diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 22:12:14 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 22:12:14 -0800 |
| commit | 5d9c6378f12c6db5d506ee2833d16bac6c3fe6b8 (patch) | |
| tree | 14cd5b6957bc6a80815de74aa6b68ad8ea67933e | |
| parent | 0d324217f5b2a8b8c1ca8ed943bbcc23a680fc0f (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52108-8.txt | 6639 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52108-8.zip | bin | 126816 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6639 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e54a5ff --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52108 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52108) diff --git a/old/52108-8.txt b/old/52108-8.txt deleted file mode 100644 index 5fb7777..0000000 --- a/old/52108-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6639 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Odysseun harharetket, by Homeros - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Odysseun harharetket - Suorasanaisesti kerrottuna - -Author: Homeros - -Translator: Impi Sirkka - -Release Date: May 19, 2016 [EBook #52108] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ODYSSEUN HARHARETKET *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ODYSSEUN HARHARETKET - -Suorasanaisesti kerrottuna - - -Kirj. - -HOMEROS - - -Suom. I. S. - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Oy, -1916. - - - - - - - Suomen nuorisolle, sankaritöitä ihaileville tyttärille - ja pojille on tämä kirja ajateltu. Sen tarkoituskaan ei - ole korvata runomittaista Odysseiaa, jonka ihanuus näin - suorasanaisena ei voi osapuilleenkaan tulla näkyviin, - mutta jos se edes vähässä määrin kykenee innostuttamaan - nuoria mieliä, on se saavuttanut tarkoituksensa. - - - - -Lukijalle. - - -Innostuneina ja sykkivin sydämin me vanhemmat kouluaikanamme kuulimme -tarinoita Troian sodan sankareista ja erittäinkin Odysseusta, ja lisää -tietoja koetimme saada lainakirjoista. Mutta eipä ollut missään -Odysseiaa, ja niin oli tyytyminen siihen, mitä olimme saaneet. - -Vanhempain sivistyskansain lapsilla on jo kauan ollut Odysseiansa, ja -allekirjoittanut on rohjennut näitä käyttäen kudoskella tämän Suomen -nuorisolle. Apulähteinä on käytetty etupäässä saksalaista ja -ruotsalaista Odysseia-käännöstä, De gyllene böckerna-sarjaan sisältyvää -Odysseia-sovitusta ja A.J. Churchin esittämää The story of the Odyssey. -[Lopussa olevan nimiluettelon laadinnassa on käytetty pääasiassa: K. -Forsmanin kirjoittamaa Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiaa ja -Tietosanakirjaa.] Tehtävä oli arka, mutta innostuttava. - -Ja sinä, poika ja tyttö, joka tämän luet, lupaa lukea se uudelleen, -sittenkuin se ilmestyy täydellisenä ja helskyvällä kuusimitalla -tulkittuna! - -Lokakuulla 1916. - -_I. S._ - - - - -Homeros. - - -Homeros, muinoisajan kreikkalaisen runoilijan, arveltiin olleen suurien -sankari-eeposten _Iliadin_ ja _Odysseian_ luojan. Molemmat eepokset -ovat vanhimmat Kreikan kansan hengentuotteet, mitä jälkimaailmalle on -säilynyt, ja kummassakin kerrotaan Troian sodasta ja siihen liittyvistä -taruista. - -"Ei mikään kansa ole luonut eepillistä runoelmaa, joka kertomuksen -välittömässä luontevuudessa, vilkkaudessa ja tempaavassa voimassa olisi -Iliadiin ja Odysseiaan verrattavissa. Niin kirkaspiirteinen ja -havainnollinen on niissä kuvaus, että vielä nytkin lukija on miltei -näkevinään henkilöiden elävinä liikkuvan silmäinsä edessä." - -Homerosta itsestään säilyneet tiedot ovat aivan hämäriä. Milloin hän on -elänyt ja missä syntynyt, on tietymätöntä. Herodotos arvelee hänen -eläneen noin v. 900 e.Kr. Se vain on varma, että jo 7:nnellä -vuosisadalla e.Kr. pidettiin Homeron runojen lausumisesta -juhlakilpailuja. Kerrottiin ainakin seitsemän kaupungin kiistelleen -Homeron synnyinpaikan kunniasta. - -Meille, uudenajan lapsille, merkitsevät enemmän itse ihanat runoelmat, -jotka johtavat meidät kauas muinoisiin aikoihin uskontoineen, -taisteluineen ja voittoineen. - - - - -ENSIMÄINEN RUNO. - - -Hävitettyään Troian pyhän kaupungin käänsivät kreikkalaiset laivansa -kotia kohti. Monia seikkailuja he saivat kokea, ken joutui -haaksirikkoon, kenen koti oli hävitetty, kenelle taas oli joku muu -onnettomuus tapahtunut. Suuri osa oli kuitenkin vuosien kuluessa -saapunut koteihinsa; viisas Odysseus yksin yhä kierteli meriä -katkerasti ikävöiden kotiinsa. Jumalatkin säälivät maailmalla -ajelehtivaa urosta; Poseidon vain kantoi vihaa ja vainosi häntä, kunnes -hän vihdoin saapui kotirannalleen. - -Nyt oli Poseidon lähtenyt kauas Etiopian maahan kantamaan kansan -uhraamaa jumal'uhria. Hänen siellä parhaillaan nauttiessaan herkullista -ateriaansa, kokoontuivat toiset jumalat Olympon saleihin Zeun luo. -Täällä johti Zeus, jumalain ja ihmisten isä, keskustelun maan lapsiin: - -"On ikävätä", virkkoi hän, "että ihmiset aina syyttävät kaikista -onnettomuuksistaan jumalia, silloinkin, kun he itse ovat tehneet -rikoksia." - -Puheeseen puuttui nyt Zeun lempitytär, kirkaskatseinen Atene: - -"Olet oikeassa, ja useimmiten he ovat itse ansainneet rangaistuksen. -Mutta sydäntäni kirvelee se tuskien taakka, mikä jalon Odysseun -harteille on laskettu. Pakotettuna elämään kaukaisessa saaressa -keskellä aavaa valtamerta hän on jo kauan saanut kärsiä koti-ikävää. -Julman Atlas-jättiläisen tytär, ihanamuotoinen Kalypso siellä -metsäisessä saaressa asuu, kahlehtien luonaan urosta ja koettaen -lumosanoin saada hänet unohtamaan kotinsa Itakan. Mutta Odysseus, joka -ei muuta ole ajatellut, kuin saada nähdä savun nousevan kotoisilta -saariltansa, ikävöi nyt toivottomana kuolemaa. Oi, sinä suuri Zeus, -eikö hänen kohtalonsa liikuta sydäntäsi? Onhan hän sinulle uhrit -kantanut, miksi vihaat häntä?" - -Mahtava Zeus vastasi hänelle: - -"Lapsi, lapsi! Olisinko minä unohtanut Odysseun, jumalain vertaisen, -muita kuolevaisia viisaamman. En toki. Mutta Poseidon on vihannut häntä -siitä asti kuin hän tämän pojan, kyklopi Polyfemon, silmän puhkaisi. -Hän ei salli uroon kotirantaan saapua. Neuvotelkaamme nyt, miten -autamme hänet jälleen kotiinsa. Poseidon luopukoon vihastaan; eihän hän -voi yksin jumalia vastustaa." - -"Oi, jumalien isä", Atene virkkoi, "jos on kaikkien iäisten jumalien -tahto, että viisas Odysseus saa jälleen synnyinmaahansa palata, niin -lähettäkäämme silloin Hermes, sanansaattajamme, kiharakutrisen nymfin -luo ilmoittamaan hänelle luja päätöksemme. Itse riennän Itakaan -puhumaan Odysseun pojalle, Telemakolle, lohdutuksen sanoja, -kehoittamaan häntä kutsumaan kreikkalaiset neuvottelukokoukseen, -päättämään, miten karkoittaa talosta kosijain suuret joukot, jotka -viettävät ylönsyömisessä päivänsä ja teurastavat pian koko Odysseun -karjan. Lähetän hänet sitten Spartaan ja hiekkarantaiseen Pyloon -ottamaan selkoa isästään. Samalla hankkii hän itselleen nimen -maailmalla." - -Näin lausuen hän sitoi jalkaansa taivaisen ihanat kultasandaalinsa, -jotka tuulen vauhdilla kiidättävät häntä yli maitten ja merien. -Tarttuen sitten pitkään, painavaan, kuparisilaiseen keihääseensä, hän -nopeasti kiiti pois Olymposta ja pysähtyi keihääseensä nojaten Odysseun -linnan ovenpieleen, ottaen Tafian kuninkaan Menteen hahmon. Täällä hän -näki suuren joukon saarien ruhtinaita, jotka olivat kerääntyneet sinne -kosimaan kuningatar Penelopea. Istuen eläinten taljoilla he pelasivat -noppaa ja orjat palvelivat heitä. Heidän keskellään istui Telemakos -murheissaan isänsä viipymisestä ja harmissaan vieraitten julkeudesta. -Siinä miettiessään hän havaitsi ovensuussa seisovan vieraan, riensi -hänen luokseen, toivotti hänet tervetulleeksi ja pahoitteli sitä, että -vieras kenties jo kauankin oli saanut seisoa ovella kenenkään -huomaamatta. Sitten hän käski tuomaan vieraalle ruokaa ja viiniä. Hänen -keihäänsä hän asetti vasten korkeaa pilaria, jossa jo ennestään oli -joukko uljaan Odysseun komeita keihäitä. Sitten hän johti vieraansa -kallisarvoisten vaippojen verhoamalle istuimelle ja istuutui itse -viereen, syrjään meluavista kosijoista. Orjatar kantoi kultamaljalla -vettä ja valeli sillä vieraan kädet, toinen toi pöytään talon parhaita -herkkuja. Samassa astuivat sisään meluavat kosijat ja asettuivat -arvojärjestykseen penkeille ja raheille pöytien ääreen. - -Syötyä alkoi kosijain joukko kaivata soittoa ja tanssia, ja Femion -soittaessa ihanaa sitraa kumartui isäntä Atenen puoleen puhellen -hiljaa: - -"Vieras, ällös sanojani pahastu! Nuo toiset löytävät huvinsa laulusta -ja soitosta. He tuhlaavat toisen omaisuutta, miehen, jonka vaalenneet -luut kenties maatuvat jonkin vieraan maan kamaralla, elleivät aallot -niitä ajele ulapalla. Jospa he kerran saisivat nähdä hänen palaavan -Itakaan, unohtaisivat he kultakirjaillut pukunsa ja muut koristuksensa -ja kiittäisivät onneaan, jos pelastuisivat isännän käsiin joutumasta. -Mutta uros on joutunut säälimättömän kohtalon uhriksi, eikä enää ole -toivon rahtuakaan, vaikkakin ennustetaan hänen kerran palaavan. -- Nyt -on sinun vuorosi kertoa ken olet, mistä tulet, kutka ovat vanhempasi ja -mikä laiva sinut tänne toi? Vielä kerro, oletko talossa ensi kertaa vai -oletko jo Odysseun aikana ollut hänen vieraanaan?" - -Loistavin katsein silloin vale-Mentes kävi puhumaan. Kertoi olevansa -Tafian kuningas, viisaudestaan kuulun Ankialon poika, ja nyt matkalla -laivoineen Kypron saarelle kuparirikkaaseen Temeeseen vaihtaakseen omia -hohtavia rautavarastojaan Kypron kuuluun kupariin. - -"Ystäviä olimme, isäsi ja minä, jo ammoin. Siitä voisi kertoa kuningas -Laertes, isäsi isä, vaikka olen kuullut sanottavan, ettei hän enää tule -tänne, vaan surren työskentelee viinitarhoissaan. Poikkesin tänne, -koska luulin kuulleeni isäsi jo palanneen. Jumalat ovat kuitenkin vielä -hänen matkaansa estäneet. Mutta vaikken olekaan ennustaja, enkä taida -lintujen taikoja tulkita, sanon sinulle kuitenkin sen, mitä jumalat -ovat sydämeeni painaneet: kaukana ei isäsi enää ole. Pian hän palaa, -esteet voittaa ja kotiinsa rientää. Mutta, sanoppa, nuorukainen, oletko -sinä Odysseun poika? Katseesi ja pääsi muoto ovat ihmeellisesti samat." - -"Ystävä", Telemakos vastasi, "isääni en tunne, syntyäni en tiedä. -Äitini sanoo minun olevan Odysseun pojan. Toivoisinpa melkein, että -isäni olisi vanhus, joka saa rauhassa nauttia elämänsä iltahetkiä." - -"Jumalat eivät ole määränneet sukuasi maineetonna sammumaan, koska -Penelope on puolisolleen synnyttänyt sinunlaisesi nuorukaisen. Mutta -kerro, mitä väkeä täällä näin runsaasti on? Onko täällä juhlat? -Häitäsikö vietät? Vieraasi ovat rohkeita, säälimättä he näkyvät täällä -elämöivän. Johan jokainen rehellinen ihminen puhkeaa harmiin tätä -nähdessään." - -Silloin kertoi Telemakos: - -"Oli kotini kerran rikas ja mahtava ja olisi vieläkin, jos eläisi -isäni. Jospa hän olisi edes kaatunut troialaisten parissa tai -ummistanut silmänsä ystävien luona, silloin en häntä niin raskaasti -surisi, ja kreikkalaiset olisivat pystyttäneet hänelle muistomerkin. -Nyt ovat harpyiat vieneet hänet maineetonna myötänsä. Sitä suren. Mutta -jumalat ovat lähettäneet vielä muitakin huolia. Ympäröivien saarien -hallitsijat, kaikki lähistön ruhtinaat kosivat äitiäni. Hän ei tahdo -heihin suostua, mutta ei uskalla heitä karkoittaakaan, ja nyt he -hävittävät kotini putipuhtaaksi ja lopulta he riistävät henkenikin." - -Harmin valtaamana kehoitti silloin Atene Telemakoa kutsumaan kokoon -kosijat ja vaatimaan heitä palaamaan kotiinsa. Jos Penelope jonkun -heistä puolisokseen valitsee, lähteköön hän silloin takaisin isänsä -kotiin ja siellä pidettäköön häät. Mutta vielä toisenkin neuvon antoi -Atene: - -"Varusta laivoistasi paras, ota kaksikymmentä taitavinta soutajaa ja -lähde kyselemään, onko kenkään kuullut isästäsi mitään. Riennä ensin -Pyloon viisaan Nestorin puheille, sieltä mene Spartaan kultakutrisen -Menelaon luo, hänen, joka viimeisenä kreikkalaisista palasi. Jos kuulet -isäsi olevan elossa ja kotimatkalla, odota sitten, vaikka miten -raskaaksi odotus-aikasi kävisi. Jos taas kuulet hänet kuolleeksi, palaa -silloin rakkaille kotirannoillesi, pystytä muistopatsas isällesi ja -juhlien vietä hänen muistoaan. Silloin on äitisi vapaa uuteen -avioliittoon. Kaiken tämän tehtyäsi mieti tarkoin, miten saat -kostetuksi kosijoille, sillä nytpä on jo aika sinunkin näyttää olevasi -mies. Muistanet, minkä kunnian saavutti jalo Orestes kostettuaan -kavalalle Aigistolle, kuninkaan murhaajalle?" - -Telemakos oli tarkkaavaisena kuunnellut vieraan sanoja. Kun tämä oli -lopettanut ja aikoi lähteä, sanoi hän kiitollisena: - -"Sanasi ovat lähtöisin ystävän sydämestä. Puhut kuin isä pojalleen, -enkä sitä koskaan unohda. Mutta viipyös hetkinen vielä, tahdon antaa -sinulle muistoksi hyvän ystävän lahjan." - -Mutta jumalatar vastasi siihen: - -"Älä minua viivytä, sillä lähdön aika on tullut. Kun matkaltani palaan, -poikkean jälleen luoksesi, silloin voit lahjasi antaa." - -Neuvot annettuaan Atene nousi ja riensi linnun nopeudella laivallensa -huolimatta Telemakon pyynnöistä. Mutta nuorukaisen sydämen oli hän -sytyttänyt. Isän kuva oli entisestään kirkastunut, ja silloin hänen -siinä miettiessään selvisi hänelle, ettei vieras voinut olla muu kuin -jumala. - -Sillä välin olivat kosijat huvitelleet parhaansa mukaan ja paraikaa -soitti Femios kreikkalaisten surullisesta paluusta Troiasta. Ihana -Penelope oli istunut yliskamarissaan soittoa kuunnellen. Murheellisena -hän astui sieltä alas saliin kahden orjattaren seuraamana ja pysähtyi -ovipieleen hiljaa, kookkaana, hunnulla ihanat kasvonsa peittäen. Itkien -hän kääntyi soittajan puoleen ja virkkoi: - -"Femios, osaathan lauluja paljon, osaat niitä, jotka kertovat jumalain -ja ihmisten urotöistä. Oi, laula niitä ja suo vieraitten nauttia -rauhassa viiniään. Mutta lopeta jo tämä tuskien muistolaulu. Se -kirvelee sydäntäni ja saattaa minut yhä voimakkaammin kaipaamaan -puolisoani." - -Siihen virkkoi Telemakos: - -"Äiti, mikset sallisi laulajan halunsa mukaan mieltämme ilahuttaa? -Eihän laulaja ole syypää kohtaloomme. Sitä paitsi kuunnellaanhan aina -mieluimmin laulettavan siitä, mikä on äskettäin tapahtunut. Koeta -hillitä mielesi. Eihän ollut Odysseus ainoa kaatunut, samahan oli -siellä muittenkin kohtalo. Palaa siis huoneisiisi ja hoida siellä -tehtäviäsi. Siellä olet sinä käskijänä, täällä taas minä." - -Poikansa järkeviä sanoja ihmetellen palasi Penelope huoneisiinsa ja -itki siellä katkerasti, kunnes Atene vuodatti virkistävän unen surevan -väsyneihin silmiin. - -Hänen mentyään puhkesi salissa kova hälinä. Kukin toivoi saavansa -ihanan kuningattaren puolisokseen. Mutta Telemakos kääntyi kosijain -puoleen ja virkkoi ääntänsä korottaen: - -"Te rohkeat kosijat, iloitkaa ja juhlikaa tänään ja sallikaa laulajan -jumalaisen äänen kaikua. Huomenna kutsun teidät kokoon ja ilmoitan -teille ajatukseni. Toivon teidän jättävän taloni. Juhlikaa muualla, -käykää vuoroin toistenne vieraina, sehän on sopivampaa kuin täällä -lopettaa toisen omaisuutta. Suuri Zeus on sen teille kostava." - -Kosijat purivat harmissaan huultaan, ihmetellen nuorukaisen rohkeita -sanoja. Vihdoin Antinous sanoi: - -"Telemakos, varmaankin ovat jumalat panneet suuhusi noin rohkeat sanat. -Kenties Zeus tekee sinut vielä kerran Itakan kuninkaaksi oikeata -perintöäsi hallitsemaan." - -Siihen vastasi Telemakos: - -"Kuninkaana olo ei ole arvoaan vailla. Hänen talonsa rikastuu ja itse -hän saa kunniaa. Jos Zeus suo, otankin kuninkuuden mielelläni vastaan. -Mutta onhan täällä Itakassa muita sekä nuoria että vanhoja, joista joku -voi nousta kuninkaaksi Odysseun kuoltua. En muuta pyydä kuin saada -omassa talossani elää rauhassa ja hallita orjia sekä sitä omaisuutta, -minkä Odysseus itse on sodissa koonnut." - -Eurymakos lausui: - -"Yksin jumalat tietävät, kuka Itakan hallitsijaksi tulee. Sinun talosi -on kuitenkin sinun yksityisomaisuuttasi. Mutta kerro, ken oli äskeinen -vieras ja mistä hän tuli? Toiko hän tietoja isästäsi vai omilla -asioillaanko hän luonasi kävi? Miksi hän niin nopeasti poistui ja -miksei hän kenenkään seuraa etsinyt? Ja kuitenkin näki hänestä, ettei -hän ollut halpaa sukua." - -Ystävällisesti vastasi Telemakos: - -"Oi, Eurymakos, se päivä ei koita, jolloin isäni palaisi. En usko sitä, -vaikka ennustajat, joilta äitini kyselee, niin sanoisivatkin. Kysyit, -ken vieras oli. Hän sanoi olevansa Mentes, Tafian kuningas." - -Ilta kului yhä pitemmälle ja kosijat viettivät sitä soittaen ja -tanssien, kunnes vihdoin kukin läksi huoneeseensa. Telemakoskin astui -omiin kammioihinsa monien ajatusten risteillessä hänen aivoissaan. -Vanha, viisas Eurykleia, joka nuoresta neidosta asti oli ollut talossa -ja hoitanut Telemakoa lasna, astui edellä valaisten soihdulla tietä. -Kauniissa huoneessaan laskeutui Telemakos vuoteelleen Eurykleian -järjestellessä hänen vaatteensa ja ripustaessa ne naulaan. Sen tehtyään -hiipi vanhus hiljalleen pois sulkien oven jäljessään. Mutta nuorukainen -ei vaipunut uneen, vaan suunnitteli mielessään Atenen neuvomaa matkaa. - - - - -TOINEN RUNO. - - -Aamun valjetessa Telemakos kutsutti kansan kokoon. Kun tori oli -nopeasti täyttynyt, tuli hän kahden koiran seuraamana, kuparinen keihäs -kädessä, itse paikalle ja Atene loi merkillisen jumalaisen loisteen -hänen ympärilleen, niin että kaikki, yksin vanhimmatkin, tekivät -hänelle kunnioittavasti tilaa hänen astuessaan isänsä paikalle. - -Kokoukseen oli saapunut myös vanha, kokenut Aigyptios, jonka pojista -eräs oli lähtenyt Troiaan Odysseun kanssa ja jota hän yhä katkerasti -suri. Kaksi hänen pojistaan hoiti isänsä kanssa maita, neljäs vietti -päivänsä kosijain parissa Odysseun talossa. - -Tämä viisaudestaan kuulu vanhus ryhtyi ensimäisenä puhumaan: - -"Vuosia on kulunut siitä päivästä, jolloin viimeksi, jalon Odysseun -kutsumina, olimme täällä koossa. Ken on meidät nyt kutsunut? -Telemakosko? Onko hän saanut tietoa sotaan lähteneistä vai haluaako hän -kanssamme neuvotella tärkeistä asioista? Miten lieneekin, siunatkoon -Zeus hänen aikeensa ja suokoon niiden menestyä." - -Telemakos, joka iloitsi vanhuksen ystävällisistä sanoista, nousi nyt -puhumaan: - -"En ole saanut lähteneistä tietoa, mutta tahtoisin kääntyä teidän, -Itakan miesten puoleen, pyytäen teiltä apua. Isäni on kerran kuninkaana -teitä hallinnut, mutta nyt tahtovat kansamme parasten miesten pojat -pakottaa äitini vastoin tahtoaan naimisiin, ja vastausta odotellessaan -tuhlaavat koko omaisuutemme. Lopettakaa tämä vääryys ja antakaa minun -suruineni olla rauhassa, muuten vedätte Zeun koston päällenne!" - -Itkien hän lopetti puheensa ja kaikki tunsivat myötätuntoa tuota nuorta -miestä kohtaan. Nousi silloin kosijain joukosta Antinous vastaamaan: - -"Telemakos, ällös meitä soimaa, vaan soimaa äitiäsi, joka on viekkain -kaikista vaimoista. Neljäs vuosi on kohta loppuun kulunut siitä kuin -tänne tulimme ja äitisi yhä kohtelee meitä viekkaudella. Kaikille hän -lähettää tervehdyksiä, kaikissa pitää toivoa yllä, vaikka ajatukset -askartelevat muualla. Pitkän kankaan hän loi, kangaspuihin pani ja -lausui: 'Jalosukuiset kosijani, älkää häitäni kiirehtikö, sallikaa -minun kutoa tämä kangas Laerteen kuolinvaipaksi. Jos se kesken jää, -jäävät langat käyttämättä!' Näin hän puhui. Kolme vuotta häntä -uskoimme, kunnes petos tuli ilmi. Minkä hän päivällä kutoi, sen hän -yöllä purki. Lähetä äitisi luotasi isänsä kotiin, siellä -valmistettakoon hänen myötäjäisensä ja valittakoon puoliso. Siihen asti -kuin sen teet, elämme talossasi ratkaisua odottaen." - -"En voi, oi Antinous, ajaa talosta äitiäni, joka minulle on elämän -antanut ja minua lasna hoitanut. Kosto kerran kohtaisi minua -sellaisesta teosta. Mutta lopettakaa te hurjistelunne ja vierailkaa -toistenne luona." - -Hänen siinä puhuessaan lähetti Zeus kaksi kotkaa. Nämä leijailivat -ensin liikkumattomin siivin rauhallisesti rinnakkain. Mutta -saavuttuaan kokoontuneitten kohdalle ne alkoivat lyödä siivillään -voimakkaasti ilmaa, lennellä edestakaisin ja katsella uhkaavasti alas -kansanjoukkoon. Samassa ne syöksyivät toistensa kimppuun ja lensivät -sitten toisiaan raadellen pois yli kaupungin talojen. Kaikki olivat -huomanneet lintujen lennon ja kyselivät nyt äänekkäästi ihmetellen, -mitä se merkitsisi. - -Tietäjä Aliterses ymmärsi lintujen lennosta lukea jumalien tahdon ja -hänpä nyt selitti: - -"Varokaa, kosijat ja te muutkin. Suuri onnettomuus uhkaa teitä kaikkia. -Kun Odysseus läksi Troiaan, ennustin, että hän tulisi paljon kovaa -kokemaan ja vihdoin palaamaan tuntemattomana kahdenkymmenen vuoden -kuluttua. Nyt se aika on kulunut ja Odysseus saapuu varmasti." - -Kosijat vastasivat pilkaten tietäjän sanoihin, mutta Telemakos lausui: - -"On turhaa puhua teille, te korskeat kosijat. Pyydän vain laivaa ja -kahtakymmentä soutajaa lähteäkseni Spartaan ja Pyloon kuulemaan, -tietääkö kukaan mitään isästäni. Jos kuulen hänet kuolleeksi, palaan -kotiin, pystytän hänelle muistomerkin ja vietän juhlalliset -hautajaiset. Silloin on äitini valmis uuteen avioliittoon." - -Hän istuutui ja puhumaan nousi nyt vanha Mentor, Odysseun ystävä, jolle -hän lähtiessään oli uskonut kotinsa valvonnan. Hän sanoi: - -"Kuulkaa minua, miehet Itakan! Soisin tästä lähtien saavanne kuninkaan -ankaran ja säälimättömän, koska te olette voineet unohtaa Odysseun, -joka kohteli kansaansa kuin isä lapsiaan. Kosijoista en puhukaan, -heitä uhkaa perikato, vaan teitä muita moitin siitä, että -sallitte kuninkaanne talossa niin elettävän. Olettehan te toki -monilukuisemmatkin kuin nuo röyhkeät kosijat." - -Silloin nousi Leokritos kosijain puolesta puhumaan: - -"Joutavia juttelet, Mentor. Yllytäthän kansaa vastaamme. Se on supi -suotta. Vaikkapa itse Odysseus palaisi, niin kävisipä huonosti hänen, -jos ryhtyisi meitä karkoittamaan. Ei, hyvät miehet, lähteköön kukin -töilleen. Mentor ja Aliterses pitäkööt huolta Telemakon matkasta. Siitä -tuskin kuitenkaan mitään tulee." - -Tähän päättyi kansankokous. Kukin kävi askareilleen, kosijat Odysseun -taloon. - -Telemakos astui yksin meren rannalle, pesi merivedessä kätensä ja -kääntyi rukoillen Atenen puoleen: - -"Auttaos minua, suuri jumalatar, joka eilen luonani vierailit ja -kehoitit minua lähtemään isääni etsimään! Auta minua, sillä kansa ja -etenkin nuo korskat kosijat tahtovat matkaani estää." - -Hänen siinä rukoillessaan pysähtyi jumalatar hänen viereensä Mentorin -hahmossa: - -"Jos olet Odysseun ja Penelopen poika, et saa peljäten jättää matkaasi -suorittamatta. Älä huolehdi siitä, mitä kosijat sanovat, he, raukat, -eivät aavista, mikä kohtalo heitä uhkaa. Samana päivänä he joutuvat -kaikki kuoleman saaliiksi. Mene rauhassa kotiisi, vietä iltasi heidän -kanssaan ja varusta viinit ja viljat sekä muut matkatarpeet. Minä pidän -huolta sekä laivasta että miehistöstä." - -Kun Telemakos saapui kotiinsa, olivat kosijat pihalla, mikä vuohta -teurastamassa, mikä mitäkin askaroimassa. Antinous kävi nauraen häntä -vastaan, tarttui hänen käteensä ja sanoi: - -"Terve, rakas Telemakos! Syö, juo ja riemuitse kerallamme. Kyllä muut -sinulle sekä laivan että miehet valitsevat, siitä saat olla huoleti." - -Mutta Telemakos veti hiljaa kätensä pois, virkkaen: - -"En halua kanssanne iloita. Te olette kauan minulle vain vahinkoa -saattaneet. Nyt olen mieheksi varttunut ja toivotan kostoa teille. -Matkaani ei mikään voi estää, ja ellen täältä laivoja saa, saan niitä -muualta." - -Kosijat silloin pilkkaamaan häntä mikä sanoen mitäkin. Eräs virkkoi: - -"Telemakos aikonee hakea Spartasta ja Pylosta apua murhatakseen meidät -kaikki tai kenties hän tuo salaista myrkkyä, jota sekoittaa juomaamme." - -Toinen jatkoi: - -"Tai ehkäpä hän Odysseun tavoin harhailtuaan joutuu itse surman -suuhun. Mutta siten hän, mies parka, tekee meidän asemamme vielä -vaikeammaksi, sillä silloin on meidän jaettava keskenämme vielä -hänenkin perintö-osansa. Ainoastaan talon annamme hänen äidilleen ja -tämän tulevalle puolisolle." - -Tällaista hän sai kuulla ympäriltään, mutta hän jätti heidät ja astui -isänsä suuriin varastosaleihin, joissa säilytettiin kasottain kultaa ja -hopeaa, arkuttain vaatteita ja suurin määrin kallisarvoisia öljyjä. -Siellä oli myös kalliit varastot vanhoja viinejä, joita ainoastaan -kuningas itse sai käyttää. Eurykleia, talon uskottu, säilytti tarkoin -näiden varastojen avaimet. - -"Rakas hoitajani", virkkoi Telemakos hänelle, "pane kahteentoista -kannelliseen astiaan lähinnä parasta viiniä ja täytä yhtä monta säkkiä -parhaalla viljalla. Tulen ne itse noutamaan äitini mentyä levolle. -Lähden Spartaan ja Pyloon etsimään isääni, mutta älä sinä tästä kerro -mitään äidilleni." - -Tämän kuultuaan alkoi uskollinen Eurykleia katkerasti itkeä: - -"Rakas lapsi, minne sinä aiot mennä avarassa maailmassa? Sinä -ainokaisemme, jää'ös kotiin! Pois mentyäsi keksivät kavalat kosijat -turmion sinulle. Älä mene!" - -Mutta nuorukainen vastasi: - -"Älä huolehdi, lähden jumalain kehoituksesta. Vanno vain, ettet -äidilleni ilmoita mitään matkastani, ennenkuin yksi- tai kaksitoista -päivää on kulunut, ellei hän sitä ennen minua kaipaa." - -Eurykleia vannoi valan ja ryhtyi sitten täyttämään viiniastioita ja -viljasäkkejä. Telemakos taas kävi kosijain joukkoon. - -Sillä aikaa kulki Atene, ottaen Telemakon hahmon, kaupungilla, kooten -paraita miehiä laivaan, jonka hän myös hankki. - -Kun aurinko laski ja hämärä verhosi kaupungin, saapui hän Mentorin -hahmossa Odysseun talolle, uuvutti kosijat uneen ja kutsui Telemakoa: - -"Joudu, laivaväkesi odottaa, aika rientää!" - -Kookasta Atenea seuraten riensi Telemakos rantaan, jossa kaikki oli -valmiina. Täällä hän kääntyi soutajien puoleen, lausuen: - -"Tulkaa kanssani! Matkatarpeemme ovat varastohuoneissamme valmiina. -Mutta liikkukaa hiljaa talossa, ettette herätä nukkuvia, sillä -lähdöstäni ei tiedä kenkään, yhtä palvelijaa lukuunottamatta, ei edes -äitini." - -Matkatarpeet tuotiin laivaan, Telemakos asettui keulaan ja Atene -pysähtyi hänen viereensä. Hohtavat purjeet nostettiin, ja laiva kiiti -myötätuulessa iltaruskon kultaamalla merellä. Aallot löivät riemuiten -leikkiä laivan ympärillä. Mutta Telemakos ei unohtanut uhrata viinejä -jumalille, etenkään Atenelle. - - - - -KOLMAS RUNO. - - -Seuraavana päivänä auringon noustua keskitaivaalle saapui Telemakon -laiva Pyloon, jossa Nestor hallitsi. Rannalle oli kokoontunut paljon -kansaa uhraamaan Poseidonille. Siellä oli yhdeksän joukkoa, kussakin -viisisataa miestä, ja joka joukolla oli yhdeksänsataa härkää. - -Tulijat käärivät purjeensa ja pysähtyivät rannalle. Atene kääntyi nyt -Telemakon puoleen, sanoen: - -"Nyt, ystäväni, on sinun astuttava viisaan Nestorin eteen. Olet -lähtenyt matkaan saadaksesi tietoja isästäsi. Nestor on sanova totuuden -ja kertova sinulle, mitä hän isästäsi tietää." - -Telemakos vastasi: - -"Mentor, miten uskallan häntä lähestyä. En ole oppinut vielä puhumisen -suurta taitoa ja onhan sopimatonta, että nuorempi kyselee vanhemmalta." - -"Sinun on itse mietittävä alkusanat, kyllä jumalat sitten sinua -auttavat eteenpäin." - -Näin sanoen astui kookas Atene edellä ja Telemakos seurasi häntä -Nestorin luo, joka poikineen istui juhlaa valmistelevan kansansa -keskellä. Vieraitten lähestyessä kokoontuivat kaikki heidän ympärilleen -ja Nestorin poika Peisistratos astui heitä vastaan, johtaen heidät -hiekkarannalle levitetyille patjoille istumaan. Sitten hän toi Atenelle -viinipikarin, kehoittaen häntä vanhempana vieraana ensin juomaan, -uhraamaan meren jumalalle ja antamaan pikarin sitten nuoremmalle -ystävälleen. - -Atene, iloiten nuorukaisen huomaavaisuudesta, tarttui kultapikariin -rukoillen: - -"Suuri Poseidon, kuule pyyntöni, suo Nestorin ja hänen poikansa -menestyä ja palkitse muille Pylon miehille heidän uhrinsa. Meitäkin -auta, meille suotuisa kotimatka suo ja asiamme toimitetuksi saata." - -Saatuaan kultapikarin rukoili Telemakoskin samoin. - -Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, kääntyi kunnianarvoisa Nestor -heidän puoleensa: - -"Nyt saanemme kuulla, millä matkoilla vieraamme ovat, mistä tulette, -mihin menette ja mitä asioita ajatte?" - -Telemakos vastasi Atenen rohkaisemana: - -"Nestor, Neleun poika, kreikkalaisten ylpeys! Tulemme Itakasta ja -matkamme määrä on täällä. Tulimme kuulemaan, mitä tiedät Odysseusta, -isästäni, tuosta kovia kokeneesta miehestä, joka ennen taisteli -rinnallasi Troiassa. Kaikista muista uroista tiedetään jotain. Ken on -onnellisesti kotiinsa saapunut, kenet on kuolema kohdannut. Isästäni -vain ei tiedetä, onko hän vihollisen kädestä surmansa saanut, vai -merikö hänet on saaliikseen vienyt. Pyydämme sinua, sano, mitä tiedät. -Näitkö omin silmin hänen kuolemansa vai oletko huhuna siitä tietoa -saanut? Säälimättä kerro, jos kovakin on kohtalonsa ollut." - -Nestor vastasi hänelle: - -"Puheesi johtaa mieleeni koko sen hädän ja kurjuuden, jota Priamon -kaupungissa saimme kokea. Paraat joukostamme kaatuivat siellä. Siellä -lepää sotaisa Aias, siellä Akilleus, siellä myöskin jalo Patroklos. -Sinne kätkin rakkaan poikani Antilokon ruumiin. Ken voi kertoa -kärsimämme vaivat? Jos vuosia luonani viipyisit, väsyisit, ennenkuin -kertomukseni niistä loppuisivat. Yhdeksän pitkää vuotta kesti sota, -kunnes sen vihdoin Zeus saattoi loppuun. Kekseliäisyydessä ja -viekkaudessa ei ollut toista jalon Odysseun vertaista. Eikä ole -epäilystäkään siitä, ettet sinä olisi Odysseun poika, muotosi, yksinpä -puheesikin sen todistaa. Harvoin lapsi niin vanhempaansa muistuttaa. -Läpi elämän olimme ystäviä, aina yksimielisiä sekä ruhtinaitten -kokouksissa että kansan keskellä. Mutta kerronpa sinulle mitä tiedän. - -"Kun sota oli loppunut, syntyi kreikkalaisten kesken riita siitä, oliko -jo lähdettävä vai oliko ensin uhrattava jumalille. Puolet joukosta -lähti kotimatkalle, niiden joukossa meidän laivamme sekä Odysseun. -Alkutaival sujui hyvin. Jumalat soivat tyynen matkan, mutta silloin -puhkesi taas keskinäinen riita, ja nyt kääntyi Odysseus takaisin -uhraamaan jumalille. Vihdoin pääsin onnellisesti kotirantaan, samoin -saapuivat Akilleun joukot hänen rohkean poikansa johtamina ja urhean -Filokteteen sekä monien muiden urhojen laivat. Agamemnonin loppu oli -surullinen. Kavala Aigistos hänet murhasi. Mutta jäihän Agamemnonilta -poika, Orestes, joka kuninkaanmurhaajalle kosti. Niin sinäkin, poikani, -nuori ja kaunis, näytä olevasi voimakas, silloin on kansasi sinua -kunnioittava." - -Telemakos vastasi: - -"Orestes teki urostyön ja on siitä Kreikassa aina ylistys kaikuva. -Kunhan jumalat soisivat minullekin sellaisen voiman, kostaisin -kosijoille heidän julkeutensa." - -"Mainitsit kosijat", sanoi siihen Nestor. "Olen kuullut, että he -majailevat kodissasi vasten tahtoasi. Mutta ken tietää, ehkäpä isäsi -kerran palaa ja kaiken kostaa. Jospa Atene osoittaisi sinulle samaa -rakkautta, mitä hän aikanaan isällesi osoitti, toimittaisi hän varmasti -kosijoille muuta ajateltavaa." - -Mutta Telemakos arveli: - -"Liian paljon toivotat minulle, kuuluisa Nestor, liian paljon, jotta se -koskaan voisi toteutua." - -Silloin puuttui puheeseen Atene: - -"Ystäväni, mitä nyt sanoitkaan! Ei ole jumalille vaikeata pelastaa -ketään. Ainoastaan kuoleman käsistä eivät jumalat voi rakkaimpiaankaan -auttaa." - -Mutta murheellisena lausui Telemakos: - -"Mentor, ällös enää puhu siitä, isäni kotiintulopäivä ei koita koskaan. -Hän on joutunut kuolon synkän jumalattaren valtaan. Mutta sinulta, -viisas Nestor, jonka sanotaan kolme miespolvea hallinneen, sinulta -kysyn, kerro, miten Agamemnon kuoli, missä hänen veljensä Menelaos -silloin oli? Eikö hän ollutkaan Argossa ja miten saattoi heikompi -Aigistos voimakkaamman voittaa?" - -Nestor kertoi silloin nuorukaiselle: - -"Troiassa verisiä taisteluja käydessämme vietti Aigistos, Agamemnonin -orpana, päivänsä Argossa koettaen vietellä kuningatarta, ihanaa -Klytaimnestraa uskottomuuteen. Alussa jalosydäminen vaimo kauhistui -tämän aikeita, mutta lopulta hän, onneton nainen, taipui. Kuningas oli -lähtiessään jättänyt puolisonsa suojelemisen linnan laulajan huoleksi, -mutta hänet tuo kavaltaja kuljetti kauas, asumattomaan saareen, jättäen -sinne korppien saaliiksi. Ja silloin hän vihdoin sai kuningattaren -pauloihinsa. Mutta jumalien lepyttämiseksi hän uhrasi runsaat uhrit. - -"Troiasta lähdin ystäväni Menelaon kanssa. Mutta saavuttuamme Attikan -kärkeen, pyhään Sunioniin, lennätti Apollo kuolettavan nuolensa -Menelaon oivaan perämieheen. Menelaos olisi halunnut rientää maihin -hautaamaan ystävänsä, mutta Zeus, joka oli koko matkan vainonnut meitä, -lähetti rajumyrskyn, joka hajoitti koko laivaston. Toiset laivat -ajautuivat Kreetaan, toiset pirstoutuivat kallioihin, ja miehet -pelastuivat hädin tuskin. Ainoastaan Menelaon viisi laivaa saapui -eheänä Egyptin rantaan. Sillä aikaa kun Menelaos täällä vierailla -mailla keräsi kultaa ja hopeaa, teki Aigistos hirmutyönsä ja pakotti -kansan kuuliaisuuteen. Seitsemän vuotta kuuluu hän hallinneen rikkaassa -Mykenessä, kunnes kahdeksantena saapui Atenasta nuori Orestes ja -murhasi petturin. Samana päivänä palasi myöskin Menelaos, laivat -täpötäynnä rikkauksia. -- Ja nyt, poikani, älä sinäkään kulje kauas -kodistasi, vaan pysy sen lähettyvillä, eihän tiedä, milloin sinuakin -tarvitaan. Kehoitan sinua kuitenkin ensin käymään Menelaon luona. Hän -on vasta palannut kaukaisilta mailta koettuaan monet vastukset. Hän, -rehellinen mies, kertoo sinulle, mitä tietää. Lähde Lakedaimoniin -laivoinesi, tai jos haluat sinne maitse kulkea, ovat hevoseni -käytettävinäsi ja joku pojistani lähtee kerallasi." - -Niin puhui viisas Nestor. Mutta aurinko oli jo ennättänyt laskea ja -hämäriin verhota maat. Silloin virkkoi Atene: - -"Jo on aika puheet lopettaa ja jumalille uhrata. Ei ole soveliasta -myöskään jumal'uhrien ääressä valvoa, sillä aurinko on jo laskenut." - -Atenen kehoitusta toteltiinkin, ja kun uhrit oli uhrattu, aikoivat -Telemakos ja Atene palata takaisin laivaansa. Mutta silloin pysäytti -Nestor heidät: - -"Ei suinkaan, ystäväni, eiväthän jumalatkaan sallisi, että te -lähtisitte Nestorin luota laivaan yötänne viettämään. On meillä toki -vuoteita ja vaippoja teillekin asti. Niin kauan kuin Nestor elää, ei -kuuluisan Odysseun poika täällä vieraillessaan saa laivan kannella -nukkua." - -"Oikein puhut, viisas Nestor", lausui vale-Mentor. "Telemakos levätköön -luonasi, mutta minä menen laivaan ja kerron sen nuorelle miehistölle, -miten asiat ovat. Huomenna lähden Kaukoniaan asioilleni, sillä aikaa -kuin sinä lähetät poikasi Telemakon mukana Spartaan." - -Sen sanottuaan nousi Atene merikotkana lentoon kadoten pilviin. Kaikki -seisoivat hämmästyneinä, mutta Nestor tarttui Telemakon käteen, sanoen: - -"Nyt näen, nyt tiedän, ettet voi olla halpamielinen, koska jo noin -nuorena sinua jumalat suosivat. Se ei voinut olla kukaan muu kuin -Pallas Atene. Hän sinun isääsikin erikoisesti suosi." - -Ja kääntyen jumalattaren puoleen rukoili vanhus Atenen suojelusta -omallekin kodilleen, luvaten uhrata kultasarvisen hiehon. - -Ja niin lähtivät kaikki kohti kuninkaan ihanaa palatsia, jossa heille -tarjoiltiin kalliita, vuosikymmenen vanhoja viinejä. Yönsä vietti -Telemakos palatsin sisäsuojissa toverinaan Nestorin poika Peisistratos, -kuulu keihäänheittäjä. - -Seuraavana aamuna astui viisas Nestor linnastaan ulos ja istuutui -valtikka kädessä hohtavan valkoiselle, oven vieressä olevalle kivelle, -jolla hänen isänsä Neleus oli aikanaan usein istunut. Kaikki hänen -kuusi poikaansa astuivat hänen luokseen ja Telemakolle tarjottiin -paikka urhean Peisistraton rinnalle. Kun kaikki olivat kokoontuneet, -alkoi vanhus: - -"Nyt rientäköön kukin työhön! Yksi teistä lähteköön niityille paimenen -luo; sieltä tuotakoon eilisiltana Atenelle lupaamani hieho. Toinen -menköön laivalle käskemään Telemakon väkeä tänne linnaan. Kolmas -kutsukoon tänne kultasepän kultaamaan uhrieläimen sarvet. Te muut -saatte jäädä kotiin juhla-ateriaa valmistamaan." - -Kaikki kuninkaan käskyt täytettiin nopeasti. Kun hiehon sarvet oli -kullattu, toimitettiin juhlallinen uhri kaikkien Nestorin poikien ja -heidän puolisoittensa läsnäollessa. Uhrin jälkeen johti Nestorin tytär, -kaunis Polykaste, Telemakon kylpyyn ja hieroi häntä hyvänhajuisilla -öljyillä. - -Kun juhla-ateria oli nautittu, kehoitti Nestor poikiaan valjastamaan -vaunujen eteen parhaat juoksijat, kuninkaan viinejä pantiin -matka-eväiksi ja vaunuihin astui Telemakos sekä urhea Peisistratos, -joka voimakkain käsin tarttui ohjaksiin. Pimeän tultua he yöpyivät -Ferain kaupunkiin, kuningas Diokleen luo, aamulla ani varahin he -jatkoivat matkaa ja saapuivat seuraavana iltana perille Lakedaimoniin. - - - - -NELJÄS RUNO. - - -Spartassa, kuningas Menelaon palatsissa, vietettiin parast'aikaa suuria -juhlia, kaksoishäitä. Toisena morsiusparina oli kuninkaan ihana tytär -Hermione, suloinen kuin rakkauden jumalatar, ja Akilleun poika, -myrmidonien kuningas Neoptolemos, toisena morsiusparina Menelaon poika, -voimakas Megapendes ja spartalaisen Alektorin tytär. Ensinmainittu -avioliitto oli päätetty jo Troiassa, mutta nyt vasta sallivat jumalat -sen päätöksen toteutua. Vieraita oli paljon, soitto soi, laulajat -lauloivat ja keskellä salia karkeloivat tanssijat. - -Peisistratos ja Telemakos pysäyttivät kaksivaljakkonsa portin eteen. -Linnan ylihovimestari huomasi heidät ja riensi heti Menelaon luo, -virkkaen: - -"Kuningas, kaksi vierasta pysäytti hevosensa porttisi eteen. Asultaan -he ovat kuin kuninkaan poikia. Riennänkö riisumaan valjaat vai neuvonko -heitä muualta asuntoa etsimään?" - -Tyytymättömänä tähän hovimestarinsa kysymykseen Menelaos vastasi: - -"Mehän olemme saaneet niin paljon vieraanvaraisuutta osaksemme -maailmalla matkatessamme, lähettäisimmekö heidät siis pois. Ei -suinkaan! Riennä riisumaan hevoset ja johda vieraat juhliimme." - -Puhuteltu kiirehti täyttämään käskyä, vei hevoset talliin ja johti -vieraat komeaan linnaan. Täällä nämä ihmetellen katselivat salien -komeaa loistoa. Kun he olivat kylpeneet ja saaneet uudet, komeat -viitat, saatettiin heidät kuninkaan luo. Orjattaret toivat vettä -kultakannuilla, huuhtelivat vieraitten kädet hopeamaljoissa ja -kattoivat sitten heille ruokapöydät. Menelaos tervehti heitä, pyysi -aterioitsemaan ja virkkoi: - -"Kun olette ravitut, kertokaa, keitä olette ja mikä on asianne. -Kuninkaitten sukua olette, siitä puhuu