As captured February 6, 2025

3 files changed, 12889 insertions, 6639 deletions

diff --git a/52108-0.txt b/52108-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..7665e1f
--- /dev/null
+++ b/52108-0.txt
@@ -0,0 +1,6250 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 52108 ***
+
+ODYSSEUN HARHARETKET
+
+Suorasanaisesti kerrottuna
+
+
+Kirj.
+
+HOMEROS
+
+
+Suom. I. S.
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Oy,
+1916.
+
+
+
+
+
+
+      Suomen nuorisolle, sankaritöitä ihaileville tyttärille
+      ja pojille on tämä kirja ajateltu. Sen tarkoituskaan ei
+      ole korvata runomittaista Odysseiaa, jonka ihanuus näin
+      suorasanaisena ei voi osapuilleenkaan tulla näkyviin,
+      mutta jos se edes vähässä määrin kykenee innostuttamaan
+      nuoria mieliä, on se saavuttanut tarkoituksensa.
+
+
+
+
+Lukijalle.
+
+
+Innostuneina ja sykkivin sydämin me vanhemmat kouluaikanamme kuulimme
+tarinoita Troian sodan sankareista ja erittäinkin Odysseusta, ja lisää
+tietoja koetimme saada lainakirjoista. Mutta eipä ollut missään
+Odysseiaa, ja niin oli tyytyminen siihen, mitä olimme saaneet.
+
+Vanhempain sivistyskansain lapsilla on jo kauan ollut Odysseiansa, ja
+allekirjoittanut on rohjennut näitä käyttäen kudoskella tämän Suomen
+nuorisolle. Apulähteinä on käytetty etupäässä saksalaista ja
+ruotsalaista Odysseia-käännöstä, De gyllene böckerna-sarjaan sisältyvää
+Odysseia-sovitusta ja A.J. Churchin esittämää The story of the Odyssey.
+[Lopussa olevan nimiluettelon laadinnassa on käytetty pääasiassa: K.
+Forsmanin kirjoittamaa Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiaa ja
+Tietosanakirjaa.] Tehtävä oli arka, mutta innostuttava.
+
+Ja sinä, poika ja tyttö, joka tämän luet, lupaa lukea se uudelleen,
+sittenkuin se ilmestyy täydellisenä ja helskyvällä kuusimitalla
+tulkittuna!
+
+Lokakuulla 1916.
+
+_I. S._
+
+
+
+
+Homeros.
+
+
+Homeros, muinoisajan kreikkalaisen runoilijan, arveltiin olleen suurien
+sankari-eeposten _Iliadin_ ja _Odysseian_ luojan. Molemmat eepokset
+ovat vanhimmat Kreikan kansan hengentuotteet, mitä jälkimaailmalle on
+säilynyt, ja kummassakin kerrotaan Troian sodasta ja siihen liittyvistä
+taruista.
+
+"Ei mikään kansa ole luonut eepillistä runoelmaa, joka kertomuksen
+välittömässä luontevuudessa, vilkkaudessa ja tempaavassa voimassa olisi
+Iliadiin ja Odysseiaan verrattavissa. Niin kirkaspiirteinen ja
+havainnollinen on niissä kuvaus, että vielä nytkin lukija on miltei
+näkevinään henkilöiden elävinä liikkuvan silmäinsä edessä."
+
+Homerosta itsestään säilyneet tiedot ovat aivan hämäriä. Milloin hän on
+elänyt ja missä syntynyt, on tietymätöntä. Herodotos arvelee hänen
+eläneen noin v. 900 e.Kr. Se vain on varma, että jo 7:nnellä
+vuosisadalla e.Kr. pidettiin Homeron runojen lausumisesta
+juhlakilpailuja. Kerrottiin ainakin seitsemän kaupungin kiistelleen
+Homeron synnyinpaikan kunniasta.
+
+Meille, uudenajan lapsille, merkitsevät enemmän itse ihanat runoelmat,
+jotka johtavat meidät kauas muinoisiin aikoihin uskontoineen,
+taisteluineen ja voittoineen.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN RUNO.
+
+
+Hävitettyään Troian pyhän kaupungin käänsivät kreikkalaiset laivansa
+kotia kohti. Monia seikkailuja he saivat kokea, ken joutui
+haaksirikkoon, kenen koti oli hävitetty, kenelle taas oli joku muu
+onnettomuus tapahtunut. Suuri osa oli kuitenkin vuosien kuluessa
+saapunut koteihinsa; viisas Odysseus yksin yhä kierteli meriä
+katkerasti ikävöiden kotiinsa. Jumalatkin säälivät maailmalla
+ajelehtivaa urosta; Poseidon vain kantoi vihaa ja vainosi häntä, kunnes
+hän vihdoin saapui kotirannalleen.
+
+Nyt oli Poseidon lähtenyt kauas Etiopian maahan kantamaan kansan
+uhraamaa jumal'uhria. Hänen siellä parhaillaan nauttiessaan herkullista
+ateriaansa, kokoontuivat toiset jumalat Olympon saleihin Zeun luo.
+Täällä johti Zeus, jumalain ja ihmisten isä, keskustelun maan lapsiin:
+
+"On ikävätä", virkkoi hän, "että ihmiset aina syyttävät kaikista
+onnettomuuksistaan jumalia, silloinkin, kun he itse ovat tehneet
+rikoksia."
+
+Puheeseen puuttui nyt Zeun lempitytär, kirkaskatseinen Atene:
+
+"Olet oikeassa, ja useimmiten he ovat itse ansainneet rangaistuksen.
+Mutta sydäntäni kirvelee se tuskien taakka, mikä jalon Odysseun
+harteille on laskettu. Pakotettuna elämään kaukaisessa saaressa
+keskellä aavaa valtamerta hän on jo kauan saanut kärsiä koti-ikävää.
+Julman Atlas-jättiläisen tytär, ihanamuotoinen Kalypso siellä
+metsäisessä saaressa asuu, kahlehtien luonaan urosta ja koettaen
+lumosanoin saada hänet unohtamaan kotinsa Itakan. Mutta Odysseus, joka
+ei muuta ole ajatellut, kuin saada nähdä savun nousevan kotoisilta
+saariltansa, ikävöi nyt toivottomana kuolemaa. Oi, sinä suuri Zeus,
+eikö hänen kohtalonsa liikuta sydäntäsi? Onhan hän sinulle uhrit
+kantanut, miksi vihaat häntä?"
+
+Mahtava Zeus vastasi hänelle:
+
+"Lapsi, lapsi! Olisinko minä unohtanut Odysseun, jumalain vertaisen,
+muita kuolevaisia viisaamman. En toki. Mutta Poseidon on vihannut häntä
+siitä asti kuin hän tämän pojan, kyklopi Polyfemon, silmän puhkaisi.
+Hän ei salli uroon kotirantaan saapua. Neuvotelkaamme nyt, miten
+autamme hänet jälleen kotiinsa. Poseidon luopukoon vihastaan; eihän hän
+voi yksin jumalia vastustaa."
+
+"Oi, jumalien isä", Atene virkkoi, "jos on kaikkien iäisten jumalien
+tahto, että viisas Odysseus saa jälleen synnyinmaahansa palata, niin
+lähettäkäämme silloin Hermes, sanansaattajamme, kiharakutrisen nymfin
+luo ilmoittamaan hänelle luja päätöksemme. Itse riennän Itakaan
+puhumaan Odysseun pojalle, Telemakolle, lohdutuksen sanoja,
+kehoittamaan häntä kutsumaan kreikkalaiset neuvottelukokoukseen,
+päättämään, miten karkoittaa talosta kosijain suuret joukot, jotka
+viettävät ylönsyömisessä päivänsä ja teurastavat pian koko Odysseun
+karjan. Lähetän hänet sitten Spartaan ja hiekkarantaiseen Pyloon
+ottamaan selkoa isästään. Samalla hankkii hän itselleen nimen
+maailmalla."
+
+Näin lausuen hän sitoi jalkaansa taivaisen ihanat kultasandaalinsa,
+jotka tuulen vauhdilla kiidättävät häntä yli maitten ja merien.
+Tarttuen sitten pitkään, painavaan, kuparisilaiseen keihääseensä, hän
+nopeasti kiiti pois Olymposta ja pysähtyi keihääseensä nojaten Odysseun
+linnan ovenpieleen, ottaen Tafian kuninkaan Menteen hahmon. Täällä hän
+näki suuren joukon saarien ruhtinaita, jotka olivat kerääntyneet sinne
+kosimaan kuningatar Penelopea. Istuen eläinten taljoilla he pelasivat
+noppaa ja orjat palvelivat heitä. Heidän keskellään istui Telemakos
+murheissaan isänsä viipymisestä ja harmissaan vieraitten julkeudesta.
+Siinä miettiessään hän havaitsi ovensuussa seisovan vieraan, riensi
+hänen luokseen, toivotti hänet tervetulleeksi ja pahoitteli sitä, että
+vieras kenties jo kauankin oli saanut seisoa ovella kenenkään
+huomaamatta. Sitten hän käski tuomaan vieraalle ruokaa ja viiniä. Hänen
+keihäänsä hän asetti vasten korkeaa pilaria, jossa jo ennestään oli
+joukko uljaan Odysseun komeita keihäitä. Sitten hän johti vieraansa
+kallisarvoisten vaippojen verhoamalle istuimelle ja istuutui itse
+viereen, syrjään meluavista kosijoista. Orjatar kantoi kultamaljalla
+vettä ja valeli sillä vieraan kädet, toinen toi pöytään talon parhaita
+herkkuja. Samassa astuivat sisään meluavat kosijat ja asettuivat
+arvojärjestykseen penkeille ja raheille pöytien ääreen.
+
+Syötyä alkoi kosijain joukko kaivata soittoa ja tanssia, ja Femion
+soittaessa ihanaa sitraa kumartui isäntä Atenen puoleen puhellen
+hiljaa:
+
+"Vieras, ällös sanojani pahastu! Nuo toiset löytävät huvinsa laulusta
+ja soitosta. He tuhlaavat toisen omaisuutta, miehen, jonka vaalenneet
+luut kenties maatuvat jonkin vieraan maan kamaralla, elleivät aallot
+niitä ajele ulapalla. Jospa he kerran saisivat nähdä hänen palaavan
+Itakaan, unohtaisivat he kultakirjaillut pukunsa ja muut koristuksensa
+ja kiittäisivät onneaan, jos pelastuisivat isännän käsiin joutumasta.
+Mutta uros on joutunut säälimättömän kohtalon uhriksi, eikä enää ole
+toivon rahtuakaan, vaikkakin ennustetaan hänen kerran palaavan. -- Nyt
+on sinun vuorosi kertoa ken olet, mistä tulet, kutka ovat vanhempasi ja
+mikä laiva sinut tänne toi? Vielä kerro, oletko talossa ensi kertaa vai
+oletko jo Odysseun aikana ollut hänen vieraanaan?"
+
+Loistavin katsein silloin vale-Mentes kävi puhumaan. Kertoi olevansa
+Tafian kuningas, viisaudestaan kuulun Ankialon poika, ja nyt matkalla
+laivoineen Kypron saarelle kuparirikkaaseen Temeeseen vaihtaakseen omia
+hohtavia rautavarastojaan Kypron kuuluun kupariin.
+
+"Ystäviä olimme, isäsi ja minä, jo ammoin. Siitä voisi kertoa kuningas
+Laertes, isäsi isä, vaikka olen kuullut sanottavan, ettei hän enää tule
+tänne, vaan surren työskentelee viinitarhoissaan. Poikkesin tänne,
+koska luulin kuulleeni isäsi jo palanneen. Jumalat ovat kuitenkin vielä
+hänen matkaansa estäneet. Mutta vaikken olekaan ennustaja, enkä taida
+lintujen taikoja tulkita, sanon sinulle kuitenkin sen, mitä jumalat
+ovat sydämeeni painaneet: kaukana ei isäsi enää ole. Pian hän palaa,
+esteet voittaa ja kotiinsa rientää. Mutta, sanoppa, nuorukainen, oletko
+sinä Odysseun poika? Katseesi ja pääsi muoto ovat ihmeellisesti samat."
+
+"Ystävä", Telemakos vastasi, "isääni en tunne, syntyäni en tiedä.
+Äitini sanoo minun olevan Odysseun pojan. Toivoisinpa melkein, että
+isäni olisi vanhus, joka saa rauhassa nauttia elämänsä iltahetkiä."
+
+"Jumalat eivät ole määränneet sukuasi maineetonna sammumaan, koska
+Penelope on puolisolleen synnyttänyt sinunlaisesi nuorukaisen. Mutta
+kerro, mitä väkeä täällä näin runsaasti on? Onko täällä juhlat?
+Häitäsikö vietät? Vieraasi ovat rohkeita, säälimättä he näkyvät täällä
+elämöivän. Johan jokainen rehellinen ihminen puhkeaa harmiin tätä
+nähdessään."
+
+Silloin kertoi Telemakos:
+
+"Oli kotini kerran rikas ja mahtava ja olisi vieläkin, jos eläisi
+isäni. Jospa hän olisi edes kaatunut troialaisten parissa tai
+ummistanut silmänsä ystävien luona, silloin en häntä niin raskaasti
+surisi, ja kreikkalaiset olisivat pystyttäneet hänelle muistomerkin.
+Nyt ovat harpyiat vieneet hänet maineetonna myötänsä. Sitä suren. Mutta
+jumalat ovat lähettäneet vielä muitakin huolia. Ympäröivien saarien
+hallitsijat, kaikki lähistön ruhtinaat kosivat äitiäni. Hän ei tahdo
+heihin suostua, mutta ei uskalla heitä karkoittaakaan, ja nyt he
+hävittävät kotini putipuhtaaksi ja lopulta he riistävät henkenikin."
+
+Harmin valtaamana kehoitti silloin Atene Telemakoa kutsumaan kokoon
+kosijat ja vaatimaan heitä palaamaan kotiinsa. Jos Penelope jonkun
+heistä puolisokseen valitsee, lähteköön hän silloin takaisin isänsä
+kotiin ja siellä pidettäköön häät. Mutta vielä toisenkin neuvon antoi
+Atene:
+
+"Varusta laivoistasi paras, ota kaksikymmentä taitavinta soutajaa ja
+lähde kyselemään, onko kenkään kuullut isästäsi mitään. Riennä ensin
+Pyloon viisaan Nestorin puheille, sieltä mene Spartaan kultakutrisen
+Menelaon luo, hänen, joka viimeisenä kreikkalaisista palasi. Jos kuulet
+isäsi olevan elossa ja kotimatkalla, odota sitten, vaikka miten
+raskaaksi odotus-aikasi kävisi. Jos taas kuulet hänet kuolleeksi, palaa
+silloin rakkaille kotirannoillesi, pystytä muistopatsas isällesi ja
+juhlien vietä hänen muistoaan. Silloin on äitisi vapaa uuteen
+avioliittoon. Kaiken tämän tehtyäsi mieti tarkoin, miten saat
+kostetuksi kosijoille, sillä nytpä on jo aika sinunkin näyttää olevasi
+mies. Muistanet, minkä kunnian saavutti jalo Orestes kostettuaan
+kavalalle Aigistolle, kuninkaan murhaajalle?"
+
+Telemakos oli tarkkaavaisena kuunnellut vieraan sanoja. Kun tämä oli
+lopettanut ja aikoi lähteä, sanoi hän kiitollisena:
+
+"Sanasi ovat lähtöisin ystävän sydämestä. Puhut kuin isä pojalleen,
+enkä sitä koskaan unohda. Mutta viipyös hetkinen vielä, tahdon antaa
+sinulle muistoksi hyvän ystävän lahjan."
+
+Mutta jumalatar vastasi siihen:
+
+"Älä minua viivytä, sillä lähdön aika on tullut. Kun matkaltani palaan,
+poikkean jälleen luoksesi, silloin voit lahjasi antaa."
+
+Neuvot annettuaan Atene nousi ja riensi linnun nopeudella laivallensa
+huolimatta Telemakon pyynnöistä. Mutta nuorukaisen sydämen oli hän
+sytyttänyt. Isän kuva oli entisestään kirkastunut, ja silloin hänen
+siinä miettiessään selvisi hänelle, ettei vieras voinut olla muu kuin
+jumala.
+
+Sillä välin olivat kosijat huvitelleet parhaansa mukaan ja paraikaa
+soitti Femios kreikkalaisten surullisesta paluusta Troiasta. Ihana
+Penelope oli istunut yliskamarissaan soittoa kuunnellen. Murheellisena
+hän astui sieltä alas saliin kahden orjattaren seuraamana ja pysähtyi
+ovipieleen hiljaa, kookkaana, hunnulla ihanat kasvonsa peittäen. Itkien
+hän kääntyi soittajan puoleen ja virkkoi:
+
+"Femios, osaathan lauluja paljon, osaat niitä, jotka kertovat jumalain
+ja ihmisten urotöistä. Oi, laula niitä ja suo vieraitten nauttia
+rauhassa viiniään. Mutta lopeta jo tämä tuskien muistolaulu. Se
+kirvelee sydäntäni ja saattaa minut yhä voimakkaammin kaipaamaan
+puolisoani."
+
+Siihen virkkoi Telemakos:
+
+"Äiti, mikset sallisi laulajan halunsa mukaan mieltämme ilahuttaa?
+Eihän laulaja ole syypää kohtaloomme. Sitä paitsi kuunnellaanhan aina
+mieluimmin laulettavan siitä, mikä on äskettäin tapahtunut. Koeta
+hillitä mielesi. Eihän ollut Odysseus ainoa kaatunut, samahan oli
+siellä muittenkin kohtalo. Palaa siis huoneisiisi ja hoida siellä
+tehtäviäsi. Siellä olet sinä käskijänä, täällä taas minä."
+
+Poikansa järkeviä sanoja ihmetellen palasi Penelope huoneisiinsa ja
+itki siellä katkerasti, kunnes Atene vuodatti virkistävän unen surevan
+väsyneihin silmiin.
+
+Hänen mentyään puhkesi salissa kova hälinä. Kukin toivoi saavansa
+ihanan kuningattaren puolisokseen. Mutta Telemakos kääntyi kosijain
+puoleen ja virkkoi ääntänsä korottaen:
+
+"Te rohkeat kosijat, iloitkaa ja juhlikaa tänään ja sallikaa laulajan
+jumalaisen äänen kaikua. Huomenna kutsun teidät kokoon ja ilmoitan
+teille ajatukseni. Toivon teidän jättävän taloni. Juhlikaa muualla,
+käykää vuoroin toistenne vieraina, sehän on sopivampaa kuin täällä
+lopettaa toisen omaisuutta. Suuri Zeus on sen teille kostava."
+
+Kosijat purivat harmissaan huultaan, ihmetellen nuorukaisen rohkeita
+sanoja. Vihdoin Antinous sanoi:
+
+"Telemakos, varmaankin ovat jumalat panneet suuhusi noin rohkeat sanat.
+Kenties Zeus tekee sinut vielä kerran Itakan kuninkaaksi oikeata
+perintöäsi hallitsemaan."
+
+Siihen vastasi Telemakos:
+
+"Kuninkaana olo ei ole arvoaan vailla. Hänen talonsa rikastuu ja itse
+hän saa kunniaa. Jos Zeus suo, otankin kuninkuuden mielelläni vastaan.
+Mutta onhan täällä Itakassa muita sekä nuoria että vanhoja, joista joku
+voi nousta kuninkaaksi Odysseun kuoltua. En muuta pyydä kuin saada
+omassa talossani elää rauhassa ja hallita orjia sekä sitä omaisuutta,
+minkä Odysseus itse on sodissa koonnut."
+
+Eurymakos lausui:
+
+"Yksin jumalat tietävät, kuka Itakan hallitsijaksi tulee. Sinun talosi
+on kuitenkin sinun yksityisomaisuuttasi. Mutta kerro, ken oli äskeinen
+vieras ja mistä hän tuli? Toiko hän tietoja isästäsi vai omilla
+asioillaanko hän luonasi kävi? Miksi hän niin nopeasti poistui ja
+miksei hän kenenkään seuraa etsinyt? Ja kuitenkin näki hänestä, ettei
+hän ollut halpaa sukua."
+
+Ystävällisesti vastasi Telemakos:
+
+"Oi, Eurymakos, se päivä ei koita, jolloin isäni palaisi. En usko sitä,
+vaikka ennustajat, joilta äitini kyselee, niin sanoisivatkin. Kysyit,
+ken vieras oli. Hän sanoi olevansa Mentes, Tafian kuningas."
+
+Ilta kului yhä pitemmälle ja kosijat viettivät sitä soittaen ja
+tanssien, kunnes vihdoin kukin läksi huoneeseensa. Telemakoskin astui
+omiin kammioihinsa monien ajatusten risteillessä hänen aivoissaan.
+Vanha, viisas Eurykleia, joka nuoresta neidosta asti oli ollut talossa
+ja hoitanut Telemakoa lasna, astui edellä valaisten soihdulla tietä.
+Kauniissa huoneessaan laskeutui Telemakos vuoteelleen Eurykleian
+järjestellessä hänen vaatteensa ja ripustaessa ne naulaan. Sen tehtyään
+hiipi vanhus hiljalleen pois sulkien oven jäljessään. Mutta nuorukainen
+ei vaipunut uneen, vaan suunnitteli mielessään Atenen neuvomaa matkaa.
+
+
+
+
+TOINEN RUNO.
+
+
+Aamun valjetessa Telemakos kutsutti kansan kokoon. Kun tori oli
+nopeasti täyttynyt, tuli hän kahden koiran seuraamana, kuparinen keihäs
+kädessä, itse paikalle ja Atene loi merkillisen jumalaisen loisteen
+hänen ympärilleen, niin että kaikki, yksin vanhimmatkin, tekivät
+hänelle kunnioittavasti tilaa hänen astuessaan isänsä paikalle.
+
+Kokoukseen oli saapunut myös vanha, kokenut Aigyptios, jonka pojista
+eräs oli lähtenyt Troiaan Odysseun kanssa ja jota hän yhä katkerasti
+suri. Kaksi hänen pojistaan hoiti isänsä kanssa maita, neljäs vietti
+päivänsä kosijain parissa Odysseun talossa.
+
+Tämä viisaudestaan kuulu vanhus ryhtyi ensimäisenä puhumaan:
+
+"Vuosia on kulunut siitä päivästä, jolloin viimeksi, jalon Odysseun
+kutsumina, olimme täällä koossa. Ken on meidät nyt kutsunut?
+Telemakosko? Onko hän saanut tietoa sotaan lähteneistä vai haluaako hän
+kanssamme neuvotella tärkeistä asioista? Miten lieneekin, siunatkoon
+Zeus hänen aikeensa ja suokoon niiden menestyä."
+
+Telemakos, joka iloitsi vanhuksen ystävällisistä sanoista, nousi nyt
+puhumaan:
+
+"En ole saanut lähteneistä tietoa, mutta tahtoisin kääntyä teidän,
+Itakan miesten puoleen, pyytäen teiltä apua. Isäni on kerran kuninkaana
+teitä hallinnut, mutta nyt tahtovat kansamme parasten miesten pojat
+pakottaa äitini vastoin tahtoaan naimisiin, ja vastausta odotellessaan
+tuhlaavat koko omaisuutemme. Lopettakaa tämä vääryys ja antakaa minun
+suruineni olla rauhassa, muuten vedätte Zeun koston päällenne!"
+
+Itkien hän lopetti puheensa ja kaikki tunsivat myötätuntoa tuota nuorta
+miestä kohtaan. Nousi silloin kosijain joukosta Antinous vastaamaan:
+
+"Telemakos, ällös meitä soimaa, vaan soimaa äitiäsi, joka on viekkain
+kaikista vaimoista. Neljäs vuosi on kohta loppuun kulunut siitä kuin
+tänne tulimme ja äitisi yhä kohtelee meitä viekkaudella. Kaikille hän
+lähettää tervehdyksiä, kaikissa pitää toivoa yllä, vaikka ajatukset
+askartelevat muualla. Pitkän kankaan hän loi, kangaspuihin pani ja
+lausui: 'Jalosukuiset kosijani, älkää häitäni kiirehtikö, sallikaa
+minun kutoa tämä kangas Laerteen kuolinvaipaksi. Jos se kesken jää,
+jäävät langat käyttämättä!' Näin hän puhui. Kolme vuotta häntä
+uskoimme, kunnes petos tuli ilmi. Minkä hän päivällä kutoi, sen hän
+yöllä purki. Lähetä äitisi luotasi isänsä kotiin, siellä
+valmistettakoon hänen myötäjäisensä ja valittakoon puoliso. Siihen asti
+kuin sen teet, elämme talossasi ratkaisua odottaen."
+
+"En voi, oi Antinous, ajaa talosta äitiäni, joka minulle on elämän
+antanut ja minua lasna hoitanut. Kosto kerran kohtaisi minua
+sellaisesta teosta. Mutta lopettakaa te hurjistelunne ja vierailkaa
+toistenne luona."
+
+Hänen siinä puhuessaan lähetti Zeus kaksi kotkaa. Nämä leijailivat
+ensin liikkumattomin siivin rauhallisesti rinnakkain. Mutta
+saavuttuaan kokoontuneitten kohdalle ne alkoivat lyödä siivillään
+voimakkaasti ilmaa, lennellä edestakaisin ja katsella uhkaavasti alas
+kansanjoukkoon. Samassa ne syöksyivät toistensa kimppuun ja lensivät
+sitten toisiaan raadellen pois yli kaupungin talojen. Kaikki olivat
+huomanneet lintujen lennon ja kyselivät nyt äänekkäästi ihmetellen,
+mitä se merkitsisi.
+
+Tietäjä Aliterses ymmärsi lintujen lennosta lukea jumalien tahdon ja
+hänpä nyt selitti:
+
+"Varokaa, kosijat ja te muutkin. Suuri onnettomuus uhkaa teitä kaikkia.
+Kun Odysseus läksi Troiaan, ennustin, että hän tulisi paljon kovaa
+kokemaan ja vihdoin palaamaan tuntemattomana kahdenkymmenen vuoden
+kuluttua. Nyt se aika on kulunut ja Odysseus saapuu varmasti."
+
+Kosijat vastasivat pilkaten tietäjän sanoihin, mutta Telemakos lausui:
+
+"On turhaa puhua teille, te korskeat kosijat. Pyydän vain laivaa ja
+kahtakymmentä soutajaa lähteäkseni Spartaan ja Pyloon kuulemaan,
+tietääkö kukaan mitään isästäni. Jos kuulen hänet kuolleeksi, palaan
+kotiin, pystytän hänelle muistomerkin ja vietän juhlalliset
+hautajaiset. Silloin on äitini valmis uuteen avioliittoon."
+
+Hän istuutui ja puhumaan nousi nyt vanha Mentor, Odysseun ystävä, jolle
+hän lähtiessään oli uskonut kotinsa valvonnan. Hän sanoi:
+
+"Kuulkaa minua, miehet Itakan! Soisin tästä lähtien saavanne kuninkaan
+ankaran ja säälimättömän, koska te olette voineet unohtaa Odysseun,
+joka kohteli kansaansa kuin isä lapsiaan. Kosijoista en puhukaan,
+heitä uhkaa perikato, vaan teitä muita moitin siitä, että
+sallitte kuninkaanne talossa niin elettävän. Olettehan te toki
+monilukuisemmatkin kuin nuo röyhkeät kosijat."
+
+Silloin nousi Leokritos kosijain puolesta puhumaan:
+
+"Joutavia juttelet, Mentor. Yllytäthän kansaa vastaamme. Se on supi
+suotta. Vaikkapa itse Odysseus palaisi, niin kävisipä huonosti hänen,
+jos ryhtyisi meitä karkoittamaan. Ei, hyvät miehet, lähteköön kukin
+töilleen. Mentor ja Aliterses pitäkööt huolta Telemakon matkasta. Siitä
+tuskin kuitenkaan mitään tulee."
+
+Tähän päättyi kansankokous. Kukin kävi askareilleen, kosijat Odysseun
+taloon.
+
+Telemakos astui yksin meren rannalle, pesi merivedessä kätensä ja
+kääntyi rukoillen Atenen puoleen:
+
+"Auttaos minua, suuri jumalatar, joka eilen luonani vierailit ja
+kehoitit minua lähtemään isääni etsimään! Auta minua, sillä kansa ja
+etenkin nuo korskat kosijat tahtovat matkaani estää."
+
+Hänen siinä rukoillessaan pysähtyi jumalatar hänen viereensä Mentorin
+hahmossa:
+
+"Jos olet Odysseun ja Penelopen poika, et saa peljäten jättää matkaasi
+suorittamatta. Älä huolehdi siitä, mitä kosijat sanovat, he, raukat,
+eivät aavista, mikä kohtalo heitä uhkaa. Samana päivänä he joutuvat
+kaikki kuoleman saaliiksi. Mene rauhassa kotiisi, vietä iltasi heidän
+kanssaan ja varusta viinit ja viljat sekä muut matkatarpeet. Minä pidän
+huolta sekä laivasta että miehistöstä."
+
+Kun Telemakos saapui kotiinsa, olivat kosijat pihalla, mikä vuohta
+teurastamassa, mikä mitäkin askaroimassa. Antinous kävi nauraen häntä
+vastaan, tarttui hänen käteensä ja sanoi:
+
+"Terve, rakas Telemakos! Syö, juo ja riemuitse kerallamme. Kyllä muut
+sinulle sekä laivan että miehet valitsevat, siitä saat olla huoleti."
+
+Mutta Telemakos veti hiljaa kätensä pois, virkkaen:
+
+"En halua kanssanne iloita. Te olette kauan minulle vain vahinkoa
+saattaneet. Nyt olen mieheksi varttunut ja toivotan kostoa teille.
+Matkaani ei mikään voi estää, ja ellen täältä laivoja saa, saan niitä
+muualta."
+
+Kosijat silloin pilkkaamaan häntä mikä sanoen mitäkin. Eräs virkkoi:
+
+"Telemakos aikonee hakea Spartasta ja Pylosta apua murhatakseen meidät
+kaikki tai kenties hän tuo salaista myrkkyä, jota sekoittaa juomaamme."
+
+Toinen jatkoi:
+
+"Tai ehkäpä hän Odysseun tavoin harhailtuaan joutuu itse surman
+suuhun. Mutta siten hän, mies parka, tekee meidän asemamme vielä
+vaikeammaksi, sillä silloin on meidän jaettava keskenämme vielä
+hänenkin perintö-osansa. Ainoastaan talon annamme hänen äidilleen ja
+tämän tulevalle puolisolle."
+
+Tällaista hän sai kuulla ympäriltään, mutta hän jätti heidät ja astui
+isänsä suuriin varastosaleihin, joissa säilytettiin kasottain kultaa ja
+hopeaa, arkuttain vaatteita ja suurin määrin kallisarvoisia öljyjä.
+Siellä oli myös kalliit varastot vanhoja viinejä, joita ainoastaan
+kuningas itse sai käyttää. Eurykleia, talon uskottu, säilytti tarkoin
+näiden varastojen avaimet.
+
+"Rakas hoitajani", virkkoi Telemakos hänelle, "pane kahteentoista
+kannelliseen astiaan lähinnä parasta viiniä ja täytä yhtä monta säkkiä
+parhaalla viljalla. Tulen ne itse noutamaan äitini mentyä levolle.
+Lähden Spartaan ja Pyloon etsimään isääni, mutta älä sinä tästä kerro
+mitään äidilleni."
+
+Tämän kuultuaan alkoi uskollinen Eurykleia katkerasti itkeä:
+
+"Rakas lapsi, minne sinä aiot mennä avarassa maailmassa? Sinä
+ainokaisemme, jää'ös kotiin! Pois mentyäsi keksivät kavalat kosijat
+turmion sinulle. Älä mene!"
+
+Mutta nuorukainen vastasi:
+
+"Älä huolehdi, lähden jumalain kehoituksesta. Vanno vain, ettet
+äidilleni ilmoita mitään matkastani, ennenkuin yksi- tai kaksitoista
+päivää on kulunut, ellei hän sitä ennen minua kaipaa."
+
+Eurykleia vannoi valan ja ryhtyi sitten täyttämään viiniastioita ja
+viljasäkkejä. Telemakos taas kävi kosijain joukkoon.
+
+Sillä aikaa kulki Atene, ottaen Telemakon hahmon, kaupungilla, kooten
+paraita miehiä laivaan, jonka hän myös hankki.
+
+Kun aurinko laski ja hämärä verhosi kaupungin, saapui hän Mentorin
+hahmossa Odysseun talolle, uuvutti kosijat uneen ja kutsui Telemakoa:
+
+"Joudu, laivaväkesi odottaa, aika rientää!"
+
+Kookasta Atenea seuraten riensi Telemakos rantaan, jossa kaikki oli
+valmiina. Täällä hän kääntyi soutajien puoleen, lausuen:
+
+"Tulkaa kanssani! Matkatarpeemme ovat varastohuoneissamme valmiina.
+Mutta liikkukaa hiljaa talossa, ettette herätä nukkuvia, sillä
+lähdöstäni ei tiedä kenkään, yhtä palvelijaa lukuunottamatta, ei edes
+äitini."
+
+Matkatarpeet tuotiin laivaan, Telemakos asettui keulaan ja Atene
+pysähtyi hänen viereensä. Hohtavat purjeet nostettiin, ja laiva kiiti
+myötätuulessa iltaruskon kultaamalla merellä. Aallot löivät riemuiten
+leikkiä laivan ympärillä. Mutta Telemakos ei unohtanut uhrata viinejä
+jumalille, etenkään Atenelle.
+
+
+
+
+KOLMAS RUNO.
+
+
+Seuraavana päivänä auringon noustua keskitaivaalle saapui Telemakon
+laiva Pyloon, jossa Nestor hallitsi. Rannalle oli kokoontunut paljon
+kansaa uhraamaan Poseidonille. Siellä oli yhdeksän joukkoa, kussakin
+viisisataa miestä, ja joka joukolla oli yhdeksänsataa härkää.
+
+Tulijat käärivät purjeensa ja pysähtyivät rannalle. Atene kääntyi nyt
+Telemakon puoleen, sanoen:
+
+"Nyt, ystäväni, on sinun astuttava viisaan Nestorin eteen. Olet
+lähtenyt matkaan saadaksesi tietoja isästäsi. Nestor on sanova totuuden
+ja kertova sinulle, mitä hän isästäsi tietää."
+
+Telemakos vastasi:
+
+"Mentor, miten uskallan häntä lähestyä. En ole oppinut vielä puhumisen
+suurta taitoa ja onhan sopimatonta, että nuorempi kyselee vanhemmalta."
+
+"Sinun on itse mietittävä alkusanat, kyllä jumalat sitten sinua
+auttavat eteenpäin."
+
+Näin sanoen astui kookas Atene edellä ja Telemakos seurasi häntä
+Nestorin luo, joka poikineen istui juhlaa valmistelevan kansansa
+keskellä. Vieraitten lähestyessä kokoontuivat kaikki heidän ympärilleen
+ja Nestorin poika Peisistratos astui heitä vastaan, johtaen heidät
+hiekkarannalle levitetyille patjoille istumaan. Sitten hän toi Atenelle
+viinipikarin, kehoittaen häntä vanhempana vieraana ensin juomaan,
+uhraamaan meren jumalalle ja antamaan pikarin sitten nuoremmalle
+ystävälleen.
+
+Atene, iloiten nuorukaisen huomaavaisuudesta, tarttui kultapikariin
+rukoillen:
+
+"Suuri Poseidon, kuule pyyntöni, suo Nestorin ja hänen poikansa
+menestyä ja palkitse muille Pylon miehille heidän uhrinsa. Meitäkin
+auta, meille suotuisa kotimatka suo ja asiamme toimitetuksi saata."
+
+Saatuaan kultapikarin rukoili Telemakoskin samoin.
+
+Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, kääntyi kunnianarvoisa Nestor
+heidän puoleensa:
+
+"Nyt saanemme kuulla, millä matkoilla vieraamme ovat, mistä tulette,
+mihin menette ja mitä asioita ajatte?"
+
+Telemakos vastasi Atenen rohkaisemana:
+
+"Nestor, Neleun poika, kreikkalaisten ylpeys! Tulemme Itakasta ja
+matkamme määrä on täällä. Tulimme kuulemaan, mitä tiedät Odysseusta,
+isästäni, tuosta kovia kokeneesta miehestä, joka ennen taisteli
+rinnallasi Troiassa. Kaikista muista uroista tiedetään jotain. Ken on
+onnellisesti kotiinsa saapunut, kenet on kuolema kohdannut. Isästäni
+vain ei tiedetä, onko hän vihollisen kädestä surmansa saanut, vai
+merikö hänet on saaliikseen vienyt. Pyydämme sinua, sano, mitä tiedät.
+Näitkö omin silmin hänen kuolemansa vai oletko huhuna siitä tietoa
+saanut? Säälimättä kerro, jos kovakin on kohtalonsa ollut."
+
+Nestor vastasi hänelle:
+
+"Puheesi johtaa mieleeni koko sen hädän ja kurjuuden, jota Priamon
+kaupungissa saimme kokea. Paraat joukostamme kaatuivat siellä. Siellä
+lepää sotaisa Aias, siellä Akilleus, siellä myöskin jalo Patroklos.
+Sinne kätkin rakkaan poikani Antilokon ruumiin. Ken voi kertoa
+kärsimämme vaivat? Jos vuosia luonani viipyisit, väsyisit, ennenkuin
+kertomukseni niistä loppuisivat. Yhdeksän pitkää vuotta kesti sota,
+kunnes sen vihdoin Zeus saattoi loppuun. Kekseliäisyydessä ja
+viekkaudessa ei ollut toista jalon Odysseun vertaista. Eikä ole
+epäilystäkään siitä, ettet sinä olisi Odysseun poika, muotosi, yksinpä
+puheesikin sen todistaa. Harvoin lapsi niin vanhempaansa muistuttaa.
+Läpi elämän olimme ystäviä, aina yksimielisiä sekä ruhtinaitten
+kokouksissa että kansan keskellä. Mutta kerronpa sinulle mitä tiedän.
+
+"Kun sota oli loppunut, syntyi kreikkalaisten kesken riita siitä, oliko
+jo lähdettävä vai oliko ensin uhrattava jumalille. Puolet joukosta
+lähti kotimatkalle, niiden joukossa meidän laivamme sekä Odysseun.
+Alkutaival sujui hyvin. Jumalat soivat tyynen matkan, mutta silloin
+puhkesi taas keskinäinen riita, ja nyt kääntyi Odysseus takaisin
+uhraamaan jumalille. Vihdoin pääsin onnellisesti kotirantaan, samoin
+saapuivat Akilleun joukot hänen rohkean poikansa johtamina ja urhean
+Filokteteen sekä monien muiden urhojen laivat. Agamemnonin loppu oli
+surullinen. Kavala Aigistos hänet murhasi. Mutta jäihän Agamemnonilta
+poika, Orestes, joka kuninkaanmurhaajalle kosti. Niin sinäkin, poikani,
+nuori ja kaunis, näytä olevasi voimakas, silloin on kansasi sinua
+kunnioittava."
+
+Telemakos vastasi:
+
+"Orestes teki urostyön ja on siitä Kreikassa aina ylistys kaikuva.
+Kunhan jumalat soisivat minullekin sellaisen voiman, kostaisin
+kosijoille heidän julkeutensa."
+
+"Mainitsit kosijat", sanoi siihen Nestor. "Olen kuullut, että he
+majailevat kodissasi vasten tahtoasi. Mutta ken tietää, ehkäpä isäsi
+kerran palaa ja kaiken kostaa. Jospa Atene osoittaisi sinulle samaa
+rakkautta, mitä hän aikanaan isällesi osoitti, toimittaisi hän varmasti
+kosijoille muuta ajateltavaa."
+
+Mutta Telemakos arveli:
+
+"Liian paljon toivotat minulle, kuuluisa Nestor, liian paljon, jotta se
+koskaan voisi toteutua."
+
+Silloin puuttui puheeseen Atene:
+
+"Ystäväni, mitä nyt sanoitkaan! Ei ole jumalille vaikeata pelastaa
+ketään. Ainoastaan kuoleman käsistä eivät jumalat voi rakkaimpiaankaan
+auttaa."
+
+Mutta murheellisena lausui Telemakos:
+
+"Mentor, ällös enää puhu siitä, isäni kotiintulopäivä ei koita koskaan.
+Hän on joutunut kuolon synkän jumalattaren valtaan. Mutta sinulta,
+viisas Nestor, jonka sanotaan kolme miespolvea hallinneen, sinulta
+kysyn, kerro, miten Agamemnon kuoli, missä hänen veljensä Menelaos
+silloin oli? Eikö hän ollutkaan Argossa ja miten saattoi heikompi
+Aigistos voimakkaamman voittaa?"
+
+Nestor kertoi silloin nuorukaiselle:
+
+"Troiassa verisiä taisteluja käydessämme vietti Aigistos, Agamemnonin
+orpana, päivänsä Argossa koettaen vietellä kuningatarta, ihanaa
+Klytaimnestraa uskottomuuteen. Alussa jalosydäminen vaimo kauhistui
+tämän aikeita, mutta lopulta hän, onneton nainen, taipui. Kuningas oli
+lähtiessään jättänyt puolisonsa suojelemisen linnan laulajan huoleksi,
+mutta hänet tuo kavaltaja kuljetti kauas, asumattomaan saareen, jättäen
+sinne korppien saaliiksi. Ja silloin hän vihdoin sai kuningattaren
+pauloihinsa. Mutta jumalien lepyttämiseksi hän uhrasi runsaat uhrit.
+
+"Troiasta lähdin ystäväni Menelaon kanssa. Mutta saavuttuamme Attikan
+kärkeen, pyhään Sunioniin, lennätti Apollo kuolettavan nuolensa
+Menelaon oivaan perämieheen. Menelaos olisi halunnut rientää maihin
+hautaamaan ystävänsä, mutta Zeus, joka oli koko matkan vainonnut meitä,
+lähetti rajumyrskyn, joka hajoitti koko laivaston. Toiset laivat
+ajautuivat Kreetaan, toiset pirstoutuivat kallioihin, ja miehet
+pelastuivat hädin tuskin. Ainoastaan Menelaon viisi laivaa saapui
+eheänä Egyptin rantaan. Sillä aikaa kun Menelaos täällä vierailla
+mailla keräsi kultaa ja hopeaa, teki Aigistos hirmutyönsä ja pakotti
+kansan kuuliaisuuteen. Seitsemän vuotta kuuluu hän hallinneen rikkaassa
+Mykenessä, kunnes kahdeksantena saapui Atenasta nuori Orestes ja
+murhasi petturin. Samana päivänä palasi myöskin Menelaos, laivat
+täpötäynnä rikkauksia. -- Ja nyt, poikani, älä sinäkään kulje kauas
+kodistasi, vaan pysy sen lähettyvillä, eihän tiedä, milloin sinuakin
+tarvitaan. Kehoitan sinua kuitenkin ensin käymään Menelaon luona. Hän
+on vasta palannut kaukaisilta mailta koettuaan monet vastukset. Hän,
+rehellinen mies, kertoo sinulle, mitä tietää. Lähde Lakedaimoniin
+laivoinesi, tai jos haluat sinne maitse kulkea, ovat hevoseni
+käytettävinäsi ja joku pojistani lähtee kerallasi."
+
+Niin puhui viisas Nestor. Mutta aurinko oli jo ennättänyt laskea ja
+hämäriin verhota maat. Silloin virkkoi Atene:
+
+"Jo on aika puheet lopettaa ja jumalille uhrata. Ei ole soveliasta
+myöskään jumal'uhrien ääressä valvoa, sillä aurinko on jo laskenut."
+
+Atenen kehoitusta toteltiinkin, ja kun uhrit oli uhrattu, aikoivat
+Telemakos ja Atene palata takaisin laivaansa. Mutta silloin pysäytti
+Nestor heidät:
+
+"Ei suinkaan, ystäväni, eiväthän jumalatkaan sallisi, että te
+lähtisitte Nestorin luota laivaan yötänne viettämään. On meillä toki
+vuoteita ja vaippoja teillekin asti. Niin kauan kuin Nestor elää, ei
+kuuluisan Odysseun poika täällä vieraillessaan saa laivan kannella
+nukkua."
+
+"Oikein puhut, viisas Nestor", lausui vale-Mentor. "Telemakos levätköön
+luonasi, mutta minä menen laivaan ja kerron sen nuorelle miehistölle,
+miten asiat ovat. Huomenna lähden Kaukoniaan asioilleni, sillä aikaa
+kuin sinä lähetät poikasi Telemakon mukana Spartaan."
+
+Sen sanottuaan nousi Atene merikotkana lentoon kadoten pilviin. Kaikki
+seisoivat hämmästyneinä, mutta Nestor tarttui Telemakon käteen, sanoen:
+
+"Nyt näen, nyt tiedän, ettet voi olla halpamielinen, koska jo noin
+nuorena sinua jumalat suosivat. Se ei voinut olla kukaan muu kuin
+Pallas Atene. Hän sinun isääsikin erikoisesti suosi."
+
+Ja kääntyen jumalattaren puoleen rukoili vanhus Atenen suojelusta
+omallekin kodilleen, luvaten uhrata kultasarvisen hiehon.
+
+Ja niin lähtivät kaikki kohti kuninkaan ihanaa palatsia, jossa heille
+tarjoiltiin kalliita, vuosikymmenen vanhoja viinejä. Yönsä vietti
+Telemakos palatsin sisäsuojissa toverinaan Nestorin poika Peisistratos,
+kuulu keihäänheittäjä.
+
+Seuraavana aamuna astui viisas Nestor linnastaan ulos ja istuutui
+valtikka kädessä hohtavan valkoiselle, oven vieressä olevalle kivelle,
+jolla hänen isänsä Neleus oli aikanaan usein istunut. Kaikki hänen
+kuusi poikaansa astuivat hänen luokseen ja Telemakolle tarjottiin
+paikka urhean Peisistraton rinnalle. Kun kaikki olivat kokoontuneet,
+alkoi vanhus:
+
+"Nyt rientäköön kukin työhön! Yksi teistä lähteköön niityille paimenen
+luo; sieltä tuotakoon eilisiltana Atenelle lupaamani hieho. Toinen
+menköön laivalle käskemään Telemakon väkeä tänne linnaan. Kolmas
+kutsukoon tänne kultasepän kultaamaan uhrieläimen sarvet. Te muut
+saatte jäädä kotiin juhla-ateriaa valmistamaan."
+
+Kaikki kuninkaan käskyt täytettiin nopeasti. Kun hiehon sarvet oli
+kullattu, toimitettiin juhlallinen uhri kaikkien Nestorin poikien ja
+heidän puolisoittensa läsnäollessa. Uhrin jälkeen johti Nestorin tytär,
+kaunis Polykaste, Telemakon kylpyyn ja hieroi häntä hyvänhajuisilla
+öljyillä.
+
+Kun juhla-ateria oli nautittu, kehoitti Nestor poikiaan valjastamaan
+vaunujen eteen parhaat juoksijat, kuninkaan viinejä pantiin
+matka-eväiksi ja vaunuihin astui Telemakos sekä urhea Peisistratos,
+joka voimakkain käsin tarttui ohjaksiin. Pimeän tultua he yöpyivät
+Ferain kaupunkiin, kuningas Diokleen luo, aamulla ani varahin he
+jatkoivat matkaa ja saapuivat seuraavana iltana perille Lakedaimoniin.
+
+
+
+
+NELJÄS RUNO.
+
+
+Spartassa, kuningas Menelaon palatsissa, vietettiin parast'aikaa suuria
+juhlia, kaksoishäitä. Toisena morsiusparina oli kuninkaan ihana tytär
+Hermione, suloinen kuin rakkauden jumalatar, ja Akilleun poika,
+myrmidonien kuningas Neoptolemos, toisena morsiusparina Menelaon poika,
+voimakas Megapendes ja spartalaisen Alektorin tytär. Ensinmainittu
+avioliitto oli päätetty jo Troiassa, mutta nyt vasta sallivat jumalat
+sen päätöksen toteutua. Vieraita oli paljon, soitto soi, laulajat
+lauloivat ja keskellä salia karkeloivat tanssijat.
+
+Peisistratos ja Telemakos pysäyttivät kaksivaljakkonsa portin eteen.
+Linnan ylihovimestari huomasi heidät ja riensi heti Menelaon luo,
+virkkaen:
+
+"Kuningas, kaksi vierasta pysäytti hevosensa porttisi eteen. Asultaan
+he ovat kuin kuninkaan poikia. Riennänkö riisumaan valjaat vai neuvonko
+heitä muualta asuntoa etsimään?"
+
+Tyytymättömänä tähän hovimestarinsa kysymykseen Menelaos vastasi:
+
+"Mehän olemme saaneet niin paljon vieraanvaraisuutta osaksemme
+maailmalla matkatessamme, lähettäisimmekö heidät siis pois. Ei
+suinkaan! Riennä riisumaan hevoset ja johda vieraat juhliimme."
+
+Puhuteltu kiirehti täyttämään käskyä, vei hevoset talliin ja johti
+vieraat komeaan linnaan. Täällä nämä ihmetellen katselivat salien
+komeaa loistoa. Kun he olivat kylpeneet ja saaneet uudet, komeat
+viitat, saatettiin heidät kuninkaan luo. Orjattaret toivat vettä
+kultakannuilla, huuhtelivat vieraitten kädet hopeamaljoissa ja
+kattoivat sitten heille ruokapöydät. Menelaos tervehti heitä, pyysi
+aterioitsemaan ja virkkoi:
+
+"Kun olette ravitut, kertokaa, keitä olette ja mikä on asianne.
+Kuninkaitten sukua olette, siitä puhuu käytöksenne."
+
+Syötyään kumartui Telemakos ihmeissään ystävänsä puoleen:
+
+"Katsos, Peisistratos, katsos tätä kullan ja hopean hohtoa. Täällä on
+kuin Olympon saleissa Zeun luona."
+
+Menelaos kuuli nuorukaisen sanat ja virkkoi hänelle:
+
+"Ei kenkään kuolevainen voi Zeun kanssa kilpailla, ja lienee muillakin
+yhtä suuria rikkauksia kuin minulla. Mutta vaivalla nämä ovat saadut.
+Vaikka omistaisin ainoastaan kolmanneksen tästä kaikesta, olisin kyllin
+onnellinen, kunhan ei tarvitsisi surra sotatielle sortuneita. Ja
+katkerimmin kaikista suren verratonta Odysseusta. Elääkö hän vai onko
+hän kuollut, siitä ei tiedä kenkään."
+
+Telemakos, kuullessaan isästään puhuttavan, peitti purppuraviitallaan
+kasvonsa, jotteivät kyyneleet näkyisi. Silloin Menelaos huomasi, että
+nuori vieras oli Odysseun poika. Hän miettimään, puhuisiko
+nuorukaiselle vielä hänen isästään vai koettelisiko häntä toisin
+sanoin. Hänen siinä miettiessään astui sisään kauneudestaan kuulu
+Helena-kuningatar. Heti riensi kolme orjaa palvelemaan häntä. Yksi
+asetti esille komean istuimen, toinen levitti maahan hienon villavaipan
+ja kolmas ojensi hänelle hopeakorin, jonka hän kerran oli saanut
+lahjaksi Egyptin kuningattarelta Alkandralta. Korissa oli mitä
+hienointa lankaa, Helenan kehräämää, ja nytkin hän otti käteensä
+kultavärttinän. Istuttuaan kääntyi ihana kuningatar puolisonsa puoleen:
+
+"Sano, joko tiedät keitä vieraamme ovat? Arvannenko oikein, mutta en
+milloinkaan ole nähnyt ketään, joka olisi niin Odysseun näköinen kuin
+tämä vieras. Hänen pieni poikansa jäi kotiin isän lähtiessä minun,
+heikon naisen puolesta käytyyn kovaan taisteluun Ilionin muurien
+edustalle."
+
+"Puolisoni", vastasi hänelle Menelaos, "samoin olen minäkin arvellut.
+Kädet, jalat, kasvot, katse, pään muoto, yksinpä hiuksetkin ovat samat
+kuin Odysseulla. Ja kun hänen kärsimyksistään puhuin, näin, miten
+kyyneleet vierivät vieraamme silmistä, vaikkakin hän koetti sitä
+peittää."
+
+Peisistratos, Nestorin poika, lausui silloin:
+
+"Oikein sanot, Menelaos. Hän on Odysseun poika Telemakos ja on nyt
+saapunut luoksesi kysymään sinulta neuvoa. Sillä vaikeata on
+nuorukaisen isätönnä, turvatonna asua kodissaan, jonka vieraat tahtovat
+tuhota."
+
+Menelaos sai lausumaan:
+
+"Olen siis saanut kotiini sen ystäväni pojan, joka minun tähteni on
+saanut kovimmat kokea. Jos Zeus olisi suonut minulle onnen hänet vielä
+kerran tavata, olisin ystävyyteni osoitteeksi lahjoittanut hänelle
+Argossa kaupungin ja asunnon, jonne hän olisi saanut tuoda koko Itakan
+kansan. Silloin olisimme saaneet usein tavata toisiamme ja viettää
+yhdessä vanhuutemme päivät. Mutta jumalat eivät ole sitä sallineet."
+
+Hänen sanansa saivat kyyneleihin sekä kuninkaan itsensä että ihanan
+Helenan ja Telemakon. Eipä Peisistratoskaan voinut kyyneleitään
+pidättää, sillä hänen mieleensä johtui hänen Antilokos-veljensä, joka
+sai Troiassa surmansa. Mutta hän lausui:
+
+"Kuningas, sinua, jos ketä, kutsuu isäni viisaaksi kertoellessaan
+salissamme sinusta. Mutta ehkä sittenkin tahdot neuvoani noudattaa.
+Itku ja suru eivät sovi juhla-ateriaan. Koittaahan päivä huomennakin.
+Vaikka toiselta puolen: miksi emme itkisi rakkaita vainajia! Ja olihan
+siellä minunkin armas veljeni, joka ei suinkaan ollut kreikkalaisten
+huonoimpia. Sinäkin tiedät, että hän oli juoksussa nopea ja sodassa
+urhea."
+
+"Viisaasti puhut", lausui Menelaos. "Näen, että olet onnellisen
+Nestorin älykäs poika. Jatkakaamme ateriaamme. Huomenna keskustelen
+Telemakon kanssa."
+
+Ihana Helena sekoitti silloin viinipikareihin nestettä, jolla on se
+ominaisuus, ettei sitä nauttinut sinä päivänä tunne surua eikä vuodata
+kyyneltäkään, vaikka hänen oma isänsä tai äitinsä joutuisi kuolon
+uhriksi aivan hänen silmäinsä edessä. Tämän taikajuoman hän oli saanut
+egyptiläiseltä kuninkaantyttäreltä Polydamnalta. Egyptissä kasvaakin
+monenlaisia yrttejä ja siellä on kukin oma lääkärinsä. Tämän ihmejuoman
+valmistettuaan Helena puhui:
+
+"Menelaos, Atreun poika, ja te muut Kreikan miehet! Ei Zeus ole
+kaikille samaa kohtaloa suonut. Toisilla on iloa, toisilla surua. Mutta
+iloitkaa nyt te. Minäkin kerron teille Odysseusta, vaikk'en osaakaan
+kertoella hänen urotöistään sodassa. Troiassa ollessamme hän pukeutui
+kerran mitä kehnoimpiin riepuihin, orjan pukuun ja hiipi vihollisen
+kaupunkiin. Täällä hän kulki kerjäläisenä eikä kenkään tuntenut häntä.
+Minä kuitenkin tunsin ja koetin saada häneltä tietoa hänen aikeistaan.
+Mutta viekkaasti hän vältti kysymykseni. Vasta sitten kuin olin hänet
+kylvyssä öljyillä voidellut ja vannonut pitäväni salassa tiedot, sain
+kuulla kaikki akaialaisten suunnitelmat. Ja kaupungista pois
+lähtiessään hän surmasi suuret joukot troialaisia. Naiset itkivät,
+mutta minä iloitsin, sillä kaipasin kipeästi kotiini puolisoni ja
+pienokaiseni luo."
+
+Kuningas lausui siihen:
+
+"Totta puhut, puolisoni. Odysseun vertaista ei ole toista. Suurta
+malttia hän osoitti, kun me kaikki parhaat kreikkalaiset istuimme tuon
+puuhevosen sisässä, jonka avulla Troian tuhosimme. Siellä ollessamme
+lähenit sinä hevosta. Varmasti joku jumala, joka katsoi Troian parasta,
+sinut sinne johti. Sinä kuljit sen ympäri ja mainiten nimeltä
+ruhtinaitamme, matkit heidän puolisoittensa ääntä. Silloin oli vaikeata
+vaieta, niin voimakas koti-ikävä täytti mielemme ja moni olikin joko
+astumaisillaan hevosesta ulos tai huutamaisillaan sinulle, ellei
+Odysseus olisi pakottanut meitä vaikenemaan. Siten hän pelasti
+kreikkalaiset. Omin käsin hän tukki innokkaimman suun, kunnes Atene
+johti sinut pois."
+
+Surumielin virkkoi Telemakos:
+
+"Niin viisas oli Odysseus ja sittenkin hän on joutunut turmion omaksi.
+Mutta jo on aika käydä levolle, jotta huomenna jaksamme uusin voimin
+nousta."
+
+Kuningatar lähetti silloin orjattarensa valmistamaan vieraille
+purppuravaippaiset vuoteet.
+
+Varhain seuraavana aamuna pukeutui Menelaos kuninkaanvaippaansa, vyötti
+vyölleen terävän miekkansa ja sitoi jalkaansa kevyet sandaalit.
+Pukeuduttuaan hän kääntyi Telemakon puoleen, sanoen:
+
+"Ystäväni, nyt toivon sinun vastaavan suoraan, mikä sinut saattoi tänne
+pyhään Spartaan? Koskeeko asia sinua yksin vai onko se yleisempää
+laatua?"
+
+Telemakos vastasi siihen:
+
+"Läksin tänne saadakseni kuulla sinulta isästäni. Vieraat miehet,
+äitini kosijat, täyttävät talon ja tuhlaavat kaiken omaisuuteni eikä
+mistään näy apua. Siksi saavuin tänne ja nyt pyytämällä pyydän, jos
+jotain tiedät isästäni, joko sitten itse olet nähnyt tai muilta
+kuullut, niin sano suoraan minua säälimättä, vaikka kohtalonsa kovakin
+olisi ollut."
+
+Vihasta punastuen vastasi silloin Menelaos:
+
+"Jopa jotakin kuulla sain! Vai sinne kunnon miehen kotiin he aikovat
+vuoteensa raketa. Niin laskee hirvikin pienet vasikkansa leijonan
+luolaan, mutta kun leijona palaa, on vasikoiden loppu surkea. Niin on
+käypä silloinkin, kun Odysseus kerran palajaa. -- Pyysit minua
+kertomaan, mitä tiedän, ja olen sen tekevä. Mitään peittelemättä
+kerron, mitä vanhalta merenhaltijalta kuulin.
+
+"Kaipasin kipeästi kotiin, mutta jumalat pidättivät laivani
+parisenkymmentä vuorokautta Faros saaren rannassa -- päivän matkan
+päässä Niilin suusta. Olin uhrannut heille liian vähän. Suotuisia
+tuulia ei vaan kuulunut, ruokavaramme olivat lopussa ja miehistömme
+nääntymäisillään. Eräänä päivänä olin murheellisena yksin kävelemässä
+kaukana laivamiehistä, jotka koettivat nälkänsä sammukkeeksi
+kalastella. Silloin läheni minua merenhaltija Proteun tytär Eidotea,
+jonka sydän heltyi tuskamme nähdessään. Hän virkkoi:
+
+"'Muukalainen, oletko ajattelematon vai niin uupunutko olet, ettet
+keksi mitään keinoa, millä lopettaa kärsimyksenne? Etkö näe, että
+miehistösi voimat aivan loppuvat?'
+
+"Vastasin hänelle:
+
+"'Ken lienetkin jumalattarista, sanon sinulle avoimesti, etten vapaasta
+tahdosta täällä viivy. Olen ehkä suututtanut jonkun jumalista, mutta
+kenen, sitä en tiedä. Sano sinä, ken se on, ja sano, miten kotiini
+pääsisin.'
+
+"Jalo jumalatar vastasi:
+
+"'Vieras, annan sinulle neuvon. Silloin tällöin tulee tänne isäni,
+vanha merenhaltija Proteus Aigyptios, joka on jumalaista syntyä. Jos
+onnistuisit tapaamaan hänet, saisit varman tiedon siitä, miten kauan
+vielä matkasi on kestävä. Ja jos pyydät, kertoo hän sinulle myös, mitä
+kotonasi on sillä aikaa tapahtunut.'
+
+"Vastasin hänelle:
+
+"'Neuvo minua vielä, miten pääsisin huomaamatta häntä niin lähelle
+ettei hän ihmistä minussa peljäten pois kaikkoaisi. Ei ole näet
+kuolevaisen huokeata jumalata voittaa.'
+
+"Tähän jalo jumalatar virkkoi:
+
+"'Muukalainen, kerron sinulle kaikki: Auringon noustessa keskitaivaalle
+kohoaa aalloista tietäjävanhus, länsilaineitten vaippaan verhottuna.
+Sieltä hän kohoaa asettuakseen levolle luolien varjoon. Mutta hänen
+kerallaan nousee sieltä myös Amfitriten, merenemännän, hyljekarja
+asettuen vanhuksen ympärille ja levittäen kaikkialle voimakasta
+suolaisen meren hajua. Aamun koittaessa johdan sinne sinutkin. Mutta
+kanssasi tulkoon kolme komean laivasi parasta miestä. Ensi töikseen hän
+tarkastaa karjansa ja laskee niiden luvun. Asetettuaan ne viisipäisiin
+joukkoihin ja vielä tarkoin niitä katseltuaan hän paneutuu kuni paimen
+nukkumaan laumansa keskelle. Huomattuanne ukon nukkuvan on teidän
+voimakkaasti ja uljaasti käytävä hänen kimppuunsa ja lujasti pidettävä
+kiinni hänen rimpuillessaan vastaan. Hän on koettava silloin
+muutellaida jos miksi, mitä taivaan ja maan välillä liikkuu, yksinpä
+tuleksi ja vedeksikin. Mutta yhä lujemmin vain puristakaa häntä, kunnes
+ukko alkaa selvästi sinulle puhella ja ottaa sen hahmon, mikä hänellä
+levolle käydessään oli. Silloin päästäkää hänet heti irti ja pyytäös
+nyt häntä kertomaan, ken jumalista sinua vainoaa ja miten voisit
+kotiisi päästä.'
+
+"Näin virkkaen vaipui jumalatar meren aaltoihin, mutta minä läksin
+kohti rannalla odottavaa alusta sydän huolia täynnä. Seuraavana aamuna
+astuin rannalle hartaasti rukoillen, kanssani kolme luotetuinta miestä.
+Mutta jumalatar olikin päättänyt viekkaudella voittaa isänsä. Hän
+kohosi aalloista, muassaan neljä vastateurastetun hylkeen vuotaa.
+Nopeasti hän kaivoi meille kuopat rantahiekkaan, asetti meidät niihin
+riviin ja peitti vuodilla. Tilamme oli ylen tukala, sillä heti alkoi
+meripetojen ellottava haju vaivata meitä kauheasti. Mutta suojelijamme
+oli armelias, hän antoi hengittääksemme ambrosiaa ja se haihdutti
+ilkeän hajun. Koko aamun odotimme kärsivällisesti. Merikarja nousi
+hitaasti vetten valtakunnasta ja asettui levolle peittäen kohta rannan,
+jota vaahtopäät aallot huuhtoivat. Puolenpäivän aikaan nousi vanhus
+merestä. Katseltuaan lihavia hylkeitä hän kulki toisen luota toisen luo
+laskien, montako kaikkiaan oli. Meidät hän laski ensimäiseksi ja
+paneutui sitten keskellemme lepäämään petosta aavistamatta. Silloin me
+karkasimme huutaen ylös ja tartuimme häneen voimakkain käsin. Hän
+tietysti pani koko taitonsa liikkeelle muuttuen milloin
+tuuheaharjaiseksi leijonaksi, milloin louhikäärmeeksi, milloin taas
+pantteriksi tai karjuksi. Kun se ei auttanut, tekeytyi hän juoksevaksi
+vedeksi ja vihdoin tuuheaksi puuksi. Mutta me pidimme hänestä kuitenkin
+väsymättä kiinni, kunnes hän kyllästyneenä vastusteluun kysyi minulta
+selvällä äänellä:
+
+"'Sano, oi Atreun poika, ken jumalista sinulle neuvot antoi, miten
+minut voi tavoittaa? Mitä minusta tahdot?'
+
+"Vastasin hänelle:
+
+"'Miksi teeskentelet ja kysyt asiaa, jonka varsin hyvin tiedät? Olen
+kauan ollut tällä saarella enkä tiedä, miten täältä pois pääsisin,
+vaikka sydämeni on tuskasta pakahtumaisillaan. Siksipä pyydän sinulta,
+kaikkitietävä jumala, sano, ken taivaan asukkaista matkaani estää, ja
+neuvo, miten merten teitä kotiini kulkea taidan?'
+
+"Hetipä vastasi vanhus:
+
+"'Ennenkuin laivaan astuit, olisi sinun ollut velvollisuus kantaa pyhät
+uhrit Zeulle ja muille jumalille, silloin olisit saanut purjehtia
+nopeasti yli sinimerien kotimaallesi. Nyt ei salli kohtalo sinun
+ystäviäsi tavata eikä ihanaan palatsiisi saapua, ennenkuin olet jälleen
+Niilille palannut ja siellä avaruuden iäisille asukkaille jumal'uhrit
+kantanut. Silloin vasta he suovat sinun ikävöimällesi matkalle lähteä.'
+
+"Niin hän lausui, ja sydämeni oli tuskasta murtumaisillaan
+ajatellessani pitkää, vaivalloista matkaa takaisin Niilille. Hillitsin
+kuitenkin itseni ja sanoin hänelle:
+
+"'Mitä minulta vaadit, sen teen, mutta kerro vielä, ovatko ne
+akaialaiset, jotka Nestorin ja minun kanssani lähtivät Troiasta,
+palanneet koteihinsa terveinä, vai liekö kova kuolo heidät matkalla
+kohdannut tai ovatko kenties saaneet ystävien sylissä silmänsä sulkea?'
+
+"Tietäjä vastasi:
+
+"'Miksi näitä kyselet, Atreun poika. Siitä tiedosta ei sinulle ole
+mitään hyötyä, päinvastoin vuodatat viljalti kyyneleitä kuullessasi
+kaikesta. -- Moni on vielä elossa, moni jo manalle mennyt. Ainoastaan
+kaksi Kreikan kuparihaarniskaista päällikköä päätti kotimatkalla
+päivänsä -- sodassahan olit itse näkemässä -- ja yksi ajelehtii yhä
+aavalla merellä. Haaksirikkoon joutui Aias, alkaakseni hänestä, mutta
+pelastui surmasta, kun Poseidon heitti hänet mahtaville Gyrain
+vuorille. Hän olisikin välttänyt kuoleman, vaikka Atene häntä vihasi,
+ellei hän olisi ylpeyden sokaisemana pilkannut jumalia ja kerskunut
+pelastuneensa. Itse Poseidon kuuli sen, tarttui silloin vihaa uhkuen
+jäntevin käsin kolmihaarukkaansa ja työnsi sillä vuoren mereen. Osa
+vuorta jäi pystyyn, mutta se, jolla Aias seisoi, suistui syvyyteen.
+Siihen loppui uhmaajan elon matka. Veljesi oli pelastunut ja Heran
+suojelemana purjehtinut jo yli möyryävän meren ja aikoi kiirehtiä
+Maleian vuorille. Mutta kova myrsky heitti hänet jälleen kauas
+raivoavalle merelle ja kuljetti sitten maan toiselle äärelle. Jumalat
+sallivat kuitenkin tuulen kääntyä ja niin hän pääsi onnellisesti
+kotiin. Suuri ja liikuttava oli hänen riemunsa saapuessaan isänmaansa
+rantaan; ilosta itkien hän syleili rannan hiekkaa. Mutta Aigistos oli
+asettanut vartijan torniin luvaten hänelle kolme kultatalenttia
+palkaksi, jos hän tehtävänsä suorittaa Aigiston mielen mukaan. Koko
+pitkän vuoden olikin vartija siellä jo vartioinut, ettei kuningas vaan
+huomaamatta maahan pääsisi. Nähtyään veljesi saapuvan, hän riensi
+ilmoittamaan päällikölleen, joka heti ryhtyi viekkaaseen juoneen.
+Kahdenkymmenen paraan soturin seurassa hän riensi hevosineen ja
+vaunuineen pahaa aavistamatonta hallitsijaa vastaan häntä muka
+tervetulleeksi toivottamaan. Kotona oli valmistettu juhla-ateria, mutta
+sen aikana hän keihästi Agamemnonin kuoliaaksi, kuten härkä isketään
+seimensä ääreen. Mutta silloin syntyneessä tappelussa saivat surmansa
+kaikki sekä kuninkaan että Aigiston miehet.'
+
+"Näin vanhus. Ankea oli tuska, minkä hänen sanansa saivat sydämeeni.
+Rannalle vaivuin ja itkin, itkin itkemistäni toivoen kuolemaa, kunnes
+meren jumala kääntyi jälleen puoleeni virkkaen:
+
+"'Menelaos, älä heikkoudellesi valtaa suo, eihän valitus mitään auta.
+Riennä sen sijaan kotiisi, kenties Aigistos elää vielä, ellei Orestes
+ole hänen päiviään jo päättänyt. Ainakin hautajaisten todistajaksi
+ennätät.'
+
+"Näin lausui Proteus, ja hänen sanansa herättivät sydämessäni jälleen
+innon ja rohkeuden. Sanoin hänelle:
+
+"'Nyt siis tiedän, mitä on tapahtunut, mutta vielä tahtoisin tietää
+jotain hänestä, joka merellä yhä ajelehtii, vai joko hän lie kuollut.'
+
+"'Tarkoitat Odysseuta, Laerteen poikaa, Itakan kuningasta. Olen nähnyt
+hänet. Kaukaisella meren saarella näin hänen katkeria kyyneleitä
+vuodattavan, sillä Kalypso, saaren sorjamuotoinen nymfi, ei laske häntä
+pois eikä hänellä ole ainoatakaan alusta käytettävänään. Sinä, Atreun
+poika, olet jumalien suojaama, sinut vievät he kerran lempeän
+Radamantyn, tuonelan tuomarin eteen, kauas Elysionin kentille maailman
+ääreen. Siellä on elo onnellista, ei siellä lumi, ei pakkanen eikä sade
+elämää rasita, vaan sinne, iäisen kevään maahan, leyhyttelee Okeanos
+aina raikkaita tuulahduksia. Sinne sinä joudut, sillä puolisosi, ihana
+Helena, on Zeun tytär.'
+
+"Sen sanottuaan vanhus katosi meren syvyyteen. Minä läksin urhoollisine
+miehineni astumaan laivaa kohti monenlaisten ajatusten risteillessä
+mielessäni. Seuraavan aamun koitteessa nostimme purjeet ja palasimme
+pyhälle Niilille. Siellä runsaat jumal'uhrit uhrattuamme ja
+kohotettuamme kummun veljeni muistolle lähdimme paluumatkalle. Jumalat
+olivatkin jo leppyneet ja soivat meille suotuisan kotimatkan.
+
+"Nyt, ystäväni, pyydän sinua viipymään luonani päiviä kymmenen,
+kaksitoista, ja kun sitten kotisaarellesi palaat, lahjaksi sinulle
+annan uhkeat vaunut kolmivaljakkoineen ja pikarin, josta jumalille
+uhrata saatat ja joka aina johtaa antajan mieleesi."
+
+Kuninkaan lopetettua lausui Telemakos:
+
+"Niin pitkäksi ajaksi älä minua pyydä Spartaan jäämään, Menelaos.
+Jaksaisin vuoden kokonaan täällä puheitasi kuunnella kotiini
+ikävöimättä. Suuri nautinto olisi parissasi olla, mutta Pylon rannalla
+odottavat minua mieheni kärsimättöminä. Siks'en voi viipyä. Lupaamasi
+kalliin lahjan säilytän pyhänä muistona. Mutta hevosesi eivät sovi
+Itakan vuorimaille. Jääkööt ne siis sinulle tänne talosi koristukseksi.
+Täältä laajat vainiot aukeavat, lotus ja kypressi täällä vihannoi ja
+vehnä- ja ohrahalmeet lainehtivat. Itakassa et tasankoja näe, eivät
+siellä niityt eteesi aukea, vuohet siellä vain vuorilla kiipeilevät, ja
+kuitenkin ovat ne karut seudut minulle rakkaimmat kaikista."
+
+Ystävällisesti hymyillen Menelaos silloin lausui: "Rakas lapsi, puheesi
+todistaa, että olet jalon isän jalo poika. Vaihetan lahjat. Annan
+sinulle itse Hefaiston takoman, Sidonin kuninkaan Faidimon lahjoittaman
+hopeamaljan, jota kultaraidat koristavat."
+
+Heidän siinä keskustellessaan saapuivat linnaan juhlille odotetut
+vieraat tuoden tullessaan vuohia, lampaita ja viinejä.
+
+Sillä aikaa elelivät kosijat Itakassa kuten ennenkin, urheillen ja
+leikkiä lyöden. Eräänä päivänä he huvittelivat keihään ja diskon
+heitolla vartavasten tasoitetulla kentällä. Ainoastaan Antinous ja
+Eurymakos, joukon komeimmat ja urheilussakin etevimmät, istuivat
+katselemassa. Silloin astui heidän eteensä Noemon, Fronion poika,
+kysyen:
+
+"Vieläkö Telemakos viipynee Pylossa kauan, onko se tiedossasi,
+Antinous? Laiva, jolla hän lähti, on minun ja nyt sitä itse
+tarvitsisin."
+
+Hämmästyneinä silmäilivät ruhtinaat toisiaan, heillä ei ollut
+aavistustakaan Telemakon lähdöstä, vaan he luulivat hänen jossain
+lammas- tai sikopaimenten luona majailevan. Vihdoin Antinous puhkesi
+puhumaan:
+
+"Kerro, mies, mitä tämä merkitsee, minne hän on mennyt ja mistä
+miehistön saanut? Omia orjiaanko hän on ottanut? Tahdon tietää kaiken
+tarkoin. Ottiko hän väkivalloin aluksesi vai lainasitko sen hänelle
+hänen rukoustensa liikuttamana?"
+
+Noemon vastasi silloin:
+
+"Mielelläni toki hänelle, murheitten painamalle, laivani annoin, enhän
+toisin voinut tehdä. Ja miehistönä hänellä ovat miestemme parhaat. Näin
+Mentorin päällikkönä laivaan nousevan, vai eikö lie ollut joku jumala,
+sillä olihan Mentor vielä eilisaamuna täällä joukossamme."
+
+Tämän sanottuaan hän jätti ruhtinaat, mutta viha kuohahti näiden
+sydämissä. Kosijat lopettivat leikkinsä ja kokoontuivat Antinoon
+ympärille, joka vihasta säkenöivin silmin puhui:
+
+"Voi meitä! Telemakos on ryhtynyt vaarallisiin töihin. Emme uskoneet
+hänen rohkenevan tälle matkalle lähteä, mutta nyt hän on työntänyt
+vesille laivan ja ottanut miestemme parhaat mukaansa. Vieköön Zeus
+häneltä voimat, ennenkuin hän ennättää meidät tuhota! Hankkikaa minulle
+laiva ja parikymmentä miestä, lähden väijymään häntä tuonne saaremme ja
+kallioisen Samos-saaren välille. Ja sen sanon, että hänen retkensä on
+saava huonon lopun."
+
+Kaikki myönsivät Antinoon viisaasti puhuneen ja suunnitelmaan, miten
+tuhota Telemakos, astuivat kaikki palatsiin. Mutta pianpa sai
+Penelopekin tiedon hankkeista. Medon oli näet kuullut neuvottelut ja
+riensi nyt palatsin suurten salien halki kuningattarelle kertomaan
+kuulemiaan.
+
+Mutta tuskin hän oli kynnykselle astunut, kun Penelope katkerin mielin
+valitti hänelle:
+
+"Lähetettiinkö sinut taas kokoamaan suuren Odysseun väkeä juhla-aterian
+valmistukseen? Niin te mässäten tuhlaatte jalon Telemakon perintöä, ja
+mitä pahaa onkaan Odysseus teille tehnyt? Hän oli kaikille
+poikkeuksetta aina lempeä, jalo ja oikeamielinen. Mutta osaisitteko te
+silti tuntea kiitollisuutta!"
+
+Viisas Medon vastasi hallitsijattarensa sanoihin:
+
+"Jalo kuningatar, jospa heidän ilkeytensä siihen loppuisikin, mutta nyt
+he suunnittelevat yhä pahempaa. Zeus heidän hankkeensa kuitenkin
+estäköön! He hiovat miekkojaan Telemakon pään varalle. Hänen
+palatessaan kotiin Pylon ja Spartan matkaltaan, jolle hän oli lähtenyt
+isäänsä etsimään, aikovat he hänet surmata."
+
+Penelope vaipui silloin voimatonna maahan eikä jaksanut kotvan aikaan
+sanaakaan virkkaa. Vihdoin kohotti hän ihanat, kyyneleiset silmänsä ja
+ennen niin kaunis ääni kaikui nyt haudan raskaana, kun hän virkkoi:
+
+"Sano, miksi läksi poikani? Mikä hänet pakotti astumaan aavoilla
+ulapoilla liitävään laivaan?"
+
+Viisas Medon vastasi vain lyhyesti:
+
+"Lienevätkö itse jumalat hänelle tien viitoittaneet vai omastako
+alotteestaan hän läksi isäänsä etsimään, sitä en tiedä", sanoi ja läksi
+linnasta.
+
+Mutta äiti raukka jäi syvien tuskien valtaan ja istuen huoneensa
+kynnyksellä hän puhui itkien ympärillään sureville palvelijattarilleen:
+
+"Ystäväni, jumalat ovat antaneet minulle murheita enemmän kuin
+kenellekään ikätovereistani. Olen kadottanut uljaan, suurisieluisen
+puolisoni, joka oli kuulu kautta Hellaan ja Argon. Ja nyt on
+jäljettömiin kadonnut rakas poikani. Oi, miksi olitte julmat, miksette
+minua unestani herättäneet kuullessanne poikani lähdöstä! Jos olisin
+saanut tietää hänen aikomuksistaan, olisin hänen matkansa pysäyttänyt,
+vaikka hänen halunsa olisi ollut miten suuri. Rientäköön joku teistä
+hakemaan palvelijani Dolion, jonka isäni minulle tänne tullessani
+lahjoitti. Hän rientäköön kertomaan kuningas Laerteelle asiain tilan,
+kenties vanhus neuvon keksii."
+
+Uskollinen Eurykleia virkkoi silloin: "Rakkahin valtiatar, miekalla
+saat minut surmata, jos jotain sinulta salaan. Olen tiennyt hänen
+lähdöstään ja minä hälle pyytämänsä matka-eväät ja viinit varustin.
+Mutta mitä ankarimmalla valalla kielsi hän minua ilmoittamasta sinulle
+sanallakaan matkastaan, ennenkuin pari viikkoa olisi kulunut, ellet
+itse häntä kysyisi. Nyt on sinun, valtiatar, käytävä kylpyyn ja
+pukeuduttava puhtaaseen pukuun. Sen tehtyäsi astu neitoinesi
+rukoilemaan suurta Atenea, hän kykenee poikasi kuolosta varjelemaan.
+Mutta vanhaa Laertesta säästä. Hänellä on yllin kyllin murheita, älä
+niiden taakkaa enää lisää."
+
+Eurykleian sanat lohduttivat surevaa kuningatarta ja hän teki kuten
+vanhus kehoitti. Atenelle hän kantoi uhrit ja itkien rukoili häntä
+suojaamaan Telemakoa.
+
+Ilta hämärtyi hämärtymistään, alhaalla salissa oli jo melkein pimeä,
+mutta kosijat siellä yhä mellastivat. Eräs heistä lausui ylvästellen:
+
+"Ihana kuningatar taitaa valmistella häitä, eikä aavistakaan, että me
+hänen poikansa kuoloa hankimme."
+
+Samaa arveli moni muukin, mutta eipä kenkään heistä aavistanut, miten
+kävisi.
+
+Antinous suuttui puheesta ja lausui: "Hullut, lopettakaa jo tyhmät
+puheenne, ennenkuin ne joutuvat kuningattaren kuuluville. Toimikaamme
+sen sijaan hiljaa ja pankaamme suunnitelmamme täytäntöön."
+
+Valittuaan kaksikymmentä urhoollisinta miestä hän läksi heidän kanssaan
+rannalle. Mustan, nopean laivan he vesille työnsivät, mastot ja purjeet
+kuntoon panivat, sitoivat airot nahkahihnoihin ja levittivät valkoiset
+purjeet. Kantoivat sitten aseensa laivaan ja jäivät odottamaan yön
+tuloa.
+
+Mutta palatsissaan istui yön yhä hämärtyessä Penelope, ruokaa, juomaa
+haluamatta. Hän mietti, miten kävisi, pelastuisiko hänen armas poikansa
+vai kosijatko lopultakin voittaisivat. Ja kuten aitaukseen suljettu
+leijona hurjasti kulkee edestakaisin aukkoa etsien, samoin kiertelivät
+hänenkin ajatuksensa pelastusta löytämättä, kunnes vihdoin uneen uupui.
+
+Mutta Atene, jumal'silmä, tahtoi lohduttaa katkerasti surevaa äitiä ja
+saattaa hänelle muuta ajateltavaa. Hän lähetti unessa Penelopen luo
+tämän sisaren Iftimen, joka oli Feraissa kuningas Eumelon puolisona.
+Iftime avasi oven hihnalukon ja astui Penelopen luo:
+
+"Siskoni, nukutko murheellisna?" hän hellien virkkoi. "Jumalat eivät
+salli sinun enää itkeä, sillä tiedä, poikasi on onnellisesti
+kotimatkalla, hän ei ole jumalia vastaan rikkonut."
+
+Suloisesti nukkuen viisas Penelope vastasi:
+
+"Miksi tänne läksit, siskoni? Ethän kaukaisesta kodistasi ole ennen
+Itakaan tullut. Lohduttamaanko läksit, sieluni tuskiako keventämään
+sait? Raskaat ovat suruni. Olen kadottanut puolisoni, leijonamielen,
+josta maine kuulu kulkevi kautta Hellaan, ja nyt on ainoa poikani
+lähtenyt laivalla pois. Lapsi hän on vielä, ei ole oppinut puhumisen
+eikä taistelun taitoja. Siksi suren häntä sitä enemmän. Vavisten
+pelkään onnettomuuden häntä kohtaavan joko vierailla mailla tai aavalla
+merellä, sillä pahansuovat miehet ovat asettuneet väijymään hänen
+henkeään."
+
+Mutta unikuva vastasi hälle:
+
+"Rohkeutta, sisko! Turhaan huolehdit. Pojallasi on toveri, jota moni
+mies kadehtii, Atene, joka auttaa voi. Surusi on liikuttanut
+jumalatarta ja hänpä minut lähettikin tänne sinulle näitä kertomaan."
+
+Penelope virkkoi silloin:
+
+"Jos Atenen lähetti lienet, sano, vieläkö onnettomuuksia kokenut
+puolisoni on elossa, voiko hän nähdä auringon ihanan valon vai joko hän
+kuolleena Hadeessa päiviään viettää?"
+
+Unikuva kuiskasi vain:
+
+"Sitä en tiedä" ja katosi samassa kuin tuulahdus.
+
+Pian heräsi Penelope, Ikarion tytär, ja riemu valtasi hänen mielensä
+nähtyään keskellä yötä sellaisen näyn.
+
+Sillä aikaa astuivat kosijat laivaansa ja läksivät ulapalle kostoa
+miettien. -- Keskellä vuoristen Samos- ja Itaka saarten välistä salmea
+on pieni saari, Asteris. Sen suojaan asettuivat väijyjät uhriaan
+odottamaan.
+
+
+
+
+VIIDES RUNO.
+
+
+Aamuruskon jumalatar Eos, ruusunhohteinen, oli jo noussut vuoteeltaan
+luomaan valoaan sekä kuolemattomille jumalille että ihmislapsille, kun
+Olympon jumalat kokoontuivat neuvottelukokoukseensa. Ylinnä istui
+mahtava Zeus, suurin kaikista. Atene suri Odysseun kovaa kohtaloa ja
+hän nyt sanoiksi sai:
+
+"Kaikkivaltias Zeus ja te muut kuolemattomat! Älköön nykyään inehmojen
+joukossa kenkään valtikan kantaja olko lempeä ja hyvä, älköön olko
+oikeudenmukainen, vaan kova, häijy ja vääryyden puoltaja kukin, koska
+jalon Odysseun ovat voineet unohtaa kaikki ne, joita hän ennen hoivasi
+kuin isä lapsiaan. Nyt hän saa nääntyä kaukana, yksinäisellä saarella,
+jossa nymfi Kalypso häntä pidättää. Ei ole hänellä minkäänlaista
+alusta, ei neuvoa mitään, miten kotimaahansa matkata. Vielä lisäksi
+kosijat väijyvät hänen poikaansa Telemakoa, joka oli lähtenyt Spartaan
+ja Pyloon isäänsä etsimään."
+
+"Lapseni", virkkoi taivaan pilvien hallitsija, "mitä sanoitkaan?
+Sinähän jo sait aikaan päätöksen, että Odysseus palaisi kotiinsa
+kostamaan heille. Seuraa sinä Telemakoa ja johda hänet onnellisesti
+kotiin. Kosijat kaikki sieltä lähtekööt."
+
+Ja kääntyen Hermeen, rakkaan poikansa, puoleen hän jatkoi:
+
+"Hermes, riennä kiharakutrisen nymfin luo ja ilmoita hänelle
+horjumattoman tahtomme olevan, että uros pääsee jälleen kotimaahansa.
+Mutta saapukoon, ei jumalien enemmän kuin ihmistenkään avulla, vaan
+kahdenkymmenen päivän kuluttua vankalla aluksella fajakien luo Skherian
+viljavalle maalle. Siellä osoitettakoon hänelle jumalille tulevaa
+kunniaa, lähetettäköön laivalla rakkaaseen synnyinmaahansa ja
+annettakoon kultaa, kuparia ja loistovaatteita niin paljon, ettei hän
+Troiastakaan olisi enempää saanut."
+
+Nopea sanansaattaja totteli heti, sitoi jalkaansa somat
+kultasandaalinsa, jotka hänet tuulen vauhdilla kantavat yli maitten ja
+merien, tarttui sauvaansa, jolla hän mielensä mukaan ihmisiä uneen
+vaivuttaa tai herättää. Hän lensi yli Pierian maan, laskeutui sitten
+merta liki ja kiiti pitkin äärettömiä ulapoita kaloja pyydystävän lokin
+lailla, joka silloin tällöin siivillään vettä hipaisee. Vihdoin hän
+nousi saarelle, jonka luolissa nymfi asuntoa piti. Luolassa paloi
+iloinen takkavalkea. Nymfi kulki kultapuisten kangaspuitten ympärillä
+kutoen ja laulellen kirkkain äänin. Ylt'ympärillä kasvoi mitä raikkain
+poppeli- ja tuoksuava kypressimetsikkö, jonka oksille olivat pesiään
+rakentaneet aavojen merten väkeväsiipiset linnut. Pitkin holvia
+kiertelivät mehevät köynnökset, joista riippui suuria, täyteläisiä
+rypäleterttuja. Neljä kristallinkirkasta lähdettä poreili vierekkäin,
+vesi soljui niistä neljälle eri suunnalle, ja niityt hohtivat
+väriloistossaan.
+
+Jos tänne sisään astuit, kohtasi katsettasi niin ihana näky, että
+Hermeskin pysähtyi luolan suulle vallan hämmästyneenä. Siinä kotvan
+seisottuaan ja ihailtuaan hän astui peremmä. Kalypso, huomattuaan
+tulijan, tunsi hänet heti, sillä jumalat tuntevat aina toisensa.
+Odysseuta ei Hermes nähnyt sisällä, sillä tämä istui tapansa mukaan
+meren rannalla kauas ulapalle katsellen ja ikävissään katkerasti
+itkien.
+
+Tarjottuaan vieraalleen komean istuimen virkkoi Kalypso:
+
+"Mikä asia sinut tänne saattoi, kultasauva Hermes? Tulosi on minulle
+suuri kunnia, mutta asiatta et ole tullut; viime käynnistäsi onkin
+aikoja vierryt. Käy lähemmä, vieras!"
+
+Sen sanottuaan hän asetti vieraansa eteen pöydän, jossa oli runsaasti
+ambrosiaa ja punaista nektaria. Syötyään vastasi vieras emäntänsä
+kysymykseen:
+
+"Haluat tietää, miksi tulen. Kerron sen sinulle. Omasta tahdostani en
+lähtenyt, sillä kukapa rannattomia meriä mielellään kulkee, siellä ei
+maata tapaa eikä siellä ihminen jumal'uhria kanna. Mutta kenpä uskaltaa
+kaikkivaltiaan tahtoa vastaan sotia! -- Täällä luonasi kuuluu asuvan
+mies, onnettomampi muita Troiassa käyneitä. Kymmenentenä vuonna he
+sieltä kotia kohti läksivät, mutta matkalla he Atenea vastaan rikkoivat
+ja hän lähetti silloin hirmumyrskyn, joka tuhosi palaavien laivastot.
+Yksi sankareista joutui tänne, ja nyt on Zeun tahto, että hänet heti
+luotasi lasket, sillä kohtalo ei ole määrännyt häntä täällä päiviään
+päättämään."
+
+Sen kuultuaan vavahti Kalypso tuskasta, mutta uljaasti itsensä hilliten
+hän virkkoi:
+
+"Oi, te jumalat olette julmia, kateellisempia kuin kenkään muu. Te ette
+salli meidän konsaan omistaa sitä miestä, jolle rakkautemme olemme
+lahjoittaneet ja jonka puolisoksemme olemme valinneet. Kun Eos,
+aamuruskon valtiatar, valitsi Orionin, kuulun metsämiehen, vihastuitte
+te, suruttomina elävät jumalat, ja eräs teistä, Artemis, lähetti häneen
+surmannuolensa. Ja kun kiharakutrinen Demeter kerran häitään juhli
+Jasionin kanssa, lähetti Zeus säihkyvän kuolonsalamansa, joka
+rakastetun surmasi. Nyt te minua kadehditte. Minä hänet pelastin hänen
+yksinään aalloilla ajelehtiessaan. Tänne hänet toin, hoivaa ja
+rakkautta hänelle jaoin ja lupasin hänet tehdä kuolemattomaksi ja iäti
+nuoreksi. Mutta jos kerran kaikkien jumalien on alistuttava Zeun
+tahtoon, lähteköön Odysseus sitten. Laivaa, enemmän kuin miehiäkään, ei
+minulla ole hänelle antaa, mutta neuvoa tahdon, miten hän kotimaahansa
+pääsee."
+
+"Lähetä hänet heti, jos Zeun vihaa välttää tahdot", virkkoi lyhyesti
+Hermes ja lähti.
+
+Kuultuaan Zeun terveiset läksi kaunis nymfi Odysseun luo. Tämä istui
+yhä rantakalliolla katsellen silmät kyynelissä ulapalle ja kaivaten
+kotiaan. Hänen luokseen astui nyt kookas jumalatar:
+
+"Poloinen, oi, pyyhi kyyneleesi, laatkoon suuri surusi, kotiisi sinut
+nyt kulkemaan lähetän. Käy, kaada tuolta suuria puita, laadi niistä
+lautta ja korkealle rakentaos lautan kansi. Eväitä, vettä ja viiniä
+sinulle mukaasi annan, vaatteita saat, vieläpä myötätuulen lähetän
+sinua kotiisi saattamaan."
+
+Jumalattaren sanat kuultuaan säpsähti kovia kokenut sankari, nousi ja
+lausui:
+
+"Oi, jumalatar, mitä mielessäsi hautonetkaan tällaista puhuessasi?
+Totta et voine tarkoittaa. Onhan mahdotonta moisella aluksella kulkea
+pohjattomien syvyyksien yli, koska usein oikea laivakin tuhoutuu,
+vaikka Zeus suotuisat tuuletkin suo. Siksipä en alukseen astu, ellet
+pyhällä valalla vanno totta tarkoittavasi."
+
+Silloin hymyili ihana Kalypso ja hyväillen hiljaa Odysseun poskea hän
+virkkoi:
+
+"Olethan itse niin rehellinen, miten saattaakaan mieleesi moista
+juolahtaa! No, kuulkoon sitten sekä maa että yllämme kaareutuva taivas
+kuin myös allamme virtaava Styx valani. Pahaa en sinulle suo, vaan
+annan sinulle neuvon, johon itsekin sinun asemassasi ryhtyisin. Sillä
+katso, rinnassani sykkii sydän lämmin ja armelias eikä kylmä,
+rautainen, kuten kenties luulet."
+
+Kookkaana läksi hän astumaan kohti asuntoaan Odysseun seuratessa.
+Kultatuolin hän Odysseulle asetti ja herkullisia ruokia hänelle
+tarjosi, niitä, joita ihmislapset syövät. Mutta itse hän nautti
+jumalain ruokia ambrosiaa ja nektaria. Syötyään Kalypso virkkoi:
+
+"Viisas Odysseus, Laerteen jalo poika, kotiisiko siis palata aiot? No
+niin, onnea vain sinulle toivotan. Mutta jos tietäisit, mitkä
+kärsimykset sinua matkalla tulevat kohtaamaan, jäisit ainiaaksi
+luokseni. Ikävöit armasta puolisoasi, mutta sekä koossa että
+ihanuudessa kykenen hänen kanssaan kilpailemaan, sillä tuskinpa
+kuolevaiset voivat vetää vertoja kuolemattomille jumalille."
+
+"Ällös pahastu, korkea jumalatar", vastasi Odysseus. "Oi, tiedänhän
+hyvin, ettei Penelope sinulle vertoja vedä. Hän on kuolevainen nainen,
+sinä kuolematon, iäti nuori. Mutta sittenkin ikävöin kiihkeästi
+kotiini. Jos jumalat minut jälleen haaksirikkoon saattavat, kestän
+senkin, olenhan jo paljon oppinut kärsimään sekä maalla että merellä,
+kunhan vain kerran kotini saavutan."
+
+Seuraavana aamuna varhain pukeutui Odysseus viittaansa. Kalypsokin otti
+ihanan, hopeanhohtoisen pukunsa, solmi uumilleen kultavyön ja levitti
+kutreilleen koristeisen huntunsa. Senjälkeen hän alkoi järjestellä
+vieraansa poislähtöä. Hän antoi Odysseulle kaksiteräisen kuparikirveen,
+jonka varsi oli ihmeellisesti koristettu ja terään taidokkaasti
+kiinnitetty. Vielä hän antoi säihkyvän tapparan ja neuvoi sitten tien
+saaren korkeille huipuille, joilla kasvoi mahtavia poppeleita ja
+taivasta tavoittelevia honkia, kuivia, laivapuiksi erinomaisia. Tien
+opastettuaan palasi jumalatar kotiinsa, mutta Odysseus ryhtyi
+reippaasti työhön, kaatoi kaksikymmentä puuta, veisti ja tasoitteli
+niitä, kuten kirvesmiehet tekevät. Saatuaan vielä Kalypsolta kairan,
+hän liitti salavaarnoilla hirret lujaksi laivaksi. Pohjan hän teki yhtä
+laajan kuin laivanrakentajat kauppalaivoihin tekevät. Sitten hän asetti
+kaaripuut tiheitten tukien varaan, kiinnitti lankut, pystytti maston ja
+liitti siihen raakapuun, laati peräsimen ja asetti ympäri aluksen
+pajupunokset kovien aaltojen varalle. Viimeksi sai laiva hyvän
+pohjalastin. Jumalatar antoi vielä kutomaansa kangasta oivallisiksi
+purjeiksi.
+
+Neljän päivän kuluttua oli työ valmis. Viidentenä hän astui alukseensa
+saatuaan kylvyn jälkeen Kalypsolta vienotuoksuiset vaatteet. Vielä
+viimeiseksi lahjakseen oli jumalatar pannut mukaan kolme täyttä säkkiä.
+Yhdessä oli vettä, toisessa viiniä ja kolmannessa matka-eväitä.
+Suotuisan tuulen puhaltaessa Odysseus nosti iloisena purjeensa ja
+tarttui peräsimeen ohjaten laivansa ulapalle. Uni ei öisin hänen
+silmiinsä tullut, sillä hän tarkaten tähysi tähtien teitä, plejaadien
+ja Otavan hidasta kulkua ja isoa karhua, jota myös vaunuiksi sanotaan
+ja joka aina taivaalla risteillen metsästäjä Orionia väijyy. Kalypso
+oli näet antanut hälle neuvon kulkea koko ajan niin, että nämä
+tähtisikermät ovat vasemmalla puolella. Seitsemäntoista päivää hän oli
+jo purjehtinut, kun hän kahdeksantenatoista huomasi fajakien maan
+sumuisten vuorten kohoavan taivaanrannalle.
+
+Mahtava Poseidon oli jo palannut Etiopian maasta uhrijuhlilta. Nyt hän
+seisoi Solymian vuorilla katsellen merelle ja huomasi silloin Odysseun
+purjehtivan siellä. Hän vihastui silloin entistään enemmän ja itsekseen
+päätään pudistaen puhui:
+
+"Jopa jotakin! Jumalat ovat minun Etiopiassa vieraillessani näkyneet
+päättäneen pelastaa Odysseun. Hän on jo lähellä fajakien rantaa ja
+kohtalo on määrännyt, että hänen tuskansa loppuvat hänen sinne
+saavuttuaan. Mutta ennen sitä hän saakoon vielä kylliksi kurjuutta
+kärsiä!"
+
+Sen sanottuaan hän peitti pilvivuorilla taivaan, ja tarttuen
+kolmihaarukkaansa sekoitti merta, lähetti tuulispäitä liikkeelle ja
+peitti sekä taivaan että maan niin sakeaan sumuun, että sysimusta yö
+verhosi kaiken. Itä- ja etelätuulet puhalsivat, länsi ulvoi ja
+pohjoinen nostatti mahtavasti ärjyvät aallot.
+
+Ei jaksanut enää Odysseus toivoa mitään, vaan voimatonna valitti:
+
+"Voi minua! Mihin, raukka, lopulta joutunenkin? Nyt uskon Kalypson
+totta puhuneen hänen sanoessaan, että ennen kotiin tuloani tulee
+kärsimysteni mitta kukkuroilleen. Katsos, Zeus on peittänyt taivaan
+pilviin ja nyt hän lähettää hirmumyrskyn merelle! Mitä hirveintä
+kuolemaa kohden kuljenkaan! Kolmin, oi, nelin kerroin onnellisempia
+ovat ne kreikkalaiset, jotka saivat kaatua Ilionin tantereilla atridien
+puolesta taistellessamme. Olisinpa minäkin siellä päiväni päättänyt,
+olisinpa määräni sinä päivänä saavuttanut, jolloin kaatuneen Akilleun
+vieressä seisoessani troialaisjoukot kohdistivat keihäs-sateensa
+minuun! Silloin olisi minut juhlallisesti haudattu ja nimeni olisi
+jälkipolville säilynyt. Nyt minua vain kurja kuolema odottaa."
+
+Samassa tuli hirveä tuulispää, joka kietoi aluksen kokonaan
+liepeisiinsä ja riuhtasi Odysseun irti peräsimestä. Yht'äkkiä yhtyivät
+monet tuulet, katkaisivat keskeltä poikki maston, viskasivat purjeet ja
+peräsimen kauas yli vaahtopäisten aaltojen ja pyyhkäisivät Odysseun
+mereen, jossa hän pitkän aikaa ajelehti voimatta päätänsä nostaa.
+Vihdoin hän sai suolaisen veden suustaan ja läksi uiden ponnistelemaan
+alushylkyänsä kohti. Sinne hän pääsikin, mutta aallot viskelivät sitä
+yhä hurjasti. Milloin sillä pohjoinen leikki heitellen sitä yli
+aaltojen lakkapäiden, kunnes etelätuuli vuorostaan otti sen eteenpäin
+heittääkseen. Toisinaan siitä taas länsi- ja itätuuli kiistelivät.
+
+Silloin näki Odysseus-paran Ino, entinen ihmislapsi, nyt meren
+rakastettu Leukotea-niminen jumalatar. Säälien harhailevan hätää hän
+nousi lokkina aalloista, istahti aluksen laidalle ja virkkoi:
+
+"Poloinen, miksi sinua Poseidon yhä vainoaa ja kaikin tavoin tuhota
+koettaa? Hengiltä ei hän sinua saa, vaikka miten kovasti yrittäisi. Tee
+nyt kuten käsken. Riisu vaatteesi, jätä aluksesi oman onnensa nojaan ja
+pyri uiden fajakien maahan, johon kohtalo on määrännyt sinut
+pelastumaan. Tästä saat huntuni, sido se rinnallesi, silloin ei sinun
+tarvitse enää kuolemaa eikä kärsimyksiä peljätä. Ja vasta sitten, kun
+kätesi tapaa lähimmän rannan, irroita huntu vyöltäsi ja heitä se kasvot
+poiskäännettyinä läikkyvään mereen."
+
+Sanoi, jätti Odysseulle huntunsa ja sukelsi vesilinnun tavoin mereen,
+sinne kadoten.
+
+Mutta paljon kärsinyt Odysseus ei luottanut hänen sanoihinsa, vaan
+arveli itsekseen:
+
+"Voi minua! Ehkäpä jumalat ovat jälleen asettaneet ansan kehoittaessaan
+minua jättämään alukseni. Tuolla kaukana siintää maa, jonne hän käski
+minun uida. Vielä en purttani jätä, en, niin kauan kuin on pirstalekin
+jäljellä. Sitten vasta lähden uimaan, kun aallot alukseni särkevät, kun
+en enää muuta keinoa keksi."
+
+Mutta hänen näin miettiessään nostatti Poseidon hirmu-aallon,
+jättiläiskokoisen. Se vyöryi raskaana Odysseun alukseen ja hajoitti sen
+lopullisesti kuin tuuli akanat. Nopeasti hypähti Odysseus irtautuneen
+hirren päälle, ratsasti sillä kuin hevosella, repi kiireesti Kalypson
+loisto-vaatteet yltään, sitoi hunnun vyölleen ja heittäytyi suin päin
+mereen. Mutta huomattuaan sen nyökäytti Poseidon päätään, puhellen
+itsekseen:
+
+"Kas niin, harhaile nyt merellä, kunnes maan saavutat. Varmaankin tämän
+surkeuden tulet ikäsi muistamaan."
+
+Ja jumala läksi Aigaihin, jossa hänellä oli komea templi.
+
+Nyt riensi Atene Odysseulle avuksi. Hän käski tuulia levolle, jättäen
+yksin pohjoisen liikkeelle, ja raivaten tietä Odysseulle koetti hän
+saattaa hänet fajakien maalle.
+
+Kaksi yötä ja kaksi päivää Odysseus ajelehti aalloilla usein jo
+kuolemaa odottaen. Kolmantena päivänä tyyntyi tuuli. Silloin hän näki
+maan kohoavan edessään ja hänet valtasi samanlainen rajaton riemu, mikä
+valtaa kauan sairaana maanneen isän pojat, jotka ilokseen näkevät hänen
+jälleen tervehtyvän. Voimakkain vedoin hän ui rantaa kohti ja oli jo
+niin lähellä, että huuto olisi rannalle kuulunut, kun äkkiä nousi
+uudelleen hirveä myrsky. Aallot peittivät vaahdollaan lähikalliot, eikä
+missään näkynyt satamaa, ei suojaista paikkaa, äkkijyrkkinä vain rannat
+kohosivat. Voimatonna ja alakuloisena hän valitti:
+
+"Onneton, onneton! Jo salli Zeus minun nähdä kaivatun maan, mutta
+jyrkkänä nousee ranta, ei jalansijaa missään ja allani pohjaton meri.
+Minä hetkenä tahansa paiskaa aalto minut kallioihin murskaksi, jos ylös
+täältä yritän; jos taas uin etsimään loivempaa rantaa, saattaa myrsky
+uudelleen ajaa minut ulapalle tai lähettää demooni syvyyksistä
+meripedon kimppuuni."
+
+Näin hänen miettiessään tuli suuri aalto, joka kuljetti häntä
+kallioista rantaa kohti. Nyt olisi hän varmasti murskautunut, ellei
+Atene olisi herättänyt hänen mielessään ajatusta kietoa kätensä
+aalloista esiinpistävän kalliokielekkeen ympärille ja pidellä siitä
+kiinni, kunnes aalto jälleen vyöryi takaisin. Mutta aalto palasikin
+uudelleen, vyöryi hänen ylitseen ja heitti hänet verissä käsin kauas
+ulapalle. Sinne hän olisi vastoin kohtalon säädöstä jäänyt, ellei Atene
+olisi taas häntä neuvonut uimaan aallon rinnalla rantaa kohti. Nyt hän
+näki ihanan, kalliottoman rannan, jonka kaunis joki mereen laskiessaan
+halkaisi. Silloin nousi Odysseun rinnasta hiljainen rukous:
+
+"Ken lienetkin, kauan kaivattu valtias, luoksesi tulen, suojaa sinulta
+etsin Poseidonin vihaa välttääkseni. Suuri joki, eteesi polvistun,
+armahda minua harhailevaa ihmislasta!"
+
+Joki, säälien Odysseuta, hiljensikin juoksuaan, se asetti aaltonsa ja
+nyt pääsi uupunut sankari vaivatta rantaan. Mutta rannalle saavuttuaan
+hän vaipui voimatonna tainnoksiin hietikolle, sillä meri oli vienyt
+kaiken hänen kestävyytensä. Koko ruumis oli ajetuksissa ja vesi virtasi
+suusta ja sieraimista.
+
+Herättyään hän heti sieppasi jumalattaren antaman hunnun ja heitti sen
+virtaavaan jokeen. Virta vei sen mereen ja siellä sen Ino heti otti.
+Mutta Odysseus vaipui rannan kaislikkoon polvilleen ja syleili
+riemuissaan maata. Yhä kuitenkin täytti huoli hänen mielensä ja hän
+mietti:
+
+"Mitähän vielä saanenkaan kärsiä! Jos tähän jään, lopettavat aamun
+kosteus ja pureva kylmä heikot voimani. Jos taas metsikköön menen ja
+jossain pensaitten suojassa lämpimän leposijan löydän, joudun helposti
+metsänpetojen saaliiksi."
+
+Punnittuaan sinne tänne päätti hän sittenkin metsästä etsiä suojaisaa
+paikkaa. Sellaisen hän löysikin kahden tuuhean, toisiinsa kiinni
+kasvaneen puun lomassa lähellä virtaa. Sinne ei kylmä aamutuuli pääsisi
+tunkeutumaan, eivät auringon säteet paistamaan, eikä edes sade jaksaisi
+raivata tietä tuuheitten oksien lomitse. Sieltä Odysseus haki suojaa,
+sinne hän vuoteensa valmisti, ja niin runsaasti siellä oli varisseita
+lehtiä, että ne olisivat pari, jopa kolme miestä talvipakkasessakin
+verhonneet. Iloisena katseli Odysseus vuodettaan, ja paneutuen levolle
+veti hän suuren joukon lehtiä peitteekseen, ja Atene vuodatti suloisen
+unen hänen silmiinsä.
+
+
+
+
+KUUDES RUNO.
+
+
+Uupuneena lepäsi kovia kokenut, jalo Odysseus piilopaikassaan. Sillä
+aikaa läksi Atene fajakien kaupunkiin.
+
+Fajakit olivat ennen asuneet laajalla Hyperian tasangolla kyklopien
+ilkeän kansan naapureina. Mutta tämä naapuruus alkoi käydä liian
+raskaaksi, sillä kyklopit tekivät tuon tuostakin heidän maahansa
+ryöstöretkiä. Nausitoos-sankari johti silloin kansansa sieltä pois
+etäiselle Skherian saarelle. Tänne hän rakensi kaupungin, pystytti sen
+ympärille muurin ja kohotti temppelin jumalille. Nyt oli kuolo hänet jo
+saavuttanut ja vienyt Hadeeseen, ja kuninkaana hallitsi nykyään viisas
+Alkinoos. Hänen palatsiaan läheni nyt kirkaskatseinen Atene, miettien,
+miten hän saisi toimitetuksi Odysseun kotia. Jumalatar astui kuninkaan
+tyttären Nausikaan upeaan huoneeseen.
+
+Varreltaan ja muodoltaan oli Nausikaa kuolemattomain jumalain
+kaltainen, ja ihania olivat ne hovineidotkin, jotka lepäsivät Nausikaan
+oven edessä.
+
+Perille tultuaan pysähtyi Atene Nausikaan läheisimmän ystävän sekä
+ikä- ja kasvintoverin, Dymaan tyttären, hahmoisena ja lausui:
+
+"Jopa olet huolimaton, Nausikaa! Kaikki komeat vaatteesi ovat
+pesemättä, kohta häitäsi vietetään, ja silloin sinun tulee jaella niitä
+hääjoukolle. Se tekee sinut kuuluisaksi. Siksipä lienee viisainta heti
+aamulla pyytää isältäsi muulit ja vaunut. Minä lähden kanssasi sinua
+auttamaan. Ajamme meren rantaan pesemään, sinne on liian pitkä matka
+jalan astua."
+
+Tämän neuvon annettuaan läksi Atene Olympolle, jumalien ihanaan
+asuntoon, jossa ei konsaan myrsky raivoa eivätkä sateet lankea ja jota
+ei myöskään lumi milloinkaan peitä, vaan jossa ilma on aina sumuton ja
+kaikkea valaisee hohtava kirkkaus. Siellä viettävät jumalat autuasta
+elämätään.
+
+Aamun koittaessa riensi ihana, viittapukuinen Nausikaa palatsin salien
+läpi vanhempainsa luo ihmetellen untaan. Hän tapasikin sekä isänsä että
+äitinsä. Äiti istui neitojensa keskellä lieden ääressä purppurarihmaa
+kehräämässä, isä oli ovella lähdössä ruhtinaitten käräjiin, jonne
+uljaat fajakit olivat häntä pyytäneet. Rakkaan isänsä luo astui neito
+virkkaen:
+
+"Isä, anna minulle vaunut, tilavat ja korkeapyöräiset, lähteäkseni
+virralle vaatteitten pesuun. Sinun täytyy ylhäisten kokouksissa kantaa
+puhtaita vaippoja, ja entäs viisi veljeäni, joista kolme on vielä
+kukoistavaa nuorukaista, hekin tarvitsevat leikeissä vastapestyjä
+vaatteita."
+
+Iloisista häistä ei neito mitään maininnut, mutta isä ymmärsi hänet ja
+sanoi:
+
+"Sekä muulit että vaunut saat, lapseni, mene, mene!"
+
+Palvelijat valjastivat muulit, neidot kantoivat vaunuihin komeita
+vaatteita ja äiti varusti nahkasäkkeihin eväitä sekä tuoksuavaa öljyä
+kylpyä varten. Nausikaa nousi vaunuihin, tarttui ohjaksiin ja pois
+kiitivät muulit vieden muassaan kuninkaan ihanan tyttären neitosineen.
+
+Virralle saavuttuaan he riisuivat muulit valjaista ja veivät ne
+rannalle syömään hunajatuoksuista heinää. Vaatteet he kantoivat virran
+rantakuoppiin, kilvan he niitä jaloin polkivat, tarkoin pesivät ja
+levittivät ne sitten rantakiville kuivamaan. Vielä uituaan ja
+voideltuaan ruumiinsa tuoksuavilla öljyillä istahtivat he kuohuvan
+kosken partaalle aterioimaan ja odottamaan vaatteitten kuivumista.
+Aikansa kuluksi he leikkivät rantaniityllä, tanssivat ja heittelivät
+palloa. Ihana, valkoranteinen Nausikaa itse oli leikin johtajana ja hän
+muistutti siinä karkeloidessaan Artemis-jumalatarta, joka vuorilla
+liikkuen riemuiten ajaa nopeita hirviä takaa. Silloin toiset Zeun
+tyttäret seuraavat häntä leikkien ja Leto, ihanan jumalattaren äiti,
+tuntee povensa ylpeydestä kohoavan nähdessään tyttärensä olevan melkein
+päätään pitemmän muita neitoja ja voittavan heidät kauneudessa.
+
+Pyykki oli jo kuivunut, muulit valjastettu ja neitoset kantaneet
+vaatteet vaunuihin, kun Atene antoi Nausikaan pallon vieriä kuohuvaan
+virtaan. Neitoset huudahtivat ja Odysseus heräsi siihen. Hämmästyneenä
+hän hypähti istumaan ja mietti mielessään:
+
+"Missähän lienen, minkähän kansan pariin olen nyt ajautunut? Lienevätkö
+villejä väkivallan tekijöitä, vai rehellisiä, vieraanvaraisia ihmisiäkö
+ovat? Olin äsken kuulevinani naisten ääniä tai kenties täällä vuorten
+huipuilla ja lähteen silmissä nymfit asustavat. Tai ehkäpä täällä
+sentään onkin oikeitten ihmisten koteja. Olkoon miten tahansa, lähden
+ottamaan asiasta selvää."
+
+Voimakkain käsin hän taittoi lehtevän oksan verhokseen ja läksi
+astumaan kuten nälkäinen leijona, jonka raesade ja myrsky on verille
+piessyt, mutta jonka silmät yhä säihkyvät voimaa. Hirveän näköinen oli
+Odysseus neitoja lähestyessään. Vesi oli hänen ihonsa veriseksi
+sierettänyt ja merisuola peitti koko ruumiin. Neidot pakenivat
+peljästyneinä joka taholle, vain Nausikaa, Alkinoon tytär, jäi Atenen
+rohkaisemana paikoilleen muukalaista odottamaan. Odysseus epäili mitä
+tehdä. Lähenisikö hän neittä syleillen hänen polviaan vai pysähtyisikö
+loitos ja kauniin sanoin pyytäisi vaatteita ja kysyisi tietä
+kaupunkiin. Kotvan mietittyään päätti hän jäädä kauemma ja koettaa
+valituin sanoin liikuttaa neidon mieltä.
+
+"Valtiatar, käännyn rukoillen puoleesi, lienet sitten jumalatar tai
+kuolevainen ihmislapsi", hän alkoi. "Jos taivaitten asukas lienet, olet
+silloin Artemiin, Zeun mahtavan tyttären kaltainen ihanuudessa, jos
+kuolevaisiin kuulut, ovat isäsi ja veljesi onnellisia, sillä
+sinunlaisesi neidon omistamisesta kannattaa ylpeillä. Ja monin verroin
+onnellisempi on se nuorukainen, joka sinua kerran omakseen saa sanoa.
+Ihmisten joukossa en sinun vertaistasi ole konsaan nähnyt. Jumalatar,
+jalkaisi juureen polvistuisin, mutta en uskalla sinua lähestyä. Kova
+kohtalo on minua vainonnut. Kaksikymmentä vuorokautta olen meriä
+ajelehtinut ja nyt joku jumala minut tänne johti. En edes tiedä, missä
+maassa, minkä kansan parissa olen. Katso, paljon olen kärsinyt, sinä
+olet ensimäinen elävä ihminen jonka täällä tapaan, ole minulle
+armollinen. Jos mukanasi on täällä joku vaatekappale, lainaa se
+verhokseni ja palkaksi suokoot jumalat sinulle mitä mielesi halaa,
+suokoon puolison ja kodin, jossa onni ja sopu vallitsee, sillä mikään
+ei ole ihanampaa kuin miehen ja vaimon keskinäinen, horjumaton
+rakkaus."
+
+Nausikaa vastasi hälle:
+
+"Zeus onnenlahjat ihmisille jakaa, kelle onnea, kelle onnettomuutta,
+sekaisin hyville ja pahoille. Sinullekin hän osasi antoi ja sinun on se
+kärsivällisesti kannettava. Mutta koska näyt olevan kunnon ihminen,
+opastan sinut kaupunkiimme, eikä ole sinulta vaatteita enemmän kuin
+muutakaan huolenpitoa puuttuva. Olet joutunut fajakien maahan ja isäni
+on mahtava Alkinoos, fajakien kuningas ja heidän suuruutensa luoja." Ja
+kääntyen neitojensa puoleen hän huusi:
+
+"Pysähtykää toki, miksi pakenette miehen nähtyänne! Luuletteko häntä
+viholliseksi? Ei toki. Kansamme on jumalain suojelema eikä kenkään
+rohkene meitä vastaan nousta. Asummehan sitäpaitsi maan äärellä kaukana
+muista, emmekä heidän kanssaan tekemisiin joudu. Tämä raukka on
+harhaillut merellä, hän tarvitsee apuamme, sillä sekä kerjäläiset että
+vieraat ovat Zeun lähettämiä ja otettavat hänen lahjoinaan vastaan.
+Johtakaa hänet joen rannalle tuulilta suojattuun paikkaan ja kun hän
+siellä on uinut, suokaa hälle ruokaa ja juomaa."
+
+Neidot rohkaisivat mielensä ja tekivät kuten Alkinoon jalo tytär käski.
+Odysseun pestyä ruumistaan peittäneen paksun suolakerroksen ja hänen
+pukeuduttuaan saamiinsa vaippoihin valoi Atene häneen sellaisen
+jumalaisen ylevyyden ja kauneuden, että Nausikaa hämmästyneenä virkkoi:
+
+"Neidot, katsokaa vierastamme! Hän on varmasti jumalain lähettämä.
+Äsken niin ruma ja peloittava, nyt Olympon jumalain vertainen. Jospa
+kerran saisin puolisokseni kutsua miestä, joka on yhtä jumalainen kuin
+tämä! -- Mutta, neidot, tuokaa hänelle nyt ravintoa."
+
+Neidot tottelivat ja hyvällä ruokahalulla Odysseus soikin, eihän hän
+ollut moneen vuorokauteen saanut einettäkään.
+
+Saatuaan vaununsa lähtökuntoon nousi Nausikaa niihin, tarttui ohjaksiin
+ja virkkoi Odysseulle:
+
+"Nyt, muukalainen, lähdemme kaupunkiin, mutta ennen sitä neuvon, miten
+sinun on tehtävä. Niin kauan kuin ajamme maaseutua pelloillaan
+työskentelevien ohitse, on sinun pysyttävä vaunujen jäljessä neitojen
+seurassa, mutta kun kaupunkia lähenemme, on sinun jäätävä läheiseen,
+Atenelle pyhitettyyn lehtoon, sillä en salli ilkeitten ihmisten
+levittävän huhuja siitä, ken olet ja mistä sinut muka hain, sillä
+varmasti moni kuiskaileisi sinun olevan tuleva puolisoni. Vasta sitten
+kuin arvelet meidän ennättäneen kaupunkiin, riennä sinä isäni taloon,
+jonka tunnet siitä, että se on kaikkein komein. Astu reippaasti suoraan
+saliin, jossa isäni istuu nojatuolissaan ja äiti lieden ääressä kehrää
+hienoa purppurarihmaa. Riennä kaikkien ohitse äitini luo, hänen eteensä
+polvistu. Jos äitini on sinulle suosiollinen, silloin koittaa varmasti
+pian kotiinpääsöpäiväsi."
+
+Sen sanottuaan hän löi muuleja, jotka lähtivät kiitämään eteenpäin.
+Ajoittain hän taas hiljensi vauhtia, niin että Odysseus ja neidot
+saattoivat helposti häntä seurata.
+
+Aurinko painui jo länttä kohti, kun he saapuivat pyhään lehtoon. Tänne
+jäi Odysseus rukoillen Atenea:
+
+"Mahtavan Zeun tytär, kuule nyt rukoukseni! Silloin et sitä kuullut,
+kun Poseidon minut haaksirikkoon saattoi. Nyt auta ja suo fajakien
+ottaa minut ystävällisesti vastaan."
+
+Näin hän rukoili. Atene kuuli hänen rukouksensa, vaikkei hän Odysseulle
+näyttäytynytkään. Hänen täytyi olla huomaavainen myös sedälleen
+Poseidonille, joka Odysseuta yhä vihasi.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS RUNO.
+
+
+Odysseun siten rukoillessa saapui Nausikaa kuninkaan palatsille. Hänen
+uljaat veljensä riensivät häntä vastaan ja veivät muulit talliin sekä
+kantoivat puhtaat vaatteet sisään. Vanha hoitajatar Eurymedusa valmisti
+kuninkaan tyttärelle tulen takkaan ja asetti aterian pöydälle.
+
+Rukoiltuaan läksi Odysseus astumaan kohti kaupunkia. Atene verhosi
+hänet pilveen, jotteivät fajakit häntä huomaisi, ja kun hän saapui
+kaupungin portille, läheni Atene häntä nuoren tytön muodossa.
+
+"Lapseni, voitko minulle tien kuninkaan kartanoon neuvoa, olen täällä
+vieras, enkä paikkoja tunne?" kysyi Odysseus.
+
+Mielellään lupasi tyttönen opastaa muukalaista, jolle hän lausui:
+
+"Kulkiessasi on sinun oltava aivan vaiti, sillä fajakit eivät ole
+ystävällisiä vieraille. Tämä kansa on merenkulkija-kansaa, merenjumala
+on antanut heille siihen erikoiset lahjat ja heidän laivansa kiitävät
+nopeasti kuin tuuli tai kuni ajatus."
+
+Matkalla oli Odysseulla aikaa ihailla fajakien satamia ja laivoja sekä
+kokouspaikkoja ja oivallisia muureja. Saavuttuaan perille virkkoi opas:
+
+"Tässä on se, mitä etsit. Kuningas viettää siellä par'aikaa suuria
+juhlia, ja sinne ovat kokoontuneet maan mahtavimmat. Mutta astu sinä
+reippaasti ja ujostelematta sisään. Rohkea mies onnistuu aina paremmin,
+vaikka hän olisikin muukalainen. Kaikkein ensin on sinun astuttava
+tervehtimään kuningatar Aretea. Hän on Alkinoon, puolisonsa, läheinen
+sukulainen. Poseidon, mahtava maanjäristäjä, rakastui gigantien
+kuninkaan Eurymedonin tyttäreen Periboiaan, maailman kauneimpaan
+naiseen. Heidän poikansa Nausitoos hallitsi fajakeja. Hänellä oli kaksi
+poikaa, Alkinoos ja Rexenor, mutta Apollon hopeakaarinen jousi surmasi
+vastanaineen Rexenorin. Tältä jäi yksi ainoa lapsi, tytär, Arete, jonka
+Alkinoos valitsi puolisokseen; eikä maailmassa löydy ainoatakaan
+naista, jota hänen miehensä pitäisi suuremmassa arvossa, kuin Alkinoos
+Aretea. Samoin kunnioittavat häntä hänen lapsensa ja koko kansa. Jos
+hän missä liikkuu, kohdellaan häntä kuin jumalatarta konsaan. Hän onkin
+harvinaisen lahjakas nainen ja usein jättävät miehet riitansa hänen
+ratkaistavakseen. Jos hänen suosionsa saavutat, on menestyksesi varma."
+
+Sen sanottuaan poistui Atene, läksi Maratoniin ja sieltä Atenaan.
+Odysseus läksi astumaan kohti Alkinoon palatsia, mutta täällä hän
+pysähtyi hämmästyneenä nähdessään sen loiston ja komeuden. Seinät
+olivat lattiasta kattoon kuparista, patsaat siniteräksestä. Ovien
+kamanat olivat kultaa ja pihtipielet hopeaa, kynnykset kuparia.
+Hopeasta olivat ovien kukkakoristeet ja kullasta raskaat rengasrivat.
+Kahden puolen ovia oli itse Hefaiston takomat kulta- ja hopeakoirat,
+jotka eivät milloinkaan väsyneet vartiatoimessaan. Mukavia istuimia oli
+seinävierillä ja niitä verhosivat arvokkaat, naisten kutomat matot.
+Näillä istuivat kansan ruhtinaat juhlien aikana. Salissa oli kultaisia
+poikain kuvia, kaikilla käsissä palavat soihdut, jotka pimeän tullen
+juhlivia valaisivat. Viisikymmentä naista oli aina työssä viljaa
+jauhamassa, toiset viisikymmentä istuivat kuin poppelin lehdet
+oksallaan vier'vierekkäin kankaita kutomassa tai rihmaa kehräämässä.
+Palatsin ympärillä oli mitä ihanin puutarha, jossa oli hedelmiä ympäri
+vuoden, kesin talvin. Sen vieressä levisi suuri viinitarha ja
+ylt'ympärillä aukenivat iäti kukkivat niityt.
+
+Ihailtuaan kaikkea tätä ihmeellistä loistoa ja rikkautta astui Odysseus
+sisään. Salissa valmistivat vieraat viimeistä uhria, joka tavallisesti
+kuului Hermeelle. Kukaan heistä ei huomannut sisään astuvaa vierasta,
+yhä verhosi Atenen näkymättömäksi tekevä utuvaippa hänet. Vasta
+polvistuttuaan Areten eteen haihtui verho ja salissa kaikki katsoivat
+hämmästyneinä polvistuvaa vierasta. Mutta Odysseus lausui:
+
+"Arete, Rexenorin ihailtu tytär, sekä sinun että puolisosi ja myös
+kaikkien vieraittenne edessä polvistuu onneton mies apua ja turvaa
+anoen. Suokoot jumalat teille kaikille runsaasti onnea ja teidän
+lapsenne eläkööt rikkaina ja kunnioitettuina. Kuulkaa, minua poloista
+auttakaa ja kotimaalleni ohjatkaa!"
+
+Sen sanottuaan nousi Odysseus ja istuutui lieden tuhkaan vastausta
+odottaen. Kotvan aikaa istuivat kaikki hiljaa, kunnes vanhin joukosta,
+viisas ja jalosydäminen Ekheneos puhkesi puhumaan:
+
+"Alkinoos, ei ole sopivaa antaa vieraan tuolla istua. Me tässä kaikki
+odotamme, että kohtelisit häntä ystävällisesti, tarjoaisit
+hopeakoristeisen tuolin ja käskisit vierasta ruualla itseään
+virkistämään."
+
+Heti täyttikin Alkinoos vanhuksen toivomuksen ja johdatti Odysseun
+istumaan viereensä lempipoikansa, miehekkään Laodamaan paikalle ja
+kehoitti tuomaan uhriviinejä, sillä nyt oli uhrit suoritettava Zeulle,
+vieraitten suojelijalle. Sen päätyttyä virkkoi hän vieraille:
+
+"Kuulkaa, te fajakien ruhtinaat, mitä ajattelen! Lopetamme nyt juhlamme
+täksi illaksi, mutta huomenna saapukaa jälleen. Silloin pidämme suuret
+juhlat ja neuvottelemme, miten saamme vieraamme onnellisesti kotiinsa.
+Sinne kun on saapunut, olkoot Osattaret, elonlangan kehrääjät, hänen
+kohtalonsa määrääjinä, me emme silloin enää hänen elämäänsä puutu.
+Kenties hän on joku jumalista, joka on luoksemme vierailulle saapunut.
+Ovathan jumalat ennenkin luonamme vierailleet, koska olemme kuten
+kyklopit ja gigantit sukua jumalille."
+
+Odysseus vastasi siihen:
+
+"Karkoittakaa moiset aatokset mielestänne! Kuolevaisten ihmislasten
+joukkoon kuulun ja aniharva heistä on niin paljon tuskia kärsinyt kuin
+minä. Mutta huolimatta monista kärsimyksistä pyydän sinulta ravintoa ja
+sitten anon teitä johtamaan minut kotimaalleni."
+
+Vieraat läksivät kukin kotiinsa, Odysseus jäi saliin istumaan Alkinoon
+ja Areten pariin. Valkohipiäinen Arete oli huomannut Odysseun puvun
+tutuksi ja ihmetellen hän kysyi, mistä Odysseus oli hänen valmistamansa
+vaatteet saanut. Silloin Odysseus kertoi, miten hän haaksirikkoisena
+oli Ogygiaan Kalypson vieraaksi joutunut ja miten hän vihdoin,
+seitsemän pitkää vuotta siellä ikävöityään, oli monien tuskien jälkeen
+joutunut vieraan virran rannalle ja siellä kohdannut jalon Nausikaan.
+
+"Muukalainen, väärin teki tyttäreni sinut tielle jättäessään, miksei
+hän tuonut sinua kotiin asti?" puhui Alkinoos.
+
+"Ällös tytärtäsi soimaa, kuningas, hänessä ei syytä ole. En sallinut
+hänen neitojensakaan perille asti minua opastaa, arvelin sinun
+saattavan siitä pahastua", virkkoi Odysseus.
+
+"Niin pikavihainen en ole, ystäväni. Mutta jospa Zeus ja muut suuret
+jumalat sallisivat sinun jäädä tänne, tyttäreni sinulle puolisoksi
+antaisin ja rikkauksia niin paljon kuin tarvitsisit. Vasten tahtoasi en
+sinua kuitenkaan pidättää tahdo, vaan huomenna lähetän sinut kotiisi.
+Huoletta saat nukkua laivassamme koko matkan, perille sinut mieheni
+saattavat, vaikkakin kotisi olisi kaukana kuin Euboea, jonka sanotaan
+olevan kaukaisimman maan. Sielläkin ovat mieheni olleet Radamantoa
+sinne saattaessaan. Mennen tullen heiltä kului vain yksi päivä, se jo
+osoittanee sinulle sekä laivojeni että miesteni kykeneväisyyden."
+
+Riemu valtasi Odysseun kuninkaan lupauksen kuultuaan ja rukoukseen
+taipui hänen sydämensä:
+
+"Suuri Zeus, salli Alkinoon lupauksen täyttyä ja suo hänelle palkaksi
+runsaasti kunniaa!"
+
+Arete kääntyi neitojensa puoleen kehoittaen heitä valmistamaan
+vieraalle purppurapeitteisen vuoteen. Neidot läksivät heti soihdut
+käsissä täyttämään kuningattarensa käskyä ja palasivat hetken kuluttua
+takaisin, kehoittaen:
+
+"Nouse, vieras, vuoteesi odottaa sinua!"
+
+Mielellään läksikin uupunut Odysseus levolle ja Alkinoos poistui Areten
+kera palatsin sisäsuojiin.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS RUNO.
+
+
+Aamun ruskottaessa nousivat sekä Alkinoos että Odysseus vuoteiltaan ja
+riensivät alas kaupungin rantatorille, jossa fajakien kokouspaikka oli.
+Atene kulki toisen ruhtinaan luota toisen luo kuninkaan airuen
+muodossa, kehoittaen kaikkia rientämään kokoukseen, jossa keskustellaan
+eilen saapuneen oudon vieraan kotiinsaattamisesta.
+
+Pian täyttyivätkin torin kivi-istuimet ja ihaillen silmäilivät fajakit
+Odysseuta, jonka kasvoille ja koko olentoon Atene valoi ihastuttavan
+kauneuden, teki hänet muita kookkaamman ja voimakkaamman näköiseksi,
+saadakseen kaikki häneen ihastumaan ja tehdäkseen hänet voittajaksi
+niissä leikeissä, joihin fajakit tulevat häntä vaatimaan.
+
+Kun kaikki olivat kokoontuneet, alotti Alkinoos kokouksen sanoen:
+
+"Miehet, fajakien ruhtinaat! Eilen saapui luoksemme muukalainen, josta
+en vielä tiedä, ken hän on ja mistä hän tulee. Mutta hän pyytää opasta
+kotiin päästäkseen. Ei vielä koskaan ole yksikään meiltä apua pyytänyt
+vieras kieltävää vastausta saanut, siksipä olkaamme nytkin avuliaita.
+Viisikymmentä kaksi parasta nuorukaista varustakoon nopean aluksen ja
+saatuaan aironsa paikalleen tulkoot palatsiini aterioimaan. Ja nyt
+pyydän teitä kaikkia seuraamaan minua, juhlat odottavat. Älköön kukaan
+kieltäytykö, ja kutsuttakoon myös Demodokos, jolle jumalat ovat
+ihmeellisen laulun lahjan suoneet."
+
+Sen sanottuaan läksi kuningas toisten seuraamana. Viisikymmentä kaksi
+nuorukaista riensi laittamaan alusta kuntoon. He nostivat purjeet ja
+sitoivat airot paikoilleen nahkahihnoihinsa. Laskettuaan ankkurin he
+astuivat kuninkaan luo, joka antoi heille kaksitoista lammasta,
+kahdeksan sikaa ja kaksi härkää juhla-ateriaa varten.
+
+Juhlan alkaessa talutti palvelija sisään taitavan laulajan, jolle
+laulun jumalatar oli paljon antanut, mutta jolta hän sensijaan oli
+kalliin lahjan, silmien valon, ottanut. Laulaja talutettiin korkean
+pilarin juurelle istumaan. Hänen viereensä pantiin pöytä, jolla oli
+sekä ruokia että viiniä, ja harppu ripustettiin lähelle naulaan, käden
+ulottuville.
+
+Jumalatar johti nyt Demodokoon mieleen sankarilaulut urostöistä, joita
+taivaasta maahan ylistetään. Hän lauloi Odysseun ja Akilleun riidasta
+ja Agamemnonista, joka iloitsi heidän epäsovustaan, sillä Pythia oli
+kerran ennustanut sen riidan tietävän sodan loppua.
+
+Laulu vaikutti syvästi Odysseuhun. Hän veti laajan vaippansa liepeen
+kasvojensa peitteeksi, sillä hän ei tahtonut näyttää vieraille
+kyyneleitään. Laulajan lopetettua tarttui Odysseus pikariinsa ja uhrasi
+jumalille. Mutta kun ruhtinaat kehoittivat laulajaa jatkamaan, peitti
+hän jälleen kasvonsa ja syvä huokaus kohosi hänen rinnastaan. Muut
+eivät sitä huomanneet, mutta vieressä istuva Alkinoos piti vierastaan
+silmällä. Laulun tauottua kuningas virkkoi:
+
+"Nyt olemme saaneet kuulla paljon kaunista, käykäämme nyt leikkeihin,
+jotta vieraamme saa kotonaankin kertoa kunnostamme nyrkkeilyssä,
+painissa, hypyssä ja juoksussa."
+
+Kaikki suostuivat mielellään ehdotukseen ja läksivät kilpakentälle,
+jonne kohta kokoontui tuhatlukuinen katselijajoukko. Fajakien etevimmät
+uroot ottivat kilpailuihin osaa. Heidän joukossaan oli myös Alkinoon
+kolme poikaa: Laodamas, Halios ja Klytoneeos.
+
+Kilpailujen päätyttyä virkkoi Laodamas:
+
+"Ystävät, kysykäämme vieraaltamme, eikö hänkin haluaisi kilpailuihin
+ottaa osaa. Koko hänen vartalonsa, kätensä, rintansa ja etenkin
+voimakas niskansa todistavat hänen olevan voimakkaan, ellei raivoava
+meri ole kaikkia hänen voimiaan heikontanut."
+
+Toiset kehoittivat innostuneina puhujaa kääntymään vieraan puoleen ja
+hän tekikin niin:
+
+"Kunnioitettu vieraamme, etkö tahtoisi ottaa sankarileikkeihimme osaa?
+Varmasti olet niihin perehtynyt, eikä mies voi muualla itselleen
+suurempaa mainetta niittää kuin kilpakentällä käsin ja jaloin. Siis
+tule! Heitä huolesi pois, kohta koittaa kotimatkasi, laiva jo valmiina
+odottaa ja miehet ovat lähtöön varustautuneet."
+
+Mutta Odysseus vastasi:
+
+"Miksi sellaista minulta pyydät? Kärsimykseni ovat olleet liian suuret,
+mieltäni murheet painavat ja kotiani kipeästi kaipaan."
+
+Silloin ivasi häntä Euryalos, eräs fajakien etevimmistä:
+
+"Niin, ethän ole edes kilpailijan näköinenkään, jotain rikkauksia
+etsivää kauppiasta tai laivamiestä paremmin muistutat."
+
+Harmistunein katsein silmäili Odysseus puhujaa ja vastasi hänelle:
+
+"Puhut sopimattomasti, nuorukainen. Samalle ihmiselle eivät jumalat ole
+kaikkia lahjojaan jakaneet. Ken on saanut voimaa, ken suuren
+ymmärryksen, ken taas puhujalahjan. Monelle, jonka ulkomuoto on
+vähäpätöinen, ovat jumalat antaneet kaunopuheisuuden suuren lahjan.
+Missä tahansa hän kulkee, saa hän ihailua osakseen. Toinen taas on
+saanut ulkonaisen kauneuden, mutta hänen puheestaan puuttuu viehätys.
+Niin on sinunkin laitasi. Varreltasi olet komea kuin jumala, mutta
+ymmärryksesi ei näy sille vertoja vetävän. -- Sanasi koskivat. Niin
+tottumaton urheiluun en ole kuin luulet; olinpa miesten parhaita ennen,
+mutta sodat ja meren valta ovat voimiani vähentäneet. Mutta sittenkään
+en tahdo kilpailusta kieltäytyä. Koettakaamme!"
+
+Samassa hän tarttui, vaippaansa riisumatta, suurimpaan diskoon ja
+heitti sen kauas katselijoitten päitten yli. Diskon vinkuen kiitäessä
+ilmassa kumartuivat katselijoitten päät alas, mutta se lensi kauas yli
+maalin.
+
+Atene itse fajakialais-miehen muodossa asetti merkin siihen, mihin
+diskos putosi ja lausui:
+
+"Kas niin, vieras, sepä vasta heitto! Rohkeutta vain, ei täällä kenkään
+sinua voittamaan kykene!"
+
+Odysseus, iloissaan tuntemattoman ystävällisistä sanoista, lausui:
+
+"Nyt, nuorukaiset, tulkaa koettamaan, ken teistä heittää diskos-kiekon
+yhtä pitkälle tai kenties pitemmälle. Tai jos muita leikkejä mielitte,
+olen niihinkin valmis. Kaikkien muitten kanssa kilpailuun ryhdyn,
+paitsi Laodamaan, joka on isäntäni, sillä huonosti tekee se, joka
+isäntänsä kanssa kilpailuun käy. -- Aivan kykenemätön en urheilussa
+lie, osaanpa joustakin jännittää. Taistellessamme Troian edustalla oli
+Filokteetes ainoa, joka minut siinä voitti, ja keihästä heitän kuin
+muut nuolta. Ainoastaan kilpajuoksussa epäilen voimiani. Ruuan puute ja
+meren myrskyt ovat minua liiaksi heikontaneet."
+
+Odysseun vaiettua vallitsi hetken ajan täydellinen hiljaisuus. Sen
+katkaisi Alkinoos:
+
+"Oikein, vieras! Tästä lähin ei sinua kenkään uskalla ivata eikä
+pilkata. Mutta me emme ole nyrkkeilijä- emmekä painijakansaa.
+Kilpajuoksussa ja soudussa on meidän taitomme. Mutta nyt tahdomme
+näyttää mihin pystymme, jotta kerran kotonasi, puolisosi ja lastesi
+parissa istuessasi, voit niistä heille kertoella. Olemme elämänhaluista
+kansaa, rakastamme juhlia, soittoa ja tanssia. Paraat tanssijamme
+käykööt taitoaan näyttämään!"
+
+Yhdeksän kilpailujen järjestäjää riensi heti esiin, tasoitti kentän ja
+valmisti siihen tilaa. Samassa tuotiin Demodokoon harppu ja sokea
+soittaja talutettiin joukon keskelle. Heti kokoontui ympärille joukko
+nuorukaisia, jotka alottivat tanssin, ja ihastuneena katseli Odysseus
+heidän ihmeellistä notkeuttaan.
+
+Nyt alkoi Demodokos uudelleen näppäillä harppuaan ja lauloi Afroditeen
+ja Ares jumalan rakkaudesta:
+
+Ares, sodan jumala, oli rakastunut ihanaan kauneuden ja rakkauden
+jumalattareen Afroditeen, joka oli ruman ja ontuvan takomataiteen
+valtiaan Hefaiston puoliso. Isännän poistuttua kotoaan riensi Ares
+rakastettuaan tapaamaan. Auringon jumala Helios oli kuitenkin huomannut
+Afroditen uskottomuuden ja ilmoitti siitä Hefaistolle. Tämä raivostui
+sen kuullessaan ja päätti kostaa rakastuneille. Pajassaan hän takoi
+verkkoja, hienoja kuin hämähäkin seitti, mutta niin sitkeitä, ettei
+niitä poikki saanut. Taidokkaasti hän kiinnitti niitä huoneeseensa,
+niin ettei niitä kenkään huomannut. Luvattuaan lähteä lempisaareensa
+Lemnoon jätti hän kotinsa. Huomattuaan hänen lähtönsä riensi Ares
+jälleen jumalattaren luo, mutta silloin kietoutuivat verkot niin
+lujasti heidän ympärilleen, etteivät he voineet kättään liikuttaa.
+Kuultuaan Heliolta Areen vierailusta, riensi Hefaistos kotiin ja huusi
+raivoissaan, niin että kaikki jumalat sen kuulivat:
+
+"Zeus ja te muut kuolemattomat, tulkaa katsomaan Zeun tyttären
+uskottomuutta. Hän hylkää minut, koska olen raajarikkona syntynyt, ja
+lahjoittaa rakkautensa kauniille Areelle. Nyt en heitä vapauta,
+ennenkuin saan takaisin kaikki ne kauniit lahjat, mitkä annoin Zeulle
+hänen kaunista, mutta kevytmielistä tytärtään kosiessani."
+
+Jumalat saapuivatkin Hefaiston äänen kuullessaan ja puhkesivat
+raikkaaseen nauruun nähdessään Hefaiston näppäryyden.
+
+"Vääryys ei kauan menesty", arvelivat he, "ja näkyypä hidas Hefaistos
+voittavan Areen, jumalista ketterimmän."
+
+Suuttunut Hefaistos avasi vihdoin kahleet, kun Poseidon vakuuttamalla
+vakuutti Areen suorittavan runsaat lunnaat. Nopeasti riensivät
+kahleista päässeet pois. Afrodite kiirehti hänelle pyhitettyyn Pafon
+lehtoon Kyproon, jossa kariitit, viehätyksen valtiattaret, voitelivat
+hänet hienoilla öljyillä ja pukivat ihastuttavaan pukuun. Ares riensi
+Trakiaan.
+
+Laulajan vaiettua kehoitti Alkinoos poikiaan Haliosta ja Laodamasta
+tanssimaan kahden, mainiten heitä saaren paraiksi tanssijoiksi.
+Nuorukaiset ryhtyivät ensin ihmeelliseen palloleikkiin. Toinen heitti
+pallon taidokkain liikkein ilmaan, toinen sieppasi sen notkeasti
+hypäten. Toiset nuorukaiset seisoivat ympärillä lyöden käsillään
+tahtia. Tanssien tauottua kääntyi Odysseus isäntänsä puoleen:
+
+"Liikoja et kehunut, kuningas, mainitessasi poikiasi parhaiksi
+tanssijoiksi. Hämmästyneenä olen katsellut heidän taitoaan."
+
+Iloisena vieraansa huomaavaisista sanoista virkkoi Alkinoos:
+
+"Miehet, fajakien ruhtinaat, kuulkaa ehdotustani. Meitä on yhteensä
+kolmetoista. Tuokoon kukin vieraallemme puhtaan manttelin, liivit ja
+kultatalentin. Euryalos, joka häntä sanoin loukkasi, korjatkoon sen
+sekä puhein että lahjoin."
+
+Kaikki suostuivat ehdotukseen ja lähettivät airuensa kotiin hakemaan
+lahjoja, mutta Euryalos, tunnustaen Alkinoon oikein sanoneen, kääntyi
+Odysseun puoleen ja ojentaen hänelle kallisarvoisen kuparimiekan, josta
+osa oli hopeaa ja norsunluuta, sanoi:
+
+"Terve sinulle, arvoisa vieras! Jos sinua sanoillani loukkasin, suo se
+anteeksi ja tuuli ne kauas vieköön! Jumalat suokoot sinulle onnea
+kotimatkallasi!"
+
+Odysseus vastasi:
+
+"Terve sinulle, rakas ystävä! Suokoot jumalat sinullekin onnea!
+Toivottavasti et tule lahjoittamaasi miekkaa kaipaamaan."
+
+Sanoi ja sitoi arvokkaan miekan vyölleen. Samalla alkoivat saapua
+lahjojen tuojat. Alkinoon pojat ottivat arvokkaat tavarat vastaan ja
+laskivat ne kunnioittaen äitinsä, Areten, viereen, jolle Alkinoos
+lausui:
+
+"Puolisoni, toimita tänne tilava arkku, johon vieraamme lahjat voimme
+laskea. Toimita myös kylpy valmiiksi, jotta vieraamme valmistuisi
+iloitsemaan lahjoista ja kuulemaan laulajan lauluja. Annan hälle vielä
+muistoksi kultamaljan, josta juodessaan hän aina antajaa muistaa."
+
+Arete teki kuten kuningas pyysi ja, järjestettyään lahjat arkkuun,
+kehoitti hän Odysseuta sulkemaan sen niin, ettei matkan varrella kukaan
+pääse sitä aukomaan. Odysseus oli oppinut Kirkeltä erikoisen hihnojen
+solmiamiskeinon, jolla hän nyt sulki lujasti arkkunsa.
+
+Virkistävästä kylvystä noustuaan hän kohtasi ovella kuninkaan tyttären
+Nausikaan, joka ihaillen virkkoi:
+
+"Terve sinulle, vieras! Kun kerran kotimaahasi saavut, älä siellä
+pelastajaasi unohda!"
+
+"Oi, Nausikaa, Alkinoon jalo tytär, Zeus suokoon minun kotiini kerran
+päästä! Ei ole päivää kuluva, jolloin en muistaisi sinua. Rukouksin
+puoleesi käännyn kuin jumalattaren puoleen."
+
+Sisään vieraitten pariin astui nyt kookas Odysseus. Aterialle
+käydessään leikkasi hän palan paististaan, käskien palvelijan viedä sen
+Demodokolle, sillä, kuten hän sanoi:
+
+"Laulaja ansaitsee kunnioituksemme. Runon jumalatar on suonut hälle
+suuren lahjan."
+
+Palvelija kantoi Odysseun antimen sokealle, joka iloitsi vieraan
+ystävällisyydestä.
+
+Syötyään kääntyi Odysseus uudelleen laulajan puoleen:
+
+"Jumalaisen lahjan olet saanut, vaan sitä enemmän taidostasi maailmalle
+kertoisin, jos vielä laulaisit Odysseun keksimästä puuhevosesta, jolla
+kreikkalaiset Troian valloittivat. Olet niin paljon muuten heidän
+töistään laulanut, kuin jos olisit itse siellä ollut tai kuullut siitä
+joltain läsnäolleelta."
+
+Niin hän virkkoi ja laulaja, jumalan innostamana, alkoi laulaa, miten
+kreikkalaiset, sytytettyään leirinsä tuleen, astuivat laivaan ja
+läksivät kotia kohti. Parhaat uroot olivat kuitenkin kätkeytyneet
+suuren puuhevosen sisään. Pahaa aavistamatta kuljettivat troialaiset
+hevosen kaupunkiinsa. Toiset kyllä ehdottivat sen särkemistä, toiset
+taas halusivat syöstä sen kaupungin muureilta alas, mutta suurin osa
+tahtoi säilyttää sen muistomerkkinä. Siten toteutui kohtalon säädös. --
+Vielä lauloi Demodokos Troian hävityksestä, miten uroot yöllä tulivat
+hevosesta ulos, levittivät ympärilleen tulta ja kuolemaa, ja miten
+Odysseus, voimakkaana kuin itse Ares, ja jumalainen Menelaos riensivät
+Deifobon taloon, jossa lopullisesti, Atenen avulla, voiton saavuttivat.
+
+Laulua kuullessaan ratkesi Odysseus hillittömään itkuun. Hän itki kuin
+itkee vaimo sodassa kaatuneen puolisonsa ruumiin ääressä. Silloin käski
+Alkinoos laulajan lakata, sillä:
+
+"Vieraan iloksi juhlia juodaan, mutta koskeivät laulut kaikkia
+ilahuttaneet, lienee parasta lopettaa."
+
+Ja Odysseun puoleen kääntyen hän virkkoi:
+
+"Vieras, yhtä sinulta pyydän. Ällös enää meiltä nimeäsi salaa, sitä,
+minkä isäsi ja äitisi sinulle kerran antoivat. Nimetöntä ei toki
+maailmassa ole, ei kaikkien halvimpienkaan joukossa. Ja kerro, mikä
+maasi ja kansasi on, tietääksemme minne sinut lähetämme, sillä laivamme
+kulkevat peränpitäjättä ja luotsitta. Ne tietävät miesten mietteet,
+tuntevat kaikki maat ja kansat, eivätkä sumutkaan voi niitä eksyttää.
+Tosin kertoo ennustus Poseidonin uhanneen, vihastuneena siitä, että me
+kaikki haaksirikkoiset koteihinsa johdamme, tuhota tällaiselta matkalta
+palaavan laivamme ja kohottaa vuoret kaupunkimme ympärille.
+Toteutuneeko ennustus, ei kenkään tiedä. Kerro myös, missä olet
+harhaillut, minkä kansojen pariin joutunut ja miksi itket, kun
+akaialaisista lauletaan ja Troian nimeä mainitaan? Kenties siellä
+kaatui joku rakas omainen, ehkäpä veljen veroinen ystävä?"
+
+
+
+
+YHDEKSÄS RUNO.
+
+
+Odysseus alkoi:
+
+"Kuuluisa Alkinoos! Mikä onkaan onnellisempaa kuin saada istua ystäväin
+parissa katettujen pöytien ääressä ja kuulla jumalaisen laulajan
+laulavan urotöistä. -- Nyt haluat kuulla surullisista vaiheistani.
+Mutta mistäpä alottaisin ja mihin lopettaisin, sillä kirjavat ovat
+jumalain säätämät tieni olleet. Ensinpä kuitenkin tulee minun nimeni
+mainita. Olen Odysseus, Laerteen poika, Itakan kekseliäisyydestään
+mainittu kuningas. Maani on karu ja kallioinen, mutta se on synnyttänyt
+mainioita miehiä, eikä koko avarassa maailmassa ole ainoatakaan
+kolkkaa, joka minun silmissäni olisi sitä ihanampi. Kaunis Kalypso ja
+jumalainen Kirke koettivat minua luonaan pitää ja puolisokseen saada,
+mutta ei missään ole synnyinmaan vertaista eikä omia vanhempia
+rakkaampia, ja sinne kaihoamme, vaikka mitä ihanuuksia meille vieraissa
+tarjottaisiin.
+
+"Mutta kerronpa sinulle kaikki kohtaloni, mitä Zeus Troiasta
+lähdettyäni osakseni salli.
+
+"Ilionista kuljetti tuuli meidät kikonien kaupunkiin Ismaroon. Sen
+voitimme, jaoimme runsaat saaliit ja sen tehtyämme kehoitin miehiäni
+nopeasti rientämään laivoihin. Mutta he, houkat, eivät totelleet, vaan
+jäivät kaupunkiin viinivarastojen ja runsaitten teuraseläinten
+kimppuun. Sillä aikaa kutsuivat kikonit sisämaassa asuvia heimolaisiaan
+avukseen ja heidän tultuaan monilukuisina kuin puhkeavat kevään lehdet,
+pääsimme kovan taistelun jälkeen vetäytymään laivoihimme. Mutta kuusi
+miestä kustakin laivasta kaatui taistelussa. Kolme kertaa huudettuamme
+kunkin kaatuneen nimeä käänsimme aluksemme ulapalle, mutta silloin
+lähetti Zeus hirveän raju-ilman, joka pirstoi purjeemme kolmeen,
+neljään osaan. Pilkkopimeässä sousimme rantaan ja siellä saimme kaksi
+vuorokautta odottaa ilman tyyntymistä. Vihdoin pääsimme lähtemään ja
+pian olisimme Itakaan päässeet, ellei rajuilma olisi uudelleen
+puhjennut ja heittänyt laivaamme toiseen suuntaan. Yhdeksän vuorokautta
+purjehdimme aavoja selkiä, kunnes kymmenentenä saavuimme lotofagien
+maahan, jossa lotus, tuo ihmeellinen kasvi kasvaa. Aterioituamme
+lähetin miehiä ottamaan selkoa, mihin olimme joutuneet. Maan asukkaat
+tarjosivat silloin läheteillemme lotusta, mutta kun he sitä olivat
+maistaneet, alkoi lotuksen vaikutus näkyä. He unohtivat asiansa,
+laivat, kodin, kaiken, ainoa halu oli saada jäädä maihin nauttimaan
+lotusta. Väkivallalla kannoin itkevät ja vastustelevat miehet
+laivoihin, sidoin heidät penkkeihin kiinni ja käskin kiireesti
+soutamaan pois petollisen kasvin läheisyydestäkin.
+
+"Taas olimme siis myrskyävien aaltojen varassa.
+
+"Raskain mielin eteenpäin purjehtiessamme saavuimme kyklopien kummaan
+maahan. Siellä ei kynnetä eikä kylvetä, ei viinitarhoja hoideta, vaan
+maa kasvaa heille hoidotta vehnää ja ohraa. Ilman lakia he elävät,
+kukin vastaa vain itsestään ja asuntona he käyttävät kallion luolia.
+
+"Jonkun matkan päässä kyklopien saarelta kohoaa merestä pienoinen,
+metsärikas saari. Siellä elää laumoittain vuohia, sillä ihmisjalka ei
+sinne milloinkaan astu. Saari on viljava, ja jos ken sinne asumaan
+asettuisi, tekisi hän siitä helposti ihanan yrttitarhan. Eivät edes
+kyklopit siellä käy, sillä he eivät osaa laivoja rakentaa.
+
+"Eräänä pilkkopimeänä yönä johti joku jumala aluksemme saaren oivaan
+satamaan ja iloisina nousimme maihin ja laskeuduimme levolle.
+
+"Seuraavan aamun ruskottaessa läksimme katselemaan ihanaa saarta. Ja
+runsas oli saaliimme. Kukin kahdestatoista aluksestamme sai osalleen
+yhdeksän vuohta, itse otin kymmenen.
+
+"Koko päivän nautimme herkullisia aterioitamme ja joimme viinejä,
+joiden varastoa olimme kikonien maassa yhä lisänneet. Siinä
+tyytyväisinä istuessamme äkkäsimme savun nousevan vastaiselta rannalta
+ja kuulimme sieltä kyklopien puolelta sekä ihmisten että vuohien ja
+lampaitten ääniä. Seuraavana aamuna kutsuin laivojen väet kokoon ja
+puhuin heille:
+
+"'Miehet, ystävät! Odottakaa te täällä, minä lähden laivoineni
+naapuriemme luo ottamaan selkoa, mitä kansaa siellä asuu, villejäkö he
+ovat vaiko vieraanvaraisia ja jumalaa pelkääviä.'
+
+"Sen sanottuani nousin laivaan kehoittaen miehiäni seuraamaan,
+työnsimme laivan merelle ja suuntasimme kulkumme vastassa olevalle
+rannalle. Sitä lähetessämme huomasimme niemekkeellä, aivan lähellä,
+suuren, korkean luolan ja siellä näkyi vuohia ja lampaita laitumella.
+Ympärillä oli korkeitten kivivallien, tammien ja honkien ympäröimä
+aitaus. Luolassa asusti yksisilmäinen mies, ihmeellinen olio, eläen
+suuria karjalaumojaan paimennellen, huolimatta mitään muusta
+maailmasta. Tuskinpa häntä saattoi ihmiseen verratakaan, pikemmin
+korkean vuoren metsäiseen huippuun, joka kohoaa ylväänä yli metsän
+latvojen.
+
+"Käskin miehiäni laskemaan ankkurin ja jäämään laivaan, mutta
+kaksitoista parasta otin mukaani. Aavistin joutuvani tekemisiin
+voimakkaan miehen kanssa, joka ei lakia pidä pyhänä, ja siksi varasin
+mukaani suuren nahkasäkillisen oivallista viiniä, jota olin Ismarossa,
+muitten arvokkaitten lahjojen lisäksi, saanut Apollon papilta
+Maronilta, säästäessäni hänen henkensä. Tämä viini oli niin voimakasta,
+että pikarilliseen sitä tarvittiin miedonnukseksi kaksikymmentä
+pikarillista vettä. Ja niin miellyttävä haju siitä nousi, että oli
+aivan mahdotonta olla sitä juomatta.
+
+"Astuimme luolaan. Isäntää ei siellä näkynyt. Hämmästyneinä katselimme
+luolan varastoja. Seinävierillä oli suuria koreja täynnä juustoja, oli
+raintoja ja pyttyjä heraa kukkuroillaan, ja lampaita ja karitsoja oli
+suunnattomat määrät, eri karsinoissa eri-ikäiset. Miehet rukoilivat
+minua ottamaan mukaamme juustoja ja lampaita ja rientämään
+laivoillemme, mutta -- heidän onnettomuudekseen -- halusin nähdä itse
+isännän ja niin jäimme luolaan.
+
+"Teimme tulen, uhrit uhrasimme ja söimme parhaillaan hänen juustojaan,
+kun kuulimme hänen tulevan. Selässään hän kantoi hirvittävää risukasaa,
+jonka hän viskasi maahan sellaisella ryskeellä että me säikähtyneinä
+pakenimme luolan kaukaisimpiin soppiin. Nyt hän ajoi sisälle
+lypsettävät vuohet, jätti pukit ulkopuolelle aitaukseen ja vieritti
+vihdoin luolan suulle niin kauhean kivimöhkäleen, ettei sitä
+kahdellakymmenelläkään hevosella olisi saanut liikkeelle. Lypsettyään
+karjansa hän kaatoi toisen puolen maidosta juustoastioihin, toisen hän
+säästi illallistaan varten. Askareet ripeästi toimitettuaan teki hän
+tulen. Nyt hän vasta huomasi vieraansa, joille hän virkkoi niin
+hirvittävällä äänellä, että kaikki kauhusta vapisimme:
+
+"'Keitä te olette? Oletteko merten kierteleviä rosvoja, jotka vahinkoja
+tehden kuljette?'
+
+"Miehen sekä muoto että ääni oli kauhistuttava. Rohkaisin kuitenkin
+mieleni ja virkoin:
+
+"'Olemme akaialaisia, kotimatkalla Troiasta, ja nyt olemme joutuneet
+myrskyn heiteltäväksi. Kuulumme Agamemnonin kansaan, Agamemnonin Atreun
+pojan, jonka maine ulettuu maasta taivaaseen. Ja nyt eteesi polvistumme
+ja anomme sinulta vieraslahjaa, kuten hyvä tapa vaatii. Suo kunnia
+Zeulle, joka on vieraitten suojelija ja heidän puolestaan kostaja.'
+
+"Mutta julmistuneena vastasi tuo yksisilmäinen jättiläinen:
+
+"'Joko olet tyhmä tai tulet hyvin kaukaa, koska peloittelet minua Zeun
+kostolla. Hänestä me kyklopit emme välitä enempää kuin muistakaan
+jumalista, sillä me olemme paljon väkevämpiä. Säästänkö teitä vai en,
+se riippuu siis yksinomaan minusta. Mutta sanoppa, minne oivat
+aluksenne jätitte? Ovatko ne tässä lähelläkin?'
+
+"Olin kuitenkin liian viisas ansaan käydäkseni, siksipä vastasin
+hänelle:
+
+"'Laivammeko? Niille kävi hullusti. Mahtava Poseidon pirstoi ne
+kalliota vastaan ja me vain pelastuimme.'
+
+"Hirviö ei vastannut mitään, vaan sieppasi joukostamme kaksi miestä,
+paiskasi ne kuin koiranpennut maahan mäsäksi, mursi pieniin osiin ja
+söi hirveän illallisensa kuin raivoisa leijona. Luun sirustakaan ei hän
+jäljelle jättänyt. Kauhistuneina kohotimme kätemme taivasta kohti
+huutaen Zeulta apua. Mutta jättiläinen ei meistä välittänyt, vaan
+syötyään kyllikseen hän heittäytyi maahan pitkäkseen ja vaipui
+raskaaseen uneen. Raivoissani olin syöksemäisilläni miekallani hänen
+rintansa puhki, mutta samalla minulle selvisi, että itsekin olisimme
+silloin kuoleman omat, emmehän näet millään saisi kivimöhkälettä ovelta
+siirretyksi. Tuskissamme jäimme odottamaan päivän koittoa.
+
+"Aamulla varhain nousi jätti, teki tulen, lypsi karjansa ja söi taas
+kaksi miehistämme. Suurella melulla läksi hän sitten ajamaan karjaansa
+laitumelle, mutta luolasta poistuessaan nosti hän kevyesti kiven
+jälleen oven eteen ja niin tarkoin, ettei rakoakaan jäänyt. Nyt aloin
+suunnitella, miten tuhoaisin jättiläisen, ja keksinkin mielestäni oivan
+keinon. Luolasta löysin pitkän oliivipuisen hirren, joka arviolta oli
+yhtä pitkä ja paksu kuin suuren, kaksikymmenairoisen lastilaivan masto.
+Siitä hakkasin noin sylen pituisen osan ja käskin tovereitani
+veistämään sen sileäksi. Teroitin itse sen pään aivan teräväksi,
+karkasin tulessa ja kätkin sen muutamaan tunkiokasaan, joita olikin
+luolassa yllin kyllin. Sen tehtyämme heitimme arpaa, kutka miehistä
+tulisivat kanssani painamaan sitä nukkuvan kyklopin silmään. Arpa
+lankesikin neljälle joukon parhaalle, itse olin viides.
+
+"Illan tultua palasi kyklopi ajaen koko laumansa luolaan, ainoatakaan
+ulkopuolelle jättämättä. Lieko hän pahaa aavistaen niin tehnyt vai
+neuvoiko hänelle sen joku jumala, en tiedä. Lypsettyään kaikki söi hän
+jälleen kaksi miestä. Silloin lähenin häntä kädessäni astia täpötäynnä
+voimakasta viiniä ja virkoin:
+
+"'Kas tässä, tämä on sinulle palanpaineeksi. Näin ihanaa juomaa oli
+laivassamme ja tämän toin sinulle uhriksi toivoessani sinun meidät
+kotiin opastavan. Mutta sinähän vain raivoat. Luuletko kenenkään
+ihmisen milloinkaan luoksesi tulevan, kun noin käyttäydyt.'
+
+"Kyklopi tarttui astiaan, joi juomistaan ja pyysi yhä lisää.
+
+"'Kasvaa kyklopeillakin rypäleitä, mutta tämähän on oikeata nektaria',
+virkkoi hän tyytyväisenä. 'Mutta sanoppas nimesi, niin annan sinulle
+pyytämäsi vieraslahjan.'
+
+"Tarjosin hälle jo kolmannen kerran ja kolmasti hän astian tyhjensi.
+Nähtyäni viinin alkavan vaikuttaa sanoin:
+
+"'Kysyt nimeäni, kyklopi. No, saanhan sen sanoa, mutta muista sitten
+lahjasikin antaa. Eikukaan on nimeni, Eikukaan, niin kutsuivat minua
+vanhempani, niin kutsuvat toverinikin.'
+
+"'No niin, sitten syön sinut viimeiseksi, Eikukaan, se on lahjani',
+sopersi hirviö.
+
+"Sen sanottuaan hän vaipui raskaaseen uneen. Heti työnsin teroittamani
+kangen tuleen ja pidin sen päätä siellä, kunnes se oli syttymäisillään.
+Samalla koetin rohkaista tovereitani. Kun kärki alkoi hehkua, työnsivät
+toverini sen voimakkaasti kyklopin ainoaan silmään ja minä kiersin sitä
+yläpäästä kuten kirvesmies tovereineen kiertää kairaa laivan hirteen.
+Silmäluomi paloi, hirveällä sähinällä kiertyi palava puu silmäkuopassa
+ja verta virtaili koskenaan. Me pakenimme pimeimpiin nurkkiin, mutta
+kauheasti kiljuen syöksyi kyklopi ylös ja veti verisen puun tyhjästä
+silmäkuopastaan. Ympärillä asuvat kyklopit riensivät luolan
+ulkopuolelle kysellen, mikä hänellä oli hätänä.
+
+"'Eikukaan tappaa minut, Eikukaan käyttää viekkautta eikä voimaa!'
+ärjyi hän.
+
+"'No, Polyfemos, jos ei kukaan sinulle siellä yksinäisessä luolassasi
+mitään tee, on tietysti Zeus lähettänyt sinulle taudin, olet sairas.
+Rukoile isääsi Poseidonia, hän voi sinua auttaa!'
+
+"Ja harmissaan poistuivat naapurit, Polyfemos oli vain häirinnyt heidän
+yörauhaansa, mutta minä nauroin sydämessäni keksinnölleni.
+
+"Tuskasta voihkien hapuili kyklopi ovelle, nosti kiven pois, istui itse
+suulle ja pitäen käsiään levällään koetti hän estää ketään pujahtamasta
+ulos lampaitten seassa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Koetin miettiä
+sinne tänne, miten pelastua hirmukuolemasta, enkä lopulta voinut muuta
+keksiä kuin paeta pukkien avulla. Sidoin kolmittain tuuheavillaisia
+pukkeja yhteen ja keskimäisen vatsan alla riippui yksi miehistämme.
+Siten sain miehet turviin, äärimmäiset eläimet suojelivat keskimäistä.
+Itse valitsin suurimman ja tuuheavillaisimman, ja lujasti tarttuen sen
+villoihin koetin pysytellä sen alla piilossa. Tarkoin koetellen
+jokaista käsin laski Polyfemos karjansa laitumelle. Viimeisenä astui
+hitaasti se pukki, jonka alle minä olin kätkeytynyt.
+
+"'Rakas pukkini, miksi nyt näin hitaasti astut, sinä, joka aina
+ensimäisenä laitumelle riensit, joka ensiksi lähteen löysit ja taas
+illalla ensiksi kotiin kuljit? Suretko sinäkin isäntäsi surkeaa
+kohtaloa? Eikukaan-kääpiö minulle ensin viinit juotti ja sitten näin
+tuhosi. Jos sinulla ymmärrys olisi, sanoisit, missä hän nyt piilee.
+Sitten vasta tuskani helpponee, kun tiedän, että Eikukaan makaa
+murskana edessäni.'
+
+"Sen sanottuaan hän laski lemmikkinsä menemään.
+
+"Vasta päästyäni kauas luolasta uskalsin laskeutua irti kantajastani ja
+samalla irroitin toverinikin. Laivan luo päästyämme riemuitsivat
+toverimme nähdessään meidät hengissä, vaikkakin toisten kohtalo saattoi
+meidät murheellisiksi. En antanut heille kuitenkaan aikaa suruun tai
+ihmettelyyn, vaan kiireesti ajoimme kaunisvillaiset pukkimme laivaan ja
+läksimme ulapalle. En kuitenkaan malttanut olla huutamatta kyklopille
+ivasanoja:
+
+"'Kas niin, Polyfemos, siinä oli sinulle oikea palkka. Miksikäs rikoit
+vieraanvaraisuuden lakeja. Vieraasi ei ollutkaan mikään vähäpätöinen
+mies.'
+
+"Raivostuneena sieppasi kyklopi vuoren huipun ja heitti meitä kohti. Se
+oli sattumaisillaan laivaamme ja meri alkoi kovasti lainehtia. Aallot
+ajoivat laivamme takaisin rantaa kohti. Kun saimme sen jälleen rannasta
+loittonemaan, aioin taaskin huutaa hänelle. Töin tuskin saivat toverini
+minut hetkeksi vaikenemaan, he pelkäsivät kyklopin uudelleen heittävän
+kiven, joka murskaisi sekä aluksemme että meidät.
+
+"En kuitenkaan malttanut kauan vaieta, vaan harmissani huusin:
+
+"'Jos sinulta kysytään, ken silmäsi sokaisi, voit vastata, että sen
+teki kaupunkien valloittaja Odysseus, Laerteen poika, Itakan kuningas!'
+
+"Voihkien silloin kyklopi virkkoi:
+
+"'Siis sittenkin toteutuivat vanhat ennustukset. Täällä eli kerran
+voimakas ja urhoollinen tietäjä Telemos, Eurymon poika. Hän ennusti,
+että kerran näköni menetän Odysseun käden kautta. Odotin häntä
+tulevaksi ja luulin hänet suureksi, voimakkaaksi ja kauniiksi mieheksi.
+Ja nyt tuleekin mies, pieni ja mitätön, joka viiniä juottaen ja
+viekkaudella minut voittaa. Mutta tulehan tänne, Odysseus, niin sinulle
+vieraslahjan annan ja hankin vielä Poseidonilta matkaonnen. Hän on,
+näetkös, isäni ja hän yksin voi, jos tahtoo, näköni jälleen antaa.'
+
+"'Kunhan saisin vielä henkesikin ottaa', huusin hänelle vastineeksi.
+
+"Mutta hän kohotti kätensä ja huusi Poseidonille: 'Kuule minua, mahtava
+Poseidon, jos isäni olet! Älä salli Odysseun koskaan kotiinsa päästä.
+Mutta jos hän sittenkin kohtalon määräyksestä sinne saapuu, tulkoon hän
+yksin, vieraalla aluksella ja löytäköön kotinsa huonossa kunnossa!'
+
+"Poseidon kuulikin hänen huutonsa. Samassa hän sieppasi äskeistä
+vieläkin isomman kalliolohkareen ja heitti sen suunnattomalla voimalla
+jälkeemme. Se oli melkein peräsimeemme sattumaisillaan ja mereen
+pudotessaan se nosti aallot raivoamaan. Saavuimme kuitenkin saareen,
+jossa toiset olivat meitä jo kauan kuolleiksi luulleet. Jaoin tasan
+kullekin tuomamme karjan, minulle kaikki yksimielisesti myönsivät
+suurimman pukin, sen, jonka avulla kyklopin käsistä pelastuin. Uhrasin
+sen Zeulle, mutta kaikkivaltias ei uhriamme ottanutkaan vastaan.
+
+"Koko päivän saaressa oltuamme läksimme seuraavana aamuna varhain
+pyrkimään kotia kohti."
+
+
+
+
+KYMMENES RUNO.
+
+
+"Matkallamme jouduimme nyt jumalien suosikin Aiolon, Hippoteen pojan,
+hallitsemalle saarelle, jota kuparimuurit ympäröivät. Aiolos asui
+täällä onnellisena puolisonsa ja kuuden poikansa kanssa, joilla
+kullakin oli oma sisar puolisona. Kokonainen kuukausi vierähti täällä
+ystävällisen kodin piirissä, mutta kun sen kuluttua aloin valmistella
+lähtöä, antoi kuningas hyödyllisiä neuvoja sekä yhdeksänvuotisen härän
+nahasta tehdyn säkin, johon hän oli sulkenut kaikki muut tuulet, paitsi
+länsituulen. Zeus oli näet tehnyt Aiolosta tuulien jumalan, jonka
+vallassa oli pidättää tai päästää tuulia mielensä mukaan. Säkin suun
+hän sitoi niin lujasti kiinni hopeahihnalla, ettei tuulen
+hengähdystäkään sieltä tullut. Länsituulen tuli meidät kotiin saattaa.
+Mutta eivät käyneet nytkään toteen isännän onnentoivotukset, turmioomme
+oli oma hulluutemme syynä.
+
+"Jo yhdeksän vuorokautta oli kulunut ja kun kymmenes valkeni, näimme
+kotisaaremme merestä kohoavan ja sen rannoilta öisten vahtitulien
+tuikkavan. Miten ollakaan, minut valtasi yht'äkkiä tavaton väsymys.
+Olin koko ajan valvonut hoitaakseni itse alusta, mutta nyt vaivuin
+uneen. Siinä nukkuessani katselivat toverini Aiololta saatua säkkiä ja
+puhelivat keskenään:
+
+"'Kas, sillä miehellä on aina onni myötä. Joka paikassa hän saa
+osakseen vain kunniaa ja lahjoja. Toista on meidän. Samat tiet mekin
+olemme kulkeneet, mutta kotiin palaamme tyhjin käsin. Troiasta hän sai
+runsaat saaliit ja nyt taas lahjoittaa Aiolos hälle koko säkillisen
+aarteita. Katsotaanpas, mitä siellä oikein on!'
+
+"Kaikki suostuivat ehdotukseen, he avasivat säkin, mutta heidän
+suureksi kauhistuksekseen hyökkäsivätkin sieltä kaikki ilman tuulet
+ulos kovalla raivolla ja heittelivät aluksiamme aalloilla. Minut
+valtasi herättyäni niin syvä epätoivo, että mietin heittäytyä
+aaltoihin, silloinhan nämä tuskat päättyisivät. Päätin sentään vielä
+alistua ja kantaa onnettomuuteni.
+
+"Tuulet ajoivat laivamme takaisin Aiolon saaren rantaan. Valitsin kaksi
+miestä toverikseni ja läksin astumaan kuninkaan komeata palatsia kohti.
+Istahdimme ovensuuhun, mutta ihmeissään virkkoi Aiolos: 'Odysseusko
+siellä? Minkä jumalan viha sinua noin seuraa? Mehän lähetimme sinut
+hyvin varustettuna kotiasi kohti.'
+
+"Syvän surun vallassa kerroin hänelle, miten meille oli käynyt, ja
+koetin parhaani mukaan liikuttaa hänen sydäntään. Mutta vaiti istui
+koko aterioimassa ollut perhe, kunnes isä vastasi:
+
+"'Lähde nopeasti pois, onneton. En koskaan ole auttanut miestä, jota
+jumalat vihaavat', ja niin hän karkoitti meidät saareltaan. Nyt alkoi
+toivoton matkamme jälleen.
+
+"Kuusi vuorokautta me harhailimme meriä, yötä päivää, kunnes
+seitsemäntenä saavuimme laistrygonien satamaan, Lamoon. Tämän maan
+asukkaat ovat kuuluisaa paimenkansaa, ja heidän maassaan päivän ja yön
+rajaa tuskin huomaa.
+
+"Saavuimme oivaan satamaan. Toiset laivat ohjasivat kulkunsa sataman
+perälle, mutta minä jätin alukseni aivan sataman suulle ja nousin
+rantakalliolle ympärilleni katselemaan. Mitään asumuksia en nähnyt,
+savua vain kohosi jostain. Lähetin kolme miehistäni ottamaan selkoa,
+mikä kansa täällä asuu, ja he kohtasivatkin pian nuoren neidon,
+kuningas Antifateen miehekkään tyttären. Miesten kysyttyä, ken maassa
+hallitsi, ohjasi neito nämä heti kuninkaan palatsiin. Täällä he
+kohtasivat maan kuningattaren, suuren kuin vuori, ja hän kutsutti heti
+kotiin puolisonsa kansankokouksesta. Tultuaan sieppasi tämä heti yhden
+miehistämme ja söi. Toiset kaksi lähtivät silloin juoksemaan
+laivoilleen, mutta Antifates kutsui huutamalla kansansa kokoon, ja
+kohta oli rannalla tuhatlukuinen joukko. Kiviä heitellen he murskasivat
+kaikki aluksemme ja sieppasivat miehemme kuin kalat merestä
+saaliikseen. Ainoastaan oma laivani, jonka olin sataman suulle
+jättänyt, pääsi pakoon miesten soutaessa henkensä edestä.
+
+"Suuri oli tuskamme, mutta samalla olimme onnellisia pelastuksestamme.
+Laivamme joutui nyt Aiaian saarelle, jossa asui ihana, mutta samalla
+vaarallinen jumalatar Kirke, auringon jumalan ja Okeanon tyttären
+Persen tytär. Saavuimme hyvään satamaan, mutta kahteen vuorokauteen
+emme liikkuneet missään, surimme vain kohtaloamme. Kolmantena otin
+keihään ja miekan ja läksin ympäristöä tarkastelemaan. Kiipesin
+korkealle vuorelle ja näin silloin metsän keskeltä kohoavan
+kiemurtelevan savupatsaan. Aioin lähteä sitä kohti, mutta maltoin
+mieleni ja arvelin viisaammaksi lähettää sinne ensin urkkijat. Takaisin
+vuorelta astuessani näin suurisarvisen hirven, jonka varmaan joku
+jumala, onnettomuuttamme säälien, eteeni lähetti. Kaasin sen ja
+kuljetin raskaan taakkani alukseen.
+
+"'Ystävät, vaikka kohtalomme on kova, emme kuitenkaan Hadeeseen astu
+ennenkuin hetkemme lyö', virkoin tovereilleni. 'Kas tässä, älkäämme
+itseämme suotta nälkään näännyttäkö.'
+
+"Miehet lähenivät saalistani ja pysähtyivät hämmästyneinä, sillä se oli
+harvinaisen iso. Tarpeeksi ihmeteltyään ryhtyivät he valmistamaan
+ateriaa; söimme tyytyväisinä ja joimme oivallista viiniämme. Seuraavana
+aamuna sanoin:
+
+"'Toverit, kovia olemme kokeneet, idän tai lännen suuntaa emme tiedä,
+emme edes aavista, missä päinkään olemme. Mikä nyt neuvoksi? Ken teistä
+avun keksii, puhukoon. Saari on asuttu, näin savun sen keskeltä
+nousevan.'
+
+"Mutta miesten mieleen johtui tovereittemme surullinen kohtalo ja he
+alkoivat katkerasti itkeä. Itkulla ei mihinkään päästä, arvelin, ja
+siksi jaoin laivaväkemme kahteen joukkoon, toisen johtoon asetuin itse,
+toisen johtajaksi panin rohkean Eurylokon. Arpa määräsi Eurylokon
+joukon lähtemään tutkimusretkelle saaren sisäosaan, me muut jäimme
+rannalle.
+
+"Joukko saapuikin pian Kirken komealle asunnolle. Ulkopuolella
+käyskenteli joukko susia ja leijonia, joiden miehet pelkäsivät
+kimppuunsa hyökkäävän, mutta nämä lähestyivät tulokkaita häntäänsä
+ystävällisesti heiluttaen kuni isäntäänsä ikävöivät koirat. Kaikki ne
+olivatkin Kirken loitsimia ihmisiä. Miehemme pysähtyivät ovelle ja
+kuulivat silloin sisältä kangasta kutovan naisen ihanaa laulua. Tulijat
+päättivät huutaa saadakseen laulajan houkutelluksi ulos. Heidän äänensä
+kuultuaan avasikin Kirke komeat ovet pyytäen heitä käymään huoneeseen.
+He, raukat, seurasivatkin pyyntöä, ainoastaan Eurylokos jäi ulos
+petosta epäillen. Kirke tarjosi nyt vierailleen mitä parhaimpia
+herkkuja, mutta niihin hän olikin sekoittanut omia taikaryytejään
+ja -juomiaan. Samassa hän kosketti heitä taikasauvallaan, muuttaen
+miehemme sioiksi. Sian pää ja ruumis, mutta ihmisen sielu heillä oli,
+ja siellä sikopahnassa he ratkesivat kaikki haikeaan itkuun. Huomattuaan
+tovereittensa onnettoman kohtalon riensi Eurylokos vaikerrellen
+laivallemme. Vasta monien kyselyjen jälkeen sai hän sanotuksi, miten
+heille oli käynyt. Sieppasin heti oivan miekkani ja käskin Eurylokon
+johtamaan minut taikalinnalle. Mutta hän lankesi jalkojeni juureen ja
+polviani syleillen rukoili, etten läksisi, vaan että nopeasti
+pyrkisimme pakoon. Käskin hänen jäädä rannalle ja läksin yksin astumaan
+kohti saaren keskustaa.
+
+"Tiellä kohtasin kultasauvaisen Hermeen, joka minua läheni hennon
+nuorukaisen muodossa.
+
+"'Minne matkaat yksinäsi, onneton?' hän lausui.
+
+"'Toverisi ovat suljetut Kirken sikalaan, ja varmasti päättyy sinunkin
+matkasi sinne, ellet apua saa. Mutta neuvon sinulle pelastuksen. Kas
+tässä, ota tämä yrtti; kun se on mukanasi, eivät Kirken keinot tehoa.
+Hän aikoo sinullekin taikajuomiaan juottaa, mutta kun hän pitkällä
+sauvalla sinuun koskee, tartu silloin miekkaasi ja syöksy häntä kohti
+kuin aikoisit hänet surmata. Silloin hän peljästyen tarjoo sinulle
+lempeään. Sitä et saa hyljätä, mutta ensin täytyy sinun vaatia häneltä
+jumalallinen vala, ettei hän sinulle mitään pahaa tee.'
+
+"Sen sanottuaan hän otti maasta yrtin, jota jumalat nimittävät mölyksi.
+Sen juuri on aivan musta, mutta kukka valkea kuin maito. Hermes läksi
+nyt Olympoa kohti, mutta minä lähenin sykkivin sydämin Kirken asuntoa.
+Ovella pysähdyin ja kun jumalatar kuuli ääneni, avasi hän kultaovensa
+kutsuen minut sisään. Hopeakoristeisen tuolin hän minulle tarjosi,
+jakkaran jalkaini alle asetti ja sekoitti viinejä juodakseni.
+Tyhjennettyäni pikarin hän kosketti minua sauvallaan, huutaen:
+
+"'Sikojen pariin! Siellä toisetkin toverisi ovat.'
+
+"Silloin vedin miekan huotrasta ja syöksyin häntä kohti, mutta Kirke
+vaipui jalkoihini puhuen:
+
+"'Ken olet ja mistä tulet? Mikä on sukusi ja missä on kotisi? Näen,
+ettei taikajuomani sinuun tehoa, ja tähän asti ei kukaan ihminen ole
+sitä turmiotta juonut. Olet Odysseus! Kerran hän saapuu luokseni
+palatessaan mustalla aluksellaan Troiasta, niin on ennustettu. Pistä
+miekkasi pois ja tule luokseni. Rakkauteni saat ja onnea sinulle
+runsaasti ja'an.'
+
+"'Ei, jumalatar, miten voit sellaista ehdottaakaan', vastasin hänelle.
+'Luuletko minun rakkaudestasi huolivan, olethan toverini niin kurjaan
+tilaan saattanut. Mutta jos vannot jumalaisen valasi, ettet minua
+tuhoa, jään luoksesi.'
+
+"Kirke vannoikin heti.
+
+"Sillä aikaa järjestivät hänen neljä apulaistaan, lähteitten ja
+lehtojen haltijattaret, juhla-aterian. Yksi heistä valmisti minulle
+virkistävän kylvyn. Asetuimme aterioimaan ja eteeni tuotiin mitä
+paraimpia herkkuja, mutta en koskenut niihin. Ihmetellen kysyi silloin
+Kirke:
+
+"'Mikset syö, Odysseus, miksi ruokiani halveksit? Vai mietitkö jotain
+salajuonta?'
+
+"'En, Kirke. Mutta luuletko kenenkään rehellisen, kunnon miehen
+suupalaakaan maistavan niinkauan kuin hänen toverinsa ovat salpojen
+takana. Jos tahdot, että herkkujasi nautin, laske heidät vapaaksi.'
+
+"Heti läksikin Kirke sikalaansa kohti ja laski ulos sioiksi muuttamansa
+miehet. Heidän keskellään seisten hän voiteli heitä vastavoiteilla,
+ja heti putosivat harjakset heistä ja edessäni seisoi reipas joukko
+entistään nuorempia, kookkaampia ja kauniimpia miehiä. Minut nähtyään
+riensivät he itkien luokseni ja koko palatsi kaikui tervehdyshuudoista.
+Kirke kehoitti minua vetämään aluksemme maihin ja kätkemään
+matkatavaramme rantaluoliin. Sen tehtyäni odottaa hän koko
+laivaväkeämme luokseen.
+
+"Saavuttuani rantaan juoksivat toverini vastaan itkien aivan
+hillittömästi. Minut nähtyään heidät nimittäin valtasi sellainen riemu
+kuin jos he olisivat jo Itakaan päässeet, sanoivat he.
+
+"'Mutta kerro, kerro, missä toverimme ovat!' kuului yhdestä suusta.
+
+"En siihen kuitenkaan ryhtynyt, vaan kehoitin heitä nopeasti
+tyhjentämään laivan ja seuraamaan minua Kirken luo, jossa toiset
+toverimme parhaillaan juhlivat. He tottelivat heti, paitsi Eurylokos.
+
+"'Hullut, sinnekö riennätte", nuhteli hän. "Kirke muuttaa teidätkin
+sioiksi tai leijoniksi. Ettekö muista, miten kyklopin luona kävi?
+Odysseun liikarohkeus sai sielläkin aikaan monen ystävän kuoleman.'
+
+"Olin harmistuneena tarttumaisillani miekkaan, mutta toiset saivat
+minut rauhoittumaan ehdottamalla, että Eurylokos jäisi laivaan sitä
+vartioimaan. Sinne hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan seurasi meitä.
+
+"Kirken luona puhkesivat jälleen valitukset toverien kohdatessa
+toisensa. Mutta Kirke sai ystävällisin sanoin kaikki rauhoittumaan. Ja
+siitä hetkestä me jäimme Kirken luo kokonaiseksi vuodeksi. Sen kuluttua
+virkkoivat toverini:
+
+"'Etkö kotimaatasi enää muistakaan! Oi, lähtekäämme, muista kerran
+ennustetun, että kotimaallesi pääset.'
+
+"Heidän sanansa saivat sydämeni lämpiämään ja jäätyäni Kirken kanssa
+kahden kesken rukoilin häntä: 'Hyvä jumalatar, ole armelias, täytä
+lupauksesi ja lähetä meidät kotiimme. Jo kaipaamme sinne.'
+
+"'En teitä vasten tahtoanne pidättää tahdo', virkkoi jumalatar. 'Mutta
+vielä on teidän tehtävä matka Hadeeseen puhuttelemaan Teeban sokean
+profeetan Teiresiaan haamua, hänen, jonka järki on Hadeessakin säilynyt
+toisten siellä vain järjettöminä haamuina harhaillessa.'
+
+"Silloin vaivuin epätoivoon ja tuskissani toivoen kuolemaa valitin:
+
+"'Oi Kirke, Kirke, ken sen tien meille opastaa, eihän kukaan koskaan
+ole vielä laivallaan varjojen valtakunnassa käynyt?'
+
+"'Älä siitä huolehdi, Odysseus', vastasi Kirke valitukseeni. 'Nosta
+vain purjeesi ja jättäydy tuulen valtaan, kyllä se sinut perille vie.
+Saavuttuasi Okeanos virralle nouse rannalle ja lähde Pyriflegetos ja
+Kokytos jokien yhtymäkohtaan, jossa kallio kohoaa. Siihen kaiva kuoppa,
+jalan mittainen joka suuntaan ja sen reunalla uhraa kuolleille uhrit:
+ensin hunajaa ja maitoa, sitten suloista viiniä ja vihdoin vettä, jolle
+siroittelet hienointa viljaa. Vainajia huutaen lupaa pyhästi Itakaan
+saavuttuasi uhrata parhaat uhrisi ja etenkin Teiresiaalle laumasi paras
+lammas. Rukoiltuasi teurasta uhrieläimesi pitäen niitä Manalaan päin
+käännettynä, mutta käänny itse poispäin. Silloin alkavat vainajien
+varjot sinua joukottain lähestyä. Käske toveriesi rukoillen uhrata
+lammasuhreja, mutta vedä itse miekkasi tupesta, äläkä laske varjoja
+lähenemään uhriverta, ennenkuin Teiresiaan kanssa olet puhunut. Siellä,
+suuri Odysseus, lähestyy tietäjä sinua ja ilmoittaa sekä tien että
+suunnan, miten kotiisi pääset.'
+
+"Aamun koittaessa riensin toverieni luo ilmoittaen, että Kirke salli
+meidän lähteä.
+
+"Heidän riemunsa oli rajaton, mutta kuultuaan, että tiemme kulki Hadeen
+kautta, muuttui se suunnattomaksi epätoivoksi ja valitukseksi.
+Kohtaloamme emme kuitenkaan voineet välttää, vaan lähdettävä meidän
+oli. Yksi joukostamme joutui kuitenkin jo ennen meitä Hadeen varjona
+kulkemaan, nimittäin Elpenor, seurueemme nuorin. Hän oli kiivennyt
+katolle vilpoisempaan paikkaan nukkumaan, mutta herättyään tovereitten
+lähtötouhuun ei hän muistanutkaan olevansa korkealla, vaan putosi suin
+päin alas taittaen niskansa.
+
+"Laivalle tultuamme näimme Kirken toimittaneen sinne kaksi lammasta,
+jotka tarvitsimme Hadeessa uhratessamme."
+
+
+
+
+YHDESTOISTA RUNO.
+
+
+"Murhemielin astelimme laivaan ja nostimme purjeet. Hyvässä tuulessa
+mennä viiletti aluksemme kohti tuntematonta kohtaloa. Auringon
+laskiessa saavuimme Okeanon rajalle kimmeriläisten asuinpaikkojen luo,
+joita ei koskaan auringon kehrä lämmitä, ei taivaalle noustessaan eikä
+sieltä poistuessaan, vaan ihmisparkoja verhoaa ainainen yö. Laskimme
+laivamme rantaan ja läksimme uhrieläimiämme taluttaen astumaan Kirken
+määräämälle paikalle. Tein sinne kuopan ja uhrasin vainajille, kuten
+Kirke käski. Silloin kohosi vainajia Manalan syvyyksistä. Sieltä tuli
+nuorta ja vanhaa, lasta ja aikuista, nuoria, hentoja tyttöjä ja sodissa
+kaatuneita sankareita. Kaikki alkoivat horjuen ja kirkuen astella
+kuopan ympärillä. Miekka kädessä pidin heitä kuitenkin loitommalla,
+kunnes Teiresias-tietäjän kohtasin.
+
+"Ensimäisenä läheni äsken kuolleen toverimme Elpenorin haamu. Itkien
+hän kertoi tapaturmastaan ja rukoilemalla rukoili, etten jättäisi häntä
+hautaamatta. Lupasin täyttää hänen pyyntönsä.
+
+"Nyt läheni äitini Antikleian, Antolykon tyttären, varjo. Minun
+Troiassa ollessani oli hän kuollut. Nähdessäni hänet taaskin itkuun
+ratkesin, mutta en laskenut häntä enemmän kuin muitakaan kuopan
+reunalle. Vihdoin saapui teebalaisen Teiresiaan haamu.
+
+"Tunnettuaan minut hän virkkoi:
+
+"'Miksi, onneton, auringon valosta tänne ilottomille maille tulit?
+Mutta väisty syrjään, salli minun maistaa verta, silloin sinulle
+totuuden ilmoitan.'
+
+"Pistin heti miekan tuppeen ja hän, verta juotuaan, alkoi:
+
+"'Suuri Odysseus, kysyt minulta, miten kotiasi pääset. Vaikeat ovat
+matkasi, Poseidon sinua vihaa, koska olet puhkaissut hänen rakkaan
+poikansa Polyfemon silmän. Siitä huolimatta pääsette kotiin, jos vain
+voit pitää sekä itsesi että toverisi kurissa Trinakian saarelle
+saavuttuanne. Siellä on laitumella kaikkitietävän Helion karja. Jos sen
+jätätte koskematta, saavutte varmasti Itakaan, mutta jos siihen käsiksi
+käytte, käy teille huonosti. Laivasi ja toverisi menetät ja itse pääset
+kotiin vasta aikojen kuluttua, silloinkin ventovieraalla aluksella.
+Kotisi on silloin huonossa kunnossa, vieraat miehet siellä mellastavat,
+ihanaa puolisoasi kosivat ja omaisuuttasi tuhlaavat. Sinä surmaat
+heidät kaikki, mutta kostettuasi ota airo mukaasi, lähde kauas
+sisämaahan kansan luo, joka ei merestä mitään tiedä, ei suolaa
+ruuassaan suvaitse eikä laivoja milloinkaan näe. Siellä uhraa
+jumal'uhrisi mahtavalle Poseidonille ja kotiin palattuasi kaikille
+muille taivaanvaltiaille. Pitkä elinaika on edessäsi, kauas elosi
+iltaan ehdit ja kansat ympärilläsi onnellisina elävät. Vihdoin saapuu
+mereltä kuolo, joka päiväsi hiljaa päättää.'
+
+"Hänen lopetettuaan, virkoin:
+
+"'Oi, Teiresias, se siis on jumalain tahto. Mutta katso, tuolla äitini
+ääneti istuu katsettaan kohottamatta. Sano, miten tuntisi hän minut
+pojakseen?'
+
+"'Se ei vaikeuksia tuota', puhui tietäjä. 'Jos ketä tahdot puhutella,
+laske hänet uhriveren ääreen, silloin hän todet sanoo. Kenet pois
+karkoitat, hän ääneti poistuu.'
+
+"Teiresias poistui, mutta minä jäin odottamaan äitini lähenemistä.
+Verta maistettuaan hän heti tunsi minut ja puhui vaikeroiden:
+
+"'Rakkahin lapseni, miten olet elävänä tänne öiseen pimeyteen tullut?
+Vaikeata on elävän täällä olla. Hirveät virrat ja suuret joet tällä
+virtailevat eikä Okeanon poikki ole vielä koskaan kenkään päässyt. --
+Vastako nyt Troiasta palaat, etkö Itakassa olekaan vielä käynyt, etkä
+puolisoasi kohdannut?'
+
+"'Äitini, tuskat minut tänne toivat', vastasin. 'Tulin neuvoa
+Teiresiaalta saamaan, sillä kotimaatani en ole nähnyt sen jälkeen kuin
+sieltä kerran erkanin ja Agamemnonia seurasin. Mutta, äiti, mikä sinut
+Hadeeseen sai? Kauanko sairaana olit, vai Artemiin nuoliinko sorruit?
+Kerro myös, vieläkö isäni ja poikani ovat Itakan valtiaita, vai
+toisetko jo valtani veivät ja minut kuolleeksi luulivat? Entä
+puolisoni, mitä hän miettii, vieläkö poikansa luona viipyy, vai onko jo
+parhaan akaialaisen puolisokseen ottanut?'
+
+"Ja rakastettu äitini kertoi:
+
+"'Yhä asuu vaimosi linnasi saleissa, mutta raskaat ovat onnettoman yöt
+ja pitkät itkevän päivät. Vielä ovat myös hallitusohjat pojallasi.
+Mutta isäsi vanha ei enää kaupunkiin saavu. Maaseudulla hän elonsa
+iltaa kuluttaa, ei hän käytä mukavia vuoteita eikä hienoja vaippoja,
+vaan palvelijan tavoin vanhus talviset yönsä viettää, risaisia ryysyjä
+vain ympärilleen käärii. Kesän tullen hän viinitarhassaan perkaa,
+kuivista lehdistä itselleen vuoteet kokoaa ja sinun kohtaloasi surren
+raskaita vanhuuden päiviään viettää. Sinua kaivaten ja kohtaloasi
+itkien minunkin päiväni päättyivät.'
+
+"Silloin aioin sulkea rakkaan äidin syliini, kolmasti häntä lähenin,
+mutta kolmasti hän luisti käsistäni kuin läpinäkyvä varjo.
+
+"'Äiti, äiti, mikset luonani tahdo viipyä?" kysyin. "Vai oletko vain
+Persefoneian lähettämä varjo, jonka määränä on saada suruni yhä
+suuremmaksi?'
+
+"'Oi, poikani, niin on vainajain laita. Ei ole heidän ruumiinsa enää
+lihaa eikä verta, vaan polttavan tulen voima meissä asustaa sielun
+ruumiista erottua. Mutta pyri nyt nopeasti päivän valoon ja muista mitä
+nähnyt olet, voidaksesi sitten puolisollesi tarkoin kertoa.'
+
+"Samalla alkoi suuri joukko kuulujen sankarien puolisoja ja tyttäriä
+lähestyä. Yksitellen pakotin heidät tulemaan. Siinä näin Alkmenen,
+Herakleen äidin; ihanan Epikasten, Oidipon äidin, joka tietämättään
+meni poikansa puolisoksi ja sitten tuskissaan päätti itse päivänsä;
+näin vielä Ledan, Tyndareon puolison, Kastorin äidin ja monet muut,
+jotka eri lailla monivaiheisen elämän elettyään olivat Hadeeseen
+joutuneet."
+
+Nyt lopetti Odysseus kertomuksensa, sillä hämärä verhosi jo salin.
+Mutta fajakit istuivat siellä haltioissaan kuunnellen ihmeellisiä
+kertomuksia. Ihana Arete virkkoi silloin:
+
+"Katsokaa sankaria, sankaria kooltaan, varreltaan mainiota! Paljon on
+teillä aarteita kammioissanne. Jakakaa, jakakaa niitä Odysseulle!"
+
+"Tuskin viisas kuningattaremme vastoin kenenkään mieltä puhuu", puuttui
+joku puheeseen, "mutta kuulkaamme, mitä Alkinoos arvelee."
+
+"Oikein sanottu", vastasi kuningas. "Mutta miten kipeästi kotiaan
+vieraamme kaivanneekin, viipyköön kuitenkin täällä huomiseen, kunnes
+lahjat, hänen arvoisensa, ennätämme järjestää."
+
+Vastasi siihen viisas Odysseus:
+
+"Verraton Alkinoos! Jos vuoden vielä minua täällä viipymään pyytäisit
+matkaani järjestääksesi ja lahjoja kootaksesi, tottelisin sinua, sillä
+mies on arvokkaampi rikkaana kotiin palatessaan kuin tyhjin käsin
+saapuessaan."
+
+"Kun tänne saavuit, Odysseus, emme sinua petturiksi luulleetkaan",
+jatkoi kuningas, "mutta nyt näemme, mikä taituri olet ja miten laulajan
+tavoin osaat sanasi sanoa. Mutta yö on pitkä, kerro vielä Troian
+uroista, joita kohtasit. Valkenevaan aamuun asti sinua kuunnella
+jaksamme."
+
+Ja Odysseus jatkoi:
+
+"Jos haluat, Alkinoos, kerron vielä. Onhan aikaa sekä keskusteluun että
+lepoon.
+
+"Naisten varjojen häipyessä sinne tänne läheni minua Atreun poika
+Agamemnon kaikkien niiden ympäröimänä, jotka Aigiston talossa surmansa
+saivat. Nähtyään minut alkoi hän katkerasti itkeä ja ojensi kätensä
+minua kohti. Mutta niissä ei ollut enää entistä miehuuden voimaa.
+Minäkin ratkesin itkuun ystäväni nähdessäni ja kysyin, mikä hänet
+Hadeeseen saattoi.
+
+"Agamemnon kertoi silloin surullisen loppunsa, miten Aigistos sekä
+hänet että hänen väkensä surmasi veren virtanaan valuessa.
+
+"'Mutta kipeimmin koski minuun', jatkoi vainaja, 'Troiasta kanssani
+tuodun Priamon tyttären Kassandran valitus, kun uskoton Klytaimnestra
+hänet viereeni surmasi. Kuolevana tartuin silloin miekkaani, mutta
+petollinen puolisoni läksi luotani, eikä hän edes silmiäni sulkenut,
+vaikka näki minun olevan matkalla Hadeeseen. Se oli julmaa, kauheampaa
+tuskin ajatella voi kuin moinen vaimon petos. Iloitsin kotiin
+tulostani, mutta siellä kohtasinkin petturin, joka on häpeän varjon
+saattanut kaikille naisille. Sinuakin neuvon, viisas Odysseus, älä
+kaikkia aatoksiasi puolisollesi ilmaise. Tosin rehellinen on Penelope,
+Ikarion tytär. Oi, miten nuorena hän jäi, jokelteleva lapsi
+rinnoillaan, sinua odottamaan. Nyt on lapsesta varttunut mies, jota
+kuninkaana kunnioitetaan ja joka kohta saa kotiinsa päässyttä isäänsä
+syleillä. Sitä iloa ei puolisoni minulle suonut. Vielä sinulle yhden
+neuvon annan: lähene salaa kotiasi, ei ole keneenkään luottamista.'
+
+"Nyt tulivat Akilleus, Patroklos ja Antilokos minua kohti. Heti minut
+tunnettuaan Akilleus huudahti:
+
+"'Mitä nyt mietit, Laerteen poika? Miten olet uskaltanut Hadeeseen,
+varjojen valtakuntaan tulla?'
+
+"Vastasin:
+
+"'Oi, Akilleus, Peleun jälkeläinen, sinä rohkein Akaian rohkeimmista!
+Teiresiaan vuoksi tulin, neuvoa kysymään läksin, sillä en ole vielä
+kotimaahani päässyt, surut ja vastukset ovat minua vain ahdistaneet.
+Mutta sinä olet onnellinen, Akilleus. Maanpäällä sinua jumaloitiin ja
+täälläkin vainajain parissa jumalana vallitset. Sinun ei kaatumistasi
+surra tarvitse.'
+
+"'Oi, Odysseus, älä kohtaloani kadehdi. Olisin ennemmin maan päällä
+köyhimmän miehen palvelijana, kuin täällä varjojen valtiaana. Mutta
+kerro, mitä tiedät pojastani. Ottiko hän taisteluun osaa vai ei? Entä
+isä-vanhukseni, Peleus kuningas? Vieläkö hän on myrmidonien
+hallitsijana vai ovatko he hänet jo viralta panneet, sillä hänen
+kätensä ovat voimattomat, enkä minäkään ole hänen puolestaan sotimassa?
+Oi, pääsisinpä edes hetkeksi kotiini käymään, silloin saisivat ne
+vavista, jotka isääni tahtovat vallasta syöstä.'
+
+"Vastasin silloin hänelle:
+
+"'Ystävä, isästäsi en mitään tiedä, mutta pojastasi Neoptolemosta voin
+sinulle paljonkin kertoa. Minähän hänet Skyrosta laivallani kävin
+noutamassa. Neuvotteluihin hän aina otti osaa ja viisaat olivat hänen
+sanansa. Troiassa taistellessamme ei hän milloinkaan väistänyt, vaan
+ensimäisenä hän kuumimpaan otteluun riensi. Mahdotonta on luetellakaan
+niiden nimiä, jotka hän kaasi, hän, ihanin miehistä mitä tunsin,
+jumalaista Memnonia lukuunottamatta. Ja kun Epeion puuhevoseen
+astuimme, oli hän rohkeimmista rohkein. Priamon kaupungin kukistuttua
+astui hän laivaan runsaine saaliineen eikä hänelle ollut mitään
+vahinkoa tapahtunut.'
+
+"Ylpeänä poikansa menestyksestä läksi Akilleun varjo astumaan poikki
+Asfodelos-niityn.
+
+"Toiset haamut seisoivat vieressä kukin omia huoliaan haastellen.
+Kauempana pysytteli vain Aias, yhä vihoissaan siitä, että Akilleun
+aseista riidellessämme voitto minulle lankesi. Oi, miksi aloinkaan
