As captured February 6, 2025

3 files changed, 2945 insertions, 1671 deletions

diff --git a/51747-0.txt b/51747-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..4f360f1
--- /dev/null
+++ b/51747-0.txt
@@ -0,0 +1,1274 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 51747 ***
+
+VIITTA
+
+Kertomus
+
+Kirj.
+
+N. V. GOGOL
+
+Venäjänkielestä ["Shinelj"] suomentanut Huugo Jalkanen
+
+Kirjallisia pikkuhelmiå III.
+
+
+
+
+
+
+Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1909.
+O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
+
+
+
+
+N. V. Gogol.
+
+
+Nikolai Vasiljevitsch Gogol syntyi v. 1809 Vähä-Venäjällä, jossa hänen
+isänsä eli kirjailijana. Jo nuorena ylioppilaana täytyi hänen isänsä
+kuoltua itse ruveta elättämään itseään ja hän siirtyi silloin v. 1828
+Pietariin, jossa toimi virkamiehenä, opettajana, näyttelijänä ja
+sanomalehtimiehenä. Mutta hänen mielensä paloi kirjallisiin töihin, hän
+tunsi palavaa halua luoda jotakin suurta, josta olisi kunniaa koko
+hänen isänmaalleen. Nyt hän Puschkinia lukiessaan innostui
+kotiseutuunsa ja kirjoitti ensimäisen suuremman teoksensa,
+vähävenäläisen kansanelämänkuvauksen "Juhannusaatto". Nyt joutui hän
+Pietarin paraimpiin kirjailijapiireihin, ja tästä lähtien käy hänen
+kehityksensä nopeasti. Tämä nyt suomeksi ilmestyvä kertomus "Viitta" on
+käänteentekevä sekä hänelle että koko Venäjän kirjallisuudelle, sillä
+se alkaa Venäjän varsinaisen realismin. Hän oli syventynyt kuvaajasta
+tarkaksi elämän tutkijaksi ja tulkitsee erinomaisella lämmöllä ja
+nerokkuudella ihmisten salaisimmatkin tuntemukset, sellaisetkin, joita
+ei arkielämän pauhussa lainkaan huomatakaan. Kaikki sortoa kärsivät
+saavat hänestä puolustajan, kaikki sortajat vihollisen. Purevalla
+satiirilla, mutta samalla myös leikillisellä, sääliä herättävällä
+huumorilla paljastaa hän koko senaikuisen venäläisen virkakoneiston
+mädännäisyyden. 1838 ilmestyi hänen tunnettu teoksensa "Reviisori", ja
+1842 toinen hänen kahdesta pääteoksestaan "Kuolleet sielut." --
+Loppuijällään joutui hän pappien vaikutuksen alaiseksi, joutui tuskiin
+sielunsa autuuden puolesta ja omantunnontuskiin siitä, että oli niin
+paljon pilkannut lähimmäisiään. Näihin sisällisiin taisteluihin hänen
+sielunsa ja ruumiinsa sitten vähitellen murtui, ja hän kuoli v. 1852.
+Gogol on Venäjän kirjallisuuden tukipylväitä.
+
+Suomentaja.
+
+
+
+
+
+
+Viitta.
+
+
+
+
+Virastossa -- mutta parasta on olla sanomatta missä virastossa, sillä
+mitkään eivät ole sen helpommin äkämystyviä kuin kaikenlaiset virastot,
+rykmentit, kansliat ja, sanalla sanoen, kaikenlaiset virkakunnat.
+Nykyäänhän jokainen yksityinen henkilö pitää omaan persoonaansa
+kohdistuneet loukkaukset rikoksina koko yhteiskuntaa kohtaan.
+Kerrotaanpa, että tässä joku aika takaperin saapui eräältä
+piiripoliisipäälliköltä -- en muista mistä kaupungista -- joku
+valituskirjelmä, jossa hän selkosen selvästi selittää, että
+keisarilliset asetukset joutuvat aivan hunningolle ja että Hänen
+Majesteettinsa pyhää nimeä lausutaan aivan turhaan; ja mitä
+mahtavimmaksi todistukseksi oli hän liittänyt kirjelmäänsä jonkun
+romantillisen teoksen, jossa ainakin joka kymmenennellä sivulla
+esiintyi piiripoliisipäällikkö, vieläpä paikotellen aivan
+juopuneessakin tilassa.
+
+Siis on parasta kaikkien ikävyyksien välttämiseksi nimittää
+puheenaolevaa virastoa vain _erääksi virastoksi_. Ja siis: _eräässä
+virastossa_ palveli _eräs virkamies_, -- tosin virkamies sellainen,
+jota ei juuri voi sanoa miksikään huomattavaksi; hän oli
+lyhytkasvuinen, hiukan rokonarpinen, hiukan punatukkainen, vieläpä
+vähän huonokuuloinen ja kaljupäinenkin; vielä oli hänellä ryppy
+kummassakin poskipielessä, ja kasvonsa olivat hemoroidaalisen
+väriset... Mitäpä tehdä! sellaista saa aikaan Pietarin ilmasto. -- Mitä
+hänen arvonimeensä tulee (sillä meillähän täytyy ennenkaikkea ilmoittaa
+arvonimi), oli hän n.k. ikuinen nimineuvos, joista, kuten tunnettua,
+tekevät ivaa ja pilaa kaikenkarvaiset kirjailijat, jotka omaavat tuon
+sangen kiitettävän tavan ivata niitä, jotka eivät voi puolustautua.
+
+Virkamiehemme sukunimi oli Baschmatschkin. Nimestä kohta huomaa, että
+se on joskus johtunut sanasta kenkä [sanaleikki mainitun virkamiehen
+nimestä; kenkä on venäjäksi baschmák, siitä Baschmatschkin. Suom.
+muist.], mutta tietämätöntä on milloin ja millä tavalla se on siitä
+johtunut, sillä hänen isänsä, samoinkuin isoisänsä ja lankonsakin, sekä
+kaikki täydelliset Baschmatschkinit olivat kävelleet saappaissa
+vaihtaen vain kolmisen kertaa vuodessa puolianturoita.
+
+Hänen ristimänimensä oli Akaaki Akaakievitsch. Se kuulostanee lukijasta
+ehkä hiukan oudolta ja etsityltä; mutta voin vakuuttaa, ettei sitä ole
+millään lailla etsitty, vaan että seikka tosiaankin oli sellainen,
+ettei muuta nimeä voitu millään lailla antaa. Tapahtumain kulku oli
+seuraava.
+
+Akaaki Akaakievitsch syntyi -- jollei muisti petä -- yöllä vasten
+23:tta päivää maaliskuuta. Äiti-vainaja, joka oli virkamiehen vaimo ja
+kerrassaan kelpo nainen, valmistautui, kuten tuleekin, ristimään lasta.
+Äiti makasi vielä vuoteellaan vastapäätä ovea. Hänen oikealla
+puolellaan seisoi kummi, arvoisa Ivan Ivaanovitsch Jeroschkin, joka
+palveli osastonpäällikkönä senaatissa, ja kummitäti, harvinaisen
+hyväsydäminen poliisiupseerin vaimo Ariina Semjoonovna Bjelobryschkova.
+Äidille annettiin valittavaksi mieluisin kolmesta nimestä: Makija,
+Sassija, tai jos nämä eivät kelpaisi, olisi lapsi ristittävä marttyyri
+Hasdasaatan kaimaksi.
+
+"Ei!" tuumi vainaja, "nimet ovat kaikki niin kummia..."
+
+Tehdäkseen hänen mielikseen, avasivat kummit kalenterin toisesta
+paikasta ja löysivät taas kolme nimeä: Trifiili, Duula ja Varahaasi.
+
+"Johan nyt on kumma", virkkoi eukko; "minkälaisia ne kaikki nimet
+onkaan! En ole tosiaankaan ikänäni sellaisia kuullut. Olisipa vielä
+edes Vadát, tai Varúh, mutta Trifiili ja Varahaasi!"
+
+Vielä käännettiin lehtiä ja löydettiin Pavsikaahi ja Vahtiisi.
+
+"No, jo minä huomaan, että hänellä on huono onni", virkkoi eukko.
+"Parasta on nimittää lapsi isänsä mukaan. Isä oli Akaaki, niinpä olkoon
+poikakin Akaaki."
+
+Täten sai lapsi nimekseen Akaaki Akaakievitsch. Hänet kastettiin,
+jolloin hän itki kovasti ja väänsi naamaansa niin julman näköiseksi,
+kuin olisi jo edeltäpäin aavistanut joutuvansa nimineuvokseksi. Ja
+siten kaikki tapahtui. -- Olemme esittäneet tämän kaiken vain
+senvuoksi, että lukija voisi itse nähdä, että kaikki tapahtui
+välttämättömyyden pakosta, ja ettei mitään muuta nimeä voitu antaa.
+
+Kukaan ei voinut muistaa, mihin aikaan Akaaki Akaakievitsch oli tullut
+virastoon, ja kuka hänet sinne oli toimittanut. Miten olikaan muuttunut
+tirehtöörejä ja muita päälliköitä, hänen oli aina nähty istuvan
+paikallaan samassa asennossa ja samaa puhtaaksikirjoittajan virkaa
+hoitaen, niin että lopulta luultiinkin, että hän oli kaiketi jo
+valmiina virkamiehenä maailmaan syntynytkin, virkatakki yllään ja kalju
+paikka päälaellaan. Virastossa ei häneen kiinnitetty minkäänlaista
+huomiota. Vahtimestarit eivät ainoastaan olleet nousematta seisaalleen,
+kun hän saapui, vaan vielä lisäksi eivät edes katsahtaneetkaan häneen,
+aivankuin olisi vain joku kärpänen lentänyt etehisen läpi. Päälliköt
+kohtelivat häntä jotenkin kylmänylivaltaisesti. Kuka osastonpäällikön
+apulainen hyvänsä pisti vain paperin suoraan hänen nenänsä alle
+sanomatta edes: "Kirjoittakaa puhtaaksi!" tai: "Tästä saatte hupaista
+työtä", tai jotain muuta sopivaa, kuten on tapana sivistyneemmissä
+virastoissa. Ja hän otti paperin vastaan tarkastaen vain sitä,
+katsomatta lainkaan kuka sen hänelle antoi, ja oliko tällä siihen
+oikeutta, -- otti ja ryhtyi sitä heti puhtaaksikirjoittamaan.
+
+Nuoret virkamiehet laskivat hänestä pilaa niin paljon kuin heidän
+kansliajärkensä suinkin salli ja kertoivat hänen vieressään hänestä
+tekaisemiaan juttuja; sanoivat hänen hakkailevan emännöitsijäänsä,
+vanhaa, seitsenkymmenvuotiasta eukkoa; kysyivät koska he aikovat
+viettää häitä; siroittivatpa vielä hänen päällensä pieniä paperin
+palasiakin, sanoen niitä lumeksi.
+
+Mutta Akaaki Akaakievitsch ei puuttunut kaikkeen tähän peliin
+yhdelläkään sanalla, oli vain omissa oloissaan, aivankuin ei olisi
+ketään ollut hänen ympärillään. Eikä tämä härnäys häirinnyt edes hänen
+työskentelyänsäkään. Keskellä tuota hälinää ei hän tehnyt ainoatakaan
+kirjoitusvirhettä. Ja ainoastaan joskus kun tuo karhunleikki kävi aivan
+sietämättömäksi, kun tönäsivät häntä käsivarteen estäen häntä
+kirjoittamasta, silloin hän hiljaa äännähti: "Jättäkää minut rauhaan!
+Miksi minua kiusaatte?" Ja jotakin kummaa sisälsivät nämä sanat ja se
+äänensävy, jolla ne lausuttiin. Niissä värähteli sellainen
+surumielisyys, että eräs nuorukainen, joka juuri hiljan oli nimitetty
+virkaansa, ja joka muiden esimerkkiä seuraten aikoi ruveta härnäämään
+häntä, äkkiä peräytti aikeensa nuo sanat kuullessaan, aivankuin jokin
+olisi häntä koskenut; ja sen erän perästä tuntui hänestä, kuin olisi
+kaikki muuttunut hänen silmissään, kuin näkisi hän kaikki uudessa
+valossa. Joku käsittämätön tunne vieroitti hänet tovereistaan, joihin
+oli tutustunut siinä luulossa, että he olivat säädyllisiä, sivistyneitä
+ihmisiä. Ja vielä kauvan tämän tapahtuman jälkeenkin ilmestyi keskellä
+hänen hilpeimpiä hetkiäänkin hänen eteensä pienen virkamiehen kuva,
+joka läpitunkevalla äänellä virkkoi: "Jättäkää minut rauhaan! Miksi
+minua kiusaatte?" ja näitä läpitunkevia sanoja seurasi toiset: "Olenhan
+veljesi". Ja tuo nuorukaisraukka peitti kasvot käsiinsä -- ja sitten
+elämänsä varrella hän monta kertaa kauhistui huomatessaan, miten paljon
+on ihmisissä epäinhimillistä, miten paljon julmuutta ja raakuutta
+piilee hienostuneen ja sivistyneen ulkokuoren alla, vieläpä, Jumala
+nähköön! niissäkin ihmisissä, jotka maailman silmissä ovat jalosukuisia
+ja rehellisiä...
+
+Ei ole helppo löytää toista ihmistä, joka niin kokonaan olisi
+antautunut tehtäväänsä. Ei riitä, jos sanoo, että hän hoiti virkaansa
+hartaudella, ei, hän hoiti sitä rakkaudella. Virassaan, tuossa
+alituisessa puhtaaksikirjoittamisessa, oli hänellä oma vaihteleva,
+miellyttävä maailmansa. Kun hän kirjoitti ilmeni hänen kasvoissaan
+todellinen nautinto. Erittäinkin olivat muutamat kirjaimet hänen
+lemmikkejään, ja niitä kirjoittaessaan oli hän vallan haltioissaan. Hän
+hymyili, vilkutti silmiään ja maiskutteli huuliaan, niin että hänen
+kasvojensa ilmeistä saattoi lukea melkein joka kirjaimen, minkä hänen
+kynänsä piirsi. Jos häntä olisi intonsa mukaan palkittu, olisi häh
+suureksi hämmästyksekseen ehkä saanut valtioneuvoksen arvon. Mutta nyt
+oli hän vain, kuten hänen toverinsa pilkaten sanoivat, palvellut
+"soljen napinreikään ja hemoroidin suoleensa".
+
+Ei voi olla muuten huomauttamatta, että häneenkin oli sentään
+jonkunverran huomiota kiinnitetty. Eräs tirehtööri, joka oli
+hyvänluontoinen mies ja tahtoi palkita häntä pitkäaikaisesta
+palveluksesta, oli käskenyt antaa hänelle jotakin hiukan tärkeämpää
+työtä, kuin tavallista puhtaaksikirjoitusta, nimittäin kirjoittaa
+jonkunlainen ote jo valmiista kirjelmästä johonkin toiseen virastoon.
+Ero tämän työn ja puhtaaksikirjoituksen välillä oli vain siinä, että
+hänen tuli vaihtaa päällekirjoitus ja muuttaa muutamia verbejä
+ensimäisestä persoonasta kolmanteen. Tämä tuotti hänelle niin paljon
+työtä ja päänvaivaa, että hän tuli hiestä aivan märäksi. Hän pyyhki
+otsaansa ja sanoi viimein: "Ei, tämä ei suju; parasta on, että annatte
+minulle jotakin puhtaaksikirjoitettavaksi".
+
+Tästä lähtien sai hän aina vaan puhtaaksikirjoittaa, ja ulkopuolella
+sen piiriä ei hänestä näyttänyt mitään olevan olemassakaan.
+
+Hän ei pitänyt lainkaan huolta puvustaan, ja silläpä ei hänen
+virkatakkinsa ollutkaan enään viheriäinen, vaan vivahti joltain
+punertavanharmaalta. Hänen kauluksensa oli kapea ja matala, niin että
+hänen kaulansa, joka ei suinkaan ollut pitkä, pisti siitä hyvin
+pitkälle esiin, aivankuin niiden päätään liikuttelevien kipsisten
+kissain, joita kiertävät kaupustelijat kannikselevat tusinamäärin
+päänsä päällä. Ja aina oli hänen vaatteissaan joko heinänkorsia, tai
+lankapätkiä, tai jotain muuta. Sitäpaitsi oli hänellä erityinen taito,
+kaduilla kävellessään, osua aina ikkunoiden alle juuri silloin, kun
+niistä heitettiin ulos tunkioita, ja siksipä hänen hattunsa päällys
+olikin aina täynnä arbuusin- ja melooninkuoria ja kaikenlaista
+mahdollista törkyä.
+
+Akaaki Akaakievitsch ei kertaakaan elämässään kiinnittänyt huomiotaan
+siihen, mitä joka hetki kaduilla tapahtui, ja jota hänen nuoremmat
+virkaveljensä alinomaa tarkkasivat, joiden vilkas katsekin oli niin
+erinomaisen harjaantunut, että huomasi heti, keneltä toisella puolella
+katua oli katkennut housunlahkeiden hihna, -- mikä aina nosti veikeän
+hymyn heidän huulilleen. Mutta Akaaki Akaakievitsch, jos jotakin
+katselikin, näki vain kaikkialla puhtaat, tasaisella käsialalla
+kirjoitetut rivinsä ja ainoastaan, jos hevosen turpa, aivan hänen
+tietämättään tiesi mistä ilmestynyt, laskeutui hänen olalleen ja
+puhalsi sieramistaan kokonaisen tuulispään hänen poskeansa vastaan,
+silloin hän vasta huomasi, ettei olekaan keskellä riviään, vaan
+pikemmin keskellä katua.
+
+Tultuaan kotiin, istuutui hän heti syömään ja särpi tuossa tuokiossa
+kaalisoppansa, söi sitten palan lihaa sipulin kanssa, kertaakaan
+huomaamatta sen makua, -- söi kaiken kärpäsineen ja kaikkineen, mitä
+Jumala oli siihen sillä hetkellä lähettänyt. Huomattuaan vatsansa
+alkavan pullistua nousi hän pöydästä, otti mustepullonsa ja rupesi
+puhtaaksikirjoittamaan papereita, joita oli tuonut mukanaan kotiin. Jos
+hän ei ollut mitään mukanansa tuonut, kopioi hän omaksi huvikseen
+itselleen etenkin sellaisia papereita, jotka olivat huomattavia, ei
+kauniin käsialansa, vaan arvokkaan osoitteensa puolesta jollekin
+uudelle tai tärkeälle henkilölle.
+
+Ei edes silloinkaan, kun Pietarin harmaa taivas kokonaan sammui, ja
+koko virkamiesmaailma söi päivällistään, kukin osaksi saamansa palkan,
+osaksi oman makunsa mukaan, kun kaikki jo lepäsivät virastojen
+kynänrapinan, hyörinän, omainsa ja muiden välttämättömien toimien sekä
+kaiken senkin jälkeen, minkä väsymättömät ihmiset olivat yli oman
+tarpeensa ottaneet tehdäkseen; kun virkamiehet kiiruhtavat käyttämään
+hyväkseen jäljelläolevaa aikaa päivästä, mikä kiiruhtaen teatteriin,
+mikä kaduille käyttämään aikansa jonkinlaiseen hattujentarkasteluun, --
+mikä illatsuihin tuhlaamaan kohteliaisuuksiaan jollekin viehättävälle
+neitoselle, jollekin pienemmän virkamiesryhmän "tähdelle", -- mikä
+mennen -- ja niin useimmiten tapahtuikin -- suoraa jonkun toverinsa
+luo, joka asui kolmannessa tai neljännessä kerroksessa kahdessa
+vähäisessä huoneessa, joihin kuului vielä eteinen, tai keittiö, ja
+joissa näki jonkinlaisia muotiesineitä, kuten lamppuja tai joitain
+pikkuesineitä, jotka olivat vaatineet monta uhrausta, paastoamista ja
+sisällä istumista vapaa-aikoina, -- toisin sanoen, silloin kun kaikki
+virkamiehet hajaantuvat ystäväinsä pieniin asunnoihin pelaamaan
+meluista vistiä, hörppimään teetä laseista kopeekankorppujen kera,
+vetelemään sauhuja pitkistä piipuista, kertomaan pelin välillä
+kaikenlaisia vanhoja juoruja, jotka olivat peräisin ylemmistä
+seurapiireistä, sillä juoruamisestahan ei venäläinen voi milloinkaan
+eikä missään tilaisuudessa kieltäytyä, -- tai jos ei ollut, mistä
+jutustaa, kertomaan tuota ijänikuista juttua linnanpäälliköstä, jolle
+tultiin sanomaan, että Falkonetovin muistopatsaan hevoselta oli
+katkaistu häntä; -- sanalla sanoen silloin, kun kaikki huvittelivat,
+silloinkaan ei Akaaki Akaakievitsch antautunut minkäänlaisiin
+huvituksiin. Kukaan ei voinut sanoa milloinkaan nähneensä häntä missään
+iltamissa. Kirjoitettuaan kylliksi paneutui hän levolle hymysuin jo
+edeltäpäin ajatellessaan, että mitähän Jumala huomenna lähettää
+puhtaaksikirjoitettavaksi? Niin vieri tuon miehen maallinen elämä, joka
+400 ruplan vuosipalkkoineen oli täydelleen kohtaloonsa tyytyväinen. Ja
+hän olisi voinut mahdollisesti elää hyvinkin vanhaksi, jos ei olisi
+olemassa erinäisiä onnettomuuksia, joita on siroiteltu ei ainoastaan
+nimineuvosten vaan myös sala-, todellisten-, hovineuvosten ja kaikkien
+sellaistenkin neuvosten elämänpoluille, jotka eivät kellekään neuvoja
+anna, enempää kuin niitä keltään itsekään saavat.
+
+Pietarissa on ankara vihollinen kaikille niille, joiden vuosipalkka
+pyörii siinä 400 ruplan korvilla. Tämä vihollinen ei ole mikään muu,
+kuin meidän pohjolamme pakkanen, vaikka sen muuten sanotaankin olevan
+sangen terveellisen. Tuossa yhdeksän aikoina aamuisin, siis juuri
+siihen aikaan, kun kadut täyttyvät virastoihin menijöistä, alkaa se
+jaella niin ankaria ja pistäviä näppäyksiä kaikkien nenille ilman
+eroitusta, ett'eivät virkamiesraukat tiedä, mihin ne lopulta kätkeä.
+Juuri tähän aikaan, kun ylempienkin virkamiesten otsaa kirveltää
+pakkasessa, ja vedet nousevat silmiin, ovat nimineuvosraukat toisinaan
+aivan turvattomia. Hädin tuskin juuri pelastuu paleltumasta, kun
+juoksee niin nopeasti kuin saattaa nuo viisi, kuusi korttelin väliä ja
+tömistelee sitten eteisessä vankasti jalkojaan, niin että kaikki tiellä
+kohmettuneet virantoimituksessa tarvittavat kyvyt ja lahjat sulavat.
+
+Akaaki Akaakievitsch oli jo jonkun aikaan huomannut, että hänen
+selkäänsä ja olkapäitään armottoman ankarasti palelti, vaikka hän
+koettikin mahdollisimman nopeasti juosta tuon tavallisen reittinsä. Hän
+tuumi viimein, että eiköhän lie jokin vika viitassa. Tarkasteltuaan
+sitä huolellisesti kotonaan, hän huomasi, että se parista, kolmesta
+kohdasta juuri hartiain kohdalta oli muuttunut ohueksi harsoksi. Verka
+oli hieraantunut aivan läpinäkyväksi, ja vuori oli kulunut kokonaan
+rikki. Muuten olikin Akaaki Akaakievitschin viitta virkamiesten yleisen
+pilkan esineenä. Siltä oli riistetty kunniallinen viitan nimikin ja
+nimitettiin sitä kapotiksi. Se olikin muuten jotensakin kummallisen
+näköinen. Sen kaulus oli aina vuosi vuodelta pienentynyt, sillä sitä
+käytettiin muiden osien paikkaamiseen. Paikkaus ei juuri osoittanut
+tekijänsä taitavuutta ja näytti sangen kömpelöltä ja rumalta.
+
+Huomattuaan millä kannalla asiat olivat, päätti Akaaki
+Akaakievitsch viedä viittansa Petroovitschille, räätälille, joka asui
+jossain keittiönrappujen neljännessä kerrassa ja huolimatta
+silmäpuolisuudestaan ja rokonarpisuudestaan harjoitti hyvällä
+menestyksellä virkamiesten ja muidenkin miesten housujen ja takkien
+paikkaamista, -- nimittäin silloin, kun oli selvällä päällä, eikä
+hautonut päässään mitään muita hommia. Tästä räätälistä ei tosin
+pitäisi pitkiä puheita pitää, mutta kun nyt kerran on tullut tavaksi
+esittää kertomuksissa henkilöiden luonteet perinpohjin, niin ottakaamme
+kaikesta huolimatta Petroovitschkin nyt tässä esille.
+
+Ensin nimitettiin häntä vain Grigooriksi, ja oli hän silloin jonkun
+herran maaorja. Petroovitschiksi häntä ruvettiin kutsumaan siitä
+lähtien, kun hän sai vapautuskirjan ja rupesi juomaan oikein miehen
+tavalla kaikkina pyhinä, aluksi vain suurempina, mutta sittemmin ilman
+erotusta kaikkina kirkkopyhinä, joiden kohdalla kalenterissa vain oli
+ristinmerkki. Siinä suhteessa oli hän uskollinen esi-isiensä tavoille
+ja torasi vaimonsa kanssa, nimittäen tätä yleiseksi naiseksi ja
+saksalaiseksi. Ja kun nyt ohimennen mainitsimme vaimonkin, niin
+hänestäkin tässä muutama sana, vaikka emme hänestä, paha kyllä, paljoa
+enempää tiedä, kun että Petroovitschilla oli vaimo, joka käytti hattua,
+mutta ei liinaa. Kauneudestaan, kuten sanotaan, ei hän juuri voinut
+suuria kerskua, ja ainoastaan kaartilaiset hänet kohdatessaan
+tirkistivät hänen hattunsa reunan alle, liikuttelivat viiksiään ja
+päästivät joitain erityisiä äännähdyksiä.
+
+Kiivetessään ylös rappusia, jotka johtivat Petroovitschin asuntoon, ja
+jotka -- totta puhuen -- olivat aivan märät, likaveden tahraamat ja
+löyhkäsivät spriiltä, niin että silmiä kirveli, mikä muuten on aivan
+yleistä kaikille Pietarin keittiönrapuille, -- kiivetessään ylös
+rappusia, Akaaki Akaakievitsch jo ajatteli paljonko Petroovitsch
+määräisi maksua, eikä päättänyt mielestään antaa enempää kuin kaksi
+ruplaa. Ovi oli auki, siksi että emäntä, joka paistoi kaloja, oli
+päästänyt niin paljon käryä keittiöön, että ei tahtonut erottaa enään
+torakoitakaan. Akaaki Akaakievitsch meni keittiön läpi emännän
+huomaamatta ja saapui kamariin, jossa näki Petroovitschin istuvan
+suurella puisella, maalaamattomalla pöydällä jalat kierrettyinä alle
+ristiin, niinkuin turkkilaisen paschan. Hänen jalkansa, kuten
+tavallisesti työskentelevien räätälien, olivat paljaat, ja heti
+ensimäiseksi pisti Akaaki Akaakievitschin silmiin isovarvas, joka
+kilpikonnan muotoisine, paksuine, muodottomine kynsineen oli hänelle
+sangen tuttu. Petroovitschin kaulassa riippui silkkivyyhti ja lankaa,
+ja hänen polvillaan oli joku rätti. Hän oli jo pari, kolme minuuttia
+onnistumatta koettanut pujottaa lankaa neulansilmään ja oli sentähden
+kiukkuinen hämärälle, vieläpä langallekin ja murisi puoliääneen: "Etkö
+luista, senkin lurjus! Vielä sinä menet, senkin kelmi!"
+
+Akaaki Akaakievitsch ei ollut oikein hyvillään, että oli tullut
+sellaiseen aikaan, kun Petroovitsch oli yrmeällä tuulella; hän tinki
+Petroovitschin kanssa mieluimmin silloin, kun tämä oli hiukan
+"kuraasissa", tai kuten hänen vaimonsa sanoi: "oli pätkässä, senkin
+yksisilmäinen piru". Sellaisessa tilassa Petroovitsch tavallisesti
+hyvin helposti alensi ja myöntyi, vieläpä kumarsi ja kiittikin joka
+kerta. Sitten tuli tosin aina vaimo vetistelemään, että mieshän oli
+ollut humalassa ja sitä varten tehnyt liian halvasta. Mutta
+kymmenkopeekkainen sai tavallisesti taas asiat oikealle tolalleen.
+Mutta nyt näytti Petroovitsch olevan selvä, ja oli senvuoksi jäykkä,
+itsepäinen ja halukas kiskomaan, piru ties, kuinka korkeita hintoja.
+Akaaki Akaakievitsch käsitti tämän ja oli jo aikeissa laputtaa
+käpälämäkeen, kuten sanotaan, mutta se oli jo myöhäistä. Petroovitsch
+katsahti häneen hyvin tarkkaavaisesti ainoalla silmällään, ja Akaaki
+Akaakievitsch virkkoi vaistomaisesti: "Päivää, Petroovitsch!" --
+"Toivotan terveyttä, herra!" vastasi Petroovitsch ja käänsi silmänsä
+Akaaki Akaakievitschin käsiin, toivoen saavansa nähdä minkälaista
+riistaa tämä toi.
+
+"Minä, Petroovitsch, sinulle tuota..." Akaaki Akaakievitschin tapana
+muuten oli selitteleidä parhaasta päästä prepositsiooneilla,
+adverbeilla ja loppujen lopuksi sellaisilla partikkeleilla, joilla ei
+ollut oikeastaan mitään varsinaista merkitystä. Ja jos asia oli ylen
+vaikeatajuista laatua, oli hänellä tapana jättää lause tykkänään
+kesken, niin että usein alettuaan puheensa sanoilla: "Tämä on,
+tosiaankin, kerrassaan tuota..." ei siitä syntynytkään sen enempää, ja
+hän itsekin unohti jatkon, luullen jo kaikki sanoneensa.
+
+"Mitä niin?" kysyi Petroovitsch samalla tarkastaen ainoalla silmällään
+koko hänen virkapukunsa kauluksesta ja hihoista aina selkään,
+liepeeseen ja napinreikiin saakka, mikä kaikki oli hänelle varsin
+tuttua, se kun oli hänen omaa tekoaan. Se on muuten räätälien tapa; sen
+he ensimäiseksi tekevät, kun heidät kohtaa.
+
+"Minä, Petroovitsch, tuota... viitta, näes, verka... katsoppas,
+kaikkialta muualta aivan lujaa... se on hiukan tomuttunut ja näyttää
+sentautta vanhalta, mutta se on uutta ja on vain tästä yhdestä ainoasta
+paikasta hiukan tuota... selästä, ja vielä, näes, vähän tältä yhdeltä
+olkapäältä hieraantunut, ja tältä toiseltakin hiukan... näetkös siinä
+on kaikki... eihän siinä työtä mitään..."
+
+Petroovitsch otti kapotin, levitti sen aluksi pöydälle, tarkasteli
+kauan, ravisti päätään kuroittaen ikkunanreunalta pyöreän nuuskarasian,
+jonka kannessa oli jonkun kenraalin kuva, -- mutta kenen, sitä ei
+voinut kuvasta nähdä, sillä sen kasvojen paikka oli sormella puhkaistu
+ja sitten liimattu siihen nelikulmainen paperipala. Nuuskattuaan otti
+Petroovitsch kapotin uudelleen käsiinsä ja tarkasteli sitä tulta vasten
+ja taas ravisti päätään, sitten käänsi hän sen vuoripuolen päälle ja
+ravisti uudelleen päätään, otti sitten taas rasian paperilla
+liimattuine kenraalinkuvineen, vetäsi nuuskaa nenäänsä, sulki kannen ja
+pani rasian taas pois ja sanoi viimein: "Ei sitä voi korjata; kovin on
+vaate huonoa!"
+
+Akaaki Akaakievitschin sydän vavahti hänen nämä sanat kuultuaan.
+
+"Miksikä ei voi, Petroovitsch?" sanoi hän melkein lapsellisen
+rukoilevalla äänellä, "eihän se ole muuta kuin olkapäiltä hiukan
+kulunut; on kai sinulla jonkinlaisia tilkkuja?..."
+
+"Niin kyllähän tilkkuja voisi löytyä, kyllähän tilkkuja aina on",
+vastasi Petroovitsch, "mutta neuloa ei voi; kangas on aivan mätää, jos
+siihen neulalla koskee -- niin se jo hajoo."
+
+"Antaa hajota, pane sinä paikka päälle."
+
+"Mutta eihän tässä ole, mihin tässä paikan panee, eihän se ilmassa
+pysy; vaate on liiaksi kulunut. Eihän tämä ole kuin nimeksi verkaa, ja
+jos siihen tuuli puhaltaa, niin se hajoo ilmaan."
+
+"No, vahvista sinä sitä. Eihän se oikeastaan tuota!..."
+
+"Ei", sanoi Petroovitsch päättävästi, "ei sitä voi korjata. Kangas on
+jo liian huonoa. Parempi on, että teette siitä itsellenne jalkarievut,
+kun tulee kylmempi talvisaika, sillä sukat eivät lämmitä. Saksalaiset
+ovat ne keksineet, voidakseen siten kiskoa enemmän rahaa. (Petroovitsch
+pilkkasi tilaisuuden sattuessa mielellään saksalaisia). Mutta viitta on
+teidän teetettävä uusi!"
+
+Kuullessaan sanan "uusi", musteni maailma Akaaki Akaakievitschin
+silmissä, ja kaikki mitä sillä hetkellä huoneessa oli meni sekaisin.
+Selvästi näki hän vain Petroovitschin nuuskarasian kannessa olevan
+paperilla paikatun kenraalin kuvan.
+
+"Miten uusi?" kysyi hän yhä vielä kuin unessa.
+
+"Niin uusi", vastasi Petroovitsch barbaarimaisella levollisuudella.
+
+"No, mutta jos pitäisi uusi -- niin mitä se sitten tuota...?"
+
+"Ettäkö mitä se tulee maksamaan?"
+
+"Niin."
+
+"No, kyllä siihen saa panna noin puolitoistasataa likoon", sanoi
+Petroovitsch ja puri huulensa merkitsevästi yhteen. Hän tahtoi
+mielellään synnyttää toisissa voimakkaita vaikutelmia, saattaa toinen
+kokonaan ymmälle ja sitten katsella salavihkaa, minkälaiseksi tuon
+ällistyneen naama venyy hänen sanainsa vaikutuksesta.
+
+"Puolitoistasataa ruplaa viitasta!" huudahti Akaaki Akaakievitsch
+raukka, joka nyt huudahti ehkä ensi kertaa elämässään, sillä hän puhui
+aina hiljaisella äänellä.
+
+"Niinpä niin", vastasi Petroovitsch, "mutta ei sitä sittenkään vielä
+niin hääviä saa. Jos pannaan näädännahkakaulus ja silkkinen vuori
+kapisonkiin, niin kyllä se nousee kahteenkin sataan."
+
+"Petroovitsch, ole niin hyvä ja koeta jollakin lailla korjata, että
+edes vielä vähän aikaa kestäisi!" sanoi Akaaki Akaakievitsch
+rukoilevalla äänellä, kuulematta ja tahtomattakaan kuulla ja nähdä
+Petroovitschin mahtipontisia sanoja ja eleitä.
+
+"En, ei käy päinsä -- työ siinä hukkaan menisi, ja rahat haaskioon",
+virkkoi Petroovitsch, ja Akaaki Akaakievitsch läksi nuo sanat kuultuaan
+aivan masentuneena pois. Mutta Petroovitsch seisoi vielä kauan hänen
+mentyään huulet merkitsevästi yhteen puristettuina, ryhtymättä työhön,
+tyytyväisenä siitä, ettei ollut halventanut eikä häväissyt
+räätälinammattia.
+
+Kadulle päästyään kulki Akaaki Akaakievitsch kuin unessa. "Mitä
+ihmettä", puheli hän itsekseen, "en olisi tosiaankaan luullut sen
+käyvän tuota..." -- sitten jatkoi hän taas, hetken vaiti oltuaan:
+"niinpä sitten lopultakin! niin se kävi! mutta minä en millään olisi
+voinut aavistaakaan, että se olisi tuota, niin tuota..." -- Tämän
+jälkeen seurasi taas pitkä vaitiolo, jonka jälkeen hän virkkoi: "Olkoon
+miten hyvänsä! sellainen se oli, tosiaankin; aivan odottamatta tuota...
+tätä en mitenkään... sellainen se on asianlaita!" Tämän sanottuaan hän,
+sensijaan että olisi mennyt kotiinpäin, kulki aivan päinvastaiseen
+suuntaan, itsekään sitä huomaamatta. Matkalla tönäsi häntä eräs
+nuohooja nokisella kyljellään ja tahrasi hänen olkapäänsä. Suuria
+ruukkiräiskäleitä tipahteli keskeneräisten rakennusten telineiltä hänen
+päällensä. Eikä hän huomannut mitään. Vasta sitten, kun hän törmäsi
+erästä poliisivartijata vastaan, joka oli asettanut tapparansa
+viereensä ja puristi parast'aikaa nuuskasarvestaan känsäiselle
+kämmenelleen nuuskaa, hän heräsi ja silloinkin vasta senvuoksi, että
+poliisivartija ärähti: "Mitäs siinä silmille lennät? eikös sulle enään
+trottuaali riitä?" Tämä sai hänet katsahtamaan ympärilleen ja
+kääntymään kotiin päin.
+
+Sinne päästyään hän vasta sai ajatuksensa kokoon, näki selvässä ja
+oikeassa valossa asemansa ja rupesi puhelemaan itseksensä, mutta ei
+enään katkonaisesti, vaan järkevästi ja avomielisesti aivankuin hyvän
+ystävän kanssa, jolle voi uskoa sydäntä lähimmätkin asiat. "No", sanoi
+Akaaki Akaakievitsch, "nyt ei parane Petroovitschin kanssa neuvotella,
+hän on nyt tuota... vaimo on kai häntä vähän piessyt. Mutta minäpä
+menen hänen luokseen sunnuntaiaamuna, sillä silloin hän lauvantaipäivän
+jälkeen siristelee silmiään ja on kohmelossa sekä tarvitsee hieman
+päänparannusta, mutta vaimo kun ei anna, pistän minä hänen kouraansa
+kymmenkopeekkaisen, ja tuota, silloin on poro pulkassa, -- hän on
+silloin myöntyväisemmällä tuulella, ja viittakin silloin tuota..."
+
+Siten päätteli Akaaki Akaakievitsch itsekseen, rohkaisi itsensä ja
+odotti seuraavaan sunnuntaihin, jolloin hän, nähtyään kauempaa, että
+Petroovitschin vaimo lähti johonkin pois kotoa, läksi heti hänen
+luokseen. Petroovitsch siristeli tosiaankin lauvantain jälkeen kovasti
+silmiään, hänen päätänsä särki, ja hän oli aika kohmelossa. Mutta
+kaikesta huolimatta hän heti, kun vain sai tietää, mistä oli kysymys,
+sanoi aivankuin häntä olisi itse piru tönässyt: "Ei voi, suvaitkaa
+tilata uusi." Akaaki Akaakievitsch pisti silloin hänen käteensä
+kymmenkopeekkaisen. "Kiitoksia paljon, herra, juon teidän
+terveydeksenne", virkkoi Petroovitsch, "mutta mitä viittaan tulee, niin
+se ei kelpaa mihinkään. Uuden viitan minä teille neulon siitä olkaa
+varma, sehän on sovittu asia."
+
+Akaaki Akaakievitsch aikoi vielä puhua paikkaamisesta, mutta
+Petroovitsch ei tahtonut siitä kuulla puhuttavankaan ja sanoi: "Uuden
+minä teille neulon aivan varmasti, luottakaa siihen, ja tuumikaamme nyt
+siitä. Ehkäpä pannaan kaulukseen muodinmukaiset, yhteenmenevät
+käpälähaat."
+
+Nyt Akaaki Akaakievitschkin huomasi, ett'ei hän ilman uutta viittaa
+tullut toimeen, ja hänen mielensä masentui kokonaan. Hän ei nimittäin
+tiennyt, mistä saa siihen rahat. Ehkäpä voisi osan saadakin tulevista
+ylimääräisistä pyhäpalkkioista, mutta niille löytyi jo edeltäpäin
+menoeränsä. Piti teettää uudet housut, maksaa suutarille vanha velka
+vanhoihin saapasvarsiin pantujen uusien terien teosta ja tilata
+neulojattarelta kolme paitaa ja pari paria niitä alusvaatteita, joita
+on sopimaton mainita painetussa tekstissä; toisin sanoen, kaikki rahat
+menivät heti kuin kuumille kiville. Ja jos tirehtööri olisikin
+niin armelias, että antaisi neljänkymmenen ruplan asemasta
+neljäkymmentäviisi, tai viisikymmentä, niin jäisi sittenkin jälelle
+niin mitätön summa, että se viitan hintaan verrattuna olisi kuin pisara
+meressä. Hän kyllä tiesi, että Petroovitschilla oli paha tapa määrätä
+ensin aivan sikamaisen korkeita hintoja, niin ett'ei itse vaimokaan
+voinut pidättäytyä huudahtamasta: "Onkos sun pääs mennyt pyörälle,
+senkin hölmö! Toisella kerralla tekee vallan ilmaiseksi, mutta nyt
+kiskoo sellaisia hintoja, ett'ei ole itsekään sen arvoinen." Hän kyllä
+tiesi, että Petroovitsch tekee kahdeksastakymmenestäkin ruplasta; mutta
+mistäpä ottaa nuo kahdeksankymmentä ruplaa; siinä se olikin kysymys?
+Puolet siitä ehkä saisi, puolet kyllä löytyisi... ehkäpä hiukan
+enemmänkin; mutta mistäpä siepata se toinen puoli?... Mutta lukijanhan
+täytyy saada tietää, mistä se ensimäinen puoli otettiin.
+
+Akaaki Akaakievitschilla oli tapana panna jokaisesta menettämästään
+ruplasta säästöön kaksi kopeekkaa pieneen, lukittuun laatikkoon, jonka
+kannessa oli reikä, josta rahat pistettiin sisään. Aina puolenvuoden
+kuluttua hän laski siten kerääntyneet vaskirahat ja vaihtoi ne hopeaan.
+Siten oli tuo summa vuosien kuluessa kasvanut, niin että se nyt oli jo
+suurempikin kuin neljäkymmentä ruplaa, ja siten oli puolet saatavissa;
+mutta mistäpä ottaa toinen puoli, mistä saada toiset neljäkymmentä
+ruplaa?
+
+Akaaki Akaakievitsch ajatteli ja ajatteli ja päätti vähentää
+jokapäiväisiä menojaan, vaikkapa vain ensi kädessä yhdeksi vuodeksi.
+Piti poistaa teenjuonti iltaisin, olla sytyttämättä iltaisin kynttilää
+ja, jos olisi jotakin tärkeätä tehtävää, mennä emännän huoneeseen
+työskentelemään hänen kynttilänsä valossa. Piti kaduilla kulkiessa
+astua niin kevyesti ja varovasti kuin mahdollista katukivillä, jotta
+eivät anturat ennenaikojaan kuluisi rikki; antaa alusvaatteensa niin
+harvoin kuin mahdollista pestäviksi, ja, ett'eivät ne kuluisi, ottaa ne
+aina kotiin tultua pois päältä ja ottaa yllensä vain demikatooninen
+yönuttu, joka oli jo ylen vanha, ja jonka itse aikakin näytti
+säästäneen. Tosin oli hänen alussa hiukan vaikea tottua tällaisiin
+rajoituksiin, mutta sitten kun hän tottui, sujui kaikki kuin itsestään,
+-- vieläpä hän tottui näkemään nälkääkin iltaisin. Mutta sensijaan hän
+kehittyi henkisesti hautoessaan ajatuksissaan tuota ikuista
+ihannettaan, tulevata viittaansa. Tästä lähtien tuntui koko hänen
+olemuksensa ikäänkuin täydellisemmältä, aivankuin hän olisi mennyt
+naimisiin, ikäänkuin hänellä olisi ollut joku toinen ihminen seuranaan,
+ikäänkuin hän ei olisi enää ollut yksin, vaan kuin joku hyvä
+elämänkumppani olisi suostunut polkemaan elämän polkua yhdessä hänen
+kanssaan, -- ja tämä kumppani ei ollut kukaan muu, kuin tuo tuleva
+ihkasen uusi viitta paksuine pumpulivahvikkeineen ja kestävine
+vuorineen. Hän muuttui ikäänkuin eloisammaksi ja lujaluontoisemmaksi,
+niinkuin sellainen ihminen, joka on asettanut ja löytänyt itselleen
+päämäärän. Hänen kasvoistaan ja liikkeistään katosi aivankuin itsestään
+epäilys, epävarmuus ja horjuvaisuus sekä kaikki epämääräiset piirteet.
+Toisinaan välähti oikein tuli hänen silmissään, ja hänen päähänsä
+pälkähti mitä rohkeimpia ja hurjimpia tuumia: eiköhän pannakin kaulus
+oikein näädännahasta? Tällaiset mietteet olivat vähällä saattaa hänet
+hajamieliseksi. Kerran oli hän puhtaaksikirjoittaessaan vähällä tehdä
+virheen, niin että melkein ääneensä huudahti: "Uh!" ja teki
+ristinmerkin.
+
+Joka kuukausi kävi hän ainakin kerran katsomassa Petroovitschia
+puhellakseen hänen kanssansa viitasta: mistä olisi parasta ostaa verka,
+ja minkä väristä, ja minkä hintaista, -- ja vaikkakin hiukan
+huolestuneena palasi hän kuitenkin aina levollisena kotiin, ajatellen,
+että kerran tulee sekin aika, jolloin kaikki nämä todellakin ostetaan
+ja viitta tehdään.
+
+Ja se aika tulikin pikemmin, kuin hän oli osannut odottaakaan.
+Tirehtööri ei antanutkaan vain neljääkymmentä tai neljääkymmentäviittä
+ruplaa, kuten Akaaki Akaakievitsch oli odottanut, vaan kokonaista
+kuusikymmentä! Lieköhän hän jotenkin aavistanut, että Akaaki
+Akaakievitsch tarvitsi uuden viitan, vai muutenkohan vaan lie niin
+sattunut; mutta joka tapauksessa oli hän nyt tämän kautta saanut
+kaksikymmentä ruplaa tavallista enemmän. Tämä seikka joudutti asiain
+kulkua. Vielä joku kolmisen kuukautta pientä paastoamista -- ja Akaaki
+Akaakievitschin säästöt olivat kasvaneet sinne kahdeksankymmenen ruplan
+korville. Hänen sydämensä, joka muuten oli aivan rauhallinen, rupesi
+sykkimään kiihkeästi.
+
+Heti seuraavana päivänä meni hän Petroovitschin kanssa kauppaan. He
+ostivat erinomaisen hyvää verkaa -- eikä ihmekään sillä johan he
+puolisen vuotta olivat tätä asiata tuumineet ja harva se kuukausi
+käyneet kaupoissa tinkimässä. Senpätähden itse Petroovitschkin sanoi,
+ett'ei verka enään siitä parane. Vuoriksi ostivat he sertinkiä, mutta
+niin hyvää ja lujaa, että se Petroovitschin sanojen mukaan oli silkkiä
+paljon parempaa, vieläpä kauniimpaa ja kiiltävämpääkin. Näädännahkaa he
+eivät sentään ostaneet, sillä se oli liian kallista, mutta ostivat
+sensijaan parasta kissannahkaa mitä vain kaupassa oli, -- sellaista,
+ett'ei sitä etäämpää lainkaan näädännahasta erottanut.
+
+Petroovitsch valmisteli viittaa kaikkiaan kaksi viikkoa, sillä siinä
+oli paljon "tikkaamista", muuten se kyllä olisi ennenkin valmistunut.
+Työstä otti Petroovitsch kaksikymmentä ruplaa -- sen vähemmällä ei
+mitenkään voinut tehdä, sillä siinä oli hienot, kaksinkertaiset
+silkkisaumat, ja joka sauman oli Petroovitsch omilla hampaillaan
+"rässännyt", puristaen niihin kaikenlaisia kuvioita.
+
+Ja sitten... vaikea on tosin sanoa, minä päivänä se nyt tapahtui, mutta
+varmaankin oli se juhlallisin päivä Akaaki Akaakievitschin elämässä,
+kun Petroovitsch viimeinkin toi viitan. Hän toi sen aamulla, vähää
+ennen virastoon menoaikaa. Viitta tulikin mitä parhaimpaan aikaan,
+sillä alkoi jo hiukan pakastella, ja kylmyys näytti olevan vain yhä
+lisääntymässä. Petroovitsch toi viitan siten kuin hyvän räätälin
+tuleekin. Hänen kasvoillaan asusti niin merkitsevä ilme, ett'ei Akaaki
+Akaakievitsch ollut ennen moista nähnyt. Varmaankin hän täysin määrin
+tunsi, ett'ei ollut tehnyt mitään pientä, ja että nyt näyttäytyi se
+kuilu, joka erotti sellaiset räätälit, jotka vaan paikkaavat ja
+korjaavat, niistä, jotka neulovat uusia. Hän otti viitan nenäliinasta,
+jossa hän sen oli tuonut (nenäliina oli pesonjälkinen; hän kääri sen
+sitten kokoon ja pisti taskuunsa käytettäväksi). Otettuaan viitan
+esille, hän katsahti hyvin ylpeästi ja pitäen kiinni hioista asetti sen
+hyvin kätevästi Akaaki Akaakievitshin hartioille; sitten venytteli ja
+sovitteli hän sitä ilman hihoja hetkisen ja koetteli sen sopivaisuutta,
+napit auki. Ikämiehenä tahtoi Akaaki Akaakievitsch koettaa hihojakin.
+Petroovitsch auttoi hänen kätensä hihoihin, ja nekin olivat hyvät.
+Sanalla sanoen; viitta näytti olevan erinomainen ja hyvin sopiva.
+Petroovitsch ei unohtanut samalla huomauttaa, että hän teki niin
+halvalla vain senvuoksi, ett'ei hänellä ollut kylttiä ja että asui
+syrjäkadulla ja oli tuntenut Akaaki Akaakievitschin jo kauan, mutta
+Nevskin prospektin varrella olisi siitä otettu paljasta tekopaikkaa
+kahdeksankymmentäviisi ruplaa. Akaaki Akaakievitsch ei tahtonut väittää
+vastaan, sillä hän pelkäsi niitä suuria summia, joilla Petroovitsch niin
+mielellään sokasi toisten silmät. Hän maksoi Petroovitschille
+työpalkan, kiitti ja läksi uudessa viitassaan virastoon.
+
+Petroovitsch läksi heti hänen jälessään ja, jääden kadulle seisomaan,
+katseli vielä kauan kättensä työtä etäämpää ja meni kadun toiselle
+puolelle, kiirehtiäkseen poikkikatua toiselle kadulle, juostakseen
