellinen pettymys. Sen on runoilija julkilausunut runosikermässä
-"Matkamuistelmia". Hän oli lähtenyt, hän laulaa, etsimään "kunniata
-
-        ja suuruutt' aatteitten ja toiminnan;
-    Mä suurten muistoin kotimaan näin siellä,
-    Min kansa pientä puuhas pikkumiellä,
-        Vaan muuta siellä nähnyt en".
-
-Stenbäckin kokemus oli siis sama kuin Topeliuksen kymmenen vuotta
-myöhemmin, se näet että suomalaisen isänmaa ja kansa ovat _tällä_
-puolen merta.
-
-Helsingissä Stenbäck liittyi läheisesti Pohjalaisosakunnan
-silloisiin etevimpiin jäseniin, joista paitsi häntä itseään
-seuraavat ovat tulleet mainioiksi Suomen sivistyshistoriassa: M. A.
-Castrén, nerokas kielentutkija, E. A. Ingman, yksi lääkintätieteen
-uudistajia maassamme ja harras suomenkielen ystävä. F. A. Ehrström,
-ensimäinen säveltäjämme, ja C. G. von Essen, yksi herännäisyyden
-päämiehiä. Tämän toveripiirin johtava henkilö ei kumminkaan ollut
-kukaan mainituista, vaan J. J. Östring, Stenbäckin paras, uskottu
-ystävä. Vuosi 1834 oli näitten ystävysten onnellisin aika. Silloin
-he innokkaasti ja menestyksellisesti koettivat kohottaa oman
-osakuntansa ja välillisesti koko ylioppilasnuorison yhteiselämää
-aatteelliseen ja isänmaalliseen suuntaan -- ja silloin Stenbäck
-sepitti useat kauniimmat runoelmansa; mutta heidän ilonsa oli
-lyhyt. Mielenosotuksen aikaansaamiseksi erästä opettajaa kohtaan he
-omin päin toimeenpanivat ylioppilaskokouksen, ja syytettyinä tästä
-yliopiston järjestystä loukkaavasta omavaltaisuudesta heidät kaikki
-(paitsi Esseniä) karkotettiin puoleksi vuodeksi. Tämä tapaus oli
-käänteentekevä Stenbäckin elämässä.
-
-Lähtiessään kotia Stenbäck otti mukaansa ystävänsä Östringin,
-eivätkä he olleet Vöyrin pappilassa kauan nauttineet pakollista
-vapauttaan, ennenkuin täydellinen mullistus oli tapahtunut heidän
-maailman- ja elämänkatsomuksessaan. Oli näet juuri se aika,
-jolloin Paavo Ruotsalaisesta johtuva herännäisyys oli alkanut
-levitä Pohjanmaalla, ja tämän henkisen liikkeen valtaan molemmat,
-niin Stenbäck kuin Östringkin, antautuivat. Seuraus oli, että
-he palatessaan Helsinkiin olivat kokonaan muuttuneet ja että he
-kieltäen ja hyljäten entiset harrastuksensa vetäytyivät syrjään
-toverien iloisesta seurasta ja suunnittelivat ei ainoastaan
-yksityiselämänsä, vaan koko elämänsuuntansa ja -päämääränsä
-muuttamista. Aluksi Stenbäckin uskonnollisuus sentään vielä näyttää
-olleen verraten valoisa, mutta kun Östring kevättalvella 1836,
-hänen äärettömäksi surukseen, oli kuollut keuhkotautiin, se muuttui
-siksi synkäksi, kaikkea maailmallista tuomitsevaksi, sanoisinko,
-kiihkomielisyydeksi, jommoisena herännäisyys ensi aikanaan esiintyi
-lukuisissa uskovaisissa ympäri maata. Tämmöisiä kääntymyksiä
-tapahtui silloin tuhansittain, mutta kumminkin Stenbäckin kääntymys
-on meille muita merkillisempi, jopa yksinäinen laatuaan, sentähden
-että hän erityisessä runosarjassa on kuvannut mielenmuutoksensa eri
-asteet, julkilaulanut mitä hän kärsi ja miten hän tuskallisesti
-taisteli kukistaakseen entisen itsensä ja sen kauneudenmaailman,
-jonka runoilijaunelmansa ja -haaveilunsa olivat hänen sisässään
-rakentaneet. Suorasanaisesti kerrottuna tämä kääntymys kyllä ei meitä
-liikuta enemmän kuin muut senlaatuiset historialliset tosiasiat,
-mutta sydämemme heltyy ja värisee myötätunnosta, kun kuulemme
-runoilijan itsensä purkavan tuskansa, esim. runoelmassa "Huokaus",
-joka arvattavasti on kirjoitettu Östringin kuoleman jälkeen.
-
-    Kuin synkkä koto kuoleman on tää!
-    Mun taivaani on iäks' suljettuna.
-    Sen kultahohdett' en mä enää nää
-    On riemu mailman multa murjottuna.
-    Mut niinkuin varjo kulkee kenttää pitkin,
-    Niin rauhatonna vaellan ma vain,
-    Vain varjo olen aikain parempain. -- --
-
-    Oi, miks' on koskaan rintan' paisunut,
-    Sen miksi suuret aavistukset täytti?
-    Miks' riemuin laulun äänt' oon kuunnellut?
-    Miks' siitä valonsäde mulle näytti
-    Valaisten syömen syvät, mailman piirin
-    Ja rintani sai ilmitulehen,
-    Mut hetken vain, oi, hetken lyhyen?
-
-    Tuo säde tunki sielun syvyyteen,
-    Se entisaikaan oli elämäni,
-    Kuin kirkkaan kevätnurmen kukkineen
-    Näin elon valoisana edessäni.
-    Mut päivä laski, yö on noussut musta,
-    Ja tallattu on mailma syömeni,
-    Kuin tyhjä, hävitetty temppeli. -- --
-
-    Oi kolkko köyhyys sielun palaneen,
-    Miss' entisriemuin kylmät ruumiit makaa!
-    Oi perintöni, saatu aikaiseen,
-    Sun häijyt henget lahjanaanko jakaa,
-    Vai ootko taivaan rangaistus sa mulle.
-    Ansaittu, vaikk'en tunne syytä sen,
-    Mut pantu kantaakseni kärsien?
-
-    Haa, kärsivällisyys! En hiukkaakaan
-    Omista lahjaa, jota kaikki kiittää.
-    En elää tahdo horroksissa vaan,
-    Ei kärsimys voi lohdukseni riittää;
-    En tahdo, että keväästäin, mi loisti,
-    Tää musta muisto nyt vain jäljell' on
-    Ja rinnan rauhattomuus rajaton. -- --
-
-Alistuvaisempi ja sovinnollisemmin päättyvä on lähinnä seuraava,
-ihmeen kaunis runo nimeltä "Murheelle". Siinä Murhe eli Surutar,
-"kuningatar elämän", viittaa rauhattomalle laulajalle tien rauhan
-maahan. Mutta kahta tuskallisempi on, erittäinkin alkupuolelta,
-runoelma "Katumus":
-
-    Oi, mua seuraa, vainoo synninvalta,
-    Se valon riistää elon taivahalta,
-    Se kauheana minuun tuijottaa,
-    Jos minne käyn, en siltä rauhaa saa. -- --
-
-    Oi minne pakenen? Miss' saanen kerran
-    Mä voimaa kantaa pyhää vihaa Herran?
-    Oi minne piilen? Mull' ei päällä maan,
-    Oo toivoa, ei kuolemassakaan.
-
-    Kaikk' ilo, toivo, turva multa puuttuu,
-    Mi mulle voitto oli, mullaks' muuttuu,
-    Ja paljastettuna mä syntinen
-    Nyt Herran tuomiota vapisen.
-
-Näin vaikerrellessaan hänelle muistuu mieleen, miten hän oli
-onnellinen lapsuudenpäivinään, jolloin Jeesus oli hänen ystävänsä, ja
-häneen, sovittajaan ja vapahtajaan, hän nytkin turvaa --
-
-    Vaikk' oonkin paha, vaivun ristis juureen;
-    Ja luotan lujasti sun armoos suureen.
-    Oi, kiitos soikoon sulle taivaan, maan!
-    Sun tähtes syntinen viel' armon saan.
-
-Pitkä kamppailu päättyi sovintoon ja rauhaan, ja saavuttamansa onnen
-on runoilija julkilaulanut eri lauluryhmässä nimeltä "Sointuja".
-Ensimäinen näitä sointuja on tämä:
-
-    Olen Jumalan laps';
-    Oi autuas rauha ja riemu!
-    Olen Jumalan laps';
-    Oi kelle mä riemuni kerron?
-    Oi Luojalle riemuni kerron.
-    Olen Jumalan laps';
-    Oi autuas rauha ja riemu!
-
-Ensimäiset soinnut ovat vuodelta 1837. Edellisenä syksynä
-Stenbäck oli alkanut suorittaa filosofiankandidaatti-tutkintoa,
-mutta äkkiä sairastunut lavantautiin. Siitä hän toipui vasta
-kevätpuolella mainittuna vuonna ja silloin, parantuen yhdellä
-kertaa sekä ruumiillisesti että sielullisesti, hän antoi soinnuissa
-voitonriemunsa helähtää. Samana keväänä hän tuli kandidaatiksi ja
-muutti teologiseen tiedekuntaan; hän oli päättänyt ruveta papiksi.
-
-Mutta Stenbäck oli liian tulinen sielu ollakseen tunnustamatta
-ja levittämättä muihinkin riemuisaa uskoaan jo ennenkuin oli
-virallisesti oikeutettu pukeutumaan papinkauhtanaan. Ystäviensä
-Essenin ja Julius Berghin kanssa hän esiintyi heränneitten
-ylioppilaitten johtajana, ja ystävysten luona nämä kokoontuivat
-"seuroihin", joissa yhdessä luettiin ja veisattiin; sitä paitsi hän
-kirjailijana edusti herännäisyyttä taitavammin ja voimakkaammin kuin
-kukaan muu. Ensiksi se tapahtui, kun Runeberg "Vanhan puutarhurin
-kirjeissä" oli heränneitä arvostellut kannalta, joka muinoin
-oli ollut Stenbäckin oma, ja hän sepitti "Vastauksensa Vanhalle
-puutarhurille"; toiseksi ja vaikuttavammin hän sen teki, kun
-alkoi Essenin avustamana 1839 toimittaa viikkolehteä "Evangeliskt
-Veckoblad". Tässä julkaisussa hän kolmatta vuotta raamatullisen
-kristinopin kannalta yhtä suurella innolla kuin kyvyllä taisteli
-ajan järkeilevää ja laimeaa kristillisyyttä vastaan, ja aina väliin
-siinä nähtiin joku hänen sepittämänsä sointu tai muu runoelma, joka
-muistutti, että lehden takana seisoi lämminsydäminen runoilija.
-Ettei Stenbäck kauemmin jatkanut tätä kirjallista yritystä -- johon
-verrattavaa silloin ei ollut toista olemassa -- johtui sensuurin
-ankaruudesta. Silloin nimittäin kirkolliset viranomaiset pitivät
-herännäisyyden äänenkannattajaa yhtä kovalla kuin konsanaan
-valtiollinen sensuuri myöhempinä aikoina on pidellyt maallisia
-lehtiä. Kirjoitukset olivat täältä Helsingistä lähetettävät
-Porvoon tuomiokapitulin tarkastettaviksi, ja hyvin usein ne sieltä
-palautettiin joko pahanpäiväisesti silvottuina taikka kokonaan
-kiellettyinä. Mutta kun toimitus ei väsynyt, vaan jatkoi työtään
-muuttumattomalla innolla, niin arkkipiispa Melartin kääntyi itse
-kenraalikuvernöörin puoleen pyytämään apua, ja tulos oli, että
-"Evangeliskt Veckoblad" 1841 kokonaan kiellettiin ilmestymästä --
-ensimäinen tapaus laatuaan maassamme.
-
-Miten Stenbäck olikaan säälimättömästi tuominnut entisyytensä, ei
-hän sentään vielä ollut lakannut silloin tällöin runoilemasta.
-Hänen kanteleensa ääni oli tosin muuttunut, mutta vielä sen kielet
-soivat. Jopa hän 1839 Pohjalaisosakunnan ensimäistä Porthaninjuhlaa
-varten sepitti yhden kauniimpia runoelmiaan, joka päättyi Runebergin
-maljan esittämiseen. Tässä verrattomassa runopuheessa Stenbäck ensin
-ylistää Porthania, Suomen historian isää, joka antaessaan meille
-muinaisuutemme antoi meille tulevaisuuden; toiseksi hän kiittää
-nuoruuden ääretöntä voimaa ja vihdoin viittaa siihen sisälliseen
-rikkauteemme, jota ei mikään ulkonainen mahti voi meiltä ryöstää.
-Ulkonaisen loiston ja maineen sijasta, runoilija näet sanoo, me
-
-    -- saimme sisällisen elon rikkauden,
-    Ja hengen maailma on meille avoinna
-    Ja tarjoo meille maansa, kirkkaat, valoisat,
-    Miss' aina kukkii, loistaa kevät ikuinen.
-
-V. 1840 vietettiin suurenmoisesti, lukuisten ulkomaalaistenkin
-vieraitten läsnäollessa, yliopistomme 200-vuotisjuhla. Juhlan
-kunniaksi valmistettiin erinäisiä julkaisuja, ja silloin Stenbäckkin,
-toverien kehotuksesta, ensi kerran painatti runoelmansa koottuina.
-Kokoelma muodosti pienen vihkosen, ja vaikka myöhemmin uusia
-painoksia toimitettaessa siihen on tullut hiukan lisää, eivät
-runoelmat nytkään täytä enemmän kuin noin 11 painoarkkia, s.o.
-ei täyteen 180 sivua. Siitä huolimatta runokokoelma arvoltaan on
-verrattava Runebergin ja Topeliuksen teoksiin, jotka täyttävät
-monta nidosta. -- Jo kouluaikanani muistan kuulleeni kerrottavan,
-että joku saksalainen kirjallisuudentuntija (niin sanottiin, vaikka
-ruotsia osaavat saksalaiset ovat harvinaisia) oli lausunut, että
-jos Runebergin runoelmat pannaan toiseen vaakakuppiin ja Stenbäckin
-toiseen, niin jälkimäiset huomataan yhtä painaviksi. Epäilen suuresti
-jutun historiallista todenperäisyyttä, mutta jos se onkin kokonaan
-keksitty, ei se sentään ole aiheettomasti syntynyt, vaan se antaa
-meille syytä kysyä, mikä se tuottaa Stenbäckin runoille niin suuren
-arvon, tekee ne niin painaviksi, että mainitunlaista vertailua on
-voitu edes ajatella.
-
-Vastaukseksi riittää yksi ainoa sana: _tunne_, taikka selvemmin
-_tunteen voima_. Tunteessa nimittäin on runouden arvo. Miten kaikki
-maailmassa ja ihmiselämässä liekään muuttuvaista, ovat kuitenkin
-ihmisten tunteet, joissa kyllä ensi hetkessä luulisi kaikkein
-vähimmän pysy väistä tapaavansa, eri aikakausina ja eri kansakunnissa
-laadultaan pääasiassa muuttumattomia. Satojen ja tuhansien vuosien
-väliajat eivät enemmän kuin tuhansien peninkulmien välimatkat estä
-ilon ja itkun aiheita ihmisten kesken olemasta samoja. Siitä johtuu,
-että voimakas tunne julkilausuttuna runoudessa aina ja kaikkialla
-ymmärretään, ja Stenbäckillä oli erinomaisen voimakas tunne-elämä.
-Toinen runouden arvon ehto on täydellinen muoto, jonka tunnusmerkki
-on se, että laulun sanoissa ja soinnussa tunne ilmenee mahdollisimman
-välittömästi, voimakkaasti ja vaikuttavasti, ja Stenbäckin runoudella
-on tämäkin ansiopuoli. Kun sydän avoinna, mieli vapaana luemme hänen
-runoelmiaan, niin liikutus valtaa meidät, ja laulun syvät tunnearvot
-herättävät sielussamme saman väreilyn, joka muinoin sai runoilijan
-tarttumaan kanteleeseen. Mainitut ominaisuudet tekevät Stenbäckin
-runoelmat niin painaviksi, kohottavat hänen runoutensa yhtä korkealle
-kuin Runebergin ja Topeliuksen. Mikä taasen on erotus hänen ja näiden
-toisten runoilijain välillä, huomaamme jos otamme tarkastaaksemme
-mitä hän on laulanut.
-
-Stenbäck oli yksistään lyyrikko, laulurunoilija, ja hänen
-aihepiirinsä rajottui hänen omaan persoonalliseen tunnepiiriinsä eikä
-se ollut laaja. Tietysti rakkauden tunne tavallisessa merkityksessä
-ei ollut hänelle tuntematon, mutta ainoastaan kahdessa runossa se
-esiintyy, ja toisessa niistä hän sen mainitsee ainoastaan sanoakseen
-jäähyväiset maalliselle rakkaudelle turvatakseen Jumalaan, joka on
-oikea rakkaus. Rakkautta korkeammalle hän asettaa ystävyyden, jonka
-ehtona hän pitää yhteisharrastusta elämän ylevimpiin päämääriin
-katseen, eikä hänen laulunsa koskaan ole soinut sydäntäkouristavammin
-kuin runossa "Eräs yö", jossa hän valittaa ja tuskittelee rakkaimman
-ystävänsä kuoleman johdosta, vihdoin saadakseen lohdutuksen ja
-rauhan siitä ajatuksesta, että ystävä ei uinukaan pimeässä haudassa,
-vaan on noussut taivaan valoisaan asuntoon. Myöskin kodin- ja
-isänmaanrakkauden tapaamme Stenbäckin runoissa, mutta nekin tunteet
-hän on, niin sanoakseni, sulkenut ahtaisiin puitteisiin. Koti on
-ennen kaikkea "äidin maja", ja suomalaisen isänmaansa hän näkee
-"syrjäisten majain suojassa", turmeltumattomassa kansassa, joka on
-meidän voimamme. Luonnossa hän eniten rakastaa aamua, päivänkoittoa,
-auringon kultaista valoa -- sanalla sanoen valoa ylipäätään, joka
-on näennäisesti aineettomin puoli luontoa. Mutta kaiken mainitun
-yli runoilija asettaa totuuden etsinnän, pelastuksen ja sovinnon
-toivon, eikä vain yksityisen, vaan koko luomakunnan, niinkuin
-nähdään runoelmasta "Luontokappalten huokaus", joka minusta on
-suurenmoisin ja syvällisin kaikista Stenbäckin sepitelmistä. Kuinka
-hän julkilauloi omat uskonnolliset tunteensa, siitä on jo ennen
-lyhyesti mainittu. Puhtaasti runolliseltakin kannalta arvostellen
-ovat "Öiset sävelet", joissa hän kuvaa kääntymyskamppailunsa vaiheita
-ja lopullista voittoa, erittäin suuriarvoiset. Tietääkseni ei kukaan
-ole ennen senlaatuista kamppailua runoudessa esittänyt, ja nämä runot
-ovat sentähden kerrassaan alkuperäisiksi tunnustettavat, samalla kun
-niillä on täydessä määrässä ne ansiopuolet, jotka olen maininnut
-Stenbäckin koko runouden tunnusmerkkeinä. Vaikk'emme olisikaan samoja
-tunteita kokeneet, emme epäile niiden todellisuutta, että elävä
-ihmissielu on niistä kärsinyt ja riemuinnut, sillä vieläkin niissä
-piilee sytyttävä ja liikuttava voima.
-
-Se aihepiirin ahtaus, laulun rajottaminen persoonallisten tunteitten
-purkamiseen, joka on Stenbäckin runoudelle ominainen ja josta
-nyt olen puhunut, erottaa hänet Runebergistä ja Topeliuksesta.
-Nämä jälkimäiset ovat omien tunteittensa ohella julkilaulaneet
-mitä parasta enemmän tai vähemmän hämäränä liikkui koko kansamme
-tunne-elämässä heidän aikanaan, ja siihen heidän ääretön
-merkityksensä kansallisina runoilijoina perustuu. Stenbäckin
-kansallinen merkitys on heihin verrattuna vähäinen, mutta se ei
-lainkaan koske hänen arvoansa runoilijana ylipäätään -- semmoisena
-hän on heidän vertaisensa.
-
-Olen jo sanonut, että Stenbäckin kanteleen ääni muuttui, kun hän oli
-liittynyt heränneisiin. Kuitenkaan hänen kehityksensä ei pysähtynyt
-siihen. Stenbäckillä oli se Jumalan lahja, jonka Goethe antaa Tasson
-sanoa korkeimmaksi, nimittäin lahja lausua julki, laulaa julki
-mitä kärsi. Mutta kärsimyksensä, tunteensa purkaminen lauluun ei
-ainoastaan tuota helpotusta runoilijan sydämelle, vaan on samalla
-myöskin korkeinta nautintoa, ja tämä sai heränneen runoilijan
-epäilemään, eikö runous ehkä ollut vaarallinen viettelijä, joka
-houkutteli häntä pois Kristuksesta. Näin ymmärrämme, että Stenbäck
-kerran väitellessään Topeliuksen kanssa sanoi runouden olevan "hienoa
-myrkkyä" kristitylle -- mielipide, jonka Topelius päiväkirjassaan
-mainitsee "kauhean yksipuoliseksi". Kumminkaan ei Stenbäck vielä
-luopunut runoudestaan, kun oli lausunut tuon väitteen, enkä luule,
-että hän koskaan olisi siitä luopunut, jos hänen heränneet ystävänsä
-olisivat ymmärtäneet antaa sille arvoa. Mutta siksi he olivat liian
-ahdasmielisiä. Heistä oli kaikki n.s. maailmallinen hyljättävä, ja
-siihen he ehdottomasti lukivat myöskin runouden samoin kuin muunkin
-taiteen. Ajattelematta, että Stenbäck juuri runoudellaan kykeni
-tehokkaammin ja voimakkaammin kuin ainoakaan saarnaaja vaikuttamaan
-sen asian hyväksi, joka heistä oli kallein ja korkein kaikista,
-he ylenkatseellisesti ja loukkaavasti arvostelivat runoutta --
-nimenomaan sanotaan N. K. Malmbergin niin tehneen. Arvattavasti
-tämä johtui siitä, että heillä itsellään ei ollut runoilijalahjaa
-eikä myöskään kykyä kohota omaa itseänsä korkeammalle. Olisi ehkä
-voitu odottaa, että Stenbäck olisi pysynyt lujana ja puolustanut
-taidettaan, mutta niin hän ei tehnyt. Syynä kai oli hänen oma
-epäilynsä. Ystävien välinpitämättömyys ja ymmärtämyksen puute toi
-hänen epäilyynsä sen lisän, joka oli tarpeen ratkaisevan päätöksen
-perusteeksi, ja päätös oli se, että hän ripusti kanteleensa naulaan,
-siitä lähtien sulkeakseen tunteensa ja kärsimyksensä sydämeensä,
-niinkuin meidän tavallisten ihmisten aina on tehtävä.
-
-Tässä Stenbäckin elämän käännekohdassa on jotain syvästi
-traagillista. Kirjallisuutemme kannalta emme voi muuta kuin
-valittaa asiaa, mutta runoilijaa itseään meillä ei sentään ole
-sydäntä tuomita, sillä millään muulla uhrilla hän ei olisi voinut
-selvemmin osottaa, kuinka täydellisesti tahtoi antautua Jumalalleen.
-Vastustamattomasti tulee mieleen seuraava hänen oma mietelmänsä
-Evangeliskt Veckobladissa: "Abraham uhrasi Jumalalle rakkaimpansa;
-se, joka uhraa Jumalalle rakkaimpansa, on Abraham." Stenbäck uhrasi
-rakkaimpansa, kun luopui runoudestaan.
-
-En aio kauan viipyä Stenbäckin myöhemmissä elämänvaiheissa, vaikka
-ne ovat kylläkin tärkeitä ja mieltäkiinnittäviä. Mainitsen siis vain
-lyhyesti, että hän uskonnollisen vakaumuksensa tähden sai kärsiä
-paljon muutakin kuin että hänen viikkolehtensä kiellettiin. Mentyään
-naimisiin nti Ebba Arpen kanssa, joka vielä elää 95-vuotiaana
-Vaasassa, hän vihitti itsensä papiksi, mutta jatkoi silti opintojaan
-tullakseen yliopiston dosentiksi. Kun hänen väitöskirjansa oli
-hyväksytty ja konsistorin enemmistö oli puoltanut häntä virkaan, niin
-se kuitenkin häneltä kiellettiin. Samoin häntä estettiin pääsemästä
-Vaasan lukion lehtoriksi. Peljättiin näet, että hän heränneenä
-miehenä olisi vaarallinen nuorten opettaja ja johtaja! Vasta 1846 hän
-vihdoin nimitettiin Vaasan ylialkeiskoulun rehtoriksi.
-
-Stenbäck oli 9 vuotta koulun rehtorina, ja se aika oli hänen elämänsä
-onnellisin. Hänen terveytensä oli ylipäätään tyydyttävä, ja toimi oli
-hänelle mieluinen. Hän näet rakasti nuorisoa, ja vaikka hän ylläpiti
-ankaraa järjestystä, niin hän oikeamielisyydellään, suoruudellaan ja
-myöskin herttaisella ystävällisyydellään voitti oppilaitten sydämet.
-Opettajanakin hän erosi tavallisuudesta tahtoen ennen kaikkea
-herättää nuorisossa isänmaallista ja uskonnollista mieltä. Samoin
-kuin itseltään hän vaati muilta opettajilta täydellistä antaumista
-tehtäväänsä. Opettajan tuli hänen mielestään vaikuttaa nuorisoon
-ei ainoastaan tietojen antajana, vaan myös esimerkillään, ja hänen
-oli sentähden oltava vakaumuksen mies, jonka puhdas ja harras mieli
-esiintyi hänen käytöksessään ja koko olennossaan. Itse koettaen
-parhaimman mukaan toteuttaa kasvatusopillisia periaatteitaan Stenbäck
-oli uudemman koulun tienraivaajia maassamme.
-
-Kun Vaasan kaupunki 3 p. elok. 1852 paloi, oli Stenbäck Munsalossa
-kesää viettämässä. Kun hän sieltä riensi Vaasaan, tapasi hän kotinsa
-ja muun muassa arvokkaan kirjastonsa hävinneenä. Palon jälkeen
-koulu muutettiin Uuteenkaarlepyyhyn. Siellä ollessaan Stenbäck 1853
-kutsuttiin Runebergin ja professori B. O. Lillen kanssa osalliseksi
-ruotsalaisen virsikirjan uudistamistyöhön. Aluksi hänellä ei
-kuitenkaan sen johdosta ollut paljon työtä, sillä Runeberg otti
-päätehtävän ensimäisen virsikirjaehdotuksen laatimisessa. Näin ollen
-Stenbäck saattoi noudattaa ystäviensä kehotusta ja hakea silloin
-vastaperustettua kasvatusopin professorinvirkaa yliopistossa. V. 1855
-hän nimitettiinkin professoriksi, ja saman vuoden syyslukukauden hän
-oli Helsingissä tätä virkaansa hoitamassa; kumminkaan hän ei sen
-kauemmaksi tänne jäänyt. Epätietoisena saisiko professorinviran sekä
-siitäkin, oliko hänellä enää voimia ja kykyä tieteelliseen työhön,
-josta niin kauan oli ollut erillään, Stenbäck näet oli samaan aikaan
-hakenut Isonkyrön kirkkoherranvirkaa, ja kun hän joulukuulla 1855
-nimitettiin tähänkin virkaan, niin hän otti sen vastaan luopuen
-professorinvirastaan. Syyt tähän päätökseen, joka aikoinaan herätti
-melkoista huomiota, olivat pääasiallisesti terveydellistä laatua --
-hänen kuulonsa oli käynyt huonoksi, eikä hänen rintansa ollut täysin
-parantunut erään Uudessakaarlepyyssä sairastamansa keuhkotulehduksen
-jälkeen. Muuttamalla Isoonkyröön Stenbäck tuli viettämään
-loppuelämänsä, samoin kuin oli elämänsä alottanut, suomenkielisen
-kansan keskellä. Suuren pitäjään esipappina Stenbäck ensi vuosina
-toimi tavallisella innollaan, ja pannen alkuun kansankirjasto- ja
-koulupuuhia hän näyttäytyi kansanvalistusharrastuksessa olevansa
-aikansa edistyneimpiä pappeja; mutta pian enentyvä sairaalloisuus
-ehkäisi hänen toimintansa seurakunnan opettajana. Koko talvikaudet
-hänen täytyi pysytellä huoneissaan. Mutta vaikka hän ruumiillisesti
-oli raihnainen, oli hän edelleen henkisesti virkeä, ja niin saattoi
-tapahtua, että hän tällä viimeisellä elämänsä jaksolla palasi
-runoilijatoimeensa, siten nimittäin, että hän, sitte kun Runebergin
-virsikirja 1857 oli julkaistu ja huomattu kaipaavan korjauksia,
-ryhtyi laatimaan kokonaan itsenäistä virsikirjaehdotusta. Uusia
-virsiä Stenbäck tosin sepitti hyvin vähän, mutta hän pani koko suuren
-kykynsä liikkeelle luodakseen hyvät vanhat virret uuteen, nykyajan
-vaatimuksia tyydyttävään muotoon sekä niiden lisäksi ruotsintaakseen
-parhaimpia vanhoja saksalais-protestanttisia virsiä, sillä hänestä
-nykyaika ei pystynyt semmoista tuottamaan, joka olisi voittanut sen
-mitä entisaikain hurskaat laulajat olivat sepittäneet.
-
-Syvästi Stenbäckiin koski, ettei hänenkään virsikirjansa semmoisenaan
-tullut hyväksytyksi, vaikka kyllä yksityiset asiantuntijat asettivat
-sen erittäin korkealle, mutta silti hän kiitti onnelliseksi sitä
-aikaa ja työtä, jonka oli siihen uhrannut.
-
-Vanhanakin Stenbäck oli herkkätunteinen niinkuin nuoruudessaan, jopa
-saattoi hän vielä osottaa entistä tulisuutta ja kiihkomieltä. Mutta
-kuitenkin hän oli suuresti muuttunut. Yksipuolisuus uskonnollisissa
-asioissa oli poissa; hän arvosteli ihmisiä lempeämmin, ja jos hän
-kiihtyikin, niin hän pian taas leppyi ja tunnusti erehdyksensä.
-Runouteen nähden yleensäkin hän oli muuttanut mielensä. Kun 1868
-hänen runoelmiensa kolmas painos ilmestyi, oli hän niihin liittänyt
-runollisen "Epilogin" (jälkilauseen) ystävilleen ja siinä hän
-tunnustaa:
-
-    Ei konsaan rikost' olla voi,
-    Kun runo kaunis, tos' on vaan!
-    Ja lahjaa, jonka Luoja soi,
-    Hän käyttäköhön omanaan;
-    Hän saa ja hänen täytyy
-    Vapaasti laulaa tunteitaan. --
-
-Nämä sanat sisältävät liikuttavan ja täydellisen hyvityksen
-runoudelle; mutta selittääkseen oman kantansa, vaikenemisensa, hän
-jatkaa:
-
-    Mut yhden paljon suuremman
-    Kuin runo tiedän päällä maan.
-    Se suur' on totuus Jumalan,
-    Mi kulkee pyhää kulkuaan
-    Ja tempaa ihmissielut
-    Ja päästää heidät kuolostaan. --
-
-Se, jolle tämä totuus on ilmestynyt, ei jouda enää haaveilemaan, ja
-jos hän on voittanut elämän, joka ei kuolemassa kuole, ja koettaa
-laulaa ilmi mitä tuntee, niin puuttuu sanoja, ja hän vaipuu maahan
-sanattomassa rukouksessa, sillä
-
-    Viel' sanoiss' soinut konsanaan
-    Ei laulu uuden elämän,
-    Mut Herran ystävänä
-    Sen taivaass' saapi laulaa hän. --
-
-Jos kellään vielä olisi ollut halua moittia Stenbäckiä siitä, että
-hän oli jättänyt runoilunsa, niin kyllä tämä runoilijan jälkilause
-sai moittijan vaikenemaan. Siinäkin taistelussa, jonka runoilija
-kesti runouden tähden, hän siis lopulta saavutti voiton ja sovinnon,
-ja samoin -- saatamme lopuksi sanoa -- koko elämänsä kamppailussa;
-hänen viimeisiä lauseitaan oli: "Tahdon langeta Kristuksen jalkojen
-juureen ja kiittää Häntä kaikesta -- kaikesta!"
-
-Lauri Stenbäck kuoli 21 p. huhtik. 1870. -- Toivon esityksestäni
-käyneen ilmi, miksi hänen muistonsa ansaitsee elää polvesta
-polveen. Se on muisto eräästä kansamme suurimmasta runoilijasta,
-muisto rehellisestä uskonsankarista, miehestä, joka joskus erehtyi,
-niinkuin kuka tahansa meistä, mutta joka toiselta puolen harrasti
-totuutta, sydämen puhtautta ja hengen kirkkautta semmoisella
-johdonmukaisuudella ja kestävyydellä, että tuskin yksikään meistä
-kykenee hänen kanssaan kilpailemaan.
-
-
-
-
-
-
-YLIOPPILASELÄMÄÄ 1835--42
-
-
-
-
-Ylioppilaselämää 1835--42.[21]
-
-
-Joku aika sen jälkeen kuin olin kirjoittanut Lauri Stenbäckin
-elämäkerran, sain käsiini päiväkirjan, jonka tekijä, Jooseppi
-Reinhold Hedberg, oli hänen ylioppilastovereitaan. Stenbäckin nimi
-mainitaan siinä usein, ja useita lisäpiirteitä hänen kuvaansa
-olisin siitä saanut, jos se ajoissa olisi joutunut käytettäväkseni.
-Kumminkaan päiväkirja ei sisällä mitään oleellisesti uutta
-runoilijasta; sen arvo on etupäässä siinä, että se luo valoa
-silloiseen ylioppilaselämään yleensä ja varsinkin heränneitten
-ylioppilasten elämään 1830-luvun loppupuolella. Omistajan luvalla
-olen poiminut siitä semmoisia piirteitä, joissa ajan tavat ja
-elämänkäsitys ilmenevät.
-
-Päiväkirjan tekijä oli syntynyt Oravaisissa 25 p. helmikuuta 1817,
-ja hänen isänsä oli Kimon rautaruukin kirjanpitäjä Elias Reinhold
-Hedberg. Hän oli tullut ylioppilaaksi 11 p. kesäkuuta 1834, samana
-päivänä kuin hänen kahta vuotta vanhempi veljensä Fredrik. Veljekset
-näyttivät alusta aikain olleen selvillä elämänurastaan: molemmat
-olivat ilmoittautuneet teologiseen tiedekuntaan. Käytännöllisiin
-toimiin harjaantuneelta isältään he olivat perineet ehdottoman
-taipumuksen samanlaisiin tehtäviin; he pystyivät vaikka minkälaisiin
-käsitöihin ja tekivät itse mitä vain tarvitsivat. Paitsi sitä,
-että he tarpeen tullen auttoivat isäänsä raudan punnitsemisessa
-ja myynnissä ynnä muissa toimissa, tekivät he puukkoja terästä
-alkaen tuppeen saakka, korjasivat pyssynsä, valmistivat koukkuja ja
-kaikenlaisia pyydyksiä veden ja metsän viljaa varten, nikkaroivat ja
-maalasivat huonekaluja, tapiseerasivat huoneita, ja, kun hätä käski,
-paikkasivat saappaansa ja parsivat sukkansa. Tämän ohella he olivat
-synnynnäisiä luonnontutkijoita. He tunsivat kotiseutunsa kaikki
-elävät ja kasvit ja keräilivät niitä ahkerasti; linnut täytettiin
-ja kasvit kuivattiin. He pitivät silmällä ja panivat muistiin,
-milloin linnut keväisin ensiksi ilmaantuivat, ja työskentelivät
-mielellään puutarhassa. Muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin Hedberg
-veljekset ehkä olisivat ruvenneet joko lääkäreiksi taikka vartavasten
-luonnontieteilijöiksi; herännäisyyden aikakaudella oli itsestään
-selvä asia, että vakavamielisestä kodista lähtenyt nuorukainen rupesi
-papiksi.
-
-Jo ennenkuin pääsivät yliopistoon, veljekset olivat joutuneet
-herännäisyyden piiriin. Vaikkei sitä päiväkirjan lyhyessä johdannossa
-suorastaan sanota, on kumminkin tiettynä, että se oli tapahtunut
-ruukinhoitajan Otto Mauritz von Essenin pojan, Kaarle Kustavin,
-vaikutuksesta. Niinkuin Stenbäckin elämäkerrassa on mainittu, palasi
-tämä, joka jo 1830 viisitoistavuotiaana oli tullut ylioppilaaksi,
-loppukesällä 1832 Jonas Laguksen luota Ylivieskasta, missä oli
-ollut kotiopettajana, heränneenä ja täynnä palavaa intoa levittää
-uskoaan muillekin. Lähinnä hänen oma kotinsa sekä Hedbergin ja
-ruukin toisenkin kirjanpitäjän, Johan Fredrik Reuterin, perheet
-tarjosivat vaikutusalaa nuorelle parannussaarnaajalle, ja kaikissa
-näissä kodeissa hän toimikin hyvällä menestyksellä. Reinhold
-Hedberg puolestaan kertoo, että hän nauttiessaan yksityistä
-opetusta ylioppilastutkintoa varten pastori Matthias Achrénin luona
-Karvatin kylässä "jo vähin harrasteli uskontoa (äflades smått med
-religionen), rukoillen aamuin ja illoin", ja sentähden hän kai samoin
-kuin Fredrik veljensä päätti ruveta papiksi.
-
-Päiväkirjan muistiinpanot rajottuvat päivän pikku tapahtumiin
-sekä ilmanlaadun mainitsemiseen. Siitä huolimatta taikka osaksi
-juuri sentähden on niillä arvonsa. Hedberg ei koskaan antaudu
-mielikuvituksen johdettavaksi, vaan pysyy kiinni jokapäiväisessä
-asiallisessa. Lukija tutustuu pikkuseikkoihin, jotka kaikessa
-vähäpätöisyydessään muodostavat melkoisen osan elämää. Siinä kohden
-täydentää tämä päiväkirja semmoisia lähteitä kuin Lauri Stenbäckin
-kirjeet, joissa tuskin ollenkaan kosketellaan elämän käytännöllisiä
-puolia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Päiväkirja alotettiin syksyllä 1835 Lapualla, minne Hedberg veljekset
-olivat lähteneet marraskuun loppupuolella oppiakseen suomea. He
-viipyivät siellä ainoastaan yhden kuukauden, jonka tähden edistys
-ei voinut olla suuri, semminkin kun he asuivat yhdessä. Opettelu
-tapahtui niin, että luettiin kielioppia, harjoteltiin puhumista
-talonväen kanssa ja käännettiin ruotsalaisesta virsikirjasta
-suomeksi; muuan ylioppilastoveri, joka lapualaisena osasi suomea,
-korjaili käännöksiä. Väliaikoina ammuttiin harakoita y.m. lintuja,
-jotka Fredrik täytti. Joka päivä Reinhold puhuu uskonnollisista
-murheistaan, huokaa ja rukoilee lukien Uutta Testamenttia, Belteriä
-ja virsikirjaa. Hän kaipaa henkilöä, jonka kanssa voisi puhua
-uskonnollisista asioista ("om religionssaken"); Fredrikillä näyttää
-olleen muuta ajateltavaa. Kun joulukuun keskivaiheilla sairaana
-makaava äiti kotoa kirjoittaa saavansa lohdutusta huolissaan, jos
-pojat ovat hyvin oppineet suomea, vaikuttaa se Reinholdiin kuin
-ukkosen isku. Hän valittaa ääneensä, sillä hän rakastaa äitiänsä
-ylenmäärin -- "eivätkä he osaa suomea"!
-
-Jouluksi veljekset palasivat kotiin. Joulutavoista mainittakoon
-seuraavat: 24 p. käydään saunassa, "koska oli jouluaatto". Lahjoja
-jaettiin, mutta joulukuusta ei mainita. Joulupäivänä, jolloin
-oli -32 astetta, noustaan k:lo 4:ltä ja ensi tehtäväksi sytytetään
-kynttilöitä akkunoihin ja pihalla "hissataan" lyhtyjä jouluriukuun
-(julstång), joka pari päivää ennen oli tuotu metsästä ja pystytetty
-pihalle. Sen jälkeen mennään kirkkoon, missä Achrénit, isä ja
-poika, saarnaavat. Uuden vuoden aattona valetaan tinaa, ja lyhdyt
-jouluriu'ussa ovat jälleen sytytetyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Vuodelta 1836_ on päiväkirja vaillinainen: koko alkupuolivuotta
-on revitty pois, jo muistiinpanojen alkaessa Hedbergit ovat
-kotona kesälomalla. -- Tänä kesänä, niinkuin myöhemminkin miltei
-säännöllisesti loma-aikoina, näyttävät opinnolliset huolet suuressa
-määrässä unohtuneen. Veljesten aika kuluu näet enimmältään reippaiden
-poikien tavallisiin huvituksiin. Milloin heitetään kiekkoa tai
-keilaa, milloin hoidetaan sirkkuja tai muita häkkilintuja ja kanoja,
-milloin kerätään kasveja taikka tehdään pitempiä purjehdus- ja
-kalaretkiä, taikka käydään metsästämässä tai marjassa. Heinäkuun
-lopulla "Kalle" (von Essen), joka koko lukuvuoden oli ollut
-kotiopettajana Puhoksen tehtaalla Karjalassa, tulee käymään kotona.
-Jonkun päivän päästä hän matkustaa pariksi viikoksi Ylivieskaan.
-Palattuaan sieltä hän jälleen virkistää Reinholdin uskonnollisia
-harrastuksia. He puhuvat keskenään uskonnollisista asioista, ja Essen
-lainaa toverilleen "Armon järjestyksen" luettavaksi. Paitsi tätä
-kirjaa Reinhold lueskelee Retziuksen saarnoja, Freseniuksen kolmea
-autuuden sääntöä, puhumatta Uudesta Testamentista; joskus veisataan
-kodissa yhteisesti virsikirjasta.
-
-Syyskuun 13 p. veljekset lähtevät Helsinkiin. Ero kodista on
-"katkera", vaikka isä omalla hevosella saattaa poikiansa Härmään.
-Tiellä puhutaan uskonnosta. Härmästä pojat jatkavat kyytihevosella,
-mutta omissa ajoneuvoissa. Lapualla he poikkeavat yöksi pappilaan,
-missä heidän ystävänsä ja serkkunsa Lauri Achrén on apulaisena
-rovasti Hildénillä, ja samoin Hämeenlinnassa rehtori Gabriel Borgin
-luokse, jossa Reinhold "pakotetaan" juomaan illalla lasi totia
-sekä aamulla eineen jälkeen lasi viiniä ja punssia. Tässä niinkuin
-muulloinkin huomataan Reinhold Hedbergistä, että siihenkin aikaan oli
-ylioppilaita, jotka harrastivat raittiutta. Matka, joka kaikkiaan
-kesti viisi vuorokautta, oli päiväkirjan mukaan tunnelmaltaan
-surullinen. "Matka meni", Reinhold kirjoittaa, "Jeesuksen avulla
-hyvin, mutta lystiä se ei ollut, sillä me olimme murheellisia" --
-ja hän "rukoilee Jumalaa köyhyydessään ja surussaan". Huutijärven
-kestikievarissa Kangasalla veljekset tapaavat hurskaan, ystävällisen
-papin, jonka seurassa pysyttäytyvät lähelle Hämeenlinnaa, mutta
-Reinhold on vaitelias eikä avaa sydäntään hänelle. -- Helsingissä
-Hedbergeillä oli asunto vuokrattuna lääninkonttoristi Björkellin
-luona "Estnäsin mäellä", ja sinne he suoraan ajoivat.
-
-Oli sunnuntai, kun saavuttiin perille, ja koska ei ollut ruokaa
-kotona, syötiin päivällinen erään toverin luona. Sieltä mentiin
-yhdessä iltapäivällä Lauri Stenbäckille, missä tavattiin R. I. Holsti
-ja Z. Gallenius sekä myöhemmin veljekset Kaarle ja Aug. Heikel, jotka
-paitsi ensinmainittua kuuluivat Hedbergien lähimpään tuttavapiiriin.
-Palattuaan kortteeriinsa Reinhold "lukee päivän evankeliumin ja
-rukoilee Herraltaan Jeesukselta Kristukselta valoa, rohkeutta ja
-voimaa surussaan". -- Seuraavana päivänä käydään ilmoittautumassa
-rehtorin, inspehtorin ja kuraattorin luona.
-
-Hedbergien asunnosta ei saada tietoa, mutta muutoin käy heidän
-jokapäiväinen elämänsä selville. Päivällinen tuodaan jostakin
-ruokapaikasta (spisqvarter) porttöörillä. Aamuin ja illoin syödään
-niin kauan kuin piisaa kotoa tuotua leipää, lihaa ja voita, jonka
-jälkimäisen säilyttämiseksi veljekset itse tekevät suolavettä. Kun
-kotoiset ruokavarat ovat lopussa, ostetaan uutta kaupungin torilta.
-Markkinoilla ja joskus muulloinkin ostetaan omenia ja nisuleipää
-ja silloin syödään aikalailla (dugtigt). Usein ostetaan perunoita,
-munia, nahkiaisia y.m. ja keitetään tai paistetaan. Myöskin on
-tapana keittää puuroa. Kahvin juonti ei näy olleen säännöllistä;
-teestä puhutaan useammin ja sitä juodaan illoin. Vieraanvaraisuus
-on yleinen: veljekset syövät ja juovat usein teetä toveriensa
-luona ja toiset heidän luonaan. Komeudesta elämässä ja puvussa ei
-ilmaannu merkkiäkään, jollei semmoisena pidetä sitä, että Reinhold
-eräänä päivänä ostaa kiiltovoiteen aineksia ja valmistaa itselleen
-saapasmustetta. Se oli nähtävästi kuitenkin poikkeus tavallisuudesta,
-sillä useimmin hän ostaa ihraa voidellakseen jalkineitaan. Talvella
-käytettiin "kaprokkia" päällysvaatteena, mutta kalosseja ei koskaan
-mainita. Tulitikkuja ei ostettu, vaan tehtiin omakätisesti. Rahan
-puutetta veljekset eivät ensinkään kärsineet; päinvastoin he joskus
-lainasivat muille. Rahana liikkui kehnoja riksin setelejä, jotka
-helposti hajosivat käsissä; sentähden mainitaan aika ajoin päivän
-tapahtumien joukossa: "liimasin muutamia setelejä".
-
-Päiväkirjasta päättäen veljeksiä ei voi syyttää laiskuudesta. Aamusin
-noustaan kello 5:ltä tai 6:lta, jopa joskus varemminkin, lukemaan;
-kun unta riittääkään tai 8:aan, on omatunto levoton. Edelleen
-käy ainakin Reinhold ahkerasti luennoilla, tietysti etupäässä
-teologisilla; mutta hän kuuntelee myöskin professori Reiniä Suomen
-historiassa. Sitä paitsi ainekirjoitus latinan- ja ruotsinkielellä
-vie runsaasti aikaa. Varsinaisten opintolukujen rinnalla luetaan
-tuskin muuta kuin hengellistä kirjallisuutta, nimittäin joka päivä jo
-ennen mainituita hartauskirjoja ja niiden ohella Willcockin kalliita
-hunajapisaroita (lahja toverilta Joh. Wegeliukselta), Hengellisiä ja
-Lähetyssanomia y.m.s. Maallista kirjallisuutta mainitaan aluksi vain
-Nilssonin Fauna.
-
-Ylioppilaitten tavalliset huvitukset ja iloinen seuraelämä näyttävät
-olleen jotenkin vieraita Reinhold Hedbergille -- Fredrik oli kaikesta
-päättäen vähemmin askeettinen. Kun joku päivä tai iltakausi on
-kulunut toverien kanssa iloisessa pakinassa, niin Reinhold valittaa
-tunnonvaivoja. Joskus kiihtyy hänen levottomuutensa tavattomasti,
-niinkuin näkyy seuraavasta otteesta: "19 p. lokakuuta -- -- Luin
-Armon järjestystä (jonka oli kirjahuutokaupasta ostanut), itkin ja
-rukoilin uskottomuuttani, kun en jätä tämän maallisen huolenpitoa
-Jumalalle, vaan murehdin lukuja enemmän kuin sieluni tilaa. Sentähden
-ei minulla ole rauhaa, ja eilen ehtoolla olin kovin peloissani ja
-rukoilin luullen olevani ilman Jeesuksen ansiota. Jos kuolen tänä
-yönä, minä ajattelin, niin on puolustajani tuomarin edessä vaiti, ja
-minä joudun kadotukseen. Surumielinen koko päivän; pieni rauhankipinä
-näyttäytyi ehtoolla." Näistä suruistaan Reinhold oli kirjoittanut
-Essenillekin Karjalaan. Tämä puolestaan kehottaa häntä "ainoastaan
-uskomaan". Mutta siinä se vaikeus olikin, päästä pysyvään uskoon!
-
-Sunnuntaina käydään aamupäivällä kirkossa ja ollaan ehtoolla
-tavallisesti Lauri Stenbäckin luona, missä luetaan joku Lutheruksen
-taikka Schartaun saarna ja keskustellaan uskonnollisista asioista.
-Yhdessäolo, jonka ainoana ruumiillisena virkistyksenä on tee,
-kestää noin k:lo 9:ään. Nämä sunnuntai-illanvietot, jotka ovat
-pidettävät alkuna myöhempiin säännöllisempiin heränneitten
-ylioppilasten seuroihin, viehättivät nähtävästi osanottajia, sillä
-Reinhold mainitsee usein illan olleen "hauskan ja mieltä ylentävän"
-(trefligt och uppbyggligt). Läsnäolijoina luetellaan Julius I.
-Bergh, Gallenius, Birkman, Jakob Wegelius, harvemmin Holsti y.m.
-Kerran ollaan samalla tavoin yhdessä tohtori A. Borgin luona.
-Hedbergien tuttavien joukossa on myöskin heidän serkkunsa F. G.
-Hedberg mainittava, joka joskus Lohjalta kävi Helsingissä. M.m. he
-syyskuun lopulla hänen kanssaan kävivät katsomassa kirkkoa, s.o.
-Nikolainkirkkoa, jota paraikaa rakennettiin.
-
-Teatterista, konserteista y.m. yleisistä huveista ei sanaakaan
-puhuta. Kumminkin oli toverien joukossa muutamia musikaalisiakin,
-niinkuin Kust. Appelberg, Gallenius ja Jak. Wegelius, jotka soittivat
-huilua ja sillä huvittivat toisiakin. Myöhemmin kerrotaan parista
-illasta Lauri Stenbäckillä, jolloin neljä huiluniekkaa soitteli
-toverien iloksi. Lukukauden lopulla Reinhold Hedberg osti itselleen
-virsikanteleen ja rupesi sillä soittamaan. -- Yhtä vähän kuin
-myöhempinä aikoina näyttävät pohjalaiset 1830-luvulla etsineen
-seurustelua toveripiirin ulkopuolelta. Kumminkin kävivät Hedbergit
-pari kertaa lukukaudessa kamreerinrouva Tengströmin luona. Usein he
-tapasivat siellä J. L. Runebergin ja J. J. Tengströmin rouvineen sekä
-kaksi Runebergin sisarta ja veljekset Kaarle ja Fredrik Tengströmin.
-
-Joulukuun 7 p. Reinhold sanoo kuulleensa Stenbäckin sairastuneen
-(lavantautiin), ja että tämä sentähden oli pakotettu jättämään
-kandidaattitutkintonsa seuraavaan lukukauteen. Hän käy sitten
-useamman kerran sairaan luona, joka oli "hyvin kipeä". -- 14 p.
-Hedbergit lähtevät kotimatkalle, jolla käydään vierailemassa samoissa
-paikoissa kuin tullessa, ja 19 p. saavutaan "riemulla ja ilolla"
-kotia. Jo seuraavana päivänä laitetaan ketunraudat, jäniksen- ja
-rotanpyydykset kuntoon, ja loma-aika kuluu niitä hoitaessa sekä
-muissa tavallisissa kotiaskareissa. Niinkuin kesällä näyttävät nytkin
-opinnolliset huolet tykkänään kadonneen. "Vähän tulee nyt Jumalaa
-ajatelluksi", sanotaan päiväkirjassa. Uuden vuoden aattona valetaan
-taas tinaa, ja muistiin pannaan, että "valukuvat tulivat jotenkin
-synkkiä" (stöpen blefvo mera mulna).
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Uusi vuosi 1837_ alkoi sillä merkkitapauksella, että veljekset
-tammikuulla ensi kerran saarnasivat: Fredrik ensin, Reinhold sitten.
-Jälkimäinen sekaantui vähän suspiriumissa, mutta kun hän siitä oli
-selvinnyt, meni kaikki Jumalan avulla hyvin loppuun saakka. "Jumala
-oli liiankin armollinen", sanoo hän, "hän ei rangaissut minua ansioni
-mukaan". Hän oli tietysti opetellut saarnansa ulkoa.
-
-Helmikuun 7 p.: "Nyt on minulla taas ollut lystiä, mutta tänään
-tulee jälleen suru, kun meidän täytyy Helsinkiin." Ero oli "kauhea"
-ja ajaessaan isänsä kanssa, joka nytkin saattoi poikiaan Härmään
-asti, Reinhold valittaa kotona viettämäänsä syntistä elämää. Isä
-lohduttaa häntä, ja poika "toivookin vielä tulevansa Jumalan lapseksi
-ja päättää ahkerasti lukea ja veisata Jumalan sanaa kotonakin", mikä
-ennen oli jäänyt tekemättä. Lapualla he tapaavat Lauri Achrénin,
-joka iloisena kertoo heille lokakuulla menneensä kihloihin Lotta
-Stenbäckin kanssa. Matka meni sitten "hyvin ja surullisesti" (!) --
-
-Tällä kertaa ei veljeksillä ollut asuntoa varattuna, ja heidän täytyi
-sentähden maata erään toverin luona kolme yötä "kapsäkkien päällä
-lattialla". Sen jälkeen he saivat huoneen muutamassa paikassa,
-jossa annettiin päivällisruokaakin. Kun ensi kerran syötiin uudessa
-kodissa, panee Reinhold muistiin: ruoka huononpuoleista, vanhoja
-mateita ja tympeänmakuista velliä. Päiväkirjassa mainitaan,
-milloin kotoa tuotu leipä loppui, ja siihen lisätään: "nu äro
-sötebrödsdagarna slut". Joskus valitetaan nälkääkin, ja huone on niin
-hatara, että henki näkyy, vaikka kolme kertaa päivässä lämmitetään.
-Kerran moititaan muuatta toveria, joka ei antanut ruokaa, vaikka
-veljekset tulivat hänen luokseen juuri kun hän söi einettä, ja heidän
-oli "hyvin nälkä". Samana päivänä ehtoolla Reinhold vielä lisää:
-"Hyvin nälkä ja huonolla tuulella." Sitä paitsi on mieli raskas
-suurien menojen tähden.
-
-Opintoja jatketaan entiseen tapaan ahkerasti. Uskonnollinen
-levottomuus on muuttumaton. Huolimatta Jumalan sanan lukemisesta
--- uutena hartauskirjana mainitaan Stenbäckiltä lainatut Schartaun
-kirjeet, "jotka ovat hyviä", -- ei rauha ota rakentuakseen. Toverien
-kanssa keskustellaan hengellisistä asioista, mutta säännöllisistä
-kokoontumisista ei puhuta. Joskus Reinhold Fredrikin kanssa kotona
-veisaa virren. Toverienkin seurassa hän on erikoinen. Pari kertaa
-mainitaan yhdessäoloista ystävien luona, missä juotiin totia, ja
-Reinhold sanoo yksin olleensa juomatta. Maaliskuun 20 p. vietetyssä
-Osakunnan juhlassa (Nationskalaset) hän oli niinikään saapuvilla,
-mutta ainoat tiedot, jotka hän siitä antaa, ovat seuraavat: "Minä
-join 4 kuppia teetä, 1 lasin punssia ja 1 lasin karoliinaa; minä
-seurustelin August Heikelin kanssa ja oli aika hauskaa. Tulin kotia
-1/2 3 aamulla. On iloista olla raitis, kun kaikki muut ovat päissään
-(!)" -- Osakunnan kokouksissa Reinholdilla oli tapana käydä, mutta
-hän jättää kertomatta mitä siellä tapahtui. Sitäpaitsi hän silloin
-tällöin kävi osakunnan kokoushuoneissa (nationsrummen) lukemassa
-sanomia (Andliga tidningar). Opintojen ulkopuolella hän mainitsee
-lukeneensa Adlercreutzin ja Holmin kirjat 1808--09 vuosien sodasta ja
-Runebergin Hannan.
-
-Harvinaisempia tapahtumia kerrotaan vähän. Semmoisina lueteltakoon
-seuraavat. Maaliskuulla näytellään poroa Kluuvinlahden jäällä (på
-Gloet). Oudoksuen väen paljoutta ei se tahtonut juosta. -- F. G.
-Hedbergin häät neiti Eklundin kanssa Lohjalla vietetään 12 p.
-huhtikuuta. Tohtori Borg lähtee sinne Helsingistä, mutta eivät
-Hedberg serkut. Sulhanen oli sanonut, ettei hän katso voivansa
-muistuttaa rovasti Forsmania, joka toimittaa hääpidot, heidän
-kutsumisestaan. Reinhold on siitä pahoillaan. -- Toukokuun 8 p.,
-joka on maanantai, vietetään Runebergin jäähyväisjuhla. Reinhold ei
-mene juhlaan, mutta seuraa Heikelejä ja Fredrikiä kasvitieteelliseen
-tarhaan, "ja he menivät Wahllundin huvilaan pitoihin, jotka koko
-ylioppilaskunta on pannut toimeen Runebergille, koska hän nyt
-matkustaa Porvooseen. Astelin vähän puutarhassa, menin sitte kotia,
-kävin siellä taas k:lo 9 ja kuuntelin soittoa etäältä. Oli jotenkin
-kaunis ilma, mutta tuuli oli kylmähkö, niin että yhden kuuron
-heitteli vähän luntakin." Fredrik tuli kotiin kello 4 ja sanoi, että
-juhlassa oli kovasti juotu, niin että tuskin yksikään oli selvällä
-päällä.
-
-Koko kevätkauden Hedbergit käyttävät pyhäpäivät ja joskus osan
-arkipäivääkin liikkuakseen luonnon helmassa. Lintujen ja kukkasien
-ensi esiintyminen merkitään niin tarkoin, että päiväkirja siinä
-kohden kenties ansaitsee Helsingin eläimistön ja kasviston
-tutkijain huomiota. Linnun pesiä haetaan ja kaikenlaisia lintuja
-ammutaan ja joitakuita täytetäänkin. Täten saadaan usein muutosta
-ruokalistaankin. Niin esim. Vapunpäivänä, jota ei vielä vietetty
-nykyiseen tapaan, Reinhold keittää kolme variksen munaa ja syö ne
-suuhunsa ilman suolaa ja leipää. Eräänä lauvantaipäivänä Hedbergit
-Heikelien, vapaaherra C. G. Wreden ja C. Trappia kanssa lähtevät
-kello 5 i.p. pitkälle purjehdus- ja metsästysretkelle saaristoon.
-Kun saarilla turhaan on kuulusteltu ruokaa ja yösijaa, täytyy
-metsästäjäin sytyttää nuotio rannalle ja asettua levolle sen ympäri.
-Ilma on kumminkin niin kolkko, ettei unta saada, ja k:lo 2 aamulla
-lähdetään taas liikkeelle. Noustuaan maalle muutamalle saarelle
-he vihdoin k:lo 6 eräältä kalastajalta saavat ruokaa ja kahvia.
-Sen jälkeen jatketaan matkaa saarelta saarelle. Muutamia lintuja
-ammuttiin, mutta ylipäätään oli saalis huono. Kun löydettiin oravan
-pesä, jossa oli neljä silmätöntä poikaa, otti Reinhold kiinni emän,
-joka puri häntä sormeen, ja aikoi viedä sen poikineen elävänä
-kotiin, mutta kun arveltiin, että niiden hoitamisesta tulisi liian
-suurta vaivaa, pantiin oravaperhe takaisin pesäänsä. Kotimatka kävi
-vaikeaksi, kun tuuli oli kääntynyt vastaiseksi ja kiihtynyt vinhaksi,
-niin että vettä kosolta tuli veneeseen. "Oli kuitenkin kovin
-hauskaa." K:lo 7 i.p. saavuttiin kaupunkiin.
-
-Viikkoa myöhemmin, pyhänä (28 p. toukok.) k:lo 4 aamulla, lähtivät
-Hedberg veljekset Heikelien ja W. Pippingin kanssa uudelle retkelle
-nimittäin Sillbölen rautakaivoksille noin puolitoista penikulmaa
-kaupungista. Kun pyssyt olivat muassa ja monta mutkaa tehtiin,
-tultiin vasta k:lo 10 perille. "Siellä oli neljä kaivosta, joista
-kävimme kolmessa. Ensimäinen oli syvin ja siihen laskeuduttiin pitkin
-neljää pitkistä kuusista tehtyä tikapuuta (toinen toisen jatkona).
-Alhaalla oli hyvin kylmä ja jäätäkin ja pimeä, ilma oli kosteaa ja
-pahanhajuista. Toiset eivät olleet niin syviä, mutta kuitenkin oli
-kummassakin kolmet tikapuut. Yhdessä oli avattu holvi sivulle päin
-ja tultu vedelle, joka nyt oli jäässä. Neljäs oli niin matala, että
-pohja näkyi. Näiden lähellä näimme vielä yhden kaivoksen, joka viime
-vuonna oli alotettu ja sentähden vain kuopantapainen." Vasta k:lo 8
-i.p. tultiin kotia.
-
-Ymmärrettävää on, että Reinhold jälestäpäin katui hukanneensa
-aikaa tämmöisiin retkiin. Viimeksi kerrotun jälkeen hän kirjoittaa
-päiväkirjaansa: "Olen pahoillani, kun olen vetelehtinyt niin paljon,
-eikä luvuista tahdo tulla mitään enkä ole kilvoitellut sieluni
-autuuden tähden." -- Kesäk. 9 p. Reinhold oli kuulemassa Lauri
-Stenbäckin julkista filosofiankandidaattitutkintoa.
-
-Lukukauden viime päivistä mainittakoon, että Reinhold Lauri
-Stenbäckin kanssa eräänä iltana joi teetä Nervanderin luona ja sitte
-samassa seurassa kävi myöskin "Härmän Snellmania" (J. V. Snellmania)
-tervehtimässä. Kun 16 p. oli lähdettävä kotimatkalle, oli matkustajia
-niin paljo, että Hedbergien täytyi odottaa aamusta k:lo 3:een i.p.
-saadakseen kyytihevosen kaupungin kestikievarista. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Kesäkausi 1837_ kului taas enimmältään tavallisiin huvituksiin.
-Vieraita nähtiin usein, ei ainoastaan läheisiä vaan kaukaisempiakin,
-sillä ajan tapoihin kuului, että matkalla poikettiin sukulaisiin
-ja tuttaviin. Siten F. G. Hedberg kävi nuoren rouvansa kanssa pari
-kertaa Kimon ruukilla, mennessään syntymäseudulleen Raaheen ja
-sieltä palatessaan. -- Heinäkuun 5-8 p. piti Riisbakan lautamies
-komeat nelipäiväiset häät tyttärelleen, Marialle. Sinne olivat
-pitäjän säätyläisetkin kutsutut, ja Reinhold kertoo kaksi päivää
-tanssineensa polskaa maalaistyttöjen kanssa. Hän huomasi niiden
-olevan säädyllisempiä kuin oli luullut, ja hänen oli niin lysti,
-että hän mielellään olisi jäänyt kauemmaksikin aikaa häihin, jollei
-kaikki herrasväki olisi lähtenyt pois. -- Toinen verraten harvinainen
-tapaus oli Uuskaarlepyyn herrojen omistaman laivan teloiltalasku
-Okskangarissa syyskuun 16 p. Nuori väki ruukilta purjehti sinne, ja
-kun laiva, Emilie nimeltä, oli "majesteettisesti" luistanut veteen,
-kutsuttiin kaikki kaupunkilaisten pitoihin, joissa viivyttiin k:lo
-12:een yöllä. Reinhold sanoo juoneensa teetä ja yhden lasin punssia,
-mutta toiset nauttivat runsaammin. "Talonpojat tappelivat aika
-lailla; me koetimme rakentaa rauhaa ja onnistuimmekin lopuksi."
-Sitte maattiin oljilla. Aamulla ennen lähtöä juotiin vielä kahvia
-ja syötiin einettä Okskangarissa. "Minä olin hyvin tyytymätön
-Uuskaarlepyyn herrojen seuraan, sillä heidän puheensa ja menettelynsä
-oli kauttaaltaan säädytöntä."
-
-Kesäkuun 22 p. Kalle (von Essen) palasi Karjalasta, ja näyttää siltä,
-kuin hänen olonsa kotona olisi jälleen vaikuttanut virkistävästi
-uskonnolliseen elämään ruukilla. Loppukesällä ilmaantuu siitä monta
-todistusta. Elokuun 2 p. mainitaan "Stoolin Maijan (joku talon
-väestä) olleen semmoisessa hengellisessä hädässä, että pelättiin
-hänen tulevan hulluksi". Hedbergillä isäntäväki yhdessä palvelijain
-kanssa veisaa virsiä, ja herätyksiä tapahtuu sukulaisten ja kotoisten
-piirissä. S.k. 27 p. oli "Anna Liisa Ulfsson täällä ja sanoi nyt
-löytäneensä kalliin helmen ja tulleensa uskoon; meidän piikamme
-Anna Olavintytär on niinikään voimallisesti herätetty ja hänellä on
-vakava murhe". 28 p. "Luin vähän Armon järjestystä. Muistelin sieluni
-parasta, syystä että on niin ankaria muistutuksia. Meidän toinen
-piikamme, Anna Liisa, tuli nyt niin voimakkaasti herätetyksi, että
-hän huusi monta tuntia. Kalle ja (Jonas) Lagus meillä." -- 29 p.
-"Nousin k:lo 6. Olin Kallen luona, missä Stenbäckiltä sain ansaittuja
-nuhteita. Luin sitten koko päivän Armon järjestystä ja Huutavan
-ääntä korvessa, jonka lainasin Kallelta. Olin jotenkin murheellinen,
-itkin ja rukoilin valistusta; soitin virsikanteleella Oli niinkuin
-pyhäpäivä, niin että sekä me että piiat saivat vähän tehdyksi." -- 30
-p. "K:lo 6 ylhäällä. Luin Huutavan ääntä korvessa. Kävin Kallen luona
-ja ostin semmoisen [kirjan]. Olin niin iloinen siitä armosta, joka
-on tullut tämän huoneen ylitse, että en voinut muuta kuin ylistää
-Jumalaa."
-
-Seuraaviltakin päiviltä on muistiinpanoja, jotka viittaavat yhä
-jatkuvaan uskonnolliseen innostukseen. Syyskuun 1 p. Reinhold puhuu
-uskonnosta talonväen kanssa, mutta mainittuaan tämän hän lisää:
-"olin muutoin hyvin kevytmielinen". -- 2 p. "Oli Kalle täällä
-jäähyväiskäynnillä. Maria (neiti Achrén, joka oleskeli Hedbergillä)
-oli niin iloinen Jumalassa, että tuskin jaksoi kantaa iloansa." -- 3
-p. "Nousin k:lo 6. Olin kirkossa; Kalle saarnasi. Kuulin iltapäivällä
-(ruukin) konttorissa luettavan julki saarnan Nohrborgista. Kalle
-piti sitte kauniin jäähyväispuheen. Luin vähän Armon järjestyksestä
-ja rukoilin synnintuntemusta; soitin virsikanteleella virren." -- Se
-innostus, joka oli huomattu neiti Achrénissa, kiihtyi kiihtymistään,
-ja 7 p. Reinhold panee muistiin: "Tämä ilta on merkillisin, minkä
-olen elänyt. Maria näyttää menettäneen järkensä liiallisesta uskonnon
-asiain mietiskelemisestä, meillä oli täysi työ hyvällä pitää häntä
-sisällä, vaikka oli k:lo 11 yöllä. Minä olin niin huolestunut, että
-en tiennyt mitä tehdä. Luutnantti (v. Essen) ja Anna Liisa Ulfsson
-täällä ehtoolla. Maria puhuu aivan sekaisin. Vasta k:lo 12 päästiin
-levolle." -- Seuraavana päivänä Marian omaiset noutavat hänet, ja
-me saamme tietää, että hän sittemmin oleskeli sukulaisissa sekä
-Maalahdella että Vöyrillä ollen ajoittain vielä enemmän häiriössä
-kuin ruukilla. Myöhemmin syksyllä hän kumminkin vähitellen toipui.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Syyskuun_ lopulla lähtevät Hedbergit jälleen Helsinkiin, ja ero
-kodista oli sitä katkerampi, kun oli päätetty, että he viipyisivät
-poissa yhtä mittaa seuraavaan kesään saakka. Kun 24 p. saavuttiin
-Helsinkiin, kirjoittaa Reinhold: "Nyt ollaan jälleen tässä ikävässä
-kaupungissa!" -- Jo seuraavana päivänä oltiin Stenbäckillä, ja
-"siellä oli hyvin hauskaa, sillä siellä puhuttiin ainoastaan
-uskonnosta, ja me lauloimme kaksi virttä Siionin lauluista. Minä
-itkin paljon, sentähden etten oikein tunne syntiä, ja rukoilin
-hartaasti Jumalaa siitä." Kolmantena päivänä "käväisin Schaumanilla.
-Hän sanoi, ettei hän tiennyt, voisimmeko tulla papeiksi. Minä olin
-kovin murheellinen sen johdosta, mutta sain vihdoin lohdutusta
-ajatellessani, että tämä elämä ei kumminkaan ole niin pitkä, ja
-voinhan Jeesuksen kautta tulla osalliseksi paremmasta elämästä tämän
-jälkeen. Kyllä kai minä kelpaan joksikin täällä; samahan se on mitä
-on." Tyynnyttyään kävelee hän sitte nuoremman veljensä Kustavin[22]
-kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa syöden maahan pudonneita
-omenia, nousee uuden kirkkorakennuksen telineille, josta näkee Vanhan
-kaupungin tuolle puolelle ja katselee höyrylaivoja "Storfurstenia"
-ja "Lentäjää", edellinen iso, jälkimäinen pienoinen alus, ja viettää
-iltansa Heikelien luona, missä Julius Bergh lukee Nohrborgista ja
-puhuu "kääntymysjärjestyksestä" -- ja "oli siellä hyvin hauskaa".
-
-Tällä kertaa oli tavallista vaikeampi saada asuntoa. Vasta toisella
-viikolla Hedbergit vuokrasivat kaksi kamaria (heitä oli nyt kolme)
-rakennuksessa, joka ei vielä ollut täysin valmis. Sitten alkoi
-elämä sujua entiseen tapaan, ja päiväkirjaan merkitään milloin
-mitäkin. Niin esim. huomataan eräänä päivänä matoja liikkiöissä,
-joka oli ikävää, mutta sitäkin ikävämpää oli, että toisena päivänä
-nähtiin vieraan veitsen vähentäneen varastoa; edelleen saamme tietää
-Reinholdin parsineen veljensä sukkia, että hän tänä lukukautena
-niinkuin kerran ennenkin arvelee syövänsä liika paljon ja sentähden
-joskus illoin ja aamuin on kokonaan syömättä, että hän kenties siitä
-syystä pitkin syksyä käy kasvitieteellisessä tarhassa syömässä
-pihlajanmarjoja j.n.e.
-
-Tänä lukukautena tapahtuivat tunnetut rettelöt pohjalaisessa
-osakunnassa, kun kuraattori Nervander luopui, ja osakunta jaettiin
-kahtia. Kaikesta mainitaan niin lyhyesti, ettei mitään uutta
-piirrettä ilmaannu. Hedbergit joutuivat pohjoispohjalaiseen
-osakuntaan, jonka jäsenille toverien kesken annettiin nimi
-"Norrbaggar". Suurta melua ylioppilasmaailmassa herätti se, että
-yöllä vasten lokakuun 25:ttä p. muuan santarmi tavattiin kuolleena
-Katajanokalla ja kolme ylioppilasta, Sevon, Wacklin ja Sjöberg,
-pantiin kiinni epäiltyinä murhasta. Muutaman päivän päästä heidät
-kuitenkin vapautettiin, kun lääkärit todistivat miehen kuolleen
-halvaukseen.
-
-Uskonnollinen elämä heränneitten ylioppilasten piirissä näyttäytyy
-entistä vilkkaammaksi. Useammin kuin ennen, pari kolme kertaa
-viikossa, veisataan ja luetaan yhdessä, milloin harvempien, milloin
-useampien koossa ollessa. Päämiehinä tässä elämässä ovat Lauri
-Stenbäck ja C. G. von Essen, jotka viimemainitut asuvat yhdessä,
-sekä Julius Bergh. Näistä mainitaan, että he joskus saarnasivat
-julkisestikin. Useimmiten kokoonnuttiin hartaushetkiin Stenbäckin
-luo, ja sunnuntaina 18 p. lokakuuta sanoo Reinhold päiväkirjassaan
-ensi kerran, että siellä oli paljo väkeä koossa (mycket folk
-samladt). Muutoin Hedbergit tai ainakin Reinhold usein Heikelienkin
-luona kuuli luettavan Nohrborgin postillaa, jota samoin kuin
-Tollesonin saarnoja luettiin Stenbäckilläkin. Sitä paitsi esiintyy
-ennen mainitsemattomia hartauskirjoja, niinkuin Lutheruksen selitys
-Galatalaiskirjeeseen, Pontoppidanin Uskon peili, Lutheruksen opin
-ydin j.n.e.
-
-Joulukuun 5 ja 29 päivän välillä on päiväkirjassa aukko, joka
-myöhemmin on lyhyesti täytetty. Reinhold sairasti silloin
-arvattavasti lavantautia, vaikka ei taudin nimeä sanota. Jäljestäpäin
-hän muistelee hourailukohtausten välillä pelänneensä, että joutuisi
-kadotukseen, jos kuolisi, sillä hän ei katsonut voivansa lähestyä
-Jeesusta elävästi tuntematta syntejään, taikka myöskin, että
-menettäisi järkensä ennenkuin oli saanut Jumalalta syntinsä anteeksi
-ja armoa. Ajoittain hän taudinkin kestäessä luki hartauskirjoja.
-Jouluaattona olivat veljet muualla, mutta Essen ja Gallenius pitivät
-seuraa sairaalle ja lukivat hänelle virsikirjasta ja Uudesta
-Testamentista.
-
-Uudenvuoden aaton veljekset viettivät August von Essenin seurassa
-käyden yhdessä Björkströmillä (joku ravintola) syömässä illallista.
-"Siellä juotiin viiniäkin, mutta minä en juonut; ruoka maksoi 24
-kill. mieheen." Vuoden muistiinpanot päättyvät hartaaseen rukoukseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Vuoden 1838_ Hedbergit siis alottivat Helsingissä. Tämä ei
-estänyt heitä saamasta uusia muonavaroja kotoa. Tuttavat, niinkuin
-Vegeliukset Maalahdelta, Z. Topelius Uuskaarlepyystä ja vielä muuan
-ylioppilas Fellman, jotka olivat viettäneet joulunsa Pohjanmaalla,
-toivat näet muassaan "paketteja", jotka avattaessa huomattiin
-sisältävän sianlihaa, makkaroita, voita, leipää y.m. Todella
-patriarkallisia tapoja! -- Loppiaisaattona Reinhold käy kaupungilla
-ostamassa kahvia ja sokeria, korppuja ja kermaa sekä lainaamassa
-teekeittiön Heikeleiltä. Loppiaisena hän näet tahtoi viettää
-nimipäiväänsä kahvinjuonnilla. Ja niin tapahtuikin. Kukin vieras
-joi kolme kuppia! Samana päivänä Essen saarnasi iltakirkossa "aika
-hyvin", sanoo Reinhold, "ja minä olin hyvin liikutettu". -- Tästä
-lähtien puhutaan tavantakaa kahvinjuonnista milloin kotosalla,
-milloin "Kahvineitsyen" luona (Kaffejungfrun, joku yksinkertainen
-kahvila, jossa paitsi kahvia myöskin saatiin teetä). Turhaan
-huudahtaa Reinhold kerran tämmöisen käynnin johdosta: "olkoon tämä
-viimeinen kerta tänä lukukautena!" -- Maaliskuun 20 p. oli von
-Essen kutsunut Hedbergit pieniin kekkereihin. Vieraitten joukossa
-oli professori Laurell ja lisensiaatti Schauman, ja kestitykseksi
-tarjottiin teetä ja punssia. Illan kuluessa puhuttiin uskonnollisista
-asioista ja luettiin ääneen vähän Lutheruksen teoksista. Sen ohella
-laulettiin äänissä "Hosianna" ja "Koko maailma iloitkohon". --
-"Tulimme kotia noin 1/2 12." -- Huhtikuun 5 p. Hedbergit olivat
-kutsutut kamreerinrouva Tengströmin hautajaisiin. Rouva oli
-kuollut 67 vuoden iässä maaliskuun 31 p. Vihdoin on tässä jaksossa
-mainittava, että Hedberg toukokuun 18 p. "saattoi Kaarle Niklas
-Keckmania hautaan". -- Erikoisena merkkitapauksena on mainittava,
-että Reinhold tammikuun 31 p. Heikelien kanssa oli Julius Berghin
-luona ja siellä näki "kuuluisan, vahvan kristillisen miehen", Paavo
-Ruotsalaisen.
-
-Uskonnolliseen elämään nähden oli kaikki entisen tapaista.
-Reinhold taistelee lakkaamatta uskottomuutta vastaan. Joskus hän
-on levollisempi, mutta sitten taas painuu tunnelma aivan alhaalle.
-Kuvaavana kohtana siteerattakoon seuraava muistiinpano, joka on
-tehty Essenin pitojen jälkeisenä päivänä. "Makasin k:lo 7:ään. Olin
-kauhean murheellinen herätessäni, luin rukouksen virsikirjasta, mutta
-murhe ja suru eneni niin, että minun täytyi mennä Kalle von Essenin
-luokse. Puhuin kauan hänen kanssaan synneistäni ja uskottomuudestani
-sekä vaarallisesta tilastani. Hän sanoi, että minun piti uskoa
-Jeesuksen sanoihin ja taistella epäuskon ajatuksia vastaan. Puhuin
-sitten opinnoistani ja papiksi tulemisestani; hän kehotti minua vain
-lukemaan Jeesuksen tähden ja rukoilemaan häneltä voimia, niin kaikki
-kävisi hyvin. Saatoin sen jälkeen päivällä uskoa ja olla tyytyväinen
-Jumalassa." -- Kerran Reinhold itkee sentähden, että hän on niin
-"kylmä ja välinpitämätön verrattuna toisiin eläviin kristittyihin".
-Sitä vastoin hän ei koskaan tuomitse toisia eikä arvostele maailman
-lapsia menoineen -- niinkuin kumminkin heränneitten sanotaan tehneen.
--- Paitsi ennen mainituita hartauskirjoja esiintyvät seuraavat uudet:
-Gossner, Tie autuuteen; Sokea ja sotamies; Boosin elämäkerta, L.
-Achrénin kääntämänä; Arndtin Tosi kristillisyys.
-
-Hartausharjotuksista ei ole muuta lisättävää kuin että nyt ensi
-kerran puhutaan myöskin yhteisestä rukouksesta. Stenbäckillä näet
-kerran yhteisesti rukoiltiin, niin että läsnä olevat laskeutuivat
-polvilleen. -- Ohimennen huomautettakoon, että Stenbäck ei tällä
-kertaa viipynyt Helsingissä lukuvuoden loppuun. Saatuansa tiedon
-isänsä kuolemasta hän lähti toukokuun 12 p. kotiin. Reinhold oli
-häntä auttamassa valmistuksia tehdessä.
-
-Tänä lukukautena Reinhold suoritti kirjoituskokeensa ruotsin kielellä
-ja sai alhaisimman arvolauseen: admittitur. Hän oli siihenkin
-tyytyväinen. Vähän myöhemmin, jo ennen toukokuun loppua, Hedbergit
-lähtivät kotimatkalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Kesällä_ kotona ollessaan Reinhold pari kertaa pahoittelee sitä,
-ettei hän tapaa muissa halua yhteiseen hartaustoimitukseen, jota hän
-puolestaan ikävöi. Muutoin on lomakauden huomattavin tapaus matkustus
-Kalajoelle kuuluisain käräjien tähden. -- "Nyt on merkillinen
-aika", kirjoittaa Reinhold, "sillä N. G. Malmberg, F. O. Durchman,
-Jonas Lagus, Jak. Hemming ja Lauri Laurin, jotka kaikki ennen ovat
-olleet pappeja Kalajoen pitäjässä, sekä suuri joukko heränneitä
-talonpoikia ja säätyläisiä mainitusta pitäjästä on haastettu
-käräjiin sentähden, että ovat joko toimeenpanneet taikka olleet
-saapuvilla kristillisissä seuroissa ja että papit ovat asettaneet
-esille lähetys-säästölaatikoita. Ensimäiset käräjät olivat jo 6 p.
-heinäkuuta ja kestivät muutamia päiviä, mutta asia lykättiin 6:nteen
-p. elokuuta." Sunnuntaina 29 p. heinäkuuta Reinhold vanhempainsa
-kanssa kävi Vöyrin kirkossa ja pappilassa ja siellä sovittiin, että
-hän ajajana seuraisi rouvia Ulla Stenbäckiä, Lotta Svania ja Betty
-Schroderusta (kaikki kolme Maalahden rovastin, tohtori Wegeliuksen
-tyttäriä) Kalajoelle. Elokuun 1 p. lähdettiin matkalle tohtorin
-rillavaunuissa ja 5 p. saavuttiin Kalajoen pappilaan, jossa Hemming
-oli väliajansaarnaajana. Toiset jatkoivat matkaansa Ylivieskaan,
-mutta Reinhold jäi Kalajoelle, jonne noin k:lo 7 i.p. Lagus, Durchman
-ja Malmberg tulivat Hemmingin luokse. "He olivat hyvin iloisia ja
-hupaisia." Seuraavana päivänä alkoivat käräjät. "Minä sain olla
-sisällä koko ajan. Siellä todistettiin myötä ja vastaan. Muun muassa
-että Laurin oli sanonut, etteivät kaikki 50-60 vuotta vanhat saata
-tulla autuaiksi ja että hän kielsi lapsia tottelemasta vanhempiansa.
