NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6146 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9cb2c61
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52109 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52109)
diff --git a/old/52109-8.txt b/old/52109-8.txt
deleted file mode 100644
index 6bbac07..0000000
--- a/old/52109-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6146 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Viettelijän päiväkirja
-
-Author: Sören Kierkegaard
-
-Translator: V. A. Koskenniemi
-
-Release Date: May 19, 2016 [EBook #52109]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA ***
-
-
-
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA
-
-Kirj.
-
-Sören Kierkegaard
-
-
-Suomentanut V. A. Koskenniemi
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1907.
-
-
-
-
-
-
-Kun Sören Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja 52 vuotta sitten
-ilmestyi suomeksi, ei sen tekijä vielä ollut saavuttanut sitä
-kansainvälistä kuuluisuutta, minkä eksistentialismin filosofinen
-koulukunta on hänelle hankkinut tunnustaessaan hänet oppi-isäkseen
-ja edelläkävijäkseen. Sen jälkeen kun tanskalaiset Georg Brandes ja
-Harald Höffding olivat julkaisseet hänestä perustavaa laatua olevat
-tutkimuksensa, on hänen persoonallisuuttaan ja hänen oppejaan monella
-tavalla -- etenkin Saksassa ja Ranskassa -- kommentoitu ja valaistu,
-ja myös meidän maassamme ovat hänen teoksensa saaneet osakseen
-lukijakunnan ja tutkijain taholta kasvavaa huomiota. On siksi
-paikallaan, että seuraavassa hiukan laajemmin kuin puoli vuosisataa
-sitten kirjoittamassani esipuheessa yritän suomalaisille lukijoille
-selvittää Viettelijän päiväkirjan asemaa Kierkegaardin laajassa,
-monella tavoin oikullisessa tuotannossa, joka kauttaaltaan on hänen
-äärimmäisen kärjistetyn subjektiivisuutensa leimaama.
-
-Kierkegaardin nerouden subjektiiviset piirteet pakottavat hänen
-aatemaailmaansa koskevan suppeankin selonteon yhteydessä palaamaan
-hänen elämäkertaansa, johon mahtuu köyhälti ulkonaisia tapahtumia,
-mutta runsaasti sisäisiä vaiheita ja järkytyksiä. Kierkegaard syntyi
-Kööpenhaminassa 1813 varakkaan 57-vuotiaan isän ja 45-vuotiaan äidin
-seitsemäntenä ja nuorimpana lapsena. Osaksi vanhempiensa korkeasta
-iästä, osaksi isän synkkämielisestä luonteesta itse Kierkegaard
-uskoo johtuvan sen raskasmielisyyden, josta hän monissa yhteyksissä
-puhuu ja jota hän kuvaa mm. seuraavin sanoin: "Lapsuudesta lähtien
-on minua painanut raskasmielisyys, jonka tavatonta syvyyttä vastaa
-ainoastaan minulle suotu erinomainen kyky kätkeä se leikkivän ja
-elämäniloisen pinnan alle; ainoa iloni niin pitkälle kuin jaksan
-muistaa on ollut tietoisuus siitä, ettei kukaan ole voinut keksiä,
-kuinka onnettomaksi olen itseni tuntenut". 24-vuotiaana hän vertaa
-itseään kaksikasvoiseen Janukseen, jonka toiset kasvot itkivät
-samanaikaisesti kun toiset nauroivat. Myös ruumiillinen sairaus
-vieroitti Kierkegaardin ihmisistä ja maailmasta ja tuomitsi hänet
-yksinäisyyteen ja varsinkin hänen lyhyen elämänsä viime vuosina
-täydelliseen erakkoisuuteen. Se mieskohtainen kasvatus, minkä
-ankaran uskonnollinen isä antoi nuorimmalle pojalleen, oli omiaan
-jo ensimmäisinä elinvuosina tuhoamaan tässä lapsen. Isä siirsi
-poikaansa oman ilottomuutensa, mutta kehitti hänessä myös didaktisen
-kyvyn, joka usein sivuaa sofisteriaa. Isän ja pojan loppumattomissa
-keskusteluissa liikuttiin kaikkialla taivaan ja maan välillä,
-fantasian ja todellisuuden rajoilla, harjoitettiin ajatusleikkiä,
-mistä Kierkegaard myöhemmin kehitti loistavan ironisen tyylinsä. Omaa
-synnynnäistä melankoliaansa poika alkoi pitää milloin sairautena,
-milloin syntinä. Voidakseen kantaa parantumattoman epätoivonsa taakan
-hän turvautui uskontoon, johon hänet kotona oli kasvatettu.
-
-Ylioppilaaksi tultuaan Kierkegaard kirjoittautui Kööpenhaminan
-yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Täällä hän sai voimakkaita
-herätteitä Saksan romanttisesta filosofiasta, erikoisesti Hegelistä,
-josta Johann Ludvig Heibergin ja Hans Mortensenin vaikutuksesta
-oli tullut teologisen tiedekunnan muotifilosofi. Myös Schellingin
-ja Schleiermacherin ajatusmaailma on hedelmöittänyt -- osaksi
-vastustusmielessä -- Kierkegaardin spekulatiivista mielikuvitusta.
-Paljon ennen kuin Kierkegaard kuitenkin sai päätökseen teologiset
-opintonsa hän julkaisi (1838) kriitillis-esteettisen taistelukirjasen
-_Af en redan aflidnes papierer udgivet mod hans vilje af S.
-Kierkegaard_. Tekijälleen tyypillisen, salaperäisyyteen verhotun
-otsikon taakse kätkeytyy itse asiassa murhaava polemiikki H. C.
-Andersenin, suuren sadunkertojan omaelämäkerrallista romaania
-_(Kun en Spillemand)_ vastaan, ainoan aikalaisen, joka neroudessa
--- joskin täysin erilaisessa! -- oli Kierkegaardin vertainen. Sen
-Andersenin teoksessa esitetyn kieltämättä yksipuolisen teorian,
-että nero kykenee kehittymään ja saavuttamaan kehityksensä huipun
-vain edullisten ulkonaisten olosuhteiden vallitessa, ympäristönsä
-suosion ja hellinnän kohteena, käsitti itsetietoinen, aina taistelun
-ja vastustuksen innoittama Kierkegaard kuin taisteluhaasteeksi omaa
-haarniskoitua nerouttaan kohtaan. Mahtavan kirjallisen elämäntyön
-esikoisteoksena ei tämä 25-vuotiaan lentokirjanen ole mitenkään
-merkillinen. Se paljastaa kuitenkin hänen kirjailijaluonteestaan
-eräitä piirteitä, jotka ovat hänelle tunnusomaisia kautta hänen
-koko tuotantonsa: suuren dialektis-poleemisen kyvyn ja tyylillisen
-riippuvaisuuden Saksan romantikoista.
-
-Tuskalla ja vaivalla Kierkegaard suoritti 27-vuotiaana teologian
-kandidaattitutkinnon, mihin hänen isävainajalleen antamansa lupaus
-näytti häntä velvoittavan. Peritty varallisuus vapautti hänet
-kaikista viranhaun ja toimeentulon huolista ja teki hänelle myös
-mahdolliseksi julkaista teoksia omalla kustannuksellaan. Väsymättä
-hän paneutui kirjalliseen työhön julkaisten eri salanimillä kirjavan
-sarjan teoksia, lentolehtisiä, novelleja, sanomalehtikirjoituksia
-ja polemiikkeja sekä veljelle omistetun päiväkirjansa; viimeksi
-mainittu on tärkeä lähde kaikelle Kierkegaard-tutkimukselle. Jo
-seuraavana vuonna (1841) häneltä ilmestyi painosta tutkimus ironian
-käsitteestä, jolla oli vain vähän yhteyttä hänen teologisiin
-opintoihinsa, mutta sitä enemmän siihen ilmauksen estetiikkaan,
-mitä kohtaan hän tunsi erikoista mielenkiintoa ja mikä myös vastasi
-hänen omaa henkistä laatuaan. Tutkiessaan Sokrateen ironiaa hän
-laati itselleen kreikkalaisen filosofin esikuvan mukaan sen
-naamion, jota hän tuli kirjailijana käyttämään elämänsä loppuun
-saakka. Vaikkakin Kierkegaardin barokissa hengessä oli vain vähän
-sukulaisuutta antiikin suuren filosofin kanssa, hän tahtoi tehdä
-itsestään aikansa opettajan samaan tapaan kuin Sokrates oli ollut
-omassa ympäristössään. Tälle ohjelmalleen hän pysyi uskollisena ja
-tälle perustalle hän suunnitteli myös sen teossarjan, jolle hän antoi
-nimen _Enten -- eller_ ja jossa hän vertaa toisiinsa esteettisiä ja
-eetillisiä elämänarvoja. Yhdeksi esimerkiksi esteettisen valinnan
-ja elämäntyylin vaaroista on tarkoitettu se pieni rakkausromaani,
-jonka Kierkegaard julkaisi Victor Emeritan salanimellä ja jota
-hän kutsuu Viettelijän päiväkirjaksi. Tämä abstraktinen aivotuote
-kummitusmaisine viettelijöineen on ainutlaatuisen nerokas tutkielma
-rakkauspsykologian alalta, monipohjainen teos, jonka sivuilla
-tekijä samalla kertaa paljastaa ja salaa itsensä. Sen psykologisena
-taustatapahtumana oli eräs Kierkegaardin omakohtainen kokemus, jossa
-hänen kaikki biografiansa ovat viipyneet, koska se antaa parhaan
-kuvan Kierkegaardin omalaatuisesta henkis-ruumiillisesta rakenteesta.
-
-Kesken kuumeista filosofista toimintaa tapahtuu Kierkegaardille
-jotain odottamatonta: hän rakastuu ja menee kihloihin. Georg Brandes
-on sattuvan humoristisesti maininnut tapausta yhtä yllättäväksi
-kuin jos kuvittelisimme Simon Pylväspyhimyksen astuvan alas
-pylväältään ja pyytävän ohikulkevaa naista jakamaan kanssaan hänen
-ahtaan asuinsijansa. Rakkaustarinan todellisuuspohja on suunnilleen
-seuraava. Kolmekymmentäseitsemänvuotias Kierkegaard tutustui
-nuoreen, hauskannäköiseen ja ilmeisesti poikkeuksellisen älykkääseen
-perhetyttöön, iältään vielä melkein lapseen, alkoi seurustella
-tämän perheessä ja meni kihloihin tytön kanssa. Rakkaus synnytti
-vastarakkautta huolimatta siitä, että kosijalta puuttuivat miltei
-kaikki ne fyysilliset avut, joille nuoret tytöt tavallisesti antavat
-arvoa. Tyttö vastasi filosofin tunteisiin, ja näytti siltä, että
-Kierkegaard todella suunnitteli avioliittoa sopivan kihlausajan
-jälkeen, joka silloisessa Kööpenhaminassa arvioitiin noin vuodeksi.
-Huolimatta tunteittensa vilpittömyydestä ja voimasta alkoi
-Kierkegaardissa kuitenkin herätä epäilyksiä, jotka vahvistuivat hänen
-käännyttyään lääkärin puoleen. Hänen päiväkirjoistaan ilmenee, että
-lääkärin antama lausunto kohdistui johonkin normaalista poikkeavaan
-seksuaalielämän alalla. Niin vaikeata kuin perääntyminen ja tytölle
-annetun lupauksen rikkominen olikin, ja vaikka kihlauksen purkaminen
-oli maksaa tytön hengen, katsoi Kierkegaard velvollisuudekseen
-noudattaa lääkärin neuvoa. Jätettyään morsiamensa Kierkegaard sai
-tämän perheen ja Kööpenhaminan seurapiirien silmissä tunnottoman
-viettelijän maineen. Tämän motiivin pohjalla Kierkegaardin
-troopillisessa mielikuvituksessa syntyi rakkaustarina, jossa hän itse
-esiintyy juuri sellaisena miksi maailma häntä syytti. Johanneksen
-hahmossa tekijä tavallaan sekä puolustaa että syyttää itseään,
-jossain määrin samaan tapaan kuin Goethe Clavigon näyttämöllisessä
-henkilöhahmossa.
-
-Psykologisen kertojan verrattomalla kuvausvoimalla Kierkegaard on
-muuntanut mieskohtaisen elämyksensä orgaaniseksi taideluomaksi, jossa
-vain ulkonaiset puitteet ovat lainatut todellisuudesta, mutta jonka
-hän on täyttänyt uudella raffinoidulla sisällöllä. Se, millä tavoin
-Johannes kohtelee rakastettuaan Cordeliaa, muistuttaa vivisektiota,
-eikä voitane kieltää, että siihen sisältyy sairaalloisia piirteitä.
-Mutta on muistettava, että romaani liittyy osana Kierkegaardin
-näihin aikoihin konsipioimaan teossarjaan, jossa sen tuli esittää
-nautinnolle perustuvan elämänmuodon moraalista tuomittavuutta.
-Tekijä on työpajansa ansari-ilmassa kehittänyt viettelijän, jolta
-lumous on jo silloin ohi, kun hänen uhrinsa on kypsä antautumaan
--- siihen tapaan on Kierkegaard itse luonnehtinut Don Juania
-eräässä tutkielmassaan. Hänen Johanneksensa viettelytaktiikka on
-kyynillistä, omasta tunteestaan itsekkäästi nautiskelevaa, sadistisen
-julmaa leikkiä toisen tunteilla. Kierkegaard on luonut pelottavan
-äärimmäistapauksen eroottisen intohimon kronikassa, mutta ei
-suinkaan mitään naamioitua omaa kuvaa. Abstraktis-älyllisen aiheensa
-hän on voinut ympäröidä aidolla rakkauslyriikalla ja sijoittaa
-konkreettiseen ja ajalliseen ympäristöönsä. Monet eloisasti nähdyt
-ja kuvatut yksityiskohdat liittävät juonen 1800-luvun keskivaiheen
-Kööpenhaminaan, sen tyypillisiin tapoihin ja elämänmuotoihin.
-Näytteenä Kierkegaardin henkevästä proosalyriikasta lainattakoon
-tähän seuraava katkelma:
-
-"Suora ja ylpeä hän oli, salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin
-kuusi, kuin nuori vesa, ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy
-taivasta kohti, arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä,
-kokonaisuutena, jota ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa,
-sen lehvät tietävät kertoa mitä sen alla on tapahtunut, kuusella
-ei ole kruunua, ei tarinaa, se on arvoitus itselleen -- sellainen
-oli hänkin. Hän oli kokonaan vaipunut omaan itseensä, hän kohosi
-ilmoille oman itsensä varassa, hänessä oli samaa levollista ylpeyttä
-kuin kuusen rohkeassa nousussa, niin kiinnikytketty maahan kuin se
-onkin. Hänen yllänsä lepäsi surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus,
-kaipaus, joka ei mitään ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä
-ainoastaan oman itsensä kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien
-valtiomiesten salaisuudet siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään
-niin ihanaa kuin se sana, joka sen selittää?"
-
-Kuinka paljon tunnetta onkaan kerätty yhteen ainoaan
-ilmaisuvoimaiseen kuvaan kuusesta, joka pyramidinmuotoiseen
-kartioonsa kätkee salaperäisen, mielikuvitusta kiihottavan
-esteettis-eroottisen arvoituksen!
-
-Impressionistisen maalarin siveltimellä Kierkegaard on romaaninsa
-vaiheissa elävöittänyt kertomustaan porvarillisen elämän
-interiööreillä ja vaihtuvilla katukuvilla, jotka ovat antaneet
-hänelle ja hänen sankarilleen tilaisuuden siirtyä filosofisten
-abstraktioiden maailmasta reaaliseen ja arkiseen todellisuuteen.
-Kierkegaard, joka itse oli Kööpenhaminan katuyleisölle tuttu
-mietteliäästä vaelluksestaan ja joutui omalaatuisen ulkonäkönsä
-ja asunsa ansiosta pilapiirtäjäin ahkeran huomion kohteeksi, on
-tässä suhteessa lainannut viettelijälle piirteitä omista tavoistaan
-ja tottumuksistaan. Ottamatta esikuvia maansa kirjallisuudesta,
-vain Saksan romanttinen filosofia ajallisena aatteellisena
-tukenaan, Kierkegaard on luonut kirjeromaanissaan kaunokirjallisen
-proosatyylin, joka ilmaisuherkkyyteen ja kuvauksen intensiivisyyteen
-nähden etsii vertaansa sekä pohjoismaiden että myös suurten
-kulttuurikansojen kirjallisuudesta.
-
-Viettelijän päiväkirja on vain katkelma suuresta kirjallisesta
-elämäntyöstä, joka keskeytyksettä, monine intohimoisine vaiheineen,
-jatkui Kierkegaardin kuolemaan eli vuoteen 1855 saakka. Sillä
-on ollut erinomaisen suuri vaikutus nykyaikaiseen teologiseen
-ja filosofiseen ajatteluun, eikä ole vielä näkyvissä mitään
-merkkejä siitä, että sen merkitys olisi heikentymässä. Oltuaan
-ensin valtiokirkon uskollinen kannattaja Kierkegaard loitontuu
-siitä selittäen useissa papistoa vastaan tähdätyissä poleemisissa
-kirjoituksissa, että kristinusko ilmeni väärentämättömänä vain
-alkukristillisessä seurakunnassa -- sen jälkeen ovat kirkko ja sen
-prelaatit esittäneet seurakunnalle vain oman kalpean muunnoksensa
-siitä, mitä kristinuskon perustaja opetti. Kiihkeään poleemiseen
-tapaansa Kierkegaard on kärjistänyt väitteensä äärimmilleen.
-Syystä onkin Kierkegaardin persoonallisuuden ja filosofian
-erinomainen tuntija Johannes Hohlenberg verrannut häntä ritariajan
-turnausleikkien ratsuun, jolta oli peitetty toinen silmä, jotta se
-voisi nähdä vain sille puolelle, missä vastustaja oli. Filosofiassa
-hän loi -- opettamalla yksilön omakohtaista metafyysillistä vastuuta
-elämästään -- sen totuuden subjektiivisuutta tehostavan koulukunnan,
-eksistentialismin, jonka maailmanselityksen yhteisen kupolin alle
-on kerääntynyt monia oppisuuntia ja niiden vivahteita edustavia
-totuudenetsijöitä.
-
-V. A. K.
-
-
-
-
-En voi itseltäni salata, vaivoin edes hallita sitä tuskaa, joka
-valtaa minut nyt, kun oman mielihaluni tähden päätän tehdä tarkan
-jäljennöksen niistä hätäisesti kirjoitetuista otteista, jotka minun
-suurella kiireellä ja vaivalla kerran onnistui hankkia. Tapaus
-tulee yhtä kiusallisen soimaavana eteeni kuin tuolloin. Vastoin
-tavallisuutta oli Johannes jättänyt kirjoituspöytänsä lukitsematta,
-joten sen sisältö oli kokonaan minun käytettävänäni; mutta turhaan
-koetan saattaa menettelyni parempaan valoon muistelemalla, etten
-tehnyt itseäni syypääksi laatikon aukimurtamiseen. Yksi laatikoista
-oli vedetty esiin. Siinä oli joukko irtonaisia papereita ja niiden
-päällä sidottu kirja suurta nelitaitteista kokoa. Sille sivulle,
-joka oli näkyvissä, oli kiinnitetty valkea paperilippu, jolle
-hän omakätisesti oli kirjoittanut: Commentarius perpetuus n:o
-4. Turhaan koettaisin itselleni uskotella, että jollei tuo sivu
-olisi ollut näkyvissä ja jollei tuo omituinen nimikirjoitus olisi
-minua houkutellut, en lainkaan olisi langennut kiusaukseen, tai
-että ainakin olisin yrittänyt taistella sitä vastaan. Nimi oli
-kylläkin merkillinen, ei kuitenkaan yhtä ihmeellinen kuin itse
-lehtien sisällys. Hätäisesti silmäiltyäni irtonaisia papereita
-huomasin nimittäin, että ne sisälsivät pakinaa eroottisista
-tilanteista, hajanaisia muistiinpanoja jostakin suhteesta,
-omituisia kirjeluonnoksia, joiden koko taiteellisesti harkitun
-huolimattomuuden sittemmin opin tuntemaan. Kun nyt, päästyäni
-selville tuon turmeltuneen olennon konnanjuonia hautovasta
-mielestä, uudelleen palautan tapahtuman muistiini, kun nyt avoimin
-silmin ikäänkuin uudelleen astun tuon avatun laatikon eteen,
-valtaa minut sama tunto kuin poliisipalvelijan, kun hän astuu
-rahanväärentäjän huoneeseen, aukaisee hänen kätkönsä ja jostakin
-laatikosta löytää joukon papereita, väärennysharjoitelmia; yhdessä
-hän näkee ornamentinpalasen, toisessa nimikirjoituksen jne. Hän
-huomaa helposti olevansa oikeilla jäljillä ja, samalla kertaa kun
-hän siitä iloitsee, ihmettelee sitä harrastusta ja ahkeruutta,
-joka tuossa kaikessa ilmenee. Minulle olisi tietysti voinut käydä
-hiukan toisin, minä kun en ole tottunut rikoksia paljastamaan enkä
-ole -- poliisi. Minun täytyi tuntea kulkevani luvattomilla teillä.
-Sillä kertaa en kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, kuten tavallisesti
-käy. Jonkin esineen herättämä vaikutus kiusaa siksi kunnes ajatus
-uudelleen vapautuu ja vaihtelevana ja nopeana liikkeissään lähestyy
-ja tutkii outoa ilmiötä. Kuta kehittyneempi ajatus on, sitä pikemmin
-se toipuu hämmästyksestä, se on kuin muukalaisten matkailijain
-passinkirjoittaja, joka on niin tottunut mitä eriskummallisimpiin
-olentoihin, ettei hän vähästä hämmästy. Mutta siitä huolimatta, että
-minun huomiokykyni epäilemättä on pitkälle kehittynyt, hämmästyin
-ensi hetkenä suuresti; muistan vallan hyvin, että kalpenin, että olin
-kaatumaisillani, ja kuinka sitten pelkäsin, että niin todella olisi
-tapahtunut. Jos hän olisi tullut kotiin ja tavannut minut pyörtyneenä
-laatikko kädessä! -- kuinka huono omatunto voikin tehdä elämän
-mieltäkiinnittäväksi.
-
-Kirjan nimi ei itsessään tuntunut minusta kovin omituiselta; luulin
-kirjan sisältävän kokoelman erinäisiä poimintoja, mikä oli minusta
-aivan luonnollista, kun tiesin miehen aina innolla harrastaneen
-lukujaan. Se sisälsi kuitenkin aivan muuta. Se ei ollut enempää
-eikä vähempää kuin huolella kirjoitettu päiväkirja. Ja vaikka minä
-entisen tuttavuuteni perusteella en luullutkaan hänen elämänsä
-kaipaavan mitään kommentteja, en sen löydön jälkeen, jonka tein, enää
-kiellä että nimi oli valittu varmalla aistilla ja arvostelukyvyllä,
-todellisella esteettisen objektiivisella ylemmyydellä. Nimikirjoitus
-on täydellisessä sopusoinnussa sisällön kanssa. Hänen elämänsä
-on ollut yritys toteuttaa runoutta käytännössä. Koska hän oli
-etevä keksimään mieltäkiinnittävää elämästä, on hän alituisesti,
-puolittain runollisen vapaasti, merkinnyt paperille kaiken kokemansa.
-Hänen päiväkirjansa ei sentähden ole historiallisesti tarkka eikä
-yksinkertaisesti tapahtumia kertova, se ei ole indikatiivinen
-vaan konjunktiivinen. Siitä huolimatta, että tapaukset tietysti
-on merkitty muistiin sen jälkeen kun ne on koettu joskus ehkä
-pitemmänkin ajan päästä, on ne kuitenkin usein esitetty niin kuin ne
-tapahtuisivat juuri sinä hetkenä, niin draamallisen ilmielävinä kuin
-lukija näkisi kaiken omin silmin. Ei ole lainkaan uskottavaa, että
-hän olisi tehnyt näin sentähden, että hänellä olisi päiväkirjaansa
-nähden ollut sivutarkoitus; kirjalla sanan ahtaimmassa merkityksessä
-on ollut vain persoonallinen merkitys hänelle, se on silminnähtävää;
-ja sen otaksuman, että se olisi runoteos, kenties painettavaksikin
-aiottu, todistavat mahdottomaksi sekä päiväkirja kokonaisuudessaan
-että useat sen yksityiskohdat. Omasta puolestaan ei hänen kuitenkaan
-olisi tarvinnut mitään pelätä, jos hän olisikin kirjan julkaissut,
-sillä useimmat nimet eivät mitenkään voi olla historiallisia;
-kumminkin epäilen, että etunimet ovat historiallisesti oikeat, niin
-että hänen itsensä on ollut helppo päiväkirjassa tuntea todellinen
-henkilö, jota vastoin jokaisen asiaankuulumattoman sukunimet
-tulisivat eksyttämään. Niin on asianlaita ainakin mitä siihen nuoreen
-tyttöön, Cordeliaan, tulee, jonka itse tunsin ja johon päähuomio
-kirjassa kiintyy; hänen nimensä oli todellisuudessakin Cordelia,
-mutta sitä vastoin ei Wahl.
-
-Kuinka on siitä huolimatta selitettävissä, että päiväkirja on saanut
-runoteoksen luonteen? Siihen on helppo vastata, se johtuu siitä
-runoilijaluonteesta, joka hänessä asuu ja joka, jos niin tahdotaan,
-ei ole kyllin rikas, taikka jos niin tahdotaan, kyllin köyhä
-erottaakseen runoutta ja todellisuutta toisistaan. Runollisuus oli se
-lisä mikä tuli hänestä itsestään. Tämä lisä oli se kauneus, jota hän
-nautti todellisuuden runollisessa tilanteessa; tämän hän otti jälleen
-takaisin taiteellisena heijastumana. Siinä oli toinen nautinto,
-ja nautinnolle oli koko hänen elämänsä perustettu. Edellisessä
-tapauksessa hän nautti itse esteettisestä, jälkimmäisessä tapauksessa
-hän nautti esteettisesti itsestään. Edellisessä tapauksessa oli
-nautinnon sisällyksenä se, että hän itsekkään persoonallisesti
-nautti osaksi siitä, mitä todellisuus hänelle antoi, osaksi siitä,
-mitä hän itsestään lisäsi todellisuuteen; jälkimmäisessä tapauksessa
-hänen persoonallisuutensa ikäänkuin hajosi ja hän nautti silloin
-tilanteesta ja itsestään tilanteessa. Edellisessä tapauksessa hän
-tarvitsi aina todellisuutta vaikutuksen synnyttäjänä; jälkimmäisessä
-tapauksessa oli todellisuus hukkunut runouteen. Ensimmäisen asteen
-hedelmänä on niin muodoin pidettävä sitä tunnelmaa, josta päiväkirja
-on syntynyt toisen asteen hedelmänä -- käyttääksemme tuota sanaa
-jälkimmäisessä tapauksessa hiukan toisessa merkityksessä kuin
-edellisessä. Runollisuuden on hän siten alituisesti saavuttanut siinä
-kaksinaisuudessa, joka oli hänen elämälleen ominaista.
-
-Sen maailman takana, jossa me elämme, on kaukana taka-alalla toinen
-maailma, joka on edelliseen suunnilleen samassa suhteessa kuin se
-näyttämö, jonka joskus saa teatterissa nähdä varsinaisen näyttämön
-takana, on jälkimmäiseen. Ohuen verhon läpi näkee ikäänkuin
-harsomaailman, kevyemmän, eteerisemmän, kokonaan toisenlaatuisen
-kuin todellinen maailma. Useat ihmiset, jotka ruumiillisesti ovat
-läsnä todellisuuden maailmassa, eivät ole siinä kotonaan vaan sen
-sijaan tuossa toisessa. Se seikka että ihminen noin katoaa, melkeinpä
-tykkänään häviää todellisuudesta, voi johtua joko terveydestä
-tai sairaudesta. Jälkimmäisestä johtui Johanneksen tila, tuon
-henkilön, jonka kerran olin tuntenut häntä kumminkaan todella
-tuntematta. Hän ei kuulunut todellisuuteen, ja kuitenkin hänellä oli
-paljon sen kanssa askaroimista. Hän pysyi aina sen sisäpuolella,
-mutta silloinkin kun hän täydellisimmin siihen antautui, hän oli
-samalla sen ulkopuolella. Häntä ei houkutellut hyve todellisuuden
-ulkopuolelle, eikä niin tehnyt pahekaan, sitä en ainakaan vielä
-tällä hetkellä uskalla hänestä väittää. Hän on sairastanut jotain
-exacerbatio cerebriaa, aivojen kiihottumista; todellisuus ei
-tuottanut hänelle kyllin tyydytystä, ei ainakaan toisin ajoin.
-Todellisuus ei häntä musertanut alleen, hän ei ollut liian heikko
-sitä kantaakseen, hän oli päinvastoin liian voimakas, mutta tuo voima
-oli sairautta. Niin pian kuin tosi elämä oli kadottanut merkityksensä
-kiihokkeena, hän oli aseeton, siinä oli hänen puutteensa. Siitä hän
-oli itse tietoinen kiihotuksen hetkelläkin -- ja tuo tietoisuus se
-oli hänen sairautensa.
-
-Sen tytön, jonka tarina muodostaa päiväkirjan pääsisällön, olen
-persoonallisesti tuntenut. Onko Johannes vietellyt useampiakin,
-en varmuudella tiedä, mutta hänen paperinsa viittaavat siihenkin
-mahdollisuuteen. Hän näyttää opetelleen taidokkaan menettelytavan,
-joka oli hänelle kaikin puolin luonteenomainen; hän oli henkisesti
-liian lahjakas ollakseen viettelijä tavallisessa merkityksessä.
-Päiväkirjasta ilmenee, että hän toisinaan himoitsi jotakin aivan
-erikoista, kuten esim. tervehdystä, eikä silloin mistään hinnasta
-tahtonut ottaa vastaan enempää, sen tähden, että se, mitä hän
-kulloinkin ikävöi, oli muka aina kauneinta asianomaisessa. Henkisen
-ylemmyytensä avulla on hän ymmärtänyt lumota tytön, kiinnittää
-hänet itseensä välittämättä sanan ahtaimmassa merkityksessä hänen
-omistamisestaan. Voin mielessäni kuvitella, miten hän on saanut tytön
-siihen asemaan, että hän on voinut olla varma siitä, että tämä tulisi
-panemaan kaikkensa alttiiksi. Kun asia oli kehittynyt niin pitkälle,
-hän lopetti suhteen, vaikka hänen puoleltaan ei ollut tapahtunut
-mitään lähentymistä, eikä hän ollut sanonut sanaakaan rakkaudesta,
-puhumattakaan tunnustuksista tai lupauksista. Ja kuitenkin oli
-vietteleminen tapahtunut, ja tyttöpoloinen sai kantaa tietoisuuden
-siitä kaksinverroin raskaana, sen tähden että hänellä ei ollut mitään
-johon vedota, sen tähden että hän joutui vaihtelevien tunnelmiensa
-noitatanssin uhriksi, hänen kun täytyi vuoroin antautua itseään
-nuhtelemaan ja antamaan anteeksi viettelijälleen, vuoroin taasen
-soimata tätä, ja nyt, kun suhde oikeastaan vain kuvaannollisessa
-merkityksessä on ollut olemassa, alituisesti taistella epäilystä
-vastaan, joka kuiskaa hänelle kaiken olleen vain mielikuvitusta.
-Kenellekään hän ei voinut uskoa salaisuuttaan, sillä hänellä ei ollut
-mitä toiselle uskoa. Se, joka on nähnyt unta, voi kertoa unensa
-toisille; mutta se, mitä hänen olisi pitänyt kertoa, ei ollut unta,
-ja kuitenkin, kohta kun hän aikoi puhua siitä toiselle, keventää
-raskautettua mieltään, ei se ollutkaan mitään. Tämän kaiken hän kyllä
-itse hyvin tunsi. Kukaan ihminen ei voinut siihen käydä käsiksi,
-tuskin hän itsekään, ja kuitenkin se lepäsi hänen yllään ahdistavana
-painona. Sellaiset uhrit olivat sen tähden aivan erikoislaatuisia.
-Ne eivät olleet tavallisia onnettomia tyttöjä, jotka yhteiskunnan
-joko tositeossa tai ainoastaan luulotellusti hylkääminä surevat
-terveesti ja voimakkaasti ja, kun sydän sitten on paisunut
-tulvilleen, kääntävät kaiken joko vihaksi tai anteeksiannoksi.
-Mitään silminnähtävää muutosta ei heissä ollut tapahtunut;
-he elivät niinkuin ennenkin vanhoissa suhteissaan säilyttäen
-kunniansa, ja kuitenkin he olivat muuttuneet, muuttuneet itselleen
-selittämättömällä, huomaamattomalla tavalla. Heidän elämänsä ei ollut
-kuten toisten vieteltyjen tyttöjen murtunut tai taittunut, se oli
-kääntynyt sisäänpäin; toisille vieraina koettivat he turhaan löytää
-omaa itseään. Samassa merkityksessä kuin saattoi sanoa viettelijästä,
-että hänen tiensä läpi elämän oli jäljetön (sillä hänen jalkansa
-olivat niin muodostuneet, että ne eivät jättäneet mitään jälkiä --
-siten käsitän parhaiten hänen ainaisen sisäänpäin syventymisensä),
-samassa merkityksessä ei hän myöskään jättänyt yhtään uhria
-jälkeensä. Hän eli liian henkisesti ollaksensa tavallinen viettelijä.
-Joskus hän pukeutui kuitenkin vieraaseen hahmoon ja oli silloin
-pelkkää aistillisuutta. Hänen ja Cordelian tarina on siinä määrin
-harvinainen, että hän vieläpä saattoi esiintyä petettynä, niin, itse
-vietelty tyttöpoloinenkin voi epäillä asianlaidan olevan siten.
-Myöskin tässä suhteessa ovat hänen jalanjälkensä niin epäselvät,
-että on mahdotonta löytää varmoja todistuskappaleita. Yksilöitä on
-hän pitänyt vain kiihottavana nautintonaan; hän heitti ne luotansa,
-niinkuin puut pudistavat päältään kuivat lehdet -- hän itse tunsi
-nuorentuvansa, lehdet lakastuivat.
-
-Mutta kuinkahan on hänen oman järkensä laita? Samoin kuin hän on
-eksyttänyt muita, samoin on hän kerran, niin ajattelen, eksyttävä
-itsensä. Toisia hän on vienyt harhaan, ei ulkonaisessa vaan
-sisäisessä merkityksessä. On mieltäliikuttavaa nähdä miten ihminen
-ohjaa matkamiehen, joka ei tietä tunne, eksyksiin, mutta mitä
-onkaan tämä verrattuna siihen, että ihminen saattaa toisen eksymään
-itseensä. Eksyksissä kulkevalla matkalaisella on ainakin ilo nähdä
-seudun alituisesti muuttuvan ympärillään, ja joka käänteessä elpyy
-hänessä tien löytämisen toivo; sitä vastoin sillä, joka eksyy omaan
-itseensä, ei ole niin suurta maa-alaa liikkuakseen; hän huomaa pian
-kulkevansa kehää, josta hän ei milloinkaan ole pääsevä matkansa
-päähän. Niin olen ajatellut viettelijälle itselleenkin käyvän,
-mutta vielä kauheammassa määrässä. En voi mielessäni kuvitella
-mitään tuskallisempaa kuin korkealle kehittynyt äly, joka kadottaa
-johtolankansa ja kääntää kaiken järjenterävyytensä itseään vastaan,
-pyrkien, kun omatunto vihdoinkin on valveutunut, ilmoille oman
-sielunsa sokkeloista. Turhaan hän on varustanut ketunluolaansa
-useita käytäviä; samassa hetkessä kun hänen kauhistunut sielunsa
-jo luulee päivänvalon paistavan sisään, löytyykin vain uusi
-käytävä sisäänpäin; ja kuten pelästynyt ja epätoivoinen metsäeläin
-etsii hän tällä tavoin ulospääsyä ja löytää aina uuden käytävän
-sisäänpäin, jota pitkin hän joutuu yhä sisemmäksi itseensä.
-Sellainen ei aina ole tavallinen rikoksentekijä; ja vaikka hän
-usein sortuu omien juoniensakin uhrina, tapaa hänet kuitenkin aina
-rangaistus, joka on kauheampi kuin rikoksentekijän; sillä mitä on
-katumuksenkaan tuska verrattuna tuohon itsetietoiseen hulluuteen.
-Hänen rangaistuksellansa on puhtaasti esteettinen luonne; lausetapa
-omantunnon heräämisestä on jo liian eetillinen soveltuakseen häneen;
-hänessä on omatunto kehittynyt vain korkeammaksi tietoisuudeksi
-ilmeten levottomuutena, joka ei edes sanan syvemmässä merkityksessä
-syytä häntä, vaan pitää häntä vain hereillä eikä suo hänelle lepoa
-hänen hedelmättömässä toimettomuudessaan. Mielipuoli hän ei myöskään
-ole, sillä vaihtelevien tunteiden rikkaus ei hänessä ole kivettynyt
-mielipuolisuuden iäisyydeksi.
-
-Cordelia-paran, hänenkin, on vaikea löytää lepoa. Hän antaa
-Johannekselle anteeksi täydestä sydämestään, mutta ei saa rauhaa,
-sillä kohta heräävät epäilykset: eikö hän itse ollutkin se, joka
-rikkoi kihlauksen, joka oli syypää onnettomuuteen. Hänen ylpeytensä
-himosi sellaista mitä ei koskaan voi saavuttaa. Ja hän katuu, mutta
-ei saa rauhaa, sillä nyt vapauttavat syyttävät ajatukset hänet:
-päin vastoin, juuri miehinen viettelijä oli tunteettomuudessaan
-laskelmoinut hänen sielunsa kustannuksella. Ja hän vihaa, hänen
-sydämensä keventää itsensä kirouksiin, mutta hän ei löydä lepoa; hän
-soimaa uudelleen itseään, soimaa siitä että hän on voinut vihata,
-hän, joka itse on synnintekijä, soimaa siitä, että hän itse, kuinka
-paha Johannes lieneekin ollut, yhtäkaikki on syyllinen. Raskasta
-on hänelle se, että Johannes on hänet pettänyt, vielä raskaampaa,
-tekisi mieli väittää, on hänelle se, että viettelijä on herättänyt
-hänessä eloon monimutkaisen mietiskelyn, että hän on kehittänyt
-hänet esteettisesti asteelle, jolla hän ei enää nöyrästi kuuntele
-yhtä ainoata ääntä vaan kuulee kaikkien äänten moninaisuuden,
-yhdellä kertaa. Toisinaan herää muisto hänen sielussaan, hän unohtaa
-rikoksen, hän muistaa vain ne ihanat hetket, jolloin hän oli
-vajonnut luonnottomasti kiihottuneeseen mielentilaan. Tuollaisina
-hetkinä tyttö ei ainoastaan muistele viettelijäänsä, hän käsittää
-hänet kirkkaalla kaukonäköisyydellä, joka sekin puolestaan osoittaa
-kuinka pitkälle hän on kehittynyt. Tyttö ei näe pahantekijää
-viettelijässään, ei myöskään jaloa miestä, hän tuntee hänet vain
-esteettisesti. Hän on kerran kirjoittanut minulle kirjelipun,
-jossa hän puhuu viettelijästään: "Aika ajoin hän oli niin kokonaan
-henkeä, että tunsin naisena raukeavani tyhjiin, toisin ajoin taasen
-niin hurja ja intohimoinen, että melkein vapisin hänen vieressään.
-Toisinaan olin hänelle kuin vieras, toisinaan hän antautui minulle
-kokonaan; kun silloin kiersin käsivarteni hänen ympärilleen oli
-kaikki jo muuttunut ja tunsin syleileväni kuin pilveä. [Samoinkuin
-Iksion, joka yrittäessään syleillä Heraa saikin syleillä pilveä.
-Suom. muist.] Tuon lausetavan tunsin jo ennen kuin häneen tutustuin,
-mutta vasta hän opetti minut sitä ymmärtämään; kun sitä käytän,
-ajattelen aina häntä, niinkuin muutoinkin ajattelen jokaisen
-ajatukseni hänen kauttansa. Olen aina rakastanut musiikkia. Hän oli
-erinomainen soittokone, aina väreilevä, hänessä olivat yhdistyneet
-kaikki tunteet ja mielialat, mikään ajatus ei ollut hänelle liian
-korkea tai liian epätoivoinen; hän saattoi pauhata kuin syysmyrsky
-ja kuiskata kuulumattomasti. Yksikään sanani ei kaikunut tyhjiin, ja
-kuitenkaan en voi sanoa niiden tehonneen. Minun oli mahdoton sitä
-itse tietää. Mutta sanoin kuvaamaton, salaperäinen, autuas tuska
-täytti minut, kun kuulin tuota musiikkia, jonka itse loihdin esiin
-sitä kuitenkaan esiin loihtimatta; aina vallitsi sopusointu, aina hän
-hurmasi minut."
-
-Tytön asema on kauhea, vielä kauheammaksi on kuitenkin viettelijän
-tila käyvä siitä päätellen, että itse tuskin voin hillitä sitä
-tuskaa, joka minut valtaa, kun tuota ajattelen. Minäkin olen tullut
-temmatuksi tuohon sumumaailmaan, unien valtakuntaan, jossa joka
-hetki säikähtää omaa varjoansa. Turhaan koetan siitä tempautua irti,
-minä seuraan mukana pelottavana kohtalona, äänettömänä syyttäjänä.
-Kuinka omituista! Hän on pitänyt kaiken syvimmässä salaisuudessa ja
-kuitenkin on olemassa vielä syvempi salaisuus, se nimittäin, että
-minä olen kaiken todistaja ja että olen luvattomalla tavalla siksi
-tullut. Unohtaminen ei enää käy päinsä. Olen joskus ajatellut puhua
-asiasta hänelle itselleen. Kuitenkin, mitä hyötyä siitä olisi? Hän
-joko kieltäisi kaikki ja väittäisi päiväkirjaa runokokeeksi, tai
-vaatisi minua asiasta vaikenemaan -- seikka, johon minun täytyisi
-suostua katsoen siihen millä tavalla olen tullut asiasta osalliseksi.
-Ei ole varmaankaan olemassa mitään, joka toisi mukanansa niin paljon
-turmiota ja kirousta kuin salaisuus.
-
-Cordelialta olen saanut kokoelman kirjeitä. Onko se täydellinen,
-sitä en tiedä, mutta olin ymmärtävinäni, että hän oli itse
-hävittänyt osan. Olen ottanut kaikista jäljennöksen liittääkseni ne
-päiväkirjanotteiden oheen. Niissä ei tosin ole päivämäärää, mutta
-sellainen ei olisikaan minua suuresti auttanut, kun päiväkirja
-tapauksien kehittyessä käy aina yhä niukemmaksi jättääksensä
-lopulta, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, päivämäärät kokonaan
-merkitsemättä, ikään kuin tarina olisi sillä asteella käynyt niin
-sisällisesti merkitseväksi, lähestynyt niihin määrin ideaa, että
-kaikki aikamäärät, vaikkakin tapaus itsessään oli historiallisesti
-tosi, tulivat tarpeettomiksi. Sen sijaan on minulle ollut avuksi se,
-että olen erinäisissä päiväkirjanotteissa tavannut sanoja, joiden
-merkitystä en alussa ymmärtänyt. Vertaamalla niitä kirjeisiin olen
-huomannut niiden olevan selitettävissä. On sen tähden helppoa asettaa
-ne oikeille paikoillensa siten, että sovitan ne sen päiväkirjan
-kohdan rinnalle, jonka kautta ne kulloinkin saavat selityksensä.
-Ellen olisi keksinyt niissä noita valaisevia sanoja, olisin tehnyt
-itseni syypääksi väärinymmärtämiseen, sillä tuskin olisi mieleeni
-juolahtanut seikka, jonka päiväkirja kuitenkin osoittaa todeksi,
-että nim. kirjeet ovat aika ajoin seuranneet toisiansa niin tiheässä
-tahdissa, että Cordelia on joskus saanut useampiakin samana päivänä.
-Jos olisin noudattanut omia mielijohteitani, olisin kaiketi jakanut
-kirjeet tasaisemmin, aavistamatta, minkä vaikutuksen hän on
-saavuttanut intohimoisella energiallaan, jota hän on käyttänyt samoin
-kuin muitakin keinoja pitääkseen Cordelian intohimon huipulla.
-
-Paitsi täydellistä kertomusta kirjoittajan suhteesta Cordeliaan
-sisälsi päiväkirja joitakin sinne tänne sovitettuja pieniä kuvauksia.
-Kaikkialla, minne niitä oli sijoitettu, oli laitaan merkitty N.
-B. Nämä kuvaukset eivät ole missään suhteessa Cordelian tarinaan,
-mutta ne ovat antaneet minulle elävän mielikuvan sen lausetavan
-merkityksestä, jota Johannes usein käytti, joskin ennen käsitin
-sen toisella tavalla: tulee aina pitää pieni köydenpää ulkona. Jos
-aikaisempi nidos tätä päiväkirjaa olisi joutunut käsiini, olisin
-varmaankin tavannut useampia tuollaisia, kuten hän itse eräässä
-paikassa niitä kutsuu, actiones in distans [liikkeitä etäällä olevaa
-päämäärää kohti. Suom. muist.] -- sillä hän sanoo itse, että Cordelia
-oli liiaksi hänen ajatuksissaan, jotta hänellä olisi ollut aikaa
-silmätä ympärilleen.
-
-Heti sen jälkeen kun hän oli jättänyt Cordelian, hän sai tältä pari
-kirjettä, jotka hän avaamatta lähetti takaisin. Niiden kirjeiden
-joukossa, jotka Cordelia minulle jätti, olivat myöskin nämä. Hän
-oli itse rikkonut sinetin, ja minä uskaltanen ottaa niistäkin
-jäljennökset. Niiden sisällöstä ei Cordelia ole koskaan puhunut
-kanssani, sen sijaan oli hänellä tapana, kun hän kosketteli
-suhdettansa Johannekseen, lausua pieni säejakso -- mikäli tiedän,
-Goethen kirjoittama -- jonka merkitys aina hänen vaihtelevan
-mielialansa ja siitä johtuvan erilaisen lausumistavan mukaan tuntui
-hiukan muuttuvan:
-
-    Gehe,
-    Verschmähe,
-    Die Treue,
-    Die Reue
-    Kommt nach.
-
-Kirjeiden sisältö on seuraava:
-
-
-Johannes!
-
-En kutsu sinua minun Johanneksekseni, sillä tiedän hyvin, ettet sitä
-koskaan ole ollut; olen saanut osakseni ankaran rangaistuksen siitä,
-että tuo ajatus kerran tuotti iloa sielulleni; ja kuitenkin nimitän
-sinua omakseni: viettelijäkseni, pettäjäkseni, vihollisekseni,
-murhaajakseni, onnettomuuteni syyksi, onneni haudaksi, kadotukseni
-kuiluksi. Kutsun sinua omakseni ja itseäni omaksesi, ja samalla
-tavalla kuin se kerran hiveli sinun korvaasi, joka ylevästi kumartui
-minun ihailevia sanojani kohti, samalla tavalla kaikukoon se
-nytkin, mutta kirouksena, ylitsesi, ikuisena kirouksena. Älä luule
-tarkoitukseni olevan sinua vainota tai aseistaa itseäni tikarilla
-lisätäkseni sinun pilkkaasi! Pakene minne hyvänsä, olen kuitenkin
-sinun, lähde maailman kaukaisimpaan soppeen, olen yhäti sinun,
-rakasta tuhansia muita, olen aina sinun, kuoleman hetkelläkin olen
-sinun. Jo se kieli, jota käytän sinua vastaan, todistakoon sinulle,
-että olen sinun. Olet pettänyt minut siten, että olet kaikkeni
-minulle, että olisin iloinen, jos saisin olla orjattaresi, sinun minä
-olen, sinun, sinun, sinun kirouksesi.
-
-Sinun Cordeliasi.
-
--- -- --
-
-Johannes!
-
-Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä tyttönen,
-jolla oli vain yksi karitsa. Se söi hänen kädestänsä ja joi hänen
-maljastaan. Sinä olit se rikas mies, kaiken maallisen ihanuuden
-omistaja, minä olin se köyhä, minä, jolla oli vain rakkauteni. Sinä
-otit sen, sinä iloitsit siitä, silloin valtasi intohimo sinut ja
-sinä uhrasit sen vähän minkä minä omistin, omastasi et voinut uhrata
-mitään. Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä
-tyttönen, jolla oli vain yksi karitsa.
-
-Sinun Cordeliasi.
-
--- -- --
-
-Johannes!
-
-Eikö ole enää mitään toivoa? Eikö sinun rakkautesi ole koskaan
-heräävä; sillä tiedän sinun rakastaneen minua, vaikka en tiedä,
-mikä minulle sen vakuuttaa todeksi. Minä tahdon odottaa, joskin
-aika käy minulle pitkäksi, odottaa, odottaa, kunnes olet väsynyt
-rakkaudessasi toisiin, silloin on rakkautesi minuun uudelleen
-nouseva ylös haudastansa, silloin tahdon sinua rakastaa kuten aina
-ennen, kiittää sinua kuten aina ennen, kuten muinoin, Johannes,
-kuten muinoin! Onko sinun kylmyytesi minua kohtaan, onko se sinun
-todellinen olemuksesi, oliko sinun rakkautesi, sinun rikas sydämesi
-valhetta ja epätodellisuutta, oletko nyt uudelleen oma itsesi. Ole
-kärsivällinen minun rakkauttani kohtaan, suo anteeksi että edelleen
-sinua rakastan, minä tiedän, että rakkauteni on sinulle taakka, mutta
-aika on tuleva, jolloin palaat takaisin Cordeliasi luo. Cordeliasi!
-Kuule tuo rukoileva sana! Cordeliasi, sinun Cordeliasi.
-
-Sinun Cordeliasi.
-
-
-Vaikkakaan Cordelialla ei ollut sitä henkistä laajuutta, jota hän
-Johanneksessaan ihaili, näkee kuitenkin selvästi, ettei hänen
-sielunelämänsä ollut vivahteetonta. Hänen mielialansa kuvastuu
-selvästi kussakin kirjeessä, vaikkakin häneltä jossain määrin puuttui
-esityksen kirkkautta. Se näkyy varsinkin toisesta kirjeestä, josta
-enemmän aavistaa kuin varsinaisesti ymmärtää hänen tarkoituksensa.
-Mutta tuo keskeneräisyys tekee juuri sen mielestäni niin
-liikuttavaksi.
-
--- -- --
-
-4. pnä huhtikuuta
-
-Varovaisuutta, tuntematon kaunottareni! Varovaisuutta! Vaunuista
-astuminen ei aina ole niin vähäpätöinen asia, se on toisinaan
-ratkaiseva askel. Voisin lainata teille Tieckin novellin, josta
-saisitte nähdä, miten eräs nainen ajoneuvoista laskeutuessaan
-siinä määrin hämääntyi, että tuo askel tuli määrääväksi koko hänen
-elämälleen. Vaunujen astuimet ovatkin tavallisesti niin huonosti
-varustetut, että täytyy melkein luopua kaikesta arvokkuudesta ja
-uskaltaa tehdä epätoivoinen hyppy kuskin tai palvelijan syliin.