+sellaisen uroon kanssa kilpailla! Koetin nyt ystävällisin sanoin häntä
+lepyttää, mutta hän ei tahtonut kuulla puhettani, vaan kääntyi pois.
+Kiista olisi kenties piankin puhjennut, mutta mieleni teki nähdä
+muitakin vainajia.
+
+"Näinkin Zeun heimolaisen Minon, joka valtikka kädessä oli vainajain
+tuomarina, näin metsästävän Orionin, Tityon, joka Zeuta vastustaessaan
+sai kovaa kärsiä. Näin myös Tantalon hirveissä tuskissaan. Kaulaan asti
+ulottui hälle vesi, eikä hän sittenkään voinut juoda, vaikka kauhea
+jano häntä vaivasi. Vanhuksen kumartuessa juomaan hävisikin vesi ja
+musta multa vain levisi hänen ympärillään. Hänen päänsä päällä
+ojentausi mitä ihanimpia hedelmäpuitten oksia, jotka riippuivat täynnä
+meheviä hedelmiä, mutta kun hän ojensi kätensä niihin tarttuakseen,
+heilautti tuuli oksat kohti pilviä. Oli siellä vielä Sisyfos, joka
+käsin jaloin vieritti suurta kivimöhkälettä kallion huipulle, mutta
+juuri kun hän oli saamaisillaan sen huipun yli, vierikin se takaisin.
+Yhä vain hän sitä koetti. Hiki valui otsasta ja pölypilvi kierteli
+ympärillä, mutta työ oli aina yhtä tuloksetonta. Vihdoin näin
+Herakleenkin, näin, mutta vain hänen heikon varjonsa, sillä itse hän
+asui jumalien luona, Zeun ja Heren tyttären, ihanan Heben, puolisona.
+Synkkänä hän seisoi ympärilleen katsellen, jännitetty jousi kädessään.
+Nähtyään minut sanoi hän synkeästi:
+
+"'Onneton Odysseus, vainoaako sinuakin sama kohtalo, joka minua
+maailmassa vainosi. Vaikka itse Zeus on isäni, jouduin itseäni
+arvottomamman palvelukseen. Hän koetti keksiä minulle mitä vaikeimpia
+töitä, ja silloin hän lähetti minut tänne pyydystämään Hadeen koiraa.
+Sen sain kuitenkin Atenen ja Hermeen avulla kiinni.'
+
+"Hän jätti minut. Odotin vielä hetken, toivoen yhä vielä näkeväni
+kuuluisia vainajia, mutta heidän kova huutonsa ja melunsa sai minut
+pelkäämään, että Persefone lähettää Gorgon hirveän pään ja siksi läksin
+nopeasti pois. Rantaan saavuttuani kiirehdin miehiä nostamaan purjeet.
+Pitkin Okeanos-virtaa kulki nyt tiemme, alussa oli peilityyntä, niin
+että saimme käyttää airoja, mutta pian suosi meitä oiva myötätuuli."
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA RUNO.
+
+
+"Aluksemme joutui jälleen Kirken saarelle. Odotimme aamun koittoa ja
+nähdessämme aamuruskon jumalattaren nousevan yölevoltaan täytimme
+Elpenorin varjon pyynnön, poltimme ystävämme ruumiin, kohotimme
+rannalle hautakummun ja sen päälle asetimme vainajan airon, kuten hän
+Hadeessa oli määrännyt. Askartelimme vielä yhtä ja toista, kun näimme
+Kirken neitosineen lähestyvän ja tuovan meille herkullisia ruokia. Hän
+tiesi siis tulostamme.
+
+"'Rohkeat! Elävinä olette Hadeessa käyneet. Muut ihmiset joutuvat sinne
+vain yhden ainoan kerran ja vasta kuoltuaan. Mutta syökää ja juokaa
+runsaasti, huomisaamun ruskottaissa on teidän lähdettävä matkaan.
+Kerron, mitä matkallanne kohtaatte, ettei mikään tulisi teille
+yllätyksenä.'
+
+"Sen päivän vietimme Kirken saarella. Yön tultua toverini laskeutuivat
+levolle, mutta Kirke vei minut syrjään ja alkoi:
+
+"'Täältä lähdettyänne saavutte ensin seireenien lähelle. Siellä saa
+loppunsa se, ken taitamattomasti ohitse pyrkii. Vaalenneitten luitten
+keskellä istuvat seireenit rannalla ja laulavat ihania lumolaulujaan.
+Kun heitä lähestyt, tuki vahalla miesten korvat, etteivät he lauluja
+kuulisi. Jos itse haluat kuunnella, anna sitoa itsesi lujasti
+laivanmastoon kiinni ja käske miesten yhä lujentamaan siteitä, mitä
+innokkaammin heitä pyydät itseäsi vapauttamaan. Kun tämän vaarallisen
+paikan ohi olet päässyt, tulee valittavaksesi kaksi tietä. Saat itse
+päättää kumpi on parempi, kuvaan sinulle molemmat.
+
+"'Tulette salmeen, sen toisella rannalla on pilviä pitelevä kallio,
+jonka huipulta eivät usvat koskaan haihdu. Niin sileä se on, ettei
+kenkään, vaikka hänellä olisi kaksikymmentä kättä ja yhtä monta jalkaa,
+pääsisi kiipeämään sen huipulle. Keskellä vuorta on suuri luola niin
+korkealla, ettei sinne koskaan nuoli saavu, ja luolassa asuu
+kaksitoistajalkainen, kuusipäinen hirviö, joka päätänsä aina luolasta
+ojentelee etsien nieltävää. Kolme hirveää hammasriviä on sen suussa ja
+sinne se sieppaa meren eläimiä. Jos laiva sen ohi pyrkii, ojentautuvat
+päät sitä kohti ja sieppaavat kukin yhden miehen. Se hirviö on Skylla.
+
+"'Vastaisella rannalla näet toisen kallion, äskeistä paljon matalamman,
+ja sillä kasvaa mahtava, tuuhea viikunapuu. Hirveä Karybdis siellä
+asuu. Kolmasti se nielee vettä, kolmasti taas sylkee suustaan, ja varo,
+ettet sillä hetkellä lähellä ole, kun se vettä nielee. Silloin ei itse
+Zeuskaan sinua pelastaa voisi. Pysyttele siksi lähellä Skyllan
+puoleista rantaa. On toki parempi kadottaa kuusi miestä kuin kaikki.'
+
+"'Mutta enkö voi nousta vastustamaan Karybdista ja enkö voi Skyllan
+valtaa voittaa?' kysyin.
+
+"'Olet liian rohkea, Odysseus', kiirehti jumalatar vastaamaan.
+'Luuletko, onneton, kuolemattomia voittavasi. Jos kauan Skyllan
+juurella viivyt, sieppaa hän toiset kuusi. Parasta vain on paeta. Mutta
+älä unohda rukoilla hirviön äitiä Krataita, hän vain voi hillitä
+Skyllan uudestaan kimppuunne hyökkäämästä. Sieltä joudut Trinakian
+saarelle, jossa auringon jumalan kaunis karja käy laitumella. Paimenina
+on kaksi auringon jumalan ja Neairan tytärtä, Faetusa ja Lampetia. Jos
+karjan koskematta jätätte, saavutte monien vaiheitten jälkeen kotiin,
+mutta jos siihen käsiksi käytte, on tuhonne tullut. Miehesi kaikki
+menetät ja itse saavut surkeassa kunnossa kotiisi.'
+
+"Aamu valkeni. Jumalatar jätti minut ja minä palasin laivalle miehiäni
+herättämään. Kohta olimmekin lähtövalmiina. Kirke lähetti myötätuulen,
+ja aluksemme kiiti eteenpäin. Kerroin heille nyt seireeneistä ja miten
+vaaran voisimme välttää. Pian tuuli tyyntyi kokonaan ja lähenimme nyt
+lumoojatarten saarta. Vahalla tukin miesten korvat ja he, sidottuaan
+minut mastoon, tarttuivat airoihin, sillä tuulen henkäystäkään ei enää
+tuntunut. Samassa alkoi kuulua viehättävää laulua:
+
+"'Tännepäin ohjaa, kuulu kuningas, akaialaisten ylpeys, tännepäin! Ei
+koskaan alus ohitsemme kulje täällä poikkeamatta, ja tyytyväisenä
+lähtevät vieraat luotamme, sillä paljon he ovat meiltä oppineet. Kaikki
+me tiedämmekin, mitä avarassa maailmassa tapahtuu, tunnemme myös Troian
+suuret tapahtumat.'
+
+"Yhä ihanammin kaikui lumoojattarien laulu, ja minut valtasi kiihkeä
+halu kuulla lisää. Koetin kaikin tavoin saada miehiä irroittamaan
+siteeni, mutta turhaan. Päinvastoin nousi kaksi heistä sitomaan köydet
+yhä lujemmin. Päästyämme niin kauas, ettei heidän äänensä enää
+kuulunut, pääsin irti ja vaha otettiin pois toisten korvista. Mutta
+samalla alkoi kuulua hirvittävä kohina ja edessämme kohosi suunnattomia
+aaltoja ja savupilviä. Soutajat lakkasivat peljästyneinä soutamasta,
+mutta minä koetin parhaani mukaan heitä rauhoittaa:
+
+"'Ystävät, mehän olemme vaaroihin tottuneet, eikä meitä voi mikään
+kyklopia pahempi uhata. Joka paikasta olemme pelastuneet, tottahan
+nytkin keinon keksin. Ennen muita on perämiehen tarkoin varottava,
+ettemme purjehdi kohti kuohuja, vaan pysyttelemme kallion juurella.'
+
+"En kuitenkaan maininnut mitään Skyllasta. Unohdin kokonaan Kirken
+varoitukset, etten saisi kantaa mitään aseita, vaan puin paraan
+sotisopani ylleni. Katsoin katsomistani, kunnes silmät väsyivät, mutta
+Skyllaa en nähnyt kalliolla. Samalla saavuimme kapeaan salmeen ja nyt
+näimme Karybdiin, joka suustaan sylki vettä niin, että koko meri
+raivosi, ja taas imi sitä niin, että maan kamara paljastui. Katselimme
+sitä kauhistuneena, emmekä huomanneetkaan, miten Skylla sieppasi kuusi
+parasta soutajaamme. Tuskissaan he raukat alkoivat huutaa, ja näimme
+samalla, miten he korkealla ilmassa potkien ja nimeäni huutaen
+koettivat taistella hirviötä vastaan. Paljon olen kokenut ja paljon
+surkeutta nähnyt, mutta tämä näky koski kaikkein kipeimmin.
+
+"Sivuutettuamme kalliot ja hirveän Karybdiin näinkin edessämme
+auringonjumalan laidun-saaren ja kuulin sieltä mitä erilaisimpia karjan
+ääniä. Muistin heti sekä Teiresiaan että Kirken varoitukset ja sanoin
+tovereilleni:
+
+"'Ystävät, kovia olemme kokeneet, mutta nyt voimme välttää turmion,
+ellemme tuolle lähisaarelle laske. Se on auringon jumalan pyhä maa.'
+
+"'Oi, Odysseus, suuri on kestävyytesi, et konsaan väsy', virkkoi
+silloin eräs joukosta. 'Paljon meiltäkin vaadit, liikoja vaadit. Olemme
+aivan nääntyä, etkö soisi meille edes yön lepoa. Yötuulet voivat
+aluksemme tuhota. Laskekaamme rantaan lepäämään ja aamulla heti
+nostamme purjeet.'
+
+"Kaikki muutkin yhtyivät pyyntöön. Aavistin silloin, että joku
+jumalista onnettomuuttamme toivoi, ja siksi sanoin:
+
+"'Olen yksin teitä muita vastaan ja siis voimaton. No niin, nouskaamme
+maihin, mutta ensin on teidän vannottava pyhä vala, ettette koske
+ainoaankaan eläimeen, vaikka mielenne tekisikin. Onhan meillä toki
+vielä Kirken ruokia jäljellä.'
+
+"Miehet vannoivat heti ja niin laskimme maihin. Rannalla söimme oivia
+eväitämme ja yhä varoitin heitä saaren karjaan koskemasta. Yö läheni.
+Silloin nosti Zeus hirveän raju-ilman, joka pani maan vapisemaan ja
+meren ärjymään. Aamulla vedimme aluksemme saaren luolaan suojaan ja
+täällä saimmekin odottaa kokonaisen kuukauden, sillä myrsky ei laannut.
+Nälkä pakotti etsimään sekä lintuja että kaloja, mitä vain käsiimme
+saimme. Kuljeskelin saarta ristiin rastiin rukoillen jumalia
+armahtamaan meitä. Kerran läksin taas loitos toisista, kohotin käteni
+kohti korkeutta ja anoin Zeun apua. Jumalat vuodattivat silloin
+silmiini unen ja vaivuin suloiseen lepoon.
+
+"Silloin puhui Eurylokos toisille:
+
+"'Kuulkaa, miehet, kovia kokeneet. Kuolema on tosin surkeaa ainakin,
+mutta kehnointa on kuitenkin nälkään nääntyä. Ottakaamme auringon
+jumalan karjasta ja uhratkaamme jumalille. Kun Itakaan saavumme,
+uhraamme sitten runsaat uhrit auringon jumalalle lepyttääksemme hänet.
+Jos jumalat henkemme ottavat, ottakoot. Sen toki paremmin kärsii kuin
+nälkään kuolemisen.'
+
+"Toiset suostuivat hänen ehdotukseensa ja kohta olivat karjan
+kauneimmat teurastetut. Rukoillen he uhrit toimittivat, viinin
+puutteessa vettä vuodattivat ja ohran puutteessa ottivat tammen nuoria
+kerkkiä. Yhtäkkiä heräsin unestani ja läksin nopeasti astumaan rantaa
+kohti. Jo kauas tunsin uhrituoksun ja silloin huusin kauhistuneena:
+
+"'Oi, Zeus ja te muut kuolemattomat! Varmaankin te tuhokseni minut
+uneen uuvutitte. Täällä ovat toverini sillä aikaa ryhtyneet onnettomiin
+töihin.'
+
+"Mutta Lampetia riensi kertomaan auringon jumalalle miesten tuhotöistä.
+Tämä suuttui silloin kovin ja puhui vihastuneena:
+
+"'Katso, Zeus, ja katsokaa te muut jumalat, mitä on tapahtunut! Kurjat
+ihmiset ovat teurastaneet ihania härkiäni, jotka olivat silmäini ilona
+taivaan kannella kulkiessani. Ellette nyt heitä rankaise, vaivun
+Hadeeseen, siellä majaileville valoani levitän ja ihmiset pimeyteen
+jätän.'
+
+"'Ethän toki, valon valtias', virkkoi Zeus. 'Tietysti sinä inehmoille
+valoasi ja'at. Salamalla murskaan aluksen, oletko silloin tyydytetty!'
+
+"Kuulin tästä keskustelusta Kalypsolta, jolle Hermes oli asian uskonut.
+
+"Rannalle saavuttuani nuhtelin ankarasti miehiä, ja sanojeni
+synnyttämää kammoa vahvisti vielä se kauhea mylvinä, minkä kuolleitten
+eläinten liha kiroten nosti. Mutta tuhotyö oli tehty.
+
+"Viikon päivät söivät miehet luvatonta ravintoaan, kunnes Zeus
+seitsemäntenä päivänä tyynnytti myrskyn. Läksimme silloin nopeasti
+liikkeelle. Trinakian saaret häipyivät jo näkymättömiin ja aava meri
+lainehti ympärillämme. Silloin lähetti Zeus äkkiä raju-ilman. Ilma
+pimeni, purjeet repeytyivät riekaleiksi, ja hirveällä ryskeellä katkesi
+masto iskien samalla perämiehen kuoliaaksi. Zeun salamat sinkoilivat
+pilkkopimeässä ja taivaan kansi jyrisi kauheasti. Myrsky riisti
+toverini aaltoihin ja vihdoin olin ainoa elävä olento koko
+laivahylyllä. Sekin särkyi, ja niin jouduin aaltojen ajeltavaksi maston
+kappaleen varassa. Samalla toki myrsky asettui, mutta tuuli kääntyi ja
+niin huomasin kauhukseni matkaavani jälleen kohti Karybdista. Samalla
+se nielikin meren suolaista vettä kitaansa ja maston kappale, jolla
+ajelehdin, katosi käsistäni. Itse sain hädin tuskin kiinni viikunapuun
+oksasta ja siinä riipuin kuni lepakko odottaen hirviön jälleen sylkevän
+mastonkappaleeni. Hetken kuluttua se tekikin niin ja silloin tarrasin
+siihen kiinni kynsin hampain. Jumalat sallivat minun pelastua Skyllan
+käsistä ja niin ajauduin taas ulapalle. Kymmenentenä vuorokautena
+sallivat jumalat alukseni saapua Ogygian rantaan, ja osuin silloin
+ihanan jumalattaren Kalypson luo, joka minua hyvin hoivasi. Mutta
+siitähän kerroin jo illalla, enkä ennen kertomaani mielelläni toista."
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA RUNO.
+
+
+Vaieten, mutta ihastuneina istuivat kaikki suuressa salissa. Vihdoin
+katkaisi Alkinoos äänettömyyden.
+
+"Koska kattoni alle jouduit, koetan sinut täältä poiskin opastaa",
+sanoi hän. "Mutta teille muille maani miehille lausun sen kehoituksen,
+että antianne lisäisitte. Tuokaa vielä kukin kultainen kynttilänjalka
+ja pikari. Kansa suorittakoon kustannukset."
+
+Kaikki olivat suostuvaisia kuninkaan ehdotukseen ja seuraavana aamuna
+tuli laiva lahjoja täyteen. Laivalta palattuaan kokoontuivat kaikki
+jälleen palatsiin, jossa uhraten, syöden ja laulaen päivää vietettiin.
+Mutta Odysseus teki kuten kyntäjä, joka uutispeltonsa vakoa astuessaan
+luo katseensa päivän kehrään sen laskua odottaen, sillä silloinpa hän
+tietää pääsevänsä kotiin odottavan aterian ääreen. Ja kun auringon
+viime säteet maailmaa kultasivat, kääntyi Odysseus kuninkaan puoleen,
+lausuen:
+
+"Hyvästi jääös, jalo Alkinoos! Olen saanut, mitä tuskin olisin osannut
+haluta, runsaat lahjat, oppaat, kaikki. Koitukoot ne onneksi, niin että
+puolisoni nuhteetonna ja ystäväni terveenä kohtaan. Ja eläkää
+onnellisina te, iloksi kodillenne olkaa. Älköön mikään paha kansaanne
+kohdatko."
+
+Samaa sydämissään toivottaen uhrasivat miehet viimeisen uhrin. Odysseus
+astui silloin Areten eteen ja laskien hänen käsiinsä uhrimaljan lausui:
+
+"Onnellisna eläös jalon puolisosi lastesi ja kansasi parissa, ihana
+kuningatar, kunnes sinutkin kuolo kohtaa."
+
+Uljaana läksi jalo Odysseus salista, ja häntä seurasivat kuninkaan ja
+kuningattaren lähettiläät, mikä vaippaa tuoden, mikä kallisarvoista
+arkkua kantaen. Laivalla he valmistivat vuoteen kovia kokeneelle
+sankarille, joka vaipuikin raskaaseen uneen, mutta laiva painautui
+hyökyaalloille kuni korskuva sotaratsu.
+
+Kirkkaan aamutähden aalloista noustua läheni nopea alus Itakan satamaa,
+joka oli pyhitetty vanhalle merenjumalalle Forkylle. Jyrkät kalliot
+kohoavat aalloista ja suojaavat lahden poukamaa meren myrskyiltä.
+Sataman perällä on merenneitojen luola täpötäynnä ihmeellisiä
+kivikoruja, uurnia, joihin mehiläiset mettä keräävät ja kummia
+kangaspuita, joilla merenneidot kankaitaan kutovat. Siellä soljuu
+ehtymätön lähde, ja luolaan vie kaksi porttia, toinen pohjoisesta, jota
+kuolevaiset kulkevat, toinen etelästä, jumalten tie.
+
+Tänne satamaan ohjasivat taitavat fajakit nyt laivan, joka
+voimakkaitten käsien soutamana työntyi puoleksi maalle. Varovasti
+kantoivat miehet nukkuvan Odysseun rannalle, nostivat kalliit
+lahja-arkut viereen, niin tarkoin oliivipuitten varjoon, ettei vieraan
+silmä niitä huomaisi, mutta nopeasti läksivät he itse kotimatkalle.
+
+Huomattuaan Odysseun kotirantaan saapuneen, vihastui Poseidon ja läksi
+Zeun luo valittaen:
+
+"Isä, katso, jo on Odysseus omalla maallaan, liian pian hän sinne
+pääsi. Olin uhannut hänelle yhä turmiota, mutta nyt nuo fajakit, vaikka
+ovat omaa sukuani, saattavat uhkaukseni häpeään, auttavat hänet kotiin,
+vieläpä lahjoittavat hänelle niin runsaasti kalleuksia, ettei hän
+Troiasta olisi niin suurta saalista saanut. Miten luulet toisten
+jumalien minua kunnioittavan, kun ihmisetkin noin tahtoani polkevat."
+
+Siihen vastasi mahtava Zeus:
+
+"Miten voit ajatellakaan, ettei joukkomme vanhinta kunnioitettaisi!
+Päinvastoin. Mutta ellei joku kuolevaisista sinua tottele, kosta
+hänelle miten mielit."
+
+"Jos sinun myöntymyksesi saan", lausui Poseidon, "silloin kostan
+fajakeille, tuhoan heidän laivansa ja kohotan suuren vuoren kaupungin
+eteen. Silloin häviää heiltä halu autella haaksirikkoisia."
+
+Mutta Zeulla oli vieläkin tehoisampi ehdotus:
+
+"Kun laiva lähenee maata ja rannalle kokoontuneet suuret kansanjoukot
+odottavat sen saapumista, muuta silloin yht'äkkiä koko laiva suureksi
+kiveksi."
+
+Neuvo oli Poseidonin mielestä oiva ja hän riensi Skherian saarelle
+odottamaan palaavia. Rannalla oli kansaa runsaasti ja malttamattomana
+se odotti kotiintulevaa alusta. Mutta silloin kosketti Poseidon laivaa
+kämmenellään, ja se muuttui silmänräpäyksessä kallioksi. Odottavat
+katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Mihin hävisikään laiva, jonka kaikki
+vast'ikään näkivät rantaa lähenevän? Silloin muisti Alkinoos vanhan
+isänsä ennustuksen, että Poseidon kerran murskaa fajakien laivan ja
+nostaa suuren vuoren kaupungin ympärille harmissaan siitä, että fajakit
+kaikkia eksyneitä auttavat.
+
+"Uhratkaamme mahtavalle Poseidonille tusina härkiä ja rukoilkaamme
+häntä armahtamaan meitä, ettei hän vuorta kaupunkimme ympärille
+kohottaisi", ehdotti kuningas.
+
+Koko kansa ryhtyi uhriin ja rukoillen seisoivat fajakien mahtavimmat
+alttarin ympärillä. --
+
+-- Sillä aikaa heräsi Odysseus ja katseli ihmeissään ympärilleen
+tuntematta kotiseutujaan, sillä Pallas Atene verhosi hänen silmänsä ja
+muutti sekä polut että kalliot toisen muotoisiksi. Atene tahtoi ensin
+täyttää työnsä ja saattaa Odysseun kotiin kenenkään häntä tuntematta.
+Mutta tuskan ahdistamana hypähti Odysseus vuoteeltaan ja raskas huokaus
+kohosi hänen rinnastaan:
+
+"Voi minua poloista, mihin nyt taaskin lienen joutunut! Olenkohan
+saapunut hurjien kansojen pariin vai majaileekohan täällä
+vieraanvaraisuus? Entä mihin kalliit lahjani pannen ja mihin tästä itse
+lähtenen? Olisinpa edes saanut jäädä fajakien luo. Mutta miksi he minut
+näin pettivät, kotiin lupasivat opastaa ja tähän ventovieraalle maalle
+jättivätkin. Zeus heille tämän kostakoon! Mutta lienevätkö kalleuteni
+edes kaikki tallella vai veivätkö he jotain mennessään?"
+
+Näin puhellen alkoi Odysseus tarkastella lahjojaan ja suureksi ilokseen
+hän huomasi kaiken, sekä kalliitten vaatteitten että kullan ja muitten
+aarteitten, olevan koskematta. Isänmaa, kotimaa, se vain häneltä
+puuttui, ja murheissaan hän läksi astumaan pitkin rannikkoa. Silloin
+läheni häntä Atene nuoren, kookkaan ja kauniin lammaspaimenen muodossa,
+joka asteli ryhdikkäänä kuin kuninkaan poika, hieno vaippa hartioilla,
+sandaalit jaloissa ja jousi olalla. Ihastuneena katseli Odysseus
+kaunista nuorukaista ja virkkoi:
+
+"Terve sinulle! Olet ensimäinen, jonka tässä maassa kohtaan. Ethän
+minua kohtaan vihaa kanna. Sinua rukoilen kuni jumalaa, pelasta minut
+ja omaisuuteni ja sano, millä maalla, minkä kansan asuinsijoilla olen?
+Saareenko saavuin vai mannertako nämä kalliorannat lienevät?"
+
+Vastasi Atene:
+
+"Oletpa tietämätön, vieras, vai niin etäältäkö tulet, kosket maata tätä
+tunne. Sen nimeä mainitaan kaukana aamuruskon mailla, se tuttu on
+etelässä ja hämärä länsikin siitä laulaa. Kivinen se on ja karu, vailla
+tasankoja ja kenttiä, mutta vuohet sen vuorilta ravintonsa löytävät ja
+lehmikarja sinne laitumia astuu. Viiniköynnös täällä rypälettä kasvaa
+ja taivas siunaavan säteensä suo. Muukalainen, kuulun Itakan maata
+poljet."
+
+Pakahduttava riemu täytti Odysseun rinnan, mutta hän oli liian viisas
+sitä näyttääkseen. Sen sijaan hän kertoi olevansa kretalainen uros,
+joka kuninkaan pojan surmattuaan nyt oli pakomatkalla. Hänen toverinsa
+olivat kuitenkin jättäneet hänet nukkumaan vieraalle rannalle ja
+purjehtineet itse pois. Odysseun lopetettua hymyili Atene ja samassa
+seisoikin sankarin edessä kookas, ihana jumalatar, joka virkkoi:
+
+"Oletpa viekas ja viisas, Odysseus, et edes kotimaallasi lakkaa kaskuja
+keksimästä. Sinä oletkin ihmisistä taitavin ja kekseliäin, kuten minua
+mainitaan viisaimmaksi jumalien joukossa. Mutta etkö tunne Atenea?
+Olenhan kaikissa vaiheissa rinnallasi ollut, olen sinut tehnyt fajakien
+luona rakastetuksi, ja nyt tulin tänne sinua auttamaan ja neuvomaan,
+miten kaikista vaikeuksista selviät. Kärsi kaikki mitä kohdannetkin
+nurkumatta, äläkä kellekään sano, ken olet, vaan ota vastaan vaieten
+häväistyksetkin."
+
+Viisas Odysseus vastaten virkkoi:
+
+"Oi, jumalatar, ei ole viisaimmankaan helppo tuntea sinua, joka milloin
+minkin muodon otat. Ennen tiesin, että sinä rinnallani kuljit, mutta
+koko raskaitten harharetkien aikana en ole sinua nähnyt. Vasta fajakien
+luona tunsin lohduttavat sanasi ja opastuksesi. Mutta nyt, oi nyt
+polvistun eteesi ja rukoilen suuren isäsi Zeun nimessä, sano, sano,
+missä olen, sillä en tahdo jaksaa uskoa saapuneeni aurinkoisen Itakan
+rannoille."
+
+"Sydämesi nöyryyden, varovaisuutesi ja viisautesi vuoksi en sinua voi
+jättää. Muut olisivat heti rientäneet kotiin puolison ja lasten luo,
+sinä sensijaan ensin tahdot häntä koetella. Katso Itakan ihania maita!
+Tuossa Forkyn satama, tuolla sen yli kohottautuu tuuhea öljypuu ja
+tuolla perällä näet merenneitojen avaran luolan. Siellä olet monet
+uhrit uhrannut ennenmuinoin. Entä tuossa, etkö Neriton kuusten
+verhoamaa vuorta tunne!"
+
+Samassa hän poisti sumun, ja Odysseus tunsi kotoiset rannat. Riemusta
+melkein pakahtuen vaipui kotiinpalannut polvilleen ja syleili isäinsä
+maata.
+
+"Oi nymfit, najadit, te Zeun tyttäret, en konsaan luullut teitä
+näkeväni. Terve teille! Jos elää saan, teille uhrilahjani kannan."
+
+Atenen neuvosta kantoi Odysseus nyt kaikki kalleutensa syvälle luolaan
+ja Atene itse vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle. Sen tehtyään
+istuutuivat molemmat pyhän öljypuun juurelle neuvottelemaan, mihin
+olisi ryhdyttävä, jotta julkeat kosijat saisivat kostonsa. Atene
+kertoi, miten ne kolme vuotta olivat pyytäneet Penelopen kättä ja
+asustaneet hänen kattonsa alla, mutta miten Penelope, sydämessään
+syvästi puolisoaan surren, ei kellekään myöntävää vastausta antanut,
+vaan oli jaellut lupauksia sinne tänne.
+
+Siihen virkkoi Odysseus:
+
+"Ilman sinua olisin kärsinyt omassa palatsissani yhtä häpeällisen
+kuoleman kuin Agamemnon, Atreun poika. Mutta jos vaan sinä,
+kirkaskatseinen jumalatar, pysyt rinnallani, kuten Troiassa pysyit, en
+pelkää, vaikka kolmesataa miestä vastassani olisi. Mitä on tehtävä?"
+
+"Sinua mielelläni autan", lausui Atene. "Mutta ennen kaikkea on sinun
+pysyttävä tuntemattomana. Ihanan ihosi rypistän, kultatukkasi poistan
+ja puvuksesi annan kehnot ryysyt, niin että kaikki peljästyvät sinut
+nähtyään. Kirkkaat silmäsikin teen tihruisiksi. Silloin kosijat eivät
+sinua tunne, ei edes puolisosi eikä poikasi ainut. Ensi työksesi riennä
+sikopaimenen luo. Löydät hänet Arethusa-lähteen luota Korax-vuorelta.
+Häneltä kysele ja hän kertoo kaikesta, sillä hän on uskollinen. Sillä
+aikaa riennän minä Spartaan palauttamaan Telemakoa, joka sinne on
+lähtenyt sinusta tietoja saamaan."
+
+"Mikset hänelle kertonut, vaikka kaikki tiedät?" ihmetteli Odysseus.
+"Kenties hänkin joutuu siellä kovia kokemaan toisten hänen kodissaan
+isännöidessä."
+
+"Älä huolehdi", lohdutti Atene. "Kaikessa rauhassa hän istuu Atridein
+palatsissa. Minä hänet sinne lähetin mainetta saamaan. Kosijat tosin
+hänenkin henkeään väijyvät, mutta minä hänestä kyllä huolen pidän."
+
+Samalla kosketti Atene häntä taikasauvallaan. Sileä iho vetäytyi heti
+syviin poimuihin, vaaleat kiharat hävisivät ja Atenen edessä seisoi nyt
+vanha, tihrusilmäinen kerjäläisukko, sauva kädessä, vaatteet risoina,
+likaisina.
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA RUNO.
+
+
+Atene riensi nyt Spartaan, mutta Odysseus läksi astumaan vanhan
+uskollisen paimenen Eumaion luo ja tapasikin hänet istumassa yksinään
+avaran sikotarhan äärellä sandaaleja valmistamassa. Apulaisena oli
+vanhuksella suurta sikokarjaa kaitsemassa neljä miestä ja yhtä monta
+villiä koiraa. Apulaisista oli kolme omilla askareillaan, neljäs oli
+lähtenyt viemään kaupunkiin teuraseläimiä, joita Eumaion oli määrä joka
+päivä lähettää korskeille kosijoille. Kun koirat huomasivat lähestyvän
+kerjäläisen, hyökkäsivät ne raivoten häntä kohti, ja tulijan olisi
+saattanut käydä huonosti, ellei Eumaios olisi rientänyt apuun.
+
+"Jopa nyt jotakin", huudahti paimen. "Nuo koirat olivat repimäisillään
+sinut kappaleiksi ja silloin olisin minä saanut lisää surun syytä.
+Sillä, katsos, jo ennestäänkin minulla on sitä yllin kyllin. Suren,
+näes, kuningastani, joka nyt kenties nälissään kiertelee maailmalla
+minun täällä hoidellessa hänen karjaansa vihollisten aterioiksi. Mutta
+astu, hyvä vanhus, majaani. Katsokaamme, mitä siellä olisi sinulle
+suuhun pantavaa."
+
+Ystävällinen paimen astui majaan edellä Odysseun hiljalleen seuratessa.
+Sisään tultuaan hän levitti vuohenvuodan lehtien päälle ja valmisti
+vieraalleen vuoteen.
+
+"Sinulle Zeus ja muut taivaan jumalat suokoot mitä sydämesi halajaa",
+lausui Odysseus, iloisena ystävällisestä vastaanotosta.
+
+"Vieras, älä minua kiitä", esteli Eumaios. "Köyhin kerjäläinenkin on
+Zeun suojassa ja hänen lähettämänsä. Miksen majaani tarvitsevalle
+jakaisi, enhän tiedä, miten kauan siinä itsekään olla saan. Eläisipä
+rakastettu herrani, hän minulle oman kodin ja hellän puolison soisi.
+Mutta hän on mennyt. Ihanan Helenan vuoksi on moni sankari päiviltä
+pois joutunut. Langetkoon siitä kosto hänelle!"
+
+Hän nousi, sitoi vyön lujemmin uumilleen ja otti karsinasta pari
+porsasta, jotka hän teurasti ja paistoi vieraalleen. Tarjoten vielä
+viiniä hän kehoitti:
+
+"Syö, vieras, mitä palkollisella on tarjota. Paraat palat viedään
+kosijoille. He lienevät saaneet jotain tietoja isäntäni kuolemasta,
+koska he tuolla palatsissa yhä hurjemmin mellastavat. Mutta eiväthän
+suuretkaan rikkaudet sillä menolla kauan kestä. Ja rikas minun isäntäni
+oli, rikkaampi kuin kenkään muu."
+
+Tyytyväisenä nautti Odysseus ateriaansa. Sitten kysyi:
+
+"Mutta kenestä sinä olet koko ajan puhunut? Kuka niin rikas on, kuka
+lähti Helenan vuoksi sotaan, ehkäpä minä hänet tuntisinkin, olenhan
+niin paljon maailmaa kierrellyt?"
+
+"Oi, vanhus, nykyään ei enää uskota kenenkään juttuja hänestä. Ennen
+riensi jokainen tulokas kuningattaren luo keksien milloin mitäkin
+kadonneesta. Kyynelsilmin kuunteli kuningatar heitä ja palkitsi heille
+runsain käsin. Voithan sinäkin yrittää samaa. Mutta varmasti ei sitä
+miestä tule, joka hänestä tietäisi. Taivaan linnut ovat varmaan jo
+hänet raadelleet tai sitten hän on joutunut kalojen ruuaksi. En isääni
+enkä äitiäni niin kipeästi kaipaa kuin Odysseuta. Jo hänen nimensä
+mainitseminen saa tuskan puhkeamaan. Hän huolehtikin minusta kuin
+ystävästään."
+
+"Ystäväni, vaikket uskokaan koskaan enää isäntääsi näkeväsi, sanon
+sinulle kuitenkin, että hän tulee vielä kotiin", virkkoi vieras. "Mutta
+palkkaa tästä ilosanomasta en huoli, ennenkuin hän kotinsa kynnyksen
+yli astuu. Silloin antanet minulle uudet, komeat vaatteet. Halveksin
+sitä, joka hädän tullen koettaa valheella voittoa itselleen hankkia.
+Zeun kautta vannon, että ennenkuin tämä vuosi on kulunut, vieläpä
+ennenkuin kuu kahdesti on rataansa kiertänyt, saapuu se, joka
+rangaistuksen saattaa jokaiselle, joka hänen uljasta poikaansa ja
+rakasta puolisoaan on loukannut."
+
+"Oi vieras, sitä palkkaa et koskaan tule saamaan. Mutta puhukaamme
+muista asioista. Rakasta isäntääni muistellessa murhe mieleni täyttää.
+Kerro sen sijaan, ken olet, mistä tulet ja miten Itakaan jouduit",
+pyysi sureva paimen.
+
+Odysseus alkoi:
+
+"Niin paljon on minulla kerrottavaa ja niin monet ovat vaiheeni olleet,
+etten vuodessakaan niitä kertoa ennättäisi, vaikka kaiket päivät tässä
+hievahtamatta istuisimme ja muut toimiasi hoitaisivat. Mutta kerronpa
+kuitenkin vaiheistani.
+
+"Olen Kretasta kotoisin, rikkaan kodin poika. Isäni eläessä oli kaikki
+hyvin, mutta hänen kuoltuaan sain pienemmän perinnön kuin muut.
+Puolisoni kautta sain kuitenkin rikkautta. Maanviljelys ei minua
+kuitenkaan miellyttänyt, merenkulku ja sodankäynti olivat sen sijaan
+lempitöitäni. Niin läksinkin Troian sotaan laivastoja johtamaan. Sieltä
+palasin monet vaivat kestettyäni kotiin, mutta läksin pian uudelleen
+yhdeksällä laivalla Egyptiin, ja se oli onneton matka. Toiset
+laivamiehet hyökkäsivät maihin, ryöstivät naisia ja lapsia ja
+harjoittivat ilkivaltaa. Mutta samassa olivat Egyptin joukot aseissa ja
+hädin tuskin armoa rukoillen pelastuin. Seitsemän vuotta Egyptissä
+vietin, kahdeksantena jouduin sinne saapuneen foinikialaisen kera taas
+merelle. Aavalle ulapalle jouduttuamme lähetti Zeus hirmumyrskyn, joka
+pirstoi aluksemme. Onneksi sain käsiini maston kappaleen ja jouduin sen
+varassa ajelehtimaan aalloille, kunnes kymmenentenä, pilkkopimeänä yönä
+ajauduin Tesprotoin maahan. Täällä sain maan kuninkaan Feidonin
+puolelta osakseni mitä suurinta ystävällisyyttä. Kuulin myös Odysseusta
+kerrottavan. Hän oli siellä vast'ikään vieraillut, mutta oli nyt
+lähtenyt Dodonaan, oraakelia kuulemaan. Minut lähetti kuningas
+laivallaan edelleen, mutta laivamiehet olivat kavalia, riisuivat
+vaatteeni, heittivät ylleni nämä rääsyt ja sitoivat minut lopuksi
+mastoon. Pääsin kuitenkin irti ja läksin henkeni kaupalla uimaan
+pakoon. Tässä nyt olen avutonna, koditonna."
+
+Paimen lausui silloin:
+
+"Monet ja kovat ovat vaiheesi olleet, ukko rukka. Mutta miksikä
+valheilla kertomustasi höystät? Odysseun paluusta et mitään tiedä.
+Monet ovat siitä puhuneet ja monia olen uskonut, nyt en enää ketään.
+Jumalat häntä vihaavat. Ellei niin olisi, olisivat he suoneet hänelle
+kunniallisen kuoleman joko Troiassa tai kotimaalla. Silloin olisi hänen
+muistoaan juhlittu. Mutta nyt ovat harpyiat hänet riistäneet. Täällä
+minäkin sikojen parissa päiviäni vietän, en kaupunkiin mene, sillä
+siellä aina vain hänestä kysellään. Kerran saapui luokseni mies
+Aitoliasta, pakolainen. Avosylin hänet vastaanotin ja hän vakuutti
+nähneensä Odysseun Kretassa. Siellä hän muka korjaili myrskyn
+tärvelemää alustaan ja oli aikeissa saapua kotimaahan samana syksynä.
+Luotin vielä hänen sanoihinsa, mutta nyt teet turhaa työtä, vieras, jos
+vielä minulle jotain hänestä uskottelet. Niiden puheitten vuoksi en
+sinua suojaa, vaan siksi että kaikki vieraat ovat Zeun lähettämiä."
+
+"Näyt olevan sangen epäuskoinen, et valaanikaan luota", vastasi
+Odysseus. "No niin, sopikaamme keskenämme näin -- ja Olympon jumalat
+olkoot todistajamme --: jos kuninkaasi saapuu sanomani ajan kuluessa,
+saan sinulta juhlavaatteet, ellei, saavat miehesi syöstä minut
+korkeimmalta vuoren huipulta alas rotkoon varoitukseksi muillekin
+kerjäläisille."
+
+"Jopa jotakin, vieras!" huudahti Eumaios. "Ensin vien sinut majaani,
+syötän, juotan ja sitten lopuksi otan henkesi! Eihän toki. Mutta nyt
+onkin jo ruoka-aika käsissä. Missä viipynevät toverini?"
+
+Heidän siinä puhellessaan lähenivätkin toiset paimenet ajaen suuria
+sikalaumoja karsinoihinsa.
+
+"Tuokaa, toverit, tänne juottosioista paras. Siitä valmistamme
+juhla-aterian sekä tälle vieraallemme että itsellemme. Sen toki
+ansainnemme vaivoistamme. Tuolla toiset herkuttelevat parhailla
+paloilla mitään tekemättä."
+
+Miehet toivat lihavan sian. Eumaios leikkasi osan harjaksia ja heitti
+tuleen rukoillen Odysseulle onnellista paluuta. Uhripaloista saivat
+osansa sekä nymfit että Hermes, loput jakoi hän miesten kesken. Paraan
+palan sai kuitenkin kerjäläisvieras, joka siitä iloisena virkkoi:
+
+"Sinua Zeus rakastakoon, kuten minä sinua rakastan ja anteliaisuuttasi
+kiitän."
+
+"Älä minua kiitä, syö, mitä on. Toisille jumala enemmän suo, toisille
+vähemmän, miten mielii."
+
+Yö tuli, kolea, sateinen yö. Odysseus mietti, jättääkö paimen hänelle
+vaippansa peitteeksi vai ei, ja siksi hän koetellen virkkoi:
+
+"Kuules, Eumaios, ja kuulkaapa te muutkin. Mielinpä tässä vähän jutella
+teille. Viini tekee hiljaisimmankin puheliaaksi, hitaimman ketteräksi
+ja saattaa usein miehen lausumaan asioita, jotka sanomatta olisivat
+olleet paremmat. Mutta koskapa kerran aloin, sanon sanani loppuun asti.
+
+"Olin vielä nuori ja notkea, kun Troian luona taistelimme. Kolme
+joukkoa meitä oli. Yhtä johti Odysseus, toista Menelaos ja kolmannen
+johdossa olin minä. Hiljaa lähenimme muureja ja piilouduimme
+pensaikkoon. Yö oli hirvittävän kylmä. Lumiräntää satoi, eikä minulla
+ollut muuta ylläni kuin haarniska ja vyö. Toiset asettuivat nukkumaan
+vaippoihinsa kääriytyneinä, mutta minua paleli kauheasti. Nykäisin
+silloin vieressäni makaavaa Odysseuta ja virkoin: 'Kuulehan, viisas
+Odysseus, kylmyys on niin kova, etten varmaankaan aamunkoittoa näe;
+katsos, minulla ei ole minkäänlaista peitettä.' -- Mutta siinäpä olikin
+mies, joka ei sodassa enemmän kuin rauhankaan asioissa jäänyt
+neuvottomaksi.
+
+"'Ole hiljaa', hän suhahti korvaani, 'ettei sinua kukaan huomaa', ja
+ääneensä hän lisäsi: 'Kuulkaa, ystävät, minulle selvisi unessa, että
+olemme kulkeneet laivoilta liian kauas. Kukahan teistä rientäisi
+Agamemnonin luo pyytämään lisäväkeä. Silloin nousi eräs nuori soturi,
+heitti vaipan yltään ja riensi asialle. Mutta minäpäs sieppasin vaipan,
+kääriydyin siihen ja nukuin aamunkoittoon asti. Jospa vielä olisin yhtä
+nuori, saisin varmasti vaipan joltain verhokseni, mutta kukapas nyt
+tällaista rääsyläistä säälii.'"
+
+"Kerroit tositapauksen, vieras. Ja koska niin viisaasti juttelit, olet
+vaipan saapa. Mutta sen saat vain lainaksi. Huomenna saavat omat
+vaatteesi riittää, sillä meillä on kullakin ainoastaan yksi vaatekerta.
+Mutta kunhan Telemakos saapuu, antaa hän sinulle mitä tarvitset,
+vieläpä toimittaa sinut kotimaahasikin", selitti Eumaios.
+
+Hän levitti lähelle tulta vuohen- ja lampaanvuotia lämpimäksi vuoteeksi
+ja verhosi vieraansa paksulla vaipalla. Itse hän ei käynyt levolle,
+vaan varustautui viettämään yönsä ulkona laumansa läheisyydessä. Ilolla
+huomasi Odysseus paimenensa uskollisuuden.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA RUNO.
+
+
+Atene riensi Odysseusta erotessaan Spartaan muistuttamaan Telemakolle
+kotimatkasta. Hän läheni Nestorin pojan Peisistraton vieressä lepäävää
+Telemakoa ja puhui hänelle:
+
+"Ei ole hyvä enää viivytellä, vaan sinun on riennettävä heti kotiisi,
+jossa vieraat omaisuuttasi tuhlaavat. Pyydä Menelaolta heti lupa saada
+lähteä. Kotona vaativat äitisi isä ja veljet äitiäsi heti menemään
+Eurymakolle puolisoksi, hän näet voi suurimmat rikkaudet antaa. Ja sinä
+hetkenä, jona hän toiselle puolisoksi menee, ei hän enää sinun
+omaisuudestasi huolehdi, vaan pitää puolisonsa puolta. Mutta ole
+matkalla varovainen, sillä kosijat väijyvät henkeäsi. Laske laivasi
+Itakan uloimpaan niemeen ja sieltä riennä sikopaimen Eumaion luo. Vietä
+yösi siellä ja lähetä hänet seuraavana päivänä äidillesi tulostasi
+ilmoittamaan."
+
+Heti herätti Telemakos nukkuvan Peisistraton:
+
+"Herää, ystävä, ja riennä hevosesi valjastamaan, lähden kotiin."
+
+"Ei vielä, Telemakos", vastasi nuorukainen. "Vielä on yö. Kunhan päivä
+valkenee, voimme lähdöstä puhua. Ethän isäänikään hyvästelemättä jätä.
+Hän sinulle vielä lahjatkin antaa."
+
+Pian valkenikin aamu. Kun Telemakos kuuli Menelaon nousseen
+yölevoltaan, riensi hän nopeasti hänen luokseen, sanoen:
+
+"Menelaos, Atreun poika, salli minun jo kotimaalleni palata. Ikävöin
+isäini saarelle."
+
+Mahtava hallitsija vastasi silloin:
+
+"Olkoon minusta kaukana halu sinua pidättää vastoin tahtoasi, se olisi
+yhtä sopimatonta kuin lähettää pois vieras, joka mielellään viipyisi.
+Mutta viivy vielä vähän aikaa, niin tuon sinulle lahjat."
+
+"Kauan en enää viipyä voi", virkkoi Telemakos. "Kotini ja aarteeni
+vartijatta jätin."
+
+Sen kuultuaan kiirehti Menelaos juhla-aterian valmistajia. Itse hän
+Helenan kanssa järjesteli lähtevälle annettavia lahjoja, hopeamaljoja
+ja Helenan itsensä kutomia komeita, koristettuja vaippoja. Sitten
+astuivat kuningas ja kuningatar Telemakon luo ja Menelaos virkkoi:
+
+"Suokoon sinulle Zeus onnellisen kotimatkan toivosi mukaan! Tuon
+sinulle kalleimman linnani kalleuksista, hopeisen, kultareunaisen
+maljan, Hefaiston takoman. Sain sen kerran lahjaksi Sidonien
+kuninkaalta Faidimolta."
+
+Megapentes kantoi nyt Telemakolle tuon hohtavan hopeamaljakon ja
+vihdoin läheni rusoposkinen Helena kantaen käsissään ihanaa vaippaa:
+
+"Ottaos tämä, poikani", lausui hän, "ottaos Helenan lahjana vastaan.
+Sitä häissäsi morsiosi kantakoon, siihen asti se olkoon äitisi
+huostassa. Onnellisen matkan sinulle jumalat suokoot!"
+
+Aterioituaan olivat nuorukaiset lähtövalmiina.
+
+Menelaos asettui kultapikari kädessään hevosten eteen ja tyhjentäen
+pikarin jumalien kunniaksi lausui:
+
+"Onnellisina olkaa, nuorukaiset! Tervehtikää Nestoria, joka minua
+Troiassa kuni omaa poikaansa holhosi."
+
+Telemakos vastasi siihen:
+
+"Terveisesi viemme, Zeun suosikki, ja jos kerran isäni Odysseun
+kohtaan, kerron hälle sinun vieraanvaraisuudestasi ja näytän lahjojesi
+runsauden."
+
+Heidän siinä puhellessaan lensi kotka heidän päänsä päällä, kynsissä
+kesy hanhi, jonka se oli tarhasta siepannut. Miehiä ja naisia juoksi
+huutaen sen jäljessä. Peisistratos kysyi silloin Menelaolta:
+
+"Ruhtinas, meillekö jumalat tämän merkin lähettivät, vai sinulleko se
+oli tarkoitettu?"
+
+Helena riensi silloin vastaamaan:
+
+"Jumalat sydämeeni selityksen panivat ja sen tahdon teille nyt kertoa.
+-- Kuten vuorilla syntynyt kotka ryösti kartanon hanhen, samoin palaa
+Odysseus harharetkiltään -- ellei hän jo olekin palannut -- ja tuottaa
+kosijoille turmion."
+
+"Ennustuksesi toteutukoon, kuningatar", vastasi Telemakos.
+"Jumalattarena silloin sinua palvon."
+
+Nuorukaiset läksivät ajamaan täyttä ravia. Yön he viettivät Ferain
+kuninkaan Diokleen luona ja aamulla varhain he taas jatkoivat matkaa ja
+saapuivat pian Pylon muurien luo.
+
+Mutta Telemakos ei Peisistraton pyynnöstä huolimatta enään poikennut
+Pyloon, vaan riensi laivalleen.
+
+Aluksella alkoi nyt kiire touhu ja pian olikin kaikki lähtövalmiina.
+Telemakos ryhtyi vielä ennen lähtöään uhraamaan Atenelle ja hänen siinä
+parastaikaa uhratessaan läheni laivaa kiireesti vieras, joka miehen
+murhattuaan pakeni kostoa ja rukoili:
+
+"Kuule minua, sinä uhraava muukalainen, sinua jumalien nimessä
+rukoilen, sano, ken olet, mihin menet ja mikä kotikaupunkisi ja
+vanhempaisi nimi on?"
+
+Telemakos kertoi hänelle syntynsä ja matkansa syyn. Silloin kertoi
+pakenija olevansa tietäjä Teoklymenos, argolaista ruhtinassukua, kuulun
+Melampon jälkeläinen. Nyt hän pyysi Telemakoa ottamaan hänet mukaansa,
+sillä häntä ajetaan takaa ja hänen henkensä on vaarassa.
+
+"Tule, astu laivaani, en sinua luotamme työnnä. Itakassa sinulle
+tarjoamme, mitä tarjottavaa meillä on."
+
+Purjeet nostettiin ja Telemakon alus lähti myötätuulessa kotia
+kohti. --
+
+Sillä aikaa istui Odysseus Eumaion ja hänen toveriensa vieraana.
+Koetellakseen isäntänsä mieltä Odysseus alkoi:
+
+"Aionpa tästä huomispäivänä lähteä kaupunkia kohti kulkemaan ja siksi
+nyt sinulta opastusta pyydän. Menen jalon Odysseun kotiin ja käännyn
+ensin viisaan Penelopen puoleen, kerron hänelle mitä tiedän. Sitten
+pyrin kosijoitten pariin. Sillä sen sanon sinulle, että olen jumalilta
+saanut lahjan, jossa ani harva kanssani kilpailemaan pystyy, olen,
+näet, erinomainen palvelija. Kannan puut uuniin, osaan tehdä tulen,
+pienentää ja paistaa lihaa, kaataa pikariin viiniä ja toimitella
+kaikenlaisia palvelijan askareita."
+
+Hämmästyneenä virkkoi silloin Eumaios:
+
+"Mistä moinen ajatus on päähäsi pälkähtänyt, miesparka? Surmaasi kohti
+kuljet, jos kosijain pariin aiot, niin suuri on heidän röyhkeytensä. Ja
+luuletko kelpaavasi heidän palvelijakseen? Ehei! Hienoja herroja
+palvelijatkin siellä ovat, nuoria, punaposkisia, nuorteat hiukset
+öljyttyinä he kulkevat. Pysy sinä vain täällä. Kenenkään tiellä sinä et
+ole, mutta kun Odysseun poika palaa, suo hän sinulle uudet vaatteet ja
+toimittaa, mihin haluat."
+
+"Siunatkoon Zeus sinulle hyvyytesi, kun nyt lopetit kuljeskelemiseni!
+Raskasta on aina vain kerjuulla kulkea, mutta nälkä pakottaa. Kun nyt
+tänne jään, kertonet minulle Odysseun vanhemmista, vieläkö he elävät,
+vai ovatko he jo Hadeeseen joutuneet."
+
+"Mielelläni sen teen", virkkoi Eumaios. "Vielä elää Laertes, Odysseun
+isä, mutta hänen päivittäinen rukouksensa on päästä pois tästä
+maailmasta, sillä suuresti hän suree poikaansa ja etenkin puolisoaan,
+nuoruutensa ihanaa morsianta, joka kuoli surusta. Muistan aina valoisan
+lapsuuteni päiviä, jolloin kuningatar-vainaja minut yhdessä nuorimman
+lapsensa, huntupään Ktimenen kanssa kasvatti. Ktimenesta varttui ihana
+neito ja kun hän joutui Sameen naimisiin, sain minä runsaat lahjat
+tänne muuttaessani. Ne olivat aikoja ne! Nykyiseltä emännältäni en ole
+vuosikausiin kuullut ainoatakaan myötätunnon sanaa, ja sellaistakin
+kaipaa palvelija."
+
+"Kuinka pienenä jo jouduitkaan pois isiesi maasta? Löysivätkö sinut
+vieraat ja toivat laivoillaan tänne kuninkaan linnaan?" kyseli
+Odysseus.
+
+"Mielelläni pyyntösi täytän, vastaelen kyselyysi", lausui Eumaios. "Yöt
+ovat pitkiä, eikä ole terveellistä aina maata. Tässä viinin ääressä
+istuessa puhe luistaa ja menneitten aikojen vaiheet vierivät muistoina
+eteen. Jos teitä väsyttää", lisäsi hän kääntyen apulaistensa puoleen,
+"käykää levolle, huomenna jaksatte sitten tavalliseen aikaan ajaa
+karjat laitumelle."
+
+Ja Eumaios alkoi kertomuksensa:
+
+"Olet kenties joskus kuullut Syriasta puhuttavan? Se on Ortygian
+takainen kaukainen saari, jossa aurinko kulkunsa kääntää. Siellä
+lainehtivat viljavat pellot, siellä laitumet laajat avautuvat.
+Onnellinen kansa Syriassa asuu. Ei koskaan nälänhätä, eivät kulkutaudit
+sen keskuudessa raivoa. Kaksi kaupunkia siellä on ja molempia hallitsi
+kerran isäni, jumalainen Ktesios.
+
+"Eräänä päivänä saapui hänen hallituskaupunkiinsa foinikialaislaiva,
+joka toi mukanaan kaikenlaista korua. Isäni palatsissa palveli silloin
+kaunis, komea foinikialaisnainen, jonka hoitoon minut oli uskottu.
+Nainen rakastui foinikialaiseen laivuriin ja kertoi olevansa Sidonista,
+rikkaan Aryban tytär, joka oli ryöstetty kodistaan ja myyty Ktesiolle.
+Foinikialainen lupasi silloin saattaa maansa tyttären laivallaan
+jälleen kotiinsa ja nainen suostui siihen tietysti mielellään, kunhan
+vain asia pidettäisiin salassa. Vielä lupasi hän tuoda laivan lähtiessä
+mukanaan sekä kalleuksia että hoidettavanaan olevan kuninkaan pojan,
+josta myydessä varmasti saisi suuret summat. Laiva viipyi vielä kauan
+satamassa, mutta kun se vihdoin oli lähdössä ja foinikialaisnainen sai
+siitä salaisen sanan, kätki hän kolme kultapikaria vaatteensa
+liepeisiin ja läksi taluttamaan minua rantaan. Laivaan astuttuamme
+läksi se heti liikkeelle. Kuusi päivää purjehdimme myötätuulessa, mutta
+seitsemäntenä lähetti Artemis kuolettavan nuolen, joka iski hoitajani
+kuoliaaksi laivan kannelle. Surin häntä suuresti, sillä olinhan
+ymmärtämätön lapsi, ja niin jäin yksin ventovieraitten pariin laivaan.
+Jouduimme Itakan rannoille, kuningas Laertes osti minut mieheltä, ja
+niin jouduin tänne."
+
+"Kovat ovat olleet kokemuksesi", virkkoi Odysseus toisen lopetettua.
+"Olethan toki joutunut lempeän herran palvelukseen. Toista on minun,
+näin saan kierrellä maita mantereita."
+
+Näin jutellen kului yö pitkälle ja miehet kävivät levolle. --
+
+Aamun valjetessa oli Telemakon laiva saapunut Itakan rantaan.
+Aterioituaan kehoitti Telemakos laivaväkeään menemään kaupunkiin, itse
+hän aikoi ensin katsella maitaan ja vasta illan suussa tulla toisten
+luo.
+
+"Mutta, poikani, minne minä menen, äitisikö luo?" kysyi Teoklymenos.
+
+"Älä äitini luo, siellä ei sinun hyvin kävisi", virkkoi Telemakos.
+"Kosijat ovat ylpeitä eikä äitini itse näyttäydy, hän vain huoneissaan
+kutoo kangastaan. Mutta mene Eurymakon luo, hän on kosijoista paras ja
+kansakin häntä kunnioittaa."
+
+Samassa lensi keskustelevien pään päällitse haukka pitäen kyyhkyä
+kynsissään. Se leijaili siinä hetken, sitten se alkoi repiä kyyhkyä,
+niin että höyhenet lentelivät ilmassa. Teoklymenos tarttui silloin
+Telemakoa käsivarteen, veti hänet syrjään ja selitti:
+
+"Katso, tuo lintu oli jumalain lähettämä ja se merkitsee, ettei teidän
+vertaisianne Itakassa ole, vaan että te tulette siellä aina kuninkaina
+hallitsemaan."
+
+"Ennustuksesi toteutukoon", virkkoi Telemakos. "Ja jos niin käy, tulet
+varmasti nauttimaan sekä ystävällisyyttäni että anteliaisuuttani."
+
+Ja matkalla seuranneelle ystävälleen Peiraiolle hän sanoi:
+
+"Peiraios, olet kaikessa mieleni mukaan tehnyt, tee nyt vieläkin. Ota
+luoksesi tämä vieraamme ja kestitse häntä kuni omaa vierastasi siihen
+asti kuin palaan."
+
+Saatuaan suojattinsa täten taattuun paikkaan läksi hän astumaan Eumaion
+majaa kohden.
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA RUNO.
+
+
+Samoihin aikoihin kuin Telemakon alus laski rantaan, puuhaili Eumaios
+majassaan aamuaskareillaan. Aamiainen oli juuri valmistettu ja hän
+sekoitteli viiniä astioissaan, kun Odysseus kuuli askelten lähenevän ja
+näki koirien häntäänsä heiluttaen juoksevan jotakuta vastaan. Tuskin
+hän ennätti tästä isännälleen huomauttaa, kun ovelle astuikin nuori
+Telemakos. Eumaion ilo oli niin suuri, että hän pudotti viiniastiat
+käsistään ja itkien astahti kaivattua vastaan, suudellen kiihkeästi
+hänen silmiään ja käsiään. "Oi, rakas Telemakos, miten tulostasi
+riemuitsen", iloitsi paimen-vanhus. "Harvoin joudut luoksemme, sitä
+tervetulleempi olet. Käy sisään, niin saan sinua katsella."
+
+"Sinua tervehtimään tulin", vastasi Telemakos, "ja ääntäsi kuulemaan.
+Miten voi äitini, onko hän jo toisen kanssa häänsä viettänyt ja joko
+hämähäkki on Odysseun tyhjään vuoteeseen saanut verkkojaan kutoa?"
+
+"Ei, Telemakos, yhä vielä hän isääsi suree", vastasi Eumaios.
+
+Telemakos astui kivikynnyksen yli majaan paimenen kanssa puhellessaan.
+Odysseus nousi heti jättäen tulijalle istuimensa, mutta ystävällisin
+sanoin Telemakos kehoitti häntä istumaan, Eumaios hänelle kyllä
+istuimen valmistaisi. Vieraalle tarjottiin, mitä talossa oli, ja
+hyvällä ruokahalulla Telemakos kävikin tarjottuun käsiksi. Syötyään hän
+kysyi Eumaiolta, ken vieras oli ja mistä hän oli Itakaan saapunut.
+
+"Hän on kaukaisesta Kretasta kotoisin", kertoi Eumaios. "Monet vaiheet
+on hän kokenut ja tänne hän tuli karaten Tesprotoin miesten aluksesta.
+Jätän hänet nyt sinun huostaasi, tee miten mielit, sinun apuusi hän
+turvaa."
+
+"Oi, Eumaios, mitä sanot! Olenko minä isäntä omassa talossani? En ole.
+Kosijat siellä isännöivät. Äidilläni on taas yllin kyllin miettimistä,
+mitä tehdä, antaako kosijoille jyrkkä kielto vai mennäkö puolisoksi
+parhaalle heistä. Tänne jääköön vieras luoksesi. Lähetän hänelle sekä
+vaatteita että ruokaa. Jos hän kotiini tulisi, joutuisi hän vastoin
+tahtoani korskean kohtelun alaiseksi."
+
+"Sallittaneen minunkin ajatukseni lausua", puuttui Odysseus puheeseen.
+"Miten voit, oi Telemakos, sellaista julkeutta suvaita vai vihaako
+sinua kansa, koska he niin rohkeasti elävät? Olisinpa minä nuori, kuten
+sinä ja lisäksi Odysseun poika tai Odysseus itse, kaatuisin ennen
+kotiani puolustaessani kuin sallisin heidän noin käyttäytyä. Vai ovatko
+kenties veljesi nousseet sinua vastaan kapinaan?"
+
+"Ei ole kansa minuun vihastunut ja veljiä ei minulla olekaan. Yhden
+ainoan pojan, Laerteen, soi Zeus Arkeisiolle, yhden ainoan samoin
+Laerteelle, Odysseun, ja tämän Odysseun ainoa poika olen minä. Kotini
+on täynnä sekä Itakan että lähisaarten ruhtinaita, jotka kaikki äitiäni
+puolisokseen pyytävät. Hän ei kuitenkaan jyrkkää kieltoa voi antaa, ja
+niin he omaisuuttani tuhlaavat ja kohta minullekin surman valmistavat.
+Mutta, Eumaios, riennä sinä äitini luo ja ilmoita hänelle paluustani,
+ja kun sen olet muitten huomaamatta tehnyt, palaa takaisin. Odotan
+täällä tuloasi."
+
+Eumaios, lähtöön valmistuen, kysyi: "Äitisi luokse käyn, mutta sano, oi
+ruhtinas, enkö poikkea myöskin vanhan Laerteen luo tulostasi
+ilmoittamaan? Ennen, vaikkakin Odysseuta surren, hän toki kävi töistä
+huolehtimassa, söi ja jot muitten kanssa, mutta kuultuaan sinun
+lähdöstäsi Pyloon, ei hän ole puuttunut mihinkään töihin, vaan
+vaikeroiden suree kohtaloasi."
+
+"Raskasta on kuulla vanhuksen surusta", vastasi Telemakos, "mutta
+parasta lienee sinun heti Penelopelle asiasi toimitettuasi palata
+takaisin. Lähettäköön äitini salaa jonkun neidoistaan Laerteelle
+ilmoittamaan."
+
+Eumaios lähti, mutta silloin läheni majaa Atene nuoren naisen muodossa.
+Hän pysähtyi ovelle ja ainoastaan Odysseus hänet näki, sillä kaikille
+ei ole suotu nähdä jumalia. Koiratkaan eivät haukkuneet, väistyivät
+vain ääneti loitomma. Katseellaan hän kutsui Odysseun luokseen. Tämä
+tottelikin ja poistui poikansa näkyviltä. Virkkoi nyt Atene:
+
+"Odysseus, Laerteen poika, ilmoita itsesi pojallesi, äläkä enää peitä,
+ken olet. Jo on aika teidän lähteä kaupunkiin kostoa täyttämään. Minä
+en ole väistyvä vierestänne."
+
+Samassa hän kosketti kultasauvallaan Odysseuta, joka heti muuttui
+kookkaaksi, komeaksi mieheksi. Kun hän nyt tällaisena astui jälleen
+majaan, ei Telemakon hämmästyksellä ollut rajoja. Jumalan hän näkevänsä
+luuli ja sanoiksi sai:
+
+"Oi, vieras, miten muuttunut muotosi on. Jumala olet, armahda meitä, me
+lupaamme sinulle runsaat uhrit kantaa."
+
+"Jumala en ole, olen isäsi Odysseus, jonka vuoksi niin monet surut olet
+kärsinyt", virkkoi Odysseus syleillen poikaansa, ja jo kauan pidätetyt
+kyynelvirrat silmistä tulvahtivat. Mutta Telemakos ei kuitenkaan voinut
+vieläkään uskoa isänsä sanoja, vaan epäillen lausui:
+
+"Isäni et voi olla, sillä ei kenkään kuolevainen noin muotoaan muuttaa
+saata. Olet jumala ja vain kiusaat minua saadaksesi suruni yhä
+polttavammaksi. Olithan äsken raihnainen ukko, nyt olet jumalain
+kaltainen."
+
+Odysseus vakuutti:
+
+"Jumala en ole, vaan kovien kohtaloiden kolhima isäsi, jonka Atene
+mielensä mukaan voi muuttaa milloin vanhaksi ukoksi, milloin taas
+kukoistavaksi nuorukaiseksi."
+
+Silloin vasta Telemakos uskoi isänsä sanat ja itkien hänet syliinsä
+sulki. Ilo oli niin järkyttävä, että molemmat itkivät ääneensä. Vihdoin
+kysyi Telemakos:
+
+"Isä, oi rakas isä, kerro, miten tänne tulit ja keneksi sinua matkalla
+luultiin."
+
+"Kertoa tahdon sinulle tuloni: fajakit, nuo taitavat merimiehet, jotka
+kaikki Skheriaan joutuneet kotirannoille opastavat, toivat minut
+Itakaan. Nukkuvana he nostivat minut rannalle, antoivat runsaat
+lahjatkin, jotka jumalien neuvosta kätkin luolaan, ja nyt olen Atenen
+kehoituksesta täällä. Mutta, poikani, luetellos nimeltään nuo kosijat
+korskat, niin mietin, voimmeko me kahden heille mitään, vai onko
+haettava apua."
+
+"Oi isä, suuria olen kuullut urhoudestasi sodassa ja ihmeellisestä
+älystäsi, mutta nyt et arvanne vastuksen suuruutta. Miten kaksi
+voisikaan moista joukkoa vastustaa! Katsos, kosijoita ei ole
+kymmenen eikä parikymmentä, vaan paljon enemmän. Dulikiosta on
+viisikymmentäkaksi miesten parasta, Samesta kaksikymmentäneljä oivaa
+soturia, Zakyntosta kaksikymmentä ja Itakasta kaksitoista, heidän
+palvelijoitaan lukuunottamatta. Huonosti kävisi meille ilman apua."
+
+"Poikani, etkö luule Zeun ja Atenen olevan kyllin voimakkaita
+apulaisia? He kyllä astuvat korkeudestaan tarvittaessa. Mutta nyt on
+sinun lähdettävä kotiin ja jälleen käytävä kosijain joukkoon. Minä
+tulen sinne myös kohta kerjäläisukkona. Ja vaikka kosijat kohtelisivat
+minua miten pahoin tahansa, repisivät, löisivät, et sinä saa olla
+tietävinäsikään, vaikkakin sydäntäsi kirveleisi. Voithan heille siitä
+ystävällisesti huomauttaa, mutta he eivät tietysti välitä, sillä heidän
+kostonhetkensä on lyönyt. Pari tärkeätä asiaa on sinun mielessäsi
+pidettävä: ensiksi se, että kun sinulle annan merkin, kanna kaikki
+saleissa olevat aseet pois. Jos joku jotain sanoo, vastaa vain niiden
+mustuvan savussa ja sano olevasi peloissasi, että kosijat joskus
+juovuspäissään vielä vahingoittavat toisiaan niillä. Kaksi miekkaa vain
+jätä, toinen itseäsi, toinen minua varten. Ja toiseksi on sinun tarkoin
+muistettava, ettet kenellekään mainitse Odysseun olevan kotona, et
+Laerteelle, et Eumaiolle etkä edes Penelopellekaan. Koettakaamme sen
+sijaan ottaa selkoa siitä, kutka palkollisista ovat meille uskollisia."
+
+Isän ja pojan näin keskustellessa ja neuvotellessa oli Telemakon alus
+saapunut Itakan satamaan, ja samalla kertaa kuin Eumaios ennätti
+kuningattaren luo tuomaan nuorukaisen terveisiä, saapui laivastakin
+lähetti. Kun tieto Telemakon tulosta levisi kosijain keskuuteen,
+tulivat he levottomiksi. Samassa palasivat väijyjätkin retkeltään ja
+Antinous, retken johtaja, kiukkuisena arveli Telemakon pelastuneen
+ainoastaan Zeun avulla, sillä he olivat yötä päivää vartiot pitäneet
+Itakan sataman lähettyvillä. Kosijain joukko asteli torille ja siellä
+he, syrjäisten heitä kuulematta, ryhtyivät neuvotteluun. Antinous
+lausui ensiksi ajatuksensa:
+
+"Ystävät, nyt ovat Telemakon päivät luetut. Me emme enää voi antaa
+hänen elää, sillä hän, vihoissaan surma-aikeistamme, kutsuu varmasti
+kansankokouksen ja paljastaa hankkeemme, ja silloin meidät armotta
+karkoitetaan täältä. Jos hänen surmaamistaan vastustatte, arvelen
+olevan viisainta heti lähteä täältä ja jatkaa kosimista kunkin omalta
+suunnaltaan. Ottakoon Penelope kenen haluaa."
+
+Kaikki istuivat hetken vaiti, kunnes Amfinomos, jalosukuinen,
+puhelahjoiltaan kuulu dulikiolainen, virkkoi:
+
+"En ole milloinkaan voinut hyväksyä ajatusta ottaa Telemakos hengiltä.
+On mielestäni kauheata murhata kuninkaallista sukua oleva. Kysykäämme,
+mikä jumalain tahto on. Jos he määräävät hänet kuolemaan, otan minä
+hänen henkensä."
+
+Kaikki olivat ehdotukseen tyytyväisiä ja rauhoittuneena läksi joukko
+takaisin palatsiin.
+
+Mutta tieto Antinoon murhasuunnitelmista oli joutunut Penelopenkin
+kuuluville. Kauhistuneena hän silloin päätti nuhdella kosijoita.
+Neitosten saattamana astui ihana kuningatar palatsin suursaliin, laski
+hohtavan hunnun kasvoilleen ja kääntyen Antinoon puoleen alkoi:
+
+"Mitä mietitkään, Antinous, mitä hirveitä asioita aivosi hautovat?
+Ennen sinua mainittiin Itakan nuorukaisjoukon etevimmäksi, mutta
+sitähän tämä ei todista. Aiotko murhata Telemakon ja siten rikkoa Zeun
+säätämiä vierasvaraisuuden lakeja? Et ole kenties kuullut, että isäsi
+saapui tänne kerran pakolaisena, kansan vihaamana, koska hän Tesprotoin
+maassa oli ryöstellen elellyt. Ehk'et tiedä, että raivostunut kansa oli
+repiä hänet kappaleiksi, mutta Odysseus sai hänet pelastetuksi? Näinkö
+sinä kiitollisuuttasi osoitat? Sinä tuhlaat hänen omaisuuttansa, hänen
+puolisoaan kosiskelet ja hänen poikansa aiot ottaa hengiltä. Sydämeni
+on tuskasta murtumaisillaan. Pyydän sinua luopumaan julmista aikeistasi
+ja kehoittamaan muitakin tekemään samoin."
+
+Silloin vastasi Eurymakos, Polyboon poika: "Rauhoitu, viisas Penelope!
+Ei ole sitä miestä syntynytkään, joka uskaltaisi koskea poikaasi, niin
+kauan kuin minä elän. Jalo Odysseus on minua lasna hoivannut,
+polvellaan kiikutellut ja siksi on Telemakos minulle rakas. Huoleti
+voit olla, ei tule häntä mikään paha kohtaamaan."
+
+Näin puhui Eurymakos, vaikka sydämessään toisin mietti. Mutta Penelope
+astui jälleen huoneisiinsa ja itki puolisoaan, kunnes Atene viihdytti
+hänet uneen. --
+
+-- Paimenmajassa olivat isä ja poika sillä aikaa keskustelleet.
+Ennenkuin Eumaios palasi, kosketti Atene taikasauvallaan Odysseuta,
+joka samalla muuttui jälleen kerjäläisukoksi. Paimenen palattua kyseli
+Telemakos kaupungin kuulumisia.
+
+"Mitäpä minä tietäisin, en mitään kysellyt, asiani vain toimitin ja
+läksin. Mutta tullessani näin mustan aluksen laskevan rantaan. Paljon
+siinä oli miehiä ja aseita ja luulen heidän olleen kosijain joukkoa,
+mutta varma en ole."
+
+Telemakos vilkaisi merkitsevästi hymyillen isäänsä, mutta niin, ettei
+paimen huomannut.
+
+
+
+
+SEITSEMÄSTOISTA RUNO.
+
+
+Seuraavana aamuna herättyään virkkoi Telemakos paimenelle:
+
+"Eumaios, aion nyt lähteä kaupunkiin, sillä äiti huolehtii liiaksi.
+Vieraasi lähteköön kerjäilemään, se lienee selvintä. Minulla on surua
+yllin kyllin, en enää jaksa vieraitten huolia ottaa kantaakseni. Sanon
+sen suoraan, pahastukoon vieras tai älköön."
+
+"Viipyä en aiokaan", vastasi Odysseus. "Kerjäten näin vanha mies
+helpoimmalla leipänsä saa. Odottelen vain päivän lämpenemistä, näin
+aamuviileällä on vähissä vaatteissa kylmä kulkea."
+
+Telemakos asteli kohti kotia, sydän katkerana kosijoita kohtaan.
+Ensimäisenä hän kohtasi palatsissa Eurykleian, joka levitteli vuotia
+kivi-istuimille. Itkien riensi vanha hoitaja nuorta isäntäänsä vastaan.
+Penelopekin astui huoneestaan ihanana kuin Artemis ja Afrodite ja
+ilosta itkien hänkin syleili palaavaa poikaansa.
+
+"Poikani, rakas poikani, sinä silmäini valo! En luullut sinua enää
+koskaan näkeväni, lähdettyäsi tietämättäni. Mitä kuulit isästäsi, kerro
+poikani?"
+
+"Äiti, älä herätä ikäviä muistoja. Käy huoneeseesi ja uhraa jumalille.
+Minä lähden torille kohtaamaan kanssani tullutta vierasta, jonka jätin
+Peiraion huostaan", vastasi vain nuorukainen.
+
+Ja uljaana kuin jumala asteli Telemakos torille. Täällä kosijat ottivat
+hänet ystävällisesti vastaan, vaikka sydämessä kantoivatkin vihaa.
+Telemakos ei heistä kuitenkaan välittänyt, vaan istuutui isänsä
+vanhojen, uskollisten ystävien joukkoon. Pian saapui Peiraioskin,
+mukanaan Teoklymenos, pakolainen. Peiraios huomautti silloin huostaansa
+jääneistä Menelaon lahjoista, jotka olisi toimitettava palatsiin, mutta
+Telemakos virkkoi:
+
+"Ystävä, ei ole nyt aika niitä kotiini tuoda. Kosijat hankkivat
+murhaani ja jos se heiltä onnistuu, saat sinä kaikki ne aarteet,
+mieluimmin ne sinulle suon kuin heille. Jos taas heidän hetkensä on
+lyönyt, otan ne ilolla vastaan."
+
+Teoklymeneen hän johti kotiinsa, jossa Penelope istui kehräämässä
+hienoa rihmaa. Ennen kosijain tuloa pyysi Penelope poikaansa kertomaan
+matkoistaan.
+
+Telemakos alkoikin kertoa. Hän kertoi tulonsa Nestorin luo, sekä mitä
+hän Menelaon ja ihanan Helenan kodissa oli kokenut ja kuullut, mainiten
+samalla Odysseun olosta Kalypson luona.
+
+"Jalo Penelope, Odysseun kunnioitettu puoliso, poikasi ei tunne asiain
+oikeaa laitaa", alkoi Teoklymenos-tietäjä. "Jumalat todistajani olkoot
+ja itse saat tuta minun oikein ennustaneen: Odysseus on jo Itakassa,
+mutta hän kiertelee täällä salaa tai sitten hän tarkkaa kosijain
+rikollisia toimia. Näin laivalla tullessamme enne-merkin, joka ei
+petä."
+
+Iloisena, toivosta vavahtaen virkkoi Penelope: "Suokoot Jumalat
+ennustuksesi toteutuvan. Runsaat ovat silloin lahjasi olevat."
+
+Heidän näin kertoellessaan ja keskustellessaan olivat kosijat saapuneet
+pihamaalle urheilemaan ja pian taas koko räyhäävä joukko täytti salit,
+joissa ateria oli heille katettu.
+
+Sillä aikaa valmistautui Eumaios opastamaan kerjäläisvierastaan
+kaupunkiin. Kehnot olivat vieraan rääsyt, mutta huono oli vieras
+itsekin. Siksipä hän pyysikin keppiä paimenelta, millä tukea horjuvaa
+käyntiään kivikkopoluilla. Pian he saapuivat Itakan kirkkaan,
+poppelivarjoisen lähteen luo, josta kaikki kaupunkilaiset vetensä
+ammentavat. Täällä Eumaios ja kerjäläinen kohtasivat vuohipaimen
+Melanteun, joka ajoi komeita vuohiaan palatsia kohti. Melanteus,
+nähdessään Eumaion raihnaine vieraineen, alkoi pilkata:
+
+"Kas tuossa jos missä on vakka kantensa valinnut! Vaan niinhän
+sanotaankin, että jumalat yhdistävät aina samanlaiset. Mutta mihinkäs
+sinä oikein raahaat tuota rääsyläistä? Joka portinpieleen tuollainen
+horjuen kompastelee. Antaisit sen minulle tallimieheksi, niin saisi se
+edes jotain suuhunsa palkakseen. Mutta tuskin se työtä viitsisikään
+tehdä, mukavampaahan on kerjätä. Sen vain sanon, että jos mokoma
+Odysseun palatsiin jalallaankin vaan astuu, saa hän kosijain jakkaroita
+vasten naamatauluaan."
+
+Samassa hän potkaisi Odysseuta, joka vaivoin sai vihansa hillityksi.
+Mutta Eumaios huudahti:
+
+"Oi, lähdenymfit, te Zeun tyttäret, kuulkaa rukoukseni! Jos Odysseus
+kerran luoksenne uhrinsa kantaa, suokaa hänen kostaa Melanteun
+röyhkeys!"
+
+"Mitä tuo kurja höpiseekään", hymähti ivallisesti Melanteus. "Se päivä
+ei nouse, jolloin Odysseus palaa ja pian häviää täältä hänen
+poikansakin. Varo vaan, etten vie sinuakin laivoilla kauas ja myy
+orjaksi."
+
+Vihdoin Melanteus jätti heidät ja he jatkoivat matkaansa hiljaa
+astellen. Itse hän riensi edellä palatsiin ja istuutui kosijain
+pöytään, sillä hän oli heidän suuressa suosiossaan.
+
+Lähetessään palatsia tarttui Odysseus Eumaion käteen, virkkaen:
+
+"Ystävä, tämä on varmasti Odysseun ihana koti, sen arvaa jo näkemältä.
+Siellä tunnutaan juhlittavan, paistin hajun tunnen, kuulenpa sitrankin
+ääntä, joka juhla-aterioihin aina kuuluu."
+
+"Oikein arvasit, tyhmä et näy olevankaan. Mutta nyt on päätettävä,
+miten teemme: menetkö sinä edellä sisään kosijain luo, vai menenkö minä
+ensin ja sinä jäät tänne odottamaan. Kauan ei sinun kuitenkaan auta
+viipyä, muuten joudut kovan kohtelun alaiseksi", ehdotti Eumaios.
+
+Mutta Odysseus lausui:
+
+"Käy ensin sisään sinä, minusta älä huoli, olenhan tottunut sekä
+potkuihin että kovuuteen."
+
+Tallin edessä tunkiokasalla syöpäläisten vaivaamana makasi vanha,
+takkuinen koira, joka kuultuaan Odysseun äänen, tunsi heti entisen
+isäntänsä. Ei jaksanut kuitenkaan jalo eläin päätäänkään nostaa,
+heilutti vain häntäänsä ja loi uskolliset, kosteat silmänsä Odysseuun.
+Odysseus tunsi sen Argooksi, lempikoirakseen, jonka hän itse oli ennen
+Trojaan lähtöään kasvattanut. Siitä oli sitten varttunut oiva
+metsästyskoira, mutta nyt se oli vanha ja hoidotta jätetty. Salaa
+pyyhkäisi Odysseus kuuman kyyneleen silmistään ja kysyi:
+
+"Eumaios, katso, mikä koira tuolla tunkiolla noin huonossa kunnossa
+makaa?"
+
+"Se on isäntäni koira, isäntäni kasvattama ja hoitama. Mutta
+palkolliset ovat huolimattomia kun ei isäntä ole käskemässä. Niinhän se
+aina on", puhui Eumaios.
+
+Mutta Argoon päivät olivat nyt päättyneet, se kuoli ilosta nähtyään
+rakkaan isäntänsä.
+
+Eumaios astui sisään ja istuutui Telemakon luo. Kohta näkyi raihnainen
+kerjäläinenkin ovensuussa. Tutisten hän istahti kynnykselle nojautuen
+oven kauniiseen kypressi-pieleen. Telemakos lähetti hänelle silloin
+antipaloja ja kehoitti häntä pyytämään kultakin kosijalta lisää, sillä
+"kerjäläisen ei sovi ujostella", kuten hän sanoi.
+
+Kiittäen laski Odysseus Telemakon palat laukkuunsa ja alkoi syödä,
+mutta juhlalaulajan lopetettua laulunsa, kehoitti Atene häntä kulkemaan
+kosijan luota toisen luo almua anoen. Odysseus läheni kutakin kättään
+ojentaen, kuten ainakin kerjäläinen. Ken hän on ja mistä tullut,
+kyseltiin häneltä, mutta Melanteus riensi vastaamaan:
+
+"Mistä lieneekään, Eumaion vaan näin äsken häntä tänne kuljettavan."
+
+Antinous kääntyi silloin vihaisena Eumaion puoleen:
+
+"Eikö mielestäsi meillä ole täällä kyllin kerjäläisiä, jotka isäntäsi
+omaisuutta syövät, yhäkö sinä niitä tänne aiot raahata?"
+
+"Jalosti et puhu, vaikka jalosukuinen oletkin", vastasi Eumaios.
+"Kerjäläistä ei kenkään kutsu. Mutta sinä kohtelet aina niin
+ylimielisesti meitä, Odysseun palvelijoita ja etenkin minua. Siitä en
+kuitenkaan välitä niin kauan kuin Penelope ja Telemakos elävät."
+
+"Vaikene, Eumaios", nuhteli Telemakos. "Älä häntä suotta ärsytä. Ja
+sinusta vasta tulisi oiva isä minulle, Antinous, koska tuollaisia
+opetuksia jaat. Anna kerjäläiselle, äläkä muitakaan antamasta kiellä,
+sillä täällä ei kenkään ole pahoillaan, jos tarvitsevaista autetaan.
+Mutta sinä, Antinous, et muista välitä, itsestäsi vain huolta pidät."
+
+"Jopa puhut ylpeästi, Telemakos", virkkoi kosija. "Jos jokainen antaisi
+yhtä runsaasti kuin minä annoin, riittäisi hänelle evästä vähintäin
+kolmeksi kuukaudeksi."
+
+Odysseus saikin runsaat palat ja aikoi jo palata kynnykselle
+pusseineen, mutta kääntyi kuitenkin vielä Antinoun puoleen, sanoen:
+
+"Sinun tulee antaa vielä oikein hyvä pala, sillä sinä näyt olevan muita
+ylhäisempi. Kuninkaaksi sinua luulisi. Katsos, minäkin olen kerran
+ollut rikas ja mahtava. Koti minulla oli kuulu ja palvelijoita paljon.
+Kerjäläistä en koskaan antimetta pois ajanut." Ja sitten hän alkoi
+kertoa laveasti kukistumisestaan, onnettomasta Egyptin retkestään,
+miten hänet vietiin Kyproon orjaksi ja miten kovia hän joutui kokemaan.
+
+Mutta nyt oli Antinoun kärsivällisyys lopussa.
+
+"Mikähän jumala tuollaisen maanvaivan tänne onkaan lähettänyt. Ei edes
+ruokarauhaa saa. Korjaa nyt luusi ihmisiä kiusaamasta, muuten toimitan
+sinut sellaiseen paikkaan, jossa on pahempi olla kuin sekä Egyptissä
+että Kyprossa. Kas, näin käy, kun on kerjäläiselle liian hyvä."
+
+Mutta Odysseus vastasi:
+
+"Eipä näy vastaavan luonteesi komeata muotoasi. Täällä syöt vieraan
+ruokaa etkä niistä murustakaan kerjäläiselle soisi. Tuskinpa omalta
+pöydältäsi suolanraekaan anovalle tipahtaisi."
+
+Nyt raivostui Antinous:
+
+"Vai aiot vielä pilkata! Ehjin nahoin et salia jätä." Ja samassa hän
+heitti kohti Odysseuta jakkaran, joka oli ollut hänen jalkainsa alla.
+Heitto oli kova, mutta Odysseus ei hievahtanutkaan, pudisti vain
+päätään ja läksi astumaan kynnystä kohti. Täällä hän alkoi:
+
+"Kuulkaa, jalon kuningattaren kosijat! Jos mies saa iskun omaisuuttaan
+puolustaessaan, silloin sen kärsii, mutta kun häntä nälkäänsä
+tyydyttäessä lyödään, silloin on eri asia. Jos koston jumalattaret
+kerjäläistä kuulevat, silloin toivotan Antinoulle häitten asemesta
+kuoloa."
+
+"Istu hiljaa siellä nurkassasi syömässä, taikka raahaavat palvelijat
+sinut ulos ja nylkevät elävältä", raivosi Antinous.
+
+Toiset kosijat paheksuivat Antinoun röyhkeyttä ja sanoivat:
+
+"Antinous, taisitpa tehdä pahasti jakkaralla vierasta heittäessäsi.
+Jospa hän onkin joku jumala, tulevathan jumalatkin ihmismuodossa maan
+päälle ihmisten elämää ja vaellusta tarkkaamaan."
+
+Antinous ei kuitenkaan ollut siitä millänsäkään. Telemakon sydäntä
+kirveli nähdessään isäänsä pideltävän pahoin, mutta lupauksensa mukaan
+ei hän virkkanut mitään, nyökäytti vain hiljaa päätään kostoa hautoen.
+
+Penelopenkin kuuluville oli tullut tieto Antinoun kovuudesta muudanta
+ventovierasta kohtaan ja pahoillaan hän toivotti kostoa heittäjälle.
+
+"Jospa meidän muittenkin toivotukset toteutuisivat", virkkoi siihen
+joku palvelijattarista, "niin ei heistä kenkään aamunkoittoa näkisi."
+
+Penelope, sydämessään kerjäläistä säälien, kutsutti Eumaion luokseen,
+sanoen hänelle:
+
+"Jalo Eumaios, johda vieras tänne luokseni, kenties hän, joka paljon on
+maita kierrellyt, on sattunut näkemään tai jotain kuulemaan kaivatusta
+Odysseusta."
+
+"Oi, kuningatar, suuri kertomistaito sillä miehellä on", vastasi
+paimen. "Kolme vuorokautta hän luonani viipyi enkä väsynyt häntä
+kuulemaan. Paljon hän on nähnyt, paljon kokenut ja hän tietää kertoa
+Odysseun olevan jo rikkaine aarteineen kotimatkalla."
+
+"Tuo hänet heti tänne, Eumaios", lausui Penelope. "Kosijat tehkööt
+sillä aikaa mitä haluavat. Jospa Odysseus kerran saapuisi, kostaisi hän
+Telemakon avulla kaikki heidän julkeutensa."
+
+Samassa aivasti Telemakos niin kovasti, että sali kaikui. Penelope
+naurahti.
+
+"Kuulitko", sanoi hän paimenelle. "Telemakos myönsi sanani tosiksi.
+Mene nopeasti hakemaan vieras luokseni. Ja jos hän totta puhuu, saa hän
+juhlavaatteet palkakseen."
+
+Eumaios riensi täyttämään emäntänsä käskyä ja hän kuiskasi Odysseulle:
+
+"Sinua kutsuu viisas Penelope, jalon Telemakon äiti. Hän tahtoo
+kysellä, tiedätkö mitään hänen puolisostaan, ja jos tosia puhut, tulet
+palkankin runsaan saamaan."
+
+"Oi, Eumaios, totta puhun jalolle kuningattarelle. Mutta en uskalla
+hänen luokseen ennen auringon laskua käydä. Ties mitä kosijat
+tekisivätkään, jos nyt menisin. Enhän äskenkään mitään tehnyt ja
+kuitenkin minua lyötiin."
+
+Eumaios palasi odottavan Penelopen luo tuoden vieraan terveiset ja piti
+hänkin puolestaan myöhäistä iltahetkeä sopivampana rauhalliselle
+keskustelulle. Penelope myönsi myöskin kerjäläisen viisaasti
+ajatelleen.
+
+Paimen palasi nyt saliin ja kuiskasi Telemakolle lähtevänsä pois, mutta
+kehoitti häntä varomaan kosijoita, joilla on paha mielessä.
+
+"Oikein puhut, vanhus, mene kotiisi, mutta palaa tänne aamulla ja tuo
+runsaat uhri-eläimet tullessasi", vastasi Telemakos.
+
+Paimen läksi ja kosijat jäivät viettämään iltaa soittaen ja tanssien
+tapansa mukaan.
+
+
+
+
+KAHDEKSASTOISTA RUNO.
+
+
+Kaupungilla kuljeskeli ahneudestaan kuulu kerjäläinen Arnaios, suuri
+kooltaan, mutta heikko voimiltaan. Hänen tapansa oli tulla tuon
+tuostakin Odysseun palatsiin, jossa kosijat lähettivät häntä usein
+asioilleen ja kutsuivat häntä senvuoksi taivaan airuen mukaan: Iros.
+
+Nytkin hän taas saapui sinne ja nähdessään vieraan kerjäläisen oven
+suussa aikoi ajaa hänet pois.
+
+"Tiehesi, ukko, minun paikaltani, muuten potkaisen sinut pois", räyhäsi
+Iros. "Etkö näe, miten kaikki minulle ystävällisesti silmäänsä
+vilkuttavat, kehoittaen ajamaan sinut ulos. Lähde, lähde, muuten joudut
+nyrkkisotaan."
+
+"Onhan tässä kynnyksellä sijaa kummallekin enkä minä niitä paloja
+kadehdi, mitä sinulle annetaan", vastasi Odysseus. "Mutta älä sinä
+ärsytä minua. Vaikka olenkin vanha, pidän sinut kyllä kurissa ja jos
+käsiksi sinuun käyn, ei sinusta enää huomenna ole minulle vastusta."
+
+"Kaikkea sitä saa kuulla mokomankin suusta", kivahti Iros. "Mutta
+maltas, minä lyön sinua kohta, niin että hampaat suustasi heltiävät!
+Tulepas nyrkkeilemään!"
+
+Nauraen virkkoi silloin Antinous toisille:
+
+"Katsokaas, minkä ilon jumalat ovat meille lähettäneet. Nuo kaksi
+tuolla alottavat riidan. Yllytetäänpäs niitä vielä!"
+
+Naureskellen ympäröivät kosijat kerjäläiset ja Antinous ehdotti:
+
+"Tuolla uunissa on jäljellä makea paisti. Se ken teistä voittaa, saa
+sen, saapa vielä oikeuden olla ainoana kerjäläisenä tässä talossa.
+Toinen väistyköön."
+
+Odysseus kuitenkin oli vastustelevinaan koko taistelua ja sanoi:
+
+"On liian rohkeata näin vanhan miehen ryhtyä nuoremman kanssa
+taistelemaan, mutta nälkä käskee. Olen sitten rohkeampi, jos kaikki
+vannotte, ettei kukaan auta Irosta."
+
+Kaikki vannoivat vaaditun valan ja Telemakos sen vielä vahvisti. Nyt
+paljasti Odysseus hartiansa ja käsivartensa ja ihaillen katselivat
+kaikki niiden voimakasta kauneutta.
+
+"Jo nyt taisi tuhosi tulla, Iros-parka", virkkoi joku katselijoista.
+
+Ja Iros alkoi vavista pelosta eikä uskaltanutkaan lähestyä
+vastustajaansa. Mutta palvelijat vetivät hänet esiin.
+
+"Etkö häpeä, kerskailija, pelätä ja vavista vanhaa, nälkäistä ukkoa",
+sanoi joku. "Sen vaan sanon, että jos tuo sinut voittaa, lähetän sinut
+laivalla Epeiroon, kuningas Eketon luo. Hän sinut siellä niin ruhjoo,
+ettet kelpaa enää muuhun kuin koirien ruoaksi."
+
+Ei auttanut muu kuin ryhtyä taisteluun ja Odysseun miettiessä, iskisikö
+hän voimainsa takaa, vaiko vain kaataisi vastustajansa, löikin Iros
+häntä hartioihin. Silloin iski Odysseus niskaan Irosta niin, että tämä
+nujertui tiedotonna maahan, veren tulvahtaessa suusta. Kosijat
+nauroivat katketakseen, mutta Odysseus raahasi vastustajansa palatsin
+portin pieleen, nosti hänet siihen istumaan, asetti kepin käteen ja
+sanoi:
+
+"Istu nyt siinä sikojen ja koirain vartijana, äläkä pyri vieraitten
+kerjäläisten herraksi."
+
+Odysseus heitti risaisen vaippansa taas harteilleen ja istahti
+kynnykselle entiselle paikalleen, mutta nauraen ja ilakoiden toivat
+kosijat hälle luvatun palkan. Nuori Amfinomos joi vielä hänen
+maljansakin, toivottaen onnea voimakkaalle muukalaiselle. Silloin
+lausui Odysseus:
+
+"Amfinomos, näyt olevan jalo nuorukainen, kuten isäsi Nisoskin, jota
+olen kuullut kehuttavan. Sanonpa sinulle yhden asian, paina se tarkoin
+mieleesi: Kaikista luoduista on ihminen heikoin. Onnen päivinä ei hän
+muista, että onnettomuuskin voi kerran häntä kohdata. Mutta kun jumalat
+vastoinkäymisen lähettävät, on hänen sekin otettava vastaan. Vaihteleva
+on ihmisonni. Kerran olin rikas ja mahtava minäkin, mutta luotin vain
+isääni ja veljiini, enkä ymmärtänyt onneani säilyttää. Ihmisen on
+elettävä rehellisesti, vältettävä pahaa ja tehtävä mikä on oikein.
+Täällä harjoitetaan vääryyttä, hävitetään vieraan tavaraa ja se ei jää
+kostamatta. Kun Odysseus kerran palaa -- ja varmasti se päivä pian
+koittaa -- silloin tulee rangaistus. Toimittakoot jumalat sinut täältä
+pois, ennenkuin verinen tilinteko alkaa."
+
+Kerjäläisen sanat näkyivät koskevan nuorukaiseen, murheellisena ja
+ikäänkuin aavistaen ennustuksen toteutuvan, hän palasi kuitenkin
+saliin, sillä kohtaloaan hän ei voinut välttää.
+
+Atene johti silloin Penelopen mieleen halun näyttäytyä kosijoille ja
+hän virkkoi uskolliselle Eurynomelle:
+
+"Eurynome, mieleni tekisi mennä kosijain luo, vaikkakin sydämessäni
+heitä vihaan ja tahtoisin samalla varoittaa poikaani luottamasta
+heihin, jotka edessä päin ovat hyviä, mutta selän takana neuvottelevat
+surma-aikeita."
+
+"Kuningatar, käy heidän luokseen, mutta ennen sitä on sinun kylvyssä
+oltava ja saatava kyynelten jäljet kasvoiltasi", kehoitti palvelijatar.
+
+"Ystäväni, älä minua kehoita ulkomuodostani huolehtimaan, siitä en
+välitä, enkä ole välittänyt siitä päivästä lähtien, jolloin puolisoni
+läksi. Vaan nouda tänne pari neitosta, jotka seuraavat minua alas,
+yksin en sinne halua käydä."
+
+Eurynome läksi täyttämään emäntänsä käskyä, mutta sillä aikaa uuvutti
+Atene Penelopen virkistävään uneen ja valoi hänen kasvoihinsa ja
+vartaloonsa ihanuuden, jonka vertaista näkee ainoastaan Afroditella,
+tämän käydessä jumal-impien viehättävään karkeloon. Tehtävänsä tehtyään
+poistui Atene ja samassa Penelope heräsi lähenevien neitosten puheluun.
+
+"Miten suloisesti nukahdin", virkkoi kuningatar. "Oi, sallisipa Artemis
+minun yhtä ihanasti vaipua kuoloon, silloin pääsisin suremasta jaloa
+puolisoani."
+
+Kahden neitosen seuraamana astui kuningatar salin ovelle ja niin ihana
+hän oli, että kosijain sydän lämpeni ja kaikki toivoivat saavansa hänet
+puolisokseen. Mutta Penelope kääntyi Telemakon puoleen, lausuen:
+
+"Poikani, en ymmärrä sinua. Lapsena osoitit suurta älyä, mutta nyt
+mieheksi vartuttuasi, kun sinun olisi näytettävä olevasi jalon miehen
+poika, et enää pysty mihinkään. Täällä kohdellaan vieraita pahoin, etkä
+sinä sitä estä."
+
+"Äiti, en ihmettele, että olet minuun pahastunut. Lapsi en mielestäni
+kuitenkaan ole, osaan kyllä erottaa pahan hyvästä. Mutta tämä
+vieraitten, pahansuopien ihmisten paljous saa minut usein epäilemään
+mitä tehdä. Sitäpaitsi olen aivan yksin kaikkia muita vastaan. Nyt
+kuitenkin on vääryyttä kärsineen vieraan käynyt paremmin kuin
+luuletkaan. Hän on voittanut Iroon. Ja toivoisinpa kosijoille käyvän
+yhtä huonosti kuin tuolle kerskaajalle kävi."
+
+Mutta Telemakon sanoista välittämättä huudahti Eurymakos ihastuneena:
+
+"Oi, ihana kuningatar, jos kaikki Argoon ruhtinaat sinut tällä hetkellä
+näkisivät, ei kosijain joukko mahtuisikaan palatsiisi, niin ihana olet,
+kaikkia muita naisia ihanampi sekä kooltasi että muodoltasi ja älyltäsi
+rikkaampi."
+
+"Ei, Eurymakos, ihanuuteni hävisi sinä hetkenä, jolloin puolisoni pois
+läksi. Mutta jos hän kerran palaisi, alkaisi kukoistukseni uudelleen.
+Muistan päivän, jona hän meni. Hän tarttui jäähyväisiksi käteeni ja
+lausui: 'Puolisoni, lähden taisteluun urhoollista Troian kansaa vastaan
+ja varmaan moni meistä jää sille tielleen. Hoida sinä kotiamme ja pidä
+huolta isästäni ja äidistäni, kuten tähänkin asti, kunnes pojastamme
+varttuu mies. Ellen minä palaisi, mene silloin puolisoksi toiselle.'
+Näin hän puhui. Nyt lähenee raskas häitteni aika minua onnetonta. Mutta
+kosijani eivät menettele oikein. Jaloa naista kosittaessa tuodaan
+hänelle aina runsaat lahjat, vieläpä härät ja lammaslaumatkin. Te
+sensijaan elätte talossani minun omaisuuttani kuluttaen."
+
+Odysseus iloitsi kuullessaan puolisonsa järkevät sanat. Hän ymmärsi
+hänen houkuttelevan lahjoja kosijoilta ja kohtelevan heitä ystävällisin
+sanoin, vaikka sydämessään hautoikin muuta.
+
+"Ihana Penelope", virkkoi Antinous. "Lahjat tuomme, mutta luotasi emme
+poistu, ennenkuin parhaan meistä olet puolisoksesi valinnut."
+
+Kaikki yhtyivät Antinoun sanoihin ja kohta tuotiin Penelopelle runsaita
+lahjoja. Antinous antoi taidekoristeisen vaipan, jossa oli kaksitoista
+kultasolkea. Eurymakos lahjoitti hohtavat kultaiset kaulavitjat,
+joissa jalokivet välkkyivät. Eurydamoon lahjana olivat kalliit
+korvarenkaat, joissa kussakin säteili kolme timanttia. Runsaat ja mitä
+kallisarvoisimmat lahjat sai Penelope, joka nyt aarteineen jätti
+kosijat ja astui jälleen omiin huoneisiinsa. Mutta kosijat alkoivat
+laulaen ja tanssien viettää iltaa. Hämärän tultua sytytettiin
+kartanolle nuotio ja palatsin neitoset sitä hoitelivat.
+
+"Neidot, käykää kuningattarenne luo", virkkoi Odysseus heille,
+"kehrätkää siellä kultarihmaa, minä kyllä pidän tulesta huolen. Ja
+vaikka täällä kemut kestäisivät aamuun asti, en minä väsy."
+
+Neitoset katsoivat hymyillen toisiinsa. Joukossa oli myös rusoposki
+Melanto, Penelopen kasvattama ja hoivaama neito, joka kuitenkin oli
+emännälleen kiittämätön ja salaa oli Eurymakon suosikkina. Hän vastasi
+Odysseulle pilkallisesti:
+
+"Sinäpä olet mieletön, kun et nukkua aio, etkä täältä edes poistu.
+Ylpeiletkö siitä, että Iroon voitit? Maltahan vaan, eikö kerran tule
+tänne sinuakin väkevämpi, ja silloin ovat laiskanpäiväsi täällä
+päättyneet."
+
+Vihaisesti katsahti Odysseus häneen ja virkkoi:
+
+"Vaikene, neito, lähden muutoin Telemakolle kertomaan korskeudestasi ja
+hän varmasti kostaa sinulle."
+
+Neitoset pelästyivät kerjäläisen sanoja ja lähtivät juosten pois.
+Yksinään oli nyt Odysseus nuotion vartijana. Mutta kosijat eivät
+jättäneet häntä rauhaan. Eurymakos ivasi, Odysseuhun viitaten:
+
+"Katsokaa, te kaikki ylvään kuningattaren kosijat, vierastanne. Hänet
+on varmaan joku jumala lähettänyt tänne meitä valaisemaan kaljulla
+päälaellaan."
+
+"Kuules, ukkeli, etköhän tulisi minun palvelukseeni. Saisit
+maatilallani istuttaa puita ja palkaksi antaisin sinulle kunnon
+vaatteet ja ruokaa yllin kyllin. Mutta taidatpa olla niin tottunut
+kerjäämään, ettet mielikään rehelliseen työhön ryhtyä."
+
+"Oi, Eurymakos", vastasi Odysseus hänelle. "Jos molemmat tarttuisimme
+samaan työhön, joko kilpaa heinää niittäisimme tai samanikäisillä
+härillä kyntäisimme, näkisit, etten olisi sinua huonompi. Tai jos Zeus
+lähettäisi sodan ja saisin miekan ja kypärin minäkin, näkisit, että
+parhaitten joukkoon kuuluisin. Silloin et enää köyhyyteni vuoksi minua
+ivaisi. Mutta sinä olet itserakas, mieheksi kehno, joka luulet itseäsi
+suureksi, koska et ympärilläsi koskaan näe mitään tosisuuruutta.
+Palaisipa Odysseus kerran, silloin tuntuisivat nämä palatsin avarat
+ovet sinusta kapeilta, sellaista vauhtia sinä silloin pakoon pyrkisit."
+
+Vihastuneena huusi nyt Eurymakos: "Heittiö, kyllä pian saat selkääsi,
+koska noin röyhkeilet. Oletko juovuksissa, vai onko Iroon voitto
+noussut päähäsi?"
+
+Ja samalla hän heitti jakkaransa kohti kerjäläistä. Odysseus väisti
+kuitenkin heiton ja jakkara sattuikin ruokia kantavaan palveliaan, joka
+kiljahtaen lyyhähti maahan. Nyt syntyi yleinen hämminki, jokainen huusi
+ja harmitteli, kun mokoman kerjäläisen vuoksi illan ilo särkyi.
+
+Mutta Telemakos vaati ankarasti kaikkia lähtemään nukkumaan. Harmissaan
+kuuntelivat he nuorukaisen rohkeita sanoja, mutta nuori Amfinomoskin
+yhtyi häneen ja kehoitti jättämään rauhaan kerjäläisen, joka oli tullut
+Odysseun katon alle suojaa saamaan. Silloin joivat kosijat vielä
+viimeisen uhrimaljan ja lähtivät yötiloilleen.
+
+
+
+
+YHDEKSÄSTOISTA RUNO.
+
+
+Isä ja poika jäivät nyt saliin kahden ja Odysseus lausui:
+
+"Nyt on aika siirtää täältä kaikki aseet pois. Voithan sanoa kosijoille
+niiden savussa mustuvan ja pelkääväsi heidän juovuspäissään toisiaan
+vahingoittavan."
+
+Telemakos kutsui heti Eurykleian luokseen, pyytäen häntä pitämään
+kaikki naiset huoneissansa, kunnes hän ennättäisi siirtää pois
+savussa turmeltuneet isänsä aseet. Eurykleia iloitsi Telemakon
+huolellisuudesta, mutta kysyi:
+
+"Kuka sinut huoneeseesi saattaa ja soihtua edelläsi kantaa, jos minä
+pois menen?"
+
+"Sen tehköön kerjäläinen", vastasi Telemakos, "jotakin voi hänkin tehdä
+ruokaansa ansaitakseen."
+
+Eurykleia teki, kuten käskettiin, ja isä ja poika alkoivat kiireesti
+siirtää pois aseita. Itse Atenekin auttoi heitä valaisemalla
+kultalampullaan. Hämmästyneenä virkkoi silloin Telemakos:
+
+"Katso, isä, mikä ihmeellinen hohde seinillä loistaa ja katossa
+leijailee. Täällä varmaan kulkee joku Olympon jumalista."
+
+"Hiljaa, poikani, älä kysele mitään. Sellainen, näes, on jumalain tapa.
+Käy sinä nyt vuoteeseesi, minä jään vielä tänne, haluan puhella
+neitosten ja äitisi kanssa, hän varmaan kyselee yhtä ja toista."
+
+Telemakos poistui huoneeseensa aamun koittoa odottamaan, Odysseus jäi
+yksin saliin. Kohta saapuikin sinne neitosineen Penelope ja istuutui
+lieden ääreen hopea- ja norsunluukoristeiseen tuoliin, jota tuuhea
+vuota peitti. Neidot korjailivat pöydiltä pois illallisen tähteitä ja
+lisäilivät puita tuleen. Nuori Melanto, nähdessään Odysseun, alkoi
+jälleen häntä ivailla:
+
+"Vai täällä sinä vielä vetelehdit, mitähän oikein olet odottelevinasi.
+Mene jo tiehesi, muuten viskaan sinua palavalla kekäleellä!"
+
+"Olet kovasydäminen, nuori neito. Älä minua ivaa siksi, että köyhä
+olen. Olen minäkin parempia päiviä nähnyt, rikas ollut. Silloin en
+kerjäläistä koskaan oveltani kääntänyt. Mutta Zeus teki minut köyhäksi.
+Katso, pian voi kadota sinunkin kauneutesi, josta nyt ylpeilet, tai voi
+kuningattaresi sinua ankarasti rangaista sinuun vihastuessaan. Ja jos
+kerran Odysseus tulee, voi sinun käydä huonosti, ja ellei hän tulekaan,
+onhan hänellä poika, voimakas Telemakos, jonka käsiin voit joutua."
+
+Kuningatar oli myös kuullut keskustelun ja kovin sanoin hänkin nuhteli
+Melantoa, luvaten kerran hänelle kovan rangaistuksen. Vielä hän pyysi
+Eurynomea nostamaan viereensä vieraalle istuimeksi tuolin ja
+levittämään sille lampaanvuodan, sillä hän tahtoi puhella muukalaisen
+kanssa.
+
+Käskettyään Odysseun luokseen kysyi kuningatar tämän nimeä, sukua ja
+kotimaata.
+
+"Jalo kuningatar", vastasi Odysseus. "Kuuluisa olet viisaudestasi,
+kaikkialla nimeäsi mainitaan ja kaikki sinulle onnistuu. Kysymyksiisi
+tahdon vastata, mutta älä kysy, kuka ja mistä olen. Silloin nousevat
+mieleeni raskaat muistot, enkä vieraitten nähden tahtoisi valittaen
+itkeskellä, luulisitte kenties minun viinin liikuttamana kyynelöivän."
+
+"Oi, vieras", virkkoi Penelope. "Kova on ollut minunkin kohtaloni, kova
+ja raskas. Sinä päivänä minulta kaikki sammui, jona jalo puolisoni
+Troiaan läksi. Nyt ovat sekä Itakan että lähisaarten jalosukuiset minua
+kosimassa. Olen kaikin keinoin koettanut häitä viivyttää. Loin kankaan,
+jota päivät kudoin, yöt ratkoin ja lupasin sitten häitä valmistaa, kun
+kankaani, jalon Laerteen kuolinvaipan, saan valmiiksi. Kolme vuotta
+kului, mutta vihdoin kosijat viekkauteni keksivät. Nyt ei mikään muu
+tule neuvoksi kuin lopettaa tämä heidän odotuksensa. Vanhempani
+vaativat minua ratkaisemaan vaalini ja näen hyvin, miten Telemakos
+kärsii katsellessaan omaisuutensa hupenemista. -- Mutta vieras, kerro
+nyt sinäkin, missä kotisi on?"
+
+"Jalo kuningatar, koska välttämättä tietää tahdot, en voi olla sitä
+kertomatta, niin tuskaista kuin se onkin", virkkoi Odysseus. Ja hän
+aloitti pitkän tarinan. Kretasta hän muka oli kotoisin ja joutunut
+kerran parin viikon ajan pitämään Odysseuta laivaväkineen vieraanaan.
+Siihen suuntaan hän jatkoi kertomustaan lisäten vielä, miten oli itse
+joutunut onnettomuuteen. Muistot puolisosta heräsivät jälleen
+kirvelevinä ja Penelope itki itkemistään. Odysseus hillitsi itsensä ja
+katseli kylmän näköisenä puolisonsa surua, vaikka kyyneleet tahtoivat
+väkisin hänenkin silmiinsä nousta. Mutta Penelope oli jo monet kerrat
+joutunut valheita uskomaan, siksi hän nyt päätti koetella, puhuisiko
+vieras totta.
+
+"Jos todella, muukalainen, olet puolisoni tavannut, voinet kertoa,
+minkälainen puku hänellä oli yllä luonasi vieraillessaan, minkä
+näköinen hän itse oli ja minkälaisia ne miehet, jotka häntä
+seurasivat?" kyseli Penelope.
+
+"Oi, kuningatar", alkoi Odysseus, "vaikeata on näin kahden
+vuosikymmenen kuluttua niin tarkoilleen enää muistaa, mutta koetan.
+Yllään hän kantoi purppuraviittaa, kultasolkista ja soijissa oli petoa
+kiinnipitävän koiran kuva. Vielä muistan viitan alta näkyneen vartalon
+mukaisen, pehmeän ihotakin, joka hohti kuin kulta. Mutta enhän voi
+tietää, kantoiko hän tätä pukua kotoa asti, vai oliko hän sen
+matkalla lahjaksi saanut. Muistan vielä yhden hänen tovereistaan,
+kiharatukkaisen Eurybateen, jota Odysseus näytti suuresti arvossa
+pitävän."
+
+Yhä voimakkaammaksi kasvoi Penelopen ikävä kuullessaan selvästi
+kuvattavan Odysseun puvun ja hän huudahti:
+
+"Vieras, tosia ovat sanasi. Itse sen puvun hänelle tein, itse soljen
+siihen kiinnitin. Ja nyt en koskaan saa häntä kotiin tervetulleeksi
+toivottaa!"
+
+"Jalo kuningatar, älä itkulla ihania kasvojasi pilaa", virkkoi
+Odysseus. "Puolisosi palaa. Tesprotoin kuningas Feidon itse minulle
+hänen tulostaan kertoi. Runsaat lahjat näin, jotka hän myötänsä tuo.
+Itse hän oli silloin Dodonassa Zeun orakelia kuulemassa. Siis huolesi
+heitä, kuningatar. Vannon Zeun ja tämän Odysseun kotilieden kautta
+totta puhuvani. Se päivä on lähellä, jolloin Odysseus kotiinsa saapuu."
+
+"Sanasi toteutukoot, vieras", lausui Penelope, "vaikka sitä sydämessäni
+epäilenkin. Ja te neidot, laittakaa vieraalle oiva vuode, hänelle kylpy
+valmistakaa ja pukekaa kunnon vaatteisiin. Huomenna hän Telemakon
+kanssa aterioikoon. Onneton se, joka häntä uskaltaa solvata."
+
+"Ei, kuningatar, suo minun yöni viettää kuten tähänkin asti, vuoteetta,
+vaipatta", kielteli Odysseus. "Samoin jalkojani en salli kenenkään
+neidoistasi pestä, eikö luonasi ole ketään kokenutta, vanhaa
+palvelijatarta."
+
+"Puhut viisaasti, vieras", lausui kuningatar, "viisaammin kuin kenkään
+toinen. Eurykleia, auta vierasta, pese hänen kätensä ja jalkansa, kuten
+ennen isännällesi teit."
+
+Vanha Eurykleia alkoi katkerasti itkeä ajatellessaan Odysseuta, joka
+kenties hänkin kulki ventovieraitten pilkattavana, tämän vieraan
+tavoin. "Mutta en voi olla sanomatta sitä, että tämä vieras enemmän
+kuin kenkään toinen täällä käynyt muistuttaa kooltaan, ääneltään ja
+jalkojensa muodolta Odysseuta", nyyhkytti vanhus.
+
+"Samaa ovat muutkin sanoneet", vastasi vain Odysseus.
+
+Vanha Eurykleia sekoitti kylmää ja kuumaa vettä miellyttävän haaleaksi
+ja alkoi pestä vieraan jalkoja. Odysseus pelkäsi tulevansa ilmi, sillä
+hänen toisessa jalassaan oli arpi, jo lapsena saatu, ja Eurykleia sen
+hyvin tunsi. Haavan oli villisika purrut hänen kerran käydessään
+Parnassolla äitinsä mahtavan isän Antolykon luona. Tämä kuulu kuningas
+oli käynyt tervehtimässä vävyään Laertesta ja tytärtään. Eurykleia oli
+nostanut vastasyntyneen Odysseun äidinisän polvelle, sanoen:
+
+"Valitse sinä nimi odotetulle lapsenlapsellesi!"
+
+"Sen teenkin", vastasi Antolykos. "Koska matkan varrella olen joutunut
+usein vihastumaan, olkoon hänen nimensä Odysseus, s.o. vihastunut. Ja
+kun hän varttuu, lähettäkää hänet luokseni, lahjat hänelle runsaat
+annan."
+
+Näitä lahjoja oli Odysseus mennyt noutamaan. Sydämellisesti ottivat
+hänet vastaan sekä Antolykos, äidinisä, että äidinäiti Amfitea. Äitinsä
+veljien kera läksi hän Parnassolle metsästämään. Täällä hän näki
+tiheässä viidakossa harvinaisen ison villisian. Hän kumartui iskeäkseen
+sitä, mutta se ennätti ennen ja iski hirveät hampaansa Odysseun
+polveen, mutta samalla kaatui villisikakin kuoliaana maahan. Hoidellen
+saatiin haava paranemaan, mutta arpi jäi.
+
+Tämän arven huomattuaan laski Eurykleia hämmästyneenä jalan irti ja
+huudahti:
+
+"Oi, Odysseus sinä olet, armahin, nyt vasta sinut tunsin, kun käsin
+sinua kosketin!"
+
+Ja hän katsahti Penelopeen, viitaten Odysseuhun, mutta Odysseus tarttui
+navakasti vanhaan hoitajaansa:
+
+"Vaiti, tahdotko nyt minulle pahoin käyvän, sinä, joka minua ennen
+lapsena ollessani hoitelit. Ellet nyt ole hiljaa, seuraa kosto sinua."
+
+"Oi kuningas", virkkoi vanhus hiljaa. "Vaikenen kuin kivi, etkö minua
+paremmin tunne. Ja kun kosijain koston hetki lyö, mainitsen sinulle ne
+neitosista, jotka ovat uskottomia olleet."
+
+"Ystävä, kyllä itsekin näen, keneen luottaa saa, keneen ei. Vaikene
+sinä vain ja jätä loput jumalain huomaan."
+
+Vanhus läksi noutamaan uutta pesuvettä, sillä äsken hän oli
+hämmästyksissään kaatanut entisen. Pesun päätyttyä läksi Odysseus
+jälleen Penelopen luo peittäen arven rääsyillään.
+
+"Tahdon vielä hetken kanssasi puhella", alkoi kuningatar. "Päivän
+askareissa huolet asettuvat, mutta yön hiljaisina hetkinä nousee tuska
+sitä kalvavampana, surren ja itkien öitäni vietän. Aatokseni
+lainehtivat sinne tänne, kuni kevät-öitten satakielen laulu. Sekin,
+Aëdon raukka, Pandareon tytär, kipeästi suree Itylos-poikaansa, jonka
+erehdyksestä surmasi. Minun aatokseni viipyy milloin jalossa
+puolisossani, milloin pojassamme, enkä tiedä mitä tehdä: yhäkö täällä
+kotona viivyn vai olisiko minun jo toisen puolisona pois lähdettävä.
+Mutta kerron sinulle vielä unen, jonka äskettäin näin. Tuolla pihalla
+on parikymmentä hanhea, jotka vedestä vehnää noukkivat ja usein niitä
+huvikseni katselen. Silloin oli tulevinaan vuorilta kotka, suuri,
+vankkanokkainen ja surmasi ne kaikki. Itkin katkerasti hanhieni
+kohtaloa ja akajalaisnaisia oli kokoontuvinaan ympärilleni
+osaaottavina. Hetken kuluttua palasi kotka, istahti katon harjalle ja
+huusi selvin ihmisäänin: 'Rohkeutta, kuuluisa Ikarion tytär. Tämä ei
+ollutkaan unta, vaan totta. Hanhet ovat kosijoita ja minä olen
+puolisosi, joka tuon heille kaikille surman.' Samassa unikuva katosi,
+näin vain hanhien pihalla noppivan vehnänjyviä."
+
+"Kuningatar, unenne merkityshän on itsestään selvä", Odysseus vastasi.
+"Uskon varmasti, että niin tuleekin käymään kuin unessa kuulitte kotkan
+sanovan. Hän palaa eikä syyllisiä armahda."
+
+"Ei ole kaikkiin uniin luottamista", arveli kuningatar. "Uniakin on
+kahta lajia. Toiset kulkevat hohtavasta norsunluuportista ja niillä ei
+ole mitään arvoa, toiset astuvat luisesta käytävästä ja ne jotakin
+merkitsevät. Mutta tuskinpa minun uneni niihin kuuluu. -- Vaan nyt,
+ystäväni, lähenee ratkaisun hetki lähenemistään ja se raskas aamu
+valkenee, jolloin minun on tämä ihana koti jätettävä. Nyt aion panna
+kilpailut toimeen. Odysseulla oli usein tapana ripustaa salin kattoon
+peräkkäin kaksitoista rengasta ja ampua yhdellä laukauksella nuoli
+niiden kaikkien läpi. Sen puolisoksi menen, joka jaksaa Odysseun jousen
+jännittää ja samanlaisen laukauksen ampua."
+
+"Jalo Penelope, älä pitkitä kilpailuihin ryhtymistä, sillä puolisosi
+palaa varmasti, ennenkuin kenkään hänen joustaan jännittää jaksaa."
+
+"Nopeasti aika kanssasi keskustellessa kuluu", virkkoi kuningatar,
+"mutta jumalat ovat kaikelle määränsä panneet. Nyt lienee käytävä
+levolle. Valitse vuoteesi, mistä parhaaksi näet."
+
+Ja hän läksi kahden neitosen seuraamana huoneisiinsa ja painui itkien
+vuoteeseen.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENES RUNO.
+
+
+Odysseus jäi alas saliin ja heittäytyi pehmeitten vuotien päälle
+pitkäkseen. Siinä hän maatessaan huomasi nuorten palvelijattarien
+nauraen poistuvan palatsista kosijain luo öisiin iloihin ja
+vihastuneena Odysseus mietti, kostaisiko hän heille heti. Mutta itsensä
+hilliten hän löi rintaansa, virkkaen:
+
+"Vaiti, sydän! Olethan pahempaakin kärsiä saanut, täytyihän sinun nähdä
+kyplopin surmaavan toverisi, kuinka et tätä jaksaisi kestää."
+
+Hänen siinä unetonna maatessaan läheni häntä Atene, lausuen:
+
+"Miksi yhä valvot, onneton? Olethan omassa kodissasi, puolisosi ja
+poikasi lähellä."
+
+"Oikeassa olet, jumalatar", Odysseus vastasi. "Mutta mietin, miten
+noista kosijoista yksin selviydyn."
+
+"Olet epäuskoinen, Odysseus", naurahti Atene. "Moni saa tyytyä halvan
+tallirengin apuun, ja olenhan minä toki jumalatar, joka olen sinua
+tähänkin asti ahdingoista auttanut. Mutta nyt on sinun nukuttava, ilman
+unta ei kukaan kestä."
+
+Odysseus vaipuikin vahvistavaan uneen, mutta hänen puolisonsa heräsi
+aamuyöstä ja ratkesi katkeraan itkuun.
+
+"Oi, Artemis, Zeun pyhä tytär", hän alkoi rukoilla. "Lähetä nuolesi
+minuun, niin pääsen pois elämästä ja sen kärsimyksistä. Uneksin, että
+Odysseus oli täällä luonani, ja se uni oli niin selvä, etten tahdo
+voida uskoa sen olleen vain unta."
+
+Odysseus heräsi valitukseen, nousi nopeasti vuoteeltaan ja kohottaen
+kätensä kohti korkeutta hän kääntyi Zeun puoleen:
+
+"Suuri Zeus! Olet minua auttanut maa- ja merihädässä, auta minua nytkin
+ja näytä minulle jokin merkki."
+
+Samassa antoi Zeus ukkosensa jyristä ja heti kuuli Odysseus toisenkin
+hyvän enteen. Läheisessä myllyhuoneessa, jossa aina kaksitoista naista
+yötä päivää oli jauhamassa, kuului jauhavan naisen ääni:
+
+"Oi, Zeus, kaikkien jumaltenkin isä. Korkeudessasi annoit ukkosen
+jyrähtää. Jollekin ihmiselle se oli merkkinä, olkoon minullekin. Älä
+salli kosijain enää huomenna täällä asustaa. Polveni väsyvät ainaisesta
+jauhamisesta. Olkoon tämä heidän viimeinen elinpäivänsä!"
+
+Odysseus iloitsi kuullessaan sekä jyrähdyksen että naisen sanat.
+
+Jo saapuivat saliin palvelijattaret, sytyttivät tulen ja järjestelivät
+kaikki kuntoon. Jumalainen Telemakoskin heräsi, pukeutui ja astui
+Eurykleian luo kysyen, onko vierasta hyvin kohdeltu.
+
+"Oma syynsä on, jos vuode oli epämukava. Parempaa hän ei huolinut.
+Ruokaa ja viiniä hän kyllä sai mielin määrin", vastasi uskollinen
+vanhus, kiirehtien samalla neitosia jouduttamaan puhdistustöitään,
+sillä tänään kosijat saapuisivat tavallista aikaisemmin. Kukin riensi
+tehtävilleen. Jo läheni Eumaioskin tuoden kolme parasta syöttösikaa.
+Hän kääntyi ystävällisesti Odysseun puoleen kysyen, saiko hän jo
+osakseen parempaa kohtaloa kuin eilen.
+
+"Jumalat heidän röyhkeytensä kostakoot", vastasi Odysseus.
+
+Samalla läheni Melantioskin, vuohipaimen, tuoden tullessaan parhaat
+vuohet. Hän ei malttanut taaskaan olla pilkkailematta vierasta:
+
+"Vai täällä sinä yhä vetelehdit, laiskuri! Laita jo luusi täältä! Me
+emme taida selvitä toisistamme ilman perinpohjaista tappelua."
+
+Odysseus ei huolinut vastata moiseen puheeseen, nyykäyttihän vain
+merkitsevästi päätään. Jo astui sinne Filoitioskin, kolmas paimen,
+ajaen myöskin uhkeita tavaroita palatsiin. Hän läheni Eumaiosta
+kysellen:
+
+"Ken on tuo vieras kulkija, mistä maasta ja mitä sukua? Miesparka!
+Muodoltaan hän on kuin kuningas. Mutta useinhan jumalat ottavat
+näiltäkin onnenpäivät."
+
+Hän läheni Odysseuta, tarttui hänen käteensä ystävällisesti virkkaen:
+
+"Terve sinulle, vieras! Sinua katsellessani nousee kyynel silmääni,
+sillä muistan jaloa isäntääni. Kenties hänkin kiertelee parast'aikaa
+risoissaan ventovieraita maita. Jos hän taas Hadeessa jo on, säälin
+häntä vielä enemmän. Sellaista isäntää oli ilo palvella. Jo olisinkin
+aikoja sitten täältä lähtenyt, noitten korskeitten kosijain parista
+poistunut toisille maille, ellen yhä odottaisi Odysseun paluupäivän
+koittoa."
+
+"Viisas näyt olevan, paimen", Odysseus vastasi. "Siksipä sinulle
+sanonkin ja sanani valalla vahvistan: ennenkuin täältä tänään lähdet,
+olet näkevä Odysseun palaavan ja kovasti kosijoille kostavan."
+
+Lehmipaimen virkkoi silloin:
+
+"Zeus sanasi toteuttakoon!" Ja uskollinen Eumaioskin yhtyi toivomukseen
+kaikesta sydämestään.
+
+Näiden uskollisten palvelijain siinä keskustellessa suunnittelivat
+kosijat, miten surmata Telemakos. Mutta silloin lensi siitä ohitse
+kotka, kynsissään vapiseva kyyhky.
+
+"Siinä oli enne", Amfinomos virkkoi. "Aikeemme ei tule onnistumaan.
+Käykäämme ennemmin aterioimaan."
+
+Toisetkin siihen yhtyivät ja joukko painautui saliin. Odysseulle
+Telemakos osoitti istuimen aivan ovensuussa ja virkkoi:
+
+"Kas tässä viiniä! Istu siinä rauhassa. Tämä ei, näes, ole mikään
+ravintola, vaan Odysseun talo, jossa minä nyt olen isäntänä. Ja te
+kosijat, antakaa vieraamme istua rauhassa, ettei tappelua synny."
+
+Kiukuissaan purivat kosijat huulta kuullessaan Telemakon sanat ja
+Antinous sanoi:
+
+"Ei ole helppoa kuulla noin rohkeita sanoja, mutta kärsikäämme, kunnes
+Zeus toisin päättää."
+
+Kotvan aikaa kului rauhassa, mutta jo alkoi taas kuulua pilkkasanoja ja
+samelainen, upporikas Ktesippos ilkkui:
+
+"Onhan oikeus ja kohtuus, että Telemakon vieraat saavat mitä muutkin
+vieraat. Minäkin annan tälle lahjani."
+
+Ja sen sanottuansa hän tarttui härän reisiluuhun ja heitti sen kohti
+Odysseuta, joka kuitenkin ennätti väistää. Harmistuneena huudahti
+silloin Telemakos:
+
+"Sinun onneksesi se ei osunut, muuten olisi peitseni sinut lävistänyt
+ja isäsi olisi saanut häitten sijasta valmistaa sinulle hautajaisia.
+Eikö se teistä riitä, että omaisuuteni tuhlaatte, pitääkö
+teidän solvata vieraitanikin. Soisin teidän ennemmin onnistuvan
+murhahankkeissanne minua vastaan, kuin tahtoisin nähdä ainaista
+ilkitöitten harjoitusta."
+
+Kaikki vaikenivat, mutta pian virkkoi Agelaos:
+
+"Älköön teistä kukaan pahastuko Telemakoon sanoista. Mutta tahtoisin
+häntä itseään tekemään lopun tästä. Kosk'ei ole enää vähintäkään toivoa
+Odysseun paluusta, olisi tietysti selvintä, että Penelope heti
+valitsisi puolison itselleen, silloinhan sinä, Telemakos, saisit yksin
+rauhassa hoitaa omaisuuttasi."
+
+Telemakos vastasi siihen:
+
+"En ole estellyt äitini avioliittoa, päinvastoin saisi hän vielä
+runsaat lahjatkin. Mutta jumalat varjelkoot minua karkoittamasta häntä
+kodista vastoin tahtoansa."
+
+Atene herätti heissä silloin naurun halun, ja kaikki kosijat alkoivat
+nauraa luonnotonta naurua kasvot vääntyneinä ja kyynelten valuessa
+silmistä.
+
+Silloin alkoi tietäjä Teoklymenos:
+
+"Oi, ihmisparat, mitä nyt tuleekaan tapahtumaan. Katsokaa, pimeys
+leijailee ympärillänne, kyyneleet silmistänne vierivät, oi, seinät ovat
+veren tahraamat, tuskan huutoja kuuluu ja katsokaa, katsokaa, eteinen
+on varjoja täynnä, piha samoin ja kaikki kiirehtivät Hadesta kohti!
+Katsokaa, oi näettekö, aurinko on sammunut, murhan pimeys peittää
+kaiken!"
+
+Kosijat nauroivat yhä makeammin ja Eurymakos virkkoi:
+
+"Tuo vieras on hullu! Taluttakaa hänet ulos valoon, koska täällä on
+niin pimeä olevinaan."
+
+"Terveet ovat jalkani, minulla on pari silmiä, samoin korvia, osaan
+itsekin ulos ja lähdenkin heti, sillä kohta on jokaisen teidän hetkenne
+lyönyt", lausui tietäjä, lähtien pois ystävällisen Peiraion luo.
+
+Kosijat yhä nauroivat ja eräs heistä sanoi:
+
+"Jopa sinulla on huono vieras-onni, Telemakos-parka. Toinen vieraistasi
+on tuollainen rääsyläinen, toinen taas hullu. Tekisit viisaammin, jos
+panisit molemmat laivaan ja veisit sikelien luo, siellä maksetaan
+tuollaisista rahaa."
+
+Näin ilkkuen nauttivat kosijat uhkeata aamiaistaan aavistamatta,
+minkälaisen illallisen Odysseus Atenen avulla heille tulisi
+valmistamaan.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN RUNO.
+
+
+Penelope nousi neitostensa kera palatsin aarrehuoneisiin kädessä
+kultainen avain, jossa oli norsunluinen pää. Täällä aarrekammioissaan
+säilytti Odysseus kerran nuorena spartalaiselta Ifitolta saamaansa
+arvokasta jousta. Hän ei milloinkaan kuljettanut sitä muassaan, piti
+vain tallessa nuoruudenaikuisen ystävyyden muistona. Täällä huoneissa
+oli suuria arkkuja täpö täynnä kallisarvoisia vaatteita ja muita
+rikkauksia. Penelope otti naulasta jousen ja silloin tulvehtivat
+voimakkaina mieleen onnellisten vuosien muistot. Itkien hän katseli
+Odysseun lempijousta. Sitten hän läksi alas, parin neitosen kantaessa
+silmukkarenkaita, joiden läpi nuolen tuli lentää. Saavuttuaan alas
+saliin hän pysähtyi ovelle virkkaen:
+
+"Rohkeat kosijat! Te täällä mielin määrin majailette ja pakotatte minut
+ratkaisuun. Kuulkaa, tänään pidämme kilpailut, silloin näemme, ken
+teistä voittaa. Tässä on jalon puolisoni jousi. Ken sen jaksaa
+jännittää ja yhdellä laukauksella nuolen kaikkien kahdentoista renkaan
+läpi ampuu, häntä puolisona seuraan ja jätän ainiaaksi tämän minulle
+niin rakkaan kodin."
+
+Samalla hän ojensi jousen Eumaiolle kosijoille annettavaksi. Mutta
+Eumaioskaan ei voinut kyyneleitään pidättää, niin selvästi muistui
+rakas isäntä mieleen ja Filoitioskin ratkesi itkuun.
+
+"Te tomppelit! Vai tässä te rupeatte vetistelemään ja lisäätte
+kuningattaren surua. Ellette voi itseänne hillitä, menkää ulos
+itkemään, niin ei kilpailumme häiriinny. Tässä on työtä tarpeeksi,
+sillä harva pystyy Odysseun kanssa kilpailemaan."
+
+Niin lausui Antinous, mutta sydämessään hän kuitenkin luuli jaksavansa
+jousen jännittää ja voiton saada. Silloin virkkoi Telemakos:
+
+"Miten mieletön olenkaan, kun riemuitsen kilpailusta! Miehet, koettakaa
+onneanne, katsokaa, onhan palkkannekin verraton, nainen ihana,
+jollaista toista ei etsimälläkään löydä! Tekeepä minunkin mieleni
+yrittää. Jos voitan, silloin saan pitää äidin luonani."
+
+Hän asetti renkaat pitkään riviin, heitti vaipan hartioiltaan, tarttui
+jouseen ja yritti jännittää, mutta turhaan. Kolmesti hän koetti, mutta
+aina yhtä huonolla menestyksellä. Silloin Odysseus viittasi häntä
+luopumaan yrityksestä ja Telemakos kehoitti muita koettamaan onneaan.
+
+Antinous ehdotti aloitettavaksi samassa järjestyksessä, jossa he
+pöydässä istuvat. Nousi silloin Leiodes ja tarttui jouseen, mutta
+turhaan yrittivät hänen hienot, töihin tottumattomat sormensa sitä
+jännittää. Toivotonna hän jätti jousen virkkaen:
+
+"Turhaa työtä taidatte tehdä. Viisainta lie ajoissa luopua
+tavoittelemasta sitä, mitä ei kuitenkaan saa. Te kaikki luulette
+onnistuvanne, mutta jouseen tartuttuanne huomaatte saavanne lähteä
+etsimään itsellenne puolisoa muualta."
+
+Harmistuneena virkkoi silloin Antinous: "Mitä puhetta se sellainen on!
+Jollei sinun äitisi sinua jousenjännittäjäksi synnyttänytkään, ei sinun
+tule ajatella kaikkia yhtä mahdottomiksi. Melanteus, tuo talia, lämmitä
+sitä ja voitele sillä jousi, niin näette, miten käy."
+
+Melanteus teki kuten käskettiin, kosijat koettivat vuoroitellen, mutta
+ainoakaan ei onnistunut. Nyt olivat jäljellä ainoastaan Eurymakos ja
+Antinous, joukon etevimmät urheilijat.
+
+Kilpailujen kestäessä oli Odysseus Eumaion ja Filoition seuraamana
+astunut ulos. Täällä hän kysyi heiltä, kenen puolta he pitäisivät, jos
+Odysseus kerran palaisi. Empimättä vastasivat silloin molemmat henkensä
+Odysseun puolesta antavansa ja rukoilivat, että Zeus kerran sallisi
+rakastetun isännän palata.
+
+"Toivonne on toteutunut", lausui nyt Odysseus. "Katsokaa, tässä hän
+seisoo edessänne kahden pitkän vuosikymmenen kuluttua. Te olette
+palvelijoista ainoat, jotka kotiatuloani olette odottaneet. Jos jumalat
+minun voittaa suovat, maksan teille runsaan palkan. Puolison teille
+hankin ja kodin läheltä omaani annan ja siitä lähtien teitä kohdellaan
+Telemakon ystävinä ja veljinä. Osoittaakseni totta puhuvani, katsokaa
+arpea polvessani, jonka kerran Antolykon vieraana ollessani sain."
+
+Nähdessään suuren arven tunsivat uskolliset palvelijat heti isäntänsä
+ja lankesivat itkien hänen kaulaansa.
+
+"Ystävät, ei ole nyt itkuun aikaa", virkkoi Odysseus; "varovaisia on
+meidän vielä oltava. Nyt käyn minä yksin sisään, seuratkaa te vasta
+hetken päästä. Sinä, Eumaios, käy sulkemaan ovet naisten puolelle ja
+varoita, ettei kenkään sieltä mihinkään liikahda, vaikka melua
+alkaisikin täältä kuulua. Sulje sinä, Filoitios, lujasti linnan portit.
+Tuolla sisällä pyydän minäkin saada jännittää jousta. Kukaan ei sitä
+tietysti minulle anna, mutta ojenna sinä, Eumaios, se käteeni, kosijain
+vastusteluista huolimatta."
+
+Nyt hän astui jälleen sisään ja istuutui entiselle paikalleen.
+Eurymakos oli parast'aikaa voimiaan ponnistaen koettamassa onneaan,
+mutta vaikka hän kuinka rasvasi jousta, ei hän jaksanut sitä jännittää.
+Sekä harmissaan että murheissaan hän luopui yrityksestä huoaisten:
+
+"Tämäpä häpeä! En yksin Penelopen menettämistä sure, onhan sekä
+Itakassa että muualla neitoja kyllin, mutta se on harmini syynä, että
+me kaikki olemme niin paljoa huonompia kuin jumalainen Odysseus. Johan
+jälkimaailmakin meitä siitä pilkkaa."
+
+"Ei, Eurymakos, ei niin", lohdutti Antinous. "Etkö muista, että tänään
+on Apollon juhlapäivä, tuon jousenampujan suojelijan. Onhan mahdotonta,
+että kenkään nyt voisi onnistua. Mutta yrittäkäämme huomenna ja silloin
+paremmalla onnella."
+
+Toiset olivat samaa mieltä ja meluten he tarttuivat viinipikareihinsa,
+kun Odysseus sanoi:
+
+"Oikeassa olette. Huomenna jumalat varmasti antavat jonkun teistä
+voittaa. Mutta antakaa jousi minulle, minäkin koettaisin, vieläkö on
+jäsenissäni voimaa, vai joko vaivat ovat sen kokonaan vieneet."
+
+Mutta silloinkos kosijat raivostuivat ja Antinous, joka tavallisesti
+esiintyi heidän puhemiehenään, huudahti:
+
+"Kaikkea sitä kuullakin saa! Olethan, mies, vallan järkeä vailla! Eikö
+se jo riitä, että saat olla täällä sisällä, syödä kanssamme ja
+kuunnella keskustelujamme. Jätä jousi rauhaan! Jos voittamaan
+sattuisitkin, lähettäisimme sinut säälittä julman kuningas Eketon luo
+ja siellä et vähällä selviäisi."
+
+Mutta Penelope, pahastuneena Antinoun karkeista sanoista, nuhteli
+puhujaa:
+
+"On väärin puhua noin Telemakon vieraille. Jos hän pystyisikin
+kokeeseen, eihän tarvitsisi pelätä, että hän minua puolisokseen
+vaatisi."
+
+"Oi, jalo Penelope", vastasi hälle kosijain puolesta Eurymakos.
+"Sitähän emme pelkää, mutta ihmisten nauru ja pilkka on heti valmiina
+ja kautta maitten sanotaan: jopa oli ylväällä kuningattarella
+vähävoimaisia kosijoita, koska kuljeskeleva kerjäläinen heidät voitti."
+
+"Teidän maineenne ei tähänkään asti liene suuri", virkkoi Penelope.
+"Sallikaa vieraan voimiaan koettaa. Jos hän onnistuu, annan hälle
+juhlavaatteet, miekan ja keihään."
+
+Mutta Telemakos kääntyi kuningattaren puoleen, sanoen:
+
+"Äitini, kenelläkään ei ole jouseen suurempaa oikeutta kuin minulla.
+Joko sen sitten annan tai en. Käy sinä huoneisiisi, hoitele siellä
+tehtäviäsi, miesten asia on aseista puhua."
+
+Hämmästyneenä katsahti Penelope poikaansa ja huoneisiinsa käydessään
+hän mietti Telemakon sanoja. Mutta samassa nousivat taas mieleen
+muistot Odysseusta ja kyyneleet kohosivat kauniin kuningattaren
+silmiin.
+
+Salissa Eumaios tarttui jouseen aikoen jättää sen Odysseulle, mutta
+kosijat nostivat silloin sellaisen melun, että paimen laski
+säikähtyneenä jousen kädestään.
+
+"Eumaios, ethän kaikkia voi totella", nuhteli Telemakos. "Ojenna heti
+jousi vieraalle, jos vihaani välttää tahdot. Ellet tottele, karkoitan
+sinut heti pois talostani."
+
+Eumaios totteli silloin heti, ojensi Odysseulle jousen ja kiirehti
+sitten Eurykleian luo, käskien sulkea naisten ovet Odysseun määräysten
+mukaan. Filoitios niinikään pujahti ulos ja sulki lujasti palatsin
+portit.
+
+Odysseus otti jousen käteensä, käänteli ja katseli sitä joka taholta,
+olisiko se hänen poissaollessaan päässyt pilaantumaan. Kosijat
+naureskelivat hänen tarkastukselleen.
+
+"Kas, kas, miten hän tarkastelee niinkuin olisi oikein asiantuntija.
+Ehkäpä hänellä on kotonaan useitakin tuollaisia. Tai kenties hän aikoo
+tehdä samanlaisen itselleen", ivailivat he.
+
+Heidän puhettaan ei Odysseus edes kuunnellut, näpäytti vain jousen
+jännettä, kuten taitava sitran soittaja uutta soitinta koetellessaan.
+Jänne soinnahti kirkkaasti, ja silloin kalpenivat kosijat. Samassa
+jyrähti Zeun ukkonen merkiksi sydämessään riemuitsevalle Odysseulle.
+Hän otti pöydältä nuolen, asetti sen jouseen ja ampui. Nuoli lennähti
+kaikkien kahdentoista renkaan läpi ja tarttui väristen vastakkaiseen
+seinään.
+
+"Telemakos, ei tarvitse sinun hävetä vieraasi vuoksi", lausui hän
+jatkaen sitten levollisesti: "Yhä näkyvät voimani olevan jäljellä. En
+kauan tähdännyt enkä kauan jännittänyt. Nyt on illallinen vielä
+valmistamatta ja kun se on loppunut, seuraa voitto ja tanssi, kuten
+ainakin."
+
+Ja nyykäytettyään päätään merkiksi Telemakolle, tarttui tämä miekkaan
+ja asettui seisomaan isänsä viereen.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESTOINEN RUNO.
+
+
+Odysseus heitti nyt rääsyt yltään ja asettui ovelle huudahtaen:
+
+"Kas niin, nyt päättyivät kilpailut, mutta sen sijaan alkavat toiset
+leikit!"
+
+Ja kohottaen jousensa hän ampui maljaansa kohottavaa Antinouta, niin
+että nuoli tunkeutui niskasta ulos ja Antinous kaatui, veren virtanaan
+valuessa, kuoliaana maahan. Silloin nousi salissa kova melu. Kosijat
+silmäilivät seinille aseita etsien, mutta ei ainoatakaan näkynyt.
+
+"Olet murhannut Itakan jaloimman miehen ja siitä koituu sinulle kosto",
+he huusivat.
+
+Mutta Odysseus virkkoi, luoden heihin katkeran katseen:
+
+"Mielettömät, ette luulleet minun Troiasta koskaan palaavan, siksi
+olette täällä julkeasti elelleet ja kosineet puolisoani, vaikka minäkin
+olen vielä elossa. Te ette ole pelänneet jumalain enemmän kuin
+ihmistenkään kostoa, mutta nyt se jo leijailee päittenne päällä."
+
+Kauhun vallassa kosijat koettivat keksiä jotakin pelastuskeinoa, kunnes
+Eurymakos vihdoin alkoi:
+
+"Sanoit oikein, Odysseus, Itakan kuningas, paljon pahaa on näissä
+saleissa harjoitettu. Mutta katso, tuossa makaa kaiken pahan alku ja
+juuri, Antinous, joka kaiken suunnitteli. Mutta hän on jo saanut
+koston, ole armelias ja säästä meitä, sinun kansaasi olemme ja sinulle
+monin kerroin maksamme, mitä täällä on tuhlattu."
+
+Mutta synkkänä Odysseus vastasi:
+
+"Ei riitä se, Eurymakos. Vaikka kaiken omaisuutenne toisitte ja vielä
+enemmänkin, ette sillä ole tekemäänne pahaa korvanneet. Nyt teille
+asetan rehellisen taistelun tai paon, jos pakoon pääsette. Mutta se
+tuskin onnistuu ainoallekaan."
+
+Vavisten seisoivat kaikki.
+
+"Ystävät, ei hän ketään säästä kerran jouseen tartuttuaan. Vetäkäämme
+miekkamme ja rynnätkäämme kaikki hänen kimppuunsa. Kun hänet saamme
+oven suusta syrjään, riennämme heti apua hakemaan", lausui Eurymakos,
+juosten miekka ojossa Odysseuta kohti. Mutta samalla lensi surman nuoli
+Odysseun kädestä ja Eurymakoskin kaatui kuoliaana maahan. Nuori
+Amfinomos riensi miekka paljastettuna ovea kohti, mutta hänet kaasi
+Telemakon keihäs. Telemakos ehdotti nyt isälleen, että hän hakisi
+heille sekä molemmille uskollisille paimenille kypärin ja kilven sekä
+keihäät.
+
+"Riennä, mutta palaa nopeasti, ennenkuin nuoleni loppuvat, silloin jään
+yksin aseetonna heitä vastaan", kehoitti Odysseus, ja heti kiirehti
+Telemakos asekammioon valiten sieltä neljä parasta kypäriä ja kilpeä,
+samoin myös kahdeksan oivaa keihästä.
+
+Odysseus ampui sillä aikaa kosijan toisensa jälkeen. Ei yksikään nuoli
+lentänyt harhaan. Mutta nuolien loputtua hän painoi päähänsä
+töyhtöpäisen kypärin ja tarttui keihäisiin. Aivan hänen lähellään oli
+seinässä ovi, joka johti ulos. Tähän Odysseus asetti Eumaion. Joku
+kosijoista ehdotti sitä tietä käytettäväksi, mutta Melanteus arveli
+sitä turhaksi. Sen sijaan hän lupasi tuoda heille aseita yliskamarista,
+jonne hän arveli ne viedyiksi. Hetken kuluttua huomasikin Odysseus
+kahdellatoista kosijalla hyvät varustukset. Silloin Odysseus alkoi
+epäillä taistelun päättymistä ja hän virkkoi Telemakolle:
+
+"Poikani, katso, mistä nuo aseita saavat? Onko joku neitosista heidän
+apunaan, vai Melanteusko heitä auttaa."
+
+"Oi, isä, minussa on vika. Unohdin ovet auki. Mutta riennä, Eumaios ja
+katso, ken heille apuna toimii", lausui Telemakos.
+
+Samassa Eumaios huomasi Melanteun pujahtavan ovesta.
+
+"Katso, suuri Odysseus, tuolla meni tuo petollinen mies. Mitä teen
+hänelle, jos hänet voitan? Surmaanko, vai tuonko luoksesi?"
+
+Odysseus virkkoi:
+
+"Kätensä ja jalkansa sitokaa ja hänet korkealle kattoon ripustakaa.
+Siellä hän saa kärsiä tuskallisen kuoleman."
+
+Molemmat paimenet riensivät yliskamariin ja, aivan oikein, siellä
+Melanteus oli perimmässä nurkassa aseita kokoamassa ja palasi juuri
+sieltä kilpiä ja keihäitä käsissään. Paimenet hyökkäsivät silloin hänen
+kimppuunsa, sitoivat kädet ja jalat lujasti ja hinasivat hänet
+kattoparrujen tasalle.
+
+"Kas, siellä sinun kelpaa pehmeillä untuvilla levätä. Kunhan et vaan
+nukkuisi liian kauan, vaan heräisit huomisaamuna ajoissa ajamaan vuohia
+kosijoille", pilkkaili Eumaios, kiiruhtaen Odysseun luoksi. Salissa
+olikin ankara taistelu käymässä, heitä oli vain neljä miestä kosijain
+suurta parvea vastaan. Samassa läheni Atene Mentorin muodossa.
+
+"Terve, Mentor, tule avuksemme ja muista minua, ikä- ja sotatoveriasi",
+lausui hänelle iloisena Odysseus, aavistaen sen sittenkin olevan
+Atenen.
+
+"Mentor, ethän toki meitä jätä", huudahti Agelaos. "Varo silloin
+itsesi! Kun sekä isän että pojan olemme surmanneet, tulee sinun
+vuorosi. Ja silloin emme säästä sinua, enemmän kuin omaisuuttasikaan,
+emme myös puolisoasi emmekä lapsiasi."
+
+Mutta vale-Mentor puhui tyytymättömänä:
+
+"Ei näy sinussa, Odysseus, enää olevan samaa urhoutta, jota Priamon
+muureilla osoitit ihanan Helenan vuoksi taistellessasi. Nytkö pelkäät
+kosijoita! Seiso rinnallani, niin näet, miten ystävyytesi palkitsen."
+
+Mutta sittenkään hän ei vielä sallinut ratkaisua, vaan koetteli sekä
+Odysseun että Telemakon urhoollisuutta. Yht'äkkiä hän katosi, mutta
+istahti pääskynä katon harjalle.
+
+Etevimmät kosijoista olivat jo kaatuneet ja nyt johtivat taistelua
+Agelaos, Eurynomos ja viisas Polybos.
+
+"Pian tuon kurjan miehen murramme", huudahti Agelaos. "Katsokaa, eihän
+Mentorkaan häntä auttanut, vaikka siinä kerskaili. Heittäköön nyt vain
+kuusi joukostamme keihään, toiset säästäkööt sillä aikaa aseitaan."
+
+Voimakkaasti heitti kuusi, henkensä puolesta taistelevaa aseensa
+ainoankaan osumatta. Mikä meni oveen, mikä seinään, mikä mihinkin,
+mutta kun Odysseus pienine joukkoineen heitti, kaatui taas neljä
+kosijoista ja loput pakenivat kauhuissaan salin perimmäiseen nurkkaan.
+Mutta armoa ei annettu ja toinen kaatui toisensa jälkeen. Ainoastaan
+kaksi joukosta sai jäädä henkiin, toinen oli soittaja Femios, joka
+kosijain pakottamana oli palatsissa soitellut, toinen Medon, jonka
+Telemakos todisti aina kohdelleen häntä hyvin.
+
+Odysseus katseli tarkoin ympärilleen, olisiko kukaan päässyt
+piiloutumaan ja siten säästynyt, mutta ainoatakaan elävää olentoa ei
+näkynyt, ruumiita vain kasoittain.
+
+"Poikani, riennä heti kutsumaan Eurykleia tänne", käski Odysseus.
+
+Telemakos kiirehti täyttämään isänsä määräystä, ja kun Eurykleia saapui
+ja näki koko hävityksen, valtasi hänet suuri riemu. Mutta Odysseus,
+joka verentahriman leijonan tavoin seisoi keskellä kaatuneita, virkkoi:
+
+"Ystävä, kätke ilosi, on väärin riemuita tässä ruumiitten keskellä. He
+ovat saaneet palkkansa. Vaan sano, montako petturia on palvelijattarien
+joukossa ja kuinka moni on uskollisena minulle pysynyt."
+
+"Kuningas, viisikymmentä on täällä palvelevaa neitoa ja niistä on
+kaksitoista, jotka eivät minua tottele, eivät edes Penelopea. Mutta
+joko riennän tulostasi ilmoittamaan kuningattarelle, joka äsken vaipui
+uneen?"
+
+Odysseus käski kuitenkin jättämään kuningattaren rauhaan, mutta sen
+sijaan tuli Eurykleian lähettää uskottomat neidot hänen luokseen. Nämä
+ratkesivat itkuun nähdessään kosijat, ystävänsä, kuolleina, mutta
+Odysseus pakotti heidät kantamaan pois ruumiit ja puhdistamaan salin.
+Sitten seurasi neitosten rangaistus. Heidät ripustettiin hirsipuuhun.
+Melanteuskin kuljetettiin pihalle ja sai hänkin osakseen häpeällisen
+kuoleman. Eurykleia toi nyt saliin tulikiveä, jota Odysseus siellä
+poltti hävittääkseen kaikki jäljet ja kehoitti sitten Eurykleiaa
+kutsumaan saliin Penelopen ja toiset palvelijattaret.
+
+"Mutta, kuningas, tuon sinulle uudet vaatteet, jätä jo nuo rääsyt",
+pyysi Eurykleia. Odysseus kieltäytyi kuitenkin vielä pukua vaihtamasta.
+
+Itkien ja soihdut käsissä astuivat palvelijattaret saliin ja Odysseun
+polvia syleillen he toivottivat hänet tervetulleeksi kotiin.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESKOLMAS RUNO.
+
+
+Niin nopeaan kuin vanhat jalat kantoivat riensi Eurykleia ilmoittamaan
+emännälleen ilosanomaa.
+
+"Nouse, kuningatar, nouse pian, Odysseus on saapunut ja on jo kostanut
+kotisi häpäisijöille", hän riemuitsi.
+
+"Oi, Eurykleia, jumalat ovat järkesi hämmentäneet", nuhteli heräävä
+kuningatar. "Miten voitkaan vielä laskea leikkiä kanssani, tiedäthän
+muutenkin suruni suuruuden. Ja nyt herätit minut turhaan makeammasta
+unestani. Näin hyvin en olekaan nukkunut kahteen vuosikymmeneen. Mene
+nopeasti alas! Jos joku toinen olisi tämän tehnyt, olisin häntä
+rangaissut, ikäsi pelasti sinut vihaltani."
+
+"Ei, lapseni, en laske leikkiä", virkkoi vanhus. "Totta puhun. Se
+vieras, jota kaikki ivasivat, on Odysseus. Telemakos tiesi sen,
+vaikk'ei siitä hiiskunut."
+
+Nopeasti hypähti Penelope vuoteeltaan, syleili vanhaa hoitajaa ja
+kysyi, miten Odysseus saattoi kaikki voittaa.
+
+"En nähnyt enkä kuullut, miten kaikki kävi", kertoi Eurykleia, "mutta
+valitusta kuului saleista huoneisiin, jossa kaikki palatsin naiset
+istuivat lukittujen ovien takana. Vihdoin kuulin Telemakon kutsuvan
+minua ja kun alas saliin astuin, näin Odysseun seisovan kuin hurjan
+leijonan kosijain ruumiiden keskellä."
+
+"Ystäväni", virkkoi kuningatar, joka jälleen alkoi epäillä uutista,
+"käykäämme alas poikani luo. Haluan nähdä murhatut kosijat ja heidän
+voittajansa."
+
+Hän astui alas saliin vapisevin sydämin miettien, kysyisikö vieraalta
+jotakin vai rientäisikö syleillen häntä tervehtimään. Hän istahti
+kuitenkin lieden ääreen vastapäätä pilariin nojaavaa Odysseuta, joka
+odotti, että Penelope häntä ensin puhuttelisi. Kuningatar istui aivan
+hiljaa katsellen. Jo näyttivät piirteet tutuilta, mutta vilkaistuaan
+vaaterisoihin, tuntui hän taas oudolta.
+
+Silloin astui Telemakos pahastuneena äitinsä luo, virkkaen:
+
+"Oi, äiti, miten kivikova sydämesi onkaan! Miks'et riennä isän luo,
+miksi et puhu hänelle, et kysele mitään. Noin liikkumatonna ei kenkään
+toinen vaimo voisi istua, jos hänen puolisonsa kahden pitkän
+vuosikymmenen kuluttua palaisi. Et ole konsaan moista kovuutta
+osoittanut."
+
+Jalo Penelope sanoi silloin:
+
+"Oi, poikani, sydämeni on niin täynnä, en tiedä mitä sanoa, mitä tehdä,
+tuskin rohkenen hänen kasvoihinsa katsettani luoda. Mutta jos hän
+todella on Odysseus, silloin kyllä toisemme tunnemme, sillä meillä on
+omat merkkimme, joita ei kukaan muu tunne."
+
+Hymy valaisi silloin Odysseun kasvoja ja hän lausui pojalleen:
+
+"Telemakos, salli äitisi panna minut koetukselle, pian hän minut
+tuntee, vaikka hän vielä epäilee. Mutta, poikani, ensin on meidän
+mietittävä, mitä teemme. Lain mukaan: jos yhden ainoan miehen murhaat,
+on sinun heti lähdettävä pakoon ja jätettävä isänmaasi. Miten nyt käy
+meille, jotka olemme ottaneet hengiltä kaikki Itakan ylhäisimmät."
+
+"Isä, ei ole sinun älyäsi kenellekään toisella", Telemakos vastasi.
+"Mitä meidän on tehtävä, sen sinä parhaiten tiedät. Me yhdymme sinuun,
+teet mitä tahansa."
+
+"Parasta lienee, että ensiksi kukin pukeutuu juhlapukuun, neidotkin
+koristautuvat kuni häihin konsaan. Soittajat tarttukoot sitraan ja
+tanssin säveleet kajahdelkoot kauas, niin että ohi astuvat luulevat
+täällä häitä vietettävän. Silloin ei sanoma kosijain kohtalosta liian
+varhain leviä. Sitten saamme kyllä tietää, mikä Zeun tahto on."
+
+Heti tottelivat kaikki ja kohta kaikui saleista iloiset karkeloivien
+äänet, niin että ohikulkijat puhelivat keskenään:
+
+"Jo on siellä häät, monen kosima kuningatar on vihdoinkin ottanut
+puolison. Eipä vaan jaksanut uskollisesti Odysseuta odottaa!"
+
+Niin ei kukaan tiennyt, miten asiain oikea laita oli.
+
+Kun Odysseus nousi kylvystä ja pukeutui uusiin, loistaviin vaatteisiin,
+palasi hän jälleen kasvoiltaan ihanana, varreltaan uljaana puolisonsa
+luo, istahti hänen lähelleen, lausuen:
+
+"Olet ihmeellinen nainen, Penelope! Kuka toinen saattaisikaan noin
+jäykkänä istua puolisonsa palatessa vuosikymmenten kuluttua. Mutta
+Eurykleia, laita vuoteeni kuntoon, tahdon vaivoistani päästä levolle."
+
+"Tee, kuten hän käskee, Eurykleia", sanoi viisas Penelope, "mutta
+siirrä hänen vuoteensa toiseen huoneeseen."
+
+Näin hän sanoi koetellakseen Odysseuta.
+
+Mutta katkerana virkkoi silloin sankari:
+
+"Siirtää vuoteeni! Ken sen voi siirtää? Ei siihen ihmisvoima riitä.
+Kasvoi ennen pihalla korkea, tuuhealatvainen öljypuu ja kukkiin
+puhkesivat keväisin sen oksat. Rakensin silloin huoneen sen ympärille,
+latvan katkasin ja katon sen ylle kohotin. Rungosta veistin vuoteeni
+patsaan ja siihen norsunluu- ja kultakoristeet taoin. Sellaiseksi sen
+tein, mutta vieläkö lie patsas paikoillaan, sitä en tiedä, vai joko sen
+vieras käsi on poikki lyönyt."
+
+Mutta silloinpa läikähti riemu Penelopen sydämessä, ja ilosta
+hurmaantuneena hän riensi syleillen tervehtimään kauan kaivattua
+puolisoaan:
+
+"Oi, rakkahin, ällös vihastu, jos sinua epäilin, sinä miehistä viisain.
+Jumalat ovat onneamme kadehtineet, siksi he meidät erottivat, eivät
+tahtoneet meille yhteisien nuoruusvuosien riemuja suoda, eivätkä
+yhdessä kohti vanhuuden päiviä käydä. Oi, ällös ole minulle vihainen.
+Pelkäsin, näet, aina jonkun ventovieraan tulevan ja viekkaudella minua
+Odysseuna lähestyvän. Usein muistin Helenaa, jonka erehdys tuli niin
+kalliiksi. Mutta nyt tunnen sinut, tunnen armaan puolisoni, sillä
+vuoteemme salaisuutta ei tiedä muut kuin me molemmat ja yksi ainoa
+palvelijatar, kotoa saamani Aktoris."
+
+Odysseuskaan ei voinut enää liikutustaan pidättää, vaan onnellisena,
+hurjasti sykkivin sydämin hän sulki uskollisen puolison syliinsä. --
+Riemuiten silmäili Penelope Odysseuta, katseli kuin haaksirikkoinen,
+joka rannattomalta tuntunutta ulappaa uidessaan vihdoin näkee edessään
+kallion kohoavan. Kotvan siinä vielä onnelliset puhelivat, kunnes
+läksivät levolle. Mutta uni ei kummankaan silmään tullut, niin paljon
+oli molemmin puolin kyselemistä ja kertoilemista. Ja Odysseus,
+kuultuaan Penelopen kärsimykset, kertoi omia kokemuksiaan, kunnes
+vihdoin molemmat vaipuivat virkistävään uneen.
+
+Mutta Atene pidätti aamuruskon jumalatarta yövuoteellaan tavallista
+kauemmin, kunnes Odysseus oli ennättänyt kyllikseen levätä. Aamun
+valjetessa nousi kotia saapunut virkistyneenä vuoteeltaan ja puhui
+puolisolleen:
+
+"Penelope, lähden nyt tervehtimään vanhaa isääni, joka on saanut huolia
+niin runsaasti kantaa. Sinun huoleksesi jää suojella kotiamme, kunnes
+palaan. Pian leviää tieto kosijain lopusta, mutta sulkeudu sinä
+neitosinesi huoneisiisi, äläkä välitä, mitä ympärilläsi tapahtuu."
+
+Jäähyväiset jätettyään Odysseus läksi Telemakon ja molempien
+uskollisten paimenten seuraamana maaseudulle. Aurinko levitti valoaan
+kaupunkiin, mutta Atene kietoi heidät hämärään, niin ettei heitä
+kenkään huomannut.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESNELJÄS RUNO.
+
+
+Hermes, joka kultasauvallaan koskettelee ihmisten silmiä, sulkee ne,
+jotka tahtoo, ja avaa taas ne, mitkä haluaa, kutsui kaikki kosijain
+haamut ja johti ne Hadeeseen. Täällä keskustelivat parastaikaa
+keskenään suurten vainajain varjot, kertoillen omista kohtaloistaan ja
+Troian sodasta. Silloin läheni Hermes koko kosijajoukon seuraamana.
+Hämmästyneenä katselivat Hadeen asukkaat tulijain paljoutta ja ja
+Agamemnonin haamu, joka tunsi Amfimedonin, kysyi ihmetellen:
+
+"Mistä te olette tulossa tällainen joukko samanikäisiä, kansan
+parhaita? Oletteko Poseidonin uhriksi joutuneet vai mikä teidät on
+kaatanut?"
+
+Nuorukainen kertoi silloin heidän perin onnettoman kosintansa, Odysseun
+paluun ja verisen koston.
+
+"Oi, jalo Penelope, sinä puhdassydäminen Ikarion tytär! Sinusta
+kuolemattomat laulavat ylistysrunonsa ja sinua kerran uskollisuuden
+esikuvana mainitaan! Mutta sinä, Klytaimnestra, Tyndareon tytär, olet
+kaikkien naisten osalle häpeän saattanut", lausui Agamemnonin haamu. --
+
+-- Sillä aikaa oli Odysseus saapunut vanhan isänsä Laerteen maatilalle.
+Tänne oli vanha kuningas itselleen rakentanut uljaan palatsin ihanine
+yrttitarhoineen. Mutta nyt ei Laertes enää välittänyt omasta
+mukavuudestaan. Likainen nuttu yllään hän oli kaivamassa hedelmäpuitten
+ympärillä. Sääriensä ympärille hän oli kietonut kehnot härännahat,
+suojellakseen jalkojaan orjantappurain haavoilta ja hänen päässään oli
+vuohennahkalakki, joka teki vanhuksen vielä risaisemman näköiseksi.
+
+Odysseus huomasi jo kaukaa isänsä, mutta tämän kurja puku ja köyry
+varsi koskivat niin kipeästi Odysseuhun, että hän itkien pysähtyi
+läheisen päärynäpuun alle. Vanhus ei huomannut tulijaa, vaan pää
+kumarassa jatkoi työtään. Odysseus mietti, menisikö heti isäänsä
+tervehtimään, vaan lähenisikö vanhusta vieraana, kysellen häneltä
+kaikenlaista. Hän päättikin olla vielä ilmaisematta itseään ja
+koetella, tuntisiko vanhus hänet:
+
+"Lienetpä taitava puutarhuri, koska täällä kaikki näyttää olevan niin
+erinomaisessa kunnossa. Mutta itseäsi et näy osaavan hoitaa, koska noin
+lian ja tomun vallassa olet, vaikka muuten sinua melkein vaikka
+kuninkaaksi voisi luulla. Sanohan, kenen palveluksessa olet ja olenko
+saapunut Itakaan? Kerran oli, näet, vieraanani mies, joka kertoi
+olevansa Itakasta, Laerteen poika. Hän oli erinomaisen viisas, kiinnyin
+oikein häneen ja annoin vielä hänelle runsaat lahjat lähtiessään."
+
+"Vieras, Itakaan olet tullut", vastasi murheellinen vanhus. "Mutta sitä
+miestä, josta puhut, et täältä tapaa. Jos hän kotonaan olisi, ei hän
+runsaitta lahjoitta sinua lähtemään laskisi. Mutta kerro, missä ja
+milloin poikani tapasit? Niin, poikani hän oli, onneton vieraasi. Nyt
+hän on joko kalojen tai taivaan lintujen ruokana. Emme me, isä ja äiti,
+saaneet häntä kääreliinoihin peittää, eikä saanut hänen puolisonsa,
+viisas Penelope, hänen silmiään sulkea. Mutta ken olet, mistä tulet,
+kutka vanhempasi ovat ja missä laivasi on, vai vieraalla aluksellako
+saavuit?"
+
+Odysseus vastasi silloin:
+
+"Kysyt ken ja mistä olen. Olen Alybasta, Afeidaan poika ja Eperitos on
+nimeni. Alukseni on ankkurissa lähellä kaupunkianne. Viisi vuotta on
+kulunut siitä, kun Odysseus luonani vieraili. Onnen linnut lentelivät
+taivaalla erotessamme, onnellista matkaa hänelle ennustin ja päätimme
+ystävinä vielä toisemme kohdata."
+
+Silloin tuska valtasi vanhuksen. Yhä kumarampaan painui varsi, ja hän
+sirotti tuhkaa päänsä päälle. Nyt ei Odysseus enää voinut vaieta, vaan
+hän riensi isänsä luo, huudahtaen:
+
+"Oi, isä, tässä on kaipaamasi Odysseus. Ei ole enää surun syytä.
+Kosijat ovat kostetut, kaikki on hyvin."
+
+"Jos kaivattu poikani olet, näytä se toteen", virkkoi Laertes.
+
+"Isä, helposti sen teen", vastasi Odysseus. "Katso polvessani villisian
+hampaan jälkiä. Sain ne äitini isän, Antolykoon, luona käydessäni. Ja
+vielä, isä, muistan puut, mitkä puutarhassasi kerran minulle lupasit
+sinua lapsena seuratessani ja sinulta niitä pyydellessäni. Kolmetoista
+päärynäpuuta lupasit; kymmenen oli minulle lupaamaisi omenapuinen luku
+ja viikunapuitten neljäkymmentä. Lupasit vielä viisikymmentä
+viiniköynnöspenkkiä, jotka kantoivat runsaita hedelmiä ympäri vuoden."
+
+Kuultuaan tämän Laertes lankesi poikansa kaulaan, mutta riemu oli niin
+suuri, että vanhus meni tiedottomaksi. Kun hän jälleen heräsi, virkkoi
+hän:
+
+"Oi, elää sittenkin vielä Zeus, elävät kaikki Olympon valtiaat! Vaan,
+poikani, pelkään, että kohta nousevat kosijain omaiset kostamaan heidän
+tuhonsa."
+
+"Isä, sitä älä sure", lohdutti Odysseus. "Mutta käykäämme tuonne
+majaan. Edeltäpäin sinne lähetin Telemakon ja kaksi paimenta ateriaa
+valmistamaan."
+
+Laertes riensi kuitenkin ensin kylpyyn ja kun hän palasi toisten luo
+juhlavaippaan pukeutuneena, eivät he tahtoneet tuntea häntä, niin
+kookas ja uljas hän varreltaan oli. Ja kun Odysseus siitä huomautti
+ihastuneena, virkkoi vanhus:
+
+"Olisipa minulla ne nuoruuteni voimat, jotka kerran omistin, kun
+kefalonialaisten johtajana Nerikon valloitin, olisipa ne voimat, ja
+olisinpa eilen saanut rinnallasi seisoa, niin olisi varmasti moni
+kosija kauttani surmansa saanut ja sinun sydämesi olisi riemuinnut."
+
+Kaikki istuutuivat aterioimaan, silloin saapui vanha Dolios poikineen.
+Hämmästyneinä he jäivät seisomaan tunnettuaan isäntänsä, mutta
+ystävällisesti Odysseus kehoitti heitäkin istuutumaan pöydän ääreen.
+
+Dolios lausui innostuneena julki kaikkien ajatuksen:
+
+"Odysseus, sittenkin saavuit, vaikk'emme sinua enää osanneet
+odottaakaan. Tervetullut, kolmin kerroin tervetullut! Jumalat
+askeleitasi siunatkoot!"
+
+Näin vanhus, mutta samalla muistui hänen mieleensä Penelope ja hän
+kiiruhti kysymään, tietääkö kuningatar jo Odysseun paluusta, vai
+lähettäisikö hän sanan. --
+
+-- Huhun nopea jumalatar Ossa oli rientänyt kautta kaupungin ja kohta
+tiesivät kaikki kosijain surullisen lopun. Väkeä tulvehti Odysseun
+palatsille ja itkien ja huoaten he kantoivat vainajain ruumiit hautaan.
+Kauempaa olevat he lähettivät laivoilla kotiseuduilleen. Sen tehtyään
+kaikki kokoontuivat torille ja täällä Eupeites, Antinoun sureva isä,
+alkoi: "Miehet, paljon pahaa on Odysseus akaialaisille tehnyt. Ensin
+hän vei muassaan joukon oivia miehiä, ja sille tielle ne jäivät, ja nyt
+kun hän palaa, hän murhaa kansamme jaloimmat. Sitä ei voi kostamatta
+jättää, muuten jälkimaailma meille nauraa. Minä en ainakaan näkisi enää
+iloista päivää, ellen poikani kuoloa saisi kostetuksi. Mutta
+riennettävä meidän on, ennenkuin hän käsistämme karkuun pääsee."
+
+Valittaen oli Eupeites puhunut ja sääli täytti akaialaisten sydämen.
+
+Mutta silloin Medon alkoi puhua:
+
+"Itakalaiset, kuulkaa mitä minulla on sanottavaa. Ilman jumalain apua
+ei Odysseus tätä tehnyt. Näin itse, miten joku jumala Mentorin muodossa
+seisoi hänen vieressään, milloin häntä kehoittaen, milloin taas
+kosijoita pakoon ajaen."
+
+Medonin puheeseen yhtyi vanha tietäjä Haliterses, koettaen osoittaa,
+miten suurta vahinkoa kosijat olivat tehneet ja miten siis Odysseun
+kosto oli paikallaan. Mutta heitä kumpaakaan ei tahdottu kuulla, vaan
+aseisiin tarttuen miehet seurasivat Eupeiteeta, luullen, houkot, itse
+koston välttävänsä.
+
+Olympossa Atene kääntyi Zeun puoleen virkkaen:
+
+"Suuri Zeus, luotujen isä. Mitä mietit? Aiotko sallia hirveän sodan
+syttyvän kauhuineen, vai rauhaako aiot rakentaa?"
+
+"Lapseni, miksi sitä minulta kyselet", vastasi Zeus. "Itsehän olet
+päättänyt, että Odysseus palatessaan kostaisi. Tee, miten mietit. Mutta
+sanon minäkin ajatukseni. Poikien ja veljien muistot haihtukoot.
+Odysseus olkoon kaikkien kuningas ja sopu ja hyvinvointi vallitkoon
+maassa."
+
+Nopeasti Atene riensi silloin alas Olymposta täyttämään isänsä tahtoa.
+
+Sillä aikaa oli Odysseus ystävineen jo noussut aterialta ja nyt hän
+lausui:
+
+"Käyköön joku teistä katsomaan, joko lähenee sotainen joukko."
+
+Eräs Dolion pojista läksi silloin, mutta jo portilta hän palasi:
+
+"Jo saapuu, lähellä ovat, aseihin!" hän huusi.
+
+Odysseus, Telemakos ja molemmat paimenet sekä Dolion kuusi poikaa
+riensivät heti asestettuina portille. Yksinpä valkohapsiset vanhukset
+Laertes ja Dolioskin sieppasivat aseet. Silloin Odysseus näki Atenen
+lähestyvän heitä jälleen Mentorin muodossa ja hän virkkoi iloisena
+Telemakolle:
+
+"Poikani, näytä urhouttasi. Sukusi on aina kulkenut urhoollisten
+nimessä!"
+
+"Isä, olet näkevä, ettei nimesi häpeään joudu", vastasi uljas
+nuorukainen.
+
+Mutta kuullessaan tämän, Laertes huudahti:
+
+"Oi, suuret jumalat, millainen päivä! Poikani ja poikani poika
+väittelevät urhoollisuudesta!"
+
+Atene kehoitti nyt Laerteeta heittämään keihäänsä, ja kun Laertes
+totteli, kaatui heti Eupeites kuoliaana maahan.
+
+Sekä Odysseus että Telemakos riensivät nyt eteenpäin ja mieshukka olis
+ollut hirveä, ellei Atene olisi kuuluvalla äänellä huutanut:
+
+"Itakan miehet, aseet alas! Loppukoon hirveä verenvuodatus ja rauhan
+kättä tarjotkaa toisillenne!"
+
+Äänen kuultuaan heittivät viholliset aseet käsistään ja kalpeina
+pelosta he riensivät kaupunkia kohti. Mutta Odysseus hyökkäsi huutaen
+takaa ajamaan pakenevia. Silloin välähti Zeun salama ja iski maahan
+aivan Atenen jalkain juureen. Atene kääntyi silloin Odysseun puoleen,
+virkkaen:
+
+"Odysseus, Laerteen poika! Jo on aika kostosta luopua ja aika rauha
+maahan raketa!"
+
+Ilomielin Odysseus totteli Atenea, ja niin Zeun jumalainen tytär
+rakensi rauhan Odysseun ja hänen kansansa välille.
+
+
+
+
+Nimiluettelo.
+
+
+_Aëdon_, Teban kuninkaan Zeton puoliso. Hänellä oli ainoastaan yksi
+lapsi, Itys l. Itylos. Tästä syystä hän kadehti miehensä kaksoisveljen
+Amfionin puolisoa, ylpeätä Niobea, jolle oli suotu kaksitoista lasta.
+Kateudessaan hän aikoi eräänä yönä surmata kälynsä vanhimman pojan,
+mutta surmasikin erehdyksestä oman ainoan poikansa. Onneton äiti oli
+nääntyä tuskaan, ja säälistä Zeus muutti hänet satakieleksi, joka yhä
+valittelee surkeaa erehdystään.
+
+_Afrodite_, kauneuden ja rakkauden ihana jumalatar, jonka synnystä
+kulkee monia taruja. Yhden mukaan hän oli Zeun ja jumalatar Dionen
+tytär. Oli ruman ja ontuvan, mutta taitavan takojan Hefaiston puoliso.
+
+_Agamemnon_, Menelaon veli, Atreun poika. Atreus kuului onnettomaan
+pelopidien sukuun, jonka kantaisä Tantalos sai Hadeessa kärsiä kauheita
+tuskia (katso Tantalos.) Agamemnon nai Spartan kuninkaan Tyndareon
+tyttären Klytaimnestran, Menelaon puolison, kauniin Helenan sisaren.
+Troian sodassa oli Agamemnon ylipäällikkönä, mutta sieltä palattuaan
+joutui hän serkkunsa Aigiston ja uskottoman puolisonsa salamurhan
+uhriksi.
+
+_Aias_, Salamiin kuninkaan Telamon poika, suuri ja väkevä, mainetöissä
+Akilleun vertainen. Akilleun kaaduttua riiteli Odysseun kanssa Akilleun
+aseista, ja kun Odysseus ne sai, surmasi hän itsensä.
+
+_Aigai_, kaupunki Euboian länsirannalla, merkitsee merta.
+
+_Aigistos_, Tyesteen poika, Agamemnonin serkku. Houkutteli Agamemnonin
+puolison Klytaimnestran uskottomaksi puolisolleen. Yhdessä he
+murhasivat Troiasta palaavan Agamemnonin, kunnes Orestes kosti
+Aigistoolle (ks. näitä).
+
+_Aiolos_, kaukaisella merensaarella asuva taruhenkilö, jolla on tuulet
+hallussaan.
+
+_Akaialaiset_, vanha, kreikkalainen heimo, mahtavin muita Troian sodan
+aikoina. Akaialaiset asuivat etupäässä Tessaaliassa. Homeros tarkoittaa
+akaialaisilla yleensä kreikkalaisia.
+
+_Akilleus_, rehellisen Peleun ja ihanan Tetis-jumalattaren poika,
+kreikkalaisten uljain sankari Troian sodassa, rohkea ja samalla lempeä.
+Hän rakasti hellästi äitiään, joka tehdäkseen poikansa kuolemattomaksi,
+voiteli häntä ambrosialla ja kastoi Styks-virtaan; ainoastaan kantapää,
+josta äiti piti kiinni, jäi kastumatta ja kun Paris ampui siihen, sai
+nuori Akilleus kuoleman jo ennen sodan loppua.
+
+_Alkinoos_, Skheria-saaren kuningas, Nausikaan isä, onnellinen
+faiakilais-kansan hallitsija.
+
+_Alkmene_, serkkunsa Amfitryon puoliso. Zeun kautta mainion Herakleen
+äiti.
+
+_Ambrosia_, jumalain ruoka. Jumalat käyttivät sitä myös voiteenaan.
+
+_Amfion_, Zeun ja Antiopen poika, Zeton kaksoisveli. Veljekset
+varustivat Teban korkealla muurilla, Zetos vieritti kivet paikalle ja
+Amfion järjesteli kivet muuriksi lyyrynsoitollaan, käsin kiviin
+koskematta. Oli naimisissa Tantalon tyttären Nioben kanssa, joka
+ylpeili kahdestatoista kauniista lapsestaan ja loukkasi sillä Apollon
+ja Artemiin äitiä Letoa. Leto yllytti silloin poikansa surmaamaan
+Nioben kaikki lapset. Murheissaan Amfion surmasi itsensä. Niobe muuttui
+kivipatsaaksi, joka yhä itkee lapsiaan.
+
+_Amfitrite_, Poseidonin suloinen puoliso, joka asuu syvällä meressä
+hohtavassa palatsissaan ja usein ajelee puolisoineen upeissa vaunuissa,
+"joiden eteen on valjastettu korskat, kultaharjaiset, vaskikavioiset
+orhit."
+
+_Antilokos_, viisaan Nestorin, Pyloon urheudestaan kuuluisan kuninkaan
+poika.
+
+_Apollo_, valon laulun ja runouden jumala, Zeun ja Leton, hiljaisen
+yön, poika. Syntyi Delos-saarella. Oraakkelin kautta ilmoitti Apollo
+tulevia asioita. Suojeli teitä ja koteja; lähetti tauteja, mutta
+paransi myöskin. Hänen näkymätön nuolensa kaasi äkkiä ihmisen.
+Jousimiesten suojelija.
+
+_Arete_, faiakien kuninkaan Rexenorin tytär, joka nautti puolisonsa
+Alkinoon rinnalla suurta kunniaa, häntä kohdeltiin kuin jumalatarta.
+Sukua Poseidonille.
+
+_Ares_, sodanjumala, Zeun ja Heran poika, raju ja riidanhaluinen.
+Vastakohta älykkäälle Atenelle, joka voitti väkevän Areen. Hänen
+seurassaan esiintyivät Fobos (Kauhu), Deimos (Pelko) ja Eris (Riita).
+
+_Arethusa_, monen Kreikan lähteen nimi.
+
+_Argos_, ikivanha Argolis-maakunnan pääkaupunki. Myöskin Agamemnonin
+laajan valtakunnan nimi.
+
+_Argos_, Odysseun vanha, uskollinen koira.
+
+_Ariadne_, Kretan Minos-kuninkaan tytär, joka pelasti atenalaisen
+Teseun Minotauros-hirviön käsistä eksyttävästä labyrintistä. Teseus vei
+Ariadnen mukanaan, mutta hylkäsi hänet ja jätti autiolle saarelle.
+Täällä Dionysos-jumala näki hylätyn ja korotti hänet puolisokseen.
+
+_Artemis_, Zeun ja Leton tytär, Apollon sisar, kasvullisuuden ja
+metsästyksen neitsyt-jumalatar. Päätti nuolellaan äkkiä ihmisen päivät,
+kuten Apollokin.
+
+_Atene_, Zeun tytär, joka täydessä sota-asussa syntyi Zeun päästä.
+Isänsä lempitytär, mahtava jumalatar, joka suosii älykkäitä sankareja,
+kuten Odysseuta. Viisauden jumalatar, kaupunkien, valtioelämän ja
+järjestyneen taistelun suojelija.
+
+_Atlas_, voimakas jättiläinen, joka hartioillaan kannattaa taivaan
+kantta; ihanan Kalypson isä.
+
+_Atridit_, Atreun jälkeläiset.
+
+_Attika_, Kreikan kaakkoisin maakunta. Pääkaupunki Ateena.
+
+_Delos_, Apollolle pyhitetty saari, kuuluu Kykladien saaristoon. Tarun
+mukaan Leto synnytti tällä saarella kaksosensa Artemiin ja Apollon, ja
+silloin pysäytti Zeus siihen asti liikkuvan saaren paikoilleen.
+
+_Demeter_, maan kasvuvoiman jumalatar, Zeun sisar.
+
+_Diomedes_, Argoon kuningas, etevimpiä kreikkalaisia sotasankareja
+Troian sodassa.
+
+_Dodona_, kaupunki Epeirossa, Kreikan vanhimpia oraakkelipaikkoja,
+jossa pyhän tammilehdon huminassa kuultiin ennustuksia.
+
+_Eidotea_, meren jumalatar, merenhaltija Proteun tytär.
+
+_Elysion_, autuaitten maa maailman äärellä, Okeanos-virran rannalla.
+Täällä onnelassa vallitsee iäinen kevät ja loppumaton ilo ja sinne
+pääsevät ainoastaan jumalia lähellä olevat ihmiset.
+
+_Eos_, aamuruskon rusosorminen, ruusunhohteinen jumalatar, joka
+valjastaa nelivaljakkonsa valkovaunujensa eteen ja kiitää pitkin
+taivaankantta ilmoittaen auringonjumalan tuloa.
+
+_Epeios_, Troian kuuluisan puuhevosen rakentaja.
+
+_Epikaste_, Teban kuninkaan Laioon puoliso, Oidipoon äiti. Oraakkelin
+ennustuksen mukaan tulisi Oidipos surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä.
+Ennustus toteutui ja silloin Oidipos puhkaisi silmänsä ja Epikaste l.
+Iokaste surmasi itsensä.
+
+_Erebos_, Manala, pilkko pimeä sielujen olinpaikka.
+
+_Erinnyit_, kostottaret, vihaavat erittäin äidinmurhaajia ja muita
+perhesiteitten rikkojia eivätkä väsy vainoamaan syyllistä, ennenkuin
+hän on kauhusta menettänyt järkensä tai henkensä.
+
+_Etiopia_, Egyptin eteläpuolella oleva maa; Homerolla saanut nimensä
+kansasta, joka muka asui kahtia jaettuna uloinna lännessä ja kauimpana
+idässä.
+
+_Faiakit_, Skherian saarella asuva onnellinen merenkulkijakansa.
+
+_Ferai_, kaupunki Etelä-Peloponnesossa.
+
+_Filoktetes_, taitava tessalialainen nuolenampuja. Peri Herakleen
+nuolet ja jousen isältään. Oli Troian sodan sankareita.
+
+_Forkys_, meren peloittava haltija, maan ja meren poika.
+
+_Gigantit_, raju jättiläiskansa, joka nousi taisteluun jumalia vastaan.
+Vasta kun jumalat heidät voittivat, tuli rauha maailmaan.
+
+_Gorgon pää_, pyöreä naama, leveässä suussa suuret torahampaat, tukassa
+kiemurtelevia käärmeitä, katse kauhua herättävä. Ken Gorgon pään näki,
+muuttui kiveksi.
+
+_Gyrain_, vuoret Euboialla.
+
+_Hades_, vainajain, vankoilla porteilla suljettu, valtakunta jossakin
+kaukana maailman äärillä tai syvällä maan sisässä. Siellä kasvaa vain
+kalmanpuita, autio erämaa siellä kolkkona leviää ja vihaisina ärjyvistä
+virroista nousee kalmanhaju. Ken sinne joutuu, ei sieltä koskaan pois
+pääse, vaan haihattelee tajuttomana varjona kalman mailla. Mahtava
+Okeanos-virta erottaa Hadeen maasta.
+
+_Harpyiat_ ovat siivekkäitä, käyräkyntisiä kuoleman haltijattaria,
+jotka aina nälissään sieppaavat saaliinsa, tulematta kuitenkaan koskaan
+tyydytetyiksi.
+
+_Hebe_, nuoruuden jumalatar, Zeun ja Heran tytär. Kun Herakles otettiin
+jumalien joukkoon Olympoon, annettiin Hebe hänelle puolisoksi.
+
+_Hefaistos_, tulen ja takomataidon jumala. Zeun ja Heran, toisten
+tarujen mukaan yksin Heran, lapsi, ruma ja ontuva, mutta
+hyväntahtoinen. Puolisona oli hänellä ihana Afrodite, joka kuitenkin
+Areen kanssa petti häntä.
+
+_Helena_, Zeun ja Ledan tytär. Ihanaa Helenaa kosivat kaikki Kreikan
+mahtavat, kunnes hän joutui Spartan kuninkaan Menelaon puolisoksi.
+Troialainen kuninkaanpoika Paris vei Helenan Troiaan, mutta silloin
+liittoutuivat kaikki Kreikan kuninkaat ja suuri sotajoukko läksi kohti
+Troiaa. Sota kesti 9 vuotta ja Homeron mukaan Helena palasi puolisonsa
+kera Spartaan, jossa eli onnellisena ja kunnioitettuna.
+
+_Helios_, auringon jumala. Joka aamu hän nousee nuorteana idästä ja
+lähtee ajamaan virmalla nelivaljakollaan taivaan kannen poikki tulen
+säihkyessä ja valon ja lämmön levitessä maanpinnalle. Illalla hän
+riisuu lännessä valjakkonsa ja laskeutuu levolle Hefaiston valmistamaan
+kultapurteen, joka Helion nukkuessa yöllä soljuu pitkin maailmanvirtaa
+jälleen itään. Helios näkee kaikki, ei mikään jää häneltä salaan.
+Lapsia on hänellä m.m. Kirke.
+
+_Hellas_, Kreikka.
+
+_Hera_, Zeun puoliso ja sisar, taivaan kuningatar, avioliiton
+suojelija. Usein särkyivät Heran ja Zeun välit jälkimäisen
+uskottomuuden tähden ja Hera saattoi silloin raivoisasti vihata Zeun
+lemmikkejä ja heidän lapsiaan, kuten esim. Heraklesta.
+
+_Herakles_, Kreikan suurin sankari ja kansallis-urho, Zeun ja
+kuningatar Alkmenen poika, jota Hera jo ennen hänen syntymäänsä vihaa.
+Heran viekkaudesta hän joutuu kehnon Eurysteun vallan alaiseksi ja
+siitä vapautuakseen hän suorittaa 12 urhotyötään. Koko hänen elämänsä
+oli täynnä ihmeellisiä voimannäytteitä. Monien harha-askelten ja
+tuskien jälkeen pääsee hän vihdoin Olympoon, jossa saa Heben
+puolisokseen. Herakleen varjo kuitenkin asustaa Hadeessa.
+
+_Hermes_, jumalain sanansaattaja, maanteiden ja elinkeinojen suojelija.
+Viisas ja viekas sekä nopea liikkeissään oli tämä Zeun ja Maian, Atlaan
+tyttären, poika.
+
+_Hermione_, Menelaon ja Helenan tytär, joka naitettiin Neoptolemolle,
+Akilleen pojalle.
+
+_Hyperian_ tasangot Sisiliassa.
+
+_Iftime_, Penelopen sisar, Ferain kuninkaan Eumelon puoliso.
+
+_Ikarios_, Penelopen ja Iftimen isä, kotoisin Spartasta.
+
+_Ilios l. Ilion_, Homeron taruissa Troian nimi.
+
+_Ino_, foinikialaiskuninkaan Kadmon tytär, naimisissa minyrialaisten
+kuninkaan Athamaan kanssa. Heran kiihoituksesta Athamas raivoissaan
+murskasi kallioon vanhimman poikansa ja sama kohtalo uhkasi
+nuorempaakin. Silloin Ino hyppäsi kalliolta mereen lapsi sylissään.
+Täällä hänestä tuli merenhaltijatar Leukotea.
+
+_Ismaros_, kaupunki Trakiassa.
+
+_Itaka_, pieni kalliosaari Kefallenian itäpuolella. Pinta-alaltaan n.
+98 km2. Homeron mukaan Odysseun kotimaa.
+
+_Jason_, kreikkalainen tarusankari.
+
+_Kadmos_, Teban perustaja, kotoisin Foinikiasta. Meren haltijattaren
+Leukotean (Inon) isä.
+
+_Kalypso_, Atlaan tytär, ihana haltijatar, joka elelee yksinään Ogygian
+saarella ja hoivailee luonaan Odysseuta 7 vuotta.
+
+_Kariitit_, sulottaret, joiden antimia on naisten kauneus, samoin
+runouden, laulun ja puhetaidon viehättäväisyys. Afroditen apulaisia.
+
+_Karybdis_, hirvittävä pyörre, joka nieli kaiken, mikä sattui lähelle,
+Sisiliassa, Messinan salmen rannalla vastapäätä Skyllaa.
+
+_Kassandra_, Troian kuninkaan Priamon tytär, jolle Apollo oli antanut
+ennustuslahjan. Sodan loputtua hän joutui Agamemmonin omaisuudeksi,
+mutta uskoton Klytaimnestra surmasi hänet miehensä viereen.
+
+_Kaukonia_, eteläisessä Elis-maakunnassa.
+
+_Kefalonialaiset_, Odysseun alamaiset Samon, Itakan, Zakynton ja
+Dulikionin saarilla.
+
+_Kikonit_, etelä-trakialainen kansa.
+
+_Kimmeriläiset_ asuivat kaukana lännessä Okeanon rannalla lähellä
+Hadesta ikuisessa hämärässä.
+
+_Kirke_, Helion ja Okeanon tyttären Persen tytär, mahtava noita, joka
+asui ihmelinnassaan Aiaios-saarella.
+
+_Klytaimnestra_, Spartan kuninkaan Tyndareon ja Ledan tytär, Helenan
+sisar, Agamemnonin puoliso. Petti puolisonsa ja murhasi hänet
+rakastajansa Aigistoon avulla.
+
+_Kokytos_, Hadeen läpi virtaava parkuva joki, Styksin haara.
+
+_Kyklopit_, Sisiliassa asuva raaka jättiläiskansa, joilla on vain yksi
+silmä keskellä otsaa.
+
+_Laertes_, Itakan vanha kuningas, Odysseun isä.
+
+_Laistrygonit_, jättiläis- ja ihmissyöjäkansa.
+
+_Lakedaimon_, sama kuin Sparta, Menelaon maan, Lakonian pääkaupunki.
+
+_Leda_, Lakedaimonin kuninkaan Tyndareon puoliso, Helenan ja
+Klytaimnestran äiti.
+
+_Leto_, jumalatar Artemiin ja Apollon äiti (ks. Apollo ja Delos.)
+
+_Lotofagit_, Libyan pohjoisrannalla asuva kansa.
+
+_Lotus_, taikakukka; joka sitä maistoi, unohti kaiken ja halusi vain
+lotusta.
+
+_Melampos_, kuuluisa pylolainen tietäjä.
+
+_Memnon_, rusosormisen Eon ja troialaisen prinssin Titonon poika,
+Etiopian kuningas, jonka Akilleus kaasi Troian sodassa. Siitä lähtien
+itkee Eos poikaansa ja hänen kyyneleensä putoilevat maahan
+kastepisaroina.
+
+_Menelaos_, Spartan kuningas, Atreun poika, Agamemnonin veli. Kun
+troialainen Paris oli ryöstänyt Helenan, Menelaon puolison, syntyi
+kuulu Troian sota.
+
+_Mentor_, Odysseun ystävä, jonka huostaan Odysseus jätti kotinsa
+Troiaan lähtiessään. Mentorin muodossa auttaa Atene sekä Telemakoa että
+Odysseuta.
+
+_Minos_, Zeun ja foinikialaisen kuninkaantyttären Europen poika, Kretan
+mahtava kuningas, taitava lainsäätäjä, pääsi Hadeeseen vainajain
+tuomariksi.
+
+_Molys-yrtti_, taikakukka, jolla saattoi suojella itseään turmiolta.
+Hermes pelasti sillä Odysseun Kirken käsistä.
+
+_Mykene_, ikivanha kaupunki Argoliin pohjoisosassa, Agamemnonin mahtava
+pääkaupunki.
+
+_Myrmidonit_, Akilleun vallan alle kuuluva kansa Etelä-Tessaliassa.
+
+_Najadit_, vedenneidot, asuvat lähteissä, parantavat ihmisiä
+lähdevedellä, osaavatpa ennustella tulevia asioitakin.
+
+_Nausikaa_, faiakien kuninkaan Antinoon tytär, jonka Homeros kuvailee
+jaloluontoiseksi ja helläsydämiseksi ja samalla pelottomaksi naiseksi.
+
+_Nektari_, suloinen jumalien juoma.
+
+_Neleus_, Poseidonin poika, Nestorin isä, Pyloon hallitsija.
+
+_Neoptolemos_, Akilleun poika, viisas ja urhoollinen. Nai Menelaon ja
+Helenan tyttären Hermionen.
+
+_Nereus_, meren haltija, ihmisrakas vanhus, joka 50 tyttärensä kera
+asuu Egeanmeressä. Puolisona on hänellä Okeanon tytär Doris.
+
+_Neriton_, Itakan korkein vuori.
+
+_Nestor_, Neleun poika, Pyloon kuningas. Troian sodassa oli
+kreikkalaisten ensimäisiä ja senkin jälkeen oli hän kuulu
+viisaudestaan. Kaikki kunnioittivat vanhusta, joka Odysseun retkien
+aikana jo kolmatta miespolvea hallitsi.
+
+_Ogygia_, kaukainen saari, Kalypson asunto.
+
+_Okeanos_, mahtava maailmanvirta, joka kiertää kehässä maan ympäri.
+Siitä nousevat ja siihen laskevat aurinko, kuu ja tähdet. Jumalana
+Okeanos on lempeä.
+
+_Olympos_, korkea vuori Makedonian ja Tessalian rajalla. Sen korkeilla
+huipuilla pilvien yläpuolella on jumalien asunto.
+
+_Orestes_, Agamemnonin ja Klytaimnestran poika, joka kosti isänsä
+kuoleman murhaamalla sekä äitinsä että Aigistoon. Murhan jälkeen
+erinnyit, kostottaret, vainoavat häntä, kunnes hän tulee
+mielenhäiriöön. Vihdoin erinnyit jättävät hänet rauhaan ja hän ottaa
+haltuunsa isänsä valtakunnan.
+
+_Orion_, väsymätön metsästäjä, jota Eos lempii. Jumalat eivät
+kuitenkaan olleet suostuvaisia liittoon, vaan Artemis lähetti
+kuolettavan nuolensa Orioniin. Hadeessakin Orion jatkaa metsästystään.
+
+_Ossa_, huhun jumalatar, Zeun sanansaattaja.
+
+_Patroklos_, Akilleun ystävä, kaatuu Troian sodassa.
+
+_Penelope_, Ikarion tytär, Odysseun puoliso.
+
+_Persefone_, Zeun ja Demeterin tytär, jonka Hades ryösti puolisokseen.
+Demeter surren etsi tytärtään, kunnes kaikkinäkevä Helios ilmoitti
+tyttären olinpaikan. Vihdoin tehtiin sopimus, että Persefone saa olla
+kaksi kolmatta-osaa vuotta äitinsä luona ja yhden kolmanneksen Hadeen
+kuningattarena.
+
+_Pieria_, Makedonian maakunta Olympos-vuoren juurella.
+
+_Polyfemos_, tyly kyklopi, Poseidonin poika, jolta Odysseus poltti
+ainoan silmän. Sitä kostaakseen Poseidon teki Odysseun matkan niin
+vaaralliseksi.
+
+_Poseidon_, meren ja myrskyjen jumala, Zeun ja Hadeen veli.
+Kolmikärjellään hän mylleröi meret ja ajaa aaltojen pauhussa virmalla
+valjakollaan.
+
+_Priamos_, Laomedonin poika, Troian kuningas. Hänellä oli 50 poikaa,
+joista mainittavimmat Hektor ja Paris, sekä joukko tyttäriä, joista
+Kassandra joutui Agamemnonin sotasaaliiksi. Troian sodan aikana Priamos
+oli jo vanha eikä ottanut taisteluun osaa.
+
+_Proteus_, Poseidonin alamainen, ennustustaitoinen merenhaltija, joka
+kykeni muuttamaan muotoa miksi halusi. Paimensi Poseidonin puolison.
+Amfitriten, hylkeitä Egyptin rantamilla.
+
+_Pylos_, Nestorin asuinpaikka.
+
+_Pyriflebetos_, Hadeen läpi virtaava tulinen joki.
+
+_Pythia_, Delfoin oraakkeli, joka vastasi, kun kysyttiin tulevia
+asioita.
+
+_Radamantys_, Zeun ja Europen poika, Kreetan kuningas. Viisautensa
+vuoksi pääsi Hadeeseen tuomariksi. Toisen tarun mukaan pääsi Elysionin
+kentille.
+
+_Sisyfos_, Korinton kaupungin perustaja. Pettää jumalia useampaan
+kertaan ja joutuu rangaistukseksi Hadeeseen vierittämään kiveä vuorta
+ylös. Juuri kun hän on saamaisillaan kiven vuoren huipulle, vierähtää
+kivi jälleen alas.
+
+_Sireenit_ ovat haukkakyntisiä naisia, jotka hurmaavilla lauluillaan
+houkuttelevat merenkulkijoita luokseen ja syövät heidät sitten.
+
+_Skheria_, saari, kaukana ihmisten ilmoilta, faiakien kotimaa.
+
+_Skylla_, kuusipäinen, kaksitoistajalkainen hirviö, joka asuu korkealla
+vuoren luolassa ja ojentelee päitään, siepaten meren eläimiä tai miehiä
+ohikulkevista laivoista. Vastapäätä Karybdista.
+
+_Sparta_, Menelaon kuningaskunnan kaupunki.
+
+_Styks_, mutkikas virta Hadeessa.
+
+_Sunion_, Attikan kaakkoiskärki.
+
+_Tantalos_, pelopidien suvun kanta-isä. Mahtava hallitsija, jonka luona
+jumalatkin käyvät, mutta ylpeydessään Tantalos alkaa epäillä jumalain
+kaikkitietäväisyyttä ja syöttää heille kerran oman poikansa Peleun
+lihaa. Jumalat huomaavat kuitenkin kamalan teon ja herättävät Peleun
+henkiin, mutta Zeus vihoissaan lähettää Tantalon Hadeeseen, jossa hän
+saa kärsiä iäistä nälkää ja janoa.
+
+_Teba_, Boetian suurin kaupunki, johon liittyy m.m. Oidipoon surullinen
+tarina, ks. Epikaste. -- Muinoisen Egyptin pääkaupunki.
+
+_Teiresias_, vanha, kuuluisa tebalainen tietäjä.
+
+_Telemakos_, Odysseun ja Penelopen jalo poika.
+
+_Temese_, kylä Kyprossa, kuuluisa kuparirikkaudestaan.
+
+_Teseus_, Ateenan kuningas ja kansallissankari, Poseidonin poika.
+Toimitti erinomaisia mainetöitä, tappoi monia hirviöitä, joista kauhein
+oli Kretassa, kuningas Minoon labyrintissä elävä Minotauros. Tälle oli
+Atenasta aina määrävuosina lähetettävä 7 nuorukaista ja 7 neitoa
+ravinnoksi, ja pelasti siis Teseus kotikaupunkinsa tästä hirveästä
+verosta.
+
+_Tesprotia_, Epeirossa oleva maa.
+
+_Tityos_, jättiläinen, joka Leton ahdistamisesta saa kärsiä Hadeessa.
+
+_Trinakia_, Sisilian muinoinen nimi.
+
+_Troia l. Ilion_, kuuluisa siellä käydystä monivuotisesta sodasta,
+johon kaikki Kreikan sankarit ottavat osaa, ja josta Homeron Iliadi
+kertoo.
+
+_Tyestes_, Peleun poika, onnetonta Tantalon sukua, Atreun veli.
+Veljesviha vallitsi Atreun ja Tyesteen välillä, kunnes Atreus murhasi
+Tyesteen pojat ja syötti lihat veljellään. Aurinkokin käänsi silloin
+kasvonsa. Kostoksi Tyesteen poika Aigistos murhasi Atreun ja niin pääsi
+Tyestes Mykenen kuninkaaksi. Agamemnon, Atreun poika, surmasi taas
+setänsä Tyesteen, karkoitti Aigistoon ja ryhtyi itse Mykenen
+hallitsijaksi.
+
+_Tyndareos_, Spartan kuningas, Helenan ja Klytaimnestran isä. Hänen
+jälkeensä tuli hallitsijaksi Menelaos, Helenan puoliso.
+
+_Zeto_, Amfionin kaksoisveli, Teban muurien rakentaja, Aëdonin puoliso.
+
+_Zeus_, taivaan ja koko maailman mahtavin valtias, kaikki ovat hänen
+tahtonsa alaisia. "Jumalain ja ihmisten isällä" on koko joukko
+puolisoita ja lapsia. Laillinen puoliso Hera.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Odysseun harharetket, by Homeros
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 52108 ***
diff --git a/52108-8.txt b/old/52108-8.txt
index 63f1b5b..5fb7777 100644
--- a/52108-8.txt
+++ b/old/52108-8.txt
@@ -1,6639 +1,6639 @@
-The Project Gutenberg EBook of Odysseun harharetket, by Homeros