+uudelleen edelliselle kadulle näkemään vielä kerta viittaansa toiselta
+puolelta, se on suoraa edestä.
+
+Sill'aikaa kulki Akaaki Akaakievitsch mitä juhlallisimmassa
+mielentilassa tietänsä. Hän tunsi joka hetki, että hänen hartioillansa
+oli uusi viitta, ja hän hymyilikin vielä muutaman kerran sisäisestä
+tyytyväisyydestä. Itse asiassa olikin sillä kaksi hyvää ominaisuutta:
+ensiksi, että se oli lämmin, ja toiseksi, että se oli hyvä. Matkaa ei
+hän huomannut ollenkaan ja saapui tuossa tuokiossa virastoon. Eteisessä
+hän riisui viitan, tarkasti sitä joka puolelta ja uskoi sen
+vahtimestarin erityiseen huostaan. Kumma kyllä, tiesivät kohta kaikki
+virastossa, että Akaaki Akaakievitschilla oli uusi viitta, ja ett'ei
+kapottia enään ollut olemassa. Kaikki hyökkäsivät heti eteiseen
+katsomaan Akaaki Akaakievitschin uutta viittaa. Sitten rupesivat he
+onnittelemaan häntä ja paiskaamaan hänelle kättä. Akaaki Akaakievitsch
+vain aluksi hymyili, mutta sitten häntä rupesi hävettämään. Ja kun
+kaikki tunkeilivat hänen ympärillään ja rupesivat juttelemaan viitan
+"krymppäämisestä", ja että hänen tulisi kaikin mokomin toimia heille
+illatsut, joutui Akaaki Akaakievitsch kokonaan hämilleen, eikä tiennyt
+miten olla, mitä vastata ja miten estellä. Hän oli jo muutaman hetken
+kuluttua sangen punastuneena rupeamaisillaan aivan vilpittömästi
+uskottelemaan, ettei se ollutkaan mikään uusi viitta, vaan että se oli
+vanha. Viimein sanoi joku osastonpäällikön apulainen joka tahtoi
+näyttää, ett'ei hän ollut lainkaan ylpeä, vaan että oli tuttavallinen
+alempainsakin kanssa: "Minä pidän Akaaki Akaakievitschin sijasta
+illatsut ja kutsun kaikki täksi illaksi teelle; sattuu muuten olemaan
+minun nimipäiväni." Virkamiehet luonnollisestikin onnittelivat
+osastonpäällikön apulaista ja ottivat hänen ehdotuksensa mielihyvällä
+vastaan. Akaaki Akaakievitsch tahtoi kieltäytyä, mutta kaikki sanoivat,
+että se olisi epäkohteliasta, suorastaan häpeällistäkin, eikä hän
+voinut millään muotoa kieltäytyä. Muuten hän sitten tuli hyvilleen, kun
+muisti, että hän sen johdosta saa tilaisuuden mennä illatsuihin uudessa
+viitassaan. Koko tämä päivä oli Akaaki Akaakievitschille mitä suurin
+juhlapäivä. Hän palasi kotiin mitä hilpeimmällä tuulella, riisui
+viittansa ja ripusti sen varovasti seinään ihailtuaan vielä kerran
+verkaa ja vuoria; ja sitten otti hän esille vertauksen vuoksi vanhan
+kapottinsa, joka oli vallan hajoamistilassa. Hän katseli sitä ja
+hymyili itsekin; suuri oli tosiaankin ero! Ja vielä syödessäänkin hän
+yhä hymyili, muistellessaan kapotin kurjaa tilaa.
+
+Hän aterioitsi iloisella mielellä, eikä kirjoittanut mitään puhtaaksi
+syömisen jälkeen, vaan loikoili tyytyväisenä vuoteellaan, kunnes ilta
+pimeni. Sitten hän viivyttelemättä pukeutui, otti viitan hartioilleen
+ja läksi ulos.
+
+Emme, paha kyllä, voi varmuudella sanoa missä mainittu virkamies asui,
+sillä muisti alkaa pahasti pettää, ja kaikki mitä Pietarissa ikinä on,
+kaikki kadut ja talot ovat sulaneet yhteen ja sekoittuneet
+päässä niin, että on vaikea saada sieltä mitään järjestyksessä esiin.
+Miten liekään, se ainakin on varmaa, että tuo virkamies asui paremmassa
+kaupunginosassa, siis hyvin etäällä sieltä, missä Akaaki
+Akaakievitschin asunto sijaitsi.
+
+Aluksi sai Akaaki Akaakievitsch kulkea useita tyhjiä ja huonosti
+valaistuja katuja. Mutta kuta lähemmäksi hän virkamiehemme asuntoa
+saapui, sitä vilkkaammaksi kävi elämä kaduilla, ja sitä kirkkaammin
+olivat ne valaistuja. Jalankulkijoita oli enemmän, alkoipa näkyä
+hienosti puettuja naisiakin. Miehillä näkyi majavannahkakauluksia. Yhä
+harvemmin kohtasi ajurin, jolla oli puinen, kullatuilla puunappuloilla
+koristettu reki, mutta sitä useammin pika-ajureita, joilla oli punaiset
+samettilakit, lakeeratut reet ja karhuntaljat rekipeitteinä, sekä
+vaunuja, jotka kiisivät katuja paiskellen pyöristään lunta ympärilleen,
+ja joiden kuskeilla oli runsaasti koristetut puvut. Akaaki
+Akaakievitsch katseli kaikkea tätä, kuin ainakin uutta, sillä hän ei
+ollut enään useampaan vuoteen käynyt iltaisin ulkona. Hän pysähtyi
+erään myymälän valaistun ikkunan eteen katselemaan jotakin taulua, joka
+kuvasi kaunista naista, joka juuri riisui kenkää, joten hänen sievä
+jalkansa oli näkyvissä; naisen takaa pisti viereisen huoneen ovesta
+esiin miehenpää sievine poski- ja huulipartoineen. Akaaki Akaakievitsch
+pudisti päätään, hymähti ja jatkoi matkaansa. -- Miksikä hän hymähti?
+-- senkötähden, että kohtasi jotakin sellaista, mikä oli hänelle aivan
+outoa, mutta josta jokaisella ihmisellä kuitenkin on jonkunlainen
+aavistus, tai lieköhän ajatellut, kuten monet muutkin virkamiehet,
+seuraavaan tapaan: "No voi noita ranskalaisia! Jos he vain jotakin
+haluavat tuota noin, niin myös todellakin tuota!..." Mutta voipa olla,
+ettei hän sitäkään ajatellut, sillä mahdotontahan on nähdä ihmisen
+sieluun ja tietää kaikkea, mitä hän ajattelee.
+
+Viimein saapui hän sen talon luokse, jossa osastonpäällikön apulainen
+asui. Tämä samainen virkamies näkyi elävän aika komeasti, sillä portaat
+olivat hyvin valaistut, ja hänen asuntonsa oli toisessa kerroksessa.
+
+Saavuttuaan eteiseen, näki Akaaki Akaakievitsch seinänvierillä pitkät
+rivit kalosseja, joiden välissä, keskellä huonetta seisoi pihisevä
+samovaari, joka päästeli tuon tuostakin ilmaan höyrypilviä. Seinillä
+riippui aika joukko viittoja ja kappoja, joista muutamilla oli oikein
+majavannahkaiset kaulukset, tai samettiset käänteet. Seinän takaa
+kuului puhetta ja hälinää, joka äkkiä kävi selvemmäksi ja kovemmaksi,
+kun ovi aukeni, ja lakeija astui eteiseen kantaen tarjotinta, jolla oli
+kerma-astia, korppukori, ja joukko tyhjiä laseja. Kaikki olivat jo
+nähtävästi aikoja sitten saapuneet, ja ensi teelasit juotu. Riisuttuaan
+itse viittansa astui Akaaki Akaakievitsch sisään, ja hänen eteensä
+avautui näky, jossa sekaisin näkyi kynttilöitä, häliseviä virkamiehiä,
+piippuja ja pelipöytiä; ja jokapuolelta kuuluva puheensorina ja
+tuoliensiirtämisestä syntyvä kolina hämmensi kokonaan hänen kuulonsa.
+Hän pysähtyi neuvotonna keskelle huonetta, koittaen ajatella, mitä
+tehdä. Mutta kohta hänet kuitenkin huomattiin ja tervehdittiin meluten,
+ja kaikki menivät heti eteiseen katsomaan uudelleen hänen viittaansa.
+Akaaki Akaakievitsch hämmentyi hiukan, mutta puhdassydäminen mies kun
+oli, ei hän voinut olla tuntematta iloa nähdessään, miten kaikki
+kiittivät hänen viittaansa. Sitten kaikki luonnollisestikin jättivät
+hänet ja hänen viittansa ja palasivat taas visti-pöytien ääreen. Kaikki
+tuo melu, puheensorina ja tunkeilevat ihmiset, -- kaikki se oli
+jotenkin vierasta Akaaki Akaakievitschille. Hän ei oikein tiennyt miten
+olla, kuin eleä, minne pistää kätensä, jalkansa ja koko olemuksensa.
+Lopulta istuutui hän pelaajien viereen, katseli kortteja ja yhtä ja
+toista kasvoihin ja rupesi jonkun ajan kuluttua haukottelemaan, kun
+tuntui ikävältä, -- etenkin, kun jo aikoja sitten oli mennyt se aika,
+jona hänen oli tapana panna levolle. Hän olisi tahtonut jättää
+jäähyväiset isännälle, mutta häntä ei laskettu menemään, vaan
+sanottiin, että täytyy juoda välttämättömästi uuden viitan kunniaksi
+malja samppanjaa. Akaaki Akaakievitsch pakotettiin juomaan kaksi lasia,
+joiden jälkeen hänestä tuntui huoneessa kaikki hauskemmalta, vaikka ei
+hän voinutkaan mitenkään unohtaa, että kello oli jo 12; ja että olisi
+jo aikoja sitten ollut aika mennä kotiin. Ajatellen, ettei isäntä vain
+voisi häntä mitenkään pidättää, meni hän salaa ulos huoneesta, etsi
+eteisestä viittansa, jonka mielipahakseen näki makaavan permannolla,
+pudisteli sitä, nyppi siitä pienemmätkin rikat pois, pani sen päällensä
+ja meni portaita myöten ulos. Kaduilla oli vielä yhtä valoisa kuin
+ennenkin. Muutamat sekatavarakaupat, nuo palvelijain ja muidenkin
+ihmisten alituiset kokouspaikat, olivat vielä auki; toisista, jotka jo
+olivat kiinni, tunkeutui ovenrakojen läpi pitkiä valojuovia, ilmaisten
+siellä vielä olevan jäljellä ihmisiä, arvatenkin talon piikoja ja
+palvelijoita, jotka siellä, piilossa isäntäväeltänsä, päättelivät
+päiväisiä rupattelujansa.
+
+Akaaki Akaakievitsch kulki hauskalla tuulella ja olipa vähällä lähteä
+juoksemaan, tiesi miksi, erään naisen jälkeen, joka nuolennopeudella
+kulki hänen ohitsensa, ja jonka joka ruumiinosassa oli havaittavissa
+jonkinlaista outoa aaltoilemista. Hän pysähtyi kuitenkin heti alkuun ja
+jatkoi taas matkaansa hiljalleen ihmetellen itsekin, mistä ihmeestä oli
+semmoisen kiireen saanut. Pian saapui hän niille tyhjille kaduille,
+jotka eivät päivästä aikaakaan järin hauskaa tunnelmata herätä, sitä
+vähemmin vielä illalla. Nyt näyttivät ne entistään vielä synkemmiltä ja
+yksinäisemmiltä; lyhtyjä oli sangen harvassa -- öljystä kai oli puute;
+näkyi puutaloja ja aitoja; ei missään ristinsielua; lumi yksinään
+kimalteli kaduilla, ja matalat, suljetuilla ikkunaluukuilla varustetut
+mökkirähjät häämöittivät surullisina pimeässä. Hän lähestyi sitä
+paikkaa, missä katu päättyi mahdottomaan toriin, jonka toisessa
+laidassa olevia taloja tuskin näki, ja joka näytti äärettömältä
+erämaalta.
+
+Kaukana, Herra tiesi missä, tuikki tuli jostakin kojusta, joka näytti
+olevan vallan maailman ääressä. Akaaki Akaakievitschin iloisuus tässä
+hiukan väheni. Hän astui torille jonkin vastenmielisen tunteen
+vallassa, aivankuin hänen sydämensä olisi aavistanut jotain pahaa. Hän
+katsahti taakseen ja ympärillensä -- hän oli tosiaankin kuin keskellä
+merta. "Ei, parasta on olla katsomatta", ajatteli hän ja sulki
+silmänsä. Kun hän ne avasi, nähdäkseen, miten etäällä torin laita oli,
+näki hän lähellään, melkein nenänsä edessä partaisia miehiä, -- keitä,
+sitä hän ei voinut eroittaa. Maailma musteni hänen silmissään, ja hänen
+rintaansa ahdisti. "Mutta tuo viittahan on minun!" sanoi yksi heistä
+raa'alla äänellä tarttuen hänen kauluriinsa. Akaaki Akaakievitsch oli
+jo huutaa: "Poliisi!" kun toinen asetti hänen suunsa eteen nyrkkinsä,
+suuren kuin virkamiehen pää, ja virkkoi: "Tuosta tulee, jos huudat!"
+Akaaki Akaakievitsch tunsi vain, että hänen yltään riisuttiin viitta,
+että sai potkun polvella ja kaatui suulleen lumeen, ja sitten hän ei
+enään tuntenut mitään. Muutaman hetken perästä hän tuli taas tajuihinsa
+ja nousi ylös, mutta ketään ei enään näkynyt. Hän tunsi, että torilla
+oli ylen kylmä, ja ett'ei hänellä ollut viittaa, ja rupesi huutamaan;
+mutta hänen äänensä ei nähtävästikään aikonut kuulua torin laitaan.
+Epätoivoisena, yhä vaan huutaen, rupesi hän juoksemaan torin poikki
+suoraan kojua kohti, jonka luona seisoi vahtimies, joka tapparaansa
+nojaten nähtävästikin uteliaana katseli mikä paholainen sieltä kaukaa
+juoksee huutaen häntä kohti. Päästyään hänen luoksensa, alkoi Akaaki
+Akaakievitsch hengästyneenä huutaa, että hän vain nukkuu, ei pidä
+lainkaan vahtia, eikä näe miten ihmisiä ryöstetään. Vartija vastasi,
+ett'ei hän ollut nähnyt ketään, että oli tosin nähnyt kahden miehen
+pysäyttävän hänet keskellä toria, mutta oli luullut näitä hänen
+tuttavikseen; että menisi sensijaan, että nyt siinä turhanpäiten
+rähisee, huomenna komisaarion luo, jotta komisaario etsisi sen, joka
+otti viitan.
+
+Akaaki Akaakievitsch juoksi kotiin sangen kurjassa tilassa. Ne vähät
+hiuksenjätteet, jotka hänellä vielä oli ohimoilla ja niskassa, olivat
+aivan pörrössä, ja kylki, rinta ja housut olivat kokonaan lumessa.
+
+Hänen vanha kortteerinsa emäntä hyppäsi heti vuoteestaan, kuullessaan
+ankaraa kolkutusta ovelleen, ja tuli paitasillaan avaamaan ovea,
+pidellen häveliäisyydestä kädellään paitansa rintaa. Mutta avattuaan
+oven, hän peräytyi, nähdessään missä kunnossa Akaaki Akaakievitsch oli.
+Kun tämä sitten oli kertonut, mitä oli tapahtunut, löi hän kätensä
+yhteen ja sanoi, että pitäisi mennä suoraa poliisipäällikön luo; että
+komisaario vain petkuttaa, lupaa kyllä, mutta viivyttelee ja venyttelee
+sitten kuitenkin asiaa; että on parasta mennä vaan suoraan
+poliisipäällikön luokse, että tämä on hänelle päälle päätteeksi tuttu,
+sillä Anna, suomalainen, joka ennen oli hänellä keittäjänä, on nykyään
+poliisipäällikön luona lastenhoitajana; että hän usein näkee
+poliisipäällikön itsensä ajavan hänen asuntonsa ohi, ja että tämän
+näkee joka pyhä kirkossa rukoilemassa, ja että hän aina katselee
+suopeasti kaikkia, ja että hän siis kaikesta päättäen on hyvä ihminen.
+Kuultuaan tällaiset neuvot, meni Akaaki Akaakievitsch surullisena omaan
+huoneeseensa ja miten hän siellä yönsä vietti -- se jätettäköön sen
+arvailtavaksi, joka hiukankin voi kuvitella toisen tilaa.
+
+Varhain seuraavana aamuna läksi hän poliisipäällikön luo, mutta siellä
+sanottiin, että tämä vielä makaa. Hän tuli kymmenen aikana, sanottiin
+taaskin: "Makaa." Hän tuli yhdentoista aikana -- sanottiin: "Ei ole
+poliisipäällikkö kotona." Hän saapui taas päivällisen aikaan, -- mutta
+eteisessä eivät kirjurit tahtoneet millään muotoa päästää häntä ja
+tahtoivat vältäväkisin tietää, millä asioilla hän liikkui, ja mitä oli
+tapahtunut, niin että Akaaki Akaakievitsch lopulta, ensi kerran
+elämässään, kiivastui ja sanoi jyrkästi tahtovansa tavata itseään
+poliisipäällikköä, sanoi, etteivät he uskalla häntä mitenkään estää,
+että hän tulee virastosta valtion asioilla, ja että jos hän valittaa
+heistä, niin silloin saavat vielä nähdä. Tähän eivät kirjurit enään
+uskaltaneet puhua mitään, ja yksi heistä meni kutsumaan
+poliisipäällikköä.
+
+Poliisipäällikkö otti jotenkin kummalla tavalla vastaan ilmoituksen
+viitan ryöstöstä. Sensijaan, että olisi kääntänyt huomionsa itse
+pääasiaan, rupesi hän kyselemään Akaaki Akaakievitschiltä kaikenlaista:
+miksikä hän oli niin myöhään palannut kotio? oliko poikennut tai ollut
+jossain huonomaineisessa talossa? niin että Akaaki Akaakievitsch
+hämmentyi kokonaan ja läksi hänen luotaan tietämättä, tulisiko
+poliisipäällikkö panemaan kortta ristiin viitan hyväksi.
+
+Koko tämän päivän oli hän poissa virastosta (tämä tapaus oli ensimäinen
+hänen elämässään). Seuraavana päivänä hän saapui sinne kalman kalpeana
+vanhassa kapotissaan, joka näytti vielä entistäänkin kurjemmalta! Tieto
+viitan ryöstöstä, -- katsomatta siihen, että löytyi niitäkin
+virkamiehiä, jotka eivät nytkään voineet olla tekemättä pilaa Akaaki
+Akaakievitschista, -- liikutti useita. Päätettiin paikalla panna
+toimeen keräys hänen hyväkseen; mutta se tuotti aivan mitättömän
+summan, sillä virkamiehet olivat jo ilman sitäkin paljon tuhlanneet
+rahojaan tilatessaan tirehtöörin valokuvan, tai ostaessaan päällikön
+kehoituksesta jonkun kirjan, jonka tekijä oli tämän tuttava; ja siten
+kertyi aivan mitätön summa. Eräs, liikutettuna tapauksesta, päätti
+ainakin hyvällä neuvolla auttaa Akaaki Akaakievitschia ja sanoi, ettei
+tämä menisi ylikonstaapelin luokse sillä vaikka tämä jotenkin etsisikin
+viitan tahtoen pyrkiä päällystön suosioon, jäisi se kuitenkin poliisin
+huostaan, jollei hän näyttäisi pätevää todistusta siitä, että se on
+hänen; mutta kaikkein parasta oli mennä erään _vaikutusvaltaisen
+henkilön_ luokse; että tämä _vaikutusvaltainen henkilö_ kirjoittaa
+asianomaisille ja saa asiat sujumaan paljoa nopeammin.
+
+Mitäpä tehdä, Akaaki Akaakievitsch päätti mennä tuon vaikutusvaltaisen
+henkilön luo. -- Mikä virkamies tuo _vaikutusvaltainen henkilö_ oli,
+sitä emme vieläkään tiedä. Tiedetään, että _eräs vaikutusvaltainen
+henkilö_ vasta äskettäin tehtiin vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, mutta
+että hän sitä ennen ei ollut mikään vaikutusvaltainen henkilö. Muuten
+ei hänen asemaansa vieläkään pidetä vaikutusvaltaisena verrattuna
+muihin vieläkin vaikutusvaltaisempiin. Mutta ainahan on olemassa
+sellainen ryhmä ihmisiä, joiden silmissä vaikutusvallatonkin jo on
+vaikutusvaltainen. Muuten koetti hän vielä lisätä vaikutusvaltaisuuttaan
+kaikenlaisilla keinoilla: hän määräsi, että alempain virkamiesten oli
+oltava häntä vastassa portailla, kun hän saapui toimeensa; ettei kukaan
+saa rohjeta kääntyä suoraan hänen puoleensa, vaan että kaiken täytyy
+käydä mitä ankarimmassa järjestyksessä: kolleeginregistraattori
+ilmoittaa lääninsihteerille, lääninsihteeri -- nimineuvokselle, tai
+jollekin muulle saapuvilla olevalle, ja sitten asia vihdoin saapuu
+hänelle. Siten on pyhässä Venäjänmaassa matkiminen kaikkiin tarttunut:
+kukin jäljittelee ja matkii päällikköään. Kerrotaanpa jostain
+nimineuvoksesta, että kun hänestä tehtiin erään pienen, itsenäisen
+kanslian päällikkö, aitautti hän heti itselleen erityisen huoneen,
+nimitti sen "vastaanottohuoneeksi" ja asetti ovelle joitain
+teatterirenkiä kauniskauluksisissa, kaluunoilia varustetuissa takeissa,
+ja nämä tarttuivat oven ripaan ja avasivat sen jokaiselle joka siitä
+kulki, vaikka tuohon, "vastaanottohuoneeseen" mahtui tuskalla
+tavallinen kirjoituspöytä.
+
+_Vaikutusvaltaisen henkilön_ liikkeet ja tavat olivat varmat ja ylevät,
+mutta yksinkertaiset. Pääohjeena hänen järjestelmässään oli ankaruus.
+"Ankaruutta, ankaruutta ja -- ankaruutta", oli hänen tapana sanoa ja
+viimeistä sanaa lausuessaan hän tavallisesti katsoi hyvin merkitsevästi
+silmiin sitä, jolle puhui, vaikka tähän muuten ei olisi ollut
+pienintäkään syytä, sillä ne kymmenkunta virkamiestä, jotka muodostivat
+hänen kansliansa vilkkaan koneiston, olivat jo ilman sitäkin
+tarpeellisen pelon vallassa: jokainen jätti heti paikkansa nähtyään
+kaukaa hänet ja odotti asennossa seisoen, kunnes päällikkö kulki
+huoneen läpi. Kun hän tavallisesti puhutteli alempiaan kuulosti hänen
+äänensä ankaralta, ja hänen puheensa sisälsi likimmiten kolme lausetta:
+"Kuinka uskallatte? ettekö tiedä, kelle puhutte? ettekö ymmärrä, kuka
+seisoo edessänne?" Muuten oli hän kyllä hyvänluontoinen, hauska
+toveripiirissä ja avuliaskin. Mutta kenraalin arvo sai hänet kokonaan
+pois tolaltaan. Saatuaan kenraalin arvon, hämmentyi hänen järkensä
+kokonaan, eikä hän enään tiennyt miten olisi käyttäytynyt. Jos hän
+sattui olemaan vertaistensa parissa, oli hän, kuten tuleekin, vallan
+järkevä, vieläpä joskus ehkä nerokaskin. Mutta jos hän vaan sattui
+joutumaan seuraan, jossa oli vaikkapa vain yhtä arvoastetta häntä
+alempia virkamiehiä, oli hän aivan sietämätön: istua jurotteli vain
+ääneti, ja hänen tilansa oli sitäkin enemmän säälittävä, kun hän
+itsekin tunsi, että olisi voinut käyttää aikansa paljoa paremmin. Hänen
+silmissään huomasi toisinaan kovan halun ottaa osaa johonkin
+huvittavaan keskusteluun, tai yhtyä johonkin puhelijaryhmään, mutta
+häntä pidätti aina ajatus: eiköhän tämä vain lie liikaa hänen
+puoleltaan, eiköhän se jo tuntuisi tuttavallisuudelta, eiköhän hän vain
+senkautta alentaisi merkitystään? Ja tämänlaisten arveluiden johdosta
+jäi hän yhä edelleenkin tuohon murjottavaan äänettömyyteensä, päästäen
+vain silloin tällöin jonkin yksitavuisen äännähdyksen, ja hankki siten
+itselleen ikävän ihmisen nimen.
+
+Tällaisen _vaikutusvaltaisen henkilön_ luokse ilmaantui Akaaki
+Akaakievitsch, ja vielä hyvin epäedulliseen aikaan hänelle itselleen,
+mutta sitävastoin mitä epäedullisimpaan aikaan vaikutusvaltaiselle
+henkilölle. Vaikutusvaltainen henkilö istui työhuoneessaan ja
+keskusteli erinomaisen iloisena erään hiljakkoin saapuneen vanhan
+lapsuudenystävänsä kanssa, jota ei ollut muutamaan vuoteen nähnyt.
+Juuri silloin ilmoitettiin hänelle, että oli saapunut joku
+Baschmatschkin. Hän kysäsi tuikeasti: "Kuka hän on?" -- vastattiin:
+"Joku virkamies". -- "Odottakoon, nyt ei ole aikaa", vastasi
+vaikutusvaltainen henkilö. Täytyy sanoa, että vaikutusvaltainen henkilö
+valehteli: hänellä oli kyllä aikaa. He olivat jo ystävänsä kanssa
+aikoja sitten jauhaneet kaikki asiansa ja pitäneet pitkiä pausseja
+taputellen vain silloin tällöin toisiaan polvelle, virkkaen: "kas niin,
+Ivan Abraamovitsch!" -- "niinpä niin, Stefan Varlaamovitsch!" -- mutta
+siitä huolimatta käskee hän kuitenkin virkamiehen odottamaan,
+saadakseen näyttää ystävälleen, joka ei enään pitkiin aikoihin ollut
+palvellut, vaan asunut kotikylässään, miten kauan virkamiehet hänen
+eteisessään odottavat. Viimein, kun he olivat kyllin puhelleet ja vielä
+enemmän ääneti istuneet ja vedelleet haikuja paperosseistaan mukavissa,
+kenoselkäisissä nojatuoleissa, hän ikäänkuin äkkiä muistaen virkkoi
+sihteerille, joka seisoi ovensuussa papereita kourassa esittelyä
+varten: "Sielläpä taitaa seistä joku virkamies, sanottiin; käskekää
+hänen tulla sisään."
+
+Nähtyään Akaaki Akaakievitschin nöyrän muodon ja hänen vanhan
+virkapukunsa, kääntyi hän suoraan hänen puoleensa kysymyksellä: "Mitä
+teillä on asiaa?" joka lausuttiin ankaralla, kovalla äänellä, jota hän
+jo aikaisemmin oli yksinänsä harjoitellut kotonaan peilin edessä vielä
+viikkoa ennen nykyisen asemansa ja kenraaliarvonsa saamista. Akaaki
+Akaakievitsch, joka jo hyvissä ajoin oli tuntenut tarpeellista pelkoa,
+hämmentyi hiukan ja kertoi niin hyvin kuin taisi, niin selvään kun
+kielensä salli, toistaen tosin useammin kuin muulloin partikkelin
+"tuota", -- että viitta oli ollut aivan uusi, ja että se nyt oli
+epäinhimillisellä tavalla ryöstetty, että hän nyt oli tullut hänen
+luokseen, että hän vaikutusvaltansa nojalla tuota, kirjoittaisi hra
+ylipoliisipäällikölle, tai jollekin muulle ja hankkisi viitan
+takaisin. Kenraalista tuntui tuollainen käytös, tiesi miksi, liian
+tuttavalliselta. "Mitä te, Herran nimessä!" huudahti hän ankarasti,
+"ettekö tunne tapoja? Mistä te olette? Ettekö tiedä, miten asioita
+ajetaan? Tästä olisi teidän tullut tehdä ilmoitus kanslistille; hän
+olisi vienyt sen osastonpäällikölle ja toimistonpäällikölle, sitten se
+olisi joutunut sihteerille, ja sihteeri olisi sen esittänyt minulle..."
+
+"Teidän ylhäisyytenne", alkoi Akaaki Akaakievitsch ehdittyään koota sen
+vähäisen tarmon, mikä hänellä suinkin oli ja tuntien yltä päältä
+hikoovansa, "minä, Teidän ylhäisyytenne, uskalsin vaivata Teitä
+sentähden, että sihteerit tuota... ovat epäluotettavaa väkeä..."
+
+"Mitä, mitä, mitä?" virkkoi vaikutusvaltainen henkilö, "mistä Te olette
+saaneet sellaisen rohkeuden? Mistä Te olette sellaista päähänne
+saaneet? Mikä vallattomuus vallitseekaan nuorten kesken päälliköitä ja
+ylempiä kohtaan!" -- Vaikutusvaltainen henkilö ei nähtävästikään
+huomannut, että Akaaki Akaakievitsch oli jo yli viidenkymmenen, ja siis
+olisi häntä vain suhteellisesti voinut sanoa nuoreksi, toisin sanoen,
+verrattuna sellaiseen, joka jo on seitsemänkymmenen korvissa. --
+"Ettekö tiedä, kelle puhutte? Ymmärrättekö, kuka seisoo edessänne?
+Ymmärrättekö tämän? Ymmärrättekö? kysyn minä Teiltä." Hän poikasi
+jalkaansa, korottaen äänensä niin ankaraan voimaan, ettei yksinään
+Akaaki Akaakievitsch perin kauhistunut. Akaaki Akaakievitsch vallan
+jähmettyi, horjui, ja koko hänen ruumiinsa vapisi, ja jos eivät
+vahtimestarit olisi samassa juosseet tarttumaan häneen kiinni, olisi
+hän kaatunut lattialle; hänet kannettiin pois melkein tiedotonna. Mutta
+vaikutusvaltainen henkilö, hyvillään siitä, että hänen voimansa oli
+vaikuttanut, ylen ihastuneena siitä että hänen sanansa voivat saada
+ihmisenkin tiedottomaksi, katseli salavihkaa ystävätään, nähdäkseen,
+minkä vaikutuksen tämä oli häneen tehnyt, ja tyydytyksekseen huomasi,
+että tämäkin oli sangen epämääräisten tunteiden vallassa, ehkäpä
+itsekin tunsi pelkoa.
+
+Akaaki Akaakievitsch ei lainkaan muistanut miten tuli portaille, miten
+pääsi kadulle. Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään; ikänään ei hän ollut
+sellaista haukkumista kenraaleilta saanut, ja vielä vähemmin vierailta.
+Suu auki kulki hän pyryssä, joka riehui kaduilla, pysymättä edes
+jalkakäytävällä, Tuuli puhalsi, kuten tavallisesti Pietarissa, kaikilta
+neljältä ilmansuunnalta, kaikilta poikkikaduilta. Tuossa tuokiossa oli
+se puhaltanut häneen kurkkutaudin, ja hän saapui kotiaan voimatta
+sanaakaan lausua; kurkku ajetuksissa pani hän levolle. Niin ankaraa on
+toisinaan viran puolesta annettu haukkuminen. Seuraavana päivänä
+ilmaantui häneen ankara kuume. Pietarin ilmaston suosiollisella avulla
+huononi sairaan tila nopeammin, kuin olisi voinut aavistaakaan, ja kun
+lääkäri saapui ei hän valtasuonta koetettuaan voinut muuta tehdä, kuin
+kirjoittaa jonkun lääkemääräyksen yksinomaan senvuoksi, ettei sairas
+jäisi ilman lääkkeiden hyväätekevää apua; mutta muuten hän ilmoitti
+hänen puolentoista vuorokauden kuluttua olevan varmasti lopussa, jonka
+jälkeen hän kääntyi emännöitsijän puoleen ja sanoi: "Mutta Teidän,
+muoriseni, on turhaa tuhlata aikaa, tilatkaa hänelle nyt heti mäntyinen
+arkku, sillä tamminen on hänelle liian kallis."
+
+Liekö Akaaki Akaakievitsch kuullut näitä hänelle niin kovaonnisia
+sanoja, ja jos lie kuullutkin, tekivätkö ne häneen tärisyttyvän
+vaikutuksen, ajatteliko hän säälittävää elämäänsä? -- sitä on mahdoton
+tietää, sillä hän koko ajan houraili kuumeen käsissä. Hän näki
+lakkaamatta näkyjä, yhden toistaan kauheamman: milloin näki hän
+Petrovitschin ja käski hänen tekemään viitan, jossa oli jonkunlaiset
+ansat rosvoja varten, joita hän aina luuli olevan vuoteensa alla, ja
+kutsuipa hän toisinaan emäntäänsä vetämään pois jonkun rosvon hänen
+peitteensäkin alta; milloin kysyi hän tältä, miksi hänen vanha
+kapottinsa riippuu hänen edessään, kun hänellä on uusikin viitta;
+milloin tuntui hänestä, kuin seisoisi hän kenraalin edessä kuulemassa
+viran puolesta annettua haukkumista ja sanoisi: "Suokaa anteeksi,
+Teidän ylhäisyytenne!" -- milloin hän taasen sadatteli, laskien
+suustaan niin kauheita sanoja, että emäntäeukko risti itsensä, hän kun
+ei koskaan ollut kuullut häneltä sellaista, vielä vähemmin kun nämät
+sanat välittömästi seurasivat sanoja "Teidän ylhäisyytenne". Myöhemmin
+puhui hän aivan päättömiä, niin, ettei niistä saanut mitään tolkkua.
+Sen vain saattoi huomata, että hänen mielettömät sanansa ja ajatuksensa
+liikkuivat tuon yhden ja saman viitan ympärillä.
+
+Viimein heitti Akaaki Akaakievitsch henkensä. Ei hänen huonettaan eikä
+tavaroitaan merkitty sinetillä, sillä ensinnäkään ei hänellä ollut
+perillisiä, ja toisekseen jäi häneltä hyvin vähän peruja, nimittäin
+kimppu hanhensulkakyniä, kirja valkoista virallista paperia, puoli
+tusinaa nenäliinoja, pari-kolme housuista irtautunutta nappia ja tuo
+lukijalle tunnettu kapotti. Kellekä nämä kaikki joutuisivat, Herra
+nähköön; se asia, sen tunnustan, ei jännittänyt tämänkään kertomuksen
+kirjoittajaa.
+
+Akaaki Akaakievitsch vietiin pois ja haudattiin. Ja Pietari jäi ilman
+Akaaki Akaakievitschia, aivankuin häntä ei olisi konsaan ollut
+olemassakaan. Hänessä katosi olento, joka oli kaikille tuntematon, ei
+kellekään kallis; kaikille oli yhdentekevää elikö hän vai kuoli; eikä
+häneen kiinnittänyt huomiotaan edes luonnontutkijakaan, joka asettaa
+nuppineulaan tavallisen kärpäsenkin ja tutkii sitä mikroskoopilla, --
+olento, joka nöyränä kantoi viraston pilkan ja ilman erityisempiä
+tapahtumia vaipui hautaan, ja jolle, vaikkakin vasta elämän ehtoona,
+ilmestyi kirkas vieras viitan muodossa, valaisten hetkeksi hänen kurjan
+elämänsä, ja jota sitten aivan äkkiarvaamatta kohtasi onnettomuus, joka
+maailman mahtavimmatkin lannistaa!...
+
+Muutama päivä hänen kuolemansa jälkeen oli virastosta lähetetty
+vahtimestari hänen asuntoonsa ilmoittamaan, että päällikkö kutsuu.
+Mutta vahtimestari sai palata tyhjin toimin takaisin sillä tiedolla,
+ettei kysymyksessä oleva virkamies enään voi saapua; ja kysymykseen:
+"Miksi ei?" vastasi hän: "Siksi, että hän on kuollut; neljä päivää
+sitten jo haudattiin." Siten saatiin virastossa tietää Akaaki
+Akaakievitschin kuolemasta, ja seuraavana päivänä istui jo uusi
+virkamies hänen tilallaan, paljon pitempikasvuinen, ja joka ei enään
+kirjoittanut niin sujuvalla käsialalla, vaan paljoa kaltevammalla ja
+epätasaisemmalla. --
+
+Mutta kuka voisi kuvitellakaan, ettei tähän päättyisi kaikki Akaaki
+Akaakievitschista, että Jumala oli sallinut hänen meluten elää vielä
+muutamia päiviä kuolemansa jälkeen, ikäänkuin korvaukseksi hänen
+yksinäisestä, huomaamattomasta elämästään? Mutta siten kuitenkin
+tapahtui, ja meidän pikku kertomuksemme saa aivan odottamatta
+sadunomaisen lopun.
+
+Pietarissa rupesi yhtäkkiä liikkumaan huhuja, että Kalinkinin sillan
+luona ja vielä sitäkin edempänä oli öisin ruvennut näyttäytymään
+virkamiehen näköinen aave, joka kantoi jotakin siepattua viittaa,
+viittaa sellaista, jonka olkapäät olivat kokonaan rikki revityt, josta
+ei voinut nähdä virka-arvoa eikä asemaa; joka vivahti kaikenlaisilta
+viitoilta: kissannahkakauluksisilta, majavannahkakauluksisilta,
+pumpulilla täytetyiltä, genetinnahkaisilta, ketunnahkaisilta,
+karhunnahkaisilta, -- sanalla sanoen kaikenlaisilta turkiksilta ja
+nahkoilta, joita ihmiset ikinä ovat keksineet itsensä verhoamiseksi.
+Eräs viraston virkamiehistä näki omin silmin aaveen ja tunsi heti sen
+Akaaki Akaakievitschiksi; mutta tämä näky kauhistutti häntä niin, että
+hän läksi paikalla juoksemaan minkä käpälistä pääsi, joten hän ei
+voinut sitä tarkemmin tarkastella, mutta näki kuitenkin, miten tämä
+kaukaa uhkasi häntä sormellaan. Kaikilta tahoilta alkoi kuulua
+yhtämittaisia valituksia, ett'ei ainoastaan nimi- vaan vieläpä
+hovineuvostenkin selät ja olkapäät olivat alituisessa paleltumisen
+vaarassa, kun heidän viittansa temmattiin salaperäisellä tavalla pois.
+Poliisin toimeksi annettiin aaveen kiinniottaminen ja rankaiseminen
+kauhealla tavalla muille varotukseksi, oli se sitten elävä taikka
+kuollut; mutta tässä ei oltu onnistuttu. Jonkun Kirjuskinin
+poikkikadulla sijaitsevan korttelin poliisivartija oli tosin jo
+saamaisillaan aaveen kiinni itse pahanteossa, yrittämässä riistää
+pörhökankaista viittaa joltakin eron saaneelta soittajalta, joka
+aikoinaan oli puhaltanut huilua. Käytyään aavetta kaulurista kiinni,
+huusi hän avukseen kaksi toveriaan, joille jätti sen kiinnipideltäväksi
+ja itse veti esille saappaanvarresta tupakkakukkaron raitistuttaakseen
+taas joksikin aikaa kuusi kertaa elämänsä aikana paleltuneen nenänsä.
+Mutta tupakka oli kai sellaista laatua, ett'ei sitä voinut sietää
+aavekaan. Työnnettyään sormellaan tupakkata oikeaan sierameensa, ei
+poliisivartija ehtinyt vetäistä vielä hiventäkään vasempaan, kun jo
+aave aivasti niin ankarasti, että kerrassa sokaisi kaikkien kolmen
+silmät. Sill'aikaa kuin he puristivat kouransa nyrkkiin, pehmittääkseen
+aavetta, oli se jo kadonnut jäljettömiin, niin etteivät he tarkalleen
+tienneet oliko se ollutkaan heidän käsissään. Tämän jälkeen hirvittivät
+aaveet niin poliisivartijoita, että he varoivat käymästä kiinni
+eläviinkin ja huusivat jo kaukaa: "Kuuleppas sinä siellä, mene
+tiehesi." Ja virkamiehen haamu rupesi taas näyttäytymään Kalinkinin
+sillan seutuvilla saattaen kaikki jänishousut kauhun valtaan.
+
+Mutta mehän olemme kokonaan unohtaneet _erään vaikutusvaltaisen
+henkilön_, joka tuskin varsinaisesti lie ollut syynä siihen, että
+muuten todellinen kertomuksemme muuttui sadunomaiseksi. Ennen kaikkea
+vaatii oikeus ja kohtuus meitä ilmoittamaan, että _eräs
+vaikutusvaltainen henkilö_ heti kiusatun Akaaki Akaakievitsch-raukan
+poistuttua, tunsi jonkunlaista sääliä. Eikä säälintunne ollutkaan
+hänelle aivan vieras; hänen sydämessään piili kyllä monta hyvääkin
+ominaisuutta, vaikka virka hyvin usein esti niitä pääsemästä ilmi. Ja
+kun tuo hiljan saapunut ystävä läksi hänen työhuoneestaan, muistui
+hänen mieleensä Akaaki Akaakievitsch raukka. Ja tästä lähtien ilmestyi
+hänen sielunsa silmien eteen melkein joka päivä kalpea Akaaki
+Akaakievitsch, joka ei ollut kestänyt hänen virkansa puolesta
+antamaansa läksytystä. Akaaki Akaakievitschin muisto vaivasi häntä
+siihen määrään, että hän viikon kuluttua päätti lähettää hänen luokseen
+jonkun virkamiehen tiedustelemaan, mikä hän on, ja voisiko hän
+jollainlailla auttaa häntä; ja kun hänelle ilmoitettiin Akaaki
+Akaakievitschin vähässä ajassa kuolleen kuumeeseen, oli hän kuin salama
+olisi häneen iskenyt; hänen omatuntonsa rupesi häntä nuhtelemaan, ja
+hän oli koko päivän pois tolaltaan.
+
+Haluten hiukan huvitteleida ja haihduttaa ikävät ajatukset, läksi hän
+illalla erään tuttavansa luokse ja löysi sieltä hauskaa seuraa, ja mikä
+vielä parempi, olivat kaikki siellä samaa arvoluokkaa, joten hän tunsi
+itsensä aivan vapaaksi. Tämä vaikutti vallan hämmästyttävästi hänen
+mielentilaansa. Hän oli avomielinen, toverillinen jutteluissa ja
+sydämellinen -- toisin sanoen, vietti illan erinomaisen hauskasti.
+Illallisen päälle joi hän pari lasia samppanjaa, -- seikka, joka ei
+tietenkään vaikuta vallan huonosti mielialan kohoamiseen. Samppanja sai
+hänet mitä erinäisimpiin mielentiloihin, muun muassa hän ei
+päättänytkään mennä suoraa kotiin, vaan ajaa erään tutun naisen,
+Karoliina Ivanownan, luokse, -- naisen, jonka sanottiin olevan
+saksalaista syntyperää, ja jonka kanssa hän oli mitä ystävällisimmissä
+suhteissa. Täytyy mainita, että vaikutusvaltainen henkilö oli jo
+ikämies, hyvä puoliso ja arvoisa perheenisä. Kaksi poikaa, joista
+toinen jo oli kansliavirkamiehenä, ja sievä kuusitoistavuotias tytär,
+jolla oli hiukan käyrä, mutta siltä sievä nenä, tulivat joka aamu
+suutelemaan hänen kättään virkkaen: "Bonjour, papa!" Hänen puolisonsa,
+vielä verevä nainen, eikä niinkään hullumman näköinen, oli
+ennen antanut hänelle kätensä suudeltavaksi, ja sittemmin
+käännettyään sen toiselle taholle, suuteli itse hänen kättään. Mutta
+vaikutusvaltainen henkilö, vaikka muuten olikin sangen mieltynyt
+kotoiseen perhehellyyteen, piti kuitenkin sopivana olla ystävällisissä
+suhteissa toisessa kaupunginosassa asuvan ystävättären kanssa. Tämä
+ystävätär ei ollut vähääkään parempi eikä nuorempi hänen omaa vaimoaan;
+mutta sellaisiakin ongelmoita sattuu maailmassa olemaan, eikä niiden
+arvosteleminen kuulu meille.
+
+Vaikutusvaltainen henkilö astui siis portaita alas, istuutui rekeen ja
+sanoi ajajalle: "Karoliina Ivanownan luo!" Ja hän vaipui,
+kääriydyttyään hyvin mahtavasti lämpimään viittaansa, tuohon suloiseen
+tilaan, jota parempata ei venäläinen enää voi uneksiakaan, -- kun ei
+nimittäin itse ajattele mitään, vaan ajatukset yhtäkaikki liikkuvat
+päässä, toinen toistaan hivelevämpinä, tuottamatta edes etsimisen ja
+keksimisen vaivaa. Tyytyväisenä muisteli hän ohimennen illan hauskimpia
+kohtia ja sanasutkauksia, jotka aina olivat saaneet aikaan
+naurunhohotuksen siinä ryhmässä, missä ne oli lausuttu. Vieläpä hän
+toistelikin niistä muutamia puoliääneen ja huomasi niiden olevan vielä
+yhtä lystikkäitä kuin ennenkin, mutta hiukan tyhmänlaisia, niin että
+hän itsekin nauroi niille sydämensä pohjasta. Toisinaan häiritsivät
+häntä kuitenkin rajut tuulenpuuskat, jotka äkkiä tulla tuprahtivat,
+Jumala ties mistä ja minkätähden, ja jotka pieksivät häntä kasvoihin
+paiskellen hänen päälleen lunta, sivallellen kuin lepattavat purjeet
+hänen viittansa kaulusta, tai taas äkkiä uskomattomalla voimalla
+törmäten hänen päänsä kimppuun, herättäen hänet siten ajatuksistaan...
+Äkkiä tunsi vaikutusvaltainen henkilö jonkun tarttuvan häntä jotenkin
+kovakouraisesti kauluriin. Käännyttyään katsomaan, näki hän takanaan
+lyhytkasvuisen miehen vanhassa, kuluneessa virkapuvussa ja tunsi hänet
+kauhukseen Akaaki Akaakievitschiksi. Virkamiehen kasvot olivat
+kuolonkalpeat ja aavemaiset. Mutta vaikutusvaltaisen henkilön kauhu
+kasvoi vallan rajattomiin, kun hän näki, että aaveen suu aukeni, ja
+kuuli sen lausuvan kuin haudan syvyyksistä seuraavat sanat: "No,
+siinäpä sinä viimeinkin olet! Viimeinkin, minä, tuota, pääsin sinua
+kaulurista kiinni! Tarvitsen viittaasi! Et pitänyt väliä minun... ja
+vielä haukuit -- annappa nyt omasi!" -- Vaikutusvaltainen henkilö parka
+oli kuolla kauhusta. Miten lujaluontoinen hän lie kansliassa ollutkin
+ja yleensä alempainsa edessä, ja vaikka jokainen, katsoen vain hänen
+miehuullista muotoansa ja vartaloansa sanoi: "Ah, miten voimakas
+luonne!" tunsi hän kuitenkin nyt -- kuten epäilemättä hyvin moni muukin
+sankarimaisella ulkomuodolla varustettu olisi tehnyt -- niin
+hirvittävää kauhua, että pelkäsi, eikä aivan syyttäkään, saavansa
+jonkun taudinkohtauksen. Hän riuhtasi paikalla viitan hartioiltaan ja
+karjasi oudolla äänellä ajajalle: "Kotiin täyttä kyytiä!" Kuultuaan
+äänen, jota tavallisesti käytetään vain erittäin ratkaisevina hetkinä,
+ja vaikuttaa sangen voimakkaasti, kätki ajaja päänsä olkainsa väliin,
+tuli sitte mitä tuli, ja läimäytti ruoskaansa, istuen hiljaa kuin
+muuri. Muutaman minuutin kuluttua oli vaikutusvaltainen henkilö jo
+asuntonsa portaitten edessä. Kalpeana, kauhistuttavan näköisenä ja
+ilman viittaa saapui hän kotiin, sensijaan että olisi ajanut Karoliina
+Ivanownan luo, ja päästyään jollain lailla huoneeseensa, oli koko yön
+kuin pyörällä päästään, niin että hänen tyttärensä seuraavana aamuna
+teenjuonnin jälkeen virkkoi: "Isä, sinähän olet tänään aivan kalpea".
+Mutta isä oli ääneti, eikä sanallakaan maininnut siitä mitä oli
+tapahtunut, missä oli ollut ja minne oli aikonut ajaa.
+
+Tämä tapahtuma teki häneen syvän vaikutuksen. Paljon harvemmin hän
+tästä lähtien puhutteli käskynalaisiaan sanoilla: "Miten uskallatte?
+ettekö tiedä, kuka seisoo edessänne?" Ja jos näin huudahtikin, niin
+tapahtui se vasta senjälkeen, kun oli kuullut, mistä oli kysymys. Mutta
+vielä merkillisempi seikka on se, ettei tästä lähtien enään virkamiehen
+haamu kummitellut: kenraalin viitta sopi nähtävästikin mainiosti sen
+hartioille; joka tapauksessa ei enään sattunut sellaista, että keltään
+olisi riistetty viittaa.
+
+Jotkut toimekkaat ja huolenpitävät ihmiset eivät kuitenkaan tahtoneet
+rauhoittua ja kertoivat virkamiehen haamun vielä näyttäytyvän kaupungin
+laitapuolilla. Ja eräs poliisivartija Kaloomenin seutuvilla oli omin
+silmin nähnyt, miten erään talon takaa tuli näkyviin aave; mutta ollen
+syntymästään hiukan heikonlainen, -- niin että kerran eräs tavallinen,
+täysikasvuinen juottoporsas, joka tulla törmäisi jonkun poliisiupseerin
+talosta, kaasi hänet kumoon, josta ympärillä seisoskelevat issikat
+räjähtivät aika nauruun, mistä pilanteosta hän sitten kiristi heiltä
+kaksi kopeekkaa tupakkiin, -- ollen siis hiukan heikonlainen, ei hän
+uskaltanut käydä siihen käsiksi, vaan kulki pimeän suojassa sen
+jälessä, kunnes se viimein äkkiä rupesi tähyämään tarkasti ympärillensä
+ja virkkoi pysähtyen: "Mitäs sinä tahdot?" ja puisti samalla niin isoa
+nyrkkiä, ettei sellaista ikinä elävillä ole. Poliisivartija vastasi:
+"En mitään", ja palasi paikalla takaisin. Aave oli jo kuitenkin paljoa
+suurempi kooltaan ja oli varustettu julmalla parralla ja, suunnaten
+askeleensa Obuhowin sillalle päin, häipyi se pian yön pimeyteen.
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 51747 ***
diff --git a/51747-8.txt b/old/51747-8.txt
index 7d0a5a9..8111311 100644
--- a/51747-8.txt
+++ b/old/51747-8.txt
@@ -1,1671 +1,1671 @@
-The Project Gutenberg eBook, Viitta, by Nikolai Vasilevich Gogol,

