Initial commit

2 files changed, 8283 insertions, 0 deletions

diff --git a/51602-8.txt b/51602-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..424cdc6
--- /dev/null
+++ b/51602-8.txt
@@ -0,0 +1,8283 @@
+The Project Gutenberg EBook of Plumfieldin pojat, by Louisa M. Alcott

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

+

+

+Title: Plumfieldin pojat

+

+Author: Louisa M. Alcott

+

+Translator: Elma and Aarni Voipio

+

+Release Date: March 30, 2016 [EBook #51602]

+

+Language: Finnish

+

+Character set encoding: ISO-8859-1

+

+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PLUMFIELDIN POJAT ***

+

+

+

+

+Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen

+

+

+

+

+

+

+PLUMFIELDIN POJAT JA MITÄ HEISTÄ TULI

+

+Kirj.

+

+Louisa M. Alcott

+

+

+Suomentaneet Elma ja Aarni Voipio

+

+Jatkoa Pikku miehiin

+

+

+

+

+

+Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi

+WSOY:n kustantamana Porvoossa 1919.

+

+

+

+

+

+SISÄLLYS:

+

+  1. Kymmenen vuotta myöhemmin.

+  2. Parnassos.

+  3. Jo vielä kerran pulassa.

+  4. Dan.

+  5. Kesäloma.

+  6. Jäähyväissanoja.

+  7. Leijona ja karitsa.

+  8. Josie näyttelee merenneitoa.

+  9. Tomin uutiset.

+ 10. Demi vakiintuu.

+ 11. Emilin kiitosjuhla.

+ 12. Danin joulu.

+ 13. Natin uusi vuosi.

+ 14. Plumfieldissa näytellään.

+ 15. Odotus.

+ 16. Tenniskentällä.

+ 17. Tyttöjen kesken.

+ 18. Tutkintopäivä.

+ 19. Valkoiset ruusut.

+ 20. Henki hengestä.

+ 21. Aslaugan ritari.

+ 22. Viimeinen näytös.

+     Loppusana.

+

+

+

+

+1

+

+KYMMENEN VUOTTA MYÖHEMMIN

+

+

+-- Jos joku olisi kuvannut minulle, miten ihmeellisiä muutoksia

+täällä kymmenessä vuodessa tapahtuu, en olisi sitä ikinä uskonut,

+sanoi Jo-rouva Meg-sisarelleen, kun he istuivat kerran kesäpäivänä

+Plumfieldin kuistilla katsellen ympärilleen ylpeinä ja hyvillä mielin.

+

+-- Tällaisia ihmeitä nähdään, kun taikureina ovat raha ja hyvä tahto.

+Herra Laurence ei olisi koskaan voinut saada uljaampaa muistomerkkiä

+kuin jatko-opisto, ja tämän kodin asukkaille Marchin tädin muisto

+pysyy aina elävänä, vastasi Meg ajatellen kiitollisena niitä, jotka

+olivat poissa.

+

+-- Muistatko, me mietimme usein ennen vanhaan, mitä pyytäisimme

+haltijattarilta, jos saisimme esittää kolme toivomusta. Eivätkö vain

+minun toivomukseni olekin lopulta täyttyneet? Rahaa, mainetta ja

+yllin kyllin työtä jota rakastan, pohdiskeli Jo. Hän pani kätensä

+ristiin pään päälle pörröttäen huolettomasti tukkaansa ihan kuin

+pikku tyttönä.

+

+-- Minäkin olen saanut kaiken mitä pyysin, ja Amylle haltijattaret

+ovat aivan tuhlailleet lahjojaan. Jos vain John, äiti ja Beth

+olisivat täällä, olisi kaikki täydellistä, lisäsi Meg. Hänen

+äänessään soi haikea väre, sillä äidin paikka oli nyt tyhjä.

+

+Jo-rouva laski kätensä sisaren kädelle, ja he istuivat hetken hiljaa

+katsellen edessään aukenevaa kaunista maisemaa.

+

+Näytti tosiaan siltä, kuin taikuri olisi ollut työssä, sillä

+rauhallisesta Plumfieldista oli tullut puuhakas pieni yhdyskunta.

+Talo oli maalattu ja siihen oli lisätty useita siipirakennuksia,

+niin että se oli nyt komeamman näköinen kuin ennen. Pihanurmikko

+ja puutarha olivat hyvin hoidetut. Koko kartano näytti vauraalta,

+aivan toisenlaiselta kuin siihen aikaan, jolloin kaikkialla parveili

+meluavia poikia ja Bhaereilla oli täysi työ saada tulot riittämään

+menoihin.

+

+Kukkulalle, entiselle leijanlennättämispaikalle, oli kohonnut komea

+rakennus, jatko-opisto, joka oli pystytetty vanhan herra Laurencen

+runsailla testamenttivaroilla. Ahkerat opiskelijatytöt ja -pojat

+astelivat nyt polkuja, joita lasten jalat olivat tallanneet metsään

+ja rinteisiin.

+

+Aivan Plumfieldin portin pielessä näkyi puiden välistä soma,

+ruskeaksi maalattu mökki, pieni kuin kyyhkyslakka, ja vihannalla

+länsirinteellä hohti auringonpaisteessa Laurien valkopylväinen

+asunto. Sillä kun nopeasti kasvava kaupunki oli saartanut Marchien

+vanhan talon, turmellut Megin pesän ja uhannut tuoda saippuatehtaan

+vanhan herra Laurencen närkästyneen nenän eteen, olivat kaikki

+ystävämme siirtyneet asumaan Plumfieldiin ja suurten muutosten kausi

+oli alkanut.

+

+Kaikki menestyi tässä pienessä yhdyskunnassa. Herra Bhaer opiston

+rehtorina ja pastori March sen sielunpaimenena näkivät pitkäaikaisten

+toiveidensa toteutuvan. Sisarukset ottivat osaa nuorten iloihin

+ja murheisiin kukin omalla tavallaan. Meg oli opiskelijatyttöjen

+äidillinen ystävä, Jo poikien uskottu ja puoltaja, kun taas

+Amy, 'rouva avokätinen', tasoitti hienotunteisesti varattomien

+opiskelijain tietä ja järjesti nuorille viihdettä. Ei ihme,

+että hänen vieraanvaraista kotiaan sanottiin Parnassoksi, sillä

+kulttuurinnälkäiset nuoret saivat sydämensä halusta harrastaa siellä

+musiikkia ja muita taiteita.

+

+Plumfieldin ensimmäiset kaksitoista poikaa olivat tietenkin vuosien

+kuluessa hajaantuneet maailman tuuliin, mutta kaikki, jotka vielä

+olivat hengissä, muistivat yhä vanhaa kouluaan ja palasivat

+mielellään sinne kukin taholtaan kertomaan vaiheistaan.

+

+Franz oli nykyään kaksikymmentäkuusivuotias, toimi erään sukulaisensa

+liikkeessä Hampurissa ja menestyi hyvin. Emilin, Kommodorin, oli

+eno lähettänyt pitkälle matkalle, jotta tämä saisi tarpeekseen

+seikkailuista, mutta palatessaan poika oli ollut niin innostunut

+merielämään, ettei voinut ajatellakaan muuta alaa. Niinpä hän palveli

+nyt iloisena meripoikana saksalaisessa laivassa.

+

+Dan vietti yhä kulkurielämää. Palattuaan geologiselta

+tutkimusretkeltä Etelä-Amerikasta hän oli kokeillut lammasfarmia

+Australiassa ja oli parhaillaan kaivostyöläisenä Kaliforniassa. Nat

+puolestaan ahkeroi musiikkiopistossa ja hankkiutui juuri pariksi

+vuodeksi Saksaan päättääkseen opintonsa. Tom luki lääketiedettä

+ja yritti parhaansa mukaan innostua siihen. Jack oli isänsä

+liiketoverina ja näytti paisuvan äveriääksi mieheksi. Doll luki

+yliopistossa lakia yhdessä Nedin ja Pumpun kanssa. Pikku Dick ja

+Billy-rukka puuttuivat joukosta -- molemmat olivat kuolleet.

+

+Bhaerin poikia, Robia ja Tediä, sanottiin Karitsaksi ja Leijonaksi.

+Rob olikin hiljainen ja hyvänahkainen poika, mutta äiti tiesi, että

+hän oli lapsista velvollisuudentuntoisin ja että hänen lempeään

+olemukseensa kätkeytyi yllin kyllin miehekkyyttä. Tedissä äiti sen

+sijaan oli näkevinään kaikki ne virheet, oikut, innostuksenpuuskat ja

+kujeet, joita hänellä itsellään oli nuorena ollut.

+

+Ted oli Plumfieldin näkyvin henkilö, hän oli aina puuhassa, pitkät

+kädet ja koivet huitoivat, päivänpaahtama tukka oli hurjasti pörrössä

+ja ääni kaikui yli nurmikon. Noin kerran viikossa hänellä oli synkkä

+hetkensä, ja hän vaipui syvälle epätoivon suohon, josta hänet kiskoi

+kuiville joko äiti tai aina kärsivällisin Rob. Äiti tiesi, milloin

+poika oli jätettävä yksin, milloin ravistettava hereille -- Ted oli

+äidille ilo ja koettelemus. Pojan lahjakkuus näkyi niin monella

+tavalla, että äiti tuli usein ihmeissään pohtineeksi, mitä hänestä

+mahtaisikaan kehkeytyä.

+

+Demi oli käynyt kunnialla jatko-opiston, ja Meg toivoi hänestä

+pappia. Mutta John, joksi äiti Demiä nykyään nimitti, kieltäytyi

+päättäväisesti opiskelemasta. Hän väitti saaneensa aivan tarpeekseen

+kirjoista ja halusi nyt oppia tuntemaan ihmisiä ja maailmaa. Äitinsä

+suureksi pettymykseksi Demi oli mennyt harjoittelijaksi sanomalehden

+toimitukseen.

+

+Meg-rouva oli niellyt murheensa ja antanut pojan seurata

+mielitekoaan, mutta kaikessa hiljaisuudessa hän toivoi yhä, että

+saisi nähdä vielä joskus Demin saarnatuolissa. Jo-tätikään ei

+hyväksynyt pojan päätöstä, vaikka suhtautuikin suopeasti tämän

+kirjallisiin harrastuksiin, sillä Jota närkästytti lehtimiesten halu

+'pistää nenänsä toisten asioihin'. Mutta Demi tiesi mitä tahtoi ja

+seurasi tyynesti suunnitelmaansa piittaamatta levottomista äideistä

+tai toverien kiusoittelusta. Laurie-setä puolestaan rohkaisi häntä ja

+ennusti hänelle loistavaa tulevaisuutta.

+

+Tytöt kukoistivat kilpaa. Daisy oli yhtä herttainen ja taloudellinen

+kuin ennenkin ja puuhaili äitinsä apuna ja seurana. Josie oli

+neljäntoista ikäisenä hyvin omintakeinen nuori neiti, täynnä

+kujeita ja päähänpistoja. Tätä nykyä häntä vaivasi niin ankara

+teatterikärpänen, etteivät äiti ja sisar tienneet nauraako vai itkeä.

+

+Bess puolestaan oli kasvanut pitkäksi kauniiksi tytöksi, joka näytti

+monta vuotta ikäistään vanhemmalta ja käyttäytyi yhtä viehkeän

+pidättyvästi kuin aikoinaan pikku prinsessana. Molempien vanhempiensa

+puolelta periytyneitä rikkaita lahjojaan hän oli saanut kehittää

+kaikin keinoin, joita rakkaudella ja rahalla on käytettävänään.

+

+Mutta koko yhteiskunnan ylpeys oli entisaikojen 'Nan Nokkonen'.

+Tyttö oli täysin muuttunut, kuten usein tapahtuu nuoren ihmisen

+löytäessä oman elämänuransa. Levottomasta, uhmamielisestä lapsesta

+oli kehittymässä tarmokas ja määrätietoinen nuori nainen. Hän oli

+ryhtynyt kuudentoista ikäisenä opiskelemaan lääketiedettä ja päässyt

+neljässä vuodessa sangen pitkälle. Lapsuudenhaave, jolla hän oli

+pikku tyttönä kauhistuttanut lempeää Daisya, oli hyvää vauhtia

+toteutumassa, ja tuo päämäärä kiehtoi häntä niin, ettei mikään mahti

+olisi saanut häntä luopumaan valitsemastaan elämänurasta.

+

+Muutamat nuoret miehet olivat koettaneet saada Nanin muuttamaan

+mieltään ja valitsemaan Daisyn tyyliin 'sievän pikku kodin ja

+perheen, josta saa pitää huolta'. Mutta Nan oli vain nauranut ja

+karkottanut ihailijat tarkastamalla ammattimaisesti heidän kieltään

+tai tarttumalla tarjotun käden valtimoon. Ja niin he kaikki olivat

+luikkineet tiehensä -- paitsi eräs itsepintainen nuori mies, jota oli

+mahdoton nujertaa.

+

+Tom, tämä järkkymätön ihailija, oli yhtä uskollinen lapsuutensa

+ihastukselle kuin tämä oli lääkärinpihdeilleen. Nanin takia Tom

+opiskeli urhoollisesti lääketiedettä, vaikka hänen mielensä paloi

+liikealalle. Mutta Nan oli luja ja Tom jatkoi sitkeästi toivoen

+vain, ettei tulisi vastaisessa ammatissaan tappaneeksi kovin monta

+lähimmäistään. Kaikesta huolimatta he olivat mainioita ystäviä ja

+tuottivat hauskuutta toisille lystikkäällä kinastelullaan.

+

+Molemmat lähestyivät Plumfieldia sinä iltapäivänä, jolloin

+Meg-rouva ja Jo-rouva juttelivat kuistilla. Mutta he eivät tulleet

+yhtä matkaa. Nan käveli yksin reippaasti tietä pitkin miettien

+jotakin mielenkiintoista sairaustapausta, ja Tom uurasti perässä

+yllättääkseen tytön muka sattumalta kunhan esikaupungit oli

+sivuutettu.

+

+Nan oli sievä tyttö, kirkassilmäinen ja punaposkinen ja sen verran

+itsetietoisen näköinen kuin tarmokkaan nuoren naisen tuleekin. Hän

+oli yksinkertaisesti ja järkevästi pukeutunut, käveli kepeästi ja

+näytti reippaalta. Vastaantulijat katsoivat häntä mielikseen: oli

+hauskaa nähdä hyväntuulisen nuoren tytön kävelevän maalle päin

+kauniina päivänä. Ja punakka nuorukainen, joka paljain päin porhalsi

+perässä malttamattoman näköisenä, oli selvästi yhtä mieltä heidän

+kanssaan.

+

+Äkkiä tuulen mukana kantautui hiljainen "hei". Nan pysähtyi ja koetti

+näyttää hämmästyneeltä.

+

+-- Kas vain, Tom!

+

+-- Siltä näyttää. Arvelinkin että sinä ehkä lähtisit maalle tänään,

+sanoi Tom lauhkeat kasvot loistaen.

+

+-- Sinä tiesit sen. Kuinka kurkkusi laita on? kysyi Nan virallisella

+äänellään, joka aina hillitsi liian innon.

+

+-- Kurkkuni? Ai niin, se voi oikein hyvin. Sinun lääkkeilläsi oli

+ihmeellinen vaikutus. En ikinä enää sano homeopatiaa huijaukseksi.

+

+-- Sinun kurkkutautisi oli pelkkää huijausta, ja niin olivat ne

+pilleritkin. Kannattaisikin merkitä muistiin, jos maitosokeri

+parantaisi niin tehokkaasti kurkkumädän! Voi Tom, etkö sinä koskaan

+voi lakata kujeilemasta?

+

+-- Voi Nan, etkö sinä koskaan voi lakata rökittämästä minua? Ja he

+nauroivat toisilleen kuin entisinä aikoina.

+

+-- Tiesin etten tapaisi sinua kokonaiseen viikkoon, ellen keksisi

+asiaa vastaanotolle. Sinä olet niin toivottoman ahkera, ettei sinulta

+heltiä toiselle sanaakaan, nurkui Tom.

+

+-- Ahkera sinunkin pitäisi olla eikä tuhlata aikaasi joutavaan. Ihan

+totta, Tom, ellet paneudu vakavasti opintoihisi, et ikinä edisty,

+selitti Nan järkevästi.

+

+-- Saan niistä näinkin ihan tarpeekseni, vastasi Tom innottomasti. --

+Täytyyhän ihmisen vähän kujeilla, kun on leikellyt ruumiita aamusta

+iltaan. Minä en kestä sitä pitkään kerrallaan, vaikka eräät tuntuvat

+nauttivan siitä äärettömästi.

+

+-- Mikset sitten jätä koko puuhaa? Tarttuisit johonkin, joka sopii

+sinulle. Olen aina pitänyt tätä hassutuksena, kuten tiedät, sanoi Nan

+vähän huolestuneena etsien sairauden merkkiä kasvoista, jotka olivat

+verevät kuin jouluomena.

+

+-- Tiedäthän sinä, miksi minä tämän alan valitsin ja miksi aion

+sillä pysyä, vaikka henki menisi. Ehkä minä en näytä heikolta, mutta

+minulla on paha sydäntauti, johon ennemmin tai myöhemmin sorrun. Yksi

+lääkäri voisi kyllä minut parantaa, mutta hän ei halua.

+

+Nan rypisti otsaansa, mutta tottuneena Tomin vihjauksiin tiesi miten

+poikaa oli kohdeltava.

+

+-- Hänhän hoitaa parastaikaa tautiasi parhaalla ja ainoalla tavalla,

+mutta sinä olet hankalin potilas, jonka olen ikinä tavannut. Olitko

+tanssiaisissa, niin kuin määräsin?

+

+-- Olin.

+

+-- Ja osoitit huomiotasi sievälle Dora Westille?

+

+-- Tanssin koko illan hänen kanssaan.

+

+-- Eikö sillä ollut mitään vaikutusta tuohon herkästi tulehtuvaan

+elimeesi?

+

+-- Ei kerrassaan mitään. Vilkaisin häntä kerran, unohdin aivan

+tarjota hänelle apetta ja huokasin helpotuksesta, kun sain työntää

+hänet taas äitinsä liepeisiin.

+

+-- Sama annos uudelleen niin usein kuin mahdollista ja tarkkaile

+oireita. Ennustan että alat vähitellen kaivata tuota lääkettä.

+

+-- En ikinä. Olen varma, ettei se sovi minun ruumiinrakenteelleni.

+

+-- Sepä nähdään. Tottele vain määräyksiä.

+

+-- Totellaan, tohtori, tuli alistuvasti.

+

+Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus. Kuljettiin tuttujen paikkojen ohi

+ja aivan kuin heittäen niiden takia pois riitakapulan Nan sanoi äkkiä:

+

+-- Kyllä meillä oli ennen hauskaa tuolla metsässä! Muistatkos kun

+putosit pähkinäpuusta ja olit taittaa niskasi?

+

+-- Ja kuinka sinä liotit minua värivedessä, kunnes sain hienon

+mahonginvärin, ja Jo-täti itki tärveltynyttä takkiani, nauroi Tom

+muuttuen hetkessä pojaksi jälleen.

+

+-- Ja kuinka sinä sytytit talon palamaan?

+

+-- Ja sinä raahasit asemalta matkalaukkuasi?

+

+-- Sanotko sinä enää koskaan "pala ja kipinöi"?

+

+-- Sanooko sinua enää kukaan rasavilliksi?

+

+-- Daisy sanoo. En ole häntäkään nähnyt kokonaiseen viikkoon.

+

+-- Minä tapasin Demin tänä aamuna ja hän kertoi, että Daisy hoitaa

+äiti Bhaerin taloutta.

+

+-- Niin hän aina tekee, kun Jo-täti joutuu pyörremyrskyn kouriin.

+Daisy on mallikelpoinen taloudenhoitaja; tekisit viisaasti, jos

+heittäytyisit hänen jalkoihinsa, ellet nyt kerta kaikkiaan voi ruveta

+puskemaan töitä ja antaa rakkauden odottaa, kunnes tulet aikuiseksi.

+

+-- Nat iskisi viulun päähäni, jos katsoisin Daisyyn päinkään. Ei

+kiitoksia! Minun sydämessäni on eräs toinen nimi, eikä se lähde

+sieltä kulumallakaan enempää kuin sininen ankkuri käsivarrestani.

+'Toivo' on minun tunnussanani, sinun taas 'älä antaudu'. Saa nähdä

+kumpi pitää.

+

+-- Te hupsut pojat olette yhä leikkivinänne viimeistä paria niin kuin

+ennen vanhaan. Hei, katsopas Parnassoa, kylläpä se näyttää tästä

+kauniilta, Nan sanoi vaihtaen äkkiä keskustelunaihetta.

+

+-- Se on komea talo, mutta minä pidän enemmän vanhasta Plumista.

+Eiköhän Marchin täti hämmästyisi, jos näkisi nämä muutokset, vastasi

+Tom, kun he pysähtyivät suurelle portille katsomaan kaunista näkymää.

+

+Äkkiä heitä hätkäytti kirkaisu. Pitkä, vaalea pörröinen poika

+loikkasi pensasaidan yli kuin kenguru ja häntä seurasi lennossa

+solakka tyttö, joka takertui orapihlajaan ja lysähti oksalle nauraen

+läkähtyäkseen. Tytöllä oli tumma tukka ja sievät ilmeikkäät kasvot.

+Hattu riippui selässä, ja hameessa näkyi jälkiä puroista, joiden

+yli oli hypitty, ja puista joissa oli kiipeilty. Äskeisestäkin

+loikkauksesta oli muistona muutama repeämä.

+

+-- Voi Nan, auta minut alas. Ja pitele sinä, Tom, sillä aikaa Teddyä,

+hän sieppasi minun kirjani, ja minä tahdon sen takaisin, huusi Josie

+yläilmoista turvautuen odottamattomiin apujoukkoihin.

+

+Tom tarttui heti rosvoa niskasta, ja Nan kiskoi tytön pensaasta

+maahan.

+

+-- Mikä hätänä, ystäväiseni? Nan kysyi tyynesti koettaen kuroa

+nuppineuloilla pahinta repeämää sillä välin kun Josie tarkasteli

+naarmuuntuneita käsiään.

+

+-- Minä olin harjoittelemassa osaani raidassa, kun Ted hiiviskeli

+sinne ja löi kepillä kirjan kädestäni. Se tipahti puroon, ja ennen

+kuin pääsin maahan, tuo ilkiö oli jo tipotiessään. Senkin lurjus,

+anna kirja heti takaisin tai minä löylytän sinut! huusi Josie nauraen

+ja toruen yhteen hengenvetoon.

+

+Päästyään Tomin kynsistä Ted heittäytyi haaveelliseen asentoon,

+katsoi riutuvin silmin edessään seisovaa märkää ja repaleista nuorta

+neitiä ja lausui ylhäisen raukealla äänellä erään muodissa olevan

+näytelmän sankarin puheenvuoron, joka päättyi sanoihin: -- Pidätkö

+kuvasta, rakkaani? Ja samassa hän itse esitti tuota kuvaa pitkät

+koivet linkussa ja kasvot hirvittäviksi vääntyneinä.

+

+Hulluttelun keskeytti kuistilta kuuluva kättentaputus, ja kaikki

+neljä juoksivat lehtikujaa pitkin taloon melkein yhtä hyvää vauhtia

+kuin Tomin entisaikainen valjakko, jonka virkuin menijä oli Nan.

+Punaposkisina ja huohottaen Tom ja Nan tervehtivät kuistilla istujia

+ja lysähtivät portaille lepäämään. Meg-rouva alkoi ommella kokoon

+tyttärensä hametta, Jo pörrötti leijonansa harjaa ja pelasti häneltä

+kirjan. Daisykin ilmestyi portaille tervehtimään vieraita.

+

+-- Vohveleita illalliseksi, niin että kannattaa jäädä syömään. Daisyn

+vohvelit eivät koskaan petä, sanoi Ted vieraanvaraisesti.

+

+-- Hän on asiantuntija, ahmi viimeksi yhdeksän. Siksi hän onkin noin

+paksu, Josie sanoi murhaavasti vilkaisten serkkuunsa, joka oli laiha

+kuin tikku.

+

+-- Minä olen menossa katsomaan Lucy Doven sormea. Siinä on paise,

+joka täytyy puhkaista. Juon teetä opistossa, vastasi Nan ja koetti

+taskuaan varmistuakseen, että instrumenttilaatikko oli mukana.

+

+-- Kiitos vain, mutta minäkin menen opistolle. Tommy Merrywetherilla

+on roska silmässä, ja minä lupasin ottaa sen pois, selitti Tom, joka

+pysytteli epäjumalansa lähettyvillä milloin ikinä saattoi.

+

+-- Olkaa hiljaa! Ei Daisy siedä kuulla teidän verisiä puheitanne

+juuri kun vohvelit odottavat. Ted virnisti hyvillään ajatellessaan

+tiedossa olevia herkkuja.

+

+-- Kuuluuko Kommodorista mitään uutta? kysyi Tom.

+

+-- Hän on kotimatkalla, ja Dankin taitaa tulla pian. Haluaisin

+nähdä kaikki poikani koolla, ja olen pyytänyt kulkureita tulemaan

+viimeistään kiitosjuhlaksi, vastasi Jo-rouva iloisena.

+

+-- He tulevat kyllä joka ikinen, jos vain voivat. Jopa Jackkin

+on valmis uhraamaan dollarin päästäkseen meidän kanssamme samaan

+päivällispöytään, nauroi Tom.

+

+-- Tuolla kalkkuna sen kuin lihoo juhlaa varten. En nykyään ajele

+sitä, ahdan vain siihen ruokaa, ja tuo siunattu elukka pulskistuu

+ihan silmissä, sanoi Ted osoittaen tuomittua lintua, joka ylpeänä

+astuskeli läheisellä vainiolla.

+

+-- Me voisimme järjestää Natille jäähyväisjuhlan, jos hän lähtee

+vasta viimeisenä päivänä. Meidän livertelijästämme tulee Euroopassa

+varmasti uusi Ole Bull, sanoi Nan.

+

+Soma puna kohosi Daisyn poskille, mutta hän vastasi tyynesti:

+

+-- Laurie-sedän mielestä Nat on tosiaan lahjakas. Setä uskoo, että

+palattuaan opintomatkalta Nat ansaitsee täällä mainiosti elatuksensa,

+vaikkei hänestä tulisikaan mikään kuuluisuus.

+

+-- Parasta ettei odota mitään, sillä nuoret kulkevat aina omia

+teitään, tuumi Meg-rouva hiukan huoahtaen. -- Pitäisi olla

+tyytyväinen, jos lapsista tulee hyviä ja hyödyllisiä ihmisiä. Mutta

+aina sitä vain toivoo, että he menestyisivät ja saisivat kunniaa.

+

+-- Aivan. Lapset ovat ihan niin kuin minun kananpoikani, sanoi Ted

+vakavana. -- Katsokaa nyt noita kukkoja. Kuka uskoisi, että tuo

+komea tepastelija on hölmöin koko joukosta, pelkkä rähisijä ja

+jänishousu. Sen sijaan tuo kurjan näköinen pitkäkoipinen rääpäle on

+tarhan kuningas ja kiekuu hereille vaikka kaikki seitsemän unikekoa.

+Siitä näette. Minuakin te aina motkotatte, mutta katsotaanpa, miltä

+muutamien vuosien perästä näyttää! Ja oikaistessaan niskaansa Ted

+muistutti niin ilmeisesti pitkäkoipista lemmikkiään, että kaikki

+purskahtivat nauruun.

+

+-- Minusta Danin pitäisi asettua johonkin. Poikahan on jo täyttänyt

+kaksikymmentäviisi. Ei ole hyvä, että hän kiertää yhä maailmalla

+vailla muuta kiintopistettä kuin sinä siinä. Meg-rouva nyökkäsi

+sisarelleen.

+

+-- Kyllä Dan löytää lopulta paikkansa. Hän ei ole vielä kypsynyt,

+mutta joka kerta kotiin tullessaan hän on kehittynyt parempaan päin.

+Voi olla, ettei hänestä koskaan tule suurmiestä tai rikasta pohattaa,

+mutta minulle riittää täysin, jos hänestä tulee kunnon mies, sanoi Jo

+puolustaen taistelunhaluisesti laumansa mustaa lammasta.

+

+-- Hyvä, äiti, pysy sinä lujana. Dan vastaa kokonaista tusinaa

+Jackeja ja Nedejä, jotka kerskailevat rahoistaan ja ovat olevinaan

+suuria pomoja. Uskokaa pois, Dan saa vielä aikaan jotakin, josta

+saadaan olla ylpeitä, lisäsi Ted, jonka kiintymys Dannyyn oli vuosien

+varrella vain kasvanut ja muuttunut poikamaiseksi ihailuksi.

+

+-- Totisesti, sen minäkin uskon. Hän on juuri sellainen veikko,

+joka kiipeää Matterhornille, sukeltaa Niagaraan tai löytää ison

+kultakimpaleen. Dan purkaa liikaa puhkuaan sillä tavoin, ehkäpä

+viisaammin kuin me muut, sanoi Tom miettiväisenä.

+

+-- Paljonkin viisaammin, sanoi Jo-rouva painokkaasti. -- Lähettäisin

+toki mieluummin poikani näkemään Danin tavoin maailmaa kuin jättäisin

+heidät yksin kaupunkiin keskelle kiusauksia, tuhlaamaan aikaa, rahoja

+ja terveyttään. Danin täytyy itse raivata tiensä, ja se kasvattaa

+hänessä rohkeutta, kärsivällisyyttä ja itseluottamusta. En ole yhtään

+niin huolissani hänestä kuin Georgesta ja Dollista, jotka eivät

+kykene huolehtimaan itsestään paremmin kuin pikkulapset.

+

+-- Entä sitten Demi? Hänhän ravaa ympäri kaupunkia ja joutuu tekemään

+juttuja vaikka mistä, sanoi Tom tuumien, että itse asiassa sellainen

+työ olisi paljon mukavampaa kuin lääketieteen opinnot.

+

+-- Demillä on kolme henkivartijaa -- hyvät periaatteet, tyylivaisto

+ja viisas äiti. Ei hän joudu ikävyyksiin. Ja näistä kokemuksista on

+hänelle paljon hyötyä sitten kun rupeaa kirjoittamaan, niin kuin hän

+varmasti ennen pitkää rupeaa, aloitti Jo-täti profeetalliseen sävyyn,

+sillä hän toivoi hartaasti, että edes muutamista hänen ankanpojistaan

+tulisi joutsenia.

+

+-- Siinä paha missä puhutaan, huomautti Tom, kun ruskeasilmäinen,

+terveen näköinen nuori mies lähestyi lehtikujaa pitkin heiluttaen

+sanomalehteä kädessään.

+

+-- Sieltä tulevat kaupungin Iltauutiset! Viimeinen painos! Kauhea

+murha! Pankkivirkailija karannut! Ruutitehdas räjähtänyt ja

+latinankoulun pojat tehneet lakon! kiljui Ted ja lähti serkkuaan

+vastaan loikkien sirosti kuin nuori kirahvi.

+

+-- Kommodori on tullut! Hän katkaisee ankkuriköytensä ja laskee

+myötäistä jahka irti pääsee, julisti Demi jo kaukaa.

+

+Kaikki olivat innoissaan, ja lehti kulki kädestä käteen, jotta

+jokainen saattoi omin silmin vakuuttua, että hampurilainen "Brenda"

+oli onnellisesti laskenut satamaan.

+

+-- Hän vaappuu tänne huomenna mukanaan tavanomainen kokoelma

+merihirviöitä ja hurjia juttuja. Minä tapasin hänet, ja poika oli

+iloinen ja tervainen ja ruskea kuin kahvipapu. Matka oli sujunut

+hyvin, ja hän toivoo pääsevänsä toiseksi perämieheksi, kun nykyisen

+jalka on katkennut, lisäsi Demi.

+

+-- Saisivat tuoda sen minulle lastoitettavaksi, mutisi Nan

+kiinnostuneena.

+

+-- Miten Franz voi? kysyi Jo-rouva.

+

+-- Hän on menossa naimisiin! Siinä onkin teille yllätys. Ensimmäinen

+joukosta, täti, niin että saat sanoa hänelle hyvästit. Tytön nimi

+on Ludmilla Hildegard Blumenthal, hyvästä perheestä, varakas, sievä

+ja tietenkin enkeli. Poika toivoo vain enonsa suostumusta, sitten

+hän aikoo vakiintua kunnon kansalaiseksi. Eläköön hän kauan ja

+onnellisena!

+

+-- Olipa se mukava uutinen. Tuntuu ihanalta, kun saa edes yhden

+poikansa hyvän vaimon hoiviin. Jos kaikki on kohdallaan, niin minun

+ei kai enää tarvitse olla huolissani Franzista, sanoi Jo-rouva

+ristien tyytyväisenä kätensä, sillä hän tunsi usein itsensä

+levottomaksi kanaemoksi, jolla oli siipiensä suojassa iso parvi

+poikasia.

+

+-- Niin, sitä minäkin, huokasi Tom vilkaisten syrjäsilmällä

+Naniin. -- Nuori mies tarvitsee hyvää vaimoa vakiintuakseen. Ja

+mukavien tyttöjen velvollisuus on mennä naimisiin niin varhain kuin

+mahdollista, eikö niin, Demi?

+

+-- Jos vain mukavia poikia olisi kylliksi. Mutta naisväkeä on enemmän

+kuin miehiä, kuten tiedät, vastasi Demi nojaten äitinsä tuoliin.

+

+-- Se on siunattu järjestelmä, sillä tarvitaan kolme tai neljä

+naista, ennen kuin yksi mies selviää maailmaan, sen läpi ja siitä

+pois. Te pojat olette kalliita otuksia, ja on hyvä että äidit,

+sisaret, vaimot ja tyttäret rakastavat velvollisuuksiaan, sillä

+muuten te kyllä katoaisitte maailmankuvasta, sanoi Jo-rouva

+juhlallisesti ja avasi korin, joka pullotti täynnä rikkinäisiä

+sukkia. Kunnon professori kulutti niitä kovasti, ja pojat olivat

+tulleet isäänsä.

+

+-- Ja näin ollen ylijäämänaisilla on yllin kyllin työtä pitäessään

+huolta avuttomista miesparoista ja heidän perheistään. Huomaan

+sen joka päivä yhä selvemmin ja olen iloinen, että minusta tulee

+ammattini takia hyödyllinen ja riippumaton vanhapiika. Nanin

+päättäväinen painotus sai Tomin huokaamaan.

+

+-- Olen oikein ylpeä sinusta, Nan, ja toivon sydämestäni että

+menestyt, sillä juuri sinunlaisiasi naisia maailmassa tarvitaan.

+Minustakin tuntuu joskus, kuin olisin lyönyt laimin kutsumukseni

+mennessäni naimisiin. Mutta velvollisuuteni näytti viittaavan tälle

+tielle, enkä ole siitä pahoillani, sanoi Jo levittäen syliinsä suuren

+ja hyvin rikkinäisen sukan.

+

+-- En minäkään. Mitähän kummaa minäkin olisin tehnyt ilman

+äitikultaa, lisäsi Ted syleillen äitiään niin, että molemmat

+hävisivät sanomalehden taa, johon Ted oli ollut vajonneena vähän

+aikaa.

+

+-- Kultaseni, jos pesisit kätesi silloin tällöin, niin hyväilysi

+olisivat vähemmän tuhoisia minun kauluksilleni. Mutta vähät siitä,

+tulkoot ruohotäplät kaupanpäällisiksi. Lyhykäinen 'auringonpimennys'

+näytti kovasti virkistäneen Jo-rouvaa, vaikka niskahiukset olivatkin

+tarttuneet Tedin nappiin ja kaulus oli aivan vinossa.

+

+Samassa Josie, joka oli tutkinut osaansa parvekkeen toisessa

+päässä, päästi pienen parahduksen ja ryhtyi näyttelemään Julian

+hautaholvikohtausta niin tehokkaasti, että pojat taputtivat käsiään

+ja Nan mutisi: -- Ihan liian kiihottavaa hänen ikäiselleen.

+

+-- Kyllä sinun varmaan täytyy alistua, Meg. Tuo lapsi on syntynyt

+näyttelijäksi. Emme me milloinkaan esittäneet mitään noin hyvin, emme

+edes 'Noidan kirousta', sanoi Jo-rouva ja heitti kirjavan sukkanipun

+sisarentyttärensä jalkoihin, kun tämä lyyhistyi kynnysmatolle.

+

+-- Tuo on varmaan rangaistus siitä, että minä niin kiihkeästi halusin

+näyttämölle silloin tyttönä. Nyt tiedän miltä äidistä tuntui.

+Meg-rouvan äänessä oli vähän moitetta, ja Demi kiskoi sisarensa

+kynnykseltä ja komensi tätä olemaan hassuttelematta.

+

+-- Laske minut, tai saatte kuulla 'Mielipuolen morsiamen'

+hahhahhaineen kaikkineen, huusi Josie mulkoillen Demiin kuin

+loukattu kissanpoika. Ja heti päästyään jaloilleen hän alkoi esittää

+dramaattisesti Readen kuuluisaa rouva Woffingtonia käyskellen ylväänä

+portaita alas Daisyn punainen huivi laahuksena perässään.

+

+-- Eikö hän ole loistava! Täällä olisi julmetun yksitoikkoista, ellei

+Josie pitäisi iloa yllä. Älä yritäkään tehdä hänestä mallikappaletta,

+sanoi Ted rypistäen kulmiaan Demille, joka kirjoitti portailla

+pikakirjoitusmuistiinpanoja.

+

+-- Josien pitäisi olla minun lapseni ja Robin sinun, Meg. Silloin

+sinun talosi olisi rauhan satama ja minun oikea hullunmylly. Minun

+täytyy nyt lähteä kertomaan Laurielle uutisia. Tule mukaan, Meg,

+pieni kävely tekee meille hyvää.

+

+Ja pistettyään Tedin olkihatun päähänsä Jo-rouva lähti sisarensa

+kanssa. Daisy jäi vahtimaan vohveleita, Ted lepyttelemään Josieta,

+ja Tom ja Nan menivät järjestämään potilailleen kiusallisen

+neljännestunnin.

+

+

+

+

+2

+

+PARNASSOS

+

+

+Nimi oli hyvin valittu, ja muusat tuntuivat olevan kotosalla sinä

+päivänä. Kulkiessaan avoimen ikkunan ohi tulijat näkivät kirjastoa

+hallitsevan Kleion, Kalliopen ja Uranian. Melpomene ja Thaleia taas

+oleskelivat hallissa, jossa joukko nuoria tanssi ja harjoitteli

+näytelmää. Erato käveli puutarhassa rakastettunsa seurassa, ja

+musiikkihuoneessa johti kuoroa itse Foibos Apollo.

+

+Vanha ystävämme Laurie oli kypsään ikään ehtinyt Apollo; hän oli

+yhtä hauskan näköinen ja sydämellinen kuin ennenkin, aika vain

+oli kypsyttänyt oikullisen pojan mieheksi. Menestys seuraa toisia

+ihmisiä ja he kukoistavat parhaiten auringonpaisteessa; toiset taas

+tarvitsevat varjoa ja jalostuvat hallan kosketuksesta. Laurie ja Amy

+kuuluivat edellisiin. Naimisiin menosta lähtien heidän elämänsä oli

+ollut hyvin valoisaa -- ei vain iloista ja sopusointuista, vaan myös

+vakavaa ja hyödyllistä.

+

+Heidän talonsa oli mukava ja kaunis. Isäntäväki veti puoleensa

+taiteilijoita ja piti heitä mielellään vieraanaan. Laurie avusti

+anteliaasti musiikin harrastajia, Amyn suojatit taas olivat

+eteenpäinpyrkiviä nuoria maalareita ja kuvanveistäjiä. Ja hänen oma

+taiteenharrastuksensa tuli hänelle entistä rakkaammaksi, kun Bess

+varttuessaan jakoi hänen kanssaan työn ja huvin. Sillä Amy kuului

+niihin, jotka osoittavat, että nainen saattaa olla hyvä puoliso ja

+äiti uhraamatta omia erikoislahjojaan.

+

+Sisaret tiesivät mistä Amyn löytäisi, ja Jo meni suoraa päätä

+ateljeehen, jossa äiti ja tytär olivat täydessä työssä. Bess muovasi

+lapsen päätä, ja äiti viimeisteli miehensä muotokuvaa.

+

+-- Kas niin, tytöt, lopettakaahan savileipienne leipominen, niin

+saatte kuulla uutisia! sanoi Jo astuessaan sisään.

+

+Taiteilijat panivat pois työkalunsa ja tulivat tervehtimään

+rauhanhäiritsijää. Hetken kuluttua ilmestyi Lauriekin Megin

+hälyttämänä huoneeseen ja istahti sisarusten väliin kuuntelemaan

+uutisia Franzista ja Emilistä.

+

+-- Sillä lailla. Kulkutauti on siis puhjennut, ja tästä lähtien se

+raivoaa vimmatusti, kunnes joukkosi on kerta kaikkiaan mennyttä.

+Jo-rukka, saat valmistautua näkemään seuraavien kymmenen vuoden

+aikana kaikenkirjavia romansseja ja hullutuksia. Poikasi heittäytyvät

+suin päin ojasta allikkoon, kiusoitteli Laurie naureskellen Jo-rouvan

+epätoivoista ilmettä.

+

+-- Tiedän sen ja toivon hartaasti, että saan heidät kiskotuksi ehjinä

+kuivalle maalle. Mutta minun hartioilleni lankeaa hirveä vastuu,

+sillä tiedän hyvin, miten tässä käy. He tulevat minun luokseni ja

+odottavat, että minä pystyn järjestämään heidän pienet rakkausasiansa

+onnelliseen päätökseen. Vaikka hauskaa se minustakin on, ja Meg on

+niin tunteellinen sielu, että mässäilee tuolla kaikella jo etukäteen,

+vastasi Jo ajatellen huojentuneena, että hänen omat poikansa olivat

+onneksi vielä liian nuoria 'heittäytyäkseen suin päin ojasta

+allikkoon'.

+

+-- Mitäs Meg sanoo, jos Nat alkaa pyöriä liian lähellä Daisya? Kai te

+olette sen huomanneet. Musikaalisena neuvonantajana olen myös pojan

+uskottu ja tahtoisin tietää, minkä neuvon hänelle annan, sanoi Laurie

+suorasukaisesti.

+

+-- Hiljaa! Sinähän unohdat lapsen, aloitti Jo vilkaisten Bessiin,

+joka oli taas uppoutunut työhönsä.

+

+-- Kaikkea vielä, hän on muissa maailmoissa eikä kuule sanaakaan.

+Vaikka kyllä tytön pitäisikin lopettaa jo. Bess-kulta, pane

+lapsukaisesi nukkumaan ja juokse ulos. Meg-täti on salissa, mene

+näyttämään hänelle uusia kuvia, kunnes me tulemme, lisäsi Laurie

+katsellen hellästi pitkää tyttöään, joka hänen mielestään oli

+kauniimpi kuin yksikään talon monista veistoksista.

+

+-- Menen, isä. Mutta sano ensin, onko tämä hyvä. Bess pani

+kuuliaisesti pois työkalunsa ja jäi katsomaan veistosta.

+

+-- Hemmoteltu lapsi, en voi olla toteamatta, että toinen poski on

+toista pulleampi ja että otsakiharat muistuttavat liiaksi sarvia

+ollakseen aivan täydellisiä. Muuten se vetää kyllä vertoja Rafaelin

+laulaville enkeleille, ja minä olen siitä ylpeä.

+

+Laurie nauroi puhuessaan, sillä nämä aloittelijan työt olivat niin

+Amyn ensiyritysten kaltaisia, että vain ihastunut äiti saattoi

+suhtautua niihin vakavasti.

+

+-- Sinä nyt et oikeastaan ymmärräkään, että muukin voi olla kaunista

+kuin musiikki, vastasi Bess ravistaen päätään, joka hohti vaaleana

+ateljeen viileässä hämärässä.

+

+-- Ymmärrän minä, että sinäkin olet kaunis, kähäräpää, ja ellet

+sinä ole taidetta, niin mikä sitten? Mutta tahtoisin hätistää sinut

+pois täältä kolkon saven ja marmorin keskeltä auringonpaisteeseen,

+tanssimaan ja nauramaan niin kuin muutkin nuoret. Minä haluan

+ilmielävän tytön enkä harmaaesiliinaista kuvapatsasta, joka ei välitä

+muusta kuin työstä.

+

+Isän puhuessa kiertyi kaksi töhryistä kättä hänen kaulaansa, ja Bess

+sanoi vakavasti:

+

+-- Välittääpä ainakin sinusta, isä. Mutta tahtoisin tehdä jotakin

+kaunista, niin että voisit aikaa myöten olla minusta ylpeä. Nyt menen

+sinun mieliksesi juoksemaan ja laulamaan ja olemaan ilmielävä tyttö.

+Ja heittäen ison pellavaesiliinansa pois Bess hävisi huoneesta.

+

+-- Hauskaa että sanoit noin. Tuo lapsi uppoutuu aivan liikaa näihin

+taideharrastuksiin. Ja se on minun syyni. Olen itse niihin niin

+innostunut, että unohdan olla järkevä, huokasi Amy peitellen Bessin

+lapsen huolellisesti kosteaan pyyhkeeseen.

+

+-- Minusta se juuri onkin suurenmoista, että me voimme nyt elää

+lastemme mukana. Mutta koetan muistaa kuinka äiti kerran sanoi

+Megille, että isien pitäisi enemmän osallistua kasvatukseen, ja siksi

+Fritz ja minä vaihdamme silloin tällöin poikia. Robin levollisuus

+tekee minulle yhtä hyvää kuin Tedin myrskyt hänen isälleen. Amy,

+entä jos sinäkin antaisit Bessin jättää savikakkunsa joksikin aikaa

+ja harrastaa musiikkia Laurien kanssa. Silloin tytöstä ei tule

+yksipuolinen eikä hänen isänsä ole kateellinen.

+

+-- Hyvä, Jo! sanoi Laurie tyytyväisenä. -- Arvasinkin että puhuisit

+puolestani. Minä olen todellakin kateellinen Amylle ja tahtoisin

+saada osani tytöstä. Mitäs sanot, rouvaseni, jos minä pitäisin Bessiä

+kesän ja ensi talven. Kun menemme Roomaan, luovutan hänet taas

+sinulle ja kuvaamataiteelle. Se olisi reilua peliä.

+

+-- Hyvä on, minä suostun. Mutta älä unohda, että vaikka Bess onkin

+vain viisitoistavuotias, hän on paljon kehittyneempi kuin useimmat

+ikäisensä tytöt eikä häntä voi pitää enää lapsena. Minä toivoisin,

+että hän voisi pysyä aina noin kauniina ja puhtaana.

+

+Amy puhui alakuloisesti ja katseli ympärilleen hauskassa huoneessa,

+jossa oli viettänyt monta onnellista hetkeä tyttärensä seurassa.

+

+-- Kukin aina vuorollaan, se kuuluu leikkiin sopuisaan, niinhän me

+ennen vanhaan hoimme kun tahdoimme kaikki yhtaikaa ratsastaa oksalla

+tai pitää punaisia kenkiä, sanoi Jo reippaasti.

+

+-- Niinpä niin, vastasivat Laurie ja Amy nauraen Jon leikkilorun

+herättämille muistoille.

+

+-- Sen vanhan omenapuun oksilla keinuminen vasta oli hauskaa. En ole

+ikinä nauttinut oikealla hevosella ratsastamisesta sillä tavoin,

+huokasi Amy katsellen ulos korkeasta ikkunasta, aivan kuin olisi

+nähnyt taas vanhan puutarhan ja pikku tytöt siellä leikkimässä.

+

+-- Minun herkullisimmat muistoni liittyvät makkaraan ja

+paistinpannuun. Me pidimme aikamoista elämää. Kuinka pitkä aika siitä

+tuntuukaan olevan, sanoi Laurie tuijottaen edessään olevia naisia

+ikään kuin hänen olisi vaikea käsittää, että he joskus olivat olleet

+pikku Amy ja vallaton Jo.

+

+-- Älä vihjailekaan, hyvä herra, että alkaisimme muka tulla

+vanhoiksi! Me olemme vasta täydessä kukassa, ja kaunis kukkavihko

+tässä onkin, nuppuja ympärillä, vastasi Amy-rouva ja ravisti

+vaaleanpunaisen musliinipukunsa poimuja tuntien samantapaista

+tyydytystä kuin pikku tyttö uuden puvun saadessaan.

+

+-- Puhumattakaan piikeistä ja kuihtuneista lehdistä, lisäsi Jo

+huoaten, sillä hänelle ei elämä ollut milloinkaan ollut aivan helppoa.

+

+-- Tule juomaan kupillinen teetä, Jo, katsotaan mitä nuoriso puuhaa.

+Olet väsynyt ja kaipaat virkistystä, sanoi Laurie tarjoten käsivarren

+kummallekin sisarelle ja taluttaen heidät iltapäivä teelle, jota

+Parnassossa vuoti runsaasti kuin muinoin nektaria.

+

+Tee oli katettu ilmavaan kesäsaliin, ja Meg istui siellä odottamassa

+heitä. Iltapäivän aurinko paistoi kirkkaasti ja puiden humina täytti

+huoneen, sillä sen kolme isoa ikkunaa olivat puutarhaan päin.

+

+Amy ja Jo istuutuivat avonaisen ikkunan luo kuuntelemaan

+musiikkisalista kantautuvaa laulua, ja Laurie kaatoi heille teetä.

+Nat ja Demikin tulivat teelle kintereillään Josie sekä Ted ja Rob

+isänsä kanssa.

+

+Professori Bhaer oli harmaantunut, mutta yhtä eloisa ja innostunut

+työhönsä kuin konsanaan. Hän istahti vaimonsa viereen ja viittasi

+Natia tulemaan lähemmäs.

+

+-- Olen kirjoittanut sinun puolestasi suosituskirjeitä vanhoille

+ystävilleni Leipzigiin. On hyvä, että voit turvautua heihin, sillä

+varmasti sinua vaivaa aluksi ankara koti-ikävä, hän sanoi antaen

+pojalle kirjenipun.

+

+-- Kiitos. Kai siellä tosiaan tuntuu aika orvolta, ennen kuin pääsee

+alkuun, tuumi Nat, joka ajatteli tulevaa Saksan-matkaansa varsin

+ristiriitaisin tuntein.

+

+Nat oli nyt täysikasvuinen. Mutta hänen siniset silmänsä olivat

+yhtä vilpittömät kuin ennenkin, suu hiukan pehmeä, otsa korkea ja

+leveä niin kuin usein musikaalisilla ihmisillä. Vaatimaton, herkkä

+ja tunnollinen Nat oli menestynyt tyydyttävästi, mutta ei mitenkään

+loistavasti. Jo-rouva piti pojasta ja oli varma, että tämä yrittäisi

+parhaansa, mutta ei voinut odottaa häneltä kovin suuria, ellei hän

+opiskeltuaan ulkomailla ja jouduttuaan omille jaloilleen kypsyisi

+taiteilijana ja ihmisenä. Natilta puuttui lujuutta.

+

+-- Olen nimeillyt kaikki vaatteesi -- tai oikeastaan Daisy sen teki

+--, ja heti kun saat kirjasi kokoon, voidaan ruveta pakkaamaan, sanoi

+Jo, joka oli niin tottunut lähettämään poikia eri suuntiin, ettei

+edes matka pohjoisnavalle olisi tuntunut hänestä ihmeeltä.

+

+Nat punastui onnesta kuvitellessaan Daisya nimeilemässä N:ää ja B:tä

+hänen halpoihin sukkiinsa ja nenäliinoihinsa. Sillä Nat palvoi Daisya

+ja uneksi tulevaisuudesta, jolloin hänellä olisi soittajan paikka

+ja Daisy hoitaisi heidän pientä kotiaan. Jo-rouva tiesi sen. Nat ei

+ollut aivan se mies, jota hän olisi toivonut sisarentyttärelleen,

+mutta toisaalta hän tunsi pehmeän Natin tarvitsevan juuri sellaista

+huolenpitäjää kuin Daisy. Ilman taitavaa luotsia hänestä saattaisi

+tulla rakastettava, mutta vastuuton ja päämäärätön ajelehtija,

+jollaisia joskus näkee maailman väylillä.

+

+Daisyn äiti asettui päättävästi vastustamaan Nat-paran haavetta.

+Hän oli pojalle ystävällinen, mutta tässä asiassa niin luja kuin

+hänen kaltaisensa lempeä sielu pystyi olemaan. Ja Nat pakeni saamaan

+lohdutusta äiti Bhaeriltä, joka aina otti sydämestään osaa poikiensa

+huoliin. Rakkausasioissa Meg-rouva oli tavallisesti sisarensa paras

+neuvonantaja, sillä hän nautti niistä vielä yhtä hartaasti kuin

+konsanaan nuorena tyttönä. Mutta Natin kohdalla hän kovetti sydämensä

+eikä tahtonut kuulla taivuttelun sanaakaan. Nat oli hänen mielestään

+liian tarmoton, ja musiikkimiehen elämä oli epävarmaa. Daisykin oli

+vielä nuori; asia tulisi ajankohtaiseksi vasta viiden kuuden vuoden

+perästä. Siinä kaikki, sillä kun pelikaaniemo ryhtyy vastarintaan,

+se saattaa olla hyvin tiukka, vaikka muuten olisi valmis nyppimään

+jälkeläistensä puolesta vaikka viimeisen höyhenensä.

+

+Jo-rouva mietti kaikkea tätä, kun hän katseli Natia tämän

+keskustellessa professorin kanssa, ja hän päätti puhua avoimesti

+pojalle ennen tämän matkaa.

+

+-- Platon ja hänen oppilaansa lähestyvät, kaikui Teddyn kuulutus, kun

+herra March tuli huoneeseen mukanaan joukko opiskelijoita.

+

+Bess meni heti hänen luokseen, sillä mummon kuoleman jälkeen isoisä

+oli hänen erityishuolenpitonsa kohteena. Näytti herttaiselta kun

+vaaleakiharainen pää kumartui hopeisen puoleen tytön vetäessä esiin

+isoisän lempituolin tarjoillakseen hänelle hellän innokkaasti.

+

+-- Sir, suvaitsetteko? kysyi Laurie, joka kierteli ympäriinsä

+sokeriastia toisessa ja kakkulautanen toisessa kädessään.

+

+-- Kiitos, tämä tyttö huolehtii minusta. Ja pastori March kääntyi

+Bessiin päin, joka istui hänen tuolinsa käsinojalla ja piteli

+maitolasia.

+

+-- Kaunis vastalause laululle, jossa sanotaan, etteivät nuoruus ja

+vanhus saata elää yhdessä, sanoi Laurie hymyillen edessään olevalle

+parille.

+

+-- Laulussa puhutaan äreästä vanhuudesta, isä. Siinä onkin aikamoinen

+ero, sanoi Bess nopeasti.

+

+    "Punaruusujen näetkö puhkeavan

+    lumihangen helmasta valkean?"

+

+laususkeli pastori March, kun Josie tuli istumaan hänen toiselle

+käsinojalleen. Josie olikin kuin pieni okainen ruusu, sillä hän oli

+ollut kuumassa sanakiistassa Tedin kanssa ja joutunut tappiolle.

+

+-- Isoisä, pitääkö naisten aina totella miehiä ja myöntää heidät

+viisaammiksi vain sen takia, että he ovat vahvempia, Josie huudahti

+katsoen äkäisesti serkkuaan, kun tämä asteli ärsyttävä hymy

+poikamaisella kasvoillaan, jotka aina näyttivät hassunkurisilta

+pitkän vartalon päässä.

+

+-- Kultaseni, se on vanhanaikainen käsitys ja sen muuttaminen vie

+aikaa. Mutta minusta tuntuu, että naisten hetki on lyönyt. Poikien on

+varmaan ruvettava ponnistelemaan parhaansa mukaan, sillä tytöt ovat

+nyt heidän rinnallaan ja pääsevät ehkä ensimmäisinä määränpäähän,

+vastasi herra March ja katseli isällisellä tyydytyksellä ympärillään

+olevia nuoria naisia.

+

+-- Pikku Atalante-raukkoja hämmentävät surkuteltavassa määrin

+heidän tielleen heitetyt esteet, mutta arvelen, että he saavat

+hyviä tuloksia, kunhan ovat oppineet juoksemaan paremmin, nauroi

+Laurie-herra silittäen Josien pörröistä tukkaa, joka oli pystyssä

+kuin vihaisen kissanpojan karvat.

+

+-- Mikään ei pysäytä minua, jahka lähden liikkeelle. Vaikka edessä

+olisi kokonainen lauma Tedejä, yrittäköötpä vain saada minut

+kääntymään. Minä näytän Teddylle, että nainen voi näytellä yhtä hyvin

+kuin mies, jollei paremminkin. Niin on käynyt ja käy vastakin. Enkä

+ikinä myönnä, etteivät minun aivoni olisi yhtä hyvät kuin hänen,

+vaikka ovatkin ehkä pienemmät, huusi kiihtynyt nuori neiti.

+

+-- Jos viskelet noin rajusti päätäsi, turmelet nekin vähät, jotka

+sinulla on; sinun sijassasi koettaisin suojella niitä, alkoi Ted taas

+kiusoitella.

+

+-- Mistä tämä kansalaissota sai alkunsa? kysyi isoisä.

+

+-- Me ahersimme Iliaan kimpussa ja tulimme siihen kohtaan, jossa Zeus

+käskee Heran olla utelematta hänen asioitaan tai uhkaa lyödä häntä,

+ja Josie äkämystyi, kun Hera oli nöyrästi vaiti. Minä sanoin, että

+se oli ihan oikein, ja olin yhtä mieltä tuon vanhan kaverin kanssa

+siitä, etteivät naiset tiedä paljon mitään ja että heidän täytyy olla

+kuuliaisia miehille, selitti Ted.

+

+-- Jumalattaret tehkööt miten tahtovat, mutta kreikkalaiset ja

+troialaiset naiset olivat raukkoja, jos välittivät sellaisista

+miesnahjuksista, jotka eivät itse kyenneet taistelemaan taistelujaan

+vaan joita Pallas Athenen ja Afroditen ja Heran piti yllyttää,

+kun he olivat saada selkäänsä. Oli sekin ajatus, että kaksi

+armeijaa pysähtyi ja istuutui katselemaan, kun kaksi sankaria

+kivitti toistaan. Minä en anna suurtakaan arvoa teidän vanhalle

+Homeroksellenne. Minun sankarini on Napoleon tai Grant.

+

+-- Napoleonin Heralla oli hyvät päivät. Tyttöjen tapa on juuri

+tuolla lailla tehdä johtopäätöksiä ensin yhtäänne, sitten toisaanne,

+pilkkasi Ted.

+

+-- Aivan kuin Johnsonin nuori nainen, joka ei koskaan lausunut varmaa

+mielipidettä mistään, vaan aina kierteli, lisäsi Lauriesetä nauttien

+äärettömästi väittelystä.

+

+-- Minä puhuin heistä vain sotilaina. Mutta jos katsotaan asiaa

+naisten kannalta, niin eikö Grant ollut hyvä aviomies ja rouva

+Grant onnellinen nainen? Grant ei uhannut lyödä vaimoaan, jos tämä

+kysyi jotakin. Ja jos Napoleon teki väärin Josephineä kohtaan,

+niin osasi hän kuitenkin taistella, eikä minkään Pallas Athenen

+tarvinnut hääriä hänen ympärillään. Kreikkalaiset olivat typerää

+joukkoa, keikari-Pariksesta aina Akhilleukseen asti, joka kuhnusteli

+laivoillaan, enkä minä muuta mielipidettäni jonkun Hektorin tai

+Agamemnonin takia, sanoi Josie lannistumattomana.

+

+-- Sinä ainakin osaat taistella kuin troialainen, ja me muut olemme

+nyt ne kaksi tottelevaista sotajoukkoa, jotka katselevat syrjästä,

+kun sinä ja Ted selvitätte asian, aloitti Laurie-setä. Hän asettui

+sellaiseen asentoon, että muistutti keihääseensä nojaavaa sotilasta.

+

+-- Luulen että meidän täytyy luopua siitä, sillä Pallas näyttää

+laskeutuvan maan pinnalle ja vievän Hektorimme, sanoi herra March

+hymyillen, kun Jo tuli muistuttamaan pojalleen, että illallisaika

+lähestyi.

+

+-- Taistellaan loppuun toisella kertaa, kun läheisyydessä ei ole

+jumalattaria, jotka saattavat keskeyttää, sanoi Ted ja kääntyi

+lähtemään aika vauhtia muistaessaan luvatut herkut.

+

+Katsoen että hänellä naisena oli oikeus viimeiseen sanaan, Josie

+juoksi pojan perästä, mutta ei ennättänyt keksiä mitään purevaa, kun

+päivettynyt nuori sinipukuinen mies tuli juosten portaita ja huusi

+iloisesti:

+

+-- Hoi, hoi! Missä kaikki ovat?

+

+-- Emil! Emil! huusi Josie, ja samassa Tedkin oli paikalla. Äskeisten

+riitapukarien ottelu päättyi tervetuliaishälinään.

+

+Vohvelit unohtuivat. Hinaten serkkuaan kuin jyskyttävät pikku höyryt

+hienoa kauppalaivaa lapset palasivat olohuoneeseen.

+

+-- En luullut pääseväni täksi päiväksi, mutta kun selvisinkin,

+ohjasin suoraa päätä vanhaan Plumiin. Siellä ei ollut ristin sielua

+ja niin tein luovin ja purjehdin kohti Parnassoa, ja täällähän te

+olette joka iikka. Voi että on hauskaa nähdä teitä taas, huudahti

+meripoika seisoessaan hajasäärin ihan kuin olisi jatkuvasti tuntenut

+keinuvan kannen jalkojensa alla.

+

+-- Sinäpä tuoksut laivalle ja tervalle, sanoi Josie nuuskien tuoreita

+meren tuoksuja. Emil oli hänen lempiserkkunsa, ja hän puolestaan

+Emilin lemmikki. Siksi hän tiesi, että sinisen puseron pulleissa

+taskuissa oli aarteita ainakin hänelle.

+

+-- Maltahan ja anna minun luodata ennen kuin sukellat, nauroi

+Emil, sillä hän ymmärsi, mitä hyväilyt tarkoittivat. Ja pitäen

+toisella kädellään tyttöä loitolla, hän kaiveli toisella taskustaan

+kaikenlaisia rasioita ja paketteja. Niissä oli nimi kussakin ja hän

+ojenteli niitä ympärilleen.

+

+-- Tässä touvia, joka pitää veneen aloillaan edes viisi minuuttia,

+hän sanoi ja heitti Josien kaulaan sievän vaaleanpunaisen

+korallinauhan. -- Ja tämän merenneidot lähettivät Undinelle, hän

+lisäsi ojentaen Bessille helmiäiskotilonauhan. -- Arvelin että Daisy

+pitää viulusta, jatkoi meripoika nauraen ja purki kääröstä hienon,

+viulunmuotoisen filigraanineulan.

+

+-- Varmasti pitää, minä vien sen hänelle, vastasi Nat poistuen

+hyvillään saamastaan tehtävästä.

+

+Emil maiskautti suutaan ja otti esiin sievästi veistetyn karhun,

+jonka pää irtosi niin että aukosta näkyi reilun kokoinen mustepullo.

+Sen hän jalkaa raapaisten antoi Jo-tädille.

+

+-- Kun tiedän, kuinka rakastat näitä jaloja eläimiä, toin tämän

+kynääsi varten.

+

+-- Mainiota, Kommodori! sanoi Jo-rouva mielissään.

+

+-- Koska Meg-täti nuoruudestaan huolimatta aina käyttää myssyä,

+sain Ludmillan hankkimaan muutaman pitsinpalan. Toivottavasti ne

+miellyttävät. Ja pehmeästä paketista tuli esiin kaksi harsomaista

+esinettä, joista toinen pian peitti Meg-rouvan kauniita hiuksia kuin

+lumihiutaleet.