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-

-Title: Odysseun harharetket

-       Suorasanaisesti kerrottuna

-

-Author: Homeros

-

-Translator: Impi Sirkka

-

-Release Date: May 19, 2016 [EBook #52108]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ODYSSEUN HARHARETKET ***

-

-

-

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-

-

-

-

-

-ODYSSEUN HARHARETKET

-

-Suorasanaisesti kerrottuna

-

-

-Kirj.

-

-HOMEROS

-

-

-Suom. I. S.

-

-

-

-

-

-Porvoossa,

-Werner Söderström Oy,

-1916.

-

-

-

-

-

-

-      Suomen nuorisolle, sankaritöitä ihaileville tyttärille

-      ja pojille on tämä kirja ajateltu. Sen tarkoituskaan ei

-      ole korvata runomittaista Odysseiaa, jonka ihanuus näin

-      suorasanaisena ei voi osapuilleenkaan tulla näkyviin,

-      mutta jos se edes vähässä määrin kykenee innostuttamaan

-      nuoria mieliä, on se saavuttanut tarkoituksensa.

-

-

-

-

-Lukijalle.

-

-

-Innostuneina ja sykkivin sydämin me vanhemmat kouluaikanamme kuulimme

-tarinoita Troian sodan sankareista ja erittäinkin Odysseusta, ja lisää

-tietoja koetimme saada lainakirjoista. Mutta eipä ollut missään

-Odysseiaa, ja niin oli tyytyminen siihen, mitä olimme saaneet.

-

-Vanhempain sivistyskansain lapsilla on jo kauan ollut Odysseiansa, ja

-allekirjoittanut on rohjennut näitä käyttäen kudoskella tämän Suomen

-nuorisolle. Apulähteinä on käytetty etupäässä saksalaista ja

-ruotsalaista Odysseia-käännöstä, De gyllene böckerna-sarjaan sisältyvää

-Odysseia-sovitusta ja A.J. Churchin esittämää The story of the Odyssey.

-[Lopussa olevan nimiluettelon laadinnassa on käytetty pääasiassa: K.

-Forsmanin kirjoittamaa Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiaa ja

-Tietosanakirjaa.] Tehtävä oli arka, mutta innostuttava.

-

-Ja sinä, poika ja tyttö, joka tämän luet, lupaa lukea se uudelleen,

-sittenkuin se ilmestyy täydellisenä ja helskyvällä kuusimitalla

-tulkittuna!

-

-Lokakuulla 1916.

-

-_I. S._

-

-

-

-

-Homeros.

-

-

-Homeros, muinoisajan kreikkalaisen runoilijan, arveltiin olleen suurien

-sankari-eeposten _Iliadin_ ja _Odysseian_ luojan. Molemmat eepokset

-ovat vanhimmat Kreikan kansan hengentuotteet, mitä jälkimaailmalle on

-säilynyt, ja kummassakin kerrotaan Troian sodasta ja siihen liittyvistä

-taruista.

-

-"Ei mikään kansa ole luonut eepillistä runoelmaa, joka kertomuksen

-välittömässä luontevuudessa, vilkkaudessa ja tempaavassa voimassa olisi

-Iliadiin ja Odysseiaan verrattavissa. Niin kirkaspiirteinen ja

-havainnollinen on niissä kuvaus, että vielä nytkin lukija on miltei

-näkevinään henkilöiden elävinä liikkuvan silmäinsä edessä."

-

-Homerosta itsestään säilyneet tiedot ovat aivan hämäriä. Milloin hän on

-elänyt ja missä syntynyt, on tietymätöntä. Herodotos arvelee hänen

-eläneen noin v. 900 e.Kr. Se vain on varma, että jo 7:nnellä

-vuosisadalla e.Kr. pidettiin Homeron runojen lausumisesta

-juhlakilpailuja. Kerrottiin ainakin seitsemän kaupungin kiistelleen

-Homeron synnyinpaikan kunniasta.

-

-Meille, uudenajan lapsille, merkitsevät enemmän itse ihanat runoelmat,

-jotka johtavat meidät kauas muinoisiin aikoihin uskontoineen,

-taisteluineen ja voittoineen.

-

-

-

-

-ENSIMÄINEN RUNO.

-

-

-Hävitettyään Troian pyhän kaupungin käänsivät kreikkalaiset laivansa

-kotia kohti. Monia seikkailuja he saivat kokea, ken joutui

-haaksirikkoon, kenen koti oli hävitetty, kenelle taas oli joku muu

-onnettomuus tapahtunut. Suuri osa oli kuitenkin vuosien kuluessa

-saapunut koteihinsa; viisas Odysseus yksin yhä kierteli meriä

-katkerasti ikävöiden kotiinsa. Jumalatkin säälivät maailmalla

-ajelehtivaa urosta; Poseidon vain kantoi vihaa ja vainosi häntä, kunnes

-hän vihdoin saapui kotirannalleen.

-

-Nyt oli Poseidon lähtenyt kauas Etiopian maahan kantamaan kansan

-uhraamaa jumal'uhria. Hänen siellä parhaillaan nauttiessaan herkullista

-ateriaansa, kokoontuivat toiset jumalat Olympon saleihin Zeun luo.

-Täällä johti Zeus, jumalain ja ihmisten isä, keskustelun maan lapsiin:

-

-"On ikävätä", virkkoi hän, "että ihmiset aina syyttävät kaikista

-onnettomuuksistaan jumalia, silloinkin, kun he itse ovat tehneet

-rikoksia."

-

-Puheeseen puuttui nyt Zeun lempitytär, kirkaskatseinen Atene:

-

-"Olet oikeassa, ja useimmiten he ovat itse ansainneet rangaistuksen.

-Mutta sydäntäni kirvelee se tuskien taakka, mikä jalon Odysseun

-harteille on laskettu. Pakotettuna elämään kaukaisessa saaressa

-keskellä aavaa valtamerta hän on jo kauan saanut kärsiä koti-ikävää.

-Julman Atlas-jättiläisen tytär, ihanamuotoinen Kalypso siellä

-metsäisessä saaressa asuu, kahlehtien luonaan urosta ja koettaen

-lumosanoin saada hänet unohtamaan kotinsa Itakan. Mutta Odysseus, joka

-ei muuta ole ajatellut, kuin saada nähdä savun nousevan kotoisilta

-saariltansa, ikävöi nyt toivottomana kuolemaa. Oi, sinä suuri Zeus,

-eikö hänen kohtalonsa liikuta sydäntäsi? Onhan hän sinulle uhrit

-kantanut, miksi vihaat häntä?"

-

-Mahtava Zeus vastasi hänelle:

-

-"Lapsi, lapsi! Olisinko minä unohtanut Odysseun, jumalain vertaisen,

-muita kuolevaisia viisaamman. En toki. Mutta Poseidon on vihannut häntä

-siitä asti kuin hän tämän pojan, kyklopi Polyfemon, silmän puhkaisi.

-Hän ei salli uroon kotirantaan saapua. Neuvotelkaamme nyt, miten

-autamme hänet jälleen kotiinsa. Poseidon luopukoon vihastaan; eihän hän

-voi yksin jumalia vastustaa."

-

-"Oi, jumalien isä", Atene virkkoi, "jos on kaikkien iäisten jumalien

-tahto, että viisas Odysseus saa jälleen synnyinmaahansa palata, niin

-lähettäkäämme silloin Hermes, sanansaattajamme, kiharakutrisen nymfin

-luo ilmoittamaan hänelle luja päätöksemme. Itse riennän Itakaan

-puhumaan Odysseun pojalle, Telemakolle, lohdutuksen sanoja,

-kehoittamaan häntä kutsumaan kreikkalaiset neuvottelukokoukseen,

-päättämään, miten karkoittaa talosta kosijain suuret joukot, jotka

-viettävät ylönsyömisessä päivänsä ja teurastavat pian koko Odysseun

-karjan. Lähetän hänet sitten Spartaan ja hiekkarantaiseen Pyloon

-ottamaan selkoa isästään. Samalla hankkii hän itselleen nimen

-maailmalla."

-

-Näin lausuen hän sitoi jalkaansa taivaisen ihanat kultasandaalinsa,

-jotka tuulen vauhdilla kiidättävät häntä yli maitten ja merien.

-Tarttuen sitten pitkään, painavaan, kuparisilaiseen keihääseensä, hän

-nopeasti kiiti pois Olymposta ja pysähtyi keihääseensä nojaten Odysseun

-linnan ovenpieleen, ottaen Tafian kuninkaan Menteen hahmon. Täällä hän

-näki suuren joukon saarien ruhtinaita, jotka olivat kerääntyneet sinne

-kosimaan kuningatar Penelopea. Istuen eläinten taljoilla he pelasivat

-noppaa ja orjat palvelivat heitä. Heidän keskellään istui Telemakos

-murheissaan isänsä viipymisestä ja harmissaan vieraitten julkeudesta.

-Siinä miettiessään hän havaitsi ovensuussa seisovan vieraan, riensi

-hänen luokseen, toivotti hänet tervetulleeksi ja pahoitteli sitä, että

-vieras kenties jo kauankin oli saanut seisoa ovella kenenkään

-huomaamatta. Sitten hän käski tuomaan vieraalle ruokaa ja viiniä. Hänen

-keihäänsä hän asetti vasten korkeaa pilaria, jossa jo ennestään oli

-joukko uljaan Odysseun komeita keihäitä. Sitten hän johti vieraansa

-kallisarvoisten vaippojen verhoamalle istuimelle ja istuutui itse

-viereen, syrjään meluavista kosijoista. Orjatar kantoi kultamaljalla

-vettä ja valeli sillä vieraan kädet, toinen toi pöytään talon parhaita

-herkkuja. Samassa astuivat sisään meluavat kosijat ja asettuivat

-arvojärjestykseen penkeille ja raheille pöytien ääreen.

-

-Syötyä alkoi kosijain joukko kaivata soittoa ja tanssia, ja Femion

-soittaessa ihanaa sitraa kumartui isäntä Atenen puoleen puhellen

-hiljaa:

-

-"Vieras, ällös sanojani pahastu! Nuo toiset löytävät huvinsa laulusta

-ja soitosta. He tuhlaavat toisen omaisuutta, miehen, jonka vaalenneet

-luut kenties maatuvat jonkin vieraan maan kamaralla, elleivät aallot

-niitä ajele ulapalla. Jospa he kerran saisivat nähdä hänen palaavan

-Itakaan, unohtaisivat he kultakirjaillut pukunsa ja muut koristuksensa

-ja kiittäisivät onneaan, jos pelastuisivat isännän käsiin joutumasta.

-Mutta uros on joutunut säälimättömän kohtalon uhriksi, eikä enää ole

-toivon rahtuakaan, vaikkakin ennustetaan hänen kerran palaavan. -- Nyt

-on sinun vuorosi kertoa ken olet, mistä tulet, kutka ovat vanhempasi ja

-mikä laiva sinut tänne toi? Vielä kerro, oletko talossa ensi kertaa vai

-oletko jo Odysseun aikana ollut hänen vieraanaan?"

-

-Loistavin katsein silloin vale-Mentes kävi puhumaan. Kertoi olevansa

-Tafian kuningas, viisaudestaan kuulun Ankialon poika, ja nyt matkalla

-laivoineen Kypron saarelle kuparirikkaaseen Temeeseen vaihtaakseen omia

-hohtavia rautavarastojaan Kypron kuuluun kupariin.

-

-"Ystäviä olimme, isäsi ja minä, jo ammoin. Siitä voisi kertoa kuningas

-Laertes, isäsi isä, vaikka olen kuullut sanottavan, ettei hän enää tule

-tänne, vaan surren työskentelee viinitarhoissaan. Poikkesin tänne,

-koska luulin kuulleeni isäsi jo palanneen. Jumalat ovat kuitenkin vielä

-hänen matkaansa estäneet. Mutta vaikken olekaan ennustaja, enkä taida

-lintujen taikoja tulkita, sanon sinulle kuitenkin sen, mitä jumalat

-ovat sydämeeni painaneet: kaukana ei isäsi enää ole. Pian hän palaa,

-esteet voittaa ja kotiinsa rientää. Mutta, sanoppa, nuorukainen, oletko

-sinä Odysseun poika? Katseesi ja pääsi muoto ovat ihmeellisesti samat."

-

-"Ystävä", Telemakos vastasi, "isääni en tunne, syntyäni en tiedä.

-Äitini sanoo minun olevan Odysseun pojan. Toivoisinpa melkein, että

-isäni olisi vanhus, joka saa rauhassa nauttia elämänsä iltahetkiä."

-

-"Jumalat eivät ole määränneet sukuasi maineetonna sammumaan, koska

-Penelope on puolisolleen synnyttänyt sinunlaisesi nuorukaisen. Mutta

-kerro, mitä väkeä täällä näin runsaasti on? Onko täällä juhlat?

-Häitäsikö vietät? Vieraasi ovat rohkeita, säälimättä he näkyvät täällä

-elämöivän. Johan jokainen rehellinen ihminen puhkeaa harmiin tätä

-nähdessään."

-

-Silloin kertoi Telemakos:

-

-"Oli kotini kerran rikas ja mahtava ja olisi vieläkin, jos eläisi

-isäni. Jospa hän olisi edes kaatunut troialaisten parissa tai

-ummistanut silmänsä ystävien luona, silloin en häntä niin raskaasti

-surisi, ja kreikkalaiset olisivat pystyttäneet hänelle muistomerkin.

-Nyt ovat harpyiat vieneet hänet maineetonna myötänsä. Sitä suren. Mutta

-jumalat ovat lähettäneet vielä muitakin huolia. Ympäröivien saarien

-hallitsijat, kaikki lähistön ruhtinaat kosivat äitiäni. Hän ei tahdo

-heihin suostua, mutta ei uskalla heitä karkoittaakaan, ja nyt he

-hävittävät kotini putipuhtaaksi ja lopulta he riistävät henkenikin."

-

-Harmin valtaamana kehoitti silloin Atene Telemakoa kutsumaan kokoon

-kosijat ja vaatimaan heitä palaamaan kotiinsa. Jos Penelope jonkun

-heistä puolisokseen valitsee, lähteköön hän silloin takaisin isänsä

-kotiin ja siellä pidettäköön häät. Mutta vielä toisenkin neuvon antoi

-Atene:

-

-"Varusta laivoistasi paras, ota kaksikymmentä taitavinta soutajaa ja

-lähde kyselemään, onko kenkään kuullut isästäsi mitään. Riennä ensin

-Pyloon viisaan Nestorin puheille, sieltä mene Spartaan kultakutrisen

-Menelaon luo, hänen, joka viimeisenä kreikkalaisista palasi. Jos kuulet

-isäsi olevan elossa ja kotimatkalla, odota sitten, vaikka miten

-raskaaksi odotus-aikasi kävisi. Jos taas kuulet hänet kuolleeksi, palaa

-silloin rakkaille kotirannoillesi, pystytä muistopatsas isällesi ja

-juhlien vietä hänen muistoaan. Silloin on äitisi vapaa uuteen

-avioliittoon. Kaiken tämän tehtyäsi mieti tarkoin, miten saat

-kostetuksi kosijoille, sillä nytpä on jo aika sinunkin näyttää olevasi

-mies. Muistanet, minkä kunnian saavutti jalo Orestes kostettuaan

-kavalalle Aigistolle, kuninkaan murhaajalle?"

-

-Telemakos oli tarkkaavaisena kuunnellut vieraan sanoja. Kun tämä oli

-lopettanut ja aikoi lähteä, sanoi hän kiitollisena:

-

-"Sanasi ovat lähtöisin ystävän sydämestä. Puhut kuin isä pojalleen,

-enkä sitä koskaan unohda. Mutta viipyös hetkinen vielä, tahdon antaa

-sinulle muistoksi hyvän ystävän lahjan."

-

-Mutta jumalatar vastasi siihen:

-

-"Älä minua viivytä, sillä lähdön aika on tullut. Kun matkaltani palaan,

-poikkean jälleen luoksesi, silloin voit lahjasi antaa."

-

-Neuvot annettuaan Atene nousi ja riensi linnun nopeudella laivallensa

-huolimatta Telemakon pyynnöistä. Mutta nuorukaisen sydämen oli hän

-sytyttänyt. Isän kuva oli entisestään kirkastunut, ja silloin hänen

-siinä miettiessään selvisi hänelle, ettei vieras voinut olla muu kuin

-jumala.

-

-Sillä välin olivat kosijat huvitelleet parhaansa mukaan ja paraikaa

-soitti Femios kreikkalaisten surullisesta paluusta Troiasta. Ihana

-Penelope oli istunut yliskamarissaan soittoa kuunnellen. Murheellisena

-hän astui sieltä alas saliin kahden orjattaren seuraamana ja pysähtyi

-ovipieleen hiljaa, kookkaana, hunnulla ihanat kasvonsa peittäen. Itkien

-hän kääntyi soittajan puoleen ja virkkoi:

-

-"Femios, osaathan lauluja paljon, osaat niitä, jotka kertovat jumalain

-ja ihmisten urotöistä. Oi, laula niitä ja suo vieraitten nauttia

-rauhassa viiniään. Mutta lopeta jo tämä tuskien muistolaulu. Se

-kirvelee sydäntäni ja saattaa minut yhä voimakkaammin kaipaamaan

-puolisoani."

-

-Siihen virkkoi Telemakos:

-

-"Äiti, mikset sallisi laulajan halunsa mukaan mieltämme ilahuttaa?

-Eihän laulaja ole syypää kohtaloomme. Sitä paitsi kuunnellaanhan aina

-mieluimmin laulettavan siitä, mikä on äskettäin tapahtunut. Koeta

-hillitä mielesi. Eihän ollut Odysseus ainoa kaatunut, samahan oli

-siellä muittenkin kohtalo. Palaa siis huoneisiisi ja hoida siellä

-tehtäviäsi. Siellä olet sinä käskijänä, täällä taas minä."

-

-Poikansa järkeviä sanoja ihmetellen palasi Penelope huoneisiinsa ja

-itki siellä katkerasti, kunnes Atene vuodatti virkistävän unen surevan

-väsyneihin silmiin.

-

-Hänen mentyään puhkesi salissa kova hälinä. Kukin toivoi saavansa

-ihanan kuningattaren puolisokseen. Mutta Telemakos kääntyi kosijain

-puoleen ja virkkoi ääntänsä korottaen:

-

-"Te rohkeat kosijat, iloitkaa ja juhlikaa tänään ja sallikaa laulajan

-jumalaisen äänen kaikua. Huomenna kutsun teidät kokoon ja ilmoitan

-teille ajatukseni. Toivon teidän jättävän taloni. Juhlikaa muualla,

-käykää vuoroin toistenne vieraina, sehän on sopivampaa kuin täällä

-lopettaa toisen omaisuutta. Suuri Zeus on sen teille kostava."

-

-Kosijat purivat harmissaan huultaan, ihmetellen nuorukaisen rohkeita

-sanoja. Vihdoin Antinous sanoi:

-

-"Telemakos, varmaankin ovat jumalat panneet suuhusi noin rohkeat sanat.

-Kenties Zeus tekee sinut vielä kerran Itakan kuninkaaksi oikeata

-perintöäsi hallitsemaan."

-

-Siihen vastasi Telemakos:

-

-"Kuninkaana olo ei ole arvoaan vailla. Hänen talonsa rikastuu ja itse

-hän saa kunniaa. Jos Zeus suo, otankin kuninkuuden mielelläni vastaan.

-Mutta onhan täällä Itakassa muita sekä nuoria että vanhoja, joista joku

-voi nousta kuninkaaksi Odysseun kuoltua. En muuta pyydä kuin saada

-omassa talossani elää rauhassa ja hallita orjia sekä sitä omaisuutta,

-minkä Odysseus itse on sodissa koonnut."

-

-Eurymakos lausui:

-

-"Yksin jumalat tietävät, kuka Itakan hallitsijaksi tulee. Sinun talosi

-on kuitenkin sinun yksityisomaisuuttasi. Mutta kerro, ken oli äskeinen

-vieras ja mistä hän tuli? Toiko hän tietoja isästäsi vai omilla

-asioillaanko hän luonasi kävi? Miksi hän niin nopeasti poistui ja

-miksei hän kenenkään seuraa etsinyt? Ja kuitenkin näki hänestä, ettei

-hän ollut halpaa sukua."

-

-Ystävällisesti vastasi Telemakos:

-

-"Oi, Eurymakos, se päivä ei koita, jolloin isäni palaisi. En usko sitä,

-vaikka ennustajat, joilta äitini kyselee, niin sanoisivatkin. Kysyit,

-ken vieras oli. Hän sanoi olevansa Mentes, Tafian kuningas."

-

-Ilta kului yhä pitemmälle ja kosijat viettivät sitä soittaen ja

-tanssien, kunnes vihdoin kukin läksi huoneeseensa. Telemakoskin astui

-omiin kammioihinsa monien ajatusten risteillessä hänen aivoissaan.

-Vanha, viisas Eurykleia, joka nuoresta neidosta asti oli ollut talossa

-ja hoitanut Telemakoa lasna, astui edellä valaisten soihdulla tietä.

-Kauniissa huoneessaan laskeutui Telemakos vuoteelleen Eurykleian

-järjestellessä hänen vaatteensa ja ripustaessa ne naulaan. Sen tehtyään

-hiipi vanhus hiljalleen pois sulkien oven jäljessään. Mutta nuorukainen

-ei vaipunut uneen, vaan suunnitteli mielessään Atenen neuvomaa matkaa.

-

-

-

-

-TOINEN RUNO.

-

-

-Aamun valjetessa Telemakos kutsutti kansan kokoon. Kun tori oli

-nopeasti täyttynyt, tuli hän kahden koiran seuraamana, kuparinen keihäs

-kädessä, itse paikalle ja Atene loi merkillisen jumalaisen loisteen

-hänen ympärilleen, niin että kaikki, yksin vanhimmatkin, tekivät

-hänelle kunnioittavasti tilaa hänen astuessaan isänsä paikalle.

-

-Kokoukseen oli saapunut myös vanha, kokenut Aigyptios, jonka pojista

-eräs oli lähtenyt Troiaan Odysseun kanssa ja jota hän yhä katkerasti

-suri. Kaksi hänen pojistaan hoiti isänsä kanssa maita, neljäs vietti

-päivänsä kosijain parissa Odysseun talossa.

-

-Tämä viisaudestaan kuulu vanhus ryhtyi ensimäisenä puhumaan:

-

-"Vuosia on kulunut siitä päivästä, jolloin viimeksi, jalon Odysseun

-kutsumina, olimme täällä koossa. Ken on meidät nyt kutsunut?

-Telemakosko? Onko hän saanut tietoa sotaan lähteneistä vai haluaako hän

-kanssamme neuvotella tärkeistä asioista? Miten lieneekin, siunatkoon

-Zeus hänen aikeensa ja suokoon niiden menestyä."

-

-Telemakos, joka iloitsi vanhuksen ystävällisistä sanoista, nousi nyt

-puhumaan:

-

-"En ole saanut lähteneistä tietoa, mutta tahtoisin kääntyä teidän,

-Itakan miesten puoleen, pyytäen teiltä apua. Isäni on kerran kuninkaana

-teitä hallinnut, mutta nyt tahtovat kansamme parasten miesten pojat

-pakottaa äitini vastoin tahtoaan naimisiin, ja vastausta odotellessaan

-tuhlaavat koko omaisuutemme. Lopettakaa tämä vääryys ja antakaa minun

-suruineni olla rauhassa, muuten vedätte Zeun koston päällenne!"

-

-Itkien hän lopetti puheensa ja kaikki tunsivat myötätuntoa tuota nuorta

-miestä kohtaan. Nousi silloin kosijain joukosta Antinous vastaamaan:

-

-"Telemakos, ällös meitä soimaa, vaan soimaa äitiäsi, joka on viekkain

-kaikista vaimoista. Neljäs vuosi on kohta loppuun kulunut siitä kuin

-tänne tulimme ja äitisi yhä kohtelee meitä viekkaudella. Kaikille hän

-lähettää tervehdyksiä, kaikissa pitää toivoa yllä, vaikka ajatukset

-askartelevat muualla. Pitkän kankaan hän loi, kangaspuihin pani ja

-lausui: 'Jalosukuiset kosijani, älkää häitäni kiirehtikö, sallikaa

-minun kutoa tämä kangas Laerteen kuolinvaipaksi. Jos se kesken jää,

-jäävät langat käyttämättä!' Näin hän puhui. Kolme vuotta häntä

-uskoimme, kunnes petos tuli ilmi. Minkä hän päivällä kutoi, sen hän

-yöllä purki. Lähetä äitisi luotasi isänsä kotiin, siellä

-valmistettakoon hänen myötäjäisensä ja valittakoon puoliso. Siihen asti

-kuin sen teet, elämme talossasi ratkaisua odottaen."

-

-"En voi, oi Antinous, ajaa talosta äitiäni, joka minulle on elämän

-antanut ja minua lasna hoitanut. Kosto kerran kohtaisi minua

-sellaisesta teosta. Mutta lopettakaa te hurjistelunne ja vierailkaa

-toistenne luona."

-

-Hänen siinä puhuessaan lähetti Zeus kaksi kotkaa. Nämä leijailivat

-ensin liikkumattomin siivin rauhallisesti rinnakkain. Mutta

-saavuttuaan kokoontuneitten kohdalle ne alkoivat lyödä siivillään

-voimakkaasti ilmaa, lennellä edestakaisin ja katsella uhkaavasti alas

-kansanjoukkoon. Samassa ne syöksyivät toistensa kimppuun ja lensivät

-sitten toisiaan raadellen pois yli kaupungin talojen. Kaikki olivat

-huomanneet lintujen lennon ja kyselivät nyt äänekkäästi ihmetellen,

-mitä se merkitsisi.

-

-Tietäjä Aliterses ymmärsi lintujen lennosta lukea jumalien tahdon ja

-hänpä nyt selitti:

-

-"Varokaa, kosijat ja te muutkin. Suuri onnettomuus uhkaa teitä kaikkia.

-Kun Odysseus läksi Troiaan, ennustin, että hän tulisi paljon kovaa

-kokemaan ja vihdoin palaamaan tuntemattomana kahdenkymmenen vuoden

-kuluttua. Nyt se aika on kulunut ja Odysseus saapuu varmasti."

-

-Kosijat vastasivat pilkaten tietäjän sanoihin, mutta Telemakos lausui:

-

-"On turhaa puhua teille, te korskeat kosijat. Pyydän vain laivaa ja

-kahtakymmentä soutajaa lähteäkseni Spartaan ja Pyloon kuulemaan,

-tietääkö kukaan mitään isästäni. Jos kuulen hänet kuolleeksi, palaan

-kotiin, pystytän hänelle muistomerkin ja vietän juhlalliset

-hautajaiset. Silloin on äitini valmis uuteen avioliittoon."

-

-Hän istuutui ja puhumaan nousi nyt vanha Mentor, Odysseun ystävä, jolle

-hän lähtiessään oli uskonut kotinsa valvonnan. Hän sanoi:

-

-"Kuulkaa minua, miehet Itakan! Soisin tästä lähtien saavanne kuninkaan

-ankaran ja säälimättömän, koska te olette voineet unohtaa Odysseun,

-joka kohteli kansaansa kuin isä lapsiaan. Kosijoista en puhukaan,

-heitä uhkaa perikato, vaan teitä muita moitin siitä, että

-sallitte kuninkaanne talossa niin elettävän. Olettehan te toki

-monilukuisemmatkin kuin nuo röyhkeät kosijat."

-

-Silloin nousi Leokritos kosijain puolesta puhumaan:

-

-"Joutavia juttelet, Mentor. Yllytäthän kansaa vastaamme. Se on supi

-suotta. Vaikkapa itse Odysseus palaisi, niin kävisipä huonosti hänen,

-jos ryhtyisi meitä karkoittamaan. Ei, hyvät miehet, lähteköön kukin

-töilleen. Mentor ja Aliterses pitäkööt huolta Telemakon matkasta. Siitä

-tuskin kuitenkaan mitään tulee."

-

-Tähän päättyi kansankokous. Kukin kävi askareilleen, kosijat Odysseun

-taloon.

-

-Telemakos astui yksin meren rannalle, pesi merivedessä kätensä ja

-kääntyi rukoillen Atenen puoleen:

-

-"Auttaos minua, suuri jumalatar, joka eilen luonani vierailit ja

-kehoitit minua lähtemään isääni etsimään! Auta minua, sillä kansa ja

-etenkin nuo korskat kosijat tahtovat matkaani estää."

-

-Hänen siinä rukoillessaan pysähtyi jumalatar hänen viereensä Mentorin

-hahmossa:

-

-"Jos olet Odysseun ja Penelopen poika, et saa peljäten jättää matkaasi

-suorittamatta. Älä huolehdi siitä, mitä kosijat sanovat, he, raukat,

-eivät aavista, mikä kohtalo heitä uhkaa. Samana päivänä he joutuvat

-kaikki kuoleman saaliiksi. Mene rauhassa kotiisi, vietä iltasi heidän

-kanssaan ja varusta viinit ja viljat sekä muut matkatarpeet. Minä pidän

-huolta sekä laivasta että miehistöstä."

-

-Kun Telemakos saapui kotiinsa, olivat kosijat pihalla, mikä vuohta

-teurastamassa, mikä mitäkin askaroimassa. Antinous kävi nauraen häntä

-vastaan, tarttui hänen käteensä ja sanoi:

-

-"Terve, rakas Telemakos! Syö, juo ja riemuitse kerallamme. Kyllä muut

-sinulle sekä laivan että miehet valitsevat, siitä saat olla huoleti."

-

-Mutta Telemakos veti hiljaa kätensä pois, virkkaen:

-

-"En halua kanssanne iloita. Te olette kauan minulle vain vahinkoa

-saattaneet. Nyt olen mieheksi varttunut ja toivotan kostoa teille.

-Matkaani ei mikään voi estää, ja ellen täältä laivoja saa, saan niitä

-muualta."

-

-Kosijat silloin pilkkaamaan häntä mikä sanoen mitäkin. Eräs virkkoi:

-

-"Telemakos aikonee hakea Spartasta ja Pylosta apua murhatakseen meidät

-kaikki tai kenties hän tuo salaista myrkkyä, jota sekoittaa juomaamme."

-

-Toinen jatkoi:

-

-"Tai ehkäpä hän Odysseun tavoin harhailtuaan joutuu itse surman

-suuhun. Mutta siten hän, mies parka, tekee meidän asemamme vielä

-vaikeammaksi, sillä silloin on meidän jaettava keskenämme vielä

-hänenkin perintö-osansa. Ainoastaan talon annamme hänen äidilleen ja

-tämän tulevalle puolisolle."

-

-Tällaista hän sai kuulla ympäriltään, mutta hän jätti heidät ja astui

-isänsä suuriin varastosaleihin, joissa säilytettiin kasottain kultaa ja

-hopeaa, arkuttain vaatteita ja suurin määrin kallisarvoisia öljyjä.

-Siellä oli myös kalliit varastot vanhoja viinejä, joita ainoastaan

-kuningas itse sai käyttää. Eurykleia, talon uskottu, säilytti tarkoin

-näiden varastojen avaimet.

-

-"Rakas hoitajani", virkkoi Telemakos hänelle, "pane kahteentoista

-kannelliseen astiaan lähinnä parasta viiniä ja täytä yhtä monta säkkiä

-parhaalla viljalla. Tulen ne itse noutamaan äitini mentyä levolle.

-Lähden Spartaan ja Pyloon etsimään isääni, mutta älä sinä tästä kerro

-mitään äidilleni."

-

-Tämän kuultuaan alkoi uskollinen Eurykleia katkerasti itkeä:

-

-"Rakas lapsi, minne sinä aiot mennä avarassa maailmassa? Sinä

-ainokaisemme, jää'ös kotiin! Pois mentyäsi keksivät kavalat kosijat

-turmion sinulle. Älä mene!"

-

-Mutta nuorukainen vastasi:

-

-"Älä huolehdi, lähden jumalain kehoituksesta. Vanno vain, ettet

-äidilleni ilmoita mitään matkastani, ennenkuin yksi- tai kaksitoista

-päivää on kulunut, ellei hän sitä ennen minua kaipaa."

-

-Eurykleia vannoi valan ja ryhtyi sitten täyttämään viiniastioita ja

-viljasäkkejä. Telemakos taas kävi kosijain joukkoon.

-

-Sillä aikaa kulki Atene, ottaen Telemakon hahmon, kaupungilla, kooten

-paraita miehiä laivaan, jonka hän myös hankki.

-

-Kun aurinko laski ja hämärä verhosi kaupungin, saapui hän Mentorin

-hahmossa Odysseun talolle, uuvutti kosijat uneen ja kutsui Telemakoa:

-

-"Joudu, laivaväkesi odottaa, aika rientää!"

-

-Kookasta Atenea seuraten riensi Telemakos rantaan, jossa kaikki oli

-valmiina. Täällä hän kääntyi soutajien puoleen, lausuen:

-

-"Tulkaa kanssani! Matkatarpeemme ovat varastohuoneissamme valmiina.

-Mutta liikkukaa hiljaa talossa, ettette herätä nukkuvia, sillä

-lähdöstäni ei tiedä kenkään, yhtä palvelijaa lukuunottamatta, ei edes

-äitini."

-

-Matkatarpeet tuotiin laivaan, Telemakos asettui keulaan ja Atene

-pysähtyi hänen viereensä. Hohtavat purjeet nostettiin, ja laiva kiiti

-myötätuulessa iltaruskon kultaamalla merellä. Aallot löivät riemuiten

-leikkiä laivan ympärillä. Mutta Telemakos ei unohtanut uhrata viinejä

-jumalille, etenkään Atenelle.

-

-

-

-

-KOLMAS RUNO.

-

-

-Seuraavana päivänä auringon noustua keskitaivaalle saapui Telemakon

-laiva Pyloon, jossa Nestor hallitsi. Rannalle oli kokoontunut paljon

-kansaa uhraamaan Poseidonille. Siellä oli yhdeksän joukkoa, kussakin

-viisisataa miestä, ja joka joukolla oli yhdeksänsataa härkää.

-

-Tulijat käärivät purjeensa ja pysähtyivät rannalle. Atene kääntyi nyt

-Telemakon puoleen, sanoen:

-

-"Nyt, ystäväni, on sinun astuttava viisaan Nestorin eteen. Olet

-lähtenyt matkaan saadaksesi tietoja isästäsi. Nestor on sanova totuuden

-ja kertova sinulle, mitä hän isästäsi tietää."

-

-Telemakos vastasi:

-

-"Mentor, miten uskallan häntä lähestyä. En ole oppinut vielä puhumisen

-suurta taitoa ja onhan sopimatonta, että nuorempi kyselee vanhemmalta."

-

-"Sinun on itse mietittävä alkusanat, kyllä jumalat sitten sinua

-auttavat eteenpäin."

-

-Näin sanoen astui kookas Atene edellä ja Telemakos seurasi häntä

-Nestorin luo, joka poikineen istui juhlaa valmistelevan kansansa

-keskellä. Vieraitten lähestyessä kokoontuivat kaikki heidän ympärilleen

-ja Nestorin poika Peisistratos astui heitä vastaan, johtaen heidät

-hiekkarannalle levitetyille patjoille istumaan. Sitten hän toi Atenelle

-viinipikarin, kehoittaen häntä vanhempana vieraana ensin juomaan,

-uhraamaan meren jumalalle ja antamaan pikarin sitten nuoremmalle

-ystävälleen.

-

-Atene, iloiten nuorukaisen huomaavaisuudesta, tarttui kultapikariin

-rukoillen:

-

-"Suuri Poseidon, kuule pyyntöni, suo Nestorin ja hänen poikansa

-menestyä ja palkitse muille Pylon miehille heidän uhrinsa. Meitäkin

-auta, meille suotuisa kotimatka suo ja asiamme toimitetuksi saata."

-

-Saatuaan kultapikarin rukoili Telemakoskin samoin.

-

-Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, kääntyi kunnianarvoisa Nestor

-heidän puoleensa:

-

-"Nyt saanemme kuulla, millä matkoilla vieraamme ovat, mistä tulette,

-mihin menette ja mitä asioita ajatte?"

-

-Telemakos vastasi Atenen rohkaisemana:

-

-"Nestor, Neleun poika, kreikkalaisten ylpeys! Tulemme Itakasta ja

-matkamme määrä on täällä. Tulimme kuulemaan, mitä tiedät Odysseusta,

-isästäni, tuosta kovia kokeneesta miehestä, joka ennen taisteli

-rinnallasi Troiassa. Kaikista muista uroista tiedetään jotain. Ken on

-onnellisesti kotiinsa saapunut, kenet on kuolema kohdannut. Isästäni

-vain ei tiedetä, onko hän vihollisen kädestä surmansa saanut, vai

-merikö hänet on saaliikseen vienyt. Pyydämme sinua, sano, mitä tiedät.

-Näitkö omin silmin hänen kuolemansa vai oletko huhuna siitä tietoa

-saanut? Säälimättä kerro, jos kovakin on kohtalonsa ollut."

-

-Nestor vastasi hänelle:

-

-"Puheesi johtaa mieleeni koko sen hädän ja kurjuuden, jota Priamon

-kaupungissa saimme kokea. Paraat joukostamme kaatuivat siellä. Siellä

-lepää sotaisa Aias, siellä Akilleus, siellä myöskin jalo Patroklos.

-Sinne kätkin rakkaan poikani Antilokon ruumiin. Ken voi kertoa

-kärsimämme vaivat? Jos vuosia luonani viipyisit, väsyisit, ennenkuin

-kertomukseni niistä loppuisivat. Yhdeksän pitkää vuotta kesti sota,

-kunnes sen vihdoin Zeus saattoi loppuun. Kekseliäisyydessä ja

-viekkaudessa ei ollut toista jalon Odysseun vertaista. Eikä ole

-epäilystäkään siitä, ettet sinä olisi Odysseun poika, muotosi, yksinpä

-puheesikin sen todistaa. Harvoin lapsi niin vanhempaansa muistuttaa.

-Läpi elämän olimme ystäviä, aina yksimielisiä sekä ruhtinaitten

-kokouksissa että kansan keskellä. Mutta kerronpa sinulle mitä tiedän.

-

-"Kun sota oli loppunut, syntyi kreikkalaisten kesken riita siitä, oliko

-jo lähdettävä vai oliko ensin uhrattava jumalille. Puolet joukosta

-lähti kotimatkalle, niiden joukossa meidän laivamme sekä Odysseun.

-Alkutaival sujui hyvin. Jumalat soivat tyynen matkan, mutta silloin

-puhkesi taas keskinäinen riita, ja nyt kääntyi Odysseus takaisin

-uhraamaan jumalille. Vihdoin pääsin onnellisesti kotirantaan, samoin

-saapuivat Akilleun joukot hänen rohkean poikansa johtamina ja urhean

-Filokteteen sekä monien muiden urhojen laivat. Agamemnonin loppu oli

-surullinen. Kavala Aigistos hänet murhasi. Mutta jäihän Agamemnonilta

-poika, Orestes, joka kuninkaanmurhaajalle kosti. Niin sinäkin, poikani,

-nuori ja kaunis, näytä olevasi voimakas, silloin on kansasi sinua

-kunnioittava."

-

-Telemakos vastasi:

-

-"Orestes teki urostyön ja on siitä Kreikassa aina ylistys kaikuva.

-Kunhan jumalat soisivat minullekin sellaisen voiman, kostaisin

-kosijoille heidän julkeutensa."

-

-"Mainitsit kosijat", sanoi siihen Nestor. "Olen kuullut, että he

-majailevat kodissasi vasten tahtoasi. Mutta ken tietää, ehkäpä isäsi

-kerran palaa ja kaiken kostaa. Jospa Atene osoittaisi sinulle samaa

-rakkautta, mitä hän aikanaan isällesi osoitti, toimittaisi hän varmasti

-kosijoille muuta ajateltavaa."

-

-Mutta Telemakos arveli:

-

-"Liian paljon toivotat minulle, kuuluisa Nestor, liian paljon, jotta se

-koskaan voisi toteutua."

-

-Silloin puuttui puheeseen Atene:

-

-"Ystäväni, mitä nyt sanoitkaan! Ei ole jumalille vaikeata pelastaa

-ketään. Ainoastaan kuoleman käsistä eivät jumalat voi rakkaimpiaankaan

-auttaa."

-

-Mutta murheellisena lausui Telemakos:

-

-"Mentor, ällös enää puhu siitä, isäni kotiintulopäivä ei koita koskaan.

-Hän on joutunut kuolon synkän jumalattaren valtaan. Mutta sinulta,

-viisas Nestor, jonka sanotaan kolme miespolvea hallinneen, sinulta

-kysyn, kerro, miten Agamemnon kuoli, missä hänen veljensä Menelaos

-silloin oli? Eikö hän ollutkaan Argossa ja miten saattoi heikompi

-Aigistos voimakkaamman voittaa?"

-

-Nestor kertoi silloin nuorukaiselle:

-

-"Troiassa verisiä taisteluja käydessämme vietti Aigistos, Agamemnonin

-orpana, päivänsä Argossa koettaen vietellä kuningatarta, ihanaa

-Klytaimnestraa uskottomuuteen. Alussa jalosydäminen vaimo kauhistui

-tämän aikeita, mutta lopulta hän, onneton nainen, taipui. Kuningas oli

-lähtiessään jättänyt puolisonsa suojelemisen linnan laulajan huoleksi,

-mutta hänet tuo kavaltaja kuljetti kauas, asumattomaan saareen, jättäen

-sinne korppien saaliiksi. Ja silloin hän vihdoin sai kuningattaren

-pauloihinsa. Mutta jumalien lepyttämiseksi hän uhrasi runsaat uhrit.

-

-"Troiasta lähdin ystäväni Menelaon kanssa. Mutta saavuttuamme Attikan

-kärkeen, pyhään Sunioniin, lennätti Apollo kuolettavan nuolensa

-Menelaon oivaan perämieheen. Menelaos olisi halunnut rientää maihin

-hautaamaan ystävänsä, mutta Zeus, joka oli koko matkan vainonnut meitä,

-lähetti rajumyrskyn, joka hajoitti koko laivaston. Toiset laivat

-ajautuivat Kreetaan, toiset pirstoutuivat kallioihin, ja miehet

-pelastuivat hädin tuskin. Ainoastaan Menelaon viisi laivaa saapui

-eheänä Egyptin rantaan. Sillä aikaa kun Menelaos täällä vierailla

-mailla keräsi kultaa ja hopeaa, teki Aigistos hirmutyönsä ja pakotti

-kansan kuuliaisuuteen. Seitsemän vuotta kuuluu hän hallinneen rikkaassa

-Mykenessä, kunnes kahdeksantena saapui Atenasta nuori Orestes ja

-murhasi petturin. Samana päivänä palasi myöskin Menelaos, laivat

-täpötäynnä rikkauksia. -- Ja nyt, poikani, älä sinäkään kulje kauas

-kodistasi, vaan pysy sen lähettyvillä, eihän tiedä, milloin sinuakin

-tarvitaan. Kehoitan sinua kuitenkin ensin käymään Menelaon luona. Hän

-on vasta palannut kaukaisilta mailta koettuaan monet vastukset. Hän,

-rehellinen mies, kertoo sinulle, mitä tietää. Lähde Lakedaimoniin

-laivoinesi, tai jos haluat sinne maitse kulkea, ovat hevoseni

-käytettävinäsi ja joku pojistani lähtee kerallasi."

-

-Niin puhui viisas Nestor. Mutta aurinko oli jo ennättänyt laskea ja

-hämäriin verhota maat. Silloin virkkoi Atene:

-

-"Jo on aika puheet lopettaa ja jumalille uhrata. Ei ole soveliasta

-myöskään jumal'uhrien ääressä valvoa, sillä aurinko on jo laskenut."

-

-Atenen kehoitusta toteltiinkin, ja kun uhrit oli uhrattu, aikoivat

-Telemakos ja Atene palata takaisin laivaansa. Mutta silloin pysäytti

-Nestor heidät:

-

-"Ei suinkaan, ystäväni, eiväthän jumalatkaan sallisi, että te

-lähtisitte Nestorin luota laivaan yötänne viettämään. On meillä toki

-vuoteita ja vaippoja teillekin asti. Niin kauan kuin Nestor elää, ei

-kuuluisan Odysseun poika täällä vieraillessaan saa laivan kannella

-nukkua."

-

-"Oikein puhut, viisas Nestor", lausui vale-Mentor. "Telemakos levätköön

-luonasi, mutta minä menen laivaan ja kerron sen nuorelle miehistölle,

-miten asiat ovat. Huomenna lähden Kaukoniaan asioilleni, sillä aikaa

-kuin sinä lähetät poikasi Telemakon mukana Spartaan."

-

-Sen sanottuaan nousi Atene merikotkana lentoon kadoten pilviin. Kaikki

-seisoivat hämmästyneinä, mutta Nestor tarttui Telemakon käteen, sanoen:

-

-"Nyt näen, nyt tiedän, ettet voi olla halpamielinen, koska jo noin

-nuorena sinua jumalat suosivat. Se ei voinut olla kukaan muu kuin

-Pallas Atene. Hän sinun isääsikin erikoisesti suosi."

-

-Ja kääntyen jumalattaren puoleen rukoili vanhus Atenen suojelusta

-omallekin kodilleen, luvaten uhrata kultasarvisen hiehon.

-

-Ja niin lähtivät kaikki kohti kuninkaan ihanaa palatsia, jossa heille

-tarjoiltiin kalliita, vuosikymmenen vanhoja viinejä. Yönsä vietti

-Telemakos palatsin sisäsuojissa toverinaan Nestorin poika Peisistratos,

-kuulu keihäänheittäjä.

-

-Seuraavana aamuna astui viisas Nestor linnastaan ulos ja istuutui

-valtikka kädessä hohtavan valkoiselle, oven vieressä olevalle kivelle,

-jolla hänen isänsä Neleus oli aikanaan usein istunut. Kaikki hänen

-kuusi poikaansa astuivat hänen luokseen ja Telemakolle tarjottiin

-paikka urhean Peisistraton rinnalle. Kun kaikki olivat kokoontuneet,

-alkoi vanhus:

-

-"Nyt rientäköön kukin työhön! Yksi teistä lähteköön niityille paimenen

-luo; sieltä tuotakoon eilisiltana Atenelle lupaamani hieho. Toinen

-menköön laivalle käskemään Telemakon väkeä tänne linnaan. Kolmas

-kutsukoon tänne kultasepän kultaamaan uhrieläimen sarvet. Te muut

-saatte jäädä kotiin juhla-ateriaa valmistamaan."

-

-Kaikki kuninkaan käskyt täytettiin nopeasti. Kun hiehon sarvet oli

-kullattu, toimitettiin juhlallinen uhri kaikkien Nestorin poikien ja

-heidän puolisoittensa läsnäollessa. Uhrin jälkeen johti Nestorin tytär,

-kaunis Polykaste, Telemakon kylpyyn ja hieroi häntä hyvänhajuisilla

-öljyillä.

-

-Kun juhla-ateria oli nautittu, kehoitti Nestor poikiaan valjastamaan

-vaunujen eteen parhaat juoksijat, kuninkaan viinejä pantiin

-matka-eväiksi ja vaunuihin astui Telemakos sekä urhea Peisistratos,

-joka voimakkain käsin tarttui ohjaksiin. Pimeän tultua he yöpyivät

-Ferain kaupunkiin, kuningas Diokleen luo, aamulla ani varahin he

-jatkoivat matkaa ja saapuivat seuraavana iltana perille Lakedaimoniin.

-

-

-

-

-NELJÄS RUNO.

-

-

-Spartassa, kuningas Menelaon palatsissa, vietettiin parast'aikaa suuria

-juhlia, kaksoishäitä. Toisena morsiusparina oli kuninkaan ihana tytär

-Hermione, suloinen kuin rakkauden jumalatar, ja Akilleun poika,

-myrmidonien kuningas Neoptolemos, toisena morsiusparina Menelaon poika,

-voimakas Megapendes ja spartalaisen Alektorin tytär. Ensinmainittu

-avioliitto oli päätetty jo Troiassa, mutta nyt vasta sallivat jumalat

-sen päätöksen toteutua. Vieraita oli paljon, soitto soi, laulajat

-lauloivat ja keskellä salia karkeloivat tanssijat.

-

-Peisistratos ja Telemakos pysäyttivät kaksivaljakkonsa portin eteen.

-Linnan ylihovimestari huomasi heidät ja riensi heti Menelaon luo,

-virkkaen:

-

-"Kuningas, kaksi vierasta pysäytti hevosensa porttisi eteen. Asultaan

-he ovat kuin kuninkaan poikia. Riennänkö riisumaan valjaat vai neuvonko

-heitä muualta asuntoa etsimään?"

-

-Tyytymättömänä tähän hovimestarinsa kysymykseen Menelaos vastasi:

-

-"Mehän olemme saaneet niin paljon vieraanvaraisuutta osaksemme

-maailmalla matkatessamme, lähettäisimmekö heidät siis pois. Ei

-suinkaan! Riennä riisumaan hevoset ja johda vieraat juhliimme."

-

-Puhuteltu kiirehti täyttämään käskyä, vei hevoset talliin ja johti

-vieraat komeaan linnaan. Täällä nämä ihmetellen katselivat salien

-komeaa loistoa. Kun he olivat kylpeneet ja saaneet uudet, komeat

-viitat, saatettiin heidät kuninkaan luo. Orjattaret toivat vettä

-kultakannuilla, huuhtelivat vieraitten kädet hopeamaljoissa ja

-kattoivat sitten heille ruokapöydät. Menelaos tervehti heitä, pyysi

-aterioitsemaan ja virkkoi:

-

-"Kun olette ravitut, kertokaa, keitä olette ja mikä on asianne.

-Kuninkaitten sukua olette, siitä puhuu käytöksenne."

-

-Syötyään kumartui Telemakos ihmeissään ystävänsä puoleen:

-

-"Katsos, Peisistratos, katsos tätä kullan ja hopean hohtoa. Täällä on

-kuin Olympon saleissa Zeun luona."

-

-Menelaos kuuli nuorukaisen sanat ja virkkoi hänelle:

-

-"Ei kenkään kuolevainen voi Zeun kanssa kilpailla, ja lienee muillakin

-yhtä suuria rikkauksia kuin minulla. Mutta vaivalla nämä ovat saadut.

-Vaikka omistaisin ainoastaan kolmanneksen tästä kaikesta, olisin kyllin

-onnellinen, kunhan ei tarvitsisi surra sotatielle sortuneita. Ja

-katkerimmin kaikista suren verratonta Odysseusta. Elääkö hän vai onko

-hän kuollut, siitä ei tiedä kenkään."

-

-Telemakos, kuullessaan isästään puhuttavan, peitti purppuraviitallaan

-kasvonsa, jotteivät kyyneleet näkyisi. Silloin Menelaos huomasi, että

-nuori vieras oli Odysseun poika. Hän miettimään, puhuisiko

-nuorukaiselle vielä hänen isästään vai koettelisiko häntä toisin

-sanoin. Hänen siinä miettiessään astui sisään kauneudestaan kuulu

-Helena-kuningatar. Heti riensi kolme orjaa palvelemaan häntä. Yksi

-asetti esille komean istuimen, toinen levitti maahan hienon villavaipan

-ja kolmas ojensi hänelle hopeakorin, jonka hän kerran oli saanut

-lahjaksi Egyptin kuningattarelta Alkandralta. Korissa oli mitä

-hienointa lankaa, Helenan kehräämää, ja nytkin hän otti käteensä

-kultavärttinän. Istuttuaan kääntyi ihana kuningatar puolisonsa puoleen:

-

-"Sano, joko tiedät keitä vieraamme ovat? Arvannenko oikein, mutta en

-milloinkaan ole nähnyt ketään, joka olisi niin Odysseun näköinen kuin

-tämä vieras. Hänen pieni poikansa jäi kotiin isän lähtiessä minun,

-heikon naisen puolesta käytyyn kovaan taisteluun Ilionin muurien

-edustalle."

-

-"Puolisoni", vastasi hänelle Menelaos, "samoin olen minäkin arvellut.