-Translated by Huugo Jalkanen

-

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most

-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 

-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of

-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 

-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have

-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

-

-

-

-

-Title: Viitta

-       Kertomus

-

-

-Author: Nikolai Vasilevich Gogol

-

-

-

-Release Date: April 13, 2016  [eBook #51747]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-

-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIITTA***

-

-

-E-text prepared by Tapio Riikonen

-

-

-

-VIITTA

-

-Kertomus

-

-Kirj.

-

-N. V. GOGOL

-

-Venäjänkielestä ["Shinelj"] suomentanut Huugo Jalkanen

-

-Kirjallisia pikkuhelmiå III.

-

-

-

-

-

-

-Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1909.

-O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.

-

-

-

-

-N. V. Gogol.

-

-

-Nikolai Vasiljevitsch Gogol syntyi v. 1809 Vähä-Venäjällä, jossa hänen

-isänsä eli kirjailijana. Jo nuorena ylioppilaana täytyi hänen isänsä

-kuoltua itse ruveta elättämään itseään ja hän siirtyi silloin v. 1828

-Pietariin, jossa toimi virkamiehenä, opettajana, näyttelijänä ja

-sanomalehtimiehenä. Mutta hänen mielensä paloi kirjallisiin töihin, hän

-tunsi palavaa halua luoda jotakin suurta, josta olisi kunniaa koko

-hänen isänmaalleen. Nyt hän Puschkinia lukiessaan innostui

-kotiseutuunsa ja kirjoitti ensimäisen suuremman teoksensa,

-vähävenäläisen kansanelämänkuvauksen "Juhannusaatto". Nyt joutui hän

-Pietarin paraimpiin kirjailijapiireihin, ja tästä lähtien käy hänen

-kehityksensä nopeasti. Tämä nyt suomeksi ilmestyvä kertomus "Viitta" on

-käänteentekevä sekä hänelle että koko Venäjän kirjallisuudelle, sillä

-se alkaa Venäjän varsinaisen realismin. Hän oli syventynyt kuvaajasta

-tarkaksi elämän tutkijaksi ja tulkitsee erinomaisella lämmöllä ja

-nerokkuudella ihmisten salaisimmatkin tuntemukset, sellaisetkin, joita

-ei arkielämän pauhussa lainkaan huomatakaan. Kaikki sortoa kärsivät

-saavat hänestä puolustajan, kaikki sortajat vihollisen. Purevalla

-satiirilla, mutta samalla myös leikillisellä, sääliä herättävällä

-huumorilla paljastaa hän koko senaikuisen venäläisen virkakoneiston

-mädännäisyyden. 1838 ilmestyi hänen tunnettu teoksensa "Reviisori", ja

-1842 toinen hänen kahdesta pääteoksestaan "Kuolleet sielut." --

-Loppuijällään joutui hän pappien vaikutuksen alaiseksi, joutui tuskiin

-sielunsa autuuden puolesta ja omantunnontuskiin siitä, että oli niin

-paljon pilkannut lähimmäisiään. Näihin sisällisiin taisteluihin hänen

-sielunsa ja ruumiinsa sitten vähitellen murtui, ja hän kuoli v. 1852.

-Gogol on Venäjän kirjallisuuden tukipylväitä.

-

-Suomentaja.

-

-

-

-

-

-

-Viitta.

-

-

-

-

-Virastossa -- mutta parasta on olla sanomatta missä virastossa, sillä

-mitkään eivät ole sen helpommin äkämystyviä kuin kaikenlaiset virastot,

-rykmentit, kansliat ja, sanalla sanoen, kaikenlaiset virkakunnat.

-Nykyäänhän jokainen yksityinen henkilö pitää omaan persoonaansa

-kohdistuneet loukkaukset rikoksina koko yhteiskuntaa kohtaan.

-Kerrotaanpa, että tässä joku aika takaperin saapui eräältä

-piiripoliisipäälliköltä -- en muista mistä kaupungista -- joku

-valituskirjelmä, jossa hän selkosen selvästi selittää, että

-keisarilliset asetukset joutuvat aivan hunningolle ja että Hänen

-Majesteettinsa pyhää nimeä lausutaan aivan turhaan; ja mitä

-mahtavimmaksi todistukseksi oli hän liittänyt kirjelmäänsä jonkun

-romantillisen teoksen, jossa ainakin joka kymmenennellä sivulla

-esiintyi piiripoliisipäällikkö, vieläpä paikotellen aivan

-juopuneessakin tilassa.

-

-Siis on parasta kaikkien ikävyyksien välttämiseksi nimittää

-puheenaolevaa virastoa vain _erääksi virastoksi_. Ja siis: _eräässä

-virastossa_ palveli _eräs virkamies_, -- tosin virkamies sellainen,

-jota ei juuri voi sanoa miksikään huomattavaksi; hän oli

-lyhytkasvuinen, hiukan rokonarpinen, hiukan punatukkainen, vieläpä

-vähän huonokuuloinen ja kaljupäinenkin; vielä oli hänellä ryppy

-kummassakin poskipielessä, ja kasvonsa olivat hemoroidaalisen

-väriset... Mitäpä tehdä! sellaista saa aikaan Pietarin ilmasto. -- Mitä

-hänen arvonimeensä tulee (sillä meillähän täytyy ennenkaikkea ilmoittaa

-arvonimi), oli hän n.k. ikuinen nimineuvos, joista, kuten tunnettua,

-tekevät ivaa ja pilaa kaikenkarvaiset kirjailijat, jotka omaavat tuon

-sangen kiitettävän tavan ivata niitä, jotka eivät voi puolustautua.

-

-Virkamiehemme sukunimi oli Baschmatschkin. Nimestä kohta huomaa, että

-se on joskus johtunut sanasta kenkä [sanaleikki mainitun virkamiehen

-nimestä; kenkä on venäjäksi baschmák, siitä Baschmatschkin. Suom.

-muist.], mutta tietämätöntä on milloin ja millä tavalla se on siitä

-johtunut, sillä hänen isänsä, samoinkuin isoisänsä ja lankonsakin, sekä

-kaikki täydelliset Baschmatschkinit olivat kävelleet saappaissa

-vaihtaen vain kolmisen kertaa vuodessa puolianturoita.

-

-Hänen ristimänimensä oli Akaaki Akaakievitsch. Se kuulostanee lukijasta

-ehkä hiukan oudolta ja etsityltä; mutta voin vakuuttaa, ettei sitä ole

-millään lailla etsitty, vaan että seikka tosiaankin oli sellainen,

-ettei muuta nimeä voitu millään lailla antaa. Tapahtumain kulku oli

-seuraava.

-

-Akaaki Akaakievitsch syntyi -- jollei muisti petä -- yöllä vasten

-23:tta päivää maaliskuuta. Äiti-vainaja, joka oli virkamiehen vaimo ja

-kerrassaan kelpo nainen, valmistautui, kuten tuleekin, ristimään lasta.

-Äiti makasi vielä vuoteellaan vastapäätä ovea. Hänen oikealla

-puolellaan seisoi kummi, arvoisa Ivan Ivaanovitsch Jeroschkin, joka

-palveli osastonpäällikkönä senaatissa, ja kummitäti, harvinaisen

-hyväsydäminen poliisiupseerin vaimo Ariina Semjoonovna Bjelobryschkova.

-Äidille annettiin valittavaksi mieluisin kolmesta nimestä: Makija,

-Sassija, tai jos nämä eivät kelpaisi, olisi lapsi ristittävä marttyyri

-Hasdasaatan kaimaksi.

-

-"Ei!" tuumi vainaja, "nimet ovat kaikki niin kummia..."

-

-Tehdäkseen hänen mielikseen, avasivat kummit kalenterin toisesta

-paikasta ja löysivät taas kolme nimeä: Trifiili, Duula ja Varahaasi.

-

-"Johan nyt on kumma", virkkoi eukko; "minkälaisia ne kaikki nimet

-onkaan! En ole tosiaankaan ikänäni sellaisia kuullut. Olisipa vielä

-edes Vadát, tai Varúh, mutta Trifiili ja Varahaasi!"

-

-Vielä käännettiin lehtiä ja löydettiin Pavsikaahi ja Vahtiisi.

-

-"No, jo minä huomaan, että hänellä on huono onni", virkkoi eukko.

-"Parasta on nimittää lapsi isänsä mukaan. Isä oli Akaaki, niinpä olkoon

-poikakin Akaaki."

-

-Täten sai lapsi nimekseen Akaaki Akaakievitsch. Hänet kastettiin,

-jolloin hän itki kovasti ja väänsi naamaansa niin julman näköiseksi,

-kuin olisi jo edeltäpäin aavistanut joutuvansa nimineuvokseksi. Ja

-siten kaikki tapahtui. -- Olemme esittäneet tämän kaiken vain

-senvuoksi, että lukija voisi itse nähdä, että kaikki tapahtui

-välttämättömyyden pakosta, ja ettei mitään muuta nimeä voitu antaa.

-

-Kukaan ei voinut muistaa, mihin aikaan Akaaki Akaakievitsch oli tullut

-virastoon, ja kuka hänet sinne oli toimittanut. Miten olikaan muuttunut

-tirehtöörejä ja muita päälliköitä, hänen oli aina nähty istuvan

-paikallaan samassa asennossa ja samaa puhtaaksikirjoittajan virkaa

-hoitaen, niin että lopulta luultiinkin, että hän oli kaiketi jo

-valmiina virkamiehenä maailmaan syntynytkin, virkatakki yllään ja kalju

-paikka päälaellaan. Virastossa ei häneen kiinnitetty minkäänlaista

-huomiota. Vahtimestarit eivät ainoastaan olleet nousematta seisaalleen,

-kun hän saapui, vaan vielä lisäksi eivät edes katsahtaneetkaan häneen,

-aivankuin olisi vain joku kärpänen lentänyt etehisen läpi. Päälliköt

-kohtelivat häntä jotenkin kylmänylivaltaisesti. Kuka osastonpäällikön

-apulainen hyvänsä pisti vain paperin suoraan hänen nenänsä alle

-sanomatta edes: "Kirjoittakaa puhtaaksi!" tai: "Tästä saatte hupaista

-työtä", tai jotain muuta sopivaa, kuten on tapana sivistyneemmissä

-virastoissa. Ja hän otti paperin vastaan tarkastaen vain sitä,

-katsomatta lainkaan kuka sen hänelle antoi, ja oliko tällä siihen

-oikeutta, -- otti ja ryhtyi sitä heti puhtaaksikirjoittamaan.

-

-Nuoret virkamiehet laskivat hänestä pilaa niin paljon kuin heidän

-kansliajärkensä suinkin salli ja kertoivat hänen vieressään hänestä

-tekaisemiaan juttuja; sanoivat hänen hakkailevan emännöitsijäänsä,

-vanhaa, seitsenkymmenvuotiasta eukkoa; kysyivät koska he aikovat

-viettää häitä; siroittivatpa vielä hänen päällensä pieniä paperin

-palasiakin, sanoen niitä lumeksi.

-

-Mutta Akaaki Akaakievitsch ei puuttunut kaikkeen tähän peliin

-yhdelläkään sanalla, oli vain omissa oloissaan, aivankuin ei olisi

-ketään ollut hänen ympärillään. Eikä tämä härnäys häirinnyt edes hänen

-työskentelyänsäkään. Keskellä tuota hälinää ei hän tehnyt ainoatakaan

-kirjoitusvirhettä. Ja ainoastaan joskus kun tuo karhunleikki kävi aivan

-sietämättömäksi, kun tönäsivät häntä käsivarteen estäen häntä

-kirjoittamasta, silloin hän hiljaa äännähti: "Jättäkää minut rauhaan!

-Miksi minua kiusaatte?" Ja jotakin kummaa sisälsivät nämä sanat ja se

-äänensävy, jolla ne lausuttiin. Niissä värähteli sellainen

-surumielisyys, että eräs nuorukainen, joka juuri hiljan oli nimitetty

-virkaansa, ja joka muiden esimerkkiä seuraten aikoi ruveta härnäämään

-häntä, äkkiä peräytti aikeensa nuo sanat kuullessaan, aivankuin jokin

-olisi häntä koskenut; ja sen erän perästä tuntui hänestä, kuin olisi

-kaikki muuttunut hänen silmissään, kuin näkisi hän kaikki uudessa

-valossa. Joku käsittämätön tunne vieroitti hänet tovereistaan, joihin

-oli tutustunut siinä luulossa, että he olivat säädyllisiä, sivistyneitä

-ihmisiä. Ja vielä kauvan tämän tapahtuman jälkeenkin ilmestyi keskellä

-hänen hilpeimpiä hetkiäänkin hänen eteensä pienen virkamiehen kuva,

-joka läpitunkevalla äänellä virkkoi: "Jättäkää minut rauhaan! Miksi

-minua kiusaatte?" ja näitä läpitunkevia sanoja seurasi toiset: "Olenhan

-veljesi". Ja tuo nuorukaisraukka peitti kasvot käsiinsä -- ja sitten

-elämänsä varrella hän monta kertaa kauhistui huomatessaan, miten paljon

-on ihmisissä epäinhimillistä, miten paljon julmuutta ja raakuutta

-piilee hienostuneen ja sivistyneen ulkokuoren alla, vieläpä, Jumala

-nähköön! niissäkin ihmisissä, jotka maailman silmissä ovat jalosukuisia

-ja rehellisiä...

-

-Ei ole helppo löytää toista ihmistä, joka niin kokonaan olisi

-antautunut tehtäväänsä. Ei riitä, jos sanoo, että hän hoiti virkaansa

-hartaudella, ei, hän hoiti sitä rakkaudella. Virassaan, tuossa

-alituisessa puhtaaksikirjoittamisessa, oli hänellä oma vaihteleva,

-miellyttävä maailmansa. Kun hän kirjoitti ilmeni hänen kasvoissaan

-todellinen nautinto. Erittäinkin olivat muutamat kirjaimet hänen

-lemmikkejään, ja niitä kirjoittaessaan oli hän vallan haltioissaan. Hän

-hymyili, vilkutti silmiään ja maiskutteli huuliaan, niin että hänen

-kasvojensa ilmeistä saattoi lukea melkein joka kirjaimen, minkä hänen

-kynänsä piirsi. Jos häntä olisi intonsa mukaan palkittu, olisi häh

-suureksi hämmästyksekseen ehkä saanut valtioneuvoksen arvon. Mutta nyt

-oli hän vain, kuten hänen toverinsa pilkaten sanoivat, palvellut

-"soljen napinreikään ja hemoroidin suoleensa".

-

-Ei voi olla muuten huomauttamatta, että häneenkin oli sentään

-jonkunverran huomiota kiinnitetty. Eräs tirehtööri, joka oli

-hyvänluontoinen mies ja tahtoi palkita häntä pitkäaikaisesta

-palveluksesta, oli käskenyt antaa hänelle jotakin hiukan tärkeämpää

-työtä, kuin tavallista puhtaaksikirjoitusta, nimittäin kirjoittaa

-jonkunlainen ote jo valmiista kirjelmästä johonkin toiseen virastoon.