-Tämän toiset todistajat kumosivat. Muutoin olivat tuomari ja
-virallinen syyttäjä ilmeisesti puolueellisia. Muun muassa siinä, että
-tahtoivat kieltää pappeja esittelemästä todistajia puolustuksekseen;
-mutta lopulta siihen pakostakin suostuttiin. Mielipide on tämä:
-kääntymättömät luulevat heränneiden harjottavan haureutta uskonnon
-verhon alla sekä pappien keräilevän lähetys-säästölaatikoilla rahaa
-omiin tarpeisiinsa ja saavan niillä mahdottomia summia. Yhteensä
-edellisissä ja näissä käräjissä kuulusteltiin 110 todistajaa. Käräjät
-kestivät maanantaista perjantai-iltaan (elokuun 10:nteen p.) noin
-k:lo 6. Asia lykättiin syyskuun 25:nteen p., sillä vielä oli useampia
-haastettava, mikä asian tähden, mikä todistajana; muiden muassa Paavo
-Ruotsalainen asian tähden."
-
-Lauvantaina Reinhold lähti Ylivieskaan Jonas Laguksen luokse. Hän
-puhutteli tätä yksityisesti uskonnollisen tilansa johdosta ja sai
-kuulla, että ei häneltä "puuttunut mitään muuta kuin uskoa -- mikä
-on kyllä paljo", lisää Reinhold. -- Pyhänä hän kuuli Laguksen
-saarnaavan, mutta jo maanantaina tämä lähti Ruovedelle F. O.
-Durchmanin ja rovasti Bergrothin tyttären häihin, joten Reinhold ei
-saanut tällä kertaa kauemmin nauttia kokeneen opettajan ohjausta.
-Hän itse seurueineen matkusti torstaina Kruununkylän pappilaan,
-missä sunnuntaina (19 p.) vietettiin toisen etevän saarnamiehen ja
-herännäisjohtajan, Fredrik Östringin, ja rovasti Alceniuksen tyttären
-häitä. Reinhold oli yhtenä teltanpitäjänä. Näissä häissä tarjottiin
-punssia, mutta ei tanssittu.
-
-Tätä kesää kiitetään muutoin päiväkirjassa erinomaisen hauskaksi ja
-yhtenä pääsyynä mainitaan "laulu- ja soittokollegiot" Reuterilla.
-Viimeisenä iltana, ennen Helsinkiin lähtöä, syyskuun lopulla,
-laulettiin "Nu hvilar hela jorden", ja Reinholdista se oli
-"jumalallista ja ylentävää".
-
-Näiltä ajoilta saakka päiväkirja käy entistä suppeammaksi. Usein
-kuluu päiviä ja viikkojakin ilman muistiinpanoja, puhumatta siitä,
-että tiedot ovat vähemmin mieltäkiinnittäviä. Siitä syystä ovat
-seuraavat otteetkin hajanaisemmat kuin ennen.
-
-Helsingissä Hedbergit yhdessä Odert Reuterin kanssa vuokraavat ison
-salin ja kamarin "Kluuvilla" (i Gloet) kammantekijä Veckströmin
-talossa Vuorikadun varrella[23] ja Reinhold ostaa itselleen huilun,
-jolla alkaa soitella. Syksyn kuluessa saapuu surullisia tietoja
-kotoa. Kimon ruukilla on lavantauti päässyt leviämään, niin että työt
-on täytynyt keskeyttää, kun miehet järjestään ovat vuoteen omana.
-Myöskin rouva Hedberg oli sairastunut samaan tautiin, ja marraskuun
-12 p. tuli Kalle von Essen poikain luokse kertomaan, että heidän
-äitinsä oli kuollut. Katkeraa surua lieventää ainoastaan tieto, että
-hän on autuaallisella hetkellä eronnut elämästä. -- Pari viikkoa
-myöhemmin kerrotaan kirjeessä kotoa vielä sekin onnettomuus, että
-talon renki lavantautia sairastaessaan oli joutunut omantunnon
-vaivoihin ja eräänä yönä hartaasti rukoiltuaan ensin nukahtanut,
-mutta seuraavana aamuna löydetty hukkuneena kaivosta. "Tekikö hän
-tämän epätoivossa vai houreissa?" kysyy Reinhold.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Tammikuulla 1839_, loma-ajalla, molemmat taas saarnaavat, ja
-Reinhold sanoo saarnansa olleen alusta loppuun saakka omasta päästä.
-Samaan aikaan ovat he myös Schwartzbergin ja Laura Stenbäckin häissä
-Vöyrillä.
-
-Kevätlukukaudella Reinhold sanoo pääsiäispäivänä olleensa Essenin
-luona seuroissa ("på en sammankomst"). Tuo nimitys, jota ennen ei ole
-käytetty ylioppilasten hartauskokouksista, osottaa, että seurojen
-pito, niinkuin muutoinkin tiedetään, nyt oli tullut säännölliseksi;
-mutta valitettavasti Reinhold ei anna niistä tarkempia tietoja.
--- Huhtikuun 2 p. oli osakunnan juhla, jossa Reinhold ei juonut
-muuta kuin 4 kuppia teetä ja vähän karoliinaa, mutta josta muutamat
-vähemmin raittiit toverit palasivat vasta k:lo 9 seuraavana aamuna.
-Oli siellä vähän tapeltukin, ja yksi oli kaatuessaan kadottanut
-hampaan suustansa!
-
-Kesästä s.v. mainittakoon, että Reinhold heinäkuun keskivaiheilla
-käydessään Achrénilla Karvatissa, vilustumisesta sairastui kovaan
-kuumeeseen. Hourailukohtausten välillä hän murehti sielunsa tilaa.
-Paitsi Lauri Achrénia kävivät Lauri Stenbäck ja Julius Berg, jotka
-kesällä olivat matkustaneet Pohjanmaalle, hänen luonaan. Noin
-puolentoista viikon päästä hän kuitenkin oli niin toipunut, että
-kykeni lähtemään kotia. -- Syyskuulla ennenmainittu Stoolin Maija
-jälleen tulee kuin mielipuoleksi. Hän puhuu hengistään, jotka
-ilmaisevat hänelle, milloin kääntymätön ihminen astuu huoneeseen ja
-mitä hänen tulee milloinkin tehdä, niinkuin veisata, lukea, rukoilla,
-seisoa, maata ääneti taikka tanssia.
-
-Helsingin matkoista näinä aikoina on mainitseminen, että Hedbergit
-saatuaan enemmän tuttavia miltei säännöllisesti poikkeavat
-pappiloihin yöksi. Kun he siten viipyvät jonkun päivänpuoliskon
-kussakin paikassa, Vähässäkyrössä, Lapualla, Alavudella, Ruovedellä
-ja muuallakin, saattaa matkaan joskus mennä toista viikkoa. Sitä
-paitsi ei vauhti muulloinkaan voinut olla suuri. Kuorma oli näet
-raskas: kaksi miestä lukuunottamatta kyyditsijää sekä laukkuja ja
-arkkuja, jotka olivat täynnä painavaa tavaraa, vaatteita, kirjoja ja
-ruoka-aineita puoleksi lukukaudeksi! Ei saata mitenkään oudoksua,
-että kestikievareissa, niinkuin Reinhold kertoo, monesti kinattiin
-hevosista. Hollimiehet tahtoivat panna kaksi hevosta kuorman
-eteen, matkustajat taasen inttivät vastaan, sillä, jos kerran
-siihen suostuttiin, täytyi yhä edelleen ajaa kahdella hevosella.
-Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla olivat nämä kinastukset varsinkin
-tavallisia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Syyslukukaudella 1839_ Reinhold m.m. kertoo suuresta tulipalosta
-18 p. lokakuuta, jolloin 2 kaksikerroksista kasarmirakennusta
-Töölössä paloi poroksi. Veljekset istuivat k:lo 1/2 10 i.p. kotona
-lukien, Reinhold Boosin elämäkertaa ja Fredrik Fryxellin historiaa,
-kun he äkkiä huomasivat ympärillä olevien talojen seinäin hohtavan
-valkean valosta. He riensivät paikalle ja näkivät siellä, miten
-sammutuskeinot olivat kelvottomia. Kolmas samassa ryhmässä oleva
-kasarmi pelastui kuitenkin, ja pääansio siitä oli Turun osakuntaan
-kuuluvan ylioppilaan Pettersonin, joka koko ajan istui rakennuksen
-katolla syytäen vettä ympärilleen.
-
-S.k. 21 p. Reinhold puhuu rettelöistä, jotka tapahtuivat ennen
-ensimäistä Porthaninjuhlaa. "Nyt on hirmuinen hälinä meidän kesken
-sen johdosta, että Thesleff kieltää meitä pitämästä Porthanin
-muistojuhlaa ja uhkaa, että kuraattorimme Cygnaeuksen onni on siitä
-kärsivä, jos se tapahtuu. Me lähetimme 18-miehisen lähetyskunnan
-hänen luokseen, mutta Thesleff suuttui ja kielsi ja uhkasi Cygnaeusta
-perikadolla." -- "Ja sitten" jatkaa hän lisäten yhteen joukkoon
-toisenkin levottomuuden syyn, "Gadolin alkaa luennon jälkeen tutkia,
-kutka ovat olleet saapuvilla, kutka eivät, ja sanoo tekevänsä sen
-konsistorion käskystä". -- Marraskuun 9 p. "osakuntajuhlamme ja
-samalla Porthanin muistojuhlakin vietettiin". Paitsi muuta mainitaan
-ohjelmasta Runebergin malja, jonka, vaikka tämä ei ollut saapuvilla,
-Stenbäck esitti "hyvin komeassa runossa". Tilaisuus oli varsin
-juhlallinen ja päättyi noin k:lo 4 aamulla.
-
-Sunnuntaina 24 p. marraskuuta Reinhold oli kauhistuttavan tapahtuman
-näkijänä; hän kertoo siitä seuraavasti: "Olin kirkossa, missä
-ylioppilas Sandbäck, joka juurikaan on tullut mielenhäiriöön,
-ensiksi graduaalivirren aikana astui alttarin eteen, mutta kun
-eräs kirkonpalvelija käski hänet pois, lankesi polvilleen kuorin
-astimille. Sitten hän näytti aikovan nousta saarnastuoliin,
-mutta kirkonpalvelija talutti hänet ulos. K:lo 6 i.p. tulin minä
-Stenbäckille, ja siellä oli ennestään Holsti ja Sandbäck. Holsti,
-Stenbäck ja minä istuimme puhellen ulommassa huoneessa, ja Sandbäck
-makasi vuoteella sisemmässä, jossa oli pimeä. Jonkun ajan päästä
-Sandbäck nousee ja pyytää partaveistä, Stenbäck lähtee hakemaan
-jotakin toveria lisäksi, mutta Holsti menee kynttilä kädessä
-Sandbäckin luokse ja näkee hänen olevan aivan verissään. Me
-huomaamme nyt hänen yrittäneen kynäveitsellä leikata poikki kurkun
-ja vasemman käsivarren valtasuonet, mutta se ei ollut onnistunut.
-Kun veitsi otettiin pois, aikoi hän heittäytyä ulos akkunasta, mutta
-estettiin siitä. Sitten hän arvattavasti voimattomana paljosta
-verenvuodatuksesta asettui rauhallisesti makaamaan sohvalle, missä
-lepäsi, kunnes lääkärejä oli ehtinyt tulla sitomaan haavat, jonka
-jälkeen hänet vietiin klinikkaan."
-
-Seuraavana yönä Reinhold mielenliikutuksesta ei saanut unta ja
-päivälläkin hän oli hieman sairas.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Vuodelta 1840_ on vielä vähemmän merkille pantavaa. --
-
-Näinä vuosina Reinhold ei ole uskonut päiväkirjalleen uskonnollisen
-elämänsä vaiheita, mutta marraskuun 1 p. hän kirjoittaa: "Tänä
-päivänä (sunnuntai) olin Stenbäckillä ja puhuin hänen kanssaan
-hengellisistä asioista. Silloin armon salaisuus selvisi minulle
-suuresti, ja minä saatoin nyt antautua ehdottomasti Jumalan armoihin
-ja uskoa, että Herra tekee minut lapsekseen ja on minulle yhtä
-laupias ja armahtava katsomatta siihen, kuinka paljon olen rikkonut
-ja kuinka hartaasti olen rukoillut, lukenut ja taistellut syntiä
-vastaan; sillä ei se riipu minusta, vaan yksistään Jumalan armosta.
-Siis tahdon minä turvata Jumalan armoon ja kaikessa ainoastaan
-odottaa armoa." -- Saman päivän illalla hän oli (rva) Fabritiuksella
-(Essenin tulevan vaimon luona), missä oli paljon herroja ja naisia.
-Bergh luki Lutheruksesta, jonka jälkeen veisattiin muutamia virsiä.
-
-Joulukuun 2 p. Hedberg on luistelemassa ja auttamassa, kun jäihin
-ajanut ajuri pelastetaan Blekholman lähellä. Illalla Julius Berghin
-luona hän tapaa Laguksen ja Malmbergin, joka s.p. ovat tulleet
-Helsinkiin jättämään senaattiin valituksen hovioikeuden tuomiosta,
-joka seurojen pitämisestä määräsi heidät puoleksi vuodeksi
-erotettaviksi virasta. -- Torstaina 3 p. ovat Lauri Stenbäckin
-häät. "Siellä oli aika hauskaa; tulin kotiin klo 1 yöllä." -- 12 p.
-Reinhold lähtee kotimatkalle yhdessä seurassa Laguksen ja Malmbergin
-kanssa.
-
-Lomakautena 29 p. joulukuuta Hedberg matkustaa m.m. Vöyrin käräjiin
-ollakseen saapuvilla, kun pastori J. M. Stenbäckiä oikeuden edessä
-syytetään ruokottomien sanojen käyttämisestä saarnoissa sekä väärästä
-opista. Syytöksiä kumminkaan "ei voitu toteen näyttää".
-
-Tämän jälkeen jatkuu päiväkirja vielä kaksi vuotta eteenpäin; mutta
-pikkutietojen joukossa on tuskin mitään merkillisempää huomattavana.
-Yleisistä ylioppilastavoista ansaitsee kuitenkin mainita, että näinä
-vuosina näyttää kenties entistä enemmän tulleen tavaksi käyttää
-kaikkia suurempia ja pienempiä aiheita kekkerien pitämiseen, joissa
-säännöllisesti väkeviä -- useimmin puhutaan punssista -- nautittiin.
-Mitä taas erittäin pohjalaisiin pietisteihin tulee, tekivät he usein,
-kolme, neljä miestä yhdessä joukossa, kävelyretkiä Essenin luokse,
-joka papiksi vihittynä ja naineena miehenä oli asettunut asumaan
-ostamalleen Nygårdin tilalle Espooseen. Hedbergit puolestaan eivät
-jatkaessaan teologisia opintoja kadottaneet luonnonrakkauttaan
-ja taipumustaan kaikenlaiseen urheiluun. Aina tavan takaa
-mainitaan luistelu- (useimmin Kluuvin lahdella, siis nykyisellä
-rautatientorilla), hiihto-, metsästys- ja kalastusretkiä tapahtuneen.
-Niin Helsingissä, missä he pitivät viheriävarpusia häkissä (useat
-kerrat sanotaan, että semmoisia ostettiin), mutta varsinkin kotona,
-jossa he kesyttävät oudompiakin "kotieläimiä" (esim. kalalokkeja).
-Heidän kokoelmansa kasvoivat vihdoin melkoisen suuriksi ja näkyvät
-saavuttaneen jonkunlaisen kuuluisuuden, sillä vieraita käy varta
-vasten katsomassa niitä, nimittäin täytetyitä lintuja, joita varten
-Fredrik oli tehnyt erityisen kaapin, ja kasveja, joiden hoito ja
-järjestäminen oli etupäässä Reinholdin osana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Vuodelta 1842_ en voi olla siteeraamatta, mitä Reinhold kertoo
-Lauri Achrénin hautajaisista. Niinkuin Stenbäckin elämäkerrassa
-on esitetty, tämä nuori pappi, yksi heränneitten lahjakkaimpia
-ja innokkaimpia opettajia, kuoli 13 p. elokuuta. Hänen viimeinen
-virkapaikkansa oli Munsalo, joten Reinhold läheisestä kodistaan
-saattoi käydä siellä hänen sairautensa aikana ja valvoakin jonkun
-yön sairaan luona. Hautajaiset olivat 18 p. "Kahdeksan pappia kantoi
-arkkua, ja Malmberg toimitti haudansiunauksen. Se oli juhlallisin
-hautaus, minkä koskaan olen nähnyt. Malmberg piti ruumissaarnan sillä
-tavoin, etten luule kuivaa silmää olleen koko kirkossa -- niin,
-luulenpa, että kivet muurissa itkivät. Seuraavana päivänä Malmberg
-piti seuroja muutamassa talossa lähellä Achrénin asuntoa. Me olimme
-kaikki siellä, ja hän luki ja puhui erinomaisesti." -- S.v. veljekset
-vihdoin -- nuorempi ensin, vanhempi vähän myöhemmin -- suorittivat
-päästötutkintonsa, ja joulukuun 14 p. heidät Turussa yhdessä
-muutamien muitten kanssa vihitään papeiksi. Fredrik sai apulaispaikan
-Munsalossa, siis lähellä lapsuutensa kotia, mutta Reinhold määrättiin
-kappalaisen apulaiseksi Inkooseen Uudellemaalle. Vietettyään
-viimeisen joulunsa yhdessä kotona lie tammikuulla 1834 lähtivät
-virkapaikkoihinsa. Että päiväkirjan tekijä hengelliseltä kannaltaan
-ja sydämeltään oli muuttumaton, todistaa eräs hänen viimeisiä
-muistiinpanojaan, joka on yleisestikin heränneille kuvaavaa.
-Tammikuun 20 p. hän tulee Inkooseen ja sanoo olevansa "hyvin
-murheeellinen". Seuraavana päivänä hän jatkaa: "Olin katselemassa
-kirkkoa. Tullessani kotia oli täällä eräs pappismies, Vaden, joka
-tulee viransijaiseksi Degerbyhyn ja on pietisti. Kun hän ilmotti
-itsensä siksi, tulin minä niin iloiseksi, että purskahdin itkuun."
-
-
-
-
-
-
-EBBA STENBÄCK
-
-
-
-
-Ebba Stenbäck.[24]
-
-
-I.
-
-
-Yhdeksänkymmenenviiden ja puolen vuoden ikäisenä Ebba Stenbäck kuoli
-10 p:nä viime tammikuuta (1912). Kun minä v. 1900 kirjoitin hänen
-miesvainajansa, Lauri Stenbäckin, elämäkerran, hän 83-vuotiaana oli
-niin hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, että saattoi edistää työtäni
-sekä suullisilla että kirjallisilla tiedonannoilla. Tehtävääni nähden
-se oli minulle melkoinen onni, mutta toiselta puolen se esti minua
-muuta kuin ohimennen mainitsemasta häntä itseään. Miten vilpittömästi
-totuutta harrastaakin, on näet arveluttavaa, jollei suorastaan
-mahdotonta, kuvata elossa olevaa henkilöä, varsinkin kun tämä ei
-koskaan ole julkisesti esiintynyt. Nyt kun Ebba Stenbäck on poissa
-elävien mailta, en epäile koettaa ainakin ääriviivoin piirtää hänen
-kuvaansa. Sillä miten hiljaisuudessa ja syrjässä hänen elämänsä
-kuluikin, ansaitsee hän huomiota ei ainoastaan unohtumattoman
-merkkimiehen puolisona, vaan myöskin yhtenä herännäisyysajan
-naispuolisena edustajana.
-
-Ebba Stenbäckin lapsuus- ja tyttövuosilta on vähän tietoja säilynyt.
-Hänen alkuperäinen nimensä oli Ebba Katarina Wilhelmina Arppe,
-ja hän oli syntynyt Kiteellä 16 p. heinäkuuta 1816. Vanhemmat
-olivat Karjalan alisen tuomiokunnan tuomari, myöhemmin laamanni
-Niilo Arppe ja hänen kolmas vaimonsa, Amalia Beata Cairenius. Ebba
-oli vain 8-vuotias, kun isä kuoli, mutta äidin luona ja viiden
-vanhemman ja nuoremman sisaruksen parissa ei hän sentään tuntenut
-yksinäisyyttä. Sisaruksista mainittakoon tässä kymmenen vuotta
-vanhempi Katalina Sofia, syntynyt isän ensimäisestä aviosta, sekä
-kaksi vuotta nuorempi veli Adolf Edvard, myöhemmin kemian professori,
-yliopiston rehtori ja senaattori, ja neljä vuotta nuorempi sisar
-Aleksandra.[25] Koulua Ebba kävi Haminassa, missä v:sta 1811 saakka
-oli saksalainen "Töchterschule". Koulussa oli vain yksi kahteen
-osastoon jaettu luokka, eikä siis opetus voinut olla erittäin
-laajaperäinen. Kumminkin oppivat tytöt, jotka, niinkuin Ebba, tulivat
-ruotsinkielisistä kodeista, saksaa, jota paitsi koulun antamat
-vähäisetkin tiedot historiassa, luonnonhistoriassa ja maantieteessä
-y.m. siihen aikaan olivat kylläkin arvokkaita. On näet huomattava,
-että Länsi-Suomen kaupungeissa ei ollut tyttökouluja ensinkään. --
-Ebban ollessa 9-vuotias meni edellä mainittu vanhempi sisar naimisiin
-maisteri Johan Fabritiuksen kanssa, joka oli varakas mies ja muun
-muassa omisti Puhoksen tehtaan Kiteellä Fabritius kuoli jo 1833,
-tuskin 33 vuoden ikäisenä, ja jätti jälkeensä paitsi leskeä kolme
-tytärtä, joista vanhin oli kahdeksanvuotias ja nuorin viidennellä.
-Antaakseen näille lapsille ensimäistä opetusta muutti Ebba lankonsa
-kuoleman jälkeen sisarensa luokse, ja se seikka aiheutti, niinkuin
-kohta saamme nähdä, ratkaisevan käänteen hänen elämässään.
-
-Arvattavasti rouva Fabritius ei pitänyt Ebban opettajakykyä taikka
--intoa riittävänä, koska hän 1835 tiedusteli Helsingistä miespuolista
-kotiopettajaa pikku tyttärilleen. J. V. Snellman, silloinen
-pohjalaisen osakunnan kuraattori, suositteli virkaan ylioppilas C.
-G. von Esseniä, jonka vanhemman Otto-veljen kanssa hänen sisarensa
-vähän ennen oli joutunut kihloihin. Fredr. Cygnaeus, saatuansa kuulla
-siitä, varotti rva Fabritiuksen asiamiestä, Edvard Arppea, ottamasta
-Esseniä, syystä että tämä oli antautunut ajan uskonnolliseen
-"fanatismiin", yltiöpäisyyteen; mutta Arppe ei välittänyt
-varotuksesta, vaan arveli, että semmoiset houreet pian haihtuisivat.
-Siis sopimus tehtiin, ja Essen lähti Karjalaan Puhoksen tehtaalle,
-jossa hän tapasi paitsi pieniä oppilaitaan ja heidän äitiänsä neidit
-Ebba ja Aleksandra Arppen. Uuden opettajan tultuakin jatkoi näet
-Ebba vielä opetustointaan, vaikka hänen alansa nyt oli supistettu
-käsitöihin ja soittotaidon alkeisiin.
-
-Luonnostaan vilkas ja iloinen, puheissaan sukkela ja ivallinen Essen
-oli sittenkin vaarallinen tulija semmoiseen ympäristöön, jossa
-tahdottiin "rauhassa" jatkaa entistä, totuttua surutonta elämää.
-Tultuaan jo 15-vuotiaana ylioppilaaksi (1830) hän oli viettäessään
-kaksi suvikautta Ylivieskan pappilassa Jonas Laguksen luona (joka oli
-naimisissa hänen tätinsä kanssa) herännyt ja sen jälkeen osottanut
-tavatonta intoa levittämään uutta käsitystään elämästä ja "ainoasta
-tarpeellisesta". Ei ainoastaan omassa kodissaan Oravaisten Kimon
-ruukilla, jonka hoitaja hänen isänsä oli, vaan monessa vieraassakin
-hän jo oli aikaansaanut täydellisen mullistuksen, ja niin oli
-tapahtuva siinäkin perheessä, johon hän nyt tuli. Essen toi näet
-sinnekin muassaan palavan vakaumuksensa ja halunsa sytyttää muihin
-saman tulen, joka hehkui hänessä itsessään, ja siitä johtui, että
-kotiopettaja ei rajottanut opetustointaan pikku tyttöihin, vaan
-väliaikoina teki parastaan ohjatakseen kotipiirin vanhempiakin
-jäseniä uudelle tielle. Paitsi innostuneilla puheillaan hän vaikutti
-heihin antamalla heille luettavaksi uskonnollisia saksalaisia
-(Gossnerin y.m.) kirjoja, ja seuraus oli, että ei ainoastaan talon
-emäntä, rouva Fabritius, vaan myöskin sisaret, Ebba ja Aleksandra,
-ennen pitkää liittyivät herännäisiin. Kun tieto tästä levisi laajaan
-sukuun, synnytti se suurta hämmästystä ja mielipahaa, mutta asia ei
-ollut autettavissa. Paitsi Esseniä syytettiin Snellmaniakin perhe- ja
-sukurauhan häiritsemisestä, ja hän kuuluu sanoneen, ettei hän enää
-suosittele ketään kotiopettajaksi edeltäkäsin tiedustelematta, oliko
-tarjokas "pietisti".
-
-Syksyllä 1837 Essen jälleen asettui Helsinkiin jatkaakseen lukujaan
-ja rupesi silloin Lauri Stenbäckin asuintoveriksi. Stenbäck, joka
-maaliskuulla 1836 oli äärettömäksi surukseen kuoleman kautta
-menettänyt entisen asuintoverinsa, parhaimman, uskotun ystävänsä J.
-J. Östringin, sai nyt Essenistä uuden uskotun ystävän, joka totta
-kyllä ei ollut hänen sydämelleen vainajan veroinen, mutta kumminkin
-lievensi hänen kaipaustaan. Samana syksynä tapaamme Helsingissä
-rouva Fabritiuksenkin tyttärineen ja sisarineen. Hän vuokrasi
-5-huoneisen asunnon Uudenmaankadun varrella, ja siinä perhekunta
-asui neljä vuotta, jonka jälkeen se hajaantui niinkuin alempana on
-kerrottava; Karjalaan ei yksikään sen jäsenistä enää palannut, syynä
-pääkaupunkiin-muuttoon sanotaan olleen pikku tyttöjen koulunkäynnin,
-jota oli siellä jatkettava; mutta sangen luultava on, että siihen
-osaksi vaikutti myöskin sisarusten heräys ja sen johdosta syntynyt
-kireä suhde lähimpiin sukulaisiin. Oliko sitäpaitsi jo alkanut
-rva Fabritiuksen ja Essenin välinen suhde, joka johti heidän
-avioliittoonsa, on tietymätöntä.
-
-Vasta Helsingissä Ebba Arppe tutustui tulevaan puolisoonsa, joskin
-Essen jo ennen oli sisaruksille paljon kertonut Lauri Stenbäckistä
-ja kenties myöskin ääneen lukenut kohtia niistä pitkistä kirjeistä,
-joita ystävällä oli tapana hänelle kirjoittaa ja jotka olivat täynnä
-"hehkuvaa uskonnollisuutta loistavan runollisesti esitettynä". Ensi
-kerran hän näki hänet kaartinkirkossa. Kaartinpataljoonan silloinen
-pappi, Fredrik Melart, oli etevänä saarnaajana niin suosittu, että
-tungoksen estämiseksi oli alettu jakaa pääsylippuja niille, jotka
-pyrkivät häntä kuulemaan. Kerran Essen oli hankkinut sisaruksille
-lippuja kuitenkaan sanomatta, ettei sinä sunnuntaina saarnannut
-Melart, vaan eräs toinen; se joka ilmestyi saarnaamaan oli, niinkuin
-Essen heille kirkossa kuiskasi, Lauri Stenbäck. Silloin Stenbäck ei
-vielä ollut papiksi vihitty, mutta saarnasi sentään silloin tällöin
-sydämensä pakosta. Nytkin hän oli saarnannut suurella lämmöllä, joka
-varsinkin saarnan loppupuolelle oli antanut omituisen viehättävän,
-innostuneen luonteen. Joku aika sen jälkeen Essen esitti Stenbäckin
-rva Fabritiukselle ja hänen sisarilleen, ja Stenbäck alkoi sittemmin
-ystävänsä seurassa käydä heidän luonaan, joskin hyvin harvoin.
-
-Näin Ebba Stenbäck kertoi minulle tutustumisestaan Stenbäckiin.
-Samalla hän myöskin kuvasi tulevan miehensä ulkonäön ja olennon
-siihen aikaan. Hän oli ollut laiha ja kalpea. Kasvojen kalpeus oli
-jyrkästi eronnut mustasta tukasta, ja rokonarvet olivat olleet
-selvemmät kuin vanhemmalla iällä. Kovan lavantaudin jälkeen, jota
-hän oli sairastanut alkupuolella vuotta 1837, hän oli kauan heikko
-ja hermostunut, niin että hänen oli vaikea tauota, kun oli alkanut
-nauraa. Seurassa hän oli luonteenomaisen persoonallisuutensa vuoksi
-ja puheessaan ollut viehättävä ("intressant"); kristillisyydessään
-hän oli ollut iloinen. Yleensä hän oli ankarasti arvostellut toisia,
-ja harvat ne olivat, joita hän oli hyväksynyt; eikä ole luultavaa,
-että hän oli läheisessä suhteessa tovereihinsa (paitsi ani harvaan)
--- niiden täytyi aina olla varoillaan häntä kohtaan.
-
-Se joka on lukenut kirjoittamani Stenbäckin elämäkerran ja
-muistaa mitä siinä on sanottu heränneitten avioliitoista, miten
-ne säännöllisesti solmittiin ystävien välityksestä ja miten
-yksimielisyyttä uskon asioissa pidettiin niiden rakentamisen
-ainoana välttämättömänä ehtona, se arvaa ja ymmärtää, että Lauri
-Stenbäckin ja Ebba Arppen keskinäisessä seurustelussa ei ilmaantunut
-hituistakaan "flirttiä", kuhertelua. Että niin oli laita, ei
-kuitenkaan johtunut yksistään heränneitten kesken vallitsevasta
-hengestä, vaan toisestakin syystä. Mikäli tiedetään, ajatteli
-Stenbäck heidän tuttavuutensa ensi vuosina kosia erästä toista
-neitiä, johon hänen sydämensä pitemmän aikaa oli ollut kiintynyt.
-Tämä toinen oli runoilijan lapsuudenystävien Kaarle ja Kustaa
-Adlercreutzin sisar, Amelie. Häntä oli Stenbäck päättänyt kosia,
-mutta -- niin jutellaan -- viime hetkessä, juuri kun hän oli
-menossa neidin kotiin, muuan tuttava kohtasi hänet ja kertoi nti
-Adlercreutzin olevan kihloissa ja pian viettävän häitään.[26] Että
-neitikin puolestaan oli ollut kiintynyt Stenbäckiin, on sangen
-luultavaa. Ainakin olen eräältä vanhalta rouvalta, joka oli sukua
-Adlercreutzin perheen kanssa, kuullut, että nti Amelie oli naimisiin
-mennessään tukehduttanut erään varhaisemman lemmen. Hän oli muka
-rakastanut perheessä ollutta "kotiopettajaa, josta oli paljon
-toivottu". Kertoja ei tiennyt mitään Stenbäckistä eikä myöskään että
-tämä oli pienenä poikana ollut Adlercreutzillä Pälkäneen Myttylässä
-lasten luku- ja leikkitoverina, jonka tähden ei mitenkään ole
-mahdotonta, että hän muistitiedossa oli muuttunut kotiopettajaksi.
-Miten lieneekään, ei tämä jutelma ole kokonaan perätön, sillä
-onnettomasti rauenneen kosintatuuman johdosta runoilija on sepittänyt
-runoelman "Hyvästi", jossa hän sanoo rakkauttaan "suloiseksi,
-syntiseksi unelmaksi" ja jonka hän lopettaa sanoilla, "Jumala on
-rakkaus, ainoastaan hänen sydämellään on rauhaa iäti! Onnellinen
-minä, jos vain saan siinä levätä iäti." -- Mitä Ebbaan tulee, hän ei
-minulta salannut, että hän puolestaan kyllä oli sydämessään tuntenut
-mieltymystä Stenbäckiin, mutta oli voimiensa mukaan koettanut
-tukahduttaa tunteensa. Kun Stenbäck sitte häntä kosi, oli hän siitä
-suuresti hämmästynyt. Se oli hänelle aivan odottamatonta, sillä
-heidän välillään ei ollut mitään sattunut, joka olisi antanut hänelle
-aihetta aavistaa semmoista käännettä.
-
-Kosinta tapahtui kesällä 1840 Pohjanmaalla. Rva Fabritius,
-joka silloin oli salakihloissa Essenin kanssa, oli jo ennen
-yliopiston riemujuhlaa (15-20 p. heinäk.) Ebba-sisarensa kanssa
-lähtenyt Pohjanmaalle tutustuakseen tuleviin sukulaisiinsa.
-Ensiksi pysähdyttiin kirkkoherran sijaisen J. F. Berghin luokse
-Nurmijärvelle, jonne Essen ja Stenbäck seurasivat sisaruksia,
-edellinen ajaen morsiamensa, jälkimäinen Ebban kanssa, ilman
-että siinä mitään erikoista tulevaisuuteen viittaavaa puheeksi
-tuli. Nurmijärven pappilassa oli ollut muitakin vieraita, ja
-siellä pidettiin tavanmukainen "seura". Sen jälkeen palasivat
-ystävykset Helsinkiin ollakseen saapuvilla riemujuhlassa ja
-maisterinvihkiäisissä, mutta sisarukset jatkoivat matkaansa
-pohjoiseen päin. Kun juhlat olivat ohi, matkusti Essen kotiinsa
-Oravaisiin, jossa tapasi morsiamensa ja Ebban; Stenbäck taasen
-teki matkan Pohjanmaalle yhdessä Paavo Ruotsalaisen kanssa, joka
-hänen kehotuksestaan oli riemujuhlan ajaksi tullut Helsinkiin.
-Edeltäkäsin oli sovittu, että kaikki yhtyisivät Ylivieskassa Jonas
-Laguksen luona, josta yhdessä seurassa matkustettaisiin Alavieskaan,
-kappalaisen Vilhelm Österbladhin virkaanasettajaisiin. Tätä sopimusta
-noudatettiinkin, ja Ylivieskassa Stenbäck ja Ebba Arppe menivät
-kihloihin.
-
-Häät olivat 3 p. jouluk. Helsingissä rva Fabritiuksen luona. Oli
-kyllä tuumittu, että sisarukset vihittäisiin samana päivänä, mutta
-kun vanhempi leskirouvana tarvitsi enemmän aikaa kuin arvattu
-oli saadakseen asiakirjansa lailliseen järjestykseen ja kun
-sitäpaitsi Jonas Lagus ja Niilo Kustaa Malmberg sattuivat käymään
-Helsingissä, päätettiin asettaa Stenbäckin ja Ebban häät päivään,
-jolloin nämä ystävät saattoivat olla läsnä. Vieraitten joukossa
-nähtiin Arppen perheen sukulaisia (Nordenheimit y.m.) ja Stenbäckin
-yliopisto-tovereita ja ystäviä, kaikkiaan noin 40 henkeä. Morsian
-esiintyi valkoisiin puettuna. Mustaakin oli ajateltu, osaksi
-sentähden, että sulhasen äiti oli kuollut 17 p. marrask., osaksi
-senvuoksi, että se olisi ollut enemmän heränneitten mukaista; mutta
-Ebba oli valinnut valkean puvun, syystä että musta väri olisi
-muistuttanut hautajaisia, eikä Helsingissä oltu niin tarkkoja
-pukuun nähden kuin Pohjanmaalla. Vihkimisen toimitti Malmberg, joka
-myöhemmin myöskin luki ääneen saarnan Lutheruksen postillasta. Häät
-vietettiin näet heränneitten tapaan jonkinlaisena seurana, jossa
-virsiä veisattiin ja Jumalan sanaa julistettiin. --
-
-Ohimennen huomautettakoon, että Ebba siis oli ensimäinen, joka rva
-Fabritiuksen luota meni naimisiin. Essenin ja rva Fabritiuksen häät
-olivat noin puolitoista kuukautta myöhemmin, 21/1 1841. Aleksandra
-Arppe, joka yhä oli asunut sisarensa luona, meni 3/7 1843 naimisiin
-Säämingin lukkarin Pietari Venellin kanssa, ja samana päivänä
-vihittiin vanhin nti Fabritius, Hilda Elisabet, Pihlajaveden
-kappalaisen, sittemmin Keuruun rovastin Frans Henrik Bergrothin
-kanssa. Toinen nti Fabritius, Lina Sofia Amalia, vietti 24/12 1844
-häitä filos. maisteri, sittemmin professori A. W. Ingmanin ja kolmas,
-Angelika, 7/9 1846 Kruununkylän kirkkoherran apulaisen, myöhemmin
-normaalikoulun rehtorin Alfred Kihlmanin kanssa. Näin tapahtui,
-että Essenin kotiopettajana-olo Karjalassa johti kuuden avioliiton
-perustamiseen heränneitten kesken. Neidit Fabritius menivät kaikki
-noin 18-vuotiaina naimisiin.
-
-
-II.
-
-Ebba ja Lauri Stenbäckin avioliitto kesti miltei tasan 30 vuotta
--- ainoastaan 7 kuukautta puuttui täydestä luvusta. Sillä ajalla
-Ebballa ei ollut ulkonaista historiaa, joka olisi eronnut hänen
-miehensä elämästä; hänen sisällinen elämänsä taasen oli niin kauan
-kuin hän maan päällä liikkui pääasiassa suljettu kirja, jonka hän
-kuollessaan vei hautaan. Kun minä siitä huolimatta koetan läheisten
-henkilöitten antamien tietojen pohjalla luoda valoa aviopuolisojen
-yhteiselämään, johtaa minua vilpitön kunnioitus heidän muistoansa
-kohtaan ja vakaumus, että se kaikessa erikoisuudessaan kärsimyksineen
-ja iloineen on ollut laatuaan esikuvallista.
-
-En tullut koskaan kysyneeksi niiltä, jotka olisivat voineet
-vastata, millainen Ebba Stenbäck oli ollut tyttönä. Päättäen hänen
-luonteenlaadustaan myöhempinä aikoina on luultavaa, ettei hän
-nuorenakaan ollut erittäin iloinen, saatikka vallaton. Umpimielisyys
-ja harvapuheisuus, jotka myöhemmin olivat hänelle niin ominaisia,
-lienevät varmaan jo tyttöiässä ainakin jossakin määrin olleet hänen
-luonteensa tunnusmerkkejä. Eikä hänellä myöskään ollut ulkonaista
-kauneutta, joka olisi herättänyt huomiota ja, niinkuin monesti
-tavallista on, enemmän tai vähemmän piristävästi vaikuttanut hänen
-esiintymistapaansa ja suhtautumiseensa ympäristöönsä. Oletan siis,
-että hän alkuaankin oli vakava, hiljainen ja vaatimaton. Kun hän
-sitten, vallan nuorena vielä, ehdottomalla antautumisella liittyi
-herännäisiin, niin mainitut ominaisuudet saivat ikäänkuin pysyvän
-vahvistuksen, etten sanoisi pyhityksen. Niin yleensä, mutta luultavaa
-on myöskin, että uusi uskonnollinen elämä sai hänet ajoittain
-puheliaammaksi asioissa, jotka sitä koskivat, ja silloin huomattiin,
-että hiljainen, vaatimaton tyttö ei suinkaan ollut yksinkertainen,
-vaan järkevä ja selvä ajatuksissaan ja puheissaan. Tällaisena Ebba
-Arppe kohtasi Lauri Stenbäckin, ja me ymmärrämme hänen lauseensa:
-"yhteinen asia vei meidät yhteen".
-
-Aikaisin Ebba Stenbäckin muotokuva on tehty 8 vuotta hänen
-naimisensa jälkeen. Heinäkuulla 1848 tuli Vaasaan eräs (kotimainen)
-dagerrotypian-tekijä nimeltä Rehnström ja viipyi siellä vuoden ajan.
-Tällöin Stenbäckitkin käyttivät ennen kuulumatonta tilaisuutta
-teettää kuvansa, he nimittäin valokuvauttivat itsensä hopealevylle,
-ja sitä on kiittäminen, että meille on säilynyt aviopuolisoiden kuvat
-varsinaiselta herännäisyysajalta.[27] Silloisella koulunrehtorilla,
-jolla on papin virkapuku yllä, on heränneitten tapaan jakaus keskellä
-päälakea, mikä antaa parrattomille kasvoille omituisen naisellisen
-taikka ehkä oikeammin intiaania muistuttavan sävyn. Rouvan tukka on
-jaettu ja kammattu aivan samalla tavoin; leninki on musta ja samoin
-olkapäitä peittävä, rinnalle neulalla kiinnitetty silkkihuivi. Puku
-on mahdollisimman yksinkertainen, siinä ei huomaa kaulusta eikä
-minkäänlaista koristetta. Kuva esittää Ebban 32-vuotiaana, joten
-sen nojalla voidaan arvata hänen ulkonäkönsä kymmenkunta vuotta
-aikaisemminkin.
-
-Lauri ja Ebba Stenbäckin aviolla ei ollut mitään romanttista
-alkusoittoa. Runoilija oli muitten nuoruuden ihanteittensa kanssa
-myöskin hyljännyt sen ihanteen, jonka hän muinoin oli luonut
-tulevasta morsiamestaan ja sanoin sisarilleenkin kuvannut, ja hän
-kosi Ebbaa tuntematta häntä kohtaan sitä hellää tunnetta, jota
-sanotaan rakkaudeksi. Omaksuttuaan heränneitten yleisen mielipiteen,
-että yhtäläinen uskonnollinen kanta oli ainoa tarpeellinen
-onnellisen avioelämän ehto, hän näin noudatti "Vanhan testamentin
-patriarkkain esimerkkiä", ja pitäen maallista rakkautta turmeltuneen
-luontomme ilmauksena hän arvattavasti ei myöskään antanut arvoa
-Ebban rakkaudelle häntä kohtaan, jos hän näet oli jonkun kipinän
-huomannut tämän salatusta tulesta. Että tämä esitys on oikea, siitä
-on olemassa useita todistuksia -- vaikka en tässä muistuta muusta
-kuin että hän itse välitti erään sisarensa naimisen tälle ennen
-tuntemattoman pappismiehen kanssa. Mitä Ebbaan tulee, hän tuskin
-sisimmässään ajatteli aviosta samalla tavalla. Miten uskonnollinen
-innostus saattaakaan ihmisen muuttaa, on kuitenkin rakkaudenkaipuu
-niitä naisluonteen perusominaisuuksia, jotka eivät koskaan katoa,
-ja sen vuoksi voimme päättää että mikäli Ebba havaitsi rakkauden
-puutetta miehessään, sikäli hän siitä naisena kärsi. Ken se oli, joka
-sai Stenbäckin kosimaan Ebba Arppea, siitä on eri lailla juteltu. On
-näet sanottu, että Malmberg kehotti häntä siihen, ja toinen kertomus
-on, että Essen oli avioliiton välittäjä. En ollenkaan epäile, että
-jälkimäinen tieto on oikea, sillä onhan aivan luultavaa, että Essen
-jouduttuaan kihloihin rva Fabritiuksen kanssa ehdotti ystävälleen,
-että tämä kosisi nuorempaa sisarta. Sitä vastoin Malmberg tiettävästi
-ei ollut Ebbaa nähnytkään, ennenkuin tämä matkusti Pohjanmaalle,
-ja vaikka kosinta juuri siellä tapahtui, on syytä olettaa, että
-Stenbäck jo ennen matkalle lähtöään oli päättänyt asian. Kun minä
-Ebba Stenbäckiltä kysyin, miksi Malmberg vihki parin eikä Jonas
-Lagus, joka oli vanhempi ystävä, vastasi hän: "Malmbergilla oli aivan
-erikoinen kyky asettautua ensi sijalle, muitten edelle; hän oli
-iloinen, reipas ja yritteliäs." -- Semmoisena hän kyllä oli monen
-avioliiton alkuunpanija, vaikka ei sentään tämän puheena olevan.
-
-Nyt on edessämme kysymys, miten menestyi tai minkä kaltaiseksi
-muodostui tämä avioliitto, jonka synty tässä on kerrottu?
-
-Niinkuin tiedetään, on moni avioliitto, jonka onnen edellytykset
-ovat olleet epäiltävää laatua -- tarkotan että se on syntynyt ilman
-rakkautta, milloin mistäkin sovinnaisista syistä --, kuitenkin
-tullut onnelliseksi lasten kautta. Yhteinen rakkaus lapsiin ja
-yhteinen huolenpito niistä sekä siitä johtuneet ilot ja surut ovat
-yhdistäneet vanhemmat keskenään läheisemmin ja sydämellisemmin kuin
-mikään muu vaikutin olisi voinut. Lauri ja Ebba Stenbäckin aviolle ei
-ollut tätä onnenaihetta suotu, ja joskin he molemmat vilpittömästi
-jakoivat sydämensä hellyyttä ja uhrautuvaa huolenpitoa ottolapsille,
-joita he useampiakin kodissaan vaalivat ja kasvattivat, ei näiden
-tuottama korvaus näytä olleen heille riittävä. Stenbäck, joka ei
-koskaan tunteitaan salannut, lausui näet jonakin katkerana hetkenä:
-"Ottolapset ovat oikeiden lapsien ivamukailu ('parodi')" niin,
-vaikka hän heitä kohteli liikuttavan sydämellisesti! Mutta miten
-tämän laita lieneekään, on silti huomioonotettava, että mainitun
-onnenaiheen puutteen ei suinkaan välttämättömästi tarvitse vaikuttaa
-vierottavasti, erottavasti puolisoihin; kokemus nimittäin todistaa,
-että sekin voi päinvastoin heitä toisiinsa lähentää, milloin vain tuo
-puute käsitetään ja tunnetaan yhteisesti kestettäväksi.
-
-Että Lauri ja Ebba Stenbäck olivat rakentaneet avioliittonsa siinä
-hartaassa mielessä, että he maallisessakin elämässään koettaisivat
-ylläpitää samaa sopua, samaa yksimielisyyttä, kuin heidän välillään
-oli olemassa uskonnollisessa elämässä, siitä ei ole vähintäkään
-epäilystä -- olihan heidän käsiksensä se, että jälkimäisen laatu
-ehdottomasti määräsi edellisen laadun. Todellisuudessa he saivat
-kokea, että asia ei ollut niinkään helppo tai yksinkertainen. He
-olivat niin erilaisia luonteeltaan! Stenbäck oli tunteenilmaisuissaan
-niin välitön kuin mahdollista on, sanoissaan niin ajattelemattoman,
-sanoisinko lapsellisen suora, että hän ei lainkaan edeltäkäsin
-miettinyt, miten ne vaikuttaisivat kuulijaan; Ebba taasen oli
-tässä kaikessa hänen vastakohtansa, hillitty, suljettu. Sangen
-ymmärrettävää on siis, että Stenbäck usein suoruudellaan saattoi --
-tietysti tahtomattaan -- loukata vaimoansakin niinkuin hän loukkasi
-muita, ja siitä johtui, että Ebba, niinkuin hän itse on tunnustanut,
-ei voinut olla kohtelematta häntä jonkinlaisella pelonalaisella
-varovaisuudella. Varsinkin oli niin laita vieraiden läsnäollessa, ja
-se saa käsittämään, että hänen umpimielisyytensä aikaa voittaen ei
-suinkaan vähentynyt, vaan päinvastoin enentyi. Tämä selittää miksi
-Ebba Stenbäck yleensä teki epäedullisen vaikutuksen vieraisiin.
-Samalla kun Stenbäck iloisena ja vilkkaana koetti huvittaa vieraita,
-tuntui hänen harvapuheinen vaimonsa jäykältä, kylmältä. Muistan
-itsekin saaneeni hänestä sellaisen vaikutelman, kun poikana 1860:n
-vaiheilla joskus omaisteni kanssa olin Isonkyrön pappilassa: isäntä
-se oli, joka meitä alaikäisiäkin huomasi, jota vastoin emäntä ei
-näyttänyt meistä välittävän. Vasta ikämiehenä, kun jälleen jouduin
-tekemisiin Ebba Stenbäckin kanssa, sain toisen käsityksen hänestä, ja
-minussa heräsi myötätuntoa ja syvää kunnioitusta häntä kohtaan.
-
-Itse asiassa Ebba Stenbäck ei sisältään kaikin puolin ollut
-sellainen, miltä hän ulkoapäin näytti, eikä hänen avionsa ollut
-niin onnea ja suloa vailla kuin edellisestä luulisi. Essen,
-joka tässä asiassa epäilemättä kelpaa todistajaksi, on oikein
-sanonut, että hän oli puolisolleen "uskollinen elämäntoveri, hellä
-hoitajatar pitkänä kärsimyksen aikana ja harras osallinen hänen
-pyrkimyksissään". Ei ainoastaan "yhteinen asia", joka oli heidät
-yhteen vienyt, vaan myöskin hänen sydämessään piilevä rakkaus ja
-kunnioitus miestänsä kohtaan antoi hänelle voimia kestää kaikki
-ja viimeiseen saakka täyttää kaiken sen, mihin asemansa hänet
-velvotti. Hänen luonteenlaatunsa teki hänelle mahdolliseksi, kenties
-helpoksikin välttää pistävää, katkeraa vastausta, kun Stenbäck
-oli antanut ärtyisen mielensä tulla ilmi. Päinvastoin hän saattoi
-semmoisina hetkinä tavata humoristisen sanan tai lauseen, joka
-lauhdutti toisen. Niin esim. kun Stenbäck kerran tultuaan huoneeseen,
-missä hänen vaimonsa ja sisarensa istuivat neulomuksineen, oli
-paheksunut sitä, että pöytä ja istuimet olivat täynnä vaatekappaleita
-y.m. työtarpeita, Ebba tyynesti lausui: "Eihän sitä sentään voi
-piironginlaatikossa neuloa!" -- Toisen kerran, kun Stenbäck
-suomenmielisyydessään oli vaatinut, että kodissa oli puhuttava
-suomea, oli Ebba vain sanonut: "Jos sitä vaatimusta on noudatettava,
-taitaa käydä niin, että minun sanasäkkini, joka muutenkin vaivoin
-aukeaa, jää tykkänään umpeen."
-
-Mitä Stenbäckin kirjallisiin harrastuksiin tulee, pystyi Ebba
-ottamaan niihin osaa. Nuorena hän oli ollut huvitettu lukemisesta
-ja vanhempanakin hän luki verraten paljon ruotsalaista ja
-saksalaista kirjallisuutta -- tietysti pääasiassa uskonnollista,
-jollei kuitenkaan yksinomaisesti sitä -- ja läheiset ovat
-kertoneet, että oli hauskaa kuulla heidän keskustelevan lukemistaan
-"oppineista" kirjoista, ja oli silloin huomattu, että Stenbäck
-ilmeisellä tyydytyksellä ja kunnioituksella oli varteenottanut
-vaimonsa älykkäitä huomautuksia. Edelleen Ebba, huolimatta siitä,
-ettei luonteeltaan ollut käytännöllinen, myöskin teki parastaan
-emännän toimien täyttämisessä. Isossakyrössäkin hän, miten
-hajamieliseltä toisinaan olikaan näyttänyt, tunnollisesti hoiti
-pappilan monipuolista taloutta, eikä ainoastaan käskemällä lukuisia
-palvelijoita, vaan itsekin ottamalla osaa askareihin, niinkuin maidon
-siivilöimiseen ja sen semmoiseen. Vihdoin Ebba ei väsynyt hoitamaan
-miestänsä tämän pitkällisen kivulloisuuden aikana.
-
-Sellaisena vaimona kuin tässä on kuvattu Ebba Stenbäck kolmekymmentä
-vuotta eli ja toimi miehensä rinnalla, ja sellaisena hän vähitellen
-tuli tälle yhä tarpeellisemmaksi, eikä vain sitä, hän juurtui
-juurtumistaan hänen sydämeensä. Sitä todistaa kärsivän suusta
-lähtenyt huudahdus: "Ei kukaan voi asettaa päänalusta niin hyvin
-kuin Ebba", mutta vielä enemmän eräs toinen sitä ennen kuultu
-hämmästyttävän avomielinen tunnustus: "Oikeastaan minä en koskaan
-ole Ebbaa rakastanut, mutta merkillistä on, että mitä kauemmin me
-olemme yhdessä eläneet, sitä paremmin minä olen hänen kanssaan
-viihtynyt." Nämä sanat heittävät mitä kirkkaimman valon puolisojen
-yhteiselämään. Niihin sisältyy myönnytys, että Stenbäck elämänsä
-loppupuolella, jolloin hänen käsityksensä muinoin hylkäämänsä
-runoudenkin arvosta ja ehdoista selkeni, oli huomannut avioliitoltaan
-alkuaan puuttuneen riittävää perustusta, mutta myöskin että tuo puute
-aikaa voittaen korjautumistaan korjautui. Ainoastaan tämä seikka
-tekee ymmärrettäväksi, että ne läheiset, jotka pitemmillä käynneillä
-täysin perehtyivät Lauri ja Ebba Stenbäckin kotiin, veivät siitä
-muassaan mitä parhaimman muiston. Niin esim. kirjoittaa minulle eräs
-nyt jo itsekin manalle mennyt Stenbäckin serkuntytär, 30 vuotta tämän
-kuoleman jälkeen, "että heidän kotinsa, huolimatta varjopuolistaan",
-hänen muistissaan yhä eli "ihannekotina". Että ansio aviopuolisoiden
-yhteiselämän onnellisesta tuloksesta pääasiassa oli hiljaisen,
-vaatimattoman Ebban, sitä ei hänen puolisonsa vähän ylempänä
-siteeraamassani lauselmassa tullut suoraan sanoneeksi, mutta edellä
-kerrotun nojalla on se kuitenkin ilmeisenä tosiasiana pidettävä.
-
-
-III.
-
-Vaikka edellinen esitykseni olisikin niin oikea, ettei siinä
-olisi mitään korjattavaa, niin ymmärrän ja tunnen kuitenkin,
-että se antaa ainoastaan vaillinaisen käsityksen Ebba Stenbäckin
-persoonallisuudesta. Senvuoksi tahdon, täydentääkseni kuvausta
-ja hankkiakseni lukijalle tilaisuuden vastaanottaa hänestä
-mahdollisimman välittömän vaikutuksen, ottaa tähän erään hänen
-laatimansa merkillisen kirjeen. Se on kirjoitettu kuusi kuukautta
-hänen miehensä kuoleman jälkeen C. G. von Essenille, joka oli
-pyytänyt tietoja vainajasta Pohjalaisten Porthaninjuhlassa pidettävää
-esitelmää varten. Essen samoin kuin myöhemmin minä itsekin
-olemme kirjeestä ottaneet monta kohtaa sepittämiimme Stenbäckin
-elämänkuvauksiin, mutta sittenkin se epäilemättä on mielenkiinnolla
-luettava. Kun näet leski kertoo rakkaasta vainajasta, hän
-tietämättään luo valoa heidän yhteiselämäänsä ja omaan olemukseensa.
-Me huomaamme hänen luontaisen älykkäisyytensä ja arvostelukykynsä
-siinä, että hän kirjoittaa niin asiallisesti ja osaa valita niin
-kuvaavia piirteitä; me tunnemme, miten lämpimästi hän rakasti
-vainajaa; me näemme, miten hän rakkaudesta ja kunnioituksesta häntä
-kohtaan puolustaa poismennyttä epäsuotuisia muistutuksia vastaan;
-ja vihdoin me havaitsemme, kuinka syvästi hän oli eläytynyt siihen
-näkymättömään yhteiseen, joka oli heidän liittonsa alkuna ja pohjana
-ollut. -- Mari ja Lotta, jotka kirjeessä mainitaan, olivat Stenbäckin
-sisaret, leskirouvat Mari Ottelin ja Charlotte Achrén, jotka molemmat
-lapsineen miltei koko Isonkyrön ajan, s.o. toistakymmentä vuotta,
-enimmäkseen taikka ainakin pitkät ajat kerrallaan asuivat veljensä
-ja kälynsä luona; Mari Achrén taasen oli Charlotten käly. Muuta
-selitystä kirje tuskin kaipaa.
-
-    Isossakyrössä 25 ja 26 p. lokakuuta 1870.
-
-    Rakas Lanko!
-
-    Kirjeesi lokakuun 10:nneltä sain 17 tai 18 p:nä. Minulla oli
-    juuri silloin tulinen kanto, joka kesti useita päiviä, ja kun
-    minun itse täytyi se toimittaa, en voinut mitään tehdä siihen
-    nähden, jota toivot minulta saavasi. Kirjeeni on todella pannut
-    pääni pyörälle, ja vähäinen lienee se lisä, jonka voin sinulle
-    antaa. Vaikka tosin minulle pitäisi olla sangen tärkeää vetää
-    pieni korteni hänen elämänkuvaukseensa, tunnen kuitenkin
-    kykenemättömyyteni saada mitään kokoon, joka olisi valaisevaa
-    ja jota et itse tietäisi paremmin kuin minä. -- Sitä paitsi
-    oli Mari Vaasassa ja Lotta Karvatissa (Oravaisissa), joten ei
-    minulla ollut heidän muistiansa apuna. Eilen tuli tosin Mari
-    kotiin, ja me aloimme silloin miettiä, emmekö sentään saisi
-    mitään aikaan. Sitä varten Mari lähti tänä aamuna Karvattiin
-    Lotta Achrénin luokse, jolla meistä kaikista on paras muisti ja
-    myöskin kyky käsittää kaikenlaisia karakteristisia piirteitä.
-    Saa nyt nähdä onnistuivatko muistamaan mitään, joka ansaitsee
-    sijaa muistokuvauksessa. Olemme myöskin aikoneet tässä postissa
-    lähettää kyhäelmämme, muuten se olisi liian myöhäistä.
-
-    Siltä ajalta, jolloin tulin hänen vaimokseen, tunnet kaiken
-    tärkeimmän yhtä hyvin ja paremminkin kuin minä itse. Ja se,
-    mikä yksityisesti koskee meidän keskinäistä suhdettamme, ei
-    kuulu julkisuuteen. Siis voin minä hyvin vähän esiintuoda.
-    Kirjallisissa tuotteissaan hän selvimmin esittäytyy
-    jälkimaailmalle. Kummallista on, että hänellä on niitä niin
-    vähän tallella. Olen katsonut hänen papereitaan ja kirjeitään.
-    Mutta täällä ei ole muuta kuin hänen kirjeenvaihtajainsa
-    kirjeitä hänelle, hänen ansioluettelonsa, joku hänen kirjeensä
-    Östringille, saarnoja ja erinäisten kirjoitusten alustelmia.
-    Kummallista on nähdä, kuinka tarkasti hän on säilyttänyt
-    jokaisen saamansa kirjelipun ja missä järjestyksessä kaikki
-    hänen paperinsa olivat. Kaikessa hän olikin järjestyksen mies,
-    sekä ulkonaisissa yrityksissään että sisällisessä elämässään.
-    Hänen sanansa ja ajatuksensa olivat aina selviä ja naulaan
-    sattuvia, seurustelussa hän saattoi olla hyvin viehättävä, ja
-    se johtui melkoisessa määrässä hänen hyvästä muististaan; tämän
-    sinä kyllä tiedät. Hän oli kummallinen yhdistymä rakastettavaa
-    lapsellisuutta ja läpitunkevaa terävyyttä, niin että vaikka
-    täytyi häntä rakastaa, vaikka täytyi hänestä pitää, tunsi
-    kuitenkin olevansa vähän sidottu ja ikäänkuin orjuudessa hänen
-    suhteensa. Hänen tapansa joka tilaisuudessa suoraan lausua julki
-    saamansa vaikutelmat teki kenties, että hänen suorasukaisuutensa
-    ja kaunistelematon olentonsa ja selväpuheisuutensa loukkasi
-    monta. Vanha Aatami sai alituisesti kolauksia. Varsinkaan ei
-    nykyajan nuoriso oikein viihtynyt hänen seurassaan, vaikka
-    hän itse suuresti nuorisoa rakasti; hän oli tottunut usein
-    ahdistamaan nuoria, eikä sitä aina kärsitty. Kummallista on
-    sentähden havaita, kuinka nuoriso nyt, hänen kuolemansa jälkeen,
-    osottaa mielenkiintoa häntä kohtaan, vaikka aikalaisensa hänen
-    elämänsä loppupuolella näyttivät miltei kokonaan unohtaneen
-    hänet, ja ani harva kävi hänen luonaan sinä pitkänä vankeuden
-    aikana, jolloin hän monivuotisen kivulloisuutensa vuoksi oli
-    ikäänkuin Herran vanki. Mutta ihmeellisintä oli, että hänen
-    sielunsa joustavuus kuitenkin kesti hänen elämänsä kaikkein
-    viimeiseen aikaan asti. Kun hänen ruumiinvoimansa jo olivat
-    melkein kokonaan hävinneet, välähti hänen elävästä hengestään
-    salamoita, jotka hämmästyttivät ympäristöä. Ja kuoleman
-    lähestyessä hän iloitsi niinkuin lapsi, joka pian pääsee
-    kauan kaivattuun isänkotiin. -- Niin, hänen kuolemattomuuden
-    toivonsa oli palava ja voimakas, ja sen perustuksena oli ikuinen
-    kallio Kristus, jonka rakkaus lopun lähestyessä yhä enemmän
-    kirkastui hänen sydämessään. Ja liikuttavaa oli nähdä, kuinka
-    sydämellisesti hän puhutteli jokaista ja kuinka nöyrästi hän
-    saattoi pyytää anteeksi halvimmaltakin ympäristössään, jos hän
-    luuli kärsimättömyydellään taikka muuten loukanneensa häntä.
-    Monesti hän lausui julki ilonsa siitä, että oli löytänyt
-    Kristuksen ja omisti elämän hänessä, ja hän ihmetteli ihmisten
-    mielettömyyttä, "etteivät elämänsä aikana etsineet Jumalaansa ja
-    vapahtajaansa, jotta heillä olisi lohtua elämässä ja kuolemassa"
-    -- sanat ovat hänen omansa. -- Mielessäni on lukemattomia
-    sellaisia lauseita hänen sairausaikansa tai kivulloisuuselämänsä
-    viimeisiltä vuosilta, jolloin hän niinkuin pian poimittava
-    hedelmä kypsyi iäisyyttä varten. Tämä aika on minulle muistissa
-    rakas, ja aina minä tahdon palata siihen. Vaikka oli tuskallista
-    olla niin monipuolisen kärsimyksen ainainen todistaja,
-    tuotti meille sentään yhteinen kristillisyystoivomme monta
-    suloista hetkeä. -- Olihan elämämme muuten jotenkin kuivaa ja
-    yksitoikkoista -- meiltä kun puuttui sitä, joka tavallisimmin
-    on avioliiton korkein ilo. Sairautensa aikana hän kerran sen
-    johdosta lausui: "Sydämeni on ollut vieras isänilolle, mutta
-    siitäkin voidaan sanoa: kurita täällä, säästä siellä." --
-    Arvatenkaan ei tämmöistä sovi panna Joukahaiseen;[28] mutta minun
-    täytyy antaa ajatukseni kulkea omaa tietään, muuten ei tästä tule
-    mitään.
-
-    Minun pitäisi kai muistoissa palata varhaisempiin aikoihin.
-    Oikeastaan lienee hän runoilijalahjallaan herättänyt enintä
-    mielenkiintoa, mutta sinä tiedät kyllä, kuinka paljon hän
-    eräänä aikana sai sen vuoksi kärsiä, ja luultavasti se vaikutti
-    tyrehdyttävästi hänen runosuoneensa. Itse hän joskus lausui: "Jos
-    on Jumalalta saanut jonkun lahjan, miksi ei voi kiitollisuudella
-    tunnustaa sitä? Tiedättekö miksi runojani on niin ylistetty? --
-    sentähden että niissä on hitunen totuutta." Kaikessa hän tahtoi
-    selvyyttä ja totuutta, ja sentähden hän ei pitänyt hämäryydestä
-    ja voivottelevasta onnettomuusteeskentelystä useiden nuorempien
-    runoilijoiden tuotteissa. "Pitää olla todenperäinen", sanoi
-    hän monesti, "tulee antautua semmoisena kuin on. 'Turhuutta
-    paljon uskotahan'." -- Lukeminen oli hänelle rakkainta tehtävää.
-    "Hyvä kirja on paras seura, mikä saatavissa on", hän lausui.
-    Mielenkiinnolla hän luki Fredrika Bremerin kirjoja, mutta hän
-    sanoi häntä nerokkaaksi hupsuksi, eikä hänellä ollut suurta
-    luottamusta hänen kristilliseen suuntaansa. Sinä tunnet hänen
-    ajatuksensa Topeliuksen runoudesta, ja miten hän arveli sen
-    vaikuttaneen vahingollisesti nuorempaan polveen.
-
-    Hänen heikkouksiinsa on luettava halu kurittaa toisia ja
-    käyttää liian teräviä ja kovia sanoja, yhä pysyen näöltään
-    mitä viattomimpana; kun hän oli saattanut hätyytetyn melkein
-    epätoivoon, tiesi hän tuskin mitään sanoneensa. Hänen
-    "kärsimättömyytensä", josta Vasabladetkin puhui, ei kuitenkaan
-    ollut ylen suuri verrattuna hänen kärsimykseensä; koettapas
-    kaksitoista vuotta joka talvi olla 8 à 9 kuukautta suljettuna
-    neljän seinän sisään, olla kykenemätön ryhtymään virkatoimiin
-    sekä seurustella ainoastaan muutamien naisten kanssa. Siitä
-    huolimatta hän sentään joka ilta 6:n ja 7:n välillä tuli
-    ruokasaliin, missä hän mielellään istui sohvalle, jonka oli varta
-    vasten teettänyt mukavaksi ja sopivaksi kipeälle rinnalleen.
-    Jollemme kaikki silloin olleet paikalla, saattoi hän tulla
-    oikein huonolle tuulelle, ja koetettiinkin asettaa niin, ettei
-    ketään kaivattu. Pikku Inezen [Alcenius] kanssa, joka pienestä
-    lapsesta saakka ajoittain oli meidän luonamme, hänellä silloin
-    oli tapana paljon jutella, hän leikkasi hänelle paperinukkeja
-    ja muita kuvia; joskus leikittiin ominaisuusleikkiäkin
-    (egenskapsleken), ja silloin tuli kaikkien olla mukana. Toisinaan
-    alotti hän myöskin vakavampia keskusteluja sekä hengellisistä
-    että maallisista aineista. Hänen puheensa olivat säännöllisesti
-    laadultaan painavia, syvällisiä, sillä tyhjää lavertelua hän
-    ei voinut kärsiä eikä hän semmoiseen koskaan antautunut. Hänen
-    huomautuksissaan oli aina suolaa ja terävyyttä.
-
-    Kesäaikoina oli hänen huvinaan hoitaa kukkia ja pieniä [kasvi-]
-    laitoksia. Kumminkaan ei voi sanoa hänen hyvin menestyneen
-    kukkien istuttamisessa. Hänen kukkansa olivat yksinkertaisinta
-    ja jokapäiväisintä lajia, mutta sittenkin hän niitä rakasti, ja
-    olihan niin ollen yhdentekevää, olivatko ne toistenkin silmissä
-    kauniita vai eivätkö. Ne vaativat kuitenkin huolellista hoitoa.
-
-    Myöhempinä vuosina oli virsikirja hänen rakkain työnsä, ja
-    sillä aikaa, kun se antoi hänelle tehtävää, oli kuin hänen
-    ruumiinvoimansakin olisivat virkistyneet. Joka aamu oli se hänen
-    kahvipöydällään, ja hän luki siitä ääneen eniten rakastamiansa
-    virsiä, niinkuin muutamia pääsiäisvirsiä, jotka hänestä olivat
-    oikeita voittolauluja, muutamia kuolemaan valmistusvirsiä, esim.
-    383, ja monta muuta. -- Monivuotisen kivulloisuutensa tähden hän
-    ei voinut toivomuksensa mukaan työskennellä seurakunnassaan.
-    Mutta hän käytti kumminkin joka tilaisuutta puhuakseen ihmisten
-    kanssa. Ja mielenkiinnolla hän otti osaa kaikkeen, mikä
-    seurakuntaa koski. Köyhinä vuosina hän oli niinkuin muutkin papit
-    avunhakijain piirittämä. --
-
-    Luullakseni on minun nyt paras lopettaa. En tiedä, kelpaako
-    tämä kaikki mihinkään, mutta en ole voinut saada enempää
-    taikka parempaa toimeen ja sentähden päätän nyt sydämellisillä
-    terveisillä rakkaalle ympäristöllesi ja pysyn hartaana kälynäsi.
-
-                                                    Ebba.
-
-    En löydä Östringin kirjeitä. Minun olisi pitänyt kirjoittaa
-    uudestaan tämä sotku, mutta en enään ennätä, sillä posti menee
-    pian. --
-
-    Vielä tahdon lisätä vähän hänen virantoimituksestaan, mikäli
-    muistan. Sitä aikaa, jolloin hän oli rehtorina Vaasassa, piti
-    hän itse onnellisimpanaan. Hänellä oli silloin mieluinen virka
-    ja, lapsista kun piti, hän rakasti poikiansa, ja nämä pitivät
-    myöskin hänestä. Kun hän tuli Isoonkyröön, oli hänellä paljon
-    suuria suunnitelmia, ja vilkasluontoisena    hän kävi asiaan käsiksi
-    liian kiihkoisesti, niin että hän lukukinkereillä saattoi jatkaa
-    k:lo 6:een tai 7:ään illalla, mutta ei hän sitä kauan kestänyt,
-    hänen terveytensä murtui, ja jo 1857 oli hän niin heikko,
-    että hän vaivalla saattoi saarnata. Se oli hänelle suureksi
-    ristiksi, hän valitti sitä usein ja hän mietti paljon, kuinka
-    voisi päästä lähemmäksi kansaa. Eräänä syksynä hän määräsi yhden
-    päivän viikossa taikka kuukaudessa, jolloin ken tahansa saisi
-    tulla hänen luokseen, ja silloin puhuttaisiin kaikenlaisista
-    asioista. Mutta ei sitä kestänyt kauan, vähitellen jäi toinen
-    toisensa perästä tukematta, niin että lopuksi tuli ainoastaan
-    yksi, ja silloin hänen täytyi lopettaa. Ja niin kävi monen hänen
-    suunnitelmansa. Hänen vilkkaassa mielikuvituksessaan kaikki
-    näytti niin helpolta toteuttaa, mutta yritykset törmäsivät
-    jokapäiväisyyden koviin kallioihin. -- Mutta ei hän silti
-    masentunut, vaan koetti sirottaa siemeniä, milloin vaan sopi.
-    Nyt hänen kuolemansa jälkeen kuuleekin monen kiitollisuudella
-    muistelevan hänen sanojaan ja puheitaan. Ja harvoin hän päästi
-    ketään luotansa tekemättä jotakin omalletunnolle käypää
-    kysymystä: Oletkos herännyt ihminen? tuletkos autuaaksi, kun
-    kuolet? j.n.e.
-
-    Mari on nyt kotona ja toi todella muassaan vähän [tietoja] Laurin
-    lapsuudesta ja nuoruudesta, joka kenties on mielenkiintoista.
-    Lotta ja Mari Ottelin olivat ensin panneet muistonsa paperille.
-    Mari Achrén toimitti sen sitte runolliseen tyyliinsä, mutta me
-    lähetämme myöskin Lotan proosamaisen kyhäelmän täydennykseksi
-    Mari Achrénin kukkasesitykseen, joka on laadittu korkean
-    runolliseen henkeen. Myötä seuraa Laurin kirje isälleen Östringin
-    kuolemasta y.m. sekä myöskin eräs Laurin kirje Östringille. Muuta
-    ei meillä ole lähettää. Hyvästi!
-
-                                                     Ebba.
-
-Tuskin on tarpeen huomauttaa, että tämä kirje ei ainoastaan
-liikuttavasti todista, kuinka rakkaana vainajan kuva eli
-jälkeenjääneen puolison sydämessä, vaan myöskin esityksen puolesta
-on perin huomattava. Helposti näkee, että se on kirjoitettu suoraan
-paperille, mutta antaessaan, niinkuin itse sanoo, ajatuksensa kulkea
-omaa tietään on tekijä luonut miehensä luonteesta sekä ulkonaisesta
-ja sisällisestä elämästä kuvauksen, jonka eheyttä ja täydellisyyttä
-hän suuressa vaatimattomuudessaan ei arvannutkaan.
-
-
-IV.
-
-En tiedä mitkä salaiset syyt sen vaikuttavat, mutta jotenkin
-säännöllistä näyttää olevan, että merkkimiehen nimi hänen kuoltuansa
-odottamattomalla tavalla ensiksi peittyy unhon verhoon. Hänestä
-puhutaan ja kirjoitetaan niin vähän, että saattaisi luulla hänen
-muistonsa tuomitun iäksi katoamaan. Niin ei kuitenkaan ole laita.
-Jonkun ajan, noin kolmisen kymmenen vuoden päästä -- joskus varemmin,
-joskus myöhemmin -- alkaa muistoa pimennys hälvetä, vainajaa
-aletaan jälleen muistella, hänen tekojaan ja luonnettaan esitellä
-ja arvostella, jopa ottaa joku seikkaperäisesti kuvatakseen hänen
-elämäänsä ja toimiansa, siten palauttaakseen hänet kirkastettuna
-hahmona kansan tietoisuuteen. Toisin sanoen: on kuin samanikäiset
-harvoin haluaisivat kuvata poismenneen merkkimiehen elämää, vaan se
-jää lähinnä seuraavan polven asiaksi.
-
-Semmoinen oli Lauri Stenbäckinkin kohtalo. Se mikä sai minut
-kirjoittamaan hänen elämäkertansa oli lähinnä, että vähän ennen olin
-tutkinut ja kertonut isokyröläisen Elias Brennerin elämänvaiheet;
-vanhemmat Isonkyrön-muistot toivat mieleeni myöhemmätkin, joista
-Stenbäck oli minusta merkillisin. Että hänen kuolemastaan juuri
-sopiva aika, 30 vuotta, oli umpeen kulumaisillaan, sitä en silloin
-ajatellut. -- Lauri Stenbäckin ohella muistui mieleeni myöskin hänen
-leskensä, joka vielä oli elossa, ja ensimäisiä tehtäviäni oli lähteä
-tapaamaan häntä.
-
-Ebba Stenbäck oli miehensä kuoleman jälkeen, nautittuaan yhden
-armovuoden, v. 1871 muuttanut Vaasaan. Siellä hän oli vuokrannut
-asunnon kamarineuvos Herman Rosenbergin talossa, joka on viimeinen
-Koulukadun pohjoisessa päässä. Sekä läntiseltä että pohjoiselta
-puolelta on talo Marian puiston koivujen ja kuusien ympäröimä,
-ainoastaan katu välillä. Avaran pihan pohjoispuolella on pienehkö
-rakennus, jossa "tohtorinna" oli asuttavakseen saanut salin, kaksi
-kamaria ja keittiö. Ja siinä hän sitten pysyi koko elämänsä, vaikka
-talo useat kerrat vaihtoi omistajaa. Rosenbergin kuoltua 1874 se
-joutui H. F. Antellin haltuun, ja kun hän oli kuollut 1893, osti sen
-merikapteeni, asessori Alfred Burman, joka hänkin vuorostaan kuoli
-jättääkseen talon leskelleen, joka nykyään sen omistaa.
-
-Vuokralaisen ja talon omistajien väli oli aina mitä parhain.
-Rosenbergin rouvan (Katarina Kristina Kaskas) sanotaan olleen
-Stenbäckin serkku, ja vaikka hän jo oli kuollut (1859), selittää se
-osaltaan, että kamarineuvos ystävällisesti seurusteli Ebba Stenbäckin
-kanssa; joskus heidän nähtiin yhdessä ajavan kirkollekin. Yhtä
-kohtelias vanhaa rouvaa kohtaan oli Antell. Vaasassa ollessaan hän ei
-laiminlyönyt käydä hänen luonaan sekä silloin tällöin kutsua luokseen
-hänet sekä täysihoitolaisen (joku kansakoulunopettajatar), jolle
-Ebba Stenbäck oli luovuttanut toisen kamarinsa, ja matkustaessaan
-ulkomaille hän varotti palvelijoitaan mitenkään häiritsemästä
-vuokralaista; heidän tuli aina kunnioittavasti kohdella häntä.
-
-Asettuessaan kaupunkiin Ebba Stenbäck arvatenkin oli ajatellut
-saavansa pian seurata puolisovainajaansa. Tosin hän ei vielä ollut 55
-vuotta vanhempi, mutta hän oli niin paljon kokenut, että hän syystä
-saattoi olettaa saavuttaneensa elämän iltapuhteen. Todellisuudessa
-hänellä oli edessään uusi elämä -- niin pitkäksi tuo puhde venyi.
-Mitä hänen toimeentuloonsa tulee, oli se kyllä turvattu. Tietääkseni
-oli hänen eläkkeensä 1,000 markan suuruinen, jota paitsi hänelle
-miehensä jälkeen oli jäänyt noin 30-40,000 markan pääoma.
-
-Kun minä 1870- ja 1880-luvulla säännöllisesti vietin kesäkauteni
-Vaasassa, näin usein Ebba Stenbäckin, kuulin myös hänestä puhuttavan,
-mutta en muista silloin kertaakaan sattuneeni hänen seuraansa. Eikä
-se ollut kumma, sillä hän eli mahdollisimman hiljaista elämää,
-ollen enimmäkseen kotona. Kirkossa hän sentään kävi säännöllisesti
-joka sunnuntai, välittämättä ilmoista. Mitä seurusteluun tulee, oli
-se jotenkin rajotettu. Hänen aikaisempia ystäviään ja tuttaviaan
-Vaasassa olivat lehtorinrouva Paulina Friberg (A. Meurmanin sisar),
-lehtorinrouva Fredrika Lovisa Laurén, rehtorinrouva Sofia Vilhelmina
-Hallsten, pastorinrouva Karolina Forsman, neidit Hilda ja Anna
-Hellman, Stenbäckin serkuntyttäret kauppaneuvoksenrouva Mari Hartman
-ja hänen sisarensa Karolina Malmberg (sittemmin rovastinrouva Borg)
-y.m. Ystäviensä kanssa Ebba Stenbäck perusti lukuyhdistyksen, joka
-kokoontui määräpäivinä ja jossa yhdessä luettiin vakavanlaatuista
-kirjallisuutta. Myöhemmin hän myöskin, oli jäsenenä n.s.
-raamattukeskustelu-yhdistyksissä, joissa joku pappi oli keskustelua
-johtamassa.
-
-Näissä ja muissakin samanlaisissa yhdistyksissä Ebba Stenbäck aivan
-luonnollisesti ja ikäänkuin itsestään sai johtavan aseman. Vaikka
-hän esiintymisessään oli vaatimaton kuin ennenkin, hänen tietonsa,
-lukeneisuutensa ja kokemuksensa hengellisissä asioissa sekä lisäksi
-selvä ja johdonmukainen esitystapansa vaikuttivat, että häntä
-erityisellä kunnioituksella kuunneltiin. Kun hänen kuulonsa aikaa
-myöten heikontui, oli muitten tapana lukiessa ja keskustellessa
-asettua istumaan hänen ympärilleen, joten hän, niin sanoakseni,
-ruumiillisestikin tuli muodostamaan pienen seurapiirin keskipisteen.
-
-Ymmärrettävää on, että Ebba Stenbäckin ystäväpiiri, josta olen
-joitakuita luetellut, ei pysynyt koossa ja muuttumattomana läheskään
-niin kauan kuin hän itse pysyi elossa. Jollei se olisi uudistumistaan
-uudistunut, olisi hän vihdoin jäänyt aivan yksikseen. Toiset
-muuttivat pois paikkakunnalta, toiset kuolivat taikka tulivat
-muuten kykenemättömiksi olemaan mukana, mutta aina ilmestyi toisia
-sijaan, ja nämä myöhemmin tulleet olivat yhä nuorempia Ebbaan
-verrattuina. Aivan erikoisen, entisen pappilanrouvan tuttavapiirin
-muodostivat eräät Isonkyrön ja Ylistaron köyhät muorit ja mummot
-sekä myöskin samankaltaiset vieraat Klemetsöön "Vapaakodista"
-(kaupungin köyhäintalosta), joiden oli tapana käydä hänen luonaan
-saamassa vaate- ja raha-apua. Nekin kuolivat ennenkuin heidän
-suosijansa, joten niitä viime aikoina ei enää nähty. Eräs Ebba
-Stenbäckin nuoremmista ystävistä on minulle kertonut kaikenlaista
-hänen loppuelämästään, mutta ennenkuin puhun siitä, tahdon mainita
-pari sanaa siitä persoonallisen tuttavuuteni uudistumisesta hänen
-kanssaan, jonka yritykseni kirjoittaa Lauri Stenbäckin elämäkerta
-aiheutti.
-
-Joulunaikana 1896 kävin ensi kerran vanhan rouvan luona, jota en
-ollut tavannut sen jälkeen kuin koulupoikana olin ollut Isonkyrön
-pappilassa. Astuessani eteisestä vasemmalle, suureen saliin, jossa
-oli akkuna sekä pohjois- että eteläseinässä, lehahti vastaani oikea
-maalaispappilan tunnelma. Matot lattialla, yksinkertaiset, pitkin
-seiniä asetetut huonekalut, ruukkukasvit, kaikki muistutti monesti
-ennen nähtyä. Vastaanottamaan ilmestyi palvelijatar eli emännöitsijä.