+

+-- En voinut keksiä mitään kyllin hyvää Amy-tädille, koska hänellä

+on kaikkea mahdollista. Siksi toin vain pienen kuvan, joka saa minut

+aina muistamaan häntä Bessin lapsuusaikoina. Ja Emil antoi tädille

+pitkänpyöreän norsunluusoljen, johon oli maalattu kultahiuksinen

+Madonna pienokainen sinisessä viitanhelmassaan.

+

+-- Sepä kaunis, huudahtivat kaikki. Ja ihastuneena Amy-täti heti

+ripusti sen kaulaansa Bessin hiuksista ottamaansa siniseen nauhaan,

+sillä kuva toi hänen mieleensä hänen elämänsä onnellisimman vuoden.

+

+-- Ja Nanille olen mielestäni löytänyt mahdollisimman sopivan lahjan,

+sievä se on vaikkei komea, eräänlaiset arvonmerkit, nähkääs, ja ne

+sopivat hyvin tohtorille, Emil sanoi ylpeästi esittäen kaksi pienen

+pääkallon muotoista korvarengasta.

+

+-- Kamalaa! Bess käänsi katseensa omaan kauniiseen kaulanauhaansa.

+

+-- Ei hän käytä korvarenkaita, sanoi Josie.

+

+-- Hyvä, sitten hän pistää huvikseen reiät sinun korviisi. Hänhän on

+silloin kaikkein onnellisin, kun saa kaivella ja koetella veitsellä

+kanssaihmisiään, vastasi Emil hämmästymättä. -- Minulla on vielä

+paljon saalista arkussani teille, pojat, mutta tiesin, etten saisi

+hetkenkään rauhaa, ennen kuin lasti on purettu tytöille. Ja nyt

+kertokaa kaikki kuulumiset. Istuutuen Amyn parhaalle marmoripöydälle

+merimies heilutteli jalkojaan ja puhui kymmenen solmun nopeudella,

+kunnes Jo-täti hätisti koko joukon pitkän pöytänsä ääreen juomaan

+teetä Kommodorin kunniaksi.

+

+

+

+

+3

+

+JO VIELÄ KERRAN PULASSA

+

+

+Monta ilon hetkeä oli Marchin perheen jäsenillä ollut vuosien

+varrella, mutta suurimman yllätyksen he olivat kokeneet, kun 'ruma

+ankanpoikanen' lopultakin osoittautui -- ei kylläkään joutseneksi,

+vaan pikemminkin sadun kultahanheksi. Jo oli näet kymmenen vuoden

+kuluessa saavuttanut kirjoillaan sellaisen menestyksen, että hänen

+huimimmatkin unelmansa toteutuivat. Koskaan hän ei itse täysin

+käsittänyt, miten ja miksi näin kävi. Hän huomasi vain äkkiä olevansa

+kuuluisa, ja -- mikä parasta -- keränneensä sen verran maallista

+mammonaa, että vaikeudet oli voitettu ja poikien tulevaisuus turvattu.

+

+Tämä menestys alkoi eräänä onnettomana vuotena, jolloin Plumfieldissa

+kaikki meni päin mäntyä. Oli tiukka aika, koulu kitui, Jo uurasti

+yli voimiensa ja sairastui. Laurie ja Amy matkustelivat pitkään

+ulkomailla, ja Bhaerit olivat liian ylpeitä pyytääkseen apua edes

+heiltä.

+

+Sairasvuoteellaan Jo pohti huolissaan perheen kurjia raha-asioita,

+ja lopulta hän päätti turvautua viimeiseen oljenkorteen -- kauan

+toimettomana olleeseen kynäänsä. Kun eräs kustantaja juuri silloin

+etsi julkaistavakseen tyttökirjoja, Jo kyhäsi käden käänteessä pienen

+tarinan oman sisarusparvensa nuoruudenaikaisista seikkailuista ja

+lähetti sen liikoja odottamatta koettelemaan onneaan.

+

+Mutta Jon elämässä olivat vasta- ja myötämäet aina olleet jyrkkiä.

+Hänen ensimmäinen kirjansa, vuosikausien uurastuksen tulos, jonka

+piti täyttää tekijänsä suuret toiveet ja kunnianhimoiset unelmat,

+oli tuottanut katkeran pettymyksen. Sen sijaan tämä vaatimaton

+kertomus, joka oli kyhätty muutaman dollarin toivossa, joutui

+odottamatta myötätuuleen ja purjehti suoraan lukijain suosioon. Se

+toi tekijälleen runsain mitoin kultaa ja kunniaa.

+

+Hämmästyksekseen Josephine Bhaer näki pienen purtensa palaavan

+satamaan liput liehuen ja tykit iloisesti jyskien. Ystävät

+riemuitsivat hänen menestyksestään ja onnittelivat häntä. Ja tämän

+ensi menestyksen jälkeen kaikki sujui helposti. Jo koki pelkkää

+myötätuulta, ja jokainen uusi kirja auttoi eteenpäin niitä, joita hän

+rakasti ja joiden hyväksi teki työtä.

+

+Mutta kuten kaikella tässä kummallisessa maailmassa, Jon

+menestykselläkin oli hullunkuriset ja hankalat puolensa. Alkuaikojen

+hämmästyksestä ja riemusta toinnuttuaan hän alkoi varsin pian väsyä

+maineeseensa ja kaivata menetettyä vapauttaan.

+

+Hänestä oli äkkiä tullut ihailevan lukijakuntansa orja. Se puuttui

+kaikkiin hänen toimiinsa, entisiin, nykyisiin ja tuleviinkin. Vieraat

+halusivat katsella häntä, kysellä, varoittaa ja onnitella; he olivat

+saattaa hänet suunniltaan hyvää tarkoittavalla huomaavaisuudellaan.

+Jos hän kieltäytyi avaamasta heille sydäntään, he moittivat häntä.

+Jos hän torjui tuntemattomien avunpyynnöt ja lahjoitusvaatimukset

+eikä ottanut kantaakseen kaikkea ihmiskunnan hätää ja kurjuutta,

+häntä sanottiin kovasydämiseksi, itsekkääksi ja ylpeäksi. Jos hänen

+oli mahdotonta vastata saamiinsa kirjeröykkiöihin, hän laiminlöi

+velvollisuutensa.

+

+Ennen pitkää Jon kärsivällisyys loppui. Hän vetäytyi luolaansa ja

+murahteli pelottavasti, kun häntä houkuteltiin sieltä ulos. Vapaus

+oli aina ollut hänen kallein omaisuutensa, ja nyt siitä oli jäljellä

+vain riekaleet. Jo oli mielestään tehnyt kaikki mitä kohtuudella

+voitiin vaatia, kun oli sirotellut ympärilleen runsain käsin

+nimikirjoituksia, valokuvia ja elämäkertatietoja, kun taiteilijat

+olivat kuvanneet hänen kotinsa joka taholta ja lehtimiehet hänet

+itsensä siltä jöröltä puolelta, jonka hän aina näytti näinä

+kiusallisina hetkinä, kun herttaisten pyhiinvaeltajien loputon

+virta oli kuluttanut kunnioittavilla askelillaan hänen kynnyksensä

+ja tuhonnut hänen pihanurmensa, kun palvelijat lähtivät talosta

+jo viikon kuluttua väsyttyään kuulemaan aamusta iltaan ovikellon

+soittoa, kun hänen miehensä sai suojella häntä aterioiden aikoina ja

+pojat turvata hänen pakonsa takaikkunasta yritteliäiden vieraiden

+ilmaantuessa sopimattomalla hetkellä.

+

+-- Pitäisi säätää suojelulaki onnettomien kirjailijoiden turvaksi,

+sanoi Jo eräänä aamuna, kun posti toi hänelle tavallista enemmän

+kirjeitä. -- Se on minulle polttavampi ongelma kuin kansainvälinen

+tekijänoikeus, sillä aika on rahaa ja rauha terveyttä, ja olen

+menettämässä molemmat saamatta tilalle mitään. Mieleni tekee hurjasti

+paeta jonnekin erämaahan.

+

+-- Noille leijonanmetsästäjille tekisi hyvää vaihtaa hetkeksi osaa

+takaa-ajettavien kanssa; silloinpa näkisivät, millaisena maanvaivana

+he ovat. "Otin vapauden tulla ilmaisemaan ihastukseni viehättävästä

+teoksestanne", matki Ted kumartaen äidilleen, joka tuijotti vihaisena

+postista tulleita nimikirjoituspyyntöjä.

+

+-- Yhden asian olen päättänyt, sanoi Jo topakasti. -- Tällaisiin

+pyyntöihin en enää vastaa. Tuolle pojalle olen jo lähettänyt ainakin

+kuusi nimikirjoitusta, ilmeisesti hän myy niitä. Ja jos vastaan tälle

+tytölle, saan ennen pitkää kaikki hänen koulutoverinsa kimppuuni.

+Emerson ja Whittier heittivät tällaisen postin paperikoriin, ja

+vaikka minä olenkin vain kirjallinen puistotäti enkä tarjoa nuorille

+muuta kuin moraalivelliä, aion tässä asiassa seurata suurten

+esimerkkiä. Minähän en ennätä syödä enkä nukkua, jos yritän tyydyttää

+näiden ajattelemattomien lasten toivomuksia. Ja helpotuksesta

+huokaisten Jo pyyhkäisi koko läjän syrjään.

+

+-- Minä avaan loput kirjeet, että saat lopettaa aamiaisesi, sanoi

+Rob, joka usein oli äitinsä sihteerinä. -- Tässä on muuan etelästä

+tullut. Kahdeksantoistavuotias kirjailija ehdottaa, että panet nimesi

+romaaniin, jonka hän on kirjoittanut. Ensimmäisen painoksen jälkeen

+sinun nimesi joutaa pois ja hänen pannaan tilalle. Selväsanainen

+ehdotus. Mutta et taida suostua siihen, vaikka oletkin yleensä

+helläsydäminen nuoria kynäilijöitä kohtaan.

+

+-- Ei käy. Selitä se hänelle ystävällisesti, ennen kuin hän ehtii

+lähettää tänne juttunsa. Minulla on tällä hetkellä hallussani

+seitsemän käsikirjoitusta ja tuskin ehdin lukea edes omaani,

+sanoi Jo-rouva. Hän onki maljasta pienen kirjeen ja avasi sen

+huolellisesti, koska se alamäkeä luisuvasta osoitteesta päätellen oli

+lapsen kirjoittama.

+

+-- Tähän vastaan itse. Pieni sairas tyttö toivoo minulta kirjaa,

+ja sen hän on saava; mutta en minä voi kirjoittaa jatkoa kaikkiin

+kirjoihini vain hänen mielikseen. En koskaan pääsisi loppuun, jos

+tottelisin näitä ahnaita Oliver Twisteja, jotka koko ajan huutavat

+lisää! Entä sitten, Robin?

+

+-- Tämä on lyhyt, mutta herttainen.

+

+    'Rakas rouva Bhaer! Aion nyt sanoa mielipiteeni teoksistanne.

+    Olen lukenut ne kaikki moneen kertaan ja sanon, että ne ovat

+    loistavia. Olkaa hyvä, jatkakaa!

+

+    Ihailijanne Billy Babcock.'

+

+-- Tuosta minä pidän. Billy on järkevä ja arvostelukykyinen mies,

+koska on lukenut kirjani moneen kertaan ennen kuin ilmoittaa niistä

+mielipiteensä. Eikä pyydä edes vastausta. Kiitä häntä ja sano

+terveisiä.

+

+-- Tässä englantilainen seitsemän tyttären äiti tahtoo tietää, mille

+uralle kasvattaisi kunkin tyttärensä. Vanhin on kaksitoistavuotias,

+ei ihme, että äidin pää on pyörällä, nauroi Rob.

+

+-- No, koetetaan vastata. Mutta vähät hän minun neuvoistani, kun

+itselläni ei ole tyttäriä; luultavasti naisparka vain järkyttyy kun

+sanon, että juoksennelkoot ja leikkikööt ja vankistukoot ennen kuin

+elämänurasta ruvetaan puhumaan. Kyllä asia aikanaan selviää kun

+saavat olla rauhassa eikä heitä valeta kaikkia samaan muottiin.

+

+-- Tässä joku kaveri etsii morsianta ja kysyy, tunnetko ketään

+sellaista tyttöä kuin kirjoissasi on.

+

+-- Lähetä Nanin osoite, niin saadaan nähdä, kuinka äijän käy, ehdotti

+Ted ja päätti lähettää sen itse kaikessa hiljaisuudessa jos suinkin

+voi.

+

+-- Tämä rouva toivoo, että ottaisit hänen tyttärensä ottolapseksi

+ja lainaisit tytölle rahaa muutaman vuoden ulkomaisia taideopintoja

+varten. Kaipa suostut?

+

+-- Ei kiitos! Minä aion pysyä lestissäni. Mikä tuo suttuinen kirje on?

+

+       'Rouva J.M. B:lle.

+

+    Jos reseda oisin tai lilja,

+    niin rupeisin runoilijaksi,

+    ja tuoksua huokuisin hiljaa,

+    mitä katselis silmää kaksi.

+

+    Sä nouset kuin mahtava jalava,

+    kun Phoibos aamuruskon kultaa.

+    Oi ettei mun syömmeni palava

+    sun tähtesi vain joutuis multaan!

+

+    Mun suuni suloisesti haastaa.

+    Sun tahdon omakseni raastaa

+    kynäni piirtojen kautta.

+    Se on kuin Karonin lautta.

+

+    Oi, katsele kukkia kedon:

+    ne loistavat paremmin työttä

+    kuin Salomon; lyön vaikka vedon.

+    Oi armahin: hyvää yötä!

+

+                         James.'

+

+Poikien hohottaessa tälle vuodatukselle heidän äitinsä jatkoi

+kirjeiden lukemista. Muuan tyttö toivoi onnettomana uutta loppua

+kertomukseen, jossa hänen suosikkisankarinsa oli kuollut. Eräs pappi

+tahtoi tietää, mitä uskontoa rouva Bhaer tunnusti, ja epätietoinen

+nuori nainen tiedusteli kumman kahdesta kosijastaan valitsisi.

+

+-- Selvä on tältä päivältä. Nyt siivoan vähän ja käyn sitten käsiksi

+työhön. Sano kaikille, Mary, etten ole tavattavissa. En ota vastaan

+edes kuningatar Viktoriaa, mikäli hän sattuu tulemaan.

+

+-- Sujukoon päiväsi hyvin, rakkaani, sanoi hänen miehensä, joka

+oli ahertanut oman laajan kirjeenvaihtonsa kimpussa. -- Minä syön

+opistolla professori Plockin kanssa, hänen pitäisi tänään tulla

+käymään. Nuoriso voi lounastaa Parnassossa, niin että sinä saat

+olla rauhassa. Ja tasoittaen suudelmalla väsymyksen rypyt vaimonsa

+otsalta mies marssi tiehensä taskut täynnä kirjoja, vanha sateensuoja

+toisessa kädessä ja toisessa pussillinen kiviä geologian tuntia

+varten.

+

+-- Jos kaikille naiskirjailijoille riittäisi aviomiehiksi

+sinunlaisiasi enkeleitä, niin he eläisivät kauemmin ja

+kirjoittaisivat enemmän. Vaikka ehkä siitä ei olisi maailmalle

+paljonkaan siunausta, moni meistä kirjoittaa jo nytkin ihan liikaa,

+mutisi Jo heilauttaen pölyhuiskua puolisonsa perään.

+

+Emil oli jo lähtenyt kaupunkiin laivalleen, mutta Ted viivytteli

+napatakseen haluamansa osoitteen, tyhjentääkseen sokeriastian ja

+keskustellakseen äidin kanssa, sillä näillä kahdella oli yhdessä

+kaikenlaisia kujeita.

+

+Jo siivosi aina oman huoneensa ennen kuin ryhtyi työhön. Mennessään

+vetämään alas ikkunaverhoa hän näki nurmikolla taiteilijan

+piirtämässä ja vetäytyi harmissaan takaikkunalle pudistelemaan

+pölyhuiskuaan.

+

+Samassa ovikello soi ja tieltä kuului pyörien ratinaa.

+

+-- Minä menen. Mary päästää heidät kuitenkin sisään, sanoi Ted ja

+oikoi hiuksiaan lähtiessään eteiseen.

+

+-- En ota ketään vastaan. Järjestä niin, että pääsen pakenemaan

+yläkertaan, kuiskasi Jo valmistautuen pakoon. Mutta ennen kuin

+hän ehti minnekään, ilmestyi ovelle mies kortti kädessään. Ted

+tervehti häntä jäykästi ja Jo kätkeytyi verhojen taa odottamaan

+pakotilaisuutta.

+

+-- Kirjoitan sarjaa "Lauantain pakinoihin" ja tulin ensimmäiseksi

+haastattelemaan rouva Bhaeria, aloitti vastatullut ammattikuntansa

+silkoiseen tapaan.

+

+-- Rouva Bhaer ei ota vastaan lehtimiehiä.

+

+-- Mutta minä pyydän vain muutaman minuutin, sanoi mies tunkeutuen

+yhä sisemmälle.

+

+-- Ette voi tavata häntä, sillä hän on ulkona, vastasi Ted todettuaan

+uhrin kadonneen -- luultavasti ikkunasta.

+

+-- Sepä ikävää, minä tulen sitten uudestaan. Onko tämä kaunis huone

+hänen työkammionsa?

+

+-- Ei ole, sanoi Teddy työntäen miehen kohteliaan päättävästi

+eteiseen.

+

+-- Olisin kiitollinen, jos kertoisitte kuinka vanha rouva Bhaer on,

+missä hän on syntynyt, milloin mennyt naimisiin ja kuinka monta lasta

+hänellä on, jatkoi vieras häkeltymättä.

+

+-- Hän on kuusissakymmenissä, syntynyt Novaja Zemljalla, mennyt

+naimisiin päivälleen neljäkymmentä vuotta sitten ja hänellä on

+yksitoista tytärtä. Vieläkö muuta? Tedin totinen naama oli niin

+hullunkurisessa ristiriidassa tuon pilailevan vastauksen kanssa, että

+mies tunnusti joutuneensa tappiolle ja peräytyi nauraen, juuri kun

+portaita nousi muuan rouva kannoillaan kolme kukoistavaa tyttöä.

+

+-- Me tulemme Oshkoshista asti emmekä voi mennä kotiin näkemättä

+rakasta rouva Bhaeria. Tyttäreni ihailevat kauheasti hänen kirjojaan

+ja tahtovat välttämättä nähdä hänet. Tiedän kyllä, että on varhaista,

+mutta me aiomme mennä katsomaan vielä Holmesta, Longfelleria ja muita

+suuruuksia. Rouva Erastus Kingsbury Parlamee Oshkoshista, ilmoittakaa

+hänelle. Ei väliä, vaikka saamme odottaa. Katselemme tässä hetken

+ympärillemme, jollei hän ole vielä valmis.

+

+Tämä kaikki tuli semmoisella vauhdilla, että Ted saattoi vain

+tuijottaa reippaita neitosia, jotka olivat iskeneet häneen siniset

+silmänsä niin anovasti, ettei hänen ritarillisuutensa voinut kieltää

+heiltä ainakaan kohteliasta vastausta.

+

+-- Rouva Bhaer ei ole nyt tavattavana -- ulkona kai parastaikaa.

+Mutta voittehan katsella taloa ja pihaa, jos teitä haluttaa, hän

+mutisi peräytyen, kun nuo neljä naista hyökkäsivät eteenpäin

+silmäillen ahnaasti ympärilleen.

+

+-- Oi, kiitos! Todella viehättävä paikka! Tässäkö hän kirjoittaa?

+Onko tuo hänen kuvansa? Juuri semmoiseksi olen häntä kuvitellutkin.

+

+Naiset olivat pysähtyneet vanhan kaiverruksen eteen, joka esitti

+Caroline Nortonia, seitsentoistavuotiasta runoilijaneitoa, kynä

+kädessä, innoittunut ilme kasvoilla, jalokivikoriste otsalla ja

+helminauha kaulassa.

+

+Koettaen pysyä vakavana Teddy osoitti oven takana riippuvaa

+epäonnistunutta muotokuvaa, joka oli perheessä jatkuvana ilonaiheena.

+

+-- Tässä on äitini, mutta se ei ole kyllä oikein hyvä kuva,

+hän selitti nauttien suunnattomasti huomatessaan, miten tytöt

+ponnistelivat salatakseen pettymyksensä. Nuorin heistä, kahdentoista

+ikäinen, ei loppujen lopuksi voinutkaan peittää mielipahaansa.

+

+-- Minä luulin, että hän olisi siinä kuudentoista. En minä enää

+tahdokaan nähdä häntä, tyttö tokaisi rehellisesti ja meni eteiseen

+jättäen äitinsä pyytelemään anteeksi ja sisarensa selittämään,

+että kuva oli "erittäin miellyttävä ja runollinen, varsinkin otsan

+kohdalta".

+

+-- Tulkaa, tytöt, meidän pitää lähteä, jos aiomme selvitä tästä

+päivästä. Voitte jättää albuminne ja saatte ne postissa, kunhan rouva

+Bhaer on kirjoittanut niihin värssyn. Olemme oikein kiitollisia.

+Parhaat terveiset äidillenne, oli ikävää, ettemme tavanneet häntä.

+

+Puhuessaan rouva Erastus Kingsbury Parlamee tuli katsahtaneeksi

+lukukammiolta näyttävään sivuhuoneeseen, jossa keski-ikäinen nainen

+oli pyyhkimässä pölyä yllään iso, raidallinen esiliina.

+

+-- Vilkaisen vain hänen pyhäkköään, kun hän kerran on ulkona,

+huudahti innostunut rouva ja pyyhälsi joukkoineen hallin poikki,

+ennen kuin Ted ehti varoittaa äitiään. Tämä oli jäänyt loukkuun,

+sillä taloa piirittivät taiteilija toiselta ja lehtimies toiselta

+puolen.

+

+-- Nyt ne saivat hänet kiinni, pahoitteli Teddy. -- Turhaa hänen on

+näytellä sisäkköä, hehän tuntevat hänet kuvasta.

+

+Mutta Jo pani parastaan, ja varmasti hän olisi pelastunut, jollei

+tuo kohtalokas kuva olisi paljastanut häntä. Rouva Parlamee pysähtyi

+kirjoituspöydän ääreen, ja välittämättä merenvahapiipusta, pöydän

+vieressä olevista miehen tohveleista ja isosta kirjekasasta, josta

+paistoi osoite "Prof. F. Bhaer", hän löi kätensä yhteen ja huudahti

+haltioissaan:

+

+-- Tytöt, tällä paikalla hän on kirjoittanut nuo ihanat

+kertomuksensa! Saisinko, saisinko minä ottaa paperinpalasen tai

+käytetyn kynänterän tai edes postimerkin muistoksi tästä nerokkaasta

+naisesta?

+

+-- Olkaa hyvä, rouva, vastasi palvelijatar vetäytyen syrjään ja

+vilkaisten poikaan, jonka silmät tuikkivat hilpeyttä.

+

+Mutta vanhin tytär huomasi katseen. Nykäisten äitiään hän kuiskutti:

+

+-- Tuohan on rouva Bhaer itse.

+

+-- Eihän? On! Niin onkin! Todella, miten hauskaa! Ja tarrautuen

+Jo-parkaan, joka oli jo pakotiellä, rouva Parlamee huudahteli

+innoissaan: -- Suokaa anteeksi, teillä on varmasti kiire, mutta

+haluaisin välttämättä puristaa kättänne ennen kuin lähdemme! Ja jos

+joskus tulette Oshkoshiin, me kannamme teitä käsillämme, teidän ei

+tarvitse varpaankärjellännekään koskettaa maankamaraa...

+

+Kauhistuneena Jo päätti, ettei ikinä menisi tuohon ylenpalttiseen

+paikkaan, mutta kirjoitti alistuneena nimensä albumeihin, lahjoitti

+muiston kullekin tytölle ja suuteli koko kierroksen. Sitten naiset

+lähtivät tapaamaan Longfelleriä, Holmesta ja muita suuruuksia --

+joista kukaan toivottavasti ei ollut kotona.

+

+-- Senkin lurjus, mikset auttanut minua livahtamaan? Ja mitä

+hassutuksia puhuitkaan sille lehtimiehelle! Mutta toivottavasti

+tätä kaikkea ei lasketa meille synniksi, pakkohan tässä on vähän

+juonitella. Monta yhtä vastaan -- se ei ole reilua peliä. Ja Jo

+ripusti esiliinansa hallin kaappiin maristen kovaa kohtaloaan.

+

+-- Jälleen kansaa puistotiellä, ilmoitti Teddy, joka oli lähdössä

+kouluun. -- Livistä nyt niin kauan kuin tie on selvä. Minä pidättelen

+heitä vähän aikaa.

+

+Jo karkasi yläkertaan ja saatuaan oven lukkoon katseli tyynesti

+ikkunasta nurmikolle kerääntynyttä koulutyttöjoukkoa. Kun tytöiltä

+oli kielletty pääsy sisään, he ryhtyivät huvikseen poimimaan kukkia

+ja syömään eväitään huomautellen suorasukaisesti mitä kukin paikasta

+ja sen omistajista arveli.

+

+Seurasi muutama rauhallinen tunti ja Jo oli juuri pääsemässä kiinni

+iltapäiväurakkaansa, kun Rob kävi kertomassa, että Nuorten miesten

+kristillinen yhdistys oli tulossa opistolle ja että pari kolme tuttua

+poikaa aikoi pistäytyä täälläkin.

+

+-- Kohta alkaa kyllä sataa, niin että luultavasti he peruuttavat

+koko retken. Mutta isän mielestä sinun oli kaiken varalta hyvä

+tietää. Ainahan sinä otat vastaan pojat, vaikka paadutatkin sydämesi

+tyttöraukoille, sanoi Rob, sillä hän oli kuullut veljeltään

+aamullisista vieraista.

+

+Alistuneesti Jo pukeutui mustaan silkkipukuunsa ja jäi odottamaan

+vierailua -- rukoillen kuitenkin hartaasti sadetta.

+

+Pian alkoikin ropista rankasti, ja arvellen jo olevansa turvassa

+Jo pörrötti tukkansa, riisui kalvosimensa ja asettui työhön. Hänen

+päiväurakkansa oli kolmekymmentä sivua, ja hän tahtoi sen hyvissä

+ajoin valmiiksi ennen iltaa.

+

+Josie oli tuonut kukkia ja oli panemassa juuri viimeisiä

+maljakkoihin, kun näki rivin sateensuojia poukkoilevan rinnettä alas.

+

+-- Täti, he tulevat, tyttö huusi portaiden alapäässä.

+

+-- Pidä silmällä ja hihkaise, kun he ennättävät lehtokujaan! Parissa

+minuutissa minä siistiydyn ja juoksen alas, Jo-rouva vastasi

+kirjoittaen kuin henkensä edestä.

+

+-- Heitä on ainakin puolikymmentä, sisäkkö-Anne huusi hallin ovelta.

+-- Ettei vaan kymmenkunta.

+

+-- Täti, he tulevat kaikki. Mitäs nyt tehdään? Josie jähmettyi

+kauhusta nähdessään mustan jonon lähestyvän hyvää vauhtia.

+

+-- Luoja paratkoon, heitä on satamäärin. Juokse panemaan takaovelle

+saavi sateensuojia varten. Käske heidän pinota hattunsa pöydälle,

+sillä naulakko ei kestä. Kynnysritilöistä ei tässä ole apua, voi

+mattoraukkojani! Ja Jo meni alas vastaanottamaan hyökkäystä,

+sillä välin kun Josie ja palvelijat lentelivät ympäri huoneita.

+Sateensuojajono lähestyi vääjäämättä, jokaisen alla oli rapainen

+jalkapari, sillä retkeilijöillä oli ollut kylliksi aikaa kuljeskella

+kaupungilla eivätkä he antaneet sateen häiritä itseään.

+

+Kop kop kop, hallissa kopisteli seitsemänkymmentäviisi kenkäparia.

+Pian seitsemänkymmentäviisi sateensuojaa valutti kaikessa sovussa

+vesiään vieraanvaraiseen saaviin sillä aikaa kun niiden omistajat

+parveilivat ympäriinsä talon alakerrassa. Ja talon emäntä puristi

+nurisematta seitsemääkymmentäviittä kättä. Salaperäisesti ilmestyi

+pöydälle kortteja, joihin pyydettiin nimikirjoitusta. Ja aamullisesta

+uhkauksestaan huolimatta Jo kirjoitti nimensä jokaiseen.

+

+Josie pakeni takahuoneeseen, mutta nuoret löytöretkeilijät löysivät

+hänet, ja eräs heistä loukkasi tyttöä verisesti kysymällä, oliko tämä

+rouva Bhaer. Vierailu ei kestänyt kauan, ja se loppui paremmin kuin

+alkoi, sillä sade taukosi ja sateenkaari loisti kauniina vieraitten

+yläpuolella, kun he seisoivat nurmikolla laulamassa jäähyväislaulua.

+

+-- Mukavia poikia! En kadu ensinkään puolituntistani, mutta

+työni minun täytyy lopettaa, niin ettette saa laskea enää ketään

+häiritsemään ennen teetä, sanoi Jo jättäen Maryn sulkemaan ovia.

+Isä ja pojat olivat lähteneet vieraiden mukaan ja Josie oli juossut

+kotiinsa.

+

+Tunnin ajan vallitsi rauha, sitten ovikello soi ja Mary tuli

+kikattaen ylös sanomaan:

+

+-- Kummallinen rouvasihminen kysyy, saako hän pyydystää heinäsirkan

+puutarhasta.

+

+-- Minkä? huudahti Jo-rouva pudottaen kynänsä niin että mustetta

+roiskui; kaikista omituisista pyynnöistä tämä oli kaikkein omituisin.

+

+-- Heinäsirkan, rouva. Minä sanoin, että teillä on paljon työtä,

+kysyin mitä hän tahtoo, ja silloin hän sanoi. "Olen saanut

+heinäsirkkoja monen tunnetun ihmisen mailta ja tahtoisin mielelläni

+kokoelmaani yhden Plumfieldistakin." Oletteko ikinä kuullut mokomaa?

+Ja Mary jatkoi kikattamistaan.

+

+-- Sano hänelle, että vie ne kaikki. Olen oikein iloinen, jos pääsen

+niistä, nauroi Jo.

+

+Mary lähti, mutta palasi hetken päästä. Hän nauroi niin että ei

+tahtonut saada sanaa suustaan.

+

+-- Hän käskee kiittää, mutta pyytäisi vielä vanhaa pukua tai

+sukkaparia kuteeksi mattoon, joka hänellä on tekeillä. Hän on

+saanut herra Emersonin liivit ja herra Holmesin housut ja rouva

+Beecher-Stow'n leningin. Hän mahtaa olla hullu!

+

+-- Anna hänelle tämä vanha punainen huivi, että pääsen isoisten

+rinnalle tuohon ihmeelliseen mattoon. Nuo leijonanmetsästäjät ovat

+kaikki hulluja, mutta tämä ei ainakaan kuluta aikaani, siunattu

+ihminen, sanoi rouva Bhaer palaten työhönsä. Vilkaistessaan ikkunasta

+hän näki hoikan mustapukuisen naisihmisen hyppivän hurjasti

+edestakaisin nurmikolla -- ilmeisesti heinäsirkkajahti oli käynnissä.

+

+Keskeytyksettä päästiin hämärään asti. Silloin Mary pisti päänsä

+sisään ilmoittaakseen, että muuan herra kysyi rouva Bhaeria eikä

+ottanut kieltoa kuuleviin korviinsa.

+

+-- Mutta minä en tosiaankaan tule nyt alas. Tämä on ollut kamala

+päivä, ja minä teen työtä, vastasi ahdistettu kirjailija.

+

+-- Sanoin sen hänelle, mutta hän astui vain sisään hävyttömän

+rohkeasti. Hänkin on varmaan hullu. Melkein pelkään häntä, hän on

+niin iso ja musta ja kylmä kuin kurkku, vaikka onkin oikeastaan hyvän

+näköinen, lisäsi Mary vähän typerästi hymyillen, sillä vieras näytti

+rohkeudestaan huolimatta miellyttäneen häntä.

+

+-- Koko päivä on mennyt pilalle, ja tahdon ehdottomasti käyttää

+tämän viimeisen puolituntisen päästäkseni loppuun. Käske hänen mennä

+tiehensä, minä en tule alas, puuskahti Jo tuohtuneena.

+

+Mary meni, mutta hänen emäntänsä ei voinut olla kuuntelematta puheen

+sorinaa. Sitten hän kuuli Maryn huutavan. Koska tyttö oli sievä ja

+säikky, rouva Bhaer heitti kynänsä ja lähti pelastamaan häntä.

+

+Jo laskeutui majesteettisen ylväästi portaita ja pysähtyi katsomaan

+tunkeilijaa. Tämä näytti pyrkivän kohti portaita, joita Mary urheasti

+puolusti. Jo-rouva kysyi hyvin kunnioitusta herättävällä äänellä:

+

+-- Kuka tämä vieras on? Minähän olen kieltäytynyt ottamasta vastaan.

+

+-- En tosiaankaan tiedä, hän ei sano nimeään, väittää vain, että te

+olisitte pahoillanne, ellette tapaisi häntä. Mary väistyi punakkana

+ja suutuksissaan paikaltaan.

+

+-- Olisithan pahoillasi? vieras kysyi mustat silmät nauraen ja

+hampaat välkkyivät valkoisina pitkän parran keskeltä, kun hän

+rohkeasti kädet ojennettuina lähestyi kiivastunutta rouvaa.

+

+Jo-rouva katsoi tarkkaan, sillä ääni tuntui tutulta, ja Maryn

+hämmästykseksi emäntä lensi sitten rosvon kaulaan ja huudahti

+riemuissaan:

+

+-- Poikakulta, mistä sinä tulet?

+

+-- Kaliforniasta, tulin sinua katsomaan, äiti Bhaer. Eikö olisikin

+ikävää, jos lähtisin muitta mutkitta tieheni, vastasi Dan suudellen

+häntä.

+

+-- Ajatella, että käskin ajaa sinut ulos talosta, vaikka olen

+odottanut sinua koko vuoden, nauroi Jo-rouva mennessään olohuoneeseen

+juttelemaan kotiutuneen kulkurinsa kanssa, jota tämä pila

+tavattomasti huvitti.

+

+

+

+

+4

+

+DAN

+

+

+Rouva Bhaer mietti usein, mahtoiko Danissa olla intiaaniverta; siihen

+ei viitannut ainoastaan pojan mieltymys vapaaseen kulkurielämään,

+vaan myös hänen ulkomuotonsa. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä

+Dan oli pitkä ja jäntevä, tummakasvoinen ja niin terävän näköinen

+kuin ainakin mies, jolla on tarkat aistit. Hän oli täynnä tarmoa,

+hiukan karkea käytökseltään ja nopea sekä sanoissa että teoissa.

+Entinen liekki paloi hänen silmissään, hän näytti aina valppaalta

+niin kuin olisi tottunut olemaan varuillaan, ja hänen koko

+olemuksensa uhkui reippautta ja voimaa. Juuri tämä ominaisuus hänessä

+viehättikin niitä, jotka tunsivat hänen seikkailijanelämänsä ilot ja

+vaarat. Hän näytti hyvin valloittavalta jutellessaan äiti Bhaerin

+kanssa vankka ruskea käsi tämän kädessä.

+

+-- Unohtanutko? Kuinka voisin unohtaa ainoan kodin, joka minulla

+koskaan on ollut! Ei, minulla oli sellainen hoppu kertomaan hyvästä

+onnestani, etten jäänyt edes siistiytymään, vaikka olenkin kai

+enemmän villipuhvelin näköinen kuin milloinkaan. Ja Dan heilautti

+pitkää mustaa tukkaansa, sipaisi partaansa ja nauroi niin että huone

+raikui.

+

+-- Et näytä yhtään hullummalta. Minä olen aina ihaillut rosvoja, ja

+sinä olet ilmetty ryöväri. Josie ei kai muista sinua, mutta Ted kyllä

+tuntee Daninsa pitkästä parrasta ja heiluvasta harjasta huolimatta.

+Kohta he ovat kaikki täällä toivottamassa sinut tervetulleeksi, niin

+että kerro minulle vähän itsestäsi ennen kuin he tulevat. Ajattele,

+Dan, siitä on melkein kaksi vuotta, kun viimeksi olit täällä. Sinä

+olet siis menestynyt! sanoi Jo, joka oli äitien tapaan kiinnostuneena

+kuunnellut hänen kertomustaan Kaliforniasta ja erään pienen

+sijoituksen odottamattomasta tuotosta.

+

+-- Erinomaisesti. Minä en välitä rahasta, senhän tiedät, parasta

+antaa sen mennä menojaan, ettei tule huolta omaisuudesta. Silti

+on hauskaa saada rahaa, ettei tarvitse pihistää. Minun ei kannata

+säästää, sillä minunlaiseni eivät milloinkaan elä vanhoiksi, sanoi

+Dan. Näytti kuin hänen pieni omaisuutensa olisi rasittanut häntä aika

+tavalla.

+

+-- Mutta jos menet naimisiin ja asetut aloillesi niin kuin

+toivottavasti teet, sinulla täytyy toki olla jotain millä aloittaa.

+Ole vain järkevä ja sijoita rahasi johonkin. Kaikille tulee pahojakin

+päiviä, ja sinä haluat olla oma herrasi, vastasi rouva Bhaer vakavan

+näköisenä, vaikka olikin hyvillään, kun rahanhimo ei ollut tarttunut

+hänen hyväonniseen poikaansa.

+

+Dan pudisti päätään ja katseli huonetta aivan kuin se olisi tuntunut

+liian ahtaalta.

+

+-- Kukapa välittäisi tällaisesta virvatulesta? Naiset pitävät

+tasaisista miehistä, eikä minusta koskaan tule tasaista.

+

+-- Voi Dan, kun minä olin tyttö, pidin juuri sellaisista

+seikkailijoista kuin sinä olet. Reipas ja rohkea, vapaa ja

+romanttinen viehättää aina naisia. Älä ole toivoton. Löydät kyllä

+vielä ankkurisi.

+

+-- Mitä sanoisit, jos toisin sinulle intiaanitytön? Dan kysyi

+veitikkamainen pilke silmissään ja tarkasteli nurkassa olevaa

+kaunista Galateian rintakuvaa.

+

+-- Toivottaisin sydämellisesti tervetulleeksi, jos hän olisi hyvä

+tyttö. Onko sellainen jo tulossa? kysyi Jo katsoen uteliaana poikaa.

+

+-- Ei toistaiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa 'katsahtaa

+ympärilleni', niin kuin Ted sanoo. Miten poika muuten jaksaa? kysyi

+Dan vaihtaen puheenaihetta.

+

+Rouva Bhaer oli heti vauhdissa ja kuvaili laveasti poikiensa

+harrastuksia ja avuja -- kunnes asianomaiset itse ryntäsivät

+sisään ja karkasivat Danin kimppuun kuin karhunpoikaset. Sitten

+tuli professori, ja puhetta riitti Maryn sytytellessä lamppuja ja

+keittäjän valmistaessa illallista.

+

+Teen jälkeen Dan kulki edestakaisin avarissa huoneissa poiketen

+välillä halliin hengittämään raitista ilmaa, jota hänen keuhkonsa

+näyttivät kaipaavan enemmän kuin muiden ihmisten. Tällaisella

+käynnillä hän näki oviaukossa vaalean olennon ja pysähtyi

+katselemaan. Besskin seisahtui tuntematta vanhaa ystäväänsä ja

+aavistamatta, kuinka sievältä näytti seistessään siinä pitkänä ja

+solakkana kesäillan valoa vasten.

+

+-- Onko tämä Dan? Bess hymyili ja ojensi kätensä.

+

+-- Kukapa muu kuin vanha Dan. Mutta sinua en ollut tuntea, prinsessa.

+Luulin henkiolennoksi, vastasi Dan katsoen tyttöä uteliaan hellästi

+ja hämmästyneenä.

+

+-- Tietysti minä olen kasvanut. Mutta sinä olet muuttunut kahdessa

+vuodessa ihan toiseksi! Ja Bess katseli tyttömäisesti ihaillen

+maalauksellisen näköistä nuorta miestä.

+

+Dan ei ehtinyt vastata, sillä samassa syöksähti Josie sisään.

+Muistamatta lainkaan vasta saavuttamaansa kunnioitettavaa ikää hän

+juoksi suoraan Danin syliin, ja tämä lennätti tytön ilmaan kuten

+ennen vanhaan. Vasta laskettuaan Josien maahan Dan huomasi tässäkin

+tapahtuneen muutoksen ja puuskahti hullunkurisen kauhistuneena:

+

+-- Varjelkoon, sinähän olet miltei täysikasvuinen! Mitä minä nyt

+teen, kun täällä ei ole enää yhtään leikkitoveria. Ted kulkee tuossa

+pitkänä kuin humalasalko ja Bess on jo nuori neiti, ja sinäkin,

+sinapinsiemen, alat pidentää hameitasi ja opetella käytöstapoja!

+

+Tytöt nauroivat. He olivat hauskasti toistensa vastakohtia -- Bess

+vaalea ja hento, Josie raikkaan heleä kuin villiruusu. Dan nyökkäsi

+tyytyväisenä katsellessaan heitä.

+

+-- Kuulkaapas, tytöt, kukaan ei saa yksinoikeutta Daniin! huusi

+Jo-rouva olohuoneesta. -- Tuokaa hänet tänne ja pitäkää vahtia,

+muuten hän pääsee taas pujahtamaan vuoden parin matkalle ennen kuin

+olemme edes kunnolla nähneet häntä.

+

+Josie raahasi uhrinsa sisälle pitäen koko ajan meteliä siitä, että

+Dan oli hänen mielestään etuillut miehekkyydessä muihin poikiin

+verraten.

+

+-- Emil on vanhempi kuin sinä, mutta hän hyppii yhä polkkaa ja

+laulaa merimies viisuja ihan niin kuin pikkupoikana, hän sanoi

+syyttävästi. -- Sinä olet ainakin kolmekymmenvuotiaan näköinen ja

+iso ja musta kuin joku näytelmän roisto. Nytpä tiedänkin. Sinusta

+tulee hyvä Arbaces Pompejin viimeisiin päiviin! Me aiomme ottaa

+sen ohjelmistoon; gladiaattorit ja leijona ja maanjäristys ovat

+jo tiedossa. Tim ja Ted varistavat säkkikaupalla tuhkaa maahan ja

+vyöryttävät tynnyreittäin kiviä päälle. Muuta ei ole puuttunutkaan

+kuin musta mies egyptiläisen osaan, ja sinä näytät oikein komealta,

+kun sinut kiedotaan punaisiin ja valkoisiin huiveihin. Vai mitä

+arvelet, Jo-täti?

+

+Sanatulva sai Danin tukkimaan korvansa, ja ennen kuin Jo ehti vastata

+suulaalle sisarentyttärelleen, tulivat Laurencet ja Meg perheineen

+ja kohta heidän kannoillaan Tom ja Nan. Kaikki olivat uteliaita

+kuulemaan Danin vaiheista ja hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan.

+

+-- Mielesi tekee kai takaisin Kaliforniaan odottamaan toista onnen

+potkua, tuumi Laurie Danin lopetettua kertomuksensa. -- Mutta muista

+että keinottelu on vaarallista peliä. Voit menettää hetkessä kaiken

+mitä olet voittanut.

+

+-- Oikeastaan olen saanut siitä pelistä kylläkseni, ainakin vähäksi

+aikaa. Minua viehättää siinä vain jännitys, eikä sekään ole minulle

+terveellistä. Aion lähteä länteen viljelemään maata. Se on hienoa

+puuhaa jos on kylliksi lääniä, ja vakinainen työ saattaa maistua

+oikein hyvältä pitkän kiertelyn jälkeen. Minä panen työn alulle, ja

+te voitte lähettää mustat lampaanne minun tarhaani. Minähän yrittelin

+lampaankasvatusta Australiassa, niin että tiedän niistä yhtä ja

+toista. Mustistakin.

+

+Danin vakava ilme suli naurahdukseen, mutta ne, jotka tunsivat hänet

+parhaiten, aavistivat hänen joutuneen käymään San Franciscossa kovaa

+koulua, johon hän ei kaivannut takaisin.

+

+-- Se on hieno ajatus, sanoi Jo lämpimästi. -- Silloin mekin tiedämme

+missä olet ja voimme käydä sinua tervehtimässä matkustamatta

+maailman toiseen laitaan. Ted voi tulla maatilallesi. Hän on niin

+levoton sielu, että se tekisi hänelle hyvää. Sinun luonasi hän olisi

+turvassa, kun purkaisi liian tarmonsa työhön.

+

+-- Kyllä minä lapiota ja kuokkaa osaan heiluttaa siinä kuin

+joku toinenkin, mutta Speranzan kaivokset tuntuvat sittenkin

+houkuttelevammilta, sanoi Ted tutkien malminäytteitä, jotka Dan oli

+tuonut professorille.

+

+-- Sinä perustat länteen uuden yhdyskunnan, ja kun me tässä alamme

+parveilla, tulemme ja asetumme sinne. Siellähän tarvitaan pian

+sanomalehteäkin, huomautti Demi.

+

+-- Tuumasta toimeen, Dan! Tuo on hyvä idea ja me tuemme kaikki sinua.

+Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että hankkisin itsekin vähän

+preeriamaata ja muutaman hevospaimenen, sanoi Laurie-herra, joka aina

+koetti saada pojat ponnistamaan eteenpäin.

+

+-- Jos kaverilla on vähän rahaa pohjalastina ja hän sijoittaa sen

+maahan, niin silloin on kyllä vahvasti ankkurissa -- ainakin jonkin

+aikaa. Mieleni tekee koettaa mihin pystyn, mutta halusin keskustella

+ensin teidän kanssanne ennen kuin päätän mitään. Voi olla, ettei

+tuollainen puuha sovi minulle ajan mittaan, mutta pääseehän siitä

+irti jos väsyy, tuumi Dan.

+

+-- Et sinä sinne jää. Tuollainen maatila tuntuu varmaan hirmuisen

+pieneltä ja tylsältä, kun on tottunut pitämään koko maailmaa

+kotinaan, ennusti Josie.

+

+-- Lännessä ei taideta harrastaa taide-elämää? kysyi Bess. Hän

+teki mielessään mustavalkoista harjoitelmaa Danista, jonka kasvot

+näyttivät maalauksellisilta sivultapäin lankeavassa valossa.

+

+-- Mutta luontoa siellä on ainakin niin että riittää. Löydät sieltä

+niin komeita eläimiä ja maisemia, ettei koko Eurooppa vedä niille

+vertoja. Arkiset kurpitsatkin ovat siellä valtavia. Josie mahtuu

+Tuhkimona vaikka istumaan sellaisessa, sitten kun hän avaa teatterin

+Danin kaupungissa.

+

+-- Minä tulen sinne lääkäriksi, ilmoitti Nan. -- Yritän valmistua

+siihen mennessä, vaikka kaupungit kasvavatkin lännessä kovin nopeasti.

+

+-- Ei Dan huoli sinne alle nelikymmenvuotiaita naisia ollenkaan,

+tokaisi Tom harmissaan hyväksyvästä katseesta, jonka Dan heitti

+Naniin.

+

+-- Lääkärit ovat poikkeus, väitti Nan. -- Tosin Dansvillessä ei

+paljon sairastetakaan, siellä kun kaikki viettävät terveellistä

+elämää, mutta tapaturmia siellä varmaan sattuu vähän väliä.

+Onhan siellä hurjapäisiä ratsastajia ja villejä elukoita ja

+intiaanikahakoita. Minä oikein kaipaan katkenneita luita. Täällä on

+kirurgille liian vähän tekemistä.

+

+-- Tervetuloa, tohtori, ja pidäkin kiirettä, sillä lähetän hakemaan

+sinua heti kun voin tarjota katon pääsi päälle. Nyljen päänahan

+muutamalta punanahalta erityisesti sinua varten, nauroi Dan.

+

+-- Kiitos. Annapas kun koetan vähän käsivarttasi, että näen mihin

+pystyt. Ai miten mainiot jänteret! Pojat, tätä minä sanon lihakseksi.

+Nan piti lyhyen anatomian luennon käyttäen havaintovälineenä Danin

+käsivartta.

+

+Tom synkkeni yhä enemmän ja vetäytyi ikkunakomeroon katselemaan

+tähtiä.

+

+-- Tee Tomista haudankaivaja, hän kuoppaa mielellään ne potilaat,

+jotka Nan tappaa, kiusoitteli Ted vilkaisten murjottajaan. Mutta Dan

+ei näyttänyt kuulevan hänen huomautustaan vaan kiirehti puhumaan

+toisesta ajatuksesta, joka oli syntynyt hänen toimeliaissa aivoissaan.

+

+-- En ole lainkaan varma, että menestyn maanviljelijänä, ja tahtoisin

+välttämättä tehdä jotakin vanhojen ystävieni, montanaintiaanien

+hyväksi. Se on rauhallinen heimo ja tarvitsee kipeästi apua; satoja

+montanoja on kuollut nälkään valtion laiminlyöntien takia. Siouxit

+ovat sotaisia, heitä on kolmekymmentätuhatta, ja siksi hallitus

+pelkää heitä ja antaa heille kaiken mitä he haluavat. Minusta se on

+kirottu häpeä! Danin silmät säihkyivät, ja hän jatkoi nopeasti: --

+Jos minulla olisi ollut rahaa silloin kun olin montanojen luona,

+olisin antanut joka centin noille raukoille. Heiltä on petkutettu

+kaikki elämänmahdollisuudet, kun heidät on ajettu omilta mailtaan

+reservaattialueelle, missä ei mikään kasva. Rehelliset asiainhoitajat

+voisivat tehdä paljon heidän hyväkseen, ja minusta tuntuu, että

+velvollisuuteni olisi auttaa. Minä osaan heidän kieltään ja pidän

+heistä. Minulla on nyt hiukan pääomaa, enkä tiedä, onko minulla

+oikeutta asettua itsekkäästi nauttimaan siitä. Mitä sanotte?

+

+-- Mene heidän luokseen, sanoi Jo syttyen heti.

+

+-- Niin, mene ja ota minut apulaiseksesi, innostui Ted. -- Lähtisin

+hirveän mielelläni noiden kaverien luo metsästämään.

+

+-- Kerropa vähän enemmän asiasta, että voimme tuumia yhdessä, mikä

+olisi viisainta, sanoi herra Laurence.

+

+Dan kuvasi, mitä oli nähnyt dakota-intiaanien ja muiden

+luoteisheimojen keskuudessa, kertoi heitä kohdanneista vääryyksistä,

+heidän kärsivällisyydestään ja rohkeudestaan.

+

+-- He sanoivat minua Dan Tulipilveksi, sillä minun aseeni oli paras,

+minkä he koskaan olivat nähneet. Ja Musta Haukka pelasti henkeni

+monta kertaa ja opetti minulle yhtä ja toista, josta on hyötyä jos

+menen sinne takaisin. Nyt montanoilla on ollut vastoinkäymisiä, ja

+minä maksaisin mielelläni velkani heille.

+

+Kaikki olivat jo niin lämmenneet intiaanien asialle, että

+Dansville-innostus alkoi laimeta. Mutta varovainen herra Bhaer

+huomautti, että yksi ainoa rehellinen virkamies ei loppujen lopuksi

+voisi tehdä paljonkaan intiaanien hyväksi. Asiaa sieti harkita

+tarkoin, oli yritettävä saada vaikutusvaltaa oikealta taholta ja

+tutkittava maaperää ennen lopullisen päätöksen tekoa.

+

+-- Hyvä, minä teen niin. Käväisen Kansasissa katsomassa miltä siellä

+näyttää. Oikeastaan kaikkialla on niin paljon tekemistä, ettei tiedä

+mistä aloittaa. Toivon melkein, ettei minulla olisikaan rahaa, sanoi

+Dan kulmiaan rypistäen.

+

+-- Minä pidän huolta rahoistasi, kunnes teet päätöksen. Sinä innostut

+niin helposti, että syydät omaisuutesi ensimmäiselle kerjäläiselle,

+joka sinuun törmää. Anna rahasi minun huostaani, saat ne takaisin

+heti kun tiedät mihin ne sijoitat, sanoi Laurie, joka oli saanut

+melkoisen annoksen elämäntaitoa huolettomien nuoruusvuosiensa jälkeen.

+

+-- Kiitos, olen iloinen päästessäni siitä lastista. Ja jos minulle

+sattuu jotakin, niin auta rahoillani joku nuori lurjus elämän alkuun

+niin kuin aikoinaan autoit minut. Tämä on minun testamenttini, ja

+te olette kaikki todistajia. Nyt tuntuukin paremmalta. Dan oikaisi

+selkäänsä kuin taakasta vapautuneena.

+

+Laurie rupesi juuri selittämään miten hän sijoittaisi rahat, kun

+ulkoa kuului iloinen ääni:

+

+    "On Peggy tyttö iloinen,

+    hei hiio hoi, hei hiioo,

+    suo riemuin ryypyt Tomilleen,

+    hei hiio hoi, hei hiioo.

+    Ja meripoika maailmaa

+    kun kiertää, Peggy odottaa.

+    Hei hiio hoi, hei hiioo."

+

+Emil ilmoittautui aina tällä lailla. Hänen mukanaan tuli Nat, joka

+oli ollut kaiken päivää antamassa viulutunteja kaupungissa.

+

+Huoneet eivät enää riittäneet nuorisolle, se siirtyikin kuistille ja

+asettui portaille kuin parvi yölintuja. Herra March ja professori

+vetäytyivät kirjastoon, Meg ja Amy neuvottelivat keittiössä, ja Jo

+ja Laurie istuutuivat leveän ikkunan ääreen kuuntelemaan kuistilta

+kantautuvaa rupattelua.

+

+-- Joukko on taas koossa, sanoi Jo viitaten edessään olevaan ryhmään.

+-- Toiset ovat kuolleet tai hajaantuneet taivaan tuuliin, mutta nämä

+yksitoista pysyvät lohtunani. Kun Alice Heath lasketaan joukkoon,

+heitä on koko tusina.

+

+-- Kun katselee heitä, sopii oikeastaan olla aika tyytyväinen,

+vastasi Laurie, ja hänen silmänsä pysähtyivät mustien ja ruskeiden

+joukosta erottuvaan vaaleaan päähän.

+

+-- Tytöistä ei ole huolta, mutta pojat näyttävät ajautuvan kauemmaksi

+minusta joka kerran lähtiessään, huokasi Jo. -- Tietenkin he

+itsenäistyvät, minä pitelen heitä enää hienon hienosta langasta, joka

+voi katketa milloin tahansa niin kuin Nedin ja Jackin suhteen on

+käynyt. Doll ja George pistäytyvät vielä täällä mielellään, ja Franz

+on aina uskollinen. Mutta en voi olla hätäilemättä niiden kolmen

+takia, jotka pian taas lähtevät maailmalle. Emil kyllä pysyy oikealla

+tiellä, mutta Nat on häilyväinen poika ja Dan yhä kesyttämättä. Siinä

+meillä taitaakin olla aika urakka.

+

+-- Dan on hieno poika. Minusta on melkein vahinko, jos hän nyt

+hautautuu tuonne erämaihin. Hänessä olisi ainesta oikeaksi

+herrasmieheksi, jos hän pysyisi ihmisten ilmoilla, tuumi Laurie.

+

+-- Enpä tiedä. Hän pitää työstä ja vapaasta elämästä, ja ne muovaavat

+hänestä hyvän miehen. Ja se on toki tärkeintä. Me emme voi muuttaa

+hänen perusluonnettaan, mutta voimme auttaa häntä kehittymään oikeaan

+suuntaan.

+

+Jo puhui vakavasti, sillä hän tunsi Danin paremmin kuin kukaan muu ja

+näki, ettei varsan luontoa vielä ollut taltutettu. Ja hän tiesi, että

+Danin kaltaiselle elämä tulisi aina olemaan kovaa.

+

+-- Älä ole huolissasi. Jos Dan menettää innostuksensa farmiin, hän

+voi toteuttaa tuon toisen suunnitelman. Ehkä se olisikin paras

+ratkaisu. Hän sopisi erittäin hyvin tuohon vaikeaan tehtävään, sillä

+taistelu sorrettujen puolesta pitäisi hänen vaarallisen sisunsa

+aisoissa.

+

+-- Toivottavasti. Mitähän tuolla nyt tapahtuu? Jo-rouva kumartui

+kuuntelemaan Tedin ja Josien innostuneita huutoja.

+

+-- Puhvelin pää Bessille, voi hyvä luoja, Dan! Miksi toit hänelle

+tuollaisen kamalan kapineen? Nan kysyi.

+

+-- Bessille tekee hyvää saada kunnon malli suoraan luonnosta. Ei

+hänestä mitään tule, jos hän näpertelee joutavien jumalien ja

+kissanpoikasten parissa, sanoi Dan halveksivasti, kun muisti, että

+hänen viimeksi täällä ollessaan Bess oli kahden vaiheilla valitsisiko

+mallikseen Apollon pään vai persialaiskissansa.

+

+-- Kiitos, minä koetan muovailla sen, ja jollen onnistu, voimme

+naulata pään eteisen seinään sinun muistoksesi, sanoi Bess

+närkästyneenä, kun hänen epäjumaliaan oli loukattu. Hänen äänensä oli

+makea ja kylmä kuin jäätelö.

+

+-- Sinä et kai voisi ajatellakaan, että tulisit katsomaan minun

+tulevaa siirtokuntaani. Liian sivistymätön paikka, vai mitä? Dan

+kysyi tavoitellen nöyrää sävyä.

+

+-- Minä menen Roomaan opiskelemaan vuosikausiksi. Kaikki maailman

+kauneus ja taide on siellä, eikä yksi ihmisikä riitä sen

+nauttimiseen, vastasi Bess.

+

+-- Rooma on vanha homeinen hauta verrattuna minun suurenmoisiin

+Kalliovuoriini. Usko pois, voisin näyttää sinulle sellaista,

+joka lennättäisi vanhat mestarisi ilmaan kuin leijat. Ja ellet

+satapäisestä villihevoslaumasta löydä kauneutta, silloin minä

+antaudun, puuskahti Dan.

+

+-- Minä tulen joskus isän kanssa katsomaan, vetävätkö sinun hevosesi

+vertoja Pyhän Markuksen torin tai Capitoliumin kukkulan ratsuille.

+Älä sinä pilkkaa minun jumaliani, minäkin koetan antaa arvoa sinun

+jumalillesi, sanoi Bess rauhaa rakentaen.

+

+-- Vanhalla maailmalla on kyllä etunsa, mutta ei toki kaikkia.

+Englannissa Man-saarella naisilla on vaaleissa samat oikeudet kuin

+miehilläkin, mutta meillä ei ole. Se on synti ja häpeä, intoili Nan.

+

+-- Voi, älkää ruvetko puhumaan äänioikeudesta. Ihmiset riitelevät

+siitä aina ja haukkuvat toisiaan. Ollaan sovussa ja hiljaa tänä

+iltana, pyysi Daisy, joka inhosi väittelyä yhtä kiihkeästi kuin Nan

+sitä rakasti.

+

+-- Sinä saat äänestää niin paljon kuin tahdot meidän uudessa

+kaupungissamme, Nan. Saat olla pormestari ja raatimies ja hoitaa

+koko hallinnon. Siellä on kaikki vapaata kuin ilma, muuten minä en

+voi elää siellä, sanoi Dan ja lisäsi nauraen: -- Huomaan että rouva

+Rasavilli ja rouva Shakespeare Smith ovat yhäkin eri mieltä tärkeistä

+kysymyksistä.

+

+-- Jos kaikki olisivat yksimielisiä, ei edistyttäisi lainkaan. Daisy

+on oikea kullanmuru, mutta näissä asioissa ihan pöhkö. Häntä pitää

+ravistella yhtä mittaa.

+

+-- Kyllä minä pidän Daisyn ajan tasalla, sanoi Demi hellästi ja

+kietoi kätensä sisaren vyötäisille.

+

+Dan katseli heitä haikeana ja mietti, kuinka hyvältä mahtoi tuntua,

+kun vierellä oli sisar. Hänen yksinäinen nuoruutensa tuntui entistä

+ankeammalta. Mutta Tomin äkillinen puuskahdus hälvensi tunteilun.

+

+-- Minä haluaisin olla kaksonen. Olisi mukavaa, jos olisi joku

+lohduttamassa, kun toiset tytöt ovat olleet julmia.

+

+Tomin onneton rakkaus oli perheen alituisena pilailun aiheena,

+ja hänen huokauksensa herätti naurunpuuskan. Nan otti esille

+pillerirasian ja sanoen virallisen näköisenä:

+

+-- Arvasin että söit liikaa hummeria. Ota neljä tablettia, niin

+ruuansulatushäiriösi menee ohi. Tom huokailee ja on aina ihan hupsu

+syötyään liikaa.

+

+-- Olkoon menneeksi. Muuta hyvää sinä et minulle annakaan.

+

+Ja Tom narskutti alakuloisena annostaan.

+

+-- "Taikaa sull' eikö mielen tautiin, taitoa nykiä surun juuret

+muistist' irti", lausutti Josie murheellisesti kaiteelta.

+

+-- Lähde minun mukaani, niin teen sinusta miehen. Jätä pillerit

+ja pulverit ja samoile vähän maailmaa, niin unohdat, että sinulla

+sydäntä ja vatsaa onkaan, sanoi Dan tarjoten kaikkiin tauteihin omaa

+parannuskeinoaan.

+

+-- Tai lähde minun kanssani merille! Kunnon meritauti saa sinut

+jaloillesi ja kaakkoismyrsky puhaltaa pois masennuksen. Tule

+laivalääkäriksi -- helppo toimi ja lystiä loputtomiin!

+

+    "Jos Nan on sulle suuttunut,

+    niin nosta purje pois

+    ja etsi tyttö sellainen,

+    joka sopuisampi ois",

+

+jatkoi Emil, jolla aina oli ystävilleen tarjolla laulunpätkä

+murheeseen.

+

+-- Saa nähdä, mietin ehkä asiaa, kun saan diplomini. En aio raahustaa

+kolmea ikävää vuotta saamatta siitä paperia. Siihen asti...

+

+-- En ikinä hylkää rouva Micawberia, keskeytti Teddy niiskuttaen --

+ja lensi samassa Tomin tönäisemänä portailta märkään heinikkoon.

+

+Kun muut olivat menneet, jäi Dan kuistille nauttimaan tuulesta, joka

+puhalsi heinäpelloilta ja toi mukanaan kukkien tuoksua. Hän seisoi

+siinä vielä nojaillen kuutamossa, kun Jo tuli sulkemaan ovea.

+

+-- Uneksitko, Dan, kysyi Jo odottaen avomielisyyden hetkeä. Mutta

+hän putosi nopeasti maankamaralle, kun Dan pyörähti ympäri ja sanoa

+töksäytti:

+

+-- Teki vain mieli tupakkaa.

+

+Jo naurahti pettymykselleen ja vastasi ystävällisesti:

+

+-- Saat polttaa omassa huoneessasi, mutta älä sytytä taloa!

+

+Ehkä Dan huomasi pettymyksen, koska hän kumartui suutelemaan Jota ja

+kuiskasi: -- Hyvää yötä, äiti. Ja Jo oli taas melkein tyytyväinen.

+

+

+

+

+5

+

+KESÄLOMA

+

+

+Kaikki olivat iloisia siitä, että loma oli alkanut, eikä kukaan

+kiirehtinyt seuraavana aamuna pois aamiaispöydästä. Äkkiä oviaukkoon

+ilmestyi iso hirvikoira, joka tuijotti Dania liikkumatta.

+

+-- Hei, vanha kaveri! Etkö jaksanut odottaa että tulisin sinua

+hakemaan? Oletko sinä karannut? Reippaasti vain, ota selkäsaunasi

+vastaan kuin mies, sanoi Dan ja nousi mennäkseen koiraa vastaan. Se

+kavahti takajaloilleen, katsoi herraansa silmiin ja haukkui kuin

+loukkaantuneena.

+

+-- Hyvä on! Don ei valehtele; sanoi Dan ottaen eläintä kaulasta.

