diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50610-8.txt | 10430 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50610-8.zip | bin | 243387 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10430 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b58415d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50610 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50610) diff --git a/old/50610-8.txt b/old/50610-8.txt deleted file mode 100644 index 7794a62..0000000 --- a/old/50610-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10430 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Muoto- ja muistikuvia III, by Eliel -Aspelin-Haapkylä - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Muoto- ja muistikuvia III - - -Author: Eliel Aspelin-Haapkylä - - - -Release Date: December 5, 2015 [eBook #50610] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA III*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -MUOTO- JA MUISTIKUVIA III - -Kirj. - -ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ - - - - - - -Otava, Helsinki, 1914. - - - - -SISÄLLYS: - -Alkulause. - -Esitelmiä. - - Z. Topeliuksen muisto. - Fredrik Cygnaeus. - Lauri Stenbäck. - -Ylioppilaselämää 1835--42. - -Ebba Stenbäck. - -Kaarle Jaakko Gummerus. - - I. Koti; koulu- (ja lukio-) aika 1840--61. - II. Yliopistoajan alkupuoli; kirjailijatoimen ensi jakso 1861--66. - III. Yliopistoajan loppupuoli; koulunopettajana; kirjailijatoimen - toinen jakso 1867--74. - IV. Gummeruksen elämän loppukausi 1874--98. - -Karl Fredrik Eneberg. - - Pieni alkulause. - I. Lapsuuden koti ja yliopistolliset oppivuodet 1841--69. - 11. Eneberg runoilijana. - III. Ulkomaanmatkat 1870--71. - IV. Viimeiset vuodet kotimaassa 1871--74. - V. Viimeinen matka 1874--76. - - - - -Alkulause. - - -Samoin kuin molemmat edelliset sisältää tämä kolmas ja viimeinen -Muoto- ja Muistikuvasarja sekä vanhempaa että uutta. Kuvaukseni Ebba -Stenbäckistä, Kaarle Jaakko Gummeruksesta ja Karl Fredrik Enebergistä -ovat näet kirjoitetut sen jälkeen, kun toinen sarja syksyllä 1912 oli -ilmestynyt. - -Näitä mainitutta kirjoituksia varten olen kuvaamieni henkilöiden -omaisilta ja läheisiltä ystäviltä saanut suosiollista apua, jonka -täten kiitollisuudella tunnustan. Erityisesti mainitsen, että -yksistään professori Jaakko Gummeruksen jo ennen keräämät ainekset -setänsä elämäkertaa varten ovat tehneet minulle mahdolliseksi -seikkaperäisesti kuvata Kaarle Jaakko Gummeruksen elämänvaiheet. -Helsingissä loppiaisena 1914. - -_Eliel Aspelin-Haapkylä_. - - - - - - -ESITELMIÄ - - - - -Z. Topeliuksen muisto. - - -Arvoisat juhlavieraat. - -Nuoret pohjalaiset ovat tahtoneet, että tässä muistojen juhlassa -ensimäiset hetket pyhitettäisiin sen miehen muistolle, joka oli -viimeinen niitä osakunnan entisiä jäseniä, jotka koko kansamme -tunnustaa suurimmiksi pojikseen, uuden Suomen luojiksi. Mutta -niin kunniakas kuin minulle annettu tehtävä on, niin vaikea ja -painava se on, tuo tehtävä vetää suruharso kaivatun runoilijan ja -isänmaanystävän kasvoilta ja asettaa hänen kuvansa eteenne niin -jalona, niin suurena, niin leveänä kuin sille tulee, jonka sija on -kansan kalliimpien muistojen Pantheonissa. Minä pyydänkin kohta saada -rajottaa vaatimuksenne lyhyen ajan ja puutteellisen kykyni mukaan: -tahdon vain esittää muutamia piirteitä vainajan kehityshistoriasta, -varsinkin hänen nuoremmilta ajoiltaan, jotka nykyiselle polvelle ovat -vähemmin tunnettuja. Enkä luule tämän rajotuksen aineeni käsittelyssä -ketään oudostuttavan, sillä menetteleväthän kansat suuriin miehiinsä -nähden niinkuin maalaaja, joka muotokuvaa maalatessaan ei koskaan ota -työhönsä tyytyäkseen, vaan lakkaamatta parantelee sitä. Hetkisen hän -ehkä jo pitää kuvaa täysin onnistuneena, mutta sitten hän jälleen -tarttuu siveltimeensä, milloin lisätäkseen jonkun piirteen, milloin -poistaakseen jotakin, joka tuntuu loukkaavan totuutta. Samoin -kansatkin aika ajalta, polvi polvelta pyytävät täydellisentää suurten -miestensä kuvia joko lisäämällä uusia tietoja taikka arvostelemalla -ennen tunnettua uudelta näkökannalta. Näin ollen olkoon yksityinen -tyytyväinen, jos hän kykenee vähänkin täydentämään tai oikaisemaan -ennen tiettyä, ja mitä nyt Topeliukseen tulee -- joka toden totta -on oleva yksi semmoisia yhä uudestaan tutkittavia ja kuvattavia -- -olen minä onnellinen, jos voin lisätä tai selvemmäksi tehdä edes -jonkun piirteen siinä suuren runoilijan kuvassa, jota jo kannatte -sydämessänne. - -Ensin pari sanaa siitä sukupuusta, joka on niin jalon hedelmän -kantanut. - -Suku on kotoisin Limingan pitäjästä, jonka asukkaat alkuaan ovat -karjalaista heimoa. Siellä oli muinoin talo, jonka omistajalla -karjalaiseen tapaan oli erityinen sukunimi, Toppinen. Siitä -talosta lähti 30-vuotisen sodan aikana nuorukainen Jaakko -Toppinen Ouluun, ruvetakseen ensin kauppapalvelijaksi ja sitten -itsenäiseksi kauppiaaksi. Jo tämä suvun kantaisä muutti nimen -latinanpäätteiseksi. Jaakko Toppeliuksen jälkeläiset elivät -sittemmin mainitussa kaupungissa toista sataa vuotta vaatimattomina -kauppiaina ja tullivirkamiehinä. Vähitellen tuli talonpojista -noussut uusi säätyläisperhe sukulaissuhteihin useiden silloisten -oululaisten perheiden kanssa, mutta luonteeltaan pysyivät -Toppeliukset muuttumatta ahkerina, käytöllisinä, rehellisinä, -osottamatta erinomaisempia hengenlahjoja. -- Niin on kerrottu -vainajan jälkeenjättämissä muistiinpanoissa. Hän ei ole yrittänytkään -selittämään suvussa myöhemmin ilmaantuneita taiteilija- ja -runoilijataipumuksia karjalaisesta syntyperästä johtuneiksi, niinkuin -on tehty F. M. Franzéniin nähden, joka samoin oli karjalaista ja -oululaista sukujuurta. Arvattavasti kyllä Topelius ei olisi jättänyt -huomauttamatta tätä yhtäläisyyttä -- joka on sitä viehättävämpi, -kun kummankin suvun etevin edustaja on ollut harvinaisen lahjakas -lyyrillinen runoilija -- jollei hänellä olisi ollut esiintuotavana -toinen ja todennäköisempi perustus sukunsa taiteellisiin lahjoihin. -Tämänlaisia lahjoja tiedetään näet suvussa esiintyneen vasta sitten, -kun Mikael Toppelius kolmannessa polvessa oli nainut kastetun -juutalaisneidon, Maria Zebulonin, jonka isä, kauppias Isak Zebulon, -Kaarle XI:n aikana oli Lyybekistä muuttanut Ouluun. Se "pisara -juutalaisverta", joka silloin tuli sukuun, ei ole ainoastaan -jättänyt jälkiä myöhempien Toppeliusten ulkonäköön, vaan on myöskin -rikastuttanut suvun henkistä perintöä. Mainitun pariskunnan pojalla -sanotaan jo olleen soitannollisia lahjoja, hänen poikansa oli -tunnettu maalaaja Mikael Toppelius, jonka kuvausvoiman vilkkautta -monet meidän aikaan säilyneet maalaukset Pohjanmaan kirkoissa vielä -todistavat, ja tämän pojanpoika oli meidän Sakari Topeliuksemme, -jossa, niinkuin joku on sanonut, Israelin muinaisten tietäjäin henki -uudistui. - -Kun runoilijan esi-isiltä saamaa henkistä perintöä luetellaan, on -vielä huomioon otettava, että isoisä ei ollut ainoastaan maalaaja, -vaan että hän, niinkuin muutamat hänen pojalleen osotetut, vaihdellen -suomen- ja ruotsinkielellä sepitetyt kirjeet näyttävät, myöskin osasi -ilmilausua ajatuksensa yhtä sujuvasti runo- kuin suorasanaisessa -muodossa. Pojanpoika on muuten käsittänyt isoisänsä monipuoliset -lahjat tulevaisuudenenteiksi, mainiten hänestä, että hän syntyi sata -vuotta ennen Kalevalaa ja runoili suomeksi sata vuotta ennen aikaansa -samoin kuin hän maalaustaiteessa esiintyi sata vuotta ennen Suomen -taideyhdistystä -- "semmoiset valonsiinteet taivaanrannalla aikoja -ennen auringon nousua", lisää hän, "ennustavat päivän koittoa". Pikku -Zakke oli vain neljä vuotta vanha, kun isoisä kuoli, eikä hänellä -sentähden voinut hänestä olla omia muistoja; mutta jälestäpäin on -hänelle kerrottu, että hän oli ollut ukon lemmikki ja vapaasti saanut -leikkiä hänen siveltimillään. - -Mitä runoilijan vanhempiin tulee, ei hän näy heiltä perineen -erityisiä nerolahjoja. Sen sijaan he antoivat poikansa siveelliselle -ja uskonnolliselle maailmankäsitykselle ensimäisen ohjauksen ja -muodostuksen, siksi vakavan ja pysyvän, ettei se kehittyessään -enää muuttanut kerran saamaansa suuntaa. Sakari Topelius vanh. --- ensimäinen, joka alkoi kirjoittaa nimen yhdellä p:llä -- oli, -niinkuin tiedämme, lääkäri, eikä aivan tavallisia. Hän oli Porthanin -oppilaita ja oli jonkun ajan sihteerintapaisena ollut osallisena -F. M. Franzénin kirjallisissa töissä. Tämä kai teki, että hän, -sitten kun ankara ja pitkällinen, lopuksi hautaan vievä tauti oli -katkaissut hänen suurella menestyksellä alottamansa lääkärintoimen, -ei kumminkaan jäänyt toimettomaksi, vaan rupesi keräilemään vanhoja -suomalaisia runoja toimittaen kotiinsa, Kuddnäsin kartanoon lähellä -Uudenkaarlepyyn kaupunkia, sairasvuoteensa ääreen vaeltavia -karjalaisia, n.s. laukkuryssiä, siten myöskin viitaten Lönnrotille -mistäpäin runsaimmat runolähteet olivat etsittävät. Tauti tuotti -hänelle niinikään enemmän aikaa kuin hänellä muuten olisi ollut -lastensa kasvatukseen ja opetukseen. Koko ikänsä runoilija säilytti -kiitollisen, kunnioittavan muiston isästään, jonka hän 13 vuoden -vanhana kadotti. Vielä hellempi oli pojan ja äidin keskinäinen suhde. -Äidilleen hän uskoi kaikki ilonsa ja murheensa, ja me tiedämme kuinka -vahva ja kehityskykyinen se uskonnollinen perustus oli, jonka äiti, -joka ilta rukoillen lastensa kanssa, oli laskenut hänen sydämeensä. -Kun äiti kuoli 1868, oli poika jo täyttänyt 50 vuotta, mutta -heidän keskinäinen rakkautensa oli pysynyt muuttumatta, niinkuin -nähdään siitä harvinaisen kauniista runoelmasta, jonka runoilija on -pyhittänyt hänen muistolleen. - -Kouluun lähetettiin Sakari 11-vuotiaana, ei läheiseen Vaasaan, vaan -suvun vanhaan kotikaupunkiin, Ouluun, missä poika sai asua setänsä, -entisen sotalääkärin Kustaa Toppeliuksen perheessä ja missä isä -toivoi hänen oppivan suomenkieltä. Tämä sivutarkoitus saavutettiin -sen verran, että hän oppi jokapäiväistä puhekieltä, mutta kun koulu -oli ruotsalainen ja hän sen jälkeen taas liikkui ainoastaan ruotsia -puhuvissa seurapiireissä, niin ei siitä sen enempää tullut. Tosin -Topelius myöhemminkin -- syksyllä 1840 -- varta-vasten rupesi -suomea lukemaan, jopa yritteli suomeksi runoilemaankin, mutta kun -jälleen muut toimet ehkäisivät tämän puuhan, jäi kuin jäikin hänen -suomenkielen-taitonsa vaillinaiseksi. -- Vanhoilla päivillään -hän eräässä Porthaninjuhlassa puhui tästä asiasta, selittäen -miten ajanhenki ja tavat hänen nuoruutensa aikana vielä olivat -vastahakoisia tämmöisille harrastuksille ja miten hänkin vaipui -niiden alle. - -Muuten on Oulun ajalta mainittavana, että hän tätiensä luona tapasi -kaupungin lainakirjaston ja sen romaanivarastolla sai mielinmäärin -tyydyttää lukuhaluaan. Nämät luvut, kertoo hän, melkein vaarallisesti -kiillottivat hänen mielikuvitustaan, mutta onneksi vaikutti reipas -toverielämä vastakkaiseen, terveellisempään suuntaan. Kumminkin -hän suuresti rakasti vaipua haaveihiihinsa. Muun muassa hän -mielellään istui pakkahuoneen rannassa katsellen, miten aurinko -laski Pohjanlahteen. Mitä hän siinä haaveili, sen näkee sadusta -"Luftslotten" (Pilvilinnat), jossa eräs kappale alkaa sanoilla: -"Usein, kun minä olin pieni, istuin minä meren kivisellä rannalla -ja katselin aaltojen tanssia kaukana illan hohteessa". -- Ohimennen -huomautettakoon tässä, että Topelius enemmän kuin ylimalkaan on -aavistettu on satuihin käyttänyt piirteitä omasta elämästään, omasta -kokemuksestaan -- seikka, joka suuressa määrässä on syynä niiden -tosirunouteen ja osaltaan selittää niiden suurta vaikutusta niin -lapsiin kuin vanhempiinkin lukijoihin. - -Kesäkuussa 1832 Topeliuksen koulunkäynti päättyi, ja syksyllä -samana vuonna hän ensi kerran lähti Helsinkiin, niissä sai asunnon -Runebergin luona. Runebergin johdolla hän sitten myöskin yhdeksän -kuukautta jatkoi lukujaan ylioppilastutkintoa varten, jonka hän -suoritti 5 p. kesäkuuta 1833. Seuraavana päivänä hänet otettiin -Pohjalaisen osakunnan jäseneksi. "Efter mötet", kertoo hän -päiväkirjassaan, "tågade afdelningen ut till Sällskapsträdgården -på den plats, der Kaisaniemi bygdes sex år senare. Sällskapet, som -medförde punsch och pipor, roade sig med de homeriska hjeltarnes -spjutkastning mot oskyldiga träd".[2] - -Topelius oli ainoastaan viisitoista-vuotias, kun tuli ylioppilaaksi. -Hän oli silloin vielä lapsi ja, omien sanojensa mukaan, pysyi lapsena -seuraavan vuosikymmenen alkuun saakka. Näin arvostellen itseään -runoilija tarkottaa kai sitä, että hän koko tämän ajan huolettomasti, -vaikkakin viattomasti, nautti elämän iloa, tulevaisuutensa toimialan -selvenemättä hänelle. Perhetraditsionin mukaan piti hänestä tulla -lääkäri, vaikkei hänellä ollut erityistä taipumusta siihen. -Ensimäiset seitsemän ylioppilasvuottansa hän sentähden enimmiten -lueskeli matemaattiseen osastoon kuuluvia aineita. Kumminkaan eivät -nämä luvut olleet järjestelmällisiä. Niin esim. hän kemiallisessa -laboratoriossa piti huvinaan sotkea yhteen mitä erilaisimpia -aineksia, nähdäkseen mitä siitä syntyisi. Hänen runoilijafantasiansa -haaveksi silloin muinaisten alkemistien etsimiä salaisuuksia. Ensi -vuosina hän tosin myöskin jatkoi lukujaan Runebergin johdolla ja -todistaa tulleensa hänen kauttansa ensiksi käsittämään mitä historia -on, mutta nähtävästi opettaja ei yrittänytkään vaikuttamaan hänen -elämänuran-valintaansa. Hän katsoi kai parhaaksi, että Topelius -siinäkin kohden oli yhtä vapaa ja itsenäinen kuin runoilussaan, johon -nähden hän kehotti nerokasta oppilastaan ehdottomasti noudattamaan -omaa luontoansa. - -Mutta vaikka Topeliuksen ylioppilasaika ei näytäkään vastaavan -sitä, mitä vakavan tieteellisyyden kannalta olisi voinut odottaa, -niin eivät nämä vuodet kumminkaan kuluneet hukkaan. Hänen henkinen -kehityksensä hyötyi näet suuresti niistä seurapiireistä, joissahan -eli. Hän seurusteli ahkeraan ja häntä pidettiin rakkaana useassa -hienosti sivistyneessä perheessä (muun muassa vapaaherra Carl -von Rosenkampfin, tunnetun "Koskiparonin" luona), ja Pohjalaisen -osakunnan silloiset etevimmät jäsenet tulivat varhain hänen -ystävikseen. -- Topelius on monesti sekä suullisesti että -kirjallisesti kuvannut ylioppilaselämää ja -oloja 30-luvulla, eikä -hän ole voinut niitä kiittää. Silloin ei vielä ollut olemassa -suurempia valtiollisia kysymyksiä, jotka olisivat kiinnittäneet -nuorten huomiota, vaan he kuluttivat tarmoansa kapinayrityksiin -rehtorin omavaltaisuutta ja kaupungin poliisivirastoa vastaan, "jota -pidettiin kaiken pahan alkujuurena", puhumatta siitä, että moni -antautui hurjaan elämään, jossa joko kokonaan menetti tulevaisuutensa -taikka ainakin vähensi ruumiinsa ja henkensä voimia. Niin oli kyllä -laita Pohjalaisessakin osakunnassa, mutta samalla ilmeni tässä -ylioppilaspiirissä voimakas virtaus tuota hurjistelua vastaan. -Osakunnan johdossa olivat näet silloin Nervander ja Snellman, -Runeberg oli sitä vielä lähellä, ja semmoiset kuin M. A. Castrén, C. -G. von Essen, L. Stenbäck, R. I. Holsti y.m. kävivät toverikunnan -etunenässä jalojen nuorukaisten esikuvina. Näiden mainittujen -piirissä, johon myöskin Fredr. Cygnaeus liittyi, kypsytettiin -mielipiteitä, jotka aikaa voittaen tulivat ei ainoastaan yliopiston, -vaan koko isänmaan tunnussanoiksi. - -Tätä toverijoukkoa oli Topeliuskin, ja hän tunnustaa, että -Pohjalainen osakunta on kasvattanut hänet niinkuin monen muunkin -kansalaiseksi. "Se oli kansanvaltainen tasavalta, joka milloin -kantoi suuria miehiänsä riemusaatossa, milloin kapinoitsi heitä -vastaan; mielen muutoksille ja liikutuksille altista, kiittämätöntä -nuorta väkeä, mutta myöskin suurille aatteille avonaista." Miten hän -huolimatta nuoruudestaan oli saavuttanut toveriensa luottamuksen, -näkee muun muassa siitä, että kun osakunta 31 p. lokakuuta 1837 -Nervanderin ehdotuksesta valitsi 10 tarkastajaa (censores), -joiden tehtävänä olisi ollut valvoa, etteivät kevytmieliset -toverit huonolla elämällään tahraisi osakunnan nimeä, niin hän -sai Castrénin, Piponiuksen ja Lauri Stenbäckin jälkeen useimmat -äänet. Itse puuha jäi muuten sikseen, kun Nervander, suuttuneena -siitä, että jotkut hänen vastustajansa olivat antaneet äänensä -muutamille pahamaineisille tovereille, samassa kokouksessa luopui -kuraattorinvirasta. - -Parhaimman käsityksen Topeliuksesta hänen ylioppilaana ollessaan -antanevat kumminkin hänen runoelmansa 30-luvulta. Uskonnollisuuteen -perustuva ihanteellisuus on niiden yleisenä tunnusmerkkinä, ja -ihmetellä täytyy, miten runoilija jo niissä saa täyteläisiä ja -omintakeisia säveliä soimaan. Eivätkö esim. seuraavat säkeet -vanhimmasta painetusta runosta "Vetandets törst" (Tiedon jano) v:lta -1833, pari viikkoa ennen ylioppilastutkintoa, näytä olevan täysin -kypsyneeltä ajalta: - - Eviga ljus, vårt hopp, vårt mål, du ständigt oss lede - Han genom nattliga dimmor ditbort, der lefnadens vågor - Brytas emot det oändligas strand! Der hamnar vår längtan, - Der, obunden och fri, når anden sin svalka och renad - Vetandets törst, oändlig sjelf, det oändliga hinner.[3] - - (Ljungbl. II.) - -Uskonnollinen maailmankäsitys ilmenee kenties puhtaimpana kappaleessa -"Århundradets natt" (Vuosisadan yö, v:lta 1835), missä unelman -muodossa kerrotaan, miten Jumalan sana on äärimäiseen syvyyteen -karkottava väkevän, kammottavan pahan enkelin nimeltä _Uskottomuus_. -Siinä jo tuomitaan 18:s vuosisata niinkuin useasti myöhemmin -runoilijan teoksissa. Edelleen tapaamme jo näissä runoelmissa -vaatimattomuuden ja itsensäkieltämyksen aatteen, jonka Topelius -aina on asettanut todellisen suuruuden, hedelmällisen toiminnan -välttämättömäksi ehdoksi. Runoelma "Dröm lifvet bort" (Haaveile -elämäsi; v:lta 1835) päättyy näet sanoilla: - - Dock ej för mig -- - Ett ringa grand, -- - Min ädla and' - Förbränne sig; - Men tusende upplysande, - Den slockne af I natt och graf![4] - -Onhan se sama ajatus kuin ylioppilaslaulussa (v:lta 1852) kauniimmin -ja täydellisimmin lausuttu: - - Vårt land, som vi åt ljuset vigt, - Skall blifva stort och ärorikt: - Vi sjelfva må förgätna dö - Som vågen i dess sjö.[5] - -Pääerotuksen tekevät sanat "vårt land", joita ei vielä tavata -30-luvun runoissa, enemmän kuin isänmaanrakkautta ylipäätään. Että -tämä tunne jo kumminkin kyti runoilijan sydämessä, on luonnollista, -ja hänen päiväkirjansa sisältää kyllä todistuksia siitä. Niin -esim. hän loppumietteissään vuoden 1837 johdosta puhuttuansa ensin -Venäjästä jatkaa seuraavin sanoin: - -"Och du, vårt älskade Finska Fosterland, som i resens armar slumrar -en okänd framtid till möte! hvilket skall väl ditt öde blifva i dessa -framtidens töckniga dagar? -- -- -- Ditt andliga lif är ej vaket -än. Blott här och der höjer en främmande blomma sin ensliga kalk -öfver den öde ljungen. _Men din tid torde ock komma engång!_ Herren -upphöjer den ringa och förödmjukar den mägtigas stolthet".[6] -- -- -Ja hän lopettaa rukoillen isänmaan puolesta. - -Topeliuksen uskonnollisuus näyttää hänen ylioppilasaikansa -loppupuolella niin enentyneen, että hän ajatteli ruveta papiksi. -Siihen vaikutti epäilemättä ainakin jossakin määrin silloin alkanut -herännäisyys, johon useat hänen toverinsa ja ystävänsä, jopa hänen -ainoa sisarensakin liittyi. Tosin runoilijan terve, raitis luonto -esti häntä hyväksymästä semmoista ahdasmielistä uskonnollisuutta, -joka piti kaikkea elämän ihanuutta ja muun muassa runouttakin -syntinä, mutta toiselta puolen ei hänenkään herkkä sydämensä -pysynyt tyynenä siinä henkisessä myrskyssä, joka kävi läpi kansan. -Marraskuussa 1837 hän kertoo käyneensä Lauri Stenbäckin luona, -missä oli kiivaasti keskusteltu runoudesta. Stenbäck oli sanonut -sen olevan hienoa myrkkyä hengelle -- "en rysligt vriden och -ensidig åsigt",[7] arvostelee Topelius. Mutta kun 1839 muudan hyvä -ystävä, Olof Helander, oli tullut heränneeksi ja lähettänyt hänelle -tervehdyksen, että hän (Topelius) on perikadon tiellä, silloin hän -kirjoittaa ystävälleen kirjeen (ohimennen sanottuna merkillinen näyte -runoilijan ihmeen kehittyneestä proosatyylistä), jossa hän ankarasti -moittii pietistein tuomitsemishalua, mutta myöskin tunnustaa omankin -sydämensä olevan uskonnon liikuttaman ja kenties itsekin rupeavansa -papiksi. Varmaa on, että ystävä käsitti kirjeen niin, että Topelius -ennen pitkää oli liittyvä herännäisiin, ja kehotti häntä noudattamaan -rintansa sisällistä ääntä. -- Vielä 40-luvun alulla näyttävät -uskonnolliset kysymykset syvästi liikuttaneen hänen sydäntänsä, -niinkuin selvästi näkee niistä runoelmista, jotka muodostavat -kolmannen ryhmän toisessa kokoelmassa "Ljungblommor". Niiden joukossa -on pari kolme, jotka suorastaan muistuttavat Stenbäckin uskonnollisia -runoelmia. Niin esim. "Villande vägar" (Eksyttäviä teitä, v:lta 1840). - - O Gud, min Gud, förbarma dig i natten! - Min själ har natt, fast lifvets morgon randas, - Min ande törstar, räck mig lifvets vatten, - Ty jordens dryck med dödens floder blandas! - Fast lifvet ler och skön är ungdomsskatten, - Till jorden trycker mig den luft jag andas, - Och himlens stjernor slockna bort i natten. - - I töcken går jag; vägen jag ej finner, - Som till din kärlek går igenom verlden; - Mig villar jordens glans, som snart förbrinner, - Jag kan ej trampa rosorna på färden, - Och derför aldrig fram till dig jag hinner. - En stjerna lik i djupet utaf fjärden, - Din herrlighet jag ser och aldrig finner. - - I dina armar, Gud! i dina armar - Jag hvila vill. Min själ är trött till döden, - Och lifvets lust mig outsägligt härmar; - Förbrunnen är den vilda ungdomsglöden, - Och jag vill dö, om du dig ej förbarmar. - Om du mig flyr, skall jag förgås i nöden; - O Gud, min Gud! jag flyr i dina armar.[8] - -Sittemmin Topelius kumminkin rauhoittui -- ei tullakseen -välinpitämättömäksi, vaan vakaantuessaan valoisammassa -kristillisyydessä kuin herännäisten edustama. - -Se pohjavirta, jonka syvyydessä iäisyyden tähdet kuvastuivat, ei -suinkaan estänyt pintaa olemasta kirkas, tuhansien ilonsäteiden -peili. Päiväkirja todistaa miten Topelius ylioppilaana oli iloinen -seuramies, hauska ja miellyttävä käytöksessään ja puheessaan. -Varsinkin hän kotiseudullaan aina oli mukana nuorison huveissa. -Tammikuussa 1839 hän vallattomasti luettelee kaupungin nuoret -"daamit ja kavaljeerit tanssissa", sanoen siinä itsestään: "Zachris -Topelius, i det hela stor vindbeutel, lofvar att stadga sig om något -decennium, ifrig danseur, föga vältalig curtiseur, valsar si och så, -journalist bättre och sämre".[9] -- Muutama viikko myöhemmin hän taas -oli Helsingissä, ja tällä kertaa olivat äiti ja sisar seuranneet -häntä nähdäkseen pääkaupunkia. Kun hän eräänä päivänä oli näiden ja -kolmen tutun pohjalaisen neidon oppaana saattanut seuransa yliopiston -museoiden ja lukusalien läpi ja vihdoin saapunut juhlasaliin, -tekeytyi hän juhlalliseksi ja piti puheen, jonka ponsi oli, "att -närvarande unga damer, som i dag gått genom akademin, äro värdiga att -beklädas med lyra och uniform samt således utnämnas till studenter -af Österbottniska Afdelningen".[10] Tämä pikku pila oli sekin -tulevaisuudenenne, sillä tapahtuipa Topeliuksen professorina ollessa, -että ensimäiset Suomen naiset vastaanotettiin yliopistoon. - -Ennenkuin erotaan 30-luvusta, on mainitseminen pari tilaisuutta, -jotka jättivät Topeliuksen sydämeen katoamattoman muiston Toinen -oli 8 p. toukokuuta 1837 vietetty jäähyväisjuhla Runebergin -muuttaessa Porvooseen. Aina siitä saakka kun Topelius pääsi asumaan -Runebergin luokse ja tämä rupesi hänen opettajakseen, oli hän ollut -täynnä kunnioitusta ja ihailua suurta runoilijaa kohtaan. Kun 26 -p. helmikuuta 1834 Stenbäck osakunnan vuosijuhlassa oli esittänyt -yleisen veljenmaljan, tuli, kertoo Topelius, Runeberg, "Finlands -ära, akademins prydnad och österbottningarnas ljus",[11] ja selitti -minulle, että esitys myöskin koski meitä molempia. Miten tämä 14 -vuotta vanhemman toverin ystävällisyys liikutti Topeliusta, huomaa -hänen sanoistaan: "Detta ansåg jag som det mest hedrande som mig -härstädes vederfarits".[12] Muistiinpanonsa erojuhlasta hän jälleen -päättää sanoilla: "En koskaan unohda tätä hetkeä enkä Runebergiä, nyt -sydämillemme kaksinkertaisesti rakasta." - -Toinen merkillinen tilaisuus oli Ensimäinen Porthaninjuhla, josta -hän 1889, viisikymmentä vuotta myöhemmin, antoi meille sen hauskan -kuvauksen, joka nyt on painettu Joukahaisen XI:een vihkoon. - -Molemmat nämä tilaisuudet olivat niitä, joissa varttuva isänmaallinen -henki pääsi ilmoille; kolmas tilaisuus, jolle Topelius on antanut -vielä suuremman merkityksen ja jota hän on pitänyt rajakivenä -vanhan ja uuden ajan välillä, oli yliopiston riemujuhla 1840. -Tästä juhlasta, jonka aikana hänet vihittiin maisteriksi, hän -myöskin luki uuden jakson omassa kehityksessään, "koska pojan nyt -vihdoinkin, tahtoi tai ei, täytyi kasvaa mieheksi". Syksyllä samana -vuonna hän kesti kovan sisällisen kamppauksen, kun oli päättäminen, -rupeaisiko hän todella lääkäriksi vai eikö? "Minä rakastin runoutta -ja kauneutta", sanoo hän, "ja anatomiasali synnytti minussa kauhua". -Silloin hän, niinkuin jo on mainittu, alkoi opiskella suomenkieltä -ja päätti vihdoin antautua historian alalle. Että hän oli oikein -valinnut, sen todisti tulevaisuus. - -Topelius oli ylioppilaana ollut niin onnellinen, ettei hänen -tarvinnut kärsiä aineellista puutetta. Hänen äitinsä oli näet voinut -antaa pojalleen mitä tämä tarvitsi. Nyt hän oli kuitenkin niin vanha, -että piti velvollisuutenaan tulla toimeen omillaan, ja sentähden -hän joulukuussa 1841 rupesi "juoru- ja uutislehden -- puuropäivinä, -keskiviikkona ja lauvantaina, klo 12 ilmestyvän" -- Helsingfors -tidningarin toimittajaksi, aavistamatta että ryhtyi tehtävään, joka -oli sitova hänet 19 vuotta. - -Tästä ajasta alkaa Topeliuksen kirjailijatoimi, ja alku oli -vaatimaton. Ylimalkaan saattaa sanoa, että runoilija, kuinka suureksi -hän kehittyikin, yhä pysyi kirjailijana vaatimattomana. Ensimäisen -runokokoelmansa hän julkaisi vasta 1845, jolloin oli 27 vuotta -täyttänyt, ja toisen 1850 kolmenkymmenenkahden vuoden ikäisenä. -Ohimennen mainiten sanoo hän itse tulleensa araksi siitä, että L. -Stenbäck 1835 oli nauranut muutamille lauseille hänen osakunnan -sanomissa julkaisemassaan runoelmassa; vasta 23 vuoden vanhana hän -ensi kerran painatti yhden runoelman ("Rosen och fjäriln" Helsingfors -Morgonbladissa). Kun tämän ajan sepitelmiä tarkastaa pitäen silmällä -niiden syntyvuosia, huomaa, että Topelius 40-luvulla vakaantumistaan -vakaantui käsityksessään Suomen kansan tulevaisuuden ehdoista -ja luottamuksessaan siihen Isänmaanrakkaus paisuu paisumistaan -voimalliseksi säveleksi hänen runoilussaan. Varsinainen käännekohta -näyttää hänen v. 1843 tekemänsä Ruotsin-matka olleen. Hän kävi näet -Upsalassa, jossa silloin pidettiin Ensimäinen skandinaavilainen -ylioppilaskokous. Niinkuin Stenbäck kymmenkunta vuotta ennen, palasi -Topeliuskin pettynein illusionein -- "ei Ruotsin vaan ruotsalaisten -suhteen", sanoo hän, "he kun eivät vastanneet käsitystäni kansasta, -jolla on niin suuri entisyys", ja tuosta kauniista Tukholmasta -kertoivat sitten kanervakukkaset, että se "silkkikengin tanssi -urhojen haudalla". "Siihen saakka", jatkaa hän, "olin ollut, enkä -aivan vähänkään, svekomaani, mutta siitä ajasta aloin muuttaa väriä". -Kansallisuusaate tarttui runoilijaankin, ja värinmuutos ilmaantui -selvästi 1844 v:n promotsionirunoelmassa, jossa muun muassa lauletaan: - - Ett folk! ett land! ett språk! en sång och en visdom! - Från sjö till sjö och från barm till barm gå orden. - Ur egna källor Suomis floder rinna: - Ur egna källor rinne dess framtid opp! - Hvi Lönnrot gick att slocknande sånger samla, - Hvi gick Castrén att teckna förvridna dragen - Af fjerran hedars sorgsna Suomi-fränder, - Om ej för ljudande ord: ett folk! en stam![13] - -Me tiedämme, ettei Topelius jäänyt tälle kannalle, vaan että hän -myöhemmin, kun hänen sanansa olivat tulleet muita painavammiksi tässä -maassa, asettuen taistelevien puolueiden yläpuolelle, opetti, että -niillä kahdella kansallisuudella, jotka asuvat Suomenniemellä, on -kummallakin täysi oikeus elää ja kehittyä, mutta että ne muodostavat -yhden ainoan jakamattoman kansan -- "kumpaa kieltä kieli puhuukin, on -täällä vain yksi kansa, yksi sydän sykkii isänmaan edestä" (Maamme -kirja). Tämä hänen kehityksensä loppuaste nojaa järkähtämättömään -historialliseen perustukseen ja on todellisesti se, jolle Suomen -tulevaisuus on rakennettava. - -Topelius ei ollut kutsuttu valtiollisten ja yhteiskunnallisten -asiain käsittelijäksi, eikä yleisö ollut tottunut semmoista -sanomalehdentoimittajalta pyytämäänkään. Tästä sai Snellman aihetta -kurittamaan Helsingfors tidningaria, vaikka niiden toimittaja itse -asiassa oli hänen hengenheimolaisiaan. Topeliuksen aseet olivat -toiset kuin Saimassa ja Litteraturbladissa välkkyvät. Runoelmillaan -hän herätti ja innostutti, ja niissä hän sai joskus sanotuksi -mitä proosan miehet eivät kyenneet lausumaan. Todistuksena ovat -nuo omituiset, puhtaasti Topeliusmaiset runoelmat, joissa hän -kuvatessaan luonnon elämää lauloi kansan nuoresta mielestä, toiveista -ja kukistumattomasta voimasta. Minä tarkoitan semmoisia sepitelmiä -kuin "På hoppets dag" (Toivon päivänä), "Den blå randen på hafvet" -(Sininen reuna merellä), "Våren 1848" (Kevät 1848), "Islossningen -i Uleå elf" (Jäänlähtö Oulujoesta) y.m. Nykyaikainen lukija, joka -on tottunut suorempaan esitystapaan valtiollisissakin kysymyksissä, -ehkä kysynee: tokkohan laulujen tarkotusta ymmärrettiin? Sitä ei -kuitenkaan tarvitse epäillä. Ankara sensuuri opetti kyllä yleisöä -lukemaan rivien välitkin. - -Topeliuksen ja S. G. Elmgrenin päiväkirjojen mukaan tahdon kertoa -yhden esimerkin, miten lopuksi tultiin liiankin kärkkäiksi -valtiollisesti selittämään sanomissa julkaistuja runoelmia. Keisarin -syntymäpäivänä 29 p. huhtik. 1857 Topelius painatti runoelman sen -vuoden keväästä, joka ensin oli alkanut kauniilla säällä, mutta -sitten jälleen muuttunut talviseksi. Tekijän mukaan oli runo aivan -viaton -- "minä olen monesti", sanoo hän, "kätkenyt keihäänkärkiä -säkeiden alle, mutta tämä kappale oli niin aseeton ja viaton kuin -lapsi". Siitä, huolimatta käsitettiin sepitelmän tarkottavan uutta, -Aleksanteri II:n hallitusta, jolta ensin oli toivottu kaikkea hyvää, -mutta joka sittemmin, varsinkin kenraalikuvernööri Bergin toimien -tähden, näytti pettävän toivomukset. Eräs korkea ylimys (E. G. v. -Haartman) selitti runon tähän tapaan Bergille, ja siitäkös nousi -myrsky Topeliusta vastaan! Berg kirjoitti asiasta Armfeltille, -ja Armfelt kirjoitti yliopiston rehtorille, Reinille, että hän -varottaisi Topeliusta loukkaamasta korkeinta valtaa, sillä muuten -otettaisiin häneltä pois hänen ylimääräisen professorin palkkansa. -Mutta ei siinäkään vielä kylliksi. Runoelman viimeinen stroofi kuului -alkuperäisesti näin: - - Jag vet så månget hjerta, - Som slog i blommor ren - Som du i färger bjerta - Och som har vissnat sen. - Blef hoppet då oss gifvet - Att fly så snart förbi; - En tår är hela lifvet - Med litet solsken i.[14] - -mutta sanomissa se esiintyy seuraavassa muodossa: - - Är du en vinter -- närma - Dig då i vinterdrägt, - Men ljug ej sol och värma - För svikna blommors slägt! - Låt skymma eller daga, - Vårt öde bära vi; - Men vilja ej bedraga - Och ej bedragna bli.[15] - -ja muutos oli tehty sen jälkeen kuin sensori oli runoelman -hyväksynyt. Tämän johdosta antoi kenraalikuvernööri -sensuurihallitukselle käskyn nostaa kanteen kirjapainoa vastaan, ja -kun se sattui olemaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, -vaadittiin Seuraa asiasta vastaamaan. Juttu kesti elokuusta -joulukuuhun saakka, ja silloisen sihteerin, Elmgrenin, täytyi Seuran -puolesta antaa kolme eri selitystä asiassa; tuomio kuului niin, että -Seura kokonaan vapautettiin edesvastauksesta, mutta faktori Levin -sakotettiin 25 ruplaan hop. - -Melkein koko 40-luvun oli Topelius vielä hyvin läheisessä suhteessa -osakuntaan. Oltuaan ensin osakunnan kirjaston- ja rahastonhoitajana -sekä samalla pöytäkirjurina valittiin hänet syksyllä 1843 -Pohjoispohjalaisen osakunnan v.t. kuraattoriksi varsinaisen -kuraattorin M. A. Castrénin poissaollessa, ja koska hän oli hoitanut -mainitut toimet, joista hän nyt erosi, ilman minkäänlaista palkkaa, -lahjotettiin hänelle vapaaehtoisen keräyksen tuottamilla varoilla -ostettu kultakello, jonka kuoreen oli piirretty sanat: "Pohjalaisilta -Z. Topeliukselle 1/IX 1843." Kun sittemmin v:n 1845 alussa osakunnan -puoliskot jälleen yhdistettiin, niin valittiin tosin ulkomailla -matkustava kuraattori Fredr. Cygnaeus uudestaan koko osakunnan -johtajaksi, mutta Topelius kutsuttiin useimmilla äänillä virkaa -toimittavaksi. Tämä vaali oli sitä luonnollisempi, kun juuri Topelius -oli aikaansaanut osakunnan yhdistyksen. - -Kuraattorinvirassa niinkuin entisissäkin toimissaan Topelius oli -hyvin harras. Osakunnan huviksi ja hyödyksi hän piti kokouksissa -esitelmiä ja ehdotteli keskusteluaineita eikä säästänyt kanteleensa -kieliä juhlatilaisuuksissa. Miten pohjalaisten kunnia oli hänelle -kallis, näkee muun muassa siitä, että hän kerran luki julki -laajanlaisen vastauksen kysymykseen: "Onko pohjalaisten tähti -alenemassa?" koettaen todistaa, että Holsti oli erehtynyt, kun hän -jossakin tilaisuudessa oli väittänyt "tähden" olevan laskemaisillaan. -Joukahaisen ensimäisten vihkojen toimittamisessa oli Topelius myöskin -toisia innokkaampi, eikä kukaan ole silloin taikka myöhemmin antanut -tälle aikakauskirjalle useampia, saatikka arvokkaampia lisiä, jos -Runebergin "kuninkaallista lahjaa", Fjalar runoelman ensimäistä -laulua, ei oteta lukuun. - -Kun Topelius vihdoin erosi kuraattorinvirasta, toimitettiin hänen -kunniakseen kekkerit, joissa pidettiin sydämellisiä puheita ja -osakunnan puolesta pyydettiin, että hän yhä edelleen pysyisi sen -jäsenenä. Mutta vähemmän kuin puoli vuotta sen jälkeen oli hänenkin -kokeminen, miten pohjalaisten eli, käyttääkseni Cygnaeuksen -imartelevaa mainesanaa, "Pohjan ateenalaisten" mielisuosio on -epäluotettava. Keväällä 1848, vallankumousten aikana, oli Topelius -pilansekaisessa esityksessä Helsingfors tidningarissa kertonut, että -ylioppilaat vähän välittivät päivän valtiollisista kysymyksistä, -niinkuin saattoi siitä päättää, että hän eräänä päivänä lukuyhtiössä -oli tavannut ylioppilaita pelaamassa shakkia ja yhden lukemassa -Porvoon sanomia, vaikka uusia Journal des Débats'n numeroita -oli pöydällä. Tämä arvostelma otettiin osakunnassa puheeksi, -ja yksimielisesti pidettiin sitä loukkauksena ylioppilaskuntaa -kohtaan. Tästä taas Topelius närkästyi niin, että hän paikalla erosi -osakunnasta, lähettäen sille pitkän kirjoituksen, jossa hän selitti, -etteivät hänen sanansa lainkaan olleet loukkausta tarkottaneet; -mutta koska osakunta kumminkin oli ne siten käsittänyt, katsoi hän -johdonmukaisuuden vaativan, että hän eroamalla sen yhteydestä itse -pani toimeen sen rangaistuksen, johon osakunnan olisi oikeuden -mukaan pitänyt hänet tuomita. -- Onneksi ei tämä ikävä tapahtuma -jättänyt pitempää katkeruutta mieliin. Kohta sen jälkeen toimittivat -pohjalaiset Kaisaniemessä uudet pidot Topeliuksen kunniaksi. Siinä -tilaisuudessa Cygnaeus ennusti hänen tulevaa suuruuttansa, ja -täydellinen sovinto hänen ja nuorempien toverien välillä rakentui -uudelleen. Sittemmin hänet säännöllisesti kutsuttiin vuosijuhliin -vieraaksi, ja kun osakunta virallisesti hajotettiin 1852, olivat J. -V. Snellman, Fredr. Cygnaeus ja Z. Topelius viimeisellä surullisella -eronhetkellä saapuvilla pohjalaisten kunnioitettavimpina miehinä. -(Neljäntenä joukossa olisi tietysti Runeberg ollut, jos hän olisi -ollut Helsingissä.) Kun silloin osakunnan ympyriäinen pöytä -sahattiin neljään osaan, sai Topelius yhden osan, ja se seisoi hänen -työhuoneessaan piippuhyllypöytänä hänen kuolemaansa, asti. Topelius -puolestaan luki tässä tilaisuudessa julki ja omisti pohjalaisille -ja ylioppilaille ylipäätään tuon ylevän laulun "Vi äro andens fria -folk", joka sittemmin F. v. Schantzin säveltämänä on innostuttanut -niin monta ylioppilaspolvea. - -V:n 1850 vaiheilla oli Topelius täysin kypsynyt runoilijana, ja -silloin alkava vuosikymmen oli hänen tuotteliain aikansa. Silloin hän -kirjoitti tärkeimmät draamalliset teoksensa ja useimmat Välskärin -kertomuksista, silloin hän sepitti Sylvialaulut ja toimitti -Eos-lehteen kenties hauskimmat satunsa, ja silloin ilmestyi myöskin -laatuaan verraton Luonnon kirja. - -Luonnollisesti ei tässä tule kysymykseen arvostella näitä mainittuja -taikka muita Topeliuksen teoksia. Kumminkaan en voi olla sanomatta, -että kaikkien ihailemain Välskärin kertomusten merkitystä -kansallistunnon vahvistamiseen katsoen tuskin vielä on oikeuden -mukaan tunnustettu. Sekä sisällyksen että vaikutuksen puolesta ne -muodostavat suurenmoisen täydennyksen Runebergin Vänrikki Stoolin -tarinoihin. Ennen näitä runotuotteita oli Suomen historia miltei -tuntematon suurelle yleisölle, ja ilman niitä olisivat historialliset -tiedot meidän entisyydestämme jääneet kylmiksi. Runeberg ja Topelius -ovat runoutensa taikavoimalla tehneet entisyytemme eläväksi ja -samalla antaneet kansalle sen oikeutetun itsetunnon, jonka muinaisten -sukupolvien kestämät kärsimykset ja kunniakkaat taistelut ovat -omansa herättämään. Tieteellinen historiankirjoitus ei olisi tätä -voinut aikaansaada samassa määrässä eikä varsinkaan yhtä laajoissa -piireissä, eivätkä myöskään ruotsalaiset kirjailijat. Minkä erotuksen -syntyperä ja kansallisuus tässä kohden tekee, näkee selvästi, jos -vertaa Snoilskyn "Svenska Bilder" ja Heidenstamin "Karolinerna" -Runebergin ja Topeliuksen puheena-oleviin teoksiin. Ruotsalaiset -runoilijat ovat vain jonkun ainoan kerran ohimennen maininneet -suomalaisia. -- Topeliuksen kuolematon ansio on, että hän ensi -kerran on kertonut pitkiä aikakausia Suomen historiaa suomalaiselta -kannalta, kumminkin samalla tehden täyden oikeuden Ruotsille, jopa -siinä määrässä, ettei kukaan ole enemmän kuin juuri hän meissä -virkistänyt ruotsalaisia muistoja ja saanut meitä kunnioittamaan -veljeskansan jaloimpia henkilöitä ja ominaisuuksia. - -Ohimennen mainittakoon, että se innostus, millä Välskärin kertomuksia -luettiin, teki että sensuurikin rupesi niitä pitämään silmällä. Eikä -se tehnyt sitä ilman syytä, sillä entisiä aikoja kuvatessaan Topelius -kyllä ajatteli omaansakin. Esimerkkinä olkoon se hymnintapainen -Vaasan kaupungin nimen ylistys, jolla Välskäri alottaa 11:nnen -luvun toisen sikermän kolmannessa kertomuksessa: "O, Vasa, du -stolta, du ärorika namn, det främsta på nordens vapensköld -- du -strålande stjerna, till hvilken seklerna skådat upp -- du starka -fana, kring hvilken hjeltar ha blödt -- du fredliga kärfve af ax, -som lofvade odlingens skördar -- det är då här, som du funnit en -tufva i geografin, der du kunde sätta din fot uppå och der du kunde -hoppas att lefva från slägte till slägte ännu sedan kronornas glans -förbleknat!"[16] -- -- Nämä rivit ja niiden jatko kirjoitettiin ja -painettiin muutamia päiviä ennen kuin virallinen julistus Vaasan -kaupungin nimenmuutoksesta ilmestyi sanomiin. Ainoastaan sillä -tavoin oli siihen aikaan mahdollista julkisesti huomauttaa yleisöä -tuosta rikoksesta muistojamme vastaan. -- Kertomus Narvan tappelusta -taas suututti kreivi Bergiä, niin että hän päätti lakkauttaa -Helsingfors tidningarin. Ainoastaan suurella vaivalla onnistui -kenraalikuvernöörin kanslian päällikön, Edvard Walléenin, saada -tuomio peruutetuksi. - -V. 1860 Topelius vetäytyi pois sanomalehtitoimestaan, arvellen -alkavan uuden ajan vaativan toisenlaisia kykyjä. Jo 1854 oli hän, -kun keisari Nikolai kruununsa perillisen ja yliopiston kanslerin -Aleksanterin kanssa kävi Helsingissä, nimitetty Suomen historian -ylimääräiseksi professoriksi. Tämä tapahtui kokonaan hänen -ystäviensä, etupäässä Cygnaeuksen vaikutuksesta, niin ettei hän -itsekään tiennyt, mihin virkaan hän nimitettiin, ennenkuin asia -oli ratkaistu. Täten Topelius pelastettiin yliopistolle, sillä hän -oli jo nimitetty Vaasan lukion lehtoriksi ja oli lähtemäisillään -virkapaikkaan, Pietarsaareen, missä asunto oli häntä varten vuokrattu -Erottuaan sanomalehtityöstä antautui hän yksinomaisesti virka- ja -kirjailijatoimiinsa ja jatkoi sitten sillä tapaa syksyyn 1878, -jolloin hän täysinpalvelleena sanoi jäähyväiset yliopistolle, jota -viimeiset vuodet oli rehtorina johtanut. Siitä alkoi hänen viimeinen -elämänjaksonsa, jolloin hän Koivuniemessä (v:sta 1879) nauttien -maaelämän rauhaa, kansansa rakastamana ja kunnioittamana, näki -päivänsä hiljalleen laskevan. - -Topeliuksen kahdesta viimeisestä elämänjaksosta, jotka yhteensä -muodostavat enemmän kuin toisen puoliskon hänen toimiaikaansa, eivät -käytettävänäni olevat hetket salli minun lausua muuta kuin joitakuita -yleisiä sanoja. - -Koivuniemen aika oli runoilijan varsinainen suuruudenaika -- ei -sentähden, ettei hän jo sitä ennen olisi tuottanut riittävästi -tullakseen suureksi tunnustetuksi, vaan erinäisten sivuseikkojen -takia. Eläessään Helsingissä kiivaimman puoluetaistelun aikana, -kumminkaan tahtomatta ottaa siihen suoranaisesti osaa, arvosteltiin -häntä usein kohtuuttomasti. Kumpikin puolue toivoi ja tahtoi -häneltä osaksi enemmän, osaksi toista kuin hänen kantansa myönsi, -ja siitä johtui, ettei kumpikaan ehdottomasti kannattanut häntä -hartioillaan. Toiseksi hän oli nuorin uuden Suomen suurista miehistä -ja seisoi senvuoksi niin sanoakseni toisten varjossa. Toista oli, -kun toiset suuret toinen toisensa perästä olivat laskeneet päänsä -lepoon ja Topelius oli jäänyt yksinään edustamaan mennyttä suurta -aikakautta ja samalla myöskin muuttanut pois kaupungista. Silloin -ikäänkuin alkoi hänen jälkimaailmansa koittaa. Puolueet yhtyivät -häntä kunnioittamaan, vanhat väärinkäsitykset unohtuivat, haihtuivat -hänen yhäti palavan isänmaanrakkautensa edessä, ja hänestä tuli -se Jumalan armosta ja elämänkokemuksesta viisaan suomalaisen -miehen ihanne, jossa näimme entisyyden muistot ja tulevaisuuden -toiveet ruumistuneina, ja kovina aikoina, myrskyn uhatessa, tuntui -turvalliselta, kun tiesimme hänen suuren henkensä vielä viipyvän -muassamme, turvalliselta niinkuin kodissa, missä isä valvoo. -- -Kun hän nyt on poissa ja myrsky jälleen uhkaa, yhtykäämme hänen -rukoukseensa: - - Ja, skydde Gud Allsmäktig så - Vår dyra fosterjord. - Att folk och furste samman gå - Och bygga lag och rätt uppå - Det fria mannaord![17] - -Millä ilolla ja kunnioituksella hänet vastaanotettiinkaan, kun hän -kävi Helsingissä! Silloin sydän sykähti, silloin juhla juhlalle -tuntui, kun harmaahapsinen, hymysuu vanhus astui ovesta sisään -liittyäkseen nuorten seuraan. Sen ovat useimmat nykyisetkin osakunnan -jäsenet kokeneet, sillä milloin vain voimat myönsivät, tuli hän -pohjalaisten vuosijuhlaan virkistääkseen nuoruutensa muistoja -nähdessään aikoja sitten poismenneitten ystäviensä lastenlapsia. - -Ja edelleen, millä uteliaisuudella kuultiinkaan kerrottavan, että -vanha runoilija aina oli työssä, niillä ihailulla tartuttiin -jokaiseen uuteen kirjaan, jonka hän vielä lähetti meille -Koivuniemestä! Tosin oli vallitsevan kirjallisuuden henki aivan -toinen kuin Topeliuksen tuotteissa, mutta ken ei olisi realistien -ja naturalistien temmellyksessä mielellään vielä kerran kuullut -tuota vienoa, puhdasta runotarta -- muistuttihan se lapsuusajan -viattomuutta ja ihanteellista haaveilua. Sillä runoilijana pysyi -Topelius yhä samana -- samat olivat ihanteet, sama isänmaanrakkaus, -ainoastaan ylevämmin ja hartaammin hän lauloi, sillä elämä oli -saattanut hänet lähemmäksi taivaallisia "esikartanoita", ja hän oli -kypsynyt lausumaan julki "uskontunnustuksensa" niin yksinkertaisesti -ja suuresti, kuin vain ihmiskunnan viisaimmat osaavat. - -Entäs Topeliuksen suuruus: onko se siinä, että hän lyyrillisenä -runoilijana seisoo Franzénin ja Runebergin rinnalla, onko se siinä, -että hän kertojana on täydentänyt Runebergin työn, onko se siinä, -että hän satujen sepittäjänä on maailmankirjallisuuden suurimpia, -jollei suurin, taikka onko se siinä, että hän kansankasvattajana -ylipäätään on ollut valon luoja ja levittäjä, jonka vertaista -meillä ei ole nähty? Kaikessa tässä, mutta enemmän kuin hänen -toimensa hämmästyttävässä monipuolisuudessa ja runsaudessa on -hänen suuruutensa siinä, että hänen toimensa ja persoonansa aina -on edustanut sitä, mitä meidän kansassamme on parasta, jalointa ja -korkeinta. Elää, puhua ja toimia kansansa puhtaimpien ihanteiden -mukaan ja jättää teoksensa ja oma muistonsa samojen ihanteiden -ikuisiksi elähyttäjiksi -- se on kai suurinta maan päällä, ja tämän -suuruuden mitan on Sakari Topelius täyttänyt. - - * * * * * - -Lopuksi sananen nuorisolle, jonka povessa tämä suuri muisto on -palava: Tämmöisestä muistosta ei sovi ylpeillä, sillä ennen kaikkea -se velvoittaa. Kiittäkäämme Jumalaa hänestä, niinkuin hän itse kiitti -Jumalaansa siitä, mikä oli hänelle annettu. Sakari Topeliuksen muisto -on elävä, mutta älkää te, nuoret, enemmän kuin me vanhemmatkaan -ottako siitä osaksemme muuta kuin kehotuksen jatkamaan hänen työtänsä -isänmaan edestä, lausuen omasta puolestamme hänen sanansa: - - Ja maamme, päivän morsian, - Saa suuruuden ja kunnian. - Vaan aallon lailla uinumaan - Me käymme unholaan. - - - - -Fredrik Cygnaeus. - -Hänen syntymänsä 100-vuotismuiston johdosta.[18] - - -Arvoisa juhlayleisö, - -Lönnrotin, Runebergin, Nervanderin ja Snellmanin syntymän -satavuotisjuhlien jälkeen vaatii vuorostaan Fredrik Cygnaeuksen -samanlaatuinen muistopäivä nykyisen sukupolven huomiota. Onhan -vanha tapa mainita Cygnaeus yhdessä edellisten kanssa, kun -kansallisen herätysajan suurmiehet luetellaan, ja se tietysti on -saanut ylioppilaskunnankin toimeenpanemaan juhlanvieton hänen -kunniakseen. Kumminkaan en suuresti erehtyne olettaessani, ettei -nykyiselle nuorisolle suinkaan ole täysin selvänä, mistä syystä -tämä viides nimi yhä edelleen asetetaan toisten rinnalle. Jokainen -tietää mitä Lönnrot, Runeberg ja Snellman ovat olleet Suomen -kansalle ja mitä verrattomia aarteita meillä on heidän kokoomassaan -ja jälkeenjättämässään henkisessä perinnössä, jokainen tietänee -niinikään, että Nervander oli nerokas tiedemies, jonka vertaista -meillä ei ole nähty, mutta Cygnaeuksesta tiedetään tuskin muuta, -kuin että hän on sepittänyt runoja, joita ei lueta, että hän oli -suuri puhuja, jonka lennokkaita lauseita jotkut harmaapäät ukot vielä -muistelevat, ja että hän oli olennoltaan eriskummainen, niinkuin -monet perinnäismuistoina elävät kaskut todistavat -- onko hän noitten -toisten suurmiesten tapaan suorittanut jotakin suurta, luonut jotakin -pysyvää, jolla on arvoa ja merkitystä meille jälkeläisille, se on -epätietoista ja hämärää. Tositeossa Cygnaeuksen muisto on himmennyt -tavallista pikemmin ja suuremmassa määrässä kuin me vanhemmat, -joiden suosima ja ihailema hän oli elämänsä viimeisellä jaksolla, -konsanaan olisimme voineet aavistaa, mutta aivan selittämätöntä se ei -kuitenkaan ole. - -Pääsyy Cygnaeuksen unohtumiseen on kai se, että hän oli niin -tykkänään toisen ajan mies, että hän niin sanoakseni liikkui aivan -toisessa henkisessä ilmapiirissä kuin nykyinen sukupolvi. Cygnaeuksen -henki -- niin Snellman lausui muistopuheessaan vanhassa kirkossa 11 -p. helmik. 1881 -- Cygnaeuksen henki eli alati ja toimi iäisessä -maan päällä. Ja puhuja selitti, että ikuinen ja pysyvä katoovaisen -keskellä on toiselta puolen luonnonelämässä ilmenevä järjellinen -luonnonjärjestys ja toiselta puolen historiassa esiintyvä siveellinen -maailmanjärjestys. Oikeus on, hän sanoi, iäti katoamaton ja -niinikään kauneus ihmishengen tuotannon päämääränä, ihanteena. Siinä -Cygnaeuksen toimiala. Sitä vastoin hän piti mitättömänä ja ylenkatsoi -yksityisen ihmisen harrastuksia ja erehdyksiä, iloja ja suruja, jotka -hänen kuoltuaan haihtuvat tietymättömiin niinkuin unelman varjokuvat. - -Kuinka oudolta tämä kuuluukaan kohta Cygnaeuksen kuoleman jälkeen -meilläkin alkaneella ja yhä jatkuvalla realismin ja individualismin -aikakaudella, jolla muka tiedetään, että koko ihmiselämä sisältyy -juuri siihen, mitä Snellman vertasi haihtuvaan unelmaan, jolloin -ei uskota mihinkään pysyvään eikä tunnusteta iäistä päämäärää tai -ihanteita olevankaan! Kun elämän- ja maailmankatsomus on näin -muuttunut, onko ihme, että suurin ihanteiden mies, mikä meillä on -elänyt, on hävinnyt nykyajan mielestä? - -Mutta kumminkin olette pyytäneet minua palauttamaan hänen muistoansa -ja elähyttämään hänen himmennyttä kuvaansa. Ryhdyn siis tehtävääni, -vaikka hyvin tiedän, että käytettävänäni olevat hetket eivät riitä -enempään kuin ääriviivojen piirtämiseen. - -Cygnaeuksen suku on savolaista syntyä, ja nimessä säilyy muisto -sen alkuperäisestä kotiseudusta, joka oli Joutsenon pitäjä. Suvun -jäsenet ovat olleet mitkä pappeja mitkä virkamiehiä, mutta Fredrik -Cygnaeuksen esi-isät olivat neljässä polvessa peräkkäin pappeja, -kaksi vanhempaa kirkkoherroja, kaksi nuorempaa piispoja -- suuri -maallinen puhuja oli siis kirkollisten puhujain jälkeläinen. Isä, -Zakarias Cygnaeus nuor., Porvoon piispan Zakarias Cygnaeus vanh:n -poika, oli Hämeenlinnan ja Vanajan kirkkoherra, kun _Fredrik_ -syntyi, mutta muutti neljä vuotta myöhemmin Hollolaan, joten -poika tuli viettäneeksi lapsuusaikansa Vesijärven rannalla. -Fredrik oli 12-vuotias, kun isä nimitettiin Porvoon ja vielä -samana vuonna (1819) Venäjän evankelis-luterilaisten seurakuntien -piispaksi ja asettui perheineen Pietariin. Niin tapahtui, että -Cygnaeuksen lapsuuden- ja varhaisempi nuoruudenikä kului hyvin -erilaisessa ympäristössä, eikä se ollut syvästi vaikuttamatta -hänen kehitykseensä. Toisin kuin Runeberg, Nervander ja Snellman -hän oleskeli lapsuusaikansa sisämaassa suomalaisen kansan -keskellä. Siitä häneen jäi sammumaton rakkaus tähän kansaan ja -suomenkielentaito, joka tosin ei, koulut ja korkeampi sivistys kun -olivat ruotsalaisia, saanut häntä suomenkieliseksi kirjailijaksi, -mutta kuitenkin teki hänelle mahdolliseksi välittömästi ymmärtää -kansaa ja erittäin myöskin suomalaista kansanrunoutta. Toiselta -puolen Cygnaeus Pietarissa, oppien vieraita kieliä ulkomaalaisten -suusta sekä piispan poikana seurustellen ylhäisissä, korkeasti -sivistyneissä perheissä ja ainakin näkijänä vastaanottaen vaikutelmia -suurkaupungin loistavasta, yleismaailmallisesta elämästä, sai -luonteeseensa ja elämänkäsitykseensä erään ylimysmielisen ja -samalla yleismaailmallisen piirteen, joka oli hänen huomattavimpia -erikoisominaisuuksiaan. Cygnaeus oli aina "grand seigneur", sanoi -Snellman hymyillen kertoessaan heidän yhteisestä ylioppilasajastaan. -Pieni hymy Snellmanin huulilla merkitsi, että Cygnaeuksen -ylimysmielisyys kumminkin oli sangen viatonta laatua. Se näyttäytyi -näet osaksi halussa pukeutua sirosti ja aistikkaasti -- muistutan -venetsialaisesta viitasta, jota ilman hän ei mielellään pitänyt -puhetta taivasalla --, osaksi kehittyneessä seurustelukyvyssä ja -taipumuksessa etsiä ylhäisten ja mainehikkaitten seuraa, mutta ennen -kaikkea järkkymättömässä itsetunnossa, josta Cygnaeuksen jaloimmat -samoin kuin heikommatkin ominaisuudet juontuivat. Mainituita -lapsuus- ja nuoruusajan vaikutelmia tärkeämmät olivat tietysti -armaasta kodista, rakkaista omaisista lähteneet. Koti, jonka sieluna -oli hurskas, lämminsydäminen äiti, päänä jaloluontoinen isä, pojan -ensimäinen innostuttava historian ja kreikankielen opettaja, -ilahuttajina herttaiset siskot ja nuoremmat veljet, tämä koti se -kasvatti herkkäluontoisen runoilijanalun kaiken hyvän ja ylevän, -kaiken tosi-inhimillisen rakastajaksi ja tunnustajaksi, joskin se -toiselta puolen, siinä kun vallitsi joku suvun perinnäinen taipumus -iloineen ja suruineen sulkeutua itseensä, näyttää hänessä synnyttäneen -viehtymyksen yksinäisyyteen, joka teki, että Cygnaeus ei lähimmille -ystävilleenkään avannut sydämensä sisimpiä sopukoita, vaan mieluummin -eli erakkona heidän keskellään. - -Tämänlaiset luonteenominaisuudet oraalla Cygnaeus Pietarista saapui -Turkuun ja suoritti ylioppilastutkinnon 1823. Hän ilmoittautui -viipurilaiseen osakuntaan, mutta kohtalo ohjasi hänet kuitenkin -aivan toiseen piiriin. Cygnaeus sai asuntonsa pohjalaisten -kuraattorin J. J. Tengströmin luona ja niin hän yliopisto- ja koko -elinajakseen tuli Snellmanin, Nervanderin ja Runebergin toveriksi ja -ystäväksi. Mitä tämä merkitsi Cygnaeukselle, ei kaipaa selityksiä. -Se ihanteellinen ja isänmaallinen maailman- ja elämänkatsomus, joka -oli näiden tulevien suurmiesten, tuli Cygnaeuksenkin omaksi. Eikä -ihme, että niin kävi, sillä hän oli kuin luotu sen vastaanottamiseen --- taikka oikeammin se oli hänessä jo alulla; hänen ei tarvinnut -elää henkisellä lainatavaralla, hänellä kun oli alkuperäisen neron -itsenäisyys ja aavistavainen katse tulevaisuuteen. Muutoin oli hänen -isänmaanrakkautensakin jo Pietarissa herännyt itsetietoisuuteen. Se -oli hänen oman tunnustuksensa mukaan tapahtunut eräänä päivänä, kun -hänen isänsä, piispa Cygnaeus, koottuansa kirkon täyteen silloin -vielä enemmän kuin nykyään ympäristönsä ylenkatsomia suurkaupungin -suomalaisia, oli lempein sanoin rohkaissut ja kehottanut näitä -hyljätyitä pitämään isänmaatansa kunniassa sekä teoillaan ja -toimillaan pakottamaan muukalaisia suomaan sille ja heille itselleen -kunnioitusta. Silloin oli totuus: _Oma maa mansikka, muu maa -mustikka_ ensi kerran tunkeutunut Cygnaeuksen sydämeen, eikä hänen -siis tarvinnut oppia sitäkään uusilta ystäviltään. Mutta kuitenkin -heidän seurassaan, ensin Turussa ja sitte Helsingissä, hänelle -avautui häikäiseviä näköaloja yhtä hyvin ihmiskunnan kuin oman -kansakunnan entisyyteen ja tulevaisuuteen, ja niin Cygnaeus, samalla -kun hän lukemalla hankki itselleen laajat tiedot etenkin historiassa -ja suurten sivistysmaiden kirjallisuudessa, toisten rinnalla -valmistui tehtäväänsä. - -Mutta mikä oli Cygnaeuksen tehtävä? Oliko se historioitsijan, joksi -hän nuorempana aikoi ja jona hän todella on luonut huomattavia -teoksia, vaikka hänen suurimmat suunnitelmansa jäivät toteuttamatta. -Oliko se runoilijan, jona hän kieltämättä on suuriarvoista tuottanut, -joskaan ei semmoisessa muodossa, että hänen runoelmansa olisivat -saaneet laajemman lukijakunnan suosiota? Oliko se kaunotieteilijän, -kirjallisuuden arvostelijan, jona hän niinikään on varsin merkillistä -kirjoittanut ollen ensimäinen, joka täydellä ymmärtämyksellä ja -merkillisellä laajanäköisyydellä on arvostellut Runebergin, Kalevalan -ja Aleksis Kiven runoutta? Oliko se kuvaamataiteitten ja taiteilijain -suosijan, jona hän on tukenut ja ohjannut taiteen ensimäisiä horjuvia -askeleita Suomessa kuitenkaan saamatta toimeen taideakatemiaa, jota -hän uneksi elämänsä suurtyönä? Ymmärtääkseni Cygnaeuksen varsinainen -tehtävä ei ollut yksikään näistä toimihaaroista erikseen, vaan kaikki -yhteensä ja vielä muutakin sen lisäksi. Hän oli kutsuttu aatteiden -kylväjäksi ja ihanteiden esittäjäksi mitä erilaisimmilla henkisen -elämän aloilla, hän oli kutsuttu Suomen aamukauden airueksi. - -Kullakin muista suurmiehistämme oli määrätty alansa; Cygnaeuksen -toimi suuntautui sitä vastoin eri aloille -- yhtenäistä oli siinä -vain ihanteellinen ja isänmaallinen henki, joka erehtymättömästi -pysyi samana. Tämä henki se luo hajanaisilta näyttävät harrastukset -kokonaisuudeksi. Me kohtaamme tämän hengen hänen kirjatuotteissaan, -olkoot ne runomittaisia taikka suorasanaisia, mutta aivan -erikoisen vaikuttavasti se ilmeni hänen puheissaan. Harvinaisessa -puhelahjassaan oli Cygnaeuksella välikappale, millä hän tehokkaammin -kuin yksikään muu kykeni vaikuttamaan aikalaisiinsa. Kirjailijana -ja runoilijana johti hänet tuo ennen mainittu itsetunto siihen -harhaluuloon, että hänen oli sallittu noudattaa kaikkia erinomaisen -vilkkaan mielikuvituksensa ja herkän tunteensa oikkuja, sanalla -sanoen että hän improvisoimalla, muodosta huolimatta, kykenisi -luomaan täysarvoista ja pysyvää, ja liian myöhään hän surukseen -huomasi erehtyneensä. Ainoastaan kun hän puhui, oli hänen -alkuperäinen, vapaa, neron siivittämä improvisoimisensa paikallaan, -ja sentähden hän aikana, jolloin sanomalehdistömme vielä oli -kehittymätön, puheillaan nosti, lämmitti ja tulistutti kuulijoitaan -niinkuin ei kukaan muu. Vastustamattomasti hän sai kuulijansa -näkemään elämää ja sen ilmiöitä niinkuin hän itse katseli niitä, -nimittäin _suuresti_. Ennen kaikkea rakastaen historian jaloja -luonteita hän halusta esitti niitä esikuviksi kansalaisilleen, -mutta vaatimattomissa ja näöltään jokapäiväisissäkin ilmiöissä hän -huomasi tosi-inhimillistä, ylevää ja iäistä piilevän ja asetti -sen kirkkaaseen valoon kuulijainsa ihailtavaksi. Näin tehdessään -hän käytti milloin henkevästi keksittyjä mainesanoja, milloin -hämmästyttäviä mielikuvayhdistyksiä ja vertauksia, joita varten -ainekset usein olivat mitä etäisimmistä maista ja ajoista -- sillä -hänen fantasiansa lento ei tiennyt rajoista --, milloin häikäiseviä -runollisia kuvia, taikka hän veti vastakohdat esiin musertavalla -ivalla ja äärettömällä ylenkatseella tallaten jalkoihinsa henkisesti -mitättömän ja alhaisen. Mutta kun puhe erittäin koski kotimaata, -silloin sanoja kannatti hehkuva isänmaanrakkaus, ja puhuja avasi -silmät näkemään, että meilläkin on ollut arvokasta ja suurta ja -että edellytyksiä on olemassa yhä suuremmalle. Niin hän levitti -ihanteellisen hohteen sen yli, jota hän rakasti ja katsoi muittenkin -rakkauden arvoiseksi, ja niin hän loi yksityisille ja koko kansalle -harrastuksen päämääriä, innostuttavia ihanteita. - -Luokaamme nyt katsaus Cygnaeuksen elämänvaiheisiin ja elämäntyöhön, -joka kauttaaltaan todistaa mitä edellisessä olen sanonut hänen -luonteenlaadustaan ja kutsumuksestaan ajalla, jolloin Suomen -kansallisen elämän perustukset laskettiin. - -Cygnaeuksen ensimäinen julkinen toimi tuli Haminan kadettikoulun -hyväksi, jossa hän viisi vuotta oli historian, maantieteen -ja taloustieteen opettajana. Jos hänen ylimysmielisyytensä -olisi ollut tavallista laatua, josta toinen puoli on ahdasta -ennakkoluuloisuutta ja toinen turhaa itserakkautta, niin hänen -toimensa tässä aatelisnuorukaisten sotilaskoulussa tietenkin olisi -jäänyt jotenkin hedelmättömäksi; mutta tositeossa nuori tuntematon -maisteri loi oppilaisiinsa aivan uuden hengen -- sen ihanteellisen -ja isänmaallisen, joka oli hänen omansa. Sen hän sai aikaan toiselta -puolen henkevällä, innostuttavalla tavalla esittäen maailmanhistorian -vaihtelevia kuvaelmia, toiselta puolen puhuen oppilailleen isänmaasta -ennen kuulumattomilla sanoilla. Toista kymmentä vuotta ennen Vänrikki -Stoolin tarinoita Cygnaeus näille nuorille kertoi 1808--09 vuosien -sodasta, jonka taistelussa monen kuulijan isä oli vuodattanut -vertansa, ja pani heidän sydämelleen, että heidän kansansa, "jossa" --- niinkuin sanat kuuluivat -- "piilee mitä ihanimmat taipumukset -kaikkeen jaloon ja hyvään", pitää heitä, joita se "auliisti -kasvattaa hiellään ja vaivallaan, kalliisti ostamansa sankarimaineen -hoitajina". Semmoiset lauseet putosivat itävinä siemeninä nuoriin -sydämiin, ja Cygnaeus sai osakseen kunnioituksen ja rakkauden, joka -vielä vihannoi hänen haudallaankin. - -Haminasta Cygnaeus palasi Helsinkiin aikoen lähteä ulkomaanmatkalle. -Hänen mielensä paloi ulos "suureen maailmaan", jonka kansalaiseksi -hän sivistyksensä perustuksella tunsi itsensä; hän halusi tutkia -taidetta ja nauttia siitä, perehtyä henkisiin rientoihin siellä, -missä sivistyselämä voimiltaan ja muodoltaan oli rikkainta -ja kehittyneintä, mutta, varaton kun oli ja sangen saamaton -käytännöllisten ahdinkojen piirittämänä, hänen täytyi odottaa kuusi -vuotta, ennenkuin hänelle kävi mahdolliseksi tyydyttää kaihonsa ja -matkustaa etelään. Kumminkaan eivät nämä vuodet menneet hukkaan, -päinvastoin Cygnaeus tänä aikana kypsymistään kypsyen ulotti -vaikutuksensa yhä laajempiin piireihin. - -Jo 1831 Cygnaeus oli ennustanut Runebergin suuruutta. "Suomi on -pian kuuleva säveliä, jommoisia ei ole kuultu sen jälkeen kuin -ihana Franzénimme jätti kotimaan ja muutti vieraalle rannalle", oli -hän lausunut ja kehottanut runoilijaa: "Viritä kanteleesi kielet -korkealentoiseen lauluun, jolla on miehen voima ja naisen lempeys, --- ja kerran se on helähtävä kautta maailman." Kun Runeberg sitten -oli löytänyt oikean alansa, Cygnaeus 1837 julkaisi kirjoituksensa -"Hirvenhiihtäjistä" ja "Hannasta", joka oli siksi merkillinen, -että ani harvat aikalaiset, niinkuin Snellman ja herkkätunteinen -nuoriso, ymmärsivät taikka aavistivat sen arvon. Se oli ensimäinen -kotimainen arvostelu runoilijasta, ensimäinen, jossa julkilausuttiin -Runebergin suuruus runoilijana ylipäätään ja eritoten kansallisena -laulajana. Cygnaeus valittaa tosin, että Runeberg ei täysin tuntenut -"äidinkieltään" -- s.o. suomenkieltä, sillä 60-lukuun saakka -pidettiin suomea jokaisen kansalaisen varsinaisena äidinkielenä, -katsomatta siihen, osasiko hän sitä vai eikö --, mutta näyttää -samalla, kuinka hänen runoutensa sittenkin oli aitokansallista, -ja tulee vihdoin siihen nerokkaaseen päätelmään, että jos kerran -tulevaisuudessa Suomen "runollinen, voimakas, ihana sukukunta" on -häviävä, niin on jälkimaailma Kalevalasta ja "Hirvenhiihtäjistä" -oppiva uudestaan tuntemaan kadonneen kansakunnan, niinkuin -roomalais-elämä on noussut päivän valoon Herkulanumista ja Pompejista. - -Seuraavana vuonna Cygnaeus, puhuen savokarjalaisille ylioppilaille -Rabbe Wreden muistoksi, ennusti mitä myöhemmin Vänrikki Stoolin -tarinoissa oli kansallemme annettava. Hän näet huomautti, että -1808--1809 vuosien sodan _ulkonaisten_ tapausten rinnalla olisi -_sisällinen_ sota kuvattava, _ihmiset_ olisivat astuvat esiin; eivät -ainoastaan päälliköt inhimillisen jaloutensa ja ylevämielisyytensä -loistossa ja heidän ympärillään ritarilliset sankarit -- Duncker, -Malm, veljekset Ramsay, Kulnev y.m. -- vaan sadat _alhaiset_ -- -alhaiset arvoasteelta, mutta ei tosiarvolta --, jotka rohkealla -urhoollisuudellaan, neuvokkuudellaan, päättäväisyydellään ja -vuodattamallaan verellä olivat valloittaneet itselleen oikeuden tulla -huomioon otetuiksi. Tähän hän liitti sen muistutuksen, että tämä sota -oli Suomelle äärettömän tärkeä siinäkin kohden, että maamme, miltei -kokonaan jätettynä oman kohtalonsa ja omien poikiensa aseiden varaan, -kuitenkin kauan ja kunnialla kesti suhteettomassa taistelussa, -ennenkuin se voitettiin, ja siten oppi tuntemaan oman voimansa ja -jossakin määrin luottamaan itseensä, mihin ruotsalaisen holhouksen -perin patriarkalliset olot olivat tarjonneet varsin vähän aihetta -ja tilaisuutta. Kun Vänrikin tarinain edellinen sikermä ilmestyi -kymmenen vuotta myöhemmin, niin sen synnyttämä ääretön innostus -perustui juuri siihen kansalliseen itsetuntoon, jonka esi-isien -kestämät kärsimykset ja sankariteot olivat omansa herättämään. Toisin -sanoen Cygnaeus ennusti yhdellä kertaa tarinoiden sisällyksen ja -vaikutuksen. - -Edelleen on tältä ajalta mainittava, että Cygnaeus nyt tuli -läheiseen yhteyteen yliopistonuorison kanssa, kun hän 1838 -valittiin eteläpohjalaisen ja 1840 pohjoispohjalaisenkin osakunnan -kuraattoriksi. Hänen ensimäinen merkkitekonsa tässä uudessa asemassa -oli Porthanin syntymän satavuotisjuhlan toimeenpano 9 p. marrask. -1839. Siinä juhlassa, jota on sanottu käänteentekeväksi, hän piti -loistavan puheen suurin piirtein kuvaten sen elämäntyön, josta -Porthanille oli annettu nimi "isänmaan yhteinen opettaja", mutta -josta hän puhujan mielestä ansaitsi sitäkin kunnioittavamman nimen: -"isänmaan isä". Sillä, hän sanoi, enemmän kuin kukaan muu on Porthan -saanut eloon mitä parhainta ja ihaninta kansakunnan sydämessä sykkii; -hän on elähyttänyt sen aikakirjoja, hän on metsien ja erämaiden -kätköistä tuonut päivän valoon sen muinaiset runot ja sen povesta -tunteen, joka tekee, että se näkee rakkauden arvoisen isänmaan -siinä, missä kylmä katse huomaa ainoastaan soita ja rämeitä taikka -sekavan kasauman lampia, metsiä ja kivimäkiä. Puhuja määritteli siten -kaikiksi ajoiksi Porthanin aseman kansallisen elämämme perustajana. - -Tämä ensimäinen Porthaninjuhla, jossa muittenkin osakuntien edustajia -oli vieraina, tuli lukemattomien samanlaatuisten isänmaallisten -juhlien esikuvaksi. Toinen Cygnaeuksen alkuunpanema yritys, joka -niinikään tuli esikuvaksi muille samanlaisille, oli ensimäisen -kirjallisen ylioppilasalbumin, Joukahaisen, julkaiseminen -Yliopiston kaksisatavuotisjuhlassa 1840 oli Cygnaeuksella kaksi -luottamustointa, jotka todistavat, kuinka nuori polvi katsoi häntä -henkevimmäksi edustajakseen: hän oli ylioppilaskunnan tunteitten -julkilausujana, kun Franzén viimeisen kerran toivotettiin -tervetulleeksi kotimaahansa, ja hän sepitti myös tervehdysrunon -nuorille maistereille. Etenkin promotsionirunoelmassa Cygnaeus -entistä selvemmin ilmitoi mitä ajassa liikkui. Hän loi siinä -katsauksen Suomen kansan vaiheisiin 30-vuotisen sodan ajoilta asti -läpi aikakausien, joita myöhemmin Välskäri oli kertomuksissaan -kuvaava, tullen siten aikaan, jossa elettiin, "Hannan" ja -"Hirvenhiihtäjäin", Kalevalan ja Kantelettaren aikaan, aikaan, -jolloin "Hällström pani kirjaan luonnon lait ja Snellman ajatteli". -Tässä ajassa runoilija näkee Suomen koittavan aamun -- joksi mekin -nyt sen tunnustamme -- ja hän panee nuorten sydämelle, että heidän -tulee uhrata työnsä kansan tulevaisuudelle. -- Näin Cygnaeus lauloi -riemujuhlassa, ja Z. Topelius, joka oli mukana seppelöityjen -joukossa, on todistanut runoilijan tällä runoelmallaan luoneen -korkeakoululle entistä selvemmän ja varmemman isänmaallisen päämäärän. - -Mutta ei ainoastaan juhlissa Cygnaeus kehottanut työhön kansan -tulevaisuuden eteen. Silloinkin kun hän oli niin sanoakseni -kahdenkesken ylioppilaitten kanssa, oli se hänen virtensä ponsi. -- -"Ei millään kansalla", hän innostuneesti laulaa pohjalaisilleen, -"ei millään kansalla ole jalompaa ja kauniimpaa päämäärää kuin se, -joka näinä aikoina kutsuu Suomen nuorisoa rientämään kirkkauttaan -kohti. Tunne, puhdas ja lämmin kuin ensi lempi, vavahtaa tämän -nuorison sydämessä ja yhdistäen mitä muistolla on ylevintä ja -toivolla jalointa se sulkee syliinsä isänmaan. -- Ken on se, joka -ei parhaimpina hetkinään tuntisi itseään autuaaksi ilosta, että on -juuri tähän aikaan nähnyt päivän valon! Ken ei riemuitsisi saadakseen -elää ja toimia juuri nyt, miten vähäiset voimat hänelle suotiinkaan! -Kuinka rohkeita olemmekaan, kellä olisi rohkeutta heittää pois -paras perintönsä: oikeutensa ja velvollisuutensa päivän kestäessä -rauhallisesti taistella ajatuksen ja toiminnan aseilla -- olkoon -tanner ahdas tai laaja -- sinun onneksesi, armas isänmaa, jolla -kätkyemme on keinunut ja joka on suojaava hautaamme! Raskasta ei ole -pitkinä vaivojen ja kieltäymyksien vuosina uhrata sinulle elämänsä. --- Ja miten olisikaan helppoa ihanan toiminnan juhlahetkenä antaa -henkensäkin sinun onneksesi, äiti!" -- - -Todellisuudessa tulee harvoin kysymykseen uhrata henkensä isänmaan -hyväksi, ja puhe siitä voi sentähden helposti tuntua kaunopuhujan -korulta, mutta Cygnaeuksen runoudessa ajatus palaa niin usein, -että tuskin on epäiltävä hänen kuvitelleen sen toteutumisen -mahdollisuutta. Ehkä ihanimmin hän esittää sen runoelmassa -"Kansakunnan hauta". Hän on unessa näkevinään Suomen kansan -hävinneenä, haudattuna, ja kun hänen etsiessään sen jälkiä eräs ääni -kysyy: Tahdotko kuolla, jotta kansasi eläisi? hän vastaa juhlamielin: -jos mulla olisi vaikka sata henkeä, antaisin ne mielelläni -lunastaakseni kansani elohon! Ääni lausuu silloin, että hänen -toivonsa on toteutuva. Ja kansa nousee uuteen eloon, mutta lunastajan -henkeä ei otetakaan, kuinka hän sitä odottaakin. Vihdoin unelman -syvä tarkotus selviää hänelle: ainoastaan se ansaitsee elää kansansa -hyväksi, joka on valmis kuolemaan sen edestä. - -V. 1843 Cygnaeus pääsi ulkomaanmatkalleen, jolla hän viipyi -koko neljä vuotta. Jos aika myöntäisi seurata häntä hänen -vaelluksillaan etelämaissa, niin oppisimme tuntemaan ennenmainitun -yleismaailmallisen puolen hänen luonteestaan; me näkisimme, kuinka -hän suomalaisessa miehessä harvinaisella esiintymiskyvyllään tuli -lukuisien silloisen Europan kuuluisimpien henkilöitten tuttavuuteen -ja samalla kuinka hänen runoihinsa aiheiltaan ja hengeltään sai -yleiseurooppalaisen leiman. Napoleonin, Byronin, Victor Hugon, George -Sandin, Lamartinen, Silvio Pellicon, Adelaide Ristorin y.m. muistoksi -tai kunniaksi hän lauloi, ja yleismaailmallisen sisällyksensä vuoksi -hänen runoutensa muodostui täydennykseksi Runebergin runoudelle, -joka ylipäätään pysyi vieraana aikansa yleisille riennoille. -Mutta toiselta puolen me myöskin saisimme yhä uusia todistuksia -siitä, kuinka Cygnaeus sittenkin oli erottamattomasti kiintynyt -syntymämaahansa -- siellä ja ainoastaan siellä pulppusi hänen -henkensä oikea elämänvesi. - -Sentähden tapahtuikin, että Cygnaeus palattuansa kotimaahan -huomattiin samaksi kuin ennen, ja keväällä 1848, tuona maailman -vapauden keväänä, hän jälleen piti Suomelle aamunairut-puheen, -jopa ihanimman ja nerokkaimman kaikista puheistaan. Minä tarkotan -hänen kuuluisaa puhettaan 13 p. toukokuuta, kevätjuhlassa, jossa -Maamme-laulu ensi kerran laulettiin Paciuksen sävelmällä ja -äärettömällä innostuksella tervehdittiin Suomen kansallislauluna. -Cygnaeuksen laatuaan yksinäinen, kokonaisen tunnin kestänyt puhe oli -samoin kuin useat hänen parhaimpansa improvisoitu, ja se tunnetaan -ainoastaan saapuvilla olleitten rajattomista ylistyslauseista sekä Z. -Topeliuksen viittauksesta sen sisällykseen. - -Lähtökohtana oli "Suomen nimi" -- kuinka sen kaiku saavutti meidät -kaukaa satujen yöstä, kuinka se pelotti muukalaisia ja ihastutti -meikäläisiä; kuinka se oli kaiken sen syntysana, mitä meillä on pyhää -ja kallista maan päällä; kuinka se kasvamistaan kasvoi vuosisatojen -kautta, milloin pilkattuna, milloin kunnioitettuna; kuinka se valui -olentomme sisimpään kätkyestä hautaan saakka; kuinka se tulistutti -sotilaan mieltä hänen vuodattaessaan verta tappelutanterella ja -loi uutta voimaa väsyneeseen maanviljelijään hänen kamppaillessaan -Europan sivistyksen puolesta Pohjan jäätäviä valtoja vastaan; kuinka -tämä nimi oli luovuttamaton kuin henki, jopa enemmän kuin henki; -kuinka se painoi kavaltajan maahan ja nosti rehellisen kansalaisen -voiman; kuinka se oli pojillensa kaikki kaikessa, vaati kaikki, antoi -kaikki, ja kuinka meidän tämän nimen kunnian tähden, sen kunnioitetun -aseman tähden nykyajassa ja sen himmentymättömän elämän tähden -vuosisatojen kautta täytyy elää ja kuolla. -- - -Cygnaeuksen puhuessa tähän tapaan, Topelius kertoo, oli laskeva -aurinko kullannut Vanhankaupungin lahdelman vedenpinnat, ja puhuja -ojensi kätensä -- en muista hänen sanojaan -- mutta ne kävivät edellä -silloin tuntemattomia, sydäntä kouristavia sanoja runosta "Heinäkuun -viides päivä": _Maan eestä kuolisitko tään?