-jolle ilmaisin nimeni ja toivomukseni tavata tohtorinnaa. Hän
-meni toiseen niistä kahdesta kamarista, joiden ovet nähtiin salin
-perällä, ja pian tuli näkyviin se, jota olin kysynyt. Ebba Stenbäck
-oli silloin 80 täyttänyt, valkohapsinen, vuosien kutistama mummo,
-mutta vakavin askelin hän astui minua kohti, tervehti minua vanhana
-tuttuna ja vaati minua istumaan keinutuoliin. Itse hän istuutui
-aivan lähelle, sillä hänen kuulonsa oli heikko, vaikkei vielä siinä
-määrässä, että keskustelu olisi ollut vaikea. Kun selitin käyntini
-tarkotuksen, hän luonnollisesti tarjoutui antamaan kaiken avun, minkä
-suinkin voi, ja haastattelu alkoi. Mitä Ebba Stenbäck silloin ja
-myöhemmin minulle kertoi, on tarpeetonta tässä esittää, sen olen jo
-pannut Lauri Stenbäckin elämäkertaan. Mitä minä sitävastoin tahdon
-tässä painostaa, on se erinomainen muistintarkkuus, se selvyys ja
-täsmällisyys tiedoissa, se vaatimattomuus itseensä ja hienotunteisuus
-muihin nähden, jonka huomasin hänen puheissaan. Niinkuin jo ennen
-olen maininnut, sain nyt aivan toisen käsityksen Ebba Stenbäckistä
-kuin mikä minulla ennestään oli, ja sentähden minä täysin ymmärsin
-rehtori Alfred Kihlmanin, joka, kun minä Helsinkiin palatessani
-satuin yhteen matkaan hänen kanssaan, lausui aina mielihyvällä
-käyneensä vanhan sukulaisensa luona, sillä hän oli henkisesti
-harvinaisen etevä nainen ja elämänkokemukseltaan rikas. --
-
-Seuraavina vuosina kävin vielä useita kertoja Ebba Stenbäckin
-luona, sillä paitsi elämäkertaa oli siihen muitakin aiheita; olin
-näet myöskin ottanut julkaistakseni Stenbäckin runoelmat uutena
-lisättynä painoksena. Toisinaan kun en voinut persoonallisesti häntä
-tavata, tein kysymykseni kirjallisesti, ja hänen kirjeensäkin olivat
-niin selvästi ja virheettömästi kirjoitettuja, että oudon olisi
-ollut mahdoton ajatella tekijän olleen yhdeksännellä kymmenellä.
-Viimeisellä käynnilläni -- silloin hän jo aikoja ennen oli saanut
-käteensä puolisonsa elämäkerran -- Ebba Stenbäck uskoi minun haltuuni
-vainajan jälkeenjääneet paperit, jotka minä sittemmin lupaukseni
-mukaan, ennen hänen kuolemaansa, olen toimittanut yliopiston
-kirjastoon. Sekin, että hän luovutti nämä paperit -- enimmäkseen
-yksityisiä kirjeitä -- jälkimaailmalle säilytettäväksi, osottaa
-valistunutta mieltä, jommoista ei suinkaan aina tapaa. Kuinka paljon
-sivistyshistoriallisesti arvokkaita kirjeitä ja asiapapereita onkaan
-maassamme hävitetty sulasta yksinkertaisuudesta ja ahdasmielisyydestä!
-
-Vihdoin tulee minun tähän kuvaukseeni Ebba Stenbäckistä lisätä
-erinäisiä piirteitä, jotka hänen kuolemansa jälkeen olen kuullut
-hänen ylempänä mainitun ystävänsä suusta.
-
-Uskonnolliselta kannaltaan Ebba Stenbäck muuttumatta pysyi
-raamatullisella ja kirkollisella pohjalla, itsekseen lukien J.
-T. Beckin ja M. F. Roosin teoksia. Jo Stenbäckin eläessä oli hän
-samoin kuin tämäkin vapautunut herännäisyyden yksipuolisuudesta --
-huomaahan sen jo kuvastakin, joka esittää hänet keski-ikäisenä --,
-ja edelleenkin hän, niinkuin yleensä entiset vanhat heränneet, oli
-vapaamielisempi kuin ennen. Muun muassa se näyttäytyi siinä, että
-hänellä oli tapana käydä kuuntelemassa vapaakirkollisia saarnaajia.
-Väärin olisi kumminkin luulla hänen olleen taipuvaisen liittymään
-toiseen tai toiseen lahkoon. Hänen mielenkiintonsa vapaakirkollisiin
-johtui nimittäin yksinkertaisesti harrastuksesta oppia tuntemaan
-maassamme ilmaantuvien eri uskonsuuntien laatua ja luonnetta. Sillä
-alalla hänellä kuuluukin olleen sangen laaja- ja seikkaperäisiä,
-tietoja, ja se saa kysymään, perustuuko tässä ilmenevä, laadultaan,
-niin sanoakseni, tieteellinen mielenkiinto johonkin alkuperäiseen
-taipumukseen vai Stenbäckin vaikutukseen? -- Charlotte Achrén,
-joka myöskin eli 90-vuotiaaksi, piti puolestaan ankarasti kiinni
-vanhasta herännäisyydestä, ja sentähden hänen sanotaan tulleen
-hyvin levottomaksi, kun hänelle oli kerrottu, että Ebba kävi
-vapaakirkollisten kokouksissa, jopa oli hän keventänyt sydäntänsä
-kirjoittamalla kälyllensä varottavan kirjeenkin.
-
-Joskin hengelliset asiat aina olivat Ebba Stenbäckistä tärkeimmät, ei
-hän sentään ollut tietämätön maailmankaan menosta. Niin kauan kuin
-voimat suinkin sallivat, hän luki sanomia ja ylläpiti kirjeenvaihtoa
-sukulaistensa kanssa, siten seuraten sekä julkista että läheisempien
-yksityistä elämää. Toiselta puolen ei häntäkään unohdettu, kun
-toista tai toista tarkotusta varten vedottiin yleisön myötätuntoon.
-Paikkakuntalaisten oli näet tapana esittää hänellekin listoja,
-joihin oli merkittävä apua milloin minkin asian hyväksi. Yleensä
-hän ei pitänyt "listoista" -- eikä ihme, sillä kukapa on kuullut
-kenenkään niistä pitävän? Hän tiesi näet mitä tahtoi avunannollaan
-edistää eikä sentähden halunnut avustaa semmoista, joka oli
-ulkopuolella hänen omaa harrastuspiiriänsä. Kuvaavana piirteenä
-mainitsen, että hän esim. kieltäytyi merkitsemästä mitään Vaasaan
-pystytettävää Z. Topeliuksen muistopatsasta varten, mikä luullakseni
-tapahtui uskollisuudesta miehensä muistoa kohtaan. Stenbäck näet ei
-ihaillut Topeliuksen runoutta: hänestä se oli liian kevyttä, jopa
-tyhjän helkkyvää, ilman sitä ajatuksen ja tunteen syvää totuutta
-ja hehkua, jotka olivat hänen oman runottarensa tunnusmerkit.
-Sitä paitsi hän ei voinut hyväksyä niitä perusjohteita, jotka
-nuorempi runoilija, myöhemmin kutsuttuna ruotsalaisen virsikirjan
-uudistamiskomiteaan, oli ottanut noudatettavakseen. Ebba oli vielä
-vanhanakin puhunut siitä pettymyksestä, jonka Stenbäckille tuotti
-hänen virsikirjaehdotuksensa hylkääminen, ja siihen oli ensi sijassa
-Topelius ollut syypäänä. Jollei Ebba, niinkuin on hyvin mahdollista,
-yleensä pitänyt muistopatsaita pelkkänä turhuutena, riittää tämä
-selittämään, miksi hän kieltäytyi antamasta ropoansa sellaiseen
-tarkotukseen. Missään tapauksessa ei ole oletettavissa, että hänen
-menettelynsä olisi johtunut kostonhalusta Topeliusta kohtaan;
-pikemminkin on se osotuksena hänen rakkaudestaan puolisovainajaansa,
-jonka kanssa hän tunteessaan yhä oli yhtä maata.
-
-Muuten näkee Ebba Stenbäckin testamentista, minkälaisia yrityksiä
-ja laitoksia hän tahtoi auttaa. Paitsi eräälle ottotyttärelle ja
-erinäisille sukulaisille oli hän siinä määrännyt annettavaksi
-miltei poikkeuksetta 2,000 markan eriä Isonkyrön ja Ylistaron
-kansakouluille, pyhäkoululaitokselle, pakanalähetykselle, köyhille
-säätyläisille (pauvres honteux), köyhille polttopuiksi, varattomien
-säätyläisnaisten kodille j.n.e. -- Pari omituista lahjotusta
-osottaa, kuinka tarkkamuistinen Ebba Stenbäck oli. Hän sanoo
-saaneensa sisareltaan naimisiin mennessään 2,000 assignationi-ruplaa
-(2,000 mk.) sekä myöhemmin, kun Stenbäckin ja hänen toimeentulonsa
-ensi aikoina oli hyvin niukka, sisarentytärtensä miehiltä, Frans
-Bergrothilta ja A. W. Ingmanilta, kummaltakin 1,000 ass.-ruplaa, ei
-lainaksi, vaan palkkioksi siitä, että hän oli ollut sisarentytärtensä
-opettaja, ja nyt hän noiden aikoja sitten kuolleitten antajien
-jälkeläisille määrää niin suuren summan, kuin hän muinoin (noin 70
-vuotta sitten) oli saanut.
-
-Kun Ebba Stenbäck teki viimeiset muutokset ja lisäykset
-testamenttiinsa, oli häntä kohdannut se suuri suru, että hänen
-ottopoikansa, tohtori Jakkus Stenbäck, oli kuollut. Kiistä monista
-ottolapsista, jotka Lauri ja Ebba Stenbäck olivat hoitaneet ja
-kasvattaneet, oli Jakkus ollut heille rakkain, ja hänelle he olivat
-alkuaan määränneet isoimman osan omaisuuttaan. Myöhemminkin oli Ebban
-ja hänen ottopoikansa väli erittäin hyvä, ja he vaihtoivat usein
-kirjeitä. Jakkus oli näet joutunut piirilääkäriksi Pudasjärvelle,
-siis niin kauas Vaasasta, ettei seurustelusta voinut olla
-puhettakaan. Vuosien päästä Jakkus kuitenkin haki Uudenkaarlepyyn
-kaupunginlääkärin-virkaa ja saikin sen. Sen johdosta hän syksyllä
-1899 kirjoitti ja kysyi äidiltään neuvoa, möisikö omaisuutensa
-Pudasjärvellä vai muuttaisiko tavaransa Uuteenkaarlepyyhyn. Äiti
-oli neuvonut häntä myymään kaikki, mikä oli vähemmin arvokasta, ja
-kuljettamaan ainoastaan parhaimmat huonekalunsa uuteen asuinpaikkaan.
-Kirjeeseen ei kuitenkaan tullut vastausta, ja äiti luuli hänen jo
-muuttavan ja alkoi odottaa häntä jouluksi käynnille, josta poika ei
-tahtonut edeltäkäsin ilmottaa, jotta ilo olisi sitä suurempi. Mutta
-hän ei tullutkaan. Silloin äiti odotti Jakkustaan uudeksi vuodeksi,
-mutta yhtä turhaan. Vasta tammikuun lopulla saapui Pudasjärven
-apteekkarin kirjoittama kirjekortti, joka sisälsi lyhyen ilmotuksen:
-Tohtori Stenbäck kuoli tänä aamuna (24/1). Ebba Stenbäckille tämä oli
-kova isku. "Minun poikani! minun tohtorini!" oli hän huudahtanut,
-ja palvelijatar sanoo silloin ensi kerran nähneensä hänen itkevän,
-katkerasti itkevän. Hän oli menettänyt mitä hänellä oli rakkainta
-ollut maan päällä. Jakkus kuoli keuhkotulehdukseen, jonka hän lienee
-saanut tehdessään pitkän matkan jonkun sairaan luokse; jo sitä ennen
-oli hänen nuori vaimonsa kuollut samaan tautiin.
-
-Merkillistä on, että useat, jotka ovat tunteneet Ebba Stenbäckin
-hänen keski-iällään, ovat lausuneet julki sen havainnon, että
-hän vanhana oli vähemmin umpimielinen. Silloin hän näet oli
-ollut puhelias, jopa iloinenkin ja mielellään käyttänyt hupaisia
-sananlaskuja ja puheenparsia. Hän oli usein kertonut entisistä
-ajoista ja ihmisistä, Laurista ("Lars", sanomatta häntä miehekseen)
-y.m. Kaikkein viimeisinä aikoina hän oli mieluimmin puhunut
-lapsuudenkodistaan ja sisaruksistaan. Oli kun iän enentyessä
-yhä varhaisemmat muistot olisivat hänessä virkistyneet. Niistä
-jutellessaan oli hän kerran hymyillen sanonut: "Tiedätkös, äitini oli
-nimeltään A. B. C!" Epäilemättä oli sillä hetkellä vanhuksen mieleen
-juolahtanut vanha, äidin nimen alkukirjaimia tarkottava sukkeluus,
-joka ennen muinoin oli kotipiiriä huvittanut.
-
-Ebba Stenbäckin uskollinen palvelijatar muistaa vielä monta lausetta,
-jotka ilmaisevat hänen humoristista mielenlaatuaan. Kun hän noin
-puoli vuotta ennenkuin tuli aivan vuoteen omaksi, oli maannut
-niin kauan, että söi einettä vasta kl:o 1 p:llä, oli palvelijatar
-lausunut: "Kylläpä ollaan ylhäisiä, kun syödään einettä näin
-myöhään." Vastaus kuului: "Kunpa vaan en tulisi niin ylhäiseksi,
-etten enää nouse ollenkaan." Eräänä toisena päivänä hän sanoi:
-"Ingenting hör jag, ingenting gör jag och inte dör jag." (En kuule
-mitään, enkä tee mitään, enkä minä kuolekaan.)
-
-Voimat heikkenivät heikkenemistään. Viime kerran hän oli ulkona
-kesällä 1910. Eräs tuttava oli pyytänyt valokuvata hänet, ja hän
-pukeutui ja asettui istumaan asuntonsa portaille. Usein hän istuskeli
-pitkät tovit haaveissaan ja lausui sitte havahtuessaan: "Minä uneksin
-valveilla houreissani."
-
-Usein on jo mainittu Ebba Stenbäckin vaatimattomuus. Erittäin
-se tuli näkyviin siinä, ettei hän halunnut puhua puolisonsa
-runoilijamaineesta eikä hänen runoelmistaan. Kuitenkin huomattiin
-viime aikoinakin, että jonkunlainen valo kirkasti hänen kasvojansa,
-milloin hän kuuli jotakin virttä veisattavan Stenbäckin
-virsikirjasta. Myöskin oli Stenbäckin elämäkerta ollut viimeinen
-kirja, jota hän käsissään piti; kumuunkaan hän ei enää voinut sitä
-lukea, hän ainoastaan käänteli kirjan lehtiä. Kun runoilijan syntymän
-100-vuotis-päivänä eräästä tutusta perheestä oli lähetetty kysymään,
-saisiko muuan naiskuoro tulla laulamaan, hän oli hiljaisesti
-vastannut: "Kyllä saavat laulaa, jos tahtovat."
-
-Mainittua merkkipäivää viettäessä (26/10 1911) oli Ebba Stenbäck
-jo enemmän kuin vuoden ajan, s.o. edellisestä syksystä asti, ollut
-vuoteen omana. Vuosien taakka ja siitä johtuva ruumiillinen heikkous
-painoi vanhuksen vuoteelle; mitään erikoista tautia hänellä ei
-ollut. Henkisesti hän pysyi selvänä viimeiseen saakka, mutta kuulo
-oli hyvin huono, joten häntä oli vaikea puhutella. Lopulta tuli
-hänen äänensäkin niin heikoksi, että hänen puhettaan tuskin kuuli.
-Sairautensa aikana hän ei koskaan valittanut, eikä hän suvainnut
-muuta hoitoa kuin uskollisen, 60-vuotisen palvelijattarensa -- Sofia
-Hellmanin -- tarjoomaa.
-
-Ebba Stenbäckin viimeinen hetki tuli aamulla 10 p:nä tammikuuta
-1912. Joku aika ennen hän oli vastaanottanut pyhän ehtoollisen.
-Sittemmin oli enemmän nähty kuin kuultu, että hän itsekseen lausui
-jotakin. Kun koetettiin sanoja erottaa, huomattiin että kuoleva luki
-virren säkeitä, joista erittäin merkittiin sanat: Jag flyr till Dig,
-förskjut ej mig! (Sinuun minä turvaan, älä hylkää minua).[29]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Näin eli ja kuoli Ebba Stenbäck, josta tässä olen luonut niin
-täydellisen kuvan kuin ainekseni ovat sallineet. Esi-isiltään hän oli
-perinyt ihmeteltävän ruumiillisen ja henkisen elinvoiman, joka kesti
-harvinaisen korkeaan ikään; nuoruudessa tapahtuneen herätyksen kautta
-hän oli saanut yhtä kestävän, järkkymättömän maailmankatsomuksen
-ja elämänpäämäärän. Näine ominaisuuksineen hänen hahmonsa esiintyy
-voimakkaana aikalaistensa kesken, mutta varsinkin siinä nuoremman
-polven muodostamassa ympäristössä, jossa hän eli viimeiset
-vuosikymmenensä. Kysyä saattaa, mikä merkitys on kuvauksella
-naisesta, joka itse ei koskaan ajatellut ja vielä vähemmän toivoi,
-että hänestä julkisesti puhuttaisiin? En tiedä -- kenties vähäinen,
-kenties aivan mitätön nykyisten naisten silmissä, jotka tahtovat
-vaikuttaa ja toimia julkisuudessa, mutta miten sen lieneekään, varmaa
-on, että Ebba Stenbäckin kuva valaisee äitiemme ja isoäitiemme
-aikoja. Hän ei silloin ollut laatuaan yksinäinen, vaan yksi lukuisien
-samanluontoisten ja samanhenkisten rinnalla. Kaikki he elivät yhtä
-hiljaista elämää, yhtä näkymättöminä, vaikuttaen ainoastaan lähimpään
-ympäristöönsä; mutta niinkin oli heidän vaikutuksensa sellainen, että
-se mitä on parasta, jalointa ja puhtainta jälkeläisissä, välittömästi
-juontuu heistä. Eiväthän he enää kelvanne esikuviksi nykyajalle,
-mutta kun kysymykseen tulee arvioida entisten polvikuntien
-sielullista perintöä, ei liene haitaksi, että edes joku noista
-hiljaisista naisista on kätköstänsä asetettu päivänvaloon.
-
-
-
-
-
-
-KAARLE JAAKKO GUMMERUS
-
-
-
-
-I.
-
-Koti; koulu- (ja lukio-)aika 1840--61.
-
-
-"Kun Kokkolasta matkustaa pohjoiseen päin, näkee viisi virstaa tuolla
-puolen Lohtajan emäkirkkoa tienviitan, jonka kolmesta osottimesta
-yksi, varustettuna kirjoituksella 'Ylikannuksen ja Toholammin
-kirkoille' viittaa kapealle pitäjäntielle. Jos matkustaja poiketen
-sille jättää valtamaantien, ei yksinäisyys ole häntä väsyttävä;
-kolmatta penikulmaa juoksee häntä vastakkaiseen suuntaan oikealla
-puolella tietä kirkasvetinen puro pienine putouksineen, ja vasemmalla
-on oivasti rakennettuja taloja ja niiden välimailla vihantia niittyjä
-ja peltoja. Tämän matkan kuljettuaan, juuri siinä missä puro katoaa
-näkyvistä, hän huomaa taivaanrannalla Ylikannuksen kirkontornin
-huipun. Kun hän sitten on jatkanut jonkun virstan pelkkää metsätietä,
-on hänellä edessään loiva mäki. Päästyään sen päälle matkustaja,
-joka jo on ennättänyt unohtaa nähneensä kirkontornin, kerrassaan
-hämmästyy. Hänen eteensä aukeaa näet laaja tasanko sinne tänne
-siroteltuine taloineen, ja kirkko on aivan käden koskettavissa --
-tavallinen puukirkko, v. 1817 rakennettu entisen, ukontulen polttaman
-kirkon sijaan kiviaidan ympäröimälle kummulle. -- -- Jätettyään
-kirkon taakseen matkustaja näkee vasemmalla rantatörmien välissä
-Raumanjoen ja edessään koivikon. Koivujen suojassa on joen rannalla
-pappila, leikkieni ja ilojeni kotipaikka."
-
-Nämä Walter Scottista juontuvaan novellityyliin kirjoitetut rivit
-ovat otetut eräästä Kaarle Jaakko Gummeruksen, lukion ylimmällä
-luokalla, laatimasta ainekirjoituksesta, jossa hän on kuvannut
-kotiseutuansa. Ylikannus eli Kannus -- jälkimäinen lyhempi nimi tuli
-käytäntöön sen jälkeen, kun kappeli 1859 oli muutettu eri pitäjäksi
--- ei kuitenkaan ollut hänen syntymäpaikkansa, vaan hän oli ensi
-kerran nähnyt päivän valon Kokkolan kaupungissa. Hänen isänsä
-Aleksanteri Jaakko Gummerus[30] oli näet, 24-vuotiaana tultuaan
-papiksi (1831), saanut ensimäisen toimialansa Kokkolassa, missä
-aluksi oli kirkkoherran, Kaarle Juhana Nordlingin, apulainen, sitten,
-esimiehensä kuoltua, armovuodensaarnaaja ja vihdoin pitäjänapulainen.
-Kummassakin ensinmainitussa virassa nuori pappi oli yhtä läheisessä
-suhteessa kirkkoherran perheeseen, ja seuraus oli tuo varsinkin
-ennen aikaan tavallinen, että hän nai esimiehensä tyttären, 5 vuotta
-nuoremman Emma Nordlingin. Ennen Kannukseen-muuttoa (1846) syntyi
-pariskunnalle neljä lasta, nimittäin _Kaarle Jaakko_ 13 p:nä huhtik.
-1840, Emma Maria 1841, Sofia Augusta 1843 ja Aleksanteri 1845.
-
-Maallemuutto tuli määrääväksi perheen tulevalle kehitykselle, sillä
-vaikka suku tiettävästi, niinkuin nimikin muistuttaa, on puhdasta
-suomalaista alkuperää -- Loimaan Pihkalasta (pihka lat. gummi)
--- ja esi-isät useassa polvessa olivat olleet pappeja Pohjanmaan
-suomenkielisillä seuduilla, olisivat lapset kuitenkin kaupungissa
-ruotsalaistaneet. Niin olisi sitä varmemmin käynyt, kun äiti,
-Kokkolassa kasvaneena, oli ruotsinkielinen. Suomalainen ympäristö
-ehkäisi vaaran: Kannuksessa oppi äitikin suomenkieltä, ja kansan
-keskellä lapset eivät ainoastaan tottuneet sen kieleen, vaan oppivat
-sitä omanaan pitämään ja rakastamaan.
-
-Yllämainitusta kirjoituksesta otettakoon vielä muutamia piirteitä
-uudesta ympäristöstä: "Ylikannuksen väestö on puhtaasti
-suomalaista, niin että sen keskeltä tuskin tapaa ainoatakaan
-ruotsalaista siirtolaista. Kansa on avomielistä, hyväntahtoista ja
-vieraanvaraista; se noudattaa uskollisesti vanhoja totuntatapojaan,
-epäilee kaikkea uutta, harrastaa itsepintaisesti mitä on päähänsä
-saanut, on elämäntavoiltaan puhdasta ja naapuripitäjäläisiä
-vaatimattomampaa. Ystävyydessä tämä kansa on uhrautuvaa, vihassaan
-kauheaa, jonka vuoksi varsinkin muutamia kymmeniä vuosia sitte murhat
-eivät olleet harvinaisia. Varkauksia on minun aikanani Ylikannuksessa
-tapahtunut ainoastaan kolme -- ja olen kuitenkin siellä asunut
-enemmän kuin 15 vuotta (!)"
-
-"Ylpeyttä", jatkaa nuori kuvaaja-edelleen, "havaitaan ainoastaan
-taipumuksessa rakentaa komeasti: kaikkialla nähdään korkeita, usein
-kaksikerroksisia asuinrakennuksia. Kumminkaan ei niiden sisäpuoli
-vastaa ulkonäköä, sillä siisteyden harrastus ei ole kiitettävä.
-Kansan toimeentulo nojautuu pääasiassa maanviljelykseen, vaikka
-pellot ovat pieniä, mutta osaksi myöskin tervanpolttoon. Jälkimäisen
-elinkeinon syyksi on luettava, että laajat metsämaat nykyään kasvavat
-vain pientä metsää. Männyt kolotaan nuorina, koivuja ei säästetä,
-ja kuusia on harvassa. Paitsi jokivarsilla ovat viljellyt maat
-hallanarkoja. Sentähden sattuu tavan takaa katovuosia, joskaan ei
-sentään pettuleipää ole pitkiin aikoihin syöty." -- --
-
-Otteessa mainittu ajanmäärä, 15 vuotta, ilmaisee kirjoituksen
-olevan keväältä 1861, jolloin sen tekijä pääsi lukiosta tullakseen
-ylioppilaaksi. Kuvaus tarkottaa siis oloja puoli vuosisataa ennen
-nykyaikaa, ja luonnollista on, että ne ja koko seutu, jonka läpi nyt
-rautatiejunat ajaa porhaltavat, ovat muuttuneet. Mutta juuri tuo
-entinen Kannus meille tärkeä onkin. Siellä kirjoittaja kuudennesta
-vuodestaan alkaen vietti varsinaisen nuoruutensa, ja sieltä hän vei
-mukanaan syvimmät, unohtumattomimmat vaikutelmat kodistaan sekä
-Pohjanmaan luonnosta ja kansasta.
-
-Silloinen Kannuksen pappila ei lainkaan ollut mikään
-seurakuntalaisten ylpeyden todistaja, mutta se olikin
-perussuunnitelmaltaan ja rakennuksiltaan vanha, edellisiltä
-vuosisadoilta peräisin. Pihaan ajettiin etelän puolelta,
-"portin alta", s.o. hämärän ja kolkonlaisen solan läpi keskellä
-maantienpuolista rakennusta, jonka alakerrassa olivat talon
-ruoka-aitat ja yläkerrassa palkollisten kesäasunnot, "renkien
-luhti" ja "piikain luhti", joiden edessä olevalle käytävälle jyrkät
-portaat veivät. Vastapäätä luhtirakennusta oli suorakulmaisen pihan
-toisella puolella kaksi rakennusta, joista isompi käsitti; asuin- ja
-leipomatuvat sekä maitokamarin ja pienempi oli n.s. "prykytupa",
-missä näihin aikoihin muun muassa viinaakin poltettiin; pohjoisella
-puolella pihaa oli talli ja vaunuliiteri, karjapiha takana, ja
-vastapäätä näitä oli kirkon puolella pihaa talon päärakennus,
-jonka paanuista tehty taitekatto ilmaisi sen korkeaa ikää ja jota
-länsi- ja pohjoispuolella joen rantaan ulottuva puutarha ympäröi.
-Korkeita portaita nousten tultiin avonaiselle, katetulle kuistille
-ja siitä porstuaan, joka oli yhteinen keittiölle ja asuinhuoneille,
-joita alhaalla oli, niinkuin tavallista vanhoissa pappiloissa, vain
-sali ja kolme kamaria ja ylhäällä kaksi "vintti"- eli yliskamaria.
-Huoneet olivat tietysti pieniä meidänaikaisiin verraten, joskaan
-eivät matalia, ja sentähden pastori Gummeruksen täytyi, kun perhe
-enentymistään enentyi, rakennuttaa kaksi kamaria lisää rakennuksen
-jatkoksi maantienpuoliseen päähän. -- Vaikka pappila rakennusten
-aseman puolesta muistutti muinaisia umpikartanoita, eivät ne
-kuitenkaan ympäröineet pihaa umpeen; missä aukeama oli, oli se
-aidalla suljettu, ja tuparakennuksen päässä oli "krinti", veräjä,
-joka johti läheiselle joenrannalle. Näin oli, paikoittain ruohoa
-kasvava, piha oivallinen leikkitanner lapsille, ja vanhempien
-oli mukava akkunoista tai kuistilta luoda tarkkaava katse heidän
-puuhiinsa.
-
-Tutustuttuamme kodin ulkopuoliin on nyt huomio käännettävä sisempiin.
-
-Jo mainittiin, että perhe enentyi enentymistään. Entisten kahden
-pojan ja kahden tytön lisäksi syntyi näet Kannuksessa vuosina
-1846--55 viisi poikaa, Yrjö, Jonathan, Valentin, Otto ja Julius,
-sekä sen jälkeen vielä kaksi tyttöä, Alba ja Irene; viimeinen,
-kahdestatoista sisaruksesta, Inez, syntyi puheena olevaa ajanjaksoa
-myöhemmin, Karkussa, ja hän oli 23 vuotta vanhinta veljeään nuorempi.
-Lapsena kuoli sisaruksista ainoastaan Yrjö ja Sofia Augusta,
-jälkimäinen 8-vuotiaana 1851.
-
-Näin suuren perheen elättäminen ja kouluttaminen olisi arvatenkin
-ollut perin vaikeaa, jos kodin toimeentulo olisi yksistään ollut
-kappalaisviran tuottamissa tuloissa. Niin ei kuitenkaan ollut laita.
-Gummeruksella oli alusta aikain perintötietä saatuja varoja, ja
-elämänsä loppupuolella hän samalla tavalla sai enemmänkin, joten
-perhekunnan taloudellinen kanta aina oli parempi ja varmempi kuin
-pappisperheitten tavallisesti on, joskaan ei siinä määrässä, että
-minkäänlainen ylellisyys olisi tullut kysymykseen.
-
-Vanhemmista kerrotaan seuraavaa. Isä oli luonteeltaan jäykkä ja
-kiivas, elämänkäsitykseltään itsenäinen; äiti lempeä, tunteellinen.
-Molemmat liittyivät Kannuksessa herännäisiin, mutta siitä
-huolimatta osottautui varsinkin edellinen tavallisia uskonveljiään
-vapaamielisemmäksi. Pastori kirjoitti huolellisesti saarnansa,
-luki ne ulkoa ja saarnasi sitten, näennäisesti aivan vapaasti,
-voimakkaasti ja liikuttavastikin. Mieskohtaisesti hän lämmöllä ja
-reippaasti puhutteli heränneitä ystäviään, mutta arvonannolla hän
-kohteli suruttomiakin seurakuntalaisia. Säännöllistä kotihartautta ei
-pidetty pappilassa, mutta seuroja joskus. Niihin isä ei kuitenkaan
-vaatinut lapsiaan tulemaan, yhtä vähän kuin hän heille antoi
-uskonnollisia opetuksia tai ohjeita; hänestä oli herätys Jumalan
-vaikutuksessa eikä ihmisen -- ei isänkään -- tyrkytyksessä. Muutenkin
-isä vähemmän kuin äiti näytti huolehtivan lasten kasvatuksesta; hän
-eli omissa toimissaan jättäen kodin sisäisen elämän vaimonsa käsiin.
-Harvoin hän siis lapsiaan torui, mutta järjestystä hän vaati ja,
-milloin niiksi tuli, hän saattoi vesojaan vakavastikin kurittaa.
-Tällaisena, tasaisena, ankaranakin -- joskaan ei enemmän muita
-kuin itseänsä kohtaan -- paraasta päästä antaen jokaisen vapaasti
-hoitaa asiansa hän saavutti sekä kunnioitusta että rakkautta niin
-lapsiltaan kuin seurakuntalaisiltaan. Heränneistä on sanottu,
-etteivät he ymmärtäneet lasten luonnetta, vaan pitivät niitä liian
-ahtaassa ja kovassa kurissa, ja seurauksena siitä oli, että moni
-näistä päästyänsä vapaampiin oloihin ei kyennyt pidättämään itseään,
-vaan hukkui hurjisteluihin. Gummerus menetteli toisin ja totuttaen
-lapsiaan vapauteen hän säästyi moisista katkerista kokemuksista.
-
-Jos isältä näytti lempeyttä puuttuvan, hän kun esim. ei koskaan
-lapsiaan hyväillyt, niin oli sitä yllin kyllin äidillä. Aina
-hän kohteli lapsiaan sydämellisesti, hellästi, olematta silti
-hemmotteleva tai leväperäinen kasvatuksessaan. Häneen lapset lähinnä
-turvasivatkin, ja täydestä syystä; kaikessa vaatimattomuudessaan
-oli Emma Gummerus erinomainen äiti. Kaupungissa syntyneenä hän oli
-saanut paremman kasvatuksen kuin tavan mukaan papintyttärille oli
-tarjona maalla, ja olihan se tarpeen, koska vanhempien tehtävänä
-myöskin oli antaa lapsille se alkuopetus, jota kouluunpääsy
-edellytti -- niin ainakin kunnes vanhemmat sisarukset kykenivät
-opettamalla nuorempiansa heitä auttamaan. Sitä tärkeämpi oli äidin
-luontainen lahjakkuus, joka ei ollut vähempi pään kuin sydämen
-puolesta. Hänen kirjeensä ovat esitystavaltaan sujuvia, välittömiä
-niinkuin mahdollista on vain silloin kun kirjoittajan ajatus- ja
-tunne-elämä on vilkas ja herkkä. Vaikkei olisikaan tiettynä, että
-hän joskus puki mietteensä ja tunteensa runomittaankin, saattaisi jo
-hänen kirjeistään päättää, että vanhin poika oli äidiltään perinyt
-kirjailijalahjansa. Mutta kaiken mainitun kruunasi ylitsevuotava,
-uhrautuva äidinrakkaus. Uskonnollisuudeltaan äiti oli hyvin harras
-ja, niinkuin naiset ainakin, milloin ovat täydestä sydämestään
-johonkin suuntaan antautuneet, vähemmin taipuvainen myöntämään
-oikeutta vapaalle katsantotavalle. Hänen mielestään tuli lasten
-ottaa osaa hartausharjotuksiin, hän vastusti huvituksia, jotka isän
-mielestä olivat luvallisia ja viattomia, ja aina hän myöskin lastensa
-kanssa puhui uskonnollisista seikoista. Sanotaan, ettei ollut sitä
-iltaa, jolloin hän ei olisi kulkenut vuoteelta vuoteelle puhutellen
-ja siunaten joka lasta. Sen tehtyään hän usein istui pianon ääreen
-soittamaan ja laulamaan, joskus kyyneliin saakka heltyen, ja suloista
-oli lasten ollut sävelten viihdyttäminä vaipua uneen. Niinkuin tämä
-viimeinen piirre todistaa, oli äiti kumminkin, miten innokas olikaan,
-kaukana kuivasta nuhtelemisesta ja saarnaamisesta. Kaikista hänen
-toimistaan ja puheistaan loisti rakkaus, ja vaikka lapset tuhannet
-kerrat menettelivät toisin kuin hän olisi toivonut, eivät he koskaan
-nähneet, että hänen sydämensä olisi hetkeksikään toista tai toista
-kohtaan kylmentynyt.
-
-Paitsi isää ja äitiä ja lapsia tavattiin muinoin tällaisissa kodeissa
-miltei säännöllisesti joku naimaton naissukulainen, joka eläen ja
-kohdeltuna perheen jäsenenä avusti lasten hoidossa y.m. Gummeruksella
-oli niitä kaksikin: Maria täti ja Emma täti. Edellinen, sukunimeltään
-Nordling, oli rouvan serkku, jälkimäinen, nimeltä Riska, orvoksi
-joutunut nuoruudenystävä Kokkolasta. Maria täti pysyi perheessä
-kuolemaansa asti, mutta Emma täti muutti noin kymmenen vuoden päästä
-Pietarsaareen (myöhemmin Vaasaan) elääkseen pitämällä lukiolaisia
-y.m. nuoria täysihoidossa. Molemmat tädit olivat heränneitä,
-hiljaisia ja vaatimattomia; häiritsemättä perheen sopusointua he
-voimiensa mukaan puuhasivat kodin hyväksi ja maksoivat siten sen
-suojan ja turvan, jota he siinä nauttivat.
-
-Kodin elämäntavat, ruuat ja juomat olivat yksinkertaisinta laatua.
-Kuitenkin juotiin aamuin ja iltapäivin kahvia, jota annettiin
-lapsillekin kullekin puoli kupillista. Vieraille tarjottiin
-totia -- ajan tapa oli semmoinen -- mutta isäntä kun oli täysin
-kohtuullinen, eivät muutkaan liikoja juoneet. Muuten olivat vieraat
-harvinaisia syrjäisessä pappilassa. Kun pojat olivat koulussa, oli
-elämä sangen hiljaista. Mutta sitä hartaammin odotettiin perheen
-kokoontumista täyteen lukuunsa. "Nyt on se iloinen päivä tullut,
-jolloin saamme lähettää teitä noutamaan", äiti kirjoitti rengin
-lähtiessä omalla hevosella tuomaan poikia Vaasasta. Ja kun tulijat
-21 penikulman matkustettuansa lähestyivät kotia, oli äiti jo tiellä
-vastaanottamassa ja sulkemassa lapsensa lämpimään syliinsä, eikä
-isäkään ollut ilmestymättä tervehtimään poikiansa, toverillisesti
-kysymään koulusta ja opettajista ja katsomaan, oliko hevonen pitkällä
-matkalla laihtunut. Kauan poissa olleita lapsia kohdeltiin kuin
-tervetulleita vieraita ainakin, ja tulopäivä muodostui perhejuhlaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta aika on kääntyä kuvaukseni sankariin.
-
-Kaarle Jaakko eli Kalle oli luonnostaan herkkätunteinen, vilkkaalla
-mielikuvituksella varustettu, iloinen ja kujeikas miehenalku.
-Hänen lähin leikkitoverinsa oli vuotta nuorempi Emmi sisar, ja he
-kiintyivät toisiinsa erityisellä ystävyydellä. Kun veljet olivat
-paljon nuorempia eikä säätyläisperheitä ollut likimaillakaan, Kalle
-valitsi poikatoverinsa samanikäisistä kansan lapsista, ja näiden
-kanssa hän täysin määrin nautti kaikista niistä huvituksista,
-jotka vaihdellen vuodenaikojen mukaan ovat maalaisille tarjona.
-Suhteestaan näihin tovereihin on hän samassa kirjoituksessa, josta
-jo olen antanut pari otetta, esittänyt kuvaavia piirteitä. Se
-mikä ensiksi häiritsi heidän seurusteluaan oli Kallen puolelta
-Strelingin latinan kielioppi ja toisten puolelta heidän osanottonsa
-kotoisiin maalaistöihin. Kun Kalle ylpeillen leikkitoveriensa kuullen
-sijoitteli mensaa, he katselivat häntä ihmetellen, ja tuttavallisuus
-heidän välillään sai ensimäisen kolauksen. Kun sitte Kalle oli
-lähtemäisillään kouluun, he kyynelsilmin kättelivät toisiaan, ja
-toverit sanoivat: "Kun sinusta tulee herra, niin et saa olla niinkuin
-muut herrat; sinä et saa ylenkatsoa meitä, vaan sinun pitää olla
-sellainen kuin nytkin." Tietysti Kalle lupasi, ja parhaimmalle
-ystävälleen hän kuiskasi: "Kun tulen papiksi, pitää teidän ottaa
-minut." Koulun väliaikoina he vielä joskus luistelivat yhdessä tai
-pitivät muuta lystiä, mutta luonnollisesti vain silloin, kun nuo
-toiset olivat työstään vapaat. Kun Kalle saarnasi ensi kerran, hänen
-toverinsa itkivät, ja niin teki hän itsekin. Vihdoin kun Kalle
-oli pääsemäisillään lukiosta, ja perhe samaan aikaan oli muuttava
-toiseen, kaukaiseen seurakuntaan, hän tapasi toverinsa täyskasvuisina
-miehinä, minkä nuorena talon isäntänä, minkä renkinä. Vielä kerran
-yhdessä käytyään leikkitantereillaan he lausuivat toisilleen haikeat
-hyvästit, tietämättä näkisivätkö toisiansa enää koskaan.
-
-Ymmärtääksemme Kalle Gummerusta hänen kouluaikanaan täytyy kuitenkin
-haihduttaa se haavemielinen tunnelma, joka huokuu tästä hänen omasta
-kuvauksestaan. Totta on, että hän väliin oli tunteellinenkin, ja
-totta on, että häneen jäi pysyvä muisto lapsuudentovereistaan ja
-rakkaus kansaan, mutta sittenkin hän poikana oli kaikkea muuta kuin
-sellainen, sanoisinko, pyhäkoulukertomuksen sankari, joksi häntä
-noista piirteistä päättäen voisi luulla. Päinvastoin viittaavat
-muut tiedot siihen, että Kalle oli kerrassaan pahankurinen
-poikaviikari. Onpa hän itsekin kertonut erään muistelman, joka
-kelpaa todistukseksi.[31] -- Alkaessaan 7-vuotiaana lukea Strelingin
-latinan kielioppia hän ensin ahkerasti luki läksynsä, niin että isä
-kiitti häntä, mutta ennen pitkää hän siihen väsyi, mieli ja katseet
-kiintyivät kaikkeen muuhun kuin kirjaan, ja hän mietti vain miten
-päästä toverien pariin. Eräänä päivänä isä lähti sairaan luokse
-käskien äidin luettaa Kallea. Välittämättä äidin varotuksista Kalle
-ankaran isän poissaollessa otti täyden vapauden velvollisuuksistaan.
-Hän juoksi ulkona ja leikki suruttomasti koko päivän; mutta illan
-suussa isä tuli kotia, ja hänen ensimäinen kysymyksensä oli: "Oletko
-lukenut läksysi?" Silloin Kalle vastasi: "Äiti on luettanut minua ja
-minä osasin." Valhe pelasti pojan hetkeksi, mutta se vaivasi häntä
-kuitenkin, ja hän arveli parhaaksi mennä tunnustamaan asian äidille.
-Mutta tavatessaan tämän häntä kohtasi uusi kysymys: "Osaatko nyt
-läksysi?" Silloin Kalle unohti aikeensa tunnustaa ja vastasi uudella
-valheella: "Isä luetti minua ja minä osasin." Jo samana iltana Kalle
-joutui kiinni valheistaan, ja "minä sain", niin hän kertomuksensa
-päättää, "minkä laiskuuteni ja valheeni olivat ansainneet". -- Jos
-Kalle olisi ottanut opikseen tämän kokemuksen, niin ei hairahdukseen
-olisi painoa pantava; mutta tosiasia on, että hän kouluaikanaan
-osottautui ihan samaksi kuin tässä omassa kuvauksessaan. Oppikirjat
-eivät lainkaan huvittaneet häntä, vaan hän oli aina valmis ja
-innostunut kaikenlaisiin kepposiin sekä juttu-, romaani- ja
-runokirjojen ahmimiseen, puhumatta siitä, että hän liian varhain
-oppi tupakkaa polttaa tupruttamaan ynnä muitakin pahoja tapoja.
-Tämä selittää hänen koulunkäyntinsä tavattoman hitauden. Hänet
-kirjoitettiin syksyllä 1849 Vaasan koulun 1:selle luokalle, mutta
-vasta kolmen vuoden päästä hän pääsi 2:selle, jolla viipyi kaksi
-vuotta; 3:s luokka vaati niinikään kaksi vuotta, ja vasta 4:nnen
-luokan hän suoritti yhdessä vuodessa. Lukio taasen, johon hän tuli
-1857, vei häneltä neljä vuotta, joten hän ylioppilaaksi tullessaan
-oli käynyt koulua 12 ja täyttänyt 21 vuotta.
-
-Kalle Gummerus on Suomettaressa (joulukuulla 1865) julkaissut sarjan
-"Koulumuistelmia", jotka pääasiassa tarkottavat ainoastaan hänen
-ensimäistä vuottansa Vaasassa, mutta kumminkin sisältävät niin paljon
-kuvaavaa, että me sen avulla voimme käsittää millainen veitikka hän
-yleensä koulun aikana oli. Niistä otettakoon seuraavat piirteet:
-
-Isä itse saatti poikansa Vaasaan, ajaen omalla hevosella
-yhdenistuttavissa kieseissä, Kalle takaistuimella. Perille tultiin
-eräänä iltana elokuun lopulla, kortteeri saatiin sukulaisissa, ja
-seuraavana aamuna isä Kallen kanssa meni rehtorin luokse, joka
-kohta paikalla suoritti sisäänpääsytutkinnon. Rehtori -- Lauri
-Stenbäck -- oli ystävällinen, niin että pelko pian katosi ja Kalle
-sai kertoneeksi, kuinka Taavetti surmasi Goljatin, hänen mielestään
-hauskin juttu koko raamatussa. Huonommin hän suoriutui latinasta,
-mutta hyväksyttynä hän sentään rehtorin luota lähti, saatuaan
-kuulla, että kouluun oli tultava seuraavana aamuna klo 7. Rehtorin
-porstuassa Kalle oli nähnyt monta toveria, jotka olivat samalla
-asialla, ja myöskin erään entisen tuttavan, nimeltä Jussi,[32]
-joka oli samasta pitäjästä kotoisin. Jussin kanssa hän sitte,
-rehtorilta päästyään, lähti kaupunkia katselemaan. Toverukset, joista
-Kalle oli "pitkä hotikka" ja Jussi pieni, olivat monesti yhdessä
-leikkineet, mutta myöskin tapelleet, ja nytkin sattui niin, että
-he katseltuaan kauppapuoteja ja outoja ihmisiä ja tultuaan kanavan
-rannalle joutuivat riitaan, ja samassa oli tappelu käymässä. Kalle
-oli alussa voitolla, ja huolimatta pyhävaatteistaan molemmat kierivät
-maassa, isompi koettaen pitää pienempää allansa. Silloin tunsi Kalle
-yht'äkkiä selässään kipeän polton ja kuuli sanat: "Hunsvotti, kehtaat
-noin pikkuista lyödä!" Hän ponnahti ylös, ja hänen edessään seisoi
-outo herra keppi kädessä. Pojat saivat aika "läksyn" -- ja sillä he
-pääsivät. Semmoinen oli Kallen ensimäinen seikkailu koulukaupungissa.
-
-Ensi päivänä koulussa -- tuossa vanhassa "rottatallissa", joka
-yksisuojaisena, pieni torni katolla, muistutti maalaiskappelin
-ristikirkkoa ja joka hävisi kaupungin palossa -- ei sen pahempaa
-tapahtunut kuin että Kalle tultuaan sisään asettui istumaan
-lähimmälle penkille, joka pahaksi onneksi kuului neljänteen
-luokkaan. Siinä hänet huomasivat muutamat koulun vanhimmat oppilaat,
-ja ihmetellen he kysyivät mitä hän oli lukenut, kun oli valinnut
-itselleen niin arvokkaan paikan. Kohta selvisi, että Kalle oli liian
-korkealle joutunut, ja suurella melulla, koko koulun nauraessa, hänet
-saatettiin salin vastakkaiseen kulmaan, ensimäiseen luokkaan!
-
-Latinan kirjoitus tuotti Kallelle ensi kerran patukkaa, s.o.
-sopivan määrän iskuja paljaalle kämmenelle koivun varvuista
-punotulla pampulla ("klobba"). Pojat käänsivät lauseita Snellmanin
-harjoitusesimerkeistä ja käyttivät salaa apunaan edeltäjiensä
-keräämiä oikaistuja kirjoituksia. Jotta opettaja ei sitä huomaisi,
-tehtiin joskus tahallinen virhe. Niinpä kirjoitti Kalle, kun oli
-käännettävä sanat _lehmän häntä_ (cauda vaccae), tahallaan väärin:
-_vakka haude!_ Siitä tuli kuin tulikin viisi lyöntiä kummallekin
-kämmenelle. "Opi siitä", sanoi rehtori, jonka luona Kalle asui
-kolmen muun pojan kanssa, "että salaiset vehkeet eivät onnistu".
--- Ymmärrettävää on, että Kalle oli innostunut sankari siinä
-loppumattomassa sodassa, joka Vaasassa riehui katupoikain ja
-"rottien" (koulupoikain) välillä. Rehtori oli ankarasti kieltänyt
-tappelut, mutta aina kun viholliset kohtasivat toisensa, kuultiin
-haukkumasanoja puolelta ja toiselta, ja samassa olivat aseetkin,
-tervatut köydenpätkät eli pamput, esillä ja tulinen ottelu syttynyt.
--- Tappeleminen poikain kesken oli ainakin silloin ja myöhemminkin
-niin tavallista, ettei siitä kannata enempää sanoa; mutta
-omituisempia olivat toiset kepposet. Patukkaa käytettiin koulussa
-ahkerasti ja kovin sitä peljättiin, mutta silti moni ja varsinkin
-Kalle oli vastahakoinen turvaamaan ainoaan varmaan keinoon pelastaa
-siitä, nimittäin lukemiseen. Kun hän jälleen kerran oli laiskotellut
-ja koulutunnin läheneminen toi patukan mieleen, pisti hänen
-päähänsä ihka uusi keino. Hän repi napit irti toisesta liivistään,
-avasi koulun taka-akkunan, kömpi siitä sisään ja tukki kaikkien
-luokkapöytien lukot napeilla. Kun sitten opettaja rangaistakseen
-Kallea, joka ei ollenkaan osannut läksyänsä, käski sensorin ottaa
-patukan esiin pöytälaatikosta, ei tämä mitenkään saanut lukkoa auki.
-Silloin opettaja käski hänen mennä lainaamaan patukan toisesta
-luokasta, mutta sielläkään ei päästy laatikkoon, ja pian huomattiin,
-että kaikkialla oli samoin. Helppo oli arvata, että joku pojista oli
-syypää tähän, mutta kun syyllistä vaadittiin tunnustamaan, hän ei
-hiiskunut sanaakaan. Eikä asiaa myöhemminkään saatu selville. Sinä
-päivänä Kalle siis pelasti nahkansa, ja seuraavaksi päiväksi, jolloin
-seppä oli korjannut lukot, hän oli lukenut läksynsä niin hyvin, että
-opettaja antoi anteeksi edellisenkin laiminlyönnin. -- Toisen kerran,
-kun Kalle taas oli ollut läksyään lukematta, hän tunnin aikana,
-opettajan seisoessa selin häneen päin, avasi kirjansa katsoakseen
-jotain läksyn kohtaa. Rehtori, joka opetti neljännellä mokalla,
-huomasi tämän ja huusi: "Kalle Gummerus ensimäisellä luokalla, pane
-kirja kiinni!" Se oli viittaus opettajalle luettaa Kallea, joka ei
-asiasta selvinnyt ilman patukkaa. Tämä suututti poikaa kovasti,
-ja kun "Ilmarinen", kaupungin ruotsalainen lehti, painettiin
-naapuritalossa, päätti hän oikein kirjailijan tavalla kostaa
-rehtorille. Hän sepitti kirjoituksen, joka alkoi kysymyksellä: "Onko
-rehtorilla lupa silmätä ensimäiseen luokkaan ja nähdä mitä siellä
-tapahtuu?" ja sisälsi ankaran muistutuksen koulun johtajalle olla
-sekaantumatta toisten asioihin! Suljettuansa nimettömän kyhäelmänsä
-kuoreen hän pisti sen Ilmarisen kirjelaatikkoon. Mutta mikä pettymys!
-Kirjoitusta ei painettukaan lehteen eikä edes mainittu, että
-semmoinen oli tullut. Kun Kalle oli väsynyt odottamaan, hän mietti
-keinoa, joka näytti mahdolliselta sentähden, että kirjapaino oli
-niin lähellä ja että hän ollen tuttu latojain kanssa oli oppinut
-vähin latomaankin,-- hän päätti omin päin toimittaa kirjoituksen
-lehteen! Eräänä päivänä -- keväällä 1850 -- jolloin oli painettu
-Stenbäckin tervehdysruno Edvard Bergenheimille, joka vastanimitettynä
-arkkipiispana oli tuleva koulua tarkastamaan, oli Ilmarisen latominen
-myöhästynyt, niin että sitä oli jatkettava illallisen jälkeen. Kun
-silloin faktori ja latojat noin klo 7:n ajoissa menivät syömään,
-hiipi Kalle, joka tiesi avaimen piilopaikan, kirjapainoon latoakseen
-tekeleensä. Ennen pitkää hän kuitenkin huomasi, ettei hän ennättäisi
-suorittaa tehtäväänsä ennen faktorin tuloa, ja silloin hän suuttui
-ja kiukuissaan sekotti kirjakkeet latojain kasteissa ja juoksi
-tiehensä, pois kotoa erään toverin luokse. Tietäähän sen mikä
-mellakka siitä syntyi. Latojat näkivät kohta mitä tapahtunut oli
-ja vimmastuivat ylityöstä, jonka kirjakkeiden järjestäminen heille
-tuotti, ja vihaisia olivat myöskin faktori ja painon omistaja.
-Ei kukaan ollut Kallea nähnyt, mutta kaikki epäilivät häntä, ja
-rehellinen kirjanpainaja P. Lundberg meni rehtorille valittamaan.
-Rehtori toimeenpani ankaran tutkimuksen, mutta Kalle kielsi ja
-sanoi koko illan olleensa toverinsa luona. Kirjanpainaja ei uskonut
-poikaa, mutta Stenbäckistä oli mahdotonta, että Kalle uskaltaisi
-niin röyhkeästi valehdella. Kuullessaan tämän päätelmän poika
-kipeästi tunsi, että oli pettänyt rehtorin luottamuksen, mutta ei hän
-sentään tunnustanut. Ilman rangaistusta Kalle ei kuitenkaan päässyt.
-Eräänä lupapäivänä muuan latoja tekeytyi ystäväksi, narrasi hänet
-viheliäiseen kellariin pienessä talossa lähellä Korsholmaa, ja siellä
-veitikan täytyi lujan lukon takana virua suuri osa päivää. --
-
-Edellisiin juttuihin lisättäköön toisesta lähteestä vielä yksi,
-joka laadultaan on viattomampi, mutta ei silti vähemmin kuvaava.
-Kerran -- Uudessakaarlepyyssä, siis Gummeruksen ollessa toisella tai
-kolmannella luokalla -- hän tuli myöhään kouluun. Opettaja, "Matti"
-Laurén, kysyi, mikä oli syynä myöhästymiseen. "Oli niin liukasta",
-Kalle vastasi, "että luiskahdin kaksi askelta taaksepäin, kun otin
-yhden eteenpäin". -- "No kuinka sinä siinä tapauksessa ensinkään
-pääsit perille?" kysyi opettaja. -- "Minä käännyin selin kouluun
-päin!" -- Matti oli humoristi, ja hänen suustaan kuultiin usein
-leikillisiä lauseita, mutta ei hän kuitenkaan hyväksynyt Kallen
-selitystä, vaan komensi patukan esille.
-
-Nämä esimerkit riittänevät osottamaan, miten Kalle Gummerus oli
-rohkea, vallaton ja sukkela puuhissaan ja puheissaan ja miten
-häikäilemättä hän veti opettajiaan nenästä. Asuiko hän vielä
-Uudessakaarlepyyssäkin, jonne koulu Vaasan palon jälkeen 1852
-(neljäksi vuodeksi) muutettiin, Stenbäckin luona, siitä ei ole
-tietoa, mutta yhdentekevä, näkyyhän edellisestä, ettei rehtori
-kyennyt pitämään häntä kurissa. Tosiasia on, että Kallen edistys
-viisaudessa ei käynyt rinnan iän enentymisen kanssa.
-
-Lukuvuoden 1856--57 Gummerus jälleen oli Vaasassa, ja silloin minä
--- ollen ensimäistä vuottani koulussa -- pintapuolisesti tulin hänet
-tuntemaan. Kun hän sitte muutti lukioon, joka koko hänen aikansa
-vielä oli Pietarsaaressa, Vaasan palon aiheuttamassa "maanpaossa",
-hän katosi silmistäni, kunnes tuttavuutemme uudistui Helsingissä.
-Lukion ajalta on hänestä runsaammin tietoja, ja varsinkin sisältävät
-hänen jälkeenjääneet paperinsa sekä lukiolaisten toverikunnan
-käsinkirjoitetut sanomalehdet, Pohjalainen ja Tapio, lukuisia
-näytteitä hänen varhaisimmasta kirjallisesta tuotannostaan.
-Totta kyllä ei näillä näytteillä ole vähintäkään kirjallista
-arvoa, mutta koska niillä kumminkin on merkitystä nuoren tekijän
-kirjailijataipumusten tuntemiseen nähden, ei niitä voi kokonaan
-mainitsemattakaan jättää.
-
-Varhaisin vihkonen sisältää 17 runoa. Vanhimmat merkityt ovat
-v:lta 1855, jolloin tekijä oli 15-vuotias ja siis vielä koulun
-kolmannella luokalla. Yksi ainoa on suomenkielinen, kaikki muut
-ruotsalaisia, josta huomaa, että koulu ja tarjona oleva runollinen
-kirjallisuus olivat Gummerukseen tehneet tavallisen vaikutuksensa.
-Ennen kouluuntuloa oli hänelle niinkuin useimmille papinpojille,
-jotka olivat kotoisin suomalaisilta seuduilta, suomenkieli tutumpi,
-mutta koulunaikana ruotsi astui etusijaan. Ja eihän runoilijanalulla
-silloin ollut nimeksikään esikuvia, jos olisi halunnut suomeksi
-runoilla. Turhaan etsii mitään alkuperäistä Gummeruksen kokeista;
-sitä vastoin näkee, että hän oli lukenut Franzénia, Runebergia,
-Tegnériä, Braunia y.m., joiden teoksia oli saatavissa 4:nnen luokan
-toverikirjastosta. Pisin runo, Antti ja Hilma, kesältä 1857, on
-kertova laatuaan ja ilmeisesti syntynyt Runebergin vaikutuksesta;
-muut lyhyemmät viittaavat eri tahoille. Kuinka naiivisti koulupoika
-voi ponnistella epäkypsiä tunteitaan julkilausuessaan, sen osottakoot
-seuraavat säkeet:
-
-    O! hvarför ej tala?
-            O! hvarför blott skrifva?
-    O! hvarföre kyssa
-            Mitt papper, som förer
-    Till dig dessa rader?
-            O! hvarföre kyssa
-    Blott papper, blott papper?
-            O! hvarföre kyssa
-    Blott papper, ej dig?[33]
-
-Niin "Carlos" huokailee sepittäessään runoa "Selmalle"! -- Jo näiden
-runojen alla on merkki --l--b--s. (loppukirjaimet ruotsalaisesta
-nimestä Karl Jakob Gummerus), jota hän myöhemminkin säännöllisesti
-käytti.
-
-Lukiossa Gummeruksen runosuoni oikein alkoi tulvia, ja siihen nähden
-vuodet 1858--59 ovat erittäin merkille pantavat; v:n 1860 alussa
-tapahtui hänessä mielenmuutos, joka osaksi ehkäisi hänen kirjallista
-toimintaansa, osaksi muutti sen suuntaa. Paitsi erikseen kirjoitettua
-kertomarunoa "Suomen ensimäinen luostari" tavataan muut mainitun
-kahden vuoden tuotteet kolmessa vihossa Kaikenlaista I-III. Kaikki
-nämäkin ovat, paria poikkeusta lukuunottamatta, ruotsinkielisiä ja
-(paitsi yhtä kertomusta) runomittaisia. Kovin kypsymättömiä ovat
-kyhäelmät edelleenkin, ja ainoastaan kertovien runojen kasvava
-luku viittaa siihen, että tekijän luontainen taipumus kertomukseen
-vähitellen vahvistui. Aiheiltaan ovat runot aitoromanttisia ilman
-muita todellisuuspiirteitä kuin joku suomalainen henkilön- ja
-paikannimi; kaikessa tuntee romaanien tai muunlaisen runouden
-vaikutelmia. Erikseen on merkittävä, että muutamissa sepustuksissa
-jälleen tapaa Runebergin vaikutusta. -- Pisimmät runoelmansa Gummerus
-sepitti kotona, väliaikoina, ja kerrotaan hänellä olleen tapana lukea
-tekeleensä ääneen äidin, ja sisaren kuullen. Miten suopeamielinen
-tämä pieni kuulijakunta yleensä olikin, oli enimmäkseen käynyt
-niin, että se kertomuksen saavuttua intohimoisimpiin ja julmimpiin
-kohtauksiin oli purskahtanut nauruun. Siitä runoilija puolestaan oli
-niin loukkaantunut, että hän paikalla keskeytti istunnon ja pakeni
-käsikirjoituksilleen yliskamariinsa. Kumminkaan Kalle ei kauan
-kantanut kaunaa arvostelijoitansa vastaan, vaan jonkun ajan päästä
-turvasi uudestaan heidän myötätuntoonsa. Tietenkin on luultavaa, että
-hän epäili sekä äidin että sisaren arvostelukykyä, mutta mistäpä ne
-paremmat arvostelijat otti! Totuuden nimessä on tunnustettava, ettei
-jälkimaailma voi muuta kuin yhtyä heihin.
-
-Vaikka Gummerus vuoden päästä (keväällä 1858) pääsi lukion toiselle
-luokalle, ei tiedetä hänen halunsa läksyjen lukemiseen olleen entistä
-suuremman. Kaikesta päättäen hän oli sama iloinen toveri kuin ennen,
-kaikenlaisiin koirankureihin kärkäs. Epäilemättä hän oli niitä, jotka
-alituisesti rettelöivät lievästi sanoen omituisen venäjänkielen
-opettajan, G. W. Passelbergin, kanssa, ja muutenkin aina mukana,
-milloin jotain oli tekeillä, joka soti virallista järjestystä
-vastaan. Sen vuoksi ei ole ihme, että hän jo ensimäisenä vuotena sai
-istua pari päivää karserissa. Tapauksen hän on ikuistanut runossa,
-joka ei ole ollenkaan surullinen tunnelmaltaan, vaan jossa hän
-kertoo miten toverit klo 11 illalla ilahduttivat vankia pujottamalla
-hänelle savupiipun kautta tupakkaa y.m. hyvää! Tämä osottaa, että
-"Mutter" (Gummeruksen toverinimi koulusta saakka -- johdettu
-sukunimen kahdesta ensimäisestä tavusta: Gumme -- Gumma -- Mutter)
-oli toveriensa suosima. Semmoisena hänet myöskin valittiin erinäisiin
-luottamusvirkoihin: Pohjalaisen toimittajaksi, (syyslukukautena
-1858) toverikunnan rahastonhoitajaksi ja (viimeisenä lukuvuotenaan)
-konventin puheenjohtajaksi.
-
-Huolimatta toverien tunnustuksesta Gummeruksen kirjoitukset konventin
-lehdissä ovat tuskin kypsyneempiä kuin ennen mainitut. Ainoastaan
-kaksi lyhyttä suoranaista jutelmaa ansaitsee huomiota, sentähden että
-ne ovat kansan suusta saadut, toinen Hailuodolta, toinen Oravaisista.
--- Edellinen kertoo nuorukaisesta, jonka luultiin hukuttaneen itsensä
-ja joka haudattiin, sitte kun turhaan oli koetettu palauttaa hänet
-henkiin. Nuori tyttö, vainajan morsian, meni haikeassa surussaan
-yöllä hänen haudalleen, kuuli sieltä ääntä, josta arvasi armaansa
-heränneen valekuolemasta, ja kaivaen haudan auki vapautti sinne
-kätketyn. Tuultu itsemurhaaja ilmotti sitte kaikelle kansalle,
-että tytön äiti se oli, joka tehdäkseen nuorten liiton tyhjäksi,
-oli tahtonut hänet hukuttaa. Vanha vaimo vangittiin ja pantiin
-rautoihin, mutta tytär joutui siitä epätoivoon ja surmasi itsensä.
-Kertomus päättyy ilmotukseen, että sulhanen vielä eli 90-vuotiaana
-ruotiukkona, ja että hänellä koko elämässään ei ollut toista
-morsianta ollut kuin se, joka niin surkeasti lopetti päivänsä. --
-Jälkimäinen juttu, jonka hämärästi muistan itsekin muinoin kuulleeni,
-kertoo muutamasta oudosta näystä seuraavaan tapaan. Eräänä iltana
-noin klo 10 oli Oravaisissa erääseen kievariin saapunut matkustava
-rakennusmestari, joka kohta tahtoi jatkaa matkaansa. Juuri ennen
-oli talon ilkeä, juoppo isäntä aivan päihtyneenä kannettu sisään
-pihalta. Talon väki toimitti hevosen matkustajalle, ja isäntä
-pakotti pienen poikansa lähtemään yön selkään kyytiin. Kuljettuaan
-kuutamolla muutaman virstan matkustajat näkivät suuren rakennuksen
-tien varrella. Mies kysyi pojalta kenen se oli, mutta hämmästyneenä
-poika sanoi, ettei hän sitä tiennyt ja että hän kolme päivää ennen
-kulkiessaan samaa tietä ei ollut nähnyt koko rakennusta. Oudoksuen
-vastausta ja huomaten valon virtaavan kolmesta akkunasta päätti
-rakennusmestari mennä sisään ottaen mukaansa kauhistuneen pojan. Kun
-tulijat astuivat suureen saliin, näkivät he siellä kolme henkilöä,
-joista yksi kirjoitti pöydän ääressä ja kaksi palvelijantapaista
-seisoi oven suussa. Vieraitten ihmeeksi eivät sisällä-olijat olleet
-heitä huomaavinaankaan, ja kaikki oli haudanhiljaista, kunnes
-kirjoittaja kohottaen päätänsä ääneen kysyi palvelijoilta: "Eikö hän
-jo tule?" -- Siihen palvelijat vastasivat: "Pian, herra!" Sen jälkeen
-kirjoittaja jatkoi kirjoittamistaan, vähän ajan päästä uudistaakseen
-kysymyksensä ja saadakseen saman vastauksen. Vielä kolmannenkin
-kerran kysymys uudistui, ja silloin palvelijat vastasivat: "Tulee,
-herra, nyt hän tulee!" Samassa ovi avattiinkin, ja kaksi miestä
-talutti väkisin sisään kievarin isännän, joka oli kuoleman kalpea
-ja itki. Silloin kirjoittaja nousi seisomaan, avasi paperinsa ja
-luki siitä ääneen isännän elämäkerran. Kuultuaan tämän ja nähtyään,
-miten lukija päättäessään lukemisensa kaameasti katsoi isään,
-poika pyörtyi. Kauhistuneena rakennusmestari otti pojan syliinsä,
-kantoi hänet rekeen ja ajaen täyttä laukkaa hän klo 2 aikana saapui
-seuraavaan kievariin. Näky oli hänen arvelunsa mukaan sattunut
-noin klo 12:n ja 1/2 2:n välillä. Perillä hän huomasi unohtaneensa
-matkalaukkunsa edelliseen kievariin ja palasi aamulla sitä noutamaan.
-Poika oli tietenkin mukana, mutta hän oli vielä niin tyrmistynyt,
-ettei hänen suustaan sanaakaan lähtenyt. Kievarissa heille kerrottiin
-järkyttävä uutinen, että isäntä klo 1 yöllä oli äkkiä kuollut.
-
-Lukioaikansa ensimäisenä vuotena Gummerus oli kokenut arestia;
-toisena vuotena häntä kohtasi ankarampi tuomio, nimittäin kolmen
-kuukauden karkotus, luettuna maaliskuun 28 p:stä 1859. Sinä
-päivänä rehtori, olennoltaan ja ryhdiltään enemmän kenraalin kuin
-tavallisen koulunopettajan näköinen, Fredrik Julius Odenwall, oikein
-esiintyi sinä ankarana kurittajana ("castigator severus"), jona
-hän aikanaan oli tunnettu. Ja olihan siihen syytä. Ensiksikin oli
-22 oppilasta, tyytymättöminä karkotustuomioon, joka oli kohdannut
-erästä toveria, syystä että hän alinomaa oli nenäkkäillä puheillaan
-häirinnyt Passelbergiä (m.m. kerran kysyä tokaissut: "Eikö ole
-hauskaa olla ihminen?"), saattanut tuomittua Sundbyn kievariin
-ja siellä laulamalla, puheita pitämällä ja maljoja tyhjentämällä
-viettänyt erohetkeä. Toiseksi oli kolme oppilasta saatu kiinni
-kortinlyönnistä kaupunkilaisten toimeenpanemissa tanssiaisissa.
-Seisoen kateederissaan rehtori alotti jylisevän rangaistuspuheen,
-joka vapisutti kuulijoita, ja julisti lopuksi kaksi uutta
-karkotustuomiota. Muistiinpanossa, josta nämä tiedot on otettu,
-sanotaan, että kortinpelaajista rangaistiin kaksi (kolmas oli salaa
-pyytänyt anteeksi rehtorilta, jonka tähden hän, kun asia tuli ilmi,
-erotettiin eli ekskommunisoitiin toverikunnasta), mutta nimiä
-ei mainita. Kumminkaan ei ole epäiltävää, että toinen oli Kalle
-Gummerus, sillä tiettyä on, että hän muutama päivä myöhemmin erään
-karkotetun toverin ja sisarensa Emmin kanssa, joka samaan aikaan oli
-ollut käymällä Pietarsaaressa, saapui kotia Kannukseen, missä heidän
-odottamaton ilmestymisensä oli kaikkea muuta kuin iloinen yllätys
-vanhemmille. Vuotta myöhemmin äiti muutamassa kirjeessä muistuttaa
-siitä päivästä, lisäten että se oli ollut "raskas aika". Sitä
-vastoin Kalle itse ei näytä olleen masentunut, vaan nautti täysin
-siemauksin vapaudestaan, niinkuin näkyy eräästä hänen Pohjalaiseen
-lähettämästään tunteenpurkauksesta, "Karkotetun kevätlaulusta" (Den
-religertes vårsång). Se on päivätty: "Ylikannus 20 p. toukokuuta" ja
-sen kertosäe kuuluu:
-
-    "Allt andas blott glädje, blott trefnad och fröjd
-           Om våren (!)"[34]
-
-Tästä vapauden suruttomasta nautinnosta oli luonnollisena
-seurauksena, ettei hän syksyllä päässytkään kolmannelle luokalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikka Kalle oli 19 vuotta täyttänyt, eli hän niinkuin edellisestä
-näkyy yhä edelleen kevytmielisesti, etten sanoisi lapsellisesti,
-päivästä päivään. Monta murheellista hetkeä ja unetonta yötä hän
-oli tuottanut vanhemmilleen ja varsinkin äidille, jonka sydäntä
-iloinen ja lahjakas esikoinen oli, jos mahdollista, toisia lapsia
-lähempänä. Turhaan he olivat vuosi vuodelta toivoneet, että
-Kallessakin tapahtuisi sellainen kääntymys, joka monesti havaitaan
-vilkasluontoisissa pojissa, nimittäin että ne kauan oltuaan laiskoja
-ja huolettomia yht'äkkiä vakaantuvat ja alkavat ahkerasti harrastaa
-tehtäviänsä. Onhan tapana sanoa: "Antakaapas vain ymmärryksen tulla,
-kyllä se vielä -- -- --!" Kalle vain ei näyttänyt saavan ymmärrystä;
-vanhempien huokaukset, varotukset, uskonnolliset ja muunlaiset
-opetukset olivat kuin hukkaan heitetyt. Mutta sittenkin oli hänen
-hetkensä tuleva, jopa koulupojalle (sillä se hän vielä oli) jotenkin
-harvinaisessa muodossa. Miten suruttomasti hän olikaan elänyt,
-olivat kodin vaikutelmat kuitenkin painuneet hänen sydämeensä,
-ja niin on käsitettävissä, että eräänä päivänä Pietarsaaressa
-hänen nuoruudensyntinsä näyttäytyivät hänelle niin suurina, niin
-kauheina, että hän jähmettyen peräytyi sisäisen näkynsä edestä.
-Murtunein sydämin hän ei ainoastaan tunnustanut kelvottomuuttaan
-Jumalalle, vaan syyllisyydentunto pakotti hänet myöskin kirjoittamaan
-vanhemmilleen ensin yleisempään muotoon laaditun katumuskirjeen
-ja viikon päästä toisen, joka sisälsi laajan, seikkaperäisen
-tunnustuksen kaikesta siitä, mikä hänen omaatuntoansa painoi. Näin
-asettaen syntinsä päivän valoon hän samalla kertaa rukoili armoa ja
-anteeksiantoa taivaalliselta isältään ja maallisilta vanhemmiltaan.
-Sanalla sanoen hänessä tapahtui heräys, jonka ilmaisumuoto oli
-samanlainen kuin ajan heränneissä yleensä.
-
-Kääntymyksen päivä oli helmikuun 16:s v. 1860. Maaliskuun ensi
-päivästä Gummerus alotti päiväkirjan, jota hän jatkoi kevätkauden
-loppuun merkiten siihen sieluntilansa laadun päivä päivältä.
-Siinä tapaa synnintunnustuksia ja rukouksia, valituksia sydämen
-kylmyydestä, antautumista Jeesukselle, epätoivoa, luottamusta
-Jumalan armoon -- kaikkea vaihdellen niinkuin säännöllistä on
-sellaisissa uskonnollisissa mielenpurkauksissa. Toisinaan huomaa
-fantasiaihmisen, kirjailijanakin, Hiottelua, mutta teeskentelyä
-siinä ei ole. -- Paitsi tähän vihkoseen Kallella oli tapana purkaa
-sydämensä kirjeisiin äidille, mutta ne ovat kaikki hävinneet. Sitä
-vastoin hän on säilyttänyt äidiltä saamansa kirjeet, ja siten ovat
-nekin tallella, jotka tulivat vastauksena hänen kirjoittamiinsa
-ensimmäisiin, missä hän tunnustaen syntinsä oli ilmottanut
-heräyksensä.
-
-Kirjeet viipyivät jotenkin säännöllisesti yhden viikon Pietarsaaren
-ja Kannuksen välillä, ja sentähden Kalle tiesi minä päivänä ja
-tuntinakin vanhemmat lukivat hänen tunnustuksensa. Hän kuvitteli
-niiden vaikutusta aivan hirveäksi. "Kärsin tuntemattomia tuskia",
-hän kirjoittaa päiväkirjaansa, "olenko vielä tuleva -- jollen jo
-sitä ole -- isän ja äidin murhaajaksi? Olen epätoivossa. Jeesus,
-Jeesus, Jeesus, auta minua!" Miten lohdullinen olikaan sitä vastoin
-äidin ääni. "Sydämellisesti rakastettu Kalle!" -- niin alkaa hänen
-kirjeensä (23/2). -- "Juuri sain tärisyttävän kirjeesi! Kirjoitin
-par'aikaa sinulle -- mutta en lähettänekään sitä kirjettä -- sillä
-merkillinen kirjeesi vaatii toisenlaista vastausta. -- Tokkohan voit
-kuvitellakaan niitä tunteita, jotka lukiessani kirjettäsi valtasivat
-kipeän, niin kipeän sydämeni. Joka sana, joka rivi oli parantavaa
-balsamia kirveleville haavoille. Voi, kuinka minusta uskottomasta
-lapsiparasta tuntuu vaikealta uskoa, että Jumala on kuullut ja
-täyttänyt hartaimman maallisen toivoni! Oi, minä näen, ettei mikään
--- mikään ole mahdotonta kaikkivaltiaalle Jumalalle. Rukoillut,
-rukoillut olen Jumalaa, että hän sinua hengellisesti valistaisi --
-milloin suuremmalla, milloin vähemmällä toivolla. Kumminkin on se
-rukous käynyt muun edellä, etten minä väsyisi enkä uskottomuudessani
-lakkaisi rukoilemasta sinun edestäsi. Jumala on kuullut minua
-kurjaa tomua -- kuinka voinkaan nyt nöyrtyä ja arvottomuuteni
-tunnossa kiittää häntä! -- -- Erehdyksesi taikka, sanojesi mukaan,
-rikoksesi, tahdon sydämestäni anteeksi antaa -- niin, sen voin,
-vaikk'en tiedä enkä edes aavista mitä tarkotat. Mutta joskin olisit
-rikkonut kaksinkerroin -- moninkerroin -- niin tahdon ja voinkin
-niin tehdä. Niiden syntien tunnossa, jotka Jumala joka päivä antaa
-minulle anteeksi, voin minä, rakas lapseni, antaa sinulle anteeksi.
-Etsi, etsi armoa ja anteeksiantoa Jumalaltasi ja Jeesukseltasi.
--- -- Suurimmalla levottomuudella odotan nyt sinulta kirjettä -- älä
-salaa mitään meiltä -- kaikki, kaikki tulee sinun tunnustaa hyvälle,
-Jeesuksen tähden anteeksiantavalle Jumalalle -- älä sentään myöskään
-salaa mitään rakkailta vanhemmiltasi." -- -- Siihen tapaan äiti; isä
-kirjeen päättää tyynemmin ja jäykemmin, niinkuin hänen käsialansakin
-oli jäykempi, mutta pääasiassa yhtä anteeksiantavasta "Jos Jumala
-antaa anteeksi, niin minäkin voin ja minun tuleekin antaa anteeksi,
-sitä enemmän, kun itse olen anteeksiannon tarpeessa."
-
-Toinen kirje on maaliskuun 1 p:ltä. Ei siitäkään näe, mikä se synti
-eli rikos oli, joka erikoisesti vaivasi Kallen omaatuntoa, mutta
-lienee se ollut kylläkin vakavaa laatua, päättäen tuskallisesta
-vaikutuksesta, jonka se teki vanhempiin. Kun kirje saapui perille,
-sattui Kannuksen pappilassa olemaan vieraita, Lohtajan rovasti
-Keckman rouvineen y.m., mutta kuitenkin isä ja äiti, Kallen
-toivomuksen mukaan, menivät kahdenkesken yliskammariin lukeakseen
-hänen kirjeensä. -- "Isä luki kaikki ääneen. Niin, täytyyhän minun
-tunnustaa, että tunteeni sitä kuullessani olivat niin tuskallisia,
-etten eläissäni ole sellaisia kokenut. Mutta kuinka moni äiti onkaan
-tuntenut samaa kuitenkaan samassa hetkessä kuulematta toivon enkelin
-kuiskaavan lohdutusta. -- -- Tarpeetonta on minun sanoa enempää
-erehdyksistäsi taikka nuhdella sinua niistä -- onhan Jumala itse
-mitä selvimmin piirtein merkinnyt ne omaantuntoosi, niin ettet sinä
-ainoastaan tiedä, vaan myöskin tunnet suuren syntisi ja kuinka
-kauhean väärin tehnyt olet. -- -- Nyt tahdot kai tietää mitä isä
-sanoi. -- Hän ei hiiskunut mitään, vaan oli mykkä kuin kivi --
-mutta ei sentään niin kylmä. Ei, kyllä hän syvästi, syvästi tunsi
-kauhean erehdyksesi ja ylistää meidän, sinun ja minun, kanssamme
-Jumalaa suurta armoa." -- Isä oli luvannut kirjoittaa myöhemmin,
-tyynnyttyänsä. -- Vaikeaa oli vanhempain ollut palata seurustelemaan
-vieraittensa kanssa, jotka kysyivät uutisia, mutta joille ei sopinut
-mitään puhua siitä, mikä täytti heidän sydämensä. Seuraavana aamuna
-äiti vielä jatkoi kirjettään, alottaen näin: "Hyvää huomenta,
-rakas lapsi! Tänä yönä nukuin sentään vähän paremmin. Mutta et
-voi uskoa, kuinka vähän olen nukkunut tällä viikolla -- niin, en
-tiedä, saattaako sitä uneksi sanoakaan, sillä olen vain haaveillut.
-Olen vain ollut sinun ympärilläsi siellä vuoteessasi [Emma] tädin
-ruokasalissa. Minusta on ihan kuin sinun olisi pitänyt nähdä valkea
-haamu, joka aina seisoi toinen käsivarsi pääsi ympärillä ja toinen
-ojennettuna taivasta kohti kutsuakseen sieltä Kaikkivaltiaan
-siunausta sinun ylitsesi." -- --
-
-Viikkoa myöhemmin Kalle kirjoitti päiväkirjaansa: "Tänään, ei, eilen
-sain ikävöimäni kirjeen äidiltä, täynnä rakkautta ja anteeksiantoa.
-Minä itkin ilosta." -- --
-
-Nämä otteet ilmaisevat, millä äärettömällä rakkaudella äiti seurasi
-poikansa elämää yleensä ja varsinkin hänen nykyistä kamppailuaan.
-Joka viikko hän kirjoitti uuden pitkän kirjeen, yhtä lämpimän, yhtä
-kehottavan, ja mielelläni ottaisin niistä vieläkin monta herttaista,
-välitöntä tunteenpurkausta, jollei se johtaisi pois kertomukseni
-varsinaisesta aineesta. Kumminkin on tässä huomautettava, että samat
-kirjeet todistavat, miten äidin huoli ei suinkaan rajottunut Kalleen,
-vaan miten häneltä riitti sydämen hellyyttä yhtä runsaassa määrässä
-kahdelle toiselle pojalle, Santerille ja Jonathanille, jotka kävivät
-koulua Vaasassa, pikku lapsille kotona, Emmi tyttärelle, joka,
-täysikasvuinen kun oli, piti yliskamarissa koulua pikkuveljilleen
-sekä avusti häntä kotipuuhissa ja jota hän tavan takaa surkutteli
-sentähden, ettei hän Kannuksessa koskaan saanut seurustella
-samanikäisten kanssa, ja vihdoin tietysti puolisolleen, jonka
-rakkaudesta lapsia kehtaan hän usein kirjeissään puhui ikäänkuin
-peljäten, että isä umpimielisyydellään saisi nämät epäilemään hänen
-sydämensä kiintymystä heihin.
-
-Muuten ei Gummerus Pietarsaaressa heränneenäkään ollut yksin, vaan
-oli kohta taikka ainakin jo helmikuulla kaksi toveria, Theodor
-Castrén ja Otto Aleksanteri Forsén, yhdessä hänen kanssaan päättänyt
-kääntyä maailman turhuudesta ja turmeluksesta parannuksen kapealle
-tielle. Myöhemmin tuli joukkoon vielä joitakuita lisää, Gustav
-Duwaldt, Gust. Aug. A. Appelgren, Kaarle Aleksanteri Zimmerman
-j.n.e. Niinkuin ennen on sanottu, on luultavaa, että Gummeruksen
-herätys johtui kodissa saaduista vaikutelmista, mutta ei ole sentään
-mahdotonta olettaa ulkonaistakin vaikutusta. Jo ensimäisessä
-kirjeessään hän näet mainitsee käyneensä Pietarsaaren kappalaisen,
-pastori Olof Henrik Helanderin luona puhumassa sielunsa tilasta.