-Niin, kuinka hyvä onkaan kuskin ja palvelijan; luulenpa todella
-että haen itselleni paikan palvelijana talossa, jossa on nuoria
-tyttöjä; palvelija pääsee pian osalliseksi tuollaisen pienen
-neitosen salaisuuksista. -- Mutta älkää jumalan nimessä hypätkö,
-minä pyydän teitä; nythän on jo pimeä. Minä en ole teitä häiritsevä,
-asetun tuon kaasulyhdyn taakse, niin että teidän on mahdoton minua
-nähdä, ja nuori tyttöhän on tavallisesti ujo ainoastaan silloin
-kun hän huomaa itseään tarkastettavan -- niinpä siis, palvelijan
-tähden, joka ei kenties ole varustautunut sellaisen hypyn varalta,
-silkkihameenne tähden, pitsienne tähden, minun tähteni, antakaa tuon
-sievän pienen jalan, jonka kapeutta jo olen saanut ihailla, antakaa
-sen rohkeasti astua maailmaan, luottakaa siihen, se on löytävä
-jalansijan, ja jos väristys käy hetkeksi lävitsenne, kun tuntuu
-kuin se turhaan hakisi mihin nojautua, niin, jos teitä värisyttää
-vielä sittenkin kun jalkanne on jo löytänyt tuen, niin vetäkää
-urhoollisesti toinen jalkanne lisäksi. Kukapa olisi niin julma että
-antaisi teidän kauan horjua tuossa asennossa. Vai pelkäättekö vielä
-jotakin asiaankuulumatonta? Palvelija se ei voi olla, sen paremmin
-kuin minäkään, sillä minähän olen jo nähnyt tuon pienen jalan, ja
-koska olen luonnontutkija, olen Cuvier'lta oppinut siitä tekemään
-johtopäätökseni. Niinpä siis, nopeasti toimeen! Kuinka tuo tuska
-lisää teidän kauneuttanne. Tuska ei kuitenkaan ole itsessään kaunis,
-se on kaunis vain silloin, kun samassa hetkessä näkee tarmon, joka
-sen lannistaa. Aivan oikein. Kuinka lujassa onkaan nyt tuo pieni
-jalka. Olen pannut merkille, että tytöt, joilla on pienet jalat,
-yleensä seisovat varmemmin kuin ne, joilla on suuremmat. -- Kukapa
-saattoi tuota ajatella? Se sotii kaikkea kokemusta vastaan; ei
-ole läheskään niin suurta pelkoa hameen tarttumisesta silloin kun
-astuu alas vaunuista kuin silloin kun hyppää niistä. Mutta niinpä
-onkin aina vaaranalaista nuorten tyttöjen ajaa vaunuissa; lopulta
-ne jäävät kiinni niihin. Pitsit ja hameenreunukset ovat mennyttä,
-sillä saa asian kuitata. Kukaan ihminen ei ole nähnyt mitään; tuolla
-näkyy tosin tumma olento silmiin saakka viittaansa verhoutuneena;
-ei voi nähdä, mistä hän tuli, tuo lyhty kun vallan sokaisee silmät;
-hän astuu teidän ohitsenne samalla hetkellä kun poikkeatte sisään
-portista. Juuri ratkaisevassa silmänräpäyksessä lävistää syrjäsilmäys
-uhrinsa. Te punastutte, povenne täyttyy liiaksi voidaksensa tyhjentyä
-yhteen henkäykseen; teidän silmissänne on loukkaantunutta, ylpeää
-ylenkatsetta; teidän silmissänne on rukous ja kyynel; molemmat ovat
-yhtä ihania, otan vastaan samalla oikeudella kumpaisetkin; sillä
-voin yhtä hyvin olla toisen kuin toisenkin esine. Mutta minä olen
-pahanilkinen -- mikähän on tuon talon numero? Mitä näenkään, julkinen
-korutavarain näyttely; kaunis tuntemattomani, se on kenties vähemmän
-soveliasta, mutta minä seuraan valoisaa tietänne... Hän on jo
-unohtanut mitä vastikään tapahtui, ah niin, kun on seitsemäntoista,
-kun on tuolla onnellisella iällä ulkona ostoksilla, kun jokainen
-esine, iso tai pieni, tuottaa kuvaamatonta iloa, silloin unohtaa
-helposti. Hän ei ole vielä nähnyt minua; seison yksikseni etäällä
-hänestä, tiskin toisella puolen. Vastakkaisella seinällä on peili,
-hän ei sitä ajattele, mutta peili sen tekee. Kuinka uskollisesti se
-onkaan heijastanut hänen kuvaansa, kuin nöyrä orja, joka osoittaa
-uskollisuudellaan palvelevan mielensä, orja, joka ei hänelle mitään
-merkitse, mutta joka kyllä uskaltaa häntä kuvata vaikkakaan ei häntä
-koskettaa. Oi onnetonta kuvastinta, joka kyllä voi saavuttaa hänen
-kuvansa, mutta ei häntä itseään, joka ei voi maailmalta kätkeä hänen
-kuvaansa, mutta vain paljastaa sen toisille, niinkuin nyt minulle!
-Mikä tuska ihmiselle, joka olisi sellaiseksi luotu! Ja kuitenkin
-ovat monet ihmiset juuri sellaisia, he eivät omista mitään muulloin
-kuin sinä silmänräpäyksenä, jolloin he näyttävät sen toisille, jotka
-käsittävät vain pinnan, eivät olemusta itseään. Ja jollei ihmisellä
-olisi kykyä omistaa muiston kuvaa itse läsnäolevalla hetkelläkin,
-niin pitäisihän hänen aina toivoa olevansa kaukana kauneudesta
-eikä niin lähellä, ettei maallinen silmä voi nähdä kuinka kaunista
-se on, jota hän kantaa sisimmässään ja jonka maallinen silmä on
-kadottanut näkyvistään. Sisäisen ihanuuden hän kyllä siirtämällä
-sen etäämmälle itsestään voi voittaa takaisin, ulkonaisen silmän
-tavoitettavaksi, mutta myöskin pidättää sielunsa silmien edessä
-silloin, kun ei voi enää nähdä ihastuksensa esinettä, sen tähden
-että se on häntä liian lähellä -- kun huuli painuu huulta vasten...
-Kuinka kaunis hän onkaan! Peili parka, mikä tuska sinulle; hyvä
-kuitenkin, ettet tunne kateutta. Hänen kasvonsa ovat täydellisen
-soikeat, hän kumartuu hiukan, niin että otsa korkenee; se on puhdas
-ja ylpeä. Hänen tumma tukkansa verhoo hellävaraisen pehmeänä ja
-taipuisana otsaa. Hänen kasvonsa ovat kuin hedelmä: jokainen viiva
-on niissä täydellisen luonteva. Hänen ihonsa on läpikuultava ja
-koskettaessa hieno kuin untuva, sen voin silmilläni tuntea. Hänen
-silmänsä, -- niitä en ole vielä nähnyt, ne ovat kätkössä silmäluomien
-alla, jotka ovat silkkisillä ripsillä reunustetut, taipuvilla kuin
-haat, vaaralliset sille, joka haluaa kohdata hänen katseensa. Hänen
-päänsä on madonnanpää, jolle puhtaus ja viattomuus antavat leimansa;
-hän kumartuu kuin madonna, mutta hän ei ole syventynyt tarkastamaan
-mitään erikoista ja sen tähden vaihtuukin ilme hänen kasvoillaan.
-Hän tarkastaa moninaisuutta, moninaisuutta, jonka ylitse maallinen
-kauneus ja loisto heittävät heijastuksensa. Hän vetää hansikkaan
-kädestään näyttääkseen peilille ja minulle oikean kätensä, valkean
-ja muodoltaan ihanan kuin antiikkiesine; siinä ei ole koristuksia
-eikä sileää kultasormusta nimettömässä -- bravo! -- Hän nostaa
-silmänsä. Kuinka muuttuukaan kaikki pysyen kuitenkin samana, otsa
-näyttää hiukan matalammalta, kasvot vähemmän säännöllisen soikeilta,
-mutta eloisammilta. Hän puhuu puotipalvelijan kanssa, hän on reipas,
-iloinen, puhelias. Hän on jo valinnut pari kolme esinettä, hän ottaa
-neljännen ja pitää sitä kädessään, hänen silmänsä painuvat uudelleen
-alas, hän kysyy sen hintaa, hän asettaa sen syrjään hansikkaan alle,
-se lienee salaisuus, aiottu -- rakastetulle? -- mutta hänhän ei ole
-kihloissa, -- mutta onhan olemassa useita, jotka eivät ole kihloissa
-ja joilla kuitenkin on rakastettunsa, useita, jotka ovat kihloissa ja
-kuitenkin ilman rakastettua... Jättäisinkö hänet rauhaan? Antaisinko
-hänen häiritsemättä nauttia ilostaan?... Hän aikoo maksaa, mutta hän
-on kadottanut kukkaronsa ... hän ilmoittaa kaiketikin osoitteensa.
-En tahdo sitä kuulla, en tahdo riistää itseltäni yllätyksen iloa.
-Kohtaan hänet kyllä kerran vielä elämässä, olen silloin varmaan
-tunteva hänet ja hänkin ehkä minut; minun katsettani ei niin hevillä
-unohda. Kun sitten äkkiä kohtaan hänet ympäristössä, jossa en luullut
-häntä tapaavani, silloin on hänen vuoronsa. Jollei hän minua tunne,
-jollen heti sitä huomaa hänen katseestaan, olen kaiketi saava pian
-tilaisuuden katsoa häntä sivultapäin, ja silloin, sen lupaan, hän on
-muistava tämän kohtauksen. Pois kärsimättömyys, pois ahneus, kaikki
-on nautittava hitaasti; hän on valittu, hänet on pidettävä muistissa.
-
--- -- --
-
-5. pnä.
-
-Siitä minä nautin: yksinäisestä kävelystä iltaisin Itäisellä kadulla.
-Niin, näen kyllä miespalvelijan, joka kulkee teidän jäljessänne,
-älkää luulko minun uskovan teistä, että kulkisitte ypöyksin, älkää
-luulko minua niin kokemattomaksi, etten arvioidessani tilannetta
-heti olisi huomannut tuota yksivakaista mieshenkilöä. Mutta miksi
-sellainen kiire? Olette joka tapauksessa hiukan rauhaton, tunnette
-eräänlaista sydämentykytystä, johon ei ole syynä kärsimätön halu
-päästä jälleen kotiin vaan levoton pelko, joka väristen virtaa
-läpi koko ruumiin -- siitä jalkojen nopea tahti. On sentään ihanaa
-kävellä noin omin päin -- palvelijan seuratessa taempana... Olette
-kuusitoistavuotias, olette lukenut yhtä ja toista, ts. romaaneja,
-olette joskus kulkiessanne veljienne huoneen läpi sattumalta
-kuullut pari sanaa heidän keskustelustaan ystäviensä kanssa, pari
-sanaa Itäisestä kadusta. Sittemmin olette useat kerrat kulkenut
-veljienne huoneen läpi saadaksenne lähempiä tietoja. Turhaan. Suuren,
-täysikasvuisen tytön täytynee jo hiukan tuntea maailmaa. Jospa
-vain sopisi lähteä yksin ulos kävelemään, palvelijan seuratessa
-perässä. Ei, se ei käy päinsä, isä ja äiti ihmettelisivät suuresti,
-ja mitä silloin ilmoittaisi syyksi? Kun on matkalla vieraisiin, ei
-silloinkaan sovi, se on liian varhaista, ja Augusthan puhui kello
-yhdeksästä, kymmenestä; kun palaa kotiin, on taas liian myöhäistä ja
-silloin saa tavallisesti jonkun herrasmiehen saattajana seuraansa.
-Torstai-iltana, teatterista palatessa, olisi oikeastaan erinomainen
-tilaisuus, mutta silloin täytyy aina ajaa vaunuissa rouva Thomsenin
-ja hänen rakastettavien serkkujensa seurassa; jos saisi ajaa
-yksikseen, voisi antaa ikkunan liukua alas ja katsoa hiukkasen
-ympärilleen. Kuitenkin: unverhofft kommt oft. Tänäpäivänä sanoi äiti:
-et varmaankaan saa valmiiksi tuota ompelustasi isän nimipäiväksi.
-Saadaksesi olla aivan rauhassa voit mennä Jette-tädin luo ja viipyä
-siellä iltaan saakka, jolloin Jens tulee sinua noutamaan. Se ei
-itse asiassa ollut mikään iloinen sanoma, sillä Jette-tädin luona
-on aina kauhean ikävää, mutta niinpä saa illalla palata yksin
-kotiin palvelijan saattamana. Kun Jens nyt tulee, hän saa odottaa
-neljännestä yli yhdeksään ja sitten lähdemme matkaan. Jos lisäksi
-veli tai August-herra sattuisivat tulemaan vastaan -- mutta se ei
-ehkä kuitenkaan olisi toivottavaa, sillä silloin he lähtisivät
-saattamaan minua kotiin -- ei kiitos, vapaat kädet mieluummin,
-vapaus -- mutta jos voisi heidän huomaamattaan tarkastaa heitä
-syrjästä... Niinpä siis, neitiseni, mitä nyt näette ja mitä luulette
-minun näkevän? Ensiksikin näen tuon pienen myssyn, joka teillä
-on päässänne; se sopii teille erittäin hyvin ja on täydellisessä
-sopusoinnussa muun häthätää suunnitellun pukunne kanssa. Se ei ole
-hattu, ei lakkikaan, pikemmin eräänlainen lastenmyssy. Mutta sitä
-teillä ei voinut olla aamulla kotoa lähtiessänne päässänne. Olisiko
-ehkä palvelijalla ollut se mukanaan vai olisitteko lainannut sen
-Jette-tädiltä? On kenties kysymyksessä incognito. -- Harsoa ei pidä
-laskea aivan alas, kun haluaa tehdä havaintoja. Vai eikö se olekaan
-harso vaan ainoastaan leveä myssynreunus. On mahdotonta pimeässä
-varmasti päättää. Mikä se lieneekin, se verhoaa puolet kasvoista.
-Leuka on kauniinlainen, vähän liian suippo; suu pieni ja hiukan
-raollaan, mikä johtuu siitä että kävelette niin nopeasti. Hampaat
--- valkeat kuin lumi. Niin pitää olla. Hampaista riippuu paljon, ne
-muodostavat henkivartijaston, joka on kätkössä viettelevien pehmeiden
-huulien takana. Posket hohtavat terveyttä. -- Jos kääntäisi pään
-vähän sivullepäin, olisi kai mahdollista kurkistaa tuon harson
-tai reunuksen alle. Pitäkää varanne, sellainen katse sivultapäin
-on vaarallisempi kuin katse, joka tulee gerade aus. Samoin on
-laita miekkailussa -- ja mikäpä ase on niin vahva, niin läpäisevä,
-niin säkenöivän nopsa ja sen tähden niin petollinen kuin silmä?
-Miekkailija asettuu kvarttiasentoon, kuten hänen on tapana sanoa, ja
-hyökkää sekondiasennosta. Mitä pikemmin hyökkäys seuraa asennonottoa,
-sitä parempi. Tuossa asennonotossa on jotain ihmeellistä. On kuin
-vastustaja tuntisi jo iskun, hän saakin sen, mutta aivan toisaanne
-kuin hän odotti... Neiti jatkaa yhä edelleen käyntiään, pelkäämättä
-ja arkailematta. Pitäkää varanne, tuolta tulee joku, laskekaa huntu
-alas, älkää antako hänen julkean katseensa saastuttaa teitä; te ette
-sitä voi käsittää, mutta teille voisi käydä mahdottomaksi pitkään
-aikaan unohtaa sitä vastenmielisyyttä, jonka sen kosketus teille
-tuottaisi. Te ette huomaa, mutta minä kyllä, että hän on oivaltanut
-tilanteen. Palvelija on valittu lähimmäksi uhriksi. -- Niin, siinä
-nyt näette mitä on kulkea yksin palvelijan seuraamana. Palvelija
-on kaatunut. Pohjaltaan asia on naurettava, mutta mitä aiotte nyt
-tehdä? Ei käy laatuun kääntyä takaisin ja auttaa häntä jaloilleen;
-rypeneen palvelijan saattamana on varsin epämiellyttävää kulkea,
-yksin arveluttavaa. Pitäkää varanne, neitiseni, hirviö lähestyy...
-Te ette vastaa, katsokaahan vain minuun, onko ulkomuotoni pelkoa
-herättävä? En tee teihin juuri mitään vaikutusta, näytänpähän
-vain hyvänsävyiseltä mieheltä. Puheessani ei ole mitään, joka
-tekisi teidät levottomaksi, mitään joka muistuttaisi teitä oudosta
-tilanteesta, käytöksessäni ei ole mitään tunkeilevaa. Olette vielä
-hiukan huolestunut, ette vielä voi unohtaa tuon kauhean olennon
-julkeutta. Alatte tuntea myötätuntoa minua kohtaan; ujouteni, joka
-estää minua kääntämästä katsettani teidän olentoonne, antaa teille
-rohkeutta. Se ilahduttaakin teitä, tahtoisittepa melkein laskea
-pientä leikkiä kanssani. Voin lyödä vetoa, että teillä nyt juuri
-olisi kylliksi rohkeutta tarttua minun käsipuoleeni, jos se vain
-pälkähtäisi päähänne... Asutte siis Myrskykadulla. Nyökäytätte
-minulle kylmästi ja kuin ohimennen päätänne. Olenko minä, joka autoin
-teidät tuosta ikävästä tilanteesta, ansainnut sen? Te kadutte,
-tulette takaisin, kiitätte minua kohteliaisuudestani, ojennatte
-minulle kätenne -- mutta minkätähden kalpenette? Eikö ääneni ole
-muuttumaton, käytökseni yhtäläinen kuin ennenkin, katseeni tyyni ja
-levollinen? Tuoko kädenpuristus? Voiko siis kädenpuristuskin jotain
-merkitä? Kyllä, paljonkin, sanomattoman paljon, nuori neitiseni; olen
-neljäntoista päivän kuluessa selittävä teille kaikki. Siihen saakka
-on teille jäävä selittämättömäksi miten minä, hyväntahtoinen ihminen,
-joka ritarillisesti tarjoan nuorelle tytölle palvelustani, yhtäkaikki
-voin puristaa kättänne kaikkea muuta kuin hyvänsuovalla tavalla.
-
--- -- --
-
-7. pnä huhtikuuta
-
-"Siispä maanantaina kello yksi näyttelyssä." Hyvä, minulla on oleva
-kunnia saapua neljännestä vailla yksi. Pieni rendezvous. Lauantaina
-päätin yhtäkkiä käväistä ystäväni Adolf Bruunin luona. Lähden
-seitsemän tienoissa jälkeen puolenpäivän Länsikadulle, jossa hänen
-sanottiin asuvan. Hän ei kuitenkaan ollut tavattavissa, sain palata
-tyhjin toimin kolmannesta kerroksesta, jonne vaivalla kapusin. Kun
-olen laskeutumassa alas, sattuu korvaani soinnukas naisen ääni,
-joka puoleksi kuiskaten sanoo: "siispä maanantaina kello yksi
-näyttelyssä, siihen aikaan ovat toiset poissa kotoa, mutta kuten
-tiedät en koskaan uskalla tavata sinua kotonani". Kutsu ei ollut
-tarkoitettu minulle, vaan se koski erästä nuorta miestä, joka ykskaks
-oli ulkona ja hävisi niin nopeasti, etteivät minun silmäni, vielä
-vähemmän jalkani, ehtineet häntä tavoittaa. Miksi käytävässä ei ollut
-kaasuvaloa, silloin olisin ehkä saanut nähdä, maksoiko vaivan olla
-niin täsmällinen. Mutta jos kaasuvalo olisi ollut, en olisi ehkä
-saanut kuulla mitään. Paras näin, minä olen ja jään optimistiksi...
-Kuka noista nyt on hän? Näyttelyssähän kihisee tyttöjä, käyttääkseni
-donna Annan sanoja. Kello on täsmälleen neljännestä vailla yksi.
-Tuntematon kaunottareni, jospa teidän valittunne joka asiassa
-olisi yhtä täsmällinen kuin minä, vai toivotteko ettei hän
-koskaan tulisi neljännestuntia aikaisemmin? Kuinka tahdotte, olen
-palveluksessanne... "Lumoava nainen, haltiatar tai noita, anna sumun
-ympäriltäsi hajota", ilmesty sinä, joka luultavasti jo olet täällä
-vaikka tuntemattomana. Olisiko täällä mahdollisesti useampia samassa
-asemassa kuin hän? Hyvin mahdollista. Kuka tuntee ihmisen tiet, edes
-silloin kun hän menee näyttelyyn. -- Tuoltahan tulee nuori tyttö
-etuhuoneesta liikkuen vikkelämmin kuin huono omatunto syntisparan
-kintereillä. Hän unohtaa jättää lippunsa, lipunmyyjä pidättää häntä.
-Oi jumalani, kuinka kiire hänellä on! Se on varmaankin hän. Minkä
-tähden tuo tarpeeton hoppu, kellohan ei ole vielä yksi, ajatelkaahan
-toki, että kohtaatte pian rakastettunne. Onko asiain niin ollen
-yhdentekevää miltä näytätte? Kun tuollainen nuori ja vilkasverinen
-on menossa lemmenkohtaukseen käy hän asiaan käsiksi kuin riivattu.
-Hänhän on vallan kadottanut konseptinsa. Minä sitä vastoin istun
-mukavasti tuolillani ja tarkastelen erästä maisemaa... Kas tuota
-tyttölasta, joka juoksee huoneiden läpi. Voisittehan joka tapauksessa
-hiukan peitellä kiihkoanne, muistakaa mitä Jungfrau Lisbetille
-sanottiin: sopiiko nuoren tytön noin himoita tapaamista. No niin,
-sehän tietty, että teidän kohtauksenne on niitä viattomia -- -- --
-Lemmenkohtausta pitävät rakastavat tavallisesti ihanimpana kaikesta.
-Itse muistan vielä yhtä selvästi kuin jos se olisi eilen tapahtunut,
-kuinka ensimmäisen kerran riensin tuollaiseen kohtaukseen sydän yhtä
-täyteläisenä kuin tietämättömänä siitä riemusta, joka minua odotti,
-kuinka ensimmäisen kerran löin käsiäni kolme kertaa vastakkain,
-kuinka ikkuna avattiin ensimmäisen kerran, kuinka pieni portinovi
-aukeni oven takana olevan näkymättömän tytönkäden työntämänä, kuinka
-ensimmäisen kerran kätkin nuoren tytön viittani alle valoisassa
-kesäyössä. Kaikessa tuollaisessa on kuitenkin paljon kuviteltua.
-Puolueeton todistaja ei aina pidä rakastavaisia viehättävimpinä
-tuolla hetkellä. Olen ollut näkemässä kohtauksia, joissa huolimatta
-siitä, että tyttö oli suloinen ja mies kaunis, kokonaisvaikutus
-oli melkein vastenmielinen ja kohtaus itse kaikkea muuta kuin
-kaunis, vaikka se rakastavista varmaankin siltä tuntui. Kokemus on
-tavallaan hyödyksi, sillä vaikka sen kautta kadottaakin kiihkeän
-odotuksen tuottaman viehätyksen, voittaa sijaan itsetietoisen
-kyvyn ja oppii tekemään hetken ihanaksi. Voin raivostua, kun näen
-miehen sellaisessa tilanteessa olevan niin suunniltaan, että hän
-saa pelkästä rakkaudesta delirium tremensin. Itse asiassa, mitäpä
-maalainen ymmärtäisi kaviaarista! Sen sijaan että hänellä olisi
-kyllin itsensähillitsemiskykyä nauttiakseen tytön levottomuudesta,
-kunnes se saa hänen kauneutensa leimahtamaan ilmituleen, saa hän vain
-tytössä aikaan epäkauniin hämmennyksen ja kuitenkin lähtee iloisena
-kotimatkalle kuvitellen mielessään, että tuo oli jotain ihanaa. -- --
-Mutta missä hiidessä mies viipyy, kellohan käy jo kahta. Niin, ne
-ovat merkillisiä olentoja nuo rakastajat. Tuollainen miehenvintiö
-antaa nuoren tytön odottaa. Ah, sittenpä voikin minuun ihan toisella
-tavalla luottaa! On kai parasta puhutella häntä, kun hän viidennen
-kerran menee ohitseni. "Suokaa anteeksi rohkeuteni, kaunis neitiseni,
-te varmaan etsitte läheisiänne täältä, olette monta kertaa kulkenut
-nopeasti ohitseni, ja kun seurasin teitä, olen aina huomannut teidän
-pysähtyneen lähinnä viimeiseen huoneeseen, ehkä ette tiedä, että on
-olemassa vielä yksi huone, ehkä siellä tapaatte ne, joita etsitte."
-Hän nyökkää minulle päätään; se sopii hänelle hyvin. Tilaisuus on
-suotuisa, olen iloinen, ettei miestä vielä kuulu; on aina edullista
-kalastaa samentuneessa vedessä. Kun nuori tyttö on mielenliikutuksen
-vallassa, voi saavuttaa paljon sellaista, joka muuten epäonnistuisi.
-Olen kumartanut hänelle niin kohteliaasti ja vieraasti kuin
-mahdollista, istun uudelleen tuolillani, katson maisemaani ja
-pidän häntä silmällä. Olisi liian uskallettua seurata häntä heti,
-näyttäisin ehkä tungettelevalta ja hän olisi heti varuillaan. Nyt
-hän kuvittelee mielessään, että minä puhuttelin häntä osanotosta,
-ja olen siis hänen suosiossaan. -- Viimeisessä huoneessa ei ole
-ristinsielua, sen tiedän hyvin. Yksinäisyys on vaikuttava edullisesti
-häneen; niin kauan kuin hän näkee paljon ihmisiä ympärillään hän on
-levoton, kun hän jää yksikseen rauhoittuu hän kyllä. Aivan oikein,
-hän jää sinne sisälle. Jonkin ajan kuluttua tulen kuin sattumalta
-sinne; minulla on vielä oikeus muutamaan sanaan, onpa hän minulle
-melkein velkaakin tervehdyksen. -- Hän on istuutunut. Tyttö raukka,
-hän on niin surullisen näköinen; hän on luullakseni itkenyt tai
-ainakin hänellä on ollut kyyneleitä silmissään. On surkeata tuottaa
-kyyneleitä tuollaiselle tytölle. Mutta ole levollinen, sinä olet
-tuleva kostetuksi, minä olen sinut kostava, hän on saava tietää,
-mitä on odottaa. -- Kuinka kaunis hän onkaan nyt, kun vaihtelevat
-tuulenpuuskat ovat vaimenneet ja hän lepää yhden ainoan tunnelman
-vallassa. Hänen olentonsa henkii surunvoittoisuutta ja tuskan
-sopusointua. Hän on todellakin viehättävä. Hän istuu tuossa
-märkäpuvussaan, ja kuitenkaan ei hän aikonut matkustaa, hän puki
-sen ylleen lähteäkseen onnea takaa-ajamaan, nyt on se symboli hänen
-surustaan, sillä hän on kuin se, jonka luota ilo on lähtenyt matkaan.
-Hän näyttää siltä kuin sanoisi iäiset jäähyväiset rakastetulleen.
-Anna hänen mennä! -- Tilaisuus on edullinen, hetki houkuttelee.
-Nyt minun on puhuttava hänelle siten, että näyttää siltä kuin
-luulisin hänen hakevan läheisiään tai jotain seuruetta täältä ja
-kuitenkin samalla niin lämpimästi, että jokainen sana soveltuu hänen
-tunteisiinsa; sillä tavalla saan tilaisuuden pujottautua hänen
-ajatuksiinsa. -- -- -- Vieköön lempo sen vintiön, eikös tuossa
-astukin sisään mies, joka epäilemättä on hän. Sitä heittiötä, joka
-tulee juuri kun tilanne on kehittynyt sellaiseksi kuin olen toivonut!
-Niin, niin, jotain kai minäkin sentään saan. Minun tulee sivuta
-heidän suhdettaan ja saada itsellenikin siinä sijani. Kun tyttö tapaa
-minut, on hän ehdottomasti hymyilevä minulle, joka uskoin hänen
-hakeneen omaisiaan täältä, kun hän haki jotain aivan toista. Tuo
-hymyily tekee minut hänen uskotukseen ja se on aina jotain sekin. --
-Tuhannet kiitokset lapseni, tuo hymyily on minulle paljon kalliimpi
-kuin luuletkaan. Se on alku, ja alku on aina hankalin. Nyt olemme
-tuttuja ja meidän tuttavuutemme perustana on hauska tilanne; minulle
-on siinä toistaiseksi kyllin. Enempää kuin tunnin ajan ette täällä
-enää viipyne, kahden tunnin kuluttua tiedän kuka olette -- miksi
-muutoin luulette poliisin henkikirjoja pitävän.
-
--- -- --
-
-9. pnä.
-
-Olenko tullut sokeaksi? Onko sieluni silmä menettänyt näkökykynsä?
-Olen nähnyt hänet, mutta kuin taivaallinen ilmestys on hänen kuvansa
-minulta jälleen kadonnut. Turhaan ponnistan kaikki sielunvoimani
-loihtiakseni uudelleen esiin tuon kuvan. Jos joskus saan hänet
-nähdä, olen hänet tuhansien joukosta heti keksivä. Nyt hän on
-hävinnyt, ja minun sieluni koettaa turhaan kaipuullaan saada häntä
-palaamaan. -- Kuljin Pitkääkatua, kuten näytti, mitään huomaamatta
-ja välinpitämättömänä, vaikka minun tarkkaava katseeni ei jättänyt
-mitään huomaamatta; silloin sattuivat silmäni häneen. Ne tarttuivat
-häneen pääsemättömästi, tottelematta enää herransa tahtoa; minun oli
-mahdotonta niitä liikuttaa ja luoda yleissilmäystä tarkastettavaani.
-Minä en katsonut, minä tuijotin. Kuin miekkailija, joka kaatuu
-ja jää makaamaan, jäivät minun silmäni liikkumattomiksi pysyen
-alkuperäisessä suunnassaan. En voinut luoda niitä alas, en kääntää
-itseeni, en voinut nähdä sen tähden että näin liian paljon. Ainoa
-seikka, jonka muistan, on se, että hänellä oli vihreä päällysnuttu
-yllä -- sitä voi sanoa pilven tavoittelemiseksi Junon asemesta;
-hän on livahtanut käsistäni kuin Joosef Potifarin vaimon käsistä
-ja jättänyt ainoastaan viittansa jäljelle. Hän oli vanhemman
-naishenkilön seurassa, joka nähtävästi oli hänen äitinsä. Hänet voin
-kuvata kiireestä kantapäähän siitä huolimatta, etten oikeastaan edes
-katsonut häneen vaan ainoastaan ohimennen huomasin hänen läsnäolonsa.
-Sellainen on asianlaita. Tyttö teki minuun vaikutuksen, hänet
-unohdin, toinen ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, hänet muistan.
-
--- -- --
-
-11. pnä.
-
-Vielä on minun sieluni saman vastakkaisuuden pauloissa. Tiedän
-nähneeni hänet, mutta tiedän myöskin unohtaneeni hänet siten, että
-se muiston hitunen, joka minulle jäi, ei elvytä hänen kuvaansa.
-Levottomasti ja kiivaasti kuin omaa autuuttaan vaatii sieluni tuota
-kuvaa, eikä se kuitenkaan näyttäydy. Voisin repiä silmät päästäni
-rangaistakseni niitä siitä, että ne ovat voineet unohtaa. Kun olen
-kärsimättömyydessäni raivonnut raivottavani, kun kaikki jälleen
-käy hiljaiseksi sisimmässäni, silloin on kuin aavistus ja muisto
-yhdessä kutoisivat kuvan, jota en voi saada selkeänä eteeni, joka on
-kuin kuvio hienossa korukudoksessa; kuvio on pohjaa vaaleampi, sitä
-ei voi nähdä yksinään, se on liian vaalea. -- Elän merkillisessä
-olotilassa, sillä on viehätyksensä sekä itsessään että sen takia,
-että se vakuuttaa minun vielä olevan nuori. Sitä vakuuttaa myöskin
-se havainto, että aina etsin uhrini nuorten tyttöjen enkä nuorten
-rouvien joukosta. Naineessa naisessa on vähemmän luontoa, enemmän
-keimailua, suhde häneen ei ole kaunis eikä mieltäkiinnittävä, se
-on pikkusievä ja kaikki sellainen on vihoviimeistä. -- En luullut
-enää saavani maistaa tätä rakastumisen ensi suloa. Olen rakastunut,
-silmittömästi rakastunut, ei ihme siis, että pääni on hiukan
-sekaisin. Sitä enemmän voin luvata itselleni tästä suhteesta.
-
--- -- --
-
-14. pnä.
-
-Tuskin tunnen itseäni. Mieleni kuohuu kuin meri intohimon myrskyssä.
-Jos joku toinen voisi nähdä sieluni tässä tilassa, näyttäisi se
-varmaankin hänestä purrelta, joka keula edellä syöksyy aaltoihin ja
-jonka hirvittävässä vauhdissaan täytyy vajota meren syvyyteen. Hän ei
-näe, että ylhäällä mastossa matruusi on tähystämässä. Raivotkaa, te
-hurjat voimat, pankaa liikkeelle kaikki intohimonne mahti, niin että
-laineiden kuohu lyö pilviä kohti, ette kumminkaan voi kohota minun
-pääni yli; minä istun tyynenä kuin vuorenhaltia.
-
-Tuskin löydän itselleni jalansijaa, kuin vesilintu koetan turhaan
-laskeutua lepoon mieleni myrskyävään mereen. Ja kuitenkin on
-tällainen rajuilma minun elementtini, minä rakennan sille samoin kuin
-jäälintu rakentaa pesänsä mereen.
-
-Kalkkunakukot syöksyvät päin nähdessään punaista väriä, samalla
-tavalla käy minun joka kerta kun näen jotain vihreää, joka kerta kun
-näen vihreän päällysnutun; ja koska silmäni usein pettävät, voin
-esim. Frederik-Hospitaalin ovenvartijaa luulla odotukseni kohteeksi.
-
--- -- --
-
-20. pnä.
-
-On tärkeätä rajoittautua, se on kaiken nautinnon pääehto. Näyttää
-siltä kuin en aivan pian saisi tietoja tytöstä, joka täyttää sieluni
-ja ajatukseni, niin että kaipuuni saa aina yllykettä. Koetan pysyä
-tyynenä; sillä tälläkin olotilalla, hämärällä ja epämääräisellä
-voimakkaine liikutuksineen, on viehätyksensä. Olen aina halunnut
-kuutamoisena yönä maata veneessä jollakin kauniilla sisäjärvellämme.
-Käärin kokoon purjeet, nostan airot ja peräsimen vedestä ja
-heittäydyn pitkälleni veneen pohjalle tähystäen kohti taivaan kaarta.
-Kun aallot tuudittavat venettä rinnallaan, kun pilvet nopeasti
-pakenevat tuulessa, niin että kuu hetkiseksi näyttäytyy ja katoaa
-jälleen, silloin löydän tästä vaihtelusta levon; aaltojen keinunta
-tuudittaa minua, niiden loiske venettä vasten on yksitoikkoinen
-kehtolaulu, pilvien nopea pako, valon ja varjon vaihtelu huumaavat
-minut, niin että uneksin hereilläni. Niin nytkin heittäydyn
-pitkälleni, käärin purjeet, nostan peräsimen veneeseen, kaipuu ja
-levoton odotus keinuttavat minua käsivarsillaan. Kaipuu ja odotus
-käyvät yhä hiljaisemmiksi, yhä autuaallisemmiksi; ne hyväilevät
-minua kuin lasta, ylitseni kaareutuu toivojen taivas, hänen kuvansa
-liitää ohitseni kuin kuu, epämääräisenä, milloin häikäisten minua
-valollaan, milloin varjollaan. Kuinka ihanaa onkaan tällä tavoin
-keinua aaltoilevilla vesillä -- kuinka ihanaa onkaan ihmisen liikkua
-itsessään.
-
--- -- --
-
-21. pnä.
-
-Päivät pakenevat pois, minä vain olen yhäti samassa tilassa.
-Nuoret tytöt tuottavat minulle enemmän iloa kuin koskaan ennen,
-ja kuitenkaan ei minulla ole halua nauttia. Häntä yksin etsin
-kaikkialta. Käyn kohtuuttomaksi, katseeni himmentyy ja nautintoni
-on pilalla. Pian tulee se ihana aika, jolloin julkisessa elämässä,
-kaduilla ja toreilla, ostetaan pikkurihkamaa, josta talvella
-seuraelämässä sitten otetaan kylläkin riittävä maksu; nuori tyttö
-näet voi unohtaa paljon, mutta ei mieltäkiinnittävää tilannetta.
-Seuraelämä tosin saattaa miehet kosketuksiin kauniin sukupuolen
-kanssa, mutta siellä on vaikeata saada suhdetta alulle. Seuraelämässä
-ovat kaikki tytöt aseistettuja, tilanne köyhä ja ainaisesti
-sama; siellä ei tyttö saa tarvittavaa kiihoketta. Kadulla hän
-on väljemmillä vesillä ja sen tähden vaikuttaa häneen kaikki
-voimakkaammin ja salaperäisemmin. Lupaan sata markkaa nuoren tytön
-hymyilystä katukohtauksessa, mutta en kymmentäkään kädenpuristuksesta
-seurassa -- kummassakin tapauksessa on tavaran arvo peräti toinen.
-Vasta kun suhde jo on alulla, etsitään ihastuksen esinettä
-seuraelämästä. Salaperäinen, viekoitteleva sanomanvaihto -- se on
-tehoisin kiihotus, jonka tunnen. Tyttö ei uskalla puhua siitä ja
-kuitenkin hän ajattelee sitä; hän ei tiedä onko se jo toiselta puolen
-unohdettu vai eikö; häntä voi helposti eksyttää milloin milläkin
-tavalla. Tänä vuonna en taida hankkia itselleni suurta varastoa;
-tuo tyttö on liiaksi ajatuksissani. Jään siten köyhäksi eräässä
-merkityksessä, mutta sen sijaan minulla onkin mahdollisuuksia suureen
-voittoon.
-
--- -- --
-
-5. pnä.
-
-Kirottu sattuma! Koskaan en ole sinua kironnut sen tähden, että olet
-minulle näyttäytynyt, nyt kiroan sinut sen tähden, ettet laisinkaan
-esiinny. Vai onko se ehkä uusi keksintösi, sinä käsittämätön olento,
-kaiken hedelmätön äiti, ainoa jäännös, joka sinulle jäi niiltä
-ajoilta, jolloin välttämättömyys synnytti vapauden, jolloin vapaus
-antoi houkutella itsensä takaisin äidinkohtuun? Kirottu sattuma!
-Sinä minun ainoa uskottuni, sinä ainoa olento, jota pidän kyllin
-arvokkaana olemaan liittolaiseni ja vihamieheni, aina kaltaisesi
-muuttuvaisuudessa, kärsimättömyydessä, ainainen arvoitus! Sinä, jota
-rakastan sieluni koko kiintymyksellä, jonka mukaan kehitän itseäni,
-miksi et näyttäydy? En sinulta polvillani pyydä, en nöyrästi rukoile,
-että sellaisena tai semmoisina näyttäytyisit, sellainen rukous olisi
-epäjumalanpalvelusta eikä se olisi sinulle otollinen. Minä manaan
-sinut taisteluun, miksi et näyttäydy? Vai onko maailmankaikkeuden
-rauhattomuus kadonnut, onko sinun arvoituksesi ratkaistu, niin että
-sinäkin olet syöksynyt iäisyyden mereen? Kauhea ajatus, niin on
-siis maailma ikäväänsä jähmettynyt! Kirottu sattuma, minä odotan
-sinua. En tahdo sinua periaatteilla lannistaa tai, niinkuin narrit
-sanovat, luonteenlujuudella, en, minä tahdon sinut runoilla. Tahdon
-olla runoilija toisille; näytä itsesi, minä runoilen sinut, minä
-syön oman runoni, ja se on oleva minun ravintoni. Vai enkö ole
-sinun arvoisesi? Samoin kuin bajadeeri tanssii jumalan kunniaksi,
-samoin olen minä vihkinyt itseni sinun palvelukseesi; nopsana,
-kepeästi puettuna, notkeana, aseettomana kieltäydyn kaikesta;
-minulla ei ole mitään, minä en mitään tahdo, minä en mitään rakasta,
-minulla ei ole mitään mitä menettää, mutta enkö ole sen kautta
-tullut sinulle otollisemmaksi, sinä, joka kaiketi jo kauan sitten
-olet kyllästynyt ihmisiltä riistämään sitä, mitä he rakastavat,
-kyllästynyt heidän pelokkaisiin huokauksiinsa. Yllätä minut, ole
-valmis, otelkaamme keskenämme kunniasta. Suo minun nähdä hänet, suo
-minulle mahdollisuus, joka näyttää mahdottomuudelta, suo minun nähdä
-hänet manalan varjojen joukossa; minä noudan hänet sieltä, anna
-hänen vihata, ylenkatsoa minua, olla kylmä minua kohtaan, rakastaa
-jotain toista, minä en pelkää. Mutta liikuta näitä vesiä, lopeta tämä
-hiljaisuus. Surkeasti menettelet tällä tavoin näännyttämällä minut
-nälkään, sinä, joka kuitenkin luulet olevasi minua voimakkaampi.
-
--- -- --
-
-6. pnä toukokuuta
-
-Kevät tekee tuloaan; luonto puhkeaa ja nuoret tytöt näyttäytyvät
-ulkosalla. Päällysviitat asetetaan syrjään, kaiketi siis myöskin
-minun vihreäni. Se siitä seuraa, että tekee tuttavuutta tytön kanssa
-kadulla eikä seuraelämässä, missä heti saa tietää hänen nimensä,
-kotiväkensä ja asuntonsa sekä onko hän kihloissa. Viimeksi mainittu
-tieto on sangen tärkeä kaikille varoville ja vakaville kosijoille,
-joiden mieleen ei milloinkaan juolahda rakastua kihlattuun tyttöön.
-Sellaisella passinkäyttäjällä olisi varmaan kuolettavan ikävä
-minun asemassani; hän olisi tykkänään mennyttä miestä, jos hänen
-ponnistuksensa tiedonhankinnassa onnistuisivat ja hän saisi tietää
-tytön olevan kihloissa. Minua ei tuo kuitenkaan suuresti huoleta.
-Kihlaus on vain koomillinen este. En pelkää koomillisia ehkä
-traagillisia esteitä; ainoat, joita pelkään, ovat ikäviä. Vielä en
-ole saanut mitään tietoja, vaikka en suinkaan ole jättänyt yhtään
-keinoa koettamatta ja vaikka monta kertaa olen kokenut totuuden
-runoilijan sanoissa:
-
-    nox et hiems longaeque viae, saevique dolores
-    mollibus his castris, et labor omnis inest.
-
-[Yö ja talvi, pitkät tiet ja kaikenlaiset vastukset on kestettävä
-tässä rauhallisessa sodassa. Suom. muist.]
-
-Ehkä ei hän asukaan kaupungissa, ehkä hän onkin maalta, ehkä, ehkä,
-voin tulla raivoihini kaikista noista mahdollisuuksista, ja kuta
-enemmän raivoan, sitä useampia mahdollisuuksia. Pidän aina varalla
-pienen rahamäärän voidakseni milloin hyvänsä lähteä matkalle.
-Turhaan etsin häntä teatterista, konserteista, tanssiaisista,
-kävelypaikoista. Se ilahduttaa minua tavallaan; nuori tyttö,
-joka paljon ottaa osaa tuollaisiin huvituksiin, ei tavallisesti
-ole tavoittelun arvoinen; hänessä ei tavallisesti ole sitä
-alkuperäisyyttä, joka on minulle conditio sine qua non. On parempi
-löytää Preciosa mustalaisten joukosta kuin niistä turhista huveista,
-joissa nuoria tyttöjä kaupitellaan -- kaikessa viattomuudessa, jumala
-paratkoon, kuka sanoo muuta.
-
--- -- --
-
-12. pnä.
-
-Niin lapseni, miksi ette jäänyt rauhallisesti seisomaan
-porttikäytävään? Ei ole mitään moitittavaa siinä että nuori tyttö
-menee portin suojaan pitämään sadetta. Niin teen minäkin, kun
-ei minulla ole sateensuojaa, toisinaan silloinkin kun minulla
-sellainen on, kuten esimerkiksi nyt. Sitä paitsi voisin luetella
-monta kunnianarvoista naista, jotka eivät ole epäilleet niin tehdä.
-Tulee pysytellä tyynenä, kääntää selkänsä katuun päin, silloin eivät
-ohikulkijat edes voi tietää, seisooko paikoillaan vai kulkeeko ylös
-rakennukseen. Sitä vastoin on varomatonta kätkeytyä portin taakse,
-kun se on puoliavoinna, varsinkin seurauksien tähden; sillä kuta
-paremmin on kätkössä, sitä vastenmielisempää on tulla yllätetyksi.
-Jos sitä vastoin on jo kätkeytynyt, on paras pysyä hiljaa alallaan
-uskoen itsensä hyvän haltiansa ja kaikkien enkelien suojelukseen;
-varsinkin on tärkeätä, ettei kurkista ulos -- nähdäkseen onko sade
-lakannut. Jos nimittäin tahtoo tulla siitä vakuuttuneeksi, on paras
-astua varma askel ulos porttikäytävästä ja katsoa huolestuneesti
-taivasta kohti. Jos sen sijaan hiukan uteliaana, hiukan pelokkaana,
-hiukan epävarmana pistää päänsä esiin ja nopeasti vetää sen takaisin
--- niin ymmärtää jokainen lapsikin tuon liikkeen, sitä kutsutaan
-piilosillaoloksi. Ja minä, joka aina olen mukana leikissä, minä
-vetäytyisin takaisin, minä en vastaisi, jos minulta kysyttäisiin...
-Älkää luulko minulla olevan mitään loukkaavaa ajatusta teistä, se
-ei merkinnyt mitään, että pistitte päänne esiin, se oli viattomin
-asia maailmassa. Vastalahjaksi älkää tekään ajatelko mitään pahaa
-minusta, sitä ei hyvä nimeni ja maineeni sietäisi. Sitä paitsi
-olitte te se, joka leikin alkoi. En neuvoisi teitä koskaan tästä
-puhumaan kenellekään ihmiselle; teillä on vääryys puolellanne. Mitä
-muuta aioin tehdä kuin kuka hyvänsä hieno herra minun asemassani
-olisi tehnyt -- tarjota teille sateensuojani -- -- -- Minne hän
-katosi? Mainiota, hän kätkeytyi ovenvartijan oven taakse. -- Miten
-rakastettava nuori tyttö, niin iloinen, niin tyytyväinen. --
-"Voitteko kenties antaa minulle tietoja siitä nuoresta naisesta,
-joka juuri vastikään pisti esiin päänsä tästä porttikäytävästä
-ja joka silminnähtävästi on sateensuojan puutteessa? Häntä minä
-etsin, minä ja sateensuojani." -- Te hymyilette -- sallitteko ehkä,
-että lähetän palvelijani sitä huomenna noutamaan tai käskettekö
-minun hankkia vaunut? -- Ei mitään kiittämistä, tein ainoastaan
-velvollisuuteni. -- Hän on iloisin tyttölapsi, minkä olen pitkään
-aikaan nähnyt, hänen katseensa on niin lapsellinen ja kuitenkin niin
-rohkea, hänen olentonsa on viehättävä, niin rehellinen ja samalla
-utelias. -- Mene rauhaan lapseni, jollei olisi erästä vihreää
-päällysnuttua teidän nuttuanne lukuunottamatta, olisin kaiketi
-toivonut saavani tehdä lähempää tuttavuutta. -- Hän ohjaa kulkunsa
-pitkin Suurta Kauppiaskatua. Kuinka hän olikin viaton, luottavainen,
-ei teeskentelyn jälkeäkään. Katso kuinka kevyesti hän kulkee, kuinka
-reippaasti hän heittelee niskojaan -- tuo vihreä päällysnuttu kysyy
-todellakin itsensäkieltämistä.
-
--- -- --
-
-15. pnä.
-
-Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos! Suora ja ylpeä hän oli,
-salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin kuusi, kuin nuori vesa,
-ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy taivasta kohti,
-arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä, kokonaisuutena, jota
-ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa, sen lehvät tietävät kertoa
-mitä sen alla on tapahtunut, kuusella ei ole kruunua, ei tarinaa,
-se on arvoitus itselleen -- sellainen oli hänkin. Hän oli kokonaan
-vaipunut omaan itseensä, hän kohosi ilmoille oman itsensä varassa,
-hänessä oli samaa levollista ylpeyttä kuin kuusen rohkeassa nousussa,
-niin kiinnikytketty maahan kuin se onkin. Hänen yllänsä lepäsi
-surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus, kaipaus, joka ei mitään
-ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä ainoastaan oman itsensä
-kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien valtiomiesten salaisuudet
-siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään niin ihanaa kuin se sana,
-joka sen selittää? Kuinka merkitsevää ja täsmällistä onkaan kieli
-tuossa sanassa: selittää; miten kaksinainen merkitys sillä onkaan,
-kuinka ihanana ja voimakkaana tuo kaksinaisuus tuntuukaan kaikissa
-niissä yhteyksissä, joissa tuota sanaa käytetään! Samoin kuin sielun
-rikkaus on arvoitus ennen kuin kielen siteet ovat lauenneet, samoin
-on nuori tyttö arvoitus. -- Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos!
-Jos olisin saanut hänet nähdä talvisaikaan, olisi hän kaiketi
-silloin ollut pukeutuneena vihreään nuttuunsa, kenties pakkasessa
-väristen, ja ankara luonto olisi hänessä turmellut omaa kauneuttaan.
-Nyt sitä vastoin, mikä onni! Sain hänet nähdä ensi kerran vuoden
-ihanimpaan aikaan, keväällä puolenpäivän jälkeisessä valaistuksessa.
-Talvellahan on silläkin etunsa. Loistavasti valaistu tanssisali
-kelpaa kyllä juhlapukuisen nuoren tytön ympäristöksi; mutta toiselta
-puolen näyttäytyy hän siellä harvoin edukseen juuri sen tähden,
-että kaikki häntä siihen velvoittaa, velvoitus, joka vaikuttaa
-häiritsevästi, olipa sitten että hän sitä noudattaa tai tekee sille
-vastarintaa, toiselta puolen muistuttaa kaikki katoavaisuudesta
-ja turhuudesta ja saa aikaan levottomuuden, joka tekee nautinnon
-vähemmän virkistäväksi. On aikoja, jolloin en tahtoisi olla poissa
-tanssisaleista ja niiden kallisarvoisesta loistosta, kaukana
-niiden nuoruuden ja kauneuden rikkaasta yltäkylläisyydestä, niiden
-moninaisista leikeistä; mutta en silloin niinkään paljon nauti kuin
-hekumoin kaikenlaisilla mielikuvilla. Minua ei silloin kiinnitä
-mikään yksityinen kaunotar vaan kaikki yhdessä; ohitseni väikkyy
-unikuva, jossa kaikki nuo naisolennot muodostavat yhden kokonaisuuden
-ja kaikki heidän liikkeensä etsivät jotakin, etsivät lepoa kuvassa,
-jota todellisuudessa ei ole olemassa.
-
-Se tapahtui tiellä Pohjois- ja Itäportin välillä. Kello oli noin
-puoli seitsemän. Päivä oli menettänyt loistonsa, ainoastaan muisto
-siitä säilyi lempeässä valossa, joka lepäsi maiseman yllä. Luonto
-hengitti vapaammin. Meri oli tyyni ja kirkas kuin kuvastin.
-Sulkulaitoksen kauniit rakennukset kuvastuivat veteen, joka pitkin
-matkaa rannassa oli tummaa kuin metalli. Heikontuneet päivänsäteet
-valaisivat tietä ja rakennuksia toisella rannalla. Taivas oli kirkas
-ja puhdas, ainoastaan jokunen pilvenhattara liukui huomaamatta
-sen yli ja näkyi parhaiten kun katsoi alas veteen, jonka kirkasta
-otsaa pitkin se hävisi näkymättömiin. Ei yksikään lehti liikkunut.
--- Se oli hän. Minun silmäni eivät ole minua pettäneet, vaikkakin
-vihreä päällysnuttu on sen tehnyt. Huolimatta siitä että jo niin
-pitkät ajat olin tähän valmistunut en voinut tukahduttaa itsessäni
-eräänlaista levottomuutta, nousevaa ja laskevaa kuin leivon, joka
-läheisten seutujen yllä laulaen nousi ja laskeutui. Hän oli yksin.
-Kuinka hän oli puettu, sen olen taaskin unohtanut, ja kuitenkin on
-minulla nyt kuva hänestä. Hän oli yksin, vajonneena nähtävästi omiin
-ajatuksiinsa. Hän ei ajatellut, mutta ajatuksien hiljainen lepo kutoi
-kaipuun kuvan yli hänen sielunsa, selittämättömänä kuin nuoren tytön
-monet huokaukset. Hän oli ihanimmalla iällään. Nuori tyttö ei kehity
-samassa merkityksessä kuin poika, hän ei kasva, hän syntyy. Poika
-alkaa kehityksensä heti ja tarvitsee siihen paljon aikaa, nuori tyttö
-syntyy kauan ja syntyy täysinkehittyneenä. Siinä hänen sanomaton
-rikkautensa; samassa silmänräpäyksessä kun hän on syntynyt on hän
-täysinkehittynyt, mutta tuo syntymishetki tulee myöhään. Minerva ei
-ole ainoa, joka täysin valmiina syöksyy Juppiterin otsasta, Venus
-ei ole ainoa, joka kauneutensa koko loistossa sukeltaa aalloista
-esiin, sellainen on jokainen nuori tyttö, jonka naisellisuutta ei ns.
-kehitys ole päässyt turmelemaan. Hän ei herää asteittain vaan yhdellä
-kertaa, sen sijaan hän uneksii sitä kauemmin, jolleivät ihmiset ole
-kyllin ajattelemattomia häntä liian varhain havahduttaakseen. Mutta
-tuossa uneksimisessa on loppumaton rikkaus. -- Hänen ajatuksensa,
-jotka askaroivat hänessä itsessään, suovat hänelle sanomattoman
-rauhan ja levon ilmeen. Siten on nuori tyttö rikas; ja se, joka
-tuon rikkauden käsittää, tulee itse rikkaaksi. Hän on rikas vaikkei
-hän tiedä mitään omistavansa; hän on rikas, hän on rikkaus itse.
-Hiljainen rauha lepäsi hänen yllänsä ja pieni surumielisyys. Hän
-oli silmälle kepeä kuin Psykhe, jota hyvät henget kantavat, vielä
-kepeämpi; sillä hän kantoi itse itseään. Kiistelkööt kirkon miehet
-madonnan taivaaseenastumisesta, minusta se ei tunnu luonnottomalta,
-sillä hän ei kuulunut enää maailmaan; mutta nuoren tytön keveys on
-käsittämätöntä, se saattaa painolain häpeään. -- Hän ei huomannut
-mitään eikä sen tähden luullut itseäänkään huomattavan. Pysyin
-etäällä hänestä ja imin itseeni hänen kuvansa. Hän kulki hitaasti
-häiritsemättä kiireellä omaa rauhaansa ja luonnon lepoa. Järven
-rannalla istui poikanen ongella, tyttö pysähtyi katsomaan veden
-kalvoa ja sen leikkiviä aaltoja. Vaikka hän ei ollut kulkenut
-liian nopeasti, hän etsi kuitenkin viihdykettä; hän irrotti pienen
-liinan, joka oli haljakan alitse sidottu kaulan ympärille; keveä
-henkäys järveltä tuulahti povea vasten, joka oli valkea kuin
-lumi ja kuitenkin lämmin ja täysi. Poika ei näyttänyt pitävän
-siitä, että hänen pyydystänsä tarkastettiin, hän kääntyi ympäri
-jotensakin flegmaattisesti ja katseli tyttöä. Hän oli todellakin
-hullunkurisen näköinen enkä voi moittia tyttöä siitä, että hän
-hymyili pojalle. Kuinka nuorekkaasti hän hymyilikään; jos hän olisi
-ollut yksin poikasen seurassa, luulenpa ettei hän olisi pelännyt
-tapella tämän kanssa. Hänen silmänsä olivat suuret ja säteilevät;
-kun katsoi niihin, niissä oli himmeä loisto, joka antoi aavistaa
-niiden pohjattoman syvyyden. Niiden pohjaan oli mahdoton tunkeutua.