+Nähdessään ikkunasta miehen ja hevosen lähestyvän, hän lisäsi:

+

+-- Jätin saaliini yöksi hotelliin, kun en tiennyt, millainen tilanne

+täällä oli. Tulkaa ulos katsomaan hevostani Oktoota, se on oikea

+kaunotar.

+

+Dan hävisi ja koko perhe virtasi hänen jäljessään tervehtimään

+tulokasta. He näkivät hevosen pyrkivän portaita ylös isäntänsä luo

+ohjaista pitelevän miehen suureksi kauhuksi.

+

+-- Antaa sen tulla, neuvoi Dan, se kiipeää kuin kissa ja hyppää kuin

+hirvi. No niin, tyttöseni, tahdotko sinä laukata, hän kysyi, ja

+hevonen hirnahti tyytyväisenä, kun hän hankasi sen kuonoa ja taputti

+sen kiiltävää kylkeä.

+

+-- Tällaista hevosta jo kannattaa pitää, sanoi Ted haltioissaan,

+sillä hänen oli määrä pitää huolta siitä Danin poissa ollessa.

+

+-- Onpa sillä viisaat silmät! Näyttää ihan kuin se aikoisi ruveta

+puhumaan, sanoi Jo.

+

+-- Se puhuukin kuin ihminen, mutta omalla tavallaan. Ja melkein

+kaiken se ymmärtää. Hei, vanha heila! Ja Dan painoi poskensa hevosen

+poskea vasten.

+

+-- Mitä Oktoo merkitsee? kysyi Rob.

+

+-- Salamaa. Ja kohta saatte nähdä, että se kyllä ansaitsee nimensä.

+Musta Haukka antoi Oktoon minulle vastalahjaksi pyssystäni, ja meillä

+on ollut hienoja seikkailuja yhdessä. Se on pelastanut monta kertaa

+henkeni. Näettekö tuota arpea?

+

+Dan näytti pientä, puoleksi harjan peitossa olevaa arpea ja kertoi

+sen tarinan käsi Oktoon kaulalla.

+

+-- Musta Haukka ja minä olimme metsästämässä puhveleita, mutta emme

+löytäneet niitä niin pian kuin olimme odottaneet. Eväät loppuivat,

+kun me olimme noin sadan mailin päässä joelta, missä leirimme

+sijaitsi. Luulin jo että olimme mennyttä miestä, mutta kumppanini

+sanoi: "Näytän sinulle, kuinka voimme elää siksi kun löydämme

+laumat." Oltiin paraikaa riisumassa satuloita yöksi pienen lammen

+rannalla. Missään ei näkynyt elävää olentoa, ei lintuakaan, pelkkää

+preeriaa vain mailikaupalla. Arvatkaa mitä teimme?

+

+-- Söitte käärmeitä niin kuin australialaiset, sanoi Rob.

+

+-- Keititte heiniä tai lehtiä, arveli Jo.

+

+-- Tapoitte toisen hevosista, ehdotti Ted.

+

+-- Ei, vaan annoimme toisen vuodattaa vertaan. Katsokaas, juuri

+tuosta! Täytimme peltituopin, panimme vähän salvianlehtiä ja vettä

+sekaan ja lämmitimme risuvalkealla. Se maistui hyvältä, ja me

+nukuimme mainiosti.

+

+-- Mutta Oktoo ei tainnut nukkua yhtä hyvin, sanoi Josie taputtaen

+myötätuntoisesti hevosta.

+

+-- Se ei ollut siitä millänsäkään. Musta Haukka sanoi, että mies voi

+elättää itseään hevosella monta päivää ja silti ratsastaa, ennen kuin

+eläin tuntee sen. Mutta seuraavana aamuna löysimme puhvelit, ja minä

+ammuin sen, jonka pää on arkussani valmiina ripustettavaksi lasten

+pelättimeksi. Se on aika huima otus, uskokaa pois.

+

+-- Mitä virkaa tällä hihnalla on, kysyi Ted tutkien tarkkaan

+intiaanisatulaa, yksinkertaisia suitsia, kuolaimia silmukkoineen ja

+niskan yli kulkevaa hihnaa.

+

+-- Siitä pidetään kiinni, kun maataan piilossa hevosen kupeella ja

+laukaistaan kaulan alitse. Minäpä näytän.

+

+Ja satulaan hypähtäen Dan meni menojaan lasketellen nurmella kovaa

+vauhtia milloin Oktoon selässä, milloin sen sivulla jalustimesta

+ja niskahihnasta riippuen, milloin taas kokonaan irrallaan juosten

+hevosen rinnalla, kun se laukkasi tavattoman hyvillään leikistä. Don

+viiletti riemastuneena perässä.

+

+Se oli hauskaa katseltavaa -- kolme hurjaa, voimakasta olentoa niin

+valloillaan, että hetken aikaa tasainen nurmikko oli kuin preeria.

+Ja välähdys toisenlaisesta maailmasta sai katsojat tuntemaan oman

+elämänsä kovin kesyksi ja värittömäksi.

+

+-- Tämä on parempaa kuin sirkus! huudahti Jo toivoen, että olisi itse

+vielä tyttö ja saisi ratsastaa tuollaisen salaman selässä. -- Näyttää

+siltä, että Nan saa asetella luita paikoilleen aamusta iltaan, sillä

+tuossa menossa Ted kyllä taittaa jokaisen luunsa.

+

+-- Ei haittaa vaikka muutaman kerran putoaakin, ja uudet huolet ja

+huvit ovat pojalle vain hyväksi. Mutta pelkään ettei Dan koskaan

+malta astella auran perässä ratsastettuaan tuommoisella Pegasoksella,

+sanoi herra Bhaer, kun musta tamma pyyhälsi portista ja tuli

+lentäen lehtokujaa pitkin. Se pysähtyi heti komennuksesta ja seisoi

+innostuksesta väristen paikallaan, kun Dan hyppäsi satulasta.

+

+Ted halusi heti opetella, hän istui pian satulassa ja huomasi Oktoon

+siivoksi kuin lammas, kun hän hölkytteli sillä tiehensä opistoa

+kohti. Bess kiiruhti mäkeä alas nähtyään ratsastuksen kaukaa, ja

+kaikki kokoontuivat kuistille, kun Dan väänsi kannen auki isosta

+arkustaan, jonka ajuri oli jättänyt oven eteen.

+

+Yleensä Dan piti tavaraa mukanaan vain sen verran kuin hänen

+kuluneeseen laukkuunsa mahtui. Mutta kun hänellä tällä kertaa oli

+rahaa, hän oli tuonut aika kasan tuliaisia, varsinkin intiaanitavaraa

+ja metsästysmuistoja.

+

+-- Koit kyllä syövät meidät, ajatteli Jo, kun karvainen pää tuli

+esille ja sitä seurasi sudennahka hänen jalkojensa peitteeksi,

+karhuntalja professorin työhuoneeseen ja ketunhäntien koristamat

+intiaanipuvut pojille ja Josielle. Ted ja Josie pukeutuivat heti

+niihin ja lähtivät hämmästyttämään ystäviään järjestämällä eri

+puolilla kahakoita sotakirveet, jouset ja nuolet aseinaan.

+

+Tytöt ihailivat kirjavia linnunsiipiä, töyhtöisiä pampasruohoja,

+helminauhoja ja sieviä kaarna- ja höyhentöitä. Kivet, nuolenpäät ja

+alkukantaiset piirrokset kiinnostivat professoria. Ja Laurie sai

+Danilta sarjan haikeita intiaanilauluja koivuntuoheen kirjoitettuina.

+

+-- Puuttuu vain teltta päämme päältä, niin kaikki olisi täydellistä.

+Minun pitäisi kai tarjota teille paahdettua maissia ja kuivattua

+lihaa päivälliseksi tämän hienon pow-wow'n jälkeen, sanoi Jo

+katsellen isossa hallissa vallitsevaa maalauksellista sekamelskaa,

+kun koko joukko lojui pitkin lattiaa huovilla ja taljoilla, kuka

+koristautuneena milläkin tavoin sulilla, mokkasiineilla tai

+intiaanihelyillä.

+

+-- Hirventurvat, karhunpaisti ja käristetyt ydinluut olisivat

+tietysti paikallaan, mutta olkoon menneeksi, tuo vain vaihteeksi

+esiin lampaasi ja vihanneksesi, sanoi Dan arkulta, jossa istui kuin

+suuri heimopäällikkö koira jalkojensa juuressa.

+

+       *       *       *       *       *

+

+Näin alkoi kesäloma. Monet nuoret jäivät opistoon loma-ajaksikin,

+sillä he olivat enimmäkseen varattomia ja kotoisin etäisistä

+valtioista. Pienen opiskelijayhteiskunnan rauhalliseen maailmaan Dan

+ja Emil toivat mukanaan virkistävän tuulahduksen.

+

+Emil oli hyvää pataa niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa ja

+liikkui joukossa rentoon meripojan tyyliinsä. Dan sen sijaan

+pysytteli mielellään kunnioittavan välimatkan päässä sievistä

+opiskelijatytöistä ja mykistyi tuppisuuksi joutuessaan heidän

+seuraansa, sillä hän tunsi olevansa kovin sivistymätön näiden

+kirjaviisaiden joukossa. Poikien kanssa hän tuli paremmin toimeen.

+Nämä ihailivat hänen miehisiä taitojaan, ja se kohensi hänen

+itsetuntoaan. Tytötkin olivat puolestaan kyllä kiinnostuneita

+vaiteliaasta 'espanjalaisesta', niin kuin häntä sanottiin, ja

+koettivat kaikin tavoin saada häntä esiin kuorestaan.

+

+Dan huomasi tämän ja koetti parhaansa. Hän yritti hillitä rentoa

+puhettaan ja hioa käytöstään. Kotoinen ilmapiiri lämmitti hänen

+sydäntään, ja eron aikana tapahtuneet muutokset sekä hänessä

+itsessään että toisissa saivat vanhan kodin näyttämään kuin uudelta.

+Hurjan Kalifornian-kauden jälkeen tuntui hyvältä nähdä ympärillään

+tuttuja kasvoja; ne auttoivat häntä unohtamaan menneiden vuosien

+aaveet.

+

+Niin kului loma. Päivisin ratsastettiin, soudeltiin ja tehtiin

+huviretkiä; iltaisin soitettiin, tanssittiin ja leikittiin.

+

+Nat otti vaarin jokaisesta hetkestä, jonka sai viettää yhdessä Daisyn

+kanssa ennen pitkää eroa, ja Megkin jätti vartiointinsa vähemmälle,

+koska uskoi koko onnettoman romanssin raukeavan Natin matkan aikana.

+Daisy puolestaan oli varma, ettei Nat unohtaisi häntä. Mutta hän oli

+vanhanaikainen tytär, ja äidin tahto oli hänen lakinsa. Jos rakkaus

+oli kiellettyä, niin ystävyys sai riittää. Siksi hän piti murheensa

+omana tietonaan, hymyili iloisesti Natille ja piristi kaikin tavoin

+hänen viimeisiä kotonaolopäiviään.

+

+Tom ja Nan käyttivät kaiken opinnoilta liikenevän aikansa pitääkseen

+Plumfieldissa hauskaa vanhojen ystävien parissa, sillä Emilin

+seuraava matka ulottuisi kauas, Nat saattaisi viipyä Euroopassa

+pitkään, eikä kukaan tiennyt milloin Dan palaisi lännestä. Kaikki

+tunsivat, että elämä alkoi kääntää heille totiset kasvonsa. Vaikka he

+noina iloisina kesäpäivinä hulluttelivat entiseen tapaan, he tiesivät

+lapsuuden jääneen taakse ja puhuivat usein vakavasti suunnitelmistaan

+ja toiveistaan, aivan kuin olisivat pyrkineet lähestymään ja

+auttamaan toisiaan ennen kuin ajautuisivat kukin omille teilleen.

+

+Heillä oli aikaa vain muutama viikko. Sitten Emilin "Brenda" olisi

+valmiina lähtöön ja Natinkin oli astuttava laivaan New Yorkissa. Dan

+oli päättänyt mennä saattamaan Natia, sillä hänen oma päänsä kiehui

+täynnä suunnitelmia, joita hän halusi päästä toteuttamaan.

+

+Parnassossa pidettiin jäähyväistanssiaiset lähtijäin kunniaksi,

+ja koko joukko laittautui juhlaan parhaissaan ja loistotuulella.

+Tom-parka joutui tapansa mukaan pahaan pulaan. Hän oli kastellut

+päänsä läpimäräksi hajuvesillä yrittäessään saada kiharaisen päänsä

+muodin mukaan sileäksi. Mutta vastahakoinen tukka käpertyi vain

+entistä pahemmin, ja parturin haju istui tiukassa, vaikka hän koetti

+vimmatusti karkottaa sitä. Nan ei päästänyt häntä lähelleenkään ja

+heilutti ankarasti viuhkaansa, milloin ikinä Tom tuli näkyviin.

+

+Pienen houkuttelun jälkeen Dan oli suostunut tulemaan juhlaan

+meksikolaisasussaan; yllään nappiniekka housut ja väljä takki, vyönä

+värikäs nauha ja hartioilla kukitettu serape. Hän tunsi olonsa

+vapaaksi ja näytti komealta opettaessaan kannukset kilisten Josielle

+uusia askelia tai pyöritellessään ihaillen mustia silmiään niille

+neitosille, joita ei rohjennut puhutella.

+

+Rouvat istuivat hymyillen ja rohkaisivat ystävällisesti varsinkin

+niitä arannäköisiä nuoria, jotka olivat ensi kertaa tällaisessa

+mukana. Oli hauska nähdä Amy kulkemassa käsikoukkua pitkän

+maalaispojan kanssa, jolla oli paksut jalkineet ja leveä otsa, tai

+Jo-rouva tanssimassa kuin nuori tyttö aran nuorukaisen kanssa, jonka

+käsivarret heiluivat kuin pumpunvivut ja jonka kasvot punoittivat

+pelosta ja ylpeydestä, kun hän sai astua rehtorinsa rouvan varpaille.

+

+-- Tällaisissa tilaisuuksissa huomaan, etten enää ole nuori eivätkä

+jalkani nouse yhtä keveästi kuin ennen. Kymmenen vuoden päästä me

+olemme jauhosäkkejä, niin että malta ajoissa mielesi, puuskutti Jo

+Megille vetäytyessään nurkkaan hiukset pörrössä.

+

+-- Minusta tulee kyllä lihava, mutta sinä et vielä aikoihin pysy niin

+aloillasi, että saisit lihaa luittesi ympärille, kultaseni, vastasi

+Meg kiinnittäen puuhakkaasti sisaren ratkenneita röyhelöitä.

+

+Laurie pistäytyi hetkeksi ikkunasyvennykseen.

+

+-- Taidat olla tapasi mukaan vahinkoja korjaamassa, Jo? Sinä et ole

+koskaan osannut liikkua repimättä itseäsi. Lähde vähän kiertelemään

+ja vilvoittelemaan ennen illallista.

+

+Jutellessaan Laurie vei Jon musiikkihuoneeseen, joka oli melkein

+tyhjillään, sillä äskeinen tanssi oli ajanut nuoret puutarhaan ja

+halliin. Pysähtyen suuren ikkunan ääreen hän osoitti kuistilla olevaa

+ryhmää.

+

+Herra March istui nojatuolissa ja Bess tyynyllä hänen jalkojensa

+juuressa. Molemmat kuuntelivat Dania, joka pylvääseen nojaten puhui

+tavallista innokkaammin. Vanha mies oli varjossa, mutta tyttö katseli

+kuun valossa kertojaa kokonaan uppoutuneena tarinaan. Tummine

+piirteineen, hartioillaan kirjava viitta Dan oli perin eksoottisen

+näköinen, ja äkkiä Jo kuiskasi:

+

+-- Minusta on hyvä, että hän lähtee pois. Hän on liian

+maalauksellinen tänne haaveellisten tyttöjen joukkoon. Ei ihme jos

+noiden lasten pää menee pyörälle.

+

+-- Ole huoletta. Dan on aivan yhtä kömpelö kuin ennen vanhaan enkä

+usko että hänestä on naissankariksi koskaan. Kylläpä prinsessa on

+kaunis tuossa valaistuksessa!

+

+-- Pikku kähäräpää näyttää hyvältä aina ja kaikkialla, sanoi Jo

+hellästi kääntyessään jatkamaan matkaa.

+

+Seuraavasta ikkunasta avautuva näky sai Laurien nauramaan makeasti.

+Päässään iso nenäliina Tom oli polvillaan Nanin edessä, joka kaikesta

+päätellen kaivoi neulalla hänen kämmenestään tikkua tai okaa.

+

+-- Sattuuko pahasti? Nan kysyi kääntäen kämmentä valoon päin.

+

+-- Ei yhtään. Tongi rauhassa, se on vain mukavaa, vastasi Tom.

+

+-- Ei tämä kestä kauan.

+

+-- Minusta tämä on pelkkää onnea, kestäköön vaikka tuntikausia.

+

+Piittaamatta toisen hellästä sävystä Nan pani nenälleen suuret

+pyöreät silmälasit ja sanoi ammattiäänellä:

+

+-- Nyt minä näen sen. Vain pieni tikku, ja tässä se on.

+

+-- Kädestä vuotaa verta. Etkö aio sitoa sitä? kysyi Tom.

+

+-- Höpsis. Ime sitä vähän. Vilkaise vain huomenna, ettei siihen tule

+tulehdusta.

+

+-- Ainoa kerta, jolloin sinä olet ollut ystävällinen minulle,

+vaikeroi Tom. -- Kunpa käteni olisi poikki!

+

+-- Tai mieluummin pääsi, se haisee tärpätille ja lamppuöljylle

+pahemmin kuin koskaan. Juokse puutarhan ympäri ja tuuleta sitä vähän.

+

+Peläten hihityksensä kuuluvan puutarhaan katsojat hiipivät pois

+ikkunan äärestä juuri kun haavoittunut ritari ryntäsi epätoivoissaan

+tiehensä kovasydämisen kuningattaren luota.

+

+-- Tom parka, ilmeisesti hän tarvitsee jonkin pahan kolauksen

+miehistyäkseen, huoahti Jo. -- Kamalaa, mitä tuo meteli on?

+

+Sitä sopi tosiaan kysyä. Ikkunasta hän näki Tedin tasapainoilevan

+sälejakkaralla toinen jalka ojossa taaksepäin ja molemmat kädet

+soutaen hurjasti ilmaa. Josie ja muutamia muita tyttöjä seisoi

+ympärillä katsellen kiinnostuneena noita ponnisteluja ja puhuen

+keskenään jotain siivistä, kultapunoksesta ja kultaisesta kypärästä.

+

+-- Hän esittää varmasti lentoon pyrkivää Hermestä, sanoi Laurie

+heidän kurkkiessaan ohuiden verhojen takaa.

+

+-- Varjelkoon tuon pojan pitkiä sääriä, kuinka hän saa

+koskaan pidetyksi ne järjestyksessä. He harjoittelevat jotain

+kreikkalaisaiheista näytelmää, ja aika sopan he keittävät jumalista

+ja jumalattarista, jos kukaan ei ohjaa heitä, nauroi Jo nauttien

+suunnattomasti näystä.

+

+-- Noin, nyt on hyvä! -- Loistavaa! -- Koeta olla liikkumatta!

+kiljuivat tytöt riemuissaan, kun Ted onnistui pysymään sekunnin

+ajan tasapainossa varpaillaan. Onnettomuudeksi jakkaran säleistuin

+ei kestänyt yhteen paikkaan kohdistuvaa painoa, ja lentävä Hermes

+suistui kolisten alas tyttöjen naurunremakan säestämänä. Tottuneena

+suuriin ja pieniin kuperkeikkoihin Ted tointui heti ja lähti

+hyppelemään iloisesti ympäri roikottaen mukanaan tuolia, jonka

+istuimen hänen jalkansa oli puhkaissut.

+

+Myöhemmin illalla koko joukko oli hajaantuneena rakennukseen ja

+kuistille syömään.

+

+-- Ikävä että poikien täytyy lähteä. Elämä käy hirveän

+yksitoikkoiseksi ilman heitä. Nyt kun he ovat lakanneet kiusaamasta

+ja ovat kohteliaita, heistä on oikein iloa, sanoi Nan, joka oli

+hyvin suopealla tuulella tänään, kun Tomin oli pysyteltävä loitolla

+tuoksuvan tapaturmansa takia.

+

+-- Niin minustakin, ja Besskin suri sitä tänään. Hän on tehnyt

+muotokuvaa Danista, eikä se ole vielä ihan valmis. En ole vielä

+koskaan nähnyt hänen innostuneen mihinkään työhön sillä tavoin.

+Dan olikin niin komea, että hänestä tulee mieleen joku kuoleva

+gladiaattori tai muu antiikin urho. Kas tuossahan Bess onkin! Hän on

+aivan suloinen tänä iltana, sanoi Daisy vilkuttaen prinsessalle, joka

+kulki ohi isoisän kanssa.

+

+-- Ei olisi uskonut Danin menestyvän näin hyvin. Muistatko, me

+sanoimme häntä pahaksi pojaksi ja olimme varmoja, että hänestä tulee

+merirosvo tai muu semmoinen, kun hän tuijotti meitä ja kiroili? Nyt

+hän on pojista kaunein ja oikein hauska kertoessaan juttujaan. Hän on

+minun makuuni, iso ja vahva ja vapaa. Olen kyllästynyt vetelyksiin ja

+kirjatoukkiin, sanoi Nan päättäväisesti.

+

+-- Ei hän ainakaan Natia kauniimpi ole, huudahti Daisy uskollisena.

+-- Pidän kyllä Danista ja olen hyvilläni, että hän on menestynyt.

+Mutta häneen väsyy, ja minä pelkäänkin vielä hiukan häntä. Minä pidän

+enemmän rauhallisista ihmisistä.

+

+-- Minä taas taistelijoista. Pojat ovat liian mukavuudenhaluisia;

+he eivät käsitä, kuinka vakavaa elämä on eivätkä uurasta tosissaan.

+Katso vaikka Tomia, joka tuhlaa aikaansa ja tekee itsensä

+naurettavaksi, kun ei saa mitä tahtoo, ihan kuin pieni lapsi joka

+mankuu kuuta taivaalta. Semmoisia houkkia en voi sietää, pauhasi Nan.

+

+-- Useimpia tyttöjä tuollainen uskollisuus liikuttaisi. Minusta se on

+kaunista, sanoi Daisy.

+

+-- Sinä olet pieni helläsydäminen hanhi. Nat on totisesti

+miehekkäämpi, kun hän palaa matkaltaan. Minusta Tom saisi lähteä

+mukaan. Olen sitä mieltä, että jos meillä tytöillä on vähänkin

+vaikutusvaltaa, meidän pitäisi käyttää sitä poikien hyväksi. Me emme

+saa mielistellä heitä ja tehdä itsestämme orjia ja heistä tyranneja.

+Näyttäkööt mihin kykenevät ennen kuin pyytävät meiltä mitään, ja

+antakoot meidän tehdä samoin. Silloin tiedetään kuka kukin on eikä

+tarvitse katua lopun ikäänsä.

+

+-- Hyvä, hyvä! huudahti Alice Heath, Nanin hengenheimolainen, joka

+oli valinnut elämänuran kuin järkevä nainen ainakin. -- Meiltä

+odotetaan, että olisimme yhtä viisaita kuin miehet. Mutta miehiä on

+autettu kaikin tavoin jo sukupolvia sitten. Meidän on saatava samat

+mahdollisuudet kuin heillä on; katsotaan sitten muutaman miespolven

+jälkeen mihin me pystymme. Minä vaadin enemmän oikeuksia naisille!

+

+-- Taasko täällä raikuu vapauden sotahuuto, kysyi Demi kurkistaen

+juuri sillä hetkellä kaiteen läpi. -- Nostakaa lippunne, minä annan

+teille kaiken tukeni. Mutta jos sinä ja Nan johdatte hyökkäystä, ei

+siinä kai apua tarvitakaan.

+

+-- Minä luotan sinun tukeesi, Demi, ja hälytänkin sinut jos jotakin

+sattuu, sillä sinulla on kunniantuntoa, sanoi Nan. -- Minä pidän

+miehistä, jotka avoimesti tunnustavat, etteivät ole jumalia. Jos

+näkisitte heidät sairaina, tietäisitte millaisia he ovat.

+

+-- Älkää lyökö lyötyjä, vaan olkaa armeliaita ja tukekaa meitä,

+silloin me puolestamme siunaamme teitä ja uskomme teihin

+iankaikkisesti, pyyteli Demi kaiteen takaa.

+

+-- Me olemme ystävällisiä, jos te vain olette oikeudenmukaisia. En

+pyydä jalomielisyyttä, vain oikeudenmukaisuutta. Olin kerran viime

+talvena äänioikeuskeskustelussa ja sen joutavampaa ja mitättömämpää

+suunsoittoa en ole elämässäni kuullut. Ja nuo miehet olivat

+edustavinaan meitä. Minä tahdon edustajakseni järkeviä miehiä enkä

+pölkkypäitä, jos kerran en voi itse edustaa itseäni!

+

+-- Nan pitää vaalipuhetta. Höristäkää korvianne, huusi Tom levittäen

+sateenvarjon onnettoman päänsä suojaksi, sillä Nanin vakava ääni

+kuului kauas ja tämän liekehtivät silmät suuntautuivat puheen aikana

+sattumalta Tomiin.

+

+-- Jatka, jatka! Minä teen muistiinpanoja, lisäsi Demi ottaen esille

+kynän.

+

+Daisy nipisti häntä nenästä kaiteen läpi ja kokouksessa vallitsi

+hetken sekasorto, sillä Emil huusi: -- Seis, seis, tuulen puolelta

+tulee vihuri, Tom paukautti rajusti käsiään, ja Nat ryhtyi Demin

+aseenkantajaksi, koska tämän asema näytti edulliselta. Juuri

+kun kaikki nauroivat ja puhuivat yhtä aikaa, Bess tuli pitkin

+yläkäytävää kuin rauhanenkeli; hän katseli meluisaa joukkoa ja kysyi

+hämmästyneenä:

+

+-- Mitäs täällä on tekeillä?

+

+-- Protestikokous. Nan ja Alice riehuvat ja me puolustaudumme

+henkemme edestä. Tahtooko teidän korkeutenne ruveta puheenjohtajaksi

+ja ratkaista asian, kysyi Demi kun äkkiä syntyi hiljaisuus.

+

+-- Ei minusta ole siihen. Istun tässä kuuntelemassa. Jatkakaa vain,

+sanoi Bess istuutuen toisten yläpuolelle viileänä ja tyynenä.

+

+-- Nyt, naiset, puhukaa mitä teillä on mielessänne, mutta säästäkää

+henkemme aamuun. Tässä tanssitaan vielä, ja Parnassos odottaa, että

+jokainen tekee velvollisuutensa. Rouva Rasavillillä on puheenvuoro,

+sanoi Demi.

+

+-- Minulla on vain yksi asia sydämelläni, aloitti Nan totisena,

+vaikka hänen silmissään oli sekä kujetta että vakavuutta. --

+Haluaisin kysyä teiltä, pojat, mitä te oikeastaan ajattelette.

+Kommodori, oletko valmis vastaamaan?

+

+-- Valmis olen, kippari.

+

+-- Onko naisten saatava äänioikeus?

+

+-- Siunatkoon sinun sievää pöllöpäätäsi! Tietysti. Ja otan

+miehistööni pelkkiä tyttöjä milloin vain käsket. Kai he saavat

+kaverin irti ankkurista siinä kuin pestattu miesjoukkokin. Mehän

+tarvitsemme jokainen tytön luotsiksi. Miksemme olisi samanarvoisia

+yhtäläisesti maalla kuin merellä, koska auttamattomasti joudumme

+haaksirikkoon ilman heitä?

+

+-- Hyvä, Emil! Nan ottaa sinut ensimmäiseksi perämiehekseen, kun

+puhut noin kauniisti, sanoi Demi tyttöjen taputtaessa käsiään ja

+Tomin karahtaessa tulipunaiseksi.

+

+-- Entä Dan? Sinä rakastat vapautta. Haluatko että mekin saisimme

+vapauden?

+

+-- Kaiken minkä ikinä voitte hankkia. Ja minä isken jokaista miestä,

+joka ei soisi teille sitä.

+

+Tämä lyhyt ja ponteva vastaus miellytti tarmokasta puheenjohtajaa, ja

+hän katsoi säteillen Kalifornian edustajaa sanoessaan:

+

+-- Nyt ei Nat uskaltaisi tunnustaa olevansa eri mieltä vaikka

+tahtoisikin. Toivottavasti hän on tehnyt päätöksensä siihen mennessä

+kun lähdetään taisteluun.

+

+Rouva Rasavillin epäilykset kumoutuivat tehokkaasti, kun Nat nosti

+katseensa punastuen mutta uusi, miehekäs ilme kasvoissaan ja sanoi

+liikuttavasti:

+

+-- Olisin kiittämätön ellen rakastaisi ja kunnioittaisi naisia

+kaikesta sydämestäni, sillä heitä saan kiittää siitä mitä olen ja

+mitä minusta milloinkaan tulee.

+

+Daisy taputti käsiään ja Bess heitti kukkakimppunsa Natin syliin.

+Mutta Nan jatkoi kuulusteluaan ja palautti koputtamalla järjestyksen.

+

+-- Thomas B. Bangs, astu oikeuden eteen ja sano totuus, koko totuus

+eikä mitään muuta kuin totuus, hän komensi.

+

+Tom sulki sateensuojansa, nousi seisomaan, kohotti kätensä ja lausui

+juhlallisesti:

+

+-- Minä uskon naisten rajattomaan äänioikeuteen. Jumaloin jokaista

+naista ja tahdon kuolla heidän edestään milloin hyvänsä, jos se vain

+auttaa asiaa.

+

+-- On raskaampaa ja siksi myös kunniakkaampaa elää ja tehdä työtä sen

+puolesta. Miehet ovat aina valmiit kuolemaan meidän edestämme, mutta

+eivät tekemään meidän elämäämme elämisen arvoiseksi. Halpaa tunnetta

+ja huonoa logiikkaa! Saat mennä, kunhan et puhu pötyä. Kun kokous nyt

+on lausunut mielipiteensä, hajaannutaan, arvokkaan liikunnan hetki

+on koittanut. Iloitsen siitä, että vanha Plum on antanut maailmalle

+kuusi todellista miestä, ja toivon, että he pysyvät uskollisina

+Plumin periaatteelle, minne ikinä sitten joutuvatkaan. Nyt tytöt,

+älkää istuko vedossa, ja karttakaa te pojat kuumissanne jäävettä.

+

+Nämä luonteenomaiset sanat lausuttuaan Nan luopui virastaan ja tytöt

+lähtivät nauttimaan niistä harvoista oikeuksista, joita heille oli

+suotu.

+

+

+

+

+6

+

+JÄÄHYVÄISSANOJA

+

+

+Seuraava päivä oli sunnuntai, ja Plumfieldista lähdettiin suurella

+joukolla kirkkoon. Daisylla oli päänsärkyä ja Jo-täti jäi kotiin

+hänen seurakseen. Jo tiesi hyvin mistä särky johtui: taistelusta,

+jota tyttö kävi mielessään eronhetken lähestyessä.

+

+-- Daisy tietää minun toivomukseni, ja minä luotan häneen. Mutta pidä

+silmällä Natia ja anna hänen ymmärtää, ettei mikään lemmenleikki tule

+kysymykseen, tai muuten kiellän kirjeenvaihdon. Inhoan tällaista

+julmuutta, mutta Daisyn on ihan liian aikaista sitoutua millään

+tavalla, sanoi Meg-rouva. Hän kahisi parhaassa harmaassa silkissään

+odotellessaan Demiä, joka aina seurasi hurskasta äitiään kirkkoon

+sovittaakseen sen, ettei muuten täyttänyt tämän toiveita.

+

+-- Minä väijyn kaikkia kolmea poikaa kuin vanha ristilukki ja aion

+jutella perin pohjin jokaisen kanssa. He tietävät että ymmärrän

+heitä ja uskoutuvat kyllä minulle ennemmin tai myöhemmin. Sinä olet

+kuin palleroinen kveekkarinainen eikä uskoisi, että tuo iso poika on

+sinun poikasi, lisäsi Jo, kun Demi tuli kiiltäen pyhäpuhtauttaan aina

+kengänkärjistä pehmeään ruskeaan tukkaan saakka.

+

+-- Älä yhtään imartele, en minä sillä lauhdu sinun poikaasi kohtaan,

+vastasi Meg ja otti hymyillen vastaan hajuhernekimpun, jonka Demi

+hänelle toi. Napitettuaan huolellisesti kyyhkysenväriset hansikkaansa

+hän otti poikaansa käsipuolesta ja lähti nenä pystyssä kohti

+ajoneuvoja, joissa Amy ja Bess jo odottivat. Ja Jo huusi heidän

+jälkeensä ihan niin kuin mummolla oli ollut tapana:

+

+-- Tytöt, onko teillä siistit nenäliinat? Tutut sanat hymyilyttivät

+heitä kaikkia, ja kolme valkoista liinaa liehui, kun he ajoivat pois

+jättäen ristilukin odottamaan ensimmäistä kärpästään. Eikä hänen

+tarvinnut kauan odottaa. Daisy makasi sisällä kyyneliä vuodattaen,

+ja siksi Jo lähti kävelemään pihalle keltainen päivänvarjo levällään

+kuin mikäkin liikkuva sieni.

+

+Dan oli mennyt pitkälle kävelymatkalle, ja Natin luultiin liittyneen

+hänen seuraansa, mutta hän tulla hiiviskelikin takaisin, sillä

+hänen oli tuona viimeisenä päivänä mahdotonta poistua hetkeksikään

+Daisyn lähettyviltä. Jo näki pojan ja viittasi tätä tukevalle

+puutarhapenkille vanhan jalavan alle, jossa he saattoivat rauhassa

+jutella pitäen silmällä tiettyä valkouutimista ikkunaa, joka oli

+puoliksi viiniköynnöksen peitossa.

+

+-- Täällä on hyvä ja viileä olla. En välitä mennä Danin kanssa -- on

+niin lämmin, ja hän porhaltaa kuin höyrykone. Hän suunnisti suolle

+sisiliskojensa pariin, mutta minua ei haluttanut, sanoi Nat.

+

+-- Hyvä että tulit takaisin. Istu tähän, niin jutellaan oikein

+kunnolla. Meillä on molemmilla ollut niin kiire viime aikoina,

+etten taida olla läheskään selvillä sinun suunnitelmistasi, ja ne

+kiinnostavat minua kovasti, sanoi Jo.

+

+-- En oikein tajua, että lähden niin kauas, ehkä sen käsittää vasta

+merellä. Tämä on minulle suurenmoinen lahja, enkä tiedä kuinka voin

+ikinä kiittää teitä kaikkia siitä, mitä olette tehneet, sanoi Nat

+ääni värähtäen.

+

+-- Parhaiten kiität meitä tekemällä kaikkea mitä sinulta toivotaan

+ja odotetaan. Uusissa oloissa joudut moneen tulikokeeseen, ja sinun

+on luotettava vain omaan älyysi ja ymmärrykseesi. Tietysti teet

+erehdyksiä, niinhän me kaikki teemme -- mutta älä anna omantuntosi

+vaieta äläkä heittäydy ajelehtimaan holtittomasti. Valvo ja rukoile,

+Nat. Sitä mukaa kuin kättesi taito kasvaa, anna järkesi myös

+viisastua, ja pidä sydämesi aina yhtä viattomana ja lämpimänä kuin

+nyt.

+

+-- Yritän kaikkeni, äiti Bhaer, koetan olla luottamuksen arvoinen.

+Musiikissa minä tiedän meneväni eteenpäin, se on selvää, mutta minä

+en ole mikään älypää. Ja mitä sydämeeni tulee, niin tiedät kyllä,

+että jätän sen tänne hyvään talteen.

+

+Puhuessaan Nat tuijotti ikkunaa, ja hänen hiljaisista kasvoistaan

+näki, miten syvässä poikamainen kiintymys hänessä oli.

+

+-- Minä tahtoisinkin puhua siitä. Annat varmaan anteeksi minulle,

+vaikka olisinkin kova, sillä minä rakastan teitä molempia, sanoi Jo.

+

+-- Niin, puhutaan Daisysta. Tiedän vain, että minun pitää jättää ja

+menettää hänet. Minulla ei ole mitään toivoa -- mutta en mahda mitään

+sille, että rakastan häntä missä ikinä olenkin, huudahti Nat niin

+uhmaisan ja epätoivoisen näköisenä, että Jo hämmästyi.

+

+-- Kuuntelehan, Nat. Kaikki me tiedämme, että Daisy pitää sinusta,

+mutta hänen äitinsä on toista mieltä, ja Daisy koettaa totella.

+Nuoret uskovat, ettei heidän mielensä voi muuttua, mutta niin

+vain käy useinkin, ja ani harvat kuolevat sydänsuruun. Jo hymyili

+muistellessaan muuatta toista poikaa, jota oli koettanut kerran

+lohduttaa, ja jatkoi sitten vakavana:

+

+-- Asia voi ratketa kahdella tavalla. Sinä löydät jonkun toisen jota

+rakastat, tai paljon todennäköisemmin, paneudut musiikkiisi niin,

+että odotat mielelläsi aikaa, jolloin teidän sopii selvittää asianne.

+Daisykin voi lähdettyäsi unohtaa sinut ja silloin hän on hyvillään,

+että olette vain ystäviä. Joka tapauksessa on viisainta, ettette

+tee mitään lupauksia. Näin olette molemmat vapaat ja voitte vuoden

+tai parin päästä tavata ja hymyillä rakkaudelle, joka ei auennut

+nupustaan.

+

+-- Ajatteletko todella noin? kysyi Nat katsellen Jota niin tarkkaan,

+että totuuden täytyi tulla ilmi.

+

+-- En, vastasi Jo.

+

+-- Mitä tekisit minun asemassani?

+

+-- Sanonpa sinulle mitä tekisin, vastasi Jo iloisen hämmästyneenä

+Natin miehekkyydestä. -- Sanoisin itselleni: Minä näytän, että

+rakkauteni on luja ja uskollinen. Daisyn äiti antaa vielä ylpeänä

+tyttärensä minulle, sillä minusta ei tule vain hyvä muusikko, vaan

+myös luotettava ja kunnioitettava mies.

+

+-- Juuri niin olen aikonutkin, mutta halusin edes yhden rohkaisevan

+sanan. Elämä on tosiaan aika kovaa, sanoi Nat tarttuen kaksin

+käsin päähänsä kuin se olisi ollut halkeamaisillaan toivon, pelon,

+mielitekojen ja suunnitelmien sekasorrossa.

+

+-- Hyvinkin kovaa, mutta juuri taistelu tekee ihmiselle hyvää.

+Sinun tietäsi on tasoitettu monella tavalla, mutta tästedes sinun

+on itse soudettava venettäsi. Opettele välttämään virtapaikkoja ja

+ohjaa suoraan siihen satamaan, johon tahdot päästä. Onneksi rakastat

+musiikkia niin paljon, ettei mikään voi viekoitella sinua sen

+parista. Kun vain et tekisi liiaksi työtä.

+

+-- Voisin raataa kuin hevonen, mutta pidän kyllä varani. En voi

+tuhlata aikaa sairastamiseen, ja olen saanut hyviä ohjeita, miten

+ihminen pysyy kunnossa. Nat naurahti muistellessaan vihkosta, johon

+Jo oli kirjoittanut hänelle neuvoja joka tilannetta varten.

+

+Lisää tuli heti runsaanlaisesti. Päästyään näin mieliratsunsa selkään

+Jo oli täydessä vauhdissa, kun Emilin nähtiin mittailevan vanhan

+talon kattoa. Se oli hänen lempipaikkojaan, sillä siellä saattoi

+kuvitella olevansa ulapalla, yllä sininen taivas ja raikas tuuli

+ympärillä.

+

+-- Tahdon puhua pari sanaa Kommodorin kanssa, ja tuolla ylhäällä

+on mukavaa ja hiljaista. Mene sinä soittamaan Daisylle, niin

+hän saa unta ja musiikki tekee teille molemmille hyvää. Istu

+ovisyvennyksessä, että voin pitää sinua silmällä niin kuin lupasin,

+ja taputtaen Natia äidillisesti olkapäälle Jo lähti kiipeämään

+katolle, ei sentään seinäristikkoa myöten niin kuin ennen muinoin,

+vaan sisäportaita pitkin.

+

+Emil oli kattoparvekkeella kaivertamassa nimikirjaimiaan

+puukaiteeseen merimieslaulun säestyksellä.

+

+-- Astu laivaan, täti, ja ole kuin kotonasi, hän huikkasi

+huolettomasti. -- Piirrän tähän puumerkkini, että muistaisit minut

+paetessasi tänne vanhaan paikkaan.

+

+-- Enpä taida unohtaa sinua vaikket piirtäisikään puustaavejasi joka

+puuhun tai kaiteeseen, sanoi Jo ja istuutui kaiteella ratsastavan

+sinisen hahmon lähelle miettien, miten aloittaisi sen pienen saarnan,

+jonka hän aikoi pitää.

+

+-- Hyvä ettet itkeä pillitä etkä ole kuin myrskynmerkki niin kuin

+aina ennen minun lähtiessäni. On hauskaa painua matkaan hyvällä

+säällä, varsinkin nyt, kun menee vuosi tai toistakin ennen kuin

+palataan, sanoi Emil työntäen lakkinsa takaraivolle ja tähyillen

+ympärilleen kuin hyvästelläkseen vanhaa Plumia.

+

+-- Taidat saada katsella kylliksi suolavettä ilman minun

+kyyneliänikin. Alan tuntea olevani oikea spartalaisäiti, joka

+lähettää poikansa sotaan tunteettomasti sanoen: "Palaa kilpeäsi

+kantaen tai sen päällä", pilaili Jo ja lisäsi hetken päästä: --

+Minun itsenikin tekee usein mieli lähteä. Saatpa nähdä, että vielä

+lähdenkin, sitten kun sinä olet kapteeni ja kuljetat omaa laivaa.

+

+-- Sen laivan nimeksi pannaan "Jolly Jo", ja sinä saat olla

+perämiehenä, lupasi Emil. -- Sitten pidetäänkin hauskaa, ja minä olen

+mahtavaa poikaa, kun saan näyttää sinulle maailmaa.

+

+-- Aion nauttia hurjasti meritaudista ja myrskyistä huolimatta. Minun

+on aina tehnyt mieleni kokea haaksirikko, sellainen turvallinen vain,

+jossa kaikki pelastuvat huikeasta vaarasta oltuaan sankarillisia ja

+roikuttuaan ylimmästä raakapuusta.

+

+-- Haaksirikko on vielä kokematta, mutta koetetaan noudattaa

+asiakkaan toivomuksia. Kapteeni väittää minun tuovan mukanani hyvää

+säätä, niin että koiranilmat säästyvät sinua varten, nauroi Emil

+jatkaen laivan kaivertamista kaiteeseen.

+

+-- Kiitos lupauksesta. Kommodori, tämä vuoden kestävä matka on

+sinulle uusi kokemus. Oletko ajatellut, että kuulut nyt päällystöön

+ja että sinulla on entistä enemmän velvollisuuksia ja vastuuta?

+Välistä tuntuu kuin sinusta koko elämä olisi vain leikkiä. Mahdatko

+käsittää, että joudut nyt käskemään etkä vain tottelemaan. Valta on

+vaarallista, varo käyttämästä sitä väärin.

+

+-- Naulan kantaan puhuttu. Olen nähnyt laivoissa aikamoisia tyranneja

+ja luulen oppineeni jotakin. Minähän olen Petersin alainen, niin

+etten saa kovinkaan kummasti heilua. Mutta aion katsoa, ettei miehiä

+potkita päähän, kun Peters alkaa taas reivata liivaria. Hassua puhua

+etukäteen, mutta nyt en aio sietää sitä.

+

+-- Tuo kuulostaa salaperäisen kamalalta. Mitä kauheaa simputusta tuo

+liivarin reivaaminen on? kysyi Jo kiinnostuneena.

+

+-- Juopottelua. En tiedä ketään, joka sietää niin paljon väkeviä

+kuin Peters. Hän pysyy aina jaloillaan, mutta elämöi kuin raivopää

+ja panee pojat tanssimaan pillinsä mukaan. Kerran näin, kun hän iski

+miehen keksillä kanteen, enkä voinut tehdä mitään. Toivottavasti

+minulla nyt on parempi onni.

+

+-- Koeta silti välttää rettelöitä ylempiesikin kanssa, Kommodori.

+Sinä olet näyttänyt olevasi hyvä merimies, koeta olla myös hyvä ja

+oikeudenmukainen upseeri.

+

+-- Minä yritän. Juttelimme illalla pitkään enon kanssa. En unohda

+hänen sanojaan enkä liioin mitä olen hänelle velkaa. Ja mitä

+sinuun tulee, ensimmäinen laivani saa sinun nimesi ja sinun kuvasi

+keulaansa, usko pois. Ja lupauksensa vakuudeksi Emil suuteli tätiään.

+Tämä toimenpide huvitti kovin Natia, joka istui 'kyyhkyslakan'

+ovisyvennyksessä hiljaa soitellen.

+

+-- Minä alan jo ylvästellä siitä, kapteeni. Mutta haluan sanoa

+sinulle vielä yhden asian. Luin kerran, että kaikkiin Britannian

+laivaston köysiin on punottu punainen lanka, niin että tuuman

+pituisen köydenpätkänkin alkuperä tiedetään, löytyi se mistä tahansa.

+Siitä saan saarnani tekstin. Kunniantunto, rehtiys ja rohkeus ovat

+sinä punaisena lankana, joka aina paljastaa hyvän miehen, vaikka hän

+epäonnistuisikin. Sinun elämäsi on karua ja kovaa eivätkä toverisi

+aina ole sellaisia kuin toivoisit, mutta sinä voit silti olla

+herrasmies sanan oikeassa merkityksessä.

+

+Jon puhuessa Emil oli noussut ja seisoi lakki kädessä vakavan

+näköisenä kuin käskynjaossa. Tädin lopetettua Emil vastasi lyhyesti

+mutta sydämensä pohjasta:

+

+-- Jumalan avulla koetan!

+

+-- Ei sitten muuta. Minä en juuri pelkää sinun puolestasi, mutta

+heikko hetki saattaa yllättää ja toisinaan voi ohimennen lausuttu

+sanakin auttaa ihmistä, sanoi Jo nousten.

+

+-- Älä huolehdi minusta, tulen ensi vuonna kotiin sellainen kirstu

+matkassani, että saat tusinakaupalla uusia jutunaiheita. Lähdetkö

+alas? Hyvä, mutta varo laskuportaita! Minä ehdin sinne siksi, kun

+saat kakkulaatikon esille. Viimeinen tilaisuus kunnon ateriaan maissa.

+

+Jo lähti nauraen alas, ja Emil kaiversi vihellellen laivansa

+valmiiksi. Kumpikaan ei osannut aavistaa, milloin ja missä tämä

+katolla käyty keskustelu palaisi toisen mieleen.

+

+Dania oli vaikeampi saada kiinni. Mutta iltapäivällä, kun Jo istui

+yksin kirjastossa lukemassa, Dan kurkisti ikkunasta sisään.

+

+-- Tule lepäämään, sinä olet varmaan väsyksissä pitkän retkesi

+jälkeen. Jo viittasi isoa sohvaa kohti.

+

+-- Taidan häiritä. Mutta Dan näytti tosiaan haluavan lepuuttaa

+rauhattomia jalkojaan, koska hän heilautti itsensä ikkunasta sisään

+ja heittäytyi sohvaan.

+

+-- Tämä oli viimeinen päivä, mutta jostakin syystä minua ei haluta

+ajatella koko lähtöä. Tavallisesti minä olen puolikyljin menossa

+jo lyhyen pysähdyksen jälkeen. Eikö se ole kummallista? Dan kysyi

+totisena nyppien heiniä ja lehtiä hiuksistaan ja parrastaan, sillä

+hän oli loikonut nurmikolla mietiskellen monenmoista hiljaisessa

+kesäillassa.

+

+-- Ei ollenkaan kummallista, vastasi Jo. -- Olet lentänyt aikasi ja

+kaipaat muutosta.

+

+-- Niin, minun pitäisi kai juurtua jonnekin ja saada läheisiä

+ihmisiä, joista pitää huolta, myönsi Dan. -- Olen väsynyt omaan

+itseeni. Minä olen tietämätön kulkuri. Taisin tehdä aika typerästi,

+kun läksin juoksemaan ympäri maailmaa enkä mennyt kouluun niin kuin

+muut kaverit.

+

+Hän katsoi kysyvästi Jota, ja tämä koetti peittää hämmästystään.

+Tähän asti Dan oli aina halveksinut kirjoja ja kerskaillut

+vapaudestaan.

+

+-- Kai sinä teit oikein. Eiköhän vapaa elämä sopinut sinulle

+parhaiten. Nyt kun olet mies, pystyt hillitsemään kuritonta

+luonnettasi, mutta poikana sinun täytyi olla aina menossa, muuten

+olisit tehnyt tuhotöitä. Elämä on mainio kesyttäjä, ja minä olen

+vielä ylpeä villivarsastani, ruvetkoon hän sitten kyntämään peltoja

+viljelykselle tai auttamaan kuormajuhtana nälkäänäkeviä. Dan hymyili

+vertaukselle loikoessaan sohvannurkassa miettivä katse silmissään.

+

+-- Tarvitaan kai kovaa kesyttämistä, ennen kuin minä osaan kulkea

+siivosti valjaissa. Minä kyllä haluan sopeutua ja yritänkin silloin

+tällöin, mutta ennen pitkää rupean aina vikuroimaan ja rikon

+valjaani. Ihmishenkiä ei toki ole vielä mennyt, mutta kuka tietää

+mitä on edessä. Kerran voi tulla aika rysäys.

+

+-- Kuinka niin, Dan? Koitko jotain oikein pahaa tämän viimeisen

+poissaolosi aikana? Se on tullut muutaman kerran mieleeni, mutta

+en ole kysynyt mitään, sillä tiesin sinun kertovan itse, jos voin

+jotenkin auttaa. Voinko?

+

+Jo katsoi kysyvästi Dania, sillä tämän kasvoille oli äkkiä noussut

+synkkä ilme.

+

+-- Ei mitään kovin pahaa. Mutta Frisco ei ole mikään maanpäällinen

+taivas ja siellä on vaikeampaa olla pyhimys kuin täällä, Dan vastasi

+hitaasti. Sitten hän kohottautui istumaan ja lisäsi nopeasti,

+puoleksi uhmaten, puoleksi häpeissään: -- Kokeilin pelaamista, ja se

+oli kyllä vikapisto.

+

+-- Sillä tavallako sait rahasi?

+

+-- En penniäkään. Ne on kaikki hankittu kunniallisesti, mikäli

+liikemiehen puuha ei ole samaa pelaamista sekin. Voitin paljonkin,

+mutta menetin rahat tai annoin ne pois ja jätin koko leikin ennen

+kuin se nielaisi minut.

+

+-- Jumalan kiitos. Älä kokeile uudestaan! Tuo intohimo johtaa

+helposti yhä pahempaan, sen sinä tiedät varmaan paremmin kuin minä.

+

+Dan nyökkäsi, ja nähdessään kuinka asia huolestutti Jota hän sanoi

+keveämmällä äänellä:

+

+-- Älä hätäile, kaikki on hyvin nyt. Turkkinsa polttanut koira

+karttaa kyllä tulta. En ryyppää enkä tee muutakaan mitä sinä pelkäät.

+Mutta kun kiivastun, en jaksa hillitä tätä pirullista sisuani.

+

+Hirven tai puhvelin kanssa voi tapella, mutta jos iskee mieheen, saa

+olla varovainen, olkoon toinen millainen konna tahansa. Kyllä kai

+minä vielä jonkun tapan -- sitä minä pelkään. En siedä lurjuksia.

+

+-- Minä tiedän, äkkipikaisuus on aina ollut sinun onnettomuutesi, ja

+minä ymmärrän sinua. Minä itse olen koettanut hillitä luonnettani

+koko elämäni ajan enkä vieläkään ole oppinut, sanoi Jo huoaten. --

+Taivaan tähden, varo pahoja henkiäsi äläkä anna raivonpuuskan pilata

+koko elämääsi. Rukoile, Dan. Inhimillisessä heikkoudessa ei auta muu

+kuin Jumalan rakkaus.

+

+Jon silmiin tuli kyyneliä hänen puhuessaan. Dankin oli liikuttunut ja

+vähän hämillään, niin kuin aina kun uskonnosta tuli puhe.

+

+-- On paljon helpompi väijyä piilossa olevaa karhua kuin omaa

+sisuaan, hän puuskahti. -- Tulen mainiosti toimeen villipetojen

+kanssa, mutta ihmiset ärsyttävät minua hirvittävästi, enkä silloin

+saa purkaa sisuani selväksi tappeluksi. Tulen ehkä paremmin toimeen

+vuoristolaisten kanssa ja jään heidän luokseen vähän pitemmäksi

+aikaa -- kunnes minusta tulee kyllin kesy elämään siivojen ihmisten

+parissa, jos koskaan tuleekaan.

+

+-- Koeta sitä apua josta puhuin, äläkä anna periksi. Ja yritä etsiä

+ihmisiä, joiden seurassa et ärsyynny. Täällä meidän joukossammehan

+sinä olet laupias kuin lammas.

+

+-- Kiitos vain. Silti tunnen olevani kuin haukka kanatarhassa, ja

+välistä tekisi mieli iskeä ja repiä. Vaikka ei sentään yhtä usein

+kuin ennen, Dan lisäsi naurahtaen Jon hämmästyneelle ilmeelle.

+-- Muistan kyllä neuvosi, mutta eihän tällainen maankiertäjä voi

+nirsoilla eikä valikoida seuraansa.

+

+-- Sinun pitäisi lukea enemmän. Oikeanlaiset kirjat ovat aina hyvää

+seuraa. Minä voin etsiä sinulle muutaman. Jo katsahti hyllyynsä.

+

+-- Etsi vain, matkakertomuksia ja sellaisia. En huoli jumalisia

+kirjoja, en saa niihin makua enkä viitsi teeskennellä, Dan tokaisi

+katsellen haluttomasti hyllyssä olevia kirjarivejä.

+

+Jo käännähti ja laski molemmat kätensä Danin olkapäille.

+

+-- Kuulehan, Dan, älä koskaan pilkkaa hyviä asioita äläkä tekeydy

+pahemmaksi kuin olet. Ei sinun tarvitse puhua uskonnosta ellet halua,

+mutta älä sulje siltä mieltäsi, lähestyipä se sinua missä muodossa

+tahansa.

+

+Dan ei vastannut, ja hyvillään siitä, että uhmamielinen ilme oli

+sulanut pojan kasvoilta, Jo otti hyllystä käteensä kirjan.

+

+-- Katso, tässähän on vanha kunnon Sintram. Pidin aikoinani hänen

+tuittuiluistaan. Tuossa hän ratsastaa kuolema ja paholainen

+kintereillään.

+

+Danin katsellessa kirjan kannessa olevaa Dürerin piirrosta, jossa

+ritari, hevonen ja koira kulkivat vuorensolaa mukanaan ihmisen

+tavalliset seuralaiset tässä maailmassa, Jo jatkoi:

+

+-- Siinähän olet sinä, Dan, juuri tällä hetkellä. Vaarat ovat

+lähelläsi, intohimot kiusaavat sinua, hurjat henget ajavat sinua

+sinne tänne, kun etsit rauhaa ja itsekuria. Muistatko, että Sintram

+etsi äitiään, jota hän rakasti ja kaipasi? Hän löysi etsimänsä

+taisteltuaan urheasti loppuun asti.

+

+Dan selaili liikuttuneena vanhaa kirjaa, katsoi kuvan toisensa

+jälkeen, ja lapsena kuultu kertomus palautui elävänä hänen mieleensä.

+Erämaissa Daniin oli tarttunut hiven intiaanien taikauskoa, hän uskoi

+uniin ja enteisiin, ja Fouquén vertauskuvallisen kertomuksen maaginen

+tunnelma tehosi häneen voimakkaammin kuin Jo aavistikaan. Mutta

+sulkiessaan kirjan Dan ei sanonut muuta kuin:

+

+-- Tämän minä otan, jos se joutaa.

+

+Hän työnsi kirjan taskuunsa ja lähti päätä pahkaa joelle

+selviytyäkseen yksinäisyydessä äskeisestä avomielisyyden puuskasta.

+

+Seuraavana päivänä matkamiehet lähtivät. Kaikki olivat hyvällä

+tuulella, ja ilmassa vilkkui valkoinen nenäliinapilvi heidän

+ajaessaan pois. Kun raitiovaunun kolina hiljeni, Jo pyyhkäisi

+silmiään ja sanoi kuin ennustaen:

+

+-- Minusta tuntuu, että jollekulle heistä tapahtuu jotakin. Joko he

+eivät palaa koskaan, tai sitten he palaavat uusina ihmisinä.

+

+

+

+

+7

+

+LEIJONA JA KARITSA

+

+

+Poikien lähdettyä Plumfield vaipui hiljaiseloon ja perhe hajaantui

+eri tahoille, koska elokuu oli tullut ja kaikki kaipasivat vaihtelua.

+Professori Bhaer vei Jon vuoristoon. Laurencet viettivät lomaa

+rannikolla, ja Megin perhe ja Bhaerin pojat kävivät heidän luonaan

+vuoron perään, koska jonkun piti aina olla hoitamassa asioita.

+

+Meg ja Daisy hoitivat tällä kertaa opiston kansliaa, ja Rob ja Ted

+olivat juuri palanneet kotiin rannikolta. Nankin oli suonut itselleen

+viikon loman ja oli viettämässä sitä Daisyn kanssa Plumissa.

+

+Meri-ilma näytti kihonneen Tedille päähän, hän oli tavallista

+levottomampi ja piti kujeillaan tätiään ja Robia alituisessa

+jännityksessä. Hän ratsasti Oktoon näännyksiin ja komenteli Donia

+yhtä mittaa hyppimään ja temppuilemaan, niin että koira teki

+ilmikapinan. Opiston tytöillä oli sekä hupia että harmia niistä

+aaveista, joita esiintyi milloin missäkin öiseen aikaan, ja niistä

+hyytävistä äänistä, jotka häiritsivät heidän lukurauhaansa. Lopulta

+sattui kuitenkin tapaus, joka sai Tedin järkiintymään ja teki

+kumpaankin poikaan pysyvän vaikutuksen.

+

+Syyskuun ensimmäisenä päivänä -- sitä päivää pojat eivät koskaan

+unohtaneet -- reippaan kävelyn ja hyvän kalaonnen jälkeen Ted ja

+Rob loikoilivat ladossa, sillä Daisylla oli vieraita ja pojat

+pysyttelivät syrjässä.

+

+-- Uskotko, Rob, että Don on sairas. Se ei peuhaa, ei syö eikä juo

+ja käyttäytyy kummasti. Dan tappaa meidät, jos koiralle sattuu

+jotakin, sanoi Ted katsellen Donia, joka makasi koppinsa luona. Koira

+oli vaeltanut koko päivän edestakaisin Danin huoneen ovelta pihan

+varjoisaan nurkkaukseen, johon Dan oli sen jättänyt vartioimaan

+vanhaa hattuaan kunnes palaisi.

+

+-- Ehkä se johtuu helteestä. Mutta joskus minusta tuntuu, että se

+ikävöi Dania. Koirathan ikävöivät, ja ukkorukka on ollut allapäin

+siitä saakka kun pojat lähtivät. Tai ties vaikka Danille olisi

+sattunut jotakin, Donhan ulvoi viime yönä. Olen kuullut semmoisesta,

+Rob vastasi miettivästi.

+

+-- Pötyä, se on vain pahalla tuulella. Minä lähden juoksemaan sen

+kanssa, se tekee sille hyvää. Hoi, kaveri, herää. Ted napsautti

+sormiaan Donille, joka vain muljautti häneen haluttomasti.

+

+-- Anna olla. Viedään se huomenna tohtori Watkinsille, jos tuo ei

+mene ohi, sittenpähän kuullaan mitä hän arvelee. Ja Rob heittäytyi

+taas heinille katselemaan pääskysten lentoa ja parantelemaan

+latinankielistä runoa, jonka oli sepittänyt.

+

+Mutta Tediin meni itsepäisyyden paholainen. Vain uhmatakseen Robin

+kieltoa hän jatkoi koiran härnäämistä muka piristääkseen sitä. Don

+ei ollut huomaavinaan taputuksia tai komennuksia eikä kääntänyt

+päätäänkään Tedin usuttaessa sitä liikkeelle. Lopulta poika sisuuntui

+ja päätti nujertaa koiran väkipakolla. Hän sieppasi vitsan, mutta

+oli kyllin viisas sitoakseen Donin, sillä tämä ei sietänyt lyöntejä

+vierailta. Koira aavisti mitä oli tulossa ja nousi muristen

+jaloilleen. Rob kuuli murinan ja nähdessään Tedin kohottavan vitsaa

+juoksi väliin.

+

+-- Älä koske siihen, hän huusi. -- Anna koiran olla rauhassa! Ei sitä

+saa lyödä, Danhan kielsi!

+

+Rob komensi harvoin, ja silloin kun hän sen teki, Tedin oli

+taivuttava. Mutta poika oli nyt kuohuksissaan, ja Robin kielto vain

+yllytti häntä. Ainakin yksi isku oli niskoittelevan koiran saatava.

+Hän sivalsi vain kerran, mutta isku kostautui heti. Sillä vitsan

+heilahtaessa koira karkasi murahtaen Tedin kimppuun, ja juostessaan

+väliin Rob tunsi terävien hampaiden pureutuvan jalkaansa. Samassa Don

+irrotti leukansa ja painautui Robin jalkoihin, sillä se piti pojasta

+ja oli selvästi pahoillaan, kun oli vahingossa purrut ystäväänsä.

+Rob taputti koiraa sovinnon merkiksi ja lähti nilkuttamaan latoon

+kannoillaan Ted, joka häpesi nähdessään punaiset pisarat Robin

+sukassa ja pienet haavat hänen jalassaan.

+

+-- Olen totisesti pahoillani. Minkä ihmeen tähden tulit siihen? Tässä

+on vettä, pese tuo haava, niin minä etsin riepua siteeksi, hän sanoi

+nopeasti kastaen pesusienen veteen ja kaivaen taskustaan likaisen

+nenäliinan.

+

+Rob ei tavallisesti tehnyt numeroa tapaturmistaan, mutta nyt hän

+istui ääneti katsoen punaisia jälkiä niin kalpeana, että Ted tuli

+levottomaksi.

+

+-- Mitä, et kai sinä pelkää tuollaista pikku haavaa? hän kysyi.

+

+-- Pelkään vesikauhua, vastasi Rob irvistäen.

+

+Pudottaen kauhistuneena sienen ja nenäliinan Ted tuijotti Robiin.

+

+-- Voi, Rob, voisiko Don olla sairas! Mitä me teemme?

+

+-- Käy hakemassa Nan, hän tietää. Mutta älä säikytä tätiä äläkä kerro

+kenellekään muulle kuin Nanille. Hän on takakuistilla. Tuo hänet niin

+pian kuin voit, minä huuhtelen sillä välin haavaa. Ehkä ei ole mitään

+vaaraa. Ted, älä ole noin onnettoman näköinen. Minä vain arvelin,

+että se on mahdollista, kun Don käyttäytyy noin omituisesti.

+

+Rob yritti puhua rohkeasti, mutta Tedin jalkoja heikotti, kun hän

+riensi hakemaan apua. Onneksi ketään ei tullut vastaan, sillä hänen

+kasvonsa olisivat kavaltaneet kaiken. Nan loikoili ylellisesti

+riippumatossa ja luki juuri suureksi nautinnokseen eloisaa esitystä

+kuristustaudista, kun kiihtynyt poika melkein kiskaisi hänet laidan

+yli ja kuiskasi:

+

+-- Tule Robin luokse latoon! Don on sairas ja puri Robia, emmekä

+me tiedä mitä tehdä. Kaikki on minun syytäni. Kukaan ei saa tietää

+tästä. Pian nyt!