-Helander, joka jo 1830-luvun loppupuolella yliopistossa ollessaan
-oli liittynyt herännäisiin, kuului näiden johtaviin miehiin, oli
-Gummeruksen vanhempain tuttu ja ystävä, ja varmaan Kallekin jo
-ennestään hänet tunsi. Hänellä saattoi kyllä olla osansa Kallen
-mielenmuutoksessa, eikä ole outoa että tämä milloin yksin, milloin
-jonkun samanmielisen toverin kanssa kävi kokeneen opettajan
-puheilla. Äiti kirjoittaakin sen johdostani erittäin hyvä, että
-menitte Helanderille, sillä varsinkin heräyksensä alussa joutuu
-niin helposti harhateille. Käy siellä usein, rakas lapsi, -- on
-niin hyödyllistä saada neuvoa ja oppia, kyllä autuuden tie on
-valjennut minulle ja monelle muulle juuri Helanderin Jumalan hengen
-valistaman mielen ja puheitten kautta. -- -- Kerran Gummerus kertoo
-päiväkirjassaan valittaneensa Helanderille, ettei osannut hallita
-ajatuksiansa, "jotka aina lentävät minne minä en tahdo. Ennen olin
-ajatusteni herra, mutta en nyt enään. Helanderilla oli nyt niinkuin
-aina lohdutuksen sana -- hän toisti Paavo Ruotsalaisen lauselman:
-'Ihmiset surevat, että ajatuksensa eivät heitä tottele, mutta he
-eivät ymmärrä, että ajatus on sukkelin kala maailmassa -- ei lintu
-niin lennä kuin ajatus. Esimerkiksi: Kiinassa on muuri, Lontoossa on
-joen alla kulkeva tie -- siinä on hyvä matka kiipata. Kyllä piru on
-sukkela, mutta kiipatkoon nyt senkin matkan!' -- ja niin on todella
-laita. Ajatus on sukkelinta mitä ajateltavissa on."
-
-Gummerus ei suinkaan salannut tovereiltaan yleensäkään mikä
-muutos hänessä oli tapahtunut. Päinvastoin hän innokkaasti koetti
-saada heitäkin muuttamaan kantaansa, käsitystään elämästä ja
-sen tarkotuksesta. Jo maaliskuun 3 p:nä oli Pohjalaisessa hänen
-laatimansa kirjoitus, "Muutamia sanoja toverikunnasta siveelliseltä
-kannalta katsoen", jossa hän huomauttaen, miten moni toveri oli
-alkanut tottua paheisiin, jotka tulevaisuudessa auttamattomasti
-sitoisivat hänet, kehottaa kaikkia parannukseen. Itsestään hän
-myönsi, että oli ollut muitten edellä "paheen tiellä", mutta nyt
-oli uhkaava vaara hänelle selvinnyt, ja se sai hänet varottamaan
-tovereitaan. Myöhemmin tuli koko sarja uskonnollisia kirjoituksia
--- "saarnoja", sanoivat toverit, -- osaksi suorasanaisia, osaksi
-runomittaisia, jotka antoivat aivan uuden leiman tämän kevätkauden
-Pohjalaiselle. Sillä välin Gummerus myöskin yksityisemmin yritti
-järkyttämään toveriensa sydämiä. Niin hän esim. kertoo: "Eilen
-illalla luin ääneen tovereilleni pienen kirjasen 'Ikuisesti' (För
-evigt). Useat kuuntelivat tarkkaavasti. Eräs ennen paras veljeni
-paheessa koetti häiritä minua, mutta välittämättä siitä minä
-jatkoin, vaikka se kenties oli väärin, koska selvästi näin, että
-hän oli päissään. Hän pyysi minulta kirjaa -- minä sanoin, että
-hän saisi sen tänään, jos tahtoi, mutta hän ei ole sitä halunnut.
-Tänään olen lehteemme kirjoittanut hänelle osotetun varotuksen.
-Herra Jumala, älä anna hänen suuttua, anna hänen nähdä, etten
-ole kirjoittanut sitä vihassa, anna hänen ottaa siitä vaari ja
-ajatella sen sisällystä -- mutta -- enhän minä ole sen arvoinen,
-että joku minun kauttani kääntyisi Sinun puoleesi." -- Tietenkin
-oli monen, kenties useimmankin toverin vaikea käsittää Gummeruksen
-kääntymystä vakavalta kannalta. Eiväthän läheskään kaikki olleet
-ennen mitään sentapaista elämässä kohdanneet, ja he olivat liian
-tottuneet hänen ilonpitoonsa ja kujeellisuuteensa. Sitä paitsi on
-luultavaa, että hän monesti saattoi näyttää aivan samalta kuin ennen;
-itse hän valittaa kerran toisensa jälkeen, ettei voinut lakata
-tupakoimasta, miten koettikin vastustaa pahaa tapaa. Näin ollen
-voidaan käsittää, että hänen kääntymystään naurettiin ja ivailtiin,
-joskin toiselta puolen niitäkin oli, jotka osasivat kunnioittaa
-hänen rohkeuttaan avonaisesti ja julkisesti toverikunnassa puoltaa
-uutta maailmankäsitystään. Ja vaikkei heräys näykään levinneen
-muuta kuin verraten pieneen piiriin, huomaa kumminkin, että häntä
-pidettiin arvossa, sillä, niinkuin ylempänä on ohimennen mainittu,
-kevätlukukauden lopulla hänet valittiin toverikunnan puheenjohtajaksi.
-
-Miten kesä kului kotona, siitä ei ole tarkempia tietoja, mutta
-saattaahan kuvitella, että Kalle nyt äitinsä kanssa vietti monta
-herttaista hetkeä, jolloin hän avasi sydämensä tälle hellimmälle
-ystävälleen saaden häneltä lohdutusta ja vahvistusta, milloin sitä
-kaipasi. -- Muutoin voimme jotenkin varmaan olettaa juuri tänä kesänä
-Toholammin Talolassa vietetyn ne häät, joissa Kalle oli päävaatteen
-pitäjänä ja joista hän Suomalaisen seuran iltamassa 9 p. maalisk.
-1871 pitämässään esitelmässä on antanut seikkaperäisen kuvauksen.[35]
-Häät olivat mitä komeimmat. Kutsuttuja vieraita oli viidettä sataa,
-ja niitä varten oli hankittu neljättä sataa kannua viinaa, puhumatta
-muusta trahtamentista. Surkeasti pidot päättyivät. Itse sulhanen
-joutui tappeluun erään "nuukarin", kuokkavieraan, kanssa, sai
-haavojensa tähden kauan maata sairaalassa ja palasi sieltä toinen
-käsi hervottomana. -- Tämä häitten kuvaus samoin kuin monet alempana
-mainitut novellit todistavat, kuinka tyystin Gummerus oli perehtynyt
-sen kansan luonteeseen, elämään ja oloihin, jonka keskellä hänen
-nuoruutensa päivät olivat kuluneet.
-
-Seuraavana lukuvuotena Gummerus ei näy jatkaneen lähetystyötään.
-Hän kirjoitti silloin vähän toverikunnan lehtiin, ja sekin vähä oli
-merkityksetöntä. Olisikohan syynä ollut se, että kevätlukukauden
-lopulla muuan toveri oli Pohjalaisessa esiintynyt häntä vastaan
-ja syyttänyt häntä itsevanhurskaudesta. Hän mainitsee asian
-päiväkirjassaan lisäten, että hän ei puolustanut itseään
-julkisesti, vaan meni tuon toverin luokse ja kysyi, oliko hän
-varma väitteensä oikeudesta? Toinen ei ollut vastannut juuri
-mitään. -- Miten lieneekään, ei hän laannut kirjoittamasta sanomiin
-tuotteliaisuudenpuutteesta yleensä. Gummeruksen jälkeenjääneiden
-paperien joukossa on näet paksu nelitaitteinen vihko nimeltä "Tankar
-på Lifvet och Döden" (Ajatuksia elämästä ja kuolemasta), jonka hän
-on täyttänyt yhtenä ainoana vuotena (syksystä 1860 syksyyn 1861).
-Siihen on koottu runsas sato yksinomaisesti uskonnollista runoutta
--- enimmäkseen mieterunoelmia sekä sen ohella muutamia kertovia
-runoja ja virrentapaisia. Nämä mielenpurkaukset ovat tavallaan
-jatkoa ylempänä mainittuun päiväkirjaan, ja joskus tapaa runojen
-välistä suorasanaisiakin muistiinpanoja kirjoittajan sieluntilasta.
-Muodoltaan ovat sepitelmät tyydyttävämpiä kuin varhaisemmat, mutta
-yleensä niiltä puuttuu tarpeellista keskitystä, ja ani harva on
-niin onnistunut, että sen painattaminen olisi ajateltavissa. --
-Loppuarvostelu Gummeruksen nuoruuden runoilusta on siis se, että
-miten paljon hän onkaan runomittaista kirjoittanut, ei hänellä näy
-olleen todellista kutsumusta. Ilmeisesti hänen tunteillaan ei ollut
-sellaista alkuperäistä voimaa, joka vastustamattomasti luo itselleen
-oman ilmaisumuotonsa, eikä hänessä myöskään ilmaannu erityisempää
-synnynnäistä taideaistia. Siitä johtunee, ettemme hänen runoilussaan
-kohtaa juuri mitään, joka vaikuttaa uudelta, persoonalliselta.
-Sanalla sanoen huolimatta runsaudestaan on Gummeruksen runous
-sentapaista, jota vilkasluontoiset, lahjakkaat nuorukaiset, miltei
-säännöllisesti tuottavat, ilman että heistä sentään runoilijoita
-tulee.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muistona Gummeruksen toiminnasta toverikunnan puheenjohtajana on
-olemassa hänen kirjoittamansa "Lukukausikertomus" kevätlukukaudelta
-1861. Se oli ensimäinen laatuaan ja kenties hänen omasta alotteestaan
-syntynyt. Siinä tavataan muutamia seikkoja lukiolaisten elämästä,
-jotka ehkä ansaitsevat mainitsemista. -- Syyslukukautena oli
-nimimerkki --n--d--n (J. R. Aspelin) ehdottanut, että toverikunta
-ryhtyisi kirjeenvaihtoon muitten lukioitten toverikuntien
-kanssa.[36] Kirjeissä kerrottaisiin mitä merkittävää toverikunnan
-piirissä oli tapahtunut, annettaisiin tietoja tavoista ja uusista
-yritteistä sekä esitettäisiin mitä kulloinkin nuorison mieltä
-etupäässä kiinnitti, ja siten herätettäisiin henkistä yhteyttä
-toverikuntien välillä. Kevätlukukauden ensimäisessä konventissa
-päätettiin toteuttaa tämä tuuma, ja viikon päästä Gummerus luki
-julki ehdotuksen kirjeeksi Kuopion lukiolaisille. Se hyväksyttiin
-ja lähetettiin 11 p:nä helmikuuta. Aluksi kirjoitettiin ainoastaan
-Kuopioon, syystä että sikäläisessä lukiossa oli paljo pohjalaisia.
-Kolme viikkoa myöhemmin tuli vastaus, jossa kuopiolaiset lämpimin
-sanoin ilmaisivat tyytyväisyytensä vaasalaisten alotteeseen.
--- Samana iltana ja saadun kirjeen johdosta toverikunta päätti
-vastedes joka vuosi Concordian-päivänä, helmikuun 18:ntena, viettää
-yhteyden ja sopusoinnun juhlan -- siten noudattaakseen Kuopion
-lukiolaisten esimerkkiä. -- Toverikunnan tärkein päämäärä oli
-kohottaa jäsentensä siveellistä kantaa, ja Gummeruksen aikana
-oltiin siinä kohden entistä hartaampia. Joulukuun 1 p:nä 1860 hän
-oli kutsunut luokseen seitsemän toveria -- Gustaf Johansson, joka
-oli mukana, muistaa saapuville tulleista ainoastaan O. A. Forsénin
-ja P. Östringin -- neuvottelemaan pahojen tapojen poistamisesta
-toveripiiristä. Silloin päätettiin mahdollisuuden mukaan tehdä
-loppu väkijuomien käytöstä, kortinpelistä ja "lunttaamisesta",
-ja pääasiassa -- jollei pitkäksikään aikaa -- he onnistuivatkin
-pyrinnössään. Erittäin mainitsee Gummerus, että syyslukukautena
-oli julistettu ankara kielto rahapeliä vastaan. Kumminkin oli
-kevätlukukauden alkupuolella jälleen 8 toveria havaittu syypääksi
-tähän rikokseen, ja asia otettiin konventissa käsiteltäväksi. Kun
-syyllisiä tutkittaessa selvisi, että kolme oli vain sattumalta
-joutunut joukkoon, nämä vapautettiin edesvastuusta, mutta viidelle
-toiselle annettiin valittavaksi joko luvata koko lukioaikansa olla
-korttia pelaamatta taikka tulla suljetuksi pois toverikunnasta. He
-puolestaan väittivät, että asia kuului heidän yksityiseen elämäänsä,
-joka oli toverien arvostelun ulkopuolella, ja kieltäytyivät mitään
-lupaamasta, ja silloin heidät erotettiin muitten yhteydestä. Mutta
-juttu ei päättynyt siihen. Tuomitut kirjoittivat asiasta entisille
-tovereilleen Helsinkiin toivoen saavansa heiltä tukea kannalleen,
-ja kun se tuli tunnetuksi konventin puolella, pyydettiin sieltäkin
-päin lausuntoa Helsingistä. Jonkun ajan päästä tuli kolme vastausta,
-joissa kaikissa toverikunnan mielipide tunnustettiin oikeaksi.
-Nyt ryhdyttiin uudestaan välipuheisiin erotettujen kanssa, mutta
-eivät he vieläkään taipuneet. Silloin päättivät ylimmän luokan
-oppilaat, että he tultuansa Helsinkiin yksimielisesti vastustaisivat
-kortinpelaajain hyväksymistä Pohjalaisosakunnan jäseniksi, ja tämä
-uhka vihdoin vaikutti, että uppiniskaiset myöntyivät. Kinastuksen
-lopputulos, Gummerus kirjoittaa, oli siis: 1) että kortinlyönti
-ehdottomasti kiellettiin ja 2) että toverikunnan tuomio-oikeus
-jäsentensä suhteen siveellisissä asioissa tunnustettiin. -- Lopuksi
-on mainittava, että lukiolaiset eroavalle, Sääksmäen kirkkoherraksi
-nimitetylle kreikankielen lehtorille, toht. Cannelinille antoivat
-muistoksi hopeisen kannun, jonka. O. Donner ja G. Smirnoff olivat
-ostaneet Helsingissä. Lahjoittajain toivomuksesta oli Donner myöskin
-varustanut kannun kreikan- ja suomenkielisillä kirjoituksilla,
-joista jälkimäinen kuului: "Vanhalle opettajalle Gustaf Cannelin
-kiitollisuudella Vaasan lukiolaisilta 1861."
-
-Loppusanoissaan Gummerus arvelee toverien kuluneena lukukautena
-edistyneen siveellisyydessä, "ja jos vain uusikkokekkerit voitaisiin
-lakkauttaa, niin olisi hyvä tulos pian näyttäytyvä -- Vaasan lukio
-tuottaisi kykeneviä ja nimensä arvoisia kansalaisia isänmaalle."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Gummeruksen perheen elämässä oli suuri muutos tapahtuva.
-Vapunpäivästä 1861 oli näet isä toimiva toisella paikkakunnalla,
-Karkun pitäjässä, mihin hän oli nimitetty kirkkoherraksi, ja
-perheellä oli pitkä muuttomatka edessä. Jo aikoja ennen elettiin
-muuton merkeissä. Vanhimpien poikien oli jo vuoden alussa, ennenkuin
-lähtivät opintopaikoilleen, sanottava hyvästit Kannukselle. Kalle
-oli lukujensa tähden viettänyt joulun Pietarsaaressa, mutta kävi,
-arvattavasti juuri hyvästijättöä varten, tammikuun alkupuolella
-kotona. Almanakkaansa hän on merkinnyt, että hän saarnasi 13
-p:nä (tietenkään ei ensi kertaa) ja että hän samana päivänä oli
-ollut (heränneitten) seuroissa Raasakassa. Sittemmin hän kävi
-kotona pääsiäisviikollakin, mutta se oli vastoin alkuperäistä
-suunnitelmaa, koska eräästä äidin kirjeestä huomaa hänen erityisesti
-pyytäneen lupaa saada tulla. Silloinkin, toisena pääsiäispäivänä
-(1 p:nä huhtik.), hän saarnasi -- "ensi kerran ex tempore" (ilman
-edelläkäypää valmistusta), oli samana päivänä Raasakka Iisakin
-hautajaisissa ja "väitteli illalla isän kanssa, oliko hänen otettava
-osaa erojaiskekkereihin" (Pietarsaaressa lukiosta erotessaan;
-myöhemmin Kalle on merkinnyt, _ettei_ ollut kekkereissä). Veljekset
-Santeri ja Jonathan, "Vaasanpojat", jotka 12 p:nä tammikuuta
-taloudenhoitajansa Priitan kanssa olivat lähteneet kouluun, eivät
-enää palanneet entiseen kotiinsa, vaan viettivät pääsiäisensä
-Vaasassa. Vaikka siis nämä perheen jäsenet eivät olleet mukana
-muuttomatkalla, tahdon kumminkin, nojaamalla äidin ja Emmi-sisaren
-kirjeisiin Kallelle, esittää muutamia piirteitä sen valmistuksesta
-ja suorittamisesta. Pappien muuttoretket, jolloin he perheineen,
-eläimineen, tavaroineen lähtivät liikkeelle entisestä useimmiten
-mitä rakkaimmaksi käyneestä kodistaan tullakseen kymmenien
-penikulmien takana odottavaan uuteen kotiin, olivat näet muinoin
-aivan toisenlaisia kuin nykyään rautateitten ja höyrylaivojen aikana.
-Niillä oli jonkunlainen perin vanhanaikainen sävy, joka palauttaa
-mieleen vanhan testamentin patriarkkain muuttoretket, joskaan ei
-enää kamelien selässä keinuttu eikä yöksi leiriydytty taivasalle.
-Kun ajattelee "karavaania", jossa nähtiin osaksi omien, osaksi
-kyytihevosten vetämiä erilaisia ajoneuvoja suurista matka vaunuista
-yksinkertaisiin häkkirattaisiin saakka kukkuroillaan kaikenlaista
-tavaraa ja matkustajia kumpaakin sukupuolta, sillä paitsi herrasväkeä
-oli tavallisesti palvelusväkikin mukana, kun edelleen ajattelee
-alakuloista eroa vanhasta kodista, matkan monenlaisia seikkailuja,
-matkustajain kuvitteluja ja haaveiluja lähestyvästä uudesta kodista,
-tuntuu kuin kiitollisempaa aihetta humoristiselle kertojalle
-tuskin olisi tavattavissa. Käynnit kievareissa hevosia ja ihmisiä
-syöttämässä sekä varsinkin vierailut sukulaisissa ja tutuissa
-pappiloissa tien varrella lisäisivät kuvattavien paikkojen, ihmisten
-ja olojen runsautta loppumattomiin. Oltuani itse kuudenvuotiaana
-mukana tällaisella retkellä olen monta kertaa miettinyt: kunpa olisi
-Juhani Ahon taikakynä taikka Fritz Reuterin, kyllä olisi sen arvoinen
-aihe.
-
-Ensi kerran äiti koskettelee muuttoa kirjeessään Kallenpäivältä (28
-p. tammik.), joka alkaa hupaisesti: "Jos nyt olisit ollut kotona,
-niin olisi täällä saatu aamupäiväkahvia -- ja kukaties[37] lättyjä
-illalla -- tämän juhlallisen päivän viettämiseksi -- ehkä olisin
-minä myöskin kirjoittanut sinulle kauniin nimipäivärunon -- niin
-hyvä olisi sinun nyt ollut olla Kannuksessa." Sitten äiti kertoo
-Helanderin Pietarsaaresta käyneen heillä; hänen kanssaan oli ollut
-virkistävää jutella. "Hän käski meitä poikkeamaan heille, kun
-muutamme, ja vakuutti ettemme syö häntä kuitiksi, vaikka meitä onkin
-niin monta. -- Tällä viikolla lähtee taasen kolme kuormaa Virroille
--- meille tulee paljon huokeammaksi lähettää kaikki sinne."
-
-Pappien huonekalujen ja muun tavaran muutto tapahtui, jollei
-säännöllisesti, kumminkin usein niin, että siitä seurakunnasta, jonne
-muutettiin, vapaaehtoisesti tuli kymmenkunta ja enemmänkin miehiä
-hevosineen ja sopivine ajokaluineen, ja silloin saatiin, milloin
-hyvin kävi, kaikki menemään yhdellä kerralla. Kannuksesta Karkkuun
-oli matka kuitenkin liian pitkä, että olisi voitu niin menetellä.
-Sentähden lähetti Gummerus tavaransa omilla hevosilla Virroille,
-josta karkkulaiset kuljettivat ne määräpaikkaan. Ensimäiset kuormat
-oli viety tammikuun alussa, toiset pantiin menemään saman kuun
-viimeisenä päivänä. Siitä Emmi kertoo (3/2): "Torstaina lähtivät
-neljät hevosemme Virroille. Kyllä näytti hyvin hävitetyltä, kun
-ne olivat menneet, mutta kun olemme sovittaneet ja levittäneet
-mitä on jäljellä, on varsinkin isän mielestä koti melkein entistä
-hupaisempi. Molemmat uudet kamarit ovat tyhjät, ja vinttikamariin
-jäi vain yksi sänky ja neljä tuolia [jotka tarvittiin 'koulua'
-varten, jota Emmi piti pikkusiskoilleen], mutta vaikea on saada pitää
-niitäkään. Niin pian kuin alhaalla tulee tuolien puute, muistetaan
-nämä täällä. Porstuakaappi lähetettiin myöskin, joten isän konttori
-on vain jatkona eteiselle, joka nyt on yhtä iso kuin tullessamme
-tänne. No, käyhän se vielä päinsä; mutta mitä on tulevana kertana
-lähetettävä? Sano se! Sitä emme vielä tiedä, sillä melkein kaikki
-suuret huonekalut ovat jo poissa, isän kirjakaappi, isän sänky, salin
-sohva, ruokakamarin suuri kaappi, minun piironkini, sänkyvaatteet
-j.n.e." Mitä ei tällä tavoin vähitellen kuljetettu pois, myytiin joko
-yksityisesti taikka julkisella huutokaupalla. Nähtävästi Gummerus möi
-kotieläimetkin, paitsi tietysti hevosia, jotka tarvittiin muuttoa
-varten. Sitä vastoin muistan, että kun isäni muutti Ylivetelistä
-Ylistaroon, niin lähetettiin koko lehmikarja astua tallustamaan
-uuteen asuntopaikkaan. Miten hiljaa kuljettiinkin, kysyi 14-15
-penikulman käveleminen kovalla maantiellä lehmien sorkkia, ja
-sentähden sidottiin niille kullekin tossut jalkoihin, mikä lapsista
-oli äärettömän hauskaa.
-
-Mahdollisesti on joku kirje hävinnyt, koska emme tapaa uusia tietoja
-muutosta ennenkuin eräässä huhtikuun 17:ntenä päivätyssä kirjeessä.
-"Rakas Kalleni! Nyt tahdon kirjoittaa sinulle viimeisen kerran
-muutamia rivejä täältä vanhasta, rakkaasta lapsuudenkodistasi. -- --
-Me olemme nyt melkein matkalle lähdössä, sillä olemme määränneet
-lähtöpäiväksi joko tiistain taikka viimeistään keskiviikon. Isä
-saarnaa viimeisen kerran ensi sunnuntaina, 21 p:nä. Kyllä silloin
-kirkossa on oleva itkua ja voivotusta. Tiedän varmaan, että sinä
-ajatuksissasi olet siellä. Viikon lopulla -- toivoakseni pyhäksi,
-vaikka tuskin niin sopii -- tulemme kai Pietarsaareen, Helanderille.
-Isä, minä ja pikku tytöt saavumme sinne luultavasti kyytihevosella,
-mutta Emmi muun seurueen kanssa ja kaikilla hevosilla matkustaa
-hiljalleen [C. G. von] Essenille Härmään, jossa odottavat meitä --
-niin olemme miettineet, mutta en tiedä tuleeko niin tapahtumaan.
-Huutokaupassa täällä oli kauhean paljo väkeä, eivätkä hinnat olleet
-aivan alhaisia. Me möimme kaikki niin tarkkaan kuin mitenkään
-saatoimme -- mutta näyttää siltä, että meidän täytyy vielä pitää
-pieni huutokauppa. Nyt on niin hirmuisen kylmä, että on oikein
-kamalaa kuvitella olevansa matkalla niin pienten lasten kanssa.
-Jumala antakoon siksi parempia ilmoja. Minulla on enemmän työtä ja
-huolia kuin voit uskoakaan -- meillä on nyt ainoastaan 2 piikaa,
-mutta kokonaista 4 mestaria. Saammehan pian Jumalan avulla tavata
-toisemme." -- --
-
-Vaikka kolme poikaa oli poissa, kuului perheeseen, joka oli matkalle
-lähtevä, paitsi isää ja äitiä ja täysikasvuista Emmi tytärtä, kolme
-poikasta, Valentin, Otto ja Julius, sekä kaksi heitä nuorempaa
-tyttöä, Alba ja Irene, joista viimemainittu oli vain puolivuotias
--- "Lilli" oli näet syntynyt edellisenä syksynä äidin 40:ntena
-syntymäpäivänä. Tällaisen ihmisalun kuljettaminen monta kymmentä
-penikulmaa oli ainakin äidille matkan huolestuttavin puoli.
-
-Minä päivänä ja miten matkalle vihdoin lähdettiin, mihin (Lohtajalla
-ja Kokkolassa) ensi päivinä poikettiin hyvästille, siitä ei ole
-tietoa, mutta Kallen almanakasta näkyy, ettei matkaseurue ollutkaan
-jakaantunut kahteen ryhmään, niinkuin äiti oli kirjeessään
-suunnitellut, vaan hän sai lauvantaina 27 p:nä, tultuaan kotia
-konventin kokouksesta, tiedon, että "kotiväki", isä, äiti, Emmi
-ja pikku siskot, oli saapunut Helanderille, jonne hän itsekin
-kohta meni (Helander asui noin kilometri kaupungin ulkopuolella).
-Pyhänä oltiin sekä aamu- että iltakirkossa (edellisessä oli Kalle
-ripillä, jälkimäisessä Helander saarnasi), käytiin vieraissa Emma
-(Riska) tädillä, (Alfred) Kihlmanilla ja (pormestari) Tengströmillä,
-jota paitsi äiti kävi katsomassa Kallen asuntoa, hän kun tänä
-lukukautena oli vuokrannut uuden, rauhallisemman kortteerin kapteeni
-Malmbergilla. Maanantaina klo 10 a.p. lähdettiin Helanderilta jälleen
-liikkeelle uutta kotia kohti.
-
-Matkan vaiheista äiti on kertonut kahdessa kirjeessä, ensimäisessä
-(päiväämättömässä) lyhemmin, toisessa laajemmin. Seuraava ote on
-jälkimäisestä, joka on päivätty: Karkku 21 p:nä toukok. 1861, mutta
-olen sitä täydentänyt lisäyksillä edellisestä.
-
-    "Rakas lapsi!
-
-    Vaikka minä viimeksi kirjoittaessani sinulle ajattelin sitä
-    viimeiseksi Pietarsaareen meneväksi, olen kuitenkin saatuani
-    kirjeesi (josta sydämestäni kiitän, sillä tulin siitä niin
-    iloiseksi) päättänyt vielä kirjoittaa, koska olet niin huvitettu
-    kuulemaan meistä ja uudesta kodista -- kirje ennättääkin hyvin
-    käteesi, ennenkuin eroat Pietarsaaresta. -- En ollenkaan
-    muista mitä viimein kirjoitin -- mutta pelkään, että se oli
-    kovin vaillinaista, syystä että minulla silloin oli niin monta
-    kirjettä kirjoitettavana. Tahdon sentähden nyt kertoa vähän
-    seikkaperäisemmin. -- Matkamme tänne ei suinkaan ollut niin
-    kauhean ikävä ja vaivalloinen kuin luulet. Meillä oli paha ilma,
-    melkein koko matkalla -- ja kelikin oli huono, mutta -- en tiedä
-    -- minä ajattelen sitä tyytyväisyyden tuntein. Lilli nukkui
-    toisinaan kokonaista 5 tuntia yhteen menoon, ja minä sain silloin
-    istua levossa ja rauhassa ja ajatella, rukoilla, nukkua, laulaa
-    ja levähtää -- jota minä niin sydämellisesti tarvitsinkin --
-    sillä tiedätkös, rakas Kalle, että viimeinen aika Kannuksessa oli
-    ikävin ja vaivalloisin minkä olen kokenut. En usko muuta kuin
-    että Jumala armollisesti oli kuullut alituiset rukoukseni, että
-    hän auttaisi ja keventäisi vaivojani pitkällä matkalla pienen
-    lapsen kanssa, joka niin usein ei mitenkään ollut hiljaa ja
-    viihtynyt lämpimässä kamarissa -- koska matka sujui sangen hyvin,
-    vaikka me toisinaan -- esim. 30 p:nä huhtikuuta -- emme ajaneet
-    hetkeäkään juosten, vaan ainoastaan kävellen -- ja ehdimme paljon
-    lumen tähden vain Munsalosta Vähäänkyröön. Siellä sanottiin
-    meille, että pääsisimme erästä tietä Isonkyrön, Ilmajoen ja
-    Kauhajoen kautta Hämeenkyröön, ja että se tie olisi 10 penikulmaa
-    lyhempi. No, ilman muuta päätimme kulkea sitä tietä -- mutta olla
-    pääsemättä Vaasaan, mihin sydän oli niin kääntynyt -- rakkaitten
-    lasten luokse -- sekin oli vaikeaa -- jonka vuoksi isä minun
-    tähteni (niin uskon varmaan) ehdotti, että jättäisimme kaikki
-    hevoset ja kaikki palvelijat sekä myöskin kaikki kapsäkkimme
-    Vähäänkyröön ja yksistään vaunuilla matkustaisimme kaikki -- koko
-    perhe -- Vaasaan. Niin tapahtuikin. Oli Vapunpäivä. Valentin
-    isän kanssa kuski-istuimella, ja me kaikki muut sisällä. Voit
-    kuvitella minkä hämmästyksen tulomme herätti. Augusta[38] löi
-    seitsemän ristiä ja ihmettä. Pojilla, jotka iloksemme tapasimme
-    terveinä, oli lupa. Me tulimme päivällisaikana ja viivyimme
-    siellä sen päivän. Kaikki pojat makasivat Santerin luona, jossa
-    Priita hoivaili heitä. Amalia [Spolander][39] oli niin kiltti ja
-    kävi meitä tervehtimässä, hän itki melkein koko ajan kun olimme
-    yhdessä -- hän on muuten erinomaisen herkkä. Jumala auttakoon
-    häntä kantamaan murheitaan! Torstai-aamuna matkustimme jälleen
-    Vähäänkyröön, minne Santeri ja Jonathan saivat tulla vaihtaakseen
-    kiesit kofferiin -- jolla teidän pitää tulla tänne. Älä paheksu
-    vaihtoa, sillä kofferissa on oikein hyvä istua, ja se on niin
-    tilava, jota vastoin kieseissä istuminen on epämukavaa, jollei
-    ole isoa miestä takana, puhumatta siitä, että siihen mahtuu vähän
-    kapineita.
-
-    No, sinä päivänä saavuimme Isoonkyröön, jossa meitä kohdeltiin
-    sangen hyväntahtoisesti. Olin tyytyväinen, että kerran
-    maailmassa sain tavata professori Stenbäckin. Hän puhui usein
-    ja mielellään sinusta. Sanoi, että jos sinulla on taipumusta
-    runouteen -- sen hän oli kuullut, mutta ei itse nähnyt -- niin
-    ei sinun pitäisi tukehduttaa semmoista Jumalan lahjaa j.n.e.
-    Minusta oli kuin olisin puhutellut hengellistä ruumista, sillä
-    Evangeliskt Veckobladista muistin mikä elämä hänessä oli ollut
-    -- ja nyt hän oli mielestäni ujosteleva ja kuollut siitä.
-    Jos hän olisi vaarinottanut Apostolin neuvon: Katso ettei
-    valo, joka sinussa on, muutu pimeydeksi -- taikka rukoillut
-    sitä Jumalalta, niin hän ei olisi joutunut pimeyteen.[40] --
-    [Jaakko] Cederberg [Stenbäckin apulainen Isossakyrössä] ja
-    hänen Thildansa tulivat niin iloisiksi, kun tapasivat meidät,
-    että kyyneleet nousivat heidän silmiinsä -- kuinka sentään
-    onkaan vanhalle Aatamille mieleen nähdä olevansa rakastettu.
-    Hän puhui paljon lukioajastaan, sanoen sen olleen kaikkein
-    vaikeimman hänen hengelliselle elämälleen. Sitä vastoin hän
-    Helsingissä oli verrattomasti vapaampi; ja hän ennusti, että
-    jos sinä jaksat vastustaa kaikkia esteitä Pietarsaaressa, on
-    sinun oleva paljon helpompi palvella Herraa Helsingissä. Kuka
-    tietää -- kyllä niitä esteitä aina on -- totta kyllä isompia ja
-    pienempiä. -- -- Täällä saimme kuulla, että se tie, jota aioimme
-    kulkea, oli kelvoton, sillä sitä ei oltu kahdeksaan vuoteen
-    ollenkaan korjattu. Ei ollut siis muuta neuvoa kuin ajaa takaisin
-    muutamia [ruotsin] virstoja sekä Laihian, Jurvan ja Teuvan
-    kautta pyrkiä Lapväärtiin ja sitten eteenpäin rannikkotietä.
-    Tie Jurvan ja Teuvan välillä, luullakseni kolmen penikulman
-    metsätaipale, oli ylen kapea ja huono. Kaikki meni kumminkin
-    jotenkin hyvin. Yöllä rukoussunnuntaita vasten me olimme Teuvan
-    kievarissa, jossa samana päivänä oli suuret häät. Jo klo 7
-    aamulla ruvettiin morsianta pukemaan. Kaksisataa vierasta oli
-    kutsuttu, jonka vuoksi meidän täytyi lähteä sieltä edemmäs.
-    Päivällisaikana kohtasimme Södermanin[41] Lapväärtissä -- jos
-    sentään olisin tiennyt, että hän niin pian tapaisi sinut, kyllä
-    olisin mennyt puhuttelemaan häntä. -- -- Matkakuvaukseen lisään
-    ainoastaan, että me pyhäiltana tulimme Ömossan kievariin ja
-    vietimme yön tiistaita vasten Noormarkun kievarissa. Se on
-    lähinnä Poria, jonne matkustimme tiistaiaamuna ja jossa otimme
-    asuntomme Otavassa. Me kävimme Sandelinilla, tapasimme hänet
-    ja Rosan[42] terveinä ja iloisina. Sandelin oli minusta niin
-    kohtelias ja vakava. Hakiessamme hyvin varustettua myymälää,
-    missä tehdä ostoksia, minä sanoin: asuuhan tässä kaupungissa
-    Rosa Sandelinkin, ja samassa Emmi näki Sandelinin nimen erään
-    myymälän ovella. Me menimme sisään -- myöskin ostaaksemme
-    Arndtin Paratiisin huvitarhan, jota kauan olin toivonut --
-    sekä tervehtiäksemme Rosaa. Rosa oli erittäin iloinen ja
-    hyvällä tuulella, jopa kertoi esiintyneensä teatterin palkeilla
-    Porissa, kovin kevytmieliseltä hän minusta tuntui, mutta hyvin
-    ystävällinen ja kohtelias hän oli meitä kohtaan. Kauppias
-    Widbomilla me ostimme 40 ruplalla kaikenlaista. Matkustimme
-    yöksi lähimpään kievariin, josta keskiviikkoaamuna otimme kolme
-    kyytihevosta ja tulimme tänne klo 1/2 11 samana iltana (8 p:nä
-    toukok.). -- Siinä on nyt matkakertomuksemme. -- Sinä sanoit,
-    että käyntimme Pietarsaaressa oli kuin lumihiude, joka pian
-    katoaa. Minusta ovat kaikki käynnit ja koko matka kuin unelma.
-
-    Täällä näyttää olevan erittäin hupaista -- joka päivä olemme
-    saaneet tuoretta kalaa. Talonpojat ovat tuoneet meille munia,
-    maitoa, voita, perunoita, puuastioita y.m. Huomenna 6:ntena
-    sunnuntaina isä saarnaa ensi kerran, luultavasti täytyy minun
-    olla kotona, niin että muut pääsevät kirkkoon. -- -- Meillä
-    on täällä vasta yksi ainoa lehmä, mutta emme olisi sitäkään
-    tarvinneet, niin runsaasti olemme saaneet maitoa. -- -- Viihdymme
-    äärettömän hyvin. Täällä on niin hiljaista ja rauhallista sekä
-    erinomaisen kaunista. Paikkaan mieltyy yhä enemmän. Se muistuttaa
-    Granö'tä Storstrandista katsoen.1 [Ainoastaan] Alba itkee
-    tavantakaa ja tahtoo Kannukseen; muilla on niin hauskaa. --
-
-    Nyt minä panen mieleesi tehtävän, joka sinun tulee toimittaa.
-    Muista kaksi asiaa matkalla tänne Pietarsaaresta. Ensiksi sinun
-    pitää Vähänkyrön kievarissa kysyä kolmijalkaista kuparipannua,
-    jonka me unohdimme sinne, sekä Noormarkun kievarissa tiedustella
-    matamilta mustaa, silkkistä pitkäshalettia, jonka hän lupasi
-    hakea meille, luvaten antaa sen teille, kun sitä kysytte. Ja
-    nyt hyvästi, rakas lapsi, Jumalan haltuun, olet sydämellisesti
-    tervetullut kotia." --
-
-
-
-
-II.
-
-Ylioppilasajan alkupuoli; kirjailijatoimen ensi jakso 1861-66.
-
-
-Vähän ennen juhannusta tulivat pojat Pietarsaaresta ja Vaasasta,
-ja kaikki he samoin kuin perheen muut jäsenet mieltyivät uuteen
-kotiinsa, Karkun pappilaan, joka Kuloveden rannalla sijaitsevana
-luonnonihanuudessa on verrattomasti Kannuksen edellä. Sitä paitsi
-ensimäinen kesä tarjosi paljon muutakin viehättävää, uusia
-tuttavuuksia ja vaihtelevia tapahtumia. Esimerkkinä mainittakoon,
-että elokuun alussa Augusta täti tyttärineen (paitsi maalaajattarena
-tunnettua Aleksandraa, sittemmin tohtorin rouva Saltin) tuli pariksi
-viikoksi Karkun pappilaan, ja että heidän siellä ollessaan, 18 p:nä
-s.k., olivat isän virkaanasettajaiset, joiksi paljon pappeja ja
-muita vieraita kokoontui sinne. Toimitusmies oli Hämeenkyrön rovasti
-Yrjö Jaakko Forsman, jota avusti hänen poikansa, tohtori Georg Z.
-Forsman (Yrjö Koskinen) sanelemalla valan. -- Vaikka Kalle Gummerus
-iloisena ja toimeliaana oli mukana kaikessa, näkee sentään hänen
-muistiinpanoistaan, että hän mieleltään oli sama kuin viime aikoina
-lukiossa. Hän oli ahkerassa kirjeenvaihdossa heränneitten toveriensa
-kanssa, jota paitsi hän, kevään loppupuolella saarnattuansa
-Pietarsaaren sekä maalais- että kaupunginkirkossa, kesällä saarnasi
-Suoniemen kappeli- ja Karkun emäkirkossa. Elokuun keskivaiheilla
-hän alkoi lukea Homerosta ja hepreankieltä, arvatenkin ajatellen
-ylioppilastutkintoa, jota suorittaakseen hän 28 p. lähti Helsinkiin.
-Sinne oli Augusta tätikin jo ennen matkustanut, sillä syksystä alkaen
-hän perheineen asettui Helsinkiin asumaan. Isä taasen lähti samaan
-aikaan viemään nuorempia poikia kouluun Turkuun, joka oli lähempänä
-kuin Vaasa.
-
-Helsingissä Gummerus ensi ajaksi vuokrasi Duwaldtin kanssa yhteisen
-asunnon. Syyskuun 17 p:nä hänet hyväksyttiin ylioppilastutkinnossa,
-mutta arvolause oli alhaisin -- approbatur. Kotona hän nähtävästi oli
-kuvitellut parempaa tulosta, sillä äiti huomauttaa, että arvolause
-itse asiassa oli luonnollinen seuraus siitä, että hän niin huonosti
-oli käyttänyt kouluaikansa; varemmin olisi hänen pitänyt muuttaa
-elämänsä voidakseen korjata mitä ennen oli laiminlyönyt. Muuten äiti
-oli kovin huolissaan siitä, kuinka Kalle säilyisi "vaarallisessa
-maailmassa, missä hän nyt omin päin vaelsi", ja iloitsi kuullessaan
-hänen asuvan heränneen toverin kanssa ja viettäneen vaatimattomat
-ylioppilaspidot. -- Nämä pidot olivat mainitun päivän iltana
-silloisen Evijärven kappalaisen, pastori Gustaf Erik Forsmanin
-luona -- klinikassa. Tämä kuuluu oudommalta kuin asia itsessään
-oli. Silmätautia potevana Forsman oli tullut Helsinkiin ja asui
-professori Jakob Estlanderin hoidettavana sairashuoneessa, jossa
-sali annettiin kekkereihin käytettäväksi. Mahdollista on, että
-ajatus niiden viettämisestä siellä oli Gummeruksen, joka tahtoi
-välttää ravintoloita, mutta oli siihen muutakin aihetta. Paitsi
-Gummerusta ja Jonathan Johanssonia oli isäntänä myöskin pastori
-Forsmanin poika, Gustaf Gideon, ja pitojen vietto klinikassa teki
-siis isälle mahdolliseksi olla mukana. Muuten sanottakoon, että
-pastori, vaikka oli herännyt ja vakava mies, luonnostaan oli,
-niinkuin useat muut Forsmanit, taipuvainen huumoriin ja viattomaan
-leikillisyyteen ja sentähden viehättävä nuortenkin seurassa. Näin
-ollen on kyllä ymmärrettävää, että vanhan miehen läsnäolo ja itse
-paikka vaikuttivat, että pidot olivat tavallista hiljaisemmat, mutta
-jollei totia juotukaan, oli kuitenkin teen jälkeen sekä punssia
-että viiniä tarjona ja sen ohella puheita ja iloista pakinaa kuten
-ainakin sentapaisissa seuroissa. Kunniavieraina oli kekkereissä Yrjö
-Koskinen ja lääketieteen kandidaatti E. A. Krohn sekä tovereina O. A.
-Forsén, G. Duwaldt, G. Smirnoff, Joh. Gabr. Ingman, E. V. Petterson,
-W. Wegelius, "2 Fellmania" (Aug. Abrah. ja ?) ja G. Johansson.
--- Kun Gummerus sittemmin kirjoitti kotia, että toverit olivat
-nauraneet hänelle pitojen johdosta, niin hän lienee käsittänyt asian
-tarpeettoman vakavasti; vähemmästäkin oli tapana Mutterin kanssa
-leikkiä laskea, saatikka laatuaan todella harvinaisista kekkereistä
-klinikassa.
-
-Vanhemmat toivoivat Kallen palaavan syksyksi kotia, mutta hän jäi
-Helsinkiin. Hänen aikomuksensa oli suorittaa stipendiaattitutkinto,
-ja muutenkin ansaitakseen jotakin toimeentulokseen hän alkoi antaa
-tunteja (à 40 kop.) rva Häggbergin tyttökoulussa sekä myöskin
-opettaa kahta poliisimestari eversti C. J. Tavaststjernan tytärtä.
-Syyskuun lopulla hän muutti asumaan (entisen) yliopistonkamreerin
-A. W. Wegeliuksen luokse, ja tuli siten -- äitinsä suureksi iloksi
--- heränneeseen perheeseen. "Äiti ei voi uskoa", Kalle kirjoittaa
-27/9 (ainoassa kirjeessä, joka näyttää säilyneen niistä sadoista,
-jotka hän on kotiin kirjoittanut), "kuinka hyvän paikan olen
-saanut, on melkein kuin asuisin Helanderilla Pietarsaaressa.
-Kamreerilla on kaksi poikaa, joista toinen (Wilhelm) pian suorittaa
-kandidaattitutkinnon ja toinen (Martin) on lyseolainen. Pari iltaa
-sitten olin jo pannut maata, kun kuulin veisattavan sisällä. Eilen
-illalla laulu alkoi minun vielä ollessani täydessä puvussa. Hetken
-mietin, voisinko enää niin myöhään mennä sisään -- klo oli 10:n
-vaiheilla -- mutta menin. Me veisasimme pari virttä, sitte kamreeri
-luki ääneen, ja sen jälkeen mentiin levolle. Niin minä odottamatta
-olen tullut parhaimpaan kortteeriin, mikä on ajateltavissa, ja saan
-täällä asua ainakin koko vuoden, vaikka moni haluaisi tänne -- se on
-aivan kaupungin laidassa, ja sitä ympäröi mitä irstaisimmat pesät,
-jotka poliisi kumminkin kuuluu (pian) tyhjentävän. -- -- Jumalan
-kiitos, että pääsin tänne asumaan. En voi kieltää, että huolehtiminen
-parannuksestani oli laimenemassa -- mutta eilen illalla oli kuin
-olisin saanut uutta rohkeutta ja uutta vakavuutta." --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Helmikuulla 1860 tapahtunut mielenmuutos oli välittömästi johtanut
-Gummeruksen ajattelemaan papinuraa opintojensa päämääränä. Kun
-samaan aikaan Venäjältä oli tiedusteltu, olisiko joku (tai ehkä
-useampikin) suomalainen nuorukainen halukas tulemaan Tarton (silloin
-saksalaiseen) yliopistoon vapaasti tutkiaksensa teologiaa sillä
-ehdolla, että sitoutuisi pappina toimimaan Venäjällä luterilaisten
-kesken, meni hän uskonnollisessa innostuksessaan rehtori Odenvallille
-ilmottamaan olevansa valmis noudattamaan kehotusta. Kuitenkaan ei
-siitä sen enempää tullut, luultavasti senvuoksi, että vanhemmat
-ehdottomasti vastustivat aietta. Sille harrastukselle, joka näin
-pojassa näyttäytyi, he kyllä antoivat tunnustuksensa, mutta
-sitoutuminen jäämään vieraaseen maahan oli heistä pelottavaa
--- hän tulisi "kruunun mieheksi", ja sitä he eivät mitenkään
-tahtoneet. Että Kalle muuten halusi ruveta papiksi, oli kyllä
-heidän mieleensä, ja Helsingissä hän empimättä kirjoittautuikin
-jumaluusopilliseen tiedekuntaan. Toinen kysymys oli, osaisiko hän nyt
-olla ahkerampi kuin ennen ja johdonmukaisesti pyrkiä valitsemaansa
-päämäärään? Äiti, joka tunsi poikansa huikentelevan luonteen, ei
-voinut olla sitä epäilemättä, ja hyvin pian Helsingin elämä ja sen
-tuottamat vaikutelmat saivatkin Kallen ei ainoastaan luopumaan
-parannuspyrinnöistään, vaan panemaan suurimman osan aikaansa aivan
-toisiin puuhiin kuin teologisiin opintoihin.
-
-Jo ensi syksynä (1861) Gummerus tunnustaa kovin halunneensa mennä
-muutamiin Töölössä (arvattavasti sikäläisessä ravintolassa)
-pidettyihin tanssijaisiin sekä teatteriin, mutta hän oli silloin
-voittanut itsensä. Samaan aikaan hänellä oli tapana heränneitten
-toveriensa kanssa -- kaikkiaan oli heitä seitsemän -- yhtyä
-lauvantai-iltoina yhteiseen hartausseuraan. Mutta jo kevätlukukautena
-tapahtui muutos. Ensiksikin lienee siihen vaikuttanut se, että Kalle
-muutti Wegeliukselta Augusta tädin luokse. Ainakin äiti piti tätä
-asunnonmuuttoa arveluttavana asiana. Ei sentähden, ettei hän pitänyt
-sisarestaan tai ettei tiennyt poikansa hänen kodissaan olevan hyvässä
-hoidossa, vaan senvuoksi, että hän pelkäsi hienosti sivistyneen
-Frosteruksen perheen -- "maailmallinen" kun hengeltään oli -- saavan
-Kallen luopumaan hartausharjotuksista, jotka olivat niin tärkeitä
-hänen hengelliselle elämälleen. Toiseksi pääkaupungin elämä yleensä
-ja seurustelu uskonnollisissa asioissa erimielisten toverien
-kanssa vastustamattomasti johti Gummeruksen uusille taikka kenties
-oikeammin vanhoille teille. Kolme vuotta myöhemmin hän lyhyessä
-muistiinpanossa tunnustaa lankeemuksensa tapahtuneen keväällä 1862,
-ja sen lähtökohtana oli ollut eräs teatterissakäynti sekä väittelyt
-uskonnosta toverien kanssa.
-
-Ymmärrettävää on, että Gummeruksen kotia lähettämät kirjeet
-sisällykseltään muuttuivat, samassa kun hänen mielensä muuttui, ja
-että äiti sen kohta huomasi. Vaikka Kallen kirjeet ovat hävinneet,
-voidaan äidin vastauksista käsittää kehityksen meno. Liikuttavasti
-väräjää välittömissä sanoissa äidin sydän, ja täydentääkseni hänen
-kuvaansa panen tähän muutamia otteita.
-
-Aavistaen miten pojan oli käyvä äiti kirjoittaa (1/3 1862):
-"Niinkuin kääntymisesi Jeesukseen on ollut elämäni suurin ilo,
-olisi luopumisesi hänestä korkein tuskani." -- Kirjeestä toukokuun
-3 p:ltä (s.v.) näkee, että äiti jo on kaikesta selvillä: "Rakas
-lapsi! Kiitos kirjeestäsi ja siitä huojennuksesta, jonka se tuotti
-kipeälle sydämelleni [äidillä oli sydäntauti, jonka tuskallisuutta
-sielullinen levottomuus enensi], paljon olisi minulla lisättävää,
-mutta mitä se hyödyttää. Olen tullut siihen vakaumukseen, että on
-yhdentekevä _mitä_ sinulle kirjoitan -- mutta kumminkin tahdot,
-että kirjoitan -- ja se ilahduttaa minua sangen paljon -- sillä jos
-olisit siitä välinpitämätön -- niin se olisi hyvin tuskallista.
-Tokkohan sinä paljonkaan viitsit lukea ja vielä vähemmän panna
-muistiin ja mieleen muistutuksiani? Epäilen sitä -- mutta kumminkin
-pyydän: säilytä kirjeeni, kenties se aika on pian tuleva, jolloin
-et koskaan enää saa sellaisia kirjeitä. Jos silloin, kun maailma ja
-myrskyinen sydämesi mitä rajuimmin pauhaa -- jos silloin kaipaat
-ystävää ja hänen neuvoaan ja nuhteitaan ja kaikista hellin sydän
-maan päällä -- äidin sydän -- on kylmennyt -- ota silloin esiin
-kirjeet, ehkä sinulla silloin on oleva jotakin hyötyä niistä, vaikka
-ne nyt ovat sinusta -- kenties ikäviä. -- -- -- Et ole tahtonut
-kirjoittaa mitään itsestäsi -- sitä vastoin olet haalinut kokoon
-kaikenlaisia uutisia, jotka eivät kuitenkaan vähääkään huvita minua,
-joka yksistään ikävöin kuulla jotakin sinusta itsestäsi. Avomielisen,
-ujostelemattoman hengen, joka sinulla oli heräyksesi ensi aikoina
-ja jolla sinä tunnustit erehdyksesikin, sen olet nyt menettänyt;
-orjuuden ja pelon henki on tullut sijaan. Etsi, etsi, rakas lapsi,
-sitä valittujen lasten henkeä, jossa huudamme: Abba, rakas isä. --
-Kirjoita, milloin tulet kotia. Oi, kuinka on oleva suloista painaa
-sinua sydäntäni vasten -- miten kaukana lienetkään!" -- -- Kymmentä
-päivää myöhemmästä kirjeestä vielä seuraavat rivit: -- "Kiitos
-kirjeestäsi, jonka sain eilen. Oli iloista kuulla, että olet terve,
-että luet suuremmalla halulla ja että siis toiveesi ovat paremmat.
-Mutta -- -- (minun pitäisi kai sen johdosta olla täysin tyytyväinen
-eikä toivoakaan sisältörikkaampia kirjeitä) mutta voi, miten sentään
-tuntuu tyhjältä -- minusta on aina kuin semmoiset kirjeet tulisivat
-kädestä -- taikka ruumiista -- taikka kuoresta. Haluaisin kirjettä
-sydämestä, sielusta, ytimestä. Mutta ehkä et ymmärräkään mitä
-tarkotan. Tahdon sentähden vaieta. Kenties koittaa vielä päivä,
-jolloin minua ymmärrät. Rukoilen sitä Jumalalta ja toivon -- oikean
-päiväsi vielä tulevan ja aamuauringon hajottavan sumun, joka sinua
-ympäröi, että sinussa maallinen elämä pienine murheineen jää toiseen
-sijaan ja Kristus ja hänen armonsa astuu ensi sijaan. Kunnes se
-tapahtuu, kirjoita vain suoraan toiveistasi tähän elämään nähden --
-en tahdo, että teeskentelet ja valehtelet itsesi muuksi [kuin olet]."
--- --
-
-Kumminkaan ei Gummeruksen palaaminen entiseen suruttomuuteen
-ollut niin äkkinäinen ja ehdoton kuin edellisestä luulisi. Vielä
-talvella 1862--63 hän oli kirjeenvaihdossa uskonnollisista asioista
-sukulaisensa, silloisen ylioppilaan (sittemmin rautatieinsinöörin)
-Herman Gummeruksen kanssa, joka oleskeli kotiopettajana Kemiössä,
-Hermanin pitkistä kirjeistä päättäen Kalle koetti vakavasti
-puolustaa raamatullista ja kirkollista kantaansa, jota vastoin
-hän itse nojaten Ignelliin ja (Viktor) Rydbergiin rohkeasti ja
-huomattavalla esityskyvyllä osotti sovinto-opin y.m. uskonkappalten
-ristiriitaisuuksia ja heikkoutta terveen järjen kannalta. Edelleen
-on myöhemmiltä ajoilta monta todistusta siitä, ettei heräyksen
-sytyttämä tuli Kalle Gummeruksen sisässä koskaan kokonaan
-sammunut, vaan kyti kytemistään tuhkankin alla, ja vaikkei se enää
-noussutkaan ilmiliekkiin, juontunee sentään siitä se, mikä hänen
-elämäntyössään ilmaisee vakavaa ja syventynyttä sielunelämää.
-Toisin sanoen, jos onkin ymmärrettävissä, että hänen vilkas
-luonnonlaatunsa, mielenlujuuden puutteensa ja taipumuksensa
-kirjalliseen toimeen johtivat hänet pois herännäisyydestä, niin
-olivat ne kaksi vuotta, jolloin hän oli sen vallassa, sittenkin
-tärkeä jakso hänen kehityksessään, jopa niin, että ne tuntuvasti
-määräsivät hänen myöhempien harrastuksiensa suunnan. Erään toverin
-kirjeestä näkyy, että Gummerus jo keväällä 1862 ajatteli muuttamista
-historialliskielitieteelliseen osastoon, mutta luultavaa on, ettei
-hän kirjoittanut siitä kotia; äidin kirjeissä ei mainita sanaakaan
-asiasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesällä 1861 Gummerus vielä entiseen tapaansa oli sepittänyt
-ruotsinkielisiä runoja -- muuan pitkä, hurskas kyhäelmä ajan
-kalleudesta on osotettu Emmi sisarelle. Ylioppilaaksi tultuaan hän
-otti suomen kirjailijakielekseen, samalla kun hän siitä lähtien
-julkisuudessa enimmäkseen esiintyi kertojana; runoillessaan hän
-yksityisesti vielä toisinaan käytti ruotsia, mutta milloin hän
-runoelman painatti, oli sekin suomenkielinen. Arvatenkin tämän
-muutoksen aikaansaivat uusi ympäristö, uudet ystävät. Jo kesällä hän,
-käydessään Hämeenkyrön pappilassa, oli tutustunut Yrjö Koskiseen
-ja hänen veljiinsä, ja syksyllä hän joutui muittenkin innokkaitten
-suomenmielisten piiriin. Näiltä hän tietysti sai kuulla mitä
-Suomettaressa luettiin, että näet "tänä kansamme uudestasyntymisen
-aikana, joksi voimme nykyisyyttä sanoa, tarvitaan kaikki suomen
-kielen taitajat kirjoitusmiehet julkisuuden palvelukseen", ja miten
-olisi Gummerus, joka niin sanoakseni luonnostaan kuului heidän
-joukkoonsa, vastustanut kehotusta. Suomea hän osasi lapsuudesta
-saakka, eikä se seikka, että hän kirjailijana oli tottumaton sitä
-käyttämään, ollut mikään pätevä syy vetäytymään siitä. Olivathan
-kaikki muutkin kansallismieliset samassa asemassa, nimittäin että
-olivat olleet taikka olivat pakotetut luopumaan entisestä koulu- eli
-sivistyskielestään. Hankalaa ja vaivalloista se tietenkin oli, mutta
-sen korvasi tyydytyksen tunne, jonka herätti tieto siitä, että oltiin
-mukana oman kansan tulevaisuutta luomassa.
-
-Äidin kirjeistä näkyy, että Kalle maaliskuun lopulla 1862 oli
-kertonut alkaneensa suomentaa jotakin komediaa, osaksi raha-ansion
-tähden, osaksi harjaantuakseen suomenkielen käyttämiseen. Luultavasti
-tämä tarkottaa Holbergin Jeppe Niilonpoikaa, jonka suomennos
-seuraavana vuonna ilmestyi Näytelmistössä II. Vähän myöhemmin
-Gummerus vielä (lyhentämällä) suomensi John Bunyanin teoksen,
-Kertomus hengellisistä kokemuksistani (pain. 1863), Holbergin Don
-Ranudo de Colibrados (Näytelmistö IV, 1867) ja Heibergin Katsokaa
-peiliin (Maiden ja merien takaa, 1866), ottaen siten osaa siihen
-ahkeraan kääntämistyöhön, jolla tähän aikaan koetettiin laskea
-perustusta suomalaiselle kansalliskirjallisuudelle. Nähtävästi juuri
-ennenkuin oli ryhtynyt ensinmainittuun suomennostyöhön, hän kävi J.
-V. Snellmanin luona neuvottelemassa mitä ottaisi käännettäväkseen.
-Käynnin aiheena oli kenties seuraava kohta eräässä äidin kirjeessä
-edelliseltä syksyltä: "Kyllä sekä isä että minä tunnemme Snellmanin",
-äiti kirjoittaa ikäänkuin vastaten johonkin kysymykseen. "Isä
-ihailee hänen suurta kirjailijakykyään. Hän oli häissämme. Sinulle
-olisi varsin hyödyllistä tulla lähempään yhteyteen hänen kanssaan.
-Sano hänelle terveisiä isältä, jos tapaat hänet. Jos tarvitset
-neuvoa kirjoitustöissäsi, niin käänny hänen puoleensa".[43]
-Gummeruksen paperien joukossa on Snellmanin kirje, joka koskee
-heidän neuvotteluansa. "Ehdotettu novelli", hän siinä sanoo, "on
-liian hupsutteleva ansaitakseen tulla käännetyksi. Sellaisella pitää
-olla taiteellista arvoa, jotta suomennos rikastuttaa suomalaista
-kirjallisuutta." Kuitenkaan ehdottamatta toista parempaa teosta hän
-lähettää Gummerukselle _ruotsinnettavaksi_ otteita ranskalaisesta
-teoksesta "L'idée Napoleonienne". Luultavasti Gummerusta sentään
-jotenkin vähän huvitti semmoinen tehtävä, sillä siihen aikaan Vaasan
-lukiosta tulleet ylioppilaat harvoin osasivat niin hyvin ranskaa,
-kuin siihen epäilemättä olisi ollut tarpeen. Siitä syystä kai
-Gummerus ryhtyi Jeppe Niilonpoikaan, jota ehkä Kaarlo Bergbom oli
-suomennettavaksi suositellut.
-
-Mutta Gummerus ei tyytynyt pelkkään käännöstyöhön. Toukokuun
-alussa nähtiin Suomettaressa nimimerkki --l--b--s. pienen, kahteen
-numeroon jaetun jutelman alla nimeltä "_Hän oli Venäläinen_". Se on
-muistelma siltä ajalta, jolloin tekijä oli "pikkuinen, pahankurinen
-poika", ja kertoo vanhasta ukosta, joka asui mökissä Raumajoen
-rannalla, jolla oli tapana pyhäaamuina kirkkomatkallaan pistäytyä
-pappilan renkituvassa ja joka eräänä juhannuspäivänä saatuansa
-halvauksen pappilassa kuolikin. Sitä ennen hän kuitenkin pastorille
-tunnusti olevansa venäläinen sotilas, joka Porrassalmen tappelussa
-haavoittuneena ja toisen silmänsä menettäneenä oli siitä saakka
-piillyt Suomessa. Hän oli muinoin murhannut kapteeninsa ja myöhemmin
-Suomessa ottamansa vaimonkin, mutta myöskin pelastanut kuolemasta
-erään venäläisen, joka sittemmin kiitollisuudesta vuosittain oli
-lähettänyt hänelle raha-apua. Kerran kuultuansa pastorin saarnaavan
-ukko oli alkanut etsiä sovintoa Jumalan kanssa, ja nyt hän erosi
-elämästä luottaen vapahtajaansa. Epäilemättä on kertomuksella perää
-todellisuudessa, joskin kertoja lienee siihen omiansakin lisännyt.
-Miksi mies oli vaimonsa surmannut, jää selittämättä, samoin kuin
-lukijalta salataan, kenen hän oli pelastanut ja miten. Sellainen
-perustelun puutteellisuus ei ollut myöhemminkään harvinainen kertojan
-jutelmissa, hän kun enimmäkseen liikkui mielikuvituksensa varassa
-laiminlyöden sekä luonteenkuvauksen että sommittelun.
-
-Tuskin paria kuukautta myöhemmin nähtiin Gummeruksen nimimerkki jo
-pienen kirjasenkin nimilehdellä. Heinäkuulla 1862 ilmestyi näet P.
-Th. Stolpen kustannuksella hänen esikoisensa "_Veljekset_, uutelo,
-kertoeli --l--b--s.", kenties ensimäinen kirja, jonka hinta on
-penneissä (60) määrätty. Vihkosessa, joka sisältää vain 48 sivua
-pienintä 8:oa, kerrotaan, Pietarsaari toimintapaikkana ja Ison
-vihan veriset melskeet ja hävitykset taustana, julma murhenäytelmä.
-Siinä esiintyy kaunis mustalaistyttö, joka kolmeen murhaan syypäänä
-mestataan, kaksi veljestä, joista toinen murhataan ja toinen murhaa
-itsensä, sekä vihdoin kaksi hullua tyttöä! Tuokko (A. Törneroos),
-joka Suomettaressa ilmotti novellin ja huomautti tapausten perustelun
-riittämättömyydestä, ei myönnä sille suurta taiteellista arvoa,
-mutta miten kieli onkin virheellistä, ovat, hän sanoo, "lauseet
-selvät ja sujuvat", ja harjoittamalla voi tekijästä tulla "hyväkin
-työmies suomalaisen kirjallisuuden niin vähän viljellyllä vainiolla".
--- Kuinka harvinainen näinkin vaatimaton kertomus 1860-luvulla
-oli, huomaa siitä, että J. V. Snellmankin otti siitä mainitakseen
-Litteraturbladissa. Tekijä ei näy selvittäneen itselleen, hän
-lausuu, mitä jokapäiväiseltäkin novellilta vaaditaan. "Henkilöt
-ovat varjokuvia, joita sattumalta kuulee, mutta ei näe. Kenties
-ne seisovat yksilöityinä tekijän mielikuvituksessa, mutta hän on
-unohtanut maalata niitä lukijalle. -- -- Meistä on ollut syytä
-lausua julki arvostelumme teoksesta, sentähden että nuori tekijä
-osottaa vilkasta mielikuvitusta ja että esityksessä on reippautta ja
-lentoa, jotka eivät ole tavallisia. Sen vuoksi voi häneltä toivoa
-parempiakin tuotteita kuin tämä hurja, säännötön luonnos. Liioittelu
-on kirjailijanalussa aina lupaavampi ominaisuus kuin säännönmukainen
-velttous."
-
-Paavo Tikkanen, joka jälleen vuosina 1861--63, samoin kuin parina
-ajanjaksona ennenkin, yksinään toimitti Suometarta, näyttää kohta
-huomanneen, mikä oiva apumies Gummeruksessa oli tarjona, sillä jo
-syyskauden alussa hän sopi tämän kanssa, että hän säännöllisesti
-antaisi lehteen kaunokirjallisia lisiä, ja lokakuun alusta siinä
-tavataankin sentapaisia kirjoituksia, varustettuina tunnetulla
-tekijänmerkillä. Saatuansa tiedon sopimuksesta äiti kirjoittaa (24/10
-1862): "Rakas lapsi, minkä tilaisuuden onkaan Jumala suonut sinulle
-antaa kynttiläsi loistaa -- jollei muuten pimeys jo ole ympäröinyt
-sinua -- kun saat kirjoittaa julkiseen lehteen. Rukoile Jumalalta
-armoa voida kirjoittaa niin, että siitä on toiselle tai toiselle
-hyötyä; turhanpäiväistä on kaikissa sanomalehdissä yllinkyllin. Onpa
-siitä sinulle hyvä tulokin." --
-
-Paitsi yhdellä runolla ("Onnettoman huokaus" 14/11) Gummerus
-syyskautena 1862 kartutti Suomettaren sisällystä kolmella
-kertomuksella. Ensimäinen näistä, _"Rakkaus kaikki voittaa"_ (4
-numerossa 3/10--31/10) muistuttaa sommittelultaan kansansatua.
-Eräs pappi ottaa vaeltavan ylioppilaan, köyhän torpparin pojan,
-kotiopettajaksi perheeseensä. Samassa seurakunnassa on Ilolan suuri
-talo, jonka isäntä, peläten että hänen nuoren tyttärensä kosijat
-pitävät ainoastaan perintöä silmällä, pastorin neuvosta on ottanut
-tavakseen kosijoille vastata, että hän kyllä antaa tyttärensä,
-mutta että talo ei kuulu myötäjäisiin, vaan on tuleva eräälle
-kaukana asuvalle perilliselle. Tämä odottamaton tieto saa rikkautta
-tavottelevat peräytymään. Sillä välin on ylioppilaskin rakastunut
-Ilolan tyttäreen, ja kosiessaan hän kestää koetuksen, joten hän saa
-sekä tytön että talon. "Siitä päivästä", kertomus päättyy, "jona
-tapaukset Ilolassa tulivat ilmi, ruvettiin L--järvellä rakkautta
-pitämään suuremmassa arvossa kuin rikkautta." -- Toinen lyhyt
-kertomus, _"Mistä leipää?"_ (9/12), näyttää miten Jumala kuulee
-köyhän rukouksen, joskin toisin kuin rukoilija on ajatellut -- ja oli
-siis sekin niinkuin edellinen tekijän äidin toivomusten mukainen. --
-Kolmas jutelma, _"Mukava kosto"_ (2 n:ssa 12/12--16/12) on toista
-laatua, nimittäin jotenkin venytetty hullunkurinen kasku majurista,
-jonka ahneus ja ilkeys sotamiehiä kohtaan kostetaan niin, että hänet
-päihtyneenä saadaan luullun kenraalin tuomiosta maksamaan 25 ruplaa
-sakkoa erään uhrinsa hyväksi. Kun myöhemmin H. D:ssa juttua oli
-moitittu, Gummerus vastatessaan sanoo tarkotettujen henkilöitten
-vielä elävän. Luultavasti oli kasku muistelma Vaasasta, koska siinä
-viitataan "kaupungin paloon".
-
-Joululomalla kotona Gummerus nähtävästi otti puheeksi ennenmainitun
-ajatuksensa muuttaa historialliskielitieteelliseen osastoon, jolla
-hän ei kuitenkaan vielä tarkottanut sitä, että kokonaan luopuisi
-aikeestaan ruveta papiksi. Mikäli kerrotaan, kuuluu äitikin katsoneen
-tuuman järkeväksi, muun muassa sentähden, että hän kirjailijana
-oli laajempien yleistietojen tarpeessa. Itse asiassa Gummerus
-kevätlukukauden alussa (12/2 1863) ilmottautui mainittuun osastoon ja
-suunnitteli tästä lähtien opintonsa filosofiankandidaatti-tutkintoa
-kohti. Hän alkoi kuunnella latinan ja arabian kielien luentoja
-ja yhdessä K. E. Enebergin kanssa näitä kieliä lukeakin. Eneberg
-oli yhtä kyvykäs kuin ahkera, ja jos Gummerus oli pysyttäytynyt
-tieteellisissä harrastuksissaan hänen rinnallaan, olisi tulos
-varmaankin ollut hyvä. Mutta kaikesta päättäen hänen lukuintonsa
-nytkin pysyi entiseen tapaan heikkona; kirjailijatoimi oli hänelle
-verrattomasti rakkaampi.
-
-Alotettuansa sanomalehtimies-uransa, niinkuin ylempänä kerrottu on,
-Gummerus vuodeksi 1863 antautui Suomettaren toimituksen varsinaiseksi
-jäseneksi, ollakseen lehden "kaunokirjoittaja", s.o. hoitaakseen
-sen kaunokirjallista osastoa. Kun hän sitä paitsi, niinkuin
-ennen kertoessani August Hagmanista olen maininnut, tämän kanssa
-oli päättänyt uudesta vuodesta alkaen julkaista aikakauslehteä
-nimeltä "Luonnotar, kuukauslehti kansan hyödyksi ja huviksi",
-niin näemme, että kirjallinen toimi yhä enemmän kietoi hänet
-pauloihinsa. Varustaessaan kahta säännöllisesti ilmestyvää julkaisua
-alkuperäisillä novelleilla ja jutelmilla Gummeruksella tästä lähtien,
-miten helposti tuotteleva hän muuten olikin, välttämättömästi oli
-pää täynnä kertomusaiheita ja kohtauksia. Ei ole ihme, että entiset
-vakavammat mietteet ja lukuinto supistumistaan supistuivat, jolleivät
-kokonaan haihtuneet.
-
-Kaikkiaan tapaamme Suomettaressa v:lta 1863 ja Luonnottaressa, joka
-eli ainoastaan yhden vuoden, kaksitoista pitempää tai lyhempää
-kertomusta.[44] Toinen puoli näistä on aivan vähäarvoisia kyhäelmiä,
-niin _"Ahkeruus ja laiskuus"_, joka oikean pyhäkoulukertomuksen
-tapaan opettaa, että "ahkeruus ja Jumalan pelko saattaa kunniaan,
-mutta laiskuus vie häpeään"; niin _"Houkuttelija"_ (= viettelijä),
-jossa elostelijan, parooni Leistin, irstas elämä ja surkea loppu
-todistaa, että "miten ihminen kylvää, siten saa hän myöskin niittää";
-niin _"Juutalainen"_, jossa luultavasti saksalaisen alkuteoksen
-mukaan kerrotaan, miten köyhä, jalo nuorukainen saa rikkaan
-juutalaisen ja hänen tyttärensä kääntymään kristinuskoon, jonka
-kautta nuorten maallinenkin onni käy mahdolliseksi; niin _"Äidin
-rakkaus"_, jossa näemme äidin turhaan koettavan estää harhateille
-joutuneen poikansa tuomitsemista ja rankaisemista varkaudesta
-sekä tuskallisessa hädässään satuttavan itsensä niin että kuolee
--- mistä kuitenkin on se onnellinen seuraus, että poika luopuu
-paheen tieltä; niin _"Muistin kukka haudalla"_, joka kuvaa, miten
-julkea rikoksentekijä Siperiasta kotimaahan karanneena vihdoin
-tulee synnintuntoon, kun näkee erään tuntemattoman naisen panevan
-muistokukan haudalle, jossa karkuri luulee surmaamansa lapsen ruumiin
-lepäävän; ja niin vihdoin _"Mitä koivu taitaisi kertoa"_, missä
-puhutaan aikoja sitten hävinneestä (!) koivusta, jonka juurella Ella
-istui sulhonsa kanssa illalla, ennenkuin tämä sai surmansa Juuttaan
-tappelussa.
-
-Enemmän huomiota ansaitsevat toiset, laajemmat. Ensiksi mainittakoon
-_"Merimiehen morsian"_, joka nähtävästi on huolellisemmin
-sommiteltu kuin muut, vaikka aiheeltaan kovin sovinnaisromanttinen
-ja luonteenkuvaukseltaan heikko. Saarelan Ainan sulho, Maunu,
-lähtee merelle luvaten palata syksyksi, mutta ei tulekaan, joten
-surunpainaman morsiamen täytyy yksin kärsiä niitä kovan kohtalon
-iskuja, jotka häneen sattuvat. Markkinoilla annetaan hänen isälleen
-jyväkuormasta väärää rahaa, ja kun isä, petosta aavistamatta, tarjoo
-näitä rahoja kauppiaalle, hänet vangitaan. Silloin kunnoton nimismies
-koettaa vietellä turvatonta tyttöä, ja kun tämä ei ota häntä
-kuullakseen, niin kelvoton kostaakseen hankkii vääriä todistajia
-viattoman Saarelan tuhoamiseksi. Hädässään on Aina kuitenkin pappilan
-nuoressa maisterissa saanut jalomielisen puolustajan, joka, kun
-erään kuolevan tunnustus on paljastanut oikeat syylliset, pappilan
-renkien avulla ottaa nämä kiinni. Ainan isä vapautetaan, ja Maunu
-palaa terveenä. Sitä ennen on maisterinkin kohtalo täyttynyt tuoden
-surumieltä Ainan ilon maljaan: hän oli näet rakastunut neitoon saaden
-liian myöhään tietää tämän olevan toisen morsiamen; mielen järkytys
-ja vilustuminen konnien vangitsemisyönä veivät hänet hautaan.
-
-Seuraavissa novelleissa huomaa hutiloimista sommittelussa ja
-esityksessä, joka nähtävästi johtuu siitä, että kertomusta on
-kyhätty numero numerolta. Ainoastaan siten on selitettävissä,
-että esim. novellissa _"Onnen sattuma"_ talon nimi, jossa pääosa
-toimintaa tapahtuu, on alussa Ollila ja loppupuolella Orpola!
-Aiheeltaan on sama kertomus romaanimainen. -- Parooni Edler on
-vastoin isänsä tahtoa nainut alhaissäätyisen Elinan. Sodan aikana
-Elina rouva pienen Antti poikansa kanssa katoaa tietymättömiin. Hän
-näet kätkeytyy ei ainoastaan muilta ihmisiltä, vaan mieheltäänkin,
-siten välttääkseen, että tämä hänen tähtensä karkotettaisiin isänsä
-kodista. Vasta kun poika on täysikasvuinen, äiti ennen kuolemaansa
-antaa hänelle todistukset hänen syntyperästään, kuitenkin kieltäen
-häntä ilmottautumasta isälleen niin kauan kuin tämän toisessa aviossa
-saama poika, Woldemar, elää. Antti palaa isänsä kotiseuduille,
-rupeaa siellä rengiksi Ollilaan, rakastuu talon tyttäreen Hannaan
-ja saa hänen vastarakkautensakin, mutta ylpeä lautamies Ollila ei
-mitenkään suostu antamaan tytärtään rengille, vaan tahtoo naittaa
-hänet papille, jota suuri talo houkuttelee. Pyhäaamuna, jolloin pappi
-ja Hanna ovat ensi kerran kuulutettavat, Antti mielenkiihotuksessaan
-tunnustaa lautamiehelle olevansa Riemulan paroonin poika. Ollila
-luulee häntä pettäjäksi ja panettaa hänet köysiin, mutta itse hän
-ajaa Riemulaan. Huolimatta siitä, että Woldemar makaa toivottomasti
-sairaana, rientää parooni Ollilaan. Mutta nyt Antti kieltää mitä
-ennen oli tunnustanut (sillä onhan Woldemar elossa!), ja seuraavana
-päivänä isäntä käskee hänen lähteä talosta. Ennenkuin Antti on
-ehtinyt käskyä noudattaa, tulee kuitenkin tieto, että nuori parooni
-yöllä oli kuollut. Olihan se "onnen sattuma"! Antti meni nyt suoraa
-päätä Riemulaan, parooni tunnusti hänet pojakseen, ja rakastavaiset
-saivat toisensa -- papin tyytyessä toiseen puoliskoon Ollilan taloa
-hyvittäjäisinä!-- Toista maata ja alkupuolelta todellisempi on
-sankari novellissa _"Minä tahdon kostaa, sanoo Herra"_. Varhain
-tultuaan orvoksi Jaakko kasvaa kunnon setänsä ottopoikana,
-mutta kehittyy salaa varkaaksi ja ilkiöksi. Mustasukkaisuudesta
-hän murhaa "Enkelin" (Angelika) sulhasen, karkaa pelastuakseen
-rangaistuksesta ja antautuu Ruotsin sotaväkeen, josta kumminkin aikaa
-myöten pakenee Venäjälle. V:n 1788 sodassa Jaakko kasakkajoukon
-päällikkönä (!) palaa entisille kotitienoilleen saadakseen surmansa
-samassa paikassa, missä muinoin oli murhan tehnyt. -- Lähempänä
-varsinaista kansankuvausta ovat _"Ilmaisen ukko"_ ja _"Noituri"_.
-Töllissä Kulojärven rannalla asuva salaperäinen Ilmaisen ukko on
-saituri, jolle raha-arkkunsa on kaikki kaikessa. Tuntien kuoleman
-lähenevän hän kaivaa sen maahan, mutta hänen poikansa vaimo on
-sattumalta nähnyt mihin ukko kätki aarteensa, ja niin se joutuu
-pojan käsiin tehden hänet yhtä armottomaksi saituriksi. Samoin
-olisi vielä pojanpojankin käynyt, jolleivät asiat olisi kehittyneet
-niin, että rahat hänen tahtomattaan jaettiin köyhille. -- Noituri
-nimeltä Klaaramuori on tavallista älykkäämpi kansannainen, joka
-edukseen käyttää ihmisten taikauskoisuutta ja muun muassa pakottaa
-ylpeän Pynnän isännän antamaan tyttärensä nuorelle rengille,
-joka on Klaaran pojanpoika. Kertojan tarkotus on osottaa, miten
-hämmästyttävillä näyillä ja muilla oudoilla ilmiöillä, joita luullaan
-noitien aikaansaamiksi, säännöllisesti on luonnolliset syynsä. --
-Historiallisena novellina eroaa _"Katarina Ensimäinen"_ kaikista
-muista. Nojaten jonkun edelläkävijän romanttisoituun kertomukseen
-Gummerus siinä kuvaa, miten alhaissäätyinen tyttö kohosi Pietari I:n
-rinnalle Venäjän valtaistuimelle.
-
-Yleensä on näistä kertomuksista sanottava, että ne ovat
-taiteellisesti heikkoja. Yhtä vähän kuin tekijä esim. perustelee
-sitä, miten Jaakko oli tullut kasakkain päälliköksi, yhtä vähän
-hän katsoo tarpeelliseksi sanoa, kuinka hän harharetkillään oli
-sisällisesti kehittynyt, ja kun on kerrottavana, kuinka Katarina
-pääsi tsaarin puolisoksi, on tekijästä riittävää tehdä hänet
-kauniiksi, hyväluontoiseksi naiseksi, joka kiltin koulutytön
-tavoin nöyrästi taipuu ympäristön ja tapausten mukaan. Mutta siitä
-huolimatta Gummeruksen jutelmat kieltämättä pystyivät tyydyttämään
-yleisöä. Hän kertoi sujuvasti ja luontevasti, ilman pitkäveteisyyttä,
-hänen elämänkäsityksensä oli kerrassaan kansanomainen, eikä koskaan
-tullut kysymykseenkään, että lukija olisi jäänyt epätietoiseksi
-siitä, mikä on hyvää, mikä pahaa. Kun tekijä näissä tärkeissä
-seikoissa oli lukijoilleen mieliksi, kuinka olisivat nämä, joista
-harva oli lukenut muuta kuin uskonnollista kirjallisuutta, moittineet
-kertomuksia, joissa ensi kerran kohtasivat heidän omalla kielellään
-luotuja hupaisia kuvauksia kirjavasta ihmiselämästä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vuosi 1863 on viimeinen, jolta äidin kirjeitä Kallelle on säilynyt.
-Joskus niissä kosketellaan pojan kirjailijatointakin, mutta miltei
-aina tavalla, joka ilmaisee, ettei äiti antanut sille suurta arvoa.
-Niin hän esim. kirjoittaa 18/2: -- "Kiitos riveistäsi! Kyllä
-lyhytkin kirje on tervetullut -- kun vaan saan kuulla, että olet
-terve. Varsinkin kun et ehdi kirjoittaa enemmän. Enimmin meitä
-ilahdutti, että niin ahkerasti käyt Enebergin luona -- totta kai
-sinä luet siellä -- niin että siitä on hyötyä tuleville ajoille.
-Sillä kirjoituspuuhaasi minä pidän sivuasiana." -- -- "Olen näinä
-päivinä tavaillut kertomustasi ['Minä tahdon kostaa, sanoo Herra']
-Suomettaressa -- mutta huu -- kuinka sinä aina olet hirveä. Näytäpäs
-nyt vaan, ettei 'Merimiehen morsian', joka alkaa niin nätisti,
-myöskin pääty julmasti." Edelleen 28/3: "Viikko sitten kävivät meillä
-Yrjö Koskinen ja Caloander[45] -- he olivat täällä päivällisillä.