_ - -Näin Cygnaeus vihki Maamme laulun kansallislauluksemme. Laulussa -ja puheessa oli korkeimpaan ilmaisumuotoonsa kehittynyt se -isänmaanrakkaus ja kansallinen henki, joka tänä aamukautena oli -innostuttanut puhujaa ja tehnyt hänen sanansa sytyttäviksi. -- -Mutta puhuessaan taivasalla tuhansille kuulijoille Cygnaeus samassa -kevätjuhlassa särki äänensä. Se pysyi sen jälkeen aina käheänä, -niin että hän ei enää voinut entisellä tavalla hallita suurempaa -kuulijakuntaa. Olihan se suuri uhraus, mutta tositeossa Cygnaeus -viimeisellä puheellaan oli loppuun suorittanut aamunairut-tehtävänsä. -Ei niin, ettei hän myöhemminkin olisi pitänyt merkillisiä puheita, -eikä myöskään niin, että hän hengeltään olisi ollut vähemmän -ihanteellinen ja isänmaallinen. Muutos tuli itse ajan muuttuneesta -luonteesta. Kevättä seurasi takatalvi kansan elämässä, ja Cygnaeus, -saavuttuansa miehuutensa myöhempään jaksoon, suuntasi harrastuksensa -eri aloille henkistä elämäämme, yrittäen mikäli mahdollista toteuttaa -ihanteitaan taikka ainakin viittoa tietä niitä kohti. - -Tavallaan oli takatalven aika. -- 40-luvun lopulta 60-luvun alkuun --- Cygnaeuksen toimeliain ja tuotteliain. Silloin alkoi hänen -opettajatoimensa yliopistossa, josta kuitenkin näkyvät jäljet ovat -varsin vähään supistuneet, syystä että hänen vapaasti pitämänsä -luennot ovat iäksi kadonneet; silloin hän myös alkoi vaikuttaa -taideharrastusten herättäjänä ja johtajana; silloin hän kirjailijana -tuotti useat arvokkaimmat teoksensa ja silloin hän, niinkuin ainakin, -esitti tulevaisuuden aatteita, joista nopeimmin toteutuneita -oli ylioppilastalon rakentaminen. Cygnaeus se näet lausui tämän -ylioppilasnuorison kodin syntysanat, kodin, jonka tapaista ja -vertaista ei ainoallakaan ylioppilaskunnalla maailmassa ole. - -Eri taiteista, joita Cygnaeus harrasti, on näyttämötaide ensi -sijassa mainittava. Totta on, että hän ei tullut kansallisen -näyttämön luojaksi, vaikka hän kaikella innolla ajoi ensin toisen -ja sitte toisen kiviteatterin rakentamista Helsinkiin. Mutta hän se -kuitenkin ensiksi julkilausui rohkean ajatuksen, että oma kansallinen -teatteriseurue ehkä helpoimmin saataisiin siten, että "näyttämö -kerrassaan tehtäisiin täysin _suomalaiseksi_, niin kielen kuin -muunkin puolesta". Tämän ajatuksen toimeenpanijaksi tuli niinkuin -tiedämme eräs hänen oppilaitaan, Kaarlo Bergbom. Sitä vastoin -Cygnaeus ensimäisenä on sepittänyt kansallishenkisiä historiallisia -näytelmiä -- "Klaus Flemingin ajat" ja "Juhana herttuan -nuoruudenunelmat" --, joita teatterimme kyllä eivät ole pystyneet -esittämään, mutta jotka kuitenkin laatuaan ovat suurenmoisimpia -kirjallisuudessamme. Molempia leimaa runoilijan kansallinen itsetunto -ja rakkaus maahan, "jota kohtaan kunnia niin harvoin on noudattanut -oikeutta", molemmissa hän puolustaa maata ja kansaa muukalaisten -ylimielisyyttä vastaan. "Siihen katsoen on jälkimäisen draaman -viimeisen näytöksen ensi kohtaus, niin sanoaksemme, cygnaeusmaisin. -Siinä ylpeä Katarina Jagellonica ensiksi halveksien katselee -kansankokousta, oppimattomia, juroja, sarkatakkisia suomalaisia -talonpoikia, mutta kun herttua on puhutellut kokoontuneita heidän -_omalla_ kielellään -- jotta ei jäinen viima pääsisi tunkemaan kansan -ja ruhtinaan sydämen väliin -- ja kansa innostuneena lupaa puolustaa -ja suojella ruhtinatarta, silloin tämän mieli muuttuu, sydän heltyy -ja hän puhkee sanoihin: 'Tosiaan, sanomattoman ihanaa. Kuni kirkkaita -timantteja kiiltää kyyneleitä vakavien miesten silmissä; ja käsiä, -lujia kuin vuori, nostetaan vakuuttamaan valaa, jonka sydän vannoo. -Sielun sisästä leviää kirkastus ihmisjoukon yli, jota ihmisyyden -korkeimmat, parhaat tunteet innostuttavat. En luullut mahdolliseksi, -että _kansa_ voisi näyttää niin ihanalta ja niin ylevämieliseltä; -tahtoisin sulkea heidät kaikki syliini'." - -Näyttämötaiteen rinnalla Cygnaeus innokkaasti harrasti -kuvaamataiteita. Nyt me hieman hymyilemme Suomen 50- ja 60-luvun -taiteelle ja ripustamme senaikuiset taulut hämärään nurkkaan -taikka eteiseen valmistaaksemme tilaa 20:nnen vuosisadan mestarien -teoksille. Mutta muistakaamme, että silloin jos koskaan taide oli -hellän hoidon tarpeessa, silloin jos koskaan taiteilijat tarvitsivat -kehotusta ja rohkaisua. Sillä jos taide oli heikko ja kehittymätön, -niin oli yleisön mielenkiinto ja halu kannattaa taidetta vielä -kehittymättömämpi. Juuri sinä aikana oli Cygnaeuksen suoma suosio -äärettömän tärkeä taiteelle, jopa sen kehitykselle välttämätön -ehto. Aina optimistisena, aina ihanteellisena Cygnaeus kykeni -antamaan arvoa harrastukselle ja tahdolle silloinkin, kun tulos oli -verraten vähäarvoinen, ja niin tämän suuren taiteenystävän hoidossa -taide vähitellen otti juurtuakseen karuun maaperäämme, ja ilman -häntä meidän kuvaamataiteemme tuskin olisivat saavuttaneet niitä -ennätyksiä, joista me nyt iloitsemme. - -Merkillisin Cygnaeuksen yrityksiä taiteen alalla oli hänen -alottamansa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran nimessä ja avulla -kunnialliseen loppuun ajettu puuha pystyttää Porthanin kuvapatsas -Turkuun -- ensimäinen laatuaan maassamme. Kun hänessä ajatus syntyi, -ei Suomessa ollut kuvanveistotaidetta nimeksikään, mutta silti -Cygnaeus ei epäillyt yrityksen mahdollisuutta. Hän tapasi Tukholmassa -nuoren, innokkaan kuvanveistäjän, Kaarle Eneas Sjöstrandin, sai -tämän muuttamaan Suomeen, ja Cygnaeuksen innostuttamana Sjöstrand -ei ainoastaan luonut Porthanin muistomerkkiä, vaan muovaili toisen -toisensa perästä uuden isänmaansa suurmiesten muotokuvia ja antoi -meille sarjan Kalevalanaiheisia veistokuvia sekä oli vihdoin -Valter Runebergin ja Johannes Takasen ensimäinen opettaja tullen -siten kuvanveistotaiteen perustajaksi maassamme. Ilman Cygnaeuksen -luottamusta ihanteelliseen pyrkimykseensä olisi tämä, jollei -kokonaan, niin kumminkin epämääräiseksi ajaksi jäänyt tekemättä. - -Cygnaeuksen kirjailijatoimesta aika ei salli laajemmin puhua, mutta -viittaan kuitenkin erinäisiin suuriarvoisiin teoksiin. Kiitä on -hänen tutkimuksensa "Traagillisesta aineksesta Kalevalassa", joka -epäilemättä on etevin ja syvällisin kansanrunouttamme tarkottava -esteettinen tutkielma, mikä meillä on ilmestynyt, ja joka muun muassa -on, jollei suoranaisesti aiheuttanut, kumminkin suuresti vaikuttanut -ensimäisen suomenkielisen murhenäytelmän, Aleksis Kiven "Kullervon", -syntyyn; niitä on Cygnaeuksen kenties enimmin luettu kirja, Joachim -Zakarias Dunckerin elämäkerta, jossa tekijä pystytti unohtumattomalle -sankarille pysyvän muistopatsaan jo ennenkuin Runeberg oli luonut -toisen runoelmassaan "Heinäkuun 5 päivä"; niitä on hänen kirjansa -Vänrikki Stoolin tarinoista, jolla hän täydensi varhain alottamansa, -ymmärtämyksessä ja nerokkaisuudessa verrattoman arvostelun niistä -Runebergin runoteoksista, jotka kansallisessa suhteessa ovat kaikista -tärkeimmät; ja niitä on myöskin historiallinen tutkimus nimeltä: -"Hans Henrik Gripenbergiä kohdanneen yleisen mielipiteen langettaman -tuomion tarkastus." Koska tämä viimeksi mainittu teos aivan -erikoisella tavalla valaisee Cygnaeuksen luonteenlaatua, on siitä -vähän enemmän sanottava. - -Ruotsalaiset olivat ankarasti arvostelleet Seivin sopimusta, -jonka mukaan Suomen armeijan viimeiset tähteet heittäen aseensa -luopuivat vastarinnasta, ja syyttäneet sen allekirjoittajaa kenraali -Gripenbergiä pelkuruudesta ja kavalluksesta. Kun asiantuntevalta -taholta tätä väärää tuomiota oli turhaan koetettu oikaista, otti -Cygnaeus seikkaperäisesti tarkastaakseen kysymystä, ja hän suoritti -tehtävänsä ei ainoastaan innostuksella ja nerolla, jotka olivat -hänelle ominaisia, vaan sanan varsinaisessa merkityksessä ensimäisenä -suomalaisena historioitsijana. Nojaten tietoihin ja asiakirjoihin, -jotka hän oli saanut mukana olleilta tai heidän läheisiltään, hän -havainnollisesti kuvaten sotilaalliset olosuhteet ja selvittäen -tapahtuman psykologiset edellytykset näyttää, kuinka ruotsalaiset -vallanpitäjät olivat ilman riittävää harkintaa määränneet joukkojen -sijoituksen, kuinka he kerrassaan laiminlyöden oman maansa -puolustuksen olivat jättäneet tautien ja ankaran talven harventamat -suomalaiset oman onnensa nojaan, kuinka varsinaisten päällikköjen -poistuttua ylin johto oli uskottu Gripenbergille, joka tosin koko -sodan aikana säästämättä enemmän vaivojaan kuin vertansakaan oli -ollut mukana, mutta aina alipäällikön asemassa, sekä edelleen -kuinka tämä urhoollinen mies, ylivoimaisen vihollisen saartamana -ja jätettynä ilman suoranaisia tietoja Tukholmassa tapahtuneesta -vallankumouksesta ja uuden hallituksen tarkotuksista, ratkaisevalla -hetkellä ei nähnyt edessään muuta kuin kaikki uhranneitten -sotilaittensa kuoleman ilman voiton mahdollisuutta. Kun Gripenberg -silloin neuvottelussa upseeriensa kanssa lyöden nyrkkinsä pöytään -huudahti: "Hyvät herrat! Jos teissä on ketään, joka tahtoo, että minä -tappelen, niin, Jumal'auttakoon, minä tappelen; kyllä olen ennenkin -tapellut" -- eikä kukaan hiiskunut sanaakaan, silloin ei hänkään enää -vaatinut turhaa verenvuodatusta. - -Lukiessa tätä kertomusta tapahtumien traagillinen yhteenliittyminen -ei kiinnitä meitä enemmän kuin kertojan intomieli. Cygnaeus puhuu -suomalaisena ja suomalaisena hän puolustaa suomalaista miestä -ruotsalaisia vastaan, jotka peittäen oman syynsä asiain onnettomaan -menoon olivat heittäneet syyn taakan viattoman päälle. Hän etsii -kauttaaltaan totuutta, ja myöhempi tutkimus onkin pääasiassa -hyväksynyt hänen esityksensä, mutta silti hänen kertomuksellaan ei -ole sitä objektiivista tyyneyttä, jota pidämme historiankirjoituksen -ihanteena. Cygnaeus oli ennen kaikkea tunteen ja intomielen mies, ja -tässä se tulee sitä enemmän näkyviin, kun väärä tuomio Gripenbergiä -kohtaan oli yhtä paljon loukannut hänen inhimillisyystuntoaan kuin -hänen kansallista itsetuntoaan. On muistettava, että teos ilmestyi -Vänrikki Stoolin tarinain jälkeen, ja siihen nähden saattaa sanoa, -että siinä on ensi kerran teoksi muuttunut se kansallinen itsetunto, -jonka tarinat olivat herättäneet. - -Kumminkin on tunnustettava, että Cygnaeus vähemmän kuin kukaan -oli Vänrikin tarinain sytyttävän vaikutuksen tarpeessa. Hänen -ylimysmielisyytensä oli näet kehittynyt itsetietoisuudeksi, joka -oli arka arvostaan eikä koskaan epäillyt puhua suutansa puhtaaksi, -kun hänen oikeuden- tai ihmisyyden- tai kansallista itsetuntoansa -oli loukattu. Paitsi Gripenbergin puolustuskirjoituksessa tuli -tämä monesti näkyviin. Niin esim. 1850 vuoden sensuuriasetus, -joka kielsi painattamasta suomenkielellä muuta kuin uskontoa, -taloutta ja kansanrunoutta tarkottavia kirjoja, koski häneen kuin -persoonallinen häväistys, ja hän kirjoitti siitä suorin sanoin -ministerivaltiosihteerille, kreivi Armfeltille. Sama kansallinen -itsetunto aiheutti niinikään sen puheen, jonka Cygnaeus piti -jäähyväisjuhlassa yliopiston ruotsalaisille vieraille 1857 ja joka -tavallaan on hänen kuuluisimpiaan. Se oli sangen lyhyt ja kieltämättä -maltillinen ja kohtelias, mutta vaikutti kuitenkin kuin jonkinlainen -sodanjulistus. Eräässä juhlassa Tukholmassa oli julkilausuttu runo, -jossa Suomelle annettiin mainesana "orjuuden kultainen pesä". Puhuja -valitti, että juhlassa ei kukaan ollut noussut ja vastannut noihin -sanoihin: "Sinä valehtelet!" Hän oletti vieraitten havainneen, ettei -Suomessa kuitenkaan eletä eikä puhuta niinkuin voidaan ajatella -orjuuden pesässä elettävän ja puhuttavan, ja päätti toivomalla, -että meille Ruotsissa ja muualla Europassa suotaisiin kunnioitusta -eikä sääliä, sillä edellinen on meille tarpeen useinkin vaikeissa -oloissamme. - -Vaikka varmaankaan ei kukaan tässä maassa ole suoremmin ja kauniimmin -puhunut Ruotsin suurista muistoista ja erittäin ruotsalaisten -ansioista Suomeen nähden, sai tämä puhe kaikki unohtumaan. Se -käsitettiin ja selitettiin julkeaksi solvaukseksi Ruotsia kohtaan, -ja Cygnaeus joutui hänkin vuorostaan, semmoisen häväistystulvan -esineeksi, jolla meillä on tapana aika ajoin koetella ja karaista -merkkimiestemme luontoa. Tietysti hän kärsi siitä, kärsi syvästi ja -katkerasti -- mutta vähitellen sekin tulva juoksi kuiviin. - -Ehkä kysytte edellisen johdosta, oliko Cygnaeus suomen- vai -ruotsinmielinen? Kysymys on anakronismi Cygnaeukseen nähden. -Hänen kansallistuntonsa kehittyi aikana, jolloin ei vielä tietty -suomen- eikä ruotsinmielisistä. Hän oli _suomalainen_ Lönnrotin -ja Runebergin tapaan, niinkuin kaikki meidän parhaimmat olivat -1830- ja 40-luvuilla. Silloin täällä vielä oltiin eheä, jakamaton -kansa, ja kun puolueriidat olivat alkaneet, hän toivoi vain eheyden -palaavan. Niin hän alkajaisrunossaan suomalaiseen Preciosa-näytäntöön -keväällä 1870 lausuu: "Parempaa laulu ei sentään voisi vaikuttaa -kuin karkottaa veljesvihan, muistuttaa kaikkia, että tämä maamme on -yhteinen isänkotimme, jossa olemme kasvaneet yhdeksi kansaksi ja -saaneet yhteisen päämäärän; kumpaa kieltä puhummekin, on kohtalomme -yhteinen: jos pelastus on mahdollinen, me pelastumme yhdessä, -jollei -- me vaivumme samaan hautaan. Sadat äänet yhtykööt samaan -sointuun, se joka häiritsee sointua, rikkoo ei vain itseänsä, vaan -kokonaisuutta vastaan." - -Oli kuin Cygnaeuksen työpäivä olisi ollut ohi, kun 60-luvulla -ensimäisten valtiopäivien johdosta ja jälkeen valtiollinen ja -yhteiskunnallinen elämä puhkesi aavistamattomaan virkeyteen. Hänen -elämänsä viimeinen jakso oli alkanut, jolloin hän pääasiassa -katsojana seurasi ajan pyrintöjä. Mutta vaikka Cygnaeus yhä harvemmin -esiintyi julkisesti, eivät hänen sanansa olleet menettäneet -tenhovoimaansa. Kuoriin 60- ja 70-luvun ylioppilaspolviin, jotka -säännöllisesti 1 p. huhtikuuta kävivät häntä laululla tervehtimässä, -vaikuttivat hänen puheensa aina innostavasti. Me ymmärsimme hänen -kanssaan, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä; hän oli meille -kunnioitettava patriarkka, jonka sanoista yhä säteili se Suomen -aamun kirkkaus, jota hän nuorena oli julistanut. Todistuksena -ihastuksestamme mainitsen vain yhden piirteen. Tunnen ylioppilaan, -joka saatuaan eräästä sanomalehtikirjoituksesta 30 markkaa, -ensimäiset mitä hän eläissään oli ansainnut, käytti ne ostaakseen -Cygnaeuksen runoelmat. Huhtikuun 1 päivä tuli meille henkiseksi -kevätjuhlaksi, joka uudistui joka vuosi yhtä varmaan kuin Vapunpäivän -vietto, mutta erosi tästä siinä, että se kesä ihanteellisine -rientoineen, jonka Cygnaeus meissä herätti, oli kestävämpää laatua -kuin luonnon kesä -- monessa se ei ole tiennyt syksystä eikä -talvesta, vaan on pysynyt kautta elämän. - -Vaikken läheskään ole tyhjentänyt ainettani, on jo aika lopettaa. Ja -tällä hetkellä kysyn itsekseni, riittääkö esitykseni todistamaan, -että Cygnaeus yhä edelleen ansaitsee sijansa toisten suurmiestemme -rinnalla, huolimatta siitä, että hänen muistonsa on niin himmentynyt -nykyisessä polvessa? Toivon että niin on laita. -- Herätystyö vaati -monenlaisia voimia, ja Cygnaeuksenkin osuus oli siinä tarpeellinen, -jopa välttämätön. Ajalla, jolloin sanomalehtiä ja kirjallisuutta -levisi ja luettiin vähän, oli äärettömän tärkeää, että ilmaantui -mies, joka ollen saman hengen elähyttämä kuin muut tulevaisuuden -miehet, elävin nerokkain sanoin julkilausui mitä ajassa liikkui -ja avasi varsinkin nuorille aavistamattomia näköaloja ja kuvasi -ihanteita, jotka vastustamattomasti innostuttivat totuntatavasta -eroaviin harrastuksiin. Näin Cygnaeus täydensi ja teki suurten -ystäviensä työn tulokset kuulijoilleen mieskohtaisiksi ja -velvottaviksi. Samalla hän enemmän kuin kukaan muu on vaikuttanut -henkisen sivistyksen kohottamiseksi maassamme, hän on tehnyt -eläväksi käsityksen meidän sivistyksellisestä yhteydestämme suurten -kulttuurikansojen kanssa ja vaatinut, että meidän tulee kaikilla -aloilla -- eritoten taiteenkin alalla, joka silloin näytti niin -toivottomalta -- edustaa suomalaista kansallisuuttamme, jopa uskaltaa -ajatella kilpailua muitten kanssa. Yksi syy miksi me enää harvoin -muistamme Cygnaeusta on se, että niin paljo siitä, mitä hän ensiksi -harrasti ja vaati, on jo muuttunut sivistyneitten kansalaisten -yhteisomaisuudeksi, tullut lihaksemme ja vereksemme -- mutta onko -hänen ansionsa silti vähempi? - -Huomautin alussa, että elämme individualismin aikakaudella, -jolloin yksilön hyvinvointia ja menestystä katsotaan inhimillisen -harrastuksen oikeaksi päämääräksi ja jolloin vähät välitetään -ihanteista, jotka vaativat yksityisten pyyteitten uhraamista yleisen -hyväksi, kansakunnan onneksi. Mutta yhtä varmaa kuin se on, että -tuo nykyajan oppi ei ole aikojen viimeinen viisaus, yhtä varmaa on, -että Suomen kansan tulevaisuus yhä edellyttää, että sillä on poikia -ja tyttäriä, jotka Cygnaeuksen tapaan pitävät korkeimpana onnenaan -uhrata elämänsä työn sen eteen. Kuinka ajat vaihtelevatkin, on -semmoisia aina nouseva, ja koska heidän toimintansa ehtona on, että -he ajattelevat suurta kansastansa ja että heillä on ihanteellisia -päämääriä, niin on Fredrik Cygnaeus, tämä suurien ajatusten ja -ihanteiden mies, tämä kansallisen itsetunnon mies, aina oleva heille -rakastettu ja kunnioitettu opas ja tietäjä. - - - - -Lauri Stenbäck. - -Hänen syntymänsä 100-vuotismuiston johdosta.[19] - - -Siihen pitkään sarjaan merkkimiesten satavuotismuistoja, joita -jo olemme tällä vuosisadalla viettäneet, tulee tämän lokakuun -loppupuolella kaksi muistopäivää lisää. Yrjö Aukusti Wallin ja Lauri -Stenbäck syntyivät näet molemmat lokakuulla 1811, edellinen 24 ja -jälkimäinen 26 p. Miten erilaisia harrastuksiltaan nämä miehet -olivatkaan, ansaitsee kuitenkin toisen niinkuin toisenkin muisto -kirkkaana elää heidän kansalaistensa mielissä, ja sentähden Aikakin -tahtoo puolestaan heihin kiinnittää lukijakuntansa huomion. - -Tämä Lauri Stenbäckin muistolle omistettu kirjoitus on alkuaan -laadittu esitelmäksi Kolmisointu-yhdistyksen iltamaan viime -keväänä (10/3 )eikä pyydä esittää mitään uusia tietoja, joita ei -tavattaisi siinä runoilijan seikkaperäisessä elämäkerrassa, jonka -tekijä kymmenkunta vuotta sitte julkaisi. Tarkotuksena on vain -ollut pikaisin piirtein hahmotella miehen kuva, jonka toiminnasta -ja luonteesta varsinkin nuoremmalla polvella lienee sangen hämärä -käsitys, mutta joka on omansa herättämään mielenkiintoa ja -kunnioitusta samassa määrässä kuin häneen tutustuu. - -Lauri Stenbäck syntyi Kuortaneen pappilassa. Isältään, kirkkoherra -Kaarle Fredrik Stenbäckiltä, hän, mikäli päätettävissä on, -sai perinnöksi runoilijalahjansa, mutta äidiltään, Eva Maria -Gummerukselta, luonteensa vilkkaan, avoimen, rakastettavan -lapsellisen peruspiirteen; kotiseutu ja sen kansa opetti häntä -kunnioittamaan ja rakastamaan maamme suomalaista väestöä, josta -hänen sukunsa polveutuu. Tämä viimeinen seikka -- tutustuminen -suomenkieliseen kansaan -- oli sitä tärkeämpi, kun perhe Laurin -ollessa 12:nnella, muutti Vöyrin ruotsalaiseen pitäjääseen. -Kotipaikan muutto sekä silloiset kouluolot vaikuttivat, että ruotsi -tuli Stenbäckin runoilijakieleksi, mutta kiitos Kuortaneen-ajan -hän ei sentään koskaan vieraantunut kansamme pääaineksesta, vielä -vähemmän menetti suomalaista henkeään. - -Stenbäckin lapsuuden- ja varhemmasta nuoruudenajasta tulee -huomioonottaa varsinkin kaksi seikkaa, joilla oli määräävä merkitys -hänen kehitykseensä nähden. Toinen on se, että hän, ollen alusta -aikain ruumiiltaan hento ja heikko, sai kovien sairauskohtausten -kautta pysyviä vammoja, joista johtui, että hänen terveytensä -aina oli huononlainen, -- se tietysti enensi hänen tunne-elämänsä -herkkyyttä; toinen on syvä uskonnollinen heräys, jonka ensimäinen -ripilläkäynti hänessä aiheutti. Huolimatta hänen omaistensa -kertomuksista emme osaisi oikein arvostella tämän henkisen -mullistuksen laatua ja merkitystä, jollei hän itse olisi jättänyt -siitä epäämättömiä todistuskappaleita, nimittäin kuusi runoa, jotka -nimellä "Rukouksia ensi kerran käydessäni Herran ehtoollisella", -muodostavat sekä sisällyksen että hämmästyttävän kypsän muodon -puolesta mitä arvokkaimman runollis-uskonnollisen tunnustuksen. -Ensimäisessä hän tunnustaa syntinsä, toisessa hän julkilausuu -luottamuksensa anteeksiantoon, kolmas saa meidät aavistamaan jonkun -katkeran kokemuksen ihmisten puolelta, neljännessä hän laulaa pyhästä -hetkestä, "tärkeimmästä elämässään", jolloin liitto taivaallisen -Isän kanssa uudistettiin, viides on riemulaulu tapahtuman johdosta -ja samoin kuudes, vaikka se on tyynempi ja tulevaisuuteen viittaava. -Siitä ovat nämä säkeet: - - Oi, kuinka olen iloinen, - Mä Herrassani riemuitsen. - Mä laulan lapsuuslauluan', - Sen laulan moneen kertahan - Ja taasenkin. -- -- -- - - Luo Herran paeta mä voin, - Kun loistaa säteet aamunkoin; - Kun ilta saapuu pimeten, - Niin nukun syliin hänellen - Kuin äidin luo. -- -- --[20] - -Heräys tapahtui syksyllä 1827, jolloin Stenbäck oli 16-vuotias ja, -tultuansa keväällä ylioppilaaksi, oleskeli kotona. Näennäisesti -se kyllä oli ohimenevää laatua, mutta kumminkin se selittää, -että hänen varhemmissakin runoelmissaan ja mietelmissään niin -usein soi uskonnollinen pohjasävel, sekä että hän ajan tullen oli -valmis avaamaan sydämensä toiselle, paljoa syvemmälle ja pysyvälle -herätykselle. - -Luonnollinen taipumus vei Stenbäckin vastustamattomasti esteettisten -ja kirjallishistoriallisten opintojen alalle. Hän lueskeli hartaasti -saksalaista ja ruotsalaista kirjallisuutta, ja jälkimäinen herätti -hänessä, niinkuin monessa muussakin sen ajan nuoressa, halun päästä -Ruotsiin, jossa toivottiin tapaavan virkeämpää, loistavampaa henkistä -elämää kuin sodan jälkeen yhä vielä henkisesti lamaantuneessa -kotimaassa. Kaksi vuotta (1830--32) Stenbäck harjottikin opintoja -Upsalan yliopistossa, mutta lukuunottamatta sitä, että hän Puolan -kapinan aikana ruotsalaisten toveriensa kanssa innostuneesti seurasi -vapaustaistelun menoa ja suri sen kukistumista vereen, oli matka -täydellinen pettymys. Sen on runoilija julkilausunut runosikermässä -"Matkamuistelmia". Hän oli lähtenyt, hän laulaa, etsimään "kunniata - - ja suuruutt' aatteitten ja toiminnan; - Mä suurten muistoin kotimaan näin siellä, - Min kansa pientä puuhas pikkumiellä, - Vaan muuta siellä nähnyt en". - -Stenbäckin kokemus oli siis sama kuin Topeliuksen kymmenen vuotta -myöhemmin, se näet että suomalaisen isänmaa ja kansa ovat _tällä_ -puolen merta. - -Helsingissä Stenbäck liittyi läheisesti Pohjalaisosakunnan -silloisiin etevimpiin jäseniin, joista paitsi häntä itseään -seuraavat ovat tulleet mainioiksi Suomen sivistyshistoriassa: M. A. -Castrén, nerokas kielentutkija, E. A. Ingman, yksi lääkintätieteen -uudistajia maassamme ja harras suomenkielen ystävä. F. A. Ehrström, -ensimäinen säveltäjämme, ja C. G. von Essen, yksi herännäisyyden -päämiehiä. Tämän toveripiirin johtava henkilö ei kumminkaan ollut -kukaan mainituista, vaan J. J. Östring, Stenbäckin paras, uskottu -ystävä. Vuosi 1834 oli näitten ystävysten onnellisin aika. Silloin -he innokkaasti ja menestyksellisesti koettivat kohottaa oman -osakuntansa ja välillisesti koko ylioppilasnuorison yhteiselämää -aatteelliseen ja isänmaalliseen suuntaan -- ja silloin Stenbäck -sepitti useat kauniimmat runoelmansa; mutta heidän ilonsa oli -lyhyt. Mielenosotuksen aikaansaamiseksi erästä opettajaa kohtaan he -omin päin toimeenpanivat ylioppilaskokouksen, ja syytettyinä tästä -yliopiston järjestystä loukkaavasta omavaltaisuudesta heidät kaikki -(paitsi Esseniä) karkotettiin puoleksi vuodeksi. Tämä tapaus oli -käänteentekevä Stenbäckin elämässä. - -Lähtiessään kotia Stenbäck otti mukaansa ystävänsä Östringin, -eivätkä he olleet Vöyrin pappilassa kauan nauttineet pakollista -vapauttaan, ennenkuin täydellinen mullistus oli tapahtunut heidän -maailman- ja elämänkatsomuksessaan. Oli näet juuri se aika, -jolloin Paavo Ruotsalaisesta johtuva herännäisyys oli alkanut -levitä Pohjanmaalla, ja tämän henkisen liikkeen valtaan molemmat, -niin Stenbäck kuin Östringkin, antautuivat. Seuraus oli, että -he palatessaan Helsinkiin olivat kokonaan muuttuneet ja että he -kieltäen ja hyljäten entiset harrastuksensa vetäytyivät syrjään -toverien iloisesta seurasta ja suunnittelivat ei ainoastaan -yksityiselämänsä, vaan koko elämänsuuntansa ja -päämääränsä -muuttamista. Aluksi Stenbäckin uskonnollisuus sentään vielä näyttää -olleen verraten valoisa, mutta kun Östring kevättalvella 1836, -hänen äärettömäksi surukseen, oli kuollut keuhkotautiin, se muuttui -siksi synkäksi, kaikkea maailmallista tuomitsevaksi, sanoisinko, -kiihkomielisyydeksi, jommoisena herännäisyys ensi aikanaan esiintyi -lukuisissa uskovaisissa ympäri maata. Tämmöisiä kääntymyksiä -tapahtui silloin tuhansittain, mutta kumminkin Stenbäckin kääntymys -on meille muita merkillisempi, jopa yksinäinen laatuaan, sentähden -että hän erityisessä runosarjassa on kuvannut mielenmuutoksensa eri -asteet, julkilaulanut mitä hän kärsi ja miten hän tuskallisesti -taisteli kukistaakseen entisen itsensä ja sen kauneudenmaailman, -jonka runoilijaunelmansa ja -haaveilunsa olivat hänen sisässään -rakentaneet. Suorasanaisesti kerrottuna tämä kääntymys kyllä ei meitä -liikuta enemmän kuin muut senlaatuiset historialliset tosiasiat, -mutta sydämemme heltyy ja värisee myötätunnosta, kun kuulemme -runoilijan itsensä purkavan tuskansa, esim. runoelmassa "Huokaus", -joka arvattavasti on kirjoitettu Östringin kuoleman jälkeen. - - Kuin synkkä koto kuoleman on tää! - Mun taivaani on iäks' suljettuna. - Sen kultahohdett' en mä enää nää - On riemu mailman multa murjottuna. - Mut niinkuin varjo kulkee kenttää pitkin, - Niin rauhatonna vaellan ma vain, - Vain varjo olen aikain parempain. -- -- - - Oi, miks' on koskaan rintan' paisunut, - Sen miksi suuret aavistukset täytti? - Miks' riemuin laulun äänt' oon kuunnellut? - Miks' siitä valonsäde mulle näytti - Valaisten syömen syvät, mailman piirin - Ja rintani sai ilmitulehen, - Mut hetken vain, oi, hetken lyhyen? - - Tuo säde tunki sielun syvyyteen, - Se entisaikaan oli elämäni, - Kuin kirkkaan kevätnurmen kukkineen - Näin elon valoisana edessäni. - Mut päivä laski, yö on noussut musta, - Ja tallattu on mailma syömeni, - Kuin tyhjä, hävitetty temppeli. -- -- - - Oi kolkko köyhyys sielun palaneen, - Miss' entisriemuin kylmät ruumiit makaa! - Oi perintöni, saatu aikaiseen, - Sun häijyt henget lahjanaanko jakaa, - Vai ootko taivaan rangaistus sa mulle. - Ansaittu, vaikk'en tunne syytä sen, - Mut pantu kantaakseni kärsien? - - Haa, kärsivällisyys! En hiukkaakaan - Omista lahjaa, jota kaikki kiittää. - En elää tahdo horroksissa vaan, - Ei kärsimys voi lohdukseni riittää; - En tahdo, että keväästäin, mi loisti, - Tää musta muisto nyt vain jäljell' on - Ja rinnan rauhattomuus rajaton. -- -- - -Alistuvaisempi ja sovinnollisemmin päättyvä on lähinnä seuraava, -ihmeen kaunis runo nimeltä "Murheelle". Siinä Murhe eli Surutar, -"kuningatar elämän", viittaa rauhattomalle laulajalle tien rauhan -maahan. Mutta kahta tuskallisempi on, erittäinkin alkupuolelta, -runoelma "Katumus": - - Oi, mua seuraa, vainoo synninvalta, - Se valon riistää elon taivahalta, - Se kauheana minuun tuijottaa, - Jos minne käyn, en siltä rauhaa saa. -- -- - - Oi minne pakenen? Miss' saanen kerran - Mä voimaa kantaa pyhää vihaa Herran? - Oi minne piilen? Mull' ei päällä maan, - Oo toivoa, ei kuolemassakaan. - - Kaikk' ilo, toivo, turva multa puuttuu, - Mi mulle voitto oli, mullaks' muuttuu, - Ja paljastettuna mä syntinen - Nyt Herran tuomiota vapisen. - -Näin vaikerrellessaan hänelle muistuu mieleen, miten hän oli -onnellinen lapsuudenpäivinään, jolloin Jeesus oli hänen ystävänsä, ja -häneen, sovittajaan ja vapahtajaan, hän nytkin turvaa -- - - Vaikk' oonkin paha, vaivun ristis juureen; - Ja luotan lujasti sun armoos suureen. - Oi, kiitos soikoon sulle taivaan, maan! - Sun tähtes syntinen viel' armon saan. - -Pitkä kamppailu päättyi sovintoon ja rauhaan, ja saavuttamansa onnen -on runoilija julkilaulanut eri lauluryhmässä nimeltä "Sointuja". -Ensimäinen näitä sointuja on tämä: - - Olen Jumalan laps'; - Oi autuas rauha ja riemu! - Olen Jumalan laps'; - Oi kelle mä riemuni kerron? - Oi Luojalle riemuni kerron. - Olen Jumalan laps'; - Oi autuas rauha ja riemu! - -Ensimäiset soinnut ovat vuodelta 1837. Edellisenä syksynä -Stenbäck oli alkanut suorittaa filosofiankandidaatti-tutkintoa, -mutta äkkiä sairastunut lavantautiin. Siitä hän toipui vasta -kevätpuolella mainittuna vuonna ja silloin, parantuen yhdellä -kertaa sekä ruumiillisesti että sielullisesti, hän antoi soinnuissa -voitonriemunsa helähtää. Samana keväänä hän tuli kandidaatiksi ja -muutti teologiseen tiedekuntaan; hän oli päättänyt ruveta papiksi. - -Mutta Stenbäck oli liian tulinen sielu ollakseen tunnustamatta -ja levittämättä muihinkin riemuisaa uskoaan jo ennenkuin oli -virallisesti oikeutettu pukeutumaan papinkauhtanaan. Ystäviensä -Essenin ja Julius Berghin kanssa hän esiintyi heränneitten -ylioppilaitten johtajana, ja ystävysten luona nämä kokoontuivat -"seuroihin", joissa yhdessä luettiin ja veisattiin; sitä paitsi hän -kirjailijana edusti herännäisyyttä taitavammin ja voimakkaammin kuin -kukaan muu. Ensiksi se tapahtui, kun Runeberg "Vanhan puutarhurin -kirjeissä" oli heränneitä arvostellut kannalta, joka muinoin -oli ollut Stenbäckin oma, ja hän sepitti "Vastauksensa Vanhalle -puutarhurille"; toiseksi ja vaikuttavammin hän sen teki, kun -alkoi Essenin avustamana 1839 toimittaa viikkolehteä "Evangeliskt -Veckoblad". Tässä julkaisussa hän kolmatta vuotta raamatullisen -kristinopin kannalta yhtä suurella innolla kuin kyvyllä taisteli -ajan järkeilevää ja laimeaa kristillisyyttä vastaan, ja aina väliin -siinä nähtiin joku hänen sepittämänsä sointu tai muu runoelma, joka -muistutti, että lehden takana seisoi lämminsydäminen runoilija. -Ettei Stenbäck kauemmin jatkanut tätä kirjallista yritystä -- johon -verrattavaa silloin ei ollut toista olemassa -- johtui sensuurin -ankaruudesta. Silloin nimittäin kirkolliset viranomaiset pitivät -herännäisyyden äänenkannattajaa yhtä kovalla kuin konsanaan -valtiollinen sensuuri myöhempinä aikoina on pidellyt maallisia -lehtiä. Kirjoitukset olivat täältä Helsingistä lähetettävät -Porvoon tuomiokapitulin tarkastettaviksi, ja hyvin usein ne sieltä -palautettiin joko pahanpäiväisesti silvottuina taikka kokonaan -kiellettyinä. Mutta kun toimitus ei väsynyt, vaan jatkoi työtään -muuttumattomalla innolla, niin arkkipiispa Melartin kääntyi itse -kenraalikuvernöörin puoleen pyytämään apua, ja tulos oli, että -"Evangeliskt Veckoblad" 1841 kokonaan kiellettiin ilmestymästä -- -ensimäinen tapaus laatuaan maassamme. - -Miten Stenbäck olikaan säälimättömästi tuominnut entisyytensä, ei -hän sentään vielä ollut lakannut silloin tällöin runoilemasta. -Hänen kanteleensa ääni oli tosin muuttunut, mutta vielä sen kielet -soivat. Jopa hän 1839 Pohjalaisosakunnan ensimäistä Porthaninjuhlaa -varten sepitti yhden kauniimpia runoelmiaan, joka päättyi Runebergin -maljan esittämiseen. Tässä verrattomassa runopuheessa Stenbäck ensin -ylistää Porthania, Suomen historian isää, joka antaessaan meille -muinaisuutemme antoi meille tulevaisuuden; toiseksi hän kiittää -nuoruuden ääretöntä voimaa ja vihdoin viittaa siihen sisälliseen -rikkauteemme, jota ei mikään ulkonainen mahti voi meiltä ryöstää. -Ulkonaisen loiston ja maineen sijasta, runoilija näet sanoo, me - - -- saimme sisällisen elon rikkauden, - Ja hengen maailma on meille avoinna - Ja tarjoo meille maansa, kirkkaat, valoisat, - Miss' aina kukkii, loistaa kevät ikuinen. - -V. 1840 vietettiin suurenmoisesti, lukuisten ulkomaalaistenkin -vieraitten läsnäollessa, yliopistomme 200-vuotisjuhla. Juhlan -kunniaksi valmistettiin erinäisiä julkaisuja, ja silloin Stenbäckkin, -toverien kehotuksesta, ensi kerran painatti runoelmansa koottuina. -Kokoelma muodosti pienen vihkosen, ja vaikka myöhemmin uusia -painoksia toimitettaessa siihen on tullut hiukan lisää, eivät -runoelmat nytkään täytä enemmän kuin noin 11 painoarkkia, s.o. -ei täyteen 180 sivua. Siitä huolimatta runokokoelma arvoltaan on -verrattava Runebergin ja Topeliuksen teoksiin, jotka täyttävät -monta nidosta. -- Jo kouluaikanani muistan kuulleeni kerrottavan, -että joku saksalainen kirjallisuudentuntija (niin sanottiin, vaikka -ruotsia osaavat saksalaiset ovat harvinaisia) oli lausunut, että -jos Runebergin runoelmat pannaan toiseen vaakakuppiin ja Stenbäckin -toiseen, niin jälkimäiset huomataan yhtä painaviksi. Epäilen suuresti -jutun historiallista todenperäisyyttä, mutta jos se onkin kokonaan -keksitty, ei se sentään ole aiheettomasti syntynyt, vaan se antaa -meille syytä kysyä, mikä se tuottaa Stenbäckin runoille niin suuren -arvon, tekee ne niin painaviksi, että mainitunlaista vertailua on -voitu edes ajatella. - -Vastaukseksi riittää yksi ainoa sana: _tunne_, taikka selvemmin -_tunteen voima_. Tunteessa nimittäin on runouden arvo. Miten kaikki -maailmassa ja ihmiselämässä liekään muuttuvaista, ovat kuitenkin -ihmisten tunteet, joissa kyllä ensi hetkessä luulisi kaikkein -vähimmän pysy väistä tapaavansa, eri aikakausina ja eri kansakunnissa -laadultaan pääasiassa muuttumattomia. Satojen ja tuhansien vuosien -väliajat eivät enemmän kuin tuhansien peninkulmien välimatkat estä -ilon ja itkun aiheita ihmisten kesken olemasta samoja. Siitä johtuu, -että voimakas tunne julkilausuttuna runoudessa aina ja kaikkialla -ymmärretään, ja Stenbäckillä oli erinomaisen voimakas tunne-elämä. -Toinen runouden arvon ehto on täydellinen muoto, jonka tunnusmerkki -on se, että laulun sanoissa ja soinnussa tunne ilmenee mahdollisimman -välittömästi, voimakkaasti ja vaikuttavasti, ja Stenbäckin runoudella -on tämäkin ansiopuoli. Kun sydän avoinna, mieli vapaana luemme hänen -runoelmiaan, niin liikutus valtaa meidät, ja laulun syvät tunnearvot -herättävät sielussamme saman väreilyn, joka muinoin sai runoilijan -tarttumaan kanteleeseen. Mainitut ominaisuudet tekevät Stenbäckin -runoelmat niin painaviksi, kohottavat hänen runoutensa yhtä korkealle -kuin Runebergin ja Topeliuksen. Mikä taasen on erotus hänen ja näiden -toisten runoilijain välillä, huomaamme jos otamme tarkastaaksemme -mitä hän on laulanut. - -Stenbäck oli yksistään lyyrikko, laulurunoilija, ja hänen -aihepiirinsä rajottui hänen omaan persoonalliseen tunnepiiriinsä eikä -se ollut laaja. Tietysti rakkauden tunne tavallisessa merkityksessä -ei ollut hänelle tuntematon, mutta ainoastaan kahdessa runossa se -esiintyy, ja toisessa niistä hän sen mainitsee ainoastaan sanoakseen -jäähyväiset maalliselle rakkaudelle turvatakseen Jumalaan, joka on -oikea rakkaus. Rakkautta korkeammalle hän asettaa ystävyyden, jonka -ehtona hän pitää yhteisharrastusta elämän ylevimpiin päämääriin -katseen, eikä hänen laulunsa koskaan ole soinut sydäntäkouristavammin -kuin runossa "Eräs yö", jossa hän valittaa ja tuskittelee rakkaimman -ystävänsä kuoleman johdosta, vihdoin saadakseen lohdutuksen ja -rauhan siitä ajatuksesta, että ystävä ei uinukaan pimeässä haudassa, -vaan on noussut taivaan valoisaan asuntoon. Myöskin kodin- ja -isänmaanrakkauden tapaamme Stenbäckin runoissa, mutta nekin tunteet -hän on, niin sanoakseni, sulkenut ahtaisiin puitteisiin. Koti on -ennen kaikkea "äidin maja", ja suomalaisen isänmaansa hän näkee -"syrjäisten majain suojassa", turmeltumattomassa kansassa, joka on -meidän voimamme. Luonnossa hän eniten rakastaa aamua, päivänkoittoa, -auringon kultaista valoa -- sanalla sanoen valoa ylipäätään, joka -on näennäisesti aineettomin puoli luontoa. Mutta kaiken mainitun -yli runoilija asettaa totuuden etsinnän, pelastuksen ja sovinnon -toivon, eikä vain yksityisen, vaan koko luomakunnan, niinkuin -nähdään runoelmasta "Luontokappalten huokaus", joka minusta on -suurenmoisin ja syvällisin kaikista Stenbäckin sepitelmistä. Kuinka -hän julkilauloi omat uskonnolliset tunteensa, siitä on jo ennen -lyhyesti mainittu. Puhtaasti runolliseltakin kannalta arvostellen -ovat "Öiset sävelet", joissa hän kuvaa kääntymyskamppailunsa vaiheita -ja lopullista voittoa, erittäin suuriarvoiset. Tietääkseni ei kukaan -ole ennen senlaatuista kamppailua runoudessa esittänyt, ja nämä runot -ovat sentähden kerrassaan alkuperäisiksi tunnustettavat, samalla kun -niillä on täydessä määrässä ne ansiopuolet, jotka olen maininnut -Stenbäckin koko runouden tunnusmerkkeinä. Vaikk'emme olisikaan samoja -tunteita kokeneet, emme epäile niiden todellisuutta, että elävä -ihmissielu on niistä kärsinyt ja riemuinnut, sillä vieläkin niissä -piilee sytyttävä ja liikuttava voima. - -Se aihepiirin ahtaus, laulun rajottaminen persoonallisten tunteitten -purkamiseen, joka on Stenbäckin runoudelle ominainen ja josta -nyt olen puhunut, erottaa hänet Runebergistä ja Topeliuksesta. -Nämä jälkimäiset ovat omien tunteittensa ohella julkilaulaneet -mitä parasta enemmän tai vähemmän hämäränä liikkui koko kansamme -tunne-elämässä heidän aikanaan, ja siihen heidän ääretön -merkityksensä kansallisina runoilijoina perustuu. Stenbäckin -kansallinen merkitys on heihin verrattuna vähäinen, mutta se ei -lainkaan koske hänen arvoansa runoilijana ylipäätään -- semmoisena -hän on heidän vertaisensa. - -Olen jo sanonut, että Stenbäckin kanteleen ääni muuttui, kun hän oli -liittynyt heränneisiin. Kuitenkaan hänen kehityksensä ei pysähtynyt -siihen. Stenbäckillä oli se Jumalan lahja, jonka Goethe antaa Tasson -sanoa korkeimmaksi, nimittäin lahja lausua julki, laulaa julki -mitä kärsi. Mutta kärsimyksensä, tunteensa purkaminen lauluun ei -ainoastaan tuota helpotusta runoilijan sydämelle, vaan on samalla -myöskin korkeinta nautintoa, ja tämä sai heränneen runoilijan -epäilemään, eikö runous ehkä ollut vaarallinen viettelijä, joka -houkutteli häntä pois Kristuksesta. Näin ymmärrämme, että Stenbäck -kerran väitellessään Topeliuksen kanssa sanoi runouden olevan "hienoa -myrkkyä" kristitylle -- mielipide, jonka Topelius päiväkirjassaan -mainitsee "kauhean yksipuoliseksi". Kumminkaan ei Stenbäck vielä -luopunut runoudestaan, kun oli lausunut tuon väitteen, enkä luule, -että hän koskaan olisi siitä luopunut, jos hänen heränneet ystävänsä -olisivat ymmärtäneet antaa sille arvoa. Mutta siksi he olivat liian -ahdasmielisiä. Heistä oli kaikki n.s. maailmallinen hyljättävä, ja -siihen he ehdottomasti lukivat myöskin runouden samoin kuin muunkin -taiteen. Ajattelematta, että Stenbäck juuri runoudellaan kykeni -tehokkaammin ja voimakkaammin kuin ainoakaan saarnaaja vaikuttamaan -sen asian hyväksi, joka heistä oli kallein ja korkein kaikista, -he ylenkatseellisesti ja loukkaavasti arvostelivat runoutta -- -nimenomaan sanotaan N. K. Malmbergin niin tehneen. Arvattavasti -tämä johtui siitä, että heillä itsellään ei ollut runoilijalahjaa -eikä myöskään kykyä kohota omaa itseänsä korkeammalle. Olisi ehkä -voitu odottaa, että Stenbäck olisi pysynyt lujana ja puolustanut -taidettaan, mutta niin hän ei tehnyt. Syynä kai oli hänen oma -epäilynsä. Ystävien välinpitämättömyys ja ymmärtämyksen puute toi -hänen epäilyynsä sen lisän, joka oli tarpeen ratkaisevan päätöksen -perusteeksi, ja päätös oli se, että hän ripusti kanteleensa naulaan, -siitä lähtien sulkeakseen tunteensa ja kärsimyksensä sydämeensä, -niinkuin meidän tavallisten ihmisten aina on tehtävä. - -Tässä Stenbäckin elämän käännekohdassa on jotain syvästi -traagillista. Kirjallisuutemme kannalta emme voi muuta kuin -valittaa asiaa, mutta runoilijaa itseään meillä ei sentään ole -sydäntä tuomita, sillä millään muulla uhrilla hän ei olisi voinut -selvemmin osottaa, kuinka täydellisesti tahtoi antautua Jumalalleen. -Vastustamattomasti tulee mieleen seuraava hänen oma mietelmänsä -Evangeliskt Veckobladissa: "Abraham uhrasi Jumalalle rakkaimpansa; -se, joka uhraa Jumalalle rakkaimpansa, on Abraham." Stenbäck uhrasi -rakkaimpansa, kun luopui runoudestaan. - -En aio kauan viipyä Stenbäckin myöhemmissä elämänvaiheissa, vaikka -ne ovat kylläkin tärkeitä ja mieltäkiinnittäviä. Mainitsen siis vain -lyhyesti, että hän uskonnollisen vakaumuksensa tähden sai kärsiä -paljon muutakin kuin että hänen viikkolehtensä kiellettiin. Mentyään -naimisiin nti Ebba Arpen kanssa, joka vielä elää 95-vuotiaana -Vaasassa, hän vihitti itsensä papiksi, mutta jatkoi silti opintojaan -tullakseen yliopiston dosentiksi. Kun hänen väitöskirjansa oli -hyväksytty ja konsistorin enemmistö oli puoltanut häntä virkaan, niin -se kuitenkin häneltä kiellettiin. Samoin häntä estettiin pääsemästä -Vaasan lukion lehtoriksi. Peljättiin näet, että hän heränneenä -miehenä olisi vaarallinen nuorten opettaja ja johtaja! Vasta 1846 hän -vihdoin nimitettiin Vaasan ylialkeiskoulun rehtoriksi. - -Stenbäck oli 9 vuotta koulun rehtorina, ja se aika oli hänen elämänsä -onnellisin. Hänen terveytensä oli ylipäätään tyydyttävä, ja toimi oli -hänelle mieluinen. Hän näet rakasti nuorisoa, ja vaikka hän ylläpiti -ankaraa järjestystä, niin hän oikeamielisyydellään, suoruudellaan ja -myöskin herttaisella ystävällisyydellään voitti oppilaitten sydämet. -Opettajanakin hän erosi tavallisuudesta tahtoen ennen kaikkea -herättää nuorisossa isänmaallista ja uskonnollista mieltä. Samoin -kuin itseltään hän vaati muilta opettajilta täydellistä antaumista -tehtäväänsä. Opettajan tuli hänen mielestään vaikuttaa nuorisoon -ei ainoastaan tietojen antajana, vaan myös esimerkillään, ja hänen -oli sentähden oltava vakaumuksen mies, jonka puhdas ja harras mieli -esiintyi hänen käytöksessään ja koko olennossaan. Itse koettaen -parhaimman mukaan toteuttaa kasvatusopillisia periaatteitaan Stenbäck -oli uudemman koulun tienraivaajia maassamme. - -Kun Vaasan kaupunki 3 p. elok. 1852 paloi, oli Stenbäck Munsalossa -kesää viettämässä. Kun hän sieltä riensi Vaasaan, tapasi hän kotinsa -ja muun muassa arvokkaan kirjastonsa hävinneenä. Palon jälkeen -koulu muutettiin Uuteenkaarlepyyhyn. Siellä ollessaan Stenbäck 1853 -kutsuttiin Runebergin ja professori B. O. Lillen kanssa osalliseksi -ruotsalaisen virsikirjan uudistamistyöhön. Aluksi hänellä ei -kuitenkaan sen johdosta ollut paljon työtä, sillä Runeberg otti -päätehtävän ensimäisen virsikirjaehdotuksen laatimisessa. Näin ollen -Stenbäck saattoi noudattaa ystäviensä kehotusta ja hakea silloin -vastaperustettua kasvatusopin professorinvirkaa yliopistossa. V. 1855 -hän nimitettiinkin professoriksi, ja saman vuoden syyslukukauden hän -oli Helsingissä tätä virkaansa hoitamassa; kumminkaan hän ei sen -kauemmaksi tänne jäänyt. Epätietoisena saisiko professorinviran sekä -siitäkin, oliko hänellä enää voimia ja kykyä tieteelliseen työhön, -josta niin kauan oli ollut erillään, Stenbäck näet oli samaan aikaan -hakenut Isonkyrön kirkkoherranvirkaa, ja kun hän joulukuulla 1855 -nimitettiin tähänkin virkaan, niin hän otti sen vastaan luopuen -professorinvirastaan. Syyt tähän päätökseen, joka aikoinaan herätti -melkoista huomiota, olivat pääasiallisesti terveydellistä laatua -- -hänen kuulonsa oli käynyt huonoksi, eikä hänen rintansa ollut täysin -parantunut erään Uudessakaarlepyyssä sairastamansa keuhkotulehduksen -jälkeen. Muuttamalla Isoonkyröön Stenbäck tuli viettämään -loppuelämänsä, samoin kuin oli elämänsä alottanut, suomenkielisen -kansan keskellä. Suuren pitäjään esipappina Stenbäck ensi vuosina -toimi tavallisella innollaan, ja pannen alkuun kansankirjasto- ja -koulupuuhia hän näyttäytyi kansanvalistusharrastuksessa olevansa -aikansa edistyneimpiä pappeja; mutta pian enentyvä sairaalloisuus -ehkäisi hänen toimintansa seurakunnan opettajana. Koko talvikaudet -hänen täytyi pysytellä huoneissaan. Mutta vaikka hän ruumiillisesti -oli raihnainen, oli hän edelleen henkisesti virkeä, ja niin saattoi -tapahtua, että hän tällä viimeisellä elämänsä jaksolla palasi -runoilijatoimeensa, siten nimittäin, että hän, sitte kun Runebergin -virsikirja 1857 oli julkaistu ja huomattu kaipaavan korjauksia, -ryhtyi laatimaan kokonaan itsenäistä virsikirjaehdotusta. Uusia -virsiä Stenbäck tosin sepitti hyvin vähän, mutta hän pani koko suuren -kykynsä liikkeelle luodakseen hyvät vanhat virret uuteen, nykyajan -vaatimuksia tyydyttävään muotoon sekä niiden lisäksi ruotsintaakseen -parhaimpia vanhoja saksalais-protestanttisia virsiä, sillä hänestä -nykyaika ei pystynyt semmoista tuottamaan, joka olisi voittanut sen -mitä entisaikain hurskaat laulajat olivat sepittäneet. - -Syvästi Stenbäckiin koski, ettei hänenkään virsikirjansa semmoisenaan -tullut hyväksytyksi, vaikka kyllä yksityiset asiantuntijat asettivat -sen erittäin korkealle, mutta silti hän kiitti onnelliseksi sitä -aikaa ja työtä, jonka oli siihen uhrannut. - -Vanhanakin Stenbäck oli herkkätunteinen niinkuin nuoruudessaan, jopa -saattoi hän vielä osottaa entistä tulisuutta ja kiihkomieltä. Mutta -kuitenkin hän oli suuresti muuttunut. Yksipuolisuus uskonnollisissa -asioissa oli poissa; hän arvosteli ihmisiä lempeämmin, ja jos hän -kiihtyikin, niin hän pian taas leppyi ja tunnusti erehdyksensä. -Runouteen nähden yleensäkin hän oli muuttanut mielensä. Kun 1868 -hänen runoelmiensa kolmas painos ilmestyi, oli hän niihin liittänyt -runollisen "Epilogin" (jälkilauseen) ystävilleen ja siinä hän -tunnustaa: - - Ei konsaan rikost' olla voi, - Kun runo kaunis, tos' on vaan! - Ja lahjaa, jonka Luoja soi, - Hän käyttäköhön omanaan; - Hän saa ja hänen täytyy - Vapaasti laulaa tunteitaan. -- - -Nämä sanat sisältävät liikuttavan ja täydellisen hyvityksen -runoudelle; mutta selittääkseen oman kantansa, vaikenemisensa, hän -jatkaa: - - Mut yhden paljon suuremman - Kuin runo tiedän päällä maan. - Se suur' on totuus Jumalan, - Mi kulkee pyhää kulkuaan - Ja tempaa ihmissielut - Ja päästää heidät kuolostaan. -- - -Se, jolle tämä totuus on ilmestynyt, ei jouda enää haaveilemaan, ja -jos hän on voittanut elämän, joka ei kuolemassa kuole, ja koettaa -laulaa ilmi mitä tuntee, niin puuttuu sanoja, ja hän vaipuu maahan -sanattomassa rukouksessa, sillä - - Viel' sanoiss' soinut konsanaan - Ei laulu uuden elämän, - Mut Herran ystävänä - Sen taivaass' saapi laulaa hän. -- - -Jos kellään vielä olisi ollut halua moittia Stenbäckiä siitä, että -hän oli jättänyt runoilunsa, niin kyllä tämä runoilijan jälkilause -sai moittijan vaikenemaan. Siinäkin taistelussa, jonka runoilija -kesti runouden tähden, hän siis lopulta saavutti voiton ja sovinnon, -ja samoin -- saatamme lopuksi sanoa -- koko elämänsä kamppailussa; -hänen viimeisiä lauseitaan oli: "Tahdon langeta Kristuksen jalkojen -juureen ja kiittää Häntä kaikesta -- kaikesta!" - -Lauri Stenbäck kuoli 21 p. huhtik. 1870. -- Toivon esityksestäni -käyneen ilmi, miksi hänen muistonsa ansaitsee elää polvesta -polveen. Se on muisto eräästä kansamme suurimmasta runoilijasta, -muisto rehellisestä uskonsankarista, miehestä, joka joskus erehtyi, -niinkuin kuka tahansa meistä, mutta joka toiselta puolen harrasti -totuutta, sydämen puhtautta ja hengen kirkkautta semmoisella -johdonmukaisuudella ja kestävyydellä, että tuskin yksikään meistä -kykenee hänen kanssaan kilpailemaan. - - - - - - -YLIOPPILASELÄMÄÄ 1835--42 - - - - -Ylioppilaselämää 1835--42.[21] - - -Joku aika sen jälkeen kuin olin kirjoittanut Lauri Stenbäckin -elämäkerran, sain käsiini päiväkirjan, jonka tekijä, Jooseppi -Reinhold Hedberg, oli hänen ylioppilastovereitaan. Stenbäckin nimi -mainitaan siinä usein, ja useita lisäpiirteitä hänen kuvaansa -olisin siitä saanut, jos se ajoissa olisi joutunut käytettäväkseni. -Kumminkaan päiväkirja ei sisällä mitään oleellisesti uutta -runoilijasta; sen arvo on etupäässä siinä, että se luo valoa -silloiseen ylioppilaselämään yleensä ja varsinkin heränneitten -ylioppilasten elämään 1830-luvun loppupuolella. Omistajan luvalla -olen poiminut siitä semmoisia piirteitä, joissa ajan tavat ja -elämänkäsitys ilmenevät. - -Päiväkirjan tekijä oli syntynyt Oravaisissa 25 p. helmikuuta 1817, -ja hänen isänsä oli Kimon rautaruukin kirjanpitäjä Elias Reinhold -Hedberg. Hän oli tullut ylioppilaaksi 11 p. kesäkuuta 1834, samana -päivänä kuin hänen kahta vuotta vanhempi veljensä Fredrik. Veljekset -näyttivät alusta aikain olleen selvillä elämänurastaan: molemmat -olivat ilmoittautuneet teologiseen tiedekuntaan. Käytännöllisiin -toimiin harjaantuneelta isältään he olivat perineet ehdottoman -taipumuksen samanlaisiin tehtäviin; he pystyivät vaikka minkälaisiin -käsitöihin ja tekivät itse mitä vain tarvitsivat. Paitsi sitä, -että he tarpeen tullen auttoivat isäänsä raudan punnitsemisessa -ja myynnissä ynnä muissa toimissa, tekivät he puukkoja terästä -alkaen tuppeen saakka, korjasivat pyssynsä, valmistivat koukkuja ja -kaikenlaisia pyydyksiä veden ja metsän viljaa varten, nikkaroivat ja -maalasivat huonekaluja, tapiseerasivat huoneita, ja, kun hätä käski, -paikkasivat saappaansa ja parsivat sukkansa. Tämän ohella he olivat -synnynnäisiä luonnontutkijoita. He tunsivat kotiseutunsa kaikki -elävät ja kasvit ja keräilivät niitä ahkerasti; linnut täytettiin -ja kasvit kuivattiin. He pitivät silmällä ja panivat muistiin, -milloin linnut keväisin ensiksi ilmaantuivat, ja työskentelivät -mielellään puutarhassa. Muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin Hedberg -veljekset ehkä olisivat ruvenneet joko lääkäreiksi taikka vartavasten -luonnontieteilijöiksi; herännäisyyden aikakaudella oli itsestään -selvä asia, että vakavamielisestä kodista lähtenyt nuorukainen rupesi -papiksi. - -Jo ennenkuin pääsivät yliopistoon, veljekset olivat joutuneet -herännäisyyden piiriin. Vaikkei sitä päiväkirjan lyhyessä johdannossa -suorastaan sanota, on kumminkin tiettynä, että se oli tapahtunut -ruukinhoitajan Otto Mauritz von Essenin pojan, Kaarle Kustavin, -vaikutuksesta. Niinkuin Stenbäckin elämäkerrassa on mainittu, palasi -tämä, joka jo 1830 viisitoistavuotiaana oli tullut ylioppilaaksi, -loppukesällä 1832 Jonas Laguksen luota Ylivieskasta, missä oli -ollut kotiopettajana, heränneenä ja täynnä palavaa intoa levittää -uskoaan muillekin. Lähinnä hänen oma kotinsa sekä Hedbergin ja -ruukin toisenkin kirjanpitäjän, Johan Fredrik Reuterin, perheet -tarjosivat vaikutusalaa nuorelle parannussaarnaajalle, ja kaikissa -näissä kodeissa hän toimikin hyvällä menestyksellä. Reinhold -Hedberg puolestaan kertoo, että hän nauttiessaan yksityistä -opetusta ylioppilastutkintoa varten pastori Matthias Achrénin luona -Karvatin kylässä "jo vähin harrasteli uskontoa (äflades smått med -religionen), rukoillen aamuin ja illoin", ja sentähden hän kai samoin -kuin Fredrik veljensä päätti ruveta papiksi. - -Päiväkirjan muistiinpanot rajottuvat päivän pikku tapahtumiin -sekä ilmanlaadun mainitsemiseen. Siitä huolimatta taikka osaksi -juuri sentähden on niillä arvonsa. Hedberg ei koskaan antaudu -mielikuvituksen johdettavaksi, vaan pysyy kiinni jokapäiväisessä -asiallisessa. Lukija tutustuu pikkuseikkoihin, jotka kaikessa -vähäpätöisyydessään muodostavat melkoisen osan elämää. Siinä kohden -täydentää tämä päiväkirja semmoisia lähteitä kuin Lauri Stenbäckin -kirjeet, joissa tuskin ollenkaan kosketellaan elämän käytännöllisiä -puolia. - - * * * * * - -Päiväkirja alotettiin syksyllä 1835 Lapualla, minne Hedberg veljekset -olivat lähteneet marraskuun loppupuolella oppiakseen suomea. He -viipyivät siellä ainoastaan yhden kuukauden, jonka tähden edistys -ei voinut olla suuri, semminkin kun he asuivat yhdessä. Opettelu -tapahtui niin, että luettiin kielioppia, harjoteltiin puhumista -talonväen kanssa ja käännettiin ruotsalaisesta virsikirjasta -suomeksi; muuan ylioppilastoveri, joka lapualaisena osasi suomea, -korjaili käännöksiä. Väliaikoina ammuttiin harakoita y.m. lintuja, -jotka Fredrik täytti. Joka päivä Reinhold puhuu uskonnollisista -murheistaan, huokaa ja rukoilee lukien Uutta Testamenttia, Belteriä -ja virsikirjaa. Hän kaipaa henkilöä, jonka kanssa voisi puhua -uskonnollisista asioista ("om religionssaken"); Fredrikillä näyttää -olleen muuta ajateltavaa. Kun joulukuun keskivaiheilla sairaana -makaava äiti kotoa kirjoittaa saavansa lohdutusta huolissaan, jos -pojat ovat hyvin oppineet suomea, vaikuttaa se Reinholdiin kuin -ukkosen isku. Hän valittaa ääneensä, sillä hän rakastaa äitiänsä -ylenmäärin -- "eivätkä he osaa suomea"! - -Jouluksi veljekset palasivat kotiin. Joulutavoista mainittakoon -seuraavat: 24 p. käydään saunassa, "koska oli jouluaatto". Lahjoja -jaettiin, mutta joulukuusta ei mainita. Joulupäivänä, jolloin -oli -32 astetta, noustaan k:lo 4:ltä ja ensi tehtäväksi sytytetään -kynttilöitä akkunoihin ja pihalla "hissataan" lyhtyjä jouluriukuun -(julstång), joka pari päivää ennen oli tuotu metsästä ja pystytetty -pihalle. Sen jälkeen mennään kirkkoon, missä Achrénit, isä ja -poika, saarnaavat. Uuden vuoden aattona valetaan tinaa, ja lyhdyt -jouluriu'ussa ovat jälleen sytytetyt. - - * * * * * - -_Vuodelta 1836_ on päiväkirja vaillinainen: koko alkupuolivuotta -on revitty pois, jo muistiinpanojen alkaessa Hedbergit ovat -kotona kesälomalla. -- Tänä kesänä, niinkuin myöhemminkin miltei -säännöllisesti loma-aikoina, näyttävät opinnolliset huolet suuressa -määrässä unohtuneen. Veljesten aika kuluu näet enimmältään reippaiden -poikien tavallisiin huvituksiin. Milloin heitetään kiekkoa tai -keilaa, milloin hoidetaan sirkkuja tai muita häkkilintuja ja kanoja, -milloin kerätään kasveja taikka tehdään pitempiä purjehdus- ja -kalaretkiä, taikka käydään metsästämässä tai marjassa. Heinäkuun -lopulla "Kalle" (von Essen), joka koko lukuvuoden oli ollut -kotiopettajana Puhoksen tehtaalla Karjalassa, tulee käymään kotona. -Jonkun päivän päästä hän matkustaa pariksi viikoksi Ylivieskaan. -Palattuaan sieltä hän jälleen virkistää Reinholdin uskonnollisia -harrastuksia. He puhuvat keskenään uskonnollisista asioista, ja Essen -lainaa toverilleen "Armon järjestyksen" luettavaksi. Paitsi tätä -kirjaa Reinhold lueskelee Retziuksen saarnoja, Freseniuksen kolmea -autuuden sääntöä, puhumatta Uudesta Testamentista; joskus veisataan -kodissa yhteisesti virsikirjasta. - -Syyskuun 13 p. veljekset lähtevät Helsinkiin. Ero kodista on -"katkera", vaikka isä omalla hevosella saattaa poikiansa Härmään. -Tiellä puhutaan uskonnosta. Härmästä pojat jatkavat kyytihevosella, -mutta omissa ajoneuvoissa. Lapualla he poikkeavat yöksi pappilaan, -missä heidän ystävänsä ja serkkunsa Lauri Achrén on apulaisena -rovasti Hildénillä, ja samoin Hämeenlinnassa rehtori Gabriel Borgin -luokse, jossa Reinhold "pakotetaan" juomaan illalla lasi totia -sekä aamulla eineen jälkeen lasi viiniä ja punssia. Tässä niinkuin -muulloinkin huomataan Reinhold Hedbergistä, että siihenkin aikaan oli -ylioppilaita, jotka harrastivat raittiutta. Matka, joka kaikkiaan -kesti viisi vuorokautta, oli päiväkirjan mukaan tunnelmaltaan -surullinen. "Matka meni", Reinhold kirjoittaa, "Jeesuksen avulla -hyvin, mutta lystiä se ei ollut, sillä me olimme murheellisia" -- -ja hän "rukoilee Jumalaa köyhyydessään ja surussaan". Huutijärven -kestikievarissa Kangasalla veljekset tapaavat hurskaan, ystävällisen -papin, jonka seurassa pysyttäytyvät lähelle Hämeenlinnaa, mutta -Reinhold on vaitelias eikä avaa sydäntään hänelle. -- Helsingissä -Hedbergeillä oli asunto vuokrattuna lääninkonttoristi Björkellin -luona "Estnäsin mäellä", ja sinne he suoraan ajoivat. - -Oli sunnuntai, kun saavuttiin perille, ja koska ei ollut ruokaa -kotona, syötiin päivällinen erään toverin luona. Sieltä mentiin -yhdessä iltapäivällä Lauri Stenbäckille, missä tavattiin R. I. Holsti -ja Z. Gallenius sekä myöhemmin veljekset Kaarle ja Aug. Heikel, jotka -paitsi ensinmainittua kuuluivat Hedbergien lähimpään tuttavapiiriin. -Palattuaan kortteeriinsa Reinhold "lukee päivän evankeliumin ja -rukoilee Herraltaan Jeesukselta Kristukselta valoa, rohkeutta ja -voimaa surussaan". -- Seuraavana päivänä käydään ilmoittautumassa -rehtorin, inspehtorin ja kuraattorin luona. - -Hedbergien asunnosta ei saada tietoa, mutta muutoin käy heidän -jokapäiväinen elämänsä selville. Päivällinen tuodaan jostakin -ruokapaikasta (spisqvarter) porttöörillä. Aamuin ja illoin syödään -niin kauan kuin piisaa kotoa tuotua leipää, lihaa ja voita, jonka -jälkimäisen säilyttämiseksi veljekset itse tekevät suolavettä. Kun -kotoiset ruokavarat ovat lopussa, ostetaan uutta kaupungin torilta. -Markkinoilla ja joskus muulloinkin ostetaan omenia ja nisuleipää -ja silloin syödään aikalailla (dugtigt). Usein ostetaan perunoita, -munia, nahkiaisia y.m. ja keitetään tai paistetaan. Myöskin on -tapana keittää puuroa. Kahvin juonti ei näy olleen säännöllistä; -teestä puhutaan useammin ja sitä juodaan illoin. Vieraanvaraisuus -on yleinen: veljekset syövät ja juovat usein teetä toveriensa -luona ja toiset heidän luonaan. Komeudesta elämässä ja puvussa ei -ilmaannu merkkiäkään, jollei semmoisena pidetä sitä, että Reinhold -eräänä päivänä ostaa kiiltovoiteen aineksia ja valmistaa itselleen -saapasmustetta. Se oli nähtävästi kuitenkin poikkeus tavallisuudesta, -sillä useimmin hän ostaa ihraa voidellakseen jalkineitaan. Talvella -käytettiin "kaprokkia" päällysvaatteena, mutta kalosseja ei koskaan -mainita. Tulitikkuja ei ostettu, vaan tehtiin omakätisesti. Rahan -puutetta veljekset eivät ensinkään kärsineet; päinvastoin he joskus -lainasivat muille. Rahana liikkui kehnoja riksin setelejä, jotka -helposti hajosivat käsissä; sentähden mainitaan aika ajoin päivän -tapahtumien joukossa: "liimasin muutamia setelejä". - -Päiväkirjasta päättäen veljeksiä ei voi syyttää laiskuudesta. Aamusin -noustaan kello 5:ltä tai 6:lta, jopa joskus varemminkin, lukemaan; -kun unta riittääkään tai 8:aan, on omatunto levoton. Edelleen -käy ainakin Reinhold ahkerasti luennoilla, tietysti etupäässä -teologisilla; mutta hän kuuntelee myöskin professori Reiniä Suomen -historiassa. Sitä paitsi ainekirjoitus latinan- ja ruotsinkielellä -vie runsaasti aikaa. Varsinaisten opintolukujen rinnalla luetaan -tuskin muuta kuin hengellistä kirjallisuutta, nimittäin joka päivä jo -ennen mainituita hartauskirjoja ja niiden ohella Willcockin kalliita -hunajapisaroita (lahja toverilta Joh. Wegeliukselta), Hengellisiä ja -Lähetyssanomia y.m.s. Maallista kirjallisuutta mainitaan aluksi vain -Nilssonin Fauna. - -Ylioppilaitten tavalliset huvitukset ja iloinen seuraelämä näyttävät -olleen jotenkin vieraita Reinhold Hedbergille -- Fredrik oli kaikesta -päättäen vähemmin askeettinen. Kun joku päivä tai iltakausi on -kulunut toverien kanssa iloisessa pakinassa, niin Reinhold valittaa -tunnonvaivoja. Joskus kiihtyy hänen levottomuutensa tavattomasti, -niinkuin näkyy seuraavasta otteesta: "19 p. lokakuuta -- -- Luin -Armon järjestystä (jonka oli kirjahuutokaupasta ostanut), itkin ja -rukoilin uskottomuuttani, kun en jätä tämän maallisen huolenpitoa -Jumalalle, vaan murehdin lukuja enemmän kuin sieluni tilaa. Sentähden -ei minulla ole rauhaa, ja eilen ehtoolla olin kovin peloissani ja -rukoilin luullen olevani ilman Jeesuksen ansiota. Jos kuolen tänä -yönä, minä ajattelin, niin on puolustajani tuomarin edessä vaiti, ja -minä joudun kadotukseen. Surumielinen koko päivän; pieni rauhankipinä -näyttäytyi ehtoolla." Näistä suruistaan Reinhold oli kirjoittanut -Essenillekin Karjalaan. Tämä puolestaan kehottaa häntä "ainoastaan -uskomaan". Mutta siinä se vaikeus olikin, päästä pysyvään uskoon! - -Sunnuntaina käydään aamupäivällä kirkossa ja ollaan ehtoolla -tavallisesti Lauri Stenbäckin luona, missä luetaan joku Lutheruksen -taikka Schartaun saarna ja keskustellaan uskonnollisista asioista. -Yhdessäolo, jonka ainoana ruumiillisena virkistyksenä on tee, -kestää noin k:lo 9:ään. Nämä sunnuntai-illanvietot, jotka ovat -pidettävät alkuna myöhempiin säännöllisempiin heränneitten -ylioppilasten seuroihin, viehättivät nähtävästi osanottajia, sillä -Reinhold mainitsee usein illan olleen "hauskan ja mieltä ylentävän" -(trefligt och uppbyggligt). Läsnäolijoina luetellaan Julius I. -Bergh, Gallenius, Birkman, Jakob Wegelius, harvemmin Holsti y.m. -Kerran ollaan samalla tavoin yhdessä tohtori A. Borgin luona. -Hedbergien tuttavien joukossa on myöskin heidän serkkunsa F. G. -Hedberg mainittava, joka joskus Lohjalta kävi Helsingissä. M.m. he -syyskuun lopulla hänen kanssaan kävivät katsomassa kirkkoa, s.o. -Nikolainkirkkoa, jota paraikaa rakennettiin. - -Teatterista, konserteista y.m. yleisistä huveista ei sanaakaan -puhuta. Kumminkin oli toverien joukossa muutamia musikaalisiakin, -niinkuin Kust. Appelberg, Gallenius ja Jak. Wegelius, jotka soittivat -huilua ja sillä huvittivat toisiakin. Myöhemmin kerrotaan parista -illasta Lauri Stenbäckillä, jolloin neljä huiluniekkaa soitteli -toverien iloksi. Lukukauden lopulla Reinhold Hedberg osti itselleen -virsikanteleen ja rupesi sillä soittamaan. -- Yhtä vähän kuin -myöhempinä aikoina näyttävät pohjalaiset 1830-luvulla etsineen -seurustelua toveripiirin ulkopuolelta. Kumminkin kävivät Hedbergit -pari kertaa lukukaudessa kamreerinrouva Tengströmin luona. Usein he -tapasivat siellä J. L. Runebergin ja J. J. Tengströmin rouvineen sekä -kaksi Runebergin sisarta ja veljekset Kaarle ja Fredrik Tengströmin. - -Joulukuun 7 p. Reinhold sanoo kuulleensa Stenbäckin sairastuneen -(lavantautiin), ja että tämä sentähden oli pakotettu jättämään -kandidaattitutkintonsa seuraavaan lukukauteen. Hän käy sitten -useamman kerran sairaan luona, joka oli "hyvin kipeä". -- 14 p. -Hedbergit lähtevät kotimatkalle, jolla käydään vierailemassa samoissa -paikoissa kuin tullessa, ja 19 p. saavutaan "riemulla ja ilolla" -kotia. Jo seuraavana päivänä laitetaan ketunraudat, jäniksen- ja -rotanpyydykset kuntoon, ja loma-aika kuluu niitä hoitaessa sekä -muissa tavallisissa kotiaskareissa. Niinkuin kesällä näyttävät nytkin -opinnolliset huolet tykkänään kadonneen. "Vähän tulee nyt Jumalaa -ajatelluksi", sanotaan päiväkirjassa. Uuden vuoden aattona valetaan -taas tinaa, ja muistiin pannaan, että "valukuvat tulivat jotenkin -synkkiä" (stöpen blefvo mera mulna). - - * * * * * - -_Uusi vuosi 1837_ alkoi sillä merkkitapauksella, että veljekset -tammikuulla ensi kerran saarnasivat: Fredrik ensin, Reinhold sitten. -Jälkimäinen sekaantui vähän suspiriumissa, mutta kun hän siitä oli -selvinnyt, meni kaikki Jumalan avulla hyvin loppuun saakka. "Jumala -oli liiankin armollinen", sanoo hän, "hän ei rangaissut minua ansioni -mukaan". Hän oli tietysti opetellut saarnansa ulkoa. - -Helmikuun 7 p.: "Nyt on minulla taas ollut lystiä, mutta tänään -tulee jälleen suru, kun meidän täytyy Helsinkiin." Ero oli "kauhea" -ja ajaessaan isänsä kanssa, joka nytkin saattoi poikiaan Härmään -asti, Reinhold valittaa kotona viettämäänsä syntistä elämää. Isä -lohduttaa häntä, ja poika "toivookin vielä tulevansa Jumalan lapseksi -ja päättää ahkerasti lukea ja veisata Jumalan sanaa kotonakin", mikä -ennen oli jäänyt tekemättä. Lapualla he tapaavat Lauri Achrénin, -joka iloisena kertoo heille lokakuulla menneensä kihloihin Lotta -Stenbäckin kanssa. Matka meni sitten "hyvin ja surullisesti" (!) -- - -Tällä kertaa ei veljeksillä ollut asuntoa varattuna, ja heidän täytyi -sentähden maata erään toverin luona kolme yötä "kapsäkkien päällä -lattialla". Sen jälkeen he saivat huoneen muutamassa paikassa, -jossa annettiin päivällisruokaakin. Kun ensi kerran syötiin uudessa -kodissa, panee Reinhold muistiin: ruoka huononpuoleista, vanhoja -mateita ja tympeänmakuista velliä. Päiväkirjassa mainitaan, -milloin kotoa tuotu leipä loppui, ja siihen lisätään: "nu äro -sötebrödsdagarna slut". Joskus valitetaan nälkääkin, ja huone on niin -hatara, että henki näkyy, vaikka kolme kertaa päivässä lämmitetään. -Kerran moititaan muuatta toveria, joka ei antanut ruokaa, vaikka -veljekset tulivat hänen luokseen juuri kun hän söi einettä, ja heidän -oli "hyvin nälkä". Samana päivänä ehtoolla Reinhold vielä lisää: -"Hyvin nälkä ja huonolla tuulella." Sitä paitsi on mieli raskas -suurien menojen tähden. - -Opintoja jatketaan entiseen tapaan ahkerasti. Uskonnollinen -levottomuus on muuttumaton. Huolimatta Jumalan sanan lukemisesta --- uutena hartauskirjana mainitaan Stenbäckiltä lainatut Schartaun -kirjeet, "jotka ovat hyviä", -- ei rauha ota rakentuakseen. Toverien -kanssa keskustellaan hengellisistä asioista, mutta säännöllisistä -kokoontumisista ei puhuta. Joskus Reinhold Fredrikin kanssa kotona -veisaa virren. Toverienkin seurassa hän on erikoinen. Pari kertaa -mainitaan yhdessäoloista ystävien luona, missä juotiin totia, ja -Reinhold sanoo yksin olleensa juomatta. Maaliskuun 20 p. vietetyssä -Osakunnan juhlassa (Nationskalaset) hän oli niinikään saapuvilla, -mutta ainoat tiedot, jotka hän siitä antaa, ovat seuraavat: "Minä -join 4 kuppia teetä, 1 lasin punssia ja 1 lasin karoliinaa; minä -seurustelin August Heikelin kanssa ja oli aika hauskaa. Tulin kotia -1/2 3 aamulla. On iloista olla raitis, kun kaikki muut ovat päissään -(!)" -- Osakunnan kokouksissa Reinholdilla oli tapana käydä, mutta -hän jättää kertomatta mitä siellä tapahtui. Sitäpaitsi hän silloin -tällöin kävi osakunnan kokoushuoneissa (nationsrummen) lukemassa -sanomia (Andliga tidningar). Opintojen ulkopuolella hän mainitsee -lukeneensa Adlercreutzin ja Holmin kirjat 1808--09 vuosien sodasta ja -Runebergin Hannan. - -Harvinaisempia tapahtumia kerrotaan vähän. Semmoisina lueteltakoon -seuraavat. Maaliskuulla näytellään poroa Kluuvinlahden jäällä (på -Gloet). Oudoksuen väen paljoutta ei se tahtonut juosta. -- F. G. -Hedbergin häät neiti Eklundin kanssa Lohjalla vietetään 12 p. -huhtikuuta. Tohtori Borg lähtee sinne Helsingistä, mutta eivät -Hedberg serkut. Sulhanen oli sanonut, ettei hän katso voivansa -muistuttaa rovasti Forsmania, joka toimittaa hääpidot, heidän -kutsumisestaan. Reinhold on siitä pahoillaan. -- Toukokuun 8 p., -joka on maanantai, vietetään Runebergin jäähyväisjuhla. Reinhold ei -mene juhlaan, mutta seuraa Heikelejä ja Fredrikiä kasvitieteelliseen -tarhaan, "ja he menivät Wahllundin huvilaan pitoihin, jotka koko -ylioppilaskunta on pannut toimeen Runebergille, koska hän nyt -matkustaa Porvooseen. Astelin vähän puutarhassa, menin sitte kotia, -kävin siellä taas k:lo 9 ja kuuntelin soittoa etäältä. Oli jotenkin -kaunis ilma, mutta tuuli oli kylmähkö, niin että yhden kuuron -heitteli vähän luntakin." Fredrik tuli kotiin kello 4 ja sanoi, että -juhlassa oli kovasti juotu, niin että tuskin yksikään oli selvällä -päällä. - -Koko kevätkauden Hedbergit käyttävät pyhäpäivät ja joskus osan -arkipäivääkin liikkuakseen luonnon helmassa. Lintujen ja kukkasien -ensi esiintyminen merkitään niin tarkoin, että päiväkirja siinä -kohden kenties ansaitsee Helsingin eläimistön ja kasviston -tutkijain huomiota. Linnun pesiä haetaan ja kaikenlaisia lintuja -ammutaan ja joitakuita täytetäänkin. Täten saadaan usein muutosta -ruokalistaankin. Niin esim. Vapunpäivänä, jota ei vielä vietetty -nykyiseen tapaan, Reinhold keittää kolme variksen munaa ja syö ne -suuhunsa ilman suolaa ja leipää. Eräänä lauvantaipäivänä Hedbergit -Heikelien, vapaaherra C. G. Wreden ja C. Trappia kanssa lähtevät -kello 5 i.p. pitkälle purjehdus- ja metsästysretkelle saaristoon. -Kun saarilla turhaan on kuulusteltu ruokaa ja yösijaa, täytyy -metsästäjäin sytyttää nuotio rannalle ja asettua levolle sen ympäri. -Ilma on kumminkin niin kolkko, ettei unta saada, ja k:lo 2 aamulla -lähdetään taas liikkeelle. Noustuaan maalle muutamalle saarelle -he vihdoin k:lo 6 eräältä kalastajalta saavat ruokaa ja kahvia. -Sen jälkeen jatketaan matkaa saarelta saarelle. Muutamia lintuja -ammuttiin, mutta ylipäätään oli saalis huono. Kun löydettiin oravan -pesä, jossa oli neljä silmätöntä poikaa, otti Reinhold kiinni emän, -joka puri häntä sormeen, ja aikoi viedä sen poikineen elävänä -kotiin, mutta kun arveltiin, että niiden hoitamisesta tulisi liian -suurta vaivaa, pantiin oravaperhe takaisin pesäänsä. Kotimatka kävi -vaikeaksi, kun tuuli oli kääntynyt vastaiseksi ja kiihtynyt vinhaksi, -niin että vettä kosolta tuli veneeseen. "Oli kuitenkin kovin -hauskaa." K:lo 7 i.p. saavuttiin kaupunkiin. - -Viikkoa myöhemmin, pyhänä (28 p. toukok.) k:lo 4 aamulla, lähtivät -Hedberg veljekset Heikelien ja W. Pippingin kanssa uudelle retkelle -nimittäin Sillbölen rautakaivoksille noin puolitoista penikulmaa -kaupungista. Kun pyssyt olivat muassa ja monta mutkaa tehtiin, -tultiin vasta k:lo 10 perille. "Siellä oli neljä kaivosta, joista -kävimme kolmessa. Ensimäinen oli syvin ja siihen laskeuduttiin pitkin -neljää pitkistä kuusista tehtyä tikapuuta (toinen toisen jatkona). -Alhaalla oli hyvin kylmä ja jäätäkin ja pimeä, ilma oli kosteaa ja -pahanhajuista. Toiset eivät olleet niin syviä, mutta kuitenkin oli -kummassakin kolmet tikapuut. Yhdessä oli avattu holvi sivulle päin -ja tultu vedelle, joka nyt oli jäässä. Neljäs oli niin matala, että -pohja näkyi. Näiden lähellä näimme vielä yhden kaivoksen, joka viime -vuonna oli alotettu ja sentähden vain kuopantapainen." Vasta k:lo 8 -i.p. tultiin kotia. - -Ymmärrettävää on, että Reinhold jälestäpäin katui hukanneensa -aikaa tämmöisiin retkiin. Viimeksi kerrotun jälkeen hän kirjoittaa -päiväkirjaansa: "Olen pahoillani, kun olen vetelehtinyt niin paljon, -eikä luvuista tahdo tulla mitään enkä ole kilvoitellut sieluni -autuuden tähden." -- Kesäk. 9 p. Reinhold oli kuulemassa Lauri -Stenbäckin julkista filosofiankandidaattitutkintoa. - -Lukukauden viime päivistä mainittakoon, että Reinhold Lauri -Stenbäckin kanssa eräänä iltana joi teetä Nervanderin luona ja sitte -samassa seurassa kävi myöskin "Härmän Snellmania" (J. V. Snellmania) -tervehtimässä. Kun 16 p. oli lähdettävä kotimatkalle, oli matkustajia -niin paljo, että Hedbergien täytyi odottaa aamusta k:lo 3:een i.p. -saadakseen kyytihevosen kaupungin kestikievarista. -- - - * * * * * - -_Kesäkausi 1837_ kului taas enimmältään tavallisiin huvituksiin. -Vieraita nähtiin usein, ei ainoastaan läheisiä vaan kaukaisempiakin, -sillä ajan tapoihin kuului, että matkalla poikettiin sukulaisiin -ja tuttaviin. Siten F. G. Hedberg kävi nuoren rouvansa kanssa pari -kertaa Kimon ruukilla, mennessään syntymäseudulleen Raaheen ja -sieltä palatessaan. -- Heinäkuun 5-8 p. piti Riisbakan lautamies -komeat nelipäiväiset häät tyttärelleen, Marialle. Sinne olivat -pitäjän säätyläisetkin kutsutut, ja Reinhold kertoo kaksi päivää -tanssineensa polskaa maalaistyttöjen kanssa. Hän huomasi niiden -olevan säädyllisempiä kuin oli luullut, ja hänen oli niin lysti, -että hän mielellään olisi jäänyt kauemmaksikin aikaa häihin, jollei -kaikki herrasväki olisi lähtenyt pois. -- Toinen verraten harvinainen -tapaus oli Uuskaarlepyyn herrojen omistaman laivan teloiltalasku -Okskangarissa syyskuun 16 p. Nuori väki ruukilta purjehti sinne, ja -kun laiva, Emilie nimeltä, oli "majesteettisesti" luistanut veteen, -kutsuttiin kaikki kaupunkilaisten pitoihin, joissa viivyttiin k:lo -12:een yöllä. Reinhold sanoo juoneensa teetä ja yhden lasin punssia, -mutta toiset nauttivat runsaammin. "Talonpojat tappelivat aika -lailla; me koetimme rakentaa rauhaa ja onnistuimmekin lopuksi." -Sitte maattiin oljilla. Aamulla ennen lähtöä juotiin vielä kahvia -ja syötiin einettä Okskangarissa. "Minä olin hyvin tyytymätön -Uuskaarlepyyn herrojen seuraan, sillä heidän puheensa ja menettelynsä -oli kauttaaltaan säädytöntä." - -Kesäkuun 22 p. Kalle (von Essen) palasi Karjalasta, ja näyttää siltä, -kuin hänen olonsa kotona olisi jälleen vaikuttanut virkistävästi -uskonnolliseen elämään ruukilla. Loppukesällä ilmaantuu siitä monta -todistusta. Elokuun 2 p. mainitaan "Stoolin Maijan (joku talon -väestä) olleen semmoisessa hengellisessä hädässä, että pelättiin -hänen tulevan hulluksi". Hedbergillä isäntäväki yhdessä palvelijain -kanssa veisaa virsiä, ja herätyksiä tapahtuu sukulaisten ja kotoisten -piirissä. S.k. 27 p. oli "Anna Liisa Ulfsson täällä ja sanoi nyt -löytäneensä kalliin helmen ja tulleensa uskoon; meidän piikamme -Anna Olavintytär on niinikään voimallisesti herätetty ja hänellä on -vakava murhe". 