+

+Nan oli heti jaloillaan, säikähtyneenä mutta valppaana. He lähtivät

+ääneti ja pujahtivat talon taitse, kun Daisy jutteli pahaa

+aavistamatta ystäviensä kanssa olohuoneessa ja Meg-täti nautti

+päiväillistorkkujaan yläkerrassa.

+

+Rob oli vetäytynyt valjashuoneeseen, jottei herättäisi huomiota.

+Tapaus kerrottiin Nanille, ja vilkaistuaan Donia, joka nyt makasi

+allapäin kopissaan, tämä sanoi hitaasti:

+

+-- On olemassa yksi varotoimenpide, ja siihen meidän on pakko

+turvautua heti paikalla. Ei ole aikaa noutaa lääkäriä eikä jäädä

+katsomaan, miten Donin laita on. Minä tiedän mitä on tehtävä ja

+teenkin sen, mutta se koskee kovasti, ja on kamalaa tuottaa sinulle

+tuskaa.

+

+Nanin ääni värähti varsin epäammattimaisesti, ja hänen katseensa

+sumeni, kun hän näki edessään kahdet huolestuneet kasvot, jotka

+luottavaisina odottivat häneltä apua.

+

+-- Minä tiedän: haava pitää polttaa. Polta pois vain, kyllä minä

+kestän, mutta Tedin on mentävä pois, sanoi Rob. Hän puristi

+päättävästi huulensa yhteen ja nyökkäsi onnettomalle veljelleen.

+

+-- En minä häiritse. Kyllä minä kestän siinä missä Robkin. Ja

+oikeastaan minun pitäisikin olla hänen paikallaan, sanoi Ted niin

+pahoillaan, pelästyneenä ja häpeissään, ettei hänen kestokykynsä

+näyttänyt suinkaan luotettavalta.

+

+-- Jääköön vain auttamaan, se tekee hänelle hyvää, vastasi Nan

+töykeästi; sisimmässään hän vapisi tietäessään, mitä pojilla saattoi

+olla odotettavana. -- Pysykää täällä hiljaa, tulen heti takaisin, hän

+lisäsi ja lähti taloa kohti tehden nopeita suunnitelmia.

+

+Oli silityspäivä ja tuli paloi vielä tyhjässä keittiössä;

+palvelustytöt olivat menneet yläkertaan lepäämään. Nan pisti ohuen

+rautavartaan kuumenemaan, ja istuutuessaan siihen odottamaan hän

+peitti kasvonsa ja pyysi voimia ja rohkeutta suoriutuakseen vaikeasta

+tehtävästään. Oli kauheata, että vaarassa oli juuri Rob, isän ylpeys

+ja äidin ilo, kaikkien ystävä. Muutama kyynel tipahti pöydälle, kun

+Nan koetti tyynnyttää mieltään ajattelemalla, että kaikki oli ehkä

+erehdystä ja pelko aiheeton.

+

+Varusteinaan hehkuva rautavarras, ruukullinen jäävettä ja muutamia

+nenäliinoja, jotka oli siepannut kuivaustelineeltä, Nan palasi

+hetken kuluttua vajaan hoitamaan vakavinta sairaustapaustaan. Pojat

+istuivat kuin kuvapatsaat: toinen oli epätoivoinen, toinen alistunut.

+Tehdäkseen työn nopeasti ja hyvin Nanin oli hallittava hermonsa,

+joista hän aina kerskui.

+

+-- Kas niin, Rob, hetki vain, niin kaikki on ohi. Pidä varasi, Ted,

+häntä voi pyörryttää.

+

+Rob sulki silmänsä, puristi kätensä nyrkkiin ja istui liikahtamatta.

+Ted polvistui hänen taakseen valkoisena kuin lakana. Kaikki oli

+silmänräpäyksessä ohi, kuului vain heikko voihkaisu. Mutta kun Nan

+vilkaisi apulaiseensa saadakseen vähän vettä, Ted-parka oli pyörtynyt.

+

+Rob naurahti, ja tämän odottamattoman äänen rohkaisemana Nan sitoi

+haavan vapisematta, vaikka hänen otsallaan olikin hikikarpaloita.

+Ja hän antoi kulauksen vettä ensimmäiselle potilaalleen ennen kuin

+kääntyi uuden puoleen. Ted oli häpeissään ja masentunut, kun hän

+toinnuttuaan tajusi, ettei ollut kestänyt tuota tärkeätä hetkeä, ja

+hän pyysi ettei asiasta puhuttaisi; hän ei todellakaan ollut mahtanut

+sille mitään.

+

+-- Älä huoli. Kaikki on nyt hyvin eikä kenenkään tarvitse tietää

+mitään, rohkaisi Nan, kun Ted-parka niiskutti Robin olkapäätä vasten

+nauraen ja itkien yhtaikaa. -- Ja kuulkaa, pojat, Nan jatkoi. --

+Parasta ettemme säikytä vielä ketään tällä jutulla, sillä minusta

+tuntuu, että pelkäsimme turhaan. Don oli latkimassa vettä äsken kun

+tulin, eikä se näytä ollenkaan sairaalta. Mutta kaiken varalta:

+lähdetään nyt pienelle ajelulle kaupunkiin tohtori Morrisonin luo

+ja annetaan hänen vilkaista tuota haavaa. Valjasta sinä hevonen,

+Ted, minä käyn hakemassa hattuni ja jättämässä terveisiä Daisylle.

+Kaupungissa voidaan käydä meillä haukkaamassa jotain, niin ei

+tarvitse kiirehtiä takaisin teelle. Daisy saa seurustella rauhassa

+vieraidensa kanssa.

+

+Nan puhua pälpätti purkaen jännitystään, jota ammattiylpeys ei

+sallinut hänen paljastaa, ja pojat hyväksyivät hänen ehdotuksensa

+heti, sillä on aina helpompaa toimia kuin odottaa aloillaan. Ted meni

+pumpulle pesemään kasvojaan ja hankaamaan vähän väriä poskiinsa,

+ennen kuin valjasti hevosen. Nan nouti salaa hattunsa sisältä ja

+jätti Daisyn neulatyynyyn kirjelapun, jossa ilmoitti lähteneensä

+poikien kanssa ajelulle. Sitten hän riensi takaisin ja tapasi

+potilaansa paljon reippaampina. He nousivat rattaille, asettivat

+Robin jalka koholla takapenkille ja ja lähtivät matkaan niin

+huolettoman näköisinä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

+

+Tohtori Morrison ei ollut millänsäkään asiasta, sanoi vain, että Nan

+oli menetellyt oikein. Mutta kun pojat keventyneinä laskeutuivat

+alakertaan, hän kuiskasi Nanille:

+

+-- Lähettäkää koira karanteeniin joksikin aikaa ja pitäkää poikaa

+silmällä, mutta hänen ei tarvitse tietää siitä mitään. Ilmoittakaa

+minulle heti, jos jokin näyttää olevan hullusti. Tällaisissa

+tapauksissa ei koskaan voi olla varma.

+

+Nan nyökkäsi huojentuneena, kun vastuu oli poissa hänen harteiltaan.

+Sen jälkeen kaikki kolme pistäytyivät tohtori Watkinsin luona

+pyytämässä, että tämä tulisi tutkimaan Donia. Hauska teehetki Nanin

+kotona virkisti poikia, ja kun he tulivat Plumiin iltaviileällä, koko

+tapaturma tuntui perin kaukaiselta. Koska vieraat vielä juttelivat

+etukuistilla, kolmikko vetäytyi talon taakse; Ted rauhoitti mieltään

+keinuttamalla Robia riippumatossa ja Nan kertoi juttuja, kunnes

+eläinlääkäri saapui.

+

+Tohtori Watkins sanoi, että Don oli hiukan huonossa kunnossa, mutta

+vesikauhusta ei näkynyt merkkiäkään sen kummemmin kuin kissanpojassa,

+joka pyöri jokaisen jaloissa koko tutkimisen ajan.

+

+-- Koira kaipaa isäntäänsä ja kärsii helteestä. Ehkä sitä on ruokittu

+liian hyvin. Minä pidän sitä muutaman viikon ja lähetän sen terveenä

+takaisin, sanoi tohtori Watkins, kun Don laski ison kuononsa miehen

+käteen ja katseli häntä viisailla silmillään kuin vaistoten, että

+vihdoinkin joku ymmärsi hänen koettelemuksensa.

+

+Don lähti murisematta eläinlääkärin mukaan, ja salaliittolaiset

+jäivät neuvottelemaan, miten Rob voisi lepuuttaa jalkaansa perheen

+huomaamatta. Onneksi Rob vietti muulloinkin tuntikausia pienessä

+kirjastossa, niin että hän saattoi huomiota herättämättä maata

+sohvalla kirja kädessä niin kauan kuin tahtoi. Ja kun hän oli

+luonteeltaan rauhallinen ja toiveikas, ei hän kiusannut itseään

+turhalla pelolla, vaan toipui pian järkytyksestä.

+

+Mutta Tediä oli vaikeampi saada rauhoittumaan. Hän kiemurteli yhä

+katumuksen tuskissa ja tunsi olonsa aivan kurjaksi, kun ei edes

+äiti ollut kotona. Päivät hän vietti Robin luona, hosui, jutteli

+ja tuijotti tätä niin levottomana, että hyväntahtoinen potilas

+kiusaantui, vaikkei antanut veljen sitä huomata. Mutta öisin oli

+vielä vaikeampaa. Vilkkaan mielikuvituksen ruokkimat kauhukuvat

+ahdistivat Tediä niin, että hän makasi valveilla ja käveli välistä

+unissaan. Nan piti poikaa silmällä ja määräsi joskus rauhoittavia

+lääkkeitä, luki hänelle, piti saarnoja ja tavatessaan Tedin yöllä

+kummittelemassa uhkasi panna oven lukkoon, ellei poika pysyisi

+vuoteessa.

+

+Tämä vaihe meni aikanaan ohi. Mutta oikukkaassa pojassa tapahtui

+muutos. Kaikki huomasivat sen jo ennen kuin äiti Bhaer palasi

+kysymään, mikä oli taltuttanut Leijonan sisun. Poika oli hilpeä,

+mutta ei yhtä vallaton kuin ennen, ja usein kun kiusanteon halu

+vaivasi, hän luikki yksinäisyyteen purkamaan sisuaan.

+

+-- Tässä on jotain kummaa, sanoi Jo oltuaan viikon kotona, hän oli

+ymmällä nuoremman poikansa hyvästä käytöksestä. -- Ted on oikea

+pyhimys, taidamme olla menettämässä hänet. Johtuuko se Megin hyvästä

+vaikutuksesta vai Daisyn hienoista ruuista vaiko niistä pillereistä,

+joita Nan hänelle salaa syöttää? Jotakin noituutta täällä on

+harjoitettu minun poissaollessani.

+

+-- Ted kasvaa, rakas ystävä, hänestä tulee aikuinen. Minusta Robkin

+on muuttunut. Hän on entistä miehekkäämpi ja vakavampi ja pysyttelee

+yhä enemmän minun seurassani. Nuoret voivat joskus hämmästyttää meitä

+tällä tavalla, Jo.

+

+Professori katseli puhuessaan miettivästi Robia ja Tediä, jotka

+olivat juuri tulossa portaita ylös. Ted piti kättään veljensä

+olkapäällä kuunnellen, kun Rob puhui innokkaasti kädessään olevasta

+kivestä. Ennen Ted oli pilkannut Robin harrastuksia, pannut

+tiilenpalasia hänen tyynynsä alle ja soraa hänen kenkiinsä tai

+lähetellyt pikapostissa "professori R.M. Bhaerille" milloin mitäkin

+törkyä. Mutta nykyään hän osoitti veljeään kohtaan huomaavaisuutta,

+joka liikutti ja huvitti vaatimatonta Robia.

+

+Robin jalka parantui hyvää vauhtia, mutta hän ontui vielä hiukkasen.

+Perheelle hän selitti kompastuneensa portaissa ja varoi näyttämästä

+haavaa muille kuin Nanille ja Tedille.

+

+-- Me puhumme teistä, pojat. Tulkaapas kertomaan, mikä hyvä haltija

+talossa on käynyt meidän poissaollessamme, kun täällä tuntuu

+tapahtuneen muutoksia, sanoi Jo-rouva taputtaen sohvaa kummaltakin

+puoleltaan. Pojat hymyilivät mutta tunsivat hiukkasen syyllisyyttä,

+sillä tähän saakka äiti ja isä olivat aina tienneet kaiken, mitä

+heille oli tapahtunut.

+

+-- Se johtuu vain siitä, että Bobby ja minä olemme olleet niin

+paljon kahden. Me olemme nykyään melkein kuin kaksoset. Minä hiukan

+villitsen häntä ja hän taas rauhoittaa minua aika lailla. Niinhän isä

+ja sinäkin täydennätte toisianne. Se on mukavaa, minä pidän siitä.

+Ted selitti mielestään asian erinomaisesti.

+

+-- Äiti ei kyllä pidä siitä, että vertaat itseäsi häneen. Mutta minä

+olen ylpeä jos muistutan isää, sillä siihen pyrinkin, vastasi Rob

+kaikkien nauraessa Tedin kohteliaisuudelle.

+

+-- Kyllä minä pidän Tedin vertauksesta, sillä se on totta. Ja jos

+sinä, Rob, autat veljeäsi läheskään niin paljon kuin isä on auttanut

+minua, et tosiaan elä turhaan, sanoi Jo-rouva sydämellisesti.

+

+-- Minustakin on hauskaa, että te pojat olette löytäneet toisenne,

+sanoi professori Bhaer nyökäten pojilleen, jotka eivät oikein

+tienneet, miten suhtautua kiitokseen. Rob pysyi hiljaa, sillä hän

+pelkäsi sanovansa liikaa, mutta Ted ei huomannut pitää varaansa.

+

+-- Minä vain olen havainnut, miten hyvä kaveri Bobby on. Hänhän

+on aina ollut hirveän viisas, mutta minusta hän oli vähän lallus,

+kun istui aina nenä kiinni kirjassa eikä tullut mukaan mihinkään

+touhuihin. Mutta nyt minä tiedän, että vanha kunnon Rob on aikamoinen

+sankari. Tekin olisitte samaa mieltä, jos tietäisitte kaiken.

+

+Robin varoittava katse sai Tedin äkkiä vaikenemaan ja punastumaan.

+

+-- Emmekö sitten saa tietää kaikkea? kysyi Jo nopeasti, sillä hän

+huomasi hälytysmerkin ja tunsi, että häneltä salattiin jotakin.

+

+-- Muutos ei taidakaan johtua pelkästä varttumisesta, hän jatkoi. --

+Minusta tuntuu, että Ted on taas ollut pahanteossa ja Rob pelastanut

+hänet jostakin kiipelistä. Siksi minun ajattelematon poikani on

+laupias kuin karitsa ja minun tunnollinen poikani vääntelehtii

+mielenvaivassa, sillä hän ei ole tottunut salaamaan mitään äidiltään.

+

+Rob oli nyt yhtä punainen kuin Ted, mutta tuokion epäröityään hän

+näytti helpottuneelta ja sanoi:

+

+-- Olet oikeilla jäljillä, äiti, mutta kaikki on nyt ohi eikä

+vahinkoa ole tapahtunut, niin että annetaan asian olla ainakin

+toistaiseksi. Tuntui pahalta salailla teiltä, mutta nyt tiedätte niin

+paljon kuin tarvitaankin. Meille molemmille tämä juttu on ollut vain

+hyväksi.

+

+Jo katsoi Tediä, joka räpytteli silmiään, mutta kesti katseen kuin

+mies. Sitten hän kääntyi Robin puoleen, joka hymyili niin iloisesti,

+että Jo uskoi asioiden olevan tolallaan. Mutta jokin piirre Robin

+kasvoissa hämmästytti häntä, ja hän huomasi, että juuri tuo ilme sai

+pojan näyttämään vanhemmalta ja vakavammalta kuin ennen. Samassa hän

+muisti Nanin ja poikien vaihtamat silmäykset, ja hänelle valkeni

+äkkiä, että Rob oli ollut jossakin vaarassa.

+

+-- Rob, sinä olet ollut sairas. Kerro heti, sillä sellaisia

+salaisuuksia minä en salli. Pojat saavat joskus kärsiä koko elämänsä

+sen vuoksi, että ovat olleet huolimattomia tai välinpitämättömiä

+onnettomuustapauksissa. Fritz, vaadi heitä puhumaan!

+

+Herra Bhaer pani paperinsa pois, asettui poikien eteen ja sanoi:

+

+-- Te haluatte ehkä säästää äitiä ja minua, mutta se on turhaa.

+Kertokaa totuus, pojat, me kestämme sen kyllä. Olkaa rohkeita.

+

+Ted sukelsi sohvatyynyjen väliin ja pysyi siellä, niin ettei

+hänestä näkynyt kuin punoittava korvapari, kun Rob kertoi tapauksen

+vakuuttaen, että koko juttu oli loppujen lopuksi ollut aivan mitätön,

+koska Don oli terve. Haavakin oli parantunut hyvin eikä vaivannut

+enää juuri ensinkään.

+

+Vakuutuksista huolimatta Jo kalpeni säikähdyksestä ja isä kääntyi

+poispäin äännähtäen: "Ach Himmel", mikä sai Tedin lisäämään vielä

+yhden tyynyn päänsä päälle. Vaimea ääni, joka muistutti tukehtuvan

+henkäystä tai haukotusta, kuului tyynyjen alta ja Tedin pitkien

+jalkojen asento ilmaisi niin selvästi epätoivoa, että äiti Bhaer

+kumartui penkomaan tyynyjä, kunnes löysi pörröisen keltaisen pään,

+silitti sitä ja naurahti rohkaisevasti:

+

+-- Tule saamaan anteeksi, syntisraukka! Sinä olet kärsinyt ihan

+tarpeeksi, enkä toru sinua sanallakaan. Mutta jos Robin olisi käynyt

+huonosti, olisit tehnyt minut vielä onnettomammaksi kuin itsesi.

+Koeta toki hillitä itsepäisyytesi ennen kuin on liian myöhäistä!

+

+-- Äitikulta, en ikinä unohda tätä läksyä. Jollen minä siitä opi, ei

+minusta ole mihinkään, vastasi Ted raastaen tukkaansa.

+

+-- Kyllä sinusta on, kultaseni. Viisitoistavuotiaana minusta tuntui

+ihan samanlaiselta, kun Amy oli hukkua; silloin mummo auttoi minua

+niin kuin minä nyt koetan auttaa sinua. Olen monta kertaa kamppaillut

+omaa itsepäisyyttäni vastaan ja joutunut usein tappiolle, mutta en

+aina. Tule pahoina hetkinä minun luokseni, niin koetan auttaa sinua.

+

+Kukaan ei puhunut vähään aikaan. Äkkiä Ted nousi pystyyn, meni isänsä

+eteen ja sanoi lapsekkaasti:

+

+-- Minua pitäisi rangaista, isä.

+

+-- Etköhän ole jo saanut kyllin suuren rangaistuksen, kun vain

+et anna sen mennä hukkaan, vastasi professori ja syleili poikaa

+häpeämättä vähääkään tunteitaan, jotka amerikkalaisisä olisi purkanut

+läimäykseksi olkapäälle ja lyhyeksi "all rightiksi".

+

+Jo katseli perhettään ja näky ilahdutti hänen romanttista mieltään.

+Mutta poikien kertomus askarrutti yhä häntä, eikä hän voinut olla

+ihailematta Nanin hienotunteisuutta ja rohkeutta.

+

+-- Olen aina tiennyt, että siitä tytöstä tulee jotakin, ja tässä

+on todistus. Joku toinen olisi voinut joutua pakokauhun valtaan ja

+pyörtyä ja ruveta parkumaan, mutta Nanissa on lujuutta ja tarmoa.

+Kuinka minä voin osoittaa hänelle kiitollisuuteni! hän huudahti

+innostuneena.

+

+-- Toimita Tom pois tieltä, että hän saa olla rauhassa, tokaisi Ted.

+

+-- Tosiaankin, Tom on kuin iiliäinen Nanin kimpussa. Minä pidän

+Tomista, mutta hän on Nanille maanvaiva, lisäsi Rob ja meni isänsä

+avuksi kirjepinon kimppuun.

+

+-- Olkoon menneeksi, sanoi Jo päättävästi. -- Sen tytön elämänuraa

+eivät hupsun pojan mieliteot saa katkaista. Jonain väsymyksen hetkenä

+hän kenties myöntyy, ja silloin kaikki on mennyttä. Hankkikoon Nan

+ensin itselleen paikan ja näyttäköön, että pystyy työhönsä. Sitten

+hän voi mennä naimisiin jos haluaa ja sattuu löytämään arvoisensa

+miehen.

+

+Mutta Jon apua ei tarvittu. Sillä rakkaus ja kiitollisuus saavat

+ihmeitä aikaan, ja kun kauneus, hyvä onni ja valokuvaus tulevat

+avuksi, on menestys varma. Niin tapahtui myös tunteikkaalle Tomille

+hänen aavistamattaan.

+

+

+

+

+8

+

+JOSIE NÄYTTELEE MERENNEITOA

+

+

+Kun Rob ja Ted hankkivat kokemuksia kotona, huvitteli Josie sydämensä

+pohjasta rannikolla Laurencein vieraana. Bess oli kovin kiintynyt

+pieneen serkkuunsa, ja Laurie-setä nautti saadessaan soudella,

+ajella, leikkiä ja vetelehtiä kahden iloisen tyttölapsen seurassa.

+Josie kukoisti kuin kedon kukka tässä vapaudessa, ja molemmat tytöt

+olivat naapurien suosikkeja tässä pikku yhdyskunnassa, missä huvilat

+kiertelivät pitkin matalaa rantaa tai kallionharjoja kauniin lahden

+ympärillä.

+

+Eräs kiihkeä toive häiritsi kuitenkin Josien rauhaa, se kasvoi

+intohimoksi ja piti häntä levottomana ja varuillaan kuin

+salapoliisia, joka on saanut selvittääkseen rikoksen. Neiti Cameron,

+suuri näyttelijätär, oli vuokrannut erään huviloista ja vetäytynyt

+sinne lepäämään ja luomaan uutta osaansa tulevaa näytäntökautta

+varten. Hän seurusteli vain muutaman ystävänsä kanssa. Hänellä oli

+yksityinen uimaranta ja hänet nähtiin vain kun hän oli ajelulla tai

+kun uteliaiden tirkistelijäin kiikarit sattuivat meressä kelluvaan

+siniseen olentoon. Laurencet tunsivat hänet, mutta eivät halunneet

+häiritä häntä ennen kuin hän itse ilmoitti toivovansa seuraa.

+

+Mutta Josie oli kuin janoinen kärpänen suljetun hunajapurkin

+ympärillä. Hän olisi välttämättä tahtonut nähdä, kuunnella ja

+puhutella tuota kuuluisaa naista, joka lumosi taiteellaan tuhansia.

+Jos ystävällinen neiti Cameron olisi aavistanut, kuinka kiihkeä

+halu ja toivo polttivat sen tytön mieltä, jonka hän joskus näki

+kiipeämässä kallioilla, polskimassa uimarannassa tai ratsastamassa

+hänen porttinsa ohi shetlanninponilla, hän olisi toki suonut

+ihailijalleen sanan tai edes katseen. Mutta talven työstä uupuneena

+ja uuteen osaansa uppoutuneena neiti ei välittänyt nuoresta

+naapuristaan enempää kuin lokeista lahden selällä. Portaille jätetyt

+kukkavihot, piha-aidan takana pidetyt serenadit ja ihailevien silmien

+tuijotus olivat niin jokapäiväisiä, että hän tuskin kiinnitti niihin

+huomiota. Ja Josie tuli aivan epätoivoiseksi, kun kaikki hänen

+yrityksensä epäonnistuivat.

+

+-- Minä voisin kiivetä tuohon petäjään ja pudota mätkähtää hänen

+kuistinsa katolle tai panna Sheltien paiskaamaan minut maahan huvilan

+kohdalla, hän sanoi Bessille, kun tytöt olivat eräänä iltapäivänä

+menossa uimaan. -- Ei kannata koettaa hukuttautua hänen silmiensä

+edessä, hän vain lähettäisi jonkun miehen kiskomaan minut kuiville.

+Mitä minä teen? Tahdon nähdä hänet ja kertoa toiveistani ja saada

+kuulla hänen suustaan, että saan joskus vielä näytellä. Häntä äitikin

+uskoisi. Ja jospa hän ottaisi minut oppilaakseen -- se olisi ihanaa.

+

+-- Odota sinä vain aikaasi äläkä ole noin kärsimätön! tyynnytti

+Bess. -- Isähän lupasi järjestää sinulle tilaisuuden ennen kuin

+loma päättyy. Se on toki paljon parempi kuin nuo sinun hupsut

+suunnitelmasi.

+

+-- Minä vihaan odottamista, mutta kai minun täytyy. Voi jos hän

+olisi uimassa nyt iltapäivällä. Hän oli sanonut sedälle, että hänen

+täytyy uida illalla, sillä aamuisin ihmiset kiikaroivat ja tulevat

+ihan hänen uimarannalleen. Tule, sukelletaan oikein kunnolla tuolta

+suurelta kalliolta. Täällä on pelkkiä lapsia hoitajineen, me voimme

+hyppiä ja polskuttaa mielin määrin.

+

+Kun tytöt myöhemmin istuivat vettä valuvina isolla kalliolla, Josie

+töytäisi äkkiä Bessiä niin että tämä oli luiskahtaa veteen, ja

+huudahti innoissaan:

+

+-- Tuolla hän on! Katso, hän tulee uimaan! Voi, jospa hän joutuisi

+vähän vaaraan ja minä saisin pelastaa hänet hukkumasta!

+

+-- Ole katsovinasi muualle, Josie. Ei olla näkevinämme häntä, sillä

+hän haluaa olla rauhassa, vastasi Bess koettaen pysyä piilossa

+purjeveneen takana.

+

+-- Uidaan virran mukana sinne päin niin kuin oltaisiin meriruokoa.

+Ei hän voi pahastua, jos me kellumme selällämme vain nenä veden

+pinnalla. Sitten kun ei enää voida olla näkemättä häntä, uidaan aika

+kyytiä takaisin niin kuin olisi erehdytty. Se tekisi vaikutuksen, ja

+ehkä hän silloin tahtoisi kiittää kohteliaita nuoria neitejä, jotka

+ottavat huomioon hänen toivomuksensa, ehdotti Josie, jonka vilkas

+mielikuvitus suunnitteli aina jännittäviä tilanteita.

+

+Juuri kun he aikoivat liukua alas kalliolta, näytti kuin kohtalo

+olisi viimeinkin antanut periksi; neiti Cameron viittilöi kovasti,

+hän seisoi vyötäisiään myöten vedessä ja katseli pohjaan.

+

+-- Juokse, lennä! Hän tarvitsee meitä, hän tarvitsee meitä! Josie

+huusi heittäytyen veteen kuin tarmokas kilpikonna ja ui hienointa

+tyyliään kohti kauan kaivattua riemun satamaa. Bess seurasi vähän

+hitaammin, ja molemmat tulivat vapisevina mutta hymyillen neiti

+Cameronin eteen, joka silmiään nostamatta sanoi kauniilla äänellään:

+

+-- Minä pudotin rannerenkaani. Se näkyy tuolla, mutta en saa sitä

+ylös. Mahtaisitko, poikaseni, löytää minulle jostain pitkän kepin?

+Minä pidän silmällä, ettei vesi kuljeta sitä mukanaan.

+

+-- Minä sukellan kyllä mielelläni sitä hakemaan. Mutta en minä ole

+poika, vastasi Josie nauraen ja ravisti kiharaista päätään, joka oli

+saanut neidin erehtymään.

+

+-- Anteeksi kovasti! Mutta sukella sitten! Se peittyy ihan kohta

+hiekkaan. Se on minulle hyvin rakas. Olen aina ennen muistanut ottaa

+sen pois uimaan mennessäni.

+

+-- Kyllä minä sen saan, sanoi Josie ja painui veteen noustakseen ylös

+koura täynnä pieniä kiviä, mutta ilman rengasta.

+

+-- Se on mennyttä. Antaa olla -- omapa on syyni, sanoi neiti Cameron

+pahoillaan, mutta häntä huvitti tytön nolous, kun tämä pudisti vettä

+silmistään ja läähätti urheasti:

+

+-- Eikä ole. Minä hankin sen vaikka saisin olla vedessä koko illan,

+ja vedettyään pitkään henkeä Josie sukelsi uudestaan, niin että

+hänestä näkyi vain kaksi sätkivää koipea.

+

+-- Kunhan hänelle ei vaan kävisi huonosti, sanoi neiti Cameron

+katsellen Bessiä. Hän tunsi tytön äidin näöstä.

+

+-- Eikö mitä! Josie ui kuin kala. Se on hänestä vain hauskaa. Ja Bess

+hymyili hyvillään serkkunsa toiveen toteutumisesta.

+

+-- Te olette herra Laurencen tytär, eikö totta? Kuinka teillä

+jaksetaan? Kertokaa isällenne, että tulen pian tervehtimään. Olen

+ollut kovin väsynyt, mutta nyt alan virkistyä. Kas, siinä sukeltaja.

+Miten kävi? hän kysyi kun kantapäät painuivat veteen ja märkä pää

+pulpahti esiin.

+

+Josie ei voinut aluksi kuin läähättää ja porskuttaa. Mutta vaikka

+hänen kätensä olivat pettäneet, hänen rohkeutensa ei silti pettänyt.

+Hän heilautti päättäväisesti märkää tukkaansa, katsoi kirkkain silmin

+kookasta neitiä ja ahmien ilmaa keuhkoihinsa sanoi tyynesti:

+

+-- "Älä hellitä" on minun tunnussanani. Minä hankin renkaan vaikka

+saisin mennä Liverpooliin asti sitä hakemaan. Hei! Ja taas merenneito

+painui veteen, nyt ihan näkymättömiin, ja kuopi pohjaa kuin oikea

+merikrapu.

+

+-- Sisukas tyttö! Semmoisesta minä pidän. Kuka hän on? kysyi neiti

+Cameron istuutuen puoleksi veden peittämälle kivelle vartioimaan

+sukeltajaa, kun ei enää nähnyt rengastaan.

+

+Bess kertoi yhtä valloittavasti hymyillen kuin isänsä:

+

+-- Josie haluaa näyttelijäksi ja hän on jo kuukauden päivät koettanut

+nähdä teidät edes vilaukselta. Tämä oli hänelle suuri onni.

+

+-- Siunatkoon sitä tyttöä! Miksei hän ole tullut käymään. Vaikka

+kyllä minä tavallisesti vältän ihastuneita tyttöjä niin kuin

+lehtimiehiäkin, naurahti neiti Cameron.

+

+Samassa vedestä ilmestyivät näkyviin ruskea käsi ja kiiltävä

+rannerengas, ja niitä seurasivat punakat kasvot. Josie oli

+noustessaan niin pyörällä päästään, että tarrautui Bessiin melkein

+menehtyneenä.

+

+Neiti Cameron veti Josien viereensä kivelle, työnsi hiukset tytön

+silmiltä ja sai tämän toipumaan sanomalla: "Bravo, bravo!" Josie oli

+monta kertaa kuvitellut mielessään ensimmäistä kohtaamistaan jonkun

+näyttelijättären kanssa -- miten hän arvokkaasti ja viehättävästi

+esittäisi suuren toiveensa, miten hänellä olisi yllään tehoava

+puku, miten järkevästi hän puhuisi ja miten hänen lupaavat lahjansa

+tekisivät syvän vaikutuksen. Mutta ei koskaan, ei huimimpina

+hetkinäänkään hän ollut ajatellut tällaista kohtaamista. Punaisena,

+hiekkaisena, vettä valuen ja äänettömänä hän nojautui kuuluisaan

+olkapäähän kuin sorea hylje, räpytteli silmiään ja läähätti, kunnes

+saattoi hymyillä ja huudahtaa ylpeänä:

+

+-- Löysin sen! Ihanaa!

+

+-- Tyyntykäähän nyt, niin minullakin on hyvä olla! Olitte kiltti, kun

+näitte tuon vaivan minun tähteni. Kuinka voin kiittää teitä? kysyi

+neiti Cameron.

+

+Josie läimäytti yhteen likomärät kätensä ja vastasi niin

+rukoilevasti, että kovinkin sydän olisi siitä heltynyt:

+

+-- Antakaa minun kerran tulla luoksenne, vain yhden ainoan kerran!

+Tahtoisin kuulla teidän suustanne osaanko näytellä. Kyllä te sen

+näette. Minä seuraan teidän ohjeitanne, ja jos arvelette, että

+minusta on näyttelijäksi -- sitten joskus, kun olen oikein kovasti

+opiskellut --, niin olen maailman onnellisin ihminen. Saanko tulla?

+

+-- Saatte. Tulkaa huomenna kello yhdeltätoista. Jutellaan oikein

+kunnolla. Näytätte sitten mitä osaatte, ja minä sanon teille

+mielipiteeni. Mutta ei se ole teistä mieluista.

+

+-- Ihan varmasti. En välitä vaikka sanoisitte, että olen pähkähullu.

+Tahdon että tästä asiasta tulee selvä, ja niin äitikin tahtoo. En

+minä sorru, vaikka sanoisittekin ei, mutta jos sanotte, että osaan

+näytellä, en kyllä hellitä ennen kuin olen tehnyt parhaani -- niin

+kuin tekin.

+

+-- Lapsi kulta, se on raskas tie, ja vaikka ansaitsisitte lopulta

+ruusuja, niissäkin on okaita. Teillä taitaa kyllä olla rohkeutta ja

+äskeisestä päätellen sisuakin. Ehkä teistä on näyttelijäksi. Tulkaa,

+niin saamme nähdä.

+

+Neiti Cameron osoitti puhuessaan rannerengasta ja hymyili niin

+ystävällisesti, että malttamaton Josie olisi tahtonut syleillä häntä.

+

+-- Neiti Cameron ei pääse uimaan, ja vesi alkaa jo laskea. Tule,

+Josie, sanoi ajattelevainen Bess, joka pelkäsi että he viipyivät jo

+kauemmin kuin oli soveliasta.

+

+-- Juoskaa lämpimiksenne rantaa pitkin! Monet kiitokset. Kättään

+heilauttaen murhenäytelmien kuningatar lähetti pois hovinsa, mutta

+jäi itse seuraamaan kahden solakan tytön juoksua hietikolla, kunnes

+he hävisivät. Uidessaan hän mietti:

+

+-- Tuolla tytöllä on näyttämökasvot, eloisat ja liikkuvat, kauniit

+silmät, eläytymiskykyä, rohkeutta ja tahtoa. Ehkä hän kelpaa. Hyvää

+ainesta -- lahjakas perhe. Sittenpähän nähdään.

+

+Josie ei tietysti nukkunut silmäntäyttäkään; hän oli odotuksesta

+kuin kuumeessa. Laurie-setää tapaus huvitti. Amy-täti valitsi

+suurta kohtausta varten sievimmän valkoisen leningin, Bess lainasi

+kauneimman hattunsa ja Josie itse samosi maita ja metsiä kootakseen

+villiruusuista, valkoisista atsaleoista, sananjaloista ja muhkeista

+heinänkorsista kukkavihon kiitollisuutensa osoitukseksi.

+

+Kello kymmeneltä hän jo juhlallisesti sonnustautui ja istui sitten

+katsellen sieviä hansikkaitaan ja solkikenkiään, kunnes oli aika

+lähteä. Ajatellessaan että hänen kohtalonsa kohta ratkaistaan, hän

+kävi kalpeaksi ja vakavaksi. -- Haluan mennä yksin, niin olemme

+vapaampia. Rukoile, Bess, että hän neuvoisi minua oikein, hänen

+sanansa merkitsivät niin paljon. Äläkä yhtään naura, setä, tämä on

+minulle vakava hetki. Neiti Cameron tietää sen ja kertoo sinullekin.

+Heilauttaen kättään niin kuin esikuvansa Josie lähti matkaan hyvin

+sievänä ja hyvin peloissaan.

+

+Varmana sisäänpääsystään hän soitti nyt rohkeasti tuolla ovella, joka

+monille pysyi kiinni. Kun hänet ohjattiin varjoisaan olohuoneeseen,

+hänen katseensa kiintyi muutamiin muotokuviin. Lukemansa perusteella

+hän tunsi useimmat näistä näyttelijöistä ja muisti heidän roolinsa,

+ja huomaamattaan hän rupesi jäljittelemään kuvasta näkemäänsä rouva

+Siddonsia lady Macbethina. Niin syventynyt hän oli osaansa, että

+neiti Cameron sai rauhassa katsella häntä muutamia minuutteja. Sitten

+hän tytön hämmästykseksi jatkoi lady Macbethin vuorosanoja siitä,

+mihin Josie oli jäänyt.

+

+-- Minä en koskaan pysty esittämään sitä tuolla lailla, mutta minä

+yritän, jos te olette sitä mieltä, huudahti Josie unohtaen innoissaan

+kaikki käytöstavat.

+

+-- Näyttäkää sitten mitä osaatte, vastasi näyttelijä hypäten

+viisaasti suoraan asiaan, sillä hän tiesi, ettei mikään tavanomainen

+jaarittelu tyydyttäisi tätä tosissaan olevaa nuorta neitiä.

+

+-- Ensin tahtoisin antaa teille nämä. Arvelin että pitäisitte enemmän

+metsäkukista kuin kasvihuoneessa kasvaneista, enkä osannut muutenkaan

+kiittää teitä ystävällisyydestänne, sanoi Josie.

+

+-- Ne ovat minun lempikukkiani ja huoneeni ovatkin niitä tulvillaan,

+sillä jokin hyvä haltija ripustelee aina niitä porttiini. Totta

+tosiaan, olen tainnut löytää sen haltijan, tästä kimpusta päätellen,

+neiti Cameron lisäsi nopeasti.

+

+Tyttö ja hänen pieni uhrilahjansa liikuttivat neiti Cameronia, hän

+veti Josien puoleensa ja sanoi luonnollisesti: -- Pidän niistä ja

+teistäkin. Ylistykseen väsyy, mutta ihailu tekee hyvää, kun se on

+näin yksinkertaista ja vilpitöntä. Mutta näyttäkäähän nyt mihin

+pystytte! Julia tietysti, kaikkihan aloittavat siitä. Tyttöriepu,

+kyllä häntä rääkätään!

+

+Josie oli tosiaankin aikonut aloittaa Romeon uskollisena morsiamena,

+esittää sitten Bianca Paulinea ja muita teatterihullujen tyttöjen

+suosikkiosia. Mutta äkkiä hän älysi, kuinka viisas Laurie-sedän

+neuvo oli ollut, ja päätti seurata sitä. Hän ei purjehtinutkaan

+neiti Cameronin odottamiin vuorosanoihin, vaan esitti Ophelian

+hulluuskohtauksen ja suoriutui siitä oikein hyvin, sillä hän

+oli harjoitellut sitä opistossa puhetaidon opettajan ohjaamana.

+Tietystikin hän oli osaan liian nuori, mutta valkoinen puku,

+hajallaan olevat hiukset ja kukat, joita hän sirotteli ympärilleen,

+auttoivat asiaa. Ja hän lauloi laulut herttaisesti, kumarsi

+juhlallisen kohteliaasti ja hävisi verhon taa.

+

+-- Oikein hyvä. Esittäkäähän jotain muuta. Se meni paremmin kuin

+osasin odottaakaan, kuului oraakkelin tuomio.

+

+Josie lausui kappaleen Portian vuorosanoja. Sitten voimatta luopua

+siitä, mitä piti suurimpana saavutuksenaan, hän antoi mennä

+Julian parvekekohtauksen ja myrkytyksen ja hautaholvin. Hän uskoi

+onnistuneensa paremmin kuin koskaan ja jäi odottamaan taputuksia.

+Mutta tulikin raikuva nauru, joka sai hänet kihisemään kiukusta ja

+häpeästä. Hän sanoi hämmästyneenä:

+

+-- Ja minulle on kehuttu sitä. Ikävää että olette toista mieltä.

+

+-- Hyvä ystävä, se on kovin ikävää. Eikä sille kai mitään mahda?

+Mitä teidän kaltaisenne tyttö voi tietää rakkaudesta, pelosta ja

+kuolemasta? Älkää yrittäkö sitä vielä! Antakaa murhenäytelmien olla,

+kunnes kypsytte niihin.

+

+-- Mutta tehän taputitte Ophelialle?

+

+-- Niin, se olikin sievää. Kuka tahansa älykäs tyttö voi onnistua

+siinä. Mutta Shakespearen todellista tarkoitusta ette vielä aikoihin

+ymmärrä. Komedianpätkä oli paras. Siinä te osoititte tosiaan

+kykyä. Se oli samalla hupaisa ja ylevä. Jatkakaa siihen suuntaan.

+Se kehittää ääntä ja opettaa käyttämään sen eri vivahteita.

+Teillä on hyvä ääni ja luontaista suloa, kumpikin avuja joita on

+harjoittelemalla vaikea saavuttaa.

+

+-- Hauska että on edes jotakin, Josie huokasi istuutuen.

+Nöyryytettynäkin hän oli lannistumaton ja päätti kuulla tuomionsa

+loppuun asti.

+

+-- Rakas tyttöseni, minähän ennustin, ettette pitäisi siitä mitä

+sanon. Mutta voidakseni olla avuksi minun pitää olla rehellinen. Sen

+olen sanonut monelle teidän kaltaisellenne, mutta useimmat eivät ole

+koskaan antaneet sitä anteeksi. Te olette vielä liian nuori. Neroja

+on hyvin harvassa, eivätkä he useinkaan vielä viidentoista vuoden

+iässä ole näyttäneet, mitä heistä voi tulla.

+

+-- Voi, enhän minä luule olevani nero! huudahti Josie jo äskeistä

+tyynempänä. -- Tahdon vain tietää, onko minulla sen verran lahjoja,

+että kannattaa jatkaa. Tuntuu kuin minussa olisi jotakin, joka ei

+pääse purkautumaan muuten kuin tällä tavalla. Minä olen näytellessäni

+hyvin onnellinen. Rakastan Shakespearea enkä koskaan väsy hänen

+henkilöihinsä.

+

+Puhuessaan Josie unohti kokonaan itsensä. Hänen silmänsä loistivat

+ja huulet värähtelivät, kun hän koetti purkaa sanoiksi tunteita,

+jotka täyttivät hänet äyriään myöten. Neiti Cameron ymmärsi sen, hän

+käsitti, että tämä oli enemmän kuin tyttömäinen päähänpisto. Ja hänen

+vastauksessaan oli myötätuntoa, vaikka hän viisaasti pidättäytyikin

+sanomasta kaikkea mitä ajatteli. Hän näet tiesi, miten kärkkäästi

+nuoret rakentavat tuulentupia yhden ainokaisen sanan perusteella, ja

+myös kuinka katkera pettymys on silloin, kun kirkkaat kuplat särkyvät.

+

+-- Jos siltä tuntuu, en voi antaa muuta neuvoa, kuin tämän:

+rakastakaa ja tutkikaa edelleen suurta mestaria, hän sanoi hitaasti.

+-- Se on koulutusta jo sinänsä eikä ihminen koko elinaikanaan ehdi

+oppia kaikkia hänen salaisuuksiaan. Mutta paljon teillä on työtä,

+ennen kuin kykenette tulkitsemaan hänen sanojaan. Onko teillä

+tarpeeksi kärsivällisyyttä ja rohkeutta ja voimia aloittaa alusta ja

+laskea hitaasti ja työläästi perustus tulevalle työllenne? Maine on

+helmi, monet sukeltavat sitä hakemaan, mutta vain ani harvat löytävät

+sen.

+

+Viimeiset sanat hän näytti lausuvan enemmän itsekseen kuin

+kuulijalleen, mutta Josie vastasi hymyillen ja ilmeikkäästi:

+

+-- Löysinhän minä rannerenkaankin, vaikka kitkerä suolavesi pisti

+silmiini.

+

+-- Niin löysittekin, sitä en unohda. Se oli hyvä enne. Pidetäänpä

+mielessä.

+

+He hymyilivät kumpikin, ja neiti Cameronin kasvot säteilivät Josielle

+auringonpaistetta, kun hän ojensi kätensä kuin ottaakseen vastaan

+näkymättömän lahjan. Sitten hän lisäsi ihan toiseen sävyyn ja

+sanojensa vaikutusta tarkaten:

+

+-- Nyt te petytte, kun minä neuvon teitä palaamaan kouluun ja käymään

+sen läpi. Se on ensimmäinen askel, sillä kaikki oppi on tarpeen.

+Kehittäkää henkeänne ja ruumistanne, sydäntänne ja sieluanne ja

+tulkaa viisaaksi, suloiseksi, kauniiksi ja terveeksi tytöksi. Sitten

+kahdeksantoista tai kahdenkymmenen ikäisenä alatte harjoitella ja

+koetella voimianne. Parasta lähteä taisteluun vasta kun aseet ovat

+kunnossa. Silloin säästyy monilta katkerilta opetuksilta joita saa,

+kun ryntää päämääräänsä liian aikaisin. Osaatteko odottaa ja tehdä

+työtä?

+

+-- Osaan.

+

+-- Sittenhän nähdään. Mutta muistakaa, pelkkä kauneus ja komeat

+puvut eivät tee näyttelijätärtä. Minun sydämelläni on näyttämön

+uudistaminen. Kaikki on nykyään silmänlumetta ja petosta. Miksi

+yleisö tyytyykään pelkkään roskaan, kun kokonainen maailma

+totuutta, kauneutta, runoutta ja henkeä odottaa tulkitsemistaan ja

+nauttijoitaan!

+

+Neiti Cameron oli unohtanut kenelle puhui, hän käveli edestakaisin

+täynnä ylvästä paheksumista, jota jokainen sivistynyt ihminen tunsi

+ajatellessaan näyttämötaiteen alennustilaa.

+

+Keskustelu jatkui vilkkaana ja pysytteli teatterissa, kunnes Josie

+yhtäkkiä nousi. Hän oli vilkaissut kelloon ja huomasi viipyneensä jo

+kauan. Hattuunsa tarttuen hän lähestyi neiti Cameronia, joka seisoi

+katsellen häntä niin tarkkaan, että Josie tunsi itsensä läpinäkyväksi

+kuin lasiruutu ja punastui sievästi sanoessaan ääni värähtäen:

+

+-- En osaa kyllin kiittää tästä hetkestä ja kaikesta, mitä olette

+minulle sanonut. Teen niin kuin sanotte, ja äiti on iloinen, kun

+näkee taas minut kirjojen ääressä. En kuvittele liikoja, vaan teen

+työtä ja odotan ja koetan noudattaa neuvojanne, sillä vain siten voin

+maksaa teille velkani.

+

+-- Tuostapa muistankin, että minun velkani on vielä maksamatta. Pikku

+ystävä, pitäkää tämä muistona minulta! Se sopii merenneidolle ja

+muistuttaa teitä sukelluksestanne. Toivottavasti seuraavalla kerralla

+sukellatte paremman jalokiven -- saamatta karvasta suolavettä

+suuhunne!

+

+Puhuessaan neiti Cameron irrotti kaularöyhelöstään akvamariinineulan

+ja kiinnitti sen kuin ritarimerkin Josien rintaan. Sitten hän kohotti

+tytön onnelliset kasvot, suuteli niitä hellästi ja jäi katsomaan, kun

+Josie hymyillen poistui.

+

+Kaikki kuuntelivat kiinnostuneina Josien kuvausta käynnistä

+ja myönsivät, että neiti Cameronin neuvo oli hyvä. Amy tunsi

+helpotusta, kun ratkaisu lykkäytyi, sillä hän ei olisi halunnut

+sisarentyttärestään näyttelijää vaan toivoi tytön haaveitten

+haihtuvan.

+

+Tämä tapaaminen ei jäänyt viimeiseksi. Neiti Cameron oli todella

+innostunut asiasta ja keskusteli monta kertaa vakavasti Laurien

+kanssa.

+

+Josie kirjoitti kotiin paksuja kirjeitä. Ja kesämatkalta tultuaan hän

+ilahdutti äitiään käymällä niin kärsivällisen tarmokkaasti kirjojen

+kimppuun, että se hämmästytti kaikkia.

+

+

+

+

+9

+

+TOMIN UUTISET

+

+

+Kaksi korkeata polkupyörää mennä huristi Plumfieldin tietä

+syyskuisena iltapäivänä satulassaan ruskea ja tomuinen polkija; nämä

+näyttivät palaavan onnistuneelta matkalta. Vaikka jalat tuntuivatkin

+raskailta, heidän kasvonsa loistivat, kun he katselivat yläilmoistaan

+maailmaa tyytyväisinä niin kuin kaikki pyöräilijät opittuaan ajamaan.

+

+-- Mene sinä, Tom, edeltä ja kerro koko juttu. Minä jään tänne.

+Tapaamme sitten myöhemmin, sanoi Demi astuen pyöränsä selästä

+Kyyhkyslakan ovella.

+

+-- Jos olet kunnon kaveri, et puhu mitään. Anna minun ensin selvittää

+asia äiti Bhaerin kanssa, vastasi Tom ja huokasi syvään ajaessaan

+portista sisään.

+

+Demi nauroi, ja hänen toverinsa ajoi hiljaa pitkin puistokäytävää

+toivoen hartaasti, että reitti olisi selvä. Tom oli aivan varma,

+että kuultuaan hänen uutisensa koko perhe saisi hämmästyksestä ja

+tyytymättömyydestä halvauksen.

+

+Suureksi ilokseen hän keksi Jo-rouvan yksin korjausarkkikasan

+keskeltä. Tämä laski paperit käsistään tervehtiäkseen sydämellisesti

+matkamiestä. Mutta ensi silmäyksellä Jo näki, että jotakin oli

+tapahtunut, sillä viime viikkojen sattumukset olivat tehneet hänet

+entistä terävänäköisemmäksi.

+

+-- Mitä hätänä, Tom? hän kysyi, kun poika lysähti nojatuoliin

+tiilenkarvaisilla kasvoillaan hullunkurinen ilme, joka kuvasti

+yhtaikaa pelkoa, häpeää, iloa ja epätoivoa.

+

+-- Minä olen pahassa pulassa.

+

+-- Tietysti, sinähän tuot aina pulmia tullessasi. Mitä sinä olet

+tehnyt? Ajoitko nurin jonkun vanhan naisen, joka vaatii siitä

+laillista hyvitystä, vai? Jo kysyi hilpeästi.

+

+-- Pahempaa, huokasi Tom.

+

+-- Et kai ole myrkyttänyt ketään herkkäuskoista, joka on pyytänyt

+sinulta lääkkeitä?

+

+-- Vielä pahempaa.

+

+-- Oletko jättänyt Demin huonoon seuraan ja puikkinut tiehesi?

+

+-- Vieläkin pahempaa.

+

+-- Minä luovun. On inhottavaa odottaa huonoja uutisia. Saatuaan

+kuulijansa kylliksi innostumaan Tom jyräytti lyhyesti koko totuuden

+ja jäi odottamaan sen tehoa:

+

+-- Minä olen kihloissa.

+

+Jon korjausarkit lehahtivat lentoon, kun hän löi kätensä yhteen ja

+huudahti huolissaan:

+

+-- Jos Nan on suostunut, en koskaan anna sitä hänelle anteeksi.

+

+-- Ei hän olekaan. Se on toinen tyttö.

+

+Tomin kasvot olivat niin hullunkurisen näköiset, ettei Jo voinut olla

+nauramatta. Sillä poika oli samalla sekä hämillään että hyvillään,

+vieläpä huolissaankin.

+

+-- Sepä hauskaa, todellakin hauskaa! Välipä sillä, kuka hän on. Ja

+toivottavasti menette pian naimisiin. Mutta kerro nyt koko asia,

+kehotti Jo niin rauhoittuneena, että tunsi voivansa kuulla mitä

+hyvänsä.

+

+-- Mitähän Nan sanoo? Tom kysyi nolona.

+

+-- Hän riemuitsee päästessään ikuisesta kiusanhengestään. Älä ole

+huolissasi Nanista! Kuka tämä tyttö on?

+

+-- Eikö Demi ole kirjoittanut?

+

+-- Vain jostakin neiti Westistä, jonka kuulut keikauttaneen

+kanootilla kumoon Quitnossa. Minusta siinä oli jo tietämistä ihan

+tarpeeksi.

+

+-- Se oli vasta alkusoittoa. Onnenpotku minulle! Tietysti minun piti

+olla kohtelias pideltyäni pahoin tyttöraukkaa. Ihmiset olivat sitä

+mieltä, enkä voinut muuta, ja niin oli kaikki mennyttä ennen kuin

+aavistinkaan. Demin syytä se oli. Hän tahtoi ottaa kuvia. Katsokaa

+vain näitä. Näin me kulutimme aikaa silloin, kun emme pelanneet

+tennistä, sanoi Tom ja veti kourallisen valokuvia taskustaan;

+monissa niistä hän itse oli varsin näkyvällä paikalla, joko pidellen

+päivänvarjoa sievän tytön suojana kalliolla, loikoen tämän jaloissa

+nurmella tai kiikkuen kuistin kaiteella.

+

+-- Tämä on tietysti hän? kysyi Jo näyttäen sirokenkäistä naista,

+jolla oli maila kädessään.

+

+-- Se on Dora. Eikö hän olekin suloinen, huudahti Tom unohtaen

+hetkeksi kaikki vaikeutensa ja puhui innokkaasti kuin rakastunut mies

+konsanaan.

+

+-- Oikein hauskan näköinen. Toivottavasti hän ei ole Dickensin Dora?

+Tuo kiharainen pää on sen näköinen.

+

+-- Ei vähääkään. Hän on etevä tyttö. Taitava talousihminen, ompelee

+hyvin ja osaa paljon muuta. Kaikki tytöt pitävät hänestä, hän on

+hyväsydäminen ja iloinen, laulaa kuin lintu, tanssii kauniisti ja

+pitää kirjoista. Hänen mielestään sinun kirjasi ovat erinomaisia.

+

+-- Tuon sanoit imarrellaksesi minua ja saadaksesi minulta apua.

+Kerro ensin miten kaikki kävi, sanoi Jo ja asettui tarkkaavaisena

+kuuntelemaan.

+

+Tom siveli päätään otsasta niskaan asti kuin selvittääkseen

+ajatuksiaan ja ryhtyi tarmokkaasti kertomaan:

+

+-- Me olimme jo ennestään tuttuja, mutta en tiennyt, että hänkin

+oli siellä. Demi tahtoi tavata erästä toveriaan, ja kun siellä

+oli kaunista ja viileätä, viivyimme yli pyhän. Kohtasimme

+muutamia hauskoja ihmisiä ja läksimme soutelemaan. Dora oli minun

+kanootissani, ja me törmäsimme kirottuun kariin ja kaaduimme. Hän

+osaa kyllä uida, niin ettei sattunut vahinkoa, pelästyimme vain ja

+puku tietysti meni pilalle. Hän otti asian hienosti, ja meistä tuli

+heti ystävät, kun kompuroimme kurjaan alukseemme toisten nauraessa.

+Tietysti meidän piti jäädä seuraavaksi päiväksi katsomaan, oliko Dora

+kunnossa. Demi tahtoi. Siellä oli Alice Heath ja pari muuta tyttöä

+meidän opistosta, niin että tulimme viipyneeksi kauemminkin. Demi

+otti valokuvia, me tanssimme ja panimme toimeen tenniskilpailun,

+sehän on oikeastaan yhtä hyvää urheilua kuin pyöräilykin. Mutta

+rehellisesti sanoen tennis on vaarallinen peli, siinä hakkaillaan

+aika tavalla.

+

+-- Minun aikoinani ei paljon pelattu tennistä, mutta minä ymmärrän

+kyllä, sanoi Jo.

+

+-- Totta puhuen, en aikonut vähääkään ruveta vakavaksi, Tom jatkoi

+verkalleen. -- Mutta kun kaikki muut hakkailivat, niin minäkin.

+Dora näytti pitävän siitä ja odottavan sitä, ja tietysti minusta

+oli hauskaa kun huomasin, että minusta välitetään. Miehestä

+tuntuu aika mukavalta, kun saa arvoa jonkun silmissä vuosikausien

+halveksimisen jälkeen. Niinpä niin, teki hyvää nähdä sievän tytön

+aina hymyilevän minulle, punastuvan suloisesti, kun sanoin hänelle

+jotain kaunista, ilahtuvan tulostani ja käyvän surulliseksi, kun

+läksin pois. Dora ihaili kaikkea mitä tein ja sai minut yrittämään

+aina parastani. Semmoisesta kohtelusta mies pitää, ja sellaista hänen

+kuuluu saadakin, jos käyttäytyy hyvin. Ei nenännyrpistyksiä eikä

+olankohautuksia vuodesta toiseen, niin että tuntee itsensä höperöksi,

+vaikka on tosissaan ja on rakastanut tyttöä uskollisesti pikku

+pojasta asti. Totta totisesti, se on kohtuutonta.

+

+Tom lämpeni ja tuli kaunopuheiseksi ajatellessaan kärsimäänsä

+vääryyttä. Hän nousi kävelemään ympäri huonetta, heilutti päätään

+ja koetti olla suutuksissaan, mutta huomasi ihmeekseen, ettei häntä

+surettanutkaan yhtään.

+

+-- Juuri niin. Jätä vanhat haaveesi -- sillä muuta ne eivät

+olleetkaan -- ja tartu uuteen, jos se on kestävää. Mutta kuinka sinä

+tulit kosineeksi? Jo uteli.

+

+-- Se oli ihan vahinko. En edes tarkoittanut sitä, mutta aasipas

+tarkoitti, enkä minä päässyt pulasta, muuten olisin loukannut Doran

+tunteita, selitti Tom tuntien päässeensä kertomuksen huippukohtaan.

+

+-- Taisikin olla kaksi aasia, vai mitä? kysyi Jo.

+

+-- Se kuulostaa hassulta, mutta siitä olisi voinut tulla vaikka

+mitä kamalaa, vastasi Tom synkkänä, vaikka silmien välkkeestä näki,

+etteivät lemmenkoettelemukset olleet sokaisseet hänen silmiään

+näkemästä seikkailun hullunkurista puolta.

+

+-- Tytöt ihailivat meidän uusia pyöriämme, ja tietysti me halusimme

+näyttää taitoamme. Otimme heidät mukaan pyörille ja hulluttelimme

+yhdessä. Dora istui kerran takanani ja me ajoimme kauniisti pitkän

+matkan, kunnes muuan aasinkoni juoksi suoraan tien poikki. Minusta

+sen olisi pitänyt väistyä, mutta sepä ei väistynyt, niin että

+minä potkaisin sitä. Se potkaisi takaisin ja siinä sitten mentiin

+mukkelismakkelis, niin aasi kuin mekin. Aikamoinen sekamelska! Minä

+ajattelin vain Doraa, ja hän oli aivan suunniltaan. Hän nauroi

+ja itki, ja se peto rupesi kiljumaan, ja minä olin ihan pyörällä

+päästäni. Kenelle ei niin kävisi, kun tyttö läähättää keskellä tietä

+ja saat pyyhkiä hänen silmiään ja pyydellä anteeksi tietämättä onko

+häneltä luita poikki vai ei! Minä sanoin häntä kullakseni ja menin

+hädissäni niin pitkälle, että hän kalpeni ja sanoi: "Saat anteeksi,

+Tom. Nosta minut ja jatketaan matkaa."

+

+-- Eikö se ollutkin herttaista, minä olin sentään kaatanut hänet jo

+toisen kerran? Se liikutti minua sydänjuuria myöten, ja minä sanoin,

+että ohjailin vaikka kuinka pitkälle tuommoista enkeliä, ja -- en

+tiedä mitä oikein mahdoin sanoakaan, mutta minut olisi voinut vaikka

+höyhenellä sipaista maahan, kun Dora otti minua kaulasta ja sanoi:

+"Rakas Tom, sinun kanssasi en pelkäisi leijoniakaan." Hänen olisi

+kai pitänyt sanoa aaseja, mutta hän oli tosissaan ja säästi minun

+tunteitani. Mutta nyt minulla on kaksi mielitiettyä yhtaikaa ja olen

+hitonmoisessa pulassa.

+

+Jon oli mahdotonta pysyä totisena, tämä Tomille luonteenomainen juttu

+nauratti häntä niin, että kyynelet valuivat pitkin poskia. Tom loi

+häneen moittivan silmäyksen, mutta purskahti samassa itsekin nauruun

+niin että huone raikui.

+

+-- Tommy Bangs! Kukaan muu kuin sinä ei voisi joutua tuommoiseen

+onnettomuuteen, sanoi Jo, kun hän taas sai vedetyksi henkeä.

+

+-- Kaikki on ihan päälaellaan ja minut pilkataan hengiltä. Saan sanoa

+hyvästit vanhalle Plumille pitkäksi aikaa, vaikeroi Tom pyyhkien

+kasvojaan ja koettaen sopeutua kauheaan asemaansa.

+

+-- Älä toki! Minä puolustan sinua, sillä minusta tämä on koko kesän

+paras juttu. Mutta tahdon tietää ensin, oletko sinä tosissasi. Näissä

+asioissa minä en hyväksy leikittelyä.

+

+-- Dora kyllä katsoo olevansa kihloissa ja kirjoitti heti kotiinsa.

+Minä en saanut sanaakaan suustani, kun hän suhtautui asiaan

+niin vakavasti ja oli niin onnellisen näköinen. Hän on vasta

+seitsemäntoista eikä ole koskaan pitänyt kenestäkään toisesta, ja

+hän uskoo kaiken olevan kohdallaan, koska hänen isänsä tuntee minun

+isäni emmekä ole kumpikaan ihan köyhiä. Minä olin niin ymmällä, etten

+voinut sanoa muuta kuin: "Voitko sinä oikeastaan rakastaa minua, kun

+me tunnemme toisiamme niin vähän?" Mutta hän vastasi hellästi: "Kyllä

+vain, Tom. Sinä olet niin iloinen ja hyvä ja kunnollinen, etten voi

+olla rakastamatta." Enhän minä voinut kaiken tämän jälkeen tehdä

+muuta kuin antaa mennä, jäin sinne hänen ilokseen ja luotin siihen,

+että koko sotku vielä selviää.

+

+-- Aito tomimaista kevytmielisyyttä! Kai sinä kerroit asian heti

+isällesi?

+

+-- Kirjoitin hänelle heti ja sain kaiken mahtumaan kolmelle riville.

+Näin: "Isä rakas! Olen kihloissa Dora Westin kanssa ja toivon, että

+hän sopii perheeseen. Minulle hän sopii täsmälleen. Tom." Hän oli

+hyvillään, sillä hänhän ei ole koskaan pitänyt Nanista, mutta Dora

+miellyttää häntä kaikin puolin.

+

+-- Mitä Demi sanoi näin vauhdikkaasta ja hullunkurisesta

+rakkausseikkailusta? Eikö hän paheksunut sitä? kysyi Jo-rouva naurua

+pidätellen, kun hänen mieleensä tuli kaikkea muuta kuin romanttinen

+näky: aasi, polkupyörä, poika ja tyttö sikin sokin maantiellä.

+

+-- Ei yhtään. Se kiinnosti kyllä häntä ja hän oli oikein

+ystävällinen. Puhui minulle isällisesti. Demihän on aina kuin Salomo,

+varsinkin kun sattuu itse olemaan samassa veneessä, vastasi Tom

+ymmärtäväisen näköisenä.

+

+-- Et kai tarkoita --? Jo läähätti säikähtyneenä.

+

+-- Tarkoitanpa hyvinkin, juuri sitä. Demiä minä saan kiittää koko

+sotkusta. Hän sanoi menevänsä Quitnoon Fred Wallacea katsomaan,

+mutta ei tavannut koko kaveria, ei tietenkään voinut tavata, kun

+Wallace ei ollut mailla halmeilla. Alicea hän sieltä haki, ja minut

+jätettiin oman onneni nojaan, kun Demi ja Alice sipisivät kaksistaan

+ja kulkivat ympäri kamera kainalossa. Tässä jutussa oli kolme aasia,

+enkä minä suinkaan ollut niistä hölmöin, vaikka minulle tässä

+nauretaan. Demi tietysti on vakavan ja viattoman näköinen eikä kukaan

+sano hänelle mitään.