-Ero tämän työn ja puhtaaksikirjoituksen välillä oli vain siinä, että

-hänen tuli vaihtaa päällekirjoitus ja muuttaa muutamia verbejä

-ensimäisestä persoonasta kolmanteen. Tämä tuotti hänelle niin paljon

-työtä ja päänvaivaa, että hän tuli hiestä aivan märäksi. Hän pyyhki

-otsaansa ja sanoi viimein: "Ei, tämä ei suju; parasta on, että annatte

-minulle jotakin puhtaaksikirjoitettavaksi".

-

-Tästä lähtien sai hän aina vaan puhtaaksikirjoittaa, ja ulkopuolella

-sen piiriä ei hänestä näyttänyt mitään olevan olemassakaan.

-

-Hän ei pitänyt lainkaan huolta puvustaan, ja silläpä ei hänen

-virkatakkinsa ollutkaan enään viheriäinen, vaan vivahti joltain

-punertavanharmaalta. Hänen kauluksensa oli kapea ja matala, niin että

-hänen kaulansa, joka ei suinkaan ollut pitkä, pisti siitä hyvin

-pitkälle esiin, aivankuin niiden päätään liikuttelevien kipsisten

-kissain, joita kiertävät kaupustelijat kannikselevat tusinamäärin

-päänsä päällä. Ja aina oli hänen vaatteissaan joko heinänkorsia, tai

-lankapätkiä, tai jotain muuta. Sitäpaitsi oli hänellä erityinen taito,

-kaduilla kävellessään, osua aina ikkunoiden alle juuri silloin, kun

-niistä heitettiin ulos tunkioita, ja siksipä hänen hattunsa päällys

-olikin aina täynnä arbuusin- ja melooninkuoria ja kaikenlaista

-mahdollista törkyä.

-

-Akaaki Akaakievitsch ei kertaakaan elämässään kiinnittänyt huomiotaan

-siihen, mitä joka hetki kaduilla tapahtui, ja jota hänen nuoremmat

-virkaveljensä alinomaa tarkkasivat, joiden vilkas katsekin oli niin

-erinomaisen harjaantunut, että huomasi heti, keneltä toisella puolella

-katua oli katkennut housunlahkeiden hihna, -- mikä aina nosti veikeän

-hymyn heidän huulilleen. Mutta Akaaki Akaakievitsch, jos jotakin

-katselikin, näki vain kaikkialla puhtaat, tasaisella käsialalla

-kirjoitetut rivinsä ja ainoastaan, jos hevosen turpa, aivan hänen

-tietämättään tiesi mistä ilmestynyt, laskeutui hänen olalleen ja

-puhalsi sieramistaan kokonaisen tuulispään hänen poskeansa vastaan,

-silloin hän vasta huomasi, ettei olekaan keskellä riviään, vaan

-pikemmin keskellä katua.

-

-Tultuaan kotiin, istuutui hän heti syömään ja särpi tuossa tuokiossa

-kaalisoppansa, söi sitten palan lihaa sipulin kanssa, kertaakaan

-huomaamatta sen makua, -- söi kaiken kärpäsineen ja kaikkineen, mitä

-Jumala oli siihen sillä hetkellä lähettänyt. Huomattuaan vatsansa

-alkavan pullistua nousi hän pöydästä, otti mustepullonsa ja rupesi

-puhtaaksikirjoittamaan papereita, joita oli tuonut mukanaan kotiin. Jos

-hän ei ollut mitään mukanansa tuonut, kopioi hän omaksi huvikseen

-itselleen etenkin sellaisia papereita, jotka olivat huomattavia, ei

-kauniin käsialansa, vaan arvokkaan osoitteensa puolesta jollekin

-uudelle tai tärkeälle henkilölle.

-

-Ei edes silloinkaan, kun Pietarin harmaa taivas kokonaan sammui, ja

-koko virkamiesmaailma söi päivällistään, kukin osaksi saamansa palkan,

-osaksi oman makunsa mukaan, kun kaikki jo lepäsivät virastojen

-kynänrapinan, hyörinän, omainsa ja muiden välttämättömien toimien sekä

-kaiken senkin jälkeen, minkä väsymättömät ihmiset olivat yli oman

-tarpeensa ottaneet tehdäkseen; kun virkamiehet kiiruhtavat käyttämään

-hyväkseen jäljelläolevaa aikaa päivästä, mikä kiiruhtaen teatteriin,

-mikä kaduille käyttämään aikansa jonkinlaiseen hattujentarkasteluun, --

-mikä illatsuihin tuhlaamaan kohteliaisuuksiaan jollekin viehättävälle

-neitoselle, jollekin pienemmän virkamiesryhmän "tähdelle", -- mikä

-mennen -- ja niin useimmiten tapahtuikin -- suoraa jonkun toverinsa

-luo, joka asui kolmannessa tai neljännessä kerroksessa kahdessa

-vähäisessä huoneessa, joihin kuului vielä eteinen, tai keittiö, ja

-joissa näki jonkinlaisia muotiesineitä, kuten lamppuja tai joitain

-pikkuesineitä, jotka olivat vaatineet monta uhrausta, paastoamista ja

-sisällä istumista vapaa-aikoina, -- toisin sanoen, silloin kun kaikki

-virkamiehet hajaantuvat ystäväinsä pieniin asunnoihin pelaamaan

-meluista vistiä, hörppimään teetä laseista kopeekankorppujen kera,

-vetelemään sauhuja pitkistä piipuista, kertomaan pelin välillä

-kaikenlaisia vanhoja juoruja, jotka olivat peräisin ylemmistä

-seurapiireistä, sillä juoruamisestahan ei venäläinen voi milloinkaan

-eikä missään tilaisuudessa kieltäytyä, -- tai jos ei ollut, mistä

-jutustaa, kertomaan tuota ijänikuista juttua linnanpäälliköstä, jolle

-tultiin sanomaan, että Falkonetovin muistopatsaan hevoselta oli

-katkaistu häntä; -- sanalla sanoen silloin, kun kaikki huvittelivat,

-silloinkaan ei Akaaki Akaakievitsch antautunut minkäänlaisiin

-huvituksiin. Kukaan ei voinut sanoa milloinkaan nähneensä häntä missään

-iltamissa. Kirjoitettuaan kylliksi paneutui hän levolle hymysuin jo

-edeltäpäin ajatellessaan, että mitähän Jumala huomenna lähettää

-puhtaaksikirjoitettavaksi? Niin vieri tuon miehen maallinen elämä, joka

-400 ruplan vuosipalkkoineen oli täydelleen kohtaloonsa tyytyväinen. Ja

-hän olisi voinut mahdollisesti elää hyvinkin vanhaksi, jos ei olisi

-olemassa erinäisiä onnettomuuksia, joita on siroiteltu ei ainoastaan

-nimineuvosten vaan myös sala-, todellisten-, hovineuvosten ja kaikkien

-sellaistenkin neuvosten elämänpoluille, jotka eivät kellekään neuvoja

-anna, enempää kuin niitä keltään itsekään saavat.

-

-Pietarissa on ankara vihollinen kaikille niille, joiden vuosipalkka

-pyörii siinä 400 ruplan korvilla. Tämä vihollinen ei ole mikään muu,

-kuin meidän pohjolamme pakkanen, vaikka sen muuten sanotaankin olevan

-sangen terveellisen. Tuossa yhdeksän aikoina aamuisin, siis juuri

-siihen aikaan, kun kadut täyttyvät virastoihin menijöistä, alkaa se

-jaella niin ankaria ja pistäviä näppäyksiä kaikkien nenille ilman

-eroitusta, ett'eivät virkamiesraukat tiedä, mihin ne lopulta kätkeä.

-Juuri tähän aikaan, kun ylempienkin virkamiesten otsaa kirveltää

-pakkasessa, ja vedet nousevat silmiin, ovat nimineuvosraukat toisinaan

-aivan turvattomia. Hädin tuskin juuri pelastuu paleltumasta, kun

-juoksee niin nopeasti kuin saattaa nuo viisi, kuusi korttelin väliä ja

-tömistelee sitten eteisessä vankasti jalkojaan, niin että kaikki tiellä

-kohmettuneet virantoimituksessa tarvittavat kyvyt ja lahjat sulavat.

-

-Akaaki Akaakievitsch oli jo jonkun aikaan huomannut, että hänen

-selkäänsä ja olkapäitään armottoman ankarasti palelti, vaikka hän

-koettikin mahdollisimman nopeasti juosta tuon tavallisen reittinsä. Hän

-tuumi viimein, että eiköhän lie jokin vika viitassa. Tarkasteltuaan

-sitä huolellisesti kotonaan, hän huomasi, että se parista, kolmesta

-kohdasta juuri hartiain kohdalta oli muuttunut ohueksi harsoksi. Verka

-oli hieraantunut aivan läpinäkyväksi, ja vuori oli kulunut kokonaan

-rikki. Muuten olikin Akaaki Akaakievitschin viitta virkamiesten yleisen

-pilkan esineenä. Siltä oli riistetty kunniallinen viitan nimikin ja

-nimitettiin sitä kapotiksi. Se olikin muuten jotensakin kummallisen

-näköinen. Sen kaulus oli aina vuosi vuodelta pienentynyt, sillä sitä

-käytettiin muiden osien paikkaamiseen. Paikkaus ei juuri osoittanut

-tekijänsä taitavuutta ja näytti sangen kömpelöltä ja rumalta.

-

-Huomattuaan millä kannalla asiat olivat, päätti Akaaki

-Akaakievitsch viedä viittansa Petroovitschille, räätälille, joka asui

-jossain keittiönrappujen neljännessä kerrassa ja huolimatta

-silmäpuolisuudestaan ja rokonarpisuudestaan harjoitti hyvällä

-menestyksellä virkamiesten ja muidenkin miesten housujen ja takkien

-paikkaamista, -- nimittäin silloin, kun oli selvällä päällä, eikä

-hautonut päässään mitään muita hommia. Tästä räätälistä ei tosin

-pitäisi pitkiä puheita pitää, mutta kun nyt kerran on tullut tavaksi

-esittää kertomuksissa henkilöiden luonteet perinpohjin, niin ottakaamme

-kaikesta huolimatta Petroovitschkin nyt tässä esille.

-

-Ensin nimitettiin häntä vain Grigooriksi, ja oli hän silloin jonkun

-herran maaorja. Petroovitschiksi häntä ruvettiin kutsumaan siitä

-lähtien, kun hän sai vapautuskirjan ja rupesi juomaan oikein miehen

-tavalla kaikkina pyhinä, aluksi vain suurempina, mutta sittemmin ilman

-erotusta kaikkina kirkkopyhinä, joiden kohdalla kalenterissa vain oli

-ristinmerkki. Siinä suhteessa oli hän uskollinen esi-isiensä tavoille

-ja torasi vaimonsa kanssa, nimittäen tätä yleiseksi naiseksi ja

-saksalaiseksi. Ja kun nyt ohimennen mainitsimme vaimonkin, niin

-hänestäkin tässä muutama sana, vaikka emme hänestä, paha kyllä, paljoa

-enempää tiedä, kun että Petroovitschilla oli vaimo, joka käytti hattua,

-mutta ei liinaa. Kauneudestaan, kuten sanotaan, ei hän juuri voinut

-suuria kerskua, ja ainoastaan kaartilaiset hänet kohdatessaan

-tirkistivät hänen hattunsa reunan alle, liikuttelivat viiksiään ja

-päästivät joitain erityisiä äännähdyksiä.

-

-Kiivetessään ylös rappusia, jotka johtivat Petroovitschin asuntoon, ja

-jotka -- totta puhuen -- olivat aivan märät, likaveden tahraamat ja

-löyhkäsivät spriiltä, niin että silmiä kirveli, mikä muuten on aivan

-yleistä kaikille Pietarin keittiönrapuille, -- kiivetessään ylös

-rappusia, Akaaki Akaakievitsch jo ajatteli paljonko Petroovitsch

-määräisi maksua, eikä päättänyt mielestään antaa enempää kuin kaksi

-ruplaa. Ovi oli auki, siksi että emäntä, joka paistoi kaloja, oli

-päästänyt niin paljon käryä keittiöön, että ei tahtonut erottaa enään

-torakoitakaan. Akaaki Akaakievitsch meni keittiön läpi emännän

-huomaamatta ja saapui kamariin, jossa näki Petroovitschin istuvan

-suurella puisella, maalaamattomalla pöydällä jalat kierrettyinä alle

-ristiin, niinkuin turkkilaisen paschan. Hänen jalkansa, kuten

-tavallisesti työskentelevien räätälien, olivat paljaat, ja heti

-ensimäiseksi pisti Akaaki Akaakievitschin silmiin isovarvas, joka

-kilpikonnan muotoisine, paksuine, muodottomine kynsineen oli hänelle

-sangen tuttu. Petroovitschin kaulassa riippui silkkivyyhti ja lankaa,

-ja hänen polvillaan oli joku rätti. Hän oli jo pari, kolme minuuttia

-onnistumatta koettanut pujottaa lankaa neulansilmään ja oli sentähden

-kiukkuinen hämärälle, vieläpä langallekin ja murisi puoliääneen: "Etkö

-luista, senkin lurjus! Vielä sinä menet, senkin kelmi!"

-

-Akaaki Akaakievitsch ei ollut oikein hyvillään, että oli tullut

-sellaiseen aikaan, kun Petroovitsch oli yrmeällä tuulella; hän tinki

-Petroovitschin kanssa mieluimmin silloin, kun tämä oli hiukan

-"kuraasissa", tai kuten hänen vaimonsa sanoi: "oli pätkässä, senkin

-yksisilmäinen piru". Sellaisessa tilassa Petroovitsch tavallisesti

-hyvin helposti alensi ja myöntyi, vieläpä kumarsi ja kiittikin joka

-kerta. Sitten tuli tosin aina vaimo vetistelemään, että mieshän oli

-ollut humalassa ja sitä varten tehnyt liian halvasta. Mutta

-kymmenkopeekkainen sai tavallisesti taas asiat oikealle tolalleen.

-Mutta nyt näytti Petroovitsch olevan selvä, ja oli senvuoksi jäykkä,

-itsepäinen ja halukas kiskomaan, piru ties, kuinka korkeita hintoja.

-Akaaki Akaakievitsch käsitti tämän ja oli jo aikeissa laputtaa

-käpälämäkeen, kuten sanotaan, mutta se oli jo myöhäistä. Petroovitsch

-katsahti häneen hyvin tarkkaavaisesti ainoalla silmällään, ja Akaaki

-Akaakievitsch virkkoi vaistomaisesti: "Päivää, Petroovitsch!" --

-"Toivotan terveyttä, herra!" vastasi Petroovitsch ja käänsi silmänsä

-Akaaki Akaakievitschin käsiin, toivoen saavansa nähdä minkälaista

-riistaa tämä toi.

-

-"Minä, Petroovitsch, sinulle tuota..." Akaaki Akaakievitschin tapana

-muuten oli selitteleidä parhaasta päästä prepositsiooneilla,

-adverbeilla ja loppujen lopuksi sellaisilla partikkeleilla, joilla ei

-ollut oikeastaan mitään varsinaista merkitystä. Ja jos asia oli ylen

-vaikeatajuista laatua, oli hänellä tapana jättää lause tykkänään

-kesken, niin että usein alettuaan puheensa sanoilla: "Tämä on,

-tosiaankin, kerrassaan tuota..." ei siitä syntynytkään sen enempää, ja

-hän itsekin unohti jatkon, luullen jo kaikki sanoneensa.

-

-"Mitä niin?" kysyi Petroovitsch samalla tarkastaen ainoalla silmällään

-koko hänen virkapukunsa kauluksesta ja hihoista aina selkään,

-liepeeseen ja napinreikiin saakka, mikä kaikki oli hänelle varsin

-tuttua, se kun oli hänen omaa tekoaan. Se on muuten räätälien tapa; sen

-he ensimäiseksi tekevät, kun heidät kohtaa.

-

-"Minä, Petroovitsch, tuota... viitta, näes, verka... katsoppas,

-kaikkialta muualta aivan lujaa... se on hiukan tomuttunut ja näyttää

-sentautta vanhalta, mutta se on uutta ja on vain tästä yhdestä ainoasta

-paikasta hiukan tuota... selästä, ja vielä, näes, vähän tältä yhdeltä

-olkapäältä hieraantunut, ja tältä toiseltakin hiukan... näetkös siinä

-on kaikki... eihän siinä työtä mitään..."

-

-Petroovitsch otti kapotin, levitti sen aluksi pöydälle, tarkasteli

-kauan, ravisti päätään kuroittaen ikkunanreunalta pyöreän nuuskarasian,

-jonka kannessa oli jonkun kenraalin kuva, -- mutta kenen, sitä ei

-voinut kuvasta nähdä, sillä sen kasvojen paikka oli sormella puhkaistu

-ja sitten liimattu siihen nelikulmainen paperipala. Nuuskattuaan otti

-Petroovitsch kapotin uudelleen käsiinsä ja tarkasteli sitä tulta vasten

-ja taas ravisti päätään, sitten käänsi hän sen vuoripuolen päälle ja

-ravisti uudelleen päätään, otti sitten taas rasian paperilla

-liimattuine kenraalinkuvineen, vetäsi nuuskaa nenäänsä, sulki kannen ja

-pani rasian taas pois ja sanoi viimein: "Ei sitä voi korjata; kovin on

-vaate huonoa!"

-

-Akaaki Akaakievitschin sydän vavahti hänen nämä sanat kuultuaan.

-

-"Miksikä ei voi, Petroovitsch?" sanoi hän melkein lapsellisen

-rukoilevalla äänellä, "eihän se ole muuta kuin olkapäiltä hiukan

-kulunut; on kai sinulla jonkinlaisia tilkkuja?..."

-

-"Niin kyllähän tilkkuja voisi löytyä, kyllähän tilkkuja aina on",

-vastasi Petroovitsch, "mutta neuloa ei voi; kangas on aivan mätää, jos

-siihen neulalla koskee -- niin se jo hajoo."

-

-"Antaa hajota, pane sinä paikka päälle."

-

-"Mutta eihän tässä ole, mihin tässä paikan panee, eihän se ilmassa

-pysy; vaate on liiaksi kulunut. Eihän tämä ole kuin nimeksi verkaa, ja

-jos siihen tuuli puhaltaa, niin se hajoo ilmaan."

-

-"No, vahvista sinä sitä. Eihän se oikeastaan tuota!..."

-

-"Ei", sanoi Petroovitsch päättävästi, "ei sitä voi korjata. Kangas on

-jo liian huonoa. Parempi on, että teette siitä itsellenne jalkarievut,

-kun tulee kylmempi talvisaika, sillä sukat eivät lämmitä. Saksalaiset

-ovat ne keksineet, voidakseen siten kiskoa enemmän rahaa. (Petroovitsch

-pilkkasi tilaisuuden sattuessa mielellään saksalaisia). Mutta viitta on

-teidän teetettävä uusi!"

-

-Kuullessaan sanan "uusi", musteni maailma Akaaki Akaakievitschin

-silmissä, ja kaikki mitä sillä hetkellä huoneessa oli meni sekaisin.

-Selvästi näki hän vain Petroovitschin nuuskarasian kannessa olevan

-paperilla paikatun kenraalin kuvan.

-

-"Miten uusi?" kysyi hän yhä vielä kuin unessa.

-

-"Niin uusi", vastasi Petroovitsch barbaarimaisella levollisuudella.

-

-"No, mutta jos pitäisi uusi -- niin mitä se sitten tuota...?"

-

-"Ettäkö mitä se tulee maksamaan?"

-

-"Niin."

-

-"No, kyllä siihen saa panna noin puolitoistasataa likoon", sanoi

-Petroovitsch ja puri huulensa merkitsevästi yhteen. Hän tahtoi

-mielellään synnyttää toisissa voimakkaita vaikutelmia, saattaa toinen

-kokonaan ymmälle ja sitten katsella salavihkaa, minkälaiseksi tuon

-ällistyneen naama venyy hänen sanainsa vaikutuksesta.

-

-"Puolitoistasataa ruplaa viitasta!" huudahti Akaaki Akaakievitsch

-raukka, joka nyt huudahti ehkä ensi kertaa elämässään, sillä hän puhui

-aina hiljaisella äänellä.

-

-"Niinpä niin", vastasi Petroovitsch, "mutta ei sitä sittenkään vielä

-niin hääviä saa. Jos pannaan näädännahkakaulus ja silkkinen vuori

-kapisonkiin, niin kyllä se nousee kahteenkin sataan."

-

-"Petroovitsch, ole niin hyvä ja koeta jollakin lailla korjata, että

-edes vielä vähän aikaa kestäisi!" sanoi Akaaki Akaakievitsch

-rukoilevalla äänellä, kuulematta ja tahtomattakaan kuulla ja nähdä

-Petroovitschin mahtipontisia sanoja ja eleitä.

-

-"En, ei käy päinsä -- työ siinä hukkaan menisi, ja rahat haaskioon",

-virkkoi Petroovitsch, ja Akaaki Akaakievitsch läksi nuo sanat kuultuaan

-aivan masentuneena pois. Mutta Petroovitsch seisoi vielä kauan hänen

-mentyään huulet merkitsevästi yhteen puristettuina, ryhtymättä työhön,

-tyytyväisenä siitä, ettei ollut halventanut eikä häväissyt

-räätälinammattia.

-

-Kadulle päästyään kulki Akaaki Akaakievitsch kuin unessa. "Mitä

-ihmettä", puheli hän itsekseen, "en olisi tosiaankaan luullut sen

-käyvän tuota..." -- sitten jatkoi hän taas, hetken vaiti oltuaan:

-"niinpä sitten lopultakin! niin se kävi! mutta minä en millään olisi

-voinut aavistaakaan, että se olisi tuota, niin tuota..." -- Tämän

-jälkeen seurasi taas pitkä vaitiolo, jonka jälkeen hän virkkoi: "Olkoon

-miten hyvänsä! sellainen se oli, tosiaankin; aivan odottamatta tuota...

-tätä en mitenkään... sellainen se on asianlaita!" Tämän sanottuaan hän,

-sensijaan että olisi mennyt kotiinpäin, kulki aivan päinvastaiseen

-suuntaan, itsekään sitä huomaamatta. Matkalla tönäsi häntä eräs

-nuohooja nokisella kyljellään ja tahrasi hänen olkapäänsä. Suuria

-ruukkiräiskäleitä tipahteli keskeneräisten rakennusten telineiltä hänen

-päällensä. Eikä hän huomannut mitään. Vasta sitten, kun hän törmäsi

-erästä poliisivartijata vastaan, joka oli asettanut tapparansa

-viereensä ja puristi parast'aikaa nuuskasarvestaan känsäiselle

-kämmenelleen nuuskaa, hän heräsi ja silloinkin vasta senvuoksi, että

-poliisivartija ärähti: "Mitäs siinä silmille lennät? eikös sulle enään

-trottuaali riitä?" Tämä sai hänet katsahtamaan ympärilleen ja

-kääntymään kotiin päin.

-

-Sinne päästyään hän vasta sai ajatuksensa kokoon, näki selvässä ja

-oikeassa valossa asemansa ja rupesi puhelemaan itseksensä, mutta ei

-enään katkonaisesti, vaan järkevästi ja avomielisesti aivankuin hyvän

-ystävän kanssa, jolle voi uskoa sydäntä lähimmätkin asiat. "No", sanoi

-Akaaki Akaakievitsch, "nyt ei parane Petroovitschin kanssa neuvotella,

-hän on nyt tuota... vaimo on kai häntä vähän piessyt. Mutta minäpä

-menen hänen luokseen sunnuntaiaamuna, sillä silloin hän lauvantaipäivän

-jälkeen siristelee silmiään ja on kohmelossa sekä tarvitsee hieman

-päänparannusta, mutta vaimo kun ei anna, pistän minä hänen kouraansa

-kymmenkopeekkaisen, ja tuota, silloin on poro pulkassa, -- hän on

-silloin myöntyväisemmällä tuulella, ja viittakin silloin tuota..."

-

-Siten päätteli Akaaki Akaakievitsch itsekseen, rohkaisi itsensä ja

-odotti seuraavaan sunnuntaihin, jolloin hän, nähtyään kauempaa, että

-Petroovitschin vaimo lähti johonkin pois kotoa, läksi heti hänen

-luokseen. Petroovitsch siristeli tosiaankin lauvantain jälkeen kovasti

-silmiään, hänen päätänsä särki, ja hän oli aika kohmelossa. Mutta

-kaikesta huolimatta hän heti, kun vain sai tietää, mistä oli kysymys,

-sanoi aivankuin häntä olisi itse piru tönässyt: "Ei voi, suvaitkaa

-tilata uusi." Akaaki Akaakievitsch pisti silloin hänen käteensä

-kymmenkopeekkaisen. "Kiitoksia paljon, herra, juon teidän

-terveydeksenne", virkkoi Petroovitsch, "mutta mitä viittaan tulee, niin

-se ei kelpaa mihinkään. Uuden viitan minä teille neulon siitä olkaa

-varma, sehän on sovittu asia."

-

-Akaaki Akaakievitsch aikoi vielä puhua paikkaamisesta, mutta

-Petroovitsch ei tahtonut siitä kuulla puhuttavankaan ja sanoi: "Uuden

-minä teille neulon aivan varmasti, luottakaa siihen, ja tuumikaamme nyt

-siitä. Ehkäpä pannaan kaulukseen muodinmukaiset, yhteenmenevät

-käpälähaat."

-

-Nyt Akaaki Akaakievitschkin huomasi, ett'ei hän ilman uutta viittaa

-tullut toimeen, ja hänen mielensä masentui kokonaan. Hän ei nimittäin

-tiennyt, mistä saa siihen rahat. Ehkäpä voisi osan saadakin tulevista

-ylimääräisistä pyhäpalkkioista, mutta niille löytyi jo edeltäpäin

-menoeränsä. Piti teettää uudet housut, maksaa suutarille vanha velka

-vanhoihin saapasvarsiin pantujen uusien terien teosta ja tilata

-neulojattarelta kolme paitaa ja pari paria niitä alusvaatteita, joita

-on sopimaton mainita painetussa tekstissä; toisin sanoen, kaikki rahat

-menivät heti kuin kuumille kiville. Ja jos tirehtööri olisikin

-niin armelias, että antaisi neljänkymmenen ruplan asemasta

-neljäkymmentäviisi, tai viisikymmentä, niin jäisi sittenkin jälelle

-niin mitätön summa, että se viitan hintaan verrattuna olisi kuin pisara

-meressä. Hän kyllä tiesi, että Petroovitschilla oli paha tapa määrätä

-ensin aivan sikamaisen korkeita hintoja, niin ett'ei itse vaimokaan

-voinut pidättäytyä huudahtamasta: "Onkos sun pääs mennyt pyörälle,

-senkin hölmö! Toisella kerralla tekee vallan ilmaiseksi, mutta nyt

-kiskoo sellaisia hintoja, ett'ei ole itsekään sen arvoinen." Hän kyllä

-tiesi, että Petroovitsch tekee kahdeksastakymmenestäkin ruplasta; mutta

-mistäpä ottaa nuo kahdeksankymmentä ruplaa; siinä se olikin kysymys?

-Puolet siitä ehkä saisi, puolet kyllä löytyisi... ehkäpä hiukan

-enemmänkin; mutta mistäpä siepata se toinen puoli?... Mutta lukijanhan

-täytyy saada tietää, mistä se ensimäinen puoli otettiin.

-

-Akaaki Akaakievitschilla oli tapana panna jokaisesta menettämästään

-ruplasta säästöön kaksi kopeekkaa pieneen, lukittuun laatikkoon, jonka

-kannessa oli reikä, josta rahat pistettiin sisään. Aina puolenvuoden

-kuluttua hän laski siten kerääntyneet vaskirahat ja vaihtoi ne hopeaan.

-Siten oli tuo summa vuosien kuluessa kasvanut, niin että se nyt oli jo

-suurempikin kuin neljäkymmentä ruplaa, ja siten oli puolet saatavissa;

-mutta mistäpä ottaa toinen puoli, mistä saada toiset neljäkymmentä

-ruplaa?

-

-Akaaki Akaakievitsch ajatteli ja ajatteli ja päätti vähentää

-jokapäiväisiä menojaan, vaikkapa vain ensi kädessä yhdeksi vuodeksi.

-Piti poistaa teenjuonti iltaisin, olla sytyttämättä iltaisin kynttilää

-ja, jos olisi jotakin tärkeätä tehtävää, mennä emännän huoneeseen

-työskentelemään hänen kynttilänsä valossa. Piti kaduilla kulkiessa

-astua niin kevyesti ja varovasti kuin mahdollista katukivillä, jotta

-eivät anturat ennenaikojaan kuluisi rikki; antaa alusvaatteensa niin

-harvoin kuin mahdollista pestäviksi, ja, ett'eivät ne kuluisi, ottaa ne

-aina kotiin tultua pois päältä ja ottaa yllensä vain demikatooninen

-yönuttu, joka oli jo ylen vanha, ja jonka itse aikakin näytti

-säästäneen. Tosin oli hänen alussa hiukan vaikea tottua tällaisiin

-rajoituksiin, mutta sitten kun hän tottui, sujui kaikki kuin itsestään,

--- vieläpä hän tottui näkemään nälkääkin iltaisin. Mutta sensijaan hän

-kehittyi henkisesti hautoessaan ajatuksissaan tuota ikuista

-ihannettaan, tulevata viittaansa. Tästä lähtien tuntui koko hänen

-olemuksensa ikäänkuin täydellisemmältä, aivankuin hän olisi mennyt

-naimisiin, ikäänkuin hänellä olisi ollut joku toinen ihminen seuranaan,

-ikäänkuin hän ei olisi enää ollut yksin, vaan kuin joku hyvä

-elämänkumppani olisi suostunut polkemaan elämän polkua yhdessä hänen

-kanssaan, -- ja tämä kumppani ei ollut kukaan muu, kuin tuo tuleva

-ihkasen uusi viitta paksuine pumpulivahvikkeineen ja kestävine

-vuorineen. Hän muuttui ikäänkuin eloisammaksi ja lujaluontoisemmaksi,

-niinkuin sellainen ihminen, joka on asettanut ja löytänyt itselleen

-päämäärän. Hänen kasvoistaan ja liikkeistään katosi aivankuin itsestään

-epäilys, epävarmuus ja horjuvaisuus sekä kaikki epämääräiset piirteet.

-Toisinaan välähti oikein tuli hänen silmissään, ja hänen päähänsä

-pälkähti mitä rohkeimpia ja hurjimpia tuumia: eiköhän pannakin kaulus

-oikein näädännahasta? Tällaiset mietteet olivat vähällä saattaa hänet

-hajamieliseksi. Kerran oli hän puhtaaksikirjoittaessaan vähällä tehdä

-virheen, niin että melkein ääneensä huudahti: "Uh!" ja teki

-ristinmerkin.

-

-Joka kuukausi kävi hän ainakin kerran katsomassa Petroovitschia

-puhellakseen hänen kanssansa viitasta: mistä olisi parasta ostaa verka,

-ja minkä väristä, ja minkä hintaista, -- ja vaikkakin hiukan

-huolestuneena palasi hän kuitenkin aina levollisena kotiin, ajatellen,

-että kerran tulee sekin aika, jolloin kaikki nämä todellakin ostetaan

-ja viitta tehdään.

-

-Ja se aika tulikin pikemmin, kuin hän oli osannut odottaakaan.

-Tirehtööri ei antanutkaan vain neljääkymmentä tai neljääkymmentäviittä

-ruplaa, kuten Akaaki Akaakievitsch oli odottanut, vaan kokonaista

-kuusikymmentä! Lieköhän hän jotenkin aavistanut, että Akaaki

-Akaakievitsch tarvitsi uuden viitan, vai muutenkohan vaan lie niin

-sattunut; mutta joka tapauksessa oli hän nyt tämän kautta saanut

-kaksikymmentä ruplaa tavallista enemmän. Tämä seikka joudutti asiain

-kulkua. Vielä joku kolmisen kuukautta pientä paastoamista -- ja Akaaki

-Akaakievitschin säästöt olivat kasvaneet sinne kahdeksankymmenen ruplan

-korville. Hänen sydämensä, joka muuten oli aivan rauhallinen, rupesi

-sykkimään kiihkeästi.

-

-Heti seuraavana päivänä meni hän Petroovitschin kanssa kauppaan. He

-ostivat erinomaisen hyvää verkaa -- eikä ihmekään sillä johan he

-puolisen vuotta olivat tätä asiata tuumineet ja harva se kuukausi

-käyneet kaupoissa tinkimässä. Senpätähden itse Petroovitschkin sanoi,

-ett'ei verka enään siitä parane. Vuoriksi ostivat he sertinkiä, mutta

-niin hyvää ja lujaa, että se Petroovitschin sanojen mukaan oli silkkiä

-paljon parempaa, vieläpä kauniimpaa ja kiiltävämpääkin. Näädännahkaa he

-eivät sentään ostaneet, sillä se oli liian kallista, mutta ostivat

-sensijaan parasta kissannahkaa mitä vain kaupassa oli, -- sellaista,

-ett'ei sitä etäämpää lainkaan näädännahasta erottanut.

-

-Petroovitsch valmisteli viittaa kaikkiaan kaksi viikkoa, sillä siinä

-oli paljon "tikkaamista", muuten se kyllä olisi ennenkin valmistunut.

-Työstä otti Petroovitsch kaksikymmentä ruplaa -- sen vähemmällä ei

-mitenkään voinut tehdä, sillä siinä oli hienot, kaksinkertaiset

-silkkisaumat, ja joka sauman oli Petroovitsch omilla hampaillaan

-"rässännyt", puristaen niihin kaikenlaisia kuvioita.

-

-Ja sitten... vaikea on tosin sanoa, minä päivänä se nyt tapahtui, mutta

-varmaankin oli se juhlallisin päivä Akaaki Akaakievitschin elämässä,

-kun Petroovitsch viimeinkin toi viitan. Hän toi sen aamulla, vähää

-ennen virastoon menoaikaa. Viitta tulikin mitä parhaimpaan aikaan,

-sillä alkoi jo hiukan pakastella, ja kylmyys näytti olevan vain yhä

-lisääntymässä. Petroovitsch toi viitan siten kuin hyvän räätälin

-tuleekin. Hänen kasvoillaan asusti niin merkitsevä ilme, ett'ei Akaaki

-Akaakievitsch ollut ennen moista nähnyt. Varmaankin hän täysin määrin

-tunsi, ett'ei ollut tehnyt mitään pientä, ja että nyt näyttäytyi se

-kuilu, joka erotti sellaiset räätälit, jotka vaan paikkaavat ja

-korjaavat, niistä, jotka neulovat uusia. Hän otti viitan nenäliinasta,

-jossa hän sen oli tuonut (nenäliina oli pesonjälkinen; hän kääri sen

-sitten kokoon ja pisti taskuunsa käytettäväksi). Otettuaan viitan

-esille, hän katsahti hyvin ylpeästi ja pitäen kiinni hioista asetti sen

-hyvin kätevästi Akaaki Akaakievitshin hartioille; sitten venytteli ja

-sovitteli hän sitä ilman hihoja hetkisen ja koetteli sen sopivaisuutta,

-napit auki. Ikämiehenä tahtoi Akaaki Akaakievitsch koettaa hihojakin.

-Petroovitsch auttoi hänen kätensä hihoihin, ja nekin olivat hyvät.

-Sanalla sanoen; viitta näytti olevan erinomainen ja hyvin sopiva.

-Petroovitsch ei unohtanut samalla huomauttaa, että hän teki niin

-halvalla vain senvuoksi, ett'ei hänellä ollut kylttiä ja että asui

-syrjäkadulla ja oli tuntenut Akaaki Akaakievitschin jo kauan, mutta

-Nevskin prospektin varrella olisi siitä otettu paljasta tekopaikkaa

-kahdeksankymmentäviisi ruplaa. Akaaki Akaakievitsch ei tahtonut väittää

-vastaan, sillä hän pelkäsi niitä suuria summia, joilla Petroovitsch niin

-mielellään sokasi toisten silmät. Hän maksoi Petroovitschille

-työpalkan, kiitti ja läksi uudessa viitassaan virastoon.

-

-Petroovitsch läksi heti hänen jälessään ja, jääden kadulle seisomaan,

-katseli vielä kauan kättensä työtä etäämpää ja meni kadun toiselle

-puolelle, kiirehtiäkseen poikkikatua toiselle kadulle, juostakseen

-uudelleen edelliselle kadulle näkemään vielä kerta viittaansa toiselta

-puolelta, se on suoraa edestä.

-

-Sill'aikaa kulki Akaaki Akaakievitsch mitä juhlallisimmassa

-mielentilassa tietänsä. Hän tunsi joka hetki, että hänen hartioillansa

-oli uusi viitta, ja hän hymyilikin vielä muutaman kerran sisäisestä

-tyytyväisyydestä. Itse asiassa olikin sillä kaksi hyvää ominaisuutta:

-ensiksi, että se oli lämmin, ja toiseksi, että se oli hyvä. Matkaa ei

-hän huomannut ollenkaan ja saapui tuossa tuokiossa virastoon. Eteisessä

-hän riisui viitan, tarkasti sitä joka puolelta ja uskoi sen

-vahtimestarin erityiseen huostaan. Kumma kyllä, tiesivät kohta kaikki

-virastossa, että Akaaki Akaakievitschilla oli uusi viitta, ja ett'ei

-kapottia enään ollut olemassa. Kaikki hyökkäsivät heti eteiseen

-katsomaan Akaaki Akaakievitschin uutta viittaa. Sitten rupesivat he

-onnittelemaan häntä ja paiskaamaan hänelle kättä. Akaaki Akaakievitsch

-vain aluksi hymyili, mutta sitten häntä rupesi hävettämään. Ja kun

-kaikki tunkeilivat hänen ympärillään ja rupesivat juttelemaan viitan

-"krymppäämisestä", ja että hänen tulisi kaikin mokomin toimia heille

-illatsut, joutui Akaaki Akaakievitsch kokonaan hämilleen, eikä tiennyt

-miten olla, mitä vastata ja miten estellä. Hän oli jo muutaman hetken

-kuluttua sangen punastuneena rupeamaisillaan aivan vilpittömästi

-uskottelemaan, ettei se ollutkaan mikään uusi viitta, vaan että se oli

-vanha. Viimein sanoi joku osastonpäällikön apulainen joka tahtoi

-näyttää, ett'ei hän ollut lainkaan ylpeä, vaan että oli tuttavallinen

-alempainsakin kanssa: "Minä pidän Akaaki Akaakievitschin sijasta

-illatsut ja kutsun kaikki täksi illaksi teelle; sattuu muuten olemaan

-minun nimipäiväni." Virkamiehet luonnollisestikin onnittelivat

-osastonpäällikön apulaista ja ottivat hänen ehdotuksensa mielihyvällä

-vastaan. Akaaki Akaakievitsch tahtoi kieltäytyä, mutta kaikki sanoivat,

-että se olisi epäkohteliasta, suorastaan häpeällistäkin, eikä hän

-voinut millään muotoa kieltäytyä. Muuten hän sitten tuli hyvilleen, kun

-muisti, että hän sen johdosta saa tilaisuuden mennä illatsuihin uudessa

-viitassaan. Koko tämä päivä oli Akaaki Akaakievitschille mitä suurin

-juhlapäivä. Hän palasi kotiin mitä hilpeimmällä tuulella, riisui

-viittansa ja ripusti sen varovasti seinään ihailtuaan vielä kerran

-verkaa ja vuoria; ja sitten otti hän esille vertauksen vuoksi vanhan

-kapottinsa, joka oli vallan hajoamistilassa. Hän katseli sitä ja

-hymyili itsekin; suuri oli tosiaankin ero! Ja vielä syödessäänkin hän

-yhä hymyili, muistellessaan kapotin kurjaa tilaa.