-Puhtaat ne olivat ja viattomat, lempeät ja levolliset, täynnä
-veitikkamaisuutta hänen hymyillessään. Hänen nenänsä oli hienosti
-kaareva; kun katsoin häntä sivulta, se näytti ikäänkuin vetäytyneen
-sisään otsan kohdalta ja näytti sen takia hiukan lyhemmältä ja
-pystymmältä. Hän kulki edelleen, minä seurasin mukana. Onneksi oli
-tiellä paljon kävelijöitä; puhellen milloin minkin vastaantulijan
-kanssa annoin hänen päästä hiukan edelleni saavuttaakseni hänet
-sitten jälleen ja sillä tavoin vapauttaen itseni kulkemasta hänen
-jäljessään yhtä hitaasti kuin hänkin. Hän kulki Itäistä porttia
-kohti. Toivoin saavani tarkastella häntä lähemmin tulematta itse
-huomatuksi. Kulmauksessa oli talo, jonka luona luulin sen onnistuvan.
-Tunsin perheen, joka siellä asui, ja saatoin siis käväistä sen
-luona. Riensin tytön ohitse reippaasti kuin en olisi vähimmässäkään
-määrässä kiinnittänyt huomiotani häneen. Pääsin koko joukon hänestä
-edelle, tervehdin perheen jäseniä oikealle ja vasemmalle sekä
-valtasin kohta sen ikkunan, joka oli tielle päin. Hän tuli, pidin
-häntä tarkasti silmällä samalla kun aloitin keskustelun teeseuran
-kanssa sisällä huoneessa. Hänen käyntinsä sai minut vakuuttumaan
-siitä, ettei hän ollut käynyt mitään varsinaista tanssikoulua, ja
-kuitenkin siinä oli ylpeyttä, luonnollista ryhdikkyyttä, mutta
-myöskin välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Sain nähdä hänet
-paremmin kuin oikeastaan saatoin odottaakaan. Ikkunasta en voinut
-nähdä pitkälle tietä pitkin; sen sijaan saatoin nähdä laiturille,
-joka johtaa järvelle, ja ihmeekseni sain uudelleen nähdä hänet
-siellä. Mieleeni juolahti, että hänellä kenties onkin koti maalla
-tai että perheellä on kesähuvila. Aloin jo katua että olin lähtenyt
-sisälle tuttavieni luo, sillä pelkäsin kadottavani hänet näkyvistäni,
-niin, se seikka että hän näyttäytyi minulle laiturin äärimmäisellä
-laidalla oli ikäänkuin merkki siitä että hän katoaisi minulta --
-kun äkkiä näin hänet ihan talon vieressä. Hän oli kulkenut talon
-ohi; nopeasti tempaan hattuni ja keppini, saadakseni jos mahdollista
-vielä monta kertaa kulkea hänen ohitsensa siksi kunnes keksin hänen
-asuntonsa -- kun kiireissäni töykkään käsivarteen erästä naista, joka
-paraikaa tarjoilee teetä. Kuulen hirveän kirkaisun seisoessani siinä
-hattu ja keppi kädessä miettien yksin sitä että pääsisin matkaan. Jos
-mahdollista antaakseni asialle jonkin käänteen ja perustellakseni
-pakoretkeäni puhkean lausumaan paatoksella: kuin Kain tahdon pysyä
-poissa pakolaisena siltä paikalta, joka näki tämän teeveden vuotavan
-maahan. Mutta ikäänkuin kaikki olisivat liittyneet minua vastaan
-isäntä saa lystikkään päähänpiston; hän jatkaa minun pilaani ja
-vakuuttaa pyhästi, ettei hän salli minun poistua ennen kuin olen
-juonut kupillisen sekä tarjonnut naisille teetä sen asemesta, joka
-oli mennyt hukkaan, ja siten tehnyt kaiken jälleen hyväksi. Koska
-tunsin olevani vakuuttunut siitä, että isäntäni tulisi pitämään
-kohteliaisuutena tätä väkivaltaa saadakseen tahtonsa täytetyksi, en
-voinut muuta tehdä kuin jäädä. -- Hän oli kadonnut. -- -- --
-
-16. pnä.
-
-Kuinka ihanaa olla rakastunut, kuinka hauskaa tietää olevansa
-rakastunut. Asemani on nyt toinen. Voin raivostua ajatellessani, että
-hän on toisen kerran minulta kadonnut, ja kuitenkin se ilahduttaa
-minua tavallaan. Se kuva, joka minulla on hänestä, väikkyy hänen
-varsinaisen olentonsa ja täydellisen ihannekuvan vaiheilla. Pidän
-tätä kuvaa silmieni edessä; juuri sen tähden että se on joko
-todellinen tai ainakin todellisuuden aiheuttama on sillä erikoinen
-viehätyksensä. En tunne ollenkaan rauhattomuutta, sillä hänen
-täytyy asua täällä kaupungissa, ja siinä on minulle toistaiseksi
-kylliksi. Tämä rauhallisuus on ensimmäinen ehto, jotta hänen kuvansa
-näyttäytyisi minulle täysin selkeänä. Kaikki on nautittava hitaasti.
-Ja miksi en minä olisi levollinen, kun voin pitää itseäni jumalain
-suosikkina, minä, jolle on suotu sanomaton onni vielä kerran
-rakastua. Se on jotain, jota ei mikään taito tai ahkeroiminen voisi
-saada aikaan, se on lahja. Mutta jos minun on onnistunut saada
-rakkaus syttymään, niin tahdonpa katsoa kuinka kauan se palaa. Minä
-hemmottelen tätä rakkautta enemmän kuin ensimmäistäni. Tilaisuus
-tulee kovin harvoin, niin että kun sellainen sattuu, pitää sitä
-todella käyttää hyväkseen; asian epätoivoisuus on juuri siinä, ettei
-ole vaikeata vietellä nuoria tyttöjä, mutta harvinainen onni on
-tavata sellainen, joka on viettelemisen arvoinen. -- Rakkaudella on
-monta mysteeriä, ja ensimmäinen rakastuminen on myöskin mysteeri,
-joskin pienimpiä. Useimmat ihmiset syöksyvät sokeasti eteenpäin,
-menevät kihloihin tai tekevät muita tyhmyyksiä, ja kädenkäänteessä
-on kaikki ohi eivätkä he tiedä mitä he ovat voittaneet tai mitä
-menettäneet. Kaksi kertaa olen hänet nähnyt; se merkitsee että saan
-hänet pian nähdä useammin. Kun Joosef on selittänyt Faaraon unen, hän
-lisää: mutta se että näit saman unen kaksi kertaa, merkitsee että se
-pian toteutuu.
-
-Olisi todella mieltäkiinnittävää edeltäpäin tarkkailla niitä
-voimia, jotka muodostavat elämän sisällön. Hän elää nyt hiljaisessa
-rauhassa, hän ei edes aavista minun olemassaoloani, vielä vähemmän
-mitä minun sisimmässäni tapahtuu, kaikkein vähimmän, miten varmasti
-minä näen hänen tulevaisuutensa. Minun sieluni vaatii yhä enemmän
-todellisuutta, se tulee kaipuussaan yhä voimakkaammaksi. Jollei
-nuori tyttö ensi näkemältä tee niin syvää vaikutusta, että hän
-herättää mielessä ihanteellisen kuvan, ei todellisuus yleensä ole
-juuri tavoiteltavan arvoinen; jos hän taas sen tekee, on vaikutus
-tavallisesti, kuinka paljon asianomainen liekin kokenut, häikäisevä.
-Häntä, joka ei ole varma kädestään, silmistään ja voitostaan, häntä
-neuvoisin aina uskaltautumaan hyökkäykseen tällä ensimmäisellä
-asteella, jolloin hänellä juuri sen tähden, että hänet on häikäisty,
-on yliluonnolliset voimat; sillä tuo olotila on omituinen sekoitus
-lähimmäisenrakkautta ja itsekkyyttä. Sen sijaan hän menettää yhden
-nautinnon; hän ei voi nauttia tilanteesta sen tähden että hänen
-ajatuksensa alituisesti askaroivat toisaalla. On vaikea tietää mikä
-menettelytapa on kaunein, mutta sen sijaan on helppo sanoa mikä
-on mieltäkiinnittävin. Kuitenkin on aina hyvä tulla ratkaisevaa
-askelta niin lähelle kuin suinkin. Siinä on minun mielestäni korkein
-nautinto, ja mistä toiset nauttivat sitä en puolestani tiedä. Pelkkä
-omistaminen on jotain vähäistä ja ne keinot, joita tavalliset
-rakastajat käyttävät, ovat yleensä perin kehnot; he eivät halveksi
-edes rahaa, vieraiden ihmisten vaikutusta, unijuomaa yms. Mutta mikä
-nautinto onkaan rakkaudessa, kun siinä ei ole heti miehen puolelta
-absoluuttista antautumista! Mutta siihen tarvitaan säännöllisesti
-henkevyyttä, ja sitä noilta rakastajilta yhtä säännöllisesti puuttuu.
-
--- -- --
-
-19. pnä.
-
-Cordelia siis on hänen nimensä, Cordelia! Se on kaunis nimi -- tärkeä
-seikka sekin, sillä usein voi vaikuttaa kovin häiritsevästi, jos mitä
-hellimpien teonsanojen ohella täytyy mainita ruma nimi. Tunsin hänet
-jo kaukaa, hänen vasemmalla puolellaan kulki kaksi muuta tyttöä.
-Kävelytavastansa päättäen he olivat aikeissa pysähtyä. Seisoin
-kadunkulmassa ja tarkastelin ilmoituksia pitäen alati tuntematonta
-kaunotartani silmällä. Tytöt heittivät hyvästit toisilleen. Nuo kaksi
-tuntematonta olivat varmaan kulkeneet poispäin matkansa varsinaisesta
-määrästä, sillä he lähtivät kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.
-Tuntematon kaunottareni ohjasi kulkunsa minun kadunkulmaani kohti.
-Kun hän oli kulkenut pari askelta, tuli toinen tytöistä juosten
-hänen jäljessään ja huusi niin kovasti että minä saatoin hyvin
-kuulla: Cordelia! Cordelia! Sen jälkeen tuli kolmaskin; he pistivät
-päänsä yhteen neuvotellen keskenään jostakin, jota kuullakseni
-turhaan koetin teroittaa korviani; sen jälkeen nauroivat he kaikki
-kolme ja kiiruhtivat hiukan nopeampaan nyt kaikki siihen suuntaan,
-johon nuo kaksi vastikään olivat kulkeneet. Minä seurasin heitä. He
-poikkesivat taloon, joka oli rannalla. Odottelin kauan, koska pidin
-todennäköisenä, että Cordelia pian tulisi yksinään takaisin. Niin ei
-kuitenkaan tapahtunut.
-
-Cordelia! Se on todellakin erinomainen nimi, sama kuin Learin
-kolmannen tyttären, tuon kunnon immen, jonka sydän ei ollut hänen
-kielellään, jonka huulet olivat äänettömät, mutta sydän avara.
-Niin on myöskin minun Cordeliani laita. Hän on Learin tyttären
-kaltainen, siitä olen varma. Mutta toisessa merkityksessä on hänen
-sydämensä kuitenkin hänen huulillaan, ei sanojen muodossa, vaan
-sydämellisemmällä tavalla, suuteloina. Kuinka terveen täyteläiset
-olivatkaan hänen huulensa! Koskaan en ole nähnyt kauniimpia.
-
-Että todella olen rakastunut, sen voin nähdä muun muassa siitä
-salaperäisyydestä, johon tämän asian verhoan. Kaikki rakkaus on
-salaperäistä, uskotonkin, jos sillä on tarpeellinen esteettinen
-momenttinsa. En ole koskaan kaivannut uskottuja enkä halunnut tehdä
-tunnetuiksi seikkailujani. Sen tähden minua melkein ilahduttaa, etten
-saanut tietää hänen asuntoaan vaan ainoastaan paikan, jonne hän usein
-menee. Ehkä olen siten tullut päämaaliani lähemmäs. Herättämättä
-hänen huomiotaan voin tehdä havaintojani, ja tunnetun lähtökohtani
-ansiosta voin varmaan helposti hankkia itselleni kutsun hänen
-kotiinsa. Jos se sitä vastoin näyttäisi vaikealta -- eh bien! niin
-otan sen vastuksen mielelläni voittaakseni; kaikki mitä teen, teen
-com amore, ja sen tähden rakastankin con amore.
-
--- -- --
-
-20 pnä.
-
-Tänään olen hankkinut tietoja siitä talosta, johon hän katosi. Siellä
-asuu eräs leskirouva kolmen kunnon tyttärensä kanssa. Tietoja voin
-heiltä saada ylenmäärin, ts. mikäli heillä niitä on. Vaikeinta on
-ymmärtää heidän kolmiäänistä puhettaan, sillä he puhuvat kaikki
-yhtaikaa toistensa suuhun. Tyttöni nimi on Cordelia Wahl ja on hän
-laivaston kapteenin tytär. Hänen isänsä on kuollut joitakin vuosia
-sitten, niin myös hänen äitinsä. Isä oli kova ja ankara mies.
-Cordelia asuu nyt tätinsä luona, jonka sanotaan tulevan veljeensä,
-mutta muutoin olevan sangen kunnioitettava nainen. Hyvä niin, mutta
-muutoin eivät sisarukset tiedä mitään Cordelian kodista; he eivät
-käy siellä koskaan, mutta Cordelia on usein heidän luonansa. Hän
-käy yhdessä kahden kadulla näkemäni tytön kanssa kuninkaallista
-keittokoulua. Hän tulee sen tähden heidän luoksensa mieluimmiten
-varhain jälkeen puolenpäivän, toisinaan myöskin aamupäivällä,
-iltaisin ei milloinkaan. Hän oleskelee enimmäkseen kotona.
-
-Tämän kaiken olen saanut tietää, mutta mitään siltaa en näe, jota
-myöten voisin päästä Cordelian perheeseen.
-
-Hänellä on siis käsitys kärsimyksistä, elämän varjopuolesta.
-Kuka olisi sitä hänestä uskonut? Nuo katkerat muistot kuulunevat
-kuitenkin kauan sitten menneeseen aikaan, hän on ne kokenut niitä
-oikein tuntematta. Se on sangen hyvä, hänen naisellisuutensa on
-siten pelastunut, hän ei ole päässyt turmeltumaan. Toiselta puolen
-voi sillä olla merkityksensä hänen kasvattamisessaan, kun vain
-osaa oikein loihtia esiin nuo katkerat muistot. Kaikki tuollainen
-kasvattaa tavallisesti ylpeyttä, jollei se kokonaan muserra, ja
-musertuneeksi ei häntä suinkaan voi sanoa.
-
--- -- --
-
-21. pnä.
-
-Hän asuu Voldenin varrella. Paikallissuhteet eivät ole parhaita; ei
-yhtään naapuria, jonka kanssa voisi tehdä tuttavuutta, ei mitään
-yleisiä paikkoja, joilta voisi rauhassa tehdä havaintoja. Volden itse
-ei ole juuri mikään sopiva paikka, siellä on kaikkien nähtävänä. Jos
-kulkee kadulla, ei voi kulkea aivan Voldenin laitaa, sillä siellä
-ei kenenkään ole tapana kävellä, ja siellä herättäisi liian suurta
-huomiota; jos taasen kulkee aivan talon läheltä, ei voi mitään nähdä.
-Talo on kadunkulmauksessa. Pihalle antavat ikkunat voi myöskin nähdä
-kadulta, koska talolla ei ole mitään naapurirakennusta. Sieltäpäin on
-luultavasti hänen makuukammionsa löydettävissä.
-
--- -- --
-
-22. pnä.
-
-Tänään näin hänet ensi kerran rouva Jansenin luona. Minut esiteltiin
-hänelle. Hän ei näyttänyt kiinnittävän siihen suurempaa huomiota eikä
-panevan minua erikoisesti merkille. Koetin pysyä niin huomaamattomana
-kuin mahdollista voidakseni paremmin tehdä havaintoja. Hän viipyi
-siellä ainoastaan hetkisen, hän oli tullut noutamaan neitejä
-kuninkaalliseen keittokouluun. Siksi aikaa kun Jansenin neidit
-pukivat ylleen päällysvaatteensa, jäimme kahdenkesken huoneeseen,
-ja kylmästi, melkein välinpitämättömän huolettomasti heitin hänelle
-pari sanaa, joihin hän ansaitsemattoman kohteliaasti vastasi. He
-poistuivat. Olisin voinut tarjoutua heitä saattamaan; se olisi
-kuitenkin ollut liikanaista kohteliaisuutta, ja olen vakuuttunut
-siitä, että se ei ole oikea tapa hänen valloittamisekseen. -- Sen
-sijaan pidin parempana heti hänen lähdettyään myöskin poistua, mutta
-paljon nopeammin kuin he ja toisia teitä, kuitenkin ohjaten kulkuni
-kuninkaallista keittokoulua kohti siten, että juuri kun he olivat
-kääntymässä Kuninkaankadulle, minä kuljin äkkiä heidän sivuitsensa
-tervehtimättä ja lausumatta ainoatakaan sanaa heidän suureksi
-ihmeekseen.
-
--- -- --
-
-23. pnä.
-
-Minun on välttämättä jotenkin päästävä Cordelian kotiin. Siinä
-suhteessa olen, kuten sotilaskielessä sanotaan, valmis. Kuitenkin
-näyttää siitä kehittyvän sekä lavea että vastuksellinen juttu. En ole
-milloinkaan tavannut perhettä, joka olisi elänyt niin eristettynä.
-Heitä on ainoastaan kaksi henkeä, Cordelia ja hänen tätinsä. Ei
-yhtään veljeä, ei ainoatakaan serkkua, ei mitään köydenpäätä
-mihin tarttua, ei edes kaukaisinta sukulaista, joka voisi tarjota
-minulle käsivartensa. Kuljen aina toinen käsivarsi vapaana; en
-tahtoisi mistään hinnasta näinä aikoina kulkea ystävä kummassakin
-käsivarressa, minun käsivarteni on iskuhaka, joka minulla aina
-täytyy olla käytettävänä kaikkien mahdollisuuksien varalta. Jospa
-jostakin kaukaisuudesta ilmestyisi eteeni sukulainen tai ystävä,
-joka tahtoisi hiukan avustaa suunnitelmani toimeenpanossa. Muutoin
-on väärin, että perhe elää noin eristettynä; tyttöparalta riistetään
-siten tilaisuus oppia tuntemaan maailmaa, puhumattakaan kaikista
-muista vahingollisista seurauksista, joita tuollaisella eristymisellä
-voi olla. Se kostaa aina itsensä. Kuten esim. tyttöä kosittaessa.
-Tuollainen yksikseenolo suojaa tosin tyttöä pikkuvarkailta.
-Perheessä, jossa paljon seurustellaan, tilaisuus tekee varkaan. Se ei
-kuitenkaan suuria merkitse, sillä tuollaisilla tytöillä ei ole paljon
-varastamista; kun he ovat täyttäneet kuusitoista vuotta, on heidän
-sydämensä jo täyteen tuhrittu nimiä; enkä minä milloinkaan halua
-kirjoittaa nimeäni sinne, jonne monet muut jo ovat piirtäneet omansa,
-ei milloinkaan juolahda mieleeni kirjoittaa nimeäni ikkunalasiin,
-kapakkaan, Frederiksbergin puistopuuhun tai penkkiin.
-
--- -- --
-
-27. pnä.
-
-Kuta enemmän häntä katselen, sitä varmemmaksi tulen siitä, että
-hän on hyvin yksinäinen. Sellainen ei miehen pidä olla, ei edes
-nuorukaisen; hänen kehityksensä perustuu oleellisessa määrässä
-huomiontekoihin ja sen tähden hänen pitää elää suhteissa muihin
-ihmisiin. Nuori tyttö taas ei saa olla intresantti, sillä se
-sisältää huolenpitoa omasta itsestään samalla tavalla kuin
-kaikki mikä taiteessa on intresanttia antaa meille taiteilijan
-itsensä. Nuori tyttö, joka haluaa miellyttää olemalla intresantti,
-miellyttää enimmän itseään. Näin voi esteettisesti ajatellen sanoa
-kaikenlaisesta keimailusta. Toisin on laita sen, oleellisesti
-kaikesta teeskentelystä eroavan keimailun, joka on luonnon omien
-lakien alainen, kuten naisellinen kainous; se on ihaninta keimailua.
-Intresantin tytön onnistuu ehkä usein miellyttää miestä; mutta
-samoin kuin hän itse on luopunut naisellisuudestaan, samoin
-ovat tavallisesti ne miehet, jotka häneen mieltyvät, sangen
-epämiehekkäitä. Mieltäkiinnittäväksi tulee nuori tyttö oikeastaan
-vasta suhteessaan miehiin. Nainen on heikompaa sukupuolta, ja
-kuitenkin hänen on paljon suuremmassa määrin kuin miehen seistävä
-yksin nuoruudessa; hän voi olla itselleen kyllin, vaikkakin
-se, minkä perusteella hän sitä on, on illuusio; siinä ovat ne
-myötäjäiset, joilla luonto on varustanut jokaisen nuoren tytön kuin
-kuninkaantyttären. Mutta juuri tuo lepo illuusiossa tekee hänet
-yksinäiseksi. Olen usein mietiskellyt, mistä voi johtua, ettei
-mikään ole nuorelle tytölle niin turmiollista kuin liika seurustelu
-toisten nuorten tyttöjen kanssa. Se johtuu varmaankin siitä, että
-tuollainen seurustelu ei ole oikeastaan sitä eikä tätä; se hävittää
-illuusion mutta ei selvitä sitä. Naisen syvällisin elämäntarkoitus
-on olla seuraksi miehelle, mutta seurustelemalla oman sukupuolensa
-kanssa hän voi helposti alkaa mietiskellä tätä seikkaa ja silloin
-hänestä tulee pikemminkin seuranainen kuin seura. Itse kieli on
-tässä suhteessa hyvin merkitsevä; miestä kutsutaan herraksi, mutta
-naista ei sanota palvelijaksi, häntä sanotaan yksinkertaisesti miehen
-iloksi. Jos kuvittelen nuoren tytön ihannetta, kuvittelen häntä aina
-yksinäiseksi ja ennen kaikkea sellaiseksi, jolla ei ole ystävättäriä.
-Totta on kyllä, että sulottaria oli kolme; mutta siitä huolimatta
-ei varmaankaan kenenkään päähän ole juolahtanut esittää heitä
-keskenään keskustelemassa: heidän äänetön kolminaisuutensa muodostaa
-kauniin naisellisen yhteyden. Tässä suhteessa melkein pitäisin
-neitsytkammioita suositeltavina, jollei sellainen pakko tuntuisi
-liian raskaalta. Joka tapauksessa on hyvä, että nuorelle tytölle
-jätetään hänen vapautensa, mutta myöskin, ettei tilaisuutta tämän
-vapauden väärinkäyttämiseen erikoisesti osoiteta. Siten hän tulee
-kauniiksi tulematta intresantiksi. Nuorelle tytölle, joka seurustelee
-paljon toisten nuorten tyttöjen kanssa, annetaan turhaan neitsythuntu
-tai morsiushuntu; ja kuitenkin haluaa jokainen nuori mies, jolla on
-kyllin esteettistä tajua, että sanan syvällisemmässä ja varsinaisessa
-merkityksessä viaton tyttö astuu hunnutettuna hänen rinnalleen, olipa
-sitten ettei ole tapana käyttää varsinaista morsiushuntua.
-
-Hänet on ankarasti kasvatettu; kunnioitan siitä hänen vanhempiaan,
-jotka jo makaavat haudoissaan. Hän ei ole oppinut tuntemaan maailman
-iloja, eikä hänessä ole sen tähden niiden tuottamaa kyllästystä. Hän
-elää hyvin eristettynä, voisin langeta tädin kaulaan häntä siitä
-kiittäen. Hän on ylpeä, hän halveksii sitä, josta toiset nuoret
-tytöt iloitsevat -- niin pitääkin olla. Kaikenkaltaiset korut eivät
-miellytä häntä samassa määrässä kuin toisia nuoria tyttöjä; hän on
-hiukan väittelynhaluinen, mutta se on välttämätöntä nuorelle tytölle,
-joka on niin haaveellinen kuin hän. Jos hän joutuisi vääriin käsiin,
-voisi hänestä tulla jotain hyvin epänaisellista, juuri sen tähden
-että hänessä on niin paljon naisellisuutta.
-
--- -- --
-
-30. pnä.
-
-Kaikkialla käyvät tiemme ristiin. Tänään olen tavannut hänet kolme
-kertaa. Tunnen hänen vähäisimmätkin retkensä, tiedän milloin ja missä
-hänet voin kohdata, mutta en aina käytä tätä tietoani tavatakseni
-hänet; päinvastoin annan monen hyvän tilaisuuden mennä ohitseni.
-Kohtaus, joka usein on maksanut minulle monen tunnin odotuksen,
-tuhlataan hukkaan kuin olisi se vähäpätöisin asia maailmassa, minä
-en häntä kohtaa, minä vain kaukaa sivuan hänen kiertorataansa. Jos
-tiedän hänen aikovan rouva Jansenin luo, en mielelläni kohtaa häntä,
-jollei se ole välttämätöntä jotakin erityistä havainnontekoa varten;
-käyn mieluummin rouva Jansenin luona hiukan varhemmin, niin että
-jos mahdollista kohtaan hänet lähtiessäni ovessa tai käytävässä,
-jolloin välinpitämättömänä astun hänen ohitsensa. Siinä ensimmäinen
-verkkoni, johon hänet kiedon. Kadulla en häntä pysähdytä, ja jos
-häntä tervehdin, en astu häntä lähemmäs vaan esitän tervehdykseni
-kauempaa. Hän huomaa kyllä, että uusi taivaankappale on ilmestynyt
-hänen näköpiiriinsä ihmeellisesti kulullaan häiriten hänen
-vaellustaan; mutta sitä lakia, joka säätää tämän taivaankappaleen
-liikkeen, hän ei aavista, vaan katsoo pikemmin oikealle ja vasemmalle
-keksiäkseen sen pisteen, johon tuo liike tähtää. Että se on juuri
-hän itse, siitä hän tietää yhtä vähän kuin omasta antipodistaan
-toisella puolen maapalloa. Hänen käy kuten yleensä kaikkien, joiden
-kanssa joudun tekemisiin; he luulevat minulla olevan tavattomasti
-tehtäviä, minä kun olen alinomaa liikkeessä ja voin sen tähden sanoa
-kuin Figaro: yks, kaks, kolme, neljä juonta yhtaikaa, se on minun
-mieleistäni. Ensin minun täytyy tuntea hänet ja koko hänen henkinen
-olemuksensa, sitten vasta voin käydä hyökkäykseen. Useimmat nauttivat
-nuoresta tytöstä kuin samppanjasta, yhdessä kuohuvassa hetkessä;
-ah niin, onhan se kaunista ja moneen nuoreen tyttöön nähden se on
-korkeinta, mihin naisen voi saada. Mutta tässä on tarjolla enemmän.
-Jos ihastuksen esine on liian hauras kestääkseen peittelemätöntä
-kirkkautta, no hyvä, silloin nauttii hänestä sellaisenaan; mutta
-Cordelia sen kyllä kestää. Mitä enemmän hellyyttä saa liittymään
-rakkauteen, sitä mieltäkiinnittävämpää. Silmänräpäyksen hekkuma on,
-jollei ulkonaisessa niin sisäisessä merkityksessä, väkivaltaisuutta,
-ja sen nautinto on vain kuvittelua samoinkuin varastetun suutelon,
-jossa ei ole mitään sielunarvoa. Ei, kun nuoren tytön voi saada
-siihen, että hänen ainoa pyrkimyksensä on antautua, että hän siinä
-tuntee olevan ainoan onnensa, että hän melkein polvillaan pyytää
-saada antaa kaikkensa altiiksi ja kuitenkin on vapaa -- silloin
-vasta on todellinen nautinto tarjolla. Mutta sitä varten täytyy aina
-vaikuttaa henkisesti.
-
-Cordelia! Se on ihana nimi. Istun kotosalla ja opettelen puhumaan
-kuin papukaija, hokien: Cordelia, Cordelia, Cordeliani, minun
-Cordeliani. En voi olla hymyilemättä ajatellessani millä tavalla
-kerran ratkaisevana hetkenä olen lausuva nuo sanat. On aina
-hyvä tehdä esitutkimuksia ja valmistua kaikkeen edeltäpäin. Ei
-ole ihme, että runoilijoilla aina on tapana kuvata ensimmäistä
-sinuksikutsumisen silmänräpäystä, tuota ihanaa hetkeä, jolloin
-rakastavat eivät ylenmääräisellä liekkumalla (vaikkakin on monta,
-jotka eivät koskaan pääse sen pitemmälle) vaan astumalla alas
-rakkauden mereen luopuvat entisestä ihmisestään ja noustuaan tästä
-kasteesta ensikerran kohtelevat toisiaan kuin vanhat tuttavat, vaikka
-heidän tuttavuutensa on vasta hetken ikäinen. Nuorelle tytölle on
-tämä silmänräpäys aina kaikista ihanin, ja sen miehen joka haluaa
-tilanteesta oikein nauttia, tulee aina olla korkeammalla asteella
-niin ettei hän ole ainoastaan uudestikastaja vaan myöskin todellinen
-pappi. Vähäinen määrä ironiaa tekee tätä silmänräpäystä seuraavan
-hetken mitä mieltäkiinnittävimmäksi, se on henkistä alastomaksi
-riisuutumista. Tulee olla kyllin runollinen, ettei vain turmele
-tapahtumaa, ja kuitenkin on veitikan aina oltava lymyssä.
-
--- -- --
-
-2. pnä kesäkuuta
-
-Hän on ylpeä, sen olen nähnyt aikoja sitten. Kun hän istuu Jansenin
-neitien seurassa, hän puhuu hyvin vähän, heidän pakinansa häntä
-nähtävästi kiusaa -- hänen erityinen hymyilytapansa viittaa siihen.
-Tuolle hymyilylle minä rakennan. -- Toisinaan voi hän taasen
-heittäytyä poikamaisen hurjapäiseksi, Jansenilaisten suureksi
-hämmästykseksi. Selittämätöntä ei tuo ole minulle, joka tunnen hänen
-lapsuutensa. Hänellä oli vain yksi veli, joka oli häntä vuotta
-vanhempi. Hän tuntee ainoastaan isänsä ja veljensä, hän on ollut
-todistajana vakavissa kohtauksissa -- kaikki tuollainen vieroittaa
-tavanmukaisesta lörpöttelystä. Hänen isänsä ja äitinsä yhdyselämä
-ei ole ollut onnellinen; se mikä tavoiteltavana kangastaa muille
-nuorille tytöille, ei houkuttele häntä. Voi olla mahdollista, ettei
-hän tarkoin tiedä mitä nuori tyttö oikeastaan on. Kenties hän
-toisinaan toivoo, ettei hän olisikaan tyttö vaan mies.
-
-Hänellä on mielikuvitusta, sielua, intohimoa, lyhyesti sanoen,
-kaikki tarvittavat alkuosat, vaikkakaan eivät subjektiivisesti
-reflektoituina. Tänään eräs sattuma sai minut siitä vakuuttuneeksi.
-Jansenin neideiltä olen kuullut, ettei hänen ole tapana soittaa, se
-kun sotii tädin periaatteita vastaan. Olen sitä aina valittanut,
-sillä musiikki on aina hyvä keskustelukieli nuoren tytön kanssa, kun
-toinen on vain kyllin varovainen ollakseen esiintymättä tuntijana.
-Tänään tulin rouva Jansenin luo, koputtamatta, olin jo puoleksi
-avannut oven -- röyhkeys, joka usein on ollut minulle suureksi
-hyödyksi ja jota, kun se näyttää tarpeelliselta, koetan peittää sillä
-järjettömyydellä, että koputan avoimeen oveen -- kun näin hänen
-istuvan yksin huoneessa fortepianon ääressä. Näytti siltä kuin hän
-olisi soittanut varkain -- se oli pieni ruotsalainen laulu -- hän ei
-soittanut hyvin, hän tuli kärsimättömäksi, mutta sitten puhkesivat
-taas lempeämmät sävelet esiin. Suljin oven ja jäin ulkopuolelle
-seuraamaan hänen mielialojensa vaihtelua. Hänen soitossaan oli
-paikoin intohimoa, joka toi mieleen sadun neitsyt Mettelilen, joka
-soitti kultaharppua niin että maito suihkusi hänen rinnastaan. --
-Hänen esityksensä oli samalla kertaa surunvoittoinen ja intohimoinen.
--- Olisin voinut syöksyä sisään tavoittelemaan tätä hetkeä, mutta se
-olisi ollut hulluutta. -- Muisto ei ole ainoastaan säilytyskeino,
-se on myöskin kartuttamiskeino; se mikä säilyy muistossa kasvaa
-kaksinkertaiseksi. -- Usein tapaa kirjojen välistä, varsinkin
-virsikirjojen, pienen kukan -- joku ihana hetki on antanut aiheen
-sen kätkemiseen, muisto siitä on kuitenkin vielä ihanampi. -- Hän
-ei nähtävästi tahdo muitten tietävän, että hän soittaa, taikka
-soittaneeko hän ehkä vain tuon pienen ruotsalaisen laulun -- kenties
-sillä on häneen nähden aivan erikoinen viehätyksensä? Tuota en tiedä,
-ja sen tähden tämä sattuma on minulle erittäin tärkeä. Kun kerran
-olen puhuva tuttavallisemmin hänen kanssaan, johdan hänet salaa tähän
-asiaan ja annan hänen syöksyä tähän salaloukkuun.
-
--- -- --
-
-3. pnä kesäkuuta.
-
-Vielä en voi sopia itseni kanssa, kuinka hänet on käsitettävä; pysyn
-sen tähden hiljaa ja huomaamattomana kuin sotilas etulinjassa,
-laskeutuneena maahan ja kuunnellen lähestyvän vihollisen kaukaista
-ääntä. En ole oikeastaan hänen silmissään olemassa, en sen tähden,
-että suhde olisi negatiivinen vaan sen tähden, ettei mitään suhdetta
-vielä ole meidän välillämme. Vielä en ole uskaltanut tehdä mitään
-koetta. -- Nähdä tyttö ja rakastua häneen, se käy samanaikaisesti,
-selittävät romaanit -- niin, se olisi kyllä totta, jollei rakkaudella
-olisi mitään dialektiikkaa; mutta mitä muutoin saakaan rakkaudesta
-tietää romaaneista? Pelkkiä valheita, sivun täytteiksi keksittyjä.
-
-Kun nyt niiden tiedustelujen jälkeen, joita olen suorittanut,
-muistelen sitä vaikutusta, jonka hänen ensimmäinen näkemisensä
-minuun teki, niin huomaan alkuperäisen käsitykseni hänestä kylläkin
-muuttuneen, mutta sekä hänelle että minulle edulliseen suuntaan.
-Eihän nuori tyttö, joka noin kuljeskelee ypöyksin ja joka tuolla
-tavoin vajoaa omaan itseensä, ole aivan jokapäiväinen ilmiö. Olen
-arvostellut häntä ankaran kritiikkini mukaan ja huomannut hänet
-viehättäväksi. Mutta viehättävyys on vain hetken asia, hetken,
-joka katoaa kuin eilinen päivä. En ollut kuvitellut häntä siihen
-ympäristöön kuuluvana, jossa hän todella elää, kaikkein vähimmin niin
-perehtyneeksi elämän myrskyihin.
-
-Mielelläni tahtoisin tietää kuinka on hänen tunne-elämänsä laita.
-Rakastunut ei hän varmaankaan koskaan ole ollut, sillä hänen sielunsa
-on kovin vapaasti liikehtivä, kaikkein vähimmin hän kuuluu noihin
-teoreettisesti kokeneisiin neitosiin, jotka jo ennakolta kuvittelevat
-itsensä rakastetun miehen käsivarsille. Hänen elämänkokemuksensa
-eivät juuri ole olleet omiaan saattamaan häntä epätietoisuuteen
-unen ja todellisuuden keskenäisestä suhteesta. Ihanteen jumalainen
-ambrosia ravitsee vielä hänen sieluansa. Mutta se ihanne, joka
-hänelle kangastaa, on tuskin paimenetar, romaanisankaritar,
-rakastajatar, se on Jeanne d'Arc tai jokin sellainen.
-
-Kysymyksenalaiseksi jää yhä, onko hänen naisellisuutensa niin
-voimakasta, että sen voi antaa tulla tietoiseksi itsestään, vai
-onko se nautittava vain kauneutena ja naisellisena sulona; kysymys
-on, uskaltaako jännittää jousta kireämmälle. On jo suuri asia
-löytää puhdasta, välitöntä naisellisuutta, mutta jos uskaltaa
-tehdä kokeen, on mahdollisuus vielä mieltäkiinnittävämpään
-nautintoon tarjolla. Siinä tapauksessa on parasta hankkia tytölle
-jokapäiväinen kosiskelija. On vain luulottelua, että sellainen
-muka voisi vahingoittaa nuorta tyttöä. -- Niin, jos tyttö on hyvin
-hieno ja hellätuntoinen vesa, jonka elämässä on ainoastaan yksi
-loistokohta, viehättävyys, silloin on parasta, ettei hän koskaan ole
-kuullut rakkautta mainittavan, mutta jollei niin ole laita, niin
-sitä parempi, enkä siinä tapauksessa koskaan arkailisi toimittaa
-kosiskelijaa hänen kimppuunsa, jollei hänellä sellaista ole. Tämä
-kosija älköön muuten olko mikään irvikuva, sillä siten ei mitään
-voiteta; hänen täytyy olla varsin kunnioitettava nuori mies, jos
-mahdollista myöskin rakastettava, mutta kuitenkin liian vähäpätöinen
-tytön intohimolle. Hän halveksii tuollaista miestä, hän ikävystyy
-rakkauteen, hän epäilee oman tunteensa olemassaoloa tuntiessaan
-oman kutsumuksensa ja nähdessään mitä todellisuus tarjoaa; kun
-rakkaus kerran on niin mitätöntä ei siitä ole paljon väliä. Hän
-tulee ylpeäksi rakkaudessaan; tuo ylpeys tekee hänet intresantiksi,
-se kirkastaa hänen olentonsa korkeammalla loistolla; samalla hän on
-myöskin lähempänä lankeemustaan. Kaikki tuollainen on omiaan tekemään
-hänet aina yhä mielenkiintoisemmaksi. Toistaiseksi on varminta
-tutkia hänen ympäristöään, löytyisikö sieltä tuollainen kosija.
-Hänen kotonaan ei sellaisella voisi olla sopivaa tilaisuutta, mutta
-tyttöhän käy vieraissakin ja siellähän sellaisen aina voisi tavata.
-On aina arveluttavaa hankkia itse tuollainen nuori mies, ennen kuin
-on ottanut asiasta selvän; kaksi vähäpätöistä kosiskelijaa voisi
-vaikuttaa vertailun tähden vahingollisesti tyttöön. Sen tähden minun
-on nyt katsottava, eikö joku kosiskelija ehkä istuskele lymyssä
-uskaltamatta hyökätä perheeseen, kananvaras, joka ei näe mitään
-tilaisuutta hiipiä sisään noin luostarimaiseen taloon.
-
-Strategiseksi periaatteeksi, laiksi tällä sotaretkellä, jää se,
-että joutuu tytön kanssa aina tekemisiin mielenkiintoisissa
-tilanteissa. Mieltäkiinnittävät kohtaukset muodostavat siten sen
-alueen, jolla sotaa käydään, ja kaikki mahdollisuudet sellaisiin
-on siis tarkoin käytettävä. Jollen pahoin erehdy, onkin koko hänen
-henkinen rakenteensa sellainen, että se mitä minä vaadin on samaa
-kuin se mitä hän antaa, niin, vieläpä samaa mitä hän itse ikävöi.
-Tärkeätä on juuri saada keinotelluksi itselleen tieto siitä,
-mitä tyttö voi antaa ja mitä hän itse puolestaan vaatii. Minun
-rakkausseikkailuillani on aina sen tähden suuri merkitys minulle
-itselleni, ne muodostavat tärkeän elämänarvon, kehitysjakson,
-jonka laadun tarkoin tunnen, vieläpä saan monesta oppimastani
-taidosta niitä kiittää. Opin tanssimaan ensimmäisen tytön takia,
-jota rakastin, ja ranskaa opettelin puhumaan pienen tanssijattaren
-vuoksi. Silloin menettelin kuin hölmöt ja tulin petetyksi. Nyt
-menettelen kavalammin. Ehkä Cordelia on jo ammentanut tyhjiin yhden
-puolen olentonsa mielenkiinnosta, hänen eristetty elämänsä tuntuu
-sitä osoittavan. On sen tähden löydettävä toinen puoli, joka ensi
-katsannolta ei tunnu hänestä kiinnostavalta, mutta joka tulee hänelle
-siksi juuri sen tähden, että hän ensin sitä kammoaa. Tarkoitustani
-varten en valitse runollista tietä vaan proosallisen. Siten on päästy
-alkuun. Ensin neutralisoidaan hänen naisellisuutensa proosallisella
-järkeilyllä ja ivalla, ei suoraan vaan välillisesti, absoluuttisen
-suvuttomuuden avulla: hengen avulla. Hän melkein kadottaa tuossa
-tilassa kaiken naisellisuutensa, mutta kauan ei hän kestä yksin,
-hän heittäytyy minun syliini, ei kuin rakastajan syliin, ei, vielä
-aivan neutraalisesti -- mutta silloin herää hänen naisellisuutensa,
-sen voi kiihottaa korkeimpaan kimmoisuuteensa, hän voittaa kaikki
-esteet, jotka hänen eteensä asetetaan, hänen naisellisuutensa
-saavuttaa melkein yliluonnollisen korkeuden, hän kuuluu minulle
-kaikkinielevällä intohimolla.
-
--- -- --
-
-5. pnä.
-
-Kauas ei minun tarvitse mennä. Hänellä on tapana käydä tukkukauppias
-Baxterin talossa. Siellä en ole tavannut ainoastaan häntä vaan
-myöskin erään miehen, joka on varsin sovelias tarkoituksiini. Edvard,
-tukkukauppiaan poika, on korviaan myöten rakastunut Cordeliaan,
-sen huomaa jo puolella silmällä katsoessaan. Isänsä liikkeessä,
-konttorissa, on hän mukava nuori mies, varsin miellyttävä, jonkun
-verran ujo tosin, mutta viimeksi mainitun ominaisuuden en luule
-vahingoittavan häntä tytön silmissä.
-
-Edvard parka! Hän ei vain tiedä kuinka hänen on meneteltävä
-rakkaudessaan. Kun hän tietää tytön tulevan illalla heille, hän
-pukeutuu yksinomaan tämän tähden, ottaa uuden mustan puvun yllensä,
-pistää uudet kalvosimet käteensä yksinomaan tytön tähden ja tekee
-siten melkein naurettavan vaikutuksen arkipukuisten vieraiden
-keskellä. Hänen ujoutensa on melkein uskomaton. Jos se olisi
-vain naamio, olisi Edvard minulle vaarallinen kilpailija. Kuinka
-usein olenkaan käyttänyt ujoutta aseenani vietellessäni jotain
-pientä neitosta. Yleensä puhuvat nuoret tytöt ylenkatseellisesti
-ujoista miehistä ja kuitenkin pitävät salaa heistä. Vähäinen ujous
-mairittelee tyttöjen turhamaisuutta. Tyttö tuntee ylemmyytensä --
-siinä pienet käsirahat. Mutta kun siten on tuudittanut tyttösen
-uneen, sopii näyttää hänelle jolloinkin, kun hän luulee miehen
-menehtyvän ujoudesta, että on siitä kyllin kaukana voidakseen
-varsin hyvin seistä omin jaloin. Ujoutensa takia mies kadottaa
-miehisen merkityksensä, ja se on sen tähden suhteellisen hyvä keino
-sukupuolisen eroavaisuuden tyhjäksi tekemiseen. Tytöt tulevat,
-huomatessaan ujouden olleen vain naamion, noloiksi, ja sydämessään
-punastuen he tuntevat varsin hyvin, että tavallaan ovat astuneet
-heille määrätyn rajan yli. Heidät valtaa sama tuntemus kuin silloin
-kun he liian kauan ovat kohdelleet nuorta poikaa kuin lasta.
-
--- -- --
-
-7. pnä.
-
-Niin olemme ystäviä, Edvard ja minä; todellinen ystävyys, ihana
-suhde on meidän välillämme, sellainen kuin muinaisen Kreikan
-kauneimpina päivinä. Tulimme kohta toistemme uskotuiksi, kun minä,
-tehtyäni hänelle monenmoisia huomautuksia Cordeliasta, sain hänet
-tunnustamaan salaisuutensa. Se on niin hyvin ymmärrettävissä, pienten
-salaisuuksien ohella voi suurikin päästä pujahtamaan. Poika poloinen,
-hän on jo kauan huokaillut. Hän pukeutuu juhlatamineisiin joka kerta
-kun tyttö tulee heille, saattaa hänet iltasella kotiin ja hänen
-sydämensä jyskyttää tytön käsivarren nojatessa hänen omaansa. He
-kävelevät kotiin tähtiä tähystellen, hän soittaa ovikelloa, tyttö
-katoaa, Edvard jää epätoivoonsa -- mutta toivoo parempaa seuraavalta
-kerralta. Hänellä ei ole ollut vielä rohkeutta astua tytön kotioven
-kynnyksen yli, hänellä, jolla siihen on niin mainio tilaisuus. Vaikka
-on vaikeata olla kaikessa hiljaisuudessa nauramatta Edvardille,
-tuossa lapsellisuudessa on mielestäni kuitenkin jotain kaunista.
-Siitä huolimatta että muutoin kuvittelen tuntevani kaikki eroottisen
-elämän muodot, en ole kuitenkaan koskaan itsessäni huomannut
-tuota tilaa, tuota rakastumisen pelkoa ja vavistusta, en tuossa
-määrässä, että se olisi riistänyt minulta järkevän toimintakyvyn --
-muutoin tunnen sen kyllä, mutta minussa se on senlaatuista, että se
-pikemminkin tekee minut voimakkaammaksi. Ehkä joku tähän sanoo, etten
-koskaan ole ollut oikein rakastunut. Hyvin mahdollista. Olen antanut
-Edvardille rohkeutta, olen pyytänyt häntä luottamaan ystävyyteeni.
-Huomenna on hän ottava ratkaisevan askeleen, hän on päättänyt
-lähteä persoonallisesti tytön luo pyytääkseen tätä jonnekin. Olen
-taivuttanut hänet sellaiseen epätoivoiseen ajatukseen, että hän
-pyytää minut mukaan; olen luvannut hänelle tulevani. Hän pitää sitä
-erinomaisena ystävyyden osoituksena. Tilaisuus on juuri sellainen,
-jollaista olen toivonut, se on samaa kuin syöksyä oven mukana
-sisälle taloon. Jos tytöllä olisi hämärinkin aavistus menettelyni
-merkityksestä, menisivät kaikki suunnitelmani hukkaan.
-
-Ennen ei minun ole ollut tapana valmistua keskustelua ylläpitämään,
-nyt se on tädin tähden käynyt välttämättömäksi. Olen nim. ottanut
-kunniakkaaksi tehtäväkseni aina keskustella hänen kanssaan ja
-siten peitellä Edvardin rakastajaneleitä, mikäli ne tarkoittavat
-Cordeliaa. Täti on oleskellut aikaisemmin maalla, ja sekä omista
-tarkoista maataloudellisten lähdekirjojen tutkimuksistani että tädin
-kokemukseen perustuvista tiedonannoista olen saanut tuntuvaa ohjausta
-tiedoissani ja taidoissani.
-
-Tätiin nähden on menestykseni täydellinen, hän pitää minua vakavana
-ja luotettavana miehenä, jonka kanssa on erittäin mieluista
-seurustella ja joka ei ole tavallisten muotijunkkarien kaltainen.
-Cordelia taasen ei tunnu minusta oikein pitävän. Tosin hänessä on
-liian paljon puhdasta ja viatonta naisellisuutta jotta hän voisi
-vaatia, että jokaisen miehen pitäisi häntä mielistellä, mutta
-kuitenkin hän tuntee liian hyvin kapinahengen esiintymisessäni.
-
-Kun sitten istun tuossa siistissä arkihuoneessa, missä hän hyvän
-enkelin tavoin levittää suloaan kaikkialle, kaikille, jotka joutuvat
-kosketuksiin hänen kanssaan, hyville ja pahoille, silloin tulen
-toisinaan kärsimättömäksi sydämessäni ja tunnen halua syöksyä esiin
-piilopaikastani; sillä vaikkakin istun kaikkien nähtävänä huoneessa,
-istun kuitenkin varkain lymyssä; tunnen halua tarttua hänen käteensä,
-syleillä tuota nuorta tyttöä, kätkeä hänet itselleni peläten, että
-joku hänet minulta ryöstäisi. Tai kun Edvard ja minä jätämme hänet
-iltaisin, kun hän hyvästiksi ojentaa minulle kätensä, kun pidän
-sitä omassani, silloin tuntuu minusta toisinaan järjettömältä antaa
-tuon lintusen lainkaan lentää kädestäni. Kärsivällisyyttä -- quod
-antea fuit impetus nunc ratio est [Mikä ennen oli vaistoa, on nyt
-harkintaa. Suom. muist.] -- tahdon kietoa hänet perinpohjaisemmin
-verkkooni, ja sitten äkkiarvaamatta annan rakkauden koko voiman
-puhjeta esiin. Emme ole silloin itseltämme turmelleet tuota hetkeä
-ennenaikaisilla hellyydenosoituksilla, ennakko-otoilla, siitä
-voit minua kiittää, Cordeliani. Teen parastani kehittääkseni
-vastakkaisuuksia, kiristän rakkauden jousta voidakseni haavoittaa
-sitä syvemmin. Kuin jousimies löyhennän jännettä, kiristän sitä
-uudelleen, kuuntelen sen laulua, sotasoittoani, mutta en tähtää
-vielä, en aseta vielä nuolta jänteelle.
-
-Kun pieni seura usein kokoontuu samassa huoneessa, kehittyy helposti
-traditio siitä, missä kullakin on oma omituinen paikkansa, syntyy
-taulu, jonka mielessään milloin hyvänsä voi levittää eteensä
-kuin kartan määrätystä maa-alueesta. Siten muodostamme mekin
-Wahlin perheessä yhdessä määrätyn taulun. Iltaisin juomme teetä.
-Tavallisesti siirtyy silloin täti, joka siihen saakka on istunut
-sohvassa, pienen ompelupöydän ääreen, jonka Cordelia puolestaan
-jättää vallatakseen itselleen paikan teepöydän luona sohvassa. Edvard
-seuraa häntä, minä tätiä. Edvard tavoittelee salaperäisyyttä, hän
-tahtoo kuiskata ja tekeekin sen tavallisesti niin hyvin että vaikenee
-kokonaan. Minä taasen en lainkaan salaa tädin kanssa ylläpitämääni
-mielipiteenvaihtoa torihinnoista ja siitä kuinka paljon maitoa
-vaaditaan leiviskään voita -- molemmat keskustelunaiheita, joita kuka
-hyvänsä nuori tyttö voi sekä vapaasti kuulla että jotka myöskin, mikä
-vielä harvinaisempaa, jalostavat yhtä paljon päätä kuin sydäntä.
-Yleensä käännän selkäni teepöytää kohti, minä haaveilen tädin kanssa.
-Kuinka suuri ja viisas onkaan luonto töissään, mikä erinomainen
-jumalanlahja onkaan voi, mikä ihana luonnon ja ihmistaidon
-yhteistuote! Täti ei saa kuulla mitä Edvard ja Cordelia puhuvat, jos
-he yleensä jotain puhuvat, sen olen Edvardille luvannut ja minä pysyn
-aina sanassani. Sen sijaan voin itse mainiosti kuulla jokaisen sanan,
-jonka he vaihtavat, kuulla pienimmänkin risahduksen. Se on varsin
-tärkeätä, sillä ei voi koskaan tietää, mitä ihminen epätoivossaan
-uskaltaa. Varovaisimmat ja ujoimmat ihmiset uskaltautuvat toisinaan
-mitä hurjimpiin tekoihin. Vaikka minulla siis ei ole vähintäkään
-tekemistä kenenkään kanssa erikseen, voin kuitenkin hyvin huomata
-Cordeliasta, että näkymättömänäkin olen alituisesti hänen ja Edvardin
-välillä.
-
-Omituinen on tosiaan se kuva, jonka me neljä yhdessä muodostamme.
-Jos ajattelen tunnettuja kuvia, voisin ehkä löytää vertauskohtia
-kuvitellessani itseäni Mefistofeleeksi; vaikeutena on kuitenkin se,
-ettei Edvard ole mikään Faust. Jos taasen teen itsestäni Faustin,
-on vaikeutena se, ettei Edvard suinkaan ole mikään Mefistofeles.