+

+-- Juhannuskuume on siis puhjennut, ties kuka saa seuraavana

+tartunnan. No, jääköön Demi äitinsä huostaan ja tuumitaan, mitä sinun

+pitäisi tehdä.

+

+-- En tosiaankaan tiedä. On kurjaa olla rakastunut kahteen tyttöön

+samalla kertaa.

+

+-- Ajattele toki asiaa järkevästi. Dora rakastaa sinua ja uskoo sinun

+rakastavan häntä. Nan ei välitä sinusta etkä sinäkään tosissasi

+hänestä, roikut vain hänen perässään pelkkää härkäpäisyyttäsi,

+kun hän koettaa häätää sinut pois. Jos suoraan sanon, luulen että

+olet rakastunut Doraan tai joka tapauksessa hyvää vauhtia menossa

+sinnepäin; vaikka lasketkin leikkiä, sinä puhut hänestä ihan eri

+sävyssä kuin olet ikinä puhunut Nanista. Pidä sinä nyt kiinni Dorasta

+ja anna Nanin mennä menojaan; aikanaan näkyy, kuinka aito tunteesi on.

+

+Tomin kasvot valkenivat Jon puhuessa, ja tämän päästessä loppuun ne

+suorastaan paistoivat helpotuksesta.

+

+-- Oikeastaan minun teki alun perin mieli vain kiusata Nania, hän

+tunnusti. -- Käskin Demin kirjoittaa puuhistani Daisylle, jotta Nan

+saisi kuulla. Mutta sitten kävi hupsusti: unohdin Nanin kokonaan enkä

+ajatellut kuin Doraa, kunnes tuo siunattu aasi viskasi hänet syliini.

+Mutta mitähän vietävää Nan nyt sanoo, kun saa kuulla!

+

+-- Kuulla mitä? kysyi kirkas ääni, joka sai molemmat säpsähtämään ja

+kääntymään, sillä Nan itse katseli heitä tyynesti ovelta.

+

+Jo halusi päästää Tomin jännityksestä ja nähdä, kuinka Nan

+suhtautuisi uutiseen, siksi hän sanoikin nopeasti:

+

+-- Että Tom on kihloissa Dora Westin kanssa.

+

+-- Ihanko totta? Minä tiesin, että reseptini saa aikaan

+ihmeparannuksen, jos Tom vain noudattaa sitä kyllin kauan. Tom-kulta,

+onpa se hauskaa! Ja Nan pudisti sydämellisesti pojan kättä.

+

+-- Se sattui vahingossa, Nan, ei se ollut tarkoitus. Mutta minähän

+aina sekoitan asiat, ja tästä sotkusta en ollut selvitä ollenkaan.

+Äiti Bhaer kertoo sinulle kaiken. Minun täytyy lähteä siistiytymään.

+Menen Demin luo teelle. Näkemiin.

+

+Änkyttäen ja punastellen, ujon ja kiitollisen näköisenä Tom painui

+ovesta jättäen naiset setvimään keskenään asiaa ja nauramaan tätä

+odottamatonta käännettä. Nan tunsi Doran ja oli varma, että tästä

+tulisi aikaa myöten Tomille mainio vaimo.

+

+-- Tietysti minun tulee ikävä Tomia, kun hän haihtuu näiltä mailta,

+mutta toisaalta tämä on helpotus sekä minulle että hänelle.

+Joutilaisuus on pojalle pahaksi. Nyt hän menee isänsä liikkeeseen ja

+menestyy hyvin ja kaikki tulevat onnellisiksi. Minä annan Doralle

+tyylikkään lääkelaatikon häälahjaksi ja opetan häntä käyttämään

+sitä. Tomille sitä ei voi uskoa, Silaskin sopisi lääkärin ammattiin

+paremmin kuin hän.

+

+Puheen loppuosa kevensi Jo-rouvan mieltä, sillä Nan oli aluksi

+vilkaissut ympärilleen kuin olisi kadottanut jotain arvokasta,

+mutta näytti piristyvän ajatellessaan lääkelaatikkoa ja Tomin uutta

+vaaratonta elämänuraa.

+

+-- Sinun orjasi on vihdoinkin vapaa. Anna hänen mennä menojaan ja

+uppoa sinä työhösi, sillä sinä ainakin sovit lääkärin ammattiin ja

+tuot aikaa myöten sille kunniaa, sanoi Jo rohkaisevasti.

+

+-- Siitä muistankin, että kylässä on tuhkarokkoa. Sinun pitäisi

+kieltää tyttöjä käymästä sellaisissa paikoissa, missä on lapsia.

+Olisi ikävää saada tuhkarokkotartunta juuri lukukauden alkajaisiksi.

+Nyt minä menen Daisyn luo. Saa nähdä mitä hän sanoo Tomille. Eikös

+tuo poika olekin mainio? Ja Nan meni tiehensä naureskellen.

+

+Jo jäi miettimään Tomin yllättävää uutispommia. Sen vaikutus saattoi

+ulottua laajalle, sillä vaikkei yksi pääskynen kesää teekään, niin

+yksi kihlaus saa helposti aikaan toisia, ja useimmat Jon nuorista

+olivat tartunnalle alttiissa iässä.

+

+-- Onneksi kaikki kaksitoista eivät sentään ole minun vastuullani.

+Se veisi minulta viimeisetkin järjen rippeet, sillä arvaan hyvin,

+että tulossa on paljon pahempia selkkauksia ja pulmia kuin nuo

+Tomin kanootit ja polkupyörät ja aasit, mietti Jo palatessaan

+laiminlyötyjen korjausvedostensa pariin.

+

+Tom itse oli perin tyytyväinen siihen valtavaan kohuun, jonka hänen

+kihlauksensa aiheutti Plumfieldin yhdyskunnassa. Useimmat Tomin

+ystävät olivat niin ällistyneitä, etteivät tulleet edes härnänneeksi

+häntä. Se että juuri hän, uskollisuuden perikuva, luopui palvontansa

+kohteesta ja kääntyi vieraiden jumalattarien puoleen, järkytti

+kaikkia romanttisia sieluja.

+

+Hupaista kyllä, Tom sai näinä aikoina kokonaan uuden roolin, sillä

+jutun hullunkuriset yksityiskohdat, jotka olivat vain harvojen

+tiedossa, haudattiin ystävällisesti unholaan, ja Tom sukelsi esiin

+täysiverisenä sankarina, joka oli pelastanut nuoren naisen hukkumasta

+ja voittanut rohkeudellaan tämän rakkauden. Dora säilytti salaisuuden

+ja nauroi sydämestään jutulle, kun hän tuli tervehtimään äiti Bhaeria

+ja tutustumaan koko perheeseen.

+

+Isänsä iloksi Tom luopui lääketieteestä ja valmistautui

+liikemieheksi. Ainoa oka Tomin ruusukimpussa oli Nanin tyyni

+suhtautuminen asioiden uuteen käänteeseen ja se silminnähtävä

+helpotus, jota hän tunsi Tomin 'uskottomuuden' paljastuttua.

+Tom ei toki halunnut Nanin kärsivän, mutta hänestä olisi ollut

+mieluista, jos tyttö olisi tuntenut edes rahtusen murhetta

+menetettyään ihailijansa. Niin monen vuoden uskollinen palvelus ja

+vakava kiintymys olisi toki edellyttänyt apeaa ilmettä tai edes

+muutamaa kateellista silmäystä, kun Tom kulki ohitse ihaileva Dora

+käsipuolessaan. Mutta Tomin harmiksi Nan kohteli häntä pelkästään

+äidillisesti ja taputti Doran kiharaista päätä suojelevasti ja

+kokeneesti.

+

+Kesti jonkin aikaa, ennen kuin Tom sai entiset ja uudet tunteensa

+sopivasti järjestykseen, mutta Jo auttoi häntä ja Laurie selitti

+kokemuksesta, miten hämmästyttäviä hyppäyksiä ihmissydän saattaa

+tehdä pelkästään tervehtyäkseen. Lopuksi Tom saavutti tasapainonsa,

+ja kun syksy tuli, häntä näkyi enää harvoin Plumfieldissä, sillä

+hänen uusi johtotähtensä oli kaupungissa ja liikeasiat pitivät häntä

+lujasti työssä. Hän oli nyt selvästi oikealla paikallaan ja menestyi

+ennen pitkää erinomaisesti.

+

+

+

+

+10

+

+DEMI VAKIINTUU

+

+

+-- Äiti, saanko keskustella kanssasi vakavasti? kysyi Demi eräänä

+iltana, kun he istuivat yhdessä nauttimassa syksyn ensimmäisestä

+takkavalkeasta. Daisy oli yläkerrassa kirjoittamassa kirjeitä ja

+Josie lukemassa pikku kirjastossa.

+

+-- Tottakai, kultaseni. Toivottavasti sinulla ei ole huonoja uutisia,

+sanoi Meg nostaen katseensa käsityöstään.

+

+-- Taitavat pikemminkin olla hyviä, vastasi Demi hymyillen ja pani

+pois sanomalehden. Hän meni istumaan äitinsä viereen pieneen sohvaan,

+johon parahiksi sopi kaksi henkeä.

+

+-- Kerrohan sitten.

+

+-- Tiedän ettet pidä reportterintoimestani. Sinusta on varmaan

+hauskaa luulla, että olen ottanut lähtöpassit.

+

+-- Tosiaan hauskaa! Lehtityö on kovin epävarmaa, eikä siinä pääse

+eteenpäin. Sinun pitäisi päästä hyvään paikkaan, johon voisit jäädä

+pysyvästi. Haluaisin sinut virkauralle, mutta koska et itse pidä

+siitä, niin jokin vauras liikeyrityskin kävisi laatuun.

+

+-- Mitä sanoisit rautatiellä olosta?

+

+-- Ei, siitä en pidä. Meluisa ja kiireinen paikka, jossa on

+kaikenkarvaisia ihmisiä ympärillä. Toivottavasti et aio sinne.

+

+-- Olisin voinut saada sieltä paikan. Entä miellyttääkö sinua

+kirjanpitäjän paikka nahkatukkuliikkeessä?

+

+-- Ei, tulet kumarahartiaiseksi kirjoittaessasi korkean pöydän

+ääressä, ja kirjanpitäjä pysyy aina kirjanpitäjänä.

+

+-- No, entä kauppamatkustajan toimi?

+

+-- Ei se ainakaan. Kuolisit tai menettäisit terveytesi huonon ruuan

+takia, onnettomuudet ja vaarat uhkaisivat joka puolelta ja saisit

+yhtä mittaa olla menossa.

+

+-- Voisin myös ruveta erään tiedemiehen yksityissihteeriksi, mutta

+palkka on pieni ja työ voi ennen pitkää loppua.

+

+-- Sellainen puuha olisi kyllä enemmän minun mieleeni. En tietenkään

+vastusta mitään kunniallista työtä, mutta en soisi poikani ahertavan

+parasta nuoruuttaan pimeässä konttorissa pienestä palkasta tai

+heittelehtivän hiukan suuremman palkan vuoksi edestakaisin kehnoissa

+ja tärisevissä vaunuissa. Tahtoisin saada sinut sellaiseen paikkaan,

+jossa taitosi ja taipumuksesi kehittyvät ja ovat hyödyksi ja johon

+voisit ehkä lopuksi päästä osakkaaksi. Silloin oppivuotesi eivät

+kuluisi hukkaan. Puhuin tästä kaikesta jo aikoinaan isäsi kanssa.

+

+Demi kiersi käsivartensa äidin harteille ja sanoi niin isänsä tapaan,

+että äidin silmät kostuivat:

+

+-- Äiti rakas, olenkin tainnut saada juuri sellaisen toimen, jota

+sinä toivot. En halunnut puhua siitä ennen kuin asia oli varma,

+sillä olisit vain huolehtinut ja hätäillyt, mutta Jo-täti ja minä

+olemme olleet puuhassa jo jonkin aikaa ja nyt paikka on selvä.

+Tiedäthän että Jo-tädin kustantaja herra Tiber on menestyneimpiä

+miehiä alallaan. Lisäksi hän on aulis, ystävällinen ja ehdottoman

+kunniallinen. Olen suorastaan himoinnut hänen palvelukseensa. Työssä

+tarvitaan kirjallisuuden tuntemusta ja arvostelukykyä, siinä pääsee

+kosketuksiin ihmisten kanssa ja se on hyvin kasvattavaa. Aina kun

+käyn kustantajan luona Jo-tädin asioissa, tahtoisin jäädä tuohon

+suureen kauniiseen huoneeseen, jossa herra Tiber istuu pöytänsä

+ääressä melkein kuin kuningas ottamassa vastaan alamaisiaan;

+suurimmatkin kirjailijat ovat siellä nöyriä poikia ja odottavat

+jännittyneinä ratkaisua. Tietenkään minulla ei ole mitään tekemistä

+tuon kanssa, ehkei koskaan tule olemaankaan. Mutta sitä on hauskaa

+katsella, ja koko ilmapiiri eroaa tyystin monista konttoreista,

+joissa ei puhuta muusta kuin rahasta. Se on kuin toinen maailma, ja

+minusta tuntuu siellä hyvin kotoiselta.

+

+Tässä Demi pysähtyi vetämään henkeä ja Meg, jonka kasvot olivat

+kaiken aikaa kirkastuneet puuskahti innokkaasti:

+

+-- Juuri tuollaista minä toivoin. Oletko saanut sieltä toimen?

+Poikakulta, on erinomaista, jos pääset tuohon hyvin järjestettyyn ja

+menestyvään kustannusliikkeeseen.

+

+-- Luultavasti pääsen sinne, vaikka en uskalla vielä olla aivan

+varma. Voihan olla etten sovi tuohon työhön; minut otettiin vain

+kokeeksi. Herra Tiber oli hyvin ystävällinen ja lupasi, että jos

+selviydyn hyvin, pääsen kohoamaan niin nopeasti kuin toisiin nähden

+on kohtuullista. Aloitan kuun ensimmäisenä päivänä, toimitan aluksi

+tilauksia, käyn hankkimassa uusia ja teen muuta sentapaista. Se

+on minusta mukavaa. Olen valmis tekemään mitä tahansa mikä koskee

+kirjoja, vaikka vain tomuttamaan niitä, nauroi Demi tyytyväisenä

+tulevaisuuden näkymiin. Kokeiltuaan monenlaista hän näytti viimein

+löytäneen alan, josta piti.

+

+-- Eikö Jo-täti ole mielissään tästä? kysyi Meg ja näki jo sielunsa

+silmin kustantajan oven yläpuolella kilven: "Tiber, Brooke & kumpp."

+

+-- Niin mielissään, ettei tahtonut millään malttaa pitää suutaan

+kiinni. Minun suunnitelmani ovat tuottaneet sinulle niin usein

+pettymyksen, että tahdoin tällä kertaa olla varma. Rob ja Tom

+lupasivat pidättää Jo-tätiä kotona tämän illan, että saan itse kertoa

+uutisen; hänellä oli kova halu hyökätä tänne päätä pahkaa. Äiti

+kulta, tuntuu kuin olisin päässyt telakalta vesille!

+

+-- Arvaan sen. Minustakin tuntuu hyvältä, sillä olen välistä pelännyt

+olleeni sittenkin liian saamaton teidän suhteenne. Sinusta saan nyt

+olla huoletta. Jos vain Daisy vielä pääsisi selville vesille ja Josie

+jättäisi haihattelunsa, olisin ihan tyytyväinen.

+

+Demi piti hetken tauon antaakseen iloisen uutisen vaikuttaa; sitten

+hän aloitti suojelevalla äänellä, jota hän aina vaistomaisesti käytti

+puhuessaan sisaristaan:

+

+-- Mitä tyttöihin tulee, alan uskoa että isoisä on oikeassa: ihmisen

+täytyy saada olla oma itsensä, se miksi hänet on luotu. Daisynkin

+pitäisi saada kulkea omaa tietään. Jos Nat palaa onnellisesti kotiin,

+niin sinuna minä antaisin heille siunaukseni. Ja sitten auttaisimme

+yhdessä Josieta saamaan selville, onko teatteri hänen oikea uransa.

+

+-- Daisy on kiintynyt Natiin, se on selvä, ja jos Natissä on kylliksi

+miestä, he saavatkin tehdä tahtonsa mukaan. Mutta pelkään että

+Josiesta tulee vielä hankaluuksia. Minä rakastan teatteria, mutta en

+ymmärrä miten voisin antaa pikku tyttöni ruveta näyttelijäksi, niin

+lahjakas kuin hän ilmeisesti onkin.

+

+-- Kenenhän syytä hänen teatteri-innostuksensa on? Demi hymyili.

+

+-- Tietysti minun. Minähän näyttelin Daisyn ja sinun kanssasi

+"Metsän lapsia" ennen kuin osasitte puhua. Siinä sitä ollaan, äidin

+taipumukset puhkeavat lapsissa, ja äidin täytyy maksaa syntinsä

+antamalla lapsien tehdä oman päänsä mukaan. Meg nauroi, vaikka

+pudistikin päätään sille tosiasialle, että Marchin perheessä oli

+näyttelijänlahjoja.

+

+-- Kuule nyt, miksi perheessä ei saisi olla näyttelijää yhtä hyvin

+kuin kirjailija tai pappi tai kustantaja? Tunnusta pois, sinäkin

+näkisit mielelläsi Josien loistokkaana parrasvaloissa. Anna vain

+periksi, äiti, itsepäiset lapsesi tahtovat kuitenkin kulkea omia

+teitään.

+

+-- En kai muutakaan mahda. Silti minua pelottaa, sillä

+teatterimaailman jännitys nielaisee ihmisen niin, että siitä on

+vaikea luopua vaikka haluaisikin. Minä tiedän siitä jonkin verran,

+sillä luultavasti minusta itsestäni olisi tullut näyttelijä Marchin

+tädistä ja kaikista kunniallisista esi-isistä huolimatta, jollei

+siunattu isäsi olisi tullut väliin.

+

+-- Vaikea sinun olisikin vastustaa tyttäresi uraa, varsinkin nyt,

+kun aiot itse jouluna niittää laakereita näytelmän sankarittarena,

+kiusoitteli Demi seisoen selkä takkatulta vasten siinä asennossa,

+johon miehet mielellään asettuvat ollessaan voiton puolella.

+

+Meg punastui. -- Hassua että lupauduin siihen, mutta en voinut

+vastustaa, kun Jo ja Laurie sepittivät osan juuri minua varten ja

+te lapsetkin näyttelette mukana. Ja heti kun saan päälleni tuon

+vanhan äitimuorin vaatteet, minua värisyttää samalla tavalla kuin

+ennen vanhaan näytellessämme ullakolla. Kunpa vain Daisy suostuisi

+näyttelemään oman osansa.

+

+-- Eikö sinusta Alice sopisi siihen paremmin? Daisy ei osaa näytellä

+tippaakaan, mutta Alice saa eloa kuiviinkin repliikkeihin. Demi

+käveli huoneen poikki, kuin tulen hehku olisi äkkiä saanut punan

+kohoamaan hänen kasvoilleen.

+

+-- Sopisi varmasti. Alice on suloinen tyttö, minä pidän hänestä. Mitä

+hän tekee tänä iltana?

+

+-- Pänttää kai kreikkaansa. Niin hän tavallisesti tekee, ikävä kyllä,

+Demi mutisi tuijottaen kirjahyllyyn.

+

+Meg oli ottanut käsityönsä esille ja tarkasteli keskentekoista

+napinläpeä, niin ettei tullut huomanneeksi poikansa ilmettä.

+

+Demi oli järkevä nuorimies, jolla oli malttia pitää salaisuutensa

+ominaan. Niinpä Tomin lisäksi vain teräväkatseinen Josie oli

+huomannut, että liikkeellä oleva kulkutauti oli iskenyt Demiinkin,

+koska Josie tunsi terveellistä pelkoa isoaveljeään kohtaan, hän

+asettui vain viisaasti väijyksiin valmiina hyökkäämään kimppuun heti

+kun toinen paljastaisi heikon kohtansa. Demi oli alkanut iltaisin

+soitella tunteikkaasti huilua. Meg ja Daisy eivät kiinnittäneet

+mitään huomiota näihin iltakonsertteihin, mutta Josie kikatteli

+pahanilkisesti itsekseen ja odotti kostonhimoisena aikaansa, sillä

+hänen mielestään Demi asettui aina Daisyn puolelle, kun tämä torui

+häntä vallattomuuksista.

+

+Tänä iltana hän sai tilaisuutensa. Kun äiti oli syventyneenä

+käsityöhön ja Demi kuljeskeli rauhattomana ympäri, viereisestä

+huoneesta kuului kirjan paukahdus ja Josie ilmestyi huoneeseen

+haukotellen, mutta silmissään pahanenteinen pilke.

+

+-- Täällä mainittiin minun nimeni. Oletteko te panetelleet minua? hän

+kysyi istahtaen tuolin käsinojalle.

+

+Josie sai kuulla Demiä koskevan uutisen ja ilahtui siitä, mutta

+oli huomaavinaan isonveljen suhtautuvan kovin armollisesti hänen

+onnitteluunsa. Tytön mielestä moinen itsetyytyväisyys ei ollut

+Demille hyväksi. Hän pisti heti piikin tämän ruusukimppuun.

+

+-- Olen miettinyt meidän näytelmäämme ja keksinyt, että voin piristää

+omaa osaani laululla. Miltä tämä kuulostaa? Ja istahtaen pianon

+ääreen hän alkoi laulaa vanhalla sävelellä:

+

+    "Oi kuinka sinulle sen kertoisin,

+    mä että silmiisi kun katselin,

+    sä uudeksi teit koko maailman.

+    Suloinen tyttö. Sinua odotan."

+

+Pitemmälle hän ei päässyt, kun Demi hyökkäsi kiukusta punaisena hänen

+kimppuunsa, ja pöydät ja tuolit lennähtelivät, kun nopsajalkainen

+nuori neiti ravasi ympäri huonetta kannoillaan Tiber & Kumppanin

+tuleva osakas.

+

+-- Senkin marakatti, kuinka sinä uskallat koskea minun papereihini,

+karjui suuttunut runoilija tavoitellessaan julkeaa tyttöä, joka

+hyppeli sinne tänne ja heilutti kiusoitellen hänen edessään

+paperilappua.

+

+-- Minä löysin sen tietosanakirjan välistä. Ähä, ähä, mitäs jätät

+roskiasi joka paikkaan! Etkö sinä pitänyt laulustani? Sehän on oikein

+herttainen.

+

+-- Jollet anna tuota pois, saat oppia laulun, joka ei ole ollenkaan

+herttainen, puhisi takaa-ajaja.

+

+-- Tule ottamaan jos pystyt. Ja Josie katosi kirjastoon saadakseen

+rauhassa kinata, sillä äiti ehätti sanomaan: -- Lapset, lapset, älkää

+toki riidelkö!

+

+Paperi oli jo liekeissä kun Demi tuli, ja hän rauhoittui nähdessään,

+että riitakapula oli tiessään.

+

+-- Hyvä että se paloi, minä en siitä välitä. Se oli vain erään tytön

+tekele, johon koetin sepittää sävelen. Mutta tästedes jätät minun

+paperini rauhaan, tai minä pyörrän äskeiset sanani. Minä näet neuvoin

+äitiä, että hän antaisi sinun näytellä niin paljon kuin ikinä haluat.

+

+Josien naama venähti hänen kuullessaan julman uhkauksen ja hän kärtti

+Demiä kertomaan mitä oli puhuttu. Kooten tulisia hiiliä tytön pään

+päälle Demi selosti keskustelun ja sai tällä valtioviisaalla tempulla

+Josiesta heti liittolaisen.

+

+-- Kunnon kaveri! Saat minun puolestani tästä lähtien haikailla ja

+huokailla vaikka yökaudet, minä en sinua härnää. Jos sinä lupaat olla

+minun puolellani, niin minä lupaan olla vaiti kuin muuri. Tuossa on.

+Kirje Alicelta. Kai se kelpaa sovintolahjaksi?

+

+Demin silmät välähtivät, kun Josie ojensi kolmikolkkaisen paperin,

+mutta koska oli miltei varma, mitä se sisälsi, hän nolasi tytön

+sanomalla huolettomasti:

+

+-- Ei siinä mitään ole. Hän vain ilmoittaa, tuleeko hän meidän

+kanssamme konserttiin huomisiltana. Lue itse jos haluat!

+

+Naisten nurinkuriseen tapaan Josie menetti heti uteliaisuutensa,

+kun sai luvan lukea kirjeen. Hän työnsi lappusen Demille, mutta jäi

+vahtimaan, kun veli tyynesti silmäili nuo pari riviä ja viskasi

+paperin tuleen.

+

+-- Mutta hyvä mies! Minä luulin sinun säilyttävän jokaisen liuskan,

+johon 'suloinen tyttö' on koskenut. Etkö sinä välitäkään hänestä?

+

+-- Tietysti välitän, kaikkihan me välitämme. Mutta 'haikailu

+ja huokailu' eivät sovi minulle. Tyttöriepu, näytelmät panevat

+sinun romanttisen pääsi pyörälle, ja koska Alice ja minä joskus

+näyttelemme rakastavaisia, sinä hupsuparka ajattelet heti, että me

+olemme tosissamme. Älä vaivaa päätäsi typeryyksillä, vaan pidä huoli

+omista asioistasi ja anna minun hoitaa omani. Saat anteeksi tällä

+kertaa, mutta käytöksesi osoittaa huonoa makua, eivätkä tragedian

+kuningattaret hassuttele.

+

+Tämä tukki Josien suun; hän pyysi nöyrästi anteeksi ja meni

+nukkumaan. Demi oli kohtalaisen tyytyväinen; mielestään hän oli

+rauhoittanut viisaasti sekä itsensä että uteliaan pikku sisarensa.

+Mutta jos hän olisi nähnyt tytön kasvot tämän kuunnellessa hiljaista

+huilunsoittoa, ei hän olisi ollut siitä kovinkaan varma. Sillä tyttö

+näytti ovelalta kuin vanha varis pyhähtäessään halveksivasti:

+

+-- Älä luulekaan, että sinä minut petät. Puhu mitä puhut, mutta

+serenadia sinä siellä soitat.

+

+

+

+

+11

+

+EMILIN KIITOSJUHLA

+

+

+"Brenda" kulki täysin purjein nousevassa tuulessa, ja jokainen

+laivassaolija oli iloissaan, sillä pitkä matka lähestyi loppua.

+

+-- Neljä viikkoa enää, rouva Hardy, sanoi toinen perämies Emil

+Hoffman pysähtyessään kahden naisen viereen kannen suojaiseen

+nurkkaukseen.

+

+-- Tuntuu varmaan hyvältä seistä taas tukevasti maankamaralla,

+vastasi vanhempi nainen hymyillen. Emil oli hänen suosikkinsa,

+sillä tämä oli ottanut huolekseen pitää seuraa laivan ainoille

+matkustajille, kapteenin rouvalle ja tyttärelle. -- Nouseekohan

+tuolta myrsky? rouva Hardy jatkoi vilkaisten levottomana länttä

+kohti, jonne aurinko laski punaisena.

+

+-- Vain lakillinen tuulta, juuri sopivasti puskemaan meitä eteenpäin,

+vastasi Emil vilkaisten miettiväisenä taivaalle.

+

+-- Laulakaa meille, herra Hoffman, me kaipaamme musiikkia, sanoi Mary

+pyytävästi.

+

+Emil oli näiden kuukausien kuluessa monta kertaa siunannut

+laulutaitoaan, sillä se lyhensi pitkiä päiviä ja toi tunnelmaa

+hämärän hetkiin. Nytkin hän oli heti valmis, ja nojaten tytön

+vierellä parraspuuhun hän lauloi Maryn lempilaulun:

+

+    "Hei, tuuli raikas antakaa

+    ja hyökylaineen tyrskyt

+    ja aimo aallonkyntäjä,

+    jota ei kaada myrskyt!

+    On hauska merta viilettää

+    ja maiset kahleet heittää,

+    kotimme kun on aalloilla,

+    ne kerran meidät peittää".

+

+Juuri kun heleän ja voimakkaan äänen viimeiset sävelet hiljenivät,

+rouva Hardy huudahti äkkiä:

+

+-- Mitä tuo on?

+

+Savua tuprusi luukusta, josta sitä ei pitänyt tulla, ja Emilin sydän

+tuntui lakkaavan hetkeksi lyömästä, kun hän käsitti sen merkitsevän

+tulipalon vaaraa. Samassa hän oli täysin tyyni ja lähti pois sanoen

+rauhallisesti:

+

+-- Ei tuolla saa tupakoida. Minä menen katsomaan kuka siellä on.

+

+Hän viipyi vain hetken ja palattuaan savun seasta henkeään haukkoen

+hän kiiruhti kalpeana ilmoittamaan kapteenille:

+

+-- Tuli irti ruumassa, sir.

+

+"Brendan" lasti oli erittäin tulenarkaa, ja ruumaan suunnatuista

+vesivirroista huolimatta huomattiin pian, että laiva oli mennyttä.

+Savua tuprusi kaikkialta palkkien välistä ja vihuri puhalsi hiipivän

+tulen ilmiliekkiin. Rouva Hardylle ja Marylle ilmoitettiin, että

+heidän piti olla valmiina lähtemään laivasta heti kun käskettiin.

+Pelastusveneet pantiin kuntoon, ja miehet tukkivat vimmatusti reikiä,

+joista lieskat pyrkivät esiin.

+

+Kaikesta huolimatta onneton "Brenda" oli pian uiskentelevana kokkona,

+ja annettiin käsky käydä veneisiin. Pakokauhua ei syntynyt, kaikki

+säilyttivät malttinsa, ja veneet saatiin toinen toisensa jälkeen

+vesille. Se vene, missä naiset olivat, pysytteli aluksen vieressä,

+sillä kapteeni tahtoi jäädä viimeiseen asti laivaansa.

+

+Emil pysyi hänen rinnallaan, kunnes sai lähtökäskyn, jota oli

+toteltava. Mutta juuri kun hän oli päässyt aluksen vierellä

+vaappuvaan veneeseen, kaatua rojahti tulen kaluama masto ja sinkosi

+kapteeni Hardyn mereen. Kapteeni oli tajuton ja tainnoksissa, mutta

+vene saavutti hänet pian, ja Emil hyppäsi mereen pelastamaan häntä.

+Tämän jälkeen Emilin oli otettava komento käsiinsä, ja hän käski

+miesten soutaa henkensä edestä, sillä hylyssä voisi minä hetkenä

+tahansa tapahtua räjähdys.

+

+Toiset veneet olivat jo vaaravyöhykkeen ulkopuolella, mutta viipyivät

+yhä lähistöllä seuraten lumoutuneina kammottavan komeaa näytelmää.

+Palava laiva ajelehti punaten iltataivaan ja heijastaen kirkasta

+loimoa veden pintaan, missä täysinäiset pelastusveneet kelluivat.

+Kaikki katsoivat viimeistä kertaa "Brendaa", joka hitaasti vajosi

+märkään hautaansa. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt sen loppua, sillä

+navakka tuuli pyyhkäisi nopeasti veneet paikalta ja hajotti ne niin,

+että muutamat katselijoista eivät tapaa toisiaan ennen kuin meri

+antaa kuolleensa takaisin.

+

+Päivän sarastaessa Emil totesi, ettei koko aavalla merellä näkynyt

+ainoatakaan muuta venettä, ja hän ymmärsi, missä vaarassa he olivat.

+Ruokaa ja vettä oli otettu mukaan sen verran kuin ehdittiin,

+samoin muita varusteita, mutta oli päivänselvää, ettei varasto

+riittäisi pitkäksi aikaa kymmenelle hengelle, joista yksi oli

+pahasti haavoittunut. Ei ollut muuta toivoa kuin että näköpiiriin

+osuisi sattumalta jokin laiva; sekin toive oli heikko, sillä koko

+yön puhaltanut tuuli oli suistanut veneen kauaksi laivareitiltä.

+Kuitenkin haaksirikkoiset tähystivät tunnista toiseen taivaanrantaa

+pelastusta odottaen.

+

+Toinen perämies Hoffman oli rohkea ja avulias, vaikka odottamaton

+vastuu painoikin raskaasti hänen hartioitaan. Kapteenin tila näytti

+toivottomalta, vaimoraukan suru kalvoi mieltä ja Maryn sokea

+luottamus tuntui raskaalta taakalta; siitä huolimatta ei veneen

+nuoren komentajan kasvoilla saanut näkyä merkkiäkään pelosta tai

+epävarmuudesta. Miehet tekivät auliisti tehtävänsä, mutta Emil

+tiesi, että jos nälkä ja epätoivo saisi heidät suunniltaan, hänellä

+olisi edessään ankara urakka. Siksi hän ei antanut periksi. Hän oli

+toiveikas ja puhui niin vakuuttavasti pelastumismahdollisuuksista,

+että kaikki odottivat vaistomaisesti häneltä neuvoja ja tukea.

+

+Ensimmäinen vuorokausi meni aika hyvin, eikä toisenakaan ollut vielä

+hankaluuksia, mutta kun päästiin kolmanteen päivään, toivo alkoi

+pettää. Kapteeni houraili, hänen vaimonsa oli nääntymäisillään

+tuskaan ja jännitykseen, ja Maryä heikotti nälkä, sillä hän oli

+pannut puolet korppuannoksestaan syrjään äitinsä varalle ja antanut

+vesiosuutensa isänsä kuumeisten huulien kostukkeeksi.

+

+Merimiehet lakkasivat soutamasta ja istuivat juroina odotellen, joku

+purnasi suoraan esimiehelleen siitä, ettei tämä ollut seurannut

+heidän neuvoaan, toiset vaativat enemmän ruokaa ja vaara kasvoi

+kaiken aikaa, kun nälkä ja väsymys olivat saaneet piilevät vaistot

+hereille. Emil teki parhaansa, mutta tunsi olevansa voimaton, hän

+saattoi vain kääntää kasvonsa pois kovasta pilvettömästä taivaasta

+aavalle merelle, missä ei näkynyt ainoatakaan purjetta. Kaiken päivää

+hän koetti rohkaista seuralaisiaan ja rauhoittaa heitä, vaikka pelko

+hänen omassa sydämessään kasvoi.

+

+Tuli neljäs päivä, ja ruoka- ja vesivarasto oli melkein lopussa. Emil

+ehdotti, että säästettäisiin rippeet sairaalle miehelle ja naisille,

+mutta kaksi miehistä nurisi ja vaati osaansa. Emil säästi omansa

+esimerkin vuoksi ja toiset miehet tekivät samoin. Vielä tämän päivän

+veneessä vallitsi rauha.

+

+Mutta kun Emil seuraavana yönä väsymyksestä nääntyneenä jätti

+vartioinnin luotettavimmalle miehelleen levätäkseen hetken, nuo

+kaksi purnaajaa pääsivät ruokavarojen kimppuun ja anastivat kaiken

+leivän ja viimeisen paloviinapullon, jota Emil oli huolellisesti

+säästänyt tehdäkseen karvaan veden juomakelpoiseksi. Puolihulluina

+janosta miehet joivat ahnaasti, ja aamulla toinen oli tukkihumalassa

+ja toinen oli niin hurjana, että kun Emil koetti häntä hillitä, hän

+hyppäsi mereen ja hukkui. Tapahtumasta kauhistuneina muut miehet

+alistuivat kohtaloonsa, ja vene ajautui hiljaa eteenpäin mukanaan

+toivoton, kokoon lyyhistynyt ihmisjoukko.

+

+Tuli uusi koettelemus, joka vain lisäsi epätoivoa. Näköpiiriin

+ilmestyi purje. Se sai haaksirikkoiset hetkeksi hurjan riemun

+valtaan, mutta ilo kääntyi pian katkeraksi pettymykseksi, sillä laiva

+kulki ohi liian kaukaa. Hätämerkit ja avunhuudot olivat turhia.

+

+Silloin Emil luhistui. Kapteeni näytti olevan kuolemaisillaan

+eivätkä naiset voisi kestää paljon kauemmin. Illan pimeässä, jolloin

+hiljaisuuden läpi kuului vain sairaan läähätystä, vaimon kuiskailevia

+rukouksia ja aaltojen lakkaamatonta loiskinaa, Emil tuijotti kuivin

+silmin eteensä mielessään autio toivottomuus.

+

+Kun hän istui siinä pää käsien varassa elämänsä ensimmäisen suuren

+koettelemuksen lamauttamana, päänsä päällä tumma taivas, allaan

+rauhaton meri ja ympärillään turtunut ihmisjoukko, hiljaisuuden

+katkaisi vaimea ääni. Hän jäi kuuntelemaan sitä kuin unissaan. Mary

+lauloi tyynnyttääkseen äitiään, joka oli nyyhkien painautunut hänen

+syliinsä. Ääni oli heikko ja katkeileva, sillä tytön huulia poltti

+jano, mutta hänen heltynyt mielensä oli tänä epätoivon hetkenä

+kääntynyt suuren Auttajan puoleen. Hän lauloi herttaista vanhaa

+laulua, jota usein Plumfieldissäkin laulettiin, ja äkkiä Emil oli

+olevinaan jälleen kotona. Viimeinen keskustelu Jo-tädin kanssa

+palautui hänen mieleensä, ja itsesyytösten ahdistamana hän ajatteli:

+

+-- Punainen lanka! Minun on tehtävä velvollisuuteni loppuun asti.

+Ohjaa suoraan, vanha veikko, ja jollet pääse satamaan, painu pohjaan

+täysin purjein!

+

+Emil alkoi uneksia Plumfieldistä. Hän näki kaikki omaiset, kuuli

+tutut äänet, tunsi kädenpuristukset ja oli sanovinaan itsekseen: --

+Hyvä, heidän ei tarvitse hävetä minun puolestani, vaikken koskaan

+enää näkisi heitä.

+

+Huudahdus herätti hänet lyhyestä unesta, ja otsalle pudonnut pisara

+ilmaisi, että siunattu sade oli vihdoinkin tullut ja tuonut mukanaan

+pelastuksen; janoa on näet vaikeampi kestää kuin nälkää, kuumaa

+tai kylmää. Suunniltaan ilosta kaikki kohottivat kuivat huulensa,

+ojensivat kouransa ja levittivät vaatteitaan kerätäkseen talteen

+noita kallisarvoisia pisaroita, joita pian valui taivaan täydeltä.

+

+Sadetta kesti koko yön. Tunnista toiseen haaksirikkoiset nauttivat

+virvoittavasta ryöpystä, joka huuhteli heidän suolaveden

+karstoittamaa ihoaan, ja he elpyivät kuin nuutuneet kasvit sateella.

+

+Päivän koittaessa pilvet hajaantuivat. Emil hypähti pystyyn.

+Yön hiljaisuudessa hän oli latautunut täyteen tarmoa ja

+tulevaisuudenuskoa. Eivätkä hänen hyvät aavistuksensa pettäneet:

+tähystäessään pitkin taivaanrantaa hän näki äkkiä laivan. Se piirtyi

+selvästi aamutaivasta vasten ja oli niin lähellä, että silmä saattoi

+erottaa maston huipussa liehuvan viirin ja kannella liikkuvat tummat

+hahmot.

+

+Villi huuto purkautui kaikkien kurkusta ja kantautui veden yli,

+huidottiin, vaatekappaleet heiluivat, ja kuin pelastava enkeli laiva

+lähestyi hyvää vauhtia vireässä tuulessa.

+

+Tällä kertaa ei koettu pettymystä. Vastausmerkit varmistivat,

+että apu oli tulossa. Ylitsevuotavassa riemussaan rouva Hardy ja

+hänen tyttärensä syleilivät Emiliä; tämä sanoikin myöhemmin, että

+elämänsä ylväimmän hetken hän koki, kun Mary pidettyään siihen asti

+urhoollisesti päänsä pystyssä pyörtyi hänen käsivarsilleen pelkästä

+ilosta.

+

+Heti kun kaikki olivat turvassa "Uranian" kannella ja potilas

+saatettu hoitoon, Emilin oli tehtävä haaksirikkoselostus ennen kuin

+hän ennätti ajatella omaa tilaansa. Vasta tuntiessaan naisille tuodun

+liemen herkullisen tuoksun hän muisti nälkänsä, ja hänen puheensa

+kävi äkkiä niin katkonaiseksi ja sekavaksi, että toiset huomasivat

+miten heikossa kunnossa hän oli. Laivalääkäri tuli hänen luokseen, ja

+saatuaan ruokaa ja hoivaa hän jäi vuoteeseen lepäämään.

+

+Juuri kun lääkäri oli lähdössä, Emil kysyi käheällä äänellä: --

+Mikä päivä tänään on? Pääni on niin sekaisin, että olen menettänyt

+ajantajun.

+

+-- Kiitosjuhlan päivä, hyvä mies! Ja saatte oikean uusenglantilaisen

+juhla-aterian jos tahdotte, vastasi lääkäri sydämellisesti.

+

+Mutta Emil oli liian voipunut tehdäkseen mitään, hän lepäsi vain

+hiljaa ja kiitti palavammin kuin koskaan ennen, olihan hän saanut

+elämän siunatun lahjan, joka oli vielä autuaampi, kun hän tiesi

+täyttäneensä uskollisesti velvollisuutensa.

+

+

+

+

+12

+

+DANIN JOULU

+

+

+Missä oli Dan? Vankilassa. Samaan aikaan kun jouluvalot loistivat

+vanhassa Plumissa, Dan istui yksin kopissaan lukien Jon antamaa

+pientä kirjaa ja kaivaten kaikkea minkä oli menettänyt.

+

+Niin, Dan oli pahassa ahdingossa. Niin kuin usein käy, tämä

+suistuminen aallonpohjaan oli tapahtunut juuri silloin, kun hän oli

+erityisen toiveikas ja täynnä tulevaisuudensuunnitelmia.

+

+Hän tapasi junassa hauskan nuoren miehen, Blairin, ja huomasi

+saavansa tästä matkatoverin, sillä Blairkin oli menossa Kansasiin,

+jossa hänen veljellään oli maatila. Tupakkavaunussa oli käynnissä

+korttipeli, ja pitkään matkaan kyllästynyt poika -- hän oli vain

+kahdenkymmenen -- kulutti aikaansa pelaamalla mukana.

+

+Jolle antamansa lupauksen takia Dan ei halunnut liittyä peliin, mutta

+hän katseli sitä kiinnostuneena. Hänelle selvisi pian, että Blairin

+pelitoverit olivat parkkiintuneita huijareita; ilmeisesti he olivat

+päättäneet kyniä pojan, joka oli ajattelemattomasti näyttänyt heille

+pullean lompakkonsa. Dan tunsi aina suojelevaa kiintymystä nuorempia

+ja heikompia kohtaan, ja tämä poika muistutti jollakin tapaa Tediä.

+Siksi hän piti Blairia silmällä ja varoitti tätä pelitovereista.

+

+Tietenkin se oli turhaa. Kun pysähdyttiin yöksi erääseen suureen

+kaupunkiin, Dan vei pojan omaan hotelliinsa, mutta jo muutaman

+tunnin kuluttua tämä oli hävinnyt. Saatuaan kuulla kenen kanssa

+Blair oli mennyt, Dan lähti etsiskelyretkelle. Hän haukkui itseään

+hulluksi ryhtyessään moiseen vaivannäköön, mutta ei hennonut jättää

+herkkäuskoista poikaa oman onnensa nojaan.

+

+Dan löysi Blairin. Tämä istui pahamaineisessa paikassa pelaamassa

+korttia junatoveriensa kanssa, ja kun Dan ilmestyi näkyviin, hänen

+huolestuneille kasvoilleen levisi niin huojentunut ilme, että oli

+helppo havaita asioiden olevan hullusti. Poika oli liian myöhään

+huomannut vaaran.

+

+-- En voi tulla vielä -- olen hävinnyt. Rahat eivät ole minun, ja ne

+on saatava takaisin, muuten en uskalla mennä veljieni luo, kuiskasi

+Blair, kun Dan kehotti häntä lähtemään ennen kuin menettäisi lisää.

+Poika oli suunniltaan pelosta ja häpeästä, ja hän jatkoi pelaamista

+siinä toivossa, että ennen pitkää voittaisi rahat takaisin.

+Nähdessään Danin päättäväiset kasvot, terävän katseen ja varman

+käytöksen roistot olivat varuillaan ja antoivat Blairin voittaa

+vähäsen. Mutta he eivät aikoneet päästää saalistaan, ja huomatessaan,

+että Dan seisoi vartioimassa pojan selän takana, miehet vaihtoivat

+keskenään pahanenteisen katseen, joka merkitsi: tuo mies on saatava

+pois tieltä.

+

+Dan huomasi sen ja hänkin oli varuillaan, sillä hän ja Blair olivat

+vieraita tässä peliluolassa, ja sellaisissa paikoissa tehtiin

+helposti konnantöitä, joista koskaan ei saatu tietää. Mutta hän ei

+tahtonut antaa pojan joutua tuhoon, vaan piti silmällä jokaista

+korttia, kunnes huomasi selvästi toisten pelaavan väärin ja puuttui

+rohkeasti asiaan. Kovia sanoja vaihdettiin, Danin kiivaus voitti

+varovaisuuden, ja kun toinen heittiö huusi törkeyksiä ja kieltäytyi

+pistooli kourassa maksamasta takaisin anastamiaan rahoja, Danin sisu

+kuohahti ja hän iski miehen kumoon. Tämä lensi päistikkaa uunia

+vasten ja tuupertui tajuttomana ja verissään lattialle. Seurasi hurja

+sekamelska, mutta sen lomassa Dan sai kuiskatuksi pojalle. -- Painu

+pois äläkä puhu mitään! Älä huolehdi minusta!

+

+Peloissaan ja kauhuissaan Blair pakeni päätä pahkaa kaupungista

+jättäen Danin viettämään yönsä putkassa ja muutamia päiviä myöhemmin

+seisomaan oikeudessa syytettynä taposta. Danilla ei ollut kaupungissa

+ainoatakaan ystävää, ja kerrottuaan lyhyesti tapauksen hän vaikeni.

+Koska halusi pitää tämän salassa kotiväeltä, hän ei paljastanut edes

+henkilöllisyyttään, vaan esiintyi David Kentin nimellä, niin kuin

+usein ennenkin jouduttuaan pinteeseen. Oikeudenkäynti oli lyhyt,

+ja koska tapauksessa ilmeni lieventäviä asianhaaroja, hän sai vain

+vuoden kuritushuonerangaistuksen.

+

+Tämä järkyttävä äkkikäänne tyrmistytti Dania niin, ettei hän täysin

+käsittänyt sitä, ennen kuin rautainen ovi paiskautui kiinni hänen

+peräänsä ja hän istui ahtaassa, kylmässä, haudanhiljaisessa kopissa.

+Hän tiesi, että yksikin sana olisi tuonut Laurien tänne avuksi, mutta

+hänestä tuntui mahdottomalta paljastaa tätä häpeää ja tuottaa surua

+ystäville, jotka toivoivat hänelle pelkkää hyvää.

+

+-- Ei, luulkoot että olen kuollut, hän mietti ja ponkaisi astelemaan

+pitkin kivilattiaa kuin häkkiin suljettu leijona. Hän kulki

+edestakaisin mieli kuohuksissa, kunnes arveli tulevansa hulluksi

+ja rupeavansa takomaan seiniä, jotka erottivat hänet vapaudesta.

+Ensimmäiset päivät olivat kuin helvettiä, mutta ennen pitkää hän

+väsyi ja vaipui synkkämielisyyteen, joka oli vielä pahempaa kuin

+kiihtymys.

+

+Vankilan johtaja oli raaka mies, joka oli kaikkien epäsuosiossa

+tarpeettoman kovuutensa vuoksi. Sen sijaan vankilan pappi tunsi

+lämmintä myötätuntoa vankeja kohtaan ja hoiti raskaan työnsä

+uskollisesti. Hän koetti saavuttaa Danin luottamuksen, mutta mikään

+ei näyttänyt vaikuttavan vankiin, ja pastorin oli pakko odottaa, että

+vankeus kesyttäisi ylpeän miehen, joka pystyi kärsimään mutta ei

+valittamaan.

+

+Dan pantiin tekemään harjoja, ja kun hän tunsi, että toiminta oli

+hänen ainoa pelastuksensa, hän teki työtä kuumeisella tarmolla.

+Työnjohtaja oli häneen tyytyväinen, mutta vähemmän taitavat

+toverit alkoivat kadehtia häntä. Päivästä toiseen hän istui

+paikallaan aseistetun kaitsijan vartioimana. Hän ei saanut puhua

+kuin välttämättömän, ei saanut vaihtaa ajatuksia vieressä istuvan

+vankitoverinsa kanssa, ainoana vaihteluna oli matka kopista

+työpaikalle ja ainoana ruumiinliikuntona väsyttävä kävely samaa rataa

+kädet edelläastujan olkapäillä -- kaikkea muuta kuin sotilaiden

+reipasta marssia. Ääneti, nuiveana ja katkerana Dan teki päivätyönsä,

+söi karvasta leipäänsä ja totteli käskyjä silmissään kapinallinen

+välke, josta johtaja sai aihetta sanoa:

+

+-- Tuo mies on vaarallinen. Pitäkää häntä silmällä, hän karkaa vielä

+jonakin päivänä.

+

+Joukossa oli vaarallisempia miehiä kuin Dan, vanhoja rikollisia,

+jotka olivat valmiita mihin uhkayritykseen tahansa saadakseen

+vaihtelua pitkän rangaistusaikansa yksitoikkoisuuteen. He aavistivat

+Danin mielialan, ja niillä salaperäisillä keinoilla, joita

+rangaistusvangit aina keksivät, he toimittivat hänelle sanan jo ennen

+ensimmäisen kuukauden loppua, että suunnitteilla oli kapina.

+

+Kiitosjuhlan päivä oli niitä harvoja tilaisuuksia, jolloin vangit

+saivat puhella keskenään, sillä juhlan kunniaksi oli lupa viettää

+kokonainen tunti vapaasti vankilan pihalla. Silloin päätettäisiin

+yksityiskohdista ja pantaisiin -- jos mahdollista -- toimeen

+äkkirynnäkkö, joka antaisi ainakin muutamille vapauden.

+

+Dan oli jo suunnitellut omaa karkaamistaan ja odotti vain

+sopivaa aikaa. Sitä mukaa kuin vankeus jäyti hänen ruumistaan ja

+sieluaan, uhmamielinen ja hurja kapinanhenki sai hänet valtaansa.

+Hän hautoi mielessään tuhoutunutta elämäänsä ja luopui kaikista

+suunnitelmistaan; hänestä tuntui, ettei hän enää koskaan voisi palata

+vanhaan rakkaaseen Plumfieldiin eikä puristaa ystäviensä kättä, kun

+hänen omansa olivat veren tahrimat. Hän ei välittänyt miehestä, jonka

+oli surmannut, mutta vankeuden häpeä ei koskaan väistyisi hänen

+muististaan, vaikka ajeltu tukka kasvaisikin, harmaa takki vaihtuisi

+toiseen ja lukot ja salvat jäisivät taakse.

+

+-- Kaikki on mennyttä, olen tuhonnut elämäni. Menköön siis kaikki

+menojaan. Parasta ottaa irti hauskuutta sieltä mistä ja milloin sitä

+saa. He luulevat minun kuolleen ja surevat minua eivätkä saa koskaan

+tietää, mikä minä olen. Äiti Bhaer raukka, hän yritti turhaan auttaa

+minua. Ei kekälettä voi pelastaa.

+

+Pää käsien varassa matalan vuoteen laidalla Dan suri kaikkea sitä,

+minkä oli menettänyt, suri kyynelettömän haikeuden vallassa, kunnes

+armelias uni vei hänet entisiin onnellisiin päiviin, jolloin kaikki

+hymyili hänelle ja Plumfield oli täynnä aurinkoa ja iloa.

+

+Danin työpaikassa työskenteli muuan poloinen, jonka kohtalo oli

+vielä kovempi kuin Danin. Miehen rangaistusaika päättyi keväällä,

+mutta hänellä oli tuskin toiveita elää siihen asti, sillä hän oli

+pahasti sairas. Kovasydämisinkään ei voinut olla säälimättä tätä

+Mason-raukkaa, joka yskien laski, kuinka monta raskasta päivää oli

+vielä edessä, ennen kuin hän saisi nähdä vaimonsa ja lapsensa. Oli

+hiukan toiveita armahduksesta, mutta Masonilla ei ollut avuliaita

+ystäviä, ja oli selvää, että suuren Tuomarin armahdus pian päättäisi

+hänen kärsimyksensä.

+

+Dan sääli miestä enemmän kuin kehtasi näyttää, ja tämä ainoa hellä

+tunne tuona synkkänä aikana oli kuin vanhassa sadussa muuritiilien

+väliin kasvanut pieni kukka, joka pelasti vangin epätoivosta. Dan

+auttoi Masonia työllään, kun tämä ei jaksanut saada urakkaansa

+valmiiksi. Mason puolestaan koetti varoittaa Dania liittymästä

+'pahaan liutaan', niin kuin kapinallisia sanottiin. Mutta jouduttuaan

+tähän alennustilaan Dan oli kuin riivaajan vallassa; hän tunsi hurjaa

+tyydytystä ajatellessaan päivää, jolloin saisi ehkä kostaa julmalle

+vankilanjohtajalle ja tapella vapautensa puolesta. Istuessaan

+kiitosjuhlaa edeltävänä sunnuntaina vankilan kappelissa Dan huomasi,

+että jumalanpalveluksessa oli läsnä useita vieraita, jotka istuivat

+heille varatuilla paikoilla. Hän katseli levottomana, oliko joukossa

+ketään tuttuja, sillä hän pelkäsi aina kuollakseen, että joku

+kotiväestä ilmestyisi odottamatta hänen eteensä. Ei, kaikki olivat

+tuntemattomia, ja Dan vaipui ajatuksiinsa.

+

+Vankilan vierailla oli usein tapana puhua jumalanpalveluksissa.

+Niinpä ei herättänytkään erityistä huomiota, kun muuan nainen nousi

+ja sanoi haluavansa kertoa pienen tarinan. Tuolla naisella oli

+miellyttävät kasvot ja lämmin ääni; Danin mielestä hän muistutti

+Jota. Siksi Dan heräsi välinpitämättömyydestään ja kuunteli.

+

+Lyhyesti ja yksinkertaisesti nainen kertoi tarinan kahdesta

+sotilaasta, jotka viruivat sairaalassa haavoittuneina. Molemmat

+olivat vaarassa menettää oikean kätensä. Toinen potilaista alistui

+ääneti kohtaloonsa kuullessaan että käsi oli katkaistava. Ennen

+pitkää hän parani ja saattoi jatkaa elämäänsä, vaikkei hänestä ollut

+enää sotilaaksi. Toinen kapinoi eikä halunnut suostua leikkaukseen

+ennen kuin oli myöhäistä. Hän menehtyi haavoihinsa.

+

+-- Tämäkin on sairaala, jossa hoidetaan haavoittuneita sotilaita,

+puhuja sanoi. -- Apu on kaikille tarjona, mutta on opittava

+alistumaan kipuun ja häpeään, ennen kuin parannus on mahdollinen.

+Kärsimyksestä jää arpi, mutta ihmisen on parempi menettää kätensä

+kuin sielunsa. Jos nämä kovat vuodet opettavat teitä hillitsemään

+itsenne, ne eivät mene hukkaan, vaan niistä voi tulla elämänne

+arvokkain aika. Uskokaa tulevaisuuteen, jollette itsenne tähden,

+niin omaistenne ja ystävienne tähden. He odottavat teitä ja toivovat

+teille hyvää.

+

+Puhe päättyi. Danin oli pakko luoda silmänsä maahan ja puristaa

+huulensa yhteen estääkseen niitä vavahtelemasta, sillä Jon ääni

+kaikui vetoavana hänen korvissaan. Hän oli iloinen päästessään

+koppinsa yksinäisyyteen; hän tunsi äkkiä ratkaisun olevan edessä.

+Liittyisikö hän kapinoitsijoihin pidentäen ehkä tällä uudella

+rikoksella rangaistusaikaansa? Silloin hän kääntäisi selkänsä

+peruuttamattomasti ystävilleen ja turmelisi tulevaisuutensa,

+josta vielä saattoi olla toivoa. Vai alistuisiko hän kärsimään

+rangaistuksensa? Silloin hän kenties uskaltaisi mennä kotiin ja saisi

+uutta voimaa ystäviltään.

+

+Hyvä ja paha taistelivat Danista niin kuin enkeli ja paholainen

+Sintramista. Katumus ja uhma, häpeä ja suru, ylpeys ja intohimo

+tekivät ahtaan kopin taistelutanterekseen. Vähäinen seikka oli

+kallistanut vaa'an, ja Dania sipaissut myötätunto auttoi siinä

+ratkaisussa, josta oli tuleva hänen elämänsä siunaus tai kirous.

+

+Pimeänä iltahetkenä pilkisti valo ovenraosta, salpa aukeni hiljaa ja

+sisään astui vankilan pappi. Hän oli ennenkin odottamatta saapunut

+Danin luo, mutta aina tavannut hänet jörönä, välinpitämättömänä tai

+kapinallisena ja poistunut kärsivällisesti odottamaan aikaansa. Nyt

+se oli tullut; vangin kasvoilla oli helpottunut ilme, kun valo sattui

+niihin, ja ihmisääni kaikui oudon mieluisalta, kun oli tuntikausia

+kuunnellut kopissa kummittelevaa intohimon, epäilyn ja pelon

+kuisketta.

+

+-- Kent, Mason on lähtenyt. Hän lähetti teille terveisensä ja tunsin,

+että minun piti tulla tuomaan niitä heti, sanoi pappi istuutuen

+tuolille ja katsoi ystävällisesti vuoteella makaavan jäykkiin

+kasvoihin. -- Mason kuoli äkkiä, mutta muisti teitä ja pyysi minua

+sanomaan nämä sanat: "Sanokaa ettei Dan ryhtyisi siihen puuhaan,

+vaan koettaisi kestää, ja kun hänen rangaistusaikansa loppuu,

+menisi suoraa päätä Maryn luo, sillä hänellähän ei ole ystäviä

+näillä seuduin. Mary ottaa hänet kyllä vastaan minun tähteni.

+Sanokaa hänelle minulta terveisiä ja hyvästi. Hän oli minulle hyvä,

+ja Jumala siunaa häntä." Sitten hän kuoli rauhallisesti ja pääsi

+kotiin saatuaan Jumalan armahduksen, kun ihmiset eivät sitä ajoissa

+toimittaneet.

+

+Dan ei sanonut mitään, nosti vain käsivarren silmilleen ja makasi

+ääneti. Nähdessään että terveiset olivat tehneet tehtävänsä paremmin

+kuin hän uskalsi toivoakaan, pappi jatkoi aavistamatta, kuinka

+rauhoittavalta hänen isällinen äänensä kuulosti vangista, joka ikävöi

+kotia, mutta tunsi menettäneensä siihen oikeuden.

+

+-- Mason oli vaatimaton mies, mutta ette varmaankaan voi olla

+välittämättä siitä, että hänen viimeinen ajatuksensa kohdistui

+teihin. Tiedän että täällä on tulossa ikävyyksiä. Uskokaa pois, tuo

+yritys ei onnistu -- ne eivät onnistu koskaan --, ja olisi vahinko,

+jos pilaisitte siinä paperinne, sillä te olette täällä hyvissä

+kirjoissa. Pysykää rohkeana ja lähtekää rangaistusaikanne päätyttyä

+täältä vapauteen muistaen Masonin terveisiä. Teillä on nyt paikka

+mihin mennä, ellei teillä ole täällä ystäviä.

+

+Dan kuunteli pastorin sanoja aivan toisin kuin ennen, sillä

+koti-ikävä, yksinäisyyden tunne ja kuolinsanoma olivat herkistäneet

+hänen mielensä. Ja tänä iltana hänessä tapahtui muutos, vaikkei

+sitä tiennyt kukaan muu kuin pastori. Toisia kohtaan Dan oli sama

+vaitelias ja tyly mies kuin ennenkin. Hän käänsi selkänsä niin

+pahoille kuin hyvillekin, ja hänen ainoana ilonaan olivat kirjat,

+joita pappi hänelle toimitti. Niin kuin pisara kovertaa kiveä,

+pastori voitti kärsivällisyydellään vähitellen Danin luottamuksen,

+ja hänen opastamanaan Dan alkoi etsiä tietä eteenpäin. Hän sai

+vielä kokea monta luiskahdusta, monta raskasta hetkeä, joina elämä

+ei tuntunut elämisen arvoiselta ja Masonin kohtalo näytti ainoalta

+pelastukselta. Kuitenkin koti-ikävä ja halu sovittaa menneisyys

+paremmalla tulevaisuudella antoivat hänelle kärsivällisyyttä ja

+voimia.

+

+Jouluna Danille tuli niin ikävä Plumfieldiin, että hän mietti, kuinka

+voisi lähettää sinne tervehdyksen ilmaisematta olinpaikkaansa.

+Lopulta hän kirjoitti Mary Masonille ja pyysi tätä postittamaan

+kirjeen. Siinä hän ilmoitti olevansa terve ja työssä ja luopuneensa

+maamiehen urasta; suunnitelmistaan hän kertoisi myöhemmin. Hän ei

+tulisi todennäköisesti kotiin ennen syksyä eikä kirjoittaisi usein,

+mutta hän lähetti terveisiä ja toivotti hauskaa joulua kaikille.

+

+

+

+

+13

+

+NATIN UUSI VUOSI

+

+

+-- En odota vielä tietoja Emililtä ja Nat kirjoittaa säännöllisesti,

+mutta missä Dan on? Vain pari kolme kirjettä lähdön jälkeen.

+Hänenlaisensa toimelias mies olisi tänä aikana ehtinyt jo ostaa

+kaikki Kansasin maatilat, tuskaili Jo eräänä aamuna etsittyään

+turhaan postissa tulleista korteista ja kirjeistä Danin kulmikasta

+käsialaa.

+

+-- Eihän hän koskaan kirjoita usein. Dan tuskin huomaa kuukausien

+ja vuosien kulumista kaikkien suunnitelmiensa keskellä, vastasi

+professori Bhaer syventyneenä Natin pitkään kirjeeseen.

+

+-- Mutta hän lupasi kirjoittaa heti, miten hänen hankkeensa ovat

+sujuneet, ja Dan pitää kyllä sanansa jos vain voi. Pelkään että

+hänelle on tapahtunut jotakin, sanoi Jo ja lohduttautui silittämällä

+Donin päätä, kun se isäntänsä nimen kuultuaan tuli katselemaan häntä

+viisailla silmillään.

+

+-- Älä sure, äiti. Se kaveri putoaa aina jaloilleen. Ennen pitkää

+hän sukeltaa taas esiin ja tulla tallustelee kotiin kultakaivos

+toisessa ja preeria toisessa taskussaan eikä tiedä murheista mitään,

+vakuutti Ted, jolla ei ollut pienintäkään hoppua luovuttaa Oktoota

+sen oikealle omistajalle.

+

+-- Hän on voinut lähteä Montanaan ja hylätä farmisuunnitelmansa.

+Minusta hän näyttikin pitävän enemmän intiaaneista, sanoi Rob ja meni

+auttamaan äitiään valtaisan kirjepinon käsittelyssä.

+

+-- Sitä minäkin toivon. Se sopisi hänelle parhaiten. Mutta olisi

+hän toki kertonut meille, jos hänen suunnitelmansa ovat muuttuneet,

+ja pyytänyt rahaakin. Ei, tunnen vanhoissa luissani, että jokin on

+hullusti, sanoi Jo vakavana kuin kohtalotar.

+

+-- Kyllä siitä tieto tulisi, sillä hyvä kello kauas kuuluu, paha

+vielä kauemmas. Älä huolehdi turhia, Jo, vaan kuuntele Natin hyviä

+uutisia! En aavistanutkaan, että poika välittäisi muusta kuin

+musiikista. Hyvä ystäväni Baumgarten on auttanut häntä alkuun, ja

+menestys tekee pojalle hyvää, kunhan hän vain pitää päänsä kylmänä.