käytöksenne." - -Syötyään kumartui Telemakos ihmeissään ystävänsä puoleen: - -"Katsos, Peisistratos, katsos tätä kullan ja hopean hohtoa. Täällä on -kuin Olympon saleissa Zeun luona." - -Menelaos kuuli nuorukaisen sanat ja virkkoi hänelle: - -"Ei kenkään kuolevainen voi Zeun kanssa kilpailla, ja lienee muillakin -yhtä suuria rikkauksia kuin minulla. Mutta vaivalla nämä ovat saadut. -Vaikka omistaisin ainoastaan kolmanneksen tästä kaikesta, olisin kyllin -onnellinen, kunhan ei tarvitsisi surra sotatielle sortuneita. Ja -katkerimmin kaikista suren verratonta Odysseusta. Elääkö hän vai onko -hän kuollut, siitä ei tiedä kenkään." - -Telemakos, kuullessaan isästään puhuttavan, peitti purppuraviitallaan -kasvonsa, jotteivät kyyneleet näkyisi. Silloin Menelaos huomasi, että -nuori vieras oli Odysseun poika. Hän miettimään, puhuisiko -nuorukaiselle vielä hänen isästään vai koettelisiko häntä toisin -sanoin. Hänen siinä miettiessään astui sisään kauneudestaan kuulu -Helena-kuningatar. Heti riensi kolme orjaa palvelemaan häntä. Yksi -asetti esille komean istuimen, toinen levitti maahan hienon villavaipan -ja kolmas ojensi hänelle hopeakorin, jonka hän kerran oli saanut -lahjaksi Egyptin kuningattarelta Alkandralta. Korissa oli mitä -hienointa lankaa, Helenan kehräämää, ja nytkin hän otti käteensä -kultavärttinän. Istuttuaan kääntyi ihana kuningatar puolisonsa puoleen: - -"Sano, joko tiedät keitä vieraamme ovat? Arvannenko oikein, mutta en -milloinkaan ole nähnyt ketään, joka olisi niin Odysseun näköinen kuin -tämä vieras. Hänen pieni poikansa jäi kotiin isän lähtiessä minun, -heikon naisen puolesta käytyyn kovaan taisteluun Ilionin muurien -edustalle." - -"Puolisoni", vastasi hänelle Menelaos, "samoin olen minäkin arvellut. -Kädet, jalat, kasvot, katse, pään muoto, yksinpä hiuksetkin ovat samat -kuin Odysseulla. Ja kun hänen kärsimyksistään puhuin, näin, miten -kyyneleet vierivät vieraamme silmistä, vaikkakin hän koetti sitä -peittää." - -Peisistratos, Nestorin poika, lausui silloin: - -"Oikein sanot, Menelaos. Hän on Odysseun poika Telemakos ja on nyt -saapunut luoksesi kysymään sinulta neuvoa. Sillä vaikeata on -nuorukaisen isätönnä, turvatonna asua kodissaan, jonka vieraat tahtovat -tuhota." - -Menelaos sai lausumaan: - -"Olen siis saanut kotiini sen ystäväni pojan, joka minun tähteni on -saanut kovimmat kokea. Jos Zeus olisi suonut minulle onnen hänet vielä -kerran tavata, olisin ystävyyteni osoitteeksi lahjoittanut hänelle -Argossa kaupungin ja asunnon, jonne hän olisi saanut tuoda koko Itakan -kansan. Silloin olisimme saaneet usein tavata toisiamme ja viettää -yhdessä vanhuutemme päivät. Mutta jumalat eivät ole sitä sallineet." - -Hänen sanansa saivat kyyneleihin sekä kuninkaan itsensä että ihanan -Helenan ja Telemakon. Eipä Peisistratoskaan voinut kyyneleitään -pidättää, sillä hänen mieleensä johtui hänen Antilokos-veljensä, joka -sai Troiassa surmansa. Mutta hän lausui: - -"Kuningas, sinua, jos ketä, kutsuu isäni viisaaksi kertoellessaan -salissamme sinusta. Mutta ehkä sittenkin tahdot neuvoani noudattaa. -Itku ja suru eivät sovi juhla-ateriaan. Koittaahan päivä huomennakin. -Vaikka toiselta puolen: miksi emme itkisi rakkaita vainajia! Ja olihan -siellä minunkin armas veljeni, joka ei suinkaan ollut kreikkalaisten -huonoimpia. Sinäkin tiedät, että hän oli juoksussa nopea ja sodassa -urhea." - -"Viisaasti puhut", lausui Menelaos. "Näen, että olet onnellisen -Nestorin älykäs poika. Jatkakaamme ateriaamme. Huomenna keskustelen -Telemakon kanssa." - -Ihana Helena sekoitti silloin viinipikareihin nestettä, jolla on se -ominaisuus, ettei sitä nauttinut sinä päivänä tunne surua eikä vuodata -kyyneltäkään, vaikka hänen oma isänsä tai äitinsä joutuisi kuolon -uhriksi aivan hänen silmäinsä edessä. Tämän taikajuoman hän oli saanut -egyptiläiseltä kuninkaantyttäreltä Polydamnalta. Egyptissä kasvaakin -monenlaisia yrttejä ja siellä on kukin oma lääkärinsä. Tämän ihmejuoman -valmistettuaan Helena puhui: - -"Menelaos, Atreun poika, ja te muut Kreikan miehet! Ei Zeus ole -kaikille samaa kohtaloa suonut. Toisilla on iloa, toisilla surua. Mutta -iloitkaa nyt te. Minäkin kerron teille Odysseusta, vaikk'en osaakaan -kertoella hänen urotöistään sodassa. Troiassa ollessamme hän pukeutui -kerran mitä kehnoimpiin riepuihin, orjan pukuun ja hiipi vihollisen -kaupunkiin. Täällä hän kulki kerjäläisenä eikä kenkään tuntenut häntä. -Minä kuitenkin tunsin ja koetin saada häneltä tietoa hänen aikeistaan. -Mutta viekkaasti hän vältti kysymykseni. Vasta sitten kuin olin hänet -kylvyssä öljyillä voidellut ja vannonut pitäväni salassa tiedot, sain -kuulla kaikki akaialaisten suunnitelmat. Ja kaupungista pois -lähtiessään hän surmasi suuret joukot troialaisia. Naiset itkivät, -mutta minä iloitsin, sillä kaipasin kipeästi kotiini puolisoni ja -pienokaiseni luo." - -Kuningas lausui siihen: - -"Totta puhut, puolisoni. Odysseun vertaista ei ole toista. Suurta -malttia hän osoitti, kun me kaikki parhaat kreikkalaiset istuimme tuon -puuhevosen sisässä, jonka avulla Troian tuhosimme. Siellä ollessamme -lähenit sinä hevosta. Varmasti joku jumala, joka katsoi Troian parasta, -sinut sinne johti. Sinä kuljit sen ympäri ja mainiten nimeltä -ruhtinaitamme, matkit heidän puolisoittensa ääntä. Silloin oli vaikeata -vaieta, niin voimakas koti-ikävä täytti mielemme ja moni olikin joko -astumaisillaan hevosesta ulos tai huutamaisillaan sinulle, ellei -Odysseus olisi pakottanut meitä vaikenemaan. Siten hän pelasti -kreikkalaiset. Omin käsin hän tukki innokkaimman suun, kunnes Atene -johti sinut pois." - -Surumielin virkkoi Telemakos: - -"Niin viisas oli Odysseus ja sittenkin hän on joutunut turmion omaksi. -Mutta jo on aika käydä levolle, jotta huomenna jaksamme uusin voimin -nousta." - -Kuningatar lähetti silloin orjattarensa valmistamaan vieraille -purppuravaippaiset vuoteet. - -Varhain seuraavana aamuna pukeutui Menelaos kuninkaanvaippaansa, vyötti -vyölleen terävän miekkansa ja sitoi jalkaansa kevyet sandaalit. -Pukeuduttuaan hän kääntyi Telemakon puoleen, sanoen: - -"Ystäväni, nyt toivon sinun vastaavan suoraan, mikä sinut saattoi tänne -pyhään Spartaan? Koskeeko asia sinua yksin vai onko se yleisempää -laatua?" - -Telemakos vastasi siihen: - -"Läksin tänne saadakseni kuulla sinulta isästäni. Vieraat miehet, -äitini kosijat, täyttävät talon ja tuhlaavat kaiken omaisuuteni eikä -mistään näy apua. Siksi saavuin tänne ja nyt pyytämällä pyydän, jos -jotain tiedät isästäni, joko sitten itse olet nähnyt tai muilta -kuullut, niin sano suoraan minua säälimättä, vaikka kohtalonsa kovakin -olisi ollut." - -Vihasta punastuen vastasi silloin Menelaos: - -"Jopa jotakin kuulla sain! Vai sinne kunnon miehen kotiin he aikovat -vuoteensa raketa. Niin laskee hirvikin pienet vasikkansa leijonan -luolaan, mutta kun leijona palaa, on vasikoiden loppu surkea. Niin on -käypä silloinkin, kun Odysseus kerran palajaa. -- Pyysit minua -kertomaan, mitä tiedän, ja olen sen tekevä. Mitään peittelemättä -kerron, mitä vanhalta merenhaltijalta kuulin. - -"Kaipasin kipeästi kotiin, mutta jumalat pidättivät laivani -parisenkymmentä vuorokautta Faros saaren rannassa -- päivän matkan -päässä Niilin suusta. Olin uhrannut heille liian vähän. Suotuisia -tuulia ei vaan kuulunut, ruokavaramme olivat lopussa ja miehistömme -nääntymäisillään. Eräänä päivänä olin murheellisena yksin kävelemässä -kaukana laivamiehistä, jotka koettivat nälkänsä sammukkeeksi -kalastella. Silloin läheni minua merenhaltija Proteun tytär Eidotea, -jonka sydän heltyi tuskamme nähdessään. Hän virkkoi: - -"'Muukalainen, oletko ajattelematon vai niin uupunutko olet, ettet -keksi mitään keinoa, millä lopettaa kärsimyksenne? Etkö näe, että -miehistösi voimat aivan loppuvat?' - -"Vastasin hänelle: - -"'Ken lienetkin jumalattarista, sanon sinulle avoimesti, etten vapaasta -tahdosta täällä viivy. Olen ehkä suututtanut jonkun jumalista, mutta -kenen, sitä en tiedä. Sano sinä, ken se on, ja sano, miten kotiini -pääsisin.' - -"Jalo jumalatar vastasi: - -"'Vieras, annan sinulle neuvon. Silloin tällöin tulee tänne isäni, -vanha merenhaltija Proteus Aigyptios, joka on jumalaista syntyä. Jos -onnistuisit tapaamaan hänet, saisit varman tiedon siitä, miten kauan -vielä matkasi on kestävä. Ja jos pyydät, kertoo hän sinulle myös, mitä -kotonasi on sillä aikaa tapahtunut.' - -"Vastasin hänelle: - -"'Neuvo minua vielä, miten pääsisin huomaamatta häntä niin lähelle -ettei hän ihmistä minussa peljäten pois kaikkoaisi. Ei ole näet -kuolevaisen huokeata jumalata voittaa.' - -"Tähän jalo jumalatar virkkoi: - -"'Muukalainen, kerron sinulle kaikki: Auringon noustessa keskitaivaalle -kohoaa aalloista tietäjävanhus, länsilaineitten vaippaan verhottuna. -Sieltä hän kohoaa asettuakseen levolle luolien varjoon. Mutta hänen -kerallaan nousee sieltä myös Amfitriten, merenemännän, hyljekarja -asettuen vanhuksen ympärille ja levittäen kaikkialle voimakasta -suolaisen meren hajua. Aamun koittaessa johdan sinne sinutkin. Mutta -kanssasi tulkoon kolme komean laivasi parasta miestä. Ensi töikseen hän -tarkastaa karjansa ja laskee niiden luvun. Asetettuaan ne viisipäisiin -joukkoihin ja vielä tarkoin niitä katseltuaan hän paneutuu kuni paimen -nukkumaan laumansa keskelle. Huomattuanne ukon nukkuvan on teidän -voimakkaasti ja uljaasti käytävä hänen kimppuunsa ja lujasti pidettävä -kiinni hänen rimpuillessaan vastaan. Hän on koettava silloin -muutellaida jos miksi, mitä taivaan ja maan välillä liikkuu, yksinpä -tuleksi ja vedeksikin. Mutta yhä lujemmin vain puristakaa häntä, kunnes -ukko alkaa selvästi sinulle puhella ja ottaa sen hahmon, mikä hänellä -levolle käydessään oli. Silloin päästäkää hänet heti irti ja pyytäös -nyt häntä kertomaan, ken jumalista sinua vainoaa ja miten voisit -kotiisi päästä.' - -"Näin virkkaen vaipui jumalatar meren aaltoihin, mutta minä läksin -kohti rannalla odottavaa alusta sydän huolia täynnä. Seuraavana aamuna -astuin rannalle hartaasti rukoillen, kanssani kolme luotetuinta miestä. -Mutta jumalatar olikin päättänyt viekkaudella voittaa isänsä. Hän -kohosi aalloista, muassaan neljä vastateurastetun hylkeen vuotaa. -Nopeasti hän kaivoi meille kuopat rantahiekkaan, asetti meidät niihin -riviin ja peitti vuodilla. Tilamme oli ylen tukala, sillä heti alkoi -meripetojen ellottava haju vaivata meitä kauheasti. Mutta suojelijamme -oli armelias, hän antoi hengittääksemme ambrosiaa ja se haihdutti -ilkeän hajun. Koko aamun odotimme kärsivällisesti. Merikarja nousi -hitaasti vetten valtakunnasta ja asettui levolle peittäen kohta rannan, -jota vaahtopäät aallot huuhtoivat. Puolenpäivän aikaan nousi vanhus -merestä. Katseltuaan lihavia hylkeitä hän kulki toisen luota toisen luo -laskien, montako kaikkiaan oli. Meidät hän laski ensimäiseksi ja -paneutui sitten keskellemme lepäämään petosta aavistamatta. Silloin me -karkasimme huutaen ylös ja tartuimme häneen voimakkain käsin. Hän -tietysti pani koko taitonsa liikkeelle muuttuen milloin -tuuheaharjaiseksi leijonaksi, milloin louhikäärmeeksi, milloin taas -pantteriksi tai karjuksi. Kun se ei auttanut, tekeytyi hän juoksevaksi -vedeksi ja vihdoin tuuheaksi puuksi. Mutta me pidimme hänestä kuitenkin -väsymättä kiinni, kunnes hän kyllästyneenä vastusteluun kysyi minulta -selvällä äänellä: - -"'Sano, oi Atreun poika, ken jumalista sinulle neuvot antoi, miten -minut voi tavoittaa? Mitä minusta tahdot?' - -"Vastasin hänelle: - -"'Miksi teeskentelet ja kysyt asiaa, jonka varsin hyvin tiedät? Olen -kauan ollut tällä saarella enkä tiedä, miten täältä pois pääsisin, -vaikka sydämeni on tuskasta pakahtumaisillaan. Siksipä pyydän sinulta, -kaikkitietävä jumala, sano, ken taivaan asukkaista matkaani estää, ja -neuvo, miten merten teitä kotiini kulkea taidan?' - -"Hetipä vastasi vanhus: - -"'Ennenkuin laivaan astuit, olisi sinun ollut velvollisuus kantaa pyhät -uhrit Zeulle ja muille jumalille, silloin olisit saanut purjehtia -nopeasti yli sinimerien kotimaallesi. Nyt ei salli kohtalo sinun -ystäviäsi tavata eikä ihanaan palatsiisi saapua, ennenkuin olet jälleen -Niilille palannut ja siellä avaruuden iäisille asukkaille jumal'uhrit -kantanut. Silloin vasta he suovat sinun ikävöimällesi matkalle lähteä.' - -"Niin hän lausui, ja sydämeni oli tuskasta murtumaisillaan -ajatellessani pitkää, vaivalloista matkaa takaisin Niilille. Hillitsin -kuitenkin itseni ja sanoin hänelle: - -"'Mitä minulta vaadit, sen teen, mutta kerro vielä, ovatko ne -akaialaiset, jotka Nestorin ja minun kanssani lähtivät Troiasta, -palanneet koteihinsa terveinä, vai liekö kova kuolo heidät matkalla -kohdannut tai ovatko kenties saaneet ystävien sylissä silmänsä sulkea?' - -"Tietäjä vastasi: - -"'Miksi näitä kyselet, Atreun poika. Siitä tiedosta ei sinulle ole -mitään hyötyä, päinvastoin vuodatat viljalti kyyneleitä kuullessasi -kaikesta. -- Moni on vielä elossa, moni jo manalle mennyt. Ainoastaan -kaksi Kreikan kuparihaarniskaista päällikköä päätti kotimatkalla -päivänsä -- sodassahan olit itse näkemässä -- ja yksi ajelehtii yhä -aavalla merellä. Haaksirikkoon joutui Aias, alkaakseni hänestä, mutta -pelastui surmasta, kun Poseidon heitti hänet mahtaville Gyrain -vuorille. Hän olisikin välttänyt kuoleman, vaikka Atene häntä vihasi, -ellei hän olisi ylpeyden sokaisemana pilkannut jumalia ja kerskunut -pelastuneensa. Itse Poseidon kuuli sen, tarttui silloin vihaa uhkuen -jäntevin käsin kolmihaarukkaansa ja työnsi sillä vuoren mereen. Osa -vuorta jäi pystyyn, mutta se, jolla Aias seisoi, suistui syvyyteen. -Siihen loppui uhmaajan elon matka. Veljesi oli pelastunut ja Heran -suojelemana purjehtinut jo yli möyryävän meren ja aikoi kiirehtiä -Maleian vuorille. Mutta kova myrsky heitti hänet jälleen kauas -raivoavalle merelle ja kuljetti sitten maan toiselle äärelle. Jumalat -sallivat kuitenkin tuulen kääntyä ja niin hän pääsi onnellisesti -kotiin. Suuri ja liikuttava oli hänen riemunsa saapuessaan isänmaansa -rantaan; ilosta itkien hän syleili rannan hiekkaa. Mutta Aigistos oli -asettanut vartijan torniin luvaten hänelle kolme kultatalenttia -palkaksi, jos hän tehtävänsä suorittaa Aigiston mielen mukaan. Koko -pitkän vuoden olikin vartija siellä jo vartioinut, ettei kuningas vaan -huomaamatta maahan pääsisi. Nähtyään veljesi saapuvan, hän riensi -ilmoittamaan päällikölleen, joka heti ryhtyi viekkaaseen juoneen. -Kahdenkymmenen paraan soturin seurassa hän riensi hevosineen ja -vaunuineen pahaa aavistamatonta hallitsijaa vastaan häntä muka -tervetulleeksi toivottamaan. Kotona oli valmistettu juhla-ateria, mutta -sen aikana hän keihästi Agamemnonin kuoliaaksi, kuten härkä isketään -seimensä ääreen. Mutta silloin syntyneessä tappelussa saivat surmansa -kaikki sekä kuninkaan että Aigiston miehet.' - -"Näin vanhus. Ankea oli tuska, minkä hänen sanansa saivat sydämeeni. -Rannalle vaivuin ja itkin, itkin itkemistäni toivoen kuolemaa, kunnes -meren jumala kääntyi jälleen puoleeni virkkaen: - -"'Menelaos, älä heikkoudellesi valtaa suo, eihän valitus mitään auta. -Riennä sen sijaan kotiisi, kenties Aigistos elää vielä, ellei Orestes -ole hänen päiviään jo päättänyt. Ainakin hautajaisten todistajaksi -ennätät.' - -"Näin lausui Proteus, ja hänen sanansa herättivät sydämessäni jälleen -innon ja rohkeuden. Sanoin hänelle: - -"'Nyt siis tiedän, mitä on tapahtunut, mutta vielä tahtoisin tietää -jotain hänestä, joka merellä yhä ajelehtii, vai joko hän lie kuollut.' - -"'Tarkoitat Odysseuta, Laerteen poikaa, Itakan kuningasta. Olen nähnyt -hänet. Kaukaisella meren saarella näin hänen katkeria kyyneleitä -vuodattavan, sillä Kalypso, saaren sorjamuotoinen nymfi, ei laske häntä -pois eikä hänellä ole ainoatakaan alusta käytettävänään. Sinä, Atreun -poika, olet jumalien suojaama, sinut vievät he kerran lempeän -Radamantyn, tuonelan tuomarin eteen, kauas Elysionin kentille maailman -ääreen. Siellä on elo onnellista, ei siellä lumi, ei pakkanen eikä sade -elämää rasita, vaan sinne, iäisen kevään maahan, leyhyttelee Okeanos -aina raikkaita tuulahduksia. Sinne sinä joudut, sillä puolisosi, ihana -Helena, on Zeun tytär.' - -"Sen sanottuaan vanhus katosi meren syvyyteen. Minä läksin urhoollisine -miehineni astumaan laivaa kohti monenlaisten ajatusten risteillessä -mielessäni. Seuraavan aamun koitteessa nostimme purjeet ja palasimme -pyhälle Niilille. Siellä runsaat jumal'uhrit uhrattuamme ja -kohotettuamme kummun veljeni muistolle lähdimme paluumatkalle. Jumalat -olivatkin jo leppyneet ja soivat meille suotuisan kotimatkan. - -"Nyt, ystäväni, pyydän sinua viipymään luonani päiviä kymmenen, -kaksitoista, ja kun sitten kotisaarellesi palaat, lahjaksi sinulle -annan uhkeat vaunut kolmivaljakkoineen ja pikarin, josta jumalille -uhrata saatat ja joka aina johtaa antajan mieleesi." - -Kuninkaan lopetettua lausui Telemakos: - -"Niin pitkäksi ajaksi älä minua pyydä Spartaan jäämään, Menelaos. -Jaksaisin vuoden kokonaan täällä puheitasi kuunnella kotiini -ikävöimättä. Suuri nautinto olisi parissasi olla, mutta Pylon rannalla -odottavat minua mieheni kärsimättöminä. Siks'en voi viipyä. Lupaamasi -kalliin lahjan säilytän pyhänä muistona. Mutta hevosesi eivät sovi -Itakan vuorimaille. Jääkööt ne siis sinulle tänne talosi koristukseksi. -Täältä laajat vainiot aukeavat, lotus ja kypressi täällä vihannoi ja -vehnä- ja ohrahalmeet lainehtivat. Itakassa et tasankoja näe, eivät -siellä niityt eteesi aukea, vuohet siellä vain vuorilla kiipeilevät, ja -kuitenkin ovat ne karut seudut minulle rakkaimmat kaikista." - -Ystävällisesti hymyillen Menelaos silloin lausui: "Rakas lapsi, puheesi -todistaa, että olet jalon isän jalo poika. Vaihetan lahjat. Annan -sinulle itse Hefaiston takoman, Sidonin kuninkaan Faidimon lahjoittaman -hopeamaljan, jota kultaraidat koristavat." - -Heidän siinä keskustellessaan saapuivat linnaan juhlille odotetut -vieraat tuoden tullessaan vuohia, lampaita ja viinejä. - -Sillä aikaa elelivät kosijat Itakassa kuten ennenkin, urheillen ja -leikkiä lyöden. Eräänä päivänä he huvittelivat keihään ja diskon -heitolla vartavasten tasoitetulla kentällä. Ainoastaan Antinous ja -Eurymakos, joukon komeimmat ja urheilussakin etevimmät, istuivat -katselemassa. Silloin astui heidän eteensä Noemon, Fronion poika, -kysyen: - -"Vieläkö Telemakos viipynee Pylossa kauan, onko se tiedossasi, -Antinous? Laiva, jolla hän lähti, on minun ja nyt sitä itse -tarvitsisin." - -Hämmästyneinä silmäilivät ruhtinaat toisiaan, heillä ei ollut -aavistustakaan Telemakon lähdöstä, vaan he luulivat hänen jossain -lammas- tai sikopaimenten luona majailevan. Vihdoin Antinous puhkesi -puhumaan: - -"Kerro, mies, mitä tämä merkitsee, minne hän on mennyt ja mistä -miehistön saanut? Omia orjiaanko hän on ottanut? Tahdon tietää kaiken -tarkoin. Ottiko hän väkivalloin aluksesi vai lainasitko sen hänelle -hänen rukoustensa liikuttamana?" - -Noemon vastasi silloin: - -"Mielelläni toki hänelle, murheitten painamalle, laivani annoin, enhän -toisin voinut tehdä. Ja miehistönä hänellä ovat miestemme parhaat. Näin -Mentorin päällikkönä laivaan nousevan, vai eikö lie ollut joku jumala, -sillä olihan Mentor vielä eilisaamuna täällä joukossamme." - -Tämän sanottuaan hän jätti ruhtinaat, mutta viha kuohahti näiden -sydämissä. Kosijat lopettivat leikkinsä ja kokoontuivat Antinoon -ympärille, joka vihasta säkenöivin silmin puhui: - -"Voi meitä! Telemakos on ryhtynyt vaarallisiin töihin. Emme uskoneet -hänen rohkenevan tälle matkalle lähteä, mutta nyt hän on työntänyt -vesille laivan ja ottanut miestemme parhaat mukaansa. Vieköön Zeus -häneltä voimat, ennenkuin hän ennättää meidät tuhota! Hankkikaa minulle -laiva ja parikymmentä miestä, lähden väijymään häntä tuonne saaremme ja -kallioisen Samos-saaren välille. Ja sen sanon, että hänen retkensä on -saava huonon lopun." - -Kaikki myönsivät Antinoon viisaasti puhuneen ja suunnitelmaan, miten -tuhota Telemakos, astuivat kaikki palatsiin. Mutta pianpa sai -Penelopekin tiedon hankkeista. Medon oli näet kuullut neuvottelut ja -riensi nyt palatsin suurten salien halki kuningattarelle kertomaan -kuulemiaan. - -Mutta tuskin hän oli kynnykselle astunut, kun Penelope katkerin mielin -valitti hänelle: - -"Lähetettiinkö sinut taas kokoamaan suuren Odysseun väkeä juhla-aterian -valmistukseen? Niin te mässäten tuhlaatte jalon Telemakon perintöä, ja -mitä pahaa onkaan Odysseus teille tehnyt? Hän oli kaikille -poikkeuksetta aina lempeä, jalo ja oikeamielinen. Mutta osaisitteko te -silti tuntea kiitollisuutta!" - -Viisas Medon vastasi hallitsijattarensa sanoihin: - -"Jalo kuningatar, jospa heidän ilkeytensä siihen loppuisikin, mutta nyt -he suunnittelevat yhä pahempaa. Zeus heidän hankkeensa kuitenkin -estäköön! He hiovat miekkojaan Telemakon pään varalle. Hänen -palatessaan kotiin Pylon ja Spartan matkaltaan, jolle hän oli lähtenyt -isäänsä etsimään, aikovat he hänet surmata." - -Penelope vaipui silloin voimatonna maahan eikä jaksanut kotvan aikaan -sanaakaan virkkaa. Vihdoin kohotti hän ihanat, kyyneleiset silmänsä ja -ennen niin kaunis ääni kaikui nyt haudan raskaana, kun hän virkkoi: - -"Sano, miksi läksi poikani? Mikä hänet pakotti astumaan aavoilla -ulapoilla liitävään laivaan?" - -Viisas Medon vastasi vain lyhyesti: - -"Lienevätkö itse jumalat hänelle tien viitoittaneet vai omastako -alotteestaan hän läksi isäänsä etsimään, sitä en tiedä", sanoi ja läksi -linnasta. - -Mutta äiti raukka jäi syvien tuskien valtaan ja istuen huoneensa -kynnyksellä hän puhui itkien ympärillään sureville palvelijattarilleen: - -"Ystäväni, jumalat ovat antaneet minulle murheita enemmän kuin -kenellekään ikätovereistani. Olen kadottanut uljaan, suurisieluisen -puolisoni, joka oli kuulu kautta Hellaan ja Argon. Ja nyt on -jäljettömiin kadonnut rakas poikani. Oi, miksi olitte julmat, miksette -minua unestani herättäneet kuullessanne poikani lähdöstä! Jos olisin -saanut tietää hänen aikomuksistaan, olisin hänen matkansa pysäyttänyt, -vaikka hänen halunsa olisi ollut miten suuri. Rientäköön joku teistä -hakemaan palvelijani Dolion, jonka isäni minulle tänne tullessani -lahjoitti. Hän rientäköön kertomaan kuningas Laerteelle asiain tilan, -kenties vanhus neuvon keksii." - -Uskollinen Eurykleia virkkoi silloin: "Rakkahin valtiatar, miekalla -saat minut surmata, jos jotain sinulta salaan. Olen tiennyt hänen -lähdöstään ja minä hälle pyytämänsä matka-eväät ja viinit varustin. -Mutta mitä ankarimmalla valalla kielsi hän minua ilmoittamasta sinulle -sanallakaan matkastaan, ennenkuin pari viikkoa olisi kulunut, ellet -itse häntä kysyisi. Nyt on sinun, valtiatar, käytävä kylpyyn ja -pukeuduttava puhtaaseen pukuun. Sen tehtyäsi astu neitoinesi -rukoilemaan suurta Atenea, hän kykenee poikasi kuolosta varjelemaan. -Mutta vanhaa Laertesta säästä. Hänellä on yllin kyllin murheita, älä -niiden taakkaa enää lisää." - -Eurykleian sanat lohduttivat surevaa kuningatarta ja hän teki kuten -vanhus kehoitti. Atenelle hän kantoi uhrit ja itkien rukoili häntä -suojaamaan Telemakoa. - -Ilta hämärtyi hämärtymistään, alhaalla salissa oli jo melkein pimeä, -mutta kosijat siellä yhä mellastivat. Eräs heistä lausui ylvästellen: - -"Ihana kuningatar taitaa valmistella häitä, eikä aavistakaan, että me -hänen poikansa kuoloa hankimme." - -Samaa arveli moni muukin, mutta eipä kenkään heistä aavistanut, miten -kävisi. - -Antinous suuttui puheesta ja lausui: "Hullut, lopettakaa jo tyhmät -puheenne, ennenkuin ne joutuvat kuningattaren kuuluville. Toimikaamme -sen sijaan hiljaa ja pankaamme suunnitelmamme täytäntöön." - -Valittuaan kaksikymmentä urhoollisinta miestä hän läksi heidän kanssaan -rannalle. Mustan, nopean laivan he vesille työnsivät, mastot ja purjeet -kuntoon panivat, sitoivat airot nahkahihnoihin ja levittivät valkoiset -purjeet. Kantoivat sitten aseensa laivaan ja jäivät odottamaan yön -tuloa. - -Mutta palatsissaan istui yön yhä hämärtyessä Penelope, ruokaa, juomaa -haluamatta. Hän mietti, miten kävisi, pelastuisiko hänen armas poikansa -vai kosijatko lopultakin voittaisivat. Ja kuten aitaukseen suljettu -leijona hurjasti kulkee edestakaisin aukkoa etsien, samoin kiertelivät -hänenkin ajatuksensa pelastusta löytämättä, kunnes vihdoin uneen uupui. - -Mutta Atene, jumal'silmä, tahtoi lohduttaa katkerasti surevaa äitiä ja -saattaa hänelle muuta ajateltavaa. Hän lähetti unessa Penelopen luo -tämän sisaren Iftimen, joka oli Feraissa kuningas Eumelon puolisona. -Iftime avasi oven hihnalukon ja astui Penelopen luo: - -"Siskoni, nukutko murheellisna?" hän hellien virkkoi. "Jumalat eivät -salli sinun enää itkeä, sillä tiedä, poikasi on onnellisesti -kotimatkalla, hän ei ole jumalia vastaan rikkonut." - -Suloisesti nukkuen viisas Penelope vastasi: - -"Miksi tänne läksit, siskoni? Ethän kaukaisesta kodistasi ole ennen -Itakaan tullut. Lohduttamaanko läksit, sieluni tuskiako keventämään -sait? Raskaat ovat suruni. Olen kadottanut puolisoni, leijonamielen, -josta maine kuulu kulkevi kautta Hellaan, ja nyt on ainoa poikani -lähtenyt laivalla pois. Lapsi hän on vielä, ei ole oppinut puhumisen -eikä taistelun taitoja. Siksi suren häntä sitä enemmän. Vavisten -pelkään onnettomuuden häntä kohtaavan joko vierailla mailla tai aavalla -merellä, sillä pahansuovat miehet ovat asettuneet väijymään hänen -henkeään." - -Mutta unikuva vastasi hälle: - -"Rohkeutta, sisko! Turhaan huolehdit. Pojallasi on toveri, jota moni -mies kadehtii, Atene, joka auttaa voi. Surusi on liikuttanut -jumalatarta ja hänpä minut lähettikin tänne sinulle näitä kertomaan." - -Penelope virkkoi silloin: - -"Jos Atenen lähetti lienet, sano, vieläkö onnettomuuksia kokenut -puolisoni on elossa, voiko hän nähdä auringon ihanan valon vai joko hän -kuolleena Hadeessa päiviään viettää?" - -Unikuva kuiskasi vain: - -"Sitä en tiedä" ja katosi samassa kuin tuulahdus. - -Pian heräsi Penelope, Ikarion tytär, ja riemu valtasi hänen mielensä -nähtyään keskellä yötä sellaisen näyn. - -Sillä aikaa astuivat kosijat laivaansa ja läksivät ulapalle kostoa -miettien. -- Keskellä vuoristen Samos- ja Itaka saarten välistä salmea -on pieni saari, Asteris. Sen suojaan asettuivat väijyjät uhriaan -odottamaan. - - - - -VIIDES RUNO. - - -Aamuruskon jumalatar Eos, ruusunhohteinen, oli jo noussut vuoteeltaan -luomaan valoaan sekä kuolemattomille jumalille että ihmislapsille, kun -Olympon jumalat kokoontuivat neuvottelukokoukseensa. Ylinnä istui -mahtava Zeus, suurin kaikista. Atene suri Odysseun kovaa kohtaloa ja -hän nyt sanoiksi sai: - -"Kaikkivaltias Zeus ja te muut kuolemattomat! Älköön nykyään inehmojen -joukossa kenkään valtikan kantaja olko lempeä ja hyvä, älköön olko -oikeudenmukainen, vaan kova, häijy ja vääryyden puoltaja kukin, koska -jalon Odysseun ovat voineet unohtaa kaikki ne, joita hän ennen hoivasi -kuin isä lapsiaan. Nyt hän saa nääntyä kaukana, yksinäisellä saarella, -jossa nymfi Kalypso häntä pidättää. Ei ole hänellä minkäänlaista -alusta, ei neuvoa mitään, miten kotimaahansa matkata. Vielä lisäksi -kosijat väijyvät hänen poikaansa Telemakoa, joka oli lähtenyt Spartaan -ja Pyloon isäänsä etsimään." - -"Lapseni", virkkoi taivaan pilvien hallitsija, "mitä sanoitkaan? -Sinähän jo sait aikaan päätöksen, että Odysseus palaisi kotiinsa -kostamaan heille. Seuraa sinä Telemakoa ja johda hänet onnellisesti -kotiin. Kosijat kaikki sieltä lähtekööt." - -Ja kääntyen Hermeen, rakkaan poikansa, puoleen hän jatkoi: - -"Hermes, riennä kiharakutrisen nymfin luo ja ilmoita hänelle -horjumattoman tahtomme olevan, että uros pääsee jälleen kotimaahansa. -Mutta saapukoon, ei jumalien enemmän kuin ihmistenkään avulla, vaan -kahdenkymmenen päivän kuluttua vankalla aluksella fajakien luo Skherian -viljavalle maalle. Siellä osoitettakoon hänelle jumalille tulevaa -kunniaa, lähetettäköön laivalla rakkaaseen synnyinmaahansa ja -annettakoon kultaa, kuparia ja loistovaatteita niin paljon, ettei hän -Troiastakaan olisi enempää saanut." - -Nopea sanansaattaja totteli heti, sitoi jalkaansa somat -kultasandaalinsa, jotka hänet tuulen vauhdilla kantavat yli maitten ja -merien, tarttui sauvaansa, jolla hän mielensä mukaan ihmisiä uneen -vaivuttaa tai herättää. Hän lensi yli Pierian maan, laskeutui sitten -merta liki ja kiiti pitkin äärettömiä ulapoita kaloja pyydystävän lokin -lailla, joka silloin tällöin siivillään vettä hipaisee. Vihdoin hän -nousi saarelle, jonka luolissa nymfi asuntoa piti. Luolassa paloi -iloinen takkavalkea. Nymfi kulki kultapuisten kangaspuitten ympärillä -kutoen ja laulellen kirkkain äänin. Ylt'ympärillä kasvoi mitä raikkain -poppeli- ja tuoksuava kypressimetsikkö, jonka oksille olivat pesiään -rakentaneet aavojen merten väkeväsiipiset linnut. Pitkin holvia -kiertelivät mehevät köynnökset, joista riippui suuria, täyteläisiä -rypäleterttuja. Neljä kristallinkirkasta lähdettä poreili vierekkäin, -vesi soljui niistä neljälle eri suunnalle, ja niityt hohtivat -väriloistossaan. - -Jos tänne sisään astuit, kohtasi katsettasi niin ihana näky, että -Hermeskin pysähtyi luolan suulle vallan hämmästyneenä. Siinä kotvan -seisottuaan ja ihailtuaan hän astui peremmä. Kalypso, huomattuaan -tulijan, tunsi hänet heti, sillä jumalat tuntevat aina toisensa. -Odysseuta ei Hermes nähnyt sisällä, sillä tämä istui tapansa mukaan -meren rannalla kauas ulapalle katsellen ja ikävissään katkerasti -itkien. - -Tarjottuaan vieraalleen komean istuimen virkkoi Kalypso: - -"Mikä asia sinut tänne saattoi, kultasauva Hermes? Tulosi on minulle -suuri kunnia, mutta asiatta et ole tullut; viime käynnistäsi onkin -aikoja vierryt. Käy lähemmä, vieras!" - -Sen sanottuaan hän asetti vieraansa eteen pöydän, jossa oli runsaasti -ambrosiaa ja punaista nektaria. Syötyään vastasi vieras emäntänsä -kysymykseen: - -"Haluat tietää, miksi tulen. Kerron sen sinulle. Omasta tahdostani en -lähtenyt, sillä kukapa rannattomia meriä mielellään kulkee, siellä ei -maata tapaa eikä siellä ihminen jumal'uhria kanna. Mutta kenpä uskaltaa -kaikkivaltiaan tahtoa vastaan sotia! -- Täällä luonasi kuuluu asuvan -mies, onnettomampi muita Troiassa käyneitä. Kymmenentenä vuonna he -sieltä kotia kohti läksivät, mutta matkalla he Atenea vastaan rikkoivat -ja hän lähetti silloin hirmumyrskyn, joka tuhosi palaavien laivastot. -Yksi sankareista joutui tänne, ja nyt on Zeun tahto, että hänet heti -luotasi lasket, sillä kohtalo ei ole määrännyt häntä täällä päiviään -päättämään." - -Sen kuultuaan vavahti Kalypso tuskasta, mutta uljaasti itsensä hilliten -hän virkkoi: - -"Oi, te jumalat olette julmia, kateellisempia kuin kenkään muu. Te ette -salli meidän konsaan omistaa sitä miestä, jolle rakkautemme olemme -lahjoittaneet ja jonka puolisoksemme olemme valinneet. Kun Eos, -aamuruskon valtiatar, valitsi Orionin, kuulun metsämiehen, vihastuitte -te, suruttomina elävät jumalat, ja eräs teistä, Artemis, lähetti häneen -surmannuolensa. Ja kun kiharakutrinen Demeter kerran häitään juhli -Jasionin kanssa, lähetti Zeus säihkyvän kuolonsalamansa, joka -rakastetun surmasi. Nyt te minua kadehditte. Minä hänet pelastin hänen -yksinään aalloilla ajelehtiessaan. Tänne hänet toin, hoivaa ja -rakkautta hänelle jaoin ja lupasin hänet tehdä kuolemattomaksi ja iäti -nuoreksi. Mutta jos kerran kaikkien jumalien on alistuttava Zeun -tahtoon, lähteköön Odysseus sitten. Laivaa, enemmän kuin miehiäkään, ei -minulla ole hänelle antaa, mutta neuvoa tahdon, miten hän kotimaahansa -pääsee." - -"Lähetä hänet heti, jos Zeun vihaa välttää tahdot", virkkoi lyhyesti -Hermes ja lähti. - -Kuultuaan Zeun terveiset läksi kaunis nymfi Odysseun luo. Tämä istui -yhä rantakalliolla katsellen silmät kyynelissä ulapalle ja kaivaten -kotiaan. Hänen luokseen astui nyt kookas jumalatar: - -"Poloinen, oi, pyyhi kyyneleesi, laatkoon suuri surusi, kotiisi sinut -nyt kulkemaan lähetän. Käy, kaada tuolta suuria puita, laadi niistä -lautta ja korkealle rakentaos lautan kansi. Eväitä, vettä ja viiniä -sinulle mukaasi annan, vaatteita saat, vieläpä myötätuulen lähetän -sinua kotiisi saattamaan." - -Jumalattaren sanat kuultuaan säpsähti kovia kokenut sankari, nousi ja -lausui: - -"Oi, jumalatar, mitä mielessäsi hautonetkaan tällaista puhuessasi? -Totta et voine tarkoittaa. Onhan mahdotonta moisella aluksella kulkea -pohjattomien syvyyksien yli, koska usein oikea laivakin tuhoutuu, -vaikka Zeus suotuisat tuuletkin suo. Siksipä en alukseen astu, ellet -pyhällä valalla vanno totta tarkoittavasi." - -Silloin hymyili ihana Kalypso ja hyväillen hiljaa Odysseun poskea hän -virkkoi: - -"Olethan itse niin rehellinen, miten saattaakaan mieleesi moista -juolahtaa! No, kuulkoon sitten sekä maa että yllämme kaareutuva taivas -kuin myös allamme virtaava Styx valani. Pahaa en sinulle suo, vaan -annan sinulle neuvon, johon itsekin sinun asemassasi ryhtyisin. Sillä -katso, rinnassani sykkii sydän lämmin ja armelias eikä kylmä, -rautainen, kuten kenties luulet." - -Kookkaana läksi hän astumaan kohti asuntoaan Odysseun seuratessa. -Kultatuolin hän Odysseulle asetti ja herkullisia ruokia hänelle -tarjosi, niitä, joita ihmislapset syövät. Mutta itse hän nautti -jumalain ruokia ambrosiaa ja nektaria. Syötyään Kalypso virkkoi: - -"Viisas Odysseus, Laerteen jalo poika, kotiisiko siis palata aiot? No -niin, onnea vain sinulle toivotan. Mutta jos tietäisit, mitkä -kärsimykset sinua matkalla tulevat kohtaamaan, jäisit ainiaaksi -luokseni. Ikävöit armasta puolisoasi, mutta sekä koossa että -ihanuudessa kykenen hänen kanssaan kilpailemaan, sillä tuskinpa -kuolevaiset voivat vetää vertoja kuolemattomille jumalille." - -"Ällös pahastu, korkea jumalatar", vastasi Odysseus. "Oi, tiedänhän -hyvin, ettei Penelope sinulle vertoja vedä. Hän on kuolevainen nainen, -sinä kuolematon, iäti nuori. Mutta sittenkin ikävöin kiihkeästi -kotiini. Jos jumalat minut jälleen haaksirikkoon saattavat, kestän -senkin, olenhan jo paljon oppinut kärsimään sekä maalla että merellä, -kunhan vain kerran kotini saavutan." - -Seuraavana aamuna varhain pukeutui Odysseus viittaansa. Kalypsokin otti -ihanan, hopeanhohtoisen pukunsa, solmi uumilleen kultavyön ja levitti -kutreilleen koristeisen huntunsa. Senjälkeen hän alkoi järjestellä -vieraansa poislähtöä. Hän antoi Odysseulle kaksiteräisen kuparikirveen, -jonka varsi oli ihmeellisesti koristettu ja terään taidokkaasti -kiinnitetty. Vielä hän antoi säihkyvän tapparan ja neuvoi sitten tien -saaren korkeille huipuille, joilla kasvoi mahtavia poppeleita ja -taivasta tavoittelevia honkia, kuivia, laivapuiksi erinomaisia. Tien -opastettuaan palasi jumalatar kotiinsa, mutta Odysseus ryhtyi -reippaasti työhön, kaatoi kaksikymmentä puuta, veisti ja tasoitteli -niitä, kuten kirvesmiehet tekevät. Saatuaan vielä Kalypsolta kairan, -hän liitti salavaarnoilla hirret lujaksi laivaksi. Pohjan hän teki yhtä -laajan kuin laivanrakentajat kauppalaivoihin tekevät. Sitten hän asetti -kaaripuut tiheitten tukien varaan, kiinnitti lankut, pystytti maston ja -liitti siihen raakapuun, laati peräsimen ja asetti ympäri aluksen -pajupunokset kovien aaltojen varalle. Viimeksi sai laiva hyvän -pohjalastin. Jumalatar antoi vielä kutomaansa kangasta oivallisiksi -purjeiksi. - -Neljän päivän kuluttua oli työ valmis. Viidentenä hän astui alukseensa -saatuaan kylvyn jälkeen Kalypsolta vienotuoksuiset vaatteet. Vielä -viimeiseksi lahjakseen oli jumalatar pannut mukaan kolme täyttä säkkiä. -Yhdessä oli vettä, toisessa viiniä ja kolmannessa matka-eväitä. -Suotuisan tuulen puhaltaessa Odysseus nosti iloisena purjeensa ja -tarttui peräsimeen ohjaten laivansa ulapalle. Uni ei öisin hänen -silmiinsä tullut, sillä hän tarkaten tähysi tähtien teitä, plejaadien -ja Otavan hidasta kulkua ja isoa karhua, jota myös vaunuiksi sanotaan -ja joka aina taivaalla risteillen metsästäjä Orionia väijyy. Kalypso -oli näet antanut hälle neuvon kulkea koko ajan niin, että nämä -tähtisikermät ovat vasemmalla puolella. Seitsemäntoista päivää hän oli -jo purjehtinut, kun hän kahdeksantenatoista huomasi fajakien maan -sumuisten vuorten kohoavan taivaanrannalle. - -Mahtava Poseidon oli jo palannut Etiopian maasta uhrijuhlilta. Nyt hän -seisoi Solymian vuorilla katsellen merelle ja huomasi silloin Odysseun -purjehtivan siellä. Hän vihastui silloin entistään enemmän ja itsekseen -päätään pudistaen puhui: - -"Jopa jotakin! Jumalat ovat minun Etiopiassa vieraillessani näkyneet -päättäneen pelastaa Odysseun. Hän on jo lähellä fajakien rantaa ja -kohtalo on määrännyt, että hänen tuskansa loppuvat hänen sinne -saavuttuaan. Mutta ennen sitä hän saakoon vielä kylliksi kurjuutta -kärsiä!" - -Sen sanottuaan hän peitti pilvivuorilla taivaan, ja tarttuen -kolmihaarukkaansa sekoitti merta, lähetti tuulispäitä liikkeelle ja -peitti sekä taivaan että maan niin sakeaan sumuun, että sysimusta yö -verhosi kaiken. Itä- ja etelätuulet puhalsivat, länsi ulvoi ja -pohjoinen nostatti mahtavasti ärjyvät aallot. - -Ei jaksanut enää Odysseus toivoa mitään, vaan voimatonna valitti: - -"Voi minua! Mihin, raukka, lopulta joutunenkin? Nyt uskon Kalypson -totta puhuneen hänen sanoessaan, että ennen kotiin tuloani tulee -kärsimysteni mitta kukkuroilleen. Katsos, Zeus on peittänyt taivaan -pilviin ja nyt hän lähettää hirmumyrskyn merelle! Mitä hirveintä -kuolemaa kohden kuljenkaan! Kolmin, oi, nelin kerroin onnellisempia -ovat ne kreikkalaiset, jotka saivat kaatua Ilionin tantereilla atridien -puolesta taistellessamme. Olisinpa minäkin siellä päiväni päättänyt, -olisinpa määräni sinä päivänä saavuttanut, jolloin kaatuneen Akilleun -vieressä seisoessani troialaisjoukot kohdistivat keihäs-sateensa -minuun! Silloin olisi minut juhlallisesti haudattu ja nimeni olisi -jälkipolville säilynyt. Nyt minua vain kurja kuolema odottaa." - -Samassa tuli hirveä tuulispää, joka kietoi aluksen kokonaan -liepeisiinsä ja riuhtasi Odysseun irti peräsimestä. Yht'äkkiä yhtyivät -monet tuulet, katkaisivat keskeltä poikki maston, viskasivat purjeet ja -peräsimen kauas yli vaahtopäisten aaltojen ja pyyhkäisivät Odysseun -mereen, jossa hän pitkän aikaa ajelehti voimatta päätänsä nostaa. -Vihdoin hän sai suolaisen veden suustaan ja läksi uiden ponnistelemaan -alushylkyänsä kohti. Sinne hän pääsikin, mutta aallot viskelivät sitä -yhä hurjasti. Milloin sillä pohjoinen leikki heitellen sitä yli -aaltojen lakkapäiden, kunnes etelätuuli vuorostaan otti sen eteenpäin -heittääkseen. Toisinaan siitä taas länsi- ja itätuuli kiistelivät. - -Silloin näki