28 p. "Luin vähän Armon järjestystä. Muistelin sieluni -parasta, syystä että on niin ankaria muistutuksia. Meidän toinen -piikamme, Anna Liisa, tuli nyt niin voimakkaasti herätetyksi, että -hän huusi monta tuntia. Kalle ja (Jonas) Lagus meillä." -- 29 p. -"Nousin k:lo 6. Olin Kallen luona, missä Stenbäckiltä sain ansaittuja -nuhteita. Luin sitten koko päivän Armon järjestystä ja Huutavan -ääntä korvessa, jonka lainasin Kallelta. Olin jotenkin murheellinen, -itkin ja rukoilin valistusta; soitin virsikanteleella Oli niinkuin -pyhäpäivä, niin että sekä me että piiat saivat vähän tehdyksi." -- 30 -p. "K:lo 6 ylhäällä. Luin Huutavan ääntä korvessa. Kävin Kallen luona -ja ostin semmoisen [kirjan]. Olin niin iloinen siitä armosta, joka -on tullut tämän huoneen ylitse, että en voinut muuta kuin ylistää -Jumalaa." - -Seuraaviltakin päiviltä on muistiinpanoja, jotka viittaavat yhä -jatkuvaan uskonnolliseen innostukseen. Syyskuun 1 p. Reinhold puhuu -uskonnosta talonväen kanssa, mutta mainittuaan tämän hän lisää: -"olin muutoin hyvin kevytmielinen". -- 2 p. "Oli Kalle täällä -jäähyväiskäynnillä. Maria (neiti Achrén, joka oleskeli Hedbergillä) -oli niin iloinen Jumalassa, että tuskin jaksoi kantaa iloansa." -- 3 -p. "Nousin k:lo 6. Olin kirkossa; Kalle saarnasi. Kuulin iltapäivällä -(ruukin) konttorissa luettavan julki saarnan Nohrborgista. Kalle -piti sitte kauniin jäähyväispuheen. Luin vähän Armon järjestyksestä -ja rukoilin synnintuntemusta; soitin virsikanteleella virren." -- Se -innostus, joka oli huomattu neiti Achrénissa, kiihtyi kiihtymistään, -ja 7 p. Reinhold panee muistiin: "Tämä ilta on merkillisin, minkä -olen elänyt. Maria näyttää menettäneen järkensä liiallisesta uskonnon -asiain mietiskelemisestä, meillä oli täysi työ hyvällä pitää häntä -sisällä, vaikka oli k:lo 11 yöllä. Minä olin niin huolestunut, että -en tiennyt mitä tehdä. Luutnantti (v. Essen) ja Anna Liisa Ulfsson -täällä ehtoolla. Maria puhuu aivan sekaisin. Vasta k:lo 12 päästiin -levolle." -- Seuraavana päivänä Marian omaiset noutavat hänet, ja -me saamme tietää, että hän sittemmin oleskeli sukulaisissa sekä -Maalahdella että Vöyrillä ollen ajoittain vielä enemmän häiriössä -kuin ruukilla. Myöhemmin syksyllä hän kumminkin vähitellen toipui. - - * * * * * - -_Syyskuun_ lopulla lähtevät Hedbergit jälleen Helsinkiin, ja ero -kodista oli sitä katkerampi, kun oli päätetty, että he viipyisivät -poissa yhtä mittaa seuraavaan kesään saakka. Kun 24 p. saavuttiin -Helsinkiin, kirjoittaa Reinhold: "Nyt ollaan jälleen tässä ikävässä -kaupungissa!" -- Jo seuraavana päivänä oltiin Stenbäckillä, ja -"siellä oli hyvin hauskaa, sillä siellä puhuttiin ainoastaan -uskonnosta, ja me lauloimme kaksi virttä Siionin lauluista. Minä -itkin paljon, sentähden etten oikein tunne syntiä, ja rukoilin -hartaasti Jumalaa siitä." Kolmantena päivänä "käväisin Schaumanilla. -Hän sanoi, ettei hän tiennyt, voisimmeko tulla papeiksi. Minä olin -kovin murheellinen sen johdosta, mutta sain vihdoin lohdutusta -ajatellessani, että tämä elämä ei kumminkaan ole niin pitkä, ja -voinhan Jeesuksen kautta tulla osalliseksi paremmasta elämästä tämän -jälkeen. Kyllä kai minä kelpaan joksikin täällä; samahan se on mitä -on." Tyynnyttyään kävelee hän sitte nuoremman veljensä Kustavin[22] -kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa syöden maahan pudonneita -omenia, nousee uuden kirkkorakennuksen telineille, josta näkee Vanhan -kaupungin tuolle puolelle ja katselee höyrylaivoja "Storfurstenia" -ja "Lentäjää", edellinen iso, jälkimäinen pienoinen alus, ja viettää -iltansa Heikelien luona, missä Julius Bergh lukee Nohrborgista ja -puhuu "kääntymysjärjestyksestä" -- ja "oli siellä hyvin hauskaa". - -Tällä kertaa oli tavallista vaikeampi saada asuntoa. Vasta toisella -viikolla Hedbergit vuokrasivat kaksi kamaria (heitä oli nyt kolme) -rakennuksessa, joka ei vielä ollut täysin valmis. Sitten alkoi -elämä sujua entiseen tapaan, ja päiväkirjaan merkitään milloin -mitäkin. Niin esim. huomataan eräänä päivänä matoja liikkiöissä, -joka oli ikävää, mutta sitäkin ikävämpää oli, että toisena päivänä -nähtiin vieraan veitsen vähentäneen varastoa; edelleen saamme tietää -Reinholdin parsineen veljensä sukkia, että hän tänä lukukautena -niinkuin kerran ennenkin arvelee syövänsä liika paljon ja sentähden -joskus illoin ja aamuin on kokonaan syömättä, että hän kenties siitä -syystä pitkin syksyä käy kasvitieteellisessä tarhassa syömässä -pihlajanmarjoja j.n.e. - -Tänä lukukautena tapahtuivat tunnetut rettelöt pohjalaisessa -osakunnassa, kun kuraattori Nervander luopui, ja osakunta jaettiin -kahtia. Kaikesta mainitaan niin lyhyesti, ettei mitään uutta -piirrettä ilmaannu. Hedbergit joutuivat pohjoispohjalaiseen -osakuntaan, jonka jäsenille toverien kesken annettiin nimi -"Norrbaggar". Suurta melua ylioppilasmaailmassa herätti se, että -yöllä vasten lokakuun 25:ttä p. muuan santarmi tavattiin kuolleena -Katajanokalla ja kolme ylioppilasta, Sevon, Wacklin ja Sjöberg, -pantiin kiinni epäiltyinä murhasta. Muutaman päivän päästä heidät -kuitenkin vapautettiin, kun lääkärit todistivat miehen kuolleen -halvaukseen. - -Uskonnollinen elämä heränneitten ylioppilasten piirissä näyttäytyy -entistä vilkkaammaksi. Useammin kuin ennen, pari kolme kertaa -viikossa, veisataan ja luetaan yhdessä, milloin harvempien, milloin -useampien koossa ollessa. Päämiehinä tässä elämässä ovat Lauri -Stenbäck ja C. G. von Essen, jotka viimemainitut asuvat yhdessä, -sekä Julius Bergh. Näistä mainitaan, että he joskus saarnasivat -julkisestikin. Useimmiten kokoonnuttiin hartaushetkiin Stenbäckin -luo, ja sunnuntaina 18 p. lokakuuta sanoo Reinhold päiväkirjassaan -ensi kerran, että siellä oli paljo väkeä koossa (mycket folk -samladt). Muutoin Hedbergit tai ainakin Reinhold usein Heikelienkin -luona kuuli luettavan Nohrborgin postillaa, jota samoin kuin -Tollesonin saarnoja luettiin Stenbäckilläkin. Sitä paitsi esiintyy -ennen mainitsemattomia hartauskirjoja, niinkuin Lutheruksen selitys -Galatalaiskirjeeseen, Pontoppidanin Uskon peili, Lutheruksen opin -ydin j.n.e. - -Joulukuun 5 ja 29 päivän välillä on päiväkirjassa aukko, joka -myöhemmin on lyhyesti täytetty. Reinhold sairasti silloin -arvattavasti lavantautia, vaikka ei taudin nimeä sanota. Jäljestäpäin -hän muistelee hourailukohtausten välillä pelänneensä, että joutuisi -kadotukseen, jos kuolisi, sillä hän ei katsonut voivansa lähestyä -Jeesusta elävästi tuntematta syntejään, taikka myöskin, että -menettäisi järkensä ennenkuin oli saanut Jumalalta syntinsä anteeksi -ja armoa. Ajoittain hän taudinkin kestäessä luki hartauskirjoja. -Jouluaattona olivat veljet muualla, mutta Essen ja Gallenius pitivät -seuraa sairaalle ja lukivat hänelle virsikirjasta ja Uudesta -Testamentista. - -Uudenvuoden aaton veljekset viettivät August von Essenin seurassa -käyden yhdessä Björkströmillä (joku ravintola) syömässä illallista. -"Siellä juotiin viiniäkin, mutta minä en juonut; ruoka maksoi 24 -kill. mieheen." Vuoden muistiinpanot päättyvät hartaaseen rukoukseen. - - * * * * * - -_Vuoden 1838_ Hedbergit siis alottivat Helsingissä. Tämä ei -estänyt heitä saamasta uusia muonavaroja kotoa. Tuttavat, niinkuin -Vegeliukset Maalahdelta, Z. Topelius Uuskaarlepyystä ja vielä muuan -ylioppilas Fellman, jotka olivat viettäneet joulunsa Pohjanmaalla, -toivat näet muassaan "paketteja", jotka avattaessa huomattiin -sisältävän sianlihaa, makkaroita, voita, leipää y.m. Todella -patriarkallisia tapoja! -- Loppiaisaattona Reinhold käy kaupungilla -ostamassa kahvia ja sokeria, korppuja ja kermaa sekä lainaamassa -teekeittiön Heikeleiltä. Loppiaisena hän näet tahtoi viettää -nimipäiväänsä kahvinjuonnilla. Ja niin tapahtuikin. Kukin vieras -joi kolme kuppia! Samana päivänä Essen saarnasi iltakirkossa "aika -hyvin", sanoo Reinhold, "ja minä olin hyvin liikutettu". -- Tästä -lähtien puhutaan tavantakaa kahvinjuonnista milloin kotosalla, -milloin "Kahvineitsyen" luona (Kaffejungfrun, joku yksinkertainen -kahvila, jossa paitsi kahvia myöskin saatiin teetä). Turhaan -huudahtaa Reinhold kerran tämmöisen käynnin johdosta: "olkoon tämä -viimeinen kerta tänä lukukautena!" -- Maaliskuun 20 p. oli von -Essen kutsunut Hedbergit pieniin kekkereihin. Vieraitten joukossa -oli professori Laurell ja lisensiaatti Schauman, ja kestitykseksi -tarjottiin teetä ja punssia. Illan kuluessa puhuttiin uskonnollisista -asioista ja luettiin ääneen vähän Lutheruksen teoksista. Sen ohella -laulettiin äänissä "Hosianna" ja "Koko maailma iloitkohon". -- -"Tulimme kotia noin 1/2 12." -- Huhtikuun 5 p. Hedbergit olivat -kutsutut kamreerinrouva Tengströmin hautajaisiin. Rouva oli -kuollut 67 vuoden iässä maaliskuun 31 p. Vihdoin on tässä jaksossa -mainittava, että Hedberg toukokuun 18 p. "saattoi Kaarle Niklas -Keckmania hautaan". -- Erikoisena merkkitapauksena on mainittava, -että Reinhold tammikuun 31 p. Heikelien kanssa oli Julius Berghin -luona ja siellä näki "kuuluisan, vahvan kristillisen miehen", Paavo -Ruotsalaisen. - -Uskonnolliseen elämään nähden oli kaikki entisen tapaista. -Reinhold taistelee lakkaamatta uskottomuutta vastaan. Joskus hän -on levollisempi, mutta sitten taas painuu tunnelma aivan alhaalle. -Kuvaavana kohtana siteerattakoon seuraava muistiinpano, joka on -tehty Essenin pitojen jälkeisenä päivänä. "Makasin k:lo 7:ään. Olin -kauhean murheellinen herätessäni, luin rukouksen virsikirjasta, mutta -murhe ja suru eneni niin, että minun täytyi mennä Kalle von Essenin -luokse. Puhuin kauan hänen kanssaan synneistäni ja uskottomuudestani -sekä vaarallisesta tilastani. Hän sanoi, että minun piti uskoa -Jeesuksen sanoihin ja taistella epäuskon ajatuksia vastaan. Puhuin -sitten opinnoistani ja papiksi tulemisestani; hän kehotti minua vain -lukemaan Jeesuksen tähden ja rukoilemaan häneltä voimia, niin kaikki -kävisi hyvin. Saatoin sen jälkeen päivällä uskoa ja olla tyytyväinen -Jumalassa." -- Kerran Reinhold itkee sentähden, että hän on niin -"kylmä ja välinpitämätön verrattuna toisiin eläviin kristittyihin". -Sitä vastoin hän ei koskaan tuomitse toisia eikä arvostele maailman -lapsia menoineen -- niinkuin kumminkin heränneitten sanotaan tehneen. --- Paitsi ennen mainituita hartauskirjoja esiintyvät seuraavat uudet: -Gossner, Tie autuuteen; Sokea ja sotamies; Boosin elämäkerta, L. -Achrénin kääntämänä; Arndtin Tosi kristillisyys. - -Hartausharjotuksista ei ole muuta lisättävää kuin että nyt ensi -kerran puhutaan myöskin yhteisestä rukouksesta. Stenbäckillä näet -kerran yhteisesti rukoiltiin, niin että läsnä olevat laskeutuivat -polvilleen. -- Ohimennen huomautettakoon, että Stenbäck ei tällä -kertaa viipynyt Helsingissä lukuvuoden loppuun. Saatuansa tiedon -isänsä kuolemasta hän lähti toukokuun 12 p. kotiin. Reinhold oli -häntä auttamassa valmistuksia tehdessä. - -Tänä lukukautena Reinhold suoritti kirjoituskokeensa ruotsin kielellä -ja sai alhaisimman arvolauseen: admittitur. Hän oli siihenkin -tyytyväinen. Vähän myöhemmin, jo ennen toukokuun loppua, Hedbergit -lähtivät kotimatkalle. - - * * * * * - -_Kesällä_ kotona ollessaan Reinhold pari kertaa pahoittelee sitä, -ettei hän tapaa muissa halua yhteiseen hartaustoimitukseen, jota hän -puolestaan ikävöi. Muutoin on lomakauden huomattavin tapaus matkustus -Kalajoelle kuuluisain käräjien tähden. -- "Nyt on merkillinen -aika", kirjoittaa Reinhold, "sillä N. G. Malmberg, F. O. Durchman, -Jonas Lagus, Jak. Hemming ja Lauri Laurin, jotka kaikki ennen ovat -olleet pappeja Kalajoen pitäjässä, sekä suuri joukko heränneitä -talonpoikia ja säätyläisiä mainitusta pitäjästä on haastettu -käräjiin sentähden, että ovat joko toimeenpanneet taikka olleet -saapuvilla kristillisissä seuroissa ja että papit ovat asettaneet -esille lähetys-säästölaatikoita. Ensimäiset käräjät olivat jo 6 p. -heinäkuuta ja kestivät muutamia päiviä, mutta asia lykättiin 6:nteen -p. elokuuta." Sunnuntaina 29 p. heinäkuuta Reinhold vanhempainsa -kanssa kävi Vöyrin kirkossa ja pappilassa ja siellä sovittiin, että -hän ajajana seuraisi rouvia Ulla Stenbäckiä, Lotta Svania ja Betty -Schroderusta (kaikki kolme Maalahden rovastin, tohtori Wegeliuksen -tyttäriä) Kalajoelle. Elokuun 1 p. lähdettiin matkalle tohtorin -rillavaunuissa ja 5 p. saavuttiin Kalajoen pappilaan, jossa Hemming -oli väliajansaarnaajana. Toiset jatkoivat matkaansa Ylivieskaan, -mutta Reinhold jäi Kalajoelle, jonne noin k:lo 7 i.p. Lagus, Durchman -ja Malmberg tulivat Hemmingin luokse. "He olivat hyvin iloisia ja -hupaisia." Seuraavana päivänä alkoivat käräjät. "Minä sain olla -sisällä koko ajan. Siellä todistettiin myötä ja vastaan. Muun muassa -että Laurin oli sanonut, etteivät kaikki 50-60 vuotta vanhat saata -tulla autuaiksi ja että hän kielsi lapsia tottelemasta vanhempiansa. -Tämän toiset todistajat kumosivat. Muutoin olivat tuomari ja -virallinen syyttäjä ilmeisesti puolueellisia. Muun muassa siinä, että -tahtoivat kieltää pappeja esittelemästä todistajia puolustuksekseen; -mutta lopulta siihen pakostakin suostuttiin. Mielipide on tämä: -kääntymättömät luulevat heränneiden harjottavan haureutta uskonnon -verhon alla sekä pappien keräilevän lähetys-säästölaatikoilla rahaa -omiin tarpeisiinsa ja saavan niillä mahdottomia summia. Yhteensä -edellisissä ja näissä käräjissä kuulusteltiin 110 todistajaa. Käräjät -kestivät maanantaista perjantai-iltaan (elokuun 10:nteen p.) noin -k:lo 6. Asia lykättiin syyskuun 25:nteen p., sillä vielä oli useampia -haastettava, mikä asian tähden, mikä todistajana; muiden muassa Paavo -Ruotsalainen asian tähden." - -Lauvantaina Reinhold lähti Ylivieskaan Jonas Laguksen luokse. Hän -puhutteli tätä yksityisesti uskonnollisen tilansa johdosta ja sai -kuulla, että ei häneltä "puuttunut mitään muuta kuin uskoa -- mikä -on kyllä paljo", lisää Reinhold. -- Pyhänä hän kuuli Laguksen -saarnaavan, mutta jo maanantaina tämä lähti Ruovedelle F. O. -Durchmanin ja rovasti Bergrothin tyttären häihin, joten Reinhold ei -saanut tällä kertaa kauemmin nauttia kokeneen opettajan ohjausta. -Hän itse seurueineen matkusti torstaina Kruununkylän pappilaan, -missä sunnuntaina (19 p.) vietettiin toisen etevän saarnamiehen ja -herännäisjohtajan, Fredrik Östringin, ja rovasti Alceniuksen tyttären -häitä. Reinhold oli yhtenä teltanpitäjänä. Näissä häissä tarjottiin -punssia, mutta ei tanssittu. - -Tätä kesää kiitetään muutoin päiväkirjassa erinomaisen hauskaksi ja -yhtenä pääsyynä mainitaan "laulu- ja soittokollegiot" Reuterilla. -Viimeisenä iltana, ennen Helsinkiin lähtöä, syyskuun lopulla, -laulettiin "Nu hvilar hela jorden", ja Reinholdista se oli -"jumalallista ja ylentävää". - -Näiltä ajoilta saakka päiväkirja käy entistä suppeammaksi. Usein -kuluu päiviä ja viikkojakin ilman muistiinpanoja, puhumatta siitä, -että tiedot ovat vähemmin mieltäkiinnittäviä. Siitä syystä ovat -seuraavat otteetkin hajanaisemmat kuin ennen. - -Helsingissä Hedbergit yhdessä Odert Reuterin kanssa vuokraavat ison -salin ja kamarin "Kluuvilla" (i Gloet) kammantekijä Veckströmin -talossa Vuorikadun varrella[23] ja Reinhold ostaa itselleen huilun, -jolla alkaa soitella. Syksyn kuluessa saapuu surullisia tietoja -kotoa. Kimon ruukilla on lavantauti päässyt leviämään, niin että työt -on täytynyt keskeyttää, kun miehet järjestään ovat vuoteen omana. -Myöskin rouva Hedberg oli sairastunut samaan tautiin, ja marraskuun -12 p. tuli Kalle von Essen poikain luokse kertomaan, että heidän -äitinsä oli kuollut. Katkeraa surua lieventää ainoastaan tieto, että -hän on autuaallisella hetkellä eronnut elämästä. -- Pari viikkoa -myöhemmin kerrotaan kirjeessä kotoa vielä sekin onnettomuus, että -talon renki lavantautia sairastaessaan oli joutunut omantunnon -vaivoihin ja eräänä yönä hartaasti rukoiltuaan ensin nukahtanut, -mutta seuraavana aamuna löydetty hukkuneena kaivosta. "Tekikö hän -tämän epätoivossa vai houreissa?" kysyy Reinhold. - - * * * * * - -_Tammikuulla 1839_, loma-ajalla, molemmat taas saarnaavat, ja -Reinhold sanoo saarnansa olleen alusta loppuun saakka omasta päästä. -Samaan aikaan ovat he myös Schwartzbergin ja Laura Stenbäckin häissä -Vöyrillä. - -Kevätlukukaudella Reinhold sanoo pääsiäispäivänä olleensa Essenin -luona seuroissa ("på en sammankomst"). Tuo nimitys, jota ennen ei ole -käytetty ylioppilasten hartauskokouksista, osottaa, että seurojen -pito, niinkuin muutoinkin tiedetään, nyt oli tullut säännölliseksi; -mutta valitettavasti Reinhold ei anna niistä tarkempia tietoja. --- Huhtikuun 2 p. oli osakunnan juhla, jossa Reinhold ei juonut -muuta kuin 4 kuppia teetä ja vähän karoliinaa, mutta josta muutamat -vähemmin raittiit toverit palasivat vasta k:lo 9 seuraavana aamuna. -Oli siellä vähän tapeltukin, ja yksi oli kaatuessaan kadottanut -hampaan suustansa! - -Kesästä s.v. mainittakoon, että Reinhold heinäkuun keskivaiheilla -käydessään Achrénilla Karvatissa, vilustumisesta sairastui kovaan -kuumeeseen. Hourailukohtausten välillä hän murehti sielunsa tilaa. -Paitsi Lauri Achrénia kävivät Lauri Stenbäck ja Julius Berg, jotka -kesällä olivat matkustaneet Pohjanmaalle, hänen luonaan. Noin -puolentoista viikon päästä hän kuitenkin oli niin toipunut, että -kykeni lähtemään kotia. -- Syyskuulla ennenmainittu Stoolin Maija -jälleen tulee kuin mielipuoleksi. Hän puhuu hengistään, jotka -ilmaisevat hänelle, milloin kääntymätön ihminen astuu huoneeseen ja -mitä hänen tulee milloinkin tehdä, niinkuin veisata, lukea, rukoilla, -seisoa, maata ääneti taikka tanssia. - -Helsingin matkoista näinä aikoina on mainitseminen, että Hedbergit -saatuaan enemmän tuttavia miltei säännöllisesti poikkeavat -pappiloihin yöksi. Kun he siten viipyvät jonkun päivänpuoliskon -kussakin paikassa, Vähässäkyrössä, Lapualla, Alavudella, Ruovedellä -ja muuallakin, saattaa matkaan joskus mennä toista viikkoa. Sitä -paitsi ei vauhti muulloinkaan voinut olla suuri. Kuorma oli näet -raskas: kaksi miestä lukuunottamatta kyyditsijää sekä laukkuja ja -arkkuja, jotka olivat täynnä painavaa tavaraa, vaatteita, kirjoja ja -ruoka-aineita puoleksi lukukaudeksi! Ei saata mitenkään oudoksua, -että kestikievareissa, niinkuin Reinhold kertoo, monesti kinattiin -hevosista. Hollimiehet tahtoivat panna kaksi hevosta kuorman -eteen, matkustajat taasen inttivät vastaan, sillä, jos kerran -siihen suostuttiin, täytyi yhä edelleen ajaa kahdella hevosella. -Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla olivat nämä kinastukset varsinkin -tavallisia. - - * * * * * - -_Syyslukukaudella 1839_ Reinhold m.m. kertoo suuresta tulipalosta -18 p. lokakuuta, jolloin 2 kaksikerroksista kasarmirakennusta -Töölössä paloi poroksi. Veljekset istuivat k:lo 1/2 10 i.p. kotona -lukien, Reinhold Boosin elämäkertaa ja Fredrik Fryxellin historiaa, -kun he äkkiä huomasivat ympärillä olevien talojen seinäin hohtavan -valkean valosta. He riensivät paikalle ja näkivät siellä, miten -sammutuskeinot olivat kelvottomia. Kolmas samassa ryhmässä oleva -kasarmi pelastui kuitenkin, ja pääansio siitä oli Turun osakuntaan -kuuluvan ylioppilaan Pettersonin, joka koko ajan istui rakennuksen -katolla syytäen vettä ympärilleen. - -S.k. 21 p. Reinhold puhuu rettelöistä, jotka tapahtuivat ennen -ensimäistä Porthaninjuhlaa. "Nyt on hirmuinen hälinä meidän kesken -sen johdosta, että Thesleff kieltää meitä pitämästä Porthanin -muistojuhlaa ja uhkaa, että kuraattorimme Cygnaeuksen onni on siitä -kärsivä, jos se tapahtuu. Me lähetimme 18-miehisen lähetyskunnan -hänen luokseen, mutta Thesleff suuttui ja kielsi ja uhkasi Cygnaeusta -perikadolla." -- "Ja sitten" jatkaa hän lisäten yhteen joukkoon -toisenkin levottomuuden syyn, "Gadolin alkaa luennon jälkeen tutkia, -kutka ovat olleet saapuvilla, kutka eivät, ja sanoo tekevänsä sen -konsistorion käskystä". -- Marraskuun 9 p. "osakuntajuhlamme ja -samalla Porthanin muistojuhlakin vietettiin". Paitsi muuta mainitaan -ohjelmasta Runebergin malja, jonka, vaikka tämä ei ollut saapuvilla, -Stenbäck esitti "hyvin komeassa runossa". Tilaisuus oli varsin -juhlallinen ja päättyi noin k:lo 4 aamulla. - -Sunnuntaina 24 p. marraskuuta Reinhold oli kauhistuttavan tapahtuman -näkijänä; hän kertoo siitä seuraavasti: "Olin kirkossa, missä -ylioppilas Sandbäck, joka juurikaan on tullut mielenhäiriöön, -ensiksi graduaalivirren aikana astui alttarin eteen, mutta kun -eräs kirkonpalvelija käski hänet pois, lankesi polvilleen kuorin -astimille. Sitten hän näytti aikovan nousta saarnastuoliin, -mutta kirkonpalvelija talutti hänet ulos. K:lo 6 i.p. tulin minä -Stenbäckille, ja siellä oli ennestään Holsti ja Sandbäck. Holsti, -Stenbäck ja minä istuimme puhellen ulommassa huoneessa, ja Sandbäck -makasi vuoteella sisemmässä, jossa oli pimeä. Jonkun ajan päästä -Sandbäck nousee ja pyytää partaveistä, Stenbäck lähtee hakemaan -jotakin toveria lisäksi, mutta Holsti menee kynttilä kädessä -Sandbäckin luokse ja näkee hänen olevan aivan verissään. Me -huomaamme nyt hänen yrittäneen kynäveitsellä leikata poikki kurkun -ja vasemman käsivarren valtasuonet, mutta se ei ollut onnistunut. -Kun veitsi otettiin pois, aikoi hän heittäytyä ulos akkunasta, mutta -estettiin siitä. Sitten hän arvattavasti voimattomana paljosta -verenvuodatuksesta asettui rauhallisesti makaamaan sohvalle, missä -lepäsi, kunnes lääkärejä oli ehtinyt tulla sitomaan haavat, jonka -jälkeen hänet vietiin klinikkaan." - -Seuraavana yönä Reinhold mielenliikutuksesta ei saanut unta ja -päivälläkin hän oli hieman sairas. - - * * * * * - -_Vuodelta 1840_ on vielä vähemmän merkille pantavaa. -- - -Näinä vuosina Reinhold ei ole uskonut päiväkirjalleen uskonnollisen -elämänsä vaiheita, mutta marraskuun 1 p. hän kirjoittaa: "Tänä -päivänä (sunnuntai) olin Stenbäckillä ja puhuin hänen kanssaan -hengellisistä asioista. Silloin armon salaisuus selvisi minulle -suuresti, ja minä saatoin nyt antautua ehdottomasti Jumalan armoihin -ja uskoa, että Herra tekee minut lapsekseen ja on minulle yhtä -laupias ja armahtava katsomatta siihen, kuinka paljon olen rikkonut -ja kuinka hartaasti olen rukoillut, lukenut ja taistellut syntiä -vastaan; sillä ei se riipu minusta, vaan yksistään Jumalan armosta. -Siis tahdon minä turvata Jumalan armoon ja kaikessa ainoastaan -odottaa armoa." -- Saman päivän illalla hän oli (rva) Fabritiuksella -(Essenin tulevan vaimon luona), missä oli paljon herroja ja naisia. -Bergh luki Lutheruksesta, jonka jälkeen veisattiin muutamia virsiä. - -Joulukuun 2 p. Hedberg on luistelemassa ja auttamassa, kun jäihin -ajanut ajuri pelastetaan Blekholman lähellä. Illalla Julius Berghin -luona hän tapaa Laguksen ja Malmbergin, joka s.p. ovat tulleet -Helsinkiin jättämään senaattiin valituksen hovioikeuden tuomiosta, -joka seurojen pitämisestä määräsi heidät puoleksi vuodeksi -erotettaviksi virasta. -- Torstaina 3 p. ovat Lauri Stenbäckin -häät. "Siellä oli aika hauskaa; tulin kotiin klo 1 yöllä." -- 12 p. -Reinhold lähtee kotimatkalle yhdessä seurassa Laguksen ja Malmbergin -kanssa. - -Lomakautena 29 p. joulukuuta Hedberg matkustaa m.m. Vöyrin käräjiin -ollakseen saapuvilla, kun pastori J. M. Stenbäckiä oikeuden edessä -syytetään ruokottomien sanojen käyttämisestä saarnoissa sekä väärästä -opista. Syytöksiä kumminkaan "ei voitu toteen näyttää". - -Tämän jälkeen jatkuu päiväkirja vielä kaksi vuotta eteenpäin; mutta -pikkutietojen joukossa on tuskin mitään merkillisempää huomattavana. -Yleisistä ylioppilastavoista ansaitsee kuitenkin mainita, että näinä -vuosina näyttää kenties entistä enemmän tulleen tavaksi käyttää -kaikkia suurempia ja pienempiä aiheita kekkerien pitämiseen, joissa -säännöllisesti väkeviä -- useimmin puhutaan punssista -- nautittiin. -Mitä taas erittäin pohjalaisiin pietisteihin tulee, tekivät he usein, -kolme, neljä miestä yhdessä joukossa, kävelyretkiä Essenin luokse, -joka papiksi vihittynä ja naineena miehenä oli asettunut asumaan -ostamalleen Nygårdin tilalle Espooseen. Hedbergit puolestaan eivät -jatkaessaan teologisia opintoja kadottaneet luonnonrakkauttaan -ja taipumustaan kaikenlaiseen urheiluun. Aina tavan takaa -mainitaan luistelu- (useimmin Kluuvin lahdella, siis nykyisellä -rautatientorilla), hiihto-, metsästys- ja kalastusretkiä tapahtuneen. -Niin Helsingissä, missä he pitivät viheriävarpusia häkissä (useat -kerrat sanotaan, että semmoisia ostettiin), mutta varsinkin kotona, -jossa he kesyttävät oudompiakin "kotieläimiä" (esim. kalalokkeja). -Heidän kokoelmansa kasvoivat vihdoin melkoisen suuriksi ja näkyvät -saavuttaneen jonkunlaisen kuuluisuuden, sillä vieraita käy varta -vasten katsomassa niitä, nimittäin täytetyitä lintuja, joita varten -Fredrik oli tehnyt erityisen kaapin, ja kasveja, joiden hoito ja -järjestäminen oli etupäässä Reinholdin osana. - - * * * * * - -_Vuodelta 1842_ en voi olla siteeraamatta, mitä Reinhold kertoo -Lauri Achrénin hautajaisista. Niinkuin Stenbäckin elämäkerrassa -on esitetty, tämä nuori pappi, yksi heränneitten lahjakkaimpia -ja innokkaimpia opettajia, kuoli 13 p. elokuuta. Hänen viimeinen -virkapaikkansa oli Munsalo, joten Reinhold läheisestä kodistaan -saattoi käydä siellä hänen sairautensa aikana ja valvoakin jonkun -yön sairaan luona. Hautajaiset olivat 18 p. "Kahdeksan pappia kantoi -arkkua, ja Malmberg toimitti haudansiunauksen. Se oli juhlallisin -hautaus, minkä koskaan olen nähnyt. Malmberg piti ruumissaarnan sillä -tavoin, etten luule kuivaa silmää olleen koko kirkossa -- niin, -luulenpa, että kivet muurissa itkivät. Seuraavana päivänä Malmberg -piti seuroja muutamassa talossa lähellä Achrénin asuntoa. Me olimme -kaikki siellä, ja hän luki ja puhui erinomaisesti." -- S.v. veljekset -vihdoin -- nuorempi ensin, vanhempi vähän myöhemmin -- suorittivat -päästötutkintonsa, ja joulukuun 14 p. heidät Turussa yhdessä -muutamien muitten kanssa vihitään papeiksi. Fredrik sai apulaispaikan -Munsalossa, siis lähellä lapsuutensa kotia, mutta Reinhold määrättiin -kappalaisen apulaiseksi Inkooseen Uudellemaalle. Vietettyään -viimeisen joulunsa yhdessä kotona lie tammikuulla 1834 lähtivät -virkapaikkoihinsa. Että päiväkirjan tekijä hengelliseltä kannaltaan -ja sydämeltään oli muuttumaton, todistaa eräs hänen viimeisiä -muistiinpanojaan, joka on yleisestikin heränneille kuvaavaa. -Tammikuun 20 p. hän tulee Inkooseen ja sanoo olevansa "hyvin -murheeellinen". Seuraavana päivänä hän jatkaa: "Olin katselemassa -kirkkoa. Tullessani kotia oli täällä eräs pappismies, Vaden, joka -tulee viransijaiseksi Degerbyhyn ja on pietisti. Kun hän ilmotti -itsensä siksi, tulin minä niin iloiseksi, että purskahdin itkuun." - - - - - - -EBBA STENBÄCK - - - - -Ebba Stenbäck.[24] - - -I. - - -Yhdeksänkymmenenviiden ja puolen vuoden ikäisenä Ebba Stenbäck kuoli -10 p:nä viime tammikuuta (1912). Kun minä v. 1900 kirjoitin hänen -miesvainajansa, Lauri Stenbäckin, elämäkerran, hän 83-vuotiaana oli -niin hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, että saattoi edistää työtäni -sekä suullisilla että kirjallisilla tiedonannoilla. Tehtävääni nähden -se oli minulle melkoinen onni, mutta toiselta puolen se esti minua -muuta kuin ohimennen mainitsemasta häntä itseään. Miten vilpittömästi -totuutta harrastaakin, on näet arveluttavaa, jollei suorastaan -mahdotonta, kuvata elossa olevaa henkilöä, varsinkin kun tämä ei -koskaan ole julkisesti esiintynyt. Nyt kun Ebba Stenbäck on poissa -elävien mailta, en epäile koettaa ainakin ääriviivoin piirtää hänen -kuvaansa. Sillä miten hiljaisuudessa ja syrjässä hänen elämänsä -kuluikin, ansaitsee hän huomiota ei ainoastaan unohtumattoman -merkkimiehen puolisona, vaan myöskin yhtenä herännäisyysajan -naispuolisena edustajana. - -Ebba Stenbäckin lapsuus- ja tyttövuosilta on vähän tietoja säilynyt. -Hänen alkuperäinen nimensä oli Ebba Katarina Wilhelmina Arppe, -ja hän oli syntynyt Kiteellä 16 p. heinäkuuta 1816. Vanhemmat -olivat Karjalan alisen tuomiokunnan tuomari, myöhemmin laamanni -Niilo Arppe ja hänen kolmas vaimonsa, Amalia Beata Cairenius. Ebba -oli vain 8-vuotias, kun isä kuoli, mutta äidin luona ja viiden -vanhemman ja nuoremman sisaruksen parissa ei hän sentään tuntenut -yksinäisyyttä. Sisaruksista mainittakoon tässä kymmenen vuotta -vanhempi Katalina Sofia, syntynyt isän ensimäisestä aviosta, sekä -kaksi vuotta nuorempi veli Adolf Edvard, myöhemmin kemian professori, -yliopiston rehtori ja senaattori, ja neljä vuotta nuorempi sisar -Aleksandra.[25] Koulua Ebba kävi Haminassa, missä v:sta 1811 saakka -oli saksalainen "Töchterschule". Koulussa oli vain yksi kahteen -osastoon jaettu luokka, eikä siis opetus voinut olla erittäin -laajaperäinen. Kumminkin oppivat tytöt, jotka, niinkuin Ebba, tulivat -ruotsinkielisistä kodeista, saksaa, jota paitsi koulun antamat -vähäisetkin tiedot historiassa, luonnonhistoriassa ja maantieteessä -y.m. siihen aikaan olivat kylläkin arvokkaita. On näet huomattava, -että Länsi-Suomen kaupungeissa ei ollut tyttökouluja ensinkään. -- -Ebban ollessa 9-vuotias meni edellä mainittu vanhempi sisar naimisiin -maisteri Johan Fabritiuksen kanssa, joka oli varakas mies ja muun -muassa omisti Puhoksen tehtaan Kiteellä Fabritius kuoli jo 1833, -tuskin 33 vuoden ikäisenä, ja jätti jälkeensä paitsi leskeä kolme -tytärtä, joista vanhin oli kahdeksanvuotias ja nuorin viidennellä. -Antaakseen näille lapsille ensimäistä opetusta muutti Ebba lankonsa -kuoleman jälkeen sisarensa luokse, ja se seikka aiheutti, niinkuin -kohta saamme nähdä, ratkaisevan käänteen hänen elämässään. - -Arvattavasti rouva Fabritius ei pitänyt Ebban opettajakykyä taikka --intoa riittävänä, koska hän 1835 tiedusteli Helsingistä miespuolista -kotiopettajaa pikku tyttärilleen. J. V. Snellman, silloinen -pohjalaisen osakunnan kuraattori, suositteli virkaan ylioppilas C. -G. von Esseniä, jonka vanhemman Otto-veljen kanssa hänen sisarensa -vähän ennen oli joutunut kihloihin. Fredr. Cygnaeus, saatuansa kuulla -siitä, varotti rva Fabritiuksen asiamiestä, Edvard Arppea, ottamasta -Esseniä, syystä että tämä oli antautunut ajan uskonnolliseen -"fanatismiin", yltiöpäisyyteen; mutta Arppe ei välittänyt -varotuksesta, vaan arveli, että semmoiset houreet pian haihtuisivat. -Siis sopimus tehtiin, ja Essen lähti Karjalaan Puhoksen tehtaalle, -jossa hän tapasi paitsi pieniä oppilaitaan ja heidän äitiänsä neidit -Ebba ja Aleksandra Arppen. Uuden opettajan tultuakin jatkoi näet -Ebba vielä opetustointaan, vaikka hänen alansa nyt oli supistettu -käsitöihin ja soittotaidon alkeisiin. - -Luonnostaan vilkas ja iloinen, puheissaan sukkela ja ivallinen Essen -oli sittenkin vaarallinen tulija semmoiseen ympäristöön, jossa -tahdottiin "rauhassa" jatkaa entistä, totuttua surutonta elämää. -Tultuaan jo 15-vuotiaana ylioppilaaksi (1830) hän oli viettäessään -kaksi suvikautta Ylivieskan pappilassa Jonas Laguksen luona (joka oli -naimisissa hänen tätinsä kanssa) herännyt ja sen jälkeen osottanut -tavatonta intoa levittämään uutta käsitystään elämästä ja "ainoasta -tarpeellisesta". Ei ainoastaan omassa kodissaan Oravaisten Kimon -ruukilla, jonka hoitaja hänen isänsä oli, vaan monessa vieraassakin -hän jo oli aikaansaanut täydellisen mullistuksen, ja niin oli -tapahtuva siinäkin perheessä, johon hän nyt tuli. Essen toi näet -sinnekin muassaan palavan vakaumuksensa ja halunsa sytyttää muihin -saman tulen, joka hehkui hänessä itsessään, ja siitä johtui, että -kotiopettaja ei rajottanut opetustointaan pikku tyttöihin, vaan -väliaikoina teki parastaan ohjatakseen kotipiirin vanhempiakin -jäseniä uudelle tielle. Paitsi innostuneilla puheillaan hän vaikutti -heihin antamalla heille luettavaksi uskonnollisia saksalaisia -(Gossnerin y.m.) kirjoja, ja seuraus oli, että ei ainoastaan talon -emäntä, rouva Fabritius, vaan myöskin sisaret, Ebba ja Aleksandra, -ennen pitkää liittyivät herännäisiin. Kun tieto tästä levisi laajaan -sukuun, synnytti se suurta hämmästystä ja mielipahaa, mutta asia ei -ollut autettavissa. Paitsi Esseniä syytettiin Snellmaniakin perhe- ja -sukurauhan häiritsemisestä, ja hän kuuluu sanoneen, ettei hän enää -suosittele ketään kotiopettajaksi edeltäkäsin tiedustelematta, oliko -tarjokas "pietisti". - -Syksyllä 1837 Essen jälleen asettui Helsinkiin jatkaakseen lukujaan -ja rupesi silloin Lauri Stenbäckin asuintoveriksi. Stenbäck, joka -maaliskuulla 1836 oli äärettömäksi surukseen kuoleman kautta -menettänyt entisen asuintoverinsa, parhaimman, uskotun ystävänsä J. -J. Östringin, sai nyt Essenistä uuden uskotun ystävän, joka totta -kyllä ei ollut hänen sydämelleen vainajan veroinen, mutta kumminkin -lievensi hänen kaipaustaan. Samana syksynä tapaamme Helsingissä -rouva Fabritiuksenkin tyttärineen ja sisarineen. Hän vuokrasi -5-huoneisen asunnon Uudenmaankadun varrella, ja siinä perhekunta -asui neljä vuotta, jonka jälkeen se hajaantui niinkuin alempana on -kerrottava; Karjalaan ei yksikään sen jäsenistä enää palannut, syynä -pääkaupunkiin-muuttoon sanotaan olleen pikku tyttöjen koulunkäynnin, -jota oli siellä jatkettava; mutta sangen luultava on, että siihen -osaksi vaikutti myöskin sisarusten heräys ja sen johdosta syntynyt -kireä suhde lähimpiin sukulaisiin. Oliko sitäpaitsi jo alkanut -rva Fabritiuksen ja Essenin välinen suhde, joka johti heidän -avioliittoonsa, on tietymätöntä. - -Vasta Helsingissä Ebba Arppe tutustui tulevaan puolisoonsa, joskin -Essen jo ennen oli sisaruksille paljon kertonut Lauri Stenbäckistä -ja kenties myöskin ääneen lukenut kohtia niistä pitkistä kirjeistä, -joita ystävällä oli tapana hänelle kirjoittaa ja jotka olivat täynnä -"hehkuvaa uskonnollisuutta loistavan runollisesti esitettynä". Ensi -kerran hän näki hänet kaartinkirkossa. Kaartinpataljoonan silloinen -pappi, Fredrik Melart, oli etevänä saarnaajana niin suosittu, että -tungoksen estämiseksi oli alettu jakaa pääsylippuja niille, jotka -pyrkivät häntä kuulemaan. Kerran Essen oli hankkinut sisaruksille -lippuja kuitenkaan sanomatta, ettei sinä sunnuntaina saarnannut -Melart, vaan eräs toinen; se joka ilmestyi saarnaamaan oli, niinkuin -Essen heille kirkossa kuiskasi, Lauri Stenbäck. Silloin Stenbäck ei -vielä ollut papiksi vihitty, mutta saarnasi sentään silloin tällöin -sydämensä pakosta. Nytkin hän oli saarnannut suurella lämmöllä, joka -varsinkin saarnan loppupuolelle oli antanut omituisen viehättävän, -innostuneen luonteen. Joku aika sen jälkeen Essen esitti Stenbäckin -rva Fabritiukselle ja hänen sisarilleen, ja Stenbäck alkoi sittemmin -ystävänsä seurassa käydä heidän luonaan, joskin hyvin harvoin. - -Näin Ebba Stenbäck kertoi minulle tutustumisestaan Stenbäckiin. -Samalla hän myöskin kuvasi tulevan miehensä ulkonäön ja olennon -siihen aikaan. Hän oli ollut laiha ja kalpea. Kasvojen kalpeus oli -jyrkästi eronnut mustasta tukasta, ja rokonarvet olivat olleet -selvemmät kuin vanhemmalla iällä. Kovan lavantaudin jälkeen, jota -hän oli sairastanut alkupuolella vuotta 1837, hän oli kauan heikko -ja hermostunut, niin että hänen oli vaikea tauota, kun oli alkanut -nauraa. Seurassa hän oli luonteenomaisen persoonallisuutensa vuoksi -ja puheessaan ollut viehättävä ("intressant"); kristillisyydessään -hän oli ollut iloinen. Yleensä hän oli ankarasti arvostellut toisia, -ja harvat ne olivat, joita hän oli hyväksynyt; eikä ole luultavaa, -että hän oli läheisessä suhteessa tovereihinsa (paitsi ani harvaan) --- niiden täytyi aina olla varoillaan häntä kohtaan. - -Se joka on lukenut kirjoittamani Stenbäckin elämäkerran ja -muistaa mitä siinä on sanottu heränneitten avioliitoista, miten -ne säännöllisesti solmittiin ystävien välityksestä ja miten -yksimielisyyttä uskon asioissa pidettiin niiden rakentamisen -ainoana välttämättömänä ehtona, se arvaa ja ymmärtää, että Lauri -Stenbäckin ja Ebba Arppen keskinäisessä seurustelussa ei ilmaantunut -hituistakaan "flirttiä", kuhertelua. Että niin oli laita, ei -kuitenkaan johtunut yksistään heränneitten kesken vallitsevasta -hengestä, vaan toisestakin syystä. Mikäli tiedetään, ajatteli -Stenbäck heidän tuttavuutensa ensi vuosina kosia erästä toista -neitiä, johon hänen sydämensä pitemmän aikaa oli ollut kiintynyt. -Tämä toinen oli runoilijan lapsuudenystävien Kaarle ja Kustaa -Adlercreutzin sisar, Amelie. Häntä oli Stenbäck päättänyt kosia, -mutta -- niin jutellaan -- viime hetkessä, juuri kun hän oli -menossa neidin kotiin, muuan tuttava kohtasi hänet ja kertoi nti -Adlercreutzin olevan kihloissa ja pian viettävän häitään.[26] Että -neitikin puolestaan oli ollut kiintynyt Stenbäckiin, on sangen -luultavaa. Ainakin olen eräältä vanhalta rouvalta, joka oli sukua -Adlercreutzin perheen kanssa, kuullut, että nti Amelie oli naimisiin -mennessään tukehduttanut erään varhaisemman lemmen. Hän oli muka -rakastanut perheessä ollutta "kotiopettajaa, josta oli paljon -toivottu". Kertoja ei tiennyt mitään Stenbäckistä eikä myöskään että -tämä oli pienenä poikana ollut Adlercreutzillä Pälkäneen Myttylässä -lasten luku- ja leikkitoverina, jonka tähden ei mitenkään ole -mahdotonta, että hän muistitiedossa oli muuttunut kotiopettajaksi. -Miten lieneekään, ei tämä jutelma ole kokonaan perätön, sillä -onnettomasti rauenneen kosintatuuman johdosta runoilija on sepittänyt -runoelman "Hyvästi", jossa hän sanoo rakkauttaan "suloiseksi, -syntiseksi unelmaksi" ja jonka hän lopettaa sanoilla, "Jumala on -rakkaus, ainoastaan hänen sydämellään on rauhaa iäti! Onnellinen -minä, jos vain saan siinä levätä iäti." -- Mitä Ebbaan tulee, hän ei -minulta salannut, että hän puolestaan kyllä oli sydämessään tuntenut -mieltymystä Stenbäckiin, mutta oli voimiensa mukaan koettanut -tukahduttaa tunteensa. Kun Stenbäck sitte häntä kosi, oli hän siitä -suuresti hämmästynyt. Se oli hänelle aivan odottamatonta, sillä -heidän välillään ei ollut mitään sattunut, joka olisi antanut hänelle -aihetta aavistaa semmoista käännettä. - -Kosinta tapahtui kesällä 1840 Pohjanmaalla. Rva Fabritius, -joka silloin oli salakihloissa Essenin kanssa, oli jo ennen -yliopiston riemujuhlaa (15-20 p. heinäk.) Ebba-sisarensa kanssa -lähtenyt Pohjanmaalle tutustuakseen tuleviin sukulaisiinsa. -Ensiksi pysähdyttiin kirkkoherran sijaisen J. F. Berghin luokse -Nurmijärvelle, jonne Essen ja Stenbäck seurasivat sisaruksia, -edellinen ajaen morsiamensa, jälkimäinen Ebban kanssa, ilman -että siinä mitään erikoista tulevaisuuteen viittaavaa puheeksi -tuli. Nurmijärven pappilassa oli ollut muitakin vieraita, ja -siellä pidettiin tavanmukainen "seura". Sen jälkeen palasivat -ystävykset Helsinkiin ollakseen saapuvilla riemujuhlassa ja -maisterinvihkiäisissä, mutta sisarukset jatkoivat matkaansa -pohjoiseen päin. Kun juhlat olivat ohi, matkusti Essen kotiinsa -Oravaisiin, jossa tapasi morsiamensa ja Ebban; Stenbäck taasen -teki matkan Pohjanmaalle yhdessä Paavo Ruotsalaisen kanssa, joka -hänen kehotuksestaan oli riemujuhlan ajaksi tullut Helsinkiin. -Edeltäkäsin oli sovittu, että kaikki yhtyisivät Ylivieskassa Jonas -Laguksen luona, josta yhdessä seurassa matkustettaisiin Alavieskaan, -kappalaisen Vilhelm Österbladhin virkaanasettajaisiin. Tätä sopimusta -noudatettiinkin, ja Ylivieskassa Stenbäck ja Ebba Arppe menivät -kihloihin. - -Häät olivat 3 p. jouluk. Helsingissä rva Fabritiuksen luona. Oli -kyllä tuumittu, että sisarukset vihittäisiin samana päivänä, mutta -kun vanhempi leskirouvana tarvitsi enemmän aikaa kuin arvattu -oli saadakseen asiakirjansa lailliseen järjestykseen ja kun -sitäpaitsi Jonas Lagus ja Niilo Kustaa Malmberg sattuivat käymään -Helsingissä, päätettiin asettaa Stenbäckin ja Ebban häät päivään, -jolloin nämä ystävät saattoivat olla läsnä. Vieraitten joukossa -nähtiin Arppen perheen sukulaisia (Nordenheimit y.m.) ja Stenbäckin -yliopisto-tovereita ja ystäviä, kaikkiaan noin 40 henkeä. Morsian -esiintyi valkoisiin puettuna. Mustaakin oli ajateltu, osaksi -sentähden, että sulhasen äiti oli kuollut 17 p. marrask., osaksi -senvuoksi, että se olisi ollut enemmän heränneitten mukaista; mutta -Ebba oli valinnut valkean puvun, syystä että musta väri olisi -muistuttanut hautajaisia, eikä Helsingissä oltu niin tarkkoja -pukuun nähden kuin Pohjanmaalla. Vihkimisen toimitti Malmberg, joka -myöhemmin myöskin luki ääneen saarnan Lutheruksen postillasta. Häät -vietettiin näet heränneitten tapaan jonkinlaisena seurana, jossa -virsiä veisattiin ja Jumalan sanaa julistettiin. -- - -Ohimennen huomautettakoon, että Ebba siis oli ensimäinen, joka rva -Fabritiuksen luota meni naimisiin. Essenin ja rva Fabritiuksen häät -olivat noin puolitoista kuukautta myöhemmin, 21/1 1841. Aleksandra -Arppe, joka yhä oli asunut sisarensa luona, meni 3/7 1843 naimisiin -Säämingin lukkarin Pietari Venellin kanssa, ja samana päivänä -vihittiin vanhin nti Fabritius, Hilda Elisabet, Pihlajaveden -kappalaisen, sittemmin Keuruun rovastin Frans Henrik Bergrothin -kanssa. Toinen nti Fabritius, Lina Sofia Amalia, vietti 24/12 1844 -häitä filos. maisteri, sittemmin professori A. W. Ingmanin ja kolmas, -Angelika, 7/9 1846 Kruununkylän kirkkoherran apulaisen, myöhemmin -normaalikoulun rehtorin Alfred Kihlmanin kanssa. Näin tapahtui, -että Essenin kotiopettajana-olo Karjalassa johti kuuden avioliiton -perustamiseen heränneitten kesken. Neidit Fabritius menivät kaikki -noin 18-vuotiaina naimisiin. - - -II. - -Ebba ja Lauri Stenbäckin avioliitto kesti miltei tasan 30 vuotta --- ainoastaan 7 kuukautta puuttui täydestä luvusta. Sillä ajalla -Ebballa ei ollut ulkonaista historiaa, joka olisi eronnut hänen -miehensä elämästä; hänen sisällinen elämänsä taasen oli niin kauan -kuin hän maan päällä liikkui pääasiassa suljettu kirja, jonka hän -kuollessaan vei hautaan. Kun minä siitä huolimatta koetan läheisten -henkilöitten antamien tietojen pohjalla luoda valoa aviopuolisojen -yhteiselämään, johtaa minua vilpitön kunnioitus heidän muistoansa -kohtaan ja vakaumus, että se kaikessa erikoisuudessaan kärsimyksineen -ja iloineen on ollut laatuaan esikuvallista. - -En tullut koskaan kysyneeksi niiltä, jotka olisivat voineet -vastata, millainen Ebba Stenbäck oli ollut tyttönä. Päättäen hänen -luonteenlaadustaan myöhempinä aikoina on luultavaa, ettei hän -nuorenakaan ollut erittäin iloinen, saatikka vallaton. Umpimielisyys -ja harvapuheisuus, jotka myöhemmin olivat hänelle niin ominaisia, -lienevät varmaan jo tyttöiässä ainakin jossakin määrin olleet hänen -luonteensa tunnusmerkkejä. Eikä hänellä myöskään ollut ulkonaista -kauneutta, joka olisi herättänyt huomiota ja, niinkuin monesti -tavallista on, enemmän tai vähemmän piristävästi vaikuttanut hänen -esiintymistapaansa ja suhtautumiseensa ympäristöönsä. Oletan siis, -että hän alkuaankin oli vakava, hiljainen ja vaatimaton. Kun hän -sitten, vallan nuorena vielä, ehdottomalla antautumisella liittyi -herännäisiin, niin mainitut ominaisuudet saivat ikäänkuin pysyvän -vahvistuksen, etten sanoisi pyhityksen. Niin yleensä, mutta luultavaa -on myöskin, että uusi uskonnollinen elämä sai hänet ajoittain -puheliaammaksi asioissa, jotka sitä koskivat, ja silloin huomattiin, -että hiljainen, vaatimaton tyttö ei suinkaan ollut yksinkertainen, -vaan järkevä ja selvä ajatuksissaan ja puheissaan. Tällaisena Ebba -Arppe kohtasi Lauri Stenbäckin, ja me ymmärrämme hänen lauseensa: -"yhteinen asia vei meidät yhteen". - -Aikaisin Ebba Stenbäckin muotokuva on tehty 8 vuotta hänen -naimisensa jälkeen. Heinäkuulla 1848 tuli Vaasaan eräs (kotimainen) -dagerrotypian-tekijä nimeltä Rehnström ja viipyi siellä vuoden ajan. -Tällöin Stenbäckitkin käyttivät ennen kuulumatonta tilaisuutta -teettää kuvansa, he nimittäin valokuvauttivat itsensä hopealevylle, -ja sitä on kiittäminen, että meille on säilynyt aviopuolisoiden kuvat -varsinaiselta herännäisyysajalta.[27] Silloisella koulunrehtorilla, -jolla on papin virkapuku yllä, on heränneitten tapaan jakaus keskellä -päälakea, mikä antaa parrattomille kasvoille omituisen naisellisen -taikka ehkä oikeammin intiaania muistuttavan sävyn. Rouvan tukka on -jaettu ja kammattu aivan samalla tavoin; leninki on musta ja samoin -olkapäitä peittävä, rinnalle neulalla kiinnitetty silkkihuivi. Puku -on mahdollisimman yksinkertainen, siinä ei huomaa kaulusta eikä -minkäänlaista koristetta. Kuva esittää Ebban 32-vuotiaana, joten -sen nojalla voidaan arvata hänen ulkonäkönsä kymmenkunta vuotta -aikaisemminkin. - -Lauri ja Ebba Stenbäckin aviolla ei ollut mitään romanttista -alkusoittoa. Runoilija oli muitten nuoruuden ihanteittensa kanssa -myöskin hyljännyt sen ihanteen, jonka hän muinoin oli luonut -tulevasta morsiamestaan ja sanoin sisarilleenkin kuvannut, ja hän -kosi Ebbaa tuntematta häntä kohtaan sitä hellää tunnetta, jota -sanotaan rakkaudeksi. Omaksuttuaan heränneitten yleisen mielipiteen, -että yhtäläinen uskonnollinen kanta oli ainoa tarpeellinen -onnellisen avioelämän ehto, hän näin noudatti "Vanhan testamentin -patriarkkain esimerkkiä", ja pitäen maallista rakkautta turmeltuneen -luontomme ilmauksena hän arvattavasti ei myöskään antanut arvoa -Ebban rakkaudelle häntä kohtaan, jos hän näet oli jonkun kipinän -huomannut tämän salatusta tulesta. Että tämä esitys on oikea, siitä -on olemassa useita todistuksia -- vaikka en tässä muistuta muusta -kuin että hän itse välitti erään sisarensa naimisen tälle ennen -tuntemattoman pappismiehen kanssa. Mitä Ebbaan tulee, hän tuskin -sisimmässään ajatteli aviosta samalla tavalla. Miten uskonnollinen -innostus saattaakaan ihmisen muuttaa, on kuitenkin rakkaudenkaipuu -niitä naisluonteen perusominaisuuksia, jotka eivät koskaan katoa, -ja sen vuoksi voimme päättää että mikäli Ebba havaitsi rakkauden -puutetta miehessään, sikäli hän siitä naisena kärsi. Ken se oli, joka -sai Stenbäckin kosimaan Ebba Arppea, siitä on eri lailla juteltu. On -näet sanottu, että Malmberg kehotti häntä siihen, ja toinen kertomus -on, että Essen oli avioliiton välittäjä. En ollenkaan epäile, että -jälkimäinen tieto on oikea, sillä onhan aivan luultavaa, että Essen -jouduttuaan kihloihin rva Fabritiuksen kanssa ehdotti ystävälleen, -että tämä kosisi nuorempaa sisarta. Sitä vastoin Malmberg tiettävästi -ei ollut Ebbaa nähnytkään, ennenkuin tämä matkusti Pohjanmaalle, -ja vaikka kosinta juuri siellä tapahtui, on syytä olettaa, että -Stenbäck jo ennen matkalle lähtöään oli päättänyt asian. Kun minä -Ebba Stenbäckiltä kysyin, miksi Malmberg vihki parin eikä Jonas -Lagus, joka oli vanhempi ystävä, vastasi hän: "Malmbergilla oli aivan -erikoinen kyky asettautua ensi sijalle, muitten edelle; hän oli -iloinen, reipas ja yritteliäs." -- Semmoisena hän kyllä oli monen -avioliiton alkuunpanija, vaikka ei sentään tämän puheena olevan. - -Nyt on edessämme kysymys, miten menestyi tai minkä kaltaiseksi -muodostui tämä avioliitto, jonka synty tässä on kerrottu? - -Niinkuin tiedetään, on moni avioliitto, jonka onnen edellytykset -ovat olleet epäiltävää laatua -- tarkotan että se on syntynyt ilman -rakkautta, milloin mistäkin sovinnaisista syistä --, kuitenkin -tullut onnelliseksi lasten kautta. Yhteinen rakkaus lapsiin ja -yhteinen huolenpito niistä sekä siitä johtuneet ilot ja surut ovat -yhdistäneet vanhemmat keskenään läheisemmin ja sydämellisemmin kuin -mikään muu vaikutin olisi voinut. Lauri ja Ebba Stenbäckin aviolle ei -ollut tätä onnenaihetta suotu, ja joskin he molemmat vilpittömästi -jakoivat sydämensä hellyyttä ja uhrautuvaa huolenpitoa ottolapsille, -joita he useampiakin kodissaan vaalivat ja kasvattivat, ei näiden -tuottama korvaus näytä olleen heille riittävä. Stenbäck, joka ei -koskaan tunteitaan salannut, lausui näet jonakin katkerana hetkenä: -"Ottolapset ovat oikeiden lapsien ivamukailu ('parodi')" niin, -vaikka hän heitä kohteli liikuttavan sydämellisesti! Mutta miten -tämän laita lieneekään, on silti huomioonotettava, että mainitun -onnenaiheen puutteen ei suinkaan välttämättömästi tarvitse vaikuttaa -vierottavasti, erottavasti puolisoihin; kokemus nimittäin todistaa, -että sekin voi päinvastoin heitä toisiinsa lähentää, milloin vain tuo -puute käsitetään ja tunnetaan yhteisesti kestettäväksi. - -Että Lauri ja Ebba Stenbäck olivat rakentaneet avioliittonsa siinä -hartaassa mielessä, että he maallisessakin elämässään koettaisivat -ylläpitää samaa sopua, samaa yksimielisyyttä, kuin heidän välillään -oli olemassa uskonnollisessa elämässä, siitä ei ole vähintäkään -epäilystä -- olihan heidän käsiksensä se, että jälkimäisen laatu -ehdottomasti määräsi edellisen laadun. Todellisuudessa he saivat -kokea, että asia ei ollut niinkään helppo tai yksinkertainen. He -olivat niin erilaisia luonteeltaan! Stenbäck oli tunteenilmaisuissaan -niin välitön kuin mahdollista on, sanoissaan niin ajattelemattoman, -sanoisinko lapsellisen suora, että hän ei lainkaan edeltäkäsin -miettinyt, miten ne vaikuttaisivat kuulijaan; Ebba taasen oli -tässä kaikessa hänen vastakohtansa, hillitty, suljettu. Sangen -ymmärrettävää on siis, että Stenbäck usein suoruudellaan saattoi -- -tietysti tahtomattaan -- loukata vaimoansakin niinkuin hän loukkasi -muita, ja siitä johtui, että Ebba, niinkuin hän itse on tunnustanut, -ei voinut olla kohtelematta häntä jonkinlaisella pelonalaisella -varovaisuudella. Varsinkin oli niin laita vieraiden läsnäollessa, ja -se saa käsittämään, että hänen umpimielisyytensä aikaa voittaen ei -suinkaan vähentynyt, vaan päinvastoin enentyi. Tämä selittää miksi -Ebba Stenbäck yleensä teki epäedullisen vaikutuksen vieraisiin. -Samalla kun Stenbäck iloisena ja vilkkaana koetti huvittaa vieraita, -tuntui hänen harvapuheinen vaimonsa jäykältä, kylmältä. Muistan -itsekin saaneeni hänestä sellaisen vaikutelman, kun poikana 1860:n -vaiheilla joskus omaisteni kanssa olin Isonkyrön pappilassa: isäntä -se oli, joka meitä alaikäisiäkin huomasi, jota vastoin emäntä ei -näyttänyt meistä välittävän. Vasta ikämiehenä, kun jälleen jouduin -tekemisiin Ebba Stenbäckin kanssa, sain toisen käsityksen hänestä, ja -minussa heräsi myötätuntoa ja syvää kunnioitusta häntä kohtaan. - -Itse asiassa Ebba Stenbäck ei sisältään kaikin puolin ollut -sellainen, miltä hän ulkoapäin näytti, eikä hänen avionsa ollut -niin onnea ja suloa vailla kuin edellisestä luulisi. Essen, -joka tässä asiassa epäilemättä kelpaa todistajaksi, on oikein -sanonut, että hän oli puolisolleen "uskollinen elämäntoveri, hellä -hoitajatar pitkänä kärsimyksen aikana ja harras osallinen hänen -pyrkimyksissään". Ei ainoastaan "yhteinen asia", joka oli heidät -yhteen vienyt, vaan myöskin hänen sydämessään piilevä rakkaus ja -kunnioitus miestänsä kohtaan antoi hänelle voimia kestää kaikki -ja viimeiseen saakka täyttää kaiken sen, mihin asemansa hänet -velvotti. Hänen luonteenlaatunsa teki hänelle mahdolliseksi, kenties -helpoksikin välttää pistävää, katkeraa vastausta, kun Stenbäck -oli antanut ärtyisen mielensä tulla ilmi. Päinvastoin hän saattoi -semmoisina hetkinä tavata humoristisen sanan tai lauseen, joka -lauhdutti toisen. Niin esim. kun Stenbäck kerran tultuaan huoneeseen, -missä hänen vaimonsa ja sisarensa istuivat neulomuksineen, oli -paheksunut sitä, että pöytä ja istuimet olivat täynnä vaatekappaleita -y.m. työtarpeita, Ebba tyynesti lausui: "Eihän sitä sentään voi -piironginlaatikossa neuloa!" -- Toisen kerran, kun Stenbäck -suomenmielisyydessään oli vaatinut, että kodissa oli puhuttava -suomea, oli Ebba vain sanonut: "Jos sitä vaatimusta on noudatettava, -taitaa käydä niin, että minun sanasäkkini, joka muutenkin vaivoin -aukeaa, jää tykkänään umpeen." - -Mitä Stenbäckin kirjallisiin harrastuksiin tulee, pystyi Ebba -ottamaan niihin osaa. Nuorena hän oli ollut huvitettu lukemisesta -ja vanhempanakin hän luki verraten paljon ruotsalaista ja -saksalaista kirjallisuutta -- tietysti pääasiassa uskonnollista, -jollei kuitenkaan yksinomaisesti sitä -- ja läheiset ovat -kertoneet, että oli hauskaa kuulla heidän keskustelevan lukemistaan -"oppineista" kirjoista, ja oli silloin huomattu, että Stenbäck -ilmeisellä tyydytyksellä ja kunnioituksella oli varteenottanut -vaimonsa älykkäitä huomautuksia. Edelleen Ebba, huolimatta siitä, -ettei luonteeltaan ollut käytännöllinen, myöskin teki parastaan -emännän toimien täyttämisessä. Isossakyrössäkin hän, miten -hajamieliseltä toisinaan olikaan näyttänyt, tunnollisesti hoiti -pappilan monipuolista taloutta, eikä ainoastaan käskemällä lukuisia -palvelijoita, vaan itsekin ottamalla osaa askareihin, niinkuin maidon -siivilöimiseen ja sen semmoiseen. Vihdoin Ebba ei väsynyt hoitamaan -miestänsä tämän pitkällisen kivulloisuuden aikana. - -Sellaisena vaimona kuin tässä on kuvattu Ebba Stenbäck kolmekymmentä -vuotta eli ja toimi miehensä rinnalla, ja sellaisena hän vähitellen -tuli tälle yhä tarpeellisemmaksi, eikä vain sitä, hän juurtui -juurtumistaan hänen sydämeensä. Sitä todistaa kärsivän suusta -lähtenyt huudahdus: "Ei kukaan voi asettaa päänalusta niin hyvin -kuin Ebba", mutta vielä enemmän eräs toinen sitä ennen kuultu -hämmästyttävän avomielinen tunnustus: "Oikeastaan minä en koskaan -ole Ebbaa rakastanut, mutta merkillistä on, että mitä kauemmin me -olemme yhdessä eläneet, sitä paremmin minä olen hänen kanssaan -viihtynyt." Nämä sanat heittävät mitä kirkkaimman valon puolisojen -yhteiselämään. Niihin sisältyy myönnytys, että Stenbäck elämänsä -loppupuolella, jolloin hänen käsityksensä muinoin hylkäämänsä -runoudenkin arvosta ja ehdoista selkeni, oli huomannut avioliitoltaan -alkuaan puuttuneen riittävää perustusta, mutta myöskin että tuo puute -aikaa voittaen korjautumistaan korjautui. Ainoastaan tämä seikka -tekee ymmärrettäväksi, että ne läheiset, jotka pitemmillä käynneillä -täysin perehtyivät Lauri ja Ebba Stenbäckin kotiin, veivät siitä -muassaan mitä parhaimman muiston. Niin esim. kirjoittaa minulle eräs -nyt jo itsekin manalle mennyt Stenbäckin serkuntytär, 30 vuotta tämän -kuoleman jälkeen, "että heidän kotinsa, huolimatta varjopuolistaan", -hänen muistissaan yhä eli "ihannekotina". Että ansio aviopuolisoiden -yhteiselämän onnellisesta tuloksesta pääasiassa oli hiljaisen, -vaatimattoman Ebban, sitä ei hänen puolisonsa vähän ylempänä -siteeraamassani lauselmassa tullut suoraan sanoneeksi, mutta edellä -kerrotun nojalla on se kuitenkin ilmeisenä tosiasiana pidettävä. - - -III. - -Vaikka edellinen esitykseni olisikin niin oikea, ettei siinä -olisi mitään korjattavaa, niin ymmärrän ja tunnen kuitenkin, -että se antaa ainoastaan vaillinaisen käsityksen Ebba Stenbäckin -persoonallisuudesta. Senvuoksi tahdon, täydentääkseni kuvausta -ja hankkiakseni lukijalle tilaisuuden vastaanottaa hänestä -mahdollisimman välittömän vaikutuksen, ottaa tähän erään hänen -laatimansa merkillisen kirjeen. Se on kirjoitettu kuusi kuukautta -hänen miehensä kuoleman jälkeen C. G. von Essenille, joka oli -pyytänyt tietoja vainajasta Pohjalaisten Porthaninjuhlassa pidettävää -esitelmää varten. Essen samoin kuin myöhemmin minä itsekin -olemme kirjeestä ottaneet monta kohtaa sepittämiimme Stenbäckin -elämänkuvauksiin, mutta sittenkin se epäilemättä on mielenkiinnolla -luettava. Kun näet leski kertoo rakkaasta vainajasta, hän -tietämättään luo valoa heidän yhteiselämäänsä ja omaan olemukseensa. -Me huomaamme hänen luontaisen älykkäisyytensä ja arvostelukykynsä -siinä, että hän kirjoittaa niin asiallisesti ja osaa valita niin -kuvaavia piirteitä; me tunnemme, miten lämpimästi hän rakasti -vainajaa; me näemme, miten hän rakkaudesta ja kunnioituksesta häntä -kohtaan puolustaa poismennyttä epäsuotuisia muistutuksia vastaan; -ja vihdoin me havaitsemme, kuinka syvästi hän oli eläytynyt siihen -näkymättömään yhteiseen, joka oli heidän liittonsa alkuna ja pohjana -ollut. -- Mari ja Lotta, jotka kirjeessä mainitaan, olivat Stenbäckin -sisaret, leskirouvat Mari Ottelin ja Charlotte Achrén, jotka molemmat -lapsineen miltei koko Isonkyrön ajan, s.o. toistakymmentä vuotta, -enimmäkseen taikka ainakin pitkät ajat kerrallaan asuivat veljensä -ja kälynsä luona; Mari Achrén taasen oli Charlotten käly. Muuta -selitystä kirje tuskin kaipaa. - - Isossakyrössä 25 ja 26 p. lokakuuta 1870. - - Rakas Lanko! - - Kirjeesi lokakuun 10:nneltä sain 17 tai 18 p:nä. Minulla oli - juuri silloin tulinen kanto, joka kesti useita päiviä, ja kun - minun itse täytyi se toimittaa, en voinut mitään tehdä siihen - nähden, jota toivot minulta saavasi. Kirjeeni on todella pannut - pääni pyörälle, ja vähäinen lienee se lisä, jonka voin sinulle - antaa. Vaikka tosin minulle pitäisi olla sangen tärkeää vetää - pieni korteni hänen elämänkuvaukseensa, tunnen kuitenkin - kykenemättömyyteni saada mitään kokoon, joka olisi valaisevaa - ja jota et itse tietäisi paremmin kuin minä. -- Sitä paitsi - oli Mari Vaasassa ja Lotta Karvatissa (Oravaisissa), joten ei - minulla ollut heidän muistiansa apuna. Eilen tuli tosin Mari - kotiin, ja me aloimme silloin miettiä, emmekö sentään saisi - mitään aikaan. Sitä varten Mari lähti tänä aamuna Karvattiin - Lotta Achrénin luokse, jolla meistä kaikista on paras muisti ja - myöskin kyky käsittää kaikenlaisia karakteristisia piirteitä. - Saa nyt nähdä onnistuivatko muistamaan mitään, joka ansaitsee - sijaa muistokuvauksessa. Olemme myöskin aikoneet tässä postissa - lähettää kyhäelmämme, muuten se olisi liian myöhäistä. - - Siltä ajalta, jolloin tulin hänen vaimokseen, tunnet kaiken - tärkeimmän yhtä hyvin ja paremminkin kuin minä itse. Ja se, - mikä yksityisesti koskee meidän keskinäistä suhdettamme, ei - kuulu julkisuuteen. Siis voin minä hyvin vähän esiintuoda. - Kirjallisissa tuotteissaan hän selvimmin esittäytyy - jälkimaailmalle. Kummallista on, että hänellä on niitä niin - vähän tallella. Olen katsonut hänen papereitaan ja kirjeitään. - Mutta täällä ei ole muuta kuin hänen kirjeenvaihtajainsa - kirjeitä hänelle, hänen ansioluettelonsa, joku hänen kirjeensä - Östringille, saarnoja ja erinäisten kirjoitusten alustelmia. - Kummallista on nähdä, kuinka tarkasti hän on säilyttänyt - jokaisen saamansa kirjelipun ja missä järjestyksessä kaikki - hänen paperinsa olivat. Kaikessa hän olikin järjestyksen mies, - sekä ulkonaisissa yrityksissään että sisällisessä elämässään. - Hänen sanansa ja ajatuksensa olivat aina selviä ja naulaan - sattuvia, seurustelussa hän saattoi olla hyvin viehättävä, ja - se johtui melkoisessa määrässä hänen hyvästä muististaan; tämän - sinä kyllä tiedät. Hän oli kummallinen yhdistymä rakastettavaa - lapsellisuutta ja läpitunkevaa terävyyttä, niin että vaikka - täytyi häntä rakastaa, vaikka täytyi hänestä pitää, tunsi - kuitenkin olevansa vähän sidottu ja ikäänkuin orjuudessa hänen - suhteensa. Hänen tapansa joka tilaisuudessa suoraan lausua julki - saamansa vaikutelmat teki kenties, että hänen suorasukaisuutensa - ja kaunistelematon olentonsa ja selväpuheisuutensa loukkasi - monta. Vanha Aatami sai alituisesti kolauksia. Varsinkaan ei - nykyajan nuoriso oikein viihtynyt hänen seurassaan, vaikka - hän itse suuresti nuorisoa rakasti; hän oli tottunut usein - ahdistamaan nuoria, eikä sitä aina kärsitty. Kummallista on - sentähden havaita, kuinka nuoriso nyt, hänen kuolemansa jälkeen, - osottaa mielenkiintoa häntä kohtaan, vaikka aikalaisensa hänen - elämänsä loppupuolella näyttivät miltei kokonaan unohtaneen - hänet, ja ani harva kävi hänen luonaan sinä pitkänä vankeuden - aikana, jolloin hän monivuotisen kivulloisuutensa vuoksi oli - ikäänkuin Herran vanki. Mutta ihmeellisintä oli, että hänen - sielunsa joustavuus kuitenkin kesti hänen elämänsä kaikkein - viimeiseen aikaan asti. Kun hänen ruumiinvoimansa jo olivat - melkein kokonaan hävinneet, välähti hänen elävästä hengestään - salamoita, jotka hämmästyttivät ympäristöä. Ja kuoleman - lähestyessä hän iloitsi niinkuin lapsi, joka pian pääsee - kauan kaivattuun isänkotiin. -- Niin, hänen kuolemattomuuden - toivonsa oli palava ja voimakas, ja sen perustuksena oli ikuinen - kallio Kristus, jonka rakkaus lopun lähestyessä yhä enemmän - kirkastui hänen sydämessään. Ja liikuttavaa oli nähdä, kuinka - sydämellisesti hän puhutteli jokaista ja kuinka nöyrästi hän - saattoi pyytää anteeksi halvimmaltakin ympäristössään, jos hän - luuli kärsimättömyydellään taikka muuten loukanneensa häntä. - Monesti hän lausui julki ilonsa siitä, että oli löytänyt - Kristuksen ja omisti elämän hänessä, ja hän ihmetteli ihmisten - mielettömyyttä, "etteivät elämänsä aikana etsineet Jumalaansa ja - vapahtajaansa, jotta heillä olisi lohtua elämässä ja kuolemassa" - -- sanat ovat hänen omansa. -- Mielessäni on lukemattomia - sellaisia lauseita hänen sairausaikansa tai kivulloisuuselämänsä - viimeisiltä vuosilta, jolloin hän niinkuin pian poimittava - hedelmä kypsyi iäisyyttä varten. Tämä aika on minulle muistissa - rakas, ja aina minä tahdon palata siihen. Vaikka oli tuskallista - olla niin monipuolisen kärsimyksen ainainen todistaja, - tuotti meille sentään yhteinen kristillisyystoivomme monta - suloista hetkeä. -- Olihan elämämme muuten jotenkin kuivaa ja - yksitoikkoista -- meiltä kun puuttui sitä, joka tavallisimmin - on avioliiton korkein ilo. Sairautensa aikana hän kerran sen - johdosta lausui: "Sydämeni on ollut vieras isänilolle, mutta - siitäkin voidaan sanoa: kurita täällä, säästä siellä." -- - Arvatenkaan ei tämmöistä sovi panna Joukahaiseen;[28] mutta minun - täytyy antaa ajatukseni kulkea omaa tietään, muuten ei tästä tule - mitään. - - Minun pitäisi kai muistoissa palata varhaisempiin aikoihin. - Oikeastaan lienee hän runoilijalahjallaan herättänyt enintä - mielenkiintoa, mutta sinä tiedät kyllä, kuinka paljon hän - eräänä aikana sai sen vuoksi kärsiä, ja luultavasti se vaikutti - tyrehdyttävästi hänen runosuoneensa. Itse hän joskus lausui: "Jos - on Jumalalta saanut jonkun lahjan, miksi ei voi kiitollisuudella - tunnustaa sitä? Tiedättekö miksi runojani on niin ylistetty? -- - sentähden että niissä on hitunen totuutta." Kaikessa hän tahtoi - selvyyttä ja totuutta, ja sentähden hän ei pitänyt hämäryydestä - ja voivottelevasta onnettomuusteeskentelystä useiden nuorempien - runoilijoiden tuotteissa. "Pitää olla todenperäinen", sanoi - hän monesti, "tulee antautua semmoisena kuin on. 'Turhuutta - paljon uskotahan'." -- Lukeminen oli hänelle rakkainta tehtävää. - "Hyvä kirja on paras seura, mikä saatavissa on", hän lausui. - Mielenkiinnolla hän luki Fredrika Bremerin kirjoja, mutta hän - sanoi häntä nerokkaaksi hupsuksi, eikä hänellä ollut suurta - luottamusta hänen kristilliseen suuntaansa. Sinä tunnet hänen - ajatuksensa Topeliuksen runoudesta, ja miten hän arveli sen - vaikuttaneen vahingollisesti nuorempaan polveen. - - Hänen heikkouksiinsa on luettava halu kurittaa toisia ja - käyttää liian teräviä ja kovia sanoja, yhä pysyen näöltään - mitä viattomimpana; kun hän oli saattanut hätyytetyn melkein - epätoivoon, tiesi hän tuskin mitään sanoneensa. Hänen - "kärsimättömyytensä", josta Vasabladetkin puhui, ei kuitenkaan - ollut ylen suuri verrattuna hänen kärsimykseensä; koettapas - kaksitoista vuotta joka talvi olla 8 à 9 kuukautta suljettuna - neljän seinän sisään, olla kykenemätön ryhtymään virkatoimiin - sekä seurustella ainoastaan muutamien naisten kanssa. Siitä - huolimatta hän sentään joka ilta 6:n ja 7:n välillä tuli - ruokasaliin, missä hän mielellään istui sohvalle, jonka oli varta - vasten teettänyt mukavaksi ja sopivaksi kipeälle rinnalleen. - Jollemme kaikki silloin olleet paikalla, saattoi hän tulla - oikein huonolle tuulelle, ja koetettiinkin asettaa niin, ettei - ketään kaivattu. Pikku Inezen [Alcenius] kanssa, joka pienestä - lapsesta saakka ajoittain oli meidän luonamme, hänellä silloin - oli tapana paljon jutella, hän leikkasi hänelle paperinukkeja - ja muita kuvia; joskus leikittiin ominaisuusleikkiäkin - (egenskapsleken), ja silloin tuli kaikkien olla mukana. Toisinaan - alotti hän myöskin vakavampia keskusteluja sekä hengellisistä - että maallisista aineista. Hänen puheensa olivat säännöllisesti - laadultaan painavia, syvällisiä, sillä tyhjää lavertelua hän - ei voinut kärsiä eikä hän semmoiseen koskaan antautunut. Hänen - huomautuksissaan oli aina suolaa ja terävyyttä. - - Kesäaikoina oli hänen huvinaan hoitaa kukkia ja pieniä [kasvi-] - laitoksia. Kumminkaan ei voi sanoa hänen hyvin menestyneen - kukkien istuttamisessa. Hänen kukkansa olivat yksinkertaisinta - ja jokapäiväisintä lajia, mutta sittenkin hän niitä rakasti, ja - olihan niin ollen yhdentekevää, olivatko ne toistenkin silmissä - kauniita vai eivätkö. Ne vaativat kuitenkin huolellista hoitoa. - - Myöhempinä vuosina oli virsikirja hänen rakkain työnsä, ja - sillä aikaa, kun se antoi hänelle tehtävää, oli kuin hänen - ruumiinvoimansakin olisivat virkistyneet. Joka aamu oli se hänen - kahvipöydällään, ja hän luki siitä ääneen eniten rakastamiansa - virsiä, niinkuin muutamia pääsiäisvirsiä, jotka hänestä olivat - oikeita voittolauluja, muutamia kuolemaan valmistusvirsiä, esim. - 383, ja monta muuta. -- Monivuotisen kivulloisuutensa tähden hän - ei voinut toivomuksensa mukaan työskennellä seurakunnassaan. - Mutta hän käytti kumminkin joka tilaisuutta puhuakseen ihmisten - kanssa. Ja mielenkiinnolla hän otti osaa kaikkeen, mikä - seurakuntaa koski. Köyhinä vuosina hän oli niinkuin muutkin papit - avunhakijain piirittämä. -- - - Luullakseni on minun nyt paras lopettaa. En tiedä, kelpaako - tämä kaikki mihinkään, mutta en ole voinut saada enempää - taikka parempaa toimeen ja sentähden päätän nyt sydämellisillä - terveisillä rakkaalle ympäristöllesi ja pysyn hartaana kälynäsi. - - Ebba. - - En löydä Östringin kirjeitä. Minun olisi pitänyt kirjoittaa - uudestaan tämä sotku, mutta en enään ennätä, sillä posti menee - pian. -- - - Vielä tahdon lisätä vähän hänen virantoimituksestaan, mikäli - muistan. Sitä aikaa, jolloin hän oli rehtorina Vaasassa, piti - hän itse onnellisimpanaan. Hänellä oli silloin mieluinen virka - ja, lapsista kun piti, hän rakasti poikiansa, ja nämä pitivät - myöskin hänestä. Kun hän tuli Isoonkyröön, oli hänellä paljon - suuria suunnitelmia, ja vilkasluontoisena hän kävi asiaan käsiksi - liian kiihkoisesti, niin että hän lukukinkereillä saattoi jatkaa - k:lo 6:een tai 7:ään illalla, mutta ei hän sitä kauan kestänyt, - hänen terveytensä murtui, ja jo 1857 oli hän niin heikko, - että hän vaivalla saattoi saarnata. Se oli hänelle suureksi - ristiksi, hän valitti sitä usein ja hän mietti paljon, kuinka - voisi päästä lähemmäksi kansaa. Eräänä syksynä hän määräsi yhden - päivän viikossa taikka kuukaudessa, jolloin ken tahansa saisi - tulla hänen luokseen, ja silloin puhuttaisiin kaikenlaisista - asioista. Mutta ei sitä kestänyt kauan, vähitellen jäi toinen - toisensa perästä tukematta, niin että lopuksi tuli ainoastaan - yksi, ja silloin hänen täytyi lopettaa. Ja niin kävi monen hänen - suunnitelmansa. Hänen vilkkaassa mielikuvituksessaan kaikki - näytti niin helpolta toteuttaa, mutta yritykset törmäsivät - jokapäiväisyyden koviin kallioihin. -- Mutta ei hän silti - masentunut, vaan koetti sirottaa siemeniä, milloin vaan sopi. - Nyt hänen kuolemansa jälkeen kuuleekin monen kiitollisuudella - muistelevan hänen sanojaan ja puheitaan. Ja harvoin hän päästi - ketään luotansa tekemättä jotakin omalletunnolle käypää - kysymystä: Oletkos herännyt ihminen? tuletkos autuaaksi, kun - kuolet? j.n.e. - - Mari on nyt kotona ja toi todella muassaan vähän [tietoja] Laurin - lapsuudesta ja nuoruudesta, joka kenties on mielenkiintoista. - Lotta ja Mari Ottelin olivat ensin panneet muistonsa paperille. - Mari Achrén toimitti sen sitte runolliseen tyyliinsä, mutta me - lähetämme myöskin Lotan proosamaisen kyhäelmän täydennykseksi - Mari Achrénin kukkasesitykseen, joka on laadittu korkean - runolliseen henkeen. Myötä seuraa Laurin kirje isälleen Östringin - kuolemasta y.m. sekä myöskin eräs Laurin kirje Östringille. Muuta - ei meillä ole lähettää. Hyvästi! - - Ebba. - -Tuskin on tarpeen huomauttaa, että tämä kirje ei ainoastaan -liikuttavasti todista, kuinka rakkaana vainajan kuva eli -jälkeenjääneen puolison sydämessä, vaan myöskin esityksen puolesta -on perin huomattava. Helposti näkee, että se on kirjoitettu suoraan -paperille, mutta antaessaan, niinkuin itse sanoo, ajatuksensa kulkea -omaa tietään on tekijä luonut miehensä luonteesta sekä ulkonaisesta -ja sisällisestä elämästä kuvauksen, jonka eheyttä ja täydellisyyttä -hän suuressa vaatimattomuudessaan ei arvannutkaan. - - -IV. - -En tiedä mitkä salaiset syyt sen vaikuttavat, mutta jotenkin -säännöllistä näyttää olevan, että merkkimiehen nimi hänen kuoltuansa -odottamattomalla tavalla ensiksi peittyy unhon verhoon. Hänestä -puhutaan ja kirjoitetaan niin vähän, että saattaisi luulla hänen -muistonsa tuomitun iäksi katoamaan. Niin ei kuitenkaan ole laita. -Jonkun ajan, noin kolmisen kymmenen vuoden päästä -- joskus varemmin, -joskus myöhemmin -- alkaa muistoa pimennys hälvetä, vainajaa -aletaan jälleen muistella, hänen tekojaan ja luonnettaan esitellä -ja arvostella, jopa ottaa joku seikkaperäisesti kuvatakseen hänen -elämäänsä ja toimiansa, siten palauttaakseen hänet kirkastettuna -hahmona kansan tietoisuuteen. Toisin sanoen: on kuin samanikäiset -harvoin haluaisivat kuvata poismenneen merkkimiehen elämää, vaan se -jää lähinnä seuraavan polven asiaksi. - -Semmoinen oli Lauri Stenbäckinkin kohtalo. Se mikä sai minut -kirjoittamaan hänen elämäkertansa oli lähinnä, että vähän ennen olin -tutkinut ja kertonut isokyröläisen Elias Brennerin elämänvaiheet; -vanhemmat Isonkyrön-muistot toivat mieleeni myöhemmätkin, joista -Stenbäck oli minusta merkillisin. Että hänen kuolemastaan juuri -sopiva aika, 30 vuotta, oli umpeen kulumaisillaan, sitä en silloin -ajatellut. -- Lauri Stenbäckin ohella muistui mieleeni myöskin hänen -leskensä, joka vielä oli elossa, ja ensimäisiä tehtäviäni oli lähteä -tapaamaan häntä. - -Ebba Stenbäck oli miehensä kuoleman jälkeen, nautittuaan yhden -armovuoden, v. 1871 muuttanut Vaasaan. Siellä hän oli vuokrannut -asunnon kamarineuvos Herman Rosenbergin talossa, joka on viimeinen -Koulukadun pohjoisessa päässä. Sekä läntiseltä että pohjoiselta -puolelta on talo Marian puiston koivujen ja kuusien ympäröimä, -ainoastaan katu välillä. Avaran pihan pohjoispuolella on pienehkö -rakennus, jossa "tohtorinna" oli asuttavakseen saanut salin, kaksi -kamaria ja keittiö. Ja siinä hän sitten pysyi koko elämänsä, vaikka -talo useat kerrat vaihtoi omistajaa. Rosenbergin kuoltua 1874 se -joutui H. F. Antellin haltuun, ja kun hän oli kuollut 1893, osti sen -merikapteeni, asessori Alfred Burman, joka hänkin vuorostaan kuoli -jättääkseen talon leskelleen, joka nykyään sen omistaa. - -Vuokralaisen ja talon omistajien väli oli aina mitä parhain. -Rosenbergin rouvan (Katarina Kristina Kaskas) sanotaan olleen -Stenbäckin serkku, ja vaikka hän jo oli kuollut (1859), selittää se -osaltaan, että kamarineuvos ystävällisesti seurusteli Ebba Stenbäckin -kanssa; joskus heidän nähtiin yhdessä ajavan kirkollekin. Yhtä -kohtelias vanhaa rouvaa kohtaan oli Antell. Vaasassa ollessaan hän ei -laiminlyönyt käydä hänen luonaan sekä silloin tällöin kutsua luokseen -hänet sekä täysihoitolaisen (joku kansakoulunopettajatar), jolle -Ebba Stenbäck oli luovuttanut toisen kamarinsa, ja matkustaessaan -ulkomaille hän varotti palvelijoitaan mitenkään häiritsemästä -vuokralaista; heidän tuli aina kunnioittavasti kohdella häntä. - -Asettuessaan kaupunkiin Ebba Stenbäck arvatenkin oli ajatellut -saavansa pian seurata puolisovainajaansa. Tosin hän ei vielä ollut 55 -vuotta vanhempi, mutta hän oli niin paljon kokenut, että hän syystä -saattoi olettaa saavuttaneensa elämän iltapuhteen. Todellisuudessa -hänellä oli edessään uusi elämä -- niin pitkäksi tuo puhde venyi. -Mitä hänen toimeentuloonsa tulee, oli se kyllä turvattu. Tietääkseni -oli hänen eläkkeensä 1,000 markan suuruinen, jota paitsi hänelle -miehensä jälkeen oli jäänyt noin 30-40,000 markan pääoma. - -Kun minä 1870- ja 1880-luvulla säännöllisesti vietin kesäkauteni -Vaasassa, näin usein Ebba Stenbäckin, kuulin myös hänestä puhuttavan, -mutta en muista silloin kertaakaan sattuneeni hänen seuraansa. Eikä -se ollut kumma, sillä hän eli mahdollisimman hiljaista elämää, -ollen enimmäkseen kotona. Kirkossa hän sentään kävi säännöllisesti -joka sunnuntai, välittämättä ilmoista. Mitä seurusteluun tulee, oli -se jotenkin rajotettu. Hänen aikaisempia ystäviään ja tuttaviaan -Vaasassa olivat lehtorinrouva Paulina Friberg (A. Meurmanin sisar), -lehtorinrouva Fredrika Lovisa Laurén, rehtorinrouva Sofia Vilhelmina -Hallsten, pastorinrouva Karolina Forsman, neidit Hilda ja Anna -Hellman, Stenbäckin serkuntyttäret kauppaneuvoksenrouva Mari Hartman -ja hänen sisarensa Karolina Malmberg (sittemmin rovastinrouva Borg) -y.m. Ystäviensä kanssa Ebba Stenbäck perusti lukuyhdistyksen, joka -kokoontui määräpäivinä ja jossa yhdessä luettiin vakavanlaatuista -kirjallisuutta. Myöhemmin hän myöskin, oli jäsenenä n.s. -raamattukeskustelu-yhdistyksissä, joissa joku pappi oli keskustelua -johtamassa. - -Näissä ja muissakin samanlaisissa yhdistyksissä Ebba Stenbäck aivan -luonnollisesti ja ikäänkuin itsestään sai johtavan aseman. Vaikka -hän esiintymisessään oli vaatimaton kuin ennenkin, hänen tietonsa, -lukeneisuutensa ja kokemuksensa hengellisissä asioissa sekä lisäksi -selvä ja johdonmukainen esitystapansa vaikuttivat, että häntä -erityisellä kunnioituksella kuunneltiin. Kun hänen kuulonsa aikaa -myöten heikontui, oli muitten tapana lukiessa ja keskustellessa -asettua istumaan hänen ympärilleen, joten hän, niin sanoakseni, -ruumiillisestikin tuli muodostamaan pienen seurapiirin keskipisteen. - -Ymmärrettävää on, että Ebba Stenbäckin ystäväpiiri, josta olen -joitakuita luetellut, ei pysynyt koossa ja muuttumattomana läheskään -niin kauan kuin hän itse pysyi elossa. Jollei se olisi uudistumistaan -uudistunut, olisi hän vihdoin jäänyt aivan yksikseen. Toiset -muuttivat pois paikkakunnalta, toiset kuolivat taikka tulivat -muuten kykenemättömiksi olemaan mukana, mutta aina ilmestyi toisia -sijaan, ja nämä myöhemmin tulleet olivat yhä nuorempia Ebbaan -verrattuina. Aivan erikoisen, entisen pappilanrouvan tuttavapiirin -muodostivat eräät Isonkyrön ja Ylistaron köyhät muorit ja mummot -sekä myöskin samankaltaiset vieraat Klemetsöön "Vapaakodista" -(kaupungin köyhäintalosta), joiden oli tapana käydä hänen luonaan -saamassa vaate- ja raha-apua. Nekin kuolivat ennenkuin heidän -suosijansa, joten niitä viime aikoina ei enää nähty. Eräs Ebba -Stenbäckin nuoremmista ystävistä on minulle kertonut kaikenlaista -hänen loppuelämästään, mutta ennenkuin puhun siitä, tahdon mainita -pari sanaa siitä persoonallisen tuttavuuteni uudistumisesta hänen -kanssaan, jonka yritykseni kirjoittaa Lauri Stenbäckin elämäkerta -aiheutti. - -Joulunaikana 1896 kävin ensi kerran vanhan rouvan luona, jota en -ollut tavannut sen jälkeen kuin koulupoikana olin ollut Isonkyrön -pappilassa. Astuessani eteisestä vasemmalle, suureen saliin, jossa -oli akkuna sekä pohjois- että eteläseinässä, lehahti vastaani oikea -maalaispappilan tunnelma. Matot lattialla, yksinkertaiset, pitkin -seiniä asetetut huonekalut, ruukkukasvit, kaikki muistutti monesti -ennen nähtyä. Vastaanottamaan ilmestyi palvelijatar eli emännöitsijä. -jolle ilmaisin nimeni ja toivomukseni tavata tohtorinnaa. Hän -meni toiseen niistä kahdesta kamarista, joiden ovet nähtiin salin -perällä, ja pian tuli näkyviin se, jota olin kysynyt. Ebba Stenbäck -oli silloin 80 täyttänyt, valkohapsinen, vuosien kutistama mummo, -mutta vakavin askelin hän astui minua kohti, tervehti minua vanhana -tuttuna ja vaati minua istumaan keinutuoliin. Itse hän istuutui -aivan lähelle, sillä hänen kuulonsa oli heikko, vaikkei vielä siinä -määrässä, että keskustelu olisi ollut vaikea. Kun selitin käyntini -tarkotuksen, hän luonnollisesti tarjoutui antamaan kaiken avun, minkä -suinkin voi, ja haastattelu alkoi. Mitä Ebba Stenbäck silloin ja -myöhemmin minulle kertoi, on tarpeetonta tässä esittää, sen olen jo -pannut Lauri Stenbäckin elämäkertaan. Mitä minä sitävastoin tahdon -tässä painostaa, on se erinomainen muistintarkkuus, se selvyys ja -täsmällisyys tiedoissa, se vaatimattomuus itseensä ja hienotunteisuus -muihin nähden, jonka huomasin hänen puheissaan. Niinkuin jo ennen -olen maininnut, sain nyt aivan toisen käsityksen Ebba Stenbäckistä -kuin mikä minulla ennestään oli, ja sentähden minä täysin ymmärsin -rehtori Alfred Kihlmanin, joka, kun minä Helsinkiin palatessani -satuin yhteen matkaan hänen kanssaan, lausui aina mielihyvällä -käyneensä vanhan sukulaisensa luona, sillä hän oli henkisesti -harvinaisen etevä nainen ja elämänkokemukseltaan rikas. -- - -Seuraavina vuosina kävin vielä useita kertoja Ebba Stenbäckin -luona, sillä paitsi elämäkertaa oli siihen muitakin aiheita; olin -näet myöskin ottanut julkaistakseni Stenbäckin runoelmat uutena -lisättynä painoksena. Toisinaan kun en voinut persoonallisesti häntä -tavata, tein kysymykseni kirjallisesti, ja hänen kirjeensäkin olivat -niin selvästi ja virheettömästi kirjoitettuja, että oudon olisi -ollut mahdoton ajatella tekijän olleen yhdeksännellä kymmenellä. -Viimeisellä käynnilläni -- silloin hän jo aikoja ennen oli saanut -käteensä puolisonsa elämäkerran -- Ebba Stenbäck uskoi minun haltuuni -vainajan jälkeenjääneet paperit, jotka minä sittemmin lupaukseni -mukaan, ennen hänen kuolemaansa, olen toimittanut yliopiston -kirjastoon. Sekin, että hän luovutti nämä paperit -- enimmäkseen -yksityisiä kirjeitä -- jälkimaailmalle säilytettäväksi, osottaa -valistunutta mieltä, jommoista ei suinkaan aina tapaa. Kuinka paljon -sivistyshistoriallisesti arvokkaita kirjeitä ja asiapapereita onkaan -maassamme hävitetty sulasta yksinkertaisuudesta ja ahdasmielisyydestä! - -Vihdoin tulee minun tähän kuvaukseeni Ebba Stenbäckistä lisätä -erinäisiä piirteitä, jotka hänen kuolemansa jälkeen olen kuullut -hänen ylempänä mainitun ystävänsä suusta. - -Uskonnolliselta kannaltaan Ebba Stenbäck muuttumatta pysyi -raamatullisella ja kirkollisella pohjalla, itsekseen lukien J. -T. Beckin ja M. F. Roosin teoksia. Jo Stenbäckin eläessä oli hän -samoin kuin tämäkin vapautunut herännäisyyden yksipuolisuudesta -- -huomaahan sen jo kuvastakin, joka esittää hänet keski-ikäisenä --, -ja edelleenkin hän, niinkuin yleensä entiset vanhat heränneet, oli -vapaamielisempi kuin ennen. Muun muassa se näyttäytyi siinä, että -hänellä oli tapana käydä kuuntelemassa vapaakirkollisia saarnaajia. -Väärin olisi kumminkin luulla hänen olleen taipuvaisen liittymään -toiseen tai toiseen lahkoon. Hänen mielenkiintonsa vapaakirkollisiin -johtui nimittäin yksinkertaisesti harrastuksesta oppia tuntemaan -maassamme ilmaantuvien eri uskonsuuntien laatua ja luonnetta. Sillä -alalla hänellä kuuluukin olleen sangen laaja- ja seikkaperäisiä, -tietoja, ja se saa kysymään, perustuuko tässä ilmenevä, laadultaan, -niin sanoakseni, tieteellinen mielenkiinto johonkin alkuperäiseen -taipumukseen vai Stenbäckin vaikutukseen? -- Charlotte Achrén, -joka myöskin eli 90-vuotiaaksi, piti puolestaan ankarasti kiinni -vanhasta herännäisyydestä, ja sentähden hänen sanotaan tulleen -hyvin levottomaksi, kun hänelle oli kerrottu, että Ebba kävi -vapaakirkollisten kokouksissa, jopa oli hän keventänyt sydäntänsä -kirjoittamalla kälyllensä varottavan kirjeenkin. - -Joskin hengelliset asiat aina olivat Ebba Stenbäckistä tärkeimmät, ei -hän sentään ollut tietämätön maailmankaan menosta. Niin kauan kuin -voimat suinkin sallivat, hän luki sanomia ja ylläpiti kirjeenvaihtoa -sukulaistensa kanssa, siten seuraten sekä julkista että läheisempien -yksityistä elämää. Toiselta puolen ei häntäkään unohdettu, kun -toista tai toista tarkotusta varten vedottiin yleisön myötätuntoon. -Paikkakuntalaisten oli näet tapana esittää hänellekin listoja, -joihin oli merkittävä apua milloin minkin asian hyväksi. Yleensä -hän ei pitänyt "listoista" -- eikä ihme, sillä kukapa on kuullut -kenenkään niistä pitävän? Hän tiesi näet mitä tahtoi avunannollaan -edistää eikä sentähden halunnut avustaa semmoista, joka oli -ulkopuolella hänen omaa harrastuspiiriänsä. Kuvaavana piirteenä -mainitsen, että hän esim. kieltäytyi merkitsemästä mitään Vaasaan -pystytettävää Z. Topeliuksen muistopatsasta varten, mikä luullakseni -tapahtui uskollisuudesta miehensä muistoa kohtaan. Stenbäck näet ei -ihaillut Topeliuksen runoutta: hänestä se oli liian kevyttä, jopa -tyhjän helkkyvää, ilman sitä ajatuksen ja tunteen syvää totuutta -ja hehkua, jotka olivat hänen oman runottarensa tunnusmerkit. -Sitä paitsi hän ei voinut hyväksyä niitä perusjohteita, jotka -nuorempi runoilija, myöhemmin kutsuttuna ruotsalaisen virsikirjan -uudistamiskomiteaan, oli ottanut noudatettavakseen. Ebba oli vielä -vanhanakin puhunut siitä pettymyksestä, jonka Stenbäckille tuotti -hänen virsikirjaehdotuksensa hylkääminen, ja siihen oli ensi sijassa -Topelius ollut syypäänä. Jollei Ebba, niinkuin on hyvin mahdollista, -yleensä pitänyt muistopatsaita pelkkänä turhuutena, riittää tämä -selittämään, miksi hän kieltäytyi antamasta ropoansa sellaiseen -tarkotukseen. Missään tapauksessa ei ole oletettavissa, että hänen -menettelynsä olisi johtunut kostonhalusta Topeliusta kohtaan; -pikemminkin on se osotuksena hänen rakkaudestaan puolisovainajaansa, -jonka kanssa hän tunteessaan yhä oli yhtä maata. - -Muuten näkee Ebba Stenbäckin testamentista, minkälaisia yrityksiä -ja laitoksia hän tahtoi auttaa. Paitsi eräälle ottotyttärelle ja -erinäisille sukulaisille oli hän siinä määrännyt annettavaksi -miltei poikkeuksetta 2,000 markan eriä Isonkyrön ja Ylistaron -kansakouluille, pyhäkoululaitokselle, pakanalähetykselle, köyhille -säätyläisille (pauvres honteux), köyhille polttopuiksi, varattomien -säätyläisnaisten kodille j.n.e. -- Pari omituista lahjotusta -osottaa, kuinka tarkkamuistinen Ebba Stenbäck oli. Hän sanoo -saaneensa sisareltaan naimisiin mennessään 2,000 assignationi-ruplaa -(2,000 mk.) sekä myöhemmin, kun Stenbäckin ja hänen toimeentulonsa -ensi aikoina oli hyvin niukka, sisarentytärtensä miehiltä, Frans -Bergrothilta ja A. W. Ingmanilta, kummaltakin 1,000 ass.