+Hän on kunnon poika, mutta kovin kokematon, ja Leipzig on täynnä

+ansoja sille, joka ei ole varuillaan. Kunpa hän selviytyisi!

+

+Nat kuvasi kirjeessä haltioissaan muutamia kirjallisia ja

+musikaalisia kutsuja, joihin oli osallistunut, komeaa oopperaa ja

+uusia tuttavia. Hän kertoi, kuinka ystävällinen professori Baumgarten

+oli hänelle ollut, ja ihaili suunnattomasti viulunsoiton opettajaansa.

+

+-- Kuulostaa hyvältä, sanoi Jo tyytyväisenä. -- Jo ennen Natin

+lähtöä minusta tuntui, että hän on lujempi ja miehekkäämpi kuin

+aavistimmekaan. Hänellä oli paljon hyviä suunnitelmia.

+

+-- Saadaanpa nähdä. Varmasti Natinkin on maksettava oppirahansa,

+nuoruus on sellaista aikaa. Toivotaan vain, ettei läksy ole

+liian kova, vastasi professori, ja hän hymyili muistaessaan omia

+ylioppilasvuosiaan.

+

+Professori oli oikeassa. Nat oli saanut jo läksynsä ja edistyi sen

+oppimisessa sellaista vauhtia, että se olisi hämmästyttänyt kotona

+olevia ystäviä. Miehekkyys, josta Jo iloitsi, oli alkanut kehittyä

+odottamattomaan suuntaan, ja hiljainen Nat antautui vilkkaan

+kaupungin huvituksiin niin innokkaasti kuin kokematon nuorukainen

+ainakin. Vapaus ja riippumattomuuden tunne kiehtoivat häntä. Kukaan

+ei täällä tuntenut hänen entisyyttään, ja kun hänellä oli hyvin

+varustettu vaatevarasto, sievä rahasumma pankissa ja Leipzigin paras

+opettaja, hänen oli helppo astua seuraelämään, semminkin kun Laurie

+Laurencella oli Leipzigissä paljon ystäviä, jotka mielellään avasivat

+kotinsa ovet hänen lahjakkaalle suojatilleen. Näin Nat pääsi nopeasti

+piireihin, joihin moni kunnianhimoinen nuorukainen turhaan pyrki.

+

+Tämä pani Natin pään melkein pyörälle. Kun hän istui juttelemassa

+naisten kanssa kahviseurassa tai pyöritti jonkun kuuluisan

+professorin tytärtä tanssisalin lattialla koettaen kuvitella tyttöä

+Daisyksi, hänestä usein tuntui, ettei hän voinut olla sama henkilö

+kuin se pieni koditon katusoittajaparka, joka kerran sateessa seisoi

+Plumfieldin portilla. Vähitellen Natin heikkoudet pääsivät pinnalle:

+turhamaisuus vei harhateille, huvittelu päihdytti hänet, eikä hän

+vähään aikaan ajatellutkaan muuta kuin tämän uuden elämän iloja.

+Hän ei suinkaan halunnut pettää ketään, mutta tuli silti antaneeksi

+ihmisille sen käsityksen, että oli varakkaan perheen poika, jolla oli

+hyvät tulevaisuudentoiveet. Hän puhui mielellään Laurien rikkaudesta

+ja vaikutusvallasta ja kehui sitä erinomaista oppilaitosta, jota oli

+käynyt. Josta kerrottiin tunteellisille nuorille neideille, jotka

+lukivat hänen kirjojaan.

+

+Mutta kaikesta tästä oli ikävät seuraukset. Sillä ennen pitkää

+Nat ei mielestään voinut asua halvassa asunnossaan tai viettää

+suunnittelemaansa ahkeraa, hiljaista elämää. Hän vuokrasi paremman

+asunnon hienommasta kaupunginosasta jättäen kelpo rouva Tetzelin

+valittamaan menetystään ja musiikkia harrastavan naapurinsa neiti

+Vogelsteinin pudistamaan huolestuneena harmaata kiharapäätään.

+

+Se rahaerä, joka oli talletettu Natin käytettäväksi, oli hänen omasta

+mielestään kokonainen omaisuus, vaikka se olikin pienempi kuin

+antelias Laurie ensin oli ehdottanut. Professori Bhaer oli kehottanut

+Laurieta varovaisuuteen, koska Nat ei ollut tottunut käsittelemään

+rahoja ja täysi kukkaro saattaisi hyvinkin johdattaa pojan tuhlaamaan.

+

+Soittaminen oli Natille yhä pääasia, eikä hän jäänyt kertaakaan

+pois oppitunnilta. Mutta ne tunnit, jolloin hänen olisi pitänyt

+kärsivällisesti harjoitella, kuluivat liian usein tanssiaisissa ja

+ravintoloissa. Aluksi huveista ei ollut muuta haittaa kuin että hän

+kulutti niihin kallista aikaa ja rahaa, joka ei ollut hänen omaansa.

+

+Mutta vähitellen tapahtui muutos huonompaan päin, ja hän oivalsi sen

+myös itse. Ensi askelet ruusuisella tiellä veivät alaspäin eivätkä

+ylöspäin, ja pysyvä uskottomuuden tunne, joka pian alkoi vaivata

+Natia, saattoi hänet harvoina yksinäisinä hetkinä tuntemaan, etteivät

+hänen asiansa olleet kunnossa.

+

+-- Vielä kuukausi, sitten minä vakavoidun, hän mietti useammin kuin

+kerran koettaen puolustautua sillä, että kotiväki toivoi hänen olevan

+onnellinen ja että seuraelämä soisi hänelle tarpeellista silausta.

+Mutta kuta useampia kuukausia kului, sitä vaikeampaa oli vetäytyä

+pois tuosta kaikesta.

+

+Natin tuttavien joukossa oli muuan miellyttävä rouva, jolla oli

+musiikkia harrastava tytär; he olivat hienoa sukua mutta varattomia,

+ja rouva toivoi tyttärensä Minnan löytävän rikkaan miehen.

+Molemmat olivat ihastuneita Natiin, ja äiti alkoi kaavailla Minnan

+tulevaisuutta tämän ystävyyden varaan. Nat kävi usein heidän luonaan,

+sillä hiljainen kodin ilmapiiri tuntui rauhoittavalta vilkkaamman

+seurustelun lomassa. Minnan äidille hän oli jo tuttavuuden alkaessa

+kertonut olevansa kihloissa; niinpä hän ei voinut lainkaan aavistaa,

+mitä toiveita rouva ja tytär hautoivat mielessään hänen suhteensa.

+

+Jokunen vihjaus uusista kokemuksista pujahti tietysti myös

+kirjeisiin, joita Nat uskollisesti joka viikko kirjoitti kotiin.

+Daisy iloitsi hänen menestyksestään ja pojat nauroivat kuvitellessaan

+'livertelijää' salonkileijonan osassa; sen sijaan vanhempia kirjeiden

+sävy huolestutti, ja he pohtivat pitäisikö poikaa varoittaa. Mutta

+Laurie sanoi:

+

+-- Antaa hänen liehua vähän, poika on ollut kyllin kauan

+lieassa. Pitkälle hän ei pääse niillä rahoilla, jotka hänellä on

+käytettävänään, enkä usko hänen tekevän velkaa -- siihen Nat on

+liian arka ja rehellinen. Poika maistaa nyt ensi kertaa vapautta,

+nauttikoon siitä niin kauan kun voi. Sitä paremmin hän tekee työtä

+aikaa myöten, uskokaa pois.

+

+Kuukausi toisensa jälkeen vierähti, tulivat joulunpyhät lahjoineen

+ja kutsuineen. Nat huvitteli sydämensä pohjasta -- kunnes hän uuden

+vuoden päivänä sai maksaa kalliisti ajattelemattomuudestaan. Tuona

+päivänä kaikki oli kuin noiduttua, kuin paha haltijatar olisi

+valmistanut hänelle yllätyksen toisensa jälkeen.

+

+Ensimmäinen koettelemus tuli aamulla, kun Nat meni kallis kukkakimppu

+ja makeisrasia mukanaan Minnan luo kiittämään joululahjoista. Rouva

+otti hänet herttaisesti vastaan, mutta kun Nat kysyi Minnaa, rouva

+selitti, että nämä tiheät vierailut olivat jo aiheuttaneet juoruja ja

+että Natin oli selvitettävä aikomuksensa tai pysyttävä poissa talosta.

+

+Silloin Nat säikähti tosissaan, sillä hän huomasi liian myöhään,

+että täällä asiat tulkittiin toisin kuin Amerikassa. Seurasi surkea

+näytelmä; Natin oli pakko karistaa yltään kaikki kuvitelmat,

+tunnustaa olevansa vain köyhä opiskelija ja pyytää anteeksi

+ajattelemattomuuttaan. Minnan äiti oli erittäin loukkaantunut

+huomatessaan tuulentupiensa luhistuvan, ja Nat lähti nöyryytettynä

+talosta.

+

+Toisen ikävän yllätyksen Nat koki ollessaan samana päivänä aterialla

+professori Baumgartenin luona. Eräs opiskelijatoveri tuli hilpeänä

+ilmoittamaan, että hän oli lähdössä Amerikkaan ja kävisi mielellään

+tervehtimässä siellä professori Bhaeria. Natin sydän jähmettyi, kun

+hän ajatteli mitä paljastuksia toinen voisi tehdä Plumfieldissä

+-- hän ei toki ollut tahallaan petkuttanut kotiväkeä, mutta oli

+jättänyt monen monta asiaa mainitsematta kirjeissään. Ja kun lähtijä

+kiusoitellen vihjasi Minnaan ja sanoi, että hän voisi valmistaa

+Natin ystäviä tulossa olevaan kihlaukseen, Nat huomasi hartaasti

+toivovansa, että meri nielaisisi toisen ennen kuin tämä ehtisi

+Plumiin asti. Mutta koettaen pysyä rauhallisena Nat antoi pojalle

+niin sekavat matkaohjeet, että olisi ollut sula ihme, jos tämä

+koskaan olisi löytänyt Amerikan manterelta professori Bhaerin. Tämän

+keskustelun jälkeen Natin mieliala oli synkkä, ja hän poistui niin

+pian kuin saattoi.

+

+Kun Nat käveltyään pitkän aikaa kaupungilla vihdoin tuli kotiin,

+siellä oli odottamassa kolmas harmin aihe, postissa saapunut

+laskupino, joka hautasi hänet lopullisesti katumukseen, epätoivoon ja

+itseinhoon. Laskujen yhteissumma oli niin suuri, että Nat kauhistui,

+sillä hän ei todellakaan ollut tottunut käsittelemään rahaa.

+Maksaakseen kaikki heti hänen olisi otettava viimeinenkin dollari

+tililtään ja jäätävä puille paljaille seuraavaksi kuukaudeksi, jollei

+hän sitten pyytäisi kotoa apua. Mutta siihen hän ei aikonut alentua

+vaikka kuolisi nälkään.

+

+Ensin Nat aikoi yrittää uhkapeliä, johon uudet ystävät olivat häntä

+usein houkutelleet. Mutta hän oli luvannut herra Bhaerille välttää

+pelisaleja eikä tahtonut enää jatkaa syntiluetteloaan. Mitä hän

+saattoi tehdä? Tuntikausia hän käveli edestakaisin epätoivoissaan

+ja keksimättä pelastusta. Sitten posti tuotiin huoneeseen, ja

+uusien laskujen joukosta hän löysi kirjekuoren, jonka kulmassa oli

+amerikkalainen postimerkki.

+

+Se oli tervetullut! Ahnaasti hän luki kirjeen, johon jokainen kotona

+oleva oli kirjoittanut muutaman rivin. Tutut nimet saivat hänen

+silmänsä sumenemaan, ja kun hän pääsi lopussa oleviin sanoihin:

+"Jumala siunatkoon poikaani. Äiti Bhaer", Natista tuntui, kuin

+hänelle olisi ojennettu auttava käsi meren takaa.

+

+Luettuaan kirjeen uudestaan Nat mietti tilannettaan, eivätkä

+vaikeudet näyttäneet enää aivan voittamattomilta. Laskut oli

+maksettava, joutavat tavarat myytävä ja muutettava pois tästä

+kalliista asunnosta. Päästyään takaisin toimeliaan rouva Tetzelin

+luo hän keksisi työtä, jolla elättäisi itsensä niin kuin moni muukin

+opiskelija. Nat tiesi, että oli raskasta laskeutua jalustalta, tulla

+ihmisten säälittelyn ja naurun kohteeksi, mutta hänen oli pystyttävä

+siihen.

+

+Uuden vuoden ensimmäisen viikon tuhlaajapoika käytti suunnitelmansa

+toteuttamiseen. Hän kertoi kaiken professori Baumgartenille ja oli

+huojentunut kuullessaan, ettei hänen tarinansa ollut kokeneelle

+miehelle mikään yllätys. Professori lupasi pitää asian omana

+tietonaan ja järjestää Natille pitkäaikaista työtä, jotta hän voisi

+maksaa soittotuntinsa.

+

+Syntymäpäivänään tammikuun alussa Nat asui jo entisessä pienessä

+huoneessaan rouva Tetzelin luona. Hän istui sinä iltana yksin

+ja allapäin takan ääressä muistellen vanhaa Plumia ja iloisia

+lähtiäisiltaansa. Silloin koputettiin oveen, ja sisään purjehti

+rouva Tetzel käsissään tarjotin, jolla oli viinipullo ja kynttilöin

+koristettu kakku. Hänen kannoillaan sipsutteli vanha neiti Vogelstein

+kantaen kukkivaa ruusua ja huudahdellen onnentoivotuksia 'rakkaalle

+herra Blakille'.

+

+Huvittuneena ja liikuttuneena Nat kiitti vieraitaan, ja nämä

+istahtivat viettämään juhlaa hänen kanssaan. Pian kävi selville,

+että heillä oli pari käytännöllistä ehdotustakin Natille, jonka

+vaikeuksista he olivat hyvin selvillä. Rouva kertoi ystävästään,

+joka antaisi mielellään Natille paikkansa erään pikkuteatterin

+orkesterissa, koska hänen oli sairauden takia pakko luopua työstä.

+Ja neiti Vogelstein puolestaan kysyi punastellen, voisiko Nat ruveta

+antamaan englannin tunteja siinä tyttökoulussa, jossa hän opetti

+piirustusta; palkka oli tosin vaatimaton, mutta tuntimääräkään ei

+ollut kovin suuri. Nat suostui mielihyvin tarjouksiin, ja iloissaan

+salahankkeensa onnistumisesta ystävälliset naapurit hyvästelivät

+häntä.

+

+Maailma näytti tämän jälkeen paljon valoisammalta, ja hyvät päätökset

+versoivat Natin mielessä yhtä elinvoimaisina kuin neiti Vogelsteinin

+ruusu, joka täytti huoneen raikkaalla tuoksullaan.

+

+

+

+

+14

+

+PLUMFIELDISSA NÄYTELLÄÄN

+

+

+Kun jatko-opisto rakennettiin, sen yhteyteen tuli pieni teatteri,

+jota käytettiin myös lausuntailtoihin, luentoihin ja konsertteihin.

+Pääosien esittäjät ja avustajat, orkesterinsoittajat ja lavastajat

+olivat kaikki kotoisia voimia. Tämän teatterin tarpeisiin Jo oli

+Laurien avustamana kirjoittanut näytelmän, joka piti esitettämän

+joulujuhlassa. Ystävykset nauttivat suunnattomasti yhteistyöstään

+ja imartelivat itseään, kun näytelmästä tuli tosiaan hauska ja

+esityskelpoinen.

+

+Kaikki oli valmista. Joulupäivää vilkastuttivat kenraaliharjoitukset,

+arkoja näyttelijöitä pelotti, unohdettuja esineitä etsittiin

+ja teatterin koristelua viimeisteltiin. Metsästä tuodut

+rautatammenlehvät, Parnasson kasvihuoneen kukat ja eri

+kansallisuuksien liput loivat iloista tunnelmaa saliin. Orkesteri

+viritti soittimensa tavallista huolellisemmin, kulissimiehet hoitivat

+taitavasti tehtävänsä, kuiskaaja sijoittautui urheasti tukahduttavan

+ahtaaseen kopperoonsa, ja näyttelijät pukeutuivat vapisevin käsin. Jo

+ja Laurie olivat läsnä kaikkialla.

+

+-- Onko hän tullut? kysyttiin kulissien takana, ja kun Tom, joka

+oli näytelmän vanhus, ilmoitti näkevänsä neiti Cameronin vieraiden

+joukossa, kävi kohahdus läpi koko joukon ja Josie vakuutti

+innosta läähättäen, että hänellä oli ensi kertaa elämässään

+esiintymiskuumetta.

+

+-- Minä ravistan sinua jos pelkäät, sanoi Jo hiukset pörrössä.

+

+-- Ennätät kyllä rauhoittua ennen kuin osuutesi alkaa. Alice ja minä

+olemme parkkiintuneita teatterilaisia ja tyyniä kuin kalat, vastasi

+Demi nyökäten Alicelle, joka oli jo valmiina markiisittaren puvussaan.

+

+Illan aluksi esitettiin pienoiskomedia, jota oli näytelty jo

+aikaisemminkin. Se oli hauska pikku kappale, jossa Josie piti

+Alice-markiisittaren kamarineitona vauhtia yllä, kuunteli

+avaimenreiästä, kurkisti kirjeisiin ja pujahti sisään ja ulos aina

+kun huonoimmin sopi, nenä pystyssä ja kädet esiliinan taskussa,

+vastustamattoman lystikkään näköisenä. Kaikki sujui hyvin, ja

+näytelmä lähestyi loppuaan, kun kuului romahdus ja raskas sivukulissi

+lensi kallelleen uhaten pudota Alicen niskaan. Huomatessaan

+tapaturman Demi kiiruhti seisomaan seinän viereen ja pönkittämään

+sitä selällään kuin mikäkin Simson. Vaara oli vältetty, ja hän

+oli juuri lausumassa viimeisiä vuorosanojaan, kun hätääntynyt

+kulissimies, joka oli kiivennyt tikapuille korjaamaan vahinkoa,

+nojautui seinän yli kuiskaamaan "kaikki hyvin" vapauttaakseen Demin

+hankalasta asennosta. Miehen kumartuessa vasara luiskahti taskusta ja

+putosi suoraan Demin päähän.

+

+Esirippu laskettiin nopeasti, ja yleisö menetti sievän kohtauksen,

+joka ei kuulunut näytelmään; markiisitar kiiruhti tukkimaan

+verenvuotoa huutaen hätäisesti: -- Nojaa minuun! Eikä Demi

+kieltäytynyt tuesta, sillä häntä pyörrytti tosissaan, vaikka hän

+kykenikin nauttimaan lähellään olevien kasvojen huolestuneesta

+ilmeestä. Se teki hänet niin onnelliseksi, ettei hän olisi

+välittänyt, vaikka koko rakennus olisi romahtanut hänen niskaansa.

+

+Silmänräpäyksessä Nankin oli siinä ensiapurasioineen, ja haava oli jo

+sievästi laastaroitu, kun Jo riensi kauhuissaan kysymään:

+

+-- Voiko hän enää jatkaa vai onko kaikki hukassa?

+

+-- Sovin osaani vain entistä paremmin, haavakin on nyt omasta takaa.

+Olen kohta valmis, älkää hätäilkö.

+

+Siepattuaan lattialta peruukkinsa Demi hävisi kiittäen katseella

+markiisitarta, joka oli hänen tähtensä tärvellyt kalliit hansikkaansa.

+

+-- Kuinka hermojesi laita on? kysyi Laurie Jolta, kun he seisoivat

+yhdessä henkeään pidättäen ennen kuin kello soi viimeistä kertaa.

+

+-- Entä omiesi? vastasi Jo viittoen rajusti Megiä kohentamaan

+myssyään.

+

+-- Rohkeutta, kumppani, seison rinnallasi tuli mitä tuli.

+

+Meg istui maalaismummona tuvassa räiskyvän takkavalkean ääressä,

+souti kätkyttä ja parsi hyräillen sukkia kuin ei olisi elämässään

+muuta tehnytkään. Hän ajatteli lapsiaan, Sam-poikaa, joka tahtoi

+ruveta sotilaaksi, tyytymätöntä tytärtään Dollyä, joka uneksi

+kaupunkilaisten hyvistä päivistä ja huvituksista, ja Elisa-raukkaa,

+joka oli tullut kotiin kuolemaan ja jättänyt lapsensa äidilleen

+siltä varalta, että kelvoton isä vaatisi sitä omakseen. Yksinpuhelua

+säesti koukussa poriseva kattila, ison kellon naksutus ja piskuisten

+sinisten kenkien huiske vauvan leperrellessä.

+

+Kauheat kasvot ilmestyivät ikkunaan. Jo nykäisi Laurieta käsivarresta

+ja sanoi:

+

+-- Siinä on Demi. Toivottavasti kukaan ei tunne häntä, kun hän kohta

+ilmestyy Samina. Minua harmittaa yhä, ettet sinä suostunut esittämään

+tuota heittiötä.

+

+-- Enhän minä voi ohjata ja näytellä samalla kertaa. Demin naamio oli

+mainio, ja hän pitää tuollaisesta paisuttelusta. Hei, siinä hän tulee.

+

+Sisään kompuroi hurjan näköinen mies. Silmissään häijy välke hän

+vaati lastaan ja aikoi toisen vastustellessa ottaa sen väkisin.

+Mutta silloin vaimo syöksyi sieppaamaan vauvan kätkyestä, sulki sen

+suojelevasti syliinsä ja käski miestä Jumalan nimessä jättämään

+lapsen rauhaan niin kuin kuolevan äidin viimeinen tahto oli. Meg

+esitti osansa todella hyvin, ja väliajalla Jo syöksyi posket innosta

+ja jännityksestä hehkuvina sisarensa luo.

+

+-- Meg, sinä pelastat koko jutun! Kunpa sinä olisit oikea näyttelijä

+ja minä oikea näytelmäkirjailija!

+

+-- Älä intoile, kultaseni, vaan auta Josieta pukeutumaan. Hän on niin

+innostunut, että pysyy tuskin nahoissaan.

+

+Kohtaus kohtaukselta näytelmän juoni eteni. Josie, sievä Dolly,

+pääsi kaupunkiin kyläilemään rikkaan sukulaisen luo ja sai

+ylleen upean puvun ja laahustimen, jonka pituus tyydytti hänen

+huikeimmatkin unelmansa. Hän sai myös rikkaan ja typerän kosijan,

+jonka houkkamaisuus auttoi ennen pitkää huomaamaan, miten mitätöntä

+se kaikki oli, mistä hän oli köyhässä kodissaan uneksinut. Demi

+puolestaan virui sotasairaalassa Nanin asiantuntevassa hoidossa,

+kunnes äiti löysi hänet ja vei haavoittuneen kotiin. Kaikki päättyi

+iloon ja onneen, ja viimeisessä joukkokohtauksessa olivat mukana

+kaikki Plumfieldin nuoret, Daisya ja Tediä myöten.

+

+-- Eipä hullumpi näin esikoistekeleeksi, sanoi Laurie helpotuksesta

+huoaten, kun esirippu laskeutui viimeisen kerran ja näyttelijät

+hajaantuivat.

+

+-- Täydellinen menestys, intoili Jo alkaen jo mielessään suunnitella

+uutta draamaa, joka -- todettakoon -- jäi kyllä kirjoittamatta

+perheessä sattuneiden todellisten draamojen vuoksi.

+

+Näytelmän loputtua vieraat siirtyivät ruokasaliin kahville ja

+esiintyjät liittyivät pian näyttämöpuvuissaan heidän seuraansa.

+Sekä Meg että Josie olivat mielissään saamistaan kiitoksista, ja

+parasta oli kun neiti Cameron tuli Megin luo ja sanoi sydämellisesti:

+-- Rouva Brooke, nyt tiedän mistä lapsenne ovat saaneet lahjansa.

+Ensi kesänä teidän täytyy antaa pikku Josie minun oppilaakseni, kun

+menemme rannikolle.

+

+Kotimatkalla sanoi Jo nojaten professorinsa käsivarteen, kun he

+kahlasivat pitkin lumista polkua:

+

+-- Fritz, joulu on hyvien päätösten tekoaikaa, ja olen päättänyt,

+etten ole enää koskaan kärsimätön tai kiukkuinen rakkaalle

+aviomiehelleni. Tästä puoleen olen mallivaimo, sillä muuten en

+ansaitse parasta ja kultaisinta miestä, jonka maa päällään kantaa. Ja

+koska Jo oli dramaattisella tuulella, hän syleili elämänkumppaniaan

+kuutamossa jäljessäkulkijain suureksi iloksi.

+

+Muutamia päiviä myöhemmin Jo Bhaer sai kirjeen Danilta. Se rauhoitti

+häntä ja teki hänet onnelliseksi, vaikkei hän voinutkaan vastata

+Danille, tämä kun ei ilmoittanut osoitettaan.

+

+

+

+

+15

+

+ODOTUS

+

+

+-- Jo, minulla on huonoja uutisia, sanoi professori Bhaer tullessaan

+sisään eräänä päivänä tammikuun alussa.

+

+Jo pudotti työnsä ja nousi seisomaan kuin ottaakseen urhoollisesti

+vastaan iskun.

+

+-- Emilin laiva on kateissa eikä häneltä ole tullut mitään tietoja.

+

+Oli hyvä että herra Bhaer oli ottanut vaimonsa vahvan käsivartensa

+syleilyyn, sillä näytti siltä kuin Jo-rouva pyörtyisi. Hetken

+kuluttua hän kuitenkin tointui ja kuunteli miehensä vieressä istuen,

+mitä tällä oli kerrottavaa.

+

+Joku pelastuneista oli lähettänyt tietoja tapahtumasta laivan

+omistajalle Hampuriin, ja Franz oli heti sähköttänyt enolleen. Koska

+yksi venekunta oli pelastunut, oli toiveita siitä, että toisiakin

+selviytyisi. Nopeakulkuinen höyrylaiva oli tuonut nämä uutiset, ja

+tarkempia tietoja saattoi odottaa minä hetkenä hyvänsä. Mutta Franz

+jätti mainitsematta, että merimiehet arvelivat maston kaatuessaan

+tuhonneen kapteenin veneen, vaikka savun vuoksi ei varmasti nähty

+miten siinä kävi. Aikanaan tämäkin surullinen huhu kyllä kulkeutui

+Plumfieldiin.

+

+Kaikesta huolimatta Jo kieltäytyi uskomasta Emilin hukkuneen. Hän

+selitti järkkymättä, että Emil kyllä kestäisi myrskyn kuin myrskyn ja

+pulpahtaisi esiin terveenä ja iloisena. Professori Bhaer ei jaksanut

+olla näin toiveikas, mutta häntä lohdutti suuresti muiden osoittama

+myötätunto ja suru. Franz käytti ahkeraan lennätintä ilmoittaakseen

+uutisia, Nat lähetti kiintymystä uhkuvia kirjeitä Leipzigistä ja Tom

+kulki kaikki laivatoimistot ristiin rastiin saadakseen tietoja. Doll

+ja George kävivät tuomassa kukkia äiti Bhaerille, ja hyväsydäminen

+Ned matkusti Chicagosta asti puristaakseen ystäviensä kättä.

+

+-- Tuo käynti teki oikein hyvää. Vaikka en muuta olisikaan opettanut

+pojilleni, heillä on ainakin veljesrakkautta, ja sen voimalla he

+tukevat toisiaan halki elämän, sanoi Jo, kun Ned oli lähtenyt.

+

+Viikot vierivät hitaasti, ja sitten eräänä päivänä tuli sähke:

+"Kaikki hyvin, kirjeitä tulossa." Silloin lippu kohosi salkoon,

+opiston kellot soittivat tunnin päättyneeksi, Tedin kauan käyttämättä

+ollut tykki kumahti ja ihmiset kulkivat ympäri nauraen ja itkien.

+

+Odotetut kirjeet tulivat aikanaan ja niissä kerrottiin haaksirikon

+kaikki vaiheet. Koko kapteenin perhe oli liittänyt Emilin kirjeeseen

+oman tervehdyksensä. Milloinkaan ei kirjeitä ole luettu niin

+tarkkaan, Jo kantoi sitä taskussaan aina kun se ei ollut professorin

+mukana.

+

+Professori hymisi taas kävellessään puistotietä opistolle kuin suuri

+mehiläinen ja rypyt silisivät äiti Bhaerin otsalta, kun hän kirjoitti

+levottomille ystäville kirjeitä ja antoi romaaniensa odottaa.

+Onnittelutervehdyksiä tulvi.

+

+Nyt alkoi uudenlainen odotus, sillä pelastuneet olivat matkalla

+Hampuriin ja heidän piti viipyä siellä jonkin aikaa. Kapteenin oli

+näet annettava Herman-sedälle, "Brendan" omistajalle, meriselitys, ja

+Emil aikoi jäädä samalla Franzin häihin.

+

+Tällä välin Nat kulki Leipzigissä vakaasti eteenpäin sitä tietä,

+jonka oli valinnut, niin vaikea kuin se monesti olikin, sillä

+maistettuaan kiellettyä hedelmää hän oli päässyt joutilaisuuden ja

+huvitusten makuun. Rikkaruohoja hänen sadossaan oli, mutta hän niitti

+rohkeasti mitä oli kylvänyt, ja löysi hyvääkin vehnää ohdakkeiden

+seasta. Päivisin hän opetti ja illan toisensa jälkeen soitti viulua

+rähjäisessä pikku teatterissa. Samalla hän opiskeli niin ahkerasti,

+että opettaja oli häneen erittäin tyytyväinen ja lupasi muistaa

+häntä, jos ilmautuisi etenemismahdollisuuksia.

+

+Kevään tullessa asiat paranivat -- menot vähenivät, työ muuttui

+hauskemmaksi ja elämä siedettävämmäksi. Velat eivät enää painaneet

+Natia, ja vuosi oli melkein kulunut. Jos hän tahtoi vielä jäädä,

+opettaja lupasi järjestää niin, että Nat voisi ainakin jonkin aikaa

+olla riippumaton.

+

+Nat sai palkinnon ahkeruudestaan pikemmin kuin odottikaan, ja se

+oli suurempi kuin hän arveli ansainneensa. Eräänä päivänä Natin

+opettaja ilmoitti, että hänet oli muutamien muiden lupaavien

+oppilaiden kanssa valittu orkesteriin, jonka oli määrä matkustaa

+heinäkuussa esiintymään musiikkijuhlille Lontooseen. Tämä oli arvokas

+tunnustus opiskelijalle, mutta se avasi Natille muutenkin iloisia

+tulevaisuudennäkymiä.

+

+-- Koeta olla hyödyksi Bachmeisterille Lontoossa englannin

+taidollasi, ja jos kaikki sujuu hyvin, hän ottaa sinut mukaansa

+Amerikkaan, sillä hän lähtee sinne alkusyksystä pitämään konsertteja.

+Olet edistynyt hyvin viime aikoina ja toivon sinusta pelkkää hyvää.

+

+Tämä kiitos sai Natin työskentelemään entistäkin ahkerammin.

+Tulevassa matkassa hänellä oli jo mielestään yllin kyllin ilon

+aihetta, niin että kaikkien koettelemusten jälkeen tuntui miltei

+ylenpalttiselta, kun Franz ja Emil kesäkuun alussa ilmaantuivat

+pikavierailulle Leipzigiin mukanaan hyviä uutisia ja mieluisia

+lahjoja. Nat oli riemussaan langeta heidän kaulaansa kuin ikävöivä

+tyttölapsi; ennen pitkää hän purki ystävilleen koko surkean tarinansa

+ja oli perin helpottunut, kun he nauraen tunnustivat, että oli heillä

+itselläänkin ollut samantapaisia kokemuksia.

+

+Sovittiin että Natkin tulisi Franzin häihin kesäkuun lopussa ja

+liittyisi retkikuntaan vasta Lontoossa. Sulhaspoikana Nat ei voinut

+kieltäytyä siitä uudesta puvusta, jonka Franz tahtoi tilata hänelle,

+ja rahalähetys, joka parahiksi saapui, sai hänet pitämään itseään

+miljonäärinä.

+

+Samoihin aikoihin Dankin laski viikkoja elokuuhun, jolloin hän

+pääsisi vapauteen. Ilta illan jälkeen hän tuuditti itsensä uneen

+suunnittelemalla, kuinka Mary Masonin luona käytyään ohjaisi kulkunsa

+suoraan vanhojen intiaaniystäviensä luokse, kätkisi erämaahan

+häpeänsä ja parantaisi haavansa. Hän uskoi, että tehdessään työtä

+monien ihmisten hyväksi hän sovittaisi sen, että oli riistänyt hengen

+yhdeltä.

+

+-- Mutta kun kaikki taas on kunnossa ja minulle on kertynyt

+kerrottavaa, jota ei tarvitse hävetä, menen kotiin Plumfieldiin, hän

+ajatteli. -- Ei vielä. Minun täytyy ensin päästä tästä. He näkisivät

+ja tuntisivat vankilan tahran minussa, enkä voisi katsoa heitä

+silmiin ja salata totuutta. En halua menettää Tedin rakkautta, äiti

+Bhaerin luottamusta ja -- ja -- tyttöjen kunnioitusta. Ja Dan katseli

+masentuneena ruskeaa kättään muistaen, mitä se oli tehnyt sen jälkeen

+kun eräs tietty pieni valkoinen käsi oli luottavaisesti levännyt

+siinä. -- Vielä he ylpeilevätkin minusta, eikä kukaan milloinkaan saa

+tietää tästä vuodesta. Voin pyyhkiä sen pois ja niin teenkin, Jumala

+minua auttakoon!

+

+

+

+

+16

+

+TENNISKENTÄLLÄ

+

+

+Urheilua harrastettiin Plumfieldissä paljon. Joella missä ruuhi ennen

+vanhaan keikkui täynnä meluisia poikia, oli nyt aikamoinen liikenne.

+Siellä oli kaikenlaisia veneitä pienistä kalaruuhista aina komeaan

+huvipurteen, ja tuon tuostakin siellä pidettiin soutukilpailuja.

+Laaja niitty vanhan raidan luona oli nyt opiston urheilukenttänä,

+jossa juostiin, hypittiin, heitettiin keihästä ja kiekkoa, silloin

+kun siellä ei riehunut jokin pallo-ottelu. Tytöt viettivät aikaansa

+turvallisen matkan päässä tästä Mars-kentästä; he pelasivat krokettia

+jalavien alla, ja mailat löivät tarmokkaasti monella tenniskentällä.

+

+Yhtä kenttää sanottiin Josien hoviksi, ja siellä tämä neiti hallitsi

+kuin kuningatar. Hän oli innostunut tenniksestä, ja koska halusi

+kehittää pelitaitonsa mahdollisimman täydelliseksi, hän oli jokaisena

+vapaahetkenään jonkun uhrin kimpussa. Eräänä lauantai-iltapäivänä hän

+oli pelannut Bessin kanssa ja voittanut tämän; vaikka prinsessa oli

+joustavampi, hän ei ollut yhtä nopea kuin vilkas serkkunsa.

+

+-- Voi sentään, sinä olet väsynyt, ja pojat rehkivät viimeistä myöten

+tuolla typerässä baseball-ottelussa. Kenen kanssa minä pelaan?

+huokasi Josie. Hän työnsi suuren punaisen hattunsa niskaan ja katseli

+ympärilleen kuin vaanien uutta saalista.

+

+-- Pelaan kohta, kun olen vähän vilvoitellut. Mutta se on tylsää, kun

+en koskaan voita, vastasi Bess leyhytellen itseään suurella lehdellä.

+

+Josie aikoi juuri istahtaa hänen viereensä puutarhapenkille, kun

+keksikin matkojen päästä kaksi miesolentoa. Heidän siniset säärensä

+näyttivät suuntaavan kohti baseball-ottelua, mutta he eivät

+milloinkaan saapuneet perille. Ilahtuneena Josie pinkaisi niitylle

+käyttääkseen hyväksi näitä taivaan lähettämiä apujoukkoja.

+

+Tulijat pysähtyivät, kun tyttö lensi paikalle, ja kumpikin nosti

+hattuaan. Pönäkkä poika kohautti sitä veltosti ja laski hatun heti

+päähän kuin iloisena, että sekin velvollisuus oli ohi. Sen sijaan

+toinen, hoikka nuori mies, jolla oli tummanpunainen solmio, nosti

+hattunsa sulavasti kumartaen ja piti sitä hetken koholla niin

+että hänen mustat kiharansa näkyivät. Doll oli hyvin ylpeä tuosta

+kumarruksesta; se oli pitkän harjoittelun tulos. Kaikille sitä ei

+kylläkään suotu, sillä Doll oli kiinnostunut vain huomionarvoisista

+tytöistä, hän kun uskoi itsekin olevansa melkoinen hurmuri.

+

+Josie ei ilmeisesti älynnyt antaa arvoa kunnialle. Hengästyneenä ja

+innoissaan hän houkutteli poikia tenniskentälle huomauttaen ovelasti,

+miten hikistä ja likaista puuhaa baseball oli näin kuumalla. Nämä

+kaksi syytä tehosivat, sillä Pumpulla oli jo nyt liian kuuma ja Doll

+oli sonnustautunut upouuteen valkotakkiseen pukuun, jota ei halunnut

+liata.

+

+-- Tullaan ilomielin, vastasi kohtelias poika kumartaen uudestaan.

+

+-- Pelaa sinä, minä lepään, sanoi Pumppu, joka mieluummin keskusteli

+rauhallisesti prinsessan kanssa vilpoisessa varjossa.

+

+-- Hyvä, sinä voit huvittaa Bessiä, sillä minä hakkasin hänet juuri

+ja hän tarvitsee vähän lohdutusta. Sinulla on tietysti jotakin

+hyvää taskussasi, George. Ajaen saalista edellään Josie palasi

+riemusaatossa hoviinsa.

+

+Pumppu heittäytyi raskaasti penkille, joka narahti hänen painonsa

+alla. Hän otti heti esiin makeisrasian, jota ilman ei liikkunut

+missään, ja virkisti Bessiä sokeriorvokeilla ja muilla herkuilla

+sillä välin kun Doll puski lujasti töitä pitäessään puoliaan. Josie

+oli jälleen voitolla, sillä onnettomuudekseen Doll kompastui ja tahri

+uudet housunsa, mikä teki hänet hajamieliseksi ja huolettomaksi.

+Pelin päätyttyä Josie antoi Dollin levätä ja lohdutteli häntä hiukan

+ivallisesti, koska housuille sattunut tapaturma nähtävästi painoi

+raskaasti pojan mieltä.

+

+-- Älä viitsi olla hupsu, voihan tuon puhdistaa. Sinä olet varmasti

+ollut entisessä elämässäsi räätäli, jonka ainoana kutsumuksena ovat

+vaatteet.

+

+-- Älä lyö lyötyä, vastasi Doll nurmelta, missä hän ja Pumppu nyt

+makasivat, että tytöt mahtuisivat penkille. Nenäliina oli levitettynä

+Dollin alle ja kyynärpää nojasi toiseen, kun hän harmissaan tuijotti

+vihreänruskeata tahraa. -- Minä haluan olla siisti, ei minusta

+ole kohteliasta esiintyä naisten seurassa vanhoissa kengissä ja

+kauhtuneessa paidassa. Meidän pojat ovat herrasmiehiä ja pukeutuvat

+sen mukaan, täällä ei puvulla taida olla niin väliä, hän lisäsi

+kiukuissaan räätälisanasta, sillä hän oli yhdelle mainitun ammatin

+harjoittajalle kiusallisen paljon velkaa.

+

+-- Niin ovat meikäläisetkin, mutta täällä eivät pelkät vaatteet

+tee herrasmiestä. Me vaadimme aika lailla enemmän, sinkautti

+Josie, joka heti oli aseissa puolustaakseen opistoaan. -- Saat

+vielä nähdä, että kun sinä ja sinun hienot herrasi unohdettuina

+solmitte kaulanauhojanne ja panette hajuvettä tukkaanne, muutamat

+sinun halveksimistasi kavereista ovat kuuluisia miehiä. Minä pidän

+vanhoista kengistä ja inhoan keikareita. Entä sinä, Bess?

+

+-- En inhoa, jos he ovat ystävällisiä ja kuuluvat vanhaan joukkoon,

+vastasi Bess nyökäten kiitokseksi Dollille, joka varovasti poimi

+tiedonhaluisen toukan hänen pieneltä punaiselta kengältään.

+

+-- Minä pidän naisista, jotka ovat kohteliaita eivätkä katkaise

+miehen niskoja nurin, vaikka tällä olisikin omia ajatuksia. Entä

+sinä, George? kysyi Doll hymyillen ystävällisesti Bessielle ja

+vilkaisten Josieta harvardilaisittain nenäänsä pitkin.

+

+Pumppu vastasi tyynesti kuorsaamalla, ja yleinen nauru palautti

+rauhan hetkeksi. Josie kiusasi mielellään itsevarmoja luomakunnan

+herroja, mutta jätti tällä kertaa hyökkäyksen sikseen, jotta saisi

+pelata vielä erän tennistä. Kohteliaana ritarina Doll suostui ja

+he jättivät Bessin piirtämään Georgea, joka loikoi pitkät koivet

+ristissä ja pyöreä punainen naama puoliksi hatun peitossa. Tämän

+ottelun Josie hävisi. Nolona hän palasi toisten luo ja rupesi

+herättelemään nukkujaa kutkuttaen heinänkorrella tämän nenää.

+

+-- Nouse pitämään meille seuraa! Te herrasmiehet saisitte kehittää

+meidän tapojamme, sillä me olemme vain 'huonosti pukeutuneita

+maalaistyttöjä'. Josie avasi taistelun muistaen, mitä Doll oli joskus

+sanonut lukutoukkatytöistä, jotka välittävät enemmän kirjoista kuin

+muodista.

+

+-- Enhän minä sinua tarkoittanut. Sinun vaatteesi ovat all right ja

+hattukin viimeistä muotia, sanoi Doll-raukka nolostuneena.

+

+-- Sainpa sinut kiinni. Kuuluuko sinusta herrasmiehen tapoihin ilkkua

+tyttöjä, jotka eivät pukeudu hyvin? Josie tunsi antaneensa kelpo

+iskun hienostelevalle pojalle.

+

+-- Siitä sait, kaveri. Josie on aivan oikeassa. Ette milloinkaan

+kuule minun puhuvan vaatteista ja sellaisesta roskasta, sanoi Pumppu

+tukahduttaen haukotuksen ja haparoi makeisia virkistyksekseen.

+

+-- Sinä puhut ruuasta, ja se on yhtä tylsää. Menet naimisiin

+keittäjän kanssa ja pidät vielä jonakin päivänä ravintolaa, nauroi

+Josie iskien heti häneen.

+

+Ennustus vaiensi Pumpun vähäksi aikaa, mutta Doll kokosi uudelleen

+voimansa ja vaihtaen aihetta siirsi taistelun vastustajan alueelle.

+

+-- Koska pyysit käyttäytymisneuvoja, niin salli minun sanoa, etteivät

+seurapiireissä nuoret naiset tee henkilökohtaisia huomautuksia. Pikku

+tytöt, jotka eivät vielä ota osaa seuraelämään, voivat pitää sitä

+sukkelana, mutta vakuutan sinulle, ettei se kuulu hyviin tapoihin.

+

+Josie oli hetken vaiti tointuakseen hämmästyksestään, mutta Bess

+sanoi ylevällä äänellä, joka oli paljon musertavampi kuin Josien

+nenäkkyys:

+

+-- Se on totta, mutta me olemme täällä tottuneet järkevämpään

+keskusteluun kuin teidän nuoret seurapiirinaisenne. Me koetamme

+kaikin tavoin auttaa toisiamme, siksi voimme vihjaista toisen

+virheistäkin. Me emme harrasta jonnin joutavaa lörpöttelyä.

+

+Kun prinsessa moitti, pojat asettuivat harvoin vastahankaan. Niinpä

+Dollkin pysyi hiljaa ja Josie töksäytti:

+

+-- Meidän pojat pitävät siitä, että juttelemme heidän kanssaan, ja

+ottavat onkeensa meidän vihjeemme. He eivät usko olevansa täydellisiä

+kahdeksantoista ikäisinä niin kuin harvardilaiset näyttävät luulevan,

+varsinkin kaikkein nuorimmat.

+

+Doll oli ilmeisesti loukkaantunut, sillä hän vastasi kipakasti ja

+katsoi merkitsevästi pallokentällä riehuvaa pölyistä ja meluisaa

+joukkoa:

+

+-- Teidän kaverinne tarvitsevat kyllä kaiken sen sivistyksen, mitä

+voitte heille antaa. Meikäläiset taas ovat enimmäkseen maan parhaista

+perheistä, niin ettei meillä tarvita tyttöjä opettajiksi.

+

+-- Vahinko ettei teillä ole enemmän sellaisia kavereita kuin meillä.

+Meikäläiset käyttävät hyödykseen kaiken, mitä opisto tarjoaa; he

+eivät tyydy siihen, että pääsevät joten kuten lävitse. Ja mitä

+tyttöihin tulee, teidän olisi parempi pysyä tieltä poissa, kun he

+tulevat yliopistoon ja alkavat kilpailla teidän kanssanne niin kuin

+me täällä.

+

+-- Miksi sinä pukeudut meidän väreihimme, kun sinulla kerran on noin

+kurjat ajatukset meistä? kysyi Doll kiusoitellen.

+

+-- Enkä pukeudu. Minun hattuni on tulipunainen eikä karmiini, Josie

+kivahti.

+

+-- Tiedänpä vain, että hurjistunut härkä ajaisi sinut pian

+käpälämäkeen, jos heiluttaisit tuota punaista pääkappaletta sen nenän

+edessä, Doll vastasi.

+

+-- Antaa härän tulla! Osaavatko sinun nuoret seurapiirineitisi tämän

+tempun? Tai edes sinä itse? kysyi Josie, ja haluten näyttää uusinta

+taitoaan hän juoksi portille, laski toisen kätensä ylimmälle puulle

+ja kiepsahti sen yli keveästi kuin lintu.

+

+Bess pudisti päätään ja Pumppu taputti laiskasti käsiään. Mutta Doll

+loikkasi aidan yli koskematta siihen ja laskeutuen jaloilleen Josien

+viereen kysyi tyynesti:

+

+-- Osaatkos sinä tehdä tämän tempun?

+

+-- En vielä, mutta ennen pitkää.

+

+Saatuaan kiistakumppaninsa hiukan nöyryytetyksi Doll lauhtui ja

+jatkoi ystävällisesti temppujaan huomaamatta ensinkään joutuneensa

+ojasta allikkoon. Vastamaalatusta portista tarttui punaista maalia

+hänen hartioihinsa, ja kun hän keikahti sen yli takaperin ja kohosi

+hymyillen seisomaan, hän sai palkakseen ärsyttävän huomautuksen:

+

+-- Jos tahdot tietää, minkä väristä karmiini on, niin katso selkääsi.

+Tuo maali tuskin lähtee pesemälläkään.

+

+-- Voi pahus! puuskahti Doll koettaen epätoivoisesti kurkistella

+selkäänsä.

+

+-- Eiköhän meidän pitäisi lähteä, Doll, sanoi Pumppu, jonka mielestä

+oli viisainta peräytyä ennen kuin uusi kahakka alkaisi.

+

+-- Älkää hätäilkö, jääkää tänne vain makailemaan. Te tarvitsette

+lepoa viikon ankaran aivotyön jälkeen. Nyt on meidän kreikkamme aika.

+Tule, Bess. Hyvästi, herrat. Ja syvään kumartaen Josie lähti hattu

+sotaisesti pystyssä ja maila voitonlippuna olalla. Saatuaan viimeisen

+sanan hän katsoi voivansa vetäytyä pois voittajana.

+

+Doll kumarsi Bessille viileästi, ja Pumppu säesti mutisten:

+

+-- Pikku Josie on tänään äkäinen kuin ampiainen. Minä vedän vielä

+torkut. On liian kuuma pelata.

+

+-- Niin on. Olikohan se kiukkupussi oikeassa puhuessaan näistä

+läiskistä? sanoi Doll ja istuutui hankaamaan takkiaan nenäliinalla.

+-- Nukutko sinä? hän kysyi aherrettuaan hetken tuhisten ja

+kärsimättömänä.

+

+-- En. Tuumin vain, että Josie ei tainnut olla kovinkaan väärässä

+puhuessaan laiskuudesta. Hävettää, kun tulee tehdyksi niin vähän.

+En minä itse olisikaan välittänyt koko yliopistosta, mutta holhooja

+pakotti minut sinne, Pumppu huokasi. Hänestä opiskelu oli kauheaa, ja

+jäljellä oli vielä kaksi pitkää vuotta.

+

+-- Katsos, se suo miehelle arvovaltaa. Mutta näin meidän kesken

+sanottuna olisi tosiaan aika hauskaa, jos mukana olisi tyttöjä.

+Kun tässä kerran on raadettava, sietäisi joukossa olla muutamia

+kullanmuruja auttamassa. Vai mitä arvelet?

+

+-- Aika mukavaa, jos tällä hetkelläkin olisi kolme -- yksi

+vilvoittelemassa viuhkalla, yksi suutelemassa ja yksi tarjoamassa

+jäälimonaatia, huokasi Pumppu.

+

+-- Kelpaisikos kalja? kuului heidän takaansa. Ääni sai Dollin

+loikkaamaan jaloilleen ja Pumpun kierähtämään ympäri kuin säikähtynyt

+pyöriäinen.

+

+Aitaan nojaavalla porraslaudalla istui äiti Bhaer kaksi pulloa olan

+yli kulkevaan hihnaan kiinnitettynä, kimppu peltimukeja kädessä ja

+vanhanaikainen aurinkohattu päässä.

+

+-- Tiesin että pojat tappaisivat itsensä jäävedellä, siksi tallustin

+viemään heille vähän kunnon kaljaa. He joivat kuin kamelit.

+Silaksella oli toinen kuorma, niin että minun pullooni jäi vielä

+tilkkanen. Tahdotteko?

+

+-- Kiitos. Antakaa meidän kaataa!

+

+Doll piti mukia, kun Pumppu ilomielin sen täytti. Molemmat pelkäsivät

+kuollakseen äiti Bhaerin kuulleen heidän äskeiset puheensa. Pian

+selvisi, että hän tosiaan oli kuullut, sillä istuessaan heidän

+välissään kuin muonitusmestari pulloineen ja mukeineen hän sanoi:

+

+-- Oli hauska kuulla, että haluaisitte tyttöjä yliopistoon, mutta

+toivottavasti opitte puhumaan kunnioittavammin heistä ennen kuin he

+tulevat, sillä sen opetuksen he antavat teille ensimmäiseksi.

+

+-- Minä laskin vain leikkiä, änkytti Pumppu hotkaisten kiireesti

+kaljansa.

+

+-- Niin minäkin. Tietenkin minä -- minä kunnioitan tyttöjä, sammalsi

+Doll kauhuissaan, sillä hän näki, että tulossa oli saarna.

+

+-- Mutta et oikealla tavalla. Muutamista tytöistä on ehkä hauskaa,

+jos heitä sanotaan pikku kullanmuruiksi, mutta ne tytöt, jotka

+haluavat opiskella, tahtovat että heitä kohdellaan järkevinä

+olentoina eikä pelkkinä hakkailun kohteina. Minä aion todella

+pauhata, se on minun virkani, niin että nouskaa ja ottakaa saarna

+vastaan kuin miehet.

+

+Jo nauroi, mutta hän oli tosissaan, sillä viime talvisten

+kuulopuheiden perusteella hän tiesi, että Doll ja Pumppu olivat

+alkaneet 'katsella ympärilleen' tavalla, josta hän ei pitänyt.

+Molemmat olivat kaukana kotoaan, heillä oli rahaa tuhlattavaksi ja he

+olivat kokemattomia, uteliaita ja herkkäuskoisia niin kuin useimmat

+ikäisensä pojat. Jo oli varoittanut poikia jo monta kertaa heidän

+siirryttyään Harvardiin, mutta he eivät näyttäneet ymmärtäneen hänen

+hyvää tarkoittavia vihjauksiaan. Nyt hän uskoi heidän ymmärtävän ja

+aikoi puhua suunsa puhtaaksi.

+

+-- Puhun teille kuin äiti, koska omat äitinne ovat täältä kaukana,

+hän aloitti juhlallisesti aurinkohattunsa uumenista.

+

+-- Suuri Scott! Nyt se tulee, ajatteli Doll harmissaan. Mutta

+ensimmäisen iskun saikin Pumppu, kun hän koetti rohkaista itseään

+toisella mukillisella kaljaa.

+

+-- Tuo ei tee sinulle pahaa. Mutta minun täytyy varoittaa sinua

+juomasta muita aineita, George. Olen kuullut sinun puhuvan viineistä

+niin asiantuntevasti kuin välittäisit niistä enemmän kuin sinun

+ikäisellesi on hyväksi. Älä rupea leikkimään tuolla vaarallisella

+asialla 'huvin vuoksi', niin kuin sinä sanot, tai siksi että se on

+muotia ja että toiset pojat tekevät niin.

+

+-- Kunniasanalla, en juo väkevämpiä aineita kuin viiniä. Äitikin

+sanoo, että minä tarvitsen jotain vahvistavaa, joka korvaa

+lukemisesta johtuvan aivokudoksen kulutuksen, Pumppu vastusteli

+laskien kannun maahan.

+

+-- Kunnon pihvi ja kaurapuuro uudistavat sinun kudoksesi paljon

+paremmin kuin moiset juomat. Työtä ja yksinkertaista ruokaa sinä

+tarvitset. Kunpa saisinkin sinut huostaani muutamaksi kuukaudeksi,

+niin opettaisin sinut juoksemaan läähättämättä ja tulemaan toimeen

+ilman neljää, viittä ateriaa päivässä.

+

+-- Minä olen paksu, mutta en mahda sille mitään, me olemme kaikki

+lihavia. Se on suvussa, Pumppu puolustelihe.

+

+-- Sitä suurempi syy sinun on elää varovasti. Tahdotko kuolla nuorena

+tai olla hoidettavana koko ikäsi?

+

+-- En toki.

+

+Pumppu näytti niin nujerretulta, ettei Jo hennonut kovistaa häntä

+enää muiden syntien takia. Hän lisäsi sen tähden leppeämmällä

+äänellä ja läpsäyttäen hiljaa Pumpun lihavaa kättä niin kuin ennen

+vanhaan, kun se oli kyllin pieni näpistelemään sokeripalasia hänen

+sokerikostaan:

+

+-- Ole sitten varovainen, sillä ihminen piirtää luonnekuvansa

+kasvoihinsa, etkä varmaan tahdo näyttää syömäriltä ja juopolta.

+

+-- En todellakaan. Laatikaa minulle terveellinen ruokalista, niin

+seuraan sitä jos voin. Ei minusta ole hauskaa olla näin lihava,

+minulla on sydämentykytystä ja päänkivistystä.

+

+Pumppu huokasi osaksi surren kaikkea hyvää, josta lupasi luopua,

+osaksi helpotuksesta kun sai kätensä vapaaksi ja saattoi avata vyönsä.

+

+-- Minäpä laadinkin. Seuraa sitä, niin jo vuodessa olet mies etkä

+jauhosäkki. Ja Doll, sanoi Jo kääntyen toiseen syntisäkkiin, joka

+toivoi ettei olisi tullutkaan. -- Luetko sinä ranskaa yhtä uutterasti

+kuin viime talvena?

+

+-- En. Minusta se on ikävää -- toisin sanoen -- minä olen harrastanut

+k-kreikkaa nykyään, Doll aloitti aavistamatta mihin odottamaton

+kysymys tähtäsi, kunnes hänen mieleensä äkkiä juolahti asia, joka sai

+hänet änkyttämään ja tutkimaan tarkkaan kenkiään.

+

+-- Eikä mitään kreikkaa. Doll lukee vain ranskalaisia romaaneja ja

+käy varieteessa, kanteli Pumppu varmistaen äiti Bhaerin epäluulot.

+

+-- Niinpä minä arvelinkin, ja juuri siitä aioin puhua. Ted sai äkkiä

+halun oppia ranskaa samalla tavalla. Menin sen tähden itse katsomaan

+tuota varieteeta. Teikäläisiä siellä oli joukoittain, ja teki hyvää

+nähdä, kuinka monet nuorista olivat yhtä häpeissään kuin minäkin.

+Monet vanhemmat miehet näyttivät olevan haltioissaan, ja kun tultiin

+ulos, odottivat noita maalattuja tyttöjä kanssaan illalliselle.

+Oletko koskaan mennyt heidän mukaansa?

+

+-- Kerran.

+

+-- Piditkö siitä?

+

+-- En. Mi-minä tulin aikaisin pois, sammalsi Doll kasvot yhtä

+tummanpunaisina kuin hänen solmionsa.

+

+-- Tiedät hyvin, että sellainen seura voi tuoda vain ikävyyksiä ja

+voi aiheuttaa nuorelle miehelle ikuisen vamman.

+

+Jo-rouvan ponteva vastalause päivän muotihuvitukseen sai pojat

+hämilleen, ja he odottivat hiljaa -- Pumppu iloissaan, ettei ollut

+koskaan ollut mukana noissa iloisissa illoissa, ja Doll hyvillään,

+että oli tosiaan lähtenyt ajoissa pois. Käsi kummankin olkapäällä ja

+huolten häivät otsaltaan karkottaen Jo jatkoi äidillisesti:

+

+-- Poika-kullat, jollen rakastaisi teitä, en puhuisi koko asiasta.

+Tiedän ettei tämä ole hauskaa kuultavaa, mutta omatuntoni ei

+anna minulle rauhaa. Kunpa minä voisin antaa teille rohkeutta

+ja järkeä vastustaa yleistä mielipidettä ja välinpitämättömien

+ihmisten kevytmielistä moraalia! Viime talvena Demin äiti oli usein

+huolissaan, kun Demi oli myöhään ulkona uutisasioillaan, mutta kun

+hän varoitti poikaa kaikesta, mitä tämä näki ja kuuli kaupungilla,

+Demi sanoi vakavasti: "Tiedän mitä tarkoitat, mutta kenenkään ei

+tarvitse mennä harhaan, jollei itse tahdo."

+

+-- Se oli ihan Pastorin tapaista, huudahti Pumppu.

+

+-- Demi on oikeassa, ja juuri siksi että hän ajattelee noin, me

+kaikki kunnioitamme häntä, lisäsi Doll katsoen vilpittömästi

+höyhentäjäänsä. Tämä huomasi koskettaneensa oikeata kieltä ja oli

+miltei tyytyväinen saarnansa tuloksiin. Valmistautuen lähtemään

+oikeusistuimelta, jonka edessä rikolliset oli tutkittu ja syyllisiksi

+havaittu, mutta ehdotettu armahdettaviksi, Jo jatkoi:

+

+-- Tämä löylytys voi tehdä teille hyvää, vaikken minä ehkä koskaan

+saa sitä tietää. Ohimennen kaikessa ystävyydessä sanotut sanat saavat

+usein ihmeitä aikaan, ja sitä vartenhan vanhat ihmiset ovat --

+muuten ei heidän kokemuksistaan olisi mitään hyötyä. Nyt lähdetään

+etsimään toisia nuoria. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan

+sulkea Plumfieldin portteja teiltä niin kuin muutamilta teidän

+'herrasmiehiltänne'.

+

+Tämä kauhea uhkaus painui unohtumattomasti Dollin mieleen ja syvän

+kunnioittavasti hän auttoi Jon alas korkeuksista. Pumppu otti

+tyhjät pullot kantaakseen ja vannoi juhlallisesti pidättyvänsä

+kaikista väkevistä juomista, mikäli vain heikko liha kestäisi.

+Tietysti he kahden jäätyään laskivat leikkiä äiti Bhaerin 'luennon'

+kustannuksella -- mutta kaikessa hiljaisuudessa he olivat hänelle

+kiitollisia, ja perästäpäin heillä oli monta kertaa syytä muistella

+tätä tenniskentällä vietettyä puolituntista.

+

+

+

+

+17

+

+TYTTÖJEN KESKEN

+

+

+Plumfieldissä uskottiin lujasti sekä molempien sukupuolten että

+kaikkien värien, rotujen ja yhteiskuntaluokkien oikeuteen saada

+opetusta. Siksi opistossa oli tilaa jokaiselle joka kolkutti, siellä

+otettiin yhtä ystävällisesti vastaan niin pohjoisen nukkavieru poika

+tai etelän vapautettu orja kuin jonkin hyvän suvun jälkeläinenkin,

+jolta kalliimpien koulujen ovet olivat suljetut.

+

+Ylemmillä tahoilla oltiin yhä ennakkoluuloisia, naurettiin asialle

+ja ennustettiin kokeen epäonnistuvan. Mutta oppilaskunta koostui

+iloisista, toiveikkaista nuorista, jotka olivat nähneet suurempienkin

+uudistusten saavan alkunsa vähästä, ja luottamus opiston menestykseen

+lujittui sitä mukaa kun nuorten joukko vuosi vuodelta kasvoi.

+

+Itsestään syntyneiden tapojen joukossa oli eräs, joka oli

+erityisen hyödyllinen ja kiinnosti tyttöjä. Se kehittyi vanhasta

+ompeluhetkestä, jota Marchin sisarukset jatkoivat vielä kauan senkin

+jälkeen, kun pienet ompelurasiat olivat paisuneet isoiksi koreiksi ja

+pursuivat paikattavaa. He olivat kiireisiä naisia, mutta lauantaisin

+he koettivat viettää yhteisen hetken jonkun ompeluhuoneessa.

+

+Meg ensimmäisenä ehdotti pienen piirin laajentamista, sillä tyttöjen

+huoneissa hän näki murheellisen paljon järjestyksen, kätevyyden ja

+viitseliäisyyden puutetta. Latina, kreikka, korkeampi matematiikka ja

+luonnontieteet kukoistivat erinomaisesti, mutta ompelukorit saivat

+pölyttyä, kuluneet kyynärpäät jäivät paikkaamatta ja sinisukkia

+olisi sietänyt parsia. Valtioviisaasti Meg sai muutamia kaikkein

+huolimattomimpia houkutelluksi mukaan ja teki ompeluillan niin

+hauskaksi, että nämä ymmärsivät tarkoituksen, olivat kiitollisia

+Megille ja pyysivät saada tulla uudestaan. Kohta moni muukin pyrki

+piristämään raskasta työviikkoaan, ja ompeluhetkestä tuli vähitellen

+niin suosittu, että vanha museo kalustettiin uudestaan, sinne vietiin

+ompelukoneita, pöytiä, kiikkutuoleja ja rakennettiin räiskyvä

+tulisija, jotta neulat voisivat suihkia häiriintymättä satoi tai

+paistoi.

+

+Täällä Meg oli omalla alallaan. Hän käytti saksia, koetteli pukuja ja

+neuvoi erityisapulaistaan Daisya muotoilemaan hattuja ja asettelemaan

+pitsi- ja nauhareunuksia. Amy ratkaisi tärkeät värikysymykset ja

+hankki myös luettavat kirjat, ja Bess puolestaan oli esilukijana.

+Josie esitti runoja ja katkelmia näytelmistä, Jo piti lyhyitä

+keskustelun alustuksia terveydenhoidosta, uskonnosta, politiikasta ja

+muista kysymyksistä, joita hänen mielestään kaikkien tuli harrastaa.

+Nämä avoimet jutteluhetket vaikuttivat ihmeen piristävästi tyttöihin.

+Ennakkoluulot karisivat, välinpitämättömyys vaihtui kiinnostukseen,

+ja älykkäät tytöt paneutuivat ajattelemaan, samalla kun nokkelat

+oivallukset ja vilkas kieli höystivät virinnyttä keskustelua.