-Jutellessani Koskisen kanssa aloin puhua sinusta ja kysyin, eikö
-ollut esteeksi opinnoillesi, että sinä kirjoitat niin paljon? --
-Tietysti, vastasi hän, sillä se vie liiaksi aikaa, varsinkin kun sinä
-olet liian tuottelias. Hän tarkotti, ymmärtääkseni, että aatteet
-loppuu ja mieli väsyy, kun niin paljon kirjoittaa. Hänestä olisi
-kylläksi, jos kirjoittaisit ainoastaan Luonnottareen -- mutta nyt
-on sinulla Suometarkin. Hän sanoi -- niinkuin Litteraturbladissakin
-lausuttiin -- että se on aikaa vaativaa ja kiittämätöntä työtä. Hän
-sanoi varottaneensa sinua, ettet kirjoittaisi itseäsi tyhjäksi, ja
-huomautti, että Litteraturblad ja Hämäläinen niinikään olivat sinua
-varottaneet -- hyväntahtoisuudessa, niinkuin tiedät. -- Minä pyysin
-häntä vielä varottamaan sinua suullisesti, sillä se koskee vähemmän
-kunniantuntoon, ja hymyillen hän lupasi niin tehdä. Hän odotti
-uteliaasti kuulevansa, kuinka hänen professorinviranhakemuksensa oli
-ratkaistu. Hyvä olisi, jos pääsisit Suomettaresta -- koeta [päästä
-siitä irti]." -- Kirjeestä 8/5 otan vain seuraavan pienen arvostelun:
-"'Äidin rakkaus' ei ollut juuri minkään arvoinen, semmoinen kuin se
-äiti olisin minäkin (!)"
-
-Syyskuulla, jolloin keisari Aleksanteri II kävi Helsingissä avaamassa
-ensimäisiä valtiopäiviä, tekivät Gummeruksen isä ja Emmi sisar matkan
-pääkaupunkiin. Kumminkin he viipyivät niin lyhyen ajan, ettei heillä
-ollut juuri mitään kerrottavaa Kallesta äidille. "Emmehän me", oli
-isä sanonut, "ehtineet muuta kuin juosta keisarin jäljissä eikä häntä
-sittenkään oikein nähnyt."
-
-Jo on ylempänä mainittu, että Gummerus tänä vuonna (1863) julkaisi
-suomennoksen eräästä Bunyanin pienestä teoksesta. Sitä hän lähetti
-tuttavilleen ympäri maata ja myöskin kotiinsa useita kymmeniä
-kappaleita myytäväksi, mutta menekki ei näy olleen loistava. Sen
-huomaa äidin kirjeistä: (30/10) "Voi kuin sinä mahdat olla köyhä ja
-rahan puutteessa! 20 kpl. kirjaasi toimitimme [V. A.] Bergrothille
-Pöytyälle, 10 Suoniemeen; [A. O.] Törnuddille Vintalaan ja
-(Jak.) Cederbergille Isoonkyröön pitäisi sinun lähettää. [J. F.]
-Silviukselle [Sieviin] lähetit liian paljon." -- (21/11) "7 tai 8
-kpl. olemme myyneet. Voi kuinka tyhmä olit ryhtyessäsi koko asiaan."
---
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suometar, joka 1863 oli ilmestynyt kaksi kertaa viikossa (sitä
-ennen vain yhden), ei semmoisena enää tyydyttänyt ajan vaatimuksia.
-Rohkeasti päätettiin, että se v:sta 1864 alkaen oli ilmestyvä
-joka arkipäivä; päätoimittajaksi kutsuttiin Viipurista silloin
-50-vuotias kirjailija Pietari Hannikainen, ja Gummerus jäi edelleen
-toimitukseen. Kun samaan aikaan Luonnotar lakkasi, oli jälkimäisen
-huoli tästä lähtien kohdistunut yhteen ainoaan lehteen. Varsinaista
-kirjallisen työn supistusta ei se kuitenkaan tietänyt, sillä vaatihan
-Suometar nyt kolme kertaa niin paljon käsikirjoitusta kuin ennen.
-Siitä huolimatta Gummerus tänä vuonna ei kirjoittanut enempää
-kuin kolme uutta kertomusta, mutta yksi näistä oli kaikkia muita
-laajempi.[46]
-
-Ensimäinen näistä novelleista, _"Palkinto eli turhallisuuden
-seuraukset"_, liittyy läheltä niihin edellisiin, jotka ovat
-luonteeltaan tarkotusperäisiä, etten sanoisi opettavaisia. Rehellisen
-Olli-suutarin turhamainen vaimo yllyttää 17-vuotiasta sievää
-tytärtään, Elsaa, virittämään ansojaan ensin rikkaan Mattilan
-pojalle ja sitte eräälle "herralle", joka tuntemattomana ilmestyy
-paikkakunnalle (toiminta tapahtuu Suoniemen kappelissa) ja sanoo
-olevansa Turun hovioikeuden virkamies, mutta todellisuudessa on
-kuuluisa varas ja rosvo, "Pitkä Pekka". Tämä varastaa Mattilasta
-isännän rahat, menetellen niin, että Olli perheineen, syyllisiksi
-luultuina, vangitaan. Suutarin oppipoika Kaarle, jonka rakkauden
-Elsa oli ylenkatsonut, onnistuu kuitenkin toimittamaan Pitkän
-Pekan ja hänen toverinsa kruununmiesten käsiin, mutta saa
-itse kahakassa kuolinhaavan. -- _"Laulajatar"_ kertomuksessa
-Gummeruksen mielikuvitus liitelee entistä laajemmalla. Muuan
-nuorallatanssija-seurue varastaa kaunisäänisen, pappilassa
-opetusta saaneen torpantytön ja vie hänet muassaan ulkomaille.
-Terveydellisistä syistä matkusteleva suomalainen herrasmies näkee
-Italiaan kulkevassa laivassa tytön, joka laulaen kerää rahoja
-kuljettajalleen, ilkeälle rouvalle, ja huomaa muutaman laulun
-sanoista, että hän on Suomesta kotoisin. Jopa tytön onnistuu
-herralle salaa ilmottaakin, että hänet on kodistaan varastettu,
-mutta ennenkuin herra on ennättänyt ottaa hänet turviinsa, ovat
-rouva ja tyttö kadonneet. Vuotta myöhemmin sama herra Parisissa
-jälleen tapaa tytön ja yhdessä erään ystävän kanssa pelastaa hänet
-rosvojen käsistä. Tuo ystävä toimittaa sittemmin tytölle hyvän
-kasvatuksen ja nai hänet. Everstiksi kohonneena mies kuitenkin
-saa surmansa sodassa, ja "laulajatar" kuolee surusta. -- Tuskin
-yhdessäkään toisessa novellissa on niin runsaasti sentimentaalisuutta
-ja niin kamalia seikkailuja kuin tässä. Luku, jossa kuvataan, miten
-ystävykset pelastaakseen tytön ajavat takaa rosvoja vanhan luostarin
-maanalaisissa käytävissä, muistuttaa Eugéne Suen ja Alex. Dumas
-vanh:n romaaneja. -- Kolmas kertomus, _"Johannes, töllin lapsi"_,
-on tekijänsä laajaperäisin yritys alallaan; se on nimittäin sama
-teos, jonka hän 1870 julkaisi eri kirjana nimellä "_Ylhäiset ja
-Alhaiset_. Alkuperäinen romaani kahdessa osassa." Kun vertaa kirjaa
-kertomukseen, semmoisena kuin se ensi kerran ilmestyi Suomettaressa,
-huomaa joitakuita muutoksia lukujen jaossa ja nimityksissä sekä
-kielellisiä ja muitakin vähäisiä korjauksia, mutta enimmäkseen on
-kertomus sanasta sanaan muuttamatta.
-
-Nimi, jonka Gummerus antoi romaanilleen, kun hän julkaisi sen
-kirjana, saa ajattelemaan, että hän oli ottanut käsitelläkseen eri
-yhteiskuntakerrosten suhdetta toisiinsa, siis aihetta, joka oli
-tavallisimpia romanttisuuden aikana. Onhan se, melkein sanoisin,
-pysyvänä aiheena Topeliuksen Välskärin kertomuksissakin, missä
-tavantakaa kuvataan rakkautta alemmista säädyistä lähteneitten ja
-aatelis- taikka ruhtinaalliseenkin säätyyn kuuluvien henkilöitten
-välillä sekä niitä esteitä, joita sovinnaiset säätyrajat
-asettivat rakastavien onnelle. Toisia esikuvia Gummeruksella oli
-ruotsinmaalaisessa romaani- ja novellikirjallisuudessa, jota
-ahkerasti luettiin, sillä suurten sivistyskansojen kielet olivat
-silloin vähemmin tuttuja ja kirjojen saanti vaikeampaa kuin
-nykyaikana. Lähinnä johtuu mieleeni rva Schwartzin "Mannen af börd
-och Qvinnan af folket". Muuten oli hän itsekin, niinkuin ylempänä
-antamistani viittauksista novellien sisällykseen huomaa, jo usein
-kuvannut avioon vieviä lemmensuhteita erisäätyisten välillä,
-vaikkei asianomaisilla kuitenkaan ollut mainittavia vaikeuksia
-voitettavana. Todellisuudessa on "Ylhäiset ja alhaisetkin" vain
-näennäisesti probleemiromaani. Siinä on näet kyllä erisäätyisiä
-vastatusten: Johannes, töllin poika, nousee lukutietä herraksi
-ja saa omakseen majurin tyttären, kauniin Marian, jota paitsi
-parooni Klaus ja ompelijatar, Johanneksen serkku Anna, tulevat
-mitä läheisimpään keskinäiseen ystävyyteen, mutta näin tapahtuu
-ilman taistelua säätyennakkoluuloja vastaan. Sillä vaikka vanha
-parooni ja majuri pari kertaa väittelivät säätyerotuksista, eivät he
-kuitenkaan, kun Marian rakkaus Johannekseen oli heille selvinnyt,
-mitenkään olisi vastustaneet avioliittoa, jollei jälkimäinen itse
-arkatuntoisuudessaan olisi paennut paikkakunnalta ja maastakin.
-Saattaa siis sanoa, että tekijä, jos hän onkin aikonut kuvata
-säätyerotuksista johtuvia ristiriitoja, ei ole osannut niin
-suunnitella romaaniaan, että ne toiminnassa esiintyisivät. Tässä
-samoin kuin kaikissa edellisissäkin Gummeruksen kertomuksissa on
-huomattavana sama kanta kuin Topeliuksenkin omaksuma, nimittäin
-että jalo ihmisyys ei mitään välitä säätyerotuksista. Että
-sivuhenkilönä muiden muassa esiintyy elostelija-kreivi, joka
-viettelee maalaistytön ja haukkuu Johannesta "talonpojaksi" (ensi
-laitoksessa!), ei muuttane asiaa. Luonteenkuvaukseen nähden
-ovat Johannes ja Maria tekijän onnistuneimpia henkilöitä, ja me
-näemme kummankin kehittyvän niin, että toisen nousukas-arkuus ja
-toisen kevytmielinen uhmailu kuluu pois, mutta toiselta puolen
-on romanttinen välinpitämättömyys tosielämästä niin suuri, että
-sanomatta jää mitä Johanneksesta lopulta tuli ja millä hän vaimonsa
-ja perheensä elätti, vaikka nimenomaan mainitaan, että Maria Turun
-palon jälkeen oli yhtä köyhä kuin "töllin lapsi". Sujuva kertomistapa
-saavuttaa ehkä huippunsa Turun palon kuvauksessa. Esityksen pääansio
-on kuitenkin se, että lukijassa herää tunne siitä, että kaikki on
-lähtenyt sydämen vakaumuksesta. Tekijä on kuvattavistaan pitänyt,
-ja sentähden lukijakin myötätunnolla seuraa heidän kohtaloltaan.
-Olisihan helppo mainita nykyaikaisia romaaneja, joiden kirjoittajat
-halveksien kohauttavat olkapäitään vanhoille "romantikoille" ja joita
-arvostelijat kiittävät heidän sanataiteestaan, mutta joilta puuttuu
-tuo runouden ensimäinen ja viimeinen tunnusmerkki, että näet saavat
-sydämen värähtelemään myötätunnosta.
-
-Paitsi novelleja tavataan Suomettaressa 1864 muutakin Gummeruksen
-kynästä lähtenyttä. Tammikuun 14 p:nä luettiin siinä kirje Karkusta,
-jossa hän ensin kertoo 80-vuotisen sotavanhuksen, Antti Kantin,
-kuolemasta. Kant (jonka kuoleman johdosta Gummerus myöskin on
-kirjoittanut paperiensa joukossa säilyneen kirkossa luettavan
-"siunauksen") oli oltuaan mukana Viaporin antautumisessa palannut
-kotiseuduille, mutta kohta jälleen pahasti paleltunein jaloin
-lähtenyt sotaan ja liittynyt Gyllenbögelin vapaajoukkoon. Toiseksi
-kirjeessä puhutaan joulun edellä Lavian kappelissa tapahtuneesta
-kauheasta murhasta, jonka uhriksi olivat joutuneet Majaveden
-uutistalon kaikki asukkaat, isä, äiti, poika ja tytär. Tästä
-tapauksesta Gummerus oli kuullut ollessaan joululomalla kotona; kun
-hän toukokuulla taasen tuli sinne, sai hän aihetta uudestaan ja
-laajemmin kertoa murhasta. Epäiltyinä rikoksesta oli näet sillä välin
-kaksi nuorukaista, serkukset Juho Tuomisaari ja Juho Seppä, pantu
-kiinni, ja kun heidät kuljetettiin murhapaikalle, seurasi Gummerus
-tuomaria ja nimismiestä ollakseen läsnä välikäräjillä syytettyjä
-tutkittaessa. Seppä oli jo ennen tunnustanut, että Tuomisaari ja
-hän olivat yhdessä murhanneet perheen ja ryöstäneet 80 ruplaa
-sekä että Tuomisaari oli hänet houkutellut kamalaan tekoon; mutta
-käräjissä tämä kielsi kaikki huolimatta siitä, mitä todistuksia häntä
-vastaan esitettiin. Kuvatessaan murhakohtausta Sepän tunnustuksen
-mukaan, yksinäistä Majaveden taloa ympäristöineen sekä tutkintaa
-on Gummerus kerran luonut novellin, joka kokonaan perustuu
-todellisuuteen. "Novellin", sanon, sillä verrattuna nykyaikaiseen
-reportterikertomukseen samantapaisesta asiasta ansaitsee kahteen
-numeroon (144 ja 155) jaettu selostein todella paremmin sen
-nimityksen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toukokuulla 1861 Gummerus oli luopunut päiväkirjansa jatkamisesta;
-tammikuulla 1865 sattui vihkonen hänen käteensä ja silloin hän
-kirjoitti siihen muutamia rivejä, täynnä itsensäsyyttämistä.
-Hän tunnustaa jälleen langenneensa syntiin, samoin kuin hänen
-entiset toverinsa paitsi Forsénia (joka vuoden alulla 1865 tuli
-mielisairaaksi ja joulukuulla s.v. kuoli keuhkotautiin). Olen
-suomalainen novellisti, joka kirjoittaa pötyä rahan edestä. Enköhän
-minä koskaan enää tule Jumalan yhteyteen? hän kysyy, samassa myöntäen
-että hän ei kykene voittamaan syntiä eikä aina yritäkään. Olin
-Jumalan lapsi, nyt olen paholaisen!
-
-Uudenvuoden päivänä 1865 Gummerus alotti uuden päiväkirjan, jota hän
-ei kuitenkaan jatkanut kauemmas kuin helmikuun loppupuoleen. Siinä
-ei ole muistiinpanoja hänen sisällisestä elämästään, niinkuin tuossa
-edellisessä, vaan päivän puuhista ja tapahtumista. Me näemme, että
-Gummerus ollessaan kotona avusti isäänsä tämän virkatoimissa, luki
-itsekseen Möllhausenin romaania "Pakolainen" ja yhdessä muitten
-kanssa Runebergin kertomuksen "Tulipalo"; eräänä päivänä mainitsee
-hän myöskin lukeneensa Granfeltin dogmatiikkaa, mutta enin aika
-meni seurusteluun. Oudolta tuntuu "dogmatiikka" kaiken keskellä ja
-niin myös lause: "Keväällä tulen papiksi". Lukihan Gummerus v:sta
-1863 alkaen filos. kandidaattitutkintoa varten, jonka hän todella
-myöhemmin suorittikin, kuinka oli nyt papintutkinto tullut mieleen?
-Luultavasti hän oli kahden vaiheella, mitä tehdä, mihin ruveta.
-Kenties oli äiti herättänyt hänessä ajatuksen viipymättä suorittaa
-papintutkinto, sillä, niinkuin ennestään tiedämme, kotona ei Kallen
-kirjailijatointa arvossa pidetty, ja vuodet kuluivat. -- -- -- Miten
-tämän lieneekään, ei tuumasta tullut sen enempää. -- Seurustelu
-Karkun pitäjän säätyläisten kesken oli vilkasta. Pappilassa oli
-usein vieraita, ja pappilan väki, varsinkin nuorempi osa, oli usein
-liikkeellä käymässä milloin missäkin herrasperheessä. Tammikuun 2
-p:nä oli pappilassa paljo vieraita. Nuoret leikkivät, ja Santeri
-esiintyi amiraali Pikkolominina, lausuen Kallen sepittämiä säkeitä
-"huononlaisesti". -- Mielellään Gummerus merkitsi päiväkirjaansa
-mitä toinen tai toinen tapaamansa henkilö oli kertonut itsestään
-tai muista. Niin hän esim. on siltavouti Ålgrenin elämästä pannut
-muistiin seuraavaa: Hänen isänsä oli sotilas, joka Viaporin
-antautumisen jälkeen tuli kotia, mutta viivyttyään siellä ainoastaan
-yhden päivän lähti Pohjanmaalle, missä sai surmansa. Perhe jäi mitä
-suurimpaan kurjuuteen; sen oli elettävä pettu- ja survejauholeivällä
-ja mustikoilla. Pojat -- siltavouti Ålgren oli silloin 7-vuotias
--- lähetettiin kerjuulle. Ålgren sai evääksi puuroa taskuunsa (!),
-jotta hänen ei tarvitsisi ensi nälkäänsä kerjätä, mutta tiellä
-he tapasivat poikia, jotka löivät kiekkoa, liittyivät heihin ja
-palasivat illalla kotia. Siellä heille annettiin selkään, ja heidän
-täytyi uudestaan lähteä matkaan. Muutamien päivien vaelluksen päästä
-tuli vanhin pojista sairaaksi, ja veljesten maatessa takanarinalla
-sairas, kylki kyljessä Ålgrenin kanssa, kuoli. Silloin tämä oli
-itkenyt. Sittemmin Ålgren meni suutarinoppiin, josta kumminkin
-puolentoista vuoden jälkeen karkasi. Hän oli silloin 9-vuotias. Hän
-suuntasi kulkunsa Turkuun, kuvitellen suuren kaupungin myymälöistä
-saavansa tarpeeksi rahaa, mutta hänelle annettiinkin kyynäräkeppiä.
-Kerjäten hän palasi Suoniemelle ja rupesi Kiparin rengiksi. Sieltä
-hän 14-vuotiaana joutui parooni Mellinille ja oli hänen palvelijanaan
-Pietarissa 7 vuotta. -- "Hyvin hauska mies", Gummerus lisää, "enemmän
-juttuja hänestä toisessa paikassa" (arvattavasti jutut jäivät
-kirjaan panematta). Novellistina Gummerus oli huvitettu tällaisista
-kertomuksista; hän sai niistä tosielämän piirteitä omiin jutelmiinsa.
-
-Muutoin eivät muistiinpanot sisällä mitään merkillistä; mutta
-kuvaavathan ne sentään ylioppilaan elämää, jolta ei aikaa puuttunut.
-Otettakoon niistä sentähden vähän enemmän.
-
-Tammikuun 19 p:nä Gummerus lähti Helsinkiin. Matkalla hän tapasi pari
-pohjalaista toveria, ja yhdessä yövyttiin Hämeenlinnan kievariin.
-Siellä oli paraikaa taiteilijaperhe Hagemeister, herra, rouva ja
-tytär, toimeenpanemassa soitannollista iltamaa. Neljä vuotta ennen
-Gummerus oli nähnyt perheen Pietarsaaressa, jossa se esiintyi
-toht. Cannelinin ja lukion laulunopettajan, Gestrinin, avustamana.
-Juodessaan totiaan Gummerus katseli karmista 15-vuotiasta nti
-Hagemeisteria, kuvitellen mitkä vaarat uhkasivat nähtävästi vielä
-viatonta tyttöä. Sitte hän meni levolle, mutta toverit esiintyivät
-pohattoina kutsuen perheen illallisille, joka maksoi 6 ruplaa.
-Aamulla jatkettiin Turenkiin, mihin jäätiin, syystä että Brusilassa
-ja Kerkkolassa oli tuttuja ylioppilaita. Näiden seurassa vietettiin
-hupaisesti koko päivä ja vasta seuraavana saavuttiin Helsinkiin.
-
-Niin matkalla; Helsingissä näin: Gummerus käy sukulaisissa,
-Forsteruksella, Sanmarkilla, Bergbomilla; Paavalin päivänä hän on
-Tikkasella, jonka luona nimipäivänä on paljon vieraita, toisen
-illan hän viettää Polénin luona Ahlqvistin, Yrjö Koskisen ja Jaakko
-Forsmanin seurassa; 30/1 hän on mukana, kun ylioppilaat käyvät
-kunniatervehdyksellä sijaiskanslerin, paroni R. Munckin luona, joka
-täytti 70 vuotta, hän käy lukuyhdistyksessä lukemassa sanomia ja
-tapaamassa tuttavia, niinikään pohjalaisen osakunnan kokouksissa
-(12/2 hän -- "huonosti, kun oli väsynyt" -- puolusti esittämäänsä
-väitettä: "Suomen kansan nykyisellä sivistysasteella on valtiokirkko
-välttämätön sivistyksen levittäjänä"), Helsingfors Tidningarin
-toimituspaikassa, Suom. Kirjallisuuden Seuran kokouksissa ja
-teatterissa -- ruotsalaisessa nimittäin, sillä eihän suomalaista
-vielä ollut olemassakaan. Päivällä ja illoin hän usein pistäytyy
-Ekbergillä, Forsströmillä, Magitolla, Catanilla, Clopattilla y.m.
-kahviloissa ja ravintoloissa. Ystävistä ja tovereista mainitaan K. F.
-Eneberg, Juho Forsman, Kaarlo Bergbom, J. V. Calamnius, Kristoffer
-Cronström, Kaarlo Blomstedt, Albert Forssell, K. Bergstedt, muita
-vähemmin tunnettuja luettelematta. Seurassa kun ollaan, juodaan
-kahvia, punssia, totia, pelataan dominoa ja korttia (siihen eivät
-kuitenkaan mainitut toverit ottaneet osaa) ja ennen kaikkea
-jutellaan. Lukemisesta ei anneta tietoja, mutta arvatenkin Gummerus
-sitä varten eräänä aamuna nousi ja klo 1/2 5 -- kun hänellä silloin
-ei ollut kynttilää -- meni hän ulos, koputti ihmiset hereille
-eräässä venäläisessä "lafkassa" ja osti kynttilöitä (!); useammin
-hän kuitenkin oli liikkeellä myöhään illalla kuin varhain aamulla.
-Nähtävästi ajatus keväällä suorittaa papintutkinto oli haihtunut.
-
-Tammikuulla 1865 ilmestyi ensimäinen vihko Gummeruksen _Alkuperäisiä
-Suomalaisia Uuteloita_, C. J. Wikbergin kustannuksella. Se sisältää
-novellit: Sovitus haudalla, Palkinto ja Merimiehen morsian
-(yhteensä 130 sivua), jotka olivat ennen tunnetut Suomettaresta ja
-Luonnottaresta. Ensinmainittu on näet sama kertomus kuin "Onnen
-sattuma" (ks. ylemp. siv. 219), vaikka se on uudestaan kirjoitettu.
-Pääpiirteiltään on juoni muuttamatta, paitsi että Ollilan Hannan
-ensimäinen kosija nyt on velkaantunut ylioppilas Lager, joka
-valheillaan herättää lautamiehen luottamuksen, mutta sitte
-saatuaan tietää, että Hanna ja Antti rakastavat toisiaan, luopuu
-morsiamestaan, ja joka syntyperältään on Riemulan paroonin avioton
-poika. Tätä viimeistä piirrettä ei voine pitää parannuksena, sillä
-olisihan riittänyt, että parooni Antissa tapasi kadonneen pojan.
-Itse tapausten esitys on entistä selvempi ja luontevampi, joten
-vertaamalla laitoksia toisiinsa näkee, kuinka Gummerus oli kahdessa
-vuodessa edistynyt. -- Helmikuulla luettiin Helsingfors Tidningarissa
-K. Bergbomin[47] kirjoittama laajanpuoleinen arvostelu näistä
-novelleista. Alottaen tunnustamalla, että Gummeruksella oli "suuri
-kyky, kenties etevin mikä novellistilla saattaa olla, nimittäin
-kertojan kyky", arvostelija sanoo hänen kirjailijaluonteensa
-omituisuuden olevan siinä, että hän mietteineen ja tunteineen niin
-sydämellisellä osanotolla seuraa henkilöitään heidän vaihtelevissa
-kohtaloissaan, että siitä jonkunlainen päivänpaisteinen lämpö
-leviää kuvauksen ylitse. Esimerkkinä hän mainitsee oikeuskohtauksen
-Merimiehen morsiamessa. Huolimatta siitä, että kuvaukselta puuttuu
-tarkempaa realistisuutta, saa tekijä kuitenkin omalla tavallaan
-menetellen kohtauksen jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi,
-luonteenkuvaukseen nähden arvostelija tunnustaa muun muassa
-ylpeän Ollilan isännän johdonmukaisesti kuvatuksi, mutta osottaa
-toiselta puolen, että esim. maisteri "Merimiehen morsiamessa" on
-naurettava, varjomainen hupakko. Yleensä ovat hänestä Gummeruksen
-novellit luettavat "kyläkertomuksiin", ja hän neuvoo tekijää, jonka
-kansantuntemusta ei käynyt epäileminen, koettamaan novelleissaan
-päästä lähemmäs kansan todellista elämää ja olla kohdistamatta
-päämielenkiintoa lemmenjuttuihin, joissa enimmiten tapaa vaikutelmia
-ulkomaisesta kertomakirjallisuudesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tammikuun 25 p:nä Gummerus mainitsee vieneensä yhden "kuvauksen
-elämästä" Polénille, ja jo seuraavana päivänä hän alkaa kirjoittaa
-toista. Tämä johtaa meidät 1865 v:n tuotantoon, joka oli erittäin
-runsas. Suomettaressa tapaa näet paitsi _"Kuvauksia elämästä"_,[48]
-joita on kaikkiaan yhdeksän, kolme muuta novellia sekä jo ennen
-mainitun sarjan _"Koulumuistelmia"_. Kun näihin vielä luetaan
-kuvalehdessä "Maiden ja merien takaa" julkaistu _"Sotilaan tytär"_,
-nousee tänä vuonna syntyneiden kertomusten luku neljääntoista.
-
-Aiheiltaan ovat novellit entiseen tapaan sangen vaihtelevia.
-_"Veripisara sormuksessa"_ on kuvaus kaupunki- ja liikemiespiireistä.
-Pankinjohtaja Greiswallilla on tuhlaavan vaimonsa takia vaillinki
-kassassa. Kun huhu siitä leviää, hänen tytärtänsä Emilietä
-kosiva luutnantti vetäytyy syrjään, ja pankinjohtaja aikoo
-surmata itsensä. Silloin ilmestyy auttajana uusi kosija, rikas
-kamarineuvos, ja pelastaakseen isänsä Emilie on valmis uhrautumaan.
-Mutta kun kamarineuvos näkee neiden sormessa sormuksen, jonka
-kannassa on punainen pilkku, hän hätääntyy. Emilie on sen saanut
-liikkeen palveluksessa olevalta nuorelta Ernst Feltmanilta, jonka
-isä, kauppaneuvos Feltman, 20 vuotta ennen oli murhattu. Sitte
-selviää, että kamarineuvos itse oli murhaaja, ja hän oli uhriltaan
-ryöstämällään kassalla karannut ulkomaille, josta nyt vasta
-oli palannut. Pankinjohtaja perii ulkomailla kuolleen veljensä
-omaisuuden, jota kamarineuvos myöskin oli koettanut saada käsiinsä,
-ja Emilie tulee onnelliseksi Ernstin kanssa. -- Mutkikas juoni;
-henkilöt varjomaisia. _"Kahdentoista tuhannen markan vahinko!"_
-Rovasti Grandt sairastaa kuolintautiaan, turhaan hänen rouvansa
-toivoo ja saa lääkärin panemaan taitonsa alttiiksi, että sairas
-eläisi toukokuun 1:seen p:ään; hän kuolee 22 tuntia ennen aikaa.
-Silloin leski ja lääkäri tahtovat salata kuolemantapauksen, jotta
-perilliset saisivat nauttia yhden virkavuoden tulot; mutta tytär
-ja hänen sulhonsa, nuori pappi, eivät suostu petoksella pyytämään
-maallista etua. -- Epäilemättä tosielämästä otettu aihe, joskin
-aivan vapaasti käsitelty. -- _"Meidän pikku mullikkamme"_, soma,
-psykologisesti mielenkiintoinen jutelma juomarista, joka rakkaudesta
-lapseensa (jota vanhemmat nimittivät 'pikku mullikakseen') lakkaa
-juomasta, mutta joka lapsen kuoltua surusta jälleen alkaa juoda
-ja juo kunnes henki menee. Syntyi avioparille toinenkin poika,
-mutta hänestä isä ei välittänyt. Tästä toisesta pojasta leski sai
-turvan ja onnen kärsimyksissään. -- Tämän kertomuksen Yrjö Koskinen
-luki ääneen suomenmielisten iltaseurassa 21 p:nä helmik. 1865. --
-_"Isoisän testamentti."_ Isä on muonaa vastaan luovuttanut talonsa
-Kyösti pojalleen, joka hoitaa sitä huonosti ja kohtelee isäänsä
-pahasti. Noudattaen isänsä esimerkkiä on Kyöstin poika, Antero, yhtä
-sydämetön isoisää kohtaan. Kumminkin ukko rahoillaan pelastaa talon
-häviöstä ja tekee sitte testamentin, jonka mukaan Kyösti saa talon ja
-Antero rahat, jos palvelee pappilassa renkinä 5 vuotta. Tällä ajalla
-Kyösti menettää talon, mutta Antero tulee kunnon mieheksi, ja vaikka
-hän sai ainoastaan "tolpan" perinnöksi, hän nyt menestyy hyvin ja
-kohtelee köyhtynyttä isäänsä hyvästi. -- Opettavainen tarkotus selvä.
--- _"Pata-ässä"_, muistelma kouluajalta. Kertomus alkaa kuvauksella
-miten tekijä tovereineen mennessään vanhassa Vaasassa varastamaan
-koivunmahlaa Eliselundista sai selkäänsä. Samalla matkalla hän ensi
-kerran näkee hra Manderbergin, "Pata-ässän", jonka hän jälestäpäinkin
-pari kertaa tapaa ja joka oli auttamaton juoppo. -- _"Minun nuori
-sisareni"_, yksinkertainen, vaikuttava kertomus. Veli esittää
-nuoruudenmuistelman, miten muuan lapsuuden leikkitoveri luutnantiksi
-tultuaan viettelee hänen 14-vuotiaan sisarensa, ja miten hän itse
-luutnantin kodissa tämän kihlajaisjuhlassa julkisesti syyttää häntä
-konnantyöstään. Turhaan luutnantin äiti pyytää rahalla sovittaa
-poikansa rikosta; petetty tyttö suree, riutuu, kuolee. -- _"Kainin
-omatunto"_, romaanintapainen, sekava juoneltaan. Alkaen köyhän
-ylioppilaan Lauri Annalan tulosta kotiopettajaksi parooni Ellenin
-omistamalle Kotkan tilalle kertomus tutustuttaa lukijan kamaliin
-suhteisiin. Parooni luulee mustasukkaisuudesta murhanneensa veljensä
-Eliaksen, joka kuitenkin on salaa pelastettu. Eräs petollinen ystävä,
-joka on kaiken onnettomuuden aikaansaaja, tuo vihdoin kuolleeksi
-luullun takaisin aikeessa pelottaa Kainin omantunnon vaivaamaa ja
-kostaa hänelle, että hän aikoinaan on voittanut hänet kilpailussa
-naisen rakkaudesta. Kun veljekset kumminkin nähdessään toisensa
-unohtavat vihansa, tuo ystävä ampuu paroonin. Lauri on Eliaksen poika
-ja tulee onnelliseksi serkkunsa Matildan kanssa. -- _"Herää omatunto
-ainakin kuolemassa."_ Rikas talonpoika tunnustaa ennen kuolemaansa,
-kuinka hän nuorena oli varastellut ja osannut niin menetellä, että
-erästä hänen toveriaan pidettiin syyllisenä. Toveri hukutti itsensä,
-mutta hän, rikoksentekijä, kohosi varallisuudessa ja arvossa. --
-_"Kummityttäreni."_ Kertoja on lukiolaisena ensi kerran kummina
-erään torpparin tyttölapselle. Helsingissä 19 vuotta myöhemmin vanha
-vaimo rukoilee ja saa eräältä herralta 30 ruplaa, millä vapauttaa
-tyttärensä porttolasta. Tyttö oli kertojan kummitytär. Vuosia sen
-jälkeen kertoja lukee Hufvudstadsbladetissa, että sama tyttö, Eva
-Sydänmaa, oli hirttänyt itsensä. Kertoja näkee hänen ruumiinsa
-anatomiasalissa!
-
-Siinä ne yhdeksän kertomusta, joiden yhteisnimi on "kuvauksia
-elämästä".
-
-Vuoden muut novellit ovat seuraavat: _"Ruma tyttö."_ Sussu eli Sanna
-Seeström, kauppaneuvoksen tytär Turussa, on rikas perijätär ja
-semmoisena häntä imarrellaan, niin että hän luulee itseään kauniiksi.
-Vähitellen hänelle kuitenkin selviää, että kosijat vain haluavat
-hänen rahojaan. Silloin hän kehottaa isäänsä jälkisäädöksellä
-antamaan koko omaisuutensa köyhille; isä on myöntyvinään, mutta hänen
-kuoltuaan tytär saa sittenkin kaikki. Elääkseen yksinkertaisemmissa
-oloissa ja ympäristössä, jolle hänen varallisuutensa on tuntematon,
-Sanna asettuu pitemmäksi ajaksi Ylikannuksen pappilaan (huomaa!
-ennen Gummerusten aikoja); hän toivoo ihmisten pitävän hänestä
-hänen itsensä eikä hänen rahojensa tähden. Täällä hän rakastuu
-ylioppilaaseen ja auttaa häntä salaa, mutta nuori mies ottaa
-kuitenkin toisen. Sanna jää naimattomaksi löytääkseen vihdoin
-rauhan Jumalassa. -- Kertomus psykologisesti tavallista syvempi,
-joskin loppupuolelta vähän epäselvä; sisältää paljon kannukselaisia
-muistoja. -- _"Ystävät."_ Kaksi ylioppilastoveria, Konrad ja Kaarle,
-edellinen rikasta, ylhäistä sukua, toinen varaton nimismiehen
-poika, rakastuu eri aikana ja aluksi toistensa tietämättä, Harjulan
-pappilan ihanaan Anniin. Tyttö puolestaan ei tiedä kumpaako oikein
-rakastaa, kunnes hän vihdoin ottaa Kaarlen. Ystävykset, jotka
-kilpakosinnan aikana ovat mitä jaloimmin menetelleet toisiaan
-kohtaan, eivät lopultakaan riitaannu keskenään; Konrad poistuu,
-palatakseen 23 vuoden päästä kenraalina -- sydämenrauhan saaneena.
--- _"Koulumuistelmia"_ (ks. ylempänä, missä puhutaan tekijän
-kouluajasta). -- _"Juovan emäntä"_, vanhan miehen papereista.
-Mataleena, nimismiehen tytär, nai renkimiehen, Taavetin, joka
-vaimonsa rahoilla ostaa Juovan talon. Emäntä, kelpo ihminen ja hyvä
-talouden hoitaja, salaa kaikilta, että viinaan menevä mies kohtelee
-häntä pahoin. Mataleenan tädin jälkeen Taavetti perii 700 markkaa.
-Silloin hän palkkaa rengin surmaamaan emännän, ja leskeksi tultuaan
-hän kosii rikkaan Koskelan kaunista Katria, joka isänsä pakotuksesta
-menee hänelle. Katri on kuitenkin ennen ollut kihloissa, ja petetty
-sulho murhaa hääyönä Taavetin. Murhaaja vangitaan ja tuomitaan; Katri
-kuolee surusta. -- Hyvin kerrottu talonpoikaistragedia. Mataleenan
-luonne parhaiten kuvattuja. -- _"Sotilaan tytär."_ Elli, vanhan
-sotilaan tytär, on tavattoman kaunis, mutta kuuromykkä. Venäläinen
-luutnantti Golubin näkee hänet jo ennen 1808 v:n sodan alkua; sodan
-aikana hän aikoo ryöstää tytön, mutta Elli on lähtenyt kotoa niille
-seuduille, joilla hänen veljensä Antti ja pappilan Ernst maisteri
-taistelevat vihollista vastaan. Revolahdella molemmat haavoittuvat,
-ja Elli hoitaa heitä, kunnes he jälleen pystyvät jaloilleen.
-Sittemmin Elli ja Antti joutuvat Golubinin valtaan, ja kahakassa,
-jossa Ellin isäkin on osallinen, kaikki kolme ammutaan, sitte kun
-Elli kumminkin on pistänyt puukon luutnantin sydämeen. Ainoastaan
-Antti palaa henkiin. -- Paljon haaveilevaa tunteellisuutta,
-suunnitelma sekava; mutta huomattava ensimäisenä novellina,
-jossa Gummerus kertoo historiallisia sotatapahtumia (Revolahden
-tappelu). Luultavasti kirjoitettu G. H. Mellinin "Paavo Nissisen"
-vaikutuksesta, jossa myöskin kuuromykkä esitetään sotatapauksiin
-sekaantuneena.
-
-Paitsi sitä että Gummerus 1865 v:n Suomettareen kirjoitti edellä
-mainitut novellit (viimeistä lukuunottamatta), julkaisi hän siinä
-erinäisiä runoelmia sekä piti "suuren osan vuotta huolta lehden
-ulostulosta joka päivä". Näin sanotaan vuosikerran viimeisessä
-numerossa, ja siitä voi päättää, että hän tänä vuonna oli enemmän
-sanomalehtimies kuin ylioppilas. Toverina oli hänellä tässä
-toimessaan muun muassa maisteri Jaakko Forsman, joka toimitti
-ulkomaanosastoa.[49] -- Nyt loppunut vuosi oli toinen, jona
-Suometar ilmestyi joka arkipäivä. Lehden laajennus oli johtunut
-siitä kohonneesta mielialasta, jonka ensimäiset valtiopäivät
-olivat aiheuttaneet. Kokemus oli kuitenkin semmoinen, että vuoden
-lopulla päätettiin palata entiseen järjestelmään: v. 1866 oli lehti
-jälleen ilmestyvä ainoastaan kaksi kertaa viikossa. Ilmotuksen
-allekirjoittivat Rietr. Polén ja A. Nylander, joka jälkimäinen
-oli ollut nyt lakkaavan Päivättären toimittaja. "Kaunokirjalliset
-kertomukset", sanottiin siinä, "toimittaa tunnettu nimimerkki
---l--b--s."
-
-Gummeruksen tuotteliaisuus v. 1866 oli yhtä runsas kuin edellisinäkin
-vuosina. Alkuperäisten tuotteiden luku Suomettaressa on näet
-kahdeksan, ja niiden joukossa on erityinen sarja "Velkakirjain
-kertomukset", joka käsittää kahdeksan pienempää jutelmaa, joten
-saattaa sanoa koko luvun nousevan viiteentoista.[50] Seuraavassa
-viittaan näidenkin novellien sisällykseen.
-
-_"Merkki rinnassa"_ on juoneltaan romaanintapainen, siinä kun
-kuvataan, miten sukulaiset odottavat mahtavan Suursaaren omistajan
-kuolemaa, miten testamentti määrää tilan vainajan aviottoman
-tyttären pojalle ja miten toiveissaan pettyneet sukulaiset
-koettavat saada kokemattoman perijän valtaansa hyötyäkseen hänestä.
-Merkki rinnassa on luonnon synnyttämä, mutta sillä ei ole mitään
-varsinaista merkitystä juoneen nähden. _"Ystäväni kohtalo"_ on
-siinä, että ylioppilas, lautamiehen poika, saa omakseen kreivin
-tyttären, Laura A:n. Kuinka Laura oikeastaan niin silmittömästi
-rakastui nuorukaiseen, jää selittämättä; pääviehätyksenä on sujuva
-kertomistapa. -- _"Sukuhauta"_ on sekin noita romaanintapaisia
-kertomuksia, jotka sekä liiallisen romanttisuuden että esityksenkin
-puolesta ovat ehdottomasti heikompia kuin toiset. Päähenkilö on
-roistomainen kauppapalvelija Aelen, joka menee kihloihin rikkaan
-kauppiaan tyttären, Emman, kanssa, Ruotsinmatkalla kihlaa toisen
-tytön, kotia tultuaan surmaa Emman työntämällä hänet sukuhautaan ja
-väärentää hänen isänsä testamentin omaksi hyödykseen. Pahantekijä
-elää omantunnon vaivaamana kauppaneuvoksena ja kuolee ilman
-rauhaa, ilman sovintoa. -- _"Velkakirjain kertomukset"_ alkavat
-kehyskertomuksella, jossa kertoja kuvaa levottoman yönsä kauppias
-A:n kodissa. Näkymätön olento tulivaltikka kädessä avaa kassakaapin
-oven ja saa velkakirjat kertomaan, missä oloissa ovat syntyneet.
-_Ensimäisen_ velkakirjan on köyhä mies tehnyt kartanon herralle,
-joka ilmaiseksi kuittasi korot, mutta sitte se on joutunut
-kovasydämisen vävyn haltuun. _Toinen_ on tehty, kun varatuomarin
-täytyi lainaamalla maksaa takaus; pelottava se on joutuneena
-kauppiaan käteen, joka vihaa lainanottajan perhettä sen vuoksi, että
-rouva on ylenkatsonut hänen lemmentarjouksensa. _Kolmannen_ synty
-on kerrassaan lystillinen. Tuhma Mikko on kosinut kaunista Kaisaa,
-joka on suostuvinaan, mutta sitte uhkaa häntä kauhalla ja mielistelee
-toisia. Silloin vanhanpuoleinen Sussu itse tarjoutuu Mikolle ja he
-lähtevät yhdessä pappilaan kuulutusta hankkimaan. Huomatessaan sen
-Kaisakin pistäytyy mukaan, ja papin edessä morsiamet riitelevät
-Mikosta, joka sanoo ottavansa Kaisan. Hyvittääkseen Sussua hän tekee
-tälle 10 ruplan velkakirjan. _Neljännen_ tekee "koulutoverille ja
-ystävälle" nuori mies, joka ottaa 21 prosenttia lainasta! _Viides_
-on kirjoitettu sentähden, että veli tahtoo pelastaa veljen häviöstä.
-Esko ja Jaska olivat eläneet parhaimmassa sovussa, kunnes Esko
-käydessään Pohjanmaalla tuli körttiläiseksi. Sitä ei Jaska kärsi,
-ja veljekset eroavat. Jaska hoitaa taloansa niin huonosti, että se
-on myytävä huutokaupalla. Sitä ennen Esko kuitenkin maksaa velat,
-ja sovinto rakentuu veljesten välille. _Kuudes_ tehdään kievarissa,
-jossa kyytipojat paraikaa kiusaavat ja härnäävät mielipuolta
-Kala-Jussia. Tämä suuttuu, heittää yhden pojista tuleen, ja kun
-toiset ovat hänen sieltä pelastaneet, sieppaa Jussi tuhannen ruplan
-setelipakan pöydältä ja polttaa sen. Rahojen lainaaja ajaa häntä
-takaa pihalle ja metsään, missä sitte Jussi tavataan tapettuna ja
-murhaaja itse kylmettyneenä ja hulluna. _Seitsemäs_ asiapaperi
-kertoo, miten kauppias A. vihaa ja kadehtii muuatta kauppapalvelijaa
-tämän rehellisyyden vuoksi, syyttää häntä aiheettomasti varkaudesta
-ja salaa häneltä erään haltuunsa joutuneen lahjakirjan, joka olisi
-saanut vainotun onnelliseen asemaan. _Kahdeksas_ on syntynyt
-kauppiaan kunnianhimosta. Hän on näet lainannut 10,000 ruplaa
-kreiville, joka lupaa hankkia hänelle kauppaneuvoksen arvonimen.
-Kreivi häviää lupaustaan täyttämättä, velkaansa maksamatta. --
-_"Hän sai Kaisansa"_ on hauskasti kerrottu jutelma siitä, miten
-eräs kunnon renki viekkaudella sai rikkaan talollisen tyttären.
-Hän suututtaa näet isäntää niin, että tämä lyö häntä puukolla ja
-sovitukseksi myöntyy antamaan tyttärensä. Kun vävy aikoja myöhemmin
-tunnustaa menettelynsä, appivaari tunnustaa, ettei hän olisi voinut
-parempaa vävyä saada. -- _"Kuinka kuritetaan pahankurinen akka"_ on
-hullunkurinen juttu, joka näyttää kuinka 3 kyynärän ja 2 korttelin
-pituinen Kalle, jota 2 kyynärän pituinen Klaara vaimo on vuosikausia
-armottomasti kurittanut, erään ylioppilaan neuvosta käyttämällä
-noitumisen uhkauksia ja -- oksennuspulveria tekee akastaan mitä
-herttaisimman aviosiipan. -- _"Minun matamini kertoo"_ sisältää
-kertomuksen erään ylioppilasmatamin surullisista ja liikuttavista
-elämänvaiheista. Hän oli kauppiaan tytär ja eli isänsä kuoltua
-Tammerkosken rannalla (ennen kaupungin perustamista). Äiti kuoli
-pelastaessaan tytärtään kosken kuohuista. Sitte tyttö tuli erään
-kunnottoman lääkärin luokse, jossa onnea lupaava rakkaussuhde syntyi
-hänen ja lääkärin pojan välillä. Isä sai kuitenkin viekkaasti
-vehkeillen nuoret epäilemään toisiaan ja vietteli tytön, joten tämän
-elämän onni ei sittenkään voinut korjautua, kun asiain oikea laita
-oli selvinnyt. -- _"Kaksi avioliittoa"_ on vihdoin lyhyt juttu
-Saisalon kauniista Annasta, joka ensin hylkää köyhän Matin mennäkseen
-naimisiin pappilan maisterin kanssa, mutta paljon kärsittyään ja
-vapaaksi joutuneena ottaa Matin ja tulee onnelliseksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Umpeen kulunut vuosi oli vanhan Suomettaren viimeinen, ja siihen
-päättyi Gummeruksen kirjailijatoimen ensimäinen jakso. -- Kun
-Gummerus esiintyi julkisuudessa, oli hän kirjallisesti kovin
-kokematon. Sen todistaa täysin määrin hänen esikoisensa, "Veljekset".
-Kumminkin hän jo kahden vuoden päästä kykeni luomaan mitä on
-suurisuuntaisinta yrittänyt -- romaanin "Ylhäiset ja alhaiset".
-Se osottaa, että hänen kehityksensä oli nopea, mutta silti ei
-sitä voi sanoa monipuoliseksi taikka laajaperäiseksi. Hänen
-luontainen kertojakykynsä kypsyi kypsymistään, tuli vapaammaksi
-ja voimakkaammaksi, mutta itsetietoisena taiteilijana hän tuskin
-edistyi enemmän kuin hänen elämänkäsityksensäkään laajentui. Syynä
-tähän oli ensiksikin se, että hän kirjoitti sanomalehteä varten,
-joka luku luvulta nielaisi hänen novellinsa, ennenkuin se oli
-valmis, vielä vähemmin korjattu ja toiseksi se, että hänen yleisönsä
-oli niin tyytyväistä. Ei mikään estänyt Gummerusta käsittämästä
-kirjailijatointansa yhtä kevyeltä kannalta kuin opintojansa
-ja elämäänsä yleensä: luonto ei ollut hänen kertojalahjaansa
-yhdistänyt mitään erikoisempaa kauneudentuntoa, jonka tyydyttäminen
-olisi pakottanut häntä väsymättömästi huolehtimaan kertomustensa
-muodollisesta puolesta, eikä hän myöskään suuresti pyrkinyt
-laajentamaan henkisiä näköalojaan. Milloin elämä tuntui hänestä
-tyhjältä, hänen ajatuksensa palasivat siihen aikaan, jolloin
-hänellä heränneenä oli ollut rauha sydämessään, ja sitä kaivaten
-hän "Uuteloissaan" painosti niitä samoja henkisiä arvoja, joita hän
-silloin oli tunnustanut -- ei yhdessäkään hän ole puolustanut sitä
-kevyttä huvituselämää, jota hän enimmäkseen eli ylioppilasvuosinaan.
-Näin hän, muistaen tai muistamatta mitä äiti oli kirjoittanut sen
-johdosta, että hänelle oli suotu kirjoittaa julkiseen sanomalehteen,
-antoi "kynttilänsä loistaa", s.o. kirjoitti niin, että siitä saattoi
-"olla toiselle tai toiselle hyötyä".
-
-Näin olin jo määritellyt Gummeruksen luomistoimen laadun, kun
-hänen kirjeissään morsiamelleen tapasin seuraavat sanat, jotka
-merkillisesti todistavat osanneeni oikeaan. "Rakkautta [sinuun]
-on minun kiittäminen siitä", hän kirjoittaa (15/8 1869), "että
-silmäni ovat auenneet huomaamaan, että elämä voi olla oikeaa elämää,
-ei ainoastaan semmoista tyhjää kuin enin osa ylioppilasvuosinani
-viettämäni. Ja kun kerran olen sen huomannut, ei liene vaikeata
-aikaansaada muutosta, sillä usein on tuo entinen tyhjyys minua
-vaivannut, ilman että olen kyennyt saamaan muuta kuin näennäistä
-parannusta _runoilemalla henkilöitä, jotka olivat minun kaltaisiani
-ja jotka minä mielikuvitukseni avulla johdatin rauhaan kuitenkaan
-itse saamatta lepoa ja rauhaa._" -- Tämän nojassa voimme siis
-erehtymättä päättää, että esim. Johanneksen, töllin lapsen,
-pyrkimyksissä päästä selvyyteen elämän päämäärästä ja hänen
-epäilyksissään on paljon tekijää itseään, jonka tähden myöskin
-romaanin alkupuoli on onnistuneempi; jälkimäinen puoli, jossa
-Johannes saavuttaa mielenrauhan, on sitä vastoin vähemmin tyydyttävä,
-se on mielikuvituksen luoma ilman todellisuuspohjaa.
-
-Ylempänä olen luetellut Gummeruksen lukuisat novellit tältä ajalta,
-lyhyesti viitaten niiden sisällykseen. Ovathan ne, kätkettyinä kun
-ovat pian puolen vuosisadan vanhoihin sanomalehtiin, nykyajalle
-enimmäkseen tuntemattomia, sillä ainoastaan vähäinen osa on kirjan
-muodossa ilmestynyt. Taiteellisesti heikoimmat ovat ne, joita
-olen sanonut juoneltaan "romaanintapaisiksi". Niiden sommittelu
-on sekava, henkilöt ovat tavallista enemmän varjomaisia, ja
-toiminta liikkuu usein kaupunki- tai muuten ylemmissä piireissä,
-joista, jollemme niihin lue pappiloitakin, tekijällä näyttää
-olevan vähän kokemusta. Tuskin onkaan epäiltävissä, että useimmat
-ovat syntyneet kirjallisista vaikutuksista -- niin tutuilta
-juonet tuntuvat. Ehdottomasti etevämpiä ovat ne novellit, joiden
-aiheet ovat kansanelämästä ja jotka saivat Bergbomin lukemaan
-Gummeruksen n.s. "kyläkertomusten" tekijäin ryhmään. Niissä on
-juoni enimmiten yksinkertaisen selvä, ja niissä tapaa luonteita,
-jotka epäilemättä nojaavat tekijän tuntemaan todellisuuteen.
-Erikoisena todistuksena siitä, että Gummerus sommitellessaan
-jutelmiaan lähti todellisuudesta, joskin hän aina soi paljon tilaa
-vilkkaalle mielikuvitukselleen, on huomattava, että kertomusten
-toimintapaikkana niin usein mainitaan Ylikannus, Karkku, Suoniemi
-ja myöhemmin Savonlinnan seudut, sekä Pietarsaari, Kokkola ja
-Helsinki, s.o. paikkoja, joilla hän itse oli elänyt. Että siitä
-huolimatta kuvaukset verraten harvoin tyydyttävät nykyaikaista
-lukijaa, johtuu yksinkertaisesti maun ja käsitystavan muuttumisesta.
-Gummerus oli romanttisuuden lapsi -- väärin on häneltä vaatia
-realismia tai naturalismia. Aatteellinen sisällys oli huvittamisen
-ohella hänestä tärkeintä, ja juuri semmoisena hän lukijoitaan
-tyydytti. Paljo, jollei kaikki, mikä meistä tuntuu sovinnaiselta
-hänen kertomuksissaan, oli uutta suurimmalle osalle Suomettaren
-lukijakuntaa, joka ei ennen ollut mitään senlaatuista lukenut, ja
-sentähden hän herätti ihastusta ja innostusta laajoissa piireissä
-ja valmisti niitä ottamaan vastaan mitä vähitellen kasvava
-kirjallisuutemme oli tarjoava. Miten kevyeltä kannalta Gummerus
-itse käsittikään tehtävänsä kirjailijatoimensa ensi jaksolla, oli
-hänen vaikutuksensa ja merkityksensä silloin kumminkin ehkä suurempi
-kuin myöhemmin. Niinkuin Z. Topelius 1840- ja 50-luvuilla täyttäen
-Helsingfors Tidningarin runoilijakynänsä tuotteilla oli lehtensä
-ympäri kerännyt yhä kasvavan ruotsalaisen lukijakunnan, niin Gummerus
-1860-luvulla teki Suomettaren suomalaiselle yleisölle viehättäväksi
-"alkuperäisillä suomalaisilla uuteloillaan" -- eikä meillä ole
-myöhemmin nähty sanomalehtiä, jotka siinä kohden olisivat pystyneet
-niiden kanssa kilpailemaan. Samoin kuin Topeliuksen on Gummeruksenkin
-sanomalehtitoimi otettava huomioon kansallisen herätyksen tekijänä.
-
-Mitä tulee Gummeruksen runomuotoisiin sepitelmiin, joita joskus
-tapaa Suomettaressa, Joukahaisessa y.m., osottavat nekin kielellistä
-edistystä, jota vastoin ne runolliselta kannalta arvostellen tuskin
-ansaitsevat enemmän huomiota kuin entisetkään. Merkittävämpiä kuin
-alkuperäiset runot ovat jotkut käännökset niinkuin esim. _Tähtitie
-taivaalla_ (Z. Topeliuksen "Vintergatan", Joukahainen V, 1864),
-_Väntrikin markkinamuisto_ (Suometar 1864 n:o 40), _Wilhelm von
-Schwerin_ (Suometar 1866 n:o 29) y.m. Gummeruskin kuului siis niihin
-kirjailijoihin, jotka tänä suomalaisuuden alkuaikana koettivat tehdä
-suuria ruotsalaisia runoilijoitamme tunnetuiksi suomenkielisten
-kesken.[51]
-
-
-
-
-III.
-
-Yliopistoajan loppupuoli; koulunopettajana; kirjailijatoimen toinen
-jakso 1867-75.
-
-
-Vuosina 1867--68 Helsingissä ei ilmestynyt muuta suomenkielistä
-sanomalehteä kuin Suomen Virallinen lehti. Gummerukselle se oli onni:
-sanomalehtimiestoimi ei enään estänyt häntä saattamasta opintojaan
-toivottuun päätökseen. Toimeentulon vuoksi hän sentään oli opettajana
-vuoro-opetuskoulun suomalaisella tyttöosastolla (1865--68).
-
-Kirjoitettuaan pro gradu syksyllä Gummerus uutena vuotena 1867 alotti
-tenttinsä, mutta hitaanlaisesti hän nytkin edistyi. Arvatenkin hän
-oli tuuminut tulla valmiiksi samana vuonna, mutta todellisuudessa hän
-suoriutui tehtävästään vasta kevätlukukautena 1868. Ja silloinkin
-vain nipin napin. Filosofiankandidaattitutkinnossa vaadittiin
-ainakin yhdessä aineessa korkein arvolause, mutta suomenkielessä,
-joka oli hänen pääaineensa, Ahlqvist myönsi hänelle ainoastaan cum
-lauden, ja saman arvolauseen hän sai Pohjoismaiden historiassa,
-vaikka sen edustajaa, professori Z. Topeliusta, pidettiin vähimmin
-vaativana.[52] Mitä sankarimme oli jälkimäisessä aineessa lukenut,
-on mahdotonta tarkoin tietää, mutta toverien kesken juteltiin, että
-hän oli ilmottanut lukeneensa -- Välskärin kertomukset! Se oli
-tietenkin pilapuhetta, eikä Mutter epäillytkään, kenen puoleen hänen
-oli käännyttävä siinä pulassa, mihin oli joutunut, -- jollei hänen
-onnistuisi ennen lukuvuoden loppua saada yhtä "laudaturia", oli vaara
-lähellä, että hänen täytyisi uudistaa kaikki tenttinsä. Totta kai
-runoilija parhaiten ymmärtää toisen runoilijan hädän, Mutter arveli,
-ja hän sähkötti Lundiin, jonne Topelius oli matkustanut edustaakseen
-Suomen yliopistoa sikäläisen yliopiston 200-vuotisjuhlassa,
-ja pyysi, että Setä hyväntahtoisesti korottaisi Pohjoismaiden
-historian arvolauseen cum laudesta laudaturiksi. Eikä toivo
-pettänyt. Onko siinä perää, että sähkösanoma tuotiin Topeliukselle
-keskellä juhlapäivällisiä ja että ne rakastettavat daamit, joiden
-välissä runoilijamme istui, lämpimästi kannattivat tuntemattoman
-ylioppilaan pyyntöä, jääköön sikseen; varmaa on, että vastaus,
-osotettuna ylioppilas Gummerukselle Helsingissä "via Tornio", kuului
-näin: "Lundin riemujuhlasta lähetän minä Gummerukselle mielelläni
-laudatur. Ilmota Dekaanukselle. Kaikki suomalaiset tervehtivät. Juhla
-onnistunut, veljellinen. Topelius." Sähkösanomanvaihto tapahtui 28
-p:nä toukokuuta, ja 30 p:nä oli julkinen tutkinto.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ei ole paljon lisättävää Gummeruksen elämästä 1867 ja alkupuolella
-vuotta 1868. Muistan hänet näiltä ja myöhemmiltä ajoilta iloisena
-osanottajana suruttomaan ylioppilaselämään -- tenttiluvut näet eivät
-estäneet häntä olemasta mukana. Samoin kuin Aug. Hagman, joka sentään
-harrastuksissaan oli vakavampi, oli Gummeruskin toveriseurassa aina
-iloisen pakinan alkuna ja aiheena. Jos näet on olemassa vakavia
-luonteita, joita aina puhutellaan vakavasti, on toisiakin, joita
-tavatessa aina koetetaan lausua enemmän tai vähemmän onnistuneita
-sukkeluuksia siinä varmassa olettamuksessa, että vastaus on oleva
-viritetty samaan äänilajiin. Näitä jälkimäisiä oli Gummerus ja
-semmoisena hän oli suosittu. Iloisissa juomingeissa hän oli
-ensimäisiä ja vallattomien kepposten keksimisessä hän oli vieläkin,
-niinkuin ennen koulupoikana ja lukiolaisena, muitten edellä; mutta
-silti häneltä ei kielletty arvonantoa: hänen lahjakkaisuutensa oli
-tunnettu, hänen kansallismielisyytensä taattu samoin kuin sekin,
-että hän huolimatta monen hetken hillittömyydestä oli aatteen mies.
-Kuitenkaan toverit eivät tietäneet, että Gummeruksessa yhä edelleen
-piili herännäisyyden sytyttämä kipinä. Alussa vuotta 1867 hän
-jälleen oli tuohon vanhaan sisällisen elämänsä päiväkirjaan kätkenyt
-todistuksen siitä. Hän oli muka vielä huonommalla kannalla kuin kaksi
-vuotta ennen, "mutta ei sentään ole kadonnut onnellisemman ajan
-toivo, jolloin Jumala jälleen kutsuu minua".
-
-Keväällä 1867 muutti Gummeruksen perhe Karkusta Sääminkiin.
-Karkussa oli perhe hyvin viihtynyt, mutta mitä useampi lapsi tuli
-kouluikään, sitä enemmän menot kasvoivat, ja se sai isän pyrkimään
-suurempipalkkaiseen pitäjään. Kun muutto tapahtui, eli äiti vielä,
-ja hänestä tiedetään, että hän mielellään olisi jäänyt Karkkuun
-elämänsä loppuun, vaikkei hän sentään vastustanut miehensä tuumia.
-Kalle Gummerus lähti kesäkuun alussa ensi kerran uuteen kotiin,
-joka erään Saimaanlahden rannalla sijaitsevana luonnonkauneudessa
-kilpailee Karkun pappilan kanssa. Miten perhe uuteen olopaikkaansa
-kotiutui, siitä ei ole tarkempia tietoja. Ainoastaan sen olen
-kuullut mainittavan, että rouva Gummerus, jolla ei kuitenkaan
-ollut muuta kuin vuoden aika elettävänä, tällä lyhyellä ajalla
-ennätti jättää kansaan pysyvän muiston. Emma Gummerus oli näet
-viimeiseen asti sama herttainen, ylevä- ja lempeämielinen nainen
-ja äiti, sama harras kristitty kuin ennen, ja semmoisena hän eli
-ja toimi uudessakin kodissa. Kenties oli sellainen papinrouva outo
-ilmiö Säämingissä; ainakin sanotaan, että ne lämpimät, vilpittömät
-neuvot ja kehotussanat, joita hänen oli tapana lausua pappilassa
-käyville pitäjäläisille, tekivät heihin syvän vaikutuksen. Hänen
-kuolemansa sattui vuoden kauniimmalla ajalla, kesäkuun 26 p:nä 1868,
-jolloin kaikki lapset olivat kotona kesälomalla. Ja surusanoman
-levittyä oli nähty, kuinka rakastettu vainaja oli laajoissa
-piireissä. Pohjanmaalta ja Satakunnasta saakka oli heränneitä
-ystäviä ja tuttavia joukottain saapunut maahanpaniaisiin, niinkuin
-herännäisyysliikkeen kiihkeimpänä aikana oli tavallista ollut,
-milloin joku merkkihenkilö uskovaisten kesken oli päättänyt maallisen
-vaelluksensa. Kalle Gummeruksesta mainitaan, että hän osottaen
-äitivainajansa kiharoita oli sanonut olevansa syypää siihen, että ne
-olivat harmaantuneet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saman vuoden elokuulla rovasti Gummerus vanhimman poikansa kanssa
-kävi Pohjanmaalla. Muun muassa he vierailivat Siikajoen pappilassa
-rovasti Johan Leonard Gummeruksen luona, joka oli Säämingin rovastin
-vanhempi veli. Siellä Kalle ensi kerran tapasi 19-vuotiaan Gustava
-serkkunsa ja mieltyi häneen niin, että hän Oulusta, jonne matkustajat
-olivat lähteneet Siikajoelta, (18/8) osotti hänelle kirjeen, missä
-tunnusti rakastavansa häntä ja pyysi häntä omakseen. Tämä kirje
-näyttää hävinneen, mutta se oli alku vuosikausia kestäneeseen
-kirjeenvaihtoon, josta useimmat, jollei kaikki, Kallen kirjeet ovat
-tallella. Näistä kirjeistä selviää sankarimme rakkausromaani, paitsi
-paljon muitakin hänen elämänsä vaiheita, ja niihin nojaa pääasiassa
-lähinnä seuraavien vuosien kuvaus.
-
-Gummerus ei ollut -- niin hän itse väittää -- ennen ketään
-rakastanut. "Kertomuksissani on rakkaus useimmiten ollut se perustus,
-jolle olen perustanut ratkaisun, ja kuitenkin, kuinka kaukana
-olenkaan ollut todellisuudesta!" Nyt vasta hän tiesi mitä rakkaus
-oli ja merkitsi. -- Siihen tapaan kosija laajasti ja hehkuvasti
-kirjoittaa Säämingin pappilasta, missä sunnuntain aamupäivällä istuu
-sievässä kamarissaan, akkunain edessä Saimaan lahti niemilleen
-ja saarineen, ja hän rukoilee serkultaan vastausta Oulusta päin
-tekemäänsä painavaan kysymykseen. Kalle oli näet kyllä isänsä kanssa
-paluumatkalla vielä poikennut Siikajoen pappilaan ja puhutellut
-Staavaa, mutta tämä ei ollut antanut myöntävää vastausta, jollei
-kieltävääkään, vaan vaatien, että alkanut suhde oli pidettävä
-salassa, lykännyt ratkaisun tuonnemmaksi. "Jaa-sana", hän kirjoitti
-(lokakuulla), "sietää miettimistä, sillä kerran sanottuna se on
-sanottu". Nämä sanat ilmaisevat Staavan luonteenlaadun, joka
-oli aivan toisenlainen kuin kosijan. Hän oli tyynimielinen,
-käytännöllinen, järkevä tyttö. Ulkonäöltään hän oli sievänlainen,
-mutta ei kaunis, ja semmoisena hän ei ollut enemmän tottunut
-sytyttämään sydämiä ja itse ensi näkemältä syttymään kuin yleensä
-harkitsematta noudattamaan tunteitaan. Joko hän siis oli epävarma
-omasta taipumuksestaan taikka epäili kaunopuheliaisen serkkunsa,
-vilkasluontoisen fantasiaihmisen rakkauden kestävyyttä, totta on,
-että Staava piti Kalleansa kireällä. Vuosikausia tämä sepitti hänelle
-kirjeitä, jotka pääsisällykseltään eivät suurestikaan vaihdelleet,
-mutta vastaukset viipyivät kauan, sittenkään olematta pyyntöjen ja
-toivomusten mukaisia. Kun morsian vihdoin oli antanut "jaa'nsa",
-hän ei sentään suostunut kihlauksen julkaisemiseen, ja kun hän oli
-siihen myöntynyt, ei hän pitkään aikaan halunnut antautua puhumaan
-häittenvietosta.
-
-Yksi syy, miksi Staava viivytti ratkaisua, oli nähtävästi se,
-että hän tahtoi odottaa, kunnes Gummerus oli päässyt vakinaiseen
-virkaan, joka turvasi heidän toimeentulonsa. Käytännöllisenä
-tyttönä, mutta ehkä vielä enemmän rikkaana perijättärenä hän pani
-siihen painoa: hänestä olisi ollut masentavaa mennä miehelle, joka
-ei tullut toimeen omilla varoillaan. Tämä selittää miksi näemme
-Gummeruksen kohta kosintansa jälkeen harrastavan viransaantia
--- että hän siinä onnistui verraten myöhään, riippui osaksi
-silloisista kouluoloista, osaksi tietenkin hänestä itsestään.
-Jo mainitussa ensimäisessä kirjeessään Säämingistä hän kertoo
-aikovansa Kuopioon perustettavan sokeainkoulun opettajaksi ja hän
-oli anonut matkarahaakin valmistuaksensa siihen toimeen. Vastausta
-odottaessaan hän oli päättänyt jäädä syksyksi kotia. Lokakuun lopulla
-me kumminkin tapaamme hänet Helsingissä. Silloin hän syystä tai
-toisesta oli luopunut edellisestä tuumastaan ja päättänet hakea
-historian lehtorin virkaa Haminassa; pääkaupunkiin hän oli lähtenyt
-suorittaakseen kasvatustieteen tutkinnon. Hän asui yhdessä "viiden
-Gummeruksen [s.o. veljen] ja kahden Nyholmin" kanssa (ylioppilaita
-ja normaalikoululaisia), auskulteerasi normaalikoulussa, antoi
-suomenkielentunteja neideille Frosterus, [Fanny] Churberg ja Sandman
-[Vaasasta] ja otti tietysti entiseen tapaan osaa toverielämään
-(m.m. hän oli Porthaninjuhlassa).[53] Että hän myöskin oli jälleen
-ryhtynyt kirjailijatoimeensa, sitä hän ei suorastaan Staavalle
-tunnusta, mutta niin oli sittenkin laita. Ystävänsä Aug. Hagmanin
-pyynnöstä hän näet suostui antamaan kaunokirjallisia lisiä Pietarin
-Sanomiin, jota paitsi hän v. 1869 alkavaan Uuteen Suomettareen
-sepitti pitkän historiallisen kertomuksen ("Rollijärven avannot").
-Asian laita oli semmoinen, että Staava ei suurestikaan välittänyt
-serkkunsa kirjailijapuuhista, ja sen vuoksi kai tämä niin vähän
-niistä puhuu. Ainoastaan Hagmanille antamansa lupauksen hän
-mainitsee, sanoen sen antaneensa, vaikka "jo aikoja sitten oli saanut
-kylläkseen sanomalehtiinkirjoittamisesta"; samassa hän sentään lausuu
-toivomuksen, että setä tilaisi Pietarin Sanomat, jotta Staava saisi
-lukea hänen kertomuksensa. -- Ennen joulua Gummerus kävi Haminassa
-suorittamassa kokeita; menestys oli kai huononlainen, koska häntä ei
-otettu huomioon virkaa täytettäessä.
-
-Kevätkautena 1869 Gummerus edelleen oleskeli Helsingissä ylempänä
-mainittua tarkotusta varten. Helmikuulla hän laajanlaisesti kertoo
-Takasen iltamasta[54] ja pyytää Staavaa "maisterikatrilliin" keväällä
-toimeenpantavissa maisterivihkiäisissä -- "ja vaikkapa tyttö asuisi
-Muonioniskassa, niin ei muu tule kysymykseen kuin että semmoiseen
-pyyntöön vastataan: 'tulen'" -- niin oli muuan kandidaatti väittänyt
-valmistavassa kokouksessa. Siihenkään Staava ei kohta antanut varmaa
-vastausta, mutta maaliskuulla hän matkusti Vaasaan tätinsä, Leontine
-Gummeruksen, luokse, ja olihan se jo Helsinkiin päin. Kalle olettikin
-hänen tulevan ja kutsui hänet seppeleensitojattarekseen. Kumminkin
-Staava vasta toukokuun loppupuolella ilmotti tulevansa; matkan
-mahdollisuus oli riippunut siitä, voisiko täti heikon terveytensä
-tähden seurata häntä Helsinkiin -- siihen aikaan näet ei tullut
-kysymykseenkään että nuori tyttö olisi yksin antautunut semmoiseen
-vaaralliseen yritykseen. Säämingistä Kalle sai vieraakseen Emmi
-sisaren, mutta isä ei kyennyt matkaan, sillä hän oli keväällä
-sairastanut lavantautia eikä vielä ollut täysin toipunut. -- Syystä
-että Staava oli Helsingissä, ei ole kirjettä laakerijuhlasta,
-vaan täytyy lukijan täyttää aukko kuvittelemalla, miten hän sitoi
-seppeleen kosijalleen ja tanssi hänen kanssaan maisterikatrillin --
-kuitenkaan vastaamatta lähes vuoden vanhaan polttavaan kysymykseen!
-Nähtävästi Kallella sentään ei ollut epätoivon syytä, sillä
-jos Staava olisi aikonut antaa hänelle rukkaset, hän tuskin olisi
-suostunut seuraamaan serkkujansa Sääminkiin, jonne yhdessä lähdettiin
-Viipuriin menevässä laivassa. Kesä oli arvatenkin hupaisa, joskin
-Staava, joka viipyi Säämingissä elokuun loppupuoleen asti, vasta
-lähtöpäivänä lausui sanan, jota kosija niin kauan oli odottanut.
-Se tapahtui Kankais-saarella, johon rovasti oli rakennuttanut
-kesäasunnon ja jossa nuoriso mielellään oleskeli -- mutta, niinkuin
-ennen on mainittu, morsian vaati, että kihlaus oli pidettävä salassa.
-
-Kasvatustieteen-tutkinto oli vielä suorittamatta, ja se lykkäytyi yhä
-edemmäs, kun Gummerus vastaanotti määräyksen alkavana lukuvuotena
-(1869--70) hoitaa uskonnon lehtorin virkaa Oulun lyseossa. Ennenkuin
-lähti sinne, hän kävi Helsingissä suorittaakseen tutkinnon
-dogmatiikassa, mutta jostakin syystä jäi sekin tekemättä. Sieltä
-hän muun muassa kirjoittaa Staavalle: "Eilen tapasin Ahlqvistin
-kadulla. Hän sanoi, että hänellä oli kirje 'sinun morsiamellesi',
-se oli tullut sinun lähdettyäsi täältä. Jälleen täytyi minun panna
-vastalause tuota nimitystä vastaan, jota hän käytti sinusta, rakas
-Gustava. -- 'No, no, niin täällä on puhuttu', vastasi hän. Muuten
-hän oli hyvin ystävällinen." -- Tietenkään ei tämä kihlaus ollut
-helpommin salattavissa kuin muutkaan, ja sentähden Gummeruksen oli
-tavantakaa, samoin kuin Ahlqvistille, vakuutettava tutuilleen ja
-ystävilleen, että huhu oli perätön. Hänestä oli tämä salamyhkäily
-aivan turhaa, eikä hän laiminlyönyt morsiamelleen kertoa tällaisista
-kohtauksista. Hän toivoi kai, että Staava luopuisi "lapsellisesta"
-päähänpistostaan, mutta neiti oli tässä asiassa yhtä luja kuin
-edellisessäkin -- hän odotti aikaansa.
-
-Oulussa Gummerus oli lähellä morsiantaan, mutta kun kihlaus oli
-salattava, eivät he usein tavanneet toisiansa. Kirjeenvaihto oli
-siten järjestetty, että sulhanen sai kirjeensä tulevan kälynsä,
-Staavan vanhemman sisaren, Marin, kautta, joka oli naimisissa
-kauppias Sakari Castrénin kanssa. Paitsi tätä sisarta oli Oulussa
-myöskin Staavan vanhempi, liikemieheksi ruvennut veli, Janne, ja
-muitakin sukulaisia. Näiden kanssa Gummerus aluksi seurusteli.
-Tähän aikaan, syyskuulla, tapahtui, että Gummeruksen luokse
-tuli pari talonpoikaa lähetystönä Oulun seudun pitäjistä tuoden
-hänelle kunnialahjana kultaisen kantasormuksen, jonka sisäpuolelle
-oli kaiverrettu sanat: "Muisto Suomettaren kaunokirjoittajan
-ystäviltä 13/8 1869." Sormus oli ostettu rahoilla, jotka olivat
-kootut talonpoikien kesken, ja heidän puolestaan lausui lähetystö
-sulimmat kiitokset entisistä Uuteloista ja toivomuksen, että
-hän vastedeskin huvittaisi heitä uusilla kertomuksilla. Tämä
-kunnianosoitus, ensimäinen laatuaan maassamme, ei voinut olla
-Gummerusta liikuttamatta, ja se selittänee osalta, että hän edelleen
-kirjoittikin novelleja Suomettareen, kunnes sai Jyväskylässä muita
-julkaisuja hoidettavakseen. Hän tiesi, että hänellä yhteisessä
-kansassa oli kiitollinen yleisö.
-
-Tunnettuna kirjailijana ja hupaisena seuramiehenä Gummerus oli
-huomattava ilmiö Oulussa, joten ymmärrettävää on, että hän pian
-oli tutustunut kaupungin "sosieteettiin" ja säännöllisesti nähtiin
-sekä yksityisten perheitten kutsuissa että julkisissa iltamissa.
-Mutta miten ystävällisesti häntä kohdeltiinkaan, ei tämä elämä
-tuottanut hänelle tyydytystä. Ensiksikin hän oli tyytymätön Oulussa
-vallitsevaan ruotsalaisuuteen. Niin hän esim. marraskuulla kertoo
-olleensa muutamassa (ylioppilastalon hyväksi toimeenpannussa)
-iltamassa, johon turhaan oli Staavaa odottanut ja joka muutoinkin
-oli ikävä, syystä että kaikki oli kauttaaltaan ruotsalaista. Hän
-oli suomenkielisessä, runomittaisessa puheessa esittänyt Oulun
-naisten maljan ja "hienosti moittinut" oloja; sitä ei kuitenkaan
-ymmärretty, vaan naiset pyysivät saada runon -- hän oli luvannut
-painattaa sen Oulun Wiikkosanomiin (n:o 46). Tammikuulla (1870)
-hän eräässä toisessa iltamassa piti suomenkielisen esitelmän, ja
-silloin oltiin pahoillaan siitä, että hän oli puhunut suomea. Toisena
-syvempänä tyytymättömyyden syynä oli ristiriita hänen virkatoimensa
-ja suruttoman elämänsä välillä. Merkittyään useinmainittuun
-päiväkirjaansa (v:lta 1860): "v.t. uskonnonlehtori Oulussa", hän
-lisää sanat: "O sancta ironia!" -- Kun Gummerus keväällä oli eronnut
-toimestaan ja palannut Sääminkiin, hän sieltä kirjoittamissaan
-kirjeissäkin tuomitsee talvikautista elämäänsä, ja saatuaan
-Staavalta tietää, että Siikajoen pappilaankin oli huhu saapunut
-hänen iloisesta elämästään Oulussa, hän muun muassa kirjoittaa:
-"En tiedä, olenko poikkeus ihmiskunnassa, mutta sen tiedän, että
-sydämeni useimmiten on niin täynnä, niin täynnä rakkautta kaikkeen
-hyvään ja -- kuitenkin! -- Voi sentään että ihmisen pitää olla
-semmoinen! olen usein itsekseni huudahtanut. Aivoni ovat niin täynnä
-aatteita, etten minä niiden paljouden tähden tahdo päästä oikeaan
-selvyyteen, ne ajavat toisiaan niinkuin pilvenhattarat taivaalla
-ja pyrkivät monesti lamauttamaan kaiken toiminnan." -- Tämä mielen
-levottomuus saa hänet jälleen ajattelemaan papinuraa. Kesällä hän
-yliskamarissaan, jolle sisaret olivat antaneet leikkinimen "bahytt",
-lukeekin hepreaa ja mietiskelee, onko hänen syksyllä suorittaminen
-kasvatustieteen tutkinto vai onko hänen ryhdyttävä tentteihin joko
-teologiankandidaatti- tai papintutkintoa varten.
-
-Miettien näitä ja muita kysymyksiä, jotka koskivat hänen
-tulevaisuuttaan Staavan kanssa, lähti Gummerus syksyllä Helsinkiin.
-Siellä hän meni professori A. W. Ingmanin puheille saadakseen hyviä
-neuvoja, ja keskustelu päättyi niin, että hän huomasi parhaaksi ensin
-suorittaa kasvatustieteentutkinnon ja sittemmin virkaatoimittavana
-koulunopettajana käydä papintutkintoon käsiksi. Mutta niinkuin
-jo tiedämme, oli Gummeruksen vaikea pitää kiinni valitsemastaan
-päämäärästä. Vaikka hän kirjoittaa, että valtiolliset kysymykset
-ja fennomania, jotka ennen olivat kiinnittäneet hänen mieltään,
-nyt olivat joutuneet syrjään, hän kumminkin pian oli sekaantunut
-aivan toisiin puuhiin kuin tutkintolukuihin. Ja kuinka hän
-olisikaan voinut jäädä osattomaksi siitä innostuksesta, jolla hänen
-ystävänsä ja toverinsa seurasivat Kaarlo Bergbomin tänä syksynä
-(1870) toimeenpanemia puhe- ja ooppera-näytäntöjä, joissa rva Raa
-ja Ida Basilier loistivat! Gummerus suomensi "Orleansin neidon"
-jäähyväismonologin edelliselle näyttelijättärelle ja tietysti hän
-myöskin kävi teatterissa kuulemassa, miten se soi hänen huuliltaan.
-Ja toiseksi, kuinka hän olisi voinut pysyä väliäpitämättömänä, kun
-puolueet taistelivat keskenään siitä, oliko suomenkielellä oleva
-kunniasija ylioppilastalon vihkiäisissä vai eikö! Tietysti hän
-oli mukana lukuisissa kokouksissa, joissa asiaa pohdittiin, ja
-niinkuin ennen olen kertonut (Muotoja muistik. I, s. 70), oli se
-juuri Gummerus, joka "välikysymyksellään" sai J. V. Snellmaninkin
-Pohjalaisten Porthaninjuhlassa julkilausumaan ajatuksensa samasta
-riitakysymyksestä. Itse vihkiäisjuhlassa hän ei ollut saapuvilla
-(samasta syystä, joka sai useimmat hänen ystävänsäkin jäämään
-siitä pois), mutta kyllä toisen päivän päivällisissä (niinkuin
-hän Staavalleen kertoo). Vihdoin Gummerus tänä syksynä toimitti
-painoon romaaninsa "Ylhäiset ja Alhaiset". Käsikirjoituksen (s.o.
-Suomettaressa 1865 julkaistun ensimäisen laitoksen) korjaus,
-uuden painoksen oikaisuluku y.m. vei enemmän aikaa kuin hän oli
-voinut aavistaakaan. Mutta kun kaikki oli ohi, hän saattoikin
-itsetietoisesti kirjoittaa (7/12 1870): "Jouluksi taikka jo ensi
-maanantaina ilmestyy suomenkielinen romaani, oikeastaan ensimäinen
-alkuperäinen romaani tällä kielellä, ja se on -- arvaapas keneltä?
-Olen itse kustantanut sen ja tarjonnut sen tilattavaksi. Listoja
-olen lähettänyt useihin kaupunkeihin ja saanut tilaajia enemmän kuin
-toivoinkaan. Leontine täti Vaasassa on hankkinut 23 tilaajaa. Täällä
-olen saanut lähes 200. Siitä tulee yritys, joka kannattaa. -- -- On
-kuitenkin ansio tehdä mitä voi ja mihin on lahjaa, ajattelen minä,
-kun huomaan, että ei ole ollut aikaa siihen, jota varten oikeastaan
-tulin tänne tänä syksynä." --
-
-Jos Gummerus olisi tahtonut antautua yksinomaan kirjailijaksi, ei
-häneltä olisi puuttunut tilaisuutta siihen. Puhumatta siitä, että
-Uusi Suometar mielellään julkaisi hänen kertomuksiaan, mainitsee hän
-erään kirjankustantajan tilanneen häneltä romaanin sekä Pietarista
-vastaanottaneensa kehotuksen tulla sinne uuden suomalaisen lehden
-toimittajaksi 1500 ruplan vuosipalkasta. Gummerus ei luvannut
-mitään kustantajalle, ja vielä vähemmän häntä halutti lähteä
-Pietariin kilpailemaan vanhan ystävänsä August Hagmanin kanssa.