-

-Hän aterioitsi iloisella mielellä, eikä kirjoittanut mitään puhtaaksi

-syömisen jälkeen, vaan loikoili tyytyväisenä vuoteellaan, kunnes ilta

-pimeni. Sitten hän viivyttelemättä pukeutui, otti viitan hartioilleen

-ja läksi ulos.

-

-Emme, paha kyllä, voi varmuudella sanoa missä mainittu virkamies asui,

-sillä muisti alkaa pahasti pettää, ja kaikki mitä Pietarissa ikinä on,

-kaikki kadut ja talot ovat sulaneet yhteen ja sekoittuneet

-päässä niin, että on vaikea saada sieltä mitään järjestyksessä esiin.

-Miten liekään, se ainakin on varmaa, että tuo virkamies asui paremmassa

-kaupunginosassa, siis hyvin etäällä sieltä, missä Akaaki

-Akaakievitschin asunto sijaitsi.

-

-Aluksi sai Akaaki Akaakievitsch kulkea useita tyhjiä ja huonosti

-valaistuja katuja. Mutta kuta lähemmäksi hän virkamiehemme asuntoa

-saapui, sitä vilkkaammaksi kävi elämä kaduilla, ja sitä kirkkaammin

-olivat ne valaistuja. Jalankulkijoita oli enemmän, alkoipa näkyä

-hienosti puettuja naisiakin. Miehillä näkyi majavannahkakauluksia. Yhä

-harvemmin kohtasi ajurin, jolla oli puinen, kullatuilla puunappuloilla

-koristettu reki, mutta sitä useammin pika-ajureita, joilla oli punaiset

-samettilakit, lakeeratut reet ja karhuntaljat rekipeitteinä, sekä

-vaunuja, jotka kiisivät katuja paiskellen pyöristään lunta ympärilleen,

-ja joiden kuskeilla oli runsaasti koristetut puvut. Akaaki

-Akaakievitsch katseli kaikkea tätä, kuin ainakin uutta, sillä hän ei

-ollut enään useampaan vuoteen käynyt iltaisin ulkona. Hän pysähtyi

-erään myymälän valaistun ikkunan eteen katselemaan jotakin taulua, joka

-kuvasi kaunista naista, joka juuri riisui kenkää, joten hänen sievä

-jalkansa oli näkyvissä; naisen takaa pisti viereisen huoneen ovesta

-esiin miehenpää sievine poski- ja huulipartoineen. Akaaki Akaakievitsch

-pudisti päätään, hymähti ja jatkoi matkaansa. -- Miksikä hän hymähti?

--- senkötähden, että kohtasi jotakin sellaista, mikä oli hänelle aivan

-outoa, mutta josta jokaisella ihmisellä kuitenkin on jonkunlainen

-aavistus, tai lieköhän ajatellut, kuten monet muutkin virkamiehet,

-seuraavaan tapaan: "No voi noita ranskalaisia! Jos he vain jotakin

-haluavat tuota noin, niin myös todellakin tuota!..." Mutta voipa olla,

-ettei hän sitäkään ajatellut, sillä mahdotontahan on nähdä ihmisen

-sieluun ja tietää kaikkea, mitä hän ajattelee.

-

-Viimein saapui hän sen talon luokse, jossa osastonpäällikön apulainen

-asui. Tämä samainen virkamies näkyi elävän aika komeasti, sillä portaat

-olivat hyvin valaistut, ja hänen asuntonsa oli toisessa kerroksessa.

-

-Saavuttuaan eteiseen, näki Akaaki Akaakievitsch seinänvierillä pitkät

-rivit kalosseja, joiden välissä, keskellä huonetta seisoi pihisevä

-samovaari, joka päästeli tuon tuostakin ilmaan höyrypilviä. Seinillä

-riippui aika joukko viittoja ja kappoja, joista muutamilla oli oikein

-majavannahkaiset kaulukset, tai samettiset käänteet. Seinän takaa

-kuului puhetta ja hälinää, joka äkkiä kävi selvemmäksi ja kovemmaksi,

-kun ovi aukeni, ja lakeija astui eteiseen kantaen tarjotinta, jolla oli

-kerma-astia, korppukori, ja joukko tyhjiä laseja. Kaikki olivat jo

-nähtävästi aikoja sitten saapuneet, ja ensi teelasit juotu. Riisuttuaan

-itse viittansa astui Akaaki Akaakievitsch sisään, ja hänen eteensä

-avautui näky, jossa sekaisin näkyi kynttilöitä, häliseviä virkamiehiä,

-piippuja ja pelipöytiä; ja jokapuolelta kuuluva puheensorina ja

-tuoliensiirtämisestä syntyvä kolina hämmensi kokonaan hänen kuulonsa.

-Hän pysähtyi neuvotonna keskelle huonetta, koittaen ajatella, mitä

-tehdä. Mutta kohta hänet kuitenkin huomattiin ja tervehdittiin meluten,

-ja kaikki menivät heti eteiseen katsomaan uudelleen hänen viittaansa.

-Akaaki Akaakievitsch hämmentyi hiukan, mutta puhdassydäminen mies kun

-oli, ei hän voinut olla tuntematta iloa nähdessään, miten kaikki

-kiittivät hänen viittaansa. Sitten kaikki luonnollisestikin jättivät

-hänet ja hänen viittansa ja palasivat taas visti-pöytien ääreen. Kaikki

-tuo melu, puheensorina ja tunkeilevat ihmiset, -- kaikki se oli

-jotenkin vierasta Akaaki Akaakievitschille. Hän ei oikein tiennyt miten

-olla, kuin eleä, minne pistää kätensä, jalkansa ja koko olemuksensa.

-Lopulta istuutui hän pelaajien viereen, katseli kortteja ja yhtä ja

-toista kasvoihin ja rupesi jonkun ajan kuluttua haukottelemaan, kun

-tuntui ikävältä, -- etenkin, kun jo aikoja sitten oli mennyt se aika,

-jona hänen oli tapana panna levolle. Hän olisi tahtonut jättää

-jäähyväiset isännälle, mutta häntä ei laskettu menemään, vaan

-sanottiin, että täytyy juoda välttämättömästi uuden viitan kunniaksi

-malja samppanjaa. Akaaki Akaakievitsch pakotettiin juomaan kaksi lasia,

-joiden jälkeen hänestä tuntui huoneessa kaikki hauskemmalta, vaikka ei

-hän voinutkaan mitenkään unohtaa, että kello oli jo 12; ja että olisi

-jo aikoja sitten ollut aika mennä kotiin. Ajatellen, ettei isäntä vain

-voisi häntä mitenkään pidättää, meni hän salaa ulos huoneesta, etsi

-eteisestä viittansa, jonka mielipahakseen näki makaavan permannolla,

-pudisteli sitä, nyppi siitä pienemmätkin rikat pois, pani sen päällensä

-ja meni portaita myöten ulos. Kaduilla oli vielä yhtä valoisa kuin

-ennenkin. Muutamat sekatavarakaupat, nuo palvelijain ja muidenkin

-ihmisten alituiset kokouspaikat, olivat vielä auki; toisista, jotka jo

-olivat kiinni, tunkeutui ovenrakojen läpi pitkiä valojuovia, ilmaisten

-siellä vielä olevan jäljellä ihmisiä, arvatenkin talon piikoja ja

-palvelijoita, jotka siellä, piilossa isäntäväeltänsä, päättelivät

-päiväisiä rupattelujansa.

-

-Akaaki Akaakievitsch kulki hauskalla tuulella ja olipa vähällä lähteä

-juoksemaan, tiesi miksi, erään naisen jälkeen, joka nuolennopeudella

-kulki hänen ohitsensa, ja jonka joka ruumiinosassa oli havaittavissa

-jonkinlaista outoa aaltoilemista. Hän pysähtyi kuitenkin heti alkuun ja

-jatkoi taas matkaansa hiljalleen ihmetellen itsekin, mistä ihmeestä oli

-semmoisen kiireen saanut. Pian saapui hän niille tyhjille kaduille,

-jotka eivät päivästä aikaakaan järin hauskaa tunnelmata herätä, sitä

-vähemmin vielä illalla. Nyt näyttivät ne entistään vielä synkemmiltä ja

-yksinäisemmiltä; lyhtyjä oli sangen harvassa -- öljystä kai oli puute;

-näkyi puutaloja ja aitoja; ei missään ristinsielua; lumi yksinään

-kimalteli kaduilla, ja matalat, suljetuilla ikkunaluukuilla varustetut

-mökkirähjät häämöittivät surullisina pimeässä. Hän lähestyi sitä

-paikkaa, missä katu päättyi mahdottomaan toriin, jonka toisessa

-laidassa olevia taloja tuskin näki, ja joka näytti äärettömältä

-erämaalta.

-

-Kaukana, Herra tiesi missä, tuikki tuli jostakin kojusta, joka näytti

-olevan vallan maailman ääressä. Akaaki Akaakievitschin iloisuus tässä

-hiukan väheni. Hän astui torille jonkin vastenmielisen tunteen

-vallassa, aivankuin hänen sydämensä olisi aavistanut jotain pahaa. Hän

-katsahti taakseen ja ympärillensä -- hän oli tosiaankin kuin keskellä

-merta. "Ei, parasta on olla katsomatta", ajatteli hän ja sulki

-silmänsä. Kun hän ne avasi, nähdäkseen, miten etäällä torin laita oli,

-näki hän lähellään, melkein nenänsä edessä partaisia miehiä, -- keitä,

-sitä hän ei voinut eroittaa. Maailma musteni hänen silmissään, ja hänen

-rintaansa ahdisti. "Mutta tuo viittahan on minun!" sanoi yksi heistä

-raa'alla äänellä tarttuen hänen kauluriinsa. Akaaki Akaakievitsch oli

-jo huutaa: "Poliisi!" kun toinen asetti hänen suunsa eteen nyrkkinsä,

-suuren kuin virkamiehen pää, ja virkkoi: "Tuosta tulee, jos huudat!"

-Akaaki Akaakievitsch tunsi vain, että hänen yltään riisuttiin viitta,

-että sai potkun polvella ja kaatui suulleen lumeen, ja sitten hän ei

-enään tuntenut mitään. Muutaman hetken perästä hän tuli taas tajuihinsa

-ja nousi ylös, mutta ketään ei enään näkynyt. Hän tunsi, että torilla

-oli ylen kylmä, ja ett'ei hänellä ollut viittaa, ja rupesi huutamaan;

-mutta hänen äänensä ei nähtävästikään aikonut kuulua torin laitaan.

-Epätoivoisena, yhä vaan huutaen, rupesi hän juoksemaan torin poikki

-suoraan kojua kohti, jonka luona seisoi vahtimies, joka tapparaansa

-nojaten nähtävästikin uteliaana katseli mikä paholainen sieltä kaukaa

-juoksee huutaen häntä kohti. Päästyään hänen luoksensa, alkoi Akaaki

-Akaakievitsch hengästyneenä huutaa, että hän vain nukkuu, ei pidä

-lainkaan vahtia, eikä näe miten ihmisiä ryöstetään. Vartija vastasi,

-ett'ei hän ollut nähnyt ketään, että oli tosin nähnyt kahden miehen

-pysäyttävän hänet keskellä toria, mutta oli luullut näitä hänen

-tuttavikseen; että menisi sensijaan, että nyt siinä turhanpäiten

-rähisee, huomenna komisaarion luo, jotta komisaario etsisi sen, joka

-otti viitan.

-

-Akaaki Akaakievitsch juoksi kotiin sangen kurjassa tilassa. Ne vähät

-hiuksenjätteet, jotka hänellä vielä oli ohimoilla ja niskassa, olivat

-aivan pörrössä, ja kylki, rinta ja housut olivat kokonaan lumessa.

-

-Hänen vanha kortteerinsa emäntä hyppäsi heti vuoteestaan, kuullessaan

-ankaraa kolkutusta ovelleen, ja tuli paitasillaan avaamaan ovea,

-pidellen häveliäisyydestä kädellään paitansa rintaa. Mutta avattuaan

-oven, hän peräytyi, nähdessään missä kunnossa Akaaki Akaakievitsch oli.

-Kun tämä sitten oli kertonut, mitä oli tapahtunut, löi hän kätensä

-yhteen ja sanoi, että pitäisi mennä suoraa poliisipäällikön luo; että

-komisaario vain petkuttaa, lupaa kyllä, mutta viivyttelee ja venyttelee

-sitten kuitenkin asiaa; että on parasta mennä vaan suoraan

-poliisipäällikön luokse, että tämä on hänelle päälle päätteeksi tuttu,

-sillä Anna, suomalainen, joka ennen oli hänellä keittäjänä, on nykyään

-poliisipäällikön luona lastenhoitajana; että hän usein näkee

-poliisipäällikön itsensä ajavan hänen asuntonsa ohi, ja että tämän

-näkee joka pyhä kirkossa rukoilemassa, ja että hän aina katselee

-suopeasti kaikkia, ja että hän siis kaikesta päättäen on hyvä ihminen.

-Kuultuaan tällaiset neuvot, meni Akaaki Akaakievitsch surullisena omaan

-huoneeseensa ja miten hän siellä yönsä vietti -- se jätettäköön sen

-arvailtavaksi, joka hiukankin voi kuvitella toisen tilaa.

-

-Varhain seuraavana aamuna läksi hän poliisipäällikön luo, mutta siellä

-sanottiin, että tämä vielä makaa. Hän tuli kymmenen aikana, sanottiin

-taaskin: "Makaa." Hän tuli yhdentoista aikana -- sanottiin: "Ei ole

-poliisipäällikkö kotona." Hän saapui taas päivällisen aikaan, -- mutta

-eteisessä eivät kirjurit tahtoneet millään muotoa päästää häntä ja

-tahtoivat vältäväkisin tietää, millä asioilla hän liikkui, ja mitä oli

-tapahtunut, niin että Akaaki Akaakievitsch lopulta, ensi kerran

-elämässään, kiivastui ja sanoi jyrkästi tahtovansa tavata itseään

-poliisipäällikköä, sanoi, etteivät he uskalla häntä mitenkään estää,

-että hän tulee virastosta valtion asioilla, ja että jos hän valittaa

-heistä, niin silloin saavat vielä nähdä. Tähän eivät kirjurit enään

-uskaltaneet puhua mitään, ja yksi heistä meni kutsumaan

-poliisipäällikköä.

-

-Poliisipäällikkö otti jotenkin kummalla tavalla vastaan ilmoituksen

-viitan ryöstöstä. Sensijaan, että olisi kääntänyt huomionsa itse

-pääasiaan, rupesi hän kyselemään Akaaki Akaakievitschiltä kaikenlaista:

-miksikä hän oli niin myöhään palannut kotio? oliko poikennut tai ollut

-jossain huonomaineisessa talossa? niin että Akaaki Akaakievitsch

-hämmentyi kokonaan ja läksi hänen luotaan tietämättä, tulisiko

-poliisipäällikkö panemaan kortta ristiin viitan hyväksi.

-

-Koko tämän päivän oli hän poissa virastosta (tämä tapaus oli ensimäinen

-hänen elämässään). Seuraavana päivänä hän saapui sinne kalman kalpeana

-vanhassa kapotissaan, joka näytti vielä entistäänkin kurjemmalta! Tieto

-viitan ryöstöstä, -- katsomatta siihen, että löytyi niitäkin

-virkamiehiä, jotka eivät nytkään voineet olla tekemättä pilaa Akaaki

-Akaakievitschista, -- liikutti useita. Päätettiin paikalla panna

-toimeen keräys hänen hyväkseen; mutta se tuotti aivan mitättömän

-summan, sillä virkamiehet olivat jo ilman sitäkin paljon tuhlanneet

-rahojaan tilatessaan tirehtöörin valokuvan, tai ostaessaan päällikön

-kehoituksesta jonkun kirjan, jonka tekijä oli tämän tuttava; ja siten

-kertyi aivan mitätön summa. Eräs, liikutettuna tapauksesta, päätti

-ainakin hyvällä neuvolla auttaa Akaaki Akaakievitschia ja sanoi, ettei

-tämä menisi ylikonstaapelin luokse sillä vaikka tämä jotenkin etsisikin

-viitan tahtoen pyrkiä päällystön suosioon, jäisi se kuitenkin poliisin

-huostaan, jollei hän näyttäisi pätevää todistusta siitä, että se on

-hänen; mutta kaikkein parasta oli mennä erään _vaikutusvaltaisen

-henkilön_ luokse; että tämä _vaikutusvaltainen henkilö_ kirjoittaa

-asianomaisille ja saa asiat sujumaan paljoa nopeammin.

-

-Mitäpä tehdä, Akaaki Akaakievitsch päätti mennä tuon vaikutusvaltaisen

-henkilön luo. -- Mikä virkamies tuo _vaikutusvaltainen henkilö_ oli,

-sitä emme vieläkään tiedä. Tiedetään, että _eräs vaikutusvaltainen

-henkilö_ vasta äskettäin tehtiin vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, mutta

-että hän sitä ennen ei ollut mikään vaikutusvaltainen henkilö. Muuten

-ei hänen asemaansa vieläkään pidetä vaikutusvaltaisena verrattuna

-muihin vieläkin vaikutusvaltaisempiin. Mutta ainahan on olemassa

-sellainen ryhmä ihmisiä, joiden silmissä vaikutusvallatonkin jo on

-vaikutusvaltainen. Muuten koetti hän vielä lisätä vaikutusvaltaisuuttaan

-kaikenlaisilla keinoilla: hän määräsi, että alempain virkamiesten oli

-oltava häntä vastassa portailla, kun hän saapui toimeensa; ettei kukaan

-saa rohjeta kääntyä suoraan hänen puoleensa, vaan että kaiken täytyy

-käydä mitä ankarimmassa järjestyksessä: kolleeginregistraattori

-ilmoittaa lääninsihteerille, lääninsihteeri -- nimineuvokselle, tai

-jollekin muulle saapuvilla olevalle, ja sitten asia vihdoin saapuu

-hänelle. Siten on pyhässä Venäjänmaassa matkiminen kaikkiin tarttunut:

-kukin jäljittelee ja matkii päällikköään. Kerrotaanpa jostain

-nimineuvoksesta, että kun hänestä tehtiin erään pienen, itsenäisen

-kanslian päällikkö, aitautti hän heti itselleen erityisen huoneen,

-nimitti sen "vastaanottohuoneeksi" ja asetti ovelle joitain

-teatterirenkiä kauniskauluksisissa, kaluunoilia varustetuissa takeissa,

-ja nämä tarttuivat oven ripaan ja avasivat sen jokaiselle joka siitä

-kulki, vaikka tuohon, "vastaanottohuoneeseen" mahtui tuskalla

-tavallinen kirjoituspöytä.

-

-_Vaikutusvaltaisen henkilön_ liikkeet ja tavat olivat varmat ja ylevät,

-mutta yksinkertaiset. Pääohjeena hänen järjestelmässään oli ankaruus.

-"Ankaruutta, ankaruutta ja -- ankaruutta", oli hänen tapana sanoa ja

-viimeistä sanaa lausuessaan hän tavallisesti katsoi hyvin merkitsevästi

-silmiin sitä, jolle puhui, vaikka tähän muuten ei olisi ollut

-pienintäkään syytä, sillä ne kymmenkunta virkamiestä, jotka muodostivat

-hänen kansliansa vilkkaan koneiston, olivat jo ilman sitäkin

-tarpeellisen pelon vallassa: jokainen jätti heti paikkansa nähtyään

-kaukaa hänet ja odotti asennossa seisoen, kunnes päällikkö kulki

-huoneen läpi. Kun hän tavallisesti puhutteli alempiaan kuulosti hänen

-äänensä ankaralta, ja hänen puheensa sisälsi likimmiten kolme lausetta:

-"Kuinka uskallatte? ettekö tiedä, kelle puhutte? ettekö ymmärrä, kuka

-seisoo edessänne?" Muuten oli hän kyllä hyvänluontoinen, hauska

-toveripiirissä ja avuliaskin. Mutta kenraalin arvo sai hänet kokonaan

-pois tolaltaan. Saatuaan kenraalin arvon, hämmentyi hänen järkensä

-kokonaan, eikä hän enään tiennyt miten olisi käyttäytynyt. Jos hän

-sattui olemaan vertaistensa parissa, oli hän, kuten tuleekin, vallan

-järkevä, vieläpä joskus ehkä nerokaskin. Mutta jos hän vaan sattui

-joutumaan seuraan, jossa oli vaikkapa vain yhtä arvoastetta häntä

-alempia virkamiehiä, oli hän aivan sietämätön: istua jurotteli vain

-ääneti, ja hänen tilansa oli sitäkin enemmän säälittävä, kun hän

-itsekin tunsi, että olisi voinut käyttää aikansa paljoa paremmin. Hänen

-silmissään huomasi toisinaan kovan halun ottaa osaa johonkin

-huvittavaan keskusteluun, tai yhtyä johonkin puhelijaryhmään, mutta

-häntä pidätti aina ajatus: eiköhän tämä vain lie liikaa hänen

-puoleltaan, eiköhän se jo tuntuisi tuttavallisuudelta, eiköhän hän vain

-senkautta alentaisi merkitystään? Ja tämänlaisten arveluiden johdosta

-jäi hän yhä edelleenkin tuohon murjottavaan äänettömyyteensä, päästäen

-vain silloin tällöin jonkin yksitavuisen äännähdyksen, ja hankki siten

-itselleen ikävän ihmisen nimen.

-

-Tällaisen _vaikutusvaltaisen henkilön_ luokse ilmaantui Akaaki

-Akaakievitsch, ja vielä hyvin epäedulliseen aikaan hänelle itselleen,

-mutta sitävastoin mitä epäedullisimpaan aikaan vaikutusvaltaiselle

-henkilölle. Vaikutusvaltainen henkilö istui työhuoneessaan ja

-keskusteli erinomaisen iloisena erään hiljakkoin saapuneen vanhan

-lapsuudenystävänsä kanssa, jota ei ollut muutamaan vuoteen nähnyt.

-Juuri silloin ilmoitettiin hänelle, että oli saapunut joku

-Baschmatschkin. Hän kysäsi tuikeasti: "Kuka hän on?" -- vastattiin:

-"Joku virkamies". -- "Odottakoon, nyt ei ole aikaa", vastasi

-vaikutusvaltainen henkilö. Täytyy sanoa, että vaikutusvaltainen henkilö

-valehteli: hänellä oli kyllä aikaa. He olivat jo ystävänsä kanssa

-aikoja sitten jauhaneet kaikki asiansa ja pitäneet pitkiä pausseja

-taputellen vain silloin tällöin toisiaan polvelle, virkkaen: "kas niin,

-Ivan Abraamovitsch!" -- "niinpä niin, Stefan Varlaamovitsch!" -- mutta

-siitä huolimatta käskee hän kuitenkin virkamiehen odottamaan,

-saadakseen näyttää ystävälleen, joka ei enään pitkiin aikoihin ollut

-palvellut, vaan asunut kotikylässään, miten kauan virkamiehet hänen

-eteisessään odottavat. Viimein, kun he olivat kyllin puhelleet ja vielä

-enemmän ääneti istuneet ja vedelleet haikuja paperosseistaan mukavissa,

-kenoselkäisissä nojatuoleissa, hän ikäänkuin äkkiä muistaen virkkoi

-sihteerille, joka seisoi ovensuussa papereita kourassa esittelyä

-varten: "Sielläpä taitaa seistä joku virkamies, sanottiin; käskekää

-hänen tulla sisään."

-

-Nähtyään Akaaki Akaakievitschin nöyrän muodon ja hänen vanhan

-virkapukunsa, kääntyi hän suoraan hänen puoleensa kysymyksellä: "Mitä

-teillä on asiaa?" joka lausuttiin ankaralla, kovalla äänellä, jota hän

-jo aikaisemmin oli yksinänsä harjoitellut kotonaan peilin edessä vielä

-viikkoa ennen nykyisen asemansa ja kenraaliarvonsa saamista. Akaaki

-Akaakievitsch, joka jo hyvissä ajoin oli tuntenut tarpeellista pelkoa,

-hämmentyi hiukan ja kertoi niin hyvin kuin taisi, niin selvään kun

-kielensä salli, toistaen tosin useammin kuin muulloin partikkelin

-"tuota", -- että viitta oli ollut aivan uusi, ja että se nyt oli

-epäinhimillisellä tavalla ryöstetty, että hän nyt oli tullut hänen

-luokseen, että hän vaikutusvaltansa nojalla tuota, kirjoittaisi hra

-ylipoliisipäällikölle, tai jollekin muulle ja hankkisi viitan

-takaisin. Kenraalista tuntui tuollainen käytös, tiesi miksi, liian

-tuttavalliselta. "Mitä te, Herran nimessä!" huudahti hän ankarasti,

-"ettekö tunne tapoja? Mistä te olette? Ettekö tiedä, miten asioita

-ajetaan? Tästä olisi teidän tullut tehdä ilmoitus kanslistille; hän

-olisi vienyt sen osastonpäällikölle ja toimistonpäällikölle, sitten se

-olisi joutunut sihteerille, ja sihteeri olisi sen esittänyt minulle..."

-

-"Teidän ylhäisyytenne", alkoi Akaaki Akaakievitsch ehdittyään koota sen

-vähäisen tarmon, mikä hänellä suinkin oli ja tuntien yltä päältä

-hikoovansa, "minä, Teidän ylhäisyytenne, uskalsin vaivata Teitä

-sentähden, että sihteerit tuota... ovat epäluotettavaa väkeä..."

-

-"Mitä, mitä, mitä?" virkkoi vaikutusvaltainen henkilö, "mistä Te olette

-saaneet sellaisen rohkeuden? Mistä Te olette sellaista päähänne

-saaneet? Mikä vallattomuus vallitseekaan nuorten kesken päälliköitä ja

-ylempiä kohtaan!" -- Vaikutusvaltainen henkilö ei nähtävästikään

-huomannut, että Akaaki Akaakievitsch oli jo yli viidenkymmenen, ja siis

-olisi häntä vain suhteellisesti voinut sanoa nuoreksi, toisin sanoen,

-verrattuna sellaiseen, joka jo on seitsemänkymmenen korvissa. --

-"Ettekö tiedä, kelle puhutte? Ymmärrättekö, kuka seisoo edessänne?

-Ymmärrättekö tämän? Ymmärrättekö? kysyn minä Teiltä." Hän poikasi

-jalkaansa, korottaen äänensä niin ankaraan voimaan, ettei yksinään

-Akaaki Akaakievitsch perin kauhistunut. Akaaki Akaakievitsch vallan

-jähmettyi, horjui, ja koko hänen ruumiinsa vapisi, ja jos eivät

-vahtimestarit olisi samassa juosseet tarttumaan häneen kiinni, olisi

-hän kaatunut lattialle; hänet kannettiin pois melkein tiedotonna. Mutta

-vaikutusvaltainen henkilö, hyvillään siitä, että hänen voimansa oli

-vaikuttanut, ylen ihastuneena siitä että hänen sanansa voivat saada

-ihmisenkin tiedottomaksi, katseli salavihkaa ystävätään, nähdäkseen,

-minkä vaikutuksen tämä oli häneen tehnyt, ja tyydytyksekseen huomasi,

-että tämäkin oli sangen epämääräisten tunteiden vallassa, ehkäpä

-itsekin tunsi pelkoa.

-

-Akaaki Akaakievitsch ei lainkaan muistanut miten tuli portaille, miten

-pääsi kadulle. Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään; ikänään ei hän ollut

-sellaista haukkumista kenraaleilta saanut, ja vielä vähemmin vierailta.

-Suu auki kulki hän pyryssä, joka riehui kaduilla, pysymättä edes

-jalkakäytävällä, Tuuli puhalsi, kuten tavallisesti Pietarissa, kaikilta

-neljältä ilmansuunnalta, kaikilta poikkikaduilta. Tuossa tuokiossa oli

-se puhaltanut häneen kurkkutaudin, ja hän saapui kotiaan voimatta

-sanaakaan lausua; kurkku ajetuksissa pani hän levolle. Niin ankaraa on

-toisinaan viran puolesta annettu haukkuminen. Seuraavana päivänä

-ilmaantui häneen ankara kuume. Pietarin ilmaston suosiollisella avulla

-huononi sairaan tila nopeammin, kuin olisi voinut aavistaakaan, ja kun

-lääkäri saapui ei hän valtasuonta koetettuaan voinut muuta tehdä, kuin

-kirjoittaa jonkun lääkemääräyksen yksinomaan senvuoksi, ettei sairas

-jäisi ilman lääkkeiden hyväätekevää apua; mutta muuten hän ilmoitti

-hänen puolentoista vuorokauden kuluttua olevan varmasti lopussa, jonka

-jälkeen hän kääntyi emännöitsijän puoleen ja sanoi: "Mutta Teidän,

-muoriseni, on turhaa tuhlata aikaa, tilatkaa hänelle nyt heti mäntyinen

-arkku, sillä tamminen on hänelle liian kallis."

-

-Liekö Akaaki Akaakievitsch kuullut näitä hänelle niin kovaonnisia

-sanoja, ja jos lie kuullutkin, tekivätkö ne häneen tärisyttyvän

-vaikutuksen, ajatteliko hän säälittävää elämäänsä? -- sitä on mahdoton

-tietää, sillä hän koko ajan houraili kuumeen käsissä. Hän näki

-lakkaamatta näkyjä, yhden toistaan kauheamman: milloin näki hän

-Petrovitschin ja käski hänen tekemään viitan, jossa oli jonkunlaiset

-ansat rosvoja varten, joita hän aina luuli olevan vuoteensa alla, ja

-kutsuipa hän toisinaan emäntäänsä vetämään pois jonkun rosvon hänen

-peitteensäkin alta; milloin kysyi hän tältä, miksi hänen vanha

-kapottinsa riippuu hänen edessään, kun hänellä on uusikin viitta;

-milloin tuntui hänestä, kuin seisoisi hän kenraalin edessä kuulemassa

-viran puolesta annettua haukkumista ja sanoisi: "Suokaa anteeksi,

-Teidän ylhäisyytenne!" -- milloin hän taasen sadatteli, laskien

-suustaan niin kauheita sanoja, että emäntäeukko risti itsensä, hän kun

-ei koskaan ollut kuullut häneltä sellaista, vielä vähemmin kun nämät

-sanat välittömästi seurasivat sanoja "Teidän ylhäisyytenne". Myöhemmin

-puhui hän aivan päättömiä, niin, ettei niistä saanut mitään tolkkua.

-Sen vain saattoi huomata, että hänen mielettömät sanansa ja ajatuksensa

-liikkuivat tuon yhden ja saman viitan ympärillä.

-

-Viimein heitti Akaaki Akaakievitsch henkensä. Ei hänen huonettaan eikä

-tavaroitaan merkitty sinetillä, sillä ensinnäkään ei hänellä ollut

-perillisiä, ja toisekseen jäi häneltä hyvin vähän peruja, nimittäin

-kimppu hanhensulkakyniä, kirja valkoista virallista paperia, puoli

-tusinaa nenäliinoja, pari-kolme housuista irtautunutta nappia ja tuo

-lukijalle tunnettu kapotti. Kellekä nämä kaikki joutuisivat, Herra

-nähköön; se asia, sen tunnustan, ei jännittänyt tämänkään kertomuksen

-kirjoittajaa.

-

-Akaaki Akaakievitsch vietiin pois ja haudattiin. Ja Pietari jäi ilman

-Akaaki Akaakievitschia, aivankuin häntä ei olisi konsaan ollut

-olemassakaan. Hänessä katosi olento, joka oli kaikille tuntematon, ei

-kellekään kallis; kaikille oli yhdentekevää elikö hän vai kuoli; eikä

-häneen kiinnittänyt huomiotaan edes luonnontutkijakaan, joka asettaa

-nuppineulaan tavallisen kärpäsenkin ja tutkii sitä mikroskoopilla, --

-olento, joka nöyränä kantoi viraston pilkan ja ilman erityisempiä

-tapahtumia vaipui hautaan, ja jolle, vaikkakin vasta elämän ehtoona,

-ilmestyi kirkas vieras viitan muodossa, valaisten hetkeksi hänen kurjan

-elämänsä, ja jota sitten aivan äkkiarvaamatta kohtasi onnettomuus, joka

-maailman mahtavimmatkin lannistaa!...

-

-Muutama päivä hänen kuolemansa jälkeen oli virastosta lähetetty

-vahtimestari hänen asuntoonsa ilmoittamaan, että päällikkö kutsuu.

-Mutta vahtimestari sai palata tyhjin toimin takaisin sillä tiedolla,

-ettei kysymyksessä oleva virkamies enään voi saapua; ja kysymykseen:

-"Miksi ei?" vastasi hän: "Siksi, että hän on kuollut; neljä päivää

-sitten jo haudattiin." Siten saatiin virastossa tietää Akaaki

-Akaakievitschin kuolemasta, ja seuraavana päivänä istui jo uusi

-virkamies hänen tilallaan, paljon pitempikasvuinen, ja joka ei enään

-kirjoittanut niin sujuvalla käsialalla, vaan paljoa kaltevammalla ja

-epätasaisemmalla. --

-

-Mutta kuka voisi kuvitellakaan, ettei tähän päättyisi kaikki Akaaki

-Akaakievitschista, että Jumala oli sallinut hänen meluten elää vielä

-muutamia päiviä kuolemansa jälkeen, ikäänkuin korvaukseksi hänen

-yksinäisestä, huomaamattomasta elämästään? Mutta siten kuitenkin

-tapahtui, ja meidän pikku kertomuksemme saa aivan odottamatta

-sadunomaisen lopun.

-

-Pietarissa rupesi yhtäkkiä liikkumaan huhuja, että Kalinkinin sillan

-luona ja vielä sitäkin edempänä oli öisin ruvennut näyttäytymään

-virkamiehen näköinen aave, joka kantoi jotakin siepattua viittaa,

-viittaa sellaista, jonka olkapäät olivat kokonaan rikki revityt, josta

-ei voinut nähdä virka-arvoa eikä asemaa; joka vivahti kaikenlaisilta

-viitoilta: kissannahkakauluksisilta, majavannahkakauluksisilta,

-pumpulilla täytetyiltä, genetinnahkaisilta, ketunnahkaisilta,

-karhunnahkaisilta, -- sanalla sanoen kaikenlaisilta turkiksilta ja

-nahkoilta, joita ihmiset ikinä ovat keksineet itsensä verhoamiseksi.

-Eräs viraston virkamiehistä näki omin silmin aaveen ja tunsi heti sen

-Akaaki Akaakievitschiksi; mutta tämä näky kauhistutti häntä niin, että

-hän läksi paikalla juoksemaan minkä käpälistä pääsi, joten hän ei

-voinut sitä tarkemmin tarkastella, mutta näki kuitenkin, miten tämä

-kaukaa uhkasi häntä sormellaan. Kaikilta tahoilta alkoi kuulua

-yhtämittaisia valituksia, ett'ei ainoastaan nimi- vaan vieläpä

-hovineuvostenkin selät ja olkapäät olivat alituisessa paleltumisen

-vaarassa, kun heidän viittansa temmattiin salaperäisellä tavalla pois.

-Poliisin toimeksi annettiin aaveen kiinniottaminen ja rankaiseminen

-kauhealla tavalla muille varotukseksi, oli se sitten elävä taikka

-kuollut; mutta tässä ei oltu onnistuttu. Jonkun Kirjuskinin

-poikkikadulla sijaitsevan korttelin poliisivartija oli tosin jo

-saamaisillaan aaveen kiinni itse pahanteossa, yrittämässä riistää

-pörhökankaista viittaa joltakin eron saaneelta soittajalta, joka

-aikoinaan oli puhaltanut huilua. Käytyään aavetta kaulurista kiinni,

-huusi hän avukseen kaksi toveriaan, joille jätti sen kiinnipideltäväksi

-ja itse veti esille saappaanvarresta tupakkakukkaron raitistuttaakseen

-taas joksikin aikaa kuusi kertaa elämänsä aikana paleltuneen nenänsä.

-Mutta tupakka oli kai sellaista laatua, ett'ei sitä voinut sietää

-aavekaan. Työnnettyään sormellaan tupakkata oikeaan sierameensa, ei

-poliisivartija ehtinyt vetäistä vielä hiventäkään vasempaan, kun jo

-aave aivasti niin ankarasti, että kerrassa sokaisi kaikkien kolmen

-silmät. Sill'aikaa kuin he puristivat kouransa nyrkkiin, pehmittääkseen

-aavetta, oli se jo kadonnut jäljettömiin, niin etteivät he tarkalleen

-tienneet oliko se ollutkaan heidän käsissään. Tämän jälkeen hirvittivät

-aaveet niin poliisivartijoita, että he varoivat käymästä kiinni

-eläviinkin ja huusivat jo kaukaa: "Kuuleppas sinä siellä, mene

-tiehesi." Ja virkamiehen haamu rupesi taas näyttäytymään Kalinkinin

-sillan seutuvilla saattaen kaikki jänishousut kauhun valtaan.

-

-Mutta mehän olemme kokonaan unohtaneet _erään vaikutusvaltaisen

-henkilön_, joka tuskin varsinaisesti lie ollut syynä siihen, että

-muuten todellinen kertomuksemme muuttui sadunomaiseksi. Ennen kaikkea

-vaatii oikeus ja kohtuus meitä ilmoittamaan, että _eräs

-vaikutusvaltainen henkilö_ heti kiusatun Akaaki Akaakievitsch-raukan

-poistuttua, tunsi jonkunlaista sääliä. Eikä säälintunne ollutkaan

-hänelle aivan vieras; hänen sydämessään piili kyllä monta hyvääkin

-ominaisuutta, vaikka virka hyvin usein esti niitä pääsemästä ilmi. Ja

-kun tuo hiljan saapunut ystävä läksi hänen työhuoneestaan, muistui

-hänen mieleensä Akaaki Akaakievitsch raukka. Ja tästä lähtien ilmestyi

-hänen sielunsa silmien eteen melkein joka päivä kalpea Akaaki

-Akaakievitsch, joka ei ollut kestänyt hänen virkansa puolesta

-antamaansa läksytystä. Akaaki Akaakievitschin muisto vaivasi häntä

-siihen määrään, että hän viikon kuluttua päätti lähettää hänen luokseen

-jonkun virkamiehen tiedustelemaan, mikä hän on, ja voisiko hän

-jollainlailla auttaa häntä; ja kun hänelle ilmoitettiin Akaaki

-Akaakievitschin vähässä ajassa kuolleen kuumeeseen, oli hän kuin salama

-olisi häneen iskenyt; hänen omatuntonsa rupesi häntä nuhtelemaan, ja

-hän oli koko päivän pois tolaltaan.