+

+Eräänä päivänä puheltiin vilkkaasti naisten elämänurasta. Jo oli

+lukenut jotakin tätä koskevaa ja kysyi kaikilta kahdeltatoista

+tytöltä, mitä he aikoivat tehdä opistosta päästyään. Vastattiin kuten

+aina: joku rupesi opettajaksi, toinen lääkäriksi tai opiskelemaan

+taidetta. Mutta melkein kaikki lopettivat sanoen: "... kunnes menen

+naimisiin."

+

+-- Mutta entä jollette menekään naimisiin? Jo kysyi tarkaten

+miettiväisiä, reippaita kasvoja.

+

+-- Jäädään sitten vanhoiksipiioiksi. Kamalaa, mutta eihän sille mahda

+mitään, kun naisia kerran on paljon enemmän kuin miehiä, vastasi

+muuan vilkas tyttö, joka oli niin sievä, ettei varmasti ainakaan

+vastoin omaa tahtoaan jäisi yksin.

+

+-- On hyvä miettiä sitäkin ja valmistautua olemaan hyödyksi.

+

+-- Ei vanhojapiikoja pilkatakaan enää läheskään niin kuin ennen,

+kun muutamat ovat saaneet mainetta ja osoittaneet, ettei nainen ole

+ihmisen puolikas, vaan täysi ihminen, ja hän selviää kyllä yksinkin.

+

+-- Minusta se olisi sittenkin tylsää. Eihän meistä kaikista

+kuitenkaan tule Florence Nightingaleja. Mitä me voisimme tehdä kuin

+istua nurkassa ja tuijottaa eteemme, kysyi varsin tavallisen näköinen

+tyttö tyytymättömänä.

+

+-- Ainakin voi olla iloinen ja tyytyväinen, ellei muuta. Mutta

+tehtäviä on tarjona niin paljon, ettei kenenkään tarvitse istua

+laiskana tuijottamassa, ellei itse tahdo, sanoi Meg hymyillen ja

+sovitti tytön päähän juuri koristettua uutta hattua.

+

+-- Jos teidän täytyy ansaita leipänne, koettakaa toki tehdä se

+makeaksi älkääkä surko sen karvautta, jatkoi Jo. -- Minä itse olin

+nuorena katkera, kun minun täytyi pitää seuraa tuittupäiselle

+vanhalle naiselle. Mutta ne kirjat, joita luin hänen yksinäisessä

+huoneessaan, ovat sittemmin olleet minulle suunnattomaksi hyödyksi,

+ja tuo vanha mummo lahjoitti minulle testamentissaan koko Plumfieldin

+'iloisesta palveluksesta ja hellästä huolenpidosta'. Minä en suinkaan

+ansainnut sitä, mutta yritin tehdä velvollisuuteni niin mieluisaksi

+kuin suinkin, ja siitä saan kiittää rakkaan äitini apua ja neuvoja.

+

+-- Jos minä voisin ansaita tämmöisen paikan, laulaisin päivät

+pääksytysten ja olisin kuin enkeli. Mutta joskus saa tyytyä

+kohtaloonsa ilman vaivanpalkkaa, ja se on raivostuttavaa, sanoi

+lännestä tullut tyttö, joka oli viettänyt ankaraa elämää vähin varoin

+mutta unelmat taivaita hipoen.

+

+-- Minä uurastin aikoinani kokonaisen talven saadakseni mainetta ja

+rahaa. Mutta kumpaakaan ei kuulunut, ja minä olin hyvin pettynyt.

+Vuotta myöhemmin huomasin, että olin saanut kaksi palkintoa: sujuvan

+kynän ja -- professori Bhaerin.

+

+Jon nauru levisi hilpeänä tyttöpiiriin, sillä elävät esimerkit

+piristivät keskustelua ja tytöt pitivät niistä.

+

+-- Te olette hyvin onnellinen nainen, aloitti tyytymätön neitonen.

+

+-- Ja kuitenkin hänen nimensä ennen vanhaan oli 'Onneton Jo', sillä

+hän ei milloinkaan onnistunut saamaan mitä tahtoi ennen kuin lakkasi

+sitä toivomasta, sanoi Meg.

+

+-- Minäkin lakkaan heti paikalla toivomasta, saa nähdä toteutuuko

+toiveeni. Minä tahdon vain auttaa kotiväkeä ja suoriutua hyvin

+luvuista.

+

+-- Ottakaa oppaaksenne sananlasku: "Pidä rukkisi valmiina, niin Herra

+lähettää pellavia", Jo vastasi.

+

+-- Niin meidän kaikkien pitää tehdä, jos meistä tulee vanhojapiikoja,

+sanoi sievä tyttö lisäten valoisasti: -- Loppujen lopuksi vanhanpiian

+elämä voisi olla mukavaakin, se on ainakin itsenäistä. Jenny-tätini

+saa tehdä mitä tahtoo kysymättä lupaa keneltäkään, mutta äidin

+pitää aina neuvotella isän kanssa kaikesta. Minä luovutankin

+mahdollisuuteni sinulle, Sally, ja rupean ylijäämänaiseksi.

+

+-- Sinä olet ensimmäisenä kahleissa, katsotaan vain. Mutta kaikesta

+huolimatta: kiitos!

+

+-- Hyvä! Minä pidän rukkini kunnossa ja otan vastaan pellavat,

+tahtokoon kohtalo sitten millaista lankaa tahansa.

+

+-- Rouva Brooke, mittaanko oikealta vai nurjalta puolelta, kysyi

+luokkansa paras kreikantaitaja katsellen epätoivoissaan mustaa

+silkkiesiliinaa.

+

+-- Oikealta, neiti Pierson, ja jättäkää vähän laskosvaraa, niin siitä

+tulee sievempi.

+

+-- Minä en ikinä kyllä tee toista tämmöistä. Mutta suojeleehan se

+vaatteita mustetahroilta ja on hyvä olemassa. Ja oppinut neiti

+Pierson uurasti esiliinan kimpussa, vaikka se oli hänestä vaikeampaa

+kuin kreikan kielen kantasanat.

+

+-- Meidän paperintuhrijoiden täytyy oppia tekemään itsellemme

+kilpiä tai joudumme tappiolle. Minä annan teille mallin semmoiseen

+esiliinaan, jota itse pidin 'pyörremyrskykautenani', sanoi Jo

+menneitä muistellen.

+

+-- Minäkin haluaisin tulla kirjailijaksi. Jumaloin kuuluisia ihmisiä

+ja aion vielä joskus mennä Lontooseen katsomaan kaikkia, jotka vain

+saan säikytetyksi esille.

+

+-- Jos tahdotte nähdä kuuluisan naisen, niin voinpa kertoa, että

+rouva Laurence aikoo tänään tuoda erään tänne. Lady Ambercrombie

+lounastaa hänen luonaan ja katseltuaan opistoa hän tulee meille. Hän

+haluaa erityisesti nähdä meidän ompelukerhomme.

+

+-- Varjelkoon! Ja minä kun olen aina luullut, etteivät lordit ja

+ladyt tee muuta kuin ajavat vaunuillaan ja kuusivaljakoillaan, käyvät

+tanssiaisissa ja tulevat esitellyiksi kuningattarelle pyntättyinä

+hienoihin hattuihin, laahuksiin ja höyheniin, huudahti muuan nuori

+suorasuu, jonka kotiin Maineen joskus eksyi kuvalehtiä.

+

+-- Lordi Ambercrombie ainakin on täällä tutkimassa vanhainkotia, ja

+hänen rouvansa tutustuu kouluihin. He ovat erittäin vaatimattomia ja

+herttaisia ihmisiä. He pukeutuvat yksinkertaisesti eikä kumpikaan ole

+enää nuori, niin että älkää odottako mitään häikäisevää.

+

+-- Nousemmeko seisomaan? kysyi muuan tyttö odottaen hartaasti

+juhlallista tapausta.

+

+-- Olisihan se kohteliasta.

+

+-- Annammeko kättä?

+

+-- Ette. Minä esitän teidät kaikki yhtaikaa.

+

+-- Kyllä kotiväki on kummissaan kun kerron, että täällä on käynyt

+oikea lady, päivitteli joku.

+

+-- Älä vain töllötä sen näköisenä kuin et olisi ikinä ennen tavannut

+herrasväkeä. Emme me kaikki ole metsäläisiä, varoitti arvokas nuori

+neiti, joka oli mielestään Euroopan kruunupäiden vertainen, koska

+hänen esi-isänsä olivat tulleet Amerikkaan "Mayflowerilla".

+

+-- Hei, nyt hän tulee!

+

+Tytöt olivat todella pettyneitä nähdessään vieraan, jonka esi-isät

+olivat kymmenissä polvissa kreivejä. Hän oli pitkä, vaatimattomasti

+pukeutunut nainen, päässään nukkavieru hattu, paperikäärö toisessa

+ja muistiinpanokirja toisessa kädessä. Mutta hänen kasvonsa olivat

+hyväntahtoiset, ääni sointuva ja ystävällinen, käytös valloittavaa.

+Koko hänen olemuksensa oli jollakin tavoin ylhäisen sukuperän

+leimaama, niin ettei kauneudesta ollut väliä eikä pukua muistettu.

+

+Jo johti pian keskustelun Englannissa suoritettuun yhteiskunnalliseen

+työhön. Tyttöjen oli hyvä kuulla iltakouluista, joiden rahoittajina

+ja opettajina toimivat tunnetut naiset; pontevasta protestista

+oikeusturvan hankkimiseksi sorretuille perheenäideille;

+vankeinhoidon uudistamisesta; rouva Taylorista, joka luovutti

+huoneen historiallisesta kodistaan palvelijoiden kirjastoksi; lordi

+Shaftesburyn uusista vuokrataloista Lontoon köyhälistökortteleissa.

+Kaikki tämä vaikutti nuoriin syvästi, ja he tunsivat, että myös

+Amerikassa oli vielä paljon tehtävää, ennen kuin se olisi todella

+oikeamielinen, suuri ja vapaa maa.

+

+Tytöt huomasivat, että lady Ambercrombie puhutteli kaikkia

+vertaisinaan ja yhtä kiinnostuneena, ylväästä rouva Laurencesta pikku

+Josiehen asti. Kukaan ei olisi voinut aavistaa, että hän omisti ison

+talon Lontoossa, linnan Walesissa ja suuren tilan Skotlannissa, kun

+hän puhui ihastuneena Parnassosta, kiitteli Plumfieldin kodikkuutta

+ja totesi jatko-opiston tuottavan kunniaa kaikille, joilla oli sen

+kanssa tekemistä. Sen kuullessaan tytöt tietysti kohottivat hiukan

+päätään, ja ladyn lähtiessä jokainen pudisti sydämellisesti hänen

+kättään.

+

+-- Kunpa olisi yhtä tarmokas kuin lady Ambercrombie, huokasi joku

+tytöistä.

+

+-- Kiitän tähtiäni, että napinreiät ovat onnistuneet, sillä hän

+katsoi niitä ja sanoi: "Aivan kuin ammattilaisen tekemät", lisäsi

+toinen tuntien pumpulileninkinsä kohonneen arvossa.

+

+-- Hän ei ollut ollenkaan ylpeä tai jäykkä, niin kuin odotin. Te,

+rouva Bhaer, sanoitte kerran, että jalosukuisen ihmisen tuntee

+kaikkialla. Nyt taidan aavistaa mitä tarkoititte.

+

+Äiti Bhaer sanoi:

+

+-- Tunnen kyllä sellaisen kun tapaan, mutta minusta itsestäni ei tule

+koskaan käyttäytymisen mallikappaletta. Hauskaa että vierailu oli

+teille mieleen. Jollette te nuoret halua, että jäämme Englannista

+monessa suhteessa jälkeen, teidän pitää ponnistella sen rinnalle.

+Sikäläiset sisaremme eivät hukkaa aikaa tuijottamalla luokkarajoja,

+vaan käyvät työhön kaikkialla minne velvollisuus kutsuu. Tytöt

+nyökkäsivät innostuneina ja marssivat pois käsityökoreineen tuntien,

+että vaikkei heistä koskaan tulisikaan Elizabeth Browningeja tai

+George Elioteja, heistä silti saattoi tulla hyödyllisiä ja itsenäisiä

+naisia.

+

+

+

+

+18

+

+TUTKINTOPÄIVÄ

+

+

+Päivä paistoi kauniisti Plumfieldiin, kun kevätjuhla tuli mukanaan

+tavanomaiset tuomisensa: ruusut ja mansikat, valkopukuiset tytöt

+ja hienoiksi sonnustautuneet nuorukaiset, koulun ystävät ja

+arvohenkilöt, jotka olivat tyytyväisiä vuoden tulokseen. Tämän

+laitoksen erikoisuutena oli opiskelijatyttöjen mukanaolo. Se loi

+tilaisuuteen vilkkautta, joka puuttui tyystin niistä kouluista missä

+kauniimpi sukupuoli oli vain katsomassa.

+

+Jatko-opiston kukkulalla, Parnassossa ja vanhassa Plumissa parveili

+iloisia ihmisiä. Laurie ja Amy kuuluivat vastaanottokomiteaan, Meg,

+Daisy ja Josie auttoivat tyttöjen puolella myöhästyneitä pukeutumaan,

+pitivät silmällä pöytien kattamista ja ohjasivat koristamista. Jolla

+oli kädet täynnä työtä, ja lisäksi hänelle tuli aika urakka, ennen

+kuin Ted saatiin esiintymiskuntoon.

+

+Ei Ted pukeutumista vastustanut, kaukana siitä. Hän herrasteli

+mielellään hienoissa pukimissa, ja juhliin hän kiskoi ylleen

+frakin, jonka eräs turhamainen ystävä oli lahjoittanut hänelle. Se

+näytti aika hullunkuriselta hänen päällään, mutta Ted piti sitä

+itsepintaisesti toisten naurusta huolimatta. Silinterihatunkin hän

+olisi halunnut, mutta sitä hän kärtti turhaan, sillä tällä kohtaa

+vanhemmat tekivät tenän. Ted vetosi siihen, että englantilaiset

+pojat käyttivät silinteriä kymmenvuotiaasta lähtien eivätkä olleet

+hiukkaakaan hienostelevia, mutta hänen äitinsä taputti vain

+tyynnyttävästi pojan keltaista harjaa.

+

+-- Sinä olet jo ilmankin ihan tarpeeksi eriskummallinen. Jos antaisin

+sinun pitää tuota naurettavaa päähinettä, johtokunta potkisi meidät

+molemmat pois Plumfieldistä.

+

+Kun tämä jalo miehuuden tunnus näin jäi pelkäksi unelmaksi, Ted

+lohduttautui pukeutumalla tyrmistyttävän korkeaan ja kankeaan

+kaulukseen ja rusetteihin, jotka olivat naisten silmissä kerrassaan

+merkillisiä. Tämä päähänpisto oli kosto kovasydämiselle äidille,

+sillä kaulukset saattoivat silittäjän epätoivoon, kun niitä ei saanut

+moitteettomiksi, ja rusetit vaativat sellaista sidontataitoa, että

+joskus kolmekin naista sai uurastaa, ennen kuin Ted oli tyytyväinen.

+Kiiltävät ja puristavat kengät nähtiin Josien sanojen mukaan pitkän

+mustan vaateripustimen toisessa päässä, toisessa taas nuoret mutta

+juhlalliset kasvot. Vaaleat käsineet, keppi ja -- voi katkeraa

+pisaraa ilon maljassa! -- halveksittava olkihattu täydensivät tämän

+huomiotaherättävän pojan puvun.

+

+-- Miltäs tämä nyt näyttää? hän kysyi ilmestyen pää kallellaan

+äitinsä ja serkkujen pariin, joiden mukana hänen piti lähteä

+juhlapaikalle.

+

+Naurun pyrskähdys ja kauhun huudahdukset tervehtivät häntä, sillä

+tuo vintiö oli kiinnittänyt huuliinsa pienet vaaleat viikset, joita

+hän usein näytellessään käytti. Ne sopivat hyvin ja korvasivat Tedin

+mielestä jotenkuten puuttuvan silkkipytyn.

+

+-- Ota ne pois heti paikalla, senkin lurjus! Isäsi kauhistuisi

+nähdessään sinun ilveilevän tuolla tavalla juuri tänään, kun meidän

+pitää olla mallikappaleita, pauhasi Jo.

+

+-- Anna hänen pitää ne, täti, nehän pukevat häntä. Kaikki luulevat

+häntä vähintään kahdeksantoistavuotiaaksi, huudahti Josie, jota

+valepuvut aina viehättivät.

+

+-- Ei isä sitä huomaa, hän on niin syventynyt arvovieraisiin ja

+tyttöihin. Eikä hätää vaikka huomaisikin, hän olisi mukana leikissä

+ja esittelisi minut vanhimpana poikanaan. Rob ei näytä miltään,

+kun minä olen täysissä tamineissa. Ja Ted asteli edestakaisin kuin

+mikäkin riikinkukko.

+

+-- Poika, tottele! Jo komensi sellaisella äänellä, että hänen

+sanaansa oli uskottava. Myöhemmin viikset kuitenkin ilmestyivät

+takaisin, ja moni vieras luuli varmaan, että oli olemassa kolme

+nuorta Bhaeria. Näin Tedkin löysi edes yhden valonsäteen surkeuteensa.

+

+Päivällistä ja kestitystä riitti varsinaisen päättäjäisjuhlan jälkeen

+koko iltapäivän, mutta auringon laskiessa oli jo hiljaisempaa, kun

+kaikki lepäsivät ennen iltatilaisuuksien alkua. Rehtorin vastaanotto

+oli vielä jäljellä, samoin tanssiaiset Parnassossa.

+

+Vaunuja tuli ja meni, ja nuoret, joita istui ryhmissä kuisteilla,

+nurmikoilla ja ikkunasyvennyksissä, katselivat vieraita

+kiinnostuneina. Heidän uteliaisuutensa vain kasvoi, kun Bhaerin oven

+eteen pysähtyivät pölyiset ajoneuvot, joihin oli kuormattu paljon

+matkalaukkuja, etenkin kun vaunuista hyppäsi pari ulkomaalaisen

+näköistä herraa mukanaan kaksi nuorta naista, joita kaikkia

+Bhaerit tervehtivät riemastuneina. Sitten koko joukko hävisi

+taloon tavaroineen päivineen jättäen katsojat aprikoimaan, keitä

+salaperäiset vieraat mahtoivat olla, kunnes muuan opistolainen

+selitti, että he olivat kai professorin sisarenpoikia.

+

+Hän oli oikeassa. Franz esitteli ylpeänä vaalean, tanakan morsiamensa

+Ludmillan, ja heti perään Emil talutti esiin sievän Marynsä

+ilmoittaen iloisesti:

+

+-- Eno ja Jo-täti, tässä on teille toinenkin tytär. Onko teillä tilaa

+minunkin vaimolleni?

+

+-- Varjelkoon, miksette kirjoittaneet, että olisi voitu valmistautua

+ottamaan vastaan kaksi morsianta yhden asemesta, nuhteli Jo,

+joka näytti kuin myrskyn kourista karanneelta kampausnutussaan

+ja neulat törröttäen päässä, sillä hän oli rynnännyt alas kesken

+iltavalmistelujen.

+

+-- Minä muistin, että Laurie-sedän naimisiinmeno oli teistä aikoinaan

+mainio pila, ja päätin järjestää samanlaisen yllätyksen, nauroi Emil.

+-- Toivoimme että ehtisimme perille jo eilisillaksi, mutta hyvä kun

+päästiin edes ilonpidon loppuun.

+

+Olohuoneessa kävi aikamoinen puheenpälpätys. Kaikilla oli paljon

+kerrottavaa, varsinkin Emilillä ja Marylla. Heidän oli tarkkaan

+kuvattava haaksirikko, pelastuminen ja vielä matkan onnellinen ja

+odottamaton päätöskin, josta kotiväki ei ollut tiennyt mitään.

+

+-- Maryn isä kehotti meitä odottamaan vähän, mutta minä sanoin, että

+tuskin me sen pahempaan mylläkkään enää joudumme kuin oli yhdessä

+kestetty ja että jollemme tämmöisen vuoden jälkeen tunne toisiamme,

+ei meistä ikinä tuttuja tulekaan. Niin sain tahtoni läpi ja pestasin

+itselleni pienen laivakumppanin.

+

+-- Aiotko tosissasi lähteä Emilin mukana merelle? kysyi Daisy Maryltä

+ihailevasti.

+

+-- Ei minua pelota, Mary hymyili. -- Olen kokeillut tätä kapteenia

+niin kauniilla säällä kuin myrskyssäkin, ja jos hän vielä joutuisi

+haaksirikkoon, olisin mieluummin hänen mukanaan kuin rannalla

+odottamassa.

+

+-- Siinä on oikea merimiehen vaimo! Oletpa sinä onnenpoika, Emil,

+sanoi Jo ihastuneena. -- Minä tunsin luissani, että sinä tulet

+takaisin, ja kun muut olivat epätoivoissaan, minä väitin vain sinun

+riippuvan jostakin raakapuusta.

+

+-- Niinhän minä riipuinkin, sanoi Emil yksinkertaisesti. -- Ja koko

+ajan mietin sitä punaista lankaa, josta puhuit ennen lähtöäni. Päätin

+että jos palanenkaan köyttäni jää ajelehtimaan, niin siinä pitää olla

+punainen säie.

+

+-- Olihan siinä! Kapteeni Hardy todistaa sen ja tässä on palkkasi,

+sanoi Jo suudellen Maryä.

+

+Emil silmäili huonetta, jota ei ollut uskonut enää milloinkaan

+näkevänsä, ja sanoi:

+

+-- Kummallista miten selvästi pikku asiat muistuvat mieleen vaaran

+hetkellä. Kun ajelehdimme kurjina ja nälkäisinä, olin kuulevinani

+Tedin koluavan alakertaan ja Jo-tädin kutsuvan: "Pojat, tulkaahan

+syömään." Tunsin kahvin tuoksun, ja kerran melkein itkin, kun heräsin

+nähtyäni unta Pöpön piparkakuista. Elämäni katkerimpia pettymyksiä

+oli herätä nälkäisenä, kun tunsi yhä nenässään tuon makean tuoksun.

+Antakaa ihmeessä minulle piparkakkuja, jos niitä on!

+

+Tädit ja serkut mutisivat säälivästi, ja Emil vietiin juhlasaatossa

+syömään piparkakkuja, joita aina oli varastossa. Jo liittyi

+sisarineen toiseen joukkoon kuulemaan mitä Franz kertoi Natista.

+

+-- Heti paikalla kun näin, kuinka laiha ja nukkavieru hän oli, tiesin

+että jokin oli hullusti. Mutta hän viis veisasi siitä, oli vain niin

+iloissaan meidän käynnistämme, että en viitsinyt liikoja kysellä

+häneltä. Mutta kävin professori Baumgartenin ja Natin opettajan,

+professori Bergmannin luona. Heiltä kuulin, miten hän oli elänyt yli

+varojensa ja koetti sovittaa asian ylimääräisellä työllä. Baumgarten

+arveli, että se oli Natille vain terveellistä, eikä ollut puhunut

+asiasta muille kuin minulle. Nat onkin maksanut velkansa ja ansainnut

+leipänsä otsa hiessä, niin kuin kunnian mies ainakin.

+

+-- Juuri tuosta minä Natissä pidän. Se on ollut kova läksy, ja hän on

+oppinut sen hyvin, sanoi herra Bhaer tyytyväisenä.

+

+-- Sanoinhan sinulle, Meg, että pojassa on ainesta ja että rakkaus

+Daisyyn pitää hänet oikealla tiellä. Olisipa hänkin nyt täällä,

+huudahti Jo unohtaen kokonaan viime kuukausien epäilyt ja pelon.

+

+-- Olen siitä iloinen, ja kai minä taivun tässäkin asiassa niin kuin

+aina, varsinkin kun täällä näyttää raivoavan oikea kulkutauti. Sinä

+ja Emil olette panneet kaikkien pään pyörälle. Kai Josiekin on tässä

+tahtomassa sulhasta ennen kuin ennätän edes kääntyä, vastasi Meg

+epätoivoisesti.

+

+Mutta Jo huomasi, että Natin koettelemukset olivat liikuttaneet

+sisarta, ja hän kiiruhti kertomaan pojan menestyksestä, jotta voitto

+olisi täydellinen.

+

+-- Eikö tuo Lontoon matka ole Natille hieno saavutus? hän kysyi.

+

+-- Kerrassaan. Nat saa erinomaista harjoitusta Bachmeisterin

+orkesterissa. Minä onnittelin häntä, ja hän oli hyvin iloinen. Hän

+ihailee yhä uskollisesti Daisya ja pyysi kertomaan kaiken hänelle.

+Minä jätän sen puolestani sinun tehtäväksesi, Meg-täti, ja voit myös

+kautta rantain kertoa, että Natilla on oikein tyylikäs vaalea parta.

+Ludmillalla on valokuva hänestä.

+

+Franz kuvaili Natin elämänvaiheita niin elävästi, että Meg oli

+melkein voitettu. Hän päätti pitää pienen keskustelutuokion Daisyn

+kanssa. Hän saattaisi heltyä vähitellen ja vaihtaa epäröivän

+"sittenhän nähdään" sydämelliseen "tule onnelliseksi, kultaseni".

+

+Kellonlyönti herätti Jon haaveista todellisuuteen ja hän huudahti

+kauhuissaan:

+

+-- Hyvät ihmiset, teidän pitää syödä ja levätä ja minun pukeutua

+kiireesti, muuten saan ottaa vieraat vastaan näissä kauheissa

+riekaleissa. Meg, saata sinä Ludmilla ja Mary yläkertaan ja pidä

+heistä huolta! Franz tietää, missä ruokahuone on. Ja me, Fritz,

+lähdemme siistiytymään.

+

+

+

+

+19

+

+VALKOISET RUUSUT

+

+

+Sillä aikaa kun matkustajat asettuivat taloksi ja rehtorin rouva

+pujottautui parhaaseen pukuunsa, Josie juoksi puutarhaan poimimaan

+kukkia morsiamille. Jännittävien vieraiden odottamaton tulo oli

+kiihdyttänyt haavemielisen tytön pois tolaltaan, hänen päänsä oli

+täynnä sankaritekoja ja dramaattisia kohtauksia, samalla kun häntä

+askarrutti naisellinen kysymys, aikoivatko morsiamet esiintyä

+hunnuissaan. Hän seisoi tuuhean valkoisen ruusupensaan vieressä ja

+valikoi kauneimpia ruusuja, jotka aikoi sitoa valkoisella nauhalla

+kimpuiksi ja asettaa uusien serkkujensa peilipöydille. Kesken

+puuhansa hän kuuli askelia ja näki veljensä tulevan polkua pitkin

+käsivarret ristissä, pää painuksissa ja kasvoilla hajamielinen ilme.

+

+-- 'Sinua odotan', sanoi Josie ja hymyili ymmärtäväisesti imien

+peukaloaan, johon ruusunpiikki oli pistänyt.

+

+-- Mitä sinä täällä teet, kujeilija, kysyi Demi, joka pikemmin tunsi

+kuin näki, että joku oli häirinnyt hänen haaveitaan.

+

+-- Poimin kukkia morsiamille. Eikö olisi mukavaa jos sinullakin olisi?

+

+-- Morsian vai kukka? kysyi Demi tyynesti, mutta katseli äkkiä

+kiinnostuneena ruusupensasta kuin jotakin hyvin harvinaista ilmiötä.

+

+-- Molemmat. Jos hankit itse toisen, saat toisen minulta.

+

+-- Jospa voisinkin, sanoi Demi poimien ruusunnupun ja huokaisten niin

+syvään, että Josien sydän heltyi.

+

+-- Mikset sitten tee jotakin? Nyt sinun on toimittava, jos ylipäänsä

+aiot. Hän lähtee pian pois ainaiseksi.

+

+-- Kuka? Demi kiskaisi irti puoleksi auenneen nupun ja oli niin

+hämmentyneen näköinen, että Josieta nauratti.

+

+-- Älä ole olevinasi. Tiedät ihan hyvin, että tarkoitan Alicea.

+Ja Demi, minä tahtoisin auttaa sinua. Nämä kihlaukset ja häät ja

+muut ovat niin jännittäviä, etten millään antaisi yksienkään mennä

+sivu suun. Ota sinä vaarin minun neuvostani, puhu kuin mies suusi

+puhtaaksi ennen kuin Alice lähtee.

+

+Pikku sisko puhui niin tärkeänä ja tosissaan, että Demiä nauratti,

+mutta neuvo oli erinomainen, sillä se sopi täsmälleen hänen omiin

+mietteisiinsä. Siksi hän ei härnännyt tyttöä kuten tavallisesti, vaan

+sanoi:

+

+-- Kun kerran olet noin viisas lapsi, niin vihjaisepa vielä, miten

+minä puhun 'suuni puhtaaksi'.

+

+-- Hyvänen aika, onhan niitä tapoja. Näytelmissä kosijat polvistuvat,

+mutta se on kamalaa, jos heillä on pitkät jalat. Ted ei milloinkaan

+polvistu kunnolla, vaikka harjoitan häntä tuntikaupalla. Jos tahdot

+olla hyväntuulinen ja leikkisä, voit sanoa: "Tule omakseni, tule

+omakseni", niin kuin vanhus, joka heitti kurkkuja aidan yli rouva

+Nickelbylle, tai sitten voit kirjoittaa jotakin runosotkua. Sitähän

+olet koettanutkin tietääkseni.

+

+-- Ole vakavissasi, Josie! Minä rakastan todella Alicea ja luulen,

+että hänkin tietää sen. Tahtoisin sanoa sen hänelle, mutta minua

+pökerryttää jo pelkkä ajatus.

+

+Demi koetti puhua selkeästi, mutta unohti hämmennyksissään

+arvokkuutensa ja tavanomaisen pidättyvyytensä niin, että nöyrtyi

+kysymään pikku siskoltaan, kuinka olisi parasta kosia. Onnellisten

+morsiusparien tulo ja myös Alicen loistava puhe kevätjuhlassa olivat

+kiirehtineet hänen ratkaisuaan. Daisy oli tavallisesti Demin uskottu,

+mutta nyt sisarella oli omat murheensa, ja Demistä olisi ollut

+sydämetöntä kertoa hänelle toiveistaan.

+

+Josie ja ruusupensas näyttivät tulleen kohtalon sormena Demin tielle,

+ja hän turvautui pikku sisareensa kuin hukkuva oljenkorteen.

+

+-- Ehkä minä kirjoitan hänelle, hän aloitti hitaasti hetken vaitiolon

+jälkeen.

+

+-- Minä keksin keinon, oikein hienon keinon, huudahti Josie äkkiä

+hyppien. -- Se sopii hänelle erinomaisesti ja myös sinulle, koska

+olet runoilija.

+

+-- Mitä sinä keksit? Älä viitsi pilailla, rukoili ujo kosija

+innoissaan, mutta hän pelkäsi hiukan tuota teräväkielistä naissuvun

+edustajaa.

+

+-- Se oli eräässä Edgeworthin kertomuksessa. Mies lähetti valitulleen

+kolme ruusua: nupun, puoleksi puhjenneen ja aivan aukinaisen. En

+muista minkä tämä valitsi, mutta Alice tietää, sillä hän oli mukana

+kun se luettiin. Tässä on kaikki mitä tarvitset. Nuput sinulla jo

+on. Taita nyt kaunein ruusu minkä löydät, niin minä sidon ne ja vien

+hänen huoneeseensa. Hän tulee Daisyn luo pukeutumaan, niin että

+kaikki sujuu kuin rasvattu.

+

+Demi tuumi hetken, ja sitten hänen kasvoilleen levisi hymy, ja hän

+liitti Josien kädessä olevaan kimppuun auenneen ruusun.

+

+Ihastuksissaan siitä, että sai olla mukana näin romanttisessa

+jutussa, Josie sitoi varret yhteen. Sillä välin Demi kirjoitti

+korttiin:

+

+"Rakas Alice! Tiedät mitä nämä kukat tarkoittavat. Tahdotko

+kiinnittää yhden tai kaikki rintaasi tänä iltana? John."

+

+Antaessaan sen sisarelleen hän sanoi niin että tyttö tunsi tehtävänsä

+tärkeyden:

+

+-- Luotan siihen, ettet nyt kujeile, Josie. Tämä on minulle tärkeä

+asia.

+

+Josie lupasi ja juoksi täyttämään tehtäväänsä. Demi jäi haaveilemaan

+ruusujen keskelle.

+

+Hymy ja kyynelet vuorottelivat Alicen kasvoilla, kun hän luki kukkien

+mukana tullutta viestiä ja mietti, mitä siihen vastaisi. Hiukkaakaan

+epäröimättä hän tiesi mitä olisi halunnut vastata, mutta velvollisuus

+pidätti häntä. Kotona oli sairas äiti ja vanha isä, siellä tarvittiin

+häntä ja rahallista apua. Hitaasti hän pani syrjään täysin puhjenneen

+ruusun istuessaan peilin edessä tuumimassa elämän suurta kysymystä.

+

+Olisiko oikein pyytää Demiä odottamaan ja sitoa hänet lupauksella?

+Vai olisiko parempi olla edes ilmaisematta hänelle rakkauttaan? Demi

+oli nuori ja saattoi unohtaa, ja hän itse ehkä pystyisi paremmin

+täyttämään velvollisuutensa, jos malttamaton sulhanen ei odottaisi

+häntä. Silmiä hämärsi ja käsi viipyi ruusunvarressa, kun hän asetti

+puoleksi puhjenneen ruusun jo avoimen viereen ja mietti saattoiko

+panna edes nuppua rintaansa. Se näytti hyvin kalpealta toisten

+rinnalla, ja oli väärin antaa vähän toiveita, ellei kerran enempää

+voinut.

+

+Istuessaan siinä mietteissään ja alakuloisena hän kuuli Daisyn

+ja tämän äidin juttelevan viereisessä huoneessa. Kaikkialla oli

+hiljaista, ja avonaisista ikkunoista äänet kantautuivat niin

+selvästi, että hänen oli mahdotonta olla kuulematta. Muutaman hetken

+perästä hän ei enää saattanut vetäytyä pois, sillä he puhuivat

+Demistä.

+

+-- Kyllä Ludmilla on kiltti, kun toi meille kaikille oikeata

+kölninvettä! Se virkistää näin väsyttävän päivän jälkeen. Johnkin

+taisi saada pullollisen?

+

+-- Niin sai. Näitkö miten hän hypähti pystyyn, kun Alice lopetti

+puheensa päättäjäisissä? Hän olisi mennyt päätä pahkaa Alicen luo,

+ellen minä olisi pidättänyt häntä. Enkä ihmettele, että hän oli ylpeä

+ja hyvillään. Minäkin taputin käsineeni melkein riekaleiksi enkä edes

+muistanut, että vastustan naisia puhujalavalla.

+

+-- Onko John puhunut sinulle mitään?

+

+-- Ei, ja arvaan kyllä miksei. Hän pelkää pahoittavansa minun

+mieleni. Vaikka se on kyllä erehdys. Mutta minä tiedän hänen tapansa

+ja toivon, että hänelle kävisi hyvin.

+

+-- Hyvin hänen käykin. Ei kukaan täysjärkinen tyttö antaisi

+rukkasia Johnille, vaikkei hänestä milloinkaan tule rikasta. John

+kertoi muuten eilisiltana, mitä hän teki rahoillaan. Hän lähetti

+Barton-raukan sairaalaan ja maksoi kulut, kunnes miehen silmät oli

+pelastettu -- se oli aika kallis juttu. Mutta Barton kykenee nyt

+työhön ja voi huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Hän oli epätoivon

+partaalla, sairas ja köyhä. Kun John sai tietää asiasta, hän antoi

+jokaisen penninsä eikä kertonut edes minulle ennen kuin pakotin hänet

+siihen.

+

+Alice ei kuullut mitä Daisy vastasi, sillä onnen tunne valtasi hänet,

+ja päättävästi hän kiinnitti rintaansa ruusun.

+

+Meg-rouva puhui yhä Johnista.

+

+-- Jotkut sanoisivat, että hän menetteli tyhmästi ja

+ajattelemattomasti, koska ei itsekään ole varakas, mutta minusta

+hänen ensimmäinen sijoituksensa on hyvä ja varma, sillä se joka antaa

+köyhille, lainaa Jumalalle. Ja minä olin niin tyytyväinen ja ylpeä

+hänestä, etten tahtonut pilata asiaa tarjoamalla hänelle rahaa.

+

+-- Luulen ettei hän puhu mitään Alicelle, koska hänellä ei ole mitään

+tarjottavana. Mutta hän unohtaa, että rakkaus sinänsä on kaikki. Ja

+tiedän että kuka tahansa nainen olisi iloinen hänen rakkaudestaan.

+

+-- Niin, siltä minustakin aikoinaan tuntui, ja olin valmis tekemään

+työtä ja odottamaan oman Johnini kanssa ja hänen puolestaan.

+

+-- Niin Alicekin odottaa, ja toivottavasti heidän asiansa selviää.

+Pitäisitkö sinä siitä, äiti?

+

+-- Kaikesta sydämestäni, sillä parempaa tyttöä ei ole. Juuri hänen

+laistaan vaimoa olen pojalleni toivonut, enkä aio menettää häntä,

+mikäli se minusta riippuu. Alicen sydämeen mahtuvat kyllä sekä

+rakkaus että velvollisuus. Ja Alicen ja Johnin on helpompaa odottaa

+yhdessä -- sillä odotettava heidän tietenkin on.

+

+Alice ei kuullut enempää, hän sulki ikkunansa kasvot loistaen vaikka

+hiukan syyllisyydentuntoisena. Koko asia näytti nyt toiselta kuin

+ennen. Hän tunsi itsekin, että hänen sydämensä oli kyllin avara sekä

+rakkaudelle että velvollisuudelle. Hän tiesi, että äiti ja sisar

+toivottaisivat hänet tervetulleeksi. Hän muisti Daisyn kohtalon,

+Natin koettelemukset, pitkän odotuksen ja ehkä ikuisen eron --

+kaikki nuo asiat tulivat niin elävästi mieleen, että oli julmaa

+olla varovainen ja sulaa hulluutta uhrautua. Siinä miettiessään hän

+pani nupun puoleksi auenneen viereen. Ja hetken perästä hän suuteli

+auennutta ruusua ja liitti senkin kielittelijäkimppuun tuumien

+itsekseen juhlallisesti kuin valaa vannoen:

+

+-- Haluan rakastaa Johnia ja tehdä työtä ja odottaa hänen kanssaan ja

+hänen puolestaan.

+

+Oli hyvä, ettei Demi ollut saapuvilla, kun Alice pujahti alas

+liittyäkseen vieraisiin, joita pian alkoi virrata taloon. Hänen

+tavallisesti mietteliäistä kasvoistaan säteilevä ilo ei herättänyt

+kummastusta, koska kaikki onnittelivat häntä puheesta, ja hämminki,

+jonka saattoi nähdä aina uuden herraryhmän lähetystössä, meni pian

+ohi, kun kukaan heistä ei huomannut hänen rinnassaan olevia kukkia.

+

+Demi oli opastanut muutamia arvohenkilöitä ympäri opistorakennusta

+ja auttoi isoisäänsä pitämään heille seuraa keskustelemalla

+Pestalozzista, Fröbelistä ja muista, jotka hän olisi kernaasti

+lähettänyt Punaisen meren pohjaan. Viimein hän luotsasi

+'vaikutusvaltaiset ja kunnioitettavat herrat' onnellisesti

+Plumfieldiin ja laski heidät maihin setä ja täti Bhaerin eteen.

+Nämä ottivat vieraat juhlallisesti vastaan, professori paistoi

+hyväntahtoisuutta kaikkia ja kaikkea kohtaan ja rouva hymyili

+puristaessaan kättä toisensa jälkeen koettaen sivuuttaa huomiotta sen

+ikävän tosiasian, että mahtipontinen professori Plock oli leiriytynyt

+hänen samettisen juhlapukunsa laahukselle.

+

+Syvästi huoaten Demi katseli ympärilleen nähdäkseen Alicen. Tuntui

+mahdottomalta noin vain käden käänteessä keksiä valkopukuinen

+tyttö joukosta, joka tunkeili vastaanottohuoneissa, hallissa ja

+kirjastossa, mutta Demin silmät kääntyivät kuin magneettineula juuri

+siihen nurkkaan, missä tumma palmikkokruunuinen pää kohosi -- hänen

+mielestään kuningatarmaisena yli ympäröivän joukon.

+

+Oli, oli Alicella kukka povellaan: yksi, kaksi, voi ihanaa näkyä!

+Kaiken tämän Demi erotti halki suuren huoneen, ja hän huokasi niin

+syvään, että neiti Perryn käherretty leikkotukka heilui. Avonaista

+ruusua ei näkynyt, sillä pitsin poimu peitti sen. Ehkä olikin hyvä,

+että onni tuli asteittain, muuten Demi olisi saattanut ällistyttää

+vieraita hyökkäämällä suin päin epäjumalansa luo, sillä nyt ei ollut

+Daisya pitelemässä takin liepeestä.

+

+Muuan komea nainen, joka halusi tietoja, kävi Demin kimppuun tänä

+tärkeänä hetkenä, ja pojan täytyi pakottautua esittelemään hänelle

+merkkihenkilöitä. Totisesti Demi oli kärsivällinen kuin pyhimys,

+mutta hänen ajoittainen hajamielisyytensä ja epäjohdonmukaisuutensa

+saivat tuon kiittämättömän lesken kuiskaamaan ensimmäiselle

+ystävälleen, jonka tapasi Demin päästyä livahtamaan:

+

+-- En näe missään viiniä, mutta nuori Brooke on aivan varmasti

+ottanut liikaa. Hän käyttäytyi kyllä moitteettomasti, mutta oli

+selvästi hiukan päissään.

+

+Ja niin hän todella oli, vaikka sen oli aiheuttanut jalompi viini

+kuin se mikä kimalteli päivällislaseissa. Kun Demi selvisi naisesta,

+hän kääntyi taas etsimään Alicea saadakseen kuulla edes yhden sanan

+tämän suusta. Hän näki tytön seisovan pianon luona selaamassa

+nuottivihkoa ja juttelemassa muutamien herrojen kanssa. Kätkien

+intonsa Demi luovaili lähemmäksi valmiina astumaan esiin heti kun

+onnellinen hetki koittaisi, ja hän panetteli kaiken aikaa mielessään

+vanhoja ihmisiä, joiden piti itsepintaisesti ahdistaa nuoria sen

+sijaan että istuisivat järkevästi ikäistensä seurassa. Vanhemmat

+vetäytyvät vihdoinkin pois, mutta heidän tilalleen tuli heti kaksi

+innokasta nuorukaista, jotka pyysivät neiti Heathia kanssaan

+Parnassoon tanssimaan. Demi himoitsi heidän vertaan, mutta rauhoittui

+kun kuuli Pumpun ja Dollin puhuvan Alicen kanssa tämän kieltäydyttyä.

+Pumppu sanoi:

+

+-- Ajattele, minä olen täysin kääntynyt yhteisopetusaatteeseen ja

+toivoisin melkein että olisin jäänyt tänne. Kreikkakin tuntuu varmaan

+helpommalta, kun näkee sieviä tyttöjä sen kimpussa.

+

+-- Niinpä niin, pahus vie! Meidän poikien on pakko katsoa eteemme,

+tai te tytöt nappaatte kaikki palkinnot meidän nenämme edestä. Sinä

+olit suurenmoinen tänään, piti kuunnella joka sanaa, vaikka oli

+niin kuumakin, että olisin varmasti livistänyt, jos joku muu olisi

+esiintynyt, Doll koetti olla kohtelias ja osoitti todella liikuttavaa

+ihailua. Hänellä oli ollut niin kuuma, että kaulus oli pehmennyt,

+kihara tukka suoristunut ja hansikkaat menneet pilalle.

+

+-- Opistossa on kyllä tilaa kaikille. Jos te vain jätätte meille

+kirjat, niin me luovutamme mielellämme teille pallopelit, soutamisen,

+tanssimisen ja hakkailun, jotka näyttävät teistä olevan pääasia,

+vastasi Alice suloisesti.

+

+-- Nyt sinä olet julma! Ei aina voi ahertaa, ettekä te

+tytötkään näytä panevan pahaksenne noita viimeksi mainitsemiasi

+opiskelunhaaroja, sinkosi Doll.

+

+-- Jotkut harrastavat kyllä niitä ensimmäisinä vuosinaan. Mutta

+myöhemmin lapsellisuudet jäävät. Älkää antako minun estää teitä

+lähtemästä Parnassoon, ja hymyillen Alice nyökkäsi hyvästiksi

+pojille, jotka katkerasti tunsivat olevansa vielä kovin nuoria ja

+kokemattomia.

+

+-- Siitä sait, Doll. Parasta olla ryhtymättä suukopuun tuollaisten

+tyttölasten kanssa, sanoi Pumppu laahustaen tiehensä hiukan liian

+kylläisenä.

+

+-- Olipas tyttö kirotun ivallinen! Eikä varmaan ole paljonkaan

+vanhempi kuin me. Tytöt kehittyvät aikaisemmin, mutta ei hänen silti

+olisi tarvinnut kohdella meitä kuin isoäiti, mutisi Doll tuntien

+uhranneensa karitsansa perin kiittämättömän Athenen alttarille.

+

+-- Mennään hakemaan jotain syötävää. Minä olen väsynyt paljosta

+puhumisesta. Vanha Plock sai minut käsiinsä ja pani pääni pyörälle

+Kantilla ja Hegelillä ja muilla suuruuksilla.

+

+-- Lupasin Dora Westille tanssittaa häntä vähän. Katsotaan missä hän

+on. Dora on mukava pikku otus ja hänelle riittää, kunhan pysytään

+tahdissa.

+

+He löntystivät käsikoukkua tiehensä ja jättivät Alicen lukemaan

+nuotteja, niin kuin seuraelämä ei häntä ensinkään viehättäisi. Kun

+hän kumartui kääntämään lehteä, pianon takana seisova nuori mies

+näki avonaisen ruusun ja mykistyi onnesta. Hän tuijotti sitä hetken

+ja syöksyi sitten pianon viereen ennen kuin uusia kiusanhenkiä

+ilmestyisi.

+

+-- Alice, ihan tottako, ymmärsitkö? Kuinka voin kiittää sinua,

+sammalsi Demi kumartuen muka katsomaan laulua, vaikka ei nähnyt

+ainoatakaan nuottia tai sanaa.

+

+-- Ei, älä nyt! Me olemme vielä liian nuoria ja meidän täytyy

+odottaa. Mutta minä olen hyvin onnellinen, John!

+

+Ties mitä olisi voinut tapahtua tämän kuiskauksen jälkeen, ellei Tom

+Bangs olisi hyökännyt Demin ja Alicen luo huomauttaen iloisesti:

+

+-- Musiikkia, se on hyvä keksintö! Väki harvenee ja täällä tarvitaan

+jotain virkistystä. Korvissa ihan surisee se tieteellinen sekasotku,

+jota olen kuunnellut koko päivän. Laula tämä sievä skotlantilainen

+laulu, Alice.

+

+Demi murjotti, mutta Tom ei sitä huomannut, ja Alice arveli,

+että laulu voisi kelvata vaikeasti kätkettävien tunteiden

+varaventtiiliksi. Hän istuutui pianon ääreen.

+

+       ODOTA VÄHÄN

+

+    On isä, äiti köyhiä,

+    heikkoja kumpikin.

+    He eivät sitä kestäisi,

+    jos heidät jättäisin.

+    On puute leivän, särpimen

+    ja karja pikkuinen.

+    Ei rakkahimmat jäädä voi.

+    Siis varro hetkinen!

+

+John tiesi Alicen laulavan hänelle ja antavan vastauksensa

+surumielisen balladin sanoilla. Hän ymmärsi tarkoituksen ja hymyili

+niin lämpimästi, että tyttö nousi heti laulun loputtua kuumuutta

+valittaen:

+

+-- Niin, sinua väsyttää, eikä ihmekään. Tule ulos piristymään! Ja

+muina miehinä Demi saattoi Alicen tähtien tuikkeeseen Tomin jäädessä

+räpyttelemään silmiään aivan kuin hänen nenänsä edestä olisi lentänyt

+raketti.

+

+-- Varjelkoon! Pastori teki tosikauppoja viime kesänä, vaikkei

+puhunut minulle mitään. Ja Tom lähti levittämään tietoa.

+

+Mitä puutarhassa puheltiin, sitä ei koskaan saatu tarkkaan tietää,

+mutta Brooken perhe valvoi sinä iltana myöhään ja utelias silmä olisi

+voinut nähdä, kuinka Demi otti vastaan onnitteluja naisväeltä. Josie

+oli hyvin tärkeä ja väitti järjestäneensä koko jutun. Daisy iloitsi

+ja Meg oli niin mielissään, että Josien ja Demin mentyä rupesi

+puhumaan Daisylle Natista ja sanoi lopuksi:

+

+-- Odota kunnes Nat tulee kotiin. Silloin sinäkin saat kantaa

+valkoisia ruusuja!

+

+

+

+

+20

+

+HENKI HENGESTÄ

+

+

+Demin kihlauksesta kerrottiin vain omaisille, koska hänen

+avioliittonsa joka tapauksessa siirtyisi kauas tulevaisuuteen.

+Nuoret olivat niin onnellisia, että aika tuntui heistä pysähtyneen.

+Ja viikon kuluttua he erosivat -- Alice mennäkseen kotiin ja John

+ryhtyäkseen työhön uudella innolla.

+

+Daisy iloitsi heidän onnestaan eikä koskaan väsynyt kuulemaan

+veljensä tulevaisuuden suunnitelmia. Ja kun hän nyt kulki talossa

+puuhakkaana ja laulellen, äiti tunsi, että alakuloisuuteen oli

+löytynyt oikea lääke. Meg hautoi yhä huolia ja epäilyksiä, mutta

+salasi ne taitavasti ja piti tarkasti silmällä Lontoosta tulevia

+kirjeitä. Jokin salaperäinen viesti oli näet lentänyt valtameren

+poikki ja Daisyn tyytyväisyys näytti kuvastuvan Natinkin nykyisessä

+hilpeässä mielialassa.

+

+Läpäistyään näin Wertherin ikäkauden ja kokeiltuaan pikkuisen

+Faustia, johon näköjään kuului tutustuminen Mefistofeleeseen,

+Blocksburgiin ja Auerbachin viinikellariin, Nat tunsi olevansa

+Wilhelm Meister, joka palveli oppipoikana suuria elämän mestareita.

+Päästyään selville Natin pienistä synneistä ja vilpittömästä

+katumuksesta Daisy vain hymyili sille lemmen ja filosofian

+sekoitukselle, jota hänen kirjeensä uhosivat.

+

+-- Sydän hänellä on paikallaan. Ja hänen päänsä selvenee pian, kun

+hän vain pääsee pois siitä tupakan, oluen ja filosofian katkusta,

+jossa nyt elää. Raikas meri-ilma puhaltaa pois kaikki hulluttelut, Jo

+sanoi iloissaan viuluniekkansa lupaavasta urasta. Natin kotiinpaluu

+oli hänen mielipahakseen lykkäytynyt kevääseen, mutta viivästys oli

+vain eduksi opinnoille.

+

+Josie vietti kuukauden neiti Cameronin seurassa meren rannalla ja oli

+heittäytynyt niin innokkaasti opiskeluun, että hankki uutteruudellaan

+ja kärsivällisyydellään ystävyyssuhteen, josta hänelle oli paljon

+hyötyä tulevina vuosina. Sillä pikku Josien vaisto osui oikeaan.

+Marchien dramaattiset taipumukset puhkesivat hänessä vähitellen

+kukkaan, ja hänestä tuli kuuluisa ja suosittu näyttelijä.

+

+Tom ja hänen Doransa kulkivat rauhallisesti kohti vihkialttaria.

+Isä Bangs pelkäsi niin kovasti, että hänen huikenteleva poikansa

+muuttaisi taas mieltään ja yrittäisi kolmatta ammattia, että hän

+antoi mielellään Tomin ankkuroitua mahdollisimman pian. Kaikesta

+päättäen Tomista tulisi äveriäs mies, sillä liikemiesuralla hän oli

+lahjakas.

+

+-- Syksyllä menemme naimisiin ja asumme aluksi yhdessä isän kanssa.

+Johtaja vanhenee ja meidän on pidettävä hänestä huolta. Myöhemmin

+hankimme oman kodin.

+

+Tämä oli heidän mieluisin puheenaiheensa ja sille hymyiltiin, sillä

+kaikista jotka Tommy Bangsin tunsivat, oli kerrassaan hullunkurista

+ajatella häntä perheenpäänä.

+

+Näin hyvin olivat asiat; Jo arveli voittaneensa sen vuoden vaikeudet,

+kun eteen nousi uusi pulma. Pitkien väliaikojen jälkeen Danilta

+oli silloin tällöin tullut postikortti, osoitteena oli "M. Masonin

+luona". Tällä tavalla Danin oli mahdollista saada uutisia kotoa ja

+lähettää lyhyitä tiedonantoja. Viimeinen syyskuussa tullut kortti oli

+päivätty Montanassa ja kertoi lyhyesti:

+

+    'Vihdoinkin täällä, yritän taas kaivostyötä, vaikka en aio viipyä

+    kauan. Kaikki hyvin. Luovuin maanviljelystuumasta. Kerron pian

+    suunnitelmistani. Voin mainiosti, teen työtä ja olen _onnellinen_.

+

+                                                       D.K.'

+

+Jos vastaanottajat olisivat aavistaneet, mitä merkitsi paksu viiva

+onnellinen-sanan alla, niin postikortti olisi todella kertonut paljon.

+

+Dan oli päässyt vankeudesta. Hän tapasi sattumalta erään vanhan

+ystävänsä, joka toimi kaivosmiesten työnvalvojana ja pelasti hänet

+pulasta. Dan viihtyi kaivosmiesten seurassa ja nautti sanomattomasti

+ruumiillisesta työstä oltuaan niin kauan suljettuna harjaverstaaseen.

+Hän tarttui mielellään hakkuun ja riehui kallion kimpussa kunnes

+väsyi. Mutta pian hän väsyikin, sillä vankeusvuosi oli jäytänyt hänen

+mainioita ruumiinvoimiaan. Hän ikävöi kotiin, mutta odotti viikon

+toisensa jälkeen saadakseen vankilan jäljet häviämään ja synkän

+ilmeen pois kasvoiltaan. Sinä aikana hän ystävystyi sekä päällystön

+että työmiesten kanssa. Ja kun kukaan ei tiennyt hänen vaiheitaan,

+hän saattoi aloittaa alusta, rohkeasti ja iloisesti mutta entistä

+nöyrempänä.

+

+Eräänä lokakuun päivänä Jo oli kirjoituspöytänsä kimpussa

+perusteellisessa siivouspuuhassa. Sade litisi ulkona ja rauha

+vallitsi talossa. Löytäessään Danin postikortteja hän tuumi,

+mitä niille tekisi, ja pani ne sitten huolellisesti laatikkoon,

+jossa oli nimilappu "Poikien kirjeitä". Heittäessään yksitoista

+nimikirjoituspyyntöä paperikoriin hän sanoi:

+

+-- Olisipa jo aika uuden kortin tulla, ellei hän pian ilmesty itse!

+Olen todella utelias tietämään, mitä Dan on tehnyt tänä aikana ja

+miten hän nykyään voi.

+

+Tuskin tuntiakaan oli kulunut kun toivomus toteutui. Ted ryntäsi

+sisään toisessa kädessään sanomalehti, toisessa murtunut sateensuoja

+ja huohotti yhteen hengenvetoon:

+

+-- Kaivos sortunut -- kaksikymmentä miestä sisällä -- kaikki

+pääsytiet tukossa -- vesi nousemassa -- Dan tiesi vanhan aukon

+-- pelasti heidät henkensä uhalla -- puolikuolleina -- kaikki

+sanomalehdet täynnä -- minä tiesin, että hän on sankari -- eläköön

+kunnon Dan!

+

+-- Mitä? Missä? Milloin? Miksi? Älä siinä läähätä vaan anna minun

+lukea, komensi hänen äitinsä aivan suunniltaan.

+

+Ted luovutti sanomalehden, mutta lukeminen keskeytyi yhtä mittaa

+Tedin välihuomautuksiin ja hänen kintereillään tulleen Robin

+kysymyksiin. Uutisesta tuli päivän puheenaihe. Kaikkialla hälistiin

+Daniel Keanista, joka oman henkensä uhalla pelasti toiset.

+

+Dan oli ollut ainoa, joka muisti kaivokseen johtavan vanhan

+tukkeutuneen aukon. Hän laskeutui yksin alas ja käski muita pysymään

+paikallaan, kunnes pääsisi varmuuteen siitä, ettei ollut vaaraa;

+hän kuuli kuinka miespoloiset hakkasivat epätoivoissaan henkensä

+edestä seinämän toisella puolella, hän ohjasi heidät koputuksilla ja

+huudoilla oikeaan paikkaan ja johti pelastusjoukkoa, joka sai miehet

+ulos ennen kuin vesi kohosi kaivoksessa liian korkealle. Kun hänet

+viimeisenä hinattiin ylös, katkesivat kuluneet köydet. Dan putosi

+ja ruhjoutui pahasti, mutta jäi kuitenkin henkiin. Miehet kantoivat

+hänet sairaalaan, ja kaivoksen omistajat lupasivat hänelle loistavan

+palkinnon urotyöstä.

+

+-- Hänen täytyy jäädä eloon! Hänet on saatava kotiin hoidettavaksi

+heti kun hän vain voi matkustaa, vaikka minun pitäisi itseni mennä

+häntä hakemaan! Minä olen aina tiennyt, että hän tekee vielä jonkin

+suuren teon, ellei häntä vain sitä ennen ammuta tai hirtetä jonkin

+hurjan kepposen tähden, Jo sanoi kiihtyneenä.

+

+-- Lähde hakemaan ja ota minut mukaan, äiti. Danhan pitää minusta ja

+minä hänestä, Ted sanoi, ja hänestä tuntui, että siitä tulisi oikein

+hänen mielensä mukainen matka.

+

+Ennen kuin hänen äitinsä ennätti vastata, ryntäsi Laurie sanomalehteä

+heiluttaen sisään melkein yhtä kovalla melulla kuin Teddy.

+

+-- Oletko nähnyt uutisen, Jo? Mitä arvelet, lähtisinkö heti katsomaan

+poikaa?

+

+-- Olisi mainiota jos menisit. Mutta uutinen voi olla liioiteltu,

+sellaista sattuu usein. Ehkä saamme piankin aivan toisenlaisen

+kuvauksen tapahtumasta.

+

+-- Soitan Demille, että hän ottaisi tarkasti selvää asiasta. Jos

+uutisessa on perää, lähden heti. Ja jos Dan vain kykenee, tuon hänet

+kotiin. Jollei, jään vähäksi aikaa hänen luokseen. Kyllä hän siitä

+selviää, Dan ei kuole vaikka putoaisi pää edellä. Hänellä on yhdeksän

+henkeä eikä hän ole menettänyt niistä vielä puoliakaan.

+

+-- Setä, enkö minä saa tulla mukaan? Olisi hauskaa nähdä kaivokset ja

+Dan ja kuulla kaikki ja auttaa. Minä olen hyvä sairaanhoitaja, enkö

+olekin, Rob, kärtti Teddy.

+

+-- Varmasti olet. Mutta kyllä minäkin lähden mielelläni, jos äiti

+ei tule toimeen ilman sinua ja setä tarvitsee jonkun, Rob vastasi

+tyynesti näyttäen paljon sopivammalta matkakumppanilta kuin kiihtyvä

+Ted.

+

+-- Minä en tule toimeen ilman teitä kumpaakaan. Minun poikani

+joutuvat heti hankaluuksiin, jollen pidä heitä tiukasti kotona. Muita

+minulla ei ole oikeutta pidättää, mutta teitä en tahtoisi päästää

+silmistäni, ettei mitään tapahtuisi. Ikinä ei ole ollut tällaista

+vuotta, haaksirikkoja ja häitä, vedenpaisumuksia ja kihlauksia ja

+kaiken maailman mullistuksia, Jo huudahti.

+

+-- Muuta et voi odottaakaan, rouvaseni, kun olet tekemisissä nuorten

+kanssa. Pahin aika on sitten toivottavasti ohi, kun omat poikasi

+lentävät pesästä. Koetan olla silloin sinun puolellasi, sillä sinä

+tarvitset apua ja tukea, varsinkin jos Ted livistää. Jon voivottelut

+huvittivat Laurieta.

+

+-- En usko, että minua voi mikään hämmästyttää. Mutta Danista olen

+huolissani, ja minusta jonkun pitäisi tosiaan mennä hänen luokseen.

+Paikkakunta on kurjaa seutua, ja hän tarvitsee huolellista hoitoa.

+Poikaparka, hänelle näyttää riittävän kolauksia. Mutta ehkä hän

+tarvitsee niitä asettuakseen.

+

+-- Demi ilmoittaa kyllä ennen pitkää mitä kuuluu, ja minä olen heti

+valmis matkaan.

+

+Lisätiedustelut vahvistivat uutisen. Laurie matkusti heti ja Ted

+lähti hänen mukanaan kaupunkiin toivoen yhä pääsevänsä mukaan. Hän

+viipyi koko päivän poissa. Mutta äiti Bhaer sanoi rauhallisesti:

+

+-- Ted on kiukuissaan kun ei saanut tahtoaan läpi. Hän on varmaan

+Tomin tai Demin luona ja palaa illalla kotiin nälkäisenä ja

+leppyneenä. Kyllä minä hänet tunnen.

+

+Mutta Jo erehtyi. Tediä ei kuulunut illallakaan kotiin eikä kukaan

+ollut nähnyt häntä. Professori Bhaer oli juuri lähdössä etsimään

+kadonnutta, kun tuli sähke, jossa oli Laurien matkan varrella olevan

+aseman leima:

+

+    'Löysin Tedin junasta. Otan hänet mukaani.

+    Huomenna kirjoitan.

+

+                                  Laurie.'

+

+-- Älä välitä, äiti. Kyllä setä pitää hänestä huolen. Ja Danista on

+hauskaa tavata hänet, Rob sanoi, kun Jo istui siinä käsittämättä,

+että hänen nuorin poikansa todellakin oli matkalla kohti villiä

+länttä.

+

+-- Tottelematon poika! Kyllä minä sen junkkarin löylytän, kun saan

+hänet takaisin. Ja Laurie on varmaan mukana juonessa. Ihan hänen

+tapaistaan. Siellä ne lurjukset nyt pitävät hauskaa, saisinpa olla

+heidän mukanaan! Eikä tuo hupsu poika varmaan ottanut mukaansa edes

+yöpaitaa tai päällystakkia. Saadaan hoitaa kahta potilasta, kun he

+tulevat takaisin -- jos ylipäänsä tulevat. Nuo hurjat pikajunat

+suistuvat aina jyrkänteistä tai palavat poroksi tai törmäävät

+toisiinsa. Voi Ted, rakas poikakulta! Ja Jon uhkaukset muuttuivat

+helläksi vaikerteluksi niin kuin äideillä tavallisesti.

+

+Mutta samaan aikaan poika mennä huristi manteren poikki hyvillään

+ensimmäisen kapinansa onnistumisesta. Laurieta huvitti kun Ted

+väitti, että koko idea syntyi hänen sanoistaan: "Jos Ted livistää."

+Siksi Laurie tunsi olevansa pojasta vastuussa ja alistui heti, kun

+tapasi karkurin vaunussa nukkumassa matkatavaranaan vain pullo viiniä

+Danille ja kenkäharja itseään varten. Ja kuten Jo aavisti, näillä

+lurjuksilla oli mainion hauskaa.

+

+Katumuskirje tuli aikanaan, ja vihastuneet vanhemmat unohtivat

+nuhteensa ajatellessaan Dania, joka oli hyvin heikko eikä moneen

+päivään tuntenut ystäviään. Sitten alkoi paraneminen, ja kaikki

+antoivat anteeksi pahankuriselle pojalle, kun tämä ylpeänä kirjoitti,

+että Danin ensimmäiset sanat hänen tajuihin tultuaan olivat olleet:

+"Kas, Ted", ja että hän oli hymyillyt mielissään nähdessään tutut

+kasvot vierellään.