-ruplaa, ei -lainaksi, vaan palkkioksi siitä, että hän oli ollut sisarentytärtensä -opettaja, ja nyt hän noiden aikoja sitten kuolleitten antajien -jälkeläisille määrää niin suuren summan, kuin hän muinoin (noin 70 -vuotta sitten) oli saanut. - -Kun Ebba Stenbäck teki viimeiset muutokset ja lisäykset -testamenttiinsa, oli häntä kohdannut se suuri suru, että hänen -ottopoikansa, tohtori Jakkus Stenbäck, oli kuollut. Kiistä monista -ottolapsista, jotka Lauri ja Ebba Stenbäck olivat hoitaneet ja -kasvattaneet, oli Jakkus ollut heille rakkain, ja hänelle he olivat -alkuaan määränneet isoimman osan omaisuuttaan. Myöhemminkin oli Ebban -ja hänen ottopoikansa väli erittäin hyvä, ja he vaihtoivat usein -kirjeitä. Jakkus oli näet joutunut piirilääkäriksi Pudasjärvelle, -siis niin kauas Vaasasta, ettei seurustelusta voinut olla -puhettakaan. Vuosien päästä Jakkus kuitenkin haki Uudenkaarlepyyn -kaupunginlääkärin-virkaa ja saikin sen. Sen johdosta hän syksyllä -1899 kirjoitti ja kysyi äidiltään neuvoa, möisikö omaisuutensa -Pudasjärvellä vai muuttaisiko tavaransa Uuteenkaarlepyyhyn. Äiti -oli neuvonut häntä myymään kaikki, mikä oli vähemmin arvokasta, ja -kuljettamaan ainoastaan parhaimmat huonekalunsa uuteen asuinpaikkaan. -Kirjeeseen ei kuitenkaan tullut vastausta, ja äiti luuli hänen jo -muuttavan ja alkoi odottaa häntä jouluksi käynnille, josta poika ei -tahtonut edeltäkäsin ilmottaa, jotta ilo olisi sitä suurempi. Mutta -hän ei tullutkaan. Silloin äiti odotti Jakkustaan uudeksi vuodeksi, -mutta yhtä turhaan. Vasta tammikuun lopulla saapui Pudasjärven -apteekkarin kirjoittama kirjekortti, joka sisälsi lyhyen ilmotuksen: -Tohtori Stenbäck kuoli tänä aamuna (24/1). Ebba Stenbäckille tämä oli -kova isku. "Minun poikani! minun tohtorini!" oli hän huudahtanut, -ja palvelijatar sanoo silloin ensi kerran nähneensä hänen itkevän, -katkerasti itkevän. Hän oli menettänyt mitä hänellä oli rakkainta -ollut maan päällä. Jakkus kuoli keuhkotulehdukseen, jonka hän lienee -saanut tehdessään pitkän matkan jonkun sairaan luokse; jo sitä ennen -oli hänen nuori vaimonsa kuollut samaan tautiin. - -Merkillistä on, että useat, jotka ovat tunteneet Ebba Stenbäckin -hänen keski-iällään, ovat lausuneet julki sen havainnon, että -hän vanhana oli vähemmin umpimielinen. Silloin hän näet oli -ollut puhelias, jopa iloinenkin ja mielellään käyttänyt hupaisia -sananlaskuja ja puheenparsia. Hän oli usein kertonut entisistä -ajoista ja ihmisistä, Laurista ("Lars", sanomatta häntä miehekseen) -y.m. Kaikkein viimeisinä aikoina hän oli mieluimmin puhunut -lapsuudenkodistaan ja sisaruksistaan. Oli kun iän enentyessä -yhä varhaisemmat muistot olisivat hänessä virkistyneet. Niistä -jutellessaan oli hän kerran hymyillen sanonut: "Tiedätkös, äitini oli -nimeltään A. B. C!" Epäilemättä oli sillä hetkellä vanhuksen mieleen -juolahtanut vanha, äidin nimen alkukirjaimia tarkottava sukkeluus, -joka ennen muinoin oli kotipiiriä huvittanut. - -Ebba Stenbäckin uskollinen palvelijatar muistaa vielä monta lausetta, -jotka ilmaisevat hänen humoristista mielenlaatuaan. Kun hän noin -puoli vuotta ennenkuin tuli aivan vuoteen omaksi, oli maannut -niin kauan, että söi einettä vasta kl:o 1 p:llä, oli palvelijatar -lausunut: "Kylläpä ollaan ylhäisiä, kun syödään einettä näin -myöhään." Vastaus kuului: "Kunpa vaan en tulisi niin ylhäiseksi, -etten enää nouse ollenkaan." Eräänä toisena päivänä hän sanoi: -"Ingenting hör jag, ingenting gör jag och inte dör jag." (En kuule -mitään, enkä tee mitään, enkä minä kuolekaan.) - -Voimat heikkenivät heikkenemistään. Viime kerran hän oli ulkona -kesällä 1910. Eräs tuttava oli pyytänyt valokuvata hänet, ja hän -pukeutui ja asettui istumaan asuntonsa portaille. Usein hän istuskeli -pitkät tovit haaveissaan ja lausui sitte havahtuessaan: "Minä uneksin -valveilla houreissani." - -Usein on jo mainittu Ebba Stenbäckin vaatimattomuus. Erittäin -se tuli näkyviin siinä, ettei hän halunnut puhua puolisonsa -runoilijamaineesta eikä hänen runoelmistaan. Kuitenkin huomattiin -viime aikoinakin, että jonkunlainen valo kirkasti hänen kasvojansa, -milloin hän kuuli jotakin virttä veisattavan Stenbäckin -virsikirjasta. Myöskin oli Stenbäckin elämäkerta ollut viimeinen -kirja, jota hän käsissään piti; kumuunkaan hän ei enää voinut sitä -lukea, hän ainoastaan käänteli kirjan lehtiä. Kun runoilijan syntymän -100-vuotis-päivänä eräästä tutusta perheestä oli lähetetty kysymään, -saisiko muuan naiskuoro tulla laulamaan, hän oli hiljaisesti -vastannut: "Kyllä saavat laulaa, jos tahtovat." - -Mainittua merkkipäivää viettäessä (26/10 1911) oli Ebba Stenbäck -jo enemmän kuin vuoden ajan, s.o. edellisestä syksystä asti, ollut -vuoteen omana. Vuosien taakka ja siitä johtuva ruumiillinen heikkous -painoi vanhuksen vuoteelle; mitään erikoista tautia hänellä ei -ollut. Henkisesti hän pysyi selvänä viimeiseen saakka, mutta kuulo -oli hyvin huono, joten häntä oli vaikea puhutella. Lopulta tuli -hänen äänensäkin niin heikoksi, että hänen puhettaan tuskin kuuli. -Sairautensa aikana hän ei koskaan valittanut, eikä hän suvainnut -muuta hoitoa kuin uskollisen, 60-vuotisen palvelijattarensa -- Sofia -Hellmanin -- tarjoomaa. - -Ebba Stenbäckin viimeinen hetki tuli aamulla 10 p:nä tammikuuta -1912. Joku aika ennen hän oli vastaanottanut pyhän ehtoollisen. -Sittemmin oli enemmän nähty kuin kuultu, että hän itsekseen lausui -jotakin. Kun koetettiin sanoja erottaa, huomattiin että kuoleva luki -virren säkeitä, joista erittäin merkittiin sanat: Jag flyr till Dig, -förskjut ej mig! (Sinuun minä turvaan, älä hylkää minua).[29] - - * * * * * - -Näin eli ja kuoli Ebba Stenbäck, josta tässä olen luonut niin -täydellisen kuvan kuin ainekseni ovat sallineet. Esi-isiltään hän oli -perinyt ihmeteltävän ruumiillisen ja henkisen elinvoiman, joka kesti -harvinaisen korkeaan ikään; nuoruudessa tapahtuneen herätyksen kautta -hän oli saanut yhtä kestävän, järkkymättömän maailmankatsomuksen -ja elämänpäämäärän. Näine ominaisuuksineen hänen hahmonsa esiintyy -voimakkaana aikalaistensa kesken, mutta varsinkin siinä nuoremman -polven muodostamassa ympäristössä, jossa hän eli viimeiset -vuosikymmenensä. Kysyä saattaa, mikä merkitys on kuvauksella -naisesta, joka itse ei koskaan ajatellut ja vielä vähemmän toivoi, -että hänestä julkisesti puhuttaisiin? En tiedä -- kenties vähäinen, -kenties aivan mitätön nykyisten naisten silmissä, jotka tahtovat -vaikuttaa ja toimia julkisuudessa, mutta miten sen lieneekään, varmaa -on, että Ebba Stenbäckin kuva valaisee äitiemme ja isoäitiemme -aikoja. Hän ei silloin ollut laatuaan yksinäinen, vaan yksi lukuisien -samanluontoisten ja samanhenkisten rinnalla. Kaikki he elivät yhtä -hiljaista elämää, yhtä näkymättöminä, vaikuttaen ainoastaan lähimpään -ympäristöönsä; mutta niinkin oli heidän vaikutuksensa sellainen, että -se mitä on parasta, jalointa ja puhtainta jälkeläisissä, välittömästi -juontuu heistä. Eiväthän he enää kelvanne esikuviksi nykyajalle, -mutta kun kysymykseen tulee arvioida entisten polvikuntien -sielullista perintöä, ei liene haitaksi, että edes joku noista -hiljaisista naisista on kätköstänsä asetettu päivänvaloon. - - - - - - -KAARLE JAAKKO GUMMERUS - - - - -I. - -Koti; koulu- (ja lukio-)aika 1840--61. - - -"Kun Kokkolasta matkustaa pohjoiseen päin, näkee viisi virstaa tuolla -puolen Lohtajan emäkirkkoa tienviitan, jonka kolmesta osottimesta -yksi, varustettuna kirjoituksella 'Ylikannuksen ja Toholammin -kirkoille' viittaa kapealle pitäjäntielle. Jos matkustaja poiketen -sille jättää valtamaantien, ei yksinäisyys ole häntä väsyttävä; -kolmatta penikulmaa juoksee häntä vastakkaiseen suuntaan oikealla -puolella tietä kirkasvetinen puro pienine putouksineen, ja vasemmalla -on oivasti rakennettuja taloja ja niiden välimailla vihantia niittyjä -ja peltoja. Tämän matkan kuljettuaan, juuri siinä missä puro katoaa -näkyvistä, hän huomaa taivaanrannalla Ylikannuksen kirkontornin -huipun. Kun hän sitten on jatkanut jonkun virstan pelkkää metsätietä, -on hänellä edessään loiva mäki. Päästyään sen päälle matkustaja, -joka jo on ennättänyt unohtaa nähneensä kirkontornin, kerrassaan -hämmästyy. Hänen eteensä aukeaa näet laaja tasanko sinne tänne -siroteltuine taloineen, ja kirkko on aivan käden koskettavissa -- -tavallinen puukirkko, v. 1817 rakennettu entisen, ukontulen polttaman -kirkon sijaan kiviaidan ympäröimälle kummulle. -- -- Jätettyään -kirkon taakseen matkustaja näkee vasemmalla rantatörmien välissä -Raumanjoen ja edessään koivikon. Koivujen suojassa on joen rannalla -pappila, leikkieni ja ilojeni kotipaikka." - -Nämä Walter Scottista juontuvaan novellityyliin kirjoitetut rivit -ovat otetut eräästä Kaarle Jaakko Gummeruksen, lukion ylimmällä -luokalla, laatimasta ainekirjoituksesta, jossa hän on kuvannut -kotiseutuansa. Ylikannus eli Kannus -- jälkimäinen lyhempi nimi tuli -käytäntöön sen jälkeen, kun kappeli 1859 oli muutettu eri pitäjäksi --- ei kuitenkaan ollut hänen syntymäpaikkansa, vaan hän oli ensi -kerran nähnyt päivän valon Kokkolan kaupungissa. Hänen isänsä -Aleksanteri Jaakko Gummerus[30] oli näet, 24-vuotiaana tultuaan -papiksi (1831), saanut ensimäisen toimialansa Kokkolassa, missä -aluksi oli kirkkoherran, Kaarle Juhana Nordlingin, apulainen, sitten, -esimiehensä kuoltua, armovuodensaarnaaja ja vihdoin pitäjänapulainen. -Kummassakin ensinmainitussa virassa nuori pappi oli yhtä läheisessä -suhteessa kirkkoherran perheeseen, ja seuraus oli tuo varsinkin -ennen aikaan tavallinen, että hän nai esimiehensä tyttären, 5 vuotta -nuoremman Emma Nordlingin. Ennen Kannukseen-muuttoa (1846) syntyi -pariskunnalle neljä lasta, nimittäin _Kaarle Jaakko_ 13 p:nä huhtik. -1840, Emma Maria 1841, Sofia Augusta 1843 ja Aleksanteri 1845. - -Maallemuutto tuli määrääväksi perheen tulevalle kehitykselle, sillä -vaikka suku tiettävästi, niinkuin nimikin muistuttaa, on puhdasta -suomalaista alkuperää -- Loimaan Pihkalasta (pihka lat. gummi) --- ja esi-isät useassa polvessa olivat olleet pappeja Pohjanmaan -suomenkielisillä seuduilla, olisivat lapset kuitenkin kaupungissa -ruotsalaistaneet. Niin olisi sitä varmemmin käynyt, kun äiti, -Kokkolassa kasvaneena, oli ruotsinkielinen. Suomalainen ympäristö -ehkäisi vaaran: Kannuksessa oppi äitikin suomenkieltä, ja kansan -keskellä lapset eivät ainoastaan tottuneet sen kieleen, vaan oppivat -sitä omanaan pitämään ja rakastamaan. - -Yllämainitusta kirjoituksesta otettakoon vielä muutamia piirteitä -uudesta ympäristöstä: "Ylikannuksen väestö on puhtaasti -suomalaista, niin että sen keskeltä tuskin tapaa ainoatakaan -ruotsalaista siirtolaista. Kansa on avomielistä, hyväntahtoista ja -vieraanvaraista; se noudattaa uskollisesti vanhoja totuntatapojaan, -epäilee kaikkea uutta, harrastaa itsepintaisesti mitä on päähänsä -saanut, on elämäntavoiltaan puhdasta ja naapuripitäjäläisiä -vaatimattomampaa. Ystävyydessä tämä kansa on uhrautuvaa, vihassaan -kauheaa, jonka vuoksi varsinkin muutamia kymmeniä vuosia sitte murhat -eivät olleet harvinaisia. Varkauksia on minun aikanani Ylikannuksessa -tapahtunut ainoastaan kolme -- ja olen kuitenkin siellä asunut -enemmän kuin 15 vuotta (!)" - -"Ylpeyttä", jatkaa nuori kuvaaja-edelleen, "havaitaan ainoastaan -taipumuksessa rakentaa komeasti: kaikkialla nähdään korkeita, usein -kaksikerroksisia asuinrakennuksia. Kumminkaan ei niiden sisäpuoli -vastaa ulkonäköä, sillä siisteyden harrastus ei ole kiitettävä. -Kansan toimeentulo nojautuu pääasiassa maanviljelykseen, vaikka -pellot ovat pieniä, mutta osaksi myöskin tervanpolttoon. Jälkimäisen -elinkeinon syyksi on luettava, että laajat metsämaat nykyään kasvavat -vain pientä metsää. Männyt kolotaan nuorina, koivuja ei säästetä, -ja kuusia on harvassa. Paitsi jokivarsilla ovat viljellyt maat -hallanarkoja. Sentähden sattuu tavan takaa katovuosia, joskaan ei -sentään pettuleipää ole pitkiin aikoihin syöty." -- -- - -Otteessa mainittu ajanmäärä, 15 vuotta, ilmaisee kirjoituksen -olevan keväältä 1861, jolloin sen tekijä pääsi lukiosta tullakseen -ylioppilaaksi. Kuvaus tarkottaa siis oloja puoli vuosisataa ennen -nykyaikaa, ja luonnollista on, että ne ja koko seutu, jonka läpi nyt -rautatiejunat ajaa porhaltavat, ovat muuttuneet. Mutta juuri tuo -entinen Kannus meille tärkeä onkin. Siellä kirjoittaja kuudennesta -vuodestaan alkaen vietti varsinaisen nuoruutensa, ja sieltä hän vei -mukanaan syvimmät, unohtumattomimmat vaikutelmat kodistaan sekä -Pohjanmaan luonnosta ja kansasta. - -Silloinen Kannuksen pappila ei lainkaan ollut mikään -seurakuntalaisten ylpeyden todistaja, mutta se olikin -perussuunnitelmaltaan ja rakennuksiltaan vanha, edellisiltä -vuosisadoilta peräisin. Pihaan ajettiin etelän puolelta, -"portin alta", s.o. hämärän ja kolkonlaisen solan läpi keskellä -maantienpuolista rakennusta, jonka alakerrassa olivat talon -ruoka-aitat ja yläkerrassa palkollisten kesäasunnot, "renkien -luhti" ja "piikain luhti", joiden edessä olevalle käytävälle jyrkät -portaat veivät. Vastapäätä luhtirakennusta oli suorakulmaisen pihan -toisella puolella kaksi rakennusta, joista isompi käsitti; asuin- ja -leipomatuvat sekä maitokamarin ja pienempi oli n.s. "prykytupa", -missä näihin aikoihin muun muassa viinaakin poltettiin; pohjoisella -puolella pihaa oli talli ja vaunuliiteri, karjapiha takana, ja -vastapäätä näitä oli kirkon puolella pihaa talon päärakennus, -jonka paanuista tehty taitekatto ilmaisi sen korkeaa ikää ja jota -länsi- ja pohjoispuolella joen rantaan ulottuva puutarha ympäröi. -Korkeita portaita nousten tultiin avonaiselle, katetulle kuistille -ja siitä porstuaan, joka oli yhteinen keittiölle ja asuinhuoneille, -joita alhaalla oli, niinkuin tavallista vanhoissa pappiloissa, vain -sali ja kolme kamaria ja ylhäällä kaksi "vintti"- eli yliskamaria. -Huoneet olivat tietysti pieniä meidänaikaisiin verraten, joskaan -eivät matalia, ja sentähden pastori Gummeruksen täytyi, kun perhe -enentymistään enentyi, rakennuttaa kaksi kamaria lisää rakennuksen -jatkoksi maantienpuoliseen päähän. -- Vaikka pappila rakennusten -aseman puolesta muistutti muinaisia umpikartanoita, eivät ne -kuitenkaan ympäröineet pihaa umpeen; missä aukeama oli, oli se -aidalla suljettu, ja tuparakennuksen päässä oli "krinti", veräjä, -joka johti läheiselle joenrannalle. Näin oli, paikoittain ruohoa -kasvava, piha oivallinen leikkitanner lapsille, ja vanhempien -oli mukava akkunoista tai kuistilta luoda tarkkaava katse heidän -puuhiinsa. - -Tutustuttuamme kodin ulkopuoliin on nyt huomio käännettävä sisempiin. - -Jo mainittiin, että perhe enentyi enentymistään. Entisten kahden -pojan ja kahden tytön lisäksi syntyi näet Kannuksessa vuosina -1846--55 viisi poikaa, Yrjö, Jonathan, Valentin, Otto ja Julius, -sekä sen jälkeen vielä kaksi tyttöä, Alba ja Irene; viimeinen, -kahdestatoista sisaruksesta, Inez, syntyi puheena olevaa ajanjaksoa -myöhemmin, Karkussa, ja hän oli 23 vuotta vanhinta veljeään nuorempi. -Lapsena kuoli sisaruksista ainoastaan Yrjö ja Sofia Augusta, -jälkimäinen 8-vuotiaana 1851. - -Näin suuren perheen elättäminen ja kouluttaminen olisi arvatenkin -ollut perin vaikeaa, jos kodin toimeentulo olisi yksistään ollut -kappalaisviran tuottamissa tuloissa. Niin ei kuitenkaan ollut laita. -Gummeruksella oli alusta aikain perintötietä saatuja varoja, ja -elämänsä loppupuolella hän samalla tavalla sai enemmänkin, joten -perhekunnan taloudellinen kanta aina oli parempi ja varmempi kuin -pappisperheitten tavallisesti on, joskaan ei siinä määrässä, että -minkäänlainen ylellisyys olisi tullut kysymykseen. - -Vanhemmista kerrotaan seuraavaa. Isä oli luonteeltaan jäykkä ja -kiivas, elämänkäsitykseltään itsenäinen; äiti lempeä, tunteellinen. -Molemmat liittyivät Kannuksessa herännäisiin, mutta siitä -huolimatta osottautui varsinkin edellinen tavallisia uskonveljiään -vapaamielisemmäksi. Pastori kirjoitti huolellisesti saarnansa, -luki ne ulkoa ja saarnasi sitten, näennäisesti aivan vapaasti, -voimakkaasti ja liikuttavastikin. Mieskohtaisesti hän lämmöllä ja -reippaasti puhutteli heränneitä ystäviään, mutta arvonannolla hän -kohteli suruttomiakin seurakuntalaisia. Säännöllistä kotihartautta ei -pidetty pappilassa, mutta seuroja joskus. Niihin isä ei kuitenkaan -vaatinut lapsiaan tulemaan, yhtä vähän kuin hän heille antoi -uskonnollisia opetuksia tai ohjeita; hänestä oli herätys Jumalan -vaikutuksessa eikä ihmisen -- ei isänkään -- tyrkytyksessä. Muutenkin -isä vähemmän kuin äiti näytti huolehtivan lasten kasvatuksesta; hän -eli omissa toimissaan jättäen kodin sisäisen elämän vaimonsa käsiin. -Harvoin hän siis lapsiaan torui, mutta järjestystä hän vaati ja, -milloin niiksi tuli, hän saattoi vesojaan vakavastikin kurittaa. -Tällaisena, tasaisena, ankaranakin -- joskaan ei enemmän muita -kuin itseänsä kohtaan -- paraasta päästä antaen jokaisen vapaasti -hoitaa asiansa hän saavutti sekä kunnioitusta että rakkautta niin -lapsiltaan kuin seurakuntalaisiltaan. Heränneistä on sanottu, -etteivät he ymmärtäneet lasten luonnetta, vaan pitivät niitä liian -ahtaassa ja kovassa kurissa, ja seurauksena siitä oli, että moni -näistä päästyänsä vapaampiin oloihin ei kyennyt pidättämään itseään, -vaan hukkui hurjisteluihin. Gummerus menetteli toisin ja totuttaen -lapsiaan vapauteen hän säästyi moisista katkerista kokemuksista. - -Jos isältä näytti lempeyttä puuttuvan, hän kun esim. ei koskaan -lapsiaan hyväillyt, niin oli sitä yllin kyllin äidillä. Aina -hän kohteli lapsiaan sydämellisesti, hellästi, olematta silti -hemmotteleva tai leväperäinen kasvatuksessaan. Häneen lapset lähinnä -turvasivatkin, ja täydestä syystä; kaikessa vaatimattomuudessaan -oli Emma Gummerus erinomainen äiti. Kaupungissa syntyneenä hän oli -saanut paremman kasvatuksen kuin tavan mukaan papintyttärille oli -tarjona maalla, ja olihan se tarpeen, koska vanhempien tehtävänä -myöskin oli antaa lapsille se alkuopetus, jota kouluunpääsy -edellytti -- niin ainakin kunnes vanhemmat sisarukset kykenivät -opettamalla nuorempiansa heitä auttamaan. Sitä tärkeämpi oli äidin -luontainen lahjakkuus, joka ei ollut vähempi pään kuin sydämen -puolesta. Hänen kirjeensä ovat esitystavaltaan sujuvia, välittömiä -niinkuin mahdollista on vain silloin kun kirjoittajan ajatus- ja -tunne-elämä on vilkas ja herkkä. Vaikkei olisikaan tiettynä, että -hän joskus puki mietteensä ja tunteensa runomittaankin, saattaisi jo -hänen kirjeistään päättää, että vanhin poika oli äidiltään perinyt -kirjailijalahjansa. Mutta kaiken mainitun kruunasi ylitsevuotava, -uhrautuva äidinrakkaus. Uskonnollisuudeltaan äiti oli hyvin harras -ja, niinkuin naiset ainakin, milloin ovat täydestä sydämestään -johonkin suuntaan antautuneet, vähemmin taipuvainen myöntämään -oikeutta vapaalle katsantotavalle. Hänen mielestään tuli lasten -ottaa osaa hartausharjotuksiin, hän vastusti huvituksia, jotka isän -mielestä olivat luvallisia ja viattomia, ja aina hän myöskin lastensa -kanssa puhui uskonnollisista seikoista. Sanotaan, ettei ollut sitä -iltaa, jolloin hän ei olisi kulkenut vuoteelta vuoteelle puhutellen -ja siunaten joka lasta. Sen tehtyään hän usein istui pianon ääreen -soittamaan ja laulamaan, joskus kyyneliin saakka heltyen, ja suloista -oli lasten ollut sävelten viihdyttäminä vaipua uneen. Niinkuin tämä -viimeinen piirre todistaa, oli äiti kumminkin, miten innokas olikaan, -kaukana kuivasta nuhtelemisesta ja saarnaamisesta. Kaikista hänen -toimistaan ja puheistaan loisti rakkaus, ja vaikka lapset tuhannet -kerrat menettelivät toisin kuin hän olisi toivonut, eivät he koskaan -nähneet, että hänen sydämensä olisi hetkeksikään toista tai toista -kohtaan kylmentynyt. - -Paitsi isää ja äitiä ja lapsia tavattiin muinoin tällaisissa kodeissa -miltei säännöllisesti joku naimaton naissukulainen, joka eläen ja -kohdeltuna perheen jäsenenä avusti lasten hoidossa y.m. Gummeruksella -oli niitä kaksikin: Maria täti ja Emma täti. Edellinen, sukunimeltään -Nordling, oli rouvan serkku, jälkimäinen, nimeltä Riska, orvoksi -joutunut nuoruudenystävä Kokkolasta. Maria täti pysyi perheessä -kuolemaansa asti, mutta Emma täti muutti noin kymmenen vuoden päästä -Pietarsaareen (myöhemmin Vaasaan) elääkseen pitämällä lukiolaisia -y.m. nuoria täysihoidossa. Molemmat tädit olivat heränneitä, -hiljaisia ja vaatimattomia; häiritsemättä perheen sopusointua he -voimiensa mukaan puuhasivat kodin hyväksi ja maksoivat siten sen -suojan ja turvan, jota he siinä nauttivat. - -Kodin elämäntavat, ruuat ja juomat olivat yksinkertaisinta laatua. -Kuitenkin juotiin aamuin ja iltapäivin kahvia, jota annettiin -lapsillekin kullekin puoli kupillista. Vieraille tarjottiin -totia -- ajan tapa oli semmoinen -- mutta isäntä kun oli täysin -kohtuullinen, eivät muutkaan liikoja juoneet. Muuten olivat vieraat -harvinaisia syrjäisessä pappilassa. Kun pojat olivat koulussa, oli -elämä sangen hiljaista. Mutta sitä hartaammin odotettiin perheen -kokoontumista täyteen lukuunsa. "Nyt on se iloinen päivä tullut, -jolloin saamme lähettää teitä noutamaan", äiti kirjoitti rengin -lähtiessä omalla hevosella tuomaan poikia Vaasasta. Ja kun tulijat -21 penikulman matkustettuansa lähestyivät kotia, oli äiti jo tiellä -vastaanottamassa ja sulkemassa lapsensa lämpimään syliinsä, eikä -isäkään ollut ilmestymättä tervehtimään poikiansa, toverillisesti -kysymään koulusta ja opettajista ja katsomaan, oliko hevonen pitkällä -matkalla laihtunut. Kauan poissa olleita lapsia kohdeltiin kuin -tervetulleita vieraita ainakin, ja tulopäivä muodostui perhejuhlaksi. - - * * * * * - -Mutta aika on kääntyä kuvaukseni sankariin. - -Kaarle Jaakko eli Kalle oli luonnostaan herkkätunteinen, vilkkaalla -mielikuvituksella varustettu, iloinen ja kujeikas miehenalku. -Hänen lähin leikkitoverinsa oli vuotta nuorempi Emmi sisar, ja he -kiintyivät toisiinsa erityisellä ystävyydellä. Kun veljet olivat -paljon nuorempia eikä säätyläisperheitä ollut likimaillakaan, Kalle -valitsi poikatoverinsa samanikäisistä kansan lapsista, ja näiden -kanssa hän täysin määrin nautti kaikista niistä huvituksista, -jotka vaihdellen vuodenaikojen mukaan ovat maalaisille tarjona. -Suhteestaan näihin tovereihin on hän samassa kirjoituksessa, josta -jo olen antanut pari otetta, esittänyt kuvaavia piirteitä. Se -mikä ensiksi häiritsi heidän seurusteluaan oli Kallen puolelta -Strelingin latinan kielioppi ja toisten puolelta heidän osanottonsa -kotoisiin maalaistöihin. Kun Kalle ylpeillen leikkitoveriensa kuullen -sijoitteli mensaa, he katselivat häntä ihmetellen, ja tuttavallisuus -heidän välillään sai ensimäisen kolauksen. Kun sitte Kalle oli -lähtemäisillään kouluun, he kyynelsilmin kättelivät toisiaan, ja -toverit sanoivat: "Kun sinusta tulee herra, niin et saa olla niinkuin -muut herrat; sinä et saa ylenkatsoa meitä, vaan sinun pitää olla -sellainen kuin nytkin." Tietysti Kalle lupasi, ja parhaimmalle -ystävälleen hän kuiskasi: "Kun tulen papiksi, pitää teidän ottaa -minut." Koulun väliaikoina he vielä joskus luistelivat yhdessä tai -pitivät muuta lystiä, mutta luonnollisesti vain silloin, kun nuo -toiset olivat työstään vapaat. Kun Kalle saarnasi ensi kerran, hänen -toverinsa itkivät, ja niin teki hän itsekin. Vihdoin kun Kalle -oli pääsemäisillään lukiosta, ja perhe samaan aikaan oli muuttava -toiseen, kaukaiseen seurakuntaan, hän tapasi toverinsa täyskasvuisina -miehinä, minkä nuorena talon isäntänä, minkä renkinä. Vielä kerran -yhdessä käytyään leikkitantereillaan he lausuivat toisilleen haikeat -hyvästit, tietämättä näkisivätkö toisiansa enää koskaan. - -Ymmärtääksemme Kalle Gummerusta hänen kouluaikanaan täytyy kuitenkin -haihduttaa se haavemielinen tunnelma, joka huokuu tästä hänen omasta -kuvauksestaan. Totta on, että hän väliin oli tunteellinenkin, ja -totta on, että häneen jäi pysyvä muisto lapsuudentovereistaan ja -rakkaus kansaan, mutta sittenkin hän poikana oli kaikkea muuta kuin -sellainen, sanoisinko, pyhäkoulukertomuksen sankari, joksi häntä -noista piirteistä päättäen voisi luulla. Päinvastoin viittaavat -muut tiedot siihen, että Kalle oli kerrassaan pahankurinen -poikaviikari. Onpa hän itsekin kertonut erään muistelman, joka -kelpaa todistukseksi.[31] -- Alkaessaan 7-vuotiaana lukea Strelingin -latinan kielioppia hän ensin ahkerasti luki läksynsä, niin että isä -kiitti häntä, mutta ennen pitkää hän siihen väsyi, mieli ja katseet -kiintyivät kaikkeen muuhun kuin kirjaan, ja hän mietti vain miten -päästä toverien pariin. Eräänä päivänä isä lähti sairaan luokse -käskien äidin luettaa Kallea. Välittämättä äidin varotuksista Kalle -ankaran isän poissaollessa otti täyden vapauden velvollisuuksistaan. -Hän juoksi ulkona ja leikki suruttomasti koko päivän; mutta illan -suussa isä tuli kotia, ja hänen ensimäinen kysymyksensä oli: "Oletko -lukenut läksysi?" Silloin Kalle vastasi: "Äiti on luettanut minua ja -minä osasin." Valhe pelasti pojan hetkeksi, mutta se vaivasi häntä -kuitenkin, ja hän arveli parhaaksi mennä tunnustamaan asian äidille. -Mutta tavatessaan tämän häntä kohtasi uusi kysymys: "Osaatko nyt -läksysi?" Silloin Kalle unohti aikeensa tunnustaa ja vastasi uudella -valheella: "Isä luetti minua ja minä osasin." Jo samana iltana Kalle -joutui kiinni valheistaan, ja "minä sain", niin hän kertomuksensa -päättää, "minkä laiskuuteni ja valheeni olivat ansainneet". -- Jos -Kalle olisi ottanut opikseen tämän kokemuksen, niin ei hairahdukseen -olisi painoa pantava; mutta tosiasia on, että hän kouluaikanaan -osottautui ihan samaksi kuin tässä omassa kuvauksessaan. Oppikirjat -eivät lainkaan huvittaneet häntä, vaan hän oli aina valmis ja -innostunut kaikenlaisiin kepposiin sekä juttu-, romaani- ja -runokirjojen ahmimiseen, puhumatta siitä, että hän liian varhain -oppi tupakkaa polttaa tupruttamaan ynnä muitakin pahoja tapoja. -Tämä selittää hänen koulunkäyntinsä tavattoman hitauden. Hänet -kirjoitettiin syksyllä 1849 Vaasan koulun 1:selle luokalle, mutta -vasta kolmen vuoden päästä hän pääsi 2:selle, jolla viipyi kaksi -vuotta; 3:s luokka vaati niinikään kaksi vuotta, ja vasta 4:nnen -luokan hän suoritti yhdessä vuodessa. Lukio taasen, johon hän tuli -1857, vei häneltä neljä vuotta, joten hän ylioppilaaksi tullessaan -oli käynyt koulua 12 ja täyttänyt 21 vuotta. - -Kalle Gummerus on Suomettaressa (joulukuulla 1865) julkaissut sarjan -"Koulumuistelmia", jotka pääasiassa tarkottavat ainoastaan hänen -ensimäistä vuottansa Vaasassa, mutta kumminkin sisältävät niin paljon -kuvaavaa, että me sen avulla voimme käsittää millainen veitikka hän -yleensä koulun aikana oli. Niistä otettakoon seuraavat piirteet: - -Isä itse saatti poikansa Vaasaan, ajaen omalla hevosella -yhdenistuttavissa kieseissä, Kalle takaistuimella. Perille tultiin -eräänä iltana elokuun lopulla, kortteeri saatiin sukulaisissa, ja -seuraavana aamuna isä Kallen kanssa meni rehtorin luokse, joka -kohta paikalla suoritti sisäänpääsytutkinnon. Rehtori -- Lauri -Stenbäck -- oli ystävällinen, niin että pelko pian katosi ja Kalle -sai kertoneeksi, kuinka Taavetti surmasi Goljatin, hänen mielestään -hauskin juttu koko raamatussa. Huonommin hän suoriutui latinasta, -mutta hyväksyttynä hän sentään rehtorin luota lähti, saatuaan -kuulla, että kouluun oli tultava seuraavana aamuna klo 7. Rehtorin -porstuassa Kalle oli nähnyt monta toveria, jotka olivat samalla -asialla, ja myöskin erään entisen tuttavan, nimeltä Jussi,[32] -joka oli samasta pitäjästä kotoisin. Jussin kanssa hän sitte, -rehtorilta päästyään, lähti kaupunkia katselemaan. Toverukset, joista -Kalle oli "pitkä hotikka" ja Jussi pieni, olivat monesti yhdessä -leikkineet, mutta myöskin tapelleet, ja nytkin sattui niin, että -he katseltuaan kauppapuoteja ja outoja ihmisiä ja tultuaan kanavan -rannalle joutuivat riitaan, ja samassa oli tappelu käymässä. Kalle -oli alussa voitolla, ja huolimatta pyhävaatteistaan molemmat kierivät -maassa, isompi koettaen pitää pienempää allansa. Silloin tunsi Kalle -yht'äkkiä selässään kipeän polton ja kuuli sanat: "Hunsvotti, kehtaat -noin pikkuista lyödä!" Hän ponnahti ylös, ja hänen edessään seisoi -outo herra keppi kädessä. Pojat saivat aika "läksyn" -- ja sillä he -pääsivät. Semmoinen oli Kallen ensimäinen seikkailu koulukaupungissa. - -Ensi päivänä koulussa -- tuossa vanhassa "rottatallissa", joka -yksisuojaisena, pieni torni katolla, muistutti maalaiskappelin -ristikirkkoa ja joka hävisi kaupungin palossa -- ei sen pahempaa -tapahtunut kuin että Kalle tultuaan sisään asettui istumaan -lähimmälle penkille, joka pahaksi onneksi kuului neljänteen -luokkaan. Siinä hänet huomasivat muutamat koulun vanhimmat oppilaat, -ja ihmetellen he kysyivät mitä hän oli lukenut, kun oli valinnut -itselleen niin arvokkaan paikan. Kohta selvisi, että Kalle oli liian -korkealle joutunut, ja suurella melulla, koko koulun nauraessa, hänet -saatettiin salin vastakkaiseen kulmaan, ensimäiseen luokkaan! - -Latinan kirjoitus tuotti Kallelle ensi kerran patukkaa, s.o. -sopivan määrän iskuja paljaalle kämmenelle koivun varvuista -punotulla pampulla ("klobba"). Pojat käänsivät lauseita Snellmanin -harjoitusesimerkeistä ja käyttivät salaa apunaan edeltäjiensä -keräämiä oikaistuja kirjoituksia. Jotta opettaja ei sitä huomaisi, -tehtiin joskus tahallinen virhe. Niinpä kirjoitti Kalle, kun oli -käännettävä sanat _lehmän häntä_ (cauda vaccae), tahallaan väärin: -_vakka haude!_ Siitä tuli kuin tulikin viisi lyöntiä kummallekin -kämmenelle. "Opi siitä", sanoi rehtori, jonka luona Kalle asui -kolmen muun pojan kanssa, "että salaiset vehkeet eivät onnistu". --- Ymmärrettävää on, että Kalle oli innostunut sankari siinä -loppumattomassa sodassa, joka Vaasassa riehui katupoikain ja -"rottien" (koulupoikain) välillä. Rehtori oli ankarasti kieltänyt -tappelut, mutta aina kun viholliset kohtasivat toisensa, kuultiin -haukkumasanoja puolelta ja toiselta, ja samassa olivat aseetkin, -tervatut köydenpätkät eli pamput, esillä ja tulinen ottelu syttynyt. --- Tappeleminen poikain kesken oli ainakin silloin ja myöhemminkin -niin tavallista, ettei siitä kannata enempää sanoa; mutta -omituisempia olivat toiset kepposet. Patukkaa käytettiin koulussa -ahkerasti ja kovin sitä peljättiin, mutta silti moni ja varsinkin -Kalle oli vastahakoinen turvaamaan ainoaan varmaan keinoon pelastaa -siitä, nimittäin lukemiseen. Kun hän jälleen kerran oli laiskotellut -ja koulutunnin läheneminen toi patukan mieleen, pisti hänen -päähänsä ihka uusi keino. Hän repi napit irti toisesta liivistään, -avasi koulun taka-akkunan, kömpi siitä sisään ja tukki kaikkien -luokkapöytien lukot napeilla. Kun sitten opettaja rangaistakseen -Kallea, joka ei ollenkaan osannut läksyänsä, käski sensorin ottaa -patukan esiin pöytälaatikosta, ei tämä mitenkään saanut lukkoa auki. -Silloin opettaja käski hänen mennä lainaamaan patukan toisesta -luokasta, mutta sielläkään ei päästy laatikkoon, ja pian huomattiin, -että kaikkialla oli samoin. Helppo oli arvata, että joku pojista oli -syypää tähän, mutta kun syyllistä vaadittiin tunnustamaan, hän ei -hiiskunut sanaakaan. Eikä asiaa myöhemminkään saatu selville. Sinä -päivänä Kalle siis pelasti nahkansa, ja seuraavaksi päiväksi, jolloin -seppä oli korjannut lukot, hän oli lukenut läksynsä niin hyvin, että -opettaja antoi anteeksi edellisenkin laiminlyönnin. -- Toisen kerran, -kun Kalle taas oli ollut läksyään lukematta, hän tunnin aikana, -opettajan seisoessa selin häneen päin, avasi kirjansa katsoakseen -jotain läksyn kohtaa. Rehtori, joka opetti neljännellä mokalla, -huomasi tämän ja huusi: "Kalle Gummerus ensimäisellä luokalla, pane -kirja kiinni!" Se oli viittaus opettajalle luettaa Kallea, joka ei -asiasta selvinnyt ilman patukkaa. Tämä suututti poikaa kovasti, -ja kun "Ilmarinen", kaupungin ruotsalainen lehti, painettiin -naapuritalossa, päätti hän oikein kirjailijan tavalla kostaa -rehtorille. Hän sepitti kirjoituksen, joka alkoi kysymyksellä: "Onko -rehtorilla lupa silmätä ensimäiseen luokkaan ja nähdä mitä siellä -tapahtuu?" ja sisälsi ankaran muistutuksen koulun johtajalle olla -sekaantumatta toisten asioihin! Suljettuansa nimettömän kyhäelmänsä -kuoreen hän pisti sen Ilmarisen kirjelaatikkoon. Mutta mikä pettymys! -Kirjoitusta ei painettukaan lehteen eikä edes mainittu, että -semmoinen oli tullut. Kun Kalle oli väsynyt odottamaan, hän mietti -keinoa, joka näytti mahdolliselta sentähden, että kirjapaino oli -niin lähellä ja että hän ollen tuttu latojain kanssa oli oppinut -vähin latomaankin,-- hän päätti omin päin toimittaa kirjoituksen -lehteen! Eräänä päivänä -- keväällä 1850 -- jolloin oli painettu -Stenbäckin tervehdysruno Edvard Bergenheimille, joka vastanimitettynä -arkkipiispana oli tuleva koulua tarkastamaan, oli Ilmarisen latominen -myöhästynyt, niin että sitä oli jatkettava illallisen jälkeen. Kun -silloin faktori ja latojat noin klo 7:n ajoissa menivät syömään, -hiipi Kalle, joka tiesi avaimen piilopaikan, kirjapainoon latoakseen -tekeleensä. Ennen pitkää hän kuitenkin huomasi, ettei hän ennättäisi -suorittaa tehtäväänsä ennen faktorin tuloa, ja silloin hän suuttui -ja kiukuissaan sekotti kirjakkeet latojain kasteissa ja juoksi -tiehensä, pois kotoa erään toverin luokse. Tietäähän sen mikä -mellakka siitä syntyi. Latojat näkivät kohta mitä tapahtunut oli -ja vimmastuivat ylityöstä, jonka kirjakkeiden järjestäminen heille -tuotti, ja vihaisia olivat myöskin faktori ja painon omistaja. -Ei kukaan ollut Kallea nähnyt, mutta kaikki epäilivät häntä, ja -rehellinen kirjanpainaja P. Lundberg meni rehtorille valittamaan. -Rehtori toimeenpani ankaran tutkimuksen, mutta Kalle kielsi ja -sanoi koko illan olleensa toverinsa luona. Kirjanpainaja ei uskonut -poikaa, mutta Stenbäckistä oli mahdotonta, että Kalle uskaltaisi -niin röyhkeästi valehdella. Kuullessaan tämän päätelmän poika -kipeästi tunsi, että oli pettänyt rehtorin luottamuksen, mutta ei hän -sentään tunnustanut. Ilman rangaistusta Kalle ei kuitenkaan päässyt. -Eräänä lupapäivänä muuan latoja tekeytyi ystäväksi, narrasi hänet -viheliäiseen kellariin pienessä talossa lähellä Korsholmaa, ja siellä -veitikan täytyi lujan lukon takana virua suuri osa päivää. -- - -Edellisiin juttuihin lisättäköön toisesta lähteestä vielä yksi, -joka laadultaan on viattomampi, mutta ei silti vähemmin kuvaava. -Kerran -- Uudessakaarlepyyssä, siis Gummeruksen ollessa toisella tai -kolmannella luokalla -- hän tuli myöhään kouluun. Opettaja, "Matti" -Laurén, kysyi, mikä oli syynä myöhästymiseen. "Oli niin liukasta", -Kalle vastasi, "että luiskahdin kaksi askelta taaksepäin, kun otin -yhden eteenpäin". -- "No kuinka sinä siinä tapauksessa ensinkään -pääsit perille?" kysyi opettaja. -- "Minä käännyin selin kouluun -päin!" -- Matti oli humoristi, ja hänen suustaan kuultiin usein -leikillisiä lauseita, mutta ei hän kuitenkaan hyväksynyt Kallen -selitystä, vaan komensi patukan esille. - -Nämä esimerkit riittänevät osottamaan, miten Kalle Gummerus oli -rohkea, vallaton ja sukkela puuhissaan ja puheissaan ja miten -häikäilemättä hän veti opettajiaan nenästä. Asuiko hän vielä -Uudessakaarlepyyssäkin, jonne koulu Vaasan palon jälkeen 1852 -(neljäksi vuodeksi) muutettiin, Stenbäckin luona, siitä ei ole -tietoa, mutta yhdentekevä, näkyyhän edellisestä, ettei rehtori -kyennyt pitämään häntä kurissa. Tosiasia on, että Kallen edistys -viisaudessa ei käynyt rinnan iän enentymisen kanssa. - -Lukuvuoden 1856--57 Gummerus jälleen oli Vaasassa, ja silloin minä --- ollen ensimäistä vuottani koulussa -- pintapuolisesti tulin hänet -tuntemaan. Kun hän sitte muutti lukioon, joka koko hänen aikansa -vielä oli Pietarsaaressa, Vaasan palon aiheuttamassa "maanpaossa", -hän katosi silmistäni, kunnes tuttavuutemme uudistui Helsingissä. -Lukion ajalta on hänestä runsaammin tietoja, ja varsinkin sisältävät -hänen jälkeenjääneet paperinsa sekä lukiolaisten toverikunnan -käsinkirjoitetut sanomalehdet, Pohjalainen ja Tapio, lukuisia -näytteitä hänen varhaisimmasta kirjallisesta tuotannostaan. -Totta kyllä ei näillä näytteillä ole vähintäkään kirjallista -arvoa, mutta koska niillä kumminkin on merkitystä nuoren tekijän -kirjailijataipumusten tuntemiseen nähden, ei niitä voi kokonaan -mainitsemattakaan jättää. - -Varhaisin vihkonen sisältää 17 runoa. Vanhimmat merkityt ovat -v:lta 1855, jolloin tekijä oli 15-vuotias ja siis vielä koulun -kolmannella luokalla. Yksi ainoa on suomenkielinen, kaikki muut -ruotsalaisia, josta huomaa, että koulu ja tarjona oleva runollinen -kirjallisuus olivat Gummerukseen tehneet tavallisen vaikutuksensa. -Ennen kouluuntuloa oli hänelle niinkuin useimmille papinpojille, -jotka olivat kotoisin suomalaisilta seuduilta, suomenkieli tutumpi, -mutta koulunaikana ruotsi astui etusijaan. Ja eihän runoilijanalulla -silloin ollut nimeksikään esikuvia, jos olisi halunnut suomeksi -runoilla. Turhaan etsii mitään alkuperäistä Gummeruksen kokeista; -sitä vastoin näkee, että hän oli lukenut Franzénia, Runebergia, -Tegnériä, Braunia y.m., joiden teoksia oli saatavissa 4:nnen luokan -toverikirjastosta. Pisin runo, Antti ja Hilma, kesältä 1857, on -kertova laatuaan ja ilmeisesti syntynyt Runebergin vaikutuksesta; -muut lyhyemmät viittaavat eri tahoille. Kuinka naiivisti koulupoika -voi ponnistella epäkypsiä tunteitaan julkilausuessaan, sen osottakoot -seuraavat säkeet: - - O! hvarför ej tala? - O! hvarför blott skrifva? - O! hvarföre kyssa - Mitt papper, som förer - Till dig dessa rader? - O! hvarföre kyssa - Blott papper, blott papper? - O! hvarföre kyssa - Blott papper, ej dig?[33] - -Niin "Carlos" huokailee sepittäessään runoa "Selmalle"! -- Jo näiden -runojen alla on merkki --l--b--s. (loppukirjaimet ruotsalaisesta -nimestä Karl Jakob Gummerus), jota hän myöhemminkin säännöllisesti -käytti. - -Lukiossa Gummeruksen runosuoni oikein alkoi tulvia, ja siihen nähden -vuodet 1858--59 ovat erittäin merkille pantavat; v:n 1860 alussa -tapahtui hänessä mielenmuutos, joka osaksi ehkäisi hänen kirjallista -toimintaansa, osaksi muutti sen suuntaa. Paitsi erikseen kirjoitettua -kertomarunoa "Suomen ensimäinen luostari" tavataan muut mainitun -kahden vuoden tuotteet kolmessa vihossa Kaikenlaista I-III. Kaikki -nämäkin ovat, paria poikkeusta lukuunottamatta, ruotsinkielisiä ja -(paitsi yhtä kertomusta) runomittaisia. Kovin kypsymättömiä ovat -kyhäelmät edelleenkin, ja ainoastaan kertovien runojen kasvava -luku viittaa siihen, että tekijän luontainen taipumus kertomukseen -vähitellen vahvistui. Aiheiltaan ovat runot aitoromanttisia ilman -muita todellisuuspiirteitä kuin joku suomalainen henkilön- ja -paikannimi; kaikessa tuntee romaanien tai muunlaisen runouden -vaikutelmia. Erikseen on merkittävä, että muutamissa sepustuksissa -jälleen tapaa Runebergin vaikutusta. -- Pisimmät runoelmansa Gummerus -sepitti kotona, väliaikoina, ja kerrotaan hänellä olleen tapana lukea -tekeleensä ääneen äidin, ja sisaren kuullen. Miten suopeamielinen -tämä pieni kuulijakunta yleensä olikin, oli enimmäkseen käynyt -niin, että se kertomuksen saavuttua intohimoisimpiin ja julmimpiin -kohtauksiin oli purskahtanut nauruun. Siitä runoilija puolestaan oli -niin loukkaantunut, että hän paikalla keskeytti istunnon ja pakeni -käsikirjoituksilleen yliskamariinsa. Kumminkaan Kalle ei kauan -kantanut kaunaa arvostelijoitansa vastaan, vaan jonkun ajan päästä -turvasi uudestaan heidän myötätuntoonsa. Tietenkin on luultavaa, että -hän epäili sekä äidin että sisaren arvostelukykyä, mutta mistäpä ne -paremmat arvostelijat otti! Totuuden nimessä on tunnustettava, ettei -jälkimaailma voi muuta kuin yhtyä heihin. - -Vaikka Gummerus vuoden päästä (keväällä 1858) pääsi lukion toiselle -luokalle, ei tiedetä hänen halunsa läksyjen lukemiseen olleen entistä -suuremman. Kaikesta päättäen hän oli sama iloinen toveri kuin ennen, -kaikenlaisiin koirankureihin kärkäs. Epäilemättä hän oli niitä, jotka -alituisesti rettelöivät lievästi sanoen omituisen venäjänkielen -opettajan, G. W. Passelbergin, kanssa, ja muutenkin aina mukana, -milloin jotain oli tekeillä, joka soti virallista järjestystä -vastaan. Sen vuoksi ei ole ihme, että hän jo ensimäisenä vuotena sai -istua pari päivää karserissa. Tapauksen hän on ikuistanut runossa, -joka ei ole ollenkaan surullinen tunnelmaltaan, vaan jossa hän -kertoo miten toverit klo 11 illalla ilahduttivat vankia pujottamalla -hänelle savupiipun kautta tupakkaa y.m. hyvää! Tämä osottaa, että -"Mutter" (Gummeruksen toverinimi koulusta saakka -- johdettu -sukunimen kahdesta ensimäisestä tavusta: Gumme -- Gumma -- Mutter) -oli toveriensa suosima. Semmoisena hänet myöskin valittiin erinäisiin -luottamusvirkoihin: Pohjalaisen toimittajaksi, (syyslukukautena -1858) toverikunnan rahastonhoitajaksi ja (viimeisenä lukuvuotenaan) -konventin puheenjohtajaksi. - -Huolimatta toverien tunnustuksesta Gummeruksen kirjoitukset konventin -lehdissä ovat tuskin kypsyneempiä kuin ennen mainitut. Ainoastaan -kaksi lyhyttä suoranaista jutelmaa ansaitsee huomiota, sentähden että -ne ovat kansan suusta saadut, toinen Hailuodolta, toinen Oravaisista. --- Edellinen kertoo nuorukaisesta, jonka luultiin hukuttaneen itsensä -ja joka haudattiin, sitte kun turhaan oli koetettu palauttaa hänet -henkiin. Nuori tyttö, vainajan morsian, meni haikeassa surussaan -yöllä hänen haudalleen, kuuli sieltä ääntä, josta arvasi armaansa -heränneen valekuolemasta, ja kaivaen haudan auki vapautti sinne -kätketyn. Tuultu itsemurhaaja ilmotti sitte kaikelle kansalle, -että tytön äiti se oli, joka tehdäkseen nuorten liiton tyhjäksi, -oli tahtonut hänet hukuttaa. Vanha vaimo vangittiin ja pantiin -rautoihin, mutta tytär joutui siitä epätoivoon ja surmasi itsensä. -Kertomus päättyy ilmotukseen, että sulhanen vielä eli 90-vuotiaana -ruotiukkona, ja että hänellä koko elämässään ei ollut toista -morsianta ollut kuin se, joka niin surkeasti lopetti päivänsä. -- -Jälkimäinen juttu, jonka hämärästi muistan itsekin muinoin kuulleeni, -kertoo muutamasta oudosta näystä seuraavaan tapaan. Eräänä iltana -noin klo 10 oli Oravaisissa erääseen kievariin saapunut matkustava -rakennusmestari, joka kohta tahtoi jatkaa matkaansa. Juuri ennen -oli talon ilkeä, juoppo isäntä aivan päihtyneenä kannettu sisään -pihalta. Talon väki toimitti hevosen matkustajalle, ja isäntä -pakotti pienen poikansa lähtemään yön selkään kyytiin. Kuljettuaan -kuutamolla muutaman virstan matkustajat näkivät suuren rakennuksen -tien varrella. Mies kysyi pojalta kenen se oli, mutta hämmästyneenä -poika sanoi, ettei hän sitä tiennyt ja että hän kolme päivää ennen -kulkiessaan samaa tietä ei ollut nähnyt koko rakennusta. Oudoksuen -vastausta ja huomaten valon virtaavan kolmesta akkunasta päätti -rakennusmestari mennä sisään ottaen mukaansa kauhistuneen pojan. Kun -tulijat astuivat suureen saliin, näkivät he siellä kolme henkilöä, -joista yksi kirjoitti pöydän ääressä ja kaksi palvelijantapaista -seisoi oven suussa. Vieraitten ihmeeksi eivät sisällä-olijat olleet -heitä huomaavinaankaan, ja kaikki oli haudanhiljaista, kunnes -kirjoittaja kohottaen päätänsä ääneen kysyi palvelijoilta: "Eikö hän -jo tule?" -- Siihen palvelijat vastasivat: "Pian, herra!" Sen jälkeen -kirjoittaja jatkoi kirjoittamistaan, vähän ajan päästä uudistaakseen -kysymyksensä ja saadakseen saman vastauksen. Vielä kolmannenkin -kerran kysymys uudistui, ja silloin palvelijat vastasivat: "Tulee, -herra, nyt hän tulee!" Samassa ovi avattiinkin, ja kaksi miestä -talutti väkisin sisään kievarin isännän, joka oli kuoleman kalpea -ja itki. Silloin kirjoittaja nousi seisomaan, avasi paperinsa ja -luki siitä ääneen isännän elämäkerran. Kuultuaan tämän ja nähtyään, -miten lukija päättäessään lukemisensa kaameasti katsoi isään, -poika pyörtyi. Kauhistuneena rakennusmestari otti pojan syliinsä, -kantoi hänet rekeen ja ajaen täyttä laukkaa hän klo 2 aikana saapui -seuraavaan kievariin. Näky oli hänen arvelunsa mukaan sattunut -noin klo 12:n ja 1/2 2:n välillä. Perillä hän huomasi unohtaneensa -matkalaukkunsa edelliseen kievariin ja palasi aamulla sitä noutamaan. -Poika oli tietenkin mukana, mutta hän oli vielä niin tyrmistynyt, -ettei hänen suustaan sanaakaan lähtenyt. Kievarissa heille kerrottiin -järkyttävä uutinen, että isäntä klo 1 yöllä oli äkkiä kuollut. - -Lukioaikansa ensimäisenä vuotena Gummerus oli kokenut arestia; -toisena vuotena häntä kohtasi ankarampi tuomio, nimittäin kolmen -kuukauden karkotus, luettuna maaliskuun 28 p:stä 1859. Sinä -päivänä rehtori, olennoltaan ja ryhdiltään enemmän kenraalin kuin -tavallisen koulunopettajan näköinen, Fredrik Julius Odenwall, oikein -esiintyi sinä ankarana kurittajana ("castigator severus"), jona -hän aikanaan oli tunnettu. Ja olihan siihen syytä. Ensiksikin oli -22 oppilasta, tyytymättöminä karkotustuomioon, joka oli kohdannut -erästä toveria, syystä että hän alinomaa oli nenäkkäillä puheillaan -häirinnyt Passelbergiä (m.m. kerran kysyä tokaissut: "Eikö ole -hauskaa olla ihminen?"), saattanut tuomittua Sundbyn kievariin -ja siellä laulamalla, puheita pitämällä ja maljoja tyhjentämällä -viettänyt erohetkeä. Toiseksi oli kolme oppilasta saatu kiinni -kortinlyönnistä kaupunkilaisten toimeenpanemissa tanssiaisissa. -Seisoen kateederissaan rehtori alotti jylisevän rangaistuspuheen, -joka vapisutti kuulijoita, ja julisti lopuksi kaksi uutta -karkotustuomiota. Muistiinpanossa, josta nämä tiedot on otettu, -sanotaan, että kortinpelaajista rangaistiin kaksi (kolmas oli salaa -pyytänyt anteeksi rehtorilta, jonka tähden hän, kun asia tuli ilmi, -erotettiin eli ekskommunisoitiin toverikunnasta), mutta nimiä -ei mainita. Kumminkaan ei ole epäiltävää, että toinen oli Kalle -Gummerus, sillä tiettyä on, että hän muutama päivä myöhemmin erään -karkotetun toverin ja sisarensa Emmin kanssa, joka samaan aikaan oli -ollut käymällä Pietarsaaressa, saapui kotia Kannukseen, missä heidän -odottamaton ilmestymisensä oli kaikkea muuta kuin iloinen yllätys -vanhemmille. Vuotta myöhemmin äiti muutamassa kirjeessä muistuttaa -siitä päivästä, lisäten että se oli ollut "raskas aika". Sitä -vastoin Kalle itse ei näytä olleen masentunut, vaan nautti täysin -siemauksin vapaudestaan, niinkuin näkyy eräästä hänen Pohjalaiseen -lähettämästään tunteenpurkauksesta, "Karkotetun kevätlaulusta" (Den -religertes vårsång). Se on päivätty: "Ylikannus 20 p. toukokuuta" ja -sen kertosäe kuuluu: - - "Allt andas blott glädje, blott trefnad och fröjd - Om våren (!)"[34] - -Tästä vapauden suruttomasta nautinnosta oli luonnollisena -seurauksena, ettei hän syksyllä päässytkään kolmannelle luokalle. - - * * * * * - -Vaikka Kalle oli 19 vuotta täyttänyt, eli hän niinkuin edellisestä -näkyy yhä edelleen kevytmielisesti, etten sanoisi lapsellisesti, -päivästä päivään. Monta murheellista hetkeä ja unetonta yötä hän -oli tuottanut vanhemmilleen ja varsinkin äidille, jonka sydäntä -iloinen ja lahjakas esikoinen oli, jos mahdollista, toisia lapsia -lähempänä. Turhaan he olivat vuosi vuodelta toivoneet, että -Kallessakin tapahtuisi sellainen kääntymys, joka monesti havaitaan -vilkasluontoisissa pojissa, nimittäin että ne kauan oltuaan laiskoja -ja huolettomia yht'äkkiä vakaantuvat ja alkavat ahkerasti harrastaa -tehtäviänsä. Onhan tapana sanoa: "Antakaapas vain ymmärryksen tulla, -kyllä se vielä -- -- --!" Kalle vain ei näyttänyt saavan ymmärrystä; -vanhempien huokaukset, varotukset, uskonnolliset ja muunlaiset -opetukset olivat kuin hukkaan heitetyt. Mutta sittenkin oli hänen -hetkensä tuleva, jopa koulupojalle (sillä se hän vielä oli) jotenkin -harvinaisessa muodossa. Miten suruttomasti hän olikaan elänyt, -olivat kodin vaikutelmat kuitenkin painuneet hänen sydämeensä, -ja niin on käsitettävissä, että eräänä päivänä Pietarsaaressa -hänen nuoruudensyntinsä näyttäytyivät hänelle niin suurina, niin -kauheina, että hän jähmettyen peräytyi sisäisen näkynsä edestä. -Murtunein sydämin hän ei ainoastaan tunnustanut kelvottomuuttaan -Jumalalle, vaan syyllisyydentunto pakotti hänet myöskin kirjoittamaan -vanhemmilleen ensin yleisempään muotoon laaditun katumuskirjeen -ja viikon päästä toisen, joka sisälsi laajan, seikkaperäisen -tunnustuksen kaikesta siitä, mikä hänen omaatuntoansa painoi. Näin -asettaen syntinsä päivän valoon hän samalla kertaa rukoili armoa ja -anteeksiantoa taivaalliselta isältään ja maallisilta vanhemmiltaan. -Sanalla sanoen hänessä tapahtui heräys, jonka ilmaisumuoto oli -samanlainen kuin ajan heränneissä yleensä. - -Kääntymyksen päivä oli helmikuun 16:s v. 1860. Maaliskuun ensi -päivästä Gummerus alotti päiväkirjan, jota hän jatkoi kevätkauden -loppuun merkiten siihen sieluntilansa laadun päivä päivältä. -Siinä tapaa synnintunnustuksia ja rukouksia, valituksia sydämen -kylmyydestä, antautumista Jeesukselle, epätoivoa, luottamusta -Jumalan armoon -- kaikkea vaihdellen niinkuin säännöllistä on -sellaisissa uskonnollisissa mielenpurkauksissa. Toisinaan huomaa -fantasiaihmisen, kirjailijanakin, Hiottelua, mutta teeskentelyä -siinä ei ole. -- Paitsi tähän vihkoseen Kallella oli tapana purkaa -sydämensä kirjeisiin äidille, mutta ne ovat kaikki hävinneet. Sitä -vastoin hän on säilyttänyt äidiltä saamansa kirjeet, ja siten ovat -nekin tallella, jotka tulivat vastauksena hänen kirjoittamiinsa -ensimmäisiin, missä hän tunnustaen syntinsä oli ilmottanut -heräyksensä. - -Kirjeet viipyivät jotenkin säännöllisesti yhden viikon Pietarsaaren -ja Kannuksen välillä, ja sentähden Kalle tiesi minä päivänä ja -tuntinakin vanhemmat lukivat hänen tunnustuksensa. Hän kuvitteli -niiden vaikutusta aivan hirveäksi. "Kärsin tuntemattomia tuskia", -hän kirjoittaa päiväkirjaansa, "olenko vielä tuleva -- jollen jo -sitä ole -- isän ja äidin murhaajaksi? Olen epätoivossa. Jeesus, -Jeesus, Jeesus, auta minua!" Miten lohdullinen olikaan sitä vastoin -äidin ääni. "Sydämellisesti rakastettu Kalle!" -- niin alkaa hänen -kirjeensä (23/2). -- "Juuri sain tärisyttävän kirjeesi! Kirjoitin -par'aikaa sinulle -- mutta en lähettänekään sitä kirjettä -- sillä -merkillinen kirjeesi vaatii toisenlaista vastausta. -- Tokkohan voit -kuvitellakaan niitä tunteita, jotka lukiessani kirjettäsi valtasivat -kipeän, niin kipeän sydämeni. Joka sana, joka rivi oli parantavaa -balsamia kirveleville haavoille. Voi, kuinka minusta uskottomasta -lapsiparasta tuntuu vaikealta uskoa, että Jumala on kuullut ja -täyttänyt hartaimman maallisen toivoni! Oi, minä näen, ettei mikään --- mikään ole mahdotonta kaikkivaltiaalle Jumalalle. Rukoillut, -rukoillut olen Jumalaa, että hän sinua hengellisesti valistaisi -- -milloin suuremmalla, milloin vähemmällä toivolla. Kumminkin on se -rukous käynyt muun edellä, etten minä väsyisi enkä uskottomuudessani -lakkaisi rukoilemasta sinun edestäsi. Jumala on kuullut minua -kurjaa tomua -- kuinka voinkaan nyt nöyrtyä ja arvottomuuteni -tunnossa kiittää häntä! -- -- Erehdyksesi taikka, sanojesi mukaan, -rikoksesi, tahdon sydämestäni anteeksi antaa -- niin, sen voin, -vaikk'en tiedä enkä edes aavista mitä tarkotat. Mutta joskin olisit -rikkonut kaksinkerroin -- moninkerroin -- niin tahdon ja voinkin -niin tehdä. Niiden syntien tunnossa, jotka Jumala joka päivä antaa -minulle anteeksi, voin minä, rakas lapseni, antaa sinulle anteeksi. -Etsi, etsi armoa ja anteeksiantoa Jumalaltasi ja Jeesukseltasi. --- -- Suurimmalla levottomuudella odotan nyt sinulta kirjettä -- älä -salaa mitään meiltä -- kaikki, kaikki tulee sinun tunnustaa hyvälle, -Jeesuksen tähden anteeksiantavalle Jumalalle -- älä sentään myöskään -salaa mitään rakkailta vanhemmiltasi." -- -- Siihen tapaan äiti; isä -kirjeen päättää tyynemmin ja jäykemmin, niinkuin hänen käsialansakin -oli jäykempi, mutta pääasiassa yhtä anteeksiantavasta "Jos Jumala -antaa anteeksi, niin minäkin voin ja minun tuleekin antaa anteeksi, -sitä enemmän, kun itse olen anteeksiannon tarpeessa." - -Toinen kirje on maaliskuun 1 p:ltä. Ei siitäkään näe, mikä se synti -eli rikos oli, joka erikoisesti vaivasi Kallen omaatuntoa, mutta -lienee se ollut kylläkin vakavaa laatua, päättäen tuskallisesta -vaikutuksesta, jonka se teki vanhempiin. Kun kirje saapui perille, -sattui Kannuksen pappilassa olemaan vieraita, Lohtajan rovasti -Keckman rouvineen y.m., mutta kuitenkin isä ja äiti, Kallen -toivomuksen mukaan, menivät kahdenkesken yliskammariin lukeakseen -hänen kirjeensä. -- "Isä luki kaikki ääneen. Niin, täytyyhän minun -tunnustaa, että tunteeni sitä kuullessani olivat niin tuskallisia, -etten eläissäni ole sellaisia kokenut. Mutta kuinka moni äiti onkaan -tuntenut samaa kuitenkaan samassa hetkessä kuulematta toivon enkelin -kuiskaavan lohdutusta. -- -- Tarpeetonta on minun sanoa enempää -erehdyksistäsi taikka nuhdella sinua niistä -- onhan Jumala itse -mitä selvimmin piirtein merkinnyt ne omaantuntoosi, niin ettet sinä -ainoastaan tiedä, vaan myöskin tunnet suuren syntisi ja kuinka -kauhean väärin tehnyt olet. -- -- Nyt tahdot kai tietää mitä isä -sanoi. -- Hän ei hiiskunut mitään, vaan oli mykkä kuin kivi -- -mutta ei sentään niin kylmä. Ei, kyllä hän syvästi, syvästi tunsi -kauhean erehdyksesi ja ylistää meidän, sinun ja minun, kanssamme -Jumalaa suurta armoa." -- Isä oli luvannut kirjoittaa myöhemmin, -tyynnyttyänsä. -- Vaikeaa oli vanhempain ollut palata seurustelemaan -vieraittensa kanssa, jotka kysyivät uutisia, mutta joille ei sopinut -mitään puhua siitä, mikä täytti heidän sydämensä. Seuraavana aamuna -äiti vielä jatkoi kirjettään, alottaen näin: "Hyvää huomenta, -rakas lapsi! Tänä yönä nukuin sentään vähän paremmin. Mutta et -voi uskoa, kuinka vähän olen nukkunut tällä viikolla -- niin, en -tiedä, saattaako sitä uneksi sanoakaan, sillä olen vain haaveillut. -Olen vain ollut sinun ympärilläsi siellä vuoteessasi [Emma] tädin -ruokasalissa. Minusta on ihan kuin sinun olisi pitänyt nähdä valkea -haamu, joka aina seisoi toinen käsivarsi pääsi ympärillä ja toinen -ojennettuna taivasta kohti kutsuakseen sieltä Kaikkivaltiaan -siunausta sinun ylitsesi." -- -- - -Viikkoa myöhemmin Kalle kirjoitti päiväkirjaansa: "Tänään, ei, eilen -sain ikävöimäni kirjeen äidiltä, täynnä rakkautta ja anteeksiantoa. -Minä itkin ilosta." -- -- - -Nämä otteet ilmaisevat, millä äärettömällä rakkaudella äiti seurasi -poikansa elämää yleensä ja varsinkin hänen nykyistä kamppailuaan. -Joka viikko hän kirjoitti uuden pitkän kirjeen, yhtä lämpimän, yhtä -kehottavan, ja mielelläni ottaisin niistä vieläkin monta herttaista, -välitöntä tunteenpurkausta, jollei se johtaisi pois kertomukseni -varsinaisesta aineesta. Kumminkin on tässä huomautettava, että samat -kirjeet todistavat, miten äidin huoli ei suinkaan rajottunut Kalleen, -vaan miten häneltä riitti sydämen hellyyttä yhtä runsaassa määrässä -kahdelle toiselle pojalle, Santerille ja Jonathanille, jotka kävivät -koulua Vaasassa, pikku lapsille kotona, Emmi tyttärelle, joka, -täysikasvuinen kun oli, piti yliskamarissa koulua pikkuveljilleen -sekä avusti häntä kotipuuhissa ja jota hän tavan takaa surkutteli -sentähden, ettei hän Kannuksessa koskaan saanut seurustella -samanikäisten kanssa, ja vihdoin tietysti puolisolleen, jonka -rakkaudesta lapsia kehtaan hän usein kirjeissään puhui ikäänkuin -peljäten, että isä umpimielisyydellään saisi nämät epäilemään hänen -sydämensä kiintymystä heihin. - -Muuten ei Gummerus Pietarsaaressa heränneenäkään ollut yksin, vaan -oli kohta taikka ainakin jo helmikuulla kaksi toveria, Theodor -Castrén ja Otto Aleksanteri Forsén, yhdessä hänen kanssaan päättänyt -kääntyä maailman turhuudesta ja turmeluksesta parannuksen kapealle -tielle. Myöhemmin tuli joukkoon vielä joitakuita lisää, Gustav -Duwaldt, Gust. Aug. A. Appelgren, Kaarle Aleksanteri Zimmerman -j.n.e. Niinkuin ennen on sanottu, on luultavaa, että Gummeruksen -herätys johtui kodissa saaduista vaikutelmista, mutta ei ole sentään -mahdotonta olettaa ulkonaistakin vaikutusta. Jo ensimäisessä -kirjeessään hän näet mainitsee käyneensä Pietarsaaren kappalaisen, -pastori Olof Henrik Helanderin luona puhumassa sielunsa tilasta. -Helander, joka jo 1830-luvun loppupuolella yliopistossa ollessaan -oli liittynyt herännäisiin, kuului näiden johtaviin miehiin, oli -Gummeruksen vanhempain tuttu ja ystävä, ja varmaan Kallekin jo -ennestään hänet tunsi. Hänellä saattoi kyllä olla osansa Kallen -mielenmuutoksessa, eikä ole outoa että tämä milloin yksin, milloin -jonkun samanmielisen toverin kanssa kävi kokeneen opettajan -puheilla. Äiti kirjoittaakin sen johdostani erittäin hyvä, että -menitte Helanderille, sillä varsinkin heräyksensä alussa joutuu -niin helposti harhateille. Käy siellä usein, rakas lapsi, -- on -niin hyödyllistä saada neuvoa ja oppia, kyllä autuuden tie on -valjennut minulle ja monelle muulle juuri Helanderin Jumalan hengen -valistaman mielen ja puheitten kautta. -- -- Kerran Gummerus kertoo -päiväkirjassaan valittaneensa Helanderille, ettei osannut hallita -ajatuksiansa, "jotka aina lentävät minne minä en tahdo. Ennen olin -ajatusteni herra, mutta en nyt enään. Helanderilla oli nyt niinkuin -aina lohdutuksen sana -- hän toisti Paavo Ruotsalaisen lauselman: -'Ihmiset surevat, että ajatuksensa eivät heitä tottele, mutta he -eivät ymmärrä, että ajatus on sukkelin kala maailmassa -- ei lintu -niin lennä kuin ajatus. Esimerkiksi: Kiinassa on muuri, Lontoossa on -joen alla kulkeva tie -- siinä on hyvä matka kiipata. Kyllä piru on -sukkela, mutta kiipatkoon nyt senkin matkan!' -- ja niin on todella -laita. Ajatus on sukkelinta mitä ajateltavissa on." - -Gummerus ei suinkaan salannut tovereiltaan yleensäkään mikä -muutos hänessä oli tapahtunut. Päinvastoin hän innokkaasti koetti -saada heitäkin muuttamaan kantaansa, käsitystään elämästä ja -sen tarkotuksesta. Jo maaliskuun 3 p:nä oli Pohjalaisessa hänen -laatimansa kirjoitus, "Muutamia sanoja toverikunnasta siveelliseltä -kannalta katsoen", jossa hän huomauttaen, miten moni toveri oli -alkanut tottua paheisiin, jotka tulevaisuudessa auttamattomasti -sitoisivat hänet, kehottaa kaikkia parannukseen. Itsestään hän -myönsi, että oli ollut muitten edellä "paheen tiellä", mutta nyt -oli uhkaava vaara hänelle selvinnyt, ja se sai hänet varottamaan -tovereitaan. Myöhemmin tuli koko sarja uskonnollisia kirjoituksia --- "saarnoja", sanoivat toverit, -- osaksi suorasanaisia, osaksi -runomittaisia, jotka antoivat aivan uuden leiman tämän kevätkauden -Pohjalaiselle. Sillä välin Gummerus myöskin yksityisemmin yritti -järkyttämään toveriensa sydämiä. Niin hän esim. kertoo: "Eilen -illalla luin ääneen tovereilleni pienen kirjasen 'Ikuisesti' (För -evigt). Useat kuuntelivat tarkkaavasti. Eräs ennen paras veljeni -paheessa koetti häiritä minua, mutta välittämättä siitä minä -jatkoin, vaikka se kenties oli väärin, koska selvästi näin, että -hän oli päissään. Hän pyysi minulta kirjaa -- minä sanoin, että -hän saisi sen tänään, jos tahtoi, mutta hän ei ole sitä halunnut. -Tänään olen lehteemme kirjoittanut hänelle osotetun varotuksen. -Herra Jumala, älä anna hänen suuttua, anna hänen nähdä, etten -ole kirjoittanut sitä vihassa, anna hänen ottaa siitä vaari ja -ajatella sen sisällystä -- mutta -- enhän minä ole sen arvoinen, -että joku minun kauttani kääntyisi Sinun puoleesi." -- Tietenkin -oli monen, kenties useimmankin toverin vaikea käsittää Gummeruksen -kääntymystä vakavalta kannalta. Eiväthän läheskään kaikki olleet -ennen mitään sentapaista elämässä kohdanneet, ja he olivat liian -tottuneet hänen ilonpitoonsa ja kujeellisuuteensa. Sitä paitsi on -luultavaa, että hän monesti saattoi näyttää aivan samalta kuin ennen; -itse hän valittaa kerran toisensa jälkeen, ettei voinut lakata -tupakoimasta, miten koettikin vastustaa pahaa tapaa. Näin ollen -voidaan käsittää, että hänen kääntymystään naurettiin ja ivailtiin, -joskin toiselta puolen niitäkin oli, jotka osasivat kunnioittaa -hänen rohkeuttaan avonaisesti ja julkisesti toverikunnassa puoltaa -uutta maailmankäsitystään. Ja vaikkei heräys näykään levinneen -muuta kuin verraten pieneen piiriin, huomaa kumminkin, että häntä -pidettiin arvossa, sillä, niinkuin ylempänä on ohimennen mainittu, -kevätlukukauden lopulla hänet valittiin toverikunnan puheenjohtajaksi. - -Miten kesä kului kotona, siitä ei ole tarkempia tietoja, mutta -saattaahan kuvitella, että Kalle nyt äitinsä kanssa vietti monta -herttaista hetkeä, jolloin hän avasi sydämensä tälle hellimmälle -ystävälleen saaden häneltä lohdutusta ja vahvistusta, milloin sitä -kaipasi. -- Muutoin voimme jotenkin varmaan olettaa juuri tänä kesänä -Toholammin Talolassa vietetyn ne häät, joissa Kalle oli päävaatteen -pitäjänä ja joista hän Suomalaisen seuran iltamassa 9 p. maalisk. -1871 pitämässään esitelmässä on antanut seikkaperäisen kuvauksen.[35] -Häät olivat mitä komeimmat. Kutsuttuja vieraita oli viidettä sataa, -ja niitä varten oli hankittu neljättä sataa kannua viinaa, puhumatta -muusta trahtamentista. Surkeasti pidot päättyivät. Itse sulhanen -joutui tappeluun erään "nuukarin", kuokkavieraan, kanssa, sai -haavojensa tähden kauan maata sairaalassa ja palasi sieltä toinen -käsi hervottomana. -- Tämä häitten kuvaus samoin kuin monet alempana -mainitut novellit todistavat, kuinka tyystin Gummerus oli perehtynyt -sen kansan luonteeseen, elämään ja oloihin, jonka keskellä hänen -nuoruutensa päivät olivat kuluneet. - -Seuraavana lukuvuotena Gummerus ei näy jatkaneen lähetystyötään. -Hän kirjoitti silloin vähän toverikunnan lehtiin, ja sekin vähä oli -merkityksetöntä. Olisikohan syynä ollut se, että kevätlukukauden -lopulla muuan toveri oli Pohjalaisessa esiintynyt häntä vastaan -ja syyttänyt häntä itsevanhurskaudesta. Hän mainitsee asian -päiväkirjassaan lisäten, että hän ei puolustanut itseään -julkisesti, vaan meni tuon toverin luokse ja kysyi, oliko hän -varma väitteensä oikeudesta? Toinen ei ollut vastannut juuri -mitään. -- Miten lieneekään, ei hän laannut kirjoittamasta sanomiin -tuotteliaisuudenpuutteesta yleensä. Gummeruksen jälkeenjääneiden -paperien joukossa on näet paksu nelitaitteinen vihko nimeltä "Tankar -på Lifvet och Döden" (Ajatuksia elämästä ja kuolemasta), jonka hän -on täyttänyt yhtenä ainoana vuotena (syksystä 1860 syksyyn 1861). -Siihen on koottu runsas sato yksinomaisesti uskonnollista runoutta --- enimmäkseen mieterunoelmia sekä sen ohella muutamia kertovia -runoja ja virrentapaisia. Nämä mielenpurkaukset ovat tavallaan -jatkoa ylempänä mainittuun päiväkirjaan, ja joskus tapaa runojen -välistä suorasanaisiakin muistiinpanoja kirjoittajan sieluntilasta. -Muodoltaan ovat sepitelmät tyydyttävämpiä kuin varhaisemmat, mutta -yleensä niiltä puuttuu tarpeellista keskitystä, ja ani harva on -niin onnistunut, että sen painattaminen olisi ajateltavissa. -- -Loppuarvostelu Gummeruksen nuoruuden runoilusta on siis se, että -miten paljon hän onkaan runomittaista kirjoittanut, ei hänellä näy -olleen todellista kutsumusta. Ilmeisesti hänen tunteillaan ei ollut -sellaista alkuperäistä voimaa, joka vastustamattomasti luo itselleen -oman ilmaisumuotonsa, eikä hänessä myöskään ilmaannu erityisempää -synnynnäistä taideaistia. Siitä johtunee, ettemme hänen runoilussaan -kohtaa juuri mitään, joka vaikuttaa uudelta, persoonalliselta. -Sanalla sanoen huolimatta runsaudestaan on Gummeruksen runous -sentapaista, jota vilkasluontoiset, lahjakkaat nuorukaiset, miltei -säännöllisesti tuottavat, ilman että heistä sentään runoilijoita -tulee. - - * * * * * - -Muistona Gummeruksen toiminnasta toverikunnan puheenjohtajana on -olemassa hänen kirjoittamansa "Lukukausikertomus" kevätlukukaudelta -1861. Se oli ensimäinen laatuaan ja kenties hänen omasta alotteestaan -syntynyt. Siinä tavataan muutamia seikkoja lukiolaisten elämästä, -jotka ehkä ansaitsevat mainitsemista. -- Syyslukukautena oli -nimimerkki --n--d--n (J. R. Aspelin) ehdottanut, että toverikunta -ryhtyisi kirjeenvaihtoon muitten lukioitten toverikuntien -kanssa.[36] Kirjeissä kerrottaisiin mitä merkittävää toverikunnan -piirissä oli tapahtunut, annettaisiin tietoja tavoista ja uusista -yritteistä sekä esitettäisiin mitä kulloinkin nuorison mieltä -etupäässä kiinnitti, ja siten herätettäisiin henkistä yhteyttä -toverikuntien välillä. Kevätlukukauden ensimäisessä konventissa -päätettiin toteuttaa tämä tuuma, ja viikon päästä Gummerus luki -julki ehdotuksen kirjeeksi Kuopion lukiolaisille. Se hyväksyttiin -ja lähetettiin 11 p:nä helmikuuta. Aluksi kirjoitettiin ainoastaan -Kuopioon, syystä että sikäläisessä lukiossa oli paljo pohjalaisia. -Kolme viikkoa myöhemmin tuli vastaus, jossa kuopiolaiset lämpimin -sanoin ilmaisivat tyytyväisyytensä vaasalaisten alotteeseen. --- Samana iltana ja saadun kirjeen johdosta toverikunta päätti -vastedes joka vuosi Concordian-päivänä, helmikuun 18:ntena, viettää -yhteyden ja sopusoinnun juhlan -- siten noudattaakseen Kuopion -lukiolaisten esimerkkiä. -- Toverikunnan tärkein päämäärä oli -kohottaa jäsentensä siveellistä kantaa, ja Gummeruksen aikana -oltiin siinä kohden entistä hartaampia. Joulukuun 1 p:nä 1860 hän -oli kutsunut luokseen seitsemän toveria -- Gustaf Johansson, joka -oli mukana, muistaa saapuville tulleista ainoastaan O. A. Forsénin -ja P. Östringin -- neuvottelemaan pahojen tapojen poistamisesta -toveripiiristä. Silloin päätettiin mahdollisuuden mukaan tehdä -loppu väkijuomien käytöstä, kortinpelistä ja "lunttaamisesta", -ja pääasiassa -- jollei pitkäksikään aikaa -- he onnistuivatkin -pyrinnössään. Erittäin mainitsee Gummerus, että syyslukukautena -oli julistettu ankara kielto rahapeliä vastaan. Kumminkin oli -kevätlukukauden alkupuolella jälleen 8 toveria havaittu syypääksi -tähän rikokseen, ja asia otettiin konventissa käsiteltäväksi. Kun -syyllisiä tutkittaessa selvisi, että kolme oli vain sattumalta -joutunut joukkoon, nämä vapautettiin edesvastuusta, mutta viidelle -toiselle annettiin valittavaksi joko luvata koko lukioaikansa olla -korttia pelaamatta taikka tulla suljetuksi pois toverikunnasta. He -puolestaan väittivät, että asia kuului heidän yksityiseen elämäänsä, -joka oli toverien arvostelun ulkopuolella, ja kieltäytyivät mitään -lupaamasta, ja silloin heidät erotettiin muitten yhteydestä. Mutta -juttu ei päättynyt siihen. Tuomitut kirjoittivat asiasta entisille -tovereilleen Helsinkiin toivoen saavansa heiltä tukea kannalleen, -ja kun se tuli tunnetuksi konventin puolella, pyydettiin sieltäkin -päin lausuntoa Helsingistä. Jonkun ajan päästä tuli kolme vastausta, -joissa kaikissa toverikunnan mielipide tunnustettiin oikeaksi. -Nyt ryhdyttiin uudestaan välipuheisiin erotettujen kanssa, mutta -eivät he vieläkään taipuneet. Silloin päättivät ylimmän luokan -oppilaat, että he tultuansa Helsinkiin yksimielisesti vastustaisivat -kortinpelaajain hyväksymistä Pohjalaisosakunnan jäseniksi, ja tämä -uhka vihdoin vaikutti, että uppiniskaiset myöntyivät. Kinastuksen -lopputulos, Gummerus kirjoittaa, oli siis: 1) että kortinlyönti -ehdottomasti kiellettiin ja 2) että toverikunnan tuomio-oikeus -jäsentensä suhteen siveellisissä asioissa tunnustettiin. -- Lopuksi -on mainittava, että lukiolaiset eroavalle, Sääksmäen kirkkoherraksi -nimitetylle kreikankielen lehtorille, toht. Cannelinille antoivat -muistoksi hopeisen kannun, jonka. O. Donner ja G. Smirnoff olivat -ostaneet Helsingissä. Lahjoittajain toivomuksesta oli Donner myöskin -varustanut kannun kreikan- ja suomenkielisillä kirjoituksilla, -joista jälkimäinen kuului: "Vanhalle opettajalle Gustaf Cannelin -kiitollisuudella Vaasan lukiolaisilta 1861." - -Loppusanoissaan Gummerus arvelee toverien kuluneena lukukautena -edistyneen siveellisyydessä, "ja jos vain uusikkokekkerit voitaisiin -lakkauttaa, niin olisi hyvä tulos pian näyttäytyvä -- Vaasan lukio -tuottaisi kykeneviä ja nimensä arvoisia kansalaisia isänmaalle." - - * * * * * - -Gummeruksen perheen elämässä oli suuri muutos tapahtuva. -Vapunpäivästä 1861 oli näet isä toimiva toisella paikkakunnalla, -Karkun pitäjässä, mihin hän oli nimitetty kirkkoherraksi, ja -perheellä oli pitkä muuttomatka edessä. Jo aikoja ennen elettiin -muuton merkeissä. Vanhimpien poikien oli jo vuoden alussa, ennenkuin -lähtivät opintopaikoilleen, sanottava hyvästit Kannukselle. Kalle -oli lukujensa tähden viettänyt joulun Pietarsaaressa, mutta kävi, -arvattavasti juuri hyvästijättöä varten, tammikuun alkupuolella -kotona. Almanakkaansa hän on merkinnyt, että hän saarnasi 13 -p:nä (tietenkään ei ensi kertaa) ja että hän samana päivänä oli -ollut (heränneitten) seuroissa Raasakassa. Sittemmin hän kävi -kotona pääsiäisviikollakin, mutta se oli vastoin alkuperäistä -suunnitelmaa, koska eräästä äidin kirjeestä huomaa hänen erityisesti -pyytäneen lupaa saada tulla. Silloinkin, toisena pääsiäispäivänä -(1 p:nä huhtik.), hän saarnasi -- "ensi kerran ex tempore" (ilman -edelläkäypää valmistusta), oli samana päivänä Raasakka Iisakin -hautajaisissa ja "väitteli illalla isän kanssa, oliko hänen otettava -osaa erojaiskekkereihin" (Pietarsaaressa lukiosta erotessaan; -myöhemmin Kalle on merkinnyt, _ettei_ ollut kekkereissä). Veljekset -Santeri ja Jonathan, "Vaasanpojat", jotka 12 p:nä tammikuuta -taloudenhoitajansa Priitan kanssa olivat lähteneet kouluun, eivät -enää palanneet entiseen kotiinsa, vaan viettivät pääsiäisensä -Vaasassa. Vaikka siis nämä perheen jäsenet eivät olleet mukana -muuttomatkalla, tahdon kumminkin, nojaamalla äidin ja Emmi-sisaren -kirjeisiin Kallelle, esittää muutamia piirteitä sen valmistuksesta -ja suorittamisesta. Pappien muuttoretket, jolloin he perheineen, -eläimineen, tavaroineen lähtivät liikkeelle entisestä useimmiten -mitä rakkaimmaksi käyneestä kodistaan tullakseen kymmenien -penikulmien takana odottavaan uuteen kotiin, olivat näet muinoin -aivan toisenlaisia kuin nykyään rautateitten ja höyrylaivojen aikana. -Niillä oli jonkunlainen perin vanhanaikainen sävy, joka palauttaa -mieleen vanhan testamentin patriarkkain muuttoretket, joskaan ei -enää kamelien selässä keinuttu eikä yöksi leiriydytty taivasalle. -Kun ajattelee "karavaania", jossa nähtiin osaksi omien, osaksi -kyytihevosten vetämiä erilaisia ajoneuvoja suurista matka vaunuista -yksinkertaisiin häkkirattaisiin saakka kukkuroillaan kaikenlaista -tavaraa ja matkustajia kumpaakin sukupuolta, sillä paitsi herrasväkeä -oli tavallisesti palvelusväkikin mukana, kun edelleen ajattelee -alakuloista eroa vanhasta kodista, matkan monenlaisia seikkailuja, -matkustajain kuvitteluja ja haaveiluja lähestyvästä uudesta kodista, -tuntuu kuin kiitollisempaa aihetta humoristiselle kertojalle -tuskin olisi tavattavissa. Käynnit kievareissa hevosia ja ihmisiä -syöttämässä sekä varsinkin vierailut sukulaisissa ja tutuissa -pappiloissa tien varrella lisäisivät kuvattavien paikkojen, ihmisten -ja olojen runsautta loppumattomiin. Oltuani itse kuudenvuotiaana -mukana tällaisella retkellä olen monta kertaa miettinyt: kunpa olisi -Juhani Ahon taikakynä taikka Fritz Reuterin, kyllä olisi sen arvoinen -aihe. - -Ensi kerran äiti koskettelee muuttoa kirjeessään Kallenpäivältä (28 -p. tammik.), joka alkaa hupaisesti: "Jos nyt olisit ollut kotona, -niin olisi täällä saatu aamupäiväkahvia -- ja kukaties[37] lättyjä -illalla -- tämän juhlallisen päivän viettämiseksi -- ehkä olisin -minä myöskin kirjoittanut sinulle kauniin nimipäivärunon -- niin -hyvä olisi sinun nyt ollut olla Kannuksessa." Sitten äiti kertoo -Helanderin Pietarsaaresta käyneen heillä; hänen kanssaan oli ollut -virkistävää jutella. "Hän käski meitä poikkeamaan heille, kun -muutamme, ja vakuutti ettemme syö häntä kuitiksi, vaikka meitä onkin -niin monta. -- Tällä viikolla lähtee taasen kolme kuormaa Virroille --- meille tulee paljon huokeammaksi lähettää kaikki sinne." - -Pappien huonekalujen ja muun tavaran muutto tapahtui, jollei -säännöllisesti, kumminkin usein niin, että siitä seurakunnasta, jonne -muutettiin, vapaaehtoisesti tuli kymmenkunta ja enemmänkin miehiä -hevosineen ja sopivine ajokaluineen, ja silloin saatiin, milloin -hyvin kävi, kaikki menemään yhdellä kerralla. Kannuksesta Karkkuun -oli matka kuitenkin liian pitkä, että olisi voitu niin menetellä. -Sentähden lähetti Gummerus tavaransa omilla hevosilla Virroille, -josta karkkulaiset kuljettivat ne määräpaikkaan. Ensimäiset kuormat -oli viety tammikuun alussa, toiset pantiin menemään saman kuun -viimeisenä päivänä. Siitä Emmi kertoo (3/2): "Torstaina lähtivät -neljät hevosemme Virroille. Kyllä näytti hyvin hävitetyltä, kun -ne olivat menneet, mutta kun olemme sovittaneet ja levittäneet -mitä on jäljellä, on varsinkin isän mielestä koti melkein entistä -hupaisempi. Molemmat uudet kamarit ovat tyhjät, ja vinttikamariin -jäi vain yksi sänky ja neljä tuolia [jotka tarvittiin 'koulua' -varten, jota Emmi piti pikkusiskoilleen], mutta vaikea on saada pitää -niitäkään. Niin pian kuin alhaalla tulee tuolien puute, muistetaan -nämä täällä. Porstuakaappi lähetettiin myöskin, joten isän konttori -on vain jatkona eteiselle, joka nyt on yhtä iso kuin tullessamme -tänne. No, käyhän se vielä päinsä; mutta mitä on tulevana kertana -lähetettävä? Sano se! Sitä emme vielä tiedä, sillä melkein kaikki -suuret huonekalut ovat jo poissa, isän kirjakaappi, isän sänky, salin -sohva, ruokakamarin suuri kaappi, minun piironkini, sänkyvaatteet -j.n.e." Mitä ei tällä tavoin vähitellen kuljetettu pois, myytiin joko -yksityisesti taikka julkisella huutokaupalla. Nähtävästi Gummerus möi -kotieläimetkin, paitsi tietysti hevosia, jotka tarvittiin muuttoa -varten. Sitä vastoin muistan, että kun isäni muutti Ylivetelistä -Ylistaroon, niin lähetettiin koko lehmikarja astua tallustamaan -uuteen asuntopaikkaan. Miten hiljaa kuljettiinkin, kysyi 14-15 -penikulman käveleminen kovalla maantiellä lehmien sorkkia, ja -sentähden sidottiin niille kullekin tossut jalkoihin, mikä lapsista -oli äärettömän hauskaa. - -Mahdollisesti on joku kirje hävinnyt, koska emme tapaa uusia tietoja -muutosta ennenkuin eräässä huhtikuun 17:ntenä päivätyssä kirjeessä. -"Rakas Kalleni! Nyt tahdon kirjoittaa sinulle viimeisen kerran -muutamia rivejä täältä vanhasta, rakkaasta lapsuudenkodistasi. -- -- -Me olemme nyt melkein matkalle lähdössä, sillä olemme määränneet -lähtöpäiväksi joko tiistain taikka viimeistään keskiviikon. Isä -saarnaa viimeisen kerran ensi sunnuntaina, 21 p:nä. Kyllä silloin -kirkossa on oleva itkua ja voivotusta. Tiedän varmaan, että sinä -ajatuksissasi olet siellä. Viikon lopulla -- toivoakseni pyhäksi, -vaikka tuskin niin sopii -- tulemme kai Pietarsaareen, Helanderille. -Isä, minä ja pikku tytöt saavumme sinne luultavasti kyytihevosella, -mutta Emmi muun seurueen kanssa ja kaikilla hevosilla matkustaa -hiljalleen [C. G. von] Essenille Härmään, jossa odottavat meitä -- -niin olemme miettineet, mutta en tiedä tuleeko niin tapahtumaan. -Huutokaupassa täällä oli kauhean paljo väkeä, eivätkä hinnat olleet -aivan alhaisia. Me möimme kaikki niin tarkkaan kuin mitenkään -saatoimme -- mutta näyttää siltä, että meidän täytyy vielä pitää -pieni huutokauppa. Nyt on niin hirmuisen kylmä, että on oikein -kamalaa kuvitella olevansa matkalla niin pienten lasten kanssa. -Jumala antakoon siksi parempia ilmoja. Minulla on enemmän työtä ja -huolia kuin voit uskoakaan -- meillä on nyt ainoastaan 2 piikaa, -mutta kokonaista 4 mestaria. Saammehan pian Jumalan avulla tavata -toisemme." -- -- - -Vaikka kolme poikaa oli poissa, kuului perheeseen, joka oli matkalle -lähtevä, paitsi isää ja äitiä ja täysikasvuista Emmi tytärtä, kolme -poikasta, Valentin, Otto ja Julius, sekä kaksi heitä nuorempaa -tyttöä, Alba ja Irene, joista viimemainittu oli vain puolivuotias --- "Lilli" oli näet syntynyt edellisenä syksynä äidin 40:ntena -syntymäpäivänä. Tällaisen ihmisalun kuljettaminen monta kymmentä -penikulmaa oli ainakin äidille matkan huolestuttavin puoli. - -Minä päivänä ja miten matkalle vihdoin lähdettiin, mihin (Lohtajalla -ja Kokkolassa) ensi päivinä poikettiin hyvästille, siitä ei ole -tietoa, mutta Kallen almanakasta näkyy, ettei matkaseurue ollutkaan -jakaantunut kahteen ryhmään, niinkuin äiti oli kirjeessään -suunnitellut, vaan hän sai lauvantaina 27 p:nä, tultuaan kotia -konventin kokouksesta, tiedon, että "kotiväki", isä, äiti, Emmi -ja pikku siskot, oli saapunut Helanderille, jonne hän itsekin -kohta meni (Helander asui noin kilometri kaupungin ulkopuolella). -Pyhänä oltiin sekä aamu- että iltakirkossa (edellisessä oli Kalle -ripillä, jälkimäisessä Helander saarnasi), käytiin vieraissa Emma -(Riska) tädillä, (Alfred) Kihlmanilla ja (pormestari) Tengströmillä, -jota paitsi äiti kävi katsomassa Kallen asuntoa, hän kun tänä -lukukautena oli vuokrannut uuden, rauhallisemman kortteerin kapteeni -Malmbergilla. Maanantaina klo 10 a.p. lähdettiin Helanderilta jälleen -liikkeelle uutta kotia kohti. - -Matkan vaiheista äiti on kertonut kahdessa kirjeessä, ensimäisessä -(päiväämättömässä) lyhemmin, toisessa laajemmin. Seuraava ote on -jälkimäisestä, joka on päivätty: Karkku 21 p:nä toukok. 