-

-Haluten hiukan huvitteleida ja haihduttaa ikävät ajatukset, läksi hän

-illalla erään tuttavansa luokse ja löysi sieltä hauskaa seuraa, ja mikä

-vielä parempi, olivat kaikki siellä samaa arvoluokkaa, joten hän tunsi

-itsensä aivan vapaaksi. Tämä vaikutti vallan hämmästyttävästi hänen

-mielentilaansa. Hän oli avomielinen, toverillinen jutteluissa ja

-sydämellinen -- toisin sanoen, vietti illan erinomaisen hauskasti.

-Illallisen päälle joi hän pari lasia samppanjaa, -- seikka, joka ei

-tietenkään vaikuta vallan huonosti mielialan kohoamiseen. Samppanja sai

-hänet mitä erinäisimpiin mielentiloihin, muun muassa hän ei

-päättänytkään mennä suoraa kotiin, vaan ajaa erään tutun naisen,

-Karoliina Ivanownan, luokse, -- naisen, jonka sanottiin olevan

-saksalaista syntyperää, ja jonka kanssa hän oli mitä ystävällisimmissä

-suhteissa. Täytyy mainita, että vaikutusvaltainen henkilö oli jo

-ikämies, hyvä puoliso ja arvoisa perheenisä. Kaksi poikaa, joista

-toinen jo oli kansliavirkamiehenä, ja sievä kuusitoistavuotias tytär,

-jolla oli hiukan käyrä, mutta siltä sievä nenä, tulivat joka aamu

-suutelemaan hänen kättään virkkaen: "Bonjour, papa!" Hänen puolisonsa,

-vielä verevä nainen, eikä niinkään hullumman näköinen, oli

-ennen antanut hänelle kätensä suudeltavaksi, ja sittemmin

-käännettyään sen toiselle taholle, suuteli itse hänen kättään. Mutta

-vaikutusvaltainen henkilö, vaikka muuten olikin sangen mieltynyt

-kotoiseen perhehellyyteen, piti kuitenkin sopivana olla ystävällisissä

-suhteissa toisessa kaupunginosassa asuvan ystävättären kanssa. Tämä

-ystävätär ei ollut vähääkään parempi eikä nuorempi hänen omaa vaimoaan;

-mutta sellaisiakin ongelmoita sattuu maailmassa olemaan, eikä niiden

-arvosteleminen kuulu meille.

-

-Vaikutusvaltainen henkilö astui siis portaita alas, istuutui rekeen ja

-sanoi ajajalle: "Karoliina Ivanownan luo!" Ja hän vaipui,

-kääriydyttyään hyvin mahtavasti lämpimään viittaansa, tuohon suloiseen

-tilaan, jota parempata ei venäläinen enää voi uneksiakaan, -- kun ei

-nimittäin itse ajattele mitään, vaan ajatukset yhtäkaikki liikkuvat

-päässä, toinen toistaan hivelevämpinä, tuottamatta edes etsimisen ja

-keksimisen vaivaa. Tyytyväisenä muisteli hän ohimennen illan hauskimpia

-kohtia ja sanasutkauksia, jotka aina olivat saaneet aikaan

-naurunhohotuksen siinä ryhmässä, missä ne oli lausuttu. Vieläpä hän

-toistelikin niistä muutamia puoliääneen ja huomasi niiden olevan vielä

-yhtä lystikkäitä kuin ennenkin, mutta hiukan tyhmänlaisia, niin että

-hän itsekin nauroi niille sydämensä pohjasta. Toisinaan häiritsivät

-häntä kuitenkin rajut tuulenpuuskat, jotka äkkiä tulla tuprahtivat,

-Jumala ties mistä ja minkätähden, ja jotka pieksivät häntä kasvoihin

-paiskellen hänen päälleen lunta, sivallellen kuin lepattavat purjeet

-hänen viittansa kaulusta, tai taas äkkiä uskomattomalla voimalla

-törmäten hänen päänsä kimppuun, herättäen hänet siten ajatuksistaan...

-Äkkiä tunsi vaikutusvaltainen henkilö jonkun tarttuvan häntä jotenkin

-kovakouraisesti kauluriin. Käännyttyään katsomaan, näki hän takanaan

-lyhytkasvuisen miehen vanhassa, kuluneessa virkapuvussa ja tunsi hänet

-kauhukseen Akaaki Akaakievitschiksi. Virkamiehen kasvot olivat

-kuolonkalpeat ja aavemaiset. Mutta vaikutusvaltaisen henkilön kauhu

-kasvoi vallan rajattomiin, kun hän näki, että aaveen suu aukeni, ja

-kuuli sen lausuvan kuin haudan syvyyksistä seuraavat sanat: "No,

-siinäpä sinä viimeinkin olet! Viimeinkin, minä, tuota, pääsin sinua

-kaulurista kiinni! Tarvitsen viittaasi! Et pitänyt väliä minun... ja

-vielä haukuit -- annappa nyt omasi!" -- Vaikutusvaltainen henkilö parka

-oli kuolla kauhusta. Miten lujaluontoinen hän lie kansliassa ollutkin

-ja yleensä alempainsa edessä, ja vaikka jokainen, katsoen vain hänen

-miehuullista muotoansa ja vartaloansa sanoi: "Ah, miten voimakas

-luonne!" tunsi hän kuitenkin nyt -- kuten epäilemättä hyvin moni muukin

-sankarimaisella ulkomuodolla varustettu olisi tehnyt -- niin

-hirvittävää kauhua, että pelkäsi, eikä aivan syyttäkään, saavansa

-jonkun taudinkohtauksen. Hän riuhtasi paikalla viitan hartioiltaan ja

-karjasi oudolla äänellä ajajalle: "Kotiin täyttä kyytiä!" Kuultuaan

-äänen, jota tavallisesti käytetään vain erittäin ratkaisevina hetkinä,

-ja vaikuttaa sangen voimakkaasti, kätki ajaja päänsä olkainsa väliin,

-tuli sitte mitä tuli, ja läimäytti ruoskaansa, istuen hiljaa kuin

-muuri. Muutaman minuutin kuluttua oli vaikutusvaltainen henkilö jo

-asuntonsa portaitten edessä. Kalpeana, kauhistuttavan näköisenä ja

-ilman viittaa saapui hän kotiin, sensijaan että olisi ajanut Karoliina

-Ivanownan luo, ja päästyään jollain lailla huoneeseensa, oli koko yön

-kuin pyörällä päästään, niin että hänen tyttärensä seuraavana aamuna

-teenjuonnin jälkeen virkkoi: "Isä, sinähän olet tänään aivan kalpea".

-Mutta isä oli ääneti, eikä sanallakaan maininnut siitä mitä oli

-tapahtunut, missä oli ollut ja minne oli aikonut ajaa.

-

-Tämä tapahtuma teki häneen syvän vaikutuksen. Paljon harvemmin hän

-tästä lähtien puhutteli käskynalaisiaan sanoilla: "Miten uskallatte?

-ettekö tiedä, kuka seisoo edessänne?" Ja jos näin huudahtikin, niin

-tapahtui se vasta senjälkeen, kun oli kuullut, mistä oli kysymys. Mutta

-vielä merkillisempi seikka on se, ettei tästä lähtien enään virkamiehen

-haamu kummitellut: kenraalin viitta sopi nähtävästikin mainiosti sen

-hartioille; joka tapauksessa ei enään sattunut sellaista, että keltään

-olisi riistetty viittaa.

-

-Jotkut toimekkaat ja huolenpitävät ihmiset eivät kuitenkaan tahtoneet

-rauhoittua ja kertoivat virkamiehen haamun vielä näyttäytyvän kaupungin

-laitapuolilla. Ja eräs poliisivartija Kaloomenin seutuvilla oli omin

-silmin nähnyt, miten erään talon takaa tuli näkyviin aave; mutta ollen

-syntymästään hiukan heikonlainen, -- niin että kerran eräs tavallinen,

-täysikasvuinen juottoporsas, joka tulla törmäisi jonkun poliisiupseerin

-talosta, kaasi hänet kumoon, josta ympärillä seisoskelevat issikat

-räjähtivät aika nauruun, mistä pilanteosta hän sitten kiristi heiltä

-kaksi kopeekkaa tupakkiin, -- ollen siis hiukan heikonlainen, ei hän

-uskaltanut käydä siihen käsiksi, vaan kulki pimeän suojassa sen

-jälessä, kunnes se viimein äkkiä rupesi tähyämään tarkasti ympärillensä

-ja virkkoi pysähtyen: "Mitäs sinä tahdot?" ja puisti samalla niin isoa

-nyrkkiä, ettei sellaista ikinä elävillä ole. Poliisivartija vastasi:

-"En mitään", ja palasi paikalla takaisin. Aave oli jo kuitenkin paljoa

-suurempi kooltaan ja oli varustettu julmalla parralla ja, suunnaten

-askeleensa Obuhowin sillalle päin, häipyi se pian yön pimeyteen.

-

-

-

-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIITTA***

-

-

-******* This file should be named 51747-8.txt or 51747-8.zip *******

-

-

-This and all associated files of various formats will be found in:

-http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/7/4/51747

-

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions will

-be renamed.

-

-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

-law means that no one owns a United States copyright in these works,

-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United

-States without permission and without paying copyright

-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

-of this license, apply to copying and distributing Project

-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive

-specific permission. If you do not charge anything for copies of this

-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook

-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,

-performances and research. They may be modified and printed and given

-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks

-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the

-trademark license, especially commercial redistribution.

-

-START: FULL LICENSE

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

-www.gutenberg.org/license.

-

-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

-Gutenberg-tm electronic works

-

-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or

-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

-1.E.8.

-

-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement. See

-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

-electronic works. See paragraph 1.E below.

-

-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

-works in the collection are in the public domain in the United

-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

-United States and you are located in the United States, we do not

-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

-displaying or creating derivative works based on the work as long as

-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

-you share it without charge with others.

-

-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

-in a constant state of change. If you are outside the United States,

-check the laws of your country in addition to the terms of this

-agreement before downloading, copying, displaying, performing,

-distributing or creating derivative works based on this work or any

-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

-representations concerning the copyright status of any work in any

-country outside the United States.

-

-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

-performed, viewed, copied or distributed:

-

-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

-  most other parts of the world at no cost and with almost no

-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

-  United States, you'll have to check the laws of the country where you

-  are located before using this ebook.

-

-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

-contain a notice indicating that it is posted with permission of the

-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

-the United States without paying any fees or charges. If you are

-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

-posted with the permission of the copyright holder found at the

-beginning of this work.

-

-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

-any word processing or hypertext form. However, if you provide access

-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site

-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

-provided that

-

-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

-  within 60 days following each date on which you prepare (or are

-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

-  Literary Archive Foundation."

-

-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-  License. You must require such a user to return or destroy all

-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

-  works.

-

-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

-  receipt of the work.

-

-* You comply with all other terms of this agreement for free

-  distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The

-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm

-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

-electronic works, and the medium on which they may be stored, may

-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

-cannot be read by your equipment.

-

-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from. If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium

-with your written explanation. The person or entity that provided you

-with the defective work may elect to provide a replacement copy in

-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

-or entity providing it to you may choose to give you a second

-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

-without further opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of

-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

-violates the law of the state applicable to this agreement, the

-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

-remaining provisions.

-

-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

-Defect you cause.

-

-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of

-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

-from people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

-www.gutenberg.org 

-

-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 

-Archive Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

-U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the

-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its

-volunteers and employees are scattered throughout numerous

-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt

-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to

-date contact information can be found at the Foundation's web site and

-official page at www.gutenberg.org/contact

-

-For additional contact information:

-

-    Dr. Gregory B. Newby

-    Chief Executive and Director

-    gbnewby@pglaf.org

-

-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment. Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements. We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

-state visit www.gutenberg.org/donate

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations. To

-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

-

-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

-

-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

-freely shared with anyone. For forty years, he produced and

-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

-volunteer support.

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

-edition.