+

+-- Hyvä että Ted lähti, en minä toru häntä enää. Mutta mitä me

+lähetämme Danille? Ja Jo karkotti kärsimättömyytensä lähettämällä

+toipilaalle niin paljon hoitovälineitä, että siitä olisi riittänyt

+kokonaiselle sairaalalle.

+

+Pian alkoi tulla ilahduttavia tietoja ja vihdoin ilmoitettiin, että

+Dan kykeni jo matkustamaan, mutta hän ei näyttänyt haluavan vielä

+lähteä, vaikka olikin loputtoman kiinnostunut kotiasioista.

+

+"Dan on muuttunut", kirjoitti Laurie Jolle, "eikä vain tämän

+sairautensa vuoksi, vaan myös jostain muusta syystä. En tiedä mitä

+on tapahtunut, ja jätän kyselyt sinun asiaksesi. Mutta hourailusta

+päätellen hänellä on ollut ikäviä kokemuksia. Hän näyttää kymmentä

+vuotta vanhemmalta, mutta kehittyneemmältä ja tyynemmältä ja on

+hyvin kiitollinen. On liikuttavaa nähdä, kuinka mielellään hän

+katselee Tediä, niin kuin ei voisi saada kylläkseen hänestä. Hän

+sanoo, että Kansas oli epäonnistunut yritys, mutta en halua kysellä

+mitään, koska puhuminen rasittaa häntä. Täkäläiset ihmiset pitävät

+hänestä ja hän näyttää olevan siitä hyvillään. Ennenhän häntä kiusasi

+kaikki tunteiden osoittaminen. Nyt hän sitä vastoin tuntuu etsivän

+ihmisten ystävyyttä. Mene tiedä, saatanpa erehtyä. Pian saat itse

+nähdä kaiken. Ted on kuin jänis kaalimaassa, ja matka on tehnyt

+hänelle tavattoman hyvää. Anna minun ottaa hänet mukaani Eurooppaan!

+Esiliinan helmat eivät voi varjella häntä enempää kuin minua muutama

+vuosisata sitten, kun ehdotin, että karkaisin sinun kanssasi

+Washingtoniin. Eikö ollut ikävä ettet tullut mukaan?"

+

+Tämä kirje sai Jon mielikuvituksen laukkaamaan hurjasti, ja Dan-parka

+joutui kokemaan kaikki rikokset, vääryydet ja onnettomuudet, mitä

+maailmassa ikinä oli tapahtunut. Jo odotti häntä hartaasti kotiin

+ja kulutti enemmän aikaa houkuttelukirjeeseen kuin teoksiensa

+jännittävimpiin kuvauksiin.

+

+Sitä kirjettä ei saanut nähdä kukaan muu kuin Dan. Mutta se sai

+hänet myös tulemaan. Ja eräänä lokakuun päivänä Laurie auttoi heikon

+miehen vaunuista Plumfieldin ovelle ja Jo otti kulkurin vastaan kuin

+tuhlaajapojan. Ted esitti kaiken aikaa sotatanssia ryhmän ympärillä

+päässään villin näköinen hattu ja jalassaan ällistyttävät saappaat.

+

+-- Suoraan yläkertaan ja vuoteeseen! Nyt minä olen hoitaja. Ja tämän

+haamun täytyy saada ruokaa ennen kuin hän avaa suutaan, Jo käski

+koettaen peittää hämmästystään, sillä Dan oli todella kalpea ja

+kuihtunut, kuin entisensä varjo.

+

+Dan totteli mielellään ja kävi häntä varten varattuun pitkään

+leposohvaan katsellen ympärilleen tyytyväisen näköisenä kuin äidin

+syliin päässyt lapsi. Jo hääri hänen ympärillään hilliten uljaasti

+kielelle pyrkivät kysymykset. Dan nukahti pian matkan rasituksista

+uupuneena, ja silloin Jo vetäytyi 'lurjusten' seuraan vuoroin toruen,

+vuoroin kiittäen heitä.

+

+-- Jo, luulen että Dan on tehnyt jonkin rikoksen ja saanut kärsiä

+siitä, sanoi Laurie Tedin mentyä näyttämään tovereilleen saappaita ja

+kertomaan hurjia juttuja kaivosmiesten elämästä. -- Pojalla on ollut

+järkyttäviä kokemuksia, ja hän on murtunut niistä. Hän oli aivan

+sekaisin meidän tullessamme, ja kun valvoin hänen vierellään kuulin

+hänen retkistään vähän. Hän houraili jostakin johtajasta, kuolleesta

+miehestä ja Blairista ja Masonista ja työnsi minulle kättään kysyen,

+tarttuisinko siihen ja antaisinko anteeksi. Kerran kun hän oli

+oikein rauhaton, tartuin häntä käsistä kiinni. Hän rauhoittui heti

+ja rukoili, etten panisi hänelle käsirautoja. Oli totisesti hirveätä

+kuulla, kun hän välistä houraili vanhasta Plumista ja sinusta ja

+rukoili, että pääsisi kotiin kuolemaan.

+

+-- Ei hän kuole, vaan elää katuakseen sitä mitä on tehnyt, olkoon se

+mitä tahansa. Älä säikytä minua noilla hämärillä viittauksilla! En

+välitä vaikka hän olisi rikkonut kaikkia kymmentä käskyä vastaan.

+Minä puolustan häntä, ja niin teet sinäkin, ja me nostamme hänet

+jaloilleen. Hän ei ole turmeltunut, se näkyy hänen kasvoistaan. Älä

+puhu mitään kenellekään, minä otan ennen pitkää selvän kaikesta,

+Jo vastasi yhä uskollisena pojalleen, vaikkakin masentuneena

+kuulemastaan.

+

+Muutaman päivän Dan lepäsi tapaamatta juuri ketään. Sitten hyvä

+hoito ja tuttu kotoinen ympäristö alkoivat vaikuttaa, ja hän tuntui

+olevan taas ennallaan, vaikkei halunnutkaan kertoa viimeaikaisista

+kokemuksistaan. Hän vain vetosi siihen, että lääkäri oli kehottanut

+välttämään puhumista. Kaikki tahtoivat nähdä hänet, mutta hän ei

+laskenut luokseen muita kuin vanhat ystävänsä ja kieltäytyi jyrkästi

+sankarin osasta. Ted oli siitä pahoillaan, sillä hän olisi halunnut

+näyttää kaikille urhoollista Dania.

+

+-- Jokainen mies siellä olisi tehnyt samoin. Miksi pidätte minusta

+niin suurta melua? Dan kysyi enemmän häpeissään kuin ylpeänä

+katkenneesta kädestään.

+

+-- Mutta eikö tunnu hyvältä ajatella, että sinä pelastit

+kaksikymmentä henkeä ja annoit hätääntyneille perheille takaisin

+heidän rakkaansa, Jo kysyi eräänä iltana, kun he olivat jääneet

+kahden kesken.

+

+-- Tuntuu. Se yksin on pitänyt minua hengissä -- ainakin luulen

+niin. Tämä merkitsi minulle enemmän kuin jos minusta olisi tullut

+presidentti tai muu maailman mahtava. Kukaan ei voi aavistaa

+kuinka lohdullista on ajatella, että olen pelastanut kaksikymmentä

+ihmishenkeä maksaakseni niillä. Dan pysähtyi äkkiä katkaisten

+mielenpurkauksen, jonka syytä hänen kuulijansa ei voinut käsittää.

+

+-- Arvasin että ajattelet niin. On jaloa pelastaa ihmishenki omansa

+uhalla, sanoi Jo toivoen, että Dan jatkaisi.

+

+-- 'Joka kadottaa henkensä, hän pelastaa sen', Dan mutisi tuijottaen

+takkavalkeaan, joka valaisi huonetta ja loi hänen kasvoilleen

+punertavan hohteen.

+

+Jo hämmästyi kuullessaan pojan sanat ja huudahti iloisesti:

+

+-- Sinä olet lukenut sitä pientä kirjaa, jonka minä annoin. Sinä

+pidit lupauksesi!

+

+-- Luin usein sitä. En tiedä vielä paljon, mutta haluan oppia.

+

+Ja onhan se jotakin.

+

+-- Se onkin tärkeintä. Kerro toki minulle! Tiedän että sinulla on

+taakka sydämelläsi. Anna minun auttaa kantamaan sitä, niin kuormasi

+kevenee.

+

+-- Tietenkin se kevenisi. Ja kertoisin mielelläni, mutta sinäkään

+et voisi antaa kaikkea anteeksi. Ja jos sinä hylkäät minut, silloin

+pelkään painuvani pohjaan.

+

+-- Äidit voivat antaa anteeksi mitä tahansa. Kerro kaikki ja voit

+olla varma, etten hylkää sinua milloinkaan, vaikka koko maailma

+kääntäisi sinulle selkänsä!

+

+Jo otti Danin käden omiinsa ja piteli sitä odottaen ääneti, että

+ystävällinen kosketus antaisi Danille rohkeutta puhua. Pää käsien

+varassa istuen Dan sitten kertoikin hitaasti kaiken katsahtamatta

+kertaakaan ylös.

+

+-- Nyt sen tiedät voitko antaa anteeksi miehen surmaajalle ja pitää

+entistä vankia talossasi?

+

+Jo kietoi kätensä Danin ympärille ja painoi paljaaksi ajellun pään

+rintaansa vasten silmät täynnä kyyneliä. Se tuntui paremmalta kuin

+mitkään sanat. Muutama kyynel tipahti siihen villahuiviin, jolla

+Danin poski lepäsi. Ei kukaan olisi voinut aavistaa kuinka hyvältä

+ja lämpimältä se hänestä tuntui niiden kovien päänalusten jälkeen,

+joihin hän oli tottunut. Kärsimykset olivat murtaneet häneltä tahdon

+ja ylpeyden.

+

+-- Poikaparka! Sinä olet kärsinyt koko tämän ajan, ja me luulimme

+sinun olevan vapaa kuin taivaan tuuli! Miksi et kertonut meille, että

+olisi voitu auttaa? Epäilitkö sinä ystäviäsi? kysyi Jo.

+

+-- Minua hävetti. En tahtonut järkyttää ja pahoittaa sinun mieltäsi,

+niin kuin nyt olen tehnyt, vaikka koetatkin salata pettymyksesi.

+Äläkä suotta peitä sitä! Minun täytyy tottua siihen.

+

+Ja Danin katse painui taas, aivan kuin hän ei olisi jaksanut nähdä

+sitä surua, jonka tunnustus oli tuonut hänen parhaan ystävänsä

+kasvoille.

+

+-- Minua järkyttää rikos, mutta olen hyvilläni ja kiitollinen

+siitä, että olet katunut ja sovittanut sen ja valmis ottamaan oppia

+kohtalostasi. Riittää kun Fritz ja Laurie saavat tietää asiasta.

+Heillä on siihen oikeus, ja he ajattelevat samoin kuin minäkin,

+vastasi Jo ymmärtäen, että avomielisyys oli parempi lääke kuin liian

+suuri myötätunto.

+

+-- Ei, eivät he ajattele samalla tavalla. Miehet eivät anna anteeksi

+niin kuin naiset. Ja se on ihan oikein. Kerro sinä minun puolestani

+heille, sitten se on tehty. Laurie sen kai tietääkin, vaikka hän

+on ollut hyvin ystävällinen. Jaksan kyllä kestää, että he tietävät

+asian. Mutta voi, älä kerro Tedille äläkä tytöille!

+

+Dan tarttui Jon käsivarteen anovasti ja sai tämän kiireesti

+vakuuttamaan, ettei kenellekään muulle kerrottaisi. Ja Dan rauhoittui

+kuin häveten äkillistä pelästymistään.

+

+-- Se ei ollut murha, se tapahtui itsepuolustukseksi. En aikonut

+tappaa. Mutta minä en sure tuota tapausta niin kuin minun pitäisi.

+Olen maksanut rikoksestani täyden hinnan, ja semmoisen roiston on

+parempi joutua pois maailmasta kuin olla täällä näyttämässä pojille

+tietä pahaan. Kyllä minä tiedän: sinusta on kauheaa, kun ajattelen

+näin. Mutta en mahda sille mitään. Minä vihaan konnia. Ehkäpä olisi

+ollut parempi, että hän olisi tappanut minut. Minun elämäni on

+mennyttä.

+

+Ja vankilan pimeys näytti taas luovan varjon Danin kasvoille. Jo

+kauhistui nähdessään häivähdyksen siitä helvetistä, jonka halki Dan

+oli kulkenut. Hän sanoi reippaasti:

+

+-- Ei suinkaan mennyttä. Sinä olet oppinut pitämään elämääsi

+suuremmassa arvossa ja käyttämään sitä paremmin. Tuo vuosi voi

+osoittautua kaikista vuosistasi hyödyllisimmäksi. Koeta ajatella niin

+ja aloita uudestaan! Me autamme sinua ja luotamme sinuun entistä

+lujemmin. Teemme kaikki niin ja jatkamme yhdessä taistelua.

+

+-- Entistä Dania minusta ei koskaan enää tule. Tunnen itseni

+kuusikymmenvuotiaaksi. Antakaa minun jäädä tänne, kunnes pääsen

+pystyyn. Sitten korjaan luuni enkä vaivaa teitä enää, Dan sanoi

+masentuneena.

+

+-- Sinulla on heikko ja nöyrä sydän. Se on hyvä. Vähitellen pääset

+työhösi intiaanien pariin. Siellä tarvitset entistä tarmoasi, mutta

+myös niitä ominaisuuksia, jotka nyt olet oppinut: kärsivällisyyttä,

+malttia ja viisautta. Kerro minulle vielä siitä papista ja Mary

+Masonista ja naisesta, jonka sanat auttoivat sinua. Tahdon kuulla

+tarkkaan tarinasi.

+

+Jon myötätunto vaikutti Daniin. Hän tuli hilpeämmäksi ja purki

+kaiken, mikä koski tuota katkeraa vuotta. Hän tunsi olonsa

+helpommaksi, kun oli saanut keventää kuormaa.

+

+

+

+

+21

+

+ASLAUGAN RITARI

+

+

+Professori ja Laurie saivat siis kuulla Danin vaiheet, mutta

+puhuessaan pojan kanssa he eivät viitanneet siihen sanallakaan,

+ystävälliset katseet ja kädenpuristukset sen sijaan ilmaisivat

+myötätuntoa ja ymmärtämystä. Laurie ryhtyi heti toimimaan. Hän

+muokkasi vaikutusvaltaisten henkilöiden keskuudessa maaperää Danin

+pyrkimyksille ja pani liikkeelle laajan koneiston, joka tarvitsee

+paljon voitelua ennen kuin voidaan ryhtyä mihinkään, mikä koskee maan

+hallitusta. Herra Bhaer piti puolestaan huolta siitä, että Danin

+ajatuksilla oli askartelua, ja auttoi häntä ymmärtämään omaa itseään.

+

+Pojat ajeluttivat Dania ja huvittivat häntä kujeillaan. Ja naiset

+hoitivat ja hemmottelivat toipilasta niin, että hän oli kuin

+uskollisen orjalauman ympäröimä sulttaani.

+

+Dan kapinoi lääkärin antamaa liikkumiskieltoa vastaan. Tarvittiin

+Jon koko vaikutusvalta ja tyttöjen kekseliäisyys pidättämään häntä

+vuoteessa siihen asti, että venähtänyt selkä ja haavoittunut pää

+olivat parantuneet. Daisy oli hänen keittäjänsä. Nan piti huolta

+lääkkeistä. Josie luki ääneen lyhentääkseen hänen pitkiä toimettomia

+tuntejaan, ja Bess toi hänen nähtäväkseen kaikki piirustuksensa

+ja pystytti Danin erikoistoivomuksesta muovailupöytänsä hänen

+huoneeseensa.

+

+Iltapäivät olivat Danista päivän hauskin osa. Jo saattoi viereisessä

+huoneessa työskennellessään nähdä kaikki kolme ystävystä ja

+nauttia heidän reippaasta seurustelustaan. Tytöt pitivät potilaan

+viihdyttämistä kunnia-asianaan ja olivat mielissään onnistumisestaan.

+He seurasivat naisenvaistollaan Danin mielialoja. Kun hän oli hyvällä

+tuulella, huoneessa kaikui nauru ja meteli. Hänen ollessaan allapäin

+tytöt lukivat tai puuhailivat vaiteliaina, kunnes potilas reipastui.

+Ja kun hänellä oli tuskia, he leijailivat sohvan ympärillä kuin kaksi

+enkeliä, kuten Dan sanoi.

+

+Dan kutsui Josieta usein pikku äidiksi, mutta Bess oli aina

+prinsessa. Hän suhtautui serkuksiin hyvin eri tavalla. Välistä hän

+hermostui Josiehen, kun tyttö hosui ja hälisi ja piti mielellään

+äidillisiä nuhdesaarnoja Danin rikkoessa määräyksiä. Tytöstä oli näet

+niin hauskaa komennella edes yhtä luomakunnan herraa, että hän olisi

+hallinnut valtikalla, jos mies vain olisi siihen alistunut. Bessille

+Dan ei koskaan näyttänyt kärsimättömyyttä tai väsymystä, vaan totteli

+hänen jokaista sanaansa, ponnisteli näyttääkseen reippaalta hänen

+läsnäollessaan ja oli loputtoman innostunut hänen puuhistaan.

+

+Näinä aikoina Jo oli pyörremyrskyn partaalla, sillä hänen kirjansa

+valmistuminen oli lykkäytynyt viimeaikaisten kotitapahtumien

+vuoksi. Kun Jo istui pöytänsä ääressä papereitaan järjestellen tai

+hypisteli mietteissään kynäänsä innoitusta odottaen, hän unohti

+usein mielikuvitussankarinsa ja jäi tutkimaan edessään olevia eläviä

+malleja. Näin hänelle paljastui katseista, sanoista ja liikkeistä

+pieni romanssi, jota kukaan muu ei aavistanutkaan.

+

+Huoneiden välinen väliverho oli tavallisesti vedetty syrjään, niin

+että hän saattoi nähdä sivuikkunan ääressä olevan ryhmän -- Bessin

+muovailupöytänsä ääressä, Josien kirja kädessään ja heidän välissään

+leposohvalla Danin yllään Laurien lahjoittama kirjava itämainen

+viitta; hän käytti sitä tyttöjen mieliksi, vaikka piti paljon enemmän

+vanhasta nutusta, jossa "ei ollut kirottua häntää kiusaamassa".

+Danin kasvot olivat Jon huoneeseen päin, mutta hän ei näyttänyt tätä

+koskaan huomaavan, sillä hänen silmissään oli vain hoikka neitonen,

+jonka sirot kädet näppärästi muovasivat savea. Josie kiikkui hurjasti

+pienessä tuolissa vuoteen pääpuolen kohdalla, ja hänen tytönäänensä

+sorisi yhtä mittaa, ellei huoneessa keskusteltu kirjasta tai Bessin

+muovailemasta puhvelinpäästä.

+

+Danin silmät, jotka näyttivät laihoissa ja kalpeissa kasvoissa

+entistä suuremmilta ja mustemmilta, katsoivat kiinteästi samaa

+kohdetta. Niiden ilme alkoi kiinnostaa Jota ja hän rupesi seuraamaan

+sen vaihteluita. Dan ei ilmeisesti kuunnellut kertomusta, sillä

+häneltä jäi usein nauramatta tai huudahtamatta hullunkurisissa

+ja yllättävissä kohdissa. Joskus hänen silmänsä olivat herkät ja

+unelmoivat -- onneksi kumpikaan tyttö ei huomannut tuota vaarallista

+ilmettä, sillä heidän puhuessaan se katosi --, joskus katse oli

+innokas ja kiihkeä, mutta yleensä synkkä ja surullinen, ikään kuin

+nuo silmät olisivat etsineet vankeudesta tietä kiellettyyn valoon tai

+iloon. Tämä ilme toistui niin usein, että se jo huolestutti Jota ja

+hänen teki mieli kysyä, mikä katkera muisto himmensi noita hiljaisia

+hetkiä.

+

+Hän ymmärsi, että rikos painoi yhä Danin mieltä. Mutta miksi varjon

+piti synkistää juuri niitä hetkiä, jotka Dan vietti näiden viattomien

+ja ystävällisten tyttöjen seurassa? He eivät näyttäneet sitä koskaan

+huomaavan, ja heidän katsahtaessaan Daniin tai sanoessaan jotakin

+vastaukseksi välähti hymy kuin päivänpilkahdus pilvistä. Jo teki

+edelleen havaintojaan, kunnes muuan sattuma vahvisti hänen arvelunsa.

+

+Josien piti eräänä päivänä mennä asioille, ja Bess tarjoutui työhönsä

+kyllästyneenä lukemaan, mikäli Dan halusi.

+

+-- Sehän hauskaa. Minä kuuntelen sinun lukemistasi mieluummin kuin

+Josien. Hän laskettelee liian nopeasti, niin että minun tyhmä pääni

+menee sekaisin ja sitä alkaa särkeä. Älä sano sitä hänelle, Josie on

+hyvin kiltti, kun viitsii istua täällä huvittamassa minunlaistani

+mörköä.

+

+Dan hymyili kun Bess meni pöydän ääreen hakemaan uutta kirjaa, sillä

+edellinen oli luettu loppuun.

+

+-- Et sinä mikään mörkö ole, sinä olet hyvä ja kärsivällinen. Tuntuu

+varmaan kauhealta olla vuoteen vankina, kun on aina ollut vapaa.

+

+Jollei Bess olisi parhaillaan tutkinut kirjojen nimiä, hän olisi

+nähnyt Danin kyyristyvän kuin iskusta. Mutta toiset silmät näkivät

+sen ja ymmärsivät, että hänen olisi tehnyt mieli ponkaista pystyyn ja

+rynnätä kukkulalle juoksemaan pitkän kierroksen, niin kuin hän oli

+tehnyt ennen aina, kun vapauden kaipuu kävi sietämättömäksi.

+

+Äkillisestä mielijohteesta Jo otti ompelukorinsa ja meni naapuriensa

+seuraan. Hän tunsi että ukkosenjohdatin oli tarpeen, sillä Dan oli

+kuin musta sähköinen pilvi.

+

+-- Mitähän luettaisiin, täti? Sinähän tunnet Danin maun. Jotain

+rauhallista, hauskaa ja lyhyttä. Josie palaa pian, Bess sanoi

+käännellen yhä pöydällä olevia kirjoja.

+

+Ennen kuin Jo ehti vastata, Dan otti pienen kuluneen kirjan

+päänalusensa alta ja sanoi ojentaen sen Bessille:

+

+-- Lue tästä kolmas kertomus. Se on lyhyt ja kaunis -- minä pidän

+siitä.

+

+Kirja aukeni oikeasta paikasta, aivan kuin kolmatta kertomusta olisi

+luettu usein, ja Bess hymyili nähdessään nimen.

+

+-- Hyvänen aika, Dan! En olisi uskonut sinun välittävän tästä

+romanttisesta saksalaisesta sadusta. Muistaakseni se on aivan

+tihkuvan tunteellinen.

+

+-- Niin. Minä olen elämässäni lukenut hyvin vähän ja pidän eniten

+aivan yksinkertaisista tarinoista. Aikoinaan minulla ei ole ollut

+mitään muuta lukemista kuin tämä kirja. Taidan osata sen ulkoa

+kannesta kanteen, mutta en koskaan kyllästy sen miekkailijoihin

+ja taisteluihin ja enkeleihin ja suloisiin naisiin. Kunhan luet

+'Aslaugan ritarin', saa nähdä, etkö sinäkin pidä siitä. Edvald oli

+suurenmoinen, ja kultatukkainen henki tuo aina mieleeni sinut.

+

+Danin puhuessa Jo asettui istumaan niin, että näki hänen kasvonsa

+peilistä. Bess istahti isoon tuoliin Danin viereen ja rupesi sitomaan

+tiukempaan niskassaan riippuvaa paksua pehmeää kiharakimppua.

+

+-- Toivottavasti Aslaugalla ei ollut yhtä hankala tukka kuin minulla.

+Odota vähän, olen kohta valmis.

+

+-- Älä solmi sitä, anna sen riippua. Se kiiltää kauniisti juuri noin.

+Se lepuuttaa sinun päätäsikin ja sopii hyvin kertomukseen, Kähäräpää.

+Dan pyysi käyttäen lapsuudenaikaista nimeä ja oli itse poikamaisemman

+näköinen kuin moneen päivään.

+

+Bess naurahti, pudisti kauniin tukkansa levälleen ja alkoi lukea

+hyvillään, että sai piilottaa kasvonsa, sillä hän kainosteli

+kohteliaisuuksia, lausuipa niitä kuka hyvänsä. Dan kuunteli

+tarkkaavaisena ja Jo, jonka silmät tuon tuostakin siirtyivät neulasta

+peiliin, saattoi päätään kääntämättä nähdä, kuinka mies nautti joka

+sanasta, aivan kuin niissä olisi ollut enemmän sisällystä hänelle

+kuin muille kuulijoille. Hänen kasvonsa kävivät valoisiksi, hänen

+ilmeensä muuttui niin kuin aina, kun jokin rohkea tai kaunis innoitti

+häntä. Luettiin Fouquen kertomusta ritari Frodasta ja Sigurdin

+kauniista tyttärestä, joka ilmestyi vaaleahiuksisena henkiolentona

+rakastetulleen riemun hetkinä ja johti hänet urotekoihin, uhrauksiin

+ja kieltäymykseen.

+

+Olisi luullut, että mikä tahansa kirjan muista tarinoista olisi

+miellyttänyt Dania enemmän kuin tämä, ja Jo ihmetteli, että

+Dan ylipäänsä löysi noiden romanttisten kuvien alta tarinan

+perusajatuksen. Mutta hän tiesi, että Danissa oli aina piillyt

+syvällä rosoisen kuoren kätköissä tunteikkuutta ja hellämielisyyttä.

+Kärsimykset olivat teljenneet hänen tunteensa, mutta nyt myötätunnon

+lämmittäessä nälkäinen sydän alkoi kaivata sitä ravintoa, jota siltä

+oli aina puuttunut. Tämän kaiken Jo saattoi lukea hänen ilmeikkäistä

+kasvoistaan. Dan kaipasi kauneutta, rauhaa ja onnea ja näki sitä

+kaikkea silmiensä edessä olevassa tytössä.

+

+Tajutessaan tämän Jo säikähti, sillä hän tiesi, kuinka toivoton Danin

+haave oli. Bessin täydellinen häiriintymättömyys osoitti, ettei

+tytöllä ollut aavistustakaan asiasta. Mutta kuinka kauan kestäisi,

+ennen kun paljon puhuva katse paljastaisi totuuden? Minkä pettymyksen

+Dan silloin kokisi ja kuinka kauhistunut olisikaan Bess, tuo viileä

+ja ylhäinen kuin marmori.

+

+-- Elämä tulee käymään raskaaksi poikaraukalle! Kuinka voin

+tuhota häneltä tuon unelman? Kun saan omat poikani onnellisesti

+sijoitetuksi, se riittää, sillä tämmöisistä asioista sydän pakahtuu,

+mietti Jo ommellen Teddyn takin hihaan vuorin erehdyksessä nurinpäin.

+Kertomus oli pian lopussa, ja kun Bess heilautti hiuksensa

+taaksepäin, Dan kysyi innoissaan kuin poikanen:

+

+-- Etkö pitänyt siitä?

+

+-- Se on hyvin kaunis ja ymmärrän, mitä se tarkoittaa, mutta olen

+aina pitänyt enemmän Undinesta.

+

+-- Tietysti, se sopiikin sinulle -- liljoja ja helmiä ja sydämiä ja

+ja raikasta vettä. Sintram oli ennen minusta paras, mutta ihastuin

+tähän ollessani -- hm -- kerran pahassa pälkähässä. Minusta tämä on

+rohkaiseva, sillä siinä oli tavallaan henkinen tarkoitus, ymmärrätkö?

+

+Bessin siniset silmät revähtivät ihmettelystä selälleen, kun hän

+huomasi, että Dan harrasti 'henkistä', mutta hän nyökkäsi sitten ja

+sanoi:

+

+-- Muutamat pikku laulut olivat herttaisia ja niihin pitäisi saada

+sävel.

+

+Dan naurahti: -- Lauloin viimeistä niistä omalla sävelelläni joskus

+auringon laskiessa:

+

+    Taivaan lauluja kuunnellen,

+    silmäsi selkeät suunnaten

+    puoleen loistehen kirkkahan,

+    siunattu ritari Aslaugan!

+

+-- Aslaugan ritarihan minä olinkin, hän jatkoi kuiskaten ja vilkaisi

+seinällä tanssivaan valoläikkään. -- Mutta vähät siitä. Lue minulle

+lehteä! Päähäni sattunut isku teki minut ihan hulluksi.

+

+Dan puhui lempeällä äänellä, mutta valo oli hävinnyt hänen

+kasvoiltaan. Hän heittelehti levottomasti niin kuin silkkityynyt

+olisivat olleet täynnä piikkejä. Huomatessaan Danin mielialan

+muuttuneen Bess laski rauhallisesti kirjan kädestään, tarttui

+sanomalehteen ja silmäili palstoja löytääkseen jotakin Danille

+sopivaa.

+

+-- Sinä et välitä rahamarkkinoista etkä musiikkiuutisista. Tässä on

+murha. Sellaiset uutiset olivat sinusta ennen jännittäviä. Luenko

+sen? Mies tappaa toisen...

+

+-- Älä lue!

+

+Jo vavahti eikä uskaltanut vähään aikaan katsoa peiliin. Kun hän

+jälleen vilkaisi siihen, Dan makasi liikkumatta käsi silmillään, ja

+Bess luki kaikessa rauhassa taideuutisia, vaikka nuo korvat eivät

+kuulleet sanaakaan. Tuntien itsensä varkaaksi, joka oli siepannut

+jotakin hyvin arvokasta, Jo pujahti työhuoneeseensa, ja kohta Bess

+tuli hänen perässään kertoen, että Dan nukkui sikeästi.

+

+Äiti Bhaer lähetti Bessin kotiin ja päätti järjestää, ettei tämä

+tulisi liian usein sairaan luokse. Tytön mentyä hän mietti pitkään

+asioita katsellen ikkunasta auringonlaskun kajoa. Sitten hän kuuli

+Danin äännähtävän ja mentyään vuoteen luo, huomasi tämän nukahtaneen

+tekounesta todelliseen syvään lepoon. Dan makasi raskaasti hengittäen

+toinen käsi nyrkkiin puristettuna leveällä rinnalla.

+

+Jo istahti hänen viereensä miettimään, miten selviäisi tästä

+sotkusta. Samassa Danin käsi luiskahti alas ja vetäisi poikki langan,

+joka oli hänen kaulansa ympärillä. Lattialle putosi pieni kotelo.

+

+Jo nosti esineen maasta ja katseli sitä tuumien, mitä arvokasta se

+mahtoi sisältää, sillä kotelo oli intiaanien työtä ja katkennut lanka

+oli punottu hyvänhajuisesta heinästä.

+

+-- En totisesti halua enää urkkia poikaraukan salaisuuksia. Korjaan

+nauhan ja panen huomaamatta talismaanin paikoilleen. Silloin

+kotelosta putosi paperipala. Se oli kotelon mukaisesti leikattu

+valokuva. Hetken Jo oli siinä uskossa, että kuva oli hänen omansa,

+sillä kaikilla Plumfieldin pojilla oli sellainen, mutta kun ohut

+päällyspaperi kääntyi syrjään, hän näki kuvan, jonka Demi oli ottanut

+Bessistä kerran onnellisena kesäpäivänä. Kumartuessaan huokaisten

+panemaan koteloa takaisin Danin povelle hän huomasi, että poika

+katseli häntä kasvoillaan omituinen ilme.

+

+-- Kätesi luiskahti. Pudotit kotelon ja aioin panna sen takaisin, Jo

+selitti kuin pahanteosta tavattu lapsi.

+

+-- Näitkö sinä kuvan?

+

+-- Näin.

+

+-- Ja tiedät mikä hullu minä olen?

+

+-- Tiedän, Dan, ja olen pahoillani...

+

+-- Älä yhtään surkuttele! Ei minua mikään vaivaa. Hyvä että tiedät

+sen, vaikka en koskaan aikonut kertoa sitä. Tietenkin se on vain

+minun hulluja kuvitelmiani, jotka eivät voi koskaan toteutua. En ole

+ikinä ajatellutkaan sen toteutuvan. Hyvä Jumala, tiedän hyvin, ettei

+tuo pieni enkeli voi olla minulle kuin kaunis ja suloinen unelma.

+

+Tyyni alistuminen liikutti Jo-rouvaa enemmän kuin kiihkeinkään

+mielenpurkaus, mutta hän ei voinut muuta kuin sanoa myötätuntoisena:

+

+-- Se tuntuu kovalta, ystäväni, mutta asialle ei kai voi mitään. Sinä

+olet kyllin viisas ja rohkea ymmärtääksesi sen, ja annat salaisuuden

+jäädä meidän väliseksemme.

+

+-- Vannon sen. Ei ainoatakaan sanaa tai silmäystä, jos vain minun

+tahdostani riippuu. Kukaan ei aavista asiaa, ja kun en kerran vaivaa

+enkä häiritse ketään, niin voiko siinä olla mitään pahaa, että pidän

+tämän kuvan ja lohdutan itseäni haaveella, joka pelasti järkeni siinä

+kirotussa paikassa.

+

+Dan näytti kärsimättömältä ja piilotti kotelon ikään kuin joku olisi

+tahtonut riistää sen häneltä. Jo sanoi tyynesti:

+

+-- Pidä ja kerro minulle siitä haaveesta. Kun kerran satuin

+kompastumaan salaisuuteesi, haluaisin kuulla miten se syntyi ja

+voinko keventää sen kantamista.

+

+-- Sinä naurat, mutta vähät siitä. Ainahan sinä olet päässyt perille

+meidän salaisuuksistamme ja aina olet myös auttanut meitä eteenpäin.

+No niin, minä en ole koskaan välittänyt paljon kirjoista, senhän

+tiedät. Mutta siellä kaukana, kun paholainen kiusasi minua, minun

+piti tehdä jotakin, etten tulisi hulluksi. Ja silloin luin niitä

+kahta kirjaa, jotka olen saanut sinulta. Raamattua en ymmärtänyt,

+ennen kuin se vanha mies opetti minua. Mutta tämä toinen todella

+lohdutti. Pidin kaikista sen tarinoista, mutta varsinkin Sintramista.

+Katso kuinka paljon sitä on luettu! Sitten pääsin Aslaugaan ja se

+tavallaan sopi toiseen elämäni onnelliseen kohtaan, viime kesään --

+täällä.

+

+Dan vaikeni, sillä sanat tyrehtyivät hänen huulilleen. Sitten hän

+jatkoi syvään hengittäen aivan kuin olisi ollut vaikea pukea sanoiksi

+pientä rakkaustarinaa, jonka hän oli kutonut kokoon tytöstä, kuvasta

+ja lastensadusta siinä pimeässä paikassa, joka oli hänelle yhtä

+kauhistuttava kuin Dantelle helvetti.

+

+-- En saanut unta ja jotakin minun oli pakko ajatella. Siksi

+kuvittelin, että olin Folko ja näin Aslaugan hiukset vartijan lyhdyn

+hohteessa ja ilta-auringon tai aamuruskon kurkistaessa sisään. Minun

+koppini oli korkea. Saatoin nähdä palasen taivasta; joskus näin

+siinä tähden ja se tuntui melkein yhtä hyvältä kuin ihmisen kasvot.

+Tuo sininen läiskä oli minulle kallisarvoinen, ja kun valkoinen

+pilvi joskus meni ohitse, se oli kauneinta maailmassa. Kai minä

+olin melkein hullu, mutta nuo ajatukset ja asiat auttoivat minua

+kestämään, ja siksi ne ovat minulle niin vakavan tosia, etten voi

+luopua niistä. Hohtava pää, valkoinen puku, tähtisilmät ja suloinen

+tyyni olemus, joka on yhtä paljon minua korkeammalla kuin taivaan

+kuu. Älä riistä niitä minulta! Se on vain haave, mutta miehen täytyy

+rakastaa, ja on parempi, että rakastan hänen laistaan henkiolentoa

+kuin jotakin sellaista tyttöä, joka välittäisi minusta.

+

+Äänen tyyni epätoivo viilsi Jon sydäntä. Kuitenkin Dan oli oikeassa:

+tämä onneton rakkaus saattoi kohottaa ja puhdistaa häntä.

+

+-- Niin, Dan, jos tämä viaton haave auttaa ja lohduttaa sinua,

+säilytä se siihen asti, kun eteesi tulee todellisempi rakkaus, jolla

+on edellytyksiä elää ja tehdä sinut onnelliseksi. Jospa vain voisin

+antaa sinulle toivoa, mutta me tiedämme kumpikin, että tuo lapsi

+on isänsä silmäterä ja äitinsä ylpeys ja ettei heidän mielestään

+kukaan mies ikinä ole hänen arvoisensa. Anna Bessin pysyä ylhäisenä,

+kirkkaana tähtenä, joka saa sinut uskomaan taivaaseen.

+

+Silloin Jo murtui, oli julmaa riistää se heikko toive, joka näkyi

+Danin katseessa. Mutta hänen sydämellinen osanottonsa lohdutti, ja

+Danin ääni osoitti, kuinka rehellisesti hän pyrki luopumaan kaikesta,

+paitsi sen onnen varjosta, joka jollekin toiselle olisi saattanut

+olla onnellista todellisuutta.

+

+He keskustelivat pitkään ja vakavasti hämärässä, ja uusi salaisuus

+liitti heidät vielä kiinteämmin toisiinsa kuin aikaisempi. Kun he

+vihdoin nousivat kellon kilinän kutsumina, oli häikäisevä iltarusko

+kadonnut ja talvisella taivaalla tuikki tähti, suuri, lempeä ja

+kirkas. Jo seisoi hetken ikkunan edessä ennen kuin laski verhon alas

+ja sanoi reippaasti:

+

+-- Tule katsomaan, kuinka kaunis iltatähti on. Sinähän rakastat sitä.

+

+Ja Danin seisoessa hänen takanaan hoikkana ja kalpeana, entisensä

+haamuna, hän lisäsi lempeästi:

+

+-- Ja muista, rakas ystävä, jollet saakaan suloista tyttöä, niin

+vanha ystäväsi on aina täällä, hän rakastaa sinua, luottaa sinuun ja

+rukoilee puolestasi.

+

+Tällä kertaa Jo ei pettynyt. Jos hän olisi pyytänyt palkkaa monista

+huolistaan ja vaivoistaan, nyt hän sen sai, kun Danin käsivarsi

+kietoutui hänen ympärilleen ja poika sanoi kiitollisena:

+

+-- Sitä minä en koskaan unohda. Sillä sinä olet ollut pelastamassa

+sieluani ja olet saanut minut katsomaan korkeuksiin ja pyytämään

+Jumalan siunausta.

+

+

+

+

+22

+

+VIIMEINEN NÄYTÖS

+

+

+-- Totisesti, tuntuu kuin eläisin ruutikellarissa, koskaan ei tiedä,

+mikä tynnyri seuraavaksi räjähtää ja lennättää minut ilmaan, Jo

+mietti seuraavana päivänä laahustaessaan Parnassoon. Hän oli menossa

+vihjaisemaan sisarelleen, että oli ehkä parasta palauttaa viehättävä

+sairaanhoitaja marmorijumalien luo, ennen kuin haavoittunut sankari

+saisi lisää vammoja. Hän ei paljastanut salaisuutta, mutta pelkkä

+vihjaus riitti, sillä Amy vartioi tytärtään kuin kallista jalokiveä

+ja keksi heti yksinkertaisen varokeinon. Laurie oli menossa

+Washingtoniin Danin asioissa ja otti mielellään perheen mukaansa,

+kun sitä sivumennen ehdotettiin. Juoni onnistui erinomaisesti, ja Jo

+palasi kotiin tuntien itsensä pahemmaksi petturiksi kuin koskaan.

+

+Hän odotti räjähdystä. Mutta Dan suhtautui uutiseen tyynesti, näki

+selvästi, että hän ei toivonut mitään. Ja Amy oli varma, että hänen

+sisarensa oli erehtynyt. Mutta jos hän olisi nähnyt Danin kasvot, kun

+Bess tuli sanomaan hyvästi, hänen äidinsilmänsä olisivat auenneet.

+Jo vapisi pelosta, että Dan paljastaisi tunteensa, mutta tämä oli

+kovassa koulussa oppinut hillitsemään itsensä ja olisi selvinnyt

+ankarasta hetkestä loistavasti, jollei tyttö olisi lapsellisessa

+ystävällisyydessään pannut häntä liian kovalle koetukselle. Kun hän

+tarttui Bessin käsiin ja sanoi sydämellisesti: "Hyvästi, prinsessa!

+Jollemme enää tapaa, niin muista joskus vanhaa ystävääsi Dania", Bess

+vastasi tavallista lämpimämmin:

+

+-- Kuinka voisinkaan olla muistamatta, kun me kaikki olemme niin

+ylpeitä sinusta? Jumala siunatkoon sinun työtäsi ja tuokoon sinut

+terveenä kotiin takaisin!

+

+Danin mieleen kohosi niin elävästi kaikki se, minkä hän menettäisi,

+ettei hän voinut vastustaa haluaan ottaa vaaleata päätä käsiensä

+väliin ja suudella sitä.

+

+-- Hyvästi! hän sanoi ääni värähtäen ja ryntäsi huoneeseensa, ja se

+tuntui hänestä uudelta vankikopilta, johon ei näkynyt kaistalettakaan

+taivaan sineä.

+

+Tämä hellyyden puuska ja äkkilähtö saivat Bessin hämmästymään,

+sillä hän tajusi vaistomaisesti, että suudelmassa oli jotakin ennen

+tuntematonta, ja hän katsoi Danin jälkeen punastuen ja huolekkaana.

+Jo huomasi sen, ja torjuakseen kysymyksen hän kiirehti jo etukäteen

+vastaamaan:

+

+-- Anna hänelle anteeksi, Bess. Danilla on ollut paljon vaikeuksia,

+ja siksi hän heltyy erotessaan vanhoista ystävistä. Ties vaikkei hän

+enää tulisi takaisin siitä levottomasta maailmasta, minne hän on

+menossa.

+

+-- Tarkoitatko tuota putoamista ja kuoleman vaaraa? Bess kysyi

+viattomasti.

+

+-- En, kultaseni. Suurempia vaikeuksia kuin ne. Mutta en voi kertoa

+sinulle enempää -- paitsi että hän on selvinnyt siitä urheasti. Siksi

+sinun tulee luottaa häneen ja kunnioittaa häntä niin kuin minäkin.

+

+-- Hän on siis menettänyt rakastettunsa. Dan parka. Meidän täytyy

+olla hänelle oikein ystävällisiä.

+

+Bess ei udellut sen enempää, vaan näytti tyytyvän omaan ratkaisuunsa

+-- ja sehän olikin oikea. Jo vahvisti sen nyökäten, ja tyttö lähti

+siinä uskossa, että sydänsuru ja pettymys olivat saaneet Danissa

+aikaan sen muutoksen, jonka kaikki huomasivat.

+

+Mutta Tediä oli vaikeampi tyydyttää, ja tavaton salaperäisyys

+kiihdytti hänet aivan äärimmilleen. Äiti oli kieltänyt häntä

+vaivaamasta Dania kyselyillä. Mutta kuultuaan Danin pian lähtevän Ted

+päätti hankkia selvät ja tyydyttävät tiedot hänen seikkailuistaan,

+joiden täytyi kuumehoureista päätellen olla jännittäviä. Niinpä

+eräänä päivänä kun väylä oli selvä, Ted tarjoutui viihdyttämään

+potilasta.

+

+-- Hei, kuule. Jos et halua minun lukevan, niin kerro sinä sen sijaan

+koko se Kansasin juttu, maatilasotkut ja muut. Montanasta minä

+tiedänkin kaiken, mutta sinä unohdat aina sen aikaisemman vaiheen.

+Ted sanoi tämän niin yllättäen, että Danin oli pakko irrottautua

+synkistä mietteistään.

+

+-- Ei, en minä unohda, mutta siinä ei ole mitään mielenkiintoista

+muille kuin minulle. Minä luovuin maatilahankkeesta, hän sanoi

+hitaasti.

+

+-- Miksi?

+

+-- Ryhtyäkseni muuhun.

+

+-- Mihin?

+

+-- No niin, harjantekoon muun muassa.

+

+-- Älä pilaile. Puhu totta!

+

+-- Ihan totta, minä tein harjoja.

+

+-- Mitä varten?

+

+-- Pysyäkseni erilläni pahanteosta, niin, ainakin siitä syystä.

+

+-- Vai niin. Sinä olet kyllä kumma kaveri, ja tuo on kummallisinta

+mitä olet tehnyt, Ted huudahti hiukan pettyneenä. Mutta hän ei

+aikonut vielä antautua, vaan aloitti uudestaan:

+

+-- Mistä pahanteosta, Dan?

+

+-- Älä välitä siitä. Ne ovat aikamiesten asioita.

+

+-- Mutta minä haluaisin tietää, koska olen sinun toverisi ja pidän

+sinusta mahdottomasti. Anna tulla vain, kerro pois koko juttu.

+Seikkailut ovat jännittäviä. Minä olen vaiti kuin muuri, jollet tahdo

+muiden tietävän.

+

+-- Oletko? Ja Dan katsoi häneen arvaillen, minkä näköisiksi pojan

+kasvot muuttuisivat, jos hän saisi äkkiä kuulla kaiken.

+

+-- Vannon vaikka nyrkkini kautta jos tahdot. Tiedän että se on

+jännittävä juttu.

+

+-- Sinä olet utelias kuin tyttö. Uteliaampi ainakin kuin Josie ja --

+Bess. He eivät ole koko aikana kyselleet mitään.

+

+-- He eivät välitä hurjista hommista. Heitä kiinnostavat vain

+kaivospuuhat ja urotyöt ja muut. Niin minuakin kyllä, se oli minusta

+uljas teko. Mutta sinun silmistäsi näkee, että ennen sitä on

+tapahtunut jotakin muuta ja minun täytyy saada tietää, kuka oli Blair

+ja kuka Mason, ketä lyötiin ja kuka karkasi ja kaikki muukin.

+

+-- Mitä! huusi Dan niin terävästi, että Ted hätkähti.

+

+-- Sinähän höpisit niistä unissasi ja Laurie-setä ihmetteli ja niin

+ihmettelin minäkin. Mutta olkoon, jos et muista tai jos et tahdo

+muistaa.

+

+-- Mitä muuta minä sanoin? Hassua, mitä pötyä mies voi puhua kun on

+sekaisin.

+

+-- En minä muuta kuullut. Mutta se tuntui kovin jännittävältä ja

+minä mainitsin siitä vain muistisi virkistämiseksi, Ted sanoi hyvin

+kohteliaasti, sillä Danin otsa oli tosiaan pahasti rypyssä.

+

+Se sileni tästä vastauksesta, ja katsottuaan kärsimättömänä

+kiemurtelevaa poikaa Dan päätti käyttää siteenä tosiasioita

+ja sepittää hänen huvikseen tarinan, joka tyydyttäisi hänen

+uteliaisuutensa niin että poika rauhoittuisi.

+

+-- Odotapas! Blair oli poika jonka tapasin junassa, ja Mason-poloinen

+oli -- oli jonkinlaisessa sairaalassa, johon sattumalta jouduin.

+Blair karkasi veljiensä luo, ja voisipa sanoa että Masonia iskettiin

+niin että hän kuoli. Riittääkö?

+

+-- Eikä riitä. Miksi Blair karkasi, ja kuka sitä toista kaveria löi?

+Siellä oli varmasti tappelu, eikö totta?

+

+-- Oli.

+

+-- Taidan jo tietääkin kaiken.

+

+-- Pahus vie, tiedät varmasti. Anna kuulua! Tämä on hauskaa, sanoi

+Dan koettaen näyttää hilpeältä.

+

+Ted päästi ihastuneena mielikuvituksensa valloilleen ja esitti

+poikamaisen selityksen salaisuuteen, jota oli hautonut mielessään.

+

+-- Jos olet luvannut olla vaiti, ei sinun tarvitse myöntää vaikka

+arvaisinkin oikein. Näen sen kasvoistasi enkä kerro kenellekään. Saas

+nähdä, osunko oikeaan. Siellä lännessä tapahtuu hurjia selkkauksia,

+ja sinä olet varmasti ollut mukana jossakin semmoisessa. En tarkoita

+postiryöstöä tai Ku Klux Klania tai sentapaista, mutta olet

+voinut olla puolustamassa uudisasukkaita tai hirttämässä jotakin

+roistoa tai olet ampunut muutaman konnan, niin kuin joskus täytyy

+itsepuolustukseksi. Älä huoli puhua. Tiedänhän minä kuinka silmäsi

+välähtävät ja kätesi puristuu nyrkkiin. Ted pöyhisteli tyytyväisenä.

+

+-- Jatka pois äläkä eksy jäljiltä, sanoi Dan tuntien omituista

+lohdutusta näistä arvailuista. Hän olisi voinut tunnustaa rikoksensa,

+mutta ei sitä seurannutta rangaistusta, sillä häpeäntunne oli yhä

+liian suuri.

+

+-- Tiesin että saan sen ilmi. Et voi kauan petkuttaa minua, Ted

+aloitti niin ylpeän näköisenä, että Danin oli pakko naurahtaa.

+

+-- Eikö helpotakin, kun sinun ei tarvitse enää yksin kantaa sitä,

+sanoi Ted. -- Minulle voit uskoutua, mutta jos olet vannonut olevasi

+vaiti, on juttu tietysti toinen.

+

+-- Olen vannonut.

+

+-- No, älä kerro sitten. Tedin mieli masentui. Mutta hän oli heti

+entisellään ja sanoi maailmanmiehen tavoin: -- All right -- ymmärrän

+-- kunnia sitoo -- vaiti kuolemaan asti ja niin edespäin. Hyvä että

+puolustit toveriasi sairaalassa. Kuinka monta sinä tapoit?

+

+-- Yhden vain.

+

+-- Keljun miehen tietysti?

+

+-- Kirotun roiston.

+

+-- No, älä ole noin tuiman näköinen, en minä syytä. Pamauttaisin

+itsekin semmoista verenhimoista roikaletta. Otit kai hatkat ja pysyit

+hiljaa koko asiasta, vai mitä?

+

+-- Hyvin hiljaa ja kauan aikaa.

+

+-- Selvisit lopulta ja painuit sinne kaivoksille ja pelastit ne

+miehet. Se oli totisesti jännittävää ja suurenmoista. Olisi mukava

+tietää, mutta minä en lörpöttele.

+

+-- Tietenkään et. Kuule, Ted, jos sinä olisit tappanut ihmisen,

+vaivaisiko se sinua? Pahan ihmisen, tarkoitan.

+

+Poika avasi suunsa sanoakseen: "Ei vähääkään", mutta pidätti

+vastaustaan, ikään kuin Danin ilme olisi muuttanut hänen mielensä.

+-- Jos se olisi minun velvollisuuteni sodassa tai tekisin sen

+itsepuolustukseksi, en välittäisi. Mutta jos pamauttaisin

+kiivastuksissani, niin minulla olisi kai aika paha olla. Ei kumma

+vaikka mies kummittelisi minulle ja minä katuisin, niin kuin Aram ja

+muut. Ethän sinä haudo sitä, vai haudotko? Se oli suoraa peliä, eikö

+ollutkin?

+

+-- Oli. Minä olin oikeassa. Mutta toivoisinpa totisesti, etten olisi

+ollut mukana. Naiset eivät katso asiaa siltä kannalta, he kauhistuvat

+kun kuulevatkaan semmoisesta. Se on kovaa. Mutta vähät minä siitä.

+

+-- Älä kerro heille, niin he eivät tiedä surra, neuvoi Ted nyökäten

+niin kuin ainakin mies, joka ymmärtää miten naisia oli kohdeltava.

+

+-- En aiokaan surra. Muista pitää salassa mitä tiedät ja myös mitä

+luulet, sillä jossakin kohdassa olet erehtynyt. Nyt voit lukea jos

+tahdot.

+

+Siihen keskustelu päättyi. Se tuotti Tedille tyydytystä ja hän näytti

+siitä pitäen ovelalta kuin pöllö.

+

+Seurasi muutama rauhallinen viikko, ja paikallaanolo alkoi vaivata

+Dania. Kun vihdoin saapui tieto, että suosituspaperit olivat

+kunnossa, hän halusi innokkaasti päästä matkaan.

+

+Niinpä eräänä maaliskuun aamuna Sintram lähti liikkeelle hevosineen

+ja koirineen kohdatakseen jälleen ne viholliset, jotka ilman taivaan

+apua ja ihmisten sääliä jo olisivat voittaneet hänet.

+

+-- Voi minua! Elämä näyttää olevan yhtämittaista eroamista, ja se

+käy kerta kerralta yhä vaikeammaksi, huokasi Jo viikkoa myöhemmin

+istuessaan eräänä iltana Parnasson suuressa salissa, jonne suku oli

+kokoontunut tervehtimään Washingtonista palaavia matkamiehiä.

+

+-- Mutta myös kohtaamisia, rakas sisko. Olemmehan me täällä, ja Nat

+on vihdoinkin tulossa. Katso hopeareunaa, se tuo lohtua, niin kuin

+äiti ennen sanoi, Amy vastasi iloissaan siitä, että oli kotona ja

+ettei hänen lammastarhansa lähistöllä ollut enää sutta vaanimassa.

+

+-- Minä olen ollut viime aikoina niin huolissani, etten voi olla

+napisematta. Mitähän Dan mahtoi ajatella, kun ei tavannut enää

+teitä? Se oli viisasta, mutta kai hän olisi mielellään vielä nähnyt

+kotiväkeä ennen kuin lähti korpeen, Jo pahoitteli.

+

+-- Paljon parempi näin. Jätimme kirjelapun ja kaikkea mitä vain

+arvelimme hänen tarvitsevan ja pujahdimme tiehemme ennen kuin hän

+tuli. Bess näytti helpottuneelta ja niin olin minäkin. Ja Amy

+pyyhkäisi pois huolestuneen rypyn vaalealta otsaltaan ja hymyili

+tyttärelleen, joka naureskeli iloisesti serkkujensa seurassa.

+

+Jo pudisti päätään aivan kuin pilven hopeareunaa olisi ollut vaikea

+löytää. Mutta hänellä ei ollut aikaa valittaa, sillä juuri silloin

+Laurie tuli sisään tyytyväisen näköisenä.

+

+-- Uusi taulu on saapunut. Katsokaapa musiikkihuoneeseen ja sanokaa,

+mitä pidätte siitä! Minä annan sille Andersenin sadun mukaan nimen

+"Viuluniekka vain". Miksi te sitä sanoisitte?

+

+Puhuessaan hän lennätti pariovet selälleen, ja niiden takana seisoi

+kirkaskasvoinen nuori mies viulu kädessään. Huudettiin: "Nat, Nat"

+ja kaikki nousivat paikoiltaan. Mutta ensimmäisenä hänen luokseen

+ennätti Daisy, joka tyystin unohti tavanomaisen pidättyväisyytensä

+ja kiepsahti Natin kaulaan nyyhkyttäen hämmästyksestä ja ilosta. Tuo

+itkuinen ja hellä syleily selvitti kaiken, sillä vaikka Meg riensi

+irrottamaan tytärtään, hänen tarkoituksenaan oli vain siirtyä itse

+tämän sijalle. Demi pudisti Natin kättä veljellisen lämpimästi ja

+Josie tanssi heidän ympärillään kuin Macbethin kolme noita-akkaa

+yhtenä hahmona ja joikui synkästi:

+

+-- Livertelijä olit sä. Toista viulua soitat nyt. Ensimmäistä soittaa

+saat. Hei, hei, hei!

+

+Kaikki purskahtivat nauramaan ja tunnelma muuttui heti iloiseksi

+ja meluisaksi. Sitten alkoi tavallinen kysymysten ja vastausten

+tykkituli, jota pidettiin ripeästi yllä; pojat ihailivat Natin

+vaaleaa partaa ja ulkomaalaista vaatetusta ja tytöt hänen

+sievistynyttä ulkomuotoaan, sillä hän oli punakka hyvästä

+englantilaisesta pihvistä ja oluesta ja raikas kuin merituuli, joka

+hänet oli puhaltanut hyvää kyytiä kotiin.

+

+Kaikki tahtoivat tietysti kuulla hänen soittavan, ja hän näytti

+mielellään heille kykyään. Kun viulu -- inhimillisin kaikista

+instrumenteista -- oli laulanut kauniin sarjan sanattomia lauluja,

+Nat kysyi vanhoja ystäviään katsellen:

+

+-- Saanko soittaa nyt kappaleen, jonka te kaikki muistatte, vaikka

+ette pidä siitä yhtä paljon kuin minä.

+

+Hän soitti saman katusävelen, jonka oli soittanut heille ensimmäisenä

+iltanaan Plumfieldissa. He muistivat sen ja yhtyivät laulun

+surumielisiin kertosäkeisiin:

+

+    "Suru sydämeni täyttää,

+    valitan ja kärsin vain.

+    Vanhat mielessä on seudut,

+    soisin olla kotonain."

+

+-- Nyt on taas parempi olla, sanoi Jo, kun he kaikki marssivat mäkeä

+alas. -- Jotkut meidän pojistamme ovat epäonnistuneet, mutta Nat

+ilmeisesti menestyy, ja kärsivällisestä Daisysta tulee vihdoinkin

+onnellinen tyttö. Natin menestys on sinun ansiotasi, Fritz.

+Onnittelen sydämestäni.

+

+-- Me voimme vain kylvää siemenen ja luottaa siihen, että se lankeaa

+hyvään maahan. Minä ehkä istutin, mutta sinä vartioit etteivät

+taivaan linnut syöneet siementä, ja Laurie piti huolen kastelusta.

+Siksi saamme jakaa sadon keskenämme ja olla tyytyväisiä vähäänkin,

+rakkaimpani.

+

+-- Danin kohdalla siemen taisi pudota hyvin karuun maahan. Mutta en

+hämmästyisi vaikka hän menestyisi paremmin kuin toiset, sillä katuva

+syntinen tuottaa enemmän iloa kuin kymmenen vanhurskasta, vastasi Jo

+unohtamatta mustaa lammastaan, vaikka koko lauma valkoisia asteli

+iloisesti hänen edellään.

+

+

+

+

+LOPPUSANA

+

+

+Väsyneellä kertojalla on suuri kiusaus lopettaa tarinansa

+maanjäristykseen, joka nieli Plumfieldin ympäristöineen päivineen

+niin syvälle maan poveen, ettei kukaan koskaan löytäisi siitä

+jälkeäkään. Mutta moinen melodramaattinen loppu saattaisi järkyttää

+ystävällisiä lukijoita, siksi hillitsen itseni ja vastaan

+todennäköiseen kysymykseen: "Mitä heistä lopulta tuli?" toteamalla

+lyhyesti, että kaikki avioliitot onnistuivat.

+

+Pojat menestyivät kukin kutsumuksessaan, samoin tytöt, sillä Bess

+ja Josie saavuttivat kunniaa taiteilijoina ja löysivät aikaa myöten

+itselleen hyvän elämäntoverin. Nan jäi naimattomaksi, hän oli

+ahkera, reipas ja itsenäinen nainen ja pyhitti elämänsä kärsiville

+sisarilleen ja heidän lapsilleen löytäen tässä todella naisellisessa

+työssä pysyvän onnensa.

+

+Dan ei mennyt koskaan naimisiin, vaan eli valitun kansansa

+keskuudessa urheata ja hyödyllistä elämää, kunnes hänet ammuttiin

+puolustustaistelussa ja hän sai vihdoin nukkua rakastamansa vihreän

+luonnon helmaan, kultainen hiuskiehkura rinnallaan ja kasvoillaan

+hymy, joka näytti kertovan, että Aslaugan ritari oli suorittanut

+viimeisen taistelunsa ja oli turvassa.

+

+Pumpusta tuli raatimies ja hän kuoli äkkiä halvaukseen erään julkisen

+juhla-aterian jälkeen. Doll oli hieno seurapiirileijona, kunnes

+tuhlasi rahansa loppuun, jolloin hän sai lahjojensa mukaisen toimen

+räätälinliikkeessä. Demistä tuli kustannusliikkeen osakas ja hän

+sai eläessään nähdä nimensä liikekilvessä. Ja Rob oli professorina

+Laurencen jatko-opistossa.

+

+Mutta Ted jätti heidät kaikki varjoon, sillä hänestä tuli lahjakas

+ja kuuluisa pappi hämmästyneen äitinsä suureksi iloksi. Kun nyt

+on koetettu tyydyttää kaikkia: on monta avioliittoa, vain muutama

+kuolemantapaus ja niin runsaasti elämäniloa kuin asioiden luonteva

+järjestys suinkin sallii, niin vaietkoon soitto, sammukoot valot ja

+laskeutukoon esirippu Marchin perheen eteen ikuisiksi ajoiksi.

+

+

+

+

+

+

+

+

+End of the Project Gutenberg EBook of Plumfieldin pojat, by Louisa M. Alcott

+

+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PLUMFIELDIN POJAT ***

+

+***** This file should be named 51602-8.txt or 51602-8.zip *****

+This and all associated files of various formats will be found in:

+        http://www.gutenberg.org/5/1/6/0/51602/

+

+Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions

+will be renamed.

+

+Creating the works from public domain print editions means that no

+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

+(and you!) can copy and distribute it in the United States without

+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

+such as creation of derivative works, reports, performances and

+research.  They may be modified and printed and given away--you may do

+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

+subject to the trademark license, especially commercial

+redistribution.

+

+

+

+*** START: FULL LICENSE ***

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

+Gutenberg-tm License (available with this file or online at

+http://gutenberg.org/license).

+

+

+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

+electronic works

+

+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

+

+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement.  See

+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

+works.  See paragraph 1.E below.

+

+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

+collection are in the public domain in the United States.  If an

+individual work is in the public domain in the United States and you are

+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

+keeping this work in the same format with its attached full Project

+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

+

+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

+a constant state of change.  If you are outside the United States, check

+the laws of your country in addition to the terms of this agreement

+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

+creating derivative works based on this work or any other Project

+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

+the copyright status of any work in any country outside the United

+States.

+

+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

+copied or distributed:

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

+

+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

+and distributed to anyone in the United States without paying any fees

+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

+1.E.9.

+

+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

+

+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

+License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

+that

+

+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

+     must be paid within 60 days following each date on which you

+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

+     address specified in Section 4, "Information about donations to

+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

+

+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+     License.  You must require such a user to return or

+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

+     and discontinue all use of and all access to other copies of

+     Project Gutenberg-tm works.

+

+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

+     of receipt of the work.

+

+- You comply with all other terms of this agreement for free

+     distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

+electronic work or group of works on different terms than are set

+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

+Foundation as set forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

+works, and the medium on which they may be stored, may contain

+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

+your equipment.

+

+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from.  If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium with

+your written explanation.  The person or entity that provided you with

+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

+refund.  If you received the work electronically, the person or entity

+providing it to you may choose to give you a second opportunity to

+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

+is also defective, you may demand a refund in writing without further

+opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER

+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

+

+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

+with this agreement, and any volunteers associated with the production,

+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

+that arise directly or indirectly from any of the following which you do

+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

+

+

+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of computers

+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

+people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

+

+

+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

+Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at

+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

+throughout numerous locations.  Its business office is located at

+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email

+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact

+information can be found at the Foundation's web site and official

+page at http://pglaf.org

+

+For additional contact information:

+     Dr. Gregory B. Newby

+     Chief Executive and Director

+     gbnewby@pglaf.org

+

+

+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

+spread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements.  We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance.  To

+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

+particular state visit http://pglaf.org

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations.

+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

+

+

+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

+works.

+

+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

+concept of a library of electronic works that could be freely shared

+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project

+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

+

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

+

+

+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

+

+     http://www.gutenberg.org

+

+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

diff --git a/51602-8.zip b/51602-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..34f7921
--- /dev/null
+++ b/51602-8.zip