Odysseus-paran Ino, entinen ihmislapsi, nyt meren -rakastettu Leukotea-niminen jumalatar. Säälien harhailevan hätää hän -nousi lokkina aalloista, istahti aluksen laidalle ja virkkoi: - -"Poloinen, miksi sinua Poseidon yhä vainoaa ja kaikin tavoin tuhota -koettaa? Hengiltä ei hän sinua saa, vaikka miten kovasti yrittäisi. Tee -nyt kuten käsken. Riisu vaatteesi, jätä aluksesi oman onnensa nojaan ja -pyri uiden fajakien maahan, johon kohtalo on määrännyt sinut -pelastumaan. Tästä saat huntuni, sido se rinnallesi, silloin ei sinun -tarvitse enää kuolemaa eikä kärsimyksiä peljätä. Ja vasta sitten, kun -kätesi tapaa lähimmän rannan, irroita huntu vyöltäsi ja heitä se kasvot -poiskäännettyinä läikkyvään mereen." - -Sanoi, jätti Odysseulle huntunsa ja sukelsi vesilinnun tavoin mereen, -sinne kadoten. - -Mutta paljon kärsinyt Odysseus ei luottanut hänen sanoihinsa, vaan -arveli itsekseen: - -"Voi minua! Ehkäpä jumalat ovat jälleen asettaneet ansan kehoittaessaan -minua jättämään alukseni. Tuolla kaukana siintää maa, jonne hän käski -minun uida. Vielä en purttani jätä, en, niin kauan kuin on pirstalekin -jäljellä. Sitten vasta lähden uimaan, kun aallot alukseni särkevät, kun -en enää muuta keinoa keksi." - -Mutta hänen näin miettiessään nostatti Poseidon hirmu-aallon, -jättiläiskokoisen. Se vyöryi raskaana Odysseun alukseen ja hajoitti sen -lopullisesti kuin tuuli akanat. Nopeasti hypähti Odysseus irtautuneen -hirren päälle, ratsasti sillä kuin hevosella, repi kiireesti Kalypson -loisto-vaatteet yltään, sitoi hunnun vyölleen ja heittäytyi suin päin -mereen. Mutta huomattuaan sen nyökäytti Poseidon päätään, puhellen -itsekseen: - -"Kas niin, harhaile nyt merellä, kunnes maan saavutat. Varmaankin tämän -surkeuden tulet ikäsi muistamaan." - -Ja jumala läksi Aigaihin, jossa hänellä oli komea templi. - -Nyt riensi Atene Odysseulle avuksi. Hän käski tuulia levolle, jättäen -yksin pohjoisen liikkeelle, ja raivaten tietä Odysseulle koetti hän -saattaa hänet fajakien maalle. - -Kaksi yötä ja kaksi päivää Odysseus ajelehti aalloilla usein jo -kuolemaa odottaen. Kolmantena päivänä tyyntyi tuuli. Silloin hän näki -maan kohoavan edessään ja hänet valtasi samanlainen rajaton riemu, mikä -valtaa kauan sairaana maanneen isän pojat, jotka ilokseen näkevät hänen -jälleen tervehtyvän. Voimakkain vedoin hän ui rantaa kohti ja oli jo -niin lähellä, että huuto olisi rannalle kuulunut, kun äkkiä nousi -uudelleen hirveä myrsky. Aallot peittivät vaahdollaan lähikalliot, eikä -missään näkynyt satamaa, ei suojaista paikkaa, äkkijyrkkinä vain rannat -kohosivat. Voimatonna ja alakuloisena hän valitti: - -"Onneton, onneton! Jo salli Zeus minun nähdä kaivatun maan, mutta -jyrkkänä nousee ranta, ei jalansijaa missään ja allani pohjaton meri. -Minä hetkenä tahansa paiskaa aalto minut kallioihin murskaksi, jos ylös -täältä yritän; jos taas uin etsimään loivempaa rantaa, saattaa myrsky -uudelleen ajaa minut ulapalle tai lähettää demooni syvyyksistä -meripedon kimppuuni." - -Näin hänen miettiessään tuli suuri aalto, joka kuljetti häntä -kallioista rantaa kohti. Nyt olisi hän varmasti murskautunut, ellei -Atene olisi herättänyt hänen mielessään ajatusta kietoa kätensä -aalloista esiinpistävän kalliokielekkeen ympärille ja pidellä siitä -kiinni, kunnes aalto jälleen vyöryi takaisin. Mutta aalto palasikin -uudelleen, vyöryi hänen ylitseen ja heitti hänet verissä käsin kauas -ulapalle. Sinne hän olisi vastoin kohtalon säädöstä jäänyt, ellei Atene -olisi taas häntä neuvonut uimaan aallon rinnalla rantaa kohti. Nyt hän -näki ihanan, kalliottoman rannan, jonka kaunis joki mereen laskiessaan -halkaisi. Silloin nousi Odysseun rinnasta hiljainen rukous: - -"Ken lienetkin, kauan kaivattu valtias, luoksesi tulen, suojaa sinulta -etsin Poseidonin vihaa välttääkseni. Suuri joki, eteesi polvistun, -armahda minua harhailevaa ihmislasta!" - -Joki, säälien Odysseuta, hiljensikin juoksuaan, se asetti aaltonsa ja -nyt pääsi uupunut sankari vaivatta rantaan. Mutta rannalle saavuttuaan -hän vaipui voimatonna tainnoksiin hietikolle, sillä meri oli vienyt -kaiken hänen kestävyytensä. Koko ruumis oli ajetuksissa ja vesi virtasi -suusta ja sieraimista. - -Herättyään hän heti sieppasi jumalattaren antaman hunnun ja heitti sen -virtaavaan jokeen. Virta vei sen mereen ja siellä sen Ino heti otti. -Mutta Odysseus vaipui rannan kaislikkoon polvilleen ja syleili -riemuissaan maata. Yhä kuitenkin täytti huoli hänen mielensä ja hän -mietti: - -"Mitähän vielä saanenkaan kärsiä! Jos tähän jään, lopettavat aamun -kosteus ja pureva kylmä heikot voimani. Jos taas metsikköön menen ja -jossain pensaitten suojassa lämpimän leposijan löydän, joudun helposti -metsänpetojen saaliiksi." - -Punnittuaan sinne tänne päätti hän sittenkin metsästä etsiä suojaisaa -paikkaa. Sellaisen hän löysikin kahden tuuhean, toisiinsa kiinni -kasvaneen puun lomassa lähellä virtaa. Sinne ei kylmä aamutuuli pääsisi -tunkeutumaan, eivät auringon säteet paistamaan, eikä edes sade jaksaisi -raivata tietä tuuheitten oksien lomitse. Sieltä Odysseus haki suojaa, -sinne hän vuoteensa valmisti, ja niin runsaasti siellä oli varisseita -lehtiä, että ne olisivat pari, jopa kolme miestä talvipakkasessakin -verhonneet. Iloisena katseli Odysseus vuodettaan, ja paneutuen levolle -veti hän suuren joukon lehtiä peitteekseen, ja Atene vuodatti suloisen -unen hänen silmiinsä. - - - - -KUUDES RUNO. - - -Uupuneena lepäsi kovia kokenut, jalo Odysseus piilopaikassaan. Sillä -aikaa läksi Atene fajakien kaupunkiin. - -Fajakit olivat ennen asuneet laajalla Hyperian tasangolla kyklopien -ilkeän kansan naapureina. Mutta tämä naapuruus alkoi käydä liian -raskaaksi, sillä kyklopit tekivät tuon tuostakin heidän maahansa -ryöstöretkiä. Nausitoos-sankari johti silloin kansansa sieltä pois -etäiselle Skherian saarelle. Tänne hän rakensi kaupungin, pystytti sen -ympärille muurin ja kohotti temppelin jumalille. Nyt oli kuolo hänet jo -saavuttanut ja vienyt Hadeeseen, ja kuninkaana hallitsi nykyään viisas -Alkinoos. Hänen palatsiaan läheni nyt kirkaskatseinen Atene, miettien, -miten hän saisi toimitetuksi Odysseun kotia. Jumalatar astui kuninkaan -tyttären Nausikaan upeaan huoneeseen. - -Varreltaan ja muodoltaan oli Nausikaa kuolemattomain jumalain -kaltainen, ja ihania olivat ne hovineidotkin, jotka lepäsivät Nausikaan -oven edessä. - -Perille tultuaan pysähtyi Atene Nausikaan läheisimmän ystävän sekä -ikä- ja kasvintoverin, Dymaan tyttären, hahmoisena ja lausui: - -"Jopa olet huolimaton, Nausikaa! Kaikki komeat vaatteesi ovat -pesemättä, kohta häitäsi vietetään, ja silloin sinun tulee jaella niitä -hääjoukolle. Se tekee sinut kuuluisaksi. Siksipä lienee viisainta heti -aamulla pyytää isältäsi muulit ja vaunut. Minä lähden kanssasi sinua -auttamaan. Ajamme meren rantaan pesemään, sinne on liian pitkä matka -jalan astua." - -Tämän neuvon annettuaan läksi Atene Olympolle, jumalien ihanaan -asuntoon, jossa ei konsaan myrsky raivoa eivätkä sateet lankea ja jota -ei myöskään lumi milloinkaan peitä, vaan jossa ilma on aina sumuton ja -kaikkea valaisee hohtava kirkkaus. Siellä viettävät jumalat autuasta -elämätään. - -Aamun koittaessa riensi ihana, viittapukuinen Nausikaa palatsin salien -läpi vanhempainsa luo ihmetellen untaan. Hän tapasikin sekä isänsä että -äitinsä. Äiti istui neitojensa keskellä lieden ääressä purppurarihmaa -kehräämässä, isä oli ovella lähdössä ruhtinaitten käräjiin, jonne -uljaat fajakit olivat häntä pyytäneet. Rakkaan isänsä luo astui neito -virkkaen: - -"Isä, anna minulle vaunut, tilavat ja korkeapyöräiset, lähteäkseni -virralle vaatteitten pesuun. Sinun täytyy ylhäisten kokouksissa kantaa -puhtaita vaippoja, ja entäs viisi veljeäni, joista kolme on vielä -kukoistavaa nuorukaista, hekin tarvitsevat leikeissä vastapestyjä -vaatteita." - -Iloisista häistä ei neito mitään maininnut, mutta isä ymmärsi hänet ja -sanoi: - -"Sekä muulit että vaunut saat, lapseni, mene, mene!" - -Palvelijat valjastivat muulit, neidot kantoivat vaunuihin komeita -vaatteita ja äiti varusti nahkasäkkeihin eväitä sekä tuoksuavaa öljyä -kylpyä varten. Nausikaa nousi vaunuihin, tarttui ohjaksiin ja pois -kiitivät muulit vieden muassaan kuninkaan ihanan tyttären neitosineen. - -Virralle saavuttuaan he riisuivat muulit valjaista ja veivät ne -rannalle syömään hunajatuoksuista heinää. Vaatteet he kantoivat virran -rantakuoppiin, kilvan he niitä jaloin polkivat, tarkoin pesivät ja -levittivät ne sitten rantakiville kuivamaan. Vielä uituaan ja -voideltuaan ruumiinsa tuoksuavilla öljyillä istahtivat he kuohuvan -kosken partaalle aterioimaan ja odottamaan vaatteitten kuivumista. -Aikansa kuluksi he leikkivät rantaniityllä, tanssivat ja heittelivät -palloa. Ihana, valkoranteinen Nausikaa itse oli leikin johtajana ja hän -muistutti siinä karkeloidessaan Artemis-jumalatarta, joka vuorilla -liikkuen riemuiten ajaa nopeita hirviä takaa. Silloin toiset Zeun -tyttäret seuraavat häntä leikkien ja Leto, ihanan jumalattaren äiti, -tuntee povensa ylpeydestä kohoavan nähdessään tyttärensä olevan melkein -päätään pitemmän muita neitoja ja voittavan heidät kauneudessa. - -Pyykki oli jo kuivunut, muulit valjastettu ja neitoset kantaneet -vaatteet vaunuihin, kun Atene antoi Nausikaan pallon vieriä kuohuvaan -virtaan. Neitoset huudahtivat ja Odysseus heräsi siihen. Hämmästyneenä -hän hypähti istumaan ja mietti mielessään: - -"Missähän lienen, minkähän kansan pariin olen nyt ajautunut? Lienevätkö -villejä väkivallan tekijöitä, vai rehellisiä, vieraanvaraisia ihmisiäkö -ovat? Olin äsken kuulevinani naisten ääniä tai kenties täällä vuorten -huipuilla ja lähteen silmissä nymfit asustavat. Tai ehkäpä täällä -sentään onkin oikeitten ihmisten koteja. Olkoon miten tahansa, lähden -ottamaan asiasta selvää." - -Voimakkain käsin hän taittoi lehtevän oksan verhokseen ja läksi -astumaan kuten nälkäinen leijona, jonka raesade ja myrsky on verille -piessyt, mutta jonka silmät yhä säihkyvät voimaa. Hirveän näköinen oli -Odysseus neitoja lähestyessään. Vesi oli hänen ihonsa veriseksi -sierettänyt ja merisuola peitti koko ruumiin. Neidot pakenivat -peljästyneinä joka taholle, vain Nausikaa, Alkinoon tytär, jäi Atenen -rohkaisemana paikoilleen muukalaista odottamaan. Odysseus epäili mitä -tehdä. Lähenisikö hän neittä syleillen hänen polviaan vai pysähtyisikö -loitos ja kauniin sanoin pyytäisi vaatteita ja kysyisi tietä -kaupunkiin. Kotvan mietittyään päätti hän jäädä kauemma ja koettaa -valituin sanoin liikuttaa neidon mieltä. - -"Valtiatar, käännyn rukoillen puoleesi, lienet sitten jumalatar tai -kuolevainen ihmislapsi", hän alkoi. "Jos taivaitten asukas lienet, olet -silloin Artemiin, Zeun mahtavan tyttären kaltainen ihanuudessa, jos -kuolevaisiin kuulut, ovat isäsi ja veljesi onnellisia, sillä -sinunlaisesi neidon omistamisesta kannattaa ylpeillä. Ja monin verroin -onnellisempi on se nuorukainen, joka sinua kerran omakseen saa sanoa. -Ihmisten joukossa en sinun vertaistasi ole konsaan nähnyt. Jumalatar, -jalkaisi juureen polvistuisin, mutta en uskalla sinua lähestyä. Kova -kohtalo on minua vainonnut. Kaksikymmentä vuorokautta olen meriä -ajelehtinut ja nyt joku jumala minut tänne johti. En edes tiedä, missä -maassa, minkä kansan parissa olen. Katso, paljon olen kärsinyt, sinä -olet ensimäinen elävä ihminen jonka täällä tapaan, ole minulle -armollinen. Jos mukanasi on täällä joku vaatekappale, lainaa se -verhokseni ja palkaksi suokoot jumalat sinulle mitä mielesi halaa, -suokoon puolison ja kodin, jossa onni ja sopu vallitsee, sillä mikään -ei ole ihanampaa kuin miehen ja vaimon keskinäinen, horjumaton -rakkaus." - -Nausikaa vastasi hälle: - -"Zeus onnenlahjat ihmisille jakaa, kelle onnea, kelle onnettomuutta, -sekaisin hyville ja pahoille. Sinullekin hän osasi antoi ja sinun on se -kärsivällisesti kannettava. Mutta koska näyt olevan kunnon ihminen, -opastan sinut kaupunkiimme, eikä ole sinulta vaatteita enemmän kuin -muutakaan huolenpitoa puuttuva. Olet joutunut fajakien maahan ja isäni -on mahtava Alkinoos, fajakien kuningas ja heidän suuruutensa luoja." Ja -kääntyen neitojensa puoleen hän huusi: - -"Pysähtykää toki, miksi pakenette miehen nähtyänne! Luuletteko häntä -viholliseksi? Ei toki. Kansamme on jumalain suojelema eikä kenkään -rohkene meitä vastaan nousta. Asummehan sitäpaitsi maan äärellä kaukana -muista, emmekä heidän kanssaan tekemisiin joudu. Tämä raukka on -harhaillut merellä, hän tarvitsee apuamme, sillä sekä kerjäläiset että -vieraat ovat Zeun lähettämiä ja otettavat hänen lahjoinaan vastaan. -Johtakaa hänet joen rannalle tuulilta suojattuun paikkaan ja kun hän -siellä on uinut, suokaa hälle ruokaa ja juomaa." - -Neidot rohkaisivat mielensä ja tekivät kuten Alkinoon jalo tytär käski. -Odysseun pestyä ruumistaan peittäneen paksun suolakerroksen ja hänen -pukeuduttuaan saamiinsa vaippoihin valoi Atene häneen sellaisen -jumalaisen ylevyyden ja kauneuden, että Nausikaa hämmästyneenä virkkoi: - -"Neidot, katsokaa vierastamme! Hän on varmasti jumalain lähettämä. -Äsken niin ruma ja peloittava, nyt Olympon jumalain vertainen. Jospa -kerran saisin puolisokseni kutsua miestä, joka on yhtä jumalainen kuin -tämä! -- Mutta, neidot, tuokaa hänelle nyt ravintoa." - -Neidot tottelivat ja hyvällä ruokahalulla Odysseus soikin, eihän hän -ollut moneen vuorokauteen saanut einettäkään. - -Saatuaan vaununsa lähtökuntoon nousi Nausikaa niihin, tarttui ohjaksiin -ja virkkoi Odysseulle: - -"Nyt, muukalainen, lähdemme kaupunkiin, mutta ennen sitä neuvon, miten -sinun on tehtävä. Niin kauan kuin ajamme maaseutua pelloillaan -työskentelevien ohitse, on sinun pysyttävä vaunujen jäljessä neitojen -seurassa, mutta kun kaupunkia lähenemme, on sinun jäätävä läheiseen, -Atenelle pyhitettyyn lehtoon, sillä en salli ilkeitten ihmisten -levittävän huhuja siitä, ken olet ja mistä sinut muka hain, sillä -varmasti moni kuiskaileisi sinun olevan tuleva puolisoni. Vasta sitten -kuin arvelet meidän ennättäneen kaupunkiin, riennä sinä isäni taloon, -jonka tunnet siitä, että se on kaikkein komein. Astu reippaasti suoraan -saliin, jossa isäni istuu nojatuolissaan ja äiti lieden ääressä kehrää -hienoa purppurarihmaa. Riennä kaikkien ohitse äitini luo, hänen eteensä -polvistu. Jos äitini on sinulle suosiollinen, silloin koittaa varmasti -pian kotiinpääsöpäiväsi." - -Sen sanottuaan hän löi muuleja, jotka lähtivät kiitämään eteenpäin. -Ajoittain hän taas hiljensi vauhtia, niin että Odysseus ja neidot -saattoivat helposti häntä seurata. - -Aurinko painui jo länttä kohti, kun he saapuivat pyhään lehtoon. Tänne -jäi Odysseus rukoillen Atenea: - -"Mahtavan Zeun tytär, kuule nyt rukoukseni! Silloin et sitä kuullut, -kun Poseidon minut haaksirikkoon saattoi. Nyt auta ja suo fajakien -ottaa minut ystävällisesti vastaan." - -Näin hän rukoili. Atene kuuli hänen rukouksensa, vaikkei hän Odysseulle -näyttäytynytkään. Hänen täytyi olla huomaavainen myös sedälleen -Poseidonille, joka Odysseuta yhä vihasi. - - - - -SEITSEMÄS RUNO. - - -Odysseun siten rukoillessa saapui Nausikaa kuninkaan palatsille. Hänen -uljaat veljensä riensivät häntä vastaan ja veivät muulit talliin sekä -kantoivat puhtaat vaatteet sisään. Vanha hoitajatar Eurymedusa valmisti -kuninkaan tyttärelle tulen takkaan ja asetti aterian pöydälle. - -Rukoiltuaan läksi Odysseus astumaan kohti kaupunkia. Atene verhosi -hänet pilveen, jotteivät fajakit häntä huomaisi, ja kun hän saapui -kaupungin portille, läheni Atene häntä nuoren tytön muodossa. - -"Lapseni, voitko minulle tien kuninkaan kartanoon neuvoa, olen täällä -vieras, enkä paikkoja tunne?" kysyi Odysseus. - -Mielellään lupasi tyttönen opastaa muukalaista, jolle hän lausui: - -"Kulkiessasi on sinun oltava aivan vaiti, sillä fajakit eivät ole -ystävällisiä vieraille. Tämä kansa on merenkulkija-kansaa, merenjumala -on antanut heille siihen erikoiset lahjat ja heidän laivansa kiitävät -nopeasti kuin tuuli tai kuni ajatus." - -Matkalla oli Odysseulla aikaa ihailla fajakien satamia ja laivoja sekä -kokouspaikkoja ja oivallisia muureja. Saavuttuaan perille virkkoi opas: - -"Tässä on se, mitä etsit. Kuningas viettää siellä par'aikaa suuria -juhlia, ja sinne ovat kokoontuneet maan mahtavimmat. Mutta astu sinä -reippaasti ja ujostelematta sisään. Rohkea mies onnistuu aina paremmin, -vaikka hän olisikin muukalainen. Kaikkein ensin on sinun astuttava -tervehtimään kuningatar Aretea. Hän on Alkinoon, puolisonsa, läheinen -sukulainen. Poseidon, mahtava maanjäristäjä, rakastui gigantien -kuninkaan Eurymedonin tyttäreen Periboiaan, maailman kauneimpaan -naiseen. Heidän poikansa Nausitoos hallitsi fajakeja. Hänellä oli kaksi -poikaa, Alkinoos ja Rexenor, mutta Apollon hopeakaarinen jousi surmasi -vastanaineen Rexenorin. Tältä jäi yksi ainoa lapsi, tytär, Arete, jonka -Alkinoos valitsi puolisokseen; eikä maailmassa löydy ainoatakaan -naista, jota hänen miehensä pitäisi suuremmassa arvossa, kuin Alkinoos -Aretea. Samoin kunnioittavat häntä hänen lapsensa ja koko kansa. Jos -hän missä liikkuu, kohdellaan häntä kuin jumalatarta konsaan. Hän onkin -harvinaisen lahjakas nainen ja usein jättävät miehet riitansa hänen -ratkaistavakseen. Jos hänen suosionsa saavutat, on menestyksesi varma." - -Sen sanottuaan poistui Atene, läksi Maratoniin ja sieltä Atenaan. -Odysseus läksi astumaan kohti Alkinoon palatsia, mutta täällä hän -pysähtyi hämmästyneenä nähdessään sen loiston ja komeuden. Seinät -olivat lattiasta kattoon kuparista, patsaat siniteräksestä. Ovien -kamanat olivat kultaa ja pihtipielet hopeaa, kynnykset kuparia. -Hopeasta olivat ovien kukkakoristeet ja kullasta raskaat rengasrivat. -Kahden puolen ovia oli itse Hefaiston takomat kulta- ja hopeakoirat, -jotka eivät milloinkaan väsyneet vartiatoimessaan. Mukavia istuimia oli -seinävierillä ja niitä verhosivat arvokkaat, naisten kutomat matot. -Näillä istuivat kansan ruhtinaat juhlien aikana. Salissa oli kultaisia -poikain kuvia, kaikilla käsissä palavat soihdut, jotka pimeän tullen -juhlivia valaisivat. Viisikymmentä naista oli aina työssä viljaa -jauhamassa, toiset viisikymmentä istuivat kuin poppelin lehdet -oksallaan vier'vierekkäin kankaita kutomassa tai rihmaa kehräämässä. -Palatsin ympärillä oli mitä ihanin puutarha, jossa oli hedelmiä ympäri -vuoden, kesin talvin. Sen vieressä levisi suuri viinitarha ja -ylt'ympärillä aukenivat iäti kukkivat niityt. - -Ihailtuaan kaikkea tätä ihmeellistä loistoa ja rikkautta astui Odysseus -sisään. Salissa valmistivat vieraat viimeistä uhria, joka tavallisesti -kuului Hermeelle. Kukaan heistä ei huomannut sisään astuvaa vierasta, -yhä verhosi Atenen näkymättömäksi tekevä utuvaippa hänet. Vasta -polvistuttuaan Areten eteen haihtui verho ja salissa kaikki katsoivat -hämmästyneinä polvistuvaa vierasta. Mutta Odysseus lausui: - -"Arete, Rexenorin ihailtu tytär, sekä sinun että puolisosi ja myös -kaikkien vieraittenne edessä polvistuu onneton mies apua ja turvaa -anoen. Suokoot jumalat teille kaikille runsaasti onnea ja teidän -lapsenne eläkööt rikkaina ja kunnioitettuina. Kuulkaa, minua poloista -auttakaa ja kotimaalleni ohjatkaa!" - -Sen sanottuaan nousi Odysseus ja istuutui lieden tuhkaan vastausta -odottaen. Kotvan aikaa istuivat kaikki hiljaa, kunnes vanhin joukosta, -viisas ja jalosydäminen Ekheneos puhkesi puhumaan: - -"Alkinoos, ei ole sopivaa antaa vieraan tuolla istua. Me tässä kaikki -odotamme, että kohtelisit häntä ystävällisesti, tarjoaisit -hopeakoristeisen tuolin ja käskisit vierasta ruualla itseään -virkistämään." - -Heti täyttikin Alkinoos vanhuksen toivomuksen ja johdatti Odysseun -istumaan viereensä lempipoikansa, miehekkään Laodamaan paikalle ja -kehoitti tuomaan uhriviinejä, sillä nyt oli uhrit suoritettava Zeulle, -vieraitten suojelijalle. Sen päätyttyä virkkoi hän vieraille: - -"Kuulkaa, te fajakien ruhtinaat, mitä ajattelen! Lopetamme nyt juhlamme -täksi illaksi, mutta huomenna saapukaa jälleen. Silloin pidämme suuret -juhlat ja neuvottelemme, miten saamme vieraamme onnellisesti kotiinsa. -Sinne kun on saapunut, olkoot Osattaret, elonlangan kehrääjät, hänen -kohtalonsa määrääjinä, me emme silloin enää hänen elämäänsä puutu. -Kenties hän on joku jumalista, joka on luoksemme vierailulle saapunut. -Ovathan jumalat ennenkin luonamme vierailleet, koska olemme kuten -kyklopit ja gigantit sukua jumalille." - -Odysseus vastasi siihen: - -"Karkoittakaa moiset aatokset mielestänne! Kuolevaisten ihmislasten -joukkoon kuulun ja aniharva heistä on niin paljon tuskia kärsinyt kuin -minä. Mutta huolimatta monista kärsimyksistä pyydän sinulta ravintoa ja -sitten anon teitä johtamaan minut kotimaalleni." - -Vieraat läksivät kukin kotiinsa, Odysseus jäi saliin istumaan Alkinoon -ja Areten pariin. Valkohipiäinen Arete oli huomannut Odysseun puvun -tutuksi ja ihmetellen hän kysyi, mistä Odysseus oli hänen valmistamansa -vaatteet saanut. Silloin Odysseus kertoi, miten hän haaksirikkoisena -oli Ogygiaan Kalypson vieraaksi joutunut ja miten hän vihdoin, -seitsemän pitkää vuotta siellä ikävöityään, oli monien tuskien jälkeen -joutunut vieraan virran rannalle ja siellä kohdannut jalon Nausikaan. - -"Muukalainen, väärin teki tyttäreni sinut tielle jättäessään, miksei -hän tuonut sinua kotiin asti?" puhui Alkinoos. - -"Ällös tytärtäsi soimaa, kuningas, hänessä ei syytä ole. En sallinut -hänen neitojensakaan perille asti minua opastaa, arvelin sinun -saattavan siitä pahastua", virkkoi Odysseus. - -"Niin pikavihainen en ole, ystäväni. Mutta jospa Zeus ja muut suuret -jumalat sallisivat sinun jäädä tänne, tyttäreni sinulle puolisoksi -antaisin ja rikkauksia niin paljon kuin tarvitsisit. Vasten tahtoasi en -sinua kuitenkaan pidättää tahdo, vaan huomenna lähetän sinut kotiisi. -Huoletta saat nukkua laivassamme koko matkan, perille sinut mieheni -saattavat, vaikkakin kotisi olisi kaukana kuin Euboea, jonka sanotaan -olevan kaukaisimman maan. Sielläkin ovat mieheni olleet Radamantoa -sinne saattaessaan. Mennen tullen heiltä kului vain yksi päivä, se jo -osoittanee sinulle sekä laivojeni että miesteni kykeneväisyyden." - -Riemu valtasi Odysseun kuninkaan lupauksen kuultuaan ja rukoukseen -taipui hänen sydämensä: - -"Suuri Zeus, salli Alkinoon lupauksen täyttyä ja suo hänelle palkaksi -runsaasti kunniaa!" - -Arete kääntyi neitojensa puoleen kehoittaen heitä valmistamaan -vieraalle purppurapeitteisen vuoteen. Neidot läksivät heti soihdut -käsissä täyttämään kuningattarensa käskyä ja palasivat hetken kuluttua -takaisin, kehoittaen: - -"Nouse, vieras, vuoteesi odottaa sinua!" - -Mielellään läksikin uupunut Odysseus levolle ja Alkinoos poistui Areten -kera palatsin sisäsuojiin. - - - - -KAHDEKSAS RUNO. - - -Aamun ruskottaessa nousivat sekä Alkinoos että Odysseus vuoteiltaan ja -riensivät alas kaupungin rantatorille, jossa fajakien kokouspaikka oli. -Atene kulki toisen ruhtinaan luota toisen luo kuninkaan airuen -muodossa, kehoittaen kaikkia rientämään kokoukseen, jossa keskustellaan -eilen saapuneen oudon vieraan kotiinsaattamisesta. - -Pian täyttyivätkin torin kivi-istuimet ja ihaillen silmäilivät fajakit -Odysseuta, jonka kasvoille ja koko olentoon Atene valoi ihastuttavan -kauneuden, teki hänet muita kookkaamman ja voimakkaamman näköiseksi, -saadakseen kaikki häneen ihastumaan ja tehdäkseen hänet voittajaksi -niissä leikeissä, joihin fajakit tulevat häntä vaatimaan. - -Kun kaikki olivat kokoontuneet, alotti Alkinoos kokouksen sanoen: - -"Miehet, fajakien ruhtinaat! Eilen saapui luoksemme muukalainen, josta -en vielä tiedä, ken hän on ja mistä hän tulee. Mutta hän pyytää opasta -kotiin päästäkseen. Ei vielä koskaan ole yksikään meiltä apua pyytänyt -vieras kieltävää vastausta saanut, siksipä olkaamme nytkin avuliaita. -Viisikymmentä kaksi parasta nuorukaista varustakoon nopean aluksen ja -saatuaan aironsa paikalleen tulkoot palatsiini aterioimaan. Ja nyt -pyydän teitä kaikkia seuraamaan minua, juhlat odottavat. Älköön kukaan -kieltäytykö, ja kutsuttakoon myös Demodokos, jolle jumalat ovat -ihmeellisen laulun lahjan suoneet." - -Sen sanottuaan läksi kuningas toisten seuraamana. Viisikymmentä kaksi -nuorukaista riensi laittamaan alusta kuntoon. He nostivat purjeet ja -sitoivat airot paikoilleen nahkahihnoihinsa. Laskettuaan ankkurin he -astuivat kuninkaan luo, joka antoi heille kaksitoista lammasta, -kahdeksan sikaa ja kaksi härkää juhla-ateriaa varten. - -Juhlan alkaessa talutti palvelija sisään taitavan laulajan, jolle -laulun jumalatar oli paljon antanut, mutta jolta hän sensijaan oli -kalliin lahjan, silmien valon, ottanut. Laulaja talutettiin korkean -pilarin juurelle istumaan. Hänen viereensä pantiin pöytä, jolla oli -sekä ruokia että viiniä, ja harppu ripustettiin lähelle naulaan, käden -ulottuville. - -Jumalatar johti nyt Demodokoon mieleen sankarilaulut urostöistä, joita -taivaasta maahan ylistetään. Hän lauloi Odysseun ja Akilleun riidasta -ja Agamemnonista, joka iloitsi heidän epäsovustaan, sillä Pythia oli -kerran ennustanut sen riidan tietävän sodan loppua. - -Laulu vaikutti syvästi Odysseuhun. Hän veti laajan vaippansa liepeen -kasvojensa peitteeksi, sillä hän ei tahtonut näyttää vieraille -kyyneleitään. Laulajan lopetettua tarttui Odysseus pikariinsa ja uhrasi -jumalille. Mutta kun ruhtinaat kehoittivat laulajaa jatkamaan, peitti -hän jälleen kasvonsa ja syvä huokaus kohosi hänen rinnastaan. Muut -eivät sitä huomanneet, mutta vieressä istuva Alkinoos piti vierastaan -silmällä. Laulun tauottua kuningas virkkoi: - -"Nyt olemme saaneet kuulla paljon kaunista, käykäämme nyt leikkeihin, -jotta vieraamme saa kotonaankin kertoa kunnostamme nyrkkeilyssä, -painissa, hypyssä ja juoksussa." - -Kaikki suostuivat mielellään ehdotukseen ja läksivät kilpakentälle, -jonne kohta kokoontui tuhatlukuinen katselijajoukko. Fajakien etevimmät -uroot ottivat kilpailuihin osaa. Heidän joukossaan oli myös Alkinoon -kolme poikaa: Laodamas, Halios ja Klytoneeos. - -Kilpailujen päätyttyä virkkoi Laodamas: - -"Ystävät, kysykäämme vieraaltamme, eikö hänkin haluaisi kilpailuihin -ottaa osaa. Koko hänen vartalonsa, kätensä, rintansa ja etenkin -voimakas niskansa todistavat hänen olevan voimakkaan, ellei raivoava -meri ole kaikkia hänen voimiaan heikontanut." - -Toiset kehoittivat innostuneina puhujaa kääntymään vieraan puoleen ja -hän tekikin niin: - -"Kunnioitettu vieraamme, etkö tahtoisi ottaa sankarileikkeihimme osaa? -Varmasti olet niihin perehtynyt, eikä mies voi muualla itselleen -suurempaa mainetta niittää kuin kilpakentällä käsin ja jaloin. Siis -tule! Heitä huolesi pois, kohta koittaa kotimatkasi, laiva jo valmiina -odottaa ja miehet ovat lähtöön varustautuneet." - -Mutta Odysseus vastasi: - -"Miksi sellaista minulta pyydät? Kärsimykseni ovat olleet liian suuret, -mieltäni murheet painavat ja kotiani kipeästi kaipaan." - -Silloin ivasi häntä Euryalos, eräs fajakien etevimmistä: - -"Niin, ethän ole edes kilpailijan näköinenkään, jotain rikkauksia -etsivää kauppiasta tai laivamiestä paremmin muistutat." - -Harmistunein katsein silmäili Odysseus puhujaa ja vastasi hänelle: - -"Puhut sopimattomasti, nuorukainen. Samalle ihmiselle eivät jumalat ole -kaikkia lahjojaan jakaneet. Ken on saanut voimaa, ken suuren -ymmärryksen, ken taas puhujalahjan. Monelle, jonka ulkomuoto on -vähäpätöinen, ovat jumalat antaneet kaunopuheisuuden suuren lahjan. -Missä tahansa hän kulkee, saa hän ihailua osakseen. Toinen taas on -saanut ulkonaisen kauneuden, mutta hänen puheestaan puuttuu viehätys. -Niin on sinunkin laitasi. Varreltasi olet komea kuin jumala, mutta -ymmärryksesi ei näy sille vertoja vetävän. -- Sanasi koskivat. Niin -tottumaton urheiluun en ole kuin luulet; olinpa miesten parhaita ennen, -mutta sodat ja meren valta ovat voimiani vähentäneet. Mutta sittenkään -en tahdo kilpailusta kieltäytyä. Koettakaamme!" - -Samassa hän tarttui, vaippaansa riisumatta, suurimpaan diskoon ja -heitti sen kauas katselijoitten päitten yli. Diskon vinkuen kiitäessä -ilmassa kumartuivat katselijoitten päät alas, mutta se lensi kauas yli -maalin. - -Atene itse fajakialais-miehen muodossa asetti merkin siihen, mihin -diskos putosi ja lausui: - -"Kas niin, vieras, sepä vasta heitto! Rohkeutta vain, ei täällä kenkään -sinua voittamaan kykene!" - -Odysseus, iloissaan tuntemattoman ystävällisistä sanoista, lausui: - -"Nyt, nuorukaiset, tulkaa koettamaan, ken teistä heittää diskos-kiekon -yhtä pitkälle tai kenties pitemmälle. Tai jos muita leikkejä mielitte, -olen niihinkin valmis. Kaikkien muitten kanssa kilpailuun ryhdyn, -paitsi Laodamaan, joka on isäntäni, sillä huonosti tekee se, joka -isäntänsä kanssa kilpailuun käy. -- Aivan kykenemätön en urheilussa -lie, osaanpa joustakin jännittää. Taistellessamme Troian edustalla oli -Filokteetes ainoa, joka minut siinä voitti, ja keihästä heitän kuin -muut nuolta. Ainoastaan kilpajuoksussa epäilen voimiani. Ruuan puute ja -meren myrskyt ovat minua liiaksi heikontaneet." - -Odysseun vaiettua vallitsi hetken ajan täydellinen hiljaisuus. Sen -katkaisi Alkinoos: - -"Oikein, vieras! Tästä lähin ei sinua kenkään uskalla ivata eikä -pilkata. Mutta me emme ole nyrkkeilijä- emmekä painijakansaa. -Kilpajuoksussa ja soudussa on meidän taitomme. Mutta nyt tahdomme -näyttää mihin pystymme, jotta kerran kotonasi, puolisosi ja lastesi -parissa istuessasi, voit niistä heille kertoella. Olemme elämänhaluista -kansaa, rakastamme juhlia, soittoa ja tanssia. Paraat tanssijamme -käykööt taitoaan näyttämään!" - -Yhdeksän kilpailujen järjestäjää riensi heti esiin, tasoitti kentän ja -valmisti siihen tilaa. Samassa tuotiin Demodokoon harppu ja sokea -soittaja talutettiin joukon keskelle. Heti kokoontui ympärille joukko -nuorukaisia, jotka alottivat tanssin, ja ihastuneena katseli Odysseus -heidän ihmeellistä notkeuttaan. - -Nyt alkoi Demodokos uudelleen näppäillä harppuaan ja lauloi Afroditeen -ja Ares jumalan rakkaudesta: - -Ares, sodan jumala, oli rakastunut ihanaan kauneuden ja rakkauden -jumalattareen Afroditeen, joka oli ruman ja ontuvan takomataiteen -valtiaan Hefaiston puoliso. Isännän poistuttua kotoaan riensi Ares -rakastettuaan tapaamaan. Auringon jumala Helios oli kuitenkin huomannut -Afroditen uskottomuuden ja ilmoitti siitä Hefaistolle. Tämä raivostui -sen kuullessaan ja päätti kostaa rakastuneille. Pajassaan hän takoi -verkkoja, hienoja kuin hämähäkin seitti, mutta niin sitkeitä, ettei -niitä poikki saanut. Taidokkaasti hän kiinnitti niitä huoneeseensa, -niin ettei niitä kenkään huomannut. Luvattuaan lähteä lempisaareensa -Lemnoon jätti hän kotinsa. Huomattuaan hänen lähtönsä riensi Ares -jälleen jumalattaren luo, mutta silloin kietoutuivat verkot niin -lujasti heidän ympärilleen, etteivät he voineet kättään liikuttaa. -Kuultuaan Heliolta Areen vierailusta, riensi Hefaistos kotiin ja huusi -raivoissaan, niin että kaikki jumalat sen kuulivat: - -"Zeus ja te muut kuolemattomat, tulkaa katsomaan Zeun tyttären -uskottomuutta. Hän hylkää minut, koska olen raajarikkona syntynyt, ja -lahjoittaa rakkautensa kauniille Areelle. Nyt en heitä vapauta, -ennenkuin saan takaisin kaikki ne kauniit lahjat, mitkä annoin Zeulle -hänen kaunista, mutta kevytmielistä tytärtään kosiessani." - -Jumalat saapuivatkin Hefaiston äänen kuullessaan ja puhkesivat -raikkaaseen nauruun nähdessään Hefaiston näppäryyden. - -"Vääryys ei kauan menesty", arvelivat he, "ja näkyypä hidas Hefaistos -voittavan Areen, jumalista ketterimmän." - -Suuttunut Hefaistos avasi vihdoin kahleet, kun Poseidon vakuuttamalla -vakuutti Areen suorittavan runsaat lunnaat. Nopeasti riensivät -kahleista päässeet pois. Afrodite kiirehti hänelle pyhitettyyn Pafon -lehtoon Kyproon, jossa kariitit, viehätyksen valtiattaret, voitelivat -hänet hienoilla öljyillä ja pukivat ihastuttavaan pukuun. Ares riensi -Trakiaan. - -Laulajan vaiettua kehoitti Alkinoos poikiaan Haliosta ja Laodamasta -tanssimaan kahden, mainiten heitä saaren paraiksi tanssijoiksi. -Nuorukaiset ryhtyivät ensin ihmeelliseen palloleikkiin. Toinen heitti -pallon taidokkain liikkein ilmaan, toinen sieppasi sen notkeasti -hypäten. Toiset nuorukaiset seisoivat ympärillä lyöden käsillään -tahtia. Tanssien tauottua kääntyi Odysseus isäntänsä puoleen: - -"Liikoja et kehunut, kuningas, mainitessasi poikiasi parhaiksi -tanssijoiksi. Hämmästyneenä olen katsellut heidän taitoaan." - -Iloisena vieraansa huomaavaisista sanoista virkkoi Alkinoos: - -"Miehet, fajakien ruhtinaat, kuulkaa ehdotustani. Meitä on yhteensä -kolmetoista. Tuokoon kukin vieraallemme puhtaan manttelin, liivit ja -kultatalentin. Euryalos, joka häntä sanoin loukkasi, korjatkoon sen -sekä puhein että lahjoin." - -Kaikki suostuivat ehdotukseen ja lähettivät airuensa kotiin hakemaan -lahjoja, mutta Euryalos, tunnustaen Alkinoon oikein sanoneen, kääntyi -Odysseun puoleen ja ojentaen hänelle kallisarvoisen kuparimiekan, josta -osa oli hopeaa ja norsunluuta, sanoi: - -"Terve sinulle, arvoisa vieras! Jos sinua sanoillani loukkasin, suo se -anteeksi ja tuuli ne kauas vieköön! Jumalat suokoot sinulle onnea -kotimatkallasi!" - -Odysseus vastasi: - -"Terve sinulle, rakas ystävä! Suokoot jumalat sinullekin onnea! -Toivottavasti et tule lahjoittamaasi miekkaa kaipaamaan." - -Sanoi ja sitoi arvokkaan miekan vyölleen. Samalla alkoivat saapua -lahjojen tuojat. Alkinoon pojat ottivat arvokkaat tavarat vastaan ja -laskivat ne kunnioittaen äitinsä, Areten, viereen, jolle Alkinoos -lausui: - -"Puolisoni, toimita tänne tilava arkku, johon vieraamme lahjat voimme -laskea. Toimita myös kylpy valmiiksi, jotta vieraamme valmistuisi -iloitsemaan lahjoista ja kuulemaan laulajan lauluja. Annan hälle vielä -muistoksi kultamaljan, josta juodessaan hän aina antajaa muistaa." - -Arete teki kuten kuningas pyysi ja, järjestettyään lahjat arkkuun, -kehoitti hän Odysseuta sulkemaan sen niin, ettei matkan varrella kukaan -pääse sitä aukomaan. Odysseus oli oppinut Kirkeltä erikoisen hihnojen -solmiamiskeinon, jolla hän nyt sulki lujasti arkkunsa. - -Virkistävästä kylvystä noustuaan hän kohtasi ovella kuninkaan tyttären -Nausikaan, joka ihaillen virkkoi: - -"Terve sinulle, vieras! Kun kerran kotimaahasi saavut, älä siellä -pelastajaasi unohda!" - -"Oi, Nausikaa, Alkinoon jalo tytär, Zeus suokoon minun kotiini kerran -päästä! Ei ole päivää kuluva, jolloin en muistaisi sinua. Rukouksin -puoleesi käännyn kuin jumalattaren puoleen." - -Sisään vieraitten pariin astui nyt kookas Odysseus. Aterialle -käydessään leikkasi hän palan paististaan, käskien palvelijan viedä sen -Demodokolle, sillä, kuten hän sanoi: - -"Laulaja ansaitsee kunnioituksemme. Runon jumalatar on suonut hälle -suuren lahjan." - -Palvelija kantoi Odysseun antimen sokealle, joka iloitsi vieraan -ystävällisyydestä. - -Syötyään kääntyi Odysseus uudelleen laulajan puoleen: - -"Jumalaisen lahjan olet saanut, vaan sitä enemmän taidostasi maailmalle -kertoisin, jos vielä laulaisit Odysseun keksimästä puuhevosesta, jolla -kreikkalaiset Troian valloittivat. Olet niin paljon muuten heidän -töistään laulanut, kuin jos olisit itse siellä ollut tai kuullut siitä -joltain läsnäolleelta." - -Niin hän virkkoi ja laulaja, jumalan innostamana, alkoi laulaa, miten -kreikkalaiset, sytytettyään leirinsä tuleen, astuivat laivaan ja -läksivät kotia kohti. Parhaat uroot olivat kuitenkin kätkeytyneet -suuren puuhevosen sisään. Pahaa aavistamatta kuljettivat troialaiset -hevosen kaupunkiinsa. Toiset kyllä ehdottivat sen särkemistä, toiset -taas halusivat syöstä sen kaupungin muureilta alas, mutta suurin osa -tahtoi säilyttää sen muistomerkkinä. Siten toteutui kohtalon säädös. -- -Vielä lauloi Demodokos Troian hävityksestä, miten uroot yöllä tulivat -hevosesta ulos, levittivät ympärilleen tulta ja kuolemaa, ja miten -Odysseus, voimakkaana kuin itse Ares, ja jumalainen Menelaos riensivät -Deifobon taloon, jossa lopullisesti, Atenen avulla, voiton saavuttivat. - -Laulua kuullessaan ratkesi Odysseus hillittömään itkuun. Hän itki kuin -itkee vaimo sodassa kaatuneen puolisonsa ruumiin ääressä. Silloin käski -Alkinoos laulajan lakata, sillä: - -"Vieraan iloksi juhlia juodaan, mutta koskeivät laulut kaikkia -ilahuttaneet, lienee parasta lopettaa." - -Ja Odysseun puoleen kääntyen hän virkkoi: - -"Vieras, yhtä sinulta pyydän. Ällös enää meiltä nimeäsi salaa, sitä, -minkä isäsi ja äitisi sinulle kerran antoivat. Nimetöntä ei toki -maailmassa ole, ei kaikkien halvimpienkaan joukossa. Ja kerro, mikä -maasi ja kansasi on, tietääksemme minne sinut lähetämme, sillä laivamme -kulkevat peränpitäjättä ja luotsitta. Ne tietävät miesten mietteet, -tuntevat kaikki maat ja kansat, eivätkä sumutkaan voi niitä eksyttää. -Tosin kertoo ennustus Poseidonin uhanneen, vihastuneena siitä, että me -kaikki haaksirikkoiset koteihinsa johdamme, tuhota tällaiselta matkalta -palaavan laivamme ja kohottaa vuoret kaupunkimme ympärille. -Toteutuneeko ennustus, ei kenkään tiedä. Kerro myös, missä olet -harhaillut, minkä kansojen pariin joutunut ja miksi itket, kun -akaialaisista lauletaan ja Troian nimeä mainitaan? Kenties siellä -kaatui joku rakas omainen, ehkäpä veljen veroinen ystävä?" - - - - -YHDEKSÄS RUNO. - - -Odysseus alkoi: - -"Kuuluisa Alkinoos! Mikä onkaan onnellisempaa kuin saada istua ystäväin -parissa katettujen pöytien ääressä ja kuulla jumalaisen laulajan -laulavan urotöistä. -- Nyt haluat kuulla surullisista vaiheistani. -Mutta mistäpä alottaisin ja mihin lopettaisin, sillä kirjavat ovat -jumalain säätämät tieni olleet. Ensinpä kuitenkin tulee minun nimeni -mainita. Olen Odysseus, Laerteen poika, Itakan kekseliäisyydestään -mainittu kuningas. Maani on karu ja kallioinen, mutta se on synnyttänyt -mainioita miehiä, eikä koko avarassa maailmassa ole ainoatakaan -kolkkaa, joka minun silmissäni olisi sitä ihanampi. Kaunis Kalypso ja -jumalainen Kirke koettivat minua luonaan pitää ja puolisokseen saada, -mutta ei missään ole synnyinmaan vertaista eikä omia vanhempia -rakkaampia, ja sinne kaihoamme, vaikka mitä ihanuuksia meille vieraissa -tarjottaisiin. - -"Mutta kerronpa sinulle kaikki kohtaloni, mitä Zeus Troiasta -lähdettyäni osakseni salli. - -"Ilionista kuljetti tuuli meidät kikonien kaupunkiin Ismaroon. Sen -voitimme, jaoimme runsaat saaliit ja sen tehtyämme kehoitin miehiäni -nopeasti rientämään laivoihin. Mutta he, houkat, eivät totelleet, vaan -jäivät kaupunkiin viinivarastojen ja runsaitten teuraseläinten -kimppuun. Sillä