-Ainoastaan U. S:lle hän kirjoitti tarinan "Revontulet", mutta
-sen jälkeen hän joululomaksi muutti. J. V. Calamniuksen kanssa
-Janakkalaan[55] lukeakseen kasvatustieteen historiaa. Sillä nyt jos
-koskaan oli tutkinto suoritettava. Ja niin todella tapahtuikin,
-vaikka kyllä kevätlukukausi 1871 oli kaikkea muuta kuin suotuisa
-yliopistollisille töille. Sattuivatpa silloin naukujaiset prof.
-Nordqvistin kunniaksi,[56] joiden johdosta yliopisto oli lähellä
-tulla suljetuksi. Totta kyllä Gummerus ei ollut osallinen konsertissa
-(niinkuin kumminkin Oulussa oli kerrottu!) -- hän vain "käveli
-Jonathan veljensä ja parin vanhemman herran kanssa toisella puolen
-esplanaadia", mutta kyllä sitä seuraava hälinä häiritsi häntäkin. Kun
-pelko yliopiston sulkemisesta oli huipullaan ja sentähden tutkintoja
-suoritettiin tulisessa kiireessä kävi Gummeruskin klo 10 illalla
-professori Cleven luona neuvottelemassa mitä oli tehtävä, jos parooni
-Kasimir von Kothen todella seuraavana päivänä (5/5 1871), jolloin
-ylioppilaat olivat klo 12:ksi kutsutut juhlasaliin, julistaisi
-pelätyn tuomion. Tyynimielinen professori ei uskonut niin tapahtuvan,
-mutta jos saataisiin asiasta varma tieto, suostui hän toimeenpanemaan
-julkisen tutkinnon klo 8 aamulla, ilman edellä käypää tenttiä,
-johon ei olisikaan ollut aikaa. Onneksi vaara meni ohi, ja Gummerus
-suoritti tutkintonsa tavallisessa järjestyksessä toukokuun viimeisenä
-päivänä.
-
-Samana iltana Gummerus kutsui lähemmät tuttavansa ja toverinsa
-Kleineh'n hotelliin jäähyväiskekkereihin. Paitsi muita puhui Yrjö
-Koskinen isännän kunniaksi ja huomautti, että maailma näyttää
-toisenlaiselta kuin ennen sille, joka eroten yliopistosta astuu
-käytännöllisiin virkatoimiin; elämäntehtävä tulee silloin pääasiaksi,
-ja kotielämä korvaa tuhatkertaisesti toverielämän, mutta semmoista
-kotielämää varten tarvitaan toinen, joka on osallinen kaikessa, ja
-hän toivotti Gummerukselle sellaista toveria. Vastatessaan puheeseen
-Gummerus myönsi jo löytäneensä elämäntoverin, mutta kun häntä
-vaadittiin ilmottamaan morsiamensa nimi, niin hän ei tyydyttänyt
-ystäviensä uteliaisuutta. -- Kumminkin hän nyt kenenkään tietämättä
-tilasi kihlasormuksen, johon kaiverrettiin nimi "Karl", ja lähetti
-sen Staavalle. Valitettavasti sormus oli liian pieni, ja senkin
-tähden jäi sormusten vaihto ja kantaminen -- s.o. kihlauksen
-julkiseksi tekeminen -- vieläkin tuonnemmaksi.
-
-Gummeruksen yliopistoaika oli kestänyt yhdeksän ja puoli vuotta.
-Hän kirjoittaakin jo väsyneensä "ylioppilaan iloiseen elämään" ja,
-vaikka onkin vähän surumielinen, toivovansa enemmän tyydytystä ja
-iloa tulevasta toimestaan. Luettuansa Gummeruksen ansioluettelon
-(hän haki tänä keväänä, vaikka turhaan, Backmanin stipendiä) Cleve
-oli lausunut: "Maisteri on kuitenkin aikaansaanut paljon, sillä
-vaaditaanhan sentään jotakin saadakseen, niinkuin maisteri, sijan
-Suomen kirjallisuushistoriassa." -- Kertoessaan tästä morsiamelleen
-Gummerus sanoo Cleven imarrelleen häntä; hänestä itsestään oli muka
-hänen sisällinen kehityksensä suuriarvoisempi kuin tuo näkyvä, joka
-on kiinnittänyt hänen nimensä kirjallisuushistoriaan. Epäilemättä oli
-Cleven arvostelu hänen ylioppilasajastaan oikeampi, sillä mitä hän
-olikaan kokenut, ei hänen luonteenlaatunsa ollut suuresti entisestään
-muuttunut. Se on seuraavasta näkyvä.
-
-Vasta kesäkuun 9 p:nä Gummerus lähti Helsingistä. Äkkinäinen
-taudinkohtaus, joka onneksi oli ohimenevää laatua, esti häntä ennen
-matkustamasta kotiin, jossa häntä kuitenkin oli hartaasti odotettu
--- isän häihin (6/6). Rovasti Gummerus meni näet uusiin naimisiin
-nti Rosalie Tavastin kanssa, joka oli samanikäinen kuin vanhimmat
-lapsipuolensa.[57]
-
-Uuden "äidin" ilmestyminen perheeseen oli tietysti suuri yllätys
-lapsille, mutta kaikesta päättäen se ei aikaansaanut mitään syvempää
-häiriötä. Kalle kirjoittaa siitä monesti morsiamelleen, ja näyttää
-siltä, että hänen syvä kunnioituksensa isäänsä kohtaan, nuoren rouvan
-vaatimattomuus ja kaikkien halu rauhassa suoriutua oudosta pulmasta
-vei siihen tulokseen, että perhe pysyi eheänä ja onnellisena. --
-Laajemmin puhumatta asiasta mainitsen vain, että Gummerus juuri tässä
-asiassa ehkä paremmin kuin missään muussa osotti, etteivät seuraavat
-sanat eräässä kirjeessä olleet turhaa pakinaa: "Jo lukioajoista
-saakka olen koettanut tutkia ihmissydäntä, sen avuja, vikoja ja
-oikkuja" -- hän oli siten oppinut elämääkin varten.
-
-Aika oli kiusallinen niille, jotka Gummeruksen tapaan toivoivat
-päästä vakinaiseksi koulunopettajaksi. Kouluylihallitus, parooni
-v. Kothen päällikkönä, jonka hallinnon alaiseksi koululaitos oli
-joutunut, oli tekeillä olevien muutosten ja uudistusten tähden
-päättänyt olla vastaiseksi nimittämättä opettajia avonaisiin
-virkoihin. Määräykseen tilapäisesti hoitaa toista tai toista virkaa
-oli vaikea kiinnittää tulevaisuuden suunnitelmia, ja varsinkin
-kihloissa oleva mies siitä kärsi. Gummerus ajatteli sentähden
-vieläkin sokeainkoulun opettajanvirkaa ja hakikin sitä, sillä se oli
-vakinaisesti täytettävä, mutta sittemmin hän peruutti hakemuksensa
-hakeakseen toista samanlaatuista virkaa, nimittäin uskonnon lehtorin
-virkaa Tammisaaren syksyllä avattavassa uudessa naisseminaarissa ja,
-varmuuden vuoksi, myöskin uskonnon kollegan sijaisuutta Kokkolan
-lyseossa. Siitä aiheutui omituinen selkkaus, joka tässä on kerrottava.
-
-Kun hakuaika seminaarinlehtorin virkaan heinäkuun 27 p. päättyi,
-julisti kouluylihallitus Gummeruksen pätemättömäksi ja määräsi hänet
-v.t. kollegaksi Kokkolaan. Näin kerrottiin sanomissa samalla, kun
-edellinen virka uudestaan julistettiin haettavaksi. Toimenpide oli
-kuitenkin liian hätäinen, sillä Gummerus oli anonut saada suorittaa
-käytännölliset kokeet virkaa varten täyttääkseen mitä häneltä puuttui
-pätevyysehdoissa, ja jonkun ajan päästä ilmestyikin sanomiin entisen
-tiedonannon peruutus. Gummerus lähti siis elokuun lopulla jälleen
-Helsinkiin mainitulta kokeita varten, sillä virka Tammisaaressa oli
-hänestä edullisempi kuin vastaavat virat lyseoissa, ja saatuansa sen
-hänellä olisi koti tarjottavana morsiamelleen. Helsingissä selvisi
-hänelle pian, että viranomaiset eivät katsoneet häntä sopivaksi
-seminaariin, jossa oppilaat olivat täyskasvuisia neitosia -- hän oli
-näet naimaton! Ymmärrettävästi tämä tieto painoi hänen mieltään,
-kun hän normaalikoulussa suoritti kokeensa suuren kuulijakunnan,
-kouluylihallituksen jäsenten, senaattori (J. Ph.) Palménin, (Uno)
-Cygnaeuksen, professori Cleven y.m. saapuvilla ollessa, ja seuraus
-oli, että hän onnistui huonommin kuin ehkä muuten olisi käynyt.
-Sen hän itsekin huomasi, mutta kumminkin oli hänelle kerrassaan
-odottamatonta se mikä tapahtui: hänet julistettiin kelpaamattomaksi!
--- "Mitä minun tulee nyt tehdä?" hän kysyy masentuneena, "lähteäkö
-Kokkolaan? Olisihan se elää kouluylihallituksen armosta, sillä jos
-kokeeni eivät kelvanneet kyseessä olevaa virkaa varten, kuinka
-voin pitää itseäni kykenevänä opettamaan samaa ainetta toisessa
-koulussa? Kenties olisi paras kohta ruveta papiksi -- silloin ei
-minulla ainakaan olisi tekemistä nykyisen kouluylihallituksen kanssa,
-ja olisihan koulu-ura aina avoinna. -- -- Santeri oli kuulemassa
-kokeitani, en sentään halua luottaa hänen arvosteluunsa, sillä
-silloin minun täytyisi syyttää tuomareitani vääryydestä ja sitä
-en mitenkään _tahtoisi;_ sitä vastoin koetan vakautua siitä, että
-kokeitani todella ei voitu hyväksyä. -- Tietysti itserakkaus siitä
-kärsii, että sitä sillä tavoin loukataan, mutta sen tiedän, että se
-on minulle terveellistä." --
-
-Kirjoitettuaan edelliset sanat Gummerus päätti mennä Cleven luokse
-sanomaan suoraan mitä ajatteli arvostelusta. "Hän vastaanotti
-minut mitä suurimmalla ystävyydellä. Minä ilmotin suoraan asiani
-ja lisäsin: päättääkseni kokeitteni tuloksesta -- en minä kelpaa
-koulunopettajaksi. Silloin Cleve pyysi, etten minä mitenkään
-uskoisi, että arvostelu oli tarkottanut minun opettajakykyäni,
-vaan minut oli julistettu kelpaamattomaksi sentähden, että minut
-katsottiin sopimattomaksi siihen paikkaan, jota olin hakenut. Hän
-kehotti minua anomaan, että nyt suorittamani kokeet hyväksyttäisiin
-toisia uskonnonopettajanvirkoja varten kuin opettaja- taikka
-opettajatarseminaareissa, ja siihen kyllä suostuttaisiin. Minä
-huomautin, että arvostelijoiden olisi tullut antaa arvolause
-kokeistani eikä sopivaisuudestani sinne taikka tänne. Hänen
-käsityksensä oli toinen, ja niin me erosimme." -- Gummeruksen
-mielestä oli kouluylihallitus kohdellut häntä niin mielivaltaisesti
-ja kohtuuttomasti, että hänen oli mahdoton siihen mukautua. Hän
-päätti sentähden kieltäytyä vastaanottamasta kollegansijaisuutta
-Kokkolassa ja kohta ryhtyä tentteihin papintutkintoa varten. Parin
-viikon päästä hän arveli olevansa valmis suorittamaan dogmatiikan
-tentin Granfeltilla ja ennen joulua exegetiikan Ingmanilla. -- Hän
-pyytää morsiantaan lausumaan ajatuksensa tästä päätöksestä ja toivoo,
-että hän sen hyväksyy.
-
-Niin selitti Gummerus asemansa ja kantansa kirjeessä syyskuun 30
-p., mutta aivan toinen ääni soi seuraavassa, joka on päivätty
-marraskuun 24:ntenä. Sillä välin hän oli saanut vastauksen Staavalta,
-eikä se ollenkaan ollut hänen toivomustensa mukainen. Morsian oli
-näet moittinut häntä hänen äkkinäisestä elämänuran-muutoksestaan,
-sanoen häntä "hetken lapseksi" ja epäkäytännölliseksi, vaikka hän
-toiselta puolen oli myöntänyt asian olevan hänen omassa vallassaan.
-Kirjeen saajasta se oli ollut kylmäverisesti kirjoitettu, ja
-kuukauden ajan oli hän ollut kuohuksissa -- ei morsiantaan kohtaan,
-vaan itse asian tähden. Gummeruksen täytyi tunnustaa erehtyneensä
-ja hän teki sen seuraavin sanoin: "Miksi minä luovuin virastani
-Kokkolassa, sen tiedät; en voinut mielestäni tehdä toisin. Se
-oli hetken päätös, ja jos minulla olisi se voima, joka vaaditaan
-täydelliseen suunnankäänteeseen, täydelliseen heittäytymiseen
-uusiin olosuhteisiin, niin en sitä katuisi, ja kuitenkin minä nyt
-kadun. Äitini sydämellisin toivomus oli, että rupeaisin papiksi,
-ja samaa toivovat isä, Santeri, Emmi, kaikki omaiseni. Santeri
-oli täällä, kun vastoinkäyminen normaalikoulussa sattui. Hän
-näki, miten se minuun koski, ja hän uudisti äidin suunnitelman.
-Silloin hetki minut petti. Jos voisin tulla semmoiseksi papiksi
-kuin mielestäni papin tulee olla, niin olisin jo aikoja sitten
-pappi, mutta asia on nyt kerta kaikkiaan niin, etten minä, mikäli
-voin asiaa arvostella, kelpaa siksi, ja katso, hetken mies uskoi
-hetkellisesti, kun hänen itserakkauttaan oli loukattu ja hänen
-mielensä oli kiihtynyt, että hän kelpaisi tehtävään, johon hän siitä
-saakka, kun erosi teologisesta tiedekunnasta, on pitänyt itsensä
-kykenemättömänä. -- Olenhan olevinani romaaninkirjoittaja, olenhan
-satoja kertoja kuvannut naissydäntä ja usein sanonut naisen miehessä
-rakastavan voimaa ja kypsää päättäväisyyttä -- nyt, kun todellisessa
-romaanissamme olen sankarina, mitä sinä rakastat minussa? Jotakin
-säännönvastaista, en tahdo suorastaan sanoa voimattomuutta, sillä
-silloin syyttäisin itseäni ehkä enemmästä kuin ansaitsen, vaan
-horjuvaisuuden päättäväisyyttä, jos niin saan sanoa." --
-
-Tunnustus oli vaikea tehdä, mutta sanat ovat sydämestä lähteneet
-ja ilmaisevat toiselta puolen kyllä tahdonlujuuden puutetta, mutta
-toiselta puolen myöskin mielen suoruutta ja rohkeutta näyttäytyä
-semmoisena kuin oli. Kirjeestä näkee muuten, että Gummeruksen päätös
-mennä Canossaan osaksi johtui ulkoakin tulleesta vaikutuksesta.
-Professori Gustaf Frosterus, kouluylihallituksen jäsen, oli näet
-läheisenä tuttavana ja tavallaan sukulaisena hartaasti kehottanut
-häntä uudestaan hakemaan Kokkolan virkaa, ja professori C. G. von
-Essen, jolle Gummerus oli tunnustanut sisällisen levottomuutensa ja
-sen syyt, oli puhunut tähän tapaan: "Ei tuo ole minulle tuntematonta!
-Lähde sinä Kokkolaan ja lue siellä täydessä rauhassa papintutkintoa
-varten, ja jos huomaat, että olet kutsuttu papiksi, niin rupea siksi,
-kaikessa tapauksessa et ole viratta niinkuin nyt." Myöskin oli hän
-samoin kuin morsian arvellut, että Gummerus oli epäkäytännöllinen. --
-
-Koko lukukausi kului Gummerukselta sisällisiin taisteluihin, joita
-rauhottaakseen hän lokakuulla alkoi Uuteen Suomettareen kirjoittaa
-pitkänlaista historiallista kertomusta ("Sadan leukaluut"). Muuten
-hänellä oli entistä hauskempi kotielämä Helsingissä sen johdosta,
-että Emmi sisar syyslukukauden alusta oli ottanut hoitaakseen
-veljiensä taloutta. Kun asuttiin yhdessä -- jollen erehdy, 8
-saman perheen jäsentä -- ei siinä ikävä vaivannut. Emmistä oli
-pääkaupungissa tullut, kertoo veli, kiivas fennomaani, ja sanomatta
-mitään Kallelle, hän kirjoitti tämän morsiamelle ja kehotti
-häntä merkitsemään osakkeita seuraavan vuoden alusta ilmestyvää
-Morgonbladetia varten. -- Joulukuulla Gummerus pyysi saada uudestaan
-suorittaa käytännölliset kokeet uskonnon, historian ja maantiedon
-kolleganvirkoja varten. Kokeet onnistuivat nyt hyvänlaisesti, ja
-siitä hänen mielensä suuresti keventyi. Hän haki sitten jälleen tuota
-viransijaisuutta Kokkolassa, johon oli jo ollut määrätty, ja lähti
-siskoinensa jouluksi Sääminkiin. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joululomalla Gummerus vielä sepitti novellin ("Kaksi jouluaattoa"),
-jolla Uusi Suometar, "johon olen kiinnikasvanut", oli alottava
-vuosikertansa 1872. Tammikuun 10 p:nä hän lähti Kokkolaan, jonne
-tie Juvan, Mikkelin, Kangasniemen, Laukaan, Karstulan, Perhon,
-Ylivieskan, Kaustisen ja Alavetelin kautta teki 47 1/2 penikulmaa.
-Ajaen kyytihevosella isän antamassa reessä matka sujui nopeasti,
-vaikka hän ei tavannutkaan erästä toveria, maisteri Alopaeusta,
-joka samalla aikaa pyrki samaan päämäärään ja jonka kanssa hän oli
-tehnyt sopimuksen yhtymisestä; tietämättään he kumpikin vuoroonsa
-ajoivat toistensa ohi toisen ollessa talossa tien varrella. --
-Seuraavan kuvaavan seikkailun Gummerus kertoo tältä matkalta:
-"Eräästä Kangasniemen majatalosta sain hyvän hevosen, mutta kyytimies
-ei tahtonut ajaa. Hiljaista hölkkää ja enimmäkseen kävellen
-kuljettiin pari kolme virstaa; kehotuksiini hän vastasi: 'Kyllä
-herra ennättää!' Minä tuskastuin, sillä Alopaeus oli vain pari
-väliä minun edelläni, ja mietin miten päästä nopeammin eteenpäin.
-Tapella miehen kanssa en sentään halunnut. Viisi virstaa oli siten
-kuhnailtu, kun minä pitkän vaitiolon jälkeen kysyin: 'Arvatkaapas
-mitä on noissa laatikoissa?' (Minulla oli kaksi kirjalaatikkoa
-reessä ajajan istuimen edessä.) -- 'No, mitä niissä lieneekään?'
--- lausui kyytimies. -- 'Jos sen sanon, niin te peljästytte',
-sanoin minä. Hetki kului. -- 'Kuka herra on?' kysyi sitte mies.
--- 'Eikö täällä ole puhuttu siitä kuuluisasta tohtorista, joka
-nykyään Suomessa matkustaa?' oli vastakysymyksenä Mies ei vastannut
-mitään, vaan vilkaisten minuun hän muutti hiljaa toisen jalkansa
-laatikon päältä. Taas kului hetki vauhdin paranematta. -- 'No,
-mitä noissa loovissa sitten on?' kysyi hän vihdoin. -- 'Niissä on
-kahden leikatun ruumiin päät, jalat ja sisukset', vastasin tyynesti,
-lisäten että niitä oli tutkittava lähimmässä kaupungissa. -- Mies
-asetti nyt äkkiä jalkansa kauas laatikoista, ja olisit nähnyt millä
-vauhdilla mentiin! Varmuuden vuoksi minä potkaisin toista laatikkoa,
-niin että se liikkui. Miehellä oli hyvä hevonen, mutta kyllä hän
-ajoikin, niin että monta kertaa pyysin häntä hellittämään, mutta
-ei se auttanut. Siinä tuokiossa oltiin perillä. Saatuani talonväen
-hereille -- oli näet yönaika -- tilasin kohta uuden hevosen. Mutta
-entinen kyytimieheni kertoi samassa mitä laatikoissa oli, ja kievarin
-isäntä ilmotti juhlallisesti, että 'semmoisille, jotka ihmisraatoja
-kuljettaa, ei anneta hevosta!' Siinä olin pinteessä. Minä käskin
-tuoda laatikot tupaan, mutta siihen ei kellään ollut halua. Vihdoin
-täytyi minun itse mennä noutamaan toinen laatikko tupaan, jossa
-oli paljo väkeä, markkinamiehiä y.m., jotka olivat heränneet ja
-uteliaasti ja pelokkaasti silmäilivät minua. Minä asetin laatikon
-tuolille takan eteen. Uteliaat kerääntyivät ympärille, vaikkeivät
-sentään aivan lähelle! -- 'Tunnetteko kalman hajua?' kysyin minä,
-ja pari ämmää oli sitä tuntevinaankin ja tukkivat nenänsä. Minä
-väänsin sitte hiilihangolla laatikon auki ja kehotin heitä katsomaan.
-Vähän epäröiden lähestyi muuan Laukaan talonpoika ja huudahti:
-'Kirjojahan siinä vaan onkin.' -- 'Vieläkö tunnette ruumiinhajua?'
-kysyin akoilta! Nyt kerroin, etten ollutkaan mikään tohtori, että
-olin keksinyt koko jutun saadakseni tomppelimaisen kyytimieheni
-ajamaan. Mies itse kuuli selitykseni, kiroili ja oli nolo, ja ihmiset
-tuvassa nauroivat hänelle ääneen. Minä puolestani käytin tilaisuutta
-antaakseni heille pienen opetuksen. Jos lukisitte vähän enemmän ja
-perustaisitte kansakouluja, joissa lapsenne oppisivat lukemaan ja
-ymmärtämään, ettei pidä uskoa taikoja ja noitia, niin ette te eivätkä
-lapsennekaan pelkäisi laatikkoa, vaikka se sisältäisi mitä tahansa.
--- 'Kyllä se oikein puhuu', arveli eräs kuulijoista. Minä lähdin
-eteenpäin, eikä minun enää tarvinnut kehottaa kyytimiehiä ajamaan.
-Sen pituinen se." --
-
-Kokkola oli Gummeruksen syntymäkaupunki, mutta kun hän oli sieltä
-lähtenyt 5-vuotiaana, on ymmärrettävää, ettei hänellä voinut
-siellä olla montakaan tuttua; pikku tytöt, joiden kanssa hän
-muisti lukeneensa aapista, olivat jo keski-ikäisiä rouvia. Yhdessä
-Alopaeuksen kanssa hän vuokrasi asunnon, salin ja kaksi kamaria,
-erään rva Möllerin luona, mutta syömässä oli heidän käytävä
-Sergeiewillä (ravintolassa), jossa Gummerus tunsi ruokasalin
-huoneeksi, missä lapsena oli leikkinyt. Koulu antoi hänelle
-paljon työtä; ainoastaan yksi aamupäivä viikossa oli vapaa. Sitä
-paitsi hän antoi tunteja tyttökoulussa, ja sunnuntaisin oli
-hänellä aivan erikoinen tehtävä. Syystä että kaupungin kirkko oli
-uudistuksenalaisena ja maalaiskirkko kaukana, Gummerus joka pyhä klo
-12 koulussa lyhyesti selitti päivän evankeliumin. Oppilaiden ohella
-kokoontui sinne muutakin yleisöä niin paljon kuin mahtui.
-
-Gummerus ei kiittänyt uutta olopaikkaansa. Kaupunki oli hänestä
-ikävä, ilman mitään henkisiä harrastuksia. Kevätkauden loistokohtana
-olivat komeat kilpa-ajot päivällisineen ja iltamineen. Niistä
-puhuttiin viikkokausia ennen ja jälkeen. Jotta koulunopettajatkin
-voisivat olla mukana, tehtiin työtä laskiaistiistainakin, mikä
-luonnollisesti oli kovin vastenmielistä oppilaille. Muutoin vain
-kielittiin toisistaan. Niin esim. Gummerus kerran käydessään
-pappilassa sai kuulla mitä oli tehnyt, missä oli ollut ja mitä
-oli puhunut koko kuluneen viikon aikana. Ainoastaan apteekkari
-Wichmanin ja tullinhoitaja Winterin perheet muodostivat poikkeuksen,
-ja niissä Gummerus hyvin viihtyi. -- Pääsiäisviikoksi Gummerus oli
-aikonut Siikajoelle, mutta kurkkutulehdus esti häntä matkustamasta,
-ja tuskastuneena hän morsiamelleen valitti vankeuttaan. Neljän
-päivän päästä saatuaan lääkäriltä luvan matkustaa hän lähti
-"rakkaaseen Ylikannukseen" (Siikajoella hän ei enään ehtinyt käydä)
-vieraillakseen maakauppias Sahlgrenilla, "jossa olin tervetullut --
-sen näin ja tunsin". Elettyään neljä päivää lapsuudenmuistoissaan
-Gummerus palasi. "Kun minun oli lähteminen, oli paljo ihmisiä
-kokoontunut tapaamaan 'pappilan Kallea', joka ilokseen huomasi, että
-hän ja hänen poika-aikansa kujeet olivat hyvässä muistissa. Muuan
-vanha mummo tahtoi osottaa minulle erikoista hyväntahtoisuutta ja
-teki sen tavalla, joka sai minut hyvälle tuulelle koko matkan ajaksi,
-vaikka tie oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hän ilmotti, että hänellä oli
-jotain tärkeää ja salaista sanottavana, ja pyysi luvan seisoa reen
-kannaksilla, kunnes oltiin erillään muista ihmisistä. Minä suostuin,
-ja kun oli ajettu noin virsta, kuiskasi hän korvaani: 'Teidän pitää
-mennä naimisiin Sahlgrenin Fiian kanssa." --
-
-Kotimatkan Sääminkiin Gummerus teki Siikajoen kautta. Siellä
-tapahtui, että Staava vihdoin antoi hänelle kihlasormuksen, mutta
-ei lupaa pitää sitä sormessaan! -- Kotona hän ei tällä kertaa kauan
-viipynyt. Useina vuosina oli Gummerusta vaivannut reumatismi,
-milloin hampaissa milloin muualla, ja nyt Juhannuksen aikana pisti
-hänen päähänsä lähteä Helsinkiin kylpeäkseen kuuluisan tohtori
-Ewerthin johdolla. Kuusi viikkoa hän siten oli parannuksilla, ollen
-erinomaisen tyytyväinen tulokseen. Elokuun alussa hän huudahtaa:
-"On kuin uuden elämän henki virtaisi suonissani. Kaikki tuntuu
-niin kirkkaalta, niin iloiselta, niin ruusunpunaiselta." Muuten
-oli aika kyllä tuntunut pitkältäkin, ja ainoa mainittava poikkeus
-oli ollut eräs huviretki Tallinnaan, jonka Gummerus teki heinäkuun
-lopulla Kaarlo Bergbomin ja muiden ystävien seurassa nähdäkseen
-mielenkiintoista keskiaikaista kaupunkia.
-
-Kun Gummerus paluumatkallaankin Kokkolaan kävi Siikajoella, saivat
-hänen tuttavansa uutta aihetta udella, eikö hän sittenkään ollut
-kihloissa, mutta yhä täytyi hänen vastata kieltäen ja kiertäen.
-Asunnon hän nyt sai apteekkari Wichmanilla, jossa myöskin koulun
-rehtori Canth ja Gummeruksen entinen koulutoveri Anshelm Ebeling
-asuivat -- kaikki kolme poikamiehiä. -- Kokkolassa ollessaan Gummerus
-tähän saakka näyttää pysyneen jotenkin erillään kirjallisista
-puuhista, mutta tänä syksynä hän panee alkuun myöhemmän elämänsä
-tärkeimmän yrityksen. Siitä hän kertoo (10/9 1872) seuraavin
-sanoin: "Et voi aavistaa mitä minulla nyt on tekeillä, et, vaikka
-sanon muutamia päiviä sitte kirjoittaneeni painoylihallitukselle
-pitkän esityksen, jonka lähetin Emmille. Ei kukaan muu tiedä siitä
-mitään kuin hän, Jonathan ja nyt sinä. Niin, minä anon lupaa saada
-ensi vuoden alusta julkaista sanomalehteä; ja näytenumeroa varten
-olen tehnyt työtä joka hetki, jonka olen ollut vapaa koulusta.
-'_Kyläkirjasto_. Lukemisia erinäisissä aineissa Suomen kansalaisille'
-[todellisuudessa: 'Lukemisia Suomen kansalaisille eri aineissa'] on
-ajatellun lehden nimi. Luulet kai, että minä taas aion Helsinkiin.
-Ei, tänne jään kuitenkin. Että se tulee kannattamaan, uskon varmasti,
-ja jollei siltä näytä ensi vuoden alussa, niin ei siitä ole sen
-suurempi vahinko kuin että yritys raukeaa ja että olen menettänyt sen
-vähän mitä näytenumero maksaa. Jo kauan olen sitä miettinyt, aina
-siitä saakka kuin minä ja Hagman julkaisimme 'Luonnotarta' 1863,
-joka kannatti hyvin, mutta joka oli lakkautettava 1864, syystä että
-Krohn ryhtyi julkaisemaan samanlaatuista suurempaa lehteä, 'Maiden ja
-merien takaa'. Viime syksynä Krohn ehdotti, että me yhdessä panisimme
-toimeen samansuuntaisen lehden, mutta juuri suunnitelmasta emme
-sopineet, ja nyt uskallan yksin koettaa noudattaen omaa aatettani!"
-
-Tänä syksynä tapahtui se muutos Gummeruksen elämässä, että hän uuden
-koululain mukaan sai virastaan täyden palkan, "noin 2000 markkaa";
-sivutoimet tuottivat lisäksi 800. Se rohkaisi hänen mieltään, niin
-että hän joulukuun alussa kysyi Staavalta, eikö tämä nyt suostuisi
-tekemään totta heidän liitostaan. Vaatimatonhan se koti oli, joka
-hänellä oli tarjottavana, Gummerus kirjoitti, mutta hän ei peljännyt
-puutetta, sillä hän pystyi tekemään työtä ja sitä hänellä oli eri
-tahoilta tarjona -- pääasia oli, että hänellä oli joku, jonka edestä
-ahertaisi. Hänestä oli ensi kesä sopivin aika häitten viettoon.
-Staava oli kumminkin toista mieltä. Ollen varakkaan kodin lapsi oli
-hän nähtävästi tottunut katselemaan maailmaa ja elämää toisin kuin
-sulhanen. Kun Gummerus sen jälkeen vietti joululomansa Siikajoella,
-eivät suullisetkaan neuvottelut johtaneet edemmäs kuin siihen, että
-hän, mikäli kirjeistä voi päättää, sai ainoastaan _puolinaisen luvan_
-pitää kihlasormusta sormessaan ihmisten näkyvissä! Palatessaan
-Kokkolaan hän tulliportilla pistikin sormuksen sormeensa, joten
-monivuotinen, tuttujen ja tuntemattomien aavistama kihlaus vihdoin
-näyttäytyi olevan kiistämätön tosiasia. Mutta kun hän tästä
-kirjoitti Staavalle, ilmaisi vastaus, että parempi olisi ollut, jos
-hän olisi pitänyt sormuksen taskussaan. Silloin Gummerus, jonka
-kärsivällisyys koko ajan oli ollut enemmän kuin kiitettävä, ei voinut
-olla tiedustelematta, pitikö Staava itseään sidottuna vai eikö --
-jollei, niin olihan vielä aikaa tehdä loppu kaikesta. Sitä ei morsian
-kuitenkaan ollut tarkottanut -- suhde jäi entiselleen.
-
-Uudesta vuodesta 1873 alkaen Gummerus asettui asumaan kaupungin
-ulkopuolelle, pappilaan, kirkkoherra Ture Birger Vegeliuksen luokse.
-Erinäiset lauseet kirjeissä viittaavat siihen, että hän jälleen
-mietti papintutkintoa ja sentähden mielellään asui pappilassa,
-avustaen kirkkoherraa, milloin siihen aikaa oli. Kyläkirjasto lienee
-kumminkin vaatinut useimmat vapaat hetket.
-
-Tämä uusi, yhteiselle kansalle aiottu aikakauskirja ilmestyi
-kerran kuukaudessa kaksiarkkisena vihkona tavallista 8:o kokoa.
-Se sisälsi vaihtelevaa, opettavaista lukemista samaan tapaan kuin
-"Luonnotar", mutta erosi edelläkävijästään siinä, että se hengeltään
-oli uskonnollisempi. Lehden ensi aikoina Gummerus koettikin laajalla
-kirjeenvaihdolla hankkia sille avustajia ja suosijoita papiston
-riveistä, ja tiettävästi hän pyrinnössään onnistuikin. Vuoden
-alussa Kyläkirjastoa painettiin 900 kpl., mutta uusia tilauksia
-tuli yhtämittaa, joten painos pian oli suurennettava. Helmikuulla
-Gummerus jo laski voittonsa nousevan noin 800 markkaan. Tämä
-johtui siitä, että julkaisussa vuoden alkupuolella ei ollut kuvia,
-jommoisia hän sentään oli ryhtynyt hankkimaan (ensimäiset kuvat:
-Livingstone ja kohtauksia hänen matkoiltaan, kesäkuun vihkossa). Hän
-oli näet kirjoittanut erinäisille henkilöille Ruotsiin, jossa jo
-kauan ilmestynyttä "Läsning för folket" y.m. julkaisuja hän toivoi
-saavansa käyttää apunaan sekä tekstiä että kuvittamista varten.
-Tietysti ruotsalaiset siihen myöntyivätkin, joskin vaatien, että
-Gummerus levittäisi heidän lehtiään Suomen ruotsinkielisten kesken.
-"Oikein nolostuin huomatessani, miten vaikutusvoimaisena minua
-pidetään." Gummerus lupasikin koettaa hankkia tilauksia Pohjanmaan
-ruotsalaisilta seuduilta. -- Kyläkirjasto painettiin ensi vuosina
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä, missä
-lukukausien aikana Gummeruksen nuoremmat veljet, Valentin ja Julius,
-ja heidän asuintoverinsa, ylioppilas Jaakko Rahm, sekä kesällä E.
-Nervander ja L. J. Kekoni hoitivat oikaisulukua, levittämistä y.m.
-Joskus, kun Kokkolasta ei käsikirjoitusta tullut oikeaan aikaan
-taikka riittävästi, olivat nuoret apumiehet kovassa hädässä,
-mistä saada palstantäytettä. Ensimäinen Gummeruksen kirjoittama
-alkuperäinen kertomus alkoi 4:nnessä vihossa ("Iisakka Kantokoski ja
-hänen lapsensa").
-
-Kirjallinen yritys ei estänyt Gummerusta tunnollisesti hoitamasta
-koulutehtäviään. Että hän oli saavuttanut oppilaittensa suosion, sen
-hän koki Kaarlen päivänä (38/1) 1873. He lahjoittivat hänelle silloin
-kallisarvoisen, 3-osaisen, runsaasti kuvitetun teoksen Roomasta.
-"Se ilahdutti minua, sillä se todistaa, että oppilaani pitävät
-minusta", Gummerus kirjoittaa, "niinkuin minäkin heistä. Totta on,
-että he katsoivat minuun vähän pitkään, kun minä kiitettyäni heitä
-lahjasta sanoin, että se antaa minulle aihetta vaatia heiltä enemmän
--- varsinkin ahkeruutta; ja sitä vaatimusta he ovatkin rehellisesti
-tyydyttäneet, ainakin tähän asti [kuukausi myöhemmin]."
-
-Tavan mukaan viettäen kesäänsä Säämingissä Gummerus ajatteli hakea
-opettajanvirkaa Helsingin reaalikoulussa, mutta, miten olikaan, hän
-syksyllä palasi Kokkolaan. Hän asui nyt kahdessa huoneessa, jotka hän
-varusti omilla huonekaluilla, ja piti omaa talouttakin syöden vain
-päivällisensä ravintolassa. Tämä uusi järjestys sai hänet yhä enemmän
-kaipaamaan kodin tärkeintä ehtoa, omaa rakasta vaimoa. Papintutkinnon
-suorittamista varten hän mietti anoa virkavapautta kevätlukukaudeksi.
-Huvikseen Gummerus alkoi tänä syksynä laulunopettaja Sjögrenin ja
-viskaali Knapen kanssa harjottaa soittoa; Knape soitti ensimäistä,
-Gummerus toista viulua ja Sjögren selloa. Kumma kyllä on tämä
-ensi kerta, kun kirjeissä tulee näkyviin, että Gummerus harrasti
-soitantoa. Luultavasti Sjögren oli yrityksen alkuunpanija, sillä hän
-oli erittäin innostunut taiteeseensa ja väliin säveltäjäkin. Muun
-muassa hän sävelsi runon, jonka Gummerus oli sepittänyt morsiamelleen
-hänen täyttäessään 25 vuotta.
-
-Uudelta vuodelta 1874 alkaen Gummeruksen kirjeissä soi uusi,
-rohkeampi ääni. Hän on ollut Siikajoen pappilassa joululomalla, ja
-nyt on vihdoin sovittu, että häät ovat vietettävät ensi kesänä!
-Huoneisto nuorelle parille oli siis vuokrattava, ja siitä oli paljon
-kirjoitettavaa. Kumminkin Gummerus siinä välissä antaa kuvauksen
-pikkukaupungin huveista: "Laskiaistiistaina -- toimeenpantiin
-rekiretki Palmaan, jossa ruustinna Appelgren asuu. En aikonut olla
-mukana, mutta lähdin kuitenkin klo 11 -- yksin. Tohtorin rouva
-Hellström oli järjestänyt kaikki. Hauskaa -- kahvit -- päivälliset.
-Siinä ohjelma! Rouvat olivat tuoneet ruokaa -- vasikanpaistia ja
-laskiaispullia ja olutta. -- Hupaista olikin. Siellä oli monta
-tyttökoulunoppilastani, ja ne olivat kovin hartaita vaivaamaan
-vanhaa, kihlattua maisteriansa vaatimalla häntä karkeloon, ja hän
-oli niin kohtelias, ettei kieltäytynyt tanssimasta. Hei seitä, Fria
-vill Simon i selle, jopa kotiljongiakin. -- Kun minä olin ajanut
-yksin ja useat rouvien kutsumat koulupojat olivat tulleet kävellen --
-7 virstaa -- neuvoteltiin paljon paluumatkasta, ja loppu oli, että
-minä lähdin tohtori Hellströmin kanssa, jolla oli kiire, ja jätin
-hevoseni tohtorinnalle, joka monien nuorten tähden sai istua hyvin
-epämukavasti. Minä pidin huveista, ei mitään väkeviä, vapaata --.
-Vahinko vain, että kaipasin erästä poissa olevaa. -- Illalla iltama
-raatihuoneella, johon useimmat Palmalta tulivat (siellä oli päätetty
-klo 6). Kallesi oli sentään väsynyt, niin että hän ainoastaan katseli
-kahta epäonnistunutta kuvaelmaa ja tanssin alkua." --
-
-Kyläkirjasto menestyi hyvin. Painos, 1000 kpl, liian pieni;
-tilaajoita karttui, niin että vuoden ensi vihko oli uudestaan
-painettava. Gummerus oli tullut yhä taajempaan kirjevaihtoon eräitten
-ruotsalaisten kanssa, Fabian Wreden, Hans Forssellin y.m., jotka
-osottivat myötätuntoa hänen kansanvalistusharrastuksilleen. -- Miten
-Kyläkirjasto olikaan maalaiskansalle aiottu, ei se estänyt Gummerusta
-ajattelemasta muitakin lukijoita. Hän oli näet käsitystavaltaan niin
-demokraattinen, ettei hän mainittavaa erotusta huomannut eri säätyjen
-välillä. Miten hänen nykyinen kirjailijatoimensa oli juurtunut hänen
-omaan elämäänsä, näkee seuraavasta otteesta (21/4 74):
-
-"Kuinka olen kuvitellut keskinäisen suhteemme, voit, jos tahdot
-suomea lukea, nähdä Kyläkirjastosta, joka näinä päivinä valmistuu ja
-levitetään. Kertomuksen nimi on: 'Kaksi perhekuntaa'. Olen pannut
-siihen paljon työtä." -- Jutelma on todella huolellisesti kirjoitettu
-ja kertoo opettavaisesti, miten kahden serkun erilaiset luonteet
-johtivat erilaisiin elämänkokemuksiin. Maunu oli rikas, Pekka
-köyhä, edellinen oppia ja opetusta ylenkatsova, toinen joka hetki
-valmis oppimaan ja edistymään. Maunu hylkäsi köyhän tytön, vaikka
-häntä rakasti, naidakseen varakkaan vaimon; Pekka sitä vastoin otti
-omakseen köyhän, hellästi rakastamansa tytön. Helposti arvaa; miten
-kävi: Maunu oli onneton kaikessa rikkaudessaan, Pekka onnellinen
-pienessä torpassaan. Onhan juoni, jos juonesta sopii puhuakaan,
-mitä yksinkertaisin ja tavallisin; mutta kertomukseen kätketyt
-elämänohjeet ovat erittäin järkevät ja kansanomaisesti julkilausutut.
--- "Sitte sain eräänä päivänä", Gummerus jatkaa samassa kirjeessä,
-"uuden novellin aiheen. Olin tupakoinut liiaksi, avasin sentähden
-oven eteiseen ja satuin niin kuulemaan mitä puhuttiin 80-vuotiaan
-emäntäni huoneessa. Siellä oli joukko ämmiä ja juoruttiin niin, etten
-ole vertaa kuullut. Kokonaisen tunnin aikana otettiin toinen toisen
-perästä käsittelyn alaiseksi. En voinut salata, että olin kuunnellut,
-vaan menin illalla emäntäni luokse kertomaan mitä olin kuullut. Voit
-ajatella, miten mummo hämmästyi ja nolostui. Pari mielenkiintoisinta
-juttua kuultiin seuraavana päivänä torilla. Emäntäni kunniaksi täytyy
-minun tunnustaa, että minua itseäni arvosteltiin jotenkin säälivästi,
-enkä halua mitään muistuttaa erään hartaan rouvan hurskasta
-toivomusta vastaan: 'Suokoon Jumala, että hän enemmän olisi isänsä
-laatuinen!'" -- --
-
-Niistä kirjeistä, joita tässä olen lähteinä käyttänyt, on viimeinen
-päivätty heinäkuun 6:ntena 1874. Joku päivä ennen oli Säämingin
-pappilassa vietetty Emmi Gummeruksen ja Jaakko Schwartzbergin
-häät; sulhanen oli juuri ennen tullut papiksi ja määrätty v.t.
-kappalaiseksi ja kirkkoherran apulaiseksi Sääminkiin. Gummeruksen
-ja hänen Staavansa häihin Siikajoen pappilassa "ei nyt enää ole
-kuukauttakaan", ja sulhasen aikomus oli noin 21 p:nä lähteä
-häämatkalleen. Häät vietettiinkin 4 p:nä elokuuta. --
-
-Pitkä kihlaus oli siis muuttunut avioksi, ja samassa tapahtui
-asuinpaikankin muutos. Gummerus näet ei vienytkään, niinkuin oli
-keväällä kuvitellut, Staavaansa eli Staiviansa -- mikä nimenmuoto
-tästä lähtien näyttää tulleen käytäntöön -- Kokkolaan, vaan
-Jyväskylään, sillä heinäkuulla hän oli hakenut ja saanut
-suomen- ja ruotsinkielen kolleganviran sijaisuuden jälkimäisen
-kaupungin lyseossa. Kun hänet sitte seuraavana vuonna (1875)
-nimitettiin vakinaiseksi samaan virkaan, tuli Jyväskylä heidän
-pysyväksi kotipaikakseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Edellisessä on silloin tällöin mainittu joku sana Gummeruksen
-kirjailijatoimesta tälläkin ajanjaksolla. Täydellisyyden vuoksi on
-siitä tässä annettava vähän seikkaperäisempiä tietoja. -- Aiheena
-siihen, että hän noin kahden vuoden loman jälkeen alkoi jälleen
-sepittää Uuteloita, oli Suomettaren uudestaan-syntyminen 1869.
-Liittymättä toimitukseen hän kuitenkin suostui avustamaan lehteä, ja
-seitsemän vuoden aikana hän joka vuosi (paitsi 1873) antoikin sille
-mainitunlaisia lisiä. Siitä, että Gummerus kirjeissään niin harvoin
-puhuu kirjailijatoimestaan, saattanee päättää, ettei hän nyt antanut
-sille suurempaa arvaa ja merkitystä kuin ennenkään, mutta siitä
-huolimatta muodostavat alempana lueteltavat novellit huomattavan osan
-hänen tuotantoansa.
-
-Uuden Suomettaren kaunokirjallisen osaston ensimäinen novelli on
-"_Rollijärven avannot_, kertomus ison vihan ajoilta". Toiminta
-alkaa Saimaan rannalla, Savonlinnan tienoilla, missä entinen
-pohjalainen, 80-vuotias sotavanhus Sakari Rajunen omistaa vauraan
-Hietalahden talon. Rajusen luona asuu kaksi nuorta, hänen veljensä
-tyttären tytär, Sanna, Pohjanmaalta tullut, ja Kaarle Harkka,
-liiviläinen, isännän muinaisen sotatoverivainajan poika, ja
-vanhuksen toivo oli, että heistä tulisi pariskunta, jolle hän voisi
-talonsa jättää. Sanna ei kuitenkaan voinut rakastaa viekasta,
-itsekästä Harkkaa, vaan hänen sydämensä kiintyi linnan väestössä
-palvelevaan pohjalaiseen nuorukaiseen, Maunuun. Verisen kohtauksen
-jälkeen Harkan ja Maunun välillä jälkimäinen, Sannan avulla, karkaa
-Pohjanmaalle, jonne toiminta sittemmin vie muutkin henkilöt. --
-Kertomuksen alkupuoli on vapaasti keksitty; loppupuolen vaiheet
-kiintyvät historiallisiin tapahtumiin, Napuen tappeluun ja varsinkin
-Pyhäjoen Ypperin kyläläisten kamalaan teurastukseen Rollijärven
-rannalla, jossa venäläisten petomaisuus saavuttaa huippunsa.
-Kansan äärettömien kärsimysten kuvaus tulee niin pääasiaksi, että
-yksityisten kohtalo menettää mielenkiintonsa. Sanna ja Maunu olivat
-menneet naimisiin, Harkka venäläisiin liittyneenä vainoo heitä
-tulisessa kostonhalussaan; Sanna ja Maunu pelastuvat kuitenkin sotaan
-hukkumasta.
-
-Seuraavan vuoden (1870) marraskuulla luettiin samassa lehdessä
-pieni kertomus, _"Kerta vielä"_, rappiolle joutuneesta entisestä
-ylioppilaasta, jonka kertoja, itse ylioppilas, näkee eräässä
-Pohjanmaan kievarissa, missä hän on matkustavien koulupoikien
-naurun esineenä. Saatuaan viinaa hän "panee kiekkaa", pyörii ja
-hyppii, kunnes saa verensyöksyn ja kuolee. Kertoja löytää vainajan
-rinnalta kultaisen mitaljonin ja siinä kauniin tytön kuvan, jossa
-on kirjoitus: "Sinun elämässä, sinun kuolemassa." Samassa tulee
-kievariin komeissa vaunuissa ajaen vanhanpuoleinen rouva kahden
-tyttärensä kanssa. Nähtyään mitaljonin rouva tunnustaa muinoin
-olleensa onnettoman rakastettu; petettynä, hyljättynä oli ylioppilas
-ruvennut juomaan. Rouva näkee "vielä kerta" -- vainajana -- sen, jonka
-oma oli luvannut olla elämässä ja kuolemassa.
-
-Enemmän kuin U. S. sai samana vuonna Hagmanin Pietarin sanomat
-avustusta, nimittäin yleisellä nimellä _"Otteita ihmissydänten
-salaisuuksista"_ kaksi kertomusta: _"Jäisiä ja pakahtuneita sydämiä"_
-sekä _"Omantunnon voima"_. Molemmat ovat laadultaan kyläkertomuksia,
-vaikka edellisessä kyllä esiintyy pari herrasmiestäkin, setä ja
-veljenpoika, kumpikin köyhän tytön viettelijänä; toisessakin ovat
-rikokset -- mustasukkaisuudesta aiheutunut murha ja väärä vala --
-pääaiheena. Että rikolliset saavat rangaistuksensa, on luonnollista,
-ja sitä osottaakseen on tekijä nämä niinkuin muutkin samantapaiset
-jutelmansa laatinut. Useampia novelleja ei Gummerus näy Pietarin
-sanomiin kirjoittaneen.
-
-Uuden Suomettaren vuosikerrassa 1871 nähdään --l--b--s-merkki
-kahden kertomuksen ohella. Neljässä ensimäisessä numerossa on
-satu, _"Revontulet"_, joka esitykseltään on vähemmin luonteva
-kuin tavalliset jutelmat. Saimaan rannalla on Anni viettävä häitä
-Jalo sankarin kanssa. Kun sulho viipyy, saa Hiiden käskyläinen,
-Sukkamieli, morsiamen hetkeksi epäilemään rakastettuansa. Sen kautta
-hän joutuu Hiiden pojan valtaan, joka ilmojen teitä vie hänet kylmään
-Pohjolaan. Kauan etsittyään kadonnutta Jalo näkee noidan avulla
-Annin Hiiden pojan luona. Hän rientää sinne, mutta sen sijaan että
-hyökkäisi Hiiden poikaa vastaan sankari, hänkin puolestaan epäillen
-morsiantaan, lävistää neidon nuolellaan. Seuraavassa tuokiossa hän jo
-tietää surmanneensa viattoman. Hän rakentaa nyt mahdottoman rovion,
-panee armaansa ruumiin sen päälle ja asettuu itse sen viereen.
-Rovion tulessa Anni ja Jalo yhtyvät, ja muistona heidän lemmestään
-palavat Revontulet Pohjan taivaalla. Annin nimi Hiisien luona oli
-Revo -- siitä tulien nimi. -- Lokakuun lopulta vuosikerran loppuun
-ulottuu toinen kertomus, joka taas on historiallinen laatuaan, Ison
-vihan ajoilta, _"Sadan leukaluut"_. Se nojaa tekijän kuulemaan
-kansanmuistelmaan, ja siinä kuvataan venäläisten hävitystöitä
-Suoniemellä ja Karkussa sekä miten joukko vainolaisia joutui autiolle
-saarelle kuollakseen siellä nälkään -- saaren nimi on siitä saakka
-"Sadan leukaluut". Kertomus on kokoonpanoltaan ja esitykseltään ehkä
-paras Gummeruksen historiallisista novelleista. Tapaukset kehittyvät
-luontevasti, ja mielenkiinnolla lukija seuraa nuorten kihlattujen,
-Sannan ja Hannun, seikkailuja. Se tapa, jolla rohkeamielinen
-Hannu ensin surmaa useita venäläisiä ja sitte saa toiset turmiota
-tuottavalle veneretkelle, on jännittävä ja uskottava; sitä vastoin
-Sannan itsemurha tuntuu vähemmän todennäköiseltä, joskaan ei
-mahdottomalta kauheana aikana.
-
-Vuonna 1872 tapaamme lehdessä niinikään kaksi novellia, nimittäin
-_"Kaksi joulu-aattoa"_ ja _"Takaus"_, edellinen vuosikerran
-alussa ja jälkimäinen lopussa, 1873 ei mitään, mutta 1874 ja
-1875 kumpanakin jälleen yhden: _"Pikku Laurin salaisuus"_ ja
-_"Peritäänkö vihakin?"_ Lukuunottamatta "Pikku Laurin salaisuus"
-nimistä juttua ovat nämä kertomukset, jotka, samoin kuin juuri
-mainitut historialliset jutelmat, ovat kirjamuodossakin ilmestyneet,
-Gummeruksen kypsyneimpiä. Toiminnan tapahtumapaikka on ensimäisessä
-Turku, toisessa vaihdellen Pohjanmaa ja Helsinki sekä viimeisessä
-yksinomaisesti Pohjanmaa; henkilöt ovat enimmäkseen keskisäätyä.
-Näissäkin, on paljon romanttisuutta, joka muistuttaa August Blanchea
-ja Emilie Elygare-Carlénia, ja vaikka "Takaus" novellissa on
-elettyäkin -- esim. pohjalaisten ylioppilasten Porthaninjuhlan kuvaus
---, on väritys sovinnaisen heikkoa nykyajan kannalta arvostellen.
-Mutta siitä huolimatta on novelleilla ansionsakin. Yksistään sujuva
-kerronta viehättää lukijaa, se kun välttäen pitkäveteisyyksiä aina
-luontevasti tarjoo uusia tapahtumia ja olosuhteiden käänteitä;
-toiseksi vaikuttaa mielenkiintoisesti tekijän teeskentelemättömyys ja
-niin sanoakseni naiivi luottamus omaan kertomukseensa sekä vihdoin
-suora, rehti elämänkäsitys. Vaikka nämä kertomukset taiteellisesti
-arvostellen edustavat mennyttä kehityskautta, ovat ne, niinkuin
-yleensä Gummeruksen koko tuotanto, vieläkin lukemisen arvoisia, ja
-varsinkin suuremmalle yleisölle, nuoriso siihen luettuna, monin
-verroin suositeltavampia kuin nykyaikaiset salapoliisiromaanit ynnä
-muut samanlaatuiset jännitys- ja kiihotusjutut.
-
-
-
-
-IV.
-
-Gummeruksen elämän loppukausi 1875-98.
-
-
-Romanttisena kertojana Gummeruskin usein päätti kertomuksensa
-sankarinsa ja sankarittarensa häihin. Mielelläni tekisin samoin,
-en ainoastaan noudattaakseni hänen esimerkkiään, vaan muistakin
-syistä. Ensiksikin minulla itselläni ei enään ole mieskohtaisia
-muistoja Gummeruksesta, sillä sen jälkeen kun hän oli asettunut
-Jyväskylään, s.o. koko hänen elämänsä loppukaudella, en tavannut
-häntä muuta kuin yhden kerran eräällä hänen Helsinginmatkallaan,
-ja toiseksi eivät lähteenikään salli kuvauksen jatkamista samaan
-seikkaperäiseen tapaan kuin tähän saakka. Kuitenkin olisi väärin sekä
-kuvattavaani että lukijaa kohtaan jättää tämä loppukausi kokonaan
-sikseen. Jos näet lukija ei saisi enempää tietää, kuin mitä tähän
-asti on kerrottu, olisi hänen käsityksensä Gummeruksen merkityksestä
-sivistyshistoriassamme kovin vaillinainen, ja ilmeinen loukkaus
-kirjailijan muistolle olisi olla puhumatta ajanjaksosta, jolloin
-hänen harrastuksensa vasta kehittyi itsetietoiseksi, päämäärästään
-selväksi ja menestykseltään suurenmoiseksi toiminnaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vihdoin oli siis Gummerus saanut oman kodin, jota hän niin
-kauan oli kaivannut. Vähän toista kymmentä vuotta aviopari asui
-vuokratussa huoneistossa, mutta v:sta 1888 alkaen omassa avarassa
-talossa, torin kulmassa, joka nykyään on K. J. Gummerus Osakeyhtiön
-hallussa. Papintyttärenä saamansa kokemuksen nojassa Staava hyvin
-pystyi hoitamaan kotiansa, joka oli kaikin puolin täydellisesti,
-vaikkei sentään ylellisesti varustettu ja siisteydestä loistava.
-Vieraanvarainen kun oli, hän siinä ystävällisesti vastaanotti
-miehensä ja omat tuttavansa, jotka hyvin viihtyivät puolisojen
-iloisessa seurassa. Että Gummerus puolestaan yritti parastaan
-tehdäkseen kodin lämpimäksi ja hupaiseksi vaimolleen, on
-luonnollista, mutta niin rakastettava kuin hän saattoikin olla,
-oli hänellä heikotkin puolensa. Hän oli liian kauan nauttinut
-poikamiehen vapautta kerrassaan luopuakseen entisistä tavoistaan. Hän
-piti edelleen ystävien ja toverien seurasta kodin ulkopuolellakin,
-ja siitä johtui, että hänen elämänjärjestyksensä oli vähemmän
-säännöllinen kuin rouva olisi toivonut. Ehkä on ohimennen siitäkin
-muistutettava, että Gummerus tuli Jyväskylään juuri niihin aikoihin,
-jolloin metsähuijaus oli parhaimmassa vauhdissa ja jolloin miljoonia
-liikuttaessa pikkukaupungin seura- ja kapakkaelämä mursi kaikki
-perinnäiset rajat. Tietenkään hän ei kuulunut niihin piireihin,
-joissa ilta illan perästä satoja markkoja tuhlattiin samppanjaan
-ja korttia lyödessä tuhannet vaihtoivat omistajaa, mutta tosiasia
-lienee, että tuon elämän vaikutus aikanaan ulottui laajemmallekin.
-Miten sen liekään, tavallinen seuranpito ja siihen kuuluva muutamien
-totilasien tyhjentäminen ei vähentänyt Gummeruksen työkykyä ja
--intoa, sillä huolimatta siitä, kuinka oli iltansa viettänyt,
-istui hän aamusin aina yhtä virkkuna työpöytänsä ääressä. Että
-aviopuolisojen väli pysyi hyvänä, todistavat kirjeet, joita Gummerus
-kirjoitti Staiville niinä aikoina, jolloin toinen tai toinen oli
-milloin missäkin matkalla -- Staivi tavallisesti vanhempiensa
-luona Siikajoella (jossa kesällä monesti yhdessäkin oltiin),
-Gummerus Helsingissä (kylpemässä 1875), Säämingissä, Tukholmassa
-(1880) ja Kööpenhaminassa (1885) hankkimassa kuvia julkaisemiinsa
-lehtiin j.n.e. Kirjeissä, joiden sävy tuskin on toisenlainen kuin
-kihlausaikanakaan, valitetaan aina ikävää. Niin esim. 11/9 1881,
-kun Staivi oli Siikajoella nuoremman sisarensa häissä, Gummerus
-kirjoittaa: "Kyllä minä tositeossa olen hyvin kiintynyt sinuun,
-vaikkeihän ole tarpeen, että se näkyy; tyhjää on kun olet poissa.
-Olen hyvin peloissani pitkän matkasi tähden. Elä matkusta pimeällä,
-ota vuokrahevonen ja luotettava ajomies niin kauas kuin mahdollista,
-ja Jumalan avulla tervetullut kotia," -- Yhtä vähän kuin Gummerus
-yksinään viihtyi kotona, yhtä vähän hän matkallakaan menestyi ilman
-vaimoansa. Kirjoittaen Tanskasta 4/8 1885 hän huudahtaa: "Jos vielä
-joskus lähden ulkomaille, täytyy sinun tulla mukaan! Pidä tätä
-ilmaisuna siitä, että minulla on ikävä -- -- jos niin tahdot." Kun
-sitte Gummerus saatuansa pedagogisen matkastipendin koko seuraavan
-vuoden kevätkauden oleskeli Saksassa, olivatkin puolisot yhdessä.
-
-Alkuansa Staavalla ei ollut nimeksikään kirjallisia harrastuksia.
-Kun kumminkin Gummerus enenevällä innolla antautui kirjailija- ja
-kustantajatoimeensa, jonka laadusta ja kehityksestä alempana on
-puhuttava, ja saavutti odottamatonta menestystä ja tunnustusta, on
-varsin ymmärrettävää, että hänen rouvansakin mieli muuttui. Jopa hän
-kykeni auttamaan miestään erilaisissa liiketehtävissä, ja niin he
-liittyivät yhteistyöhön, joka oli sitä tärkeämpi heidän keskinäiselle
-onnelleen, kun koti jäi lapsettomaksi.
-
-Tullessaan Jyväskylään oli Gummeruksen päätehtävänä opettajatoimi,
-ja lyseon suomen- ja ruotsinkielen kolleganvirkaa hän edelleen hoiti
-aina v:een 1897 asti, jolloin hän osaksi heikontuneen terveytensä
-vuoksi, osaksi muista syistä otti eron. Opettajana hän oli mitä
-ystävällisimmissä suhteissa virkaveljiinsä ja oppilaihinsa, mutta
-se johtui enemmän hänen puhtaasti inhimillisistä kuin pedagogisista
-ansioistaan. Tositeossa Gummerus oli huono sekä kurinpitäjänä että
-tietojenantajana. Hän ei osannut olla tarpeeksi vaativainen, ja
-pojat käyttivät hänen hyvänsävyisyyttään, niinkuin tavallista on,
-hutiloidakseen hänen aineissaan. Siitä johtui, että opettajan ja
-oppilaitten väli lyseossa, tunneilla, ei ollut niin tyydyttävä
-kuin toivottavaa oli. Sitä vastoin Gummerus koulun ulkopuolella ja
-erittäin omassa kodissaan osasi aivan erikoisella tavalla saavuttaa
-oppilaittensa kunnioituksen ja rakkauden, samojen oppilaitten,
-joiden kanssa hän koulussa tuli huonosti toimeen. Huolimatta siitä,
-miten pojat usein laiminlöivät velvollisuutensa, hän sydämestään
-piti heistä, ja hänellä oli tapana aina väliin kutsua luokseen
-joko yksityisiä oppilaita taikka koko luokkia. Silloin, kodissaan,
-hän puhutteli heitä toverillisesti ja välittömällä myötätunnolla
-ja voitti siten heidän sydämensä. Tässäkin kuuluu Staava rouva
-koko sielullaan olleen mukana, niin että nuoret kiintyivät häneen
-samoin kuin opettajaansa. Eräs Gummeruksen entisiä oppilaita, joka
-1893 sai erotodistuksensa ja tuli ylioppilaaksi, on kertonut, että
-ylimpäin luokkain oppilaat säännöllisesti joka toinen lauvantai
-olivat kutsutut Gummerukselle. Siellä oli silloin pidetty esitelmiä,
-laulettu ja keskusteltu, ja hupaisesti oli ilta kulunut. Viimeisenä
-iltana, kun Helsinkiin lähtevät olivat jättäneet hyvästi, oli rouva
-poikien nähden liikutuksesta itkenyt. Näin syntynyt läheinen suhde
-Gummerus puolisojen ja lyseolaisten välillä aiheutti luonnollisesti,
-että yksityiset köyhyyden ahdistamat taikka muun vastoinkäymisen
-kohtaamat pojat usein kääntyivät heidän puoleensa avun ja neuvon
-pyynnöllä. Etteivät he sitä turhaan tehneet, todistavat useat
-Gummeruksen jälkeenjääneitten paperien joukosta tavatut kirjeet,
-joissa entiset oppilaat sydämestään kiittävät häntä ja hänen
-vaimoansa avunannosta ja herttaisesta kohtelusta. Mainittu
-suhde selittää myöskin, että Gummeruksen kuoleman jälkeen hänen
-entiset oppilaansa toimeenpanivat rahankeräyksen stipendirahastoa
-varten, joka kantaen hänen nimeänsä säilyttäisi hänen muistonsa
-oppilaitoksessa ja sen piirissä.
-
-Verrattomasti vaikuttavammin Gummerus kuitenkin toimi toisella
-alalla, samalla levittäen mainettaan ja juurruttaen muistonsa
-paljoa laajemmalle. Tarkotan kansanvalistuksen alaa, jolle hän oli
-astunut perustamalla "Kyläkirjaston" ja jolla hän Jyväskylässä
-laajentamistaan laajensi toimintaansa. Se yleinen suosio, jonka
-Kyläkirjasto oli saavuttanut ympäri maata, rohkaisi näet häntä
-kehittämään yritystään yhä uusilla säännöllisillä lisäjulkaisuilla.
-Niin hän 1878 (näytenumero) alkoi julkaista _Kyläkirjaston
-kuvalehteä_, kahta vuotta myöhemmin (1880) hän liitti siihen _Lasten
-kuvalehden_ ja 1888 n.s. _B-sarjan_, jonka kuvalehdenosaston
-ohjelmaan erityisesti kuului kotimaan olojen ja merkkitapahtumien
-seuraaminen. Edellisiä julkaisuja hän itse toimitti kuolemaansa
-saakka, mutta viimemainitun hän yhdeksän vuoden päästä (1897)
-luovutti tohtori V. Vallinille (Voionmaa) ja maisteri I. K. Inhalle
-Helsingissä.
-
-Jotta oikein käsitettäisiin Gummeruksen kirjailija- ja sen ohella
-myöskin kustantajatoimen kehittymistä Jyväskylässä, on tässä
-kuitenkin vähän seikkaperäisempiä tietoja tarpeen.
-
-Jo ensi syksynä hän järjesti asiat niin, että Kyläkirjasto v:n 1875
-alusta painettiin Jyväskylässä Weilin ja Göösin kirjapainossa. Se
-tuotti toimittajalle paljon helpotusta, sillä vaikeata oli ollut
-saada kykenevää ja luotettavaa asiamiestä Helsingissä ja varsinkin
-semmoista, joka pitemmäksi ajaksi olisi ottanut huolehtiakseen
-oikaisuluvusta, levittämisestä y.m. Mainitussa kirjapainossa
-painettiin siihen aikaan myöskin asioitsija H. F. Helmisen omistama
-ja toimittama sanomalehti Keski-Suomi (perustettu 1871), ja vuoden
-lopulla 1875 Gummerus rupesi sen toimittajaksi, niin että hän yhdessä
-Helmisen kanssa allekirjoitti lehden tilausilmotuksen v:ksi 1876.
-Eikä hän siitä toimesta pian eronnutkaan, vaan hänet mainitaan
-toimituksen jäsenenä (paitsi Helmistä kuului siihen kolmantena
-miehenä 1877 Hjalmar Sandelin ja 1878--79 K. J. Högman) v:n 1880
-loppuun saakka. Kuinka suuren osan toimitustyöstä Gummerus suoritti,
-on mahdoton sanoa, sillä yleensä ovat kirjoitukset nimimerkittömiä.
-Merkillä --l--b--s. varustettuna on vain kolme pitempää lisää,
-nimittäin Kokkolassa "Suomalaisen normaalikoulun hyödyksi" 1872
-pidetty esitelmä: _"Muutama päivä Kokkolassa Ison vihan aikana"_
-ja kaksi novellia, nimittäin "_Onneksi vai onnettomuudeksi?_
-Kertomus elämästä" ja _"Herra sihtieri"_, tarkotusperäinen kertomus
--- molemmat ensimäiset vuosikerrassa 1876 (kertomus 7 n:ssa) ja
-viimemainittu vuosikerroissa 1877 Ja 1878 (12 n:ssa). Ei kumpikaan
-näistä kertomuksista ole luettava Gummeruksen etevämpiin. Toisessa
-kuvataan, miten Antti Toverinen, Lauri poikansa kelvottomuuden takia
-jouduttuaan köyhyyteen ja kurjuuteen, löytää kellarista appivaarinsa
-kätkemän nelikon täynnä hopearahoja ja pakotetaan luovuttamaan se
-pojalleen ja tämän yhtä kelvottomalle appi-isälle, jotka olivat
-saaneet asiasta vihiä; mutta jollei aarre tuottanut onnea löytäjälle,
-ei se ollut onneksi toisillekaan: rahat synnyttivät riidan Laurin
-ja hänen appensa välille, ja edellinen tappoi jälkimäisen. Toisessa
-kerrotaan konnamaisesta asianajajasta, joka kiihottaen ihmisiä
-käräjöimään nylki kumpaakin riitapuolta, kunnes joutui kiinni
-petoksistaan. Opettavan tarkotuksensa vuoksi oli kertomus aikoinaan
-sangen kiitettävä lisä kansassa levinneeseen lehteen; esitykseltään
-se on kokeneen kertojan käsialaa, mutta alkuperäisyyttä ei tapaa
-luonteenkuvauksessa enemmän kuin sommittelussakaan.
-
-Marraskuulta 1877 alkaen painettiin Keski-Suomi uudessa "Jyväskylän
-kirjapainossa", jonka lehtori J. Länkelä, Gummerus ja Helminen
-yhdessä olivat perustaneet. Tultuaan ainakin osalta oman kirjapainon
-isännäksi Gummerus perusti ennenmainitut Kyläkirjaston ja Lasten
-kuvalehdet, joista edellistä saatiin erikseen tilata ja jälkimäinen
-seurasi sitä maksuttomasti. Edelleen kirjapaino sai hänet ryhtymään
-kustantajatoimeenkin, jonka varsinainen alku on luettava v:sta 1883.
-Sinä vuonna julkaistiin Martti Lutherin 400-vuotismuiston johdosta
-Kyläkirjastossa "Wormsin herrainpäivät", ote Merle d'Aubignén
-"16:nnen vuosisadan uskonpuhdistuksen historiasta", ja se herätti
-Gummeruksessa ajatuksen suomeksi toimittaa tämän laajan ja etevän
-teoksen. Suuri yritys toteutuikin vuosina 1883--86, ja niin oli
-kustannusliike päässyt hyvään alkuun. Alun (3 "kirjaa") teosta käänsi
-A. Törneroos (Tuokko), jonka suorasanainen kieli ei kuitenkaan ollut
-tarpeeksi sujuvaa; sen jälkeen ryhtyi työhön Paavo Cajander, joka
-sentään pian (käännettyään 2 kirjaa) huomasi, että tehtävä häiritsi
-hänen Shakespearen-suomennostyötään, ja sen vuoksi luopui siitä;
-kolmanneksi suomentajaksi rupesi silloin Juuso Hedberg -- v:sta 1882
-uskonnon lehtori Jyväskylän lyseossa -- ja hän jatkoi loppuun saakka
-(6-20 kirjaa).
-
-V. 1885 tapahtui Keski-Suomen olemassaolossa semmoinen muutos,
-että Helminen luovutti omistusoikeutensa lehteen osakeyhtiölle,
-joka oli muodostunut kaupunkilaisten kesken, ja silloin kutsuttiin
-toimittajiksi veljekset Jussi ja Pekka Brofeldt. Nämä nuoret
-kirjailijat, mutta etenkin Jonas Castrén, joka mainitun vuoden
-valtiopäivillä oli ensi kerran esiintynyt julkisuudessa ja alottanut
-häikäilemättömän taistelunsa suomalaisuuden vanhoja johtomiehiä
-vastaan sekä 1886 oleskeli Jyväskylässä, muuttivat kerrassaan
-lehden hengen ja äänen. Keräten ympärilleen tyytymättömiä "nuoria"
-Castrén pitkissä kirjoituksissa polemisoi Uutta Suometarta
-vastaan, jonka kilpailijaksi uhattiin perustaa uusi suomalainen
-päivälehti Helsinkiin. Pedagogit, joiden äänenkannattaja ennen
-niin rauhallinen Keski-Suomi oli ollut, olivat pahoillaan, että
-lehdessä, jossa he vielä olivat osallisina, kiista suomenmielisten
-kesken pantiin alulle, mutta myöskin siitä radikaalisuudesta, joka
-muissa kysymyksissä tuli kuuluville. Gummerus oleskeli, niinkuin
-ennen on mainittu, koko alkupuolen vuotta 1886 Saksassa, lähettäen
-lehteen hupaisia kirjeitä kokemuksistaan Berlinissä, käynnistään
-Wittenbergissä, Leipzigissä, Strassburgissa y.m. Nähtävästi hän ei
-silloin paljon jos ollenkaan tiennyt toveriensa tyytymättömyydestä.
-Ainakin kirjoitti Pekka Brofeldt aivan naiivisti hänelle olevansa
-iloinen, että oli Helsingistä saanut "vähän radikaalia", erään
-Arvid Järnefeltin puheen, joka kansallisessa asiassa puolusti "koko
-programmia", yksi kieli ja yksi mieli-ohjelmaa, ainoana keinona
-tuottaa Suomelle "eurooppalaista merkitystä". Palattuansa Jyväskylään
-Gummeruskin tietysti sekaantui siihen kulttuuritaisteluun, joka
-odottamatta oli jakanut pikkukaupungin asujamet vastakkaisiin
-ryhmiin. En ole kuullut, että hän olisi erittäin kiihtynyt asiasta,
-mutta luonnollisesti hän oli mukana ja vanhan suunnan puolella
-siinä kokouksessa, joka pidettiin 8 p. marrask. ja jossa kiivaan
-keskustelun jälkeen äänestettiin siitä, oliko lehden toimitus
-edelleenkin uskottava Brofeldteille vai eikö. Enemmistö oli nuorten
-puolella, mutta sittenkin veljekset luopuivat; vanhempi veli, joka
-oli ollut vastaava toimittaja, selitti näet, että hän ei halunnut
-jäädä, koska eri ryhmien välit olivat niin kireät. Sen jälkeen tuli
-Keski-Suomen toimittajaksi Eero Erkko. -- Se hajaannus, josta tässä
-on puhuttu, johti vuoden päästä siihen, että vanhat suomenmieliset
-v:n 1888 alusta kannattivat omaa uutta lehteä, "Suomalainen" nimeltä.
-Keväällä samana vuonna muutettiin "Jyväskylän kirjapaino" Gummeruksen
-ostamaan taloon, ja sen omistivat nyt Länkelä ja Gummerus yhdessä,
-sitten kun Helminen oli tehnyt vararikon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Synnynnäinen taipumus ja halu kirjalliseen tuotantoon ja toimintaan
-olivat tehneet Gummeruksen liikemieheksikin. Hänen vaimonsa pesään
-tuoma omaisuus oli tässä kohden tuntuvana apuna, mutta menestys
-johtui hänen toimeliaisuudestaan, sillä lehtiensä toimittajana ja
-kirjankustantajana hän -- vaikka ihanteelliset näkökohdat joskus
-voittivatkin käytännölliset -- osotti niin paljon virkeyttä,
-kekseliäisyyttä ja johdonmukaista työkykyä, että sitä tuskin
-olisivat voineet odottaa ne, jotka tiesivät, kuinka vähän hän
-ylioppilasaikoinaan oli välittänyt elämän velvollisuuksista. Ei
-liene väärin arvata jonkun ansion tästä tulevan hänen puolisolleen,
-mutta jos niinkin, on kuitenkin pääasia siinä, että hän nyt oli
-löytänyt oikean alansa. Sitä todistaa se henki, joka huomataan yhtä
-selvästi Gummeruksen kansanlehdissä kuin hänen kustannusyrityksissään
-ja jonka laatu voidaan ilmaista kolmella sanalla: uskonnollisuus,
-isänmaallisuus ja kansanomaisuus. Toisin sanoen hän oli päässyt
-käsiksi työhön, jossa saattoi vapaasti noudattaa ja voimakkaasti
-toteuttaa mitä nuoruudessaan oli puhtainta ja jalointa tuntenut ja
-ajatellut.
-
-Tässä ei tule kysymykseenkään kirjoittaa Gummeruksen kansanlehtien
-historia ja vielä vähemmin selostaa niiden sisällystä. Olkoon vain
-mainittu, että niissä tavataan kirjoituksia mitä erilaisimmista
-aineista, kaikki valittu ja esitetty yhteistä kansaa varten. Paljon
-on vieraista lehdistä joko muuttamatta tai mukailemalla käännettyä,
-mutta paljon myöskin ja epäilemättä arvokkain osa alkuperäistä,
-vartavasten kirjoitettua. Ahkerin kirjoittaja oli Gummerus itse,
-mutta paljon on hän myöskin milloin suorastaan tilaamalla, milloin
-pyytämättä saanut muilta, jopa eteviltäkin kirjailijoilta ja
-tiedemiehiltä. Niin esim. E. G. Palmén monena vuotena avusti
-Kuvalehteä alkuperäisillä, omiin tutkimuksiin perustuvilla,
-elämäkerrallisilla y.m. historiallisilla kirjoituksilla; ahkeria
-avustajia olivat niinikään Hannes Gebhard, Väinö Voionmaa y.m. Miten
-tuottelias Gummerus olikin ja miten hartaasti hän tekikin työtä
-istuen kirjoituspöytänsä ääressä jo klo 4:ltä -- 5:ltä aamulla,
-jolloin harva pienen kaupungin asukas vielä oli vuoteeltaan noussut,
-on luonnollista että hän ei jaksanut ilman apua kolmattakymmentä
-vuotta täyttää kyläkirjastonsa; mutta mitä hän kieltämättä jaksoi,
-se oli katsoa ja valvoa, ettei siihen mitään painettu, joka ei ollut
-hänen henkensä mukaista. Siten voitiinkin hänen kuolemansa jälkeen
-todistaa, että hänen lehtensä aina olivat sisältäneet "valistavaa,
-puhdasta lukemista". Ne olivat "todella kansankirjastoja, jotka
-valmistivat alaa yhä laajemmalle valistukselle ja suuremmille
-kirjastoille".
-
-Entäs runoilija, kertoja Gummerus, oliko hän kadonnut kyläkoulun
-opettajan taakse, niin kysynee joku nuorempi lukija. Ei suinkaan.
-Edelleenkin hän sepitti kertomuksia, vaikka kyllä osaksi
-toisenlaisia kuin ennen. Hän ei enään yrittänyt luoda pitempiä
-romanttisia tai historiallisia novelleja -- kenties ei aikakaan
-olisi sitä myöntänyt -- vaan lyhyitä "kuvauksia elämästä", joista
-huomattavimmat muodostavat kaksi hänen kuolemansa jälkeen kirjana
-ilmestynyttä kertomussarjaa: toinen _"Vanhan pastorin muistelmia"_
-(1898) ja toinen _"Haudankaivajan kertomuksia"_ (1899). Näistä
-pikku kertomuksista, jotka kauttaaltaan ovat uskonnollisen
-elämänkäsityksen leimaamia, oppii tuntemaan Gummeruksen semmoisena
-kuin hän oli viimeisellä kehityskaudellaan. Jumalan käden hän näkee
-ihmisten elämänvaiheiden johdossa, sillä miten intohimot monesti
-houkuttelevatkaan heikkoja ihmislapsia turmion kuilun partaalle,
-tulee kuitenkin jokaiselle hetki, jolloin hän kauhistuen näkee
-vaaran, ja silloin on taivaallisen isän armo lähellä. Merkillepantava
-on tekijän sääli ja myötätunto puutteenalaisia ja kärsiviä kohtaan ja
-niinikään oikeamielisyys, millä hän arvostelee erilaisia luonteita.
-Kertomuksissaan hän loi niin vanhemmille kuin nuoremmille lukijoille,
-niin miehille kuin naisille kuvia, jotka vastustamattomasti saivat
-heidät tarkastamaan omaa ulkonaista ja sisällistä tilaansa ja jotka
-jokaiselle, joka halusi vastaanottaa oppia, näyttivät miten asiain
-olisi pitänyt olla, miten ei. Eivätkä kertomukset sentään ole kuivan
-tarkotusperäisia. Gummeruksen sujuva, vilkas kertojakyky ei ole
-kangistunut eikä luontaista mehuansa menettänyt. Elämän koulu on
-vain varmistanut hänen piirustus- ja värittämistaitonsa, ja hän
-osaa entistä taiteellisemmin keskittää kuvauksensa. Että näin on
-laita, huomaa ehkä parhaiten eräistä jutuista, jotka hän jo nuorena
-on julkaissut Suomettaressa ja nyt kirjoittanut uudestaan ("Pikku
-Jaakkomme", "Veljekset", "Isoisän testamentti" y.m.). Kuinka hän
-joskus vieläkin saattoi oikein nauttia kertojakyvystään, näkee
-esim. kertomuksesta "Mörkö-Maija". Koskelan saita emäntä oli eräänä
-iltana tylysti ajanut talosta Mörkö-Maijan ja muitakin kerjäläisiä.
-Mennessään oli noidan nimeä kantava Maija kironnut ja uhannut:
-"Muistat minua huomenna!" ja aamulla ilmaantuu toinen onnettomuus
-toisen jälkeen. Kaljatynnöri kellarissa on juossut tyhjiin, muuripata
-huomataan haljenneeksi, lampaat ovat päässeet kaurapeltoon, niitä
-ajettaessa sieltä hyppää yksi perunakellarin ilmatorveen ja taittaa
-niskansa, ja kun koko talonväki ryntää kellarin katolle, romahtaa se
-kellariin, vieläpä on pikku Liili yksin leikkiessään asettanut sirpit
-tuvan kynnyksen eteen, niin että Karja-Lotta astuu sirpin terälle ja
-leikkaa jalkapöytänsä miltei kahtia. Aamuisen mylläkän kuvauksessa on
-tavatonta eloa ja huumoriakin, jota ei usein tavata Gummeruksella,
-ja kaiken keskellä esiintyy pikku viaton Liili auringonsäteenä,
-joka yksin saa kiukkuisen elonleikkuuväen mielihyvästä hymyilemään.
-Hänen tähtensä äitikin, ylpeä emäntä, nöyrtyy ja menee tuomisilla
-lepyttämään Mörkö-Maijaa; mutta kuitenkaan ei emäntä ottanut
-uskoakseen, että hänen oma huolimattomuutensa ja paha omatuntonsa
-olivat syynä onnettomuuskohtauksiin.
-
-Kyläkirjaston kuvalehdistä Lasten kuvalehti ei suinkaan ollut
-arvottomin. Tunteellisena fantasiaihmisenä Gummerus osasi mainiosti
-kirjoittaa lapsia varten. Tietysti hän tahtoi ohjata heitäkin
-samassa hengessä kuin vanhempaa yleisöänsä, mutta hän tiesi myöskin,
-että lapset eivät jaksa kuulla kuivaa opetusta, vaan että heidän
-mielenkiintonsa ja suosionsa on voitettava siten, että kirjoittaja
-asettuu heidän kannalleen ja antaa kertomiensa tapausten opettaa.
-Semmoinen kertomus oli esim. "Mitenkä pienestä Matista tuli aika
-mies", jossa oli monta lukua ja joka kiinnitti pikku lukijain
-mieltä niinkuin 1850-luvulla "Walterin seikkailut" Z. Topeliuksen
-Eos-lehdessä.