1861, mutta -olen sitä täydentänyt lisäyksillä edellisestä. - - "Rakas lapsi! - - Vaikka minä viimeksi kirjoittaessani sinulle ajattelin sitä - viimeiseksi Pietarsaareen meneväksi, olen kuitenkin saatuani - kirjeesi (josta sydämestäni kiitän, sillä tulin siitä niin - iloiseksi) päättänyt vielä kirjoittaa, koska olet niin huvitettu - kuulemaan meistä ja uudesta kodista -- kirje ennättääkin hyvin - käteesi, ennenkuin eroat Pietarsaaresta. -- En ollenkaan - muista mitä viimein kirjoitin -- mutta pelkään, että se oli - kovin vaillinaista, syystä että minulla silloin oli niin monta - kirjettä kirjoitettavana. Tahdon sentähden nyt kertoa vähän - seikkaperäisemmin. -- Matkamme tänne ei suinkaan ollut niin - kauhean ikävä ja vaivalloinen kuin luulet. Meillä oli paha ilma, - melkein koko matkalla -- ja kelikin oli huono, mutta -- en tiedä - -- minä ajattelen sitä tyytyväisyyden tuntein. Lilli nukkui - toisinaan kokonaista 5 tuntia yhteen menoon, ja minä sain silloin - istua levossa ja rauhassa ja ajatella, rukoilla, nukkua, laulaa - ja levähtää -- jota minä niin sydämellisesti tarvitsinkin -- - sillä tiedätkös, rakas Kalle, että viimeinen aika Kannuksessa oli - ikävin ja vaivalloisin minkä olen kokenut. En usko muuta kuin - että Jumala armollisesti oli kuullut alituiset rukoukseni, että - hän auttaisi ja keventäisi vaivojani pitkällä matkalla pienen - lapsen kanssa, joka niin usein ei mitenkään ollut hiljaa ja - viihtynyt lämpimässä kamarissa -- koska matka sujui sangen hyvin, - vaikka me toisinaan -- esim. 30 p:nä huhtikuuta -- emme ajaneet - hetkeäkään juosten, vaan ainoastaan kävellen -- ja ehdimme paljon - lumen tähden vain Munsalosta Vähäänkyröön. Siellä sanottiin - meille, että pääsisimme erästä tietä Isonkyrön, Ilmajoen ja - Kauhajoen kautta Hämeenkyröön, ja että se tie olisi 10 penikulmaa - lyhempi. No, ilman muuta päätimme kulkea sitä tietä -- mutta olla - pääsemättä Vaasaan, mihin sydän oli niin kääntynyt -- rakkaitten - lasten luokse -- sekin oli vaikeaa -- jonka vuoksi isä minun - tähteni (niin uskon varmaan) ehdotti, että jättäisimme kaikki - hevoset ja kaikki palvelijat sekä myöskin kaikki kapsäkkimme - Vähäänkyröön ja yksistään vaunuilla matkustaisimme kaikki -- koko - perhe -- Vaasaan. Niin tapahtuikin. Oli Vapunpäivä. Valentin - isän kanssa kuski-istuimella, ja me kaikki muut sisällä. Voit - kuvitella minkä hämmästyksen tulomme herätti. Augusta[38] löi - seitsemän ristiä ja ihmettä. Pojilla, jotka iloksemme tapasimme - terveinä, oli lupa. Me tulimme päivällisaikana ja viivyimme - siellä sen päivän. Kaikki pojat makasivat Santerin luona, jossa - Priita hoivaili heitä. Amalia [Spolander][39] oli niin kiltti ja - kävi meitä tervehtimässä, hän itki melkein koko ajan kun olimme - yhdessä -- hän on muuten erinomaisen herkkä. Jumala auttakoon - häntä kantamaan murheitaan! Torstai-aamuna matkustimme jälleen - Vähäänkyröön, minne Santeri ja Jonathan saivat tulla vaihtaakseen - kiesit kofferiin -- jolla teidän pitää tulla tänne. Älä paheksu - vaihtoa, sillä kofferissa on oikein hyvä istua, ja se on niin - tilava, jota vastoin kieseissä istuminen on epämukavaa, jollei - ole isoa miestä takana, puhumatta siitä, että siihen mahtuu vähän - kapineita. - - No, sinä päivänä saavuimme Isoonkyröön, jossa meitä kohdeltiin - sangen hyväntahtoisesti. Olin tyytyväinen, että kerran - maailmassa sain tavata professori Stenbäckin. Hän puhui usein - ja mielellään sinusta. Sanoi, että jos sinulla on taipumusta - runouteen -- sen hän oli kuullut, mutta ei itse nähnyt -- niin - ei sinun pitäisi tukehduttaa semmoista Jumalan lahjaa j.n.e. - Minusta oli kuin olisin puhutellut hengellistä ruumista, sillä - Evangeliskt Veckobladista muistin mikä elämä hänessä oli ollut - -- ja nyt hän oli mielestäni ujosteleva ja kuollut siitä. - Jos hän olisi vaarinottanut Apostolin neuvon: Katso ettei - valo, joka sinussa on, muutu pimeydeksi -- taikka rukoillut - sitä Jumalalta, niin hän ei olisi joutunut pimeyteen.[40] -- - [Jaakko] Cederberg [Stenbäckin apulainen Isossakyrössä] ja - hänen Thildansa tulivat niin iloisiksi, kun tapasivat meidät, - että kyyneleet nousivat heidän silmiinsä -- kuinka sentään - onkaan vanhalle Aatamille mieleen nähdä olevansa rakastettu. - Hän puhui paljon lukioajastaan, sanoen sen olleen kaikkein - vaikeimman hänen hengelliselle elämälleen. Sitä vastoin hän - Helsingissä oli verrattomasti vapaampi; ja hän ennusti, että - jos sinä jaksat vastustaa kaikkia esteitä Pietarsaaressa, on - sinun oleva paljon helpompi palvella Herraa Helsingissä. Kuka - tietää -- kyllä niitä esteitä aina on -- totta kyllä isompia ja - pienempiä. -- -- Täällä saimme kuulla, että se tie, jota aioimme - kulkea, oli kelvoton, sillä sitä ei oltu kahdeksaan vuoteen - ollenkaan korjattu. Ei ollut siis muuta neuvoa kuin ajaa takaisin - muutamia [ruotsin] virstoja sekä Laihian, Jurvan ja Teuvan - kautta pyrkiä Lapväärtiin ja sitten eteenpäin rannikkotietä. - Tie Jurvan ja Teuvan välillä, luullakseni kolmen penikulman - metsätaipale, oli ylen kapea ja huono. Kaikki meni kumminkin - jotenkin hyvin. Yöllä rukoussunnuntaita vasten me olimme Teuvan - kievarissa, jossa samana päivänä oli suuret häät. Jo klo 7 - aamulla ruvettiin morsianta pukemaan. Kaksisataa vierasta oli - kutsuttu, jonka vuoksi meidän täytyi lähteä sieltä edemmäs. - Päivällisaikana kohtasimme Södermanin[41] Lapväärtissä -- jos - sentään olisin tiennyt, että hän niin pian tapaisi sinut, kyllä - olisin mennyt puhuttelemaan häntä. -- -- Matkakuvaukseen lisään - ainoastaan, että me pyhäiltana tulimme Ömossan kievariin ja - vietimme yön tiistaita vasten Noormarkun kievarissa. Se on - lähinnä Poria, jonne matkustimme tiistaiaamuna ja jossa otimme - asuntomme Otavassa. Me kävimme Sandelinilla, tapasimme hänet - ja Rosan[42] terveinä ja iloisina. Sandelin oli minusta niin - kohtelias ja vakava. Hakiessamme hyvin varustettua myymälää, - missä tehdä ostoksia, minä sanoin: asuuhan tässä kaupungissa - Rosa Sandelinkin, ja samassa Emmi näki Sandelinin nimen erään - myymälän ovella. Me menimme sisään -- myöskin ostaaksemme - Arndtin Paratiisin huvitarhan, jota kauan olin toivonut -- - sekä tervehtiäksemme Rosaa. Rosa oli erittäin iloinen ja - hyvällä tuulella, jopa kertoi esiintyneensä teatterin palkeilla - Porissa, kovin kevytmieliseltä hän minusta tuntui, mutta hyvin - ystävällinen ja kohtelias hän oli meitä kohtaan. Kauppias - Widbomilla me ostimme 40 ruplalla kaikenlaista. Matkustimme - yöksi lähimpään kievariin, josta keskiviikkoaamuna otimme kolme - kyytihevosta ja tulimme tänne klo 1/2 11 samana iltana (8 p:nä - toukok.). -- Siinä on nyt matkakertomuksemme. -- Sinä sanoit, - että käyntimme Pietarsaaressa oli kuin lumihiude, joka pian - katoaa. Minusta ovat kaikki käynnit ja koko matka kuin unelma. - - Täällä näyttää olevan erittäin hupaista -- joka päivä olemme - saaneet tuoretta kalaa. Talonpojat ovat tuoneet meille munia, - maitoa, voita, perunoita, puuastioita y.m. Huomenna 6:ntena - sunnuntaina isä saarnaa ensi kerran, luultavasti täytyy minun - olla kotona, niin että muut pääsevät kirkkoon. -- -- Meillä - on täällä vasta yksi ainoa lehmä, mutta emme olisi sitäkään - tarvinneet, niin runsaasti olemme saaneet maitoa. -- -- Viihdymme - äärettömän hyvin. Täällä on niin hiljaista ja rauhallista sekä - erinomaisen kaunista. Paikkaan mieltyy yhä enemmän. Se muistuttaa - Granö'tä Storstrandista katsoen.1 [Ainoastaan] Alba itkee - tavantakaa ja tahtoo Kannukseen; muilla on niin hauskaa. -- - - Nyt minä panen mieleesi tehtävän, joka sinun tulee toimittaa. - Muista kaksi asiaa matkalla tänne Pietarsaaresta. Ensiksi sinun - pitää Vähänkyrön kievarissa kysyä kolmijalkaista kuparipannua, - jonka me unohdimme sinne, sekä Noormarkun kievarissa tiedustella - matamilta mustaa, silkkistä pitkäshalettia, jonka hän lupasi - hakea meille, luvaten antaa sen teille, kun sitä kysytte. Ja - nyt hyvästi, rakas lapsi, Jumalan haltuun, olet sydämellisesti - tervetullut kotia." -- - - - - -II. - -Ylioppilasajan alkupuoli; kirjailijatoimen ensi jakso 1861-66. - - -Vähän ennen juhannusta tulivat pojat Pietarsaaresta ja Vaasasta, -ja kaikki he samoin kuin perheen muut jäsenet mieltyivät uuteen -kotiinsa, Karkun pappilaan, joka Kuloveden rannalla sijaitsevana -luonnonihanuudessa on verrattomasti Kannuksen edellä. Sitä paitsi -ensimäinen kesä tarjosi paljon muutakin viehättävää, uusia -tuttavuuksia ja vaihtelevia tapahtumia. Esimerkkinä mainittakoon, -että elokuun alussa Augusta täti tyttärineen (paitsi maalaajattarena -tunnettua Aleksandraa, sittemmin tohtorin rouva Saltin) tuli pariksi -viikoksi Karkun pappilaan, ja että heidän siellä ollessaan, 18 p:nä -s.k., olivat isän virkaanasettajaiset, joiksi paljon pappeja ja -muita vieraita kokoontui sinne. Toimitusmies oli Hämeenkyrön rovasti -Yrjö Jaakko Forsman, jota avusti hänen poikansa, tohtori Georg Z. -Forsman (Yrjö Koskinen) sanelemalla valan. -- Vaikka Kalle Gummerus -iloisena ja toimeliaana oli mukana kaikessa, näkee sentään hänen -muistiinpanoistaan, että hän mieleltään oli sama kuin viime aikoina -lukiossa. Hän oli ahkerassa kirjeenvaihdossa heränneitten toveriensa -kanssa, jota paitsi hän, kevään loppupuolella saarnattuansa -Pietarsaaren sekä maalais- että kaupunginkirkossa, kesällä saarnasi -Suoniemen kappeli- ja Karkun emäkirkossa. Elokuun keskivaiheilla -hän alkoi lukea Homerosta ja hepreankieltä, arvatenkin ajatellen -ylioppilastutkintoa, jota suorittaakseen hän 28 p. lähti Helsinkiin. -Sinne oli Augusta tätikin jo ennen matkustanut, sillä syksystä alkaen -hän perheineen asettui Helsinkiin asumaan. Isä taasen lähti samaan -aikaan viemään nuorempia poikia kouluun Turkuun, joka oli lähempänä -kuin Vaasa. - -Helsingissä Gummerus ensi ajaksi vuokrasi Duwaldtin kanssa yhteisen -asunnon. Syyskuun 17 p:nä hänet hyväksyttiin ylioppilastutkinnossa, -mutta arvolause oli alhaisin -- approbatur. Kotona hän nähtävästi oli -kuvitellut parempaa tulosta, sillä äiti huomauttaa, että arvolause -itse asiassa oli luonnollinen seuraus siitä, että hän niin huonosti -oli käyttänyt kouluaikansa; varemmin olisi hänen pitänyt muuttaa -elämänsä voidakseen korjata mitä ennen oli laiminlyönyt. Muuten äiti -oli kovin huolissaan siitä, kuinka Kalle säilyisi "vaarallisessa -maailmassa, missä hän nyt omin päin vaelsi", ja iloitsi kuullessaan -hänen asuvan heränneen toverin kanssa ja viettäneen vaatimattomat -ylioppilaspidot. -- Nämä pidot olivat mainitun päivän iltana -silloisen Evijärven kappalaisen, pastori Gustaf Erik Forsmanin -luona -- klinikassa. Tämä kuuluu oudommalta kuin asia itsessään -oli. Silmätautia potevana Forsman oli tullut Helsinkiin ja asui -professori Jakob Estlanderin hoidettavana sairashuoneessa, jossa -sali annettiin kekkereihin käytettäväksi. Mahdollista on, että -ajatus niiden viettämisestä siellä oli Gummeruksen, joka tahtoi -välttää ravintoloita, mutta oli siihen muutakin aihetta. Paitsi -Gummerusta ja Jonathan Johanssonia oli isäntänä myöskin pastori -Forsmanin poika, Gustaf Gideon, ja pitojen vietto klinikassa teki -siis isälle mahdolliseksi olla mukana. Muuten sanottakoon, että -pastori, vaikka oli herännyt ja vakava mies, luonnostaan oli, -niinkuin useat muut Forsmanit, taipuvainen huumoriin ja viattomaan -leikillisyyteen ja sentähden viehättävä nuortenkin seurassa. Näin -ollen on kyllä ymmärrettävää, että vanhan miehen läsnäolo ja itse -paikka vaikuttivat, että pidot olivat tavallista hiljaisemmat, mutta -jollei totia juotukaan, oli kuitenkin teen jälkeen sekä punssia -että viiniä tarjona ja sen ohella puheita ja iloista pakinaa kuten -ainakin sentapaisissa seuroissa. Kunniavieraina oli kekkereissä Yrjö -Koskinen ja lääketieteen kandidaatti E. A. Krohn sekä tovereina O. A. -Forsén, G. Duwaldt, G. Smirnoff, Joh. Gabr. Ingman, E. V. Petterson, -W. Wegelius, "2 Fellmania" (Aug. Abrah. ja ?) ja G. Johansson. --- Kun Gummerus sittemmin kirjoitti kotia, että toverit olivat -nauraneet hänelle pitojen johdosta, niin hän lienee käsittänyt asian -tarpeettoman vakavasti; vähemmästäkin oli tapana Mutterin kanssa -leikkiä laskea, saatikka laatuaan todella harvinaisista kekkereistä -klinikassa. - -Vanhemmat toivoivat Kallen palaavan syksyksi kotia, mutta hän jäi -Helsinkiin. Hänen aikomuksensa oli suorittaa stipendiaattitutkinto, -ja muutenkin ansaitakseen jotakin toimeentulokseen hän alkoi antaa -tunteja (à 40 kop.) rva Häggbergin tyttökoulussa sekä myöskin -opettaa kahta poliisimestari eversti C. J. Tavaststjernan tytärtä. -Syyskuun lopulla hän muutti asumaan (entisen) yliopistonkamreerin -A. W. Wegeliuksen luokse, ja tuli siten -- äitinsä suureksi iloksi --- heränneeseen perheeseen. "Äiti ei voi uskoa", Kalle kirjoittaa -27/9 (ainoassa kirjeessä, joka näyttää säilyneen niistä sadoista, -jotka hän on kotiin kirjoittanut), "kuinka hyvän paikan olen -saanut, on melkein kuin asuisin Helanderilla Pietarsaaressa. -Kamreerilla on kaksi poikaa, joista toinen (Wilhelm) pian suorittaa -kandidaattitutkinnon ja toinen (Martin) on lyseolainen. Pari iltaa -sitten olin jo pannut maata, kun kuulin veisattavan sisällä. Eilen -illalla laulu alkoi minun vielä ollessani täydessä puvussa. Hetken -mietin, voisinko enää niin myöhään mennä sisään -- klo oli 10:n -vaiheilla -- mutta menin. Me veisasimme pari virttä, sitte kamreeri -luki ääneen, ja sen jälkeen mentiin levolle. Niin minä odottamatta -olen tullut parhaimpaan kortteeriin, mikä on ajateltavissa, ja saan -täällä asua ainakin koko vuoden, vaikka moni haluaisi tänne -- se on -aivan kaupungin laidassa, ja sitä ympäröi mitä irstaisimmat pesät, -jotka poliisi kumminkin kuuluu (pian) tyhjentävän. -- -- Jumalan -kiitos, että pääsin tänne asumaan. En voi kieltää, että huolehtiminen -parannuksestani oli laimenemassa -- mutta eilen illalla oli kuin -olisin saanut uutta rohkeutta ja uutta vakavuutta." -- - - * * * * * - -Helmikuulla 1860 tapahtunut mielenmuutos oli välittömästi johtanut -Gummeruksen ajattelemaan papinuraa opintojensa päämääränä. Kun -samaan aikaan Venäjältä oli tiedusteltu, olisiko joku (tai ehkä -useampikin) suomalainen nuorukainen halukas tulemaan Tarton (silloin -saksalaiseen) yliopistoon vapaasti tutkiaksensa teologiaa sillä -ehdolla, että sitoutuisi pappina toimimaan Venäjällä luterilaisten -kesken, meni hän uskonnollisessa innostuksessaan rehtori Odenvallille -ilmottamaan olevansa valmis noudattamaan kehotusta. Kuitenkaan ei -siitä sen enempää tullut, luultavasti senvuoksi, että vanhemmat -ehdottomasti vastustivat aietta. Sille harrastukselle, joka näin -pojassa näyttäytyi, he kyllä antoivat tunnustuksensa, mutta -sitoutuminen jäämään vieraaseen maahan oli heistä pelottavaa --- hän tulisi "kruunun mieheksi", ja sitä he eivät mitenkään -tahtoneet. Että Kalle muuten halusi ruveta papiksi, oli kyllä -heidän mieleensä, ja Helsingissä hän empimättä kirjoittautuikin -jumaluusopilliseen tiedekuntaan. Toinen kysymys oli, osaisiko hän nyt -olla ahkerampi kuin ennen ja johdonmukaisesti pyrkiä valitsemaansa -päämäärään? Äiti, joka tunsi poikansa huikentelevan luonteen, ei -voinut olla sitä epäilemättä, ja hyvin pian Helsingin elämä ja sen -tuottamat vaikutelmat saivatkin Kallen ei ainoastaan luopumaan -parannuspyrinnöistään, vaan panemaan suurimman osan aikaansa aivan -toisiin puuhiin kuin teologisiin opintoihin. - -Jo ensi syksynä (1861) Gummerus tunnustaa kovin halunneensa mennä -muutamiin Töölössä (arvattavasti sikäläisessä ravintolassa) -pidettyihin tanssijaisiin sekä teatteriin, mutta hän oli silloin -voittanut itsensä. Samaan aikaan hänellä oli tapana heränneitten -toveriensa kanssa -- kaikkiaan oli heitä seitsemän -- yhtyä -lauvantai-iltoina yhteiseen hartausseuraan. Mutta jo kevätlukukautena -tapahtui muutos. Ensiksikin lienee siihen vaikuttanut se, että Kalle -muutti Wegeliukselta Augusta tädin luokse. Ainakin äiti piti tätä -asunnonmuuttoa arveluttavana asiana. Ei sentähden, ettei hän pitänyt -sisarestaan tai ettei tiennyt poikansa hänen kodissaan olevan hyvässä -hoidossa, vaan senvuoksi, että hän pelkäsi hienosti sivistyneen -Frosteruksen perheen -- "maailmallinen" kun hengeltään oli -- saavan -Kallen luopumaan hartausharjotuksista, jotka olivat niin tärkeitä -hänen hengelliselle elämälleen. Toiseksi pääkaupungin elämä yleensä -ja seurustelu uskonnollisissa asioissa erimielisten toverien -kanssa vastustamattomasti johti Gummeruksen uusille taikka kenties -oikeammin vanhoille teille. Kolme vuotta myöhemmin hän lyhyessä -muistiinpanossa tunnustaa lankeemuksensa tapahtuneen keväällä 1862, -ja sen lähtökohtana oli ollut eräs teatterissakäynti sekä väittelyt -uskonnosta toverien kanssa. - -Ymmärrettävää on, että Gummeruksen kotia lähettämät kirjeet -sisällykseltään muuttuivat, samassa kun hänen mielensä muuttui, ja -että äiti sen kohta huomasi. Vaikka Kallen kirjeet ovat hävinneet, -voidaan äidin vastauksista käsittää kehityksen meno. Liikuttavasti -väräjää välittömissä sanoissa äidin sydän, ja täydentääkseni hänen -kuvaansa panen tähän muutamia otteita. - -Aavistaen miten pojan oli käyvä äiti kirjoittaa (1/3 1862): -"Niinkuin kääntymisesi Jeesukseen on ollut elämäni suurin ilo, -olisi luopumisesi hänestä korkein tuskani." -- Kirjeestä toukokuun -3 p:ltä (s.v.) näkee, että äiti jo on kaikesta selvillä: "Rakas -lapsi! Kiitos kirjeestäsi ja siitä huojennuksesta, jonka se tuotti -kipeälle sydämelleni [äidillä oli sydäntauti, jonka tuskallisuutta -sielullinen levottomuus enensi], paljon olisi minulla lisättävää, -mutta mitä se hyödyttää. Olen tullut siihen vakaumukseen, että on -yhdentekevä _mitä_ sinulle kirjoitan -- mutta kumminkin tahdot, -että kirjoitan -- ja se ilahduttaa minua sangen paljon -- sillä jos -olisit siitä välinpitämätön -- niin se olisi hyvin tuskallista. -Tokkohan sinä paljonkaan viitsit lukea ja vielä vähemmän panna -muistiin ja mieleen muistutuksiani? Epäilen sitä -- mutta kumminkin -pyydän: säilytä kirjeeni, kenties se aika on pian tuleva, jolloin -et koskaan enää saa sellaisia kirjeitä. Jos silloin, kun maailma ja -myrskyinen sydämesi mitä rajuimmin pauhaa -- jos silloin kaipaat -ystävää ja hänen neuvoaan ja nuhteitaan ja kaikista hellin sydän -maan päällä -- äidin sydän -- on kylmennyt -- ota silloin esiin -kirjeet, ehkä sinulla silloin on oleva jotakin hyötyä niistä, vaikka -ne nyt ovat sinusta -- kenties ikäviä. -- -- -- Et ole tahtonut -kirjoittaa mitään itsestäsi -- sitä vastoin olet haalinut kokoon -kaikenlaisia uutisia, jotka eivät kuitenkaan vähääkään huvita minua, -joka yksistään ikävöin kuulla jotakin sinusta itsestäsi. Avomielisen, -ujostelemattoman hengen, joka sinulla oli heräyksesi ensi aikoina -ja jolla sinä tunnustit erehdyksesikin, sen olet nyt menettänyt; -orjuuden ja pelon henki on tullut sijaan. Etsi, etsi, rakas lapsi, -sitä valittujen lasten henkeä, jossa huudamme: Abba, rakas isä. -- -Kirjoita, milloin tulet kotia. Oi, kuinka on oleva suloista painaa -sinua sydäntäni vasten -- miten kaukana lienetkään!" -- -- Kymmentä -päivää myöhemmästä kirjeestä vielä seuraavat rivit: -- "Kiitos -kirjeestäsi, jonka sain eilen. Oli iloista kuulla, että olet terve, -että luet suuremmalla halulla ja että siis toiveesi ovat paremmat. -Mutta -- -- (minun pitäisi kai sen johdosta olla täysin tyytyväinen -eikä toivoakaan sisältörikkaampia kirjeitä) mutta voi, miten sentään -tuntuu tyhjältä -- minusta on aina kuin semmoiset kirjeet tulisivat -kädestä -- taikka ruumiista -- taikka kuoresta. Haluaisin kirjettä -sydämestä, sielusta, ytimestä. Mutta ehkä et ymmärräkään mitä -tarkotan. Tahdon sentähden vaieta. Kenties koittaa vielä päivä, -jolloin minua ymmärrät. Rukoilen sitä Jumalalta ja toivon -- oikean -päiväsi vielä tulevan ja aamuauringon hajottavan sumun, joka sinua -ympäröi, että sinussa maallinen elämä pienine murheineen jää toiseen -sijaan ja Kristus ja hänen armonsa astuu ensi sijaan. Kunnes se -tapahtuu, kirjoita vain suoraan toiveistasi tähän elämään nähden -- -en tahdo, että teeskentelet ja valehtelet itsesi muuksi [kuin olet]." --- -- - -Kumminkaan ei Gummeruksen palaaminen entiseen suruttomuuteen -ollut niin äkkinäinen ja ehdoton kuin edellisestä luulisi. Vielä -talvella 1862--63 hän oli kirjeenvaihdossa uskonnollisista asioista -sukulaisensa, silloisen ylioppilaan (sittemmin rautatieinsinöörin) -Herman Gummeruksen kanssa, joka oleskeli kotiopettajana Kemiössä, -Hermanin pitkistä kirjeistä päättäen Kalle koetti vakavasti -puolustaa raamatullista ja kirkollista kantaansa, jota vastoin -hän itse nojaten Ignelliin ja (Viktor) Rydbergiin rohkeasti ja -huomattavalla esityskyvyllä osotti sovinto-opin y.m. uskonkappalten -ristiriitaisuuksia ja heikkoutta terveen järjen kannalta. Edelleen -on myöhemmiltä ajoilta monta todistusta siitä, ettei heräyksen -sytyttämä tuli Kalle Gummeruksen sisässä koskaan kokonaan -sammunut, vaan kyti kytemistään tuhkankin alla, ja vaikkei se enää -noussutkaan ilmiliekkiin, juontunee sentään siitä se, mikä hänen -elämäntyössään ilmaisee vakavaa ja syventynyttä sielunelämää. -Toisin sanoen, jos onkin ymmärrettävissä, että hänen vilkas -luonnonlaatunsa, mielenlujuuden puutteensa ja taipumuksensa -kirjalliseen toimeen johtivat hänet pois herännäisyydestä, niin -olivat ne kaksi vuotta, jolloin hän oli sen vallassa, sittenkin -tärkeä jakso hänen kehityksessään, jopa niin, että ne tuntuvasti -määräsivät hänen myöhempien harrastuksiensa suunnan. Erään toverin -kirjeestä näkyy, että Gummerus jo keväällä 1862 ajatteli muuttamista -historialliskielitieteelliseen osastoon, mutta luultavaa on, ettei -hän kirjoittanut siitä kotia; äidin kirjeissä ei mainita sanaakaan -asiasta. - - * * * * * - -Kesällä 1861 Gummerus vielä entiseen tapaansa oli sepittänyt -ruotsinkielisiä runoja -- muuan pitkä, hurskas kyhäelmä ajan -kalleudesta on osotettu Emmi sisarelle. Ylioppilaaksi tultuaan hän -otti suomen kirjailijakielekseen, samalla kun hän siitä lähtien -julkisuudessa enimmäkseen esiintyi kertojana; runoillessaan hän -yksityisesti vielä toisinaan käytti ruotsia, mutta milloin hän -runoelman painatti, oli sekin suomenkielinen. Arvatenkin tämän -muutoksen aikaansaivat uusi ympäristö, uudet ystävät. Jo kesällä hän, -käydessään Hämeenkyrön pappilassa, oli tutustunut Yrjö Koskiseen -ja hänen veljiinsä, ja syksyllä hän joutui muittenkin innokkaitten -suomenmielisten piiriin. Näiltä hän tietysti sai kuulla mitä -Suomettaressa luettiin, että näet "tänä kansamme uudestasyntymisen -aikana, joksi voimme nykyisyyttä sanoa, tarvitaan kaikki suomen -kielen taitajat kirjoitusmiehet julkisuuden palvelukseen", ja miten -olisi Gummerus, joka niin sanoakseni luonnostaan kuului heidän -joukkoonsa, vastustanut kehotusta. Suomea hän osasi lapsuudesta -saakka, eikä se seikka, että hän kirjailijana oli tottumaton sitä -käyttämään, ollut mikään pätevä syy vetäytymään siitä. Olivathan -kaikki muutkin kansallismieliset samassa asemassa, nimittäin että -olivat olleet taikka olivat pakotetut luopumaan entisestä koulu- eli -sivistyskielestään. Hankalaa ja vaivalloista se tietenkin oli, mutta -sen korvasi tyydytyksen tunne, jonka herätti tieto siitä, että oltiin -mukana oman kansan tulevaisuutta luomassa. - -Äidin kirjeistä näkyy, että Kalle maaliskuun lopulla 1862 oli -kertonut alkaneensa suomentaa jotakin komediaa, osaksi raha-ansion -tähden, osaksi harjaantuakseen suomenkielen käyttämiseen. Luultavasti -tämä tarkottaa Holbergin Jeppe Niilonpoikaa, jonka suomennos -seuraavana vuonna ilmestyi Näytelmistössä II. Vähän myöhemmin -Gummerus vielä (lyhentämällä) suomensi John Bunyanin teoksen, -Kertomus hengellisistä kokemuksistani (pain. 1863), Holbergin Don -Ranudo de Colibrados (Näytelmistö IV, 1867) ja Heibergin Katsokaa -peiliin (Maiden ja merien takaa, 1866), ottaen siten osaa siihen -ahkeraan kääntämistyöhön, jolla tähän aikaan koetettiin laskea -perustusta suomalaiselle kansalliskirjallisuudelle. Nähtävästi juuri -ennenkuin oli ryhtynyt ensinmainittuun suomennostyöhön, hän kävi J. -V. Snellmanin luona neuvottelemassa mitä ottaisi käännettäväkseen. -Käynnin aiheena oli kenties seuraava kohta eräässä äidin kirjeessä -edelliseltä syksyltä: "Kyllä sekä isä että minä tunnemme Snellmanin", -äiti kirjoittaa ikäänkuin vastaten johonkin kysymykseen. "Isä -ihailee hänen suurta kirjailijakykyään. Hän oli häissämme. Sinulle -olisi varsin hyödyllistä tulla lähempään yhteyteen hänen kanssaan. -Sano hänelle terveisiä isältä, jos tapaat hänet. Jos tarvitset -neuvoa kirjoitustöissäsi, niin käänny hänen puoleensa".[43] -Gummeruksen paperien joukossa on Snellmanin kirje, joka koskee -heidän neuvotteluansa. "Ehdotettu novelli", hän siinä sanoo, "on -liian hupsutteleva ansaitakseen tulla käännetyksi. Sellaisella pitää -olla taiteellista arvoa, jotta suomennos rikastuttaa suomalaista -kirjallisuutta." Kuitenkaan ehdottamatta toista parempaa teosta hän -lähettää Gummerukselle _ruotsinnettavaksi_ otteita ranskalaisesta -teoksesta "L'idée Napoleonienne". Luultavasti Gummerusta sentään -jotenkin vähän huvitti semmoinen tehtävä, sillä siihen aikaan Vaasan -lukiosta tulleet ylioppilaat harvoin osasivat niin hyvin ranskaa, -kuin siihen epäilemättä olisi ollut tarpeen. Siitä syystä kai -Gummerus ryhtyi Jeppe Niilonpoikaan, jota ehkä Kaarlo Bergbom oli -suomennettavaksi suositellut. - -Mutta Gummerus ei tyytynyt pelkkään käännöstyöhön. Toukokuun -alussa nähtiin Suomettaressa nimimerkki --l--b--s. pienen, kahteen -numeroon jaetun jutelman alla nimeltä "_Hän oli Venäläinen_". Se on -muistelma siltä ajalta, jolloin tekijä oli "pikkuinen, pahankurinen -poika", ja kertoo vanhasta ukosta, joka asui mökissä Raumajoen -rannalla, jolla oli tapana pyhäaamuina kirkkomatkallaan pistäytyä -pappilan renkituvassa ja joka eräänä juhannuspäivänä saatuansa -halvauksen pappilassa kuolikin. Sitä ennen hän kuitenkin pastorille -tunnusti olevansa venäläinen sotilas, joka Porrassalmen tappelussa -haavoittuneena ja toisen silmänsä menettäneenä oli siitä saakka -piillyt Suomessa. Hän oli muinoin murhannut kapteeninsa ja myöhemmin -Suomessa ottamansa vaimonkin, mutta myöskin pelastanut kuolemasta -erään venäläisen, joka sittemmin kiitollisuudesta vuosittain oli -lähettänyt hänelle raha-apua. Kerran kuultuansa pastorin saarnaavan -ukko oli alkanut etsiä sovintoa Jumalan kanssa, ja nyt hän erosi -elämästä luottaen vapahtajaansa. Epäilemättä on kertomuksella perää -todellisuudessa, joskin kertoja lienee siihen omiansakin lisännyt. -Miksi mies oli vaimonsa surmannut, jää selittämättä, samoin kuin -lukijalta salataan, kenen hän oli pelastanut ja miten. Sellainen -perustelun puutteellisuus ei ollut myöhemminkään harvinainen kertojan -jutelmissa, hän kun enimmäkseen liikkui mielikuvituksensa varassa -laiminlyöden sekä luonteenkuvauksen että sommittelun. - -Tuskin paria kuukautta myöhemmin nähtiin Gummeruksen nimimerkki jo -pienen kirjasenkin nimilehdellä. Heinäkuulla 1862 ilmestyi näet P. -Th. Stolpen kustannuksella hänen esikoisensa "_Veljekset_, uutelo, -kertoeli --l--b--s.", kenties ensimäinen kirja, jonka hinta on -penneissä (60) määrätty. Vihkosessa, joka sisältää vain 48 sivua -pienintä 8:oa, kerrotaan, Pietarsaari toimintapaikkana ja Ison -vihan veriset melskeet ja hävitykset taustana, julma murhenäytelmä. -Siinä esiintyy kaunis mustalaistyttö, joka kolmeen murhaan syypäänä -mestataan, kaksi veljestä, joista toinen murhataan ja toinen murhaa -itsensä, sekä vihdoin kaksi hullua tyttöä! Tuokko (A. Törneroos), -joka Suomettaressa ilmotti novellin ja huomautti tapausten perustelun -riittämättömyydestä, ei myönnä sille suurta taiteellista arvoa, -mutta miten kieli onkin virheellistä, ovat, hän sanoo, "lauseet -selvät ja sujuvat", ja harjoittamalla voi tekijästä tulla "hyväkin -työmies suomalaisen kirjallisuuden niin vähän viljellyllä vainiolla". --- Kuinka harvinainen näinkin vaatimaton kertomus 1860-luvulla -oli, huomaa siitä, että J. V. Snellmankin otti siitä mainitakseen -Litteraturbladissa. Tekijä ei näy selvittäneen itselleen, hän -lausuu, mitä jokapäiväiseltäkin novellilta vaaditaan. "Henkilöt -ovat varjokuvia, joita sattumalta kuulee, mutta ei näe. Kenties -ne seisovat yksilöityinä tekijän mielikuvituksessa, mutta hän on -unohtanut maalata niitä lukijalle. -- -- Meistä on ollut syytä -lausua julki arvostelumme teoksesta, sentähden että nuori tekijä -osottaa vilkasta mielikuvitusta ja että esityksessä on reippautta ja -lentoa, jotka eivät ole tavallisia. Sen vuoksi voi häneltä toivoa -parempiakin tuotteita kuin tämä hurja, säännötön luonnos. Liioittelu -on kirjailijanalussa aina lupaavampi ominaisuus kuin säännönmukainen -velttous." - -Paavo Tikkanen, joka jälleen vuosina 1861--63, samoin kuin parina -ajanjaksona ennenkin, yksinään toimitti Suometarta, näyttää kohta -huomanneen, mikä oiva apumies Gummeruksessa oli tarjona, sillä jo -syyskauden alussa hän sopi tämän kanssa, että hän säännöllisesti -antaisi lehteen kaunokirjallisia lisiä, ja lokakuun alusta siinä -tavataankin sentapaisia kirjoituksia, varustettuina tunnetulla -tekijänmerkillä. Saatuansa tiedon sopimuksesta äiti kirjoittaa (24/10 -1862): "Rakas lapsi, minkä tilaisuuden onkaan Jumala suonut sinulle -antaa kynttiläsi loistaa -- jollei muuten pimeys jo ole ympäröinyt -sinua -- kun saat kirjoittaa julkiseen lehteen. Rukoile Jumalalta -armoa voida kirjoittaa niin, että siitä on toiselle tai toiselle -hyötyä; turhanpäiväistä on kaikissa sanomalehdissä yllinkyllin. Onpa -siitä sinulle hyvä tulokin." -- - -Paitsi yhdellä runolla ("Onnettoman huokaus" 14/11) Gummerus -syyskautena 1862 kartutti Suomettaren sisällystä kolmella -kertomuksella. Ensimäinen näistä, _"Rakkaus kaikki voittaa"_ (4 -numerossa 3/10--31/10) muistuttaa sommittelultaan kansansatua. -Eräs pappi ottaa vaeltavan ylioppilaan, köyhän torpparin pojan, -kotiopettajaksi perheeseensä. Samassa seurakunnassa on Ilolan suuri -talo, jonka isäntä, peläten että hänen nuoren tyttärensä kosijat -pitävät ainoastaan perintöä silmällä, pastorin neuvosta on ottanut -tavakseen kosijoille vastata, että hän kyllä antaa tyttärensä, -mutta että talo ei kuulu myötäjäisiin, vaan on tuleva eräälle -kaukana asuvalle perilliselle. Tämä odottamaton tieto saa rikkautta -tavottelevat peräytymään. Sillä välin on ylioppilaskin rakastunut -Ilolan tyttäreen, ja kosiessaan hän kestää koetuksen, joten hän saa -sekä tytön että talon. "Siitä päivästä", kertomus päättyy, "jona -tapaukset Ilolassa tulivat ilmi, ruvettiin L--järvellä rakkautta -pitämään suuremmassa arvossa kuin rikkautta." -- Toinen lyhyt -kertomus, _"Mistä leipää?"_ (9/12), näyttää miten Jumala kuulee -köyhän rukouksen, joskin toisin kuin rukoilija on ajatellut -- ja oli -siis sekin niinkuin edellinen tekijän äidin toivomusten mukainen. -- -Kolmas jutelma, _"Mukava kosto"_ (2 n:ssa 12/12--16/12) on toista -laatua, nimittäin jotenkin venytetty hullunkurinen kasku majurista, -jonka ahneus ja ilkeys sotamiehiä kohtaan kostetaan niin, että hänet -päihtyneenä saadaan luullun kenraalin tuomiosta maksamaan 25 ruplaa -sakkoa erään uhrinsa hyväksi. Kun myöhemmin H. D:ssa juttua oli -moitittu, Gummerus vastatessaan sanoo tarkotettujen henkilöitten -vielä elävän. Luultavasti oli kasku muistelma Vaasasta, koska siinä -viitataan "kaupungin paloon". - -Joululomalla kotona Gummerus nähtävästi otti puheeksi ennenmainitun -ajatuksensa muuttaa historialliskielitieteelliseen osastoon, jolla -hän ei kuitenkaan vielä tarkottanut sitä, että kokonaan luopuisi -aikeestaan ruveta papiksi. Mikäli kerrotaan, kuuluu äitikin katsoneen -tuuman järkeväksi, muun muassa sentähden, että hän kirjailijana -oli laajempien yleistietojen tarpeessa. Itse asiassa Gummerus -kevätlukukauden alussa (12/2 1863) ilmottautui mainittuun osastoon ja -suunnitteli tästä lähtien opintonsa filosofiankandidaatti-tutkintoa -kohti. Hän alkoi kuunnella latinan ja arabian kielien luentoja -ja yhdessä K. E. Enebergin kanssa näitä kieliä lukeakin. Eneberg -oli yhtä kyvykäs kuin ahkera, ja jos Gummerus oli pysyttäytynyt -tieteellisissä harrastuksissaan hänen rinnallaan, olisi tulos -varmaankin ollut hyvä. Mutta kaikesta päättäen hänen lukuintonsa -nytkin pysyi entiseen tapaan heikkona; kirjailijatoimi oli hänelle -verrattomasti rakkaampi. - -Alotettuansa sanomalehtimies-uransa, niinkuin ylempänä kerrottu on, -Gummerus vuodeksi 1863 antautui Suomettaren toimituksen varsinaiseksi -jäseneksi, ollakseen lehden "kaunokirjoittaja", s.o. hoitaakseen -sen kaunokirjallista osastoa. Kun hän sitä paitsi, niinkuin -ennen kertoessani August Hagmanista olen maininnut, tämän kanssa -oli päättänyt uudesta vuodesta alkaen julkaista aikakauslehteä -nimeltä "Luonnotar, kuukauslehti kansan hyödyksi ja huviksi", -niin näemme, että kirjallinen toimi yhä enemmän kietoi hänet -pauloihinsa. Varustaessaan kahta säännöllisesti ilmestyvää julkaisua -alkuperäisillä novelleilla ja jutelmilla Gummeruksella tästä lähtien, -miten helposti tuotteleva hän muuten olikin, välttämättömästi oli -pää täynnä kertomusaiheita ja kohtauksia. Ei ole ihme, että entiset -vakavammat mietteet ja lukuinto supistumistaan supistuivat, jolleivät -kokonaan haihtuneet. - -Kaikkiaan tapaamme Suomettaressa v:lta 1863 ja Luonnottaressa, joka -eli ainoastaan yhden vuoden, kaksitoista pitempää tai lyhempää -kertomusta.[44] Toinen puoli näistä on aivan vähäarvoisia kyhäelmiä, -niin _"Ahkeruus ja laiskuus"_, joka oikean pyhäkoulukertomuksen -tapaan opettaa, että "ahkeruus ja Jumalan pelko saattaa kunniaan, -mutta laiskuus vie häpeään"; niin _"Houkuttelija"_ (= viettelijä), -jossa elostelijan, parooni Leistin, irstas elämä ja surkea loppu -todistaa, että "miten ihminen kylvää, siten saa hän myöskin niittää"; -niin _"Juutalainen"_, jossa luultavasti saksalaisen alkuteoksen -mukaan kerrotaan, miten köyhä, jalo nuorukainen saa rikkaan -juutalaisen ja hänen tyttärensä kääntymään kristinuskoon, jonka -kautta nuorten maallinenkin onni käy mahdolliseksi; niin _"Äidin -rakkaus"_, jossa näemme äidin turhaan koettavan estää harhateille -joutuneen poikansa tuomitsemista ja rankaisemista varkaudesta -sekä tuskallisessa hädässään satuttavan itsensä niin että kuolee --- mistä kuitenkin on se onnellinen seuraus, että poika luopuu -paheen tieltä; niin _"Muistin kukka haudalla"_, joka kuvaa, miten -julkea rikoksentekijä Siperiasta kotimaahan karanneena vihdoin -tulee synnintuntoon, kun näkee erään tuntemattoman naisen panevan -muistokukan haudalle, jossa karkuri luulee surmaamansa lapsen ruumiin -lepäävän; ja niin vihdoin _"Mitä koivu taitaisi kertoa"_, missä -puhutaan aikoja sitten hävinneestä (!) koivusta, jonka juurella Ella -istui sulhonsa kanssa illalla, ennenkuin tämä sai surmansa Juuttaan -tappelussa. - -Enemmän huomiota ansaitsevat toiset, laajemmat. Ensiksi mainittakoon -_"Merimiehen morsian"_, joka nähtävästi on huolellisemmin -sommiteltu kuin muut, vaikka aiheeltaan kovin sovinnaisromanttinen -ja luonteenkuvaukseltaan heikko. Saarelan Ainan sulho, Maunu, -lähtee merelle luvaten palata syksyksi, mutta ei tulekaan, joten -surunpainaman morsiamen täytyy yksin kärsiä niitä kovan kohtalon -iskuja, jotka häneen sattuvat. Markkinoilla annetaan hänen isälleen -jyväkuormasta väärää rahaa, ja kun isä, petosta aavistamatta, tarjoo -näitä rahoja kauppiaalle, hänet vangitaan. Silloin kunnoton nimismies -koettaa vietellä turvatonta tyttöä, ja kun tämä ei ota häntä -kuullakseen, niin kelvoton kostaakseen hankkii vääriä todistajia -viattoman Saarelan tuhoamiseksi. Hädässään on Aina kuitenkin pappilan -nuoressa maisterissa saanut jalomielisen puolustajan, joka, kun -erään kuolevan tunnustus on paljastanut oikeat syylliset, pappilan -renkien avulla ottaa nämä kiinni. Ainan isä vapautetaan, ja Maunu -palaa terveenä. Sitä ennen on maisterinkin kohtalo täyttynyt tuoden -surumieltä Ainan ilon maljaan: hän oli näet rakastunut neitoon saaden -liian myöhään tietää tämän olevan toisen morsiamen; mielen järkytys -ja vilustuminen konnien vangitsemisyönä veivät hänet hautaan. - -Seuraavissa novelleissa huomaa hutiloimista sommittelussa ja -esityksessä, joka nähtävästi johtuu siitä, että kertomusta on -kyhätty numero numerolta. Ainoastaan siten on selitettävissä, -että esim. novellissa _"Onnen sattuma"_ talon nimi, jossa pääosa -toimintaa tapahtuu, on alussa Ollila ja loppupuolella Orpola! -Aiheeltaan on sama kertomus romaanimainen. -- Parooni Edler on -vastoin isänsä tahtoa nainut alhaissäätyisen Elinan. Sodan aikana -Elina rouva pienen Antti poikansa kanssa katoaa tietymättömiin. Hän -näet kätkeytyy ei ainoastaan muilta ihmisiltä, vaan mieheltäänkin, -siten välttääkseen, että tämä hänen tähtensä karkotettaisiin isänsä -kodista. Vasta kun poika on täysikasvuinen, äiti ennen kuolemaansa -antaa hänelle todistukset hänen syntyperästään, kuitenkin kieltäen -häntä ilmottautumasta isälleen niin kauan kuin tämän toisessa aviossa -saama poika, Woldemar, elää. Antti palaa isänsä kotiseuduille, -rupeaa siellä rengiksi Ollilaan, rakastuu talon tyttäreen Hannaan -ja saa hänen vastarakkautensakin, mutta ylpeä lautamies Ollila ei -mitenkään suostu antamaan tytärtään rengille, vaan tahtoo naittaa -hänet papille, jota suuri talo houkuttelee. Pyhäaamuna, jolloin pappi -ja Hanna ovat ensi kerran kuulutettavat, Antti mielenkiihotuksessaan -tunnustaa lautamiehelle olevansa Riemulan paroonin poika. Ollila -luulee häntä pettäjäksi ja panettaa hänet köysiin, mutta itse hän -ajaa Riemulaan. Huolimatta siitä, että Woldemar makaa toivottomasti -sairaana, rientää parooni Ollilaan. Mutta nyt Antti kieltää mitä -ennen oli tunnustanut (sillä onhan Woldemar elossa!), ja seuraavana -päivänä isäntä käskee hänen lähteä talosta. Ennenkuin Antti on -ehtinyt käskyä noudattaa, tulee kuitenkin tieto, että nuori parooni -yöllä oli kuollut. Olihan se "onnen sattuma"! Antti meni nyt suoraa -päätä Riemulaan, parooni tunnusti hänet pojakseen, ja rakastavaiset -saivat toisensa -- papin tyytyessä toiseen puoliskoon Ollilan taloa -hyvittäjäisinä!-- Toista maata ja alkupuolelta todellisempi on -sankari novellissa _"Minä tahdon kostaa, sanoo Herra"_. Varhain -tultuaan orvoksi Jaakko kasvaa kunnon setänsä ottopoikana, -mutta kehittyy salaa varkaaksi ja ilkiöksi. Mustasukkaisuudesta -hän murhaa "Enkelin" (Angelika) sulhasen, karkaa pelastuakseen -rangaistuksesta ja antautuu Ruotsin sotaväkeen, josta kumminkin aikaa -myöten pakenee Venäjälle. V:n 1788 sodassa Jaakko kasakkajoukon -päällikkönä (!) palaa entisille kotitienoilleen saadakseen surmansa -samassa paikassa, missä muinoin oli murhan tehnyt. -- Lähempänä -varsinaista kansankuvausta ovat _"Ilmaisen ukko"_ ja _"Noituri"_. -Töllissä Kulojärven rannalla asuva salaperäinen Ilmaisen ukko on -saituri, jolle raha-arkkunsa on kaikki kaikessa. Tuntien kuoleman -lähenevän hän kaivaa sen maahan, mutta hänen poikansa vaimo on -sattumalta nähnyt mihin ukko kätki aarteensa, ja niin se joutuu -pojan käsiin tehden hänet yhtä armottomaksi saituriksi. Samoin -olisi vielä pojanpojankin käynyt, jolleivät asiat olisi kehittyneet -niin, että rahat hänen tahtomattaan jaettiin köyhille. -- Noituri -nimeltä Klaaramuori on tavallista älykkäämpi kansannainen, joka -edukseen käyttää ihmisten taikauskoisuutta ja muun muassa pakottaa -ylpeän Pynnän isännän antamaan tyttärensä nuorelle rengille, -joka on Klaaran pojanpoika. Kertojan tarkotus on osottaa, miten -hämmästyttävillä näyillä ja muilla oudoilla ilmiöillä, joita luullaan -noitien aikaansaamiksi, säännöllisesti on luonnolliset syynsä. -- -Historiallisena novellina eroaa _"Katarina Ensimäinen"_ kaikista -muista. Nojaten jonkun edelläkävijän romanttisoituun kertomukseen -Gummerus siinä kuvaa, miten alhaissäätyinen tyttö kohosi Pietari I:n -rinnalle Venäjän valtaistuimelle. - -Yleensä on näistä kertomuksista sanottava, että ne ovat -taiteellisesti heikkoja. Yhtä vähän kuin tekijä esim. perustelee -sitä, miten Jaakko oli tullut kasakkain päälliköksi, yhtä vähän -hän katsoo tarpeelliseksi sanoa, kuinka hän harharetkillään oli -sisällisesti kehittynyt, ja kun on kerrottavana, kuinka Katarina -pääsi tsaarin puolisoksi, on tekijästä riittävää tehdä hänet -kauniiksi, hyväluontoiseksi naiseksi, joka kiltin koulutytön -tavoin nöyrästi taipuu ympäristön ja tapausten mukaan. Mutta siitä -huolimatta Gummeruksen jutelmat kieltämättä pystyivät tyydyttämään -yleisöä. Hän kertoi sujuvasti ja luontevasti, ilman pitkäveteisyyttä, -hänen elämänkäsityksensä oli kerrassaan kansanomainen, eikä koskaan -tullut kysymykseenkään, että lukija olisi jäänyt epätietoiseksi -siitä, mikä on hyvää, mikä pahaa. Kun tekijä näissä tärkeissä -seikoissa oli lukijoilleen mieliksi, kuinka olisivat nämä, joista -harva oli lukenut muuta kuin uskonnollista kirjallisuutta, moittineet -kertomuksia, joissa ensi kerran kohtasivat heidän omalla kielellään -luotuja hupaisia kuvauksia kirjavasta ihmiselämästä. - - * * * * * - -Vuosi 1863 on viimeinen, jolta äidin kirjeitä Kallelle on säilynyt. -Joskus niissä kosketellaan pojan kirjailijatointakin, mutta miltei -aina tavalla, joka ilmaisee, ettei äiti antanut sille suurta arvoa. -Niin hän esim. kirjoittaa 18/2: -- "Kiitos riveistäsi! Kyllä -lyhytkin kirje on tervetullut -- kun vaan saan kuulla, että olet -terve. Varsinkin kun et ehdi kirjoittaa enemmän. Enimmin meitä -ilahdutti, että niin ahkerasti käyt Enebergin luona -- totta kai -sinä luet siellä -- niin että siitä on hyötyä tuleville ajoille. -Sillä kirjoituspuuhaasi minä pidän sivuasiana." -- -- "Olen näinä -päivinä tavaillut kertomustasi ['Minä tahdon kostaa, sanoo Herra'] -Suomettaressa -- mutta huu -- kuinka sinä aina olet hirveä. Näytäpäs -nyt vaan, ettei 'Merimiehen morsian', joka alkaa niin nätisti, -myöskin pääty julmasti." Edelleen 28/3: "Viikko sitten kävivät meillä -Yrjö Koskinen ja Caloander[45] -- he olivat täällä päivällisillä. -Jutellessani Koskisen kanssa aloin puhua sinusta ja kysyin, eikö -ollut esteeksi opinnoillesi, että sinä kirjoitat niin paljon? -- -Tietysti, vastasi hän, sillä se vie liiaksi aikaa, varsinkin kun sinä -olet liian tuottelias. Hän tarkotti, ymmärtääkseni, että aatteet -loppuu ja mieli väsyy, kun niin paljon kirjoittaa. Hänestä olisi -kylläksi, jos kirjoittaisit ainoastaan Luonnottareen -- mutta nyt -on sinulla Suometarkin. Hän sanoi -- niinkuin Litteraturbladissakin -lausuttiin -- että se on aikaa vaativaa ja kiittämätöntä työtä. Hän -sanoi varottaneensa sinua, ettet kirjoittaisi itseäsi tyhjäksi, ja -huomautti, että Litteraturblad ja Hämäläinen niinikään olivat sinua -varottaneet -- hyväntahtoisuudessa, niinkuin tiedät. -- Minä pyysin -häntä vielä varottamaan sinua suullisesti, sillä se koskee vähemmän -kunniantuntoon, ja hymyillen hän lupasi niin tehdä. Hän odotti -uteliaasti kuulevansa, kuinka hänen professorinviranhakemuksensa oli -ratkaistu. Hyvä olisi, jos pääsisit Suomettaresta -- koeta [päästä -siitä irti]." -- Kirjeestä 8/5 otan vain seuraavan pienen arvostelun: -"'Äidin rakkaus' ei ollut juuri minkään arvoinen, semmoinen kuin se -äiti olisin minäkin (!)" - -Syyskuulla, jolloin keisari Aleksanteri II kävi Helsingissä avaamassa -ensimäisiä valtiopäiviä, tekivät Gummeruksen isä ja Emmi sisar matkan -pääkaupunkiin. Kumminkin he viipyivät niin lyhyen ajan, ettei heillä -ollut juuri mitään kerrottavaa Kallesta äidille. "Emmehän me", oli -isä sanonut, "ehtineet muuta kuin juosta keisarin jäljissä eikä häntä -sittenkään oikein nähnyt." - -Jo on ylempänä mainittu, että Gummerus tänä vuonna (1863) julkaisi -suomennoksen eräästä Bunyanin pienestä teoksesta. Sitä hän lähetti -tuttavilleen ympäri maata ja myöskin kotiinsa useita kymmeniä -kappaleita myytäväksi, mutta menekki ei näy olleen loistava. Sen -huomaa äidin kirjeistä: (30/10) "Voi kuin sinä mahdat olla köyhä ja -rahan puutteessa! 20 kpl. kirjaasi toimitimme [V. A.] Bergrothille -Pöytyälle, 10 Suoniemeen; [A. O.] Törnuddille Vintalaan ja -(Jak.) Cederbergille Isoonkyröön pitäisi sinun lähettää. [J. F.] -Silviukselle [Sieviin] lähetit liian paljon." -- (21/11) "7 tai 8 -kpl. olemme myyneet. Voi kuinka tyhmä olit ryhtyessäsi koko asiaan." --- - - * * * * * - -Suometar, joka 1863 oli ilmestynyt kaksi kertaa viikossa (sitä -ennen vain yhden), ei semmoisena enää tyydyttänyt ajan vaatimuksia. -Rohkeasti päätettiin, että se v:sta 1864 alkaen oli ilmestyvä -joka arkipäivä; päätoimittajaksi kutsuttiin Viipurista silloin -50-vuotias kirjailija Pietari Hannikainen, ja Gummerus jäi edelleen -toimitukseen. Kun samaan aikaan Luonnotar lakkasi, oli jälkimäisen -huoli tästä lähtien kohdistunut yhteen ainoaan lehteen. Varsinaista -kirjallisen työn supistusta ei se kuitenkaan tietänyt, sillä vaatihan -Suometar nyt kolme kertaa niin paljon käsikirjoitusta kuin ennen. -Siitä huolimatta Gummerus tänä vuonna ei kirjoittanut enempää -kuin kolme uutta kertomusta, mutta yksi näistä oli kaikkia muita -laajempi.[46] - -Ensimäinen näistä novelleista, _"Palkinto eli turhallisuuden -seuraukset"_, liittyy läheltä niihin edellisiin, jotka ovat -luonteeltaan tarkotusperäisiä, etten sanoisi opettavaisia. Rehellisen -Olli-suutarin turhamainen vaimo yllyttää 17-vuotiasta sievää -tytärtään, Elsaa, virittämään ansojaan ensin rikkaan Mattilan -pojalle ja sitte eräälle "herralle", joka tuntemattomana ilmestyy -paikkakunnalle (toiminta tapahtuu Suoniemen kappelissa) ja sanoo -olevansa Turun hovioikeuden virkamies, mutta todellisuudessa on -kuuluisa varas ja rosvo, "Pitkä Pekka". Tämä varastaa Mattilasta -isännän rahat, menetellen niin, että Olli perheineen, syyllisiksi -luultuina, vangitaan. Suutarin oppipoika Kaarle, jonka rakkauden -Elsa oli ylenkatsonut, onnistuu kuitenkin toimittamaan Pitkän -Pekan ja hänen toverinsa kruununmiesten käsiin, mutta saa -itse kahakassa kuolinhaavan. -- _"Laulajatar"_ kertomuksessa -Gummeruksen mielikuvitus liitelee entistä laajemmalla. Muuan -nuorallatanssija-seurue varastaa kaunisäänisen, pappilassa -opetusta saaneen torpantytön ja vie hänet muassaan ulkomaille. -Terveydellisistä syistä matkusteleva suomalainen herrasmies näkee -Italiaan kulkevassa laivassa tytön, joka laulaen kerää rahoja -kuljettajalleen, ilkeälle rouvalle, ja huomaa muutaman laulun -sanoista, että hän on Suomesta kotoisin. Jopa tytön onnistuu -herralle salaa ilmottaakin, että hänet on kodistaan varastettu, -mutta ennenkuin herra on ennättänyt ottaa hänet turviinsa, ovat -rouva ja tyttö kadonneet. Vuotta myöhemmin sama herra Parisissa -jälleen tapaa tytön ja yhdessä erään ystävän kanssa pelastaa hänet -rosvojen käsistä. Tuo ystävä toimittaa sittemmin tytölle hyvän -kasvatuksen ja nai hänet. Everstiksi kohonneena mies kuitenkin -saa surmansa sodassa, ja "laulajatar" kuolee surusta. -- Tuskin -yhdessäkään toisessa novellissa on niin runsaasti sentimentaalisuutta -ja niin kamalia seikkailuja kuin tässä. Luku, jossa kuvataan, miten -ystävykset pelastaakseen tytön ajavat takaa rosvoja vanhan luostarin -maanalaisissa käytävissä, muistuttaa Eugéne Suen ja Alex. Dumas -vanh:n romaaneja. -- Kolmas kertomus, _"Johannes, töllin lapsi"_, -on tekijänsä laajaperäisin yritys alallaan; se on nimittäin sama -teos, jonka hän 1870 julkaisi eri kirjana nimellä "_Ylhäiset ja -Alhaiset_. Alkuperäinen romaani kahdessa osassa." Kun vertaa kirjaa -kertomukseen, semmoisena kuin se ensi kerran ilmestyi Suomettaressa, -huomaa joitakuita muutoksia lukujen jaossa ja nimityksissä sekä -kielellisiä ja muitakin vähäisiä korjauksia, mutta enimmäkseen on -kertomus sanasta sanaan muuttamatta. - -Nimi, jonka Gummerus antoi romaanilleen, kun hän julkaisi sen -kirjana, saa ajattelemaan, että hän oli ottanut käsitelläkseen eri -yhteiskuntakerrosten suhdetta toisiinsa, siis aihetta, joka oli -tavallisimpia romanttisuuden aikana. Onhan se, melkein sanoisin, -pysyvänä aiheena Topeliuksen Välskärin kertomuksissakin, missä -tavantakaa kuvataan rakkautta alemmista säädyistä lähteneitten ja -aatelis- taikka ruhtinaalliseenkin säätyyn kuuluvien henkilöitten -välillä sekä niitä esteitä, joita sovinnaiset säätyrajat -asettivat rakastavien onnelle. Toisia esikuvia Gummeruksella oli -ruotsinmaalaisessa romaani- ja novellikirjallisuudessa, jota -ahkerasti luettiin, sillä suurten sivistyskansojen kielet olivat -silloin vähemmin tuttuja ja kirjojen saanti vaikeampaa kuin -nykyaikana. Lähinnä johtuu mieleeni rva Schwartzin "Mannen af börd -och Qvinnan af folket". Muuten oli hän itsekin, niinkuin ylempänä -antamistani viittauksista novellien sisällykseen huomaa, jo usein -kuvannut avioon vieviä lemmensuhteita erisäätyisten välillä, -vaikkei asianomaisilla kuitenkaan ollut mainittavia vaikeuksia -voitettavana. Todellisuudessa on "Ylhäiset ja alhaisetkin" vain -näennäisesti probleemiromaani. Siinä on näet kyllä erisäätyisiä -vastatusten: Johannes, töllin poika, nousee lukutietä herraksi -ja saa omakseen majurin tyttären, kauniin Marian, jota paitsi -parooni Klaus ja ompelijatar, Johanneksen serkku Anna, tulevat -mitä läheisimpään keskinäiseen ystävyyteen, mutta näin tapahtuu -ilman taistelua säätyennakkoluuloja vastaan. Sillä vaikka vanha -parooni ja majuri pari kertaa väittelivät säätyerotuksista, eivät he -kuitenkaan, kun Marian rakkaus Johannekseen oli heille selvinnyt, -mitenkään olisi vastustaneet avioliittoa, jollei jälkimäinen itse -arkatuntoisuudessaan olisi paennut paikkakunnalta ja maastakin. -Saattaa siis sanoa, että tekijä, jos hän onkin aikonut kuvata -säätyerotuksista johtuvia ristiriitoja, ei ole osannut niin -suunnitella romaaniaan, että ne toiminnassa esiintyisivät. Tässä -samoin kuin kaikissa edellisissäkin Gummeruksen kertomuksissa on -huomattavana sama kanta kuin Topeliuksenkin omaksuma, nimittäin -että jalo ihmisyys ei mitään välitä säätyerotuksista. Että -sivuhenkilönä muiden muassa esiintyy elostelija-kreivi, joka -viettelee maalaistytön ja haukkuu Johannesta "talonpojaksi" (ensi -laitoksessa!), ei muuttane asiaa. Luonteenkuvaukseen nähden -ovat Johannes ja Maria tekijän onnistuneimpia henkilöitä, ja me -näemme kummankin kehittyvän niin, että toisen nousukas-arkuus ja -toisen kevytmielinen uhmailu kuluu pois, mutta toiselta puolen -on romanttinen välinpitämättömyys tosielämästä niin suuri, että -sanomatta jää mitä Johanneksesta lopulta tuli ja millä hän vaimonsa -ja perheensä elätti, vaikka nimenomaan mainitaan, että Maria Turun -palon jälkeen oli yhtä köyhä kuin "töllin lapsi". Sujuva kertomistapa -saavuttaa ehkä huippunsa Turun palon kuvauksessa. Esityksen pääansio -on kuitenkin se, että lukijassa herää tunne siitä, että kaikki on -lähtenyt sydämen vakaumuksesta. Tekijä on kuvattavistaan pitänyt, -ja sentähden lukijakin myötätunnolla seuraa heidän kohtaloltaan. -Olisihan helppo mainita nykyaikaisia romaaneja, joiden kirjoittajat -halveksien kohauttavat olkapäitään vanhoille "romantikoille" ja joita -arvostelijat kiittävät heidän sanataiteestaan, mutta joilta puuttuu -tuo runouden ensimäinen ja viimeinen tunnusmerkki, että näet saavat -sydämen värähtelemään myötätunnosta. - -Paitsi novelleja tavataan Suomettaressa 1864 muutakin Gummeruksen -kynästä lähtenyttä. Tammikuun 14 p:nä luettiin siinä kirje Karkusta, -jossa hän ensin kertoo 80-vuotisen sotavanhuksen, Antti Kantin, -kuolemasta. Kant (jonka kuoleman johdosta Gummerus myöskin on -kirjoittanut paperiensa joukossa säilyneen kirkossa luettavan -"siunauksen") oli oltuaan mukana Viaporin antautumisessa palannut -kotiseuduille, mutta kohta jälleen pahasti paleltunein jaloin -lähtenyt sotaan ja liittynyt Gyllenbögelin vapaajoukkoon. Toiseksi -kirjeessä puhutaan joulun edellä Lavian kappelissa tapahtuneesta -kauheasta murhasta, jonka uhriksi olivat joutuneet Majaveden -uutistalon kaikki asukkaat, isä, äiti, poika ja tytär. Tästä -tapauksesta Gummerus oli kuullut ollessaan joululomalla kotona; kun -hän toukokuulla taasen tuli sinne, sai hän aihetta uudestaan ja -laajemmin kertoa murhasta. Epäiltyinä rikoksesta oli näet sillä välin -kaksi nuorukaista, serkukset Juho Tuomisaari ja Juho Seppä, pantu -kiinni, ja kun heidät kuljetettiin murhapaikalle, seurasi Gummerus -tuomaria ja nimismiestä ollakseen läsnä välikäräjillä syytettyjä -tutkittaessa. Seppä oli jo ennen tunnustanut, että Tuomisaari ja -hän olivat yhdessä murhanneet perheen ja ryöstäneet 80 ruplaa -sekä että Tuomisaari oli hänet houkutellut kamalaan tekoon; mutta -käräjissä tämä kielsi kaikki huolimatta siitä, mitä todistuksia häntä -vastaan esitettiin. Kuvatessaan murhakohtausta Sepän tunnustuksen -mukaan, yksinäistä Majaveden taloa ympäristöineen sekä tutkintaa -on Gummerus kerran luonut novellin, joka kokonaan perustuu -todellisuuteen. "Novellin", sanon, sillä verrattuna nykyaikaiseen -reportterikertomukseen samantapaisesta asiasta ansaitsee kahteen -numeroon (144 ja 155) jaettu selostein todella paremmin sen -nimityksen. - - * * * * * - -Toukokuulla 1861 Gummerus oli luopunut päiväkirjansa jatkamisesta; -tammikuulla 1865 sattui vihkonen hänen käteensä ja silloin hän -kirjoitti siihen muutamia rivejä, täynnä itsensäsyyttämistä. -Hän tunnustaa jälleen langenneensa syntiin, samoin kuin hänen -entiset toverinsa paitsi Forsénia (joka vuoden alulla 1865 tuli -mielisairaaksi ja joulukuulla s.v. kuoli keuhkotautiin). Olen -suomalainen novellisti, joka kirjoittaa pötyä rahan edestä. Enköhän -minä koskaan enää tule Jumalan yhteyteen? hän kysyy, samassa myöntäen -että hän ei kykene voittamaan syntiä eikä aina yritäkään. Olin -Jumalan lapsi, nyt olen paholaisen! - -Uudenvuoden päivänä 1865 Gummerus alotti uuden päiväkirjan, jota hän -ei kuitenkaan jatkanut kauemmas kuin helmikuun loppupuoleen. Siinä -ei ole muistiinpanoja hänen sisällisestä elämästään, niinkuin tuossa -edellisessä, vaan päivän puuhista ja tapahtumista. Me näemme, että -Gummerus ollessaan kotona avusti isäänsä tämän virkatoimissa, luki -itsekseen Möllhausenin romaania "Pakolainen" ja yhdessä muitten -kanssa Runebergin kertomuksen "Tulipalo"; eräänä päivänä mainitsee -hän myöskin lukeneensa Granfeltin dogmatiikkaa, mutta enin aika -meni seurusteluun. Oudolta tuntuu "dogmatiikka" kaiken keskellä ja -niin myös lause: "Keväällä tulen papiksi". Lukihan Gummerus v:sta -1863 alkaen filos. kandidaattitutkintoa varten, jonka hän todella -myöhemmin suorittikin, kuinka oli nyt papintutkinto tullut mieleen? -Luultavasti hän oli kahden vaiheella, mitä tehdä, mihin ruveta. -Kenties oli äiti herättänyt hänessä ajatuksen viipymättä suorittaa -papintutkinto, sillä, niinkuin ennestään tiedämme, kotona ei Kallen -kirjailijatointa arvossa pidetty, ja vuodet kuluivat. -- -- -- Miten -tämän lieneekään, ei tuumasta tullut sen enempää. -- Seurustelu -Karkun pitäjän säätyläisten kesken oli vilkasta. Pappilassa oli -usein vieraita, ja pappilan väki, varsinkin nuorempi osa, oli usein -liikkeellä käymässä milloin missäkin herrasperheessä. Tammikuun 2 -p:nä oli pappilassa paljo vieraita. Nuoret leikkivät, ja Santeri -esiintyi amiraali Pikkolominina, lausuen Kallen sepittämiä säkeitä -"huononlaisesti". -- Mielellään Gummerus merkitsi päiväkirjaansa -mitä toinen tai toinen tapaamansa henkilö oli kertonut itsestään -tai muista. Niin hän esim. on siltavouti Ålgrenin elämästä pannut -muistiin seuraavaa: Hänen isänsä oli sotilas, joka Viaporin -antautumisen jälkeen tuli kotia, mutta viivyttyään siellä ainoastaan -yhden päivän lähti Pohjanmaalle, missä sai surmansa. Perhe jäi mitä -suurimpaan kurjuuteen; sen oli elettävä pettu- ja survejauholeivällä -ja mustikoilla. Pojat -- siltavouti Ålgren oli silloin 7-vuotias --- lähetettiin kerjuulle. Ålgren sai evääksi puuroa taskuunsa (!), -jotta hänen ei tarvitsisi ensi nälkäänsä kerjätä, mutta tiellä -he tapasivat poikia, jotka löivät kiekkoa, liittyivät heihin ja -palasivat illalla kotia. Siellä heille annettiin selkään, ja heidän -täytyi uudestaan lähteä matkaan. Muutamien päivien vaelluksen päästä -tuli vanhin pojista sairaaksi, ja veljesten maatessa takanarinalla -sairas, kylki kyljessä Ålgrenin kanssa, kuoli. Silloin tämä oli -itkenyt. Sittemmin Ålgren meni suutarinoppiin, josta kumminkin -puolentoista vuoden jälkeen karkasi. Hän oli silloin 9-vuotias. Hän -suuntasi kulkunsa Turkuun, kuvitellen suuren kaupungin myymälöistä -saavansa tarpeeksi rahaa, mutta hänelle annettiinkin kyynäräkeppiä. -Kerjäten hän palasi Suoniemelle ja rupesi Kiparin rengiksi. Sieltä -hän 14-vuotiaana joutui parooni Mellinille ja oli hänen palvelijanaan -Pietarissa 7 vuotta. -- "Hyvin hauska mies", Gummerus lisää, "enemmän -juttuja hänestä toisessa paikassa" (arvattavasti jutut jäivät -kirjaan panematta). Novellistina Gummerus oli huvitettu tällaisista -kertomuksista; hän sai niistä tosielämän piirteitä omiin jutelmiinsa. - -Muutoin eivät muistiinpanot sisällä mitään merkillistä; mutta -kuvaavathan ne sentään ylioppilaan elämää, jolta ei aikaa puuttunut. -Otettakoon niistä sentähden vähän enemmän. - -Tammikuun 19 p:nä Gummerus lähti Helsinkiin. Matkalla hän tapasi pari -pohjalaista toveria, ja yhdessä yövyttiin Hämeenlinnan kievariin. -Siellä oli paraikaa taiteilijaperhe Hagemeister, herra, rouva ja -tytär, toimeenpanemassa soitannollista iltamaa. Neljä vuotta ennen -Gummerus oli nähnyt perheen Pietarsaaressa, jossa se esiintyi -toht. Cannelinin ja lukion laulunopettajan, Gestrinin, avustamana. -Juodessaan totiaan Gummerus katseli karmista 15-vuotiasta nti -Hagemeisteria, kuvitellen mitkä vaarat uhkasivat nähtävästi vielä -viatonta tyttöä. Sitte hän meni levolle, mutta toverit esiintyivät -pohattoina kutsuen perheen illallisille, joka maksoi 6 ruplaa. -Aamulla jatkettiin Turenkiin, mihin jäätiin, syystä että Brusilassa -ja Kerkkolassa oli tuttuja ylioppilaita. Näiden seurassa vietettiin -hupaisesti koko päivä ja vasta seuraavana saavuttiin Helsinkiin. - -Niin matkalla; Helsingissä näin: Gummerus käy sukulaisissa, -Forsteruksella, Sanmarkilla, Bergbomilla; Paavalin päivänä hän on -Tikkasella, jonka luona nimipäivänä on paljon vieraita, toisen -illan hän viettää Polénin luona Ahlqvistin, Yrjö Koskisen ja Jaakko -Forsmanin seurassa; 30/1 hän on mukana, kun ylioppilaat käyvät -kunniatervehdyksellä sijaiskanslerin, paroni R. Munckin luona, joka -täytti 70 vuotta, hän käy lukuyhdistyksessä lukemassa sanomia ja -tapaamassa tuttavia, niinikään pohjalaisen osakunnan kokouksissa -(12/2 hän -- "huonosti, kun oli väsynyt" -- puolusti esittämäänsä -väitettä: "Suomen kansan nykyisellä sivistysasteella on valtiokirkko -välttämätön sivistyksen levittäjänä"), Helsingfors Tidningarin -toimituspaikassa, Suom. Kirjallisuuden Seuran kokouksissa ja -teatterissa -- ruotsalaisessa nimittäin, sillä eihän suomalaista -vielä ollut olemassakaan. Päivällä ja illoin hän usein pistäytyy -Ekbergillä, Forsströmillä, Magitolla, Catanilla, Clopattilla y.m. -kahviloissa ja ravintoloissa. Ystävistä ja tovereista mainitaan K. F. -Eneberg, Juho Forsman, Kaarlo Bergbom, J. V. Calamnius, Kristoffer -Cronström, Kaarlo Blomstedt, Albert Forssell, K. Bergstedt, muita -vähemmin tunnettuja luettelematta. Seurassa kun ollaan, juodaan -kahvia, punssia, totia, pelataan dominoa ja korttia (siihen eivät -kuitenkaan mainitut toverit ottaneet osaa) ja ennen kaikkea -jutellaan. Lukemisesta ei anneta tietoja, mutta arvatenkin Gummerus -sitä varten eräänä aamuna nousi ja klo 1/2 5 -- kun hänellä silloin -ei ollut kynttilää -- meni hän ulos, koputti ihmiset hereille -eräässä venäläisessä "lafkassa" ja osti kynttilöitä (!); useammin -hän kuitenkin oli liikkeellä myöhään illalla kuin varhain aamulla. -Nähtävästi ajatus keväällä suorittaa papintutkinto oli haihtunut. - -Tammikuulla 1865 ilmestyi ensimäinen vihko Gummeruksen _Alkuperäisiä -Suomalaisia Uuteloita_, C. J. Wikbergin kustannuksella. Se sisältää -novellit: Sovitus haudalla, Palkinto ja Merimiehen morsian -(yhteensä 130 sivua), jotka olivat ennen tunnetut Suomettaresta ja -Luonnottaresta. Ensinmainittu on näet sama kertomus kuin "Onnen -sattuma" (ks. ylemp. siv. 219), vaikka se on uudestaan kirjoitettu. -Pääpiirteiltään on juoni muuttamatta, paitsi että Ollilan Hannan -ensimäinen kosija nyt on velkaantunut ylioppilas Lager, joka -valheillaan herättää lautamiehen luottamuksen, mutta sitte -saatuaan tietää, että Hanna ja Antti rakastavat toisiaan, luopuu -morsiamestaan, ja joka syntyperältään on Riemulan paroonin avioton -poika. Tätä viimeistä piirrettä ei voine pitää parannuksena, sillä -olisihan riittänyt, että parooni Antissa tapasi kadonneen pojan. -Itse tapausten esitys on entistä selvempi ja luontevampi, joten -vertaamalla laitoksia toisiinsa näkee, kuinka Gummerus oli kahdessa -vuodessa edistynyt. -- Helmikuulla luettiin Helsingfors Tidningarissa -K. Bergbomin[47] kirjoittama laajanpuoleinen arvostelu näistä -novelleista. Alottaen tunnustamalla, että Gummeruksella oli "suuri -kyky, kenties etevin mikä novellistilla saattaa olla, nimittäin -kertojan kyky", arvostelija sanoo hänen kirjailijaluonteensa -omituisuuden olevan siinä, että hän mietteineen ja tunteineen niin -sydämellisellä osanotolla seuraa henkilöitään heidän vaihtelevissa -kohtaloissaan, että siitä jonkunlainen päivänpaisteinen lämpö -leviää kuvauksen ylitse. Esimerkkinä hän mainitsee oikeuskohtauksen -Merimiehen morsiamessa. Huolimatta siitä, että kuvaukselta puuttuu -tarkempaa realistisuutta, saa tekijä kuitenkin omalla tavallaan -menetellen kohtauksen jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi, -luonteenkuvaukseen nähden arvostelija tunnustaa muun muassa -ylpeän Ollilan isännän johdonmukaisesti kuvatuksi, mutta osottaa -toiselta puolen, että esim. maisteri "Merimiehen morsiamessa" on -naurettava, varjomainen hupakko. Yleensä ovat hänestä Gummeruksen -novellit luettavat "kyläkertomuksiin", ja hän neuvoo tekijää, jonka -kansantuntemusta ei käynyt epäileminen, koettamaan novelleissaan -päästä lähemmäs kansan todellista elämää ja olla kohdistamatta -päämielenkiintoa lemmenjuttuihin, joissa enimmiten tapaa vaikutelmia -ulkomaisesta kertomakirjallisuudesta. - - * * * * * - -Tammikuun 25 p:nä Gummerus mainitsee vieneensä yhden "kuvauksen -elämästä" Polénille, ja jo seuraavana päivänä hän alkaa kirjoittaa -toista. Tämä johtaa meidät 1865 v:n tuotantoon, joka oli erittäin -runsas. Suomettaressa tapaa näet paitsi _"Kuvauksia elämästä"_,[48] -joita on kaikkiaan yhdeksän, kolme muuta novellia sekä jo ennen -mainitun sarjan _"Koulumuistelmia"_. Kun näihin vielä luetaan -kuvalehdessä "Maiden ja merien takaa" julkaistu _"Sotilaan tytär"_, -nousee tänä vuonna syntyneiden kertomusten luku neljääntoista. - -Aiheiltaan ovat novellit entiseen tapaan sangen vaihtelevia. -_"Veripisara sormuksessa"_ on kuvaus kaupunki- ja liikemiespiireistä. -Pankinjohtaja Greiswallilla on tuhlaavan vaimonsa takia vaillinki -kassassa. Kun huhu siitä leviää, hänen tytärtänsä Emilietä -kosiva luutnantti vetäytyy syrjään, ja pankinjohtaja aikoo -surmata itsensä. Silloin ilmestyy auttajana uusi kosija, rikas -kamarineuvos, ja pelastaakseen isänsä Emilie on valmis uhrautumaan. -Mutta kun kamarineuvos näkee neiden sormessa sormuksen, jonka -kannassa on punainen pilkku, hän hätääntyy. Emilie on sen saanut -liikkeen palveluksessa olevalta nuorelta Ernst Feltmanilta, jonka -isä, kauppaneuvos Feltman, 20 vuotta ennen oli murhattu. Sitte -selviää, että kamarineuvos itse oli murhaaja, ja hän oli uhriltaan -ryöstämällään kassalla karannut ulkomaille, josta nyt vasta -oli palannut. Pankinjohtaja perii ulkomailla kuolleen veljensä -omaisuuden, jota kamarineuvos myöskin oli koettanut saada käsiinsä, -ja Emilie tulee onnelliseksi Ernstin kanssa. -- Mutkikas juoni; -henkilöt varjomaisia. _"Kahdentoista tuhannen markan vahinko!"_ -Rovasti Grandt sairastaa kuolintautiaan, turhaan hänen rouvansa -toivoo ja saa lääkärin panemaan taitonsa alttiiksi, että sairas -eläisi toukokuun 1:seen p:ään; hän kuolee 22 tuntia ennen aikaa. -Silloin leski ja lääkäri tahtovat salata kuolemantapauksen, jotta -perilliset saisivat nauttia yhden virkavuoden tulot; mutta tytär -ja hänen sulhonsa, nuori pappi, eivät suostu petoksella pyytämään -maallista etua. -- Epäilemättä tosielämästä otettu aihe, joskin -aivan vapaasti käsitelty. -- _"Meidän pikku mullikkamme"_, soma, -psykologisesti mielenkiintoinen jutelma juomarista, joka rakkaudesta -lapseensa (jota vanhemmat nimittivät 'pikku mullikakseen') lakkaa -juomasta, mutta joka lapsen kuoltua surusta jälleen alkaa juoda -ja juo kunnes henki menee. Syntyi avioparille toinenkin poika, -mutta hänestä isä ei välittänyt. Tästä toisesta pojasta leski sai -turvan ja onnen kärsimyksissään. -- Tämän kertomuksen Yrjö Koskinen -luki ääneen suomenmielisten iltaseurassa 21 p:nä helmik. 1865. -- -_"Isoisän testamentti."_ Isä on muonaa vastaan luovuttanut talonsa -Kyösti pojalleen, joka hoitaa sitä huonosti ja kohtelee isäänsä -pahasti. Noudattaen isänsä esimerkkiä on Kyöstin poika, Antero, yhtä -sydämetön isoisää kohtaan. Kumminkin ukko rahoillaan pelastaa talon -häviöstä ja tekee sitte testamentin, jonka mukaan Kyösti saa talon ja -Antero rahat, jos palvelee pappilassa renkinä 5 vuotta. Tällä ajalla -Kyösti menettää talon, mutta Antero tulee kunnon mieheksi, ja vaikka -hän sai ainoastaan "tolpan" perinnöksi, hän nyt menestyy hyvin ja -kohtelee köyhtynyttä isäänsä hyvästi. -- Opettavainen tarkotus selvä. --- _"Pata-ässä"_, muistelma kouluajalta. Kertomus alkaa kuvauksella -miten tekijä tovereineen mennessään vanhassa Vaasassa varastamaan -koivunmahlaa Eliselundista sai selkäänsä. Samalla matkalla hän ensi -kerran näkee hra Manderbergin, "Pata-ässän", jonka hän jälestäpäinkin -pari kertaa tapaa ja joka oli auttamaton juoppo. -- _"Minun nuori -sisareni"_, yksinkertainen, vaikuttava kertomus. Veli esittää -nuoruudenmuistelman, miten muuan lapsuuden leikkitoveri luutnantiksi -tultuaan viettelee hänen 14-vuotiaan sisarensa, ja miten hän itse -luutnantin kodissa tämän kihlajaisjuhlassa julkisesti syyttää häntä -konnantyöstään. Turhaan luutnantin äiti pyytää rahalla sovittaa -poikansa rikosta; petetty tyttö suree, riutuu, kuolee. -- _"Kainin -omatunto"_, romaanintapainen, sekava juoneltaan. Alkaen köyhän -ylioppilaan Lauri Annalan tulosta kotiopettajaksi parooni Ellenin -omistamalle Kotkan tilalle kertomus tutustuttaa lukijan kamaliin -suhteisiin. Parooni luulee mustasukkaisuudesta murhanneensa veljensä -Eliaksen, joka kuitenkin on salaa pelastettu. Eräs petollinen ystävä, -joka on kaiken onnettomuuden aikaansaaja, tuo vihdoin kuolleeksi -luullun takaisin aikeessa pelottaa Kainin omantunnon vaivaamaa ja -kostaa hänelle, että hän aikoinaan on voittanut hänet kilpailussa -naisen rakkaudesta. Kun veljekset kumminkin nähdessään toisensa -unohtavat vihansa, tuo ystävä ampuu paroonin. Lauri on Eliaksen poika -ja tulee onnelliseksi serkkunsa Matildan kanssa. -- _"Herää omatunto -ainakin kuolemassa."_ Rikas talonpoika tunnustaa ennen kuolemaansa, -kuinka hän nuorena oli varastellut ja osannut niin menetellä, että -erästä hänen toveriaan pidettiin syyllisenä. Toveri hukutti itsensä, -mutta hän, rikoksentekijä, kohosi varallisuudessa ja arvossa. -- -_"Kummityttäreni."_ Kertoja on lukiolaisena ensi kerran kummina -erään torpparin tyttölapselle. Helsingissä 19 vuotta myöhemmin vanha -vaimo rukoilee ja saa eräältä herralta 30 ruplaa, millä vapauttaa -tyttärensä porttolasta. Tyttö oli kertojan kummitytär. Vuosia sen -jälkeen kertoja lukee Hufvudstadsbladetissa, että sama tyttö, Eva -Sydänmaa, oli hirttänyt itsensä. Kertoja näkee hänen ruumiinsa -anatomiasalissa! - -Siinä ne yhdeksän kertomusta, joiden yhteisnimi on "kuvauksia -elämästä". - -Vuoden muut novellit ovat seuraavat: _"Ruma tyttö."_ Sussu eli Sanna -Seeström, kauppaneuvoksen tytär Turussa, on rikas perijätär ja -semmoisena häntä imarrellaan, niin että hän luulee itseään kauniiksi. -Vähitellen hänelle kuitenkin selviää, että kosijat vain haluavat -hänen rahojaan. Silloin hän kehottaa isäänsä jälkisäädöksellä -antamaan koko omaisuutensa köyhille; isä on myöntyvinään, mutta hänen -kuoltuaan tytär saa sittenkin kaikki. Elääkseen yksinkertaisemmissa -oloissa ja ympäristössä, jolle hänen varallisuutensa on tuntematon, -Sanna asettuu pitemmäksi ajaksi Ylikannuksen pappilaan (huomaa! -ennen Gummerusten aikoja); hän toivoo ihmisten pitävän hänestä -hänen itsensä eikä hänen rahojensa tähden. Täällä hän rakastuu -ylioppilaaseen ja auttaa häntä salaa, mutta nuori mies ottaa -kuitenkin toisen. Sanna jää naimattomaksi löytääkseen vihdoin -rauhan Jumalassa. -- Kertomus psykologisesti tavallista syvempi, -joskin loppupuolelta vähän epäselvä; sisältää paljon kannukselaisia -muistoja. -- _"Ystävät."_ Kaksi ylioppilastoveria, Konrad ja Kaarle, -edellinen rikasta, ylhäistä sukua, toinen varaton nimismiehen -poika, rakastuu eri aikana ja aluksi toistensa tietämättä, Harjulan -pappilan ihanaan Anniin. Tyttö puolestaan ei tiedä kumpaako oikein -rakastaa, kunnes hän vihdoin ottaa Kaarlen. Ystävykset, jotka -kilpakosinnan aikana ovat mitä jaloimmin menetelleet toisiaan -kohtaan, eivät lopultakaan riitaannu keskenään; Konrad poistuu, -palatakseen 23 vuoden päästä kenraalina -- sydämenrauhan saaneena. --- _"Koulumuistelmia"_ (ks. ylempänä, missä puhutaan tekijän -kouluajasta). -- _"Juovan emäntä"_, vanhan miehen papereista. -Mataleena, nimismiehen tytär, nai renkimiehen, Taavetin, joka -vaimonsa rahoilla ostaa Juovan talon. Emäntä, kelpo ihminen ja hyvä -talouden hoitaja, salaa kaikilta, että viinaan menevä mies kohtelee -häntä pahoin. Mataleenan tädin jälkeen Taavetti perii 700 markkaa. -Silloin hän palkkaa rengin surmaamaan emännän, ja leskeksi tultuaan -hän kosii rikkaan Koskelan kaunista Katria, joka isänsä pakotuksesta -menee hänelle. Katri on kuitenkin ennen ollut kihloissa, ja petetty -sulho murhaa hääyönä Taavetin. Murhaaja vangitaan ja tuomitaan; Katri -kuolee surusta. -- Hyvin kerrottu talonpoikaistragedia. Mataleenan -luonne parhaiten kuvattuja. -- _"Sotilaan tytär."