aikaa kutsuivat kikonit sisämaassa asuvia heimolaisiaan -avukseen ja heidän tultuaan monilukuisina kuin puhkeavat kevään lehdet, -pääsimme kovan taistelun jälkeen vetäytymään laivoihimme. Mutta kuusi -miestä kustakin laivasta kaatui taistelussa. Kolme kertaa huudettuamme -kunkin kaatuneen nimeä käänsimme aluksemme ulapalle, mutta silloin -lähetti Zeus hirveän raju-ilman, joka pirstoi purjeemme kolmeen, -neljään osaan. Pilkkopimeässä sousimme rantaan ja siellä saimme kaksi -vuorokautta odottaa ilman tyyntymistä. Vihdoin pääsimme lähtemään ja -pian olisimme Itakaan päässeet, ellei rajuilma olisi uudelleen -puhjennut ja heittänyt laivaamme toiseen suuntaan. Yhdeksän vuorokautta -purjehdimme aavoja selkiä, kunnes kymmenentenä saavuimme lotofagien -maahan, jossa lotus, tuo ihmeellinen kasvi kasvaa. Aterioituamme -lähetin miehiä ottamaan selkoa, mihin olimme joutuneet. Maan asukkaat -tarjosivat silloin läheteillemme lotusta, mutta kun he sitä olivat -maistaneet, alkoi lotuksen vaikutus näkyä. He unohtivat asiansa, -laivat, kodin, kaiken, ainoa halu oli saada jäädä maihin nauttimaan -lotusta. Väkivallalla kannoin itkevät ja vastustelevat miehet -laivoihin, sidoin heidät penkkeihin kiinni ja käskin kiireesti -soutamaan pois petollisen kasvin läheisyydestäkin. - -"Taas olimme siis myrskyävien aaltojen varassa. - -"Raskain mielin eteenpäin purjehtiessamme saavuimme kyklopien kummaan -maahan. Siellä ei kynnetä eikä kylvetä, ei viinitarhoja hoideta, vaan -maa kasvaa heille hoidotta vehnää ja ohraa. Ilman lakia he elävät, -kukin vastaa vain itsestään ja asuntona he käyttävät kallion luolia. - -"Jonkun matkan päässä kyklopien saarelta kohoaa merestä pienoinen, -metsärikas saari. Siellä elää laumoittain vuohia, sillä ihmisjalka ei -sinne milloinkaan astu. Saari on viljava, ja jos ken sinne asumaan -asettuisi, tekisi hän siitä helposti ihanan yrttitarhan. Eivät edes -kyklopit siellä käy, sillä he eivät osaa laivoja rakentaa. - -"Eräänä pilkkopimeänä yönä johti joku jumala aluksemme saaren oivaan -satamaan ja iloisina nousimme maihin ja laskeuduimme levolle. - -"Seuraavan aamun ruskottaessa läksimme katselemaan ihanaa saarta. Ja -runsas oli saaliimme. Kukin kahdestatoista aluksestamme sai osalleen -yhdeksän vuohta, itse otin kymmenen. - -"Koko päivän nautimme herkullisia aterioitamme ja joimme viinejä, -joiden varastoa olimme kikonien maassa yhä lisänneet. Siinä -tyytyväisinä istuessamme äkkäsimme savun nousevan vastaiselta rannalta -ja kuulimme sieltä kyklopien puolelta sekä ihmisten että vuohien ja -lampaitten ääniä. Seuraavana aamuna kutsuin laivojen väet kokoon ja -puhuin heille: - -"'Miehet, ystävät! Odottakaa te täällä, minä lähden laivoineni -naapuriemme luo ottamaan selkoa, mitä kansaa siellä asuu, villejäkö he -ovat vaiko vieraanvaraisia ja jumalaa pelkääviä.' - -"Sen sanottuani nousin laivaan kehoittaen miehiäni seuraamaan, -työnsimme laivan merelle ja suuntasimme kulkumme vastassa olevalle -rannalle. Sitä lähetessämme huomasimme niemekkeellä, aivan lähellä, -suuren, korkean luolan ja siellä näkyi vuohia ja lampaita laitumella. -Ympärillä oli korkeitten kivivallien, tammien ja honkien ympäröimä -aitaus. Luolassa asusti yksisilmäinen mies, ihmeellinen olio, eläen -suuria karjalaumojaan paimennellen, huolimatta mitään muusta -maailmasta. Tuskinpa häntä saattoi ihmiseen verratakaan, pikemmin -korkean vuoren metsäiseen huippuun, joka kohoaa ylväänä yli metsän -latvojen. - -"Käskin miehiäni laskemaan ankkurin ja jäämään laivaan, mutta -kaksitoista parasta otin mukaani. Aavistin joutuvani tekemisiin -voimakkaan miehen kanssa, joka ei lakia pidä pyhänä, ja siksi varasin -mukaani suuren nahkasäkillisen oivallista viiniä, jota olin Ismarossa, -muitten arvokkaitten lahjojen lisäksi, saanut Apollon papilta -Maronilta, säästäessäni hänen henkensä. Tämä viini oli niin voimakasta, -että pikarilliseen sitä tarvittiin miedonnukseksi kaksikymmentä -pikarillista vettä. Ja niin miellyttävä haju siitä nousi, että oli -aivan mahdotonta olla sitä juomatta. - -"Astuimme luolaan. Isäntää ei siellä näkynyt. Hämmästyneinä katselimme -luolan varastoja. Seinävierillä oli suuria koreja täynnä juustoja, oli -raintoja ja pyttyjä heraa kukkuroillaan, ja lampaita ja karitsoja oli -suunnattomat määrät, eri karsinoissa eri-ikäiset. Miehet rukoilivat -minua ottamaan mukaamme juustoja ja lampaita ja rientämään -laivoillemme, mutta -- heidän onnettomuudekseen -- halusin nähdä itse -isännän ja niin jäimme luolaan. - -"Teimme tulen, uhrit uhrasimme ja söimme parhaillaan hänen juustojaan, -kun kuulimme hänen tulevan. Selässään hän kantoi hirvittävää risukasaa, -jonka hän viskasi maahan sellaisella ryskeellä että me säikähtyneinä -pakenimme luolan kaukaisimpiin soppiin. Nyt hän ajoi sisälle -lypsettävät vuohet, jätti pukit ulkopuolelle aitaukseen ja vieritti -vihdoin luolan suulle niin kauhean kivimöhkäleen, ettei sitä -kahdellakymmenelläkään hevosella olisi saanut liikkeelle. Lypsettyään -karjansa hän kaatoi toisen puolen maidosta juustoastioihin, toisen hän -säästi illallistaan varten. Askareet ripeästi toimitettuaan teki hän -tulen. Nyt hän vasta huomasi vieraansa, joille hän virkkoi niin -hirvittävällä äänellä, että kaikki kauhusta vapisimme: - -"'Keitä te olette? Oletteko merten kierteleviä rosvoja, jotka vahinkoja -tehden kuljette?' - -"Miehen sekä muoto että ääni oli kauhistuttava. Rohkaisin kuitenkin -mieleni ja virkoin: - -"'Olemme akaialaisia, kotimatkalla Troiasta, ja nyt olemme joutuneet -myrskyn heiteltäväksi. Kuulumme Agamemnonin kansaan, Agamemnonin Atreun -pojan, jonka maine ulettuu maasta taivaaseen. Ja nyt eteesi polvistumme -ja anomme sinulta vieraslahjaa, kuten hyvä tapa vaatii. Suo kunnia -Zeulle, joka on vieraitten suojelija ja heidän puolestaan kostaja.' - -"Mutta julmistuneena vastasi tuo yksisilmäinen jättiläinen: - -"'Joko olet tyhmä tai tulet hyvin kaukaa, koska peloittelet minua Zeun -kostolla. Hänestä me kyklopit emme välitä enempää kuin muistakaan -jumalista, sillä me olemme paljon väkevämpiä. Säästänkö teitä vai en, -se riippuu siis yksinomaan minusta. Mutta sanoppa, minne oivat -aluksenne jätitte? Ovatko ne tässä lähelläkin?' - -"Olin kuitenkin liian viisas ansaan käydäkseni, siksipä vastasin -hänelle: - -"'Laivammeko? Niille kävi hullusti. Mahtava Poseidon pirstoi ne -kalliota vastaan ja me vain pelastuimme.' - -"Hirviö ei vastannut mitään, vaan sieppasi joukostamme kaksi miestä, -paiskasi ne kuin koiranpennut maahan mäsäksi, mursi pieniin osiin ja -söi hirveän illallisensa kuin raivoisa leijona. Luun sirustakaan ei hän -jäljelle jättänyt. Kauhistuneina kohotimme kätemme taivasta kohti -huutaen Zeulta apua. Mutta jättiläinen ei meistä välittänyt, vaan -syötyään kyllikseen hän heittäytyi maahan pitkäkseen ja vaipui -raskaaseen uneen. Raivoissani olin syöksemäisilläni miekallani hänen -rintansa puhki, mutta samalla minulle selvisi, että itsekin olisimme -silloin kuoleman omat, emmehän näet millään saisi kivimöhkälettä ovelta -siirretyksi. Tuskissamme jäimme odottamaan päivän koittoa. - -"Aamulla varhain nousi jätti, teki tulen, lypsi karjansa ja söi taas -kaksi miehistämme. Suurella melulla läksi hän sitten ajamaan karjaansa -laitumelle, mutta luolasta poistuessaan nosti hän kevyesti kiven -jälleen oven eteen ja niin tarkoin, ettei rakoakaan jäänyt. Nyt aloin -suunnitella, miten tuhoaisin jättiläisen, ja keksinkin mielestäni oivan -keinon. Luolasta löysin pitkän oliivipuisen hirren, joka arviolta oli -yhtä pitkä ja paksu kuin suuren, kaksikymmenairoisen lastilaivan masto. -Siitä hakkasin noin sylen pituisen osan ja käskin tovereitani -veistämään sen sileäksi. Teroitin itse sen pään aivan teräväksi, -karkasin tulessa ja kätkin sen muutamaan tunkiokasaan, joita olikin -luolassa yllin kyllin. Sen tehtyämme heitimme arpaa, kutka miehistä -tulisivat kanssani painamaan sitä nukkuvan kyklopin silmään. Arpa -lankesikin neljälle joukon parhaalle, itse olin viides. - -"Illan tultua palasi kyklopi ajaen koko laumansa luolaan, ainoatakaan -ulkopuolelle jättämättä. Lieko hän pahaa aavistaen niin tehnyt vai -neuvoiko hänelle sen joku jumala, en tiedä. Lypsettyään kaikki söi hän -jälleen kaksi miestä. Silloin lähenin häntä kädessäni astia täpötäynnä -voimakasta viiniä ja virkoin: - -"'Kas tässä, tämä on sinulle palanpaineeksi. Näin ihanaa juomaa oli -laivassamme ja tämän toin sinulle uhriksi toivoessani sinun meidät -kotiin opastavan. Mutta sinähän vain raivoat. Luuletko kenenkään -ihmisen milloinkaan luoksesi tulevan, kun noin käyttäydyt.' - -"Kyklopi tarttui astiaan, joi juomistaan ja pyysi yhä lisää. - -"'Kasvaa kyklopeillakin rypäleitä, mutta tämähän on oikeata nektaria', -virkkoi hän tyytyväisenä. 'Mutta sanoppas nimesi, niin annan sinulle -pyytämäsi vieraslahjan.' - -"Tarjosin hälle jo kolmannen kerran ja kolmasti hän astian tyhjensi. -Nähtyäni viinin alkavan vaikuttaa sanoin: - -"'Kysyt nimeäni, kyklopi. No, saanhan sen sanoa, mutta muista sitten -lahjasikin antaa. Eikukaan on nimeni, Eikukaan, niin kutsuivat minua -vanhempani, niin kutsuvat toverinikin.' - -"'No niin, sitten syön sinut viimeiseksi, Eikukaan, se on lahjani', -sopersi hirviö. - -"Sen sanottuaan hän vaipui raskaaseen uneen. Heti työnsin teroittamani -kangen tuleen ja pidin sen päätä siellä, kunnes se oli syttymäisillään. -Samalla koetin rohkaista tovereitani. Kun kärki alkoi hehkua, työnsivät -toverini sen voimakkaasti kyklopin ainoaan silmään ja minä kiersin sitä -yläpäästä kuten kirvesmies tovereineen kiertää kairaa laivan hirteen. -Silmäluomi paloi, hirveällä sähinällä kiertyi palava puu silmäkuopassa -ja verta virtaili koskenaan. Me pakenimme pimeimpiin nurkkiin, mutta -kauheasti kiljuen syöksyi kyklopi ylös ja veti verisen puun tyhjästä -silmäkuopastaan. Ympärillä asuvat kyklopit riensivät luolan -ulkopuolelle kysellen, mikä hänellä oli hätänä. - -"'Eikukaan tappaa minut, Eikukaan käyttää viekkautta eikä voimaa!' -ärjyi hän. - -"'No, Polyfemos, jos ei kukaan sinulle siellä yksinäisessä luolassasi -mitään tee, on tietysti Zeus lähettänyt sinulle taudin, olet sairas. -Rukoile isääsi Poseidonia, hän voi sinua auttaa!' - -"Ja harmissaan poistuivat naapurit, Polyfemos oli vain häirinnyt heidän -yörauhaansa, mutta minä nauroin sydämessäni keksinnölleni. - -"Tuskasta voihkien hapuili kyklopi ovelle, nosti kiven pois, istui itse -suulle ja pitäen käsiään levällään koetti hän estää ketään pujahtamasta -ulos lampaitten seassa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Koetin miettiä -sinne tänne, miten pelastua hirmukuolemasta, enkä lopulta voinut muuta -keksiä kuin paeta pukkien avulla. Sidoin kolmittain tuuheavillaisia -pukkeja yhteen ja keskimäisen vatsan alla riippui yksi miehistämme. -Siten sain miehet turviin, äärimmäiset eläimet suojelivat keskimäistä. -Itse valitsin suurimman ja tuuheavillaisimman, ja lujasti tarttuen sen -villoihin koetin pysytellä sen alla piilossa. Tarkoin koetellen -jokaista käsin laski Polyfemos karjansa laitumelle. Viimeisenä astui -hitaasti se pukki, jonka alle minä olin kätkeytynyt. - -"'Rakas pukkini, miksi nyt näin hitaasti astut, sinä, joka aina -ensimäisenä laitumelle riensit, joka ensiksi lähteen löysit ja taas -illalla ensiksi kotiin kuljit? Suretko sinäkin isäntäsi surkeaa -kohtaloa? Eikukaan-kääpiö minulle ensin viinit juotti ja sitten näin -tuhosi. Jos sinulla ymmärrys olisi, sanoisit, missä hän nyt piilee. -Sitten vasta tuskani helpponee, kun tiedän, että Eikukaan makaa -murskana edessäni.' - -"Sen sanottuaan hän laski lemmikkinsä menemään. - -"Vasta päästyäni kauas luolasta uskalsin laskeutua irti kantajastani ja -samalla irroitin toverinikin. Laivan luo päästyämme riemuitsivat -toverimme nähdessään meidät hengissä, vaikkakin toisten kohtalo saattoi -meidät murheellisiksi. En antanut heille kuitenkaan aikaa suruun tai -ihmettelyyn, vaan kiireesti ajoimme kaunisvillaiset pukkimme laivaan ja -läksimme ulapalle. En kuitenkaan malttanut olla huutamatta kyklopille -ivasanoja: - -"'Kas niin, Polyfemos, siinä oli sinulle oikea palkka. Miksikäs rikoit -vieraanvaraisuuden lakeja. Vieraasi ei ollutkaan mikään vähäpätöinen -mies.' - -"Raivostuneena sieppasi kyklopi vuoren huipun ja heitti meitä kohti. Se -oli sattumaisillaan laivaamme ja meri alkoi kovasti lainehtia. Aallot -ajoivat laivamme takaisin rantaa kohti. Kun saimme sen jälleen rannasta -loittonemaan, aioin taaskin huutaa hänelle. Töin tuskin saivat toverini -minut hetkeksi vaikenemaan, he pelkäsivät kyklopin uudelleen heittävän -kiven, joka murskaisi sekä aluksemme että meidät. - -"En kuitenkaan malttanut kauan vaieta, vaan harmissani huusin: - -"'Jos sinulta kysytään, ken silmäsi sokaisi, voit vastata, että sen -teki kaupunkien valloittaja Odysseus, Laerteen poika, Itakan kuningas!' - -"Voihkien silloin kyklopi virkkoi: - -"'Siis sittenkin toteutuivat vanhat ennustukset. Täällä eli kerran -voimakas ja urhoollinen tietäjä Telemos, Eurymon poika. Hän ennusti, -että kerran näköni menetän Odysseun käden kautta. Odotin häntä -tulevaksi ja luulin hänet suureksi, voimakkaaksi ja kauniiksi mieheksi. -Ja nyt tuleekin mies, pieni ja mitätön, joka viiniä juottaen ja -viekkaudella minut voittaa. Mutta tulehan tänne, Odysseus, niin sinulle -vieraslahjan annan ja hankin vielä Poseidonilta matkaonnen. Hän on, -näetkös, isäni ja hän yksin voi, jos tahtoo, näköni jälleen antaa.' - -"'Kunhan saisin vielä henkesikin ottaa', huusin hänelle vastineeksi. - -"Mutta hän kohotti kätensä ja huusi Poseidonille: 'Kuule minua, mahtava -Poseidon, jos isäni olet! Älä salli Odysseun koskaan kotiinsa päästä. -Mutta jos hän sittenkin kohtalon määräyksestä sinne saapuu, tulkoon hän -yksin, vieraalla aluksella ja löytäköön kotinsa huonossa kunnossa!' - -"Poseidon kuulikin hänen huutonsa. Samassa hän sieppasi äskeistä -vieläkin isomman kalliolohkareen ja heitti sen suunnattomalla voimalla -jälkeemme. Se oli melkein peräsimeemme sattumaisillaan ja mereen -pudotessaan se nosti aallot raivoamaan. Saavuimme kuitenkin saareen, -jossa toiset olivat meitä jo kauan kuolleiksi luulleet. Jaoin tasan -kullekin tuomamme karjan, minulle kaikki yksimielisesti myönsivät -suurimman pukin, sen, jonka avulla kyklopin käsistä pelastuin. Uhrasin -sen Zeulle, mutta kaikkivaltias ei uhriamme ottanutkaan vastaan. - -"Koko päivän saaressa oltuamme läksimme seuraavana aamuna varhain -pyrkimään kotia kohti." - - - - -KYMMENES RUNO. - - -"Matkallamme jouduimme nyt jumalien suosikin Aiolon, Hippoteen pojan, -hallitsemalle saarelle, jota kuparimuurit ympäröivät. Aiolos asui -täällä onnellisena puolisonsa ja kuuden poikansa kanssa, joilla -kullakin oli oma sisar puolisona. Kokonainen kuukausi vierähti täällä -ystävällisen kodin piirissä, mutta kun sen kuluttua aloin valmistella -lähtöä, antoi kuningas hyödyllisiä neuvoja sekä yhdeksänvuotisen härän -nahasta tehdyn säkin, johon hän oli sulkenut kaikki muut tuulet, paitsi -länsituulen. Zeus oli näet tehnyt Aiolosta tuulien jumalan, jonka -vallassa oli pidättää tai päästää tuulia mielensä mukaan. Säkin suun -hän sitoi niin lujasti kiinni hopeahihnalla, ettei tuulen -hengähdystäkään sieltä tullut. Länsituulen tuli meidät kotiin saattaa. -Mutta eivät käyneet nytkään toteen isännän onnentoivotukset, turmioomme -oli oma hulluutemme syynä. - -"Jo yhdeksän vuorokautta oli kulunut ja kun kymmenes valkeni, näimme -kotisaaremme merestä kohoavan ja sen rannoilta öisten vahtitulien -tuikkavan. Miten ollakaan, minut valtasi yht'äkkiä tavaton väsymys. -Olin koko ajan valvonut hoitaakseni itse alusta, mutta nyt vaivuin -uneen. Siinä nukkuessani katselivat toverini Aiololta saatua säkkiä ja -puhelivat keskenään: - -"'Kas, sillä miehellä on aina onni myötä. Joka paikassa hän saa -osakseen vain kunniaa ja lahjoja. Toista on meidän. Samat tiet mekin -olemme kulkeneet, mutta kotiin palaamme tyhjin käsin. Troiasta hän sai -runsaat saaliit ja nyt taas lahjoittaa Aiolos hälle koko säkillisen -aarteita. Katsotaanpas, mitä siellä oikein on!' - -"Kaikki suostuivat ehdotukseen, he avasivat säkin, mutta heidän -suureksi kauhistuksekseen hyökkäsivätkin sieltä kaikki ilman tuulet -ulos kovalla raivolla ja heittelivät aluksiamme aalloilla. Minut -valtasi herättyäni niin syvä epätoivo, että mietin heittäytyä -aaltoihin, silloinhan nämä tuskat päättyisivät. Päätin sentään vielä -alistua ja kantaa onnettomuuteni. - -"Tuulet ajoivat laivamme takaisin Aiolon saaren rantaan. Valitsin kaksi -miestä toverikseni ja läksin astumaan kuninkaan komeata palatsia kohti. -Istahdimme ovensuuhun, mutta ihmeissään virkkoi Aiolos: 'Odysseusko -siellä? Minkä jumalan viha sinua noin seuraa? Mehän lähetimme sinut -hyvin varustettuna kotiasi kohti.' - -"Syvän surun vallassa kerroin hänelle, miten meille oli käynyt, ja -koetin parhaani mukaan liikuttaa hänen sydäntään. Mutta vaiti istui -koko aterioimassa ollut perhe, kunnes isä vastasi: - -"'Lähde nopeasti pois, onneton. En koskaan ole auttanut miestä, jota -jumalat vihaavat', ja niin hän karkoitti meidät saareltaan. Nyt alkoi -toivoton matkamme jälleen. - -"Kuusi vuorokautta me harhailimme meriä, yötä päivää, kunnes -seitsemäntenä saavuimme laistrygonien satamaan, Lamoon. Tämän maan -asukkaat ovat kuuluisaa paimenkansaa, ja heidän maassaan päivän ja yön -rajaa tuskin huomaa. - -"Saavuimme oivaan satamaan. Toiset laivat ohjasivat kulkunsa sataman -perälle, mutta minä jätin alukseni aivan sataman suulle ja nousin -rantakalliolle ympärilleni katselemaan. Mitään asumuksia en nähnyt, -savua vain kohosi jostain. Lähetin kolme miehistäni ottamaan selkoa, -mikä kansa täällä asuu, ja he kohtasivatkin pian nuoren neidon, -kuningas Antifateen miehekkään tyttären. Miesten kysyttyä, ken maassa -hallitsi, ohjasi neito nämä heti kuninkaan palatsiin. Täällä he -kohtasivat maan kuningattaren, suuren kuin vuori, ja hän kutsutti heti -kotiin puolisonsa kansankokouksesta. Tultuaan sieppasi tämä heti yhden -miehistämme ja söi. Toiset kaksi lähtivät silloin juoksemaan -laivoilleen, mutta Antifates kutsui huutamalla kansansa kokoon, ja -kohta oli rannalla tuhatlukuinen joukko. Kiviä heitellen he murskasivat -kaikki aluksemme ja sieppasivat miehemme kuin kalat merestä -saaliikseen. Ainoastaan oma laivani, jonka olin sataman suulle -jättänyt, pääsi pakoon miesten soutaessa henkensä edestä. - -"Suuri oli tuskamme, mutta samalla olimme onnellisia pelastuksestamme. -Laivamme joutui nyt Aiaian saarelle, jossa asui ihana, mutta samalla -vaarallinen jumalatar Kirke, auringon jumalan ja Okeanon tyttären -Persen tytär. Saavuimme hyvään satamaan, mutta kahteen vuorokauteen -emme liikkuneet missään, surimme vain kohtaloamme. Kolmantena otin -keihään ja miekan ja läksin ympäristöä tarkastelemaan. Kiipesin -korkealle vuorelle ja näin silloin metsän keskeltä kohoavan -kiemurtelevan savupatsaan. Aioin lähteä sitä kohti, mutta maltoin -mieleni ja arvelin viisaammaksi lähettää sinne ensin urkkijat. Takaisin -vuorelta astuessani näin suurisarvisen hirven, jonka varmaan joku -jumala, onnettomuuttamme säälien, eteeni lähetti. Kaasin sen ja -kuljetin raskaan taakkani alukseen. - -"'Ystävät, vaikka kohtalomme on kova, emme kuitenkaan Hadeeseen astu -ennenkuin hetkemme lyö', virkoin tovereilleni. 'Kas tässä, älkäämme -itseämme suotta nälkään näännyttäkö.' - -"Miehet lähenivät saalistani ja pysähtyivät hämmästyneinä, sillä se oli -harvinaisen iso. Tarpeeksi ihmeteltyään ryhtyivät he valmistamaan -ateriaa; söimme tyytyväisinä ja joimme oivallista viiniämme. Seuraavana -aamuna sanoin: - -"'Toverit, kovia olemme kokeneet, idän tai lännen suuntaa emme tiedä, -emme edes aavista, missä päinkään olemme. Mikä nyt neuvoksi? Ken teistä -avun keksii, puhukoon. Saari on asuttu, näin savun sen keskeltä -nousevan.' - -"Mutta miesten mieleen johtui tovereittemme surullinen kohtalo ja he -alkoivat katkerasti itkeä. Itkulla ei mihinkään päästä, arvelin, ja -siksi jaoin laivaväkemme kahteen joukkoon, toisen johtoon asetuin itse, -toisen johtajaksi panin rohkean Eurylokon. Arpa määräsi Eurylokon -joukon lähtemään tutkimusretkelle saaren sisäosaan, me muut jäimme -rannalle. - -"Joukko saapuikin pian Kirken komealle asunnolle. Ulkopuolella -käyskenteli joukko susia ja leijonia, joiden miehet pelkäsivät -kimppuunsa hyökkäävän, mutta nämä lähestyivät tulokkaita häntäänsä -ystävällisesti heiluttaen kuni isäntäänsä ikävöivät koirat. Kaikki ne -olivatkin Kirken loitsimia ihmisiä. Miehemme pysähtyivät ovelle ja -kuulivat silloin sisältä kangasta kutovan naisen ihanaa laulua. Tulijat -päättivät huutaa saadakseen laulajan houkutelluksi ulos. Heidän äänensä -kuultuaan avasikin Kirke komeat ovet pyytäen heitä käymään huoneeseen. -He, raukat, seurasivatkin pyyntöä, ainoastaan Eurylokos jäi ulos -petosta epäillen. Kirke tarjosi nyt vierailleen mitä parhaimpia -herkkuja, mutta niihin hän olikin sekoittanut omia taikaryytejään -ja -juomiaan. Samassa hän kosketti heitä taikasauvallaan, muuttaen -miehemme sioiksi. Sian pää ja ruumis, mutta ihmisen sielu heillä oli, -ja siellä sikopahnassa he ratkesivat kaikki haikeaan itkuun. Huomattuaan -tovereittensa onnettoman kohtalon riensi Eurylokos vaikerrellen -laivallemme. Vasta monien kyselyjen jälkeen sai hän sanotuksi, miten -heille oli käynyt. Sieppasin heti oivan miekkani ja käskin Eurylokon -johtamaan minut taikalinnalle. Mutta hän lankesi jalkojeni juureen ja -polviani syleillen rukoili, etten läksisi, vaan että nopeasti -pyrkisimme pakoon. Käskin hänen jäädä rannalle ja läksin yksin astumaan -kohti saaren keskustaa. - -"Tiellä kohtasin kultasauvaisen Hermeen, joka minua läheni hennon -nuorukaisen muodossa. - -"'Minne matkaat yksinäsi, onneton?' hän lausui. - -"'Toverisi ovat suljetut Kirken sikalaan, ja varmasti päättyy sinunkin -matkasi sinne, ellet apua saa. Mutta neuvon sinulle pelastuksen. Kas -tässä, ota tämä yrtti; kun se on mukanasi, eivät Kirken keinot tehoa. -Hän aikoo sinullekin taikajuomiaan juottaa, mutta kun hän pitkällä -sauvalla sinuun koskee, tartu silloin miekkaasi ja syöksy häntä kohti -kuin aikoisit hänet surmata. Silloin hän peljästyen tarjoo sinulle -lempeään. Sitä et saa hyljätä, mutta ensin täytyy sinun vaatia häneltä -jumalallinen vala, ettei hän sinulle mitään pahaa tee.' - -"Sen sanottuaan hän otti maasta yrtin, jota jumalat nimittävät mölyksi. -Sen juuri on aivan musta, mutta kukka valkea kuin maito. Hermes läksi -nyt Olympoa kohti, mutta minä lähenin sykkivin sydämin Kirken asuntoa. -Ovella pysähdyin ja kun jumalatar kuuli ääneni, avasi hän kultaovensa -kutsuen minut sisään. Hopeakoristeisen tuolin hän minulle tarjosi, -jakkaran jalkaini alle asetti ja sekoitti viinejä juodakseni. -Tyhjennettyäni pikarin hän kosketti minua sauvallaan, huutaen: - -"'Sikojen pariin! Siellä toisetkin toverisi ovat.' - -"Silloin vedin miekan huotrasta ja syöksyin häntä kohti, mutta Kirke -vaipui jalkoihini puhuen: - -"'Ken olet ja mistä tulet? Mikä on sukusi ja missä on kotisi? Näen, -ettei taikajuomani sinuun tehoa, ja tähän asti ei kukaan ihminen ole -sitä turmiotta juonut. Olet Odysseus! Kerran hän saapuu luokseni -palatessaan mustalla aluksellaan Troiasta, niin on ennustettu. Pistä -miekkasi pois ja tule luokseni. Rakkauteni saat ja onnea sinulle -runsaasti ja'an.' - -"'Ei, jumalatar, miten voit sellaista ehdottaakaan', vastasin hänelle. -'Luuletko minun rakkaudestasi huolivan, olethan toverini niin kurjaan -tilaan saattanut. Mutta jos vannot jumalaisen valasi, ettet minua -tuhoa, jään luoksesi.' - -"Kirke vannoikin heti. - -"Sillä aikaa järjestivät hänen neljä apulaistaan, lähteitten ja -lehtojen haltijattaret, juhla-aterian. Yksi heistä valmisti minulle -virkistävän kylvyn. Asetuimme aterioimaan ja eteeni tuotiin mitä -paraimpia herkkuja, mutta en koskenut niihin. Ihmetellen kysyi silloin -Kirke: - -"'Mikset syö, Odysseus, miksi ruokiani halveksit? Vai mietitkö jotain -salajuonta?' - -"'En, Kirke. Mutta luuletko kenenkään rehellisen, kunnon miehen -suupalaakaan maistavan niinkauan kuin hänen toverinsa ovat salpojen -takana. Jos tahdot, että herkkujasi nautin, laske heidät vapaaksi.' - -"Heti läksikin Kirke sikalaansa kohti ja laski ulos sioiksi muuttamansa -miehet. Heidän keskellään seisten hän voiteli heitä vastavoiteilla, -ja heti putosivat harjakset heistä ja edessäni seisoi reipas joukko -entistään nuorempia, kookkaampia ja kauniimpia miehiä. Minut nähtyään -riensivät he itkien luokseni ja koko palatsi kaikui tervehdyshuudoista. -Kirke kehoitti minua vetämään aluksemme maihin ja kätkemään -matkatavaramme rantaluoliin. Sen tehtyäni odottaa hän koko -laivaväkeämme luokseen. - -"Saavuttuani rantaan juoksivat toverini vastaan itkien aivan -hillittömästi. Minut nähtyään heidät nimittäin valtasi sellainen riemu -kuin jos he olisivat jo Itakaan päässeet, sanoivat he. - -"'Mutta kerro, kerro, missä toverimme ovat!' kuului yhdestä suusta. - -"En siihen kuitenkaan ryhtynyt, vaan kehoitin heitä nopeasti -tyhjentämään laivan ja seuraamaan minua Kirken luo, jossa toiset -toverimme parhaillaan juhlivat. He tottelivat heti, paitsi Eurylokos. - -"'Hullut, sinnekö riennätte", nuhteli hän. "Kirke muuttaa teidätkin -sioiksi tai leijoniksi. Ettekö muista, miten kyklopin luona kävi? -Odysseun liikarohkeus sai sielläkin aikaan monen ystävän kuoleman.' - -"Olin harmistuneena tarttumaisillani miekkaan, mutta toiset saivat -minut rauhoittumaan ehdottamalla, että Eurylokos jäisi laivaan sitä -vartioimaan. Sinne hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan seurasi meitä. - -"Kirken luona puhkesivat jälleen valitukset toverien kohdatessa -toisensa. Mutta Kirke sai ystävällisin sanoin kaikki rauhoittumaan. Ja -siitä hetkestä me jäimme Kirken luo kokonaiseksi vuodeksi. Sen kuluttua -virkkoivat toverini: - -"'Etkö kotimaatasi enää muistakaan! Oi, lähtekäämme, muista kerran -ennustetun, että kotimaallesi pääset.' - -"Heidän sanansa saivat sydämeni lämpiämään ja jäätyäni Kirken kanssa -kahden kesken rukoilin häntä: 'Hyvä jumalatar, ole armelias, täytä -lupauksesi ja lähetä meidät kotiimme. Jo kaipaamme sinne.' - -"'En teitä vasten tahtoanne pidättää tahdo', virkkoi jumalatar. 'Mutta -vielä on teidän tehtävä matka Hadeeseen puhuttelemaan Teeban sokean -profeetan Teiresiaan haamua, hänen, jonka järki on Hadeessakin säilynyt -toisten siellä vain järjettöminä haamuina harhaillessa.' - -"Silloin vaivuin epätoivoon ja tuskissani toivoen kuolemaa valitin: - -"'Oi Kirke, Kirke, ken sen tien meille opastaa, eihän kukaan koskaan -ole vielä laivallaan varjojen valtakunnassa käynyt?' - -"'Älä siitä huolehdi, Odysseus', vastasi Kirke valitukseeni. 'Nosta -vain purjeesi ja jättäydy tuulen valtaan, kyllä se sinut perille vie. -Saavuttuasi Okeanos virralle nouse rannalle ja lähde Pyriflegetos ja -Kokytos jokien yhtymäkohtaan, jossa kallio kohoaa. Siihen kaiva kuoppa, -jalan mittainen joka suuntaan ja sen reunalla uhraa kuolleille uhrit: -ensin hunajaa ja maitoa, sitten suloista viiniä ja vihdoin vettä, jolle -siroittelet hienointa viljaa. Vainajia huutaen lupaa pyhästi Itakaan -saavuttuasi uhrata parhaat uhrisi ja etenkin Teiresiaalle laumasi paras -lammas. Rukoiltuasi teurasta uhrieläimesi pitäen niitä Manalaan päin -käännettynä, mutta käänny itse poispäin. Silloin alkavat vainajien -varjot sinua joukottain lähestyä. Käske toveriesi rukoillen uhrata -lammasuhreja, mutta vedä itse miekkasi tupesta, äläkä laske varjoja -lähenemään uhriverta, ennenkuin Teiresiaan kanssa olet puhunut. Siellä, -suuri Odysseus, lähestyy tietäjä sinua ja ilmoittaa sekä tien että -suunnan, miten kotiisi pääset.' - -"Aamun koittaessa riensin toverieni luo ilmoittaen, että Kirke salli -meidän lähteä. - -"Heidän riemunsa oli rajaton, mutta kuultuaan, että tiemme kulki Hadeen -kautta, muuttui se suunnattomaksi epätoivoksi ja valitukseksi. -Kohtaloamme emme kuitenkaan voineet välttää, vaan lähdettävä meidän -oli. Yksi joukostamme joutui kuitenkin jo ennen meitä Hadeen varjona -kulkemaan, nimittäin Elpenor, seurueemme nuorin. Hän oli kiivennyt -katolle vilpoisempaan paikkaan nukkumaan, mutta herättyään tovereitten -lähtötouhuun ei hän muistanutkaan olevansa korkealla, vaan putosi suin -päin alas taittaen niskansa. - -"Laivalle tultuamme näimme Kirken toimittaneen sinne kaksi lammasta, -jotka tarvitsimme Hadeessa uhratessamme." - - - - -YHDESTOISTA RUNO. - - -"Murhemielin astelimme laivaan ja nostimme purjeet. Hyvässä tuulessa -mennä viiletti aluksemme kohti tuntematonta kohtaloa. Auringon -laskiessa saavuimme Okeanon rajalle kimmeriläisten asuinpaikkojen luo, -joita ei koskaan auringon kehrä lämmitä, ei taivaalle noustessaan eikä -sieltä poistuessaan, vaan ihmisparkoja verhoaa ainainen yö. Laskimme -laivamme rantaan ja läksimme uhrieläimiämme taluttaen astumaan Kirken -määräämälle paikalle. Tein sinne kuopan ja uhrasin vainajille, kuten -Kirke käski. Silloin kohosi vainajia Manalan syvyyksistä. Sieltä tuli -nuorta ja vanhaa, lasta ja aikuista, nuoria, hentoja tyttöjä ja sodissa -kaatuneita sankareita. Kaikki alkoivat horjuen ja kirkuen astella -kuopan ympärillä. Miekka kädessä pidin heitä kuitenkin loitommalla, -kunnes Teiresias-tietäjän kohtasin. - -"Ensimäisenä läheni äsken kuolleen toverimme Elpenorin haamu. Itkien -hän kertoi tapaturmastaan ja rukoilemalla rukoili, etten jättäisi häntä -hautaamatta. Lupasin täyttää hänen pyyntönsä. - -"Nyt läheni äitini Antikleian, Antolykon tyttären, varjo. Minun -Troiassa ollessani oli hän kuollut. Nähdessäni hänet taaskin itkuun -ratkesin, mutta en laskenut häntä enemmän kuin muitakaan kuopan -reunalle. Vihdoin saapui teebalaisen Teiresiaan haamu. - -"Tunnettuaan minut hän virkkoi: - -"'Miksi, onneton, auringon valosta tänne ilottomille maille tulit? -Mutta väisty syrjään, salli minun maistaa verta, silloin sinulle -totuuden ilmoitan.' - -"Pistin heti miekan tuppeen ja hän, verta juotuaan, alkoi: - -"'Suuri Odysseus, kysyt minulta, miten kotiasi pääset. Vaikeat ovat -matkasi, Poseidon sinua vihaa, koska olet puhkaissut hänen rakkaan -poikansa Polyfemon silmän. Siitä huolimatta pääsette kotiin, jos vain -voit pitää sekä itsesi että toverisi kurissa Trinakian saarelle -saavuttuanne. Siellä on laitumella kaikkitietävän Helion karja. Jos sen -jätätte koskematta, saavutte varmasti Itakaan, mutta jos siihen käsiksi -käytte, käy teille huonosti. Laivasi ja toverisi menetät ja itse pääset -kotiin vasta aikojen kuluttua, silloinkin ventovieraalla aluksella. -Kotisi on silloin huonossa kunnossa, vieraat miehet siellä mellastavat, -ihanaa puolisoasi kosivat ja omaisuuttasi tuhlaavat. Sinä surmaat -heidät kaikki, mutta kostettuasi ota airo mukaasi, lähde kauas -sisämaahan kansan luo, joka ei merestä mitään tiedä, ei suolaa -ruuassaan suvaitse eikä laivoja milloinkaan näe. Siellä uhraa -jumal'uhrisi mahtavalle Poseidonille ja kotiin palattuasi kaikille -muille taivaanvaltiaille. Pitkä elinaika on edessäsi, kauas elosi -iltaan ehdit ja kansat ympärilläsi onnellisina elävät. Vihdoin saapuu -mereltä kuolo, joka päiväsi hiljaa päättää.' - -"Hänen lopetettuaan, virkoin: - -"'Oi, Teiresias, se siis on jumalain tahto. Mutta katso, tuolla äitini -ääneti istuu katsettaan kohottamatta. Sano, miten tuntisi hän minut -pojakseen?' - -"'Se ei vaikeuksia tuota', puhui tietäjä. 'Jos ketä tahdot puhutella, -laske hänet uhriveren ääreen, silloin hän todet sanoo. Kenet pois -karkoitat, hän ääneti poistuu.' - -"Teiresias poistui, mutta minä jäin odottamaan äitini lähenemistä. -Verta maistettuaan hän heti tunsi minut ja puhui vaikeroiden: - -"'Rakkahin lapseni, miten olet elävänä tänne öiseen pimeyteen tullut? -Vaikeata on elävän täällä olla. Hirveät virrat ja suuret joet tällä -virtailevat eikä Okeanon poikki ole vielä koskaan kenkään päässyt. -- -Vastako nyt Troiasta palaat, etkö Itakassa olekaan vielä käynyt, etkä -puolisoasi kohdannut?' - -"'Äitini, tuskat minut tänne toivat', vastasin. 'Tulin neuvoa -Teiresiaalta saamaan, sillä kotimaatani en ole nähnyt sen jälkeen kuin -sieltä kerran erkanin ja Agamemnonia seurasin. Mutta, äiti, mikä sinut -Hadeeseen sai? Kauanko sairaana olit, vai Artemiin nuoliinko sorruit? -Kerro myös, vieläkö isäni ja poikani ovat Itakan valtiaita, vai -toisetko jo valtani veivät ja minut kuolleeksi luulivat? Entä -puolisoni, mitä hän miettii, vieläkö poikansa luona viipyy, vai onko jo -parhaan akaialaisen puolisokseen ottanut?' - -"Ja rakastettu äitini kertoi: - -"'Yhä asuu vaimosi linnasi saleissa, mutta raskaat ovat onnettoman yöt -ja pitkät itkevän päivät. Vielä ovat myös hallitusohjat pojallasi. -Mutta isäsi vanha ei enää kaupunkiin saavu. Maaseudulla hän elonsa -iltaa kuluttaa, ei hän käytä mukavia vuoteita eikä hienoja vaippoja, -vaan palvelijan tavoin vanhus talviset yönsä viettää, risaisia ryysyjä -vain ympärilleen käärii. Kesän tullen hän viinitarhassaan perkaa, -kuivista lehdistä itselleen vuoteet kokoaa ja sinun kohtaloasi surren -raskaita vanhuuden päiviään viettää. Sinua kaivaten ja kohtaloasi -itkien minunkin päiväni päättyivät.' - -"Silloin aioin sulkea rakkaan äidin syliini, kolmasti häntä lähenin, -mutta kolmasti hän luisti käsistäni kuin läpinäkyvä varjo. - -"'Äiti, äiti, mikset luonani tahdo viipyä?" kysyin. "Vai oletko vain -Persefoneian lähettämä varjo, jonka määränä on saada suruni yhä -suuremmaksi?' - -"'Oi, poikani, niin on vainajain laita. Ei ole heidän ruumiinsa enää -lihaa eikä verta, vaan polttavan tulen voima meissä asustaa sielun -ruumiista erottua. Mutta pyri nyt nopeasti päivän valoon ja muista mitä -nähnyt olet, voidaksesi sitten puolisollesi tarkoin kertoa.' - -"Samalla alkoi suuri joukko kuulujen sankarien puolisoja ja tyttäriä -lähestyä. Yksitellen pakotin heidät tulemaan. Siinä näin Alkmenen, -Herakleen äidin; ihanan Epikasten, Oidipon äidin, joka tietämättään -meni poikansa puolisoksi ja sitten tuskissaan päätti itse päivänsä; -näin vielä Ledan, Tyndareon puolison, Kastorin äidin ja monet muut, -jotka eri lailla monivaiheisen elämän elettyään olivat Hadeeseen -joutuneet." - -Nyt lopetti Odysseus kertomuksensa, sillä hämärä verhosi jo salin. -Mutta fajakit istuivat siellä haltioissaan kuunnellen ihmeellisiä -kertomuksia. Ihana Arete virkkoi silloin: - -"Katsokaa sankaria, sankaria kooltaan, varreltaan mainiota! Paljon on -teillä aarteita kammioissanne. Jakakaa, jakakaa niitä Odysseulle!" - -"Tuskin viisas kuningattaremme vastoin kenenkään mieltä puhuu", puuttui -joku puheeseen, "mutta kuulkaamme, mitä Alkinoos arvelee." - -"Oikein sanottu", vastasi kuningas. "Mutta miten kipeästi kotiaan -vieraamme kaivanneekin, viipyköön kuitenkin täällä huomiseen, kunnes -lahjat, hänen arvoisensa, ennätämme järjestää." - -Vastasi siihen viisas Odysseus: - -"Verraton Alkinoos! Jos vuoden vielä minua täällä viipymään pyytäisit -matkaani järjestääksesi ja lahjoja kootaksesi, tottelisin sinua, sillä -mies on arvokkaampi rikkaana kotiin palatessaan kuin tyhjin käsin -saapuessaan." - -"Kun tänne saavuit, Odysseus, emme sinua petturiksi luulleetkaan", -jatkoi kuningas, "mutta nyt näemme, mikä taituri olet ja miten laulajan -tavoin osaat sanasi sanoa. Mutta yö on pitkä, kerro vielä Troian -uroista, joita kohtasit. Valkenevaan aamuun asti sinua kuunnella -jaksamme." - -Ja Odysseus jatkoi: - -"Jos haluat, Alkinoos, kerron vielä. Onhan aikaa sekä keskusteluun että -lepoon. - -"Naisten varjojen häipyessä sinne tänne läheni minua Atreun poika -Agamemnon kaikkien niiden ympäröimänä, jotka Aigiston talossa surmansa -saivat. Nähtyään minut alkoi hän katkerasti itkeä ja ojensi kätensä -minua kohti. Mutta niissä ei ollut enää entistä miehuuden voimaa. -Minäkin ratkesin itkuun ystäväni nähdessäni ja kysyin, mikä hänet -Hadeeseen saattoi. - -"Agamemnon kertoi silloin surullisen loppunsa, miten Aigistos sekä -hänet että hänen väkensä surmasi veren virtanaan valuessa. - -"'Mutta kipeimmin koski minuun', jatkoi vainaja, 'Troiasta kanssani -tuodun Priamon tyttären Kassandran valitus, kun uskoton Klytaimnestra -hänet viereeni surmasi. Kuolevana tartuin silloin miekkaani, mutta -petollinen puolisoni läksi luotani, eikä hän edes silmiäni sulkenut, -vaikka näki minun olevan matkalla Hadeeseen. Se oli julmaa, kauheampaa -tuskin ajatella voi kuin moinen vaimon petos. Iloitsin kotiin -tulostani, mutta siellä kohtasinkin petturin, joka on häpeän varjon -saattanut kaikille naisille. Sinuakin neuvon, viisas Odysseus, älä -kaikkia aatoksiasi puolisollesi ilmaise. Tosin rehellinen on Penelope, -Ikarion tytär. Oi, miten nuorena hän jäi, jokelteleva lapsi -rinnoillaan, sinua odottamaan. Nyt on lapsesta varttunut mies, jota -kuninkaana kunnioitetaan ja joka kohta saa kotiinsa päässyttä isäänsä -syleillä. Sitä iloa ei puolisoni minulle suonut. Vielä sinulle yhden -neuvon annan: lähene salaa kotiasi, ei ole keneenkään luottamista.' - -"Nyt tulivat Akilleus, Patroklos ja Antilokos minua kohti. Heti minut -tunnettuaan Akilleus huudahti: - -"'Mitä nyt mietit, Laerteen poika? Miten olet uskaltanut Hadeeseen, -varjojen valtakuntaan tulla?' - -"Vastasin: - -"'Oi, Akilleus, Peleun jälkeläinen, sinä rohkein Akaian rohkeimmista! -Teiresiaan vuoksi tulin, neuvoa kysymään läksin, sillä en ole vielä -kotimaahani päässyt, surut ja vastukset ovat minua vain ahdistaneet. -Mutta sinä olet onnellinen, Akilleus. Maanpäällä sinua jumaloitiin ja -täälläkin vainajain parissa jumalana vallitset. Sinun ei kaatumistasi -surra tarvitse.' - -"'Oi, Odysseus, älä kohtaloani kadehdi. Olisin ennemmin maan päällä -köyhimmän miehen palvelijana, kuin täällä varjojen valtiaana. Mutta -kerro, mitä tiedät pojastani. Ottiko hän taisteluun osaa vai ei? Entä -isä-vanhukseni, Peleus kuningas? Vieläkö hän on myrmidonien -hallitsijana vai ovatko he hänet jo viralta panneet, sillä hänen -kätensä ovat voimattomat, enkä minäkään ole hänen puolestaan sotimassa? -Oi, pääsisinpä edes hetkeksi kotiini käymään, silloin saisivat ne -vavista, jotka isääni tahtovat vallasta syöstä.' - -"Vastasin silloin hänelle: - -"'Ystävä, isästäsi en mitään tiedä, mutta pojastasi Neoptolemosta voin -sinulle paljonkin kertoa. Minähän hänet Skyrosta laivallani kävin -noutamassa. Neuvotteluihin hän aina otti osaa ja viisaat olivat hänen -sanansa. Troiassa taistellessamme ei hän milloinkaan väistänyt, vaan -ensimäisenä hän kuumimpaan otteluun riensi. Mahdotonta on luetellakaan -niiden nimiä, jotka hän kaasi, hän, ihanin miehistä mitä tunsin, -jumalaista Memnonia lukuunottamatta. Ja kun Epeion