-Kädet, jalat, kasvot, katse, pään muoto, yksinpä hiuksetkin ovat samat

-kuin Odysseulla. Ja kun hänen kärsimyksistään puhuin, näin, miten

-kyyneleet vierivät vieraamme silmistä, vaikkakin hän koetti sitä

-peittää."

-

-Peisistratos, Nestorin poika, lausui silloin:

-

-"Oikein sanot, Menelaos. Hän on Odysseun poika Telemakos ja on nyt

-saapunut luoksesi kysymään sinulta neuvoa. Sillä vaikeata on

-nuorukaisen isätönnä, turvatonna asua kodissaan, jonka vieraat tahtovat

-tuhota."

-

-Menelaos sai lausumaan:

-

-"Olen siis saanut kotiini sen ystäväni pojan, joka minun tähteni on

-saanut kovimmat kokea. Jos Zeus olisi suonut minulle onnen hänet vielä

-kerran tavata, olisin ystävyyteni osoitteeksi lahjoittanut hänelle

-Argossa kaupungin ja asunnon, jonne hän olisi saanut tuoda koko Itakan

-kansan. Silloin olisimme saaneet usein tavata toisiamme ja viettää

-yhdessä vanhuutemme päivät. Mutta jumalat eivät ole sitä sallineet."

-

-Hänen sanansa saivat kyyneleihin sekä kuninkaan itsensä että ihanan

-Helenan ja Telemakon. Eipä Peisistratoskaan voinut kyyneleitään

-pidättää, sillä hänen mieleensä johtui hänen Antilokos-veljensä, joka

-sai Troiassa surmansa. Mutta hän lausui:

-

-"Kuningas, sinua, jos ketä, kutsuu isäni viisaaksi kertoellessaan

-salissamme sinusta. Mutta ehkä sittenkin tahdot neuvoani noudattaa.

-Itku ja suru eivät sovi juhla-ateriaan. Koittaahan päivä huomennakin.

-Vaikka toiselta puolen: miksi emme itkisi rakkaita vainajia! Ja olihan

-siellä minunkin armas veljeni, joka ei suinkaan ollut kreikkalaisten

-huonoimpia. Sinäkin tiedät, että hän oli juoksussa nopea ja sodassa

-urhea."

-

-"Viisaasti puhut", lausui Menelaos. "Näen, että olet onnellisen

-Nestorin älykäs poika. Jatkakaamme ateriaamme. Huomenna keskustelen

-Telemakon kanssa."

-

-Ihana Helena sekoitti silloin viinipikareihin nestettä, jolla on se

-ominaisuus, ettei sitä nauttinut sinä päivänä tunne surua eikä vuodata

-kyyneltäkään, vaikka hänen oma isänsä tai äitinsä joutuisi kuolon

-uhriksi aivan hänen silmäinsä edessä. Tämän taikajuoman hän oli saanut

-egyptiläiseltä kuninkaantyttäreltä Polydamnalta. Egyptissä kasvaakin

-monenlaisia yrttejä ja siellä on kukin oma lääkärinsä. Tämän ihmejuoman

-valmistettuaan Helena puhui:

-

-"Menelaos, Atreun poika, ja te muut Kreikan miehet! Ei Zeus ole

-kaikille samaa kohtaloa suonut. Toisilla on iloa, toisilla surua. Mutta

-iloitkaa nyt te. Minäkin kerron teille Odysseusta, vaikk'en osaakaan

-kertoella hänen urotöistään sodassa. Troiassa ollessamme hän pukeutui

-kerran mitä kehnoimpiin riepuihin, orjan pukuun ja hiipi vihollisen

-kaupunkiin. Täällä hän kulki kerjäläisenä eikä kenkään tuntenut häntä.

-Minä kuitenkin tunsin ja koetin saada häneltä tietoa hänen aikeistaan.

-Mutta viekkaasti hän vältti kysymykseni. Vasta sitten kuin olin hänet

-kylvyssä öljyillä voidellut ja vannonut pitäväni salassa tiedot, sain

-kuulla kaikki akaialaisten suunnitelmat. Ja kaupungista pois

-lähtiessään hän surmasi suuret joukot troialaisia. Naiset itkivät,

-mutta minä iloitsin, sillä kaipasin kipeästi kotiini puolisoni ja

-pienokaiseni luo."

-

-Kuningas lausui siihen:

-

-"Totta puhut, puolisoni. Odysseun vertaista ei ole toista. Suurta

-malttia hän osoitti, kun me kaikki parhaat kreikkalaiset istuimme tuon

-puuhevosen sisässä, jonka avulla Troian tuhosimme. Siellä ollessamme

-lähenit sinä hevosta. Varmasti joku jumala, joka katsoi Troian parasta,

-sinut sinne johti. Sinä kuljit sen ympäri ja mainiten nimeltä

-ruhtinaitamme, matkit heidän puolisoittensa ääntä. Silloin oli vaikeata

-vaieta, niin voimakas koti-ikävä täytti mielemme ja moni olikin joko

-astumaisillaan hevosesta ulos tai huutamaisillaan sinulle, ellei

-Odysseus olisi pakottanut meitä vaikenemaan. Siten hän pelasti

-kreikkalaiset. Omin käsin hän tukki innokkaimman suun, kunnes Atene

-johti sinut pois."

-

-Surumielin virkkoi Telemakos:

-

-"Niin viisas oli Odysseus ja sittenkin hän on joutunut turmion omaksi.

-Mutta jo on aika käydä levolle, jotta huomenna jaksamme uusin voimin

-nousta."

-

-Kuningatar lähetti silloin orjattarensa valmistamaan vieraille

-purppuravaippaiset vuoteet.

-

-Varhain seuraavana aamuna pukeutui Menelaos kuninkaanvaippaansa, vyötti

-vyölleen terävän miekkansa ja sitoi jalkaansa kevyet sandaalit.

-Pukeuduttuaan hän kääntyi Telemakon puoleen, sanoen:

-

-"Ystäväni, nyt toivon sinun vastaavan suoraan, mikä sinut saattoi tänne

-pyhään Spartaan? Koskeeko asia sinua yksin vai onko se yleisempää

-laatua?"

-

-Telemakos vastasi siihen:

-

-"Läksin tänne saadakseni kuulla sinulta isästäni. Vieraat miehet,

-äitini kosijat, täyttävät talon ja tuhlaavat kaiken omaisuuteni eikä

-mistään näy apua. Siksi saavuin tänne ja nyt pyytämällä pyydän, jos

-jotain tiedät isästäni, joko sitten itse olet nähnyt tai muilta

-kuullut, niin sano suoraan minua säälimättä, vaikka kohtalonsa kovakin

-olisi ollut."

-

-Vihasta punastuen vastasi silloin Menelaos:

-

-"Jopa jotakin kuulla sain! Vai sinne kunnon miehen kotiin he aikovat

-vuoteensa raketa. Niin laskee hirvikin pienet vasikkansa leijonan

-luolaan, mutta kun leijona palaa, on vasikoiden loppu surkea. Niin on

-käypä silloinkin, kun Odysseus kerran palajaa. -- Pyysit minua

-kertomaan, mitä tiedän, ja olen sen tekevä. Mitään peittelemättä

-kerron, mitä vanhalta merenhaltijalta kuulin.

-

-"Kaipasin kipeästi kotiin, mutta jumalat pidättivät laivani

-parisenkymmentä vuorokautta Faros saaren rannassa -- päivän matkan

-päässä Niilin suusta. Olin uhrannut heille liian vähän. Suotuisia

-tuulia ei vaan kuulunut, ruokavaramme olivat lopussa ja miehistömme

-nääntymäisillään. Eräänä päivänä olin murheellisena yksin kävelemässä

-kaukana laivamiehistä, jotka koettivat nälkänsä sammukkeeksi

-kalastella. Silloin läheni minua merenhaltija Proteun tytär Eidotea,

-jonka sydän heltyi tuskamme nähdessään. Hän virkkoi:

-

-"'Muukalainen, oletko ajattelematon vai niin uupunutko olet, ettet

-keksi mitään keinoa, millä lopettaa kärsimyksenne? Etkö näe, että

-miehistösi voimat aivan loppuvat?'

-

-"Vastasin hänelle:

-

-"'Ken lienetkin jumalattarista, sanon sinulle avoimesti, etten vapaasta

-tahdosta täällä viivy. Olen ehkä suututtanut jonkun jumalista, mutta

-kenen, sitä en tiedä. Sano sinä, ken se on, ja sano, miten kotiini

-pääsisin.'

-

-"Jalo jumalatar vastasi:

-

-"'Vieras, annan sinulle neuvon. Silloin tällöin tulee tänne isäni,

-vanha merenhaltija Proteus Aigyptios, joka on jumalaista syntyä. Jos

-onnistuisit tapaamaan hänet, saisit varman tiedon siitä, miten kauan

-vielä matkasi on kestävä. Ja jos pyydät, kertoo hän sinulle myös, mitä

-kotonasi on sillä aikaa tapahtunut.'

-

-"Vastasin hänelle:

-

-"'Neuvo minua vielä, miten pääsisin huomaamatta häntä niin lähelle

-ettei hän ihmistä minussa peljäten pois kaikkoaisi. Ei ole näet

-kuolevaisen huokeata jumalata voittaa.'

-

-"Tähän jalo jumalatar virkkoi:

-

-"'Muukalainen, kerron sinulle kaikki: Auringon noustessa keskitaivaalle

-kohoaa aalloista tietäjävanhus, länsilaineitten vaippaan verhottuna.

-Sieltä hän kohoaa asettuakseen levolle luolien varjoon. Mutta hänen

-kerallaan nousee sieltä myös Amfitriten, merenemännän, hyljekarja

-asettuen vanhuksen ympärille ja levittäen kaikkialle voimakasta

-suolaisen meren hajua. Aamun koittaessa johdan sinne sinutkin. Mutta

-kanssasi tulkoon kolme komean laivasi parasta miestä. Ensi töikseen hän

-tarkastaa karjansa ja laskee niiden luvun. Asetettuaan ne viisipäisiin

-joukkoihin ja vielä tarkoin niitä katseltuaan hän paneutuu kuni paimen

-nukkumaan laumansa keskelle. Huomattuanne ukon nukkuvan on teidän

-voimakkaasti ja uljaasti käytävä hänen kimppuunsa ja lujasti pidettävä

-kiinni hänen rimpuillessaan vastaan. Hän on koettava silloin

-muutellaida jos miksi, mitä taivaan ja maan välillä liikkuu, yksinpä

-tuleksi ja vedeksikin. Mutta yhä lujemmin vain puristakaa häntä, kunnes

-ukko alkaa selvästi sinulle puhella ja ottaa sen hahmon, mikä hänellä

-levolle käydessään oli. Silloin päästäkää hänet heti irti ja pyytäös

-nyt häntä kertomaan, ken jumalista sinua vainoaa ja miten voisit

-kotiisi päästä.'

-

-"Näin virkkaen vaipui jumalatar meren aaltoihin, mutta minä läksin

-kohti rannalla odottavaa alusta sydän huolia täynnä. Seuraavana aamuna

-astuin rannalle hartaasti rukoillen, kanssani kolme luotetuinta miestä.

-Mutta jumalatar olikin päättänyt viekkaudella voittaa isänsä. Hän

-kohosi aalloista, muassaan neljä vastateurastetun hylkeen vuotaa.

-Nopeasti hän kaivoi meille kuopat rantahiekkaan, asetti meidät niihin

-riviin ja peitti vuodilla. Tilamme oli ylen tukala, sillä heti alkoi

-meripetojen ellottava haju vaivata meitä kauheasti. Mutta suojelijamme

-oli armelias, hän antoi hengittääksemme ambrosiaa ja se haihdutti

-ilkeän hajun. Koko aamun odotimme kärsivällisesti. Merikarja nousi

-hitaasti vetten valtakunnasta ja asettui levolle peittäen kohta rannan,

-jota vaahtopäät aallot huuhtoivat. Puolenpäivän aikaan nousi vanhus

-merestä. Katseltuaan lihavia hylkeitä hän kulki toisen luota toisen luo

-laskien, montako kaikkiaan oli. Meidät hän laski ensimäiseksi ja

-paneutui sitten keskellemme lepäämään petosta aavistamatta. Silloin me

-karkasimme huutaen ylös ja tartuimme häneen voimakkain käsin. Hän

-tietysti pani koko taitonsa liikkeelle muuttuen milloin

-tuuheaharjaiseksi leijonaksi, milloin louhikäärmeeksi, milloin taas

-pantteriksi tai karjuksi. Kun se ei auttanut, tekeytyi hän juoksevaksi

-vedeksi ja vihdoin tuuheaksi puuksi. Mutta me pidimme hänestä kuitenkin

-väsymättä kiinni, kunnes hän kyllästyneenä vastusteluun kysyi minulta

-selvällä äänellä:

-

-"'Sano, oi Atreun poika, ken jumalista sinulle neuvot antoi, miten

-minut voi tavoittaa? Mitä minusta tahdot?'

-

-"Vastasin hänelle:

-

-"'Miksi teeskentelet ja kysyt asiaa, jonka varsin hyvin tiedät? Olen

-kauan ollut tällä saarella enkä tiedä, miten täältä pois pääsisin,

-vaikka sydämeni on tuskasta pakahtumaisillaan. Siksipä pyydän sinulta,

-kaikkitietävä jumala, sano, ken taivaan asukkaista matkaani estää, ja

-neuvo, miten merten teitä kotiini kulkea taidan?'

-

-"Hetipä vastasi vanhus:

-

-"'Ennenkuin laivaan astuit, olisi sinun ollut velvollisuus kantaa pyhät

-uhrit Zeulle ja muille jumalille, silloin olisit saanut purjehtia

-nopeasti yli sinimerien kotimaallesi. Nyt ei salli kohtalo sinun

-ystäviäsi tavata eikä ihanaan palatsiisi saapua, ennenkuin olet jälleen

-Niilille palannut ja siellä avaruuden iäisille asukkaille jumal'uhrit

-kantanut. Silloin vasta he suovat sinun ikävöimällesi matkalle lähteä.'

-

-"Niin hän lausui, ja sydämeni oli tuskasta murtumaisillaan

-ajatellessani pitkää, vaivalloista matkaa takaisin Niilille. Hillitsin

-kuitenkin itseni ja sanoin hänelle:

-

-"'Mitä minulta vaadit, sen teen, mutta kerro vielä, ovatko ne

-akaialaiset, jotka Nestorin ja minun kanssani lähtivät Troiasta,

-palanneet koteihinsa terveinä, vai liekö kova kuolo heidät matkalla

-kohdannut tai ovatko kenties saaneet ystävien sylissä silmänsä sulkea?'

-

-"Tietäjä vastasi:

-

-"'Miksi näitä kyselet, Atreun poika. Siitä tiedosta ei sinulle ole

-mitään hyötyä, päinvastoin vuodatat viljalti kyyneleitä kuullessasi

-kaikesta. -- Moni on vielä elossa, moni jo manalle mennyt. Ainoastaan

-kaksi Kreikan kuparihaarniskaista päällikköä päätti kotimatkalla

-päivänsä -- sodassahan olit itse näkemässä -- ja yksi ajelehtii yhä

-aavalla merellä. Haaksirikkoon joutui Aias, alkaakseni hänestä, mutta

-pelastui surmasta, kun Poseidon heitti hänet mahtaville Gyrain

-vuorille. Hän olisikin välttänyt kuoleman, vaikka Atene häntä vihasi,

-ellei hän olisi ylpeyden sokaisemana pilkannut jumalia ja kerskunut

-pelastuneensa. Itse Poseidon kuuli sen, tarttui silloin vihaa uhkuen

-jäntevin käsin kolmihaarukkaansa ja työnsi sillä vuoren mereen. Osa

-vuorta jäi pystyyn, mutta se, jolla Aias seisoi, suistui syvyyteen.

-Siihen loppui uhmaajan elon matka. Veljesi oli pelastunut ja Heran

-suojelemana purjehtinut jo yli möyryävän meren ja aikoi kiirehtiä

-Maleian vuorille. Mutta kova myrsky heitti hänet jälleen kauas

-raivoavalle merelle ja kuljetti sitten maan toiselle äärelle. Jumalat

-sallivat kuitenkin tuulen kääntyä ja niin hän pääsi onnellisesti

-kotiin. Suuri ja liikuttava oli hänen riemunsa saapuessaan isänmaansa

-rantaan; ilosta itkien hän syleili rannan hiekkaa. Mutta Aigistos oli

-asettanut vartijan torniin luvaten hänelle kolme kultatalenttia

-palkaksi, jos hän tehtävänsä suorittaa Aigiston mielen mukaan. Koko

-pitkän vuoden olikin vartija siellä jo vartioinut, ettei kuningas vaan

-huomaamatta maahan pääsisi. Nähtyään veljesi saapuvan, hän riensi

-ilmoittamaan päällikölleen, joka heti ryhtyi viekkaaseen juoneen.

-Kahdenkymmenen paraan soturin seurassa hän riensi hevosineen ja

-vaunuineen pahaa aavistamatonta hallitsijaa vastaan häntä muka

-tervetulleeksi toivottamaan. Kotona oli valmistettu juhla-ateria, mutta

-sen aikana hän keihästi Agamemnonin kuoliaaksi, kuten härkä isketään

-seimensä ääreen. Mutta silloin syntyneessä tappelussa saivat surmansa

-kaikki sekä kuninkaan että Aigiston miehet.'

-

-"Näin vanhus. Ankea oli tuska, minkä hänen sanansa saivat sydämeeni.

-Rannalle vaivuin ja itkin, itkin itkemistäni toivoen kuolemaa, kunnes

-meren jumala kääntyi jälleen puoleeni virkkaen:

-

-"'Menelaos, älä heikkoudellesi valtaa suo, eihän valitus mitään auta.

-Riennä sen sijaan kotiisi, kenties Aigistos elää vielä, ellei Orestes

-ole hänen päiviään jo päättänyt. Ainakin hautajaisten todistajaksi

-ennätät.'

-

-"Näin lausui Proteus, ja hänen sanansa herättivät sydämessäni jälleen

-innon ja rohkeuden. Sanoin hänelle:

-

-"'Nyt siis tiedän, mitä on tapahtunut, mutta vielä tahtoisin tietää

-jotain hänestä, joka merellä yhä ajelehtii, vai joko hän lie kuollut.'

-

-"'Tarkoitat Odysseuta, Laerteen poikaa, Itakan kuningasta. Olen nähnyt

-hänet. Kaukaisella meren saarella näin hänen katkeria kyyneleitä

-vuodattavan, sillä Kalypso, saaren sorjamuotoinen nymfi, ei laske häntä

-pois eikä hänellä ole ainoatakaan alusta käytettävänään. Sinä, Atreun

-poika, olet jumalien suojaama, sinut vievät he kerran lempeän

-Radamantyn, tuonelan tuomarin eteen, kauas Elysionin kentille maailman

-ääreen. Siellä on elo onnellista, ei siellä lumi, ei pakkanen eikä sade

-elämää rasita, vaan sinne, iäisen kevään maahan, leyhyttelee Okeanos

-aina raikkaita tuulahduksia. Sinne sinä joudut, sillä puolisosi, ihana

-Helena, on Zeun tytär.'

-

-"Sen sanottuaan vanhus katosi meren syvyyteen. Minä läksin urhoollisine

-miehineni astumaan laivaa kohti monenlaisten ajatusten risteillessä

-mielessäni. Seuraavan aamun koitteessa nostimme purjeet ja palasimme

-pyhälle Niilille. Siellä runsaat jumal'uhrit uhrattuamme ja

-kohotettuamme kummun veljeni muistolle lähdimme paluumatkalle. Jumalat

-olivatkin jo leppyneet ja soivat meille suotuisan kotimatkan.

-

-"Nyt, ystäväni, pyydän sinua viipymään luonani päiviä kymmenen,

-kaksitoista, ja kun sitten kotisaarellesi palaat, lahjaksi sinulle

-annan uhkeat vaunut kolmivaljakkoineen ja pikarin, josta jumalille

-uhrata saatat ja joka aina johtaa antajan mieleesi."

-

-Kuninkaan lopetettua lausui Telemakos:

-

-"Niin pitkäksi ajaksi älä minua pyydä Spartaan jäämään, Menelaos.

-Jaksaisin vuoden kokonaan täällä puheitasi kuunnella kotiini

-ikävöimättä. Suuri nautinto olisi parissasi olla, mutta Pylon rannalla

-odottavat minua mieheni kärsimättöminä. Siks'en voi viipyä. Lupaamasi

-kalliin lahjan säilytän pyhänä muistona. Mutta hevosesi eivät sovi

-Itakan vuorimaille. Jääkööt ne siis sinulle tänne talosi koristukseksi.

-Täältä laajat vainiot aukeavat, lotus ja kypressi täällä vihannoi ja

-vehnä- ja ohrahalmeet lainehtivat. Itakassa et tasankoja näe, eivät

-siellä niityt eteesi aukea, vuohet siellä vain vuorilla kiipeilevät, ja

-kuitenkin ovat ne karut seudut minulle rakkaimmat kaikista."

-

-Ystävällisesti hymyillen Menelaos silloin lausui: "Rakas lapsi, puheesi

-todistaa, että olet jalon isän jalo poika. Vaihetan lahjat. Annan

-sinulle itse Hefaiston takoman, Sidonin kuninkaan Faidimon lahjoittaman

-hopeamaljan, jota kultaraidat koristavat."

-

-Heidän siinä keskustellessaan saapuivat linnaan juhlille odotetut

-vieraat tuoden tullessaan vuohia, lampaita ja viinejä.

-

-Sillä aikaa elelivät kosijat Itakassa kuten ennenkin, urheillen ja

-leikkiä lyöden. Eräänä päivänä he huvittelivat keihään ja diskon

-heitolla vartavasten tasoitetulla kentällä. Ainoastaan Antinous ja

-Eurymakos, joukon komeimmat ja urheilussakin etevimmät, istuivat

-katselemassa. Silloin astui heidän eteensä Noemon, Fronion poika,

-kysyen:

-

-"Vieläkö Telemakos viipynee Pylossa kauan, onko se tiedossasi,

-Antinous? Laiva, jolla hän lähti, on minun ja nyt sitä itse

-tarvitsisin."

-

-Hämmästyneinä silmäilivät ruhtinaat toisiaan, heillä ei ollut

-aavistustakaan Telemakon lähdöstä, vaan he luulivat hänen jossain

-lammas- tai sikopaimenten luona majailevan. Vihdoin Antinous puhkesi

-puhumaan:

-

-"Kerro, mies, mitä tämä merkitsee, minne hän on mennyt ja mistä

-miehistön saanut? Omia orjiaanko hän on ottanut? Tahdon tietää kaiken

-tarkoin. Ottiko hän väkivalloin aluksesi vai lainasitko sen hänelle

-hänen rukoustensa liikuttamana?"

-

-Noemon vastasi silloin:

-

-"Mielelläni toki hänelle, murheitten painamalle, laivani annoin, enhän

-toisin voinut tehdä. Ja miehistönä hänellä ovat miestemme parhaat. Näin

-Mentorin päällikkönä laivaan nousevan, vai eikö lie ollut joku jumala,

-sillä olihan Mentor vielä eilisaamuna täällä joukossamme."

-

-Tämän sanottuaan hän jätti ruhtinaat, mutta viha kuohahti näiden

-sydämissä. Kosijat lopettivat leikkinsä ja kokoontuivat Antinoon

-ympärille, joka vihasta säkenöivin silmin puhui:

-

-"Voi meitä! Telemakos on ryhtynyt vaarallisiin töihin. Emme uskoneet

-hänen rohkenevan tälle matkalle lähteä, mutta nyt hän on työntänyt

-vesille laivan ja ottanut miestemme parhaat mukaansa. Vieköön Zeus

-häneltä voimat, ennenkuin hän ennättää meidät tuhota! Hankkikaa minulle

-laiva ja parikymmentä miestä, lähden väijymään häntä tuonne saaremme ja

-kallioisen Samos-saaren välille. Ja sen sanon, että hänen retkensä on

-saava huonon lopun."

-

-Kaikki myönsivät Antinoon viisaasti puhuneen ja suunnitelmaan, miten

-tuhota Telemakos, astuivat kaikki palatsiin. Mutta pianpa sai

-Penelopekin tiedon hankkeista. Medon oli näet kuullut neuvottelut ja

-riensi nyt palatsin suurten salien halki kuningattarelle kertomaan

-kuulemiaan.

-

-Mutta tuskin hän oli kynnykselle astunut, kun Penelope katkerin mielin

-valitti hänelle:

-

-"Lähetettiinkö sinut taas kokoamaan suuren Odysseun väkeä juhla-aterian

-valmistukseen? Niin te mässäten tuhlaatte jalon Telemakon perintöä, ja

-mitä pahaa onkaan Odysseus teille tehnyt? Hän oli kaikille

-poikkeuksetta aina lempeä, jalo ja oikeamielinen. Mutta osaisitteko te

-silti tuntea kiitollisuutta!"

-

-Viisas Medon vastasi hallitsijattarensa sanoihin:

-

-"Jalo kuningatar, jospa heidän ilkeytensä siihen loppuisikin, mutta nyt

-he suunnittelevat yhä pahempaa. Zeus heidän hankkeensa kuitenkin

-estäköön! He hiovat miekkojaan Telemakon pään varalle. Hänen

-palatessaan kotiin Pylon ja Spartan matkaltaan, jolle hän oli lähtenyt

-isäänsä etsimään, aikovat he hänet surmata."

-

-Penelope vaipui silloin voimatonna maahan eikä jaksanut kotvan aikaan

-sanaakaan virkkaa. Vihdoin kohotti hän ihanat, kyyneleiset silmänsä ja

-ennen niin kaunis ääni kaikui nyt haudan raskaana, kun hän virkkoi:

-

-"Sano, miksi läksi poikani? Mikä hänet pakotti astumaan aavoilla

-ulapoilla liitävään laivaan?"

-

-Viisas Medon vastasi vain lyhyesti:

-

-"Lienevätkö itse jumalat hänelle tien viitoittaneet vai omastako

-alotteestaan hän läksi isäänsä etsimään, sitä en tiedä", sanoi ja läksi

-linnasta.

-

-Mutta äiti raukka jäi syvien tuskien valtaan ja istuen huoneensa

-kynnyksellä hän puhui itkien ympärillään sureville palvelijattarilleen:

-

-"Ystäväni, jumalat ovat antaneet minulle murheita enemmän kuin

-kenellekään ikätovereistani. Olen kadottanut uljaan, suurisieluisen

-puolisoni, joka oli kuulu kautta Hellaan ja Argon. Ja nyt on

-jäljettömiin kadonnut rakas poikani. Oi, miksi olitte julmat, miksette

-minua unestani herättäneet kuullessanne poikani lähdöstä! Jos olisin

-saanut tietää hänen aikomuksistaan, olisin hänen matkansa pysäyttänyt,

-vaikka hänen halunsa olisi ollut miten suuri. Rientäköön joku teistä

-hakemaan palvelijani Dolion, jonka isäni minulle tänne tullessani

-lahjoitti. Hän rientäköön kertomaan kuningas Laerteelle asiain tilan,

-kenties vanhus neuvon keksii."

-

-Uskollinen Eurykleia virkkoi silloin: "Rakkahin valtiatar, miekalla

-saat minut surmata, jos jotain sinulta salaan. Olen tiennyt hänen

-lähdöstään ja minä hälle pyytämänsä matka-eväät ja viinit varustin.

-Mutta mitä ankarimmalla valalla kielsi hän minua ilmoittamasta sinulle

-sanallakaan matkastaan, ennenkuin pari viikkoa olisi kulunut, ellet

-itse häntä kysyisi. Nyt on sinun, valtiatar, käytävä kylpyyn ja

-pukeuduttava puhtaaseen pukuun. Sen tehtyäsi astu neitoinesi

-rukoilemaan suurta Atenea, hän kykenee poikasi kuolosta varjelemaan.

-Mutta vanhaa Laertesta säästä. Hänellä on yllin kyllin murheita, älä

-niiden taakkaa enää lisää."

-

-Eurykleian sanat lohduttivat surevaa kuningatarta ja hän teki kuten

-vanhus kehoitti. Atenelle hän kantoi uhrit ja itkien rukoili häntä

-suojaamaan Telemakoa.

-

-Ilta hämärtyi hämärtymistään, alhaalla salissa oli jo melkein pimeä,

-mutta kosijat siellä yhä mellastivat. Eräs heistä lausui ylvästellen:

-

-"Ihana kuningatar taitaa valmistella häitä, eikä aavistakaan, että me

-hänen poikansa kuoloa hankimme."

-

-Samaa arveli moni muukin, mutta eipä kenkään heistä aavistanut, miten

-kävisi.

-

-Antinous suuttui puheesta ja lausui: "Hullut, lopettakaa jo tyhmät

-puheenne, ennenkuin ne joutuvat kuningattaren kuuluville. Toimikaamme

-sen sijaan hiljaa ja pankaamme suunnitelmamme täytäntöön."

-

-Valittuaan kaksikymmentä urhoollisinta miestä hän läksi heidän kanssaan

-rannalle. Mustan, nopean laivan he vesille työnsivät, mastot ja purjeet

-kuntoon panivat, sitoivat airot nahkahihnoihin ja levittivät valkoiset

-purjeet. Kantoivat sitten aseensa laivaan ja jäivät odottamaan yön

-tuloa.

-

-Mutta palatsissaan istui yön yhä hämärtyessä Penelope, ruokaa, juomaa

-haluamatta. Hän mietti, miten kävisi, pelastuisiko hänen armas poikansa

-vai kosijatko lopultakin voittaisivat. Ja kuten aitaukseen suljettu

-leijona hurjasti kulkee edestakaisin aukkoa etsien, samoin kiertelivät

-hänenkin ajatuksensa pelastusta löytämättä, kunnes vihdoin uneen uupui.

-

-Mutta Atene, jumal'silmä, tahtoi lohduttaa katkerasti surevaa äitiä ja

-saattaa hänelle muuta ajateltavaa. Hän lähetti unessa Penelopen luo

-tämän sisaren Iftimen, joka oli Feraissa kuningas Eumelon puolisona.

-Iftime avasi oven hihnalukon ja astui Penelopen luo:

-

-"Siskoni, nukutko murheellisna?" hän hellien virkkoi. "Jumalat eivät

-salli sinun enää itkeä, sillä tiedä, poikasi on onnellisesti

-kotimatkalla, hän ei ole jumalia vastaan rikkonut."

-

-Suloisesti nukkuen viisas Penelope vastasi:

-

-"Miksi tänne läksit, siskoni? Ethän kaukaisesta kodistasi ole ennen

-Itakaan tullut. Lohduttamaanko läksit, sieluni tuskiako keventämään

-sait? Raskaat ovat suruni. Olen kadottanut puolisoni, leijonamielen,

-josta maine kuulu kulkevi kautta Hellaan, ja nyt on ainoa poikani

-lähtenyt laivalla pois. Lapsi hän on vielä, ei ole oppinut puhumisen

-eikä taistelun taitoja. Siksi suren häntä sitä enemmän. Vavisten

-pelkään onnettomuuden häntä kohtaavan joko vierailla mailla tai aavalla

-merellä, sillä pahansuovat miehet ovat asettuneet väijymään hänen

-henkeään."

-

-Mutta unikuva vastasi hälle:

-

-"Rohkeutta, sisko! Turhaan huolehdit. Pojallasi on toveri, jota moni

-mies kadehtii, Atene, joka auttaa voi. Surusi on liikuttanut

-jumalatarta ja hänpä minut lähettikin tänne sinulle näitä kertomaan."

-

-Penelope virkkoi silloin:

-

-"Jos Atenen lähetti lienet, sano, vieläkö onnettomuuksia kokenut

-puolisoni on elossa, voiko hän nähdä auringon ihanan valon vai joko hän

-kuolleena Hadeessa päiviään viettää?"

-

-Unikuva kuiskasi vain:

-

-"Sitä en tiedä" ja katosi samassa kuin tuulahdus.

-

-Pian heräsi Penelope, Ikarion tytär, ja riemu valtasi hänen mielensä

-nähtyään keskellä yötä sellaisen näyn.

-

-Sillä aikaa astuivat kosijat laivaansa ja läksivät ulapalle kostoa

-miettien. -- Keskellä vuoristen Samos- ja Itaka saarten välistä salmea

-on pieni saari, Asteris. Sen suojaan asettuivat väijyjät uhriaan

-odottamaan.

-

-

-

-

-VIIDES RUNO.

-

-

-Aamuruskon jumalatar Eos, ruusunhohteinen, oli jo noussut vuoteeltaan

-luomaan valoaan sekä kuolemattomille jumalille että ihmislapsille, kun

-Olympon jumalat kokoontuivat neuvottelukokoukseensa. Ylinnä istui

-mahtava Zeus, suurin kaikista. Atene suri Odysseun kovaa kohtaloa ja

-hän nyt sanoiksi sai:

-

-"Kaikkivaltias Zeus ja te muut kuolemattomat! Älköön nykyään inehmojen

-joukossa kenkään valtikan kantaja olko lempeä ja hyvä, älköön olko

-oikeudenmukainen, vaan kova, häijy ja vääryyden puoltaja kukin, koska

-jalon Odysseun ovat voineet unohtaa kaikki ne, joita hän ennen hoivasi

-kuin isä lapsiaan. Nyt hän saa nääntyä kaukana, yksinäisellä saarella,

-jossa nymfi Kalypso häntä pidättää. Ei ole hänellä minkäänlaista

-alusta, ei neuvoa mitään, miten kotimaahansa matkata. Vielä lisäksi

-kosijat väijyvät hänen poikaansa Telemakoa, joka oli lähtenyt Spartaan

-ja Pyloon isäänsä etsimään."

-

-"Lapseni", virkkoi taivaan pilvien hallitsija, "mitä sanoitkaan?

-Sinähän jo sait aikaan päätöksen, että Odysseus palaisi kotiinsa

-kostamaan heille. Seuraa sinä Telemakoa ja johda hänet onnellisesti

-kotiin. Kosijat kaikki sieltä lähtekööt."

-

-Ja kääntyen Hermeen, rakkaan poikansa, puoleen hän jatkoi:

-

-"Hermes, riennä kiharakutrisen nymfin luo ja ilmoita hänelle

-horjumattoman tahtomme olevan, että uros pääsee jälleen kotimaahansa.

-Mutta saapukoon, ei jumalien enemmän kuin ihmistenkään avulla, vaan

-kahdenkymmenen päivän kuluttua vankalla aluksella fajakien luo Skherian

-viljavalle maalle. Siellä osoitettakoon hänelle jumalille tulevaa

-kunniaa, lähetettäköön laivalla rakkaaseen synnyinmaahansa ja

-annettakoon kultaa, kuparia ja loistovaatteita niin paljon, ettei hän

-Troiastakaan olisi enempää saanut."

-

-Nopea sanansaattaja totteli heti, sitoi jalkaansa somat

-kultasandaalinsa, jotka hänet tuulen vauhdilla kantavat yli maitten ja

-merien, tarttui sauvaansa, jolla hän mielensä mukaan ihmisiä uneen

-vaivuttaa tai herättää. Hän lensi yli Pierian maan, laskeutui sitten

-merta liki ja kiiti pitkin äärettömiä ulapoita kaloja pyydystävän lokin

-lailla, joka silloin tällöin siivillään vettä hipaisee. Vihdoin hän

-nousi saarelle, jonka luolissa nymfi asuntoa piti. Luolassa paloi

-iloinen takkavalkea. Nymfi kulki kultapuisten kangaspuitten ympärillä

-kutoen ja laulellen kirkkain äänin. Ylt'ympärillä kasvoi mitä raikkain

-poppeli- ja tuoksuava kypressimetsikkö, jonka oksille olivat pesiään

-rakentaneet aavojen merten väkeväsiipiset linnut. Pitkin holvia

-kiertelivät mehevät köynnökset, joista riippui suuria, täyteläisiä

-rypäleterttuja. Neljä kristallinkirkasta lähdettä poreili vierekkäin,

-vesi soljui niistä neljälle eri suunnalle, ja niityt hohtivat

-väriloistossaan.

-

-Jos tänne sisään astuit, kohtasi katsettasi niin ihana näky, että

-Hermeskin pysähtyi luolan suulle vallan hämmästyneenä. Siinä kotvan

-seisottuaan ja ihailtuaan hän astui peremmä. Kalypso, huomattuaan

-tulijan, tunsi hänet heti, sillä jumalat tuntevat aina toisensa.

-Odysseuta ei Hermes nähnyt sisällä, sillä tämä istui tapansa mukaan

-meren rannalla kauas ulapalle katsellen ja ikävissään katkerasti

-itkien.

-

-Tarjottuaan vieraalleen komean istuimen virkkoi Kalypso:

-

-"Mikä asia sinut tänne saattoi, kultasauva Hermes? Tulosi on minulle

-suuri kunnia, mutta asiatta et ole tullut; viime käynnistäsi onkin

-aikoja vierryt. Käy lähemmä, vieras!"

-

-Sen sanottuaan hän asetti vieraansa eteen pöydän, jossa oli runsaasti

-ambrosiaa ja punaista nektaria. Syötyään vastasi vieras emäntänsä

-kysymykseen:

-

-"Haluat tietää, miksi tulen. Kerron sen sinulle. Omasta tahdostani en

-lähtenyt, sillä kukapa rannattomia meriä mielellään kulkee, siellä ei

-maata tapaa eikä siellä ihminen jumal'uhria kanna. Mutta kenpä uskaltaa

-kaikkivaltiaan tahtoa vastaan sotia! -- Täällä luonasi kuuluu asuvan

-mies, onnettomampi muita Troiassa käyneitä. Kymmenentenä vuonna he

-sieltä kotia kohti läksivät, mutta matkalla he Atenea vastaan rikkoivat

-ja hän lähetti silloin hirmumyrskyn, joka tuhosi palaavien laivastot.

-Yksi sankareista joutui tänne, ja nyt on Zeun tahto, että hänet heti

-luotasi lasket, sillä kohtalo ei ole määrännyt häntä täällä päiviään

-päättämään."

-

-Sen kuultuaan vavahti Kalypso tuskasta, mutta uljaasti itsensä hilliten

-hän virkkoi:

-

-"Oi, te jumalat olette julmia, kateellisempia kuin kenkään muu. Te ette

-salli meidän konsaan omistaa sitä miestä, jolle rakkautemme olemme

-lahjoittaneet ja jonka puolisoksemme olemme valinneet. Kun Eos,

-aamuruskon valtiatar, valitsi Orionin, kuulun metsämiehen, vihastuitte

-te, suruttomina elävät jumalat, ja eräs teistä, Artemis, lähetti häneen

-surmannuolensa. Ja kun kiharakutrinen Demeter kerran häitään juhli

-Jasionin kanssa, lähetti Zeus säihkyvän kuolonsalamansa, joka

-rakastetun surmasi. Nyt te minua kadehditte. Minä hänet pelastin hänen

-yksinään aalloilla ajelehtiessaan. Tänne hänet toin, hoivaa ja

-rakkautta hänelle jaoin ja lupasin hänet tehdä kuolemattomaksi ja iäti

-nuoreksi. Mutta jos kerran kaikkien jumalien on alistuttava Zeun

-tahtoon, lähteköön Odysseus sitten. Laivaa, enemmän kuin miehiäkään, ei

-minulla ole hänelle antaa, mutta neuvoa tahdon, miten hän kotimaahansa

-pääsee."

-

-"Lähetä hänet heti, jos Zeun vihaa välttää tahdot", virkkoi lyhyesti

-Hermes ja lähti.

-

-Kuultuaan Zeun terveiset läksi kaunis nymfi Odysseun luo. Tämä istui

-yhä rantakalliolla katsellen silmät kyynelissä ulapalle ja kaivaten

-kotiaan. Hänen luokseen astui nyt kookas jumalatar:

-

-"Poloinen, oi, pyyhi kyyneleesi, laatkoon suuri surusi, kotiisi sinut

-nyt kulkemaan lähetän. Käy, kaada tuolta suuria puita, laadi niistä

-lautta ja korkealle rakentaos lautan kansi. Eväitä, vettä ja viiniä

-sinulle mukaasi annan, vaatteita saat, vieläpä myötätuulen lähetän

-sinua kotiisi saattamaan."

-

-Jumalattaren sanat kuultuaan säpsähti kovia kokenut sankari, nousi ja

-lausui:

-

-"Oi, jumalatar, mitä mielessäsi hautonetkaan tällaista puhuessasi?

-Totta et voine tarkoittaa. Onhan mahdotonta moisella aluksella kulkea

-pohjattomien syvyyksien yli, koska usein oikea laivakin tuhoutuu,

-vaikka Zeus suotuisat tuuletkin suo. Siksipä en alukseen astu, ellet

-pyhällä valalla vanno totta tarkoittavasi."

-

-Silloin hymyili ihana Kalypso ja hyväillen hiljaa Odysseun poskea hän

-virkkoi:

-

-"Olethan itse niin rehellinen, miten saattaakaan mieleesi moista

-juolahtaa! No, kuulkoon sitten sekä maa että yllämme kaareutuva taivas

-kuin myös allamme virtaava Styx valani. Pahaa en sinulle suo, vaan

-annan sinulle neuvon, johon itsekin sinun asemassasi ryhtyisin. Sillä

-katso, rinnassani sykkii sydän lämmin ja armelias eikä kylmä,

-rautainen, kuten kenties luulet."

-

-Kookkaana läksi hän astumaan kohti asuntoaan Odysseun seuratessa.

-Kultatuolin hän Odysseulle asetti ja herkullisia ruokia hänelle

-tarjosi, niitä, joita ihmislapset syövät. Mutta itse hän nautti

-jumalain ruokia ambrosiaa ja nektaria. Syötyään Kalypso virkkoi:

-

-"Viisas Odysseus, Laerteen jalo poika, kotiisiko siis palata aiot? No

-niin, onnea vain sinulle toivotan. Mutta jos tietäisit, mitkä

-kärsimykset sinua matkalla tulevat kohtaamaan, jäisit ainiaaksi

-luokseni. Ikävöit armasta puolisoasi, mutta sekä koossa että

-ihanuudessa kykenen hänen kanssaan kilpailemaan, sillä tuskinpa

-kuolevaiset voivat vetää vertoja kuolemattomille jumalille."

-

-"Ällös pahastu, korkea jumalatar", vastasi Odysseus. "Oi, tiedänhän

-hyvin, ettei Penelope sinulle vertoja vedä. Hän on kuolevainen nainen,

-sinä kuolematon, iäti nuori. Mutta sittenkin ikävöin kiihkeästi

-kotiini. Jos jumalat minut jälleen haaksirikkoon saattavat, kestän

-senkin, olenhan jo paljon oppinut kärsimään sekä maalla että merellä,

-kunhan vain kerran kotini saavutan."

-

-Seuraavana aamuna varhain pukeutui Odysseus viittaansa. Kalypsokin otti

-ihanan, hopeanhohtoisen pukunsa, solmi uumilleen kultavyön ja levitti

-kutreilleen koristeisen huntunsa. Senjälkeen hän alkoi järjestellä

-vieraansa poislähtöä. Hän antoi Odysseulle kaksiteräisen kuparikirveen,

-jonka varsi oli ihmeellisesti koristettu ja terään taidokkaasti

-kiinnitetty. Vielä hän antoi säihkyvän tapparan ja neuvoi sitten tien

-saaren korkeille huipuille, joilla kasvoi mahtavia poppeleita ja

-taivasta tavoittelevia honkia, kuivia, laivapuiksi erinomaisia. Tien

-opastettuaan palasi jumalatar kotiinsa, mutta Odysseus ryhtyi

-reippaasti työhön, kaatoi kaksikymmentä puuta, veisti ja tasoitteli

-niitä, kuten kirvesmiehet tekevät. Saatuaan vielä Kalypsolta kairan,

-hän liitti salavaarnoilla hirret lujaksi laivaksi. Pohjan hän teki yhtä

-laajan kuin laivanrakentajat kauppalaivoihin tekevät. Sitten hän asetti

-kaaripuut tiheitten tukien varaan, kiinnitti lankut, pystytti maston ja

-liitti siihen raakapuun, laati peräsimen ja asetti ympäri aluksen

-pajupunokset kovien aaltojen varalle. Viimeksi sai laiva hyvän

-pohjalastin. Jumalatar antoi vielä kutomaansa kangasta oivallisiksi

-purjeiksi.

-

-Neljän päivän kuluttua oli työ valmis. Viidentenä hän astui alukseensa

-saatuaan kylvyn jälkeen Kalypsolta vienotuoksuiset vaatteet. Vielä

-viimeiseksi lahjakseen oli jumalatar pannut mukaan kolme täyttä säkkiä.

-Yhdessä oli vettä, toisessa viiniä ja kolmannessa matka-eväitä.

-Suotuisan tuulen puhaltaessa Odysseus nosti iloisena purjeensa ja

-tarttui peräsimeen ohjaten laivansa ulapalle. Uni ei öisin hänen

-silmiinsä tullut, sillä hän tarkaten tähysi tähtien teitä, plejaadien

-ja Otavan hidasta kulkua ja isoa karhua, jota myös vaunuiksi sanotaan

-ja joka aina taivaalla risteillen metsästäjä Orionia väijyy. Kalypso

-oli näet antanut hälle neuvon kulkea koko ajan niin, että nämä

-tähtisikermät ovat vasemmalla puolella. Seitsemäntoista päivää hän oli

-jo purjehtinut, kun hän kahdeksantenatoista huomasi fajakien maan

-sumuisten vuorten kohoavan taivaanrannalle.

-

-Mahtava Poseidon oli jo palannut Etiopian maasta uhrijuhlilta. Nyt hän

-seisoi Solymian vuorilla katsellen merelle ja huomasi silloin Odysseun

-purjehtivan siellä. Hän vihastui silloin entistään enemmän ja itsekseen

-päätään pudistaen puhui:

-

-"Jopa jotakin! Jumalat ovat minun Etiopiassa vieraillessani näkyneet

-päättäneen pelastaa Odysseun. Hän on jo lähellä fajakien rantaa ja

-kohtalo on määrännyt, että hänen tuskansa loppuvat hänen sinne

-saavuttuaan. Mutta ennen sitä hän saakoon vielä kylliksi kurjuutta

-kärsiä!"

-

-Sen sanottuaan hän peitti pilvivuorilla taivaan, ja tarttuen

-kolmihaarukkaansa sekoitti merta, lähetti tuulispäitä liikkeelle ja

-peitti sekä taivaan että maan niin sakeaan sumuun, että sysimusta yö

-verhosi kaiken. Itä- ja etelätuulet puhalsivat, länsi ulvoi ja

-pohjoinen nostatti mahtavasti ärjyvät aallot.

-

-Ei jaksanut enää Odysseus toivoa mitään, vaan voimatonna valitti:

-

-"Voi minua! Mihin, raukka, lopulta joutunenkin? Nyt uskon Kalypson

-totta puhuneen hänen sanoessaan, että ennen kotiin tuloani tulee

-kärsimysteni mitta kukkuroilleen. Katsos, Zeus on peittänyt taivaan

-pilviin ja nyt hän lähettää hirmumyrskyn merelle! Mitä hirveintä

-kuolemaa kohden kuljenkaan! Kolmin, oi, nelin kerroin onnellisempia

-ovat ne kreikkalaiset, jotka saivat kaatua Ilionin tantereilla atridien

-puolesta taistellessamme. Olisinpa minäkin siellä päiväni päättänyt,

-olisinpa määräni sinä päivänä saavuttanut, jolloin kaatuneen Akilleun

-vieressä seisoessani troialaisjoukot kohdistivat keihäs-sateensa

-minuun! Silloin olisi minut juhlallisesti haudattu ja nimeni olisi

-jälkipolville säilynyt. Nyt minua vain kurja kuolema odottaa."

-

-Samassa tuli hirveä tuulispää, joka kietoi aluksen kokonaan

-liepeisiinsä ja riuhtasi Odysseun irti peräsimestä. Yht'äkkiä yhtyivät

-monet tuulet, katkaisivat keskeltä poikki maston, viskasivat purjeet ja

-peräsimen kauas yli vaahtopäisten aaltojen ja pyyhkäisivät Odysseun

-mereen, jossa hän pitkän aikaa ajelehti voimatta päätänsä nostaa.

-Vihdoin hän sai suolaisen veden suustaan ja läksi uiden ponnistelemaan

-alushylkyänsä kohti. Sinne hän pääsikin, mutta aallot viskelivät sitä

-yhä hurjasti. Milloin sillä pohjoinen leikki heitellen sitä yli

-aaltojen lakkapäiden, kunnes etelätuuli vuorostaan otti sen eteenpäin

-heittääkseen. Toisinaan siitä taas länsi- ja itätuuli kiistelivät.

-

-Silloin näki Odysseus-paran Ino, entinen ihmislapsi, nyt meren

-rakastettu Leukotea-niminen jumalatar. Säälien harhailevan hätää hän

-nousi lokkina aalloista, istahti aluksen laidalle ja virkkoi:

-

-"Poloinen, miksi sinua Poseidon yhä vainoaa ja kaikin tavoin tuhota

-koettaa? Hengiltä ei hän sinua saa, vaikka miten kovasti yrittäisi. Tee

-nyt kuten käsken. Riisu vaatteesi, jätä aluksesi oman onnensa nojaan ja

-pyri uiden fajakien maahan, johon kohtalo on määrännyt sinut

-pelastumaan. Tästä saat huntuni, sido se rinnallesi, silloin ei sinun

-tarvitse enää kuolemaa eikä kärsimyksiä peljätä. Ja vasta sitten, kun

-kätesi tapaa lähimmän rannan, irroita huntu vyöltäsi ja heitä se kasvot

-poiskäännettyinä läikkyvään mereen."

-

-Sanoi, jätti Odysseulle huntunsa ja sukelsi vesilinnun tavoin mereen,

-sinne kadoten.

-

-Mutta paljon kärsinyt Odysseus ei luottanut hänen sanoihinsa, vaan

-arveli itsekseen:

-

-"Voi minua! Ehkäpä jumalat ovat jälleen asettaneet ansan kehoittaessaan

-minua jättämään alukseni. Tuolla kaukana siintää maa, jonne hän käski

-minun uida. Vielä en purttani jätä, en, niin kauan kuin on pirstalekin

-jäljellä. Sitten vasta lähden uimaan, kun aallot alukseni särkevät, kun

-en enää muuta keinoa keksi."

-

-Mutta hänen näin miettiessään nostatti Poseidon hirmu-aallon,

-jättiläiskokoisen. Se vyöryi raskaana Odysseun alukseen ja hajoitti sen

-lopullisesti kuin tuuli akanat. Nopeasti hypähti Odysseus irtautuneen

-hirren päälle, ratsasti sillä kuin hevosella, repi kiireesti Kalypson

-loisto-vaatteet yltään, sitoi hunnun vyölleen ja heittäytyi suin päin

-mereen. Mutta huomattuaan sen nyökäytti Poseidon päätään, puhellen

-itsekseen:

-

-"Kas niin, harhaile nyt merellä, kunnes maan saavutat. Varmaankin tämän

-surkeuden tulet ikäsi muistamaan."

-

-Ja jumala läksi Aigaihin, jossa hänellä oli komea templi.

-

-Nyt riensi Atene Odysseulle avuksi. Hän käski tuulia levolle, jättäen

-yksin pohjoisen liikkeelle, ja raivaten tietä Odysseulle koetti hän

-saattaa hänet fajakien maalle.

-

-Kaksi yötä ja kaksi päivää Odysseus ajelehti aalloilla usein jo

-kuolemaa odottaen. Kolmantena päivänä tyyntyi tuuli. Silloin hän näki

-maan kohoavan edessään ja hänet valtasi samanlainen rajaton riemu, mikä

-valtaa kauan sairaana maanneen isän pojat, jotka ilokseen näkevät hänen

-jälleen tervehtyvän. Voimakkain vedoin hän ui rantaa kohti ja oli jo

-niin lähellä, että huuto olisi rannalle kuulunut, kun äkkiä nousi

-uudelleen hirveä myrsky. Aallot peittivät vaahdollaan lähikalliot, eikä

-missään näkynyt satamaa, ei suojaista paikkaa, äkkijyrkkinä vain rannat

-kohosivat. Voimatonna ja alakuloisena hän valitti:

-

-"Onneton, onneton! Jo salli Zeus minun nähdä kaivatun maan, mutta

-jyrkkänä nousee ranta, ei jalansijaa missään ja allani pohjaton meri.

-Minä hetkenä tahansa paiskaa aalto minut kallioihin murskaksi, jos ylös

-täältä yritän; jos taas uin etsimään loivempaa rantaa, saattaa myrsky

-uudelleen ajaa minut ulapalle tai lähettää demooni syvyyksistä

-meripedon kimppuuni."

-

-Näin hänen miettiessään tuli suuri aalto, joka kuljetti häntä

-kallioista rantaa kohti. Nyt olisi hän varmasti murskautunut, ellei

-Atene olisi herättänyt hänen mielessään ajatusta kietoa kätensä

-aalloista esiinpistävän kalliokielekkeen ympärille ja pidellä siitä

-kiinni, kunnes aalto jälleen vyöryi takaisin. Mutta aalto palasikin

-uudelleen, vyöryi hänen ylitseen ja heitti hänet verissä käsin kauas

-ulapalle. Sinne hän olisi vastoin kohtalon säädöstä jäänyt, ellei Atene

-olisi taas häntä neuvonut uimaan aallon rinnalla rantaa kohti. Nyt hän

-näki ihanan, kalliottoman rannan, jonka kaunis joki mereen laskiessaan

-halkaisi. Silloin nousi Odysseun rinnasta hiljainen rukous:

-

-"Ken lienetkin, kauan kaivattu valtias, luoksesi tulen, suojaa sinulta

-etsin Poseidonin vihaa välttääkseni. Suuri joki, eteesi polvistun,

-armahda minua harhailevaa ihmislasta!"

-

-Joki, säälien Odysseuta, hiljensikin juoksuaan, se asetti aaltonsa ja

-nyt pääsi uupunut sankari vaivatta rantaan. Mutta rannalle saavuttuaan

-hän vaipui voimatonna tainnoksiin hietikolle, sillä meri oli vienyt

-kaiken hänen kestävyytensä. Koko ruumis oli ajetuksissa ja vesi virtasi

-suusta ja sieraimista.

-

-Herättyään hän heti sieppasi jumalattaren antaman hunnun ja heitti sen

-virtaavaan jokeen. Virta vei sen mereen ja siellä sen Ino heti otti.

-Mutta Odysseus vaipui rannan kaislikkoon polvilleen ja syleili

-riemuissaan maata. Yhä kuitenkin täytti huoli hänen mielensä ja hän

-mietti:

-

-"Mitähän vielä saanenkaan kärsiä! Jos tähän jään, lopettavat aamun

-kosteus ja pureva kylmä heikot voimani. Jos taas metsikköön menen ja

-jossain pensaitten suojassa lämpimän leposijan löydän, joudun helposti

-metsänpetojen saaliiksi."

-

-Punnittuaan sinne tänne päätti hän sittenkin metsästä etsiä suojaisaa

-paikkaa. Sellaisen hän löysikin kahden tuuhean, toisiinsa kiinni

-kasvaneen puun lomassa lähellä virtaa. Sinne ei kylmä aamutuuli pääsisi

-tunkeutumaan, eivät auringon säteet paistamaan, eikä edes sade jaksaisi

-raivata tietä tuuheitten oksien lomitse. Sieltä Odysseus haki suojaa,

-sinne hän vuoteensa valmisti, ja niin runsaasti siellä oli varisseita

-lehtiä, että ne olisivat pari, jopa kolme miestä talvipakkasessakin

-verhonneet. Iloisena katseli Odysseus vuodettaan, ja paneutuen levolle

-veti hän suuren joukon lehtiä peitteekseen, ja Atene vuodatti suloisen

-unen hänen silmiinsä.

-

-

-

-

-KUUDES RUNO.

-

-

-Uupuneena lepäsi kovia kokenut, jalo Odysseus piilopaikassaan. Sillä

-aikaa läksi Atene fajakien kaupunkiin.

-

-Fajakit olivat ennen asuneet laajalla Hyperian tasangolla kyklopien

-ilkeän kansan naapureina. Mutta tämä naapuruus alkoi käydä liian

-raskaaksi, sillä kyklopit tekivät tuon tuostakin heidän maahansa

-ryöstöretkiä. Nausitoos-sankari johti silloin kansansa sieltä pois

-etäiselle Skherian saarelle. Tänne hän rakensi kaupungin, pystytti sen

-ympärille muurin ja kohotti temppelin jumalille. Nyt oli kuolo hänet jo

-saavuttanut ja vienyt Hadeeseen, ja kuninkaana hallitsi nykyään viisas

-Alkinoos. Hänen palatsiaan läheni nyt kirkaskatseinen Atene, miettien,

-miten hän saisi toimitetuksi Odysseun kotia. Jumalatar astui kuninkaan

-tyttären Nausikaan upeaan huoneeseen.

-

-Varreltaan ja muodoltaan oli Nausikaa kuolemattomain jumalain

-kaltainen, ja ihania olivat ne hovineidotkin, jotka lepäsivät Nausikaan

-oven edessä.

-

-Perille tultuaan pysähtyi Atene Nausikaan läheisimmän ystävän sekä

-ikä- ja kasvintoverin, Dymaan tyttären, hahmoisena ja lausui:

-

-"Jopa olet huolimaton, Nausikaa! Kaikki komeat vaatteesi ovat

-pesemättä, kohta häitäsi vietetään, ja silloin sinun tulee jaella niitä

-hääjoukolle. Se tekee sinut kuuluisaksi. Siksipä lienee viisainta heti

-aamulla pyytää isältäsi muulit ja vaunut. Minä lähden kanssasi sinua

-auttamaan. Ajamme meren rantaan pesemään, sinne on liian pitkä matka

-jalan astua."

-

-Tämän neuvon annettuaan läksi Atene Olympolle, jumalien ihanaan

-asuntoon, jossa ei konsaan myrsky raivoa eivätkä sateet lankea ja jota

-ei myöskään lumi milloinkaan peitä, vaan jossa ilma on aina sumuton ja

-kaikkea valaisee hohtava kirkkaus. Siellä viettävät jumalat autuasta

-elämätään.

-

-Aamun koittaessa riensi ihana, viittapukuinen Nausikaa palatsin salien

-läpi vanhempainsa luo ihmetellen untaan. Hän tapasikin sekä isänsä että

-äitinsä. Äiti istui neitojensa keskellä lieden ääressä purppurarihmaa

-kehräämässä, isä oli ovella lähdössä ruhtinaitten käräjiin, jonne

-uljaat fajakit olivat häntä pyytäneet. Rakkaan isänsä luo astui neito

-virkkaen:

-

-"Isä, anna minulle vaunut, tilavat ja korkeapyöräiset, lähteäkseni

-virralle vaatteitten pesuun. Sinun täytyy ylhäisten kokouksissa kantaa

-puhtaita vaippoja, ja entäs viisi veljeäni, joista kolme on vielä

-kukoistavaa nuorukaista, hekin tarvitsevat leikeissä vastapestyjä

-vaatteita."

-

-Iloisista häistä ei neito mitään maininnut, mutta isä ymmärsi hänet ja

-sanoi:

-

-"Sekä muulit että vaunut saat, lapseni, mene, mene!"

-

-Palvelijat valjastivat muulit, neidot kantoivat vaunuihin komeita

-vaatteita ja äiti varusti nahkasäkkeihin eväitä sekä tuoksuavaa öljyä

-kylpyä varten. Nausikaa nousi vaunuihin, tarttui ohjaksiin ja pois

-kiitivät muulit vieden muassaan kuninkaan ihanan tyttären neitosineen.

-

-Virralle saavuttuaan he riisuivat muulit valjaista ja veivät ne

-rannalle syömään hunajatuoksuista heinää. Vaatteet he kantoivat virran

-rantakuoppiin, kilvan he niitä jaloin polkivat, tarkoin pesivät ja

-levittivät ne sitten rantakiville kuivamaan. Vielä uituaan ja

-voideltuaan ruumiinsa tuoksuavilla öljyillä istahtivat he kuohuvan

-kosken partaalle aterioimaan ja odottamaan vaatteitten kuivumista.

-Aikansa kuluksi he leikkivät rantaniityllä, tanssivat ja heittelivät

-palloa. Ihana, valkoranteinen Nausikaa itse oli leikin johtajana ja hän

-muistutti siinä karkeloidessaan Artemis-jumalatarta, joka vuorilla

-liikkuen riemuiten ajaa nopeita hirviä takaa. Silloin toiset Zeun

-tyttäret seuraavat häntä leikkien ja Leto, ihanan jumalattaren äiti,

-tuntee povensa ylpeydestä kohoavan nähdessään tyttärensä olevan melkein

-päätään pitemmän muita neitoja ja voittavan heidät kauneudessa.

-

-Pyykki oli jo kuivunut, muulit valjastettu ja neitoset kantaneet

-vaatteet vaunuihin, kun Atene antoi Nausikaan pallon vieriä kuohuvaan

-virtaan. Neitoset huudahtivat ja Odysseus heräsi siihen. Hämmästyneenä

-hän hypähti istumaan ja mietti mielessään:

-

-"Missähän lienen, minkähän kansan pariin olen nyt ajautunut? Lienevätkö

-villejä väkivallan tekijöitä, vai rehellisiä, vieraanvaraisia ihmisiäkö

-ovat? Olin äsken kuulevinani naisten ääniä tai kenties täällä vuorten

-huipuilla ja lähteen silmissä nymfit asustavat. Tai ehkäpä täällä

-sentään onkin oikeitten ihmisten koteja. Olkoon miten tahansa, lähden

-ottamaan asiasta selvää."

-

-Voimakkain käsin hän taittoi lehtevän oksan verhokseen ja läksi

-astumaan kuten nälkäinen leijona, jonka raesade ja myrsky on verille

-piessyt, mutta jonka silmät yhä säihkyvät voimaa. Hirveän näköinen oli

-Odysseus neitoja lähestyessään. Vesi oli hänen ihonsa veriseksi

-sierettänyt ja merisuola peitti koko ruumiin. Neidot pakenivat

-peljästyneinä joka taholle, vain Nausikaa, Alkinoon tytär, jäi Atenen

-rohkaisemana paikoilleen muukalaista odottamaan. Odysseus epäili mitä

-tehdä. Lähenisikö hän neittä syleillen hänen polviaan vai pysähtyisikö

-loitos ja kauniin sanoin pyytäisi vaatteita ja kysyisi tietä

-kaupunkiin. Kotvan mietittyään päätti hän jäädä kauemma ja koettaa

-valituin sanoin liikuttaa neidon mieltä.

-

-"Valtiatar, käännyn rukoillen puoleesi, lienet sitten jumalatar tai

-kuolevainen ihmislapsi", hän alkoi. "Jos taivaitten asukas lienet, olet

-silloin Artemiin, Zeun mahtavan tyttären kaltainen ihanuudessa, jos

-kuolevaisiin kuulut, ovat isäsi ja veljesi onnellisia, sillä

-sinunlaisesi neidon omistamisesta kannattaa ylpeillä. Ja monin verroin

-onnellisempi on se nuorukainen, joka sinua kerran omakseen saa sanoa.

-Ihmisten joukossa en sinun vertaistasi ole konsaan nähnyt. Jumalatar,

-jalkaisi juureen polvistuisin, mutta en uskalla sinua lähestyä. Kova

-kohtalo on minua vainonnut. Kaksikymmentä vuorokautta olen meriä

-ajelehtinut ja nyt joku jumala minut tänne johti. En edes tiedä, missä

-maassa, minkä kansan parissa olen. Katso, paljon olen kärsinyt, sinä

-olet ensimäinen elävä ihminen jonka täällä tapaan, ole minulle

-armollinen. Jos mukanasi on täällä joku vaatekappale, lainaa se

-verhokseni ja palkaksi suokoot jumalat sinulle mitä mielesi halaa,

-suokoon puolison ja kodin, jossa onni ja sopu vallitsee, sillä mikään

-ei ole ihanampaa kuin miehen ja vaimon keskinäinen, horjumaton

-rakkaus."

-

-Nausikaa vastasi hälle:

-

-"Zeus onnenlahjat ihmisille jakaa, kelle onnea, kelle onnettomuutta,

-sekaisin hyville ja pahoille. Sinullekin hän osasi antoi ja sinun on se

-kärsivällisesti kannettava. Mutta koska näyt olevan kunnon ihminen,

-opastan sinut kaupunkiimme, eikä ole sinulta vaatteita enemmän kuin

-muutakaan huolenpitoa puuttuva. Olet joutunut fajakien maahan ja isäni

-on mahtava Alkinoos, fajakien kuningas ja heidän suuruutensa luoja." Ja

-kääntyen neitojensa puoleen hän huusi:

-

-"Pysähtykää toki, miksi pakenette miehen nähtyänne! Luuletteko häntä

-viholliseksi? Ei toki. Kansamme on jumalain suojelema eikä kenkään

-rohkene meitä vastaan nousta. Asummehan sitäpaitsi maan äärellä kaukana

-muista, emmekä heidän kanssaan tekemisiin joudu. Tämä raukka on

-harhaillut merellä, hän tarvitsee apuamme, sillä sekä kerjäläiset että

-vieraat ovat Zeun lähettämiä ja otettavat hänen lahjoinaan vastaan.

-Johtakaa hänet joen rannalle tuulilta suojattuun paikkaan ja kun hän

-siellä on uinut, suokaa hälle ruokaa ja juomaa."

-

-Neidot rohkaisivat mielensä ja tekivät kuten Alkinoon jalo tytär käski.

-Odysseun pestyä ruumistaan peittäneen paksun suolakerroksen ja hänen

-pukeuduttuaan saamiinsa vaippoihin valoi Atene häneen sellaisen

-jumalaisen ylevyyden ja kauneuden, että Nausikaa hämmästyneenä virkkoi:

-

-"Neidot, katsokaa vierastamme! Hän on varmasti jumalain lähettämä.

-Äsken niin ruma ja peloittava, nyt Olympon jumalain vertainen. Jospa

-kerran saisin puolisokseni kutsua miestä, joka on yhtä jumalainen kuin

-tämä! -- Mutta, neidot, tuokaa hänelle nyt ravintoa."

-

-Neidot tottelivat ja hyvällä ruokahalulla Odysseus soikin, eihän hän

-ollut moneen vuorokauteen saanut einettäkään.

-

-Saatuaan vaununsa lähtökuntoon nousi Nausikaa niihin, tarttui ohjaksiin

-ja virkkoi Odysseulle:

-

-"Nyt, muukalainen, lähdemme kaupunkiin, mutta ennen sitä neuvon, miten

-sinun on tehtävä. Niin kauan kuin ajamme maaseutua pelloillaan

-työskentelevien ohitse, on sinun pysyttävä vaunujen jäljessä neitojen

-seurassa, mutta kun kaupunkia lähenemme, on sinun jäätävä läheiseen,

-Atenelle pyhitettyyn lehtoon, sillä en salli ilkeitten ihmisten

-levittävän huhuja siitä, ken olet ja mistä sinut muka hain, sillä

-varmasti moni kuiskaileisi sinun olevan tuleva puolisoni. Vasta sitten

-kuin arvelet meidän ennättäneen kaupunkiin, riennä sinä isäni taloon,

-jonka tunnet siitä, että se on kaikkein komein. Astu reippaasti suoraan

-saliin, jossa isäni istuu nojatuolissaan ja äiti lieden ääressä kehrää

-hienoa purppurarihmaa. Riennä kaikkien ohitse äitini luo, hänen eteensä

-polvistu. Jos äitini on sinulle suosiollinen, silloin koittaa varmasti

-pian kotiinpääsöpäiväsi."

-

-Sen sanottuaan hän löi muuleja, jotka lähtivät kiitämään eteenpäin.

-Ajoittain hän taas hiljensi vauhtia, niin että Odysseus ja neidot

-saattoivat helposti häntä seurata.

-

-Aurinko painui jo länttä kohti, kun he saapuivat pyhään lehtoon. Tänne

-jäi Odysseus rukoillen Atenea:

-

-"Mahtavan Zeun tytär, kuule nyt rukoukseni! Silloin et sitä kuullut,

-kun Poseidon minut haaksirikkoon saattoi. Nyt auta ja suo fajakien

-ottaa minut ystävällisesti vastaan."

-

-Näin hän rukoili. Atene kuuli hänen rukouksensa, vaikkei hän Odysseulle

-näyttäytynytkään. Hänen täytyi olla huomaavainen myös sedälleen

-Poseidonille, joka Odysseuta yhä vihasi.

-

-

-

-

-SEITSEMÄS RUNO.

-

-

-Odysseun siten rukoillessa saapui Nausikaa kuninkaan palatsille. Hänen

-uljaat veljensä riensivät häntä vastaan ja veivät muulit talliin sekä

-kantoivat puhtaat vaatteet sisään. Vanha hoitajatar Eurymedusa valmisti

-kuninkaan tyttärelle tulen takkaan ja asetti aterian pöydälle.

-

-Rukoiltuaan läksi Odysseus astumaan kohti kaupunkia. Atene verhosi

-hänet pilveen, jotteivät fajakit häntä huomaisi, ja kun hän saapui

-kaupungin portille, läheni Atene häntä nuoren tytön muodossa.

-

-"Lapseni, voitko minulle tien kuninkaan kartanoon neuvoa, olen täällä

-vieras, enkä paikkoja tunne?" kysyi Odysseus.

-

-Mielellään lupasi tyttönen opastaa muukalaista, jolle hän lausui:

-

-"Kulkiessasi on sinun oltava aivan vaiti, sillä fajakit eivät ole

-ystävällisiä vieraille. Tämä kansa on merenkulkija-kansaa, merenjumala

-on antanut heille siihen erikoiset lahjat ja heidän laivansa kiitävät

-nopeasti kuin tuuli tai kuni ajatus."

-

-Matkalla oli Odysseulla aikaa ihailla fajakien satamia ja laivoja sekä

-kokouspaikkoja ja oivallisia muureja. Saavuttuaan perille virkkoi opas:

-

-"Tässä on se, mitä etsit. Kuningas viettää siellä par'aikaa suuria

-juhlia, ja sinne ovat kokoontuneet maan mahtavimmat. Mutta astu sinä

-reippaasti ja ujostelematta sisään. Rohkea mies onnistuu aina paremmin,

-vaikka hän olisikin muukalainen. Kaikkein ensin on sinun astuttava

-tervehtimään kuningatar Aretea. Hän on Alkinoon, puolisonsa, läheinen

-sukulainen. Poseidon, mahtava maanjäristäjä, rakastui gigantien

-kuninkaan Eurymedonin tyttäreen Periboiaan, maailman kauneimpaan

-naiseen. Heidän poikansa Nausitoos hallitsi fajakeja. Hänellä oli kaksi

-poikaa, Alkinoos ja Rexenor, mutta Apollon hopeakaarinen jousi surmasi

-vastanaineen Rexenorin. Tältä jäi yksi ainoa lapsi, tytär, Arete, jonka

-Alkinoos valitsi puolisokseen; eikä maailmassa löydy ainoatakaan

-naista, jota hänen miehensä pitäisi suuremmassa arvossa, kuin Alkinoos

-Aretea. Samoin kunnioittavat häntä hänen lapsensa ja koko kansa. Jos

-hän missä liikkuu, kohdellaan häntä kuin jumalatarta konsaan. Hän onkin

-harvinaisen lahjakas nainen ja usein jättävät miehet riitansa hänen

-ratkaistavakseen. Jos hänen suosionsa saavutat, on menestyksesi varma."

-

-Sen sanottuaan poistui Atene, läksi Maratoniin ja sieltä Atenaan.

-Odysseus läksi astumaan kohti Alkinoon palatsia, mutta täällä hän

-pysähtyi hämmästyneenä nähdessään sen loiston ja komeuden. Seinät

-olivat lattiasta kattoon kuparista, patsaat siniteräksestä. Ovien

-kamanat olivat kultaa ja pihtipielet hopeaa, kynnykset kuparia.

-Hopeasta olivat ovien kukkakoristeet ja kullasta raskaat rengasrivat.

-Kahden puolen ovia oli itse Hefaiston takomat kulta- ja hopeakoirat,

-jotka eivät milloinkaan väsyneet vartiatoimessaan. Mukavia istuimia oli

-seinävierillä ja niitä verhosivat arvokkaat, naisten kutomat matot.

-Näillä istuivat kansan ruhtinaat juhlien aikana. Salissa oli kultaisia

-poikain kuvia, kaikilla käsissä palavat soihdut, jotka pimeän tullen

-juhlivia valaisivat. Viisikymmentä naista oli aina työssä viljaa

-jauhamassa, toiset viisikymmentä istuivat kuin poppelin lehdet

-oksallaan vier'vierekkäin kankaita kutomassa tai rihmaa kehräämässä.

-Palatsin ympärillä oli mitä ihanin puutarha, jossa oli hedelmiä ympäri

-vuoden, kesin talvin. Sen vieressä levisi suuri viinitarha ja

-ylt'ympärillä aukenivat iäti kukkivat niityt.

-

-Ihailtuaan kaikkea tätä ihmeellistä loistoa ja rikkautta astui Odysseus

-sisään. Salissa valmistivat vieraat viimeistä uhria, joka tavallisesti

-kuului Hermeelle. Kukaan heistä ei huomannut sisään astuvaa vierasta,

-yhä verhosi Atenen näkymättömäksi tekevä utuvaippa hänet. Vasta

-polvistuttuaan Areten eteen haihtui verho ja salissa kaikki katsoivat

-hämmästyneinä polvistuvaa vierasta. Mutta Odysseus lausui:

-

-"Arete, Rexenorin ihailtu tytär, sekä sinun että puolisosi ja myös

-kaikkien vieraittenne edessä polvistuu onneton mies apua ja turvaa

-anoen. Suokoot jumalat teille kaikille runsaasti onnea ja teidän

-lapsenne eläkööt rikkaina ja kunnioitettuina. Kuulkaa, minua poloista

-auttakaa ja kotimaalleni ohjatkaa!"

-

-Sen sanottuaan nousi Odysseus ja istuutui lieden tuhkaan vastausta

-odottaen. Kotvan aikaa istuivat kaikki hiljaa, kunnes vanhin joukosta,

-viisas ja jalosydäminen Ekheneos puhkesi puhumaan:

-

-"Alkinoos, ei ole sopivaa antaa vieraan tuolla istua. Me tässä kaikki

-odotamme, että kohtelisit häntä ystävällisesti, tarjoaisit

-hopeakoristeisen tuolin ja käskisit vierasta ruualla itseään

-virkistämään."

-

-Heti täyttikin Alkinoos vanhuksen toivomuksen ja johdatti Odysseun

-istumaan viereensä lempipoikansa, miehekkään Laodamaan paikalle ja

-kehoitti tuomaan uhriviinejä, sillä nyt oli uhrit suoritettava Zeulle,

-vieraitten suojelijalle. Sen päätyttyä virkkoi hän vieraille:

-

-"Kuulkaa, te fajakien ruhtinaat, mitä ajattelen! Lopetamme nyt juhlamme

-täksi illaksi, mutta huomenna saapukaa jälleen. Silloin pidämme suuret

-juhlat ja neuvottelemme, miten saamme vieraamme onnellisesti kotiinsa.

-Sinne kun on saapunut, olkoot Osattaret, elonlangan kehrääjät, hänen

-kohtalonsa määrääjinä, me emme silloin enää hänen elämäänsä puutu.

-Kenties hän on joku jumalista, joka on luoksemme vierailulle saapunut.

-Ovathan jumalat ennenkin luonamme vierailleet, koska olemme kuten

-kyklopit ja gigantit sukua jumalille."

-

-Odysseus vastasi siihen:

-

-"Karkoittakaa moiset aatokset mielestänne! Kuolevaisten ihmislasten

-joukkoon kuulun ja aniharva heistä on niin paljon tuskia kärsinyt kuin

-minä. Mutta huolimatta monista kärsimyksistä pyydän sinulta ravintoa ja

-sitten anon teitä johtamaan minut kotimaalleni."

-

-Vieraat läksivät kukin kotiinsa, Odysseus jäi saliin istumaan Alkinoon

-ja Areten pariin. Valkohipiäinen Arete oli huomannut Odysseun puvun

-tutuksi ja ihmetellen hän kysyi, mistä Odysseus oli hänen valmistamansa

-vaatteet saanut. Silloin Odysseus kertoi, miten hän haaksirikkoisena

-oli Ogygiaan Kalypson vieraaksi joutunut ja miten hän vihdoin,

-seitsemän pitkää vuotta siellä ikävöityään, oli monien tuskien jälkeen

-joutunut vieraan virran rannalle ja siellä kohdannut jalon Nausikaan.

-

-"Muukalainen, väärin teki tyttäreni sinut tielle jättäessään, miksei

-hän tuonut sinua kotiin asti?" puhui Alkinoos.

-

-"Ällös tytärtäsi soimaa, kuningas, hänessä ei syytä ole. En sallinut

-hänen neitojensakaan perille asti minua opastaa, arvelin sinun

-saattavan siitä pahastua", virkkoi Odysseus.

-

-"Niin pikavihainen en ole, ystäväni. Mutta jospa Zeus ja muut suuret

-jumalat sallisivat sinun jäädä tänne, tyttäreni sinulle puolisoksi

-antaisin ja rikkauksia niin paljon kuin tarvitsisit. Vasten tahtoasi en

-sinua kuitenkaan pidättää tahdo, vaan huomenna lähetän sinut kotiisi.

-Huoletta saat nukkua laivassamme koko matkan, perille sinut mieheni

-saattavat, vaikkakin kotisi olisi kaukana kuin Euboea, jonka sanotaan

-olevan kaukaisimman maan. Sielläkin ovat mieheni olleet Radamantoa

-sinne saattaessaan. Mennen tullen heiltä kului vain yksi päivä, se jo

-osoittanee sinulle sekä laivojeni että miesteni kykeneväisyyden."

-

-Riemu valtasi Odysseun kuninkaan lupauksen kuultuaan ja rukoukseen

-taipui hänen sydämensä:

-

-"Suuri Zeus, salli Alkinoon lupauksen täyttyä ja suo hänelle palkaksi

-runsaasti kunniaa!"

-

-Arete kääntyi neitojensa puoleen kehoittaen heitä valmistamaan

-vieraalle purppurapeitteisen vuoteen. Neidot läksivät heti soihdut

-käsissä täyttämään kuningattarensa käskyä ja palasivat hetken kuluttua

-takaisin, kehoittaen:

-

-"Nouse, vieras, vuoteesi odottaa sinua!"

-

-Mielellään läksikin uupunut Odysseus levolle ja Alkinoos poistui Areten

-kera palatsin sisäsuojiin.

-

-

-

-

-KAHDEKSAS RUNO.

-

-

-Aamun ruskottaessa nousivat sekä Alkinoos että Odysseus vuoteiltaan ja

-riensivät alas kaupungin rantatorille, jossa fajakien kokouspaikka oli.

-Atene kulki toisen ruhtinaan luota toisen luo kuninkaan airuen

-muodossa, kehoittaen kaikkia rientämään kokoukseen, jossa keskustellaan

-eilen saapuneen oudon vieraan kotiinsaattamisesta.

-

-Pian täyttyivätkin torin kivi-istuimet ja ihaillen silmäilivät fajakit

-Odysseuta, jonka kasvoille ja koko olentoon Atene valoi ihastuttavan

-kauneuden, teki hänet muita kookkaamman ja voimakkaamman näköiseksi,

-saadakseen kaikki häneen ihastumaan ja tehdäkseen hänet voittajaksi

-niissä leikeissä, joihin fajakit tulevat häntä vaatimaan.

-

-Kun kaikki olivat kokoontuneet, alotti Alkinoos kokouksen sanoen:

-

-"Miehet, fajakien ruhtinaat! Eilen saapui luoksemme muukalainen, josta

-en vielä tiedä, ken hän on ja mistä hän tulee. Mutta hän pyytää opasta

-kotiin päästäkseen. Ei vielä koskaan ole yksikään meiltä apua pyytänyt

-vieras kieltävää vastausta saanut, siksipä olkaamme nytkin avuliaita.

-Viisikymmentä kaksi parasta nuorukaista varustakoon nopean aluksen ja

-saatuaan aironsa paikalleen tulkoot palatsiini aterioimaan. Ja nyt

-pyydän teitä kaikkia seuraamaan minua, juhlat odottavat. Älköön kukaan

-kieltäytykö, ja kutsuttakoon myös Demodokos, jolle jumalat ovat

-ihmeellisen laulun lahjan suoneet."

-

-Sen sanottuaan läksi kuningas toisten seuraamana. Viisikymmentä kaksi

-nuorukaista riensi laittamaan alusta kuntoon. He nostivat purjeet ja

-sitoivat airot paikoilleen nahkahihnoihinsa. Laskettuaan ankkurin he

-astuivat kuninkaan luo, joka antoi heille kaksitoista lammasta,

-kahdeksan sikaa ja kaksi härkää juhla-ateriaa varten.

-

-Juhlan alkaessa talutti palvelija sisään taitavan laulajan, jolle

-laulun jumalatar oli paljon antanut, mutta jolta hän sensijaan oli

-kalliin lahjan, silmien valon, ottanut. Laulaja talutettiin korkean

-pilarin juurelle istumaan. Hänen viereensä pantiin pöytä, jolla oli

-sekä ruokia että viiniä, ja harppu ripustettiin lähelle naulaan, käden

-ulottuville.

-

-Jumalatar johti nyt Demodokoon mieleen sankarilaulut urostöistä, joita

-taivaasta maahan ylistetään. Hän lauloi Odysseun ja Akilleun riidasta

-ja Agamemnonista, joka iloitsi heidän epäsovustaan, sillä Pythia oli

-kerran ennustanut sen riidan tietävän sodan loppua.

-

-Laulu vaikutti syvästi Odysseuhun. Hän veti laajan vaippansa liepeen

-kasvojensa peitteeksi, sillä hän ei tahtonut näyttää vieraille

-kyyneleitään. Laulajan lopetettua tarttui Odysseus pikariinsa ja uhrasi

-jumalille. Mutta kun ruhtinaat kehoittivat laulajaa jatkamaan, peitti

-hän jälleen kasvonsa ja syvä huokaus kohosi hänen rinnastaan. Muut

-eivät sitä huomanneet, mutta vieressä istuva Alkinoos piti vierastaan

-silmällä. Laulun tauottua kuningas virkkoi:

-

-"Nyt olemme saaneet kuulla paljon kaunista, käykäämme nyt leikkeihin,

-jotta vieraamme saa kotonaankin kertoa kunnostamme nyrkkeilyssä,

-painissa, hypyssä ja juoksussa."

-

-Kaikki suostuivat mielellään ehdotukseen ja läksivät kilpakentälle,

-jonne kohta kokoontui tuhatlukuinen katselijajoukko. Fajakien etevimmät

-uroot ottivat kilpailuihin osaa. Heidän joukossaan oli myös Alkinoon

-kolme poikaa: Laodamas, Halios ja Klytoneeos.

-

-Kilpailujen päätyttyä virkkoi Laodamas:

-

-"Ystävät, kysykäämme vieraaltamme, eikö hänkin haluaisi kilpailuihin

-ottaa osaa. Koko hänen vartalonsa, kätensä, rintansa ja etenkin

-voimakas niskansa todistavat hänen olevan voimakkaan, ellei raivoava

-meri ole kaikkia hänen voimiaan heikontanut."

-

-Toiset kehoittivat innostuneina puhujaa kääntymään vieraan puoleen ja

-hän tekikin niin:

-

-"Kunnioitettu vieraamme, etkö tahtoisi ottaa sankarileikkeihimme osaa?

-Varmasti olet niihin perehtynyt, eikä mies voi muualla itselleen

-suurempaa mainetta niittää kuin kilpakentällä käsin ja jaloin. Siis

-tule! Heitä huolesi pois, kohta koittaa kotimatkasi, laiva jo valmiina

-odottaa ja miehet ovat lähtöön varustautuneet."

-

-Mutta Odysseus vastasi:

-

-"Miksi sellaista minulta pyydät? Kärsimykseni ovat olleet liian suuret,

-mieltäni murheet painavat ja kotiani kipeästi kaipaan."

-

-Silloin ivasi häntä Euryalos, eräs fajakien etevimmistä:

-

-"Niin, ethän ole edes kilpailijan näköinenkään, jotain rikkauksia

-etsivää kauppiasta tai laivamiestä paremmin muistutat."

-

-Harmistunein katsein silmäili Odysseus puhujaa ja vastasi hänelle:

-

-"Puhut sopimattomasti, nuorukainen. Samalle ihmiselle eivät jumalat ole

-kaikkia lahjojaan jakaneet. Ken on saanut voimaa, ken suuren

-ymmärryksen, ken taas puhujalahjan. Monelle, jonka ulkomuoto on

-vähäpätöinen, ovat jumalat antaneet kaunopuheisuuden suuren lahjan.

-Missä tahansa hän kulkee, saa hän ihailua osakseen. Toinen taas on

-saanut ulkonaisen kauneuden, mutta hänen puheestaan puuttuu viehätys.

-Niin on sinunkin laitasi. Varreltasi olet komea kuin jumala, mutta

-ymmärryksesi ei näy sille vertoja vetävän. -- Sanasi koskivat. Niin

-tottumaton urheiluun en ole kuin luulet; olinpa miesten parhaita ennen,

-mutta sodat ja meren valta ovat voimiani vähentäneet. Mutta sittenkään

-en tahdo kilpailusta kieltäytyä. Koettakaamme!"

-

-Samassa hän tarttui, vaippaansa riisumatta, suurimpaan diskoon ja

-heitti sen kauas katselijoitten päitten yli. Diskon vinkuen kiitäessä

-ilmassa kumartuivat katselijoitten päät alas, mutta se lensi kauas yli

-maalin.

-

-Atene itse fajakialais-miehen muodossa asetti merkin siihen, mihin

-diskos putosi ja lausui:

-

-"Kas niin, vieras, sepä vasta heitto! Rohkeutta vain, ei täällä kenkään

-sinua voittamaan kykene!"

-

-Odysseus, iloissaan tuntemattoman ystävällisistä sanoista, lausui:

-

-"Nyt, nuorukaiset, tulkaa koettamaan, ken teistä heittää diskos-kiekon

-yhtä pitkälle tai kenties pitemmälle. Tai jos muita leikkejä mielitte,

-olen niihinkin valmis. Kaikkien muitten kanssa kilpailuun ryhdyn,

-paitsi Laodamaan, joka on isäntäni, sillä huonosti tekee se, joka

-isäntänsä kanssa kilpailuun käy. -- Aivan kykenemätön en urheilussa

-lie, osaanpa joustakin jännittää. Taistellessamme Troian edustalla oli

-Filokteetes ainoa, joka minut siinä voitti, ja keihästä heitän kuin

-muut nuolta. Ainoastaan kilpajuoksussa epäilen voimiani. Ruuan puute ja

-meren myrskyt ovat minua liiaksi heikontaneet."

-

-Odysseun vaiettua vallitsi hetken ajan täydellinen hiljaisuus. Sen

-katkaisi Alkinoos:

-

-"Oikein, vieras! Tästä lähin ei sinua kenkään uskalla ivata eikä

-pilkata. Mutta me emme ole nyrkkeilijä- emmekä painijakansaa.

-Kilpajuoksussa ja soudussa on meidän taitomme. Mutta nyt tahdomme

-näyttää mihin pystymme, jotta kerran kotonasi, puolisosi ja lastesi

-parissa istuessasi, voit niistä heille kertoella. Olemme elämänhaluista

-kansaa, rakastamme juhlia, soittoa ja tanssia. Paraat tanssijamme

-käykööt taitoaan näyttämään!"

-

-Yhdeksän kilpailujen järjestäjää riensi heti esiin, tasoitti kentän ja

-valmisti siihen tilaa. Samassa tuotiin Demodokoon harppu ja sokea

-soittaja talutettiin joukon keskelle. Heti kokoontui ympärille joukko

-nuorukaisia, jotka alottivat tanssin, ja ihastuneena katseli Odysseus

-heidän ihmeellistä notkeuttaan.

-

-Nyt alkoi Demodokos uudelleen näppäillä harppuaan ja lauloi Afroditeen

-ja Ares jumalan rakkaudesta:

-

-Ares, sodan jumala, oli rakastunut ihanaan kauneuden ja rakkauden

-jumalattareen Afroditeen, joka oli ruman ja ontuvan takomataiteen

-valtiaan Hefaiston puoliso. Isännän poistuttua kotoaan riensi Ares

-rakastettuaan tapaamaan. Auringon jumala Helios oli kuitenkin huomannut

-Afroditen uskottomuuden ja ilmoitti siitä Hefaistolle. Tämä raivostui

-sen kuullessaan ja päätti kostaa rakastuneille. Pajassaan hän takoi

-verkkoja, hienoja kuin hämähäkin seitti, mutta niin sitkeitä, ettei

-niitä poikki saanut. Taidokkaasti hän kiinnitti niitä huoneeseensa,

-niin ettei niitä kenkään huomannut. Luvattuaan lähteä lempisaareensa

-Lemnoon jätti hän kotinsa. Huomattuaan hänen lähtönsä riensi Ares

-jälleen jumalattaren luo, mutta silloin kietoutuivat verkot niin

-lujasti heidän ympärilleen, etteivät he voineet kättään liikuttaa.

-Kuultuaan Heliolta Areen vierailusta, riensi Hefaistos kotiin ja huusi

-raivoissaan, niin että kaikki jumalat sen kuulivat:

-

-"Zeus ja te muut kuolemattomat, tulkaa katsomaan Zeun tyttären

-uskottomuutta. Hän hylkää minut, koska olen raajarikkona syntynyt, ja

-lahjoittaa rakkautensa kauniille Areelle. Nyt en heitä vapauta,

-ennenkuin saan takaisin kaikki ne kauniit lahjat, mitkä annoin Zeulle

-hänen kaunista, mutta kevytmielistä tytärtään kosiessani."

-

-Jumalat saapuivatkin Hefaiston äänen kuullessaan ja puhkesivat

-raikkaaseen nauruun nähdessään Hefaiston näppäryyden.

-

-"Vääryys ei kauan menesty", arvelivat he, "ja näkyypä hidas Hefaistos

-voittavan Areen, jumalista ketterimmän."

-

-Suuttunut Hefaistos avasi vihdoin kahleet, kun Poseidon vakuuttamalla

-vakuutti Areen suorittavan runsaat lunnaat. Nopeasti riensivät

-kahleista päässeet pois. Afrodite kiirehti hänelle pyhitettyyn Pafon

-lehtoon Kyproon, jossa kariitit, viehätyksen valtiattaret, voitelivat

-hänet hienoilla öljyillä ja pukivat ihastuttavaan pukuun. Ares riensi

-Trakiaan.

-

-Laulajan vaiettua kehoitti Alkinoos poikiaan Haliosta ja Laodamasta

-tanssimaan kahden, mainiten heitä saaren paraiksi tanssijoiksi.

-Nuorukaiset ryhtyivät ensin ihmeelliseen palloleikkiin. Toinen heitti

-pallon taidokkain liikkein ilmaan, toinen sieppasi sen notkeasti

-hypäten. Toiset nuorukaiset seisoivat ympärillä lyöden käsillään

-tahtia. Tanssien tauottua kääntyi Odysseus isäntänsä puoleen:

-

-"Liikoja et kehunut, kuningas, mainitessasi poikiasi parhaiksi

-tanssijoiksi. Hämmästyneenä olen katsellut heidän taitoaan."

-

-Iloisena vieraansa huomaavaisista sanoista virkkoi Alkinoos:

-

-"Miehet, fajakien ruhtinaat, kuulkaa ehdotustani. Meitä on yhteensä

-kolmetoista. Tuokoon kukin vieraallemme puhtaan manttelin, liivit ja

-kultatalentin. Euryalos, joka häntä sanoin loukkasi, korjatkoon sen

-sekä puhein että lahjoin."

-

-Kaikki suostuivat ehdotukseen ja lähettivät airuensa kotiin hakemaan

-lahjoja, mutta Euryalos, tunnustaen Alkinoon oikein sanoneen, kääntyi

-Odysseun puoleen ja ojentaen hänelle kallisarvoisen kuparimiekan, josta

-osa oli hopeaa ja norsunluuta, sanoi:

-

-"Terve sinulle, arvoisa vieras! Jos sinua sanoillani loukkasin, suo se

-anteeksi ja tuuli ne kauas vieköön! Jumalat suokoot sinulle onnea

-kotimatkallasi!"

-

-Odysseus vastasi:

-

-"Terve sinulle, rakas ystävä! Suokoot jumalat sinullekin onnea!

-Toivottavasti et tule lahjoittamaasi miekkaa kaipaamaan."

-

-Sanoi ja sitoi arvokkaan miekan vyölleen. Samalla alkoivat saapua

-lahjojen tuojat. Alkinoon pojat ottivat arvokkaat tavarat vastaan ja

-laskivat ne kunnioittaen äitinsä, Areten, viereen, jolle Alkinoos

-lausui:

-

-"Puolisoni, toimita tänne tilava arkku, johon vieraamme lahjat voimme

-laskea. Toimita myös kylpy valmiiksi, jotta vieraamme valmistuisi

-iloitsemaan lahjoista ja kuulemaan laulajan lauluja. Annan hälle vielä

-muistoksi kultamaljan, josta juodessaan hän aina antajaa muistaa."

-

-Arete teki kuten kuningas pyysi ja, järjestettyään lahjat arkkuun,

-kehoitti hän Odysseuta sulkemaan sen niin, ettei matkan varrella kukaan

-pääse sitä aukomaan. Odysseus oli oppinut Kirkeltä erikoisen hihnojen

-solmiamiskeinon, jolla hän nyt sulki lujasti arkkunsa.

-

-Virkistävästä kylvystä noustuaan hän kohtasi ovella kuninkaan tyttären

-Nausikaan, joka ihaillen virkkoi:

-

-"Terve sinulle, vieras! Kun kerran kotimaahasi saavut, älä siellä

-pelastajaasi unohda!"

-

-"Oi, Nausikaa, Alkinoon jalo tytär, Zeus suokoon minun kotiini kerran

-päästä! Ei ole päivää kuluva, jolloin en muistaisi sinua. Rukouksin

-puoleesi käännyn kuin jumalattaren puoleen."

-

-Sisään vieraitten pariin astui nyt kookas Odysseus. Aterialle

-käydessään leikkasi hän palan paististaan, käskien palvelijan viedä sen

-Demodokolle, sillä, kuten hän sanoi:

-

-"Laulaja ansaitsee kunnioituksemme. Runon jumalatar on suonut hälle

-suuren lahjan."

-

-Palvelija kantoi Odysseun antimen sokealle, joka iloitsi vieraan

-ystävällisyydestä.

-

-Syötyään kääntyi Odysseus uudelleen laulajan puoleen:

-

-"Jumalaisen lahjan olet saanut, vaan sitä enemmän taidostasi maailmalle

-kertoisin, jos vielä laulaisit Odysseun keksimästä puuhevosesta, jolla

-kreikkalaiset Troian valloittivat. Olet niin paljon muuten heidän

-töistään laulanut, kuin jos olisit itse siellä ollut tai kuullut siitä

-joltain läsnäolleelta."

-

-Niin hän virkkoi ja laulaja, jumalan innostamana, alkoi laulaa, miten

-kreikkalaiset, sytytettyään leirinsä tuleen, astuivat laivaan ja

-läksivät kotia kohti. Parhaat uroot olivat kuitenkin kätkeytyneet

-suuren puuhevosen sisään. Pahaa aavistamatta kuljettivat troialaiset

-hevosen kaupunkiinsa. Toiset kyllä ehdottivat sen särkemistä, toiset

-taas halusivat syöstä sen kaupungin muureilta alas, mutta suurin osa

-tahtoi säilyttää sen muistomerkkinä. Siten toteutui kohtalon säädös. --

-Vielä lauloi Demodokos Troian hävityksestä, miten uroot yöllä tulivat

-hevosesta ulos, levittivät ympärilleen tulta ja kuolemaa, ja miten

-Odysseus, voimakkaana kuin itse Ares, ja jumalainen Menelaos riensivät

-Deifobon taloon, jossa lopullisesti, Atenen avulla, voiton saavuttivat.

-

-Laulua kuullessaan ratkesi Odysseus hillittömään itkuun. Hän itki kuin

-itkee vaimo sodassa kaatuneen puolisonsa ruumiin ääressä. Silloin käski

-Alkinoos laulajan lakata, sillä:

-

-"Vieraan iloksi juhlia juodaan, mutta koskeivät laulut kaikkia

-ilahuttaneet, lienee parasta lopettaa."

-

-Ja Odysseun puoleen kääntyen hän virkkoi:

-

-"Vieras, yhtä sinulta pyydän. Ällös enää meiltä nimeäsi salaa, sitä,

-minkä isäsi ja äitisi sinulle kerran antoivat. Nimetöntä ei toki

-maailmassa ole, ei kaikkien halvimpienkaan joukossa. Ja kerro, mikä

-maasi ja kansasi on, tietääksemme minne sinut lähetämme, sillä laivamme

-kulkevat peränpitäjättä ja luotsitta. Ne tietävät miesten mietteet,

-tuntevat kaikki maat ja kansat, eivätkä sumutkaan voi niitä eksyttää.

-Tosin kertoo ennustus Poseidonin uhanneen, vihastuneena siitä, että me

-kaikki haaksirikkoiset koteihinsa johdamme, tuhota tällaiselta matkalta

-palaavan laivamme ja kohottaa vuoret kaupunkimme ympärille.

-Toteutuneeko ennustus, ei kenkään tiedä. Kerro myös, missä olet

-harhaillut, minkä kansojen pariin joutunut ja miksi itket, kun

-akaialaisista lauletaan ja Troian nimeä mainitaan? Kenties siellä

-kaatui joku rakas omainen, ehkäpä veljen veroinen ystävä?"

-

-

-

-

-YHDEKSÄS RUNO.

-

-

-Odysseus alkoi:

-

-"Kuuluisa Alkinoos! Mikä onkaan onnellisempaa kuin saada istua ystäväin

-parissa katettujen pöytien ääressä ja kuulla jumalaisen laulajan

-laulavan urotöistä. -- Nyt haluat kuulla surullisista vaiheistani.

-Mutta mistäpä alottaisin ja mihin lopettaisin, sillä kirjavat ovat

-jumalain säätämät tieni olleet. Ensinpä kuitenkin tulee minun nimeni

-mainita. Olen Odysseus, Laerteen poika, Itakan kekseliäisyydestään

-mainittu kuningas. Maani on karu ja kallioinen, mutta se on synnyttänyt

-mainioita miehiä, eikä koko avarassa maailmassa ole ainoatakaan

-kolkkaa, joka minun silmissäni olisi sitä ihanampi. Kaunis Kalypso ja

-jumalainen Kirke koettivat minua luonaan pitää ja puolisokseen saada,

-mutta ei missään ole synnyinmaan vertaista eikä omia vanhempia

-rakkaampia, ja sinne kaihoamme, vaikka mitä ihanuuksia meille vieraissa

-tarjottaisiin.

-

-"Mutta kerronpa sinulle kaikki kohtaloni, mitä Zeus Troiasta

-lähdettyäni osakseni salli.

-

-"Ilionista kuljetti tuuli meidät kikonien kaupunkiin Ismaroon. Sen

-voitimme, jaoimme runsaat saaliit ja sen tehtyämme kehoitin miehiäni

-nopeasti rientämään laivoihin. Mutta he, houkat, eivät totelleet, vaan

-jäivät kaupunkiin viinivarastojen ja runsaitten teuraseläinten

-kimppuun. Sillä aikaa kutsuivat kikonit sisämaassa asuvia heimolaisiaan

-avukseen ja heidän tultuaan monilukuisina kuin puhkeavat kevään lehdet,

-pääsimme kovan taistelun jälkeen vetäytymään laivoihimme. Mutta kuusi

-miestä kustakin laivasta kaatui taistelussa. Kolme kertaa huudettuamme

-kunkin kaatuneen nimeä käänsimme aluksemme ulapalle, mutta silloin

-lähetti Zeus hirveän raju-ilman, joka pirstoi purjeemme kolmeen,

-neljään osaan. Pilkkopimeässä sousimme rantaan ja siellä saimme kaksi

-vuorokautta odottaa ilman tyyntymistä. Vihdoin pääsimme lähtemään ja

-pian olisimme Itakaan päässeet, ellei rajuilma olisi uudelleen

-puhjennut ja heittänyt laivaamme toiseen suuntaan. Yhdeksän vuorokautta

-purjehdimme aavoja selkiä, kunnes kymmenentenä saavuimme lotofagien

-maahan, jossa lotus, tuo ihmeellinen kasvi kasvaa. Aterioituamme

-lähetin miehiä ottamaan selkoa, mihin olimme joutuneet. Maan asukkaat

-tarjosivat silloin läheteillemme lotusta, mutta kun he sitä olivat

-maistaneet, alkoi lotuksen vaikutus näkyä. He unohtivat asiansa,

-laivat, kodin, kaiken, ainoa halu oli saada jäädä maihin nauttimaan

-lotusta. Väkivallalla kannoin itkevät ja vastustelevat miehet

-laivoihin, sidoin heidät penkkeihin kiinni ja käskin kiireesti

-soutamaan pois petollisen kasvin läheisyydestäkin.

-

-"Taas olimme siis myrskyävien aaltojen varassa.

-

-"Raskain mielin eteenpäin purjehtiessamme saavuimme kyklopien kummaan

-maahan. Siellä ei kynnetä eikä kylvetä, ei viinitarhoja hoideta, vaan

-maa kasvaa heille hoidotta vehnää ja ohraa. Ilman lakia he elävät,

-kukin vastaa vain itsestään ja asuntona he käyttävät kallion luolia.

-

-"Jonkun matkan päässä kyklopien saarelta kohoaa merestä pienoinen,

-metsärikas saari. Siellä elää laumoittain vuohia, sillä ihmisjalka ei

-sinne milloinkaan astu. Saari on viljava, ja jos ken sinne asumaan

-asettuisi, tekisi hän siitä helposti ihanan yrttitarhan. Eivät edes

-kyklopit siellä käy, sillä he eivät osaa laivoja rakentaa.

-

-"Eräänä pilkkopimeänä yönä johti joku jumala aluksemme saaren oivaan

-satamaan ja iloisina nousimme maihin ja laskeuduimme levolle.

-

-"Seuraavan aamun ruskottaessa läksimme katselemaan ihanaa saarta. Ja

-runsas oli saaliimme. Kukin kahdestatoista aluksestamme sai osalleen

-yhdeksän vuohta, itse otin kymmenen.

-

-"Koko päivän nautimme herkullisia aterioitamme ja joimme viinejä,

-joiden varastoa olimme kikonien maassa yhä lisänneet. Siinä

-tyytyväisinä istuessamme äkkäsimme savun nousevan vastaiselta rannalta

-ja kuulimme sieltä kyklopien puolelta sekä ihmisten että vuohien ja

-lampaitten ääniä. Seuraavana aamuna kutsuin laivojen väet kokoon ja

-puhuin heille:

-

-"'Miehet, ystävät! Odottakaa te täällä, minä lähden laivoineni

-naapuriemme luo ottamaan selkoa, mitä kansaa siellä asuu, villejäkö he

-ovat vaiko vieraanvaraisia ja jumalaa pelkääviä.'

-

-"Sen sanottuani nousin laivaan kehoittaen miehiäni seuraamaan,

-työnsimme laivan merelle ja suuntasimme kulkumme vastassa olevalle

-rannalle. Sitä lähetessämme huomasimme niemekkeellä, aivan lähellä,

-suuren, korkean luolan ja siellä näkyi vuohia ja lampaita laitumella.

-Ympärillä oli korkeitten kivivallien, tammien ja honkien ympäröimä

-aitaus. Luolassa asusti yksisilmäinen mies, ihmeellinen olio, eläen

-suuria karjalaumojaan paimennellen, huolimatta mitään muusta

-maailmasta. Tuskinpa häntä saattoi ihmiseen verratakaan, pikemmin

-korkean vuoren metsäiseen huippuun, joka kohoaa ylväänä yli metsän

-latvojen.

-

-"Käskin miehiäni laskemaan ankkurin ja jäämään laivaan, mutta

-kaksitoista parasta otin mukaani. Aavistin joutuvani tekemisiin

-voimakkaan miehen kanssa, joka ei lakia pidä pyhänä, ja siksi varasin

-mukaani suuren nahkasäkillisen oivallista viiniä, jota olin Ismarossa,

-muitten arvokkaitten lahjojen lisäksi, saanut Apollon papilta

-Maronilta, säästäessäni hänen henkensä. Tämä viini oli niin voimakasta,

-että pikarilliseen sitä tarvittiin miedonnukseksi kaksikymmentä

-pikarillista vettä. Ja niin miellyttävä haju siitä nousi, että oli

-aivan mahdotonta olla sitä juomatta.

-

-"Astuimme luolaan. Isäntää ei siellä näkynyt. Hämmästyneinä katselimme

-luolan varastoja. Seinävierillä oli suuria koreja täynnä juustoja, oli

-raintoja ja pyttyjä heraa kukkuroillaan, ja lampaita ja karitsoja oli

-suunnattomat määrät, eri karsinoissa eri-ikäiset. Miehet rukoilivat

-minua ottamaan mukaamme juustoja ja lampaita ja rientämään

-laivoillemme, mutta -- heidän onnettomuudekseen -- halusin nähdä itse

-isännän ja niin jäimme luolaan.

-

-"Teimme tulen, uhrit uhrasimme ja söimme parhaillaan hänen juustojaan,

-kun kuulimme hänen tulevan. Selässään hän kantoi hirvittävää risukasaa,

-jonka hän viskasi maahan sellaisella ryskeellä että me säikähtyneinä

-pakenimme luolan kaukaisimpiin soppiin. Nyt hän ajoi sisälle

-lypsettävät vuohet, jätti pukit ulkopuolelle aitaukseen ja vieritti

-vihdoin luolan suulle niin kauhean kivimöhkäleen, ettei sitä

-kahdellakymmenelläkään hevosella olisi saanut liikkeelle. Lypsettyään

-karjansa hän kaatoi toisen puolen maidosta juustoastioihin, toisen hän

-säästi illallistaan varten. Askareet ripeästi toimitettuaan teki hän

-tulen. Nyt hän vasta huomasi vieraansa, joille hän virkkoi niin

-hirvittävällä äänellä, että kaikki kauhusta vapisimme:

-

-"'Keitä te olette? Oletteko merten kierteleviä rosvoja, jotka vahinkoja

-tehden kuljette?'

-

-"Miehen sekä muoto että ääni oli kauhistuttava. Rohkaisin kuitenkin

-mieleni ja virkoin:

-

-"'Olemme akaialaisia, kotimatkalla Troiasta, ja nyt olemme joutuneet

-myrskyn heiteltäväksi. Kuulumme Agamemnonin kansaan, Agamemnonin Atreun

-pojan, jonka maine ulettuu maasta taivaaseen. Ja nyt eteesi polvistumme

-ja anomme sinulta vieraslahjaa, kuten hyvä tapa vaatii. Suo kunnia

-Zeulle, joka on vieraitten suojelija ja heidän puolestaan kostaja.'

-

-"Mutta julmistuneena vastasi tuo yksisilmäinen jättiläinen:

-

-"'Joko olet tyhmä tai tulet hyvin kaukaa, koska peloittelet minua Zeun

-kostolla. Hänestä me kyklopit emme välitä enempää kuin muistakaan

-jumalista, sillä me olemme paljon väkevämpiä. Säästänkö teitä vai en,

-se riippuu siis yksinomaan minusta. Mutta sanoppa, minne oivat

-aluksenne jätitte? Ovatko ne tässä lähelläkin?'

-

-"Olin kuitenkin liian viisas ansaan käydäkseni, siksipä vastasin

-hänelle:

-

-"'Laivammeko? Niille kävi hullusti. Mahtava Poseidon pirstoi ne

-kalliota vastaan ja me vain pelastuimme.'

-

-"Hirviö ei vastannut mitään, vaan sieppasi joukostamme kaksi miestä,

-paiskasi ne kuin koiranpennut maahan mäsäksi, mursi pieniin osiin ja

-söi hirveän illallisensa kuin raivoisa leijona. Luun sirustakaan ei hän

-jäljelle jättänyt. Kauhistuneina kohotimme kätemme taivasta kohti

-huutaen Zeulta apua. Mutta jättiläinen ei meistä välittänyt, vaan

-syötyään kyllikseen hän heittäytyi maahan pitkäkseen ja vaipui

-raskaaseen uneen. Raivoissani olin syöksemäisilläni miekallani hänen

-rintansa puhki, mutta samalla minulle selvisi, että itsekin olisimme

-silloin kuoleman omat, emmehän näet millään saisi kivimöhkälettä ovelta

-siirretyksi. Tuskissamme jäimme odottamaan päivän koittoa.

-

-"Aamulla varhain nousi jätti, teki tulen, lypsi karjansa ja söi taas

-kaksi miehistämme. Suurella melulla läksi hän sitten ajamaan karjaansa

-laitumelle, mutta luolasta poistuessaan nosti hän kevyesti kiven

-jälleen oven eteen ja niin tarkoin, ettei rakoakaan jäänyt. Nyt aloin

-suunnitella, miten tuhoaisin jättiläisen, ja keksinkin mielestäni oivan

-keinon. Luolasta löysin pitkän oliivipuisen hirren, joka arviolta oli

-yhtä pitkä ja paksu kuin suuren, kaksikymmenairoisen lastilaivan masto.

-Siitä hakkasin noin sylen pituisen osan ja käskin tovereitani

-veistämään sen sileäksi. Teroitin itse sen pään aivan teräväksi,

-karkasin tulessa ja kätkin sen muutamaan tunkiokasaan, joita olikin

-luolassa yllin kyllin. Sen tehtyämme heitimme arpaa, kutka miehistä

-tulisivat kanssani painamaan sitä nukkuvan kyklopin silmään. Arpa

-lankesikin neljälle joukon parhaalle, itse olin viides.

-

-"Illan tultua palasi kyklopi ajaen koko laumansa luolaan, ainoatakaan

-ulkopuolelle jättämättä. Lieko hän pahaa aavistaen niin tehnyt vai

-neuvoiko hänelle sen joku jumala, en tiedä. Lypsettyään kaikki söi hän

-jälleen kaksi miestä. Silloin lähenin häntä kädessäni astia täpötäynnä

-voimakasta viiniä ja virkoin:

-

-"'Kas tässä, tämä on sinulle palanpaineeksi. Näin ihanaa juomaa oli

-laivassamme ja tämän toin sinulle uhriksi toivoessani sinun meidät

-kotiin opastavan. Mutta sinähän vain raivoat. Luuletko kenenkään

-ihmisen milloinkaan luoksesi tulevan, kun noin käyttäydyt.'

-

-"Kyklopi tarttui astiaan, joi juomistaan ja pyysi yhä lisää.

-

-"'Kasvaa kyklopeillakin rypäleitä, mutta tämähän on oikeata nektaria',

-virkkoi hän tyytyväisenä. 'Mutta sanoppas nimesi, niin annan sinulle

-pyytämäsi vieraslahjan.'

-

-"Tarjosin hälle jo kolmannen kerran ja kolmasti hän astian tyhjensi.

-Nähtyäni viinin alkavan vaikuttaa sanoin:

-

-"'Kysyt nimeäni, kyklopi. No, saanhan sen sanoa, mutta muista sitten

-lahjasikin antaa. Eikukaan on nimeni, Eikukaan, niin kutsuivat minua

-vanhempani, niin kutsuvat toverinikin.'

-

-"'No niin, sitten syön sinut viimeiseksi, Eikukaan, se on lahjani',

-sopersi hirviö.

-

-"Sen sanottuaan hän vaipui raskaaseen uneen. Heti työnsin teroittamani

-kangen tuleen ja pidin sen päätä siellä, kunnes se oli syttymäisillään.

-Samalla koetin rohkaista tovereitani. Kun kärki alkoi hehkua, työnsivät

-toverini sen voimakkaasti kyklopin ainoaan silmään ja minä kiersin sitä

-yläpäästä kuten kirvesmies tovereineen kiertää kairaa laivan hirteen.

-Silmäluomi paloi, hirveällä sähinällä kiertyi palava puu silmäkuopassa

-ja verta virtaili koskenaan. Me pakenimme pimeimpiin nurkkiin, mutta

-kauheasti kiljuen syöksyi kyklopi ylös ja veti verisen puun tyhjästä

-silmäkuopastaan. Ympärillä asuvat kyklopit riensivät luolan

-ulkopuolelle kysellen, mikä hänellä oli hätänä.

-

-"'Eikukaan tappaa minut, Eikukaan käyttää viekkautta eikä voimaa!'

-ärjyi hän.

-

-"'No, Polyfemos, jos ei kukaan sinulle siellä yksinäisessä luolassasi

-mitään tee, on tietysti Zeus lähettänyt sinulle taudin, olet sairas.

-Rukoile isääsi Poseidonia, hän voi sinua auttaa!'

-

-"Ja harmissaan poistuivat naapurit, Polyfemos oli vain häirinnyt heidän

-yörauhaansa, mutta minä nauroin sydämessäni keksinnölleni.

-

-"Tuskasta voihkien hapuili kyklopi ovelle, nosti kiven pois, istui itse

-suulle ja pitäen käsiään levällään koetti hän estää ketään pujahtamasta

-ulos lampaitten seassa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Koetin miettiä

-sinne tänne, miten pelastua hirmukuolemasta, enkä lopulta voinut muuta

-keksiä kuin paeta pukkien avulla. Sidoin kolmittain tuuheavillaisia

-pukkeja yhteen ja keskimäisen vatsan alla riippui yksi miehistämme.

-Siten sain miehet turviin, äärimmäiset eläimet suojelivat keskimäistä.

-Itse valitsin suurimman ja tuuheavillaisimman, ja lujasti tarttuen sen

-villoihin koetin pysytellä sen alla piilossa. Tarkoin koetellen

-jokaista käsin laski Polyfemos karjansa laitumelle. Viimeisenä astui

-hitaasti se pukki, jonka alle minä olin kätkeytynyt.

-

-"'Rakas pukkini, miksi nyt näin hitaasti astut, sinä, joka aina

-ensimäisenä laitumelle riensit, joka ensiksi lähteen löysit ja taas

-illalla ensiksi kotiin kuljit? Suretko sinäkin isäntäsi surkeaa

-kohtaloa? Eikukaan-kääpiö minulle ensin viinit juotti ja sitten näin

-tuhosi. Jos sinulla ymmärrys olisi, sanoisit, missä hän nyt piilee.

-Sitten vasta tuskani helpponee, kun tiedän, että Eikukaan makaa

-murskana edessäni.'

-

-"Sen sanottuaan hän laski lemmikkinsä menemään.

-

-"Vasta päästyäni kauas luolasta uskalsin laskeutua irti kantajastani ja

-samalla irroitin toverinikin. Laivan luo päästyämme riemuitsivat

-toverimme nähdessään meidät hengissä, vaikkakin toisten kohtalo saattoi

-meidät murheellisiksi. En antanut heille kuitenkaan aikaa suruun tai

-ihmettelyyn, vaan kiireesti ajoimme kaunisvillaiset pukkimme laivaan ja

-läksimme ulapalle. En kuitenkaan malttanut olla huutamatta kyklopille

-ivasanoja:

-

-"'Kas niin, Polyfemos, siinä oli sinulle oikea palkka. Miksikäs rikoit

-vieraanvaraisuuden lakeja. Vieraasi ei ollutkaan mikään vähäpätöinen

-mies.'

-

-"Raivostuneena sieppasi kyklopi vuoren huipun ja heitti meitä kohti. Se

-oli sattumaisillaan laivaamme ja meri alkoi kovasti lainehtia. Aallot

-ajoivat laivamme takaisin rantaa kohti. Kun saimme sen jälleen rannasta

-loittonemaan, aioin taaskin huutaa hänelle. Töin tuskin saivat toverini

-minut hetkeksi vaikenemaan, he pelkäsivät kyklopin uudelleen heittävän

-kiven, joka murskaisi sekä aluksemme että meidät.

-

-"En kuitenkaan malttanut kauan vaieta, vaan harmissani huusin:

-

-"'Jos sinulta kysytään, ken silmäsi sokaisi, voit vastata, että sen

-teki kaupunkien valloittaja Odysseus, Laerteen poika, Itakan kuningas!'

-

-"Voihkien silloin kyklopi virkkoi:

-

-"'Siis sittenkin toteutuivat vanhat ennustukset. Täällä eli kerran

-voimakas ja urhoollinen tietäjä Telemos, Eurymon poika. Hän ennusti,

-että kerran näköni menetän Odysseun käden kautta. Odotin häntä

-tulevaksi ja luulin hänet suureksi, voimakkaaksi ja kauniiksi mieheksi.

-Ja nyt tuleekin mies, pieni ja mitätön, joka viiniä juottaen ja

-viekkaudella minut voittaa. Mutta tulehan tänne, Odysseus, niin sinulle

-vieraslahjan annan ja hankin vielä Poseidonilta matkaonnen. Hän on,

-näetkös, isäni ja hän yksin voi, jos tahtoo, näköni jälleen antaa.'

-

-"'Kunhan saisin vielä henkesikin ottaa', huusin hänelle vastineeksi.

-

-"Mutta hän kohotti kätensä ja huusi Poseidonille: 'Kuule minua, mahtava

-Poseidon, jos isäni olet! Älä salli Odysseun koskaan kotiinsa päästä.

-Mutta jos hän sittenkin kohtalon määräyksestä sinne saapuu, tulkoon hän

-yksin, vieraalla aluksella ja löytäköön kotinsa huonossa kunnossa!'

-

-"Poseidon kuulikin hänen huutonsa. Samassa hän sieppasi äskeistä

-vieläkin isomman kalliolohkareen ja heitti sen suunnattomalla voimalla

-jälkeemme. Se oli melkein peräsimeemme sattumaisillaan ja mereen

-pudotessaan se nosti aallot raivoamaan. Saavuimme kuitenkin saareen,

-jossa toiset olivat meitä jo kauan kuolleiksi luulleet. Jaoin tasan

-kullekin tuomamme karjan, minulle kaikki yksimielisesti myönsivät

-suurimman pukin, sen, jonka avulla kyklopin käsistä pelastuin. Uhrasin

-sen Zeulle, mutta kaikkivaltias ei uhriamme ottanutkaan vastaan.

-

-"Koko päivän saaressa oltuamme läksimme seuraavana aamuna varhain

-pyrkimään kotia kohti."

-

-

-

-

-KYMMENES RUNO.

-

-

-"Matkallamme jouduimme nyt jumalien suosikin Aiolon, Hippoteen pojan,

-hallitsemalle saarelle, jota kuparimuurit ympäröivät. Aiolos asui

-täällä onnellisena puolisonsa ja kuuden poikansa kanssa, joilla

-kullakin oli oma sisar puolisona. Kokonainen kuukausi vierähti täällä

-ystävällisen kodin piirissä, mutta kun sen kuluttua aloin valmistella

-lähtöä, antoi kuningas hyödyllisiä neuvoja sekä yhdeksänvuotisen härän

-nahasta tehdyn säkin, johon hän oli sulkenut kaikki muut tuulet, paitsi

-länsituulen. Zeus oli näet tehnyt Aiolosta tuulien jumalan, jonka

-vallassa oli pidättää tai päästää tuulia mielensä mukaan. Säkin suun

-hän sitoi niin lujasti kiinni hopeahihnalla, ettei tuulen

-hengähdystäkään sieltä tullut. Länsituulen tuli meidät kotiin saattaa.

-Mutta eivät käyneet nytkään toteen isännän onnentoivotukset, turmioomme

-oli oma hulluutemme syynä.

-

-"Jo yhdeksän vuorokautta oli kulunut ja kun kymmenes valkeni, näimme

-kotisaaremme merestä kohoavan ja sen rannoilta öisten vahtitulien

-tuikkavan. Miten ollakaan, minut valtasi yht'äkkiä tavaton väsymys.

-Olin koko ajan valvonut hoitaakseni itse alusta, mutta nyt vaivuin

-uneen. Siinä nukkuessani katselivat toverini Aiololta saatua säkkiä ja

-puhelivat keskenään:

-

-"'Kas, sillä miehellä on aina onni myötä. Joka paikassa hän saa

-osakseen vain kunniaa ja lahjoja. Toista on meidän. Samat tiet mekin

-olemme kulkeneet, mutta kotiin palaamme tyhjin käsin. Troiasta hän sai

-runsaat saaliit ja nyt taas lahjoittaa Aiolos hälle koko säkillisen

-aarteita. Katsotaanpas, mitä siellä oikein on!'

-

-"Kaikki suostuivat ehdotukseen, he avasivat säkin, mutta heidän

-suureksi kauhistuksekseen hyökkäsivätkin sieltä kaikki ilman tuulet

-ulos kovalla raivolla ja heittelivät aluksiamme aalloilla. Minut

-valtasi herättyäni niin syvä epätoivo, että mietin heittäytyä

-aaltoihin, silloinhan nämä tuskat päättyisivät. Päätin sentään vielä

-alistua ja kantaa onnettomuuteni.

-

-"Tuulet ajoivat laivamme takaisin Aiolon saaren rantaan. Valitsin kaksi

-miestä toverikseni ja läksin astumaan kuninkaan komeata palatsia kohti.

-Istahdimme ovensuuhun, mutta ihmeissään virkkoi Aiolos: 'Odysseusko

-siellä? Minkä jumalan viha sinua noin seuraa? Mehän lähetimme sinut

-hyvin varustettuna kotiasi kohti.'

-

-"Syvän surun vallassa kerroin hänelle, miten meille oli käynyt, ja

-koetin parhaani mukaan liikuttaa hänen sydäntään. Mutta vaiti istui

-koko aterioimassa ollut perhe, kunnes isä vastasi:

-

-"'Lähde nopeasti pois, onneton. En koskaan ole auttanut miestä, jota

-jumalat vihaavat', ja niin hän karkoitti meidät saareltaan. Nyt alkoi

-toivoton matkamme jälleen.

-

-"Kuusi vuorokautta me harhailimme meriä, yötä päivää, kunnes

-seitsemäntenä saavuimme laistrygonien satamaan, Lamoon. Tämän maan

-asukkaat ovat kuuluisaa paimenkansaa, ja heidän maassaan päivän ja yön

-rajaa tuskin huomaa.

-

-"Saavuimme oivaan satamaan. Toiset laivat ohjasivat kulkunsa sataman

-perälle, mutta minä jätin alukseni aivan sataman suulle ja nousin

-rantakalliolle ympärilleni katselemaan. Mitään asumuksia en nähnyt,

-savua vain kohosi jostain. Lähetin kolme miehistäni ottamaan selkoa,

-mikä kansa täällä asuu, ja he kohtasivatkin pian nuoren neidon,

-kuningas Antifateen miehekkään tyttären. Miesten kysyttyä, ken maassa

-hallitsi, ohjasi neito nämä heti kuninkaan palatsiin. Täällä he

-kohtasivat maan kuningattaren, suuren kuin vuori, ja hän kutsutti heti

-kotiin puolisonsa kansankokouksesta. Tultuaan sieppasi tämä heti yhden

-miehistämme ja söi. Toiset kaksi lähtivät silloin juoksemaan

-laivoilleen, mutta Antifates kutsui huutamalla kansansa kokoon, ja

-kohta oli rannalla tuhatlukuinen joukko. Kiviä heitellen he murskasivat

-kaikki aluksemme ja sieppasivat miehemme kuin kalat merestä

-saaliikseen. Ainoastaan oma laivani, jonka olin sataman suulle

-jättänyt, pääsi pakoon miesten soutaessa henkensä edestä.

-

-"Suuri oli tuskamme, mutta samalla olimme onnellisia pelastuksestamme.

-Laivamme joutui nyt Aiaian saarelle, jossa asui ihana, mutta samalla

-vaarallinen jumalatar Kirke, auringon jumalan ja Okeanon tyttären

-Persen tytär. Saavuimme hyvään satamaan, mutta kahteen vuorokauteen

-emme liikkuneet missään, surimme vain kohtaloamme. Kolmantena otin

-keihään ja miekan ja läksin ympäristöä tarkastelemaan. Kiipesin

-korkealle vuorelle ja näin silloin metsän keskeltä kohoavan

-kiemurtelevan savupatsaan. Aioin lähteä sitä kohti, mutta maltoin

-mieleni ja arvelin viisaammaksi lähettää sinne ensin urkkijat. Takaisin

-vuorelta astuessani näin suurisarvisen hirven, jonka varmaan joku

-jumala, onnettomuuttamme säälien, eteeni lähetti. Kaasin sen ja

-kuljetin raskaan taakkani alukseen.

-

-"'Ystävät, vaikka kohtalomme on kova, emme kuitenkaan Hadeeseen astu

-ennenkuin hetkemme lyö', virkoin tovereilleni. 'Kas tässä, älkäämme

-itseämme suotta nälkään näännyttäkö.'

-

-"Miehet lähenivät saalistani ja pysähtyivät hämmästyneinä, sillä se oli

-harvinaisen iso. Tarpeeksi ihmeteltyään ryhtyivät he valmistamaan

-ateriaa; söimme tyytyväisinä ja joimme oivallista viiniämme. Seuraavana

-aamuna sanoin:

-

-"'Toverit, kovia olemme kokeneet, idän tai lännen suuntaa emme tiedä,

-emme edes aavista, missä päinkään olemme. Mikä nyt neuvoksi? Ken teistä

-avun keksii, puhukoon. Saari on asuttu, näin savun sen keskeltä

-nousevan.'

-

-"Mutta miesten mieleen johtui tovereittemme surullinen kohtalo ja he

-alkoivat katkerasti itkeä. Itkulla ei mihinkään päästä, arvelin, ja

-siksi jaoin laivaväkemme kahteen joukkoon, toisen johtoon asetuin itse,

-toisen johtajaksi panin rohkean Eurylokon. Arpa määräsi Eurylokon

-joukon lähtemään tutkimusretkelle saaren sisäosaan, me muut jäimme

-rannalle.

-

-"Joukko saapuikin pian Kirken komealle asunnolle. Ulkopuolella

-käyskenteli joukko susia ja leijonia, joiden miehet pelkäsivät

-kimppuunsa hyökkäävän, mutta nämä lähestyivät tulokkaita häntäänsä

-ystävällisesti heiluttaen kuni isäntäänsä ikävöivät koirat. Kaikki ne

-olivatkin Kirken loitsimia ihmisiä. Miehemme pysähtyivät ovelle ja

-kuulivat silloin sisältä kangasta kutovan naisen ihanaa laulua. Tulijat

-päättivät huutaa saadakseen laulajan houkutelluksi ulos. Heidän äänensä

-kuultuaan avasikin Kirke komeat ovet pyytäen heitä käymään huoneeseen.

-He, raukat, seurasivatkin pyyntöä, ainoastaan Eurylokos jäi ulos

-petosta epäillen. Kirke tarjosi nyt vierailleen mitä parhaimpia

-herkkuja, mutta niihin hän olikin sekoittanut omia taikaryytejään

-ja -juomiaan. Samassa hän kosketti heitä taikasauvallaan, muuttaen

-miehemme sioiksi. Sian pää ja ruumis, mutta ihmisen sielu heillä oli,

-ja siellä sikopahnassa he ratkesivat kaikki haikeaan itkuun. Huomattuaan

-tovereittensa onnettoman kohtalon riensi Eurylokos vaikerrellen

-laivallemme. Vasta monien kyselyjen jälkeen sai hän sanotuksi, miten

-heille oli käynyt. Sieppasin heti oivan miekkani ja käskin Eurylokon

-johtamaan minut taikalinnalle. Mutta hän lankesi jalkojeni juureen ja

-polviani syleillen rukoili, etten läksisi, vaan että nopeasti

-pyrkisimme pakoon. Käskin hänen jäädä rannalle ja läksin yksin astumaan

-kohti saaren keskustaa.

-

-"Tiellä kohtasin kultasauvaisen Hermeen, joka minua läheni hennon

-nuorukaisen muodossa.

-

-"'Minne matkaat yksinäsi, onneton?' hän lausui.

-

-"'Toverisi ovat suljetut Kirken sikalaan, ja varmasti päättyy sinunkin

-matkasi sinne, ellet apua saa. Mutta neuvon sinulle pelastuksen. Kas

-tässä, ota tämä yrtti; kun se on mukanasi, eivät Kirken keinot tehoa.

-Hän aikoo sinullekin taikajuomiaan juottaa, mutta kun hän pitkällä

-sauvalla sinuun koskee, tartu silloin miekkaasi ja syöksy häntä kohti

-kuin aikoisit hänet surmata. Silloin hän peljästyen tarjoo sinulle

-lempeään. Sitä et saa hyljätä, mutta ensin täytyy sinun vaatia häneltä

-jumalallinen vala, ettei hän sinulle mitään pahaa tee.'

-

-"Sen sanottuaan hän otti maasta yrtin, jota jumalat nimittävät mölyksi.

-Sen juuri on aivan musta, mutta kukka valkea kuin maito. Hermes läksi

-nyt Olympoa kohti, mutta minä lähenin sykkivin sydämin Kirken asuntoa.

-Ovella pysähdyin ja kun jumalatar kuuli ääneni, avasi hän kultaovensa

-kutsuen minut sisään. Hopeakoristeisen tuolin hän minulle tarjosi,

-jakkaran jalkaini alle asetti ja sekoitti viinejä juodakseni.

-Tyhjennettyäni pikarin hän kosketti minua sauvallaan, huutaen:

-

-"'Sikojen pariin! Siellä toisetkin toverisi ovat.'

-

-"Silloin vedin miekan huotrasta ja syöksyin häntä kohti, mutta Kirke

-vaipui jalkoihini puhuen:

-

-"'Ken olet ja mistä tulet? Mikä on sukusi ja missä on kotisi? Näen,

-ettei taikajuomani sinuun tehoa, ja tähän asti ei kukaan ihminen ole

-sitä turmiotta juonut. Olet Odysseus! Kerran hän saapuu luokseni

-palatessaan mustalla aluksellaan Troiasta, niin on ennustettu. Pistä

-miekkasi pois ja tule luokseni. Rakkauteni saat ja onnea sinulle

-runsaasti ja'an.'

-

-"'Ei, jumalatar, miten voit sellaista ehdottaakaan', vastasin hänelle.

-'Luuletko minun rakkaudestasi huolivan, olethan toverini niin kurjaan

-tilaan saattanut. Mutta jos vannot jumalaisen valasi, ettet minua

-tuhoa, jään luoksesi.'

-

-"Kirke vannoikin heti.

-

-"Sillä aikaa järjestivät hänen neljä apulaistaan, lähteitten ja

-lehtojen haltijattaret, juhla-aterian. Yksi heistä valmisti minulle

-virkistävän kylvyn. Asetuimme aterioimaan ja eteeni tuotiin mitä

-paraimpia herkkuja, mutta en koskenut niihin. Ihmetellen kysyi silloin

-Kirke:

-

-"'Mikset syö, Odysseus, miksi ruokiani halveksit? Vai mietitkö jotain

-salajuonta?'

-

-"'En, Kirke. Mutta luuletko kenenkään rehellisen, kunnon miehen

-suupalaakaan maistavan niinkauan kuin hänen toverinsa ovat salpojen

-takana. Jos tahdot, että herkkujasi nautin, laske heidät vapaaksi.'

-

-"Heti läksikin Kirke sikalaansa kohti ja laski ulos sioiksi muuttamansa

-miehet. Heidän keskellään seisten hän voiteli heitä vastavoiteilla,

-ja heti putosivat harjakset heistä ja edessäni seisoi reipas joukko

-entistään nuorempia, kookkaampia ja kauniimpia miehiä. Minut nähtyään

-riensivät he itkien luokseni ja koko palatsi kaikui tervehdyshuudoista.

-Kirke kehoitti minua vetämään aluksemme maihin ja kätkemään

-matkatavaramme rantaluoliin. Sen tehtyäni odottaa hän koko

-laivaväkeämme luokseen.

-

-"Saavuttuani rantaan juoksivat toverini vastaan itkien aivan

-hillittömästi. Minut nähtyään heidät nimittäin valtasi sellainen riemu

-kuin jos he olisivat jo Itakaan päässeet, sanoivat he.

-

-"'Mutta kerro, kerro, missä toverimme ovat!' kuului yhdestä suusta.

-

-"En siihen kuitenkaan ryhtynyt, vaan kehoitin heitä nopeasti

-tyhjentämään laivan ja seuraamaan minua Kirken luo, jossa toiset

-toverimme parhaillaan juhlivat. He tottelivat heti, paitsi Eurylokos.

-

-"'Hullut, sinnekö riennätte", nuhteli hän. "Kirke muuttaa teidätkin

-sioiksi tai leijoniksi. Ettekö muista, miten kyklopin luona kävi?

-Odysseun liikarohkeus sai sielläkin aikaan monen ystävän kuoleman.'

-

-"Olin harmistuneena tarttumaisillani miekkaan, mutta toiset saivat

-minut rauhoittumaan ehdottamalla, että Eurylokos jäisi laivaan sitä

-vartioimaan. Sinne hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan seurasi meitä.

-

-"Kirken luona puhkesivat jälleen valitukset toverien kohdatessa

-toisensa. Mutta Kirke sai ystävällisin sanoin kaikki rauhoittumaan. Ja

-siitä hetkestä me jäimme Kirken luo kokonaiseksi vuodeksi. Sen kuluttua

-virkkoivat toverini:

-

-"'Etkö kotimaatasi enää muistakaan! Oi, lähtekäämme, muista kerran

-ennustetun, että kotimaallesi pääset.'

-

-"Heidän sanansa saivat sydämeni lämpiämään ja jäätyäni Kirken kanssa

-kahden kesken rukoilin häntä: 'Hyvä jumalatar, ole armelias, täytä

-lupauksesi ja lähetä meidät kotiimme. Jo kaipaamme sinne.'

-

-"'En teitä vasten tahtoanne pidättää tahdo', virkkoi jumalatar. 'Mutta

-vielä on teidän tehtävä matka Hadeeseen puhuttelemaan Teeban sokean

-profeetan Teiresiaan haamua, hänen, jonka järki on Hadeessakin säilynyt

-toisten siellä vain järjettöminä haamuina harhaillessa.'

-

-"Silloin vaivuin epätoivoon ja tuskissani toivoen kuolemaa valitin:

-

-"'Oi Kirke, Kirke, ken sen tien meille opastaa, eihän kukaan koskaan

-ole vielä laivallaan varjojen valtakunnassa käynyt?'

-

-"'Älä siitä huolehdi, Odysseus', vastasi Kirke valitukseeni. 'Nosta

-vain purjeesi ja jättäydy tuulen valtaan, kyllä se sinut perille vie.

-Saavuttuasi Okeanos virralle nouse rannalle ja lähde Pyriflegetos ja

-Kokytos jokien yhtymäkohtaan, jossa kallio kohoaa. Siihen kaiva kuoppa,

-jalan mittainen joka suuntaan ja sen reunalla uhraa kuolleille uhrit:

-ensin hunajaa ja maitoa, sitten suloista viiniä ja vihdoin vettä, jolle

-siroittelet hienointa viljaa. Vainajia huutaen lupaa pyhästi Itakaan

-saavuttuasi uhrata parhaat uhrisi ja etenkin Teiresiaalle laumasi paras

-lammas. Rukoiltuasi teurasta uhrieläimesi pitäen niitä Manalaan päin

-käännettynä, mutta käänny itse poispäin. Silloin alkavat vainajien

-varjot sinua joukottain lähestyä. Käske toveriesi rukoillen uhrata

-lammasuhreja, mutta vedä itse miekkasi tupesta, äläkä laske varjoja

-lähenemään uhriverta, ennenkuin Teiresiaan kanssa olet puhunut. Siellä,

-suuri Odysseus, lähestyy tietäjä sinua ja ilmoittaa sekä tien että

-suunnan, miten kotiisi pääset.'

-

-"Aamun koittaessa riensin toverieni luo ilmoittaen, että Kirke salli

-meidän lähteä.

-

-"Heidän riemunsa oli rajaton, mutta kuultuaan, että tiemme kulki Hadeen

-kautta, muuttui se suunnattomaksi epätoivoksi ja valitukseksi.

-Kohtaloamme emme kuitenkaan voineet välttää, vaan lähdettävä meidän

-oli. Yksi joukostamme joutui kuitenkin jo ennen meitä Hadeen varjona

-kulkemaan, nimittäin Elpenor, seurueemme nuorin. Hän oli kiivennyt

-katolle vilpoisempaan paikkaan nukkumaan, mutta herättyään tovereitten

-lähtötouhuun ei hän muistanutkaan olevansa korkealla, vaan putosi suin

-päin alas taittaen niskansa.

-

-"Laivalle tultuamme näimme Kirken toimittaneen sinne kaksi lammasta,

-jotka tarvitsimme Hadeessa uhratessamme."

-

-

-

-

-YHDESTOISTA RUNO.

-

-

-"Murhemielin astelimme laivaan ja nostimme purjeet. Hyvässä tuulessa

-mennä viiletti aluksemme kohti tuntematonta kohtaloa. Auringon

-laskiessa saavuimme Okeanon rajalle kimmeriläisten asuinpaikkojen luo,

-joita ei koskaan auringon kehrä lämmitä, ei taivaalle noustessaan eikä

-sieltä poistuessaan, vaan ihmisparkoja verhoaa ainainen yö. Laskimme

-laivamme rantaan ja läksimme uhrieläimiämme taluttaen astumaan Kirken

-määräämälle paikalle. Tein sinne kuopan ja uhrasin vainajille, kuten

-Kirke käski. Silloin kohosi vainajia Manalan syvyyksistä. Sieltä tuli

-nuorta ja vanhaa, lasta ja aikuista, nuoria, hentoja tyttöjä ja sodissa

-kaatuneita sankareita. Kaikki alkoivat horjuen ja kirkuen astella

-kuopan ympärillä. Miekka kädessä pidin heitä kuitenkin loitommalla,

-kunnes Teiresias-tietäjän kohtasin.

-

-"Ensimäisenä läheni äsken kuolleen toverimme Elpenorin haamu. Itkien

-hän kertoi tapaturmastaan ja rukoilemalla rukoili, etten jättäisi häntä

-hautaamatta. Lupasin täyttää hänen pyyntönsä.

-

-"Nyt läheni äitini Antikleian, Antolykon tyttären, varjo. Minun

-Troiassa ollessani oli hän kuollut. Nähdessäni hänet taaskin itkuun

-ratkesin, mutta en laskenut häntä enemmän kuin muitakaan kuopan

-reunalle. Vihdoin saapui teebalaisen Teiresiaan haamu.

-

-"Tunnettuaan minut hän virkkoi:

-

-"'Miksi, onneton, auringon valosta tänne ilottomille maille tulit?

-Mutta väisty syrjään, salli minun maistaa verta, silloin sinulle

-totuuden ilmoitan.'

-

-"Pistin heti miekan tuppeen ja hän, verta juotuaan, alkoi:

-

-"'Suuri Odysseus, kysyt minulta, miten kotiasi pääset. Vaikeat ovat

-matkasi, Poseidon sinua vihaa, koska olet puhkaissut hänen rakkaan

-poikansa Polyfemon silmän. Siitä huolimatta pääsette kotiin, jos vain

-voit pitää sekä itsesi että toverisi kurissa Trinakian saarelle

-saavuttuanne. Siellä on laitumella kaikkitietävän Helion karja. Jos sen

-jätätte koskematta, saavutte varmasti Itakaan, mutta jos siihen käsiksi

-käytte, käy teille huonosti. Laivasi ja toverisi menetät ja itse pääset

-kotiin vasta aikojen kuluttua, silloinkin ventovieraalla aluksella.

-Kotisi on silloin huonossa kunnossa, vieraat miehet siellä mellastavat,

-ihanaa puolisoasi kosivat ja omaisuuttasi tuhlaavat. Sinä surmaat

-heidät kaikki, mutta kostettuasi ota airo mukaasi, lähde kauas

-sisämaahan kansan luo, joka ei merestä mitään tiedä, ei suolaa

-ruuassaan suvaitse eikä laivoja milloinkaan näe. Siellä uhraa

-jumal'uhrisi mahtavalle Poseidonille ja kotiin palattuasi kaikille

-muille taivaanvaltiaille. Pitkä elinaika on edessäsi, kauas elosi

-iltaan ehdit ja kansat ympärilläsi onnellisina elävät. Vihdoin saapuu

-mereltä kuolo, joka päiväsi hiljaa päättää.'

-

-"Hänen lopetettuaan, virkoin:

-

-"'Oi, Teiresias, se siis on jumalain tahto. Mutta katso, tuolla äitini

-ääneti istuu katsettaan kohottamatta. Sano, miten tuntisi hän minut

-pojakseen?'

-

-"'Se ei vaikeuksia tuota', puhui tietäjä. 'Jos ketä tahdot puhutella,

-laske hänet uhriveren ääreen, silloin hän todet sanoo. Kenet pois

-karkoitat, hän ääneti poistuu.'

-

-"Teiresias poistui, mutta minä jäin odottamaan äitini lähenemistä.

-Verta maistettuaan hän heti tunsi minut ja puhui vaikeroiden:

-

-"'Rakkahin lapseni, miten olet elävänä tänne öiseen pimeyteen tullut?

-Vaikeata on elävän täällä olla. Hirveät virrat ja suuret joet tällä

-virtailevat eikä Okeanon poikki ole vielä koskaan kenkään päässyt. --

-Vastako nyt Troiasta palaat, etkö Itakassa olekaan vielä käynyt, etkä

-puolisoasi kohdannut?'

-

-"'Äitini, tuskat minut tänne toivat', vastasin. 'Tulin neuvoa

-Teiresiaalta saamaan, sillä kotimaatani en ole nähnyt sen jälkeen kuin

-sieltä kerran erkanin ja Agamemnonia seurasin. Mutta, äiti, mikä sinut

-Hadeeseen sai? Kauanko sairaana olit, vai Artemiin nuoliinko sorruit?

-Kerro myös, vieläkö isäni ja poikani ovat Itakan valtiaita, vai

-toisetko jo valtani veivät ja minut kuolleeksi luulivat? Entä

-puolisoni, mitä hän miettii, vieläkö poikansa luona viipyy, vai onko jo

-parhaan akaialaisen puolisokseen ottanut?'

-

-"Ja rakastettu äitini kertoi:

-

-"'Yhä asuu vaimosi linnasi saleissa, mutta raskaat ovat onnettoman yöt

-ja pitkät itkevän päivät. Vielä ovat myös hallitusohjat pojallasi.

-Mutta isäsi vanha ei enää kaupunkiin saavu. Maaseudulla hän elonsa

-iltaa kuluttaa, ei hän käytä mukavia vuoteita eikä hienoja vaippoja,

-vaan palvelijan tavoin vanhus talviset yönsä viettää, risaisia ryysyjä

-vain ympärilleen käärii. Kesän tullen hän viinitarhassaan perkaa,

-kuivista lehdistä itselleen vuoteet kokoaa ja sinun kohtaloasi surren

-raskaita vanhuuden päiviään viettää. Sinua kaivaten ja kohtaloasi

-itkien minunkin päiväni päättyivät.'

-

-"Silloin aioin sulkea rakkaan äidin syliini, kolmasti häntä lähenin,

-mutta kolmasti hän luisti käsistäni kuin läpinäkyvä varjo.

-

-"'Äiti, äiti, mikset luonani tahdo viipyä?" kysyin. "Vai oletko vain

-Persefoneian lähettämä varjo, jonka määränä on saada suruni yhä

-suuremmaksi?'

-

-"'Oi, poikani, niin on vainajain laita. Ei ole heidän ruumiinsa enää

-lihaa eikä verta, vaan polttavan tulen voima meissä asustaa sielun

-ruumiista erottua. Mutta pyri nyt nopeasti päivän valoon ja muista mitä

-nähnyt olet, voidaksesi sitten puolisollesi tarkoin kertoa.'

-

-"Samalla alkoi suuri joukko kuulujen sankarien puolisoja ja tyttäriä

-lähestyä. Yksitellen pakotin heidät tulemaan. Siinä näin Alkmenen,

-Herakleen äidin; ihanan Epikasten, Oidipon äidin, joka tietämättään

-meni poikansa puolisoksi ja sitten tuskissaan päätti itse päivänsä;

-näin vielä Ledan, Tyndareon puolison, Kastorin äidin ja monet muut,

-jotka eri lailla monivaiheisen elämän elettyään olivat Hadeeseen

-joutuneet."

-

-Nyt lopetti Odysseus kertomuksensa, sillä hämärä verhosi jo salin.

-Mutta fajakit istuivat siellä haltioissaan kuunnellen ihmeellisiä

-kertomuksia. Ihana Arete virkkoi silloin:

-

-"Katsokaa sankaria, sankaria kooltaan, varreltaan mainiota! Paljon on

-teillä aarteita kammioissanne. Jakakaa, jakakaa niitä Odysseulle!"

-

-"Tuskin viisas kuningattaremme vastoin kenenkään mieltä puhuu", puuttui

-joku puheeseen, "mutta kuulkaamme, mitä Alkinoos arvelee."

-

-"Oikein sanottu", vastasi kuningas. "Mutta miten kipeästi kotiaan

-vieraamme kaivanneekin, viipyköön kuitenkin täällä huomiseen, kunnes

-lahjat, hänen arvoisensa, ennätämme järjestää."

-

-Vastasi siihen viisas Odysseus:

-

-"Verraton Alkinoos! Jos vuoden vielä minua täällä viipymään pyytäisit

-matkaani järjestääksesi ja lahjoja kootaksesi, tottelisin sinua, sillä

-mies on arvokkaampi rikkaana kotiin palatessaan kuin tyhjin käsin

-saapuessaan."

-

-"Kun tänne saavuit, Odysseus, emme sinua petturiksi luulleetkaan",

-jatkoi kuningas, "mutta nyt näemme, mikä taituri olet ja miten laulajan

-tavoin osaat sanasi sanoa. Mutta yö on pitkä, kerro vielä Troian

-uroista, joita kohtasit. Valkenevaan aamuun asti sinua kuunnella

-jaksamme."

-

-Ja Odysseus jatkoi:

-

-"Jos haluat, Alkinoos, kerron vielä. Onhan aikaa sekä keskusteluun että

-lepoon.

-

-"Naisten varjojen häipyessä sinne tänne läheni minua Atreun poika

-Agamemnon kaikkien niiden ympäröimänä, jotka Aigiston talossa surmansa

-saivat. Nähtyään minut alkoi hän katkerasti itkeä ja ojensi kätensä

-minua kohti. Mutta niissä ei ollut enää entistä miehuuden voimaa.

-Minäkin ratkesin itkuun ystäväni nähdessäni ja kysyin, mikä hänet

-Hadeeseen saattoi.

-

-"Agamemnon kertoi silloin surullisen loppunsa, miten Aigistos sekä

-hänet että hänen väkensä surmasi veren virtanaan valuessa.

-

-"'Mutta kipeimmin koski minuun', jatkoi vainaja, 'Troiasta kanssani

-tuodun Priamon tyttären Kassandran valitus, kun uskoton Klytaimnestra

-hänet viereeni surmasi. Kuolevana tartuin silloin miekkaani, mutta

-petollinen puolisoni läksi luotani, eikä hän edes silmiäni sulkenut,

-vaikka näki minun olevan matkalla Hadeeseen. Se oli julmaa, kauheampaa

-tuskin ajatella voi kuin moinen vaimon petos. Iloitsin kotiin

-tulostani, mutta siellä kohtasinkin petturin, joka on häpeän varjon

-saattanut kaikille naisille. Sinuakin neuvon, viisas Odysseus, älä

-kaikkia aatoksiasi puolisollesi ilmaise. Tosin rehellinen on Penelope,

-Ikarion tytär. Oi, miten nuorena hän jäi, jokelteleva lapsi

-rinnoillaan, sinua odottamaan. Nyt on lapsesta varttunut mies, jota

-kuninkaana kunnioitetaan ja joka kohta saa kotiinsa päässyttä isäänsä

-syleillä. Sitä iloa ei puolisoni minulle suonut. Vielä sinulle yhden

-neuvon annan: lähene salaa kotiasi, ei ole keneenkään luottamista.'

-

-"Nyt tulivat Akilleus, Patroklos ja Antilokos minua kohti. Heti minut

-tunnettuaan Akilleus huudahti:

-

-"'Mitä nyt mietit, Laerteen poika? Miten olet uskaltanut Hadeeseen,

-varjojen valtakuntaan tulla?'

-

-"Vastasin:

-

-"'Oi, Akilleus, Peleun jälkeläinen, sinä rohkein Akaian rohkeimmista!

-Teiresiaan vuoksi tulin, neuvoa kysymään läksin, sillä en ole vielä

-kotimaahani päässyt, surut ja vastukset ovat minua vain ahdistaneet.

-Mutta sinä olet onnellinen, Akilleus. Maanpäällä sinua jumaloitiin ja

-täälläkin vainajain parissa jumalana vallitset. Sinun ei kaatumistasi

-surra tarvitse.'

-

-"'Oi, Odysseus, älä kohtaloani kadehdi. Olisin ennemmin maan päällä

-köyhimmän miehen palvelijana, kuin täällä varjojen valtiaana. Mutta

-kerro, mitä tiedät pojastani. Ottiko hän taisteluun osaa vai ei? Entä

-isä-vanhukseni, Peleus kuningas? Vieläkö hän on myrmidonien

-hallitsijana vai ovatko he hänet jo viralta panneet, sillä hänen

-kätensä ovat voimattomat, enkä minäkään ole hänen puolestaan sotimassa?

-Oi, pääsisinpä edes hetkeksi kotiini käymään, silloin saisivat ne

-vavista, jotka isääni tahtovat vallasta syöstä.'

-

-"Vastasin silloin hänelle:

-

-"'Ystävä, isästäsi en mitään tiedä, mutta pojastasi Neoptolemosta voin

-sinulle paljonkin kertoa. Minähän hänet Skyrosta laivallani kävin

-noutamassa. Neuvotteluihin hän aina otti osaa ja viisaat olivat hänen

-sanansa. Troiassa taistellessamme ei hän milloinkaan väistänyt, vaan

-ensimäisenä hän kuumimpaan otteluun riensi. Mahdotonta on luetellakaan

-niiden nimiä, jotka hän kaasi, hän, ihanin miehistä mitä tunsin,

-jumalaista Memnonia lukuunottamatta. Ja kun Epeion puuhevoseen

-astuimme, oli hän rohkeimmista rohkein. Priamon kaupungin kukistuttua

-astui hän laivaan runsaine saaliineen eikä hänelle ollut mitään

-vahinkoa tapahtunut.'

-

-"Ylpeänä poikansa menestyksestä läksi Akilleun varjo astumaan poikki

-Asfodelos-niityn.

-

-"Toiset haamut seisoivat vieressä kukin omia huoliaan haastellen.

-Kauempana pysytteli vain Aias, yhä vihoissaan siitä, että Akilleun

-aseista riidellessämme voitto minulle lankesi. Oi, miksi aloinkaan

-sellaisen uroon kanssa kilpailla! Koetin nyt ystävällisin sanoin häntä

-lepyttää, mutta hän ei tahtonut kuulla puhettani, vaan kääntyi pois.

-Kiista olisi kenties piankin puhjennut, mutta mieleni teki nähdä

-muitakin vainajia.

-

-"Näinkin Zeun heimolaisen Minon, joka valtikka kädessä oli vainajain

-tuomarina, näin metsästävän Orionin, Tityon, joka Zeuta vastustaessaan

-sai kovaa kärsiä. Näin myös Tantalon hirveissä tuskissaan. Kaulaan asti

-ulottui hälle vesi, eikä hän sittenkään voinut juoda, vaikka kauhea

-jano häntä vaivasi. Vanhuksen kumartuessa juomaan hävisikin vesi ja

-musta multa vain levisi hänen ympärillään. Hänen päänsä päällä

-ojentausi mitä ihanimpia hedelmäpuitten oksia, jotka riippuivat täynnä

-meheviä hedelmiä, mutta kun hän ojensi kätensä niihin tarttuakseen,

-heilautti tuuli oksat kohti pilviä. Oli siellä vielä Sisyfos, joka

-käsin jaloin vieritti suurta kivimöhkälettä kallion huipulle, mutta

-juuri kun hän oli saamaisillaan sen huipun yli, vierikin se takaisin.

-Yhä vain hän sitä koetti. Hiki valui otsasta ja pölypilvi kierteli

-ympärillä, mutta työ oli aina yhtä tuloksetonta. Vihdoin näin

-Herakleenkin, näin, mutta vain hänen heikon varjonsa, sillä itse hän

-asui jumalien luona, Zeun ja Heren tyttären, ihanan Heben, puolisona.

-Synkkänä hän seisoi ympärilleen katsellen, jännitetty jousi kädessään.