-Minä en myöskään ole Mefistofeles, kaikkein vähimmin Edvardin
-silmissä. Hän pitää minua rakkautensa hyvänä henkenä, ja siinä hän
-tekee oikein, sillä hän saa ainakin olla varma siitä, ettei kukaan
-voisi valppaammin vartioida hänen rakkauttaan kuin minä. Olen
-luvannut ylläpitää keskustelua tädin kanssa, ja tämän kunniakkaan
-tehtäväni hoidan huolella. Täti melkein katoaa meidän silmistämme
-pelkkään maatalouteen; me käyskelemme yhdessä kyökissä, kellarissa
-ja luhdissa, me katselemme kanoja, sorsia, hanhia jne. Kaikki
-tämä harmittaa Cordeliaa. Mitä minä oikeastaan tahdon, sitä ei
-hän luonnollisesti voi käsittää. Hänelle olen yhäti arvoitus,
-arvoitus, joka ei edes houkuttele häntä arveluihin, vaan joka
-katkeroittaa, närkästyttää. Hän tuntee hyvin, että täti tulee melkein
-naurettavaksi, ja kuitenkin on täti siksi kunnianarvoinen nainen,
-ettei hän suinkaan ole sitä ansainnut. Muutoin hoidan asiani niin
-hyvin, että hän turhaan koettaisi minua estää. Toisinaan menen niin
-pitkälle, että saan Cordelian kaikessa hiljaisuudessa hymyilemään
-tädille. Nämä ovat tarpeellisia esitutkimuksia. Ei niin, että tekisin
-niitä liitossa Cordelian kanssa; siten en olisi saanut häntä koskaan
-vetämään suutansa hymyyn tädille. Minä pysyn yhä edelleen arvokkaan
-vakavana; mutta hän ei voi olla hymyilemättä. Ensimmäinen petollinen
-opetus on: saada hänet hymyilemään ironisesti. Nyt kohdistuu hänen
-hymynsä yhtä paljon minuun kuin tätiin, sillä hän ei tiedä, mitä
-hänen pitää minusta ajatella. Ehkä olen tuollainen nuori mies,
-joka on liian varhain vanhentunut, niin, se on hyvin mahdollista;
-mutta toinenkin mahdollisuus on olemassa ja kolmas jne. Kun hän on
-hymyillyt tädille, suuttuu hän itselleen, minä käännyn silloin ympäri
-ja yhä jatkaen keskusteluani tädin kanssa, katson hyvin vakavasti
-häneen; silloin hän hymyilee minulle ja tilanteelle kokonaisuudessaan.
-
-Meidän suhteemme ei ole keskeneräisen ymmärtämisen hellää
-ja uskollista syleilyä, ei ymmärtämisen attraktiota, vaan
-väärinymmärtämisen repulsiota. Minun suhteeni häneen ei ole itse
-asiassa lainkaan mikään suhde; se on puhtaasti henkinen, mikä
-tietysti ei merkitse mitään nuoren tytön ollessa kyseessä. Sillä
-menettelytavalla, jota nyt seuraan, on ihan erikoiset etunsa. Mies,
-joka esiintyy keikarina, herättää aina epäluuloa ja tekee itse siten
-itselleen haittaa. Tuosta epäluulosta olen minä kokonaan vapaa. Minua
-ei vartioida, päinvastoin minua pidetään pikemminkin luotettavana
-miehenä, joka puolestaan soveltuisi vartioimaan nuorta tyttöä.
-Menettelytavallani on vain yksi vika, se on hidas, ja sen tähden sitä
-voi käyttää menestyksellä ainoastaan sellaisia henkilöitä kohtaan,
-joilta on kiinnostavaa nautintoa odotettavissa.
-
-Miten nuorentava voima onkaan nuoressa tytössä! Ei aamuilman
-kuulakkuudella, ei tuulen suhinalla, ei meren raikkaudella, ei viinin
-tuoksulla ja tulella -- ei millään maailmassa ole sitä nuorentavaa
-voimaa.
-
-Kohta toivon saaneeni asiat sille kannalle, että hän vihaa
-minua. Olen kokonaan ottanut ylleni vanhan poikamiehen hahmon.
-En puhu muusta kuin mukavasta istumisesta ja makaamisesta,
-luotettavasta palvelijasta ja vakavasta ystävästä, jonka käteen
-voi empimättä nojautua kulkiessaan. Kun nyt vain saan tädin
-jättämään maataloudelliset esitelmänsä, johdan hänet kokonaan näihin
-keskustelunaiheisiin. Siten saan suoranaisemman aiheen ironiaan.
-Piintyneelle vanhallepojalle voi hymyillä, vieläpä voi häntä
-surkutellakin, mutta nuori mies, ja lisäksi älykäs, saa mokomalla
-menettelyllä tytön kuohuksiin, koko hänen sukupuolensa merkitys,
-kauneus ja runollisuus tehdään niin tyhjäksi.
-
-Siten kuluvat päivät, näen hänet, mutta en puhu hänen kanssaan,
-puhun tädin kanssa tytön läsnäollessa. Jonakin yönä voi päähäni
-pistää päästää rakkauteni valloilleen. Silloin käyskelen viittaani
-kääriytyneenä ja hattu painettuna silmien yli hänen ikkunansa alla.
-Hänen makuuhuoneensa on pihalle päin, mutta näkyy koska talo on
-risteyksessä, myöskin kadulle. Joskus hän seisoo hetken ikkunan
-ääressä tai aukaisee sen ja katsoo tähtiä kohti, kenenkään näkemättä,
-lukuunottamatta erästä, jonka hän kaiketi vähimmin kaikista luulee
-itseään tarkkailevan. Näinä öisinä hetkinä harhailen kuin henki ja
-henkenä asustan siellä missä hänkin. Silloin unohdan kaikki, minulla
-ei ole mitään suunnitelmia, mitään laskelmia, minä heitän järjen yli
-olkani, avarran ja vahvistan rintaani syvin huokauksin -- liike,
-joka on minulle tarpeen keventääkseni nykyisestä systemaattisesta
-elämäntavastani johtuvia kärsimyksiä. Toiset ovat hyveellisiä päivin
-ja tekevä syntiä öin, minä olen kuvittelua päivin, öin olen pelkkää
-lemmenkaipuuta. Jos hän näkisi minut, jos hän voisi kurkistaa
-sieluuni -- jos...
-
-Jos tuo tyttö ymmärtäisi omaa parastaan, hän pitäisi minua kuin
-itselleen luotuna. Hän on liian kuumaverinen ja tunteellinen
-tullakseen onnelliseksi avioliitossa; liian halpamaista taas olisi
-jättää hänet tavallisen viettelijän käsiin; kun hän joutuu minun
-valtoihini, hän pelastaa kaiken olentonsa mielenkiintoisuuden
-haaksirikosta. Suhteessaan minuun hänen täytyy tehdä mitä filosofit
-tarkoittavat käyttäessään sanaleikkiä: zu Grunde gehn.
-
-Hän on oikeastaan väsynyt jo kuuntelemaan Edvardia. Se, joka
-asettaa liian ahtaat rajat mieltäkiinnittävälle, keksii pian
-niiden ulkopuolelta paljon intresanttia. Hän kuuntelee toisinaan
-minun pakinaani tädin kanssa. Kun sen huomaan, annan ikään kuin
-valoisan kajastuksen kokonaan toisesta maailmasta kuultaa esiin,
-suureksi kummastukseksi sekä tädille että Cordelialle. Täti näkee
-valon, mutta ei kuule mitään, Cordelia kuulee äänen, mutta ei näe
-mitään. Kohta on kuitenkin kaikki taas levollista, minun ja tädin
-välinen keskustelu käy yksitoikkoista latuaan kuin postihevoset
-yön hiljaisuudessa; teekeittiön surina säestää sitä. Sellaisina
-hetkinä voi tilanne käydä sietämättömäksi, varsinkin Cordelialle.
-Hänellä ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi puhua tai jota
-kuunnella. Jos hän kääntyy Edvardin puoleen, on vaara tarjolla,
-että tämä ujoudessaan tekee jonkun tyhmyyden; jos hän taas kääntyy
-toisaalle, tädin tai minun puoleen, vaikuttavat meidän varmuutemme
-ja meidän tasaisen keskustelumme yksikantaiset vasaraniskut mitä
-epämiellyttävimpänä kontrastina Edvardin epävarmuuden rinnalla. Voin
-hyvin käsittää, että Cordeliasta tuntuu kuin täti olisi lumottu;
-siinä määrin tämä seuraa minun tahtiani. Myöskään ei hän voi ottaa
-osaa meidän pakinaamme, sillä yksi minun menettelytavoistani,
-joita olen käyttänyt häntä kasvattaakseni, on se, että kohtelen
-häntä aivan kuin lasta. Ei niin, että ottaisin itselleni joitakin
-vapauksia häneen nähden, kaukana siitä; tiedän hyvin, kuinka
-vahingollisesti sellainen voisi vaikuttaa, ja erittäin tärkeätä
-minulle on, että hänen naisellisuutensa kerran on nouseva puhtaana
-ja kauniina. Läheinen suhteeni tätiin tekee minulle mahdolliseksi
-kohdella häntä kuin lasta, joka ei ymmärrä maailmaa. Siten en
-loukkaa hänen naisellisuuttansa, teen sen ainoastaan tyhjäksi; hänen
-naisellisuuttaan ei suinkaan loukkaa se, ettei hän tunne torihintoja,
-mutta häntä voi kyllä harmittaa, että tuollaista pidetään
-tärkeimpänä maailmassa. Täti voittaa itsensä minun voimakkaalla
-myötävaikutuksellani. Hän on tullut melkein fanaattiseksi -- seikka,
-josta hän voi olla minulle kiitollinen. Ainoa, johon hän minussa ei
-voi suostua, on se, etten ole mitään. Nyt olen ottanut tavakseni
-sanoa joka kerta kun tulee puhe jostain avoimesta virasta: se on kuin
-minua varten, ja sitten aloitan vakavan keskustelun tädin kanssa
-tuosta virasta. Cordelia huomaa aina ironian, ja juuri se onkin
-tarkoitukseni.
-
-Edvard-parka! Vahinko, ettei hänen nimensä ole Fritz. Joka kerta
-kun itsekseni ajattelen suhdettani häneen, tulen aina muistaneeksi
-Fritziä "Morsiamessa". ["Morsian" on eräs Scriben kirjoittama
-näytelmä, jonka päähenkilö Fritz menettää morsiamensa. Suom. muist.]
-Edvard on sitä paitsi, samoin kuin tämä hänen esikuvansa, korpraali
-porvarikaartissa. Ollakseni rehellinen minun täytyy myöntää, että
-myöskin Edvard on varsin ikävystyttävä. Hän ei käy asiaan kunnolla
-käsiksi, hän keikaroi vain kankeana ja hienona. Ystävyydestä häntä
-kohtaan -- unter uns gesagt -- esiinnyn minä niin välinpitämättömänä
-kuin suinkin. Edvard-parka! Ainoa seikka, joka minua hänessä melkein
-liikuttaa, on hänen ääretön kiintymyksensä minuun; hän ei edes tiedä
-miten minua kiittää. Mutta kiittäminen on jo todellakin liikaa.
-
--- -- --
-
-Miksi ette voi pysyä rauhassa? Mitä olette koko aamun tehneet muuta
-kuin nykineet ikkunankaihtimiani, riuhtoneet katupeiliäni ja siihen
-kuuluvaa nuoraa, leikkineet kolmannen kerroksen kellonvetimellä,
-hyökänneet ikkunaruutuja vastaan, lyhyesti sanoen, kaikin tavoin
-ilmoittaneet tulostanne, ikään kuin tahtoisitte houkutella minut ulos
-luoksenne? Niin, sää on kylläkin kaunis, mutta minulla ei ole halua,
-antakaa minun jäädä kotiin... Te reippaat, vallattomat sefyyrit,
-te iloiset pojat, voittehan lähteä retkellenne yksin, käykää kuten
-tavallista nuorten tyttöjen kimppuun. Tiedänhän, ettei kukaan osaa
-niin viettelevästi syleillä nuorta tyttöä kuin te; turhaan koettaa
-hän vääntäytyä teidän syleilystänne, hän ei voi päästä irti teidän
-kietovista käsivarsistanne. Eikä hän sitä tahdokaan, sillä te,
-viileät ilman lapset, ette kiihota hänen intohimojaan... Menkää
-matkaanne ja jättäkää minut rauhaan!... Silloin, arvelette, ei
-teillä ole siitä mitään hupia, ette muka tee tuota kaikkea itsenne
-tähden... No hyvä, minä lähden kanssanne; mutta kahdella ehdolla.
-Ensiksi. Uudella Kuninkaantorilla asuu nuori, hyvin kaunis tyttö,
-joka ei ainoastaan ole kyllin rohkea ollakseen minua rakastamatta
-vaan joka lisäksi rakastaa toista, vieläpä kävelee hänen kanssansa
-käsikoukkua. Kello 1 tiedän tuon toisen noutavan tytön kävelemään.
-Nyt pitää teidän luvata, että rajuimmat teistä piiloutuvat jonnekin
-läheisyyteen siksi kunnes he tulevat ulos portista. Juuri kun
-he ovat aikeissa kääntyä Suurelle Kuninkaankadulle, hyökkää tuo
-rajuimpien osasto esiin, ottaa nuorelta mieheltä mitä kohteliaimmalla
-tavalla hatun päästä ja vie sen tasaisella vauhdilla täsmälleen
-kyynärän välimatkan päähän hänen eteensä; ei sen kauemmas, sillä
-silloin voisi sattua, että hän kääntyisi takaisin. Hän luulee
-aina seuraavassa hetkessä saavansa sen käsiinsä, hän ei edes
-laske tytön kättä käsivarreltaan. Sillä tavalla viette heidät
-molemmat Suurta Kuninkaankatua ja Voldenia pitkin Pohjoisportille,
-Höibrotorille... Kuinka paljon aikaa tuohon tarvitsette? Arvelen
-sen käyvän noin puolessa tunnissa. Kello kaksi täsmälleen tulen
-minä Itäiseltä kadulta. Kun teidän erikoisosastonne nyt on vienyt
-rakastavaiset keskelle toria, silloin teette äkillisen ryntäyksen
-heidän kimppuunsa ja sieppaatte tytönkin hatun, saatatte hänen
-kiharansa epäjärjestykseen ja viette hänen saalinsa sillä aikaa
-kun nuoren miehen hattu lentää yhä korkeammalle; lyhyesti sanoen,
-saatte aikaan sellaisen sekaannuksen, etten ainoastaan minä vaan
-koko kunnianarvoisa seurakunta laukeaa nauramaan, koirat rupeavat
-hyppelemään ja torninvartija soittamaan kellojaan. Nyt järjestätte
-niin, että tytön hattu lentää suoraan minua kohti, joten minusta
-tulee se onnellinen, joka saa ojentaa sen hänelle takaisin. --
-Toiseksi. Sen osaston, joka seuraa minua, pitää totella jokaista
-viittaustani, pysyä säädyllisyyden rajoissa, olla lähentelemättä
-kauniita tyttöjä ja sallia itselleen ainoastaan sellaista huvia,
-jonka kestäessä tytön lapsellinen sielu voi koko ajan säilyttää
-iloisuutensa, huulet hymynsä, silmät levollisuutensa ja sydän
-suruttomuutensa. Jos joku teidän joukostanne uskaltaa toisin
-menetellä, niin olkoon kirottu teidän nimenne. -- Ja nyt, elämää ja
-iloa, nuoruutta ja kauneutta kohti! Näyttäkää minulle mitä jo usein
-ennen olen nähnyt, mutta mitä en koskaan väsy katselemaan, kaunis
-nuori tyttö, paljastakaa minulle hänen kauneutensa, mutta siten,
-että hän itse käy vielä kauniimmaksi; tutkiskelkaa häntä niin, että
-hänellä on itselläänkin siitä iloa. -- -- -- Valitsen leveysasteen
-missä kohtaan teidät, sillä en voi, kuten tiedätte, vallita aikaani
-pitemmälle kuin puoli kahteen. -- -- --
-
-Tuolla tulee nuori tyttö hienona ja kauniina, niin, nythän on lisäksi
-sunnuntaikin tänään... Vilvoittakaa häntä hiukan, hengittäkää
-viileyttä hänen ylitsensä, syleilkää häntä viattomin syleilyin! Olen
-näkevinäni poskien hienosti punastuvan, huulten saavan voimakkaamman
-värin, poven aaltoilevan... Eikö totta, tyttöseni, on sanomaton,
-autuaallinen nautinto hengittää tätä vilpoisaa ilmaa? Pieni kaulus
-soutaa edestakaisin kuin puunlehvä. Kuinka terveesti ja täyteläisesti
-hän hengittää. Hänen käyntinsä hiljenee, kepeä tuulenhenkäys
-melkein kannattaa häntä kuin pilveä, kuin unta... Puhaltakaa hiukan
-voimakkaammin, pitemmin vedoin!... Hän kokoaa voimia; käsivarret
-ojentuvat povea vasten, jota hän suojelee huolellisemmin siltä
-varalta että joku tuulenhenkäys olisi kyllin uhkarohkea yrittääkseen
-pujahtaa keveän vaatetuksen alle... Hän hengittää voimakkaammin,
-posket käyvät täyteläisemmiksi, silmät läpikuultavammiksi ja käynti
-varmemmaksi. Kaikkinainen taistelu kaunistaa ihmistä. Jokaisen
-nuoren tytön pitäisi rakastua sefyyriin, sillä yksikään mies ei
-taida samassa määrässä kuin se taistellessaan tytön kanssa lisätä
-hänen kauneuttaan... Hänen vartalonsa kumartuu hiukan eteenpäin,
-pää ojentuu kurkottaen jalkaterää kohti... Hillitkää itseänne
-hetkeksi! Hänen kuvansa käy leveäksi, kadottaa kauniin kapeutensa...
-Vilvoittakaa häntä vähän!... Eikö totta, tyttöseni, on virkistävää
-kuumissaan tuntea kasvoillaan viileät henkäykset; tahtoisi melkein
-avata sylinsä pelkästä kiitollisuudesta, olemisen ilosta... Hän
-kääntyy sivuittain... Nyt nopeasti voimakas henkäys, joka antaa
-minun aavistaa muotojen kauneuden!... Vähän voimakkaammin, niin että
-vaatteet laskeutuvat kiinteämmin ruumiin ympärille!... Se on liikaa!
-Asento käy epäkauniiksi, kepeä käynti häiriintyy... Hän kääntyy
-uudelleen... Puhaltakaa, antakaa hänen ponnistella!... Se on kyllin,
-se on liikaa; yksi kiharoista on pudonnut alas... Pysyttekö rauhassa!
--- -- Tuolta ilmestyy marssien koko rykmentti:
-
-    Die eine ist verliebt gar sehr,
-    Die andre wäre es gerne.
-
-On kieltämättä vaikeimpia tehtäviä elämässä kulkea tulevan lankonsa
-käsikoukussa. Nuorelle tytölle on se samaa kuin miehelle olla
-ylimääräisenä kirjanpitäjänä... Mutta ylimääräinen kirjanpitäjä voi
-yletä virassa, hänellä on paikkansa konttorissa ja hän saa ottaa osaa
-moneen harvinaiseen tilaisuuteen. Niin ei ole kälyn laita, mutta
-sen sijaan ei hänen ylenemisensä ole niin hidasta -- hänkin ylenee
-virassa ja hänet siirretään toiseen konttoriin... Puhaltakaa nyt
-pontevasti! Kun ihmisellä on jokin varma piste, johon turvautua, voi
-hän kyllä kestää vastuksia... Keskusta hyökkää voimalla esiin, siivet
-eivät voi sitä seurata... Mies seisoo kyllin lujassa, häntä ei tuuli
-voi työntää edellään, hän on myöskin liian raskas, jotta sivustat
-voisivat korottaa hänet maasta. Hän hyökkää eteenpäin näyttääkseen
-miten raskas kappale hän on. Mutta mitä parempi hänen ryhtinsä on,
-sitä enemmän kärsivät vastaantulevat nuoret tytöt parin nähdessään...
-Suvaitkaa, kaunottareni, minun antaa teille pieni neuvo: jättäkää
-te tulevat miehenne ja lankonne rauhaan, kulkekaa yksiksenne ja te
-olette huomaava sen paljon hauskemmaksi... Puhaltakaa nyt vähän
-heikommin!... Kuinka he pulikoivat tuulen laineissa! Kohta he
-karkeloivat sivuittain toisiaan vastaan pitkin katua. Voiko mikään
-tanssimusiikki saada aikaan iloisempaa tunnelmaa? Eikä tuuli väsytä,
-se päinvastoin vahvistaa... Nyt he kiitävät täysin purjein toistensa
-rinnalla katua pitkin. Voiko mikään valssi viettelevämmin temmata
-nuoren tytön mukaansa? Ja kuitenkaan ei tuuli tuota väsymystä,
-se päinvastoin kannattaa... Nyt käyvät sefyyrit nuoren miehen ja
-langon kimppuun... Eikö totta, vähäinen vastustus ei ole vahingoksi,
-ihminen taistelee mielellään sen puolesta, jota hän rakastaa. Ja
-jokainen saavuttaa kyllä sen, jonka puolesta hän taistelee, on
-olemassa korkeampi kaitselmus, joka tulee aina rakkaudelle avuksi.
-Sen tähden onkin miekkosella myötätuuli... Enkö ole ajatellut
-oikein: Jos rakastavaisella on myötätuuli, hän voi helposti ajautua
-armaansa ohi, mutta kun hänellä on vastatuuli, se panee hänen verensä
-miellyttävään liikkeeseen, ja kun hän sitten astuu armaansa luo,
-tekevät tuulenpuuskat hänet reippaamman ja viettelevämmän näköiseksi
-ja tuulen kosketus tekee viileäksi hänen huultensa hedelmän, joka
-mieluimmiten on nautittava kylmänä sen tähden, että se on niin palava
--- samalla tavalla kuin samppanjakin, joka jääkylmänäkin nautittuna
-lämmittää... Kuinka he nauravat ja pakisevat -- tuulen viedessä
-heidän sanansa -- mitä tärkeää kerrottavaa heillä on toisilleen? --
-ja hymyilevät ja kumartuvat eteenpäin ja pitävät kiinni hatuistaan
-ja katselevat jalkoihinsa... Heittäkää nyt hetkeksi vähemmälle,
-jotteivät tytöt kävisi kärsimättömiksi tai suuttuisi meille tai
-alkaisi meitä pelätä!... Aivan oikein, uskalluksella vain eteenpäin,
-oikea jalka ensin, sitten vasen... Kuinka luottavaisesti ja rohkeasti
-tuo tyttö silmäilee ympärilleen... Näinkö oikein, hän on jonkun
-mieshenkilön käsikoukussa, siis kihloissa. Kas vain lapseni, minkä
-joululahjan elämä on sinulle antanut... Tuo kihloissa olohan näyttää
-todellakin varsin onnelliselta. Tyttö on rakastumisen ensi asteella,
-hän rakastaa sulhastaan -- hyvin mahdollista, mutta kuitenkin hänen
-rakkautensa liitelee avarana ja epämääräisenä yltympäri; hänellä on
-vielä se rakkaudenviitta, jonka alle mahtuu useampia... Puhaltakaa
-hiukan kovemmin!... Niin, kun kävelee noin reimasti, ei ole ihme,
-että hatunnauhat täyttyvät tuulessa, niin että näyttää siltä kuin
-kantaisivat ne, siipien tavoin, tuota keveätä olentoa -- ja hänen
-rakkauttaan -- sekin nim. seuraa mukana kuin keijukaisen harso, jolla
-tuuli leikkii. Niin, kun tuolla tavoin käsittää rakkauden, silloin
-se tuntuu niin avaralta; mutta kun sitä joka päivä kantaa, kun harso
-muutetaan arkipuvuksi -- silloin ei jää paljon sijaa kaikenlaisille
-koruille... Oh, jumala paratkoon! Se, jolla on ollut rohkeutta ottaa
-ratkaiseva askel koko elämän ajaksi, rohkenee kyllä käydä suinpäin
-tuulta vastaan. Kukapa sitä epäilisi? En ainakaan minä; mutta joka
-tapauksessa, ei niin kiivaasti, neitiseni, ei niin kiivaasti. Aika
-on ankara kurissapitäjä eikä tuulikaan ole huonompi... Pitäkää
-nyt pikkuisen iloa hänen kanssaan!... Mihin katosi nenäliina? Ah,
-saitte sen toki takaisin... Nyt irtaantui yksi hatunnauha ... ah,
-tämähän saattaa tyttöparan ihan hämilleen lähellä olevan sulhasen
-tähden... Tuolla tulee ystävätär, jota täytyy tervehtiä. Hän näkee
-nyt ensikerran neidin kihlattuna; muutenhan olettekin täällä Leveällä
-kadulla näyttääksenne olevanne kihloissa ja samassa tarkoituksessa
-aiotte Pitkälle linjallekin. Mikäli minä tiedän on tapa sellainen,
-että avioparit ensimmäisenä sunnuntaina vihkimisen jälkeen käyvät
-kirkossa, kihloissa olevat sitävastoin Pitkällä linjalla. Niin,
-kihlauksella onkin yleensä paljon yhteistä Pitkän linjan kanssa...
-Olkaa nyt varuillanne, tuuli tarttuu hattuun, pitäkää siitä kiinni
-kädellänne, taivuttakaa päänne hiukan eteenpäin... Oi kohtalon
-kovuutta, ette saanutkaan tilaisuutta tavata ystävätä, ette koota
-arvokkuuttanne tervehtiäksenne sillä itsetietoisella tavalla, jolla
-kihloissa olevat tytöt kohtelevat kihlaamattomia... Puhaltakaa hiukan
-hiljemmin!... Nyt tulee onnellinen hetki... Kas vain kuinka tyttö
-riippuu kiinni rakastetussaan, hän kulkee hänestä niin paljon edellä,
-että voi kääntää päänsä taapäin ja katsoa häneen ylös, ja iloita
-hänestä, rikkaudestaan, onnestaan, toivostaan, tulevaisuudestaan...
-Oi, tyttöseni, olet häneen liiaksi ihastunut... Tai eikö hänen ole
-kiittäminen minua ja tuulta siitä että hän on nyt niin voimakkaan
-näköinen? Ja eikö sinun itse, tyttöseni, ole kiittäminen minua ja
-noita hiljaisia tuulenpuuskia, jotka nyt sinua vilvoittavat ja
-saattavat tuskasi unohduksiin, kiittäminen siitä, että näytät niin
-elämäniloiselta, niin toiveikkaalta ja odottavalta?
-
-    Ylioppilaasta, jok' öinkin on
-    yhä kimpussa kirjain, en piittaa,
-    minä tahdon uljaan upseerin,
-    jonka hatussa sulka viittaa.
-
-Sen voi nähdä sinusta, heti, tyttöseni, sinun katseessasi on
-jotain... Ei, ylioppilas ei voisi sinua tyydyttää... Mutta miksi
-hänen pitää olla juuri upseeri? Eikö kandidaatti, joka jo on
-päättänyt lukunsa, voisi käydä upseerista?... Tällä hetkellä en,
-sen pahempi, voi sinua palvella upseerilla enkä kandidaatilla. Sen
-sijaan voin virkistää sinua muutamilla vilpoisilla tuulenpuuskilla...
-Puhaltakaa paremmin!... Aivan oikein, heittäkää saali hartioille!
-Kävelkää nyt hyvin hitaasti niin poskenne kalpenevat kyllä hiukkasen
-ja silmien loisto käy vähemmän kiihkeäksi... Kas niin. Hiukkasen
-liikettä vain ulkoilmassa, varsinkin sellaisina kauniina päivinä kuin
-tänään, ja vähän kärsivällisyyttä, niin saatte kyllä upseerinne -- --
-Tuolta tulee pariskunta, molemmat ovat kuin luodut toisilleen.
-Mikä tahdikkuus käynnissä, mikä molemminpuoliselle luottamukselle
-perustuva varmuus koko esiintymisessä, mikä harmonia praestabilita
-kaikissa liikkeissä, mikä sopusuhtainen yhdenmukaisuus. Heidän
-asentonsa eivät ole keveitä ja sulavia, he eivät kulje keskenään
-karkeloiden, ei, heissä on jotain vakavaa ja perusteellista, jotain,
-joka herättää varmoja toiveita ja lisää keskinäistä luottamusta. Lyön
-vetoa, että heidän elämänkatsomuksensa on tällainen: elämä on tie.
-Ja kulkemaan käsi kädessä elämän iloissa ja suruissa näyttävätkin
-he olevan kuin luodut. He ovat saavuttaneet sellaisen keskenäisen
-ymmärryksen, että nainen on vieläpä luopunut vaatimuksesta saada
-kävellä tasaisilla reunakivillä... Mutta, rakkaat sefyyrit, miksi
-näette niin paljon vaivaa tuon parin tähden? Minusta se ei ansaitse
-teidän mielenkiintoanne? Mitäpä heissä olisi huomattavaa?... Mutta
-kello on puoli kaksi, nyt nopeasti Höibrotorille.
-
--- -- --
-
-Voisi pitää mahdottomana, että ihmisen henkisen kehityskulun voi
-edeltäkäsin niin tarkkaan määrätä. Laskujeni täsmällisyys osoittaakin
-vaan, kuinka terve Cordelia on. Hän on todellakin erinomainen tyttö.
-Hän on kyllä hiljainen, kaino ja vaatimaton, mutta tiedottomana uinuu
-hänessä tavaton tahdonlujuus. -- Sen sain nähdä, kun hän tänään
-tuli ovesta sisään. Sellainen vähäinen vastustus kuin tuulenpuuska
-herättää hänessä kaikki salatut voimat, eikä taistelua silti synny.
-Hän ei ole tuollainen pieni vähäpätöinen tyttönen, joka katoaa
-sormien väliin ja joka on niin hauras, että melkein täytyy pelätä
-hänen menevän kahtia, kun häntä katselee; mutta hän ei myöskään
-ole mikään vaativainen loistokasvi. Kuin lääkäri voin sen tähden
-tyydytyksellä keksiä kaikki terveyden merkit tässä kehityskulussa.
-
-Vähitellen tulen häntä lähemmäksi ja käyn suoranaiseen hyökkäykseen.
-Jos koetan merkitä tätä muutosta sotakartalla, voin tehdä sen
-seuraavasti: olen kääntänyt tuolini siten että istun nyt sivuittain
-Cordeliaan. Käännyn nyt useammin hänen puoleensa, puhun hänelle
-ja koetan saada häntä vastaamaan. Hänen sielussaan on intohimoa
-ja kiivautta, ja vaikkakaan se ei narrimaisten ja turhanaikaisten
-mietiskelyjen kautta ole päässyt viehättymään mihin hyvänsä, on
-sillä kuitenkin halu tutustua tavallisuudesta poikkeavaan. Häntä
-viehättää minun ironinen ja pilkallinen puheeni ihmisten huonoudesta,
-pelkuruudesta ja vetisestä laimeudesta. Häntä miellyttää kyllä ohjata
-Faethonin lailla auringon vaunuja pitkin taivaan lakea, tulla liian
-lähelle maata ja kärventää ihmisiä pikkuisen. Mitään luottamusta
-minuun ei hänellä kuitenkaan ole; tähän saakka olen tehnyt
-mahdottomaksi kaiken lähestymisen, myös henkisessä merkityksessä.
-Hänen sielunsa pitää kasvaa voimakkaaksi ennen kuin sallin hänen
-nojautua minuun. Välähdyksittäin voi kyllä näyttää siltä kuin minä
-tahtoisin istuttaa häneen vapaamuurarin aatteeni, mutta ainoastaan
-välähdyksittäin. Hänen täytyy kasvaa voimakkaaksi oman itsensä
-varassa, hänen täytyy tuntea sielunsa jäntevyys ja nostaa maailma
-hartioilleen. Hänen edistyksensä huomaa hänen repliikeistään ja hänen
-silmistään; kerran olen niissä nähnyt tyhjäksitehdyn olennon vihan.
-Minua ei hänen ole mistään kiittäminen, olkoon hän vapaa, sillä
-vapaudessa yksin on rakkaus, vapaudessa yksin ilo ja iäinen nautinto.
-Huolimatta siitä että koetan saattaa asiat sille kannalle, että hän
-ikään kuin luonnon pakosta vaipuu syliini, pyrkien siihen, että hän
-painovoiman ajamana tulee luokseni, on kuitenkin tärkeätä, ettei hän
-putoa alas kuolleena kappaleena, vaan että hän henkisenä olentona
-tuntee vastustamatonta ikävää toista olentoa kohtaan. Sillä vaikkakin
-hän joka tapauksessa on kuuluva minulle, haluan hänet omistaa
-kauniilla tavalla enkä siten, että hän kuin taakka lepää ylläni.
-Hän ei saa tuottaa minulle ruumiillista rasitusta eikä siveellistä
-velvoitusta. Meidän välillämme vallitkoon vain vapauden oma leikki.
-Hänen pitää olla niin kevyt, että voin ottaa hänet käsivarrelleni.
-
-Ajatukseni askaroivat melkein liiaksi Cordeliassa. Alan taaskin
-menettää tasapainoani, en hänen ollessaan läsnä, vaan silloin, kun
-sanan syvällisemmässä merkityksessä olen yksin hänen seurassaan.
-Ikävöin häntä usein, en saadakseni keskustella hänen kanssaan, vaan
-antaakseni vain hänen kuvansa leijua ohitseni; hiivin usein hänen
-jälkeensä, kun tiedän hänen lähteneen ulos, en tullakseni nähdyksi,
-vaan itse nähdäkseni. Eilen illalla tulin hänen ja Edvardin seurassa
-Baxterilta. Minä erosin heistä kiireessä rientäen toiselle kadulle,
-jossa palvelijani minua odotti. Tuossa tuokiossa puin toisen puvun
-ylleni ja kohtasin hänet vielä kerran niin ettei hänellä ollut
-siitä aavistusta. Edvard oli silloin mykkä kuten aina. Rakastanut
-olen kyllä, vaikkakaan en varsin tavallisessa merkityksessä, ja
-kaiken sellaisen suhteen on oltava hyvin varovainen, sillä kun
-voi olla vaarallisia seurauksia, ja lisäksihän on kukin vain
-kerran rakastunut. Mutta rakkauden jumala on sokea, ja se joka on
-viisas, voi häntä pettää. Täytyy vain osata olla vaikutuksille niin
-altis kuin mahdollista, jotta voi tietää minkä vaikutuksen tekee
-itse ja saa kustakin tytöstä. Sillä tavalla voi olla rakastunut
-moneen yhtaikaa, siten että kutakin yksityistä rakastaa eri
-tavalla. Rakastaa yhtä ainoata on liian vähän, rakastaa kaikkia
-on pintapuolista; tuntea itsensä ja rakastaa niin monta kuin
-mahdollista, antaa sielunsa tuntea kaikki rakkauden voimat itsessään
-siten, että kukin niistä saa tarpeellisen tyydytyksensä samalla kun
-tietoisuus käsittää kaikki kokonaisuutena -- se on nautintoa, se on
-elämää.
-
--- -- --
-
-3. pnä kesäkuuta
-
-Edvardilla ei oikeastaan ole syytä valittaa. Totta on, että
-tarkoitukseni on antaa Cordelian hänen kauttansa tympeytyä
-tavalliseen lemmensuhteeseen ja siten mennä pitemmälle kuin hän
-muutoin voisi päästä. Edvard ei olekaan mikään rakastajan irvikuva,
-sillä siten ei asia olisikaan ollut autettu. Edvard ei ainoastaan ole
-porvarillisessa merkityksessä kunnollinen aviomieskokelas -- sillä ei
-ole tytön silmissä mitään merkitystä, seitsentoistavuotias tyttö ei
-sellaisesta välitä -- vaan hänellä on myöskin useita rakastettavia
-mieskohtaisia ominaisuuksia, joita minäkin koetan parhaani mukaan
-tuoda esille mitä edullisimmassa valossa. Kuin kamarineitsyt
-emäntäänsä koristelen minä häntä kaikin tavoin, toisinaan puen hänet
-lainatavaraankin. Kun sitten yhdessä astumme Cordelian luo, tuntuu
-minusta varsin merkilliseltä kulkea hänen rinnallaan. Minun on kuin
-olisi hän veljeni, poikani, ja kuitenkin on hän vain ystäväni,
-ikäiseni, kilpailijani. Vaaralliseksi ei hän koskaan voi minulle
-käydä. Mitä korkeammalle siis voin hänet nostaa, hänet, jonka
-kerran kuitenkin täytyy langeta, sitä parempi, sitä selvemmäksi käy
-Cordelialle se, mitä hänen on halveksittava, sitä voimakkaammaksi
-aavistus siitä, mitä hän itse ikävöi. Minä johdatan Edvardia oikealle
-tolalle, minä puhun hänen puolestaan, lyhyesti sanoen, teen kaiken,
-minkä ystävä voi ystävälleen tehdä. Muodostan hänestä oivallisen
-taustan kylmälle välinpitämättömyydelleni. Kerron hänen olevan
-haaveilijan. Koska hän ei kerran itse kykene itseään auttamaan, on
-minun asiani vetää hänet esille. Cordelia vihaa ja pelkää minua. Mitä
-nuori tyttö yleensä pelkää? Henkisyyttä. Miksi? Sen tähden, että
-se tekee tyhjäksi koko hänen naisellisen olemassaolonsa. Miehinen
-kauneus, miellyttävä esiintyminen jne. ovat hyviä välikappaleita.
-Niiden avulla voi kyllä tehdä valloituksia, mutta ei milloinkaan
-saada täydellistä voittoa. Minkä tähden? Sen tähden että silloin
-tapaa nuoren tytön hänen omalla alueellaan, ja omalla alueellaan
-on hän aina voimakkaampi. Sellaisilla keinoilla voi saada tytön
-punastumaan, luomaan alas silmänsä, mutta ei milloinkaan herättää
-sitä kuvaamatonta, ahdistavaa tuskaa, joka tekee tytön kauneuden
-kiinnostavaksi.
-
-    Non formosus erat, sed erat facundus Ulixes,
-    et tamen aequoreas torsit amore Deas.
-
-[Odysseus ei ollut kaunis, vaikkakin kaunopuheinen, mutta sai
-kuitenkin meren jumalattaret vääntelehtimään rakkaudesta.
-Suom. muist.]
-
-Jokaisen pitää tuntea omat voimansa. Seikka, joka usein on minua
-suututtanut, on se, että nekin, joilla olisi edellytyksiä parempaan,
-esiintyvät niin houkkamaisesti. Oikeastaan pitäisi olla helppo
-jokaisesta nuoresta tytöstä, joka on langennut jonkun taikka
-oikeammin oman rakkautensa uhrina, nähdä millä tavalla hän on tullut
-petetyksi. Tottuneella murhaajalla on oma erikoinen pistonsa ja
-taitava poliisimies tuntee heti murhaajan haavan nähtyään. Mutta
-missä tapaa moisia järjestelmällisiä viettelijöitä, missä sellaisia
-psykologeja? Tytön vietteleminen merkitsee useimmille vain tytön
-viettelemistä ja sillä hyvä, ja kuitenkin, kuinka paljon tuohon
-käsitteeseen sisältyykään.
-
-Hän vihaa minua -- naisena; hän pelkää minua -- lahjakkaana naisena;
-hän rakastaa minua -- henkevänä olentona. Tämän ristiriitaisuuden
-olen aluksi saanut syntymään hänen sielussaan. Minun ylpeyteni,
-uhkani, kylmä pilkkani, sydämetön ironiani vetää häntä puoleeni,
-ei siten että hän tahtoisi minua rakastaa, ei, sellaisista
-tunteista ei hänessä ole jälkeäkään, kaikkein vähimmin minua
-kohtaan. Hän tahtoo vain kilpailla kanssani. Häntä houkuttelee tuo
-ylpeä riippumattomuus suhteessa ihmisiin, vapaus, joka on kuin
-arabialaisten heidän erämaissaan. Minun ivani ja omituisuuteni
-tekevät mahdottomaksi kaikki eroottiset tunteenpurkaukset. Hän
-on jotenkin vapaa käytöksessään minua kohtaan, ja mikäli siinä
-ilmenee ujoutta, on se luonteeltaan enemmän intellektuaalista kuin
-naisellista. Hän ei lainkaan näe minussa rakastajaa, me suhtaudumme
-toisiimme kuin kaksi lahjakasta toveria. Hän tarttuu käteeni,
-puristaa sitä, hymyilee ja osoittaa minua kohtaan huomaavaisuutta,
-joka on olemukseltaan puhtaasti kreikkalaista. Kun sitten ivailija
-ja pilkkaaja kyllin kauan on häntä kiusannut, seuraan vanhan laulun
-neuvoa: punaviittansa ritari levittää ja neitsyen istumaan pyytää.
-Minä en kuitenkaan levitä viittaani istuakseni tytön keralla jollekin
-maalliselle nurmikolle, vaan kadotakseni hänen kanssaan korkealle
-ilmoihin ajatusten siivin. Taikka voi sattua, etten otakaan häntä
-mukaani, vaan asetun itse jonkun ajatuksen selkään, viittaan hänelle
-kädelläni, suutelen sormenpäätä ja katoan hänen näkyvistään. Hän
-tuntee läsnäoloni ainoastaan siivekkäiden sanojeni suhinasta, minä
-en tule kuin Jehova äänen kautta yhä näkyvämmäksi, vaan katoan
-katoamistani, sillä mitä enemmän puhun sitä korkeammalle kohoan.
-Silloin haluaa hänkin mukaan, ajatusten rohkeaan lentoon. Tätä kestää
-kuitenkin vain silmänräpäyksen ajan, seuraavassa hetkessä olen taasen
-kylmä ja kankea.
-
-On olemassa monenlaista naisellista punastumista. Ensiksikin tuo
-karkea punamullan tapainen punastus. Siihen eivät romaanikirjailijat
-koskaan kyllästy sankarittaria kuvatessaan. Sitten tuo hieno
-punastus, hengen aamuruskotus. Nuoressa tytössä se on korvaamaton.
-Se nopeasti häipyvä punastus taasen, joka seuraa jokaista onnellista
-ajatusta, on miehessä kaunis, nuorukaisessa vielä kauniimpi,
-naisessa viehättävä. Se on valon välähdys, hengen kalevantuli. Se
-on nuorukaisessa kaunein, tytössä viehättävin sen tähden, että
-se silloin on neitseellisin ja sen tähden, että siinä silloin on
-alkuperäisyyden suloinen kainous. Kuta vanhemmaksi ihminen tulee,
-sitä harvinaisemmaksi se käy.
-
-Toisinaan luen jotain ääneen Cordelialle, tavallisesti mitä
-vähäpätöisimpiä asioita. Edvardin täytyy kuten tavallista tässäkin
-"pitää kynttilänjalkaa"; olen nim. saanut hänet vakuuttuneeksi siitä,
-että parhain keino päästä ajatustenvaihtoon nuoren tytön kanssa
-on lainata hänelle kirjoja. Hän onkin saavuttanut sillä paljon,
-sillä tyttö on hänelle siitä sangen kiitollinen. Se joka voittaa
-enimmän olen minä, sillä minä määrään kirjojen valinnan, vaikkakin
-ulkopuolisena. Saan siten avaran vaikutusalan. Voin antaa Edvardille
-mitä kirjoja tahansa, sillä hän ei ymmärrä kirjallisuutta, voinpa
-uskaltaa melkein mitä hyvänsä. Kun sitten illalla istun tytön luona,
-otan kuin sattumalta kirjan käsiini, kääntelen sen lehtiä, luen
-puoliääneen jotain ja kiittelen Edvardia hänen huomaavaisuudestaan.
-Eilen illalla koetin erään kokeen avulla päästä selville Cordelian
-sielun jäntevyydestä. Olin kahden vaiheilla, antaisinko Edvardin
-lainata hänelle Schillerin runot, jotta sitten sattumalta saisin
-lukea ääneen Theklan laulun, vaiko Bürgerin runot. Valitsin
-jälkimmäisen sen tähden, että hänen "Lenorensa" joka tapauksessa
-on jännityksessään hiukan yliluonnollinen, kuinka ihana se muuten
-liekin. Aukaisin Lenoren ja lausuin tuon runon kaikella sillä
-paatoksella, joka minulle oli mahdollinen. Cordelia oli liikuttunut,
-hän neuloi niin kuumeisella kiireellä kuin olisi itse ollut tuo
-tyttö, jonka Wilhelm oli tuleva noutamaan. Minä lopetin. Täti oli
-kuunnellut melko viileänä, hän ei puolestaan pelkää eläviä eikä
-kuolleita Wilhelmejä. Sitä paitsi ei hän täysin ymmärrä saksaa.
-Sain hänet kuitenkin taasen hyvälle mielelle näyttäessäni hänelle
-kirjan korukantisen niteen ja aloittaessani keskustelun kirjansitojan
-työstä. Tarkoitukseni oli täten tehdä tyhjäksi Cordeliassa runon
-herättämä tunne samassa hetkessä kun se oli syntynyt. Hän tuskastui
-hiukan, mutta näin selvästi, että hän kaikin tavoin koetti
-tuskastumistaan salata.
-
-Silmäni ovat tänään ensi kerran levänneet hänessä. Sanotaan unen
-tekevän silmäluomet niin raskaiksi että ne sulkeutuvat, minun
-katseeni nähtävästi vaikuttaa Cordeliaan jotenkin samalla tavalla.
-Hänen silmänsä sulkeutuvat, mutta salaperäiset voimat liikkuvat
-hänessä. Hän ei näe, että katselen häntä, hän tuntee sen, tuntee koko
-ruumiissaan. Silmät sulkeutuvat, yö on hänen ympärillään; mutta hänen
-sisimmässään on kirkas päivä.
-
-Edvardin täytyy väistyä. Hän on viimeisellä asteella; joka hetki
-odotan hänen tekevän rakkaudentunnustuksen. Ei ole ketään, joka
-tämän tietäisi paremmin kuin minä, hänen uskottunsa, joka tahallani
-pidän häntä tuossa jännityksen tilassa, jotta hän vaikuttaisi sitä
-voimakkaammin Cordeliaan. On liian uskallettua sallia hänen tunnustaa
-rakkautensa. Tiedän kyllä hänen saavan rukkaset, mutta sillä ei
-juttu ole lopussa. Asia tulisi koskemaan häneen mitä kipeimmin. Se
-taasen ehkä liikuttaisi ja hellyttäisi Cordeliaa. Ja vaikkakaan minun
-siinä tapauksessakaan ei tarvitsisi pelätä pahinta, että hän ottaisi
-sanansa takaisin, voisi kuitenkin hänen sielunsa ylpeys kärsiä
-vilpittömästä säälistä. Jos se tapahtuu, on minun suunnitelmani
-Edvardiin nähden kokonaan rauennut tyhjiin.
-
-Suhteeni Cordeliaan alkaa saada dramaattisen käänteen. Jotain täytyy
-tapahtua, mitä se sitten liekin, pelkästään huomiontekijänä en enää
-saa pysyä ja antaa hetkeni livahtaa ohi. Hänet täytyy yllättää. Mutta
-hänen, joka sen tekee, on oltava varuillaan. Se mikä tavallisissa
-oloissa vaikuttaisi yllätykseltä, ei ehkä olisi sitä Cordelian
-mielestä. Hänet pitää oikeastaan yllättää siten, että se mikä ensi
-hetkessä on syynä hänen hämmästykseensä, on jotain aivan tavallista.
-Asteittain käyköön sitten selville, että asiassa oli kuitenkin
-jotain merkillistä. Se on kaiken mieltäkiinnittävän laki sekä laki
-kaikille minun toimenpiteilleni Cordeliaan nähden. Se, joka oikein
-osaa yllättää, on aina voittanut pelin; hän lyö hetkeksi lamaan
-vastapelaajansa tarmon tehden tämän toimintakyvyttömäksi, ja sen
-hän voi tehdä käyttämällä joko harvinaisia tai tavallisia keinoja.
-Muistelen vielä eräänlaisella tyydytyksellä uhkarohkeaa yritystäni
-hienosta perheestä kotoisin olevaa naista kohtaan. Turhaan olin
-jonkun aikaa salaa hiiviskellyt hänen ympärillään keksiäkseni jonkun
-kiinnostavan tilanteen; silloin tapasin hänet kerran puolenpäivän
-aikaan kadulla. Tiesin varmaan, ettei hän minua tuntenut eikä
-tiennyt minun olevan tästä kaupungista. Hän kulki yksin. Hiivin
-hänen ohitsensa niin, että kasvoni tulivat hänen kasvojensa
-rinnalle. Väistyin syrjään, hän kulki edelleen tasaisia reunakiviä
-pitkin. Silloin heitin kaihomielisen katseen häntä kohti, luulenpa
-melkein että minulla oli kyynel silmässäni. Kohotin hattuani. Hän
-pysähtyi. Väsyneellä äänellä ja uneksien eteeni katsoen lausuin:
-älkää suuttuko, armollinen neiti, yhdennäköisyys teidän kasvojenne
-piirteiden ja sen olennon välillä, jota koko sielustani rakastan,
-mutta joka on kaukana minusta, on niin silmäänpistävä, että teidän
-tulee suoda minulle anteeksi kummallinen käytökseni. Hän luuli minun
-olevan haaveilijan, ja vähäinen haaveellisuus ei koskaan loukkaa
-nuorta tyttöä, varsinkin koska tyttö silloin tuntee ylemmyytensä ja
-saa hymyillä alentuvaisen armollisesti. Aivan oikein, hänkin hymyili,
-mikä muuten sopi hänelle sanomattoman hyvin. Ylhäisen alentuvaisesti
-hän naurahtaen nyökäytti minulle päätään. Hän jatkoi kulkuaan,
-pari askelta seurasin häntä. Joitakin päiviä myöhemmin tapasin
-hänet. Rohkenin tervehtiä häntä. Hän hymyili minulle taaskin...
-Kärsivällisyys on sentään erinomainen hyve, sillä se joka nauraa
-viimeksi nauraa makeimmin.
-
-Cordelian ollessa kyseessä voisi ajatella useitakin
-yllättämistapoja. Yksi keino olisi eroottisen myrskyn herättäminen,
-joka kiskoisi puun juurineen maasta. Sen avulla voisi yrittää saada
-hänet luopumaan asemastaan, saada hänet luopumaan historiallisesta
-asiain yhteydestä ja salaisin keinoin herättää hänen intohimonsa.
-Mahdollista on, että se onnistuisi. Tytön, jolla on Cordelian
-intohimo, voi saada melkein mihin hyvänsä. Kuitenkin olisi se
-esteettisesti väärä menettelytapa. En rakasta huijausta, ja tuota
-menettelytapaa voi oikeastaan suositella ainoastaan sellaisiin
-tyttöihin nähden, jotka vain tällä tavoin voivat saada runollisen
-hohteen. Cordeliaan nähden ei se ole lainkaan tarkoituksenmukainen.
-Parissa tuokiossa kokisin kenties sen, josta minulla olisi voinut
-olla iloa pitkäksi ajaksi, niin -- mikä vielä pahempi -- josta olisin
-voinut toisin menetellen nauttia paljon täydellisemmin ja rikkaammin.
-Cordeliasta ei sovi nauttia huumaustilassa. Yllätetyksi hän ensi
-hetkessä varmaan tulisi, jos tuolla tavoin menettelisin, mutta hän
-kyllästyisi pian, juuri sen tähden, että tuo yllätys olisi liian
-tuttua hänen omalle uhkarohkealle sielulleen.
-
-Jokapäiväinen kihlaus on kuitenkin kaikista keinoista paras,
-tarkoituksenmukaisin. Vielä vähemmän uskoo hän ehkä korviaan,
-kun kuulee minun tekevän proosallisen rakkaudentunnustuksen ja
-pyytävän hänen kättään, vielä vähemmän kuin jos hän kuulisi lämmintä
-kaunopuheisuuttani, imisi itseensä myrkyllisen huumaavan juomani,
-kuulisi sydämensä lyövän ajatellessaan, että ryöstäisin hänet mukaani.
-
-Harmillista kihlauksessa on asian eetillinen puoli. Kaikki
-eetillisyys on yhtä ikävää elämässä kuin tieteessä. Kuinka toisin
-onkaan estetiikan taivaan alla: siellä on kaikki kevyttä, kaunista,
-katoavaa. Siellä, jonne siveellisyys pääsee mukaan, käy kaikki
-kovaksi, kulmikkaaksi, rajattoman ikävystyttäväksi. Kihlauksella
-ei ole eetillistä arvoa sanan ahtaammassa merkityksessä, kuten
-avioliitolla, sillä on pätevyytensä vain ex consensu gentium. Tämä
-asianlaita voi olla minulle suureksi hyödyksi. Eetillinen puoli
-asiassa on kyllin huomattava tehdäkseen Cordeliaan sen vaikutuksen,
-että hän astuu tavallisuuden rajojen ulkopuolelle, mutta samalla
-kertaa ei asian eetillisyys ole niin vakavaa laatua, että minun
-tarvitsisi pelätä arveluttavampaa mielenliikutusta. Minulla on
-aina ollut eräänlainen kunnioitus kaikkea eetillistä kohtaan. En
-ole milloinkaan antanut kenellekään tytölle avioliittolupausta,
-en edes leikilläni; jos nyt tuleekin näyttämään siltä, että sen
-teen, on se vain teeskennelty ele. Olen kyllä järjestävä asiat
-siten, että hän itse tulee lopettamaan suhteen. Lupausten antamista
-halveksii minun ritarillinen ylpeyteni. Minä halveksin tuomaria, joka
-vapauden lupauksella viekoittelee syntisen tunnustuksiin. Sellainen
-tuomari kieltää oman voimansa ja kykynsä. Minun käytännössäni
-vaikuttaa lisäksi se asianlaita, etten toivo mitään, joka ei sanan
-ahtaimmassa merkityksessä ole vapaasta tahdosta annettu lahja.