puuhevoseen -astuimme, oli hän rohkeimmista rohkein. Priamon kaupungin kukistuttua -astui hän laivaan runsaine saaliineen eikä hänelle ollut mitään -vahinkoa tapahtunut.' - -"Ylpeänä poikansa menestyksestä läksi Akilleun varjo astumaan poikki -Asfodelos-niityn. - -"Toiset haamut seisoivat vieressä kukin omia huoliaan haastellen. -Kauempana pysytteli vain Aias, yhä vihoissaan siitä, että Akilleun -aseista riidellessämme voitto minulle lankesi. Oi, miksi aloinkaan -sellaisen uroon kanssa kilpailla! Koetin nyt ystävällisin sanoin häntä -lepyttää, mutta hän ei tahtonut kuulla puhettani, vaan kääntyi pois. -Kiista olisi kenties piankin puhjennut, mutta mieleni teki nähdä -muitakin vainajia. - -"Näinkin Zeun heimolaisen Minon, joka valtikka kädessä oli vainajain -tuomarina, näin metsästävän Orionin, Tityon, joka Zeuta vastustaessaan -sai kovaa kärsiä. Näin myös Tantalon hirveissä tuskissaan. Kaulaan asti -ulottui hälle vesi, eikä hän sittenkään voinut juoda, vaikka kauhea -jano häntä vaivasi. Vanhuksen kumartuessa juomaan hävisikin vesi ja -musta multa vain levisi hänen ympärillään. Hänen päänsä päällä -ojentausi mitä ihanimpia hedelmäpuitten oksia, jotka riippuivat täynnä -meheviä hedelmiä, mutta kun hän ojensi kätensä niihin tarttuakseen, -heilautti tuuli oksat kohti pilviä. Oli siellä vielä Sisyfos, joka -käsin jaloin vieritti suurta kivimöhkälettä kallion huipulle, mutta -juuri kun hän oli saamaisillaan sen huipun yli, vierikin se takaisin. -Yhä vain hän sitä koetti. Hiki valui otsasta ja pölypilvi kierteli -ympärillä, mutta työ oli aina yhtä tuloksetonta. Vihdoin näin -Herakleenkin, näin, mutta vain hänen heikon varjonsa, sillä itse hän -asui jumalien luona, Zeun ja Heren tyttären, ihanan Heben, puolisona. -Synkkänä hän seisoi ympärilleen katsellen, jännitetty jousi kädessään. -Nähtyään minut sanoi hän synkeästi: - -"'Onneton Odysseus, vainoaako sinuakin sama kohtalo, joka minua -maailmassa vainosi. Vaikka itse Zeus on isäni, jouduin itseäni -arvottomamman palvelukseen. Hän koetti keksiä minulle mitä vaikeimpia -töitä, ja silloin hän lähetti minut tänne pyydystämään Hadeen koiraa. -Sen sain kuitenkin Atenen ja Hermeen avulla kiinni.' - -"Hän jätti minut. Odotin vielä hetken, toivoen yhä vielä näkeväni -kuuluisia vainajia, mutta heidän kova huutonsa ja melunsa sai minut -pelkäämään, että Persefone lähettää Gorgon hirveän pään ja siksi läksin -nopeasti pois. Rantaan saavuttuani kiirehdin miehiä nostamaan purjeet. -Pitkin Okeanos-virtaa kulki nyt tiemme, alussa oli peilityyntä, niin -että saimme käyttää airoja, mutta pian suosi meitä oiva myötätuuli." - - - - -KAHDESTOISTA RUNO. - - -"Aluksemme joutui jälleen Kirken saarelle. Odotimme aamun koittoa ja -nähdessämme aamuruskon jumalattaren nousevan yölevoltaan täytimme -Elpenorin varjon pyynnön, poltimme ystävämme ruumiin, kohotimme -rannalle hautakummun ja sen päälle asetimme vainajan airon, kuten hän -Hadeessa oli määrännyt. Askartelimme vielä yhtä ja toista, kun näimme -Kirken neitosineen lähestyvän ja tuovan meille herkullisia ruokia. Hän -tiesi siis tulostamme. - -"'Rohkeat! Elävinä olette Hadeessa käyneet. Muut ihmiset joutuvat sinne -vain yhden ainoan kerran ja vasta kuoltuaan. Mutta syökää ja juokaa -runsaasti, huomisaamun ruskottaissa on teidän lähdettävä matkaan. -Kerron, mitä matkallanne kohtaatte, ettei mikään tulisi teille -yllätyksenä.' - -"Sen päivän vietimme Kirken saarella. Yön tultua toverini laskeutuivat -levolle, mutta Kirke vei minut syrjään ja alkoi: - -"'Täältä lähdettyänne saavutte ensin seireenien lähelle. Siellä saa -loppunsa se, ken taitamattomasti ohitse pyrkii. Vaalenneitten luitten -keskellä istuvat seireenit rannalla ja laulavat ihania lumolaulujaan. -Kun heitä lähestyt, tuki vahalla miesten korvat, etteivät he lauluja -kuulisi. Jos itse haluat kuunnella, anna sitoa itsesi lujasti -laivanmastoon kiinni ja käske miesten yhä lujentamaan siteitä, mitä -innokkaammin heitä pyydät itseäsi vapauttamaan. Kun tämän vaarallisen -paikan ohi olet päässyt, tulee valittavaksesi kaksi tietä. Saat itse -päättää kumpi on parempi, kuvaan sinulle molemmat. - -"'Tulette salmeen, sen toisella rannalla on pilviä pitelevä kallio, -jonka huipulta eivät usvat koskaan haihdu. Niin sileä se on, ettei -kenkään, vaikka hänellä olisi kaksikymmentä kättä ja yhtä monta jalkaa, -pääsisi kiipeämään sen huipulle. Keskellä vuorta on suuri luola niin -korkealla, ettei sinne koskaan nuoli saavu, ja luolassa asuu -kaksitoistajalkainen, kuusipäinen hirviö, joka päätänsä aina luolasta -ojentelee etsien nieltävää. Kolme hirveää hammasriviä on sen suussa ja -sinne se sieppaa meren eläimiä. Jos laiva sen ohi pyrkii, ojentautuvat -päät sitä kohti ja sieppaavat kukin yhden miehen. Se hirviö on Skylla. - -"'Vastaisella rannalla näet toisen kallion, äskeistä paljon matalamman, -ja sillä kasvaa mahtava, tuuhea viikunapuu. Hirveä Karybdis siellä -asuu. Kolmasti se nielee vettä, kolmasti taas sylkee suustaan, ja varo, -ettet sillä hetkellä lähellä ole, kun se vettä nielee. Silloin ei itse -Zeuskaan sinua pelastaa voisi. Pysyttele siksi lähellä Skyllan -puoleista rantaa. On toki parempi kadottaa kuusi miestä kuin kaikki.' - -"'Mutta enkö voi nousta vastustamaan Karybdista ja enkö voi Skyllan -valtaa voittaa?' kysyin. - -"'Olet liian rohkea, Odysseus', kiirehti jumalatar vastaamaan. -'Luuletko, onneton, kuolemattomia voittavasi. Jos kauan Skyllan -juurella viivyt, sieppaa hän toiset kuusi. Parasta vain on paeta. Mutta -älä unohda rukoilla hirviön äitiä Krataita, hän vain voi hillitä -Skyllan uudestaan kimppuunne hyökkäämästä. Sieltä joudut Trinakian -saarelle, jossa auringon jumalan kaunis karja käy laitumella. Paimenina -on kaksi auringon jumalan ja Neairan tytärtä, Faetusa ja Lampetia. Jos -karjan koskematta jätätte, saavutte monien vaiheitten jälkeen kotiin, -mutta jos siihen käsiksi käytte, on tuhonne tullut. Miehesi kaikki -menetät ja itse saavut surkeassa kunnossa kotiisi.' - -"Aamu valkeni. Jumalatar jätti minut ja minä palasin laivalle miehiäni -herättämään. Kohta olimmekin lähtövalmiina. Kirke lähetti myötätuulen, -ja aluksemme kiiti eteenpäin. Kerroin heille nyt seireeneistä ja miten -vaaran voisimme välttää. Pian tuuli tyyntyi kokonaan ja lähenimme nyt -lumoojatarten saarta. Vahalla tukin miesten korvat ja he, sidottuaan -minut mastoon, tarttuivat airoihin, sillä tuulen henkäystäkään ei enää -tuntunut. Samassa alkoi kuulua viehättävää laulua: - -"'Tännepäin ohjaa, kuulu kuningas, akaialaisten ylpeys, tännepäin! Ei -koskaan alus ohitsemme kulje täällä poikkeamatta, ja tyytyväisenä -lähtevät vieraat luotamme, sillä paljon he ovat meiltä oppineet. Kaikki -me tiedämmekin, mitä avarassa maailmassa tapahtuu, tunnemme myös Troian -suuret tapahtumat.' - -"Yhä ihanammin kaikui lumoojattarien laulu, ja minut valtasi kiihkeä -halu kuulla lisää. Koetin kaikin tavoin saada miehiä irroittamaan -siteeni, mutta turhaan. Päinvastoin nousi kaksi heistä sitomaan köydet -yhä lujemmin. Päästyämme niin kauas, ettei heidän äänensä enää -kuulunut, pääsin irti ja vaha otettiin pois toisten korvista. Mutta -samalla alkoi kuulua hirvittävä kohina ja edessämme kohosi suunnattomia -aaltoja ja savupilviä. Soutajat lakkasivat peljästyneinä soutamasta, -mutta minä koetin parhaani mukaan heitä rauhoittaa: - -"'Ystävät, mehän olemme vaaroihin tottuneet, eikä meitä voi mikään -kyklopia pahempi uhata. Joka paikasta olemme pelastuneet, tottahan -nytkin keinon keksin. Ennen muita on perämiehen tarkoin varottava, -ettemme purjehdi kohti kuohuja, vaan pysyttelemme kallion juurella.' - -"En kuitenkaan maininnut mitään Skyllasta. Unohdin kokonaan Kirken -varoitukset, etten saisi kantaa mitään aseita, vaan puin paraan -sotisopani ylleni. Katsoin katsomistani, kunnes silmät väsyivät, mutta -Skyllaa en nähnyt kalliolla. Samalla saavuimme kapeaan salmeen ja nyt -näimme Karybdiin, joka suustaan sylki vettä niin, että koko meri -raivosi, ja taas imi sitä niin, että maan kamara paljastui. Katselimme -sitä kauhistuneena, emmekä huomanneetkaan, miten Skylla sieppasi kuusi -parasta soutajaamme. Tuskissaan he raukat alkoivat huutaa, ja näimme -samalla, miten he korkealla ilmassa potkien ja nimeäni huutaen -koettivat taistella hirviötä vastaan. Paljon olen kokenut ja paljon -surkeutta nähnyt, mutta tämä näky koski kaikkein kipeimmin. - -"Sivuutettuamme kalliot ja hirveän Karybdiin näinkin edessämme -auringonjumalan laidun-saaren ja kuulin sieltä mitä erilaisimpia karjan -ääniä. Muistin heti sekä Teiresiaan että Kirken varoitukset ja sanoin -tovereilleni: - -"'Ystävät, kovia olemme kokeneet, mutta nyt voimme välttää turmion, -ellemme tuolle lähisaarelle laske. Se on auringon jumalan pyhä maa.' - -"'Oi, Odysseus, suuri on kestävyytesi, et konsaan väsy', virkkoi -silloin eräs joukosta. 'Paljon meiltäkin vaadit, liikoja vaadit. Olemme -aivan nääntyä, etkö soisi meille edes yön lepoa. Yötuulet voivat -aluksemme tuhota. Laskekaamme rantaan lepäämään ja aamulla heti -nostamme purjeet.' - -"Kaikki muutkin yhtyivät pyyntöön. Aavistin silloin, että joku -jumalista onnettomuuttamme toivoi, ja siksi sanoin: - -"'Olen yksin teitä muita vastaan ja siis voimaton. No niin, nouskaamme -maihin, mutta ensin on teidän vannottava pyhä vala, ettette koske -ainoaankaan eläimeen, vaikka mielenne tekisikin. Onhan meillä toki -vielä Kirken ruokia jäljellä.' - -"Miehet vannoivat heti ja niin laskimme maihin. Rannalla söimme oivia -eväitämme ja yhä varoitin heitä saaren karjaan koskemasta. Yö läheni. -Silloin nosti Zeus hirveän raju-ilman, joka pani maan vapisemaan ja -meren ärjymään. Aamulla vedimme aluksemme saaren luolaan suojaan ja -täällä saimmekin odottaa kokonaisen kuukauden, sillä myrsky ei laannut. -Nälkä pakotti etsimään sekä lintuja että kaloja, mitä vain käsiimme -saimme. Kuljeskelin saarta ristiin rastiin rukoillen jumalia -armahtamaan meitä. Kerran läksin taas loitos toisista, kohotin käteni -kohti korkeutta ja anoin Zeun apua. Jumalat vuodattivat silloin -silmiini unen ja vaivuin suloiseen lepoon. - -"Silloin puhui Eurylokos toisille: - -"'Kuulkaa, miehet, kovia kokeneet. Kuolema on tosin surkeaa ainakin, -mutta kehnointa on kuitenkin nälkään nääntyä. Ottakaamme auringon -jumalan karjasta ja uhratkaamme jumalille. Kun Itakaan saavumme, -uhraamme sitten runsaat uhrit auringon jumalalle lepyttääksemme hänet. -Jos jumalat henkemme ottavat, ottakoot. Sen toki paremmin kärsii kuin -nälkään kuolemisen.' - -"Toiset suostuivat hänen ehdotukseensa ja kohta olivat karjan -kauneimmat teurastetut. Rukoillen he uhrit toimittivat, viinin -puutteessa vettä vuodattivat ja ohran puutteessa ottivat tammen nuoria -kerkkiä. Yhtäkkiä heräsin unestani ja läksin nopeasti astumaan rantaa -kohti. Jo kauas tunsin uhrituoksun ja silloin huusin kauhistuneena: - -"'Oi, Zeus ja te muut kuolemattomat! Varmaankin te tuhokseni minut -uneen uuvutitte. Täällä ovat toverini sillä aikaa ryhtyneet onnettomiin -töihin.' - -"Mutta Lampetia riensi kertomaan auringon jumalalle miesten tuhotöistä. -Tämä suuttui silloin kovin ja puhui vihastuneena: - -"'Katso, Zeus, ja katsokaa te muut jumalat, mitä on tapahtunut! Kurjat -ihmiset ovat teurastaneet ihania härkiäni, jotka olivat silmäini ilona -taivaan kannella kulkiessani. Ellette nyt heitä rankaise, vaivun -Hadeeseen, siellä majaileville valoani levitän ja ihmiset pimeyteen -jätän.' - -"'Ethän toki, valon valtias', virkkoi Zeus. 'Tietysti sinä inehmoille -valoasi ja'at. Salamalla murskaan aluksen, oletko silloin tyydytetty!' - -"Kuulin tästä keskustelusta Kalypsolta, jolle Hermes oli asian uskonut. - -"Rannalle saavuttuani nuhtelin ankarasti miehiä, ja sanojeni -synnyttämää kammoa vahvisti vielä se kauhea mylvinä, minkä kuolleitten -eläinten liha kiroten nosti. Mutta tuhotyö oli tehty. - -"Viikon päivät söivät miehet luvatonta ravintoaan, kunnes Zeus -seitsemäntenä päivänä tyynnytti myrskyn. Läksimme silloin nopeasti -liikkeelle. Trinakian saaret häipyivät jo näkymättömiin ja aava meri -lainehti ympärillämme. Silloin lähetti Zeus äkkiä raju-ilman. Ilma -pimeni, purjeet repeytyivät riekaleiksi, ja hirveällä ryskeellä katkesi -masto iskien samalla perämiehen kuoliaaksi. Zeun salamat sinkoilivat -pilkkopimeässä ja taivaan kansi jyrisi kauheasti. Myrsky riisti -toverini aaltoihin ja vihdoin olin ainoa elävä olento koko -laivahylyllä. Sekin särkyi, ja niin jouduin aaltojen ajeltavaksi maston -kappaleen varassa. Samalla toki myrsky asettui, mutta tuuli kääntyi ja -niin huomasin kauhukseni matkaavani jälleen kohti Karybdista. Samalla -se nielikin meren suolaista vettä kitaansa ja maston kappale, jolla -ajelehdin, katosi käsistäni. Itse sain hädin tuskin kiinni viikunapuun -oksasta ja siinä riipuin kuni lepakko odottaen hirviön jälleen sylkevän -mastonkappaleeni. Hetken kuluttua se tekikin niin ja silloin tarrasin -siihen kiinni kynsin hampain. Jumalat sallivat minun pelastua Skyllan -käsistä ja niin ajauduin taas ulapalle. Kymmenentenä vuorokautena -sallivat jumalat alukseni saapua Ogygian rantaan, ja osuin silloin -ihanan jumalattaren Kalypson luo, joka minua hyvin hoivasi. Mutta -siitähän kerroin jo illalla, enkä ennen kertomaani mielelläni toista." - - - - -KOLMASTOISTA RUNO. - - -Vaieten, mutta ihastuneina istuivat kaikki suuressa salissa. Vihdoin -katkaisi Alkinoos äänettömyyden. - -"Koska kattoni alle jouduit, koetan sinut täältä poiskin opastaa", -sanoi hän. "Mutta teille muille maani miehille lausun sen kehoituksen, -että antianne lisäisitte. Tuokaa vielä kukin kultainen kynttilänjalka -ja pikari. Kansa suorittakoon kustannukset." - -Kaikki olivat suostuvaisia kuninkaan ehdotukseen ja seuraavana aamuna -tuli laiva lahjoja täyteen. Laivalta palattuaan kokoontuivat kaikki -jälleen palatsiin, jossa uhraten, syöden ja laulaen päivää vietettiin. -Mutta Odysseus teki kuten kyntäjä, joka uutispeltonsa vakoa astuessaan -luo katseensa päivän kehrään sen laskua odottaen, sillä silloinpa hän -tietää pääsevänsä kotiin odottavan aterian ääreen. Ja kun auringon -viime säteet maailmaa kultasivat, kääntyi Odysseus kuninkaan puoleen, -lausuen: - -"Hyvästi jääös, jalo Alkinoos! Olen saanut, mitä tuskin olisin osannut -haluta, runsaat lahjat, oppaat, kaikki. Koitukoot ne onneksi, niin että -puolisoni nuhteetonna ja ystäväni terveenä kohtaan. Ja eläkää -onnellisina te, iloksi kodillenne olkaa. Älköön mikään paha kansaanne -kohdatko." - -Samaa sydämissään toivottaen uhrasivat miehet viimeisen uhrin. Odysseus -astui silloin Areten eteen ja laskien hänen käsiinsä uhrimaljan lausui: - -"Onnellisna eläös jalon puolisosi lastesi ja kansasi parissa, ihana -kuningatar, kunnes sinutkin kuolo kohtaa." - -Uljaana läksi jalo Odysseus salista, ja häntä seurasivat kuninkaan ja -kuningattaren lähettiläät, mikä vaippaa tuoden, mikä kallisarvoista -arkkua kantaen. Laivalla he valmistivat vuoteen kovia kokeneelle -sankarille, joka vaipuikin raskaaseen uneen, mutta laiva painautui -hyökyaalloille kuni korskuva sotaratsu. - -Kirkkaan aamutähden aalloista noustua läheni nopea alus Itakan satamaa, -joka oli pyhitetty vanhalle merenjumalalle Forkylle. Jyrkät kalliot -kohoavat aalloista ja suojaavat lahden poukamaa meren myrskyiltä. -Sataman perällä on merenneitojen luola täpötäynnä ihmeellisiä -kivikoruja, uurnia, joihin mehiläiset mettä keräävät ja kummia -kangaspuita, joilla merenneidot kankaitaan kutovat. Siellä soljuu -ehtymätön lähde, ja luolaan vie kaksi porttia, toinen pohjoisesta, jota -kuolevaiset kulkevat, toinen etelästä, jumalten tie. - -Tänne satamaan ohjasivat taitavat fajakit nyt laivan, joka -voimakkaitten käsien soutamana työntyi puoleksi maalle. Varovasti -kantoivat miehet nukkuvan Odysseun rannalle, nostivat kalliit -lahja-arkut viereen, niin tarkoin oliivipuitten varjoon, ettei vieraan -silmä niitä huomaisi, mutta nopeasti läksivät he itse kotimatkalle. - -Huomattuaan Odysseun kotirantaan saapuneen, vihastui Poseidon ja läksi -Zeun luo valittaen: - -"Isä, katso, jo on Odysseus omalla maallaan, liian pian hän sinne -pääsi. Olin uhannut hänelle yhä turmiota, mutta nyt nuo fajakit, vaikka -ovat omaa sukuani, saattavat uhkaukseni häpeään, auttavat hänet kotiin, -vieläpä lahjoittavat hänelle niin runsaasti kalleuksia, ettei hän -Troiasta olisi niin suurta saalista saanut. Miten luulet toisten -jumalien minua kunnioittavan, kun ihmisetkin noin tahtoani polkevat." - -Siihen vastasi mahtava Zeus: - -"Miten voit ajatellakaan, ettei joukkomme vanhinta kunnioitettaisi! -Päinvastoin. Mutta ellei joku kuolevaisista sinua tottele, kosta -hänelle miten mielit." - -"Jos sinun myöntymyksesi saan", lausui Poseidon, "silloin kostan -fajakeille, tuhoan heidän laivansa ja kohotan suuren vuoren kaupungin -eteen. Silloin häviää heiltä halu autella haaksirikkoisia." - -Mutta Zeulla oli vieläkin tehoisampi ehdotus: - -"Kun laiva lähenee maata ja rannalle kokoontuneet suuret kansanjoukot -odottavat sen saapumista, muuta silloin yht'äkkiä koko laiva suureksi -kiveksi." - -Neuvo oli Poseidonin mielestä oiva ja hän riensi Skherian saarelle -odottamaan palaavia. Rannalla oli kansaa runsaasti ja malttamattomana -se odotti kotiintulevaa alusta. Mutta silloin kosketti Poseidon laivaa -kämmenellään, ja se muuttui silmänräpäyksessä kallioksi. Odottavat -katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Mihin hävisikään laiva, jonka kaikki -vast'ikään näkivät rantaa lähenevän? Silloin muisti Alkinoos vanhan -isänsä ennustuksen, että Poseidon kerran murskaa fajakien laivan ja -nostaa suuren vuoren kaupungin ympärille harmissaan siitä, että fajakit -kaikkia eksyneitä auttavat. - -"Uhratkaamme mahtavalle Poseidonille tusina härkiä ja rukoilkaamme -häntä armahtamaan meitä, ettei hän vuorta kaupunkimme ympärille -kohottaisi", ehdotti kuningas. - -Koko kansa ryhtyi uhriin ja rukoillen seisoivat fajakien mahtavimmat -alttarin ympärillä. -- - --- Sillä aikaa heräsi Odysseus ja katseli ihmeissään ympärilleen -tuntematta kotiseutujaan, sillä Pallas Atene verhosi hänen silmänsä ja -muutti sekä polut että kalliot toisen muotoisiksi. Atene tahtoi ensin -täyttää työnsä ja saattaa Odysseun kotiin kenenkään häntä tuntematta. -Mutta tuskan ahdistamana hypähti Odysseus vuoteeltaan ja raskas huokaus -kohosi hänen rinnastaan: - -"Voi minua poloista, mihin nyt taaskin lienen joutunut! Olenkohan -saapunut hurjien kansojen pariin vai majaileekohan täällä -vieraanvaraisuus? Entä mihin kalliit lahjani pannen ja mihin tästä itse -lähtenen? Olisinpa edes saanut jäädä fajakien luo. Mutta miksi he minut -näin pettivät, kotiin lupasivat opastaa ja tähän ventovieraalle maalle -jättivätkin. Zeus heille tämän kostakoon! Mutta lienevätkö kalleuteni -edes kaikki tallella vai veivätkö he jotain mennessään?" - -Näin puhellen alkoi Odysseus tarkastella lahjojaan ja suureksi ilokseen -hän huomasi kaiken, sekä kalliitten vaatteitten että kullan ja muitten -aarteitten, olevan koskematta. Isänmaa, kotimaa, se vain häneltä -puuttui, ja murheissaan hän läksi astumaan pitkin rannikkoa. Silloin -läheni häntä Atene nuoren, kookkaan ja kauniin lammaspaimenen muodossa, -joka asteli ryhdikkäänä kuin kuninkaan poika, hieno vaippa hartioilla, -sandaalit jaloissa ja jousi olalla. Ihastuneena katseli Odysseus -kaunista nuorukaista ja virkkoi: - -"Terve sinulle! Olet ensimäinen, jonka tässä maassa kohtaan. Ethän -minua kohtaan vihaa kanna. Sinua rukoilen kuni jumalaa, pelasta minut -ja omaisuuteni ja sano, millä maalla, minkä kansan asuinsijoilla olen? -Saareenko saavuin vai mannertako nämä kalliorannat lienevät?" - -Vastasi Atene: - -"Oletpa tietämätön, vieras, vai niin etäältäkö tulet, kosket maata tätä -tunne. Sen nimeä mainitaan kaukana aamuruskon mailla, se tuttu on -etelässä ja hämärä länsikin siitä laulaa. Kivinen se on ja karu, vailla -tasankoja ja kenttiä, mutta vuohet sen vuorilta ravintonsa löytävät ja -lehmikarja sinne laitumia astuu. Viiniköynnös täällä rypälettä kasvaa -ja taivas siunaavan säteensä suo. Muukalainen, kuulun Itakan maata -poljet." - -Pakahduttava riemu täytti Odysseun rinnan, mutta hän oli liian viisas -sitä näyttääkseen. Sen sijaan hän kertoi olevansa kretalainen uros, -joka kuninkaan pojan surmattuaan nyt oli pakomatkalla. Hänen toverinsa -olivat kuitenkin jättäneet hänet nukkumaan vieraalle rannalle ja -purjehtineet itse pois. Odysseun lopetettua hymyili Atene ja samassa -seisoikin sankarin edessä kookas, ihana jumalatar, joka virkkoi: - -"Oletpa viekas ja viisas, Odysseus, et edes kotimaallasi lakkaa kaskuja -keksimästä. Sinä oletkin ihmisistä taitavin ja kekseliäin, kuten minua -mainitaan viisaimmaksi jumalien joukossa. Mutta etkö tunne Atenea? -Olenhan kaikissa vaiheissa rinnallasi ollut, olen sinut tehnyt fajakien -luona rakastetuksi, ja nyt tulin tänne sinua auttamaan ja neuvomaan, -miten kaikista vaikeuksista selviät. Kärsi kaikki mitä kohdannetkin -nurkumatta, äläkä kellekään sano, ken olet, vaan ota vastaan vaieten -häväistyksetkin." - -Viisas Odysseus vastaten virkkoi: - -"Oi, jumalatar, ei ole viisaimmankaan helppo tuntea sinua, joka milloin -minkin muodon otat. Ennen tiesin, että sinä rinnallani kuljit, mutta -koko raskaitten harharetkien aikana en ole sinua nähnyt. Vasta fajakien -luona tunsin lohduttavat sanasi ja opastuksesi. Mutta nyt, oi nyt -polvistun eteesi ja rukoilen suuren isäsi Zeun nimessä, sano, sano, -missä olen, sillä en tahdo jaksaa uskoa saapuneeni aurinkoisen Itakan -rannoille." - -"Sydämesi nöyryyden, varovaisuutesi ja viisautesi vuoksi en sinua voi -jättää. Muut olisivat heti rientäneet kotiin puolison ja lasten luo, -sinä sensijaan ensin tahdot häntä koetella. Katso Itakan ihania maita! -Tuossa Forkyn satama, tuolla sen yli kohottautuu tuuhea öljypuu ja -tuolla perällä näet merenneitojen avaran luolan. Siellä olet monet -uhrit uhrannut ennenmuinoin. Entä tuossa, etkö Neriton kuusten -verhoamaa vuorta tunne!" - -Samassa hän poisti sumun, ja Odysseus tunsi kotoiset rannat. Riemusta -melkein pakahtuen vaipui kotiinpalannut polvilleen ja syleili isäinsä -maata. - -"Oi nymfit, najadit, te Zeun tyttäret, en konsaan luullut teitä -näkeväni. Terve teille! Jos elää saan, teille uhrilahjani kannan." - -Atenen neuvosta kantoi Odysseus nyt kaikki kalleutensa syvälle luolaan -ja Atene itse vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle. Sen tehtyään -istuutuivat molemmat pyhän öljypuun juurelle neuvottelemaan, mihin -olisi ryhdyttävä, jotta julkeat kosijat saisivat kostonsa. Atene -kertoi, miten ne kolme vuotta olivat pyytäneet Penelopen kättä ja -asustaneet hänen kattonsa alla, mutta miten Penelope, sydämessään -syvästi puolisoaan surren, ei kellekään myöntävää vastausta antanut, -vaan oli jaellut lupauksia sinne tänne. - -Siihen virkkoi Odysseus: - -"Ilman sinua olisin kärsinyt omassa palatsissani yhtä häpeällisen -kuoleman kuin Agamemnon, Atreun poika. Mutta jos vaan sinä, -kirkaskatseinen jumalatar, pysyt rinnallani, kuten Troiassa pysyit, en -pelkää, vaikka kolmesataa miestä vastassani olisi. Mitä on tehtävä?" - -"Sinua mielelläni autan", lausui Atene. "Mutta ennen kaikkea on sinun -pysyttävä tuntemattomana. Ihanan ihosi rypistän, kultatukkasi poistan -ja puvuksesi annan kehnot ryysyt, niin että kaikki peljästyvät sinut -nähtyään. Kirkkaat silmäsikin teen tihruisiksi. Silloin kosijat eivät -sinua tunne, ei edes puolisosi eikä poikasi ainut. Ensi työksesi riennä -sikopaimenen luo. Löydät hänet Arethusa-lähteen luota Korax-vuorelta. -Häneltä kysele ja hän kertoo kaikesta, sillä hän on uskollinen. Sillä -aikaa riennän minä Spartaan palauttamaan Telemakoa, joka sinne on -lähtenyt sinusta tietoja saamaan." - -"Mikset hänelle kertonut, vaikka kaikki tiedät?" ihmetteli Odysseus. -"Kenties hänkin joutuu siellä kovia kokemaan toisten hänen kodissaan -isännöidessä." - -"Älä huolehdi", lohdutti Atene. "Kaikessa rauhassa hän istuu Atridein -palatsissa. Minä hänet sinne lähetin mainetta saamaan. Kosijat tosin -hänenkin henkeään väijyvät, mutta minä hänestä kyllä huolen pidän." - -Samalla kosketti Atene häntä taikasauvallaan. Sileä iho vetäytyi heti -syviin poimuihin, vaaleat kiharat hävisivät ja Atenen edessä seisoi nyt -vanha, tihrusilmäinen kerjäläisukko, sauva kädessä, vaatteet risoina, -likaisina. - - - - -NELJÄSTOISTA RUNO. - - -Atene riensi nyt Spartaan, mutta Odysseus läksi astumaan vanhan -uskollisen paimenen Eumaion luo ja tapasikin hänet istumassa yksinään -avaran sikotarhan äärellä sandaaleja valmistamassa. Apulaisena oli -vanhuksella suurta sikokarjaa kaitsemassa neljä miestä ja yhtä monta -villiä koiraa. Apulaisista oli kolme omilla askareillaan, neljäs oli -lähtenyt viemään kaupunkiin teuraseläimiä, joita Eumaion oli määrä joka -päivä lähettää korskeille kosijoille. Kun koirat huomasivat lähestyvän -kerjäläisen, hyökkäsivät ne raivoten häntä kohti, ja tulijan olisi -saattanut käydä huonosti, ellei Eumaios olisi rientänyt apuun. - -"Jopa nyt jotakin", huudahti paimen. "Nuo koirat olivat repimäisillään -sinut kappaleiksi ja silloin olisin minä saanut lisää surun syytä. -Sillä, katsos, jo ennestäänkin minulla on sitä yllin kyllin. Suren, -näes, kuningastani, joka nyt kenties nälissään kiertelee maailmalla -minun täällä hoidellessa hänen karjaansa vihollisten aterioiksi. Mutta -astu, hyvä vanhus, majaani. Katsokaamme, mitä siellä olisi sinulle -suuhun pantavaa." - -Ystävällinen paimen astui majaan edellä Odysseun hiljalleen seuratessa. -Sisään tultuaan hän levitti vuohenvuodan lehtien päälle ja valmisti -vieraalleen vuoteen. - -"Sinulle Zeus ja muut taivaan jumalat suokoot mitä sydämesi halajaa", -lausui Odysseus, iloisena ystävällisestä vastaanotosta. - -"Vieras, älä minua kiitä", esteli Eumaios. "Köyhin kerjäläinenkin on -Zeun suojassa ja hänen lähettämänsä. Miksen majaani tarvitsevalle -jakaisi, enhän tiedä, miten kauan siinä itsekään olla saan. Eläisipä -rakastettu herrani, hän minulle oman kodin ja hellän puolison soisi. -Mutta hän on mennyt. Ihanan Helenan vuoksi on moni sankari päiviltä -pois joutunut. Langetkoon siitä kosto hänelle!" - -Hän nousi, sitoi vyön lujemmin uumilleen ja otti karsinasta pari -porsasta, jotka hän teurasti ja paistoi vieraalleen. Tarjoten vielä -viiniä hän kehoitti: - -"Syö, vieras, mitä palkollisella on tarjota. Paraat palat viedään -kosijoille. He lienevät saaneet jotain tietoja isäntäni kuolemasta, -koska he tuolla palatsissa yhä hurjemmin mellastavat. Mutta eiväthän -suuretkaan rikkaudet sillä menolla kauan kestä. Ja rikas minun isäntäni -oli, rikkaampi kuin kenkään muu." - -Tyytyväisenä nautti Odysseus ateriaansa. Sitten kysyi: - -"Mutta kenestä sinä olet koko ajan puhunut? Kuka niin rikas on, kuka -lähti Helenan vuoksi sotaan, ehkäpä minä hänet tuntisinkin, olenhan -niin paljon maailmaa kierrellyt?" - -"Oi, vanhus, nykyään ei enää uskota kenenkään juttuja hänestä. Ennen -riensi jokainen tulokas kuningattaren luo keksien milloin mitäkin -kadonneesta. Kyynelsilmin kuunteli kuningatar heitä ja palkitsi heille -runsain käsin. Voithan sinäkin yrittää samaa. Mutta varmasti ei sitä -miestä tule, joka hänestä tietäisi. Taivaan linnut ovat varmaan jo -hänet raadelleet tai sitten hän on joutunut kalojen ruuaksi. En isääni -enkä äitiäni niin kipeästi kaipaa kuin Odysseuta. Jo hänen nimensä -mainitseminen saa tuskan puhkeamaan. Hän huolehtikin minusta kuin -ystävästään." - -"Ystäväni, vaikket uskokaan koskaan enää isäntääsi näkeväsi, sanon -sinulle kuitenkin, että hän tulee vielä kotiin", virkkoi vieras. "Mutta -palkkaa tästä ilosanomasta en huoli, ennenkuin hän kotinsa kynnyksen -yli astuu. Silloin antanet minulle uudet, komeat vaatteet. Halveksin -sitä, joka hädän tullen koettaa valheella voittoa itselleen hankkia. -Zeun kautta vannon, että ennenkuin tämä vuosi on kulunut, vieläpä -ennenkuin kuu kahdesti on rataansa kiertänyt, saapuu se, joka -rangaistuksen saattaa jokaiselle, joka hänen uljasta poikaansa ja -rakasta puolisoaan on loukannut." - -"Oi vieras, sitä palkkaa et koskaan tule saamaan. Mutta puhukaamme -muista asioista. Rakasta isäntääni muistellessa murhe mieleni täyttää. -Kerro sen sijaan, ken olet, mistä tulet ja miten Itakaan jouduit", -pyysi sureva paimen. - -Odysseus alkoi: - -"Niin paljon on minulla kerrottavaa ja niin monet ovat vaiheeni olleet, -etten vuodessakaan niitä kertoa ennättäisi, vaikka kaiket päivät tässä -hievahtamatta istuisimme ja muut toimiasi hoitaisivat. Mutta kerronpa -kuitenkin vaiheistani. - -"Olen Kretasta kotoisin, rikkaan kodin poika. Isäni eläessä oli kaikki -hyvin, mutta hänen kuoltuaan sain pienemmän perinnön kuin muut. -Puolisoni kautta sain kuitenkin rikkautta. Maanviljelys ei minua -kuitenkaan miellyttänyt, merenkulku ja sodankäynti olivat sen sijaan -lempitöitäni. Niin läksinkin Troian sotaan laivastoja johtamaan. Sieltä -palasin monet vaivat kestettyäni kotiin, mutta läksin pian uudelleen -yhdeksällä laivalla Egyptiin, ja se oli onneton matka. Toiset -laivamiehet hyökkäsivät maihin, ryöstivät naisia ja lapsia ja -harjoittivat ilkivaltaa. Mutta samassa olivat Egyptin joukot aseissa ja -hädin tuskin armoa rukoillen pelastuin. Seitsemän vuotta Egyptissä -vietin, kahdeksantena jouduin sinne saapuneen foinikialaisen kera taas -merelle. Aavalle ulapalle jouduttuamme lähetti Zeus hirmumyrskyn, joka -pirstoi aluksemme. Onneksi sain käsiini maston kappaleen ja jouduin sen -varassa ajelehtimaan aalloille, kunnes kymmenentenä, pilkkopimeänä yönä -ajauduin Tesprotoin maahan. Täällä sain maan kuninkaan Feidonin -puolelta osakseni mitä suurinta ystävällisyyttä. Kuulin myös Odysseusta -kerrottavan. Hän oli siellä vast'ikään vieraillut, mutta oli nyt -lähtenyt Dodonaan, oraakelia kuulemaan. Minut lähetti kuningas -laivallaan edelleen, mutta laivamiehet olivat kavalia, riisuivat -vaatteeni, heittivät ylleni nämä rääsyt ja sitoivat minut lopuksi -mastoon. Pääsin kuitenkin irti ja läksin henkeni kaupalla uimaan -pakoon. Tässä nyt olen avutonna, koditonna." - -Paimen lausui silloin: - -"Monet ja kovat ovat vaiheesi olleet, ukko rukka. Mutta miksikä -valheilla kertomustasi höystät? Odysseun paluusta et mitään tiedä. -Monet ovat siitä puhuneet ja monia olen uskonut, nyt en enää ketään. -Jumalat häntä vihaavat. Ellei niin olisi, olisivat he suoneet hänelle -kunniallisen kuoleman joko Troiassa tai kotimaalla. Silloin olisi hänen -muistoaan juhlittu. Mutta nyt ovat harpyiat hänet riistäneet. Täällä -minäkin sikojen parissa päiviäni vietän, en kaupunkiin mene, sillä -siellä aina vain hänestä kysellään. Kerran saapui luokseni mies -Aitoliasta, pakolainen. Avosylin hänet vastaanotin ja hän vakuutti -nähneensä Odysseun Kretassa. Siellä hän muka korjaili myrskyn -tärvelemää alustaan ja oli aikeissa saapua kotimaahan samana syksynä. -Luotin vielä hänen sanoihinsa, mutta nyt teet turhaa työtä, vieras, jos -vielä minulle jotain hänestä uskottelet. Niiden puheitten vuoksi en -sinua suojaa, vaan siksi että kaikki vieraat ovat Zeun lähettämiä." - -"Näyt olevan sangen epäuskoinen, et valaanikaan luota", vastasi -Odysseus. "No niin, sopikaamme keskenämme näin -- ja Olympon jumalat -olkoot todistajamme --: jos kuninkaasi saapuu sanomani ajan kuluessa, -saan sinulta juhlavaatteet, ellei, saavat miehesi syöstä minut -korkeimmalta vuoren huipulta alas rotkoon varoitukseksi muillekin -kerjäläisille." - -"Jopa jotakin, vieras!" huudahti Eumaios. "Ensin vien sinut majaani, -syötän, juotan ja sitten lopuksi otan henkesi! Eihän toki. Mutta nyt -onkin jo ruoka-aika käsissä. Missä viipynevät toverini?" - -Heidän siinä puhellessaan lähenivätkin toiset paimenet ajaen suuria -sikalaumoja karsinoihinsa. - -"Tuokaa, toverit, tänne juottosioista paras. Siitä valmistamme -juhla-aterian sekä tälle vieraallemme että itsellemme. Sen toki -ansainnemme vaivoistamme. Tuolla toiset herkuttelevat parhailla -paloilla mitään tekemättä." - -Miehet toivat lihavan sian. Eumaios leikkasi osan harjaksia ja heitti -tuleen rukoillen Odysseulle onnellista paluuta. Uhripaloista saivat -osansa sekä nymfit että Hermes, loput jakoi hän miesten kesken. Paraan -palan sai kuitenkin kerjäläisvieras, joka siitä iloisena virkkoi: - -"Sinua Zeus rakastakoon, kuten minä sinua rakastan ja anteliaisuuttasi -kiitän." - -"Älä minua kiitä, syö, mitä on. Toisille jumala enemmän suo, toisille -vähemmän, miten mielii." - -Yö tuli, kolea, sateinen yö. Odysseus mietti, jättääkö paimen hänelle -vaippansa peitteeksi vai ei, ja siksi hän koetellen virkkoi: - -"Kuules, Eumaios, ja kuulkaapa te muutkin. Mielinpä tässä vähän jutella -teille. Viini tekee hiljaisimmankin puheliaaksi, hitaimman ketteräksi -ja saattaa usein miehen lausumaan asioita, jotka sanomatta olisivat -olleet paremmat. Mutta koskapa kerran aloin, sanon sanani loppuun asti. - -"Olin vielä nuori ja notkea, kun Troian luona taistelimme. Kolme -joukkoa meitä oli. Yhtä johti Odysseus, toista Menelaos ja kolmannen -johdossa olin minä. Hiljaa lähenimme muureja ja piilouduimme -pensaikkoon. Yö oli hirvittävän kylmä. Lumiräntää satoi, eikä minulla -ollut muuta ylläni kuin haarniska ja vyö. Toiset asettuivat nukkumaan -vaippoihinsa kääriytyneinä, mutta minua paleli kauheasti. Nykäisin -silloin vieressäni makaavaa Odysseuta ja virkoin: 'Kuulehan, viisas -Odysseus, kylmyys on niin kova, etten varmaankaan aamunkoittoa näe; -katsos, minulla ei ole minkäänlaista peitettä.' -- Mutta siinäpä olikin -mies, joka ei sodassa enemmän kuin rauhankaan asioissa jäänyt -neuvottomaksi. - -"'Ole hiljaa', hän suhahti korvaani, 'ettei sinua kukaan huomaa', ja -ääneensä hän lisäsi: 'Kuulkaa, ystävät, minulle selvisi unessa, että -olemme kulkeneet laivoilta liian kauas. Kukahan teistä rientäisi -Agamemnonin luo pyytämään lisäväkeä. Silloin nousi eräs nuori soturi, -heitti vaipan yltään ja riensi asialle. Mutta minäpäs sieppasin vaipan, -kääriydyin siihen ja nukuin aamunkoittoon asti. Jospa vielä olisin yhtä -nuori, saisin varmasti vaipan joltain verhokseni, mutta kukapas nyt -tällaista rääsyläistä säälii.'" - -"Kerroit tositapauksen, vieras. Ja koska niin viisaasti juttelit, olet -vaipan saapa. Mutta sen saat vain lainaksi. Huomenna saavat omat -vaatteesi riittää, sillä meillä on kullakin ainoastaan yksi vaatekerta. -Mutta kunhan Telemakos saapuu, antaa hän sinulle mitä tarvitset, -vieläpä toimittaa sinut kotimaahasikin", selitti Eumaios. - -Hän levitti lähelle tulta vuohen- ja lampaanvuotia lämpimäksi vuoteeksi -ja verhosi vieraansa paksulla vaipalla. Itse hän ei käynyt levolle, -vaan varustautui viettämään yönsä ulkona laumansa läheisyydessä. Ilolla -huomasi Odysseus paimenensa uskollisuuden. - - - - -VIIDESTOISTA RUNO. - - -Atene riensi Odysseusta erotessaan Spartaan muistuttamaan Telemakolle -kotimatkasta. Hän läheni Nestorin pojan Peisistraton vieressä lepäävää -Telemakoa ja puhui hänelle: - -"Ei ole hyvä enää viivytellä, vaan sinun on riennettävä heti kotiisi, -jossa vieraat omaisuuttasi tuhlaavat. Pyydä Menelaolta heti lupa saada -lähteä. Kotona vaativat äitisi isä ja veljet äitiäsi heti menemään -Eurymakolle puolisoksi, hän näet voi suurimmat rikkaudet antaa. Ja sinä -hetkenä, jona hän toiselle puolisoksi menee, ei hän enää sinun -omaisuudestasi huolehdi, vaan pitää puolisonsa puolta. Mutta ole -matkalla varovainen, sillä kosijat väijyvät henkeäsi. Laske laivasi -Itakan uloimpaan niemeen ja sieltä riennä sikopaimen Eumaion luo. Vietä -yösi siellä ja lähetä hänet seuraavana päivänä äidillesi tulostasi -ilmoittamaan." - -Heti herätti Telemakos nukkuvan Peisistraton: - -"Herää, ystävä, ja riennä hevosesi valjastamaan, lähden kotiin." - -"Ei vielä, Telemakos", vastasi nuorukainen. "Vielä on yö. Kunhan päivä -valkenee, voimme lähdöstä puhua. Ethän isäänikään hyvästelemättä jätä. -Hän sinulle vielä lahjatkin antaa." - -Pian valkenikin aamu. Kun Telemakos kuuli Menelaon nousseen -yölevoltaan, riensi hän nopeasti hänen luokseen, sanoen: - -"Menelaos, Atreun poika, salli minun jo kotimaalleni palata. Ikävöin -isäini saarelle." - -Mahtava hallitsija vastasi silloin: - -"Olkoon minusta kaukana halu sinua pidättää vastoin tahtoasi, se olisi -yhtä sopimatonta kuin lähettää pois vieras, joka mielellään viipyisi. -Mutta viivy vielä vähän aikaa, niin tuon sinulle lahjat." - -"Kauan en enää viipyä voi", virkkoi Telemakos. "Kotini ja aarteeni -vartijatta jätin." - -Sen kuultuaan kiirehti Menelaos juhla-aterian valmistajia. Itse hän -Helenan kanssa järjesteli lähtevälle annettavia lahjoja, hopeamaljoja -ja Helenan itsensä kutomia komeita, koristettuja vaippoja. Sitten -astuivat kuningas ja kuningatar Telemakon luo ja Menelaos virkkoi: - -"Suokoon sinulle Zeus onnellisen kotimatkan toivosi mukaan! Tuon -sinulle kalleimman linnani kalleuksista, hopeisen, kultareunaisen -maljan, Hefaiston takoman. Sain sen kerran lahjaksi Sidonien -kuninkaalta Faidimolta." - -Megapentes kantoi nyt Telemakolle tuon hohtavan hopeamaljakon ja -vihdoin läheni rusoposkinen Helena kantaen käsissään ihanaa vaippaa: - -"Ottaos tämä, poikani", lausui hän, "ottaos Helenan lahjana vastaan. -Sitä häissäsi morsiosi kantakoon, siihen asti se olkoon äitisi -huostassa. Onnellisen matkan sinulle jumalat suokoot!" - -Aterioituaan olivat nuorukaiset lähtövalmiina. - -Menelaos asettui kultapikari kädessään hevosten eteen ja tyhjentäen -pikarin jumalien kunniaksi lausui: - -"Onnellisina olkaa, nuorukaiset! Tervehtikää Nestoria, joka minua -Troiassa kuni omaa poikaansa holhosi." - -Telemakos vastasi siihen: - -"Terveisesi viemme, Zeun suosikki, ja jos kerran isäni Odysseun -kohtaan, kerron hälle sinun vieraanvaraisuudestasi ja näytän lahjojesi -runsauden." - -Heidän siinä puhellessaan lensi kotka heidän päänsä päällä, kynsissä -kesy hanhi, jonka se oli tarhasta siepannut. Miehiä ja naisia juoksi -huutaen sen jäljessä. Peisistratos kysyi silloin Menelaolta: - -"Ruhtinas, meillekö jumalat tämän merkin lähettivät, vai sinulleko se -oli tarkoitettu?" - -Helena riensi silloin vastaamaan: - -"Jumalat sydämeeni selityksen panivat ja sen tahdon teille nyt kertoa. --- Kuten vuorilla syntynyt kotka ryösti kartanon hanhen, samoin palaa -Odysseus harharetkiltään -- ellei hän jo olekin palannut -- ja tuottaa -kosijoille turmion." - -"Ennustuksesi toteutukoon, kuningatar", vastasi Telemakos. -"Jumalattarena silloin sinua palvon." - -Nuorukaiset läksivät ajamaan täyttä ravia. Yön he viettivät Ferain -kuninkaan Diokleen luona ja aamulla varhain he taas jatkoivat matkaa ja -saapuivat pian Pylon