-Nähtyään minut sanoi hän synkeästi:

-

-"'Onneton Odysseus, vainoaako sinuakin sama kohtalo, joka minua

-maailmassa vainosi. Vaikka itse Zeus on isäni, jouduin itseäni

-arvottomamman palvelukseen. Hän koetti keksiä minulle mitä vaikeimpia

-töitä, ja silloin hän lähetti minut tänne pyydystämään Hadeen koiraa.

-Sen sain kuitenkin Atenen ja Hermeen avulla kiinni.'

-

-"Hän jätti minut. Odotin vielä hetken, toivoen yhä vielä näkeväni

-kuuluisia vainajia, mutta heidän kova huutonsa ja melunsa sai minut

-pelkäämään, että Persefone lähettää Gorgon hirveän pään ja siksi läksin

-nopeasti pois. Rantaan saavuttuani kiirehdin miehiä nostamaan purjeet.

-Pitkin Okeanos-virtaa kulki nyt tiemme, alussa oli peilityyntä, niin

-että saimme käyttää airoja, mutta pian suosi meitä oiva myötätuuli."

-

-

-

-

-KAHDESTOISTA RUNO.

-

-

-"Aluksemme joutui jälleen Kirken saarelle. Odotimme aamun koittoa ja

-nähdessämme aamuruskon jumalattaren nousevan yölevoltaan täytimme

-Elpenorin varjon pyynnön, poltimme ystävämme ruumiin, kohotimme

-rannalle hautakummun ja sen päälle asetimme vainajan airon, kuten hän

-Hadeessa oli määrännyt. Askartelimme vielä yhtä ja toista, kun näimme

-Kirken neitosineen lähestyvän ja tuovan meille herkullisia ruokia. Hän

-tiesi siis tulostamme.

-

-"'Rohkeat! Elävinä olette Hadeessa käyneet. Muut ihmiset joutuvat sinne

-vain yhden ainoan kerran ja vasta kuoltuaan. Mutta syökää ja juokaa

-runsaasti, huomisaamun ruskottaissa on teidän lähdettävä matkaan.

-Kerron, mitä matkallanne kohtaatte, ettei mikään tulisi teille

-yllätyksenä.'

-

-"Sen päivän vietimme Kirken saarella. Yön tultua toverini laskeutuivat

-levolle, mutta Kirke vei minut syrjään ja alkoi:

-

-"'Täältä lähdettyänne saavutte ensin seireenien lähelle. Siellä saa

-loppunsa se, ken taitamattomasti ohitse pyrkii. Vaalenneitten luitten

-keskellä istuvat seireenit rannalla ja laulavat ihania lumolaulujaan.

-Kun heitä lähestyt, tuki vahalla miesten korvat, etteivät he lauluja

-kuulisi. Jos itse haluat kuunnella, anna sitoa itsesi lujasti

-laivanmastoon kiinni ja käske miesten yhä lujentamaan siteitä, mitä

-innokkaammin heitä pyydät itseäsi vapauttamaan. Kun tämän vaarallisen

-paikan ohi olet päässyt, tulee valittavaksesi kaksi tietä. Saat itse

-päättää kumpi on parempi, kuvaan sinulle molemmat.

-

-"'Tulette salmeen, sen toisella rannalla on pilviä pitelevä kallio,

-jonka huipulta eivät usvat koskaan haihdu. Niin sileä se on, ettei

-kenkään, vaikka hänellä olisi kaksikymmentä kättä ja yhtä monta jalkaa,

-pääsisi kiipeämään sen huipulle. Keskellä vuorta on suuri luola niin

-korkealla, ettei sinne koskaan nuoli saavu, ja luolassa asuu

-kaksitoistajalkainen, kuusipäinen hirviö, joka päätänsä aina luolasta

-ojentelee etsien nieltävää. Kolme hirveää hammasriviä on sen suussa ja

-sinne se sieppaa meren eläimiä. Jos laiva sen ohi pyrkii, ojentautuvat

-päät sitä kohti ja sieppaavat kukin yhden miehen. Se hirviö on Skylla.

-

-"'Vastaisella rannalla näet toisen kallion, äskeistä paljon matalamman,

-ja sillä kasvaa mahtava, tuuhea viikunapuu. Hirveä Karybdis siellä

-asuu. Kolmasti se nielee vettä, kolmasti taas sylkee suustaan, ja varo,

-ettet sillä hetkellä lähellä ole, kun se vettä nielee. Silloin ei itse

-Zeuskaan sinua pelastaa voisi. Pysyttele siksi lähellä Skyllan

-puoleista rantaa. On toki parempi kadottaa kuusi miestä kuin kaikki.'

-

-"'Mutta enkö voi nousta vastustamaan Karybdista ja enkö voi Skyllan

-valtaa voittaa?' kysyin.

-

-"'Olet liian rohkea, Odysseus', kiirehti jumalatar vastaamaan.

-'Luuletko, onneton, kuolemattomia voittavasi. Jos kauan Skyllan

-juurella viivyt, sieppaa hän toiset kuusi. Parasta vain on paeta. Mutta

-älä unohda rukoilla hirviön äitiä Krataita, hän vain voi hillitä

-Skyllan uudestaan kimppuunne hyökkäämästä. Sieltä joudut Trinakian

-saarelle, jossa auringon jumalan kaunis karja käy laitumella. Paimenina

-on kaksi auringon jumalan ja Neairan tytärtä, Faetusa ja Lampetia. Jos

-karjan koskematta jätätte, saavutte monien vaiheitten jälkeen kotiin,

-mutta jos siihen käsiksi käytte, on tuhonne tullut. Miehesi kaikki

-menetät ja itse saavut surkeassa kunnossa kotiisi.'

-

-"Aamu valkeni. Jumalatar jätti minut ja minä palasin laivalle miehiäni

-herättämään. Kohta olimmekin lähtövalmiina. Kirke lähetti myötätuulen,

-ja aluksemme kiiti eteenpäin. Kerroin heille nyt seireeneistä ja miten

-vaaran voisimme välttää. Pian tuuli tyyntyi kokonaan ja lähenimme nyt

-lumoojatarten saarta. Vahalla tukin miesten korvat ja he, sidottuaan

-minut mastoon, tarttuivat airoihin, sillä tuulen henkäystäkään ei enää

-tuntunut. Samassa alkoi kuulua viehättävää laulua:

-

-"'Tännepäin ohjaa, kuulu kuningas, akaialaisten ylpeys, tännepäin! Ei

-koskaan alus ohitsemme kulje täällä poikkeamatta, ja tyytyväisenä

-lähtevät vieraat luotamme, sillä paljon he ovat meiltä oppineet. Kaikki

-me tiedämmekin, mitä avarassa maailmassa tapahtuu, tunnemme myös Troian

-suuret tapahtumat.'

-

-"Yhä ihanammin kaikui lumoojattarien laulu, ja minut valtasi kiihkeä

-halu kuulla lisää. Koetin kaikin tavoin saada miehiä irroittamaan

-siteeni, mutta turhaan. Päinvastoin nousi kaksi heistä sitomaan köydet

-yhä lujemmin. Päästyämme niin kauas, ettei heidän äänensä enää

-kuulunut, pääsin irti ja vaha otettiin pois toisten korvista. Mutta

-samalla alkoi kuulua hirvittävä kohina ja edessämme kohosi suunnattomia

-aaltoja ja savupilviä. Soutajat lakkasivat peljästyneinä soutamasta,

-mutta minä koetin parhaani mukaan heitä rauhoittaa:

-

-"'Ystävät, mehän olemme vaaroihin tottuneet, eikä meitä voi mikään

-kyklopia pahempi uhata. Joka paikasta olemme pelastuneet, tottahan

-nytkin keinon keksin. Ennen muita on perämiehen tarkoin varottava,

-ettemme purjehdi kohti kuohuja, vaan pysyttelemme kallion juurella.'

-

-"En kuitenkaan maininnut mitään Skyllasta. Unohdin kokonaan Kirken

-varoitukset, etten saisi kantaa mitään aseita, vaan puin paraan

-sotisopani ylleni. Katsoin katsomistani, kunnes silmät väsyivät, mutta

-Skyllaa en nähnyt kalliolla. Samalla saavuimme kapeaan salmeen ja nyt

-näimme Karybdiin, joka suustaan sylki vettä niin, että koko meri

-raivosi, ja taas imi sitä niin, että maan kamara paljastui. Katselimme

-sitä kauhistuneena, emmekä huomanneetkaan, miten Skylla sieppasi kuusi

-parasta soutajaamme. Tuskissaan he raukat alkoivat huutaa, ja näimme

-samalla, miten he korkealla ilmassa potkien ja nimeäni huutaen

-koettivat taistella hirviötä vastaan. Paljon olen kokenut ja paljon

-surkeutta nähnyt, mutta tämä näky koski kaikkein kipeimmin.

-

-"Sivuutettuamme kalliot ja hirveän Karybdiin näinkin edessämme

-auringonjumalan laidun-saaren ja kuulin sieltä mitä erilaisimpia karjan

-ääniä. Muistin heti sekä Teiresiaan että Kirken varoitukset ja sanoin

-tovereilleni:

-

-"'Ystävät, kovia olemme kokeneet, mutta nyt voimme välttää turmion,

-ellemme tuolle lähisaarelle laske. Se on auringon jumalan pyhä maa.'

-

-"'Oi, Odysseus, suuri on kestävyytesi, et konsaan väsy', virkkoi

-silloin eräs joukosta. 'Paljon meiltäkin vaadit, liikoja vaadit. Olemme

-aivan nääntyä, etkö soisi meille edes yön lepoa. Yötuulet voivat

-aluksemme tuhota. Laskekaamme rantaan lepäämään ja aamulla heti

-nostamme purjeet.'

-

-"Kaikki muutkin yhtyivät pyyntöön. Aavistin silloin, että joku

-jumalista onnettomuuttamme toivoi, ja siksi sanoin:

-

-"'Olen yksin teitä muita vastaan ja siis voimaton. No niin, nouskaamme

-maihin, mutta ensin on teidän vannottava pyhä vala, ettette koske

-ainoaankaan eläimeen, vaikka mielenne tekisikin. Onhan meillä toki

-vielä Kirken ruokia jäljellä.'

-

-"Miehet vannoivat heti ja niin laskimme maihin. Rannalla söimme oivia

-eväitämme ja yhä varoitin heitä saaren karjaan koskemasta. Yö läheni.

-Silloin nosti Zeus hirveän raju-ilman, joka pani maan vapisemaan ja

-meren ärjymään. Aamulla vedimme aluksemme saaren luolaan suojaan ja

-täällä saimmekin odottaa kokonaisen kuukauden, sillä myrsky ei laannut.

-Nälkä pakotti etsimään sekä lintuja että kaloja, mitä vain käsiimme

-saimme. Kuljeskelin saarta ristiin rastiin rukoillen jumalia

-armahtamaan meitä. Kerran läksin taas loitos toisista, kohotin käteni

-kohti korkeutta ja anoin Zeun apua. Jumalat vuodattivat silloin

-silmiini unen ja vaivuin suloiseen lepoon.

-

-"Silloin puhui Eurylokos toisille:

-

-"'Kuulkaa, miehet, kovia kokeneet. Kuolema on tosin surkeaa ainakin,

-mutta kehnointa on kuitenkin nälkään nääntyä. Ottakaamme auringon

-jumalan karjasta ja uhratkaamme jumalille. Kun Itakaan saavumme,

-uhraamme sitten runsaat uhrit auringon jumalalle lepyttääksemme hänet.

-Jos jumalat henkemme ottavat, ottakoot. Sen toki paremmin kärsii kuin

-nälkään kuolemisen.'

-

-"Toiset suostuivat hänen ehdotukseensa ja kohta olivat karjan

-kauneimmat teurastetut. Rukoillen he uhrit toimittivat, viinin

-puutteessa vettä vuodattivat ja ohran puutteessa ottivat tammen nuoria

-kerkkiä. Yhtäkkiä heräsin unestani ja läksin nopeasti astumaan rantaa

-kohti. Jo kauas tunsin uhrituoksun ja silloin huusin kauhistuneena:

-

-"'Oi, Zeus ja te muut kuolemattomat! Varmaankin te tuhokseni minut

-uneen uuvutitte. Täällä ovat toverini sillä aikaa ryhtyneet onnettomiin

-töihin.'

-

-"Mutta Lampetia riensi kertomaan auringon jumalalle miesten tuhotöistä.

-Tämä suuttui silloin kovin ja puhui vihastuneena:

-

-"'Katso, Zeus, ja katsokaa te muut jumalat, mitä on tapahtunut! Kurjat

-ihmiset ovat teurastaneet ihania härkiäni, jotka olivat silmäini ilona

-taivaan kannella kulkiessani. Ellette nyt heitä rankaise, vaivun

-Hadeeseen, siellä majaileville valoani levitän ja ihmiset pimeyteen

-jätän.'

-

-"'Ethän toki, valon valtias', virkkoi Zeus. 'Tietysti sinä inehmoille

-valoasi ja'at. Salamalla murskaan aluksen, oletko silloin tyydytetty!'

-

-"Kuulin tästä keskustelusta Kalypsolta, jolle Hermes oli asian uskonut.

-

-"Rannalle saavuttuani nuhtelin ankarasti miehiä, ja sanojeni

-synnyttämää kammoa vahvisti vielä se kauhea mylvinä, minkä kuolleitten

-eläinten liha kiroten nosti. Mutta tuhotyö oli tehty.

-

-"Viikon päivät söivät miehet luvatonta ravintoaan, kunnes Zeus

-seitsemäntenä päivänä tyynnytti myrskyn. Läksimme silloin nopeasti

-liikkeelle. Trinakian saaret häipyivät jo näkymättömiin ja aava meri

-lainehti ympärillämme. Silloin lähetti Zeus äkkiä raju-ilman. Ilma

-pimeni, purjeet repeytyivät riekaleiksi, ja hirveällä ryskeellä katkesi

-masto iskien samalla perämiehen kuoliaaksi. Zeun salamat sinkoilivat

-pilkkopimeässä ja taivaan kansi jyrisi kauheasti. Myrsky riisti

-toverini aaltoihin ja vihdoin olin ainoa elävä olento koko

-laivahylyllä. Sekin särkyi, ja niin jouduin aaltojen ajeltavaksi maston

-kappaleen varassa. Samalla toki myrsky asettui, mutta tuuli kääntyi ja

-niin huomasin kauhukseni matkaavani jälleen kohti Karybdista. Samalla

-se nielikin meren suolaista vettä kitaansa ja maston kappale, jolla

-ajelehdin, katosi käsistäni. Itse sain hädin tuskin kiinni viikunapuun

-oksasta ja siinä riipuin kuni lepakko odottaen hirviön jälleen sylkevän

-mastonkappaleeni. Hetken kuluttua se tekikin niin ja silloin tarrasin

-siihen kiinni kynsin hampain. Jumalat sallivat minun pelastua Skyllan

-käsistä ja niin ajauduin taas ulapalle. Kymmenentenä vuorokautena

-sallivat jumalat alukseni saapua Ogygian rantaan, ja osuin silloin

-ihanan jumalattaren Kalypson luo, joka minua hyvin hoivasi. Mutta

-siitähän kerroin jo illalla, enkä ennen kertomaani mielelläni toista."

-

-

-

-

-KOLMASTOISTA RUNO.

-

-

-Vaieten, mutta ihastuneina istuivat kaikki suuressa salissa. Vihdoin

-katkaisi Alkinoos äänettömyyden.

-

-"Koska kattoni alle jouduit, koetan sinut täältä poiskin opastaa",

-sanoi hän. "Mutta teille muille maani miehille lausun sen kehoituksen,

-että antianne lisäisitte. Tuokaa vielä kukin kultainen kynttilänjalka

-ja pikari. Kansa suorittakoon kustannukset."

-

-Kaikki olivat suostuvaisia kuninkaan ehdotukseen ja seuraavana aamuna

-tuli laiva lahjoja täyteen. Laivalta palattuaan kokoontuivat kaikki

-jälleen palatsiin, jossa uhraten, syöden ja laulaen päivää vietettiin.

-Mutta Odysseus teki kuten kyntäjä, joka uutispeltonsa vakoa astuessaan

-luo katseensa päivän kehrään sen laskua odottaen, sillä silloinpa hän

-tietää pääsevänsä kotiin odottavan aterian ääreen. Ja kun auringon

-viime säteet maailmaa kultasivat, kääntyi Odysseus kuninkaan puoleen,

-lausuen:

-

-"Hyvästi jääös, jalo Alkinoos! Olen saanut, mitä tuskin olisin osannut

-haluta, runsaat lahjat, oppaat, kaikki. Koitukoot ne onneksi, niin että

-puolisoni nuhteetonna ja ystäväni terveenä kohtaan. Ja eläkää

-onnellisina te, iloksi kodillenne olkaa. Älköön mikään paha kansaanne

-kohdatko."

-

-Samaa sydämissään toivottaen uhrasivat miehet viimeisen uhrin. Odysseus

-astui silloin Areten eteen ja laskien hänen käsiinsä uhrimaljan lausui:

-

-"Onnellisna eläös jalon puolisosi lastesi ja kansasi parissa, ihana

-kuningatar, kunnes sinutkin kuolo kohtaa."

-

-Uljaana läksi jalo Odysseus salista, ja häntä seurasivat kuninkaan ja

-kuningattaren lähettiläät, mikä vaippaa tuoden, mikä kallisarvoista

-arkkua kantaen. Laivalla he valmistivat vuoteen kovia kokeneelle

-sankarille, joka vaipuikin raskaaseen uneen, mutta laiva painautui

-hyökyaalloille kuni korskuva sotaratsu.

-

-Kirkkaan aamutähden aalloista noustua läheni nopea alus Itakan satamaa,

-joka oli pyhitetty vanhalle merenjumalalle Forkylle. Jyrkät kalliot

-kohoavat aalloista ja suojaavat lahden poukamaa meren myrskyiltä.

-Sataman perällä on merenneitojen luola täpötäynnä ihmeellisiä

-kivikoruja, uurnia, joihin mehiläiset mettä keräävät ja kummia

-kangaspuita, joilla merenneidot kankaitaan kutovat. Siellä soljuu

-ehtymätön lähde, ja luolaan vie kaksi porttia, toinen pohjoisesta, jota

-kuolevaiset kulkevat, toinen etelästä, jumalten tie.

-

-Tänne satamaan ohjasivat taitavat fajakit nyt laivan, joka

-voimakkaitten käsien soutamana työntyi puoleksi maalle. Varovasti

-kantoivat miehet nukkuvan Odysseun rannalle, nostivat kalliit

-lahja-arkut viereen, niin tarkoin oliivipuitten varjoon, ettei vieraan

-silmä niitä huomaisi, mutta nopeasti läksivät he itse kotimatkalle.

-

-Huomattuaan Odysseun kotirantaan saapuneen, vihastui Poseidon ja läksi

-Zeun luo valittaen:

-

-"Isä, katso, jo on Odysseus omalla maallaan, liian pian hän sinne

-pääsi. Olin uhannut hänelle yhä turmiota, mutta nyt nuo fajakit, vaikka

-ovat omaa sukuani, saattavat uhkaukseni häpeään, auttavat hänet kotiin,

-vieläpä lahjoittavat hänelle niin runsaasti kalleuksia, ettei hän

-Troiasta olisi niin suurta saalista saanut. Miten luulet toisten

-jumalien minua kunnioittavan, kun ihmisetkin noin tahtoani polkevat."

-

-Siihen vastasi mahtava Zeus:

-

-"Miten voit ajatellakaan, ettei joukkomme vanhinta kunnioitettaisi!

-Päinvastoin. Mutta ellei joku kuolevaisista sinua tottele, kosta

-hänelle miten mielit."

-

-"Jos sinun myöntymyksesi saan", lausui Poseidon, "silloin kostan

-fajakeille, tuhoan heidän laivansa ja kohotan suuren vuoren kaupungin

-eteen. Silloin häviää heiltä halu autella haaksirikkoisia."

-

-Mutta Zeulla oli vieläkin tehoisampi ehdotus:

-

-"Kun laiva lähenee maata ja rannalle kokoontuneet suuret kansanjoukot

-odottavat sen saapumista, muuta silloin yht'äkkiä koko laiva suureksi

-kiveksi."

-

-Neuvo oli Poseidonin mielestä oiva ja hän riensi Skherian saarelle

-odottamaan palaavia. Rannalla oli kansaa runsaasti ja malttamattomana

-se odotti kotiintulevaa alusta. Mutta silloin kosketti Poseidon laivaa

-kämmenellään, ja se muuttui silmänräpäyksessä kallioksi. Odottavat

-katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Mihin hävisikään laiva, jonka kaikki

-vast'ikään näkivät rantaa lähenevän? Silloin muisti Alkinoos vanhan

-isänsä ennustuksen, että Poseidon kerran murskaa fajakien laivan ja

-nostaa suuren vuoren kaupungin ympärille harmissaan siitä, että fajakit

-kaikkia eksyneitä auttavat.

-

-"Uhratkaamme mahtavalle Poseidonille tusina härkiä ja rukoilkaamme

-häntä armahtamaan meitä, ettei hän vuorta kaupunkimme ympärille

-kohottaisi", ehdotti kuningas.

-

-Koko kansa ryhtyi uhriin ja rukoillen seisoivat fajakien mahtavimmat

-alttarin ympärillä. --

-

--- Sillä aikaa heräsi Odysseus ja katseli ihmeissään ympärilleen

-tuntematta kotiseutujaan, sillä Pallas Atene verhosi hänen silmänsä ja

-muutti sekä polut että kalliot toisen muotoisiksi. Atene tahtoi ensin

-täyttää työnsä ja saattaa Odysseun kotiin kenenkään häntä tuntematta.

-Mutta tuskan ahdistamana hypähti Odysseus vuoteeltaan ja raskas huokaus

-kohosi hänen rinnastaan:

-

-"Voi minua poloista, mihin nyt taaskin lienen joutunut! Olenkohan

-saapunut hurjien kansojen pariin vai majaileekohan täällä

-vieraanvaraisuus? Entä mihin kalliit lahjani pannen ja mihin tästä itse

-lähtenen? Olisinpa edes saanut jäädä fajakien luo. Mutta miksi he minut

-näin pettivät, kotiin lupasivat opastaa ja tähän ventovieraalle maalle

-jättivätkin. Zeus heille tämän kostakoon! Mutta lienevätkö kalleuteni

-edes kaikki tallella vai veivätkö he jotain mennessään?"

-

-Näin puhellen alkoi Odysseus tarkastella lahjojaan ja suureksi ilokseen

-hän huomasi kaiken, sekä kalliitten vaatteitten että kullan ja muitten

-aarteitten, olevan koskematta. Isänmaa, kotimaa, se vain häneltä

-puuttui, ja murheissaan hän läksi astumaan pitkin rannikkoa. Silloin

-läheni häntä Atene nuoren, kookkaan ja kauniin lammaspaimenen muodossa,

-joka asteli ryhdikkäänä kuin kuninkaan poika, hieno vaippa hartioilla,

-sandaalit jaloissa ja jousi olalla. Ihastuneena katseli Odysseus

-kaunista nuorukaista ja virkkoi:

-

-"Terve sinulle! Olet ensimäinen, jonka tässä maassa kohtaan. Ethän

-minua kohtaan vihaa kanna. Sinua rukoilen kuni jumalaa, pelasta minut

-ja omaisuuteni ja sano, millä maalla, minkä kansan asuinsijoilla olen?

-Saareenko saavuin vai mannertako nämä kalliorannat lienevät?"

-

-Vastasi Atene:

-

-"Oletpa tietämätön, vieras, vai niin etäältäkö tulet, kosket maata tätä

-tunne. Sen nimeä mainitaan kaukana aamuruskon mailla, se tuttu on

-etelässä ja hämärä länsikin siitä laulaa. Kivinen se on ja karu, vailla

-tasankoja ja kenttiä, mutta vuohet sen vuorilta ravintonsa löytävät ja

-lehmikarja sinne laitumia astuu. Viiniköynnös täällä rypälettä kasvaa

-ja taivas siunaavan säteensä suo. Muukalainen, kuulun Itakan maata

-poljet."

-

-Pakahduttava riemu täytti Odysseun rinnan, mutta hän oli liian viisas

-sitä näyttääkseen. Sen sijaan hän kertoi olevansa kretalainen uros,

-joka kuninkaan pojan surmattuaan nyt oli pakomatkalla. Hänen toverinsa

-olivat kuitenkin jättäneet hänet nukkumaan vieraalle rannalle ja

-purjehtineet itse pois. Odysseun lopetettua hymyili Atene ja samassa

-seisoikin sankarin edessä kookas, ihana jumalatar, joka virkkoi:

-

-"Oletpa viekas ja viisas, Odysseus, et edes kotimaallasi lakkaa kaskuja

-keksimästä. Sinä oletkin ihmisistä taitavin ja kekseliäin, kuten minua

-mainitaan viisaimmaksi jumalien joukossa. Mutta etkö tunne Atenea?

-Olenhan kaikissa vaiheissa rinnallasi ollut, olen sinut tehnyt fajakien

-luona rakastetuksi, ja nyt tulin tänne sinua auttamaan ja neuvomaan,

-miten kaikista vaikeuksista selviät. Kärsi kaikki mitä kohdannetkin

-nurkumatta, äläkä kellekään sano, ken olet, vaan ota vastaan vaieten

-häväistyksetkin."

-

-Viisas Odysseus vastaten virkkoi:

-

-"Oi, jumalatar, ei ole viisaimmankaan helppo tuntea sinua, joka milloin

-minkin muodon otat. Ennen tiesin, että sinä rinnallani kuljit, mutta

-koko raskaitten harharetkien aikana en ole sinua nähnyt. Vasta fajakien

-luona tunsin lohduttavat sanasi ja opastuksesi. Mutta nyt, oi nyt

-polvistun eteesi ja rukoilen suuren isäsi Zeun nimessä, sano, sano,

-missä olen, sillä en tahdo jaksaa uskoa saapuneeni aurinkoisen Itakan

-rannoille."

-

-"Sydämesi nöyryyden, varovaisuutesi ja viisautesi vuoksi en sinua voi

-jättää. Muut olisivat heti rientäneet kotiin puolison ja lasten luo,

-sinä sensijaan ensin tahdot häntä koetella. Katso Itakan ihania maita!

-Tuossa Forkyn satama, tuolla sen yli kohottautuu tuuhea öljypuu ja

-tuolla perällä näet merenneitojen avaran luolan. Siellä olet monet

-uhrit uhrannut ennenmuinoin. Entä tuossa, etkö Neriton kuusten

-verhoamaa vuorta tunne!"

-

-Samassa hän poisti sumun, ja Odysseus tunsi kotoiset rannat. Riemusta

-melkein pakahtuen vaipui kotiinpalannut polvilleen ja syleili isäinsä

-maata.

-

-"Oi nymfit, najadit, te Zeun tyttäret, en konsaan luullut teitä

-näkeväni. Terve teille! Jos elää saan, teille uhrilahjani kannan."

-

-Atenen neuvosta kantoi Odysseus nyt kaikki kalleutensa syvälle luolaan

-ja Atene itse vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle. Sen tehtyään

-istuutuivat molemmat pyhän öljypuun juurelle neuvottelemaan, mihin

-olisi ryhdyttävä, jotta julkeat kosijat saisivat kostonsa. Atene

-kertoi, miten ne kolme vuotta olivat pyytäneet Penelopen kättä ja

-asustaneet hänen kattonsa alla, mutta miten Penelope, sydämessään

-syvästi puolisoaan surren, ei kellekään myöntävää vastausta antanut,

-vaan oli jaellut lupauksia sinne tänne.

-

-Siihen virkkoi Odysseus:

-

-"Ilman sinua olisin kärsinyt omassa palatsissani yhtä häpeällisen

-kuoleman kuin Agamemnon, Atreun poika. Mutta jos vaan sinä,

-kirkaskatseinen jumalatar, pysyt rinnallani, kuten Troiassa pysyit, en

-pelkää, vaikka kolmesataa miestä vastassani olisi. Mitä on tehtävä?"

-

-"Sinua mielelläni autan", lausui Atene. "Mutta ennen kaikkea on sinun

-pysyttävä tuntemattomana. Ihanan ihosi rypistän, kultatukkasi poistan

-ja puvuksesi annan kehnot ryysyt, niin että kaikki peljästyvät sinut

-nähtyään. Kirkkaat silmäsikin teen tihruisiksi. Silloin kosijat eivät

-sinua tunne, ei edes puolisosi eikä poikasi ainut. Ensi työksesi riennä

-sikopaimenen luo. Löydät hänet Arethusa-lähteen luota Korax-vuorelta.

-Häneltä kysele ja hän kertoo kaikesta, sillä hän on uskollinen. Sillä

-aikaa riennän minä Spartaan palauttamaan Telemakoa, joka sinne on

-lähtenyt sinusta tietoja saamaan."

-

-"Mikset hänelle kertonut, vaikka kaikki tiedät?" ihmetteli Odysseus.

-"Kenties hänkin joutuu siellä kovia kokemaan toisten hänen kodissaan

-isännöidessä."

-

-"Älä huolehdi", lohdutti Atene. "Kaikessa rauhassa hän istuu Atridein

-palatsissa. Minä hänet sinne lähetin mainetta saamaan. Kosijat tosin

-hänenkin henkeään väijyvät, mutta minä hänestä kyllä huolen pidän."

-

-Samalla kosketti Atene häntä taikasauvallaan. Sileä iho vetäytyi heti

-syviin poimuihin, vaaleat kiharat hävisivät ja Atenen edessä seisoi nyt

-vanha, tihrusilmäinen kerjäläisukko, sauva kädessä, vaatteet risoina,

-likaisina.

-

-

-

-

-NELJÄSTOISTA RUNO.

-

-

-Atene riensi nyt Spartaan, mutta Odysseus läksi astumaan vanhan

-uskollisen paimenen Eumaion luo ja tapasikin hänet istumassa yksinään

-avaran sikotarhan äärellä sandaaleja valmistamassa. Apulaisena oli

-vanhuksella suurta sikokarjaa kaitsemassa neljä miestä ja yhtä monta

-villiä koiraa. Apulaisista oli kolme omilla askareillaan, neljäs oli

-lähtenyt viemään kaupunkiin teuraseläimiä, joita Eumaion oli määrä joka

-päivä lähettää korskeille kosijoille. Kun koirat huomasivat lähestyvän

-kerjäläisen, hyökkäsivät ne raivoten häntä kohti, ja tulijan olisi

-saattanut käydä huonosti, ellei Eumaios olisi rientänyt apuun.

-

-"Jopa nyt jotakin", huudahti paimen. "Nuo koirat olivat repimäisillään

-sinut kappaleiksi ja silloin olisin minä saanut lisää surun syytä.

-Sillä, katsos, jo ennestäänkin minulla on sitä yllin kyllin. Suren,

-näes, kuningastani, joka nyt kenties nälissään kiertelee maailmalla

-minun täällä hoidellessa hänen karjaansa vihollisten aterioiksi. Mutta

-astu, hyvä vanhus, majaani. Katsokaamme, mitä siellä olisi sinulle

-suuhun pantavaa."

-

-Ystävällinen paimen astui majaan edellä Odysseun hiljalleen seuratessa.

-Sisään tultuaan hän levitti vuohenvuodan lehtien päälle ja valmisti

-vieraalleen vuoteen.

-

-"Sinulle Zeus ja muut taivaan jumalat suokoot mitä sydämesi halajaa",

-lausui Odysseus, iloisena ystävällisestä vastaanotosta.

-

-"Vieras, älä minua kiitä", esteli Eumaios. "Köyhin kerjäläinenkin on

-Zeun suojassa ja hänen lähettämänsä. Miksen majaani tarvitsevalle

-jakaisi, enhän tiedä, miten kauan siinä itsekään olla saan. Eläisipä

-rakastettu herrani, hän minulle oman kodin ja hellän puolison soisi.

-Mutta hän on mennyt. Ihanan Helenan vuoksi on moni sankari päiviltä

-pois joutunut. Langetkoon siitä kosto hänelle!"

-

-Hän nousi, sitoi vyön lujemmin uumilleen ja otti karsinasta pari

-porsasta, jotka hän teurasti ja paistoi vieraalleen. Tarjoten vielä

-viiniä hän kehoitti:

-

-"Syö, vieras, mitä palkollisella on tarjota. Paraat palat viedään

-kosijoille. He lienevät saaneet jotain tietoja isäntäni kuolemasta,

-koska he tuolla palatsissa yhä hurjemmin mellastavat. Mutta eiväthän

-suuretkaan rikkaudet sillä menolla kauan kestä. Ja rikas minun isäntäni

-oli, rikkaampi kuin kenkään muu."

-

-Tyytyväisenä nautti Odysseus ateriaansa. Sitten kysyi:

-

-"Mutta kenestä sinä olet koko ajan puhunut? Kuka niin rikas on, kuka

-lähti Helenan vuoksi sotaan, ehkäpä minä hänet tuntisinkin, olenhan

-niin paljon maailmaa kierrellyt?"

-

-"Oi, vanhus, nykyään ei enää uskota kenenkään juttuja hänestä. Ennen

-riensi jokainen tulokas kuningattaren luo keksien milloin mitäkin

-kadonneesta. Kyynelsilmin kuunteli kuningatar heitä ja palkitsi heille

-runsain käsin. Voithan sinäkin yrittää samaa. Mutta varmasti ei sitä

-miestä tule, joka hänestä tietäisi. Taivaan linnut ovat varmaan jo

-hänet raadelleet tai sitten hän on joutunut kalojen ruuaksi. En isääni

-enkä äitiäni niin kipeästi kaipaa kuin Odysseuta. Jo hänen nimensä

-mainitseminen saa tuskan puhkeamaan. Hän huolehtikin minusta kuin

-ystävästään."

-

-"Ystäväni, vaikket uskokaan koskaan enää isäntääsi näkeväsi, sanon

-sinulle kuitenkin, että hän tulee vielä kotiin", virkkoi vieras. "Mutta

-palkkaa tästä ilosanomasta en huoli, ennenkuin hän kotinsa kynnyksen

-yli astuu. Silloin antanet minulle uudet, komeat vaatteet. Halveksin

-sitä, joka hädän tullen koettaa valheella voittoa itselleen hankkia.

-Zeun kautta vannon, että ennenkuin tämä vuosi on kulunut, vieläpä

-ennenkuin kuu kahdesti on rataansa kiertänyt, saapuu se, joka

-rangaistuksen saattaa jokaiselle, joka hänen uljasta poikaansa ja

-rakasta puolisoaan on loukannut."

-

-"Oi vieras, sitä palkkaa et koskaan tule saamaan. Mutta puhukaamme

-muista asioista. Rakasta isäntääni muistellessa murhe mieleni täyttää.

-Kerro sen sijaan, ken olet, mistä tulet ja miten Itakaan jouduit",

-pyysi sureva paimen.

-

-Odysseus alkoi:

-

-"Niin paljon on minulla kerrottavaa ja niin monet ovat vaiheeni olleet,

-etten vuodessakaan niitä kertoa ennättäisi, vaikka kaiket päivät tässä

-hievahtamatta istuisimme ja muut toimiasi hoitaisivat. Mutta kerronpa

-kuitenkin vaiheistani.

-

-"Olen Kretasta kotoisin, rikkaan kodin poika. Isäni eläessä oli kaikki

-hyvin, mutta hänen kuoltuaan sain pienemmän perinnön kuin muut.

-Puolisoni kautta sain kuitenkin rikkautta. Maanviljelys ei minua

-kuitenkaan miellyttänyt, merenkulku ja sodankäynti olivat sen sijaan

-lempitöitäni. Niin läksinkin Troian sotaan laivastoja johtamaan. Sieltä

-palasin monet vaivat kestettyäni kotiin, mutta läksin pian uudelleen

-yhdeksällä laivalla Egyptiin, ja se oli onneton matka. Toiset

-laivamiehet hyökkäsivät maihin, ryöstivät naisia ja lapsia ja

-harjoittivat ilkivaltaa. Mutta samassa olivat Egyptin joukot aseissa ja

-hädin tuskin armoa rukoillen pelastuin. Seitsemän vuotta Egyptissä

-vietin, kahdeksantena jouduin sinne saapuneen foinikialaisen kera taas

-merelle. Aavalle ulapalle jouduttuamme lähetti Zeus hirmumyrskyn, joka

-pirstoi aluksemme. Onneksi sain käsiini maston kappaleen ja jouduin sen

-varassa ajelehtimaan aalloille, kunnes kymmenentenä, pilkkopimeänä yönä

-ajauduin Tesprotoin maahan. Täällä sain maan kuninkaan Feidonin

-puolelta osakseni mitä suurinta ystävällisyyttä. Kuulin myös Odysseusta

-kerrottavan. Hän oli siellä vast'ikään vieraillut, mutta oli nyt

-lähtenyt Dodonaan, oraakelia kuulemaan. Minut lähetti kuningas

-laivallaan edelleen, mutta laivamiehet olivat kavalia, riisuivat

-vaatteeni, heittivät ylleni nämä rääsyt ja sitoivat minut lopuksi

-mastoon. Pääsin kuitenkin irti ja läksin henkeni kaupalla uimaan

-pakoon. Tässä nyt olen avutonna, koditonna."

-

-Paimen lausui silloin:

-

-"Monet ja kovat ovat vaiheesi olleet, ukko rukka. Mutta miksikä

-valheilla kertomustasi höystät? Odysseun paluusta et mitään tiedä.

-Monet ovat siitä puhuneet ja monia olen uskonut, nyt en enää ketään.

-Jumalat häntä vihaavat. Ellei niin olisi, olisivat he suoneet hänelle

-kunniallisen kuoleman joko Troiassa tai kotimaalla. Silloin olisi hänen

-muistoaan juhlittu. Mutta nyt ovat harpyiat hänet riistäneet. Täällä

-minäkin sikojen parissa päiviäni vietän, en kaupunkiin mene, sillä

-siellä aina vain hänestä kysellään. Kerran saapui luokseni mies

-Aitoliasta, pakolainen. Avosylin hänet vastaanotin ja hän vakuutti

-nähneensä Odysseun Kretassa. Siellä hän muka korjaili myrskyn

-tärvelemää alustaan ja oli aikeissa saapua kotimaahan samana syksynä.

-Luotin vielä hänen sanoihinsa, mutta nyt teet turhaa työtä, vieras, jos

-vielä minulle jotain hänestä uskottelet. Niiden puheitten vuoksi en

-sinua suojaa, vaan siksi että kaikki vieraat ovat Zeun lähettämiä."

-

-"Näyt olevan sangen epäuskoinen, et valaanikaan luota", vastasi

-Odysseus. "No niin, sopikaamme keskenämme näin -- ja Olympon jumalat

-olkoot todistajamme --: jos kuninkaasi saapuu sanomani ajan kuluessa,

-saan sinulta juhlavaatteet, ellei, saavat miehesi syöstä minut

-korkeimmalta vuoren huipulta alas rotkoon varoitukseksi muillekin

-kerjäläisille."

-

-"Jopa jotakin, vieras!" huudahti Eumaios. "Ensin vien sinut majaani,

-syötän, juotan ja sitten lopuksi otan henkesi! Eihän toki. Mutta nyt

-onkin jo ruoka-aika käsissä. Missä viipynevät toverini?"

-

-Heidän siinä puhellessaan lähenivätkin toiset paimenet ajaen suuria

-sikalaumoja karsinoihinsa.

-

-"Tuokaa, toverit, tänne juottosioista paras. Siitä valmistamme

-juhla-aterian sekä tälle vieraallemme että itsellemme. Sen toki

-ansainnemme vaivoistamme. Tuolla toiset herkuttelevat parhailla

-paloilla mitään tekemättä."

-

-Miehet toivat lihavan sian. Eumaios leikkasi osan harjaksia ja heitti

-tuleen rukoillen Odysseulle onnellista paluuta. Uhripaloista saivat

-osansa sekä nymfit että Hermes, loput jakoi hän miesten kesken. Paraan

-palan sai kuitenkin kerjäläisvieras, joka siitä iloisena virkkoi:

-

-"Sinua Zeus rakastakoon, kuten minä sinua rakastan ja anteliaisuuttasi

-kiitän."

-

-"Älä minua kiitä, syö, mitä on. Toisille jumala enemmän suo, toisille

-vähemmän, miten mielii."

-

-Yö tuli, kolea, sateinen yö. Odysseus mietti, jättääkö paimen hänelle

-vaippansa peitteeksi vai ei, ja siksi hän koetellen virkkoi:

-

-"Kuules, Eumaios, ja kuulkaapa te muutkin. Mielinpä tässä vähän jutella

-teille. Viini tekee hiljaisimmankin puheliaaksi, hitaimman ketteräksi

-ja saattaa usein miehen lausumaan asioita, jotka sanomatta olisivat

-olleet paremmat. Mutta koskapa kerran aloin, sanon sanani loppuun asti.

-

-"Olin vielä nuori ja notkea, kun Troian luona taistelimme. Kolme

-joukkoa meitä oli. Yhtä johti Odysseus, toista Menelaos ja kolmannen

-johdossa olin minä. Hiljaa lähenimme muureja ja piilouduimme

-pensaikkoon. Yö oli hirvittävän kylmä. Lumiräntää satoi, eikä minulla

-ollut muuta ylläni kuin haarniska ja vyö. Toiset asettuivat nukkumaan

-vaippoihinsa kääriytyneinä, mutta minua paleli kauheasti. Nykäisin

-silloin vieressäni makaavaa Odysseuta ja virkoin: 'Kuulehan, viisas

-Odysseus, kylmyys on niin kova, etten varmaankaan aamunkoittoa näe;

-katsos, minulla ei ole minkäänlaista peitettä.' -- Mutta siinäpä olikin

-mies, joka ei sodassa enemmän kuin rauhankaan asioissa jäänyt

-neuvottomaksi.

-

-"'Ole hiljaa', hän suhahti korvaani, 'ettei sinua kukaan huomaa', ja

-ääneensä hän lisäsi: 'Kuulkaa, ystävät, minulle selvisi unessa, että

-olemme kulkeneet laivoilta liian kauas. Kukahan teistä rientäisi

-Agamemnonin luo pyytämään lisäväkeä. Silloin nousi eräs nuori soturi,

-heitti vaipan yltään ja riensi asialle. Mutta minäpäs sieppasin vaipan,

-kääriydyin siihen ja nukuin aamunkoittoon asti. Jospa vielä olisin yhtä

-nuori, saisin varmasti vaipan joltain verhokseni, mutta kukapas nyt

-tällaista rääsyläistä säälii.'"

-

-"Kerroit tositapauksen, vieras. Ja koska niin viisaasti juttelit, olet

-vaipan saapa. Mutta sen saat vain lainaksi. Huomenna saavat omat

-vaatteesi riittää, sillä meillä on kullakin ainoastaan yksi vaatekerta.

-Mutta kunhan Telemakos saapuu, antaa hän sinulle mitä tarvitset,

-vieläpä toimittaa sinut kotimaahasikin", selitti Eumaios.

-

-Hän levitti lähelle tulta vuohen- ja lampaanvuotia lämpimäksi vuoteeksi

-ja verhosi vieraansa paksulla vaipalla. Itse hän ei käynyt levolle,

-vaan varustautui viettämään yönsä ulkona laumansa läheisyydessä. Ilolla

-huomasi Odysseus paimenensa uskollisuuden.

-

-

-

-

-VIIDESTOISTA RUNO.

-

-

-Atene riensi Odysseusta erotessaan Spartaan muistuttamaan Telemakolle

-kotimatkasta. Hän läheni Nestorin pojan Peisistraton vieressä lepäävää

-Telemakoa ja puhui hänelle:

-

-"Ei ole hyvä enää viivytellä, vaan sinun on riennettävä heti kotiisi,

-jossa vieraat omaisuuttasi tuhlaavat. Pyydä Menelaolta heti lupa saada

-lähteä. Kotona vaativat äitisi isä ja veljet äitiäsi heti menemään

-Eurymakolle puolisoksi, hän näet voi suurimmat rikkaudet antaa. Ja sinä

-hetkenä, jona hän toiselle puolisoksi menee, ei hän enää sinun

-omaisuudestasi huolehdi, vaan pitää puolisonsa puolta. Mutta ole

-matkalla varovainen, sillä kosijat väijyvät henkeäsi. Laske laivasi

-Itakan uloimpaan niemeen ja sieltä riennä sikopaimen Eumaion luo. Vietä

-yösi siellä ja lähetä hänet seuraavana päivänä äidillesi tulostasi

-ilmoittamaan."

-

-Heti herätti Telemakos nukkuvan Peisistraton:

-

-"Herää, ystävä, ja riennä hevosesi valjastamaan, lähden kotiin."

-

-"Ei vielä, Telemakos", vastasi nuorukainen. "Vielä on yö. Kunhan päivä

-valkenee, voimme lähdöstä puhua. Ethän isäänikään hyvästelemättä jätä.

-Hän sinulle vielä lahjatkin antaa."

-

-Pian valkenikin aamu. Kun Telemakos kuuli Menelaon nousseen

-yölevoltaan, riensi hän nopeasti hänen luokseen, sanoen:

-

-"Menelaos, Atreun poika, salli minun jo kotimaalleni palata. Ikävöin

-isäini saarelle."

-

-Mahtava hallitsija vastasi silloin:

-

-"Olkoon minusta kaukana halu sinua pidättää vastoin tahtoasi, se olisi

-yhtä sopimatonta kuin lähettää pois vieras, joka mielellään viipyisi.

-Mutta viivy vielä vähän aikaa, niin tuon sinulle lahjat."

-

-"Kauan en enää viipyä voi", virkkoi Telemakos. "Kotini ja aarteeni

-vartijatta jätin."

-

-Sen kuultuaan kiirehti Menelaos juhla-aterian valmistajia. Itse hän

-Helenan kanssa järjesteli lähtevälle annettavia lahjoja, hopeamaljoja

-ja Helenan itsensä kutomia komeita, koristettuja vaippoja. Sitten

-astuivat kuningas ja kuningatar Telemakon luo ja Menelaos virkkoi:

-

-"Suokoon sinulle Zeus onnellisen kotimatkan toivosi mukaan! Tuon

-sinulle kalleimman linnani kalleuksista, hopeisen, kultareunaisen

-maljan, Hefaiston takoman. Sain sen kerran lahjaksi Sidonien

-kuninkaalta Faidimolta."

-

-Megapentes kantoi nyt Telemakolle tuon hohtavan hopeamaljakon ja

-vihdoin läheni rusoposkinen Helena kantaen käsissään ihanaa vaippaa:

-

-"Ottaos tämä, poikani", lausui hän, "ottaos Helenan lahjana vastaan.

-Sitä häissäsi morsiosi kantakoon, siihen asti se olkoon äitisi

-huostassa. Onnellisen matkan sinulle jumalat suokoot!"

-

-Aterioituaan olivat nuorukaiset lähtövalmiina.

-

-Menelaos asettui kultapikari kädessään hevosten eteen ja tyhjentäen

-pikarin jumalien kunniaksi lausui:

-

-"Onnellisina olkaa, nuorukaiset! Tervehtikää Nestoria, joka minua

-Troiassa kuni omaa poikaansa holhosi."

-

-Telemakos vastasi siihen:

-

-"Terveisesi viemme, Zeun suosikki, ja jos kerran isäni Odysseun

-kohtaan, kerron hälle sinun vieraanvaraisuudestasi ja näytän lahjojesi

-runsauden."

-

-Heidän siinä puhellessaan lensi kotka heidän päänsä päällä, kynsissä

-kesy hanhi, jonka se oli tarhasta siepannut. Miehiä ja naisia juoksi

-huutaen sen jäljessä. Peisistratos kysyi silloin Menelaolta:

-

-"Ruhtinas, meillekö jumalat tämän merkin lähettivät, vai sinulleko se

-oli tarkoitettu?"

-

-Helena riensi silloin vastaamaan:

-

-"Jumalat sydämeeni selityksen panivat ja sen tahdon teille nyt kertoa.

--- Kuten vuorilla syntynyt kotka ryösti kartanon hanhen, samoin palaa

-Odysseus harharetkiltään -- ellei hän jo olekin palannut -- ja tuottaa

-kosijoille turmion."

-

-"Ennustuksesi toteutukoon, kuningatar", vastasi Telemakos.

-"Jumalattarena silloin sinua palvon."

-

-Nuorukaiset läksivät ajamaan täyttä ravia. Yön he viettivät Ferain

-kuninkaan Diokleen luona ja aamulla varhain he taas jatkoivat matkaa ja

-saapuivat pian Pylon muurien luo.

-

-Mutta Telemakos ei Peisistraton pyynnöstä huolimatta enään poikennut

-Pyloon, vaan riensi laivalleen.

-

-Aluksella alkoi nyt kiire touhu ja pian olikin kaikki lähtövalmiina.

-Telemakos ryhtyi vielä ennen lähtöään uhraamaan Atenelle ja hänen siinä

-parastaikaa uhratessaan läheni laivaa kiireesti vieras, joka miehen

-murhattuaan pakeni kostoa ja rukoili:

-

-"Kuule minua, sinä uhraava muukalainen, sinua jumalien nimessä

-rukoilen, sano, ken olet, mihin menet ja mikä kotikaupunkisi ja

-vanhempaisi nimi on?"

-

-Telemakos kertoi hänelle syntynsä ja matkansa syyn. Silloin kertoi

-pakenija olevansa tietäjä Teoklymenos, argolaista ruhtinassukua, kuulun

-Melampon jälkeläinen. Nyt hän pyysi Telemakoa ottamaan hänet mukaansa,

-sillä häntä ajetaan takaa ja hänen henkensä on vaarassa.

-

-"Tule, astu laivaani, en sinua luotamme työnnä. Itakassa sinulle

-tarjoamme, mitä tarjottavaa meillä on."

-

-Purjeet nostettiin ja Telemakon alus lähti myötätuulessa kotia

-kohti. --

-

-Sillä aikaa istui Odysseus Eumaion ja hänen toveriensa vieraana.

-Koetellakseen isäntänsä mieltä Odysseus alkoi:

-

-"Aionpa tästä huomispäivänä lähteä kaupunkia kohti kulkemaan ja siksi

-nyt sinulta opastusta pyydän. Menen jalon Odysseun kotiin ja käännyn

-ensin viisaan Penelopen puoleen, kerron hänelle mitä tiedän. Sitten

-pyrin kosijoitten pariin. Sillä sen sanon sinulle, että olen jumalilta

-saanut lahjan, jossa ani harva kanssani kilpailemaan pystyy, olen,

-näet, erinomainen palvelija. Kannan puut uuniin, osaan tehdä tulen,

-pienentää ja paistaa lihaa, kaataa pikariin viiniä ja toimitella

-kaikenlaisia palvelijan askareita."

-

-Hämmästyneenä virkkoi silloin Eumaios:

-

-"Mistä moinen ajatus on päähäsi pälkähtänyt, miesparka? Surmaasi kohti

-kuljet, jos kosijain pariin aiot, niin suuri on heidän röyhkeytensä. Ja

-luuletko kelpaavasi heidän palvelijakseen? Ehei! Hienoja herroja

-palvelijatkin siellä ovat, nuoria, punaposkisia, nuorteat hiukset

-öljyttyinä he kulkevat. Pysy sinä vain täällä. Kenenkään tiellä sinä et

-ole, mutta kun Odysseun poika palaa, suo hän sinulle uudet vaatteet ja

-toimittaa, mihin haluat."

-

-"Siunatkoon Zeus sinulle hyvyytesi, kun nyt lopetit kuljeskelemiseni!

-Raskasta on aina vain kerjuulla kulkea, mutta nälkä pakottaa. Kun nyt

-tänne jään, kertonet minulle Odysseun vanhemmista, vieläkö he elävät,

-vai ovatko he jo Hadeeseen joutuneet."

-

-"Mielelläni sen teen", virkkoi Eumaios. "Vielä elää Laertes, Odysseun

-isä, mutta hänen päivittäinen rukouksensa on päästä pois tästä

-maailmasta, sillä suuresti hän suree poikaansa ja etenkin puolisoaan,

-nuoruutensa ihanaa morsianta, joka kuoli surusta. Muistan aina valoisan

-lapsuuteni päiviä, jolloin kuningatar-vainaja minut yhdessä nuorimman

-lapsensa, huntupään Ktimenen kanssa kasvatti. Ktimenesta varttui ihana

-neito ja kun hän joutui Sameen naimisiin, sain minä runsaat lahjat

-tänne muuttaessani. Ne olivat aikoja ne! Nykyiseltä emännältäni en ole

-vuosikausiin kuullut ainoatakaan myötätunnon sanaa, ja sellaistakin

-kaipaa palvelija."

-

-"Kuinka pienenä jo jouduitkaan pois isiesi maasta? Löysivätkö sinut

-vieraat ja toivat laivoillaan tänne kuninkaan linnaan?" kyseli

-Odysseus.

-

-"Mielelläni pyyntösi täytän, vastaelen kyselyysi", lausui Eumaios. "Yöt

-ovat pitkiä, eikä ole terveellistä aina maata. Tässä viinin ääressä

-istuessa puhe luistaa ja menneitten aikojen vaiheet vierivät muistoina

-eteen. Jos teitä väsyttää", lisäsi hän kääntyen apulaistensa puoleen,

-"käykää levolle, huomenna jaksatte sitten tavalliseen aikaan ajaa

-karjat laitumelle."

-

-Ja Eumaios alkoi kertomuksensa:

-

-"Olet kenties joskus kuullut Syriasta puhuttavan? Se on Ortygian

-takainen kaukainen saari, jossa aurinko kulkunsa kääntää. Siellä

-lainehtivat viljavat pellot, siellä laitumet laajat avautuvat.

-Onnellinen kansa Syriassa asuu. Ei koskaan nälänhätä, eivät kulkutaudit

-sen keskuudessa raivoa. Kaksi kaupunkia siellä on ja molempia hallitsi

-kerran isäni, jumalainen Ktesios.

-

-"Eräänä päivänä saapui hänen hallituskaupunkiinsa foinikialaislaiva,

-joka toi mukanaan kaikenlaista korua. Isäni palatsissa palveli silloin

-kaunis, komea foinikialaisnainen, jonka hoitoon minut oli uskottu.

-Nainen rakastui foinikialaiseen laivuriin ja kertoi olevansa Sidonista,

-rikkaan Aryban tytär, joka oli ryöstetty kodistaan ja myyty Ktesiolle.

-Foinikialainen lupasi silloin saattaa maansa tyttären laivallaan

-jälleen kotiinsa ja nainen suostui siihen tietysti mielellään, kunhan

-vain asia pidettäisiin salassa. Vielä lupasi hän tuoda laivan lähtiessä

-mukanaan sekä kalleuksia että hoidettavanaan olevan kuninkaan pojan,

-josta myydessä varmasti saisi suuret summat. Laiva viipyi vielä kauan

-satamassa, mutta kun se vihdoin oli lähdössä ja foinikialaisnainen sai

-siitä salaisen sanan, kätki hän kolme kultapikaria vaatteensa

-liepeisiin ja läksi taluttamaan minua rantaan. Laivaan astuttuamme

-läksi se heti liikkeelle. Kuusi päivää purjehdimme myötätuulessa, mutta

-seitsemäntenä lähetti Artemis kuolettavan nuolen, joka iski hoitajani

-kuoliaaksi laivan kannelle. Surin häntä suuresti, sillä olinhan

-ymmärtämätön lapsi, ja niin jäin yksin ventovieraitten pariin laivaan.

-Jouduimme Itakan rannoille, kuningas Laertes osti minut mieheltä, ja

-niin jouduin tänne."

-

-"Kovat ovat olleet kokemuksesi", virkkoi Odysseus toisen lopetettua.

-"Olethan toki joutunut lempeän herran palvelukseen. Toista on minun,

-näin saan kierrellä maita mantereita."

-

-Näin jutellen kului yö pitkälle ja miehet kävivät levolle. --

-

-Aamun valjetessa oli Telemakon laiva saapunut Itakan rantaan.

-Aterioituaan kehoitti Telemakos laivaväkeään menemään kaupunkiin, itse

-hän aikoi ensin katsella maitaan ja vasta illan suussa tulla toisten

-luo.

-

-"Mutta, poikani, minne minä menen, äitisikö luo?" kysyi Teoklymenos.

-

-"Älä äitini luo, siellä ei sinun hyvin kävisi", virkkoi Telemakos.

-"Kosijat ovat ylpeitä eikä äitini itse näyttäydy, hän vain huoneissaan

-kutoo kangastaan. Mutta mene Eurymakon luo, hän on kosijoista paras ja

-kansakin häntä kunnioittaa."

-

-Samassa lensi keskustelevien pään päällitse haukka pitäen kyyhkyä

-kynsissään. Se leijaili siinä hetken, sitten se alkoi repiä kyyhkyä,

-niin että höyhenet lentelivät ilmassa. Teoklymenos tarttui silloin

-Telemakoa käsivarteen, veti hänet syrjään ja selitti:

-

-"Katso, tuo lintu oli jumalain lähettämä ja se merkitsee, ettei teidän

-vertaisianne Itakassa ole, vaan että te tulette siellä aina kuninkaina

-hallitsemaan."

-

-"Ennustuksesi toteutukoon", virkkoi Telemakos. "Ja jos niin käy, tulet

-varmasti nauttimaan sekä ystävällisyyttäni että anteliaisuuttani."

-

-Ja matkalla seuranneelle ystävälleen Peiraiolle hän sanoi:

-

-"Peiraios, olet kaikessa mieleni mukaan tehnyt, tee nyt vieläkin. Ota

-luoksesi tämä vieraamme ja kestitse häntä kuni omaa vierastasi siihen

-asti kuin palaan."

-

-Saatuaan suojattinsa täten taattuun paikkaan läksi hän astumaan Eumaion

-majaa kohden.

-

-

-

-

-KUUDESTOISTA RUNO.

-

-

-Samoihin aikoihin kuin Telemakon alus laski rantaan, puuhaili Eumaios

-majassaan aamuaskareillaan. Aamiainen oli juuri valmistettu ja hän

-sekoitteli viiniä astioissaan, kun Odysseus kuuli askelten lähenevän ja

-näki koirien häntäänsä heiluttaen juoksevan jotakuta vastaan. Tuskin

-hän ennätti tästä isännälleen huomauttaa, kun ovelle astuikin nuori

-Telemakos. Eumaion ilo oli niin suuri, että hän pudotti viiniastiat

-käsistään ja itkien astahti kaivattua vastaan, suudellen kiihkeästi

-hänen silmiään ja käsiään. "Oi, rakas Telemakos, miten tulostasi

-riemuitsen", iloitsi paimen-vanhus. "Harvoin joudut luoksemme, sitä

-tervetulleempi olet. Käy sisään, niin saan sinua katsella."

-

-"Sinua tervehtimään tulin", vastasi Telemakos, "ja ääntäsi kuulemaan.

-Miten voi äitini, onko hän jo toisen kanssa häänsä viettänyt ja joko

-hämähäkki on Odysseun tyhjään vuoteeseen saanut verkkojaan kutoa?"

-

-"Ei, Telemakos, yhä vielä hän isääsi suree", vastasi Eumaios.

-

-Telemakos astui kivikynnyksen yli majaan paimenen kanssa puhellessaan.

-Odysseus nousi heti jättäen tulijalle istuimensa, mutta ystävällisin

-sanoin Telemakos kehoitti häntä istumaan, Eumaios hänelle kyllä

-istuimen valmistaisi. Vieraalle tarjottiin, mitä talossa oli, ja

-hyvällä ruokahalulla Telemakos kävikin tarjottuun käsiksi. Syötyään hän

-kysyi Eumaiolta, ken vieras oli ja mistä hän oli Itakaan saapunut.

-

-"Hän on kaukaisesta Kretasta kotoisin", kertoi Eumaios. "Monet vaiheet

-on hän kokenut ja tänne hän tuli karaten Tesprotoin miesten aluksesta.

-Jätän hänet nyt sinun huostaasi, tee miten mielit, sinun apuusi hän

-turvaa."

-

-"Oi, Eumaios, mitä sanot! Olenko minä isäntä omassa talossani? En ole.

-Kosijat siellä isännöivät. Äidilläni on taas yllin kyllin miettimistä,

-mitä tehdä, antaako kosijoille jyrkkä kielto vai mennäkö puolisoksi

-parhaalle heistä. Tänne jääköön vieras luoksesi. Lähetän hänelle sekä

-vaatteita että ruokaa. Jos hän kotiini tulisi, joutuisi hän vastoin

-tahtoani korskean kohtelun alaiseksi."

-

-"Sallittaneen minunkin ajatukseni lausua", puuttui Odysseus puheeseen.

-"Miten voit, oi Telemakos, sellaista julkeutta suvaita vai vihaako

-sinua kansa, koska he niin rohkeasti elävät? Olisinpa minä nuori, kuten

-sinä ja lisäksi Odysseun poika tai Odysseus itse, kaatuisin ennen

-kotiani puolustaessani kuin sallisin heidän noin käyttäytyä. Vai ovatko

-kenties veljesi nousseet sinua vastaan kapinaan?"

-

-"Ei ole kansa minuun vihastunut ja veljiä ei minulla olekaan. Yhden

-ainoan pojan, Laerteen, soi Zeus Arkeisiolle, yhden ainoan samoin

-Laerteelle, Odysseun, ja tämän Odysseun ainoa poika olen minä. Kotini

-on täynnä sekä Itakan että lähisaarten ruhtinaita, jotka kaikki äitiäni

-puolisokseen pyytävät. Hän ei kuitenkaan jyrkkää kieltoa voi antaa, ja

-niin he omaisuuttani tuhlaavat ja kohta minullekin surman valmistavat.

-Mutta, Eumaios, riennä sinä äitini luo ja ilmoita hänelle paluustani,

-ja kun sen olet muitten huomaamatta tehnyt, palaa takaisin. Odotan

-täällä tuloasi."

-

-Eumaios, lähtöön valmistuen, kysyi: "Äitisi luokse käyn, mutta sano, oi

-ruhtinas, enkö poikkea myöskin vanhan Laerteen luo tulostasi

-ilmoittamaan? Ennen, vaikkakin Odysseuta surren, hän toki kävi töistä

-huolehtimassa, söi ja jot muitten kanssa, mutta kuultuaan sinun

-lähdöstäsi Pyloon, ei hän ole puuttunut mihinkään töihin, vaan

-vaikeroiden suree kohtaloasi."

-

-"Raskasta on kuulla vanhuksen surusta", vastasi Telemakos, "mutta

-parasta lienee sinun heti Penelopelle asiasi toimitettuasi palata

-takaisin. Lähettäköön äitini salaa jonkun neidoistaan Laerteelle

-ilmoittamaan."

-

-Eumaios lähti, mutta silloin läheni majaa Atene nuoren naisen muodossa.

-Hän pysähtyi ovelle ja ainoastaan Odysseus hänet näki, sillä kaikille

-ei ole suotu nähdä jumalia. Koiratkaan eivät haukkuneet, väistyivät

-vain ääneti loitomma. Katseellaan hän kutsui Odysseun luokseen. Tämä

-tottelikin ja poistui poikansa näkyviltä. Virkkoi nyt Atene:

-

-"Odysseus, Laerteen poika, ilmoita itsesi pojallesi, äläkä enää peitä,

-ken olet. Jo on aika teidän lähteä kaupunkiin kostoa täyttämään. Minä

-en ole väistyvä vierestänne."

-

-Samassa hän kosketti kultasauvallaan Odysseuta, joka heti muuttui

-kookkaaksi, komeaksi mieheksi. Kun hän nyt tällaisena astui jälleen

-majaan, ei Telemakon hämmästyksellä ollut rajoja. Jumalan hän näkevänsä

-luuli ja sanoiksi sai:

-

-"Oi, vieras, miten muuttunut muotosi on. Jumala olet, armahda meitä, me

-lupaamme sinulle runsaat uhrit kantaa."

-

-"Jumala en ole, olen isäsi Odysseus, jonka vuoksi niin monet surut olet

-kärsinyt", virkkoi Odysseus syleillen poikaansa, ja jo kauan pidätetyt

-kyynelvirrat silmistä tulvahtivat. Mutta Telemakos ei kuitenkaan voinut

-vieläkään uskoa isänsä sanoja, vaan epäillen lausui:

-

-"Isäni et voi olla, sillä ei kenkään kuolevainen noin muotoaan muuttaa

-saata. Olet jumala ja vain kiusaat minua saadaksesi suruni yhä

-polttavammaksi. Olithan äsken raihnainen ukko, nyt olet jumalain

-kaltainen."

-

-Odysseus vakuutti:

-

-"Jumala en ole, vaan kovien kohtaloiden kolhima isäsi, jonka Atene

-mielensä mukaan voi muuttaa milloin vanhaksi ukoksi, milloin taas

-kukoistavaksi nuorukaiseksi."

-

-Silloin vasta Telemakos uskoi isänsä sanat ja itkien hänet syliinsä

-sulki. Ilo oli niin järkyttävä, että molemmat itkivät ääneensä. Vihdoin

-kysyi Telemakos:

-

-"Isä, oi rakas isä, kerro, miten tänne tulit ja keneksi sinua matkalla

-luultiin."

-

-"Kertoa tahdon sinulle tuloni: fajakit, nuo taitavat merimiehet, jotka

-kaikki Skheriaan joutuneet kotirannoille opastavat, toivat minut

-Itakaan. Nukkuvana he nostivat minut rannalle, antoivat runsaat

-lahjatkin, jotka jumalien neuvosta kätkin luolaan, ja nyt olen Atenen

-kehoituksesta täällä. Mutta, poikani, luetellos nimeltään nuo kosijat

-korskat, niin mietin, voimmeko me kahden heille mitään, vai onko

-haettava apua."

-

-"Oi isä, suuria olen kuullut urhoudestasi sodassa ja ihmeellisestä

-älystäsi, mutta nyt et arvanne vastuksen suuruutta. Miten kaksi

-voisikaan moista joukkoa vastustaa! Katsos, kosijoita ei ole

-kymmenen eikä parikymmentä, vaan paljon enemmän. Dulikiosta on

-viisikymmentäkaksi miesten parasta, Samesta kaksikymmentäneljä oivaa

-soturia, Zakyntosta kaksikymmentä ja Itakasta kaksitoista, heidän

-palvelijoitaan lukuunottamatta. Huonosti kävisi meille ilman apua."

-

-"Poikani, etkö luule Zeun ja Atenen olevan kyllin voimakkaita

-apulaisia? He kyllä astuvat korkeudestaan tarvittaessa. Mutta nyt on

-sinun lähdettävä kotiin ja jälleen käytävä kosijain joukkoon. Minä

-tulen sinne myös kohta kerjäläisukkona. Ja vaikka kosijat kohtelisivat

-minua miten pahoin tahansa, repisivät, löisivät, et sinä saa olla

-tietävinäsikään, vaikkakin sydäntäsi kirveleisi. Voithan heille siitä

-ystävällisesti huomauttaa, mutta he eivät tietysti välitä, sillä heidän

-kostonhetkensä on lyönyt. Pari tärkeätä asiaa on sinun mielessäsi

-pidettävä: ensiksi se, että kun sinulle annan merkin, kanna kaikki

-saleissa olevat aseet pois. Jos joku jotain sanoo, vastaa vain niiden

-mustuvan savussa ja sano olevasi peloissasi, että kosijat joskus

-juovuspäissään vielä vahingoittavat toisiaan niillä. Kaksi miekkaa vain

-jätä, toinen itseäsi, toinen minua varten. Ja toiseksi on sinun tarkoin

-muistettava, ettet kenellekään mainitse Odysseun olevan kotona, et

-Laerteelle, et Eumaiolle etkä edes Penelopellekaan. Koettakaamme sen

-sijaan ottaa selkoa siitä, kutka palkollisista ovat meille uskollisia."

-

-Isän ja pojan näin keskustellessa ja neuvotellessa oli Telemakon alus

-saapunut Itakan satamaan, ja samalla kertaa kuin Eumaios ennätti

-kuningattaren luo tuomaan nuorukaisen terveisiä, saapui laivastakin

-lähetti. Kun tieto Telemakon tulosta levisi kosijain keskuuteen,

-tulivat he levottomiksi. Samassa palasivat väijyjätkin retkeltään ja

-Antinous, retken johtaja, kiukkuisena arveli Telemakon pelastuneen

-ainoastaan Zeun avulla, sillä he olivat yötä päivää vartiot pitäneet

-Itakan sataman lähettyvillä. Kosijain joukko asteli torille ja siellä

-he, syrjäisten heitä kuulematta, ryhtyivät neuvotteluun. Antinous

-lausui ensiksi ajatuksensa:

-

-"Ystävät, nyt ovat Telemakon päivät luetut. Me emme enää voi antaa

-hänen elää, sillä hän, vihoissaan surma-aikeistamme, kutsuu varmasti

-kansankokouksen ja paljastaa hankkeemme, ja silloin meidät armotta

-karkoitetaan täältä. Jos hänen surmaamistaan vastustatte, arvelen

-olevan viisainta heti lähteä täältä ja jatkaa kosimista kunkin omalta

-suunnaltaan. Ottakoon Penelope kenen haluaa."

-

-Kaikki istuivat hetken vaiti, kunnes Amfinomos, jalosukuinen,

-puhelahjoiltaan kuulu dulikiolainen, virkkoi:

-

-"En ole milloinkaan voinut hyväksyä ajatusta ottaa Telemakos hengiltä.

-On mielestäni kauheata murhata kuninkaallista sukua oleva. Kysykäämme,

-mikä jumalain tahto on. Jos he määräävät hänet kuolemaan, otan minä

-hänen henkensä."

-

-Kaikki olivat ehdotukseen tyytyväisiä ja rauhoittuneena läksi joukko

-takaisin palatsiin.

-

-Mutta tieto Antinoon murhasuunnitelmista oli joutunut Penelopenkin

-kuuluville. Kauhistuneena hän silloin päätti nuhdella kosijoita.

-Neitosten saattamana astui ihana kuningatar palatsin suursaliin, laski

-hohtavan hunnun kasvoilleen ja kääntyen Antinoon puoleen alkoi:

-

-"Mitä mietitkään, Antinous, mitä hirveitä asioita aivosi hautovat?

-Ennen sinua mainittiin Itakan nuorukaisjoukon etevimmäksi, mutta

-sitähän tämä ei todista. Aiotko murhata Telemakon ja siten rikkoa Zeun

-säätämiä vierasvaraisuuden lakeja? Et ole kenties kuullut, että isäsi

-saapui tänne kerran pakolaisena, kansan vihaamana, koska hän Tesprotoin

-maassa oli ryöstellen elellyt. Ehk'et tiedä, että raivostunut kansa oli

-repiä hänet kappaleiksi, mutta Odysseus sai hänet pelastetuksi? Näinkö

-sinä kiitollisuuttasi osoitat? Sinä tuhlaat hänen omaisuuttansa, hänen

-puolisoaan kosiskelet ja hänen poikansa aiot ottaa hengiltä. Sydämeni

-on tuskasta murtumaisillaan. Pyydän sinua luopumaan julmista aikeistasi

-ja kehoittamaan muitakin tekemään samoin."

-

-Silloin vastasi Eurymakos, Polyboon poika: "Rauhoitu, viisas Penelope!

-Ei ole sitä miestä syntynytkään, joka uskaltaisi koskea poikaasi, niin

-kauan kuin minä elän. Jalo Odysseus on minua lasna hoivannut,

-polvellaan kiikutellut ja siksi on Telemakos minulle rakas. Huoleti

-voit olla, ei tule häntä mikään paha kohtaamaan."

-

-Näin puhui Eurymakos, vaikka sydämessään toisin mietti. Mutta Penelope

-astui jälleen huoneisiinsa ja itki puolisoaan, kunnes Atene viihdytti

-hänet uneen. --

-

--- Paimenmajassa olivat isä ja poika sillä aikaa keskustelleet.

-Ennenkuin Eumaios palasi, kosketti Atene taikasauvallaan Odysseuta,

-joka samalla muuttui jälleen kerjäläisukoksi. Paimenen palattua kyseli

-Telemakos kaupungin kuulumisia.

-

-"Mitäpä minä tietäisin, en mitään kysellyt, asiani vain toimitin ja

-läksin. Mutta tullessani näin mustan aluksen laskevan rantaan. Paljon

-siinä oli miehiä ja aseita ja luulen heidän olleen kosijain joukkoa,

-mutta varma en ole."

-

-Telemakos vilkaisi merkitsevästi hymyillen isäänsä, mutta niin, ettei

-paimen huomannut.

-

-

-

-

-SEITSEMÄSTOISTA RUNO.

-

-

-Seuraavana aamuna herättyään virkkoi Telemakos paimenelle:

-

-"Eumaios, aion nyt lähteä kaupunkiin, sillä äiti huolehtii liiaksi.

-Vieraasi lähteköön kerjäilemään, se lienee selvintä. Minulla on surua

-yllin kyllin, en enää jaksa vieraitten huolia ottaa kantaakseni. Sanon

-sen suoraan, pahastukoon vieras tai älköön."

-

-"Viipyä en aiokaan", vastasi Odysseus. "Kerjäten näin vanha mies

-helpoimmalla leipänsä saa. Odottelen vain päivän lämpenemistä, näin

-aamuviileällä on vähissä vaatteissa kylmä kulkea."

-

-Telemakos asteli kohti kotia, sydän katkerana kosijoita kohtaan.

-Ensimäisenä hän kohtasi palatsissa Eurykleian, joka levitteli vuotia

-kivi-istuimille. Itkien riensi vanha hoitaja nuorta isäntäänsä vastaan.

-Penelopekin astui huoneestaan ihanana kuin Artemis ja Afrodite ja

-ilosta itkien hänkin syleili palaavaa poikaansa.

-

-"Poikani, rakas poikani, sinä silmäini valo! En luullut sinua enää

-koskaan näkeväni, lähdettyäsi tietämättäni. Mitä kuulit isästäsi, kerro

-poikani?"

-

-"Äiti, älä herätä ikäviä muistoja. Käy huoneeseesi ja uhraa jumalille.

-Minä lähden torille kohtaamaan kanssani tullutta vierasta, jonka jätin

-Peiraion huostaan", vastasi vain nuorukainen.

-

-Ja uljaana kuin jumala asteli Telemakos torille. Täällä kosijat ottivat

-hänet ystävällisesti vastaan, vaikka sydämessä kantoivatkin vihaa.

-Telemakos ei heistä kuitenkaan välittänyt, vaan istuutui isänsä

-vanhojen, uskollisten ystävien joukkoon. Pian saapui Peiraioskin,

-mukanaan Teoklymenos, pakolainen. Peiraios huomautti silloin huostaansa

-jääneistä Menelaon lahjoista, jotka olisi toimitettava palatsiin, mutta

-Telemakos virkkoi:

-

-"Ystävä, ei ole nyt aika niitä kotiini tuoda. Kosijat hankkivat

-murhaani ja jos se heiltä onnistuu, saat sinä kaikki ne aarteet,

-mieluimmin ne sinulle suon kuin heille. Jos taas heidän hetkensä on

-lyönyt, otan ne ilolla vastaan."

-

-Teoklymeneen hän johti kotiinsa, jossa Penelope istui kehräämässä

-hienoa rihmaa. Ennen kosijain tuloa pyysi Penelope poikaansa kertomaan

-matkoistaan.

-

-Telemakos alkoikin kertoa. Hän kertoi tulonsa Nestorin luo, sekä mitä

-hän Menelaon ja ihanan Helenan kodissa oli kokenut ja kuullut, mainiten

-samalla Odysseun olosta Kalypson luona.

-

-"Jalo Penelope, Odysseun kunnioitettu puoliso, poikasi ei tunne asiain

-oikeaa laitaa", alkoi Teoklymenos-tietäjä. "Jumalat todistajani olkoot

-ja itse saat tuta minun oikein ennustaneen: Odysseus on jo Itakassa,

-mutta hän kiertelee täällä salaa tai sitten hän tarkkaa kosijain

-rikollisia toimia. Näin laivalla tullessamme enne-merkin, joka ei

-petä."

-

-Iloisena, toivosta vavahtaen virkkoi Penelope: "Suokoot Jumalat

-ennustuksesi toteutuvan. Runsaat ovat silloin lahjasi olevat."

-

-Heidän näin kertoellessaan ja keskustellessaan olivat kosijat saapuneet

-pihamaalle urheilemaan ja pian taas koko räyhäävä joukko täytti salit,

-joissa ateria oli heille katettu.

-

-Sillä aikaa valmistautui Eumaios opastamaan kerjäläisvierastaan

-kaupunkiin. Kehnot olivat vieraan rääsyt, mutta huono oli vieras

-itsekin. Siksipä hän pyysikin keppiä paimenelta, millä tukea horjuvaa

-käyntiään kivikkopoluilla. Pian he saapuivat Itakan kirkkaan,

-poppelivarjoisen lähteen luo, josta kaikki kaupunkilaiset vetensä

-ammentavat. Täällä Eumaios ja kerjäläinen kohtasivat vuohipaimen

-Melanteun, joka ajoi komeita vuohiaan palatsia kohti. Melanteus,

-nähdessään Eumaion raihnaine vieraineen, alkoi pilkata:

-

-"Kas tuossa jos missä on vakka kantensa valinnut! Vaan niinhän

-sanotaankin, että jumalat yhdistävät aina samanlaiset. Mutta mihinkäs

-sinä oikein raahaat tuota rääsyläistä? Joka portinpieleen tuollainen

-horjuen kompastelee. Antaisit sen minulle tallimieheksi, niin saisi se

-edes jotain suuhunsa palkakseen. Mutta tuskin se työtä viitsisikään

-tehdä, mukavampaahan on kerjätä. Sen vain sanon, että jos mokoma

-Odysseun palatsiin jalallaankin vaan astuu, saa hän kosijain jakkaroita

-vasten naamatauluaan."

-

-Samassa hän potkaisi Odysseuta, joka vaivoin sai vihansa hillityksi.

-Mutta Eumaios huudahti:

-

-"Oi, lähdenymfit, te Zeun tyttäret, kuulkaa rukoukseni! Jos Odysseus

-kerran luoksenne uhrinsa kantaa, suokaa hänen kostaa Melanteun

-röyhkeys!"

-

-"Mitä tuo kurja höpiseekään", hymähti ivallisesti Melanteus. "Se päivä

-ei nouse, jolloin Odysseus palaa ja pian häviää täältä hänen

-poikansakin. Varo vaan, etten vie sinuakin laivoilla kauas ja myy

-orjaksi."

-

-Vihdoin Melanteus jätti heidät ja he jatkoivat matkaansa hiljaa

-astellen. Itse hän riensi edellä palatsiin ja istuutui kosijain

-pöytään, sillä hän oli heidän suuressa suosiossaan.

-

-Lähetessään palatsia tarttui Odysseus Eumaion käteen, virkkaen:

-

-"Ystävä, tämä on varmasti Odysseun ihana koti, sen arvaa jo näkemältä.

-Siellä tunnutaan juhlittavan, paistin hajun tunnen, kuulenpa sitrankin

-ääntä, joka juhla-aterioihin aina kuuluu."

-

-"Oikein arvasit, tyhmä et näy olevankaan. Mutta nyt on päätettävä,

-miten teemme: menetkö sinä edellä sisään kosijain luo, vai menenkö minä

-ensin ja sinä jäät tänne odottamaan. Kauan ei sinun kuitenkaan auta

-viipyä, muuten joudut kovan kohtelun alaiseksi", ehdotti Eumaios.

-

-Mutta Odysseus lausui:

-

-"Käy ensin sisään sinä, minusta älä huoli, olenhan tottunut sekä

-potkuihin että kovuuteen."

-

-Tallin edessä tunkiokasalla syöpäläisten vaivaamana makasi vanha,

-takkuinen koira, joka kuultuaan Odysseun äänen, tunsi heti entisen

-isäntänsä. Ei jaksanut kuitenkaan jalo eläin päätäänkään nostaa,

-heilutti vain häntäänsä ja loi uskolliset, kosteat silmänsä Odysseuun.

-Odysseus tunsi sen Argooksi, lempikoirakseen, jonka hän itse oli ennen

-Trojaan lähtöään kasvattanut. Siitä oli sitten varttunut oiva

-metsästyskoira, mutta nyt se oli vanha ja hoidotta jätetty. Salaa

-pyyhkäisi Odysseus kuuman kyyneleen silmistään ja kysyi:

-

-"Eumaios, katso, mikä koira tuolla tunkiolla noin huonossa kunnossa

-makaa?"

-

-"Se on isäntäni koira, isäntäni kasvattama ja hoitama. Mutta

-palkolliset ovat huolimattomia kun ei isäntä ole käskemässä. Niinhän se

-aina on", puhui Eumaios.

-

-Mutta Argoon päivät olivat nyt päättyneet, se kuoli ilosta nähtyään

-rakkaan isäntänsä.

-

-Eumaios astui sisään ja istuutui Telemakon luo. Kohta näkyi raihnainen

-kerjäläinenkin ovensuussa. Tutisten hän istahti kynnykselle nojautuen

-oven kauniiseen kypressi-pieleen. Telemakos lähetti hänelle silloin

-antipaloja ja kehoitti häntä pyytämään kultakin kosijalta lisää, sillä

-"kerjäläisen ei sovi ujostella", kuten hän sanoi.

-

-Kiittäen laski Odysseus Telemakon palat laukkuunsa ja alkoi syödä,

-mutta juhlalaulajan lopetettua laulunsa, kehoitti Atene häntä kulkemaan

-kosijan luota toisen luo almua anoen. Odysseus läheni kutakin kättään

-ojentaen, kuten ainakin kerjäläinen. Ken hän on ja mistä tullut,

-kyseltiin häneltä, mutta Melanteus riensi vastaamaan:

-

-"Mistä lieneekään, Eumaion vaan näin äsken häntä tänne kuljettavan."

-

-Antinous kääntyi silloin vihaisena Eumaion puoleen:

-

-"Eikö mielestäsi meillä ole täällä kyllin kerjäläisiä, jotka isäntäsi

-omaisuutta syövät, yhäkö sinä niitä tänne aiot raahata?"

-

-"Jalosti et puhu, vaikka jalosukuinen oletkin", vastasi Eumaios.

-"Kerjäläistä ei kenkään kutsu. Mutta sinä kohtelet aina niin

-ylimielisesti meitä, Odysseun palvelijoita ja etenkin minua. Siitä en

-kuitenkaan välitä niin kauan kuin Penelope ja Telemakos elävät."

-

-"Vaikene, Eumaios", nuhteli Telemakos. "Älä häntä suotta ärsytä. Ja

-sinusta vasta tulisi oiva isä minulle, Antinous, koska tuollaisia

-opetuksia jaat. Anna kerjäläiselle, äläkä muitakaan antamasta kiellä,

-sillä täällä ei kenkään ole pahoillaan, jos tarvitsevaista autetaan.

-Mutta sinä, Antinous, et muista välitä, itsestäsi vain huolta pidät."

-

-"Jopa puhut ylpeästi, Telemakos", virkkoi kosija. "Jos jokainen antaisi

-yhtä runsaasti kuin minä annoin, riittäisi hänelle evästä vähintäin

-kolmeksi kuukaudeksi."

-

-Odysseus saikin runsaat palat ja aikoi jo palata kynnykselle

-pusseineen, mutta kääntyi kuitenkin vielä Antinoun puoleen, sanoen:

-

-"Sinun tulee antaa vielä oikein hyvä pala, sillä sinä näyt olevan muita

-ylhäisempi. Kuninkaaksi sinua luulisi. Katsos, minäkin olen kerran

-ollut rikas ja mahtava. Koti minulla oli kuulu ja palvelijoita paljon.

-Kerjäläistä en koskaan antimetta pois ajanut." Ja sitten hän alkoi

-kertoa laveasti kukistumisestaan, onnettomasta Egyptin retkestään,

-miten hänet vietiin Kyproon orjaksi ja miten kovia hän joutui kokemaan.

-

-Mutta nyt oli Antinoun kärsivällisyys lopussa.

-

-"Mikähän jumala tuollaisen maanvaivan tänne onkaan lähettänyt. Ei edes

-ruokarauhaa saa. Korjaa nyt luusi ihmisiä kiusaamasta, muuten toimitan

-sinut sellaiseen paikkaan, jossa on pahempi olla kuin sekä Egyptissä

-että Kyprossa. Kas, näin käy, kun on kerjäläiselle liian hyvä."

-

-Mutta Odysseus vastasi:

-

-"Eipä näy vastaavan luonteesi komeata muotoasi. Täällä syöt vieraan

-ruokaa etkä niistä murustakaan kerjäläiselle soisi. Tuskinpa omalta

-pöydältäsi suolanraekaan anovalle tipahtaisi."

-

-Nyt raivostui Antinous:

-

-"Vai aiot vielä pilkata! Ehjin nahoin et salia jätä." Ja samassa hän

-heitti kohti Odysseuta jakkaran, joka oli ollut hänen jalkainsa alla.

-Heitto oli kova, mutta Odysseus ei hievahtanutkaan, pudisti vain

-päätään ja läksi astumaan kynnystä kohti. Täällä hän alkoi:

-

-"Kuulkaa, jalon kuningattaren kosijat! Jos mies saa iskun omaisuuttaan

-puolustaessaan, silloin sen kärsii, mutta kun häntä nälkäänsä

-tyydyttäessä lyödään, silloin on eri asia. Jos koston jumalattaret

-kerjäläistä kuulevat, silloin toivotan Antinoulle häitten asemesta

-kuoloa."

-

-"Istu hiljaa siellä nurkassasi syömässä, taikka raahaavat palvelijat

-sinut ulos ja nylkevät elävältä", raivosi Antinous.

-

-Toiset kosijat paheksuivat Antinoun röyhkeyttä ja sanoivat:

-

-"Antinous, taisitpa tehdä pahasti jakkaralla vierasta heittäessäsi.

-Jospa hän onkin joku jumala, tulevathan jumalatkin ihmismuodossa maan

-päälle ihmisten elämää ja vaellusta tarkkaamaan."

-

-Antinous ei kuitenkaan ollut siitä millänsäkään. Telemakon sydäntä

-kirveli nähdessään isäänsä pideltävän pahoin, mutta lupauksensa mukaan

-ei hän virkkanut mitään, nyökäytti vain hiljaa päätään kostoa hautoen.

-

-Penelopenkin kuuluville oli tullut tieto Antinoun kovuudesta muudanta

-ventovierasta kohtaan ja pahoillaan hän toivotti kostoa heittäjälle.

-

-"Jospa meidän muittenkin toivotukset toteutuisivat", virkkoi siihen

-joku palvelijattarista, "niin ei heistä kenkään aamunkoittoa näkisi."

-

-Penelope, sydämessään kerjäläistä säälien, kutsutti Eumaion luokseen,

-sanoen hänelle:

-

-"Jalo Eumaios, johda vieras tänne luokseni, kenties hän, joka paljon on

-maita kierrellyt, on sattunut näkemään tai jotain kuulemaan kaivatusta

-Odysseusta."

-

-"Oi, kuningatar, suuri kertomistaito sillä miehellä on", vastasi

-paimen. "Kolme vuorokautta hän luonani viipyi enkä väsynyt häntä

-kuulemaan. Paljon hän on nähnyt, paljon kokenut ja hän tietää kertoa

-Odysseun olevan jo rikkaine aarteineen kotimatkalla."

-

-"Tuo hänet heti tänne, Eumaios", lausui Penelope. "Kosijat tehkööt

-sillä aikaa mitä haluavat. Jospa Odysseus kerran saapuisi, kostaisi hän

-Telemakon avulla kaikki heidän julkeutensa."

-

-Samassa aivasti Telemakos niin kovasti, että sali kaikui. Penelope

-naurahti.

-

-"Kuulitko", sanoi hän paimenelle. "Telemakos myönsi sanani tosiksi.

-Mene nopeasti hakemaan vieras luokseni. Ja jos hän totta puhuu, saa hän

-juhlavaatteet palkakseen."

-

-Eumaios riensi täyttämään emäntänsä käskyä ja hän kuiskasi Odysseulle:

-

-"Sinua kutsuu viisas Penelope, jalon Telemakon äiti. Hän tahtoo

-kysellä, tiedätkö mitään hänen puolisostaan, ja jos tosia puhut, tulet

-palkankin runsaan saamaan."

-

-"Oi, Eumaios, totta puhun jalolle kuningattarelle. Mutta en uskalla

-hänen luokseen ennen auringon laskua käydä. Ties mitä kosijat

-tekisivätkään, jos nyt menisin. Enhän äskenkään mitään tehnyt ja

-kuitenkin minua lyötiin."

-

-Eumaios palasi odottavan Penelopen luo tuoden vieraan terveiset ja piti

-hänkin puolestaan myöhäistä iltahetkeä sopivampana rauhalliselle

-keskustelulle. Penelope myönsi myöskin kerjäläisen viisaasti

-ajatelleen.

-

-Paimen palasi nyt saliin ja kuiskasi Telemakolle lähtevänsä pois, mutta

-kehoitti häntä varomaan kosijoita, joilla on paha mielessä.

-

-"Oikein puhut, vanhus, mene kotiisi, mutta palaa tänne aamulla ja tuo

-runsaat uhri-eläimet tullessasi", vastasi Telemakos.

-

-Paimen läksi ja kosijat jäivät viettämään iltaa soittaen ja tanssien

-tapansa mukaan.

-

-

-

-

-KAHDEKSASTOISTA RUNO.

-

-

-Kaupungilla kuljeskeli ahneudestaan kuulu kerjäläinen Arnaios, suuri

-kooltaan, mutta heikko voimiltaan. Hänen tapansa oli tulla tuon

-tuostakin Odysseun palatsiin, jossa kosijat lähettivät häntä usein

-asioilleen ja kutsuivat häntä senvuoksi taivaan airuen mukaan: Iros.

-

-Nytkin hän taas saapui sinne ja nähdessään vieraan kerjäläisen oven

-suussa aikoi ajaa hänet pois.

-

-"Tiehesi, ukko, minun paikaltani, muuten potkaisen sinut pois", räyhäsi

-Iros. "Etkö näe, miten kaikki minulle ystävällisesti silmäänsä

-vilkuttavat, kehoittaen ajamaan sinut ulos. Lähde, lähde, muuten joudut

-nyrkkisotaan."

-

-"Onhan tässä kynnyksellä sijaa kummallekin enkä minä niitä paloja

-kadehdi, mitä sinulle annetaan", vastasi Odysseus. "Mutta älä sinä

-ärsytä minua. Vaikka olenkin vanha, pidän sinut kyllä kurissa ja jos

-käsiksi sinuun käyn, ei sinusta enää huomenna ole minulle vastusta."

-

-"Kaikkea sitä saa kuulla mokomankin suusta", kivahti Iros. "Mutta

-maltas, minä lyön sinua kohta, niin että hampaat suustasi heltiävät!

-Tulepas nyrkkeilemään!"

-

-Nauraen virkkoi silloin Antinous toisille:

-

-"Katsokaas, minkä ilon jumalat ovat meille lähettäneet. Nuo kaksi

-tuolla alottavat riidan. Yllytetäänpäs niitä vielä!"

-

-Naureskellen ympäröivät kosijat kerjäläiset ja Antinous ehdotti:

-

-"Tuolla uunissa on jäljellä makea paisti. Se ken teistä voittaa, saa

-sen, saapa vielä oikeuden olla ainoana kerjäläisenä tässä talossa.

-Toinen väistyköön."

-

-Odysseus kuitenkin oli vastustelevinaan koko taistelua ja sanoi:

-

-"On liian rohkeata näin vanhan miehen ryhtyä nuoremman kanssa

-taistelemaan, mutta nälkä käskee. Olen sitten rohkeampi, jos kaikki

-vannotte, ettei kukaan auta Irosta."

-

-Kaikki vannoivat vaaditun valan ja Telemakos sen vielä vahvisti. Nyt

-paljasti Odysseus hartiansa ja käsivartensa ja ihaillen katselivat

-kaikki niiden voimakasta kauneutta.

-

-"Jo nyt taisi tuhosi tulla, Iros-parka", virkkoi joku katselijoista.

-

-Ja Iros alkoi vavista pelosta eikä uskaltanutkaan lähestyä

-vastustajaansa. Mutta palvelijat vetivät hänet esiin.

-

-"Etkö häpeä, kerskailija, pelätä ja vavista vanhaa, nälkäistä ukkoa",

-sanoi joku. "Sen vaan sanon, että jos tuo sinut voittaa, lähetän sinut

-laivalla Epeiroon, kuningas Eketon luo. Hän sinut siellä niin ruhjoo,

-ettet kelpaa enää muuhun kuin koirien ruoaksi."

-

-Ei auttanut muu kuin ryhtyä taisteluun ja Odysseun miettiessä, iskisikö

-hän voimainsa takaa, vaiko vain kaataisi vastustajansa, löikin Iros

-häntä hartioihin. Silloin iski Odysseus niskaan Irosta niin, että tämä

-nujertui tiedotonna maahan, veren tulvahtaessa suusta. Kosijat

-nauroivat katketakseen, mutta Odysseus raahasi vastustajansa palatsin

-portin pieleen, nosti hänet siihen istumaan, asetti kepin käteen ja

-sanoi:

-

-"Istu nyt siinä sikojen ja koirain vartijana, äläkä pyri vieraitten

-kerjäläisten herraksi."

-

-Odysseus heitti risaisen vaippansa taas harteilleen ja istahti

-kynnykselle entiselle paikalleen, mutta nauraen ja ilakoiden toivat

-kosijat hälle luvatun palkan. Nuori Amfinomos joi vielä hänen

-maljansakin, toivottaen onnea voimakkaalle muukalaiselle. Silloin

-lausui Odysseus:

-

-"Amfinomos, näyt olevan jalo nuorukainen, kuten isäsi Nisoskin, jota

-olen kuullut kehuttavan. Sanonpa sinulle yhden asian, paina se tarkoin

-mieleesi: Kaikista luoduista on ihminen heikoin. Onnen päivinä ei hän

-muista, että onnettomuuskin voi kerran häntä kohdata. Mutta kun jumalat

-vastoinkäymisen lähettävät, on hänen sekin otettava vastaan. Vaihteleva

-on ihmisonni. Kerran olin rikas ja mahtava minäkin, mutta luotin vain

-isääni ja veljiini, enkä ymmärtänyt onneani säilyttää. Ihmisen on

-elettävä rehellisesti, vältettävä pahaa ja tehtävä mikä on oikein.

-Täällä harjoitetaan vääryyttä, hävitetään vieraan tavaraa ja se ei jää

-kostamatta. Kun Odysseus kerran palaa -- ja varmasti se päivä pian

-koittaa -- silloin tulee rangaistus. Toimittakoot jumalat sinut täältä

-pois, ennenkuin verinen tilinteko alkaa."

-

-Kerjäläisen sanat näkyivät koskevan nuorukaiseen, murheellisena ja

-ikäänkuin aavistaen ennustuksen toteutuvan, hän palasi kuitenkin

-saliin, sillä kohtaloaan hän ei voinut välttää.

-

-Atene johti silloin Penelopen mieleen halun näyttäytyä kosijoille ja

-hän virkkoi uskolliselle Eurynomelle:

-

-"Eurynome, mieleni tekisi mennä kosijain luo, vaikkakin sydämessäni

-heitä vihaan ja tahtoisin samalla varoittaa poikaani luottamasta

-heihin, jotka edessä päin ovat hyviä, mutta selän takana neuvottelevat

-surma-aikeita."

-

-"Kuningatar, käy heidän luokseen, mutta ennen sitä on sinun kylvyssä

-oltava ja saatava kyynelten jäljet kasvoiltasi", kehoitti palvelijatar.

-

-"Ystäväni, älä minua kehoita ulkomuodostani huolehtimaan, siitä en

-välitä, enkä ole välittänyt siitä päivästä lähtien, jolloin puolisoni

-läksi. Vaan nouda tänne pari neitosta, jotka seuraavat minua alas,

-yksin en sinne halua käydä."

-

-Eurynome läksi täyttämään emäntänsä käskyä, mutta sillä aikaa uuvutti

-Atene Penelopen virkistävään uneen ja valoi hänen kasvoihinsa ja

-vartaloonsa ihanuuden, jonka vertaista näkee ainoastaan Afroditella,

-tämän käydessä jumal-impien viehättävään karkeloon. Tehtävänsä tehtyään

-poistui Atene ja samassa Penelope heräsi lähenevien neitosten puheluun.

-

-"Miten suloisesti nukahdin", virkkoi kuningatar. "Oi, sallisipa Artemis

-minun yhtä ihanasti vaipua kuoloon, silloin pääsisin suremasta jaloa

-puolisoani."

-

-Kahden neitosen seuraamana astui kuningatar salin ovelle ja niin ihana

-hän oli, että kosijain sydän lämpeni ja kaikki toivoivat saavansa hänet

-puolisokseen. Mutta Penelope kääntyi Telemakon puoleen, lausuen:

-

-"Poikani, en ymmärrä sinua. Lapsena osoitit suurta älyä, mutta nyt

-mieheksi vartuttuasi, kun sinun olisi näytettävä olevasi jalon miehen

-poika, et enää pysty mihinkään. Täällä kohdellaan vieraita pahoin, etkä

-sinä sitä estä."

-

-"Äiti, en ihmettele, että olet minuun pahastunut. Lapsi en mielestäni

-kuitenkaan ole, osaan kyllä erottaa pahan hyvästä. Mutta tämä

-vieraitten, pahansuopien ihmisten paljous saa minut usein epäilemään

-mitä tehdä. Sitäpaitsi olen aivan yksin kaikkia muita vastaan. Nyt

-kuitenkin on vääryyttä kärsineen vieraan käynyt paremmin kuin

-luuletkaan. Hän on voittanut Iroon. Ja toivoisinpa kosijoille käyvän

-yhtä huonosti kuin tuolle kerskaajalle kävi."

-

-Mutta Telemakon sanoista välittämättä huudahti Eurymakos ihastuneena:

-

-"Oi, ihana kuningatar, jos kaikki Argoon ruhtinaat sinut tällä hetkellä

-näkisivät, ei kosijain joukko mahtuisikaan palatsiisi, niin ihana olet,

-kaikkia muita naisia ihanampi sekä kooltasi että muodoltasi ja älyltäsi

-rikkaampi."

-

-"Ei, Eurymakos, ihanuuteni hävisi sinä hetkenä, jolloin puolisoni pois

-läksi. Mutta jos hän kerran palaisi, alkaisi kukoistukseni uudelleen.

-Muistan päivän, jona hän meni. Hän tarttui jäähyväisiksi käteeni ja

-lausui: 'Puolisoni, lähden taisteluun urhoollista Troian kansaa vastaan

-ja varmaan moni meistä jää sille tielleen. Hoida sinä kotiamme ja pidä

-huolta isästäni ja äidistäni, kuten tähänkin asti, kunnes pojastamme

-varttuu mies. Ellen minä palaisi, mene silloin puolisoksi toiselle.'

-Näin hän puhui. Nyt lähenee raskas häitteni aika minua onnetonta. Mutta

-kosijani eivät menettele oikein. Jaloa naista kosittaessa tuodaan

-hänelle aina runsaat lahjat, vieläpä härät ja lammaslaumatkin. Te

-sensijaan elätte talossani minun omaisuuttani kuluttaen."

-

-Odysseus iloitsi kuullessaan puolisonsa järkevät sanat. Hän ymmärsi

-hänen houkuttelevan lahjoja kosijoilta ja kohtelevan heitä ystävällisin

-sanoin, vaikka sydämessään hautoikin muuta.

-

-"Ihana Penelope", virkkoi Antinous. "Lahjat tuomme, mutta luotasi emme

-poistu, ennenkuin parhaan meistä olet puolisoksesi valinnut."

-

-Kaikki yhtyivät Antinoun sanoihin ja kohta tuotiin Penelopelle runsaita

-lahjoja. Antinous antoi taidekoristeisen vaipan, jossa oli kaksitoista

-kultasolkea. Eurymakos lahjoitti hohtavat kultaiset kaulavitjat,

-joissa jalokivet välkkyivät. Eurydamoon lahjana olivat kalliit

-korvarenkaat, joissa kussakin säteili kolme timanttia. Runsaat ja mitä

-kallisarvoisimmat lahjat sai Penelope, joka nyt aarteineen jätti

-kosijat ja astui jälleen omiin huoneisiinsa. Mutta kosijat alkoivat

-laulaen ja tanssien viettää iltaa. Hämärän tultua sytytettiin

-kartanolle nuotio ja palatsin neitoset sitä hoitelivat.

-

-"Neidot, käykää kuningattarenne luo", virkkoi Odysseus heille,

-"kehrätkää siellä kultarihmaa, minä kyllä pidän tulesta huolen. Ja

-vaikka täällä kemut kestäisivät aamuun asti, en minä väsy."

-

-Neitoset katsoivat hymyillen toisiinsa. Joukossa oli myös rusoposki

-Melanto, Penelopen kasvattama ja hoivaama neito, joka kuitenkin oli

-emännälleen kiittämätön ja salaa oli Eurymakon suosikkina. Hän vastasi

-Odysseulle pilkallisesti:

-

-"Sinäpä olet mieletön, kun et nukkua aio, etkä täältä edes poistu.

-Ylpeiletkö siitä, että Iroon voitit? Maltahan vaan, eikö kerran tule

-tänne sinuakin väkevämpi, ja silloin ovat laiskanpäiväsi täällä

-päättyneet."

-

-Vihaisesti katsahti Odysseus häneen ja virkkoi:

-

-"Vaikene, neito, lähden muutoin Telemakolle kertomaan korskeudestasi ja

-hän varmasti kostaa sinulle."

-

-Neitoset pelästyivät kerjäläisen sanoja ja lähtivät juosten pois.

-Yksinään oli nyt Odysseus nuotion vartijana. Mutta kosijat eivät

-jättäneet häntä rauhaan. Eurymakos ivasi, Odysseuhun viitaten:

-

-"Katsokaa, te kaikki ylvään kuningattaren kosijat, vierastanne. Hänet

-on varmaan joku jumala lähettänyt tänne meitä valaisemaan kaljulla

-päälaellaan."

-

-"Kuules, ukkeli, etköhän tulisi minun palvelukseeni. Saisit

-maatilallani istuttaa puita ja palkaksi antaisin sinulle kunnon

-vaatteet ja ruokaa yllin kyllin. Mutta taidatpa olla niin tottunut

-kerjäämään, ettet mielikään rehelliseen työhön ryhtyä."

-

-"Oi, Eurymakos", vastasi Odysseus hänelle. "Jos molemmat tarttuisimme

-samaan työhön, joko kilpaa heinää niittäisimme tai samanikäisillä

-härillä kyntäisimme, näkisit, etten olisi sinua huonompi. Tai jos Zeus

-lähettäisi sodan ja saisin miekan ja kypärin minäkin, näkisit, että

-parhaitten joukkoon kuuluisin. Silloin et enää köyhyyteni vuoksi minua

-ivaisi. Mutta sinä olet itserakas, mieheksi kehno, joka luulet itseäsi

-suureksi, koska et ympärilläsi koskaan näe mitään tosisuuruutta.

-Palaisipa Odysseus kerran, silloin tuntuisivat nämä palatsin avarat

-ovet sinusta kapeilta, sellaista vauhtia sinä silloin pakoon pyrkisit."

-

-Vihastuneena huusi nyt Eurymakos: "Heittiö, kyllä pian saat selkääsi,

-koska noin röyhkeilet. Oletko juovuksissa, vai onko Iroon voitto

-noussut päähäsi?"

-

-Ja samalla hän heitti jakkaransa kohti kerjäläistä. Odysseus väisti

-kuitenkin heiton ja jakkara sattuikin ruokia kantavaan palveliaan, joka

-kiljahtaen lyyhähti maahan. Nyt syntyi yleinen hämminki, jokainen huusi

-ja harmitteli, kun mokoman kerjäläisen vuoksi illan ilo särkyi.

-

-Mutta Telemakos vaati ankarasti kaikkia lähtemään nukkumaan. Harmissaan

-kuuntelivat he nuorukaisen rohkeita sanoja, mutta nuori Amfinomoskin

-yhtyi häneen ja kehoitti jättämään rauhaan kerjäläisen, joka oli tullut

-Odysseun katon alle suojaa saamaan. Silloin joivat kosijat vielä

-viimeisen uhrimaljan ja lähtivät yötiloilleen.

-

-

-

-

-YHDEKSÄSTOISTA RUNO.

-

-

-Isä ja poika jäivät nyt saliin kahden ja Odysseus lausui:

-

-"Nyt on aika siirtää täältä kaikki aseet pois. Voithan sanoa kosijoille

-niiden savussa mustuvan ja pelkääväsi heidän juovuspäissään toisiaan

-vahingoittavan."

-

-Telemakos kutsui heti Eurykleian luokseen, pyytäen häntä pitämään

-kaikki naiset huoneissansa, kunnes hän ennättäisi siirtää pois

-savussa turmeltuneet isänsä aseet. Eurykleia iloitsi Telemakon

-huolellisuudesta, mutta kysyi:

-

-"Kuka sinut huoneeseesi saattaa ja soihtua edelläsi kantaa, jos minä

-pois menen?"

-

-"Sen tehköön kerjäläinen", vastasi Telemakos, "jotakin voi hänkin tehdä

-ruokaansa ansaitakseen."

-

-Eurykleia teki, kuten käskettiin, ja isä ja poika alkoivat kiireesti

-siirtää pois aseita. Itse Atenekin auttoi heitä valaisemalla

-kultalampullaan. Hämmästyneenä virkkoi silloin Telemakos:

-

-"Katso, isä, mikä ihmeellinen hohde seinillä loistaa ja katossa

-leijailee. Täällä varmaan kulkee joku Olympon jumalista."

-

-"Hiljaa, poikani, älä kysele mitään. Sellainen, näes, on jumalain tapa.

-Käy sinä nyt vuoteeseesi, minä jään vielä tänne, haluan puhella

-neitosten ja äitisi kanssa, hän varmaan kyselee yhtä ja toista."

-

-Telemakos poistui huoneeseensa aamun koittoa odottamaan, Odysseus jäi

-yksin saliin. Kohta saapuikin sinne neitosineen Penelope ja istuutui

-lieden ääreen hopea- ja norsunluukoristeiseen tuoliin, jota tuuhea

-vuota peitti. Neidot korjailivat pöydiltä pois illallisen tähteitä ja

-lisäilivät puita tuleen. Nuori Melanto, nähdessään Odysseun, alkoi

-jälleen häntä ivailla:

-

-"Vai täällä sinä vielä vetelehdit, mitähän oikein olet odottelevinasi.

-Mene jo tiehesi, muuten viskaan sinua palavalla kekäleellä!"

-

-"Olet kovasydäminen, nuori neito. Älä minua ivaa siksi, että köyhä

-olen. Olen minäkin parempia päiviä nähnyt, rikas ollut. Silloin en

-kerjäläistä koskaan oveltani kääntänyt. Mutta Zeus teki minut köyhäksi.

-Katso, pian voi kadota sinunkin kauneutesi, josta nyt ylpeilet, tai voi

-kuningattaresi sinua ankarasti rangaista sinuun vihastuessaan. Ja jos

-kerran Odysseus tulee, voi sinun käydä huonosti, ja ellei hän tulekaan,

-onhan hänellä poika, voimakas Telemakos, jonka käsiin voit joutua."

-

-Kuningatar oli myös kuullut keskustelun ja kovin sanoin hänkin nuhteli

-Melantoa, luvaten kerran hänelle kovan rangaistuksen. Vielä hän pyysi

-Eurynomea nostamaan viereensä vieraalle istuimeksi tuolin ja

-levittämään sille lampaanvuodan, sillä hän tahtoi puhella muukalaisen

-kanssa.

-

-Käskettyään Odysseun luokseen kysyi kuningatar tämän nimeä, sukua ja

-kotimaata.

-

-"Jalo kuningatar", vastasi Odysseus. "Kuuluisa olet viisaudestasi,

-kaikkialla nimeäsi mainitaan ja kaikki sinulle onnistuu. Kysymyksiisi

-tahdon vastata, mutta älä kysy, kuka ja mistä olen. Silloin nousevat

-mieleeni raskaat muistot, enkä vieraitten nähden tahtoisi valittaen

-itkeskellä, luulisitte kenties minun viinin liikuttamana kyynelöivän."

-

-"Oi, vieras", virkkoi Penelope. "Kova on ollut minunkin kohtaloni, kova

-ja raskas. Sinä päivänä minulta kaikki sammui, jona jalo puolisoni

-Troiaan läksi. Nyt ovat sekä Itakan että lähisaarten jalosukuiset minua

-kosimassa. Olen kaikin keinoin koettanut häitä viivyttää. Loin kankaan,

-jota päivät kudoin, yöt ratkoin ja lupasin sitten häitä valmistaa, kun

-kankaani, jalon Laerteen kuolinvaipan, saan valmiiksi. Kolme vuotta

-kului, mutta vihdoin kosijat viekkauteni keksivät. Nyt ei mikään muu

-tule neuvoksi kuin lopettaa tämä heidän odotuksensa. Vanhempani

-vaativat minua ratkaisemaan vaalini ja näen hyvin, miten Telemakos

-kärsii katsellessaan omaisuutensa hupenemista. -- Mutta vieras, kerro

-nyt sinäkin, missä kotisi on?"

-

-"Jalo kuningatar, koska välttämättä tietää tahdot, en voi olla sitä

-kertomatta, niin tuskaista kuin se onkin", virkkoi Odysseus. Ja hän

-aloitti pitkän tarinan. Kretasta hän muka oli kotoisin ja joutunut

-kerran parin viikon ajan pitämään Odysseuta laivaväkineen vieraanaan.

-Siihen suuntaan hän jatkoi kertomustaan lisäten vielä, miten oli itse

-joutunut onnettomuuteen. Muistot puolisosta heräsivät jälleen

-kirvelevinä ja Penelope itki itkemistään. Odysseus hillitsi itsensä ja

-katseli kylmän näköisenä puolisonsa surua, vaikka kyyneleet tahtoivat

-väkisin hänenkin silmiinsä nousta. Mutta Penelope oli jo monet kerrat

-joutunut valheita uskomaan, siksi hän nyt päätti koetella, puhuisiko

-vieras totta.

-

-"Jos todella, muukalainen, olet puolisoni tavannut, voinet kertoa,

-minkälainen puku hänellä oli yllä luonasi vieraillessaan, minkä

-näköinen hän itse oli ja minkälaisia ne miehet, jotka häntä

-seurasivat?" kyseli Penelope.

-

-"Oi, kuningatar", alkoi Odysseus, "vaikeata on näin kahden

-vuosikymmenen kuluttua niin tarkoilleen enää muistaa, mutta koetan.

-Yllään hän kantoi purppuraviittaa, kultasolkista ja soijissa oli petoa

-kiinnipitävän koiran kuva. Vielä muistan viitan alta näkyneen vartalon

-mukaisen, pehmeän ihotakin, joka hohti kuin kulta. Mutta enhän voi

-tietää, kantoiko hän tätä pukua kotoa asti, vai oliko hän sen

-matkalla lahjaksi saanut. Muistan vielä yhden hänen tovereistaan,

-kiharatukkaisen Eurybateen, jota Odysseus näytti suuresti arvossa

-pitävän."

-

-Yhä voimakkaammaksi kasvoi Penelopen ikävä kuullessaan selvästi

-kuvattavan Odysseun puvun ja hän huudahti:

-

-"Vieras, tosia ovat sanasi. Itse sen puvun hänelle tein, itse soljen

-siihen kiinnitin. Ja nyt en koskaan saa häntä kotiin tervetulleeksi

-toivottaa!"

-

-"Jalo kuningatar, älä itkulla ihania kasvojasi pilaa", virkkoi

-Odysseus. "Puolisosi palaa. Tesprotoin kuningas Feidon itse minulle

-hänen tulostaan kertoi. Runsaat lahjat näin, jotka hän myötänsä tuo.

-Itse hän oli silloin Dodonassa Zeun orakelia kuulemassa. Siis huolesi

-heitä, kuningatar. Vannon Zeun ja tämän Odysseun kotilieden kautta

-totta puhuvani. Se päivä on lähellä, jolloin Odysseus kotiinsa saapuu."

-

-"Sanasi toteutukoot, vieras", lausui Penelope, "vaikka sitä sydämessäni

-epäilenkin. Ja te neidot, laittakaa vieraalle oiva vuode, hänelle kylpy

-valmistakaa ja pukekaa kunnon vaatteisiin. Huomenna hän Telemakon

-kanssa aterioikoon. Onneton se, joka häntä uskaltaa solvata."

-

-"Ei, kuningatar, suo minun yöni viettää kuten tähänkin asti, vuoteetta,

-vaipatta", kielteli Odysseus. "Samoin jalkojani en salli kenenkään

-neidoistasi pestä, eikö luonasi ole ketään kokenutta, vanhaa

-palvelijatarta."

-

-"Puhut viisaasti, vieras", lausui kuningatar, "viisaammin kuin kenkään

-toinen. Eurykleia, auta vierasta, pese hänen kätensä ja jalkansa, kuten

-ennen isännällesi teit."

-

-Vanha Eurykleia alkoi katkerasti itkeä ajatellessaan Odysseuta, joka

-kenties hänkin kulki ventovieraitten pilkattavana, tämän vieraan

-tavoin. "Mutta en voi olla sanomatta sitä, että tämä vieras enemmän

-kuin kenkään toinen täällä käynyt muistuttaa kooltaan, ääneltään ja

-jalkojensa muodolta Odysseuta", nyyhkytti vanhus.

-

-"Samaa ovat muutkin sanoneet", vastasi vain Odysseus.

-

-Vanha Eurykleia sekoitti kylmää ja kuumaa vettä miellyttävän haaleaksi

-ja alkoi pestä vieraan jalkoja. Odysseus pelkäsi tulevansa ilmi, sillä

-hänen toisessa jalassaan oli arpi, jo lapsena saatu, ja Eurykleia sen

-hyvin tunsi. Haavan oli villisika purrut hänen kerran käydessään

-Parnassolla äitinsä mahtavan isän Antolykon luona. Tämä kuulu kuningas

-oli käynyt tervehtimässä vävyään Laertesta ja tytärtään. Eurykleia oli

-nostanut vastasyntyneen Odysseun äidinisän polvelle, sanoen:

-

-"Valitse sinä nimi odotetulle lapsenlapsellesi!"

-

-"Sen teenkin", vastasi Antolykos. "Koska matkan varrella olen joutunut

-usein vihastumaan, olkoon hänen nimensä Odysseus, s.o. vihastunut. Ja

-kun hän varttuu, lähettäkää hänet luokseni, lahjat hänelle runsaat

-annan."

-

-Näitä lahjoja oli Odysseus mennyt noutamaan. Sydämellisesti ottivat

-hänet vastaan sekä Antolykos, äidinisä, että äidinäiti Amfitea. Äitinsä

-veljien kera läksi hän Parnassolle metsästämään. Täällä hän näki

-tiheässä viidakossa harvinaisen ison villisian. Hän kumartui iskeäkseen

-sitä, mutta se ennätti ennen ja iski hirveät hampaansa Odysseun

-polveen, mutta samalla kaatui villisikakin kuoliaana maahan. Hoidellen

-saatiin haava paranemaan, mutta arpi jäi.

-

-Tämän arven huomattuaan laski Eurykleia hämmästyneenä jalan irti ja

-huudahti:

-

-"Oi, Odysseus sinä olet, armahin, nyt vasta sinut tunsin, kun käsin

-sinua kosketin!"

-

-Ja hän katsahti Penelopeen, viitaten Odysseuhun, mutta Odysseus tarttui

-navakasti vanhaan hoitajaansa:

-

-"Vaiti, tahdotko nyt minulle pahoin käyvän, sinä, joka minua ennen

-lapsena ollessani hoitelit. Ellet nyt ole hiljaa, seuraa kosto sinua."

-

-"Oi kuningas", virkkoi vanhus hiljaa. "Vaikenen kuin kivi, etkö minua

-paremmin tunne. Ja kun kosijain koston hetki lyö, mainitsen sinulle ne

-neitosista, jotka ovat uskottomia olleet."

-

-"Ystävä, kyllä itsekin näen, keneen luottaa saa, keneen ei. Vaikene

-sinä vain ja jätä loput jumalain huomaan."

-

-Vanhus läksi noutamaan uutta pesuvettä, sillä äsken hän oli

-hämmästyksissään kaatanut entisen. Pesun päätyttyä läksi Odysseus

-jälleen Penelopen luo peittäen arven rääsyillään.

-

-"Tahdon vielä hetken kanssasi puhella", alkoi kuningatar. "Päivän

-askareissa huolet asettuvat, mutta yön hiljaisina hetkinä nousee tuska

-sitä kalvavampana, surren ja itkien öitäni vietän. Aatokseni

-lainehtivat sinne tänne, kuni kevät-öitten satakielen laulu. Sekin,

-Aëdon raukka, Pandareon tytär, kipeästi suree Itylos-poikaansa, jonka

-erehdyksestä surmasi. Minun aatokseni viipyy milloin jalossa

-puolisossani, milloin pojassamme, enkä tiedä mitä tehdä: yhäkö täällä

-kotona viivyn vai olisiko minun jo toisen puolisona pois lähdettävä.

-Mutta kerron sinulle vielä unen, jonka äskettäin näin. Tuolla pihalla

-on parikymmentä hanhea, jotka vedestä vehnää noukkivat ja usein niitä

-huvikseni katselen. Silloin oli tulevinaan vuorilta kotka, suuri,

-vankkanokkainen ja surmasi ne kaikki. Itkin katkerasti hanhieni

-kohtaloa ja akajalaisnaisia oli kokoontuvinaan ympärilleni

-osaaottavina. Hetken kuluttua palasi kotka, istahti katon harjalle ja

-huusi selvin ihmisäänin: 'Rohkeutta, kuuluisa Ikarion tytär. Tämä ei

-ollutkaan unta, vaan totta. Hanhet ovat kosijoita ja minä olen

-puolisosi, joka tuon heille kaikille surman.' Samassa unikuva katosi,

-näin vain hanhien pihalla noppivan vehnänjyviä."

-

-"Kuningatar, unenne merkityshän on itsestään selvä", Odysseus vastasi.

-"Uskon varmasti, että niin tuleekin käymään kuin unessa kuulitte kotkan

-sanovan. Hän palaa eikä syyllisiä armahda."

-

-"Ei ole kaikkiin uniin luottamista", arveli kuningatar. "Uniakin on

-kahta lajia. Toiset kulkevat hohtavasta norsunluuportista ja niillä ei

-ole mitään arvoa, toiset astuvat luisesta käytävästä ja ne jotakin

-merkitsevät. Mutta tuskinpa minun uneni niihin kuuluu. -- Vaan nyt,

-ystäväni, lähenee ratkaisun hetki lähenemistään ja se raskas aamu

-valkenee, jolloin minun on tämä ihana koti jätettävä. Nyt aion panna

-kilpailut toimeen. Odysseulla oli usein tapana ripustaa salin kattoon

-peräkkäin kaksitoista rengasta ja ampua yhdellä laukauksella nuoli

-niiden kaikkien läpi. Sen puolisoksi menen, joka jaksaa Odysseun jousen

-jännittää ja samanlaisen laukauksen ampua."

-

-"Jalo Penelope, älä pitkitä kilpailuihin ryhtymistä, sillä puolisosi

-palaa varmasti, ennenkuin kenkään hänen joustaan jännittää jaksaa."

-

-"Nopeasti aika kanssasi keskustellessa kuluu", virkkoi kuningatar,

-"mutta jumalat ovat kaikelle määränsä panneet. Nyt lienee käytävä

-levolle. Valitse vuoteesi, mistä parhaaksi näet."

-

-Ja hän läksi kahden neitosen seuraamana huoneisiinsa ja painui itkien

-vuoteeseen.

-

-

-

-

-KAHDESKYMMENES RUNO.

-

-

-Odysseus jäi alas saliin ja heittäytyi pehmeitten vuotien päälle

-pitkäkseen. Siinä hän maatessaan huomasi nuorten palvelijattarien

-nauraen poistuvan palatsista kosijain luo öisiin iloihin ja

-vihastuneena Odysseus mietti, kostaisiko hän heille heti. Mutta itsensä

-hilliten hän löi rintaansa, virkkaen:

-

-"Vaiti, sydän! Olethan pahempaakin kärsiä saanut, täytyihän sinun nähdä

-kyplopin surmaavan toverisi, kuinka et tätä jaksaisi kestää."

-

-Hänen siinä unetonna maatessaan läheni häntä Atene, lausuen:

-

-"Miksi yhä valvot, onneton? Olethan omassa kodissasi, puolisosi ja

-poikasi lähellä."

-

-"Oikeassa olet, jumalatar", Odysseus vastasi. "Mutta mietin, miten

-noista kosijoista yksin selviydyn."

-

-"Olet epäuskoinen, Odysseus", naurahti Atene. "Moni saa tyytyä halvan

-tallirengin apuun, ja olenhan minä toki jumalatar, joka olen sinua

-tähänkin asti ahdingoista auttanut. Mutta nyt on sinun nukuttava, ilman

-unta ei kukaan kestä."

-

-Odysseus vaipuikin vahvistavaan uneen, mutta hänen puolisonsa heräsi

-aamuyöstä ja ratkesi katkeraan itkuun.

-

-"Oi, Artemis, Zeun pyhä tytär", hän alkoi rukoilla. "Lähetä nuolesi

-minuun, niin pääsen pois elämästä ja sen kärsimyksistä. Uneksin, että

-Odysseus oli täällä luonani, ja se uni oli niin selvä, etten tahdo

-voida uskoa sen olleen vain unta."

-

-Odysseus heräsi valitukseen, nousi nopeasti vuoteeltaan ja kohottaen

-kätensä kohti korkeutta hän kääntyi Zeun puoleen:

-

-"Suuri Zeus! Olet minua auttanut maa- ja merihädässä, auta minua nytkin

-ja näytä minulle jokin merkki."

-

-Samassa antoi Zeus ukkosensa jyristä ja heti kuuli Odysseus toisenkin

-hyvän enteen. Läheisessä myllyhuoneessa, jossa aina kaksitoista naista

-yötä päivää oli jauhamassa, kuului jauhavan naisen ääni:

-

-"Oi, Zeus, kaikkien jumaltenkin isä. Korkeudessasi annoit ukkosen

-jyrähtää. Jollekin ihmiselle se oli merkkinä, olkoon minullekin. Älä

-salli kosijain enää huomenna täällä asustaa. Polveni väsyvät ainaisesta

-jauhamisesta. Olkoon tämä heidän viimeinen elinpäivänsä!"

-

-Odysseus iloitsi kuullessaan sekä jyrähdyksen että naisen sanat.

-

-Jo saapuivat saliin palvelijattaret, sytyttivät tulen ja järjestelivät

-kaikki kuntoon. Jumalainen Telemakoskin heräsi, pukeutui ja astui

-Eurykleian luo kysyen, onko vierasta hyvin kohdeltu.

-

-"Oma syynsä on, jos vuode oli epämukava. Parempaa hän ei huolinut.

-Ruokaa ja viiniä hän kyllä sai mielin määrin", vastasi uskollinen

-vanhus, kiirehtien samalla neitosia jouduttamaan puhdistustöitään,

-sillä tänään kosijat saapuisivat tavallista aikaisemmin. Kukin riensi

-tehtävilleen. Jo läheni Eumaioskin tuoden kolme parasta syöttösikaa.

-Hän kääntyi ystävällisesti Odysseun puoleen kysyen, saiko hän jo

-osakseen parempaa kohtaloa kuin eilen.

-

-"Jumalat heidän röyhkeytensä kostakoot", vastasi Odysseus.

-

-Samalla läheni Melantioskin, vuohipaimen, tuoden tullessaan parhaat

-vuohet. Hän ei malttanut taaskaan olla pilkkailematta vierasta:

-

-"Vai täällä sinä yhä vetelehdit, laiskuri! Laita jo luusi täältä! Me

-emme taida selvitä toisistamme ilman perinpohjaista tappelua."

-

-Odysseus ei huolinut vastata moiseen puheeseen, nyykäyttihän vain

-merkitsevästi päätään. Jo astui sinne Filoitioskin, kolmas paimen,

-ajaen myöskin uhkeita tavaroita palatsiin. Hän läheni Eumaiosta

-kysellen:

-

-"Ken on tuo vieras kulkija, mistä maasta ja mitä sukua? Miesparka!

-Muodoltaan hän on kuin kuningas. Mutta useinhan jumalat ottavat

-näiltäkin onnenpäivät."

-

-Hän läheni Odysseuta, tarttui hänen käteensä ystävällisesti virkkaen:

-

-"Terve sinulle, vieras! Sinua katsellessani nousee kyynel silmääni,

-sillä muistan jaloa isäntääni. Kenties hänkin kiertelee parast'aikaa

-risoissaan ventovieraita maita. Jos hän taas Hadeessa jo on, säälin

-häntä vielä enemmän. Sellaista isäntää oli ilo palvella. Jo olisinkin

-aikoja sitten täältä lähtenyt, noitten korskeitten kosijain parista

-poistunut toisille maille, ellen yhä odottaisi Odysseun paluupäivän

-koittoa."

-

-"Viisas näyt olevan, paimen", Odysseus vastasi. "Siksipä sinulle

-sanonkin ja sanani valalla vahvistan: ennenkuin täältä tänään lähdet,

-olet näkevä Odysseun palaavan ja kovasti kosijoille kostavan."

-

-Lehmipaimen virkkoi silloin:

-

-"Zeus sanasi toteuttakoon!" Ja uskollinen Eumaioskin yhtyi toivomukseen

-kaikesta sydämestään.

-

-Näiden uskollisten palvelijain siinä keskustellessa suunnittelivat

-kosijat, miten surmata Telemakos. Mutta silloin lensi siitä ohitse

-kotka, kynsissään vapiseva kyyhky.

-

-"Siinä oli enne", Amfinomos virkkoi. "Aikeemme ei tule onnistumaan.

-Käykäämme ennemmin aterioimaan."

-

-Toisetkin siihen yhtyivät ja joukko painautui saliin. Odysseulle

-Telemakos osoitti istuimen aivan ovensuussa ja virkkoi:

-

-"Kas tässä viiniä! Istu siinä rauhassa. Tämä ei, näes, ole mikään

-ravintola, vaan Odysseun talo, jossa minä nyt olen isäntänä. Ja te

-kosijat, antakaa vieraamme istua rauhassa, ettei tappelua synny."

-

-Kiukuissaan purivat kosijat huulta kuullessaan Telemakon sanat ja

-Antinous sanoi:

-

-"Ei ole helppoa kuulla noin rohkeita sanoja, mutta kärsikäämme, kunnes

-Zeus toisin päättää."

-

-Kotvan aikaa kului rauhassa, mutta jo alkoi taas kuulua pilkkasanoja ja

-samelainen, upporikas Ktesippos ilkkui:

-

-"Onhan oikeus ja kohtuus, että Telemakon vieraat saavat mitä muutkin

-vieraat. Minäkin annan tälle lahjani."

-

-Ja sen sanottuansa hän tarttui härän reisiluuhun ja heitti sen kohti

-Odysseuta, joka kuitenkin ennätti väistää. Harmistuneena huudahti

-silloin Telemakos:

-

-"Sinun onneksesi se ei osunut, muuten olisi peitseni sinut lävistänyt

-ja isäsi olisi saanut häitten sijasta valmistaa sinulle hautajaisia.

-Eikö se teistä riitä, että omaisuuteni tuhlaatte, pitääkö

-teidän solvata vieraitanikin. Soisin teidän ennemmin onnistuvan

-murhahankkeissanne minua vastaan, kuin tahtoisin nähdä ainaista

-ilkitöitten harjoitusta."

-

-Kaikki vaikenivat, mutta pian virkkoi Agelaos:

-

-"Älköön teistä kukaan pahastuko Telemakoon sanoista. Mutta tahtoisin

-häntä itseään tekemään lopun tästä. Kosk'ei ole enää vähintäkään toivoa

-Odysseun paluusta, olisi tietysti selvintä, että Penelope heti

-valitsisi puolison itselleen, silloinhan sinä, Telemakos, saisit yksin

-rauhassa hoitaa omaisuuttasi."

-

-Telemakos vastasi siihen:

-

-"En ole estellyt äitini avioliittoa, päinvastoin saisi hän vielä

-runsaat lahjatkin. Mutta jumalat varjelkoot minua karkoittamasta häntä

-kodista vastoin tahtoansa."

-

-Atene herätti heissä silloin naurun halun, ja kaikki kosijat alkoivat

-nauraa luonnotonta naurua kasvot vääntyneinä ja kyynelten valuessa

-silmistä.

-

-Silloin alkoi tietäjä Teoklymenos:

-

-"Oi, ihmisparat, mitä nyt tuleekaan tapahtumaan. Katsokaa, pimeys

-leijailee ympärillänne, kyyneleet silmistänne vierivät, oi, seinät ovat

-veren tahraamat, tuskan huutoja kuuluu ja katsokaa, katsokaa, eteinen

-on varjoja täynnä, piha samoin ja kaikki kiirehtivät Hadesta kohti!

-Katsokaa, oi näettekö, aurinko on sammunut, murhan pimeys peittää

-kaiken!"

-

-Kosijat nauroivat yhä makeammin ja Eurymakos virkkoi:

-

-"Tuo vieras on hullu! Taluttakaa hänet ulos valoon, koska täällä on

-niin pimeä olevinaan."

-

-"Terveet ovat jalkani, minulla on pari silmiä, samoin korvia, osaan

-itsekin ulos ja lähdenkin heti, sillä kohta on jokaisen teidän hetkenne

-lyönyt", lausui tietäjä, lähtien pois ystävällisen Peiraion luo.

-

-Kosijat yhä nauroivat ja eräs heistä sanoi:

-

-"Jopa sinulla on huono vieras-onni, Telemakos-parka. Toinen vieraistasi

-on tuollainen rääsyläinen, toinen taas hullu. Tekisit viisaammin, jos

-panisit molemmat laivaan ja veisit sikelien luo, siellä maksetaan

-tuollaisista rahaa."

-

-Näin ilkkuen nauttivat kosijat uhkeata aamiaistaan aavistamatta,

-minkälaisen illallisen Odysseus Atenen avulla heille tulisi

-valmistamaan.

-

-

-

-

-KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN RUNO.

-

-

-Penelope nousi neitostensa kera palatsin aarrehuoneisiin kädessä

-kultainen avain, jossa oli norsunluinen pää. Täällä aarrekammioissaan

-säilytti Odysseus kerran nuorena spartalaiselta Ifitolta saamaansa

-arvokasta jousta. Hän ei milloinkaan kuljettanut sitä muassaan, piti

-vain tallessa nuoruudenaikuisen ystävyyden muistona. Täällä huoneissa

-oli suuria arkkuja täpö täynnä kallisarvoisia vaatteita ja muita

-rikkauksia. Penelope otti naulasta jousen ja silloin tulvehtivat

-voimakkaina mieleen onnellisten vuosien muistot. Itkien hän katseli

-Odysseun lempijousta. Sitten hän läksi alas, parin neitosen kantaessa

-silmukkarenkaita, joiden läpi nuolen tuli lentää. Saavuttuaan alas

-saliin hän pysähtyi ovelle virkkaen:

-

-"Rohkeat kosijat! Te täällä mielin määrin majailette ja pakotatte minut

-ratkaisuun. Kuulkaa, tänään pidämme kilpailut, silloin näemme, ken

-teistä voittaa. Tässä on jalon puolisoni jousi. Ken sen jaksaa

-jännittää ja yhdellä laukauksella nuolen kaikkien kahdentoista renkaan

-läpi ampuu, häntä puolisona seuraan ja jätän ainiaaksi tämän minulle

-niin rakkaan kodin."

-

-Samalla hän ojensi jousen Eumaiolle kosijoille annettavaksi. Mutta

-Eumaioskaan ei voinut kyyneleitään pidättää, niin selvästi muistui

-rakas isäntä mieleen ja Filoitioskin ratkesi itkuun.

-

-"Te tomppelit! Vai tässä te rupeatte vetistelemään ja lisäätte

-kuningattaren surua. Ellette voi itseänne hillitä, menkää ulos

-itkemään, niin ei kilpailumme häiriinny. Tässä on työtä tarpeeksi,

-sillä harva pystyy Odysseun kanssa kilpailemaan."

-

-Niin lausui Antinous, mutta sydämessään hän kuitenkin luuli jaksavansa

-jousen jännittää ja voiton saada. Silloin virkkoi Telemakos:

-

-"Miten mieletön olenkaan, kun riemuitsen kilpailusta! Miehet, koettakaa

-onneanne, katsokaa, onhan palkkannekin verraton, nainen ihana,

-jollaista toista ei etsimälläkään löydä! Tekeepä minunkin mieleni

-yrittää. Jos voitan, silloin saan pitää äidin luonani."

-

-Hän asetti renkaat pitkään riviin, heitti vaipan hartioiltaan, tarttui

-jouseen ja yritti jännittää, mutta turhaan. Kolmesti hän koetti, mutta

-aina yhtä huonolla menestyksellä. Silloin Odysseus viittasi häntä

-luopumaan yrityksestä ja Telemakos kehoitti muita koettamaan onneaan.

-

-Antinous ehdotti aloitettavaksi samassa järjestyksessä, jossa he

-pöydässä istuvat. Nousi silloin Leiodes ja tarttui jouseen, mutta

-turhaan yrittivät hänen hienot, töihin tottumattomat sormensa sitä

-jännittää. Toivotonna hän jätti jousen virkkaen:

-

-"Turhaa työtä taidatte tehdä. Viisainta lie ajoissa luopua

-tavoittelemasta sitä, mitä ei kuitenkaan saa. Te kaikki luulette

-onnistuvanne, mutta jouseen tartuttuanne huomaatte saavanne lähteä

-etsimään itsellenne puolisoa muualta."

-

-Harmistuneena virkkoi silloin Antinous: "Mitä puhetta se sellainen on!

-Jollei sinun äitisi sinua jousenjännittäjäksi synnyttänytkään, ei sinun

-tule ajatella kaikkia yhtä mahdottomiksi. Melanteus, tuo talia, lämmitä

-sitä ja voitele sillä jousi, niin näette, miten käy."

-

-Melanteus teki kuten käskettiin, kosijat koettivat vuoroitellen, mutta

-ainoakaan ei onnistunut. Nyt olivat jäljellä ainoastaan Eurymakos ja

-Antinous, joukon etevimmät urheilijat.

-

-Kilpailujen kestäessä oli Odysseus Eumaion ja Filoition seuraamana

-astunut ulos. Täällä hän kysyi heiltä, kenen puolta he pitäisivät, jos

-Odysseus kerran palaisi. Empimättä vastasivat silloin molemmat henkensä

-Odysseun puolesta antavansa ja rukoilivat, että Zeus kerran sallisi

-rakastetun isännän palata.

-

-"Toivonne on toteutunut", lausui nyt Odysseus. "Katsokaa, tässä hän

-seisoo edessänne kahden pitkän vuosikymmenen kuluttua. Te olette

-palvelijoista ainoat, jotka kotiatuloani olette odottaneet. Jos jumalat

-minun voittaa suovat, maksan teille runsaan palkan. Puolison teille

-hankin ja kodin läheltä omaani annan ja siitä lähtien teitä kohdellaan

-Telemakon ystävinä ja veljinä. Osoittaakseni totta puhuvani, katsokaa

-arpea polvessani, jonka kerran Antolykon vieraana ollessani sain."

-

-Nähdessään suuren arven tunsivat uskolliset palvelijat heti isäntänsä

-ja lankesivat itkien hänen kaulaansa.

-

-"Ystävät, ei ole nyt itkuun aikaa", virkkoi Odysseus; "varovaisia on

-meidän vielä oltava. Nyt käyn minä yksin sisään, seuratkaa te vasta

-hetken päästä. Sinä, Eumaios, käy sulkemaan ovet naisten puolelle ja

-varoita, ettei kenkään sieltä mihinkään liikahda, vaikka melua

-alkaisikin täältä kuulua. Sulje sinä, Filoitios, lujasti linnan portit.

-Tuolla sisällä pyydän minäkin saada jännittää jousta. Kukaan ei sitä

-tietysti minulle anna, mutta ojenna sinä, Eumaios, se käteeni, kosijain

-vastusteluista huolimatta."

-

-Nyt hän astui jälleen sisään ja istuutui entiselle paikalleen.

-Eurymakos oli parast'aikaa voimiaan ponnistaen koettamassa onneaan,

-mutta vaikka hän kuinka rasvasi jousta, ei hän jaksanut sitä jännittää.

-Sekä harmissaan että murheissaan hän luopui yrityksestä huoaisten:

-

-"Tämäpä häpeä! En yksin Penelopen menettämistä sure, onhan sekä

-Itakassa että muualla neitoja kyllin, mutta se on harmini syynä, että

-me kaikki olemme niin paljoa huonompia kuin jumalainen Odysseus. Johan

-jälkimaailmakin meitä siitä pilkkaa."

-

-"Ei, Eurymakos, ei niin", lohdutti Antinous. "Etkö muista, että tänään

-on Apollon juhlapäivä, tuon jousenampujan suojelijan. Onhan mahdotonta,

-että kenkään nyt voisi onnistua. Mutta yrittäkäämme huomenna ja silloin

-paremmalla onnella."

-

-Toiset olivat samaa mieltä ja meluten he tarttuivat viinipikareihinsa,

-kun Odysseus sanoi:

-

-"Oikeassa olette. Huomenna jumalat varmasti antavat jonkun teistä

-voittaa. Mutta antakaa jousi minulle, minäkin koettaisin, vieläkö on

-jäsenissäni voimaa, vai joko vaivat ovat sen kokonaan vieneet."

-

-Mutta silloinkos kosijat raivostuivat ja Antinous, joka tavallisesti

-esiintyi heidän puhemiehenään, huudahti:

-

-"Kaikkea sitä kuullakin saa! Olethan, mies, vallan järkeä vailla! Eikö

-se jo riitä, että saat olla täällä sisällä, syödä kanssamme ja

-kuunnella keskustelujamme. Jätä jousi rauhaan! Jos voittamaan

-sattuisitkin, lähettäisimme sinut säälittä julman kuningas Eketon luo

-ja siellä et vähällä selviäisi."

-

-Mutta Penelope, pahastuneena Antinoun karkeista sanoista, nuhteli

-puhujaa:

-

-"On väärin puhua noin Telemakon vieraille. Jos hän pystyisikin

-kokeeseen, eihän tarvitsisi pelätä, että hän minua puolisokseen

-vaatisi."

-

-"Oi, jalo Penelope", vastasi hälle kosijain puolesta Eurymakos.

-"Sitähän emme pelkää, mutta ihmisten nauru ja pilkka on heti valmiina

-ja kautta maitten sanotaan: jopa oli ylväällä kuningattarella

-vähävoimaisia kosijoita, koska kuljeskeleva kerjäläinen heidät voitti."

-

-"Teidän maineenne ei tähänkään asti liene suuri", virkkoi Penelope.

-"Sallikaa vieraan voimiaan koettaa. Jos hän onnistuu, annan hälle

-juhlavaatteet, miekan ja keihään."

-

-Mutta Telemakos kääntyi kuningattaren puoleen, sanoen:

-

-"Äitini, kenelläkään ei ole jouseen suurempaa oikeutta kuin minulla.

-Joko sen sitten annan tai en. Käy sinä huoneisiisi, hoitele siellä

-tehtäviäsi, miesten asia on aseista puhua."

-

-Hämmästyneenä katsahti Penelope poikaansa ja huoneisiinsa käydessään

-hän mietti Telemakon sanoja. Mutta samassa nousivat taas mieleen

-muistot Odysseusta ja kyyneleet kohosivat kauniin kuningattaren

-silmiin.

-

-Salissa Eumaios tarttui jouseen aikoen jättää sen Odysseulle, mutta

-kosijat nostivat silloin sellaisen melun, että paimen laski

-säikähtyneenä jousen kädestään.

-

-"Eumaios, ethän kaikkia voi totella", nuhteli Telemakos. "Ojenna heti

-jousi vieraalle, jos vihaani välttää tahdot. Ellet tottele, karkoitan

-sinut heti pois talostani."

-

-Eumaios totteli silloin heti, ojensi Odysseulle jousen ja kiirehti

-sitten Eurykleian luo, käskien sulkea naisten ovet Odysseun määräysten

-mukaan. Filoitios niinikään pujahti ulos ja sulki lujasti palatsin

-portit.

-

-Odysseus otti jousen käteensä, käänteli ja katseli sitä joka taholta,

-olisiko se hänen poissaollessaan päässyt pilaantumaan. Kosijat

-naureskelivat hänen tarkastukselleen.

-

-"Kas, kas, miten hän tarkastelee niinkuin olisi oikein asiantuntija.

-Ehkäpä hänellä on kotonaan useitakin tuollaisia. Tai kenties hän aikoo

-tehdä samanlaisen itselleen", ivailivat he.

-

-Heidän puhettaan ei Odysseus edes kuunnellut, näpäytti vain jousen

-jännettä, kuten taitava sitran soittaja uutta soitinta koetellessaan.

-Jänne soinnahti kirkkaasti, ja silloin kalpenivat kosijat. Samassa

-jyrähti Zeun ukkonen merkiksi sydämessään riemuitsevalle Odysseulle.

-Hän otti pöydältä nuolen, asetti sen jouseen ja ampui. Nuoli lennähti

-kaikkien kahdentoista renkaan läpi ja tarttui väristen vastakkaiseen

-seinään.

-

-"Telemakos, ei tarvitse sinun hävetä vieraasi vuoksi", lausui hän

-jatkaen sitten levollisesti: "Yhä näkyvät voimani olevan jäljellä. En

-kauan tähdännyt enkä kauan jännittänyt. Nyt on illallinen vielä

-valmistamatta ja kun se on loppunut, seuraa voitto ja tanssi, kuten

-ainakin."

-

-Ja nyykäytettyään päätään merkiksi Telemakolle, tarttui tämä miekkaan

-ja asettui seisomaan isänsä viereen.

-

-

-

-

-KAHDESKYMMENESTOINEN RUNO.

-

-

-Odysseus heitti nyt rääsyt yltään ja asettui ovelle huudahtaen:

-

-"Kas niin, nyt päättyivät kilpailut, mutta sen sijaan alkavat toiset

-leikit!"

-

-Ja kohottaen jousensa hän ampui maljaansa kohottavaa Antinouta, niin

-että nuoli tunkeutui niskasta ulos ja Antinous kaatui, veren virtanaan

-valuessa, kuoliaana maahan. Silloin nousi salissa kova melu. Kosijat

-silmäilivät seinille aseita etsien, mutta ei ainoatakaan näkynyt.

-

-"Olet murhannut Itakan jaloimman miehen ja siitä koituu sinulle kosto",

-he huusivat.

-

-Mutta Odysseus virkkoi, luoden heihin katkeran katseen:

-

-"Mielettömät, ette luulleet minun Troiasta koskaan palaavan, siksi

-olette täällä julkeasti elelleet ja kosineet puolisoani, vaikka minäkin

-olen vielä elossa. Te ette ole pelänneet jumalain enemmän kuin

-ihmistenkään kostoa, mutta nyt se jo leijailee päittenne päällä."

-

-Kauhun vallassa kosijat koettivat keksiä jotakin pelastuskeinoa, kunnes

-Eurymakos vihdoin alkoi:

-

-"Sanoit oikein, Odysseus, Itakan kuningas, paljon pahaa on näissä

-saleissa harjoitettu. Mutta katso, tuossa makaa kaiken pahan alku ja

-juuri, Antinous, joka kaiken suunnitteli. Mutta hän on jo saanut

-koston, ole armelias ja säästä meitä, sinun kansaasi olemme ja sinulle

-monin kerroin maksamme, mitä täällä on tuhlattu."

-

-Mutta synkkänä Odysseus vastasi:

-

-"Ei riitä se, Eurymakos. Vaikka kaiken omaisuutenne toisitte ja vielä

-enemmänkin, ette sillä ole tekemäänne pahaa korvanneet. Nyt teille

-asetan rehellisen taistelun tai paon, jos pakoon pääsette. Mutta se

-tuskin onnistuu ainoallekaan."

-

-Vavisten seisoivat kaikki.

-

-"Ystävät, ei hän ketään säästä kerran jouseen tartuttuaan. Vetäkäämme

-miekkamme ja rynnätkäämme kaikki hänen kimppuunsa. Kun hänet saamme

-oven suusta syrjään, riennämme heti apua hakemaan", lausui Eurymakos,

-juosten miekka ojossa Odysseuta kohti. Mutta samalla lensi surman nuoli

-Odysseun kädestä ja Eurymakoskin kaatui kuoliaana maahan. Nuori

-Amfinomos riensi miekka paljastettuna ovea kohti, mutta hänet kaasi

-Telemakon keihäs. Telemakos ehdotti nyt isälleen, että hän hakisi

-heille sekä molemmille uskollisille paimenille kypärin ja kilven sekä

-keihäät.

-

-"Riennä, mutta palaa nopeasti, ennenkuin nuoleni loppuvat, silloin jään

-yksin aseetonna heitä vastaan", kehoitti Odysseus, ja heti kiirehti

-Telemakos asekammioon valiten sieltä neljä parasta kypäriä ja kilpeä,

-samoin myös kahdeksan oivaa keihästä.

-

-Odysseus ampui sillä aikaa kosijan toisensa jälkeen. Ei yksikään nuoli

-lentänyt harhaan. Mutta nuolien loputtua hän painoi päähänsä

-töyhtöpäisen kypärin ja tarttui keihäisiin. Aivan hänen lähellään oli

-seinässä ovi, joka johti ulos. Tähän Odysseus asetti Eumaion. Joku

-kosijoista ehdotti sitä tietä käytettäväksi, mutta Melanteus arveli

-sitä turhaksi. Sen sijaan hän lupasi tuoda heille aseita yliskamarista,

-jonne hän arveli ne viedyiksi. Hetken kuluttua huomasikin Odysseus

-kahdellatoista kosijalla hyvät varustukset. Silloin Odysseus alkoi

-epäillä taistelun päättymistä ja hän virkkoi Telemakolle:

-

-"Poikani, katso, mistä nuo aseita saavat? Onko joku neitosista heidän

-apunaan, vai Melanteusko heitä auttaa."

-

-"Oi, isä, minussa on vika. Unohdin ovet auki. Mutta riennä, Eumaios ja

-katso, ken heille apuna toimii", lausui Telemakos.

-

-Samassa Eumaios huomasi Melanteun pujahtavan ovesta.

-

-"Katso, suuri Odysseus, tuolla meni tuo petollinen mies. Mitä teen

-hänelle, jos hänet voitan? Surmaanko, vai tuonko luoksesi?"

-

-Odysseus virkkoi:

-

-"Kätensä ja jalkansa sitokaa ja hänet korkealle kattoon ripustakaa.

-Siellä hän saa kärsiä tuskallisen kuoleman."

-

-Molemmat paimenet riensivät yliskamariin ja, aivan oikein, siellä

-Melanteus oli perimmässä nurkassa aseita kokoamassa ja palasi juuri

-sieltä kilpiä ja keihäitä käsissään. Paimenet hyökkäsivät silloin hänen

-kimppuunsa, sitoivat kädet ja jalat lujasti ja hinasivat hänet

-kattoparrujen tasalle.

-

-"Kas, siellä sinun kelpaa pehmeillä untuvilla levätä. Kunhan et vaan

-nukkuisi liian kauan, vaan heräisit huomisaamuna ajoissa ajamaan vuohia

-kosijoille", pilkkaili Eumaios, kiiruhtaen Odysseun luoksi. Salissa

-olikin ankara taistelu käymässä, heitä oli vain neljä miestä kosijain

-suurta parvea vastaan. Samassa läheni Atene Mentorin muodossa.

-

-"Terve, Mentor, tule avuksemme ja muista minua, ikä- ja sotatoveriasi",

-lausui hänelle iloisena Odysseus, aavistaen sen sittenkin olevan

-Atenen.

-

-"Mentor, ethän toki meitä jätä", huudahti Agelaos. "Varo silloin

-itsesi! Kun sekä isän että pojan olemme surmanneet, tulee sinun

-vuorosi. Ja silloin emme säästä sinua, enemmän kuin omaisuuttasikaan,

-emme myös puolisoasi emmekä lapsiasi."

-

-Mutta vale-Mentor puhui tyytymättömänä:

-

-"Ei näy sinussa, Odysseus, enää olevan samaa urhoutta, jota Priamon

-muureilla osoitit ihanan Helenan vuoksi taistellessasi. Nytkö pelkäät

-kosijoita! Seiso rinnallani, niin näet, miten ystävyytesi palkitsen."

-

-Mutta sittenkään hän ei vielä sallinut ratkaisua, vaan koetteli sekä

-Odysseun että Telemakon urhoollisuutta. Yht'äkkiä hän katosi, mutta

-istahti pääskynä katon harjalle.

-

-Etevimmät kosijoista olivat jo kaatuneet ja nyt johtivat taistelua

-Agelaos, Eurynomos ja viisas Polybos.

-

-"Pian tuon kurjan miehen murramme", huudahti Agelaos. "Katsokaa, eihän

-Mentorkaan häntä auttanut, vaikka siinä kerskaili. Heittäköön nyt vain

-kuusi joukostamme keihään, toiset säästäkööt sillä aikaa aseitaan."

-

-Voimakkaasti heitti kuusi, henkensä puolesta taistelevaa aseensa

-ainoankaan osumatta. Mikä meni oveen, mikä seinään, mikä mihinkin,

-mutta kun Odysseus pienine joukkoineen heitti, kaatui taas neljä

-kosijoista ja loput pakenivat kauhuissaan salin perimmäiseen nurkkaan.

-Mutta armoa ei annettu ja toinen kaatui toisensa jälkeen. Ainoastaan

-kaksi joukosta sai jäädä henkiin, toinen oli soittaja Femios, joka

-kosijain pakottamana oli palatsissa soitellut, toinen Medon, jonka

-Telemakos todisti aina kohdelleen häntä hyvin.

-

-Odysseus katseli tarkoin ympärilleen, olisiko kukaan päässyt

-piiloutumaan ja siten säästynyt, mutta ainoatakaan elävää olentoa ei

-näkynyt, ruumiita vain kasoittain.

-

-"Poikani, riennä heti kutsumaan Eurykleia tänne", käski Odysseus.

-

-Telemakos kiirehti täyttämään isänsä määräystä, ja kun Eurykleia saapui

-ja näki koko hävityksen, valtasi hänet suuri riemu. Mutta Odysseus,

-joka verentahriman leijonan tavoin seisoi keskellä kaatuneita, virkkoi:

-

-"Ystävä, kätke ilosi, on väärin riemuita tässä ruumiitten keskellä. He

-ovat saaneet palkkansa. Vaan sano, montako petturia on palvelijattarien

-joukossa ja kuinka moni on uskollisena minulle pysynyt."

-

-"Kuningas, viisikymmentä on täällä palvelevaa neitoa ja niistä on

-kaksitoista, jotka eivät minua tottele, eivät edes Penelopea. Mutta

-joko riennän tulostasi ilmoittamaan kuningattarelle, joka äsken vaipui

-uneen?"

-

-Odysseus käski kuitenkin jättämään kuningattaren rauhaan, mutta sen

-sijaan tuli Eurykleian lähettää uskottomat neidot hänen luokseen. Nämä

-ratkesivat itkuun nähdessään kosijat, ystävänsä, kuolleina, mutta

-Odysseus pakotti heidät kantamaan pois ruumiit ja puhdistamaan salin.

-Sitten seurasi neitosten rangaistus. Heidät ripustettiin hirsipuuhun.

-Melanteuskin kuljetettiin pihalle ja sai hänkin osakseen häpeällisen

-kuoleman. Eurykleia toi nyt saliin tulikiveä, jota Odysseus siellä

-poltti hävittääkseen kaikki jäljet ja kehoitti sitten Eurykleiaa

-kutsumaan saliin Penelopen ja toiset palvelijattaret.

-

-"Mutta, kuningas, tuon sinulle uudet vaatteet, jätä jo nuo rääsyt",

-pyysi Eurykleia. Odysseus kieltäytyi kuitenkin vielä pukua vaihtamasta.

-

-Itkien ja soihdut käsissä astuivat palvelijattaret saliin ja Odysseun

-polvia syleillen he toivottivat hänet tervetulleeksi kotiin.

-

-

-

-

-KAHDESKYMMENESKOLMAS RUNO.

-

-

-Niin nopeaan kuin vanhat jalat kantoivat riensi Eurykleia ilmoittamaan

-emännälleen ilosanomaa.

-

-"Nouse, kuningatar, nouse pian, Odysseus on saapunut ja on jo kostanut

-kotisi häpäisijöille", hän riemuitsi.