_ Elli, vanhan -sotilaan tytär, on tavattoman kaunis, mutta kuuromykkä. Venäläinen -luutnantti Golubin näkee hänet jo ennen 1808 v:n sodan alkua; sodan -aikana hän aikoo ryöstää tytön, mutta Elli on lähtenyt kotoa niille -seuduille, joilla hänen veljensä Antti ja pappilan Ernst maisteri -taistelevat vihollista vastaan. Revolahdella molemmat haavoittuvat, -ja Elli hoitaa heitä, kunnes he jälleen pystyvät jaloilleen. -Sittemmin Elli ja Antti joutuvat Golubinin valtaan, ja kahakassa, -jossa Ellin isäkin on osallinen, kaikki kolme ammutaan, sitte kun -Elli kumminkin on pistänyt puukon luutnantin sydämeen. Ainoastaan -Antti palaa henkiin. -- Paljon haaveilevaa tunteellisuutta, -suunnitelma sekava; mutta huomattava ensimäisenä novellina, -jossa Gummerus kertoo historiallisia sotatapahtumia (Revolahden -tappelu). Luultavasti kirjoitettu G. H. Mellinin "Paavo Nissisen" -vaikutuksesta, jossa myöskin kuuromykkä esitetään sotatapauksiin -sekaantuneena. - -Paitsi sitä että Gummerus 1865 v:n Suomettareen kirjoitti edellä -mainitut novellit (viimeistä lukuunottamatta), julkaisi hän siinä -erinäisiä runoelmia sekä piti "suuren osan vuotta huolta lehden -ulostulosta joka päivä". Näin sanotaan vuosikerran viimeisessä -numerossa, ja siitä voi päättää, että hän tänä vuonna oli enemmän -sanomalehtimies kuin ylioppilas. Toverina oli hänellä tässä -toimessaan muun muassa maisteri Jaakko Forsman, joka toimitti -ulkomaanosastoa.[49] -- Nyt loppunut vuosi oli toinen, jona -Suometar ilmestyi joka arkipäivä. Lehden laajennus oli johtunut -siitä kohonneesta mielialasta, jonka ensimäiset valtiopäivät -olivat aiheuttaneet. Kokemus oli kuitenkin semmoinen, että vuoden -lopulla päätettiin palata entiseen järjestelmään: v. 1866 oli lehti -jälleen ilmestyvä ainoastaan kaksi kertaa viikossa. Ilmotuksen -allekirjoittivat Rietr. Polén ja A. Nylander, joka jälkimäinen -oli ollut nyt lakkaavan Päivättären toimittaja. "Kaunokirjalliset -kertomukset", sanottiin siinä, "toimittaa tunnettu nimimerkki ---l--b--s." - -Gummeruksen tuotteliaisuus v. 1866 oli yhtä runsas kuin edellisinäkin -vuosina. Alkuperäisten tuotteiden luku Suomettaressa on näet -kahdeksan, ja niiden joukossa on erityinen sarja "Velkakirjain -kertomukset", joka käsittää kahdeksan pienempää jutelmaa, joten -saattaa sanoa koko luvun nousevan viiteentoista.[50] Seuraavassa -viittaan näidenkin novellien sisällykseen. - -_"Merkki rinnassa"_ on juoneltaan romaanintapainen, siinä kun -kuvataan, miten sukulaiset odottavat mahtavan Suursaaren omistajan -kuolemaa, miten testamentti määrää tilan vainajan aviottoman -tyttären pojalle ja miten toiveissaan pettyneet sukulaiset -koettavat saada kokemattoman perijän valtaansa hyötyäkseen hänestä. -Merkki rinnassa on luonnon synnyttämä, mutta sillä ei ole mitään -varsinaista merkitystä juoneen nähden. _"Ystäväni kohtalo"_ on -siinä, että ylioppilas, lautamiehen poika, saa omakseen kreivin -tyttären, Laura A:n. Kuinka Laura oikeastaan niin silmittömästi -rakastui nuorukaiseen, jää selittämättä; pääviehätyksenä on sujuva -kertomistapa. -- _"Sukuhauta"_ on sekin noita romaanintapaisia -kertomuksia, jotka sekä liiallisen romanttisuuden että esityksenkin -puolesta ovat ehdottomasti heikompia kuin toiset. Päähenkilö on -roistomainen kauppapalvelija Aelen, joka menee kihloihin rikkaan -kauppiaan tyttären, Emman, kanssa, Ruotsinmatkalla kihlaa toisen -tytön, kotia tultuaan surmaa Emman työntämällä hänet sukuhautaan ja -väärentää hänen isänsä testamentin omaksi hyödykseen. Pahantekijä -elää omantunnon vaivaamana kauppaneuvoksena ja kuolee ilman -rauhaa, ilman sovintoa. -- _"Velkakirjain kertomukset"_ alkavat -kehyskertomuksella, jossa kertoja kuvaa levottoman yönsä kauppias -A:n kodissa. Näkymätön olento tulivaltikka kädessä avaa kassakaapin -oven ja saa velkakirjat kertomaan, missä oloissa ovat syntyneet. -_Ensimäisen_ velkakirjan on köyhä mies tehnyt kartanon herralle, -joka ilmaiseksi kuittasi korot, mutta sitte se on joutunut -kovasydämisen vävyn haltuun. _Toinen_ on tehty, kun varatuomarin -täytyi lainaamalla maksaa takaus; pelottava se on joutuneena -kauppiaan käteen, joka vihaa lainanottajan perhettä sen vuoksi, että -rouva on ylenkatsonut hänen lemmentarjouksensa. _Kolmannen_ synty -on kerrassaan lystillinen. Tuhma Mikko on kosinut kaunista Kaisaa, -joka on suostuvinaan, mutta sitte uhkaa häntä kauhalla ja mielistelee -toisia. Silloin vanhanpuoleinen Sussu itse tarjoutuu Mikolle ja he -lähtevät yhdessä pappilaan kuulutusta hankkimaan. Huomatessaan sen -Kaisakin pistäytyy mukaan, ja papin edessä morsiamet riitelevät -Mikosta, joka sanoo ottavansa Kaisan. Hyvittääkseen Sussua hän tekee -tälle 10 ruplan velkakirjan. _Neljännen_ tekee "koulutoverille ja -ystävälle" nuori mies, joka ottaa 21 prosenttia lainasta! _Viides_ -on kirjoitettu sentähden, että veli tahtoo pelastaa veljen häviöstä. -Esko ja Jaska olivat eläneet parhaimmassa sovussa, kunnes Esko -käydessään Pohjanmaalla tuli körttiläiseksi. Sitä ei Jaska kärsi, -ja veljekset eroavat. Jaska hoitaa taloansa niin huonosti, että se -on myytävä huutokaupalla. Sitä ennen Esko kuitenkin maksaa velat, -ja sovinto rakentuu veljesten välille. _Kuudes_ tehdään kievarissa, -jossa kyytipojat paraikaa kiusaavat ja härnäävät mielipuolta -Kala-Jussia. Tämä suuttuu, heittää yhden pojista tuleen, ja kun -toiset ovat hänen sieltä pelastaneet, sieppaa Jussi tuhannen ruplan -setelipakan pöydältä ja polttaa sen. Rahojen lainaaja ajaa häntä -takaa pihalle ja metsään, missä sitte Jussi tavataan tapettuna ja -murhaaja itse kylmettyneenä ja hulluna. _Seitsemäs_ asiapaperi -kertoo, miten kauppias A. vihaa ja kadehtii muuatta kauppapalvelijaa -tämän rehellisyyden vuoksi, syyttää häntä aiheettomasti varkaudesta -ja salaa häneltä erään haltuunsa joutuneen lahjakirjan, joka olisi -saanut vainotun onnelliseen asemaan. _Kahdeksas_ on syntynyt -kauppiaan kunnianhimosta. Hän on näet lainannut 10,000 ruplaa -kreiville, joka lupaa hankkia hänelle kauppaneuvoksen arvonimen. -Kreivi häviää lupaustaan täyttämättä, velkaansa maksamatta. -- -_"Hän sai Kaisansa"_ on hauskasti kerrottu jutelma siitä, miten -eräs kunnon renki viekkaudella sai rikkaan talollisen tyttären. -Hän suututtaa näet isäntää niin, että tämä lyö häntä puukolla ja -sovitukseksi myöntyy antamaan tyttärensä. Kun vävy aikoja myöhemmin -tunnustaa menettelynsä, appivaari tunnustaa, ettei hän olisi voinut -parempaa vävyä saada. -- _"Kuinka kuritetaan pahankurinen akka"_ on -hullunkurinen juttu, joka näyttää kuinka 3 kyynärän ja 2 korttelin -pituinen Kalle, jota 2 kyynärän pituinen Klaara vaimo on vuosikausia -armottomasti kurittanut, erään ylioppilaan neuvosta käyttämällä -noitumisen uhkauksia ja -- oksennuspulveria tekee akastaan mitä -herttaisimman aviosiipan. -- _"Minun matamini kertoo"_ sisältää -kertomuksen erään ylioppilasmatamin surullisista ja liikuttavista -elämänvaiheista. Hän oli kauppiaan tytär ja eli isänsä kuoltua -Tammerkosken rannalla (ennen kaupungin perustamista). Äiti kuoli -pelastaessaan tytärtään kosken kuohuista. Sitte tyttö tuli erään -kunnottoman lääkärin luokse, jossa onnea lupaava rakkaussuhde syntyi -hänen ja lääkärin pojan välillä. Isä sai kuitenkin viekkaasti -vehkeillen nuoret epäilemään toisiaan ja vietteli tytön, joten tämän -elämän onni ei sittenkään voinut korjautua, kun asiain oikea laita -oli selvinnyt. -- _"Kaksi avioliittoa"_ on vihdoin lyhyt juttu -Saisalon kauniista Annasta, joka ensin hylkää köyhän Matin mennäkseen -naimisiin pappilan maisterin kanssa, mutta paljon kärsittyään ja -vapaaksi joutuneena ottaa Matin ja tulee onnelliseksi. - - * * * * * - -Umpeen kulunut vuosi oli vanhan Suomettaren viimeinen, ja siihen -päättyi Gummeruksen kirjailijatoimen ensimäinen jakso. -- Kun -Gummerus esiintyi julkisuudessa, oli hän kirjallisesti kovin -kokematon. Sen todistaa täysin määrin hänen esikoisensa, "Veljekset". -Kumminkin hän jo kahden vuoden päästä kykeni luomaan mitä on -suurisuuntaisinta yrittänyt -- romaanin "Ylhäiset ja alhaiset". -Se osottaa, että hänen kehityksensä oli nopea, mutta silti ei -sitä voi sanoa monipuoliseksi taikka laajaperäiseksi. Hänen -luontainen kertojakykynsä kypsyi kypsymistään, tuli vapaammaksi -ja voimakkaammaksi, mutta itsetietoisena taiteilijana hän tuskin -edistyi enemmän kuin hänen elämänkäsityksensäkään laajentui. Syynä -tähän oli ensiksikin se, että hän kirjoitti sanomalehteä varten, -joka luku luvulta nielaisi hänen novellinsa, ennenkuin se oli -valmis, vielä vähemmin korjattu ja toiseksi se, että hänen yleisönsä -oli niin tyytyväistä. Ei mikään estänyt Gummerusta käsittämästä -kirjailijatointansa yhtä kevyeltä kannalta kuin opintojansa -ja elämäänsä yleensä: luonto ei ollut hänen kertojalahjaansa -yhdistänyt mitään erikoisempaa kauneudentuntoa, jonka tyydyttäminen -olisi pakottanut häntä väsymättömästi huolehtimaan kertomustensa -muodollisesta puolesta, eikä hän myöskään suuresti pyrkinyt -laajentamaan henkisiä näköalojaan. Milloin elämä tuntui hänestä -tyhjältä, hänen ajatuksensa palasivat siihen aikaan, jolloin -hänellä heränneenä oli ollut rauha sydämessään, ja sitä kaivaten -hän "Uuteloissaan" painosti niitä samoja henkisiä arvoja, joita hän -silloin oli tunnustanut -- ei yhdessäkään hän ole puolustanut sitä -kevyttä huvituselämää, jota hän enimmäkseen eli ylioppilasvuosinaan. -Näin hän, muistaen tai muistamatta mitä äiti oli kirjoittanut sen -johdosta, että hänelle oli suotu kirjoittaa julkiseen sanomalehteen, -antoi "kynttilänsä loistaa", s.o. kirjoitti niin, että siitä saattoi -"olla toiselle tai toiselle hyötyä". - -Näin olin jo määritellyt Gummeruksen luomistoimen laadun, kun -hänen kirjeissään morsiamelleen tapasin seuraavat sanat, jotka -merkillisesti todistavat osanneeni oikeaan. "Rakkautta [sinuun] -on minun kiittäminen siitä", hän kirjoittaa (15/8 1869), "että -silmäni ovat auenneet huomaamaan, että elämä voi olla oikeaa elämää, -ei ainoastaan semmoista tyhjää kuin enin osa ylioppilasvuosinani -viettämäni. Ja kun kerran olen sen huomannut, ei liene vaikeata -aikaansaada muutosta, sillä usein on tuo entinen tyhjyys minua -vaivannut, ilman että olen kyennyt saamaan muuta kuin näennäistä -parannusta _runoilemalla henkilöitä, jotka olivat minun kaltaisiani -ja jotka minä mielikuvitukseni avulla johdatin rauhaan kuitenkaan -itse saamatta lepoa ja rauhaa._" -- Tämän nojassa voimme siis -erehtymättä päättää, että esim. Johanneksen, töllin lapsen, -pyrkimyksissä päästä selvyyteen elämän päämäärästä ja hänen -epäilyksissään on paljon tekijää itseään, jonka tähden myöskin -romaanin alkupuoli on onnistuneempi; jälkimäinen puoli, jossa -Johannes saavuttaa mielenrauhan, on sitä vastoin vähemmin tyydyttävä, -se on mielikuvituksen luoma ilman todellisuuspohjaa. - -Ylempänä olen luetellut Gummeruksen lukuisat novellit tältä ajalta, -lyhyesti viitaten niiden sisällykseen. Ovathan ne, kätkettyinä kun -ovat pian puolen vuosisadan vanhoihin sanomalehtiin, nykyajalle -enimmäkseen tuntemattomia, sillä ainoastaan vähäinen osa on kirjan -muodossa ilmestynyt. Taiteellisesti heikoimmat ovat ne, joita -olen sanonut juoneltaan "romaanintapaisiksi". Niiden sommittelu -on sekava, henkilöt ovat tavallista enemmän varjomaisia, ja -toiminta liikkuu usein kaupunki- tai muuten ylemmissä piireissä, -joista, jollemme niihin lue pappiloitakin, tekijällä näyttää -olevan vähän kokemusta. Tuskin onkaan epäiltävissä, että useimmat -ovat syntyneet kirjallisista vaikutuksista -- niin tutuilta -juonet tuntuvat. Ehdottomasti etevämpiä ovat ne novellit, joiden -aiheet ovat kansanelämästä ja jotka saivat Bergbomin lukemaan -Gummeruksen n.s. "kyläkertomusten" tekijäin ryhmään. Niissä on -juoni enimmiten yksinkertaisen selvä, ja niissä tapaa luonteita, -jotka epäilemättä nojaavat tekijän tuntemaan todellisuuteen. -Erikoisena todistuksena siitä, että Gummerus sommitellessaan -jutelmiaan lähti todellisuudesta, joskin hän aina soi paljon tilaa -vilkkaalle mielikuvitukselleen, on huomattava, että kertomusten -toimintapaikkana niin usein mainitaan Ylikannus, Karkku, Suoniemi -ja myöhemmin Savonlinnan seudut, sekä Pietarsaari, Kokkola ja -Helsinki, s.o. paikkoja, joilla hän itse oli elänyt. Että siitä -huolimatta kuvaukset verraten harvoin tyydyttävät nykyaikaista -lukijaa, johtuu yksinkertaisesti maun ja käsitystavan muuttumisesta. -Gummerus oli romanttisuuden lapsi -- väärin on häneltä vaatia -realismia tai naturalismia. Aatteellinen sisällys oli huvittamisen -ohella hänestä tärkeintä, ja juuri semmoisena hän lukijoitaan -tyydytti. Paljo, jollei kaikki, mikä meistä tuntuu sovinnaiselta -hänen kertomuksissaan, oli uutta suurimmalle osalle Suomettaren -lukijakuntaa, joka ei ennen ollut mitään senlaatuista lukenut, ja -sentähden hän herätti ihastusta ja innostusta laajoissa piireissä -ja valmisti niitä ottamaan vastaan mitä vähitellen kasvava -kirjallisuutemme oli tarjoava. Miten kevyeltä kannalta Gummerus -itse käsittikään tehtävänsä kirjailijatoimensa ensi jaksolla, oli -hänen vaikutuksensa ja merkityksensä silloin kumminkin ehkä suurempi -kuin myöhemmin. Niinkuin Z. Topelius 1840- ja 50-luvuilla täyttäen -Helsingfors Tidningarin runoilijakynänsä tuotteilla oli lehtensä -ympäri kerännyt yhä kasvavan ruotsalaisen lukijakunnan, niin Gummerus -1860-luvulla teki Suomettaren suomalaiselle yleisölle viehättäväksi -"alkuperäisillä suomalaisilla uuteloillaan" -- eikä meillä ole -myöhemmin nähty sanomalehtiä, jotka siinä kohden olisivat pystyneet -niiden kanssa kilpailemaan. Samoin kuin Topeliuksen on Gummeruksenkin -sanomalehtitoimi otettava huomioon kansallisen herätyksen tekijänä. - -Mitä tulee Gummeruksen runomuotoisiin sepitelmiin, joita joskus -tapaa Suomettaressa, Joukahaisessa y.m., osottavat nekin kielellistä -edistystä, jota vastoin ne runolliselta kannalta arvostellen tuskin -ansaitsevat enemmän huomiota kuin entisetkään. Merkittävämpiä kuin -alkuperäiset runot ovat jotkut käännökset niinkuin esim. _Tähtitie -taivaalla_ (Z. Topeliuksen "Vintergatan", Joukahainen V, 1864), -_Väntrikin markkinamuisto_ (Suometar 1864 n:o 40), _Wilhelm von -Schwerin_ (Suometar 1866 n:o 29) y.m. Gummeruskin kuului siis niihin -kirjailijoihin, jotka tänä suomalaisuuden alkuaikana koettivat tehdä -suuria ruotsalaisia runoilijoitamme tunnetuiksi suomenkielisten -kesken.[51] - - - - -III. - -Yliopistoajan loppupuoli; koulunopettajana; kirjailijatoimen toinen -jakso 1867-75. - - -Vuosina 1867--68 Helsingissä ei ilmestynyt muuta suomenkielistä -sanomalehteä kuin Suomen Virallinen lehti. Gummerukselle se oli onni: -sanomalehtimiestoimi ei enään estänyt häntä saattamasta opintojaan -toivottuun päätökseen. Toimeentulon vuoksi hän sentään oli opettajana -vuoro-opetuskoulun suomalaisella tyttöosastolla (1865--68). - -Kirjoitettuaan pro gradu syksyllä Gummerus uutena vuotena 1867 alotti -tenttinsä, mutta hitaanlaisesti hän nytkin edistyi. Arvatenkin hän -oli tuuminut tulla valmiiksi samana vuonna, mutta todellisuudessa hän -suoriutui tehtävästään vasta kevätlukukautena 1868. Ja silloinkin -vain nipin napin. Filosofiankandidaattitutkinnossa vaadittiin -ainakin yhdessä aineessa korkein arvolause, mutta suomenkielessä, -joka oli hänen pääaineensa, Ahlqvist myönsi hänelle ainoastaan cum -lauden, ja saman arvolauseen hän sai Pohjoismaiden historiassa, -vaikka sen edustajaa, professori Z. Topeliusta, pidettiin vähimmin -vaativana.[52] Mitä sankarimme oli jälkimäisessä aineessa lukenut, -on mahdotonta tarkoin tietää, mutta toverien kesken juteltiin, että -hän oli ilmottanut lukeneensa -- Välskärin kertomukset! Se oli -tietenkin pilapuhetta, eikä Mutter epäillytkään, kenen puoleen hänen -oli käännyttävä siinä pulassa, mihin oli joutunut, -- jollei hänen -onnistuisi ennen lukuvuoden loppua saada yhtä "laudaturia", oli vaara -lähellä, että hänen täytyisi uudistaa kaikki tenttinsä. Totta kai -runoilija parhaiten ymmärtää toisen runoilijan hädän, Mutter arveli, -ja hän sähkötti Lundiin, jonne Topelius oli matkustanut edustaakseen -Suomen yliopistoa sikäläisen yliopiston 200-vuotisjuhlassa, -ja pyysi, että Setä hyväntahtoisesti korottaisi Pohjoismaiden -historian arvolauseen cum laudesta laudaturiksi. Eikä toivo -pettänyt. Onko siinä perää, että sähkösanoma tuotiin Topeliukselle -keskellä juhlapäivällisiä ja että ne rakastettavat daamit, joiden -välissä runoilijamme istui, lämpimästi kannattivat tuntemattoman -ylioppilaan pyyntöä, jääköön sikseen; varmaa on, että vastaus, -osotettuna ylioppilas Gummerukselle Helsingissä "via Tornio", kuului -näin: "Lundin riemujuhlasta lähetän minä Gummerukselle mielelläni -laudatur. Ilmota Dekaanukselle. Kaikki suomalaiset tervehtivät. Juhla -onnistunut, veljellinen. Topelius." Sähkösanomanvaihto tapahtui 28 -p:nä toukokuuta, ja 30 p:nä oli julkinen tutkinto. - - * * * * * - -Ei ole paljon lisättävää Gummeruksen elämästä 1867 ja alkupuolella -vuotta 1868. Muistan hänet näiltä ja myöhemmiltä ajoilta iloisena -osanottajana suruttomaan ylioppilaselämään -- tenttiluvut näet eivät -estäneet häntä olemasta mukana. Samoin kuin Aug. Hagman, joka sentään -harrastuksissaan oli vakavampi, oli Gummeruskin toveriseurassa aina -iloisen pakinan alkuna ja aiheena. Jos näet on olemassa vakavia -luonteita, joita aina puhutellaan vakavasti, on toisiakin, joita -tavatessa aina koetetaan lausua enemmän tai vähemmän onnistuneita -sukkeluuksia siinä varmassa olettamuksessa, että vastaus on oleva -viritetty samaan äänilajiin. Näitä jälkimäisiä oli Gummerus ja -semmoisena hän oli suosittu. Iloisissa juomingeissa hän oli -ensimäisiä ja vallattomien kepposten keksimisessä hän oli vieläkin, -niinkuin ennen koulupoikana ja lukiolaisena, muitten edellä; mutta -silti häneltä ei kielletty arvonantoa: hänen lahjakkaisuutensa oli -tunnettu, hänen kansallismielisyytensä taattu samoin kuin sekin, -että hän huolimatta monen hetken hillittömyydestä oli aatteen mies. -Kuitenkaan toverit eivät tietäneet, että Gummeruksessa yhä edelleen -piili herännäisyyden sytyttämä kipinä. Alussa vuotta 1867 hän -jälleen oli tuohon vanhaan sisällisen elämänsä päiväkirjaan kätkenyt -todistuksen siitä. Hän oli muka vielä huonommalla kannalla kuin kaksi -vuotta ennen, "mutta ei sentään ole kadonnut onnellisemman ajan -toivo, jolloin Jumala jälleen kutsuu minua". - -Keväällä 1867 muutti Gummeruksen perhe Karkusta Sääminkiin. -Karkussa oli perhe hyvin viihtynyt, mutta mitä useampi lapsi tuli -kouluikään, sitä enemmän menot kasvoivat, ja se sai isän pyrkimään -suurempipalkkaiseen pitäjään. Kun muutto tapahtui, eli äiti vielä, -ja hänestä tiedetään, että hän mielellään olisi jäänyt Karkkuun -elämänsä loppuun, vaikkei hän sentään vastustanut miehensä tuumia. -Kalle Gummerus lähti kesäkuun alussa ensi kerran uuteen kotiin, -joka erään Saimaanlahden rannalla sijaitsevana luonnonkauneudessa -kilpailee Karkun pappilan kanssa. Miten perhe uuteen olopaikkaansa -kotiutui, siitä ei ole tarkempia tietoja. Ainoastaan sen olen -kuullut mainittavan, että rouva Gummerus, jolla ei kuitenkaan -ollut muuta kuin vuoden aika elettävänä, tällä lyhyellä ajalla -ennätti jättää kansaan pysyvän muiston. Emma Gummerus oli näet -viimeiseen asti sama herttainen, ylevä- ja lempeämielinen nainen -ja äiti, sama harras kristitty kuin ennen, ja semmoisena hän eli -ja toimi uudessakin kodissa. Kenties oli sellainen papinrouva outo -ilmiö Säämingissä; ainakin sanotaan, että ne lämpimät, vilpittömät -neuvot ja kehotussanat, joita hänen oli tapana lausua pappilassa -käyville pitäjäläisille, tekivät heihin syvän vaikutuksen. Hänen -kuolemansa sattui vuoden kauniimmalla ajalla, kesäkuun 26 p:nä 1868, -jolloin kaikki lapset olivat kotona kesälomalla. Ja surusanoman -levittyä oli nähty, kuinka rakastettu vainaja oli laajoissa -piireissä. Pohjanmaalta ja Satakunnasta saakka oli heränneitä -ystäviä ja tuttavia joukottain saapunut maahanpaniaisiin, niinkuin -herännäisyysliikkeen kiihkeimpänä aikana oli tavallista ollut, -milloin joku merkkihenkilö uskovaisten kesken oli päättänyt maallisen -vaelluksensa. Kalle Gummeruksesta mainitaan, että hän osottaen -äitivainajansa kiharoita oli sanonut olevansa syypää siihen, että ne -olivat harmaantuneet. - - * * * * * - -Saman vuoden elokuulla rovasti Gummerus vanhimman poikansa kanssa -kävi Pohjanmaalla. Muun muassa he vierailivat Siikajoen pappilassa -rovasti Johan Leonard Gummeruksen luona, joka oli Säämingin rovastin -vanhempi veli. Siellä Kalle ensi kerran tapasi 19-vuotiaan Gustava -serkkunsa ja mieltyi häneen niin, että hän Oulusta, jonne matkustajat -olivat lähteneet Siikajoelta, (18/8) osotti hänelle kirjeen, missä -tunnusti rakastavansa häntä ja pyysi häntä omakseen. Tämä kirje -näyttää hävinneen, mutta se oli alku vuosikausia kestäneeseen -kirjeenvaihtoon, josta useimmat, jollei kaikki, Kallen kirjeet ovat -tallella. Näistä kirjeistä selviää sankarimme rakkausromaani, paitsi -paljon muitakin hänen elämänsä vaiheita, ja niihin nojaa pääasiassa -lähinnä seuraavien vuosien kuvaus. - -Gummerus ei ollut -- niin hän itse väittää -- ennen ketään -rakastanut. "Kertomuksissani on rakkaus useimmiten ollut se perustus, -jolle olen perustanut ratkaisun, ja kuitenkin, kuinka kaukana -olenkaan ollut todellisuudesta!" Nyt vasta hän tiesi mitä rakkaus -oli ja merkitsi. -- Siihen tapaan kosija laajasti ja hehkuvasti -kirjoittaa Säämingin pappilasta, missä sunnuntain aamupäivällä istuu -sievässä kamarissaan, akkunain edessä Saimaan lahti niemilleen -ja saarineen, ja hän rukoilee serkultaan vastausta Oulusta päin -tekemäänsä painavaan kysymykseen. Kalle oli näet kyllä isänsä kanssa -paluumatkalla vielä poikennut Siikajoen pappilaan ja puhutellut -Staavaa, mutta tämä ei ollut antanut myöntävää vastausta, jollei -kieltävääkään, vaan vaatien, että alkanut suhde oli pidettävä -salassa, lykännyt ratkaisun tuonnemmaksi. "Jaa-sana", hän kirjoitti -(lokakuulla), "sietää miettimistä, sillä kerran sanottuna se on -sanottu". Nämä sanat ilmaisevat Staavan luonteenlaadun, joka -oli aivan toisenlainen kuin kosijan. Hän oli tyynimielinen, -käytännöllinen, järkevä tyttö. Ulkonäöltään hän oli sievänlainen, -mutta ei kaunis, ja semmoisena hän ei ollut enemmän tottunut -sytyttämään sydämiä ja itse ensi näkemältä syttymään kuin yleensä -harkitsematta noudattamaan tunteitaan. Joko hän siis oli epävarma -omasta taipumuksestaan taikka epäili kaunopuheliaisen serkkunsa, -vilkasluontoisen fantasiaihmisen rakkauden kestävyyttä, totta on, -että Staava piti Kalleansa kireällä. Vuosikausia tämä sepitti hänelle -kirjeitä, jotka pääsisällykseltään eivät suurestikaan vaihdelleet, -mutta vastaukset viipyivät kauan, sittenkään olematta pyyntöjen ja -toivomusten mukaisia. Kun morsian vihdoin oli antanut "jaa'nsa", -hän ei sentään suostunut kihlauksen julkaisemiseen, ja kun hän oli -siihen myöntynyt, ei hän pitkään aikaan halunnut antautua puhumaan -häittenvietosta. - -Yksi syy, miksi Staava viivytti ratkaisua, oli nähtävästi se, -että hän tahtoi odottaa, kunnes Gummerus oli päässyt vakinaiseen -virkaan, joka turvasi heidän toimeentulonsa. Käytännöllisenä -tyttönä, mutta ehkä vielä enemmän rikkaana perijättärenä hän pani -siihen painoa: hänestä olisi ollut masentavaa mennä miehelle, joka -ei tullut toimeen omilla varoillaan. Tämä selittää miksi näemme -Gummeruksen kohta kosintansa jälkeen harrastavan viransaantia --- että hän siinä onnistui verraten myöhään, riippui osaksi -silloisista kouluoloista, osaksi tietenkin hänestä itsestään. -Jo mainitussa ensimäisessä kirjeessään Säämingistä hän kertoo -aikovansa Kuopioon perustettavan sokeainkoulun opettajaksi ja hän -oli anonut matkarahaakin valmistuaksensa siihen toimeen. Vastausta -odottaessaan hän oli päättänyt jäädä syksyksi kotia. Lokakuun lopulla -me kumminkin tapaamme hänet Helsingissä. Silloin hän syystä tai -toisesta oli luopunut edellisestä tuumastaan ja päättänet hakea -historian lehtorin virkaa Haminassa; pääkaupunkiin hän oli lähtenyt -suorittaakseen kasvatustieteen tutkinnon. Hän asui yhdessä "viiden -Gummeruksen [s.o. veljen] ja kahden Nyholmin" kanssa (ylioppilaita -ja normaalikoululaisia), auskulteerasi normaalikoulussa, antoi -suomenkielentunteja neideille Frosterus, [Fanny] Churberg ja Sandman -[Vaasasta] ja otti tietysti entiseen tapaan osaa toverielämään -(m.m. hän oli Porthaninjuhlassa).[53] Että hän myöskin oli jälleen -ryhtynyt kirjailijatoimeensa, sitä hän ei suorastaan Staavalle -tunnusta, mutta niin oli sittenkin laita. Ystävänsä Aug. Hagmanin -pyynnöstä hän näet suostui antamaan kaunokirjallisia lisiä Pietarin -Sanomiin, jota paitsi hän v. 1869 alkavaan Uuteen Suomettareen -sepitti pitkän historiallisen kertomuksen ("Rollijärven avannot"). -Asian laita oli semmoinen, että Staava ei suurestikaan välittänyt -serkkunsa kirjailijapuuhista, ja sen vuoksi kai tämä niin vähän -niistä puhuu. Ainoastaan Hagmanille antamansa lupauksen hän -mainitsee, sanoen sen antaneensa, vaikka "jo aikoja sitten oli saanut -kylläkseen sanomalehtiinkirjoittamisesta"; samassa hän sentään lausuu -toivomuksen, että setä tilaisi Pietarin Sanomat, jotta Staava saisi -lukea hänen kertomuksensa. -- Ennen joulua Gummerus kävi Haminassa -suorittamassa kokeita; menestys oli kai huononlainen, koska häntä ei -otettu huomioon virkaa täytettäessä. - -Kevätkautena 1869 Gummerus edelleen oleskeli Helsingissä ylempänä -mainittua tarkotusta varten. Helmikuulla hän laajanlaisesti kertoo -Takasen iltamasta[54] ja pyytää Staavaa "maisterikatrilliin" keväällä -toimeenpantavissa maisterivihkiäisissä -- "ja vaikkapa tyttö asuisi -Muonioniskassa, niin ei muu tule kysymykseen kuin että semmoiseen -pyyntöön vastataan: 'tulen'" -- niin oli muuan kandidaatti väittänyt -valmistavassa kokouksessa. Siihenkään Staava ei kohta antanut varmaa -vastausta, mutta maaliskuulla hän matkusti Vaasaan tätinsä, Leontine -Gummeruksen, luokse, ja olihan se jo Helsinkiin päin. Kalle olettikin -hänen tulevan ja kutsui hänet seppeleensitojattarekseen. Kumminkin -Staava vasta toukokuun loppupuolella ilmotti tulevansa; matkan -mahdollisuus oli riippunut siitä, voisiko täti heikon terveytensä -tähden seurata häntä Helsinkiin -- siihen aikaan näet ei tullut -kysymykseenkään että nuori tyttö olisi yksin antautunut semmoiseen -vaaralliseen yritykseen. Säämingistä Kalle sai vieraakseen Emmi -sisaren, mutta isä ei kyennyt matkaan, sillä hän oli keväällä -sairastanut lavantautia eikä vielä ollut täysin toipunut. -- Syystä -että Staava oli Helsingissä, ei ole kirjettä laakerijuhlasta, -vaan täytyy lukijan täyttää aukko kuvittelemalla, miten hän sitoi -seppeleen kosijalleen ja tanssi hänen kanssaan maisterikatrillin -- -kuitenkaan vastaamatta lähes vuoden vanhaan polttavaan kysymykseen! -Nähtävästi Kallella sentään ei ollut epätoivon syytä, sillä -jos Staava olisi aikonut antaa hänelle rukkaset, hän tuskin olisi -suostunut seuraamaan serkkujansa Sääminkiin, jonne yhdessä lähdettiin -Viipuriin menevässä laivassa. Kesä oli arvatenkin hupaisa, joskin -Staava, joka viipyi Säämingissä elokuun loppupuoleen asti, vasta -lähtöpäivänä lausui sanan, jota kosija niin kauan oli odottanut. -Se tapahtui Kankais-saarella, johon rovasti oli rakennuttanut -kesäasunnon ja jossa nuoriso mielellään oleskeli -- mutta, niinkuin -ennen on mainittu, morsian vaati, että kihlaus oli pidettävä salassa. - -Kasvatustieteen-tutkinto oli vielä suorittamatta, ja se lykkäytyi yhä -edemmäs, kun Gummerus vastaanotti määräyksen alkavana lukuvuotena -(1869--70) hoitaa uskonnon lehtorin virkaa Oulun lyseossa. Ennenkuin -lähti sinne, hän kävi Helsingissä suorittaakseen tutkinnon -dogmatiikassa, mutta jostakin syystä jäi sekin tekemättä. Sieltä -hän muun muassa kirjoittaa Staavalle: "Eilen tapasin Ahlqvistin -kadulla. Hän sanoi, että hänellä oli kirje 'sinun morsiamellesi', -se oli tullut sinun lähdettyäsi täältä. Jälleen täytyi minun panna -vastalause tuota nimitystä vastaan, jota hän käytti sinusta, rakas -Gustava. -- 'No, no, niin täällä on puhuttu', vastasi hän. Muuten -hän oli hyvin ystävällinen." -- Tietenkään ei tämä kihlaus ollut -helpommin salattavissa kuin muutkaan, ja sentähden Gummeruksen oli -tavantakaa, samoin kuin Ahlqvistille, vakuutettava tutuilleen ja -ystävilleen, että huhu oli perätön. Hänestä oli tämä salamyhkäily -aivan turhaa, eikä hän laiminlyönyt morsiamelleen kertoa tällaisista -kohtauksista. Hän toivoi kai, että Staava luopuisi "lapsellisesta" -päähänpistostaan, mutta neiti oli tässä asiassa yhtä luja kuin -edellisessäkin -- hän odotti aikaansa. - -Oulussa Gummerus oli lähellä morsiantaan, mutta kun kihlaus oli -salattava, eivät he usein tavanneet toisiansa. Kirjeenvaihto oli -siten järjestetty, että sulhanen sai kirjeensä tulevan kälynsä, -Staavan vanhemman sisaren, Marin, kautta, joka oli naimisissa -kauppias Sakari Castrénin kanssa. Paitsi tätä sisarta oli Oulussa -myöskin Staavan vanhempi, liikemieheksi ruvennut veli, Janne, ja -muitakin sukulaisia. Näiden kanssa Gummerus aluksi seurusteli. -Tähän aikaan, syyskuulla, tapahtui, että Gummeruksen luokse -tuli pari talonpoikaa lähetystönä Oulun seudun pitäjistä tuoden -hänelle kunnialahjana kultaisen kantasormuksen, jonka sisäpuolelle -oli kaiverrettu sanat: "Muisto Suomettaren kaunokirjoittajan -ystäviltä 13/8 1869." Sormus oli ostettu rahoilla, jotka olivat -kootut talonpoikien kesken, ja heidän puolestaan lausui lähetystö -sulimmat kiitokset entisistä Uuteloista ja toivomuksen, että -hän vastedeskin huvittaisi heitä uusilla kertomuksilla. Tämä -kunnianosoitus, ensimäinen laatuaan maassamme, ei voinut olla -Gummerusta liikuttamatta, ja se selittänee osalta, että hän edelleen -kirjoittikin novelleja Suomettareen, kunnes sai Jyväskylässä muita -julkaisuja hoidettavakseen. Hän tiesi, että hänellä yhteisessä -kansassa oli kiitollinen yleisö. - -Tunnettuna kirjailijana ja hupaisena seuramiehenä Gummerus oli -huomattava ilmiö Oulussa, joten ymmärrettävää on, että hän pian -oli tutustunut kaupungin "sosieteettiin" ja säännöllisesti nähtiin -sekä yksityisten perheitten kutsuissa että julkisissa iltamissa. -Mutta miten ystävällisesti häntä kohdeltiinkaan, ei tämä elämä -tuottanut hänelle tyydytystä. Ensiksikin hän oli tyytymätön Oulussa -vallitsevaan ruotsalaisuuteen. Niin hän esim. marraskuulla kertoo -olleensa muutamassa (ylioppilastalon hyväksi toimeenpannussa) -iltamassa, johon turhaan oli Staavaa odottanut ja joka muutoinkin -oli ikävä, syystä että kaikki oli kauttaaltaan ruotsalaista. Hän -oli suomenkielisessä, runomittaisessa puheessa esittänyt Oulun -naisten maljan ja "hienosti moittinut" oloja; sitä ei kuitenkaan -ymmärretty, vaan naiset pyysivät saada runon -- hän oli luvannut -painattaa sen Oulun Wiikkosanomiin (n:o 46). Tammikuulla (1870) -hän eräässä toisessa iltamassa piti suomenkielisen esitelmän, ja -silloin oltiin pahoillaan siitä, että hän oli puhunut suomea. Toisena -syvempänä tyytymättömyyden syynä oli ristiriita hänen virkatoimensa -ja suruttoman elämänsä välillä. Merkittyään useinmainittuun -päiväkirjaansa (v:lta 1860): "v.t. uskonnonlehtori Oulussa", hän -lisää sanat: "O sancta ironia!" -- Kun Gummerus keväällä oli eronnut -toimestaan ja palannut Sääminkiin, hän sieltä kirjoittamissaan -kirjeissäkin tuomitsee talvikautista elämäänsä, ja saatuaan -Staavalta tietää, että Siikajoen pappilaankin oli huhu saapunut -hänen iloisesta elämästään Oulussa, hän muun muassa kirjoittaa: -"En tiedä, olenko poikkeus ihmiskunnassa, mutta sen tiedän, että -sydämeni useimmiten on niin täynnä, niin täynnä rakkautta kaikkeen -hyvään ja -- kuitenkin! -- Voi sentään että ihmisen pitää olla -semmoinen! olen usein itsekseni huudahtanut. Aivoni ovat niin täynnä -aatteita, etten minä niiden paljouden tähden tahdo päästä oikeaan -selvyyteen, ne ajavat toisiaan niinkuin pilvenhattarat taivaalla -ja pyrkivät monesti lamauttamaan kaiken toiminnan." -- Tämä mielen -levottomuus saa hänet jälleen ajattelemaan papinuraa. Kesällä hän -yliskamarissaan, jolle sisaret olivat antaneet leikkinimen "bahytt", -lukeekin hepreaa ja mietiskelee, onko hänen syksyllä suorittaminen -kasvatustieteen tutkinto vai onko hänen ryhdyttävä tentteihin joko -teologiankandidaatti- tai papintutkintoa varten. - -Miettien näitä ja muita kysymyksiä, jotka koskivat hänen -tulevaisuuttaan Staavan kanssa, lähti Gummerus syksyllä Helsinkiin. -Siellä hän meni professori A. W. Ingmanin puheille saadakseen hyviä -neuvoja, ja keskustelu päättyi niin, että hän huomasi parhaaksi ensin -suorittaa kasvatustieteentutkinnon ja sittemmin virkaatoimittavana -koulunopettajana käydä papintutkintoon käsiksi. Mutta niinkuin -jo tiedämme, oli Gummeruksen vaikea pitää kiinni valitsemastaan -päämäärästä. Vaikka hän kirjoittaa, että valtiolliset kysymykset -ja fennomania, jotka ennen olivat kiinnittäneet hänen mieltään, -nyt olivat joutuneet syrjään, hän kumminkin pian oli sekaantunut -aivan toisiin puuhiin kuin tutkintolukuihin. Ja kuinka hän -olisikaan voinut jäädä osattomaksi siitä innostuksesta, jolla hänen -ystävänsä ja toverinsa seurasivat Kaarlo Bergbomin tänä syksynä -(1870) toimeenpanemia puhe- ja ooppera-näytäntöjä, joissa rva Raa -ja Ida Basilier loistivat! Gummerus suomensi "Orleansin neidon" -jäähyväismonologin edelliselle näyttelijättärelle ja tietysti hän -myöskin kävi teatterissa kuulemassa, miten se soi hänen huuliltaan. -Ja toiseksi, kuinka hän olisi voinut pysyä väliäpitämättömänä, kun -puolueet taistelivat keskenään siitä, oliko suomenkielellä oleva -kunniasija ylioppilastalon vihkiäisissä vai eikö! Tietysti hän -oli mukana lukuisissa kokouksissa, joissa asiaa pohdittiin, ja -niinkuin ennen olen kertonut (Muotoja muistik. I, s. 70), oli se -juuri Gummerus, joka "välikysymyksellään" sai J. V. Snellmaninkin -Pohjalaisten Porthaninjuhlassa julkilausumaan ajatuksensa samasta -riitakysymyksestä. Itse vihkiäisjuhlassa hän ei ollut saapuvilla -(samasta syystä, joka sai useimmat hänen ystävänsäkin jäämään -siitä pois), mutta kyllä toisen päivän päivällisissä (niinkuin -hän Staavalleen kertoo). Vihdoin Gummerus tänä syksynä toimitti -painoon romaaninsa "Ylhäiset ja Alhaiset". Käsikirjoituksen (s.o. -Suomettaressa 1865 julkaistun ensimäisen laitoksen) korjaus, -uuden painoksen oikaisuluku y.m. vei enemmän aikaa kuin hän oli -voinut aavistaakaan. Mutta kun kaikki oli ohi, hän saattoikin -itsetietoisesti kirjoittaa (7/12 1870): "Jouluksi taikka jo ensi -maanantaina ilmestyy suomenkielinen romaani, oikeastaan ensimäinen -alkuperäinen romaani tällä kielellä, ja se on -- arvaapas keneltä? -Olen itse kustantanut sen ja tarjonnut sen tilattavaksi. Listoja -olen lähettänyt useihin kaupunkeihin ja saanut tilaajia enemmän kuin -toivoinkaan. Leontine täti Vaasassa on hankkinut 23 tilaajaa. Täällä -olen saanut lähes 200. Siitä tulee yritys, joka kannattaa. -- -- On -kuitenkin ansio tehdä mitä voi ja mihin on lahjaa, ajattelen minä, -kun huomaan, että ei ole ollut aikaa siihen, jota varten oikeastaan -tulin tänne tänä syksynä." -- - -Jos Gummerus olisi tahtonut antautua yksinomaan kirjailijaksi, ei -häneltä olisi puuttunut tilaisuutta siihen. Puhumatta siitä, että -Uusi Suometar mielellään julkaisi hänen kertomuksiaan, mainitsee hän -erään kirjankustantajan tilanneen häneltä romaanin sekä Pietarista -vastaanottaneensa kehotuksen tulla sinne uuden suomalaisen lehden -toimittajaksi 1500 ruplan vuosipalkasta. Gummerus ei luvannut -mitään kustantajalle, ja vielä vähemmän häntä halutti lähteä -Pietariin kilpailemaan vanhan ystävänsä August Hagmanin kanssa. -Ainoastaan U. S:lle hän kirjoitti tarinan "Revontulet", mutta -sen jälkeen hän joululomaksi muutti. J. V. Calamniuksen kanssa -Janakkalaan[55] lukeakseen kasvatustieteen historiaa. Sillä nyt jos -koskaan oli tutkinto suoritettava. Ja niin todella tapahtuikin, -vaikka kyllä kevätlukukausi 1871 oli kaikkea muuta kuin suotuisa -yliopistollisille töille. Sattuivatpa silloin naukujaiset prof. -Nordqvistin kunniaksi,[56] joiden johdosta yliopisto oli lähellä -tulla suljetuksi. Totta kyllä Gummerus ei ollut osallinen konsertissa -(niinkuin kumminkin Oulussa oli kerrottu!) -- hän vain "käveli -Jonathan veljensä ja parin vanhemman herran kanssa toisella puolen -esplanaadia", mutta kyllä sitä seuraava hälinä häiritsi häntäkin. Kun -pelko yliopiston sulkemisesta oli huipullaan ja sentähden tutkintoja -suoritettiin tulisessa kiireessä kävi Gummeruskin klo 10 illalla -professori Cleven luona neuvottelemassa mitä oli tehtävä, jos parooni -Kasimir von Kothen todella seuraavana päivänä (5/5 1871), jolloin -ylioppilaat olivat klo 12:ksi kutsutut juhlasaliin, julistaisi -pelätyn tuomion. Tyynimielinen professori ei uskonut niin tapahtuvan, -mutta jos saataisiin asiasta varma tieto, suostui hän toimeenpanemaan -julkisen tutkinnon klo 8 aamulla, ilman edellä käypää tenttiä, -johon ei olisikaan ollut aikaa. Onneksi vaara meni ohi, ja Gummerus -suoritti tutkintonsa tavallisessa järjestyksessä toukokuun viimeisenä -päivänä. - -Samana iltana Gummerus kutsui lähemmät tuttavansa ja toverinsa -Kleineh'n hotelliin jäähyväiskekkereihin. Paitsi muita puhui Yrjö -Koskinen isännän kunniaksi ja huomautti, että maailma näyttää -toisenlaiselta kuin ennen sille, joka eroten yliopistosta astuu -käytännöllisiin virkatoimiin; elämäntehtävä tulee silloin pääasiaksi, -ja kotielämä korvaa tuhatkertaisesti toverielämän, mutta semmoista -kotielämää varten tarvitaan toinen, joka on osallinen kaikessa, ja -hän toivotti Gummerukselle sellaista toveria. Vastatessaan puheeseen -Gummerus myönsi jo löytäneensä elämäntoverin, mutta kun häntä -vaadittiin ilmottamaan morsiamensa nimi, niin hän ei tyydyttänyt -ystäviensä uteliaisuutta. -- Kumminkin hän nyt kenenkään tietämättä -tilasi kihlasormuksen, johon kaiverrettiin nimi "Karl", ja lähetti -sen Staavalle. Valitettavasti sormus oli liian pieni, ja senkin -tähden jäi sormusten vaihto ja kantaminen -- s.o. kihlauksen -julkiseksi tekeminen -- vieläkin tuonnemmaksi. - -Gummeruksen yliopistoaika oli kestänyt yhdeksän ja puoli vuotta. -Hän kirjoittaakin jo väsyneensä "ylioppilaan iloiseen elämään" ja, -vaikka onkin vähän surumielinen, toivovansa enemmän tyydytystä ja -iloa tulevasta toimestaan. Luettuansa Gummeruksen ansioluettelon -(hän haki tänä keväänä, vaikka turhaan, Backmanin stipendiä) Cleve -oli lausunut: "Maisteri on kuitenkin aikaansaanut paljon, sillä -vaaditaanhan sentään jotakin saadakseen, niinkuin maisteri, sijan -Suomen kirjallisuushistoriassa." -- Kertoessaan tästä morsiamelleen -Gummerus sanoo Cleven imarrelleen häntä; hänestä itsestään oli muka -hänen sisällinen kehityksensä suuriarvoisempi kuin tuo näkyvä, joka -on kiinnittänyt hänen nimensä kirjallisuushistoriaan. Epäilemättä oli -Cleven arvostelu hänen ylioppilasajastaan oikeampi, sillä mitä hän -olikaan kokenut, ei hänen luonteenlaatunsa ollut suuresti entisestään -muuttunut. Se on seuraavasta näkyvä. - -Vasta kesäkuun 9 p:nä Gummerus lähti Helsingistä. Äkkinäinen -taudinkohtaus, joka onneksi oli ohimenevää laatua, esti häntä ennen -matkustamasta kotiin, jossa häntä kuitenkin oli hartaasti odotettu --- isän häihin (6/6). Rovasti Gummerus meni näet uusiin naimisiin -nti Rosalie Tavastin kanssa, joka oli samanikäinen kuin vanhimmat -lapsipuolensa.[57] - -Uuden "äidin" ilmestyminen perheeseen oli tietysti suuri yllätys -lapsille, mutta kaikesta päättäen se ei aikaansaanut mitään syvempää -häiriötä. Kalle kirjoittaa siitä monesti morsiamelleen, ja näyttää -siltä, että hänen syvä kunnioituksensa isäänsä kohtaan, nuoren rouvan -vaatimattomuus ja kaikkien halu rauhassa suoriutua oudosta pulmasta -vei siihen tulokseen, että perhe pysyi eheänä ja onnellisena. -- -Laajemmin puhumatta asiasta mainitsen vain, että Gummerus juuri tässä -asiassa ehkä paremmin kuin missään muussa osotti, etteivät seuraavat -sanat eräässä kirjeessä olleet turhaa pakinaa: "Jo lukioajoista -saakka olen koettanut tutkia ihmissydäntä, sen avuja, vikoja ja -oikkuja" -- hän oli siten oppinut elämääkin varten. - -Aika oli kiusallinen niille, jotka Gummeruksen tapaan toivoivat -päästä vakinaiseksi koulunopettajaksi. Kouluylihallitus, parooni -v. Kothen päällikkönä, jonka hallinnon alaiseksi koululaitos oli -joutunut, oli tekeillä olevien muutosten ja uudistusten tähden -päättänyt olla vastaiseksi nimittämättä opettajia avonaisiin -virkoihin. Määräykseen tilapäisesti hoitaa toista tai toista virkaa -oli vaikea kiinnittää tulevaisuuden suunnitelmia, ja varsinkin -kihloissa oleva mies siitä kärsi. Gummerus ajatteli sentähden -vieläkin sokeainkoulun opettajanvirkaa ja hakikin sitä, sillä se oli -vakinaisesti täytettävä, mutta sittemmin hän peruutti hakemuksensa -hakeakseen toista samanlaatuista virkaa, nimittäin uskonnon lehtorin -virkaa Tammisaaren syksyllä avattavassa uudessa naisseminaarissa ja, -varmuuden vuoksi, myöskin uskonnon kollegan sijaisuutta Kokkolan -lyseossa. Siitä aiheutui omituinen selkkaus, joka tässä on kerrottava. - -Kun hakuaika seminaarinlehtorin virkaan heinäkuun 27 p. päättyi, -julisti kouluylihallitus Gummeruksen pätemättömäksi ja määräsi hänet -v.t. kollegaksi Kokkolaan. Näin kerrottiin sanomissa samalla, kun -edellinen virka uudestaan julistettiin haettavaksi. Toimenpide oli -kuitenkin liian hätäinen, sillä Gummerus oli anonut saada suorittaa -käytännölliset kokeet virkaa varten täyttääkseen mitä häneltä puuttui -pätevyysehdoissa, ja jonkun ajan päästä ilmestyikin sanomiin entisen -tiedonannon peruutus. Gummerus lähti siis elokuun lopulla jälleen -Helsinkiin mainitulta kokeita varten, sillä virka Tammisaaressa oli -hänestä edullisempi kuin vastaavat virat lyseoissa, ja saatuansa sen -hänellä olisi koti tarjottavana morsiamelleen. Helsingissä selvisi -hänelle pian, että viranomaiset eivät katsoneet häntä sopivaksi -seminaariin, jossa oppilaat olivat täyskasvuisia neitosia -- hän oli -näet naimaton! Ymmärrettävästi tämä tieto painoi hänen mieltään, -kun hän normaalikoulussa suoritti kokeensa suuren kuulijakunnan, -kouluylihallituksen jäsenten, senaattori (J. Ph.) Palménin, (Uno) -Cygnaeuksen, professori Cleven y.m. saapuvilla ollessa, ja seuraus -oli, että hän onnistui huonommin kuin ehkä muuten olisi käynyt. -Sen hän itsekin huomasi, mutta kumminkin oli hänelle kerrassaan -odottamatonta se mikä tapahtui: hänet julistettiin kelpaamattomaksi! --- "Mitä minun tulee nyt tehdä?" hän kysyy masentuneena, "lähteäkö -Kokkolaan? Olisihan se elää kouluylihallituksen armosta, sillä jos -kokeeni eivät kelvanneet kyseessä olevaa virkaa varten, kuinka -voin pitää itseäni kykenevänä opettamaan samaa ainetta toisessa -koulussa? Kenties olisi paras kohta ruveta papiksi -- silloin ei -minulla ainakaan olisi tekemistä nykyisen kouluylihallituksen kanssa, -ja olisihan koulu-ura aina avoinna. -- -- Santeri oli kuulemassa -kokeitani, en sentään halua luottaa hänen arvosteluunsa, sillä -silloin minun täytyisi syyttää tuomareitani vääryydestä ja sitä -en mitenkään _tahtoisi;_ sitä vastoin koetan vakautua siitä, että -kokeitani todella ei voitu hyväksyä. -- Tietysti itserakkaus siitä -kärsii, että sitä sillä tavoin loukataan, mutta sen tiedän, että se -on minulle terveellistä." -- - -Kirjoitettuaan edelliset sanat Gummerus päätti mennä Cleven luokse -sanomaan suoraan mitä ajatteli arvostelusta. "Hän vastaanotti -minut mitä suurimmalla ystävyydellä. Minä ilmotin suoraan asiani -ja lisäsin: päättääkseni kokeitteni tuloksesta -- en minä kelpaa -koulunopettajaksi. Silloin Cleve pyysi, etten minä mitenkään -uskoisi, että arvostelu oli tarkottanut minun opettajakykyäni, -vaan minut oli julistettu kelpaamattomaksi sentähden, että minut -katsottiin sopimattomaksi siihen paikkaan, jota olin hakenut. Hän -kehotti minua anomaan, että nyt suorittamani kokeet hyväksyttäisiin -toisia uskonnonopettajanvirkoja varten kuin opettaja- taikka -opettajatarseminaareissa, ja siihen kyllä suostuttaisiin. Minä -huomautin, että arvostelijoiden olisi tullut antaa arvolause -kokeistani eikä sopivaisuudestani sinne taikka tänne. Hänen -käsityksensä oli toinen, ja niin me erosimme." -- Gummeruksen -mielestä oli kouluylihallitus kohdellut häntä niin mielivaltaisesti -ja kohtuuttomasti, että hänen oli mahdoton siihen mukautua. Hän -päätti sentähden kieltäytyä vastaanottamasta kollegansijaisuutta -Kokkolassa ja kohta ryhtyä tentteihin papintutkintoa varten. Parin -viikon päästä hän arveli olevansa valmis suorittamaan dogmatiikan -tentin Granfeltilla ja ennen joulua exegetiikan Ingmanilla. -- Hän -pyytää morsiantaan lausumaan ajatuksensa tästä päätöksestä ja toivoo, -että hän sen hyväksyy. - -Niin selitti Gummerus asemansa ja kantansa kirjeessä syyskuun 30 -p., mutta aivan toinen ääni soi seuraavassa, joka on päivätty -marraskuun 24:ntenä. Sillä välin hän oli saanut vastauksen Staavalta, -eikä se ollenkaan ollut hänen toivomustensa mukainen. Morsian oli -näet moittinut häntä hänen äkkinäisestä elämänuran-muutoksestaan, -sanoen häntä "hetken lapseksi" ja epäkäytännölliseksi, vaikka hän -toiselta puolen oli myöntänyt asian olevan hänen omassa vallassaan. -Kirjeen saajasta se oli ollut kylmäverisesti kirjoitettu, ja -kuukauden ajan oli hän ollut kuohuksissa -- ei morsiantaan kohtaan, -vaan itse asian tähden. Gummeruksen täytyi tunnustaa erehtyneensä -ja hän teki sen seuraavin sanoin: "Miksi minä luovuin virastani -Kokkolassa, sen tiedät; en voinut mielestäni tehdä toisin. Se -oli hetken päätös, ja jos minulla olisi se voima, joka vaaditaan -täydelliseen suunnankäänteeseen, täydelliseen heittäytymiseen -uusiin olosuhteisiin, niin en sitä katuisi, ja kuitenkin minä nyt -kadun. Äitini sydämellisin toivomus oli, että rupeaisin papiksi, -ja samaa toivovat isä, Santeri, Emmi, kaikki omaiseni. Santeri -oli täällä, kun vastoinkäyminen normaalikoulussa sattui. Hän -näki, miten se minuun koski, ja hän uudisti äidin suunnitelman. -Silloin hetki minut petti. Jos voisin tulla semmoiseksi papiksi -kuin mielestäni papin tulee olla, niin olisin jo aikoja sitten -pappi, mutta asia on nyt kerta kaikkiaan niin, etten minä, mikäli -voin asiaa arvostella, kelpaa siksi, ja katso, hetken mies uskoi -hetkellisesti, kun hänen itserakkauttaan oli loukattu ja hänen -mielensä oli kiihtynyt, että hän kelpaisi tehtävään, johon hän siitä -saakka, kun erosi teologisesta tiedekunnasta, on pitänyt itsensä -kykenemättömänä. -- Olenhan olevinani romaaninkirjoittaja, olenhan -satoja kertoja kuvannut naissydäntä ja usein sanonut naisen miehessä -rakastavan voimaa ja kypsää päättäväisyyttä -- nyt, kun todellisessa -romaanissamme olen sankarina, mitä sinä rakastat minussa? Jotakin -säännönvastaista, en tahdo suorastaan sanoa voimattomuutta, sillä -silloin syyttäisin itseäni ehkä enemmästä kuin ansaitsen, vaan -horjuvaisuuden päättäväisyyttä, jos niin saan sanoa." -- - -Tunnustus oli vaikea tehdä, mutta sanat ovat sydämestä lähteneet -ja ilmaisevat toiselta puolen kyllä tahdonlujuuden puutetta, mutta -toiselta puolen myöskin mielen suoruutta ja rohkeutta näyttäytyä -semmoisena kuin oli. Kirjeestä näkee muuten, että Gummeruksen päätös -mennä Canossaan osaksi johtui ulkoakin tulleesta vaikutuksesta. -Professori Gustaf Frosterus, kouluylihallituksen jäsen, oli näet -läheisenä tuttavana ja tavallaan sukulaisena hartaasti kehottanut -häntä uudestaan hakemaan Kokkolan virkaa, ja professori C. G. von -Essen, jolle Gummerus oli tunnustanut sisällisen levottomuutensa ja -sen syyt, oli puhunut tähän tapaan: "Ei tuo ole minulle tuntematonta! -Lähde sinä Kokkolaan ja lue siellä täydessä rauhassa papintutkintoa -varten, ja jos huomaat, että olet kutsuttu papiksi, niin rupea siksi, -kaikessa tapauksessa et ole viratta niinkuin nyt." Myöskin oli hän -samoin kuin morsian arvellut, että Gummerus oli epäkäytännöllinen. -- - -Koko lukukausi kului Gummerukselta sisällisiin taisteluihin, joita -rauhottaakseen hän lokakuulla alkoi Uuteen Suomettareen kirjoittaa -pitkänlaista historiallista kertomusta ("Sadan leukaluut"). Muuten -hänellä oli entistä hauskempi kotielämä Helsingissä sen johdosta, -että Emmi sisar syyslukukauden alusta oli ottanut hoitaakseen -veljiensä taloutta. Kun asuttiin yhdessä -- jollen erehdy, 8 -saman perheen jäsentä -- ei siinä ikävä vaivannut. Emmistä oli -pääkaupungissa tullut, kertoo veli, kiivas fennomaani, ja sanomatta -mitään Kallelle, hän kirjoitti tämän morsiamelle ja kehotti -häntä merkitsemään osakkeita seuraavan vuoden alusta ilmestyvää -Morgonbladetia varten. -- Joulukuulla Gummerus pyysi saada uudestaan -suorittaa käytännölliset kokeet uskonnon, historian ja maantiedon -kolleganvirkoja varten. Kokeet onnistuivat nyt hyvänlaisesti, ja -siitä hänen mielensä suuresti keventyi. Hän haki sitten jälleen tuota -viransijaisuutta Kokkolassa, johon oli jo ollut määrätty, ja lähti -siskoinensa jouluksi Sääminkiin. -- - - * * * * * - -Joululomalla Gummerus vielä sepitti novellin ("Kaksi jouluaattoa"), -jolla Uusi Suometar, "johon olen kiinnikasvanut", oli alottava -vuosikertansa 1872. Tammikuun 10 p:nä hän lähti Kokkolaan, jonne -tie Juvan, Mikkelin, Kangasniemen, Laukaan, Karstulan, Perhon, -Ylivieskan, Kaustisen ja Alavetelin kautta teki 47 1/2 penikulmaa. -Ajaen kyytihevosella isän antamassa reessä matka sujui nopeasti, -vaikka hän ei tavannutkaan erästä toveria, maisteri Alopaeusta, -joka samalla aikaa pyrki samaan päämäärään ja jonka kanssa hän oli -tehnyt sopimuksen yhtymisestä; tietämättään he kumpikin vuoroonsa -ajoivat toistensa ohi toisen ollessa talossa tien varrella. -- -Seuraavan kuvaavan seikkailun Gummerus kertoo tältä matkalta: -"Eräästä Kangasniemen majatalosta sain hyvän hevosen, mutta kyytimies -ei tahtonut ajaa. Hiljaista hölkkää ja enimmäkseen kävellen -kuljettiin pari kolme virstaa; kehotuksiini hän vastasi: 'Kyllä -herra ennättää!' Minä tuskastuin, sillä Alopaeus oli vain pari -väliä minun edelläni, ja mietin miten päästä nopeammin eteenpäin. -Tapella miehen kanssa en sentään halunnut. Viisi virstaa oli siten -kuhnailtu, kun minä pitkän vaitiolon jälkeen kysyin: 'Arvatkaapas -mitä on noissa laatikoissa?' (Minulla oli kaksi kirjalaatikkoa -reessä ajajan istuimen edessä.) -- 'No, mitä niissä lieneekään?' --- lausui kyytimies. -- 'Jos sen sanon, niin te peljästytte', -sanoin minä. Hetki kului. -- 'Kuka herra on?' kysyi sitte mies. --- 'Eikö täällä ole puhuttu siitä kuuluisasta tohtorista, joka -nykyään Suomessa matkustaa?' oli vastakysymyksenä Mies ei vastannut -mitään, vaan vilkaisten minuun hän muutti hiljaa toisen jalkansa -laatikon päältä. Taas kului hetki vauhdin paranematta. -- 'No, -mitä noissa loovissa sitten on?' kysyi hän vihdoin. -- 'Niissä on -kahden leikatun ruumiin päät, jalat ja sisukset', vastasin tyynesti, -lisäten että niitä oli tutkittava lähimmässä kaupungissa. -- Mies -asetti nyt äkkiä jalkansa kauas laatikoista, ja olisit nähnyt millä -vauhdilla mentiin! Varmuuden vuoksi minä potkaisin toista laatikkoa, -niin että se liikkui. Miehellä oli hyvä hevonen, mutta kyllä hän -ajoikin, niin että monta kertaa pyysin häntä hellittämään, mutta -ei se auttanut. Siinä tuokiossa oltiin perillä. Saatuani talonväen -hereille -- oli näet yönaika -- tilasin kohta uuden hevosen. Mutta -entinen kyytimieheni kertoi samassa mitä laatikoissa oli, ja kievarin -isäntä ilmotti juhlallisesti, että 'semmoisille, jotka ihmisraatoja -kuljettaa, ei anneta hevosta!' Siinä olin pinteessä. Minä käskin -tuoda laatikot tupaan, mutta siihen ei kellään ollut halua. Vihdoin -täytyi minun itse mennä noutamaan toinen laatikko tupaan, jossa -oli paljo väkeä, markkinamiehiä y.m., jotka olivat heränneet ja -uteliaasti ja pelokkaasti silmäilivät minua. Minä asetin laatikon -tuolille takan eteen. Uteliaat kerääntyivät ympärille, vaikkeivät -sentään aivan lähelle! -- 'Tunnetteko kalman hajua?' kysyin minä, -ja pari ämmää oli sitä tuntevinaankin ja tukkivat nenänsä. Minä -väänsin sitte hiilihangolla laatikon auki ja kehotin heitä katsomaan. -Vähän epäröiden lähestyi muuan Laukaan talonpoika ja huudahti: -'Kirjojahan siinä vaan onkin.' -- 'Vieläkö tunnette ruumiinhajua?' -kysyin akoilta! Nyt kerroin, etten ollutkaan mikään tohtori, että -olin keksinyt koko jutun saadakseni tomppelimaisen kyytimieheni -ajamaan. Mies itse kuuli selitykseni, kiroili ja oli nolo, ja ihmiset -tuvassa nauroivat hänelle ääneen. Minä puolestani käytin tilaisuutta -antaakseni heille pienen opetuksen. Jos lukisitte vähän enemmän ja -perustaisitte kansakouluja, joissa lapsenne oppisivat lukemaan ja -ymmärtämään, ettei pidä uskoa taikoja ja noitia, niin ette te eivätkä -lapsennekaan pelkäisi laatikkoa, vaikka se sisältäisi mitä tahansa. --- 'Kyllä se oikein puhuu', arveli eräs kuulijoista. Minä lähdin -eteenpäin, eikä minun enää tarvinnut kehottaa kyytimiehiä ajamaan. -Sen pituinen se." -- - -Kokkola oli Gummeruksen syntymäkaupunki, mutta kun hän oli sieltä -lähtenyt 5-vuotiaana, on ymmärrettävää, ettei hänellä voinut -siellä olla montakaan tuttua; pikku tytöt, joiden kanssa hän -muisti lukeneensa aapista, olivat jo keski-ikäisiä rouvia. Yhdessä -Alopaeuksen kanssa hän vuokrasi asunnon, salin ja kaksi kamaria, -erään rva Möllerin luona, mutta syömässä oli heidän käytävä -Sergeiewillä (ravintolassa), jossa Gummerus tunsi ruokasalin -huoneeksi, missä lapsena oli leikkinyt. Koulu antoi hänelle -paljon työtä; ainoastaan yksi aamupäivä viikossa oli vapaa. Sitä -paitsi hän antoi tunteja tyttökoulussa, ja sunnuntaisin oli -hänellä aivan erikoinen tehtävä. Syystä että kaupungin kirkko oli -uudistuksenalaisena ja maalaiskirkko kaukana, Gummerus joka pyhä klo -12 koulussa lyhyesti selitti päivän evankeliumin. Oppilaiden ohella -kokoontui sinne muutakin yleisöä niin paljon kuin mahtui. - -Gummerus ei kiittänyt uutta olopaikkaansa. Kaupunki oli hänestä -ikävä, ilman mitään henkisiä harrastuksia. Kevätkauden loistokohtana -olivat komeat kilpa-ajot päivällisineen ja iltamineen. Niistä -puhuttiin viikkokausia ennen ja jälkeen. Jotta koulunopettajatkin -voisivat olla mukana, tehtiin työtä laskiaistiistainakin, mikä -luonnollisesti oli kovin vastenmielistä oppilaille. Muutoin vain -kielittiin toisistaan. Niin esim. Gummerus kerran käydessään -pappilassa sai kuulla mitä oli tehnyt, missä oli ollut ja mitä -oli puhunut koko kuluneen viikon aikana. Ainoastaan apteekkari -Wichmanin ja tullinhoitaja Winterin perheet muodostivat poikkeuksen, -ja niissä Gummerus hyvin viihtyi. -- Pääsiäisviikoksi Gummerus oli -aikonut Siikajoelle, mutta kurkkutulehdus esti häntä matkustamasta, -ja tuskastuneena hän morsiamelleen valitti vankeuttaan. Neljän -päivän päästä saatuaan lääkäriltä luvan matkustaa hän lähti -"rakkaaseen Ylikannukseen" (Siikajoella hän ei enään ehtinyt käydä) -vieraillakseen maakauppias Sahlgrenilla, "jossa olin tervetullut -- -sen näin ja tunsin". Elettyään neljä päivää lapsuudenmuistoissaan -Gummerus palasi. "Kun minun oli lähteminen, oli paljo ihmisiä -kokoontunut tapaamaan 'pappilan Kallea', joka ilokseen huomasi, että -hän ja hänen poika-aikansa kujeet olivat hyvässä muistissa. Muuan -vanha mummo tahtoi osottaa minulle erikoista hyväntahtoisuutta ja -teki sen tavalla, joka sai minut hyvälle tuulelle koko matkan ajaksi, -vaikka tie oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hän ilmotti, että hänellä oli -jotain tärkeää ja salaista sanottavana, ja pyysi luvan seisoa reen -kannaksilla, kunnes oltiin erillään muista ihmisistä. Minä suostuin, -ja kun oli ajettu noin virsta, kuiskasi hän korvaani: 'Teidän pitää -mennä naimisiin Sahlgrenin Fiian kanssa." -- - -Kotimatkan Sääminkiin Gummerus teki Siikajoen kautta. Siellä -tapahtui, että Staava vihdoin antoi hänelle kihlasormuksen, mutta -ei lupaa pitää sitä sormessaan! -- Kotona hän ei tällä kertaa kauan -viipynyt. Useina vuosina oli Gummerusta vaivannut reumatismi, -milloin hampaissa milloin muualla, ja nyt Juhannuksen aikana pisti -hänen päähänsä lähteä Helsinkiin kylpeäkseen kuuluisan tohtori -Ewerthin johdolla. Kuusi viikkoa hän siten oli parannuksilla, ollen -erinomaisen tyytyväinen tulokseen. Elokuun alussa hän huudahtaa: -"On kuin uuden elämän henki virtaisi suonissani. Kaikki tuntuu -niin kirkkaalta, niin iloiselta, niin ruusunpunaiselta." Muuten -oli aika kyllä tuntunut pitkältäkin, ja ainoa mainittava poikkeus -oli ollut eräs huviretki Tallinnaan, jonka Gummerus teki heinäkuun -lopulla Kaarlo Bergbomin ja muiden ystävien seurassa nähdäkseen -mielenkiintoista keskiaikaista kaupunkia. - -Kun Gummerus paluumatkallaankin Kokkolaan kävi Siikajoella, saivat -hänen tuttavansa uutta aihetta udella, eikö hän sittenkään ollut -kihloissa, mutta yhä täytyi hänen vastata kieltäen ja kiertäen. -Asunnon hän nyt sai apteekkari Wichmanilla, jossa myöskin koulun -rehtori Canth ja Gummeruksen entinen koulutoveri Anshelm Ebeling -asuivat -- kaikki kolme poikamiehiä. -- Kokkolassa ollessaan Gummerus -tähän saakka näyttää pysyneen jotenkin erillään kirjallisista -puuhista, mutta tänä syksynä hän panee alkuun myöhemmän elämänsä -tärkeimmän yrityksen. Siitä hän kertoo (10/9 1872) seuraavin -sanoin: "Et voi aavistaa mitä minulla nyt on tekeillä, et, vaikka -sanon muutamia päiviä sitte kirjoittaneeni painoylihallitukselle -pitkän esityksen, jonka lähetin Emmille. Ei kukaan muu tiedä siitä -mitään kuin hän, Jonathan ja nyt sinä. Niin, minä anon lupaa saada -ensi vuoden alusta julkaista sanomalehteä; ja näytenumeroa varten -olen tehnyt työtä joka hetki, jonka olen ollut vapaa koulusta. -'_Kyläkirjasto_. Lukemisia erinäisissä aineissa Suomen kansalaisille' -[todellisuudessa: 'Lukemisia Suomen kansalaisille eri aineissa'] on -ajatellun lehden nimi. Luulet kai, että minä taas aion Helsinkiin. -Ei, tänne jään kuitenkin. Että se tulee kannattamaan, uskon varmasti, -ja jollei siltä näytä ensi vuoden alussa, niin ei siitä ole sen -suurempi vahinko kuin että yritys raukeaa ja että olen menettänyt sen -vähän mitä näytenumero maksaa. Jo kauan olen sitä miettinyt, aina -siitä saakka kuin minä ja Hagman julkaisimme 'Luonnotarta' 1863, -joka kannatti hyvin, mutta joka oli lakkautettava 1864, syystä että -Krohn ryhtyi julkaisemaan samanlaatuista suurempaa lehteä, 'Maiden ja -merien takaa'. Viime syksynä Krohn ehdotti, että me yhdessä panisimme -toimeen samansuuntaisen lehden, mutta juuri suunnitelmasta emme -sopineet, ja nyt uskallan yksin koettaa noudattaen omaa aatettani!" - -Tänä syksynä tapahtui se muutos Gummeruksen elämässä, että hän uuden -koululain mukaan sai virastaan täyden palkan, "noin 2000 markkaa"; -sivutoimet tuottivat lisäksi 800. Se rohkaisi hänen mieltään, niin -että hän joulukuun alussa kysyi Staavalta, eikö tämä nyt suostuisi -tekemään totta heidän liitostaan. Vaatimatonhan se koti oli, joka -hänellä oli tarjottavana, Gummerus kirjoitti, mutta hän ei peljännyt -puutetta, sillä hän pystyi tekemään työtä ja sitä hänellä oli eri -tahoilta tarjona -- pääasia oli, että hänellä oli joku, jonka edestä -ahertaisi. Hänestä oli ensi kesä sopivin aika häitten viettoon. -Staava oli kumminkin toista mieltä. Ollen varakkaan kodin lapsi oli -hän nähtävästi tottunut katselemaan maailmaa ja elämää toisin kuin -sulhanen. Kun Gummerus sen jälkeen vietti joululomansa Siikajoella, -eivät suullisetkaan neuvottelut johtaneet edemmäs kuin siihen, että -hän, mikäli kirjeistä voi päättää, sai ainoastaan _puolinaisen luvan_ -pitää kihlasormusta sormessaan ihmisten näkyvissä! Palatessaan -Kokkolaan hän tulliportilla pistikin sormuksen sormeensa, joten -monivuotinen, tuttujen ja tuntemattomien aavistama kihlaus vihdoin -näyttäytyi olevan kiistämätön tosiasia. Mutta kun hän tästä -kirjoitti Staavalle, ilmaisi vastaus, että parempi olisi ollut, jos -hän olisi pitänyt sormuksen taskussaan. Silloin Gummerus, jonka -kärsivällisyys koko ajan oli ollut enemmän kuin kiitettävä, ei voinut -olla tiedustelematta, pitikö Staava itseään sidottuna vai eikö -- -jollei, niin olihan vielä aikaa tehdä loppu kaikesta. Sitä ei morsian -kuitenkaan ollut tarkottanut -- suhde jäi entiselleen. - -Uudesta vuodesta 1873 alkaen Gummerus asettui asumaan kaupungin -ulkopuolelle, pappilaan, kirkkoherra Ture Birger Vegeliuksen luokse. -Erinäiset lauseet kirjeissä viittaavat siihen, että hän jälleen -mietti papintutkintoa ja sentähden mielellään asui pappilassa, -avustaen kirkkoherraa, milloin siihen aikaa oli. Kyläkirjasto lienee -kumminkin vaatinut useimmat vapaat hetket. - -Tämä uusi, yhteiselle kansalle aiottu aikakauskirja ilmestyi -kerran kuukaudessa kaksiarkkisena vihkona tavallista 8:o kokoa. -Se sisälsi vaihtelevaa, opettavaista lukemista samaan tapaan kuin -"Luonnotar", mutta erosi edelläkävijästään siinä, että se hengeltään -oli uskonnollisempi. Lehden ensi aikoina Gummerus koettikin laajalla -kirjeenvaihdolla hankkia sille avustajia ja suosijoita papiston -riveistä, ja tiettävästi hän pyrinnössään onnistuikin. Vuoden -alussa Kyläkirjastoa painettiin 900 kpl., mutta uusia tilauksia -tuli yhtämittaa, joten painos pian oli suurennettava. Helmikuulla -Gummerus jo laski voittonsa nousevan noin 800 markkaan. Tämä -johtui siitä, että julkaisussa vuoden alkupuolella ei ollut kuvia, -jommoisia hän sentään oli ryhtynyt hankkimaan (ensimäiset kuvat: -Livingstone ja kohtauksia hänen matkoiltaan, kesäkuun vihkossa). Hän -oli näet kirjoittanut erinäisille henkilöille Ruotsiin, jossa jo -kauan ilmestynyttä "Läsning för folket" y.m. julkaisuja hän toivoi -saavansa käyttää apunaan sekä tekstiä että kuvittamista varten. -Tietysti ruotsalaiset siihen myöntyivätkin, joskin vaatien, että -Gummerus levittäisi heidän lehtiään Suomen ruotsinkielisten kesken. -"Oikein nolostuin huomatessani, miten vaikutusvoimaisena minua -pidetään." Gummerus lupasikin koettaa hankkia tilauksia Pohjanmaan -ruotsalaisilta seuduilta. -- Kyläkirjasto painettiin ensi vuosina -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä, missä -lukukausien aikana Gummeruksen nuoremmat veljet, Valentin ja Julius, -ja heidän asuintoverinsa, ylioppilas Jaakko Rahm, sekä kesällä E. -Nervander ja L. J. Kekoni hoitivat oikaisulukua, levittämistä y.m. -Joskus, kun Kokkolasta ei käsikirjoitusta tullut oikeaan aikaan -taikka riittävästi, olivat nuoret apumiehet kovassa hädässä, -mistä saada palstantäytettä. Ensimäinen Gummeruksen kirjoittama -alkuperäinen kertomus alkoi 4:nnessä vihossa ("Iisakka Kantokoski ja -hänen lapsensa"). - -Kirjallinen yritys ei estänyt Gummerusta tunnollisesti hoitamasta -koulutehtäviään. Että hän oli saavuttanut oppilaittensa suosion, sen -hän koki Kaarlen päivänä (38/1) 1873. He lahjoittivat hänelle silloin -kallisarvoisen, 3-osaisen, runsaasti kuvitetun teoksen Roomasta. -"Se ilahdutti minua, sillä se todistaa, että oppilaani pitävät -minusta", Gummerus kirjoittaa, "niinkuin minäkin heistä. Totta on, -että he katsoivat minuun vähän pitkään, kun minä kiitettyäni heitä -lahjasta sanoin, että se antaa minulle aihetta vaatia heiltä enemmän --- varsinkin ahkeruutta; ja sitä vaatimusta he ovatkin rehellisesti -tyydyttäneet, ainakin tähän asti [kuukausi myöhemmin]." - -Tavan mukaan viettäen kesäänsä Säämingissä Gummerus ajatteli hakea -opettajanvirkaa Helsingin reaalikoulussa, mutta, miten olikaan, hän -syksyllä palasi Kokkolaan. Hän asui nyt kahdessa huoneessa, jotka hän -varusti omilla huonekaluilla, ja piti omaa talouttakin syöden vain -päivällisensä ravintolassa. Tämä uusi järjestys sai hänet yhä enemmän -kaipaamaan kodin tärkeintä ehtoa, omaa rakasta vaimoa. Papintutkinnon -suorittamista varten hän mietti anoa virkavapautta kevätlukukaudeksi. -Huvikseen Gummerus alkoi tänä syksynä laulunopettaja Sjögrenin ja -viskaali Knapen kanssa harjottaa soittoa; Knape soitti ensimäistä, -Gummerus toista viulua ja Sjögren selloa. Kumma kyllä on tämä -ensi kerta, kun kirjeissä tulee näkyviin, että Gummerus harrasti -soitantoa. Luultavasti Sjögren oli yrityksen alkuunpanija, sillä hän -oli erittäin innostunut taiteeseensa ja väliin säveltäjäkin. Muun -muassa hän sävelsi runon, jonka Gummerus oli sepittänyt morsiamelleen -hänen täyttäessään 25 vuotta. - -Uudelta vuodelta 1874 alkaen Gummeruksen kirjeissä soi uusi, -rohkeampi ääni. Hän on ollut Siikajoen pappilassa joululomalla, ja -nyt on vihdoin sovittu, että häät ovat vietettävät ensi kesänä! -Huoneisto nuorelle parille oli siis vuokrattava, ja siitä oli paljon -kirjoitettavaa. Kumminkin Gummerus siinä välissä antaa kuvauksen -pikkukaupungin huveista: "Laskiaistiistaina -- toimeenpantiin -rekiretki Palmaan, jossa ruustinna Appelgren asuu. En aikonut olla -mukana, mutta lähdin kuitenkin klo 11 -- yksin. Tohtorin rouva -Hellström oli järjestänyt kaikki. Hauskaa -- kahvit -- päivälliset. -Siinä ohjelma! Rouvat olivat tuoneet ruokaa -- vasikanpaistia ja -laskiaispullia ja olutta. -- Hupaista olikin. Siellä oli monta -tyttökoulunoppilastani, ja ne olivat kovin hartaita vaivaamaan -vanhaa, kihlattua maisteriansa vaatimalla häntä karkeloon, ja hän -oli niin kohtelias, ettei kieltäytynyt tanssimasta. Hei seitä, Fria -vill Simon i selle, jopa kotiljongiakin. -- Kun minä olin ajanut -yksin ja useat rouvien kutsumat koulupojat olivat tulleet kävellen -- -7 virstaa -- neuvoteltiin paljon paluumatkasta, ja loppu oli, että -minä lähdin tohtori Hellströmin kanssa, jolla oli kiire, ja jätin -hevoseni tohtorinnalle, joka monien nuorten tähden sai istua hyvin -epämukavasti. Minä pidin huveista, ei mitään väkeviä, vapaata --. -Vahinko vain, että kaipasin erästä poissa olevaa. -- Illalla iltama -raatihuoneella, johon useimmat Palmalta tulivat (siellä oli päätetty -klo 6). Kallesi oli sentään väsynyt, niin että hän ainoastaan katseli -kahta epäonnistunutta kuvaelmaa ja tanssin alkua." -- - -Kyläkirjasto menestyi hyvin. Painos, 1000 kpl, liian pieni; -tilaajoita karttui, niin että vuoden ensi vihko oli uudestaan -painettava. Gummerus oli tullut yhä taajempaan kirjevaihtoon eräitten -ruotsalaisten kanssa, Fabian Wreden, Hans Forssellin y.m., jotka -osottivat myötätuntoa hänen kansanvalistusharrastuksilleen. -- Miten -Kyläkirjasto olikaan maalaiskansalle aiottu, ei se estänyt Gummerusta -ajattelemasta muitakin lukijoita. Hän oli näet käsitystavaltaan niin -demokraattinen, ettei hän mainittavaa erotusta huomannut eri säätyjen -välillä. Miten hänen nykyinen kirjailijatoimensa oli juurtunut hänen -omaan elämäänsä, näkee seuraavasta otteesta (21/4 74): - -"Kuinka olen kuvitellut keskinäisen suhteemme, voit, jos tahdot -suomea lukea, nähdä Kyläkirjastosta, joka näinä päivinä valmistuu ja -levitetään. Kertomuksen nimi on: 'Kaksi perhekuntaa'. Olen pannut -siihen paljon työtä." -- Jutelma on todella huolellisesti kirjoitettu -ja kertoo opettavaisesti, miten kahden serkun erilaiset luonteet -johtivat erilaisiin elämänkokemuksiin. Maunu oli rikas, Pekka -köyhä, edellinen oppia ja opetusta ylenkatsova, toinen joka hetki -valmis oppimaan ja edistymään. Maunu hylkäsi köyhän tytön, vaikka -häntä rakasti, naidakseen varakkaan vaimon; Pekka sitä vastoin otti -omakseen köyhän, hellästi rakastamansa tytön. Helposti arvaa; miten -kävi: Maunu oli onneton kaikessa rikkaudessaan, Pekka onnellinen -pienessä torpassaan. Onhan juoni, jos juonesta sopii puhuakaan, -mitä yksinkertaisin ja tavallisin; mutta kertomukseen kätketyt -elämänohjeet ovat erittäin järkevät ja kansanomaisesti julkilausutut. --- "Sitte sain eräänä päivänä", Gummerus jatkaa samassa kirjeessä, -"uuden novellin aiheen. Olin tupakoinut liiaksi, avasin sentähden -oven eteiseen ja satuin niin kuulemaan mitä puhuttiin 80-vuotiaan -emäntäni huoneessa. Siellä oli joukko ämmiä ja juoruttiin niin, etten -ole vertaa kuullut. Kokonaisen tunnin aikana otettiin toinen toisen -perästä käsittelyn alaiseksi. En voinut salata, että olin kuunnellut, -vaan menin illalla emäntäni luokse kertomaan mitä olin kuullut. Voit -ajatella, miten mummo hämmästyi ja nolostui. Pari mielenkiintoisinta -juttua kuultiin seuraavana päivänä torilla. Emäntäni kunniaksi täytyy -minun tunnustaa, että minua itseäni arvosteltiin jotenkin säälivästi, -enkä halua mitään muistuttaa erään hartaan rouvan hurskasta -toivomusta vastaan: 'Suokoon Jumala, että hän enemmän olisi isänsä -laatuinen!'" -- -- - -Niistä kirjeistä, joita tässä olen lähteinä käyttänyt, on viimeinen -päivätty heinäkuun 6:ntena 1874. Joku päivä ennen oli Säämingin -pappilassa vietetty Emmi Gummeruksen ja Jaakko Schwartzbergin -häät; sulhanen oli juuri ennen tullut papiksi ja määrätty v.t. -kappalaiseksi ja kirkkoherran apulaiseksi Sääminkiin. Gummeruksen -ja hänen Staavansa häihin Siikajoen pappilassa "ei nyt enää ole -kuukauttakaan", ja sulhasen aikomus oli noin 21 p:nä lähteä -häämatkalleen. Häät vietettiinkin 4 p:nä elokuuta. -- - -Pitkä kihlaus oli siis muuttunut avioksi, ja samassa tapahtui -asuinpaikankin muutos. Gummerus näet ei vienytkään, niinkuin oli -keväällä kuvitellut, Staavaansa eli Staiviansa -- mikä nimenmuoto -tästä lähtien näyttää tulleen käytäntöön -- Kokkolaan, vaan -Jyväskylään, sillä heinäkuulla hän oli hakenut ja saanut -suomen- ja ruotsinkielen kolleganviran sijaisuuden jälkimäisen -kaupungin lyseossa. Kun hänet sitte seuraavana vuonna (1875) -nimitettiin vakinaiseksi samaan virkaan, tuli Jyväskylä heidän -pysyväksi kotipaikakseen. - - * * * * * - -Edellisessä on silloin tällöin mainittu joku sana Gummeruksen -kirjailijatoimesta tälläkin ajanjaksolla. Täydellisyyden vuoksi on -siitä tässä annettava vähän seikkaperäisempiä tietoja. -- Aiheena -siihen, että hän noin kahden vuoden loman jälkeen alkoi jälleen -sepittää Uuteloita, oli Suomettaren uudestaan-syntyminen 1869. -Liittymättä toimitukseen hän kuitenkin suostui avustamaan lehteä, ja -seitsemän vuoden aikana hän joka vuosi (paitsi 1873) antoikin sille -mainitunlaisia lisiä. Siitä, että Gummerus kirjeissään niin harvoin -puhuu kirjailijatoimestaan, saattanee päättää, ettei hän nyt antanut -sille suurempaa arvaa ja merkitystä kuin ennenkään, mutta siitä -huolimatta muodostavat alempana lueteltavat novellit huomattavan osan -hänen tuotantoansa. - -Uuden Suomettaren kaunokirjallisen osaston ensimäinen novelli on -"_Rollijärven avannot_, kertomus ison vihan ajoilta". Toiminta -alkaa Saimaan rannalla, Savonlinnan tienoilla, missä entinen -pohjalainen, 80-vuotias sotavanhus Sakari Rajunen omistaa vauraan -Hietalahden talon. Rajusen luona asuu kaksi nuorta, hänen veljensä -tyttären tytär, Sanna, Pohjanmaalta tullut, ja Kaarle Harkka, -liiviläinen, isännän muinaisen sotatoverivainajan poika, ja -vanhuksen toivo oli, että heistä tulisi pariskunta, jolle hän voisi -talonsa jättää. Sanna ei kuitenkaan voinut rakastaa viekasta, -itsekästä Harkkaa, vaan hänen sydämensä kiintyi linnan väestössä -palvelevaan pohjalaiseen nuorukaiseen, Maunuun. Verisen kohtauksen -jälkeen Harkan ja Maunun välillä jälkimäinen, Sannan avulla, karkaa -Pohjanmaalle, jonne toiminta sittemmin vie muutkin henkilöt. -- -Kertomuksen alkupuoli on vapaasti keksitty; loppupuolen vaiheet -kiintyvät historiallisiin tapahtumiin, Napuen tappeluun ja varsinkin -Pyhäjoen Ypperin kyläläisten kamalaan teurastukseen Rollijärven -rannalla, jossa venäläisten petomaisuus saavuttaa huippunsa. -Kansan äärettömien kärsimysten kuvaus tulee niin pääasiaksi, että -yksityisten kohtalo menettää mielenkiintonsa. Sanna ja Maunu olivat -menneet naimisiin, Harkka venäläisiin liittyneenä vainoo heitä -tulisessa kostonhalussaan; Sanna ja Maunu pelastuvat kuitenkin sotaan -hukkumasta. - -Seuraavan vuoden (1870) marraskuulla luettiin samassa lehdessä -pieni kertomus, _"Kerta vielä"_, rappiolle joutuneesta entisestä -ylioppilaasta, jonka kertoja, itse ylioppilas, näkee eräässä -Pohjanmaan kievarissa, missä hän on matkustavien koulupoikien -naurun esineenä. Saatuaan viinaa hän "panee kiekkaa", pyörii ja -hyppii, kunnes saa verensyöksyn ja kuolee. Kertoja löytää vainajan -rinnalta kultaisen mitaljonin ja siinä kauniin tytön kuvan, jossa -on kirjoitus: "Sinun elämässä, sinun kuolemassa." Samassa tulee -kievariin komeissa vaunuissa ajaen vanhanpuoleinen rouva kahden -tyttärensä kanssa. Nähtyään mitaljonin rouva tunnustaa muinoin -olleensa onnettoman rakastettu; petettynä, hyljättynä oli ylioppilas -ruvennut juomaan. Rouva näkee "vielä kerta" -- vainajana -- sen, jonka -oma oli luvannut olla elämässä ja kuolemassa. - -Enemmän kuin U. S. sai samana vuonna Hagmanin Pietarin sanomat -avustusta, nimittäin yleisellä nimellä _"Otteita ihmissydänten -salaisuuksista"_ kaksi kertomusta: _"Jäisiä ja pakahtuneita sydämiä"_ -sekä _"Omantunnon voima"_. Molemmat ovat laadultaan kyläkertomuksia, -vaikka edellisessä kyllä esiintyy pari herrasmiestäkin, setä ja -veljenpoika, kumpikin köyhän tytön viettelijänä; toisessakin ovat -rikokset -- mustasukkaisuudesta aiheutunut murha ja väärä vala -- -pääaiheena. Että rikolliset saavat rangaistuksensa, on luonnollista, -ja sitä osottaakseen on tekijä nämä niinkuin muutkin samantapaiset -jutelmansa laatinut. Useampia novelleja ei Gummerus näy Pietarin -sanomiin kirjoittaneen. - -Uuden Suomettaren vuosikerrassa 1871 nähdään --l--b--s-merkki -kahden kertomuksen ohella. Neljässä ensimäisessä numerossa on -satu, _"Revontulet"_, joka esitykseltään on vähemmin luonteva -kuin tavalliset jutelmat. Saimaan rannalla on Anni viettävä häitä -Jalo sankarin kanssa. Kun sulho viipyy, saa Hiiden käskyläinen, -Sukkamieli, morsiamen hetkeksi epäilemään rakastettuansa. Sen kautta -hän joutuu Hiiden pojan valtaan, joka ilmojen teitä vie hänet kylmään -Pohjolaan. Kauan etsittyään kadonnutta Jalo näkee noidan avulla -Annin Hiiden pojan luona. Hän rientää sinne, mutta sen sijaan että -hyökkäisi Hiiden poikaa vastaan sankari, hänkin puolestaan epäillen -morsiantaan, lävistää neidon nuolellaan. Seuraavassa tuokiossa hän jo -tietää surmanneensa viattoman. Hän rakentaa nyt mahdottoman rovion, -panee armaansa ruumiin sen päälle ja asettuu itse sen viereen. -Rovion tulessa Anni ja Jalo yhtyvät, ja muistona heidän lemmestään -palavat Revontulet Pohjan taivaalla. Annin nimi Hiisien luona oli -Revo -- siitä tulien nimi. -- Lokakuun lopulta vuosikerran loppuun -ulottuu toinen kertomus, joka taas on historiallinen laatuaan, Ison -vihan ajoilta, _"Sadan leukaluut"_. Se nojaa tekijän kuulemaan -kansanmuistelmaan, ja siinä kuvataan venäläisten hävitystöitä -Suoniemellä ja Karkussa sekä miten joukko vainolaisia joutui autiolle -saarelle kuollakseen siellä nälkään -- saaren nimi on siitä saakka -"Sadan leukaluut". Kertomus on kokoonpanoltaan ja esitykseltään ehkä -paras Gummeruksen historiallisista novelleista. Tapaukset kehittyvät -luontevasti, ja mielenkiinnolla lukija seuraa nuorten kihlattujen, -Sannan ja Hannun, seikkailuja. Se tapa, jolla rohkeamielinen -Hannu ensin surmaa useita venäläisiä ja sitte saa toiset turmiota -tuottavalle veneretkelle, on jännittävä ja uskottava; sitä vastoin -Sannan itsemurha tuntuu vähemmän todennäköiseltä, joskaan ei -mahdottomalta kauheana aikana. - -Vuonna 1872 tapaamme lehdessä niinikään kaksi novellia, nimittäin -_"Kaksi joulu-aattoa"_ ja _"Takaus"_, edellinen vuosikerran -alussa ja jälkimäinen lopussa, 1873 ei mitään, mutta 1874 ja -1875 kumpanakin jälleen yhden: _"Pikku Laurin salaisuus"_ ja -_"Peritäänkö vihakin?"