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search

-facility: www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

-

+The Project Gutenberg eBook, Viitta, by Nikolai Vasilevich Gogol,
+Translated by Huugo Jalkanen
+
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
+other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
+whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
+the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
+www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
+to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
+
+
+
+
+Title: Viitta
+       Kertomus
+
+
+Author: Nikolai Vasilevich Gogol
+
+
+
+Release Date: April 13, 2016  [eBook #51747]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+
+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIITTA***
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+VIITTA
+
+Kertomus
+
+Kirj.
+
+N. V. GOGOL
+
+Venäjänkielestä ["Shinelj"] suomentanut Huugo Jalkanen
+
+Kirjallisia pikkuhelmiå III.
+
+
+
+
+
+
+Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1909.
+O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
+
+
+
+
+N. V. Gogol.
+
+
+Nikolai Vasiljevitsch Gogol syntyi v. 1809 Vähä-Venäjällä, jossa hänen
+isänsä eli kirjailijana. Jo nuorena ylioppilaana täytyi hänen isänsä
+kuoltua itse ruveta elättämään itseään ja hän siirtyi silloin v. 1828
+Pietariin, jossa toimi virkamiehenä, opettajana, näyttelijänä ja
+sanomalehtimiehenä. Mutta hänen mielensä paloi kirjallisiin töihin, hän
+tunsi palavaa halua luoda jotakin suurta, josta olisi kunniaa koko
+hänen isänmaalleen. Nyt hän Puschkinia lukiessaan innostui
+kotiseutuunsa ja kirjoitti ensimäisen suuremman teoksensa,
+vähävenäläisen kansanelämänkuvauksen "Juhannusaatto". Nyt joutui hän
+Pietarin paraimpiin kirjailijapiireihin, ja tästä lähtien käy hänen
+kehityksensä nopeasti. Tämä nyt suomeksi ilmestyvä kertomus "Viitta" on
+käänteentekevä sekä hänelle että koko Venäjän kirjallisuudelle, sillä
+se alkaa Venäjän varsinaisen realismin. Hän oli syventynyt kuvaajasta
+tarkaksi elämän tutkijaksi ja tulkitsee erinomaisella lämmöllä ja
+nerokkuudella ihmisten salaisimmatkin tuntemukset, sellaisetkin, joita
+ei arkielämän pauhussa lainkaan huomatakaan. Kaikki sortoa kärsivät
+saavat hänestä puolustajan, kaikki sortajat vihollisen. Purevalla
+satiirilla, mutta samalla myös leikillisellä, sääliä herättävällä
+huumorilla paljastaa hän koko senaikuisen venäläisen virkakoneiston
+mädännäisyyden. 1838 ilmestyi hänen tunnettu teoksensa "Reviisori", ja
+1842 toinen hänen kahdesta pääteoksestaan "Kuolleet sielut." --
+Loppuijällään joutui hän pappien vaikutuksen alaiseksi, joutui tuskiin
+sielunsa autuuden puolesta ja omantunnontuskiin siitä, että oli niin
+paljon pilkannut lähimmäisiään. Näihin sisällisiin taisteluihin hänen
+sielunsa ja ruumiinsa sitten vähitellen murtui, ja hän kuoli v. 1852.
+Gogol on Venäjän kirjallisuuden tukipylväitä.
+
+Suomentaja.
+
+
+
+
+
+
+Viitta.
+
+
+
+
+Virastossa -- mutta parasta on olla sanomatta missä virastossa, sillä
+mitkään eivät ole sen helpommin äkämystyviä kuin kaikenlaiset virastot,
+rykmentit, kansliat ja, sanalla sanoen, kaikenlaiset virkakunnat.
+Nykyäänhän jokainen yksityinen henkilö pitää omaan persoonaansa
+kohdistuneet loukkaukset rikoksina koko yhteiskuntaa kohtaan.
+Kerrotaanpa, että tässä joku aika takaperin saapui eräältä
+piiripoliisipäälliköltä -- en muista mistä kaupungista -- joku
+valituskirjelmä, jossa hän selkosen selvästi selittää, että
+keisarilliset asetukset joutuvat aivan hunningolle ja että Hänen
+Majesteettinsa pyhää nimeä lausutaan aivan turhaan; ja mitä
+mahtavimmaksi todistukseksi oli hän liittänyt kirjelmäänsä jonkun
+romantillisen teoksen, jossa ainakin joka kymmenennellä sivulla
+esiintyi piiripoliisipäällikkö, vieläpä paikotellen aivan
+juopuneessakin tilassa.
+
+Siis on parasta kaikkien ikävyyksien välttämiseksi nimittää
+puheenaolevaa virastoa vain _erääksi virastoksi_. Ja siis: _eräässä
+virastossa_ palveli _eräs virkamies_, -- tosin virkamies sellainen,
+jota ei juuri voi sanoa miksikään huomattavaksi; hän oli
+lyhytkasvuinen, hiukan rokonarpinen, hiukan punatukkainen, vieläpä
+vähän huonokuuloinen ja kaljupäinenkin; vielä oli hänellä ryppy
+kummassakin poskipielessä, ja kasvonsa olivat hemoroidaalisen
+väriset... Mitäpä tehdä! sellaista saa aikaan Pietarin ilmasto. -- Mitä
+hänen arvonimeensä tulee (sillä meillähän täytyy ennenkaikkea ilmoittaa
+arvonimi), oli hän n.k. ikuinen nimineuvos, joista, kuten tunnettua,
+tekevät ivaa ja pilaa kaikenkarvaiset kirjailijat, jotka omaavat tuon
+sangen kiitettävän tavan ivata niitä, jotka eivät voi puolustautua.
+
+Virkamiehemme sukunimi oli Baschmatschkin. Nimestä kohta huomaa, että
+se on joskus johtunut sanasta kenkä [sanaleikki mainitun virkamiehen
+nimestä; kenkä on venäjäksi baschmák, siitä Baschmatschkin. Suom.
+muist.], mutta tietämätöntä on milloin ja millä tavalla se on siitä
+johtunut, sillä hänen isänsä, samoinkuin isoisänsä ja lankonsakin, sekä
+kaikki täydelliset Baschmatschkinit olivat kävelleet saappaissa
+vaihtaen vain kolmisen kertaa vuodessa puolianturoita.
+
+Hänen ristimänimensä oli Akaaki Akaakievitsch. Se kuulostanee lukijasta
+ehkä hiukan oudolta ja etsityltä; mutta voin vakuuttaa, ettei sitä ole
+millään lailla etsitty, vaan että seikka tosiaankin oli sellainen,
+ettei muuta nimeä voitu millään lailla antaa. Tapahtumain kulku oli
+seuraava.
+
+Akaaki Akaakievitsch syntyi -- jollei muisti petä -- yöllä vasten
+23:tta päivää maaliskuuta. Äiti-vainaja, joka oli virkamiehen vaimo ja
+kerrassaan kelpo nainen, valmistautui, kuten tuleekin, ristimään lasta.
+Äiti makasi vielä vuoteellaan vastapäätä ovea. Hänen oikealla
+puolellaan seisoi kummi, arvoisa Ivan Ivaanovitsch Jeroschkin, joka
+palveli osastonpäällikkönä senaatissa, ja kummitäti, harvinaisen
+hyväsydäminen poliisiupseerin vaimo Ariina Semjoonovna Bjelobryschkova.
+Äidille annettiin valittavaksi mieluisin kolmesta nimestä: Makija,
+Sassija, tai jos nämä eivät kelpaisi, olisi lapsi ristittävä marttyyri
+Hasdasaatan kaimaksi.
+
+"Ei!" tuumi vainaja, "nimet ovat kaikki niin kummia..."
+
+Tehdäkseen hänen mielikseen, avasivat kummit kalenterin toisesta
+paikasta ja löysivät taas kolme nimeä: Trifiili, Duula ja Varahaasi.
+
+"Johan nyt on kumma", virkkoi eukko; "minkälaisia ne kaikki nimet
+onkaan! En ole tosiaankaan ikänäni sellaisia kuullut. Olisipa vielä
+edes Vadát, tai Varúh, mutta Trifiili ja Varahaasi!"
+
+Vielä käännettiin lehtiä ja löydettiin Pavsikaahi ja Vahtiisi.
+
+"No, jo minä huomaan, että hänellä on huono onni", virkkoi eukko.
+"Parasta on nimittää lapsi isänsä mukaan. Isä oli Akaaki, niinpä olkoon
+poikakin Akaaki."
+
+Täten sai lapsi nimekseen Akaaki Akaakievitsch. Hänet kastettiin,
+jolloin hän itki kovasti ja väänsi naamaansa niin julman näköiseksi,
+kuin olisi jo edeltäpäin aavistanut joutuvansa nimineuvokseksi. Ja
+siten kaikki tapahtui. -- Olemme esittäneet tämän kaiken vain
+senvuoksi, että lukija voisi itse nähdä, että kaikki tapahtui
+välttämättömyyden pakosta, ja ettei mitään muuta nimeä voitu antaa.
+
+Kukaan ei voinut muistaa, mihin aikaan Akaaki Akaakievitsch oli tullut
+virastoon, ja kuka hänet sinne oli toimittanut. Miten olikaan muuttunut
+tirehtöörejä ja muita päälliköitä, hänen oli aina nähty istuvan
+paikallaan samassa asennossa ja samaa puhtaaksikirjoittajan virkaa
+hoitaen, niin että lopulta luultiinkin, että hän oli kaiketi jo
+valmiina virkamiehenä maailmaan syntynytkin, virkatakki yllään ja kalju
+paikka päälaellaan. Virastossa ei häneen kiinnitetty minkäänlaista
+huomiota. Vahtimestarit eivät ainoastaan olleet nousematta seisaalleen,
+kun hän saapui, vaan vielä lisäksi eivät edes katsahtaneetkaan häneen,
+aivankuin olisi vain joku kärpänen lentänyt etehisen läpi. Päälliköt
+kohtelivat häntä jotenkin kylmänylivaltaisesti. Kuka osastonpäällikön
+apulainen hyvänsä pisti vain paperin suoraan hänen nenänsä alle
+sanomatta edes: "Kirjoittakaa puhtaaksi!" tai: "Tästä saatte hupaista
+työtä", tai jotain muuta sopivaa, kuten on tapana sivistyneemmissä
+virastoissa. Ja hän otti paperin vastaan tarkastaen vain sitä,
+katsomatta lainkaan kuka sen hänelle antoi, ja oliko tällä siihen
+oikeutta, -- otti ja ryhtyi sitä heti puhtaaksikirjoittamaan.
+
+Nuoret virkamiehet laskivat hänestä pilaa niin paljon kuin heidän
+kansliajärkensä suinkin salli ja kertoivat hänen vieressään hänestä
+tekaisemiaan juttuja; sanoivat hänen hakkailevan emännöitsijäänsä,
+vanhaa, seitsenkymmenvuotiasta eukkoa; kysyivät koska he aikovat
+viettää häitä; siroittivatpa vielä hänen päällensä pieniä paperin
+palasiakin, sanoen niitä lumeksi.
+
+Mutta Akaaki Akaakievitsch ei puuttunut kaikkeen tähän peliin
+yhdelläkään sanalla, oli vain omissa oloissaan, aivankuin ei olisi
+ketään ollut hänen ympärillään. Eikä tämä härnäys häirinnyt edes hänen
+työskentelyänsäkään. Keskellä tuota hälinää ei hän tehnyt ainoatakaan
+kirjoitusvirhettä. Ja ainoastaan joskus kun tuo karhunleikki kävi aivan
+sietämättömäksi, kun tönäsivät häntä käsivarteen estäen häntä
+kirjoittamasta, silloin hän hiljaa äännähti: "Jättäkää minut rauhaan!
+Miksi minua kiusaatte?" Ja jotakin kummaa sisälsivät nämä sanat ja se
+äänensävy, jolla ne lausuttiin. Niissä värähteli sellainen
+surumielisyys, että eräs nuorukainen, joka juuri hiljan oli nimitetty
+virkaansa, ja joka muiden esimerkkiä seuraten aikoi ruveta härnäämään
+häntä, äkkiä peräytti aikeensa nuo sanat kuullessaan, aivankuin jokin
+olisi häntä koskenut; ja sen erän perästä tuntui hänestä, kuin olisi
+kaikki muuttunut hänen silmissään, kuin näkisi hän kaikki uudessa
+valossa. Joku käsittämätön tunne vieroitti hänet tovereistaan, joihin
+oli tutustunut siinä luulossa, että he olivat säädyllisiä, sivistyneitä
+ihmisiä. Ja vielä kauvan tämän tapahtuman jälkeenkin ilmestyi keskellä
+hänen hilpeimpiä hetkiäänkin hänen eteensä pienen virkamiehen kuva,
+joka läpitunkevalla äänellä virkkoi: "Jättäkää minut rauhaan! Miksi
+minua kiusaatte?" ja näitä läpitunkevia sanoja seurasi toiset: "Olenhan
+veljesi". Ja tuo nuorukaisraukka peitti kasvot käsiinsä -- ja sitten
+elämänsä varrella hän monta kertaa kauhistui huomatessaan, miten paljon
+on ihmisissä epäinhimillistä, miten paljon julmuutta ja raakuutta
+piilee hienostuneen ja sivistyneen ulkokuoren alla, vieläpä, Jumala
+nähköön! niissäkin ihmisissä, jotka maailman silmissä ovat jalosukuisia
+ja rehellisiä...
+
+Ei ole helppo löytää toista ihmistä, joka niin kokonaan olisi
+antautunut tehtäväänsä. Ei riitä, jos sanoo, että hän hoiti virkaansa
+hartaudella, ei, hän hoiti sitä rakkaudella. Virassaan, tuossa
+alituisessa puhtaaksikirjoittamisessa, oli hänellä oma vaihteleva,
+miellyttävä maailmansa. Kun hän kirjoitti ilmeni hänen kasvoissaan
+todellinen nautinto. Erittäinkin olivat muutamat kirjaimet hänen
+lemmikkejään, ja niitä kirjoittaessaan oli hän vallan haltioissaan. Hän
+hymyili, vilkutti silmiään ja maiskutteli huuliaan, niin että hänen
+kasvojensa ilmeistä saattoi lukea melkein joka kirjaimen, minkä hänen
+kynänsä piirsi. Jos häntä olisi intonsa mukaan palkittu, olisi häh
+suureksi hämmästyksekseen ehkä saanut valtioneuvoksen arvon. Mutta nyt
+oli hän vain, kuten hänen toverinsa pilkaten sanoivat, palvellut
+"soljen napinreikään ja hemoroidin suoleensa".
+
+Ei voi olla muuten huomauttamatta, että häneenkin oli sentään
+jonkunverran huomiota kiinnitetty. Eräs tirehtööri, joka oli
+hyvänluontoinen mies ja tahtoi palkita häntä pitkäaikaisesta
+palveluksesta, oli käskenyt antaa hänelle jotakin hiukan tärkeämpää
+työtä, kuin tavallista puhtaaksikirjoitusta, nimittäin kirjoittaa
+jonkunlainen ote jo valmiista kirjelmästä johonkin toiseen virastoon.
+Ero tämän työn ja puhtaaksikirjoituksen välillä oli vain siinä, että
+hänen tuli vaihtaa päällekirjoitus ja muuttaa muutamia verbejä
+ensimäisestä persoonasta kolmanteen. Tämä tuotti hänelle niin paljon
+työtä ja päänvaivaa, että hän tuli hiestä aivan märäksi. Hän pyyhki
+otsaansa ja sanoi viimein: "Ei, tämä ei suju; parasta on, että annatte
+minulle jotakin puhtaaksikirjoitettavaksi".
+
+Tästä lähtien sai hän aina vaan puhtaaksikirjoittaa, ja ulkopuolella
+sen piiriä ei hänestä näyttänyt mitään olevan olemassakaan.
+
+Hän ei pitänyt lainkaan huolta puvustaan, ja silläpä ei hänen
+virkatakkinsa ollutkaan enään viheriäinen, vaan vivahti joltain
+punertavanharmaalta. Hänen kauluksensa oli kapea ja matala, niin että
+hänen kaulansa, joka ei suinkaan ollut pitkä, pisti siitä hyvin
+pitkälle esiin, aivankuin niiden päätään liikuttelevien kipsisten
+kissain, joita kiertävät kaupustelijat kannikselevat tusinamäärin
+päänsä päällä. Ja aina oli hänen vaatteissaan joko heinänkorsia, tai
+lankapätkiä, tai jotain muuta. Sitäpaitsi oli hänellä erityinen taito,
+kaduilla kävellessään, osua aina ikkunoiden alle juuri silloin, kun
+niistä heitettiin ulos tunkioita, ja siksipä hänen hattunsa päällys
+olikin aina täynnä arbuusin- ja melooninkuoria ja kaikenlaista
+mahdollista törkyä.
+
+Akaaki Akaakievitsch ei kertaakaan elämässään kiinnittänyt huomiotaan
+siihen, mitä joka hetki kaduilla tapahtui, ja jota hänen nuoremmat
+virkaveljensä alinomaa tarkkasivat, joiden vilkas katsekin oli niin
+erinomaisen harjaantunut, että huomasi heti, keneltä toisella puolella
+katua oli katkennut housunlahkeiden hihna, -- mikä aina nosti veikeän
+hymyn heidän huulilleen. Mutta Akaaki Akaakievitsch, jos jotakin
+katselikin, näki vain kaikkialla puhtaat, tasaisella käsialalla
+kirjoitetut rivinsä ja ainoastaan, jos hevosen turpa, aivan hänen
+tietämättään tiesi mistä ilmestynyt, laskeutui hänen olalleen ja
+puhalsi sieramistaan kokonaisen tuulispään hänen poskeansa vastaan,
+silloin hän vasta huomasi, ettei olekaan keskellä riviään, vaan
+pikemmin keskellä katua.
+
+Tultuaan kotiin, istuutui hän heti syömään ja särpi tuossa tuokiossa
+kaalisoppansa, söi sitten palan lihaa sipulin kanssa, kertaakaan
+huomaamatta sen makua, -- söi kaiken kärpäsineen ja kaikkineen, mitä
+Jumala oli siihen sillä hetkellä lähettänyt. Huomattuaan vatsansa
+alkavan pullistua nousi hän pöydästä, otti mustepullonsa ja rupesi
+puhtaaksikirjoittamaan papereita, joita oli tuonut mukanaan kotiin. Jos
+hän ei ollut mitään mukanansa tuonut, kopioi hän omaksi huvikseen
+itselleen etenkin sellaisia papereita, jotka olivat huomattavia, ei
+kauniin käsialansa, vaan arvokkaan osoitteensa puolesta jollekin
+uudelle tai tärkeälle henkilölle.
+
+Ei edes silloinkaan, kun Pietarin harmaa taivas kokonaan sammui, ja
+koko virkamiesmaailma söi päivällistään, kukin osaksi saamansa palkan,
+osaksi oman makunsa mukaan, kun kaikki jo lepäsivät virastojen
+kynänrapinan, hyörinän, omainsa ja muiden välttämättömien toimien sekä
+kaiken senkin jälkeen, minkä väsymättömät ihmiset olivat yli oman
+tarpeensa ottaneet tehdäkseen; kun virkamiehet kiiruhtavat käyttämään
+hyväkseen jäljelläolevaa aikaa päivästä, mikä kiiruhtaen teatteriin,
+mikä kaduille käyttämään aikansa jonkinlaiseen hattujentarkasteluun, --
+mikä illatsuihin tuhlaamaan kohteliaisuuksiaan jollekin viehättävälle
+neitoselle, jollekin pienemmän virkamiesryhmän "tähdelle", -- mikä
+mennen -- ja niin useimmiten tapahtuikin -- suoraa jonkun toverinsa
+luo, joka asui kolmannessa tai neljännessä kerroksessa kahdessa
+vähäisessä huoneessa, joihin kuului vielä eteinen, tai keittiö, ja
+joissa näki jonkinlaisia muotiesineitä, kuten lamppuja tai joitain
+pikkuesineitä, jotka olivat vaatineet monta uhrausta, paastoamista ja
+sisällä istumista vapaa-aikoina, -- toisin sanoen, silloin kun kaikki
+virkamiehet hajaantuvat ystäväinsä pieniin asunnoihin pelaamaan
+meluista vistiä, hörppimään teetä laseista kopeekankorppujen kera,
+vetelemään sauhuja pitkistä piipuista, kertomaan pelin välillä
+kaikenlaisia vanhoja juoruja, jotka olivat peräisin ylemmistä
+seurapiireistä, sillä juoruamisestahan ei venäläinen voi milloinkaan
+eikä missään tilaisuudessa kieltäytyä, -- tai jos ei ollut, mistä
+jutustaa, kertomaan tuota ijänikuista juttua linnanpäälliköstä, jolle
+tultiin sanomaan, että Falkonetovin muistopatsaan hevoselta oli
+katkaistu häntä; -- sanalla sanoen silloin, kun kaikki huvittelivat,
+silloinkaan ei Akaaki Akaakievitsch antautunut minkäänlaisiin
+huvituksiin. Kukaan ei voinut sanoa milloinkaan nähneensä häntä missään
+iltamissa. Kirjoitettuaan kylliksi paneutui hän levolle hymysuin jo
+edeltäpäin ajatellessaan, että mitähän Jumala huomenna lähettää
+puhtaaksikirjoitettavaksi? Niin vieri tuon miehen maallinen elämä, joka
+400 ruplan vuosipalkkoineen oli täydelleen kohtaloonsa tyytyväinen. Ja
+hän olisi voinut mahdollisesti elää hyvinkin vanhaksi, jos ei olisi
+olemassa erinäisiä onnettomuuksia, joita on siroiteltu ei ainoastaan
+nimineuvosten vaan myös sala-, todellisten-, hovineuvosten ja kaikkien
+sellaistenkin neuvosten elämänpoluille, jotka eivät kellekään neuvoja
+anna, enempää kuin niitä keltään itsekään saavat.
+
+Pietarissa on ankara vihollinen kaikille niille, joiden vuosipalkka
+pyörii siinä 400 ruplan korvilla. Tämä vihollinen ei ole mikään muu,
+kuin meidän pohjolamme pakkanen, vaikka sen muuten sanotaankin olevan
+sangen terveellisen. Tuossa yhdeksän aikoina aamuisin, siis juuri
+siihen aikaan, kun kadut täyttyvät virastoihin menijöistä, alkaa se
+jaella niin ankaria ja pistäviä näppäyksiä kaikkien nenille ilman
+eroitusta, ett'eivät virkamiesraukat tiedä, mihin ne lopulta kätkeä.
+Juuri tähän aikaan, kun ylempienkin virkamiesten otsaa kirveltää
+pakkasessa, ja vedet nousevat silmiin, ovat nimineuvosraukat toisinaan
+aivan turvattomia. Hädin tuskin juuri pelastuu paleltumasta, kun
+juoksee niin nopeasti kuin saattaa nuo viisi, kuusi korttelin väliä ja
+tömistelee sitten eteisessä vankasti jalkojaan, niin että kaikki tiellä
+kohmettuneet virantoimituksessa tarvittavat kyvyt ja lahjat sulavat.
+
+Akaaki Akaakievitsch oli jo jonkun aikaan huomannut, että hänen
+selkäänsä ja olkapäitään armottoman ankarasti palelti, vaikka hän
+koettikin mahdollisimman nopeasti juosta tuon tavallisen reittinsä. Hän
+tuumi viimein, että eiköhän lie jokin vika viitassa. Tarkasteltuaan
+sitä huolellisesti kotonaan, hän huomasi, että se parista, kolmesta
+kohdasta juuri hartiain kohdalta oli muuttunut ohueksi harsoksi. Verka
+oli hieraantunut aivan läpinäkyväksi, ja vuori oli kulunut kokonaan
+rikki. Muuten olikin Akaaki Akaakievitschin viitta virkamiesten yleisen
+pilkan esineenä. Siltä oli riistetty kunniallinen viitan nimikin ja
+nimitettiin sitä kapotiksi. Se olikin muuten jotensakin kummallisen
+näköinen. Sen kaulus oli aina vuosi vuodelta pienentynyt, sillä sitä
+käytettiin muiden osien paikkaamiseen. Paikkaus ei juuri osoittanut
+tekijänsä taitavuutta ja näytti sangen kömpelöltä ja rumalta.
+
+Huomattuaan millä kannalla asiat olivat, päätti Akaaki
+Akaakievitsch viedä viittansa Petroovitschille, räätälille, joka asui
+jossain keittiönrappujen neljännessä kerrassa ja huolimatta
+silmäpuolisuudestaan ja rokonarpisuudestaan harjoitti hyvällä
+menestyksellä virkamiesten ja muidenkin miesten housujen ja takkien
+paikkaamista, -- nimittäin silloin, kun oli selvällä päällä, eikä
+hautonut päässään mitään muita hommia. Tästä räätälistä ei tosin
+pitäisi pitkiä puheita pitää, mutta kun nyt kerran on tullut tavaksi
+esittää kertomuksissa henkilöiden luonteet perinpohjin, niin ottakaamme
+kaikesta huolimatta Petroovitschkin nyt tässä esille.
+
+Ensin nimitettiin häntä vain Grigooriksi, ja oli hän silloin jonkun
+herran maaorja. Petroovitschiksi häntä ruvettiin kutsumaan siitä
+lähtien, kun hän sai vapautuskirjan ja rupesi juomaan oikein miehen
+tavalla kaikkina pyhinä, aluksi vain suurempina, mutta sittemmin ilman
+erotusta kaikkina kirkkopyhinä, joiden kohdalla kalenterissa vain oli
+ristinmerkki. Siinä suhteessa oli hän uskollinen esi-isiensä tavoille
+ja torasi vaimonsa kanssa, nimittäen tätä yleiseksi naiseksi ja
+saksalaiseksi. Ja kun nyt ohimennen mainitsimme vaimonkin, niin
+hänestäkin tässä muutama sana, vaikka emme hänestä, paha kyllä, paljoa
+enempää tiedä, kun että Petroovitschilla oli vaimo, joka käytti hattua,
+mutta ei liinaa. Kauneudestaan, kuten sanotaan, ei hän juuri voinut
+suuria kerskua, ja ainoastaan kaartilaiset hänet kohdatessaan
+tirkistivät hänen hattunsa reunan alle, liikuttelivat viiksiään ja
+päästivät joitain erityisiä äännähdyksiä.
+
+Kiivetessään ylös rappusia, jotka johtivat Petroovitschin asuntoon, ja
+jotka -- totta puhuen -- olivat aivan märät, likaveden tahraamat ja
+löyhkäsivät spriiltä, niin että silmiä kirveli, mikä muuten on aivan
+yleistä kaikille Pietarin keittiönrapuille, -- kiivetessään ylös
+rappusia, Akaaki Akaakievitsch jo ajatteli paljonko Petroovitsch
+määräisi maksua, eikä päättänyt mielestään antaa enempää kuin kaksi
+ruplaa. Ovi oli auki, siksi että emäntä, joka paistoi kaloja, oli
+päästänyt niin paljon käryä keittiöön, että ei tahtonut erottaa enään
+torakoitakaan. Akaaki Akaakievitsch meni keittiön läpi emännän
+huomaamatta ja saapui kamariin, jossa näki Petroovitschin istuvan
+suurella puisella, maalaamattomalla pöydällä jalat kierrettyinä alle
+ristiin, niinkuin turkkilaisen paschan. Hänen jalkansa, kuten
+tavallisesti työskentelevien räätälien, olivat paljaat, ja heti
+ensimäiseksi pisti Akaaki Akaakievitschin silmiin isovarvas, joka
+kilpikonnan muotoisine, paksuine, muodottomine kynsineen oli hänelle
+sangen tuttu. Petroovitschin kaulassa riippui silkkivyyhti ja lankaa,
+ja hänen polvillaan oli joku rätti. Hän oli jo pari, kolme minuuttia
+onnistumatta koettanut pujottaa lankaa neulansilmään ja oli sentähden
+kiukkuinen hämärälle, vieläpä langallekin ja murisi puoliääneen: "Etkö
+luista, senkin lurjus! Vielä sinä menet, senkin kelmi!"
+
+Akaaki Akaakievitsch ei ollut oikein hyvillään, että oli tullut
+sellaiseen aikaan, kun Petroovitsch oli yrmeällä tuulella; hän tinki
+Petroovitschin kanssa mieluimmin silloin, kun tämä oli hiukan
+"kuraasissa", tai kuten hänen vaimonsa sanoi: "oli pätkässä, senkin
+yksisilmäinen piru". Sellaisessa tilassa Petroovitsch tavallisesti
+hyvin helposti alensi ja myöntyi, vieläpä kumarsi ja kiittikin joka
+kerta. Sitten tuli tosin aina vaimo vetistelemään, että mieshän oli
+ollut humalassa ja sitä varten tehnyt liian halvasta. Mutta
+kymmenkopeekkainen sai tavallisesti taas asiat oikealle tolalleen.
+Mutta nyt näytti Petroovitsch olevan selvä, ja oli senvuoksi jäykkä,
+itsepäinen ja halukas kiskomaan, piru ties, kuinka korkeita hintoja.
+Akaaki Akaakievitsch käsitti tämän ja oli jo aikeissa laputtaa
+käpälämäkeen, kuten sanotaan, mutta se oli jo myöhäistä. Petroovitsch
+katsahti häneen hyvin tarkkaavaisesti ainoalla silmällään, ja Akaaki
+Akaakievitsch virkkoi vaistomaisesti: "Päivää, Petroovitsch!" --
+"Toivotan terveyttä, herra!" vastasi Petroovitsch ja käänsi silmänsä
+Akaaki Akaakievitschin käsiin, toivoen saavansa nähdä minkälaista
+riistaa tämä toi.
+
+"Minä, Petroovitsch, sinulle tuota..." Akaaki Akaakievitschin tapana
+muuten oli selitteleidä parhaasta päästä prepositsiooneilla,
+adverbeilla ja loppujen lopuksi sellaisilla partikkeleilla, joilla ei
+ollut oikeastaan mitään varsinaista merkitystä. Ja jos asia oli ylen
+vaikeatajuista laatua, oli hänellä tapana jättää lause tykkänään
+kesken, niin että usein alettuaan puheensa sanoilla: "Tämä on,
+tosiaankin, kerrassaan tuota..." ei siitä syntynytkään sen enempää, ja
+hän itsekin unohti jatkon, luullen jo kaikki sanoneensa.
+
+"Mitä niin?" kysyi Petroovitsch samalla tarkastaen ainoalla silmällään
+koko hänen virkapukunsa kauluksesta ja hihoista aina selkään,
+liepeeseen ja napinreikiin saakka, mikä kaikki oli hänelle varsin
+tuttua, se kun oli hänen omaa tekoaan. Se on muuten räätälien tapa; sen
+he ensimäiseksi tekevät, kun heidät kohtaa.
+
+"Minä, Petroovitsch, tuota... viitta, näes, verka... katsoppas,
+kaikkialta muualta aivan lujaa... se on hiukan tomuttunut ja näyttää
+sentautta vanhalta, mutta se on uutta ja on vain tästä yhdestä ainoasta
+paikasta hiukan tuota... selästä, ja vielä, näes, vähän tältä yhdeltä
+olkapäältä hieraantunut, ja tältä toiseltakin hiukan... näetkös siinä
+on kaikki... eihän siinä työtä mitään..."
+
+Petroovitsch otti kapotin, levitti sen aluksi pöydälle, tarkasteli
+kauan, ravisti päätään kuroittaen ikkunanreunalta pyöreän nuuskarasian,
+jonka kannessa oli jonkun kenraalin kuva, -- mutta kenen, sitä ei
+voinut kuvasta nähdä, sillä sen kasvojen paikka oli sormella puhkaistu
+ja sitten liimattu siihen nelikulmainen paperipala. Nuuskattuaan otti
+Petroovitsch kapotin uudelleen käsiinsä ja tarkasteli sitä tulta vasten
+ja taas ravisti päätään, sitten käänsi hän sen vuoripuolen päälle ja
+ravisti uudelleen päätään, otti sitten taas rasian paperilla
+liimattuine kenraalinkuvineen, vetäsi nuuskaa nenäänsä, sulki kannen ja
+pani rasian taas pois ja sanoi viimein: "Ei sitä voi korjata; kovin on
+vaate huonoa!"
+
+Akaaki Akaakievitschin sydän vavahti hänen nämä sanat kuultuaan.
+
+"Miksikä ei voi, Petroovitsch?" sanoi hän melkein lapsellisen
+rukoilevalla äänellä, "eihän se ole muuta kuin olkapäiltä hiukan
+kulunut; on kai sinulla jonkinlaisia tilkkuja?..."
+
+"Niin kyllähän tilkkuja voisi löytyä, kyllähän tilkkuja aina on",
+vastasi Petroovitsch, "mutta neuloa ei voi; kangas on aivan mätää, jos
+siihen neulalla koskee -- niin se jo hajoo."
+
+"Antaa hajota, pane sinä paikka päälle."
+
+"Mutta eihän tässä ole, mihin tässä paikan panee, eihän se ilmassa
+pysy; vaate on liiaksi kulunut. Eihän tämä ole kuin nimeksi verkaa, ja
+jos siihen tuuli puhaltaa, niin se hajoo ilmaan."
+
+"No, vahvista sinä sitä. Eihän se oikeastaan tuota!..."
+
+"Ei", sanoi Petroovitsch päättävästi, "ei sitä voi korjata. Kangas on
+jo liian huonoa. Parempi on, että teette siitä itsellenne jalkarievut,
+kun tulee kylmempi talvisaika, sillä sukat eivät lämmitä. Saksalaiset
+ovat ne keksineet, voidakseen siten kiskoa enemmän rahaa. (Petroovitsch
+pilkkasi tilaisuuden sattuessa mielellään saksalaisia). Mutta viitta on
+teidän teetettävä uusi!"
+
+Kuullessaan sanan "uusi", musteni maailma Akaaki Akaakievitschin
+silmissä, ja kaikki mitä sillä hetkellä huoneessa oli meni sekaisin.
+Selvästi näki hän vain Petroovitschin nuuskarasian kannessa olevan
+paperilla paikatun kenraalin kuvan.
+
+"Miten uusi?" kysyi hän yhä vielä kuin unessa.
+
+"Niin uusi", vastasi Petroovitsch barbaarimaisella levollisuudella.
+
+"No, mutta jos pitäisi uusi -- niin mitä se sitten tuota...?"
+
+"Ettäkö mitä se tulee maksamaan?"
+
+"Niin."
+
+"No, kyllä siihen saa panna noin puolitoistasataa likoon", sanoi
+Petroovitsch ja puri huulensa merkitsevästi yhteen. Hän tahtoi
+mielellään synnyttää toisissa voimakkaita vaikutelmia, saattaa toinen
+kokonaan ymmälle ja sitten katsella salavihkaa, minkälaiseksi tuon
+ällistyneen naama venyy hänen sanainsa vaikutuksesta.
+
+"Puolitoistasataa ruplaa viitasta!" huudahti Akaaki Akaakievitsch
+raukka, joka nyt huudahti ehkä ensi kertaa elämässään, sillä hän puhui
+aina hiljaisella äänellä.
+
+"Niinpä niin", vastasi Petroovitsch, "mutta ei sitä sittenkään vielä
+niin hääviä saa. Jos pannaan näädännahkakaulus ja silkkinen vuori
+kapisonkiin, niin kyllä se nousee kahteenkin sataan."
+
+"Petroovitsch, ole niin hyvä ja koeta jollakin lailla korjata, että
+edes vielä vähän aikaa kestäisi!" sanoi Akaaki Akaakievitsch
+rukoilevalla äänellä, kuulematta ja tahtomattakaan kuulla ja nähdä
+Petroovitschin mahtipontisia sanoja ja eleitä.
+
+"En, ei käy päinsä -- työ siinä hukkaan menisi, ja rahat haaskioon",
+virkkoi Petroovitsch, ja Akaaki Akaakievitsch läksi nuo sanat kuultuaan
+aivan masentuneena pois. Mutta Petroovitsch seisoi vielä kauan hänen
+mentyään huulet merkitsevästi yhteen puristettuina, ryhtymättä työhön,
+tyytyväisenä siitä, ettei ollut halventanut eikä häväissyt
+räätälinammattia.
+
+Kadulle päästyään kulki Akaaki Akaakievitsch kuin unessa. "Mitä
+ihmettä", puheli hän itsekseen, "en olisi tosiaankaan luullut sen
+käyvän tuota..." -- sitten jatkoi hän taas, hetken vaiti oltuaan:
+"niinpä sitten lopultakin! niin se kävi! mutta minä en millään olisi
+voinut aavistaakaan, että se olisi tuota, niin tuota..." -- Tämän
+jälkeen seurasi taas pitkä vaitiolo, jonka jälkeen hän virkkoi: "Olkoon
+miten hyvänsä! sellainen se oli, tosiaankin; aivan odottamatta tuota...
+tätä en mitenkään... sellainen se on asianlaita!" Tämän sanottuaan hän,
+sensijaan että olisi mennyt kotiinpäin, kulki aivan päinvastaiseen
+suuntaan, itsekään sitä huomaamatta. Matkalla tönäsi häntä eräs
+nuohooja nokisella kyljellään ja tahrasi hänen olkapäänsä. Suuria
+ruukkiräiskäleitä tipahteli keskeneräisten rakennusten telineiltä hänen
+päällensä. Eikä hän huomannut mitään. Vasta sitten, kun hän törmäsi
+erästä poliisivartijata vastaan, joka oli asettanut tapparansa
+viereensä ja puristi parast'aikaa nuuskasarvestaan känsäiselle
+kämmenelleen nuuskaa, hän heräsi ja silloinkin vasta senvuoksi, että
+poliisivartija ärähti: "Mitäs siinä silmille lennät? eikös sulle enään
+trottuaali riitä?" Tämä sai hänet katsahtamaan ympärilleen ja
+kääntymään kotiin päin.
+
+Sinne päästyään hän vasta sai ajatuksensa kokoon, näki selvässä ja
+oikeassa valossa asemansa ja rupesi puhelemaan itseksensä, mutta ei
+enään katkonaisesti, vaan järkevästi ja avomielisesti aivankuin hyvän
+ystävän kanssa, jolle voi uskoa sydäntä lähimmätkin asiat. "No", sanoi
+Akaaki Akaakievitsch, "nyt ei parane Petroovitschin kanssa neuvotella,
+hän on nyt tuota... vaimo on kai häntä vähän piessyt. Mutta minäpä
+menen hänen luokseen sunnuntaiaamuna, sillä silloin hän lauvantaipäivän
+jälkeen siristelee silmiään ja on kohmelossa sekä tarvitsee hieman
+päänparannusta, mutta vaimo kun ei anna, pistän minä hänen kouraansa
+kymmenkopeekkaisen, ja tuota, silloin on poro pulkassa, -- hän on
+silloin myöntyväisemmällä tuulella, ja viittakin silloin tuota..."
+
+Siten päätteli Akaaki Akaakievitsch itsekseen, rohkaisi itsensä ja
+odotti seuraavaan sunnuntaihin, jolloin hän, nähtyään kauempaa, että
+Petroovitschin vaimo lähti johonkin pois kotoa, läksi heti hänen
+luokseen. Petroovitsch siristeli tosiaankin lauvantain jälkeen kovasti
+silmiään, hänen päätänsä särki, ja hän oli aika kohmelossa. Mutta
+kaikesta huolimatta hän heti, kun vain sai tietää, mistä oli kysymys,
+sanoi aivankuin häntä olisi itse piru tönässyt: "Ei voi, suvaitkaa
+tilata uusi." Akaaki Akaakievitsch pisti silloin hänen käteensä
+kymmenkopeekkaisen. "Kiitoksia paljon, herra, juon teidän
+terveydeksenne", virkkoi Petroovitsch, "mutta mitä viittaan tulee, niin
+se ei kelpaa mihinkään. Uuden viitan minä teille neulon siitä olkaa
+varma, sehän on sovittu asia."
+
+Akaaki Akaakievitsch aikoi vielä puhua paikkaamisesta, mutta
+Petroovitsch ei tahtonut siitä kuulla puhuttavankaan ja sanoi: "Uuden
+minä teille neulon aivan varmasti, luottakaa siihen, ja tuumikaamme nyt
+siitä. Ehkäpä pannaan kaulukseen muodinmukaiset, yhteenmenevät
+käpälähaat."
+
+Nyt Akaaki Akaakievitschkin huomasi, ett'ei hän ilman uutta viittaa
+tullut toimeen, ja hänen mielensä masentui kokonaan. Hän ei nimittäin
+tiennyt, mistä saa siihen rahat. Ehkäpä voisi osan saadakin tulevista
+ylimääräisistä pyhäpalkkioista, mutta niille löytyi jo edeltäpäin
+menoeränsä. Piti teettää uudet housut, maksaa suutarille vanha velka
+vanhoihin saapasvarsiin pantujen uusien terien teosta ja tilata
+neulojattarelta kolme paitaa ja pari paria niitä alusvaatteita, joita
+on sopimaton mainita painetussa tekstissä; toisin sanoen, kaikki rahat
+menivät heti kuin kuumille kiville. Ja jos tirehtööri olisikin
+niin armelias, että antaisi neljänkymmenen ruplan asemasta
+neljäkymmentäviisi, tai viisikymmentä, niin jäisi sittenkin jälelle
+niin mitätön summa, että se viitan hintaan verrattuna olisi kuin pisara
+meressä. Hän kyllä tiesi, että Petroovitschilla oli paha tapa määrätä
+ensin aivan sikamaisen korkeita hintoja, niin ett'ei itse vaimokaan
+voinut pidättäytyä huudahtamasta: "Onkos sun pääs mennyt pyörälle,
+senkin hölmö! Toisella kerralla tekee vallan ilmaiseksi, mutta nyt
+kiskoo sellaisia hintoja, ett'ei ole itsekään sen arvoinen." Hän kyllä
+tiesi, että Petroovitsch tekee kahdeksastakymmenestäkin ruplasta; mutta
+mistäpä ottaa nuo kahdeksankymmentä ruplaa; siinä se olikin kysymys?
+Puolet siitä ehkä saisi, puolet kyllä löytyisi... ehkäpä hiukan
+enemmänkin; mutta mistäpä siepata se toinen puoli?... Mutta lukijanhan
+täytyy saada tietää, mistä se ensimäinen puoli otettiin.
+
+Akaaki Akaakievitschilla oli tapana panna jokaisesta menettämästään
+ruplasta säästöön kaksi kopeekkaa pieneen, lukittuun laatikkoon, jonka
+kannessa oli reikä, josta rahat pistettiin sisään. Aina puolenvuoden
+kuluttua hän laski siten kerääntyneet vaskirahat ja vaihtoi ne hopeaan.
+Siten oli tuo summa vuosien kuluessa kasvanut, niin että se nyt oli jo
+suurempikin kuin neljäkymmentä ruplaa, ja siten oli puolet saatavissa;
+mutta mistäpä ottaa toinen puoli, mistä saada toiset neljäkymmentä
+ruplaa?
+
+Akaaki Akaakievitsch ajatteli ja ajatteli ja päätti vähentää
+jokapäiväisiä menojaan, vaikkapa vain ensi kädessä yhdeksi vuodeksi.
+Piti poistaa teenjuonti iltaisin, olla sytyttämättä iltaisin kynttilää
+ja, jos olisi jotakin tärkeätä tehtävää, mennä emännän huoneeseen
+työskentelemään hänen kynttilänsä valossa. Piti kaduilla kulkiessa
+astua niin kevyesti ja varovasti kuin mahdollista katukivillä, jotta
+eivät anturat ennenaikojaan kuluisi rikki; antaa alusvaatteensa niin
+harvoin kuin mahdollista pestäviksi, ja, ett'eivät ne kuluisi, ottaa ne
+aina kotiin tultua pois päältä ja ottaa yllensä vain demikatooninen
+yönuttu, joka oli jo ylen vanha, ja jonka itse aikakin näytti
+säästäneen. Tosin oli hänen alussa hiukan vaikea tottua tällaisiin
+rajoituksiin, mutta sitten kun hän tottui, sujui kaikki kuin itsestään,
+-- vieläpä hän tottui näkemään nälkääkin iltaisin. Mutta sensijaan hän
+kehittyi henkisesti hautoessaan ajatuksissaan tuota ikuista
+ihannettaan, tulevata viittaansa. Tästä lähtien tuntui koko hänen
+olemuksensa ikäänkuin täydellisemmältä, aivankuin hän olisi mennyt
+naimisiin, ikäänkuin hänellä olisi ollut joku toinen ihminen seuranaan,
+ikäänkuin hän ei olisi enää ollut yksin, vaan kuin joku hyvä
+elämänkumppani olisi suostunut polkemaan elämän polkua yhdessä hänen
+kanssaan, -- ja tämä kumppani ei ollut kukaan muu, kuin tuo tuleva
+ihkasen uusi viitta paksuine pumpulivahvikkeineen ja kestävine
+vuorineen. Hän muuttui ikäänkuin eloisammaksi ja lujaluontoisemmaksi,
+niinkuin sellainen ihminen, joka on asettanut ja löytänyt itselleen
+päämäärän. Hänen kasvoistaan ja liikkeistään katosi aivankuin itsestään
+epäilys, epävarmuus ja horjuvaisuus sekä kaikki epämääräiset piirteet.
+Toisinaan välähti oikein tuli hänen silmissään, ja hänen päähänsä
+pälkähti mitä rohkeimpia ja hurjimpia tuumia: eiköhän pannakin kaulus
+oikein näädännahasta? Tällaiset mietteet olivat vähällä saattaa hänet
+hajamieliseksi. Kerran oli hän puhtaaksikirjoittaessaan vähällä tehdä
+virheen, niin että melkein ääneensä huudahti: "Uh!" ja teki
+ristinmerkin.
+
+Joka kuukausi kävi hän ainakin kerran katsomassa Petroovitschia
+puhellakseen hänen kanssansa viitasta: mistä olisi parasta ostaa verka,
+ja minkä väristä, ja minkä hintaista, -- ja vaikkakin hiukan
+huolestuneena palasi hän kuitenkin aina levollisena kotiin, ajatellen,
+että kerran tulee sekin aika, jolloin kaikki nämä todellakin ostetaan
+ja viitta tehdään.
+
+Ja se aika tulikin pikemmin, kuin hän oli osannut odottaakaan.
+Tirehtööri ei antanutkaan vain neljääkymmentä tai neljääkymmentäviittä
+ruplaa, kuten Akaaki Akaakievitsch oli odottanut, vaan kokonaista
+kuusikymmentä! Lieköhän hän jotenkin aavistanut, että Akaaki
+Akaakievitsch tarvitsi uuden viitan, vai muutenkohan vaan lie niin
+sattunut; mutta joka tapauksessa oli hän nyt tämän kautta saanut
+kaksikymmentä ruplaa tavallista enemmän. Tämä seikka joudutti asiain
+kulkua. Vielä joku kolmisen kuukautta pientä paastoamista -- ja Akaaki
+Akaakievitschin säästöt olivat kasvaneet sinne kahdeksankymmenen ruplan
+korville. Hänen sydämensä, joka muuten oli aivan rauhallinen, rupesi
+sykkimään kiihkeästi.
+
+Heti seuraavana päivänä meni hän Petroovitschin kanssa kauppaan. He
+ostivat erinomaisen hyvää verkaa -- eikä ihmekään sillä johan he
+puolisen vuotta olivat tätä asiata tuumineet ja harva se kuukausi
+käyneet kaupoissa tinkimässä. Senpätähden itse Petroovitschkin sanoi,
+ett'ei verka enään siitä parane. Vuoriksi ostivat he sertinkiä, mutta
+niin hyvää ja lujaa, että se Petroovitschin sanojen mukaan oli silkkiä
+paljon parempaa, vieläpä kauniimpaa ja kiiltävämpääkin. Näädännahkaa he
+eivät sentään ostaneet, sillä se oli liian kallista, mutta ostivat
+sensijaan parasta kissannahkaa mitä vain kaupassa oli, -- sellaista,
+ett'ei sitä etäämpää lainkaan näädännahasta erottanut.
+
+Petroovitsch valmisteli viittaa kaikkiaan kaksi viikkoa, sillä siinä
+oli paljon "tikkaamista", muuten se kyllä olisi ennenkin valmistunut.
+Työstä otti Petroovitsch kaksikymmentä ruplaa -- sen vähemmällä ei
+mitenkään voinut tehdä, sillä siinä oli hienot, kaksinkertaiset
+silkkisaumat, ja joka sauman oli Petroovitsch omilla hampaillaan
+"rässännyt", puristaen niihin kaikenlaisia kuvioita.
+
+Ja sitten... vaikea on tosin sanoa, minä päivänä se nyt tapahtui, mutta
+varmaankin oli se juhlallisin päivä Akaaki Akaakievitschin elämässä,
+kun Petroovitsch viimeinkin toi viitan. Hän toi sen aamulla, vähää
+ennen virastoon menoaikaa. Viitta tulikin mitä parhaimpaan aikaan,
+sillä alkoi jo hiukan pakastella, ja kylmyys näytti olevan vain yhä
+lisääntymässä. Petroovitsch toi viitan siten kuin hyvän räätälin
+tuleekin. Hänen kasvoillaan asusti niin merkitsevä ilme, ett'ei Akaaki
+Akaakievitsch ollut ennen moista nähnyt. Varmaankin hän täysin määrin
+tunsi, ett'ei ollut tehnyt mitään pientä, ja että nyt näyttäytyi se
+kuilu, joka erotti sellaiset räätälit, jotka vaan paikkaavat ja
+korjaavat, niistä, jotka neulovat uusia. Hän otti viitan nenäliinasta,
+jossa hän sen oli tuonut (nenäliina oli pesonjälkinen; hän kääri sen
+sitten kokoon ja pisti taskuunsa käytettäväksi). Otettuaan viitan
+esille, hän katsahti hyvin ylpeästi ja pitäen kiinni hioista asetti sen
+hyvin kätevästi Akaaki Akaakievitshin hartioille; sitten venytteli ja
+sovitteli hän sitä ilman hihoja hetkisen ja koetteli sen sopivaisuutta,
+napit auki. Ikämiehenä tahtoi Akaaki Akaakievitsch koettaa hihojakin.
+Petroovitsch auttoi hänen kätensä hihoihin, ja nekin olivat hyvät.
+Sanalla sanoen; viitta näytti olevan erinomainen ja hyvin sopiva.
+Petroovitsch ei unohtanut samalla huomauttaa, että hän teki niin
+halvalla vain senvuoksi, ett'ei hänellä ollut kylttiä ja että asui
+syrjäkadulla ja oli tuntenut Akaaki Akaakievitschin jo kauan, mutta
+Nevskin prospektin varrella olisi siitä otettu paljasta tekopaikkaa
+kahdeksankymmentäviisi ruplaa. Akaaki Akaakievitsch ei tahtonut väittää
+vastaan, sillä hän pelkäsi niitä suuria summia, joilla Petroovitsch niin
+mielellään sokasi toisten silmät. Hän maksoi Petroovitschille
+työpalkan, kiitti ja läksi uudessa viitassaan virastoon.
+
+Petroovitsch läksi heti hänen jälessään ja, jääden kadulle seisomaan,
+katseli vielä kauan kättensä työtä etäämpää ja meni kadun toiselle
+puolelle, kiirehtiäkseen poikkikatua toiselle kadulle, juostakseen
+uudelleen edelliselle kadulle näkemään vielä kerta viittaansa toiselta
+puolelta, se on suoraa edestä.
+
+Sill'aikaa kulki Akaaki Akaakievitsch mitä juhlallisimmassa
+mielentilassa tietänsä. Hän tunsi joka hetki, että hänen hartioillansa
+oli uusi viitta, ja hän hymyilikin vielä muutaman kerran sisäisestä
+tyytyväisyydestä. Itse asiassa olikin sillä kaksi hyvää ominaisuutta:
+ensiksi, että se oli lämmin, ja toiseksi, että se oli hyvä. Matkaa ei
+hän huomannut ollenkaan ja saapui tuossa tuokiossa virastoon. Eteisessä
+hän riisui viitan, tarkasti sitä joka puolelta ja uskoi sen
+vahtimestarin erityiseen huostaan. Kumma kyllä, tiesivät kohta kaikki
+virastossa, että Akaaki Akaakievitschilla oli uusi viitta, ja ett'ei
+kapottia enään ollut olemassa. Kaikki hyökkäsivät heti eteiseen
+katsomaan Akaaki Akaakievitschin uutta viittaa. Sitten rupesivat he
+onnittelemaan häntä ja paiskaamaan hänelle kättä. Akaaki Akaakievitsch
+vain aluksi hymyili, mutta sitten häntä rupesi hävettämään. Ja kun
+kaikki tunkeilivat hänen ympärillään ja rupesivat juttelemaan viitan
+"krymppäämisestä", ja että hänen tulisi kaikin mokomin toimia heille
+illatsut, joutui Akaaki Akaakievitsch kokonaan hämilleen, eikä tiennyt
+miten olla, mitä vastata ja miten estellä. Hän oli jo muutaman hetken
+kuluttua sangen punastuneena rupeamaisillaan aivan vilpittömästi
+uskottelemaan, ettei se ollutkaan mikään uusi viitta, vaan että se oli
+vanha. Viimein sanoi joku osastonpäällikön apulainen joka tahtoi
+näyttää, ett'ei hän ollut lainkaan ylpeä, vaan että oli tuttavallinen
+alempainsakin kanssa: "Minä pidän Akaaki Akaakievitschin sijasta
+illatsut ja kutsun kaikki täksi illaksi teelle; sattuu muuten olemaan
+minun nimipäiväni." Virkamiehet luonnollisestikin onnittelivat
+osastonpäällikön apulaista ja ottivat hänen ehdotuksensa mielihyvällä
+vastaan. Akaaki Akaakievitsch tahtoi kieltäytyä, mutta kaikki sanoivat,
+että se olisi epäkohteliasta, suorastaan häpeällistäkin, eikä hän
+voinut millään muotoa kieltäytyä. Muuten hän sitten tuli hyvilleen, kun
+muisti, että hän sen johdosta saa tilaisuuden mennä illatsuihin uudessa
+viitassaan. Koko tämä päivä oli Akaaki Akaakievitschille mitä suurin
+juhlapäivä. Hän palasi kotiin mitä hilpeimmällä tuulella, riisui
+viittansa ja ripusti sen varovasti seinään ihailtuaan vielä kerran
+verkaa ja vuoria; ja sitten otti hän esille vertauksen vuoksi vanhan
+kapottinsa, joka oli vallan hajoamistilassa. Hän katseli sitä ja
+hymyili itsekin; suuri oli tosiaankin ero! Ja vielä syödessäänkin hän
+yhä hymyili, muistellessaan kapotin kurjaa tilaa.
+
+Hän aterioitsi iloisella mielellä, eikä kirjoittanut mitään puhtaaksi
+syömisen jälkeen, vaan loikoili tyytyväisenä vuoteellaan, kunnes ilta
+pimeni. Sitten hän viivyttelemättä pukeutui, otti viitan hartioilleen
+ja läksi ulos.
+
+Emme, paha kyllä, voi varmuudella sanoa missä mainittu virkamies asui,