-

-"Oi, Eurykleia, jumalat ovat järkesi hämmentäneet", nuhteli heräävä

-kuningatar. "Miten voitkaan vielä laskea leikkiä kanssani, tiedäthän

-muutenkin suruni suuruuden. Ja nyt herätit minut turhaan makeammasta

-unestani. Näin hyvin en olekaan nukkunut kahteen vuosikymmeneen. Mene

-nopeasti alas! Jos joku toinen olisi tämän tehnyt, olisin häntä

-rangaissut, ikäsi pelasti sinut vihaltani."

-

-"Ei, lapseni, en laske leikkiä", virkkoi vanhus. "Totta puhun. Se

-vieras, jota kaikki ivasivat, on Odysseus. Telemakos tiesi sen,

-vaikk'ei siitä hiiskunut."

-

-Nopeasti hypähti Penelope vuoteeltaan, syleili vanhaa hoitajaa ja

-kysyi, miten Odysseus saattoi kaikki voittaa.

-

-"En nähnyt enkä kuullut, miten kaikki kävi", kertoi Eurykleia, "mutta

-valitusta kuului saleista huoneisiin, jossa kaikki palatsin naiset

-istuivat lukittujen ovien takana. Vihdoin kuulin Telemakon kutsuvan

-minua ja kun alas saliin astuin, näin Odysseun seisovan kuin hurjan

-leijonan kosijain ruumiiden keskellä."

-

-"Ystäväni", virkkoi kuningatar, joka jälleen alkoi epäillä uutista,

-"käykäämme alas poikani luo. Haluan nähdä murhatut kosijat ja heidän

-voittajansa."

-

-Hän astui alas saliin vapisevin sydämin miettien, kysyisikö vieraalta

-jotakin vai rientäisikö syleillen häntä tervehtimään. Hän istahti

-kuitenkin lieden ääreen vastapäätä pilariin nojaavaa Odysseuta, joka

-odotti, että Penelope häntä ensin puhuttelisi. Kuningatar istui aivan

-hiljaa katsellen. Jo näyttivät piirteet tutuilta, mutta vilkaistuaan

-vaaterisoihin, tuntui hän taas oudolta.

-

-Silloin astui Telemakos pahastuneena äitinsä luo, virkkaen:

-

-"Oi, äiti, miten kivikova sydämesi onkaan! Miks'et riennä isän luo,

-miksi et puhu hänelle, et kysele mitään. Noin liikkumatonna ei kenkään

-toinen vaimo voisi istua, jos hänen puolisonsa kahden pitkän

-vuosikymmenen kuluttua palaisi. Et ole konsaan moista kovuutta

-osoittanut."

-

-Jalo Penelope sanoi silloin:

-

-"Oi, poikani, sydämeni on niin täynnä, en tiedä mitä sanoa, mitä tehdä,

-tuskin rohkenen hänen kasvoihinsa katsettani luoda. Mutta jos hän

-todella on Odysseus, silloin kyllä toisemme tunnemme, sillä meillä on

-omat merkkimme, joita ei kukaan muu tunne."

-

-Hymy valaisi silloin Odysseun kasvoja ja hän lausui pojalleen:

-

-"Telemakos, salli äitisi panna minut koetukselle, pian hän minut

-tuntee, vaikka hän vielä epäilee. Mutta, poikani, ensin on meidän

-mietittävä, mitä teemme. Lain mukaan: jos yhden ainoan miehen murhaat,

-on sinun heti lähdettävä pakoon ja jätettävä isänmaasi. Miten nyt käy

-meille, jotka olemme ottaneet hengiltä kaikki Itakan ylhäisimmät."

-

-"Isä, ei ole sinun älyäsi kenellekään toisella", Telemakos vastasi.

-"Mitä meidän on tehtävä, sen sinä parhaiten tiedät. Me yhdymme sinuun,

-teet mitä tahansa."

-

-"Parasta lienee, että ensiksi kukin pukeutuu juhlapukuun, neidotkin

-koristautuvat kuni häihin konsaan. Soittajat tarttukoot sitraan ja

-tanssin säveleet kajahdelkoot kauas, niin että ohi astuvat luulevat

-täällä häitä vietettävän. Silloin ei sanoma kosijain kohtalosta liian

-varhain leviä. Sitten saamme kyllä tietää, mikä Zeun tahto on."

-

-Heti tottelivat kaikki ja kohta kaikui saleista iloiset karkeloivien

-äänet, niin että ohikulkijat puhelivat keskenään:

-

-"Jo on siellä häät, monen kosima kuningatar on vihdoinkin ottanut

-puolison. Eipä vaan jaksanut uskollisesti Odysseuta odottaa!"

-

-Niin ei kukaan tiennyt, miten asiain oikea laita oli.

-

-Kun Odysseus nousi kylvystä ja pukeutui uusiin, loistaviin vaatteisiin,

-palasi hän jälleen kasvoiltaan ihanana, varreltaan uljaana puolisonsa

-luo, istahti hänen lähelleen, lausuen:

-

-"Olet ihmeellinen nainen, Penelope! Kuka toinen saattaisikaan noin

-jäykkänä istua puolisonsa palatessa vuosikymmenten kuluttua. Mutta

-Eurykleia, laita vuoteeni kuntoon, tahdon vaivoistani päästä levolle."

-

-"Tee, kuten hän käskee, Eurykleia", sanoi viisas Penelope, "mutta

-siirrä hänen vuoteensa toiseen huoneeseen."

-

-Näin hän sanoi koetellakseen Odysseuta.

-

-Mutta katkerana virkkoi silloin sankari:

-

-"Siirtää vuoteeni! Ken sen voi siirtää? Ei siihen ihmisvoima riitä.

-Kasvoi ennen pihalla korkea, tuuhealatvainen öljypuu ja kukkiin

-puhkesivat keväisin sen oksat. Rakensin silloin huoneen sen ympärille,

-latvan katkasin ja katon sen ylle kohotin. Rungosta veistin vuoteeni

-patsaan ja siihen norsunluu- ja kultakoristeet taoin. Sellaiseksi sen

-tein, mutta vieläkö lie patsas paikoillaan, sitä en tiedä, vai joko sen

-vieras käsi on poikki lyönyt."

-

-Mutta silloinpa läikähti riemu Penelopen sydämessä, ja ilosta

-hurmaantuneena hän riensi syleillen tervehtimään kauan kaivattua

-puolisoaan:

-

-"Oi, rakkahin, ällös vihastu, jos sinua epäilin, sinä miehistä viisain.

-Jumalat ovat onneamme kadehtineet, siksi he meidät erottivat, eivät

-tahtoneet meille yhteisien nuoruusvuosien riemuja suoda, eivätkä

-yhdessä kohti vanhuuden päiviä käydä. Oi, ällös ole minulle vihainen.

-Pelkäsin, näet, aina jonkun ventovieraan tulevan ja viekkaudella minua

-Odysseuna lähestyvän. Usein muistin Helenaa, jonka erehdys tuli niin

-kalliiksi. Mutta nyt tunnen sinut, tunnen armaan puolisoni, sillä

-vuoteemme salaisuutta ei tiedä muut kuin me molemmat ja yksi ainoa

-palvelijatar, kotoa saamani Aktoris."

-

-Odysseuskaan ei voinut enää liikutustaan pidättää, vaan onnellisena,

-hurjasti sykkivin sydämin hän sulki uskollisen puolison syliinsä. --

-Riemuiten silmäili Penelope Odysseuta, katseli kuin haaksirikkoinen,

-joka rannattomalta tuntunutta ulappaa uidessaan vihdoin näkee edessään

-kallion kohoavan. Kotvan siinä vielä onnelliset puhelivat, kunnes

-läksivät levolle. Mutta uni ei kummankaan silmään tullut, niin paljon

-oli molemmin puolin kyselemistä ja kertoilemista. Ja Odysseus,

-kuultuaan Penelopen kärsimykset, kertoi omia kokemuksiaan, kunnes

-vihdoin molemmat vaipuivat virkistävään uneen.

-

-Mutta Atene pidätti aamuruskon jumalatarta yövuoteellaan tavallista

-kauemmin, kunnes Odysseus oli ennättänyt kyllikseen levätä. Aamun

-valjetessa nousi kotia saapunut virkistyneenä vuoteeltaan ja puhui

-puolisolleen:

-

-"Penelope, lähden nyt tervehtimään vanhaa isääni, joka on saanut huolia

-niin runsaasti kantaa. Sinun huoleksesi jää suojella kotiamme, kunnes

-palaan. Pian leviää tieto kosijain lopusta, mutta sulkeudu sinä

-neitosinesi huoneisiisi, äläkä välitä, mitä ympärilläsi tapahtuu."

-

-Jäähyväiset jätettyään Odysseus läksi Telemakon ja molempien

-uskollisten paimenten seuraamana maaseudulle. Aurinko levitti valoaan

-kaupunkiin, mutta Atene kietoi heidät hämärään, niin ettei heitä

-kenkään huomannut.

-

-

-

-

-KAHDESKYMMENESNELJÄS RUNO.

-

-

-Hermes, joka kultasauvallaan koskettelee ihmisten silmiä, sulkee ne,

-jotka tahtoo, ja avaa taas ne, mitkä haluaa, kutsui kaikki kosijain

-haamut ja johti ne Hadeeseen. Täällä keskustelivat parastaikaa

-keskenään suurten vainajain varjot, kertoillen omista kohtaloistaan ja

-Troian sodasta. Silloin läheni Hermes koko kosijajoukon seuraamana.

-Hämmästyneenä katselivat Hadeen asukkaat tulijain paljoutta ja ja

-Agamemnonin haamu, joka tunsi Amfimedonin, kysyi ihmetellen:

-

-"Mistä te olette tulossa tällainen joukko samanikäisiä, kansan

-parhaita? Oletteko Poseidonin uhriksi joutuneet vai mikä teidät on

-kaatanut?"

-

-Nuorukainen kertoi silloin heidän perin onnettoman kosintansa, Odysseun

-paluun ja verisen koston.

-

-"Oi, jalo Penelope, sinä puhdassydäminen Ikarion tytär! Sinusta

-kuolemattomat laulavat ylistysrunonsa ja sinua kerran uskollisuuden

-esikuvana mainitaan! Mutta sinä, Klytaimnestra, Tyndareon tytär, olet

-kaikkien naisten osalle häpeän saattanut", lausui Agamemnonin haamu. --

-

--- Sillä aikaa oli Odysseus saapunut vanhan isänsä Laerteen maatilalle.

-Tänne oli vanha kuningas itselleen rakentanut uljaan palatsin ihanine

-yrttitarhoineen. Mutta nyt ei Laertes enää välittänyt omasta

-mukavuudestaan. Likainen nuttu yllään hän oli kaivamassa hedelmäpuitten

-ympärillä. Sääriensä ympärille hän oli kietonut kehnot härännahat,

-suojellakseen jalkojaan orjantappurain haavoilta ja hänen päässään oli

-vuohennahkalakki, joka teki vanhuksen vielä risaisemman näköiseksi.

-

-Odysseus huomasi jo kaukaa isänsä, mutta tämän kurja puku ja köyry

-varsi koskivat niin kipeästi Odysseuhun, että hän itkien pysähtyi

-läheisen päärynäpuun alle. Vanhus ei huomannut tulijaa, vaan pää

-kumarassa jatkoi työtään. Odysseus mietti, menisikö heti isäänsä

-tervehtimään, vaan lähenisikö vanhusta vieraana, kysellen häneltä

-kaikenlaista. Hän päättikin olla vielä ilmaisematta itseään ja

-koetella, tuntisiko vanhus hänet:

-

-"Lienetpä taitava puutarhuri, koska täällä kaikki näyttää olevan niin

-erinomaisessa kunnossa. Mutta itseäsi et näy osaavan hoitaa, koska noin

-lian ja tomun vallassa olet, vaikka muuten sinua melkein vaikka

-kuninkaaksi voisi luulla. Sanohan, kenen palveluksessa olet ja olenko

-saapunut Itakaan? Kerran oli, näet, vieraanani mies, joka kertoi

-olevansa Itakasta, Laerteen poika. Hän oli erinomaisen viisas, kiinnyin

-oikein häneen ja annoin vielä hänelle runsaat lahjat lähtiessään."

-

-"Vieras, Itakaan olet tullut", vastasi murheellinen vanhus. "Mutta sitä

-miestä, josta puhut, et täältä tapaa. Jos hän kotonaan olisi, ei hän

-runsaitta lahjoitta sinua lähtemään laskisi. Mutta kerro, missä ja

-milloin poikani tapasit? Niin, poikani hän oli, onneton vieraasi. Nyt

-hän on joko kalojen tai taivaan lintujen ruokana. Emme me, isä ja äiti,

-saaneet häntä kääreliinoihin peittää, eikä saanut hänen puolisonsa,

-viisas Penelope, hänen silmiään sulkea. Mutta ken olet, mistä tulet,

-kutka vanhempasi ovat ja missä laivasi on, vai vieraalla aluksellako

-saavuit?"

-

-Odysseus vastasi silloin:

-

-"Kysyt ken ja mistä olen. Olen Alybasta, Afeidaan poika ja Eperitos on

-nimeni. Alukseni on ankkurissa lähellä kaupunkianne. Viisi vuotta on

-kulunut siitä, kun Odysseus luonani vieraili. Onnen linnut lentelivät

-taivaalla erotessamme, onnellista matkaa hänelle ennustin ja päätimme

-ystävinä vielä toisemme kohdata."

-

-Silloin tuska valtasi vanhuksen. Yhä kumarampaan painui varsi, ja hän

-sirotti tuhkaa päänsä päälle. Nyt ei Odysseus enää voinut vaieta, vaan

-hän riensi isänsä luo, huudahtaen:

-

-"Oi, isä, tässä on kaipaamasi Odysseus. Ei ole enää surun syytä.

-Kosijat ovat kostetut, kaikki on hyvin."

-

-"Jos kaivattu poikani olet, näytä se toteen", virkkoi Laertes.

-

-"Isä, helposti sen teen", vastasi Odysseus. "Katso polvessani villisian

-hampaan jälkiä. Sain ne äitini isän, Antolykoon, luona käydessäni. Ja

-vielä, isä, muistan puut, mitkä puutarhassasi kerran minulle lupasit

-sinua lapsena seuratessani ja sinulta niitä pyydellessäni. Kolmetoista

-päärynäpuuta lupasit; kymmenen oli minulle lupaamaisi omenapuinen luku

-ja viikunapuitten neljäkymmentä. Lupasit vielä viisikymmentä

-viiniköynnöspenkkiä, jotka kantoivat runsaita hedelmiä ympäri vuoden."

-

-Kuultuaan tämän Laertes lankesi poikansa kaulaan, mutta riemu oli niin

-suuri, että vanhus meni tiedottomaksi. Kun hän jälleen heräsi, virkkoi

-hän:

-

-"Oi, elää sittenkin vielä Zeus, elävät kaikki Olympon valtiaat! Vaan,

-poikani, pelkään, että kohta nousevat kosijain omaiset kostamaan heidän

-tuhonsa."

-

-"Isä, sitä älä sure", lohdutti Odysseus. "Mutta käykäämme tuonne

-majaan. Edeltäpäin sinne lähetin Telemakon ja kaksi paimenta ateriaa

-valmistamaan."

-

-Laertes riensi kuitenkin ensin kylpyyn ja kun hän palasi toisten luo

-juhlavaippaan pukeutuneena, eivät he tahtoneet tuntea häntä, niin

-kookas ja uljas hän varreltaan oli. Ja kun Odysseus siitä huomautti

-ihastuneena, virkkoi vanhus:

-

-"Olisipa minulla ne nuoruuteni voimat, jotka kerran omistin, kun

-kefalonialaisten johtajana Nerikon valloitin, olisipa ne voimat, ja

-olisinpa eilen saanut rinnallasi seisoa, niin olisi varmasti moni

-kosija kauttani surmansa saanut ja sinun sydämesi olisi riemuinnut."

-

-Kaikki istuutuivat aterioimaan, silloin saapui vanha Dolios poikineen.

-Hämmästyneinä he jäivät seisomaan tunnettuaan isäntänsä, mutta

-ystävällisesti Odysseus kehoitti heitäkin istuutumaan pöydän ääreen.

-

-Dolios lausui innostuneena julki kaikkien ajatuksen:

-

-"Odysseus, sittenkin saavuit, vaikk'emme sinua enää osanneet

-odottaakaan. Tervetullut, kolmin kerroin tervetullut! Jumalat

-askeleitasi siunatkoot!"

-

-Näin vanhus, mutta samalla muistui hänen mieleensä Penelope ja hän

-kiiruhti kysymään, tietääkö kuningatar jo Odysseun paluusta, vai

-lähettäisikö hän sanan. --

-

--- Huhun nopea jumalatar Ossa oli rientänyt kautta kaupungin ja kohta

-tiesivät kaikki kosijain surullisen lopun. Väkeä tulvehti Odysseun

-palatsille ja itkien ja huoaten he kantoivat vainajain ruumiit hautaan.

-Kauempaa olevat he lähettivät laivoilla kotiseuduilleen. Sen tehtyään

-kaikki kokoontuivat torille ja täällä Eupeites, Antinoun sureva isä,

-alkoi: "Miehet, paljon pahaa on Odysseus akaialaisille tehnyt. Ensin

-hän vei muassaan joukon oivia miehiä, ja sille tielle ne jäivät, ja nyt

-kun hän palaa, hän murhaa kansamme jaloimmat. Sitä ei voi kostamatta

-jättää, muuten jälkimaailma meille nauraa. Minä en ainakaan näkisi enää

-iloista päivää, ellen poikani kuoloa saisi kostetuksi. Mutta

-riennettävä meidän on, ennenkuin hän käsistämme karkuun pääsee."

-

-Valittaen oli Eupeites puhunut ja sääli täytti akaialaisten sydämen.

-

-Mutta silloin Medon alkoi puhua:

-

-"Itakalaiset, kuulkaa mitä minulla on sanottavaa. Ilman jumalain apua

-ei Odysseus tätä tehnyt. Näin itse, miten joku jumala Mentorin muodossa

-seisoi hänen vieressään, milloin häntä kehoittaen, milloin taas

-kosijoita pakoon ajaen."

-

-Medonin puheeseen yhtyi vanha tietäjä Haliterses, koettaen osoittaa,

-miten suurta vahinkoa kosijat olivat tehneet ja miten siis Odysseun

-kosto oli paikallaan. Mutta heitä kumpaakaan ei tahdottu kuulla, vaan

-aseisiin tarttuen miehet seurasivat Eupeiteeta, luullen, houkot, itse

-koston välttävänsä.

-

-Olympossa Atene kääntyi Zeun puoleen virkkaen:

-

-"Suuri Zeus, luotujen isä. Mitä mietit? Aiotko sallia hirveän sodan

-syttyvän kauhuineen, vai rauhaako aiot rakentaa?"

-

-"Lapseni, miksi sitä minulta kyselet", vastasi Zeus. "Itsehän olet

-päättänyt, että Odysseus palatessaan kostaisi. Tee, miten mietit. Mutta

-sanon minäkin ajatukseni. Poikien ja veljien muistot haihtukoot.

-Odysseus olkoon kaikkien kuningas ja sopu ja hyvinvointi vallitkoon

-maassa."

-

-Nopeasti Atene riensi silloin alas Olymposta täyttämään isänsä tahtoa.

-

-Sillä aikaa oli Odysseus ystävineen jo noussut aterialta ja nyt hän

-lausui:

-

-"Käyköön joku teistä katsomaan, joko lähenee sotainen joukko."

-

-Eräs Dolion pojista läksi silloin, mutta jo portilta hän palasi:

-

-"Jo saapuu, lähellä ovat, aseihin!" hän huusi.

-

-Odysseus, Telemakos ja molemmat paimenet sekä Dolion kuusi poikaa

-riensivät heti asestettuina portille. Yksinpä valkohapsiset vanhukset

-Laertes ja Dolioskin sieppasivat aseet. Silloin Odysseus näki Atenen

-lähestyvän heitä jälleen Mentorin muodossa ja hän virkkoi iloisena

-Telemakolle:

-

-"Poikani, näytä urhouttasi. Sukusi on aina kulkenut urhoollisten

-nimessä!"

-

-"Isä, olet näkevä, ettei nimesi häpeään joudu", vastasi uljas

-nuorukainen.

-

-Mutta kuullessaan tämän, Laertes huudahti:

-

-"Oi, suuret jumalat, millainen päivä! Poikani ja poikani poika

-väittelevät urhoollisuudesta!"

-

-Atene kehoitti nyt Laerteeta heittämään keihäänsä, ja kun Laertes

-totteli, kaatui heti Eupeites kuoliaana maahan.

-

-Sekä Odysseus että Telemakos riensivät nyt eteenpäin ja mieshukka olis

-ollut hirveä, ellei Atene olisi kuuluvalla äänellä huutanut:

-

-"Itakan miehet, aseet alas! Loppukoon hirveä verenvuodatus ja rauhan

-kättä tarjotkaa toisillenne!"

-

-Äänen kuultuaan heittivät viholliset aseet käsistään ja kalpeina

-pelosta he riensivät kaupunkia kohti. Mutta Odysseus hyökkäsi huutaen

-takaa ajamaan pakenevia. Silloin välähti Zeun salama ja iski maahan

-aivan Atenen jalkain juureen. Atene kääntyi silloin Odysseun puoleen,

-virkkaen:

-

-"Odysseus, Laerteen poika! Jo on aika kostosta luopua ja aika rauha

-maahan raketa!"

-

-Ilomielin Odysseus totteli Atenea, ja niin Zeun jumalainen tytär

-rakensi rauhan Odysseun ja hänen kansansa välille.

-

-

-

-

-Nimiluettelo.

-

-

-_Aëdon_, Teban kuninkaan Zeton puoliso. Hänellä oli ainoastaan yksi

-lapsi, Itys l. Itylos. Tästä syystä hän kadehti miehensä kaksoisveljen

-Amfionin puolisoa, ylpeätä Niobea, jolle oli suotu kaksitoista lasta.

-Kateudessaan hän aikoi eräänä yönä surmata kälynsä vanhimman pojan,

-mutta surmasikin erehdyksestä oman ainoan poikansa. Onneton äiti oli

-nääntyä tuskaan, ja säälistä Zeus muutti hänet satakieleksi, joka yhä

-valittelee surkeaa erehdystään.

-

-_Afrodite_, kauneuden ja rakkauden ihana jumalatar, jonka synnystä

-kulkee monia taruja. Yhden mukaan hän oli Zeun ja jumalatar Dionen

-tytär. Oli ruman ja ontuvan, mutta taitavan takojan Hefaiston puoliso.

-

-_Agamemnon_, Menelaon veli, Atreun poika. Atreus kuului onnettomaan

-pelopidien sukuun, jonka kantaisä Tantalos sai Hadeessa kärsiä kauheita

-tuskia (katso Tantalos.) Agamemnon nai Spartan kuninkaan Tyndareon

-tyttären Klytaimnestran, Menelaon puolison, kauniin Helenan sisaren.

-Troian sodassa oli Agamemnon ylipäällikkönä, mutta sieltä palattuaan

-joutui hän serkkunsa Aigiston ja uskottoman puolisonsa salamurhan

-uhriksi.

-

-_Aias_, Salamiin kuninkaan Telamon poika, suuri ja väkevä, mainetöissä

-Akilleun vertainen. Akilleun kaaduttua riiteli Odysseun kanssa Akilleun

-aseista, ja kun Odysseus ne sai, surmasi hän itsensä.

-

-_Aigai_, kaupunki Euboian länsirannalla, merkitsee merta.

-

-_Aigistos_, Tyesteen poika, Agamemnonin serkku. Houkutteli Agamemnonin

-puolison Klytaimnestran uskottomaksi puolisolleen. Yhdessä he

-murhasivat Troiasta palaavan Agamemnonin, kunnes Orestes kosti

-Aigistoolle (ks. näitä).

-

-_Aiolos_, kaukaisella merensaarella asuva taruhenkilö, jolla on tuulet

-hallussaan.

-

-_Akaialaiset_, vanha, kreikkalainen heimo, mahtavin muita Troian sodan

-aikoina. Akaialaiset asuivat etupäässä Tessaaliassa. Homeros tarkoittaa

-akaialaisilla yleensä kreikkalaisia.

-

-_Akilleus_, rehellisen Peleun ja ihanan Tetis-jumalattaren poika,

-kreikkalaisten uljain sankari Troian sodassa, rohkea ja samalla lempeä.

-Hän rakasti hellästi äitiään, joka tehdäkseen poikansa kuolemattomaksi,

-voiteli häntä ambrosialla ja kastoi Styks-virtaan; ainoastaan kantapää,

-josta äiti piti kiinni, jäi kastumatta ja kun Paris ampui siihen, sai

-nuori Akilleus kuoleman jo ennen sodan loppua.

-

-_Alkinoos_, Skheria-saaren kuningas, Nausikaan isä, onnellinen

-faiakilais-kansan hallitsija.

-

-_Alkmene_, serkkunsa Amfitryon puoliso. Zeun kautta mainion Herakleen

-äiti.

-

-_Ambrosia_, jumalain ruoka. Jumalat käyttivät sitä myös voiteenaan.

-

-_Amfion_, Zeun ja Antiopen poika, Zeton kaksoisveli. Veljekset

-varustivat Teban korkealla muurilla, Zetos vieritti kivet paikalle ja

-Amfion järjesteli kivet muuriksi lyyrynsoitollaan, käsin kiviin

-koskematta. Oli naimisissa Tantalon tyttären Nioben kanssa, joka

-ylpeili kahdestatoista kauniista lapsestaan ja loukkasi sillä Apollon

-ja Artemiin äitiä Letoa. Leto yllytti silloin poikansa surmaamaan

-Nioben kaikki lapset. Murheissaan Amfion surmasi itsensä. Niobe muuttui

-kivipatsaaksi, joka yhä itkee lapsiaan.

-

-_Amfitrite_, Poseidonin suloinen puoliso, joka asuu syvällä meressä

-hohtavassa palatsissaan ja usein ajelee puolisoineen upeissa vaunuissa,

-"joiden eteen on valjastettu korskat, kultaharjaiset, vaskikavioiset

-orhit."

-

-_Antilokos_, viisaan Nestorin, Pyloon urheudestaan kuuluisan kuninkaan

-poika.

-

-_Apollo_, valon laulun ja runouden jumala, Zeun ja Leton, hiljaisen

-yön, poika. Syntyi Delos-saarella. Oraakkelin kautta ilmoitti Apollo

-tulevia asioita. Suojeli teitä ja koteja; lähetti tauteja, mutta

-paransi myöskin. Hänen näkymätön nuolensa kaasi äkkiä ihmisen.

-Jousimiesten suojelija.

-

-_Arete_, faiakien kuninkaan Rexenorin tytär, joka nautti puolisonsa

-Alkinoon rinnalla suurta kunniaa, häntä kohdeltiin kuin jumalatarta.

-Sukua Poseidonille.

-

-_Ares_, sodanjumala, Zeun ja Heran poika, raju ja riidanhaluinen.

-Vastakohta älykkäälle Atenelle, joka voitti väkevän Areen. Hänen

-seurassaan esiintyivät Fobos (Kauhu), Deimos (Pelko) ja Eris (Riita).

-

-_Arethusa_, monen Kreikan lähteen nimi.

-

-_Argos_, ikivanha Argolis-maakunnan pääkaupunki. Myöskin Agamemnonin

-laajan valtakunnan nimi.

-

-_Argos_, Odysseun vanha, uskollinen koira.

-

-_Ariadne_, Kretan Minos-kuninkaan tytär, joka pelasti atenalaisen

-Teseun Minotauros-hirviön käsistä eksyttävästä labyrintistä. Teseus vei

-Ariadnen mukanaan, mutta hylkäsi hänet ja jätti autiolle saarelle.

-Täällä Dionysos-jumala näki hylätyn ja korotti hänet puolisokseen.

-

-_Artemis_, Zeun ja Leton tytär, Apollon sisar, kasvullisuuden ja

-metsästyksen neitsyt-jumalatar. Päätti nuolellaan äkkiä ihmisen päivät,

-kuten Apollokin.

-

-_Atene_, Zeun tytär, joka täydessä sota-asussa syntyi Zeun päästä.

-Isänsä lempitytär, mahtava jumalatar, joka suosii älykkäitä sankareja,

-kuten Odysseuta. Viisauden jumalatar, kaupunkien, valtioelämän ja

-järjestyneen taistelun suojelija.

-

-_Atlas_, voimakas jättiläinen, joka hartioillaan kannattaa taivaan

-kantta; ihanan Kalypson isä.

-

-_Atridit_, Atreun jälkeläiset.

-

-_Attika_, Kreikan kaakkoisin maakunta. Pääkaupunki Ateena.

-

-_Delos_, Apollolle pyhitetty saari, kuuluu Kykladien saaristoon. Tarun

-mukaan Leto synnytti tällä saarella kaksosensa Artemiin ja Apollon, ja

-silloin pysäytti Zeus siihen asti liikkuvan saaren paikoilleen.

-

-_Demeter_, maan kasvuvoiman jumalatar, Zeun sisar.

-

-_Diomedes_, Argoon kuningas, etevimpiä kreikkalaisia sotasankareja

-Troian sodassa.

-

-_Dodona_, kaupunki Epeirossa, Kreikan vanhimpia oraakkelipaikkoja,

-jossa pyhän tammilehdon huminassa kuultiin ennustuksia.

-

-_Eidotea_, meren jumalatar, merenhaltija Proteun tytär.

-

-_Elysion_, autuaitten maa maailman äärellä, Okeanos-virran rannalla.

-Täällä onnelassa vallitsee iäinen kevät ja loppumaton ilo ja sinne

-pääsevät ainoastaan jumalia lähellä olevat ihmiset.

-

-_Eos_, aamuruskon rusosorminen, ruusunhohteinen jumalatar, joka

-valjastaa nelivaljakkonsa valkovaunujensa eteen ja kiitää pitkin

-taivaankantta ilmoittaen auringonjumalan tuloa.

-

-_Epeios_, Troian kuuluisan puuhevosen rakentaja.

-

-_Epikaste_, Teban kuninkaan Laioon puoliso, Oidipoon äiti. Oraakkelin

-ennustuksen mukaan tulisi Oidipos surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä.

-Ennustus toteutui ja silloin Oidipos puhkaisi silmänsä ja Epikaste l.

-Iokaste surmasi itsensä.

-

-_Erebos_, Manala, pilkko pimeä sielujen olinpaikka.

-

-_Erinnyit_, kostottaret, vihaavat erittäin äidinmurhaajia ja muita

-perhesiteitten rikkojia eivätkä väsy vainoamaan syyllistä, ennenkuin

-hän on kauhusta menettänyt järkensä tai henkensä.

-

-_Etiopia_, Egyptin eteläpuolella oleva maa; Homerolla saanut nimensä

-kansasta, joka muka asui kahtia jaettuna uloinna lännessä ja kauimpana

-idässä.

-

-_Faiakit_, Skherian saarella asuva onnellinen merenkulkijakansa.

-

-_Ferai_, kaupunki Etelä-Peloponnesossa.

-

-_Filoktetes_, taitava tessalialainen nuolenampuja. Peri Herakleen

-nuolet ja jousen isältään. Oli Troian sodan sankareita.

-

-_Forkys_, meren peloittava haltija, maan ja meren poika.

-

-_Gigantit_, raju jättiläiskansa, joka nousi taisteluun jumalia vastaan.

-Vasta kun jumalat heidät voittivat, tuli rauha maailmaan.

-

-_Gorgon pää_, pyöreä naama, leveässä suussa suuret torahampaat, tukassa

-kiemurtelevia käärmeitä, katse kauhua herättävä. Ken Gorgon pään näki,

-muuttui kiveksi.

-

-_Gyrain_, vuoret Euboialla.

-

-_Hades_, vainajain, vankoilla porteilla suljettu, valtakunta jossakin

-kaukana maailman äärillä tai syvällä maan sisässä. Siellä kasvaa vain

-kalmanpuita, autio erämaa siellä kolkkona leviää ja vihaisina ärjyvistä

-virroista nousee kalmanhaju. Ken sinne joutuu, ei sieltä koskaan pois

-pääse, vaan haihattelee tajuttomana varjona kalman mailla. Mahtava

-Okeanos-virta erottaa Hadeen maasta.

-

-_Harpyiat_ ovat siivekkäitä, käyräkyntisiä kuoleman haltijattaria,

-jotka aina nälissään sieppaavat saaliinsa, tulematta kuitenkaan koskaan

-tyydytetyiksi.

-

-_Hebe_, nuoruuden jumalatar, Zeun ja Heran tytär. Kun Herakles otettiin

-jumalien joukkoon Olympoon, annettiin Hebe hänelle puolisoksi.

-

-_Hefaistos_, tulen ja takomataidon jumala. Zeun ja Heran, toisten

-tarujen mukaan yksin Heran, lapsi, ruma ja ontuva, mutta

-hyväntahtoinen. Puolisona oli hänellä ihana Afrodite, joka kuitenkin

-Areen kanssa petti häntä.

-

-_Helena_, Zeun ja Ledan tytär. Ihanaa Helenaa kosivat kaikki Kreikan

-mahtavat, kunnes hän joutui Spartan kuninkaan Menelaon puolisoksi.

-Troialainen kuninkaanpoika Paris vei Helenan Troiaan, mutta silloin

-liittoutuivat kaikki Kreikan kuninkaat ja suuri sotajoukko läksi kohti

-Troiaa. Sota kesti 9 vuotta ja Homeron mukaan Helena palasi puolisonsa

-kera Spartaan, jossa eli onnellisena ja kunnioitettuna.

-

-_Helios_, auringon jumala. Joka aamu hän nousee nuorteana idästä ja

-lähtee ajamaan virmalla nelivaljakollaan taivaan kannen poikki tulen

-säihkyessä ja valon ja lämmön levitessä maanpinnalle. Illalla hän

-riisuu lännessä valjakkonsa ja laskeutuu levolle Hefaiston valmistamaan

-kultapurteen, joka Helion nukkuessa yöllä soljuu pitkin maailmanvirtaa

-jälleen itään. Helios näkee kaikki, ei mikään jää häneltä salaan.

-Lapsia on hänellä m.m. Kirke.

-

-_Hellas_, Kreikka.

-

-_Hera_, Zeun puoliso ja sisar, taivaan kuningatar, avioliiton

-suojelija. Usein särkyivät Heran ja Zeun välit jälkimäisen

-uskottomuuden tähden ja Hera saattoi silloin raivoisasti vihata Zeun

-lemmikkejä ja heidän lapsiaan, kuten esim. Heraklesta.

-

-_Herakles_, Kreikan suurin sankari ja kansallis-urho, Zeun ja

-kuningatar Alkmenen poika, jota Hera jo ennen hänen syntymäänsä vihaa.

-Heran viekkaudesta hän joutuu kehnon Eurysteun vallan alaiseksi ja

-siitä vapautuakseen hän suorittaa 12 urhotyötään. Koko hänen elämänsä

-oli täynnä ihmeellisiä voimannäytteitä. Monien harha-askelten ja

-tuskien jälkeen pääsee hän vihdoin Olympoon, jossa saa Heben

-puolisokseen. Herakleen varjo kuitenkin asustaa Hadeessa.

-

-_Hermes_, jumalain sanansaattaja, maanteiden ja elinkeinojen suojelija.

-Viisas ja viekas sekä nopea liikkeissään oli tämä Zeun ja Maian, Atlaan

-tyttären, poika.

-

-_Hermione_, Menelaon ja Helenan tytär, joka naitettiin Neoptolemolle,

-Akilleen pojalle.

-

-_Hyperian_ tasangot Sisiliassa.

-

-_Iftime_, Penelopen sisar, Ferain kuninkaan Eumelon puoliso.

-

-_Ikarios_, Penelopen ja Iftimen isä, kotoisin Spartasta.

-

-_Ilios l. Ilion_, Homeron taruissa Troian nimi.

-

-_Ino_, foinikialaiskuninkaan Kadmon tytär, naimisissa minyrialaisten

-kuninkaan Athamaan kanssa. Heran kiihoituksesta Athamas raivoissaan

-murskasi kallioon vanhimman poikansa ja sama kohtalo uhkasi

-nuorempaakin. Silloin Ino hyppäsi kalliolta mereen lapsi sylissään.

-Täällä hänestä tuli merenhaltijatar Leukotea.

-

-_Ismaros_, kaupunki Trakiassa.

-

-_Itaka_, pieni kalliosaari Kefallenian itäpuolella. Pinta-alaltaan n.

-98 km2. Homeron mukaan Odysseun kotimaa.

-

-_Jason_, kreikkalainen tarusankari.

-

-_Kadmos_, Teban perustaja, kotoisin Foinikiasta. Meren haltijattaren

-Leukotean (Inon) isä.

-

-_Kalypso_, Atlaan tytär, ihana haltijatar, joka elelee yksinään Ogygian

-saarella ja hoivailee luonaan Odysseuta 7 vuotta.

-

-_Kariitit_, sulottaret, joiden antimia on naisten kauneus, samoin

-runouden, laulun ja puhetaidon viehättäväisyys. Afroditen apulaisia.

-

-_Karybdis_, hirvittävä pyörre, joka nieli kaiken, mikä sattui lähelle,

-Sisiliassa, Messinan salmen rannalla vastapäätä Skyllaa.

-

-_Kassandra_, Troian kuninkaan Priamon tytär, jolle Apollo oli antanut

-ennustuslahjan. Sodan loputtua hän joutui Agamemmonin omaisuudeksi,

-mutta uskoton Klytaimnestra surmasi hänet miehensä viereen.

-

-_Kaukonia_, eteläisessä Elis-maakunnassa.

-

-_Kefalonialaiset_, Odysseun alamaiset Samon, Itakan, Zakynton ja

-Dulikionin saarilla.

-

-_Kikonit_, etelä-trakialainen kansa.

-

-_Kimmeriläiset_ asuivat kaukana lännessä Okeanon rannalla lähellä

-Hadesta ikuisessa hämärässä.

-

-_Kirke_, Helion ja Okeanon tyttären Persen tytär, mahtava noita, joka

-asui ihmelinnassaan Aiaios-saarella.

-

-_Klytaimnestra_, Spartan kuninkaan Tyndareon ja Ledan tytär, Helenan

-sisar, Agamemnonin puoliso. Petti puolisonsa ja murhasi hänet

-rakastajansa Aigistoon avulla.

-

-_Kokytos_, Hadeen läpi virtaava parkuva joki, Styksin haara.

-

-_Kyklopit_, Sisiliassa asuva raaka jättiläiskansa, joilla on vain yksi

-silmä keskellä otsaa.

-

-_Laertes_, Itakan vanha kuningas, Odysseun isä.

-

-_Laistrygonit_, jättiläis- ja ihmissyöjäkansa.

-

-_Lakedaimon_, sama kuin Sparta, Menelaon maan, Lakonian pääkaupunki.

-

-_Leda_, Lakedaimonin kuninkaan Tyndareon puoliso, Helenan ja

-Klytaimnestran äiti.

-

-_Leto_, jumalatar Artemiin ja Apollon äiti (ks. Apollo ja Delos.)

-

-_Lotofagit_, Libyan pohjoisrannalla asuva kansa.

-

-_Lotus_, taikakukka; joka sitä maistoi, unohti kaiken ja halusi vain

-lotusta.

-

-_Melampos_, kuuluisa pylolainen tietäjä.

-

-_Memnon_, rusosormisen Eon ja troialaisen prinssin Titonon poika,

-Etiopian kuningas, jonka Akilleus kaasi Troian sodassa. Siitä lähtien

-itkee Eos poikaansa ja hänen kyyneleensä putoilevat maahan

-kastepisaroina.

-

-_Menelaos_, Spartan kuningas, Atreun poika, Agamemnonin veli. Kun

-troialainen Paris oli ryöstänyt Helenan, Menelaon puolison, syntyi

-kuulu Troian sota.

-

-_Mentor_, Odysseun ystävä, jonka huostaan Odysseus jätti kotinsa

-Troiaan lähtiessään. Mentorin muodossa auttaa Atene sekä Telemakoa että

-Odysseuta.

-

-_Minos_, Zeun ja foinikialaisen kuninkaantyttären Europen poika, Kretan

-mahtava kuningas, taitava lainsäätäjä, pääsi Hadeeseen vainajain

-tuomariksi.

-

-_Molys-yrtti_, taikakukka, jolla saattoi suojella itseään turmiolta.

-Hermes pelasti sillä Odysseun Kirken käsistä.

-

-_Mykene_, ikivanha kaupunki Argoliin pohjoisosassa, Agamemnonin mahtava

-pääkaupunki.

-

-_Myrmidonit_, Akilleun vallan alle kuuluva kansa Etelä-Tessaliassa.

-

-_Najadit_, vedenneidot, asuvat lähteissä, parantavat ihmisiä

-lähdevedellä, osaavatpa ennustella tulevia asioitakin.

-

-_Nausikaa_, faiakien kuninkaan Antinoon tytär, jonka Homeros kuvailee

-jaloluontoiseksi ja helläsydämiseksi ja samalla pelottomaksi naiseksi.

-

-_Nektari_, suloinen jumalien juoma.

-

-_Neleus_, Poseidonin poika, Nestorin isä, Pyloon hallitsija.

-

-_Neoptolemos_, Akilleun poika, viisas ja urhoollinen. Nai Menelaon ja

-Helenan tyttären Hermionen.

-

-_Nereus_, meren haltija, ihmisrakas vanhus, joka 50 tyttärensä kera

-asuu Egeanmeressä. Puolisona on hänellä Okeanon tytär Doris.

-

-_Neriton_, Itakan korkein vuori.

-

-_Nestor_, Neleun poika, Pyloon kuningas. Troian sodassa oli

-kreikkalaisten ensimäisiä ja senkin jälkeen oli hän kuulu

-viisaudestaan. Kaikki kunnioittivat vanhusta, joka Odysseun retkien

-aikana jo kolmatta miespolvea hallitsi.

-

-_Ogygia_, kaukainen saari, Kalypson asunto.

-

-_Okeanos_, mahtava maailmanvirta, joka kiertää kehässä maan ympäri.

-Siitä nousevat ja siihen laskevat aurinko, kuu ja tähdet. Jumalana

-Okeanos on lempeä.

-

-_Olympos_, korkea vuori Makedonian ja Tessalian rajalla. Sen korkeilla

-huipuilla pilvien yläpuolella on jumalien asunto.

-

-_Orestes_, Agamemnonin ja Klytaimnestran poika, joka kosti isänsä

-kuoleman murhaamalla sekä äitinsä että Aigistoon. Murhan jälkeen

-erinnyit, kostottaret, vainoavat häntä, kunnes hän tulee

-mielenhäiriöön. Vihdoin erinnyit jättävät hänet rauhaan ja hän ottaa

-haltuunsa isänsä valtakunnan.

-

-_Orion_, väsymätön metsästäjä, jota Eos lempii. Jumalat eivät

-kuitenkaan olleet suostuvaisia liittoon, vaan Artemis lähetti

-kuolettavan nuolensa Orioniin. Hadeessakin Orion jatkaa metsästystään.

-

-_Ossa_, huhun jumalatar, Zeun sanansaattaja.

-

-_Patroklos_, Akilleun ystävä, kaatuu Troian sodassa.

-

-_Penelope_, Ikarion tytär, Odysseun puoliso.

-

-_Persefone_, Zeun ja Demeterin tytär, jonka Hades ryösti puolisokseen.

-Demeter surren etsi tytärtään, kunnes kaikkinäkevä Helios ilmoitti

-tyttären olinpaikan. Vihdoin tehtiin sopimus, että Persefone saa olla

-kaksi kolmatta-osaa vuotta äitinsä luona ja yhden kolmanneksen Hadeen

-kuningattarena.

-

-_Pieria_, Makedonian maakunta Olympos-vuoren juurella.

-

-_Polyfemos_, tyly kyklopi, Poseidonin poika, jolta Odysseus poltti

-ainoan silmän. Sitä kostaakseen Poseidon teki Odysseun matkan niin

-vaaralliseksi.

-

-_Poseidon_, meren ja myrskyjen jumala, Zeun ja Hadeen veli.

-Kolmikärjellään hän mylleröi meret ja ajaa aaltojen pauhussa virmalla

-valjakollaan.

-

-_Priamos_, Laomedonin poika, Troian kuningas. Hänellä oli 50 poikaa,

-joista mainittavimmat Hektor ja Paris, sekä joukko tyttäriä, joista

-Kassandra joutui Agamemnonin sotasaaliiksi. Troian sodan aikana Priamos

-oli jo vanha eikä ottanut taisteluun osaa.

-

-_Proteus_, Poseidonin alamainen, ennustustaitoinen merenhaltija, joka

-kykeni muuttamaan muotoa miksi halusi. Paimensi Poseidonin puolison.

-Amfitriten, hylkeitä Egyptin rantamilla.

-

-_Pylos_, Nestorin asuinpaikka.

-

-_Pyriflebetos_, Hadeen läpi virtaava tulinen joki.

-

-_Pythia_, Delfoin oraakkeli, joka vastasi, kun kysyttiin tulevia

-asioita.

-

-_Radamantys_, Zeun ja Europen poika, Kreetan kuningas. Viisautensa

-vuoksi pääsi Hadeeseen tuomariksi. Toisen tarun mukaan pääsi Elysionin

-kentille.

-

-_Sisyfos_, Korinton kaupungin perustaja. Pettää jumalia useampaan

-kertaan ja joutuu rangaistukseksi Hadeeseen vierittämään kiveä vuorta

-ylös. Juuri kun hän on saamaisillaan kiven vuoren huipulle, vierähtää

-kivi jälleen alas.

-

-_Sireenit_ ovat haukkakyntisiä naisia, jotka hurmaavilla lauluillaan

-houkuttelevat merenkulkijoita luokseen ja syövät heidät sitten.

-

-_Skheria_, saari, kaukana ihmisten ilmoilta, faiakien kotimaa.

-

-_Skylla_, kuusipäinen, kaksitoistajalkainen hirviö, joka asuu korkealla

-vuoren luolassa ja ojentelee päitään, siepaten meren eläimiä tai miehiä

-ohikulkevista laivoista. Vastapäätä Karybdista.

-

-_Sparta_, Menelaon kuningaskunnan kaupunki.

-

-_Styks_, mutkikas virta Hadeessa.

-

-_Sunion_, Attikan kaakkoiskärki.

-

-_Tantalos_, pelopidien suvun kanta-isä. Mahtava hallitsija, jonka luona

-jumalatkin käyvät, mutta ylpeydessään Tantalos alkaa epäillä jumalain

-kaikkitietäväisyyttä ja syöttää heille kerran oman poikansa Peleun

-lihaa. Jumalat huomaavat kuitenkin kamalan teon ja herättävät Peleun

-henkiin, mutta Zeus vihoissaan lähettää Tantalon Hadeeseen, jossa hän

-saa kärsiä iäistä nälkää ja janoa.

-

-_Teba_, Boetian suurin kaupunki, johon liittyy m.m. Oidipoon surullinen

-tarina, ks. Epikaste. -- Muinoisen Egyptin pääkaupunki.

-

-_Teiresias_, vanha, kuuluisa tebalainen tietäjä.

-

-_Telemakos_, Odysseun ja Penelopen jalo poika.

-

-_Temese_, kylä Kyprossa, kuuluisa kuparirikkaudestaan.

-

-_Teseus_, Ateenan kuningas ja kansallissankari, Poseidonin poika.

-Toimitti erinomaisia mainetöitä, tappoi monia hirviöitä, joista kauhein

-oli Kretassa, kuningas Minoon labyrintissä elävä Minotauros. Tälle oli

-Atenasta aina määrävuosina lähetettävä 7 nuorukaista ja 7 neitoa

-ravinnoksi, ja pelasti siis Teseus kotikaupunkinsa tästä hirveästä

-verosta.

-

-_Tesprotia_, Epeirossa oleva maa.

-

-_Tityos_, jättiläinen, joka Leton ahdistamisesta saa kärsiä Hadeessa.

-

-_Trinakia_, Sisilian muinoinen nimi.

-

-_Troia l. Ilion_, kuuluisa siellä käydystä monivuotisesta sodasta,

-johon kaikki Kreikan sankarit ottavat osaa, ja josta Homeron Iliadi

-kertoo.

-

-_Tyestes_, Peleun poika, onnetonta Tantalon sukua, Atreun veli.

-Veljesviha vallitsi Atreun ja Tyesteen välillä, kunnes Atreus murhasi

-Tyesteen pojat ja syötti lihat veljellään. Aurinkokin käänsi silloin

-kasvonsa. Kostoksi Tyesteen poika Aigistos murhasi Atreun ja niin pääsi

-Tyestes Mykenen kuninkaaksi. Agamemnon, Atreun poika, surmasi taas

-setänsä Tyesteen, karkoitti Aigistoon ja ryhtyi itse Mykenen

-hallitsijaksi.

-

-_Tyndareos_, Spartan kuningas, Helenan ja Klytaimnestran isä. Hänen

-jälkeensä tuli hallitsijaksi Menelaos, Helenan puoliso.

-

-_Zeto_, Amfionin kaksoisveli, Teban muurien rakentaja, Aëdonin puoliso.

-

-_Zeus_, taivaan ja koko maailman mahtavin valtias, kaikki ovat hänen

-tahtonsa alaisia. "Jumalain ja ihmisten isällä" on koko joukko

-puolisoita ja lapsia. Laillinen puoliso Hera.

-

-

-

-

-

-

-

-

-End of the Project Gutenberg EBook of Odysseun harharetket, by Homeros

-

-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ODYSSEUN HARHARETKET ***

-

-***** This file should be named 52108-8.txt or 52108-8.zip *****

-This and all associated files of various formats will be found in:

-        http://www.gutenberg.org/5/2/1/0/52108/

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions

-will be renamed.

-

-Creating the works from public domain print editions means that no

-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

-(and you!) can copy and distribute it in the United States without

-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

-such as creation of derivative works, reports, performances and

-research.  They may be modified and printed and given away--you may do

-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

-subject to the trademark license, especially commercial

-redistribution.

-

-

-

-*** START: FULL LICENSE ***

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

-Gutenberg-tm License (available with this file or online at

-http://gutenberg.org/license).

-

-

-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

-electronic works

-

-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

-

-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement.  See

-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

-works.  See paragraph 1.E below.

-

-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

-collection are in the public domain in the United States.  If an

-individual work is in the public domain in the United States and you are

-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

-keeping this work in the same format with its attached full Project

-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

-

-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

-a constant state of change.  If you are outside the United States, check

-the laws of your country in addition to the terms of this agreement

-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

-creating derivative works based on this work or any other Project

-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

-the copyright status of any work in any country outside the United

-States.

-

-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

-copied or distributed:

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

-and distributed to anyone in the United States without paying any fees

-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

-1.E.9.

-

-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

-

-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

-License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

-that

-

-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

-     must be paid within 60 days following each date on which you

-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

-     address specified in Section 4, "Information about donations to

-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

-

-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-     License.  You must require such a user to return or

-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

-     and discontinue all use of and all access to other copies of

-     Project Gutenberg-tm works.

-

-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

-     of receipt of the work.

-

-- You comply with all other terms of this agreement for free

-     distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

-electronic work or group of works on different terms than are set

-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

-Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

-works, and the medium on which they may be stored, may contain

-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

-your equipment.

-

-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from.  If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium with

-your written explanation.  The person or entity that provided you with

-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

-refund.  If you received the work electronically, the person or entity

-providing it to you may choose to give you a second opportunity to

-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

-is also defective, you may demand a refund in writing without further

-opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER

-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

-

-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

-with this agreement, and any volunteers associated with the production,

-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

-that arise directly or indirectly from any of the following which you do

-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

-

-

-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of computers

-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

-people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

-

-

-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

-Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at

-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

-throughout numerous locations.  Its business office is located at

-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email

-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact

-information can be found at the Foundation's web site and official

-page at http://pglaf.org

-

-For additional contact information:

-     Dr. Gregory B. Newby

-     Chief Executive and Director

-     gbnewby@pglaf.org

-

-

-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements.  We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance.  To

-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

-particular state visit http://pglaf.org

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations.

-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

-

-

-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

-works.