-
-Gummeruksen paperien joukossa on Topeliuksen kirjoittama kirje 4
-p:ltä tammik. 1882, joka sisältää kauniin tunnustuksen. Kirjeestä
-näkyy, että Gummerus oli lähettänyt Lasten kuvalehden suurelle
-saturunoilijalle ja pyytänyt häntäkin joskus avustamaan lehteä.
-Topelius lähettikin "pienen joulusadun" ("Poika, joka kuuli
-hiljaisuuden puhuvan") ja kirjoitti sen ohella seuraavasti: "En
-voi luvata usein lähettää, mutta toivon kuitenkin ajoittain
-saavani vapaan hetken sitä varten. Minulle on aina mieleen saada
-kirjoittaa kaikille Suomen lapsille. Nyt myötäliitetty pieni kertomus
-on tavallaan kuva L. k:n kuvalehden kirjoitukseen 'Sisällinen
-tuomari'. Minua ilahduttaa, että lehtenne teksti on hyvin valittu
-ja kuvat kauniita, jota kiitosta ei voida antaa ruotsalaisille
-lastenlehdillemme, joihin sentähden pian kymmeneen vuoteen en ole
-tahtonut lähettää lisiä. On erittäin tärkeää, että kaikki, joko
-välittömästi tai välillisesti, on kristillisen elämänkäsityksen
-läpitunkemaa. Mutta ne lastenkirjailijat erehtyvät, jotka
-kristillistä näkökantaa noudattaen laskevat syntivelan painostavan
-taakan lapsen raittiin mielen päälle. Lapsi ei ole muuta kuin pieni,
-iloinen pakana, joka aikaa voittaen ja luonnonmukaisella tavalla on
-kehittyvä kristityksi. Semmoiset yleiset käsitteet kuin perisynti
-ja maailmansovitus ovat lapsen näköpiirin ulkopuolella, ja se
-joka ennen aikaa tahtoo kauhalla saada ne syödyksi, hän kasvattaa
-teeskentelijöitä. Väärinteon ja anteeksiannon lapsi ymmärtää,
-ja näistä kahdesta yksinkertaisesta käsitteestä -- rakkaudesta
-suureen isään taivaassa ja pieneen Jeesus-lapseen maan päällä -- on
-vähitellen kristillinen sovitusoppi kehitettävä ja kypsyvä.
-
-"Lapselle tarkotetussa esityksessä ei saa olla mitään sairaalloista
-eikä mitään raskasta. Kaikki on oleva raitista niin vakavassa kuin
-leikinteossa, sillä siveellisyyssaarnat saavat aina nämä lukijat
-haukottelemaan. Ei ole lainkaan aina helppoa kätkeä moraali itse
-toimintaan ilman selvityksiä, mikä olisi parasta. Usein sattuu, että
-minäkin poikkean tästä säännöstä, mutta kun niin käy, turvaan, siihen
-silmänkääntäjätemppuun, että sekoitan kortit pienellä pilalla. --
-Hyvin ilahduttavaa on, että lehdillänne on niin suuri lukijakunta.
-Ei ole olemassa kiitollisempaa yleisöä eikä myöskään työalaa, joka
-paremmin palkitsee vaivat." --
-
-Topeliuksella oli täysi syy lausua ilonsa Gummeruksen kuvalehden
-yleisön suuruudesta. Aina siitä saakka kun Kyläkirjasto syntyi, oli
-sen toimittajalla ollut onni puhua yhä karttuvalle lukijakunnalle,
-mutta varsinkin kuvalehdet saavuttivat tavatonta kansansuosiota.
-Kuvalehteä jaettiin 1880-luvun keskivaiheilla 14,000 kappaletta,
-ja kun B-sarjan menekki kohosi 6,000:een, oli tilaajamäärä
-yhteensä 20,000. Pysyttyään muutamia vuosia näin korkealla, alkoi
-se 1890-luvulla vähän aleta, syystä että toisia kuvalehtiä oli
-ilmaantunut. Semmoinen menestys, jota mainittu määrä osottaa, oli
-meillä siihen saakka jotakin kuulumatonta sanomalehdistön historiassa
-ja todistaa paremmin kuin mikään muu, kuinka Gummerus osasi tyydyttää
-lukijainsa henkisiä tarpeita.
-
-Epäilemättä vaikutti Gummeruksen julkaisujen levenemiseen sekin,
-että hän jo varhain noudatti tunnettua tapaa tarjota tilaajille
-jonkun hyödyllisen palkinnon eli lahjan "kaupanpäälliseksi". Niin
-hän 1875 antoi kullekin tilaajalle eri vihkona "Pienen laskuopin",
-ja myöhemmin seurasi kuvalehteä Suomen ja Euroopan kartat ja
-(usealle vuodelle jaettuna) kuvallinen raamattu, jonka kuvat olivat
-jäljennöksiä englantilaisesta kansanraamatusta. Kun tämä viimeinen
-suurenmoinen julkaisu oli valmis, toimitti Gummerus kirjakauppaan
-samat raamatunkuvat ilman tekstiä niitä varten, joilla ennestään oli
-raamattu ilman kuvia. Tätä kuvakokoelmaa varten hän pyysi Topeliusta
-kirjoittamaan esipuheen, jossa selitettäisiin julkaisun tarkotus sekä
-kuinka yleensä raamatun kuvittaminen oli käsitettävä. Eikä pyyntö
-ollut turha. Topelius näet kirjoitti esipuheen, joka tietenkin oli
-suomennettava, mutta sillä ehdolla, että Gummerus panisi oman nimensä
-sen alle. Ystävällinen kirje, joka seuraa tätä kaunista lahjaa
-Kyläkirjaston toimittajalle on päivätty 5 p. syysk. 1894.
-
-Mitä tulee kustannusliikkeeseen, jonka Gummerus niinkuin jo
-tiedämme oli alottanut toimittamalla suomennoksen Merle d'Aubignén
-uskonpuhdistuksen historiasta, johti hän sitäkin samassa hengessä
-kuin puheena olleita julkaisujaan. Todistukseksi riittää vain
-mainita pari kolme suurinta yritystä. Vuosina 1889--91 ilmestyi
-puolikolmatta tuhatta sivua käsittävä suomennos Kristian Scriverin
-"Sielun aarteesta", joka ruotsalaisena käännöksenä oli hartaasti
-luettu ja rakastettu niiden entisajan heränneiden kesken, joille
-ruotsin kieli oli tuttu, v. 1890 Juuso Hedbergin tekemä seitsemättä
-sataa sivua laaja Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja
-ja 1894 Väinö Voionmaan "Kuvauksia Suomen kansan esihistoriasta",
-ensimäinen osa laajaksi suunniteltua kuvallista Suomen kansan
-historiaa. Tämän viimemainitun teoksen julkaisemisajatuksen Gummerus
-oli saanut veljeltäni J. R. Aspelinilta, kun vanhat koulutoverit
-ja ystävät kerran sattuivat yhteen rautatiematkalla -- sen näkee
-eräästä kirjeestä (13/9 1886), jossa hän tiedustelee sopivia
-henkilöitä semmoiseen tehtävään. Toinen osa samaa julkaisua, O. A.
-Hainarin "Suomen keskiajan historia", valmistui 1898 ja kolmas,
-Kust. Grotenfeltin "Suomen historia Uskonpuhdistuksen aikakaudella
-1521--1617" v. 1902. Tämän kolmannen osan ilmestymisestä piti huolta
-Gummeruksen leski, joka siinä niinkuin muussakin tahtoi jatkaa
-liikettä miesvainajansa hengen ja suunnitelmien mukaan.[58]
-
-Pappia Gummeruksesta ei koskaan tullut, vaikka hän niin monesti
-oli tuuminut siksi ruveta. Kuitenkin hän omalla tavallaan oli
-saarnaaja: lehdissään ja kirjoissaan hän puhui laajalle yleisölle
-antaen tietoja ja opetuksia, johtaen hyvään ja oikeaan sen
-elämänkäsityksen pohjalla, jonka hän nuorena, herännäisyysaikanaan,
-oli omakseen ottanut ja joka hänessä vanhempina päivinä oli uudelleen
-vakaantunut. Tässä Gummeruksen kansanvalistustyön lähtökohdassa
-on minusta hänen historiallinen merkityksensä. Kun näet yleisesti
-myönnetään, että menneen vuosisadan herännäisyysliike on voimakkaasti
-nostanut kansamme henkistä tasoa ja erittäin edistänyt sen
-kehittymistä kansalliseen itsetietoisuuteen, on tunnustettava,
-että Gummeruksessa välittömämmin kuin kenessäkään muussa ilmenee
-ruumiillistuneena herännäisyyteen nojaava ja kansallisuusaatteen
-elähyttämä harrastus kaikin puolin kohottaa kansan sivistyselämää.
--- Jotakin papillista oli lopulta hänen ulkonaisessakin olennossaan.
-Se kyllä ei näyttäytynyt minään erikoisena vakavuutena, sillä
-milloin hän tunsi itsensä terveeksi, oli hän niinkuin ennenkin
-iloinen ja sukkelapuheinen, vaan paremmin omituisen herttaisena
-hyväntahtoisuutena ja ystävällisyytenä kaikkia kohtaan, joiden kanssa
-hän joutui tekemisiin. "Elämänsä loppupuolella", todistaa eräs hänen
-veljensä, "hän oli aivan toinen kuin ennen, hieno ja ystävällinen
-veljiään ja muita kohtaan". Ja muistosanoissa hänen kuolemansa
-jälkeen lausuttiin, että tuskin mikään isäntä on ollut paremmissa
-väleissä työntekijäinsä kanssa kuin Gummerus.
-
-Samana vuonna kuin Gummerus erosi virastaan, hän möi osuutensa
-Jyväskylän kirjapainossa perustaakseen oman painon. Hänen
-aikomuksensa oli nyt käyttää aikansa yksistään kirjailija- ja
-kustantajatoimeen, joka olikin kehittynyt niin laajaksi, että se
-vaati päällikön kaikki voimat. Hänen terveytensä oli kuitenkin jo
-heikompi kuin hän itse aavistikaan. Ainoastaan syyslukukauden 1897
-hän sai nauttia vapaudestaan koulutyöstä, seuraavana lukukautena
-hänen tuli jo erota elämästäkin. Kuolema kohtasi häntä matkalla,
-Helsingissä, 20 p. maalisk. 1898. Gummerus oli lähtenyt Helsinkiin
-ollakseen saapuvilla Z. Topeliuksen hautajaisissa maanantaina 21
-p:nä ja saapui sinne yhdessä vaimonsa kanssa perjantai-iltana
-asettuen asumaan silloiseen Villensaunan pieneen hotelliin, jossa
-Topeliuksenkin oli ollut tapana asua, kun hän Koivuniemestä pistäysi
-Helsingissä. Mutta hän ei saanutkaan laskea kunnioituksen seppelettä
-suuren runoilijavainajan ja rakkaan suosijansa haudalle. Näennäisesti
-oli hän tullessaan ja lauvantaina vielä tavallisissa voimissa, sillä
-tämän päivän iltana hän istui vielä vanhojen ystävien seurassa
-Kleinehn hotellissa toisten huomaamatta hänessä mitään erikoista.
-Kumminkin hän sunnuntaina keskellä päivää sai sydänhalvauksen, joka
-äkkiä (klo 12.30) katkaisi hänen elämänlankansa.
-
-Tiistaina klo 3 i.p. kuljetettiin vainajan ruumis Pohjalaisen
-osakunnan ja lukuisien vanhempien ystävien saattamana patologisesta
-laitoksesta rautatieasemalle vietäväksi Jyväskylään. Siellä
-olivat hautajaiset maaliskuun 28 p:nä. Ruumiinsiunaus tapahtui
-kaupungin kirkossa, josta vainaja vietiin hautausmaalle lepäämään
-pilvenkorkuisten koivujen alle. Lukuisat ja monipuoliset surun ja
-kaipauksen ilmaisut osottivat, kuinka suurta kunnioitusta ja suosiota
-mennyt "kansanrakas mies" oli saavuttanut ei ainoastaan läheisessä
-ympäristössä, vaan mitä laajimmissa piireissä.
-
-
-
-
-
-
-KARL FREDRIK ENEBERG
-
-
-
-
-Karl Fredrik Eneberg.
-
-Pieni alkulause.
-
-
-Aikomuksessa näihin "Muoto- ja muistikuviini" liittää kuvaus Karl
-Fredrik Enebergistäkin minä pari vuotta sitten tiedustelin lähteitä
-sitä varten ja sain hänen omaisiltaan käytettäväkseni joukon kirjeitä
-y.m. asiakirjoja. Sittemmin tarjosin kuitenkin tehtävän toht.
-Harri Holmalle, koska minusta hänellä, assyriologina, oli paremmat
-onnistumisen edellytykset. Syystä tai toisesta hän kieltäytyi, ja
-sille kannalle jäi asia, kunnes pohjalaiset päättivät M. A. Castrénin
-syntymän 100-vuotispäiväksi toimittaa uuden vihkon albumiansa ja
-pyysivät, että minä kirjoittaisin siihen Enebergistä. Silloin minä
-vuorostani, ollen keskellä toista työtä, kieltäydyin, ja nyt toht.
-Holman, albumin toimituskunnan jäsenenä, _täytyi_ kirjoittaa se
-kuvaus varhain poismenneestä tutkijasta, joka on luettavana äsken
-ilmestyneessä Joukahaisessa XIV. Ja kuvaus on tehty semmoisella
-ymmärtämyksellä ja lämmöllä, että todella on vahinko, että hän ei
-asettanut täydellisen elämäkerran aikaansaamista päämääräkseen.
-Varsinkin Enebergin tieteellisistä harrastuksista on minulla
-niin vähän lisättävää, etten minäkään voi enään ajatella mitään
-täydellistä, vaan ainoastaan lisien antamista. Jopa saattaisin
-puolestani jättää koko aineen sillensä, jollen tuntisi olevani
-velvollinen osottamaan kiitollisuuttani Enebergin omaisia kohtaan
-heidän luottamuksestaan uskoa minulle ylempänä mainitut lähteet,
-joista toht. Holmalle, hänen pyynnöstään, luovutin vain päiväkirjan
-katkelman vainajan onnettomalta, ensimäiseltä ja viimeiseltä
-tutkimusretkeltä.
-
-Seuraavan esityksen tarkotus on siis pääasiassa vain täydentää toht.
-Holman kirjoitusta, ja toivoni on, että hän, nuorempana miehenä,
-joskus tulevaisuudessa sulattaa näin julkisuuteen tulleet ainekset
-yhdeksi kokonaisuudeksi. Luonnollisesti olen kuitenkin pakotettu
-paikoittain toistamaan ennen kerrottua, jotta välttäen häiritsevää
-katkonaisuutta saisin esitykseni eheäksi.
-
-
-
-
-I
-
-Lapsuuden koti ja yliopistolliset oppivuodet 1841--69.
-
-
-Enebergkin oli sitä kansallismielisten pohjalaisten valiojoukkoa,
-joka 1860-luvulla käsitti elämäntehtäväkseen muitten samanhenkisten
-mukana luoda uuden suomalaisen Suomen, ja josta jo ennen olen
-kuvannut K. Bergbomin, K. A. Castrénin, A. Hagmanin ja K. J.
-Gummeruksen. Hän oli syntynyt 19 p. maalisk. 1841 Närpiössä, jossa
-hänen isänsä, Isak Reinhold Eneberg, silloin oli kirkkoherransijainen
-(curam gerens); äiti oli Fredrika Lovisa von Knorring.
-
-Eneberg-suku ei ollut alkuaan pohjalainen. I. R. Eneberg, synt.
-19/3 1802, oli näet silloisen Taivassalon kirkkoherransijaisen,
-sittemmin Wehmaan rovastin, toht. Isak Enebergin poika, jonka isä
-taasen oli Sastamalan (Karkun) rovasti Anders Mikaeli, porilaista
-kauppiassukua. Kun toiselta puolen äiti oli Lokalahdelta kotoisin,
-käy selväksi, että perheen sukutraditsionit viittasivat Satakuntaan
-ja Länsi-Suomeen. Siitä huolimatta perheen nuoremmat jäsenet tulivat
-pohjalaisiksi. Oltuansa koulunopettajana Turussa I. R. Eneberg
-perheineen -- johon silloin kuului vain neljä pientä tyttöä -- jo
-1835 muutti Närpiöön toimiakseen siellä v:een 1863 asti (ylempänä
-mainitussa virassa v:een 1852, sitte kappalaisena), ja sillä ajalla
-syntyi entisten lisäksi kahdeksan lasta, joista kuitenkin kaksi,
-poika ja tyttö, kuoli pienenä. Niistä kymmenestä lapsesta, jotka
-tulivat täyskasvuisiksi, oli viisi sisarta, Aspasia, Ida, Ebba,
-Berta, Lovisa, veljiänsä vanhemmat; veljistä taasen oli vanhin
-Waldemar (6/1 1840), jota järjestyksessä seurasi Karl Fredrik,
-Konrad ja Karl Gustaf Isak, ainoastaan yksi sisar, Karin, kahden
-ensinmainitun välillä. Lukuisasta lapsijoukosta oli viimeinen,
-Isak, 30 vuotta vanhinta sisartaan nuorempi, osapuoli -- ei järjen
-puolesta, sillä hän oli hyväpäinen niinkuin kaikki sisarukset, vaan
-siten, että hän oli kuuromykkä.
-
-Perhe oli hyvin toimeentuleva; Närpiön kappalaisvirka oli laatuaan
-parhaimpia tulojen puolesta, jota paitsi pastori Enebergillä
-oli perintötietäkin saatua omaisuutta. Se selittää, miksi hän
-niin kauan pysyi samalla paikkakunnalla, vaikka kyllä Josslassin
-kappalaisvirkatalo keskellä Finbyn kylää ei ollut erittäin
-miellyttävä.
-
-Kun lapset toinen toisensa perästä tulivat täyskasvuisiksi, muodostui
-1850-luvulta alkaen perheen elämä iloiseksi ja vaihtelevaksi.
-Olihan rannikkopitäjä varakasta seutua, jossa ei puuttunut
-tilaisuutta seurusteluun. Kodissa harjotettiin soitantoa ja luettiin
-kirjallisuutta enemmän kuin tavallisissa maalaispappiloissa,
-joskaan eivät tyttäret sentään saaneet olla osaaottamatta
-taloudellisiinkin askareihin. Tietenkin ilmaantui tässä kaikessa
-vanhempien luonteenlaadun vaikutus. Älykäs, lahjakas isä, filosofian
-maisteri ja teologian kandidaatti, oli tiedoiltaan useimpain
-maalaispappien edellä. Hänellä oli hyvä lauluääni, ja aikoinaan
-hän oli ollut ensimäisen ylioppilaskvartetin jäsen ja laulajain
-tapaan elänyt hupaisaa toverielämää, mutta vanhempanakin hän oli
-iloinen, joskin samalla usein hermostunut ja ärtyisä, mikä kai oli
-seuraus tarpeellisen säännöllisyyden puutteesta elämäntavoissa. Äiti
-oli hänkin alkuaan ollut vilkasluontoinen ja iloinen, mutta ajan
-laahaamana hiljaiseksi tulleena hän pysytteli mieluimmin syrjässä,
-luonteeltaan käytännöllisenä hoitaen pappilan emännän taloudellisia
-tehtäviä. Että hän oli hellä lapsiansa kohtaan, todistaa hänen
-poikansa Karl Fredrikin runoelma _Tiedän sataman_ ("Jag vet en
-hamn"), jossa tämä laulaen satamasta, kalliin äidin sylistä, missä
-oli niin suloista levätä, rukoilee, että Jumala kauan soisi sen
-hänelle, lohdutukseksi elämän vaiheissa.
-
-Karl Fredrik eli "Tullus" -- tämän latinaisen nimen hän kuuluu
-saaneen jo ennen kouluunlähtöään, ja se pysyi sitten yleisessä
-käytännössä ei ainoastaan perheen jäsenten ja koulutoverien, vaan
-kaikkien ystävien ja tuttavien kesken[59] -- lienee, läheisten
-antamien tietojen mukaan, tullut isäänsä, joskaan ei aivan
-välittömästi. Hän oli älykäs ja saattoi väliin olla iloinenkin,
-mutta enemmän huomattava piirre hänessä oli taipumus mietiskelyyn
-ja raskasmielisyyteenkin, joka piirre ei niinkään ollut näkyvissä
-isässä kuin erinäisissä hänen sukunsa jäsenissä. Selvemmin sanotaan
-isän luonteenlaadun palautuneen Waldemarissa, joka oli tavattoman
-teräväpäinen, vilkas ja iloinen ja sen lisäksi oli äidiltään perinyt
-käytännöllisyyttäkin. Mitä Tulluksen runoilijalahjoihin tulee,
-jotka jo varhain näyttäytyivät, arvellaan niissäkin ilmaantuneen
-isänpuoleista perintöä, ainakin oli isällä yksi sisar, joka oli
-tunnettu taipumuksestaan runoiluun. Paitsi Tulluksella oli neljä
-vuotta vanhemmalla Lovisa sisarellakin samanlaisia taipumuksia; hän
-kuoli kuitenkin jo 24-vuotiaana. Muista sisaruksista puolikolmatta
-vuotta nuorempi Karin osotti erikoista ymmärtämystä ja myötätuntoa
-Tulluksen runoilua kohtaan, ja se selittää, että hänestä tuli
-veljen lempisisar. -- Ohimennen sopii tässä mainita, että sisarten
-ja veljesten väli pysyi herttaisen hyvänä sittenkin, kun he olivat
-eri tahoille hajaantuneet, vaikka Tullus enimmäkseen kirjoitti vain
-Karinille. Vanhemmista veljeksistä taas on erittäin merkittävä, että
-he yhteisesti huolehtivat kovaosaisen nuorimman veljen, Isakin eli
-Isun, kasvatuksesta. Siinä he menestyivätkin niin hyvin, että hänestä
-aikaa myöten tuli kuuromykkäkoulun opettaja.
-
-Tietääkseni pastori Eneberg perheineen pysyi vieraana ajan suurelle
-uskonnolliselle liikkeelle,[60] eikä herännäisyydellä yleensäkään
-Närpiössä -- silloisessa arkkipiispan anneksassa -- ollut niin
-hartaita opettajia eikä samanlaista kannatusta kansan puolelta
-kuin Pohjanmaan pohjoisemmilla seuduilla Vaasan tienoilta alkaen.
-Sen tähden ei myöskään pappilan väen ja kansan keskinäinen suhde
-ollut niin läheinen kuin siellä, missä uuteen intoon virinnyt
-uskonnollisuus oli tullut eri säätyjen yhdyssiteeksi. Siitä
-huolimatta pappilan nuoret oppivat kansaa tuntemaan, ja mitä
-erittäin Tullukseen tulee, nojaa hänen alempana mainittava laajin
-runoteoksensa välittömästi vaikutelmiin, jotka hän kotona ollessaan
-oli saanut Närpiön reippaasta, voimakkaasta talonpoikaisväestöstä.
-Sitä paitsi hän eräässä tovereilleen pitämässään puheessa on
-tunnustanut suuresti rakastaneensa tätä väestöä.
-
-Mutta vaikkei Tullus kotona tutustunutkaan herännäisyyteen, joutui
-hän sittenkin välilliseen kosketukseen sen kanssa tavalla, joka
-ei ollut vailla merkitystä hänen kehityksellensä. Se tapahtui
-Vaasan yläalkeiskoulussa, jossa hän samoin kuin Waldemar sai
-alkuopetuksensa. Koulun rehtorina oli silloin Lauri Stenbäck, ja
-Tullus Enebergiin jätti tämän etevän opettajan vaikutus pysyviä
-jälkiä. Omaisten todistusten mukaan avautui näet hänelle kouluaikana
-sekä uskonnollisessa että runollisessa suhteessa uusia näköaloja, ja
-samalla hän sai elämälleen tukikohtia, joista hän ei vanhempanakaan
-enää luopunut. Vaasan koulusta muuttivat veljekset Turun lukioon,
-josta molemmat tulivat ylioppilaiksi, edellinen syksyllä 1858,
-jälkimäinen 1860.
-
-Ennenkuin puhun Tulluksen vaiheista Helsingissä, tahdon tässä
-mainita, että pastori Eneberg nimitettynä Kokemäen kirkkoherraksi
-muutti perheineen sinne keväällä 1863. Kumminkaan hän ei kauan saanut
-hoitaa uutta virkaansa; hän kuoli jo samana vuonna 22 p. joulukuuta.
-Perhe puolestaan asui Kokemäellä v:een 1867, syystä että leskelle
-oli myönnetty 3 armovuotta, mutta mainittuna vuonna se muutti
-takaisin Närpiöön. Kun neljä tytärtä oli mennyt naimisiin jo ennen
-Kokemäelle muuttoa ja vanhemmat pojat enimmäkseen olivat poissa, ei
-äidin luona enää ollut muita kuin Karin ja Isak. Näin harvenneena
-perhe sai kotinsa Klovuksen (Klåvus) talossa ("pikku rakennuksessa"),
-jonka omisti Berta Enebergin puoliso, nimismies Benj. Packalén.
-Väliaikoina kävivät siellä usein Waldemar, Tullus ja Konradkin,
-joka viimemainittu tuli rautatieinsinööriksi. Kesällä oleskeltiin
-Packalénin saaristohuvilassa, jonka nimi Trutörn usein mainitaan
-Tulluksen kirjeissä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yliopistoon tullessaan Tullus ensin mietti toista uraa kuin sitä,
-jonka hän myöhemmin valitsi. Koulussa tapahtunut uskonnollinen
-herätys oli saanut hänet ajattelemaan aivan erikoista opettaja-alaa.
-Runoilijamielikuvituksen ja pohjalaisen toimintahalun innostamana
-hän oli alkanut tuumia, eikö lähetyssaarnaajan toimi pakanain kesken
-olisi hänelle otollinen tehtävä. Tahtomatta kuitenkaan omin päin
-ratkaista painavaa kysymystä hän kirjoitti isälleen pyytääkseen
-häneltä neuvoa ja suostumusta aikeensa toteuttamiseen. Isä, jolle
-suunnitelma ei ollut mieleen, kuuluu muistuttaneen pojalleen,
-että hän ei vielä ollut täysikäinen, ja ehdottaneen, että hän
-jättäisi lopullisen päätöksen, kunnes kykeni täysin arvostelemaan
-sen merkitystä ja hänellä olisi valta itse määrätä uransa. Järkevä
-vastaus sai pojan lykkäämään asian tuonnemmaksi, eikä hän sen jälkeen
-enää näy sitä vakavasti harkinneen. Myöhemmin oli hän sanonut
-olevansa tyytyväinen, että tuuma siten raukesi.
-
-Yliopiston kirjoista näkyy, että Tullus 25/9 1860 merkittyään
-nimensä matrikkeliin matkusti enonsa, Raaseporin kihlakunnan
-tuomarin, vapaaherra Sebastian von Knorringin luokse, eikä hän
-enää koko lukuvuotena palannut Helsinkiin. Vasta syksystä 1861
-me näemme hänet yhtä mittaa lukukausina Helsingissä hartaasti
-antauneena opintojen harjottamiseen, jotka lähinnä tarkottivat
-filosofiankandidaatti-tutkintoa. Hänen pääaineensa olivat latinan,
-kreikan ja arabian kielet, joissa hän kevätlukukauteen asti 1866
-säännöllisesti seurasi luentoja, ainoastaan sillä poikkeuksella, että
-hän kahtena lukukautena kuunteli Z. Topeliuksen luentoja historiassa
-ja yhtenä lukukautena Julius Krohnin suomenkielessä. Muuten tiedetään
-hänen opinnoistaan, että hän jonkun aikaa luki arabiaa ja kenties
-vanhojakin kieliä yhdessä K. J. Gummeruksen kanssa. Heistä tuli
-silloin hyvät ystävät, ehkä vähemmin itse yhteistyön tähden -- sillä
-Gummerus ei pystynyt kilpailemaan Enebergin kanssa tiedoissa eikä
-ahkeruudessa -- kuin sen vuoksi, että heillä uskonnollisessa ja
-runollisessa elämänkäsityksessä oli yhteinen pohja. Elämäntapojen
-puolesta Tullus oli kerrassaan säännöllinen, jota ei voi sanoa
-työtoverista.
-
-Ainoastaan ensi vuosina Tullus näyttää innokkaammin ottaneen
-osaa silloisen "illegaalisen" pohjalaisen osakunnan elämään.
-Syyslukukaudella 1861 tavataan toverikunnan lehdessä, Sampsa
-Pellervoisessa, neljä Tulluksen ("T--s") runoa, "Fjerran", "Raseborgs
-minne", "Min stjerna", "Lifvets gång", ja syksyllä 1862 hän oli
-pöytäkirjurina. Sittemmin hän kuitenkin näkyy vetäyneen syrjemmälle,
-jonka kai aiheutti osaksi hänen ahkeruutensa, osaksi hänen
-luonteenlaatunsa. Milloin hän kaipasi lepoa varsinaisesta työstään,
-hän joko runoili taikka etsi mieluisampaa seurustelua kuin osakunnan
-tarjoama. Sellaista hän muun muassa nautti "Arkadiayhdistyksessä",
-joka Emil Nervanderin alotteesta 1860-luvun alussa oli perustettu
-kirjallis-taiteellisia harrastuksia varten, ja johon kuului
-ylioppilaita eri osakunnista.[61] Eneberg oli yhdistyksen jäsen, ja
-epäilemättä sen kokouksissa hänen runojaan kuunneltiin tarkkaavammin
-kuin osakunnassa oli tavallista. Edelleen hän, Lounasmaan mukaan,[62]
-myöskin otti osaa mainitun yhdistyksen "Suomalaisen osaston"
-kokouksiin, joita syyslukukaudella 1864 alettiin pitää joka
-lauvantai-ilta.
-
-Kirjalliset harrastukset tekivät Enebergin jo hänen
-ylioppilasaikanaan tunnetuksi toveripiirin ulkopuolellakin samalla,
-kun ne sitoivat häntä siihen. Eri tilaisuuksissa käytettiin
-näet hänen kykyänsä osakunnan hyväksi. Niin oli hän mukana, kun
-pohjalaiset maisterinvihkiäisiksi 1864 julkaisivat Joukahaisen V:n
-vihkon "vähäisenä todistuksena, että sillä ihanasti heränneellä
-elämällä, joka reippain askelin on vienyt Suomen kehityksen ja
-edistyksen tielle, yhä edelleen on oleva yksi ahjo suomalaisen
-yliopiston nuorisonkin kesken". Julkaisussa, jonka sisällys --
-K. J. Gummeruksen ja K. Bergbomin lisiä lukuunottamatta -- vielä
-oli ruotsinkielinen, nähdään neljä K. F. E(neberg)in lyyrillistä
-runoelmaa ("De klaraste ögon", "Dansen", "Serenad", "Ensam är
-smärtornas son"). -- Seuraavana vuonna, keväällä 1865, ilmestyi:
-_Karin, Dikt i Fem sånger af Karl Fredrik Eneberg_, jolla kyllä
-ei ollut mitään tekemistä osakunnan kanssa, mutta joka laajensi
-hänen runoilijamainettaan. --Porthaninjuhlassa 1865 Eneberg esitti
-runomuodossa Pohjanmaan maljan ja samantapaisessa juhlassa 1868 hän
-piti huomiota herättävän esitelmän. -- Vihdoin hän 1869 maisterin
-vihkiäisten päivällisissä runomuotoisessa puheessa esitti maljan
-riemumaistereille, ja samana vuonna hän julkaisi runokokoelman
-_Dikter af Karl Fredrik Eneberg_. Tästä kaikesta seikkaperäisemmin
-tuonnempana.
-
-Edellisen yhteydessä on kerrottava Tullus Enebergin osanotosta
-erääseen kirjalliseen yritykseen, jonka tarkotus oli yleisempää
-laatua, mutta joka oli syntynyt yksityisestä alotteesta. --
-Nälkävuotena 1867 oli, mikäli muistan, pohjalainen ylioppilas,
-sittemmin lääkäri Otto Stenbäck, itsekin runoseppänä tunnettu,
-ensiksi julkilausunut ajatuksen koettaa julkaisemalla runokokoelma
-saada kokoon joku roponen hädän lieventämiseksi. Paitsi muita sai hän
-Eneberginkin innostumaan asiaan, ja yhdessä he kevätpuolella kävivät
-Porvoossa pyytämässä avustusta Runebergiltä. Muutamassa senaikuisessa
-kirjeessä olen heidän matkastaan maininnut seuraavaa. He tapasivat
-runoilijan istuvana poikansa Robertin rakentamassa tuolissa, jonka
-istuja itse vääntämällä kampia sai kulkemaan paikasta toiseen.
-Syystä, että tuoli oli tullut kalliiksi, oli Runeberg sanonut, hän
-ensin ei ollenkaan halunnut käyttää sitä, mutta kun Porvoon naiset
-olivat sitä varten ommelleet soman peitteen, oli hän alkanut siinä
-istua. -- Vieraille oli tarjottu punssia, ja silloin Runeberg oli
-jutellut, ettei hän sairaaksi tultuaan ollut juonut punssia muuta
-kuin jouluna -- mutta nyt, hän oli lisännyt, kun hänellä oli vieraina
-"oikeita ylioppilaita", tahtoi hän tyhjentää lasin heidän kanssaan.
--- Kun vieraat olivat pyytäneet saada julkaisuun painattaa tunnetun
-"Sveaborg"-nimisen runoelman, Runeberg vastasi, että hän ei voinut
-siihen suostua, syystä että kaksi kreivi Cronstedtia vielä oli
-elossa. Se oli kyllä painosta ilmestynyt Ruotsissa, "mutta siellä se
-varastettiin minulta". Kumminkin oli rouva Runeberg hakenut esiin
-sepitelmän, joka myöhemmin oli lähetettävä Helsinkiin. "Sen minä
-sanon herroille", oli rouva lausunut, "ettei se juuri minkäänarvoinen
-ole, mutta nimen vuoksi --". lähtiessään olivat Stenbäck ja
-Eneberg keskenään sopineet siitä, että kyllä Runeberg sentään oli
-heidän paras setänsä -- sillä punssia juodessa oli veljenmaljakin
-tyhjennetty.
-
-Syksyllä s.v. ilmestyi sitte runokokoelma "Axet" (Tähkäpää).
-Runebergiä edusti siinä suorasanainen "luonnos" Fästningsfångarne
-(Linnavangit), joka harvinaisen syvätunteinen kuvaus on runollisesti
-paljon suuriarvoisempi kuin hänen rouvansa ylempänä mainituista
-sanoista olisi voinut arvata; Eneberg oli antanut viisi runoa
-("Öknen", "Yrsnön", "Jag ville", "Jag sökte dig", "Här är dig nog").
-Ennen vuoden loppua ilmestyi julkaisusta toinenkin painos.
-
-       *       *       *       *       *
-
-On jo mainittu, että Tullus Eneberg kuului suomenmielisiin
-pohjalaisiin. Miten hän tuli fennomaaniksi, sen hän on itse
-mieltäkiinnittävästi kertonut eräässä syksyllä 1868 osakunnan
-kokouksessa pitämässään puheessa, jonka luonnoksen toht. Holma on
-painattanut liitteenä kirjoituksensa ohelle. Siinä hän ensin kuvaa,
-kuinka kiintynyt ruotsalaisuuteen hän alkuaan oli ollut. Pitäen
-suomenmielisten vaatimuksia liiallisina ja suomenkieltä raa'an kansan
-raakana kielenä hän oli arvellut Suomen ainoan turvan olevan niitten
-kieli- ja kulttuurisiteitten ylläpitämisessä, jotka yhdistivät
-sitä Ruotsiin, sekä miettinyt liiton perustamista ruotsinkielen
-tukemiseksi maassamme. Tuli sitten tanskalais-saksalainen sota.
-Niinkuin Ibsen ja Björnson ynnä monet muut skandinaavilaiset
-idealistit toivoi hänkin kiihkeästi, että Ruotsi rientäisi veljesmaan
-avuksi, mutta toivo petti. "Voin tuskin selittää, kuinka siitä
-kärsin. Suomi on yksin. -- Ei kukaan auta meitä, jollemme tee sitä
-itse!" Edelleen hän huomasi, että ulkomaalaiset eivät käsittäneet
-suomalaiseksi kulttuurituotteeksi sitä, mikä ilmestyi ruotsalaisessa
-muodossa. Itse ruotsalaiset lukivat Runebergin heille kuuluvaksi,
-ja Saksassakin pidettiin häntä ruotsalaisena. Tämä järkytti häntä
-tuskallisesti, ja silloin hän sattumalta sai käsiinsä muutamia J.
-V. Snellmanin Litteraturbladin vanhoja vuosikertoja. Hän luki niitä
-hämmästyen, ja hänelle selvisi, että "ainoastaan suomalainen Suomi
-voi pysyä pystyssä ajan myrskyissä, ainoastaan suomalainen Suomi
-saattoi kerran saada oman sijansa itsenäisenä kansana". -- Näin hän
-heräsi erehdyksestään, ja vaikka hän samalla pelkäsi liian myöhään
-päässeensä totuuden perille, hän kuitenkin taistellen voitti pelkonsa
--- hän tuli vilpittömäksi fennomaaniksi.
-
-Tähän sydämen pohjasta lähteneeseen tunnustukseen tahdon liittää
-pari muistutusta. Tuo käsitys, että Suomen tulevaisuus oli yksistään
-muuttumattomissa, vahvoissa kieli- ja kulttuurisiteissä maamme ja
-Ruotsin välillä ja että fennomania oli turmiollinen, mikäli se
-niitä heikonsi, oli tietääkseni aivan yleinen ruotsinmielisissä
-Tanskan sodankin jälkeen. Muun muassa muistan Jaakko Forsmanin
-kertoneen, että länsisuomalaisten ihailema, kaunopuhujana ylistetty
-Walfrid Alfthan heidän yhteisellä matkallaan Lundin yliopiston
-riemujuhlaan 1868 alituisesti oli sitä oppia saarnannut. Että Tanskan
-onnettomuus olisi muihinkin vaikuttanut niinkuin Enebergiin, sitä en
-ole kuullut; mutta yleistä oli, että nuoret ylioppilaat hartaasti
-lukivat Litteraturbladia, jota ei kuitenkaan ollut helppo saada.
-Sentähden olikin tavallista, että kirjahuutokaupoissa, missä vanhoja
-vuosikertoja mainiosta aikakauskirjasta oli tarjona, ilmaantui monta
-huutajaa. Valitettavasti olivat täydelliset sarjat kovin harvinaisia.
-
-Tunnettua on, että 1860- ja 70-luvulla ja myöhemminkin saattoi olla
-suomenmielinen paljonkaan osaamatta suomea, ja olihan se luonnollista
-katsoen siihen, että oppikoulut olivat ruotsinkielisiä ja että
-vanhempana uuden kielen oppiminen on vaikea ja aikaa vaativa asia.
-Eneberg oli kuitenkin liian perusteellinen tyytyäkseen olemaan
-ainoastaan mieleltään fennomaani. Nähtävästi hän noin 1864--66 alkoi
-erityisellä innolla opetella suomea, ja että hän siinä edistyi,
-huomaa niistä runoelmista, jotka merkittynä "K. F. E." painettiin
-Kirjallisen Kuukauslehden tammi- ja helmikuun vihkoihin 1867. Kaksi,
-"Aamu" ja "Tahdoin", on alkuperäistä,[63] kolmas, "Varpunen", on
-suomennos Catullon mukaan. Näytteeksi otan tähän seuraavat säkeet
-toisesta näitä mainituita:
-
-    Tahdoin myöskin -- sepä ensi,
-    Viimeinenki haluni
-    Laulun henkee, minne lensi,
-    Aina johtaa jalosti;
-    Tahdoin kieltä kaikkuvaista
-    Laulu-innon laineilla
-    Soinnutella, suomalaista
-    Mieltä siihen runoilla.
-
-    Tahdoin -- mit' on tahdostani?
-    Lehti on se leuhova,
-    Maahan heikkoudestani
-    Kohta, kohta vaipuva;
-    Mut sen tiedän, kuinka toisin
-    Kohtaloinki laaditaan,
-    Riistää rinnastani mä voisin
-    Syämen eestä Suomenmaan.
-
-Muodon ja soinnun puolesta ovat nämä suomalaiset melkoisesti
-Enebergin ruotsinkielisistä runoista jälessä, mutta jos niitä vertaa
-muihin samanaikuisiin, niin on myönnettävä, että huonompiakin
-painettiin. Loppusointujen köyhyys oli silloin suuri.
-
-Paitsi kirjoista koetti Eneberg käytännöllisestikin perehtyä
-suomenkieleen. Mikäli yliopiston kirjoista voi päättää, vietti
-hän sekä talviset että kesäiset väliajat 1863--64 Kokemäellä ja
-kesäkaudet 1866 ja 1868 Hausjärvellä, edellisellä paikkakunnalla
-kotonaan ja jälkimäisellä Erkkylän tilalla kotiopettajana v. 1865
-kuolleen sijaiskanslerin, parooni J. R. Munckin perheessä. Näinä
-aikoina hänellä siis asuen suomenkielisillä seuduilla oli tilaisuus
-kuulla suomea puhuttavan ja itsekin sitä harjottaa, mutta vasta
-kesällä 1869 hän vartavasten lähti Keuruulle oppimaan kielen
-puhumista. Kesän alkupuolella hän kyllä oleskeli muutamia viikkoja
-Närpiössä, mutta sitte hän noudatti V. Löfgrenin innokasta kehotusta
-tulla Keuruulle, jossa ystävä lupasi vastata hänen toimeentulostaan.
-"Sinä et saa mennä hukkaan suomalaisuuden asialta. Sillä ei ole
-varaa menettää ainoatakaan ystäväänsä." Palattuaan Helsinkiin Tullus
-1/10 1869 kirjoitti Waldemar veljelleen, joka oli enon luona Lohjalla
-(hän oli jo kihloissa serkkunsa, nti Martha von Knorringin kanssa):
-"Oloni Keuruulla oli miellyttävä. Varsinkin oli sikäläinen pappila
-hauska paikka, ja ukko Bergroth oli erittäin kohtelias Löfgreniä
-ja minua kohtaan. Suomea olen myöskin oppinut, toisten arvostelun
-mukaan, sangen hyvin." Tullen yhdessä Helsinkiin Tullus ja Löfgren
-asettuivat asumaankin yhdessä Mariankadun 18:aan. -- Todistuksena
-Enebergin suomalaisista harrastuksista mainittakoon vielä, että hän
-Waldemarille kertoo: "Löfgren ja minä kuulumme 'Vänrikkeihin' ja
-otamme osaa kokouksiin kerran viikossa. Olen epätoivoisesti tehnyt
-työtä suomentaessani Porilaisten marssia." Tämä tietää, että Tullus
-oli mukana siinä piirissä, joka yhteisesti tarkasti ja korjasi
-toisen tai toisen tekemiä Vänrikin tarinain suomennoksia, siten
-aikaansaadakseen täydellisen käännöksen laulusikermistä. Muita
-jäseniä olivat J. Krohn, Paavo Cajander, Antti Törneroos (Tuokko),
-K. Slöör, K. Suomalainen, D. E. D. Europaeus ja Yrjö Koskinen. --
-Myöskin liittyi Eneberg tänä syksynä perustettuun Suomalaiseen
-Seuraan, jonka ensimäisestä kokouksesta hän 25/11 kirjoittaa, että
-se olisi ollut hauska, jollei Ahlqvist olisi esitelmäkseen valinnut
-ainetta, joka ei sopinut tilaisuuteen. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tenttinsä Tullus alotti syyslukukaudella 1866; julkinen
-filosofiankandidaattitutkinto oli 27/5 1868. Hän sai latinassa,
-kreikassa ja itämaisissa kielissä laudaturin sekä suomenkielessä
-ja progradu-kirjoituksessa cum lauden; lopputulos oli 16 ääntä
-ja arvolause maxime dignus. Seuraavana keväänä hänet vihittiin
-maisteriksi.
-
-
-
-
-II
-
-Eneberg runoilijana.
-
-
-Edellisessä olen maininnut Enebergin runolliset julkaisut. Nyt on
-lyhyesti puhuttava niiden laadusta.
-
-Runoelmat osakunnan käsinkirjoitetussa lehdessä v:lta 1861 ovat
-niin kehittymättömiä, että tekijä ei ottanut niitä julkaisemaansa
-runokokoelmaan. Sitä vastoin ovat Joukahaisessa 1864 julkisuuteen
-tulleet sepitelmät sekä sisällyksen että muodon puolesta varsin
-kypsiä; sanonta on yksinkertaisen selvää ja soinnukasta ja tunnelma
-voimakas. Ilmeisesti oli runoilija suuresti kehittynyt kuluneena
-kolmena vuotena.
-
-Tietenkin oli Tullus jo ennenkuin hän painatti nämä lyyrilliset
-runot ryhtynyt suurempaan runoteokseen, kertomarunoelmaan "Karin",
-jonka hän syyslukukautena 1864 luki ääneen Arkadiayhdistyksessä.
-Epäilemättä oli toverien arvostelu rohkaiseva, koska runoilija
-helmikuulla 1865 uskalsi käydä Fredr. Cygnaeuksen luona lukeakseen
-sen tämänkin kriitillisen auktoriteetin kuultavaksi. Hänkin kiitti
-runoelmaa ja kehotti tekijää viemään käsikirjoituksensa painoon.
-Sen kertoi Tullus salaisuutena Mutterille (K. J. Gummerus) 21/2
-tavatessaan hänet "Lukuyhdistyksessä", ja keväällä "Karin" ilmestyi
-kirjakauppaan 90 sivua sisältävänä vihkona.
-
-Tämä kuusimittasäkeisiin sepitetty runoelma käsittelee aihetta, joka
-läheltä liittyy kansan muistotietoihin Närpiön ja naapuripitäjien
-ruotsalaisten talonpoikien noususta venäläisiä valloittajia vastaan
-kesällä 1808 ja heinäkuussa Finbyn sillalla tapahtuneesta kahakasta.
--- Yöllisessä kokouksessa talonpojat päättävät vangita taloihin
-majoitettujen kasakkain päällikön, nuoren luutnantin. Karin,
-18-vuotias tyttö, kuulee tämän ja ilmaisee puoleksi tiedottoman
-rakkauden viettelemänä hänelle vaaran, niin että hän pääsee pakoon.
-Kun tytön sulhanen, Henrik, saa tietää rakastettunsa kavalluksen,
-liittyy hänkin kapinallisten joukkoon, ja samoin tekee Karinin
-isäkin, Erik vanhus, siten pelastaakseen nimensä kunnian. Vasta nyt
-onneton tyttö käsittää, mitä hän on tehnyt, ja hän rientää etsimään
-isäänsä ja sulhoansa. Karin saapuu sillalle kahakan alettua ja
-huomattuaan rakkaansa keskellä veristä ottelua hän syöksyy esiin
-ruumiillaan suojellakseen isäänsä. Luutnantin ampuma kuula lävistää
-Karinin rinnan, sitte kaatuu vanhuskin ja viimeksi Henrik, sitä ennen
-kuitenkin surmattuaan vihatun kilpailijansa.
-
-Kertomus on selvin piirtein sommiteltu ja tekijän keksimä
-rakkausjuttu sangen taitavasti punottu yhteen historiallisten
-tapahtumain kanssa,[64] niin että lukija mielenkiinnolla seuraa
-toiminnan vaiheita. Siinä on runoelman pääansio sekä sen ohella
-kansanelämän (m.m. juhannuspäivän vietto toisessa laulussa) ja
-luonteiden kuvauksessa, joista Erik vanhus on etupäässä merkittävä.
-Suhteellisesti heikompi on itse runollinen esitys. Vakavuutta ja
-tunnetta siinä kyllä on, mutta ei mainittavasti sattuvia, loistavia
-vertauksia eikä lentoa, päinvastoin tuntuu sanonta paikoittain
-kankealta. Kieleltään enemmän kuin sommittelultaan "Karin" siis
-osottautuu nuoruudenluomaksi, ja se on sitä huomattavampi, kun
-runoilijan julkisuuteen tulleet lyyrilliset runoelmat ovat muodon
-puolesta taiteellisesti kehittyneempiä. Kaikessa tapauksessa oli
-runollinen kertomus aikanaan jotenkin harvinainen tuote nuoren
-ylioppilaan kädestä, ja sentähden se saikin osakseen paljon
-tunnustusta. Aine samoin kuin muotokin johtivat lukijan odottamaan
-ilmeisiä vaikutelmia Runebergistä, mutta arvostelijat myönsivät, että
-teos oli itsenäinen, sillä siinä ei ole huomattavissa lauseita eikä
-sanoja, jotka viittaisivat suureen edelläkävijään.
-
-"Karinin" ilmestyttyä tekijä luettiin ajan lupaaviin
-runoilijanalkuihin, ja lupaaviksi kiitettiin hänen lyyrillisiäkin
-runoelmiaan. Kun Kaarlo Bergbom Kirjallisessa Kuukauslehdessä
-arvosteli "Axet" albumia, lausui hän: "Nuoremmista, tuntemattomista
-runoniekoista K. F. E. mielestämme herättää toiveita. Hänen
-runottarensa välistä ehkä on liika surumielinen, mutta tämä
-surumielisyys on tunteellisen sydämen synnyttämä; se on oikea,
-alkuperäinen, suomalainen eikä muiden runoilijain nuotteja myöten
-viritetty." --
-
-Kesällä 1868 Eneberg arvatenkin kirjoitti esitelmän, jonka hän piti
-saman vuoden Porthaninjuhlassa -- ensimäisessä, jonka pohjalaiset
-viettivät sen jälkeen kun osakunnat jälleen olivat tulleet
-virallisiksi -- ja joka nimellä "En bild ur Arabernas äldre poesi"
-seuraavana vuonna painettiin Joukahaiseen VI. Aineekseen hän oli
-valinnut vanhan arabialaisen runoilijan, Amrulkaisin, elämän ja
-runoilun, ja viehättävä on se kuva, minkä nuori orientalisti on
-luonut erämaan laulajasta, joka "ei ainoastaan ollut runoilija
-kuninkaitten kesken, vaan myöskin kuningas runoilijoitten kesken".
-Mutta esitelmällä ei ole arvoa ainoastaan todisteena siitä, että
-tekijä oli hyvin perehtynyt arabialaiseen kirjallisuuteen ja
-kulttuuriin, vaan myöskin näytteenä hänen runollisesta kyvystään.
-Siinä on näet lukuisia taitavasti ja aistikkaasti laadittuja
-ruotsinnoksia Amrulkaisin runoelmista. Sanalla sanoen esitelmä on
-huomattavimpia, mitä pohjalaisten vuosijuhlissa on pidetty.
-
-Paitsi suomalaiskirjallisia harrastuksia, jotka ennen on mainittu,
-ja tieteellisiä, joista alempana on puhuttava, kiinnitti Enebergin
-mieltä syksyllä 1869 hänen lyyrillisten runoelmiensa painattaminen.
-Mahdollisesti oli hän yhdessä Nervanderin kanssa päättänyt asian,
-ainakin tapahtui, että kumpikin julkaisi valikoiman runoelmiaan
-mainitun vuoden jouluksi. Tullus kirjoitti siitä Waldemar veljelleen
-25/u: "Nervanderin ja minun runoni lähestyvät ilmestymistään.
-Edelliset esiintyvät julkisuuteen 4:ntenä, minun 7:ntenä joulukuuta.
-Olen kirjoittanut uuden omistuksen."
-
-_"Dikter af K. F. Eneberg"_ käsittää 102 sivua ja sisältää 36
-runoa. Ensimäinen on erittäin lämpimästi ja ihailevasti sepitetty
-omistusruno "Säkenien" runoilijalle August Ahlqvistille. Tämä runo
-ja kunnioituksen osotus, jota runokokoelman omistaminen hänelle
-tiesi, näyttää tehneen syvän vaikutuksen vanhempaan runoilijaan. Sitä
-todistaa Ahlqvistin kiitoskirje,[65] jonka otan tähän sanasta sanaan:
-
-    "Armas Veljeni!
-
-    Käydessäsi eilen illalla luonani ja jättäessäsi mulle kappaleen
-    kauniita runoelmiasi, oli minulla ajatukset niin kiinni siinä
-    proosallisessa asiassa, jota silloin toisen vieraani kanssa
-    toimitin, ett'en huomannutkaan sitä suurta kunniaa, jonka olet
-    minulle tehnyt omistamalla minulle tämän runoelma-vihkon. Se
-    on kunnia, jota minä vähäisilläni Säkenilläni en ole ansainnut
-    enkä koskaan toivonut. Ole kiitetty sydämestäni, armas Veljeni,
-    tästä ystävyyden osoituksesta! Sinä olet vielä nuori; Sinulla
-    on koko ikä vielä edessäsi. Tähän katsoen on se todenmukaista,
-    että Sinä voit, jos vain pidät päälle, tehdä paljon runoudessa.
-    Vaan pitääkö Sinun mestarintaitosi kielenkäyttämisessä,
-    alkuperäisyytesi ja hienoutesi tunteissa, pitääkö nekin vielä
-    mennä uhriksi tahi maksuksi meidän Ruotsista saamastamme
-    sivistyksestä? Eikö tämä velka koskaan kuittaudu? Tämä kysymys
-    tulee minulle aina mieleen, kuin näen meillä jotain kelvollista,
-    joka voisi olla _Suomeksi_, tulevan ulos _Ruotsiksi_.
-
-    Tätä elä kuitenkaan pidä nuhteena, vaan toivon lausumana, sen
-    toivon, että näkisin Sinun vielä suomalaisen runouden alalla
-    käyttäväsi suurta lahjaasi ja erinomaista taitoasi.
-
-                    Kunnioittamalla veljesi ja ystäväsi
-                                  A. Oksanen."
-
-    7 p. Jouluk. 1869.
-
-Lukiessaan nämä rivit ei voi olla muistamatta, että Ahlqvist
-itse Olavinlinnan 400-vuotisjuhlassa 1875 ja sitte seuraavana
-vuonna pitkässä sanomalehtitaistelussa suurella voimalla puolusti
-kiitollisuudenvelan merkitystä ja vaatimuksia. Tämä kirje todistanee,
-että hänen eristäytymisensä muista suomenmielisistä 1870-luvun alussa
-sai hänet edustamaan kantaa, joka alkuaan ei ollutkaan hänen omansa.
-
-Ahlqvistin kiitoslauseet Enebergin runoista eivät olleet aivan
-liioiteltuja. Muodoltaan ja sisällykseltään ne näet yleensä ovat
-täyskelpoista tavaraa. Sillä joskin niistä silloin tällöin on
-kuulevinaan Runebergin tai Stenbäckin tai Topeliuksen jälkikaikua,
-ei niiltä sentään voi kieltää alkuperäisyyttä eikä tunnetta.
-Noiden suurten runoilijain sanonta ja säkeiden sointu olivat niin
-aikalaisten mieleen painuneet, että nuoren runoilijan oli vaikea
-kokonaan niitä välttää. Ainoastaan aikaa myöten olisi Enebergin
-runoissa havaittava omituinen, vakava, surunvoittoinen sävy ehkä
-kehittynyt täysin omaperäiseksi esitystavaltaankin.
-
-Seitsemän ensimäistä on isänmaallisia. Niistä mainitsen runot
-"Österbotten", luettu Porthaninjuhlassa 1865, "Hvad lider tiden",
-riemumaistereille 1869 vuoden maisterinvihkiäisten päivällisissä, "I
-sorgens tid", joka tarkottaa nälkävuosia, ja "När jag hvilar under
-kullen", joka ehkä on kaikkia muita kauniimpi koko vihkossa. Muistan
-hyvin runoelmain ilmestymisajalta, että se enimmin ihastutti meitä
-nuoria, ja vielä tänä päivänä se liikuttaa minua, varsinkin kun
-ajattelen missä ristiriidassa se on runoilijan kohtalon kanssa. Se
-alkaa:
-
-    När jag hvilar under kullen
-    Vid min trogna moders barm
-    Och på blommorna i mullen
-    Sommarvinden fläktar varm,[66]
-
-silloin on toisin isänmaassa, hän jatkaa, mutta itse täytyy hänen
-virua haudassaan näkemättä elämän rantaa. Ja hän kuvittelee, miten
-harrastukset ja ajatukset ovat muuttuneet, miten yhteiskuntamuodot
-ehkä ovat hajonneet, miten autiot maat ja metsät on valloitettu
-viljelykselle ja edelleen:
-
-    Detta språk, som gerna klingar
-    Än i Finlands dalar, skall
-    Kanske sänkas utan vingar
-    Evigt då i glömskans svall.
-
-    Och en sång kanhända stiger
-    På det skönsta tungomål,
-    Som det finska folket viger
-    Till dess lefnads högsta mål.
-
-    Utan smärta dock jag hvilar
-    Dervid under kullen än,
-    Lyssnar blott, hur jublet ilar
-    Under dagen öfver den.
-
-    Men en gång, en gång jag gerna
-    Dock ur grafven stode opp,
-    För att helsa Finlands stjerna,
-    För att se dess ljusa lopp:
-
-    Då, när ned från bergen svallar
-    Högt vår lefnads högsta ord,
-    När kring Saimas strand det skallar:
-    Fri är våra fäders jord![67]
-
-Sitten seuraa aiheeltaan vaihtelevia runoja. Joukahaisessa
-ilmestyneisiin ballaadeihin pettyneestä rakkaudesta, "De klaraste
-ögon" ja "Dansen", on tullut vielä yksi samanaiheinen, "Skön Anna";
-määrättyyn paikkaan kohdistuva runo, ainoa laatuaan, on "Erkylä"
--- vieno maisemakuva kesäyön himmeässä valossa --; lapsuus- tai
-nuoruusajan vaikutelmiin nojaavat "Ett minne" ja ennen mainittu
-"Jag vet en hamn"; toiset niinkuin "Mitt hjertas fröjd", "Serenad"
-y.m. laulavat onnellisen lemmen iloa ja toiset taasen, "Kärlekens
-blommor", "Ensam är smärtornas son", "Ej tänder sig hoppet ännu
-engång" j.n.e. sydämen pettymystä. Yleensä huomaa, että runoelmat
-vihkon loppupuolella ovat surumielisempiä, joko niissä on viittaus
-surun syyhyn taikka ei. Yksi näitä, "Öknen", näyttää syntyneen
-itämaanmatkaa kuvitellessa. Otan sen tähän:
-
-      Långt fjerran, långt!
-    I ödsliga öknens rymd,
-      Der vandrar jag.
-      All grönska är
-    Kör spanande ögat skymd,
-      Och qvalmig dag
-    Mot kinderna trycker sin brännande hand
-    Och böjer mig ned i den glödande sand.
-
-      Hur ödsligt tomt!
-    Dock nej, o hvad sällsam syn:
-      En fogel far
-      Der långt, der långt
-    Vid ändlösa himlens bryn.
-      Ack ja, han far!
-    Der borta han finner sin älskade väl --
-    Farväl, o du lyckliga fogel, farväl!
-
-Runoelmassa "Sorgens makt" runoilija taistelee mustaa haamua vastaan,
-joka yöllä on laskeutunut hänen päälleen, ahdistaakseen häntä,
-iskeäkseen hampaansa hänen sydämeensä ja pitääkseen häntä erillään
-elämän iloista ja rakkauden loistosta; miten turhalta taistelu
-näyttääkin, hän uhmaillen tahtoo sitä jatkaa vihdoin voittaakseen
-ikuisen ilon ja rauhan. Sen jälkeen tulee kolme Stenbäckin tapaan
-yksinkertaista, sydämen pohjasta lähtenyttä uskonnollista runoa,
-kokoelman viimeiset.
-
-Ehdottomasti piilee runoelmien takana syvästi tunnetutta elämän
-kokemuksia, jopa aavistaa romaanin, jossa rakkauden onni on ollut
-yhteinen kahdelle nuorelle sydämelle, mutta jossa, niinkuin elämässä
-usein sattuu, samainen onni on kohdannut vastuksia -- runoelmista
-päättäen -- suuria ja epätoivoisia. Lähteeni eivät sisällä monta
-viittausta näihin seikkoihin. Kumminkin otan eräästä kirjeestä Karin
-sisarelle seuraavat rivit, jotka sisältävät veljen vastauksen sisaren
-tiedusteluihin: "Kihloissa en ole. Mutta jos kysyt, aionko minä mennä
-naimisiin erään tietyn henkilön kanssa, niin minä vastaan: aion!
-Jos kuitenkin lähes kymmenen vuotta vanha harrastukseni, joka jo on
-voittanut lukemattomia esteitä, ei menestyisi, niin on paras, että
-me [Karin ja Tullus] ajoissa koetamme asettua asumaan yhdessä, niin
-ettemme kuitenkaan eläisi aivan erakkoina vanhoilla päivillämme."
--- -- Kirje on päivätty Helsingissä 12/4 1874 ja on siis siltä
-vuodelta, jolloin hän lähti viimeiselle matkalleen. -- Eneberg ei
-olisi ollut se herkkä tunneihminen, joka hän oli, jollei suhde, joka
-tiesi että hänen maallisen elämänsä tärkein onnenkysymys yhä väikkyi
-kysymysmerkkinä hänen sisällisen katseensa edessä, olisi hänen
-mieltänsä painanut. Vaikka hän kirjeissään omaisilleenkaan tuskin
-muuta kuin viittauksin on puhunut asiasta, huomaa kuitenkin monesta
-sanasta, monesta käänteestä, miten se varsinkin ajoittain himmensi
-hänen elämäniloansa.
-
-Siihen mitä tässä on mainittu päättyi Enebergin runoilu. Miksi niin
-kävi, sen näkee seuraavista sanoista, jotka hän 8/12 1870 kirjoitti
-Leipzigistä sisarelleen: "Runous ja tiede eivät viihdy oikein hyvin
-yhdessä. _Nyt_ täytyy edellisen levätä. [Ystävä ja työtoveri, parooni
-Victor von] Rosen on tahtonut oppia ruotsia. Me olemme pari kertaa
-yrittäneet sitä. Muun kirjallisuuden puutteessa olemme lukeneet
-runojani. Merkillistä oli, että hän niin paljon piti niistä ja pyysi
-minua välttämättömästi jatkamaan. Luulen kuitenkin, että minä jätän
-jatkamisen sinulle. Varmaankaan en erehtyne siinä, että sinä vielä
-tulet kirjoittamaan jotakin maailmassa; sillä elämäsi ja luonteesi
-viittaavat sinnepäin. -- Kumminkin, suoraan sanoen, työ on parempi
-kuin runous. Jos olet löytänyt tyydytystä työstä, niin älä koskaan
-sulje sitä lähdettä." --
-
-
-
-
-III.
-
-Ulkomaanmatkat 1870-71.
-
-
-Enebergin tieteellisistä harrastuksista ja opintomatkoista,
-jotka muodostavat toht. Holman kirjoituksen pääaineksen,
-sisältävät käytettävinäni olevat kirjeet erinäisiä, osaksi sangen
-mieltäkiinnittäviä lisäpiirteitä.
-
-Niinpä on varma asia, että Eneberg tultuansa filosofiankandidaatiksi
-oli päättänyt valmistautua jumaluustieteelliseen professorinvirkaan
-A. W. Ingmanin seuraajaksi. Näin sanoo V. Löfgren eräässä kirjeessä
-(24/5 1870), jossa hän kehottaa ystäväänsä luopumaan itämaalaisista
-tuumista (joista tämä Pietarista päin oli kirjoittanut) ja pysymään
-entisessä päätöksessään. Eneberg itse taasen kertoo Waldemar
-veljelleen 1/10 1869, siis vähän sen jälkeen kun oli Keuruulta
-palannut: "Opintoni ovat jotenkin edistyneet. Olen lukenut 4
-Mooseksen kirjaa ja isomman osan Jesaiasta. Olen vähin miettinyt,
-eikö minulle olisi suureksi hyödyksi lukiessani kerätä aineksia ja
-sitte kirjoittaa väitöskirja, joka koskisi jotakin kieliopillista
-seikkaa seemiläisissä kielissä. Olen alkanut vähän ottaa selkoa
-Syyrian kielestä y.m. -- Tötterman ja Johansson menevät molemmat
-samaan suuntaan." -- Lähes pari kuukautta (25/11) myöhemmin hän
-kirjoittaa: "Lagus on tähän saakka menestyksellä puoltanut venäläisiä
-tuumiani [s.o. pyrintöä päästä harjottamaan opintoja Pietariin].
-Näinä päivinä hän lähettää kirjeen Pietariin, varustettuna Kothenin
-suosituksella." -- Näistä tiedoista päättäen Eneberg lähtiessään
-Pietariin tuskin oli ehdottomasti luopunut aikeistaan pyrkiä
-jumaluustieteelliseen tiedekuntaan (sillä kyllä kai hän olisi
-ilmottanut sen ystävälleen ja asuintoverilleen, Löfgrenille), mutta
-toiselta puolen on selvää, että Lagus tahtoi, että hän pysyisi
-orientalistina, ja siinä tarkotuksessa ajoi hänen asiaansa. Saattaa
-siis olettaa, että Enebergin lopullinen antautuminen "itämaisen
-kielentutkimuksen palvelukseen" johtui osaksi hänen varhaisesta
-syventymisestään arabian kieleen, osaksi ja kenties pääasiassa
-Laguksen kehotuksista ja lupaavista kuvitteluista. Että niin oli
-laita, todistavat muutamat muutkin kirjeissä tavattavat lauseet.
-Vähän sen jälkeen kun Eneberg oli asettunut Pietariin, Lagus (18/2
-1870) kirjoittaa hänelle: "Sinun pitää Pietarissa ankarasti puolustaa
-orientaalisen professuurin välttämättömyyttä yliopistossamme siinä
-mielessä, jossa tiedät minun harrastavan sitä, sillä muista:
-
-    "Res tua tunc agitur etc." --[68]
-
-Ja s.v. (8/12) mainitsee Eneberg Leipzigistä Karin sisarelleen:
-"Ennen olin hyvin epätietoinen tulevaisuudestani. Sitten kun erosin
-sinusta, on Lagus osaksi suullisesti, osaksi kirjallisesti uskotellut
-minulle semmoisia näköaloja, että alan luottaa siihen, että ei anneta
-minun nähdä nälkää. Todennäköisesti olen saava semmoisen paikan
-Helsingin yliopistossa, että tulen toimeen, enkä silloin enempää
-pyydä." --
-
-Ohimennen mainittakoon, että Laguksen kirjeet molemmilla Enebergin
-matkoilla yleensäkin vahvistavat sitä käsitystä heidän keskinäisestä
-suhteestaan, jonka otteet antavat. Lagus seurasi nuoremman
-"tutkijatoverinsa" harrastuksia mitä suurimmalla myötätunnolla,
-puhumatta siitä, että hän varusti hänet suosituskirjeillä
-ulkomaalaisille orientalisteille. Eneberg puolestaan oli kyllä
-kiitollinen siitä ja teki myöskin suosijalleen melkoisia
-vastapalveluksia. Niin hän esim. Pietarissa ja Leipzigissä vaivojaan
-säästämättä kirjastoista y.m. keräsi Lagukselle tietoja Erik
-Laxmanista, jonka elämäkertaa tämä valmisteli. Laxman oli hänestä
-"ihana rinnakkaishahmo Castrénille niinkuin Forskål Wallinille".
-
-Saatuaan 2000 mk n.s. kanslerinvaroja ja vietettyään uudesta vuodesta
-kolme viikkoa Närpiössä ja toista viikkoa Helsingissä Eneberg
-helmikuun ensi päivinä 1870 lähti Pietariin. Siellä Aug. Hagman ja
-Johannes Gripenberg[69] ottivat hänet vastaan yhteiseen asuntoonsa
-ja opastivat hänen ensi askeleitaan suuressa kaupungissa. Sittemmin
-hän asui erillään, mutta maaliskuulla (s.o. jo ennen kuin Gripenberg
-huhtikuun alussa oli matkustanut pois) hän palasi heidän luokseen
-ja jäi sitte Hagmanin asuintoveriksi.[70] Esiteltyään itsensä
-Schiefnerille ja Chwolsonille, antaen edelliselle O. Donnerin ja
-jälkimäiselle Laguksen laatiman suosituskirjeen, hän sai tarpeellisia
-neuvoja töihinsä nähden ja alkoi sitte Chwolsonin johdolla lueskella
-syyriaa, arabiaa ja hepreaa.
-
-Vieras ympäristö pakotti Enebergin myöskin opiskelemaan uudempia
-kieliä. Saksaa hän Chwolsonin arvostelun mukaan puhui paremmin
-kuin Strandman ja Tötterman, ranskaa hän olisi mielellään oppinut,
-mutta koska Kothen oli vaatinut, että hänen tuli oppia venäjää, ja
-hän piti sitä uuden matkarahan saamisen ehtona, koetti hän siihen
-perehtyä, joskin huonolla menestyksellä; muuten hän sanoo itse
-asiassa puhuneensa suomea enemmän kuin vieraita kieliä. -- Ylipäätään
-Eneberg huonosti viihtyi Pietarissa. Ajatellen kesän viettoa siellä
-hän kirjoittaa: "Tosin tulee minulle ikävä, mutta mitä sille tekee?
--- Uskallan tuskin tunnustaa, kuinka ikävä minulla usein on.
-Luonteenlaatuni ei sovi Pietariin. Joskus koetan kyllä olla niinkuin
-toiset, mutta ei se aina auta. Vaikeaa on alussa oppia kantamaan
-kaikki huolensa sisässään."
-
-Todellisuudessa Eneberg ei jäänytkään Pietariin kesäksi. Jo
-toukokuulla hän mietti Suomeen muuttamista -- ehkä Riihimäelle, jota
-hän arveli sopivaksi paikaksi sentähden, että sieltäpäin olisi mukava
-käyttää Yliopiston kirjastoa. En kuitenkaan tiedä, oliko hän sinne
-muuttanut vai oliko hän Pietarissa, kun ilmaantui aivan erikoinen syy
-palata kotimaahan, jopa Närpiöön asti. Hän sai näet tiedon vanhan
-äidin sairastumisesta, ja sen johdosta hän riensi häntä tapaamaan
-ja olikin läsnä, kun äiti kuoli 4 p. heinäkuuta. Sen jälkeen hän
-Waldemarin y.m. sisarusten kanssa oleskeli muutamia viikkoja
-Trutörnilla, mutta elokuulla Tullus jälleen oli Helsingissä, mistä
-hän kirjoittaa veljelleen ja sanoo asuvansa samassa talossa kuin
-V. Löfgren, vaikkei yhdessä hänen kanssaan, vaan rouva Palmqvistin
-luona samannimisen talon ylimmässä kerroksessa. Pietariin hän palasi
-syyskuun alussa.
-
-Tultuaan siihen käsitykseen, ettei Pietari tarjonnut hänelle
-erikoisia edistysmahdollisuuksia, Tullus oli päättänyt muuttaa
-Leipzigiin. Hän oli sitä varten saanut 3000 markan apurahan ja
-valmistautui nyt matkustamaan Saksaan. Siinä mielessä hän kirjoittaa
-sisarelleen (26/10): "Alkaa vähän tuntea olevansa kuin taivaan lintu
-ilman satamaa -- mutta siihenkin voi tottua. Maailma näyttää kesästä
-laskien paljon muuttuneen -- mutta jos me kukin teemme voitavamme,
-ei meidän kuitenkaan tarvitse tuntea katkeraa surua. -- -- Minun on
-nyttemmin vaikea sanoin antautua tunteiden alalle. Tulee parhaiten
-toimeen kaikkien ihmisten kanssa, jos on tunteellinen niin, ettei
-kukaan sitä näe. Ainakin sen on Pietari minulle opettanut. -- -- Älä
-sentään luule, etten minä pidä sinusta niinkuin aina." -- --
-
-Marraskuun alussa Tullus lähti Leipzigiin. Matkastaan sinne ja
-olostaan siellä hän on, niinkuin ennen Pietarista, kirjoittanut sekä
-Waldemarille että Karmille, ja otan tähän kummankin kirjeistä kohtia,
-jotka tuntuvat kuvaavilta ja mielenkiintoisilta:
-
-Veljelle Tullus kirjoittaa Leipzigistä (8/11): -- "Wilnaan saakka
-oli seurassani enimmäkseen juutalaisia, Preussin läpi sotamiehiä ja
-rekryyttejä, jotka matkustivat sotaan ja olivat sangen hupaisia.
-Pari täytti niin ahkerasti kenttäleiliänsä, että he eräällä asemalla
-jäivät junasta. Berlinissä viivyin päivän. Loistokkaisuudessa
-Berlin ei ole Pietarin veroinen, mutta miellyttävämpi se on. --
-Sunnuntaiaamuna tulin tänne. -- Tänään olen kirjoitettu yliopistoon,
-olen saanut rehtorin kädenpuristuksen, yliopiston statuutit ja lipun,
-joka vapauttaa minut muista viranomaisista kuin yliopiston. -- Tunnen
-olevani kovin yksin täällä. [Parooni von Rosen ainoa tuttava.]
-Jos mielentilani olisi entinen, tulisin varmaan sairaaksi sulasta
-ikävästä; mutta minä olen, Jumalan kiitos, voimistunut, niin että
-menestyn, kun vain saan ruokaa ja juomaa." --
-
-Pian Tullus alkoikin hyvin viihtyä Leipzigissä. Hänen onnistui saada
-hyvä asunto vanhan, kiltin rouvan luona, joka elähtäneen tyttärensä
-kanssa hoiti häntä mitä ystävällisimmin, ja sitte hän pääsi työhön
-käsiksi ja teki tuttavuuksia. Sisarelleen hän kirjoittaa (15/11):
-"Kyllä minä paljon kaipaan äitiä, ja kaipaukseni on senlaatuinen,
-ettei se vähene; mutta elämällä on vaatimuksensa ja työtä on
-tehtävä -- se on kumminkin pääasia." -- Ja edelleen (8/12): "On jo
-myöhäinen ilta. Tulen juuri pelkkien orientalistien ja Fleischerin
-oppilaitten seurasta. Meillä on tapana joka torstai-iltana kokoontua
-erääseen n.s. Kneipeen ja yhdessä juoda pari lasia olutta ja samassa
-keskustella asioista, jotka enimmin kiinnittävät mieltämme. -- Lähin
-tuttavani on parooni von Rosen. Hän on nuori ja tavattoman älykäs.
-Tietojen hankkiminen on hänelle leikkiä. Fakkitietoja hänellä
-onkin enemmän kuin minulla. Mutta luullakseni on minulla kuitenkin
-laajemmat yleistiedot. -- Luonteeltaan hän on avonainen, kelpo
-mies. -- Joka keskiviikkoiltana olen Rosenin ja erään unkarilaisen
-juutalaisen, todellisen neron, toht. Goldziherin kanssa dosentti,
-toht. Kautschin luona, jolloin valmistaudumme Fleischerin luennoille.
-Kautsch on nainut ja kunnon mies." --
-
-Kuukauden lopulla (26/12) Tullus laajassa kirjeessä esittää
-veljelleen tulevaisuudensuunnitelmiaan. -- "Eihän minulla oikeastaan
-ole niin suurta toivoa, mutta Lagus on kuitenkin osottanut minulle
-semmoisen uran, etten voi olla harrastamatta eteenpäin siihen
-suuntaan. Hän kiinnittää suureksi osaksi minuun toivonsa itämaisen
-professorinviran uudestaan-elpymisestä ja arvelee, että meillä
-pian on oleva kaksi orientaalista professuuria yhden sijasta"
--- s.o. vakinainen ja ylimääräinen, ja jommankumman ajattelee
-Eneberg voivansa saada. Mutta työtä vaaditaan paljon. -- "Kelpo
-orientalistilla täytyy olla mahdoton lukeneisuus. Hänen täytyy
-oikeastaan tuntea kaikki itämaiset kielet, joskin hän valitsee yhden
-pääaineekseen. Niin kehotti minua Fleischer heti alussa lukemaan
-persiaa ja turkkia. Sitä olenkin tehnyt, ja varsinkin turkkia luen
-suurella mielenkiinnolla. Kuitenkin tulee arabia pääkielekseni
-ja seemiläinen filologia siksi aineeksi, johon tahdon suunnata
-kirjailijatoimeni, jos minulla on kykyä siihen. -- Työ on tullut
-minulle rakkaaksi, ja sitä aion jatkaa, niin kauan kuin Jumala suo
-minulle voimia."
-
-Sisarelleen Tullus (7/1 1871) kuvaa juhlien viettoa vuoden
-vaihteessa: "Rosen ja minä vietimme yhdessä jouluaaton juoden
-lasin huonoa Düsseldorfin punssia. Herttainen emäntäni yllätti
-minut pienellä joulukuusella ja joululahjoilla. Sain näet yhden
-parin huopatohveleita, pari suurta, hyvää kakkua ja -- arvaappas
-mitä? -- kolme kpl. yömyssyjä, senmuotoisia kuin meidän patalakit.
-Leipzigiläiset, niinkuin muutkin saksalaiset, nukkuvat aina kylmissä
-huoneissa, ja _silloin_ tarvitaan semmoisia päähineitä. Olen minäkin
-koettanut pari kertaa yöksi vetää myssyn korvilleni, mutta aamulla
-se on ollut ties missä. Uudenvuodenaattona Rosen ja minä myöskin
-olimme yhdessä. Isännällä on ravintola, jossa tarjotaan ainoastaan
-olutta. Siellä istuu herroja ja naisia kullakin olutmukinsa, ja elämä
-on kaikin puolin siistiä. Siellä Rosen ja minäkin olimme katsellen
-yleisöä. Klo 12 tarjottiin isännän kustannuksella lasillinen
-jonkunlaista bishofia, ja niin juotiin sydämellisesti uuden vuoden
-malja." -- -- "Eilen Rosen muutti minun luokseni asumaan. Me
-asumme sangen mukavasti, hiljaisesti ja rauhallisesti kolmannessa
-kerroksessa. Kummallakin on sohvansa, pöytä edessä, ja kirjahyllynsä.
-Sellainen on opintoahjo, ja täällä on toden totta reippaasti työtä
-tehtävä, kun vain Jumala antaa voimia ja terveyttä. -- Rosen on
-näöltään terve ja älykäs, ei oikeastaan kaunis, paitsi silmiä ja
-otsaa. Hän on vaaleaverinen ja kalpea, minua lyhempi ja hintelämpi."
---
-
-Vasta maaliskuun keskivaiheilla Tullus jälleen kirjoitti omaisilleen.
-Vaitiolon aiheutti toiselta puolen väsymätön työ, toiselta puolen
-seurustelu vanhan ystävän A. W. Jahnssonin kanssa, joka helmikuun
-alussa oli tullut Leipzigiin. Kirjeestä Waldemarille otan seuraavan
-kohdan (12/3): "En voi luopua ajatuksesta matkustaa itämaille, ja
-sisin ajatukseni on, että minä tultuani tohtoriksi koetan saada
-stipendin sitä varten. Kielitieteellisessä suhteessa se olisi
-minulle hyvin tärkeää. -- Muuten on seemiläisen lingvistiikan laita
-merkillinen. Suurimmilla orientalisteilla on siitä mitä tavallisimpia
-mielipiteitä [toisin sanoen: varsinaiset lingvistiset tutkimukset
-seemiläisten kielten alalla olivat silloin tuskin alullaan], ja
-minä huomaan, että juuri harrastukseni siihen suuntaan estää minua
-pääsemästä likeiseen suhteeseen Fleischeriin. Siitä olen oikein
-murheellinen, mutta en voi sitä auttaa; sillä eihän minua haluta
-uhrata elämääni arabialaisten käsikirjoitusten julkaisemiseen." --
-
-Samassa kirjeessä Tullus sanoo itsestään: "minä kuulun kerran
-kaikkiaan niihin, jotka eivät voi huvitella yksikseen, mutta
-myöskään eivät epäile liittyä seuraan". Tämä selittää, miksi hän
-niin paljon nautti Jahnssonin seurasta. Jahnsson oli nimittäin hyvin
-yritteliäs, ja vaikka hän puhui huonosti saksaa, hän rohkeasti
-lähestyi saksalaisia jollakin naivilla suoruudella herättäen heissä
-myötätuntoa ja luottamusta. Näin Enebergkin pääsi entistä enemmän
-tutustumaan saksalaiseen porvarissäätyyn, josta hän tunnustaa paljon
-pitävänsä. Sillä välin ystävykset keskenään puhuivat latinaa, syystä
-että Lagus oli kehottanut Tullusta välttämättömästi kirjoittamaan
-väitöskirjansa latinaksi ja että hänen senvuoksi täytyi myöskin
-valmistautua puolustamaan sitä samalla kielellä.
-
-Toukokuun loppuun saakka Eneberg oleskeli Leipzigissä. Koska minun
-ei ole tarpeen puhua hänen opinnoistaan (joista Holma on tehnyt
-selkoa), otan hänen viimeisistä kirjeistään ainoastaan seuraavat
-rivit (sisarelle 25/5): "Tulen siis eroamaan Rosenista, joka
-seitsemän kuukautta on ollut minulle uskollinen toveri, vaikkemme
-me, saksalaiseen tapaan, vielä sinuttelekaan toisiamme. Hän on
-hyvin tavaton ihminen: nuori, vilkas, varustettu mitä rikkaimmilla
-taipumuksilla ja niin ymmärtäväinen ja varma olennossaan, että
-tuskin uskon minkään intohimon voivan häiritä hänen toimiaan. Eikä
-hän sentään ole uskonnollinen, vaan mitä terävin epäilijä. Hän
-tulee varmaankin kerran saamaan mainion sijan tieteen alalla, aivan
-toisenlaisen kuin minä, joka, vaikka teenkin työtä voimieni takaa,
-kuitenkin pohjaltani olen ja pysyn runollisena haaveilijana. Rosenin
-muotokuvan saat nähdä kahdessa painoksessa, ryhmässä, jossa minäkin
-olen, ja erikseen." --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toukokuun lopulla tuli Kaarlo Bergbom sisarensa ja lankonsa,
-häämatkallaan olevan Augusta ja Oskar af Heurlinin, kanssa
-Leipzigiin. Heidän ja Jahnssonin seurassa Eneberg lähti Dresdeniin,
-josta hän kirjoitti: "Vasta täällä, kiitos olkoon Sixtiniläisen
-Madonnan, minäkin tunnen, että oikeaa taidenautintoa saattaa olla
-olemassa", ja jossa päätettiin yhdessä tehdä huviretki Veneziaan.