muurien luo. - -Mutta Telemakos ei Peisistraton pyynnöstä huolimatta enään poikennut -Pyloon, vaan riensi laivalleen. - -Aluksella alkoi nyt kiire touhu ja pian olikin kaikki lähtövalmiina. -Telemakos ryhtyi vielä ennen lähtöään uhraamaan Atenelle ja hänen siinä -parastaikaa uhratessaan läheni laivaa kiireesti vieras, joka miehen -murhattuaan pakeni kostoa ja rukoili: - -"Kuule minua, sinä uhraava muukalainen, sinua jumalien nimessä -rukoilen, sano, ken olet, mihin menet ja mikä kotikaupunkisi ja -vanhempaisi nimi on?" - -Telemakos kertoi hänelle syntynsä ja matkansa syyn. Silloin kertoi -pakenija olevansa tietäjä Teoklymenos, argolaista ruhtinassukua, kuulun -Melampon jälkeläinen. Nyt hän pyysi Telemakoa ottamaan hänet mukaansa, -sillä häntä ajetaan takaa ja hänen henkensä on vaarassa. - -"Tule, astu laivaani, en sinua luotamme työnnä. Itakassa sinulle -tarjoamme, mitä tarjottavaa meillä on." - -Purjeet nostettiin ja Telemakon alus lähti myötätuulessa kotia -kohti. -- - -Sillä aikaa istui Odysseus Eumaion ja hänen toveriensa vieraana. -Koetellakseen isäntänsä mieltä Odysseus alkoi: - -"Aionpa tästä huomispäivänä lähteä kaupunkia kohti kulkemaan ja siksi -nyt sinulta opastusta pyydän. Menen jalon Odysseun kotiin ja käännyn -ensin viisaan Penelopen puoleen, kerron hänelle mitä tiedän. Sitten -pyrin kosijoitten pariin. Sillä sen sanon sinulle, että olen jumalilta -saanut lahjan, jossa ani harva kanssani kilpailemaan pystyy, olen, -näet, erinomainen palvelija. Kannan puut uuniin, osaan tehdä tulen, -pienentää ja paistaa lihaa, kaataa pikariin viiniä ja toimitella -kaikenlaisia palvelijan askareita." - -Hämmästyneenä virkkoi silloin Eumaios: - -"Mistä moinen ajatus on päähäsi pälkähtänyt, miesparka? Surmaasi kohti -kuljet, jos kosijain pariin aiot, niin suuri on heidän röyhkeytensä. Ja -luuletko kelpaavasi heidän palvelijakseen? Ehei! Hienoja herroja -palvelijatkin siellä ovat, nuoria, punaposkisia, nuorteat hiukset -öljyttyinä he kulkevat. Pysy sinä vain täällä. Kenenkään tiellä sinä et -ole, mutta kun Odysseun poika palaa, suo hän sinulle uudet vaatteet ja -toimittaa, mihin haluat." - -"Siunatkoon Zeus sinulle hyvyytesi, kun nyt lopetit kuljeskelemiseni! -Raskasta on aina vain kerjuulla kulkea, mutta nälkä pakottaa. Kun nyt -tänne jään, kertonet minulle Odysseun vanhemmista, vieläkö he elävät, -vai ovatko he jo Hadeeseen joutuneet." - -"Mielelläni sen teen", virkkoi Eumaios. "Vielä elää Laertes, Odysseun -isä, mutta hänen päivittäinen rukouksensa on päästä pois tästä -maailmasta, sillä suuresti hän suree poikaansa ja etenkin puolisoaan, -nuoruutensa ihanaa morsianta, joka kuoli surusta. Muistan aina valoisan -lapsuuteni päiviä, jolloin kuningatar-vainaja minut yhdessä nuorimman -lapsensa, huntupään Ktimenen kanssa kasvatti. Ktimenesta varttui ihana -neito ja kun hän joutui Sameen naimisiin, sain minä runsaat lahjat -tänne muuttaessani. Ne olivat aikoja ne! Nykyiseltä emännältäni en ole -vuosikausiin kuullut ainoatakaan myötätunnon sanaa, ja sellaistakin -kaipaa palvelija." - -"Kuinka pienenä jo jouduitkaan pois isiesi maasta? Löysivätkö sinut -vieraat ja toivat laivoillaan tänne kuninkaan linnaan?" kyseli -Odysseus. - -"Mielelläni pyyntösi täytän, vastaelen kyselyysi", lausui Eumaios. "Yöt -ovat pitkiä, eikä ole terveellistä aina maata. Tässä viinin ääressä -istuessa puhe luistaa ja menneitten aikojen vaiheet vierivät muistoina -eteen. Jos teitä väsyttää", lisäsi hän kääntyen apulaistensa puoleen, -"käykää levolle, huomenna jaksatte sitten tavalliseen aikaan ajaa -karjat laitumelle." - -Ja Eumaios alkoi kertomuksensa: - -"Olet kenties joskus kuullut Syriasta puhuttavan? Se on Ortygian -takainen kaukainen saari, jossa aurinko kulkunsa kääntää. Siellä -lainehtivat viljavat pellot, siellä laitumet laajat avautuvat. -Onnellinen kansa Syriassa asuu. Ei koskaan nälänhätä, eivät kulkutaudit -sen keskuudessa raivoa. Kaksi kaupunkia siellä on ja molempia hallitsi -kerran isäni, jumalainen Ktesios. - -"Eräänä päivänä saapui hänen hallituskaupunkiinsa foinikialaislaiva, -joka toi mukanaan kaikenlaista korua. Isäni palatsissa palveli silloin -kaunis, komea foinikialaisnainen, jonka hoitoon minut oli uskottu. -Nainen rakastui foinikialaiseen laivuriin ja kertoi olevansa Sidonista, -rikkaan Aryban tytär, joka oli ryöstetty kodistaan ja myyty Ktesiolle. -Foinikialainen lupasi silloin saattaa maansa tyttären laivallaan -jälleen kotiinsa ja nainen suostui siihen tietysti mielellään, kunhan -vain asia pidettäisiin salassa. Vielä lupasi hän tuoda laivan lähtiessä -mukanaan sekä kalleuksia että hoidettavanaan olevan kuninkaan pojan, -josta myydessä varmasti saisi suuret summat. Laiva viipyi vielä kauan -satamassa, mutta kun se vihdoin oli lähdössä ja foinikialaisnainen sai -siitä salaisen sanan, kätki hän kolme kultapikaria vaatteensa -liepeisiin ja läksi taluttamaan minua rantaan. Laivaan astuttuamme -läksi se heti liikkeelle. Kuusi päivää purjehdimme myötätuulessa, mutta -seitsemäntenä lähetti Artemis kuolettavan nuolen, joka iski hoitajani -kuoliaaksi laivan kannelle. Surin häntä suuresti, sillä olinhan -ymmärtämätön lapsi, ja niin jäin yksin ventovieraitten pariin laivaan. -Jouduimme Itakan rannoille, kuningas Laertes osti minut mieheltä, ja -niin jouduin tänne." - -"Kovat ovat olleet kokemuksesi", virkkoi Odysseus toisen lopetettua. -"Olethan toki joutunut lempeän herran palvelukseen. Toista on minun, -näin saan kierrellä maita mantereita." - -Näin jutellen kului yö pitkälle ja miehet kävivät levolle. -- - -Aamun valjetessa oli Telemakon laiva saapunut Itakan rantaan. -Aterioituaan kehoitti Telemakos laivaväkeään menemään kaupunkiin, itse -hän aikoi ensin katsella maitaan ja vasta illan suussa tulla toisten -luo. - -"Mutta, poikani, minne minä menen, äitisikö luo?" kysyi Teoklymenos. - -"Älä äitini luo, siellä ei sinun hyvin kävisi", virkkoi Telemakos. -"Kosijat ovat ylpeitä eikä äitini itse näyttäydy, hän vain huoneissaan -kutoo kangastaan. Mutta mene Eurymakon luo, hän on kosijoista paras ja -kansakin häntä kunnioittaa." - -Samassa lensi keskustelevien pään päällitse haukka pitäen kyyhkyä -kynsissään. Se leijaili siinä hetken, sitten se alkoi repiä kyyhkyä, -niin että höyhenet lentelivät ilmassa. Teoklymenos tarttui silloin -Telemakoa käsivarteen, veti hänet syrjään ja selitti: - -"Katso, tuo lintu oli jumalain lähettämä ja se merkitsee, ettei teidän -vertaisianne Itakassa ole, vaan että te tulette siellä aina kuninkaina -hallitsemaan." - -"Ennustuksesi toteutukoon", virkkoi Telemakos. "Ja jos niin käy, tulet -varmasti nauttimaan sekä ystävällisyyttäni että anteliaisuuttani." - -Ja matkalla seuranneelle ystävälleen Peiraiolle hän sanoi: - -"Peiraios, olet kaikessa mieleni mukaan tehnyt, tee nyt vieläkin. Ota -luoksesi tämä vieraamme ja kestitse häntä kuni omaa vierastasi siihen -asti kuin palaan." - -Saatuaan suojattinsa täten taattuun paikkaan läksi hän astumaan Eumaion -majaa kohden. - - - - -KUUDESTOISTA RUNO. - - -Samoihin aikoihin kuin Telemakon alus laski rantaan, puuhaili Eumaios -majassaan aamuaskareillaan. Aamiainen oli juuri valmistettu ja hän -sekoitteli viiniä astioissaan, kun Odysseus kuuli askelten lähenevän ja -näki koirien häntäänsä heiluttaen juoksevan jotakuta vastaan. Tuskin -hän ennätti tästä isännälleen huomauttaa, kun ovelle astuikin nuori -Telemakos. Eumaion ilo oli niin suuri, että hän pudotti viiniastiat -käsistään ja itkien astahti kaivattua vastaan, suudellen kiihkeästi -hänen silmiään ja käsiään. "Oi, rakas Telemakos, miten tulostasi -riemuitsen", iloitsi paimen-vanhus. "Harvoin joudut luoksemme, sitä -tervetulleempi olet. Käy sisään, niin saan sinua katsella." - -"Sinua tervehtimään tulin", vastasi Telemakos, "ja ääntäsi kuulemaan. -Miten voi äitini, onko hän jo toisen kanssa häänsä viettänyt ja joko -hämähäkki on Odysseun tyhjään vuoteeseen saanut verkkojaan kutoa?" - -"Ei, Telemakos, yhä vielä hän isääsi suree", vastasi Eumaios. - -Telemakos astui kivikynnyksen yli majaan paimenen kanssa puhellessaan. -Odysseus nousi heti jättäen tulijalle istuimensa, mutta ystävällisin -sanoin Telemakos kehoitti häntä istumaan, Eumaios hänelle kyllä -istuimen valmistaisi. Vieraalle tarjottiin, mitä talossa oli, ja -hyvällä ruokahalulla Telemakos kävikin tarjottuun käsiksi. Syötyään hän -kysyi Eumaiolta, ken vieras oli ja mistä hän oli Itakaan saapunut. - -"Hän on kaukaisesta Kretasta kotoisin", kertoi Eumaios. "Monet vaiheet -on hän kokenut ja tänne hän tuli karaten Tesprotoin miesten aluksesta. -Jätän hänet nyt sinun huostaasi, tee miten mielit, sinun apuusi hän -turvaa." - -"Oi, Eumaios, mitä sanot! Olenko minä isäntä omassa talossani? En ole. -Kosijat siellä isännöivät. Äidilläni on taas yllin kyllin miettimistä, -mitä tehdä, antaako kosijoille jyrkkä kielto vai mennäkö puolisoksi -parhaalle heistä. Tänne jääköön vieras luoksesi. Lähetän hänelle sekä -vaatteita että ruokaa. Jos hän kotiini tulisi, joutuisi hän vastoin -tahtoani korskean kohtelun alaiseksi." - -"Sallittaneen minunkin ajatukseni lausua", puuttui Odysseus puheeseen. -"Miten voit, oi Telemakos, sellaista julkeutta suvaita vai vihaako -sinua kansa, koska he niin rohkeasti elävät? Olisinpa minä nuori, kuten -sinä ja lisäksi Odysseun poika tai Odysseus itse, kaatuisin ennen -kotiani puolustaessani kuin sallisin heidän noin käyttäytyä. Vai ovatko -kenties veljesi nousseet sinua vastaan kapinaan?" - -"Ei ole kansa minuun vihastunut ja veljiä ei minulla olekaan. Yhden -ainoan pojan, Laerteen, soi Zeus Arkeisiolle, yhden ainoan samoin -Laerteelle, Odysseun, ja tämän Odysseun ainoa poika olen minä. Kotini -on täynnä sekä Itakan että lähisaarten ruhtinaita, jotka kaikki äitiäni -puolisokseen pyytävät. Hän ei kuitenkaan jyrkkää kieltoa voi antaa, ja -niin he omaisuuttani tuhlaavat ja kohta minullekin surman valmistavat. -Mutta, Eumaios, riennä sinä äitini luo ja ilmoita hänelle paluustani, -ja kun sen olet muitten huomaamatta tehnyt, palaa takaisin. Odotan -täällä tuloasi." - -Eumaios, lähtöön valmistuen, kysyi: "Äitisi luokse käyn, mutta sano, oi -ruhtinas, enkö poikkea myöskin vanhan Laerteen luo tulostasi -ilmoittamaan? Ennen, vaikkakin Odysseuta surren, hän toki kävi töistä -huolehtimassa, söi ja jot muitten kanssa, mutta kuultuaan sinun -lähdöstäsi Pyloon, ei hän ole puuttunut mihinkään töihin, vaan -vaikeroiden suree kohtaloasi." - -"Raskasta on kuulla vanhuksen surusta", vastasi Telemakos, "mutta -parasta lienee sinun heti Penelopelle asiasi toimitettuasi palata -takaisin. Lähettäköön äitini salaa jonkun neidoistaan Laerteelle -ilmoittamaan." - -Eumaios lähti, mutta silloin läheni majaa Atene nuoren naisen muodossa. -Hän pysähtyi ovelle ja ainoastaan Odysseus hänet näki, sillä kaikille -ei ole suotu nähdä jumalia. Koiratkaan eivät haukkuneet, väistyivät -vain ääneti loitomma. Katseellaan hän kutsui Odysseun luokseen. Tämä -tottelikin ja poistui poikansa näkyviltä. Virkkoi nyt Atene: - -"Odysseus, Laerteen poika, ilmoita itsesi pojallesi, äläkä enää peitä, -ken olet. Jo on aika teidän lähteä kaupunkiin kostoa täyttämään. Minä -en ole väistyvä vierestänne." - -Samassa hän kosketti kultasauvallaan Odysseuta, joka heti muuttui -kookkaaksi, komeaksi mieheksi. Kun hän nyt tällaisena astui jälleen -majaan, ei Telemakon hämmästyksellä ollut rajoja. Jumalan hän näkevänsä -luuli ja sanoiksi sai: - -"Oi, vieras, miten muuttunut muotosi on. Jumala olet, armahda meitä, me -lupaamme sinulle runsaat uhrit kantaa." - -"Jumala en ole, olen isäsi Odysseus, jonka vuoksi niin monet surut olet -kärsinyt", virkkoi Odysseus syleillen poikaansa, ja jo kauan pidätetyt -kyynelvirrat silmistä tulvahtivat. Mutta Telemakos ei kuitenkaan voinut -vieläkään uskoa isänsä sanoja, vaan epäillen lausui: - -"Isäni et voi olla, sillä ei kenkään kuolevainen noin muotoaan muuttaa -saata. Olet jumala ja vain kiusaat minua saadaksesi suruni yhä -polttavammaksi. Olithan äsken raihnainen ukko, nyt olet jumalain -kaltainen." - -Odysseus vakuutti: - -"Jumala en ole, vaan kovien kohtaloiden kolhima isäsi, jonka Atene -mielensä mukaan voi muuttaa milloin vanhaksi ukoksi, milloin taas -kukoistavaksi nuorukaiseksi." - -Silloin vasta Telemakos uskoi isänsä sanat ja itkien hänet syliinsä -sulki. Ilo oli niin järkyttävä, että molemmat itkivät ääneensä. Vihdoin -kysyi Telemakos: - -"Isä, oi rakas isä, kerro, miten tänne tulit ja keneksi sinua matkalla -luultiin." - -"Kertoa tahdon sinulle tuloni: fajakit, nuo taitavat merimiehet, jotka -kaikki Skheriaan joutuneet kotirannoille opastavat, toivat minut -Itakaan. Nukkuvana he nostivat minut rannalle, antoivat runsaat -lahjatkin, jotka jumalien neuvosta kätkin luolaan, ja nyt olen Atenen -kehoituksesta täällä. Mutta, poikani, luetellos nimeltään nuo kosijat -korskat, niin mietin, voimmeko me kahden heille mitään, vai onko -haettava apua." - -"Oi isä, suuria olen kuullut urhoudestasi sodassa ja ihmeellisestä -älystäsi, mutta nyt et arvanne vastuksen suuruutta. Miten kaksi -voisikaan moista joukkoa vastustaa! Katsos, kosijoita ei ole -kymmenen eikä parikymmentä, vaan paljon enemmän. Dulikiosta on -viisikymmentäkaksi miesten parasta, Samesta kaksikymmentäneljä oivaa -soturia, Zakyntosta kaksikymmentä ja Itakasta kaksitoista, heidän -palvelijoitaan lukuunottamatta. Huonosti kävisi meille ilman apua." - -"Poikani, etkö luule Zeun ja Atenen olevan kyllin voimakkaita -apulaisia? He kyllä astuvat korkeudestaan tarvittaessa. Mutta nyt on -sinun lähdettävä kotiin ja jälleen käytävä kosijain joukkoon. Minä -tulen sinne myös kohta kerjäläisukkona. Ja vaikka kosijat kohtelisivat -minua miten pahoin tahansa, repisivät, löisivät, et sinä saa olla -tietävinäsikään, vaikkakin sydäntäsi kirveleisi. Voithan heille siitä -ystävällisesti huomauttaa, mutta he eivät tietysti välitä, sillä heidän -kostonhetkensä on lyönyt. Pari tärkeätä asiaa on sinun mielessäsi -pidettävä: ensiksi se, että kun sinulle annan merkin, kanna kaikki -saleissa olevat aseet pois. Jos joku jotain sanoo, vastaa vain niiden -mustuvan savussa ja sano olevasi peloissasi, että kosijat joskus -juovuspäissään vielä vahingoittavat toisiaan niillä. Kaksi miekkaa vain -jätä, toinen itseäsi, toinen minua varten. Ja toiseksi on sinun tarkoin -muistettava, ettet kenellekään mainitse Odysseun olevan kotona, et -Laerteelle, et Eumaiolle etkä edes Penelopellekaan. Koettakaamme sen -sijaan ottaa selkoa siitä, kutka palkollisista ovat meille uskollisia." - -Isän ja pojan näin keskustellessa ja neuvotellessa oli Telemakon alus -saapunut Itakan satamaan, ja samalla kertaa kuin Eumaios ennätti -kuningattaren luo tuomaan nuorukaisen terveisiä, saapui laivastakin -lähetti. Kun tieto Telemakon tulosta levisi kosijain keskuuteen, -tulivat he levottomiksi. Samassa palasivat väijyjätkin retkeltään ja -Antinous, retken johtaja, kiukkuisena arveli Telemakon pelastuneen -ainoastaan Zeun avulla, sillä he olivat yötä päivää vartiot pitäneet -Itakan sataman lähettyvillä. Kosijain joukko asteli torille ja siellä -he, syrjäisten heitä kuulematta, ryhtyivät neuvotteluun. Antinous -lausui ensiksi ajatuksensa: - -"Ystävät, nyt ovat Telemakon päivät luetut. Me emme enää voi antaa -hänen elää, sillä hän, vihoissaan surma-aikeistamme, kutsuu varmasti -kansankokouksen ja paljastaa hankkeemme, ja silloin meidät armotta -karkoitetaan täältä. Jos hänen surmaamistaan vastustatte, arvelen -olevan viisainta heti lähteä täältä ja jatkaa kosimista kunkin omalta -suunnaltaan. Ottakoon Penelope kenen haluaa." - -Kaikki istuivat hetken vaiti, kunnes Amfinomos, jalosukuinen, -puhelahjoiltaan kuulu dulikiolainen, virkkoi: - -"En ole milloinkaan voinut hyväksyä ajatusta ottaa Telemakos hengiltä. -On mielestäni kauheata murhata kuninkaallista sukua oleva. Kysykäämme, -mikä jumalain tahto on. Jos he määräävät hänet kuolemaan, otan minä -hänen henkensä." - -Kaikki olivat ehdotukseen tyytyväisiä ja rauhoittuneena läksi joukko -takaisin palatsiin. - -Mutta tieto Antinoon murhasuunnitelmista oli joutunut Penelopenkin -kuuluville. Kauhistuneena hän silloin päätti nuhdella kosijoita. -Neitosten saattamana astui ihana kuningatar palatsin suursaliin, laski -hohtavan hunnun kasvoilleen ja kääntyen Antinoon puoleen alkoi: - -"Mitä mietitkään, Antinous, mitä hirveitä asioita aivosi hautovat? -Ennen sinua mainittiin Itakan nuorukaisjoukon etevimmäksi, mutta -sitähän tämä ei todista. Aiotko murhata Telemakon ja siten rikkoa Zeun -säätämiä vierasvaraisuuden lakeja? Et ole kenties kuullut, että isäsi -saapui tänne kerran pakolaisena, kansan vihaamana, koska hän Tesprotoin -maassa oli ryöstellen elellyt. Ehk'et tiedä, että raivostunut kansa oli -repiä hänet kappaleiksi, mutta Odysseus sai hänet pelastetuksi? Näinkö -sinä kiitollisuuttasi osoitat? Sinä tuhlaat hänen omaisuuttansa, hänen -puolisoaan kosiskelet ja hänen poikansa aiot ottaa hengiltä. Sydämeni -on tuskasta murtumaisillaan. Pyydän sinua luopumaan julmista aikeistasi -ja kehoittamaan muitakin tekemään samoin." - -Silloin vastasi Eurymakos, Polyboon poika: "Rauhoitu, viisas Penelope! -Ei ole sitä miestä syntynytkään, joka uskaltaisi koskea poikaasi, niin -kauan kuin minä elän. Jalo Odysseus on minua lasna hoivannut, -polvellaan kiikutellut ja siksi on Telemakos minulle rakas. Huoleti -voit olla, ei tule häntä mikään paha kohtaamaan." - -Näin puhui Eurymakos, vaikka sydämessään toisin mietti. Mutta Penelope -astui jälleen huoneisiinsa ja itki puolisoaan, kunnes Atene viihdytti -hänet uneen. -- - --- Paimenmajassa olivat isä ja poika sillä aikaa keskustelleet. -Ennenkuin Eumaios palasi, kosketti Atene taikasauvallaan Odysseuta, -joka samalla muuttui jälleen kerjäläisukoksi. Paimenen palattua kyseli -Telemakos kaupungin kuulumisia. - -"Mitäpä minä tietäisin, en mitään kysellyt, asiani vain toimitin ja -läksin. Mutta tullessani näin mustan aluksen laskevan rantaan. Paljon -siinä oli miehiä ja aseita ja luulen heidän olleen kosijain joukkoa, -mutta varma en ole." - -Telemakos vilkaisi merkitsevästi hymyillen isäänsä, mutta niin, ettei -paimen huomannut. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA RUNO. - - -Seuraavana aamuna herättyään virkkoi Telemakos paimenelle: - -"Eumaios, aion nyt lähteä kaupunkiin, sillä äiti huolehtii liiaksi. -Vieraasi lähteköön kerjäilemään, se lienee selvintä. Minulla on surua -yllin kyllin, en enää jaksa vieraitten huolia ottaa kantaakseni. Sanon -sen suoraan, pahastukoon vieras tai älköön." - -"Viipyä en aiokaan", vastasi Odysseus. "Kerjäten näin vanha mies -helpoimmalla leipänsä saa. Odottelen vain päivän lämpenemistä, näin -aamuviileällä on vähissä vaatteissa kylmä kulkea." - -Telemakos asteli kohti kotia, sydän katkerana kosijoita kohtaan. -Ensimäisenä hän kohtasi palatsissa Eurykleian, joka levitteli vuotia -kivi-istuimille. Itkien riensi vanha hoitaja nuorta isäntäänsä vastaan. -Penelopekin astui huoneestaan ihanana kuin Artemis ja Afrodite ja -ilosta itkien hänkin syleili palaavaa poikaansa. - -"Poikani, rakas poikani, sinä silmäini valo! En luullut sinua enää -koskaan näkeväni, lähdettyäsi tietämättäni. Mitä kuulit isästäsi, kerro -poikani?" - -"Äiti, älä herätä ikäviä muistoja. Käy huoneeseesi ja uhraa jumalille. -Minä lähden torille kohtaamaan kanssani tullutta vierasta, jonka jätin -Peiraion huostaan", vastasi vain nuorukainen. - -Ja uljaana kuin jumala asteli Telemakos torille. Täällä kosijat ottivat -hänet ystävällisesti vastaan, vaikka sydämessä kantoivatkin vihaa. -Telemakos ei heistä kuitenkaan välittänyt, vaan istuutui isänsä -vanhojen, uskollisten ystävien joukkoon. Pian saapui Peiraioskin, -mukanaan Teoklymenos, pakolainen. Peiraios huomautti silloin huostaansa -jääneistä Menelaon lahjoista, jotka olisi toimitettava palatsiin, mutta -Telemakos virkkoi: - -"Ystävä, ei ole nyt aika niitä kotiini tuoda. Kosijat hankkivat -murhaani ja jos se heiltä onnistuu, saat sinä kaikki ne aarteet, -mieluimmin ne sinulle suon kuin heille. Jos taas heidän hetkensä on -lyönyt, otan ne ilolla vastaan." - -Teoklymeneen hän johti kotiinsa, jossa Penelope istui kehräämässä -hienoa rihmaa. Ennen kosijain tuloa pyysi Penelope poikaansa kertomaan -matkoistaan. - -Telemakos alkoikin kertoa. Hän kertoi tulonsa Nestorin luo, sekä mitä -hän Menelaon ja ihanan Helenan kodissa oli kokenut ja kuullut, mainiten -samalla Odysseun olosta Kalypson luona. - -"Jalo Penelope, Odysseun kunnioitettu puoliso, poikasi ei tunne asiain -oikeaa laitaa", alkoi Teoklymenos-tietäjä. "Jumalat todistajani olkoot -ja itse saat tuta minun oikein ennustaneen: Odysseus on jo Itakassa, -mutta hän kiertelee täällä salaa tai sitten hän tarkkaa kosijain -rikollisia toimia. Näin laivalla tullessamme enne-merkin, joka ei -petä." - -Iloisena, toivosta vavahtaen virkkoi Penelope: "Suokoot Jumalat -ennustuksesi toteutuvan. Runsaat ovat silloin lahjasi olevat." - -Heidän näin kertoellessaan ja keskustellessaan olivat kosijat saapuneet -pihamaalle urheilemaan ja pian taas koko räyhäävä joukko täytti salit, -joissa ateria oli heille katettu. - -Sillä aikaa valmistautui Eumaios opastamaan kerjäläisvierastaan -kaupunkiin. Kehnot olivat vieraan rääsyt, mutta huono oli vieras -itsekin. Siksipä hän pyysikin keppiä paimenelta, millä tukea horjuvaa -käyntiään kivikkopoluilla. Pian he saapuivat Itakan kirkkaan, -poppelivarjoisen lähteen luo, josta kaikki kaupunkilaiset vetensä -ammentavat. Täällä Eumaios ja kerjäläinen kohtasivat vuohipaimen -Melanteun, joka ajoi komeita vuohiaan palatsia kohti. Melanteus, -nähdessään Eumaion raihnaine vieraineen, alkoi pilkata: - -"Kas tuossa jos missä on vakka kantensa valinnut! Vaan niinhän -sanotaankin, että jumalat yhdistävät aina samanlaiset. Mutta mihinkäs -sinä oikein raahaat tuota rääsyläistä? Joka portinpieleen tuollainen -horjuen kompastelee. Antaisit sen minulle tallimieheksi, niin saisi se -edes jotain suuhunsa palkakseen. Mutta tuskin se työtä viitsisikään -tehdä, mukavampaahan on kerjätä. Sen vain sanon, että jos mokoma -Odysseun palatsiin jalallaankin vaan astuu, saa hän kosijain jakkaroita -vasten naamatauluaan." - -Samassa hän potkaisi Odysseuta, joka vaivoin sai vihansa hillityksi. -Mutta Eumaios huudahti: - -"Oi, lähdenymfit, te Zeun tyttäret, kuulkaa rukoukseni! Jos Odysseus -kerran luoksenne uhrinsa kantaa, suokaa hänen kostaa Melanteun -röyhkeys!" - -"Mitä tuo kurja höpiseekään", hymähti ivallisesti Melanteus. "Se päivä -ei nouse, jolloin Odysseus palaa ja pian häviää täältä hänen -poikansakin. Varo vaan, etten vie sinuakin laivoilla kauas ja myy -orjaksi." - -Vihdoin Melanteus jätti heidät ja he jatkoivat matkaansa hiljaa -astellen. Itse hän riensi edellä palatsiin ja istuutui kosijain -pöytään, sillä hän oli heidän suuressa suosiossaan. - -Lähetessään palatsia tarttui Odysseus Eumaion käteen, virkkaen: - -"Ystävä, tämä on varmasti Odysseun ihana koti, sen arvaa jo näkemältä. -Siellä tunnutaan juhlittavan, paistin hajun tunnen, kuulenpa sitrankin -ääntä, joka juhla-aterioihin aina kuuluu." - -"Oikein arvasit, tyhmä et näy olevankaan. Mutta nyt on päätettävä, -miten teemme: menetkö sinä edellä sisään kosijain luo, vai menenkö minä -ensin ja sinä jäät tänne odottamaan. Kauan ei sinun kuitenkaan auta -viipyä, muuten joudut kovan kohtelun alaiseksi", ehdotti Eumaios. - -Mutta Odysseus lausui: - -"Käy ensin sisään sinä, minusta älä huoli, olenhan tottunut sekä -potkuihin että kovuuteen." - -Tallin edessä tunkiokasalla syöpäläisten vaivaamana makasi vanha, -takkuinen koira, joka kuultuaan Odysseun äänen, tunsi heti entisen -isäntänsä. Ei jaksanut kuitenkaan jalo eläin päätäänkään nostaa, -heilutti vain häntäänsä ja loi uskolliset, kosteat silmänsä Odysseuun. -Odysseus tunsi sen Argooksi, lempikoirakseen, jonka hän itse oli ennen -Trojaan lähtöään kasvattanut. Siitä oli sitten varttunut oiva -metsästyskoira, mutta nyt se oli vanha ja hoidotta jätetty. Salaa -pyyhkäisi Odysseus kuuman kyyneleen silmistään ja kysyi: - -"Eumaios, katso, mikä koira tuolla tunkiolla noin huonossa kunnossa -makaa?" - -"Se on isäntäni koira, isäntäni kasvattama ja hoitama. Mutta -palkolliset ovat huolimattomia kun ei isäntä ole käskemässä. Niinhän se -aina on", puhui Eumaios. - -Mutta Argoon päivät olivat nyt päättyneet, se kuoli ilosta nähtyään -rakkaan isäntänsä. - -Eumaios astui sisään ja istuutui Telemakon luo. Kohta näkyi raihnainen -kerjäläinenkin ovensuussa. Tutisten hän istahti kynnykselle nojautuen -oven kauniiseen kypressi-pieleen. Telemakos lähetti hänelle silloin -antipaloja ja kehoitti häntä pyytämään kultakin kosijalta lisää, sillä -"kerjäläisen ei sovi ujostella", kuten hän sanoi. - -Kiittäen laski Odysseus Telemakon palat laukkuunsa ja alkoi syödä, -mutta juhlalaulajan lopetettua laulunsa, kehoitti Atene häntä kulkemaan -kosijan luota toisen luo almua anoen. Odysseus läheni kutakin kättään -ojentaen, kuten ainakin kerjäläinen. Ken hän on ja mistä tullut, -kyseltiin häneltä, mutta Melanteus riensi vastaamaan: - -"Mistä lieneekään, Eumaion vaan näin äsken häntä tänne kuljettavan." - -Antinous kääntyi silloin vihaisena Eumaion puoleen: - -"Eikö mielestäsi meillä ole täällä kyllin kerjäläisiä, jotka isäntäsi -omaisuutta syövät, yhäkö sinä niitä tänne aiot raahata?" - -"Jalosti et puhu, vaikka jalosukuinen oletkin", vastasi Eumaios. -"Kerjäläistä ei kenkään kutsu. Mutta sinä kohtelet aina niin -ylimielisesti meitä, Odysseun palvelijoita ja etenkin minua. Siitä en -kuitenkaan välitä niin kauan kuin Penelope ja Telemakos elävät." - -"Vaikene, Eumaios", nuhteli Telemakos. "Älä häntä suotta ärsytä. Ja -sinusta vasta tulisi oiva isä minulle, Antinous, koska tuollaisia -opetuksia jaat. Anna kerjäläiselle, äläkä muitakaan antamasta kiellä, -sillä täällä ei kenkään ole pahoillaan, jos tarvitsevaista autetaan. -Mutta sinä, Antinous, et muista välitä, itsestäsi vain huolta pidät." - -"Jopa puhut ylpeästi, Telemakos", virkkoi kosija. "Jos jokainen antaisi -yhtä runsaasti kuin minä annoin, riittäisi hänelle evästä vähintäin -kolmeksi kuukaudeksi." - -Odysseus saikin runsaat palat ja aikoi jo palata kynnykselle -pusseineen, mutta kääntyi kuitenkin vielä Antinoun puoleen, sanoen: - -"Sinun tulee antaa vielä oikein hyvä pala, sillä sinä näyt olevan muita -ylhäisempi. Kuninkaaksi sinua luulisi. Katsos, minäkin olen kerran -ollut rikas ja mahtava. Koti minulla oli kuulu ja palvelijoita paljon. -Kerjäläistä en koskaan antimetta pois ajanut." Ja sitten hän alkoi -kertoa laveasti kukistumisestaan, onnettomasta Egyptin retkestään, -miten hänet vietiin Kyproon orjaksi ja miten kovia hän joutui kokemaan. - -Mutta nyt oli Antinoun kärsivällisyys lopussa. - -"Mikähän jumala tuollaisen maanvaivan tänne onkaan lähettänyt. Ei edes -ruokarauhaa saa. Korjaa nyt luusi ihmisiä kiusaamasta, muuten toimitan -sinut sellaiseen paikkaan, jossa on pahempi olla kuin sekä Egyptissä -että Kyprossa. Kas, näin käy, kun on kerjäläiselle liian hyvä." - -Mutta Odysseus vastasi: - -"Eipä näy vastaavan luonteesi komeata muotoasi. Täällä syöt vieraan -ruokaa etkä niistä murustakaan kerjäläiselle soisi. Tuskinpa omalta -pöydältäsi suolanraekaan anovalle tipahtaisi." - -Nyt raivostui Antinous: - -"Vai aiot vielä pilkata! Ehjin nahoin et salia jätä." Ja samassa hän -heitti kohti Odysseuta jakkaran, joka oli ollut hänen jalkainsa alla. -Heitto oli kova, mutta Odysseus ei hievahtanutkaan, pudisti vain -päätään ja läksi astumaan kynnystä kohti. Täällä hän alkoi: - -"Kuulkaa, jalon kuningattaren kosijat! Jos mies saa iskun omaisuuttaan -puolustaessaan, silloin sen kärsii, mutta kun häntä nälkäänsä -tyydyttäessä lyödään, silloin on eri asia. Jos koston jumalattaret -kerjäläistä kuulevat, silloin toivotan Antinoulle häitten asemesta -kuoloa." - -"Istu hiljaa siellä nurkassasi syömässä, taikka raahaavat palvelijat -sinut ulos ja nylkevät elävältä", raivosi Antinous. - -Toiset kosijat paheksuivat Antinoun röyhkeyttä ja sanoivat: - -"Antinous, taisitpa tehdä pahasti jakkaralla vierasta heittäessäsi. -Jospa hän onkin joku jumala, tulevathan jumalatkin ihmismuodossa maan -päälle ihmisten elämää ja vaellusta tarkkaamaan." - -Antinous ei kuitenkaan ollut siitä millänsäkään. Telemakon sydäntä -kirveli nähdessään isäänsä pideltävän pahoin, mutta lupauksensa mukaan -ei hän virkkanut mitään, nyökäytti vain hiljaa päätään kostoa hautoen. - -Penelopenkin kuuluville oli tullut tieto Antinoun kovuudesta muudanta -ventovierasta kohtaan ja pahoillaan hän toivotti kostoa heittäjälle. - -"Jospa meidän muittenkin toivotukset toteutuisivat", virkkoi siihen -joku palvelijattarista, "niin ei heistä kenkään aamunkoittoa näkisi." - -Penelope, sydämessään kerjäläistä säälien, kutsutti Eumaion luokseen, -sanoen hänelle: - -"Jalo Eumaios, johda vieras tänne luokseni, kenties hän, joka paljon on -maita kierrellyt, on sattunut näkemään tai jotain kuulemaan kaivatusta -Odysseusta." - -"Oi, kuningatar, suuri kertomistaito sillä miehellä on", vastasi -paimen. "Kolme vuorokautta hän luonani viipyi enkä väsynyt häntä -kuulemaan. Paljon hän on nähnyt, paljon kokenut ja hän tietää kertoa -Odysseun olevan jo rikkaine aarteineen kotimatkalla." - -"Tuo hänet heti tänne, Eumaios", lausui Penelope. "Kosijat tehkööt -sillä aikaa mitä haluavat. Jospa Odysseus kerran saapuisi, kostaisi hän -Telemakon avulla kaikki heidän julkeutensa." - -Samassa aivasti Telemakos niin kovasti, että sali kaikui. Penelope -naurahti. - -"Kuulitko", sanoi hän paimenelle. "Telemakos myönsi sanani tosiksi. -Mene nopeasti hakemaan vieras luokseni. Ja jos hän totta puhuu, saa hän -juhlavaatteet palkakseen." - -Eumaios riensi täyttämään emäntänsä käskyä ja hän kuiskasi Odysseulle: - -"Sinua kutsuu viisas Penelope, jalon Telemakon äiti. Hän tahtoo -kysellä, tiedätkö mitään hänen puolisostaan, ja jos tosia puhut, tulet -palkankin runsaan saamaan." - -"Oi, Eumaios, totta puhun jalolle kuningattarelle. Mutta en uskalla -hänen luokseen ennen auringon laskua käydä. Ties mitä kosijat -tekisivätkään, jos nyt menisin. Enhän äskenkään mitään tehnyt ja -kuitenkin minua lyötiin." - -Eumaios palasi odottavan Penelopen luo tuoden vieraan terveiset ja piti -hänkin puolestaan myöhäistä iltahetkeä sopivampana rauhalliselle -keskustelulle. Penelope myönsi myöskin kerjäläisen viisaasti -ajatelleen. - -Paimen palasi nyt saliin ja kuiskasi Telemakolle lähtevänsä pois, mutta -kehoitti häntä varomaan kosijoita, joilla on paha mielessä. - -"Oikein puhut, vanhus, mene kotiisi, mutta palaa tänne aamulla ja tuo -runsaat uhri-eläimet tullessasi", vastasi Telemakos. - -Paimen läksi ja kosijat jäivät viettämään iltaa soittaen ja tanssien -tapansa mukaan. - - - - -KAHDEKSASTOISTA RUNO. - - -Kaupungilla kuljeskeli ahneudestaan kuulu kerjäläinen Arnaios, suuri -kooltaan, mutta heikko voimiltaan. Hänen tapansa oli tulla tuon -tuostakin Odysseun palatsiin, jossa kosijat lähettivät häntä usein -asioilleen ja kutsuivat häntä senvuoksi taivaan airuen mukaan: Iros. - -Nytkin hän taas saapui sinne ja nähdessään vieraan kerjäläisen oven -suussa aikoi ajaa hänet pois. - -"Tiehesi, ukko, minun paikaltani, muuten potkaisen sinut pois", räyhäsi -Iros. "Etkö näe, miten kaikki minulle ystävällisesti silmäänsä -vilkuttavat, kehoittaen ajamaan sinut ulos. Lähde, lähde, muuten joudut -nyrkkisotaan." - -"Onhan tässä kynnyksellä sijaa kummallekin enkä minä niitä paloja -kadehdi, mitä sinulle annetaan", vastasi Odysseus. "Mutta älä sinä -ärsytä minua. Vaikka olenkin vanha, pidän sinut kyllä kurissa ja jos -käsiksi sinuun käyn, ei sinusta enää huomenna ole minulle vastusta." - -"Kaikkea sitä saa kuulla mokomankin suusta", kivahti Iros. "Mutta -maltas, minä lyön sinua kohta, niin että hampaat suustasi heltiävät! -Tulepas nyrkkeilemään!" - -Nauraen virkkoi silloin Antinous toisille: - -"Katsokaas, minkä ilon jumalat ovat meille lähettäneet. Nuo kaksi -tuolla alottavat riidan. Yllytetäänpäs niitä vielä!" - -Naureskellen ympäröivät kosijat kerjäläiset ja Antinous ehdotti: - -"Tuolla uunissa on jäljellä makea paisti. Se ken teistä voittaa, saa -sen, saapa vielä oikeuden olla ainoana kerjäläisenä tässä talossa. -Toinen väistyköön." - -Odysseus kuitenkin oli vastustelevinaan koko taistelua ja sanoi: - -"On liian rohkeata näin vanhan miehen ryhtyä nuoremman kanssa -taistelemaan, mutta nälkä käskee. Olen sitten rohkeampi, jos kaikki -vannotte, ettei kukaan auta Irosta." - -Kaikki vannoivat vaaditun valan ja Telemakos sen vielä vahvisti. Nyt -paljasti Odysseus hartiansa ja käsivartensa ja ihaillen katselivat -kaikki niiden voimakasta kauneutta. - -"Jo nyt taisi tuhosi tulla, Iros-parka", virkkoi joku katselijoista. - -Ja Iros alkoi vavista pelosta eikä uskaltanutkaan lähestyä -vastustajaansa. Mutta palvelijat vetivät hänet esiin. - -"Etkö häpeä, kerskailija, pelätä ja vavista vanhaa, nälkäistä ukkoa", -sanoi joku. "Sen vaan sanon, että jos tuo sinut voittaa, lähetän sinut -laivalla Epeiroon, kuningas Eketon luo. Hän sinut siellä niin ruhjoo, -ettet kelpaa enää muuhun kuin koirien ruoaksi." - -Ei auttanut muu kuin ryhtyä taisteluun ja Odysseun miettiessä, iskisikö -hän voimainsa takaa, vaiko vain kaataisi vastustajansa, löikin Iros -häntä hartioihin. Silloin iski Odysseus niskaan Irosta niin, että tämä -nujertui tiedotonna maahan, veren tulvahtaessa suusta. Kosijat -nauroivat katketakseen, mutta Odysseus raahasi vastustajansa palatsin -portin pieleen, nosti hänet siihen istumaan, asetti kepin käteen ja -sanoi: - -"Istu nyt siinä sikojen ja koirain vartijana, äläkä pyri vieraitten -kerjäläisten herraksi." - -Odysseus heitti risaisen vaippansa taas harteilleen ja istahti -kynnykselle entiselle paikalleen, mutta nauraen ja ilakoiden toivat -kosijat hälle luvatun palkan. Nuori Amfinomos joi vielä hänen -maljansakin, toivottaen onnea voimakkaalle muukalaiselle. Silloin -lausui Odysseus: - -"Amfinomos, näyt olevan jalo nuorukainen, kuten isäsi Nisoskin, jota -olen kuullut kehuttavan. Sanonpa sinulle yhden asian, paina se tarkoin -mieleesi: Kaikista luoduista on ihminen heikoin. Onnen päivinä ei hän -muista, että onnettomuuskin voi kerran häntä kohdata. Mutta kun jumalat -vastoinkäymisen lähettävät, on hänen sekin otettava vastaan. Vaihteleva -on ihmisonni. Kerran olin rikas ja mahtava minäkin, mutta luotin vain -isääni ja veljiini, enkä ymmärtänyt onneani säilyttää. Ihmisen on -elettävä rehellisesti, vältettävä pahaa ja tehtävä mikä on oikein. -Täällä harjoitetaan vääryyttä, hävitetään vieraan tavaraa ja se ei jää -kostamatta. Kun Odysseus kerran palaa -- ja varmasti se päivä pian -koittaa -- silloin tulee rangaistus. Toimittakoot jumalat sinut täältä -pois, ennenkuin verinen tilinteko alkaa." - -Kerjäläisen sanat näkyivät koskevan nuorukaiseen, murheellisena ja -ikäänkuin aavistaen ennustuksen toteutuvan, hän palasi kuitenkin -saliin, sillä kohtaloaan hän ei voinut välttää. - -Atene johti silloin Penelopen mieleen halun näyttäytyä kosijoille ja -hän virkkoi uskolliselle Eurynomelle: - -"Eurynome, mieleni tekisi mennä kosijain luo, vaikkakin sydämessäni -heitä vihaan ja tahtoisin samalla varoittaa poikaani luottamasta -heihin, jotka edessä päin ovat hyviä, mutta selän takana neuvottelevat -surma-aikeita." - -"Kuningatar, käy heidän luokseen, mutta ennen sitä on sinun kylvyssä -oltava ja saatava kyynelten jäljet kasvoiltasi", kehoitti palvelijatar. - -"Ystäväni, älä minua kehoita ulkomuodostani huolehtimaan, siitä en -välitä, enkä ole välittänyt siitä päivästä lähtien, jolloin puolisoni -läksi. Vaan nouda tänne pari neitosta, jotka seuraavat minua alas, -yksin en sinne halua käydä." - -Eurynome läksi täyttämään emäntänsä käskyä, mutta sillä aikaa uuvutti -Atene Penelopen virkistävään uneen ja valoi hänen kasvoihinsa ja -vartaloonsa ihanuuden, jonka vertaista näkee ainoastaan Afroditella, -tämän käydessä jumal-impien viehättävään karkeloon. Tehtävänsä tehtyään -poistui Atene ja samassa Penelope heräsi lähenevien neitosten puheluun. - -"Miten suloisesti nukahdin", virkkoi kuningatar. "Oi, sallisipa Artemis -minun yhtä ihanasti vaipua kuoloon, silloin pääsisin suremasta jaloa -puolisoani." - -Kahden neitosen seuraamana astui kuningatar salin ovelle ja niin ihana -hän oli, että kosijain sydän lämpeni ja kaikki toivoivat saavansa hänet -puolisokseen. Mutta Penelope kääntyi Telemakon puoleen, lausuen: - -"Poikani, en ymmärrä sinua. Lapsena osoitit suurta älyä, mutta nyt -mieheksi vartuttuasi, kun sinun olisi näytettävä olevasi jalon miehen -poika, et enää pysty mihinkään. Täällä kohdellaan vieraita pahoin, etkä -sinä sitä estä." - -"Äiti, en ihmettele, että olet minuun pahastunut. Lapsi en mielestäni -kuitenkaan ole, osaan kyllä erottaa pahan hyvästä. Mutta tämä -vieraitten, pahansuopien ihmisten paljous saa minut usein epäilemään -mitä tehdä. Sitäpaitsi olen aivan yksin kaikkia muita vastaan. Nyt -kuitenkin on vääryyttä kärsineen vieraan käynyt paremmin kuin -luuletkaan. Hän on voittanut Iroon. Ja toivoisinpa kosijoille käyvän -yhtä huonosti kuin tuolle kerskaajalle kävi." - -Mutta Telemakon sanoista välittämättä huudahti Eurymakos ihastuneena: - -"Oi, ihana kuningatar, jos kaikki Argoon ruhtinaat sinut tällä hetkellä -näkisivät, ei kosijain joukko mahtuisikaan palatsiisi, niin ihana olet, -kaikkia muita naisia ihanampi sekä kooltasi että muodoltasi ja älyltäsi -rikkaampi." - -"Ei, Eurymakos, ihanuuteni hävisi sinä hetkenä, jolloin puolisoni pois -läksi. Mutta jos hän kerran palaisi, alkaisi kukoistukseni uudelleen. -Muistan päivän, jona hän meni. Hän tarttui jäähyväisiksi käteeni ja -lausui: 'Puolisoni, lähden taisteluun urhoollista Troian kansaa vastaan -ja varmaan moni meistä jää sille tielleen. Hoida sinä kotiamme ja pidä -huolta isästäni ja äidistäni, kuten tähänkin asti, kunnes pojastamme -varttuu mies. Ellen minä palaisi, mene silloin puolisoksi toiselle.' -Näin hän puhui. Nyt lähenee raskas häitteni aika minua onnetonta. Mutta -kosijani eivät menettele oikein. Jaloa naista kosittaessa tuodaan -hänelle aina runsaat lahjat, vieläpä härät ja lammaslaumatkin. Te -sensijaan elätte talossani minun omaisuuttani kuluttaen." - -Odysseus iloitsi kuullessaan puolisonsa järkevät sanat. Hän ymmärsi -hänen houkuttelevan lahjoja kosijoilta ja kohtelevan heitä ystävällisin -sanoin, vaikka sydämessään hautoikin muuta. - -"Ihana Penelope", virkkoi Antinous. "Lahjat tuomme, mutta luotasi emme -poistu, ennenkuin parhaan meistä olet puolisoksesi valinnut." - -Kaikki yhtyivät Antinoun sanoihin ja kohta tuotiin Penelopelle runsaita -lahjoja. Antinous antoi taidekoristeisen vaipan, jossa oli kaksitoista -kultasolkea. Eurymakos lahjoitti hohtavat kultaiset kaulavitjat, -joissa jalokivet välkkyivät. Eurydamoon lahjana olivat kalliit -korvarenkaat, joissa kussakin säteili kolme timanttia. Runsaat ja mitä -kallisarvoisimmat lahjat sai Penelope, joka nyt aarteineen jätti -kosijat ja astui jälleen omiin huoneisiinsa. Mutta kosijat alkoivat -laulaen ja tanssien viettää iltaa. Hämärän tultua sytytettiin -kartanolle nuotio ja palatsin neitoset sitä hoitelivat. - -"Neidot, käykää kuningattarenne luo", virkkoi Odysseus heille, -"kehrätkää siellä kultarihmaa, minä kyllä pidän tulesta huolen. Ja -vaikka täällä kemut kestäisivät aamuun asti, en minä väsy." - -Neitoset katsoivat hymyillen toisiinsa. Joukossa oli myös rusoposki -Melanto, Penelopen kasvattama ja hoivaama neito, joka kuitenkin oli -emännälleen kiittämätön ja salaa oli Eurymakon suosikkina. Hän vastasi -Odysseulle pilkallisesti: - -"Sinäpä olet mieletön, kun et nukkua aio, etkä täältä edes poistu. -Ylpeiletkö siitä, että Iroon voitit? Maltahan vaan, eikö kerran tule -tänne sinuakin väkevämpi, ja silloin ovat laiskanpäiväsi täällä -päättyneet." - -Vihaisesti katsahti Odysseus häneen ja virkkoi: - -"Vaikene, neito, lähden muutoin Telemakolle kertomaan korskeudestasi ja -hän varmasti kostaa sinulle." - -Neitoset pelästyivät kerjäläisen sanoja ja lähtivät juosten pois. -Yksinään oli nyt Odysseus nuotion vartijana. Mutta kosijat eivät -jättäneet häntä rauhaan. Eurymakos ivasi, Odysseuhun viitaten: - -"Katsokaa, te kaikki ylvään kuningattaren kosijat, vierastanne. Hänet -on varmaan joku jumala lähettänyt tänne meitä valaisemaan kaljulla -päälaellaan." - -"Kuules, ukkeli, etköhän tulisi minun palvelukseeni. Saisit -maatilallani istuttaa puita ja palkaksi antaisin sinulle kunnon -vaatteet ja ruokaa yllin kyllin. Mutta taidatpa olla niin tottunut -kerjäämään, ettet mielikään rehelliseen työhön ryhtyä." - -"Oi, Eurymakos", vastasi Odysseus hänelle. "Jos molemmat tarttuisimme -samaan työhön, joko kilpaa heinää niittäisimme tai samanikäisillä -härillä kyntäisimme, näkisit, etten olisi sinua huonompi. Tai jos Zeus -lähettäisi sodan ja saisin miekan ja kypärin minäkin, näkisit, että -parhaitten joukkoon kuuluisin. Silloin et enää köyhyyteni vuoksi minua -ivaisi. Mutta sinä olet itserakas, mieheksi kehno, joka luulet itseäsi -suureksi, koska et ympärilläsi koskaan näe mitään tosisuuruutta. -Palaisipa Odysseus kerran, silloin tuntuisivat nämä palatsin avarat -ovet sinusta kapeilta, sellaista vauhtia sinä silloin pakoon pyrkisit." - -Vihastuneena huusi nyt Eurymakos: "Heittiö, kyllä pian saat selkääsi, -koska noin röyhkeilet. Oletko juovuksissa, vai onko Iroon voitto -noussut päähäsi?" - -Ja samalla hän heitti jakkaransa kohti kerjäläistä. Odysseus väisti -kuitenkin heiton ja jakkara sattuikin ruokia kantavaan palveliaan, joka -kiljahtaen lyyhähti maahan. Nyt syntyi yleinen hämminki, jokainen huusi -ja harmitteli, kun mokoman kerjäläisen vuoksi illan ilo särkyi. - -Mutta Telemakos vaati ankarasti kaikkia lähtemään nukkumaan. Harmissaan -kuuntelivat he nuorukaisen rohkeita sanoja, mutta nuori Amfinomoskin -yhtyi häneen ja kehoitti jättämään rauhaan kerjäläisen, joka oli tullut -Odysseun katon alle suojaa saamaan. Silloin joivat kosijat vielä -viimeisen uhrimaljan ja lähtivät yötiloilleen. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA RUNO. - - -Isä ja poika jäivät nyt saliin kahden ja Odysseus lausui: - -"Nyt on aika siirtää täältä kaikki aseet pois. Voithan sanoa kosijoille -niiden savussa mustuvan ja pelkääväsi heidän juovuspäissään toisiaan -vahingoittavan." - -Telemakos kutsui heti Eurykleian luokseen, pyytäen häntä pitämään -kaikki naiset huoneissansa, kunnes hän ennättäisi siirtää pois -savussa turmeltuneet isänsä aseet. Eurykleia iloitsi Telemakon -huolellisuudesta, mutta kysyi: - -"Kuka sinut huoneeseesi saattaa ja soihtua edelläsi kantaa, jos minä -pois menen?" - -"Sen tehköön kerjäläinen", vastasi Telemakos, "jotakin voi hänkin tehdä -ruokaansa ansaitakseen." - -Eurykleia teki, kuten käskettiin, ja isä ja poika alkoivat kiireesti -siirtää pois aseita. Itse Atenekin auttoi heitä valaisemalla -kultalampullaan. Hämmästyneenä virkkoi silloin Telemakos: - -"Katso, isä, mikä ihmeellinen hohde seinillä loistaa ja katossa -leijailee. Täällä varmaan kulkee joku Olympon jumalista." - -"Hiljaa, poikani, älä kysele mitään. Sellainen, näes, on jumalain tapa. -Käy sinä nyt vuoteeseesi, minä jään vielä tänne, haluan puhella -neitosten ja äitisi kanssa, hän varmaan kyselee yhtä ja toista." - -Telemakos poistui huoneeseensa aamun koittoa odottamaan, Odysseus jäi -yksin saliin. Kohta saapuikin sinne neitosineen Penelope ja istuutui -lieden ääreen hopea- ja norsunluukoristeiseen tuoliin, jota tuuhea -vuota peitti. Neidot korjailivat pöydiltä pois illallisen tähteitä ja -lisäilivät puita tuleen. Nuori Melanto, nähdessään Odysseun, alkoi -jälleen häntä ivailla: - -"Vai täällä sinä vielä vetelehdit, mitähän oikein olet odottelevinasi. -Mene jo tiehesi, muuten viskaan sinua palavalla kekäleellä!" - -"Olet kovasydäminen, nuori neito. Älä minua ivaa siksi, että köyhä -olen. Olen minäkin parempia päiviä nähnyt, rikas ollut. Silloin en -kerjäläistä koskaan oveltani kääntänyt. Mutta Zeus teki minut köyhäksi. -Katso, pian voi kadota sinunkin kauneutesi, josta nyt ylpeilet, tai voi -kuningattaresi sinua ankarasti rangaista sinuun vihastuessaan. Ja jos -kerran Odysseus tulee, voi sinun käydä huonosti, ja ellei hän tulekaan, -onhan hänellä poika, voimakas Telemakos, jonka käsiin voit joutua." - -Kuningatar oli myös kuullut keskustelun ja kovin sanoin hänkin nuhteli -Melantoa, luvaten kerran hänelle kovan rangaistuksen. Vielä hän pyysi -Eurynomea nostamaan viereensä vieraalle istuimeksi tuolin ja -levittämään sille lampaanvuodan, sillä hän tahtoi puhella muukalaisen -kanssa. - -Käskettyään Odysseun luokseen kysyi kuningatar tämän nimeä, sukua ja -kotimaata. - -"Jalo kuningatar", vastasi Odysseus. "Kuuluisa olet viisaudestasi, -kaikkialla nimeäsi mainitaan ja kaikki sinulle onnistuu. Kysymyksiisi -tahdon vastata, mutta älä kysy, kuka ja mistä olen. Silloin nousevat -mieleeni raskaat muistot, enkä vieraitten nähden tahtoisi valittaen -itkeskellä, luulisitte kenties minun viinin liikuttamana kyynelöivän." - -"Oi, vieras", virkkoi Penelope. "Kova on ollut minunkin kohtaloni, kova -ja raskas. Sinä päivänä minulta kaikki sammui, jona jalo puolisoni -Troiaan läksi. Nyt ovat sekä Itakan että lähisaarten jalosukuiset minua -kosimassa. Olen kaikin keinoin koettanut häitä viivyttää. Loin kankaan, -jota päivät kudoin, yöt ratkoin ja lupasin sitten häitä valmistaa, kun -kankaani, jalon Laerteen kuolinvaipan, saan valmiiksi. Kolme vuotta -kului, mutta vihdoin kosijat viekkauteni keksivät. Nyt ei mikään muu -tule neuvoksi kuin lopettaa tämä heidän odotuksensa. Vanhempani -vaativat minua ratkaisemaan vaalini ja näen hyvin, miten Telemakos -kärsii katsellessaan omaisuutensa hupenemista. -- Mutta vieras, kerro -nyt sinäkin, missä kotisi on?" - -"Jalo kuningatar, koska välttämättä tietää tahdot, en voi olla sitä -kertomatta, niin tuskaista kuin se onkin", virkkoi Odysseus. Ja hän -aloitti pitkän tarinan. Kretasta hän muka oli kotoisin ja joutunut -kerran parin viikon ajan pitämään Odysseuta laivaväkineen vieraanaan. -Siihen suuntaan hän jatkoi kertomustaan lisäten vielä, miten oli itse -joutunut onnettomuuteen. Muistot puolisosta heräsivät jälleen -kirvelevinä ja Penelope itki itkemistään. Odysseus hillitsi itsensä ja -katseli kylmän näköisenä puolisonsa surua, vaikka kyyneleet tahtoivat -väkisin hänenkin silmiinsä nousta. Mutta Penelope oli jo monet kerrat -joutunut valheita uskomaan, siksi hän nyt päätti koetella, puhuisiko -vieras totta. - -"Jos todella, muukalainen, olet puolisoni tavannut, voinet kertoa, -minkälainen puku hänellä oli yllä luonasi vieraillessaan, minkä -näköinen hän itse oli ja minkälaisia ne miehet, jotka häntä -seurasivat?" kyseli Penelope. - -"Oi, kuningatar", alkoi Odysseus, "vaikeata on näin kahden -vuosikymmenen kuluttua niin tarkoilleen enää muistaa, mutta koetan. -Yllään hän kantoi purppuraviittaa, kultasolkista ja soijissa oli petoa -kiinnipitävän koiran kuva. Vielä muistan viitan alta näkyneen vartalon -mukaisen, pehmeän ihotakin, joka hohti kuin kulta. Mutta enhän voi -tietää, kantoiko hän tätä pukua kotoa asti, vai oliko hän sen -matkalla lahjaksi saanut. Muistan vielä yhden hänen tovereistaan, -kiharatukkaisen Eurybateen, jota Odysseus näytti suuresti arvossa -pitävän." - -Yhä voimakkaammaksi kasvoi Penelopen ikävä kuullessaan selvästi -kuvattavan Odysseun puvun ja hän huudahti: - -"Vieras, tosia ovat sanasi. Itse sen puvun hänelle tein, itse soljen -siihen kiinnitin. Ja nyt en koskaan saa häntä kotiin tervetulleeksi -toivottaa!" - -"Jalo kuningatar, älä itkulla ihania kasvojasi pilaa", virkkoi -Odysseus. "Puolisosi palaa. Tesprotoin kuningas Feidon itse minulle -hänen tulostaan kertoi. Runsaat lahjat näin, jotka hän myötänsä tuo. -Itse hän oli silloin Dodonassa Zeun orakelia kuulemassa. Siis huolesi -heitä, kuningatar. Vannon Zeun ja tämän Odysseun kotilieden kautta -totta puhuvani. Se päivä on lähellä, jolloin Odysseus kotiinsa saapuu." - -"Sanasi toteutukoot, vieras", lausui Penelope, "vaikka sitä sydämessäni -epäilenkin. Ja te neidot, laittakaa vieraalle oiva vuode, hänelle kylpy -valmistakaa ja pukekaa kunnon vaatteisiin. Huomenna hän Telemakon -kanssa aterioikoon. Onneton se, joka häntä uskaltaa solvata." - -"Ei, kuningatar, suo minun yöni viettää kuten tähänkin asti, vuoteetta, -vaipatta", kielteli Odysseus. "Samoin jalkojani en salli kenenkään -neidoistasi pestä, eikö luonasi ole ketään kokenutta, vanhaa -palvelijatarta." - -"Puhut viisaasti, vieras", lausui kuningatar, "viisaammin kuin kenkään -toinen. Eurykleia, auta vierasta, pese hänen kätensä ja jalkansa, kuten -ennen isännällesi teit." - -Vanha Eurykleia alkoi katkerasti itkeä ajatellessaan Odysseuta, joka -kenties hänkin kulki ventovieraitten pilkattavana, tämän vieraan -tavoin. "Mutta en voi olla sanomatta sitä, että tämä vieras enemmän -kuin kenkään toinen täällä käynyt muistuttaa kooltaan, ääneltään ja -jalkojensa muodolta Odysseuta", nyyhkytti vanhus. - -"Samaa ovat muutkin sanoneet", vastasi vain Odysseus. - -Vanha Eurykleia sekoitti kylmää ja kuumaa vettä miellyttävän haaleaksi -ja alkoi pestä vieraan jalkoja. Odysseus pelkäsi tulevansa ilmi, sillä -hänen toisessa jalassaan oli arpi, jo lapsena saatu, ja Eurykleia sen -hyvin tunsi. Haavan oli villisika purrut hänen kerran käydessään -Parnassolla äitinsä mahtavan isän Antolykon luona. Tämä kuulu kuningas -oli käynyt tervehtimässä vävyään Laertesta ja tytärtään. Eurykleia oli -nostanut vastasyntyneen Odysseun äidinisän polvelle, sanoen: - -"Valitse sinä nimi odotetulle lapsenlapsellesi!" - -"Sen teenkin", vastasi Antolykos. "Koska matkan varrella olen joutunut -usein vihastumaan, olkoon hänen nimensä Odysseus, s.o. vihastunut. Ja -kun hän varttuu, lähettäkää hänet luokseni, lahjat hänelle runsaat -annan." - -Näitä lahjoja oli Odysseus mennyt noutamaan. Sydämellisesti ottivat -hänet vastaan sekä Antolykos, äidinisä, että äidinäiti Amfitea. Äitinsä -veljien kera läksi hän Parnassolle metsästämään. Täällä hän näki -tiheässä viidakossa harvinaisen ison villisian. Hän kumartui iskeäkseen -sitä, mutta se ennätti ennen ja iski hirveät hampaansa Odysseun -polveen, mutta samalla kaatui villisikakin kuoliaana maahan. Hoidellen -saatiin haava paranemaan, mutta arpi jäi. - -Tämän arven huomattuaan laski Eurykleia hämmästyneenä jalan irti ja -huudahti: - -"Oi, Odysseus sinä olet, armahin, nyt vasta sinut tunsin, kun käsin -sinua kosketin!" - -Ja hän katsahti Penelopeen, viitaten Odysseuhun, mutta Odysseus tarttui -navakasti vanhaan hoitajaansa: - -"Vaiti, tahdotko nyt minulle pahoin käyvän, sinä, joka minua ennen -lapsena ollessani hoitelit. Ellet nyt ole hiljaa, seuraa kosto sinua." - -"Oi kuningas", virkkoi vanhus hiljaa. "Vaikenen kuin kivi, etkö minua -paremmin tunne. Ja kun kosijain koston hetki lyö, mainitsen sinulle ne -neitosista, jotka ovat uskottomia olleet." - -"Ystävä, kyllä itsekin näen, keneen luottaa saa, keneen ei. Vaikene -sinä vain ja jätä loput jumalain huomaan." - -Vanhus läksi noutamaan uutta pesuvettä, sillä äsken hän oli -hämmästyksissään kaatanut entisen. Pesun päätyttyä läksi Odysseus -jälleen Penelopen luo peittäen arven rääsyillään. - -"Tahdon vielä hetken kanssasi puhella", alkoi kuningatar. "Päivän -askareissa huolet asettuvat, mutta yön hiljaisina hetkinä nousee tuska -sitä kalvavampana, surren ja itkien öitäni vietän. Aatokseni -lainehtivat sinne tänne, kuni kevät-öitten satakielen laulu. Sekin, -Aëdon raukka, Pandareon tytär, kipeästi suree Itylos-poikaansa, jonka -erehdyksestä surmasi. Minun aatokseni viipyy milloin jalossa -puolisossani, milloin pojassamme, enkä tiedä mitä tehdä: yhäkö täällä -kotona viivyn vai olisiko minun jo toisen puolisona pois lähdettävä. -Mutta kerron sinulle vielä unen, jonka äskettäin näin. Tuolla pihalla -on parikymmentä hanhea, jotka vedestä vehnää noukkivat ja usein niitä -huvikseni katselen. Silloin oli tulevinaan vuorilta kotka, suuri, -vankkanokkainen ja surmasi ne kaikki. Itkin katkerasti hanhieni -kohtaloa ja akajalaisnaisia oli kokoontuvinaan ympärilleni -osaaottavina. Hetken kuluttua palasi kotka, istahti katon harjalle ja -huusi selvin ihmisäänin: 'Rohkeutta, kuuluisa Ikarion tytär. Tämä ei -ollutkaan unta, vaan totta. Hanhet ovat kosijoita ja minä olen -puolisosi, joka tuon heille kaikille surman.' Samassa unikuva katosi, -näin vain hanhien pihalla noppivan vehnänjyviä." - -"Kuningatar, unenne merkityshän on itsestään selvä", Odysseus vastasi. -"Uskon varmasti, että niin tuleekin käymään kuin unessa kuulitte kotkan -sanovan. Hän palaa eikä syyllisiä armahda." - -"Ei ole kaikkiin uniin luottamista", arveli kuningatar. "Uniakin on -kahta lajia. Toiset kulkevat hohtavasta norsunluuportista ja niillä ei -ole mitään arvoa, toiset astuvat luisesta käytävästä ja ne jotakin -merkitsevät. Mutta tuskinpa minun uneni niihin kuuluu. -- Vaan nyt, -ystäväni, lähenee ratkaisun hetki lähenemistään ja se raskas aamu -valkenee, jolloin minun on tämä ihana koti jätettävä. Nyt aion panna -kilpailut toimeen. Odysseulla oli usein tapana ripustaa salin kattoon -peräkkäin kaksitoista rengasta ja ampua yhdellä laukauksella nuoli -niiden kaikkien läpi. Sen puolisoksi menen, joka jaksaa Odysseun jousen -jännittää ja samanlaisen laukauksen ampua." - -"Jalo Penelope, älä pitkitä kilpailuihin ryhtymistä, sillä puolisosi -palaa varmasti, ennenkuin kenkään hänen joustaan jännittää jaksaa." - -"Nopeasti aika kanssasi keskustellessa kuluu", virkkoi kuningatar, -"mutta jumalat ovat kaikelle määränsä panneet. Nyt lienee käytävä -levolle. Valitse vuoteesi, mistä parhaaksi näet." - -Ja hän läksi kahden neitosen seuraamana huoneisiinsa ja painui itkien -vuoteeseen. - - - - -KAHDESKYMMENES RUNO. - - -Odysseus jäi alas saliin ja heittäytyi pehmeitten vuotien päälle -pitkäkseen. Siinä hän maatessaan huomasi nuorten palvelijattarien -nauraen poistuvan palatsista kosijain luo öisiin iloihin ja -vihastuneena Odysseus mietti, kostaisiko hän heille heti. Mutta itsensä -hilliten hän löi rintaansa, virkkaen: - -"Vaiti, sydän! Olethan pahempaakin kärsiä saanut, täytyihän sinun nähdä -kyplopin surmaavan toverisi, kuinka et tätä jaksaisi kestää." - -Hänen siinä unetonna maatessaan läheni häntä Atene, lausuen: - -"Miksi yhä valvot, onneton? Olethan omassa kodissasi, puolisosi ja -poikasi lähellä." - -"Oikeassa olet, jumalatar", Odysseus vastasi. "Mutta mietin, miten -noista kosijoista yksin selviydyn." - -"Olet epäuskoinen, Odysseus", naurahti Atene. "Moni saa tyytyä halvan -tallirengin apuun, ja olenhan minä toki jumalatar, joka olen sinua -tähänkin asti ahdingoista auttanut. Mutta nyt on sinun nukuttava, ilman -unta ei kukaan kestä." - -Odysseus vaipuikin vahvistavaan uneen, mutta hänen puolisonsa heräsi -aamuyöstä ja ratkesi katkeraan itkuun. - -"Oi, Artemis, Zeun pyhä tytär", hän alkoi rukoilla. "Lähetä nuolesi -minuun, niin pääsen pois elämästä ja sen kärsimyksistä. Uneksin, että -Odysseus oli täällä luonani, ja se uni oli niin selvä, etten tahdo -voida uskoa sen olleen vain unta." - -Odysseus heräsi valitukseen, nousi nopeasti vuoteeltaan ja kohottaen -kätensä kohti korkeutta hän kääntyi Zeun puoleen: - -"Suuri Zeus! Olet minua auttanut maa- ja merihädässä, auta minua nytkin -ja näytä minulle jokin merkki." - -Samassa antoi Zeus ukkosensa jyristä ja heti kuuli Odysseus toisenkin -hyvän enteen. Läheisessä myllyhuoneessa, jossa aina kaksitoista naista -yötä päivää oli jauhamassa, kuului jauhavan naisen ääni: - -"Oi, Zeus, kaikkien jumaltenkin isä. Korkeudessasi annoit ukkosen -jyrähtää. Jollekin ihmiselle se oli merkkinä, olkoon minullekin. Älä -salli kosijain enää huomenna täällä asustaa. Polveni väsyvät ainaisesta -jauhamisesta. Olkoon tämä heidän viimeinen elinpäivänsä!" - -Odysseus iloitsi kuullessaan sekä jyrähdyksen että naisen sanat. - -Jo saapuivat saliin palvelijattaret, sytyttivät tulen ja järjestelivät -kaikki kuntoon. Jumalainen Telemakoskin heräsi, pukeutui ja astui -Eurykleian luo kysyen, onko vierasta hyvin kohdeltu. - -"Oma syynsä on, jos vuode oli epämukava. Parempaa hän ei huolinut. -Ruokaa ja viiniä hän kyllä sai mielin määrin", vastasi uskollinen -vanhus, kiirehtien samalla neitosia jouduttamaan puhdistustöitään, -sillä tänään kosijat saapuisivat tavallista aikaisemmin. Kukin riensi -tehtävilleen. Jo läheni Eumaioskin tuoden kolme parasta syöttösikaa. -Hän kääntyi ystävällisesti Odysseun puoleen kysyen, saiko hän jo -osakseen parempaa kohtaloa kuin eilen. - -"Jumalat heidän röyhkeytensä kostakoot", vastasi Odysseus. - -Samalla läheni Melantioskin, vuohipaimen, tuoden tullessaan parhaat -vuohet. Hän ei malttanut taaskaan olla pilkkailematta vierasta: - -"Vai täällä sinä yhä vetelehdit, laiskuri! Laita jo luusi täältä! Me -emme taida selvitä toisistamme ilman perinpohjaista tappelua." - -Odysseus ei huolinut vastata moiseen puheeseen, nyykäyttihän vain -merkitsevästi päätään. Jo astui sinne Filoitioskin, kolmas paimen, -ajaen myöskin uhkeita tavaroita palatsiin. Hän läheni Eumaiosta -kysellen: - -"Ken on tuo vieras kulkija, mistä maasta ja mitä sukua? Miesparka! -Muodoltaan hän on kuin kuningas. Mutta useinhan jumalat ottavat -näiltäkin onnenpäivät." - -Hän läheni Odysseuta, tarttui hänen käteensä ystävällisesti virkkaen: - -"Terve sinulle, vieras! Sinua katsellessani nousee kyynel silmääni, -sillä muistan jaloa isäntääni. Kenties hänkin kiertelee parast'aikaa -risoissaan ventovieraita maita. Jos hän taas Hadeessa jo on, säälin -häntä vielä enemmän. Sellaista isäntää oli ilo palvella. Jo olisinkin -aikoja sitten täältä lähtenyt, noitten korskeitten kosijain parista -poistunut toisille maille, ellen yhä odottaisi Odysseun paluupäivän -koittoa." - -"Viisas näyt olevan, paimen", Odysseus vastasi. "Siksipä sinulle -sanonkin ja sanani valalla vahvistan: ennenkuin täältä tänään lähdet, -olet näkevä Odysseun palaavan ja kovasti kosijoille kostavan." - -Lehmipaimen virkkoi silloin: - -"Zeus sanasi toteuttakoon!" Ja uskollinen Eumaioskin yhtyi toivomukseen -kaikesta sydämestään. - -Näiden uskollisten palvelijain siinä keskustellessa suunnittelivat -kosijat, miten surmata Telemakos. Mutta silloin lensi siitä ohitse -kotka, kynsissään vapiseva kyyhky. - -"Siinä oli enne", Amfinomos virkkoi. "Aikeemme ei tule onnistumaan. -Käykäämme ennemmin aterioimaan." - -Toisetkin siihen yhtyivät ja joukko painautui saliin. Odysseulle -Telemakos osoitti istuimen aivan ovensuussa ja virkkoi: - -"Kas tässä viiniä! Istu siinä rauhassa. Tämä ei, näes, ole mikään -ravintola, vaan Odysseun talo, jossa minä nyt olen isäntänä. Ja te -kosijat, antakaa vieraamme istua rauhassa, ettei tappelua synny." - -Kiukuissaan purivat kosijat huulta kuullessaan Telemakon sanat ja -Antinous sanoi: - -"Ei ole helppoa kuulla noin rohkeita sanoja, mutta kärsikäämme, kunnes -Zeus toisin päättää." - -Kotvan aikaa kului rauhassa, mutta jo alkoi taas kuulua pilkkasanoja ja -samelainen, upporikas Ktesippos ilkkui: - -"Onhan oikeus ja kohtuus, että Telemakon vieraat saavat mitä muutkin -vieraat. Minäkin annan tälle lahjani." - -Ja sen sanottuansa hän tarttui härän reisiluuhun ja heitti sen kohti -Odysseuta, joka kuitenkin ennätti väistää. Harmistuneena huudahti -silloin Telemakos: - -"Sinun onneksesi se ei osunut, muuten olisi peitseni sinut lävistänyt -ja isäsi olisi saanut häitten sijasta valmistaa sinulle hautajaisia. -Eikö se teistä riitä, että omaisuuteni tuhlaatte, pitääkö -teidän solvata vieraitanikin. Soisin teidän ennemmin onnistuvan -murhahankkeissanne minua vastaan, kuin tahtoisin nähdä ainaista -ilkitöitten harjoitusta." - -Kaikki vaikenivat, mutta pian virkkoi Agelaos: - -"Älköön teistä kukaan pahastuko Telemakoon sanoista. Mutta tahtoisin -häntä itseään tekemään lopun tästä. Kosk'ei ole enää vähintäkään toivoa -Odysseun paluusta, olisi tietysti selvintä, että Penelope heti -valitsisi puolison itselleen, silloinhan sinä, Telemakos, saisit yksin -rauhassa hoitaa omaisuuttasi." - -Telemakos vastasi siihen: - -"En ole estellyt äitini avioliittoa, päinvastoin saisi hän vielä -runsaat lahjatkin. Mutta jumalat varjelkoot minua karkoittamasta häntä -kodista vastoin tahtoansa." - -Atene herätti heissä silloin naurun halun, ja kaikki kosijat alkoivat -nauraa luonnotonta naurua kasvot vääntyneinä ja kyynelten valuessa -silmistä. - -Silloin alkoi tietäjä Teoklymenos: - -"Oi, ihmisparat, mitä nyt tuleekaan tapahtumaan. Katsokaa, pimeys -leijailee ympärillänne, kyyneleet silmistänne vierivät, oi, seinät ovat -veren tahraamat, tuskan huutoja kuuluu ja katsokaa, katsokaa, eteinen -on varjoja täynnä, piha samoin ja kaikki kiirehtivät Hadesta kohti! -Katsokaa, oi näettekö, aurinko on sammunut, murhan pimeys peittää -kaiken!" - -Kosijat nauroivat yhä makeammin ja Eurymakos virkkoi: - -"Tuo vieras on hullu! Taluttakaa hänet ulos valoon, koska täällä on -niin pimeä olevinaan." - -"Terveet ovat jalkani, minulla on pari silmiä, samoin korvia, osaan -itsekin ulos ja lähdenkin heti, sillä kohta on jokaisen teidän hetkenne -lyönyt", lausui tietäjä, lähtien pois ystävällisen Peiraion luo. - -Kosijat yhä nauroivat ja eräs heistä sanoi: - -"Jopa sinulla on huono vieras-onni, Telemakos-parka. Toinen vieraistasi -on tuollainen rääsyläinen, toinen taas hullu. Tekisit viisaammin, jos -panisit molemmat laivaan ja veisit sikelien luo, siellä maksetaan -tuollaisista rahaa." - -Näin ilkkuen nauttivat kosijat uhkeata aamiaistaan aavistamatta, -minkälaisen illallisen Odysseus Atenen avulla heille tulisi -valmistamaan. - - - - -KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN RUNO. - - -Penelope nousi neitostensa kera palatsin aarrehuoneisiin kädessä -kultainen avain, jossa oli norsunluinen pää. Täällä aarrekammioissaan -säilytti Odysseus kerran nuorena spartalaiselta Ifitolta saamaansa -arvokasta jousta. Hän ei milloinkaan kuljettanut sitä muassaan, piti -vain tallessa nuoruudenaikuisen ystävyyden muistona. Täällä huoneissa -oli suuria arkkuja täpö täynnä kallisarvoisia vaatteita ja muita -rikkauksia. Penelope otti naulasta jousen ja silloin tulvehtivat -voimakkaina mieleen onnellisten vuosien muistot. Itkien hän katseli -Odysseun lempijousta. Sitten hän läksi alas, parin neitosen kantaessa -silmukkarenkaita, joiden läpi nuolen tuli lentää. Saavuttuaan alas -saliin hän pysähtyi ovelle virkkaen: - -"Rohkeat kosijat! Te täällä mielin määrin majailette ja pakotatte minut -ratkaisuun. Kuulkaa, tänään pidämme kilpailut, silloin näemme, ken -teistä voittaa. Tässä on jalon puolisoni jousi. Ken sen jaksaa -jännittää ja yhdellä laukauksella nuolen kaikkien kahdentoista renkaan -läpi ampuu, häntä puolisona seuraan ja jätän ainiaaksi tämän minulle -niin rakkaan kodin." - -Samalla hän ojensi jousen Eumaiolle kosijoille annettavaksi. Mutta -Eumaioskaan ei voinut kyyneleitään pidättää, niin selvästi muistui -rakas isäntä mieleen ja Filoitioskin ratkesi itkuun. - -"Te tomppelit! Vai tässä te rupeatte vetistelemään ja lisäätte -kuningattaren surua. Ellette voi itseänne hillitä, menkää ulos -itkemään, niin ei kilpailumme häiriinny. Tässä on työtä tarpeeksi, -sillä harva pystyy Odysseun kanssa kilpailemaan." - -Niin lausui Antinous, mutta sydämessään hän kuitenkin luuli jaksavansa -jousen jännittää ja voiton saada. Silloin virkkoi Telemakos: - -"Miten mieletön olenkaan, kun riemuitsen kilpailusta! Miehet, koettakaa -onneanne, katsokaa, onhan palkkannekin verraton, nainen ihana, -jollaista toista ei etsimälläkään löydä! Tekeepä minunkin mieleni -yrittää. Jos voitan, silloin saan pitää äidin luonani." - -Hän asetti renkaat pitkään riviin, heitti vaipan hartioiltaan, tarttui -jouseen ja yritti jännittää, mutta turhaan. Kolmesti hän koetti, mutta -aina yhtä huonolla menestyksellä. Silloin Odysseus viittasi häntä -luopumaan yrityksestä ja Telemakos kehoitti muita koettamaan onneaan. - -Antinous ehdotti aloitettavaksi samassa järjestyksessä, jossa he -pöydässä istuvat. Nousi silloin Leiodes ja tarttui jouseen, mutta -turhaan yrittivät hänen hienot, töihin tottumattomat sormensa sitä -jännittää. Toivotonna hän jätti jousen virkkaen: - -"Turhaa työtä taidatte tehdä. Viisainta lie ajoissa luopua -tavoittelemasta sitä, mitä ei kuitenkaan saa. Te kaikki luulette -onnistuvanne, mutta jouseen tartuttuanne huomaatte saavanne lähteä -etsimään itsellenne puolisoa muualta." - -Harmistuneena virkkoi silloin Antinous: "Mitä puhetta se sellainen on! -Jollei sinun äitisi sinua jousenjännittäjäksi synnyttänytkään, ei sinun -tule ajatella kaikkia yhtä mahdottomiksi. Melanteus, tuo talia, lämmitä -sitä ja voitele sillä jousi, niin näette, miten käy." - -Melanteus teki kuten käskettiin, kosijat koettivat vuoroitellen, mutta -ainoakaan ei onnistunut. Nyt olivat jäljellä ainoastaan Eurymakos ja -Antinous, joukon etevimmät urheilijat. - -Kilpailujen kestäessä oli Odysseus Eumaion ja Filoition seuraamana -astunut ulos. Täällä hän kysyi heiltä, kenen puolta he pitäisivät, jos -Odysseus kerran palaisi. Empimättä vastasivat silloin molemmat henkensä -Odysseun puolesta antavansa ja rukoilivat, että Zeus kerran sallisi -rakastetun isännän palata. - -"Toivonne on toteutunut", lausui nyt Odysseus. "Katsokaa, tässä hän -seisoo edessänne kahden pitkän vuosikymmenen kuluttua. Te olette -palvelijoista ainoat, jotka kotiatuloani olette odottaneet. Jos jumalat -minun voittaa suovat, maksan teille runsaan palkan. Puolison teille -hankin ja kodin läheltä omaani annan ja siitä lähtien teitä kohdellaan -Telemakon ystävinä ja veljinä. Osoittaakseni totta puhuvani, katsokaa -arpea polvessani, jonka kerran Antolykon vieraana ollessani sain." - -Nähdessään suuren arven tunsivat uskolliset palvelijat heti isäntänsä -ja lankesivat itkien hänen kaulaansa. - -"Ystävät, ei ole nyt itkuun aikaa", virkkoi Odysseus; "varovaisia on -meidän vielä oltava. Nyt käyn minä yksin sisään, seuratkaa te vasta -hetken päästä. Sinä, Eumaios, käy sulkemaan ovet naisten puolelle ja -varoita, ettei kenkään sieltä mihinkään liikahda, vaikka melua -alkaisikin täältä kuulua. Sulje sinä, Filoitios, lujasti linnan portit. -Tuolla sisällä pyydän minäkin saada jännittää jousta. Kukaan ei sitä -tietysti minulle anna, mutta ojenna sinä, Eumaios, se käteeni, kosijain -vastusteluista huolimatta." - -Nyt hän astui jälleen sisään ja istuutui entiselle paikalleen. -Eurymakos oli parast'aikaa voimiaan ponnistaen koettamassa onneaan, -mutta vaikka hän kuinka rasvasi jousta, ei hän jaksanut sitä jännittää. -Sekä harmissaan että murheissaan hän luopui yrityksestä huoaisten: - -"Tämäpä häpeä! En yksin Penelopen menettämistä sure, onhan sekä -Itakassa että muualla neitoja kyllin, mutta se on harmini syynä, että -me kaikki olemme niin paljoa huonompia kuin jumalainen Odysseus. Johan -jälkimaailmakin meitä siitä pilkkaa." - -"Ei, Eurymakos, ei niin", lohdutti Antinous. "Etkö muista, että tänään -on Apollon juhlapäivä, tuon jousenampujan suojelijan. Onhan mahdotonta, -että kenkään nyt voisi onnistua. Mutta yrittäkäämme huomenna ja silloin -paremmalla onnella." - -Toiset olivat samaa mieltä ja meluten he tarttuivat viinipikareihinsa, -kun Odysseus sanoi: - -"Oikeassa olette. Huomenna jumalat varmasti antavat jonkun teistä -voittaa. Mutta antakaa jousi minulle, minäkin koettaisin, vieläkö on -jäsenissäni voimaa, vai joko vaivat ovat sen kokonaan vieneet." - -Mutta silloinkos kosijat raivostuivat ja Antinous, joka tavallisesti -esiintyi heidän puhemiehenään, huudahti: - -"Kaikkea sitä kuullakin saa! Olethan, mies, vallan järkeä vailla! Eikö -se jo riitä, että saat olla täällä sisällä, syödä kanssamme ja -kuunnella keskustelujamme. Jätä jousi rauhaan! Jos voittamaan -sattuisitkin, lähettäisimme sinut säälittä julman kuningas Eketon luo -ja siellä et vähällä selviäisi." - -Mutta Penelope, pahastuneena Antinoun karkeista sanoista, nuhteli -puhujaa: - -"On väärin puhua noin Telemakon vieraille. Jos hän pystyisikin -kokeeseen, eihän tarvitsisi pelätä, että hän minua puolisokseen -vaatisi." - -"Oi, jalo Penelope", vastasi hälle kosijain puolesta Eurymakos. -"Sitähän emme pelkää, mutta ihmisten nauru ja pilkka on heti valmiina -ja kautta maitten sanotaan: jopa oli ylväällä kuningattarella -vähävoimaisia kosijoita, koska kuljeskeleva kerjäläinen heidät voitti." - -"Teidän maineenne ei tähänkään asti liene suuri", virkkoi Penelope. -"Sallikaa vieraan voimiaan koettaa. Jos hän onnistuu, annan hälle -juhlavaatteet, miekan ja keihään." - -Mutta Telemakos kääntyi kuningattaren puoleen, sanoen: - -"Äitini, kenelläkään ei ole jouseen suurempaa oikeutta kuin minulla. -Joko sen sitten annan tai en. Käy sinä huoneisiisi, hoitele siellä -tehtäviäsi, miesten asia on aseista puhua." - -Hämmästyneenä katsahti Penelope poikaansa ja huoneisiinsa käydessään -hän mietti Telemakon sanoja. Mutta samassa nousivat taas mieleen -muistot Odysseusta ja kyyneleet kohosivat kauniin kuningattaren -silmiin. - -Salissa Eumaios tarttui jouseen aikoen jättää sen Odysseulle, mutta -kosijat nostivat silloin sellaisen melun, että paimen laski -säikähtyneenä jousen kädestään. - -"Eumaios, ethän kaikkia voi totella", nuhteli Telemakos. "Ojenna heti -jousi vieraalle, jos vihaani välttää tahdot. Ellet tottele, karkoitan -sinut heti pois talostani." - -Eumaios totteli silloin heti, ojensi Odysseulle jousen ja kiirehti -sitten Eurykleian luo, käskien sulkea naisten ovet Odysseun määräysten -mukaan. Filoitios niinikään pujahti ulos ja sulki lujasti palatsin -portit. - -Odysseus otti jousen käteensä, käänteli ja katseli sitä joka taholta, -olisiko se hänen poissaollessaan päässyt pilaantumaan. Kosijat -naureskelivat hänen tarkastukselleen. - -"Kas, kas, miten hän tarkastelee niinkuin olisi oikein asiantuntija. -Ehkäpä hänellä on kotonaan useitakin tuollaisia. Tai kenties hän aikoo -tehdä samanlaisen itselleen", ivailivat he. - -Heidän puhettaan ei Odysseus edes kuunnellut, näpäytti vain jousen -jännettä, kuten taitava sitran soittaja uutta soitinta koetellessaan. -Jänne soinnahti kirkkaasti, ja silloin kalpenivat kosijat. Samassa -jyrähti Zeun ukkonen merkiksi sydämessään riemuitsevalle Odysseulle. -Hän otti pöydältä nuolen, asetti sen jouseen ja ampui. Nuoli lennähti -kaikkien kahdentoista renkaan läpi ja tarttui väristen vastakkaiseen -seinään. - -"Telemakos, ei tarvitse sinun hävetä vieraasi vuoksi", lausui hän -jatkaen sitten levollisesti: "Yhä näkyvät voimani olevan jäljellä. En -kauan tähdännyt enkä kauan jännittänyt. Nyt on illallinen vielä -valmistamatta ja kun se on loppunut, seuraa voitto ja tanssi, kuten -ainakin." - -Ja nyykäytettyään päätään merkiksi Telemakolle, tarttui tämä miekkaan -ja asettui seisomaan isänsä viereen. - - - - -KAHDESKYMMENESTOINEN RUNO. - - -Odysseus heitti nyt rääsyt yltään ja asettui ovelle huudahtaen: - -"Kas niin, nyt päättyivät kilpailut, mutta sen sijaan alkavat toiset -leikit!" - -Ja kohottaen jousensa hän ampui maljaansa kohottavaa Antinouta, niin -että nuoli tunkeutui niskasta ulos ja Antinous kaatui, veren virtanaan -valuessa, kuoliaana maahan. Silloin nousi salissa kova melu. Kosijat -silmäilivät seinille aseita etsien, mutta ei ainoatakaan näkynyt. - -"Olet murhannut Itakan jaloimman miehen ja siitä koituu sinulle kosto", -he huusivat. - -Mutta Odysseus virkkoi, luoden heihin katkeran katseen: - -"Mielettömät, ette luulleet minun Troiasta koskaan palaavan, siksi -olette täällä julkeasti elelleet ja kosineet puolisoani, vaikka minäkin -olen vielä elossa. Te ette ole pelänneet jumalain enemmän kuin -ihmistenkään kostoa, mutta nyt se jo leijailee päittenne päällä." - -Kauhun vallassa kosijat koettivat keksiä jotakin pelastuskeinoa, kunnes -Eurymakos vihdoin alkoi: - -"Sanoit oikein, Odysseus, Itakan kuningas, paljon pahaa on näissä -saleissa harjoitettu. Mutta katso, tuossa makaa kaiken pahan alku ja -juuri, Antinous, joka kaiken suunnitteli. Mutta hän on jo saanut -koston, ole armelias ja säästä meitä, sinun kansaasi olemme ja sinulle -monin kerroin maksamme, mitä täällä on tuhlattu." - -Mutta synkkänä Odysseus vastasi: - -"Ei riitä se, Eurymakos. Vaikka kaiken omaisuutenne toisitte ja vielä -enemmänkin, ette sillä ole tekemäänne pahaa korvanneet. Nyt teille -asetan rehellisen taistelun tai paon, jos pakoon pääsette. Mutta se -tuskin onnistuu ainoallekaan." - -Vavisten seisoivat kaikki. - -"Ystävät, ei hän ketään säästä kerran jouseen tartuttuaan. Vetäkäämme -miekkamme ja rynnätkäämme kaikki hänen kimppuunsa. Kun hänet saamme -oven suusta syrjään, riennämme heti apua hakemaan", lausui Eurymakos, -juosten miekka ojossa Odysseuta kohti. Mutta samalla lensi surman nuoli -Odysseun kädestä ja Eurymakoskin kaatui kuoliaana maahan. Nuori -Amfinomos riensi miekka paljastettuna ovea kohti, mutta hänet kaasi -Telemakon keihäs. Telemakos ehdotti nyt isälleen, että hän hakisi -heille sekä molemmille uskollisille paimenille kypärin ja kilven sekä -keihäät. - -"Riennä, mutta palaa nopeasti, ennenkuin nuoleni loppuvat, silloin jään -yksin aseetonna heitä vastaan", kehoitti Odysseus, ja heti kiirehti -Telemakos asekammioon valiten sieltä neljä parasta kypäriä ja kilpeä, -samoin myös kahdeksan oivaa keihästä. - -Odysseus ampui sillä aikaa kosijan toisensa jälkeen. Ei yksikään nuoli -lentänyt harhaan. Mutta nuolien loputtua hän painoi päähänsä -töyhtöpäisen kypärin ja tarttui keihäisiin. Aivan hänen lähellään oli -seinässä ovi, joka johti ulos. Tähän Odysseus asetti Eumaion. Joku -kosijoista ehdotti sitä tietä käytettäväksi, mutta Melanteus arveli -sitä turhaksi. Sen sijaan hän lupasi tuoda heille aseita yliskamarista, -jonne hän arveli ne viedyiksi. Hetken kuluttua huomasikin Odysseus -kahdellatoista kosijalla hyvät varustukset. Silloin Odysseus alkoi -epäillä taistelun päättymistä ja hän virkkoi Telemakolle: - -"Poikani, katso, mistä nuo aseita saavat? Onko joku neitosista heidän -apunaan, vai Melanteusko heitä auttaa." - -"Oi, isä, minussa on vika. Unohdin ovet auki. Mutta riennä, Eumaios ja -katso, ken heille apuna toimii", lausui Telemakos. - -Samassa Eumaios huomasi Melanteun pujahtavan ovesta. - -"Katso, suuri Odysseus, tuolla meni tuo petollinen mies. Mitä teen -hänelle, jos hänet voitan? Surmaanko, vai tuonko luoksesi?" - -Odysseus virkkoi: - -"Kätensä ja jalkansa sitokaa ja hänet korkealle kattoon ripustakaa. -Siellä hän saa kärsiä tuskallisen kuoleman." - -Molemmat paimenet riensivät yliskamariin ja, aivan oikein, siellä -Melanteus oli perimmässä nurkassa aseita kokoamassa ja palasi juuri -sieltä kilpiä ja keihäitä käsissään. Paimenet hyökkäsivät silloin hänen -kimppuunsa, sitoivat kädet ja jalat lujasti ja hinasivat hänet -kattoparrujen tasalle. - -"Kas, siellä sinun kelpaa pehmeillä untuvilla levätä. Kunhan et vaan -nukkuisi liian kauan, vaan heräisit huomisaamuna ajoissa ajamaan vuohia -kosijoille", pilkkaili Eumaios, kiiruhtaen Odysseun luoksi. Salissa -olikin ankara taistelu käymässä, heitä oli vain neljä miestä kosijain -suurta parvea vastaan. Samassa läheni Atene Mentorin muodossa. - -"Terve, Mentor, tule avuksemme ja muista minua, ikä- ja sotatoveriasi", -lausui hänelle iloisena Odysseus, aavistaen sen sittenkin olevan -Atenen. - -"Mentor, ethän toki meitä jätä", huudahti Agelaos. "Varo silloin -itsesi! Kun sekä isän että pojan olemme surmanneet, tulee sinun -vuorosi. Ja silloin emme säästä sinua, enemmän kuin omaisuuttasikaan, -emme myös puolisoasi emmekä lapsiasi." - -Mutta vale-Mentor puhui tyytymättömänä: - -"Ei näy sinussa, Odysseus, enää olevan samaa urhoutta, jota Priamon -muureilla osoitit ihanan Helenan vuoksi taistellessasi. Nytkö pelkäät -kosijoita! Seiso rinnallani, niin näet, miten ystävyytesi palkitsen." - -Mutta sittenkään hän ei vielä sallinut ratkaisua, vaan koetteli sekä -Odysseun että Telemakon urhoollisuutta. Yht'äkkiä hän katosi, mutta -istahti pääskynä katon harjalle. - -Etevimmät kosijoista olivat jo kaatuneet ja nyt johtivat taistelua -Agelaos, Eurynomos ja viisas Polybos. - -"Pian tuon kurjan miehen murramme", huudahti Agelaos. "Katsokaa, eihän -Mentorkaan häntä auttanut, vaikka siinä kerskaili. Heittäköön nyt vain -kuusi joukostamme keihään, toiset säästäkööt sillä aikaa aseitaan." - -Voimakkaasti heitti kuusi, henkensä puolesta taistelevaa aseensa -ainoankaan osumatta. Mikä meni oveen, mikä seinään, mikä mihinkin, -mutta kun Odysseus pienine joukkoineen heitti, kaatui taas neljä -kosijoista ja loput pakenivat kauhuissaan salin perimmäiseen nurkkaan. -Mutta armoa ei annettu ja toinen kaatui toisensa jälkeen. Ainoastaan -kaksi joukosta sai jäädä henkiin, toinen oli soittaja Femios, joka -kosijain pakottamana oli palatsissa soitellut, toinen Medon, jonka -Telemakos todisti aina kohdelleen häntä hyvin. - -Odysseus katseli tarkoin ympärilleen, olisiko kukaan päässyt -piiloutumaan ja siten säästynyt, mutta ainoatakaan elävää olentoa ei -näkynyt, ruumiita vain kasoittain. - -"Poikani, riennä heti kutsumaan Eurykleia tänne", käski Odysseus. - -Telemakos kiirehti täyttämään isänsä määräystä, ja kun Eurykleia saapui -ja näki koko hävityksen, valtasi