-

-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

-concept of a library of electronic works that could be freely shared

-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project

-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

-

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

-

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

-

-     http://www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+The Project Gutenberg EBook of Odysseun harharetket, by Homeros
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Odysseun harharetket
+       Suorasanaisesti kerrottuna
+
+Author: Homeros
+
+Translator: Impi Sirkka
+
+Release Date: May 19, 2016 [EBook #52108]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ODYSSEUN HARHARETKET ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ODYSSEUN HARHARETKET
+
+Suorasanaisesti kerrottuna
+
+
+Kirj.
+
+HOMEROS
+
+
+Suom. I. S.
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Oy,
+1916.
+
+
+
+
+
+
+      Suomen nuorisolle, sankaritöitä ihaileville tyttärille
+      ja pojille on tämä kirja ajateltu. Sen tarkoituskaan ei
+      ole korvata runomittaista Odysseiaa, jonka ihanuus näin
+      suorasanaisena ei voi osapuilleenkaan tulla näkyviin,
+      mutta jos se edes vähässä määrin kykenee innostuttamaan
+      nuoria mieliä, on se saavuttanut tarkoituksensa.
+
+
+
+
+Lukijalle.
+
+
+Innostuneina ja sykkivin sydämin me vanhemmat kouluaikanamme kuulimme
+tarinoita Troian sodan sankareista ja erittäinkin Odysseusta, ja lisää
+tietoja koetimme saada lainakirjoista. Mutta eipä ollut missään
+Odysseiaa, ja niin oli tyytyminen siihen, mitä olimme saaneet.
+
+Vanhempain sivistyskansain lapsilla on jo kauan ollut Odysseiansa, ja
+allekirjoittanut on rohjennut näitä käyttäen kudoskella tämän Suomen
+nuorisolle. Apulähteinä on käytetty etupäässä saksalaista ja
+ruotsalaista Odysseia-käännöstä, De gyllene böckerna-sarjaan sisältyvää
+Odysseia-sovitusta ja A.J. Churchin esittämää The story of the Odyssey.
+[Lopussa olevan nimiluettelon laadinnassa on käytetty pääasiassa: K.
+Forsmanin kirjoittamaa Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiaa ja
+Tietosanakirjaa.] Tehtävä oli arka, mutta innostuttava.
+
+Ja sinä, poika ja tyttö, joka tämän luet, lupaa lukea se uudelleen,
+sittenkuin se ilmestyy täydellisenä ja helskyvällä kuusimitalla
+tulkittuna!
+
+Lokakuulla 1916.
+
+_I. S._
+
+
+
+
+Homeros.
+
+
+Homeros, muinoisajan kreikkalaisen runoilijan, arveltiin olleen suurien
+sankari-eeposten _Iliadin_ ja _Odysseian_ luojan. Molemmat eepokset
+ovat vanhimmat Kreikan kansan hengentuotteet, mitä jälkimaailmalle on
+säilynyt, ja kummassakin kerrotaan Troian sodasta ja siihen liittyvistä
+taruista.
+
+"Ei mikään kansa ole luonut eepillistä runoelmaa, joka kertomuksen
+välittömässä luontevuudessa, vilkkaudessa ja tempaavassa voimassa olisi
+Iliadiin ja Odysseiaan verrattavissa. Niin kirkaspiirteinen ja
+havainnollinen on niissä kuvaus, että vielä nytkin lukija on miltei
+näkevinään henkilöiden elävinä liikkuvan silmäinsä edessä."
+
+Homerosta itsestään säilyneet tiedot ovat aivan hämäriä. Milloin hän on
+elänyt ja missä syntynyt, on tietymätöntä. Herodotos arvelee hänen
+eläneen noin v. 900 e.Kr. Se vain on varma, että jo 7:nnellä
+vuosisadalla e.Kr. pidettiin Homeron runojen lausumisesta
+juhlakilpailuja. Kerrottiin ainakin seitsemän kaupungin kiistelleen
+Homeron synnyinpaikan kunniasta.
+
+Meille, uudenajan lapsille, merkitsevät enemmän itse ihanat runoelmat,
+jotka johtavat meidät kauas muinoisiin aikoihin uskontoineen,
+taisteluineen ja voittoineen.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN RUNO.
+
+
+Hävitettyään Troian pyhän kaupungin käänsivät kreikkalaiset laivansa
+kotia kohti. Monia seikkailuja he saivat kokea, ken joutui
+haaksirikkoon, kenen koti oli hävitetty, kenelle taas oli joku muu
+onnettomuus tapahtunut. Suuri osa oli kuitenkin vuosien kuluessa
+saapunut koteihinsa; viisas Odysseus yksin yhä kierteli meriä
+katkerasti ikävöiden kotiinsa. Jumalatkin säälivät maailmalla
+ajelehtivaa urosta; Poseidon vain kantoi vihaa ja vainosi häntä, kunnes
+hän vihdoin saapui kotirannalleen.
+
+Nyt oli Poseidon lähtenyt kauas Etiopian maahan kantamaan kansan
+uhraamaa jumal'uhria. Hänen siellä parhaillaan nauttiessaan herkullista
+ateriaansa, kokoontuivat toiset jumalat Olympon saleihin Zeun luo.
+Täällä johti Zeus, jumalain ja ihmisten isä, keskustelun maan lapsiin:
+
+"On ikävätä", virkkoi hän, "että ihmiset aina syyttävät kaikista
+onnettomuuksistaan jumalia, silloinkin, kun he itse ovat tehneet
+rikoksia."
+
+Puheeseen puuttui nyt Zeun lempitytär, kirkaskatseinen Atene:
+
+"Olet oikeassa, ja useimmiten he ovat itse ansainneet rangaistuksen.
+Mutta sydäntäni kirvelee se tuskien taakka, mikä jalon Odysseun
+harteille on laskettu. Pakotettuna elämään kaukaisessa saaressa
+keskellä aavaa valtamerta hän on jo kauan saanut kärsiä koti-ikävää.
+Julman Atlas-jättiläisen tytär, ihanamuotoinen Kalypso siellä
+metsäisessä saaressa asuu, kahlehtien luonaan urosta ja koettaen
+lumosanoin saada hänet unohtamaan kotinsa Itakan. Mutta Odysseus, joka
+ei muuta ole ajatellut, kuin saada nähdä savun nousevan kotoisilta
+saariltansa, ikävöi nyt toivottomana kuolemaa. Oi, sinä suuri Zeus,
+eikö hänen kohtalonsa liikuta sydäntäsi? Onhan hän sinulle uhrit
+kantanut, miksi vihaat häntä?"
+
+Mahtava Zeus vastasi hänelle:
+
+"Lapsi, lapsi! Olisinko minä unohtanut Odysseun, jumalain vertaisen,
+muita kuolevaisia viisaamman. En toki. Mutta Poseidon on vihannut häntä
+siitä asti kuin hän tämän pojan, kyklopi Polyfemon, silmän puhkaisi.
+Hän ei salli uroon kotirantaan saapua. Neuvotelkaamme nyt, miten
+autamme hänet jälleen kotiinsa. Poseidon luopukoon vihastaan; eihän hän
+voi yksin jumalia vastustaa."
+
+"Oi, jumalien isä", Atene virkkoi, "jos on kaikkien iäisten jumalien
+tahto, että viisas Odysseus saa jälleen synnyinmaahansa palata, niin
+lähettäkäämme silloin Hermes, sanansaattajamme, kiharakutrisen nymfin
+luo ilmoittamaan hänelle luja päätöksemme. Itse riennän Itakaan
+puhumaan Odysseun pojalle, Telemakolle, lohdutuksen sanoja,
+kehoittamaan häntä kutsumaan kreikkalaiset neuvottelukokoukseen,
+päättämään, miten karkoittaa talosta kosijain suuret joukot, jotka
+viettävät ylönsyömisessä päivänsä ja teurastavat pian koko Odysseun
+karjan. Lähetän hänet sitten Spartaan ja hiekkarantaiseen Pyloon
+ottamaan selkoa isästään. Samalla hankkii hän itselleen nimen
+maailmalla."
+
+Näin lausuen hän sitoi jalkaansa taivaisen ihanat kultasandaalinsa,
+jotka tuulen vauhdilla kiidättävät häntä yli maitten ja merien.
+Tarttuen sitten pitkään, painavaan, kuparisilaiseen keihääseensä, hän
+nopeasti kiiti pois Olymposta ja pysähtyi keihääseensä nojaten Odysseun
+linnan ovenpieleen, ottaen Tafian kuninkaan Menteen hahmon. Täällä hän
+näki suuren joukon saarien ruhtinaita, jotka olivat kerääntyneet sinne
+kosimaan kuningatar Penelopea. Istuen eläinten taljoilla he pelasivat
+noppaa ja orjat palvelivat heitä. Heidän keskellään istui Telemakos
+murheissaan isänsä viipymisestä ja harmissaan vieraitten julkeudesta.
+Siinä miettiessään hän havaitsi ovensuussa seisovan vieraan, riensi
+hänen luokseen, toivotti hänet tervetulleeksi ja pahoitteli sitä, että
+vieras kenties jo kauankin oli saanut seisoa ovella kenenkään
+huomaamatta. Sitten hän käski tuomaan vieraalle ruokaa ja viiniä. Hänen
+keihäänsä hän asetti vasten korkeaa pilaria, jossa jo ennestään oli
+joukko uljaan Odysseun komeita keihäitä. Sitten hän johti vieraansa
+kallisarvoisten vaippojen verhoamalle istuimelle ja istuutui itse
+viereen, syrjään meluavista kosijoista. Orjatar kantoi kultamaljalla
+vettä ja valeli sillä vieraan kädet, toinen toi pöytään talon parhaita
+herkkuja. Samassa astuivat sisään meluavat kosijat ja asettuivat
+arvojärjestykseen penkeille ja raheille pöytien ääreen.
+
+Syötyä alkoi kosijain joukko kaivata soittoa ja tanssia, ja Femion
+soittaessa ihanaa sitraa kumartui isäntä Atenen puoleen puhellen
+hiljaa:
+
+"Vieras, ällös sanojani pahastu! Nuo toiset löytävät huvinsa laulusta
+ja soitosta. He tuhlaavat toisen omaisuutta, miehen, jonka vaalenneet
+luut kenties maatuvat jonkin vieraan maan kamaralla, elleivät aallot
+niitä ajele ulapalla. Jospa he kerran saisivat nähdä hänen palaavan
+Itakaan, unohtaisivat he kultakirjaillut pukunsa ja muut koristuksensa
+ja kiittäisivät onneaan, jos pelastuisivat isännän käsiin joutumasta.
+Mutta uros on joutunut säälimättömän kohtalon uhriksi, eikä enää ole
+toivon rahtuakaan, vaikkakin ennustetaan hänen kerran palaavan. -- Nyt
+on sinun vuorosi kertoa ken olet, mistä tulet, kutka ovat vanhempasi ja
+mikä laiva sinut tänne toi? Vielä kerro, oletko talossa ensi kertaa vai
+oletko jo Odysseun aikana ollut hänen vieraanaan?"
+
+Loistavin katsein silloin vale-Mentes kävi puhumaan. Kertoi olevansa
+Tafian kuningas, viisaudestaan kuulun Ankialon poika, ja nyt matkalla
+laivoineen Kypron saarelle kuparirikkaaseen Temeeseen vaihtaakseen omia
+hohtavia rautavarastojaan Kypron kuuluun kupariin.
+
+"Ystäviä olimme, isäsi ja minä, jo ammoin. Siitä voisi kertoa kuningas
+Laertes, isäsi isä, vaikka olen kuullut sanottavan, ettei hän enää tule
+tänne, vaan surren työskentelee viinitarhoissaan. Poikkesin tänne,
+koska luulin kuulleeni isäsi jo palanneen. Jumalat ovat kuitenkin vielä
+hänen matkaansa estäneet. Mutta vaikken olekaan ennustaja, enkä taida
+lintujen taikoja tulkita, sanon sinulle kuitenkin sen, mitä jumalat
+ovat sydämeeni painaneet: kaukana ei isäsi enää ole. Pian hän palaa,
+esteet voittaa ja kotiinsa rientää. Mutta, sanoppa, nuorukainen, oletko
+sinä Odysseun poika? Katseesi ja pääsi muoto ovat ihmeellisesti samat."
+
+"Ystävä", Telemakos vastasi, "isääni en tunne, syntyäni en tiedä.
+Äitini sanoo minun olevan Odysseun pojan. Toivoisinpa melkein, että
+isäni olisi vanhus, joka saa rauhassa nauttia elämänsä iltahetkiä."
+
+"Jumalat eivät ole määränneet sukuasi maineetonna sammumaan, koska
+Penelope on puolisolleen synnyttänyt sinunlaisesi nuorukaisen. Mutta
+kerro, mitä väkeä täällä näin runsaasti on? Onko täällä juhlat?
+Häitäsikö vietät? Vieraasi ovat rohkeita, säälimättä he näkyvät täällä
+elämöivän. Johan jokainen rehellinen ihminen puhkeaa harmiin tätä
+nähdessään."
+
+Silloin kertoi Telemakos:
+
+"Oli kotini kerran rikas ja mahtava ja olisi vieläkin, jos eläisi
+isäni. Jospa hän olisi edes kaatunut troialaisten parissa tai
+ummistanut silmänsä ystävien luona, silloin en häntä niin raskaasti
+surisi, ja kreikkalaiset olisivat pystyttäneet hänelle muistomerkin.
+Nyt ovat harpyiat vieneet hänet maineetonna myötänsä. Sitä suren. Mutta
+jumalat ovat lähettäneet vielä muitakin huolia. Ympäröivien saarien
+hallitsijat, kaikki lähistön ruhtinaat kosivat äitiäni. Hän ei tahdo
+heihin suostua, mutta ei uskalla heitä karkoittaakaan, ja nyt he
+hävittävät kotini putipuhtaaksi ja lopulta he riistävät henkenikin."
+
+Harmin valtaamana kehoitti silloin Atene Telemakoa kutsumaan kokoon
+kosijat ja vaatimaan heitä palaamaan kotiinsa. Jos Penelope jonkun
+heistä puolisokseen valitsee, lähteköön hän silloin takaisin isänsä
+kotiin ja siellä pidettäköön häät. Mutta vielä toisenkin neuvon antoi
+Atene:
+
+"Varusta laivoistasi paras, ota kaksikymmentä taitavinta soutajaa ja
+lähde kyselemään, onko kenkään kuullut isästäsi mitään. Riennä ensin
+Pyloon viisaan Nestorin puheille, sieltä mene Spartaan kultakutrisen
+Menelaon luo, hänen, joka viimeisenä kreikkalaisista palasi. Jos kuulet
+isäsi olevan elossa ja kotimatkalla, odota sitten, vaikka miten
+raskaaksi odotus-aikasi kävisi. Jos taas kuulet hänet kuolleeksi, palaa
+silloin rakkaille kotirannoillesi, pystytä muistopatsas isällesi ja
+juhlien vietä hänen muistoaan. Silloin on äitisi vapaa uuteen
+avioliittoon. Kaiken tämän tehtyäsi mieti tarkoin, miten saat
+kostetuksi kosijoille, sillä nytpä on jo aika sinunkin näyttää olevasi
+mies. Muistanet, minkä kunnian saavutti jalo Orestes kostettuaan
+kavalalle Aigistolle, kuninkaan murhaajalle?"
+
+Telemakos oli tarkkaavaisena kuunnellut vieraan sanoja. Kun tämä oli
+lopettanut ja aikoi lähteä, sanoi hän kiitollisena:
+
+"Sanasi ovat lähtöisin ystävän sydämestä. Puhut kuin isä pojalleen,
+enkä sitä koskaan unohda. Mutta viipyös hetkinen vielä, tahdon antaa
+sinulle muistoksi hyvän ystävän lahjan."
+
+Mutta jumalatar vastasi siihen:
+
+"Älä minua viivytä, sillä lähdön aika on tullut. Kun matkaltani palaan,
+poikkean jälleen luoksesi, silloin voit lahjasi antaa."
+
+Neuvot annettuaan Atene nousi ja riensi linnun nopeudella laivallensa
+huolimatta Telemakon pyynnöistä. Mutta nuorukaisen sydämen oli hän
+sytyttänyt. Isän kuva oli entisestään kirkastunut, ja silloin hänen
+siinä miettiessään selvisi hänelle, ettei vieras voinut olla muu kuin
+jumala.
+
+Sillä välin olivat kosijat huvitelleet parhaansa mukaan ja paraikaa
+soitti Femios kreikkalaisten surullisesta paluusta Troiasta. Ihana
+Penelope oli istunut yliskamarissaan soittoa kuunnellen. Murheellisena
+hän astui sieltä alas saliin kahden orjattaren seuraamana ja pysähtyi
+ovipieleen hiljaa, kookkaana, hunnulla ihanat kasvonsa peittäen. Itkien
+hän kääntyi soittajan puoleen ja virkkoi:
+
+"Femios, osaathan lauluja paljon, osaat niitä, jotka kertovat jumalain
+ja ihmisten urotöistä. Oi, laula niitä ja suo vieraitten nauttia
+rauhassa viiniään. Mutta lopeta jo tämä tuskien muistolaulu. Se
+kirvelee sydäntäni ja saattaa minut yhä voimakkaammin kaipaamaan
+puolisoani."
+
+Siihen virkkoi Telemakos:
+
+"Äiti, mikset sallisi laulajan halunsa mukaan mieltämme ilahuttaa?
+Eihän laulaja ole syypää kohtaloomme. Sitä paitsi kuunnellaanhan aina
+mieluimmin laulettavan siitä, mikä on äskettäin tapahtunut. Koeta
+hillitä mielesi. Eihän ollut Odysseus ainoa kaatunut, samahan oli
+siellä muittenkin kohtalo. Palaa siis huoneisiisi ja hoida siellä
+tehtäviäsi. Siellä olet sinä käskijänä, täällä taas minä."
+
+Poikansa järkeviä sanoja ihmetellen palasi Penelope huoneisiinsa ja
+itki siellä katkerasti, kunnes Atene vuodatti virkistävän unen surevan
+väsyneihin silmiin.
+
+Hänen mentyään puhkesi salissa kova hälinä. Kukin toivoi saavansa
+ihanan kuningattaren puolisokseen. Mutta Telemakos kääntyi kosijain
+puoleen ja virkkoi ääntänsä korottaen:
+
+"Te rohkeat kosijat, iloitkaa ja juhlikaa tänään ja sallikaa laulajan
+jumalaisen äänen kaikua. Huomenna kutsun teidät kokoon ja ilmoitan
+teille ajatukseni. Toivon teidän jättävän taloni. Juhlikaa muualla,
+käykää vuoroin toistenne vieraina, sehän on sopivampaa kuin täällä
+lopettaa toisen omaisuutta. Suuri Zeus on sen teille kostava."
+
+Kosijat purivat harmissaan huultaan, ihmetellen nuorukaisen rohkeita
+sanoja. Vihdoin Antinous sanoi:
+
+"Telemakos, varmaankin ovat jumalat panneet suuhusi noin rohkeat sanat.
+Kenties Zeus tekee sinut vielä kerran Itakan kuninkaaksi oikeata
+perintöäsi hallitsemaan."
+
+Siihen vastasi Telemakos:
+
+"Kuninkaana olo ei ole arvoaan vailla. Hänen talonsa rikastuu ja itse
+hän saa kunniaa. Jos Zeus suo, otankin kuninkuuden mielelläni vastaan.
+Mutta onhan täällä Itakassa muita sekä nuoria että vanhoja, joista joku
+voi nousta kuninkaaksi Odysseun kuoltua. En muuta pyydä kuin saada
+omassa talossani elää rauhassa ja hallita orjia sekä sitä omaisuutta,
+minkä Odysseus itse on sodissa koonnut."
+
+Eurymakos lausui:
+
+"Yksin jumalat tietävät, kuka Itakan hallitsijaksi tulee. Sinun talosi
+on kuitenkin sinun yksityisomaisuuttasi. Mutta kerro, ken oli äskeinen
+vieras ja mistä hän tuli? Toiko hän tietoja isästäsi vai omilla
+asioillaanko hän luonasi kävi? Miksi hän niin nopeasti poistui ja
+miksei hän kenenkään seuraa etsinyt? Ja kuitenkin näki hänestä, ettei
+hän ollut halpaa sukua."
+
+Ystävällisesti vastasi Telemakos:
+
+"Oi, Eurymakos, se päivä ei koita, jolloin isäni palaisi. En usko sitä,
+vaikka ennustajat, joilta äitini kyselee, niin sanoisivatkin. Kysyit,
+ken vieras oli. Hän sanoi olevansa Mentes, Tafian kuningas."
+
+Ilta kului yhä pitemmälle ja kosijat viettivät sitä soittaen ja
+tanssien, kunnes vihdoin kukin läksi huoneeseensa. Telemakoskin astui
+omiin kammioihinsa monien ajatusten risteillessä hänen aivoissaan.
+Vanha, viisas Eurykleia, joka nuoresta neidosta asti oli ollut talossa
+ja hoitanut Telemakoa lasna, astui edellä valaisten soihdulla tietä.
+Kauniissa huoneessaan laskeutui Telemakos vuoteelleen Eurykleian
+järjestellessä hänen vaatteensa ja ripustaessa ne naulaan. Sen tehtyään
+hiipi vanhus hiljalleen pois sulkien oven jäljessään. Mutta nuorukainen
+ei vaipunut uneen, vaan suunnitteli mielessään Atenen neuvomaa matkaa.
+
+
+
+
+TOINEN RUNO.
+
+
+Aamun valjetessa Telemakos kutsutti kansan kokoon. Kun tori oli
+nopeasti täyttynyt, tuli hän kahden koiran seuraamana, kuparinen keihäs
+kädessä, itse paikalle ja Atene loi merkillisen jumalaisen loisteen
+hänen ympärilleen, niin että kaikki, yksin vanhimmatkin, tekivät
+hänelle kunnioittavasti tilaa hänen astuessaan isänsä paikalle.
+
+Kokoukseen oli saapunut myös vanha, kokenut Aigyptios, jonka pojista
+eräs oli lähtenyt Troiaan Odysseun kanssa ja jota hän yhä katkerasti
+suri. Kaksi hänen pojistaan hoiti isänsä kanssa maita, neljäs vietti
+päivänsä kosijain parissa Odysseun talossa.
+
+Tämä viisaudestaan kuulu vanhus ryhtyi ensimäisenä puhumaan:
+
+"Vuosia on kulunut siitä päivästä, jolloin viimeksi, jalon Odysseun
+kutsumina, olimme täällä koossa. Ken on meidät nyt kutsunut?
+Telemakosko? Onko hän saanut tietoa sotaan lähteneistä vai haluaako hän
+kanssamme neuvotella tärkeistä asioista? Miten lieneekin, siunatkoon
+Zeus hänen aikeensa ja suokoon niiden menestyä."
+
+Telemakos, joka iloitsi vanhuksen ystävällisistä sanoista, nousi nyt
+puhumaan:
+
+"En ole saanut lähteneistä tietoa, mutta tahtoisin kääntyä teidän,
+Itakan miesten puoleen, pyytäen teiltä apua. Isäni on kerran kuninkaana
+teitä hallinnut, mutta nyt tahtovat kansamme parasten miesten pojat
+pakottaa äitini vastoin tahtoaan naimisiin, ja vastausta odotellessaan
+tuhlaavat koko omaisuutemme. Lopettakaa tämä vääryys ja antakaa minun
+suruineni olla rauhassa, muuten vedätte Zeun koston päällenne!"
+
+Itkien hän lopetti puheensa ja kaikki tunsivat myötätuntoa tuota nuorta
+miestä kohtaan. Nousi silloin kosijain joukosta Antinous vastaamaan:
+
+"Telemakos, ällös meitä soimaa, vaan soimaa äitiäsi, joka on viekkain
+kaikista vaimoista. Neljäs vuosi on kohta loppuun kulunut siitä kuin
+tänne tulimme ja äitisi yhä kohtelee meitä viekkaudella. Kaikille hän
+lähettää tervehdyksiä, kaikissa pitää toivoa yllä, vaikka ajatukset
+askartelevat muualla. Pitkän kankaan hän loi, kangaspuihin pani ja
+lausui: 'Jalosukuiset kosijani, älkää häitäni kiirehtikö, sallikaa
+minun kutoa tämä kangas Laerteen kuolinvaipaksi. Jos se kesken jää,
+jäävät langat käyttämättä!' Näin hän puhui. Kolme vuotta häntä
+uskoimme, kunnes petos tuli ilmi. Minkä hän päivällä kutoi, sen hän
+yöllä purki. Lähetä äitisi luotasi isänsä kotiin, siellä
+valmistettakoon hänen myötäjäisensä ja valittakoon puoliso. Siihen asti
+kuin sen teet, elämme talossasi ratkaisua odottaen."
+
+"En voi, oi Antinous, ajaa talosta äitiäni, joka minulle on elämän
+antanut ja minua lasna hoitanut. Kosto kerran kohtaisi minua
+sellaisesta teosta. Mutta lopettakaa te hurjistelunne ja vierailkaa
+toistenne luona."
+
+Hänen siinä puhuessaan lähetti Zeus kaksi kotkaa. Nämä leijailivat
+ensin liikkumattomin siivin rauhallisesti rinnakkain. Mutta
+saavuttuaan kokoontuneitten kohdalle ne alkoivat lyödä siivillään
+voimakkaasti ilmaa, lennellä edestakaisin ja katsella uhkaavasti alas
+kansanjoukkoon. Samassa ne syöksyivät toistensa kimppuun ja lensivät
+sitten toisiaan raadellen pois yli kaupungin talojen. Kaikki olivat
+huomanneet lintujen lennon ja kyselivät nyt äänekkäästi ihmetellen,
+mitä se merkitsisi.
+
+Tietäjä Aliterses ymmärsi lintujen lennosta lukea jumalien tahdon ja
+hänpä nyt selitti:
+
+"Varokaa, kosijat ja te muutkin. Suuri onnettomuus uhkaa teitä kaikkia.
+Kun Odysseus läksi Troiaan, ennustin, että hän tulisi paljon kovaa
+kokemaan ja vihdoin palaamaan tuntemattomana kahdenkymmenen vuoden
+kuluttua. Nyt se aika on kulunut ja Odysseus saapuu varmasti."
+
+Kosijat vastasivat pilkaten tietäjän sanoihin, mutta Telemakos lausui:
+
+"On turhaa puhua teille, te korskeat kosijat. Pyydän vain laivaa ja
+kahtakymmentä soutajaa lähteäkseni Spartaan ja Pyloon kuulemaan,
+tietääkö kukaan mitään isästäni. Jos kuulen hänet kuolleeksi, palaan
+kotiin, pystytän hänelle muistomerkin ja vietän juhlalliset
+hautajaiset. Silloin on äitini valmis uuteen avioliittoon."
+
+Hän istuutui ja puhumaan nousi nyt vanha Mentor, Odysseun ystävä, jolle
+hän lähtiessään oli uskonut kotinsa valvonnan. Hän sanoi:
+
+"Kuulkaa minua, miehet Itakan! Soisin tästä lähtien saavanne kuninkaan
+ankaran ja säälimättömän, koska te olette voineet unohtaa Odysseun,
+joka kohteli kansaansa kuin isä lapsiaan. Kosijoista en puhukaan,
+heitä uhkaa perikato, vaan teitä muita moitin siitä, että
+sallitte kuninkaanne talossa niin elettävän. Olettehan te toki
+monilukuisemmatkin kuin nuo röyhkeät kosijat."
+
+Silloin nousi Leokritos kosijain puolesta puhumaan:
+
+"Joutavia juttelet, Mentor. Yllytäthän kansaa vastaamme. Se on supi
+suotta. Vaikkapa itse Odysseus palaisi, niin kävisipä huonosti hänen,
+jos ryhtyisi meitä karkoittamaan. Ei, hyvät miehet, lähteköön kukin
+töilleen. Mentor ja Aliterses pitäkööt huolta Telemakon matkasta. Siitä
+tuskin kuitenkaan mitään tulee."
+
+Tähän päättyi kansankokous. Kukin kävi askareilleen, kosijat Odysseun
+taloon.
+
+Telemakos astui yksin meren rannalle, pesi merivedessä kätensä ja
+kääntyi rukoillen Atenen puoleen:
+
+"Auttaos minua, suuri jumalatar, joka eilen luonani vierailit ja
+kehoitit minua lähtemään isääni etsimään! Auta minua, sillä kansa ja
+etenkin nuo korskat kosijat tahtovat matkaani estää."
+
+Hänen siinä rukoillessaan pysähtyi jumalatar hänen viereensä Mentorin
+hahmossa:
+
+"Jos olet Odysseun ja Penelopen poika, et saa peljäten jättää matkaasi
+suorittamatta. Älä huolehdi siitä, mitä kosijat sanovat, he, raukat,
+eivät aavista, mikä kohtalo heitä uhkaa. Samana päivänä he joutuvat
+kaikki kuoleman saaliiksi. Mene rauhassa kotiisi, vietä iltasi heidän
+kanssaan ja varusta viinit ja viljat sekä muut matkatarpeet. Minä pidän
+huolta sekä laivasta että miehistöstä."
+
+Kun Telemakos saapui kotiinsa, olivat kosijat pihalla, mikä vuohta
+teurastamassa, mikä mitäkin askaroimassa. Antinous kävi nauraen häntä
+vastaan, tarttui hänen käteensä ja sanoi:
+
+"Terve, rakas Telemakos! Syö, juo ja riemuitse kerallamme. Kyllä muut
+sinulle sekä laivan että miehet valitsevat, siitä saat olla huoleti."
+
+Mutta Telemakos veti hiljaa kätensä pois, virkkaen:
+
+"En halua kanssanne iloita. Te olette kauan minulle vain vahinkoa
+saattaneet. Nyt olen mieheksi varttunut ja toivotan kostoa teille.
+Matkaani ei mikään voi estää, ja ellen täältä laivoja saa, saan niitä
+muualta."
+
+Kosijat silloin pilkkaamaan häntä mikä sanoen mitäkin. Eräs virkkoi:
+
+"Telemakos aikonee hakea Spartasta ja Pylosta apua murhatakseen meidät
+kaikki tai kenties hän tuo salaista myrkkyä, jota sekoittaa juomaamme."
+
+Toinen jatkoi:
+
+"Tai ehkäpä hän Odysseun tavoin harhailtuaan joutuu itse surman
+suuhun. Mutta siten hän, mies parka, tekee meidän asemamme vielä
+vaikeammaksi, sillä silloin on meidän jaettava keskenämme vielä
+hänenkin perintö-osansa. Ainoastaan talon annamme hänen äidilleen ja
+tämän tulevalle puolisolle."
+
+Tällaista hän sai kuulla ympäriltään, mutta hän jätti heidät ja astui
+isänsä suuriin varastosaleihin, joissa säilytettiin kasottain kultaa ja
+hopeaa, arkuttain vaatteita ja suurin määrin kallisarvoisia öljyjä.
+Siellä oli myös kalliit varastot vanhoja viinejä, joita ainoastaan
+kuningas itse sai käyttää. Eurykleia, talon uskottu, säilytti tarkoin
+näiden varastojen avaimet.
+
+"Rakas hoitajani", virkkoi Telemakos hänelle, "pane kahteentoista
+kannelliseen astiaan lähinnä parasta viiniä ja täytä yhtä monta säkkiä
+parhaalla viljalla. Tulen ne itse noutamaan äitini mentyä levolle.
+Lähden Spartaan ja Pyloon etsimään isääni, mutta älä sinä tästä kerro
+mitään äidilleni."
+
+Tämän kuultuaan alkoi uskollinen Eurykleia katkerasti itkeä:
+
+"Rakas lapsi, minne sinä aiot mennä avarassa maailmassa? Sinä
+ainokaisemme, jää'ös kotiin! Pois mentyäsi keksivät kavalat kosijat
+turmion sinulle. Älä mene!"
+
+Mutta nuorukainen vastasi:
+
+"Älä huolehdi, lähden jumalain kehoituksesta. Vanno vain, ettet
+äidilleni ilmoita mitään matkastani, ennenkuin yksi- tai kaksitoista
+päivää on kulunut, ellei hän sitä ennen minua kaipaa."
+
+Eurykleia vannoi valan ja ryhtyi sitten täyttämään viiniastioita ja
+viljasäkkejä. Telemakos taas kävi kosijain joukkoon.
+
+Sillä aikaa kulki Atene, ottaen Telemakon hahmon, kaupungilla, kooten
+paraita miehiä laivaan, jonka hän myös hankki.
+
+Kun aurinko laski ja hämärä verhosi kaupungin, saapui hän Mentorin
+hahmossa Odysseun talolle, uuvutti kosijat uneen ja kutsui Telemakoa:
+
+"Joudu, laivaväkesi odottaa, aika rientää!"
+
+Kookasta Atenea seuraten riensi Telemakos rantaan, jossa kaikki oli
+valmiina. Täällä hän kääntyi soutajien puoleen, lausuen:
+
+"Tulkaa kanssani! Matkatarpeemme ovat varastohuoneissamme valmiina.
+Mutta liikkukaa hiljaa talossa, ettette herätä nukkuvia, sillä
+lähdöstäni ei tiedä kenkään, yhtä palvelijaa lukuunottamatta, ei edes
+äitini."
+
+Matkatarpeet tuotiin laivaan, Telemakos asettui keulaan ja Atene
+pysähtyi hänen viereensä. Hohtavat purjeet nostettiin, ja laiva kiiti
+myötätuulessa iltaruskon kultaamalla merellä. Aallot löivät riemuiten
+leikkiä laivan ympärillä. Mutta Telemakos ei unohtanut uhrata viinejä
+jumalille, etenkään Atenelle.
+
+
+
+
+KOLMAS RUNO.
+
+
+Seuraavana päivänä auringon noustua keskitaivaalle saapui Telemakon
+laiva Pyloon, jossa Nestor hallitsi. Rannalle oli kokoontunut paljon
+kansaa uhraamaan Poseidonille. Siellä oli yhdeksän joukkoa, kussakin
+viisisataa miestä, ja joka joukolla oli yhdeksänsataa härkää.
+
+Tulijat käärivät purjeensa ja pysähtyivät rannalle. Atene kääntyi nyt
+Telemakon puoleen, sanoen:
+
+"Nyt, ystäväni, on sinun astuttava viisaan Nestorin eteen. Olet
+lähtenyt matkaan saadaksesi tietoja isästäsi. Nestor on sanova totuuden
+ja kertova sinulle, mitä hän isästäsi tietää."
+
+Telemakos vastasi:
+
+"Mentor, miten uskallan häntä lähestyä. En ole oppinut vielä puhumisen
+suurta taitoa ja onhan sopimatonta, että nuorempi kyselee vanhemmalta."
+
+"Sinun on itse mietittävä alkusanat, kyllä jumalat sitten sinua
+auttavat eteenpäin."
+
+Näin sanoen astui kookas Atene edellä ja Telemakos seurasi häntä
+Nestorin luo, joka poikineen istui juhlaa valmistelevan kansansa
+keskellä. Vieraitten lähestyessä kokoontuivat kaikki heidän ympärilleen
+ja Nestorin poika Peisistratos astui heitä vastaan, johtaen heidät
+hiekkarannalle levitetyille patjoille istumaan. Sitten hän toi Atenelle
+viinipikarin, kehoittaen häntä vanhempana vieraana ensin juomaan,
+uhraamaan meren jumalalle ja antamaan pikarin sitten nuoremmalle
+ystävälleen.
+
+Atene, iloiten nuorukaisen huomaavaisuudesta, tarttui kultapikariin
+rukoillen:
+
+"Suuri Poseidon, kuule pyyntöni, suo Nestorin ja hänen poikansa
+menestyä ja palkitse muille Pylon miehille heidän uhrinsa. Meitäkin
+auta, meille suotuisa kotimatka suo ja asiamme toimitetuksi saata."
+
+Saatuaan kultapikarin rukoili Telemakoskin samoin.
+
+Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, kääntyi kunnianarvoisa Nestor
+heidän puoleensa:
+
+"Nyt saanemme kuulla, millä matkoilla vieraamme ovat, mistä tulette,
+mihin menette ja mitä asioita ajatte?"
+
+Telemakos vastasi Atenen rohkaisemana:
+
+"Nestor, Neleun poika, kreikkalaisten ylpeys! Tulemme Itakasta ja
+matkamme määrä on täällä. Tulimme kuulemaan, mitä tiedät Odysseusta,
+isästäni, tuosta kovia kokeneesta miehestä, joka ennen taisteli
+rinnallasi Troiassa. Kaikista muista uroista tiedetään jotain. Ken on
+onnellisesti kotiinsa saapunut, kenet on kuolema kohdannut. Isästäni
+vain ei tiedetä, onko hän vihollisen kädestä surmansa saanut, vai
+merikö hänet on saaliikseen vienyt. Pyydämme sinua, sano, mitä tiedät.
+Näitkö omin silmin hänen kuolemansa vai oletko huhuna siitä tietoa
+saanut? Säälimättä kerro, jos kovakin on kohtalonsa ollut."
+
+Nestor vastasi hänelle:
+
+"Puheesi johtaa mieleeni koko sen hädän ja kurjuuden, jota Priamon
+kaupungissa saimme kokea. Paraat joukostamme kaatuivat siellä. Siellä
+lepää sotaisa Aias, siellä Akilleus, siellä myöskin jalo Patroklos.
+Sinne kätkin rakkaan poikani Antilokon ruumiin. Ken voi kertoa
+kärsimämme vaivat? Jos vuosia luonani viipyisit, väsyisit, ennenkuin
+kertomukseni niistä loppuisivat. Yhdeksän pitkää vuotta kesti sota,
+kunnes sen vihdoin Zeus saattoi loppuun. Kekseliäisyydessä ja
+viekkaudessa ei ollut toista jalon Odysseun vertaista. Eikä ole
+epäilystäkään siitä, ettet sinä olisi Odysseun poika, muotosi, yksinpä
+puheesikin sen todistaa. Harvoin lapsi niin vanhempaansa muistuttaa.
+Läpi elämän olimme ystäviä, aina yksimielisiä sekä ruhtinaitten
+kokouksissa että kansan keskellä. Mutta kerronpa sinulle mitä tiedän.
+
+"Kun sota oli loppunut, syntyi kreikkalaisten kesken riita siitä, oliko
+jo lähdettävä vai oliko ensin uhrattava jumalille. Puolet joukosta
+lähti kotimatkalle, niiden joukossa meidän laivamme sekä Odysseun.
+Alkutaival sujui hyvin. Jumalat soivat tyynen matkan, mutta silloin
+puhkesi taas keskinäinen riita, ja nyt kääntyi Odysseus takaisin
+uhraamaan jumalille. Vihdoin pääsin onnellisesti kotirantaan, samoin
+saapuivat Akilleun joukot hänen rohkean poikansa johtamina ja urhean
+Filokteteen sekä monien muiden urhojen laivat. Agamemnonin loppu oli
+surullinen. Kavala Aigistos hänet murhasi. Mutta jäihän Agamemnonilta
+poika, Orestes, joka kuninkaanmurhaajalle kosti. Niin sinäkin, poikani,
+nuori ja kaunis, näytä olevasi voimakas, silloin on kansasi sinua
+kunnioittava."
+
+Telemakos vastasi:
+
+"Orestes teki urostyön ja on siitä Kreikassa aina ylistys kaikuva.
+Kunhan jumalat soisivat minullekin sellaisen voiman, kostaisin
+kosijoille heidän julkeutensa."
+
+"Mainitsit kosijat", sanoi siihen Nestor. "Olen kuullut, että he
+majailevat kodissasi vasten tahtoasi. Mutta ken tietää, ehkäpä isäsi
+kerran palaa ja kaiken kostaa. Jospa Atene osoittaisi sinulle samaa
+rakkautta, mitä hän aikanaan isällesi osoitti, toimittaisi hän varmasti
+kosijoille muuta ajateltavaa."
+
+Mutta Telemakos arveli:
+
+"Liian paljon toivotat minulle, kuuluisa Nestor, liian paljon, jotta se
+koskaan voisi toteutua."
+
+Silloin puuttui puheeseen Atene:
+
+"Ystäväni, mitä nyt sanoitkaan! Ei ole jumalille vaikeata pelastaa
+ketään. Ainoastaan kuoleman käsistä eivät jumalat voi rakkaimpiaankaan
+auttaa."
+
+Mutta murheellisena lausui Telemakos:
+
+"Mentor, ällös enää puhu siitä, isäni kotiintulopäivä ei koita koskaan.
+Hän on joutunut kuolon synkän jumalattaren valtaan. Mutta sinulta,
+viisas Nestor, jonka sanotaan kolme miespolvea hallinneen, sinulta
+kysyn, kerro, miten Agamemnon kuoli, missä hänen veljensä Menelaos
+silloin oli? Eikö hän ollutkaan Argossa ja miten saattoi heikompi
+Aigistos voimakkaamman voittaa?"
+
+Nestor kertoi silloin nuorukaiselle:
+
+"Troiassa verisiä taisteluja käydessämme vietti Aigistos, Agamemnonin
+orpana, päivänsä Argossa koettaen vietellä kuningatarta, ihanaa
+Klytaimnestraa uskottomuuteen. Alussa jalosydäminen vaimo kauhistui
+tämän aikeita, mutta lopulta hän, onneton nainen, taipui. Kuningas oli
+lähtiessään jättänyt puolisonsa suojelemisen linnan laulajan huoleksi,
+mutta hänet tuo kavaltaja kuljetti kauas, asumattomaan saareen, jättäen
+sinne korppien saaliiksi. Ja silloin hän vihdoin sai kuningattaren
+pauloihinsa. Mutta jumalien lepyttämiseksi hän uhrasi runsaat uhrit.
+
+"Troiasta lähdin ystäväni Menelaon kanssa. Mutta saavuttuamme Attikan
+kärkeen, pyhään Sunioniin, lennätti Apollo kuolettavan nuolensa
+Menelaon oivaan perämieheen. Menelaos olisi halunnut rientää maihin
+hautaamaan ystävänsä, mutta Zeus, joka oli koko matkan vainonnut meitä,
+lähetti rajumyrskyn, joka hajoitti koko laivaston. Toiset laivat
+ajautuivat Kreetaan, toiset pirstoutuivat kallioihin, ja miehet
+pelastuivat hädin tuskin. Ainoastaan Menelaon viisi laivaa saapui
+eheänä Egyptin rantaan. Sillä aikaa kun Menelaos täällä vierailla
+mailla keräsi kultaa ja hopeaa, teki Aigistos hirmutyönsä ja pakotti
+kansan kuuliaisuuteen. Seitsemän vuotta kuuluu hän hallinneen rikkaassa
+Mykenessä, kunnes kahdeksantena saapui Atenasta nuori Orestes ja
+murhasi petturin. Samana päivänä palasi myöskin Menelaos, laivat
+täpötäynnä rikkauksia. -- Ja nyt, poikani, älä sinäkään kulje kauas
+kodistasi, vaan pysy sen lähettyvillä, eihän tiedä, milloin sinuakin
+tarvitaan. Kehoitan sinua kuitenkin ensin käymään Menelaon luona. Hän
+on vasta palannut kaukaisilta mailta koettuaan monet vastukset. Hän,
+rehellinen mies, kertoo sinulle, mitä tietää. Lähde Lakedaimoniin
+laivoinesi, tai jos haluat sinne maitse kulkea, ovat hevoseni
+käytettävinäsi ja joku pojistani lähtee kerallasi."
+
+Niin puhui viisas Nestor. Mutta aurinko oli jo ennättänyt laskea ja
+hämäriin verhota maat. Silloin virkkoi Atene:
+
+"Jo on aika puheet lopettaa ja jumalille uhrata. Ei ole soveliasta
+myöskään jumal'uhrien ääressä valvoa, sillä aurinko on jo laskenut."
+
+Atenen kehoitusta toteltiinkin, ja kun uhrit oli uhrattu, aikoivat
+Telemakos ja Atene palata takaisin laivaansa. Mutta silloin pysäytti
+Nestor heidät:
+
+"Ei suinkaan, ystäväni, eiväthän jumalatkaan sallisi, että te
+lähtisitte Nestorin luota laivaan yötänne viettämään. On meillä toki
+vuoteita ja vaippoja teillekin asti. Niin kauan kuin Nestor elää, ei
+kuuluisan Odysseun poika täällä vieraillessaan saa laivan kannella
+nukkua."
+
+"Oikein puhut, viisas Nestor", lausui vale-Mentor. "Telemakos levätköön
+luonasi, mutta minä menen laivaan ja kerron sen nuorelle miehistölle,
+miten asiat ovat. Huomenna lähden Kaukoniaan asioilleni, sillä aikaa
+kuin sinä lähetät poikasi Telemakon mukana Spartaan."
+
+Sen sanottuaan nousi Atene merikotkana lentoon kadoten pilviin. Kaikki
+seisoivat hämmästyneinä, mutta Nestor tarttui Telemakon käteen, sanoen:
+
+"Nyt näen, nyt tiedän, ettet voi olla halpamielinen, koska jo noin
+nuorena sinua jumalat suosivat. Se ei voinut olla kukaan muu kuin
+Pallas Atene. Hän sinun isääsikin erikoisesti suosi."
+
+Ja kääntyen jumalattaren puoleen rukoili vanhus Atenen suojelusta
+omallekin kodilleen, luvaten uhrata kultasarvisen hiehon.
+
+Ja niin lähtivät kaikki kohti kuninkaan ihanaa palatsia, jossa heille
+tarjoiltiin kalliita, vuosikymmenen vanhoja viinejä. Yönsä vietti
+Telemakos palatsin sisäsuojissa toverinaan Nestorin poika Peisistratos,
+kuulu keihäänheittäjä.
+
+Seuraavana aamuna astui viisas Nestor linnastaan ulos ja istuutui
+valtikka kädessä hohtavan valkoiselle, oven vieressä olevalle kivelle,
+jolla hänen isänsä Neleus oli aikanaan usein istunut. Kaikki hänen
+kuusi poikaansa astuivat hänen luokseen ja Telemakolle tarjottiin
+paikka urhean Peisistraton rinnalle. Kun kaikki olivat kokoontuneet,
+alkoi vanhus:
+
+"Nyt rientäköön kukin työhön! Yksi teistä lähteköön niityille paimenen
+luo; sieltä tuotakoon eilisiltana Atenelle lupaamani hieho. Toinen
+menköön laivalle käskemään Telemakon väkeä tänne linnaan. Kolmas
+kutsukoon tänne kultasepän kultaamaan uhrieläimen sarvet. Te muut
+saatte jäädä kotiin juhla-ateriaa valmistamaan."
+
+Kaikki kuninkaan käskyt täytettiin nopeasti. Kun hiehon sarvet oli
+kullattu, toimitettiin juhlallinen uhri kaikkien Nestorin poikien ja
+heidän puolisoittensa läsnäollessa. Uhrin jälkeen johti Nestorin tytär,
+kaunis Polykaste, Telemakon kylpyyn ja hieroi häntä hyvänhajuisilla
+öljyillä.
+
+Kun juhla-ateria oli nautittu, kehoitti Nestor poikiaan valjastamaan
+vaunujen eteen parhaat juoksijat, kuninkaan viinejä pantiin
+matka-eväiksi ja vaunuihin astui Telemakos sekä urhea Peisistratos,
+joka voimakkain käsin tarttui ohjaksiin. Pimeän tultua he yöpyivät
+Ferain kaupunkiin, kuningas Diokleen luo, aamulla ani varahin he
+jatkoivat matkaa ja saapuivat seuraavana iltana perille Lakedaimoniin.
+
+
+
+
+NELJÄS RUNO.
+
+
+Spartassa, kuningas Menelaon palatsissa, vietettiin parast'aikaa suuria
+juhlia, kaksoishäitä. Toisena morsiusparina oli kuninkaan ihana tytär
+Hermione, suloinen kuin rakkauden jumalatar, ja Akilleun poika,
+myrmidonien kuningas Neoptolemos, toisena morsiusparina Menelaon poika,
+voimakas Megapendes ja spartalaisen Alektorin tytär. Ensinmainittu
+avioliitto oli päätetty jo Troiassa, mutta nyt vasta sallivat jumalat
+sen päätöksen toteutua. Vieraita oli paljon, soitto soi, laulajat
+lauloivat ja keskellä salia karkeloivat tanssijat.
+
+Peisistratos ja Telemakos pysäyttivät kaksivaljakkonsa portin eteen.
+Linnan ylihovimestari huomasi heidät ja riensi heti Menelaon luo,
+virkkaen:
+
+"Kuningas, kaksi vierasta pysäytti hevosensa porttisi eteen. Asultaan
+he ovat kuin kuninkaan poikia. Riennänkö riisumaan valjaat vai neuvonko
+heitä muualta asuntoa etsimään?"
+
+Tyytymättömänä tähän hovimestarinsa kysymykseen Menelaos vastasi:
+
+"Mehän olemme saaneet niin paljon vieraanvaraisuutta osaksemme
+maailmalla matkatessamme, lähettäisimmekö heidät siis pois. Ei
+suinkaan! Riennä riisumaan hevoset ja johda vieraat juhliimme."
+
+Puhuteltu kiirehti täyttämään käskyä, vei hevoset talliin ja johti
+vieraat komeaan linnaan. Täällä nämä ihmetellen katselivat salien
+komeaa loistoa. Kun he olivat kylpeneet ja saaneet uudet, komeat
+viitat, saatettiin heidät kuninkaan luo. Orjattaret toivat vettä
+kultakannuilla, huuhtelivat vieraitten kädet hopeamaljoissa ja
+kattoivat sitten heille ruokapöydät. Menelaos tervehti heitä, pyysi
+aterioitsemaan ja virkkoi:
+
+"Kun olette ravitut, kertokaa, keitä olette ja mikä on asianne.
+Kuninkaitten sukua olette, siitä puhuu käytöksenne."
+
+Syötyään kumartui Telemakos ihmeissään ystävänsä puoleen:
+
+"Katsos, Peisistratos, katsos tätä kullan ja hopean hohtoa. Täällä on
+kuin Olympon saleissa Zeun luona."
+
+Menelaos kuuli nuorukaisen sanat ja virkkoi hänelle:
+
+"Ei kenkään kuolevainen voi Zeun kanssa kilpailla, ja lienee muillakin
+yhtä suuria rikkauksia kuin minulla. Mutta vaivalla nämä ovat saadut.
+Vaikka omistaisin ainoastaan kolmanneksen tästä kaikesta, olisin kyllin
+onnellinen, kunhan ei tarvitsisi surra sotatielle sortuneita. Ja
+katkerimmin kaikista suren verratonta Odysseusta. Elääkö hän vai onko
+hän kuollut, siitä ei tiedä kenkään."
+
+Telemakos, kuullessaan isästään puhuttavan, peitti purppuraviitallaan
+kasvonsa, jotteivät kyyneleet näkyisi. Silloin Menelaos huomasi, että
+nuori vieras oli Odysseun poika. Hän miettimään, puhuisiko
+nuorukaiselle vielä hänen isästään vai koettelisiko häntä toisin
+sanoin. Hänen siinä miettiessään astui sisään kauneudestaan kuulu
+Helena-kuningatar. Heti riensi kolme orjaa palvelemaan häntä. Yksi
+asetti esille komean istuimen, toinen levitti maahan hienon villavaipan
+ja kolmas ojensi hänelle hopeakorin, jonka hän kerran oli saanut
+lahjaksi Egyptin kuningattarelta Alkandralta. Korissa oli mitä
+hienointa lankaa, Helenan kehräämää, ja nytkin hän otti käteensä
+kultavärttinän. Istuttuaan kääntyi ihana kuningatar puolisonsa puoleen:
+
+"Sano, joko tiedät keitä vieraamme ovat? Arvannenko oikein, mutta en
+milloinkaan ole nähnyt ketään, joka olisi niin Odysseun näköinen kuin
+tämä vieras. Hänen pieni poikansa jäi kotiin isän lähtiessä minun,
+heikon naisen puolesta käytyyn kovaan taisteluun Ilionin muurien
+edustalle."
+
+"Puolisoni", vastasi hänelle Menelaos, "samoin olen minäkin arvellut.
+Kädet, jalat, kasvot, katse, pään muoto, yksinpä hiuksetkin ovat samat
+kuin Odysseulla. Ja kun hänen kärsimyksistään puhuin, näin, miten
+kyyneleet vierivät vieraamme silmistä, vaikkakin hän koetti sitä
+peittää."
+
+Peisistratos, Nestorin poika, lausui silloin:
+
+"Oikein sanot, Menelaos. Hän on Odysseun poika Telemakos ja on nyt
+saapunut luoksesi kysymään sinulta neuvoa. Sillä vaikeata on
+nuorukaisen isätönnä, turvatonna asua kodissaan, jonka vieraat tahtovat
+tuhota."
+
+Menelaos sai lausumaan:
+
+"Olen siis saanut kotiini sen ystäväni pojan, joka minun tähteni on
+saanut kovimmat kokea. Jos Zeus olisi suonut minulle onnen hänet vielä
+kerran tavata, olisin ystävyyteni osoitteeksi lahjoittanut hänelle
+Argossa kaupungin ja asunnon, jonne hän olisi saanut tuoda koko Itakan
+kansan. Silloin olisimme saaneet usein tavata toisiamme ja viettää
+yhdessä vanhuutemme päivät. Mutta jumalat eivät ole sitä sallineet."
+
+Hänen sanansa saivat kyyneleihin sekä kuninkaan itsensä että ihanan
+Helenan ja Telemakon. Eipä Peisistratoskaan voinut kyyneleitään
+pidättää, sillä hänen mieleensä johtui hänen Antilokos-veljensä, joka
+sai Troiassa surmansa. Mutta hän lausui:
+
+"Kuningas, sinua, jos ketä, kutsuu isäni viisaaksi kertoellessaan
+salissamme sinusta. Mutta ehkä sittenkin tahdot neuvoani noudattaa.
+Itku ja suru eivät sovi juhla-ateriaan. Koittaahan päivä huomennakin.
+Vaikka toiselta puolen: miksi emme itkisi rakkaita vainajia! Ja olihan
+siellä minunkin armas veljeni, joka ei suinkaan ollut kreikkalaisten
+huonoimpia. Sinäkin tiedät, että hän oli juoksussa nopea ja sodassa
+urhea."
+
+"Viisaasti puhut", lausui Menelaos. "Näen, että olet onnellisen
+Nestorin älykäs poika. Jatkakaamme ateriaamme. Huomenna keskustelen
+Telemakon kanssa."
+
+Ihana Helena sekoitti silloin viinipikareihin nestettä, jolla on se
+ominaisuus, ettei sitä nauttinut sinä päivänä tunne surua eikä vuodata
+kyyneltäkään, vaikka hänen oma isänsä tai äitinsä joutuisi kuolon
+uhriksi aivan hänen silmäinsä edessä. Tämän taikajuoman hän oli saanut
+egyptiläiseltä kuninkaantyttäreltä Polydamnalta. Egyptissä kasvaakin
+monenlaisia yrttejä ja siellä on kukin oma lääkärinsä. Tämän ihmejuoman
+valmistettuaan Helena puhui:
+
+"Menelaos, Atreun poika, ja te muut Kreikan miehet! Ei Zeus ole
+kaikille samaa kohtaloa suonut. Toisilla on iloa, toisilla surua. Mutta
+iloitkaa nyt te. Minäkin kerron teille Odysseusta, vaikk'en osaakaan
+kertoella hänen urotöistään sodassa. Troiassa ollessamme hän pukeutui
+kerran mitä kehnoimpiin riepuihin, orjan pukuun ja hiipi vihollisen
+kaupunkiin. Täällä hän kulki kerjäläisenä eikä kenkään tuntenut häntä.
+Minä kuitenkin tunsin ja koetin saada häneltä tietoa hänen aikeistaan.
+Mutta viekkaasti hän vältti kysymykseni. Vasta sitten kuin olin hänet
+kylvyssä öljyillä voidellut ja vannonut pitäväni salassa tiedot, sain
+kuulla kaikki akaialaisten suunnitelmat. Ja kaupungista pois
+lähtiessään hän surmasi suuret joukot troialaisia. Naiset itkivät,
+mutta minä iloitsin, sillä kaipasin kipeästi kotiini puolisoni ja
+pienokaiseni luo."
+
+Kuningas lausui siihen:
+
+"Totta puhut, puolisoni. Odysseun vertaista ei ole toista. Suurta
+malttia hän osoitti, kun me kaikki parhaat kreikkalaiset istuimme tuon
+puuhevosen sisässä, jonka avulla Troian tuhosimme. Siellä ollessamme
+lähenit sinä hevosta. Varmasti joku jumala, joka katsoi Troian parasta,
+sinut sinne johti. Sinä kuljit sen ympäri ja mainiten nimeltä
+ruhtinaitamme, matkit heidän puolisoittensa ääntä. Silloin oli vaikeata
+vaieta, niin voimakas koti-ikävä täytti mielemme ja moni olikin joko
+astumaisillaan hevosesta ulos tai huutamaisillaan sinulle, ellei
+Odysseus olisi pakottanut meitä vaikenemaan. Siten hän pelasti
+kreikkalaiset. Omin käsin hän tukki innokkaimman suun, kunnes Atene
+johti sinut pois."
+
+Surumielin virkkoi Telemakos:
+
+"Niin viisas oli Odysseus ja sittenkin hän on joutunut turmion omaksi.
+Mutta jo on aika käydä levolle, jotta huomenna jaksamme uusin voimin
+nousta."
+
+Kuningatar lähetti silloin orjattarensa valmistamaan vieraille
+purppuravaippaiset vuoteet.
+
+Varhain seuraavana aamuna pukeutui Menelaos kuninkaanvaippaansa, vyötti
+vyölleen terävän miekkansa ja sitoi jalkaansa kevyet sandaalit.
+Pukeuduttuaan hän kääntyi Telemakon puoleen, sanoen:
+
+"Ystäväni, nyt toivon sinun vastaavan suoraan, mikä sinut saattoi tänne
+pyhään Spartaan? Koskeeko asia sinua yksin vai onko se yleisempää
+laatua?"
+
+Telemakos vastasi siihen:
+
+"Läksin tänne saadakseni kuulla sinulta isästäni. Vieraat miehet,
+äitini kosijat, täyttävät talon ja tuhlaavat kaiken omaisuuteni eikä
+mistään näy apua. Siksi saavuin tänne ja nyt pyytämällä pyydän, jos
+jotain tiedät isästäni, joko sitten itse olet nähnyt tai muilta
+kuullut, niin sano suoraan minua säälimättä, vaikka kohtalonsa kovakin
+olisi ollut."
+
+Vihasta punastuen vastasi silloin Menelaos:
+
+"Jopa jotakin kuulla sain! Vai sinne kunnon miehen kotiin he aikovat
+vuoteensa raketa. Niin laskee hirvikin pienet vasikkansa leijonan
+luolaan, mutta kun leijona palaa, on vasikoiden loppu surkea. Niin on
+käypä silloinkin, kun Odysseus kerran palajaa. -- Pyysit minua
+kertomaan, mitä tiedän, ja olen sen tekevä. Mitään peittelemättä
+kerron, mitä vanhalta merenhaltijalta kuulin.
+
+"Kaipasin kipeästi kotiin, mutta jumalat pidättivät laivani
+parisenkymmentä vuorokautta Faros saaren rannassa -- päivän matkan
+päässä Niilin suusta. Olin uhrannut heille liian vähän. Suotuisia
+tuulia ei vaan kuulunut, ruokavaramme olivat lopussa ja miehistömme
+nääntymäisillään. Eräänä päivänä olin murheellisena yksin kävelemässä
+kaukana laivamiehistä, jotka koettivat nälkänsä sammukkeeksi
+kalastella. Silloin läheni minua merenhaltija Proteun tytär Eidotea,
+jonka sydän heltyi tuskamme nähdessään. Hän virkkoi:
+
+"'Muukalainen, oletko ajattelematon vai niin uupunutko olet, ettet
+keksi mitään keinoa, millä lopettaa kärsimyksenne? Etkö näe, että
+miehistösi voimat aivan loppuvat?'
+
+"Vastasin hänelle:
+
+"'Ken lienetkin jumalattarista, sanon sinulle avoimesti, etten vapaasta
+tahdosta täällä viivy. Olen ehkä suututtanut jonkun jumalista, mutta
+kenen, sitä en tiedä. Sano sinä, ken se on, ja sano, miten kotiini
+pääsisin.'
+
+"Jalo jumalatar vastasi:
+
+"'Vieras, annan sinulle neuvon. Silloin tällöin tulee tänne isäni,
+vanha merenhaltija Proteus Aigyptios, joka on jumalaista syntyä. Jos
+onnistuisit tapaamaan hänet, saisit varman tiedon siitä, miten kauan
+vielä matkasi on kestävä. Ja jos pyydät, kertoo hän sinulle myös, mitä
+kotonasi on sillä aikaa tapahtunut.'
+
+"Vastasin hänelle:
+
+"'Neuvo minua vielä, miten pääsisin huomaamatta häntä niin lähelle
+ettei hän ihmistä minussa peljäten pois kaikkoaisi. Ei ole näet
+kuolevaisen huokeata jumalata voittaa.'
+
+"Tähän jalo jumalatar virkkoi:
+
+"'Muukalainen, kerron sinulle kaikki: Auringon noustessa keskitaivaalle
+kohoaa aalloista tietäjävanhus, länsilaineitten vaippaan verhottuna.
+Sieltä hän kohoaa asettuakseen levolle luolien varjoon. Mutta hänen
+kerallaan nousee sieltä myös Amfitriten, merenemännän, hyljekarja
+asettuen vanhuksen ympärille ja levittäen kaikkialle voimakasta
+suolaisen meren hajua. Aamun koittaessa johdan sinne sinutkin. Mutta
+kanssasi tulkoon kolme komean laivasi parasta miestä. Ensi töikseen hän
+tarkastaa karjansa ja laskee niiden luvun. Asetettuaan ne viisipäisiin
+joukkoihin ja vielä tarkoin niitä katseltuaan hän paneutuu kuni paimen
+nukkumaan laumansa keskelle. Huomattuanne ukon nukkuvan on teidän
+voimakkaasti ja uljaasti käytävä hänen kimppuunsa ja lujasti pidettävä
+kiinni hänen rimpuillessaan vastaan. Hän on koettava silloin
+muutellaida jos miksi, mitä taivaan ja maan välillä liikkuu, yksinpä
+tuleksi ja vedeksikin. Mutta yhä lujemmin vain puristakaa häntä, kunnes
+ukko alkaa selvästi sinulle puhella ja ottaa sen hahmon, mikä hänellä
+levolle käydessään oli. Silloin päästäkää hänet heti irti ja pyytäös
+nyt häntä kertomaan, ken jumalista sinua vainoaa ja miten voisit
+kotiisi päästä.'
+
+"Näin virkkaen vaipui jumalatar meren aaltoihin, mutta minä läksin
+kohti rannalla odottavaa alusta sydän huolia täynnä. Seuraavana aamuna
+astuin rannalle hartaasti rukoillen, kanssani kolme luotetuinta miestä.
+Mutta jumalatar olikin päättänyt viekkaudella voittaa isänsä. Hän
+kohosi aalloista, muassaan neljä vastateurastetun hylkeen vuotaa.
+Nopeasti hän kaivoi meille kuopat rantahiekkaan, asetti meidät niihin
+riviin ja peitti vuodilla. Tilamme oli ylen tukala, sillä heti alkoi
+meripetojen ellottava haju vaivata meitä kauheasti. Mutta suojelijamme
+oli armelias, hän antoi hengittääksemme ambrosiaa ja se haihdutti
+ilkeän hajun. Koko aamun odotimme kärsivällisesti. Merikarja nousi
+hitaasti vetten valtakunnasta ja asettui levolle peittäen kohta rannan,
+jota vaahtopäät aallot huuhtoivat. Puolenpäivän aikaan nousi vanhus
+merestä. Katseltuaan lihavia hylkeitä hän kulki toisen luota toisen luo
+laskien, montako kaikkiaan oli. Meidät hän laski ensimäiseksi ja
+paneutui sitten keskellemme lepäämään petosta aavistamatta. Silloin me
+karkasimme huutaen ylös ja tartuimme häneen voimakkain käsin. Hän
+tietysti pani koko taitonsa liikkeelle muuttuen milloin
+tuuheaharjaiseksi leijonaksi, milloin louhikäärmeeksi, milloin taas
+pantteriksi tai karjuksi. Kun se ei auttanut, tekeytyi hän juoksevaksi
+vedeksi ja vihdoin tuuheaksi puuksi. Mutta me pidimme hänestä kuitenkin
+väsymättä kiinni, kunnes hän kyllästyneenä vastusteluun kysyi minulta
+selvällä äänellä:
+
+"'Sano, oi Atreun poika, ken jumalista sinulle neuvot antoi, miten
+minut voi tavoittaa? Mitä minusta tahdot?'
+
+"Vastasin hänelle:
+
+"'Miksi teeskentelet ja kysyt asiaa, jonka varsin hyvin tiedät? Olen
+kauan ollut tällä saarella enkä tiedä, miten täältä pois pääsisin,
+vaikka sydämeni on tuskasta pakahtumaisillaan. Siksipä pyydän sinulta,
+kaikkitietävä jumala, sano, ken taivaan asukkaista matkaani estää, ja
+neuvo, miten merten teitä kotiini kulkea taidan?'
+
+"Hetipä vastasi vanhus:
+
+"'Ennenkuin laivaan astuit, olisi sinun ollut velvollisuus kantaa pyhät
+uhrit Zeulle ja muille jumalille, silloin olisit saanut purjehtia
+nopeasti yli sinimerien kotimaallesi. Nyt ei salli kohtalo sinun
+ystäviäsi tavata eikä ihanaan palatsiisi saapua, ennenkuin olet jälleen
+Niilille palannut ja siellä avaruuden iäisille asukkaille jumal'uhrit
+kantanut. Silloin vasta he suovat sinun ikävöimällesi matkalle lähteä.'
+
+"Niin hän lausui, ja sydämeni oli tuskasta murtumaisillaan
+ajatellessani pitkää, vaivalloista matkaa takaisin Niilille. Hillitsin
+kuitenkin itseni ja sanoin hänelle:
+
+"'Mitä minulta vaadit, sen teen, mutta kerro vielä, ovatko ne
+akaialaiset, jotka Nestorin ja minun kanssani lähtivät Troiasta,
+palanneet koteihinsa terveinä, vai liekö kova kuolo heidät matkalla
+kohdannut tai ovatko kenties saaneet ystävien sylissä silmänsä sulkea?'
+
+"Tietäjä vastasi:
+
+"'Miksi näitä kyselet, Atreun poika. Siitä tiedosta ei sinulle ole
+mitään hyötyä, päinvastoin vuodatat viljalti kyyneleitä kuullessasi
+kaikesta. -- Moni on vielä elossa, moni jo manalle mennyt. Ainoastaan
+kaksi Kreikan kuparihaarniskaista päällikköä päätti kotimatkalla
+päivänsä -- sodassahan olit itse näkemässä -- ja yksi ajelehtii yhä
+aavalla merellä. Haaksirikkoon joutui Aias, alkaakseni hänestä, mutta
+pelastui surmasta, kun Poseidon heitti hänet mahtaville Gyrain
+vuorille. Hän olisikin välttänyt kuoleman, vaikka Atene häntä vihasi,
+ellei hän olisi ylpeyden sokaisemana pilkannut jumalia ja kerskunut
+pelastuneensa. Itse Poseidon kuuli sen, tarttui silloin vihaa uhkuen
+jäntevin käsin kolmihaarukkaansa ja työnsi sillä vuoren mereen. Osa
+vuorta jäi pystyyn, mutta se, jolla Aias seisoi, suistui syvyyteen.
+Siihen loppui uhmaajan elon matka. Veljesi oli pelastunut ja Heran
+suojelemana purjehtinut jo yli möyryävän meren ja aikoi kiirehtiä
+Maleian vuorille. Mutta kova myrsky heitti hänet jälleen kauas
+raivoavalle merelle ja kuljetti sitten maan toiselle äärelle. Jumalat
+sallivat kuitenkin tuulen kääntyä ja niin hän pääsi onnellisesti
+kotiin. Suuri ja liikuttava oli hänen riemunsa saapuessaan isänmaansa
+rantaan; ilosta itkien hän syleili rannan hiekkaa. Mutta Aigistos oli
+asettanut vartijan torniin luvaten hänelle kolme kultatalenttia
+palkaksi, jos hän tehtävänsä suorittaa Aigiston mielen mukaan. Koko
+pitkän vuoden olikin vartija siellä jo vartioinut, ettei kuningas vaan
+huomaamatta maahan pääsisi. Nähtyään veljesi saapuvan, hän riensi
+ilmoittamaan päällikölleen, joka heti ryhtyi viekkaaseen juoneen.
+Kahdenkymmenen paraan soturin seurassa hän riensi hevosineen ja
+vaunuineen pahaa aavistamatonta hallitsijaa vastaan häntä muka
+tervetulleeksi toivottamaan. Kotona oli valmistettu juhla-ateria, mutta
+sen aikana hän keihästi Agamemnonin kuoliaaksi, kuten härkä isketään
+seimensä ääreen. Mutta silloin syntyneessä tappelussa saivat surmansa
+kaikki sekä kuninkaan että Aigiston miehet.'
+
+"Näin vanhus. Ankea oli tuska, minkä hänen sanansa saivat sydämeeni.
+Rannalle vaivuin ja itkin, itkin itkemistäni toivoen kuolemaa, kunnes
+meren jumala kääntyi jälleen puoleeni virkkaen:
+
+"'Menelaos, älä heikkoudellesi valtaa suo, eihän valitus mitään auta.
+Riennä sen sijaan kotiisi, kenties Aigistos elää vielä, ellei Orestes
+ole hänen päiviään jo päättänyt. Ainakin hautajaisten todistajaksi
+ennätät.'
+
+"Näin lausui Proteus, ja hänen sanansa herättivät sydämessäni jälleen
+innon ja rohkeuden. Sanoin hänelle:
+
+"'Nyt siis tiedän, mitä on tapahtunut, mutta vielä tahtoisin tietää
+jotain hänestä, joka merellä yhä ajelehtii, vai joko hän lie kuollut.'
+
+"'Tarkoitat Odysseuta, Laerteen poikaa, Itakan kuningasta. Olen nähnyt
+hänet. Kaukaisella meren saarella näin hänen katkeria kyyneleitä
+vuodattavan, sillä Kalypso, saaren sorjamuotoinen nymfi, ei laske häntä
+pois eikä hänellä ole ainoatakaan alusta käytettävänään. Sinä, Atreun
+poika, olet jumalien suojaama, sinut vievät he kerran lempeän
+Radamantyn, tuonelan tuomarin eteen, kauas Elysionin kentille maailman
+ääreen. Siellä on elo onnellista, ei siellä lumi, ei pakkanen eikä sade
+elämää rasita, vaan sinne, iäisen kevään maahan, leyhyttelee Okeanos
+aina raikkaita tuulahduksia. Sinne sinä joudut, sillä puolisosi, ihana
+Helena, on Zeun tytär.'
+
+"Sen sanottuaan vanhus katosi meren syvyyteen. Minä läksin urhoollisine
+miehineni astumaan laivaa kohti monenlaisten ajatusten risteillessä
+mielessäni. Seuraavan aamun koitteessa nostimme purjeet ja palasimme
+pyhälle Niilille. Siellä runsaat jumal'uhrit uhrattuamme ja
+kohotettuamme kummun veljeni muistolle lähdimme paluumatkalle. Jumalat
+olivatkin jo leppyneet ja soivat meille suotuisan kotimatkan.
+
+"Nyt, ystäväni, pyydän sinua viipymään luonani päiviä kymmenen,
+kaksitoista, ja kun sitten kotisaarellesi palaat, lahjaksi sinulle
+annan uhkeat vaunut kolmivaljakkoineen ja pikarin, josta jumalille
+uhrata saatat ja joka aina johtaa antajan mieleesi."
+
+Kuninkaan lopetettua lausui Telemakos:
+
+"Niin pitkäksi ajaksi älä minua pyydä Spartaan jäämään, Menelaos.
+Jaksaisin vuoden kokonaan täällä puheitasi kuunnella kotiini
+ikävöimättä. Suuri nautinto olisi parissasi olla, mutta Pylon rannalla
+odottavat minua mieheni kärsimättöminä. Siks'en voi viipyä. Lupaamasi
+kalliin lahjan säilytän pyhänä muistona. Mutta hevosesi eivät sovi
+Itakan vuorimaille. Jääkööt ne siis sinulle tänne talosi koristukseksi.
+Täältä laajat vainiot aukeavat, lotus ja kypressi täällä vihannoi ja
+vehnä- ja ohrahalmeet lainehtivat. Itakassa et tasankoja näe, eivät
+siellä niityt eteesi aukea, vuohet siellä vain vuorilla kiipeilevät, ja
+kuitenkin ovat ne karut seudut minulle rakkaimmat kaikista."
+
+Ystävällisesti hymyillen Menelaos silloin lausui: "Rakas lapsi, puheesi
+todistaa, että olet jalon isän jalo poika. Vaihetan lahjat. Annan
+sinulle itse Hefaiston takoman, Sidonin kuninkaan Faidimon lahjoittaman
+hopeamaljan, jota kultaraidat koristavat."
+
+Heidän siinä keskustellessaan saapuivat linnaan juhlille odotetut
+vieraat tuoden tullessaan vuohia, lampaita ja viinejä.
+
+Sillä aikaa elelivät kosijat Itakassa kuten ennenkin, urheillen ja
+leikkiä lyöden. Eräänä päivänä he huvittelivat keihään ja diskon
+heitolla vartavasten tasoitetulla kentällä. Ainoastaan Antinous ja
+Eurymakos, joukon komeimmat ja urheilussakin etevimmät, istuivat
+katselemassa. Silloin astui heidän eteensä Noemon, Fronion poika,
+kysyen:
+
+"Vieläkö Telemakos viipynee Pylossa kauan, onko se tiedossasi,
+Antinous? Laiva, jolla hän lähti, on minun ja nyt sitä itse
+tarvitsisin."
+
+Hämmästyneinä silmäilivät ruhtinaat toisiaan, heillä ei ollut
+aavistustakaan Telemakon lähdöstä, vaan he luulivat hänen jossain
+lammas- tai sikopaimenten luona majailevan. Vihdoin Antinous puhkesi
+puhumaan:
+
+"Kerro, mies, mitä tämä merkitsee, minne hän on mennyt ja mistä
+miehistön saanut? Omia orjiaanko hän on ottanut? Tahdon tietää kaiken
+tarkoin. Ottiko hän väkivalloin aluksesi vai lainasitko sen hänelle
+hänen rukoustensa liikuttamana?"
+
+Noemon vastasi silloin:
+
+"Mielelläni toki hänelle, murheitten painamalle, laivani annoin, enhän
+toisin voinut tehdä. Ja miehistönä hänellä ovat miestemme parhaat. Näin
+Mentorin päällikkönä laivaan nousevan, vai eikö lie ollut joku jumala,
+sillä olihan Mentor vielä eilisaamuna täällä joukossamme."
+
+Tämän sanottuaan hän jätti ruhtinaat, mutta viha kuohahti näiden
+sydämissä. Kosijat lopettivat leikkinsä ja kokoontuivat Antinoon
+ympärille, joka vihasta säkenöivin silmin puhui:
+
+"Voi meitä! Telemakos on ryhtynyt vaarallisiin töihin. Emme uskoneet
+hänen rohkenevan tälle matkalle lähteä, mutta nyt hän on työntänyt
+vesille laivan ja ottanut miestemme parhaat mukaansa. Vieköön Zeus
+häneltä voimat, ennenkuin hän ennättää meidät tuhota! Hankkikaa minulle
+laiva ja parikymmentä miestä, lähden väijymään häntä tuonne saaremme ja
+kallioisen Samos-saaren välille. Ja sen sanon, että hänen retkensä on
+saava huonon lopun."
+
+Kaikki myönsivät Antinoon viisaasti puhuneen ja suunnitelmaan, miten
+tuhota Telemakos, astuivat kaikki palatsiin. Mutta pianpa sai
+Penelopekin tiedon hankkeista. Medon oli näet kuullut neuvottelut ja
+riensi nyt palatsin suurten salien halki kuningattarelle kertomaan
+kuulemiaan.
+
+Mutta tuskin hän oli kynnykselle astunut, kun Penelope katkerin mielin
+valitti hänelle:
+
+"Lähetettiinkö sinut taas kokoamaan suuren Odysseun väkeä juhla-aterian
+valmistukseen? Niin te mässäten tuhlaatte jalon Telemakon perintöä, ja
+mitä pahaa onkaan Odysseus teille tehnyt? Hän oli kaikille
+poikkeuksetta aina lempeä, jalo ja oikeamielinen. Mutta osaisitteko te
+silti tuntea kiitollisuutta!"
+
+Viisas Medon vastasi hallitsijattarensa sanoihin:
+
+"Jalo kuningatar, jospa heidän ilkeytensä siihen loppuisikin, mutta nyt
+he suunnittelevat yhä pahempaa. Zeus heidän hankkeensa kuitenkin
+estäköön! He hiovat miekkojaan Telemakon pään varalle. Hänen
+palatessaan kotiin Pylon ja Spartan matkaltaan, jolle hän oli lähtenyt
+isäänsä etsimään, aikovat he hänet surmata."
+
+Penelope vaipui silloin voimatonna maahan eikä jaksanut kotvan aikaan
+sanaakaan virkkaa. Vihdoin kohotti hän ihanat, kyyneleiset silmänsä ja
+ennen niin kaunis ääni kaikui nyt haudan raskaana, kun hän virkkoi:
+
+"Sano, miksi läksi poikani? Mikä hänet pakotti astumaan aavoilla
+ulapoilla liitävään laivaan?"
+
+Viisas Medon vastasi vain lyhyesti:
+
+"Lienevätkö itse jumalat hänelle tien viitoittaneet vai omastako
+alotteestaan hän läksi isäänsä etsimään, sitä en tiedä", sanoi ja läksi
+linnasta.
+
+Mutta äiti raukka jäi syvien tuskien valtaan ja istuen huoneensa
+kynnyksellä hän puhui itkien ympärillään sureville palvelijattarilleen:
+
+"Ystäväni, jumalat ovat antaneet minulle murheita enemmän kuin
+kenellekään ikätovereistani. Olen kadottanut uljaan, suurisieluisen
+puolisoni, joka oli kuulu kautta Hellaan ja Argon. Ja nyt on
+jäljettömiin kadonnut rakas poikani. Oi, miksi olitte julmat, miksette
+minua unestani herättäneet kuullessanne poikani lähdöstä! Jos olisin
+saanut tietää hänen aikomuksistaan, olisin hänen matkansa pysäyttänyt,
+vaikka hänen halunsa olisi ollut miten suuri. Rientäköön joku teistä
+hakemaan palvelijani Dolion, jonka isäni minulle tänne tullessani
+lahjoitti. Hän rientäköön kertomaan kuningas Laerteelle asiain tilan,
+kenties vanhus neuvon keksii."
+
+Uskollinen Eurykleia virkkoi silloin: "Rakkahin valtiatar, miekalla
+saat minut surmata, jos jotain sinulta salaan. Olen tiennyt hänen
+lähdöstään ja minä hälle pyytämänsä matka-eväät ja viinit varustin.
+Mutta mitä ankarimmalla valalla kielsi hän minua ilmoittamasta sinulle
+sanallakaan matkastaan, ennenkuin pari viikkoa olisi kulunut, ellet
+itse häntä kysyisi. Nyt on sinun, valtiatar, käytävä kylpyyn ja
+pukeuduttava puhtaaseen pukuun. Sen tehtyäsi astu neitoinesi
+rukoilemaan suurta Atenea, hän kykenee poikasi kuolosta varjelemaan.
+Mutta vanhaa Laertesta säästä. Hänellä on yllin kyllin murheita, älä
+niiden taakkaa enää lisää."
+
+Eurykleian sanat lohduttivat surevaa kuningatarta ja hän teki kuten
+vanhus kehoitti. Atenelle hän kantoi uhrit ja itkien rukoili häntä
+suojaamaan Telemakoa.
+
+Ilta hämärtyi hämärtymistään, alhaalla salissa oli jo melkein pimeä,
+mutta kosijat siellä yhä mellastivat. Eräs heistä lausui ylvästellen:
+
+"Ihana kuningatar taitaa valmistella häitä, eikä aavistakaan, että me
+hänen poikansa kuoloa hankimme."
+
+Samaa arveli moni muukin, mutta eipä kenkään heistä aavistanut, miten
+kävisi.
+
+Antinous suuttui puheesta ja lausui: "Hullut, lopettakaa jo tyhmät
+puheenne, ennenkuin ne joutuvat kuningattaren kuuluville. Toimikaamme
+sen sijaan hiljaa ja pankaamme suunnitelmamme täytäntöön."
+
+Valittuaan kaksikymmentä urhoollisinta miestä hän läksi heidän kanssaan
+rannalle. Mustan, nopean laivan he vesille työnsivät, mastot ja purjeet
+kuntoon panivat, sitoivat airot nahkahihnoihin ja levittivät valkoiset
+purjeet. Kantoivat sitten aseensa laivaan ja jäivät odottamaan yön
+tuloa.
+
+Mutta palatsissaan istui yön yhä hämärtyessä Penelope, ruokaa, juomaa
+haluamatta. Hän mietti, miten kävisi, pelastuisiko hänen armas poikansa
+vai kosijatko lopultakin voittaisivat. Ja kuten aitaukseen suljettu
+leijona hurjasti kulkee edestakaisin aukkoa etsien, samoin kiertelivät
+hänenkin ajatuksensa pelastusta löytämättä, kunnes vihdoin uneen uupui.
+
+Mutta Atene, jumal'silmä, tahtoi lohduttaa katkerasti surevaa äitiä ja
+saattaa hänelle muuta ajateltavaa. Hän lähetti unessa Penelopen luo
+tämän sisaren Iftimen, joka oli Feraissa kuningas Eumelon puolisona.
+Iftime avasi oven hihnalukon ja astui Penelopen luo:
+
+"Siskoni, nukutko murheellisna?" hän hellien virkkoi. "Jumalat eivät
+salli sinun enää itkeä, sillä tiedä, poikasi on onnellisesti
+kotimatkalla, hän ei ole jumalia vastaan rikkonut."
+
+Suloisesti nukkuen viisas Penelope vastasi:
+
+"Miksi tänne läksit, siskoni? Ethän kaukaisesta kodistasi ole ennen
+Itakaan tullut. Lohduttamaanko läksit, sieluni tuskiako keventämään
+sait? Raskaat ovat suruni. Olen kadottanut puolisoni, leijonamielen,
+josta maine kuulu kulkevi kautta Hellaan, ja nyt on ainoa poikani
+lähtenyt laivalla pois. Lapsi hän on vielä, ei ole oppinut puhumisen
+eikä taistelun taitoja. Siksi suren häntä sitä enemmän. Vavisten
+pelkään onnettomuuden häntä kohtaavan joko vierailla mailla tai aavalla
+merellä, sillä pahansuovat miehet ovat asettuneet väijymään hänen
+henkeään."
+
+Mutta unikuva vastasi hälle:
+
+"Rohkeutta, sisko! Turhaan huolehdit. Pojallasi on toveri, jota moni
+mies kadehtii, Atene, joka auttaa voi. Surusi on liikuttanut
+jumalatarta ja hänpä minut lähettikin tänne sinulle näitä kertomaan."
+
+Penelope virkkoi silloin:
+
+"Jos Atenen lähetti lienet, sano, vieläkö onnettomuuksia kokenut
+puolisoni on elossa, voiko hän nähdä auringon ihanan valon vai joko hän
+kuolleena Hadeessa päiviään viettää?"
+
+Unikuva kuiskasi vain:
+
+"Sitä en tiedä" ja katosi samassa kuin tuulahdus.
+
+Pian heräsi Penelope, Ikarion tytär, ja riemu valtasi hänen mielensä
+nähtyään keskellä yötä sellaisen näyn.
+
+Sillä aikaa astuivat kosijat laivaansa ja läksivät ulapalle kostoa
+miettien. -- Keskellä vuoristen Samos- ja Itaka saarten välistä salmea
+on pieni saari, Asteris. Sen suojaan asettuivat väijyjät uhriaan
+odottamaan.
+
+
+
+
+VIIDES RUNO.
+
+
+Aamuruskon jumalatar Eos, ruusunhohteinen, oli jo noussut vuoteeltaan
+luomaan valoaan sekä kuolemattomille jumalille että ihmislapsille, kun
+Olympon jumalat kokoontuivat neuvottelukokoukseensa. Ylinnä istui
+mahtava Zeus, suurin kaikista. Atene suri Odysseun kovaa kohtaloa ja
+hän nyt sanoiksi sai:
+
+"Kaikkivaltias Zeus ja te muut kuolemattomat! Älköön nykyään inehmojen
+joukossa kenkään valtikan kantaja olko lempeä ja hyvä, älköön olko
+oikeudenmukainen, vaan kova, häijy ja vääryyden puoltaja kukin, koska
+jalon Odysseun ovat voineet unohtaa kaikki ne, joita hän ennen hoivasi
+kuin isä lapsiaan. Nyt hän saa nääntyä kaukana, yksinäisellä saarella,
+jossa nymfi Kalypso häntä pidättää. Ei ole hänellä minkäänlaista
+alusta, ei neuvoa mitään, miten kotimaahansa matkata. Vielä lisäksi
+kosijat väijyvät hänen poikaansa Telemakoa, joka oli lähtenyt Spartaan
+ja Pyloon isäänsä etsimään."
+
+"Lapseni", virkkoi taivaan pilvien hallitsija, "mitä sanoitkaan?
+Sinähän jo sait aikaan päätöksen, että Odysseus palaisi kotiinsa
+kostamaan heille. Seuraa sinä Telemakoa ja johda hänet onnellisesti
+kotiin. Kosijat kaikki sieltä lähtekööt."
+
+Ja kääntyen Hermeen, rakkaan poikansa, puoleen hän jatkoi:
+
+"Hermes, riennä kiharakutrisen nymfin luo ja ilmoita hänelle
+horjumattoman tahtomme olevan, että uros pääsee jälleen kotimaahansa.
+Mutta saapukoon, ei jumalien enemmän kuin ihmistenkään avulla, vaan
+kahdenkymmenen päivän kuluttua vankalla aluksella fajakien luo Skherian
+viljavalle maalle. Siellä osoitettakoon hänelle jumalille tulevaa
+kunniaa, lähetettäköön laivalla rakkaaseen synnyinmaahansa ja
+annettakoon kultaa, kuparia ja loistovaatteita niin paljon, ettei hän
+Troiastakaan olisi enempää saanut."
+
+Nopea sanansaattaja totteli heti, sitoi jalkaansa somat
+kultasandaalinsa, jotka hänet tuulen vauhdilla kantavat yli maitten ja
+merien, tarttui sauvaansa, jolla hän mielensä mukaan ihmisiä uneen
+vaivuttaa tai herättää. Hän lensi yli Pierian maan, laskeutui sitten
+merta liki ja kiiti pitkin äärettömiä ulapoita kaloja pyydystävän lokin
+lailla, joka silloin tällöin siivillään vettä hipaisee. Vihdoin hän
+nousi saarelle, jonka luolissa nymfi asuntoa piti. Luolassa paloi
+iloinen takkavalkea. Nymfi kulki kultapuisten kangaspuitten ympärillä
+kutoen ja laulellen kirkkain äänin. Ylt'ympärillä kasvoi mitä raikkain
+poppeli- ja tuoksuava kypressimetsikkö, jonka oksille olivat pesiään
+rakentaneet aavojen merten väkeväsiipiset linnut. Pitkin holvia
+kiertelivät mehevät köynnökset, joista riippui suuria, täyteläisiä
+rypäleterttuja. Neljä kristallinkirkasta lähdettä poreili vierekkäin,
+vesi soljui niistä neljälle eri suunnalle, ja niityt hohtivat
+väriloistossaan.
+
+Jos tänne sisään astuit, kohtasi katsettasi niin ihana näky, että
+Hermeskin pysähtyi luolan suulle vallan hämmästyneenä. Siinä kotvan
+seisottuaan ja ihailtuaan hän astui peremmä. Kalypso, huomattuaan
+tulijan, tunsi hänet heti, sillä jumalat tuntevat aina toisensa.
+Odysseuta ei Hermes nähnyt sisällä, sillä tämä istui tapansa mukaan
+meren rannalla kauas ulapalle katsellen ja ikävissään katkerasti
+itkien.
+
+Tarjottuaan vieraalleen komean istuimen virkkoi Kalypso:
+
+"Mikä asia sinut tänne saattoi, kultasauva Hermes? Tulosi on minulle
+suuri kunnia, mutta asiatta et ole tullut; viime käynnistäsi onkin
+aikoja vierryt. Käy lähemmä, vieras!"
+
+Sen sanottuaan hän asetti vieraansa eteen pöydän, jossa oli runsaasti
+ambrosiaa ja punaista nektaria. Syötyään vastasi vieras emäntänsä
+kysymykseen:
+
+"Haluat tietää, miksi tulen. Kerron sen sinulle. Omasta tahdostani en
+lähtenyt, sillä kukapa rannattomia meriä mielellään kulkee, siellä ei
+maata tapaa eikä siellä ihminen jumal'uhria kanna. Mutta kenpä uskaltaa
+kaikkivaltiaan tahtoa vastaan sotia! -- Täällä luonasi kuuluu asuvan
+mies, onnettomampi muita Troiassa käyneitä. Kymmenentenä vuonna he
+sieltä kotia kohti läksivät, mutta matkalla he Atenea vastaan rikkoivat
+ja hän lähetti silloin hirmumyrskyn, joka tuhosi palaavien laivastot.
+Yksi sankareista joutui tänne, ja nyt on Zeun tahto, että hänet heti
+luotasi lasket, sillä kohtalo ei ole määrännyt häntä täällä päiviään
+päättämään."
+
+Sen kuultuaan vavahti Kalypso tuskasta, mutta uljaasti itsensä hilliten
+hän virkkoi:
+
+"Oi, te jumalat olette julmia, kateellisempia kuin kenkään muu. Te ette
+salli meidän konsaan omistaa sitä miestä, jolle rakkautemme olemme
+lahjoittaneet ja jonka puolisoksemme olemme valinneet. Kun Eos,
+aamuruskon valtiatar, valitsi Orionin, kuulun metsämiehen, vihastuitte
+te, suruttomina elävät jumalat, ja eräs teistä, Artemis, lähetti häneen
+surmannuolensa. Ja kun kiharakutrinen Demeter kerran häitään juhli
+Jasionin kanssa, lähetti Zeus säihkyvän kuolonsalamansa, joka
+rakastetun surmasi. Nyt te minua kadehditte. Minä hänet pelastin hänen
+yksinään aalloilla ajelehtiessaan. Tänne hänet toin, hoivaa ja
+rakkautta hänelle jaoin ja lupasin hänet tehdä kuolemattomaksi ja iäti
+nuoreksi. Mutta jos kerran kaikkien jumalien on alistuttava Zeun
+tahtoon, lähteköön Odysseus sitten. Laivaa, enemmän kuin miehiäkään, ei
+minulla ole hänelle antaa, mutta neuvoa tahdon, miten hän kotimaahansa
+pääsee."
+
+"Lähetä hänet heti, jos Zeun vihaa välttää tahdot", virkkoi lyhyesti
+Hermes ja lähti.
+
+Kuultuaan Zeun terveiset läksi kaunis nymfi Odysseun luo. Tämä istui
+yhä rantakalliolla katsellen silmät kyynelissä ulapalle ja kaivaten
+kotiaan. Hänen luokseen astui nyt kookas jumalatar:
+
+"Poloinen, oi, pyyhi kyyneleesi, laatkoon suuri surusi, kotiisi sinut
+nyt kulkemaan lähetän. Käy, kaada tuolta suuria puita, laadi niistä
+lautta ja korkealle rakentaos lautan kansi. Eväitä, vettä ja viiniä
+sinulle mukaasi annan, vaatteita saat, vieläpä myötätuulen lähetän
+sinua kotiisi saattamaan."
+
+Jumalattaren sanat kuultuaan säpsähti kovia kokenut sankari, nousi ja
+lausui:
+
+"Oi, jumalatar, mitä mielessäsi hautonetkaan tällaista puhuessasi?
+Totta et voine tarkoittaa. Onhan mahdotonta moisella aluksella kulkea
+pohjattomien syvyyksien yli, koska usein oikea laivakin tuhoutuu,
+vaikka Zeus suotuisat tuuletkin suo. Siksipä en alukseen astu, ellet
+pyhällä valalla vanno totta tarkoittavasi."
+
+Silloin hymyili ihana Kalypso ja hyväillen hiljaa Odysseun poskea hän
+virkkoi:
+
+"Olethan itse niin rehellinen, miten saattaakaan mieleesi moista
+juolahtaa! No, kuulkoon sitten sekä maa että yllämme kaareutuva taivas
+kuin myös allamme virtaava Styx valani. Pahaa en sinulle suo, vaan
+annan sinulle neuvon, johon itsekin sinun asemassasi ryhtyisin. Sillä
+katso, rinnassani sykkii sydän lämmin ja armelias eikä kylmä,
+rautainen, kuten kenties luulet."
+
+Kookkaana läksi hän astumaan kohti asuntoaan Odysseun seuratessa.
+Kultatuolin hän Odysseulle asetti ja herkullisia ruokia hänelle
+tarjosi, niitä, joita ihmislapset syövät. Mutta itse hän nautti
+jumalain ruokia ambrosiaa ja nektaria. Syötyään Kalypso virkkoi:
+
+"Viisas Odysseus, Laerteen jalo poika, kotiisiko siis palata aiot? No
+niin, onnea vain sinulle toivotan. Mutta jos tietäisit, mitkä
+kärsimykset sinua matkalla tulevat kohtaamaan, jäisit ainiaaksi
+luokseni. Ikävöit armasta puolisoasi, mutta sekä koossa että
+ihanuudessa kykenen hänen kanssaan kilpailemaan, sillä tuskinpa
+kuolevaiset voivat vetää vertoja kuolemattomille jumalille."
+
+"Ällös pahastu, korkea jumalatar", vastasi Odysseus. "Oi, tiedänhän
+hyvin, ettei Penelope sinulle vertoja vedä. Hän on kuolevainen nainen,
+sinä kuolematon, iäti nuori. Mutta sittenkin ikävöin kiihkeästi
+kotiini. Jos jumalat minut jälleen haaksirikkoon saattavat, kestän
+senkin, olenhan jo paljon oppinut kärsimään sekä maalla että merellä,
+kunhan vain kerran kotini saavutan."
+
+Seuraavana aamuna varhain pukeutui Odysseus viittaansa. Kalypsokin otti
+ihanan, hopeanhohtoisen pukunsa, solmi uumilleen kultavyön ja levitti
+kutreilleen koristeisen huntunsa. Senjälkeen hän alkoi järjestellä
+vieraansa poislähtöä. Hän antoi Odysseulle kaksiteräisen kuparikirveen,
+jonka varsi oli ihmeellisesti koristettu ja terään taidokkaasti
+kiinnitetty. Vielä hän antoi säihkyvän tapparan ja neuvoi sitten tien
+saaren korkeille huipuille, joilla kasvoi mahtavia poppeleita ja
+taivasta tavoittelevia honkia, kuivia, laivapuiksi erinomaisia. Tien
+opastettuaan palasi jumalatar kotiinsa, mutta Odysseus ryhtyi
+reippaasti työhön, kaatoi kaksikymmentä puuta, veisti ja tasoitteli
+niitä, kuten kirvesmiehet tekevät. Saatuaan vielä Kalypsolta kairan,
+hän liitti salavaarnoilla hirret lujaksi laivaksi. Pohjan hän teki yhtä
+laajan kuin laivanrakentajat kauppalaivoihin tekevät. Sitten hän asetti
+kaaripuut tiheitten tukien varaan, kiinnitti lankut, pystytti maston ja
+liitti siihen raakapuun, laati peräsimen ja asetti ympäri aluksen
+pajupunokset kovien aaltojen varalle. Viimeksi sai laiva hyvän
+pohjalastin. Jumalatar antoi vielä kutomaansa kangasta oivallisiksi
+purjeiksi.
+
+Neljän päivän kuluttua oli työ valmis. Viidentenä hän astui alukseensa
+saatuaan kylvyn jälkeen Kalypsolta vienotuoksuiset vaatteet. Vielä
+viimeiseksi lahjakseen oli jumalatar pannut mukaan kolme täyttä säkkiä.
+Yhdessä oli vettä, toisessa viiniä ja kolmannessa matka-eväitä.
+Suotuisan tuulen puhaltaessa Odysseus nosti iloisena purjeensa ja
+tarttui peräsimeen ohjaten laivansa ulapalle. Uni ei öisin hänen
+silmiinsä tullut, sillä hän tarkaten tähysi tähtien teitä, plejaadien
+ja Otavan hidasta kulkua ja isoa karhua, jota myös vaunuiksi sanotaan
+ja joka aina taivaalla risteillen metsästäjä Orionia väijyy. Kalypso
+oli näet antanut hälle neuvon kulkea koko ajan niin, että nämä
+tähtisikermät ovat vasemmalla puolella. Seitsemäntoista päivää hän oli
+jo purjehtinut, kun hän kahdeksantenatoista huomasi fajakien maan
+sumuisten vuorten kohoavan taivaanrannalle.
+
+Mahtava Poseidon oli jo palannut Etiopian maasta uhrijuhlilta. Nyt hän
+seisoi Solymian vuorilla katsellen merelle ja huomasi silloin Odysseun
+purjehtivan siellä. Hän vihastui silloin entistään enemmän ja itsekseen
+päätään pudistaen puhui:
+
+"Jopa jotakin! Jumalat ovat minun Etiopiassa vieraillessani näkyneet
+päättäneen pelastaa Odysseun. Hän on jo lähellä fajakien rantaa ja
+kohtalo on määrännyt, että hänen tuskansa loppuvat hänen sinne
+saavuttuaan. Mutta ennen sitä hän saakoon vielä kylliksi kurjuutta
+kärsiä!"
+
+Sen sanottuaan hän peitti pilvivuorilla taivaan, ja tarttuen
+kolmihaarukkaansa sekoitti merta, lähetti tuulispäitä liikkeelle ja
+peitti sekä taivaan että maan niin sakeaan sumuun, että sysimusta yö
+verhosi kaiken. Itä- ja etelätuulet puhalsivat, länsi ulvoi ja
+pohjoinen nostatti mahtavasti ärjyvät aallot.
+
+Ei jaksanut enää Odysseus toivoa mitään, vaan voimatonna valitti:
+
+"Voi minua! Mihin, raukka, lopulta joutunenkin? Nyt uskon Kalypson
+totta puhuneen hänen sanoessaan, että ennen kotiin tuloani tulee
+kärsimysteni mitta kukkuroilleen. Katsos, Zeus on peittänyt taivaan
+pilviin ja nyt hän lähettää hirmumyrskyn merelle! Mitä hirveintä
+kuolemaa kohden kuljenkaan! Kolmin, oi, nelin kerroin onnellisempia
+ovat ne kreikkalaiset, jotka saivat kaatua Ilionin tantereilla atridien
+puolesta taistellessamme. Olisinpa minäkin siellä päiväni päättänyt,
+olisinpa määräni sinä päivänä saavuttanut, jolloin kaatuneen Akilleun
+vieressä seisoessani troialaisjoukot kohdistivat keihäs-sateensa
+minuun! Silloin olisi minut juhlallisesti haudattu ja nimeni olisi
+jälkipolville säilynyt. Nyt minua vain kurja kuolema odottaa."
+
+Samassa tuli hirveä tuulispää, joka kietoi aluksen kokonaan
+liepeisiinsä ja riuhtasi Odysseun irti peräsimestä. Yht'äkkiä yhtyivät
+monet tuulet, katkaisivat keskeltä poikki maston, viskasivat purjeet ja
+peräsimen kauas yli vaahtopäisten aaltojen ja pyyhkäisivät Odysseun
+mereen, jossa hän pitkän aikaa ajelehti voimatta päätänsä nostaa.
+Vihdoin hän sai suolaisen veden suustaan ja läksi uiden ponnistelemaan
+alushylkyänsä kohti. Sinne hän pääsikin, mutta aallot viskelivät sitä
+yhä hurjasti. Milloin sillä pohjoinen leikki heitellen sitä yli
+aaltojen lakkapäiden, kunnes etelätuuli vuorostaan otti sen eteenpäin
+heittääkseen. Toisinaan siitä taas länsi- ja itätuuli kiistelivät.
+
+Silloin näki Odysseus-paran Ino, entinen ihmislapsi, nyt meren
+rakastettu Leukotea-niminen jumalatar. Säälien harhailevan hätää hän
+nousi lokkina aalloista, istahti aluksen laidalle ja virkkoi:
+
+"Poloinen, miksi sinua Poseidon yhä vainoaa ja kaikin tavoin tuhota
+koettaa? Hengiltä ei hän sinua saa, vaikka miten kovasti yrittäisi. Tee
+nyt kuten käsken. Riisu vaatteesi, jätä aluksesi oman onnensa nojaan ja
+pyri uiden fajakien maahan, johon kohtalo on määrännyt sinut
+pelastumaan. Tästä saat huntuni, sido se rinnallesi, silloin ei sinun
+tarvitse enää kuolemaa eikä kärsimyksiä peljätä. Ja vasta sitten, kun
+kätesi tapaa lähimmän rannan, irroita huntu vyöltäsi ja heitä se kasvot
+poiskäännettyinä läikkyvään mereen."
+
+Sanoi, jätti Odysseulle huntunsa ja sukelsi vesilinnun tavoin mereen,
+sinne kadoten.
+
+Mutta paljon kärsinyt Odysseus ei luottanut hänen sanoihinsa, vaan
+arveli itsekseen:
+
+"Voi minua! Ehkäpä jumalat ovat jälleen asettaneet ansan kehoittaessaan
+minua jättämään alukseni. Tuolla kaukana siintää maa, jonne hän käski
+minun uida. Vielä en purttani jätä, en, niin kauan kuin on pirstalekin
+jäljellä. Sitten vasta lähden uimaan, kun aallot alukseni särkevät, kun
+en enää muuta keinoa keksi."
+
+Mutta hänen näin miettiessään nostatti Poseidon hirmu-aallon,
+jättiläiskokoisen. Se vyöryi raskaana Odysseun alukseen ja hajoitti sen
+lopullisesti kuin tuuli akanat. Nopeasti hypähti Odysseus irtautuneen
+hirren päälle, ratsasti sillä kuin hevosella, repi kiireesti Kalypson
+loisto-vaatteet yltään, sitoi hunnun vyölleen ja heittäytyi suin päin
+mereen. Mutta huomattuaan sen nyökäytti Poseidon päätään, puhellen
+itsekseen:
+
+"Kas niin, harhaile nyt merellä, kunnes maan saavutat. Varmaankin tämän
+surkeuden tulet ikäsi muistamaan."
+
+Ja jumala läksi Aigaihin, jossa hänellä oli komea templi.
+
+Nyt riensi Atene Odysseulle avuksi. Hän käski tuulia levolle, jättäen
+yksin pohjoisen liikkeelle, ja raivaten tietä Odysseulle koetti hän
+saattaa hänet fajakien maalle.
+
+Kaksi yötä ja kaksi päivää Odysseus ajelehti aalloilla usein jo
+kuolemaa odottaen. Kolmantena päivänä tyyntyi tuuli. Silloin hän näki
+maan kohoavan edessään ja hänet valtasi samanlainen rajaton riemu, mikä
+valtaa kauan sairaana maanneen isän pojat, jotka ilokseen näkevät hänen
+jälleen tervehtyvän. Voimakkain vedoin hän ui rantaa kohti ja oli jo
+niin lähellä, että huuto olisi rannalle kuulunut, kun äkkiä nousi
+uudelleen hirveä myrsky. Aallot peittivät vaahdollaan lähikalliot, eikä
+missään näkynyt satamaa, ei suojaista paikkaa, äkkijyrkkinä vain rannat
+kohosivat. Voimatonna ja alakuloisena hän valitti:
+
+"Onneton, onneton! Jo salli Zeus minun nähdä kaivatun maan, mutta
+jyrkkänä nousee ranta, ei jalansijaa missään ja allani pohjaton meri.
+Minä hetkenä tahansa paiskaa aalto minut kallioihin murskaksi, jos ylös
+täältä yritän; jos taas uin etsimään loivempaa rantaa, saattaa myrsky
+uudelleen ajaa minut ulapalle tai lähettää demooni syvyyksistä
+meripedon kimppuuni."
+
+Näin hänen miettiessään tuli suuri aalto, joka kuljetti häntä
+kallioista rantaa kohti. Nyt olisi hän varmasti murskautunut, ellei
+Atene olisi herättänyt hänen mielessään ajatusta kietoa kätensä
+aalloista esiinpistävän kalliokielekkeen ympärille ja pidellä siitä
+kiinni, kunnes aalto jälleen vyöryi takaisin. Mutta aalto palasikin
+uudelleen, vyöryi hänen ylitseen ja heitti hänet verissä käsin kauas
+ulapalle. Sinne hän olisi vastoin kohtalon säädöstä jäänyt, ellei Atene
+olisi taas häntä neuvonut uimaan aallon rinnalla rantaa kohti. Nyt hän
+näki ihanan, kalliottoman rannan, jonka kaunis joki mereen laskiessaan
+halkaisi. Silloin nousi Odysseun rinnasta hiljainen rukous:
+
+"Ken lienetkin, kauan kaivattu valtias, luoksesi tulen, suojaa sinulta
+etsin Poseidonin vihaa välttääkseni. Suuri joki, eteesi polvistun,
+armahda minua harhailevaa ihmislasta!"
+
+Joki, säälien Odysseuta, hiljensikin juoksuaan, se asetti aaltonsa ja
+nyt pääsi uupunut sankari vaivatta rantaan. Mutta rannalle saavuttuaan
+hän vaipui voimatonna tainnoksiin hietikolle, sillä meri oli vienyt
+kaiken hänen kestävyytensä. Koko ruumis oli ajetuksissa ja vesi virtasi
+suusta ja sieraimista.
+
+Herättyään hän heti sieppasi jumalattaren antaman hunnun ja heitti sen
+virtaavaan jokeen. Virta vei sen mereen ja siellä sen Ino heti otti.
+Mutta Odysseus vaipui rannan kaislikkoon polvilleen ja syleili
+riemuissaan maata. Yhä kuitenkin täytti huoli hänen mielensä ja hän
+mietti:
+
+"Mitähän vielä saanenkaan kärsiä! Jos tähän jään, lopettavat aamun
+kosteus ja pureva kylmä heikot voimani. Jos taas metsikköön menen ja
+jossain pensaitten suojassa lämpimän leposijan löydän, joudun helposti
+metsänpetojen saaliiksi."
+
+Punnittuaan sinne tänne päätti hän sittenkin metsästä etsiä suojaisaa
+paikkaa. Sellaisen hän löysikin kahden tuuhean, toisiinsa kiinni
+kasvaneen puun lomassa lähellä virtaa. Sinne ei kylmä aamutuuli pääsisi
+tunkeutumaan, eivät auringon säteet paistamaan, eikä edes sade jaksaisi
+raivata tietä tuuheitten oksien lomitse. Sieltä Odysseus haki suojaa,
+sinne hän vuoteensa valmisti, ja niin runsaasti siellä oli varisseita
+lehtiä, että ne olisivat pari, jopa kolme miestä talvipakkasessakin
+verhonneet. Iloisena katseli Odysseus vuodettaan, ja paneutuen levolle
+veti hän suuren joukon lehtiä peitteekseen, ja Atene vuodatti suloisen
+unen hänen silmiinsä.
+
+
+
+
+KUUDES RUNO.
+
+
+Uupuneena lepäsi kovia kokenut, jalo Odysseus piilopaikassaan. Sillä
+aikaa läksi Atene fajakien kaupunkiin.
+
+Fajakit olivat ennen asuneet laajalla Hyperian tasangolla kyklopien
+ilkeän kansan naapureina. Mutta tämä naapuruus alkoi käydä liian
+raskaaksi, sillä kyklopit tekivät tuon tuostakin heidän maahansa
+ryöstöretkiä. Nausitoos-sankari johti silloin kansansa sieltä pois
+etäiselle Skherian saarelle. Tänne hän rakensi kaupungin, pystytti sen
+ympärille muurin ja kohotti temppelin jumalille. Nyt oli kuolo hänet jo
+saavuttanut ja vienyt Hadeeseen, ja kuninkaana hallitsi nykyään viisas
+Alkinoos. Hänen palatsiaan läheni nyt kirkaskatseinen Atene, miettien,
+miten hän saisi toimitetuksi Odysseun kotia. Jumalatar astui kuninkaan
+tyttären Nausikaan upeaan huoneeseen.
+
+Varreltaan ja muodoltaan oli Nausikaa kuolemattomain jumalain
+kaltainen, ja ihania olivat ne hovineidotkin, jotka lepäsivät Nausikaan
+oven edessä.
+
+Perille tultuaan pysähtyi Atene Nausikaan läheisimmän ystävän sekä
+ikä- ja kasvintoverin, Dymaan tyttären, hahmoisena ja lausui:
+
+"Jopa olet huolimaton, Nausikaa! Kaikki komeat vaatteesi ovat
+pesemättä, kohta häitäsi vietetään, ja silloin sinun tulee jaella niitä
+hääjoukolle. Se tekee sinut kuuluisaksi. Siksipä lienee viisainta heti
+aamulla pyytää isältäsi muulit ja vaunut. Minä lähden kanssasi sinua
+auttamaan. Ajamme meren rantaan pesemään, sinne on liian pitkä matka
+jalan astua."
+
+Tämän neuvon annettuaan läksi Atene Olympolle, jumalien ihanaan
+asuntoon, jossa ei konsaan myrsky raivoa eivätkä sateet lankea ja jota
+ei myöskään lumi milloinkaan peitä, vaan jossa ilma on aina sumuton ja
+kaikkea valaisee hohtava kirkkaus. Siellä viettävät jumalat autuasta
+elämätään.
+
+Aamun koittaessa riensi ihana, viittapukuinen Nausikaa palatsin salien
+läpi vanhempainsa luo ihmetellen untaan. Hän tapasikin sekä isänsä että
+äitinsä. Äiti istui neitojensa keskellä lieden ääressä purppurarihmaa
+kehräämässä, isä oli ovella lähdössä ruhtinaitten käräjiin, jonne
+uljaat fajakit olivat häntä pyytäneet. Rakkaan isänsä luo astui neito
+virkkaen:
+
+"Isä, anna minulle vaunut, tilavat ja korkeapyöräiset, lähteäkseni
+virralle vaatteitten pesuun. Sinun täytyy ylhäisten kokouksissa kantaa
+puhtaita vaippoja, ja entäs viisi veljeäni, joista kolme on vielä
+kukoistavaa nuorukaista, hekin tarvitsevat leikeissä vastapestyjä
+vaatteita."
+
+Iloisista häistä ei neito mitään maininnut, mutta isä ymmärsi hänet ja
+sanoi:
+
+"Sekä muulit että vaunut saat, lapseni, mene, mene!"
+
+Palvelijat valjastivat muulit, neidot kantoivat vaunuihin komeita
+vaatteita ja äiti varusti nahkasäkkeihin eväitä sekä tuoksuavaa öljyä
+kylpyä varten. Nausikaa nousi vaunuihin, tarttui ohjaksiin ja pois
+kiitivät muulit vieden muassaan kuninkaan ihanan tyttären neitosineen.
+
+Virralle saavuttuaan he riisuivat muulit valjaista ja veivät ne
+rannalle syömään hunajatuoksuista heinää. Vaatteet he kantoivat virran
+rantakuoppiin, kilvan he niitä jaloin polkivat, tarkoin pesivät ja
+levittivät ne sitten rantakiville kuivamaan. Vielä uituaan ja
+voideltuaan ruumiinsa tuoksuavilla öljyillä istahtivat he kuohuvan
+kosken partaalle aterioimaan ja odottamaan vaatteitten kuivumista.
+Aikansa kuluksi he leikkivät rantaniityllä, tanssivat ja heittelivät
+palloa. Ihana, valkoranteinen Nausikaa itse oli leikin johtajana ja hän
+muistutti siinä karkeloidessaan Artemis-jumalatarta, joka vuorilla
+liikkuen riemuiten ajaa nopeita hirviä takaa. Silloin toiset Zeun
+tyttäret seuraavat häntä leikkien ja Leto, ihanan jumalattaren äiti,
+tuntee povensa ylpeydestä kohoavan nähdessään tyttärensä olevan melkein
+päätään pitemmän muita neitoja ja voittavan heidät kauneudessa.
+
+Pyykki oli jo kuivunut, muulit valjastettu ja neitoset kantaneet
+vaatteet vaunuihin, kun Atene antoi Nausikaan pallon vieriä kuohuvaan
+virtaan. Neitoset huudahtivat ja Odysseus heräsi siihen. Hämmästyneenä
+hän hypähti istumaan ja mietti mielessään:
+
+"Missähän lienen, minkähän kansan pariin olen nyt ajautunut? Lienevätkö
+villejä väkivallan tekijöitä, vai rehellisiä, vieraanvaraisia ihmisiäkö
+ovat? Olin äsken kuulevinani naisten ääniä tai kenties täällä vuorten
+huipuilla ja lähteen silmissä nymfit asustavat. Tai ehkäpä täällä
+sentään onkin oikeitten ihmisten koteja. Olkoon miten tahansa, lähden
+ottamaan asiasta selvää."
+
+Voimakkain käsin hän taittoi lehtevän oksan verhokseen ja läksi
+astumaan kuten nälkäinen leijona, jonka raesade ja myrsky on verille
+piessyt, mutta jonka silmät yhä säihkyvät voimaa. Hirveän näköinen oli
+Odysseus neitoja lähestyessään. Vesi oli hänen ihonsa veriseksi
+sierettänyt ja merisuola peitti koko ruumiin. Neidot pakenivat
+peljästyneinä joka taholle, vain Nausikaa, Alkinoon tytär, jäi Atenen
+rohkaisemana paikoilleen muukalaista odottamaan. Odysseus epäili mitä
+tehdä. Lähenisikö hän neittä syleillen hänen polviaan vai pysähtyisikö
+loitos ja kauniin sanoin pyytäisi vaatteita ja kysyisi tietä
+kaupunkiin. Kotvan mietittyään päätti hän jäädä kauemma ja koettaa
+valituin sanoin liikuttaa neidon mieltä.
+
+"Valtiatar, käännyn rukoillen puoleesi, lienet sitten jumalatar tai
+kuolevainen ihmislapsi", hän alkoi. "Jos taivaitten asukas lienet, olet
+silloin Artemiin, Zeun mahtavan tyttären kaltainen ihanuudessa, jos
+kuolevaisiin kuulut, ovat isäsi ja veljesi onnellisia, sillä
+sinunlaisesi neidon omistamisesta kannattaa ylpeillä. Ja monin verroin
+onnellisempi on se nuorukainen, joka sinua kerran omakseen saa sanoa.
+Ihmisten joukossa en sinun vertaistasi ole konsaan nähnyt. Jumalatar,
+jalkaisi juureen polvistuisin, mutta en uskalla sinua lähestyä. Kova
+kohtalo on minua vainonnut. Kaksikymmentä vuorokautta olen meriä
+ajelehtinut ja nyt joku jumala minut tänne johti. En edes tiedä, missä
+maassa, minkä kansan parissa olen. Katso, paljon olen kärsinyt, sinä
+olet ensimäinen elävä ihminen jonka täällä tapaan, ole minulle
+armollinen. Jos mukanasi on täällä joku vaatekappale, lainaa se
+verhokseni ja palkaksi suokoot jumalat sinulle mitä mielesi halaa,
+suokoon puolison ja kodin, jossa onni ja sopu vallitsee, sillä mikään
+ei ole ihanampaa kuin miehen ja vaimon keskinäinen, horjumaton
+rakkaus."
+
+Nausikaa vastasi hälle:
+
+"Zeus onnenlahjat ihmisille jakaa, kelle onnea, kelle onnettomuutta,
+sekaisin hyville ja pahoille. Sinullekin hän osasi antoi ja sinun on se
+kärsivällisesti kannettava. Mutta koska näyt olevan kunnon ihminen,
+opastan sinut kaupunkiimme, eikä ole sinulta vaatteita enemmän kuin
+muutakaan huolenpitoa puuttuva. Olet joutunut fajakien maahan ja isäni
+on mahtava Alkinoos, fajakien kuningas ja heidän suuruutensa luoja." Ja
+kääntyen neitojensa puoleen hän huusi:
+
+"Pysähtykää toki, miksi pakenette miehen nähtyänne! Luuletteko häntä
+viholliseksi? Ei toki. Kansamme on jumalain suojelema eikä kenkään
+rohkene meitä vastaan nousta. Asummehan sitäpaitsi maan äärellä kaukana
+muista, emmekä heidän kanssaan tekemisiin joudu. Tämä raukka on
+harhaillut merellä, hän tarvitsee apuamme, sillä sekä kerjäläiset että
+vieraat ovat Zeun lähettämiä ja otettavat hänen lahjoinaan vastaan.
+Johtakaa hänet joen rannalle tuulilta suojattuun paikkaan ja kun hän
+siellä on uinut, suokaa hälle ruokaa ja juomaa."
+
+Neidot rohkaisivat mielensä ja tekivät kuten Alkinoon jalo tytär käski.
+Odysseun pestyä ruumistaan peittäneen paksun suolakerroksen ja hänen
+pukeuduttuaan saamiinsa vaippoihin valoi Atene häneen sellaisen
+jumalaisen ylevyyden ja kauneuden, että Nausikaa hämmästyneenä virkkoi:
+
+"Neidot, katsokaa vierastamme! Hän on varmasti jumalain lähettämä.
+Äsken niin ruma ja peloittava, nyt Olympon jumalain vertainen. Jospa
+kerran saisin puolisokseni kutsua miestä, joka on yhtä jumalainen kuin
+tämä! -- Mutta, neidot, tuokaa hänelle nyt ravintoa."
+
+Neidot tottelivat ja hyvällä ruokahalulla Odysseus soikin, eihän hän
+ollut moneen vuorokauteen saanut einettäkään.
+
+Saatuaan vaununsa lähtökuntoon nousi Nausikaa niihin, tarttui ohjaksiin
+ja virkkoi Odysseulle:
+
+"Nyt, muukalainen, lähdemme kaupunkiin, mutta ennen sitä neuvon, miten
+sinun on tehtävä. Niin kauan kuin ajamme maaseutua pelloillaan
+työskentelevien ohitse, on sinun pysyttävä vaunujen jäljessä neitojen
+seurassa, mutta kun kaupunkia lähenemme, on sinun jäätävä läheiseen,
+Atenelle pyhitettyyn lehtoon, sillä en salli ilkeitten ihmisten
+levittävän huhuja siitä, ken olet ja mistä sinut muka hain, sillä
+varmasti moni kuiskaileisi sinun olevan tuleva puolisoni. Vasta sitten
+kuin arvelet meidän ennättäneen kaupunkiin, riennä sinä isäni taloon,
+jonka tunnet siitä, että se on kaikkein komein. Astu reippaasti suoraan
+saliin, jossa isäni istuu nojatuolissaan ja äiti lieden ääressä kehrää
+hienoa purppurarihmaa. Riennä kaikkien ohitse äitini luo, hänen eteensä
+polvistu. Jos äitini on sinulle suosiollinen, silloin koittaa varmasti
+pian kotiinpääsöpäiväsi."
+
+Sen sanottuaan hän löi muuleja, jotka lähtivät kiitämään eteenpäin.
+Ajoittain hän taas hiljensi vauhtia, niin että Odysseus ja neidot
+saattoivat helposti häntä seurata.
+
+Aurinko painui jo länttä kohti, kun he saapuivat pyhään lehtoon. Tänne
+jäi Odysseus rukoillen Atenea:
+
+"Mahtavan Zeun tytär, kuule nyt rukoukseni! Silloin et sitä kuullut,
+kun Poseidon minut haaksirikkoon saattoi. Nyt auta ja suo fajakien
+ottaa minut ystävällisesti vastaan."
+
+Näin hän rukoili. Atene kuuli hänen rukouksensa, vaikkei hän Odysseulle
+näyttäytynytkään. Hänen täytyi olla huomaavainen myös sedälleen
+Poseidonille, joka Odysseuta yhä vihasi.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS RUNO.
+
+
+Odysseun siten rukoillessa saapui Nausikaa kuninkaan palatsille. Hänen
+uljaat veljensä riensivät häntä vastaan ja veivät muulit talliin sekä
+kantoivat puhtaat vaatteet sisään. Vanha hoitajatar Eurymedusa valmisti
+kuninkaan tyttärelle tulen takkaan ja asetti aterian pöydälle.
+
+Rukoiltuaan läksi Odysseus astumaan kohti kaupunkia. Atene verhosi
+hänet pilveen, jotteivät fajakit häntä huomaisi, ja kun hän saapui
+kaupungin portille, läheni Atene häntä nuoren tytön muodossa.
+
+"Lapseni, voitko minulle tien kuninkaan kartanoon neuvoa, olen täällä
+vieras, enkä paikkoja tunne?" kysyi Odysseus.
+
+Mielellään lupasi tyttönen opastaa muukalaista, jolle hän lausui:
+
+"Kulkiessasi on sinun oltava aivan vaiti, sillä fajakit eivät ole
+ystävällisiä vieraille. Tämä kansa on merenkulkija-kansaa, merenjumala
+on antanut heille siihen erikoiset lahjat ja heidän laivansa kiitävät
+nopeasti kuin tuuli tai kuni ajatus."
+
+Matkalla oli Odysseulla aikaa ihailla fajakien satamia ja laivoja sekä
+kokouspaikkoja ja oivallisia muureja. Saavuttuaan perille virkkoi opas:
+
+"Tässä on se, mitä etsit. Kuningas viettää siellä par'aikaa suuria
+juhlia, ja sinne ovat kokoontuneet maan mahtavimmat. Mutta astu sinä
+reippaasti ja ujostelematta sisään. Rohkea mies onnistuu aina paremmin,
+vaikka hän olisikin muukalainen. Kaikkein ensin on sinun astuttava
+tervehtimään kuningatar Aretea. Hän on Alkinoon, puolisonsa, läheinen
+sukulainen. Poseidon, mahtava maanjäristäjä, rakastui gigantien
+kuninkaan Eurymedonin tyttäreen Periboiaan, maailman kauneimpaan
+naiseen. Heidän poikansa Nausitoos hallitsi fajakeja. Hänellä oli kaksi
+poikaa, Alkinoos ja Rexenor, mutta Apollon hopeakaarinen jousi surmasi
+vastanaineen Rexenorin. Tältä jäi yksi ainoa lapsi, tytär, Arete, jonka
+Alkinoos valitsi puolisokseen; eikä maailmassa löydy ainoatakaan
+naista, jota hänen miehensä pitäisi suuremmassa arvossa, kuin Alkinoos
+Aretea. Samoin kunnioittavat häntä hänen lapsensa ja koko kansa. Jos
+hän missä liikkuu, kohdellaan häntä kuin jumalatarta konsaan. Hän onkin
+harvinaisen lahjakas nainen ja usein jättävät miehet riitansa hänen
+ratkaistavakseen. Jos hänen suosionsa saavutat, on menestyksesi varma."
+
+Sen sanottuaan poistui Atene, läksi Maratoniin ja sieltä Atenaan.
+Odysseus läksi astumaan kohti Alkinoon palatsia, mutta täällä hän
+pysähtyi hämmästyneenä nähdessään sen loiston ja komeuden. Seinät
+olivat lattiasta kattoon kuparista, patsaat siniteräksestä. Ovien
+kamanat olivat kultaa ja pihtipielet hopeaa, kynnykset kuparia.
+Hopeasta olivat ovien kukkakoristeet ja kullasta raskaat rengasrivat.
+Kahden puolen ovia oli itse Hefaiston takomat kulta- ja hopeakoirat,
+jotka eivät milloinkaan väsyneet vartiatoimessaan. Mukavia istuimia oli
+seinävierillä ja niitä verhosivat arvokkaat, naisten kutomat matot.
+Näillä istuivat kansan ruhtinaat juhlien aikana. Salissa oli kultaisia
+poikain kuvia, kaikilla käsissä palavat soihdut, jotka pimeän tullen
+juhlivia valaisivat. Viisikymmentä naista oli aina työssä viljaa
+jauhamassa, toiset viisikymmentä istuivat kuin poppelin lehdet
+oksallaan vier'vierekkäin kankaita kutomassa tai rihmaa kehräämässä.
+Palatsin ympärillä oli mitä ihanin puutarha, jossa oli hedelmiä ympäri
+vuoden, kesin talvin. Sen vieressä levisi suuri viinitarha ja
+ylt'ympärillä aukenivat iäti kukkivat niityt.
+
+Ihailtuaan kaikkea tätä ihmeellistä loistoa ja rikkautta astui Odysseus
+sisään. Salissa valmistivat vieraat viimeistä uhria, joka tavallisesti
+kuului Hermeelle. Kukaan heistä ei huomannut sisään astuvaa vierasta,
+yhä verhosi Atenen näkymättömäksi tekevä utuvaippa hänet. Vasta
+polvistuttuaan Areten eteen haihtui verho ja salissa kaikki katsoivat
+hämmästyneinä polvistuvaa vierasta. Mutta Odysseus lausui:
+
+"Arete, Rexenorin ihailtu tytär, sekä sinun että puolisosi ja myös
+kaikkien vieraittenne edessä polvistuu onneton mies apua ja turvaa
+anoen. Suokoot jumalat teille kaikille runsaasti onnea ja teidän
+lapsenne eläkööt rikkaina ja kunnioitettuina. Kuulkaa, minua poloista
+auttakaa ja kotimaalleni ohjatkaa!"
+
+Sen sanottuaan nousi Odysseus ja istuutui lieden tuhkaan vastausta
+odottaen. Kotvan aikaa istuivat kaikki hiljaa, kunnes vanhin joukosta,
+viisas ja jalosydäminen Ekheneos puhkesi puhumaan:
+
+"Alkinoos, ei ole sopivaa antaa vieraan tuolla istua. Me tässä kaikki
+odotamme, että kohtelisit häntä ystävällisesti, tarjoaisit
+hopeakoristeisen tuolin ja käskisit vierasta ruualla itseään
+virkistämään."
+
+Heti täyttikin Alkinoos vanhuksen toivomuksen ja johdatti Odysseun
+istumaan viereensä lempipoikansa, miehekkään Laodamaan paikalle ja
+kehoitti tuomaan uhriviinejä, sillä nyt oli uhrit suoritettava Zeulle,
+vieraitten suojelijalle. Sen päätyttyä virkkoi hän vieraille:
+
+"Kuulkaa, te fajakien ruhtinaat, mitä ajattelen! Lopetamme nyt juhlamme
+täksi illaksi, mutta huomenna saapukaa jälleen. Silloin pidämme suuret
+juhlat ja neuvottelemme, miten saamme vieraamme onnellisesti kotiinsa.
+Sinne kun on saapunut, olkoot Osattaret, elonlangan kehrääjät, hänen
+kohtalonsa määrääjinä, me emme silloin enää hänen elämäänsä puutu.
+Kenties hän on joku jumalista, joka on luoksemme vierailulle saapunut.
+Ovathan jumalat ennenkin luonamme vierailleet, koska olemme kuten
+kyklopit ja gigantit sukua jumalille."
+
+Odysseus vastasi siihen:
+
+"Karkoittakaa moiset aatokset mielestänne! Kuolevaisten ihmislasten
+joukkoon kuulun ja aniharva heistä on niin paljon tuskia kärsinyt kuin
+minä. Mutta huolimatta monista kärsimyksistä pyydän sinulta ravintoa ja
+sitten anon teitä johtamaan minut kotimaalleni."
+
+Vieraat läksivät kukin kotiinsa, Odysseus jäi saliin istumaan Alkinoon
+ja Areten pariin. Valkohipiäinen Arete oli huomannut Odysseun puvun
+tutuksi ja ihmetellen hän kysyi, mistä Odysseus oli hänen valmistamansa
+vaatteet saanut. Silloin Odysseus kertoi, miten hän haaksirikkoisena
+oli Ogygiaan Kalypson vieraaksi joutunut ja miten hän vihdoin,
+seitsemän pitkää vuotta siellä ikävöityään, oli monien tuskien jälkeen
+joutunut vieraan virran rannalle ja siellä kohdannut jalon Nausikaan.
+
+"Muukalainen, väärin teki tyttäreni sinut tielle jättäessään, miksei
+hän tuonut sinua kotiin asti?" puhui Alkinoos.
+
+"Ällös tytärtäsi soimaa, kuningas, hänessä ei syytä ole. En sallinut
+hänen neitojensakaan perille asti minua opastaa, arvelin sinun
+saattavan siitä pahastua", virkkoi Odysseus.
+
+"Niin pikavihainen en ole, ystäväni. Mutta jospa Zeus ja muut suuret
+jumalat sallisivat sinun jäädä tänne, tyttäreni sinulle puolisoksi
+antaisin ja rikkauksia niin paljon kuin tarvitsisit. Vasten tahtoasi en
+sinua kuitenkaan pidättää tahdo, vaan huomenna lähetän sinut kotiisi.
+Huoletta saat nukkua laivassamme koko matkan, perille sinut mieheni
+saattavat, vaikkakin kotisi olisi kaukana kuin Euboea, jonka sanotaan
+olevan kaukaisimman maan. Sielläkin ovat mieheni olleet Radamantoa
+sinne saattaessaan. Mennen tullen heiltä kului vain yksi päivä, se jo
+osoittanee sinulle sekä laivojeni että miesteni kykeneväisyyden."
+
+Riemu valtasi Odysseun kuninkaan lupauksen kuultuaan ja rukoukseen
+taipui hänen sydämensä:
+
+"Suuri Zeus, salli Alkinoon lupauksen täyttyä ja suo hänelle palkaksi
+runsaasti kunniaa!"
+
+Arete kääntyi neitojensa puoleen kehoittaen heitä valmistamaan
+vieraalle purppurapeitteisen vuoteen. Neidot läksivät heti soihdut
+käsissä täyttämään kuningattarensa käskyä ja palasivat hetken kuluttua
+takaisin, kehoittaen:
+
+"Nouse, vieras, vuoteesi odottaa sinua!"
+
+Mielellään läksikin uupunut Odysseus levolle ja Alkinoos poistui Areten
+kera palatsin sisäsuojiin.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS RUNO.
+
+
+Aamun ruskottaessa nousivat sekä Alkinoos että Odysseus vuoteiltaan ja
+riensivät alas kaupungin rantatorille, jossa fajakien kokouspaikka oli.
+Atene kulki toisen ruhtinaan luota toisen luo kuninkaan airuen
+muodossa, kehoittaen kaikkia rientämään kokoukseen, jossa keskustellaan
+eilen saapuneen oudon vieraan kotiinsaattamisesta.
+
+Pian täyttyivätkin torin kivi-istuimet ja ihaillen silmäilivät fajakit
+Odysseuta, jonka kasvoille ja koko olentoon Atene valoi ihastuttavan
+kauneuden, teki hänet muita kookkaamman ja voimakkaamman näköiseksi,
+saadakseen kaikki häneen ihastumaan ja tehdäkseen hänet voittajaksi
+niissä leikeissä, joihin fajakit tulevat häntä vaatimaan.
+
+Kun kaikki olivat kokoontuneet, alotti Alkinoos kokouksen sanoen:
+
+"Miehet, fajakien ruhtinaat! Eilen saapui luoksemme muukalainen, josta
+en vielä tiedä, ken hän on ja mistä hän tulee. Mutta hän pyytää opasta
+kotiin päästäkseen. Ei vielä koskaan ole yksikään meiltä apua pyytänyt
+vieras kieltävää vastausta saanut, siksipä olkaamme nytkin avuliaita.
+Viisikymmentä kaksi parasta nuorukaista varustakoon nopean aluksen ja
+saatuaan aironsa paikalleen tulkoot palatsiini aterioimaan. Ja nyt
+pyydän teitä kaikkia seuraamaan minua, juhlat odottavat. Älköön kukaan
+kieltäytykö, ja kutsuttakoon myös Demodokos, jolle jumalat ovat
+ihmeellisen laulun lahjan suoneet."
+
+Sen sanottuaan läksi kuningas toisten seuraamana. Viisikymmentä kaksi
+nuorukaista riensi laittamaan alusta kuntoon. He nostivat purjeet ja
+sitoivat airot paikoilleen nahkahihnoihinsa. Laskettuaan ankkurin he
+astuivat kuninkaan luo, joka antoi heille kaksitoista lammasta,
+kahdeksan sikaa ja kaksi härkää juhla-ateriaa varten.
+
+Juhlan alkaessa talutti palvelija sisään taitavan laulajan, jolle
+laulun jumalatar oli paljon antanut, mutta jolta hän sensijaan oli
+kalliin lahjan, silmien valon, ottanut. Laulaja talutettiin korkean
+pilarin juurelle istumaan. Hänen viereensä pantiin pöytä, jolla oli
+sekä ruokia että viiniä, ja harppu ripustettiin lähelle naulaan, käden
+ulottuville.
+
+Jumalatar johti nyt Demodokoon mieleen sankarilaulut urostöistä, joita
+taivaasta maahan ylistetään. Hän lauloi Odysseun ja Akilleun riidasta
+ja Agamemnonista, joka iloitsi heidän epäsovustaan, sillä Pythia oli
+kerran ennustanut sen riidan tietävän sodan loppua.
+
+Laulu vaikutti syvästi Odysseuhun. Hän veti laajan vaippansa liepeen
+kasvojensa peitteeksi, sillä hän ei tahtonut näyttää vieraille
+kyyneleitään. Laulajan lopetettua tarttui Odysseus pikariinsa ja uhrasi
+jumalille. Mutta kun ruhtinaat kehoittivat laulajaa jatkamaan, peitti
+hän jälleen kasvonsa ja syvä huokaus kohosi hänen rinnastaan. Muut
+eivät sitä huomanneet, mutta vieressä istuva Alkinoos piti vierastaan
+silmällä. Laulun tauottua kuningas virkkoi:
+
+"Nyt olemme saaneet kuulla paljon kaunista, käykäämme nyt leikkeihin,
+jotta vieraamme saa kotonaankin kertoa kunnostamme nyrkkeilyssä,
+painissa, hypyssä ja juoksussa."
+
+Kaikki suostuivat mielellään ehdotukseen ja läksivät kilpakentälle,
+jonne kohta kokoontui tuhatlukuinen katselijajoukko. Fajakien etevimmät
+uroot ottivat kilpailuihin osaa. Heidän joukossaan oli myös Alkinoon
+kolme poikaa: Laodamas, Halios ja Klytoneeos.
+
+Kilpailujen päätyttyä virkkoi Laodamas:
+
+"Ystävät, kysykäämme vieraaltamme, eikö hänkin haluaisi kilpailuihin
+ottaa osaa. Koko hänen vartalonsa, kätensä, rintansa ja etenkin
+voimakas niskansa todistavat hänen olevan voimakkaan, ellei raivoava
+meri ole kaikkia hänen voimiaan heikontanut."
+
+Toiset kehoittivat innostuneina puhujaa kääntymään vieraan puoleen ja
+hän tekikin niin:
+
+"Kunnioitettu vieraamme, etkö tahtoisi ottaa sankarileikkeihimme osaa?
+Varmasti olet niihin perehtynyt, eikä mies voi muualla itselleen
+suurempaa mainetta niittää kuin kilpakentällä käsin ja jaloin. Siis
+tule! Heitä huolesi pois, kohta koittaa kotimatkasi, laiva jo valmiina
+odottaa ja miehet ovat lähtöön varustautuneet."
+
+Mutta Odysseus vastasi:
+
+"Miksi sellaista minulta pyydät? Kärsimykseni ovat olleet liian suuret,
+mieltäni murheet painavat ja kotiani kipeästi kaipaan."
+
+Silloin ivasi häntä Euryalos, eräs fajakien etevimmistä:
+
+"Niin, ethän ole edes kilpailijan näköinenkään, jotain rikkauksia
+etsivää kauppiasta tai laivamiestä paremmin muistutat."
+
+Harmistunein katsein silmäili Odysseus puhujaa ja vastasi hänelle:
+
+"Puhut sopimattomasti, nuorukainen. Samalle ihmiselle eivät jumalat ole
+kaikkia lahjojaan jakaneet. Ken on saanut voimaa, ken suuren
+ymmärryksen, ken taas puhujalahjan. Monelle, jonka ulkomuoto on
+vähäpätöinen, ovat jumalat antaneet kaunopuheisuuden suuren lahjan.
+Missä tahansa hän kulkee, saa hän ihailua osakseen. Toinen taas on
+saanut ulkonaisen kauneuden, mutta hänen puheestaan puuttuu viehätys.
+Niin on sinunkin laitasi. Varreltasi olet komea kuin jumala, mutta
+ymmärryksesi ei näy sille vertoja vetävän. -- Sanasi koskivat. Niin
+tottumaton urheiluun en ole kuin luulet; olinpa miesten parhaita ennen,
+mutta sodat ja meren valta ovat voimiani vähentäneet. Mutta sittenkään
+en tahdo kilpailusta kieltäytyä. Koettakaamme!"
+
+Samassa hän tarttui, vaippaansa riisumatta, suurimpaan diskoon ja
+heitti sen kauas katselijoitten päitten yli. Diskon vinkuen kiitäessä
+ilmassa kumartuivat katselijoitten päät alas, mutta se lensi kauas yli
+maalin.
+
+Atene itse fajakialais-miehen muodossa asetti merkin siihen, mihin
+diskos putosi ja lausui:
+
+"Kas niin, vieras, sepä vasta heitto! Rohkeutta vain, ei täällä kenkään
+sinua voittamaan kykene!"
+
+Odysseus, iloissaan tuntemattoman ystävällisistä sanoista, lausui:
+
+"Nyt, nuorukaiset, tulkaa koettamaan, ken teistä heittää diskos-kiekon
+yhtä pitkälle tai kenties pitemmälle. Tai jos muita leikkejä mielitte,
+olen niihinkin valmis. Kaikkien muitten kanssa kilpailuun ryhdyn,
+paitsi Laodamaan, joka on isäntäni, sillä huonosti tekee se, joka
+isäntänsä kanssa kilpailuun käy. -- Aivan kykenemätön en urheilussa
+lie, osaanpa joustakin jännittää. Taistellessamme Troian edustalla oli
+Filokteetes ainoa, joka minut siinä voitti, ja keihästä heitän kuin
+muut nuolta. Ainoastaan kilpajuoksussa epäilen voimiani. Ruuan puute ja
+meren myrskyt ovat minua liiaksi heikontaneet."
+
+Odysseun vaiettua vallitsi hetken ajan täydellinen hiljaisuus. Sen
+katkaisi Alkinoos:
+
+"Oikein, vieras! Tästä lähin ei sinua kenkään uskalla ivata eikä
+pilkata. Mutta me emme ole nyrkkeilijä- emmekä painijakansaa.
+Kilpajuoksussa ja soudussa on meidän taitomme. Mutta nyt tahdomme
+näyttää mihin pystymme, jotta kerran kotonasi, puolisosi ja lastesi
+parissa istuessasi, voit niistä heille kertoella. Olemme elämänhaluista
+kansaa, rakastamme juhlia, soittoa ja tanssia. Paraat tanssijamme
+käykööt taitoaan näyttämään!"
+
+Yhdeksän kilpailujen järjestäjää riensi heti esiin, tasoitti kentän ja
+valmisti siihen tilaa. Samassa tuotiin Demodokoon harppu ja sokea
+soittaja talutettiin joukon keskelle. Heti kokoontui ympärille joukko
+nuorukaisia, jotka alottivat tanssin, ja ihastuneena katseli Odysseus
+heidän ihmeellistä notkeuttaan.
+
+Nyt alkoi Demodokos uudelleen näppäillä harppuaan ja lauloi Afroditeen
+ja Ares jumalan rakkaudesta:
+
+Ares, sodan jumala, oli rakastunut ihanaan kauneuden ja rakkauden
+jumalattareen Afroditeen, joka oli ruman ja ontuvan takomataiteen
+valtiaan Hefaiston puoliso. Isännän poistuttua kotoaan riensi Ares
+rakastettuaan tapaamaan. Auringon jumala Helios oli kuitenkin huomannut
+Afroditen uskottomuuden ja ilmoitti siitä Hefaistolle. Tämä raivostui
+sen kuullessaan ja päätti kostaa rakastuneille. Pajassaan hän takoi
+verkkoja, hienoja kuin hämähäkin seitti, mutta niin sitkeitä, ettei
+niitä poikki saanut. Taidokkaasti hän kiinnitti niitä huoneeseensa,
+niin ettei niitä kenkään huomannut. Luvattuaan lähteä lempisaareensa
+Lemnoon jätti hän kotinsa. Huomattuaan hänen lähtönsä riensi Ares
+jälleen jumalattaren luo, mutta silloin kietoutuivat verkot niin
+lujasti heidän ympärilleen, etteivät he voineet kättään liikuttaa.
+Kuultuaan Heliolta Areen vierailusta, riensi Hefaistos kotiin ja huusi
+raivoissaan, niin että kaikki jumalat sen kuulivat:
+
+"Zeus ja te muut kuolemattomat, tulkaa katsomaan Zeun tyttären
+uskottomuutta. Hän hylkää minut, koska olen raajarikkona syntynyt, ja
+lahjoittaa rakkautensa kauniille Areelle. Nyt en heitä vapauta,
+ennenkuin saan takaisin kaikki ne kauniit lahjat, mitkä annoin Zeulle
+hänen kaunista, mutta kevytmielistä tytärtään kosiessani."
+
+Jumalat saapuivatkin Hefaiston äänen kuullessaan ja puhkesivat
+raikkaaseen nauruun nähdessään Hefaiston näppäryyden.
+
+"Vääryys ei kauan menesty", arvelivat he, "ja näkyypä hidas Hefaistos
+voittavan Areen, jumalista ketterimmän."
+
+Suuttunut Hefaistos avasi vihdoin kahleet, kun Poseidon vakuuttamalla
+vakuutti Areen suorittavan runsaat lunnaat. Nopeasti riensivät
+kahleista päässeet pois. Afrodite kiirehti hänelle pyhitettyyn Pafon
+lehtoon Kyproon, jossa kariitit, viehätyksen valtiattaret, voitelivat
+hänet hienoilla öljyillä ja pukivat ihastuttavaan pukuun. Ares riensi
+Trakiaan.
+
+Laulajan vaiettua kehoitti Alkinoos poikiaan Haliosta ja Laodamasta
+tanssimaan kahden, mainiten heitä saaren paraiksi tanssijoiksi.
+Nuorukaiset ryhtyivät ensin ihmeelliseen palloleikkiin. Toinen heitti
+pallon taidokkain liikkein ilmaan, toinen sieppasi sen notkeasti
+hypäten. Toiset nuorukaiset seisoivat ympärillä lyöden käsillään
+tahtia. Tanssien tauottua kääntyi Odysseus isäntänsä puoleen:
+
+"Liikoja et kehunut, kuningas, mainitessasi poikiasi parhaiksi
+tanssijoiksi. Hämmästyneenä olen katsellut heidän taitoaan."
+
+Iloisena vieraansa huomaavaisista sanoista virkkoi Alkinoos:
+
+"Miehet, fajakien ruhtinaat, kuulkaa ehdotustani. Meitä on yhteensä
+kolmetoista. Tuokoon kukin vieraallemme puhtaan manttelin, liivit ja
+kultatalentin. Euryalos, joka häntä sanoin loukkasi, korjatkoon sen
+sekä puhein että lahjoin."
+
+Kaikki suostuivat ehdotukseen ja lähettivät airuensa kotiin hakemaan
+lahjoja, mutta Euryalos, tunnustaen Alkinoon oikein sanoneen, kääntyi
+Odysseun puoleen ja ojentaen hänelle kallisarvoisen kuparimiekan, josta
+osa oli hopeaa ja norsunluuta, sanoi:
+
+"Terve sinulle, arvoisa vieras! Jos sinua sanoillani loukkasin, suo se
+anteeksi ja tuuli ne kauas vieköön! Jumalat suokoot sinulle onnea
+kotimatkallasi!"
+
+Odysseus vastasi:
+
+"Terve sinulle, rakas ystävä! Suokoot jumalat sinullekin onnea!
+Toivottavasti et tule lahjoittamaasi miekkaa kaipaamaan."
+
+Sanoi ja sitoi arvokkaan miekan vyölleen. Samalla alkoivat saapua
+lahjojen tuojat. Alkinoon pojat ottivat arvokkaat tavarat vastaan ja
+laskivat ne kunnioittaen äitinsä, Areten, viereen, jolle Alkinoos
+lausui:
+
+"Puolisoni, toimita tänne tilava arkku, johon vieraamme lahjat voimme
+laskea. Toimita myös kylpy valmiiksi, jotta vieraamme valmistuisi
+iloitsemaan lahjoista ja kuulemaan laulajan lauluja. Annan hälle vielä
+muistoksi kultamaljan, josta juodessaan hän aina antajaa muistaa."
+
+Arete teki kuten kuningas pyysi ja, järjestettyään lahjat arkkuun,
+kehoitti hän Odysseuta sulkemaan sen niin, ettei matkan varrella kukaan
+pääse sitä aukomaan. Odysseus oli oppinut Kirkeltä erikoisen hihnojen
+solmiamiskeinon, jolla hän nyt sulki lujasti arkkunsa.
+
+Virkistävästä kylvystä noustuaan hän kohtasi ovella kuninkaan tyttären
+Nausikaan, joka ihaillen virkkoi:
+
+"Terve sinulle, vieras! Kun kerran kotimaahasi saavut, älä siellä
+pelastajaasi unohda!"
+
+"Oi, Nausikaa, Alkinoon jalo tytär, Zeus suokoon minun kotiini kerran
+päästä! Ei ole päivää kuluva, jolloin en muistaisi sinua. Rukouksin
+puoleesi käännyn kuin jumalattaren puoleen."
+
+Sisään vieraitten pariin astui nyt kookas Odysseus. Aterialle
+käydessään leikkasi hän palan paististaan, käskien palvelijan viedä sen
+Demodokolle, sillä, kuten hän sanoi:
+
+"Laulaja ansaitsee kunnioituksemme. Runon jumalatar on suonut hälle
+suuren lahjan."
+
+Palvelija kantoi Odysseun antimen sokealle, joka iloitsi vieraan
+ystävällisyydestä.
+
+Syötyään kääntyi Odysseus uudelleen laulajan puoleen:
+
+"Jumalaisen lahjan olet saanut, vaan sitä enemmän taidostasi maailmalle
+kertoisin, jos vielä laulaisit Odysseun keksimästä puuhevosesta, jolla
+kreikkalaiset Troian valloittivat. Olet niin paljon muuten heidän
+töistään laulanut, kuin jos olisit itse siellä ollut tai kuullut siitä
+joltain läsnäolleelta."
+
+Niin hän virkkoi ja laulaja, jumalan innostamana, alkoi laulaa, miten
+kreikkalaiset, sytytettyään leirinsä tuleen, astuivat laivaan ja
+läksivät kotia kohti. Parhaat uroot olivat kuitenkin kätkeytyneet
+suuren puuhevosen sisään. Pahaa aavistamatta kuljettivat troialaiset
+hevosen kaupunkiinsa. Toiset kyllä ehdottivat sen särkemistä, toiset
+taas halusivat syöstä sen kaupungin muureilta alas, mutta suurin osa
+tahtoi säilyttää sen muistomerkkinä. Siten toteutui kohtalon säädös. --
+Vielä lauloi Demodokos Troian hävityksestä, miten uroot yöllä tulivat
+hevosesta ulos, levittivät ympärilleen tulta ja kuolemaa, ja miten
+Odysseus, voimakkaana kuin itse Ares, ja jumalainen Menelaos riensivät
+Deifobon taloon, jossa lopullisesti, Atenen avulla, voiton saavuttivat.
+
+Laulua kuullessaan ratkesi Odysseus hillittömään itkuun. Hän itki kuin
+itkee vaimo sodassa kaatuneen puolisonsa ruumiin ääressä. Silloin käski
+Alkinoos laulajan lakata, sillä:
+
+"Vieraan iloksi juhlia juodaan, mutta koskeivät laulut kaikkia
+ilahuttaneet, lienee parasta lopettaa."
+
+Ja Odysseun puoleen kääntyen hän virkkoi:
+
+"Vieras, yhtä sinulta pyydän. Ällös enää meiltä nimeäsi salaa, sitä,
+minkä isäsi ja äitisi sinulle kerran antoivat. Nimetöntä ei toki
+maailmassa ole, ei kaikkien halvimpienkaan joukossa. Ja kerro, mikä
+maasi ja kansasi on, tietääksemme minne sinut lähetämme, sillä laivamme
+kulkevat peränpitäjättä ja luotsitta. Ne tietävät miesten mietteet,
+tuntevat kaikki maat ja kansat, eivätkä sumutkaan voi niitä eksyttää.
+Tosin kertoo ennustus Poseidonin uhanneen, vihastuneena siitä, että me
+kaikki haaksirikkoiset koteihinsa johdamme, tuhota tällaiselta matkalta
+palaavan laivamme ja kohottaa vuoret kaupunkimme ympärille.
+Toteutuneeko ennustus, ei kenkään tiedä. Kerro myös, missä olet
+harhaillut, minkä kansojen pariin joutunut ja miksi itket, kun
+akaialaisista lauletaan ja Troian nimeä mainitaan? Kenties siellä
+kaatui joku rakas omainen, ehkäpä veljen veroinen ystävä?"
+
+
+
+
+YHDEKSÄS RUNO.
+
+
+Odysseus alkoi:
+
+"Kuuluisa Alkinoos! Mikä onkaan onnellisempaa kuin saada istua ystäväin
+parissa katettujen pöytien ääressä ja kuulla jumalaisen laulajan
+laulavan urotöistä. -- Nyt haluat kuulla surullisista vaiheistani.
+Mutta mistäpä alottaisin ja mihin lopettaisin, sillä kirjavat ovat
+jumalain säätämät tieni olleet. Ensinpä kuitenkin tulee minun nimeni
+mainita. Olen Odysseus, Laerteen poika, Itakan kekseliäisyydestään
+mainittu kuningas. Maani on karu ja kallioinen, mutta se on synnyttänyt
+mainioita miehiä, eikä koko avarassa maailmassa ole ainoatakaan
+kolkkaa, joka minun silmissäni olisi sitä ihanampi. Kaunis Kalypso ja
+jumalainen Kirke koettivat minua luonaan pitää ja puolisokseen saada,
+mutta ei missään ole synnyinmaan vertaista eikä omia vanhempia
+rakkaampia, ja sinne kaihoamme, vaikka mitä ihanuuksia meille vieraissa
+tarjottaisiin.
+
+"Mutta kerronpa sinulle kaikki kohtaloni, mitä Zeus Troiasta
+lähdettyäni osakseni salli.
+
+"Ilionista kuljetti tuuli meidät kikonien kaupunkiin Ismaroon. Sen
+voitimme, jaoimme runsaat saaliit ja sen tehtyämme kehoitin miehiäni
+nopeasti rientämään laivoihin. Mutta he, houkat, eivät totelleet, vaan
+jäivät kaupunkiin viinivarastojen ja runsaitten teuraseläinten
+kimppuun. Sillä aikaa kutsuivat kikonit sisämaassa asuvia heimolaisiaan
+avukseen ja heidän tultuaan monilukuisina kuin puhkeavat kevään lehdet,
+pääsimme kovan taistelun jälkeen vetäytymään laivoihimme. Mutta kuusi
+miestä kustakin laivasta kaatui taistelussa. Kolme kertaa huudettuamme
+kunkin kaatuneen nimeä käänsimme aluksemme ulapalle, mutta silloin
+lähetti Zeus hirveän raju-ilman, joka pirstoi purjeemme kolmeen,
+neljään osaan. Pilkkopimeässä sousimme rantaan ja siellä saimme kaksi
+vuorokautta odottaa ilman tyyntymistä. Vihdoin pääsimme lähtemään ja
+pian olisimme Itakaan päässeet, ellei rajuilma olisi uudelleen
+puhjennut ja heittänyt laivaamme toiseen suuntaan. Yhdeksän vuorokautta
+purjehdimme aavoja selkiä, kunnes kymmenentenä saavuimme lotofagien
+maahan, jossa lotus, tuo ihmeellinen kasvi kasvaa. Aterioituamme
+lähetin miehiä ottamaan selkoa, mihin olimme joutuneet. Maan asukkaat
+tarjosivat silloin läheteillemme lotusta, mutta kun he sitä olivat
+maistaneet, alkoi lotuksen vaikutus näkyä. He unohtivat asiansa,
+laivat, kodin, kaiken, ainoa halu oli saada jäädä maihin nauttimaan
+lotusta. Väkivallalla kannoin itkevät ja vastustelevat miehet
+laivoihin, sidoin heidät penkkeihin kiinni ja käskin kiireesti
+soutamaan pois petollisen kasvin läheisyydestäkin.
+
+"Taas olimme siis myrskyävien aaltojen varassa.
+
+"Raskain mielin eteenpäin purjehtiessamme saavuimme kyklopien kummaan
+maahan. Siellä ei kynnetä eikä kylvetä, ei viinitarhoja hoideta, vaan
+maa kasvaa heille hoidotta vehnää ja ohraa. Ilman lakia he elävät,
+kukin vastaa vain itsestään ja asuntona he käyttävät kallion luolia.
+
+"Jonkun matkan päässä kyklopien saarelta kohoaa merestä pienoinen,
+metsärikas saari. Siellä elää laumoittain vuohia, sillä ihmisjalka ei
+sinne milloinkaan astu. Saari on viljava, ja jos ken sinne asumaan
+asettuisi, tekisi hän siitä helposti ihanan yrttitarhan. Eivät edes
+kyklopit siellä käy, sillä he eivät osaa laivoja rakentaa.
+
+"Eräänä pilkkopimeänä yönä johti joku jumala aluksemme saaren oivaan
+satamaan ja iloisina nousimme maihin ja laskeuduimme levolle.
+
+"Seuraavan aamun ruskottaessa läksimme katselemaan ihanaa saarta. Ja
+runsas oli saaliimme. Kukin kahdestatoista aluksestamme sai osalleen
+yhdeksän vuohta, itse otin kymmenen.
+
+"Koko päivän nautimme herkullisia aterioitamme ja joimme viinejä,
+joiden varastoa olimme kikonien maassa yhä lisänneet. Siinä
+tyytyväisinä istuessamme äkkäsimme savun nousevan vastaiselta rannalta
+ja kuulimme sieltä kyklopien puolelta sekä ihmisten että vuohien ja
+lampaitten ääniä. Seuraavana aamuna kutsuin laivojen väet kokoon ja
+puhuin heille:
+
+"'Miehet, ystävät! Odottakaa te täällä, minä lähden laivoineni
+naapuriemme luo ottamaan selkoa, mitä kansaa siellä asuu, villejäkö he
+ovat vaiko vieraanvaraisia ja jumalaa pelkääviä.'
+
+"Sen sanottuani nousin laivaan kehoittaen miehiäni seuraamaan,
+työnsimme laivan merelle ja suuntasimme kulkumme vastassa olevalle
+rannalle. Sitä lähetessämme huomasimme niemekkeellä, aivan lähellä,
+suuren, korkean luolan ja siellä näkyi vuohia ja lampaita laitumella.
+Ympärillä oli korkeitten kivivallien, tammien ja honkien ympäröimä
+aitaus. Luolassa asusti yksisilmäinen mies, ihmeellinen olio, eläen
+suuria karjalaumojaan paimennellen, huolimatta mitään muusta
+maailmasta. Tuskinpa häntä saattoi ihmiseen verratakaan, pikemmin
+korkean vuoren metsäiseen huippuun, joka kohoaa ylväänä yli metsän
+latvojen.
+
+"Käskin miehiäni laskemaan ankkurin ja jäämään laivaan, mutta
+kaksitoista parasta otin mukaani. Aavistin joutuvani tekemisiin
+voimakkaan miehen kanssa, joka ei lakia pidä pyhänä, ja siksi varasin
+mukaani suuren nahkasäkillisen oivallista viiniä, jota olin Ismarossa,
+muitten arvokkaitten lahjojen lisäksi, saanut Apollon papilta
+Maronilta, säästäessäni hänen henkensä. Tämä viini oli niin voimakasta,
+että pikarilliseen sitä tarvittiin miedonnukseksi kaksikymmentä
+pikarillista vettä. Ja niin miellyttävä haju siitä nousi, että oli
+aivan mahdotonta olla sitä juomatta.
+
+"Astuimme luolaan. Isäntää ei siellä näkynyt. Hämmästyneinä katselimme
+luolan varastoja. Seinävierillä oli suuria koreja täynnä juustoja, oli
+raintoja ja pyttyjä heraa kukkuroillaan, ja lampaita ja karitsoja oli
+suunnattomat määrät, eri karsinoissa eri-ikäiset. Miehet rukoilivat
+minua ottamaan mukaamme juustoja ja lampaita ja rientämään
+laivoillemme, mutta -- heidän onnettomuudekseen -- halusin nähdä itse
+isännän ja niin jäimme luolaan.
+
+"Teimme tulen, uhrit uhrasimme ja söimme parhaillaan hänen juustojaan,
+kun kuulimme hänen tulevan. Selässään hän kantoi hirvittävää risukasaa,
+jonka hän viskasi maahan sellaisella ryskeellä että me säikähtyneinä
+pakenimme luolan kaukaisimpiin soppiin. Nyt hän ajoi sisälle
+lypsettävät vuohet, jätti pukit ulkopuolelle aitaukseen ja vieritti
+vihdoin luolan suulle niin kauhean kivimöhkäleen, ettei sitä
+kahdellakymmenelläkään hevosella olisi saanut liikkeelle. Lypsettyään
+karjansa hän kaatoi toisen puolen maidosta juustoastioihin, toisen hän
+säästi illallistaan varten. Askareet ripeästi toimitettuaan teki hän
+tulen. Nyt hän vasta huomasi vieraansa, joille hän virkkoi niin
+hirvittävällä äänellä, että kaikki kauhusta vapisimme:
+
+"'Keitä te olette? Oletteko merten kierteleviä rosvoja, jotka vahinkoja
+tehden kuljette?'
+
+"Miehen sekä muoto että ääni oli kauhistuttava. Rohkaisin kuitenkin
+mieleni ja virkoin:
+
+"'Olemme akaialaisia, kotimatkalla Troiasta, ja nyt olemme joutuneet
+myrskyn heiteltäväksi. Kuulumme Agamemnonin kansaan, Agamemnonin Atreun
+pojan, jonka maine ulettuu maasta taivaaseen. Ja nyt eteesi polvistumme
+ja anomme sinulta vieraslahjaa, kuten hyvä tapa vaatii. Suo kunnia
+Zeulle, joka on vieraitten suojelija ja heidän puolestaan kostaja.'
+
+"Mutta julmistuneena vastasi tuo yksisilmäinen jättiläinen:
+
+"'Joko olet tyhmä tai tulet hyvin kaukaa, koska peloittelet minua Zeun
+kostolla. Hänestä me kyklopit emme välitä enempää kuin muistakaan
+jumalista, sillä me olemme paljon väkevämpiä. Säästänkö teitä vai en,
+se riippuu siis yksinomaan minusta. Mutta sanoppa, minne oivat
+aluksenne jätitte? Ovatko ne tässä lähelläkin?'
+
+"Olin kuitenkin liian viisas ansaan käydäkseni, siksipä vastasin
+hänelle:
+
+"'Laivammeko? Niille kävi hullusti. Mahtava Poseidon pirstoi ne
+kalliota vastaan ja me vain pelastuimme.'
+
+"Hirviö ei vastannut mitään, vaan sieppasi joukostamme kaksi miestä,
+paiskasi ne kuin koiranpennut maahan mäsäksi, mursi pieniin osiin ja
+söi hirveän illallisensa kuin raivoisa leijona. Luun sirustakaan ei hän
+jäljelle jättänyt. Kauhistuneina kohotimme kätemme taivasta kohti
+huutaen Zeulta apua. Mutta jättiläinen ei meistä välittänyt, vaan
+syötyään kyllikseen hän heittäytyi maahan pitkäkseen ja vaipui
+raskaaseen uneen. Raivoissani olin syöksemäisilläni miekallani hänen
+rintansa puhki, mutta samalla minulle selvisi, että itsekin olisimme
+silloin kuoleman omat, emmehän näet millään saisi kivimöhkälettä ovelta
+siirretyksi. Tuskissamme jäimme odottamaan päivän koittoa.
+
+"Aamulla varhain nousi jätti, teki tulen, lypsi karjansa ja söi taas
+kaksi miehistämme. Suurella melulla läksi hän sitten ajamaan karjaansa
+laitumelle, mutta luolasta poistuessaan nosti hän kevyesti kiven
+jälleen oven eteen ja niin tarkoin, ettei rakoakaan jäänyt. Nyt aloin
+suunnitella, miten tuhoaisin jättiläisen, ja keksinkin mielestäni oivan
+keinon. Luolasta löysin pitkän oliivipuisen hirren, joka arviolta oli
+yhtä pitkä ja paksu kuin suuren, kaksikymmenairoisen lastilaivan masto.
+Siitä hakkasin noin sylen pituisen osan ja käskin tovereitani
+veistämään sen sileäksi. Teroitin itse sen pään aivan teräväksi,
+karkasin tulessa ja kätkin sen muutamaan tunkiokasaan, joita olikin
+luolassa yllin kyllin. Sen tehtyämme heitimme arpaa, kutka miehistä
+tulisivat kanssani painamaan sitä nukkuvan kyklopin silmään. Arpa
+lankesikin neljälle joukon parhaalle, itse olin viides.
+
+"Illan tultua palasi kyklopi ajaen koko laumansa luolaan, ainoatakaan
+ulkopuolelle jättämättä. Lieko hän pahaa aavistaen niin tehnyt vai
+neuvoiko hänelle sen joku jumala, en tiedä. Lypsettyään kaikki söi hän
+jälleen kaksi miestä. Silloin lähenin häntä kädessäni astia täpötäynnä
+voimakasta viiniä ja virkoin:
+
+"'Kas tässä, tämä on sinulle palanpaineeksi. Näin ihanaa juomaa oli
+laivassamme ja tämän toin sinulle uhriksi toivoessani sinun meidät
+kotiin opastavan. Mutta sinähän vain raivoat. Luuletko kenenkään
+ihmisen milloinkaan luoksesi tulevan, kun noin käyttäydyt.'
+
+"Kyklopi tarttui astiaan, joi juomistaan ja pyysi yhä lisää.
+
+"'Kasvaa kyklopeillakin rypäleitä, mutta tämähän on oikeata nektaria',
+virkkoi hän tyytyväisenä. 'Mutta sanoppas nimesi, niin annan sinulle
+pyytämäsi vieraslahjan.'
+
+"Tarjosin hälle jo kolmannen kerran ja kolmasti hän astian tyhjensi.
+Nähtyäni viinin alkavan vaikuttaa sanoin:
+
+"'Kysyt nimeäni, kyklopi. No, saanhan sen sanoa, mutta muista sitten
+lahjasikin antaa. Eikukaan on nimeni, Eikukaan, niin kutsuivat minua
+vanhempani, niin kutsuvat toverinikin.'
+
+"'No niin, sitten syön sinut viimeiseksi, Eikukaan, se on lahjani',
+sopersi hirviö.
+
+"Sen sanottuaan hän vaipui raskaaseen uneen. Heti työnsin teroittamani
+kangen tuleen ja pidin sen päätä siellä, kunnes se oli syttymäisillään.
+Samalla koetin rohkaista tovereitani. Kun kärki alkoi hehkua, työnsivät
+toverini sen voimakkaasti kyklopin ainoaan silmään ja minä kiersin sitä
+yläpäästä kuten kirvesmies tovereineen kiertää kairaa laivan hirteen.
+Silmäluomi paloi, hirveällä sähinällä kiertyi palava puu silmäkuopassa
+ja verta virtaili koskenaan. Me pakenimme pimeimpiin nurkkiin, mutta
+kauheasti kiljuen syöksyi kyklopi ylös ja veti verisen puun tyhjästä
+silmäkuopastaan. Ympärillä asuvat kyklopit riensivät luolan
+ulkopuolelle kysellen, mikä hänellä oli hätänä.
+
+"'Eikukaan tappaa minut, Eikukaan käyttää viekkautta eikä voimaa!'
+ärjyi hän.
+
+"'No, Polyfemos, jos ei kukaan sinulle siellä yksinäisessä luolassasi
+mitään tee, on tietysti Zeus lähettänyt sinulle taudin, olet sairas.
+Rukoile isääsi Poseidonia, hän voi sinua auttaa!'
+
+"Ja harmissaan poistuivat naapurit, Polyfemos oli vain häirinnyt heidän
+yörauhaansa, mutta minä nauroin sydämessäni keksinnölleni.
+
+"Tuskasta voihkien hapuili kyklopi ovelle, nosti kiven pois, istui itse
+suulle ja pitäen käsiään levällään koetti hän estää ketään pujahtamasta
+ulos lampaitten seassa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Koetin miettiä
+sinne tänne, miten pelastua hirmukuolemasta, enkä lopulta voinut muuta
+keksiä kuin paeta pukkien avulla. Sidoin kolmittain tuuheavillaisia
+pukkeja yhteen ja keskimäisen vatsan alla riippui yksi miehistämme.
+Siten sain miehet turviin, äärimmäiset eläimet suojelivat keskimäistä.
+Itse valitsin suurimman ja tuuheavillaisimman, ja lujasti tarttuen sen
+villoihin koetin pysytellä sen alla piilossa. Tarkoin koetellen
+jokaista käsin laski Polyfemos karjansa laitumelle. Viimeisenä astui
+hitaasti se pukki, jonka alle minä olin kätkeytynyt.
+
+"'Rakas pukkini, miksi nyt näin hitaasti astut, sinä, joka aina
+ensimäisenä laitumelle riensit, joka ensiksi lähteen löysit ja taas
+illalla ensiksi kotiin kuljit? Suretko sinäkin isäntäsi surkeaa
+kohtaloa? Eikukaan-kääpiö minulle ensin viinit juotti ja sitten näin
+tuhosi. Jos sinulla ymmärrys olisi, sanoisit, missä hän nyt piilee.
+Sitten vasta tuskani helpponee, kun tiedän, että Eikukaan makaa
+murskana edessäni.'
+
+"Sen sanottuaan hän laski lemmikkinsä menemään.
+
+"Vasta päästyäni kauas luolasta uskalsin laskeutua irti kantajastani ja
+samalla irroitin toverinikin. Laivan luo päästyämme riemuitsivat
+toverimme nähdessään meidät hengissä, vaikkakin toisten kohtalo saattoi
+meidät murheellisiksi. En antanut heille kuitenkaan aikaa suruun tai
+ihmettelyyn, vaan kiireesti ajoimme kaunisvillaiset pukkimme laivaan ja
+läksimme ulapalle. En kuitenkaan malttanut olla huutamatta kyklopille
+ivasanoja:
+
+"'Kas niin, Polyfemos, siinä oli sinulle oikea palkka. Miksikäs rikoit
+vieraanvaraisuuden lakeja. Vieraasi ei ollutkaan mikään vähäpätöinen
+mies.'
+
+"Raivostuneena sieppasi kyklopi vuoren huipun ja heitti meitä kohti. Se
+oli sattumaisillaan laivaamme ja meri alkoi kovasti lainehtia. Aallot
+ajoivat laivamme takaisin rantaa kohti. Kun saimme sen jälleen rannasta
+loittonemaan, aioin taaskin huutaa hänelle. Töin tuskin saivat toverini
+minut hetkeksi vaikenemaan, he pelkäsivät kyklopin uudelleen heittävän
+kiven, joka murskaisi sekä aluksemme että meidät.
+
+"En kuitenkaan malttanut kauan vaieta, vaan harmissani huusin:
+
+"'Jos sinulta kysytään, ken silmäsi sokaisi, voit vastata, että sen
+teki kaupunkien valloittaja Odysseus, Laerteen poika, Itakan kuningas!'
+
+"Voihkien silloin kyklopi virkkoi:
+
+"'Siis sittenkin toteutuivat vanhat ennustukset. Täällä eli kerran
+voimakas ja urhoollinen tietäjä Telemos, Eurymon poika. Hän ennusti,
+että kerran näköni menetän Odysseun käden kautta. Odotin häntä
+tulevaksi ja luulin hänet suureksi, voimakkaaksi ja kauniiksi mieheksi.
+Ja nyt tuleekin mies, pieni ja mitätön, joka viiniä juottaen ja
+viekkaudella minut voittaa. Mutta tulehan tänne, Odysseus, niin sinulle
+vieraslahjan annan ja hankin vielä Poseidonilta matkaonnen. Hän on,
+näetkös, isäni ja hän yksin voi, jos tahtoo, näköni jälleen antaa.'
+
+"'Kunhan saisin vielä henkesikin ottaa', huusin hänelle vastineeksi.
+
+"Mutta hän kohotti kätensä ja huusi Poseidonille: 'Kuule minua, mahtava
+Poseidon, jos isäni olet! Älä salli Odysseun koskaan kotiinsa päästä.
+Mutta jos hän sittenkin kohtalon määräyksestä sinne saapuu, tulkoon hän
+yksin, vieraalla aluksella ja löytäköön kotinsa huonossa kunnossa!'
+
+"Poseidon kuulikin hänen huutonsa. Samassa hän sieppasi äskeistä
+vieläkin isomman kalliolohkareen ja heitti sen suunnattomalla voimalla
+jälkeemme. Se oli melkein peräsimeemme sattumaisillaan ja mereen
+pudotessaan se nosti aallot raivoamaan. Saavuimme kuitenkin saareen,
+jossa toiset olivat meitä jo kauan kuolleiksi luulleet. Jaoin tasan
+kullekin tuomamme karjan, minulle kaikki yksimielisesti myönsivät
+suurimman pukin, sen, jonka avulla kyklopin käsistä pelastuin. Uhrasin
+sen Zeulle, mutta kaikkivaltias ei uhriamme ottanutkaan vastaan.
+
+"Koko päivän saaressa oltuamme läksimme seuraavana aamuna varhain
+pyrkimään kotia kohti."
+
+
+
+
+KYMMENES RUNO.
+
+
+"Matkallamme jouduimme nyt jumalien suosikin Aiolon, Hippoteen pojan,
+hallitsemalle saarelle, jota kuparimuurit ympäröivät. Aiolos asui
+täällä onnellisena puolisonsa ja kuuden poikansa kanssa, joilla
+kullakin oli oma sisar puolisona. Kokonainen kuukausi vierähti täällä
+ystävällisen kodin piirissä, mutta kun sen kuluttua aloin valmistella
+lähtöä, antoi kuningas hyödyllisiä neuvoja sekä yhdeksänvuotisen härän
+nahasta tehdyn säkin, johon hän oli sulkenut kaikki muut tuulet, paitsi
+länsituulen. Zeus oli näet tehnyt Aiolosta tuulien jumalan, jonka
+vallassa oli pidättää tai päästää tuulia mielensä mukaan. Säkin suun
+hän sitoi niin lujasti kiinni hopeahihnalla, ettei tuulen
+hengähdystäkään sieltä tullut. Länsituulen tuli meidät kotiin saattaa.
+Mutta eivät käyneet nytkään toteen isännän onnentoivotukset, turmioomme
+oli oma hulluutemme syynä.
+
+"Jo yhdeksän vuorokautta oli kulunut ja kun kymmenes valkeni, näimme
+kotisaaremme merestä kohoavan ja sen rannoilta öisten vahtitulien
+tuikkavan. Miten ollakaan, minut valtasi yht'äkkiä tavaton väsymys.
+Olin koko ajan valvonut hoitaakseni itse alusta, mutta nyt vaivuin
+uneen. Siinä nukkuessani katselivat toverini Aiololta saatua säkkiä ja
+puhelivat keskenään:
+
+"'Kas, sillä miehellä on aina onni myötä. Joka paikassa hän saa
+osakseen vain kunniaa ja lahjoja. Toista on meidän. Samat tiet mekin
+olemme kulkeneet, mutta kotiin palaamme tyhjin käsin. Troiasta hän sai
+runsaat saaliit ja nyt taas lahjoittaa Aiolos hälle koko säkillisen
+aarteita. Katsotaanpas, mitä siellä oikein on!'
+
+"Kaikki suostuivat ehdotukseen, he avasivat säkin, mutta heidän
+suureksi kauhistuksekseen hyökkäsivätkin sieltä kaikki ilman tuulet
+ulos kovalla raivolla ja heittelivät aluksiamme aalloilla. Minut
+valtasi herättyäni niin syvä epätoivo, että mietin heittäytyä
+aaltoihin, silloinhan nämä tuskat päättyisivät. Päätin sentään vielä
+alistua ja kantaa onnettomuuteni.
+
+"Tuulet ajoivat laivamme takaisin Aiolon saaren rantaan. Valitsin kaksi
+miestä toverikseni ja läksin astumaan kuninkaan komeata palatsia kohti.
+Istahdimme ovensuuhun, mutta ihmeissään virkkoi Aiolos: 'Odysseusko
+siellä? Minkä jumalan viha sinua noin seuraa? Mehän lähetimme sinut
+hyvin varustettuna kotiasi kohti.'
+
+"Syvän surun vallassa kerroin hänelle, miten meille oli käynyt, ja
+koetin parhaani mukaan liikuttaa hänen sydäntään. Mutta vaiti istui
+koko aterioimassa ollut perhe, kunnes isä vastasi:
+
+"'Lähde nopeasti pois, onneton. En koskaan ole auttanut miestä, jota
+jumalat vihaavat', ja niin hän karkoitti meidät saareltaan. Nyt alkoi
+toivoton matkamme jälleen.
+
+"Kuusi vuorokautta me harhailimme meriä, yötä päivää, kunnes
+seitsemäntenä saavuimme laistrygonien satamaan, Lamoon. Tämän maan
+asukkaat ovat kuuluisaa paimenkansaa, ja heidän maassaan päivän ja yön
+rajaa tuskin huomaa.
+
+"Saavuimme oivaan satamaan. Toiset laivat ohjasivat kulkunsa sataman
+perälle, mutta minä jätin alukseni aivan sataman suulle ja nousin
+rantakalliolle ympärilleni katselemaan. Mitään asumuksia en nähnyt,
+savua vain kohosi jostain. Lähetin kolme miehistäni ottamaan selkoa,
+mikä kansa täällä asuu, ja he kohtasivatkin pian nuoren neidon,
+kuningas Antifateen miehekkään tyttären. Miesten kysyttyä, ken maassa
+hallitsi, ohjasi neito nämä heti kuninkaan palatsiin. Täällä he
+kohtasivat maan kuningattaren, suuren kuin vuori, ja hän kutsutti heti
+kotiin puolisonsa kansankokouksesta. Tultuaan sieppasi tämä heti yhden
+miehistämme ja söi. Toiset kaksi lähtivät silloin juoksemaan
+laivoilleen, mutta Antifates kutsui huutamalla kansansa kokoon, ja
+kohta oli rannalla tuhatlukuinen joukko. Kiviä heitellen he murskasivat
+kaikki aluksemme ja sieppasivat miehemme kuin kalat merestä
+saaliikseen. Ainoastaan oma laivani, jonka olin sataman suulle
+jättänyt, pääsi pakoon miesten soutaessa henkensä edestä.
+
+"Suuri oli tuskamme, mutta samalla olimme onnellisia pelastuksestamme.
+Laivamme joutui nyt Aiaian saarelle, jossa asui ihana, mutta samalla
+vaarallinen jumalatar Kirke, auringon jumalan ja Okeanon tyttären
+Persen tytär. Saavuimme hyvään satamaan, mutta kahteen vuorokauteen
+emme liikkuneet missään, surimme vain kohtaloamme. Kolmantena otin
+keihään ja miekan ja läksin ympäristöä tarkastelemaan. Kiipesin
+korkealle vuorelle ja näin silloin metsän keskeltä kohoavan
+kiemurtelevan savupatsaan. Aioin lähteä sitä kohti, mutta maltoin
+mieleni ja arvelin viisaammaksi lähettää sinne ensin urkkijat. Takaisin
+vuorelta astuessani näin suurisarvisen hirven, jonka varmaan joku
+jumala, onnettomuuttamme säälien, eteeni lähetti. Kaasin sen ja
+kuljetin raskaan taakkani alukseen.
+
+"'Ystävät, vaikka kohtalomme on kova, emme kuitenkaan Hadeeseen astu
+ennenkuin hetkemme lyö', virkoin tovereilleni. 'Kas tässä, älkäämme
+itseämme suotta nälkään näännyttäkö.'
+
+"Miehet lähenivät saalistani ja pysähtyivät hämmästyneinä, sillä se oli
+harvinaisen iso. Tarpeeksi ihmeteltyään ryhtyivät he valmistamaan
+ateriaa; söimme tyytyväisinä ja joimme oivallista viiniämme. Seuraavana
+aamuna sanoin:
+
+"'Toverit, kovia olemme kokeneet, idän tai lännen suuntaa emme tiedä,
+emme edes aavista, missä päinkään olemme. Mikä nyt neuvoksi? Ken teistä
+avun keksii, puhukoon. Saari on asuttu, näin savun sen keskeltä
+nousevan.'
+
+"Mutta miesten mieleen johtui tovereittemme surullinen kohtalo ja he
+alkoivat katkerasti itkeä. Itkulla ei mihinkään päästä, arvelin, ja
+siksi jaoin laivaväkemme kahteen joukkoon, toisen johtoon asetuin itse,
+toisen johtajaksi panin rohkean Eurylokon. Arpa määräsi Eurylokon
+joukon lähtemään tutkimusretkelle saaren sisäosaan, me muut jäimme
+rannalle.
+
+"Joukko saapuikin pian Kirken komealle asunnolle. Ulkopuolella
+käyskenteli joukko susia ja leijonia, joiden miehet pelkäsivät
+kimppuunsa hyökkäävän, mutta nämä lähestyivät tulokkaita häntäänsä
+ystävällisesti heiluttaen kuni isäntäänsä ikävöivät koirat. Kaikki ne
+olivatkin Kirken loitsimia ihmisiä. Miehemme pysähtyivät ovelle ja
+kuulivat silloin sisältä kangasta kutovan naisen ihanaa laulua. Tulijat
+päättivät huutaa saadakseen laulajan houkutelluksi ulos. Heidän äänensä
+kuultuaan avasikin Kirke komeat ovet pyytäen heitä käymään huoneeseen.
+He, raukat, seurasivatkin pyyntöä, ainoastaan Eurylokos jäi ulos
+petosta epäillen. Kirke tarjosi nyt vierailleen mitä parhaimpia
+herkkuja, mutta niihin hän olikin sekoittanut omia taikaryytejään
+ja -juomiaan. Samassa hän kosketti heitä taikasauvallaan, muuttaen
+miehemme sioiksi. Sian pää ja ruumis, mutta ihmisen sielu heillä oli,
+ja siellä sikopahnassa he ratkesivat kaikki haikeaan itkuun. Huomattuaan
+tovereittensa onnettoman kohtalon riensi Eurylokos vaikerrellen
+laivallemme. Vasta monien kyselyjen jälkeen sai hän sanotuksi, miten
+heille oli käynyt. Sieppasin heti oivan miekkani ja käskin Eurylokon
+johtamaan minut taikalinnalle. Mutta hän lankesi jalkojeni juureen ja
+polviani syleillen rukoili, etten läksisi, vaan että nopeasti
+pyrkisimme pakoon. Käskin hänen jäädä rannalle ja läksin yksin astumaan
+kohti saaren keskustaa.
+
+"Tiellä kohtasin kultasauvaisen Hermeen, joka minua läheni hennon
+nuorukaisen muodossa.
+
+"'Minne matkaat yksinäsi, onneton?' hän lausui.
+
+"'Toverisi ovat suljetut Kirken sikalaan, ja varmasti päättyy sinunkin
+matkasi sinne, ellet apua saa. Mutta neuvon sinulle pelastuksen. Kas
+tässä, ota tämä yrtti; kun se on mukanasi, eivät Kirken keinot tehoa.
+Hän aikoo sinullekin taikajuomiaan juottaa, mutta kun hän pitkällä
+sauvalla sinuun koskee, tartu silloin miekkaasi ja syöksy häntä kohti
+kuin aikoisit hänet surmata. Silloin hän peljästyen tarjoo sinulle
+lempeään. Sitä et saa hyljätä, mutta ensin täytyy sinun vaatia häneltä
+jumalallinen vala, ettei hän sinulle mitään pahaa tee.'
+
+"Sen sanottuaan hän otti maasta yrtin, jota jumalat nimittävät mölyksi.
+Sen juuri on aivan musta, mutta kukka valkea kuin maito. Hermes läksi
+nyt Olympoa kohti, mutta minä lähenin sykkivin sydämin Kirken asuntoa.
+Ovella pysähdyin ja kun jumalatar kuuli ääneni, avasi hän kultaovensa
+kutsuen minut sisään. Hopeakoristeisen tuolin hän minulle tarjosi,
+jakkaran jalkaini alle asetti ja sekoitti viinejä juodakseni.
+Tyhjennettyäni pikarin hän kosketti minua sauvallaan, huutaen:
+
+"'Sikojen pariin! Siellä toisetkin toverisi ovat.'
+
+"Silloin vedin miekan huotrasta ja syöksyin häntä kohti, mutta Kirke
+vaipui jalkoihini puhuen:
+
+"'Ken olet ja mistä tulet? Mikä on sukusi ja missä on kotisi? Näen,
+ettei taikajuomani sinuun tehoa, ja tähän asti ei kukaan ihminen ole
+sitä turmiotta juonut. Olet Odysseus! Kerran hän saapuu luokseni
+palatessaan mustalla aluksellaan Troiasta, niin on ennustettu. Pistä
+miekkasi pois ja tule luokseni. Rakkauteni saat ja onnea sinulle
+runsaasti ja'an.'
+
+"'Ei, jumalatar, miten voit sellaista ehdottaakaan', vastasin hänelle.
+'Luuletko minun rakkaudestasi huolivan, olethan toverini niin kurjaan
+tilaan saattanut. Mutta jos vannot jumalaisen valasi, ettet minua
+tuhoa, jään luoksesi.'
+
+"Kirke vannoikin heti.
+
+"Sillä aikaa järjestivät hänen neljä apulaistaan, lähteitten ja
+lehtojen haltijattaret, juhla-aterian. Yksi heistä valmisti minulle
+virkistävän kylvyn. Asetuimme aterioimaan ja eteeni tuotiin mitä
+paraimpia herkkuja, mutta en koskenut niihin. Ihmetellen kysyi silloin
+Kirke:
+
+"'Mikset syö, Odysseus, miksi ruokiani halveksit? Vai mietitkö jotain
+salajuonta?'
+
+"'En, Kirke. Mutta luuletko kenenkään rehellisen, kunnon miehen
+suupalaakaan maistavan niinkauan kuin hänen toverinsa ovat salpojen
+takana. Jos tahdot, että herkkujasi nautin, laske heidät vapaaksi.'
+
+"Heti läksikin Kirke sikalaansa kohti ja laski ulos sioiksi muuttamansa
+miehet. Heidän keskellään seisten hän voiteli heitä vastavoiteilla,
+ja heti putosivat harjakset heistä ja edessäni seisoi reipas joukko
+entistään nuorempia, kookkaampia ja kauniimpia miehiä. Minut nähtyään
+riensivät he itkien luokseni ja koko palatsi kaikui tervehdyshuudoista.
+Kirke kehoitti minua vetämään aluksemme maihin ja kätkemään
+matkatavaramme rantaluoliin. Sen tehtyäni odottaa hän koko
+laivaväkeämme luokseen.
+
+"Saavuttuani rantaan juoksivat toverini vastaan itkien aivan
+hillittömästi. Minut nähtyään heidät nimittäin valtasi sellainen riemu
+kuin jos he olisivat jo Itakaan päässeet, sanoivat he.
+
+"'Mutta kerro, kerro, missä toverimme ovat!' kuului yhdestä suusta.
+
+"En siihen kuitenkaan ryhtynyt, vaan kehoitin heitä nopeasti
+tyhjentämään laivan ja seuraamaan minua Kirken luo, jossa toiset
+toverimme parhaillaan juhlivat. He tottelivat heti, paitsi Eurylokos.
+
+"'Hullut, sinnekö riennätte", nuhteli hän. "Kirke muuttaa teidätkin
+sioiksi tai leijoniksi. Ettekö muista, miten kyklopin luona kävi?
+Odysseun liikarohkeus sai sielläkin aikaan monen ystävän kuoleman.'
+
+"Olin harmistuneena tarttumaisillani miekkaan, mutta toiset saivat
+minut rauhoittumaan ehdottamalla, että Eurylokos jäisi laivaan sitä
+vartioimaan. Sinne hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan seurasi meitä.
+
+"Kirken luona puhkesivat jälleen valitukset toverien kohdatessa
+toisensa. Mutta Kirke sai ystävällisin sanoin kaikki rauhoittumaan. Ja
+siitä hetkestä me jäimme Kirken luo kokonaiseksi vuodeksi. Sen kuluttua
+virkkoivat toverini:
+
+"'Etkö kotimaatasi enää muistakaan! Oi, lähtekäämme, muista kerran
+ennustetun, että kotimaallesi pääset.'
+
+"Heidän sanansa saivat sydämeni lämpiämään ja jäätyäni Kirken kanssa
+kahden kesken rukoilin häntä: 'Hyvä jumalatar, ole armelias, täytä
+lupauksesi ja lähetä meidät kotiimme. Jo kaipaamme sinne.'
+
+"'En teitä vasten tahtoanne pidättää tahdo', virkkoi jumalatar. 'Mutta
+vielä on teidän tehtävä matka Hadeeseen puhuttelemaan Teeban sokean
+profeetan Teiresiaan haamua, hänen, jonka järki on Hadeessakin säilynyt
+toisten siellä vain järjettöminä haamuina harhaillessa.'
+
+"Silloin vaivuin epätoivoon ja tuskissani toivoen kuolemaa valitin:
+
+"'Oi Kirke, Kirke, ken sen tien meille opastaa, eihän kukaan koskaan
+ole vielä laivallaan varjojen valtakunnassa käynyt?'
+
+"'Älä siitä huolehdi, Odysseus', vastasi Kirke valitukseeni. 'Nosta
+vain purjeesi ja jättäydy tuulen valtaan, kyllä se sinut perille vie.
+Saavuttuasi Okeanos virralle nouse rannalle ja lähde Pyriflegetos ja
+Kokytos jokien yhtymäkohtaan, jossa kallio kohoaa. Siihen kaiva kuoppa,
+jalan mittainen joka suuntaan ja sen reunalla uhraa kuolleille uhrit:
+ensin hunajaa ja maitoa, sitten suloista viiniä ja vihdoin vettä, jolle
+siroittelet hienointa viljaa. Vainajia huutaen lupaa pyhästi Itakaan
+saavuttuasi uhrata parhaat uhrisi ja etenkin Teiresiaalle laumasi paras
+lammas. Rukoiltuasi teurasta uhrieläimesi pitäen niitä Manalaan päin
+käännettynä, mutta käänny itse poispäin. Silloin alkavat vainajien
+varjot sinua joukottain lähestyä. Käske toveriesi rukoillen uhrata
+lammasuhreja, mutta vedä itse miekkasi tupesta, äläkä laske varjoja
+lähenemään uhriverta, ennenkuin Teiresiaan kanssa olet puhunut. Siellä,
+suuri Odysseus, lähestyy tietäjä sinua ja ilmoittaa sekä tien että
+suunnan, miten kotiisi pääset.'
+
+"Aamun koittaessa riensin toverieni luo ilmoittaen, että Kirke salli
+meidän lähteä.
+
+"Heidän riemunsa oli rajaton, mutta kuultuaan, että tiemme kulki Hadeen
+kautta, muuttui se suunnattomaksi epätoivoksi ja valitukseksi.
+Kohtaloamme emme kuitenkaan voineet välttää, vaan lähdettävä meidän
+oli. Yksi joukostamme joutui kuitenkin jo ennen meitä Hadeen varjona
+kulkemaan, nimittäin Elpenor, seurueemme nuorin. Hän oli kiivennyt
+katolle vilpoisempaan paikkaan nukkumaan, mutta herättyään tovereitten
+lähtötouhuun ei hän muistanutkaan olevansa korkealla, vaan putosi suin
+päin alas taittaen niskansa.
+
+"Laivalle tultuamme näimme Kirken toimittaneen sinne kaksi lammasta,
+jotka tarvitsimme Hadeessa uhratessamme."
+
+
+
+
+YHDESTOISTA RUNO.
+
+
+"Murhemielin astelimme laivaan ja nostimme purjeet. Hyvässä tuulessa
+mennä viiletti aluksemme kohti tuntematonta kohtaloa. Auringon
+laskiessa saavuimme Okeanon rajalle kimmeriläisten asuinpaikkojen luo,
+joita ei koskaan auringon kehrä lämmitä, ei taivaalle noustessaan eikä
+sieltä poistuessaan, vaan ihmisparkoja verhoaa ainainen yö. Laskimme
+laivamme rantaan ja läksimme uhrieläimiämme taluttaen astumaan Kirken
+määräämälle paikalle. Tein sinne kuopan ja uhrasin vainajille, kuten
+Kirke käski. Silloin kohosi vainajia Manalan syvyyksistä. Sieltä tuli
+nuorta ja vanhaa, lasta ja aikuista, nuoria, hentoja tyttöjä ja sodissa
+kaatuneita sankareita. Kaikki alkoivat horjuen ja kirkuen astella
+kuopan ympärillä. Miekka kädessä pidin heitä kuitenkin loitommalla,
+kunnes Teiresias-tietäjän kohtasin.
+
+"Ensimäisenä läheni äsken kuolleen toverimme Elpenorin haamu. Itkien
+hän kertoi tapaturmastaan ja rukoilemalla rukoili, etten jättäisi häntä
+hautaamatta. Lupasin täyttää hänen pyyntönsä.
+
+"Nyt läheni äitini Antikleian, Antolykon tyttären, varjo. Minun
+Troiassa ollessani oli hän kuollut. Nähdessäni hänet taaskin itkuun
+ratkesin, mutta en laskenut häntä enemmän kuin muitakaan kuopan
+reunalle. Vihdoin saapui teebalaisen Teiresiaan haamu.
+
+"Tunnettuaan minut hän virkkoi:
+
+"'Miksi, onneton, auringon valosta tänne ilottomille maille tulit?
+Mutta väisty syrjään, salli minun maistaa verta, silloin sinulle
+totuuden ilmoitan.'
+
+"Pistin heti miekan tuppeen ja hän, verta juotuaan, alkoi:
+
+"'Suuri Odysseus, kysyt minulta, miten kotiasi pääset. Vaikeat ovat
+matkasi, Poseidon sinua vihaa, koska olet puhkaissut hänen rakkaan
+poikansa Polyfemon silmän. Siitä huolimatta pääsette kotiin, jos vain
+voit pitää sekä itsesi että toverisi kurissa Trinakian saarelle
+saavuttuanne. Siellä on laitumella kaikkitietävän Helion karja. Jos sen
+jätätte koskematta, saavutte varmasti Itakaan, mutta jos siihen käsiksi
+käytte, käy teille huonosti. Laivasi ja toverisi menetät ja itse pääset
+kotiin vasta aikojen kuluttua, silloinkin ventovieraalla aluksella.
+Kotisi on silloin huonossa kunnossa, vieraat miehet siellä mellastavat,
+ihanaa puolisoasi kosivat ja omaisuuttasi tuhlaavat. Sinä surmaat
+heidät kaikki, mutta kostettuasi ota airo mukaasi, lähde kauas
+sisämaahan kansan luo, joka ei merestä mitään tiedä, ei suolaa
+ruuassaan suvaitse eikä laivoja milloinkaan näe. Siellä uhraa
+jumal'uhrisi mahtavalle Poseidonille ja kotiin palattuasi kaikille
+muille taivaanvaltiaille. Pitkä elinaika on edessäsi, kauas elosi
+iltaan ehdit ja kansat ympärilläsi onnellisina elävät. Vihdoin saapuu
+mereltä kuolo, joka päiväsi hiljaa päättää.'
+
+"Hänen lopetettuaan, virkoin:
+
+"'Oi, Teiresias, se siis on jumalain tahto. Mutta katso, tuolla äitini
+ääneti istuu katsettaan kohottamatta. Sano, miten tuntisi hän minut
+pojakseen?'
+
+"'Se ei vaikeuksia tuota', puhui tietäjä. 'Jos ketä tahdot puhutella,
+laske hänet uhriveren ääreen, silloin hän todet sanoo. Kenet pois
+karkoitat, hän ääneti poistuu.'
+
+"Teiresias poistui, mutta minä jäin odottamaan äitini lähenemistä.
+Verta maistettuaan hän heti tunsi minut ja puhui vaikeroiden:
+
+"'Rakkahin lapseni, miten olet elävänä tänne öiseen pimeyteen tullut?
+Vaikeata on elävän täällä olla. Hirveät virrat ja suuret joet tällä
+virtailevat eikä Okeanon poikki ole vielä koskaan kenkään päässyt. --
+Vastako nyt Troiasta palaat, etkö Itakassa olekaan vielä käynyt, etkä
+puolisoasi kohdannut?'
+
+"'Äitini, tuskat minut tänne toivat', vastasin. 'Tulin neuvoa
+Teiresiaalta saamaan, sillä kotimaatani en ole nähnyt sen jälkeen kuin
+sieltä kerran erkanin ja Agamemnonia seurasin. Mutta, äiti, mikä sinut
+Hadeeseen sai? Kauanko sairaana olit, vai Artemiin nuoliinko sorruit?
+Kerro myös, vieläkö isäni ja poikani ovat Itakan valtiaita, vai
+toisetko jo valtani veivät ja minut kuolleeksi luulivat? Entä
+puolisoni, mitä hän miettii, vieläkö poikansa luona viipyy, vai onko jo
+parhaan akaialaisen puolisokseen ottanut?'
+
+"Ja rakastettu äitini kertoi:
+
+"'Yhä asuu vaimosi linnasi saleissa, mutta raskaat ovat onnettoman yöt
+ja pitkät itkevän päivät. Vielä ovat myös hallitusohjat pojallasi.
+Mutta isäsi vanha ei enää kaupunkiin saavu. Maaseudulla hän elonsa
+iltaa kuluttaa, ei hän käytä mukavia vuoteita eikä hienoja vaippoja,
+vaan palvelijan tavoin vanhus talviset yönsä viettää, risaisia ryysyjä
+vain ympärilleen käärii. Kesän tullen hän viinitarhassaan perkaa,
+kuivista lehdistä itselleen vuoteet kokoaa ja sinun kohtaloasi surren
+raskaita vanhuuden päiviään viettää. Sinua kaivaten ja kohtaloasi
+itkien minunkin päiväni päättyivät.'
+
+"Silloin aioin sulkea rakkaan äidin syliini, kolmasti häntä lähenin,
+mutta kolmasti hän luisti käsistäni kuin läpinäkyvä varjo.
+
+"'Äiti, äiti, mikset luonani tahdo viipyä?" kysyin. "Vai oletko vain
+Persefoneian lähettämä varjo, jonka määränä on saada suruni yhä
+suuremmaksi?'
+
+"'Oi, poikani, niin on vainajain laita. Ei ole heidän ruumiinsa enää
+lihaa eikä verta, vaan polttavan tulen voima meissä asustaa sielun
+ruumiista erottua. Mutta pyri nyt nopeasti päivän valoon ja muista mitä
+nähnyt olet, voidaksesi sitten puolisollesi tarkoin kertoa.'
+
+"Samalla alkoi suuri joukko kuulujen sankarien puolisoja ja tyttäriä
+lähestyä. Yksitellen pakotin heidät tulemaan. Siinä näin Alkmenen,
+Herakleen äidin; ihanan Epikasten, Oidipon äidin, joka tietämättään
+meni poikansa puolisoksi ja sitten tuskissaan päätti itse päivänsä;
+näin vielä Ledan, Tyndareon puolison, Kastorin äidin ja monet muut,
+jotka eri lailla monivaiheisen elämän elettyään olivat Hadeeseen
+joutuneet."
+
+Nyt lopetti Odysseus kertomuksensa, sillä hämärä verhosi jo salin.
+Mutta fajakit istuivat siellä haltioissaan kuunnellen ihmeellisiä
+kertomuksia. Ihana Arete virkkoi silloin:
+
+"Katsokaa sankaria, sankaria kooltaan, varreltaan mainiota! Paljon on
+teillä aarteita kammioissanne. Jakakaa, jakakaa niitä Odysseulle!"
+
+"Tuskin viisas kuningattaremme vastoin kenenkään mieltä puhuu", puuttui
+joku puheeseen, "mutta kuulkaamme, mitä Alkinoos arvelee."
+
+"Oikein sanottu", vastasi kuningas. "Mutta miten kipeästi kotiaan
+vieraamme kaivanneekin, viipyköön kuitenkin täällä huomiseen, kunnes
+lahjat, hänen arvoisensa, ennätämme järjestää."
+
+Vastasi siihen viisas Odysseus:
+
+"Verraton Alkinoos! Jos vuoden vielä minua täällä viipymään pyytäisit
+matkaani järjestääksesi ja lahjoja kootaksesi, tottelisin sinua, sillä
+mies on arvokkaampi rikkaana kotiin palatessaan kuin tyhjin käsin
+saapuessaan."
+
+"Kun tänne saavuit, Odysseus, emme sinua petturiksi luulleetkaan",
+jatkoi kuningas, "mutta nyt näemme, mikä taituri olet ja miten laulajan
+tavoin osaat sanasi sanoa. Mutta yö on pitkä, kerro vielä Troian
+uroista, joita kohtasit. Valkenevaan aamuun asti sinua kuunnella
+jaksamme."
+
+Ja Odysseus jatkoi:
+
+"Jos haluat, Alkinoos, kerron vielä. Onhan aikaa sekä keskusteluun että
+lepoon.
+
+"Naisten varjojen häipyessä sinne tänne läheni minua Atreun poika
+Agamemnon kaikkien niiden ympäröimänä, jotka Aigiston talossa surmansa
+saivat. Nähtyään minut alkoi hän katkerasti itkeä ja ojensi kätensä
+minua kohti. Mutta niissä ei ollut enää entistä miehuuden voimaa.
+Minäkin ratkesin itkuun ystäväni nähdessäni ja kysyin, mikä hänet
+Hadeeseen saattoi.
+
+"Agamemnon kertoi silloin surullisen loppunsa, miten Aigistos sekä
+hänet että hänen väkensä surmasi veren virtanaan valuessa.
+
+"'Mutta kipeimmin koski minuun', jatkoi vainaja, 'Troiasta kanssani
+tuodun Priamon tyttären Kassandran valitus, kun uskoton Klytaimnestra
+hänet viereeni surmasi. Kuolevana tartuin silloin miekkaani, mutta
+petollinen puolisoni läksi luotani, eikä hän edes silmiäni sulkenut,
+vaikka näki minun olevan matkalla Hadeeseen. Se oli julmaa, kauheampaa
+tuskin ajatella voi kuin moinen vaimon petos. Iloitsin kotiin
+tulostani, mutta siellä kohtasinkin petturin, joka on häpeän varjon
+saattanut kaikille naisille. Sinuakin neuvon, viisas Odysseus, älä
+kaikkia aatoksiasi puolisollesi ilmaise. Tosin rehellinen on Penelope,
+Ikarion tytär. Oi, miten nuorena hän jäi, jokelteleva lapsi
+rinnoillaan, sinua odottamaan. Nyt on lapsesta varttunut mies, jota
+kuninkaana kunnioitetaan ja joka kohta saa kotiinsa päässyttä isäänsä
+syleillä. Sitä iloa ei puolisoni minulle suonut. Vielä sinulle yhden
+neuvon annan: lähene salaa kotiasi, ei ole keneenkään luottamista.'
+
+"Nyt tulivat Akilleus, Patroklos ja Antilokos minua kohti. Heti minut
+tunnettuaan Akilleus huudahti:
+
+"'Mitä nyt mietit, Laerteen poika? Miten olet uskaltanut Hadeeseen,
+varjojen valtakuntaan tulla?'
+
+"Vastasin:
+
+"'Oi, Akilleus, Peleun jälkeläinen, sinä rohkein Akaian rohkeimmista!
+Teiresiaan vuoksi tulin, neuvoa kysymään läksin, sillä en ole vielä
+kotimaahani päässyt, surut ja vastukset ovat minua vain ahdistaneet.
+Mutta sinä olet onnellinen, Akilleus. Maanpäällä sinua jumaloitiin ja
+täälläkin vainajain parissa jumalana vallitset. Sinun ei kaatumistasi
+surra tarvitse.'
+
+"'Oi, Odysseus, älä kohtaloani kadehdi. Olisin ennemmin maan päällä
+köyhimmän miehen palvelijana, kuin täällä varjojen valtiaana. Mutta
+kerro, mitä tiedät pojastani. Ottiko hän taisteluun osaa vai ei? Entä
+isä-vanhukseni, Peleus kuningas? Vieläkö hän on myrmidonien
+hallitsijana vai ovatko he hänet jo viralta panneet, sillä hänen
+kätensä ovat voimattomat, enkä minäkään ole hänen puolestaan sotimassa?
+Oi, pääsisinpä edes hetkeksi kotiini käymään, silloin saisivat ne
+vavista, jotka isääni tahtovat vallasta syöstä.'
+
+"Vastasin silloin hänelle:
+
+"'Ystävä, isästäsi en mitään tiedä, mutta pojastasi Neoptolemosta voin
+sinulle paljonkin kertoa. Minähän hänet Skyrosta laivallani kävin
+noutamassa. Neuvotteluihin hän aina otti osaa ja viisaat olivat hänen
+sanansa. Troiassa taistellessamme ei hän milloinkaan väistänyt, vaan
+ensimäisenä hän kuumimpaan otteluun riensi. Mahdotonta on luetellakaan
+niiden nimiä, jotka hän kaasi, hän, ihanin miehistä mitä tunsin,
+jumalaista Memnonia lukuunottamatta. Ja kun Epeion puuhevoseen
+astuimme, oli hän rohkeimmista rohkein. Priamon kaupungin kukistuttua
+astui hän laivaan runsaine saaliineen eikä hänelle ollut mitään
+vahinkoa tapahtunut.'
+
+"Ylpeänä poikansa menestyksestä läksi Akilleun varjo astumaan poikki