_ Lukuunottamatta "Pikku Laurin salaisuus" -nimistä juttua ovat nämä kertomukset, jotka, samoin kuin juuri -mainitut historialliset jutelmat, ovat kirjamuodossakin ilmestyneet, -Gummeruksen kypsyneimpiä. Toiminnan tapahtumapaikka on ensimäisessä -Turku, toisessa vaihdellen Pohjanmaa ja Helsinki sekä viimeisessä -yksinomaisesti Pohjanmaa; henkilöt ovat enimmäkseen keskisäätyä. -Näissäkin, on paljon romanttisuutta, joka muistuttaa August Blanchea -ja Emilie Elygare-Carlénia, ja vaikka "Takaus" novellissa on -elettyäkin -- esim. pohjalaisten ylioppilasten Porthaninjuhlan kuvaus ---, on väritys sovinnaisen heikkoa nykyajan kannalta arvostellen. -Mutta siitä huolimatta on novelleilla ansionsakin. Yksistään sujuva -kerronta viehättää lukijaa, se kun välttäen pitkäveteisyyksiä aina -luontevasti tarjoo uusia tapahtumia ja olosuhteiden käänteitä; -toiseksi vaikuttaa mielenkiintoisesti tekijän teeskentelemättömyys ja -niin sanoakseni naiivi luottamus omaan kertomukseensa sekä vihdoin -suora, rehti elämänkäsitys. Vaikka nämä kertomukset taiteellisesti -arvostellen edustavat mennyttä kehityskautta, ovat ne, niinkuin -yleensä Gummeruksen koko tuotanto, vieläkin lukemisen arvoisia, ja -varsinkin suuremmalle yleisölle, nuoriso siihen luettuna, monin -verroin suositeltavampia kuin nykyaikaiset salapoliisiromaanit ynnä -muut samanlaatuiset jännitys- ja kiihotusjutut. - - - - -IV. - -Gummeruksen elämän loppukausi 1875-98. - - -Romanttisena kertojana Gummeruskin usein päätti kertomuksensa -sankarinsa ja sankarittarensa häihin. Mielelläni tekisin samoin, -en ainoastaan noudattaakseni hänen esimerkkiään, vaan muistakin -syistä. Ensiksikin minulla itselläni ei enään ole mieskohtaisia -muistoja Gummeruksesta, sillä sen jälkeen kun hän oli asettunut -Jyväskylään, s.o. koko hänen elämänsä loppukaudella, en tavannut -häntä muuta kuin yhden kerran eräällä hänen Helsinginmatkallaan, -ja toiseksi eivät lähteenikään salli kuvauksen jatkamista samaan -seikkaperäiseen tapaan kuin tähän saakka. Kuitenkin olisi väärin sekä -kuvattavaani että lukijaa kohtaan jättää tämä loppukausi kokonaan -sikseen. Jos näet lukija ei saisi enempää tietää, kuin mitä tähän -asti on kerrottu, olisi hänen käsityksensä Gummeruksen merkityksestä -sivistyshistoriassamme kovin vaillinainen, ja ilmeinen loukkaus -kirjailijan muistolle olisi olla puhumatta ajanjaksosta, jolloin -hänen harrastuksensa vasta kehittyi itsetietoiseksi, päämäärästään -selväksi ja menestykseltään suurenmoiseksi toiminnaksi. - - * * * * * - -Vihdoin oli siis Gummerus saanut oman kodin, jota hän niin -kauan oli kaivannut. Vähän toista kymmentä vuotta aviopari asui -vuokratussa huoneistossa, mutta v:sta 1888 alkaen omassa avarassa -talossa, torin kulmassa, joka nykyään on K. J. Gummerus Osakeyhtiön -hallussa. Papintyttärenä saamansa kokemuksen nojassa Staava hyvin -pystyi hoitamaan kotiansa, joka oli kaikin puolin täydellisesti, -vaikkei sentään ylellisesti varustettu ja siisteydestä loistava. -Vieraanvarainen kun oli, hän siinä ystävällisesti vastaanotti -miehensä ja omat tuttavansa, jotka hyvin viihtyivät puolisojen -iloisessa seurassa. Että Gummerus puolestaan yritti parastaan -tehdäkseen kodin lämpimäksi ja hupaiseksi vaimolleen, on -luonnollista, mutta niin rakastettava kuin hän saattoikin olla, -oli hänellä heikotkin puolensa. Hän oli liian kauan nauttinut -poikamiehen vapautta kerrassaan luopuakseen entisistä tavoistaan. Hän -piti edelleen ystävien ja toverien seurasta kodin ulkopuolellakin, -ja siitä johtui, että hänen elämänjärjestyksensä oli vähemmän -säännöllinen kuin rouva olisi toivonut. Ehkä on ohimennen siitäkin -muistutettava, että Gummerus tuli Jyväskylään juuri niihin aikoihin, -jolloin metsähuijaus oli parhaimmassa vauhdissa ja jolloin miljoonia -liikuttaessa pikkukaupungin seura- ja kapakkaelämä mursi kaikki -perinnäiset rajat. Tietenkään hän ei kuulunut niihin piireihin, -joissa ilta illan perästä satoja markkoja tuhlattiin samppanjaan -ja korttia lyödessä tuhannet vaihtoivat omistajaa, mutta tosiasia -lienee, että tuon elämän vaikutus aikanaan ulottui laajemmallekin. -Miten sen liekään, tavallinen seuranpito ja siihen kuuluva muutamien -totilasien tyhjentäminen ei vähentänyt Gummeruksen työkykyä ja --intoa, sillä huolimatta siitä, kuinka oli iltansa viettänyt, -istui hän aamusin aina yhtä virkkuna työpöytänsä ääressä. Että -aviopuolisojen väli pysyi hyvänä, todistavat kirjeet, joita Gummerus -kirjoitti Staiville niinä aikoina, jolloin toinen tai toinen oli -milloin missäkin matkalla -- Staivi tavallisesti vanhempiensa -luona Siikajoella (jossa kesällä monesti yhdessäkin oltiin), -Gummerus Helsingissä (kylpemässä 1875), Säämingissä, Tukholmassa -(1880) ja Kööpenhaminassa (1885) hankkimassa kuvia julkaisemiinsa -lehtiin j.n.e. Kirjeissä, joiden sävy tuskin on toisenlainen kuin -kihlausaikanakaan, valitetaan aina ikävää. Niin esim. 11/9 1881, -kun Staivi oli Siikajoella nuoremman sisarensa häissä, Gummerus -kirjoittaa: "Kyllä minä tositeossa olen hyvin kiintynyt sinuun, -vaikkeihän ole tarpeen, että se näkyy; tyhjää on kun olet poissa. -Olen hyvin peloissani pitkän matkasi tähden. Elä matkusta pimeällä, -ota vuokrahevonen ja luotettava ajomies niin kauas kuin mahdollista, -ja Jumalan avulla tervetullut kotia," -- Yhtä vähän kuin Gummerus -yksinään viihtyi kotona, yhtä vähän hän matkallakaan menestyi ilman -vaimoansa. Kirjoittaen Tanskasta 4/8 1885 hän huudahtaa: "Jos vielä -joskus lähden ulkomaille, täytyy sinun tulla mukaan! Pidä tätä -ilmaisuna siitä, että minulla on ikävä -- -- jos niin tahdot." Kun -sitte Gummerus saatuansa pedagogisen matkastipendin koko seuraavan -vuoden kevätkauden oleskeli Saksassa, olivatkin puolisot yhdessä. - -Alkuansa Staavalla ei ollut nimeksikään kirjallisia harrastuksia. -Kun kumminkin Gummerus enenevällä innolla antautui kirjailija- ja -kustantajatoimeensa, jonka laadusta ja kehityksestä alempana on -puhuttava, ja saavutti odottamatonta menestystä ja tunnustusta, on -varsin ymmärrettävää, että hänen rouvansakin mieli muuttui. Jopa hän -kykeni auttamaan miestään erilaisissa liiketehtävissä, ja niin he -liittyivät yhteistyöhön, joka oli sitä tärkeämpi heidän keskinäiselle -onnelleen, kun koti jäi lapsettomaksi. - -Tullessaan Jyväskylään oli Gummeruksen päätehtävänä opettajatoimi, -ja lyseon suomen- ja ruotsinkielen kolleganvirkaa hän edelleen hoiti -aina v:een 1897 asti, jolloin hän osaksi heikontuneen terveytensä -vuoksi, osaksi muista syistä otti eron. Opettajana hän oli mitä -ystävällisimmissä suhteissa virkaveljiinsä ja oppilaihinsa, mutta -se johtui enemmän hänen puhtaasti inhimillisistä kuin pedagogisista -ansioistaan. Tositeossa Gummerus oli huono sekä kurinpitäjänä että -tietojenantajana. Hän ei osannut olla tarpeeksi vaativainen, ja -pojat käyttivät hänen hyvänsävyisyyttään, niinkuin tavallista on, -hutiloidakseen hänen aineissaan. Siitä johtui, että opettajan ja -oppilaitten väli lyseossa, tunneilla, ei ollut niin tyydyttävä -kuin toivottavaa oli. Sitä vastoin Gummerus koulun ulkopuolella ja -erittäin omassa kodissaan osasi aivan erikoisella tavalla saavuttaa -oppilaittensa kunnioituksen ja rakkauden, samojen oppilaitten, -joiden kanssa hän koulussa tuli huonosti toimeen. Huolimatta siitä, -miten pojat usein laiminlöivät velvollisuutensa, hän sydämestään -piti heistä, ja hänellä oli tapana aina väliin kutsua luokseen -joko yksityisiä oppilaita taikka koko luokkia. Silloin, kodissaan, -hän puhutteli heitä toverillisesti ja välittömällä myötätunnolla -ja voitti siten heidän sydämensä. Tässäkin kuuluu Staava rouva -koko sielullaan olleen mukana, niin että nuoret kiintyivät häneen -samoin kuin opettajaansa. Eräs Gummeruksen entisiä oppilaita, joka -1893 sai erotodistuksensa ja tuli ylioppilaaksi, on kertonut, että -ylimpäin luokkain oppilaat säännöllisesti joka toinen lauvantai -olivat kutsutut Gummerukselle. Siellä oli silloin pidetty esitelmiä, -laulettu ja keskusteltu, ja hupaisesti oli ilta kulunut. Viimeisenä -iltana, kun Helsinkiin lähtevät olivat jättäneet hyvästi, oli rouva -poikien nähden liikutuksesta itkenyt. Näin syntynyt läheinen suhde -Gummerus puolisojen ja lyseolaisten välillä aiheutti luonnollisesti, -että yksityiset köyhyyden ahdistamat taikka muun vastoinkäymisen -kohtaamat pojat usein kääntyivät heidän puoleensa avun ja neuvon -pyynnöllä. Etteivät he sitä turhaan tehneet, todistavat useat -Gummeruksen jälkeenjääneitten paperien joukosta tavatut kirjeet, -joissa entiset oppilaat sydämestään kiittävät häntä ja hänen -vaimoansa avunannosta ja herttaisesta kohtelusta. Mainittu -suhde selittää myöskin, että Gummeruksen kuoleman jälkeen hänen -entiset oppilaansa toimeenpanivat rahankeräyksen stipendirahastoa -varten, joka kantaen hänen nimeänsä säilyttäisi hänen muistonsa -oppilaitoksessa ja sen piirissä. - -Verrattomasti vaikuttavammin Gummerus kuitenkin toimi toisella -alalla, samalla levittäen mainettaan ja juurruttaen muistonsa -paljoa laajemmalle. Tarkotan kansanvalistuksen alaa, jolle hän oli -astunut perustamalla "Kyläkirjaston" ja jolla hän Jyväskylässä -laajentamistaan laajensi toimintaansa. Se yleinen suosio, jonka -Kyläkirjasto oli saavuttanut ympäri maata, rohkaisi näet häntä -kehittämään yritystään yhä uusilla säännöllisillä lisäjulkaisuilla. -Niin hän 1878 (näytenumero) alkoi julkaista _Kyläkirjaston -kuvalehteä_, kahta vuotta myöhemmin (1880) hän liitti siihen _Lasten -kuvalehden_ ja 1888 n.s. _B-sarjan_, jonka kuvalehdenosaston -ohjelmaan erityisesti kuului kotimaan olojen ja merkkitapahtumien -seuraaminen. Edellisiä julkaisuja hän itse toimitti kuolemaansa -saakka, mutta viimemainitun hän yhdeksän vuoden päästä (1897) -luovutti tohtori V. Vallinille (Voionmaa) ja maisteri I. K. Inhalle -Helsingissä. - -Jotta oikein käsitettäisiin Gummeruksen kirjailija- ja sen ohella -myöskin kustantajatoimen kehittymistä Jyväskylässä, on tässä -kuitenkin vähän seikkaperäisempiä tietoja tarpeen. - -Jo ensi syksynä hän järjesti asiat niin, että Kyläkirjasto v:n 1875 -alusta painettiin Jyväskylässä Weilin ja Göösin kirjapainossa. Se -tuotti toimittajalle paljon helpotusta, sillä vaikeata oli ollut -saada kykenevää ja luotettavaa asiamiestä Helsingissä ja varsinkin -semmoista, joka pitemmäksi ajaksi olisi ottanut huolehtiakseen -oikaisuluvusta, levittämisestä y.m. Mainitussa kirjapainossa -painettiin siihen aikaan myöskin asioitsija H. F. Helmisen omistama -ja toimittama sanomalehti Keski-Suomi (perustettu 1871), ja vuoden -lopulla 1875 Gummerus rupesi sen toimittajaksi, niin että hän yhdessä -Helmisen kanssa allekirjoitti lehden tilausilmotuksen v:ksi 1876. -Eikä hän siitä toimesta pian eronnutkaan, vaan hänet mainitaan -toimituksen jäsenenä (paitsi Helmistä kuului siihen kolmantena -miehenä 1877 Hjalmar Sandelin ja 1878--79 K. J. Högman) v:n 1880 -loppuun saakka. Kuinka suuren osan toimitustyöstä Gummerus suoritti, -on mahdoton sanoa, sillä yleensä ovat kirjoitukset nimimerkittömiä. -Merkillä --l--b--s. varustettuna on vain kolme pitempää lisää, -nimittäin Kokkolassa "Suomalaisen normaalikoulun hyödyksi" 1872 -pidetty esitelmä: _"Muutama päivä Kokkolassa Ison vihan aikana"_ -ja kaksi novellia, nimittäin "_Onneksi vai onnettomuudeksi?_ -Kertomus elämästä" ja _"Herra sihtieri"_, tarkotusperäinen kertomus --- molemmat ensimäiset vuosikerrassa 1876 (kertomus 7 n:ssa) ja -viimemainittu vuosikerroissa 1877 Ja 1878 (12 n:ssa). Ei kumpikaan -näistä kertomuksista ole luettava Gummeruksen etevämpiin. Toisessa -kuvataan, miten Antti Toverinen, Lauri poikansa kelvottomuuden takia -jouduttuaan köyhyyteen ja kurjuuteen, löytää kellarista appivaarinsa -kätkemän nelikon täynnä hopearahoja ja pakotetaan luovuttamaan se -pojalleen ja tämän yhtä kelvottomalle appi-isälle, jotka olivat -saaneet asiasta vihiä; mutta jollei aarre tuottanut onnea löytäjälle, -ei se ollut onneksi toisillekaan: rahat synnyttivät riidan Laurin -ja hänen appensa välille, ja edellinen tappoi jälkimäisen. Toisessa -kerrotaan konnamaisesta asianajajasta, joka kiihottaen ihmisiä -käräjöimään nylki kumpaakin riitapuolta, kunnes joutui kiinni -petoksistaan. Opettavan tarkotuksensa vuoksi oli kertomus aikoinaan -sangen kiitettävä lisä kansassa levinneeseen lehteen; esitykseltään -se on kokeneen kertojan käsialaa, mutta alkuperäisyyttä ei tapaa -luonteenkuvauksessa enemmän kuin sommittelussakaan. - -Marraskuulta 1877 alkaen painettiin Keski-Suomi uudessa "Jyväskylän -kirjapainossa", jonka lehtori J. Länkelä, Gummerus ja Helminen -yhdessä olivat perustaneet. Tultuaan ainakin osalta oman kirjapainon -isännäksi Gummerus perusti ennenmainitut Kyläkirjaston ja Lasten -kuvalehdet, joista edellistä saatiin erikseen tilata ja jälkimäinen -seurasi sitä maksuttomasti. Edelleen kirjapaino sai hänet ryhtymään -kustantajatoimeenkin, jonka varsinainen alku on luettava v:sta 1883. -Sinä vuonna julkaistiin Martti Lutherin 400-vuotismuiston johdosta -Kyläkirjastossa "Wormsin herrainpäivät", ote Merle d'Aubignén -"16:nnen vuosisadan uskonpuhdistuksen historiasta", ja se herätti -Gummeruksessa ajatuksen suomeksi toimittaa tämän laajan ja etevän -teoksen. Suuri yritys toteutuikin vuosina 1883--86, ja niin oli -kustannusliike päässyt hyvään alkuun. Alun (3 "kirjaa") teosta käänsi -A. Törneroos (Tuokko), jonka suorasanainen kieli ei kuitenkaan ollut -tarpeeksi sujuvaa; sen jälkeen ryhtyi työhön Paavo Cajander, joka -sentään pian (käännettyään 2 kirjaa) huomasi, että tehtävä häiritsi -hänen Shakespearen-suomennostyötään, ja sen vuoksi luopui siitä; -kolmanneksi suomentajaksi rupesi silloin Juuso Hedberg -- v:sta 1882 -uskonnon lehtori Jyväskylän lyseossa -- ja hän jatkoi loppuun saakka -(6-20 kirjaa). - -V. 1885 tapahtui Keski-Suomen olemassaolossa semmoinen muutos, -että Helminen luovutti omistusoikeutensa lehteen osakeyhtiölle, -joka oli muodostunut kaupunkilaisten kesken, ja silloin kutsuttiin -toimittajiksi veljekset Jussi ja Pekka Brofeldt. Nämä nuoret -kirjailijat, mutta etenkin Jonas Castrén, joka mainitun vuoden -valtiopäivillä oli ensi kerran esiintynyt julkisuudessa ja alottanut -häikäilemättömän taistelunsa suomalaisuuden vanhoja johtomiehiä -vastaan sekä 1886 oleskeli Jyväskylässä, muuttivat kerrassaan -lehden hengen ja äänen. Keräten ympärilleen tyytymättömiä "nuoria" -Castrén pitkissä kirjoituksissa polemisoi Uutta Suometarta -vastaan, jonka kilpailijaksi uhattiin perustaa uusi suomalainen -päivälehti Helsinkiin. Pedagogit, joiden äänenkannattaja ennen -niin rauhallinen Keski-Suomi oli ollut, olivat pahoillaan, että -lehdessä, jossa he vielä olivat osallisina, kiista suomenmielisten -kesken pantiin alulle, mutta myöskin siitä radikaalisuudesta, joka -muissa kysymyksissä tuli kuuluville. Gummerus oleskeli, niinkuin -ennen on mainittu, koko alkupuolen vuotta 1886 Saksassa, lähettäen -lehteen hupaisia kirjeitä kokemuksistaan Berlinissä, käynnistään -Wittenbergissä, Leipzigissä, Strassburgissa y.m. Nähtävästi hän ei -silloin paljon jos ollenkaan tiennyt toveriensa tyytymättömyydestä. -Ainakin kirjoitti Pekka Brofeldt aivan naiivisti hänelle olevansa -iloinen, että oli Helsingistä saanut "vähän radikaalia", erään -Arvid Järnefeltin puheen, joka kansallisessa asiassa puolusti "koko -programmia", yksi kieli ja yksi mieli-ohjelmaa, ainoana keinona -tuottaa Suomelle "eurooppalaista merkitystä". Palattuansa Jyväskylään -Gummeruskin tietysti sekaantui siihen kulttuuritaisteluun, joka -odottamatta oli jakanut pikkukaupungin asujamet vastakkaisiin -ryhmiin. En ole kuullut, että hän olisi erittäin kiihtynyt asiasta, -mutta luonnollisesti hän oli mukana ja vanhan suunnan puolella -siinä kokouksessa, joka pidettiin 8 p. marrask. ja jossa kiivaan -keskustelun jälkeen äänestettiin siitä, oliko lehden toimitus -edelleenkin uskottava Brofeldteille vai eikö. Enemmistö oli nuorten -puolella, mutta sittenkin veljekset luopuivat; vanhempi veli, joka -oli ollut vastaava toimittaja, selitti näet, että hän ei halunnut -jäädä, koska eri ryhmien välit olivat niin kireät. Sen jälkeen tuli -Keski-Suomen toimittajaksi Eero Erkko. -- Se hajaannus, josta tässä -on puhuttu, johti vuoden päästä siihen, että vanhat suomenmieliset -v:n 1888 alusta kannattivat omaa uutta lehteä, "Suomalainen" nimeltä. -Keväällä samana vuonna muutettiin "Jyväskylän kirjapaino" Gummeruksen -ostamaan taloon, ja sen omistivat nyt Länkelä ja Gummerus yhdessä, -sitten kun Helminen oli tehnyt vararikon. - - * * * * * - -Synnynnäinen taipumus ja halu kirjalliseen tuotantoon ja toimintaan -olivat tehneet Gummeruksen liikemieheksikin. Hänen vaimonsa pesään -tuoma omaisuus oli tässä kohden tuntuvana apuna, mutta menestys -johtui hänen toimeliaisuudestaan, sillä lehtiensä toimittajana ja -kirjankustantajana hän -- vaikka ihanteelliset näkökohdat joskus -voittivatkin käytännölliset -- osotti niin paljon virkeyttä, -kekseliäisyyttä ja johdonmukaista työkykyä, että sitä tuskin -olisivat voineet odottaa ne, jotka tiesivät, kuinka vähän hän -ylioppilasaikoinaan oli välittänyt elämän velvollisuuksista. Ei -liene väärin arvata jonkun ansion tästä tulevan hänen puolisolleen, -mutta jos niinkin, on kuitenkin pääasia siinä, että hän nyt oli -löytänyt oikean alansa. Sitä todistaa se henki, joka huomataan yhtä -selvästi Gummeruksen kansanlehdissä kuin hänen kustannusyrityksissään -ja jonka laatu voidaan ilmaista kolmella sanalla: uskonnollisuus, -isänmaallisuus ja kansanomaisuus. Toisin sanoen hän oli päässyt -käsiksi työhön, jossa saattoi vapaasti noudattaa ja voimakkaasti -toteuttaa mitä nuoruudessaan oli puhtainta ja jalointa tuntenut ja -ajatellut. - -Tässä ei tule kysymykseenkään kirjoittaa Gummeruksen kansanlehtien -historia ja vielä vähemmin selostaa niiden sisällystä. Olkoon vain -mainittu, että niissä tavataan kirjoituksia mitä erilaisimmista -aineista, kaikki valittu ja esitetty yhteistä kansaa varten. Paljon -on vieraista lehdistä joko muuttamatta tai mukailemalla käännettyä, -mutta paljon myöskin ja epäilemättä arvokkain osa alkuperäistä, -vartavasten kirjoitettua. Ahkerin kirjoittaja oli Gummerus itse, -mutta paljon on hän myöskin milloin suorastaan tilaamalla, milloin -pyytämättä saanut muilta, jopa eteviltäkin kirjailijoilta ja -tiedemiehiltä. Niin esim. E. G. Palmén monena vuotena avusti -Kuvalehteä alkuperäisillä, omiin tutkimuksiin perustuvilla, -elämäkerrallisilla y.m. historiallisilla kirjoituksilla; ahkeria -avustajia olivat niinikään Hannes Gebhard, Väinö Voionmaa y.m. Miten -tuottelias Gummerus olikin ja miten hartaasti hän tekikin työtä -istuen kirjoituspöytänsä ääressä jo klo 4:ltä -- 5:ltä aamulla, -jolloin harva pienen kaupungin asukas vielä oli vuoteeltaan noussut, -on luonnollista että hän ei jaksanut ilman apua kolmattakymmentä -vuotta täyttää kyläkirjastonsa; mutta mitä hän kieltämättä jaksoi, -se oli katsoa ja valvoa, ettei siihen mitään painettu, joka ei ollut -hänen henkensä mukaista. Siten voitiinkin hänen kuolemansa jälkeen -todistaa, että hänen lehtensä aina olivat sisältäneet "valistavaa, -puhdasta lukemista". Ne olivat "todella kansankirjastoja, jotka -valmistivat alaa yhä laajemmalle valistukselle ja suuremmille -kirjastoille". - -Entäs runoilija, kertoja Gummerus, oliko hän kadonnut kyläkoulun -opettajan taakse, niin kysynee joku nuorempi lukija. Ei suinkaan. -Edelleenkin hän sepitti kertomuksia, vaikka kyllä osaksi -toisenlaisia kuin ennen. Hän ei enään yrittänyt luoda pitempiä -romanttisia tai historiallisia novelleja -- kenties ei aikakaan -olisi sitä myöntänyt -- vaan lyhyitä "kuvauksia elämästä", joista -huomattavimmat muodostavat kaksi hänen kuolemansa jälkeen kirjana -ilmestynyttä kertomussarjaa: toinen _"Vanhan pastorin muistelmia"_ -(1898) ja toinen _"Haudankaivajan kertomuksia"_ (1899). Näistä -pikku kertomuksista, jotka kauttaaltaan ovat uskonnollisen -elämänkäsityksen leimaamia, oppii tuntemaan Gummeruksen semmoisena -kuin hän oli viimeisellä kehityskaudellaan. Jumalan käden hän näkee -ihmisten elämänvaiheiden johdossa, sillä miten intohimot monesti -houkuttelevatkaan heikkoja ihmislapsia turmion kuilun partaalle, -tulee kuitenkin jokaiselle hetki, jolloin hän kauhistuen näkee -vaaran, ja silloin on taivaallisen isän armo lähellä. Merkillepantava -on tekijän sääli ja myötätunto puutteenalaisia ja kärsiviä kohtaan ja -niinikään oikeamielisyys, millä hän arvostelee erilaisia luonteita. -Kertomuksissaan hän loi niin vanhemmille kuin nuoremmille lukijoille, -niin miehille kuin naisille kuvia, jotka vastustamattomasti saivat -heidät tarkastamaan omaa ulkonaista ja sisällistä tilaansa ja jotka -jokaiselle, joka halusi vastaanottaa oppia, näyttivät miten asiain -olisi pitänyt olla, miten ei. Eivätkä kertomukset sentään ole kuivan -tarkotusperäisia. Gummeruksen sujuva, vilkas kertojakyky ei ole -kangistunut eikä luontaista mehuansa menettänyt. Elämän koulu on -vain varmistanut hänen piirustus- ja värittämistaitonsa, ja hän -osaa entistä taiteellisemmin keskittää kuvauksensa. Että näin on -laita, huomaa ehkä parhaiten eräistä jutuista, jotka hän jo nuorena -on julkaissut Suomettaressa ja nyt kirjoittanut uudestaan ("Pikku -Jaakkomme", "Veljekset", "Isoisän testamentti" y.m.). Kuinka hän -joskus vieläkin saattoi oikein nauttia kertojakyvystään, näkee -esim. kertomuksesta "Mörkö-Maija". Koskelan saita emäntä oli eräänä -iltana tylysti ajanut talosta Mörkö-Maijan ja muitakin kerjäläisiä. -Mennessään oli noidan nimeä kantava Maija kironnut ja uhannut: -"Muistat minua huomenna!" ja aamulla ilmaantuu toinen onnettomuus -toisen jälkeen. Kaljatynnöri kellarissa on juossut tyhjiin, muuripata -huomataan haljenneeksi, lampaat ovat päässeet kaurapeltoon, niitä -ajettaessa sieltä hyppää yksi perunakellarin ilmatorveen ja taittaa -niskansa, ja kun koko talonväki ryntää kellarin katolle, romahtaa se -kellariin, vieläpä on pikku Liili yksin leikkiessään asettanut sirpit -tuvan kynnyksen eteen, niin että Karja-Lotta astuu sirpin terälle ja -leikkaa jalkapöytänsä miltei kahtia. Aamuisen mylläkän kuvauksessa on -tavatonta eloa ja huumoriakin, jota ei usein tavata Gummeruksella, -ja kaiken keskellä esiintyy pikku viaton Liili auringonsäteenä, -joka yksin saa kiukkuisen elonleikkuuväen mielihyvästä hymyilemään. -Hänen tähtensä äitikin, ylpeä emäntä, nöyrtyy ja menee tuomisilla -lepyttämään Mörkö-Maijaa; mutta kuitenkaan ei emäntä ottanut -uskoakseen, että hänen oma huolimattomuutensa ja paha omatuntonsa -olivat syynä onnettomuuskohtauksiin. - -Kyläkirjaston kuvalehdistä Lasten kuvalehti ei suinkaan ollut -arvottomin. Tunteellisena fantasiaihmisenä Gummerus osasi mainiosti -kirjoittaa lapsia varten. Tietysti hän tahtoi ohjata heitäkin -samassa hengessä kuin vanhempaa yleisöänsä, mutta hän tiesi myöskin, -että lapset eivät jaksa kuulla kuivaa opetusta, vaan että heidän -mielenkiintonsa ja suosionsa on voitettava siten, että kirjoittaja -asettuu heidän kannalleen ja antaa kertomiensa tapausten opettaa. -Semmoinen kertomus oli esim. "Mitenkä pienestä Matista tuli aika -mies", jossa oli monta lukua ja joka kiinnitti pikku lukijain -mieltä niinkuin 1850-luvulla "Walterin seikkailut" Z. Topeliuksen -Eos-lehdessä. - -Gummeruksen paperien joukossa on Topeliuksen kirjoittama kirje 4 -p:ltä tammik. 1882, joka sisältää kauniin tunnustuksen. Kirjeestä -näkyy, että Gummerus oli lähettänyt Lasten kuvalehden suurelle -saturunoilijalle ja pyytänyt häntäkin joskus avustamaan lehteä. -Topelius lähettikin "pienen joulusadun" ("Poika, joka kuuli -hiljaisuuden puhuvan") ja kirjoitti sen ohella seuraavasti: "En -voi luvata usein lähettää, mutta toivon kuitenkin ajoittain -saavani vapaan hetken sitä varten. Minulle on aina mieleen saada -kirjoittaa kaikille Suomen lapsille. Nyt myötäliitetty pieni kertomus -on tavallaan kuva L. k:n kuvalehden kirjoitukseen 'Sisällinen -tuomari'. Minua ilahduttaa, että lehtenne teksti on hyvin valittu -ja kuvat kauniita, jota kiitosta ei voida antaa ruotsalaisille -lastenlehdillemme, joihin sentähden pian kymmeneen vuoteen en ole -tahtonut lähettää lisiä. On erittäin tärkeää, että kaikki, joko -välittömästi tai välillisesti, on kristillisen elämänkäsityksen -läpitunkemaa. Mutta ne lastenkirjailijat erehtyvät, jotka -kristillistä näkökantaa noudattaen laskevat syntivelan painostavan -taakan lapsen raittiin mielen päälle. Lapsi ei ole muuta kuin pieni, -iloinen pakana, joka aikaa voittaen ja luonnonmukaisella tavalla on -kehittyvä kristityksi. Semmoiset yleiset käsitteet kuin perisynti -ja maailmansovitus ovat lapsen näköpiirin ulkopuolella, ja se -joka ennen aikaa tahtoo kauhalla saada ne syödyksi, hän kasvattaa -teeskentelijöitä. Väärinteon ja anteeksiannon lapsi ymmärtää, -ja näistä kahdesta yksinkertaisesta käsitteestä -- rakkaudesta -suureen isään taivaassa ja pieneen Jeesus-lapseen maan päällä -- on -vähitellen kristillinen sovitusoppi kehitettävä ja kypsyvä. - -"Lapselle tarkotetussa esityksessä ei saa olla mitään sairaalloista -eikä mitään raskasta. Kaikki on oleva raitista niin vakavassa kuin -leikinteossa, sillä siveellisyyssaarnat saavat aina nämä lukijat -haukottelemaan. Ei ole lainkaan aina helppoa kätkeä moraali itse -toimintaan ilman selvityksiä, mikä olisi parasta. Usein sattuu, että -minäkin poikkean tästä säännöstä, mutta kun niin käy, turvaan, siihen -silmänkääntäjätemppuun, että sekoitan kortit pienellä pilalla. -- -Hyvin ilahduttavaa on, että lehdillänne on niin suuri lukijakunta. -Ei ole olemassa kiitollisempaa yleisöä eikä myöskään työalaa, joka -paremmin palkitsee vaivat." -- - -Topeliuksella oli täysi syy lausua ilonsa Gummeruksen kuvalehden -yleisön suuruudesta. Aina siitä saakka kun Kyläkirjasto syntyi, oli -sen toimittajalla ollut onni puhua yhä karttuvalle lukijakunnalle, -mutta varsinkin kuvalehdet saavuttivat tavatonta kansansuosiota. -Kuvalehteä jaettiin 1880-luvun keskivaiheilla 14,000 kappaletta, -ja kun B-sarjan menekki kohosi 6,000:een, oli tilaajamäärä -yhteensä 20,000. Pysyttyään muutamia vuosia näin korkealla, alkoi -se 1890-luvulla vähän aleta, syystä että toisia kuvalehtiä oli -ilmaantunut. Semmoinen menestys, jota mainittu määrä osottaa, oli -meillä siihen saakka jotakin kuulumatonta sanomalehdistön historiassa -ja todistaa paremmin kuin mikään muu, kuinka Gummerus osasi tyydyttää -lukijainsa henkisiä tarpeita. - -Epäilemättä vaikutti Gummeruksen julkaisujen levenemiseen sekin, -että hän jo varhain noudatti tunnettua tapaa tarjota tilaajille -jonkun hyödyllisen palkinnon eli lahjan "kaupanpäälliseksi". Niin -hän 1875 antoi kullekin tilaajalle eri vihkona "Pienen laskuopin", -ja myöhemmin seurasi kuvalehteä Suomen ja Euroopan kartat ja -(usealle vuodelle jaettuna) kuvallinen raamattu, jonka kuvat olivat -jäljennöksiä englantilaisesta kansanraamatusta. Kun tämä viimeinen -suurenmoinen julkaisu oli valmis, toimitti Gummerus kirjakauppaan -samat raamatunkuvat ilman tekstiä niitä varten, joilla ennestään oli -raamattu ilman kuvia. Tätä kuvakokoelmaa varten hän pyysi Topeliusta -kirjoittamaan esipuheen, jossa selitettäisiin julkaisun tarkotus sekä -kuinka yleensä raamatun kuvittaminen oli käsitettävä. Eikä pyyntö -ollut turha. Topelius näet kirjoitti esipuheen, joka tietenkin oli -suomennettava, mutta sillä ehdolla, että Gummerus panisi oman nimensä -sen alle. Ystävällinen kirje, joka seuraa tätä kaunista lahjaa -Kyläkirjaston toimittajalle on päivätty 5 p. syysk. 1894. - -Mitä tulee kustannusliikkeeseen, jonka Gummerus niinkuin jo -tiedämme oli alottanut toimittamalla suomennoksen Merle d'Aubignén -uskonpuhdistuksen historiasta, johti hän sitäkin samassa hengessä -kuin puheena olleita julkaisujaan. Todistukseksi riittää vain -mainita pari kolme suurinta yritystä. Vuosina 1889--91 ilmestyi -puolikolmatta tuhatta sivua käsittävä suomennos Kristian Scriverin -"Sielun aarteesta", joka ruotsalaisena käännöksenä oli hartaasti -luettu ja rakastettu niiden entisajan heränneiden kesken, joille -ruotsin kieli oli tuttu, v. 1890 Juuso Hedbergin tekemä seitsemättä -sataa sivua laaja Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja -ja 1894 Väinö Voionmaan "Kuvauksia Suomen kansan esihistoriasta", -ensimäinen osa laajaksi suunniteltua kuvallista Suomen kansan -historiaa. Tämän viimemainitun teoksen julkaisemisajatuksen Gummerus -oli saanut veljeltäni J. R. Aspelinilta, kun vanhat koulutoverit -ja ystävät kerran sattuivat yhteen rautatiematkalla -- sen näkee -eräästä kirjeestä (13/9 1886), jossa hän tiedustelee sopivia -henkilöitä semmoiseen tehtävään. Toinen osa samaa julkaisua, O. A. -Hainarin "Suomen keskiajan historia", valmistui 1898 ja kolmas, -Kust. Grotenfeltin "Suomen historia Uskonpuhdistuksen aikakaudella -1521--1617" v. 1902. Tämän kolmannen osan ilmestymisestä piti huolta -Gummeruksen leski, joka siinä niinkuin muussakin tahtoi jatkaa -liikettä miesvainajansa hengen ja suunnitelmien mukaan.[58] - -Pappia Gummeruksesta ei koskaan tullut, vaikka hän niin monesti -oli tuuminut siksi ruveta. Kuitenkin hän omalla tavallaan oli -saarnaaja: lehdissään ja kirjoissaan hän puhui laajalle yleisölle -antaen tietoja ja opetuksia, johtaen hyvään ja oikeaan sen -elämänkäsityksen pohjalla, jonka hän nuorena, herännäisyysaikanaan, -oli omakseen ottanut ja joka hänessä vanhempina päivinä oli uudelleen -vakaantunut. Tässä Gummeruksen kansanvalistustyön lähtökohdassa -on minusta hänen historiallinen merkityksensä. Kun näet yleisesti -myönnetään, että menneen vuosisadan herännäisyysliike on voimakkaasti -nostanut kansamme henkistä tasoa ja erittäin edistänyt sen -kehittymistä kansalliseen itsetietoisuuteen, on tunnustettava, -että Gummeruksessa välittömämmin kuin kenessäkään muussa ilmenee -ruumiillistuneena herännäisyyteen nojaava ja kansallisuusaatteen -elähyttämä harrastus kaikin puolin kohottaa kansan sivistyselämää. --- Jotakin papillista oli lopulta hänen ulkonaisessakin olennossaan. -Se kyllä ei näyttäytynyt minään erikoisena vakavuutena, sillä -milloin hän tunsi itsensä terveeksi, oli hän niinkuin ennenkin -iloinen ja sukkelapuheinen, vaan paremmin omituisen herttaisena -hyväntahtoisuutena ja ystävällisyytenä kaikkia kohtaan, joiden kanssa -hän joutui tekemisiin. "Elämänsä loppupuolella", todistaa eräs hänen -veljensä, "hän oli aivan toinen kuin ennen, hieno ja ystävällinen -veljiään ja muita kohtaan". Ja muistosanoissa hänen kuolemansa -jälkeen lausuttiin, että tuskin mikään isäntä on ollut paremmissa -väleissä työntekijäinsä kanssa kuin Gummerus. - -Samana vuonna kuin Gummerus erosi virastaan, hän möi osuutensa -Jyväskylän kirjapainossa perustaakseen oman painon. Hänen -aikomuksensa oli nyt käyttää aikansa yksistään kirjailija- ja -kustantajatoimeen, joka olikin kehittynyt niin laajaksi, että se -vaati päällikön kaikki voimat. Hänen terveytensä oli kuitenkin jo -heikompi kuin hän itse aavistikaan. Ainoastaan syyslukukauden 1897 -hän sai nauttia vapaudestaan koulutyöstä, seuraavana lukukautena -hänen tuli jo erota elämästäkin. Kuolema kohtasi häntä matkalla, -Helsingissä, 20 p. maalisk. 1898. Gummerus oli lähtenyt Helsinkiin -ollakseen saapuvilla Z. Topeliuksen hautajaisissa maanantaina 21 -p:nä ja saapui sinne yhdessä vaimonsa kanssa perjantai-iltana -asettuen asumaan silloiseen Villensaunan pieneen hotelliin, jossa -Topeliuksenkin oli ollut tapana asua, kun hän Koivuniemestä pistäysi -Helsingissä. Mutta hän ei saanutkaan laskea kunnioituksen seppelettä -suuren runoilijavainajan ja rakkaan suosijansa haudalle. Näennäisesti -oli hän tullessaan ja lauvantaina vielä tavallisissa voimissa, sillä -tämän päivän iltana hän istui vielä vanhojen ystävien seurassa -Kleinehn hotellissa toisten huomaamatta hänessä mitään erikoista. -Kumminkin hän sunnuntaina keskellä päivää sai sydänhalvauksen, joka -äkkiä (klo 12.30) katkaisi hänen elämänlankansa. - -Tiistaina klo 3 i.p. kuljetettiin vainajan ruumis Pohjalaisen -osakunnan ja lukuisien vanhempien ystävien saattamana patologisesta -laitoksesta rautatieasemalle vietäväksi Jyväskylään. Siellä -olivat hautajaiset maaliskuun 28 p:nä. Ruumiinsiunaus tapahtui -kaupungin kirkossa, josta vainaja vietiin hautausmaalle lepäämään -pilvenkorkuisten koivujen alle. Lukuisat ja monipuoliset surun ja -kaipauksen ilmaisut osottivat, kuinka suurta kunnioitusta ja suosiota -mennyt "kansanrakas mies" oli saavuttanut ei ainoastaan läheisessä -ympäristössä, vaan mitä laajimmissa piireissä. - - - - - - -KARL FREDRIK ENEBERG - - - - -Karl Fredrik Eneberg. - -Pieni alkulause. - - -Aikomuksessa näihin "Muoto- ja muistikuviini" liittää kuvaus Karl -Fredrik Enebergistäkin minä pari vuotta sitten tiedustelin lähteitä -sitä varten ja sain hänen omaisiltaan käytettäväkseni joukon kirjeitä -y.m. asiakirjoja. Sittemmin tarjosin kuitenkin tehtävän toht. -Harri Holmalle, koska minusta hänellä, assyriologina, oli paremmat -onnistumisen edellytykset. Syystä tai toisesta hän kieltäytyi, ja -sille kannalle jäi asia, kunnes pohjalaiset päättivät M. A. Castrénin -syntymän 100-vuotispäiväksi toimittaa uuden vihkon albumiansa ja -pyysivät, että minä kirjoittaisin siihen Enebergistä. Silloin minä -vuorostani, ollen keskellä toista työtä, kieltäydyin, ja nyt toht. -Holman, albumin toimituskunnan jäsenenä, _täytyi_ kirjoittaa se -kuvaus varhain poismenneestä tutkijasta, joka on luettavana äsken -ilmestyneessä Joukahaisessa XIV. Ja kuvaus on tehty semmoisella -ymmärtämyksellä ja lämmöllä, että todella on vahinko, että hän ei -asettanut täydellisen elämäkerran aikaansaamista päämääräkseen. -Varsinkin Enebergin tieteellisistä harrastuksista on minulla -niin vähän lisättävää, etten minäkään voi enään ajatella mitään -täydellistä, vaan ainoastaan lisien antamista. Jopa saattaisin -puolestani jättää koko aineen sillensä, jollen tuntisi olevani -velvollinen osottamaan kiitollisuuttani Enebergin omaisia kohtaan -heidän luottamuksestaan uskoa minulle ylempänä mainitut lähteet, -joista toht. Holmalle, hänen pyynnöstään, luovutin vain päiväkirjan -katkelman vainajan onnettomalta, ensimäiseltä ja viimeiseltä -tutkimusretkeltä. - -Seuraavan esityksen tarkotus on siis pääasiassa vain täydentää toht. -Holman kirjoitusta, ja toivoni on, että hän, nuorempana miehenä, -joskus tulevaisuudessa sulattaa näin julkisuuteen tulleet ainekset -yhdeksi kokonaisuudeksi. Luonnollisesti olen kuitenkin pakotettu -paikoittain toistamaan ennen kerrottua, jotta välttäen häiritsevää -katkonaisuutta saisin esitykseni eheäksi. - - - - -I - -Lapsuuden koti ja yliopistolliset oppivuodet 1841--69. - - -Enebergkin oli sitä kansallismielisten pohjalaisten valiojoukkoa, -joka 1860-luvulla käsitti elämäntehtäväkseen muitten samanhenkisten -mukana luoda uuden suomalaisen Suomen, ja josta jo ennen olen -kuvannut K. Bergbomin, K. A. Castrénin, A. Hagmanin ja K. J. -Gummeruksen. Hän oli syntynyt 19 p. maalisk. 1841 Närpiössä, jossa -hänen isänsä, Isak Reinhold Eneberg, silloin oli kirkkoherransijainen -(curam gerens); äiti oli Fredrika Lovisa von Knorring. - -Eneberg-suku ei ollut alkuaan pohjalainen. I. R. Eneberg, synt. -19/3 1802, oli näet silloisen Taivassalon kirkkoherransijaisen, -sittemmin Wehmaan rovastin, toht. Isak Enebergin poika, jonka isä -taasen oli Sastamalan (Karkun) rovasti Anders Mikaeli, porilaista -kauppiassukua. Kun toiselta puolen äiti oli Lokalahdelta kotoisin, -käy selväksi, että perheen sukutraditsionit viittasivat Satakuntaan -ja Länsi-Suomeen. Siitä huolimatta perheen nuoremmat jäsenet tulivat -pohjalaisiksi. Oltuansa koulunopettajana Turussa I. R. Eneberg -perheineen -- johon silloin kuului vain neljä pientä tyttöä -- jo -1835 muutti Närpiöön toimiakseen siellä v:een 1863 asti (ylempänä -mainitussa virassa v:een 1852, sitte kappalaisena), ja sillä ajalla -syntyi entisten lisäksi kahdeksan lasta, joista kuitenkin kaksi, -poika ja tyttö, kuoli pienenä. Niistä kymmenestä lapsesta, jotka -tulivat täyskasvuisiksi, oli viisi sisarta, Aspasia, Ida, Ebba, -Berta, Lovisa, veljiänsä vanhemmat; veljistä taasen oli vanhin -Waldemar (6/1 1840), jota järjestyksessä seurasi Karl Fredrik, -Konrad ja Karl Gustaf Isak, ainoastaan yksi sisar, Karin, kahden -ensinmainitun välillä. Lukuisasta lapsijoukosta oli viimeinen, -Isak, 30 vuotta vanhinta sisartaan nuorempi, osapuoli -- ei järjen -puolesta, sillä hän oli hyväpäinen niinkuin kaikki sisarukset, vaan -siten, että hän oli kuuromykkä. - -Perhe oli hyvin toimeentuleva; Närpiön kappalaisvirka oli laatuaan -parhaimpia tulojen puolesta, jota paitsi pastori Enebergillä -oli perintötietäkin saatua omaisuutta. Se selittää, miksi hän -niin kauan pysyi samalla paikkakunnalla, vaikka kyllä Josslassin -kappalaisvirkatalo keskellä Finbyn kylää ei ollut erittäin -miellyttävä. - -Kun lapset toinen toisensa perästä tulivat täyskasvuisiksi, muodostui -1850-luvulta alkaen perheen elämä iloiseksi ja vaihtelevaksi. -Olihan rannikkopitäjä varakasta seutua, jossa ei puuttunut -tilaisuutta seurusteluun. Kodissa harjotettiin soitantoa ja luettiin -kirjallisuutta enemmän kuin tavallisissa maalaispappiloissa, -joskaan eivät tyttäret sentään saaneet olla osaaottamatta -taloudellisiinkin askareihin. Tietenkin ilmaantui tässä kaikessa -vanhempien luonteenlaadun vaikutus. Älykäs, lahjakas isä, filosofian -maisteri ja teologian kandidaatti, oli tiedoiltaan useimpain -maalaispappien edellä. Hänellä oli hyvä lauluääni, ja aikoinaan -hän oli ollut ensimäisen ylioppilaskvartetin jäsen ja laulajain -tapaan elänyt hupaisaa toverielämää, mutta vanhempanakin hän oli -iloinen, joskin samalla usein hermostunut ja ärtyisä, mikä kai oli -seuraus tarpeellisen säännöllisyyden puutteesta elämäntavoissa. Äiti -oli hänkin alkuaan ollut vilkasluontoinen ja iloinen, mutta ajan -laahaamana hiljaiseksi tulleena hän pysytteli mieluimmin syrjässä, -luonteeltaan käytännöllisenä hoitaen pappilan emännän taloudellisia -tehtäviä. Että hän oli hellä lapsiansa kohtaan, todistaa hänen -poikansa Karl Fredrikin runoelma _Tiedän sataman_ ("Jag vet en -hamn"), jossa tämä laulaen satamasta, kalliin äidin sylistä, missä -oli niin suloista levätä, rukoilee, että Jumala kauan soisi sen -hänelle, lohdutukseksi elämän vaiheissa. - -Karl Fredrik eli "Tullus" -- tämän latinaisen nimen hän kuuluu -saaneen jo ennen kouluunlähtöään, ja se pysyi sitten yleisessä -käytännössä ei ainoastaan perheen jäsenten ja koulutoverien, vaan -kaikkien ystävien ja tuttavien kesken[59] -- lienee, läheisten -antamien tietojen mukaan, tullut isäänsä, joskaan ei aivan -välittömästi. Hän oli älykäs ja saattoi väliin olla iloinenkin, -mutta enemmän huomattava piirre hänessä oli taipumus mietiskelyyn -ja raskasmielisyyteenkin, joka piirre ei niinkään ollut näkyvissä -isässä kuin erinäisissä hänen sukunsa jäsenissä. Selvemmin sanotaan -isän luonteenlaadun palautuneen Waldemarissa, joka oli tavattoman -teräväpäinen, vilkas ja iloinen ja sen lisäksi oli äidiltään perinyt -käytännöllisyyttäkin. Mitä Tulluksen runoilijalahjoihin tulee, -jotka jo varhain näyttäytyivät, arvellaan niissäkin ilmaantuneen -isänpuoleista perintöä, ainakin oli isällä yksi sisar, joka oli -tunnettu taipumuksestaan runoiluun. Paitsi Tulluksella oli neljä -vuotta vanhemmalla Lovisa sisarellakin samanlaisia taipumuksia; hän -kuoli kuitenkin jo 24-vuotiaana. Muista sisaruksista puolikolmatta -vuotta nuorempi Karin osotti erikoista ymmärtämystä ja myötätuntoa -Tulluksen runoilua kohtaan, ja se selittää, että hänestä tuli -veljen lempisisar. -- Ohimennen sopii tässä mainita, että sisarten -ja veljesten väli pysyi herttaisen hyvänä sittenkin, kun he olivat -eri tahoille hajaantuneet, vaikka Tullus enimmäkseen kirjoitti vain -Karinille. Vanhemmista veljeksistä taas on erittäin merkittävä, että -he yhteisesti huolehtivat kovaosaisen nuorimman veljen, Isakin eli -Isun, kasvatuksesta. Siinä he menestyivätkin niin hyvin, että hänestä -aikaa myöten tuli kuuromykkäkoulun opettaja. - -Tietääkseni pastori Eneberg perheineen pysyi vieraana ajan suurelle -uskonnolliselle liikkeelle,[60] eikä herännäisyydellä yleensäkään -Närpiössä -- silloisessa arkkipiispan anneksassa -- ollut niin -hartaita opettajia eikä samanlaista kannatusta kansan puolelta -kuin Pohjanmaan pohjoisemmilla seuduilla Vaasan tienoilta alkaen. -Sen tähden ei myöskään pappilan väen ja kansan keskinäinen suhde -ollut niin läheinen kuin siellä, missä uuteen intoon virinnyt -uskonnollisuus oli tullut eri säätyjen yhdyssiteeksi. Siitä -huolimatta pappilan nuoret oppivat kansaa tuntemaan, ja mitä -erittäin Tullukseen tulee, nojaa hänen alempana mainittava laajin -runoteoksensa välittömästi vaikutelmiin, jotka hän kotona ollessaan -oli saanut Närpiön reippaasta, voimakkaasta talonpoikaisväestöstä. -Sitä paitsi hän eräässä tovereilleen pitämässään puheessa on -tunnustanut suuresti rakastaneensa tätä väestöä. - -Mutta vaikkei Tullus kotona tutustunutkaan herännäisyyteen, joutui -hän sittenkin välilliseen kosketukseen sen kanssa tavalla, joka -ei ollut vailla merkitystä hänen kehityksellensä. Se tapahtui -Vaasan yläalkeiskoulussa, jossa hän samoin kuin Waldemar sai -alkuopetuksensa. Koulun rehtorina oli silloin Lauri Stenbäck, ja -Tullus Enebergiin jätti tämän etevän opettajan vaikutus pysyviä -jälkiä. Omaisten todistusten mukaan avautui näet hänelle kouluaikana -sekä uskonnollisessa että runollisessa suhteessa uusia näköaloja, ja -samalla hän sai elämälleen tukikohtia, joista hän ei vanhempanakaan -enää luopunut. Vaasan koulusta muuttivat veljekset Turun lukioon, -josta molemmat tulivat ylioppilaiksi, edellinen syksyllä 1858, -jälkimäinen 1860. - -Ennenkuin puhun Tulluksen vaiheista Helsingissä, tahdon tässä -mainita, että pastori Eneberg nimitettynä Kokemäen kirkkoherraksi -muutti perheineen sinne keväällä 1863. Kumminkaan hän ei kauan saanut -hoitaa uutta virkaansa; hän kuoli jo samana vuonna 22 p. joulukuuta. -Perhe puolestaan asui Kokemäellä v:een 1867, syystä että leskelle -oli myönnetty 3 armovuotta, mutta mainittuna vuonna se muutti -takaisin Närpiöön. Kun neljä tytärtä oli mennyt naimisiin jo ennen -Kokemäelle muuttoa ja vanhemmat pojat enimmäkseen olivat poissa, ei -äidin luona enää ollut muita kuin Karin ja Isak. Näin harvenneena -perhe sai kotinsa Klovuksen (Klåvus) talossa ("pikku rakennuksessa"), -jonka omisti Berta Enebergin puoliso, nimismies Benj. Packalén. -Väliaikoina kävivät siellä usein Waldemar, Tullus ja Konradkin, -joka viimemainittu tuli rautatieinsinööriksi. Kesällä oleskeltiin -Packalénin saaristohuvilassa, jonka nimi Trutörn usein mainitaan -Tulluksen kirjeissä. - - * * * * * - -Yliopistoon tullessaan Tullus ensin mietti toista uraa kuin sitä, -jonka hän myöhemmin valitsi. Koulussa tapahtunut uskonnollinen -herätys oli saanut hänet ajattelemaan aivan erikoista opettaja-alaa. -Runoilijamielikuvituksen ja pohjalaisen toimintahalun innostamana -hän oli alkanut tuumia, eikö lähetyssaarnaajan toimi pakanain kesken -olisi hänelle otollinen tehtävä. Tahtomatta kuitenkaan omin päin -ratkaista painavaa kysymystä hän kirjoitti isälleen pyytääkseen -häneltä neuvoa ja suostumusta aikeensa toteuttamiseen. Isä, jolle -suunnitelma ei ollut mieleen, kuuluu muistuttaneen pojalleen, -että hän ei vielä ollut täysikäinen, ja ehdottaneen, että hän -jättäisi lopullisen päätöksen, kunnes kykeni täysin arvostelemaan -sen merkitystä ja hänellä olisi valta itse määrätä uransa. Järkevä -vastaus sai pojan lykkäämään asian tuonnemmaksi, eikä hän sen jälkeen -enää näy sitä vakavasti harkinneen. Myöhemmin oli hän sanonut -olevansa tyytyväinen, että tuuma siten raukesi. - -Yliopiston kirjoista näkyy, että Tullus 25/9 1860 merkittyään -nimensä matrikkeliin matkusti enonsa, Raaseporin kihlakunnan -tuomarin, vapaaherra Sebastian von Knorringin luokse, eikä hän -enää koko lukuvuotena palannut Helsinkiin. Vasta syksystä 1861 -me näemme hänet yhtä mittaa lukukausina Helsingissä hartaasti -antauneena opintojen harjottamiseen, jotka lähinnä tarkottivat -filosofiankandidaatti-tutkintoa. Hänen pääaineensa olivat latinan, -kreikan ja arabian kielet, joissa hän kevätlukukauteen asti 1866 -säännöllisesti seurasi luentoja, ainoastaan sillä poikkeuksella, että -hän kahtena lukukautena kuunteli Z. Topeliuksen luentoja historiassa -ja yhtenä lukukautena Julius Krohnin suomenkielessä. Muuten tiedetään -hänen opinnoistaan, että hän jonkun aikaa luki arabiaa ja kenties -vanhojakin kieliä yhdessä K. J. Gummeruksen kanssa. Heistä tuli -silloin hyvät ystävät, ehkä vähemmin itse yhteistyön tähden -- sillä -Gummerus ei pystynyt kilpailemaan Enebergin kanssa tiedoissa eikä -ahkeruudessa -- kuin sen vuoksi, että heillä uskonnollisessa ja -runollisessa elämänkäsityksessä oli yhteinen pohja. Elämäntapojen -puolesta Tullus oli kerrassaan säännöllinen, jota ei voi sanoa -työtoverista. - -Ainoastaan ensi vuosina Tullus näyttää innokkaammin ottaneen -osaa silloisen "illegaalisen" pohjalaisen osakunnan elämään. -Syyslukukaudella 1861 tavataan toverikunnan lehdessä, Sampsa -Pellervoisessa, neljä Tulluksen ("T--s") runoa, "Fjerran", "Raseborgs -minne", "Min stjerna", "Lifvets gång", ja syksyllä 1862 hän oli -pöytäkirjurina. Sittemmin hän kuitenkin näkyy vetäyneen syrjemmälle, -jonka kai aiheutti osaksi hänen ahkeruutensa, osaksi hänen -luonteenlaatunsa. Milloin hän kaipasi lepoa varsinaisesta työstään, -hän joko runoili taikka etsi mieluisampaa seurustelua kuin osakunnan -tarjoama. Sellaista hän muun muassa nautti "Arkadiayhdistyksessä", -joka Emil Nervanderin alotteesta 1860-luvun alussa oli perustettu -kirjallis-taiteellisia harrastuksia varten, ja johon kuului -ylioppilaita eri osakunnista.[61] Eneberg oli yhdistyksen jäsen, ja -epäilemättä sen kokouksissa hänen runojaan kuunneltiin tarkkaavammin -kuin osakunnassa oli tavallista. Edelleen hän, Lounasmaan mukaan,[62] -myöskin otti osaa mainitun yhdistyksen "Suomalaisen osaston" -kokouksiin, joita syyslukukaudella 1864 alettiin pitää joka -lauvantai-ilta. - -Kirjalliset harrastukset tekivät Enebergin jo hänen -ylioppilasaikanaan tunnetuksi toveripiirin ulkopuolellakin samalla, -kun ne sitoivat häntä siihen. Eri tilaisuuksissa käytettiin -näet hänen kykyänsä osakunnan hyväksi. Niin oli hän mukana, kun -pohjalaiset maisterinvihkiäisiksi 1864 julkaisivat Joukahaisen V:n -vihkon "vähäisenä todistuksena, että sillä ihanasti heränneellä -elämällä, joka reippain askelin on vienyt Suomen kehityksen ja -edistyksen tielle, yhä edelleen on oleva yksi ahjo suomalaisen -yliopiston nuorisonkin kesken". Julkaisussa, jonka sisällys -- -K. J. Gummeruksen ja K. Bergbomin lisiä lukuunottamatta -- vielä -oli ruotsinkielinen, nähdään neljä K. F. E(neberg)in lyyrillistä -runoelmaa ("De klaraste ögon", "Dansen", "Serenad", "Ensam är -smärtornas son"). -- Seuraavana vuonna, keväällä 1865, ilmestyi: -_Karin, Dikt i Fem sånger af Karl Fredrik Eneberg_, jolla kyllä -ei ollut mitään tekemistä osakunnan kanssa, mutta joka laajensi -hänen runoilijamainettaan. --Porthaninjuhlassa 1865 Eneberg esitti -runomuodossa Pohjanmaan maljan ja samantapaisessa juhlassa 1868 hän -piti huomiota herättävän esitelmän. -- Vihdoin hän 1869 maisterin -vihkiäisten päivällisissä runomuotoisessa puheessa esitti maljan -riemumaistereille, ja samana vuonna hän julkaisi runokokoelman -_Dikter af Karl Fredrik Eneberg_. Tästä kaikesta seikkaperäisemmin -tuonnempana. - -Edellisen yhteydessä on kerrottava Tullus Enebergin osanotosta -erääseen kirjalliseen yritykseen, jonka tarkotus oli yleisempää -laatua, mutta joka oli syntynyt yksityisestä alotteesta. -- -Nälkävuotena 1867 oli, mikäli muistan, pohjalainen ylioppilas, -sittemmin lääkäri Otto Stenbäck, itsekin runoseppänä tunnettu, -ensiksi julkilausunut ajatuksen koettaa julkaisemalla runokokoelma -saada kokoon joku roponen hädän lieventämiseksi. Paitsi muita sai hän -Eneberginkin innostumaan asiaan, ja yhdessä he kevätpuolella kävivät -Porvoossa pyytämässä avustusta Runebergiltä. Muutamassa senaikuisessa -kirjeessä olen heidän matkastaan maininnut seuraavaa. He tapasivat -runoilijan istuvana poikansa Robertin rakentamassa tuolissa, jonka -istuja itse vääntämällä kampia sai kulkemaan paikasta toiseen. -Syystä, että tuoli oli tullut kalliiksi, oli Runeberg sanonut, hän -ensin ei ollenkaan halunnut käyttää sitä, mutta kun Porvoon naiset -olivat sitä varten ommelleet soman peitteen, oli hän alkanut siinä -istua. -- Vieraille oli tarjottu punssia, ja silloin Runeberg oli -jutellut, ettei hän sairaaksi tultuaan ollut juonut punssia muuta -kuin jouluna -- mutta nyt, hän oli lisännyt, kun hänellä oli vieraina -"oikeita ylioppilaita", tahtoi hän tyhjentää lasin heidän kanssaan. --- Kun vieraat olivat pyytäneet saada julkaisuun painattaa tunnetun -"Sveaborg"-nimisen runoelman, Runeberg vastasi, että hän ei voinut -siihen suostua, syystä että kaksi kreivi Cronstedtia vielä oli -elossa. Se oli kyllä painosta ilmestynyt Ruotsissa, "mutta siellä se -varastettiin minulta". Kumminkin oli rouva Runeberg hakenut esiin -sepitelmän, joka myöhemmin oli lähetettävä Helsinkiin. "Sen minä -sanon herroille", oli rouva lausunut, "ettei se juuri minkäänarvoinen -ole, mutta nimen vuoksi --". lähtiessään olivat Stenbäck ja -Eneberg keskenään sopineet siitä, että kyllä Runeberg sentään oli -heidän paras setänsä -- sillä punssia juodessa oli veljenmaljakin -tyhjennetty. - -Syksyllä s.v. ilmestyi sitte runokokoelma "Axet" (Tähkäpää). -Runebergiä edusti siinä suorasanainen "luonnos" Fästningsfångarne -(Linnavangit), joka harvinaisen syvätunteinen kuvaus on runollisesti -paljon suuriarvoisempi kuin hänen rouvansa ylempänä mainituista -sanoista olisi voinut arvata; Eneberg oli antanut viisi runoa -("Öknen", "Yrsnön", "Jag ville", "Jag sökte dig", "Här är dig nog"). -Ennen vuoden loppua ilmestyi julkaisusta toinenkin painos. - - * * * * * - -On jo mainittu, että Tullus Eneberg kuului suomenmielisiin -pohjalaisiin. Miten hän tuli fennomaaniksi, sen hän on itse -mieltäkiinnittävästi kertonut eräässä syksyllä 1868 osakunnan -kokouksessa pitämässään puheessa, jonka luonnoksen toht. Holma on -painattanut liitteenä kirjoituksensa ohelle. Siinä hän ensin kuvaa, -kuinka kiintynyt ruotsalaisuuteen hän alkuaan oli ollut. Pitäen -suomenmielisten vaatimuksia liiallisina ja suomenkieltä raa'an kansan -raakana kielenä hän oli arvellut Suomen ainoan turvan olevan niitten -kieli- ja kulttuurisiteitten ylläpitämisessä, jotka yhdistivät -sitä Ruotsiin, sekä miettinyt liiton perustamista ruotsinkielen -tukemiseksi maassamme. Tuli sitten tanskalais-saksalainen sota. -Niinkuin Ibsen ja Björnson ynnä monet muut skandinaavilaiset -idealistit toivoi hänkin kiihkeästi, että Ruotsi rientäisi veljesmaan -avuksi, mutta toivo petti. "Voin tuskin selittää, kuinka siitä -kärsin. Suomi on yksin. -- Ei kukaan auta meitä, jollemme tee sitä -itse!" Edelleen hän huomasi, että ulkomaalaiset eivät käsittäneet -suomalaiseksi kulttuurituotteeksi sitä, mikä ilmestyi ruotsalaisessa -muodossa. Itse ruotsalaiset lukivat Runebergin heille kuuluvaksi, -ja Saksassakin pidettiin häntä ruotsalaisena. Tämä järkytti häntä -tuskallisesti, ja silloin hän sattumalta sai käsiinsä muutamia J. -V. Snellmanin Litteraturbladin vanhoja vuosikertoja. Hän luki niitä -hämmästyen, ja hänelle selvisi, että "ainoastaan suomalainen Suomi -voi pysyä pystyssä ajan myrskyissä, ainoastaan suomalainen Suomi -saattoi kerran saada oman sijansa itsenäisenä kansana". -- Näin hän -heräsi erehdyksestään, ja vaikka hän samalla pelkäsi liian myöhään -päässeensä totuuden perille, hän kuitenkin taistellen voitti pelkonsa --- hän tuli vilpittömäksi fennomaaniksi. - -Tähän sydämen pohjasta lähteneeseen tunnustukseen tahdon liittää -pari muistutusta. Tuo käsitys, että Suomen tulevaisuus oli yksistään -muuttumattomissa, vahvoissa kieli- ja kulttuurisiteissä maamme ja -Ruotsin välillä ja että fennomania oli turmiollinen, mikäli se -niitä heikonsi, oli tietääkseni aivan yleinen ruotsinmielisissä -Tanskan sodankin jälkeen. Muun muassa muistan Jaakko Forsmanin -kertoneen, että länsisuomalaisten ihailema, kaunopuhujana ylistetty -Walfrid Alfthan heidän yhteisellä matkallaan Lundin yliopiston -riemujuhlaan 1868 alituisesti oli sitä oppia saarnannut. Että Tanskan -onnettomuus olisi muihinkin vaikuttanut niinkuin Enebergiin, sitä en -ole kuullut; mutta yleistä oli, että nuoret ylioppilaat hartaasti -lukivat Litteraturbladia, jota ei kuitenkaan ollut helppo saada. -Sentähden olikin tavallista, että kirjahuutokaupoissa, missä vanhoja -vuosikertoja mainiosta aikakauskirjasta oli tarjona, ilmaantui monta -huutajaa. Valitettavasti olivat täydelliset sarjat kovin harvinaisia. - -Tunnettua on, että 1860- ja 70-luvulla ja myöhemminkin saattoi olla -suomenmielinen paljonkaan osaamatta suomea, ja olihan se luonnollista -katsoen siihen, että oppikoulut olivat ruotsinkielisiä ja että -vanhempana uuden kielen oppiminen on vaikea ja aikaa vaativa asia. -Eneberg oli kuitenkin liian perusteellinen tyytyäkseen olemaan -ainoastaan mieleltään fennomaani. Nähtävästi hän noin 1864--66 alkoi -erityisellä innolla opetella suomea, ja että hän siinä edistyi, -huomaa niistä runoelmista, jotka merkittynä "K. F. E." painettiin -Kirjallisen Kuukauslehden tammi- ja helmikuun vihkoihin 1867. Kaksi, -"Aamu" ja "Tahdoin", on alkuperäistä,[63] kolmas, "Varpunen", on -suomennos Catullon mukaan. Näytteeksi otan tähän seuraavat säkeet -toisesta näitä mainituita: - - Tahdoin myöskin -- sepä ensi, - Viimeinenki haluni - Laulun henkee, minne lensi, - Aina johtaa jalosti; - Tahdoin kieltä kaikkuvaista - Laulu-innon laineilla - Soinnutella, suomalaista - Mieltä siihen runoilla. - - Tahdoin -- mit' on tahdostani? - Lehti on se leuhova, - Maahan heikkoudestani - Kohta, kohta vaipuva; - Mut sen tiedän, kuinka toisin - Kohtaloinki laaditaan, - Riistää rinnastani mä voisin - Syämen eestä Suomenmaan. - -Muodon ja soinnun puolesta ovat nämä suomalaiset melkoisesti -Enebergin ruotsinkielisistä runoista jälessä, mutta jos niitä vertaa -muihin samanaikuisiin, niin on myönnettävä, että huonompiakin -painettiin. Loppusointujen köyhyys oli silloin suuri. - -Paitsi kirjoista koetti Eneberg käytännöllisestikin perehtyä -suomenkieleen. Mikäli yliopiston kirjoista voi päättää, vietti -hän sekä talviset että kesäiset väliajat 1863--64 Kokemäellä ja -kesäkaudet 1866 ja 1868 Hausjärvellä, edellisellä paikkakunnalla -kotonaan ja jälkimäisellä Erkkylän tilalla kotiopettajana v. 1865 -kuolleen sijaiskanslerin, parooni J. R. Munckin perheessä. Näinä -aikoina hänellä siis asuen suomenkielisillä seuduilla oli tilaisuus -kuulla suomea puhuttavan ja itsekin sitä harjottaa, mutta vasta -kesällä 1869 hän vartavasten lähti Keuruulle oppimaan kielen -puhumista. Kesän alkupuolella hän kyllä oleskeli muutamia viikkoja -Närpiössä, mutta sitte hän noudatti V. Löfgrenin innokasta kehotusta -tulla Keuruulle, jossa ystävä lupasi vastata hänen toimeentulostaan. -"Sinä et saa mennä hukkaan suomalaisuuden asialta. Sillä ei ole -varaa menettää ainoatakaan ystäväänsä." Palattuaan Helsinkiin Tullus -1/10 1869 kirjoitti Waldemar veljelleen, joka oli enon luona Lohjalla -(hän oli jo kihloissa serkkunsa, nti Martha von Knorringin kanssa): -"Oloni Keuruulla oli miellyttävä. Varsinkin oli sikäläinen pappila -hauska paikka, ja ukko Bergroth oli erittäin kohtelias Löfgreniä -ja minua kohtaan. Suomea olen myöskin oppinut, toisten arvostelun -mukaan, sangen hyvin." Tullen yhdessä Helsinkiin Tullus ja Löfgren -asettuivat asumaankin yhdessä Mariankadun 18:aan. -- Todistuksena -Enebergin suomalaisista harrastuksista mainittakoon vielä, että hän -Waldemarille kertoo: "Löfgren ja minä kuulumme 'Vänrikkeihin' ja -otamme osaa kokouksiin kerran viikossa. Olen epätoivoisesti tehnyt -työtä suomentaessani Porilaisten marssia." Tämä tietää, että Tullus -oli mukana siinä piirissä, joka yhteisesti tarkasti ja korjasi -toisen tai toisen tekemiä Vänrikin tarinain suomennoksia, siten -aikaansaadakseen täydellisen käännöksen laulusikermistä. Muita -jäseniä olivat J. Krohn, Paavo Cajander, Antti Törneroos (Tuokko), -K. Slöör, K. Suomalainen, D. E. D. Europaeus ja Yrjö Koskinen. -- -Myöskin liittyi Eneberg tänä syksynä perustettuun Suomalaiseen -Seuraan, jonka ensimäisestä kokouksesta hän 25/11 kirjoittaa, että -se olisi ollut hauska, jollei Ahlqvist olisi esitelmäkseen valinnut -ainetta, joka ei sopinut tilaisuuteen. -- - - * * * * * - -Tenttinsä Tullus alotti syyslukukaudella 1866; julkinen -filosofiankandidaattitutkinto oli 27/5 1868. Hän sai latinassa, -kreikassa ja itämaisissa kielissä laudaturin sekä suomenkielessä -ja progradu-kirjoituksessa cum lauden; lopputulos oli 16 ääntä -ja arvolause maxime dignus. Seuraavana keväänä hänet vihittiin -maisteriksi. - - - - -II - -Eneberg runoilijana. - - -Edellisessä olen maininnut Enebergin runolliset julkaisut. Nyt on -lyhyesti puhuttava niiden laadusta. - -Runoelmat osakunnan käsinkirjoitetussa lehdessä v:lta 1861 ovat -niin kehittymättömiä, että tekijä ei ottanut niitä julkaisemaansa -runokokoelmaan. Sitä vastoin ovat Joukahaisessa 1864 julkisuuteen -tulleet sepitelmät sekä sisällyksen että muodon puolesta varsin -kypsiä; sanonta on yksinkertaisen selvää ja soinnukasta ja tunnelma -voimakas. Ilmeisesti oli runoilija suuresti kehittynyt kuluneena -kolmena vuotena. - -Tietenkin oli Tullus jo ennenkuin hän painatti nämä lyyrilliset -runot ryhtynyt suurempaan runoteokseen, kertomarunoelmaan "Karin", -jonka hän syyslukukautena 1864 luki ääneen Arkadiayhdistyksessä. -Epäilemättä oli toverien arvostelu rohkaiseva, koska runoilija -helmikuulla 1865 uskalsi käydä Fredr. Cygnaeuksen luona lukeakseen -sen tämänkin kriitillisen auktoriteetin kuultavaksi. Hänkin kiitti -runoelmaa ja kehotti tekijää viemään käsikirjoituksensa painoon. -Sen kertoi Tullus salaisuutena Mutterille (K. J. Gummerus) 21/2 -tavatessaan hänet "Lukuyhdistyksessä", ja keväällä "Karin" ilmestyi -kirjakauppaan 90 sivua sisältävänä vihkona. - -Tämä kuusimittasäkeisiin sepitetty runoelma käsittelee aihetta, joka -läheltä liittyy kansan muistotietoihin Närpiön ja naapuripitäjien -ruotsalaisten talonpoikien noususta venäläisiä valloittajia vastaan -kesällä 1808 ja heinäkuussa Finbyn sillalla tapahtuneesta kahakasta. --- Yöllisessä kokouksessa talonpojat päättävät vangita taloihin -majoitettujen kasakkain päällikön, nuoren luutnantin. Karin, -18-vuotias tyttö, kuulee tämän ja ilmaisee puoleksi tiedottoman -rakkauden viettelemänä hänelle vaaran, niin että hän pääsee pakoon. -Kun tytön sulhanen, Henrik, saa tietää rakastettunsa kavalluksen, -liittyy hänkin kapinallisten joukkoon, ja samoin tekee Karinin -isäkin, Erik vanhus, siten pelastaakseen nimensä kunnian. Vasta nyt -onneton tyttö käsittää, mitä hän on tehnyt, ja hän rientää etsimään -isäänsä ja sulhoansa. Karin saapuu sillalle kahakan alettua ja -huomattuaan rakkaansa keskellä veristä ottelua hän syöksyy esiin -ruumiillaan suojellakseen isäänsä. Luutnantin ampuma kuula lävistää -Karinin rinnan, sitte kaatuu vanhuskin ja viimeksi Henrik, sitä ennen -kuitenkin surmattuaan vihatun kilpailijansa. - -Kertomus on selvin piirtein sommiteltu ja tekijän keksimä -rakkausjuttu sangen taitavasti punottu yhteen historiallisten -tapahtumain kanssa,[64] niin että lukija mielenkiinnolla seuraa -toiminnan vaiheita. Siinä on runoelman pääansio sekä sen ohella -kansanelämän (m.m. juhannuspäivän vietto toisessa laulussa) ja -luonteiden kuvauksessa, joista Erik vanhus on etupäässä merkittävä. -Suhteellisesti heikompi on itse runollinen esitys. Vakavuutta ja -tunnetta siinä kyllä on, mutta ei mainittavasti sattuvia, loistavia -vertauksia eikä lentoa, päinvastoin tuntuu sanonta paikoittain -kankealta. Kieleltään enemmän kuin sommittelultaan "Karin" siis -osottautuu nuoruudenluomaksi, ja se on sitä huomattavampi, kun -runoilijan julkisuuteen tulleet lyyrilliset runoelmat ovat muodon -puolesta taiteellisesti kehittyneempiä. Kaikessa tapauksessa oli -runollinen kertomus aikanaan jotenkin harvinainen tuote nuoren -ylioppilaan kädestä, ja sentähden se saikin osakseen paljon -tunnustusta. Aine samoin kuin muotokin johtivat lukijan odottamaan -ilmeisiä vaikutelmia Runebergistä, mutta arvostelijat myönsivät, että -teos oli itsenäinen, sillä siinä ei ole huomattavissa lauseita eikä -sanoja, jotka viittaisivat suureen edelläkävijään. - -"Karinin" ilmestyttyä tekijä luettiin ajan lupaaviin -runoilijanalkuihin, ja lupaaviksi kiitettiin hänen lyyrillisiäkin -runoelmiaan. Kun Kaarlo Bergbom Kirjallisessa Kuukauslehdessä -arvosteli "Axet" albumia, lausui hän: "Nuoremmista, tuntemattomista -runoniekoista K. F. E. mielestämme herättää toiveita. Hänen -runottarensa välistä ehkä on liika surumielinen, mutta tämä -surumielisyys on tunteellisen sydämen synnyttämä; se on oikea, -alkuperäinen, suomalainen eikä muiden runoilijain nuotteja myöten -viritetty." -- - -Kesällä 1868 Eneberg arvatenkin kirjoitti esitelmän, jonka hän piti -saman vuoden Porthaninjuhlassa -- ensimäisessä, jonka pohjalaiset -viettivät sen jälkeen kun osakunnat jälleen olivat tulleet -virallisiksi -- ja joka nimellä "En bild ur Arabernas äldre poesi" -seuraavana vuonna painettiin Joukahaiseen VI. Aineekseen hän oli -valinnut vanhan arabialaisen runoilijan, Amrulkaisin, elämän ja -runoilun, ja viehättävä on se kuva, minkä nuori orientalisti on -luonut erämaan laulajasta, joka "ei ainoastaan ollut runoilija -kuninkaitten kesken, vaan myöskin kuningas runoilijoitten kesken". -Mutta esitelmällä ei ole arvoa ainoastaan todisteena siitä, että -tekijä oli hyvin perehtynyt arabialaiseen kirjallisuuteen ja -kulttuuriin, vaan myöskin näytteenä hänen runollisesta kyvystään. -Siinä on näet lukuisia taitavasti ja aistikkaasti laadittuja -ruotsinnoksia Amrulkaisin runoelmista. Sanalla sanoen esitelmä on -huomattavimpia, mitä pohjalaisten vuosijuhlissa on pidetty. - -Paitsi suomalaiskirjallisia harrastuksia, jotka ennen on mainittu, -ja tieteellisiä, joista alempana on puhuttava, kiinnitti Enebergin -mieltä syksyllä 1869 hänen lyyrillisten runoelmiensa painattaminen. -Mahdollisesti oli hän yhdessä Nervanderin kanssa päättänyt asian, -ainakin tapahtui, että kumpikin julkaisi valikoiman runoelmiaan -mainitun vuoden jouluksi. Tullus kirjoitti siitä Waldemar veljelleen -25/u: "Nervanderin ja minun runoni lähestyvät ilmestymistään. -Edelliset esiintyvät julkisuuteen 4:ntenä, minun 7:ntenä joulukuuta. -Olen kirjoittanut uuden omistuksen." - -_"Dikter af K. F. Eneberg"_ käsittää 102 sivua ja sisältää 36 -runoa. Ensimäinen on erittäin lämpimästi ja ihailevasti sepitetty -omistusruno "Säkenien" runoilijalle August Ahlqvistille. Tämä runo -ja kunnioituksen osotus, jota runokokoelman omistaminen hänelle -tiesi, näyttää tehneen syvän vaikutuksen vanhempaan runoilijaan. Sitä -todistaa Ahlqvistin kiitoskirje,[65] jonka otan tähän sanasta sanaan: - - "Armas Veljeni! - - Käydessäsi eilen illalla luonani ja jättäessäsi mulle kappaleen - kauniita runoelmiasi, oli minulla ajatukset niin kiinni siinä - proosallisessa asiassa, jota silloin toisen vieraani kanssa - toimitin, ett'en huomannutkaan sitä suurta kunniaa, jonka olet - minulle tehnyt omistamalla minulle tämän runoelma-vihkon. Se - on kunnia, jota minä vähäisilläni Säkenilläni en ole ansainnut - enkä koskaan toivonut. Ole kiitetty sydämestäni, armas Veljeni, - tästä ystävyyden osoituksesta! Sinä olet vielä nuori; Sinulla - on koko ikä vielä edessäsi. Tähän katsoen on se todenmukaista, - että Sinä voit, jos vain pidät päälle, tehdä paljon runoudessa. - Vaan pitääkö Sinun mestarintaitosi kielenkäyttämisessä, - alkuperäisyytesi ja hienoutesi tunteissa, pitääkö nekin vielä - mennä uhriksi tahi maksuksi meidän Ruotsista saamastamme - sivistyksestä? Eikö tämä velka koskaan kuittaudu? Tämä kysymys - tulee minulle aina mieleen, kuin näen meillä jotain kelvollista, - joka voisi olla _Suomeksi_, tulevan ulos _Ruotsiksi_. - - Tätä elä kuitenkaan pidä nuhteena, vaan toivon lausumana, sen - toivon, että näkisin Sinun vielä suomalaisen runouden alalla - käyttäväsi suurta lahjaasi ja erinomaista taitoasi. - - Kunnioittamalla veljesi ja ystäväsi - A. Oksanen." - - 7 p. Jouluk. 1869. - -Lukiessaan nämä rivit ei voi olla muistamatta, että Ahlqvist -itse Olavinlinnan 400-vuotisjuhlassa 1875 ja sitte seuraavana -vuonna pitkässä sanomalehtitaistelussa suurella voimalla puolusti -kiitollisuudenvelan merkitystä ja vaatimuksia. Tämä kirje todistanee, -että hänen eristäytymisensä muista suomenmielisistä 1870-luvun alussa -sai hänet edustamaan kantaa, joka alkuaan ei ollutkaan hänen omansa. - -Ahlqvistin kiitoslauseet Enebergin runoista eivät olleet aivan -liioiteltuja. Muodoltaan ja sisällykseltään ne näet yleensä ovat -täyskelpoista tavaraa. Sillä joskin niistä silloin tällöin on -kuulevinaan Runebergin tai Stenbäckin tai Topeliuksen jälkikaikua, -ei niiltä sentään voi kieltää alkuperäisyyttä eikä tunnetta. -Noiden suurten runoilijain sanonta ja säkeiden sointu olivat niin -aikalaisten mieleen painuneet, että nuoren runoilijan oli vaikea -kokonaan niitä välttää. Ainoastaan aikaa myöten olisi Enebergin -runoissa havaittava omituinen, vakava, surunvoittoinen sävy ehkä -kehittynyt täysin omaperäiseksi esitystavaltaankin. - -Seitsemän ensimäistä on isänmaallisia. Niistä mainitsen runot -"Österbotten", luettu Porthaninjuhlassa 1865, "Hvad lider tiden", -riemumaistereille 1869 vuoden maisterinvihkiäisten päivällisissä, "I -sorgens tid", joka tarkottaa nälkävuosia, ja "När jag hvilar under -kullen", joka ehkä on kaikkia muita kauniimpi koko vihkossa. Muistan -hyvin runoelmain ilmestymisajalta, että se enimmin ihastutti meitä -nuoria, ja vielä tänä päivänä se liikuttaa minua, varsinkin kun -ajattelen missä ristiriidassa se on runoilijan kohtalon kanssa. Se -alkaa: - - När jag hvilar under kullen - Vid min trogna moders barm - Och på blommorna i mullen - Sommarvinden fläktar varm,[66] - -silloin on toisin isänmaassa, hän jatkaa, mutta itse täytyy hänen -virua haudassaan näkemättä elämän rantaa. Ja hän kuvittelee, miten -harrastukset ja ajatukset ovat muuttuneet, miten yhteiskuntamuodot -ehkä ovat hajonneet, miten autiot maat ja metsät on valloitettu -viljelykselle ja edelleen: - - Detta språk, som gerna klingar - Än i Finlands dalar, skall - Kanske sänkas utan vingar - Evigt då i glömskans svall. - - Och en sång kanhända stiger - På det skönsta tungomål, - Som det finska folket viger - Till dess lefnads högsta mål. - - Utan smärta dock jag hvilar - Dervid under kullen än, - Lyssnar blott, hur jublet ilar - Under dagen öfver den. - - Men en gång, en gång jag gerna - Dock ur grafven stode opp, - För att helsa Finlands stjerna, - För att se dess ljusa lopp: - - Då, när ned från bergen svallar - Högt vår lefnads högsta ord, - När kring Saimas strand det skallar: - Fri är våra fäders jord![67] - -Sitten seuraa aiheeltaan vaihtelevia runoja. Joukahaisessa -ilmestyneisiin ballaadeihin pettyneestä rakkaudesta, "De klaraste -ögon" ja "Dansen", on tullut vielä yksi samanaiheinen, "Skön Anna"; -määrättyyn paikkaan kohdistuva runo, ainoa laatuaan, on "Erkylä" --- vieno maisemakuva kesäyön himmeässä valossa --; lapsuus- tai -nuoruusajan vaikutelmiin nojaavat "Ett minne" ja ennen mainittu -"Jag vet en hamn"; toiset niinkuin "Mitt hjertas fröjd", "Serenad" -y.m. laulavat onnellisen lemmen iloa ja toiset taasen, "Kärlekens -blommor", "Ensam är smärtornas son", "Ej tänder sig hoppet ännu -engång" j.n.e. sydämen pettymystä. Yleensä huomaa, että runoelmat -vihkon loppupuolella ovat surumielisempiä, joko niissä on viittaus -surun syyhyn taikka ei. Yksi näitä, "Öknen", näyttää syntyneen -itämaanmatkaa kuvitellessa. Otan sen tähän: - - Långt fjerran, långt! - I ödsliga öknens rymd, - Der vandrar jag. - All grönska är - Kör spanande ögat skymd, - Och qvalmig dag - Mot kinderna trycker sin brännande hand - Och böjer mig ned i den glödande sand. - - Hur ödsligt tomt! - Dock nej, o hvad sällsam syn: - En fogel far - Der långt, der långt - Vid ändlösa himlens bryn. - Ack ja, han far! - Der borta han finner sin älskade väl -- - Farväl, o du lyckliga fogel, farväl! - -Runoelmassa "Sorgens makt" runoilija taistelee mustaa haamua vastaan, -joka yöllä on laskeutunut hänen päälleen, ahdistaakseen häntä, -iskeäkseen hampaansa hänen sydämeensä ja pitääkseen häntä erillään -elämän iloista ja rakkauden loistosta; miten turhalta taistelu -näyttääkin, hän uhmaillen tahtoo sitä jatkaa vihdoin voittaakseen -ikuisen ilon ja rauhan. Sen jälkeen tulee kolme Stenbäckin tapaan -yksinkertaista, sydämen pohjasta lähtenyttä uskonnollista runoa, -kokoelman viimeiset. - -Ehdottomasti piilee runoelmien takana syvästi tunnetutta elämän -kokemuksia, jopa aavistaa romaanin, jossa rakkauden onni on ollut -yhteinen kahdelle nuorelle sydämelle, mutta jossa, niinkuin elämässä -usein sattuu, samainen onni on kohdannut vastuksia -- runoelmista -päättäen -- suuria ja epätoivoisia. Lähteeni eivät sisällä monta -viittausta näihin seikkoihin. Kumminkin otan eräästä kirjeestä Karin -sisarelle seuraavat rivit, jotka sisältävät veljen vastauksen sisaren -tiedusteluihin: "Kihloissa en ole. Mutta jos kysyt, aionko minä mennä -naimisiin erään tietyn henkilön kanssa, niin minä vastaan: aion! -Jos kuitenkin lähes kymmenen vuotta vanha harrastukseni, joka jo on -voittanut lukemattomia esteitä, ei menestyisi, niin on paras, että -me [Karin ja Tullus] ajoissa koetamme asettua asumaan yhdessä, niin -ettemme kuitenkaan eläisi aivan erakkoina vanhoilla päivillämme." --- -- Kirje on päivätty Helsingissä 12/4 1874 ja on siis siltä -vuodelta, jolloin hän lähti viimeiselle matkalleen. -- Eneberg ei -olisi ollut se herkkä tunneihminen, joka hän oli, jollei suhde, joka -tiesi että hänen maallisen elämänsä tärkein onnenkysymys yhä väikkyi -kysymysmerkkinä hänen sisällisen katseensa edessä, olisi hänen -mieltänsä painanut. Vaikka hän kirjeissään omaisilleenkaan tuskin -muuta kuin viittauksin on puhunut asiasta, huomaa kuitenkin monesta -sanasta, monesta käänteestä, miten se varsinkin ajoittain himmensi -hänen elämäniloansa. - -Siihen mitä tässä on mainittu päättyi Enebergin runoilu. Miksi niin -kävi, sen näkee seuraavista sanoista, jotka hän 8/12 1870 kirjoitti -Leipzigistä sisarelleen: "Runous ja tiede eivät viihdy oikein hyvin -yhdessä. _Nyt_ täytyy edellisen levätä. [Ystävä ja työtoveri, parooni -Victor von] Rosen on tahtonut oppia ruotsia. Me olemme pari kertaa -yrittäneet sitä. Muun kirjallisuuden puutteessa olemme lukeneet -runojani. Merkillistä oli, että hän niin paljon piti niistä ja pyysi -minua välttämättömästi jatkamaan. Luulen kuitenkin, että minä jätän -jatkamisen sinulle. Varmaankaan en erehtyne siinä, että sinä vielä -tulet kirjoittamaan jotakin maailmassa; sillä elämäsi ja luonteesi -viittaavat sinnepäin. -- Kumminkin, suoraan sanoen, työ on parempi -kuin runous. Jos olet löytänyt tyydytystä työstä, niin älä koskaan -sulje sitä lähdettä." -- - - - - -III. - -Ulkomaanmatkat 1870-71. - - -Enebergin tieteellisistä harrastuksista ja opintomatkoista, -jotka muodostavat toht. Holman kirjoituksen pääaineksen, -sisältävät käytettävinäni olevat kirjeet erinäisiä, osaksi sangen -mieltäkiinnittäviä lisäpiirteitä. - -Niinpä on varma asia, että Eneberg tultuansa filosofiankandidaatiksi -oli päättänyt valmistautua jumaluustieteelliseen professorinvirkaan -A. W. Ingmanin seuraajaksi. Näin sanoo V. Löfgren eräässä kirjeessä -(24/5 1870), jossa hän kehottaa ystäväänsä luopumaan itämaalaisista -tuumista (joista tämä Pietarista päin oli kirjoittanut) ja pysymään -entisessä päätöksessään. Eneberg itse taasen kertoo Waldemar -veljelleen 1/10 1869, siis vähän sen jälkeen kun oli Keuruulta -palannut: "Opintoni ovat jotenkin edistyneet. Olen lukenut 4 -Mooseksen kirjaa ja isomman osan Jesaiasta. Olen vähin miettinyt, -eikö minulle olisi suureksi hyödyksi lukiessani kerätä aineksia ja -sitte kirjoittaa väitöskirja, joka koskisi jotakin kieliopillista -seikkaa seemiläisissä kielissä. Olen alkanut vähän ottaa selkoa -Syyrian kielestä y.m. -- Tötterman ja Johansson menevät molemmat -samaan suuntaan." -- Lähes pari kuukautta (25/11) myöhemmin hän -kirjoittaa: "Lagus on tähän saakka menestyksellä puoltanut venäläisiä -tuumiani [s.o. pyrintöä päästä harjottamaan opintoja Pietariin]. -Näinä päivinä hän lähettää kirjeen Pietariin, varustettuna Kothenin -suosituksella." -- Näistä tiedoista päättäen Eneberg lähtiessään -Pietariin tuskin oli ehdottomasti luopunut aikeistaan pyrkiä -jumaluustieteelliseen tiedekuntaan (sillä kyllä kai hän olisi -ilmottanut sen ystävälleen ja asuintoverilleen, Löfgrenille), mutta -toiselta puolen on selvää, että Lagus tahtoi, että hän pysyisi -orientalistina, ja siinä tarkotuksessa ajoi hänen asiaansa. Saattaa -siis olettaa, että Enebergin lopullinen antautuminen "itämaisen -kielentutkimuksen palvelukseen" johtui osaksi hänen varhaisesta -syventymisestään arabian kieleen, osaksi ja kenties pääasiassa -Laguksen kehotuksista ja lupaavista kuvitteluista. Että niin oli -laita, todistavat muutamat muutkin kirjeissä tavattavat lauseet. -Vähän sen jälkeen kun Eneberg oli asettunut Pietariin, Lagus (18/2 -1870) kirjoittaa hänelle: "Sinun pitää Pietarissa ankarasti puolustaa -orientaalisen professuurin välttämättömyyttä yliopistossamme siinä -mielessä, jossa tiedät minun harrastavan sitä, sillä muista: - - "Res tua tunc agitur etc." --[68] - -Ja s.v. (8/12) mainitsee Eneberg Leipzigistä Karin sisarelleen: -"Ennen olin hyvin epätietoinen tulevaisuudestani. Sitten kun erosin -sinusta, on Lagus osaksi suullisesti, osaksi kirjallisesti uskotellut -minulle semmoisia näköaloja, että alan luottaa siihen, että ei anneta -minun nähdä nälkää. Todennäköisesti olen saava semmoisen paikan -Helsingin yliopistossa, että tulen toimeen, enkä silloin enempää -pyydä." -- - -Ohimennen mainittakoon, että Laguksen kirjeet molemmilla Enebergin -matkoilla yleensäkin vahvistavat sitä käsitystä heidän keskinäisestä -suhteestaan, jonka otteet antavat. Lagus seurasi nuoremman -"tutkijatoverinsa" harrastuksia mitä suurimmalla myötätunnolla, -puhumatta siitä, että hän varusti hänet suosituskirjeillä -ulkomaalaisille orientalisteille. Eneberg puolestaan oli kyllä -kiitollinen siitä ja teki myöskin suosijalleen melkoisia -vastapalveluksia. Niin hän esim. Pietarissa ja Leipzigissä vaivojaan -säästämättä kirjastoista y.m. keräsi Lagukselle tietoja Erik -Laxmanista, jonka elämäkertaa tämä valmisteli. Laxman oli hänestä -"ihana rinnakkaishahmo Castrénille niinkuin Forskål Wallinille". - -Saatuaan 2000 mk n.s. kanslerinvaroja ja vietettyään uudesta vuodesta -kolme viikkoa Närpiössä ja toista viikkoa Helsingissä Eneberg -helmikuun ensi päivinä 1870 lähti Pietariin. Siellä Aug. Hagman ja -Johannes Gripenberg[69] ottivat hänet vastaan yhteiseen asuntoonsa -ja opastivat hänen ensi askeleitaan suuressa kaupungissa. Sittemmin -hän asui erillään, mutta maaliskuulla (s.o. jo ennen kuin Gripenberg -huhtikuun alussa oli matkustanut pois) hän palasi heidän luokseen -ja jäi sitte Hagmanin asuintoveriksi.