-Hetken ja parikin Tullus kustannusten vuoksi epäili, mutta tilaisuus
-ja seura olivat harvinaisen otolliset. Hän kirjoitti ja pyysi
-Waldemarilta 200 mk lainaksi ja heittäytyi vapaaksi. --
-
-Tämän matkan, josta jo ennenkin, kertoessani Bergbomista, olen
-tietoja antanut, on Tullus laajimmin kuvannut kirjeessä sisarelleen
-(Kielistä 21/6). Siitä otan joitakuita kohtia. München: "Katolilainen
-jumalanpalvelus, jossa Dresdenissäkin olin ollut, mutta jonka
-täällä näin taikka oikeammin kuulin vielä puhtaammassa muodossa,
-vaikutti minuun paljon." -- Tyroli: "Et voi kuvitella, mikä maa
-Tyroli on. Suurenmoisempaa luontoa ei voi ajatella. Lumihuiput,
-vihannat vuorenrinteet, voimakkaat vuoripurot tekevät niin mahtavan
-vaikutuksen korvaan ja silmään yhdellä kertaa, että mykistyy
-hämmästyksestä ja ihailusta." -- Venezia: "Oli niin outoa tulla
-Veneziaan, että melkein luovun kertomasta. Ei mitään vaunujen
-kolinaa, ei mitään tomua suuressa kaupungissa kirkkaimpana
-kesäpäivänä -- se oli sentään jotakin aivan uutta. -- Se oli ihanin
-kaupunki, minkä eläissäni saan nähdä. Kulku Canale grandella on
-äärettömän hurmaava. -- Olin monta kertaa jumalanpalveluksessa
-San Marcon kirkossa. En voisi ruveta katolilaiseksi, mutta jos
-suoraan sanon ajatukseni, niin ovat katolilaiset, suuri enemmistö,
-hurskaampia kuin protestantit. Näin joka päivä niin monen Venezian
-kirkoissa suurimmalla hartaudella rukoilevan. Yli kaiken, mitä
-Veneziassa näin, asetan kumminkin dogien palatsin." -- Milano:
-"Pietarin jälkeen on se loistokkain näkemistäni kaupungeista. Vaikka
-asetan Venezian paljon Milanon edelle, ei edellisessä kuitenkaan
-ole kirkkoa, joka vastaa Milanon tuomiokirkkoa. Itse rakennuksessa
-on hartautta. Tuntee oman mitättömyytensä ja Jumalan ihanuuden, kun
-astuu sisään." -- Lago maggiore: "Järvi saarineen on kyllä kaunis,
-mutta luullakseni niitä kiitetään liiaksi. Me suomalaiset vaadimme
-jotakin erinomaista tullaksemme siitä enemmän ihastuneeksi kuin
-siitä, mitä meillä itsellämme on." -- Sveitsi: "Lago maggioresta
-tulin Sveitsiin, jossa matkustin postivaunuissa. Lähes kolme tuntia
-nousin S:t Gotthardia, kävellen lumikinoksissa ja vuorenrinteitä ylös
-sekä jalkaisin että 'käsin'; hikoilin kauheasti, mutta saavuttuani
-huipulle, jossa on ravintola, rupesi minua aika lailla palelemaan,
-otin ryypyn, ja sitte alkoivat vaunut kiitää alaspäin. Kyllä
-Sveitsi on ihmeteltävä, ja monta ihanaa näköalaa siellä silmälle
-avautui. Kuitenkin vaikutti minuun Tyroli melkein voimakkaammin.
-Vierwaldstätterjärvi, jota kuljin höyrylaivalla, oli kamalan kaunis.
-Tultuani Luzerniin alotin rautatiematkani tänne" -- Kieliin.
-
-Italianmatka teki, että Eneberg ei tullut käyneeksi Berlinissä,
-johon hän oli halunnut lähemmin tutustua, eikä Greifswaldissa,
-jossa oli aikonut kuunnella prof. Ahlwardtin luentoja. Sitä vastoin
-hän Kielissä prof. Nöldeken luona vielä menestyksellä jatkoi
-töitään väitöskirjansa hyväksi. Sieltä hän kirjoitti Waldemarille
-muutamia sanoja matkansa merkityksestä yleensä (23/6): "Kyllä
-ulkomaanmatka kumminkin tekee hyvää. Vastoinkäymisiä tietenkään ei
-voi kokonaan välttää, mutta se on vähäpätöistä verrattuna siihen
-yleiskatsaukseen ihmiselämään, jonka se tarjoo. Minulle on matka
-sitä paitsi merkinnyt niin paljon sen vuoksi, että se on tuottanut
-minulle selvän käsityksen tieteestä, jonka olen ottanut elämäni
-harrastukseksi. Enimmän osan ulkomaallaoloani olen tehnyt kelpo
-lailla työtä. Viime kuukaudet ovat enemmän kuluneet yleisiin
-mietiskelyihin. Nyt seuraa vielä ankara toimikausi ja sitte kotia.
--- Vaikutelmani Leipzigistä ovat yleensä sangen hyviä. Fleischeristä
-erosin erittäin ystävällisesti. Fleischerin etevimpien oppilaitten,
-Goldziherin ja Rosenin, kanssa olen myöskin hyvissä väleissä. Rosen
-on minulle todellinen ystävä, ja Goldziher, jota minä hänen ollessaan
-Leipzigissä kohtelin yhtä ylpeästi kuin hän kohteli minua, näyttää
-nyttemmin lämmöllä muistelevan 'der Scheik von Finland', joksi minua
-sanottiin. Hän on lähettänyt minulle valokuvansa j.n.e." -- --
-
-Elokuun 1 p:ään Tullus viipyi Kielissä. Sitte hän matkusti
-Kööpenhaminan, Lundin ja Tukholman kautta kotia. Varsinkin Ruotsia,
-"tuota rakasta maata", oli hän kauan halunnut nähdä, niinkuin usea
-lause kirjeissä todistaa. Se oli ulkomaista hänen sydäntään lähinnä;
-vahinko ettei ole kirjettä, josta näkisi minkä vaikutelman hän siitä
-tositeossa sai.
-
-
-
-
-IV.
-
-Viimeiset vuodet kotimaassa 1871--74.
-
-
-Mitä tulee näiden vuosien tieteellisen työn tuloksiin, nimittäin
-että Eneberg joulukuussa 1872 lisensiaattiarvoa varten julkaisi
-ensimäisen osan ja marraskuussa 1874 dosenttuuria varten toisen
-osan arabialaisia pronomineja koskevaa vertailevaa tutkimusta,
-sekä niiden arvosteluun, ei ole mitään tärkeää lisättävänä; sitä
-vastoin on tältäkin ajalta tietoja hänen yksityisestä elämästään ja
-mielentilastaan.
-
-Opettajatoimi normaalilyseessä -- ensi vuonna ruotsin- ja
-suomenkielissä, toisena kreikassa ja ruotsissa -- vei paljon aikaa,
-niin että Tullus keväällä 1872 valittaa sentähden myöhästyneensä
-tieteellisissä puuhissaan. Mutta antoihan se toiselta puolen tuloja
-ja tyydytystäkin. "Oppilaani näyttävät", hän kirjoittaa sisarelleen,
-"olevan tyytyväisiä minuun, ja se ilahduttaa minua. On hyvä että
-kumminkin kelpaa johonkin." -- Luonnollisesti Tulluksella ei nyt
-enemmän kuin ennenkään ollut tapana usein näyttäytyä vanhojen
-toverien ja ystävien seuroissa, joihin hän kuitenkin aina oli
-tervetullut. "Kluuvin kahvilassa" (1860-luvulla Kluuvikadun varrella,
-nykyisen Kämpin hotellin tontilla, 1870:n vaiheilla Aleksanterink.
-9:ssä ja v:sta 1873 saman kadun eteläpuolella, toisessa talossa
-Mikonkadun kulmasta Ekbergille päin), pohjalaisten tunnetussa
-olopaikassa tavattiin Tulluskin -- harvemmin iltaisin, mutta 1872--74
-säännöllisesti päivällisvieraana.
-
-Juuri näiltä vuosilta ja mainitusta kodikkaasta kahvilasta on
-minulla useimmat mieskohtaiset muistot Tullus Enebergistä. Tosin
-minä asuin vuonna 1871--72 Waldemar Enebergin kanssa Fabianinkadun
-4:ssä, Kasarmintorin kulmassa, mutta kun Tullus kävi meillä, istuivat
-veljekset enimmäkseen kahdenkesken puhuen omista asioistaan, ja
-minä pysyttelin huoneessani. Kluuvissa sitä vastoin oli seurustelu
-tavan mukaan yhteistä saapuvilla olevien kesken. Tulluksen olentoa
-leimasi aina vakava, mietiskelevä, alakuloinen ilme, joka oli
-sopusoinnussa hänen lyhyenlännän, tanakan ruumiinrakenteensa ja
-tasaisen liikkumistapansa kanssa. Hänen säännöllisen kauniissa
-kasvoissaan oli taajan, tumman tukan ympäröimä leveä otsa vallitseva,
-silmät olivat avonaiset, kirkkaat, paksu huuliparta melkein peitti
-suun, leuka oli kapea ja ihonväri tummanlainen. Hän huokaili
-usein ja valitti väsymystä, jonka ahkera työ aiheutti, ja myöskin
-päänkivistystä. Mutta seurassa, kun keskustelu kävi vilkkaaksi,
-Tulluskin vilkastui sen mukaan. Paraasta päästä vakavat väittelyt
-vetivät häntä puoleensa, mutta saattoi hän joskus herttaisesti
-nauraakin onnistuneelle vitsille. -- Kerran muistan hänen erityisellä
-innolla olleen mukana. Se oli kyllä vähän ennen nyt puheena olevaa
-aikaa, mutta sopinee ehkä sentään parhaiten tässä mainittavaksi.
--- Toisena joulupäivänä 1869 oli Kluuviin kokoontunut joukko
-Helsinkiin jääneitä pohjalaisia. Tahdottiin pitää hauskaa ja joku
--- mahdollisesti Nervander, jollei Tullus itse -- ehdotti, että
-yhteisesti toimitettaisiin sanomalehti, johon kukin antaisi lisänsä.
-Tullus oli siitä erittäin huvitettu ja sepitti följetongin: "Torpets
-engel, en vinterroman af Den Tyste." Se alkoi: "Eräässä Suomen
-synkistä, ihanan alakuloisista honkametsistä oli pieni katoavaisuuden
-varjoja kohti kallistuva mökki. Sen vastikään rakennetuilla
-portailla istui iäkäs mies, jonka lumivalkeita kiharoita valaisivat
-aamuauringon kullankeltaisen hehkun purppurasäteet." -- Ja sitten
-kerrotaan neljässä luvussa samaan liioiteltuun romanttispateettiseen
-tyyliin, että ukolla oli kuvankaunis tytär, joka isänsä kuoltua meni
-naimisiin ja sai lapsen, oikean ihmelapsen, mutta silloin tapahtui
-eräänä kylmänä talviyönä, että rosvojoukko surmasi koko torpanväen.
-"Semmoinen oli heidän traagillinen loppunsa, emmekä voi muuta kuin
-itkeä kaipauksen kyyneliä heidän kesävihannoille haudoilleen." --
-Samassa lehdessä on runo, jossa lyhyesti karakterisoidaan muutamia
-tunnettuja tyyppejä Kluuvin kahvilasta ja m.m. Tullustakin:
-
-    "Der sitter Tullus i en vrå
-    med höstlig natt i blick --"
-
-sanoilla, jotka osottavat ystävien uskaltaneen laskea pilaa hänen
-alakuloisuudestaan. -- Rakastettavin Tullus sentään oli kahdenkesken
-ystävän kanssa, johon hän oli oppinut luottamaan. Hän oli silloin
-avonainen, ja esittäessään mietteitään ja tunteitaan hän sai toisen
-oivaltamaan, kuinka rehti ja oikeamielinen hän oli muita kohtaan,
-kuinka herkkä ja hieno omassa tunne-elämässään, kuinka puhdas
-pyrinnöissään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mielellään Tullus olisi lähtenyt kesäksi (1872) Närpiöön, mutta
-väitöskirja, jonka hän tahtoi saada valmiiksi syksyksi, esti häntä
-siitä. "Kyllä tulen monesti", hän kirjoitti sisarelleen, "toivomaan
-olevani Trutörnilla; mutta minun täytyy ottaa vaari ajastani
-saadakseni jotakin toimeen. -- Olenhan jo päässyt askelen eteenpäin,
-mutta vähän on vielä saavutettu. En ole oikeastaan kunnianhimoinen --
-mutta olisihan sentään hyvä, jos voisi toimittaa jotain kelvollista
-maailmassa ja sen ohella saisi hiukkasen onnea yksityisen elämänsä
-varalle." -- Hän oleskeli siis Helsingissä ja myöskin Lohjalla
-toimittaen väitöskirjaansa painokuntoon.
-
-Lukuvuodelta 1872--73 on säilynyt koko sarja kirjeitä, jotka
-Tullus on kirjoittanut Waldemarille tämän ollessa ulkomailla
-Aleksanterinstipendillä. Niissä on tietoja Helsingin elämästä ja
-varsinkin kaikesta, joka saattoi olla mielenkiintoista Waldemarille;
-vähemmän kirjoittajasta itsestä. Ensimäisestä huomaa kuitenkin,
-että hän oli mukana, kun Nervander syyskuulla Kluuvin kahvilassa K.
-Bergbomille, Jaakko Forsmanille, B. O. Schaumanille y.m. ystäville
-luki ääneen uuden murhenäytelmänsä "Kungabarnen", joka teki
-Tullukseen edullisen vaikutuksen. Kahdessa seuraavassa kirjeessä hän
-mainitsee enemmän itseään koskevaa. (28/10): "Tötterman on määrätty
-vastaväittäjäkseni. Hän näyttää käsittävän asian niin juhlallisesti
-ja vakavasti, että melkein pelkään. Painatus on käynyt hitaasti.
-Kuitenkin ladotaan neljättä arkkia, eikä tutkimus tulekaan paljoa
-pitemmäksi. -- (8/12): Rakas veli! Anna anteeksi, että olet saanut
-odottaa kirjettä. Syy on se, että olen niin ollut väittelymietteissä,
-että olen tuntenut olevani kykenemätön kaikkeen muuhun, kuin mihin
-olen ollut pakotettu. Väittely tapahtui eilen -- ja _loistavasti_
-(med glans), niinkuin on tapa sanoa. Ihmiset kummastelivat suuresti,
-että niin sujuvasti puhuin latinaa. Kummissani olin itsekin, sillä
-siinä tuli acc. c. inf. quippe quod y.m. aivan kuin olisin kauankin
-niitä käyttänyt. Töttermanin vastaväitteet olivat mielestäni
-jotenkin ala-arvoisia, vaikka tiedänkin, että teoksessani, niinkuin
-vasta-alkajan ainakin, on oleellisia puutteita. -- -- Luonnollisesti
-huvittelin eilen parhaimman mukaan. Väittelypäivällisiin olin paitsi
-viranomaisia kutsunut Synnerbergin, Geitlinin ja Lindeqvistin,
-joiden kanssa olin harjotellut latinaa, sekä Donnerin, joka jollakin
-mielenkiinnolla seuraa opintojani. Jahnssonkin tuli, vaikka melkein
-luulin hänen jäävän pois, päästäkseen tapaamasta Lagusta. Lagus ja
-Jahnsson ovat näet kaikkea muuta kuin hyvissä väleissä. Hauskaa oli
-yhdellä kertaa vastaanottaa niin paljon ystävällisyyttä kuin eilen."
--- Sen ohella saamme tietää, että koulutyötä oli paljon ja että
-raha-asiat tuottivat huolta. Vähän myöhemmin Tullus kuitenkin sai
-Rehbinderin stipendin. Sen nojalla hän olisi kohta tahtonut vähentää
-tuntimäärää koulussa, mutta rehtori Kihlman pani vastaan. Vasta
-seuraavaksi lukuvuodeksi oli helpotus saatavissa.
-
-Kun lukukausi oli päättynyt, Tullus kirjoittaa (20/12):
-"Huomen-aamulla matkustan Konradin kanssa Närpiöön nauttiakseni
-pari viikkoa maalaiselämää. Tuntuu hupaiselta jälleen kerran tulla
-kotiseuduille, varsinkin kun en ole siellä käynyt 2 1/2 vuoteen.
--- -- Olen jotenkin tyytyväinen, sillä minä olen aika hyvin
-menestynyt tänä lukukautena. Tötterman antoi eilen lausuntonsa
-tiedekunnassa, ja se oli sangen hyvä, mutta lyhyt ja perusteeton.
-Lagus sanoi tiedekunnan yleisen mielipiteen olleen, että olin
-suorittanut hyvän opinnäytteen. Tötterman ei ole erittäin perehtynyt
-lingvistiikkaan." --
-
-Seuraavat kirjeotteet ovat kevätpuolelta 1873: (11/3) "Teen
-työtä kuin orja 1/2 7:stä aamulla 1/2 9:ään illalla. Kristoffer
-[Cronström], [E. A.] Benzelstjerna, [W.] Churberg, [O.] Lilius
-ja minä olemme alkaneet ottaa tunteja englannin kielessä Sir
-Kleineh'n luona. Eihän minulla oikein olisi aikaa siihen, mutta
-ajatukseni ovat yhä kiintyneet Itämaihin, ja jos sinne pääsen, on
-englanti välttämätön. -- -- En tiedä vielä mihin menen kesäksi,
-kenties Lohjalle. Muuten viihdyn varsin hyvin omassa huoneessani
-[Tollanderin talossa Hakasalmen kadun varrella], jossa minulla nyt
-on oma pulpetti ja oma kahvikeitin, jonka sytytän klo 6 aamulla.
-Kahvini on erittäin hyvää, ja olen terveempi kuin ennen tehden
-työtä seisoen".[71] -- (26/3): "19 p. syntymäpäivänäni, oli minulla
-julkinen lisensiaattitutkinto. Samana päivänä näyteltiin ensi kerran
-Nervanderin 'Kungabarnen'. En olisi voinut kuvitella, että yleisö
-vastaanottaisi uuden kappaleen niin äärettömän kylmästi. Epäilemättä
-on siinä monta heikkoa kohtaa, mutta on siinä myöskin monta
-loistavaa, se on kieltämätöntä ja on tunnustettukin. -- Uskallan
-olla sitä mieltä, että kappale ansaitsee huomiota, vaikka yleisö
-ei ottanut sitä oivaltaakseen. -- Olen jo alkanut kirjoittaa uutta
-väitöskirjaani, joka on oleva edellisen jatko."
-
-Keväällä olivat maisterinvihkiäiset; lisensiaatteja oli vain kolme,
-Tullus, Jahnsson ja T. Aminoff, joten he eivät voineet ajatella
-vihkiäisten kustantamista. He siis lunastivat diploominsa ilman
-juhlallisuutta, ja ensinmainittu kertoo vihkiäispäivänä esiintyneensä
-tohtorihatussa. Sittemmin hän 17/6 "kirjakuormansa kanssa" lähti
-Lohjalle asettuakseen Virkbyhyn asumaan, samaan paikkaan, missä
-työ edellisenäkin suvena oli hyvin sujunut. Sieltä hän kirjoittaa
-sisarelleen (31/7): "Elän taas kokonaan työssäni, ja aika kuluu
-nopeasti. Dosenttuuri-väitöskirjani on välttämättömästi tänä
-lukuvuotena tuleva valmiiksi. Ensi keväänä ryhdyn ponnistuksiin
-saadakseni matkustaa Itämaille. Jos vain saan olla yhden tai pari
-vuotta siellä ja pysyn terveenä, niin on kaikki käyvä hyvin.
-Kumminkaan eivät harrastukset koskaan lopu. Mutta onhan työ elämän
-oikea ilo." -- Muuten Tullus hartaasti odotti Waldemaria, joka oli
-ilmottanut tulevansa elokuun keskivaiheilla -- "eivät muut kuitenkaan
-ymmärrä minua niinkuin omaiset".
-
-Syksystä 1873 vuoden loppuun 1874 ei ole olemassa muuta kuin kaksi
-sisarelle kirjoitettua kirjettä, joissa Eneberg puhuu yksityisestä
-elämästään. Toisessa (12/4 1874 -- sama kirje, josta jo ennen, siv.
-334, on muutamia rivejä otettu) hän sanoo koko lukukauden olleensa
-enemmän kuin koskaan ennen toimiensa sitoma. Paitsi tunteja,
-joita hänellä vielä oli koulussa, oli hän ottanut vaivalloisen
-tehtävän valmistaa erään nuorukaisen ylioppilastutkintoon, ja sitte
-väitöskirja. Yhteen aikaan kevätpuolella hän oli jo suostunut
-vastaanottamaan erään lehtorinsijaisuuden normaalikoulussa varmassa
-toivossa, että myöhemmin tulisi saman viran vakinaiseksi haltijaksi.
-Syynä siihen oli kai se, että kuvittelut professorinpaikasta
-yliopistossa olivat niin epämääräisiä ja että epävakaisen
-taloudellisen aseman tuottamat huolet häntä vaivasivat. Kumminkin
-hänen ystävänsä yliopistossa saivat hänet vieläkin luopumaan varman
-tulevaisuuden toiveesta ja edelleen antaumaan tieteelle. Hän oli,
-kertoo hän, hakenut Aleksanterin stipendiä lähteäkseen Parisiin ja
-Lontooseen -- ei kuitenkaan välittömästi jatkaakseen entisiä töitään,
-vaan tutkiakseen nuolenpääkirjoitusta.
-
-Mitä tämä tutkimussuunnan käänne tiesi, sitä Tullus ei lähemmin
-sisarelleen selittänyt, mutta se johtui siitä, että juuri tähän
-aikaan meilläkin oli melkoista huomiota herättänyt arvelu, että
-eräs nuolenpääkirjoituksissa tavattu kieli ehkä oli suomalaisen
-kieliryhmän sukua. Ei ainoastaan kielentutkijat, kuten Lagus,
-Otto Donner y.m., vaan muutkin tiedemiehet, niinkuin etenkin Yrjö
-Koskinen, jopa suomalaisuuden harrastajat yleensäkin katsoivat
-erittäin suotavaksi, että joku meikäläinen ryhtyisi kysymystä
-selvittämään. Olisihan se kumminkin merkillistä, niin kuviteltiin,
-jos muinaisesta Assyriasta, tuosta inhimillisen sivistyksen
-vanhimmasta kotimaasta, saataisiin joitakin tietoja Suomen suvun
-esivanhemmista! Nämä kuvittelut ovat sittemmin osottautuneet
-turhiksi, mutta tietenkään ei arvotuksellinen kysymys voinut olla
-viehättämättä Enebergiäkin, varsinkin kun hän käymällä siihen käsiksi
-tiesi itselleen avautuvan tien kauan ikävöimilleen itämaille.
-
-Eneberg sai kuin saikin Aleksanterin stipendin, julkaisi syksyllä
-väitöskirjansa dosenttuuria varten, ehdotettiin kohta sen jälkeen
-(ja nimitettiin 17/1 1875) itämaisten kielten dosentiksi ja lähti
-joulukuulla matkalleen. Sitä ennen hän kuitenkin -- varmuuden vuoksi!
--- oli hakenut kreikan kielen lehtorin virkaa Viipurin lyseessä, ja
-1/4 1875 Lagus kirjoitti Parisiin Synnerbergin ilmoittaneen, että
-hänet oli lehtoriksi nimitetty.
-
-
-
-
-V
-
-Viimeinen matka 1874--76.
-
-
-Parisissa Enebergin tuli kuuluisan Oppertin johdolla perehtyä
-nuolenpääkirjoitukseen sekä yleensä niihin kysymyksiin, jotka olivat
-yhteydessä siihen kohdistuvien tutkimusten kanssa. Hänen sieltä
-kirjoittamistaan kirjeistä Waldemarille näyttää vain kaksi säilyneen,
-ja niistä ovat lähinnä seuraavat otteet.
-
-(Uudenvuodenpäivänä 1875:) "Leipzigissä viivyin kolme päivää
-seurustellen vanhojen ystävien ja tuttujen kanssa. Ihmiset siellä
-olivat erittäin kohteliaita. Varsinkin osotti Fleischer semmoista
-ystävällisyyttä minua kohtaan, etten olisi voinut sitä odottaakaan.
-Keskiviikkona 16 p. saavuin tänne, ja jo seuraavana päivänä muutin
-nykyiseen asuntooni Rue Bonaparte 27, jossa sinäkin lienet asunut.
--- -- Oppertin luona kävin joku päivä tuloni jälkeen. Minulla
-oli Fleischerin antama suosituskirje, ja se kai vaikutti, että
-hän kutsui minut päivällisille. Muutenkin on hän kohdellut minua
-erittäin ystävällisesti. Hän luennoi kaksi kertaa viikossa Collége de
-France'ssa, ja tietysti kuuntelen molempia luentoja. Toinen koskee
-seemiläistä, toinen turaanilaista nuolenpääkirjoitusta. Oppert
-näyttää olevan täysin vakuutettu meidän kielemme sukulaisuudesta
-tämän murteen kanssa. Olen vähin koettanut kykyäni selittää
-ihmeellisiä merkkejä, mutta luonnollisesti olen päässyt vain hiukan
-eteenpäin. Kuitenkin Oppert luulee, että minä jo kolmen kuukauden
-päästä olen melkoisesti asiaan perehtynyt. -- Tarpeellisiin kirjoihin
-tulee minulta menemään paljon rahaa. Täällä ei saa lainata kirjoja,
-vaan ainoastaan kirjastoissa käyttää. Minulle, joka olen tottunut
-omassa kamarissani penkomaan kirjojani, ei se riitä. Sitä paitsi
-on minun ajateltava apukeinoja, joita kotia tultuani voin käyttää.
-Kaiken tämän vuoksi täytyy minun elää ylen säästäväisesti. Asiani
-ovat nyt sillä kannalla, että minun on tultava toimeen kesäkuuhun
-asti 1500:lla frangilla, s.o. 300:lla frangilla kuukaudessa." --
-
-Vaikka Tullus myöntää suurkaupungin loiston häntä monasti
-häikäisevän, ei Parisi miellyttänyt häntä enemmän kuin ennen Pietari.
-Eikä ihme, kun ajattelee kuinka hänen tapansa oli kokonaan antautua
-työhönsä. Nauttiakseen Parisin elämästä olisi hänen pitänyt voida
-päiväksi tai viikoksi tai kuukaudeksi irtaantua tehtävästään ja
-vakavasta, mietiskelevästä luonteestaan, mikä oli mahdotonta. Eikä
-hänellä ollut siellä ainoatakaan ystävää, jonka seuraan olisi halusta
-liittynyt. Sentähden hän kirjoittaakin: "Huvitukset, joihin olen
-ottanut osaa, ovat todellisuudessa enemmän vaivanneet minua kuin
-tuottaneet oikeaa huvia. -- Sinun tulee tietää, että täällä ei ole
-vähemmän kuin 11 suomalaista. Jouluaattona olimme kaikki yhdessä.
-Minä olin ainoa fennomaani joukossa. Kuitenkin pidän melko paljon
-useasta, niinkuin Lindholmista, Beckeristä ja Edelfeltistä. Rafael
-Hertzbergilläkin, jonka usein tapaan on hyvät puolensa, kun ymmärtää
-hänet semmoisena kuin hän on. -- Usein tuntuu minusta tyhjältä
-kaiken loiston keskellä. Tahtoisin mielelläni jälleen olla kotona.
--- Päämäärääni tahdon [kuitenkin] kaikin voimin ajaa takaa, ja
-minä toivon todella voivani saada jotakin toimeen." -- Ja sangen
-pian hän saikin päästä kiinni, niinkuin on tapa sanoa. Hän näet
-kirjoittaa 28/3: "Opintoni edistyvät jotakuinkin. Olen vähitellen
-alkanut ymmärtää juonikkaita merkkejä. Kuukausi sitte ryhdyin
-itsenäisesti selvittämään muuatta pitempää kirjoitusta [sittemmin
-julkaistu nimellä: Inscription de Tiglat-Pileser II]. Lähestyn jo
-loppua, mutta juuri se on epätoivoisen vaikeata. Minulla on juuri
-ollut edessäni pari riviä, josta tuskin olen sanaakaan ymmärtänyt.
-Semmoisissa paikoissa, jommoisia kuitenkin on ollut vain aniharva,
-tarvitaan tietysti Oppertin apua, joka onkin minulle tarjona.
-Siinä se on täälläoloni suuri etu, että olen lähellä etevintä
-nuolenpääkirjoituksen tutkijaa. Sitä etua tulee minun käyttää niin
-kauan kuin mahdollista, syystä että se ei enää palaa." -- --
-
-Seikkaperäisemmin kuin veljelleen kirjoitti Tullus tieteellisistä
-töistään Lagukselle ja Otto Donnerille, mutta näille tulleet kirjeet
-ovat kaikki olleet Holman käytettävissä. Käyttämättä on sen sijaan
-kymmenkunta kirjettä Oscar Hynénille,[72] joka hyväntahtoisesti
-oli ottanut hoitaakseen Tulluksen asioita. Enimmäkseen koskien
-raha-asioita eivät ne sisällä paljon huomattavaa, mutta sentään aina
-väliin merkittävänkin piirteen.
-
-Keväällä (17/5) Tullus sanoo jo neljä kuukautta kärsineensä
-itsepintaisesta kurkkukatarrista, jonka talven kurja ilma ja
-huoneiden huono varustus oli aiheuttanut. Samassa hän lausuu
-tyytyväisyytensä siitä, että hänellä nyt oli jokapäiväisenä seuranaan
-[kevätpuolella Parisiin tullut ystävä] Eugen Wolff. "Hän on hyvin
-kelpo nuori mies ja reipas koko olennoltaan." -- Vähän myöhemmin
-(29/5) Tullus kertoo muuttaneensa Meudon'iin Parisin ulkopuolelle,
-missä asuu kauniissa paikassa ja mistä hän 15 minuutissa pääsee
-luennoilleen.[73] -- Kesä kuluu ilman että hän vielä tuumii muuta
-kuin keinoja voida viipyä Parisissa vuoden loppuun. Hän näet ei enää
-odota apurahoja, vaan tahtoo lainata mitä loppuaikaan tarvitsee.
-Tammikuusta hän aikoo asettua Viipuriin hoitamaan lehtorinvirkaansa.
-Muuten hän yhtämittaa jatkaa tutkimuksiaan, sen ohella ainoastaan
-harjotellen ranskankielen puhumista, joka keväällä vielä sujui
-kankeasti. Sen johdosta hän 15/9 kirjoittaa: "3 1/2 kuukautta aion
-vielä olla täällä. Nyt vasta tunnen tarpeeksi olot ja kielen,
-saadakseni täyttä hyötyä täälläolostani. Työni edistyy, ja minä
-alan vähitellen rohkeasti uskoa, että ennen tai myöhemmin kykenen
-selvittämään sumerin kielen. Minun tutkimustyöni on suuressa
-määrässä mieltäkiinnittävää. -- Odotan joka päivä erään tutkielman
-oikaisuvedosta, joka ilmestyy Journal Asiatique'ssa [tarkottaa
-ylempänä mainittua nuolenpääkirjoituksen selvitystä]. -- Jos
-sattumalta kuulet jotakin mahdollisuudesta, että minä vielä voisin
-saada uuden matkarahan, niin pyydän että annat minulle tietoa siitä."
---
-
-Näin olivat asiat lokakuuhun, jopa marraskuuhun asti. Hynén oli
-toimittanut Enebergille 1000 markan lainan, mutta enemmästä ei ollut
-tietoa ja vielä vähemmän laajemmasta matkasuunnitelmasta, ennenkuin
-Otto Donner ehdotti jotakin aivan uutta, nimittäin että hänen tulisi
-suoraa päätä lähteä muinaiseen Assyriaan ja että hänelle kotimaassa
-hankittaisiin matkarahat sitä varten. Donner oli näet alkanut
-lukea ranskalaisia ja englantilaisia julkaisuja assyriologisista
-tutkimuksista ja m.m. aikakauskirjoista tavannut tietoja eräästä
-retkikunnasta, joka keväällä 1876 George Smithin johtamana oli sinne
-lähtevä. Siihen matkaan on Enebergin yhtyminen, ajatteli Donner, ja
-hän kirjoitti asiasta Tullukselle ja puhui siitä Lagukselle y.m.
-Tietysti Tullus viehättyi tuumasta, mutta syystä hän epäilikin;
-kysymys oli siinä, sallittaisiinko hänen yhtyä retkikuntaan ja
-saataisiinko yritykseen tarpeelliset varat. Marraskuun lopulla Lagus
-aluksi ilmottaa, että Eneberg (ei vielä itämaanmatkaa varten, vaan
-jatkaakseen opintojaan) oli saava 1000 markkaa kanslerin varoja ja
-600 Tiedeseuralta. Nyt voi hän päättää mennä Lontooseen, jossa vasta
-suurempi kysymys oli ratkaistava, varsinkin kun ensimäiseen Parisista
-päin tehtyyn tiedusteluun oli tullut kieltävä vastaus. Muutto
-tapahtui 4/12 Eugen Wolffin seurassa.
-
-Tultuaan Lontooseen Tullus tavallisella ahkeruudellaan jatkoi
-nuolenpääkirjoitus-tutkimuksiaan British Museumissa, mutta
-matkakysymys oli viikkokausia kerrassaan hämärä. Niin hän kirjoittaa
-Hynénille 9/1 1876: "Joulukuun 24 p. sain sinulta kirjeen, jossa
-lupaat jonkun päivän päästä lähettää 23 puntaa. Se lähetys ei ole
-vielä (9/1 illalla) saapunut. Olen näinä aikoina elänyt lainaamalla
-muutamia shillingejä joko Wolffilta tai [C. P.] Solitanderilta, jotka
-ovat olleet yhtä köyhiä kuin minäkin. Olin jo aikeissa huomen-aamulla
-mennä myymään ainoan kalleuteni (Katarina Maununtyttären
-nuuskarasian), kun vihdoin tultuani Wolffin luokse, kuulin, että
-_hän_ on saanut rahaa. Siten olen ainakin hetkeksi pelastettu. Kuinka
-on rahojeni laita? Jollen varmasti saa mitä luvattu on, tulen kotia
-niin pian kuin mahdollista. -- -- Ei ole hauskaa täällä ulkona. Mutta
-kyllä minä seison vahtipaikallani ja teen työtä, niin kauan kuin asia
-riippuu minusta ja voimat kestää, -- Toivon etten ole ulkomailla
-ollessani oppinut pelkuruutta, vaikka ehkä ääneni soi siihen päin."
-Puolitoista viikkoa myöhemmin (21/1) hän kiittää "sähkösanomasta ja
-kirjeestä vekseleineen" sekä pyytää Hynéniä esittämään Lagukselle
-"hänen tyytyväisyytensä ja kiitollisuutensa siitä, että oli saanut
-_kaksi_ tuhatta markkaa" [kansleri oli korottanut summan 1000:sta
-2000:een]. -- -- "Itämaalaisen matkan mahdollisuudesta en vielä tiedä
-mitään. _Smith_, jota minun pitäisi saada seurata, luullaan olevan
-kotimatkalla Konstantinopolista, jälleen matkustaakseen Välimerelle
-ja eteenpäin. Mutta Smith kuuluu jo ennenkuin hän ensin lähti
-matkalle, erikoisesti julkilausuneen toivon saada matkustaa yksin.
-Näet siis, että minun toiveeni tässä kohden ovat sangen huonot. --
-Täällä Lontoossa erittäinkin olen tehnyt kovasti työtä. Haluaisin
-asettua asumaan British Museumiin -- mutta Lontoon ilma, vaikkakin
-lauhkea, on alituisen sumun ja kosteuden tähden kauhea." --
-
-Seuraavassa kirjeessä (2/2) on ääni muuttunut. "Tänään olen
-sähköttänyt Donnerille, että olen, ilman vaikeuksia, saanut luvan
-matkustaa Smithin kanssa Eufratin maille. Matka, suunniteltu täksi
-vuodeksi, vaatii vähintään 6000 frangia. Ennestään on minulla:
-Tiedeseuralta 600, kanslerinvaroista 1000, käteistä 500, palkastani
-300 tai enemmän, laina [K. F. Antellilta[74]] ilman korkoa ja
-ilman takausta 2000 -- summa 4,400. Tämän nojassa olen, ottaen
-huomioon erinäisiä vähennyksiä [korkomaksuja entisistä lainoista
-y.m.] sähköttänyt matkustavani, jos saan lisää 3000 markkaa. Koska
-minua on kehotettu tähän yritykseen, luulen, että minulle hankitaan
-pyytämäni määrä. Sen kai Donner pian tietää. Jos hän sanoo, että
-nämä rahat toimitetaan minulle, niin ovat kiireiset puuhat tarpeen.
-Smith lähtee 16 p. helmik. Huokeinta olisi matkustaa koko matka
-hänen kanssaan. Voin kuitenkin lähteä jälestäkin ja saavuttaa hänet.
-[Annettuaan uusia määräyksiä:] Tässä on kysymys elämäni korkeimpien
-toivomusten toteuttamisesta. Tee nopeasti mitä voit, hyvä veli. Ajan
-venytys voi helposti tehdä kaikki tyhjäksi. -- Asia, joka alussa,
-Parisissa ja täälläkin, näytti vaikealta, suoriutui sangen helposti,
-kun mieskohtaisesti tapasin Smithin. Hän on vielä nuori mies (ehkä 40
-vuotta), miellyttävän ja älykkään näköinen." --
-
-Enebergin ystävät eivät vitkastelleet, ja sentähden sisältävät
-hänen kaksi viimeistä kirjettään Lontoosta kiitollisen tunnustuksen
-kaikesta. Omista touhuistaan hän lisää 13/2: "Itse olen suurimmassa
-pulassa tullakseni valmiiksi lähtöön, joka tapahtuu jo huomen-illalla
-taikka ylihuomenna aamulla. -- Valmistukset ovat maksaneet sangen
-paljon. Muun muassa olen, Smithin toivomuksen mukaan, ostanut
-siirtonaisen sängyn, joka maksoi 3 puntaa. -- [Puhuttuaan useista eri
-asioista:] Olenkohan nyt sanonut kaikki? Olen oikein hämmennyksissä."
--- [14/2 klo 12 jälkeen yöllä:] "Matkasuunnitelma on taas vähän
-muutettu. Smith ei matkustakaan via Wien ja Varna, kylmän ilman
-tähden, vaan Parisin, Marseillen ja Konstantinopolin kautta. Kun
-Smith sanoi matkustavansa I luokassa koko Ranskan halki, kulkeakseen
-siten nopeammin, arvelin minä täytyväni vähän säästää. Matkustan
-sentähden puolitoista päivää varemmin II luokassa Marseilleen.
-Siellä kohtaamme toisemme määrätyssä paikassa, pysyäksemme sitten
-yhdessä. Minä pidän Smithistä; mutta englantilaisilla pitää kaikki
-olla niin mukavaa ja hyvää, että pelkään rahastoani. Smith uhkaa
-Konstantinopolissa varustaa minut sopivalla ruualla, tietenkin
-omalla kustannuksellani. Toisin menetteli Wallin kuin Smith.
-Edellinen tahtoi kaikessa asettua itämaalaisten mukaan; jälkimäinen
-tahtoo arabialaistenkin kesken elää varakkaana englantilaisena
-gentlemannina. Mutta riittää jo! -- Huomen-aamulla minä lähden. Ensi
-lauvantaina jatkamme Marseillesta ja seuraavana lauvantaina olemme
-Konstantinopolissa." --
-
-Ennen lähtöänsä Eneberg oli saanut Donnerilta kirjeen (5/2), jossa
-tämä kertoi, miten hänen oli onnistunut saada matkarahat. Saatuansa
-sähkösanoman oli hän sopinut Laguksen, Malmgrenin, Lindelöfin
-y.m. kanssa, että Tiedeseura oli kutsuttava kokoon 4 p:n illalla
-ja silloin päätettiin antaa 3000 markkaa tarkotusta varten. Sen
-ohella Donner ja Lagus olivat miettineet yliopiston voivan lähettää
-jonkun rahamäärän, jolla Enebergin tulisi koettaa saada joitakin
-nuolenpääkirjoitus-muistokappaleita meidän kokoelmiimme -- jollei
-muuten niin siten, että hän jäisi vähäksi aikaa Smithin palattua
-kotiin ja toimittaisi kaivauksia omin päin. -- Donnerin lämmin,
-rohkaiseva kirje päättyy näin: "Nuolenpäätutkimuksen _täytyy_
-tästä hetkestä tulla maassamme edustetuksi, mutta sitä varten on
-välttämätöntä, että meillä on edes vähän omaa ainesta. Ja kun
-sinä kerran olet tullut 'Babylonin virroille', niin muista, että
-sinulla on tukenasi koko kansamme, joka mielellään lähettää sinulle
-tarpeelliset varat. Lähde siis Jumalan nimeen, ja olkoon sinulla
-onnea ja menestystä matkallasi. Kotona olevien onnentoivotukset
-seuraavat sinua hartaimmalla myötätunnolla. Sinun tosi ystäväsi O.
-Donner."
-
-Toht. Holman huomautus, että Eneberg oli riittämättömästi valmistunut
-ja varustettu matkaansa varten, on epäilemättä oikeutettu. Sitä
-paitsi hän oli liiaksi luottanut siihen edulliseen vaikutukseen,
-jonka Smith ensiksi oli häneen tehnyt; englantilainen tutkija ei
-lainkaan ollut se uskollinen matkatoveri, joka hänelle, kokematon kun
-oli, olisi ollut tarpeen. Sen näkee seuraavastakin kirjeotteesta,
-joka täydentää Holman antamia tietoja. Waldemar Enebergin jälkeen
-jääneitten paperien joukosta on näet tavattu jäljennös eräästä
-kirjeestä, jossa Tullus kertoo matkastaan Konstantinopolista Mosuliin
-(kenelle se on ollut osotettu, ei ole jäljennökseen merkitty.)
-Kertomus kuuluu näin:
-
-"Viikon päästä, viivyttyämme Smyrnassa, Rhoduksessa ja Mersinassa
-vähän aikaa kussakin paikassa, saavuimme Alexandrettaan,
-maihinnousupaikkaamme Itämailla. Meidät (Mr Smithin, hänen
-assistenttinsa ja hänen dragomaninsa eli tulkkinsa sekä
-minut) vastaanotti ystävällisesti Alexandrettan _saksalainen_
-kenraalikonsuli. Hän oli kohtelias mies ja oli hänellä nuori,
-ystävällinen rouva, ranskalaista syntyperää. Vielä samana päivänä
-lähdimme Halebiin. Toisilla oli eurooppalaiset satulat. Minä olin
-elänyt siinä vakaumuksessa, että turkkilainen satula kelpaisi yhtä
-hyvin. Mutta huomasin erehtyneeni. Seuraavana päivänä en voinut
-pysyttäytyä toisten seurassa. Minä jäin siis heidän ja jälestäpäin
-tulevien kuormahevosten välille, ollen jotenkin kaukana niin
-toisista kuin toisistakin. Tuli pimeä; tie oli kovin huono ja kulki
-mahdottomia mäkiä ylös ja alas. Yhdessä kohden saatoin pimeässä
-epämääräisesti erottaa kaksi ratsastajaa, jotka kulkivat edelläni.
-Yht'äkkiä ampui toinen laukauksen. Minä olin juuri erään kuilun
-partaalla, ja samassa alkoi rankkasade. En enää nähnyt mitään, annoin
-hevosen mennä menoaan niinkuin tahtoi ja koetin pysyä tyynenä. En
-ymmärtänyt muuta kuin että hevonen joka toisella askeleella oli
-kaatuva, niin epätasainen oli tie. Siinä hetkessä kuulin huutoja
-ja pysähdyin. Seuralaiseni, jotka jo olivat asettuneet muutamaan
-khaniin (jonkunlainen majatalo) huusivat minulle, etten pimeässä
-ratsastaisi ohitse. Pian heittäydyin levolle -- paljaalle lattialle.
-Seuraavana päivänä liityin kuormahevosiin ja annoin eurooppalaisten
-satulain herroineen ylpeästi tanssia nenäni ohitse. Kumminkin oli se
-aika, minkä he voittivat, jotenkin vähäinen. Kolmen päivän päästä
-tulimme Halebiin. Se on sangen miellyttävä kaupunki. Siellä on
-siistiä, kauniit puutarhat ympäröivät sitä, ja keskellä on mahtava,
-vaikka rappeutunut linnoitus. Kuitenkin on Haleb, niinkuin kaikki
-itämaalaiset kaupungit, jotenkin synkkä, sentähden että kaikki
-akkunat ja ovet avautuvat pihalle päin. Smith ja hänen seurueensa
-asettuivat tuttavien luokse, minä asuin hotellintapaisessa. Meidän
-olisi nyt pitänyt suunnata kulkumme Bagdadiin, mutta sinne oli
-ilmestynyt rutto, jota paitsi Smithillä näytti olevan omia tuumia.
-Lopputulos oli, että minä päätin matkustaa yksin suoraan Mosuliin,
-joka oli matkamme varsinainen päämäärä. Minun oli kuitenkin pakko
-hankkia itselleni dragomani. Kahdeksan päivää viivyttyäni Halebissa
-minä lähdin (tien epävarmuuden vuoksi) muutaman karavaanin seurassa
-Mosuliin. Eikä se, totta puhuen, ollut mikään helppo matka. Se kesti
-kolme viikkoa. Aluksi vietimme yömme khaneissa ja olimme siis ainakin
-katon alla, mutta sittemmin leiriydyttiin missä vain tavattiin
-syöttöpaikkoja hevosille. Siten oltiin usein yötä taivasalla, joten
-ei kovinkaan harvoin sattunut, että sade ja ukkonen meidät herätti.
-Seudut, joitten läpi kuljimme, olivat enimmäkseen yksitoikkoisia,
-mutta varsinkin Eufrat ja Tigris virtojen välillä hyvin viljavia.
-Tie meni kolmen kaupungin, Biredjikin Eufratin varrella, Urfan ja
-Salilin, kautta, kaikki vähäpätöisiä.
-
-"Täällä Mosulissa asun hyvin rakennetussa khanissa. Huoneeni on,
-ollakseen Mosulissa, jotenkin hupainen. Mosul sijaitsee Tigris virran
-varrella. Kohta vasemmalla puolen on kaksi niitä kumpuja, jotka
-sisältävät assyrialaisia muinaisjäännöksiä. Smith on nyt matkalla
-Bagdadista tänne (karanteeni on häntä pidättänyt). Kun hän tulee,
-alkaa säännöllinen työ." --
-
-Tämä kirje on nähtävästi kirjoitettu vähän sen jälkeen (20/4), kun
-Eneberg oli tullut perille. Hynénille hän kirjoitti 4/5 ja otan
-siitäkin pari kohtaa: "Matka oli kestänyt kokonaisen iäisyyden,
-yli kaksi kuukautta. Minulle oli välttämätöntä ottaa dragomani,
-sillä vaikka olen tutkinut arabiaa, on minun kuitenkin kauhean
-vaikea tulla toimeen käytännössä. Dragomani on myöskin kokkini. --
-Menot Lontoossa ennen lähtöäni ja itse matka Alexandrettaan saakka
-vähensi melkoisesti kassaani. Se on nyt sulanut niin, ettei minulla
-ole enemmän kuin 2000 markkaa. -- Usein iskee minuun semmoinen
-koti-ikävä, että käyn aivan alakuloiseksi. -- Mutta minä olen
-sitkeä." --
-
-Kokonaisen kuukauden ja enemmänkin Eneberg turhaan odottaa Smithiä.
-Niinkuin näkyy päiväkirjan katkelmasta, jonka Holma on painattanut,
-hän sillä aikaa lueskelee Oppertin kertomusta tutkimusretkestään
-Mesopotamiaan, tutustuu Mosuliin ja sen elämään, harjottelee
-nykyaikaisen arabian puhumista, selvittelee kahta ostamaansa
-nuolenpäätaulua, tekee pari matkaa ympäristöön (Kujundjikiin ja
-Khorsabadiin); mutta kuumuus on rasittava ja järjestelmällisen työn
-puute painaa. -- "Smith viipyy kauan." -- Toukokuun 2 p. hän sanoo
-kärsivänsä päänkivistystä, mutta sen jälkeen hän on terve -- ja 24
-p:nä aamulla hänet tavataan kuolleena vuoteessaan!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun kuoleman sanoma oli tullut Suomeen, koettivat omaiset ja läheiset
-kirjoittamalla viranomaisille y.m. saada luotettavia tietoja vainajan
-viime ajoista ja odottamattoman kuolemantapauksen mahdollisista
-syistä. Seikkaperäisimmän kertomuksen on antanut eräs amerikkalainen
-lähetyssaarnaaja, A. N. Andrus, ja otan siitä seuraavat piirteet.
-
-Enebergin dragomani, Marco, oli venezialainen juutalainen, joka
-oli mennyt naimisiin Aleppossa ja asettunut sinne asumaan.
-Mosulissa herra ja palvelija asuivat samassa huoneessa. Marco
-oli ollut hävytön isäntäänsä kohtaan, niin että hän (käyttäen
-kansanmurretta, jota tämä ei vielä ymmärtänyt) torilla, ihmisten
-kuullen, lausui häväiseviä lauseita hänestä. Toiseksi hän antamalla
-vääriä tietoja esti herraansa tapaamasta protestantteja ja käymästä
-protestanttisessa jumalanpalveluksessa. -- Kohta sen jälkeen kun
-päivä oli valjennut toukokuun 24:ntenä, tuli eräs arabialaisvaimo
-tohtorin ovelle pyytämään jotakin apua. Marco nousi ja avattuaan oven
-hän kääntyi herraansa kohti, jonka kasvoja valaisi avatusta ovesta
-tuleva valo. Hän peljästyi kovasti nähdessään, että tohtorin kasvot
-olivat muuttuneet, mutta silmät olivat auki. Hän meni silloin erään
-aleppolaisen villaviitankutojan, Eliaksen, luokse ja herätti hänet.
-Elias ja muitakin, jotka olivat tuttuja khanissa, tulivat katsomaan
-tohtoria, ja he näkivät, että hän oli kuollut. Auringon noustua
-ilmotettiin asia protestanttisen seurakunnan siviilipäällikölle
-Khorvaja Naoomille, joka kohta ryhtyi niihin toimiin, jotka
-kuolemantapaus aiheutti, s.o. hän teki ilmotuksen viranomaisille
-ja eräälle sotilaslääkärille, toht. Seelakille, ja otti hoitoonsa
-vainajan omaisuuden. Tähän aikaan oli Mosulissa karanteenilääkärikin,
-eräs venezialainen tohtori, ja toht. Seelaki pyysi häntä olemaan
-läsnä ruumiin tarkastuksessa. Hän vaati, että ruumis pidettäisiin
-kolme päivää hautaamatta, mutta ei sallinut lähempää tutkimusta, eikä
-mitään leikkausta toimitettukaan. -- Mosulissa luultiin yleisesti,
-jopa pidettiin melkein varmana, että kuolemansyy oli myrkytys.
-Kahtena päivänä ennen hautausta Marco itki suunnattomasti ja oli
-sairas. Oli kuin venezialainen lääkäri olisi toiminut hänen edukseen.
-
-Pastorin poissa ollessa Khorvaja Naoom protestanttisten veljien
-kanssa toimeenpani hautauksen. Kun ruumis oli siististi puettu,
-kantoivat veljet sen lähetyssaarnaajien hautausmaalle, puoli tuntia
-etelään päin kaupungista, ja siellä he raamatusta lukien, laulaen
-ja rukoillen hellävaroin laskivat sen viimeiseen lepopaikkaansa.
-Haudoilla ei täällä ole muuta merkkiä kuin maakumpu, sillä
-ilkeämielinen viha on murtanut kivet, jotka on asetettu niiden päälle.
-
-Sen jälkeen Khorvaja Naoom ja toht. Seelaki luettelivat vainajan
-omaisuuden, joka pakattiin laatikkoihin ja lähetettiin Bagdadiin
-kenraalikuvernöörille. Kun toht. Seelaki oli vainajan papereista
-saanut tietää hänen arvonsa ja asemansa, oli hän itkenyt ja surrut
-sitä, että hän oli kuollut niin yksin, äkkiä ja salaperäisellä, ettei
-sanottaisi epäilyttävällä tavalla, sillä kuolemaansa saakka hän oli
-näyttänyt olevan aivan terve.
-
-Tullus Eneberg ei saanutkaan, niinkuin oli toivonut, levätä
-"uskollisen äitinsä povella"; mutta vaikka hänen hautansa avattiin
-kaukana ja jätettiin ilman mitään näkyvää muistomerkkiä, säilyy hänen
-kaunis, kehottava muistonsa täällä kotimaassa. Yhä elävänä on se
-innostava jalohenkisiä nuorukaisia uhrautumaan suurille tehtäville.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Porthaninjuhlassa 9 p. marrask. 1898; runoilija oli kuollut 12 p.
-maalisk. s.v.
-
-Painamattomia lähteitä: _Z. Topeliuksen_ Päiväkirja ja
-autobiografiset muistiinpanot, _S. G. Elmgrenin_ Päiväkirja sekä
-Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjat.
-
-[2] Kokouksen jälkeen osakunta lähti Seurapuistoon sille paikalle,
-johon Kaisaniemi rakennettiin kuusi vuotta myöhemmin. Seura, jolla
-oli punssia ja piippuja muassaan, huvitteli Homeroksen sankarien
-tapaan heittämällä keihäitä viattomia puita vastaan.
-
-[3] Ikuinen valo, toivomme, päämäärämme, johtaos meitä aina
-öisien usvien kautta tuonne kauas, jossa elämän aallot murtuvat
-äärettömyyden rantaan! Siellä saapuu kaihomme satamaansa, siellä
-saapi henkemme, irtautuneena ja vapaana, virvoituksensa ja
-puhdistuneena tiedon jano, ääretön itse, saavuttaa äärettömyyden.
-
-[4] Kuitenkaan älköön itseni hyväksi -- halpa raiska kun olen -- jalo
-henkeni palako; vaan tuhansille valoa luoden se sammukoon yöhön ja
-hautaan!
-
-[5] Tää maamme, jonka valon valtojen omaksi olemme vihkineet, on
-tuleva suureksi ja mainehikkaaksi: sen järven laineen lailla me itse
-kuolkaamme unhotuksiin.
-
-[6] Ja sinä, rakastettu suomalainen synnyinmaamme, joka jättiläisen
-syleilyssä uinailet tuntematonta tulevaisuutta kohti! mikä on sinun
-kohtalosi oleva näinä tulevaisuuden sumuisina päivinä? -- -- --
-Ei ole vielä herännyt sinun henkinen elämäsi. Vain siellä-täällä
-kohottaa vieras kukkanen yksinäisen kupunsa aution kanervikon ylitse.
-_Mutta sinun aikasi on ehkä myöskin kerran tuleva!_ Herra korottaa
-halvan ja nöyryyttää väkevän ylpeyden.
-
-[7] Hirveän kiero ja yksipuolinen mielipide.
-
-[8] Oi Jumala, hyvä Jumala, armahda minua yössä! Minun sielussani on
-yö, vaikka elämän huomen on käsissä, henkeni janoo, ojenna minulle
-elämän vesi, sillä maan juoma sekaantuu kuoleman virtoihin! Vaikka
-elämä hymyilee ja nuoruuden aarre on ihana, painaa minut maahan se
-ilma, jota hengitän, ja taivaan tähdet sammuvat yöhön.
-
-Minä kuljen sumussa enkä löydä tietä, joka maailman kautta johtaa
-rakkautesi luokse; minut eksyttää maan loisto, joka pian katoaa, minä
-en saata tallata ruusuja tielläni ja sentähden en koskaan saavuta
-sinua. Niinkuin tähden ulapan syvyydessä näen minä sinun ihanuutesi,
-enkä koskaan löydä sitä.
-
-Sylissäsi, Jumala! sylissäsi tahdon minä levätä. Sieluni on väsynyt
-kuolemaan asti, ja elämän halut tuskastuttavat minua sanomattomasti;
-hurja nuoruuden tuli on palanut loppuun, ja minä tahdon kuolla,
-jollet sinä armahda minua. Jos sinä pakenet minua, häviän minä
-hädässäni; oi Jumala, hyvä Jumala, minä heittäyn syliisi.
-
-[9] Zachris Topelius, oikeastaan suuri hulivili, lupaa vakaantua
-jonkun vuosikymmenen päästä, ahkera tanssija, ei erittäin
-kaunopuheinen armastelija, valssaa niin ja näin, sanomalehtimies
-milloin parempi, milloin huonompi.
-
-[10] Että läsnäolevat nuoret neidot, jotka tänään ovat käyneet
-akatemian läpi, ovat ansainneet lyyryn ja univormun sekä siis tulla
-nimitetyiksi Pohjalaisosakunnan ylioppilaiksi.
-
-[11] Suomen kunnia, akatemian kaunistus ja pohjalaisten valo.
-
-[12] Tätä pidin minä suurimpana kunnianani, mikä täällä on minun
-osakseni tullut.
-
-[13] Yksi kansa, yksi maa, yksi kieli, yksi laulu ja yksi viisaus!
-Rannasta rantaan ja rinnasta rintaan käyvät nämät sanat. Omista
-lähteistä juoksevat Suomen joet, omista lähteistä nouskoon sen
-tulevaisuus! Miksi Lönnrot lähti keräämään sammuvia runoja, miksi
-Castrén lähti kuvaamaan kaukaisten kankaitten surullisten Suomen
-sukulaisten vääristyneitä kasvoja, jollei noiden kaikuvien sanojen
-tähden: yksi kansa! yksi heimo!
-
-[14] Minä tiedän niin monen sydämen, joka puhkesi kukkiin, niin
-heleävärisiin kuin sinä, ja joka sitten on kuihtunut. Annettiinko
-meille siis toivo niin pian kadotaksensa; koko elämä on kyynel vähän
-päivänpaistetta muassa.
-
-[15] Jos olet talvi -- niin lähesty sitte talven asussa, mutta älä
-valehtele päivää ja lämpöä pettyneiden kukkasten suvulle! Tulkoon
-hämärä tai päivä, me kannamme kohtalomme; mutta emme tahdo pettää
-emmekä tulla petetyiksi.
-
-[16] Oi Vaasa, sinä uljas ja mainehikas nimi, ensimäinen Pohjolan
-vaakunakilvessä -- sinä säteilevä tähti, johon vuosisadat ovat
-kohottaneet silmänsä -- sinä voimakas lippu, jonka ympärillä sankarit
-ovat vuodattaneet verensä -- sinä rauhallinen tähkälyhde, joka
-lupasit viljelyksen satoja -- tässä siis olet maapallolla löytänyt
-sen mättään, johon voit astua jalkasi ja jossa saatoit toivoa eläväsi
-suvusta sukuun, senkin jälkeen kuin kruunujen loisto on himmennyt!
-
-[17] Niin, Jumala Kaikkivaltias varjelkoon kallista isänmaatamme,
-että kansa ja hallitsija yhtyvät sovussa ja rakentavat lakia ja
-oikeutta vapaan miehensanan perustukselle!
-
-[18] Ylioppilaskunnan toimeenpanemassa juhlassa ylioppilastalolla 1
-p. huhtik. 1907.
-
-[19] Aika 1911, lokakuulla.
-
-[20] Tämä samoin kuin alempana tavattavat runo-otteet ovat Yrjö
-Weijolan julkaisemasta L. Stenbäckin runojen suomennoksesta.
-
-[21] Kainulainen, albumi, 1904.
-
-[22] Tämä veli oli tullut Helsinkiin yksityisen opettajan johdolla
-valmistuakseen ylioppilastutkintoon, mutta jätti nämä luvut kesken.
-
-[23] Mitä asunnosta maksettiin, jää sanomatta, mutta syyslukukaudella
-1841 maksavat Hedbergit Fabianinkadun varrella asunnosta (kahdella
-akkunalla varustettu sali), passauksesta ja päivällisestä 18 ruplaa
-kumpikin kuukaudessa.
-
-[24] Aika 1912, joulukuulla.
-
-[25] Vaikka tekstissä mainitaan vain ne sisarukset, jotka
-välittömästi kuuluvat kertomukseen, lienee syytä muistuttaa, että
-vanhin veli oli kuuluisa teollisuuden uranaukaisija, ruukinisäntä
-_Niilo Ludvig Arppe_, josta E. G. Palmén on julkaissut tutkimuksen,
-antaen samalla tietoja suvun suomalaisesta alkuperästä y.m. (Oma maa
-VI, s. 580 ss.)
-
-[26] Katarina Amalia Gustava Adlercreutz, everstiluutnantti Tuomas
-Henrik Adlercreutzin ja hänen puolisonsa Helena Gustava Blåfieldin
-tytär, oli syntynyt 12/5 1815, meni naimisiin Suomen kaartin
-kapteenin Kaarle Adolf Gripenbergin kanssa 25/8 1839 ja kuoli jo
-seuraavana vuonna 1/7 1840.
-
-[27] Rouva Stenbäck antoi minulle nämä dagerrotypiat, kun keräsin
-aineksia L. Stenbäckin elämäkertaan.
-
-[28] Luultavasti oli Essen maininnut aikovansa julkaista esitelmänsä
-Joukahais-albumissa, vaikka se sitten ilmestyi eri vihkosena.
-
-[29] Ruots. virsik. 182, 3.
-
-[30] Piippolan kappalaisen, myöhemmin Limingan rovastin Jaakko
-Gummeruksen poika, syntynyt 9/4 1809. Ristiäisissä oli venäläisiä
-upseereja, jotka vaativat, että pojasta tehtäisiin keisarin kaima;
-siitä Aleksanteri-nimi, jonka yksi pojistakin on perinyt.
-
-[31] "Ei valheella pitkälle päästä. Pieni muisto lapsuudestani."
-Kertomus on painettu tilapäisessä julkaisussa "Illatar", joka
-ilmestyi Jyväskylän lyseon perustuksen muistopäivänä 1881.
-
-[32] J. G. Ingman (myös "Janne Ingman") Toholammilta.
-
-[33] Oi, miksi ei puhua? Oi, miksi vain kirjoittaa? Oi, miksi
-suudella paperiani, joka vie Sinulle nämä rivit? Oi, miksi suudella
-vain paperia, vain paperia? Oi, miksi suudella vain paperia, eikä
-Sinua?
-
-[34] Kaikki huokuu vain iloa, hupia ja riemua keväällä.
-
-[35] Esitelmä on painettu Kirj. Kuukauslehteen 1871.
-
-[36] Ks. Muoto- ja muistikuvia II, viite [47].
-
-[37] Tämä sana on ruotsinkielisessä kirjeessä suomeksi kirjoitettu.
-Kirjoittaja oli omaksunut Pohjanmaalla ennen yleisen tavan, että
-ruotsia puhuessa tai kirjoittaessa aina pistettiin väliin joku
-suomalainen sana tai lause.
-
-[38] Augusta Frosterus, rva Gummeruksen sisar, Vaasan ja Mustasaaren
-rovastivainajan (k. 1856) Benjamin Frosteruksen leski.
-
-[39] Kokkolan pormestarin tytär, joka sisarineen asui Vaasassa; äiti
-o.s. Riska.
-
-[40] Nämät ankarat sanat näyttävät, kuinka kovasti vanhoilliset
-heränneet tuomitsivat Stenbäckiä y.m., jotka 1850-luvulta alkaen
-olivat asettuneet maltillisemmalle uskonnolliselle kannalle
-kuitenkaan palaamatta "maailmaan".
-
-[41] Nils Ferdinand Sandelin, kirjakauppias; puoliso Rosa, o.s.
-Spolander, ennenmainitun Amalia Spolanderin sisar.
-
-[42] Granö, silloin Donner-suvun tila meren rannalla Kälviän
-pitäjässä.
-
-[43] Samassa paikassa äiti kirjoittaa muistakin helsinkiläisistä:
-"Professori [Otto] Hjeltistä ja hänen rouvastaan olen kuullut paljon
-puhuttavan; professori Lönnrotin rouvaa olen kuullut kiitettävän
-hyvin viehättäväksi ja vakavaksi kristityksi. Isä on äitinsä puolelta
-sukua Snellmanin, mutta ei Lönnrotin kanssa."
-
-[44] _Suomettaressa_: Minä tahdon kostaa, sanoo Herra (9 numerossa
-1/2--3/2); Kuvaelmia elämästä: I. Houkuttelija (3 n:ssa 20/2--6/3),
-II. Juutalainen. Mukaelma (3 n:ssa 14/3--24/3), III. Äidin rakkaus
-(31/3). IV. Onnen sattuma (7 n:ssa 7/4--1/5), V. Ilmaisen ukko (17
-n:ssa 14/7--25/9), VI. Mitä koivu taitaisi kertoa (28/12); Katarina
-Ensimäinen. Historiallinen kertomus (20 n:ssa 8/5--10/7).
-
-_Luonnottaressa_: Ahkeruus ja laiskuus. Tosikertomus
-(näytenumerossa); Merimiehen morsian (tammi--kesäkuun n:oissa);
-Noituri. Kertomus Pohjanmaalta (heinä--marraskuun n:oissa), Muistin
-kukka haudalla (joulukuun n:ssa).
-
-[45] Fredrik Wilh. Caloander, maaviskaali, Tullun kartanon omistaja,
-tunnettu etevänä maanviljelijänä.
-
-[46] Suometar 1864: Palkinto eli turhallisuuden seuraukset (9
-n:ssa 18/4--20/4); Laulajatar, Vanhan miehen papereista (8 n:ssa
-21/4--29/4) ja Johannes, töllin lapsi (86 n:ssa 13/7--30/9).
-
-[47] 14 ja 15 p:nä. Nimimerkkiä ei ole, mutta Gummeruksen päiväkirjan
-mukaan arvostelija oli Bergbom, jonka kirjoituksestakin helposti
-tuntee. Hän oli vuoden alusta H. T:n aputoimittajia.
-
-[48] _Suometar_ 1865: Kuvauksia elämästä: Veripisara sormuksessa
-(9 n:ssa 2/1--14/1); Kahdentoistatuhannen markan vahinko (2 n:ssa
-30/1--31/1); Meidän pikku mullikkamme (3 n:ssa 1/2--3/2); Isoisän
-testamentti (3 n:ssa 6/2--8/2); Pata-ässä (3 n:ssa 18/2--21/3);
-Minun nuori sisareni (n:ssa 23/2--27/2), Kainin omatunto (31 n:ssa
-20/4--29/5); Herää omatunto ainakin kuolemassa (3 n:ssa 30/5--2/6);
-Kummityttäreni (4 n:ssa 27/9--30/9); Ruma tyttö (20 n:ssa 3/6--29/6);
-Ystävät (24 n:ssa 23/10--20/11); Koulumuistelmia (13 n:ssa
-1/12--16/12); Juovan emäntä (6 n:ssa 18/12--23/12). -- _Maiden ja
-merien takaa_ 1865: Sotilaan tytär (15/3--15/5).
-
-[49] Ks. ryhmäkuvaa, Muoto- ja muistikuvia II, s. 228. Gummeruksen
-kappaleeseen samaa valokuvaa on merkitty, että kuva on kesältä 1865
-ja että siinä kuvatut ovat "Helsingfors Tidningarin ja Suomettaren
-toimittajia".
-
-[50] _Suometar 1866_: Merkki rinnassa (16 n:ssa 4/1--1/3); Ystäväni
-kohtalo (6 n:ssa 22/3--3/4); Kuvaelmia elämästä. I. Sukuhauta
-(8 n:ssa 12/4--14/5), II. Velkakirjain kertomukset (14 n:ssa
-28/5--19/7); Hän sai Kaisansa (5 n:ssa 30/7--13/8); Kuinka kuritetaan
-pahankurinen akka (2 n:ssa 16/8--23/8); Minun matamini kertoo (21
-n:ssa 30/8--12/11); Kaksi avioliittoa. Tosi kuvaus elämästä (2 n:ssa
-20/12--24/12).
-
-[51] O. Grotenfelt, joka tutkimuksessaan "Om Runebergs arbeten
-i finsk öfversättning" luettelee Vänrikki Stoolin tarinain
-suomentajia, ei mainitse Gummerusta (J. L. Runebergs 100-årsminne).
--- Eräästä muistiinpanosta näkyy, että Gummerus esitti Wilhelm
-von Schwerin-käännöksensä Ahlqvistille, ennenkuin se ilmestyi
-Suomettaressa.
-
-[52] Luultavasti kyllä olivat Gummeruksen tiedot heikonlaiset
-Ahlqvistin aineessa, mutta silti on oletettava, että professorin
-mielipide hänen suomenkielestään enemmän perustui siihen
-virheellisyyteen, joka oli huomattavissa hänen kirjallisissa
-tuotteissaan. Kielettären ensi vihossa (1871) Ahlqvist näet hyvin
-ankarasti arvostelee "Ylhäiset ja alhaiset" romaanin kieltä.
-
-[53] Ks. Muoto- ja muistikuvia I, siv. 61 seur.
-
-[54] Ks. Muoto- ja muistikuvia I. siv. 77 seur.
-
-[55] Toht. A. O. Heikel muistaa Gummeruksen olleen huomatuimpia
-niistä ylioppilaista, jotka näinä vuosina pitemmäksi tai lyhemmäksi
-ajaksi asettuivat Janakkalaan rauhassa tehdäkseen työtä. Hän oli
-siellä pitänyt kansantajuisen luennonkin ja siten puolestaan
-vaikuttanut siihen pirteään henkiseen elämään, josta pitäjä oli
-tunnettu.
-
-[56] Ks. Muoto- ja muistikuvia I. siv. 117.
-
-[57] Nti R. Tavast, vaakamestari Alexander Tavastin ja Alexandra
-Emilia Stålarm Tavastin tytär, oli synt. 30/12 1840 (toinen tieto
-28/12 40) ja kuoli jo 16/8 1872.
-
-[58] Gustava Gummerus ei elänyt kauan miehensä jälkeen; hän kuoli
-Jyväskylässä 9 p. jouluk. 1903. Hän oli taitavasti ja varovasti
-hoitanut kustannusliikettä, joten pesän omaisuus niinä viitenä
-vuotena, joina se oli hänen hallussaan, enentyi ja vakaantui. Miten
-puolison muisto oli hänelle kallis, todistaa vainajan testamentti.
-Se alkaa lauseella: "Minun viimeinen tahtoni on, että jälkeenjäävä
-omaisuuteni on tuleva pääasiallisesti sellaisiin tarkotuksiin, joiden
-hyväksi miesvainajani maisteri Kaarle Jaakko Gummerus elämänsä työn
-omisti", ja senmukaiset ovatkin pääsäädökset. Niistä merkittäköön
-seuraavat: Jyväskylän lyseolle stipendirahastoksi 60,000 mk; viidelle
-maaseurakunnalle, joissa Gummerus itse taikka hänen vaimonsa
-olivat asuneet (Kannus, Karkku, Sääminki, Pyhäjoki ja Siikajoki),
-kullekin 5,000 mk; stipendirahastoksi kirjapainotaitureille ja
-sitomatehtaan työmiehille, jotka ovat oppiaikansa suorittaneet
-toiminimi K. J. Gummeruksen palveluksessa, 15,000 mk (jos liike
-lakkaisi, annetaan rahasto Jyväskylän kaupungille, joka on käyttävä
-korot stipendeinä suomalaisille työmiehille etupäässä kirjapaino- ja
-kirjansitomisteollisuuden alalla); Kansanvalistusseuralle 20,000 mk
-"Kyläkirjaston apurahaston" nimellä hoidettavaksi rahastona, jonka
-koroilla edistetään kansankirjastoja.
-
-[59] Ennenkuin Tullus tuli kutsunimeksi, oli isä tavallisesti
-käyttänyt hänen edellisen ristimänimensä latinaista muotoa: Carolus.
-V. 1869 marraskuulla Tullus näyttää tahtoneen saada Karl-nimen
-käytäntöön. Hän kirjoitti näet Waldemarille osottamansa kirjeen alle:
-"_Karl_ (sic!)"; mutta kyllä hän edelleenkin sai pitää vanhan nimensä.
-
-[60] Kahdesta sisaresta, ensimäisestä ja kolmannesta järjestyksessä,
-jotka (1852 ja 1859) menivät naimisiin pappien kanssa, sanotaan
-kuitenkin, että olivat olleet vakavasti uskonnollisia.
-
-[61] Ks. Suomalaisen teatterin historia, I, s. 31, 92.
-
-[62] Ks. Elämäni taipaleelta, s. 86.
-
-[63] Runoelmat ovat alkuperäisinä painetut, mutta koska tekijän
-ruotsalaisten runojen joukossa on kaksi yhtäpitävää runoa, "En
-morgon" ja "Jag ville", on luultavaa, että ne todellisuudessa ovat
-käännöksiä näistä.
-
-[64] Se, joka haluaa perehtyä tyhjentävään esitykseen
-asiaankuuluvista kansanmuistelmista, lukekoon K. A. Castrén'in
-_Muistelmia vuosien 1808--1809 sodasta_. Castrén keräsi muistelmat
-talteen samana vuonna kuin Eneberg sepitti runoelmansa. Tämä
-yhteensattumus ei sentään oikeuta arvelua, että jälkimäinen olisi
-saanut aiheensa edelliseltä. Enebergin perhe oli näet, niinkuin jo
-olen maininnut, keväällä 1863 muuttanut pois Närpiöstä, ja Castrénin
-kirja ilmestyi vasta joulun edellä 1865. Kyllä kai Tullus itse
-oli kuullut kansan kertovan tapauksista, joista hänen tullessaan
-ylioppilaaksi oli kulunut vain noin 40 vuotta.
-
-[65] Kirjeestä olen kiitollisuudenvelassa senaattorinrouva Minette
-Donnerille.
-
-[66] Kun lepään kummun alla uskollisen äitini povella, ja kesätuuli
-lämpimänä liehuttelee kukkasia.
-
-[67] Tämä kieli, joka vielä mielellään helkkyy Suonien laaksoissa, on
-ehkä silloin siivettömänä upotettava unohduksen hyökyyn.
-
-Ja ehkä nousee laulu kielistä kauniimmalla, joka on vihkivä Suomen
-kansan sen elämän korkeimpaan tehtävään.
-
-Tuskatta lepään sentään alla kummun, kuuntelen vain, miten päivän
-riemu rientää sen ylitse.
-
-Mutta kerran, kerran nousisin kuitenkin mielelläni haudasta,
-tervehtiäkseni Suomen tähteä, nähdäkseni sen valoisaa kulkua.
-
-Silloin kun vuorilta raikuu elämämme korkein sana, kun Saimaan
-rannoilla huuto kaikuu: Vapaa on isiemme maa!
-
-[68] Tarkotus oli se, että Enebergin tuli omaksi edukseenkin
-ministerivaltiosihteerin, kreivi Armfeltin luona puolustaa itämaisten
-kielten asiaa. Lagus syytti näet Armfeltia siitä, että Strandmania
-ei oltu nimitetty professoriksi, vaikka konsistori oli pannut
-hänen ehdolle. Kirjeen sävy on tässä kohden hyvin kiivas: "Nyt on
-paholainen oikein irti meitä kaikkia vastaan -- -- Kothen on viaton
--- ja se ilahduttaa ja rauhottaa minua."
-
-[69] Ks. Muoto- ja muistikuvia II, s. 250.
-
-[70] Muutostaan Hagmanin luokse Eneberg (18/3) kirjoittaa Lagukselle:
-"Mitä parooni Kothenilla mahtaa olla Hagmania vastaan, sitä en tiedä.
-Kuitenkin hän varotti minua liittymästä häneen. Luultavasti on
-fennomania kysymyksessä. Kun minä sentään pidän paljon Hagmanista, ja
-minulla täällä myöskin on parempi tilaisuus puhua saksaa ja venäjää,
-niin olen onnellinen saadessani asua täällä ja toivon, että parooni
-Kothen, jos hän tietäisikin, etten tässä kohden ole noudattanut
-hänen määräystään, ei sentähden vastustane pyyntöäni apurahan
-pidennyksestä. -- Suomalaisessa seurakunnassa on, niinkuin aina
-kuuluu olleen laita, puolueita; luonnollista on, etten minä sekaannu
-niihin." --
-
-Tähän Lagus (10/5) vastasi hyvin järkevästi: "Hupaiset epäilyksesi
-seurustelusi johdosta Hagmanin kanssa eivät ansaitse muuta
-kuin naurua. Onko sitte Hagman niin vaarallinen viettelijä?!
-Voisithan joutua pahempienkin ihmisten seuraan kun rehellisten
-isänmaanystävien. Tervehdi häntä ja muita ystäviä!"
-
-[71] Kävin kerran Tulluksen luona samassa huoneessa, josta hän
-kirjeessä puhuu. Koska käynti ei ollut aivan yksityistä laatua
-ja koska sitä paitsi Lagus on Enebergille kirjoittanut seikasta,
-joka sen aiheutti, tahdon siitä lähemmin kertoa. -- Nähtävästi
-viimeisessä kirjeessä, jonka Eneberg ennen lähtöään Lontoosta
-itämaanmatkalleen sai suosijaltaan, tavataan seuraavat rivit (21/1
-1876): "Inskriptsioni-puheeni toissa päivänä näyttää herättäneen
-mieltymystä. En oikeastaan tiedä mikä siinä on nuoria miellyttänyt,
-sillä kyllä siinä voidaan lukea paljon rivien välistäkin. Olen
-aina suutuksissani [jag förargar mig alltid] siitä, että ne
-pyyhkivät ehdotukseni kirjoitukseksi ylioppilastalon julkisivulle:
-'Patria concors filiis concordibus', sillä he ovat alati juuri sen
-muistutuksen tarpeessa." -- Sitte seuraa vielä lause, josta näkee,
-että kirjoittaja piti silloista pohjalaisosakunnan jäsentä, J.
-L. Snellmania, syypäänä ehdotuksen hylkäämiseen. Enebergillä oli
-liian paljon muuta mielessään ruvetakseen asiaa selvittelemään;
-tulkoon selitys nyt jälestäpäin. -- Minun on tunnustaminen, että
-se kirjoitus, jonka Snellman ehdotti toimikunnalle ja jonka tämä
-lopullisesti hyväksyi, nimittäin tuo tunnettu: "Spei suae Patria
-dedit" oli minun keksimäni. Mutta ennenkuin se esitettiin, menimme
-me, Snellman ja minä, yhdessä Enebergin luokse kysymään, oliko lause
-kielellisesti hyväksyttävä, s.o. kävisikö käyttää Spei sanaa niin
-konkreettisessa merkityksessä. Tullus tutki kysymystä vakavasti,
-ja hänen pöytänsä ja pulpettinsa oli täynnä sanakirjoja ja muita
-kirjoja, ennenkuin hän antoi myöntävän lausunnon. -- Syy miksi
-Laguksen ehdotus oli meille vastenmielinen, oli yksinkertaisesti se,
-että vanhemmat ruotsinmieliset lakkaamatta syyttivät _suomenmielisiä_
-yksimielisyyden häiritsemisestä -- koskaan myöntämättä sen
-vakaumuksen oikeutusta, joka sai nämät esittämään "häiritseviä"
-vaatimuksiaan suomenkielen oikeuksista. Edelleen oli jokaisen
-tuntema tosiasia, että isät olivat yhtä vähän yksimielisiä kuin
-pojat -- samasta syystä. -- "Isänmaan toivo"-sanat eivät meistä
-lainkaan sisältäneet (niinkuin parjaajat väittivät) itserakkautta
--- sillä onhan yliopiston nuoriso ainoastaan osa kansan nuorisoa,
-jonka käsissä maan tulevaisuus on -- vaan omalletunnolle puhuvaa
-_velvoitusta_.
-
-[72] Hynén oli 1869 Enebergin välityksestä ruvennut kotiopettajaksi
-vapaaherratar Munckin luona.
-
-[73] Kesäkuun 14 p:nä Eneberg lähetti Lagukselle Oppertin antaman
-todistuksen hänen opinnoistaan. Koska tämä erinomaisen kiittävä
-todistus, jonka toht. Holma on julkaissut alkukielellä, paljon
-vaikutti hänen hyväkseen sekä Helsingissä että kanslerin luona
-Pietarissa, otan sen tähän suomennettuna:
-
-    "Herra tohtori Karl Eneberg on mallikelpoisella ahkeruudella
-    seurannut niitä kahta luentosarjaa, joita pidän Collège de
-    Francessa, toinen assyrialaisesta kielestä, toinen Achemenidein
-    teksteistä. Minulla on harvoin ollut kuulijaa, joka niin suurella
-    antautumisella ja innolla on ruvennut oikeaksi oppilaaksi kuin
-    hra Eneberg. Hänen vankat tietonsa seemiläisissä kielissä, joista
-    hän jo on antanut vakavia todistuksia, ovat tehneet hänelle
-    mahdolliseksi suurella hyödyllä seurata luentojani: olen voinut
-    saada varmuutta hänen hämmästyttävästä edistyksestään näissä
-    työläissä ja erinomaisen vaikeissa tutkimuksissa erään teoksen
-    kautta, jonka hän on minulle esittänyt; tämä työ osottaa samalla
-    kertaa merkillistä kestävyyttä ja huomattavaa taipumusta, jotka
-    ominaisuudet näyttäytyvät yhtyneinä paljon harvemmin kuin voisi
-    luulla. Minä kannatan siis täydestä sydämestä hra Enebergin
-    toivomusta saada jatkaa opintojaan, ja minä olisin onnellinen,
-    jos tutkimusalalla, jolla suurimmissakin maissa on niin vähän
-    edustajia, Suomi voisi näyttää yhden kotimaisen oppineen, joka
-    arvokkaasti liittyy työtoveriensa joukkoon.
-
-                                          Jules Oppert
-                                 Collège de Francen professori."
-
-[74] Enebergin lähtiessä Lontooseen oli Antellkin ollut aikeissa
-tulla sinne; kuitenkaan hän ei valmistunut ennenkuin tammikuulla
--- "viimeistään 20 p." oli hän eräässä kirjeessä Solitanderille
-ilmottanut tulevansa. Hän ei siis vielä ollut siellä, silloin kun
-Tullus tammikuun alkupuolella oli hädässä. Heidän osotteensa oli sama
-sekä Parisissa että Lontoossa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA III***
-
-
-******* This file should be named 50610-8.txt or 50610-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/6/1/50610
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50610-8.zip b/old/50610-8.zip
deleted file mode 100644
index b6161f4..0000000
--- a/old/50610-8.zip
+++ /dev/null