-Käyttäkööt tavalliset viettelijät väkivaltaisia keinoja. Mitä he
-siten saavuttavat? Se joka ei taida hurmata nuorta tyttöä niin,
-että tyttö kadottaa näkyvistään kaiken, mitä mies ei tahdo hänen
-näkevän, se joka ei siinä määrin ymmärrä runoilla itseään nuoren
-tytön sieluun, että näyttää siltä kuin kaikki langat lähtisivät siitä
-keskuksesta sen tähden että hän niin tahtoo, jää hutilukseksi, enkä
-minä aio kadehtia häneltä hänen nautintoaan. Sellainen mies on ja jää
-tavalliseksi viettelijäksi, joksi minua ei suinkaan voi kutsua. Minä
-olen esteetikko, erootikko, joka on käsittänyt rakkauden olemuksen ja
-ytimen, joka uskoo rakkauteen ja tuntee sen perusteita myöten ja joka
-pitää vain omana yksityisenä tietonaan, että jokainen lemmensuhde
-kestää korkeintaan puoli vuotta ja että juttu on lopussa niin pian
-kuin on nautittu mitä nautittavissa on. Kaiken tämän tiedän, sen
-lisäksi tiedän vielä, että korkein nautinto on tulla rakastetuksi,
-rakastetuksi yli kaiken maailmassa. On vaikea runoilla itsensä nuoren
-tytön sieluun, mutta täytyy olla todellinen mestari runoillakseen
-itsensä sieltä pois. Kuitenkin riippuu jälkimmäinen oleellisesti
-edellisestä.
-
-Toinenkin menettelytapa olisi mahdollinen. Voisin panna liikkeelle
-kaikki mahtini saadakseni hänet kihloihin Edvardin kanssa. Tulisin
-siinä tapauksessa pariskunnan uskotuksi. Edvard luottaisi minuun
-tinkimättä. Hänenhän olisi kiittäminen tykkänään minua onnestaan.
-Siten jäisin enemmän varjoon. Se ei käy päinsä. Cordelia ei voi
-mennä kihloihin Edvardin kanssa ilman että hänen arvonsa alentuisi.
-Lisäksi minun suhteeni tyttöön kävisi siten enemmän pikantiksi kuin
-intresantiksi. Kihlauksen ääretön proosallisuus muodostaa juuri
-oikean kaikupohjan kaikelle mieltäkiinnittävälle.
-
-Kaikki käy Wahlin perheessä yhä merkitsevämmäksi. Voi selvästi
-huomata, että jokapäiväisten ulkonaisten muotojen alla liikkuu
-salainen elämä ja että se pian on puhkeava johonkin yllätykseen.
-Wahlin perhe varustautuu kihlausta varten. Pintapuolinen
-syrjästäkatsoja arvelisi kai tädistä ja minusta tulevan parin.
-Mitä sellaisessa avioliitossa voisikaan tehdä maataloustieteen
-levittämiseksi kasvavan polven keskuuteen! Siten tulisi minusta
-Cordelian setä. Olen ajatuksenvapauden ystävä eikä mikään ajatus ole
-niin mahdoton, ettei minulla ole rohkeutta sitä lähemmin tarkastaa.
-Cordelia pelkää rakkaudentunnustusta Edvardin puolelta, Edvard
-toivoo, että se pian on ratkaiseva kaiken. Siitä hän voikin olla
-varma. Säästääkseni kuitenkin häneltä siitä johtuvat ikävyydet, olen
-ehtivä ennen häntä. Toivon pian voivani lähettää hänet matkaan, hän
-on jo tositeolla minun tielläni. Sen tunsin selvästi tänään. Hän
-näyttää todellakin niin haaveelliselta ja rakkaudesta juopuneelta,
-että täytyy joka hetki pelätä hänen karkaavan ylös kuin unissakävijä
-ja julistavan koko ihmiskunnalle rakkautensa niin objektiivisesti,
-ettei hän sitä tehdessään edes lähesty Cordeliaa. Iskin häneen
-silmäni tänään. Samalla tavalla kuin norsu ottaa jonkun esineen
-kärsällään, otin minä hänet katseeni esineeksi, koko miehen, ja
-heitin olkani yli. Vaikka hän jäikin istumaan paikalleen, luulen
-kuitenkin hänen tunteneen tuon heiton koko ruumiissaan.
-
-Cordelia ei enää ole niin varma käytöksessään minua kohtaan kuin hän
-on ollut. Ennen hän lähestyi aina minua naisellisella varmuudella,
-nyt hän epäröi hiukan. Se ei kuitenkaan paljoa merkitse, ja minun
-olisi helppo saattaa kaikki entiselleen. Sitä en kuitenkaan halua
-tehdä. Vielä yksi yllätys ja sitten kihlaus. Se ei varmaankaan
-tuota vaikeuksia. Cordelia vastaa myöntävästi pelkästä yllätyksestä
-ja täti sanoo amenensa. Täti on oleva haltioissaan saadessaan
-sellaisen maataloudellisen vävyn. Vävyn! Kuinka kaikki riippuukaan
-herneenvarresta, kun vain uskaltautuu tuolle alalle. Enhän oikeastaan
-rupeakaan hänen vävykseen vaan nepaakseen, tai oikeammin, volento
-deo, en kummaksikaan.
-
--- -- --
-
-23. pnä.
-
-Tänään korjasin hedelmän huhusta, jonka olin kylvänyt, että nim. muka
-olin rakastunut johonkin nuoreen tyttöön. Edvardin välityksellä se
-on saapunut Cordeliankin korviin. Hän on utelias, hän tarkastelee
-minua, mutta hän ei uskalla kysyä; ja kuitenkin on hänelle varsin
-tärkeätä saada varma tieto asiasta, osaksi sen tähden, että asia
-tuntuu hänestä uskomattomalta, osaksi sen tähden, että hän siinä on
-näkevinään ikään kuin ennustuksen omasta kohtalostaan; sillä jos
-sellainen kylmä ivailija kuin minä voi rakastua, niin voi siten
-kaiketi häpeämättä tehdä hänkin. Tänä päivänä otin asian käsittelyn
-alaiseksi. Luulen osaavani kertoa jutun siten, ettei sen kärki
-mene hukkaan eikä myöskään tule kovin varhain esille. Ilonani on
-pitää ne, jotka kuulevat juttuani, jännityksessä, saada pienten
-episodien kautta selville minkä päätöksen kuulijani tarinalle
-haluavat, viekoitella heidät kertomuksen kulkua seuraamaan;
-osaan käyttää kaksimielistä lausetapaa, niin että kuulijat ensin
-käsittävät sanani yhdellä tavalla, mutta pian huomaavat, että
-ne voi ymmärtää toisinkin. Sen joka tahtoo valmistaa itselleen
-tilaisuuden havaintojen tekoon, on pidettävä puhe. Tavallisessa
-keskustelussa toinen voi helpommin välttää paljastamasta itseään, hän
-voi kysymysten ja vastausten taakse kätkeä sen vaikutuksen, jonka
-sanat häneen tekevät. Juhlallisen totisesti aloitin tätiin kääntyen
-puheeni: "Onko minun laskettava se ystävieni hyväntahtoisuuden vai
-vihamiesteni ilkeyden tilille, ja kenenpä osalle ei yleensä tule
-kumpaakin?" Tässä teki täti erään huomautuksen, jonka vaikutuksen
-koetin kaikin tavoin tehdä tyhjäksi pitääkseni Cordelian, joka
-kuunteli tarkkaavasti, jännittyneenä; jännitystä tietysti suuresti
-kiihotti se, että puhuin tädin kanssa niin juhlallisella tavalla.
-Minä jatkoin: "vai täytyykö minun pitää sitä sattumana, huhun
-generatio aequivoca-tapauksena (tuota sanaa ei Cordelia nähtävästi
-ymmärtänyt, se vei hänen ajatuksensa harhaan, sitä enemmän kun
-minä annoin sille väärän korostuksen ja lausuin sen merkitsevällä
-äänensävyllä ikäänkuin puheeni kärki olisi ollut siinä), että
-minä, joka olen tottunut elämään salassa maailmalta, olen joutunut
-puheenaiheeksi, minusta kun väitetään, että olen kihloissa."
-Cordelia kaipasi ilmeisesti vieläkin minun selitystäni asiasta,
-mutta minä vain jatkoin: "Epäilen ystäviäni tuon huhun levittäjiksi
-sen tähden, että rakastumista kuitenkin aina täytyy pitää suurena
-onnena (Cordelia säpsähti), vihamiehiäni sen tähden, että yhtäkaikki
-olisi kovin naurettavaa, jos tuo onni olisi tullut minun osalleni
-(päinvastainen vaikutus), ja sattumaa sen tähden, ettei tuohon huhuun
-ole vähintäkään syytä, ja huhun generatio aequivoca-tapausta sen
-tähden, että koko huhu kaiketikin on syntynyt jonkun tyhjän kallon
-ajatuksettomassa kanssakäymisessä oman itsensä kanssa." Täti kiiruhti
-naisellisen uteliaasti tiedustelemaan kuka se nainen on, jonka kanssa
-minut on tahdottu kihlata. Kaikki sensuuntaiset kysymykset torjuin
-kuitenkin. Cordeliaan luulen koko jutun vaikuttaneen niin, että
-Edvardin osakkeet hiukan nousivat.
-
-Ratkaisun hetki lähestyy. Voisin kääntyä tädin puoleen ja pyytää
-häneltä kirjallisesti Cordelian kättä. Sehän olisikin tavallisin
-ja menestyksellisin tapa tämänlaisissa sydämenasioissa. On kuin
-yleensä pidettäisiin sydämelle luonnollisempana kirjoittamista kuin
-puhumista. Se mikä siinä kuitenkin saisi minut sen valitsemaan, on
-tuon menettelytavan poroporvarillisuus. Jos sen kuitenkin valitsisin,
-menettäisin sen nautinnon, jonka yllätys minulle tuottaisi, ja
-siitä en ehdoin tahdoin halua luopua. -- Jos minulla olisi ystävä,
-sanoisi hän ehkä minulle: Oletko tarkoin miettinyt, että nyt otat
-vakavan askelen, joka on ratkaiseva koko tulevan elämäsi ja toisen
-ihmisen onnen. Se etu on ystävästä. Minulla ei ole ystävää; onko se
-etu, sen jätän ratkaisematta, sen sijaan pidän ehdottomana etuna
-sitä että saan olla ilman hänen neuvojaan. Muutoin olen tarkoin ja
-perusteellisesti punninnut asiaa.
-
-Minun puoleltani ei ole enää mitään estettä kihlaukselle. Kuljeskelen
-siis kosintahankkeissa -- kuka voisi sen minusta nähdä? Pian
-tarkastetaan minun vähäistä persoonaani korkeamman näkökannan
-mukaan. Lakkaan olemasta yksilö ja muutun -- aviomieskokelaaksi;
-niin, vieläpä varsin kunnolliseksi, on täti varmaankin sanova. Se,
-joka minua kohta eniten säälittää, on täti, sillä hän rakastaa minua
-niin puhtaalla ja vilpittömällä maataloudellisella rakkaudella, hän
-melkein kunnioittaa minua ihanteenaan.
-
-Monta rakkaudentunnustusta olen eläissäni tehnyt ja kuitenkaan
-ei minun kokemukseni tässä mitään auta; sillä tämä tunnustus on
-tehtävä aivan erikoisella tavalla. Ennen kaikkea minun täytyy pitää
-mielessäni, että kaikki on vain teeskenneltyä taktikointia. Olen
-tehnyt useita luonnoksia nähdäkseni millä tavalla olisi edullisinta
-esiintyä. Ratkaisevan hetken tekeminen eroottiseksi voisi olla
-arveluttavaa, koska silloin saattaisi jo tapahtua sellaista, jonka
-oikeastaan myöhemmin vasta pitäisi asteittain kehittyä. Toimituksen
-liiallinen juhlallisuus on vaarallista; sellainen hetki merkitsee
-tytölle niin paljon, että koko hänen sielunsa voi kiintyä siihen
-samalla tavalla kuin kuolevan hänen viimeiseen tahtoonsa. Asian
-tekeminen leikilliseksi ja ironiseksi olisi liian uskaliasta. Jos
-minun harrastukseni olisivat samat kuin tavallisesti ihmisten tässä
-asemassa, jos pääasia olisi minullekin viekoitella vain esiin tuo
-pieni "kyllä", niin kaikki kävisi kuin rasvattu. Minullekin se
-tosin on tärkeätä, mutta ei ehdottoman tärkeätä; sillä vaikkakin
-jo kerran olen tämän tytön itselleni valinnut, vaikkakin olen
-kiinnittänyt niin paljon huomiota, jopa kaiken mielenkiintonikin
-häneen, on kuitenkin olemassa ehtoja, joiden vallitessa en lainkaan
-haluaisi hänen myöntymistään. Minä en pyri ulkonaisessa merkityksessä
-omistamaan tyttöä vaan taiteellisesti hänestä nauttimaan. Sen tähden
-pitää alunkin olla niin taiteellinen kuin mahdollista. Alun täytyy
-olla niin epämääräinen kuin suinkin, sen pitää sisältää kaikki
-mahdollisuudet. Jos hän heti näkee minussa petturin, hän käsittää
-minut väärin, sillä en ole petturi tavallisessa merkityksessä; jos
-hän näkee minussa uskollisen rakastajan, ymmärtää hän niinikään
-minut väärin. Minun on toimittava siten, että hänen sielunsa tuossa
-kohtauksessa jää niin epätietoiseksi kuin suinkin. Tytön sielu on
-tuollaisena hetkenä profeetallinen kuin kuolevan. Se on estettävä.
-Rakkahin Cordeliani! petän sinua kauneuden nimessä enkä voi toisin
-tehdä, mutta olen antava sinulle kaiken sen korvauksen minkä antaa
-voin. Koko kohtaus on tehtävä niin huomaamattomaksi kuin mahdollista,
-niin ettei hän annettuaan myöntävän vastauksensa voi tehdä itselleen
-selväksi, mitä tähän uuteen suhteeseen oikeastaan sisältyy. Tuo
-mahdollisuuksien ääretön paljous on juuri mieltäkiinnittävää. Jos
-hän voi jotain jo ennakolta nähdä, olen tehnyt erehdyksen ja koko
-suhde kadottaa jotain merkityksestään. Ei ole ajateltavissa, että
-hän antaisi myöntävän vastauksensa sen tähden että rakastaisi minua;
-sillä hän ei rakasta minua lainkaan. Parasta olisi, jos voisin
-muuttaa kihlauksen toiminnasta tapahtumaksi, muuttaa hänet siitä mitä
-hän tekee siksi mitä hänelle tapahtuu ja josta hänen täytyy vain
-sanoa: Jumala tietää, kuinka se oikeastaan kävi.
-
--- -- --
-
-31. pnä.
-
-Tänään olen kirjoittanut rakkauskirjeen toisen puolesta. Se on aina
-minulle suuri ilo. Ensiksikin on sangen mielenkiintoista päästä
-noin läheltä tarkastelemaan tilannetta ja kuitenkin säilyttää oma
-mukavuutensa. Täyttelen piippuani, saan tietää suhteen laadun ja
-asianomaisen kirjeet vedetään esiin. Olen aina innolla tutkinut miten
-nuori tyttö kirjoittaa. Miespoloinen istuu nyt tuossa rakastuneena
-kuin rotta, lukee ääneen tytön kirjeitä ja minä keskeytän hänet
-lakonisine huomautuksineni: hän kirjoittaa hyvin, hänellä on
-tunnetta, makua, varovaisuutta, hän on varmaan rakastunut ennenkin
-jne. Toiseksi saan tilaisuuden tehdä hyväntyön. Autan kahta nuorta
-ihmislasta tulemaan yhteen. Nyt minä sen kuittaan. Jokaista
-onnellista paria vastaan valitsen itselleni yhden uhrin; teen aina
-kaksi ihmistä onnelliseksi ja korkeintaan yhden onnettomaksi. Olen
-rehellinen ja luotettava enkä milloinkaan ole pettänyt ketään,
-joka minuun on luottanut. Pienen pilan voin tietysti itselleni
-suoda, mutta sehän on luvallista sivuansiota. Ja miksi nautin tätä
-luottamusta? Sen tähden että osaan latinaa ja hoidan lukujani sekä
-sen tähden, että pidän omat pikku seikkailuni omana tietonani. Enkö
-sitten ansaitse tätä luottamusta? Minähän en koskaan käytä sitä
-väärin.
-
--- -- --
-
-2. pnä elokuuta.
-
-Hetki oli tullut. Näin vilahdukselta tädin kadulla, joten tiesin
-hänen olevan poissa kotoa. Edvard oli tullitoimistossa. Oli sen
-tähden todennäköistä, että Cordelia oli yksin kotona. Niin olikin
-asianlaita. Hän istui ompelupöydän ääressä neuloen. Olen perin
-harvoin käynyt talossa ennen puoltapäivää ja hän hämmästyikin
-hiukan minut nähdessään. Kohtauksesta oli vähällä sukeutua liiankin
-liikuttava. Siihen ei Cordelia kuitenkaan olisi ollut syypää,
-sillä hän suoriutui pian hämmennyksestään, vaan minä itse -- sillä
-huolimatta siitä panssarista, johon olin pukeutunut, tyttö teki
-minuun tavattoman voimakkaan vaikutuksen. Kuinka suloinen hän
-olikin sinijuovikkaassa, yksinkertaisen kodikkaassa puvussaan tuore
-ruusu rinnallaan -- tuore ruusunkukka, tyttö oli itse kuin tuore
-vastapoimittu kukka, niin koskematon ja niin aamuntuore, ja kuka
-tietääkään missä nuori tyttö viettää yönsä! Minä luulen hänen olevan
-öisin illuusioitten maassa, josta hän joka aamu palaa takaisin. Siitä
-hänen nuorekas tuoreutensa. Hän oli niin nuoren ja kuitenkin niin
-täysinkehittyneen näköinen kuin olisi luonto hellän ja rikkaan äidin
-tavoin vasta sillä hetkellä laskenut hänet lopullisesti käsistään.
-Minun oli kuin olisin tullut jäähyväiskohtaukseen todistajaksi,
-minä näin, kuinka tuo lempeä äiti häntä vielä kerran jäähyväisiksi
-syleili, minä kuulin hänen sanovan: "Mene nyt ulos maailmaan,
-lapseni, olen tehnyt kaikki tähtesi, ota tämä suutelo kuin sinetti
-huulillesi, sinetti, joka vartioi pyhättöä, niin ettei kukaan voi
-sitä murtaa, ellet itse tahdo, mutta kun oikea on tuleva, olet sinä
-ymmärtävä häntä." Ja äiti painoi tyttärensä huulille suudelman,
-suudelman joka ei kuin ihmissuudelma ota mitään, jumalallisen
-suudelman, joka antaa kaikki, joka antaa tytölle itselleen
-suudelman mahdin. Ihmeellinen luonto, kuinka oletkin syvämielinen
-ja salaperäinen: miehelle annat sanan, tytölle suudelman voiman!
-Tämä äidin suutelo oli hänellä huulillaan, hyvästijätön loisto
-otsallaan ja iloinen tervehdys silmissään, sen tähden oli hän samalla
-kertaa niin kotoisen herttaisen näköinen, sillä olihan hän täällä
-kotonaan, ja niin vieraan näköinen, sillä hän ei vielä tuntenut
-maailmaa, vaan ainoastaan äitinsä, joka näkymättömänä valvoi hänen
-luonansa. Hän oli todellakin viehättävä, nuori kuin lapsi ja samalla
-arvokkaan naisellinen. -- Pian olin kuitenkin taasen intohimoton
-ja tyhmän juhlallinen, kuten sopii silloin kun tahtoo toimittaa
-jotain tärkeätä niin, ettei se näytä mitään merkitsevän. Joidenkin
-yleisten huomautuksien jälkeen menin häntä hiukan lähemmäksi ja
-esitin asiani. Ihmistä, joka puhuu kuin kirja, on perin ikävä kuulla;
-toisinaan on kuitenkin hyvin tarkoituksenmukaista puhua siten.
-Kirjalla on nimittäin se merkillinen ominaisuus, että sitä voi
-tulkita miten tahtoo. Pysyin hyvin varovasti jokapäiväisissä tavaksi
-tulleissa lausetavoissa. Hän hämmästyi kuten olin odottanutkin, se
-on kieltämätöntä. Mutta on turhaa koettaa tehdä itselleen selväksi
-minkä näköinen hän oli. Hän oli paljonmerkitsevän näköinen, melkein
-kuin vielä valmistumaton, mutta odotettavissa oleva selitysliite
-kirjaani, selitysliite, joka voi sisältää minkä tulkinnan tahansa.
-Yksi ainoa sanakin liikaa, ja hän olisi nauranut minulle, yksi ainoa
-sana, ja hän olisi käynyt tunteelliseksi, yksi ainoa sana, ja hän
-olisi päässyt livahtamaan käsistäni; mutta yksikään liikanainen sana
-ei tullut huulilleni, minä pysyin tyhmän juhlallisena määrätyissä
-kaavoissa. -- "Hän oli tuntenut minut niin vähän aikaa", hyvä Jumala,
-sellaisia vastuksia tapaa vain kihloihinmenon kapealla tiellä, ei
-rakkauden kukkapoluilla.
-
-Ihmeellistä kylläkin. Kun edellisenä päivänä punnitsin asiaa,
-olin kohta varma, että hän yllätyksen hetkenä antaisi myöntävän
-vastauksensa. Siitä näkee, mitä kaikki valmistukset auttavat, asia
-ei tullut ratkaistuksi niin kuin olin ajatellut, sillä hän ei
-myöntänyt eikä kieltänyt; hän vetosi tätiin. Minun olisi pitänyt se
-jo edeltäpäin tietää. Minulla on todellakin onni mukanani, sillä tämä
-oli vielä parempi tulos.
-
-Täti antaa suostumuksensa, siitä ei minulla koskaan ole ollut
-pienintäkään epäilystä. Cordelia seuraa hänen neuvoaan. Mitä
-minun kihloihinmenooni tulee, niin en lainkaan tahdo kehua
-sitä runolliseksi, se on päinvastoin mitä jokapäiväisin ja
-poroporvarillisin. Tyttö ei tiedä, pitääkö hänen myöntää vai kieltää;
-täti myöntää, tyttö perässä, minä otan tytön, hän minut -- ja nyt
-tarina alkaa.
-
--- -- --
-
-3. pnä.
-
-Niin olen nyt kihloissa; samoin on Cordeliakin, ja se on kaikki
-mitä hän asiasta tietää. Jos hänellä olisi ystävätär, jolle hän
-voisi peittelemättä puhua, sanoisi hän kaiketi: "Mitä tämä kaikki
-merkitsee, sitä en todellakaan ymmärrä. Hänessä on jotain, joka
-vetää minua puoleensa, mutta mitä se on, en voi käsittää; hänellä
-on kummallinen valta minuun, mutta minä en häntä rakasta enkä
-kenties koskaan tule sitä tekemään; sen sijaan luulen hyvin voivani
-elää hänen kanssaan yhdessä ja sen tähden myöskin tulla varsin
-onnelliseksi, sillä hän ei varmaankaan vaadi paljon kun vain
-henkisessä merkityksessä pysyy hänen rinnallaan." Rakas Cordeliani!
-ehkä hän vaatiikin enemmän ja sen sijaan vähemmän kestävyyttä.
--- Kaikista hullunkurisista asioista on kihlaus järjettömin.
-Avioliitolla on kuitenkin oikeutuksensa, joskin se on minulle
-epämukava. Kihlaus on puhtaasti inhimillinen keksintö eikä suinkaan
-keksijälleen kunniaksi. Se ei ole sitä eikä tätä, ja se muistuttaa
-rakkauttani yhtä vähän kuin se hetale, joka pedellillä on selässään,
-professorin frakkia. Nyt olen siis tuon kunnianarvoisan joukon jäsen.
-Silläkin on merkityksensä, sillä totta on mitä Trop sanoo, että vasta
-kun on itse taiteilija saa oikeuden tuomita toisia taiteilijoita. Ja
-eikö juuri kihloissa oleva mies ole tavallansa taiteilija?
-
-Edvardin katkeruus on rajaton. Hän antaa partansa kasvaa ja on
-ripustanut mustan pukunsa naulaan, mikä on jo paljon. Hän tahtoo
-puhua Cordelian kanssa, tahtoo paljastaa hänelle ilkeän mieleni.
-Siitä on tuleva tärisyttävä kohtaus. Edvard parta ajamattomana ja
-huolimattomasti pukeutuneena puhumassa kovalla äänellä Cordelian
-kanssa. Kunpa hän vain ei säikäyttäisi minua pitkine partoineen.
-Turhaan koetan saada hänet järkiinsä, selitän, että täti on saanut
-aikaan kihlauksen, että Cordelialla kenties vielä on tunteita häntä
-kohtaan, että olen valmis väistymään takaisin, jos hän vain voi
-valloittaa itselleen tytön. Silmänräpäyksen ajan hän jo epäröi, eikö
-hänen pitäisi antaa leikata partansa uudella tavalla, ostaa uusi
-musta puku, seuraavassa hetkessä hän taasen suun täydeltä soimaa
-minua. Teen kaikkeni pysyäkseni hyvissä väleissä hänen kanssaan.
-Kuinka vihoissaan hän minulle lieneekin, tiedän kuitenkin, ettei hän
-ota askeltakaan kysymättä minulta neuvoa, hän ei ole unohtanut mitä
-hyötyä hänellä on ollut minusta puolestapuhujana. Ja miksi riistäisin
-häneltä viimeisen toivon, miksi rikkoisin välini hänen kanssaan? Hän
-on hyvä ihminen -- ja kuka tietää mitä aika vielä kantaa kohdussaan.
-
-Nyt on minun toiselta puolen toimittava niin, että kihlaukseni
-purkautuu, siten solmiakseni ihanamman ja merkitsevämmän suhteen
-Cordeliaan, ja toiselta puolen käytettävä aikani parhaani mukaan
-iloitakseni kaikesta siitä viehätyksestä, kaikesta siitä ihanuudesta,
-jolla luonto ylenmäärin on hänet varustanut, iloitakseni siitä,
-kuitenkin sillä rajoituksella, etten ota mitään etukäteen. Kun
-sitten olen saanut hänet oppimaan, mitä merkitsee rakastaa ja
-erikoisesti mitä merkitsee rakastaa minua, raukeaa kihlaus tyhjiin
-epätäydellisenä muodollisuutena ja hän kuuluu täydellisesti minulle.
-Muut kihlatut sivuuttavat tämän vaiheen, ja heillä on silloin
-tiedossa ikävä avioliitto ajassa ja iankaikkisuudessa. Kullakin on
-makunsa.
-
-Kaikki on vielä ennallaan; mutta tuskin voi kukaan kihloissa oleva
-olla minua onnellisempi tai kukaan rahanahnas mies, joka on löytänyt
-kultapalan, minua autuaampi. Olen haltioissani ajatellessani että
-hän on minun vallassani. Puhdas, viaton naisellisuus, läpikuultava
-kuin meri ja syvä kuin se, ilman aavistusta rakkaudesta! Nyt on hänen
-oppiminen mikä mahti rakkaus kuitenkin on. Kuin kuninkaantytär,
-joka tomusta nostetaan isiensä valtaistuimelle, siten on hänetkin
-saatettava siihen kuningaskuntaan, johon hän kuuluu. Ja se on
-tapahtuva minun kauttani; oppiessaan rakastamaan hän oppii
-rakastamaan minua; kehiteltäessä sääntöä kehittyy asteittain
-taivutuskaava, ja se olen minä. Tuntiessaan rakkaudessa olevan kaiken
-merkityksensä hän rakastaa minua, ja kun hän aavistaa oppineensa sen
-minulta, hän rakastaa minua kaksinverroin. Ajatus ilostani valtaa
-minut niin, että menetän melkein mieleni tasapainon.
-
-Hänen sielunsa ei ole kuihtunut eikä heikontunut hapuilevan rakkauden
-epämääräisissä liikutuksissa, seikka joka saa aikaan sen, etteivät
-monet nuoret tytöt enää koskaan voi rakastaa varmasti, voimakkaasti,
-kokonaisesti. Heillä on tietoisuudessaan epämääräinen sumukuva,
-joka on olevinaan ihanne, minkä mukaan todellisuutta mitataan.
-Sellaisista puolinaisuuksista syntyy vain jotain jonka seurassa
-voi kristillisesti vaeltaa läpi elämän. -- Nyt kun rakkaus hänessä
-herää, minä saan nähdä hänen sielunsa läpikuultavana ja kuunnella
-kaikkia hänessä soivia rakkauden kieliä. Minä tarkkailen kuinka
-hänen rakkautensa on muodostunut ja käyttäydyn sen mukaan; ja samoin
-kuin jo välittömästi olen mukana siinä sadussa, jonka rakkaus antaa
-tulvia hänen sydämensä kautta, samoin tulen uudelleen ulkoapäin häntä
-vastaan niin viettelevänä kuin suinkin. Tyttö rakastaa kuitenkin vain
-yhden ainoan kerran.
-
-Nyt on minulla siis laillinen oikeus Cordeliaan, minulla on tädin
-suostumus ja siunaus, ystävien ja sukulaisten onnittelut; sen
-luulisi jo riittävän. Nyt ovat siis sodan vastukset ohi, nyt alkavat
-rauhan siunaukset. Kuinka naurettavaa! Ikäänkuin tädin siunaus
-ja ystävien onnittelut voisivat taata minulle sanan syvemmässä
-merkityksessä omistusoikeuden Cordeliaan; ikäänkuin rakkaudessa
-olisi olemassa tuollainen sodan ja rauhan vastakkaisuus ja ikäänkuin
-se ei, niin kauan kuin se on olemassa, ilmenisi taisteluna, joskin
-aselaji vaihtelee. Ero on oikeastaan siinä taistellaanko cominus
-[läheltä] vai eminus [kaukaa]. Mitä täydellisemmin rakkaussuhteessa
-on kaihdettu lähitaistelua, sitä surullisempaa, sillä sitä
-mitättömämmäksi käy käsikähmä. Käsikähmään kuuluvat kädenpuristus,
-kosketus jalalla -- jota Ovidius, kuten tunnettua, sekä suosittelee
-että syvällisellä leikillisyydellä vastustaa -- puhumattakaan
-suudelmasta ja syleilystä. Se joka taistelee eminus voi luottaa
-ainoastaan silmäänsä; ja kuitenkin hän voi, jos hän on taiteilija,
-käyttää tätä asettaan taidokkaasti. Hän voi antaa silmänsä viivähtää
-tytössä sellaisella hellyydellä, joka vaikuttaa tyttöön kuten häneen
-sattumalta koskettaisiin; hän voi silmällänsä tarttua tyttöön yhtä
-lujasti kuin pitäisi häntä käsivarsillaan. Yksi virhe tai onnettomuus
-on kuitenkin tarjolla jos kovin kauan taistelee pitemmän välimatkan
-päästä, se nimittäin, että sellainen taistelu aina on vain nautinnon
-symboli, ei nautinto itse. Vasta sille, joka taistelee cominus, saa
-kaikki täyden merkityksensä. Kun rakkaudessa ei enää ole taistelua,
-on se sammunut. Minä en ole oikeastaan ensinkään taistellut eminus,
-matkan päästä, enkä sen tähden nyt ole lopussa vaan vasta alussa,
-vasta nyt otan aseet esiin. Että hänet omistan, on totta juridisessa
-ja poroporvarillisessa merkityksessä; mutta siitä ei vielä seuraa
-mitään. Minulla on paljon puhtaammat käsitykset asiasta. Hän on
-kihloissa kanssani, se on totta, mutta jos siitä päättelisin, että
-hän rakastaa minua, se olisi erehdys, sillä hän ei ylipäänsä lainkaan
-rakasta. Minulla on laillinen omistusoikeus häneen, ja kuitenkaan en
-häntä omista, samoin kuin toiselta puolen voin hyvin omistaa tytön
-vaikkei minulla olisi laillista omistusoikeutta häneen.
-
--- -- --
-
-Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla hänen vieressään.
-Meidän asentomme on kahden rakastavaisen ja kuitenkin siinä on
-eräänlaista hienotunteisuutta, joka estää liiallisen lähentelemisen.
-Asento merkitsee tavattoman paljon sille, jolla on silmää sitä
-tarkkailla. Rakkaudella on monta asemaa, tämä on ensimmäinen.
-Kuinka kuninkaallisesti luonto on varustanut tämän nuoren
-tytön; hänen puhtaat, pehmeät muotonsa, hänen syvä, naisellinen
-viattomuutensa, hänen kirkkaat silmänsä -- kaikki hurmaa minut.
--- Olen tervehtinyt häntä. Hän tuli iloisesti minua vastaan kuten
-tavallisesti, kuitenkin vähän ujona, vähän epävarmana; kihlauksenhan
-pitäisi hiukan muuttaa meidän suhdettamme, mutta miten, sitä hän
-ei tiedä; hän tarttui käteeni, mutta ei kuten ennen hymyillen.
-Vastasin hänen tervehdykseensä keveällä, melkein huomaamattomalla
-kädenpuristuksella; olin lempeä ja ystävällinen olematta kuitenkaan
-eroottinen. -- Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla
-hänen rinnallaan. Juhlallisuus kirkasti tilannetta, hiljainen
-aamuvalaistus. Hän on ääneti, mikään ei riko hiljaisuutta. Silmäni
-liukuvat verkalleen hänen vartalonsa yli, ei himoiten, sillä siihen
-vaadittaisiin todella julkeutta. Hieno, katoava punastus, nousten
-ja laskien kuin pilvi seudun yllä, kuvastuu hänen kasvoillaan. Mitä
-merkitsee tuo punastus? Onko se rakkautta, onko se kaipuuta, toivoa,
-pelkoa -- sillä sydämen väri on punainen? Ei se ole mitään niistä.
-Hän katsoo ihmetellen, ei minua eikä itseään vaan sisintä sieluaan,
-hän ikään kuin muuttuu sisällisesti. Tämä hetki vaatii hiljaisuutta,
-sen tähden ei mikään huomionteko saa sitä häiritä, mikään intohimon
-purkaus sitä keskeyttää. On kuin en edes olisi läsnä ja kuitenkin on
-juuri minun läsnäoloni hänen kontemplatiivisen ihmettelynsä ehto.
-Minun olentoni on sopusoinnussa hänen kanssaan. Sellaisessa tilassa
-kunnioittaa ja palvelee parhaiten nuorta tyttöä, samoin kuin eräitä
-jumalia, vaitiololla.
-
-On onni, että minulla on setäni talo. Jos tahtoisin saada nuoren
-ihmisen inhoamaan tupakkaa, veisin hänet johonkin Regentsenin
-tupakkahuoneista; kun haluan saada nuoren tytön inhoamaan
-kihloissaoloa, tarvitsee minun vain tuoda hänet tänne. Samoin
-kuin ainoastaan räätäleitä tulee räätälien kokoussaliin, tulee
-tänne pelkkiä kihlautuneita pareja. On kauheata joutua sellaiseen
-seuraan, enkä voi ihmetellä, että Cordelia käy rauhattomaksi. Kun
-olemme kokoontuneet en masse, luulen meitä olevan kymmenen paria
-lukuunottamatta niitä tuttavapiiriimme kuuluvia laumoja, jotka
-suurten juhlien aikana tulevat pääkaupunkiin. Me kihloissaolevat
-voimme täällä täysin määrin nauttia kihloissaolemisen iloja. Tuon
-Cordelian tänne saadakseni hänet inhoamaan noita rakastuneita
-käsiksikäyntejä, noita lemmensairaiden käsityöläisten mauttomuuksia.
-Täällä kuulee alinomaa, pitkin iltaa äänen, joka muistuttaa
-kärpäsläpsän ääntä -- ne ovat rakastavaisten suudelmia. Tässä
-talossa ollaan mitä rakastettavimmalla tavalla ujostelemattomia,
-ei edes piilouduta nurkkiin, vaan istutaan suuren pyöreän pöydän
-ympärillä. Minäkin olen kohtelevinani Cordeliaa samalla tavalla.
-Siinä suhteessa täytyy minun tehdä itselleni väkivaltaa. Olisi
-todellakin liikuttavaa, jos tuolla tavoin loukkaisin hänen syvää
-naisellisuuttaan. Sellaisesta syyttäisin itseäni enemmän kuin siitä
-että petän häntä. Ylipäänsä voin luvata jokaiselle tytölle, joka
-uskoo itsensä minun huostaani, täydellisesti esteettisen kohtelun,
-huomioonottaen vain sen, että kerran jätän hänet, mutta sekin kuuluu
-estetiikkaani, sillä joko pettää tyttö miehen tahi mies tytön. Olisi
-kylläkin mieltäkiinnittävää, jos voisi saada käsiinsä kirjallisen
-tilaston, joka satujen, kansanlaulujen ja mytologisten kertomusten
-perustalla antaisi tietoja siitä, tyttökö useammin on uskoton vaiko
-mies.
-
-Sitä ajanhukkaa, jonka Cordelia minulle tuottaa, en lainkaan kadu,
-vaikkei se suinkaan ole pieni. Jokainen kohtaus vaatii toisinaan
-pitkiä valmisteluja. Koen hänen kanssaan rakkauden synnyn. Itse
-olen melkein kuin näkymättömänä läsnä istuessani näkyväisenä hänen
-rinnallaan. Suhteeni Cordeliaan on kuin tanssi, joka oikeastaan
-on tanssittava kahden, mutta jonka hän tanssii yksin. Minä olen
-nimittäin se toinen tanssija, vaikkakin näkymättömänä. Hän liikkuu
-kuin unessa ja kuitenkin hän tanssii toisen kanssa; tuo toinen
-olen minä; mikäli olen näkyvänä läsnä, olen tuossa tanssissa
-näkymättömänä, ja mikäli olen näkymättömissä, olen näkyvänä hänen
-karkelossaan. Liike vaatii vastatanssijan; tyttö kumartuu tuon toisen
-puoleen, tempaa hänen kätensä, pakenee ja lähestyy taasen. Minä
-tartun hänen käteensä, minä täydennän hänen ajatuksensa, joka jo on
-täydennetty itsessään. Hän liikkuu oman sielunsa sävelten tahdissa;
-minä olen vain alkusyy hänen liikkeeseensä. Minä en ole eroottinen,
-koska se vain herättäisi hänet hänen unestaan, olen taipuvainen,
-pehmeä, persoonaton, melkein kuin mieliala.
-
-Mistä kihlatut tavallisesti puhuvat? Mikäli minä tiedän, he
-kiiruhtavat sijoittamaan toisensa omien perheenjäsentensä ikävään
-jonoon. Mikä ihme niin ollen jos eroottisuus katoaa. Se, joka ei
-ymmärrä tehdä rakkautta ehdottomaksi, sellaiseksi, jonka rinnalla
-kaikki muu häviää mitättömiin, älköön koskaan alentuko rakastumaan,
-menköönpä naimisiin vaikka kymmenen kertaa. Että minulla on täti,
-jonka nimi on Mariane, eno, jonka nimi on Christopher, isä, joka on
-majuri jne., jne. -- kaikella tuollaisella ei ole mitään tekemistä
-rakkauden mysteerin kanssa. Niin, vieläpä asianomaisen mennyt
-elämäkään ei merkitse mitään. Nuorella tytöllä ei tässä suhteessa
-tavallisesti olekaan paljon kerrottavaa; jos hänellä jotain on, voi
-ehkä maksaa vaivan häntä kuunnella, mutta ei rakastaakseen häntä
-enemmän sen tähden. Minä puolestani en etsi tarinoita, niitä on
-minulla todellakin kyllin; minä etsin välittömyyttä. Se juuri on
-iäistä rakkaudessa, että yksilöt vasta sen syttymisestä lähtien ovat
-toisilleen olemassa.
-
-Vähän luottamusta täytyy minun hänessä herättää, tai oikeammin,
-poistaa pieni epäilys. Enpä suinkaan kuulu niiden rakastavaisten
-joukkoon, jotka kunnioituksesta rakastavat toisiaan, kunnioituksesta
-menevät naimisiin ja kunnioituksesta saavat lapsia keskenään,
-mutta kuitenkin tiedän hyvin, että rakkaus, varsinkin ennen kuin
-siinä on intohimoa, vaatii siltä, joka on tullut sen esineeksi,
-ettei hän törkeästi riko moraalia. Tässä suhteessa on rakkaudella
-oma dialektiikkansa. Vaikkakin minun menettelyni Edvardia kohtaan
-on moraalin kannalta paljon moitittavampaa kuin entinen suhteeni
-tätiin, on minun kuitenkin paljon helpompi selittää Cordelialle
-edellistä kuin jälkimmäistä. Hän ei tosin ole puhunut asiasta
-mitään, mutta kuitenkin pidän parhaana selittää hänelle menettelyni
-välttämättömyyden. Se varovaisuus, jota olen esiintymisessäni
-noudattanut, mairittelee hänen ylpeyttään, se salaperäisyys, johon
-verhoudun, tekee minut mieltäkiinnittäväksi. Tässä suhteessa
-Cordeliasta voi kyllä näyttää kuin paljastaisin hänelle itsessäni
-paljon eroottista, kuin tulisin puhumaan ristiin, kun minä myöhemmin
-aion väittää, etten ole koskaan ennen rakastanut; tämä seikka ei
-kuitenkaan merkitse mitään. En pelkää ristiriitaista menettelyä,
-kunhan hän vain ei sitä huomaa ja minä saavutan mitä tahdon. Pitäkööt
-oppineet väittelijät kunnianaan välttää kaikkia ristiriitaisuuksia;
-nuoren tytön elämä on liian rikas, siinä on aina ristiriitaisuuksia
-ja niin muodoin se tekee ristiriitaisuudet välttämättömiksi.
-
-Hän on ylpeä eikä hänellä ole mitään varsinaista käsitystä
-rakkaudesta. Vaikka hän nyt kyllä jossakin määrin pitää minua
-henkisesti kypsyneempänä, voi helposti sattua, että hän, kun rakkaus
-alkaa hänessä vaikuttaa, voisi kääntää ylpeytensä minua kohtaan.
-Mikäli minä voin havaita, hän on epätietoinen naisen varsinaisesta
-merkityksestä. Sen tähden oli helppo saada hänen ylpeytensä
-kohdistumaan Edvardiin. Tuo ylpeys oli kuitenkin yltiöpäistä,
-hänellä kun ei ollut mitään käsitystä rakkaudesta. Mutta kun hän
-sen saa, hänen todellinen ylpeytensä syntyy samalla kertaa, mutta
-jäännös entistä yltiöpäisyyttä voi helposti liittyä siihen lisäksi.
-Voisi niin muodoin ajatella, että hän kääntäisi sen minua vastaan.
-Vaikka häntä kaiketikaan ei kaduta, että hän antoi suostumuksensa
-kihlaukseen, tulee hän kuitenkin helposti käsittämään, että sain sen
-verrattain helposti; hän on näkevä, ettei alku hänen puoleltansa
-ollut oikea. Jos hän tuon käsittää, hän on kääntävä peitsensä minua
-vastaan. Niin pitääkin olla. Sillä tavalla pääsen selvyyteen siitä,
-kuinka syvälti hänen tunteensa ovat järkkyneet.
-
--- -- --
-
-Aivan oikein. Jo kauas kadulle näen tuon sievän pienen kiharaisen
-pään, joka kurkottautuu niin pitkälle kuin suinkin ulos ikkunasta.
-Olen jo kolmena päivänä peräkkäin saanut nähdä sen...Nuori tyttö
-ei turhan tähden seiso ikkunassa, hänellä täytyy varmaankin olla
-siihen hyvät syynsä... Mutta minä pyydän taivaan nimessä, älkää
-kurkottautuko noin kauas ikkunasta; lyönpä vetoa, että seisotte
-tuolin reunalla, sen voin päättää asennostanne. Ajatelkaa kauhua,
-jos putoaisitte --, ette minun päälleni, sillä minä pysyttelen
-toistaiseksi asian ulkopuolella -- vaan hänen, sillä joku hän kai
-tässä on kysymyksessä... Mutta mitä näenkään, tuolla kaukanahan
-tulee ystäväni lisensiaatti Hansen keskikatua kävellen. Hänen
-esiintymisessään on jotain tavatonta, hän käyttää omituista
-kulkuneuvoa; jos näen oikein, hän saapuu kaipuun siivin. Olisiko
-hänellä tapana käydä tuossa talossa minun tietämättäni?... Te
-katositte, kaunis neitiseni, arvelen, että menitte aukaisemaan ovea
-hänelle... Tulkaa vain takaisin, hän ei lainkaan aio taloon...
-Kuinka, te tunnette asian paremmin? Mutta minä voin vakuuttaa
-teille... Hän sanoi sen juuri minulle itse. Jolleivät vaunut, jotka
-vastikään ajoivat ohi, olisi pitäneet niin kovaa melua, olisitte
-sen itse kuullut. Minä sanoin hänelle noin vain ohimennen: Sinä
-aiot tänne sisälle? Johon hän vastasi selvästi: en... Nyt voitte
-heittää hänelle hyvästit; nyt lähden hänen kanssaan kävelemään.
-Hän on hämillään, ja hämillään olevat ihmiset pakisevat kernaasti.
-Nyt aion puhua hänen kanssaan siitä papinvirasta, jota hän on
-päättänyt hakea... Hyvästi nyt, kaunis neitini, me aiomme kävellä
-alas tullille. Kun sitten olemme tulleet sen ulkopuolelle, sanon
-hänelle: tuhat tulimmaista, sinähän olet johdattanut minut kokonaan
-harhaan, minunhan piti mennä Itäiselle kadulle. -- Katso, nyt
-olemme, neitiseni, täällä taasen... Miten uskollinen, hän seisoo
-vielä ikkunassa. Sellainen tyttö voi tehdä miehen onnelliseksi...
-Ja miksi sitten teen kaiken tämän, kysytte. Sen tähden että olen
-alhainen ihminen, jolle on mieleistä tuottaa harmia toisille? En
-suinkaan. Teen kaiken tämän teidän itsenne tähden, rakastettava
-neiti. Ensiksikin! Olette odottanut lisensiaattia, kaivannut häntä,
-ja nyt hän on teidän luoksenne tullessaan kaksinverroin kaunis.
-Toiseksi! Kun lisensiaatti nyt astuu sisään ovesta, sanoo hän: "Nyt
-olimme vähällä tulla yllätetyiksi, sillä tuo kirottu mies seisoi
-oven edessä, kun olin tulossa luoksesi. Mutta minä olin viisas, minä
-johdatin hänet pitkään keskusteluun siitä virasta, jota haen, ja
-kuinka olikaan, niin sain hänet lähtemään kanssani tullille päin;
-voin vakuuttaa, ettei hän huomannut mitään." Ja vielä lisäksi,
-tehän pidätte nyt lisensiaatista vielä enemmän kuin ennen; sillä te
-olette aina arvellut hänellä olevan erinomaiset mielipiteet, mutta
-että hän olisi viisaskin ... niin, nythän itse näette. Ja siitä on
-teidän kiittäminen minua. -- -- Mutta eräs asia johtuu mieleeni.
-Teidän kihlauksennehan ei voi vielä olla julkinen, sillä silloinhan
-minä olisin siitä kuullut. Tyttö on kaunis ja ihana katsoa; mutta
-hän on nuori. Ehkä ei hänen älynsä ole vielä kehittynyt. Eikö ole
-ajateltavissa, että hän kevytmielisesti menisi ja ottaisi perin
-vakavan askelen. Se on estettävä; minä tahdon puhua tytön kanssa.
-Sen olen hänelle velkaa, sillä hän on varmaankin hyvin rakastettava
-tyttö. Sen olen velkaa lisensiaatille, sillä hän on ystäväni; siten
-olen sen velkaa tytöllekin, sillä hän on ystäväni tuleva puoliso.
-Sen olen velkaa tytön perheelle, sillä se on varmaankin hyvin
-kunnioitettava perhe. Sen olen velkaa koko yhteiskunnalle, sillä
-kysymyksessä on hyvätyö. Koko ihmiskunnalle! Miten suuri ajatus,
-miten valtava yritys toimia koko ihmiskunnan nimessä, omistaa
-sellainen kenraalinvaltakirja! -- Mutta riennänpä Cordelian luo.
-Osaan aina käyttää mielialaa hyväkseni, ja tuon tytön ihana kaiho on
-todella minua liikuttanut.
-
--- -- --
-
-Nyt alkaa ensimmäinen taistelu Cordelian kanssa, taistelu, jossa
-minä pakenen ja siten opetan hänet, minua takaa-ajaen, voittamaan.
-Minä vetäydyn alituisesti taaksepäin, ja tällä liikkeelläni opetan
-häntä kauttani tuntemaan kaikki rakkauden mahdit, sen levottomat
-ajatukset, sen intohimon, sen kaipuun ja toivon ja rauhattoman
-odotuksen. Liikkuessani tällä tavoin hänen edessään kehittyy
-kaikki tämä vastaavalla tavalla hänessä itsessään. Kuljetan häntä
-triumfikulkueessa, ja minä itse olen yhtä suuressa määrin se, joka
-laulaa hänen voittonsa kunniaksi, kuin se, joka näyttää hänelle
-tien. Hän on saava rohkeutta uskoa rakkauteen, uskoa, että se on
-iäinen voima, nähdessään sen vallan, nähdessään mieleni liikutukset.
-Hän on uskova minua, osaksi sen tähden että luotan taitooni, osaksi
-sen tähden, että totuutta on itse asiassa kaiken sen pohjalla mitä
-teen. Jollei niin olisi asianlaita, ei hän uskoisi minua. Jokaiselta
-liikkeeltäni hän käy yhä voimakkaammaksi; rakkaus herää hänen
-sielussaan, hän on saavuttanut merkityksensä naisena. -- En ole
-tähän saakka poroporvarillisesti puhuen kosiskellut häntä, sen teen
-nyt, minä vapautan hänet, ainoastaan siten tahdon häntä rakastaa.
-Että hänen on minua kaikesta kiittäminen, sitä hän ei saa aavistaa,
-sillä siten hän kadottaisi luottamuksensa itseensä. Kun hän nyt
-tuntee olevansa vapaa, niin vapaa, että häntä melkein haluttaisi
-rikkoa välinsä minun kanssani, silloin alkaa toinen taistelu. Nyt
-on hänessä voimaa ja intohimoa ja nyt merkitsee taistelu minulle
-jotain; hetkelliset seuraukset olkoot sitten mitkä hyvänsä. Entä
-jos hän ylpeydessään pettää minut, entä jos hän rikkoo välinsä
-minuun? Niinpä on hänellä siihen täysi vapaus; mutta minulle hän
-on kuitenkin kuuluva. On turhaa puhetta, että kihlaus sitoisi
-häntä minuun, tahdon omistaa hänet vain vapaana. Jättäköön hän
-minut, toinen taistelu alkaa joka tapauksessa, ja tuossa toisessa
-taistelussa olen minä voittava niin varmasti kuin se oli pelkkää
-harhanäköä, että hän voitti ensimmäisessä. Mitä enemmän voimaa
-hänessä on, sitä mieltäkiinnittävämpää minulle. Ensimmäinen taistelu
-on vapautustaistelu ja se on vain leikkiä, toinen on valloitussota ja
-se käydään elämästä ja kuolemasta.
-
-Rakastanko Cordeliaa? Kyllä. Vilpittömästi? Kyllä. Uskollisesti?
-Kyllä -- esteettisessä merkityksessä ja sillähän lienee arvonsa
-silläkin. Mitä olisi tätä tyttöä auttanut, jos hän olisi joutunut
-uskollisen aviomies-kuhnurin käsiin? Mikä hänestä olisi tullut?
-Ei mitään. On tapana sanoa, että tarvitaan hitunen muutakin kuin
-rehellisyyttä tullakseen toimeen maailmassa; minä puolestani
-sanoisin, että tarvitaan hiukan muutakin kuin uskollisuutta
-rakastaakseen sellaista tyttöä. Ja minulla on muutakin -- minulla on
-kavaluutta. Ja kuitenkin rakastan häntä uskollisesti. Ankarasti ja
-huolellisesti valvon itseäni, jotta kaikki se, mikä tuossa tytössä
-on, koko hänen jumalallisen rikas luontonsa, kehittyisi kukkaansa.
-Minä olen niitä harvoja, jotka sen voivat tehdä, hän on niitä
-harvoja, jotka siihen sopivat; emmekö siis sovellu toisillemme?
-
-Teenkö väärin, kun sen sijaan että katsoisin pappiin tarkastelen
-tuota kaunista kirjailtua nenäliinaa, joka teillä on kädessänne?
-Teettekö te väärin pitäessänne sitä noin esillä?... Nurkassa on
-nimi... Charlotte Hahn on siis teidän nimenne? On niin viehättävää
-näin sattumalta saada tietää naisen nimi. On kuin joku palveleva
-henki salaperäisellä tavalla tekisi minut tutuksi teidän kanssanne...
-Vai eikö ole sattuma, että nenäliinanpoimut laskeutuvat siten että
-minä voin nähdä nimen?... Te olette liikuttunut, te pyyhitte kyynelen
-silmästänne... Nenäliina riippuu taasen vapaana... Teitä ihmetyttää
-että katselen teitä enkä pappia. Te tarkastelette nenäliinaa, te
-huomaatte sen ilmiantaneen nimenne... Sehän on tuiki viaton juttu, on
-niin helppo saada tietää tytön nimi... Miksi julmistua nenäliinalle,
-miksi rutistaa se noin kokoon? Miksi suuttua sille? Miksi suuttua
-minulle? Kuulkaa mitä pappi sanoo: "Älköön kukaan saattako ihmistä
-kiusaukseen; hänkin, joka sen tietämättään tekee, on vastuunalainen,
-on syyllinen toisen edessä, jolle hän voi vikansa korvata vain
-entistä suuremmalla hyvyydellä"... Nyt hän sanoi aamenensa,
-kirkonoven ulkopuolella uskallatte kyllä antaa nenäliinanne vapaasti
-liehua tuulessa... Vai oletteko alkanut pelätä minua? Mitä olen
-sitten tehnyt?... Olenko tehnyt sellaista, jota ette voi antaa
-anteeksi, ette voi mieleenne palauttaa -- antaaksenne anteeksi?