hänet suuri riemu. Mutta Odysseus, -joka verentahriman leijonan tavoin seisoi keskellä kaatuneita, virkkoi: - -"Ystävä, kätke ilosi, on väärin riemuita tässä ruumiitten keskellä. He -ovat saaneet palkkansa. Vaan sano, montako petturia on palvelijattarien -joukossa ja kuinka moni on uskollisena minulle pysynyt." - -"Kuningas, viisikymmentä on täällä palvelevaa neitoa ja niistä on -kaksitoista, jotka eivät minua tottele, eivät edes Penelopea. Mutta -joko riennän tulostasi ilmoittamaan kuningattarelle, joka äsken vaipui -uneen?" - -Odysseus käski kuitenkin jättämään kuningattaren rauhaan, mutta sen -sijaan tuli Eurykleian lähettää uskottomat neidot hänen luokseen. Nämä -ratkesivat itkuun nähdessään kosijat, ystävänsä, kuolleina, mutta -Odysseus pakotti heidät kantamaan pois ruumiit ja puhdistamaan salin. -Sitten seurasi neitosten rangaistus. Heidät ripustettiin hirsipuuhun. -Melanteuskin kuljetettiin pihalle ja sai hänkin osakseen häpeällisen -kuoleman. Eurykleia toi nyt saliin tulikiveä, jota Odysseus siellä -poltti hävittääkseen kaikki jäljet ja kehoitti sitten Eurykleiaa -kutsumaan saliin Penelopen ja toiset palvelijattaret. - -"Mutta, kuningas, tuon sinulle uudet vaatteet, jätä jo nuo rääsyt", -pyysi Eurykleia. Odysseus kieltäytyi kuitenkin vielä pukua vaihtamasta. - -Itkien ja soihdut käsissä astuivat palvelijattaret saliin ja Odysseun -polvia syleillen he toivottivat hänet tervetulleeksi kotiin. - - - - -KAHDESKYMMENESKOLMAS RUNO. - - -Niin nopeaan kuin vanhat jalat kantoivat riensi Eurykleia ilmoittamaan -emännälleen ilosanomaa. - -"Nouse, kuningatar, nouse pian, Odysseus on saapunut ja on jo kostanut -kotisi häpäisijöille", hän riemuitsi. - -"Oi, Eurykleia, jumalat ovat järkesi hämmentäneet", nuhteli heräävä -kuningatar. "Miten voitkaan vielä laskea leikkiä kanssani, tiedäthän -muutenkin suruni suuruuden. Ja nyt herätit minut turhaan makeammasta -unestani. Näin hyvin en olekaan nukkunut kahteen vuosikymmeneen. Mene -nopeasti alas! Jos joku toinen olisi tämän tehnyt, olisin häntä -rangaissut, ikäsi pelasti sinut vihaltani." - -"Ei, lapseni, en laske leikkiä", virkkoi vanhus. "Totta puhun. Se -vieras, jota kaikki ivasivat, on Odysseus. Telemakos tiesi sen, -vaikk'ei siitä hiiskunut." - -Nopeasti hypähti Penelope vuoteeltaan, syleili vanhaa hoitajaa ja -kysyi, miten Odysseus saattoi kaikki voittaa. - -"En nähnyt enkä kuullut, miten kaikki kävi", kertoi Eurykleia, "mutta -valitusta kuului saleista huoneisiin, jossa kaikki palatsin naiset -istuivat lukittujen ovien takana. Vihdoin kuulin Telemakon kutsuvan -minua ja kun alas saliin astuin, näin Odysseun seisovan kuin hurjan -leijonan kosijain ruumiiden keskellä." - -"Ystäväni", virkkoi kuningatar, joka jälleen alkoi epäillä uutista, -"käykäämme alas poikani luo. Haluan nähdä murhatut kosijat ja heidän -voittajansa." - -Hän astui alas saliin vapisevin sydämin miettien, kysyisikö vieraalta -jotakin vai rientäisikö syleillen häntä tervehtimään. Hän istahti -kuitenkin lieden ääreen vastapäätä pilariin nojaavaa Odysseuta, joka -odotti, että Penelope häntä ensin puhuttelisi. Kuningatar istui aivan -hiljaa katsellen. Jo näyttivät piirteet tutuilta, mutta vilkaistuaan -vaaterisoihin, tuntui hän taas oudolta. - -Silloin astui Telemakos pahastuneena äitinsä luo, virkkaen: - -"Oi, äiti, miten kivikova sydämesi onkaan! Miks'et riennä isän luo, -miksi et puhu hänelle, et kysele mitään. Noin liikkumatonna ei kenkään -toinen vaimo voisi istua, jos hänen puolisonsa kahden pitkän -vuosikymmenen kuluttua palaisi. Et ole konsaan moista kovuutta -osoittanut." - -Jalo Penelope sanoi silloin: - -"Oi, poikani, sydämeni on niin täynnä, en tiedä mitä sanoa, mitä tehdä, -tuskin rohkenen hänen kasvoihinsa katsettani luoda. Mutta jos hän -todella on Odysseus, silloin kyllä toisemme tunnemme, sillä meillä on -omat merkkimme, joita ei kukaan muu tunne." - -Hymy valaisi silloin Odysseun kasvoja ja hän lausui pojalleen: - -"Telemakos, salli äitisi panna minut koetukselle, pian hän minut -tuntee, vaikka hän vielä epäilee. Mutta, poikani, ensin on meidän -mietittävä, mitä teemme. Lain mukaan: jos yhden ainoan miehen murhaat, -on sinun heti lähdettävä pakoon ja jätettävä isänmaasi. Miten nyt käy -meille, jotka olemme ottaneet hengiltä kaikki Itakan ylhäisimmät." - -"Isä, ei ole sinun älyäsi kenellekään toisella", Telemakos vastasi. -"Mitä meidän on tehtävä, sen sinä parhaiten tiedät. Me yhdymme sinuun, -teet mitä tahansa." - -"Parasta lienee, että ensiksi kukin pukeutuu juhlapukuun, neidotkin -koristautuvat kuni häihin konsaan. Soittajat tarttukoot sitraan ja -tanssin säveleet kajahdelkoot kauas, niin että ohi astuvat luulevat -täällä häitä vietettävän. Silloin ei sanoma kosijain kohtalosta liian -varhain leviä. Sitten saamme kyllä tietää, mikä Zeun tahto on." - -Heti tottelivat kaikki ja kohta kaikui saleista iloiset karkeloivien -äänet, niin että ohikulkijat puhelivat keskenään: - -"Jo on siellä häät, monen kosima kuningatar on vihdoinkin ottanut -puolison. Eipä vaan jaksanut uskollisesti Odysseuta odottaa!" - -Niin ei kukaan tiennyt, miten asiain oikea laita oli. - -Kun Odysseus nousi kylvystä ja pukeutui uusiin, loistaviin vaatteisiin, -palasi hän jälleen kasvoiltaan ihanana, varreltaan uljaana puolisonsa -luo, istahti hänen lähelleen, lausuen: - -"Olet ihmeellinen nainen, Penelope! Kuka toinen saattaisikaan noin -jäykkänä istua puolisonsa palatessa vuosikymmenten kuluttua. Mutta -Eurykleia, laita vuoteeni kuntoon, tahdon vaivoistani päästä levolle." - -"Tee, kuten hän käskee, Eurykleia", sanoi viisas Penelope, "mutta -siirrä hänen vuoteensa toiseen huoneeseen." - -Näin hän sanoi koetellakseen Odysseuta. - -Mutta katkerana virkkoi silloin sankari: - -"Siirtää vuoteeni! Ken sen voi siirtää? Ei siihen ihmisvoima riitä. -Kasvoi ennen pihalla korkea, tuuhealatvainen öljypuu ja kukkiin -puhkesivat keväisin sen oksat. Rakensin silloin huoneen sen ympärille, -latvan katkasin ja katon sen ylle kohotin. Rungosta veistin vuoteeni -patsaan ja siihen norsunluu- ja kultakoristeet taoin. Sellaiseksi sen -tein, mutta vieläkö lie patsas paikoillaan, sitä en tiedä, vai joko sen -vieras käsi on poikki lyönyt." - -Mutta silloinpa läikähti riemu Penelopen sydämessä, ja ilosta -hurmaantuneena hän riensi syleillen tervehtimään kauan kaivattua -puolisoaan: - -"Oi, rakkahin, ällös vihastu, jos sinua epäilin, sinä miehistä viisain. -Jumalat ovat onneamme kadehtineet, siksi he meidät erottivat, eivät -tahtoneet meille yhteisien nuoruusvuosien riemuja suoda, eivätkä -yhdessä kohti vanhuuden päiviä käydä. Oi, ällös ole minulle vihainen. -Pelkäsin, näet, aina jonkun ventovieraan tulevan ja viekkaudella minua -Odysseuna lähestyvän. Usein muistin Helenaa, jonka erehdys tuli niin -kalliiksi. Mutta nyt tunnen sinut, tunnen armaan puolisoni, sillä -vuoteemme salaisuutta ei tiedä muut kuin me molemmat ja yksi ainoa -palvelijatar, kotoa saamani Aktoris." - -Odysseuskaan ei voinut enää liikutustaan pidättää, vaan onnellisena, -hurjasti sykkivin sydämin hän sulki uskollisen puolison syliinsä. -- -Riemuiten silmäili Penelope Odysseuta, katseli kuin haaksirikkoinen, -joka rannattomalta tuntunutta ulappaa uidessaan vihdoin näkee edessään -kallion kohoavan. Kotvan siinä vielä onnelliset puhelivat, kunnes -läksivät levolle. Mutta uni ei kummankaan silmään tullut, niin paljon -oli molemmin puolin kyselemistä ja kertoilemista. Ja Odysseus, -kuultuaan Penelopen kärsimykset, kertoi omia kokemuksiaan, kunnes -vihdoin molemmat vaipuivat virkistävään uneen. - -Mutta Atene pidätti aamuruskon jumalatarta yövuoteellaan tavallista -kauemmin, kunnes Odysseus oli ennättänyt kyllikseen levätä. Aamun -valjetessa nousi kotia saapunut virkistyneenä vuoteeltaan ja puhui -puolisolleen: - -"Penelope, lähden nyt tervehtimään vanhaa isääni, joka on saanut huolia -niin runsaasti kantaa. Sinun huoleksesi jää suojella kotiamme, kunnes -palaan. Pian leviää tieto kosijain lopusta, mutta sulkeudu sinä -neitosinesi huoneisiisi, äläkä välitä, mitä ympärilläsi tapahtuu." - -Jäähyväiset jätettyään Odysseus läksi Telemakon ja molempien -uskollisten paimenten seuraamana maaseudulle. Aurinko levitti valoaan -kaupunkiin, mutta Atene kietoi heidät hämärään, niin ettei heitä -kenkään huomannut. - - - - -KAHDESKYMMENESNELJÄS RUNO. - - -Hermes, joka kultasauvallaan koskettelee ihmisten silmiä, sulkee ne, -jotka tahtoo, ja avaa taas ne, mitkä haluaa, kutsui kaikki kosijain -haamut ja johti ne Hadeeseen. Täällä keskustelivat parastaikaa -keskenään suurten vainajain varjot, kertoillen omista kohtaloistaan ja -Troian sodasta. Silloin läheni Hermes koko kosijajoukon seuraamana. -Hämmästyneenä katselivat Hadeen asukkaat tulijain paljoutta ja ja -Agamemnonin haamu, joka tunsi Amfimedonin, kysyi ihmetellen: - -"Mistä te olette tulossa tällainen joukko samanikäisiä, kansan -parhaita? Oletteko Poseidonin uhriksi joutuneet vai mikä teidät on -kaatanut?" - -Nuorukainen kertoi silloin heidän perin onnettoman kosintansa, Odysseun -paluun ja verisen koston. - -"Oi, jalo Penelope, sinä puhdassydäminen Ikarion tytär! Sinusta -kuolemattomat laulavat ylistysrunonsa ja sinua kerran uskollisuuden -esikuvana mainitaan! Mutta sinä, Klytaimnestra, Tyndareon tytär, olet -kaikkien naisten osalle häpeän saattanut", lausui Agamemnonin haamu. -- - --- Sillä aikaa oli Odysseus saapunut vanhan isänsä Laerteen maatilalle. -Tänne oli vanha kuningas itselleen rakentanut uljaan palatsin ihanine -yrttitarhoineen. Mutta nyt ei Laertes enää välittänyt omasta -mukavuudestaan. Likainen nuttu yllään hän oli kaivamassa hedelmäpuitten -ympärillä. Sääriensä ympärille hän oli kietonut kehnot härännahat, -suojellakseen jalkojaan orjantappurain haavoilta ja hänen päässään oli -vuohennahkalakki, joka teki vanhuksen vielä risaisemman näköiseksi. - -Odysseus huomasi jo kaukaa isänsä, mutta tämän kurja puku ja köyry -varsi koskivat niin kipeästi Odysseuhun, että hän itkien pysähtyi -läheisen päärynäpuun alle. Vanhus ei huomannut tulijaa, vaan pää -kumarassa jatkoi työtään. Odysseus mietti, menisikö heti isäänsä -tervehtimään, vaan lähenisikö vanhusta vieraana, kysellen häneltä -kaikenlaista. Hän päättikin olla vielä ilmaisematta itseään ja -koetella, tuntisiko vanhus hänet: - -"Lienetpä taitava puutarhuri, koska täällä kaikki näyttää olevan niin -erinomaisessa kunnossa. Mutta itseäsi et näy osaavan hoitaa, koska noin -lian ja tomun vallassa olet, vaikka muuten sinua melkein vaikka -kuninkaaksi voisi luulla. Sanohan, kenen palveluksessa olet ja olenko -saapunut Itakaan? Kerran oli, näet, vieraanani mies, joka kertoi -olevansa Itakasta, Laerteen poika. Hän oli erinomaisen viisas, kiinnyin -oikein häneen ja annoin vielä hänelle runsaat lahjat lähtiessään." - -"Vieras, Itakaan olet tullut", vastasi murheellinen vanhus. "Mutta sitä -miestä, josta puhut, et täältä tapaa. Jos hän kotonaan olisi, ei hän -runsaitta lahjoitta sinua lähtemään laskisi. Mutta kerro, missä ja -milloin poikani tapasit? Niin, poikani hän oli, onneton vieraasi. Nyt -hän on joko kalojen tai taivaan lintujen ruokana. Emme me, isä ja äiti, -saaneet häntä kääreliinoihin peittää, eikä saanut hänen puolisonsa, -viisas Penelope, hänen silmiään sulkea. Mutta ken olet, mistä tulet, -kutka vanhempasi ovat ja missä laivasi on, vai vieraalla aluksellako -saavuit?" - -Odysseus vastasi silloin: - -"Kysyt ken ja mistä olen. Olen Alybasta, Afeidaan poika ja Eperitos on -nimeni. Alukseni on ankkurissa lähellä kaupunkianne. Viisi vuotta on -kulunut siitä, kun Odysseus luonani vieraili. Onnen linnut lentelivät -taivaalla erotessamme, onnellista matkaa hänelle ennustin ja päätimme -ystävinä vielä toisemme kohdata." - -Silloin tuska valtasi vanhuksen. Yhä kumarampaan painui varsi, ja hän -sirotti tuhkaa päänsä päälle. Nyt ei Odysseus enää voinut vaieta, vaan -hän riensi isänsä luo, huudahtaen: - -"Oi, isä, tässä on kaipaamasi Odysseus. Ei ole enää surun syytä. -Kosijat ovat kostetut, kaikki on hyvin." - -"Jos kaivattu poikani olet, näytä se toteen", virkkoi Laertes. - -"Isä, helposti sen teen", vastasi Odysseus. "Katso polvessani villisian -hampaan jälkiä. Sain ne äitini isän, Antolykoon, luona käydessäni. Ja -vielä, isä, muistan puut, mitkä puutarhassasi kerran minulle lupasit -sinua lapsena seuratessani ja sinulta niitä pyydellessäni. Kolmetoista -päärynäpuuta lupasit; kymmenen oli minulle lupaamaisi omenapuinen luku -ja viikunapuitten neljäkymmentä. Lupasit vielä viisikymmentä -viiniköynnöspenkkiä, jotka kantoivat runsaita hedelmiä ympäri vuoden." - -Kuultuaan tämän Laertes lankesi poikansa kaulaan, mutta riemu oli niin -suuri, että vanhus meni tiedottomaksi. Kun hän jälleen heräsi, virkkoi -hän: - -"Oi, elää sittenkin vielä Zeus, elävät kaikki Olympon valtiaat! Vaan, -poikani, pelkään, että kohta nousevat kosijain omaiset kostamaan heidän -tuhonsa." - -"Isä, sitä älä sure", lohdutti Odysseus. "Mutta käykäämme tuonne -majaan. Edeltäpäin sinne lähetin Telemakon ja kaksi paimenta ateriaa -valmistamaan." - -Laertes riensi kuitenkin ensin kylpyyn ja kun hän palasi toisten luo -juhlavaippaan pukeutuneena, eivät he tahtoneet tuntea häntä, niin -kookas ja uljas hän varreltaan oli. Ja kun Odysseus siitä huomautti -ihastuneena, virkkoi vanhus: - -"Olisipa minulla ne nuoruuteni voimat, jotka kerran omistin, kun -kefalonialaisten johtajana Nerikon valloitin, olisipa ne voimat, ja -olisinpa eilen saanut rinnallasi seisoa, niin olisi varmasti moni -kosija kauttani surmansa saanut ja sinun sydämesi olisi riemuinnut." - -Kaikki istuutuivat aterioimaan, silloin saapui vanha Dolios poikineen. -Hämmästyneinä he jäivät seisomaan tunnettuaan isäntänsä, mutta -ystävällisesti Odysseus kehoitti heitäkin istuutumaan pöydän ääreen. - -Dolios lausui innostuneena julki kaikkien ajatuksen: - -"Odysseus, sittenkin saavuit, vaikk'emme sinua enää osanneet -odottaakaan. Tervetullut, kolmin kerroin tervetullut! Jumalat -askeleitasi siunatkoot!" - -Näin vanhus, mutta samalla muistui hänen mieleensä Penelope ja hän -kiiruhti kysymään, tietääkö kuningatar jo Odysseun paluusta, vai -lähettäisikö hän sanan. -- - --- Huhun nopea jumalatar Ossa oli rientänyt kautta kaupungin ja kohta -tiesivät kaikki kosijain surullisen lopun. Väkeä tulvehti Odysseun -palatsille ja itkien ja huoaten he kantoivat vainajain ruumiit hautaan. -Kauempaa olevat he lähettivät laivoilla kotiseuduilleen. Sen tehtyään -kaikki kokoontuivat torille ja täällä Eupeites, Antinoun sureva isä, -alkoi: "Miehet, paljon pahaa on Odysseus akaialaisille tehnyt. Ensin -hän vei muassaan joukon oivia miehiä, ja sille tielle ne jäivät, ja nyt -kun hän palaa, hän murhaa kansamme jaloimmat. Sitä ei voi kostamatta -jättää, muuten jälkimaailma meille nauraa. Minä en ainakaan näkisi enää -iloista päivää, ellen poikani kuoloa saisi kostetuksi. Mutta -riennettävä meidän on, ennenkuin hän käsistämme karkuun pääsee." - -Valittaen oli Eupeites puhunut ja sääli täytti akaialaisten sydämen. - -Mutta silloin Medon alkoi puhua: - -"Itakalaiset, kuulkaa mitä minulla on sanottavaa. Ilman jumalain apua -ei Odysseus tätä tehnyt. Näin itse, miten joku jumala Mentorin muodossa -seisoi hänen vieressään, milloin häntä kehoittaen, milloin taas -kosijoita pakoon ajaen." - -Medonin puheeseen yhtyi vanha tietäjä Haliterses, koettaen osoittaa, -miten suurta vahinkoa kosijat olivat tehneet ja miten siis Odysseun -kosto oli paikallaan. Mutta heitä kumpaakaan ei tahdottu kuulla, vaan -aseisiin tarttuen miehet seurasivat Eupeiteeta, luullen, houkot, itse -koston välttävänsä. - -Olympossa Atene kääntyi Zeun puoleen virkkaen: - -"Suuri Zeus, luotujen isä. Mitä mietit? Aiotko sallia hirveän sodan -syttyvän kauhuineen, vai rauhaako aiot rakentaa?" - -"Lapseni, miksi sitä minulta kyselet", vastasi Zeus. "Itsehän olet -päättänyt, että Odysseus palatessaan kostaisi. Tee, miten mietit. Mutta -sanon minäkin ajatukseni. Poikien ja veljien muistot haihtukoot. -Odysseus olkoon kaikkien kuningas ja sopu ja hyvinvointi vallitkoon -maassa." - -Nopeasti Atene riensi silloin alas Olymposta täyttämään isänsä tahtoa. - -Sillä aikaa oli Odysseus ystävineen jo noussut aterialta ja nyt hän -lausui: - -"Käyköön joku teistä katsomaan, joko lähenee sotainen joukko." - -Eräs Dolion pojista läksi silloin, mutta jo portilta hän palasi: - -"Jo saapuu, lähellä ovat, aseihin!" hän huusi. - -Odysseus, Telemakos ja molemmat paimenet sekä Dolion kuusi poikaa -riensivät heti asestettuina portille. Yksinpä valkohapsiset vanhukset -Laertes ja Dolioskin sieppasivat aseet. Silloin Odysseus näki Atenen -lähestyvän heitä jälleen Mentorin muodossa ja hän virkkoi iloisena -Telemakolle: - -"Poikani, näytä urhouttasi. Sukusi on aina kulkenut urhoollisten -nimessä!" - -"Isä, olet näkevä, ettei nimesi häpeään joudu", vastasi uljas -nuorukainen. - -Mutta kuullessaan tämän, Laertes huudahti: - -"Oi, suuret jumalat, millainen päivä! Poikani ja poikani poika -väittelevät urhoollisuudesta!" - -Atene kehoitti nyt Laerteeta heittämään keihäänsä, ja kun Laertes -totteli, kaatui heti Eupeites kuoliaana maahan. - -Sekä Odysseus että Telemakos riensivät nyt eteenpäin ja mieshukka olis -ollut hirveä, ellei Atene olisi kuuluvalla äänellä huutanut: - -"Itakan miehet, aseet alas! Loppukoon hirveä verenvuodatus ja rauhan -kättä tarjotkaa toisillenne!" - -Äänen kuultuaan heittivät viholliset aseet käsistään ja kalpeina -pelosta he riensivät kaupunkia kohti. Mutta Odysseus hyökkäsi huutaen -takaa ajamaan pakenevia. Silloin välähti Zeun salama ja iski maahan -aivan Atenen jalkain juureen. Atene kääntyi silloin Odysseun puoleen, -virkkaen: - -"Odysseus, Laerteen poika! Jo on aika kostosta luopua ja aika rauha -maahan raketa!" - -Ilomielin Odysseus totteli Atenea, ja niin Zeun jumalainen tytär -rakensi rauhan Odysseun ja hänen kansansa välille. - - - - -Nimiluettelo. - - -_Aëdon_, Teban kuninkaan Zeton puoliso. Hänellä oli ainoastaan yksi -lapsi, Itys l. Itylos. Tästä syystä hän kadehti miehensä kaksoisveljen -Amfionin puolisoa, ylpeätä Niobea, jolle oli suotu kaksitoista lasta. -Kateudessaan hän aikoi eräänä yönä surmata kälynsä vanhimman pojan, -mutta surmasikin erehdyksestä oman ainoan poikansa. Onneton äiti oli -nääntyä tuskaan, ja säälistä Zeus muutti hänet satakieleksi, joka yhä -valittelee surkeaa erehdystään. - -_Afrodite_, kauneuden ja rakkauden ihana jumalatar, jonka synnystä -kulkee monia taruja. Yhden mukaan hän oli Zeun ja jumalatar Dionen -tytär. Oli ruman ja ontuvan, mutta taitavan takojan Hefaiston puoliso. - -_Agamemnon_, Menelaon veli, Atreun poika. Atreus kuului onnettomaan -pelopidien sukuun, jonka kantaisä Tantalos sai Hadeessa kärsiä kauheita -tuskia (katso Tantalos.) Agamemnon nai Spartan kuninkaan Tyndareon -tyttären Klytaimnestran, Menelaon puolison, kauniin Helenan sisaren. -Troian sodassa oli Agamemnon ylipäällikkönä, mutta sieltä palattuaan -joutui hän serkkunsa Aigiston ja uskottoman puolisonsa salamurhan -uhriksi. - -_Aias_, Salamiin kuninkaan Telamon poika, suuri ja väkevä, mainetöissä -Akilleun vertainen. Akilleun kaaduttua riiteli Odysseun kanssa Akilleun -aseista, ja kun Odysseus ne sai, surmasi hän itsensä. - -_Aigai_, kaupunki Euboian länsirannalla, merkitsee merta. - -_Aigistos_, Tyesteen poika, Agamemnonin serkku. Houkutteli Agamemnonin -puolison Klytaimnestran uskottomaksi puolisolleen. Yhdessä he -murhasivat Troiasta palaavan Agamemnonin, kunnes Orestes kosti -Aigistoolle (ks. näitä). - -_Aiolos_, kaukaisella merensaarella asuva taruhenkilö, jolla on tuulet -hallussaan. - -_Akaialaiset_, vanha, kreikkalainen heimo, mahtavin muita Troian sodan -aikoina. Akaialaiset asuivat etupäässä Tessaaliassa. Homeros tarkoittaa -akaialaisilla yleensä kreikkalaisia. - -_Akilleus_, rehellisen Peleun ja ihanan Tetis-jumalattaren poika, -kreikkalaisten uljain sankari Troian sodassa, rohkea ja samalla lempeä. -Hän rakasti hellästi äitiään, joka tehdäkseen poikansa kuolemattomaksi, -voiteli häntä ambrosialla ja kastoi Styks-virtaan; ainoastaan kantapää, -josta äiti piti kiinni, jäi kastumatta ja kun Paris ampui siihen, sai -nuori Akilleus kuoleman jo ennen sodan loppua. - -_Alkinoos_, Skheria-saaren kuningas, Nausikaan isä, onnellinen -faiakilais-kansan hallitsija. - -_Alkmene_, serkkunsa Amfitryon puoliso. Zeun kautta mainion Herakleen -äiti. - -_Ambrosia_, jumalain ruoka. Jumalat käyttivät sitä myös voiteenaan. - -_Amfion_, Zeun ja Antiopen poika, Zeton kaksoisveli. Veljekset -varustivat Teban korkealla muurilla, Zetos vieritti kivet paikalle ja -Amfion järjesteli kivet muuriksi lyyrynsoitollaan, käsin kiviin -koskematta. Oli naimisissa Tantalon tyttären Nioben kanssa, joka -ylpeili kahdestatoista kauniista lapsestaan ja loukkasi sillä Apollon -ja Artemiin äitiä Letoa. Leto yllytti silloin poikansa surmaamaan -Nioben kaikki lapset. Murheissaan Amfion surmasi itsensä. Niobe muuttui -kivipatsaaksi, joka yhä itkee lapsiaan. - -_Amfitrite_, Poseidonin suloinen puoliso, joka asuu syvällä meressä -hohtavassa palatsissaan ja usein ajelee puolisoineen upeissa vaunuissa, -"joiden eteen on valjastettu korskat, kultaharjaiset, vaskikavioiset -orhit." - -_Antilokos_, viisaan Nestorin, Pyloon urheudestaan kuuluisan kuninkaan -poika. - -_Apollo_, valon laulun ja runouden jumala, Zeun ja Leton, hiljaisen -yön, poika. Syntyi Delos-saarella. Oraakkelin kautta ilmoitti Apollo -tulevia asioita. Suojeli teitä ja koteja; lähetti tauteja, mutta -paransi myöskin. Hänen näkymätön nuolensa kaasi äkkiä ihmisen. -Jousimiesten suojelija. - -_Arete_, faiakien kuninkaan Rexenorin tytär, joka nautti puolisonsa -Alkinoon rinnalla suurta kunniaa, häntä kohdeltiin kuin jumalatarta. -Sukua Poseidonille. - -_Ares_, sodanjumala, Zeun ja Heran poika, raju ja riidanhaluinen. -Vastakohta älykkäälle Atenelle, joka voitti väkevän Areen. Hänen -seurassaan esiintyivät Fobos (Kauhu), Deimos (Pelko) ja Eris (Riita). - -_Arethusa_, monen Kreikan lähteen nimi. - -_Argos_, ikivanha Argolis-maakunnan pääkaupunki. Myöskin Agamemnonin -laajan valtakunnan nimi. - -_Argos_, Odysseun vanha, uskollinen koira. - -_Ariadne_, Kretan Minos-kuninkaan tytär, joka pelasti atenalaisen -Teseun Minotauros-hirviön käsistä eksyttävästä labyrintistä. Teseus vei -Ariadnen mukanaan, mutta hylkäsi hänet ja jätti autiolle saarelle. -Täällä Dionysos-jumala näki hylätyn ja korotti hänet puolisokseen. - -_Artemis_, Zeun ja Leton tytär, Apollon sisar, kasvullisuuden ja -metsästyksen neitsyt-jumalatar. Päätti nuolellaan äkkiä ihmisen päivät, -kuten Apollokin. - -_Atene_, Zeun tytär, joka täydessä sota-asussa syntyi Zeun päästä. -Isänsä lempitytär, mahtava jumalatar, joka suosii älykkäitä sankareja, -kuten Odysseuta. Viisauden jumalatar, kaupunkien, valtioelämän ja -järjestyneen taistelun suojelija. - -_Atlas_, voimakas jättiläinen, joka hartioillaan kannattaa taivaan -kantta; ihanan Kalypson isä. - -_Atridit_, Atreun jälkeläiset. - -_Attika_, Kreikan kaakkoisin maakunta. Pääkaupunki Ateena. - -_Delos_, Apollolle pyhitetty saari, kuuluu Kykladien saaristoon. Tarun -mukaan Leto synnytti tällä saarella kaksosensa Artemiin ja Apollon, ja -silloin pysäytti Zeus siihen asti liikkuvan saaren paikoilleen. - -_Demeter_, maan kasvuvoiman jumalatar, Zeun sisar. - -_Diomedes_, Argoon kuningas, etevimpiä kreikkalaisia sotasankareja -Troian sodassa. - -_Dodona_, kaupunki Epeirossa, Kreikan vanhimpia oraakkelipaikkoja, -jossa pyhän tammilehdon huminassa kuultiin ennustuksia. - -_Eidotea_, meren jumalatar, merenhaltija Proteun tytär. - -_Elysion_, autuaitten maa maailman äärellä, Okeanos-virran rannalla. -Täällä onnelassa vallitsee iäinen kevät ja loppumaton ilo ja sinne -pääsevät ainoastaan jumalia lähellä olevat ihmiset. - -_Eos_, aamuruskon rusosorminen, ruusunhohteinen jumalatar, joka -valjastaa nelivaljakkonsa valkovaunujensa eteen ja kiitää pitkin -taivaankantta ilmoittaen auringonjumalan tuloa. - -_Epeios_, Troian kuuluisan puuhevosen rakentaja. - -_Epikaste_, Teban kuninkaan Laioon puoliso, Oidipoon äiti. Oraakkelin -ennustuksen mukaan tulisi Oidipos surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä. -Ennustus toteutui ja silloin Oidipos puhkaisi silmänsä ja Epikaste l. -Iokaste surmasi itsensä. - -_Erebos_, Manala, pilkko pimeä sielujen olinpaikka. - -_Erinnyit_, kostottaret, vihaavat erittäin äidinmurhaajia ja muita -perhesiteitten rikkojia eivätkä väsy vainoamaan syyllistä, ennenkuin -hän on kauhusta menettänyt järkensä tai henkensä. - -_Etiopia_, Egyptin eteläpuolella oleva maa; Homerolla saanut nimensä -kansasta, joka muka asui kahtia jaettuna uloinna lännessä ja kauimpana -idässä. - -_Faiakit_, Skherian saarella asuva onnellinen merenkulkijakansa. - -_Ferai_, kaupunki Etelä-Peloponnesossa. - -_Filoktetes_, taitava tessalialainen nuolenampuja. Peri Herakleen -nuolet ja jousen isältään. Oli Troian sodan sankareita. - -_Forkys_, meren peloittava haltija, maan ja meren poika. - -_Gigantit_, raju jättiläiskansa, joka nousi taisteluun jumalia vastaan. -Vasta kun jumalat heidät voittivat, tuli rauha maailmaan. - -_Gorgon pää_, pyöreä naama, leveässä suussa suuret torahampaat, tukassa -kiemurtelevia käärmeitä, katse kauhua herättävä. Ken Gorgon pään näki, -muuttui kiveksi. - -_Gyrain_, vuoret Euboialla. - -_Hades_, vainajain, vankoilla porteilla suljettu, valtakunta jossakin -kaukana maailman äärillä tai syvällä maan sisässä. Siellä kasvaa vain -kalmanpuita, autio erämaa siellä kolkkona leviää ja vihaisina ärjyvistä -virroista nousee kalmanhaju. Ken sinne joutuu, ei sieltä koskaan pois -pääse, vaan haihattelee tajuttomana varjona kalman mailla. Mahtava -Okeanos-virta erottaa Hadeen maasta. - -_Harpyiat_ ovat siivekkäitä, käyräkyntisiä kuoleman haltijattaria, -jotka aina nälissään sieppaavat saaliinsa, tulematta kuitenkaan koskaan -tyydytetyiksi. - -_Hebe_, nuoruuden jumalatar, Zeun ja Heran tytär. Kun Herakles otettiin -jumalien joukkoon Olympoon, annettiin Hebe hänelle puolisoksi. - -_Hefaistos_, tulen ja takomataidon jumala. Zeun ja Heran, toisten -tarujen mukaan yksin Heran, lapsi, ruma ja ontuva, mutta -hyväntahtoinen. Puolisona oli hänellä ihana Afrodite, joka kuitenkin -Areen kanssa petti häntä. - -_Helena_, Zeun ja Ledan tytär. Ihanaa Helenaa kosivat kaikki Kreikan -mahtavat, kunnes hän joutui Spartan kuninkaan Menelaon puolisoksi. -Troialainen kuninkaanpoika Paris vei Helenan Troiaan, mutta silloin -liittoutuivat kaikki Kreikan kuninkaat ja suuri sotajoukko läksi kohti -Troiaa. Sota kesti 9 vuotta ja Homeron mukaan Helena palasi puolisonsa -kera Spartaan, jossa eli onnellisena ja kunnioitettuna. - -_Helios_, auringon jumala. Joka aamu hän nousee nuorteana idästä ja -lähtee ajamaan virmalla nelivaljakollaan taivaan kannen poikki tulen -säihkyessä ja valon ja lämmön levitessä maanpinnalle. Illalla hän -riisuu lännessä valjakkonsa ja laskeutuu levolle Hefaiston valmistamaan -kultapurteen, joka Helion nukkuessa yöllä soljuu pitkin maailmanvirtaa -jälleen itään. Helios näkee kaikki, ei mikään jää häneltä salaan. -Lapsia on hänellä m.m. Kirke. - -_Hellas_, Kreikka. - -_Hera_, Zeun puoliso ja sisar, taivaan kuningatar, avioliiton -suojelija. Usein särkyivät Heran ja Zeun välit jälkimäisen -uskottomuuden tähden ja Hera saattoi silloin raivoisasti vihata Zeun -lemmikkejä ja heidän lapsiaan, kuten esim. Heraklesta. - -_Herakles_, Kreikan suurin sankari ja kansallis-urho, Zeun ja -kuningatar Alkmenen poika, jota Hera jo ennen hänen syntymäänsä vihaa. -Heran viekkaudesta hän joutuu kehnon Eurysteun vallan alaiseksi ja -siitä vapautuakseen hän suorittaa 12 urhotyötään. Koko hänen elämänsä -oli täynnä ihmeellisiä voimannäytteitä. Monien harha-askelten ja -tuskien jälkeen pääsee hän vihdoin Olympoon, jossa saa Heben -puolisokseen. Herakleen varjo kuitenkin asustaa Hadeessa. - -_Hermes_, jumalain sanansaattaja, maanteiden ja elinkeinojen suojelija. -Viisas ja viekas sekä nopea liikkeissään oli tämä Zeun ja Maian, Atlaan -tyttären, poika. - -_Hermione_, Menelaon ja Helenan tytär, joka naitettiin Neoptolemolle, -Akilleen pojalle. - -_Hyperian_ tasangot Sisiliassa. - -_Iftime_, Penelopen sisar, Ferain kuninkaan Eumelon puoliso. - -_Ikarios_, Penelopen ja Iftimen isä, kotoisin Spartasta. - -_Ilios l. Ilion_, Homeron taruissa Troian nimi. - -_Ino_, foinikialaiskuninkaan Kadmon tytär, naimisissa minyrialaisten -kuninkaan Athamaan kanssa. Heran kiihoituksesta Athamas raivoissaan -murskasi kallioon vanhimman poikansa ja sama kohtalo uhkasi -nuorempaakin. Silloin Ino hyppäsi kalliolta mereen lapsi sylissään. -Täällä hänestä tuli merenhaltijatar Leukotea. - -_Ismaros_, kaupunki Trakiassa. - -_Itaka_, pieni kalliosaari Kefallenian itäpuolella. Pinta-alaltaan n. -98 km2. Homeron mukaan Odysseun kotimaa. - -_Jason_, kreikkalainen tarusankari. - -_Kadmos_, Teban perustaja, kotoisin Foinikiasta. Meren haltijattaren -Leukotean (Inon) isä. - -_Kalypso_, Atlaan tytär, ihana haltijatar, joka elelee yksinään Ogygian -saarella ja hoivailee luonaan Odysseuta 7 vuotta. - -_Kariitit_, sulottaret, joiden antimia on naisten kauneus, samoin -runouden, laulun ja puhetaidon viehättäväisyys. Afroditen apulaisia. - -_Karybdis_, hirvittävä pyörre, joka nieli kaiken, mikä sattui lähelle, -Sisiliassa, Messinan salmen rannalla vastapäätä Skyllaa. - -_Kassandra_, Troian kuninkaan Priamon tytär, jolle Apollo oli antanut -ennustuslahjan. Sodan loputtua hän joutui Agamemmonin omaisuudeksi, -mutta uskoton Klytaimnestra surmasi hänet miehensä viereen. - -_Kaukonia_, eteläisessä Elis-maakunnassa. - -_Kefalonialaiset_, Odysseun alamaiset Samon, Itakan, Zakynton ja -Dulikionin saarilla. - -_Kikonit_, etelä-trakialainen kansa. - -_Kimmeriläiset_ asuivat kaukana lännessä Okeanon rannalla lähellä -Hadesta ikuisessa hämärässä. - -_Kirke_, Helion ja Okeanon tyttären Persen tytär, mahtava noita, joka -asui ihmelinnassaan Aiaios-saarella. - -_Klytaimnestra_, Spartan kuninkaan Tyndareon ja Ledan tytär, Helenan -sisar, Agamemnonin puoliso. Petti puolisonsa ja murhasi hänet -rakastajansa Aigistoon avulla. - -_Kokytos_, Hadeen läpi virtaava parkuva joki, Styksin haara. - -_Kyklopit_, Sisiliassa asuva raaka jättiläiskansa, joilla on vain yksi -silmä keskellä otsaa. - -_Laertes_, Itakan vanha kuningas, Odysseun isä. - -_Laistrygonit_, jättiläis- ja ihmissyöjäkansa. - -_Lakedaimon_, sama kuin Sparta, Menelaon maan, Lakonian pääkaupunki. - -_Leda_, Lakedaimonin kuninkaan Tyndareon puoliso, Helenan ja -Klytaimnestran äiti. - -_Leto_, jumalatar Artemiin ja Apollon äiti (ks. Apollo ja Delos.) - -_Lotofagit_, Libyan pohjoisrannalla asuva kansa. - -_Lotus_, taikakukka; joka sitä maistoi, unohti kaiken ja halusi vain -lotusta. - -_Melampos_, kuuluisa pylolainen tietäjä. - -_Memnon_, rusosormisen Eon ja troialaisen prinssin Titonon poika, -Etiopian kuningas, jonka Akilleus kaasi Troian sodassa. Siitä lähtien -itkee Eos poikaansa ja hänen kyyneleensä putoilevat maahan -kastepisaroina. - -_Menelaos_, Spartan kuningas, Atreun poika, Agamemnonin veli. Kun -troialainen Paris oli ryöstänyt Helenan, Menelaon puolison, syntyi -kuulu Troian sota. - -_Mentor_, Odysseun ystävä, jonka huostaan Odysseus jätti kotinsa -Troiaan lähtiessään. Mentorin muodossa auttaa Atene sekä Telemakoa että -Odysseuta. - -_Minos_, Zeun ja foinikialaisen kuninkaantyttären Europen poika, Kretan -mahtava kuningas, taitava lainsäätäjä, pääsi Hadeeseen vainajain -tuomariksi. - -_Molys-yrtti_, taikakukka, jolla saattoi suojella itseään turmiolta. -Hermes pelasti sillä Odysseun Kirken käsistä. - -_Mykene_, ikivanha kaupunki Argoliin pohjoisosassa, Agamemnonin mahtava -pääkaupunki. - -_Myrmidonit_, Akilleun vallan alle kuuluva kansa Etelä-Tessaliassa. - -_Najadit_, vedenneidot, asuvat lähteissä, parantavat ihmisiä -lähdevedellä, osaavatpa ennustella tulevia asioitakin. - -_Nausikaa_, faiakien kuninkaan Antinoon tytär, jonka Homeros kuvailee -jaloluontoiseksi ja helläsydämiseksi ja samalla pelottomaksi naiseksi. - -_Nektari_, suloinen jumalien juoma. - -_Neleus_, Poseidonin poika, Nestorin isä, Pyloon hallitsija. - -_Neoptolemos_, Akilleun poika, viisas ja urhoollinen. Nai Menelaon ja -Helenan tyttären Hermionen. - -_Nereus_, meren haltija, ihmisrakas vanhus, joka 50 tyttärensä kera -asuu Egeanmeressä. Puolisona on hänellä Okeanon tytär Doris. - -_Neriton_, Itakan korkein vuori. - -_Nestor_, Neleun poika, Pyloon kuningas. Troian sodassa oli -kreikkalaisten ensimäisiä ja senkin jälkeen oli hän kuulu -viisaudestaan. Kaikki kunnioittivat vanhusta, joka Odysseun retkien -aikana jo kolmatta miespolvea hallitsi. - -_Ogygia_, kaukainen saari, Kalypson asunto. - -_Okeanos_, mahtava maailmanvirta, joka kiertää kehässä maan ympäri. -Siitä nousevat ja siihen laskevat aurinko, kuu ja tähdet. Jumalana -Okeanos on lempeä. - -_Olympos_, korkea vuori Makedonian ja Tessalian rajalla. Sen korkeilla -huipuilla pilvien yläpuolella on jumalien asunto. - -_Orestes_, Agamemnonin ja Klytaimnestran poika, joka kosti isänsä -kuoleman murhaamalla sekä äitinsä että Aigistoon. Murhan jälkeen -erinnyit, kostottaret, vainoavat häntä, kunnes hän tulee -mielenhäiriöön. Vihdoin erinnyit jättävät hänet rauhaan ja hän ottaa -haltuunsa isänsä valtakunnan. - -_Orion_, väsymätön metsästäjä, jota Eos lempii. Jumalat eivät -kuitenkaan olleet suostuvaisia liittoon, vaan Artemis lähetti -kuolettavan nuolensa Orioniin. Hadeessakin Orion jatkaa metsästystään. - -_Ossa_, huhun jumalatar, Zeun sanansaattaja. - -_Patroklos_, Akilleun ystävä, kaatuu Troian sodassa. - -_Penelope_, Ikarion tytär, Odysseun puoliso. - -_Persefone_, Zeun ja Demeterin tytär, jonka Hades ryösti puolisokseen. -Demeter surren etsi tytärtään, kunnes kaikkinäkevä Helios ilmoitti -tyttären olinpaikan. Vihdoin tehtiin sopimus, että Persefone saa olla -kaksi kolmatta-osaa vuotta äitinsä luona ja yhden kolmanneksen Hadeen -kuningattarena. - -_Pieria_, Makedonian maakunta Olympos-vuoren juurella. - -_Polyfemos_, tyly kyklopi, Poseidonin poika, jolta Odysseus poltti -ainoan silmän. Sitä kostaakseen Poseidon teki Odysseun matkan niin -vaaralliseksi. - -_Poseidon_, meren ja myrskyjen jumala, Zeun ja Hadeen veli. -Kolmikärjellään hän mylleröi meret ja ajaa aaltojen pauhussa virmalla -valjakollaan. - -_Priamos_, Laomedonin poika, Troian kuningas. Hänellä oli 50 poikaa, -joista mainittavimmat Hektor ja Paris, sekä joukko tyttäriä, joista -Kassandra joutui Agamemnonin sotasaaliiksi. Troian sodan aikana Priamos -oli jo vanha eikä ottanut taisteluun osaa. - -_Proteus_, Poseidonin alamainen, ennustustaitoinen merenhaltija, joka -kykeni muuttamaan muotoa miksi halusi. Paimensi Poseidonin puolison. -Amfitriten, hylkeitä Egyptin rantamilla. - -_Pylos_, Nestorin asuinpaikka. - -_Pyriflebetos_, Hadeen läpi virtaava tulinen joki. - -_Pythia_, Delfoin oraakkeli, joka vastasi, kun kysyttiin tulevia -asioita. - -_Radamantys_, Zeun ja Europen poika, Kreetan kuningas. Viisautensa -vuoksi pääsi Hadeeseen tuomariksi. Toisen tarun mukaan pääsi Elysionin -kentille. - -_Sisyfos_, Korinton kaupungin perustaja. Pettää jumalia useampaan -kertaan ja joutuu rangaistukseksi Hadeeseen vierittämään kiveä vuorta -ylös. Juuri kun hän on saamaisillaan kiven vuoren huipulle, vierähtää -kivi jälleen alas. - -_Sireenit_ ovat haukkakyntisiä naisia, jotka hurmaavilla lauluillaan -houkuttelevat merenkulkijoita luokseen ja syövät heidät sitten. - -_Skheria_, saari, kaukana ihmisten ilmoilta, faiakien kotimaa. - -_Skylla_, kuusipäinen, kaksitoistajalkainen hirviö, joka asuu korkealla -vuoren luolassa ja ojentelee päitään, siepaten meren eläimiä tai miehiä -ohikulkevista laivoista. Vastapäätä Karybdista. - -_Sparta_, Menelaon kuningaskunnan kaupunki. - -_Styks_, mutkikas virta Hadeessa. - -_Sunion_, Attikan kaakkoiskärki. - -_Tantalos_, pelopidien suvun kanta-isä. Mahtava hallitsija, jonka luona -jumalatkin käyvät, mutta ylpeydessään Tantalos alkaa epäillä jumalain -kaikkitietäväisyyttä ja syöttää heille kerran oman poikansa Peleun -lihaa. Jumalat huomaavat kuitenkin kamalan teon ja herättävät Peleun -henkiin, mutta Zeus vihoissaan lähettää Tantalon Hadeeseen, jossa hän -saa kärsiä iäistä nälkää ja janoa. - -_Teba_, Boetian suurin kaupunki, johon liittyy m.m. Oidipoon surullinen -tarina, ks. Epikaste. -- Muinoisen Egyptin pääkaupunki. - -_Teiresias_, vanha, kuuluisa tebalainen tietäjä. - -_Telemakos_, Odysseun ja Penelopen jalo poika. - -_Temese_, kylä Kyprossa, kuuluisa kuparirikkaudestaan. - -_Teseus_, Ateenan kuningas ja kansallissankari, Poseidonin poika. -Toimitti erinomaisia mainetöitä, tappoi monia hirviöitä, joista kauhein -oli Kretassa, kuningas Minoon labyrintissä elävä Minotauros. Tälle oli -Atenasta aina määrävuosina lähetettävä 7 nuorukaista ja 7 neitoa -ravinnoksi, ja pelasti siis Teseus kotikaupunkinsa tästä hirveästä -verosta. - -_Tesprotia_, Epeirossa oleva maa. - -_Tityos_, jättiläinen, joka Leton ahdistamisesta saa kärsiä Hadeessa. - -_Trinakia_, Sisilian muinoinen nimi. - -_Troia l. Ilion_, kuuluisa siellä käydystä monivuotisesta sodasta, -johon kaikki Kreikan sankarit ottavat osaa, ja josta Homeron Iliadi -kertoo. - -_Tyestes_, Peleun poika, onnetonta Tantalon sukua, Atreun veli. -Veljesviha vallitsi Atreun ja Tyesteen välillä, kunnes Atreus murhasi -Tyesteen pojat ja syötti lihat veljellään. Aurinkokin käänsi silloin -kasvonsa. Kostoksi Tyesteen poika Aigistos murhasi Atreun ja niin pääsi -Tyestes Mykenen kuninkaaksi. Agamemnon, Atreun poika, surmasi taas -setänsä Tyesteen, karkoitti Aigistoon ja ryhtyi itse Mykenen -hallitsijaksi. - -_Tyndareos_, Spartan kuningas, Helenan ja Klytaimnestran isä. Hänen -jälkeensä tuli hallitsijaksi Menelaos, Helenan puoliso. - -_Zeto_, Amfionin kaksoisveli, Teban muurien rakentaja, Aëdonin puoliso. - -_Zeus_, taivaan ja koko maailman mahtavin valtias, kaikki ovat hänen -tahtonsa alaisia. "Jumalain ja ihmisten isällä" on koko joukko -puolisoita ja lapsia. Laillinen puoliso Hera. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Odysseun harharetket, by Homeros - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ODYSSEUN HARHARETKET *** - -***** This file should be named 52108-8.txt or 52108-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/1/0/52108/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52108-8.zip b/old/52108-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index bb676c7..0000000 --- a/old/52108-8.zip +++ /dev/null |