[70] Esiteltyään itsensä -Schiefnerille ja Chwolsonille, antaen edelliselle O. Donnerin ja -jälkimäiselle Laguksen laatiman suosituskirjeen, hän sai tarpeellisia -neuvoja töihinsä nähden ja alkoi sitte Chwolsonin johdolla lueskella -syyriaa, arabiaa ja hepreaa. - -Vieras ympäristö pakotti Enebergin myöskin opiskelemaan uudempia -kieliä. Saksaa hän Chwolsonin arvostelun mukaan puhui paremmin -kuin Strandman ja Tötterman, ranskaa hän olisi mielellään oppinut, -mutta koska Kothen oli vaatinut, että hänen tuli oppia venäjää, ja -hän piti sitä uuden matkarahan saamisen ehtona, koetti hän siihen -perehtyä, joskin huonolla menestyksellä; muuten hän sanoo itse -asiassa puhuneensa suomea enemmän kuin vieraita kieliä. -- Ylipäätään -Eneberg huonosti viihtyi Pietarissa. Ajatellen kesän viettoa siellä -hän kirjoittaa: "Tosin tulee minulle ikävä, mutta mitä sille tekee? --- Uskallan tuskin tunnustaa, kuinka ikävä minulla usein on. -Luonteenlaatuni ei sovi Pietariin. Joskus koetan kyllä olla niinkuin -toiset, mutta ei se aina auta. Vaikeaa on alussa oppia kantamaan -kaikki huolensa sisässään." - -Todellisuudessa Eneberg ei jäänytkään Pietariin kesäksi. Jo -toukokuulla hän mietti Suomeen muuttamista -- ehkä Riihimäelle, jota -hän arveli sopivaksi paikaksi sentähden, että sieltäpäin olisi mukava -käyttää Yliopiston kirjastoa. En kuitenkaan tiedä, oliko hän sinne -muuttanut vai oliko hän Pietarissa, kun ilmaantui aivan erikoinen syy -palata kotimaahan, jopa Närpiöön asti. Hän sai näet tiedon vanhan -äidin sairastumisesta, ja sen johdosta hän riensi häntä tapaamaan -ja olikin läsnä, kun äiti kuoli 4 p. heinäkuuta. Sen jälkeen hän -Waldemarin y.m. sisarusten kanssa oleskeli muutamia viikkoja -Trutörnilla, mutta elokuulla Tullus jälleen oli Helsingissä, mistä -hän kirjoittaa veljelleen ja sanoo asuvansa samassa talossa kuin -V. Löfgren, vaikkei yhdessä hänen kanssaan, vaan rouva Palmqvistin -luona samannimisen talon ylimmässä kerroksessa. Pietariin hän palasi -syyskuun alussa. - -Tultuaan siihen käsitykseen, ettei Pietari tarjonnut hänelle -erikoisia edistysmahdollisuuksia, Tullus oli päättänyt muuttaa -Leipzigiin. Hän oli sitä varten saanut 3000 markan apurahan ja -valmistautui nyt matkustamaan Saksaan. Siinä mielessä hän kirjoittaa -sisarelleen (26/10): "Alkaa vähän tuntea olevansa kuin taivaan lintu -ilman satamaa -- mutta siihenkin voi tottua. Maailma näyttää kesästä -laskien paljon muuttuneen -- mutta jos me kukin teemme voitavamme, -ei meidän kuitenkaan tarvitse tuntea katkeraa surua. -- -- Minun on -nyttemmin vaikea sanoin antautua tunteiden alalle. Tulee parhaiten -toimeen kaikkien ihmisten kanssa, jos on tunteellinen niin, ettei -kukaan sitä näe. Ainakin sen on Pietari minulle opettanut. -- -- Älä -sentään luule, etten minä pidä sinusta niinkuin aina." -- -- - -Marraskuun alussa Tullus lähti Leipzigiin. Matkastaan sinne ja -olostaan siellä hän on, niinkuin ennen Pietarista, kirjoittanut sekä -Waldemarille että Karmille, ja otan tähän kummankin kirjeistä kohtia, -jotka tuntuvat kuvaavilta ja mielenkiintoisilta: - -Veljelle Tullus kirjoittaa Leipzigistä (8/11): -- "Wilnaan saakka -oli seurassani enimmäkseen juutalaisia, Preussin läpi sotamiehiä ja -rekryyttejä, jotka matkustivat sotaan ja olivat sangen hupaisia. -Pari täytti niin ahkerasti kenttäleiliänsä, että he eräällä asemalla -jäivät junasta. Berlinissä viivyin päivän. Loistokkaisuudessa -Berlin ei ole Pietarin veroinen, mutta miellyttävämpi se on. -- -Sunnuntaiaamuna tulin tänne. -- Tänään olen kirjoitettu yliopistoon, -olen saanut rehtorin kädenpuristuksen, yliopiston statuutit ja lipun, -joka vapauttaa minut muista viranomaisista kuin yliopiston. -- Tunnen -olevani kovin yksin täällä. [Parooni von Rosen ainoa tuttava.] -Jos mielentilani olisi entinen, tulisin varmaan sairaaksi sulasta -ikävästä; mutta minä olen, Jumalan kiitos, voimistunut, niin että -menestyn, kun vain saan ruokaa ja juomaa." -- - -Pian Tullus alkoikin hyvin viihtyä Leipzigissä. Hänen onnistui saada -hyvä asunto vanhan, kiltin rouvan luona, joka elähtäneen tyttärensä -kanssa hoiti häntä mitä ystävällisimmin, ja sitte hän pääsi työhön -käsiksi ja teki tuttavuuksia. Sisarelleen hän kirjoittaa (15/11): -"Kyllä minä paljon kaipaan äitiä, ja kaipaukseni on senlaatuinen, -ettei se vähene; mutta elämällä on vaatimuksensa ja työtä on -tehtävä -- se on kumminkin pääasia." -- Ja edelleen (8/12): "On jo -myöhäinen ilta. Tulen juuri pelkkien orientalistien ja Fleischerin -oppilaitten seurasta. Meillä on tapana joka torstai-iltana kokoontua -erääseen n.s. Kneipeen ja yhdessä juoda pari lasia olutta ja samassa -keskustella asioista, jotka enimmin kiinnittävät mieltämme. -- Lähin -tuttavani on parooni von Rosen. Hän on nuori ja tavattoman älykäs. -Tietojen hankkiminen on hänelle leikkiä. Fakkitietoja hänellä -onkin enemmän kuin minulla. Mutta luullakseni on minulla kuitenkin -laajemmat yleistiedot. -- Luonteeltaan hän on avonainen, kelpo -mies. -- Joka keskiviikkoiltana olen Rosenin ja erään unkarilaisen -juutalaisen, todellisen neron, toht. Goldziherin kanssa dosentti, -toht. Kautschin luona, jolloin valmistaudumme Fleischerin luennoille. -Kautsch on nainut ja kunnon mies." -- - -Kuukauden lopulla (26/12) Tullus laajassa kirjeessä esittää -veljelleen tulevaisuudensuunnitelmiaan. -- "Eihän minulla oikeastaan -ole niin suurta toivoa, mutta Lagus on kuitenkin osottanut minulle -semmoisen uran, etten voi olla harrastamatta eteenpäin siihen -suuntaan. Hän kiinnittää suureksi osaksi minuun toivonsa itämaisen -professorinviran uudestaan-elpymisestä ja arvelee, että meillä -pian on oleva kaksi orientaalista professuuria yhden sijasta" --- s.o. vakinainen ja ylimääräinen, ja jommankumman ajattelee -Eneberg voivansa saada. Mutta työtä vaaditaan paljon. -- "Kelpo -orientalistilla täytyy olla mahdoton lukeneisuus. Hänen täytyy -oikeastaan tuntea kaikki itämaiset kielet, joskin hän valitsee yhden -pääaineekseen. Niin kehotti minua Fleischer heti alussa lukemaan -persiaa ja turkkia. Sitä olenkin tehnyt, ja varsinkin turkkia luen -suurella mielenkiinnolla. Kuitenkin tulee arabia pääkielekseni -ja seemiläinen filologia siksi aineeksi, johon tahdon suunnata -kirjailijatoimeni, jos minulla on kykyä siihen. -- Työ on tullut -minulle rakkaaksi, ja sitä aion jatkaa, niin kauan kuin Jumala suo -minulle voimia." - -Sisarelleen Tullus (7/1 1871) kuvaa juhlien viettoa vuoden -vaihteessa: "Rosen ja minä vietimme yhdessä jouluaaton juoden -lasin huonoa Düsseldorfin punssia. Herttainen emäntäni yllätti -minut pienellä joulukuusella ja joululahjoilla. Sain näet yhden -parin huopatohveleita, pari suurta, hyvää kakkua ja -- arvaappas -mitä? -- kolme kpl. yömyssyjä, senmuotoisia kuin meidän patalakit. -Leipzigiläiset, niinkuin muutkin saksalaiset, nukkuvat aina kylmissä -huoneissa, ja _silloin_ tarvitaan semmoisia päähineitä. Olen minäkin -koettanut pari kertaa yöksi vetää myssyn korvilleni, mutta aamulla -se on ollut ties missä. Uudenvuodenaattona Rosen ja minä myöskin -olimme yhdessä. Isännällä on ravintola, jossa tarjotaan ainoastaan -olutta. Siellä istuu herroja ja naisia kullakin olutmukinsa, ja elämä -on kaikin puolin siistiä. Siellä Rosen ja minäkin olimme katsellen -yleisöä. Klo 12 tarjottiin isännän kustannuksella lasillinen -jonkunlaista bishofia, ja niin juotiin sydämellisesti uuden vuoden -malja." -- -- "Eilen Rosen muutti minun luokseni asumaan. Me -asumme sangen mukavasti, hiljaisesti ja rauhallisesti kolmannessa -kerroksessa. Kummallakin on sohvansa, pöytä edessä, ja kirjahyllynsä. -Sellainen on opintoahjo, ja täällä on toden totta reippaasti työtä -tehtävä, kun vain Jumala antaa voimia ja terveyttä. -- Rosen on -näöltään terve ja älykäs, ei oikeastaan kaunis, paitsi silmiä ja -otsaa. Hän on vaaleaverinen ja kalpea, minua lyhempi ja hintelämpi." --- - -Vasta maaliskuun keskivaiheilla Tullus jälleen kirjoitti omaisilleen. -Vaitiolon aiheutti toiselta puolen väsymätön työ, toiselta puolen -seurustelu vanhan ystävän A. W. Jahnssonin kanssa, joka helmikuun -alussa oli tullut Leipzigiin. Kirjeestä Waldemarille otan seuraavan -kohdan (12/3): "En voi luopua ajatuksesta matkustaa itämaille, ja -sisin ajatukseni on, että minä tultuani tohtoriksi koetan saada -stipendin sitä varten. Kielitieteellisessä suhteessa se olisi -minulle hyvin tärkeää. -- Muuten on seemiläisen lingvistiikan laita -merkillinen. Suurimmilla orientalisteilla on siitä mitä tavallisimpia -mielipiteitä [toisin sanoen: varsinaiset lingvistiset tutkimukset -seemiläisten kielten alalla olivat silloin tuskin alullaan], ja -minä huomaan, että juuri harrastukseni siihen suuntaan estää minua -pääsemästä likeiseen suhteeseen Fleischeriin. Siitä olen oikein -murheellinen, mutta en voi sitä auttaa; sillä eihän minua haluta -uhrata elämääni arabialaisten käsikirjoitusten julkaisemiseen." -- - -Samassa kirjeessä Tullus sanoo itsestään: "minä kuulun kerran -kaikkiaan niihin, jotka eivät voi huvitella yksikseen, mutta -myöskään eivät epäile liittyä seuraan". Tämä selittää, miksi hän -niin paljon nautti Jahnssonin seurasta. Jahnsson oli nimittäin hyvin -yritteliäs, ja vaikka hän puhui huonosti saksaa, hän rohkeasti -lähestyi saksalaisia jollakin naivilla suoruudella herättäen heissä -myötätuntoa ja luottamusta. Näin Enebergkin pääsi entistä enemmän -tutustumaan saksalaiseen porvarissäätyyn, josta hän tunnustaa paljon -pitävänsä. Sillä välin ystävykset keskenään puhuivat latinaa, syystä -että Lagus oli kehottanut Tullusta välttämättömästi kirjoittamaan -väitöskirjansa latinaksi ja että hänen senvuoksi täytyi myöskin -valmistautua puolustamaan sitä samalla kielellä. - -Toukokuun loppuun saakka Eneberg oleskeli Leipzigissä. Koska minun -ei ole tarpeen puhua hänen opinnoistaan (joista Holma on tehnyt -selkoa), otan hänen viimeisistä kirjeistään ainoastaan seuraavat -rivit (sisarelle 25/5): "Tulen siis eroamaan Rosenista, joka -seitsemän kuukautta on ollut minulle uskollinen toveri, vaikkemme -me, saksalaiseen tapaan, vielä sinuttelekaan toisiamme. Hän on -hyvin tavaton ihminen: nuori, vilkas, varustettu mitä rikkaimmilla -taipumuksilla ja niin ymmärtäväinen ja varma olennossaan, että -tuskin uskon minkään intohimon voivan häiritä hänen toimiaan. Eikä -hän sentään ole uskonnollinen, vaan mitä terävin epäilijä. Hän -tulee varmaankin kerran saamaan mainion sijan tieteen alalla, aivan -toisenlaisen kuin minä, joka, vaikka teenkin työtä voimieni takaa, -kuitenkin pohjaltani olen ja pysyn runollisena haaveilijana. Rosenin -muotokuvan saat nähdä kahdessa painoksessa, ryhmässä, jossa minäkin -olen, ja erikseen." -- - - * * * * * - -Toukokuun lopulla tuli Kaarlo Bergbom sisarensa ja lankonsa, -häämatkallaan olevan Augusta ja Oskar af Heurlinin, kanssa -Leipzigiin. Heidän ja Jahnssonin seurassa Eneberg lähti Dresdeniin, -josta hän kirjoitti: "Vasta täällä, kiitos olkoon Sixtiniläisen -Madonnan, minäkin tunnen, että oikeaa taidenautintoa saattaa olla -olemassa", ja jossa päätettiin yhdessä tehdä huviretki Veneziaan. -Hetken ja parikin Tullus kustannusten vuoksi epäili, mutta tilaisuus -ja seura olivat harvinaisen otolliset. Hän kirjoitti ja pyysi -Waldemarilta 200 mk lainaksi ja heittäytyi vapaaksi. -- - -Tämän matkan, josta jo ennenkin, kertoessani Bergbomista, olen -tietoja antanut, on Tullus laajimmin kuvannut kirjeessä sisarelleen -(Kielistä 21/6). Siitä otan joitakuita kohtia. München: "Katolilainen -jumalanpalvelus, jossa Dresdenissäkin olin ollut, mutta jonka -täällä näin taikka oikeammin kuulin vielä puhtaammassa muodossa, -vaikutti minuun paljon." -- Tyroli: "Et voi kuvitella, mikä maa -Tyroli on. Suurenmoisempaa luontoa ei voi ajatella. Lumihuiput, -vihannat vuorenrinteet, voimakkaat vuoripurot tekevät niin mahtavan -vaikutuksen korvaan ja silmään yhdellä kertaa, että mykistyy -hämmästyksestä ja ihailusta." -- Venezia: "Oli niin outoa tulla -Veneziaan, että melkein luovun kertomasta. Ei mitään vaunujen -kolinaa, ei mitään tomua suuressa kaupungissa kirkkaimpana -kesäpäivänä -- se oli sentään jotakin aivan uutta. -- Se oli ihanin -kaupunki, minkä eläissäni saan nähdä. Kulku Canale grandella on -äärettömän hurmaava. -- Olin monta kertaa jumalanpalveluksessa -San Marcon kirkossa. En voisi ruveta katolilaiseksi, mutta jos -suoraan sanon ajatukseni, niin ovat katolilaiset, suuri enemmistö, -hurskaampia kuin protestantit. Näin joka päivä niin monen Venezian -kirkoissa suurimmalla hartaudella rukoilevan. Yli kaiken, mitä -Veneziassa näin, asetan kumminkin dogien palatsin." -- Milano: -"Pietarin jälkeen on se loistokkain näkemistäni kaupungeista. Vaikka -asetan Venezian paljon Milanon edelle, ei edellisessä kuitenkaan -ole kirkkoa, joka vastaa Milanon tuomiokirkkoa. Itse rakennuksessa -on hartautta. Tuntee oman mitättömyytensä ja Jumalan ihanuuden, kun -astuu sisään." -- Lago maggiore: "Järvi saarineen on kyllä kaunis, -mutta luullakseni niitä kiitetään liiaksi. Me suomalaiset vaadimme -jotakin erinomaista tullaksemme siitä enemmän ihastuneeksi kuin -siitä, mitä meillä itsellämme on." -- Sveitsi: "Lago maggioresta -tulin Sveitsiin, jossa matkustin postivaunuissa. Lähes kolme tuntia -nousin S:t Gotthardia, kävellen lumikinoksissa ja vuorenrinteitä ylös -sekä jalkaisin että 'käsin'; hikoilin kauheasti, mutta saavuttuani -huipulle, jossa on ravintola, rupesi minua aika lailla palelemaan, -otin ryypyn, ja sitte alkoivat vaunut kiitää alaspäin. Kyllä -Sveitsi on ihmeteltävä, ja monta ihanaa näköalaa siellä silmälle -avautui. Kuitenkin vaikutti minuun Tyroli melkein voimakkaammin. -Vierwaldstätterjärvi, jota kuljin höyrylaivalla, oli kamalan kaunis. -Tultuani Luzerniin alotin rautatiematkani tänne" -- Kieliin. - -Italianmatka teki, että Eneberg ei tullut käyneeksi Berlinissä, -johon hän oli halunnut lähemmin tutustua, eikä Greifswaldissa, -jossa oli aikonut kuunnella prof. Ahlwardtin luentoja. Sitä vastoin -hän Kielissä prof. Nöldeken luona vielä menestyksellä jatkoi -töitään väitöskirjansa hyväksi. Sieltä hän kirjoitti Waldemarille -muutamia sanoja matkansa merkityksestä yleensä (23/6): "Kyllä -ulkomaanmatka kumminkin tekee hyvää. Vastoinkäymisiä tietenkään ei -voi kokonaan välttää, mutta se on vähäpätöistä verrattuna siihen -yleiskatsaukseen ihmiselämään, jonka se tarjoo. Minulle on matka -sitä paitsi merkinnyt niin paljon sen vuoksi, että se on tuottanut -minulle selvän käsityksen tieteestä, jonka olen ottanut elämäni -harrastukseksi. Enimmän osan ulkomaallaoloani olen tehnyt kelpo -lailla työtä. Viime kuukaudet ovat enemmän kuluneet yleisiin -mietiskelyihin. Nyt seuraa vielä ankara toimikausi ja sitte kotia. --- Vaikutelmani Leipzigistä ovat yleensä sangen hyviä. Fleischeristä -erosin erittäin ystävällisesti. Fleischerin etevimpien oppilaitten, -Goldziherin ja Rosenin, kanssa olen myöskin hyvissä väleissä. Rosen -on minulle todellinen ystävä, ja Goldziher, jota minä hänen ollessaan -Leipzigissä kohtelin yhtä ylpeästi kuin hän kohteli minua, näyttää -nyttemmin lämmöllä muistelevan 'der Scheik von Finland', joksi minua -sanottiin. Hän on lähettänyt minulle valokuvansa j.n.e." -- -- - -Elokuun 1 p:ään Tullus viipyi Kielissä. Sitte hän matkusti -Kööpenhaminan, Lundin ja Tukholman kautta kotia. Varsinkin Ruotsia, -"tuota rakasta maata", oli hän kauan halunnut nähdä, niinkuin usea -lause kirjeissä todistaa. Se oli ulkomaista hänen sydäntään lähinnä; -vahinko ettei ole kirjettä, josta näkisi minkä vaikutelman hän siitä -tositeossa sai. - - - - -IV. - -Viimeiset vuodet kotimaassa 1871--74. - - -Mitä tulee näiden vuosien tieteellisen työn tuloksiin, nimittäin -että Eneberg joulukuussa 1872 lisensiaattiarvoa varten julkaisi -ensimäisen osan ja marraskuussa 1874 dosenttuuria varten toisen -osan arabialaisia pronomineja koskevaa vertailevaa tutkimusta, -sekä niiden arvosteluun, ei ole mitään tärkeää lisättävänä; sitä -vastoin on tältäkin ajalta tietoja hänen yksityisestä elämästään ja -mielentilastaan. - -Opettajatoimi normaalilyseessä -- ensi vuonna ruotsin- ja -suomenkielissä, toisena kreikassa ja ruotsissa -- vei paljon aikaa, -niin että Tullus keväällä 1872 valittaa sentähden myöhästyneensä -tieteellisissä puuhissaan. Mutta antoihan se toiselta puolen tuloja -ja tyydytystäkin. "Oppilaani näyttävät", hän kirjoittaa sisarelleen, -"olevan tyytyväisiä minuun, ja se ilahduttaa minua. On hyvä että -kumminkin kelpaa johonkin." -- Luonnollisesti Tulluksella ei nyt -enemmän kuin ennenkään ollut tapana usein näyttäytyä vanhojen -toverien ja ystävien seuroissa, joihin hän kuitenkin aina oli -tervetullut. "Kluuvin kahvilassa" (1860-luvulla Kluuvikadun varrella, -nykyisen Kämpin hotellin tontilla, 1870:n vaiheilla Aleksanterink. -9:ssä ja v:sta 1873 saman kadun eteläpuolella, toisessa talossa -Mikonkadun kulmasta Ekbergille päin), pohjalaisten tunnetussa -olopaikassa tavattiin Tulluskin -- harvemmin iltaisin, mutta 1872--74 -säännöllisesti päivällisvieraana. - -Juuri näiltä vuosilta ja mainitusta kodikkaasta kahvilasta on -minulla useimmat mieskohtaiset muistot Tullus Enebergistä. Tosin -minä asuin vuonna 1871--72 Waldemar Enebergin kanssa Fabianinkadun -4:ssä, Kasarmintorin kulmassa, mutta kun Tullus kävi meillä, istuivat -veljekset enimmäkseen kahdenkesken puhuen omista asioistaan, ja -minä pysyttelin huoneessani. Kluuvissa sitä vastoin oli seurustelu -tavan mukaan yhteistä saapuvilla olevien kesken. Tulluksen olentoa -leimasi aina vakava, mietiskelevä, alakuloinen ilme, joka oli -sopusoinnussa hänen lyhyenlännän, tanakan ruumiinrakenteensa ja -tasaisen liikkumistapansa kanssa. Hänen säännöllisen kauniissa -kasvoissaan oli taajan, tumman tukan ympäröimä leveä otsa vallitseva, -silmät olivat avonaiset, kirkkaat, paksu huuliparta melkein peitti -suun, leuka oli kapea ja ihonväri tummanlainen. Hän huokaili -usein ja valitti väsymystä, jonka ahkera työ aiheutti, ja myöskin -päänkivistystä. Mutta seurassa, kun keskustelu kävi vilkkaaksi, -Tulluskin vilkastui sen mukaan. Paraasta päästä vakavat väittelyt -vetivät häntä puoleensa, mutta saattoi hän joskus herttaisesti -nauraakin onnistuneelle vitsille. -- Kerran muistan hänen erityisellä -innolla olleen mukana. Se oli kyllä vähän ennen nyt puheena olevaa -aikaa, mutta sopinee ehkä sentään parhaiten tässä mainittavaksi. --- Toisena joulupäivänä 1869 oli Kluuviin kokoontunut joukko -Helsinkiin jääneitä pohjalaisia. Tahdottiin pitää hauskaa ja joku --- mahdollisesti Nervander, jollei Tullus itse -- ehdotti, että -yhteisesti toimitettaisiin sanomalehti, johon kukin antaisi lisänsä. -Tullus oli siitä erittäin huvitettu ja sepitti följetongin: "Torpets -engel, en vinterroman af Den Tyste." Se alkoi: "Eräässä Suomen -synkistä, ihanan alakuloisista honkametsistä oli pieni katoavaisuuden -varjoja kohti kallistuva mökki. Sen vastikään rakennetuilla -portailla istui iäkäs mies, jonka lumivalkeita kiharoita valaisivat -aamuauringon kullankeltaisen hehkun purppurasäteet." -- Ja sitten -kerrotaan neljässä luvussa samaan liioiteltuun romanttispateettiseen -tyyliin, että ukolla oli kuvankaunis tytär, joka isänsä kuoltua meni -naimisiin ja sai lapsen, oikean ihmelapsen, mutta silloin tapahtui -eräänä kylmänä talviyönä, että rosvojoukko surmasi koko torpanväen. -"Semmoinen oli heidän traagillinen loppunsa, emmekä voi muuta kuin -itkeä kaipauksen kyyneliä heidän kesävihannoille haudoilleen." -- -Samassa lehdessä on runo, jossa lyhyesti karakterisoidaan muutamia -tunnettuja tyyppejä Kluuvin kahvilasta ja m.m. Tullustakin: - - "Der sitter Tullus i en vrå - med höstlig natt i blick --" - -sanoilla, jotka osottavat ystävien uskaltaneen laskea pilaa hänen -alakuloisuudestaan. -- Rakastettavin Tullus sentään oli kahdenkesken -ystävän kanssa, johon hän oli oppinut luottamaan. Hän oli silloin -avonainen, ja esittäessään mietteitään ja tunteitaan hän sai toisen -oivaltamaan, kuinka rehti ja oikeamielinen hän oli muita kohtaan, -kuinka herkkä ja hieno omassa tunne-elämässään, kuinka puhdas -pyrinnöissään. - - * * * * * - -Mielellään Tullus olisi lähtenyt kesäksi (1872) Närpiöön, mutta -väitöskirja, jonka hän tahtoi saada valmiiksi syksyksi, esti häntä -siitä. "Kyllä tulen monesti", hän kirjoitti sisarelleen, "toivomaan -olevani Trutörnilla; mutta minun täytyy ottaa vaari ajastani -saadakseni jotakin toimeen. -- Olenhan jo päässyt askelen eteenpäin, -mutta vähän on vielä saavutettu. En ole oikeastaan kunnianhimoinen -- -mutta olisihan sentään hyvä, jos voisi toimittaa jotain kelvollista -maailmassa ja sen ohella saisi hiukkasen onnea yksityisen elämänsä -varalle." -- Hän oleskeli siis Helsingissä ja myöskin Lohjalla -toimittaen väitöskirjaansa painokuntoon. - -Lukuvuodelta 1872--73 on säilynyt koko sarja kirjeitä, jotka -Tullus on kirjoittanut Waldemarille tämän ollessa ulkomailla -Aleksanterinstipendillä. Niissä on tietoja Helsingin elämästä ja -varsinkin kaikesta, joka saattoi olla mielenkiintoista Waldemarille; -vähemmän kirjoittajasta itsestä. Ensimäisestä huomaa kuitenkin, -että hän oli mukana, kun Nervander syyskuulla Kluuvin kahvilassa K. -Bergbomille, Jaakko Forsmanille, B. O. Schaumanille y.m. ystäville -luki ääneen uuden murhenäytelmänsä "Kungabarnen", joka teki -Tullukseen edullisen vaikutuksen. Kahdessa seuraavassa kirjeessä hän -mainitsee enemmän itseään koskevaa. (28/10): "Tötterman on määrätty -vastaväittäjäkseni. Hän näyttää käsittävän asian niin juhlallisesti -ja vakavasti, että melkein pelkään. Painatus on käynyt hitaasti. -Kuitenkin ladotaan neljättä arkkia, eikä tutkimus tulekaan paljoa -pitemmäksi. -- (8/12): Rakas veli! Anna anteeksi, että olet saanut -odottaa kirjettä. Syy on se, että olen niin ollut väittelymietteissä, -että olen tuntenut olevani kykenemätön kaikkeen muuhun, kuin mihin -olen ollut pakotettu. Väittely tapahtui eilen -- ja _loistavasti_ -(med glans), niinkuin on tapa sanoa. Ihmiset kummastelivat suuresti, -että niin sujuvasti puhuin latinaa. Kummissani olin itsekin, sillä -siinä tuli acc. c. inf. quippe quod y.m. aivan kuin olisin kauankin -niitä käyttänyt. Töttermanin vastaväitteet olivat mielestäni -jotenkin ala-arvoisia, vaikka tiedänkin, että teoksessani, niinkuin -vasta-alkajan ainakin, on oleellisia puutteita. -- -- Luonnollisesti -huvittelin eilen parhaimman mukaan. Väittelypäivällisiin olin paitsi -viranomaisia kutsunut Synnerbergin, Geitlinin ja Lindeqvistin, -joiden kanssa olin harjotellut latinaa, sekä Donnerin, joka jollakin -mielenkiinnolla seuraa opintojani. Jahnssonkin tuli, vaikka melkein -luulin hänen jäävän pois, päästäkseen tapaamasta Lagusta. Lagus ja -Jahnsson ovat näet kaikkea muuta kuin hyvissä väleissä. Hauskaa oli -yhdellä kertaa vastaanottaa niin paljon ystävällisyyttä kuin eilen." --- Sen ohella saamme tietää, että koulutyötä oli paljon ja että -raha-asiat tuottivat huolta. Vähän myöhemmin Tullus kuitenkin sai -Rehbinderin stipendin. Sen nojalla hän olisi kohta tahtonut vähentää -tuntimäärää koulussa, mutta rehtori Kihlman pani vastaan. Vasta -seuraavaksi lukuvuodeksi oli helpotus saatavissa. - -Kun lukukausi oli päättynyt, Tullus kirjoittaa (20/12): -"Huomen-aamulla matkustan Konradin kanssa Närpiöön nauttiakseni -pari viikkoa maalaiselämää. Tuntuu hupaiselta jälleen kerran tulla -kotiseuduille, varsinkin kun en ole siellä käynyt 2 1/2 vuoteen. --- -- Olen jotenkin tyytyväinen, sillä minä olen aika hyvin -menestynyt tänä lukukautena. Tötterman antoi eilen lausuntonsa -tiedekunnassa, ja se oli sangen hyvä, mutta lyhyt ja perusteeton. -Lagus sanoi tiedekunnan yleisen mielipiteen olleen, että olin -suorittanut hyvän opinnäytteen. Tötterman ei ole erittäin perehtynyt -lingvistiikkaan." -- - -Seuraavat kirjeotteet ovat kevätpuolelta 1873: (11/3) "Teen -työtä kuin orja 1/2 7:stä aamulla 1/2 9:ään illalla. Kristoffer -[Cronström], [E. A.] Benzelstjerna, [W.] Churberg, [O.] Lilius -ja minä olemme alkaneet ottaa tunteja englannin kielessä Sir -Kleineh'n luona. Eihän minulla oikein olisi aikaa siihen, mutta -ajatukseni ovat yhä kiintyneet Itämaihin, ja jos sinne pääsen, on -englanti välttämätön. -- -- En tiedä vielä mihin menen kesäksi, -kenties Lohjalle. Muuten viihdyn varsin hyvin omassa huoneessani -[Tollanderin talossa Hakasalmen kadun varrella], jossa minulla nyt -on oma pulpetti ja oma kahvikeitin, jonka sytytän klo 6 aamulla. -Kahvini on erittäin hyvää, ja olen terveempi kuin ennen tehden -työtä seisoen".[71] -- (26/3): "19 p. syntymäpäivänäni, oli minulla -julkinen lisensiaattitutkinto. Samana päivänä näyteltiin ensi kerran -Nervanderin 'Kungabarnen'. En olisi voinut kuvitella, että yleisö -vastaanottaisi uuden kappaleen niin äärettömän kylmästi. Epäilemättä -on siinä monta heikkoa kohtaa, mutta on siinä myöskin monta -loistavaa, se on kieltämätöntä ja on tunnustettukin. -- Uskallan -olla sitä mieltä, että kappale ansaitsee huomiota, vaikka yleisö -ei ottanut sitä oivaltaakseen. -- Olen jo alkanut kirjoittaa uutta -väitöskirjaani, joka on oleva edellisen jatko." - -Keväällä olivat maisterinvihkiäiset; lisensiaatteja oli vain kolme, -Tullus, Jahnsson ja T. Aminoff, joten he eivät voineet ajatella -vihkiäisten kustantamista. He siis lunastivat diploominsa ilman -juhlallisuutta, ja ensinmainittu kertoo vihkiäispäivänä esiintyneensä -tohtorihatussa. Sittemmin hän 17/6 "kirjakuormansa kanssa" lähti -Lohjalle asettuakseen Virkbyhyn asumaan, samaan paikkaan, missä -työ edellisenäkin suvena oli hyvin sujunut. Sieltä hän kirjoittaa -sisarelleen (31/7): "Elän taas kokonaan työssäni, ja aika kuluu -nopeasti. Dosenttuuri-väitöskirjani on välttämättömästi tänä -lukuvuotena tuleva valmiiksi. Ensi keväänä ryhdyn ponnistuksiin -saadakseni matkustaa Itämaille. Jos vain saan olla yhden tai pari -vuotta siellä ja pysyn terveenä, niin on kaikki käyvä hyvin. -Kumminkaan eivät harrastukset koskaan lopu. Mutta onhan työ elämän -oikea ilo." -- Muuten Tullus hartaasti odotti Waldemaria, joka oli -ilmottanut tulevansa elokuun keskivaiheilla -- "eivät muut kuitenkaan -ymmärrä minua niinkuin omaiset". - -Syksystä 1873 vuoden loppuun 1874 ei ole olemassa muuta kuin kaksi -sisarelle kirjoitettua kirjettä, joissa Eneberg puhuu yksityisestä -elämästään. Toisessa (12/4 1874 -- sama kirje, josta jo ennen, siv. -334, on muutamia rivejä otettu) hän sanoo koko lukukauden olleensa -enemmän kuin koskaan ennen toimiensa sitoma. Paitsi tunteja, -joita hänellä vielä oli koulussa, oli hän ottanut vaivalloisen -tehtävän valmistaa erään nuorukaisen ylioppilastutkintoon, ja sitte -väitöskirja. Yhteen aikaan kevätpuolella hän oli jo suostunut -vastaanottamaan erään lehtorinsijaisuuden normaalikoulussa varmassa -toivossa, että myöhemmin tulisi saman viran vakinaiseksi haltijaksi. -Syynä siihen oli kai se, että kuvittelut professorinpaikasta -yliopistossa olivat niin epämääräisiä ja että epävakaisen -taloudellisen aseman tuottamat huolet häntä vaivasivat. Kumminkin -hänen ystävänsä yliopistossa saivat hänet vieläkin luopumaan varman -tulevaisuuden toiveesta ja edelleen antaumaan tieteelle. Hän oli, -kertoo hän, hakenut Aleksanterin stipendiä lähteäkseen Parisiin ja -Lontooseen -- ei kuitenkaan välittömästi jatkaakseen entisiä töitään, -vaan tutkiakseen nuolenpääkirjoitusta. - -Mitä tämä tutkimussuunnan käänne tiesi, sitä Tullus ei lähemmin -sisarelleen selittänyt, mutta se johtui siitä, että juuri tähän -aikaan meilläkin oli melkoista huomiota herättänyt arvelu, että -eräs nuolenpääkirjoituksissa tavattu kieli ehkä oli suomalaisen -kieliryhmän sukua. Ei ainoastaan kielentutkijat, kuten Lagus, -Otto Donner y.m., vaan muutkin tiedemiehet, niinkuin etenkin Yrjö -Koskinen, jopa suomalaisuuden harrastajat yleensäkin katsoivat -erittäin suotavaksi, että joku meikäläinen ryhtyisi kysymystä -selvittämään. Olisihan se kumminkin merkillistä, niin kuviteltiin, -jos muinaisesta Assyriasta, tuosta inhimillisen sivistyksen -vanhimmasta kotimaasta, saataisiin joitakin tietoja Suomen suvun -esivanhemmista! Nämä kuvittelut ovat sittemmin osottautuneet -turhiksi, mutta tietenkään ei arvotuksellinen kysymys voinut olla -viehättämättä Enebergiäkin, varsinkin kun hän käymällä siihen käsiksi -tiesi itselleen avautuvan tien kauan ikävöimilleen itämaille. - -Eneberg sai kuin saikin Aleksanterin stipendin, julkaisi syksyllä -väitöskirjansa dosenttuuria varten, ehdotettiin kohta sen jälkeen -(ja nimitettiin 17/1 1875) itämaisten kielten dosentiksi ja lähti -joulukuulla matkalleen. Sitä ennen hän kuitenkin -- varmuuden vuoksi! --- oli hakenut kreikan kielen lehtorin virkaa Viipurin lyseessä, ja -1/4 1875 Lagus kirjoitti Parisiin Synnerbergin ilmoittaneen, että -hänet oli lehtoriksi nimitetty. - - - - -V - -Viimeinen matka 1874--76. - - -Parisissa Enebergin tuli kuuluisan Oppertin johdolla perehtyä -nuolenpääkirjoitukseen sekä yleensä niihin kysymyksiin, jotka olivat -yhteydessä siihen kohdistuvien tutkimusten kanssa. Hänen sieltä -kirjoittamistaan kirjeistä Waldemarille näyttää vain kaksi säilyneen, -ja niistä ovat lähinnä seuraavat otteet. - -(Uudenvuodenpäivänä 1875:) "Leipzigissä viivyin kolme päivää -seurustellen vanhojen ystävien ja tuttujen kanssa. Ihmiset siellä -olivat erittäin kohteliaita. Varsinkin osotti Fleischer semmoista -ystävällisyyttä minua kohtaan, etten olisi voinut sitä odottaakaan. -Keskiviikkona 16 p. saavuin tänne, ja jo seuraavana päivänä muutin -nykyiseen asuntooni Rue Bonaparte 27, jossa sinäkin lienet asunut. --- -- Oppertin luona kävin joku päivä tuloni jälkeen. Minulla -oli Fleischerin antama suosituskirje, ja se kai vaikutti, että -hän kutsui minut päivällisille. Muutenkin on hän kohdellut minua -erittäin ystävällisesti. Hän luennoi kaksi kertaa viikossa Collége de -France'ssa, ja tietysti kuuntelen molempia luentoja. Toinen koskee -seemiläistä, toinen turaanilaista nuolenpääkirjoitusta. Oppert -näyttää olevan täysin vakuutettu meidän kielemme sukulaisuudesta -tämän murteen kanssa. Olen vähin koettanut kykyäni selittää -ihmeellisiä merkkejä, mutta luonnollisesti olen päässyt vain hiukan -eteenpäin. Kuitenkin Oppert luulee, että minä jo kolmen kuukauden -päästä olen melkoisesti asiaan perehtynyt. -- Tarpeellisiin kirjoihin -tulee minulta menemään paljon rahaa. Täällä ei saa lainata kirjoja, -vaan ainoastaan kirjastoissa käyttää. Minulle, joka olen tottunut -omassa kamarissani penkomaan kirjojani, ei se riitä. Sitä paitsi -on minun ajateltava apukeinoja, joita kotia tultuani voin käyttää. -Kaiken tämän vuoksi täytyy minun elää ylen säästäväisesti. Asiani -ovat nyt sillä kannalla, että minun on tultava toimeen kesäkuuhun -asti 1500:lla frangilla, s.o. 300:lla frangilla kuukaudessa." -- - -Vaikka Tullus myöntää suurkaupungin loiston häntä monasti -häikäisevän, ei Parisi miellyttänyt häntä enemmän kuin ennen Pietari. -Eikä ihme, kun ajattelee kuinka hänen tapansa oli kokonaan antautua -työhönsä. Nauttiakseen Parisin elämästä olisi hänen pitänyt voida -päiväksi tai viikoksi tai kuukaudeksi irtaantua tehtävästään ja -vakavasta, mietiskelevästä luonteestaan, mikä oli mahdotonta. Eikä -hänellä ollut siellä ainoatakaan ystävää, jonka seuraan olisi halusta -liittynyt. Sentähden hän kirjoittaakin: "Huvitukset, joihin olen -ottanut osaa, ovat todellisuudessa enemmän vaivanneet minua kuin -tuottaneet oikeaa huvia. -- Sinun tulee tietää, että täällä ei ole -vähemmän kuin 11 suomalaista. Jouluaattona olimme kaikki yhdessä. -Minä olin ainoa fennomaani joukossa. Kuitenkin pidän melko paljon -useasta, niinkuin Lindholmista, Beckeristä ja Edelfeltistä. Rafael -Hertzbergilläkin, jonka usein tapaan on hyvät puolensa, kun ymmärtää -hänet semmoisena kuin hän on. -- Usein tuntuu minusta tyhjältä -kaiken loiston keskellä. Tahtoisin mielelläni jälleen olla kotona. --- Päämäärääni tahdon [kuitenkin] kaikin voimin ajaa takaa, ja -minä toivon todella voivani saada jotakin toimeen." -- Ja sangen -pian hän saikin päästä kiinni, niinkuin on tapa sanoa. Hän näet -kirjoittaa 28/3: "Opintoni edistyvät jotakuinkin. Olen vähitellen -alkanut ymmärtää juonikkaita merkkejä. Kuukausi sitte ryhdyin -itsenäisesti selvittämään muuatta pitempää kirjoitusta [sittemmin -julkaistu nimellä: Inscription de Tiglat-Pileser II]. Lähestyn jo -loppua, mutta juuri se on epätoivoisen vaikeata. Minulla on juuri -ollut edessäni pari riviä, josta tuskin olen sanaakaan ymmärtänyt. -Semmoisissa paikoissa, jommoisia kuitenkin on ollut vain aniharva, -tarvitaan tietysti Oppertin apua, joka onkin minulle tarjona. -Siinä se on täälläoloni suuri etu, että olen lähellä etevintä -nuolenpääkirjoituksen tutkijaa. Sitä etua tulee minun käyttää niin -kauan kuin mahdollista, syystä että se ei enää palaa." -- -- - -Seikkaperäisemmin kuin veljelleen kirjoitti Tullus tieteellisistä -töistään Lagukselle ja Otto Donnerille, mutta näille tulleet kirjeet -ovat kaikki olleet Holman käytettävissä. Käyttämättä on sen sijaan -kymmenkunta kirjettä Oscar Hynénille,[72] joka hyväntahtoisesti -oli ottanut hoitaakseen Tulluksen asioita. Enimmäkseen koskien -raha-asioita eivät ne sisällä paljon huomattavaa, mutta sentään aina -väliin merkittävänkin piirteen. - -Keväällä (17/5) Tullus sanoo jo neljä kuukautta kärsineensä -itsepintaisesta kurkkukatarrista, jonka talven kurja ilma ja -huoneiden huono varustus oli aiheuttanut. Samassa hän lausuu -tyytyväisyytensä siitä, että hänellä nyt oli jokapäiväisenä seuranaan -[kevätpuolella Parisiin tullut ystävä] Eugen Wolff. "Hän on hyvin -kelpo nuori mies ja reipas koko olennoltaan." -- Vähän myöhemmin -(29/5) Tullus kertoo muuttaneensa Meudon'iin Parisin ulkopuolelle, -missä asuu kauniissa paikassa ja mistä hän 15 minuutissa pääsee -luennoilleen.[73] -- Kesä kuluu ilman että hän vielä tuumii muuta -kuin keinoja voida viipyä Parisissa vuoden loppuun. Hän näet ei enää -odota apurahoja, vaan tahtoo lainata mitä loppuaikaan tarvitsee. -Tammikuusta hän aikoo asettua Viipuriin hoitamaan lehtorinvirkaansa. -Muuten hän yhtämittaa jatkaa tutkimuksiaan, sen ohella ainoastaan -harjotellen ranskankielen puhumista, joka keväällä vielä sujui -kankeasti. Sen johdosta hän 15/9 kirjoittaa: "3 1/2 kuukautta aion -vielä olla täällä. Nyt vasta tunnen tarpeeksi olot ja kielen, -saadakseni täyttä hyötyä täälläolostani. Työni edistyy, ja minä -alan vähitellen rohkeasti uskoa, että ennen tai myöhemmin kykenen -selvittämään sumerin kielen. Minun tutkimustyöni on suuressa -määrässä mieltäkiinnittävää. -- Odotan joka päivä erään tutkielman -oikaisuvedosta, joka ilmestyy Journal Asiatique'ssa [tarkottaa -ylempänä mainittua nuolenpääkirjoituksen selvitystä]. -- Jos -sattumalta kuulet jotakin mahdollisuudesta, että minä vielä voisin -saada uuden matkarahan, niin pyydän että annat minulle tietoa siitä." --- - -Näin olivat asiat lokakuuhun, jopa marraskuuhun asti. Hynén oli -toimittanut Enebergille 1000 markan lainan, mutta enemmästä ei ollut -tietoa ja vielä vähemmän laajemmasta matkasuunnitelmasta, ennenkuin -Otto Donner ehdotti jotakin aivan uutta, nimittäin että hänen tulisi -suoraa päätä lähteä muinaiseen Assyriaan ja että hänelle kotimaassa -hankittaisiin matkarahat sitä varten. Donner oli näet alkanut -lukea ranskalaisia ja englantilaisia julkaisuja assyriologisista -tutkimuksista ja m.m. aikakauskirjoista tavannut tietoja eräästä -retkikunnasta, joka keväällä 1876 George Smithin johtamana oli sinne -lähtevä. Siihen matkaan on Enebergin yhtyminen, ajatteli Donner, ja -hän kirjoitti asiasta Tullukselle ja puhui siitä Lagukselle y.m. -Tietysti Tullus viehättyi tuumasta, mutta syystä hän epäilikin; -kysymys oli siinä, sallittaisiinko hänen yhtyä retkikuntaan ja -saataisiinko yritykseen tarpeelliset varat. Marraskuun lopulla Lagus -aluksi ilmottaa, että Eneberg (ei vielä itämaanmatkaa varten, vaan -jatkaakseen opintojaan) oli saava 1000 markkaa kanslerin varoja ja -600 Tiedeseuralta. Nyt voi hän päättää mennä Lontooseen, jossa vasta -suurempi kysymys oli ratkaistava, varsinkin kun ensimäiseen Parisista -päin tehtyyn tiedusteluun oli tullut kieltävä vastaus. Muutto -tapahtui 4/12 Eugen Wolffin seurassa. - -Tultuaan Lontooseen Tullus tavallisella ahkeruudellaan jatkoi -nuolenpääkirjoitus-tutkimuksiaan British Museumissa, mutta -matkakysymys oli viikkokausia kerrassaan hämärä. Niin hän kirjoittaa -Hynénille 9/1 1876: "Joulukuun 24 p. sain sinulta kirjeen, jossa -lupaat jonkun päivän päästä lähettää 23 puntaa. Se lähetys ei ole -vielä (9/1 illalla) saapunut. Olen näinä aikoina elänyt lainaamalla -muutamia shillingejä joko Wolffilta tai [C. P.] Solitanderilta, jotka -ovat olleet yhtä köyhiä kuin minäkin. Olin jo aikeissa huomen-aamulla -mennä myymään ainoan kalleuteni (Katarina Maununtyttären -nuuskarasian), kun vihdoin tultuani Wolffin luokse, kuulin, että -_hän_ on saanut rahaa. Siten olen ainakin hetkeksi pelastettu. Kuinka -on rahojeni laita? Jollen varmasti saa mitä luvattu on, tulen kotia -niin pian kuin mahdollista. -- -- Ei ole hauskaa täällä ulkona. Mutta -kyllä minä seison vahtipaikallani ja teen työtä, niin kauan kuin asia -riippuu minusta ja voimat kestää, -- Toivon etten ole ulkomailla -ollessani oppinut pelkuruutta, vaikka ehkä ääneni soi siihen päin." -Puolitoista viikkoa myöhemmin (21/1) hän kiittää "sähkösanomasta ja -kirjeestä vekseleineen" sekä pyytää Hynéniä esittämään Lagukselle -"hänen tyytyväisyytensä ja kiitollisuutensa siitä, että oli saanut -_kaksi_ tuhatta markkaa" [kansleri oli korottanut summan 1000:sta -2000:een]. -- -- "Itämaalaisen matkan mahdollisuudesta en vielä tiedä -mitään. _Smith_, jota minun pitäisi saada seurata, luullaan olevan -kotimatkalla Konstantinopolista, jälleen matkustaakseen Välimerelle -ja eteenpäin. Mutta Smith kuuluu jo ennenkuin hän ensin lähti -matkalle, erikoisesti julkilausuneen toivon saada matkustaa yksin. -Näet siis, että minun toiveeni tässä kohden ovat sangen huonot. -- -Täällä Lontoossa erittäinkin olen tehnyt kovasti työtä. Haluaisin -asettua asumaan British Museumiin -- mutta Lontoon ilma, vaikkakin -lauhkea, on alituisen sumun ja kosteuden tähden kauhea." -- - -Seuraavassa kirjeessä (2/2) on ääni muuttunut. "Tänään olen -sähköttänyt Donnerille, että olen, ilman vaikeuksia, saanut luvan -matkustaa Smithin kanssa Eufratin maille. Matka, suunniteltu täksi -vuodeksi, vaatii vähintään 6000 frangia. Ennestään on minulla: -Tiedeseuralta 600, kanslerinvaroista 1000, käteistä 500, palkastani -300 tai enemmän, laina [K. F. Antellilta[74]] ilman korkoa ja -ilman takausta 2000 -- summa 4,400. Tämän nojassa olen, ottaen -huomioon erinäisiä vähennyksiä [korkomaksuja entisistä lainoista -y.m.] sähköttänyt matkustavani, jos saan lisää 3000 markkaa. Koska -minua on kehotettu tähän yritykseen, luulen, että minulle hankitaan -pyytämäni määrä. Sen kai Donner pian tietää. Jos hän sanoo, että -nämä rahat toimitetaan minulle, niin ovat kiireiset puuhat tarpeen. -Smith lähtee 16 p. helmik. Huokeinta olisi matkustaa koko matka -hänen kanssaan. Voin kuitenkin lähteä jälestäkin ja saavuttaa hänet. -[Annettuaan uusia määräyksiä:] Tässä on kysymys elämäni korkeimpien -toivomusten toteuttamisesta. Tee nopeasti mitä voit, hyvä veli. Ajan -venytys voi helposti tehdä kaikki tyhjäksi. -- Asia, joka alussa, -Parisissa ja täälläkin, näytti vaikealta, suoriutui sangen helposti, -kun mieskohtaisesti tapasin Smithin. Hän on vielä nuori mies (ehkä 40 -vuotta), miellyttävän ja älykkään näköinen." -- - -Enebergin ystävät eivät vitkastelleet, ja sentähden sisältävät -hänen kaksi viimeistä kirjettään Lontoosta kiitollisen tunnustuksen -kaikesta. Omista touhuistaan hän lisää 13/2: "Itse olen suurimmassa -pulassa tullakseni valmiiksi lähtöön, joka tapahtuu jo huomen-illalla -taikka ylihuomenna aamulla. -- Valmistukset ovat maksaneet sangen -paljon. Muun muassa olen, Smithin toivomuksen mukaan, ostanut -siirtonaisen sängyn, joka maksoi 3 puntaa. -- [Puhuttuaan useista eri -asioista:] Olenkohan nyt sanonut kaikki? Olen oikein hämmennyksissä." --- [14/2 klo 12 jälkeen yöllä:] "Matkasuunnitelma on taas vähän -muutettu. Smith ei matkustakaan via Wien ja Varna, kylmän ilman -tähden, vaan Parisin, Marseillen ja Konstantinopolin kautta. Kun -Smith sanoi matkustavansa I luokassa koko Ranskan halki, kulkeakseen -siten nopeammin, arvelin minä täytyväni vähän säästää. Matkustan -sentähden puolitoista päivää varemmin II luokassa Marseilleen. -Siellä kohtaamme toisemme määrätyssä paikassa, pysyäksemme sitten -yhdessä. Minä pidän Smithistä; mutta englantilaisilla pitää kaikki -olla niin mukavaa ja hyvää, että pelkään rahastoani. Smith uhkaa -Konstantinopolissa varustaa minut sopivalla ruualla, tietenkin -omalla kustannuksellani. Toisin menetteli Wallin kuin Smith. -Edellinen tahtoi kaikessa asettua itämaalaisten mukaan; jälkimäinen -tahtoo arabialaistenkin kesken elää varakkaana englantilaisena -gentlemannina. Mutta riittää jo! -- Huomen-aamulla minä lähden. Ensi -lauvantaina jatkamme Marseillesta ja seuraavana lauvantaina olemme -Konstantinopolissa." -- - -Ennen lähtöänsä Eneberg oli saanut Donnerilta kirjeen (5/2), jossa -tämä kertoi, miten hänen oli onnistunut saada matkarahat. Saatuansa -sähkösanoman oli hän sopinut Laguksen, Malmgrenin, Lindelöfin -y.m. kanssa, että Tiedeseura oli kutsuttava kokoon 4 p:n illalla -ja silloin päätettiin antaa 3000 markkaa tarkotusta varten. Sen -ohella Donner ja Lagus olivat miettineet yliopiston voivan lähettää -jonkun rahamäärän, jolla Enebergin tulisi koettaa saada joitakin -nuolenpääkirjoitus-muistokappaleita meidän kokoelmiimme -- jollei -muuten niin siten, että hän jäisi vähäksi aikaa Smithin palattua -kotiin ja toimittaisi kaivauksia omin päin. -- Donnerin lämmin, -rohkaiseva kirje päättyy näin: "Nuolenpäätutkimuksen _täytyy_ -tästä hetkestä tulla maassamme edustetuksi, mutta sitä varten on -välttämätöntä, että meillä on edes vähän omaa ainesta. Ja kun -sinä kerran olet tullut 'Babylonin virroille', niin muista, että -sinulla on tukenasi koko kansamme, joka mielellään lähettää sinulle -tarpeelliset varat. Lähde siis Jumalan nimeen, ja olkoon sinulla -onnea ja menestystä matkallasi. Kotona olevien onnentoivotukset -seuraavat sinua hartaimmalla myötätunnolla. Sinun tosi ystäväsi O. -Donner." - -Toht. Holman huomautus, että Eneberg oli riittämättömästi valmistunut -ja varustettu matkaansa varten, on epäilemättä oikeutettu. Sitä -paitsi hän oli liiaksi luottanut siihen edulliseen vaikutukseen, -jonka Smith ensiksi oli häneen tehnyt; englantilainen tutkija ei -lainkaan ollut se uskollinen matkatoveri, joka hänelle, kokematon kun -oli, olisi ollut tarpeen. Sen näkee seuraavastakin kirjeotteesta, -joka täydentää Holman antamia tietoja. Waldemar Enebergin jälkeen -jääneitten paperien joukosta on näet tavattu jäljennös eräästä -kirjeestä, jossa Tullus kertoo matkastaan Konstantinopolista Mosuliin -(kenelle se on ollut osotettu, ei ole jäljennökseen merkitty.) -Kertomus kuuluu näin: - -"Viikon päästä, viivyttyämme Smyrnassa, Rhoduksessa ja Mersinassa -vähän aikaa kussakin paikassa, saavuimme Alexandrettaan, -maihinnousupaikkaamme Itämailla. Meidät (Mr Smithin, hänen -assistenttinsa ja hänen dragomaninsa eli tulkkinsa sekä -minut) vastaanotti ystävällisesti Alexandrettan _saksalainen_ -kenraalikonsuli. Hän oli kohtelias mies ja oli hänellä nuori, -ystävällinen rouva, ranskalaista syntyperää. Vielä samana päivänä -lähdimme Halebiin. Toisilla oli eurooppalaiset satulat. Minä olin -elänyt siinä vakaumuksessa, että turkkilainen satula kelpaisi yhtä -hyvin. Mutta huomasin erehtyneeni. Seuraavana päivänä en voinut -pysyttäytyä toisten seurassa. Minä jäin siis heidän ja jälestäpäin -tulevien kuormahevosten välille, ollen jotenkin kaukana niin -toisista kuin toisistakin. Tuli pimeä; tie oli kovin huono ja kulki -mahdottomia mäkiä ylös ja alas. Yhdessä kohden saatoin pimeässä -epämääräisesti erottaa kaksi ratsastajaa, jotka kulkivat edelläni. -Yht'äkkiä ampui toinen laukauksen. Minä olin juuri erään kuilun -partaalla, ja samassa alkoi rankkasade. En enää nähnyt mitään, annoin -hevosen mennä menoaan niinkuin tahtoi ja koetin pysyä tyynenä. En -ymmärtänyt muuta kuin että hevonen joka toisella askeleella oli -kaatuva, niin epätasainen oli tie. Siinä hetkessä kuulin huutoja -ja pysähdyin. Seuralaiseni, jotka jo olivat asettuneet muutamaan -khaniin (jonkunlainen majatalo) huusivat minulle, etten pimeässä -ratsastaisi ohitse. Pian heittäydyin levolle -- paljaalle lattialle. -Seuraavana päivänä liityin kuormahevosiin ja annoin eurooppalaisten -satulain herroineen ylpeästi tanssia nenäni ohitse. Kumminkin oli se -aika, minkä he voittivat, jotenkin vähäinen. Kolmen päivän päästä -tulimme Halebiin. Se on sangen miellyttävä kaupunki. Siellä on -siistiä, kauniit puutarhat ympäröivät sitä, ja keskellä on mahtava, -vaikka rappeutunut linnoitus. Kuitenkin on Haleb, niinkuin kaikki -itämaalaiset kaupungit, jotenkin synkkä, sentähden että kaikki -akkunat ja ovet avautuvat pihalle päin. Smith ja hänen seurueensa -asettuivat tuttavien luokse, minä asuin hotellintapaisessa. Meidän -olisi nyt pitänyt suunnata kulkumme Bagdadiin, mutta sinne oli -ilmestynyt rutto, jota paitsi Smithillä näytti olevan omia tuumia. -Lopputulos oli, että minä päätin matkustaa yksin suoraan Mosuliin, -joka oli matkamme varsinainen päämäärä. Minun oli kuitenkin pakko -hankkia itselleni dragomani. Kahdeksan päivää viivyttyäni Halebissa -minä lähdin (tien epävarmuuden vuoksi) muutaman karavaanin seurassa -Mosuliin. Eikä se, totta puhuen, ollut mikään helppo matka. Se kesti -kolme viikkoa. Aluksi vietimme yömme khaneissa ja olimme siis ainakin -katon alla, mutta sittemmin leiriydyttiin missä vain tavattiin -syöttöpaikkoja hevosille. Siten oltiin usein yötä taivasalla, joten -ei kovinkaan harvoin sattunut, että sade ja ukkonen meidät herätti. -Seudut, joitten läpi kuljimme, olivat enimmäkseen yksitoikkoisia, -mutta varsinkin Eufrat ja Tigris virtojen välillä hyvin viljavia. -Tie meni kolmen kaupungin, Biredjikin Eufratin varrella, Urfan ja -Salilin, kautta, kaikki vähäpätöisiä. - -"Täällä Mosulissa asun hyvin rakennetussa khanissa. Huoneeni on, -ollakseen Mosulissa, jotenkin hupainen. Mosul sijaitsee Tigris virran -varrella. Kohta vasemmalla puolen on kaksi niitä kumpuja, jotka -sisältävät assyrialaisia muinaisjäännöksiä. Smith on nyt matkalla -Bagdadista tänne (karanteeni on häntä pidättänyt). Kun hän tulee, -alkaa säännöllinen työ." -- - -Tämä kirje on nähtävästi kirjoitettu vähän sen jälkeen (20/4), kun -Eneberg oli tullut perille. Hynénille hän kirjoitti 4/5 ja otan -siitäkin pari kohtaa: "Matka oli kestänyt kokonaisen iäisyyden, -yli kaksi kuukautta. Minulle oli välttämätöntä ottaa dragomani, -sillä vaikka olen tutkinut arabiaa, on minun kuitenkin kauhean -vaikea tulla toimeen käytännössä. Dragomani on myöskin kokkini. -- -Menot Lontoossa ennen lähtöäni ja itse matka Alexandrettaan saakka -vähensi melkoisesti kassaani. Se on nyt sulanut niin, ettei minulla -ole enemmän kuin 2000 markkaa. -- Usein iskee minuun semmoinen -koti-ikävä, että käyn aivan alakuloiseksi. -- Mutta minä olen -sitkeä." -- - -Kokonaisen kuukauden ja enemmänkin Eneberg turhaan odottaa Smithiä. -Niinkuin näkyy päiväkirjan katkelmasta, jonka Holma on painattanut, -hän sillä aikaa lueskelee Oppertin kertomusta tutkimusretkestään -Mesopotamiaan, tutustuu Mosuliin ja sen elämään, harjottelee -nykyaikaisen arabian puhumista, selvittelee kahta ostamaansa -nuolenpäätaulua, tekee pari matkaa ympäristöön (Kujundjikiin ja -Khorsabadiin); mutta kuumuus on rasittava ja järjestelmällisen työn -puute painaa. -- "Smith viipyy kauan." -- Toukokuun 2 p. hän sanoo -kärsivänsä päänkivistystä, mutta sen jälkeen hän on terve -- ja 24 -p:nä aamulla hänet tavataan kuolleena vuoteessaan! - - * * * * * - -Kun kuoleman sanoma oli tullut Suomeen, koettivat omaiset ja läheiset -kirjoittamalla viranomaisille y.m. saada luotettavia tietoja vainajan -viime ajoista ja odottamattoman kuolemantapauksen mahdollisista -syistä. Seikkaperäisimmän kertomuksen on antanut eräs amerikkalainen -lähetyssaarnaaja, A. N. Andrus, ja otan siitä seuraavat piirteet. - -Enebergin dragomani, Marco, oli venezialainen juutalainen, joka -oli mennyt naimisiin Aleppossa ja asettunut sinne asumaan. -Mosulissa herra ja palvelija asuivat samassa huoneessa. Marco -oli ollut hävytön isäntäänsä kohtaan, niin että hän (käyttäen -kansanmurretta, jota tämä ei vielä ymmärtänyt) torilla, ihmisten -kuullen, lausui häväiseviä lauseita hänestä. Toiseksi hän antamalla -vääriä tietoja esti herraansa tapaamasta protestantteja ja käymästä -protestanttisessa jumalanpalveluksessa. -- Kohta sen jälkeen kun -päivä oli valjennut toukokuun 24:ntenä, tuli eräs arabialaisvaimo -tohtorin ovelle pyytämään jotakin apua. Marco nousi ja avattuaan oven -hän kääntyi herraansa kohti, jonka kasvoja valaisi avatusta ovesta -tuleva valo. Hän peljästyi kovasti nähdessään, että tohtorin kasvot -olivat muuttuneet, mutta silmät olivat auki. Hän meni silloin erään -aleppolaisen villaviitankutojan, Eliaksen, luokse ja herätti hänet. -Elias ja muitakin, jotka olivat tuttuja khanissa, tulivat katsomaan -tohtoria, ja he näkivät, että hän oli kuollut. Auringon noustua -ilmotettiin asia protestanttisen seurakunnan siviilipäällikölle -Khorvaja Naoomille, joka kohta ryhtyi niihin toimiin, jotka -kuolemantapaus aiheutti, s.o. hän teki ilmotuksen viranomaisille -ja eräälle sotilaslääkärille, toht. Seelakille, ja otti hoitoonsa -vainajan omaisuuden. Tähän aikaan oli Mosulissa karanteenilääkärikin, -eräs venezialainen tohtori, ja toht. Seelaki pyysi häntä olemaan -läsnä ruumiin tarkastuksessa. Hän vaati, että ruumis pidettäisiin -kolme päivää hautaamatta, mutta ei sallinut lähempää tutkimusta, eikä -mitään leikkausta toimitettukaan. -- Mosulissa luultiin yleisesti, -jopa pidettiin melkein varmana, että kuolemansyy oli myrkytys. -Kahtena päivänä ennen hautausta Marco itki suunnattomasti ja oli -sairas. Oli kuin venezialainen lääkäri olisi toiminut hänen edukseen. - -Pastorin poissa ollessa Khorvaja Naoom protestanttisten veljien -kanssa toimeenpani hautauksen. Kun ruumis oli siististi puettu, -kantoivat veljet sen lähetyssaarnaajien hautausmaalle, puoli tuntia -etelään päin kaupungista, ja siellä he raamatusta lukien, laulaen -ja rukoillen hellävaroin laskivat sen viimeiseen lepopaikkaansa. -Haudoilla ei täällä ole muuta merkkiä kuin maakumpu, sillä -ilkeämielinen viha on murtanut kivet, jotka on asetettu niiden päälle. - -Sen jälkeen Khorvaja Naoom ja toht. Seelaki luettelivat vainajan -omaisuuden, joka pakattiin laatikkoihin ja lähetettiin Bagdadiin -kenraalikuvernöörille. Kun toht. Seelaki oli vainajan papereista -saanut tietää hänen arvonsa ja asemansa, oli hän itkenyt ja surrut -sitä, että hän oli kuollut niin yksin, äkkiä ja salaperäisellä, ettei -sanottaisi epäilyttävällä tavalla, sillä kuolemaansa saakka hän oli -näyttänyt olevan aivan terve. - -Tullus Eneberg ei saanutkaan, niinkuin oli toivonut, levätä -"uskollisen äitinsä povella"; mutta vaikka hänen hautansa avattiin -kaukana ja jätettiin ilman mitään näkyvää muistomerkkiä, säilyy hänen -kaunis, kehottava muistonsa täällä kotimaassa. Yhä elävänä on se -innostava jalohenkisiä nuorukaisia uhrautumaan suurille tehtäville. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Porthaninjuhlassa 9 p. marrask. 1898; runoilija oli kuollut 12 p. -maalisk. s.v. - -Painamattomia lähteitä: _Z. Topeliuksen_ Päiväkirja ja -autobiografiset muistiinpanot, _S. G. Elmgrenin_ Päiväkirja sekä -Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjat. - -[2] Kokouksen jälkeen osakunta lähti Seurapuistoon sille paikalle, -johon Kaisaniemi rakennettiin kuusi vuotta myöhemmin. Seura, jolla -oli punssia ja piippuja muassaan, huvitteli Homeroksen sankarien -tapaan heittämällä keihäitä viattomia puita vastaan. - -[3] Ikuinen valo, toivomme, päämäärämme, johtaos meitä aina -öisien usvien kautta tuonne kauas, jossa elämän aallot murtuvat -äärettömyyden rantaan! Siellä saapuu kaihomme satamaansa, siellä -saapi henkemme, irtautuneena ja vapaana, virvoituksensa ja -puhdistuneena tiedon jano, ääretön itse, saavuttaa äärettömyyden. - -[4] Kuitenkaan älköön itseni hyväksi -- halpa raiska kun olen -- jalo -henkeni palako; vaan tuhansille valoa luoden se sammukoon yöhön ja -hautaan! - -[5] Tää maamme, jonka valon valtojen omaksi olemme vihkineet, on -tuleva suureksi ja mainehikkaaksi: sen järven laineen lailla me itse -kuolkaamme unhotuksiin. - -[6] Ja sinä, rakastettu suomalainen synnyinmaamme, joka jättiläisen -syleilyssä uinailet tuntematonta tulevaisuutta kohti! mikä on sinun -kohtalosi oleva näinä tulevaisuuden sumuisina päivinä? -- -- -- -Ei ole vielä herännyt sinun henkinen elämäsi. Vain siellä-täällä -kohottaa vieras kukkanen yksinäisen kupunsa aution kanervikon ylitse. -_Mutta sinun aikasi on ehkä myöskin kerran tuleva!_ Herra korottaa -halvan ja nöyryyttää väkevän ylpeyden. - -[7] Hirveän kiero ja yksipuolinen mielipide. - -[8] Oi Jumala, hyvä Jumala, armahda minua yössä! Minun sielussani on -yö, vaikka elämän huomen on käsissä, henkeni janoo, ojenna minulle -elämän vesi, sillä maan juoma sekaantuu kuoleman virtoihin! Vaikka -elämä hymyilee ja nuoruuden aarre on ihana, painaa minut maahan se -ilma, jota hengitän, ja taivaan tähdet sammuvat yöhön. - -Minä kuljen sumussa enkä löydä tietä, joka maailman kautta johtaa -rakkautesi luokse; minut eksyttää maan loisto, joka pian katoaa, minä -en saata tallata ruusuja tielläni ja sentähden en koskaan saavuta -sinua. Niinkuin tähden ulapan syvyydessä näen minä sinun ihanuutesi, -enkä koskaan löydä sitä. - -Sylissäsi, Jumala! sylissäsi tahdon minä levätä. Sieluni on väsynyt -kuolemaan asti, ja elämän halut tuskastuttavat minua sanomattomasti; -hurja nuoruuden tuli on palanut loppuun, ja minä tahdon kuolla, -jollet sinä armahda minua. Jos sinä pakenet minua, häviän minä -hädässäni; oi Jumala, hyvä Jumala, minä heittäyn syliisi. - -[9] Zachris Topelius, oikeastaan suuri hulivili, lupaa vakaantua -jonkun vuosikymmenen päästä, ahkera tanssija, ei erittäin -kaunopuheinen armastelija, valssaa niin ja näin, sanomalehtimies -milloin parempi, milloin huonompi. - -[10] Että läsnäolevat nuoret neidot, jotka tänään ovat käyneet -akatemian läpi, ovat ansainneet lyyryn ja univormun sekä siis tulla -nimitetyiksi Pohjalaisosakunnan ylioppilaiksi. - -[11] Suomen kunnia, akatemian kaunistus ja pohjalaisten valo. - -[12] Tätä pidin minä suurimpana kunnianani, mikä täällä on minun -osakseni tullut. - -[13] Yksi kansa, yksi maa, yksi kieli, yksi laulu ja yksi viisaus! -Rannasta rantaan ja rinnasta rintaan käyvät nämät sanat. Omista -lähteistä juoksevat Suomen joet, omista lähteistä nouskoon sen -tulevaisuus! Miksi Lönnrot lähti keräämään sammuvia runoja, miksi -Castrén lähti kuvaamaan kaukaisten kankaitten surullisten Suomen -sukulaisten vääristyneitä kasvoja, jollei noiden kaikuvien sanojen -tähden: yksi kansa! yksi heimo! - -[14] Minä tiedän niin monen sydämen, joka puhkesi kukkiin, niin -heleävärisiin kuin sinä, ja joka sitten on kuihtunut. Annettiinko -meille siis toivo niin pian kadotaksensa; koko elämä on kyynel vähän -päivänpaistetta muassa. - -[15] Jos olet talvi -- niin lähesty sitte talven asussa, mutta älä -valehtele päivää ja lämpöä pettyneiden kukkasten suvulle! Tulkoon -hämärä tai päivä, me kannamme kohtalomme; mutta emme tahdo pettää -emmekä tulla petetyiksi. - -[16] Oi Vaasa, sinä uljas ja mainehikas nimi, ensimäinen Pohjolan -vaakunakilvessä -- sinä säteilevä tähti, johon vuosisadat ovat -kohottaneet silmänsä -- sinä voimakas lippu, jonka ympärillä sankarit -ovat vuodattaneet verensä -- sinä rauhallinen tähkälyhde, joka -lupasit viljelyksen satoja -- tässä siis olet maapallolla löytänyt -sen mättään, johon voit astua jalkasi ja jossa saatoit toivoa eläväsi -suvusta sukuun, senkin jälkeen kuin kruunujen loisto on himmennyt! - -[17] Niin, Jumala Kaikkivaltias varjelkoon kallista isänmaatamme, -että kansa ja hallitsija yhtyvät sovussa ja rakentavat lakia ja -oikeutta vapaan miehensanan perustukselle! - -[18] Ylioppilaskunnan toimeenpanemassa juhlassa ylioppilastalolla 1 -p. huhtik. 1907. - -[19] Aika 1911, lokakuulla. - -[20] Tämä samoin kuin alempana tavattavat runo-otteet ovat Yrjö -Weijolan julkaisemasta L. Stenbäckin runojen suomennoksesta. - -[21] Kainulainen, albumi, 1904. - -[22] Tämä veli oli tullut Helsinkiin yksityisen opettajan johdolla -valmistuakseen ylioppilastutkintoon, mutta jätti nämä luvut kesken. - -[23] Mitä asunnosta maksettiin, jää sanomatta, mutta syyslukukaudella -1841 maksavat Hedbergit Fabianinkadun varrella asunnosta (kahdella -akkunalla varustettu sali), passauksesta ja päivällisestä 18 ruplaa -kumpikin kuukaudessa. - -[24] Aika 1912, joulukuulla. - -[25] Vaikka tekstissä mainitaan vain ne sisarukset, jotka -välittömästi kuuluvat kertomukseen, lienee syytä muistuttaa, että -vanhin veli oli kuuluisa teollisuuden uranaukaisija, ruukinisäntä -_Niilo Ludvig Arppe_, josta E. G. Palmén on julkaissut tutkimuksen, -antaen samalla tietoja suvun suomalaisesta alkuperästä y.m. (Oma maa -VI, s. 580 ss.) - -[26] Katarina Amalia Gustava Adlercreutz, everstiluutnantti Tuomas -Henrik Adlercreutzin ja hänen puolisonsa Helena Gustava Blåfieldin -tytär, oli syntynyt 12/5 1815, meni naimisiin Suomen kaartin -kapteenin Kaarle Adolf Gripenbergin kanssa 25/8 1839 ja kuoli jo -seuraavana vuonna 1/7 1840. - -[27] Rouva Stenbäck antoi minulle nämä dagerrotypiat, kun keräsin -aineksia L. Stenbäckin elämäkertaan. - -[28] Luultavasti oli Essen maininnut aikovansa julkaista esitelmänsä -Joukahais-albumissa, vaikka se sitten ilmestyi eri vihkosena. - -[29] Ruots. virsik. 182, 3. - -[30] Piippolan kappalaisen, myöhemmin Limingan rovastin Jaakko -Gummeruksen poika, syntynyt 9/4 1809. Ristiäisissä oli venäläisiä -upseereja, jotka vaativat, että pojasta tehtäisiin keisarin kaima; -siitä Aleksanteri-nimi, jonka yksi pojistakin on perinyt. - -[31] "Ei valheella pitkälle päästä. Pieni muisto lapsuudestani." -Kertomus on painettu tilapäisessä julkaisussa "Illatar", joka -ilmestyi Jyväskylän lyseon perustuksen muistopäivänä 1881. - -[32] J. G. Ingman (myös "Janne Ingman") Toholammilta. - -[33] Oi, miksi ei puhua? Oi, miksi vain kirjoittaa? Oi, miksi -suudella paperiani, joka vie Sinulle nämä rivit? Oi, miksi suudella -vain paperia, vain paperia? Oi, miksi suudella vain paperia, eikä -Sinua? - -[34] Kaikki huokuu vain iloa, hupia ja riemua keväällä. - -[35] Esitelmä on painettu Kirj. Kuukauslehteen 1871. - -[36] Ks. Muoto- ja muistikuvia II, viite [47]. - -[37] Tämä sana on ruotsinkielisessä kirjeessä suomeksi kirjoitettu. -Kirjoittaja oli omaksunut Pohjanmaalla ennen yleisen tavan, että -ruotsia puhuessa tai kirjoittaessa aina pistettiin väliin joku -suomalainen sana tai lause. - -[38] Augusta Frosterus, rva Gummeruksen sisar, Vaasan ja Mustasaaren -rovastivainajan (k. 1856) Benjamin Frosteruksen leski. - -[39] Kokkolan pormestarin tytär, joka sisarineen asui Vaasassa; äiti -o.s. Riska. - -[40] Nämät ankarat sanat näyttävät, kuinka kovasti vanhoilliset -heränneet tuomitsivat Stenbäckiä y.m., jotka 1850-luvulta alkaen -olivat asettuneet maltillisemmalle uskonnolliselle kannalle -kuitenkaan palaamatta "maailmaan". - -[41] Nils Ferdinand Sandelin, kirjakauppias; puoliso Rosa, o.s. -Spolander, ennenmainitun Amalia Spolanderin sisar. - -[42] Granö, silloin Donner-suvun tila meren rannalla Kälviän -pitäjässä. - -[43] Samassa paikassa äiti kirjoittaa muistakin helsinkiläisistä: -"Professori [Otto] Hjeltistä ja hänen rouvastaan olen kuullut paljon -puhuttavan; professori Lönnrotin rouvaa olen kuullut kiitettävän -hyvin viehättäväksi ja vakavaksi kristityksi. Isä on äitinsä puolelta -sukua Snellmanin, mutta ei Lönnrotin kanssa." - -[44] _Suomettaressa_: Minä tahdon kostaa, sanoo Herra (9 numerossa -1/2--3/2); Kuvaelmia elämästä: I. Houkuttelija (3 n:ssa 20/2--6/3), -II. Juutalainen. Mukaelma (3 n:ssa 14/3--24/3), III. Äidin rakkaus -(31/3). IV. Onnen sattuma (7 n:ssa 7/4--1/5), V. Ilmaisen ukko (17 -n:ssa 14/7--25/9), VI. Mitä koivu taitaisi kertoa (28/12); Katarina -Ensimäinen. Historiallinen kertomus (20 n:ssa 8/5--10/7). - -_Luonnottaressa_: Ahkeruus ja laiskuus. Tosikertomus -(näytenumerossa); Merimiehen morsian (tammi--kesäkuun n:oissa); -Noituri. Kertomus Pohjanmaalta (heinä--marraskuun n:oissa), Muistin -kukka haudalla (joulukuun n:ssa). - -[45] Fredrik Wilh. Caloander, maaviskaali, Tullun kartanon omistaja, -tunnettu etevänä maanviljelijänä. - -[46] Suometar 1864: Palkinto eli turhallisuuden seuraukset (9 -n:ssa 18/4--20/4); Laulajatar, Vanhan miehen papereista (8 n:ssa -21/4--29/4) ja Johannes, töllin lapsi (86 n:ssa 13/7--30/9). - -[47] 14 ja 15 p:nä. Nimimerkkiä ei ole, mutta Gummeruksen päiväkirjan -mukaan arvostelija oli Bergbom, jonka kirjoituksestakin helposti -tuntee. Hän oli vuoden alusta H. T:n aputoimittajia. - -[48] _Suometar_ 1865: Kuvauksia elämästä: Veripisara sormuksessa -(9 n:ssa 2/1--14/1); Kahdentoistatuhannen markan vahinko (2 n:ssa -30/1--31/1); Meidän pikku mullikkamme (3 n:ssa 1/2--3/2); Isoisän -testamentti (3 n:ssa 6/2--8/2); Pata-ässä (3 n:ssa 18/2--21/3); -Minun nuori sisareni (n:ssa 23/2--27/2), Kainin omatunto (31 n:ssa -20/4--29/5); Herää omatunto ainakin kuolemassa (3 n:ssa 30/5--2/6); -Kummityttäreni (4 n:ssa 27/9--30/9); Ruma tyttö (20 n:ssa 3/6--29/6); -Ystävät (24 n:ssa 23/10--20/11); Koulumuistelmia (13 n:ssa -1/12--16/12); Juovan emäntä (6 n:ssa 18/12--23/12). -- _Maiden ja -merien takaa_ 1865: Sotilaan tytär (15/3--15/5). - -[49] Ks. ryhmäkuvaa, Muoto- ja muistikuvia II, s. 228. Gummeruksen -kappaleeseen samaa valokuvaa on merkitty, että kuva on kesältä 1865 -ja että siinä kuvatut ovat "Helsingfors Tidningarin ja Suomettaren -toimittajia". - -[50] _Suometar 1866_: Merkki rinnassa (16 n:ssa 4/1--1/3); Ystäväni -kohtalo (6 n:ssa 22/3--3/4); Kuvaelmia elämästä. I. Sukuhauta -(8 n:ssa 12/4--14/5), II. Velkakirjain kertomukset (14 n:ssa -28/5--19/7); Hän sai Kaisansa (5 n:ssa 30/7--13/8); Kuinka kuritetaan -pahankurinen akka (2 n:ssa 16/8--23/8); Minun matamini kertoo (21 -n:ssa 30/8--12/11); Kaksi avioliittoa. Tosi kuvaus elämästä (2 n:ssa -20/12--24/12). - -[51] O. Grotenfelt, joka tutkimuksessaan "Om Runebergs arbeten -i finsk öfversättning" luettelee Vänrikki Stoolin tarinain -suomentajia, ei mainitse Gummerusta (J. L. Runebergs 100-årsminne). --- Eräästä muistiinpanosta näkyy, että Gummerus esitti Wilhelm -von Schwerin-käännöksensä Ahlqvistille, ennenkuin se ilmestyi -Suomettaressa. - -[52] Luultavasti kyllä olivat Gummeruksen tiedot heikonlaiset -Ahlqvistin aineessa, mutta silti on oletettava, että professorin -mielipide hänen suomenkielestään enemmän perustui siihen -virheellisyyteen, joka oli huomattavissa hänen kirjallisissa -tuotteissaan. Kielettären ensi vihossa (1871) Ahlqvist näet hyvin -ankarasti arvostelee "Ylhäiset ja alhaiset" romaanin kieltä. - -[53] Ks. Muoto- ja muistikuvia I, siv. 61 seur. - -[54] Ks. Muoto- ja muistikuvia I. siv. 77 seur. - -[55] Toht. A. O. Heikel muistaa Gummeruksen olleen huomatuimpia -niistä ylioppilaista, jotka näinä vuosina pitemmäksi tai lyhemmäksi -ajaksi asettuivat Janakkalaan rauhassa tehdäkseen työtä. Hän oli -siellä pitänyt kansantajuisen luennonkin ja siten puolestaan -vaikuttanut siihen pirteään henkiseen elämään, josta pitäjä oli -tunnettu. - -[56] Ks. Muoto- ja muistikuvia I. siv. 117. - -[57] Nti R. Tavast, vaakamestari Alexander Tavastin ja Alexandra -Emilia Stålarm Tavastin tytär, oli synt. 30/12 1840 (toinen tieto -28/12 40) ja kuoli jo 16/8 1872. - -[58] Gustava Gummerus ei elänyt kauan miehensä jälkeen; hän kuoli -Jyväskylässä 9 p. jouluk. 1903. Hän oli taitavasti ja varovasti -hoitanut kustannusliikettä, joten pesän omaisuus niinä viitenä -vuotena, joina se oli hänen hallussaan, enentyi ja vakaantui. Miten -puolison muisto oli hänelle kallis, todistaa vainajan testamentti. -Se alkaa lauseella: "Minun viimeinen tahtoni on, että jälkeenjäävä -omaisuuteni on tuleva pääasiallisesti sellaisiin tarkotuksiin, joiden -hyväksi miesvainajani maisteri Kaarle Jaakko Gummerus elämänsä työn -omisti", ja senmukaiset ovatkin pääsäädökset. Niistä merkittäköön -seuraavat: Jyväskylän lyseolle stipendirahastoksi 60,000 mk; viidelle -maaseurakunnalle, joissa Gummerus itse taikka hänen vaimonsa -olivat asuneet (Kannus, Karkku, Sääminki, Pyhäjoki ja Siikajoki), -kullekin 5,000 mk; stipendirahastoksi kirjapainotaitureille ja -sitomatehtaan työmiehille, jotka ovat oppiaikansa suorittaneet -toiminimi K. J. Gummeruksen palveluksessa, 15,000 mk (jos liike -lakkaisi, annetaan rahasto Jyväskylän kaupungille, joka on käyttävä -korot stipendeinä suomalaisille työmiehille etupäässä kirjapaino- ja -kirjansitomisteollisuuden alalla); Kansanvalistusseuralle 20,000 mk -"Kyläkirjaston apurahaston" nimellä hoidettavaksi rahastona, jonka -koroilla edistetään kansankirjastoja. - -[59] Ennenkuin Tullus tuli kutsunimeksi, oli isä tavallisesti -käyttänyt hänen edellisen ristimänimensä latinaista muotoa: Carolus. -V. 1869 marraskuulla Tullus näyttää tahtoneen saada Karl-nimen -käytäntöön. Hän kirjoitti näet Waldemarille osottamansa kirjeen alle: -"_Karl_ (sic!)"; mutta kyllä hän edelleenkin sai pitää vanhan nimensä. - -[60] Kahdesta sisaresta, ensimäisestä ja kolmannesta järjestyksessä, -jotka (1852 ja 1859) menivät naimisiin pappien kanssa, sanotaan -kuitenkin, että olivat olleet vakavasti uskonnollisia. - -[61] Ks. Suomalaisen teatterin historia, I, s. 31, 92. - -[62] Ks. Elämäni taipaleelta, s. 86. - -[63] Runoelmat ovat alkuperäisinä painetut, mutta koska tekijän -ruotsalaisten runojen joukossa on kaksi yhtäpitävää runoa, "En -morgon" ja "Jag ville", on luultavaa, että ne todellisuudessa ovat -käännöksiä näistä. - -[64] Se, joka haluaa perehtyä tyhjentävään esitykseen -asiaankuuluvista kansanmuistelmista, lukekoon K. A. Castrén'in -_Muistelmia vuosien 1808--1809 sodasta_. Castrén keräsi muistelmat -talteen samana vuonna kuin Eneberg sepitti runoelmansa. Tämä -yhteensattumus ei sentään oikeuta arvelua, että jälkimäinen olisi -saanut aiheensa edelliseltä. Enebergin perhe oli näet, niinkuin jo -olen maininnut, keväällä 1863 muuttanut pois Närpiöstä, ja Castrénin -kirja ilmestyi vasta joulun edellä 1865. Kyllä kai Tullus itse -oli kuullut kansan kertovan tapauksista, joista hänen tullessaan -ylioppilaaksi oli kulunut vain noin 40 vuotta. - -[65] Kirjeestä olen kiitollisuudenvelassa senaattorinrouva Minette -Donnerille. - -[66] Kun lepään kummun alla uskollisen äitini povella, ja kesätuuli -lämpimänä liehuttelee kukkasia. - -[67] Tämä kieli, joka vielä mielellään helkkyy Suonien laaksoissa, on -ehkä silloin siivettömänä upotettava unohduksen hyökyyn. - -Ja ehkä nousee laulu kielistä kauniimmalla, joka on vihkivä Suomen -kansan sen elämän korkeimpaan tehtävään. - -Tuskatta lepään sentään alla kummun, kuuntelen vain, miten päivän -riemu rientää sen ylitse. - -Mutta kerran, kerran nousisin kuitenkin mielelläni haudasta, -tervehtiäkseni Suomen tähteä, nähdäkseni sen valoisaa kulkua. - -Silloin kun vuorilta raikuu elämämme korkein sana, kun Saimaan -rannoilla huuto kaikuu: Vapaa on isiemme maa! - -[68] Tarkotus oli se, että Enebergin tuli omaksi edukseenkin -ministerivaltiosihteerin, kreivi Armfeltin luona puolustaa itämaisten -kielten asiaa. Lagus syytti näet Armfeltia siitä, että Strandmania -ei oltu nimitetty professoriksi, vaikka konsistori oli pannut -hänen ehdolle. Kirjeen sävy on tässä kohden hyvin kiivas: "Nyt on -paholainen oikein irti meitä kaikkia vastaan -- -- Kothen on viaton --- ja se ilahduttaa ja rauhottaa minua." - -[69] Ks. Muoto- ja muistikuvia II, s. 250. - -[70] Muutostaan Hagmanin luokse Eneberg (18/3) kirjoittaa Lagukselle: -"Mitä parooni Kothenilla mahtaa olla Hagmania vastaan, sitä en tiedä. -Kuitenkin hän varotti minua liittymästä häneen. Luultavasti on -fennomania kysymyksessä. Kun minä sentään pidän paljon Hagmanista, ja -minulla täällä myöskin on parempi tilaisuus puhua saksaa ja venäjää, -niin olen onnellinen saadessani asua täällä ja toivon, että parooni -Kothen, jos hän tietäisikin, etten tässä kohden ole noudattanut -hänen määräystään, ei sentähden vastustane pyyntöäni apurahan -pidennyksestä. -- Suomalaisessa seurakunnassa on, niinkuin aina -kuuluu olleen laita, puolueita; luonnollista on, etten minä sekaannu -niihin." -- - -Tähän Lagus (10/5) vastasi hyvin järkevästi: "Hupaiset epäilyksesi -seurustelusi johdosta Hagmanin kanssa eivät ansaitse muuta -kuin naurua. Onko sitte Hagman niin vaarallinen viettelijä?! -Voisithan joutua pahempienkin ihmisten seuraan kun rehellisten -isänmaanystävien. Tervehdi häntä ja muita ystäviä!" - -[71] Kävin kerran Tulluksen luona samassa huoneessa, josta hän -kirjeessä puhuu. Koska käynti ei ollut aivan yksityistä laatua -ja koska sitä paitsi Lagus on Enebergille kirjoittanut seikasta, -joka sen aiheutti, tahdon siitä lähemmin kertoa. -- Nähtävästi -viimeisessä kirjeessä, jonka Eneberg ennen lähtöään Lontoosta -itämaanmatkalleen sai suosijaltaan, tavataan seuraavat rivit (21/1 -1876): "Inskriptsioni-puheeni toissa päivänä näyttää herättäneen -mieltymystä. En oikeastaan tiedä mikä siinä on nuoria miellyttänyt, -sillä kyllä siinä voidaan lukea paljon rivien välistäkin. Olen -aina suutuksissani [jag förargar mig alltid] siitä, että ne -pyyhkivät ehdotukseni kirjoitukseksi ylioppilastalon julkisivulle: -'Patria concors filiis concordibus', sillä he ovat alati juuri sen -muistutuksen tarpeessa." -- Sitte seuraa vielä lause, josta näkee, -että kirjoittaja piti silloista pohjalaisosakunnan jäsentä, J. -L. Snellmania, syypäänä ehdotuksen hylkäämiseen. Enebergillä oli -liian paljon muuta mielessään ruvetakseen asiaa selvittelemään; -tulkoon selitys nyt jälestäpäin. -- Minun on tunnustaminen, että -se kirjoitus, jonka Snellman ehdotti toimikunnalle ja jonka tämä -lopullisesti hyväksyi, nimittäin tuo tunnettu: "Spei suae Patria -dedit" oli minun keksimäni. Mutta ennenkuin se esitettiin, menimme -me, Snellman ja minä, yhdessä Enebergin luokse kysymään, oliko lause -kielellisesti hyväksyttävä, s.o. kävisikö käyttää Spei sanaa niin -konkreettisessa merkityksessä. Tullus tutki kysymystä vakavasti, -ja hänen pöytänsä ja pulpettinsa oli täynnä sanakirjoja ja muita -kirjoja, ennenkuin hän antoi myöntävän lausunnon. -- Syy miksi -Laguksen ehdotus oli meille vastenmielinen, oli yksinkertaisesti se, -että vanhemmat ruotsinmieliset lakkaamatta syyttivät _suomenmielisiä_ -yksimielisyyden häiritsemisestä -- koskaan myöntämättä sen -vakaumuksen oikeutusta, joka sai nämät esittämään "häiritseviä" -vaatimuksiaan suomenkielen oikeuksista. Edelleen oli jokaisen -tuntema tosiasia, että isät olivat yhtä vähän yksimielisiä kuin -pojat -- samasta syystä. -- "Isänmaan toivo"-sanat eivät meistä -lainkaan sisältäneet (niinkuin parjaajat väittivät) itserakkautta --- sillä onhan yliopiston nuoriso ainoastaan osa kansan nuorisoa, -jonka käsissä maan tulevaisuus on -- vaan omalletunnolle puhuvaa -_velvoitusta_. - -[72] Hynén oli 1869 Enebergin välityksestä ruvennut kotiopettajaksi -vapaaherratar Munckin luona. - -[73] Kesäkuun 14 p:nä Eneberg lähetti Lagukselle Oppertin antaman -todistuksen hänen opinnoistaan. Koska tämä erinomaisen kiittävä -todistus, jonka toht. Holma on julkaissut alkukielellä, paljon -vaikutti hänen hyväkseen sekä Helsingissä että kanslerin luona -Pietarissa, otan sen tähän suomennettuna: - - "Herra tohtori Karl Eneberg on mallikelpoisella ahkeruudella - seurannut niitä kahta luentosarjaa, joita pidän Collège de - Francessa, toinen assyrialaisesta kielestä, toinen Achemenidein - teksteistä. Minulla on harvoin ollut kuulijaa, joka niin suurella - antautumisella ja innolla on ruvennut oikeaksi oppilaaksi kuin - hra Eneberg. Hänen vankat tietonsa seemiläisissä kielissä, joista - hän jo on antanut vakavia todistuksia, ovat tehneet hänelle - mahdolliseksi suurella hyödyllä seurata luentojani: olen voinut - saada varmuutta hänen hämmästyttävästä edistyksestään näissä - työläissä ja erinomaisen vaikeissa tutkimuksissa erään teoksen - kautta, jonka hän on minulle esittänyt; tämä työ osottaa samalla - kertaa merkillistä kestävyyttä ja huomattavaa taipumusta, jotka - ominaisuudet näyttäytyvät yhtyneinä paljon harvemmin kuin voisi - luulla. Minä kannatan siis täydestä sydämestä hra Enebergin - toivomusta saada jatkaa opintojaan, ja minä olisin onnellinen, - jos tutkimusalalla, jolla suurimmissakin maissa on niin vähän - edustajia, Suomi voisi näyttää yhden kotimaisen oppineen, joka - arvokkaasti liittyy työtoveriensa joukkoon. - - Jules Oppert - Collège de Francen professori." - -[74] Enebergin lähtiessä Lontooseen oli Antellkin ollut aikeissa -tulla sinne; kuitenkaan hän ei valmistunut ennenkuin tammikuulla --- "viimeistään 20 p." oli hän eräässä kirjeessä Solitanderille -ilmottanut tulevansa. Hän ei siis vielä ollut siellä, silloin kun -Tullus tammikuun alkupuolella oli hädässä. Heidän osotteensa oli sama -sekä Parisissa että Lontoossa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA III*** - - -******* This file should be named 50610-8.txt or 50610-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/6/1/50610 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50610-8.zip b/old/50610-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b6161f4..0000000 --- a/old/50610-8.zip +++ /dev/null |