-
--- -- --
-
-Kaksinainen menettelytapa käy välttämättömäksi suhteessani
-Cordeliaan. Jos yhtenään pakenisin hänen edeltään, voisi tapahtua,
-että eroottinen elementti hänessä kävisi kovin hataraksi ja löyhäksi,
-niin ettei syvempi naisellisuus hänessä voisikaan herätä. Hän ei
-ehkä siinä tapauksessa kykenisi toisen taistelun alettua tekemään
-vastarintaa. Tosin hän nukkuu voiton päivään saakka, ja niin hänen
-pitääkin tehdä; mutta toiselta puolen hänet on alinomaa herätettävä.
-Kun hänestä sitten hetken ajan näyttää kuin hänen voittonsa
-tahdottaisiin häneltä riistää, on hän havahtuva puolustamaan sitä.
-Tässä kamppailussa kypsyy hänen naisellisuutensa. Voin käyttää
-joko sanoja tai kirjeitä häntä kiihottaakseni ja jäähdyttääkseni.
-Jälkimmäinen keino on kaikin puolin edullisempi. Siten nautin hänen
-syvimmästä järkytyksestään. Kun hän on saanut kirjeeni, kun sen
-suloinen myrkky on mennyt vereen, silloin on yksikin sana kylliksi,
-jos tahtoo saada rakkauden puhkeamaan ilmi. Seuraavassa hetkessä
-kylmä ironia saa hänet taasen epäilemään, ei kuitenkaan enempää
-kuin sen verran, että hän yhä vielä tuntee voittaneensa ja tuntee
-niin vielä suuremmassa määrin saadessaan seuraavan kirjeen. Ironiaa
-ei olekaan helppo esittää kirjeessä, sillä se mahdollisuus on
-lähellä, ettei Cordelia sitä siinä ymmärtäisi. Haaveilua voi taasen
-vain välähdyksittäin ilmentää keskustelussa. Minun persoonallinen
-läsnäoloni on tekevä mahdottomaksi tunnekiihkon. Kun olen vain
-kirjeitse läsnä, hän voi helposti kestää läsnäoloni, hän vaihtaa
-minut eräässä merkityksessä yleisempään olentoon, joka elää hänen
-rakkaudessaan. Kirjeessä voi niinikään ottaa itselleen suuremman
-vapauden, kirjeessä voin hyvin heittäytyä hänen jalkoihinsa
-jne., seikka, joka näyttäisi varsin hullunkuriselta, jos sen
-todellisuudessa tekisin ja joka saisi illuusion särkymään. Tämän
-minun kaksinaisen menettelyni vastakkaisuus on synnyttävä ja
-kehittävä, vahvistava ja vakauttava rakkautta hänessä, sanalla sanoen
-koetteleva sitä. --
-
-Liian varhain eivät nämä kirjeet kuitenkaan saa muodostua sävyltään
-vahvasti eroottisiksi. Alussa on parasta, että niillä on yleisempi
-luonne, että ne sisältävät vain jonkun yksityisen viittauksen,
-poistavat jonkun yksityisen epäilyksen. Tilaisuuden sattuessa sopii
-huomauttaa mikä etu kihlauksella on siinä suhteessa, ettei ilkeillä
-huhuilla ole mitään mahdollisuutta käydä juttuun käsiksi. Mitä
-varjopuolia sillä muutoin on, sitä en lakkaa hänelle huomauttamasta.
-Setäni talosta saan aiheita irvikuvaan, jonka voin aina antaa kulkea
-rinnallani. Sydämellisintä, antautuvinta rakkautta ei hänessä voi
-syntyä minun avuttani. Kun sen häneltä kiellän ja tuolla irvikuvalla
-häntä kiusaan, on hän kyllä väsyvä olemaan kihloissa, voimatta
-oikeastaan sanoa, että minä olisin saanut hänet siihen kyllästymään.
-
-Pieni kirje on tänään antava hänelle vihjauksen siitä millainen on
-hänen oma tilansa, minä kun siinä selitän oman sieluntilani. Minun
-menettelyni on oikea. Siitä on minun kiittäminen teitä, te rakkaat
-tyttölapset, joita ennen olen rakastanut. Teitä on minun kiittäminen,
-että minun sieluni nyt on niin viritetty, että voin olla suhteessani
-Cordeliaan juuri sellainen kuin haluankin olla. Kiitollisuudella
-muistelen teitä, kunnia on teidän; olen aina myöntävä, että nuori
-tyttö on kuin syntynyt opettajaksi; häneltä voi aina oppia, jollei
-muuta niin pettämään häntä -- sillä sen tempun oppii parhaiten itse
-tytöiltä; kuinka vanhaksi tullenkin, en ole koskaan unohtava, että
-vasta se on mennyttä miestä, joka on tullut niin vanhaksi, ettei hän
-voi oppia mitään nuorelta tytöltä.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Sinä sanot, ettet ollut kuvitellut minua sellaiseksi, mutta enhän
-minäkään ollut kuvitellut sellaiseksi tulevani. Onkohan syytä
-muutokseen etsittävä sinusta? Sillä voisihan ajatella, että minä
-en oikeastaan olisikaan muuttunut, vaan että ne silmät, joilla
-sinä minua katsot, olisivat muuttuneet. Vai onko syytä etsittävä
-minusta? Syy on minussa, sillä minä rakastan sinua; syy on sinussa,
-sillä sinä olet se jota rakastan. Järjen kylmässä, tyynessä valossa
-katselin kaikkea, ylpeänä ja koskemattomana, mikään ei minua
-kauhistuttanut; jos aavekin olisi oveeni kolkuttanut, olisin sen
-kynttiläjalkaani tarttuen tyynesti avannut. Mutta katso, minä en
-avannut oveani aaveille, en verettömille ja voimattomille haamuille,
-vaan sinulle, Cordeliani, sinun kanssasi tulivat elämä ja nuoruus
-ja ilo ja kauneus luokseni. Minun käteni vapisee, en voi pidellä
-kynttilääni rauhallisena, pakenen edestäsi, ja kuitenkaan en voi olla
-kiinnittämättä silmiäni sinuun, en toivomatta, että voisin pidellä
-kynttilää vakavasti kädessäni. Muuttunut olen; mutta missä määrin,
-missä muodossa ilmenee tuo muutos? En tiedä sitä, en voi siitä mitään
-lähempää määrittelyä antaa. Voin vain sanoa: minä muutuin.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Lempi rakastaa salaisuutta -- kihlaus on yleinen; se rakastaa
-hiljaisuutta -- kihlaus on julistus; se rakastaa kuiskailua --
-kihlaus on suuriääninen tiedoksianto; ja kuitenkin on kihlauksemme,
-kiitos olkoon Cordelian taidon, oleva verraton keino pettää
-vihollisiamme. Pimeänä yönä ei mikään ole toisille laivoille
-vaarallisempaa kuin lyhdyn ripustaminen johonkin alukseen, sillä se
-on petollisempi kuin pimeys itse.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään;
-hän nojaa minun käsivarteeni ja hänen päänsä lepää monen aatoksen
-painamana minun olkaani vasten. Hän on minua niin lähellä ja
-kuitenkin vielä kaukana, hän antautuu ja kuitenkaan hän ei kuulu
-minulle. Vielä hänessä on vastustusta, mutta se ei ole tietoisesti
-harkittua, se on naisellisuuden tavallista vastustusta; sillä naisen
-olemus on antautumista vastustuksen muodossa. -- Hän istuu sohvassa
-teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään. Hänen sydämensä
-jyskyttää intohimosta, hänen povensa aaltoilee, ei kuitenkaan
-rauhattomuudesta; toisinaan vaihtelee väri hänen kasvoillaan,
-kuitenkin keveinä vivahduksina. Onko se rakkautta? Ei suinkaan.
-Hän kuuntelee, hän ymmärtää. Hän kuuntelee siivitettyjä sanojani,
-hän käsittää ne, hän kuulee toisen puhetta ja ymmärtää sitä kuin
-omaansa; hän kuuntelee vaieten toisen ääntä, joka soi kaikuna hänen
-sisimmässään, hän ymmärtää tuon kaiun kuin olisi se hänen oma
-äänensä, joka puhuu hänelle ja eräälle toiselle.
-
-Mitä minä teen? Hurmaanko hänet? En suinkaan; siitä ei olisi minulle
-mitään hyötyä. Varastanko hänen sydämensä? En suinkaan, näen
-päinvastoin mieluimmin, että se tyttö, jota rakastan, pitää itse
-sydämensä. Mitä sitten teen? Minä muovailen itselleni sydämen hänen
-sydämensä mukaan. Taiteilija maalaa rakastettunsa kuvan, se on hänen
-ilonsa, kuvanveistäjä ikuistaa hänen muotonsa. Niin teen minäkin,
-mutta henkisessä merkityksessä. Hän ei tiedä minun omistavan tuota
-kuvaa, ja siinä juuri on petokseni. Salaperäisellä tavalla olen sen
-itselleni hankkinut ja siinä merkityksessä varastanut hänen sydämensä
-samoinkuin Rebekasta sanotaan, että hän varasti Laabanin sydämen, kun
-hän viekkaasti ryösti häneltä hänen kotijumalansa.
-
-Ympäristöllä ja puitteilla on sentään suuri vaikutus ihmiseen, ne
-painuvat nopeimmin ja syvimmin muistiin tai oikeammin koko sieluun
-eivätkä sen tähden joudu unohduksiin. Kuinka vanhaksi sitten
-tullenkin, en milloinkaan ole kuitenkaan voiva kuvitella Cordeliaa
-muussa ympäristössä kuin tässä pienessä huoneessa. Kun tulen hänen
-luoksensa ja tavallisesti ohjaan kulkuni salin oven kautta, hän
-kiiruhtaa samassa vastaani omasta huoneestaan, ja kun avaan salin
-oven astuakseni arkihuoneeseen, avaa hän samaan aikaan toisen
-oven, niin että meidän katseemme heti ovella tapaavat toisensa.
-Arkihuone on pieni ja siisti, melkein työhuoneen tapainen. Vaikka
-olen tarkastellut sitä monesta kulmasta, on minusta kuitenkin aina
-hauskinta katsella sitä sohvasta. Hän istuu tuossa minun vieressäni,
-edessämme on pyöreä teepöytä, jolle pöytäliina on levitetty, niin
-että se riippuu monina laskoksina. Pöydällä on lamppu, kukan
-muotoinen, joka voimakkaana ja täyteläisenä kohoaa kannattaen kukan
-terää, jonka yllä taasen riippuu hieno koristettu paperiharso niin
-keveänä ettei se voi pysyä liikkumattomana. Lampun muoto muistuttaa
-minua itämaan luonnosta, harson liikunta noiden seutujen lempeistä
-henkäyksistä. Lattiaa peittää matto, jonka omituisesti punottu
-kudos todistaa sen olevan muukalaista alkuperää. Toisin hetkin
-annan lampun loihtia eteeni eteläisen maiseman; minä istun silloin
-Cordelian kanssa maassa lampun kukkakruunun alla. Toisin hetkin annan
-punotun maton herättää mielikuvan laivasta, upseerinkajuutasta -- me
-purjehdimme silloin keskellä aavaa valtamerta. Kun istumme kaukana
-ikkunasta, tähystämme suoraan taivaan rajattomiin ääriin. Myöskin
-tämä voimistaa illuusiota. Kun sitten istun hänen vierellään, annan
-kaiken tuon kulkea silmieni editse kuvana, joka kiitää todellisuuden
-yli kuin kuolema haudan yli. -- Ympäristö merkitsee aina paljon,
-varsinkin muistolle. Jokainen eroottinen suhde on elettävä niin,
-että asianomaisten on helppo loihtia eteensä kuva, jossa suhteen
-koko ihanuus kuvastuu. Jotta se voisi onnistua, on ympäristöä
-pidettävä huolellisesti silmällä. Jollei se vastaa toiveita, on se
-sellaiseksi muodostettava. Cordelialle ja hänen rakkaudelleen sopii
-ympäristö hyvin. Kuinka toisenlainen kuva mieleeni nouseekaan,
-kun ajattelen pientä Emelietäni, ja kuitenkin, kuinka hyvin sopi
-siinäkin tapauksessa ympäristö lemmensuhteen puitteiksi! Häntä
-en voi ajatella muualla kuin istumassa pienessä puutarhatuvassa.
-Ovet olivat auki, pieni tuvan edessä oleva puutarha rajoitti
-näköalan, pakotti silmän hetkeksi pysähtymään ennenkuin se rohkeasti
-lähti seuraamaan maantietä, joka katosi etäisyyteen. Emelie oli
-ihastuttava, mutta vähäpätöisempi kuin Cordelia. Ympäristö oli sen
-mukainen. Silmä pysytteli maanpinnalla, se ei hyökännyt rohkeana
-ja levottomana eteenpäin; ja vaikkakin maantie itse romanttisesti
-katosi kaukaisuuksiin, vaikutti se kuitenkin pääasiassa siten, että
-silmä liukui sen matkan, mikä sillä oli edessään, ja kääntyi takaisin
-kulkeakseen uudelleen saman matkan. Huone oli maan rajassa. Cordelian
-ympäristöllä ei saa olla mitään etualaa, ainoastaan taivaanrannan
-rohkea äärettömyys. Hän ei saa asustaa maan rajassa, hänen täytyy
-leijua, ei kävellä, lentää, ei edestakaisin, vaan iäisesti eteenpäin.
-
-Se, joka itse on kihloissa, pääsee pian selville toisten kihlattujen
-narrimaisuuksista. Jokunen päivä sitten sukelsi lisensiaatti Hansen
-esiin käsipuolessaan tuo rakastettava nuori tyttö, jonka kanssa
-hän on kihloissa. Hän uskoi minulle, että tyttö on hyvin nuori,
-minkä tiesinkin jo ennestään, lisäksi uskoi hän minulle, että hän
-oli valinnut tytön nimenomaisena tarkoituksenaan kehittää hänestä
-se ihanne, joka aina oli väikkynyt hänen mielessään. Jumalani,
-tuollainen lisensiaattinahjus -- ja toiselta puolen terve,
-kukoistava, elämänhaluinen tyttö. Vaikka minulla on pitkäaikainen
-kokemus, en milloinkaan ole lähestynyt tyttöä muutoin kuin syvästi
-kunnioittaen ja oppien aina ensin itse häneltä. Jos minulla
-mahdollisesti on jotain kasvatuksellista merkitystä tytölle, on se
-siinä, että yhä uudelleen hänelle opetan mitä itse olen häneltä
-oppinut.
-
-Cordelian sielu on saatettava liikkeeseen, ei kuitenkaan tuulispäiden
-viskeltäväksi eikä osittain, vaan kokonaisena. Hänen on keksittävä
-äärettömyys, opittava tuntemaan, että se on kaikkia ihmisiä lähinnä.
-Tämä ei ole tapahtuva ajatuksen tietä, joka on hänelle kiertotie,
-vaan mielikuvituksen, joka on varsinainen liikeyhteys hänen ja
-minun välilläni, sillä se mikä on osa miehessä, on kokonaisuus
-naisessa. Hänen ei tarvitse kulkea ajatuksen vaivalloista tietä
-eteenpäin pyrkiessään käsittämään asioiden ääretöntä moninaisuutta;
-sillä nainen ei ole syntynyt tekemään työtä, hänen on päästävä
-päämaaliinsa mielikuvituksen ja sydämen keveäkulkuista tietä.
-Äärettömyys on nuorelle tytölle yhtä luonnollinen käsite kuin se,
-että kaikki rakkaus on onnellista. Nuorella tytöllä on kaikkialla,
-mihin hän sitten kääntyneekin, äärettömyys ympärillään, ja ylimeno
-on vain hyppäys, mutta, se tarkoin huomattakoon, naisellinen
-hyppäys, ei miehinen. Kuinka kömpelöitä ovatkaan miehet yleensä!
-Kun heidän pitää hypätä, heidän täytyy ottaa vauhtia, tehdä pitkiä
-valmistuksia, mitata välimatka silmällä, juosta monta kertaa
-kääntyäkseen taas säikähtyneinä takaisin. Viimein he hyppäävät ja
-putoavat väliin. Nuori tyttö hyppää toisella tavalla. Vuoriseuduissa
-tapaa usein kaksi toisiaan vastaan kurkottavaa kalliokielekettä.
-Niiden välillä on kammottava kuilu. Yksikään mies ei uskalla
-hyppäystä. Nuori tyttö sitä vastoin, niin kertovat seudun asukkaat,
-on sen uskaltanut, ja sitä kutsutaankin sen tähden neitsythypyksi.
-Minä uskon tuon kertomuksen mielelläni, samoin kuin uskon paljon
-erinomaista nuoresta tytöstä yleensä, ja minulle tuottaa suurta iloa
-kuulla yksinkertaisten vuoristolaisten siitä puhuvan. Minä uskon
-kaikkea, uskon luonnotontakin, ja hämmästyn sen edessä ainoastaan
-uskoakseni sen; ensimmäinen ja viimeinen asia, joka minua on
-hämmästyttänyt, on nuori tyttö. Ja kuitenkin on sellainen hyppäys
-nuorelle tytölle kuin leikin asia, kun miehen hyppäys sen sijaan
-on aina naurettava, sen tähden että kuinka voimakkaan vauhdin hän
-ottaakin, hänen ponnistuksensa jää suhteettoman vähäiseksi verrattuna
-kallionkielekkeiden etäisyyteen toisistaan, ja kumminkin pitäisi
-niiden olla järkevässä suhteessa toisiinsa. Mutta kuka on niin tyhmä,
-että luulee nuoren tytön ottavan vauhtia? Hänen voi kyllä ajatella
-juoksevan, mutta silloin on tuo juoksu vain leikkiä, nautintoa,
-viehkeyden esille loihtimista, jota vastoin kuvittelu vauhdin otosta
-särkee naisellisen kokonaisuuden. Vauhdinotossa on nimittäin jotain,
-joka on naisen luonteen vastaista. Ja hänen hyppäyksensä -- kuka ei
-käsittäisi sen oikeata luonnetta! Hänen hyppäyksensä on liitelemistä.
-Ja kun hän sitten on päässyt toiselle puolelle, seisoo hän siellä
-taasen, ei ponnistuksesta väsyneenä, vaan kauniimpana kuin muutoin ja
-sielukkaampana; hän heittää suutelon meille, jotka seisomme toisella
-puolella. Nuorekkaana, vastasyntyneenä kuin kukka, joka on työntynyt
-esiin vuoren juurelta, keikkuu hän syvyyden yli, niin että meidän
-silmissämme melkein mustenee. -- -- -- Hänen pitää oppia kaikki
-äärettömyyttä kajastavat liikkeet, keinutella itseään, tuudittaa
-itsensä unelmiin, muuttaa runo todellisuudeksi, satu todellisesti
-olevaiseksi, tuntea sydämessään kaikki mahdolliset tunteet. Kun hän
-on tottunut tuohon tunnelmien kirjavaan rikkauteen, lasken minä
-eroottisen aineksen lisäksi hänen sieluunsa. Silloin hän on sitä mitä
-tahdon ja haluan. Silloin on minun tehtäväni suoritettu, minun työni,
-silloin käärin kokoon kaikki purjeeni, silloin istun hänen vieressään
-ja me laskettelemme eteenpäin hänen purjeillaan. Ja totta tosiaan,
-kun tuo tyttö on eroottisesti hurmaantunut, silloin on minulla kyllin
-työtä istuessani perässä ja säädellessäni vauhtia, niin ettei mikään
-tapahdu liian aikaisin tai epäkauniilla tavalla. Silloin tällöin
-tulee purjeesemme pieni reikä, ja seuraavassa hetkessä syöksymme taas
-pikaista vauhtia eteenpäin.
-
-Setäni talossa käy Cordelia yhä kärsimättömämmäksi. Hän on monta
-kertaa ehdottanut, ettemme enää sinne menisi; se ei kuitenkaan
-ole auttanut, olen aina keksinyt verukkeita. Kun eilen illalla
-läksimme sieltä, hän puristi kättäni aivan erikoisen intohimoisesti.
-Luultavasti oli hän kärsinyt suuresti siellä, eikä se olekaan ihme.
-Jollei minua niin huvittaisi tarkastella räikeitä luonnottomuuden
-ilmaisuja, en itsekään mitenkään kestäisi. Aamulla sain Cordelialta
-kirjeen, jossa hän, sukkelammin kuin olisin häneltä odottanut, teki
-pilaa kihlauksista. Olen suudellut kirjettä, se on rakkain kirje,
-jonka häneltä olen saanut. Aivan niin, Cordeliani! Sellainen on minun
-toivomukseni.
-
--- -- --
-
-Ihmeellistä kyllä on Itäisellä kadulla kaksi kahvilaa vastakkain.
-Toisessa kerroksessa vasemmalla kädellä asuu muuan pieni mamselli.
-Hän on tavallisesti kätkössä puoliuutimien takana. Puoliuutimet
-ovat hyvin ohutta kangasta, ja se joka tuntee tytön tai on useammin
-hänet nähnyt, voi, jos hänellä on hyvät silmät, helposti tuntea
-tämän kasvonpiirteet, kun hän sitä vastoin muista näyttää vain
-tummalta epämääräiseltä kuviolta. Jälkimmäinen pitää paikkansa minuun
-nähden, edellinen sitä vastoin sopii siihen nuoreen upseeriin, joka
-säännöllisesti joka päivä kello kaksitoista ilmestyy näille seuduille
-ja suuntaa katseensa ylös puoliuutimia kohti. Oikeastaan huomasin
-tuon kauniin sähkösanomasuhteen puoliuutimista. Sellaisia ei ole
-muissa ikkunoissa, ja tuollainen yksinäinen verho, joka peittää
-vain yhden ikkunan, on merkki siitä, että ikkunan takana alinomaa
-istuu joku. Eräänä päivänä istuin vastapäätä olevan kahvilan ikkunan
-luona. Kello oli juuri kaksitoista. Panematta merkille ikkunan ohitse
-kulkevia pidin vain silmällä tuota verhoa, kun äkkiä tumma kuvio sen
-takana alkoi liikkua. Naisen kasvot tulivat sivultapäin sen takaa
-näkyviin. Sen jälkeen nyökkäsi asianomainen hyvin ystävällisesti
-kätkeytyen taas uutimien taa. Tästä päättelin ensinnäkin että se
-henkilö, jota hän tervehti, oli mies, sillä tytön eleet olivat liian
-intohimoiset kohdistuakseen johonkin ystävättäreen; toiseksi tein sen
-johtopäätöksen, että se henkilö, jolle tervehdys oli tarkoitettu,
-tavallisesti tuli toiselta puolen katua. Tyttö oli niin asettunut,
-että hän jo kaukaa saattoi tämän huomata, vieläpä tervehtiä häntä
-puoliuutimien suojassa. -- -- -- Aivan oikein, lyönnilleen kello
-kaksitoista ilmestyy taasen tämän pienen rakkausepisodin sankari,
-meidän rakas luutnanttimme. Istun tällä kertaa siinä kahvilassa,
-joka on sen talon ensi kerroksessa, jonka toisessa kerroksessa
-neitini asuu. Luutnantti on jo hänet huomannut. Pidä nyt hyvin
-varasi, rakas ystäväni, ei ole helppo asia tervehtiä kauniisti
-toista kerrosta kohti. Meidän luutnanttimme ei lisäksi ole hullumman
-näköinen, hän on sorjavartaloinen, suora ja solakka, hänellä on
-kauniit kasvot, kaareva nenä ja musta tukka, ja hänen kolmikulmainen
-hattunsa sopii hänelle hyvin. Nyt on toimimisen hetki; luutnantin
-jalat alkavatkin horjahdella, sääret käydä ikäänkuin liian pitkiksi.
-Kun tahtoo koota kaiken voimansa silmiin ja suunnata ne toista
-kerrosta kohti, jalat käyvät usein hervottomiksi. Suokaa anteeksi,
-herra luutnantti, että keskeytän tuon katseen taivaaseennousun. Se
-on nenäkästä, sen tiedän kyllä. Paljonsanovaksi ei tuota katsetta
-voi kutsua, pikemmin tyhjäksi ja kuitenkin hyvin lupaavaksi. Mutta
-nuo monet lupaukset ovat nousseet liiaksi luutnantin päähän; hän
-horjui, käyttääkseni runoilijan sanoja Agnetasta, kompastui ja
-kaatui. Se oli katkeraa, ja jos minä olisin saanut neuvoa, ei se
-lainkaan olisi tapahtunut. Hän oli, meidän luutnanttimme, liian hyvä
-siihen. Kuinka kohtalokasta; jos tahtoo naisten silmissä esiintyä
-keikarina, ei saa koskaan langeta. Jos haluaa sellaisesta käydä, on
-tarkoin varottava. Mutta jos tahtoo esiintyä vain älyniekkana, on
-kaikki tuollainen yhdentekevää; silloin saa vajota itseensä, langeta
-loveen, ja jos silloin todellisuudessakin kompastelisi, ei siihen
-kiinnitettäisi ensinkään huomiota. -- -- -- Minkähän vaikutuksen
-tämä episodi on tehnyt pieneen neitoseeni? Vahinko, etten samalla
-kertaa voi olla kummallakin puolen katua. Voisinhan kyllä saada
-jonkun tuttavistani vartioimaan toista puolta, mutta osaksi haluan
-aina itse tehdä havaintoni, osaksi en voi edeltäpäin tietää mitä
-tästä jutusta voi kehittyä, ja siinä suhteessa ei uskottu ole
-koskaan tarpeen, sillä hänen tähtensä hukkaisin vaan tyhjiin aikaa
-koettaessani saada häneltä keinotelluksi pois sen minkä hän jutusta
-tietää ja tehdä hänet muutoinkin epätietoiseksi asian oikeasta
-laadusta. -- -- -- Alan totta tosiaan väsyä kunnon luutnanttiini.
-Päivät pääksytysten hän kulkee ohi täydessä univormussa. Sehän on
-ennen kuulumatonta kestävyyttä. Sopiiko sellainen sotilaalle? Ettekö
-ole aseissa, herraseni? Ettekö halua vallata taloa rynnäköllä ja
-tyttöä väkivallalla? Niin, jos olisitte ylioppilas, lisensiaatti,
-kappalainen, joka elää pelkästä toivosta, olisi asianlaita toinen.
-Mutta annan teille anteeksi, sillä tyttö miellyttää minua enemmän
-kuta useammin hänet näen. Hän on kaunis, hänen ruskeat silmänsä
-ovat täynnänsä veitikkamaisuutta. Kun hän odottaa teitä tulevaksi,
-kirkastaa hänen katsantonsa korkeampi kauneus, joka sopii hänelle
-selittämättömän hyvin. Siitä päättelen että hänellä on rikas
-mielikuvitus, ja mielikuvitus on kauniin sukupuolen luonnollinen
-kaunistuskeino.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Mitä on kaipuu? Runoilijat puhuvat usein vangitun kaipuusta. Kuinka
-järjetöntä! Aivan kuin ainoastaan se, joka istuu vangittuna, voisi
-kaivata! Aivan kuin se, joka on vapaana, ei voisikaan! Otaksukaamme,
-että minä olisin vapaa, kuinka silloin kaipaisinkaan. Ja vapaahan
-olenkin, vapaa kuin lintu, ja kuitenkin, kuinka kiihkeästi kaipaan!
-Minä kaipaan lähtiessäni sinun luoksesi, minä kaipaan sinut
-jätettyäni, sinun vieressäsikin istuessani sinua kaipaan. Voiko
-ihminen kaihota sitä mitä hänellä jo on? Kyllä, ajatellessaan,
-että hän voi sen seuraavassa hetkessä menettää. Minun kaipuuni
-on iäistä rauhattomuutta. Vaikka olisin elänyt iankaikkisuudesta
-iankaikkisuuteen ja tullut vakuuttuneeksi, että sinä joka hetki
-kuulut minulle, kääntyisin kuitenkin aina takaisin luoksesi elääkseni
-sinun kanssasi uudelleen iankaikkiset ajat ja voimatta hetkeäkään
-olla poissa luotasi sinua kaipaamatta.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Portin edessä odottavat pienet vaunut, minusta kuitenkin suuremmat
-kuin koko maailma, ne kun ovat kyllin tilavat kahdelle; niiden eteen
-on valjastettu kaksi hevosta, hurjaa ja ohjatonta kuin luonnonvoimat,
-kärsimätöntä kuin minun intohimoni, rohkeata kuin minun ajatukseni.
-Jos tahdot, vien sinut kauas pois -- Cordeliani, käsketkö minun
-niin tehdä? Sinun käskysi irrottaa ohjakset. Minä vien sinut pois,
-en toisten ihmisten luota toisten luo, vaan ulos maailmasta --
-hevoset kavahtavat pystyyn, vaunut kohoavat, hevoset karkaavat
-päittemme päällä, me ajamme pilvenhattaroiden halki taivaaseen,
-ympärillämme humisee; istummeko me yhdessä kohden ja koko maailmako
-liikkuu, vai syöksymmekö me tulista vauhtia eteenpäin? Jos sinua
-pyörryttää, Cordeliani, niin pidä kiinni minusta, minua ei pyörrytä
-koskaan. Henkisessä merkityksessä ei se koskaan menetä tajuaan, joka
-ajattelee vain yhtä ainoata asiaa, ja minä ajattelen ainoastaan
-sinua -- ruumiillisessa merkityksessä ei taasen se koskaan menetä
-tajuaan, joka kiinnittää katseensa yhteen ainoaan esineeseen, ja
-minä näen vain sinut. Pidä kiinni, jos koko maailma hukkuisi, jos
-kevyet vaunumme katoaisivat meidän altamme, istuisimme me kuitenkin
-toisiamme syleillen ihanassa sopusoinnussa.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Tämä on melkein liikaa. Palvelijani on odottanut kuusi tuntia, minä
-itse kaksi tuulessa ja sateessa sitä rakasta lasta, Charlotte Hahnia,
-josta tunnen huolta. Joka keskiviikko kahden ja viiden välissä on
-hänellä tapana käydä tervehtimässä erästä vanhaa tätiään. Juuri
-tänään hän siis jätti tulematta, juuri tänään kun niin hartaasti
-toivoin hänet tapaavani. Minkä tähden häntä odottelen? Sen tähden
-että hän saattaa minut aivan erikoiseen mielentilaan. Minä tervehdin
-häntä, hän vastaa tervehdykseeni samalla kertaa taivaallisella ja
-omituisen maallisella tavalla; hän jää melkein seisomaan, on kuin
-olisi hän vajoamaisillaan maan sisään, ja kuitenkin loistaa hänen
-katseensa kuin hän kohoaisi taivasta kohti. Kun hänet näen, tulee
-mieleni samalla kertaa juhlalliseksi ja kaipaavaksi. Muutoin en
-tyttöä sen koommin ajattele, himoitsen vain hänen tervehdystänsä, en
-mitään muuta, en vaikka hän itsekin haluaisi enemmän antaa. Hänen
-tervehdyksensä herättää minussa tunnelman, ja tunnelman tuhlaan
-puolestani Cordelialle. -- Lyönpä vetoa, että hän on jollakin
-tavalla päässyt livahtamaan sivuitsemme. Ei ainoastaan komedioissa
-vaan myöskin todellisuudessa on tuiki vaikeata vartioida nuorta
-tyttöä; vartijalla pitäisi olla silmä jokaisen sormen päässä. Oli
-kerran nymfi Cardea, joka otti asiakseen pettää miehiä. Hän oleskeli
-vuoriseuduissa, houkutteli rakastajansa pimeimpiin viidakkoihin
-ja katosi. Ianusta hän halusi myöskin pettää, mutta tämä pettikin
-puolestaan nymfin; Ianuksella oli silmä niskassa.
-
--- -- --
-
-Kirjeeni tekevät tehtävänsä. Ne kehittävät häntä sielullisesti,
-joskaan eivät eroottisesti. Siihen eivät varsinaiset kirjeet
-kelpaakaan, siihen pitää käyttää kirjelippuja. Mitä enemmän
-eroottinen aines pistäiksen esiin, sitä lyhyemmiksi ne käyvät, mutta
-sitä varmemmin ne samalla osuvat sielunelämän eroottiseen puoleen.
-Jottei hän kuitenkaan tulisi sentimentaaliseksi tai hentomieliseksi,
-annan ivani aina tuon tuostakin jäähdyttää tunteitani. Silloin
-hän taas uudelleen himoitsee entistä tulisemmin sitä ravintoa,
-joka on hänelle rakkain. Kirjelippuni antavat korkeimman päämäärän
-epämääräisenä kangastaa esiin kaukaisuudesta. Sinä hetkenä kun tuo
-aavistus alkaa itää hänen sielussaan, särkyy meidän suhteemme. Minun
-vaikutuksestani saa tuo aavistus muodon hänen sielussaan, ikään kuin
-se olisi hänen oma ajatuksensa, hänen oman sydämensä vietti. Sitä
-juuri tahdon.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Jossakin tässä kaupungissa asuu pieni perhe, leski kolmen tyttärensä
-kanssa. Kaksi viimeksi mainituista käy kuninkaallista keittokoulua
-oppiakseen valmistamaan ruokaa. Tapahtui kerran alkukesästä eräänä
-iltapäivänä noin viiden tienoissa, että ovi erääseen mainitun
-perheen huoneeseen hiljaa aukenee ja tutkisteleva katse tarkastelee
-huonetta. Huoneessa ei ole muita kuin nuori tyttö, joka istuu pianon
-ääressä. Ovi jää raolleen, niin että sen takana oleva voi salaa
-kuulla huoneessa istujan soittoa. Hän ei ole mikään taiteilijatar,
-siinä tapauksessa olisikin ovi kohta sulkeutunut. Hän soittaa erästä
-ruotsalaista sävelmää, se kertoo nuoruuden ja kauneuden katoamisesta.
-Tytön nuoruus ja kauneus muodostavat jyrkän vastakohdan laulun
-sanoille. Kummalla on totuus puolellaan: tytölläkö vai laululla?
-Sävelet soivat niin hiljaisina, niin melankolisina, kuin olisi
-surumielisyys se sovintotuomari, joka ratkaisee riidan. -- Mutta
-se on väärässä! Mitä yhteyttä on nuoruudella ja noilla mietteillä?
-Mitä yhteyttä on aamulla ja illalla? Koskettimet väräjävät ja
-vapisevat; kaikupohjan henget karkaavat tiedottomina ylös eivätkä
-ymmärrä toisiaan -- Cordeliani, miksi niin kiivaasti, miksi niin
-intohimoisesti!
-
-Kuinka kaukana ajassa pitää jonkun tapahtuman olla, jotta sitä
-muistelisimme, kuinka kaukana, ettei muiston kaipuu sitä enää voisi
-saavuttaa? Useimmilla ihmisillä on tässä suhteessa määrätty raja;
-sitä, mikä on heitä ajassa liian lähellä, he eivät voi muistella,
-sitä, mikä on liian kaukana, eivät myöskään. Minä en tunne mitään
-rajoja. Sen, minkä olen eilen kokenut, sijoitan tuhansien vuosien
-päähän menneisyyteen, ja muistelen sitä kuin se olisi eilen
-tapahtunut.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minulla on salaisuus, jonka haluan sinulle uskoa, minun uskottuni.
-Kenelle sen kertoisinkaan? Kaiulle? Se juttelisi sen muille.
-Tähdille? Ne ovat kylmiä. Ihmisille? Ne eivät sitä ymmärrä. Vain
-sinulle voin sen uskoa, sillä sinä osaat pitää sen salassa. On
-olemassa tyttö, kauniimpi kuin sieluni unelma, puhtaampi kuin
-auringon valo, syvempi kuin meren lähteet, ylpeämpi kuin kotkan
-lento -- on olemassa tyttö, kallista pääsi minun korvaani vasten
-ja minun puheeni puoleen, jotta minun salaisuuteni voisi hiipiä
-sinun sieluusi -- tuota tyttöä rakastan enemmän kuin omaa elämääni,
-sillä hän on minun elämäni, enemmän kuin kaikkia toiveitani, sillä
-hän on minun ainoani, enemmän kuin kaikkia ajatuksiani, sillä hän
-on ainoani, lämpimämmin kuin päivä rakastaa kukkia, kaihoisammin
-kuin aron kuuma hiekka rakastaa sadetta -- häneen olen kiintynyt
-hellemmin kuin äidin silmä lapseen, luottavammin kuin rukoilevan
-sielu Jumalaan, läheisemmin kuin kasvi juureensa. -- Sinun pääsi
-käy ajatuksista raskaaksi, se painuu rintaa vasten, povi kohoaa
--- Cordeliani! Sinä olet ymmärtänyt, sinä olet ymmärtänyt minut
-täydellisesti, kirjaimellisesti, sanaakaan ei ole mennyt sinulta
-hukkaan! Onko minun viritettävä korvani ja annettava sinun äänesi
-sitä itselleni vakuuttaa? Voisinko epäillä? Voinko luottaa siihen,
-että haluat kätkeä tämän salaisuuden? Puhutaan ihmisistä, jotka
-kauheiden rikosten salaamiseksi lupaavat toisilleen molemminpuolista
-vaitioloa. Sinulle olen uskonut salaisuuden, joka on minun elämäni ja
-minun elämäni sisällys -- eikö sinulla ole uskottavana minulle mitään
-niin pyhää, ihanaa ja puhdasta, että ylimaalliset voimat lähtisivät
-liikkeelle, jos se salaisuus paljastuisi?
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Taivas on peitossa -- pimeät sadepilvet vetäytyvät kokoon kuin
-mustat silmäkulmat intohimoisilla kasvoilla, metsän puut keinuvat
-levottomien unien ahdistamina. Sinä olet minulta kadonnut metsään.
-Jokaisen puun takana näen naisellisen olennon, joka on sinun
-näköisesi, mutta kun tulen sitä lähemmäksi, se kätkeytyykin seuraavan
-puun taakse. Etkö halua minulle näyttäytyä? Kaikki menee sekaisin
-päässäni; metsän osat menettävät eristävät ääriviivansa, näen kaiken
-sumumerenä, jossa sinun näköisesi naiselliset olennot näyttäytyvät
-ja taas katoavat. Sinua en näe, sinä liu'ut aaltoina ohitseni, ja
-kuitenkin olen onnellinen nähdessäni edes epämääräisen kajastuksen
-sinusta. Missä on syy tähän -- onko se sinun olentosi rikasta
-yhteyttä vai minun olentoni köyhää moninaisuutta? -- Rakastaa sinua,
-eikö se ole sama kuin rakastaa kokonaista maailmaa?
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Olisi erittäin mieltäkiinnittävää voida tarkalleen kertoa kaikki
-keskusteluni Cordelian kanssa. Pidän sitä kuitenkin mahdottomuutena,
-sillä jos minun onnistuisikin palauttaa muistiini kaikki sanat, jotka
-me keskenämme jutellessamme lausumme, on kuitenkin mahdoton kuvata,
-mitä puheen ohella tapahtuu -- kaikkea tuota, joka itse asiassa on
-keskustelun elinhermo, sanonnan välittömyyttä ja intohimoisuutta,
-kaiken vuoropuhelun elämän ehtoa. Yleensä en tietystikään ole
-valmistanut edeltäpäin keskustelujani, joka sotisikin keskustelun,
-varsinkin eroottisen keskustelun, luonnetta vastaan. Vain kirjeitteni
-sisällys on alati mielessäni, samalla kun minulla on niiden hänessä
-mahdollisesti herättämä tunnelma silmieni edessä. Tietenkään ei
-milloinkaan mieleeni voisi juolahtaa kysyä häneltä onko hän lukenut
-viimeistä kirjettäni. Saan helposti selville, onko hän sen lukenut.
-Suoranaisesti en myöskään milloinkaan hänen kanssaan niistä puhu,
-mutta pidän aina keskusteluissani yllä salaperäistä yhteyttä
-niiden kanssa, osaksi painaakseni jonkin seikan syvemmin hänen
-sieluunsa, osaksi hävittääkseni jonkun vaikutuksen ja tehdäkseni
-hänet epätietoiseksi tarkoituksestani. Siten saan hänet uudelleen
-lukemaan kysymyksessä olevan kirjeen, josta hän taas saa jonkun uuden
-vaikutuksen, ja niin edespäin.
-
-Hänessä on tapahtunut muutos ja vieläkin tapahtuu. Jos koettaisin
-tulkita hänen sieluntilaansa tällä hetkellä, sanoisin siinä olevan
-panteististä rohkeutta. Hänen katseestaan voin sen kohta päättää.
-Se on rohkea, melkein tyhmänrohkea odotuksessaan, ikään kuin se
-joka hetki vaatisi ja olisi valmis näkemään jotain yliluonnollista.
-Samoin kuin tarkkanäköinen silmä voi nähdä varsinaisen näköpiirinsä
-ulkopuolelle, näkee hänen katseensa sellaista, jota eivät muut näe.
-Se on rohkea odotuksessaan, mutta ei itse luottamuksessaan; sen
-tähden on siinä jotain uneksivaa ja pyytävää, eikä se tunnu ylpeältä
-eikä käskevältä. Hän etsii ennen saavuttamatonta oman itsensä
-ulkopuolelta, hän pyytää että hänelle suotaisiin se onni, ikään
-kuin hän ei tietäisi, että hänen omassa vallassansa on loihtia se
-esiin. Se on estettävä, muutoin saan liian varhain ylivallan häneen
-nähden. Hän sanoi eilen minulle, että minun olennossani on jotain
-kuninkaallista. Ehkä hän haluaa alistua, se ei käy laatuun. Totta
-kyllä, rakas Cordelia, minun olennossani on jotain kuninkaallista,
-mutta sinä et aavista, mikä valtakunta se on, jota minä hallitsen.
-Minä hallitsen tunteiden myrskyjä. Kuin Aiolos tuulia pidän niitä
-vankina persoonallisuuteni vuoressa ja annan milloin toisen, milloin
-toisen niistä päästä irti. Mairittelu on antava hänelle itsetuntoa,
-se on kohottava häntä hänen suhteessaan minuun. Mairitteluun
-tarvitaan suurta varovaisuutta. Toisinaan pitää imartelijan asettaa
-itsensä hyvin korkealle, kuitenkin niin, että ylempänä on vielä
-yksi sija, toisinaan hänen pitää asettaa itsensä hyvin matalalle.
-Edellinen menettelytapa on oikeampi, jos haluaa vaikuttaa henkisesti,
-jälkimmäinen, jos haluaa vaikuttaa eroottisesti. -- Onko hän minulle
-jotain velkaa? Ei suinkaan. Toivoisinko asianlaidan olevan niin? En
-suinkaan. Olen liian hyvä asiantuntija, minulla on liiaksi vaistoa
-eroottisissa asioissa toivoakseni jotain niin mieletöntä. Jos niin
-todella olisi laita, koettaisin kaikin voimin saada hänet sen
-unohtamaan ja tuudittaisin omat ajatukseni uneen. Jokainen nuori
-tyttö on suhteessaan sydämensä labyrinttiin Ariadne; hänellä on
-lanka, jonka avulla hän voi löytää tien sen sokkeloiden läpi, mutta
-hän ei ymmärrä sitä itse käyttää.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Puhu -- minä tottelen, sinun toivomuksesi on minulle käsky, sinun
-rukouksesi on kaikkivaltiaan vaatimus, jokainen pieninkin toiveesi on
-hyvätyö minua kohtaan; sillä en tottele sinua kuin palveleva henki,
-en siten kuin olisin sinun ulkopuolellasi. Samassa hetkessä kuin
-pyydät toteutuu sinun tahtosi; sillä minä olen sielun hämmennys, joka
-vain odottaa sanaa sinulta.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Sinä tiedät, että rakastan usein puhua itsekseni. Olen itsestäni
-löytänyt mieltäkiinnittävimmän henkilön, minkä tunnen. Toisinaan
-olen pelännyt, että minulta tulisi puuttumaan puheenaihetta noissa
-keskusteluissa itseni kanssa, mutta nyt ei minulla ole siitä pelkoa,
-nyt minulla on sinut. Puhun nyt ja iäisesti sinusta itseni kanssa,
-mieltäkiinnittävimmästä aiheesta mieltäkiinnittävimmän olennon kanssa
--- ah niin, mitä olenkaan muuta kuin mieltäkiinnittävä ihminen, sinä
-muuta kuin mieltäkiinnittävin puheenaihe.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Sinun mielestäsi olen vasta niin lyhyen ajan rakastanut sinua,
-sinä näytät melkein pelkäävän, että olen rakastanut ennen. On
-olemassa käsikirjoituksia, joista tarkka silmä heti aavistaa toisen
-kirjoituksen, joka aikojen kuluessa on peitetty mitättömällä
-pakinalla. Sopivin keinoin voi hävittää myöhemmän kirjoituksen, niin
-että vanhempi tulee selvänä ja kirkkaana näkyviin. Samalla tavalla on
-sinun silmäsi opettanut minut löytämään itseni, minä annan unohduksen
-hävittää kaiken, joka ei ole lähtöisin sinusta, ja silloin keksin
-ikivanhan, jumalallisen nuoren alkukirjoituksen; silloin keksin, että
-minun rakkauteni sinuun on yhtä vanha kuin minä itsekin.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Kuinka valtakunta, joka taistelee itseään vastaan, voi pysyä
-pystyssä, kuinka minä voin pysyä pystyssä, joka taistelen itseäni
-vastaan? Mistä? Sinusta, löytääkseni levon siinä ajatuksessa, että
-olen sinuun rakastunut. Mutta kuinka saavutan tuon levon? Toinen
-keskenään taistelevista voimista tahtoo aina vakuuttaa toiselle
-olevansa joka tapauksessa se, joka on syvimmin ja antautuvimmin
-rakastunut. En huolehtisi suuresti, jos taistelu tapahtuisi minun
-ulkopuolellani, jos olisi olemassa ovella joku, joka uskaltaisi
-olla sinuun rakastunut, tai ei uskaltaisi sitä olla -- rikos olisi
-kummassakin tapauksessa yhtä suuri --, mutta tämä taistelu minun
-sisimmässäni hivuttaa minua, tämä omituisen kaksinainen intohimoni.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Pakene pois, pieni kalastajatyttöni, piiloudu puiden taakse, ota
-maasta taakkasi, kumartuminen sopii sinulle hyvin, niin, tällä
-hetkellä kumarrut kauniisti, synnynnäisen arvokkaasti tuon taakan
-alla, jonka olet kerännyt. Surkeata, että tuollainen vartalo saa
-kantaa tuollaista kuormaa. Sinä olet kaunis kuin tanssijatar -- sinä
-olet kapea vyötäisiltä, sinulla on korkea povi ja kauniin solakka
-vartalo, sen on kuka hyvänsä myöntävä. Sinä luulet ehkä että kaikki
-tuo on vähäpätöistä, sinä arvelet kai, että hienot maailmannaiset
-ovat paljon kauniimpia. Oi, sinä lapseni! Sinä et tiedä, kuinka
-paljon petollisuutta on maailmassa. Lähde nyt matkaan taakkoinesi
-tuonne äärettömään metsään, joka arvatenkin ulottuu monta, monta
-peninkulmaa sisämaahan päin sinertävien vuorten äärille saakka. Ehkä
-et olekaan oikea kalastajatyttö, vaan lumottu kuninkaantytär; sinä
-palvelet jotakin haltiaa; hän on kyllin julma antaakseen sinun kerätä
-polttopuita metsästä. Niinhän tapahtuu aina taruissa. Miksi muuten
-menisitkään sisemmäksi metsään; jos olisit todellinen kalastajatyttö,
-sinun pitäisi kulkea taakkoinesi kalastajakylää kohden, joten tulisit
-astuneeksi minun ohitseni, joka olen täällä tien toisella puolen. --
-Seuraa sinä vain polkua, joka leikkien pujottelee puiden lomassa,
-minun silmäni keksii sinut kyllä; käännyhän vain tännepäin, niin olet
-näkevä, että katseeni seuraa sinua; et kumminkaan voi saada minua
-liikkumaan, kaipuu ei aja minua sijoiltani, minä istun levollisesti
-aidalla ja polttelen sikariani. -- Joskus toiste -- kenties. -- Niin,
-sinun katseesi on veitikkamainen, kun noin käännät pääsi puoleksi
-taaksepäin; sinun keveä käyntisi on houkutteleva -- niin, minä
-tiedän, minä ymmärrän, minne tuo tie vie -- metsän yksinäisyyteen,
-puiden kuiskeeseen, hiljaisuuden rikkaihin tunnelmiin. Katso, itse
-taivaskin suosii sinua, se peittyy pilviin, se pimittää metsän
-taustan, on kuin se vetäisi uutimet alas meidän ympärillemme. -- Jää
-hyvästi, kaunis kalastajatyttöni, voi hyvin, kiitos suosiostasi,
-ihanasta hetkestä, tunnelmasta, joka ei ollut kyllin voimakas
-saadakseen minut astumaan alas aidalta, mutta joka antoi paljon
-sisäistä, ihanaa liikutusta.
-
--- -- --
-
-Kun Jaakob oli keskustellut Laabanin kanssa työnsä palkasta ja kun
-he olivat sopineet, että Jaakob vartioisi valkeita lampaita ja saisi
-palkkanaan kaikki ne kirjavat, jotka syntyivät hänen laumassaan,
-silloin hän asetti pystyyn seipäitä vesipaikkoihin ja antoi
-lampaittensa katsella niitä -- siten asetan itseni aina Cordelian
-eteen, niin että hänen silmänsä näkevät minut alituisesti. Hänestä
-se tuntuu pelkältä huomaavaisuudelta; omasta puolestani tiedän, että
-hänen sielunsa sen ansiosta menettää halun kaikkeen muuhun, että
-hänessä kehittyy sellainen henkinen tila, että hän näkee vain minut
-kaikkialla.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Voisinko sinut unohtaa! Onko minun rakkauteni siis muistin asia?
-Jos aika hävittäisikin kaikki tauluistaan, jos se hävittäisi itse
-muistinkin, kuitenkin jäisi minun suhteeni sinuun yhtä eläväksi, sinä
-et voisi unohtua. Voisinko sinut unohtaa! Mitä sitten muistaisin?
-Itsenihän olen jo unohtanut sinua muistellakseni; jos siis sinut
-unohtaisin, tulisin muistaneeksi itseäni, mutta samassa hetkessä kuin
-muistaisin itseni, muistaisin taasen sinut. Voisinko sinut unohtaa!
-Mitä silloin tapahtuisi? On olemassa eräs vanha kuva. Se esittää
-Ariadnea. Hän karkaa ylös vuoteeltaan ja tähystelee tuskallisesti
-laivaa, joka täysin purjein kiitää rannasta. Hänen vierellään seisoo
-Amor pitäen kädessänsä kieletöntä jousta ja silmiään kuivaten.
-Ariadnen takana seisoo siivekäs naisellinen olento, kypärä päässä.
-Tavallisesti arvellaan, että tuo olento on Nemesis. Ajattele tuota
-kuvaa, ajattele sitä hiukan muunnettuna. Amor ei itke eikä hänen
-jousensa ole jänteetön, tai oletko sinä ehkä käynyt vähemmän
-kauniiksi, vähemmän voitokkaaksi sen tähden että minä olen menettänyt
-järkeni? Amor hymyilee ja jännittää jousensa. Nemesis ei seiso
-toimetonna sinun vierelläsi, hänkin jännittää jousensa. Varsinaisessa
-kuvassa näkee laivassa miehisen olennon, joka on työssä ja touhussa.
-Luullaan, että se on Theseus. Niin ei minun kuvassani. Hän seisoo
-laivan perässä, hän katsoo kaihoten maata kohden, hän levittää
-käsivartensa, hän katuu mitä on tehnyt, tai oikeammin hän on toipunut
-mielettömyydestään, mutta laiva vie hänet pois, Amor ja Nemesis
-tähtäävät kumpikin, nuoli lentää kummastakin jousesta, ne tapaavat
-maalinsa, sen näkee hyvin, näkee että ne osuvat molemmat samaan
-kohtaan miehen sydämessä merkiksi siitä, että rakkaus oli se Nemesis,
-joka kosti.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Sanotaan minun rakastuneen itseeni. Se ei minua ihmetytä; sillä
-kuinka kukaan voi huomata minun rakastavan muita, kun rakastan
-ainoastaan sinua, ja kuinka kukaan voisi sitä aavistaa. Olen
-rakastunut itseeni. Minkä tähden? Sen tähden, että olen rakastunut
-sinuun. Sillä sinua rakastan, sinua ainoastaan ja kaikkea, mikä
-todella sinuun kuuluu, ja sen tähden rakastan itseäni, sitä minää,
-joka sekin kuuluu sinulle. Jos lakkaisin sinua rakastamasta,
-lakkaisin myöskin rakastamasta itseäni. Niinpä on se, mikä maailman
-profaaneissa silmissä on suurimman itsekkyyden ilmaus, sinun
-salaisuuteen vihitylle katseellesi puhtaimman sympatian todistus,
-se mikä maailman profaaneissa silmissä näyttää proosallisimmalta
-itsensäjumaloimiselta, on sinun pyhitetylle katseellesi oman minän
-ankarinta tyhjäksitekemistä.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Ennen pelkäsin suuresti, että Cordelian kehitys veisi kovin pitkän
-ajan. Nyt näen kuitenkin, että hän edistyy nopeasti, niin, vieläpä
-käy välttämättömäksi panna kaikki voimat liikkeelle, jotta hän
-pysyisi edelleen vireessä. Väsyä hän ei saa mistään hinnasta ennen
-aikaansa, toisin sanoen, ennen kuin hänen aikansa on ohi.
-
--- -- --
-
-Se joka rakastaa ei seuraa maantietä. Ainoastaan avioliitto on
-tavattavissa valtatiellä. Rakkaus raivaa mieluimmin itse tiensä.