+sillä muisti alkaa pahasti pettää, ja kaikki mitä Pietarissa ikinä on,
+kaikki kadut ja talot ovat sulaneet yhteen ja sekoittuneet
+päässä niin, että on vaikea saada sieltä mitään järjestyksessä esiin.
+Miten liekään, se ainakin on varmaa, että tuo virkamies asui paremmassa
+kaupunginosassa, siis hyvin etäällä sieltä, missä Akaaki
+Akaakievitschin asunto sijaitsi.
+
+Aluksi sai Akaaki Akaakievitsch kulkea useita tyhjiä ja huonosti
+valaistuja katuja. Mutta kuta lähemmäksi hän virkamiehemme asuntoa
+saapui, sitä vilkkaammaksi kävi elämä kaduilla, ja sitä kirkkaammin
+olivat ne valaistuja. Jalankulkijoita oli enemmän, alkoipa näkyä
+hienosti puettuja naisiakin. Miehillä näkyi majavannahkakauluksia. Yhä
+harvemmin kohtasi ajurin, jolla oli puinen, kullatuilla puunappuloilla
+koristettu reki, mutta sitä useammin pika-ajureita, joilla oli punaiset
+samettilakit, lakeeratut reet ja karhuntaljat rekipeitteinä, sekä
+vaunuja, jotka kiisivät katuja paiskellen pyöristään lunta ympärilleen,
+ja joiden kuskeilla oli runsaasti koristetut puvut. Akaaki
+Akaakievitsch katseli kaikkea tätä, kuin ainakin uutta, sillä hän ei
+ollut enään useampaan vuoteen käynyt iltaisin ulkona. Hän pysähtyi
+erään myymälän valaistun ikkunan eteen katselemaan jotakin taulua, joka
+kuvasi kaunista naista, joka juuri riisui kenkää, joten hänen sievä
+jalkansa oli näkyvissä; naisen takaa pisti viereisen huoneen ovesta
+esiin miehenpää sievine poski- ja huulipartoineen. Akaaki Akaakievitsch
+pudisti päätään, hymähti ja jatkoi matkaansa. -- Miksikä hän hymähti?
+-- senkötähden, että kohtasi jotakin sellaista, mikä oli hänelle aivan
+outoa, mutta josta jokaisella ihmisellä kuitenkin on jonkunlainen
+aavistus, tai lieköhän ajatellut, kuten monet muutkin virkamiehet,
+seuraavaan tapaan: "No voi noita ranskalaisia! Jos he vain jotakin
+haluavat tuota noin, niin myös todellakin tuota!..." Mutta voipa olla,
+ettei hän sitäkään ajatellut, sillä mahdotontahan on nähdä ihmisen
+sieluun ja tietää kaikkea, mitä hän ajattelee.
+
+Viimein saapui hän sen talon luokse, jossa osastonpäällikön apulainen
+asui. Tämä samainen virkamies näkyi elävän aika komeasti, sillä portaat
+olivat hyvin valaistut, ja hänen asuntonsa oli toisessa kerroksessa.
+
+Saavuttuaan eteiseen, näki Akaaki Akaakievitsch seinänvierillä pitkät
+rivit kalosseja, joiden välissä, keskellä huonetta seisoi pihisevä
+samovaari, joka päästeli tuon tuostakin ilmaan höyrypilviä. Seinillä
+riippui aika joukko viittoja ja kappoja, joista muutamilla oli oikein
+majavannahkaiset kaulukset, tai samettiset käänteet. Seinän takaa
+kuului puhetta ja hälinää, joka äkkiä kävi selvemmäksi ja kovemmaksi,
+kun ovi aukeni, ja lakeija astui eteiseen kantaen tarjotinta, jolla oli
+kerma-astia, korppukori, ja joukko tyhjiä laseja. Kaikki olivat jo
+nähtävästi aikoja sitten saapuneet, ja ensi teelasit juotu. Riisuttuaan
+itse viittansa astui Akaaki Akaakievitsch sisään, ja hänen eteensä
+avautui näky, jossa sekaisin näkyi kynttilöitä, häliseviä virkamiehiä,
+piippuja ja pelipöytiä; ja jokapuolelta kuuluva puheensorina ja
+tuoliensiirtämisestä syntyvä kolina hämmensi kokonaan hänen kuulonsa.
+Hän pysähtyi neuvotonna keskelle huonetta, koittaen ajatella, mitä
+tehdä. Mutta kohta hänet kuitenkin huomattiin ja tervehdittiin meluten,
+ja kaikki menivät heti eteiseen katsomaan uudelleen hänen viittaansa.
+Akaaki Akaakievitsch hämmentyi hiukan, mutta puhdassydäminen mies kun
+oli, ei hän voinut olla tuntematta iloa nähdessään, miten kaikki
+kiittivät hänen viittaansa. Sitten kaikki luonnollisestikin jättivät
+hänet ja hänen viittansa ja palasivat taas visti-pöytien ääreen. Kaikki
+tuo melu, puheensorina ja tunkeilevat ihmiset, -- kaikki se oli
+jotenkin vierasta Akaaki Akaakievitschille. Hän ei oikein tiennyt miten
+olla, kuin eleä, minne pistää kätensä, jalkansa ja koko olemuksensa.
+Lopulta istuutui hän pelaajien viereen, katseli kortteja ja yhtä ja
+toista kasvoihin ja rupesi jonkun ajan kuluttua haukottelemaan, kun
+tuntui ikävältä, -- etenkin, kun jo aikoja sitten oli mennyt se aika,
+jona hänen oli tapana panna levolle. Hän olisi tahtonut jättää
+jäähyväiset isännälle, mutta häntä ei laskettu menemään, vaan
+sanottiin, että täytyy juoda välttämättömästi uuden viitan kunniaksi
+malja samppanjaa. Akaaki Akaakievitsch pakotettiin juomaan kaksi lasia,
+joiden jälkeen hänestä tuntui huoneessa kaikki hauskemmalta, vaikka ei
+hän voinutkaan mitenkään unohtaa, että kello oli jo 12; ja että olisi
+jo aikoja sitten ollut aika mennä kotiin. Ajatellen, ettei isäntä vain
+voisi häntä mitenkään pidättää, meni hän salaa ulos huoneesta, etsi
+eteisestä viittansa, jonka mielipahakseen näki makaavan permannolla,
+pudisteli sitä, nyppi siitä pienemmätkin rikat pois, pani sen päällensä
+ja meni portaita myöten ulos. Kaduilla oli vielä yhtä valoisa kuin
+ennenkin. Muutamat sekatavarakaupat, nuo palvelijain ja muidenkin
+ihmisten alituiset kokouspaikat, olivat vielä auki; toisista, jotka jo
+olivat kiinni, tunkeutui ovenrakojen läpi pitkiä valojuovia, ilmaisten
+siellä vielä olevan jäljellä ihmisiä, arvatenkin talon piikoja ja
+palvelijoita, jotka siellä, piilossa isäntäväeltänsä, päättelivät
+päiväisiä rupattelujansa.
+
+Akaaki Akaakievitsch kulki hauskalla tuulella ja olipa vähällä lähteä
+juoksemaan, tiesi miksi, erään naisen jälkeen, joka nuolennopeudella
+kulki hänen ohitsensa, ja jonka joka ruumiinosassa oli havaittavissa
+jonkinlaista outoa aaltoilemista. Hän pysähtyi kuitenkin heti alkuun ja
+jatkoi taas matkaansa hiljalleen ihmetellen itsekin, mistä ihmeestä oli
+semmoisen kiireen saanut. Pian saapui hän niille tyhjille kaduille,
+jotka eivät päivästä aikaakaan järin hauskaa tunnelmata herätä, sitä
+vähemmin vielä illalla. Nyt näyttivät ne entistään vielä synkemmiltä ja
+yksinäisemmiltä; lyhtyjä oli sangen harvassa -- öljystä kai oli puute;
+näkyi puutaloja ja aitoja; ei missään ristinsielua; lumi yksinään
+kimalteli kaduilla, ja matalat, suljetuilla ikkunaluukuilla varustetut
+mökkirähjät häämöittivät surullisina pimeässä. Hän lähestyi sitä
+paikkaa, missä katu päättyi mahdottomaan toriin, jonka toisessa
+laidassa olevia taloja tuskin näki, ja joka näytti äärettömältä
+erämaalta.
+
+Kaukana, Herra tiesi missä, tuikki tuli jostakin kojusta, joka näytti
+olevan vallan maailman ääressä. Akaaki Akaakievitschin iloisuus tässä
+hiukan väheni. Hän astui torille jonkin vastenmielisen tunteen
+vallassa, aivankuin hänen sydämensä olisi aavistanut jotain pahaa. Hän
+katsahti taakseen ja ympärillensä -- hän oli tosiaankin kuin keskellä
+merta. "Ei, parasta on olla katsomatta", ajatteli hän ja sulki
+silmänsä. Kun hän ne avasi, nähdäkseen, miten etäällä torin laita oli,
+näki hän lähellään, melkein nenänsä edessä partaisia miehiä, -- keitä,
+sitä hän ei voinut eroittaa. Maailma musteni hänen silmissään, ja hänen
+rintaansa ahdisti. "Mutta tuo viittahan on minun!" sanoi yksi heistä
+raa'alla äänellä tarttuen hänen kauluriinsa. Akaaki Akaakievitsch oli
+jo huutaa: "Poliisi!" kun toinen asetti hänen suunsa eteen nyrkkinsä,
+suuren kuin virkamiehen pää, ja virkkoi: "Tuosta tulee, jos huudat!"
+Akaaki Akaakievitsch tunsi vain, että hänen yltään riisuttiin viitta,
+että sai potkun polvella ja kaatui suulleen lumeen, ja sitten hän ei
+enään tuntenut mitään. Muutaman hetken perästä hän tuli taas tajuihinsa
+ja nousi ylös, mutta ketään ei enään näkynyt. Hän tunsi, että torilla
+oli ylen kylmä, ja ett'ei hänellä ollut viittaa, ja rupesi huutamaan;
+mutta hänen äänensä ei nähtävästikään aikonut kuulua torin laitaan.
+Epätoivoisena, yhä vaan huutaen, rupesi hän juoksemaan torin poikki
+suoraan kojua kohti, jonka luona seisoi vahtimies, joka tapparaansa
+nojaten nähtävästikin uteliaana katseli mikä paholainen sieltä kaukaa
+juoksee huutaen häntä kohti. Päästyään hänen luoksensa, alkoi Akaaki
+Akaakievitsch hengästyneenä huutaa, että hän vain nukkuu, ei pidä
+lainkaan vahtia, eikä näe miten ihmisiä ryöstetään. Vartija vastasi,
+ett'ei hän ollut nähnyt ketään, että oli tosin nähnyt kahden miehen
+pysäyttävän hänet keskellä toria, mutta oli luullut näitä hänen
+tuttavikseen; että menisi sensijaan, että nyt siinä turhanpäiten
+rähisee, huomenna komisaarion luo, jotta komisaario etsisi sen, joka
+otti viitan.
+
+Akaaki Akaakievitsch juoksi kotiin sangen kurjassa tilassa. Ne vähät
+hiuksenjätteet, jotka hänellä vielä oli ohimoilla ja niskassa, olivat
+aivan pörrössä, ja kylki, rinta ja housut olivat kokonaan lumessa.
+
+Hänen vanha kortteerinsa emäntä hyppäsi heti vuoteestaan, kuullessaan
+ankaraa kolkutusta ovelleen, ja tuli paitasillaan avaamaan ovea,
+pidellen häveliäisyydestä kädellään paitansa rintaa. Mutta avattuaan
+oven, hän peräytyi, nähdessään missä kunnossa Akaaki Akaakievitsch oli.
+Kun tämä sitten oli kertonut, mitä oli tapahtunut, löi hän kätensä
+yhteen ja sanoi, että pitäisi mennä suoraa poliisipäällikön luo; että
+komisaario vain petkuttaa, lupaa kyllä, mutta viivyttelee ja venyttelee
+sitten kuitenkin asiaa; että on parasta mennä vaan suoraan
+poliisipäällikön luokse, että tämä on hänelle päälle päätteeksi tuttu,
+sillä Anna, suomalainen, joka ennen oli hänellä keittäjänä, on nykyään
+poliisipäällikön luona lastenhoitajana; että hän usein näkee
+poliisipäällikön itsensä ajavan hänen asuntonsa ohi, ja että tämän
+näkee joka pyhä kirkossa rukoilemassa, ja että hän aina katselee
+suopeasti kaikkia, ja että hän siis kaikesta päättäen on hyvä ihminen.
+Kuultuaan tällaiset neuvot, meni Akaaki Akaakievitsch surullisena omaan
+huoneeseensa ja miten hän siellä yönsä vietti -- se jätettäköön sen
+arvailtavaksi, joka hiukankin voi kuvitella toisen tilaa.
+
+Varhain seuraavana aamuna läksi hän poliisipäällikön luo, mutta siellä
+sanottiin, että tämä vielä makaa. Hän tuli kymmenen aikana, sanottiin
+taaskin: "Makaa." Hän tuli yhdentoista aikana -- sanottiin: "Ei ole
+poliisipäällikkö kotona." Hän saapui taas päivällisen aikaan, -- mutta
+eteisessä eivät kirjurit tahtoneet millään muotoa päästää häntä ja
+tahtoivat vältäväkisin tietää, millä asioilla hän liikkui, ja mitä oli
+tapahtunut, niin että Akaaki Akaakievitsch lopulta, ensi kerran
+elämässään, kiivastui ja sanoi jyrkästi tahtovansa tavata itseään
+poliisipäällikköä, sanoi, etteivät he uskalla häntä mitenkään estää,
+että hän tulee virastosta valtion asioilla, ja että jos hän valittaa
+heistä, niin silloin saavat vielä nähdä. Tähän eivät kirjurit enään
+uskaltaneet puhua mitään, ja yksi heistä meni kutsumaan
+poliisipäällikköä.
+
+Poliisipäällikkö otti jotenkin kummalla tavalla vastaan ilmoituksen
+viitan ryöstöstä. Sensijaan, että olisi kääntänyt huomionsa itse
+pääasiaan, rupesi hän kyselemään Akaaki Akaakievitschiltä kaikenlaista:
+miksikä hän oli niin myöhään palannut kotio? oliko poikennut tai ollut
+jossain huonomaineisessa talossa? niin että Akaaki Akaakievitsch
+hämmentyi kokonaan ja läksi hänen luotaan tietämättä, tulisiko
+poliisipäällikkö panemaan kortta ristiin viitan hyväksi.
+
+Koko tämän päivän oli hän poissa virastosta (tämä tapaus oli ensimäinen
+hänen elämässään). Seuraavana päivänä hän saapui sinne kalman kalpeana
+vanhassa kapotissaan, joka näytti vielä entistäänkin kurjemmalta! Tieto
+viitan ryöstöstä, -- katsomatta siihen, että löytyi niitäkin
+virkamiehiä, jotka eivät nytkään voineet olla tekemättä pilaa Akaaki
+Akaakievitschista, -- liikutti useita. Päätettiin paikalla panna
+toimeen keräys hänen hyväkseen; mutta se tuotti aivan mitättömän
+summan, sillä virkamiehet olivat jo ilman sitäkin paljon tuhlanneet
+rahojaan tilatessaan tirehtöörin valokuvan, tai ostaessaan päällikön
+kehoituksesta jonkun kirjan, jonka tekijä oli tämän tuttava; ja siten
+kertyi aivan mitätön summa. Eräs, liikutettuna tapauksesta, päätti
+ainakin hyvällä neuvolla auttaa Akaaki Akaakievitschia ja sanoi, ettei
+tämä menisi ylikonstaapelin luokse sillä vaikka tämä jotenkin etsisikin
+viitan tahtoen pyrkiä päällystön suosioon, jäisi se kuitenkin poliisin
+huostaan, jollei hän näyttäisi pätevää todistusta siitä, että se on
+hänen; mutta kaikkein parasta oli mennä erään _vaikutusvaltaisen
+henkilön_ luokse; että tämä _vaikutusvaltainen henkilö_ kirjoittaa
+asianomaisille ja saa asiat sujumaan paljoa nopeammin.
+
+Mitäpä tehdä, Akaaki Akaakievitsch päätti mennä tuon vaikutusvaltaisen
+henkilön luo. -- Mikä virkamies tuo _vaikutusvaltainen henkilö_ oli,
+sitä emme vieläkään tiedä. Tiedetään, että _eräs vaikutusvaltainen
+henkilö_ vasta äskettäin tehtiin vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, mutta
+että hän sitä ennen ei ollut mikään vaikutusvaltainen henkilö. Muuten
+ei hänen asemaansa vieläkään pidetä vaikutusvaltaisena verrattuna
+muihin vieläkin vaikutusvaltaisempiin. Mutta ainahan on olemassa
+sellainen ryhmä ihmisiä, joiden silmissä vaikutusvallatonkin jo on
+vaikutusvaltainen. Muuten koetti hän vielä lisätä vaikutusvaltaisuuttaan
+kaikenlaisilla keinoilla: hän määräsi, että alempain virkamiesten oli
+oltava häntä vastassa portailla, kun hän saapui toimeensa; ettei kukaan
+saa rohjeta kääntyä suoraan hänen puoleensa, vaan että kaiken täytyy
+käydä mitä ankarimmassa järjestyksessä: kolleeginregistraattori
+ilmoittaa lääninsihteerille, lääninsihteeri -- nimineuvokselle, tai
+jollekin muulle saapuvilla olevalle, ja sitten asia vihdoin saapuu
+hänelle. Siten on pyhässä Venäjänmaassa matkiminen kaikkiin tarttunut:
+kukin jäljittelee ja matkii päällikköään. Kerrotaanpa jostain
+nimineuvoksesta, että kun hänestä tehtiin erään pienen, itsenäisen
+kanslian päällikkö, aitautti hän heti itselleen erityisen huoneen,
+nimitti sen "vastaanottohuoneeksi" ja asetti ovelle joitain
+teatterirenkiä kauniskauluksisissa, kaluunoilia varustetuissa takeissa,
+ja nämä tarttuivat oven ripaan ja avasivat sen jokaiselle joka siitä
+kulki, vaikka tuohon, "vastaanottohuoneeseen" mahtui tuskalla
+tavallinen kirjoituspöytä.
+
+_Vaikutusvaltaisen henkilön_ liikkeet ja tavat olivat varmat ja ylevät,
+mutta yksinkertaiset. Pääohjeena hänen järjestelmässään oli ankaruus.
+"Ankaruutta, ankaruutta ja -- ankaruutta", oli hänen tapana sanoa ja
+viimeistä sanaa lausuessaan hän tavallisesti katsoi hyvin merkitsevästi
+silmiin sitä, jolle puhui, vaikka tähän muuten ei olisi ollut
+pienintäkään syytä, sillä ne kymmenkunta virkamiestä, jotka muodostivat
+hänen kansliansa vilkkaan koneiston, olivat jo ilman sitäkin
+tarpeellisen pelon vallassa: jokainen jätti heti paikkansa nähtyään
+kaukaa hänet ja odotti asennossa seisoen, kunnes päällikkö kulki
+huoneen läpi. Kun hän tavallisesti puhutteli alempiaan kuulosti hänen
+äänensä ankaralta, ja hänen puheensa sisälsi likimmiten kolme lausetta:
+"Kuinka uskallatte? ettekö tiedä, kelle puhutte? ettekö ymmärrä, kuka
+seisoo edessänne?" Muuten oli hän kyllä hyvänluontoinen, hauska
+toveripiirissä ja avuliaskin. Mutta kenraalin arvo sai hänet kokonaan
+pois tolaltaan. Saatuaan kenraalin arvon, hämmentyi hänen järkensä
+kokonaan, eikä hän enään tiennyt miten olisi käyttäytynyt. Jos hän
+sattui olemaan vertaistensa parissa, oli hän, kuten tuleekin, vallan
+järkevä, vieläpä joskus ehkä nerokaskin. Mutta jos hän vaan sattui
+joutumaan seuraan, jossa oli vaikkapa vain yhtä arvoastetta häntä
+alempia virkamiehiä, oli hän aivan sietämätön: istua jurotteli vain
+ääneti, ja hänen tilansa oli sitäkin enemmän säälittävä, kun hän
+itsekin tunsi, että olisi voinut käyttää aikansa paljoa paremmin. Hänen
+silmissään huomasi toisinaan kovan halun ottaa osaa johonkin
+huvittavaan keskusteluun, tai yhtyä johonkin puhelijaryhmään, mutta
+häntä pidätti aina ajatus: eiköhän tämä vain lie liikaa hänen
+puoleltaan, eiköhän se jo tuntuisi tuttavallisuudelta, eiköhän hän vain
+senkautta alentaisi merkitystään? Ja tämänlaisten arveluiden johdosta
+jäi hän yhä edelleenkin tuohon murjottavaan äänettömyyteensä, päästäen
+vain silloin tällöin jonkin yksitavuisen äännähdyksen, ja hankki siten
+itselleen ikävän ihmisen nimen.
+
+Tällaisen _vaikutusvaltaisen henkilön_ luokse ilmaantui Akaaki
+Akaakievitsch, ja vielä hyvin epäedulliseen aikaan hänelle itselleen,
+mutta sitävastoin mitä epäedullisimpaan aikaan vaikutusvaltaiselle
+henkilölle. Vaikutusvaltainen henkilö istui työhuoneessaan ja
+keskusteli erinomaisen iloisena erään hiljakkoin saapuneen vanhan
+lapsuudenystävänsä kanssa, jota ei ollut muutamaan vuoteen nähnyt.
+Juuri silloin ilmoitettiin hänelle, että oli saapunut joku
+Baschmatschkin. Hän kysäsi tuikeasti: "Kuka hän on?" -- vastattiin:
+"Joku virkamies". -- "Odottakoon, nyt ei ole aikaa", vastasi
+vaikutusvaltainen henkilö. Täytyy sanoa, että vaikutusvaltainen henkilö
+valehteli: hänellä oli kyllä aikaa. He olivat jo ystävänsä kanssa
+aikoja sitten jauhaneet kaikki asiansa ja pitäneet pitkiä pausseja
+taputellen vain silloin tällöin toisiaan polvelle, virkkaen: "kas niin,
+Ivan Abraamovitsch!" -- "niinpä niin, Stefan Varlaamovitsch!" -- mutta
+siitä huolimatta käskee hän kuitenkin virkamiehen odottamaan,
+saadakseen näyttää ystävälleen, joka ei enään pitkiin aikoihin ollut
+palvellut, vaan asunut kotikylässään, miten kauan virkamiehet hänen
+eteisessään odottavat. Viimein, kun he olivat kyllin puhelleet ja vielä
+enemmän ääneti istuneet ja vedelleet haikuja paperosseistaan mukavissa,
+kenoselkäisissä nojatuoleissa, hän ikäänkuin äkkiä muistaen virkkoi
+sihteerille, joka seisoi ovensuussa papereita kourassa esittelyä
+varten: "Sielläpä taitaa seistä joku virkamies, sanottiin; käskekää
+hänen tulla sisään."
+
+Nähtyään Akaaki Akaakievitschin nöyrän muodon ja hänen vanhan
+virkapukunsa, kääntyi hän suoraan hänen puoleensa kysymyksellä: "Mitä
+teillä on asiaa?" joka lausuttiin ankaralla, kovalla äänellä, jota hän
+jo aikaisemmin oli yksinänsä harjoitellut kotonaan peilin edessä vielä
+viikkoa ennen nykyisen asemansa ja kenraaliarvonsa saamista. Akaaki
+Akaakievitsch, joka jo hyvissä ajoin oli tuntenut tarpeellista pelkoa,
+hämmentyi hiukan ja kertoi niin hyvin kuin taisi, niin selvään kun
+kielensä salli, toistaen tosin useammin kuin muulloin partikkelin
+"tuota", -- että viitta oli ollut aivan uusi, ja että se nyt oli
+epäinhimillisellä tavalla ryöstetty, että hän nyt oli tullut hänen
+luokseen, että hän vaikutusvaltansa nojalla tuota, kirjoittaisi hra
+ylipoliisipäällikölle, tai jollekin muulle ja hankkisi viitan
+takaisin. Kenraalista tuntui tuollainen käytös, tiesi miksi, liian
+tuttavalliselta. "Mitä te, Herran nimessä!" huudahti hän ankarasti,
+"ettekö tunne tapoja? Mistä te olette? Ettekö tiedä, miten asioita
+ajetaan? Tästä olisi teidän tullut tehdä ilmoitus kanslistille; hän
+olisi vienyt sen osastonpäällikölle ja toimistonpäällikölle, sitten se
+olisi joutunut sihteerille, ja sihteeri olisi sen esittänyt minulle..."
+
+"Teidän ylhäisyytenne", alkoi Akaaki Akaakievitsch ehdittyään koota sen
+vähäisen tarmon, mikä hänellä suinkin oli ja tuntien yltä päältä
+hikoovansa, "minä, Teidän ylhäisyytenne, uskalsin vaivata Teitä
+sentähden, että sihteerit tuota... ovat epäluotettavaa väkeä..."
+
+"Mitä, mitä, mitä?" virkkoi vaikutusvaltainen henkilö, "mistä Te olette
+saaneet sellaisen rohkeuden? Mistä Te olette sellaista päähänne
+saaneet? Mikä vallattomuus vallitseekaan nuorten kesken päälliköitä ja
+ylempiä kohtaan!" -- Vaikutusvaltainen henkilö ei nähtävästikään
+huomannut, että Akaaki Akaakievitsch oli jo yli viidenkymmenen, ja siis
+olisi häntä vain suhteellisesti voinut sanoa nuoreksi, toisin sanoen,
+verrattuna sellaiseen, joka jo on seitsemänkymmenen korvissa. --
+"Ettekö tiedä, kelle puhutte? Ymmärrättekö, kuka seisoo edessänne?
+Ymmärrättekö tämän? Ymmärrättekö? kysyn minä Teiltä." Hän poikasi
+jalkaansa, korottaen äänensä niin ankaraan voimaan, ettei yksinään
+Akaaki Akaakievitsch perin kauhistunut. Akaaki Akaakievitsch vallan
+jähmettyi, horjui, ja koko hänen ruumiinsa vapisi, ja jos eivät
+vahtimestarit olisi samassa juosseet tarttumaan häneen kiinni, olisi
+hän kaatunut lattialle; hänet kannettiin pois melkein tiedotonna. Mutta
+vaikutusvaltainen henkilö, hyvillään siitä, että hänen voimansa oli
+vaikuttanut, ylen ihastuneena siitä että hänen sanansa voivat saada
+ihmisenkin tiedottomaksi, katseli salavihkaa ystävätään, nähdäkseen,
+minkä vaikutuksen tämä oli häneen tehnyt, ja tyydytyksekseen huomasi,
+että tämäkin oli sangen epämääräisten tunteiden vallassa, ehkäpä
+itsekin tunsi pelkoa.
+
+Akaaki Akaakievitsch ei lainkaan muistanut miten tuli portaille, miten
+pääsi kadulle. Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään; ikänään ei hän ollut
+sellaista haukkumista kenraaleilta saanut, ja vielä vähemmin vierailta.
+Suu auki kulki hän pyryssä, joka riehui kaduilla, pysymättä edes
+jalkakäytävällä, Tuuli puhalsi, kuten tavallisesti Pietarissa, kaikilta
+neljältä ilmansuunnalta, kaikilta poikkikaduilta. Tuossa tuokiossa oli
+se puhaltanut häneen kurkkutaudin, ja hän saapui kotiaan voimatta
+sanaakaan lausua; kurkku ajetuksissa pani hän levolle. Niin ankaraa on
+toisinaan viran puolesta annettu haukkuminen. Seuraavana päivänä
+ilmaantui häneen ankara kuume. Pietarin ilmaston suosiollisella avulla
+huononi sairaan tila nopeammin, kuin olisi voinut aavistaakaan, ja kun
+lääkäri saapui ei hän valtasuonta koetettuaan voinut muuta tehdä, kuin
+kirjoittaa jonkun lääkemääräyksen yksinomaan senvuoksi, ettei sairas
+jäisi ilman lääkkeiden hyväätekevää apua; mutta muuten hän ilmoitti
+hänen puolentoista vuorokauden kuluttua olevan varmasti lopussa, jonka
+jälkeen hän kääntyi emännöitsijän puoleen ja sanoi: "Mutta Teidän,
+muoriseni, on turhaa tuhlata aikaa, tilatkaa hänelle nyt heti mäntyinen
+arkku, sillä tamminen on hänelle liian kallis."
+
+Liekö Akaaki Akaakievitsch kuullut näitä hänelle niin kovaonnisia
+sanoja, ja jos lie kuullutkin, tekivätkö ne häneen tärisyttyvän
+vaikutuksen, ajatteliko hän säälittävää elämäänsä? -- sitä on mahdoton
+tietää, sillä hän koko ajan houraili kuumeen käsissä. Hän näki
+lakkaamatta näkyjä, yhden toistaan kauheamman: milloin näki hän
+Petrovitschin ja käski hänen tekemään viitan, jossa oli jonkunlaiset
+ansat rosvoja varten, joita hän aina luuli olevan vuoteensa alla, ja
+kutsuipa hän toisinaan emäntäänsä vetämään pois jonkun rosvon hänen
+peitteensäkin alta; milloin kysyi hän tältä, miksi hänen vanha
+kapottinsa riippuu hänen edessään, kun hänellä on uusikin viitta;
+milloin tuntui hänestä, kuin seisoisi hän kenraalin edessä kuulemassa
+viran puolesta annettua haukkumista ja sanoisi: "Suokaa anteeksi,
+Teidän ylhäisyytenne!" -- milloin hän taasen sadatteli, laskien
+suustaan niin kauheita sanoja, että emäntäeukko risti itsensä, hän kun
+ei koskaan ollut kuullut häneltä sellaista, vielä vähemmin kun nämät
+sanat välittömästi seurasivat sanoja "Teidän ylhäisyytenne". Myöhemmin
+puhui hän aivan päättömiä, niin, ettei niistä saanut mitään tolkkua.
+Sen vain saattoi huomata, että hänen mielettömät sanansa ja ajatuksensa
+liikkuivat tuon yhden ja saman viitan ympärillä.
+
+Viimein heitti Akaaki Akaakievitsch henkensä. Ei hänen huonettaan eikä
+tavaroitaan merkitty sinetillä, sillä ensinnäkään ei hänellä ollut
+perillisiä, ja toisekseen jäi häneltä hyvin vähän peruja, nimittäin
+kimppu hanhensulkakyniä, kirja valkoista virallista paperia, puoli
+tusinaa nenäliinoja, pari-kolme housuista irtautunutta nappia ja tuo
+lukijalle tunnettu kapotti. Kellekä nämä kaikki joutuisivat, Herra
+nähköön; se asia, sen tunnustan, ei jännittänyt tämänkään kertomuksen
+kirjoittajaa.
+
+Akaaki Akaakievitsch vietiin pois ja haudattiin. Ja Pietari jäi ilman
+Akaaki Akaakievitschia, aivankuin häntä ei olisi konsaan ollut
+olemassakaan. Hänessä katosi olento, joka oli kaikille tuntematon, ei
+kellekään kallis; kaikille oli yhdentekevää elikö hän vai kuoli; eikä
+häneen kiinnittänyt huomiotaan edes luonnontutkijakaan, joka asettaa
+nuppineulaan tavallisen kärpäsenkin ja tutkii sitä mikroskoopilla, --
+olento, joka nöyränä kantoi viraston pilkan ja ilman erityisempiä
+tapahtumia vaipui hautaan, ja jolle, vaikkakin vasta elämän ehtoona,
+ilmestyi kirkas vieras viitan muodossa, valaisten hetkeksi hänen kurjan
+elämänsä, ja jota sitten aivan äkkiarvaamatta kohtasi onnettomuus, joka
+maailman mahtavimmatkin lannistaa!...
+
+Muutama päivä hänen kuolemansa jälkeen oli virastosta lähetetty
+vahtimestari hänen asuntoonsa ilmoittamaan, että päällikkö kutsuu.
+Mutta vahtimestari sai palata tyhjin toimin takaisin sillä tiedolla,
+ettei kysymyksessä oleva virkamies enään voi saapua; ja kysymykseen:
+"Miksi ei?" vastasi hän: "Siksi, että hän on kuollut; neljä päivää
+sitten jo haudattiin." Siten saatiin virastossa tietää Akaaki
+Akaakievitschin kuolemasta, ja seuraavana päivänä istui jo uusi
+virkamies hänen tilallaan, paljon pitempikasvuinen, ja joka ei enään
+kirjoittanut niin sujuvalla käsialalla, vaan paljoa kaltevammalla ja
+epätasaisemmalla. --
+
+Mutta kuka voisi kuvitellakaan, ettei tähän päättyisi kaikki Akaaki
+Akaakievitschista, että Jumala oli sallinut hänen meluten elää vielä
+muutamia päiviä kuolemansa jälkeen, ikäänkuin korvaukseksi hänen
+yksinäisestä, huomaamattomasta elämästään? Mutta siten kuitenkin
+tapahtui, ja meidän pikku kertomuksemme saa aivan odottamatta
+sadunomaisen lopun.
+
+Pietarissa rupesi yhtäkkiä liikkumaan huhuja, että Kalinkinin sillan
+luona ja vielä sitäkin edempänä oli öisin ruvennut näyttäytymään
+virkamiehen näköinen aave, joka kantoi jotakin siepattua viittaa,
+viittaa sellaista, jonka olkapäät olivat kokonaan rikki revityt, josta
+ei voinut nähdä virka-arvoa eikä asemaa; joka vivahti kaikenlaisilta
+viitoilta: kissannahkakauluksisilta, majavannahkakauluksisilta,
+pumpulilla täytetyiltä, genetinnahkaisilta, ketunnahkaisilta,
+karhunnahkaisilta, -- sanalla sanoen kaikenlaisilta turkiksilta ja
+nahkoilta, joita ihmiset ikinä ovat keksineet itsensä verhoamiseksi.
+Eräs viraston virkamiehistä näki omin silmin aaveen ja tunsi heti sen
+Akaaki Akaakievitschiksi; mutta tämä näky kauhistutti häntä niin, että
+hän läksi paikalla juoksemaan minkä käpälistä pääsi, joten hän ei
+voinut sitä tarkemmin tarkastella, mutta näki kuitenkin, miten tämä
+kaukaa uhkasi häntä sormellaan. Kaikilta tahoilta alkoi kuulua
+yhtämittaisia valituksia, ett'ei ainoastaan nimi- vaan vieläpä
+hovineuvostenkin selät ja olkapäät olivat alituisessa paleltumisen
+vaarassa, kun heidän viittansa temmattiin salaperäisellä tavalla pois.
+Poliisin toimeksi annettiin aaveen kiinniottaminen ja rankaiseminen
+kauhealla tavalla muille varotukseksi, oli se sitten elävä taikka
+kuollut; mutta tässä ei oltu onnistuttu. Jonkun Kirjuskinin
+poikkikadulla sijaitsevan korttelin poliisivartija oli tosin jo
+saamaisillaan aaveen kiinni itse pahanteossa, yrittämässä riistää
+pörhökankaista viittaa joltakin eron saaneelta soittajalta, joka
+aikoinaan oli puhaltanut huilua. Käytyään aavetta kaulurista kiinni,
+huusi hän avukseen kaksi toveriaan, joille jätti sen kiinnipideltäväksi
+ja itse veti esille saappaanvarresta tupakkakukkaron raitistuttaakseen
+taas joksikin aikaa kuusi kertaa elämänsä aikana paleltuneen nenänsä.
+Mutta tupakka oli kai sellaista laatua, ett'ei sitä voinut sietää
+aavekaan. Työnnettyään sormellaan tupakkata oikeaan sierameensa, ei
+poliisivartija ehtinyt vetäistä vielä hiventäkään vasempaan, kun jo
+aave aivasti niin ankarasti, että kerrassa sokaisi kaikkien kolmen
+silmät. Sill'aikaa kuin he puristivat kouransa nyrkkiin, pehmittääkseen
+aavetta, oli se jo kadonnut jäljettömiin, niin etteivät he tarkalleen
+tienneet oliko se ollutkaan heidän käsissään. Tämän jälkeen hirvittivät
+aaveet niin poliisivartijoita, että he varoivat käymästä kiinni
+eläviinkin ja huusivat jo kaukaa: "Kuuleppas sinä siellä, mene
+tiehesi." Ja virkamiehen haamu rupesi taas näyttäytymään Kalinkinin
+sillan seutuvilla saattaen kaikki jänishousut kauhun valtaan.
+
+Mutta mehän olemme kokonaan unohtaneet _erään vaikutusvaltaisen
+henkilön_, joka tuskin varsinaisesti lie ollut syynä siihen, että
+muuten todellinen kertomuksemme muuttui sadunomaiseksi. Ennen kaikkea
+vaatii oikeus ja kohtuus meitä ilmoittamaan, että _eräs
+vaikutusvaltainen henkilö_ heti kiusatun Akaaki Akaakievitsch-raukan
+poistuttua, tunsi jonkunlaista sääliä. Eikä säälintunne ollutkaan
+hänelle aivan vieras; hänen sydämessään piili kyllä monta hyvääkin
+ominaisuutta, vaikka virka hyvin usein esti niitä pääsemästä ilmi. Ja
+kun tuo hiljan saapunut ystävä läksi hänen työhuoneestaan, muistui
+hänen mieleensä Akaaki Akaakievitsch raukka. Ja tästä lähtien ilmestyi
+hänen sielunsa silmien eteen melkein joka päivä kalpea Akaaki
+Akaakievitsch, joka ei ollut kestänyt hänen virkansa puolesta
+antamaansa läksytystä. Akaaki Akaakievitschin muisto vaivasi häntä
+siihen määrään, että hän viikon kuluttua päätti lähettää hänen luokseen
+jonkun virkamiehen tiedustelemaan, mikä hän on, ja voisiko hän
+jollainlailla auttaa häntä; ja kun hänelle ilmoitettiin Akaaki
+Akaakievitschin vähässä ajassa kuolleen kuumeeseen, oli hän kuin salama
+olisi häneen iskenyt; hänen omatuntonsa rupesi häntä nuhtelemaan, ja
+hän oli koko päivän pois tolaltaan.
+
+Haluten hiukan huvitteleida ja haihduttaa ikävät ajatukset, läksi hän
+illalla erään tuttavansa luokse ja löysi sieltä hauskaa seuraa, ja mikä
+vielä parempi, olivat kaikki siellä samaa arvoluokkaa, joten hän tunsi
+itsensä aivan vapaaksi. Tämä vaikutti vallan hämmästyttävästi hänen
+mielentilaansa. Hän oli avomielinen, toverillinen jutteluissa ja
+sydämellinen -- toisin sanoen, vietti illan erinomaisen hauskasti.
+Illallisen päälle joi hän pari lasia samppanjaa, -- seikka, joka ei
+tietenkään vaikuta vallan huonosti mielialan kohoamiseen. Samppanja sai
+hänet mitä erinäisimpiin mielentiloihin, muun muassa hän ei
+päättänytkään mennä suoraa kotiin, vaan ajaa erään tutun naisen,
+Karoliina Ivanownan, luokse, -- naisen, jonka sanottiin olevan
+saksalaista syntyperää, ja jonka kanssa hän oli mitä ystävällisimmissä
+suhteissa. Täytyy mainita, että vaikutusvaltainen henkilö oli jo
+ikämies, hyvä puoliso ja arvoisa perheenisä. Kaksi poikaa, joista
+toinen jo oli kansliavirkamiehenä, ja sievä kuusitoistavuotias tytär,
+jolla oli hiukan käyrä, mutta siltä sievä nenä, tulivat joka aamu
+suutelemaan hänen kättään virkkaen: "Bonjour, papa!" Hänen puolisonsa,
+vielä verevä nainen, eikä niinkään hullumman näköinen, oli
+ennen antanut hänelle kätensä suudeltavaksi, ja sittemmin
+käännettyään sen toiselle taholle, suuteli itse hänen kättään. Mutta
+vaikutusvaltainen henkilö, vaikka muuten olikin sangen mieltynyt
+kotoiseen perhehellyyteen, piti kuitenkin sopivana olla ystävällisissä
+suhteissa toisessa kaupunginosassa asuvan ystävättären kanssa. Tämä
+ystävätär ei ollut vähääkään parempi eikä nuorempi hänen omaa vaimoaan;
+mutta sellaisiakin ongelmoita sattuu maailmassa olemaan, eikä niiden
+arvosteleminen kuulu meille.
+
+Vaikutusvaltainen henkilö astui siis portaita alas, istuutui rekeen ja
+sanoi ajajalle: "Karoliina Ivanownan luo!" Ja hän vaipui,
+kääriydyttyään hyvin mahtavasti lämpimään viittaansa, tuohon suloiseen
+tilaan, jota parempata ei venäläinen enää voi uneksiakaan, -- kun ei
+nimittäin itse ajattele mitään, vaan ajatukset yhtäkaikki liikkuvat
+päässä, toinen toistaan hivelevämpinä, tuottamatta edes etsimisen ja
+keksimisen vaivaa. Tyytyväisenä muisteli hän ohimennen illan hauskimpia
+kohtia ja sanasutkauksia, jotka aina olivat saaneet aikaan
+naurunhohotuksen siinä ryhmässä, missä ne oli lausuttu. Vieläpä hän
+toistelikin niistä muutamia puoliääneen ja huomasi niiden olevan vielä
+yhtä lystikkäitä kuin ennenkin, mutta hiukan tyhmänlaisia, niin että
+hän itsekin nauroi niille sydämensä pohjasta. Toisinaan häiritsivät
+häntä kuitenkin rajut tuulenpuuskat, jotka äkkiä tulla tuprahtivat,
+Jumala ties mistä ja minkätähden, ja jotka pieksivät häntä kasvoihin
+paiskellen hänen päälleen lunta, sivallellen kuin lepattavat purjeet
+hänen viittansa kaulusta, tai taas äkkiä uskomattomalla voimalla
+törmäten hänen päänsä kimppuun, herättäen hänet siten ajatuksistaan...
+Äkkiä tunsi vaikutusvaltainen henkilö jonkun tarttuvan häntä jotenkin
+kovakouraisesti kauluriin. Käännyttyään katsomaan, näki hän takanaan
+lyhytkasvuisen miehen vanhassa, kuluneessa virkapuvussa ja tunsi hänet
+kauhukseen Akaaki Akaakievitschiksi. Virkamiehen kasvot olivat
+kuolonkalpeat ja aavemaiset. Mutta vaikutusvaltaisen henkilön kauhu
+kasvoi vallan rajattomiin, kun hän näki, että aaveen suu aukeni, ja
+kuuli sen lausuvan kuin haudan syvyyksistä seuraavat sanat: "No,
+siinäpä sinä viimeinkin olet! Viimeinkin, minä, tuota, pääsin sinua
+kaulurista kiinni! Tarvitsen viittaasi! Et pitänyt väliä minun... ja
+vielä haukuit -- annappa nyt omasi!" -- Vaikutusvaltainen henkilö parka
+oli kuolla kauhusta. Miten lujaluontoinen hän lie kansliassa ollutkin
+ja yleensä alempainsa edessä, ja vaikka jokainen, katsoen vain hänen
+miehuullista muotoansa ja vartaloansa sanoi: "Ah, miten voimakas
+luonne!" tunsi hän kuitenkin nyt -- kuten epäilemättä hyvin moni muukin
+sankarimaisella ulkomuodolla varustettu olisi tehnyt -- niin
+hirvittävää kauhua, että pelkäsi, eikä aivan syyttäkään, saavansa
+jonkun taudinkohtauksen. Hän riuhtasi paikalla viitan hartioiltaan ja
+karjasi oudolla äänellä ajajalle: "Kotiin täyttä kyytiä!" Kuultuaan
+äänen, jota tavallisesti käytetään vain erittäin ratkaisevina hetkinä,
+ja vaikuttaa sangen voimakkaasti, kätki ajaja päänsä olkainsa väliin,
+tuli sitte mitä tuli, ja läimäytti ruoskaansa, istuen hiljaa kuin
+muuri. Muutaman minuutin kuluttua oli vaikutusvaltainen henkilö jo
+asuntonsa portaitten edessä. Kalpeana, kauhistuttavan näköisenä ja
+ilman viittaa saapui hän kotiin, sensijaan että olisi ajanut Karoliina
+Ivanownan luo, ja päästyään jollain lailla huoneeseensa, oli koko yön
+kuin pyörällä päästään, niin että hänen tyttärensä seuraavana aamuna
+teenjuonnin jälkeen virkkoi: "Isä, sinähän olet tänään aivan kalpea".
+Mutta isä oli ääneti, eikä sanallakaan maininnut siitä mitä oli
+tapahtunut, missä oli ollut ja minne oli aikonut ajaa.
+
+Tämä tapahtuma teki häneen syvän vaikutuksen. Paljon harvemmin hän
+tästä lähtien puhutteli käskynalaisiaan sanoilla: "Miten uskallatte?
+ettekö tiedä, kuka seisoo edessänne?" Ja jos näin huudahtikin, niin
+tapahtui se vasta senjälkeen, kun oli kuullut, mistä oli kysymys. Mutta
+vielä merkillisempi seikka on se, ettei tästä lähtien enään virkamiehen
+haamu kummitellut: kenraalin viitta sopi nähtävästikin mainiosti sen
+hartioille; joka tapauksessa ei enään sattunut sellaista, että keltään
+olisi riistetty viittaa.
+
+Jotkut toimekkaat ja huolenpitävät ihmiset eivät kuitenkaan tahtoneet
+rauhoittua ja kertoivat virkamiehen haamun vielä näyttäytyvän kaupungin
+laitapuolilla. Ja eräs poliisivartija Kaloomenin seutuvilla oli omin
+silmin nähnyt, miten erään talon takaa tuli näkyviin aave; mutta ollen
+syntymästään hiukan heikonlainen, -- niin että kerran eräs tavallinen,
+täysikasvuinen juottoporsas, joka tulla törmäisi jonkun poliisiupseerin
+talosta, kaasi hänet kumoon, josta ympärillä seisoskelevat issikat
+räjähtivät aika nauruun, mistä pilanteosta hän sitten kiristi heiltä
+kaksi kopeekkaa tupakkiin, -- ollen siis hiukan heikonlainen, ei hän
+uskaltanut käydä siihen käsiksi, vaan kulki pimeän suojassa sen
+jälessä, kunnes se viimein äkkiä rupesi tähyämään tarkasti ympärillensä
+ja virkkoi pysähtyen: "Mitäs sinä tahdot?" ja puisti samalla niin isoa
+nyrkkiä, ettei sellaista ikinä elävillä ole. Poliisivartija vastasi:
+"En mitään", ja palasi paikalla takaisin. Aave oli jo kuitenkin paljoa
+suurempi kooltaan ja oli varustettu julmalla parralla ja, suunnaten
+askeleensa Obuhowin sillalle päin, häipyi se pian yön pimeyteen.
+
+
+
+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIITTA***
+
+
+******* This file should be named 51747-8.txt or 51747-8.zip *******
+
+
+This and all associated files of various formats will be found in:
+http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/7/4/51747
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions will
+be renamed.
+
+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
+law means that no one owns a United States copyright in these works,
+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
+States without permission and without paying copyright
+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
+of this license, apply to copying and distributing Project
+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
+and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
+specific permission. If you do not charge anything for copies of this
+eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
+for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
+performances and research. They may be modified and printed and given
+away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
+not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
+trademark license, especially commercial redistribution.
+
+START: FULL LICENSE
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
+www.gutenberg.org/license.
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
+Gutenberg-tm electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or
+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
+1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
+electronic works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
+works in the collection are in the public domain in the United
+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
+United States and you are located in the United States, we do not
+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
+displaying or creating derivative works based on the work as long as
+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
+you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
+in a constant state of change. If you are outside the United States,
+check the laws of your country in addition to the terms of this
+agreement before downloading, copying, displaying, performing,
+distributing or creating derivative works based on this work or any
+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
+representations concerning the copyright status of any work in any
+country outside the United States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
+performed, viewed, copied or distributed:
+
+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
+  most other parts of the world at no cost and with almost no
+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
+  United States, you'll have to check the laws of the country where you
+  are located before using this ebook.
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
+contain a notice indicating that it is posted with permission of the
+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
+the United States without paying any fees or charges. If you are
+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
+posted with the permission of the copyright holder found at the
+beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
+any word processing or hypertext form. However, if you provide access
+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
+version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
+provided that
+
+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
+  within 60 days following each date on which you prepare (or are
+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
+  Literary Archive Foundation."
+
+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+  License. You must require such a user to return or destroy all
+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
+  works.
+
+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
+  receipt of the work.
+
+* You comply with all other terms of this agreement for free
+  distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
+from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
+Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
+trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
+electronic works, and the medium on which they may be stored, may
+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
+cannot be read by your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium
+with your written explanation. The person or entity that provided you
+with the defective work may elect to provide a replacement copy in
+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
+or entity providing it to you may choose to give you a second
+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
+without further opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of
+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
+violates the law of the state applicable to this agreement, the
+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
+remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
+Defect you cause.
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of
+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
+from people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
+www.gutenberg.org 
+
+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
+Archive Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
+U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
+mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
+volunteers and employees are scattered throughout numerous
+locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
+Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
+date contact information can be found at the Foundation's web site and
+official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+
+    Dr. Gregory B. Newby
+    Chief Executive and Director
+    gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
+state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations. To
+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
+freely shared with anyone. For forty years, he produced and
+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
+volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
+edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search
+facility: www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/51747-8.zip b/old/51747-8.zip
index cf55c6d..cf55c6d 100644
--- a/51747-8.zip
+++ b/old/51747-8.zip