+Asfodelos-niityn.
+
+"Toiset haamut seisoivat vieressä kukin omia huoliaan haastellen.
+Kauempana pysytteli vain Aias, yhä vihoissaan siitä, että Akilleun
+aseista riidellessämme voitto minulle lankesi. Oi, miksi aloinkaan
+sellaisen uroon kanssa kilpailla! Koetin nyt ystävällisin sanoin häntä
+lepyttää, mutta hän ei tahtonut kuulla puhettani, vaan kääntyi pois.
+Kiista olisi kenties piankin puhjennut, mutta mieleni teki nähdä
+muitakin vainajia.
+
+"Näinkin Zeun heimolaisen Minon, joka valtikka kädessä oli vainajain
+tuomarina, näin metsästävän Orionin, Tityon, joka Zeuta vastustaessaan
+sai kovaa kärsiä. Näin myös Tantalon hirveissä tuskissaan. Kaulaan asti
+ulottui hälle vesi, eikä hän sittenkään voinut juoda, vaikka kauhea
+jano häntä vaivasi. Vanhuksen kumartuessa juomaan hävisikin vesi ja
+musta multa vain levisi hänen ympärillään. Hänen päänsä päällä
+ojentausi mitä ihanimpia hedelmäpuitten oksia, jotka riippuivat täynnä
+meheviä hedelmiä, mutta kun hän ojensi kätensä niihin tarttuakseen,
+heilautti tuuli oksat kohti pilviä. Oli siellä vielä Sisyfos, joka
+käsin jaloin vieritti suurta kivimöhkälettä kallion huipulle, mutta
+juuri kun hän oli saamaisillaan sen huipun yli, vierikin se takaisin.
+Yhä vain hän sitä koetti. Hiki valui otsasta ja pölypilvi kierteli
+ympärillä, mutta työ oli aina yhtä tuloksetonta. Vihdoin näin
+Herakleenkin, näin, mutta vain hänen heikon varjonsa, sillä itse hän
+asui jumalien luona, Zeun ja Heren tyttären, ihanan Heben, puolisona.
+Synkkänä hän seisoi ympärilleen katsellen, jännitetty jousi kädessään.
+Nähtyään minut sanoi hän synkeästi:
+
+"'Onneton Odysseus, vainoaako sinuakin sama kohtalo, joka minua
+maailmassa vainosi. Vaikka itse Zeus on isäni, jouduin itseäni
+arvottomamman palvelukseen. Hän koetti keksiä minulle mitä vaikeimpia
+töitä, ja silloin hän lähetti minut tänne pyydystämään Hadeen koiraa.
+Sen sain kuitenkin Atenen ja Hermeen avulla kiinni.'
+
+"Hän jätti minut. Odotin vielä hetken, toivoen yhä vielä näkeväni
+kuuluisia vainajia, mutta heidän kova huutonsa ja melunsa sai minut
+pelkäämään, että Persefone lähettää Gorgon hirveän pään ja siksi läksin
+nopeasti pois. Rantaan saavuttuani kiirehdin miehiä nostamaan purjeet.
+Pitkin Okeanos-virtaa kulki nyt tiemme, alussa oli peilityyntä, niin
+että saimme käyttää airoja, mutta pian suosi meitä oiva myötätuuli."
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA RUNO.
+
+
+"Aluksemme joutui jälleen Kirken saarelle. Odotimme aamun koittoa ja
+nähdessämme aamuruskon jumalattaren nousevan yölevoltaan täytimme
+Elpenorin varjon pyynnön, poltimme ystävämme ruumiin, kohotimme
+rannalle hautakummun ja sen päälle asetimme vainajan airon, kuten hän
+Hadeessa oli määrännyt. Askartelimme vielä yhtä ja toista, kun näimme
+Kirken neitosineen lähestyvän ja tuovan meille herkullisia ruokia. Hän
+tiesi siis tulostamme.
+
+"'Rohkeat! Elävinä olette Hadeessa käyneet. Muut ihmiset joutuvat sinne
+vain yhden ainoan kerran ja vasta kuoltuaan. Mutta syökää ja juokaa
+runsaasti, huomisaamun ruskottaissa on teidän lähdettävä matkaan.
+Kerron, mitä matkallanne kohtaatte, ettei mikään tulisi teille
+yllätyksenä.'
+
+"Sen päivän vietimme Kirken saarella. Yön tultua toverini laskeutuivat
+levolle, mutta Kirke vei minut syrjään ja alkoi:
+
+"'Täältä lähdettyänne saavutte ensin seireenien lähelle. Siellä saa
+loppunsa se, ken taitamattomasti ohitse pyrkii. Vaalenneitten luitten
+keskellä istuvat seireenit rannalla ja laulavat ihania lumolaulujaan.
+Kun heitä lähestyt, tuki vahalla miesten korvat, etteivät he lauluja
+kuulisi. Jos itse haluat kuunnella, anna sitoa itsesi lujasti
+laivanmastoon kiinni ja käske miesten yhä lujentamaan siteitä, mitä
+innokkaammin heitä pyydät itseäsi vapauttamaan. Kun tämän vaarallisen
+paikan ohi olet päässyt, tulee valittavaksesi kaksi tietä. Saat itse
+päättää kumpi on parempi, kuvaan sinulle molemmat.
+
+"'Tulette salmeen, sen toisella rannalla on pilviä pitelevä kallio,
+jonka huipulta eivät usvat koskaan haihdu. Niin sileä se on, ettei
+kenkään, vaikka hänellä olisi kaksikymmentä kättä ja yhtä monta jalkaa,
+pääsisi kiipeämään sen huipulle. Keskellä vuorta on suuri luola niin
+korkealla, ettei sinne koskaan nuoli saavu, ja luolassa asuu
+kaksitoistajalkainen, kuusipäinen hirviö, joka päätänsä aina luolasta
+ojentelee etsien nieltävää. Kolme hirveää hammasriviä on sen suussa ja
+sinne se sieppaa meren eläimiä. Jos laiva sen ohi pyrkii, ojentautuvat
+päät sitä kohti ja sieppaavat kukin yhden miehen. Se hirviö on Skylla.
+
+"'Vastaisella rannalla näet toisen kallion, äskeistä paljon matalamman,
+ja sillä kasvaa mahtava, tuuhea viikunapuu. Hirveä Karybdis siellä
+asuu. Kolmasti se nielee vettä, kolmasti taas sylkee suustaan, ja varo,
+ettet sillä hetkellä lähellä ole, kun se vettä nielee. Silloin ei itse
+Zeuskaan sinua pelastaa voisi. Pysyttele siksi lähellä Skyllan
+puoleista rantaa. On toki parempi kadottaa kuusi miestä kuin kaikki.'
+
+"'Mutta enkö voi nousta vastustamaan Karybdista ja enkö voi Skyllan
+valtaa voittaa?' kysyin.
+
+"'Olet liian rohkea, Odysseus', kiirehti jumalatar vastaamaan.
+'Luuletko, onneton, kuolemattomia voittavasi. Jos kauan Skyllan
+juurella viivyt, sieppaa hän toiset kuusi. Parasta vain on paeta. Mutta
+älä unohda rukoilla hirviön äitiä Krataita, hän vain voi hillitä
+Skyllan uudestaan kimppuunne hyökkäämästä. Sieltä joudut Trinakian
+saarelle, jossa auringon jumalan kaunis karja käy laitumella. Paimenina
+on kaksi auringon jumalan ja Neairan tytärtä, Faetusa ja Lampetia. Jos
+karjan koskematta jätätte, saavutte monien vaiheitten jälkeen kotiin,
+mutta jos siihen käsiksi käytte, on tuhonne tullut. Miehesi kaikki
+menetät ja itse saavut surkeassa kunnossa kotiisi.'
+
+"Aamu valkeni. Jumalatar jätti minut ja minä palasin laivalle miehiäni
+herättämään. Kohta olimmekin lähtövalmiina. Kirke lähetti myötätuulen,
+ja aluksemme kiiti eteenpäin. Kerroin heille nyt seireeneistä ja miten
+vaaran voisimme välttää. Pian tuuli tyyntyi kokonaan ja lähenimme nyt
+lumoojatarten saarta. Vahalla tukin miesten korvat ja he, sidottuaan
+minut mastoon, tarttuivat airoihin, sillä tuulen henkäystäkään ei enää
+tuntunut. Samassa alkoi kuulua viehättävää laulua:
+
+"'Tännepäin ohjaa, kuulu kuningas, akaialaisten ylpeys, tännepäin! Ei
+koskaan alus ohitsemme kulje täällä poikkeamatta, ja tyytyväisenä
+lähtevät vieraat luotamme, sillä paljon he ovat meiltä oppineet. Kaikki
+me tiedämmekin, mitä avarassa maailmassa tapahtuu, tunnemme myös Troian
+suuret tapahtumat.'
+
+"Yhä ihanammin kaikui lumoojattarien laulu, ja minut valtasi kiihkeä
+halu kuulla lisää. Koetin kaikin tavoin saada miehiä irroittamaan
+siteeni, mutta turhaan. Päinvastoin nousi kaksi heistä sitomaan köydet
+yhä lujemmin. Päästyämme niin kauas, ettei heidän äänensä enää
+kuulunut, pääsin irti ja vaha otettiin pois toisten korvista. Mutta
+samalla alkoi kuulua hirvittävä kohina ja edessämme kohosi suunnattomia
+aaltoja ja savupilviä. Soutajat lakkasivat peljästyneinä soutamasta,
+mutta minä koetin parhaani mukaan heitä rauhoittaa:
+
+"'Ystävät, mehän olemme vaaroihin tottuneet, eikä meitä voi mikään
+kyklopia pahempi uhata. Joka paikasta olemme pelastuneet, tottahan
+nytkin keinon keksin. Ennen muita on perämiehen tarkoin varottava,
+ettemme purjehdi kohti kuohuja, vaan pysyttelemme kallion juurella.'
+
+"En kuitenkaan maininnut mitään Skyllasta. Unohdin kokonaan Kirken
+varoitukset, etten saisi kantaa mitään aseita, vaan puin paraan
+sotisopani ylleni. Katsoin katsomistani, kunnes silmät väsyivät, mutta
+Skyllaa en nähnyt kalliolla. Samalla saavuimme kapeaan salmeen ja nyt
+näimme Karybdiin, joka suustaan sylki vettä niin, että koko meri
+raivosi, ja taas imi sitä niin, että maan kamara paljastui. Katselimme
+sitä kauhistuneena, emmekä huomanneetkaan, miten Skylla sieppasi kuusi
+parasta soutajaamme. Tuskissaan he raukat alkoivat huutaa, ja näimme
+samalla, miten he korkealla ilmassa potkien ja nimeäni huutaen
+koettivat taistella hirviötä vastaan. Paljon olen kokenut ja paljon
+surkeutta nähnyt, mutta tämä näky koski kaikkein kipeimmin.
+
+"Sivuutettuamme kalliot ja hirveän Karybdiin näinkin edessämme
+auringonjumalan laidun-saaren ja kuulin sieltä mitä erilaisimpia karjan
+ääniä. Muistin heti sekä Teiresiaan että Kirken varoitukset ja sanoin
+tovereilleni:
+
+"'Ystävät, kovia olemme kokeneet, mutta nyt voimme välttää turmion,
+ellemme tuolle lähisaarelle laske. Se on auringon jumalan pyhä maa.'
+
+"'Oi, Odysseus, suuri on kestävyytesi, et konsaan väsy', virkkoi
+silloin eräs joukosta. 'Paljon meiltäkin vaadit, liikoja vaadit. Olemme
+aivan nääntyä, etkö soisi meille edes yön lepoa. Yötuulet voivat
+aluksemme tuhota. Laskekaamme rantaan lepäämään ja aamulla heti
+nostamme purjeet.'
+
+"Kaikki muutkin yhtyivät pyyntöön. Aavistin silloin, että joku
+jumalista onnettomuuttamme toivoi, ja siksi sanoin:
+
+"'Olen yksin teitä muita vastaan ja siis voimaton. No niin, nouskaamme
+maihin, mutta ensin on teidän vannottava pyhä vala, ettette koske
+ainoaankaan eläimeen, vaikka mielenne tekisikin. Onhan meillä toki
+vielä Kirken ruokia jäljellä.'
+
+"Miehet vannoivat heti ja niin laskimme maihin. Rannalla söimme oivia
+eväitämme ja yhä varoitin heitä saaren karjaan koskemasta. Yö läheni.
+Silloin nosti Zeus hirveän raju-ilman, joka pani maan vapisemaan ja
+meren ärjymään. Aamulla vedimme aluksemme saaren luolaan suojaan ja
+täällä saimmekin odottaa kokonaisen kuukauden, sillä myrsky ei laannut.
+Nälkä pakotti etsimään sekä lintuja että kaloja, mitä vain käsiimme
+saimme. Kuljeskelin saarta ristiin rastiin rukoillen jumalia
+armahtamaan meitä. Kerran läksin taas loitos toisista, kohotin käteni
+kohti korkeutta ja anoin Zeun apua. Jumalat vuodattivat silloin
+silmiini unen ja vaivuin suloiseen lepoon.
+
+"Silloin puhui Eurylokos toisille:
+
+"'Kuulkaa, miehet, kovia kokeneet. Kuolema on tosin surkeaa ainakin,
+mutta kehnointa on kuitenkin nälkään nääntyä. Ottakaamme auringon
+jumalan karjasta ja uhratkaamme jumalille. Kun Itakaan saavumme,
+uhraamme sitten runsaat uhrit auringon jumalalle lepyttääksemme hänet.
+Jos jumalat henkemme ottavat, ottakoot. Sen toki paremmin kärsii kuin
+nälkään kuolemisen.'
+
+"Toiset suostuivat hänen ehdotukseensa ja kohta olivat karjan
+kauneimmat teurastetut. Rukoillen he uhrit toimittivat, viinin
+puutteessa vettä vuodattivat ja ohran puutteessa ottivat tammen nuoria
+kerkkiä. Yhtäkkiä heräsin unestani ja läksin nopeasti astumaan rantaa
+kohti. Jo kauas tunsin uhrituoksun ja silloin huusin kauhistuneena:
+
+"'Oi, Zeus ja te muut kuolemattomat! Varmaankin te tuhokseni minut
+uneen uuvutitte. Täällä ovat toverini sillä aikaa ryhtyneet onnettomiin
+töihin.'
+
+"Mutta Lampetia riensi kertomaan auringon jumalalle miesten tuhotöistä.
+Tämä suuttui silloin kovin ja puhui vihastuneena:
+
+"'Katso, Zeus, ja katsokaa te muut jumalat, mitä on tapahtunut! Kurjat
+ihmiset ovat teurastaneet ihania härkiäni, jotka olivat silmäini ilona
+taivaan kannella kulkiessani. Ellette nyt heitä rankaise, vaivun
+Hadeeseen, siellä majaileville valoani levitän ja ihmiset pimeyteen
+jätän.'
+
+"'Ethän toki, valon valtias', virkkoi Zeus. 'Tietysti sinä inehmoille
+valoasi ja'at. Salamalla murskaan aluksen, oletko silloin tyydytetty!'
+
+"Kuulin tästä keskustelusta Kalypsolta, jolle Hermes oli asian uskonut.
+
+"Rannalle saavuttuani nuhtelin ankarasti miehiä, ja sanojeni
+synnyttämää kammoa vahvisti vielä se kauhea mylvinä, minkä kuolleitten
+eläinten liha kiroten nosti. Mutta tuhotyö oli tehty.
+
+"Viikon päivät söivät miehet luvatonta ravintoaan, kunnes Zeus
+seitsemäntenä päivänä tyynnytti myrskyn. Läksimme silloin nopeasti
+liikkeelle. Trinakian saaret häipyivät jo näkymättömiin ja aava meri
+lainehti ympärillämme. Silloin lähetti Zeus äkkiä raju-ilman. Ilma
+pimeni, purjeet repeytyivät riekaleiksi, ja hirveällä ryskeellä katkesi
+masto iskien samalla perämiehen kuoliaaksi. Zeun salamat sinkoilivat
+pilkkopimeässä ja taivaan kansi jyrisi kauheasti. Myrsky riisti
+toverini aaltoihin ja vihdoin olin ainoa elävä olento koko
+laivahylyllä. Sekin särkyi, ja niin jouduin aaltojen ajeltavaksi maston
+kappaleen varassa. Samalla toki myrsky asettui, mutta tuuli kääntyi ja
+niin huomasin kauhukseni matkaavani jälleen kohti Karybdista. Samalla
+se nielikin meren suolaista vettä kitaansa ja maston kappale, jolla
+ajelehdin, katosi käsistäni. Itse sain hädin tuskin kiinni viikunapuun
+oksasta ja siinä riipuin kuni lepakko odottaen hirviön jälleen sylkevän
+mastonkappaleeni. Hetken kuluttua se tekikin niin ja silloin tarrasin
+siihen kiinni kynsin hampain. Jumalat sallivat minun pelastua Skyllan
+käsistä ja niin ajauduin taas ulapalle. Kymmenentenä vuorokautena
+sallivat jumalat alukseni saapua Ogygian rantaan, ja osuin silloin
+ihanan jumalattaren Kalypson luo, joka minua hyvin hoivasi. Mutta
+siitähän kerroin jo illalla, enkä ennen kertomaani mielelläni toista."
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA RUNO.
+
+
+Vaieten, mutta ihastuneina istuivat kaikki suuressa salissa. Vihdoin
+katkaisi Alkinoos äänettömyyden.
+
+"Koska kattoni alle jouduit, koetan sinut täältä poiskin opastaa",
+sanoi hän. "Mutta teille muille maani miehille lausun sen kehoituksen,
+että antianne lisäisitte. Tuokaa vielä kukin kultainen kynttilänjalka
+ja pikari. Kansa suorittakoon kustannukset."
+
+Kaikki olivat suostuvaisia kuninkaan ehdotukseen ja seuraavana aamuna
+tuli laiva lahjoja täyteen. Laivalta palattuaan kokoontuivat kaikki
+jälleen palatsiin, jossa uhraten, syöden ja laulaen päivää vietettiin.
+Mutta Odysseus teki kuten kyntäjä, joka uutispeltonsa vakoa astuessaan
+luo katseensa päivän kehrään sen laskua odottaen, sillä silloinpa hän
+tietää pääsevänsä kotiin odottavan aterian ääreen. Ja kun auringon
+viime säteet maailmaa kultasivat, kääntyi Odysseus kuninkaan puoleen,
+lausuen:
+
+"Hyvästi jääös, jalo Alkinoos! Olen saanut, mitä tuskin olisin osannut
+haluta, runsaat lahjat, oppaat, kaikki. Koitukoot ne onneksi, niin että
+puolisoni nuhteetonna ja ystäväni terveenä kohtaan. Ja eläkää
+onnellisina te, iloksi kodillenne olkaa. Älköön mikään paha kansaanne
+kohdatko."
+
+Samaa sydämissään toivottaen uhrasivat miehet viimeisen uhrin. Odysseus
+astui silloin Areten eteen ja laskien hänen käsiinsä uhrimaljan lausui:
+
+"Onnellisna eläös jalon puolisosi lastesi ja kansasi parissa, ihana
+kuningatar, kunnes sinutkin kuolo kohtaa."
+
+Uljaana läksi jalo Odysseus salista, ja häntä seurasivat kuninkaan ja
+kuningattaren lähettiläät, mikä vaippaa tuoden, mikä kallisarvoista
+arkkua kantaen. Laivalla he valmistivat vuoteen kovia kokeneelle
+sankarille, joka vaipuikin raskaaseen uneen, mutta laiva painautui
+hyökyaalloille kuni korskuva sotaratsu.
+
+Kirkkaan aamutähden aalloista noustua läheni nopea alus Itakan satamaa,
+joka oli pyhitetty vanhalle merenjumalalle Forkylle. Jyrkät kalliot
+kohoavat aalloista ja suojaavat lahden poukamaa meren myrskyiltä.
+Sataman perällä on merenneitojen luola täpötäynnä ihmeellisiä
+kivikoruja, uurnia, joihin mehiläiset mettä keräävät ja kummia
+kangaspuita, joilla merenneidot kankaitaan kutovat. Siellä soljuu
+ehtymätön lähde, ja luolaan vie kaksi porttia, toinen pohjoisesta, jota
+kuolevaiset kulkevat, toinen etelästä, jumalten tie.
+
+Tänne satamaan ohjasivat taitavat fajakit nyt laivan, joka
+voimakkaitten käsien soutamana työntyi puoleksi maalle. Varovasti
+kantoivat miehet nukkuvan Odysseun rannalle, nostivat kalliit
+lahja-arkut viereen, niin tarkoin oliivipuitten varjoon, ettei vieraan
+silmä niitä huomaisi, mutta nopeasti läksivät he itse kotimatkalle.
+
+Huomattuaan Odysseun kotirantaan saapuneen, vihastui Poseidon ja läksi
+Zeun luo valittaen:
+
+"Isä, katso, jo on Odysseus omalla maallaan, liian pian hän sinne
+pääsi. Olin uhannut hänelle yhä turmiota, mutta nyt nuo fajakit, vaikka
+ovat omaa sukuani, saattavat uhkaukseni häpeään, auttavat hänet kotiin,
+vieläpä lahjoittavat hänelle niin runsaasti kalleuksia, ettei hän
+Troiasta olisi niin suurta saalista saanut. Miten luulet toisten
+jumalien minua kunnioittavan, kun ihmisetkin noin tahtoani polkevat."
+
+Siihen vastasi mahtava Zeus:
+
+"Miten voit ajatellakaan, ettei joukkomme vanhinta kunnioitettaisi!
+Päinvastoin. Mutta ellei joku kuolevaisista sinua tottele, kosta
+hänelle miten mielit."
+
+"Jos sinun myöntymyksesi saan", lausui Poseidon, "silloin kostan
+fajakeille, tuhoan heidän laivansa ja kohotan suuren vuoren kaupungin
+eteen. Silloin häviää heiltä halu autella haaksirikkoisia."
+
+Mutta Zeulla oli vieläkin tehoisampi ehdotus:
+
+"Kun laiva lähenee maata ja rannalle kokoontuneet suuret kansanjoukot
+odottavat sen saapumista, muuta silloin yht'äkkiä koko laiva suureksi
+kiveksi."
+
+Neuvo oli Poseidonin mielestä oiva ja hän riensi Skherian saarelle
+odottamaan palaavia. Rannalla oli kansaa runsaasti ja malttamattomana
+se odotti kotiintulevaa alusta. Mutta silloin kosketti Poseidon laivaa
+kämmenellään, ja se muuttui silmänräpäyksessä kallioksi. Odottavat
+katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Mihin hävisikään laiva, jonka kaikki
+vast'ikään näkivät rantaa lähenevän? Silloin muisti Alkinoos vanhan
+isänsä ennustuksen, että Poseidon kerran murskaa fajakien laivan ja
+nostaa suuren vuoren kaupungin ympärille harmissaan siitä, että fajakit
+kaikkia eksyneitä auttavat.
+
+"Uhratkaamme mahtavalle Poseidonille tusina härkiä ja rukoilkaamme
+häntä armahtamaan meitä, ettei hän vuorta kaupunkimme ympärille
+kohottaisi", ehdotti kuningas.
+
+Koko kansa ryhtyi uhriin ja rukoillen seisoivat fajakien mahtavimmat
+alttarin ympärillä. --
+
+-- Sillä aikaa heräsi Odysseus ja katseli ihmeissään ympärilleen
+tuntematta kotiseutujaan, sillä Pallas Atene verhosi hänen silmänsä ja
+muutti sekä polut että kalliot toisen muotoisiksi. Atene tahtoi ensin
+täyttää työnsä ja saattaa Odysseun kotiin kenenkään häntä tuntematta.
+Mutta tuskan ahdistamana hypähti Odysseus vuoteeltaan ja raskas huokaus
+kohosi hänen rinnastaan:
+
+"Voi minua poloista, mihin nyt taaskin lienen joutunut! Olenkohan
+saapunut hurjien kansojen pariin vai majaileekohan täällä
+vieraanvaraisuus? Entä mihin kalliit lahjani pannen ja mihin tästä itse
+lähtenen? Olisinpa edes saanut jäädä fajakien luo. Mutta miksi he minut
+näin pettivät, kotiin lupasivat opastaa ja tähän ventovieraalle maalle
+jättivätkin. Zeus heille tämän kostakoon! Mutta lienevätkö kalleuteni
+edes kaikki tallella vai veivätkö he jotain mennessään?"
+
+Näin puhellen alkoi Odysseus tarkastella lahjojaan ja suureksi ilokseen
+hän huomasi kaiken, sekä kalliitten vaatteitten että kullan ja muitten
+aarteitten, olevan koskematta. Isänmaa, kotimaa, se vain häneltä
+puuttui, ja murheissaan hän läksi astumaan pitkin rannikkoa. Silloin
+läheni häntä Atene nuoren, kookkaan ja kauniin lammaspaimenen muodossa,
+joka asteli ryhdikkäänä kuin kuninkaan poika, hieno vaippa hartioilla,
+sandaalit jaloissa ja jousi olalla. Ihastuneena katseli Odysseus
+kaunista nuorukaista ja virkkoi:
+
+"Terve sinulle! Olet ensimäinen, jonka tässä maassa kohtaan. Ethän
+minua kohtaan vihaa kanna. Sinua rukoilen kuni jumalaa, pelasta minut
+ja omaisuuteni ja sano, millä maalla, minkä kansan asuinsijoilla olen?
+Saareenko saavuin vai mannertako nämä kalliorannat lienevät?"
+
+Vastasi Atene:
+
+"Oletpa tietämätön, vieras, vai niin etäältäkö tulet, kosket maata tätä
+tunne. Sen nimeä mainitaan kaukana aamuruskon mailla, se tuttu on
+etelässä ja hämärä länsikin siitä laulaa. Kivinen se on ja karu, vailla
+tasankoja ja kenttiä, mutta vuohet sen vuorilta ravintonsa löytävät ja
+lehmikarja sinne laitumia astuu. Viiniköynnös täällä rypälettä kasvaa
+ja taivas siunaavan säteensä suo. Muukalainen, kuulun Itakan maata
+poljet."
+
+Pakahduttava riemu täytti Odysseun rinnan, mutta hän oli liian viisas
+sitä näyttääkseen. Sen sijaan hän kertoi olevansa kretalainen uros,
+joka kuninkaan pojan surmattuaan nyt oli pakomatkalla. Hänen toverinsa
+olivat kuitenkin jättäneet hänet nukkumaan vieraalle rannalle ja
+purjehtineet itse pois. Odysseun lopetettua hymyili Atene ja samassa
+seisoikin sankarin edessä kookas, ihana jumalatar, joka virkkoi:
+
+"Oletpa viekas ja viisas, Odysseus, et edes kotimaallasi lakkaa kaskuja
+keksimästä. Sinä oletkin ihmisistä taitavin ja kekseliäin, kuten minua
+mainitaan viisaimmaksi jumalien joukossa. Mutta etkö tunne Atenea?
+Olenhan kaikissa vaiheissa rinnallasi ollut, olen sinut tehnyt fajakien
+luona rakastetuksi, ja nyt tulin tänne sinua auttamaan ja neuvomaan,
+miten kaikista vaikeuksista selviät. Kärsi kaikki mitä kohdannetkin
+nurkumatta, äläkä kellekään sano, ken olet, vaan ota vastaan vaieten
+häväistyksetkin."
+
+Viisas Odysseus vastaten virkkoi:
+
+"Oi, jumalatar, ei ole viisaimmankaan helppo tuntea sinua, joka milloin
+minkin muodon otat. Ennen tiesin, että sinä rinnallani kuljit, mutta
+koko raskaitten harharetkien aikana en ole sinua nähnyt. Vasta fajakien
+luona tunsin lohduttavat sanasi ja opastuksesi. Mutta nyt, oi nyt
+polvistun eteesi ja rukoilen suuren isäsi Zeun nimessä, sano, sano,
+missä olen, sillä en tahdo jaksaa uskoa saapuneeni aurinkoisen Itakan
+rannoille."
+
+"Sydämesi nöyryyden, varovaisuutesi ja viisautesi vuoksi en sinua voi
+jättää. Muut olisivat heti rientäneet kotiin puolison ja lasten luo,
+sinä sensijaan ensin tahdot häntä koetella. Katso Itakan ihania maita!
+Tuossa Forkyn satama, tuolla sen yli kohottautuu tuuhea öljypuu ja
+tuolla perällä näet merenneitojen avaran luolan. Siellä olet monet
+uhrit uhrannut ennenmuinoin. Entä tuossa, etkö Neriton kuusten
+verhoamaa vuorta tunne!"
+
+Samassa hän poisti sumun, ja Odysseus tunsi kotoiset rannat. Riemusta
+melkein pakahtuen vaipui kotiinpalannut polvilleen ja syleili isäinsä
+maata.
+
+"Oi nymfit, najadit, te Zeun tyttäret, en konsaan luullut teitä
+näkeväni. Terve teille! Jos elää saan, teille uhrilahjani kannan."
+
+Atenen neuvosta kantoi Odysseus nyt kaikki kalleutensa syvälle luolaan
+ja Atene itse vieritti suuren kivimöhkäleen luolan suulle. Sen tehtyään
+istuutuivat molemmat pyhän öljypuun juurelle neuvottelemaan, mihin
+olisi ryhdyttävä, jotta julkeat kosijat saisivat kostonsa. Atene
+kertoi, miten ne kolme vuotta olivat pyytäneet Penelopen kättä ja
+asustaneet hänen kattonsa alla, mutta miten Penelope, sydämessään
+syvästi puolisoaan surren, ei kellekään myöntävää vastausta antanut,
+vaan oli jaellut lupauksia sinne tänne.
+
+Siihen virkkoi Odysseus:
+
+"Ilman sinua olisin kärsinyt omassa palatsissani yhtä häpeällisen
+kuoleman kuin Agamemnon, Atreun poika. Mutta jos vaan sinä,
+kirkaskatseinen jumalatar, pysyt rinnallani, kuten Troiassa pysyit, en
+pelkää, vaikka kolmesataa miestä vastassani olisi. Mitä on tehtävä?"
+
+"Sinua mielelläni autan", lausui Atene. "Mutta ennen kaikkea on sinun
+pysyttävä tuntemattomana. Ihanan ihosi rypistän, kultatukkasi poistan
+ja puvuksesi annan kehnot ryysyt, niin että kaikki peljästyvät sinut
+nähtyään. Kirkkaat silmäsikin teen tihruisiksi. Silloin kosijat eivät
+sinua tunne, ei edes puolisosi eikä poikasi ainut. Ensi työksesi riennä
+sikopaimenen luo. Löydät hänet Arethusa-lähteen luota Korax-vuorelta.
+Häneltä kysele ja hän kertoo kaikesta, sillä hän on uskollinen. Sillä
+aikaa riennän minä Spartaan palauttamaan Telemakoa, joka sinne on
+lähtenyt sinusta tietoja saamaan."
+
+"Mikset hänelle kertonut, vaikka kaikki tiedät?" ihmetteli Odysseus.
+"Kenties hänkin joutuu siellä kovia kokemaan toisten hänen kodissaan
+isännöidessä."
+
+"Älä huolehdi", lohdutti Atene. "Kaikessa rauhassa hän istuu Atridein
+palatsissa. Minä hänet sinne lähetin mainetta saamaan. Kosijat tosin
+hänenkin henkeään väijyvät, mutta minä hänestä kyllä huolen pidän."
+
+Samalla kosketti Atene häntä taikasauvallaan. Sileä iho vetäytyi heti
+syviin poimuihin, vaaleat kiharat hävisivät ja Atenen edessä seisoi nyt
+vanha, tihrusilmäinen kerjäläisukko, sauva kädessä, vaatteet risoina,
+likaisina.
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA RUNO.
+
+
+Atene riensi nyt Spartaan, mutta Odysseus läksi astumaan vanhan
+uskollisen paimenen Eumaion luo ja tapasikin hänet istumassa yksinään
+avaran sikotarhan äärellä sandaaleja valmistamassa. Apulaisena oli
+vanhuksella suurta sikokarjaa kaitsemassa neljä miestä ja yhtä monta
+villiä koiraa. Apulaisista oli kolme omilla askareillaan, neljäs oli
+lähtenyt viemään kaupunkiin teuraseläimiä, joita Eumaion oli määrä joka
+päivä lähettää korskeille kosijoille. Kun koirat huomasivat lähestyvän
+kerjäläisen, hyökkäsivät ne raivoten häntä kohti, ja tulijan olisi
+saattanut käydä huonosti, ellei Eumaios olisi rientänyt apuun.
+
+"Jopa nyt jotakin", huudahti paimen. "Nuo koirat olivat repimäisillään
+sinut kappaleiksi ja silloin olisin minä saanut lisää surun syytä.
+Sillä, katsos, jo ennestäänkin minulla on sitä yllin kyllin. Suren,
+näes, kuningastani, joka nyt kenties nälissään kiertelee maailmalla
+minun täällä hoidellessa hänen karjaansa vihollisten aterioiksi. Mutta
+astu, hyvä vanhus, majaani. Katsokaamme, mitä siellä olisi sinulle
+suuhun pantavaa."
+
+Ystävällinen paimen astui majaan edellä Odysseun hiljalleen seuratessa.
+Sisään tultuaan hän levitti vuohenvuodan lehtien päälle ja valmisti
+vieraalleen vuoteen.
+
+"Sinulle Zeus ja muut taivaan jumalat suokoot mitä sydämesi halajaa",
+lausui Odysseus, iloisena ystävällisestä vastaanotosta.
+
+"Vieras, älä minua kiitä", esteli Eumaios. "Köyhin kerjäläinenkin on
+Zeun suojassa ja hänen lähettämänsä. Miksen majaani tarvitsevalle
+jakaisi, enhän tiedä, miten kauan siinä itsekään olla saan. Eläisipä
+rakastettu herrani, hän minulle oman kodin ja hellän puolison soisi.
+Mutta hän on mennyt. Ihanan Helenan vuoksi on moni sankari päiviltä
+pois joutunut. Langetkoon siitä kosto hänelle!"
+
+Hän nousi, sitoi vyön lujemmin uumilleen ja otti karsinasta pari
+porsasta, jotka hän teurasti ja paistoi vieraalleen. Tarjoten vielä
+viiniä hän kehoitti:
+
+"Syö, vieras, mitä palkollisella on tarjota. Paraat palat viedään
+kosijoille. He lienevät saaneet jotain tietoja isäntäni kuolemasta,
+koska he tuolla palatsissa yhä hurjemmin mellastavat. Mutta eiväthän
+suuretkaan rikkaudet sillä menolla kauan kestä. Ja rikas minun isäntäni
+oli, rikkaampi kuin kenkään muu."
+
+Tyytyväisenä nautti Odysseus ateriaansa. Sitten kysyi:
+
+"Mutta kenestä sinä olet koko ajan puhunut? Kuka niin rikas on, kuka
+lähti Helenan vuoksi sotaan, ehkäpä minä hänet tuntisinkin, olenhan
+niin paljon maailmaa kierrellyt?"
+
+"Oi, vanhus, nykyään ei enää uskota kenenkään juttuja hänestä. Ennen
+riensi jokainen tulokas kuningattaren luo keksien milloin mitäkin
+kadonneesta. Kyynelsilmin kuunteli kuningatar heitä ja palkitsi heille
+runsain käsin. Voithan sinäkin yrittää samaa. Mutta varmasti ei sitä
+miestä tule, joka hänestä tietäisi. Taivaan linnut ovat varmaan jo
+hänet raadelleet tai sitten hän on joutunut kalojen ruuaksi. En isääni
+enkä äitiäni niin kipeästi kaipaa kuin Odysseuta. Jo hänen nimensä
+mainitseminen saa tuskan puhkeamaan. Hän huolehtikin minusta kuin
+ystävästään."
+
+"Ystäväni, vaikket uskokaan koskaan enää isäntääsi näkeväsi, sanon
+sinulle kuitenkin, että hän tulee vielä kotiin", virkkoi vieras. "Mutta
+palkkaa tästä ilosanomasta en huoli, ennenkuin hän kotinsa kynnyksen
+yli astuu. Silloin antanet minulle uudet, komeat vaatteet. Halveksin
+sitä, joka hädän tullen koettaa valheella voittoa itselleen hankkia.
+Zeun kautta vannon, että ennenkuin tämä vuosi on kulunut, vieläpä
+ennenkuin kuu kahdesti on rataansa kiertänyt, saapuu se, joka
+rangaistuksen saattaa jokaiselle, joka hänen uljasta poikaansa ja
+rakasta puolisoaan on loukannut."
+
+"Oi vieras, sitä palkkaa et koskaan tule saamaan. Mutta puhukaamme
+muista asioista. Rakasta isäntääni muistellessa murhe mieleni täyttää.
+Kerro sen sijaan, ken olet, mistä tulet ja miten Itakaan jouduit",
+pyysi sureva paimen.
+
+Odysseus alkoi:
+
+"Niin paljon on minulla kerrottavaa ja niin monet ovat vaiheeni olleet,
+etten vuodessakaan niitä kertoa ennättäisi, vaikka kaiket päivät tässä
+hievahtamatta istuisimme ja muut toimiasi hoitaisivat. Mutta kerronpa
+kuitenkin vaiheistani.
+
+"Olen Kretasta kotoisin, rikkaan kodin poika. Isäni eläessä oli kaikki
+hyvin, mutta hänen kuoltuaan sain pienemmän perinnön kuin muut.
+Puolisoni kautta sain kuitenkin rikkautta. Maanviljelys ei minua
+kuitenkaan miellyttänyt, merenkulku ja sodankäynti olivat sen sijaan
+lempitöitäni. Niin läksinkin Troian sotaan laivastoja johtamaan. Sieltä
+palasin monet vaivat kestettyäni kotiin, mutta läksin pian uudelleen
+yhdeksällä laivalla Egyptiin, ja se oli onneton matka. Toiset
+laivamiehet hyökkäsivät maihin, ryöstivät naisia ja lapsia ja
+harjoittivat ilkivaltaa. Mutta samassa olivat Egyptin joukot aseissa ja
+hädin tuskin armoa rukoillen pelastuin. Seitsemän vuotta Egyptissä
+vietin, kahdeksantena jouduin sinne saapuneen foinikialaisen kera taas
+merelle. Aavalle ulapalle jouduttuamme lähetti Zeus hirmumyrskyn, joka
+pirstoi aluksemme. Onneksi sain käsiini maston kappaleen ja jouduin sen
+varassa ajelehtimaan aalloille, kunnes kymmenentenä, pilkkopimeänä yönä
+ajauduin Tesprotoin maahan. Täällä sain maan kuninkaan Feidonin
+puolelta osakseni mitä suurinta ystävällisyyttä. Kuulin myös Odysseusta
+kerrottavan. Hän oli siellä vast'ikään vieraillut, mutta oli nyt
+lähtenyt Dodonaan, oraakelia kuulemaan. Minut lähetti kuningas
+laivallaan edelleen, mutta laivamiehet olivat kavalia, riisuivat
+vaatteeni, heittivät ylleni nämä rääsyt ja sitoivat minut lopuksi
+mastoon. Pääsin kuitenkin irti ja läksin henkeni kaupalla uimaan
+pakoon. Tässä nyt olen avutonna, koditonna."
+
+Paimen lausui silloin:
+
+"Monet ja kovat ovat vaiheesi olleet, ukko rukka. Mutta miksikä
+valheilla kertomustasi höystät? Odysseun paluusta et mitään tiedä.
+Monet ovat siitä puhuneet ja monia olen uskonut, nyt en enää ketään.
+Jumalat häntä vihaavat. Ellei niin olisi, olisivat he suoneet hänelle
+kunniallisen kuoleman joko Troiassa tai kotimaalla. Silloin olisi hänen
+muistoaan juhlittu. Mutta nyt ovat harpyiat hänet riistäneet. Täällä
+minäkin sikojen parissa päiviäni vietän, en kaupunkiin mene, sillä
+siellä aina vain hänestä kysellään. Kerran saapui luokseni mies
+Aitoliasta, pakolainen. Avosylin hänet vastaanotin ja hän vakuutti
+nähneensä Odysseun Kretassa. Siellä hän muka korjaili myrskyn
+tärvelemää alustaan ja oli aikeissa saapua kotimaahan samana syksynä.
+Luotin vielä hänen sanoihinsa, mutta nyt teet turhaa työtä, vieras, jos
+vielä minulle jotain hänestä uskottelet. Niiden puheitten vuoksi en
+sinua suojaa, vaan siksi että kaikki vieraat ovat Zeun lähettämiä."
+
+"Näyt olevan sangen epäuskoinen, et valaanikaan luota", vastasi
+Odysseus. "No niin, sopikaamme keskenämme näin -- ja Olympon jumalat
+olkoot todistajamme --: jos kuninkaasi saapuu sanomani ajan kuluessa,
+saan sinulta juhlavaatteet, ellei, saavat miehesi syöstä minut
+korkeimmalta vuoren huipulta alas rotkoon varoitukseksi muillekin
+kerjäläisille."
+
+"Jopa jotakin, vieras!" huudahti Eumaios. "Ensin vien sinut majaani,
+syötän, juotan ja sitten lopuksi otan henkesi! Eihän toki. Mutta nyt
+onkin jo ruoka-aika käsissä. Missä viipynevät toverini?"
+
+Heidän siinä puhellessaan lähenivätkin toiset paimenet ajaen suuria
+sikalaumoja karsinoihinsa.
+
+"Tuokaa, toverit, tänne juottosioista paras. Siitä valmistamme
+juhla-aterian sekä tälle vieraallemme että itsellemme. Sen toki
+ansainnemme vaivoistamme. Tuolla toiset herkuttelevat parhailla
+paloilla mitään tekemättä."
+
+Miehet toivat lihavan sian. Eumaios leikkasi osan harjaksia ja heitti
+tuleen rukoillen Odysseulle onnellista paluuta. Uhripaloista saivat
+osansa sekä nymfit että Hermes, loput jakoi hän miesten kesken. Paraan
+palan sai kuitenkin kerjäläisvieras, joka siitä iloisena virkkoi:
+
+"Sinua Zeus rakastakoon, kuten minä sinua rakastan ja anteliaisuuttasi
+kiitän."
+
+"Älä minua kiitä, syö, mitä on. Toisille jumala enemmän suo, toisille
+vähemmän, miten mielii."
+
+Yö tuli, kolea, sateinen yö. Odysseus mietti, jättääkö paimen hänelle
+vaippansa peitteeksi vai ei, ja siksi hän koetellen virkkoi:
+
+"Kuules, Eumaios, ja kuulkaapa te muutkin. Mielinpä tässä vähän jutella
+teille. Viini tekee hiljaisimmankin puheliaaksi, hitaimman ketteräksi
+ja saattaa usein miehen lausumaan asioita, jotka sanomatta olisivat
+olleet paremmat. Mutta koskapa kerran aloin, sanon sanani loppuun asti.
+
+"Olin vielä nuori ja notkea, kun Troian luona taistelimme. Kolme
+joukkoa meitä oli. Yhtä johti Odysseus, toista Menelaos ja kolmannen
+johdossa olin minä. Hiljaa lähenimme muureja ja piilouduimme
+pensaikkoon. Yö oli hirvittävän kylmä. Lumiräntää satoi, eikä minulla
+ollut muuta ylläni kuin haarniska ja vyö. Toiset asettuivat nukkumaan
+vaippoihinsa kääriytyneinä, mutta minua paleli kauheasti. Nykäisin
+silloin vieressäni makaavaa Odysseuta ja virkoin: 'Kuulehan, viisas
+Odysseus, kylmyys on niin kova, etten varmaankaan aamunkoittoa näe;
+katsos, minulla ei ole minkäänlaista peitettä.' -- Mutta siinäpä olikin
+mies, joka ei sodassa enemmän kuin rauhankaan asioissa jäänyt
+neuvottomaksi.
+
+"'Ole hiljaa', hän suhahti korvaani, 'ettei sinua kukaan huomaa', ja
+ääneensä hän lisäsi: 'Kuulkaa, ystävät, minulle selvisi unessa, että
+olemme kulkeneet laivoilta liian kauas. Kukahan teistä rientäisi
+Agamemnonin luo pyytämään lisäväkeä. Silloin nousi eräs nuori soturi,
+heitti vaipan yltään ja riensi asialle. Mutta minäpäs sieppasin vaipan,
+kääriydyin siihen ja nukuin aamunkoittoon asti. Jospa vielä olisin yhtä
+nuori, saisin varmasti vaipan joltain verhokseni, mutta kukapas nyt
+tällaista rääsyläistä säälii.'"
+
+"Kerroit tositapauksen, vieras. Ja koska niin viisaasti juttelit, olet
+vaipan saapa. Mutta sen saat vain lainaksi. Huomenna saavat omat
+vaatteesi riittää, sillä meillä on kullakin ainoastaan yksi vaatekerta.
+Mutta kunhan Telemakos saapuu, antaa hän sinulle mitä tarvitset,
+vieläpä toimittaa sinut kotimaahasikin", selitti Eumaios.
+
+Hän levitti lähelle tulta vuohen- ja lampaanvuotia lämpimäksi vuoteeksi
+ja verhosi vieraansa paksulla vaipalla. Itse hän ei käynyt levolle,
+vaan varustautui viettämään yönsä ulkona laumansa läheisyydessä. Ilolla
+huomasi Odysseus paimenensa uskollisuuden.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA RUNO.
+
+
+Atene riensi Odysseusta erotessaan Spartaan muistuttamaan Telemakolle
+kotimatkasta. Hän läheni Nestorin pojan Peisistraton vieressä lepäävää
+Telemakoa ja puhui hänelle:
+
+"Ei ole hyvä enää viivytellä, vaan sinun on riennettävä heti kotiisi,
+jossa vieraat omaisuuttasi tuhlaavat. Pyydä Menelaolta heti lupa saada
+lähteä. Kotona vaativat äitisi isä ja veljet äitiäsi heti menemään
+Eurymakolle puolisoksi, hän näet voi suurimmat rikkaudet antaa. Ja sinä
+hetkenä, jona hän toiselle puolisoksi menee, ei hän enää sinun
+omaisuudestasi huolehdi, vaan pitää puolisonsa puolta. Mutta ole
+matkalla varovainen, sillä kosijat väijyvät henkeäsi. Laske laivasi
+Itakan uloimpaan niemeen ja sieltä riennä sikopaimen Eumaion luo. Vietä
+yösi siellä ja lähetä hänet seuraavana päivänä äidillesi tulostasi
+ilmoittamaan."
+
+Heti herätti Telemakos nukkuvan Peisistraton:
+
+"Herää, ystävä, ja riennä hevosesi valjastamaan, lähden kotiin."
+
+"Ei vielä, Telemakos", vastasi nuorukainen. "Vielä on yö. Kunhan päivä
+valkenee, voimme lähdöstä puhua. Ethän isäänikään hyvästelemättä jätä.
+Hän sinulle vielä lahjatkin antaa."
+
+Pian valkenikin aamu. Kun Telemakos kuuli Menelaon nousseen
+yölevoltaan, riensi hän nopeasti hänen luokseen, sanoen:
+
+"Menelaos, Atreun poika, salli minun jo kotimaalleni palata. Ikävöin
+isäini saarelle."
+
+Mahtava hallitsija vastasi silloin:
+
+"Olkoon minusta kaukana halu sinua pidättää vastoin tahtoasi, se olisi
+yhtä sopimatonta kuin lähettää pois vieras, joka mielellään viipyisi.
+Mutta viivy vielä vähän aikaa, niin tuon sinulle lahjat."
+
+"Kauan en enää viipyä voi", virkkoi Telemakos. "Kotini ja aarteeni
+vartijatta jätin."
+
+Sen kuultuaan kiirehti Menelaos juhla-aterian valmistajia. Itse hän
+Helenan kanssa järjesteli lähtevälle annettavia lahjoja, hopeamaljoja
+ja Helenan itsensä kutomia komeita, koristettuja vaippoja. Sitten
+astuivat kuningas ja kuningatar Telemakon luo ja Menelaos virkkoi:
+
+"Suokoon sinulle Zeus onnellisen kotimatkan toivosi mukaan! Tuon
+sinulle kalleimman linnani kalleuksista, hopeisen, kultareunaisen
+maljan, Hefaiston takoman. Sain sen kerran lahjaksi Sidonien
+kuninkaalta Faidimolta."
+
+Megapentes kantoi nyt Telemakolle tuon hohtavan hopeamaljakon ja
+vihdoin läheni rusoposkinen Helena kantaen käsissään ihanaa vaippaa:
+
+"Ottaos tämä, poikani", lausui hän, "ottaos Helenan lahjana vastaan.
+Sitä häissäsi morsiosi kantakoon, siihen asti se olkoon äitisi
+huostassa. Onnellisen matkan sinulle jumalat suokoot!"
+
+Aterioituaan olivat nuorukaiset lähtövalmiina.
+
+Menelaos asettui kultapikari kädessään hevosten eteen ja tyhjentäen
+pikarin jumalien kunniaksi lausui:
+
+"Onnellisina olkaa, nuorukaiset! Tervehtikää Nestoria, joka minua
+Troiassa kuni omaa poikaansa holhosi."
+
+Telemakos vastasi siihen:
+
+"Terveisesi viemme, Zeun suosikki, ja jos kerran isäni Odysseun
+kohtaan, kerron hälle sinun vieraanvaraisuudestasi ja näytän lahjojesi
+runsauden."
+
+Heidän siinä puhellessaan lensi kotka heidän päänsä päällä, kynsissä
+kesy hanhi, jonka se oli tarhasta siepannut. Miehiä ja naisia juoksi
+huutaen sen jäljessä. Peisistratos kysyi silloin Menelaolta:
+
+"Ruhtinas, meillekö jumalat tämän merkin lähettivät, vai sinulleko se
+oli tarkoitettu?"
+
+Helena riensi silloin vastaamaan:
+
+"Jumalat sydämeeni selityksen panivat ja sen tahdon teille nyt kertoa.
+-- Kuten vuorilla syntynyt kotka ryösti kartanon hanhen, samoin palaa
+Odysseus harharetkiltään -- ellei hän jo olekin palannut -- ja tuottaa
+kosijoille turmion."
+
+"Ennustuksesi toteutukoon, kuningatar", vastasi Telemakos.
+"Jumalattarena silloin sinua palvon."
+
+Nuorukaiset läksivät ajamaan täyttä ravia. Yön he viettivät Ferain
+kuninkaan Diokleen luona ja aamulla varhain he taas jatkoivat matkaa ja
+saapuivat pian Pylon muurien luo.
+
+Mutta Telemakos ei Peisistraton pyynnöstä huolimatta enään poikennut
+Pyloon, vaan riensi laivalleen.
+
+Aluksella alkoi nyt kiire touhu ja pian olikin kaikki lähtövalmiina.
+Telemakos ryhtyi vielä ennen lähtöään uhraamaan Atenelle ja hänen siinä
+parastaikaa uhratessaan läheni laivaa kiireesti vieras, joka miehen
+murhattuaan pakeni kostoa ja rukoili:
+
+"Kuule minua, sinä uhraava muukalainen, sinua jumalien nimessä
+rukoilen, sano, ken olet, mihin menet ja mikä kotikaupunkisi ja
+vanhempaisi nimi on?"
+
+Telemakos kertoi hänelle syntynsä ja matkansa syyn. Silloin kertoi
+pakenija olevansa tietäjä Teoklymenos, argolaista ruhtinassukua, kuulun
+Melampon jälkeläinen. Nyt hän pyysi Telemakoa ottamaan hänet mukaansa,
+sillä häntä ajetaan takaa ja hänen henkensä on vaarassa.
+
+"Tule, astu laivaani, en sinua luotamme työnnä. Itakassa sinulle
+tarjoamme, mitä tarjottavaa meillä on."
+
+Purjeet nostettiin ja Telemakon alus lähti myötätuulessa kotia
+kohti. --
+
+Sillä aikaa istui Odysseus Eumaion ja hänen toveriensa vieraana.
+Koetellakseen isäntänsä mieltä Odysseus alkoi:
+
+"Aionpa tästä huomispäivänä lähteä kaupunkia kohti kulkemaan ja siksi
+nyt sinulta opastusta pyydän. Menen jalon Odysseun kotiin ja käännyn
+ensin viisaan Penelopen puoleen, kerron hänelle mitä tiedän. Sitten
+pyrin kosijoitten pariin. Sillä sen sanon sinulle, että olen jumalilta
+saanut lahjan, jossa ani harva kanssani kilpailemaan pystyy, olen,
+näet, erinomainen palvelija. Kannan puut uuniin, osaan tehdä tulen,
+pienentää ja paistaa lihaa, kaataa pikariin viiniä ja toimitella
+kaikenlaisia palvelijan askareita."
+
+Hämmästyneenä virkkoi silloin Eumaios:
+
+"Mistä moinen ajatus on päähäsi pälkähtänyt, miesparka? Surmaasi kohti
+kuljet, jos kosijain pariin aiot, niin suuri on heidän röyhkeytensä. Ja
+luuletko kelpaavasi heidän palvelijakseen? Ehei! Hienoja herroja
+palvelijatkin siellä ovat, nuoria, punaposkisia, nuorteat hiukset
+öljyttyinä he kulkevat. Pysy sinä vain täällä. Kenenkään tiellä sinä et
+ole, mutta kun Odysseun poika palaa, suo hän sinulle uudet vaatteet ja
+toimittaa, mihin haluat."
+
+"Siunatkoon Zeus sinulle hyvyytesi, kun nyt lopetit kuljeskelemiseni!
+Raskasta on aina vain kerjuulla kulkea, mutta nälkä pakottaa. Kun nyt
+tänne jään, kertonet minulle Odysseun vanhemmista, vieläkö he elävät,
+vai ovatko he jo Hadeeseen joutuneet."
+
+"Mielelläni sen teen", virkkoi Eumaios. "Vielä elää Laertes, Odysseun
+isä, mutta hänen päivittäinen rukouksensa on päästä pois tästä
+maailmasta, sillä suuresti hän suree poikaansa ja etenkin puolisoaan,
+nuoruutensa ihanaa morsianta, joka kuoli surusta. Muistan aina valoisan
+lapsuuteni päiviä, jolloin kuningatar-vainaja minut yhdessä nuorimman
+lapsensa, huntupään Ktimenen kanssa kasvatti. Ktimenesta varttui ihana
+neito ja kun hän joutui Sameen naimisiin, sain minä runsaat lahjat
+tänne muuttaessani. Ne olivat aikoja ne! Nykyiseltä emännältäni en ole
+vuosikausiin kuullut ainoatakaan myötätunnon sanaa, ja sellaistakin
+kaipaa palvelija."
+
+"Kuinka pienenä jo jouduitkaan pois isiesi maasta? Löysivätkö sinut
+vieraat ja toivat laivoillaan tänne kuninkaan linnaan?" kyseli
+Odysseus.
+
+"Mielelläni pyyntösi täytän, vastaelen kyselyysi", lausui Eumaios. "Yöt
+ovat pitkiä, eikä ole terveellistä aina maata. Tässä viinin ääressä
+istuessa puhe luistaa ja menneitten aikojen vaiheet vierivät muistoina
+eteen. Jos teitä väsyttää", lisäsi hän kääntyen apulaistensa puoleen,
+"käykää levolle, huomenna jaksatte sitten tavalliseen aikaan ajaa
+karjat laitumelle."
+
+Ja Eumaios alkoi kertomuksensa:
+
+"Olet kenties joskus kuullut Syriasta puhuttavan? Se on Ortygian
+takainen kaukainen saari, jossa aurinko kulkunsa kääntää. Siellä
+lainehtivat viljavat pellot, siellä laitumet laajat avautuvat.
+Onnellinen kansa Syriassa asuu. Ei koskaan nälänhätä, eivät kulkutaudit
+sen keskuudessa raivoa. Kaksi kaupunkia siellä on ja molempia hallitsi
+kerran isäni, jumalainen Ktesios.
+
+"Eräänä päivänä saapui hänen hallituskaupunkiinsa foinikialaislaiva,
+joka toi mukanaan kaikenlaista korua. Isäni palatsissa palveli silloin
+kaunis, komea foinikialaisnainen, jonka hoitoon minut oli uskottu.
+Nainen rakastui foinikialaiseen laivuriin ja kertoi olevansa Sidonista,
+rikkaan Aryban tytär, joka oli ryöstetty kodistaan ja myyty Ktesiolle.
+Foinikialainen lupasi silloin saattaa maansa tyttären laivallaan
+jälleen kotiinsa ja nainen suostui siihen tietysti mielellään, kunhan
+vain asia pidettäisiin salassa. Vielä lupasi hän tuoda laivan lähtiessä
+mukanaan sekä kalleuksia että hoidettavanaan olevan kuninkaan pojan,
+josta myydessä varmasti saisi suuret summat. Laiva viipyi vielä kauan
+satamassa, mutta kun se vihdoin oli lähdössä ja foinikialaisnainen sai
+siitä salaisen sanan, kätki hän kolme kultapikaria vaatteensa
+liepeisiin ja läksi taluttamaan minua rantaan. Laivaan astuttuamme
+läksi se heti liikkeelle. Kuusi päivää purjehdimme myötätuulessa, mutta
+seitsemäntenä lähetti Artemis kuolettavan nuolen, joka iski hoitajani
+kuoliaaksi laivan kannelle. Surin häntä suuresti, sillä olinhan
+ymmärtämätön lapsi, ja niin jäin yksin ventovieraitten pariin laivaan.
+Jouduimme Itakan rannoille, kuningas Laertes osti minut mieheltä, ja
+niin jouduin tänne."
+
+"Kovat ovat olleet kokemuksesi", virkkoi Odysseus toisen lopetettua.
+"Olethan toki joutunut lempeän herran palvelukseen. Toista on minun,
+näin saan kierrellä maita mantereita."
+
+Näin jutellen kului yö pitkälle ja miehet kävivät levolle. --
+
+Aamun valjetessa oli Telemakon laiva saapunut Itakan rantaan.
+Aterioituaan kehoitti Telemakos laivaväkeään menemään kaupunkiin, itse
+hän aikoi ensin katsella maitaan ja vasta illan suussa tulla toisten
+luo.
+
+"Mutta, poikani, minne minä menen, äitisikö luo?" kysyi Teoklymenos.
+
+"Älä äitini luo, siellä ei sinun hyvin kävisi", virkkoi Telemakos.
+"Kosijat ovat ylpeitä eikä äitini itse näyttäydy, hän vain huoneissaan
+kutoo kangastaan. Mutta mene Eurymakon luo, hän on kosijoista paras ja
+kansakin häntä kunnioittaa."
+
+Samassa lensi keskustelevien pään päällitse haukka pitäen kyyhkyä
+kynsissään. Se leijaili siinä hetken, sitten se alkoi repiä kyyhkyä,
+niin että höyhenet lentelivät ilmassa. Teoklymenos tarttui silloin
+Telemakoa käsivarteen, veti hänet syrjään ja selitti:
+
+"Katso, tuo lintu oli jumalain lähettämä ja se merkitsee, ettei teidän
+vertaisianne Itakassa ole, vaan että te tulette siellä aina kuninkaina
+hallitsemaan."
+
+"Ennustuksesi toteutukoon", virkkoi Telemakos. "Ja jos niin käy, tulet
+varmasti nauttimaan sekä ystävällisyyttäni että anteliaisuuttani."
+
+Ja matkalla seuranneelle ystävälleen Peiraiolle hän sanoi:
+
+"Peiraios, olet kaikessa mieleni mukaan tehnyt, tee nyt vieläkin. Ota
+luoksesi tämä vieraamme ja kestitse häntä kuni omaa vierastasi siihen
+asti kuin palaan."
+
+Saatuaan suojattinsa täten taattuun paikkaan läksi hän astumaan Eumaion
+majaa kohden.
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA RUNO.
+
+
+Samoihin aikoihin kuin Telemakon alus laski rantaan, puuhaili Eumaios
+majassaan aamuaskareillaan. Aamiainen oli juuri valmistettu ja hän
+sekoitteli viiniä astioissaan, kun Odysseus kuuli askelten lähenevän ja
+näki koirien häntäänsä heiluttaen juoksevan jotakuta vastaan. Tuskin
+hän ennätti tästä isännälleen huomauttaa, kun ovelle astuikin nuori
+Telemakos. Eumaion ilo oli niin suuri, että hän pudotti viiniastiat
+käsistään ja itkien astahti kaivattua vastaan, suudellen kiihkeästi
+hänen silmiään ja käsiään. "Oi, rakas Telemakos, miten tulostasi
+riemuitsen", iloitsi paimen-vanhus. "Harvoin joudut luoksemme, sitä
+tervetulleempi olet. Käy sisään, niin saan sinua katsella."
+
+"Sinua tervehtimään tulin", vastasi Telemakos, "ja ääntäsi kuulemaan.
+Miten voi äitini, onko hän jo toisen kanssa häänsä viettänyt ja joko
+hämähäkki on Odysseun tyhjään vuoteeseen saanut verkkojaan kutoa?"
+
+"Ei, Telemakos, yhä vielä hän isääsi suree", vastasi Eumaios.
+
+Telemakos astui kivikynnyksen yli majaan paimenen kanssa puhellessaan.
+Odysseus nousi heti jättäen tulijalle istuimensa, mutta ystävällisin
+sanoin Telemakos kehoitti häntä istumaan, Eumaios hänelle kyllä
+istuimen valmistaisi. Vieraalle tarjottiin, mitä talossa oli, ja
+hyvällä ruokahalulla Telemakos kävikin tarjottuun käsiksi. Syötyään hän
+kysyi Eumaiolta, ken vieras oli ja mistä hän oli Itakaan saapunut.
+
+"Hän on kaukaisesta Kretasta kotoisin", kertoi Eumaios. "Monet vaiheet
+on hän kokenut ja tänne hän tuli karaten Tesprotoin miesten aluksesta.
+Jätän hänet nyt sinun huostaasi, tee miten mielit, sinun apuusi hän
+turvaa."
+
+"Oi, Eumaios, mitä sanot! Olenko minä isäntä omassa talossani? En ole.
+Kosijat siellä isännöivät. Äidilläni on taas yllin kyllin miettimistä,
+mitä tehdä, antaako kosijoille jyrkkä kielto vai mennäkö puolisoksi
+parhaalle heistä. Tänne jääköön vieras luoksesi. Lähetän hänelle sekä
+vaatteita että ruokaa. Jos hän kotiini tulisi, joutuisi hän vastoin
+tahtoani korskean kohtelun alaiseksi."
+
+"Sallittaneen minunkin ajatukseni lausua", puuttui Odysseus puheeseen.
+"Miten voit, oi Telemakos, sellaista julkeutta suvaita vai vihaako
+sinua kansa, koska he niin rohkeasti elävät? Olisinpa minä nuori, kuten
+sinä ja lisäksi Odysseun poika tai Odysseus itse, kaatuisin ennen
+kotiani puolustaessani kuin sallisin heidän noin käyttäytyä. Vai ovatko
+kenties veljesi nousseet sinua vastaan kapinaan?"
+
+"Ei ole kansa minuun vihastunut ja veljiä ei minulla olekaan. Yhden
+ainoan pojan, Laerteen, soi Zeus Arkeisiolle, yhden ainoan samoin
+Laerteelle, Odysseun, ja tämän Odysseun ainoa poika olen minä. Kotini
+on täynnä sekä Itakan että lähisaarten ruhtinaita, jotka kaikki äitiäni
+puolisokseen pyytävät. Hän ei kuitenkaan jyrkkää kieltoa voi antaa, ja
+niin he omaisuuttani tuhlaavat ja kohta minullekin surman valmistavat.
+Mutta, Eumaios, riennä sinä äitini luo ja ilmoita hänelle paluustani,
+ja kun sen olet muitten huomaamatta tehnyt, palaa takaisin. Odotan
+täällä tuloasi."
+
+Eumaios, lähtöön valmistuen, kysyi: "Äitisi luokse käyn, mutta sano, oi
+ruhtinas, enkö poikkea myöskin vanhan Laerteen luo tulostasi
+ilmoittamaan? Ennen, vaikkakin Odysseuta surren, hän toki kävi töistä
+huolehtimassa, söi ja jot muitten kanssa, mutta kuultuaan sinun
+lähdöstäsi Pyloon, ei hän ole puuttunut mihinkään töihin, vaan
+vaikeroiden suree kohtaloasi."
+
+"Raskasta on kuulla vanhuksen surusta", vastasi Telemakos, "mutta
+parasta lienee sinun heti Penelopelle asiasi toimitettuasi palata
+takaisin. Lähettäköön äitini salaa jonkun neidoistaan Laerteelle
+ilmoittamaan."
+
+Eumaios lähti, mutta silloin läheni majaa Atene nuoren naisen muodossa.
+Hän pysähtyi ovelle ja ainoastaan Odysseus hänet näki, sillä kaikille
+ei ole suotu nähdä jumalia. Koiratkaan eivät haukkuneet, väistyivät
+vain ääneti loitomma. Katseellaan hän kutsui Odysseun luokseen. Tämä
+tottelikin ja poistui poikansa näkyviltä. Virkkoi nyt Atene:
+
+"Odysseus, Laerteen poika, ilmoita itsesi pojallesi, äläkä enää peitä,
+ken olet. Jo on aika teidän lähteä kaupunkiin kostoa täyttämään. Minä
+en ole väistyvä vierestänne."
+
+Samassa hän kosketti kultasauvallaan Odysseuta, joka heti muuttui
+kookkaaksi, komeaksi mieheksi. Kun hän nyt tällaisena astui jälleen
+majaan, ei Telemakon hämmästyksellä ollut rajoja. Jumalan hän näkevänsä
+luuli ja sanoiksi sai:
+
+"Oi, vieras, miten muuttunut muotosi on. Jumala olet, armahda meitä, me
+lupaamme sinulle runsaat uhrit kantaa."
+
+"Jumala en ole, olen isäsi Odysseus, jonka vuoksi niin monet surut olet
+kärsinyt", virkkoi Odysseus syleillen poikaansa, ja jo kauan pidätetyt
+kyynelvirrat silmistä tulvahtivat. Mutta Telemakos ei kuitenkaan voinut
+vieläkään uskoa isänsä sanoja, vaan epäillen lausui:
+
+"Isäni et voi olla, sillä ei kenkään kuolevainen noin muotoaan muuttaa
+saata. Olet jumala ja vain kiusaat minua saadaksesi suruni yhä
+polttavammaksi. Olithan äsken raihnainen ukko, nyt olet jumalain
+kaltainen."
+
+Odysseus vakuutti:
+
+"Jumala en ole, vaan kovien kohtaloiden kolhima isäsi, jonka Atene
+mielensä mukaan voi muuttaa milloin vanhaksi ukoksi, milloin taas
+kukoistavaksi nuorukaiseksi."
+
+Silloin vasta Telemakos uskoi isänsä sanat ja itkien hänet syliinsä
+sulki. Ilo oli niin järkyttävä, että molemmat itkivät ääneensä. Vihdoin
+kysyi Telemakos:
+
+"Isä, oi rakas isä, kerro, miten tänne tulit ja keneksi sinua matkalla
+luultiin."
+
+"Kertoa tahdon sinulle tuloni: fajakit, nuo taitavat merimiehet, jotka
+kaikki Skheriaan joutuneet kotirannoille opastavat, toivat minut
+Itakaan. Nukkuvana he nostivat minut rannalle, antoivat runsaat
+lahjatkin, jotka jumalien neuvosta kätkin luolaan, ja nyt olen Atenen
+kehoituksesta täällä. Mutta, poikani, luetellos nimeltään nuo kosijat
+korskat, niin mietin, voimmeko me kahden heille mitään, vai onko
+haettava apua."
+
+"Oi isä, suuria olen kuullut urhoudestasi sodassa ja ihmeellisestä
+älystäsi, mutta nyt et arvanne vastuksen suuruutta. Miten kaksi
+voisikaan moista joukkoa vastustaa! Katsos, kosijoita ei ole
+kymmenen eikä parikymmentä, vaan paljon enemmän. Dulikiosta on
+viisikymmentäkaksi miesten parasta, Samesta kaksikymmentäneljä oivaa
+soturia, Zakyntosta kaksikymmentä ja Itakasta kaksitoista, heidän
+palvelijoitaan lukuunottamatta. Huonosti kävisi meille ilman apua."
+
+"Poikani, etkö luule Zeun ja Atenen olevan kyllin voimakkaita
+apulaisia? He kyllä astuvat korkeudestaan tarvittaessa. Mutta nyt on
+sinun lähdettävä kotiin ja jälleen käytävä kosijain joukkoon. Minä
+tulen sinne myös kohta kerjäläisukkona. Ja vaikka kosijat kohtelisivat
+minua miten pahoin tahansa, repisivät, löisivät, et sinä saa olla
+tietävinäsikään, vaikkakin sydäntäsi kirveleisi. Voithan heille siitä
+ystävällisesti huomauttaa, mutta he eivät tietysti välitä, sillä heidän
+kostonhetkensä on lyönyt. Pari tärkeätä asiaa on sinun mielessäsi
+pidettävä: ensiksi se, että kun sinulle annan merkin, kanna kaikki
+saleissa olevat aseet pois. Jos joku jotain sanoo, vastaa vain niiden
+mustuvan savussa ja sano olevasi peloissasi, että kosijat joskus
+juovuspäissään vielä vahingoittavat toisiaan niillä. Kaksi miekkaa vain
+jätä, toinen itseäsi, toinen minua varten. Ja toiseksi on sinun tarkoin
+muistettava, ettet kenellekään mainitse Odysseun olevan kotona, et
+Laerteelle, et Eumaiolle etkä edes Penelopellekaan. Koettakaamme sen
+sijaan ottaa selkoa siitä, kutka palkollisista ovat meille uskollisia."
+
+Isän ja pojan näin keskustellessa ja neuvotellessa oli Telemakon alus
+saapunut Itakan satamaan, ja samalla kertaa kuin Eumaios ennätti
+kuningattaren luo tuomaan nuorukaisen terveisiä, saapui laivastakin
+lähetti. Kun tieto Telemakon tulosta levisi kosijain keskuuteen,
+tulivat he levottomiksi. Samassa palasivat väijyjätkin retkeltään ja
+Antinous, retken johtaja, kiukkuisena arveli Telemakon pelastuneen
+ainoastaan Zeun avulla, sillä he olivat yötä päivää vartiot pitäneet
+Itakan sataman lähettyvillä. Kosijain joukko asteli torille ja siellä
+he, syrjäisten heitä kuulematta, ryhtyivät neuvotteluun. Antinous
+lausui ensiksi ajatuksensa:
+
+"Ystävät, nyt ovat Telemakon päivät luetut. Me emme enää voi antaa
+hänen elää, sillä hän, vihoissaan surma-aikeistamme, kutsuu varmasti
+kansankokouksen ja paljastaa hankkeemme, ja silloin meidät armotta
+karkoitetaan täältä. Jos hänen surmaamistaan vastustatte, arvelen
+olevan viisainta heti lähteä täältä ja jatkaa kosimista kunkin omalta
+suunnaltaan. Ottakoon Penelope kenen haluaa."
+
+Kaikki istuivat hetken vaiti, kunnes Amfinomos, jalosukuinen,
+puhelahjoiltaan kuulu dulikiolainen, virkkoi:
+
+"En ole milloinkaan voinut hyväksyä ajatusta ottaa Telemakos hengiltä.
+On mielestäni kauheata murhata kuninkaallista sukua oleva. Kysykäämme,
+mikä jumalain tahto on. Jos he määräävät hänet kuolemaan, otan minä
+hänen henkensä."
+
+Kaikki olivat ehdotukseen tyytyväisiä ja rauhoittuneena läksi joukko
+takaisin palatsiin.
+
+Mutta tieto Antinoon murhasuunnitelmista oli joutunut Penelopenkin
+kuuluville. Kauhistuneena hän silloin päätti nuhdella kosijoita.
+Neitosten saattamana astui ihana kuningatar palatsin suursaliin, laski
+hohtavan hunnun kasvoilleen ja kääntyen Antinoon puoleen alkoi:
+
+"Mitä mietitkään, Antinous, mitä hirveitä asioita aivosi hautovat?
+Ennen sinua mainittiin Itakan nuorukaisjoukon etevimmäksi, mutta
+sitähän tämä ei todista. Aiotko murhata Telemakon ja siten rikkoa Zeun
+säätämiä vierasvaraisuuden lakeja? Et ole kenties kuullut, että isäsi
+saapui tänne kerran pakolaisena, kansan vihaamana, koska hän Tesprotoin
+maassa oli ryöstellen elellyt. Ehk'et tiedä, että raivostunut kansa oli
+repiä hänet kappaleiksi, mutta Odysseus sai hänet pelastetuksi? Näinkö
+sinä kiitollisuuttasi osoitat? Sinä tuhlaat hänen omaisuuttansa, hänen
+puolisoaan kosiskelet ja hänen poikansa aiot ottaa hengiltä. Sydämeni
+on tuskasta murtumaisillaan. Pyydän sinua luopumaan julmista aikeistasi
+ja kehoittamaan muitakin tekemään samoin."
+
+Silloin vastasi Eurymakos, Polyboon poika: "Rauhoitu, viisas Penelope!
+Ei ole sitä miestä syntynytkään, joka uskaltaisi koskea poikaasi, niin
+kauan kuin minä elän. Jalo Odysseus on minua lasna hoivannut,
+polvellaan kiikutellut ja siksi on Telemakos minulle rakas. Huoleti
+voit olla, ei tule häntä mikään paha kohtaamaan."
+
+Näin puhui Eurymakos, vaikka sydämessään toisin mietti. Mutta Penelope
+astui jälleen huoneisiinsa ja itki puolisoaan, kunnes Atene viihdytti
+hänet uneen. --
+
+-- Paimenmajassa olivat isä ja poika sillä aikaa keskustelleet.
+Ennenkuin Eumaios palasi, kosketti Atene taikasauvallaan Odysseuta,
+joka samalla muuttui jälleen kerjäläisukoksi. Paimenen palattua kyseli
+Telemakos kaupungin kuulumisia.
+
+"Mitäpä minä tietäisin, en mitään kysellyt, asiani vain toimitin ja
+läksin. Mutta tullessani näin mustan aluksen laskevan rantaan. Paljon
+siinä oli miehiä ja aseita ja luulen heidän olleen kosijain joukkoa,
+mutta varma en ole."
+
+Telemakos vilkaisi merkitsevästi hymyillen isäänsä, mutta niin, ettei
+paimen huomannut.
+
+
+
+
+SEITSEMÄSTOISTA RUNO.
+
+
+Seuraavana aamuna herättyään virkkoi Telemakos paimenelle:
+
+"Eumaios, aion nyt lähteä kaupunkiin, sillä äiti huolehtii liiaksi.
+Vieraasi lähteköön kerjäilemään, se lienee selvintä. Minulla on surua
+yllin kyllin, en enää jaksa vieraitten huolia ottaa kantaakseni. Sanon
+sen suoraan, pahastukoon vieras tai älköön."
+
+"Viipyä en aiokaan", vastasi Odysseus. "Kerjäten näin vanha mies
+helpoimmalla leipänsä saa. Odottelen vain päivän lämpenemistä, näin
+aamuviileällä on vähissä vaatteissa kylmä kulkea."
+
+Telemakos asteli kohti kotia, sydän katkerana kosijoita kohtaan.
+Ensimäisenä hän kohtasi palatsissa Eurykleian, joka levitteli vuotia
+kivi-istuimille. Itkien riensi vanha hoitaja nuorta isäntäänsä vastaan.
+Penelopekin astui huoneestaan ihanana kuin Artemis ja Afrodite ja
+ilosta itkien hänkin syleili palaavaa poikaansa.
+
+"Poikani, rakas poikani, sinä silmäini valo! En luullut sinua enää
+koskaan näkeväni, lähdettyäsi tietämättäni. Mitä kuulit isästäsi, kerro
+poikani?"
+
+"Äiti, älä herätä ikäviä muistoja. Käy huoneeseesi ja uhraa jumalille.
+Minä lähden torille kohtaamaan kanssani tullutta vierasta, jonka jätin
+Peiraion huostaan", vastasi vain nuorukainen.
+
+Ja uljaana kuin jumala asteli Telemakos torille. Täällä kosijat ottivat
+hänet ystävällisesti vastaan, vaikka sydämessä kantoivatkin vihaa.
+Telemakos ei heistä kuitenkaan välittänyt, vaan istuutui isänsä
+vanhojen, uskollisten ystävien joukkoon. Pian saapui Peiraioskin,
+mukanaan Teoklymenos, pakolainen. Peiraios huomautti silloin huostaansa
+jääneistä Menelaon lahjoista, jotka olisi toimitettava palatsiin, mutta
+Telemakos virkkoi:
+
+"Ystävä, ei ole nyt aika niitä kotiini tuoda. Kosijat hankkivat
+murhaani ja jos se heiltä onnistuu, saat sinä kaikki ne aarteet,
+mieluimmin ne sinulle suon kuin heille. Jos taas heidän hetkensä on
+lyönyt, otan ne ilolla vastaan."
+
+Teoklymeneen hän johti kotiinsa, jossa Penelope istui kehräämässä
+hienoa rihmaa. Ennen kosijain tuloa pyysi Penelope poikaansa kertomaan
+matkoistaan.
+
+Telemakos alkoikin kertoa. Hän kertoi tulonsa Nestorin luo, sekä mitä
+hän Menelaon ja ihanan Helenan kodissa oli kokenut ja kuullut, mainiten
+samalla Odysseun olosta Kalypson luona.
+
+"Jalo Penelope, Odysseun kunnioitettu puoliso, poikasi ei tunne asiain
+oikeaa laitaa", alkoi Teoklymenos-tietäjä. "Jumalat todistajani olkoot
+ja itse saat tuta minun oikein ennustaneen: Odysseus on jo Itakassa,
+mutta hän kiertelee täällä salaa tai sitten hän tarkkaa kosijain
+rikollisia toimia. Näin laivalla tullessamme enne-merkin, joka ei
+petä."
+
+Iloisena, toivosta vavahtaen virkkoi Penelope: "Suokoot Jumalat
+ennustuksesi toteutuvan. Runsaat ovat silloin lahjasi olevat."
+
+Heidän näin kertoellessaan ja keskustellessaan olivat kosijat saapuneet
+pihamaalle urheilemaan ja pian taas koko räyhäävä joukko täytti salit,
+joissa ateria oli heille katettu.
+
+Sillä aikaa valmistautui Eumaios opastamaan kerjäläisvierastaan
+kaupunkiin. Kehnot olivat vieraan rääsyt, mutta huono oli vieras
+itsekin. Siksipä hän pyysikin keppiä paimenelta, millä tukea horjuvaa
+käyntiään kivikkopoluilla. Pian he saapuivat Itakan kirkkaan,
+poppelivarjoisen lähteen luo, josta kaikki kaupunkilaiset vetensä
+ammentavat. Täällä Eumaios ja kerjäläinen kohtasivat vuohipaimen
+Melanteun, joka ajoi komeita vuohiaan palatsia kohti. Melanteus,
+nähdessään Eumaion raihnaine vieraineen, alkoi pilkata:
+
+"Kas tuossa jos missä on vakka kantensa valinnut! Vaan niinhän
+sanotaankin, että jumalat yhdistävät aina samanlaiset. Mutta mihinkäs
+sinä oikein raahaat tuota rääsyläistä? Joka portinpieleen tuollainen
+horjuen kompastelee. Antaisit sen minulle tallimieheksi, niin saisi se
+edes jotain suuhunsa palkakseen. Mutta tuskin se työtä viitsisikään
+tehdä, mukavampaahan on kerjätä. Sen vain sanon, että jos mokoma
+Odysseun palatsiin jalallaankin vaan astuu, saa hän kosijain jakkaroita
+vasten naamatauluaan."
+
+Samassa hän potkaisi Odysseuta, joka vaivoin sai vihansa hillityksi.
+Mutta Eumaios huudahti:
+
+"Oi, lähdenymfit, te Zeun tyttäret, kuulkaa rukoukseni! Jos Odysseus
+kerran luoksenne uhrinsa kantaa, suokaa hänen kostaa Melanteun
+röyhkeys!"
+
+"Mitä tuo kurja höpiseekään", hymähti ivallisesti Melanteus. "Se päivä
+ei nouse, jolloin Odysseus palaa ja pian häviää täältä hänen
+poikansakin. Varo vaan, etten vie sinuakin laivoilla kauas ja myy
+orjaksi."
+
+Vihdoin Melanteus jätti heidät ja he jatkoivat matkaansa hiljaa
+astellen. Itse hän riensi edellä palatsiin ja istuutui kosijain
+pöytään, sillä hän oli heidän suuressa suosiossaan.
+
+Lähetessään palatsia tarttui Odysseus Eumaion käteen, virkkaen:
+
+"Ystävä, tämä on varmasti Odysseun ihana koti, sen arvaa jo näkemältä.
+Siellä tunnutaan juhlittavan, paistin hajun tunnen, kuulenpa sitrankin
+ääntä, joka juhla-aterioihin aina kuuluu."
+
+"Oikein arvasit, tyhmä et näy olevankaan. Mutta nyt on päätettävä,
+miten teemme: menetkö sinä edellä sisään kosijain luo, vai menenkö minä
+ensin ja sinä jäät tänne odottamaan. Kauan ei sinun kuitenkaan auta
+viipyä, muuten joudut kovan kohtelun alaiseksi", ehdotti Eumaios.
+
+Mutta Odysseus lausui:
+
+"Käy ensin sisään sinä, minusta älä huoli, olenhan tottunut sekä
+potkuihin että kovuuteen."
+
+Tallin edessä tunkiokasalla syöpäläisten vaivaamana makasi vanha,
+takkuinen koira, joka kuultuaan Odysseun äänen, tunsi heti entisen
+isäntänsä. Ei jaksanut kuitenkaan jalo eläin päätäänkään nostaa,
+heilutti vain häntäänsä ja loi uskolliset, kosteat silmänsä Odysseuun.
+Odysseus tunsi sen Argooksi, lempikoirakseen, jonka hän itse oli ennen
+Trojaan lähtöään kasvattanut. Siitä oli sitten varttunut oiva
+metsästyskoira, mutta nyt se oli vanha ja hoidotta jätetty. Salaa
+pyyhkäisi Odysseus kuuman kyyneleen silmistään ja kysyi:
+
+"Eumaios, katso, mikä koira tuolla tunkiolla noin huonossa kunnossa
+makaa?"
+
+"Se on isäntäni koira, isäntäni kasvattama ja hoitama. Mutta
+palkolliset ovat huolimattomia kun ei isäntä ole käskemässä. Niinhän se
+aina on", puhui Eumaios.
+
+Mutta Argoon päivät olivat nyt päättyneet, se kuoli ilosta nähtyään
+rakkaan isäntänsä.
+
+Eumaios astui sisään ja istuutui Telemakon luo. Kohta näkyi raihnainen
+kerjäläinenkin ovensuussa. Tutisten hän istahti kynnykselle nojautuen
+oven kauniiseen kypressi-pieleen. Telemakos lähetti hänelle silloin
+antipaloja ja kehoitti häntä pyytämään kultakin kosijalta lisää, sillä
+"kerjäläisen ei sovi ujostella", kuten hän sanoi.
+
+Kiittäen laski Odysseus Telemakon palat laukkuunsa ja alkoi syödä,
+mutta juhlalaulajan lopetettua laulunsa, kehoitti Atene häntä kulkemaan
+kosijan luota toisen luo almua anoen. Odysseus läheni kutakin kättään
+ojentaen, kuten ainakin kerjäläinen. Ken hän on ja mistä tullut,
+kyseltiin häneltä, mutta Melanteus riensi vastaamaan:
+
+"Mistä lieneekään, Eumaion vaan näin äsken häntä tänne kuljettavan."
+
+Antinous kääntyi silloin vihaisena Eumaion puoleen:
+
+"Eikö mielestäsi meillä ole täällä kyllin kerjäläisiä, jotka isäntäsi
+omaisuutta syövät, yhäkö sinä niitä tänne aiot raahata?"
+
+"Jalosti et puhu, vaikka jalosukuinen oletkin", vastasi Eumaios.
+"Kerjäläistä ei kenkään kutsu. Mutta sinä kohtelet aina niin
+ylimielisesti meitä, Odysseun palvelijoita ja etenkin minua. Siitä en
+kuitenkaan välitä niin kauan kuin Penelope ja Telemakos elävät."
+
+"Vaikene, Eumaios", nuhteli Telemakos. "Älä häntä suotta ärsytä. Ja
+sinusta vasta tulisi oiva isä minulle, Antinous, koska tuollaisia
+opetuksia jaat. Anna kerjäläiselle, äläkä muitakaan antamasta kiellä,
+sillä täällä ei kenkään ole pahoillaan, jos tarvitsevaista autetaan.
+Mutta sinä, Antinous, et muista välitä, itsestäsi vain huolta pidät."
+
+"Jopa puhut ylpeästi, Telemakos", virkkoi kosija. "Jos jokainen antaisi
+yhtä runsaasti kuin minä annoin, riittäisi hänelle evästä vähintäin
+kolmeksi kuukaudeksi."
+
+Odysseus saikin runsaat palat ja aikoi jo palata kynnykselle
+pusseineen, mutta kääntyi kuitenkin vielä Antinoun puoleen, sanoen:
+
+"Sinun tulee antaa vielä oikein hyvä pala, sillä sinä näyt olevan muita
+ylhäisempi. Kuninkaaksi sinua luulisi. Katsos, minäkin olen kerran
+ollut rikas ja mahtava. Koti minulla oli kuulu ja palvelijoita paljon.
+Kerjäläistä en koskaan antimetta pois ajanut." Ja sitten hän alkoi
+kertoa laveasti kukistumisestaan, onnettomasta Egyptin retkestään,
+miten hänet vietiin Kyproon orjaksi ja miten kovia hän joutui kokemaan.
+
+Mutta nyt oli Antinoun kärsivällisyys lopussa.
+
+"Mikähän jumala tuollaisen maanvaivan tänne onkaan lähettänyt. Ei edes
+ruokarauhaa saa. Korjaa nyt luusi ihmisiä kiusaamasta, muuten toimitan
+sinut sellaiseen paikkaan, jossa on pahempi olla kuin sekä Egyptissä
+että Kyprossa. Kas, näin käy, kun on kerjäläiselle liian hyvä."
+
+Mutta Odysseus vastasi:
+
+"Eipä näy vastaavan luonteesi komeata muotoasi. Täällä syöt vieraan
+ruokaa etkä niistä murustakaan kerjäläiselle soisi. Tuskinpa omalta
+pöydältäsi suolanraekaan anovalle tipahtaisi."
+
+Nyt raivostui Antinous:
+
+"Vai aiot vielä pilkata! Ehjin nahoin et salia jätä." Ja samassa hän
+heitti kohti Odysseuta jakkaran, joka oli ollut hänen jalkainsa alla.
+Heitto oli kova, mutta Odysseus ei hievahtanutkaan, pudisti vain
+päätään ja läksi astumaan kynnystä kohti. Täällä hän alkoi:
+
+"Kuulkaa, jalon kuningattaren kosijat! Jos mies saa iskun omaisuuttaan
+puolustaessaan, silloin sen kärsii, mutta kun häntä nälkäänsä
+tyydyttäessä lyödään, silloin on eri asia. Jos koston jumalattaret
+kerjäläistä kuulevat, silloin toivotan Antinoulle häitten asemesta
+kuoloa."
+
+"Istu hiljaa siellä nurkassasi syömässä, taikka raahaavat palvelijat
+sinut ulos ja nylkevät elävältä", raivosi Antinous.
+
+Toiset kosijat paheksuivat Antinoun röyhkeyttä ja sanoivat:
+
+"Antinous, taisitpa tehdä pahasti jakkaralla vierasta heittäessäsi.
+Jospa hän onkin joku jumala, tulevathan jumalatkin ihmismuodossa maan
+päälle ihmisten elämää ja vaellusta tarkkaamaan."
+
+Antinous ei kuitenkaan ollut siitä millänsäkään. Telemakon sydäntä
+kirveli nähdessään isäänsä pideltävän pahoin, mutta lupauksensa mukaan
+ei hän virkkanut mitään, nyökäytti vain hiljaa päätään kostoa hautoen.
+
+Penelopenkin kuuluville oli tullut tieto Antinoun kovuudesta muudanta
+ventovierasta kohtaan ja pahoillaan hän toivotti kostoa heittäjälle.
+
+"Jospa meidän muittenkin toivotukset toteutuisivat", virkkoi siihen
+joku palvelijattarista, "niin ei heistä kenkään aamunkoittoa näkisi."
+
+Penelope, sydämessään kerjäläistä säälien, kutsutti Eumaion luokseen,
+sanoen hänelle:
+
+"Jalo Eumaios, johda vieras tänne luokseni, kenties hän, joka paljon on
+maita kierrellyt, on sattunut näkemään tai jotain kuulemaan kaivatusta
+Odysseusta."
+
+"Oi, kuningatar, suuri kertomistaito sillä miehellä on", vastasi
+paimen. "Kolme vuorokautta hän luonani viipyi enkä väsynyt häntä
+kuulemaan. Paljon hän on nähnyt, paljon kokenut ja hän tietää kertoa
+Odysseun olevan jo rikkaine aarteineen kotimatkalla."
+
+"Tuo hänet heti tänne, Eumaios", lausui Penelope. "Kosijat tehkööt
+sillä aikaa mitä haluavat. Jospa Odysseus kerran saapuisi, kostaisi hän
+Telemakon avulla kaikki heidän julkeutensa."
+
+Samassa aivasti Telemakos niin kovasti, että sali kaikui. Penelope
+naurahti.
+
+"Kuulitko", sanoi hän paimenelle. "Telemakos myönsi sanani tosiksi.
+Mene nopeasti hakemaan vieras luokseni. Ja jos hän totta puhuu, saa hän
+juhlavaatteet palkakseen."
+
+Eumaios riensi täyttämään emäntänsä käskyä ja hän kuiskasi Odysseulle:
+
+"Sinua kutsuu viisas Penelope, jalon Telemakon äiti. Hän tahtoo
+kysellä, tiedätkö mitään hänen puolisostaan, ja jos tosia puhut, tulet
+palkankin runsaan saamaan."
+
+"Oi, Eumaios, totta puhun jalolle kuningattarelle. Mutta en uskalla
+hänen luokseen ennen auringon laskua käydä. Ties mitä kosijat
+tekisivätkään, jos nyt menisin. Enhän äskenkään mitään tehnyt ja
+kuitenkin minua lyötiin."
+
+Eumaios palasi odottavan Penelopen luo tuoden vieraan terveiset ja piti
+hänkin puolestaan myöhäistä iltahetkeä sopivampana rauhalliselle
+keskustelulle. Penelope myönsi myöskin kerjäläisen viisaasti
+ajatelleen.
+
+Paimen palasi nyt saliin ja kuiskasi Telemakolle lähtevänsä pois, mutta
+kehoitti häntä varomaan kosijoita, joilla on paha mielessä.
+
+"Oikein puhut, vanhus, mene kotiisi, mutta palaa tänne aamulla ja tuo
+runsaat uhri-eläimet tullessasi", vastasi Telemakos.
+
+Paimen läksi ja kosijat jäivät viettämään iltaa soittaen ja tanssien
+tapansa mukaan.
+
+
+
+
+KAHDEKSASTOISTA RUNO.
+
+
+Kaupungilla kuljeskeli ahneudestaan kuulu kerjäläinen Arnaios, suuri
+kooltaan, mutta heikko voimiltaan. Hänen tapansa oli tulla tuon
+tuostakin Odysseun palatsiin, jossa kosijat lähettivät häntä usein
+asioilleen ja kutsuivat häntä senvuoksi taivaan airuen mukaan: Iros.
+
+Nytkin hän taas saapui sinne ja nähdessään vieraan kerjäläisen oven
+suussa aikoi ajaa hänet pois.
+
+"Tiehesi, ukko, minun paikaltani, muuten potkaisen sinut pois", räyhäsi
+Iros. "Etkö näe, miten kaikki minulle ystävällisesti silmäänsä
+vilkuttavat, kehoittaen ajamaan sinut ulos. Lähde, lähde, muuten joudut
+nyrkkisotaan."
+
+"Onhan tässä kynnyksellä sijaa kummallekin enkä minä niitä paloja
+kadehdi, mitä sinulle annetaan", vastasi Odysseus. "Mutta älä sinä
+ärsytä minua. Vaikka olenkin vanha, pidän sinut kyllä kurissa ja jos
+käsiksi sinuun käyn, ei sinusta enää huomenna ole minulle vastusta."
+
+"Kaikkea sitä saa kuulla mokomankin suusta", kivahti Iros. "Mutta
+maltas, minä lyön sinua kohta, niin että hampaat suustasi heltiävät!
+Tulepas nyrkkeilemään!"
+
+Nauraen virkkoi silloin Antinous toisille:
+
+"Katsokaas, minkä ilon jumalat ovat meille lähettäneet. Nuo kaksi
+tuolla alottavat riidan. Yllytetäänpäs niitä vielä!"
+
+Naureskellen ympäröivät kosijat kerjäläiset ja Antinous ehdotti:
+
+"Tuolla uunissa on jäljellä makea paisti. Se ken teistä voittaa, saa
+sen, saapa vielä oikeuden olla ainoana kerjäläisenä tässä talossa.
+Toinen väistyköön."
+
+Odysseus kuitenkin oli vastustelevinaan koko taistelua ja sanoi:
+
+"On liian rohkeata näin vanhan miehen ryhtyä nuoremman kanssa
+taistelemaan, mutta nälkä käskee. Olen sitten rohkeampi, jos kaikki
+vannotte, ettei kukaan auta Irosta."
+
+Kaikki vannoivat vaaditun valan ja Telemakos sen vielä vahvisti. Nyt
+paljasti Odysseus hartiansa ja käsivartensa ja ihaillen katselivat
+kaikki niiden voimakasta kauneutta.
+
+"Jo nyt taisi tuhosi tulla, Iros-parka", virkkoi joku katselijoista.
+
+Ja Iros alkoi vavista pelosta eikä uskaltanutkaan lähestyä
+vastustajaansa. Mutta palvelijat vetivät hänet esiin.
+
+"Etkö häpeä, kerskailija, pelätä ja vavista vanhaa, nälkäistä ukkoa",
+sanoi joku. "Sen vaan sanon, että jos tuo sinut voittaa, lähetän sinut
+laivalla Epeiroon, kuningas Eketon luo. Hän sinut siellä niin ruhjoo,
+ettet kelpaa enää muuhun kuin koirien ruoaksi."
+
+Ei auttanut muu kuin ryhtyä taisteluun ja Odysseun miettiessä, iskisikö
+hän voimainsa takaa, vaiko vain kaataisi vastustajansa, löikin Iros
+häntä hartioihin. Silloin iski Odysseus niskaan Irosta niin, että tämä
+nujertui tiedotonna maahan, veren tulvahtaessa suusta. Kosijat
+nauroivat katketakseen, mutta Odysseus raahasi vastustajansa palatsin
+portin pieleen, nosti hänet siihen istumaan, asetti kepin käteen ja
+sanoi:
+
+"Istu nyt siinä sikojen ja koirain vartijana, äläkä pyri vieraitten
+kerjäläisten herraksi."
+
+Odysseus heitti risaisen vaippansa taas harteilleen ja istahti
+kynnykselle entiselle paikalleen, mutta nauraen ja ilakoiden toivat
+kosijat hälle luvatun palkan. Nuori Amfinomos joi vielä hänen
+maljansakin, toivottaen onnea voimakkaalle muukalaiselle. Silloin
+lausui Odysseus:
+
+"Amfinomos, näyt olevan jalo nuorukainen, kuten isäsi Nisoskin, jota
+olen kuullut kehuttavan. Sanonpa sinulle yhden asian, paina se tarkoin
+mieleesi: Kaikista luoduista on ihminen heikoin. Onnen päivinä ei hän
+muista, että onnettomuuskin voi kerran häntä kohdata. Mutta kun jumalat
+vastoinkäymisen lähettävät, on hänen sekin otettava vastaan. Vaihteleva
+on ihmisonni. Kerran olin rikas ja mahtava minäkin, mutta luotin vain
+isääni ja veljiini, enkä ymmärtänyt onneani säilyttää. Ihmisen on
+elettävä rehellisesti, vältettävä pahaa ja tehtävä mikä on oikein.
+Täällä harjoitetaan vääryyttä, hävitetään vieraan tavaraa ja se ei jää
+kostamatta. Kun Odysseus kerran palaa -- ja varmasti se päivä pian
+koittaa -- silloin tulee rangaistus. Toimittakoot jumalat sinut täältä
+pois, ennenkuin verinen tilinteko alkaa."
+
+Kerjäläisen sanat näkyivät koskevan nuorukaiseen, murheellisena ja
+ikäänkuin aavistaen ennustuksen toteutuvan, hän palasi kuitenkin
+saliin, sillä kohtaloaan hän ei voinut välttää.
+
+Atene johti silloin Penelopen mieleen halun näyttäytyä kosijoille ja
+hän virkkoi uskolliselle Eurynomelle:
+
+"Eurynome, mieleni tekisi mennä kosijain luo, vaikkakin sydämessäni
+heitä vihaan ja tahtoisin samalla varoittaa poikaani luottamasta
+heihin, jotka edessä päin ovat hyviä, mutta selän takana neuvottelevat
+surma-aikeita."
+
+"Kuningatar, käy heidän luokseen, mutta ennen sitä on sinun kylvyssä
+oltava ja saatava kyynelten jäljet kasvoiltasi", kehoitti palvelijatar.
+
+"Ystäväni, älä minua kehoita ulkomuodostani huolehtimaan, siitä en
+välitä, enkä ole välittänyt siitä päivästä lähtien, jolloin puolisoni
+läksi. Vaan nouda tänne pari neitosta, jotka seuraavat minua alas,
+yksin en sinne halua käydä."
+
+Eurynome läksi täyttämään emäntänsä käskyä, mutta sillä aikaa uuvutti
+Atene Penelopen virkistävään uneen ja valoi hänen kasvoihinsa ja
+vartaloonsa ihanuuden, jonka vertaista näkee ainoastaan Afroditella,
+tämän käydessä jumal-impien viehättävään karkeloon. Tehtävänsä tehtyään
+poistui Atene ja samassa Penelope heräsi lähenevien neitosten puheluun.
+
+"Miten suloisesti nukahdin", virkkoi kuningatar. "Oi, sallisipa Artemis
+minun yhtä ihanasti vaipua kuoloon, silloin pääsisin suremasta jaloa
+puolisoani."
+
+Kahden neitosen seuraamana astui kuningatar salin ovelle ja niin ihana
+hän oli, että kosijain sydän lämpeni ja kaikki toivoivat saavansa hänet
+puolisokseen. Mutta Penelope kääntyi Telemakon puoleen, lausuen:
+
+"Poikani, en ymmärrä sinua. Lapsena osoitit suurta älyä, mutta nyt
+mieheksi vartuttuasi, kun sinun olisi näytettävä olevasi jalon miehen
+poika, et enää pysty mihinkään. Täällä kohdellaan vieraita pahoin, etkä
+sinä sitä estä."
+
+"Äiti, en ihmettele, että olet minuun pahastunut. Lapsi en mielestäni
+kuitenkaan ole, osaan kyllä erottaa pahan hyvästä. Mutta tämä
+vieraitten, pahansuopien ihmisten paljous saa minut usein epäilemään
+mitä tehdä. Sitäpaitsi olen aivan yksin kaikkia muita vastaan. Nyt
+kuitenkin on vääryyttä kärsineen vieraan käynyt paremmin kuin
+luuletkaan. Hän on voittanut Iroon. Ja toivoisinpa kosijoille käyvän
+yhtä huonosti kuin tuolle kerskaajalle kävi."
+
+Mutta Telemakon sanoista välittämättä huudahti Eurymakos ihastuneena:
+
+"Oi, ihana kuningatar, jos kaikki Argoon ruhtinaat sinut tällä hetkellä
+näkisivät, ei kosijain joukko mahtuisikaan palatsiisi, niin ihana olet,
+kaikkia muita naisia ihanampi sekä kooltasi että muodoltasi ja älyltäsi
+rikkaampi."
+
+"Ei, Eurymakos, ihanuuteni hävisi sinä hetkenä, jolloin puolisoni pois
+läksi. Mutta jos hän kerran palaisi, alkaisi kukoistukseni uudelleen.
+Muistan päivän, jona hän meni. Hän tarttui jäähyväisiksi käteeni ja
+lausui: 'Puolisoni, lähden taisteluun urhoollista Troian kansaa vastaan
+ja varmaan moni meistä jää sille tielleen. Hoida sinä kotiamme ja pidä
+huolta isästäni ja äidistäni, kuten tähänkin asti, kunnes pojastamme
+varttuu mies. Ellen minä palaisi, mene silloin puolisoksi toiselle.'
+Näin hän puhui. Nyt lähenee raskas häitteni aika minua onnetonta. Mutta
+kosijani eivät menettele oikein. Jaloa naista kosittaessa tuodaan
+hänelle aina runsaat lahjat, vieläpä härät ja lammaslaumatkin. Te
+sensijaan elätte talossani minun omaisuuttani kuluttaen."
+
+Odysseus iloitsi kuullessaan puolisonsa järkevät sanat. Hän ymmärsi
+hänen houkuttelevan lahjoja kosijoilta ja kohtelevan heitä ystävällisin
+sanoin, vaikka sydämessään hautoikin muuta.
+
+"Ihana Penelope", virkkoi Antinous. "Lahjat tuomme, mutta luotasi emme
+poistu, ennenkuin parhaan meistä olet puolisoksesi valinnut."
+
+Kaikki yhtyivät Antinoun sanoihin ja kohta tuotiin Penelopelle runsaita
+lahjoja. Antinous antoi taidekoristeisen vaipan, jossa oli kaksitoista
+kultasolkea. Eurymakos lahjoitti hohtavat kultaiset kaulavitjat,
+joissa jalokivet välkkyivät. Eurydamoon lahjana olivat kalliit
+korvarenkaat, joissa kussakin säteili kolme timanttia. Runsaat ja mitä
+kallisarvoisimmat lahjat sai Penelope, joka nyt aarteineen jätti
+kosijat ja astui jälleen omiin huoneisiinsa. Mutta kosijat alkoivat
+laulaen ja tanssien viettää iltaa. Hämärän tultua sytytettiin
+kartanolle nuotio ja palatsin neitoset sitä hoitelivat.
+
+"Neidot, käykää kuningattarenne luo", virkkoi Odysseus heille,
+"kehrätkää siellä kultarihmaa, minä kyllä pidän tulesta huolen. Ja
+vaikka täällä kemut kestäisivät aamuun asti, en minä väsy."
+
+Neitoset katsoivat hymyillen toisiinsa. Joukossa oli myös rusoposki
+Melanto, Penelopen kasvattama ja hoivaama neito, joka kuitenkin oli
+emännälleen kiittämätön ja salaa oli Eurymakon suosikkina. Hän vastasi
+Odysseulle pilkallisesti:
+
+"Sinäpä olet mieletön, kun et nukkua aio, etkä täältä edes poistu.
+Ylpeiletkö siitä, että Iroon voitit? Maltahan vaan, eikö kerran tule
+tänne sinuakin väkevämpi, ja silloin ovat laiskanpäiväsi täällä
+päättyneet."
+
+Vihaisesti katsahti Odysseus häneen ja virkkoi:
+
+"Vaikene, neito, lähden muutoin Telemakolle kertomaan korskeudestasi ja
+hän varmasti kostaa sinulle."
+
+Neitoset pelästyivät kerjäläisen sanoja ja lähtivät juosten pois.
+Yksinään oli nyt Odysseus nuotion vartijana. Mutta kosijat eivät
+jättäneet häntä rauhaan. Eurymakos ivasi, Odysseuhun viitaten:
+
+"Katsokaa, te kaikki ylvään kuningattaren kosijat, vierastanne. Hänet
+on varmaan joku jumala lähettänyt tänne meitä valaisemaan kaljulla
+päälaellaan."
+
+"Kuules, ukkeli, etköhän tulisi minun palvelukseeni. Saisit
+maatilallani istuttaa puita ja palkaksi antaisin sinulle kunnon
+vaatteet ja ruokaa yllin kyllin. Mutta taidatpa olla niin tottunut
+kerjäämään, ettet mielikään rehelliseen työhön ryhtyä."
+
+"Oi, Eurymakos", vastasi Odysseus hänelle. "Jos molemmat tarttuisimme
+samaan työhön, joko kilpaa heinää niittäisimme tai samanikäisillä
+härillä kyntäisimme, näkisit, etten olisi sinua huonompi. Tai jos Zeus
+lähettäisi sodan ja saisin miekan ja kypärin minäkin, näkisit, että
+parhaitten joukkoon kuuluisin. Silloin et enää köyhyyteni vuoksi minua
+ivaisi. Mutta sinä olet itserakas, mieheksi kehno, joka luulet itseäsi
+suureksi, koska et ympärilläsi koskaan näe mitään tosisuuruutta.
+Palaisipa Odysseus kerran, silloin tuntuisivat nämä palatsin avarat
+ovet sinusta kapeilta, sellaista vauhtia sinä silloin pakoon pyrkisit."
+
+Vihastuneena huusi nyt Eurymakos: "Heittiö, kyllä pian saat selkääsi,
+koska noin röyhkeilet. Oletko juovuksissa, vai onko Iroon voitto
+noussut päähäsi?"
+
+Ja samalla hän heitti jakkaransa kohti kerjäläistä. Odysseus väisti
+kuitenkin heiton ja jakkara sattuikin ruokia kantavaan palveliaan, joka
+kiljahtaen lyyhähti maahan. Nyt syntyi yleinen hämminki, jokainen huusi
+ja harmitteli, kun mokoman kerjäläisen vuoksi illan ilo särkyi.
+
+Mutta Telemakos vaati ankarasti kaikkia lähtemään nukkumaan. Harmissaan
+kuuntelivat he nuorukaisen rohkeita sanoja, mutta nuori Amfinomoskin
+yhtyi häneen ja kehoitti jättämään rauhaan kerjäläisen, joka oli tullut
+Odysseun katon alle suojaa saamaan. Silloin joivat kosijat vielä
+viimeisen uhrimaljan ja lähtivät yötiloilleen.
+
+
+
+
+YHDEKSÄSTOISTA RUNO.
+
+
+Isä ja poika jäivät nyt saliin kahden ja Odysseus lausui:
+
+"Nyt on aika siirtää täältä kaikki aseet pois. Voithan sanoa kosijoille
+niiden savussa mustuvan ja pelkääväsi heidän juovuspäissään toisiaan
+vahingoittavan."
+
+Telemakos kutsui heti Eurykleian luokseen, pyytäen häntä pitämään
+kaikki naiset huoneissansa, kunnes hän ennättäisi siirtää pois
+savussa turmeltuneet isänsä aseet. Eurykleia iloitsi Telemakon
+huolellisuudesta, mutta kysyi:
+
+"Kuka sinut huoneeseesi saattaa ja soihtua edelläsi kantaa, jos minä
+pois menen?"
+
+"Sen tehköön kerjäläinen", vastasi Telemakos, "jotakin voi hänkin tehdä
+ruokaansa ansaitakseen."
+
+Eurykleia teki, kuten käskettiin, ja isä ja poika alkoivat kiireesti
+siirtää pois aseita. Itse Atenekin auttoi heitä valaisemalla
+kultalampullaan. Hämmästyneenä virkkoi silloin Telemakos:
+
+"Katso, isä, mikä ihmeellinen hohde seinillä loistaa ja katossa
+leijailee. Täällä varmaan kulkee joku Olympon jumalista."
+
+"Hiljaa, poikani, älä kysele mitään. Sellainen, näes, on jumalain tapa.
+Käy sinä nyt vuoteeseesi, minä jään vielä tänne, haluan puhella
+neitosten ja äitisi kanssa, hän varmaan kyselee yhtä ja toista."
+
+Telemakos poistui huoneeseensa aamun koittoa odottamaan, Odysseus jäi
+yksin saliin. Kohta saapuikin sinne neitosineen Penelope ja istuutui
+lieden ääreen hopea- ja norsunluukoristeiseen tuoliin, jota tuuhea
+vuota peitti. Neidot korjailivat pöydiltä pois illallisen tähteitä ja
+lisäilivät puita tuleen. Nuori Melanto, nähdessään Odysseun, alkoi
+jälleen häntä ivailla:
+
+"Vai täällä sinä vielä vetelehdit, mitähän oikein olet odottelevinasi.
+Mene jo tiehesi, muuten viskaan sinua palavalla kekäleellä!"
+
+"Olet kovasydäminen, nuori neito. Älä minua ivaa siksi, että köyhä
+olen. Olen minäkin parempia päiviä nähnyt, rikas ollut. Silloin en
+kerjäläistä koskaan oveltani kääntänyt. Mutta Zeus teki minut köyhäksi.
+Katso, pian voi kadota sinunkin kauneutesi, josta nyt ylpeilet, tai voi
+kuningattaresi sinua ankarasti rangaista sinuun vihastuessaan. Ja jos
+kerran Odysseus tulee, voi sinun käydä huonosti, ja ellei hän tulekaan,
+onhan hänellä poika, voimakas Telemakos, jonka käsiin voit joutua."
+
+Kuningatar oli myös kuullut keskustelun ja kovin sanoin hänkin nuhteli
+Melantoa, luvaten kerran hänelle kovan rangaistuksen. Vielä hän pyysi
+Eurynomea nostamaan viereensä vieraalle istuimeksi tuolin ja
+levittämään sille lampaanvuodan, sillä hän tahtoi puhella muukalaisen
+kanssa.
+
+Käskettyään Odysseun luokseen kysyi kuningatar tämän nimeä, sukua ja
+kotimaata.
+
+"Jalo kuningatar", vastasi Odysseus. "Kuuluisa olet viisaudestasi,
+kaikkialla nimeäsi mainitaan ja kaikki sinulle onnistuu. Kysymyksiisi
+tahdon vastata, mutta älä kysy, kuka ja mistä olen. Silloin nousevat
+mieleeni raskaat muistot, enkä vieraitten nähden tahtoisi valittaen
+itkeskellä, luulisitte kenties minun viinin liikuttamana kyynelöivän."
+
+"Oi, vieras", virkkoi Penelope. "Kova on ollut minunkin kohtaloni, kova
+ja raskas. Sinä päivänä minulta kaikki sammui, jona jalo puolisoni
+Troiaan läksi. Nyt ovat sekä Itakan että lähisaarten jalosukuiset minua
+kosimassa. Olen kaikin keinoin koettanut häitä viivyttää. Loin kankaan,
+jota päivät kudoin, yöt ratkoin ja lupasin sitten häitä valmistaa, kun
+kankaani, jalon Laerteen kuolinvaipan, saan valmiiksi. Kolme vuotta
+kului, mutta vihdoin kosijat viekkauteni keksivät. Nyt ei mikään muu
+tule neuvoksi kuin lopettaa tämä heidän odotuksensa. Vanhempani
+vaativat minua ratkaisemaan vaalini ja näen hyvin, miten Telemakos
+kärsii katsellessaan omaisuutensa hupenemista. -- Mutta vieras, kerro
+nyt sinäkin, missä kotisi on?"
+
+"Jalo kuningatar, koska välttämättä tietää tahdot, en voi olla sitä
+kertomatta, niin tuskaista kuin se onkin", virkkoi Odysseus. Ja hän
+aloitti pitkän tarinan. Kretasta hän muka oli kotoisin ja joutunut
+kerran parin viikon ajan pitämään Odysseuta laivaväkineen vieraanaan.
+Siihen suuntaan hän jatkoi kertomustaan lisäten vielä, miten oli itse
+joutunut onnettomuuteen. Muistot puolisosta heräsivät jälleen
+kirvelevinä ja Penelope itki itkemistään. Odysseus hillitsi itsensä ja
+katseli kylmän näköisenä puolisonsa surua, vaikka kyyneleet tahtoivat
+väkisin hänenkin silmiinsä nousta. Mutta Penelope oli jo monet kerrat
+joutunut valheita uskomaan, siksi hän nyt päätti koetella, puhuisiko
+vieras totta.
+
+"Jos todella, muukalainen, olet puolisoni tavannut, voinet kertoa,
+minkälainen puku hänellä oli yllä luonasi vieraillessaan, minkä
+näköinen hän itse oli ja minkälaisia ne miehet, jotka häntä
+seurasivat?" kyseli Penelope.
+
+"Oi, kuningatar", alkoi Odysseus, "vaikeata on näin kahden
+vuosikymmenen kuluttua niin tarkoilleen enää muistaa, mutta koetan.
+Yllään hän kantoi purppuraviittaa, kultasolkista ja soijissa oli petoa
+kiinnipitävän koiran kuva. Vielä muistan viitan alta näkyneen vartalon
+mukaisen, pehmeän ihotakin, joka hohti kuin kulta. Mutta enhän voi
+tietää, kantoiko hän tätä pukua kotoa asti, vai oliko hän sen
+matkalla lahjaksi saanut. Muistan vielä yhden hänen tovereistaan,
+kiharatukkaisen Eurybateen, jota Odysseus näytti suuresti arvossa
+pitävän."
+
+Yhä voimakkaammaksi kasvoi Penelopen ikävä kuullessaan selvästi
+kuvattavan Odysseun puvun ja hän huudahti:
+
+"Vieras, tosia ovat sanasi. Itse sen puvun hänelle tein, itse soljen
+siihen kiinnitin. Ja nyt en koskaan saa häntä kotiin tervetulleeksi
+toivottaa!"
+
+"Jalo kuningatar, älä itkulla ihania kasvojasi pilaa", virkkoi
+Odysseus. "Puolisosi palaa. Tesprotoin kuningas Feidon itse minulle
+hänen tulostaan kertoi. Runsaat lahjat näin, jotka hän myötänsä tuo.
+Itse hän oli silloin Dodonassa Zeun orakelia kuulemassa. Siis huolesi
+heitä, kuningatar. Vannon Zeun ja tämän Odysseun kotilieden kautta
+totta puhuvani. Se päivä on lähellä, jolloin Odysseus kotiinsa saapuu."
+
+"Sanasi toteutukoot, vieras", lausui Penelope, "vaikka sitä sydämessäni
+epäilenkin. Ja te neidot, laittakaa vieraalle oiva vuode, hänelle kylpy
+valmistakaa ja pukekaa kunnon vaatteisiin. Huomenna hän Telemakon
+kanssa aterioikoon. Onneton se, joka häntä uskaltaa solvata."
+
+"Ei, kuningatar, suo minun yöni viettää kuten tähänkin asti, vuoteetta,
+vaipatta", kielteli Odysseus. "Samoin jalkojani en salli kenenkään
+neidoistasi pestä, eikö luonasi ole ketään kokenutta, vanhaa
+palvelijatarta."
+
+"Puhut viisaasti, vieras", lausui kuningatar, "viisaammin kuin kenkään
+toinen. Eurykleia, auta vierasta, pese hänen kätensä ja jalkansa, kuten
+ennen isännällesi teit."
+
+Vanha Eurykleia alkoi katkerasti itkeä ajatellessaan Odysseuta, joka
+kenties hänkin kulki ventovieraitten pilkattavana, tämän vieraan
+tavoin. "Mutta en voi olla sanomatta sitä, että tämä vieras enemmän
+kuin kenkään toinen täällä käynyt muistuttaa kooltaan, ääneltään ja
+jalkojensa muodolta Odysseuta", nyyhkytti vanhus.
+
+"Samaa ovat muutkin sanoneet", vastasi vain Odysseus.
+
+Vanha Eurykleia sekoitti kylmää ja kuumaa vettä miellyttävän haaleaksi
+ja alkoi pestä vieraan jalkoja. Odysseus pelkäsi tulevansa ilmi, sillä
+hänen toisessa jalassaan oli arpi, jo lapsena saatu, ja Eurykleia sen
+hyvin tunsi. Haavan oli villisika purrut hänen kerran käydessään
+Parnassolla äitinsä mahtavan isän Antolykon luona. Tämä kuulu kuningas
+oli käynyt tervehtimässä vävyään Laertesta ja tytärtään. Eurykleia oli
+nostanut vastasyntyneen Odysseun äidinisän polvelle, sanoen:
+
+"Valitse sinä nimi odotetulle lapsenlapsellesi!"
+
+"Sen teenkin", vastasi Antolykos. "Koska matkan varrella olen joutunut
+usein vihastumaan, olkoon hänen nimensä Odysseus, s.o. vihastunut. Ja
+kun hän varttuu, lähettäkää hänet luokseni, lahjat hänelle runsaat
+annan."
+
+Näitä lahjoja oli Odysseus mennyt noutamaan. Sydämellisesti ottivat
+hänet vastaan sekä Antolykos, äidinisä, että äidinäiti Amfitea. Äitinsä
+veljien kera läksi hän Parnassolle metsästämään. Täällä hän näki
+tiheässä viidakossa harvinaisen ison villisian. Hän kumartui iskeäkseen
+sitä, mutta se ennätti ennen ja iski hirveät hampaansa Odysseun
+polveen, mutta samalla kaatui villisikakin kuoliaana maahan. Hoidellen
+saatiin haava paranemaan, mutta arpi jäi.
+
+Tämän arven huomattuaan laski Eurykleia hämmästyneenä jalan irti ja
+huudahti:
+
+"Oi, Odysseus sinä olet, armahin, nyt vasta sinut tunsin, kun käsin
+sinua kosketin!"
+
+Ja hän katsahti Penelopeen, viitaten Odysseuhun, mutta Odysseus tarttui
+navakasti vanhaan hoitajaansa:
+
+"Vaiti, tahdotko nyt minulle pahoin käyvän, sinä, joka minua ennen
+lapsena ollessani hoitelit. Ellet nyt ole hiljaa, seuraa kosto sinua."
+
+"Oi kuningas", virkkoi vanhus hiljaa. "Vaikenen kuin kivi, etkö minua
+paremmin tunne. Ja kun kosijain koston hetki lyö, mainitsen sinulle ne
+neitosista, jotka ovat uskottomia olleet."
+
+"Ystävä, kyllä itsekin näen, keneen luottaa saa, keneen ei. Vaikene
+sinä vain ja jätä loput jumalain huomaan."
+
+Vanhus läksi noutamaan uutta pesuvettä, sillä äsken hän oli
+hämmästyksissään kaatanut entisen. Pesun päätyttyä läksi Odysseus
+jälleen Penelopen luo peittäen arven rääsyillään.
+
+"Tahdon vielä hetken kanssasi puhella", alkoi kuningatar. "Päivän
+askareissa huolet asettuvat, mutta yön hiljaisina hetkinä nousee tuska
+sitä kalvavampana, surren ja itkien öitäni vietän. Aatokseni
+lainehtivat sinne tänne, kuni kevät-öitten satakielen laulu. Sekin,
+Aëdon raukka, Pandareon tytär, kipeästi suree Itylos-poikaansa, jonka
+erehdyksestä surmasi. Minun aatokseni viipyy milloin jalossa
+puolisossani, milloin pojassamme, enkä tiedä mitä tehdä: yhäkö täällä
+kotona viivyn vai olisiko minun jo toisen puolisona pois lähdettävä.
+Mutta kerron sinulle vielä unen, jonka äskettäin näin. Tuolla pihalla
+on parikymmentä hanhea, jotka vedestä vehnää noukkivat ja usein niitä
+huvikseni katselen. Silloin oli tulevinaan vuorilta kotka, suuri,
+vankkanokkainen ja surmasi ne kaikki. Itkin katkerasti hanhieni
+kohtaloa ja akajalaisnaisia oli kokoontuvinaan ympärilleni
+osaaottavina. Hetken kuluttua palasi kotka, istahti katon harjalle ja
+huusi selvin ihmisäänin: 'Rohkeutta, kuuluisa Ikarion tytär. Tämä ei
+ollutkaan unta, vaan totta. Hanhet ovat kosijoita ja minä olen
+puolisosi, joka tuon heille kaikille surman.' Samassa unikuva katosi,
+näin vain hanhien pihalla noppivan vehnänjyviä."
+
+"Kuningatar, unenne merkityshän on itsestään selvä", Odysseus vastasi.
+"Uskon varmasti, että niin tuleekin käymään kuin unessa kuulitte kotkan
+sanovan. Hän palaa eikä syyllisiä armahda."
+
+"Ei ole kaikkiin uniin luottamista", arveli kuningatar. "Uniakin on
+kahta lajia. Toiset kulkevat hohtavasta norsunluuportista ja niillä ei
+ole mitään arvoa, toiset astuvat luisesta käytävästä ja ne jotakin
+merkitsevät. Mutta tuskinpa minun uneni niihin kuuluu. -- Vaan nyt,
+ystäväni, lähenee ratkaisun hetki lähenemistään ja se raskas aamu
+valkenee, jolloin minun on tämä ihana koti jätettävä. Nyt aion panna
+kilpailut toimeen. Odysseulla oli usein tapana ripustaa salin kattoon
+peräkkäin kaksitoista rengasta ja ampua yhdellä laukauksella nuoli
+niiden kaikkien läpi. Sen puolisoksi menen, joka jaksaa Odysseun jousen
+jännittää ja samanlaisen laukauksen ampua."
+
+"Jalo Penelope, älä pitkitä kilpailuihin ryhtymistä, sillä puolisosi
+palaa varmasti, ennenkuin kenkään hänen joustaan jännittää jaksaa."
+
+"Nopeasti aika kanssasi keskustellessa kuluu", virkkoi kuningatar,
+"mutta jumalat ovat kaikelle määränsä panneet. Nyt lienee käytävä
+levolle. Valitse vuoteesi, mistä parhaaksi näet."
+
+Ja hän läksi kahden neitosen seuraamana huoneisiinsa ja painui itkien
+vuoteeseen.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENES RUNO.
+
+
+Odysseus jäi alas saliin ja heittäytyi pehmeitten vuotien päälle
+pitkäkseen. Siinä hän maatessaan huomasi nuorten palvelijattarien
+nauraen poistuvan palatsista kosijain luo öisiin iloihin ja
+vihastuneena Odysseus mietti, kostaisiko hän heille heti. Mutta itsensä
+hilliten hän löi rintaansa, virkkaen:
+
+"Vaiti, sydän! Olethan pahempaakin kärsiä saanut, täytyihän sinun nähdä
+kyplopin surmaavan toverisi, kuinka et tätä jaksaisi kestää."
+
+Hänen siinä unetonna maatessaan läheni häntä Atene, lausuen:
+
+"Miksi yhä valvot, onneton? Olethan omassa kodissasi, puolisosi ja
+poikasi lähellä."
+
+"Oikeassa olet, jumalatar", Odysseus vastasi. "Mutta mietin, miten
+noista kosijoista yksin selviydyn."
+
+"Olet epäuskoinen, Odysseus", naurahti Atene. "Moni saa tyytyä halvan
+tallirengin apuun, ja olenhan minä toki jumalatar, joka olen sinua
+tähänkin asti ahdingoista auttanut. Mutta nyt on sinun nukuttava, ilman
+unta ei kukaan kestä."
+
+Odysseus vaipuikin vahvistavaan uneen, mutta hänen puolisonsa heräsi
+aamuyöstä ja ratkesi katkeraan itkuun.
+
+"Oi, Artemis, Zeun pyhä tytär", hän alkoi rukoilla. "Lähetä nuolesi
+minuun, niin pääsen pois elämästä ja sen kärsimyksistä. Uneksin, että
+Odysseus oli täällä luonani, ja se uni oli niin selvä, etten tahdo
+voida uskoa sen olleen vain unta."
+
+Odysseus heräsi valitukseen, nousi nopeasti vuoteeltaan ja kohottaen
+kätensä kohti korkeutta hän kääntyi Zeun puoleen:
+
+"Suuri Zeus! Olet minua auttanut maa- ja merihädässä, auta minua nytkin
+ja näytä minulle jokin merkki."
+
+Samassa antoi Zeus ukkosensa jyristä ja heti kuuli Odysseus toisenkin
+hyvän enteen. Läheisessä myllyhuoneessa, jossa aina kaksitoista naista
+yötä päivää oli jauhamassa, kuului jauhavan naisen ääni:
+
+"Oi, Zeus, kaikkien jumaltenkin isä. Korkeudessasi annoit ukkosen
+jyrähtää. Jollekin ihmiselle se oli merkkinä, olkoon minullekin. Älä
+salli kosijain enää huomenna täällä asustaa. Polveni väsyvät ainaisesta
+jauhamisesta. Olkoon tämä heidän viimeinen elinpäivänsä!"
+
+Odysseus iloitsi kuullessaan sekä jyrähdyksen että naisen sanat.
+
+Jo saapuivat saliin palvelijattaret, sytyttivät tulen ja järjestelivät
+kaikki kuntoon. Jumalainen Telemakoskin heräsi, pukeutui ja astui
+Eurykleian luo kysyen, onko vierasta hyvin kohdeltu.
+
+"Oma syynsä on, jos vuode oli epämukava. Parempaa hän ei huolinut.
+Ruokaa ja viiniä hän kyllä sai mielin määrin", vastasi uskollinen
+vanhus, kiirehtien samalla neitosia jouduttamaan puhdistustöitään,
+sillä tänään kosijat saapuisivat tavallista aikaisemmin. Kukin riensi
+tehtävilleen. Jo läheni Eumaioskin tuoden kolme parasta syöttösikaa.
+Hän kääntyi ystävällisesti Odysseun puoleen kysyen, saiko hän jo
+osakseen parempaa kohtaloa kuin eilen.
+
+"Jumalat heidän röyhkeytensä kostakoot", vastasi Odysseus.
+
+Samalla läheni Melantioskin, vuohipaimen, tuoden tullessaan parhaat
+vuohet. Hän ei malttanut taaskaan olla pilkkailematta vierasta:
+
+"Vai täällä sinä yhä vetelehdit, laiskuri! Laita jo luusi täältä! Me
+emme taida selvitä toisistamme ilman perinpohjaista tappelua."
+
+Odysseus ei huolinut vastata moiseen puheeseen, nyykäyttihän vain
+merkitsevästi päätään. Jo astui sinne Filoitioskin, kolmas paimen,
+ajaen myöskin uhkeita tavaroita palatsiin. Hän läheni Eumaiosta
+kysellen:
+
+"Ken on tuo vieras kulkija, mistä maasta ja mitä sukua? Miesparka!
+Muodoltaan hän on kuin kuningas. Mutta useinhan jumalat ottavat
+näiltäkin onnenpäivät."
+
+Hän läheni Odysseuta, tarttui hänen käteensä ystävällisesti virkkaen:
+
+"Terve sinulle, vieras! Sinua katsellessani nousee kyynel silmääni,
+sillä muistan jaloa isäntääni. Kenties hänkin kiertelee parast'aikaa
+risoissaan ventovieraita maita. Jos hän taas Hadeessa jo on, säälin
+häntä vielä enemmän. Sellaista isäntää oli ilo palvella. Jo olisinkin
+aikoja sitten täältä lähtenyt, noitten korskeitten kosijain parista
+poistunut toisille maille, ellen yhä odottaisi Odysseun paluupäivän
+koittoa."
+
+"Viisas näyt olevan, paimen", Odysseus vastasi. "Siksipä sinulle
+sanonkin ja sanani valalla vahvistan: ennenkuin täältä tänään lähdet,
+olet näkevä Odysseun palaavan ja kovasti kosijoille kostavan."
+
+Lehmipaimen virkkoi silloin:
+
+"Zeus sanasi toteuttakoon!" Ja uskollinen Eumaioskin yhtyi toivomukseen
+kaikesta sydämestään.
+
+Näiden uskollisten palvelijain siinä keskustellessa suunnittelivat
+kosijat, miten surmata Telemakos. Mutta silloin lensi siitä ohitse
+kotka, kynsissään vapiseva kyyhky.
+
+"Siinä oli enne", Amfinomos virkkoi. "Aikeemme ei tule onnistumaan.
+Käykäämme ennemmin aterioimaan."
+
+Toisetkin siihen yhtyivät ja joukko painautui saliin. Odysseulle
+Telemakos osoitti istuimen aivan ovensuussa ja virkkoi:
+
+"Kas tässä viiniä! Istu siinä rauhassa. Tämä ei, näes, ole mikään
+ravintola, vaan Odysseun talo, jossa minä nyt olen isäntänä. Ja te
+kosijat, antakaa vieraamme istua rauhassa, ettei tappelua synny."
+
+Kiukuissaan purivat kosijat huulta kuullessaan Telemakon sanat ja
+Antinous sanoi:
+
+"Ei ole helppoa kuulla noin rohkeita sanoja, mutta kärsikäämme, kunnes
+Zeus toisin päättää."
+
+Kotvan aikaa kului rauhassa, mutta jo alkoi taas kuulua pilkkasanoja ja
+samelainen, upporikas Ktesippos ilkkui:
+
+"Onhan oikeus ja kohtuus, että Telemakon vieraat saavat mitä muutkin
+vieraat. Minäkin annan tälle lahjani."
+
+Ja sen sanottuansa hän tarttui härän reisiluuhun ja heitti sen kohti
+Odysseuta, joka kuitenkin ennätti väistää. Harmistuneena huudahti
+silloin Telemakos:
+
+"Sinun onneksesi se ei osunut, muuten olisi peitseni sinut lävistänyt
+ja isäsi olisi saanut häitten sijasta valmistaa sinulle hautajaisia.
+Eikö se teistä riitä, että omaisuuteni tuhlaatte, pitääkö
+teidän solvata vieraitanikin. Soisin teidän ennemmin onnistuvan
+murhahankkeissanne minua vastaan, kuin tahtoisin nähdä ainaista
+ilkitöitten harjoitusta."
+
+Kaikki vaikenivat, mutta pian virkkoi Agelaos:
+
+"Älköön teistä kukaan pahastuko Telemakoon sanoista. Mutta tahtoisin
+häntä itseään tekemään lopun tästä. Kosk'ei ole enää vähintäkään toivoa
+Odysseun paluusta, olisi tietysti selvintä, että Penelope heti
+valitsisi puolison itselleen, silloinhan sinä, Telemakos, saisit yksin
+rauhassa hoitaa omaisuuttasi."
+
+Telemakos vastasi siihen:
+
+"En ole estellyt äitini avioliittoa, päinvastoin saisi hän vielä
+runsaat lahjatkin. Mutta jumalat varjelkoot minua karkoittamasta häntä
+kodista vastoin tahtoansa."
+
+Atene herätti heissä silloin naurun halun, ja kaikki kosijat alkoivat
+nauraa luonnotonta naurua kasvot vääntyneinä ja kyynelten valuessa
+silmistä.
+
+Silloin alkoi tietäjä Teoklymenos:
+
+"Oi, ihmisparat, mitä nyt tuleekaan tapahtumaan. Katsokaa, pimeys
+leijailee ympärillänne, kyyneleet silmistänne vierivät, oi, seinät ovat
+veren tahraamat, tuskan huutoja kuuluu ja katsokaa, katsokaa, eteinen
+on varjoja täynnä, piha samoin ja kaikki kiirehtivät Hadesta kohti!
+Katsokaa, oi näettekö, aurinko on sammunut, murhan pimeys peittää
+kaiken!"
+
+Kosijat nauroivat yhä makeammin ja Eurymakos virkkoi:
+
+"Tuo vieras on hullu! Taluttakaa hänet ulos valoon, koska täällä on
+niin pimeä olevinaan."
+
+"Terveet ovat jalkani, minulla on pari silmiä, samoin korvia, osaan
+itsekin ulos ja lähdenkin heti, sillä kohta on jokaisen teidän hetkenne
+lyönyt", lausui tietäjä, lähtien pois ystävällisen Peiraion luo.
+
+Kosijat yhä nauroivat ja eräs heistä sanoi:
+
+"Jopa sinulla on huono vieras-onni, Telemakos-parka. Toinen vieraistasi
+on tuollainen rääsyläinen, toinen taas hullu. Tekisit viisaammin, jos
+panisit molemmat laivaan ja veisit sikelien luo, siellä maksetaan
+tuollaisista rahaa."
+
+Näin ilkkuen nauttivat kosijat uhkeata aamiaistaan aavistamatta,
+minkälaisen illallisen Odysseus Atenen avulla heille tulisi
+valmistamaan.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN RUNO.
+
+
+Penelope nousi neitostensa kera palatsin aarrehuoneisiin kädessä
+kultainen avain, jossa oli norsunluinen pää. Täällä aarrekammioissaan
+säilytti Odysseus kerran nuorena spartalaiselta Ifitolta saamaansa
+arvokasta jousta. Hän ei milloinkaan kuljettanut sitä muassaan, piti
+vain tallessa nuoruudenaikuisen ystävyyden muistona. Täällä huoneissa
+oli suuria arkkuja täpö täynnä kallisarvoisia vaatteita ja muita
+rikkauksia. Penelope otti naulasta jousen ja silloin tulvehtivat
+voimakkaina mieleen onnellisten vuosien muistot. Itkien hän katseli
+Odysseun lempijousta. Sitten hän läksi alas, parin neitosen kantaessa
+silmukkarenkaita, joiden läpi nuolen tuli lentää. Saavuttuaan alas
+saliin hän pysähtyi ovelle virkkaen:
+
+"Rohkeat kosijat! Te täällä mielin määrin majailette ja pakotatte minut
+ratkaisuun. Kuulkaa, tänään pidämme kilpailut, silloin näemme, ken
+teistä voittaa. Tässä on jalon puolisoni jousi. Ken sen jaksaa
+jännittää ja yhdellä laukauksella nuolen kaikkien kahdentoista renkaan
+läpi ampuu, häntä puolisona seuraan ja jätän ainiaaksi tämän minulle
+niin rakkaan kodin."
+
+Samalla hän ojensi jousen Eumaiolle kosijoille annettavaksi. Mutta
+Eumaioskaan ei voinut kyyneleitään pidättää, niin selvästi muistui
+rakas isäntä mieleen ja Filoitioskin ratkesi itkuun.
+
+"Te tomppelit! Vai tässä te rupeatte vetistelemään ja lisäätte
+kuningattaren surua. Ellette voi itseänne hillitä, menkää ulos
+itkemään, niin ei kilpailumme häiriinny. Tässä on työtä tarpeeksi,
+sillä harva pystyy Odysseun kanssa kilpailemaan."
+
+Niin lausui Antinous, mutta sydämessään hän kuitenkin luuli jaksavansa
+jousen jännittää ja voiton saada. Silloin virkkoi Telemakos:
+
+"Miten mieletön olenkaan, kun riemuitsen kilpailusta! Miehet, koettakaa
+onneanne, katsokaa, onhan palkkannekin verraton, nainen ihana,
+jollaista toista ei etsimälläkään löydä! Tekeepä minunkin mieleni
+yrittää. Jos voitan, silloin saan pitää äidin luonani."
+
+Hän asetti renkaat pitkään riviin, heitti vaipan hartioiltaan, tarttui
+jouseen ja yritti jännittää, mutta turhaan. Kolmesti hän koetti, mutta
+aina yhtä huonolla menestyksellä. Silloin Odysseus viittasi häntä
+luopumaan yrityksestä ja Telemakos kehoitti muita koettamaan onneaan.
+
+Antinous ehdotti aloitettavaksi samassa järjestyksessä, jossa he
+pöydässä istuvat. Nousi silloin Leiodes ja tarttui jouseen, mutta
+turhaan yrittivät hänen hienot, töihin tottumattomat sormensa sitä
+jännittää. Toivotonna hän jätti jousen virkkaen:
+
+"Turhaa työtä taidatte tehdä. Viisainta lie ajoissa luopua
+tavoittelemasta sitä, mitä ei kuitenkaan saa. Te kaikki luulette
+onnistuvanne, mutta jouseen tartuttuanne huomaatte saavanne lähteä
+etsimään itsellenne puolisoa muualta."
+
+Harmistuneena virkkoi silloin Antinous: "Mitä puhetta se sellainen on!
+Jollei sinun äitisi sinua jousenjännittäjäksi synnyttänytkään, ei sinun
+tule ajatella kaikkia yhtä mahdottomiksi. Melanteus, tuo talia, lämmitä
+sitä ja voitele sillä jousi, niin näette, miten käy."
+
+Melanteus teki kuten käskettiin, kosijat koettivat vuoroitellen, mutta
+ainoakaan ei onnistunut. Nyt olivat jäljellä ainoastaan Eurymakos ja
+Antinous, joukon etevimmät urheilijat.
+
+Kilpailujen kestäessä oli Odysseus Eumaion ja Filoition seuraamana
+astunut ulos. Täällä hän kysyi heiltä, kenen puolta he pitäisivät, jos
+Odysseus kerran palaisi. Empimättä vastasivat silloin molemmat henkensä
+Odysseun puolesta antavansa ja rukoilivat, että Zeus kerran sallisi
+rakastetun isännän palata.
+
+"Toivonne on toteutunut", lausui nyt Odysseus. "Katsokaa, tässä hän
+seisoo edessänne kahden pitkän vuosikymmenen kuluttua. Te olette
+palvelijoista ainoat, jotka kotiatuloani olette odottaneet. Jos jumalat
+minun voittaa suovat, maksan teille runsaan palkan. Puolison teille
+hankin ja kodin läheltä omaani annan ja siitä lähtien teitä kohdellaan
+Telemakon ystävinä ja veljinä. Osoittaakseni totta puhuvani, katsokaa
+arpea polvessani, jonka kerran Antolykon vieraana ollessani sain."
+
+Nähdessään suuren arven tunsivat uskolliset palvelijat heti isäntänsä
+ja lankesivat itkien hänen kaulaansa.
+
+"Ystävät, ei ole nyt itkuun aikaa", virkkoi Odysseus; "varovaisia on
+meidän vielä oltava. Nyt käyn minä yksin sisään, seuratkaa te vasta
+hetken päästä. Sinä, Eumaios, käy sulkemaan ovet naisten puolelle ja
+varoita, ettei kenkään sieltä mihinkään liikahda, vaikka melua
+alkaisikin täältä kuulua. Sulje sinä, Filoitios, lujasti linnan portit.
+Tuolla sisällä pyydän minäkin saada jännittää jousta. Kukaan ei sitä
+tietysti minulle anna, mutta ojenna sinä, Eumaios, se käteeni, kosijain
+vastusteluista huolimatta."
+
+Nyt hän astui jälleen sisään ja istuutui entiselle paikalleen.
+Eurymakos oli parast'aikaa voimiaan ponnistaen koettamassa onneaan,
+mutta vaikka hän kuinka rasvasi jousta, ei hän jaksanut sitä jännittää.
+Sekä harmissaan että murheissaan hän luopui yrityksestä huoaisten:
+
+"Tämäpä häpeä! En yksin Penelopen menettämistä sure, onhan sekä
+Itakassa että muualla neitoja kyllin, mutta se on harmini syynä, että
+me kaikki olemme niin paljoa huonompia kuin jumalainen Odysseus. Johan
+jälkimaailmakin meitä siitä pilkkaa."
+
+"Ei, Eurymakos, ei niin", lohdutti Antinous. "Etkö muista, että tänään
+on Apollon juhlapäivä, tuon jousenampujan suojelijan. Onhan mahdotonta,
+että kenkään nyt voisi onnistua. Mutta yrittäkäämme huomenna ja silloin
+paremmalla onnella."
+
+Toiset olivat samaa mieltä ja meluten he tarttuivat viinipikareihinsa,
+kun Odysseus sanoi:
+
+"Oikeassa olette. Huomenna jumalat varmasti antavat jonkun teistä
+voittaa. Mutta antakaa jousi minulle, minäkin koettaisin, vieläkö on
+jäsenissäni voimaa, vai joko vaivat ovat sen kokonaan vieneet."
+
+Mutta silloinkos kosijat raivostuivat ja Antinous, joka tavallisesti
+esiintyi heidän puhemiehenään, huudahti:
+
+"Kaikkea sitä kuullakin saa! Olethan, mies, vallan järkeä vailla! Eikö
+se jo riitä, että saat olla täällä sisällä, syödä kanssamme ja
+kuunnella keskustelujamme. Jätä jousi rauhaan! Jos voittamaan
+sattuisitkin, lähettäisimme sinut säälittä julman kuningas Eketon luo
+ja siellä et vähällä selviäisi."
+
+Mutta Penelope, pahastuneena Antinoun karkeista sanoista, nuhteli
+puhujaa:
+
+"On väärin puhua noin Telemakon vieraille. Jos hän pystyisikin
+kokeeseen, eihän tarvitsisi pelätä, että hän minua puolisokseen
+vaatisi."
+
+"Oi, jalo Penelope", vastasi hälle kosijain puolesta Eurymakos.
+"Sitähän emme pelkää, mutta ihmisten nauru ja pilkka on heti valmiina
+ja kautta maitten sanotaan: jopa oli ylväällä kuningattarella
+vähävoimaisia kosijoita, koska kuljeskeleva kerjäläinen heidät voitti."
+
+"Teidän maineenne ei tähänkään asti liene suuri", virkkoi Penelope.
+"Sallikaa vieraan voimiaan koettaa. Jos hän onnistuu, annan hälle
+juhlavaatteet, miekan ja keihään."
+
+Mutta Telemakos kääntyi kuningattaren puoleen, sanoen:
+
+"Äitini, kenelläkään ei ole jouseen suurempaa oikeutta kuin minulla.
+Joko sen sitten annan tai en. Käy sinä huoneisiisi, hoitele siellä
+tehtäviäsi, miesten asia on aseista puhua."
+
+Hämmästyneenä katsahti Penelope poikaansa ja huoneisiinsa käydessään
+hän mietti Telemakon sanoja. Mutta samassa nousivat taas mieleen
+muistot Odysseusta ja kyyneleet kohosivat kauniin kuningattaren
+silmiin.
+
+Salissa Eumaios tarttui jouseen aikoen jättää sen Odysseulle, mutta
+kosijat nostivat silloin sellaisen melun, että paimen laski
+säikähtyneenä jousen kädestään.
+
+"Eumaios, ethän kaikkia voi totella", nuhteli Telemakos. "Ojenna heti
+jousi vieraalle, jos vihaani välttää tahdot. Ellet tottele, karkoitan
+sinut heti pois talostani."
+
+Eumaios totteli silloin heti, ojensi Odysseulle jousen ja kiirehti
+sitten Eurykleian luo, käskien sulkea naisten ovet Odysseun määräysten
+mukaan. Filoitios niinikään pujahti ulos ja sulki lujasti palatsin
+portit.
+
+Odysseus otti jousen käteensä, käänteli ja katseli sitä joka taholta,
+olisiko se hänen poissaollessaan päässyt pilaantumaan. Kosijat
+naureskelivat hänen tarkastukselleen.
+
+"Kas, kas, miten hän tarkastelee niinkuin olisi oikein asiantuntija.
+Ehkäpä hänellä on kotonaan useitakin tuollaisia. Tai kenties hän aikoo
+tehdä samanlaisen itselleen", ivailivat he.
+
+Heidän puhettaan ei Odysseus edes kuunnellut, näpäytti vain jousen
+jännettä, kuten taitava sitran soittaja uutta soitinta koetellessaan.
+Jänne soinnahti kirkkaasti, ja silloin kalpenivat kosijat. Samassa
+jyrähti Zeun ukkonen merkiksi sydämessään riemuitsevalle Odysseulle.
+Hän otti pöydältä nuolen, asetti sen jouseen ja ampui. Nuoli lennähti
+kaikkien kahdentoista renkaan läpi ja tarttui väristen vastakkaiseen
+seinään.
+
+"Telemakos, ei tarvitse sinun hävetä vieraasi vuoksi", lausui hän
+jatkaen sitten levollisesti: "Yhä näkyvät voimani olevan jäljellä. En
+kauan tähdännyt enkä kauan jännittänyt. Nyt on illallinen vielä
+valmistamatta ja kun se on loppunut, seuraa voitto ja tanssi, kuten
+ainakin."
+
+Ja nyykäytettyään päätään merkiksi Telemakolle, tarttui tämä miekkaan
+ja asettui seisomaan isänsä viereen.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESTOINEN RUNO.
+
+
+Odysseus heitti nyt rääsyt yltään ja asettui ovelle huudahtaen:
+
+"Kas niin, nyt päättyivät kilpailut, mutta sen sijaan alkavat toiset
+leikit!"
+
+Ja kohottaen jousensa hän ampui maljaansa kohottavaa Antinouta, niin
+että nuoli tunkeutui niskasta ulos ja Antinous kaatui, veren virtanaan
+valuessa, kuoliaana maahan. Silloin nousi salissa kova melu. Kosijat
+silmäilivät seinille aseita etsien, mutta ei ainoatakaan näkynyt.
+
+"Olet murhannut Itakan jaloimman miehen ja siitä koituu sinulle kosto",
+he huusivat.
+
+Mutta Odysseus virkkoi, luoden heihin katkeran katseen:
+
+"Mielettömät, ette luulleet minun Troiasta koskaan palaavan, siksi
+olette täällä julkeasti elelleet ja kosineet puolisoani, vaikka minäkin
+olen vielä elossa. Te ette ole pelänneet jumalain enemmän kuin
+ihmistenkään kostoa, mutta nyt se jo leijailee päittenne päällä."
+
+Kauhun vallassa kosijat koettivat keksiä jotakin pelastuskeinoa, kunnes
+Eurymakos vihdoin alkoi:
+
+"Sanoit oikein, Odysseus, Itakan kuningas, paljon pahaa on näissä
+saleissa harjoitettu. Mutta katso, tuossa makaa kaiken pahan alku ja
+juuri, Antinous, joka kaiken suunnitteli. Mutta hän on jo saanut
+koston, ole armelias ja säästä meitä, sinun kansaasi olemme ja sinulle
+monin kerroin maksamme, mitä täällä on tuhlattu."
+
+Mutta synkkänä Odysseus vastasi:
+
+"Ei riitä se, Eurymakos. Vaikka kaiken omaisuutenne toisitte ja vielä
+enemmänkin, ette sillä ole tekemäänne pahaa korvanneet. Nyt teille
+asetan rehellisen taistelun tai paon, jos pakoon pääsette. Mutta se
+tuskin onnistuu ainoallekaan."
+
+Vavisten seisoivat kaikki.
+
+"Ystävät, ei hän ketään säästä kerran jouseen tartuttuaan. Vetäkäämme
+miekkamme ja rynnätkäämme kaikki hänen kimppuunsa. Kun hänet saamme
+oven suusta syrjään, riennämme heti apua hakemaan", lausui Eurymakos,
+juosten miekka ojossa Odysseuta kohti. Mutta samalla lensi surman nuoli
+Odysseun kädestä ja Eurymakoskin kaatui kuoliaana maahan. Nuori
+Amfinomos riensi miekka paljastettuna ovea kohti, mutta hänet kaasi
+Telemakon keihäs. Telemakos ehdotti nyt isälleen, että hän hakisi
+heille sekä molemmille uskollisille paimenille kypärin ja kilven sekä
+keihäät.
+
+"Riennä, mutta palaa nopeasti, ennenkuin nuoleni loppuvat, silloin jään
+yksin aseetonna heitä vastaan", kehoitti Odysseus, ja heti kiirehti
+Telemakos asekammioon valiten sieltä neljä parasta kypäriä ja kilpeä,
+samoin myös kahdeksan oivaa keihästä.
+
+Odysseus ampui sillä aikaa kosijan toisensa jälkeen. Ei yksikään nuoli
+lentänyt harhaan. Mutta nuolien loputtua hän painoi päähänsä
+töyhtöpäisen kypärin ja tarttui keihäisiin. Aivan hänen lähellään oli
+seinässä ovi, joka johti ulos. Tähän Odysseus asetti Eumaion. Joku
+kosijoista ehdotti sitä tietä käytettäväksi, mutta Melanteus arveli
+sitä turhaksi. Sen sijaan hän lupasi tuoda heille aseita yliskamarista,
+jonne hän arveli ne viedyiksi. Hetken kuluttua huomasikin Odysseus
+kahdellatoista kosijalla hyvät varustukset. Silloin Odysseus alkoi
+epäillä taistelun päättymistä ja hän virkkoi Telemakolle:
+
+"Poikani, katso, mistä nuo aseita saavat? Onko joku neitosista heidän
+apunaan, vai Melanteusko heitä auttaa."
+
+"Oi, isä, minussa on vika. Unohdin ovet auki. Mutta riennä, Eumaios ja
+katso, ken heille apuna toimii", lausui Telemakos.
+
+Samassa Eumaios huomasi Melanteun pujahtavan ovesta.
+
+"Katso, suuri Odysseus, tuolla meni tuo petollinen mies. Mitä teen
+hänelle, jos hänet voitan? Surmaanko, vai tuonko luoksesi?"
+
+Odysseus virkkoi:
+
+"Kätensä ja jalkansa sitokaa ja hänet korkealle kattoon ripustakaa.
+Siellä hän saa kärsiä tuskallisen kuoleman."
+
+Molemmat paimenet riensivät yliskamariin ja, aivan oikein, siellä
+Melanteus oli perimmässä nurkassa aseita kokoamassa ja palasi juuri
+sieltä kilpiä ja keihäitä käsissään. Paimenet hyökkäsivät silloin hänen
+kimppuunsa, sitoivat kädet ja jalat lujasti ja hinasivat hänet
+kattoparrujen tasalle.
+
+"Kas, siellä sinun kelpaa pehmeillä untuvilla levätä. Kunhan et vaan
+nukkuisi liian kauan, vaan heräisit huomisaamuna ajoissa ajamaan vuohia
+kosijoille", pilkkaili Eumaios, kiiruhtaen Odysseun luoksi. Salissa
+olikin ankara taistelu käymässä, heitä oli vain neljä miestä kosijain
+suurta parvea vastaan. Samassa läheni Atene Mentorin muodossa.
+
+"Terve, Mentor, tule avuksemme ja muista minua, ikä- ja sotatoveriasi",
+lausui hänelle iloisena Odysseus, aavistaen sen sittenkin olevan
+Atenen.
+
+"Mentor, ethän toki meitä jätä", huudahti Agelaos. "Varo silloin
+itsesi! Kun sekä isän että pojan olemme surmanneet, tulee sinun
+vuorosi. Ja silloin emme säästä sinua, enemmän kuin omaisuuttasikaan,
+emme myös puolisoasi emmekä lapsiasi."
+
+Mutta vale-Mentor puhui tyytymättömänä:
+
+"Ei näy sinussa, Odysseus, enää olevan samaa urhoutta, jota Priamon
+muureilla osoitit ihanan Helenan vuoksi taistellessasi. Nytkö pelkäät
+kosijoita! Seiso rinnallani, niin näet, miten ystävyytesi palkitsen."
+
+Mutta sittenkään hän ei vielä sallinut ratkaisua, vaan koetteli sekä
+Odysseun että Telemakon urhoollisuutta. Yht'äkkiä hän katosi, mutta
+istahti pääskynä katon harjalle.
+
+Etevimmät kosijoista olivat jo kaatuneet ja nyt johtivat taistelua
+Agelaos, Eurynomos ja viisas Polybos.
+
+"Pian tuon kurjan miehen murramme", huudahti Agelaos. "Katsokaa, eihän
+Mentorkaan häntä auttanut, vaikka siinä kerskaili. Heittäköön nyt vain
+kuusi joukostamme keihään, toiset säästäkööt sillä aikaa aseitaan."
+
+Voimakkaasti heitti kuusi, henkensä puolesta taistelevaa aseensa
+ainoankaan osumatta. Mikä meni oveen, mikä seinään, mikä mihinkin,
+mutta kun Odysseus pienine joukkoineen heitti, kaatui taas neljä
+kosijoista ja loput pakenivat kauhuissaan salin perimmäiseen nurkkaan.
+Mutta armoa ei annettu ja toinen kaatui toisensa jälkeen. Ainoastaan
+kaksi joukosta sai jäädä henkiin, toinen oli soittaja Femios, joka
+kosijain pakottamana oli palatsissa soitellut, toinen Medon, jonka
+Telemakos todisti aina kohdelleen häntä hyvin.
+
+Odysseus katseli tarkoin ympärilleen, olisiko kukaan päässyt
+piiloutumaan ja siten säästynyt, mutta ainoatakaan elävää olentoa ei
+näkynyt, ruumiita vain kasoittain.
+
+"Poikani, riennä heti kutsumaan Eurykleia tänne", käski Odysseus.
+
+Telemakos kiirehti täyttämään isänsä määräystä, ja kun Eurykleia saapui
+ja näki koko hävityksen, valtasi hänet suuri riemu. Mutta Odysseus,
+joka verentahriman leijonan tavoin seisoi keskellä kaatuneita, virkkoi:
+
+"Ystävä, kätke ilosi, on väärin riemuita tässä ruumiitten keskellä. He
+ovat saaneet palkkansa. Vaan sano, montako petturia on palvelijattarien
+joukossa ja kuinka moni on uskollisena minulle pysynyt."
+
+"Kuningas, viisikymmentä on täällä palvelevaa neitoa ja niistä on
+kaksitoista, jotka eivät minua tottele, eivät edes Penelopea. Mutta
+joko riennän tulostasi ilmoittamaan kuningattarelle, joka äsken vaipui
+uneen?"
+
+Odysseus käski kuitenkin jättämään kuningattaren rauhaan, mutta sen
+sijaan tuli Eurykleian lähettää uskottomat neidot hänen luokseen. Nämä
+ratkesivat itkuun nähdessään kosijat, ystävänsä, kuolleina, mutta
+Odysseus pakotti heidät kantamaan pois ruumiit ja puhdistamaan salin.
+Sitten seurasi neitosten rangaistus. Heidät ripustettiin hirsipuuhun.
+Melanteuskin kuljetettiin pihalle ja sai hänkin osakseen häpeällisen
+kuoleman. Eurykleia toi nyt saliin tulikiveä, jota Odysseus siellä
+poltti hävittääkseen kaikki jäljet ja kehoitti sitten Eurykleiaa
+kutsumaan saliin Penelopen ja toiset palvelijattaret.
+
+"Mutta, kuningas, tuon sinulle uudet vaatteet, jätä jo nuo rääsyt",
+pyysi Eurykleia. Odysseus kieltäytyi kuitenkin vielä pukua vaihtamasta.
+
+Itkien ja soihdut käsissä astuivat palvelijattaret saliin ja Odysseun
+polvia syleillen he toivottivat hänet tervetulleeksi kotiin.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESKOLMAS RUNO.
+
+
+Niin nopeaan kuin vanhat jalat kantoivat riensi Eurykleia ilmoittamaan
+emännälleen ilosanomaa.
+
+"Nouse, kuningatar, nouse pian, Odysseus on saapunut ja on jo kostanut
+kotisi häpäisijöille", hän riemuitsi.
+
+"Oi, Eurykleia, jumalat ovat järkesi hämmentäneet", nuhteli heräävä
+kuningatar. "Miten voitkaan vielä laskea leikkiä kanssani, tiedäthän
+muutenkin suruni suuruuden. Ja nyt herätit minut turhaan makeammasta
+unestani. Näin hyvin en olekaan nukkunut kahteen vuosikymmeneen. Mene
+nopeasti alas! Jos joku toinen olisi tämän tehnyt, olisin häntä
+rangaissut, ikäsi pelasti sinut vihaltani."
+
+"Ei, lapseni, en laske leikkiä", virkkoi vanhus. "Totta puhun. Se
+vieras, jota kaikki ivasivat, on Odysseus. Telemakos tiesi sen,
+vaikk'ei siitä hiiskunut."
+
+Nopeasti hypähti Penelope vuoteeltaan, syleili vanhaa hoitajaa ja
+kysyi, miten Odysseus saattoi kaikki voittaa.
+
+"En nähnyt enkä kuullut, miten kaikki kävi", kertoi Eurykleia, "mutta
+valitusta kuului saleista huoneisiin, jossa kaikki palatsin naiset
+istuivat lukittujen ovien takana. Vihdoin kuulin Telemakon kutsuvan
+minua ja kun alas saliin astuin, näin Odysseun seisovan kuin hurjan
+leijonan kosijain ruumiiden keskellä."
+
+"Ystäväni", virkkoi kuningatar, joka jälleen alkoi epäillä uutista,
+"käykäämme alas poikani luo. Haluan nähdä murhatut kosijat ja heidän
+voittajansa."
+
+Hän astui alas saliin vapisevin sydämin miettien, kysyisikö vieraalta
+jotakin vai rientäisikö syleillen häntä tervehtimään. Hän istahti
+kuitenkin lieden ääreen vastapäätä pilariin nojaavaa Odysseuta, joka
+odotti, että Penelope häntä ensin puhuttelisi. Kuningatar istui aivan
+hiljaa katsellen. Jo näyttivät piirteet tutuilta, mutta vilkaistuaan
+vaaterisoihin, tuntui hän taas oudolta.
+
+Silloin astui Telemakos pahastuneena äitinsä luo, virkkaen:
+
+"Oi, äiti, miten kivikova sydämesi onkaan! Miks'et riennä isän luo,
+miksi et puhu hänelle, et kysele mitään. Noin liikkumatonna ei kenkään
+toinen vaimo voisi istua, jos hänen puolisonsa kahden pitkän
+vuosikymmenen kuluttua palaisi. Et ole konsaan moista kovuutta
+osoittanut."
+
+Jalo Penelope sanoi silloin:
+
+"Oi, poikani, sydämeni on niin täynnä, en tiedä mitä sanoa, mitä tehdä,
+tuskin rohkenen hänen kasvoihinsa katsettani luoda. Mutta jos hän
+todella on Odysseus, silloin kyllä toisemme tunnemme, sillä meillä on
+omat merkkimme, joita ei kukaan muu tunne."
+
+Hymy valaisi silloin Odysseun kasvoja ja hän lausui pojalleen:
+
+"Telemakos, salli äitisi panna minut koetukselle, pian hän minut
+tuntee, vaikka hän vielä epäilee. Mutta, poikani, ensin on meidän
+mietittävä, mitä teemme. Lain mukaan: jos yhden ainoan miehen murhaat,
+on sinun heti lähdettävä pakoon ja jätettävä isänmaasi. Miten nyt käy
+meille, jotka olemme ottaneet hengiltä kaikki Itakan ylhäisimmät."
+
+"Isä, ei ole sinun älyäsi kenellekään toisella", Telemakos vastasi.
+"Mitä meidän on tehtävä, sen sinä parhaiten tiedät. Me yhdymme sinuun,
+teet mitä tahansa."
+
+"Parasta lienee, että ensiksi kukin pukeutuu juhlapukuun, neidotkin
+koristautuvat kuni häihin konsaan. Soittajat tarttukoot sitraan ja
+tanssin säveleet kajahdelkoot kauas, niin että ohi astuvat luulevat
+täällä häitä vietettävän. Silloin ei sanoma kosijain kohtalosta liian
+varhain leviä. Sitten saamme kyllä tietää, mikä Zeun tahto on."
+
+Heti tottelivat kaikki ja kohta kaikui saleista iloiset karkeloivien
+äänet, niin että ohikulkijat puhelivat keskenään:
+
+"Jo on siellä häät, monen kosima kuningatar on vihdoinkin ottanut
+puolison. Eipä vaan jaksanut uskollisesti Odysseuta odottaa!"
+
+Niin ei kukaan tiennyt, miten asiain oikea laita oli.
+
+Kun Odysseus nousi kylvystä ja pukeutui uusiin, loistaviin vaatteisiin,
+palasi hän jälleen kasvoiltaan ihanana, varreltaan uljaana puolisonsa
+luo, istahti hänen lähelleen, lausuen:
+
+"Olet ihmeellinen nainen, Penelope! Kuka toinen saattaisikaan noin
+jäykkänä istua puolisonsa palatessa vuosikymmenten kuluttua. Mutta
+Eurykleia, laita vuoteeni kuntoon, tahdon vaivoistani päästä levolle."
+
+"Tee, kuten hän käskee, Eurykleia", sanoi viisas Penelope, "mutta
+siirrä hänen vuoteensa toiseen huoneeseen."
+
+Näin hän sanoi koetellakseen Odysseuta.
+
+Mutta katkerana virkkoi silloin sankari:
+
+"Siirtää vuoteeni! Ken sen voi siirtää? Ei siihen ihmisvoima riitä.
+Kasvoi ennen pihalla korkea, tuuhealatvainen öljypuu ja kukkiin
+puhkesivat keväisin sen oksat. Rakensin silloin huoneen sen ympärille,
+latvan katkasin ja katon sen ylle kohotin. Rungosta veistin vuoteeni
+patsaan ja siihen norsunluu- ja kultakoristeet taoin. Sellaiseksi sen
+tein, mutta vieläkö lie patsas paikoillaan, sitä en tiedä, vai joko sen
+vieras käsi on poikki lyönyt."
+
+Mutta silloinpa läikähti riemu Penelopen sydämessä, ja ilosta
+hurmaantuneena hän riensi syleillen tervehtimään kauan kaivattua
+puolisoaan:
+
+"Oi, rakkahin, ällös vihastu, jos sinua epäilin, sinä miehistä viisain.
+Jumalat ovat onneamme kadehtineet, siksi he meidät erottivat, eivät
+tahtoneet meille yhteisien nuoruusvuosien riemuja suoda, eivätkä
+yhdessä kohti vanhuuden päiviä käydä. Oi, ällös ole minulle vihainen.
+Pelkäsin, näet, aina jonkun ventovieraan tulevan ja viekkaudella minua
+Odysseuna lähestyvän. Usein muistin Helenaa, jonka erehdys tuli niin
+kalliiksi. Mutta nyt tunnen sinut, tunnen armaan puolisoni, sillä
+vuoteemme salaisuutta ei tiedä muut kuin me molemmat ja yksi ainoa
+palvelijatar, kotoa saamani Aktoris."
+
+Odysseuskaan ei voinut enää liikutustaan pidättää, vaan onnellisena,
+hurjasti sykkivin sydämin hän sulki uskollisen puolison syliinsä. --
+Riemuiten silmäili Penelope Odysseuta, katseli kuin haaksirikkoinen,
+joka rannattomalta tuntunutta ulappaa uidessaan vihdoin näkee edessään
+kallion kohoavan. Kotvan siinä vielä onnelliset puhelivat, kunnes
+läksivät levolle. Mutta uni ei kummankaan silmään tullut, niin paljon
+oli molemmin puolin kyselemistä ja kertoilemista. Ja Odysseus,
+kuultuaan Penelopen kärsimykset, kertoi omia kokemuksiaan, kunnes
+vihdoin molemmat vaipuivat virkistävään uneen.
+
+Mutta Atene pidätti aamuruskon jumalatarta yövuoteellaan tavallista
+kauemmin, kunnes Odysseus oli ennättänyt kyllikseen levätä. Aamun
+valjetessa nousi kotia saapunut virkistyneenä vuoteeltaan ja puhui
+puolisolleen:
+
+"Penelope, lähden nyt tervehtimään vanhaa isääni, joka on saanut huolia
+niin runsaasti kantaa. Sinun huoleksesi jää suojella kotiamme, kunnes
+palaan. Pian leviää tieto kosijain lopusta, mutta sulkeudu sinä
+neitosinesi huoneisiisi, äläkä välitä, mitä ympärilläsi tapahtuu."
+
+Jäähyväiset jätettyään Odysseus läksi Telemakon ja molempien
+uskollisten paimenten seuraamana maaseudulle. Aurinko levitti valoaan
+kaupunkiin, mutta Atene kietoi heidät hämärään, niin ettei heitä
+kenkään huomannut.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENESNELJÄS RUNO.
+
+
+Hermes, joka kultasauvallaan koskettelee ihmisten silmiä, sulkee ne,
+jotka tahtoo, ja avaa taas ne, mitkä haluaa, kutsui kaikki kosijain
+haamut ja johti ne Hadeeseen. Täällä keskustelivat parastaikaa
+keskenään suurten vainajain varjot, kertoillen omista kohtaloistaan ja
+Troian sodasta. Silloin läheni Hermes koko kosijajoukon seuraamana.
+Hämmästyneenä katselivat Hadeen asukkaat tulijain paljoutta ja ja
+Agamemnonin haamu, joka tunsi Amfimedonin, kysyi ihmetellen:
+
+"Mistä te olette tulossa tällainen joukko samanikäisiä, kansan
+parhaita? Oletteko Poseidonin uhriksi joutuneet vai mikä teidät on
+kaatanut?"
+
+Nuorukainen kertoi silloin heidän perin onnettoman kosintansa, Odysseun
+paluun ja verisen koston.
+
+"Oi, jalo Penelope, sinä puhdassydäminen Ikarion tytär! Sinusta
+kuolemattomat laulavat ylistysrunonsa ja sinua kerran uskollisuuden
+esikuvana mainitaan! Mutta sinä, Klytaimnestra, Tyndareon tytär, olet
+kaikkien naisten osalle häpeän saattanut", lausui Agamemnonin haamu. --
+
+-- Sillä aikaa oli Odysseus saapunut vanhan isänsä Laerteen maatilalle.
+Tänne oli vanha kuningas itselleen rakentanut uljaan palatsin ihanine
+yrttitarhoineen. Mutta nyt ei Laertes enää välittänyt omasta
+mukavuudestaan. Likainen nuttu yllään hän oli kaivamassa hedelmäpuitten
+ympärillä. Sääriensä ympärille hän oli kietonut kehnot härännahat,
+suojellakseen jalkojaan orjantappurain haavoilta ja hänen päässään oli
+vuohennahkalakki, joka teki vanhuksen vielä risaisemman näköiseksi.
+
+Odysseus huomasi jo kaukaa isänsä, mutta tämän kurja puku ja köyry
+varsi koskivat niin kipeästi Odysseuhun, että hän itkien pysähtyi
+läheisen päärynäpuun alle. Vanhus ei huomannut tulijaa, vaan pää
+kumarassa jatkoi työtään. Odysseus mietti, menisikö heti isäänsä
+tervehtimään, vaan lähenisikö vanhusta vieraana, kysellen häneltä
+kaikenlaista. Hän päättikin olla vielä ilmaisematta itseään ja
+koetella, tuntisiko vanhus hänet:
+
+"Lienetpä taitava puutarhuri, koska täällä kaikki näyttää olevan niin
+erinomaisessa kunnossa. Mutta itseäsi et näy osaavan hoitaa, koska noin
+lian ja tomun vallassa olet, vaikka muuten sinua melkein vaikka
+kuninkaaksi voisi luulla. Sanohan, kenen palveluksessa olet ja olenko
+saapunut Itakaan? Kerran oli, näet, vieraanani mies, joka kertoi
+olevansa Itakasta, Laerteen poika. Hän oli erinomaisen viisas, kiinnyin
+oikein häneen ja annoin vielä hänelle runsaat lahjat lähtiessään."
+
+"Vieras, Itakaan olet tullut", vastasi murheellinen vanhus. "Mutta sitä
+miestä, josta puhut, et täältä tapaa. Jos hän kotonaan olisi, ei hän
+runsaitta lahjoitta sinua lähtemään laskisi. Mutta kerro, missä ja
+milloin poikani tapasit? Niin, poikani hän oli, onneton vieraasi. Nyt
+hän on joko kalojen tai taivaan lintujen ruokana. Emme me, isä ja äiti,
+saaneet häntä kääreliinoihin peittää, eikä saanut hänen puolisonsa,
+viisas Penelope, hänen silmiään sulkea. Mutta ken olet, mistä tulet,
+kutka vanhempasi ovat ja missä laivasi on, vai vieraalla aluksellako
+saavuit?"
+
+Odysseus vastasi silloin:
+
+"Kysyt ken ja mistä olen. Olen Alybasta, Afeidaan poika ja Eperitos on
+nimeni. Alukseni on ankkurissa lähellä kaupunkianne. Viisi vuotta on
+kulunut siitä, kun Odysseus luonani vieraili. Onnen linnut lentelivät
+taivaalla erotessamme, onnellista matkaa hänelle ennustin ja päätimme
+ystävinä vielä toisemme kohdata."
+
+Silloin tuska valtasi vanhuksen. Yhä kumarampaan painui varsi, ja hän
+sirotti tuhkaa päänsä päälle. Nyt ei Odysseus enää voinut vaieta, vaan
+hän riensi isänsä luo, huudahtaen:
+
+"Oi, isä, tässä on kaipaamasi Odysseus. Ei ole enää surun syytä.
+Kosijat ovat kostetut, kaikki on hyvin."
+
+"Jos kaivattu poikani olet, näytä se toteen", virkkoi Laertes.
+
+"Isä, helposti sen teen", vastasi Odysseus. "Katso polvessani villisian
+hampaan jälkiä. Sain ne äitini isän, Antolykoon, luona käydessäni. Ja
+vielä, isä, muistan puut, mitkä puutarhassasi kerran minulle lupasit
+sinua lapsena seuratessani ja sinulta niitä pyydellessäni. Kolmetoista
+päärynäpuuta lupasit; kymmenen oli minulle lupaamaisi omenapuinen luku
+ja viikunapuitten neljäkymmentä. Lupasit vielä viisikymmentä
+viiniköynnöspenkkiä, jotka kantoivat runsaita hedelmiä ympäri vuoden."
+
+Kuultuaan tämän Laertes lankesi poikansa kaulaan, mutta riemu oli niin
+suuri, että vanhus meni tiedottomaksi. Kun hän jälleen heräsi, virkkoi
+hän:
+
+"Oi, elää sittenkin vielä Zeus, elävät kaikki Olympon valtiaat! Vaan,
+poikani, pelkään, että kohta nousevat kosijain omaiset kostamaan heidän
+tuhonsa."
+
+"Isä, sitä älä sure", lohdutti Odysseus. "Mutta käykäämme tuonne
+majaan. Edeltäpäin sinne lähetin Telemakon ja kaksi paimenta ateriaa
+valmistamaan."
+
+Laertes riensi kuitenkin ensin kylpyyn ja kun hän palasi toisten luo
+juhlavaippaan pukeutuneena, eivät he tahtoneet tuntea häntä, niin
+kookas ja uljas hän varreltaan oli. Ja kun Odysseus siitä huomautti
+ihastuneena, virkkoi vanhus:
+
+"Olisipa minulla ne nuoruuteni voimat, jotka kerran omistin, kun
+kefalonialaisten johtajana Nerikon valloitin, olisipa ne voimat, ja
+olisinpa eilen saanut rinnallasi seisoa, niin olisi varmasti moni
+kosija kauttani surmansa saanut ja sinun sydämesi olisi riemuinnut."
+
+Kaikki istuutuivat aterioimaan, silloin saapui vanha Dolios poikineen.
+Hämmästyneinä he jäivät seisomaan tunnettuaan isäntänsä, mutta
+ystävällisesti Odysseus kehoitti heitäkin istuutumaan pöydän ääreen.
+
+Dolios lausui innostuneena julki kaikkien ajatuksen:
+
+"Odysseus, sittenkin saavuit, vaikk'emme sinua enää osanneet
+odottaakaan. Tervetullut, kolmin kerroin tervetullut! Jumalat
+askeleitasi siunatkoot!"
+
+Näin vanhus, mutta samalla muistui hänen mieleensä Penelope ja hän
+kiiruhti kysymään, tietääkö kuningatar jo Odysseun paluusta, vai
+lähettäisikö hän sanan. --
+
+-- Huhun nopea jumalatar Ossa oli rientänyt kautta kaupungin ja kohta
+tiesivät kaikki kosijain surullisen lopun. Väkeä tulvehti Odysseun
+palatsille ja itkien ja huoaten he kantoivat vainajain ruumiit hautaan.
+Kauempaa olevat he lähettivät laivoilla kotiseuduilleen. Sen tehtyään
+kaikki kokoontuivat torille ja täällä Eupeites, Antinoun sureva isä,
+alkoi: "Miehet, paljon pahaa on Odysseus akaialaisille tehnyt. Ensin
+hän vei muassaan joukon oivia miehiä, ja sille tielle ne jäivät, ja nyt
+kun hän palaa, hän murhaa kansamme jaloimmat. Sitä ei voi kostamatta
+jättää, muuten jälkimaailma meille nauraa. Minä en ainakaan näkisi enää
+iloista päivää, ellen poikani kuoloa saisi kostetuksi. Mutta
+riennettävä meidän on, ennenkuin hän käsistämme karkuun pääsee."
+
+Valittaen oli Eupeites puhunut ja sääli täytti akaialaisten sydämen.
+
+Mutta silloin Medon alkoi puhua:
+
+"Itakalaiset, kuulkaa mitä minulla on sanottavaa. Ilman jumalain apua
+ei Odysseus tätä tehnyt. Näin itse, miten joku jumala Mentorin muodossa
+seisoi hänen vieressään, milloin häntä kehoittaen, milloin taas
+kosijoita pakoon ajaen."
+
+Medonin puheeseen yhtyi vanha tietäjä Haliterses, koettaen osoittaa,
+miten suurta vahinkoa kosijat olivat tehneet ja miten siis Odysseun
+kosto oli paikallaan. Mutta heitä kumpaakaan ei tahdottu kuulla, vaan
+aseisiin tarttuen miehet seurasivat Eupeiteeta, luullen, houkot, itse
+koston välttävänsä.
+
+Olympossa Atene kääntyi Zeun puoleen virkkaen:
+
+"Suuri Zeus, luotujen isä. Mitä mietit? Aiotko sallia hirveän sodan
+syttyvän kauhuineen, vai rauhaako aiot rakentaa?"
+
+"Lapseni, miksi sitä minulta kyselet", vastasi Zeus. "Itsehän olet
+päättänyt, että Odysseus palatessaan kostaisi. Tee, miten mietit. Mutta
+sanon minäkin ajatukseni. Poikien ja veljien muistot haihtukoot.
+Odysseus olkoon kaikkien kuningas ja sopu ja hyvinvointi vallitkoon
+maassa."
+
+Nopeasti Atene riensi silloin alas Olymposta täyttämään isänsä tahtoa.
+
+Sillä aikaa oli Odysseus ystävineen jo noussut aterialta ja nyt hän
+lausui:
+
+"Käyköön joku teistä katsomaan, joko lähenee sotainen joukko."
+
+Eräs Dolion pojista läksi silloin, mutta jo portilta hän palasi:
+
+"Jo saapuu, lähellä ovat, aseihin!" hän huusi.
+
+Odysseus, Telemakos ja molemmat paimenet sekä Dolion kuusi poikaa
+riensivät heti asestettuina portille. Yksinpä valkohapsiset vanhukset
+Laertes ja Dolioskin sieppasivat aseet. Silloin Odysseus näki Atenen
+lähestyvän heitä jälleen Mentorin muodossa ja hän virkkoi iloisena
+Telemakolle:
+
+"Poikani, näytä urhouttasi. Sukusi on aina kulkenut urhoollisten
+nimessä!"
+
+"Isä, olet näkevä, ettei nimesi häpeään joudu", vastasi uljas
+nuorukainen.
+
+Mutta kuullessaan tämän, Laertes huudahti:
+
+"Oi, suuret jumalat, millainen päivä! Poikani ja poikani poika
+väittelevät urhoollisuudesta!"
+
+Atene kehoitti nyt Laerteeta heittämään keihäänsä, ja kun Laertes
+totteli, kaatui heti Eupeites kuoliaana maahan.
+
+Sekä Odysseus että Telemakos riensivät nyt eteenpäin ja mieshukka olis
+ollut hirveä, ellei Atene olisi kuuluvalla äänellä huutanut:
+
+"Itakan miehet, aseet alas! Loppukoon hirveä verenvuodatus ja rauhan
+kättä tarjotkaa toisillenne!"
+
+Äänen kuultuaan heittivät viholliset aseet käsistään ja kalpeina
+pelosta he riensivät kaupunkia kohti. Mutta Odysseus hyökkäsi huutaen
+takaa ajamaan pakenevia. Silloin välähti Zeun salama ja iski maahan
+aivan Atenen jalkain juureen. Atene kääntyi silloin Odysseun puoleen,
+virkkaen:
+
+"Odysseus, Laerteen poika! Jo on aika kostosta luopua ja aika rauha
+maahan raketa!"
+
+Ilomielin Odysseus totteli Atenea, ja niin Zeun jumalainen tytär
+rakensi rauhan Odysseun ja hänen kansansa välille.
+
+
+
+
+Nimiluettelo.
+
+
+_Aëdon_, Teban kuninkaan Zeton puoliso. Hänellä oli ainoastaan yksi
+lapsi, Itys l. Itylos. Tästä syystä hän kadehti miehensä kaksoisveljen
+Amfionin puolisoa, ylpeätä Niobea, jolle oli suotu kaksitoista lasta.
+Kateudessaan hän aikoi eräänä yönä surmata kälynsä vanhimman pojan,
+mutta surmasikin erehdyksestä oman ainoan poikansa. Onneton äiti oli
+nääntyä tuskaan, ja säälistä Zeus muutti hänet satakieleksi, joka yhä
+valittelee surkeaa erehdystään.
+
+_Afrodite_, kauneuden ja rakkauden ihana jumalatar, jonka synnystä
+kulkee monia taruja. Yhden mukaan hän oli Zeun ja jumalatar Dionen
+tytär. Oli ruman ja ontuvan, mutta taitavan takojan Hefaiston puoliso.
+
+_Agamemnon_, Menelaon veli, Atreun poika. Atreus kuului onnettomaan
+pelopidien sukuun, jonka kantaisä Tantalos sai Hadeessa kärsiä kauheita
+tuskia (katso Tantalos.) Agamemnon nai Spartan kuninkaan Tyndareon
+tyttären Klytaimnestran, Menelaon puolison, kauniin Helenan sisaren.
+Troian sodassa oli Agamemnon ylipäällikkönä, mutta sieltä palattuaan
+joutui hän serkkunsa Aigiston ja uskottoman puolisonsa salamurhan
+uhriksi.
+
+_Aias_, Salamiin kuninkaan Telamon poika, suuri ja väkevä, mainetöissä
+Akilleun vertainen. Akilleun kaaduttua riiteli Odysseun kanssa Akilleun
+aseista, ja kun Odysseus ne sai, surmasi hän itsensä.
+
+_Aigai_, kaupunki Euboian länsirannalla, merkitsee merta.
+
+_Aigistos_, Tyesteen poika, Agamemnonin serkku. Houkutteli Agamemnonin
+puolison Klytaimnestran uskottomaksi puolisolleen. Yhdessä he
+murhasivat Troiasta palaavan Agamemnonin, kunnes Orestes kosti
+Aigistoolle (ks. näitä).
+
+_Aiolos_, kaukaisella merensaarella asuva taruhenkilö, jolla on tuulet
+hallussaan.
+
+_Akaialaiset_, vanha, kreikkalainen heimo, mahtavin muita Troian sodan
+aikoina. Akaialaiset asuivat etupäässä Tessaaliassa. Homeros tarkoittaa
+akaialaisilla yleensä kreikkalaisia.
+
+_Akilleus_, rehellisen Peleun ja ihanan Tetis-jumalattaren poika,
+kreikkalaisten uljain sankari Troian sodassa, rohkea ja samalla lempeä.
+Hän rakasti hellästi äitiään, joka tehdäkseen poikansa kuolemattomaksi,
+voiteli häntä ambrosialla ja kastoi Styks-virtaan; ainoastaan kantapää,
+josta äiti piti kiinni, jäi kastumatta ja kun Paris ampui siihen, sai
+nuori Akilleus kuoleman jo ennen sodan loppua.
+
+_Alkinoos_, Skheria-saaren kuningas, Nausikaan isä, onnellinen
+faiakilais-kansan hallitsija.
+
+_Alkmene_, serkkunsa Amfitryon puoliso. Zeun kautta mainion Herakleen
+äiti.
+
+_Ambrosia_, jumalain ruoka. Jumalat käyttivät sitä myös voiteenaan.
+
+_Amfion_, Zeun ja Antiopen poika, Zeton kaksoisveli. Veljekset
+varustivat Teban korkealla muurilla, Zetos vieritti kivet paikalle ja
+Amfion järjesteli kivet muuriksi lyyrynsoitollaan, käsin kiviin
+koskematta. Oli naimisissa Tantalon tyttären Nioben kanssa, joka
+ylpeili kahdestatoista kauniista lapsestaan ja loukkasi sillä Apollon
+ja Artemiin äitiä Letoa. Leto yllytti silloin poikansa surmaamaan
+Nioben kaikki lapset. Murheissaan Amfion surmasi itsensä. Niobe muuttui
+kivipatsaaksi, joka yhä itkee lapsiaan.
+
+_Amfitrite_, Poseidonin suloinen puoliso, joka asuu syvällä meressä
+hohtavassa palatsissaan ja usein ajelee puolisoineen upeissa vaunuissa,
+"joiden eteen on valjastettu korskat, kultaharjaiset, vaskikavioiset
+orhit."
+
+_Antilokos_, viisaan Nestorin, Pyloon urheudestaan kuuluisan kuninkaan
+poika.
+
+_Apollo_, valon laulun ja runouden jumala, Zeun ja Leton, hiljaisen
+yön, poika. Syntyi Delos-saarella. Oraakkelin kautta ilmoitti Apollo
+tulevia asioita. Suojeli teitä ja koteja; lähetti tauteja, mutta
+paransi myöskin. Hänen näkymätön nuolensa kaasi äkkiä ihmisen.
+Jousimiesten suojelija.
+
+_Arete_, faiakien kuninkaan Rexenorin tytär, joka nautti puolisonsa
+Alkinoon rinnalla suurta kunniaa, häntä kohdeltiin kuin jumalatarta.
+Sukua Poseidonille.
+
+_Ares_, sodanjumala, Zeun ja Heran poika, raju ja riidanhaluinen.
+Vastakohta älykkäälle Atenelle, joka voitti väkevän Areen. Hänen
+seurassaan esiintyivät Fobos (Kauhu), Deimos (Pelko) ja Eris (Riita).
+
+_Arethusa_, monen Kreikan lähteen nimi.
+
+_Argos_, ikivanha Argolis-maakunnan pääkaupunki. Myöskin Agamemnonin
+laajan valtakunnan nimi.
+
+_Argos_, Odysseun vanha, uskollinen koira.
+
+_Ariadne_, Kretan Minos-kuninkaan tytär, joka pelasti atenalaisen
+Teseun Minotauros-hirviön käsistä eksyttävästä labyrintistä. Teseus vei
+Ariadnen mukanaan, mutta hylkäsi hänet ja jätti autiolle saarelle.
+Täällä Dionysos-jumala näki hylätyn ja korotti hänet puolisokseen.
+
+_Artemis_, Zeun ja Leton tytär, Apollon sisar, kasvullisuuden ja
+metsästyksen neitsyt-jumalatar. Päätti nuolellaan äkkiä ihmisen päivät,
+kuten Apollokin.
+
+_Atene_, Zeun tytär, joka täydessä sota-asussa syntyi Zeun päästä.
+Isänsä lempitytär, mahtava jumalatar, joka suosii älykkäitä sankareja,
+kuten Odysseuta. Viisauden jumalatar, kaupunkien, valtioelämän ja
+järjestyneen taistelun suojelija.
+
+_Atlas_, voimakas jättiläinen, joka hartioillaan kannattaa taivaan
+kantta; ihanan Kalypson isä.
+
+_Atridit_, Atreun jälkeläiset.
+
+_Attika_, Kreikan kaakkoisin maakunta. Pääkaupunki Ateena.
+
+_Delos_, Apollolle pyhitetty saari, kuuluu Kykladien saaristoon. Tarun
+mukaan Leto synnytti tällä saarella kaksosensa Artemiin ja Apollon, ja
+silloin pysäytti Zeus siihen asti liikkuvan saaren paikoilleen.
+
+_Demeter_, maan kasvuvoiman jumalatar, Zeun sisar.
+
+_Diomedes_, Argoon kuningas, etevimpiä kreikkalaisia sotasankareja
+Troian sodassa.
+
+_Dodona_, kaupunki Epeirossa, Kreikan vanhimpia oraakkelipaikkoja,
+jossa pyhän tammilehdon huminassa kuultiin ennustuksia.
+
+_Eidotea_, meren jumalatar, merenhaltija Proteun tytär.
+
+_Elysion_, autuaitten maa maailman äärellä, Okeanos-virran rannalla.
+Täällä onnelassa vallitsee iäinen kevät ja loppumaton ilo ja sinne
+pääsevät ainoastaan jumalia lähellä olevat ihmiset.
+
+_Eos_, aamuruskon rusosorminen, ruusunhohteinen jumalatar, joka
+valjastaa nelivaljakkonsa valkovaunujensa eteen ja kiitää pitkin
+taivaankantta ilmoittaen auringonjumalan tuloa.
+
+_Epeios_, Troian kuuluisan puuhevosen rakentaja.
+
+_Epikaste_, Teban kuninkaan Laioon puoliso, Oidipoon äiti. Oraakkelin
+ennustuksen mukaan tulisi Oidipos surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä.
+Ennustus toteutui ja silloin Oidipos puhkaisi silmänsä ja Epikaste l.
+Iokaste surmasi itsensä.
+
+_Erebos_, Manala, pilkko pimeä sielujen olinpaikka.
+
+_Erinnyit_, kostottaret, vihaavat erittäin äidinmurhaajia ja muita
+perhesiteitten rikkojia eivätkä väsy vainoamaan syyllistä, ennenkuin
+hän on kauhusta menettänyt järkensä tai henkensä.
+
+_Etiopia_, Egyptin eteläpuolella oleva maa; Homerolla saanut nimensä
+kansasta, joka muka asui kahtia jaettuna uloinna lännessä ja kauimpana
+idässä.
+
+_Faiakit_, Skherian saarella asuva onnellinen merenkulkijakansa.
+
+_Ferai_, kaupunki Etelä-Peloponnesossa.
+
+_Filoktetes_, taitava tessalialainen nuolenampuja. Peri Herakleen
+nuolet ja jousen isältään. Oli Troian sodan sankareita.
+
+_Forkys_, meren peloittava haltija, maan ja meren poika.
+
+_Gigantit_, raju jättiläiskansa, joka nousi taisteluun jumalia vastaan.
+Vasta kun jumalat heidät voittivat, tuli rauha maailmaan.
+
+_Gorgon pää_, pyöreä naama, leveässä suussa suuret torahampaat, tukassa
+kiemurtelevia käärmeitä, katse kauhua herättävä. Ken Gorgon pään näki,
+muuttui kiveksi.
+
+_Gyrain_, vuoret Euboialla.
+
+_Hades_, vainajain, vankoilla porteilla suljettu, valtakunta jossakin
+kaukana maailman äärillä tai syvällä maan sisässä. Siellä kasvaa vain
+kalmanpuita, autio erämaa siellä kolkkona leviää ja vihaisina ärjyvistä
+virroista nousee kalmanhaju. Ken sinne joutuu, ei sieltä koskaan pois
+pääse, vaan haihattelee tajuttomana varjona kalman mailla. Mahtava
+Okeanos-virta erottaa Hadeen maasta.
+
+_Harpyiat_ ovat siivekkäitä, käyräkyntisiä kuoleman haltijattaria,
+jotka aina nälissään sieppaavat saaliinsa, tulematta kuitenkaan koskaan
+tyydytetyiksi.
+
+_Hebe_, nuoruuden jumalatar, Zeun ja Heran tytär. Kun Herakles otettiin
+jumalien joukkoon Olympoon, annettiin Hebe hänelle puolisoksi.
+
+_Hefaistos_, tulen ja takomataidon jumala. Zeun ja Heran, toisten
+tarujen mukaan yksin Heran, lapsi, ruma ja ontuva, mutta
+hyväntahtoinen. Puolisona oli hänellä ihana Afrodite, joka kuitenkin
+Areen kanssa petti häntä.
+
+_Helena_, Zeun ja Ledan tytär. Ihanaa Helenaa kosivat kaikki Kreikan
+mahtavat, kunnes hän joutui Spartan kuninkaan Menelaon puolisoksi.
+Troialainen kuninkaanpoika Paris vei Helenan Troiaan, mutta silloin
+liittoutuivat kaikki Kreikan kuninkaat ja suuri sotajoukko läksi kohti
+Troiaa. Sota kesti 9 vuotta ja Homeron mukaan Helena palasi puolisonsa
+kera Spartaan, jossa eli onnellisena ja kunnioitettuna.
+
+_Helios_, auringon jumala. Joka aamu hän nousee nuorteana idästä ja
+lähtee ajamaan virmalla nelivaljakollaan taivaan kannen poikki tulen
+säihkyessä ja valon ja lämmön levitessä maanpinnalle. Illalla hän
+riisuu lännessä valjakkonsa ja laskeutuu levolle Hefaiston valmistamaan
+kultapurteen, joka Helion nukkuessa yöllä soljuu pitkin maailmanvirtaa
+jälleen itään. Helios näkee kaikki, ei mikään jää häneltä salaan.
+Lapsia on hänellä m.m. Kirke.
+
+_Hellas_, Kreikka.
+
+_Hera_, Zeun puoliso ja sisar, taivaan kuningatar, avioliiton
+suojelija. Usein särkyivät Heran ja Zeun välit jälkimäisen
+uskottomuuden tähden ja Hera saattoi silloin raivoisasti vihata Zeun
+lemmikkejä ja heidän lapsiaan, kuten esim. Heraklesta.
+
+_Herakles_, Kreikan suurin sankari ja kansallis-urho, Zeun ja
+kuningatar Alkmenen poika, jota Hera jo ennen hänen syntymäänsä vihaa.
+Heran viekkaudesta hän joutuu kehnon Eurysteun vallan alaiseksi ja
+siitä vapautuakseen hän suorittaa 12 urhotyötään. Koko hänen elämänsä
+oli täynnä ihmeellisiä voimannäytteitä. Monien harha-askelten ja
+tuskien jälkeen pääsee hän vihdoin Olympoon, jossa saa Heben
+puolisokseen. Herakleen varjo kuitenkin asustaa Hadeessa.
+
+_Hermes_, jumalain sanansaattaja, maanteiden ja elinkeinojen suojelija.
+Viisas ja viekas sekä nopea liikkeissään oli tämä Zeun ja Maian, Atlaan
+tyttären, poika.
+
+_Hermione_, Menelaon ja Helenan tytär, joka naitettiin Neoptolemolle,
+Akilleen pojalle.
+
+_Hyperian_ tasangot Sisiliassa.
+
+_Iftime_, Penelopen sisar, Ferain kuninkaan Eumelon puoliso.
+
+_Ikarios_, Penelopen ja Iftimen isä, kotoisin Spartasta.
+
+_Ilios l. Ilion_, Homeron taruissa Troian nimi.
+
+_Ino_, foinikialaiskuninkaan Kadmon tytär, naimisissa minyrialaisten
+kuninkaan Athamaan kanssa. Heran kiihoituksesta Athamas raivoissaan
+murskasi kallioon vanhimman poikansa ja sama kohtalo uhkasi
+nuorempaakin. Silloin Ino hyppäsi kalliolta mereen lapsi sylissään.
+Täällä hänestä tuli merenhaltijatar Leukotea.
+
+_Ismaros_, kaupunki Trakiassa.
+
+_Itaka_, pieni kalliosaari Kefallenian itäpuolella. Pinta-alaltaan n.
+98 km2. Homeron mukaan Odysseun kotimaa.
+
+_Jason_, kreikkalainen tarusankari.
+
+_Kadmos_, Teban perustaja, kotoisin Foinikiasta. Meren haltijattaren
+Leukotean (Inon) isä.
+
+_Kalypso_, Atlaan tytär, ihana haltijatar, joka elelee yksinään Ogygian
+saarella ja hoivailee luonaan Odysseuta 7 vuotta.
+
+_Kariitit_, sulottaret, joiden antimia on naisten kauneus, samoin
+runouden, laulun ja puhetaidon viehättäväisyys. Afroditen apulaisia.
+
+_Karybdis_, hirvittävä pyörre, joka nieli kaiken, mikä sattui lähelle,
+Sisiliassa, Messinan salmen rannalla vastapäätä Skyllaa.
+
+_Kassandra_, Troian kuninkaan Priamon tytär, jolle Apollo oli antanut
+ennustuslahjan. Sodan loputtua hän joutui Agamemmonin omaisuudeksi,
+mutta uskoton Klytaimnestra surmasi hänet miehensä viereen.
+
+_Kaukonia_, eteläisessä Elis-maakunnassa.
+
+_Kefalonialaiset_, Odysseun alamaiset Samon, Itakan, Zakynton ja
+Dulikionin saarilla.
+
+_Kikonit_, etelä-trakialainen kansa.
+
+_Kimmeriläiset_ asuivat kaukana lännessä Okeanon rannalla lähellä
+Hadesta ikuisessa hämärässä.
+
+_Kirke_, Helion ja Okeanon tyttären Persen tytär, mahtava noita, joka
+asui ihmelinnassaan Aiaios-saarella.
+
+_Klytaimnestra_, Spartan kuninkaan Tyndareon ja Ledan tytär, Helenan
+sisar, Agamemnonin puoliso. Petti puolisonsa ja murhasi hänet
+rakastajansa Aigistoon avulla.
+
+_Kokytos_, Hadeen läpi virtaava parkuva joki, Styksin haara.
+
+_Kyklopit_, Sisiliassa asuva raaka jättiläiskansa, joilla on vain yksi
+silmä keskellä otsaa.
+
+_Laertes_, Itakan vanha kuningas, Odysseun isä.
+
+_Laistrygonit_, jättiläis- ja ihmissyöjäkansa.
+
+_Lakedaimon_, sama kuin Sparta, Menelaon maan, Lakonian pääkaupunki.
+
+_Leda_, Lakedaimonin kuninkaan Tyndareon puoliso, Helenan ja
+Klytaimnestran äiti.
+
+_Leto_, jumalatar Artemiin ja Apollon äiti (ks. Apollo ja Delos.)
+
+_Lotofagit_, Libyan pohjoisrannalla asuva kansa.
+
+_Lotus_, taikakukka; joka sitä maistoi, unohti kaiken ja halusi vain
+lotusta.
+
+_Melampos_, kuuluisa pylolainen tietäjä.
+
+_Memnon_, rusosormisen Eon ja troialaisen prinssin Titonon poika,
+Etiopian kuningas, jonka Akilleus kaasi Troian sodassa. Siitä lähtien
+itkee Eos poikaansa ja hänen kyyneleensä putoilevat maahan
+kastepisaroina.
+
+_Menelaos_, Spartan kuningas, Atreun poika, Agamemnonin veli. Kun
+troialainen Paris oli ryöstänyt Helenan, Menelaon puolison, syntyi
+kuulu Troian sota.
+
+_Mentor_, Odysseun ystävä, jonka huostaan Odysseus jätti kotinsa
+Troiaan lähtiessään. Mentorin muodossa auttaa Atene sekä Telemakoa että
+Odysseuta.
+
+_Minos_, Zeun ja foinikialaisen kuninkaantyttären Europen poika, Kretan
+mahtava kuningas, taitava lainsäätäjä, pääsi Hadeeseen vainajain
+tuomariksi.
+
+_Molys-yrtti_, taikakukka, jolla saattoi suojella itseään turmiolta.
+Hermes pelasti sillä Odysseun Kirken käsistä.
+
+_Mykene_, ikivanha kaupunki Argoliin pohjoisosassa, Agamemnonin mahtava
+pääkaupunki.
+
+_Myrmidonit_, Akilleun vallan alle kuuluva kansa Etelä-Tessaliassa.
+
+_Najadit_, vedenneidot, asuvat lähteissä, parantavat ihmisiä
+lähdevedellä, osaavatpa ennustella tulevia asioitakin.
+
+_Nausikaa_, faiakien kuninkaan Antinoon tytär, jonka Homeros kuvailee
+jaloluontoiseksi ja helläsydämiseksi ja samalla pelottomaksi naiseksi.
+
+_Nektari_, suloinen jumalien juoma.
+
+_Neleus_, Poseidonin poika, Nestorin isä, Pyloon hallitsija.
+
+_Neoptolemos_, Akilleun poika, viisas ja urhoollinen. Nai Menelaon ja
+Helenan tyttären Hermionen.
+
+_Nereus_, meren haltija, ihmisrakas vanhus, joka 50 tyttärensä kera
+asuu Egeanmeressä. Puolisona on hänellä Okeanon tytär Doris.
+
+_Neriton_, Itakan korkein vuori.
+
+_Nestor_, Neleun poika, Pyloon kuningas. Troian sodassa oli
+kreikkalaisten ensimäisiä ja senkin jälkeen oli hän kuulu
+viisaudestaan. Kaikki kunnioittivat vanhusta, joka Odysseun retkien
+aikana jo kolmatta miespolvea hallitsi.
+
+_Ogygia_, kaukainen saari, Kalypson asunto.
+
+_Okeanos_, mahtava maailmanvirta, joka kiertää kehässä maan ympäri.
+Siitä nousevat ja siihen laskevat aurinko, kuu ja tähdet. Jumalana
+Okeanos on lempeä.
+
+_Olympos_, korkea vuori Makedonian ja Tessalian rajalla. Sen korkeilla
+huipuilla pilvien yläpuolella on jumalien asunto.
+
+_Orestes_, Agamemnonin ja Klytaimnestran poika, joka kosti isänsä
+kuoleman murhaamalla sekä äitinsä että Aigistoon. Murhan jälkeen
+erinnyit, kostottaret, vainoavat häntä, kunnes hän tulee
+mielenhäiriöön. Vihdoin erinnyit jättävät hänet rauhaan ja hän ottaa
+haltuunsa isänsä valtakunnan.
+
+_Orion_, väsymätön metsästäjä, jota Eos lempii. Jumalat eivät
+kuitenkaan olleet suostuvaisia liittoon, vaan Artemis lähetti
+kuolettavan nuolensa Orioniin. Hadeessakin Orion jatkaa metsästystään.
+
+_Ossa_, huhun jumalatar, Zeun sanansaattaja.
+
+_Patroklos_, Akilleun ystävä, kaatuu Troian sodassa.
+
+_Penelope_, Ikarion tytär, Odysseun puoliso.
+
+_Persefone_, Zeun ja Demeterin tytär, jonka Hades ryösti puolisokseen.
+Demeter surren etsi tytärtään, kunnes kaikkinäkevä Helios ilmoitti
+tyttären olinpaikan. Vihdoin tehtiin sopimus, että Persefone saa olla
+kaksi kolmatta-osaa vuotta äitinsä luona ja yhden kolmanneksen Hadeen
+kuningattarena.
+
+_Pieria_, Makedonian maakunta Olympos-vuoren juurella.
+
+_Polyfemos_, tyly kyklopi, Poseidonin poika, jolta Odysseus poltti
+ainoan silmän. Sitä kostaakseen Poseidon teki Odysseun matkan niin
+vaaralliseksi.
+
+_Poseidon_, meren ja myrskyjen jumala, Zeun ja Hadeen veli.
+Kolmikärjellään hän mylleröi meret ja ajaa aaltojen pauhussa virmalla
+valjakollaan.
+
+_Priamos_, Laomedonin poika, Troian kuningas. Hänellä oli 50 poikaa,
+joista mainittavimmat Hektor ja Paris, sekä joukko tyttäriä, joista
+Kassandra joutui Agamemnonin sotasaaliiksi. Troian sodan aikana Priamos
+oli jo vanha eikä ottanut taisteluun osaa.
+
+_Proteus_, Poseidonin alamainen, ennustustaitoinen merenhaltija, joka
+kykeni muuttamaan muotoa miksi halusi. Paimensi Poseidonin puolison.
+Amfitriten, hylkeitä Egyptin rantamilla.
+
+_Pylos_, Nestorin asuinpaikka.
+
+_Pyriflebetos_, Hadeen läpi virtaava tulinen joki.
+
+_Pythia_, Delfoin oraakkeli, joka vastasi, kun kysyttiin tulevia
+asioita.
+
+_Radamantys_, Zeun ja Europen poika, Kreetan kuningas. Viisautensa
+vuoksi pääsi Hadeeseen tuomariksi. Toisen tarun mukaan pääsi Elysionin
+kentille.
+
+_Sisyfos_, Korinton kaupungin perustaja. Pettää jumalia useampaan
+kertaan ja joutuu rangaistukseksi Hadeeseen vierittämään kiveä vuorta
+ylös. Juuri kun hän on saamaisillaan kiven vuoren huipulle, vierähtää
+kivi jälleen alas.
+
+_Sireenit_ ovat haukkakyntisiä naisia, jotka hurmaavilla lauluillaan
+houkuttelevat merenkulkijoita luokseen ja syövät heidät sitten.
+
+_Skheria_, saari, kaukana ihmisten ilmoilta, faiakien kotimaa.
+
+_Skylla_, kuusipäinen, kaksitoistajalkainen hirviö, joka asuu korkealla
+vuoren luolassa ja ojentelee päitään, siepaten meren eläimiä tai miehiä
+ohikulkevista laivoista. Vastapäätä Karybdista.
+
+_Sparta_, Menelaon kuningaskunnan kaupunki.
+
+_Styks_, mutkikas virta Hadeessa.
+
+_Sunion_, Attikan kaakkoiskärki.
+
+_Tantalos_, pelopidien suvun kanta-isä. Mahtava hallitsija, jonka luona
+jumalatkin käyvät, mutta ylpeydessään Tantalos alkaa epäillä jumalain
+kaikkitietäväisyyttä ja syöttää heille kerran oman poikansa Peleun
+lihaa. Jumalat huomaavat kuitenkin kamalan teon ja herättävät Peleun
+henkiin, mutta Zeus vihoissaan lähettää Tantalon Hadeeseen, jossa hän
+saa kärsiä iäistä nälkää ja janoa.
+
+_Teba_, Boetian suurin kaupunki, johon liittyy m.m. Oidipoon surullinen
+tarina, ks. Epikaste. -- Muinoisen Egyptin pääkaupunki.
+
+_Teiresias_, vanha, kuuluisa tebalainen tietäjä.
+
+_Telemakos_, Odysseun ja Penelopen jalo poika.
+
+_Temese_, kylä Kyprossa, kuuluisa kuparirikkaudestaan.
+
+_Teseus_, Ateenan kuningas ja kansallissankari, Poseidonin poika.
+Toimitti erinomaisia mainetöitä, tappoi monia hirviöitä, joista kauhein
+oli Kretassa, kuningas Minoon labyrintissä elävä Minotauros. Tälle oli
+Atenasta aina määrävuosina lähetettävä 7 nuorukaista ja 7 neitoa
+ravinnoksi, ja pelasti siis Teseus kotikaupunkinsa tästä hirveästä
+verosta.
+
+_Tesprotia_, Epeirossa oleva maa.
+
+_Tityos_, jättiläinen, joka Leton ahdistamisesta saa kärsiä Hadeessa.
+
+_Trinakia_, Sisilian muinoinen nimi.
+
+_Troia l. Ilion_, kuuluisa siellä käydystä monivuotisesta sodasta,
+johon kaikki Kreikan sankarit ottavat osaa, ja josta Homeron Iliadi
+kertoo.
+
+_Tyestes_, Peleun poika, onnetonta Tantalon sukua, Atreun veli.
+Veljesviha vallitsi Atreun ja Tyesteen välillä, kunnes Atreus murhasi
+Tyesteen pojat ja syötti lihat veljellään. Aurinkokin käänsi silloin
+kasvonsa. Kostoksi Tyesteen poika Aigistos murhasi Atreun ja niin pääsi
+Tyestes Mykenen kuninkaaksi. Agamemnon, Atreun poika, surmasi taas
+setänsä Tyesteen, karkoitti Aigistoon ja ryhtyi itse Mykenen
+hallitsijaksi.
+
+_Tyndareos_, Spartan kuningas, Helenan ja Klytaimnestran isä. Hänen
+jälkeensä tuli hallitsijaksi Menelaos, Helenan puoliso.
+
+_Zeto_, Amfionin kaksoisveli, Teban muurien rakentaja, Aëdonin puoliso.
+
+_Zeus_, taivaan ja koko maailman mahtavin valtias, kaikki ovat hänen
+tahtonsa alaisia. "Jumalain ja ihmisten isällä" on koko joukko
+puolisoita ja lapsia. Laillinen puoliso Hera.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Odysseun harharetket, by Homeros
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ODYSSEUN HARHARETKET ***
+
+***** This file should be named 52108-8.txt or 52108-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/5/2/1/0/52108/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/52108-8.zip b/old/52108-8.zip
index bb676c7..bb676c7 100644
--- a/52108-8.zip
+++ b/old/52108-8.zip