-Sen tie käy syvälle metsän poveen. Kun rakastavaiset sitten
-kävelevät käsi kädessä, he ymmärtävät hyvin toisensa; silloin käy
-selväksi se mikä ennen epämääräisenä tuotti iloa ja surua. Eivätkä
-he aavista kenenkään olevan läsnä. -- Tuo kaunis pyökki on siis
-tullut rakkautenne todistajaksi; sen lehvien alla tunnustitte
-sen toisillenne ensi kerran. Kaiken muistatte vielä selvästi,
-ensimmäisen kerran kun toisenne näitte, ensimmäisen kerran kun
-tanssissa ojensitte toisillenne kätenne, kun aamupuoleen erositte,
-kun ette tahtoneet mitään itsellenne tunnustaa, vielä vähemmän
-toisillenne. -- On sentään ihanaa olla tuollaisten rakkauskohtausten
-todistajana. -- He ovat langenneet polvilleen puun alle, he ovat
-vannoneet toisillensa iäistä rakkautta, he ovat pyhittäneet
-liittonsa ensimmäisellä suutelolla. -- Minä saan hedelmällisiä
-mielialoja Cordeliaa varten. -- Tuo puu sai siis olla rakkautenne
-todistaja. Niinpä niin, puu on varsin sopiva todistajaksi; mutta se
-ei sentään yksin riitä. Tietysti tarkoitatte, että taivaskin oli
-todistajana, mutta taivas sellaisenaan on kovin ylimaallinen käsite.
-Sentähden, nähkääs, oli olemassa toinenkin todistaja. -- Nousisinko
-piilopaikastani ja antaisinko heidän tietää että olin läsnä? En,
-he ehkä tuntevat minut ja silloin olisi peli menetetty. Nousisinko
-heidän tehdessään lähtöä piilostani ja antaisinko heidän siten
-tietää jonkun olleen saapuvilla? Se ei olisi tarkoituksenmukaista.
-Levätköön hiljaisuus heidän salaisuutensa yllä -- niin kauan kuin
-minä niin tahdon. He ovat minun vallassani, minä voin erottaa
-heidät toisistaan, jos tahdon. Minä tunnen heidän salaisuutensa;
-joko asianomaiselta nuorelta mieheltä tai naiselta olen sen saanut
-tietää -- naiselta, se olisi muka mahdotonta -- mieheltä siis -- se
-on inhottavaa -- bravo! Tämähän on jo melkein ilkeyttä. No niin,
-saammepahan nähdä. Jos voin saada tuolta tytöltä jonkun vaikutelman,
-jota muualta en saisi niin kuin tahdon, silloin ei asia ole
-autettavissa.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Minä olen köyhä -- sinä olet rikkauteni; synkeä -- sinä olet valoni;
-minulla ei mitään ole, minä en mitään tarvitse. Ja kuinka minulla
-saattaisikaan mitään olla, kuinka voisi se mitään omistaa, joka ei
-omista edes omaa itseään. Minä olen onnellinen kuin lapsi, joka ei
-taida mitään ja jolla ei mitään ole. Minulla ei ole mitään, sillä
-olen itse sinun; minä olen lakannut olemasta ollakseni yksinomaan
-sinun.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Minun Cordeliani! Minun -- mitä tarkoitetaan tuolla sanalla? Ei
-sitä, mikä on minun omaani, vaan sitä minkä oma minä olen, sitä
-mikä on koko olentoni sisällys. Se on minun siinä merkityksessä,
-että minä kuulun sille. Minun jumalanihan ei ole se jumala, joka
-kuuluu minulle, vaan se, jolle minä kuulun, ja samalla tavalla on
-asianlaita, kun puhun isänmaastani, kodistani, kutsumuksestani,
-kaipuustani, toivostani. Jollei iäisyyttä olisi ennen ollut olemassa,
-olisi ajatus, että minä olen sinun, rikkonut luonnon lainmukaista
-järjestystä.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Mikä minä olen? Vaatimaton sepustelija, joka seuraa sinun voittojasi;
-tanssijatoveri, joka taivuttaa vartaloaan, jotta voisit viehättävän
-keveästi kohoutua maasta; oksa, jolla hetkisen levähdät, väsyttyäsi
-lentämään; bassoääni, joka sekaantuu sopraanon haaveiluihin
-kohottaakseen ne entistä korkeampaan lentoon. Mikä minä olen? Minä
-olen se maallinen paino, joka kiinnittää sinut maanpintaan. Mikä siis
-olen? Kuollutta ainetta, multaa, tuhkaa ja tomua -- sinä, Cordeliani,
-sinä olet sielu ja henki.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Rakkaus on kaikki kaikessa, sen tähden ei sille joka rakastaa,
-mikään merkitse mitään vaan kaikella on merkityksensä ainoastaan sen
-tulkinnan perustalla, minkä rakkaus sille antaa. Jos joku kihloissa
-oleva nuori mies huomaisi huolehtivansa jostakin toisesta tytöstä,
-tuntisi hän varmaankin itsensä rikoksentekijäksi ja kihlattu tyttö
-puolestaan olisi kauhistunut. Sinä sitä vastoin, sen tiedän, näkisit
-tuossa tapauksessa vain todistuksen rajattomasta kiintymyksestä
-sinuun; sillä sinä tiedät, että minä en voi rakastaa ketään toista,
-minun rakkauteni sinuun heijastaa hohdettaan yli koko elämän. Kun
-siis huomaan kiinnittäväni huomiota johonkin toiseen, silloin en ota
-asiakseni todistaa itselleni, etten rakasta häntä, vaan ainoastaan
-sinua -- se olisi todellakin halpamaista --; mutta kun koko minun
-sieluni on täynnänsä sinua, saa elämä silmissäni kokonaan uuden
-merkityksen, se muuttuu myytiksi sinusta.
-
-Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Rakkauteni hivuttaa minua, ainoastaan ääneni jää jäljelle, ääni,
-joka on rakastunut sinuun ja kaikkialla kuiskaa, että minä rakastan
-sinua. Väsyttääkö sinua kuulla tuota ääntä? Kaikkialla se on sinun
-ympärilläsi; moninaisena, epätasaisena kudoksena ympäröi minun
-tutkisteleva sieluni sinun puhdasta, syvää olemustasi.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Vanhoista saduista saa lukea, kuinka virta rakastui tyttöön. Minun
-sieluni on kuin virta, joka rakastaa sinua. Milloin se on tyyni
-antaakseen kuvasi syvänä ja liikkumattomana kuvastua kalvoonsa,
-milloin kuvittelee se vanginneensa kuvasi, ja silloin kuohuvat sen
-aallot estääkseen sinua uudelleen pääsemästä pois; milloin väreilee
-se hiljalleen ja leikkii kuvallasi, toisinaan on se taas sen
-kadottanut, ja silloin käy sen aalto tummaksi ja toivottomaksi. --
-Näin on minun sieluni: kuin virta, joka on sinuun rakastunut.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Suoraan sanoen, joku voisi totta tosiaan keksiä mukavamman,
-soveliaamman ja ennen kaikkea arvokkaamman kulkuvälineen;
-maalaiskuorman matkassa ajaminen on liiaksi huomiotaherättävää.
--- Kuitenkaan ei auta muu kuin pitää hyvänään. Astelee ensin
-jonkun matkaa maantietä; nousee sitten kärryihin, ajaa peninkulman
-ketään kohtaamatta; kaksi peninkulmaa, kaikki käy hyvin; asema käy
-jo turvalliseksi; seutu näyttää todellakin kauniimmalta tuolta
-ylhäältä kuorman päältä katsottuna kuin muutoin; kun on ajanut
-noin jo kolme peninkulmaa -- kuka olisi voinut odottaa, että
-kaukana maantiellä tulee muuan kööpenhaminalainen vastaan? Ja
-että hän on kööpenhaminalainen, sen näette kyllä, hän ei voi olla
-maaseutulainen; hänellä on omituinen tapansa katsoa, niin varmasti,
-niin tarkkaavasti, niin arvostelevasti ja samalla kertaa hiukan
-ivallisesti. Niin, rakas tyttöseni, sinun asentosi ei todellakaan ole
-mukava, sinähän istut kuin tarjottimella, kärryt ovat niin matalat,
-ettei siinä ole mitään syvennystä jalkoja varten. -- Mutta asia on
-autettavissa, minun vaununi ovat kokonaan teidän palveluksessanne,
-uskallan tarjota teille paljon soveliaamman paikan, jollette vain
-kainostele istua minun vieressäni. Siinä tapauksessa luovutan teille
-koko vaunut ja istuudun itse kuskinistuimelle iloiten siitä, että
-voin saattaa teidät määräpaikkaanne. -- Teidän olkihattunne ei suojaa
-teitä kyllin katseelta, joka tulee sivultapäin; turhaan painatte
-päänne alas, saan joka tapauksessa tilaisuuden ihailla teidän
-kaunista profiilianne. Kuinka harmillista, talonpoika tervehtii
-minua; mutta sehän on niin kuin tuleekin olla, talonpojan asia on
-tervehtiä hienoa herraa. -- Niin helpolla ette pääse käsistäni,
-tässähän on kapakka, levähdyspaikka, ja kuorma-ajuri on aina
-siksi harras viininjumalan palvelija, ettei hän jätä käyttämättä
-tilaisuutta hyväkseen. Nyt ryhdyn pakinoihin hänen kanssaan. Minulla
-on harvinainen kyky voittaa puolelleni kuorma-ajureita. Voi, jospa
-onnistuisin voittamaan teidänkin suosionne! Hän ei voi torjua
-minun tarjoustani, ja kun hän on siihen suostunut, hän ei voi sen
-seurauksia vastustaa. Jollen minä voi hänen mieltään taivuttaa, voi
-minun palvelijani. -- Kuorma-ajuri astuu kapakkaan, ja te jäätte
-yksin kärryihin. -- Herra ties kuka tuokin tyttölapsi on! Olisiko
-hän ehkä joku porvaristyttönen, kenties lukkarin tytär? Jos niin
-on laita, hän on harvinaisen kauniisti ja harvinaisen aistikkaasti
-pukeutunut. Sillä lukkarilla, jolla on tuollainen tytär, pitäisi olla
-melkoinen omaisuus. Mutta mieleeni juolahtaa ajatus: olisiko hän ehkä
-täysverisen hienoston nainen, joka on väsynyt ajamaan vaunuissa, joka
-on tehnyt pienen kävelyretken maatilalle ja nyt tahtoo hiukkasen
-seikkailla. Mahdollista kyllä, sattuuhan sellaista. -- Talonpoika ei
-älyä mitään, hän pitää vain huolen juomisesta. Niin, niin, juokoon
-hän vain, se olkoon hänelle kernaasti suotu. -- Mutta mitä näenkään,
-tyttöhän ei ole kukaan muu kuin neiti Jespersen, Hansine Jespersen,
-kööpenhaminalaisen tukkukauppiaan tytär. Hyvä Jumala, mehän tunnemme
-toisemme. Tapasin hänet kerran Leveälläkadulla, hän istui vaunuissa
-selin ja koetti turhaan kiskoa auki vaunujen ikkunaa; minä otin
-silmälasini esiin ja saatoin seurata häntä katseellani. Hänen
-asemansa oli hyvin ujostuttava, vaunuissa oli niin monta henkeä, että
-hän tuskin saattoi liikkua, ja huutaa hän ei nähtävästi uskaltanut.
-Hänen nykyinen asemansa on ainakin yhtä ujostuttava. Me kaksi olemme
-määrätyt toisillemme, se on selvä. Hän on tietääkseni romanttisuuteen
-taipuva pieni tyttönen; nyt hän on nähtävästi liikkeellä omin päin.
--- Tuolla tulee palvelijani kuorma-ajurin kanssa. Talonpoika on
-täydessä humalassa. Kuinka inhottavaa! Miten turmeltunutta väkeä
-ovatkaan kuorma-ajurit. Ja kuitenkin on olemassa vielä kehnompaa
-väkeä kuin nuo kuorma-ajurit! -- Kas niin, mitä tulee nyt ajosta?
-Nyt teidän on kyllä, neitiseni, pakko itse pitää huolta ohjaksista.
-Siitähän sukeutuu varsin romanttinen juttu. -- Te hylkäätte
-tarjoukseni, te väitätte, että ajatte itse hyvin mielellänne. Te ette
-minua petä; huomaan kyllä, kuinka kavala olette. Kun olette ajanut
-kappaleen tietä, hyppäätte alas kärryiltä ja juoksette metsään;
-kyllä sitten jonkun keinon keksitte. -- Hevoseni on satuloitava;
-minä seuraan ratsastaen perässä. -- Kas niin, nyt olen valmis,
-nyt voitte olla turvassa kaikilta vaaroilta. -- Älkää nyt toki
-pelästykö näin kauheasti, minä palaan kyllä kohta takaisin. Tahdoin
-vain tehdä teidät hiukan levottomaksi ja siten tehostaa teidän
-luonnollista kauneuttanne. Ettehän tiedä, että minä olen palvelijani
-avulla juottanut talonpojan juovuksiin, ja minähän en ole lausunut
-ainoatakaan loukkaavaa sanaa. Vielä on asia autettavissa; minä annan
-kyllä sille sellaisen käänteen, että voitte nauraa koko jutulle.
-Haluan vain pientä suhdetta kanssanne; älkää luulko minun milloinkaan
-käyttävän hyväkseni tytön turvatonta asemaa. Olen vapauden ystävä, ja
-siitä, mitä minulle ei vapaaehtoisesti anneta, en lainkaan välitä. --
-Te kai myönnätte itse, ettei käy laatuun jatkaa matkaa tällä tavalla.
-Aion itse metsästysretkelle, sen tähden olen ratsain. Minun vaununi
-odottavat tienristeyksessä. Jos käskette, ovat ne silmänräpäyksessä
-täällä ja vievät teidät mihin tahdotte. Minulle sitä vastoin ei ole
-suotu iloa saattaa teitä, olen antanut sanani metsästystoverilleni,
-ja sellaiset sanat pidetään pyhinä. -- Te suostutte -- kaikki on
-tuossa tuokiossa selvitetty. -- Kas niin, nyt ei teidän tarvitse
-olla lainkaan hämillänne kun minut kohtaatte, tai joka tapauksessa
-ainoastaan sen verran että se teitä kaunistaa. Te voitte nauraa koko
-jutulle, hymyillä ja ajatella hiukkasen minuakin. Enempää en pyydä.
-Se näyttää ehkä vähältä, minulle on siinä kyllin. Alku on tehty, ja
-minun vahvoja puoliani ovat juuri alut.
-
--- -- --
-
-Eilen illalla oli pieni seura kokoontunut tädin luo. Minä tiesin,
-että Cordelia ottaisi illan kuluessa esille kutimensa. Olin
-kätkenyt siihen pienen kirjelipun. Hän pudotti sen, nosti sen
-lattialta, joutui hämilleen ja kävi kaihomieliseksi. Siten on aina
-otettava tilanne avuksi. On uskomatonta, mitä etuja tilaisuus voi
-tarjota. Itsessään vähäpätöinen kirjelippu käy tytölle, sellaisessa
-tilaisuudessa luettuna, äärettömän merkitseväksi. Minun kanssani
-hän ei päässyt puheisiin; olin järjestänyt asiat niin, että minun
-täytyi saattaa eräs vieraana olleista naisista kotiin. Hänen oli siis
-pakko odottaa tähän päivään. Sillä tavalla syöpyy kirjeen vaikutus
-syvemmälti hänen sieluunsa. Aina näyttää siltä kuin käyttäisin
-jokaista tilaisuutta osoittaakseni hänelle huomaavaisuuttani; siitä
-on se etu, että alituisesti olen hänen ajatuksissaan, alituisesti
-yllätän hänet.
-
-Rakkaudella on sentään omituinen dialektiikkansa. Olin kerran
-rakastunut nuoreen tyttöön. Dresdenin teatterissa näin viime kesänä
-näyttelijättären, joka eksyttävässä määrässä oli tuon tytön näköinen.
-Sen johdosta toivoin pääseväni ja pääsinkin hänen tuttavuuteensa,
-ja silloin tulin vakuuttuneeksi siitä, että eroavaisuus oli
-sentään suuri. Tänään tapaan kadulla naisen, joka muistuttaa tuota
-näyttelijätärtä. Tätä tarinaa voi jatkaa loppumattomiin.
-
-Kaikkialla ympäröivät ajatukseni Cordeliaa, lähetän ne enkelien
-tavoin häntä vaalimaan. Samoin kuin Venus istuu kyyhkysten vetämissä
-vaunuissa, istuu hänkin voittovaunuissaan, ja minä valjastan
-ajatukseni kuin siivekkäät olennot niiden eteen. Itse hän istuu
-iloisena, rikkaana kuin lapsi, kaikkivaltiaana kuin jumalatar; minä
-kävelen hänen vaunujensa vieressä. Totta totisesti, nuoren tytön
-olemus on elämän ja koko olemassaolon ihanaa jumalanpalvelusta!
-Kukaan ei tiedä sitä paremmin kuin minä. Vahinko vain, että tuo
-ihanuus kestää niin lyhyen ajan. Hän hymyilee minulle, hän viittaa
-minulle kädellään, ikäänkuin hän olisi sisareni. Minun katseeni
-muistuttaa hänelle, että hän on minun rakastettuni.
-
-Rakkaudessa on monta vaihetta. Cordelia edistyy hyvin. Hän istuu
-polvellani, hänen käsivartensa kietoutuu pehmeästi ja lämpimästi
-kaulani ympärille; itse lepää hän minun rintaani vasten, keveänä,
-kuin painottomana; hänen pehmeä vartalonsa tuskin koskettaa minua;
-kuin hento kasvi kietoutuu hänen viehättävä vartalonsa ympärilleni
-vapaasti kuin huntu. Hänen katseensa kätkeytyy silmäluomen alle,
-hänen povensa on häikäisevän valkea kuin lumi ja niin kiinteä ettei
-minun katseeni voisi sillä levätä liukumatta alas, jollei hänen
-povensa kohoilisi. Mitä merkitsee tuo liike? Onko se rakkautta?
-Kenties. Se on rakkauden aavistelua, rakkauden unta. Vielä siltä
-puuttuu tarmoa. Hän syleilee minua kepeästi kuin tuulenhenki yrttiä;
-hän suutelee minua epämääräisesti niinkuin taivas suutelee merta,
-lempeästi ja hiljaisesti kuin sade suutelee kukkaa, juhlallisesti
-kuin meri suutelee kuun kuvaa.
-
-Hänen intohimoaan tällä asteella kutsuisin naiiviksi intohimoksi.
-Kun nyt käänne on tapahtunut ja minä todenteolla alan vetäytyä
-takaisin, on hän ponnistava kaikki voimansa pitääkseen minut luonaan.
-Hänellä ei ole käytettävänään muita keinoja kuin rakkautensa,
-sillä erotuksella, että se tästälähin on kasvava entistään
-voimakkaammaksi. Se on ase hänen kädessään ja sitä hän käyttää
-minua vastaan. Minulla on sen sijaan älyllisesti harkittu ja
-hallittu intohimoni. Hän taistelee oman itsensä edestä, sillä hän
-tietää eroottisen suhteemme riippuvan minusta; hän taistelee oman
-itsensä edestä valloittaaksensa minut. Siten hänen on itsensä pakko
-kehittyä syvempää eroottista elämää kohti. Mitä kiihottamalla opetin
-hänet aavistamaan, sitä opetan hänet kylmyydelläni käsittämään,
-kuitenkin niin, että hän luulee itse kaiken keksineensä. Hän
-luulee uhkarohkeudessa kehittyneensä minua pitemmälle ja sen
-kautta sitoneensa minut itseensä. Hänen intohimonsa käy silloin
-varmaksi, voimakkaaksi, kekseliääksi; hänen suutelonsa vaativaksi,
-hänen syleilynsä kiihkeäksi. -- Minussa etsii hän vapautustaan ja
-löytää sen sitä paremmin kuta täydellisemmin saan hänet valtoihini.
-Kihlaus purkautuu. Kun se on tapahtunut, hän tarvitsee hiukan lepoa,
-jottei tässä hurjassa eroottisessa taistelussa tapahtuisi mitään
-epäkaunista. Hänen intohimonsa keskittyy vielä kerran, ja hän on
-minun.
-
-Samoin kuin ennen kunnon Edvardin aikoihin välillisesti pidin
-huolta Cordelian kirjoista, pidän nyt niistä suoranaisesti huolta.
-Tarjoan hänelle sitä mitä pidän parhaana ravintona: mytologiaa ja
-satuseikkailuja. Kuitenkin on hänellä tässä samoin kuin kaikessa
-muussakin vapautensa, minä saan häneltä itseltään aiheen valintaani.
-Jollen saa, herätän hänessä henkiin vastaavan halun.
-
--- -- --
-
-Palvelustyttöjen kesäiset retket Dyrehaveniin ovat yleensä
-huononpuoleista huvia. He pääsevät sinne vain kerran kesässä ja sen
-tähden koettavat käyttää perusteellisesti hyväkseen tuota ainoata
-tilaisuutta. Heillä pitää olla hattu ja kaulahuivi, ja muutoinkin
-he koristelevat kaikin tavoin itseään. Heidän iloisuutensa käy
-hurjaksi, epäkauniiksi. Ei, sitten menen mieluummin Frederiksbergin
-puistikkoon. Sunnuntai-iltapäivisin on heillä tapana tulla sinne ja
-minulla myöskin. Siellä käy kaikki säädyllisen hiljaisesti, iloisuus
-itse on siellä vaiteliaampaa ja jalompaa. Ylipäänsä menettää se
-mies, joka ei ole huvittunut palvelustytöistä, enemmän kuin nämä.
-Palvelustyttöjen kirjava parvi on kaunein armeija mitä meillä on
-Tanskassa. Jos olisin kuningas -- tietäisin tottakin mitä tekisin
--- enpä silloin huolisi tarkastella sotaväen rivejä. Jos olisin
-yksi kaupungin kolmestakymmenestä kahdesta porvarisedustajasta,
-ehdottaisin kohta, että asetettaisiin valiokunta, joka tiedonantojen,
-neuvojen ja sopivien palkintojen avulla kaikin tavoin koettaisi
-kehottaa palvelustyttöjä pitämään huolta siitä, että heidän
-pukunsa on huolellinen ja aistikas. Miksikä tuhlata kauneutta,
-miksi antaa sen mennä huomaamattomana läpi elämän, suotakoon sen
-edes kerran viikossa esiintyä sellaisessa valaistuksessa, missä
-se pääsee täysiin oikeuksiinsa! Mutta aistikkuutta, tahdikkuutta
-ennen kaikkea! Palvelustytön ei sovi pukeutumisessaan lähennellä
-maailmannaista, siinä suhteessa on Politivennen-lehdellä oikeus
-puolellaan, vaikkakin ne perusteet, joita tuo arvon lehti mainitsee,
-ovat aivan kierot. Kun näin saataisiin aikaan toivottava kukoistus
-palvelustyttöjen luokassa, eikö olisi luultavaa, että se vaikuttaisi
-terveellisesti myöskin perhetyttöihimme? Vai onko liian rohkeata,
-että tällä ennenkuulumattomalla tavalla luulen edistettävän Tanskan
-tulevaisuutta. Jospa minun vain suotaisiin elää niin kauan että
-näkisin tuon kultaisen ajan! Silloin voisi ken hyvänsä hyvällä
-omallatunnolla käyskennellä katuja ja iloita hauskasta näystä.
-Kuinka ajatukseni lentääkään rohkeasti, vapaasti ja isänmaallisesti!
-Mutta minähän olenkin täällä Frederiksbergissä, jonne palvelustytöt
-tulevat sunnuntai-iltapäivisin ja minä niiden mukana. -- -- --
-Ensimmäisinä tulevat maalaistytöt käsi kädessä sulhastensa kanssa,
-taikka siten, että kaikki tytöt ensin kulkevat käsikkäin edellä,
-kaikki miehet jäljessä, taikka sitten kaksi tyttöä yhden miehen
-kanssa. Tämä parvi muodostaa puitteet, he istuvat tai seisovat
-mielellään paviljongin edessä olevalla puutarha-alueella. He ovat
-reippaita ja terveitä, ihon ja vaatetuksen värivastakohdat ovat
-vain liian räikeät. Heidän jäljessään seuraavat Juutinmaan ja
-Fyenin tytöt. He ovat suurikasvuisia ja voimakkaita, mutta hiukan
-kömpelörakenteisia, ja heidän pukunsa on vähän levoton. Heihin nähden
-olisi minun komiteallani paljon työtä. Eikä puutu kokonaan edustajia
-bornholmilaisestakaan divisioonasta: reippaita tyttöjä, joita ei ole
-hyvä tulla lähelle keittiössä eikä Frederiksbergilläkään; heidän
-olennossaan on jotain vastenmielistä. Mutta toisten vastakohtana he
-ovat hauskat olemassa, ja näen heitä mielelläni täällä, vaikkakaan en
-usein ryhdy puheisiin heidän kanssaan. -- Nyt seuraavat sydänjoukot.
-Nyboderin tyttäret. He ovat pienempiä kasvultaan, täyteläisiä,
-hienoihoisia, rattoisia, iloisia, vilkkaita, puheliaita, hiukan
-keikailevia sekä paljaspäisiä. Heidän pukunsa lähentelee kernaasti
-vallasnaisten pukua eroten siitä ainoastaan parissa kohden, heillä
-ei nim. ole shaalia, mutta sen sijaan kaulahuivi, eikä heillä ole
-hattua, vaan korkeintaan jonkinlainen myssy, mieluimmin he kulkevat
-kuitenkin kokonaan ilman päähinettä. -- -- -- Kas, hyvää päivää,
-Maria, että kohtaankin teidät täällä! Siitä on aikaa kun teidät
-viimeksi tapasin. Olette kai vielä palveluksessa konferenssineuvoksen
-luona? -- "Kyllä." -- Se lieneekin hyvä palveluspaikka? -- Kyllä.
--- Mutta kuinka olette noin yksinäinen, teillä ei ole seuraa ...
-eikö sulhasenne ole mukana, eikö hänellä ehkä ole ollut aikaa
-tänään vai odotatteko häntä? -- Kuinka, ette ole kihloissa? Sehän
-on mahdotonta. Kööpenhaminan kaunein tyttö, tyttö, joka palvelee
-konferenssineuvoksen luona, tyttö, joka on kaikkien palvelustyttöjen
-kaunistus ja esikuva, tyttö, joka osaa pukeutua niin hyvin -- ja
-niin hienosti. Miten ihastuttavan kaunis nenäliina teillä onkaan
-kädessänne, hienointa kangasta ... mitä näenkään, pitsireunuksinen.
-Lyön vetoa, että se on maksanut kymmenen markkaa. On monta hienoa
-maailmannaista, jolla ei ole sellaista. Ja vielä ranskalaiset
-hansikkaat ja silkkinen sateensuoja... Ja tuollainen tyttö ei muka
-olisi kihloissa... Sehän on sula mahdottomuus. Jollen muista väärin,
-ei Jens ollut kylmä teitä kohtaan, tehän tiedätte, tukkukauppiaan
-Jens sieltä kolmannesta kerroksesta... Sepä taisi sattuakin...
-Mutta miksi ette mennyt sitten kihloihin hänen kanssaan. Jenshän
-oli kaunis mies, hänellä oli hyvä paikka, ehkäpä hän olisi vielä
-tukkukauppiaan avulla päässyt poliisikonstaapeliksi tai -- -- --,
-siitähän olisi sukeutunut sopiva liitto... Syy on tietysti teidän,
-olette ollut liian kovasydäminen häntä kohtaan... "Niin, kas minä
-sain tietää Jensin olleen kerran ennen kihloissa tytön kanssa, jota
-hän ei ollut kohdellut lainkaan hyvin"... Mitä sanottekaan, kuka
-olisi uskonut Jensin olleen sellaisen ilkimyksen... Ne kaartilaiset,
-ne kaartilaiset, niihin ei ole luottamista... Te menettelitte aivan
-oikein, sellaiselle tytölle kuin te ei kuka tahansa kelpaa...
-Muuten tulette kyllä vielä tekemään paljon paremmat naimakaupat,
-sen takaan. -- -- -- Kuinka voi neiti Juliane? En ole nähnyt häntä
-pitkään aikaan. Minun kaunis Mariani voisi ehkä antaa joitakin
-tietoja ... jos onkin itse ollut onnettomissa lemmensuhteissa,
-ei silti saa menettää myötätuntoaan toisia kohtaan... Täällä on
-niin paljon väkeä ... en uskalla puhua tuosta asiasta teidän
-kanssanne, pelkään, että joku ehkä kuuntelee... Kuuntele hetkinen,
-kaunis Mariani... Tässä on meillä sopiva paikka, tässä varjoisalla
-puistokujalla, missä puut kietoutuvat toisiinsa kätkeäkseen meidät
-muilta, täällä missä emme näe ainoatakaan ihmistä emmekä kuule
-ihmisääniä, vaan ainoastaan musiikin kaukaisen, heikon kaiun ...
-täällä uskallan puhua salaisuudestani... Eikö totta, jollei Jens
-olisi ollut huono ihminen, kävelisit nyt käsi kädessä täällä hänen
-kanssaan kuunnellen musiikkia ja itse tuntien iloa... Mutta miksi
-liikutut... Unohda Jens... Tahdotko olla kohtuuttoman ankara minua
-kohtaan... Sinut tavatakseni tulin tänne ... sinut nähdäkseni kävin
-konferenssineuvoksen luona... Olethan sen itsekin huomannut ... niin
-usein kuin mahdollista oli minulla tapana tulla keittiön ovelle...
-Sinä olet oleva minun ... se on julistettava saarnatuolista...
-Huomisiltana olen selittävä sinulle kaikki ... keittiönpuoleinen
-porraskäytävä, ovi vasemmalle, vastapäätä keittiön ovea, muistan
-kyllä!... Hyvästi, kaunis Mariani!... Älä anna kenenkään huomata,
-että olet täällä kohdannut minut tai että olet puhunut kanssani, sinä
-vain tunnet salaisuuteni... -- -- Hän on totta tosiaan ihastuttava,
-hänestä voisi tehdä jotain. -- Kun ensin kotiudun hänen kamariinsa,
-olen kyllä itse pitävä huolen saarnatuolin julistuksista. Olen aina
-koettanut noudattaa kaunista kreikkalaista itsekylläisyyskäsitettä --
-_autapkeia_, ja etenkin tehdä papit tarpeettomiksi.
-
--- -- --
-
-Minua huvittaisi suuresti, jos voisin seisoa Cordelian takana hänen
-ottaessaan vastaan minun kirjeeni. Voisin silloin helposti päästä
-selville missä määrin hän ne eroottisesti itselleen omistaa. Itse
-asiassa ovat ja jäävät kirjeet aina verrattomaksi keinoksi vaikuttaa
-nuoreen tyttöön; kuolleella kirjaimella on usein paljon suurempi
-mahti kuin elävällä sanalla. Kirje muodostaa salaperäisen yhteyden;
-kirjoittaja hallitsee tilannetta, ei tunne mitään painostusta
-kenenkään läsnäolevan taholta, ja toiselta puolen luulen tytönkin
-mieluimmin olevan aivan yksin ihanteensa kanssa, varsinkin juuri
-sellaisina hetkinä, jolloin se vaikuttaa voimakkaimmin hänen
-sieluunsa. Vaikkakin hänen ihanteensa on saanut täydellisen muodon
-varmassa rakkaassa esineessä, kirjeessä, on hänellä kuitenkin hetkiä,
-jolloin hän tuntee että hänen ihanteensa ei vastaa todellisuutta.
-Hänelle on suotava tilaisuus tuollaisiin suuriin sovintojuhliin. On
-vain pidettävä huolta, että hän käyttää ne hyvin, niin ettei hän
-väsy vaan astuu voimistuneena taasen todellisuuteen. Siinä suhteessa
-ovat kirjeet hyvänä apuna, ne kun antavat kirjeen kirjoittajan
-näkymättömänä olla läsnä noina salaisen tunteen hetkinä.
-
-Voisinko käydä mustasukkaiseksi Cordelian tähden? Kuolema ja
-helvetti, voisin! En kuitenkaan sen sanan kaikissa merkityksissä.
-Jos nimittäin näkisin, että siitä huolimatta, että voittaisin
-taistelussani kilpailijaani vastaan, tytön sielu kuitenkin sumentuisi
-eikä jäisi siksi kuin minä toivon -- silloin jättäisin tytön.
-
-Eräs entisajan filosofi on sanonut, että se, joka tarkkaan merkitsee
-paperille kaikki kuulemansa ja kokemansa, on filosofi. Olen jo
-pitemmän ajan elänyt suhteissa kaikenkaltaisten kihloissa olevien
-parien kanssa. Jotain hedelmää pitänee tuollaisenkin suhteen kantaa.
-Olen sen tähden päättänyt kerätä aineksia kirjaseen, jolle tulee
-nimeksi: Lisiä suutelon teoriaan, omistettu kaikille hellästi
-rakastaville. On muutoin ihmeellistä, ettei tuosta asiasta ole
-olemassa mitään kirjaa. Jos siis saisin kirjoitukseni valmiiksi,
-tulisin täyttämään samalla kauan tunnetun tarpeen. Olisiko tämän
-kirjallisen puutteen syynä se, etteivät filosofit sellaisia asioita
-ajattele, vai se, etteivät he sellaisia ymmärrä? -- Joitakin
-viittauksia voin nyt jo antaa. Täydelliseen suuteloon vaaditaan
-tyttö ja mies. Miesten keskeinen suutelo on mauton tai sillä on,
-mikä vielä pahempi, huono maku. -- Edelleen uskon, että suutelo on
-luonnollisempi, jos mies suutelee tyttöä kuin jos tyttö suutelee
-miestä. Siellä missä vuodet ovat tuoneet mukanaan indifferenssiä
-tässä suhteessa, siellä suutelo on kadottanut merkityksensä. Niin on
-esim. aviollisen perhesuutelon laita, jolla aviopuolisot ruokaliinan
-puutteessa pyyhkivät toistensa suun puhtaaksi ajatellen: menesty
-hyvin maailmassa! -- Jos ikäero asianosaisten kesken on hyvin suuri,
-ei varsinaisesta ihannesuudelmasta voida puhua. Muistan kuulleeni,
-että jossakin maakunnan tyttökoulussa oli ylimmän luokan oppilailla
-käytännössä omituinen lausetapa: "suudella oikeusneuvosta", millä
-he tarkoittivat jotain vähemmän mieluista. Tämä lausetapa oli
-syntynyt seuraavasti. Opettajattarella oli lanko, joka oli ollut
-oikeusneuvoksena ja nyttemmin eli opettajattaren talossa; hän oli
-vanhanpuoleinen mies ja oli ottanut sen perusteella itsellensä
-oikeuden suudella nuoria koulutyttöjä. -- Suutelon pitää olla
-varman, määrätyn intohimon ilmaus. Kun veli ja sisar, jotka ovat
-kaksosia, suutelevat toisiaan, ei se ole mikään oikea suutelo.
-Suutelo on symbolinen toimitus, jolla ei ole mitään merkitystä, kun
-sitä tunnetta, jota se tarkoittaa, ei ole olemassa, ja tuo tunne on
-olemassa ainoastaan tiettyjen olosuhteiden vallitessa. -- Jos haluaa
-jaotella suutelot eri ryhmiin, voi keksiä useita jakoperusteita.
-Jaotuksen voi toimittaa huomioonottaen äänen laadun. Sen pahempi, ei
-kieli kuitenkaan riitä kuvaamaan minun havaintojani. En luule missään
-maailman kielessä olevan tarpeeksi luonnonääniä matkivia sanoja
-kuvailemaan vain niitä eri vivahduksia, jotka olen oppinut tuntemaan
-setäni talossa. Suutelo voi milloin paukkua, milloin viheltää,
-milloin mäiskyttää, milloin jyristä, se voi olla täyteläinen, ontto
-jne. -- Suutelon voi jaotella, huomioon ottaen kosketuksen laadun,
-kepeään en passant-suuteloon ja kiinni-riippuvaan suuteloon. --
-Sen voi jakaa ajan mukaan pitkään tai lyhyeen. Aikaan nähden on
-olemassa toinenkin jaotusperuste, ja se on oikeastaan ainoa, joka on
-minua miellyttänyt. Silloin erottaa ensi suudelman kaikista niistä
-muista. Se mihin ajatus tässä jaottelussa kiintyy, on olennaisesti
-kokonaan toista kuin se, johon kaikki muut mainitsemamme jaotukset
-perustuvat, sillä ei ole mitään tekemistä äänen, kosketuksen ja
-ajan kanssa tavallisessa merkityksessä. Ensimmäinen suutelo eroaa
-kvalitatiivisesti kaikista muista. Vain harvat ihmiset tulevat sitä
-ajatelleeksi; olisi sen tähden todella vahinko, ellei edes yksi
-ihminen merkitsisi sitä muistiin.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo Salomo. Sinä tiedät
-että minä olen vietävän kova kyselemään, saanpa melkein kuulla
-moitteitakin siitä. Se johtuu siitä, ettei ymmärretä, mitä milloinkin
-kyselen; sinä, yksin sinä ymmärrät mitä haluan tietää, ja sinä, yksin
-sinä, osaat vastata; ja hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo
-Salomo.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-On olemassa ero henkisen ja maallisen erotiikan välillä. Tähän saakka
-olen pääasiassa koettanut kehittää edellistä Cordeliassa. Minun
-persoonallisen läsnäoloni pitää muuttua toisenlaiseksi, se ei saa
-olla pelkkää säestävää tunnelmaa, sen tulee olla viettelevääkin.
-Olen näinä päivinä valmistanut itseäni alinomaan lukemalla tunnettua
-rakkautta käsittelevää kohtaa Platonin Faidroksesta. Se sähköistää
-koko minun olentoni ja on mainio alkuharjoitus. Platon ymmärsi
-sentään todella rakkautta.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Roomalaiset sanoivat tarkkaavasta oppilaasta, että hän "riippuu
-opettajan suusta". Rakkaudelle on kaikki kuvaa, korvaukseksi on
-taasen kuva todellisuutta. Enkö ole ahkera ja tarkkaavainen oppilas?
-Mutta sinähän et sano sanaakaan.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Jos joku toinen olisi Cordelian kehityskulkua ohjaamassa, olisi hän
-varmaankin liian rikkiviisas kysyäkseen muiden neuvoa. Kun minä
-sen sijaan keskustelen jonkun kihlatun kanssa asiasta, sanoo hän
-tavallisesti eroottisella paatoksella: etsin turhaan eroottisista
-tilanteista sitä loistokohtaa, missä rakastavaiset puhuvat
-rakkaudestaan. Silloin minä vastaan: Minua ilahduttaa, että sitä
-turhaan etsit, sillä se kohta ei lainkaan kuulu oikean erotiikan
-alaan, ei edes silloin kun lukee siihen kaiken mikä voi lisäksi
-kiinnostaa. Rakkaus on liian olennaista voidakseen puheessa päästä
-oikeuksiinsa, eroottiset tilanteet liian arvokkaita voidakseen
-saada sisältönsä pelkästä pakinasta. Ne ovat tyyniä, hiljaisia,
-varmoin ääriviivoin piirrettyjä ja kuitenkin kaunopuheisia kuin
-Memnon-patsaan musiikki. Eros elehtii, mutta ei puhu; tai mikäli
-hän niin tekee, lausuu hän vain arvoituksellisia sanoja, jotka
-ovat kuin kuvallista musiikkia. Eroottiset tilanteet ovat joko
-plastillisia tai maalauksellisia; mutta kahden ihmisen puhelu
-rakkaudesta ei ole plastillista eikä maalauksellista. Tavalliset
-kihlatut alkavat kuitenkin aina mokomalla pakinalla, joka sittemmin
-tulee koossapitäväksi langaksi heidän puheliaassa avioliitossaan.
-Tuo juttelu muutoin takaa, ettei heidän avioliitostaan ole puuttuva
-niitä myötäjäisiä, joista Ovidius puhuu: dos est uxoria lites.[Naisen
-myötäjäiset ovat torat.] -- Ja jos välttämättä jonkun pitää puhua,
-on kyllin siinä, että yksi puhuu: Miehen on puhuminen, ja sen
-tähden on hyvä hallita joitakin niistä voimista, jotka olivat siinä
-vyössä, millä Venus hurmasi: kaunopuheisuuden ja suloisen imartelun
-lahja. -- Tästä ei tietysti seuraa, että Eros olisi mykkä, tai että
-eroottisessa suhteessa olisi väärin keskustella, pääasia on vain,
-että keskustelu itse on eroottista eikä eksy kasvattaviin mietelmiin
-elinehdoista tms. ja että keskustelu oikeastaan on katsottava
-levoksi eroottisen teon jälkeen, ajanvietteeksi eikä suinkaan
-kaiken lemmenelämän huipuksi. Sellainen keskustelutapa, sellainen
-konfabulaatio on itse asiassa sangen jumalainen, ja minä puolestani
-en voi koskaan väsyä keskustelemaan nuoren tytön kanssa. Toisin
-sanoen, voin kyllä väsyä tyttöön, mutta en milloinkaan ylläpitämään
-keskustelua nuorten tyttöjen kanssa yleensä. Se on minulle yhtä
-mahdotonta kuin lakata hengittämästä. Se, mikä oikeastaan on
-ihmeellistä tuollaisessa keskustelussa, on vuoropuhelun rehevä
-rikkaus. Keskustelu pysyttelee maan pinnalla, sillä ei ole mitään
-varsinaista kohdetta, sattuma on sen liikkeiden laki -- mutta ihmeen
-ihana on keskustelu itse ja sen seuraukset.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-"Minun -- sinun", nuo sanat sulkevat väliinsä kuin sulkumerkit
-kirjeitteni köyhän sisällön. Oletko pannut merkille, että välimatka
-noiden käsivarsien välillä käy yhä lyhemmäksi? Oi, minun Cordeliani!
-Se on ihanaa, sillä kuta vähemmän sisältäväksi sulkulause käy, sitä
-merkitsevämpi se on.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Onko syleily samaa kuin taistelu?
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Tavallisesti Cordelia pysyttelee ääneti. Se on minua aina
-miellyttänyt. Hän on liian syvällisen naisellinen luonne kiusatakseen
-ketään joutavalla jutustelulla, mikä muutoin on naisille ominaista
-ja mikä käy välttämättömäksikin, kun mies, jonka tulee kaikin
-puolin naista täydentää, on yhtä naisellinen. Toisinaan paljastaa
-jokainen lyhyt lausunto, kuinka paljon hänellä on sisimmässään.
-Avustan silloin häntä. Asia on silloin sama kuin jos jonkun henkilön
-takana, joka epävarmalla kädellä yrittelee piirtää hajanaisia viivoja
-johonkin luonnokseen, seisoisi toinen henkilö, joka aina lisäilisi
-luonnosta rohkealla ja taiteellisella kädellä. Hän hämmästyy, ja
-kuitenkin on kaikki ikään kuin hänestä itsestään lähtenyttä. Sen
-tähden valvon jokaista hänen satunnaistakin lausuntoaan, jokaista
-hänen sanaansa, ja antaessani ne takaisin ovat ne aina tulleet
-merkitsevämmiksi, minkä hän samalla kertaa sekä tuntee että on
-tuntematta.
-
-Tänään olimme kahden vieraissa. Juuri kun noustiin pöydästä tuli
-palvelija sisään ja ilmoitti Cordelialle, että eräs sanantuoja
-halusi puhua hänen kanssaan. Sanantuoja oli minun lähettämäni ja toi
-Cordelialle kirjeen, jossa oli viittauksia erääseen ajatukseen, jonka
-olin päivällispöydässä lausunut. Olin punonut sen niin taidokkaasti
-yhteiseen pöytäkeskusteluun, että Cordelian, vaikkakin hän istui
-kaukana minusta, täytyi se kuulla ja myöskin ymmärtää väärin
-ajatukseni. Siihen olin perustanut kirjeeni vaikutuksen. Jollei minun
-olisi onnistunut antaa pöytäkeskustelulle tarkoittamaani suuntaa,
-olisin itse sovittuna aikana ollut läsnä sanantuojan tullessa ja
-hävittänyt kirjeen. Cordelia tuli kirjeen saatuaan uudelleen sisään.
-Hänen täytyi hiukan valehdella. Sellainen täydentää eroottista
-salaperäisyyttä, jota ilman hän ei voi kulkea sitä tietä, joka on
-hänelle määrätty.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Luuletko, että se, joka nojaa päätään keijun mätästä vastaan, myöskin
-unessa näkee keijun? Minä en sitä tiedä, mutta sen tiedän, että
-kun painan pääni rintaasi vasten enkä sulje silmiäni vaan katson
-kaukaiseen etäisyyteen, niin näen enkelin. Luuletko, ettei se, joka
-nojaa päätään keijun mätästä vastaan, voi olla levollinen? Minä en
-sitä usko, mutta tiedän, että kun pääni nojaa poveasi vasten, se
-kohoilee liian voimakkaasti, jotta uni voisi sulkea silmäni.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Jacta est alea, arpa on heitetty. Nyt on käänne tapahtuva. Olin
-tänään hänen luonaan mielessäni koko ajan aprikoiden erästä ajatusta,
-joka nykyään antaa minulle paljon työtä. Minulla ei ollut silmää eikä
-korvaa Cordelialle. Ajatukseni oli mieltäkiinnittävä ja huvitti häntä
-suuresti. Olisi ollut väärin, jos olisin alkanut uuden liikkeeni
-olemalla kylmä hänen läsnäollessaan. Kun nyt olen lähtenyt hänen
-luotaan eikä ajatukseni enää kiinnitä hänen mieltään, hän huomaa
-helposti, että olin toisenlainen kuin tavallisesti. Se seikka, että
-hän yksinäisyydessä keksii tuon muutoksen, tekee havainnon hänelle
-paljoa tuskallisemmaksi ja sen vaikutuksen hitaammaksi, mutta sitä
-syvällisemmäksi. Hän ei heti saa tilaisuutta purkaa tunnettaan,
-ja kun hän sen saa, on hän jo ehtinyt ajatella niin paljon, ettei
-hän yhdellä kertaa voi sitä sanoin tulkita, vaan häneen jää aina
-hiukan epäluuloa. Levottomuus kasvaa, kirjeet lakkaavat tulemasta,
-eroottinen ravinto vähenee, rakkaus joutuu pilkan esineeksi. Ehkä hän
-voi hetken seurata mukana, mutta ajanpitkää ei hän voi kestää. Hän
-koettaa silloin vangita minut samoilla keinoilla, joita minä olen
-käyttänyt häntä vastaan, eroottisilla.
-
-Kihlauksen purkamisessa on jokainen pieni tyttönen suuri
-asiantuntija; ja vaikka kouluissa ei anneta mitään ohjausta tässä
-aineessa, tietää kuitenkin jokainen tyttölapsi erittäin hyvin,
-kun tuo asia tulee puheenalaiseksi, missä tapauksissa kihlaus on
-purettava. Tämän kysymyksen pitäisi oikeastaan olla jatkuvasti
-aiheena tyttökoulujen viimeisen luokan ainekirjoituksissa; ja
-vaikka tiedän, että tyttöjen kirjoituskokeet tavallisesti ovat
-hyvin yksipuolisia, olen kuitenkin varma, ettei tätä aihetta
-käsittelevistä kirjoituksista tulisi puuttumaan vaihtelua, kysymys
-kun on omiaan avaamaan tytön arvostelukyvylle laajat näköalat. Ja
-miksi emme antaisi nuorelle tytölle tilaisuutta mitä loistavimmalla
-tavalla osoittaa terävänäköisyyttään? Sillä juuri täten hän saisi
-tilaisuuden näyttää olevansa kypsynyt -- menemään kihloihin. Olen
-kerran ollut todistajana eräässä tapauksessa, joka suuresti kiinnitti
-mieltäni. Perheessä, jossa minun toisinaan oli tapana seurustella,
-olivat eräänä päivänä kaikki vanhemmat perheen jäsenet poissa
-kotoa, sitä vastoin oli kaksi nuorinta tytärtä kutsunut joukon
-ystävättäriä aamupäiväkahville. Kaikkiaan heitä oli kahdeksan,
-kaikki iältään kuudestatoista kahteenkymmeneen vuoteen. Luultavasti
-he eivät, jouduttuaan kerran juttusille keskenään, olleet toivoneet
-kenenkään vieraan saapuvan, palvelijattaren oli kenties käsketty
-sanoa, ettei kukaan ollut kotona. Kuitenkin tulin sisälle heidän
-luokseen ja huomasin, että he hämmästyivät hiukan. Herra ties,
-mitä kahdeksan tuollaista tyttöä oikeastaan pohtii juhlallisissa
-kahvikekkereissään. Naineet naisetkin kerääntyvät toisinaan yhteisiin
-kokouksiin. He luennoivat silloin pastoraaliteologiaa; varsinkin
-pohditaan seuraavia tärkeitä kysymyksiä: missä tapauksessa on oikein
-sallia nuoren tytön yksin mennä ostoksille torille; onko parempi
-pitää vastakirjaa teurastajan kanssa vaiko maksaa käteisellä; onko
-suotavaa, että kyökkipiialla on sulhanen ja kuinka on tehtävä loppu
-siitä lemmenkuhertelusta, joka hidastaa ruoanlaittoa. -- -- Istuuduin
-tämän kauniin parven keskelle. Oltiin alkukeväässä. Aurinko lähetti
-huoneeseen joitakin yksityisiä säteitään kuin tulonsa pikaisina
-sanantuojina. Huoneessa oli kaikki vielä talvisessa kunnossa, ja
-sen tähden juuri olivat nuo yksinäiset päivänsäteet niin lupaavia.
-Kahvi tuoksui pöydällä -- ja sen ympärillä istuivat nuoret tytöt
-iloisina, terveinä, kukoistavina, sillä heidän pelkonsa oli taas
-asettunut, ja mitäpä heillä olikaan pelättävää, olivathan he joka
-tapauksessa ylivoimaisia. -- Minun onnistui johtaa keskustelu
-kysymykseen, missä tapauksissa kihlaus on purettava. Sillä aikaa kun
-silmäni huvittelihe liitelemällä kukasta toiseen tässä tyttöparvessa,
-huvittelihe lepäämällä milloin missäkin kaunottaressa, hekumoitsi
-ulkonainen korvani äänten musiikissa; sisäinen korvani taasen
-kuunteli tarkkaavasti mitä seurassa sanottiin. Yksi ainoa sana riitti
-usein avaamaan minulle syvän näköalan asianomaisen tytön sydämeen ja
-sen tarinaan. Kuinka viehättäviä ovatkaan rakkauden tiet, ja kuinka
-mieltäkiinnittävää onkaan tutkia, kuinka pitkälle kukin on päässyt.
-Minä puhaltelin tavantakaa keskusteluun elävää henkeä samalla kun
-henkevyys, sukkeluus ja asian esteettinen objektiivisuus olivat
-omiaan tekemään suhteemme vapaammaksi; mutta siitä huolimatta ei
-keskustelussa kertaakaan astuttu sopivaisuuden rajojen yli. Kun näin
-pidimme yllä kevyttä keskustelua, oli se mahdollisuus aina tarjolla,
-että lausuttaisiin yksi ainoakin sana, joka saattaisi tytöt tukalaan
-tilanteeseen. Tuon mahdollisuuden käyttäminen oli minun vallassani.
-Tytöt eivät sitä käsittäneet, tuskin osasivat sitä edes aavistaa.
-Vuoropuhelun keveällä leikillä pidätimme tuon mahdollisuuden kaukana
-luotamme, samalla tavalla kuin Sheherazade Tuhannen ja yhden yön
-tarinoissa viivyttää kuolemantuomion julistamista kertomalla satuja.
--- Milloin johdin keskustelun surunvoittoisiin mietelmiin, milloin
-annoin iloisuuden puhjeta ilmoille, milloin houkuttelin tytöt
-pieneen väittelyotteluun. Ja mikä aihe tarjoaakaan, tarkemmin asiaa
-ajatellen, enemmän vaihtelua. Toin alituisesti yhä uusia esimerkkejä
-esille. -- Kerroin tytöstä, jonka hänen vanhempiensa julmuus oli
-pakottanut purkamaan kihlauksen. Tämä onneton tapaus nostatti melkein
-kyynelet tyttöjen silmiin. -- Juttelin miehestä, joka oli eronnut
-kihlatustaan ja perustellut tätä menettelyään ensiksikin sillä,
-että tyttö oli liian suuri, ja toiseksi sillä, ettei hän, sulhanen,
-kosiessaan ollut langennut polvilleen tytön eteen. Kun hänelle
-huomautin, ettei hänen perusteitaan mitenkään voinut pitää pätevinä,
-hän vastasi: ne riittävät täydellisesti siihen mihin pyrin, sillä
-yksikään ihminen ei voi keksiä mitään järkevää vastaväitettä. --
-Sen jälkeen tarjosin seurakunnan pohdittavaksi hyvin harvinaisen
-tapauksen. Eräs nuori tyttö purki kihlauksensa, koska tunsi olevansa
-vakuuttunut siitä, etteivät hän ja hänen sulhasensa sopineet
-toisilleen. Sulhanen koetti puhua hänelle järkeä vakuuttamalla,
-kuinka suuresti hän tyttöä rakasti, mutta tyttö vain vastasi: me joko
-sovimme toisillemme ja meidän kesken vallitsee todellinen sympatia,
-jolloin sinun täytyy tunnustaa, ettemme sovellu toisillemme; taikka
-me emme sovi toisillemme, ja silloinhan sinun on tunnustaminen,
-ettemme sovellu toisillemme. Oli hauskaa nähdä, kuinka nuoret tytöt
-vaivasivat päätään käsittääkseen tuollaista salaperäistä puhetta, ja
-huomasinpa kohta, että pari heistä jo erittäin hyvin ymmärsi sanani;
-sillä tässä asiassa on jokainen nuori tyttö asiantuntija. -- Niin,
-luulenpa totta tosiaan, että minun olisi helpompi väitellä itse pirun
-kanssa kihlauksen purkamisesta kuin nuoren tyttölapsen kanssa. --
-
-Tänään olin Cordelian luona. Päätäpahkaa, ajatuksen nopeudella,
-johdin puheen samaan asiaan, joka eilen oli keskustelumme aiheena,
-koettaen saada hänet kiintymään siihen. "Minulla on mielessäni eräs
-asia, jonka jo eilen olisin halunnut saada lausutuksi; kun olin
-lähtenyt luotasi, se juolahti mieleeni." Pyrkimykseni onnistui. Niin
-kauan kuin olen hänen luonaan, hän nauttii puheeni kuulemisesta,
-mutta kun olen lähtenyt, hän huomaa helposti olevansa petetty ja
-minun entisestäni muuttuneen. Sillä tavalla lunastan takaisin
-osakkeeni. Tämä menettelytapa on kavala mutta tarkoituksenmukainen
-kuten kaikki epäsuorat menettelytavat. Hän voi hyvin käsittää, että
-aihe sellainen kuin se, josta puhun, voi kiinnittää mieltäni, niin,
-se saattaa häntä itseäänkin hetkisen huvittaa, mutta kuitenkin hän
-tuntee että esiintymisestäni puuttuu eroottinen aines.
-
-Tunnettu sananparsi sanoo "oderint dum metuant", vihatkoot kunhan
-vain pelkäävät, ikään kuin ainoastaan pelko ja viha kuuluisivat
-yhteen, aivan kuin muka pelolla ja rakkaudella ei olisi mitään
-tekemistä toistensa kanssa, ikään kuin ei käsitettäisi, että juuri
-pelko tekee rakkauden mieltäkiinnittäväksi. Millaista on se rakkaus,
-jota tunnemme luontoa kohtaan, eikö siinä ole salaperäistä vavistusta
-ja pelkoa sen tähden, että sen ihana harmonia kehittyy laittomuudesta
-ja hurjasta sekasorrosta, sen turvallisuus on epävakaisuutta. Mutta
-tämä pelko juuri enimmin kiinnittää mieltä. Niin on myöskin rakkauden
-laita silloin, kun se on mielenkiintoista. Sen takana lymytköön
-syvä, kaamea yö, josta rakkauden kukka puhkeaa ilmoille. Samalla
-tavalla lepää valkea lumpeenkukka maljansa veden kalvoon, kun ajatus
-pelkää syöksyä siihen syvään pimeyteen, missä sillä on juurensa.
--- Olen pannut merkille, että Cordelia aina käyttää muotoa "minun"
-kirjoittaessaan minulle, mutta ettei hänellä ole rohkeutta käyttää
-sitä puhuessaan kanssani. Tänään pyysin sitä häneltä niin innokkaasti
-ja lämpimästi kuin suinkin. Hän aikoi jo noudattaa pyyntöäni, kun
-ironinen katseeni, nopeampi ja äkillisempi kuin sanoin voi kuvata,
-teki sen hänelle mahdottomaksi, siitä huolimatta, että huuleni
-kaikin tavoin häntä siihen kehottivat. Tämä mieliala on nykyhetkellä
-vallitsevin.
-
-Hän on omani. En usko sitä tähdille, kuten tapa on, en voi
-käsittää, että tuo tiedonanto voisi huvittaa noita kaukaisia
-taivaankappaleita. En myöskään usko sitä kenellekään ihmiselle, en
-edes Cordelialle. Pidän salaisuuteni omana tietonani, kuiskaan sen
-ikään kuin syvälle sieluuni salaisissa keskusteluissa itseni kanssa.
-Odotettu vastustus Cordelian puolelta ei muodostunut suureksi, sen
-sijaan hänen eroottiset mahdollisuutensa ovat ihmeteltävät. Kuinka
-mieltäkiinnittävä hän onkin syvällisine intohimoineen, kuinka suuri,
-melkein yliluonnollinen! Kuinka nopsa hän onkaan vaaroja välttämään,
-kuinka taitava keksimään aina sen kohdan, joka on hyökkäyksiä
-vastaan varustamaton! Kaikki on pantu liikkeelle; mutta tässä
-luonnonvoimien pauhussa tunnen juuri olevani oikeassa elementissäni.
-Ja vaikka hän on liikuttunut, hän on kuitenkin kaunis, hän ei ole
-tunnelmien moninaisuuden pirstoma. Hän on aina yhä Anadyomene, sillä
-erotuksella, ettei hän nouse suloisen tiedottomana tai levollisena,
-vaan rakkauden voimakkaiden valtimonlyöntien herättämänä, mutta
-samalla hän on kuitenkin säilyttänyt kokonaisuuden ja tasapainon.
-Hän on eroottisesti täysin valmis taisteluun, hän käyttää aseenaan
-silmänsä nuolta, silmäkulmiensa käskyä, otsansa salaperäisyyttä,
-povensa kaunopuheisuutta, sylinsä vaarallista viettelystä, huultensa
-pyyntöä, koko olentonsa suloista kaipuuta. Hänellä on sisäistä
-voimaa, energiaa, kuin valkyyrialla, mutta tuota eroottista
-voimakkuutta hillitsee eräänlainen suloinen raukeus, joka ympäröi
-häntä kuin ilma. -- Kovin kauan en saa pitää häntä tässä vaiheessa,
-missä ainoastaan pelko ja levottomuus voivat pitää häntä pystyssä ja
-estää häntä lankeamasta. Hän on kohta huomaava, että verrattuna hänen
-tunteisiinsa on kihlaus liian ahdas, liian kiusallinen. Hänestä tulee
-viettelijä, joka houkuttelee minut astumaan tavallisuuden rajojen
-ulkopuolelle; sillä tavalla hän tulee siitä itse tietoiseksi, ja se
-on pääasia.
-
-Monet hänen lausunnoistaan jo osoittavat, että hän on väsynyt
-kihlaukseen. Ne eivät mene huomaamatta korvani ohi, ne ovat
-sotasuunnitelmani vakoilijoita hänen sielussaan, jotka antavat
-minulle monta valaisevaa vihjausta, ne ovat niitä langanpäitä, joiden
-avulla kiedon hänet nuottaani.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Sinä moitit kihlausta, sinä arvelet, ettei rakkautemme tarvitse
-ulkonaista sidettä, se kun on mielestäsi vain esteeksi. Tuosta
-tunnen heti mainion Cordeliani! Totta tosiaan, ihailen sinua! Meidän
-ulkonainen yhdyssiteemme on itse asiassa vain välimuuri. Vielä on
-välillämme seinä, joka erottaa meidät toisistamme kuin Pyramoksen ja
-Thisben. Vielä häiritsee meitä se, että ihmiset tuntevat suhteemme.
-Vasta silloin kun ei kukaan vieras aavista meidän rakkauttamme,
-vasta silloin se jotain merkitsee; kun jokainen asiaankuulumaton
-uskoo, että rakastavat vihaavat toisiaan, vasta silloin on rakkaus
-onnellinen.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Kohta aukenevat rakkauden siteet. Hän itse on se, joka ne aukaisee
-kiinnittääkseen siten jos mahdollista minut voimakkaammin itseensä,
-samoin kuin vapaasti liehuvat kutrit kiehtovat enemmän kuin
-solmitut. Jos itse purkaisin kihlauksen, jäisi minulta näkemättä
-tuo eroottinen salto mortale, joka on niin hurmaava nähdä ja
-joka on varma merkki hänen sielunsa rohkeudesta. Se on minulle
-pääasia. Lisäksi menettelyni hankkisi minulle ikävyyksiä toisten
-ihmisten taholta. Minua ei enää kärsittäisi, minua vihattaisiin ja
-ylenkatsottaisiin, vaikkakin syyttä; sillä kuinka edullinen olisikaan
-suhteeni sentään ollut monelle? On olemassa monta pientä neitoa,
-jotka mielellään olisivat olleet kerran edes lähellä kihlausta. Onhan
-sekin jotain, joskin, ollakseni rehellinen, sangen vähän, sillä
-juuri kun asianomaisen on onnistunut raivautua esiin päästäkseen
-ehdokaslistalle, hän onkin yhtäkkiä ilman ehdokkuutta. Rakkauden
-maailmassa ei virkavuosijärjestelmä ole voimassa paikansaantiin ja
-ylenemiseen nähden. Lisäksi tuollainen neitonen on väsynyt istumaan
-jakamattomassa pesässä, hän toivoo jotain tapausta elämäänsä. Mutta
-mikä voi hänelle silloin olla edullisempi onnetonta rakkaustarinaa,
-varsinkin jos hän voi suhtautua asiaan keveästi. Hän uskottelee
-itselleen ja muille, että hän kuuluu petettyjen joukkoon, ja jos
-hän ei ole sovelias mihinkään Magdalenakotiin, hän heittäytyy joka
-tapauksessa itkijäin laumaan. Minua, viettelijää, hän vihaisi
-velvollisuudentunnosta. Tällaisten tapausten lisäksi tulevat vielä
-sellaiset, joissa tyttö todella on joko kokonaan tai puoleksi tai
-kahdella kolmasosalta petetty. Tässä ryhmässä voi huomata monta eri
-astetta alkaen niistä, jotka voivat vedota sormukseen, aina niihin,
-jotka pitävät jotain salaista kädenpuristusta tanssin pyörteessä
-rakkautensa panttina. Heidän vihansa voin miehuullisesti kestää.
-Mutta kaikki nuo viholliseni ovat tietenkin samalla sydänpoloiseni
-salaisia rakastajia. Kuningas, jolla ei ole valtakuntaa, on
-naurettava ilmiö; mutta useamman kruununtavoittelijan kilpailu
-kuningaskunnasta, jolla ei ole maata, on enemmän kuin naurettava.
-Oikeastaan pitäisi kauniin sukupuolen rakastaa minua ja pitää minusta
-huolta kuin jostakin pelastuslaitoksesta konsanaan. Todellisesti
-kihloissa oleva nuori mies voi pelastaa vain yhden ainoan neitosen,
-mutta tuollainen suurisuuntainen laitos voi pelastaa, toisin sanoen
-kutakuinkin pelastaa, kuinka monta hyvänsä. Kaikesta tuollaisesta
-pääsen nyt vapaaksi ja minulla on siitä vielä sekin etu, että
-tästä lähtien voi esiintyä kokonaan toisenlaisessa osassa. Nuoret
-tytöt tulevat minua säälimään, surkuttelemaan, minä yhdyn samaan
-äänilajiin; sillä keinoin voi myöskin kietoa tyttöjä pauloihinsa.
-
-Huomaan ihmeekseni ja surukseni, että alan saada sen tuntomerkin,
-jota Horatius toivotti kaikille uskottomille tytöille -- mustan
-hampaan, lisäksi vielä etuhampaan. Kuinka taikauskoinen ihminen
-voikaan olla! Tuo hammas tekee toden teolla minut levottomaksi, en
-kärsi pienintäkään viittausta siihen, se on nyt minun heikko puoleni.
-Kun muutoin olen kaikin puolin hyvin varustettu, voi pahinkin
-pölkkypää mainitessaan vain tuon hampaan antaa minulle syvemmän iskun
-kuin saattaa luullakaan. Teen kaikkeni saadakseni sen valkenemaan,
-mutta turhaan; minä sanon kuin Palnatoke:
-
-    Minä hieron päivin ja hieron öin,
-    mut varjoa mustaa en poistaa voi.
-
-Elämä on sentään täynnänsä arvoituksellisuutta. Tuollainen pieni
-onnettomuus voi kiusata minua pahemmin kuin suurin vastoinkäyminen.
-Annan kiskoa sen pois, joskin sen poistaminen tulee häiritsevästi
-vaikuttamaan äänenkäyttööni. Kuitenkin otatan sen pois ja panetan
-irtohampaan sijaan; uusi hammas tulee pettämään maailman, vanha petti
-minut.
-
-On erittäin hyvä, että kihlaus alkaa tuntua vastenmieliseltä
-Cordeliasta. Avioliitto on kuitenkin ja tulee aina olemaan
-kunnioitettava laitos, joskin sillä on se ikävä puoli, että se
-alkaessaan, nuoruudessaan, nauttii kunnioitusta myöhemmän ikänsä
-kustannuksella. Kihlaus sitä vastoin on kokonaan inhimillinen
-keksintö ja sellaisena samalla kertaa niin vakava ja niin
-hullunkurinen, että toiselta puolen on aivan paikallaan, että nuori
-tyttö intohimonsa pyörteissä alkaa sitä halveksia, ja toiselta
-puolen, että hän tuntee sen merkityksen, tuntee sen sielussaan
-kuin henkisen verenkierron. Nyt on ohjattava hänen kehityskulkuaan
-siten, että hän sielunsa rohkeassa lennossa kadottaa avioliiton ja
-yleensä todellisuuden manteren näkyvistään, että hänen sielunsa sekä
-ylpeydestä että pelosta menettää minut, tekee tyhjäksi epätäydellisen
-inhimillisen muodon kiitääkseen sitä kohti, mikä on korkeampaa kuin
-tavallinen inhimillinen sovinnaisuus. Tässä suhteessa ei minulla ole
-mitään pelättävää, sillä hänen kulkunsa läpi elämän on nyt jo niin
-liitelevän keveää, että todellisuus jo suurelta osalta on kadonnut
-hänen silmistään. Lisäksihän olen itse aina mukana purressa, joten
-voin pitää huolta siitä, että purjeissa on tuulta.
-
-Nainen on sentään minulle loppumaton mietelmien ja havaintojen
-lähde. Se mies, joka ei tunne halua tähän tutkimiseen, voi minun
-puolestani olla mikä muu hyvänsä, ainakaan hän ei ole esteetikko.
-Se on juuri ihanaa ja jumalaista estetiikassa, että se tarttuu
-ainoastaan kaikkeen mikä on kaunista; se askaroi oikeastaan vain
-kaunokirjallisuudella ja kauniilla sukupuolella. Minä iloitsen,
-minä riemuitsen sydämessäni ajatellessani kuinka naisellisuuden
-aurinko lähettää ympärilleen säteidensä äärettömän moninaisuuden,
-kirjavan rikkauden, jossa kullakin naisella on pieni osansa,
-kuitenkin niin, että koko hänen muu olentonsa harmonisesti liittyy
-tähän kohtaan. Tässä merkityksessä on naisellinen kauneus jaollinen
-äärettömiin asti. Kuitenkin tulee jokaisen kauneuden osasen olla
-harmonisesti hillitty, sillä muutoin käy vaikutus häiritseväksi ja
-tulee ajatelleeksi, että luonnolla on tähän tyttöön nähden ollut
-joku tarkoitus, joka ei ole lopullisesti toteutunut. Minun silmäni
-ei voi ikinä väsyä liukumaan yli tuon perifeerisen moninaisuuden,
-naisellisen kauneuden sinne tänne siroteltujen ilmaisujen.
-Jokainen nuori tyttö on sellainen ilmaus, mutta vaikkakin hän
-on osa kokonaisuudesta, hän on kuitenkin itsessään täydellinen,
-onnellinen, iloinen ja ihana. Kullakin on oma erikoisuutensa:
-iloinen hymy, veitikkamainen katse, ikävöivät silmät, alas painunut
-pää, hyljätty mieli, hiljainen kaiho, syvällinen aavistus,
-ennustava raskasmielisyys, maallinen koti-ikävä, odottamattomat
-mielenliikutukset, kutsuva ilme silmäkulmissa, kysyvät huulet,
-salaperäinen otsa, kiehtovat kutrit, silmiä peittävät ripset,
-taivainen ylhäisyys, maallinen kainous, enkelimäinen puhtaus,
-salainen punastus, keveä käynti, suloinen liikunta, viehkeä vartalo,
-kaihoisa unelma, selittämättömät huokaukset, solakka varsi,
-pehmeät piirteet, paisuva povi, täyteläiset lanteet, pienet jalat,
-ihastuttavat kädet.
-
-Kullakin on omansa eikä toisella ole sitä mitä toisella. Kun
-sitten olen yhä uudelleen katsellut, yhä uudelleen tarkastellut
-tuon maailman moninaisuutta, kun olen hymyillyt, huokaillut,
-imarrellut, uhannut, ikävöinyt, houkutellut, nauranut, itkenyt,
-toivonut, pelännyt, voittanut, menettänyt -- silloin suljen viuhkani,
-silloin kerääntyy tuo moninaisuus yhteen kohtaan, osista muodostuu
-kokonaisuus. Silloin iloitsee sieluni, silloin sykkii sydämeni,
-silloin syttyy intohimo. Tämä tyttö, ainokainen koko maailmassa,
-olkoon kokonaan, yksinomaan minun. Pitäköön Jumala taivaansa kunhan
-minä saan pitää hänet. Tiedän varsin hyvin, minkä osan valitsen,
-se on niin suuri, ettei taivaalle jää mitään, kun minä kerran
-tämän tytön olen itselleni omistanut. Uskovat muhamettilaiset
-pettyvät toivossaan, kun he paratiisissaan saavat syleillä vain
-kalpeita, voimattomia varjoja; he eivät voi siellä tavata palavia
-sydämiä, sillä kaikki sydämen lämpö on kerääntynyt tämän tytön
-rintaan; he valittavat toivottomina tavatessaan vain kalvenneita
-huulia, väsyneitä silmiä, kylmiä povia, köyhiä kädenpuristuksia,
-sillä huulten purppura ja silmän tuli ja poven rauhaton nousu ja
-kädenpuristuksen lupaukset ja huokauksen aavistus ja suutelon
-sinetinpano ja kosketuksen aavistus ja sylinannon intohimo --
-kaikki -- kaikki on yhtynyt hänessä, joka on tuhlannut minulle niin
-paljon, että se olisi riittänyt kokonaiselle maailmalle. Näin olen
-usein tätä asiaa aprikoinut; mutta joka kerta kun näin ajattelen,
-lämpenen, sillä ajattelen aina häntä lämpimästi. Vaikkakin yleensä
-lämpöä pidetään hyvänä merkkinä, ei siitä kuitenkaan seuraa, että
-ajattelutapani myönnettäisiin arvokkaaksi. Vaihtelun vuoksi tahdon
-siis itse kylmänä pysyen ajatella häntä kylmästi. Koetan käsitellä
-naista kategorisesti. Miten on hänen olemuksensa käsitettävä? Hän on
-olemassa muita varten. Tätä ei kuitenkaan saa käsittää niin, että
-se nainen, joka on minua varten, samalla olisi muitakin varten.
-Tässä samoin kuin kaikessa abstraktisessa ajattelussa on tarkkaan
-vältettävä kokemuksen viittauksia, sillä muutoin voisin kysymyksessä
-olevassa tapauksessa käyttää kokemusta sekä puolesta että vastaan.
-Kokemus on tässä samoin kuin kaikessa muussakin ihmeellinen asia,
-se kun samalla kertaa voi jotakin otaksumaa puolustaa ja vastustaa.
-Nainen on siis olemassa muita varten. Tässäkään suhteessa ei saa
-antaa kokemuksen häiritä ajatuksenkulkua, kokemuksen, joka opettaa,
-että harvoin tapaa naisen, jonka koko elämä tarkoittaisi jotakin
-toista henkilöä, kun taas suurella joukolla ei yleensä ole mitään
-tarkoitusta itseensä eikä muihin nähden. Naisella on sama tarkoitus
-kuin koko luomakunnalla, kaikella mikä on naisellista luonnossa.
-Koko luomakunnalla on tuossa merkityksessä tarkoituksensa itsensä
-ulkopuolella, ei teleologisessa merkityksessä, siten että osa
-luonnosta olisi olemassa toista osaa varten, mutta koko luonnolla on
-tarkoituksensa oman itsensä ulkopuolella -- se on olemassa henkistä
-elämää varten. Samoin on asianlaita yksityiseen osaan nähden.
-Kasvikunta esim. kehittää esiin salatun viehätyksensä ja on olemassa
-kokonaan muita varten. Samalla tavalla on arvoitus, salaisuus, äänne
-jne. olemassa tykkänään muita varten. Tässä on selitys siihen, miksi
-Jumala luodessaan Eevan uuvutti Aatamin syvään uneen; sillä nainen
-on miehen unelma. Myöskin toisella tavalla oppii luomistarusta, että
-nainen on olemassa toisen tähden. Sanotaan nim., että Jehova otti
-yhden miehen kylkiluista. Jos hän olisi ottanut esim. miehen aivot,
-olisi naisen tarkoitus silloinkin ollut hänen itsensä ulkopuolella,
-mutta ei ollut aiottu, että hänestä tulisi aivokummitus, vaan
-kokonaan toisenlainen. Hän tuli lihaksi ja vereksi, mutta juuri
-sen kautta hän sisältyy yleisnimitykseen luonto, jonka tarkoitus
-olennaisesti on sen itsensä ulkopuolella. Vasta rakkauden
-kosketuksesta hän herää, siihen saakka hän on unelma. Kuitenkin
-voi tässä uniolotilassa erottaa kaksi astetta; ensimmäinen on se,
-jolloin rakkaus uneksii hänestä, toinen on se, jolloin hän uneksii
-rakkaudesta.
-
-Olennoksi, jonka tarkoitus on etsittävä sen itsensä ulkopuolelta,
-on nainen merkitty neitseellisyytensä takia. Neitseellisyys on nim.
-ominaisuus, joka itsessään, yksinään esiintyen on abstraktio ja joka
-vasta suhteissaan johonkin toiseen muuttuu lihaksi ja vereksi. Samoin
-on naisellisen viattomuuden laita. Voi sen tähden sanoa, että nainen
-tuossa tilassa on näkymätön. Kuten tunnettu, ei olekaan olemassa
-mitään kuvaa Vestasta, siitä jumalattaresta, joka oikeastaan lähinnä
-edustaa varsinaista naisellisuutta. Hän on ikään kuin esteettisessä
-merkityksessä mustasukkainen itsestään, samoin kuin Jehova on sitä
-eetillisessä merkityksessä, eikä salli, että hänestä on olemassa
-mitään kuvaa tai edes mitään varmaa käsitystä. Siinä on huomattavissa
-tuo vastaavaisuus, että nim. se, joka on olemassa toisen vuoksi, ei
-oikeastaan vielä ole olemassa, vaan tulee näkyväksi vasta toisen
-välityksellä. Loogillisesti ajatellen on tuo kaikki aivan paikallaan,
-ja se joka ymmärtää ajatella loogillisesti, ei siitä häiriinny,
-vaan se on tuottava hänelle iloa. Sitä vastoin se, joka ajattelee
-epäloogillisesti, kuvitelkoon kernaasti, että se, joka on olemassa
-jotakin toista varten, on jo sinänsä olemassa.
-
-Tätä puolta naisen olennosta sanotaan oikeutetusti suloksi, sana,
-joka muistuttaa vegetatiivisesta elämästä; nainen on kuin kukka,
-kuten runoilijat rakastavat sanoa, ja itse henkinenkin elämä
-hänessä ilmenee vegetatiivisella tavalla. Hän on vain esteettisessä
-merkityksessä vapaa. Syvällisemmässä merkityksessä hän tulee
-vapaaksi vasta miehen kautta. -- Miehen ja naisen suhteessa on syvää
-ironiaa. Se, jonka tarkoitus on oman itsensä ulkopuolella, näyttää
-määräävältä: mies tekee tarjouksensa, nainen valitsee. Nainen on
-määritelmänsä mukaan voitetun asemassa, mies voittajan, ja kuitenkin
-taipuu voittaja voitetun tahtoon; tämä suhde on kuitenkin aivan
-luonnollinen ja paksupäisyyttä, typeryyttä ja eroottisen käsityskyvyn
-puutetta osoittaa se, joka koettaa asettua tätä luonnollista suhdetta
-vastustamaan. Sillä on syvempi perustuksensa. Nainen on substanssi,
-mies refleksi. Nainen ei sen tähden valitsekaan omasta aloitteestaan,
-vaan mies kosii ensin ja nainen tekee sitten valintansa. Mutta miehen
-kosinta on kysymys ja naisen valinta oikeastaan vastaus kysymykseen.
-Tässä merkityksessä on mies enemmän kuin nainen, toisessa
-merkityksessä äärettömän paljon vähemmän.
-
-Tällainen olotila, jonka tarkoitus on etsittävä toisesta olennosta,
-on puhdasta neitseellisyyttä. Jos se pyrkii itsenäiseen asemaan,
-erilleen siitä olennosta, jota varten se on olemassa, ilmenee
-se vastenmielisenä röyhkeytenä, ja juuri se osoittaa, että
-naisen varsinainen tarkoitus on olla olemassa toista olentoa
-varten. Suoranainen vastakohta absoluuttiselle antautumiselle on
-absoluuttinen röyhkeys. Mies ei milloinkaan voi olla niin julma
-kuin nainen. Jumalaistarut ja kansansadutkin sen todistavat. Jos
-niissä tahdotaan esittää joku luonnonvoima, jonka julmuudella ei
-ole rajoja, esitetään se aina naisellisen olennon muodossa. Usein
-saa myöskin kauhukseen lukea tytöstä, joka vähintäkään sääliä
-tuntematta antaa kosijansa uhrata henkensä, kuten kansantaruissa
-usein tapahtuu. Ritari Siniparta surmaa hääyönä kaikki tytöt, joita
-hän on kerran rakastanut, mutta hän ei tunne mitään iloa heidän
-surmaamisestaan, ilo on ollut hänellä sitä ennen, siinä on ero, se
-ei enää ole julmuutta julmuuden tähden. Don Juan viettelee tyttönsä
-ja jättää ne sitten, mutta hänelle ei tuota mitään iloa heidän
-jättämisensä, vaikka kyllä heidän viettelemisensä; tässä ei myöskään
-ole absoluuttista julmuutta.
-
-Kuta enemmän tätä asiaa ajattelen, sitä selvemmin huomaan, että
-käytäntöni on täydellisessä sopusoinnussa teoriani kanssa. Olen
-käytännössäkin aina ollut syvästi vakuuttunut siitä, että nainen
-on olemassa toista olentoa varten. Sen tähden on silmänräpäyksellä
-niin suuri merkitys; sillä ainoastaan oleminen toisen tähden ja
-toisen kautta on aina silmänräpäyksen asia. Voi kulua aikaa, kunnes
-tuo hetki tulee, mutta kun se on tullut, saa se, joka alkuaan
-oli olemassa toisen tähden, oman relatiivisen olemassaolonsa, ja
-silloin on hetki jo lopussa. Tiedän kyllä, että naimissa olevat
-miehet sanovat, että nainen muka toisessakin merkityksessä on
-toista olentoa varten, hän on heille kaikki kaikessa läpi koko
-elämän. Tuosta vastatkoon naimisissa olevat miehet itse. Puolestani
-luulen, että tuo kaikki on sellaista, jota he toinen toiselleen
-uskottelevat. Jokaisella ihmisryhmällä, kuten esim. aviosäädyllä, on
-sovinnaiset tapansa ja etenkin sovinnaiset valheensa. Niihin lienee
-ylläolevakin kipparitarina luettava. Ei ole mikään helppo asia ottaa
-vaarin tuosta silmänräpäyksestä, ja se, joka ymmärtää sen väärin,
-saa kärsiä siitä koko elämänsä. Silmänräpäys on kaikki kaikessa ja
-silmänräpäyksen ajan on nainen kaikkensa. Seurauksia en minä käsitä.
-Seurauksiin kuuluu myöskin lapsien saaminen. Nyt kuvittelen tosin
-olevani kutakunkin johdonmukainen ajattelija, mutta vaikkapa tulisin
-hulluksi, en kykene ajatuksissani johtamaan tuota seurausta, en sitä
-lainkaan ymmärrä, sellaisen käsittämiseen täytynee itse olla aviomies.
-
-Eilen olimme Cordelia ja minä yhdessä erään perheen luona sen
-kesähuvilalla. Seura pysytteli pääasiassa puutarhassa, missä
-kulutettiin aikaa erilaisilla leikeillä. Muun muassa leikittiin
-sormuksenheittoa. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni astuakseni erään
-herrasmiehen sijalle, joka oli ollut Cordelian vastapelaajana.
-Miten moninainen viehätys uhkuikaan hänestä, ja leikin ponnistus
-teki hänet nyt entistä ihanammaksi! Miten harmonisia kaikki hänen
-vaihtelevat liikkeensä olivatkaan. Kuinka kevyt hän olikaan -- hän
-kulki kuin tanssien yli kedon! Kuinka täynnänsä voimaa, vaikkei
-mikään vastustus häntä siihen kiihottanut, kuinka innostunutta
-hänen esiintymisensä, kuinka uhkamielinen hänen katseensa! Leikki
-itse huvitti minua tietysti erikoisesti. Cordelia ei näyttänyt sitä
-huomaavan. Pieni huomautus, jonka eräälle läsnäolevista tein tästä
-kauniista sormustenvaihtotavasta, iski kuin salama hänen sieluunsa.
-Tästä hetkestä oli koko tilanteen yllä juhlavampi valaistus, se sai
-ikään kuin syvemmän merkityksen samalla kun Cordelian sielunvoimat
-kohosivat korkeimmilleen. Minä pidin molempia renkaita keppini
-päässä ja viivyin siinä asennossa hetken ajan vaihtaen joitakin
-sanoja ympärillä seisovien kanssa. Hän ymmärsi viivytykseni. Heitin
-renkaat hänelle takaisin. Seuraavassa hetkessä hän sai ne molemmat
-keppiinsä. Hän heitti molemmat samalla kertaa kuin vahingossa
-kohtisuoraan ylöspäin, niin että minun oli mahdotonta niitä saada
-keppiini. Tätä heittoa seurasi hänen puoleltaan katse, joka oli
-täynnänsä sanomatonta uhkarohkeutta. Kerrotaan eräästä ranskalaisesta
-sotamiehestä, joka oli ollut mukana Venäjän-retkellä, että hänen
-toinen jalkansa haavakuumeen tähden sahattiin poikki. Samassa
-hetkessä kun tuo tuskallinen leikkaus oli suoritettu, tarttui sotilas
-poikkisahatun säärensä jalkaterään ja heitti sen ilmaan huutaen: vive
-l'empereur! Sellaisen katseen saattamana heitti Cordelia molemmat
-renkaat ilmaan, kauniimpana kuin konsanaan ennen, ajatellen: eläköön
-rakkaus! Kuitenkaan en pitänyt viisaana antaa hänen liidellä tuossa
-tunnelmassa tai jättää häntä yksin peläten sitä raukeutta, mikä
-usein seuraa tuollaisia kohtauksia. Pysyin sen tähden varsin tyynenä
-ja pakotin hänen läsnäolevien avulla jatkamaan leikkiä ikään kuin
-en olisi huomannut mitään. Tällainen menettely antaa vain hänen
-tunteelleen enemmän voimaa.
-
-Jos yleensä meidän päivinämme voi odottaa sellaisen kysymyksen
-herättävän mielenkiintoa, julkaisisin kirjallisen kilpailun aiheesta:
-Kumpi on, esteettisesti katsoen, kunniallisempi, nuori tyttö vaiko
-nuori aviovaimo, kokematon vaiko kokenut, kummalle uskaltaa antaa
-suuremman vapauden! Mutta tuo ei huvita meidän vakavaa aikaamme.
-Muinaisessa Kreikassa olisi tuollainen riitakysymys herättänyt
-yleistä mielenkiintoa, koko valtio olisi ottanut osaa sen ratkaisuun,
-varsinkin kaikki nuoret tytöt ja aviovaimot. Tuollaisen kysymyksen
-tärkeyteen ei meidän aikamme usko, samoin kuin sen on vaikea uskoa
-sitä tunnettua tarua, jossa kerrotaan kahden kreikkalaisen tytön
-kilpailusta ja siitä mitä perusteellisimmasta tutkimuksesta,
-mihin se antoi aihetta -- sillä Kreikassa ei sellaisia kysymyksiä
-käsitelty pintapuolisesti ja kevytmielisesti --, ja kuitenkin tietää
-jokainen, että Venuksella on tämän kilpailun muistona lisänimi
-ja että kaikki ihailevat sitä kuvapatsasta, joka on tunnettu
-juuri tuolla lisänimellä. Naineella naisella on kaksi ajanjaksoa
-elämässään, jolloin hän on mieltäkiinnittävä, varhaisin nuoruutensa
-ja myöhemmin toinen ajanjakso monta, monta vuotta myöhemmin. Mutta
-hänellä on myöskin, se on jokaisen myönnettävä, hetkensä, jolloin
-hän on viehättävämpi kuin nuori tyttö ja enemmän kunnioitusta
-herättävä; mutta se on hetki, joka harvoin esiintyy elämässä, se
-on mielikuva, jonka vastinetta ei ehkä milloinkaan todellisuudessa
-tapaa. Kuvittelen häntä silloin mielessäni terveeksi, kukoistavaksi,
-täyteläisen kehittyneeksi, hänellä on käsivarrellaan lapsi, johon
-koko hänen huomionsa on kääntynyt ja jonka katselemiseen hän
-on kokonaan unohtunut. Siinä kuva, jota voi kutsua ihanimmaksi
-ihmiselämässä, se on luonnonmyytti, jota on katsottava taiteen eikä
-todellisuuden kannalta. Kuvassa ei myöskään saa olla muita olentoja
-eikä mitään ympäristöä, sillä se vaikuttaisi vain häiritsevästi. Jos
-esim. käy meidän kirkoissamme, on aina tilaisuus nähdä äidin astuvan
-kirkkoon kantaen lasta käsivarrellaan. Jos jättää huomioonottamatta
-lapsen häiritsevän kirkunan sekä sen kiusallisen ajatuksen,
-mitä vanhemmat tuon kirkunan perustalla lapsen tulevaisuudesta
-kuvittelevat, on kuitenkin ympäristö jo siinä määrin häiritsevä, että
-vaikka kuva itse olisikin täydellinen, kokonaisvaikutus kuitenkin
-on pilalla. Äidin rinnalla näkee isän, mikä on suuri vika, se kun
-karkottaa kuvasta kaiken mikä siinä on salaperäistä, lumoavaa;
-vielä näkee -- horrenda refero -- kummien yksivakaisen lauman.
-Mutta mielikuvituksen maalaamana on tuo kuva ihaninta mitä ajatella
-voi. Minulta ei puutu sukkeluutta, rohkeutta eikä hurjapäisyyttä
-kaikenkaltaisiin vastaväitteisiin -- mutta jos todellisuudessa
-näkisin sen kuvan, joka on mielikuvituksessani, jäisin aseettomaksi.
-
-Kuinka Cordelia täyttääkään kokonaan ajatukseni! Ja kuitenkin on
-hänen aikansa kohta ohi, minun sieluni vaatii uutta nuoruutta.
-On kuin jo kaukaa kuulisin kukon kiekuvan. Cordeliakin sen ehkä
-kuulee, mutta hän luulee sen vain ennustavan aamua. -- Miksi
-ovatkaan nuoret tytöt niin kauniita ja miksi tuo kauneus kestää niin
-lyhyen ajan? Voin käydä sangen surulliseksi tuota ajatellessani
-ja kuitenkaan ei asia minuun koske. Nauti, äläkä turhia puhele!
-Ne henkilöt, jotka tuosta pitävät suurta ääntä, eivät yleensä
-osaa nauttia. Kuitenkaan ei ole vahingoksi, että tuokin ajatus
-joskus tulee tajuntaan; sillä surumielisyys toisen olennon tähden
-tekee ihmisen yleensä miehekkäämmäksi ja kauniimmaksi, se kuuluu
-miehen eroottiseen elämään. Naisessa sitä vastaa eräänlainen
-raskasmielisyys. -- Kun tyttö kerran on kokonaan antautunut, silloin
-on kaikki lopussa. Yhä vielä lähestyn nuorta tyttöä eräänlaisella
-pelolla, sydämeni jyskyttää kovasti, sillä minä tunnen sen ikuisen
-mahdin, joka on naisen olennossa. Naineeseen naiseen nähden en
-milloinkaan ole tuollaista tuntenut. Sen tähden onkin Diana ollut
-ihanteeni. Tuo puhdas neitseellisyys, tuo rajaton välinpitämättömyys
-miesväkeä kohtaan on aina suuresti kiinnittänyt mieltäni. Mutta
-vaikkakin hän aina on ollut huomioni esineenä, olen toiselta puolen
-alituisesti tuntenut epäluuloa häntä kohtaan. Otaksun nimittäin,
-ettei hän lainkaan ole ansainnut kaikkea sitä ylistystä, mikä hänen
-naisellisuutensa kunniaksi viritetään ja on viritetty. Hän nähtävästi
-tiesi, että hänen osansa maailmassa on hänen neitseellisyydessään,
-sen tähden hän sen niin visusti säilytti. Lisäksi olen kuullut
-eräiden kielimiesten juttelevan, että hänellä oli käsitys niistä
-kauheista synnytystuskista, joita hänen äidillään oli ollut
-kestettävänään. Se on Dianaa pelottanut, enkä voi häntä siitä
-moittia, minä sanon kuin Euripides: mieluummin lähden kolme kertaa
-sotaan kuin synnytän kerran lapsen. Dianaan en oikeastaan voisi
-rakastua, mutta en kiellä, että antaisin paljon, jos saisin kerran
-kunnollisesti puhua hänen kanssaan. Miehiä pettämään hän lienee
-verraton. Dianan on varmaankin jotenkin onnistunut hankkia itselleen
-taito, joka asettaa hänet itsensä Venuksenkin edelle. En haluaisi
-yllättää häntä kylpemässä, en lainkaan, mutta haluaisinpa yllättää
-hänet kysymyksilläni. Jos minun olisi varustauduttava johonkin
-lemmenkohtaukseen, jossa pelkäisin voivani joutua häviölle, silloin
-haluaisin keskustelemalla Dianan kanssa valmistaa ja aseistaa itseni.
-
-Usein olen mietiskellyt mitä tilannetta, mitä hetkeä on pidettävä
-lumoavimpana. Vastaus riippuu tietysti siitä, mitä asianomainen
-mies naisessa ikävöi ja millä tavalla hän sitä ikävöi. Minä
-puolestani pidän hääpäivää tuollaisena hetkenä ja etenkin erästä
-silmänräpäystä. Kun tyttö seisoo morsiameksi puettuna ja kaikki
-hänen loistonsa kuitenkin kalpenee hänen oman kauneutensa rinnalla
-ja hän itse puolestaan kalpenee, kun veri patoutuu, kun povi lepää,
-kun silmät hapuilevat, kun jalka horjuu, kun impi itse vapisee, kun
-hedelmä kypsyy; kun taivas kohottaa hänet korkealle, kun hetken
-juhlallisuus tekee hänet vahvaksi, kun lupaus kannattaa häntä, kun
-rukous siunaa hänet, kun myrtti seppelöi hänet; kun sydän vavahtaa,
-kun silmät kiintyvät maahan, kun hän kätkeytyy itseensä, kun hän
-samalla kertaa kuuluu kokonaan maailmalle ja on siitä kaukana;
-kun povi aaltoilee, kun koko vartalo huokaa, kun ääni pettää, kun
-kyynel kiiltää silmänurkassa ennen kuin arvoitus selvitetään,
-kun soihdut sytytetään, kun sulho odottaa -- silloin on oikea
-hetki. Kohta on liian myöhäistä. Jäljellä on vain yksi askel,
-mutta siitä voi tulla harha-askel. Tuo hetki tekee vähäpätöisenkin
-tytön merkitseväksi. Kaiken tulee olla valmiina, vastakkaistenkin
-vaikutusten kerättyinä tuohon hetkeen; jos jotain puuttuu, etenkin
-jokin päävastakohdasta, kadottaa tilanne heti osan lumoustaan. On
-olemassa tunnettu kuparipainos, joka esittää rippilasta. Tyttö
-näyttää niin nuorelta ja viattomalta, että katsoja jää ihmettelemään
-mitä hänellä oikeastaan voi olla rippi-isälle ripitettävänä. Hän
-on kohottanut hiukan harsoaan ja katsoo ulos maailmaan ikäänkuin
-etsien jotain, jota voisi käyttää ensi kerran ripillä käydessään --
-sehän on jo hänen velvollisuutensa rippi-isäänsä kohtaan. Tilanne
-on hyvin lumoava, ja koska tyttö on ainoa kuvio kuparipainoksessa,
-ei mikään estä kuvittelemasta kirkkoa, missä tyttö seisoo, niin
-avaraksi, että useampia mitä erilaatuisimpia pappeja mahtuisi siihen
-yhtaikaa saarnaamaan. Tilanne on varsin viehättävä, eikä minua estä
-mikään kuvittelemasta itseäni taulun taka-alalle, varsinkaan jos
-tyttölapsella ei ole mitään sitä vastaan. Kuitenkaan ei tilanteesta
-voisi kehittyä mitään merkitsevämpää, sillä tyttö näyttää vielä
-kaikin puolin olevan täydellinen lapsi, ja sen tähden kestää kauan
-ennen kuin hänen hetkensä on tullut.
-
-Olenko suhteessani Cordeliaan koko ajan ollut liitolleni uskollinen?
-Toisin sanoen esteettiselle suhteelleni, sillä juuri se tekee minut
-vahvaksi, että minulla on idea puolellani. Se on minun mahtini
-salaisuus samoin kuin Simsonin hiukset, eikä mikään Delila ole sitä
-minulta riistävä. Tavalliseen viettelemiseen ei minulla varmaankaan
-olisi kestävyyttä; mutta se seikka, että minun ponnistuksellani
-on joku korkeampi päämäärä, jonka hyväksi toimin, antaa minulle
-itsekuria ja pidättyväisyyttä kiellettyihin nautintoihin nähden.
-Olenko aina säilyttänyt suhteeni mielenkiintoisena? Kyllä, sen voin
-sanoa vapaasti ja rehellisesti tässä salaisessa keskustelussa itseni
-kanssa. Itse kihlaus oli mieltäkiinnittävä juuri sen takia, ettei se
-tarjonnut sitä mitä tavallisesti mieltäkiinnittävällä ymmärretään,
-ulkonainen muoto ei laisinkaan vastannut sisäistä elämää. Jos olisin
-ollut salaisessa suhteessa Cordeliaan, olisi se ollut intresanttia
-ensimmäisessä potenssissa. Nykyinen suhteemme sitä vastoin on
-mieltäkiinnittävä sen käsitteen toisessa potenssissa, ja sen tähden
-Cordeliastakin erikoisesti jännittävä. Kihlaus puretaan, mutta siten,
-että hän itse sen purkaa kohotakseen korkeampiin ilmapiireihin. Niin
-on asian järjestettävä; tämä on nim. se mieltäkiinnittävän suhteen
-muoto, joka parhaiten voi häntä tyydyttää.
-
--- -- --
-
-16. pnä syyskuuta.
-
-Kahleet katkesivat; täynnänsä ikävää, voimakkaana, rohkeana,
-jumalallisena, hän lentää kuin lintu, joka nyt vasta saa ensi
-kerran levittää siipensä. Lennä lintu, lennä! Totta tosiaan, jos
-tuo kuninkaallinen lento veisi linnun kauas minusta, se surettaisi
-minua sanomattoman syvästi. Minua surettaisi se kuin Pygmalionia,
-jos hänen rakastettunsa uudelleen olisi muuttunut kiveksi. Keveäksi
-olen hänet tehnyt, keveäksi kuin aatos, ja nytkö ei hän enää, minun
-oma ajatukseni, kuuluisikaan minulle! Se saattaisi minut synkkään
-epätoivoon. Jokunen hetki sitten se ei olisi liikuttanut minua,
-jokunen hetki tämän jälkeen en asiasta enää huolisi; mutta nyt
--- nyt --, tämä nykyhetki on minulle iäisyys. Mutta hän ei lennä
-luotani. Lennä siis, lintuni, lennä, kohoa ylpeästi siivillesi, kiidä
-läpi ilman viileän valtakunnan, pian olen luonasi, pian piiloudun
-kerallasi syvään yksinäisyyteen!
-
-Täti hämmästyi hiukan saatuaan tiedon kihlauksemme purkautumisesta.
-Hän on kuitenkin liian vapaamielinen pakottaakseen Cordeliaa
-mihinkään, vaikkakin minä osaksi tuudittaakseni hänet vieläkin
-syvempään uneen, osaksi hiukan ilveilläkseni Cordelian kanssa olen
-koettanut saada häntä kiinnostumaan asiasta. Hän osoittaa muuten
-sydämellistä myötätuntoa minua kohtaan, hän ei aavista, kuinka vähän
-olen osanoton tarpeessa.
-
-Täti on antanut Cordelialle luvan oleskella maalla erään tutun
-perheen luona. Se sattui sopivaan aikaan, sillä nyt ei hänellä ole
-tilaisuutta antautua kokonaan ylimielisen tunnelmansa valtaan. Eri
-tahoilta tulevan osanoton ansiosta hän pysyy vielä jännityksessä.
-Minä pidän yllä heikkoa yhteyttä hänen kanssaan kirjeiden avulla,
-siten kukoistaa suhteemme uudelleen. Hänet on kaikin tavoin tehtävä
-vahvaksi, etenkin on hyvä antaa hänen hetkeksi ylimielisesti
-halveksien katsoa alas ihmisiin ja kaikkeen arkipäiväiseen. Kun hänen
-lähtönsä päivä tulee, on hän saava luotettavan kuskin. Minun uskottu
-lakeijani lähtee matkaan ajoneuvojen mukana. Hän seuraa Cordeliaa
-hänen määräpaikkaansa ja jää sinne häntä tarvittaessa palvelemaan.
-Itseäni lukuunottamatta en tunne ainoatakaan ihmistä, joka soveltuisi
-tähän paremmin kuin palvelijani Johan. Itse olen valmistanut hänelle
-kaikki niin mukavasti kuin suinkin. Mitään ei puutu, joka jollain
-tavoin voisi viehättää hänen sieluaan ja tuudittaa hänet suloiseen
-hyvänolontunteeseen.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Vielä eivät yksityisten perheiden hätähuudot ole yhtyneet yleiseksi
-Capitoliumin hanhenkaakotukseksi. Useamman kuin yhden soolon
-olet kaiketikin jo saanut kestää. Ajatteles poroporvarillisten
-nuortenmiesten ja kahvimatamien kirjavaa laumaa; kuvittele
-puhetta johtamassa jotakin naikkosta, joka muodostaisi vastineen
-kuolemattomalle presidentti Larsille Claudiuksessa, niin sinulla on
-jonkinlainen kuva ja mittapuu, jonka avulla voit päättää, mitä olet
-ihmisten silmissä menettänyt.
-
-Mukana seuraa kuva, joka esittää presidentti Larsia. Yksin sitä
-en ole onnistunut hankkimaan, vaan olen ostanut koko Claudiuksen,
-repinyt sen siitä irti ja heittänyt muun pois, sillä kuinka
-uskaltaisin vaivata sinua lahjalla, joka ei merkitsisi sinulle tällä
-hetkellä mitään. Kun kerran olen päättänyt tehdä kaiken voitavani
-hankkiakseni sinulle hetkenkin ilon, kuinka silloin voisin sallia,
-että johonkin tilanteeseen tulisi jotain lisäksi, joka ei siihen
-oikeastaan kuuluisi. Sellaista tapahtuu kyllä elämässä satunnaisiin
-suhteisiin kahlehdituille ihmisille; sinä Cordelia, sinä vihaisit
-sitä rajattomassa vapaudessasi.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Ihaninta on rakastua keväällä ja saapua loppukesästä toiveittensa
-maaliin. Kesän viime päivissä on ihmeellistä ikävää, joka
-täydellisesti vastaa sitä sielunliikutusta, joka valtaa ihmisen
-hänen ajatellessaan toiveittensa täyttymistä. Tänään olen itse
-ollut sillä maatilalla, josta Cordelia jonkun päivän päästä on
-löytävä ympäristön, joka on täydellisessä sopusoinnussa hänen
-sieluntilansa kanssa. Kun hän silloin jää yksin itsensä kanssa, on
-hän siellä vaipuva unelmiin, ja kaikkialla hän on huomaavinaan jonkun
-viittauksen, salaisen tarkoituksen, lumotun maailman; mutta kaikki
-tuo menettäisi merkityksensä, jos minä seisoisin hänen rinnallaan, se
-saisi hänet unohtamaan, että se ajankohta, jolloin tuollainen yhdessä
-nautittuna tuotti iloa, on meiltä iäksi poissa. Tuo uusi ympäristö
-ei saa narkoottisesti uuvuttaa hänen sieluaan, vaan alituisesti
-kohottaa korkeutta kohti, niin että hän pitää kaikkea kuin leikkinä
-verrattuna siihen, mitä tuleman pitää. Itse aion jäljellä olevina
-päivinä käväistä tuolla paikalla useasti pysyäkseni asianmukaisessa
-mielentilassa.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Nyt kutsun sinua toden teolla minun Cordeliakseni, nyt kun mikään
-ulkonainen merkki ei minua enää muistuta siitä. -- Kohta olen itse
-suullisesti kutsuva sinua minun Cordeliakseni. Ja kun silloin
-pidän sinua voimakkailla käsivarsillani, kun sinä puristat minut
-syleilyysi, silloin emme kaipaa sormusta muistuttamaan, että me
-kuulumme toisillemme, sillä eikö tuo syleily ole enemmän kuin sormus,
-enemmän kuin symboli? Kuta kiinteämmin suljen sinut syleilyyni, sitä
-suurempi on vapautemme, sillä sinun vapautesi on siinä, että olet
-minun, samoinkuin minun on siinä, että olen sinun.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Alfeios rakastui metsästysretkellään Arethusanymfiin. Arethusa ei
-kuullut Alfeioksen rukouksia vaan pakeni alituisesti hänen edestään,
-kunnes hän Ortygiasaarella muuttui lähteeksi. Tätä Alfeios suri niin
-syvästi, että hän muuttui joeksi Peloponnesokselle. Rakkauttaan ei
-hän kuitenkaan unohtanut vaan sekaantui meressä Ortygian lähteeseen.
-Onko ihmeiden aika jo ohi? Vastaus: onko rakkauden aika jo ohi? Mihin
-muuhun kuin lähteeseen vertaisin sinun puhdasta, syvää sieluasi,
-jolla ei ole mitään yhteyttä maailmaan. Ja enkö jo ole sinulle
-sanonut, että minä olen kuin joki, joka on sinuun rakastunut? Ja
-enkö nyt, sen jälkeen kun erosimme, syöksy meren helmaan yhtyäkseni
-sinuun? Meren sylissä, siellä tapaamme jälleen toisemme, sillä vasta
-siellä kuulumme todella toisillemme.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Cordeliani!
-
-Kohta, kohta olet minun. Kun silloin aurinko sulkee vakoilevat
-silmänsä, kun todellisuus loppuu ja satu alkaa, silloin en heitä
-ainoastaan viittaani ylleni, vaan heitän yön kuin kepeän vaipan
-ylleni ja riennän luoksesi ja kuuntelen henkeä pidättäen keksiäkseni
-sinut, kuuntelen, en askelten kaikua, vaan sydämen sykintää.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-Näinä päivinä, kun minulla ei ole tilaisuutta milloin hyvänsä
-persoonallisesti olla hänen luonaan, on se ajatus tehnyt minut
-levottomaksi, että hänelle ehkä joskus voisi juolahtaa mieleen
-ajatella tulevaisuuttaan. Tähän saakka ei hän koskaan ole tullut sitä
-tehneeksi, sillä olen osannut pitää hänet alituisessa esteettisessä
-huumaustilassa. Ei voi ajatella mitään epäesteettisempää kuin nuo
-joutavat jutut tulevaisuudesta, joihin ihmiset turvautuvat silloin
-kun ei heillä ole mitään millä täyttää nykyhetkeä. Kun vain olen
-itse saapuvilla hänen luonaan, saan hänet unohtamaan ajan ja
-iankaikkisuuden. Se jolla ei ole kykyä tuolla tavoin pitää yllä
-yhteyttä nuoren tytön sieluun, älköön myöskään yrittäkö tyttöjä
-vietellä, sillä hänen on mahdotonta välttää kahta karia: kysymyksiä
-tulevaisuudesta ja kuulusteluja uskosta. Sen tähden onkin paikallaan,
-että Margareeta alkaa hieman kuulustella Faustia, kun tämä on ollut
-kyllin varomaton ajaakseen ritarin ulos; sellaisia hyökkäyksiä
-vastaan on jokainen tyttö aseistettu.
-
-Nyt luulen kaiken olevan kunnossa ottaakseni hänet vastaan;
-hänellä on syytä ihailla minun hyvää muistiani, tai oikeammin, hän
-ei ole saava siihen kyllin aikaa. Mitään ei ole unohdettu, joka
-voisi hänelle jotain merkitä, eikä mitään valmistusta ole tehty,
-joka suoranaisesti muistuttaisi häntä minusta, vaikkakin olen
-kaikkialla näkymättömänä läsnä. Vaikutus riippuu kuitenkin suureksi
-osaksi siitä, minkälaisena hän on ensi kerran näkevä kaiken. Tätä
-tarkoitusta varten on palvelijani saanut tarkat määräykset, ja hän
-onkin tavallaan täydellinen taituri. Hän ymmärtää ohimennen ja kuin
-sattumalta heittää jonkun huomautuksen, kun hän saa siihen luvan, hän
-osaa myöskin olla tietämätön, lyhyesti, hän on korvaamaton mies.
-
-Paikka vastaa hänen toiveitaan. Jos istuu keskellä huonetta, näkee
-rajattoman maiseman molemmin puolin; joka taholla näkyy ääretön
-taivaanranta; tässä huoneessa on kuin keskellä ilman loppumatonta
-merta. Jos astuu lähemmäksi, näkee kaukana taivaanrannalla metsän
-kuin seppeleen reunustavan ja rajoittavan näköalaa. Niin pitää olla.
-Mitä rakkaus rakastaa? Rajoitettua alaa; eikö paratiisikin ollut
-rajoitettu alue, itäänpäin viettävä puutarha. -- Mutta tuo kehä on
-liian ahdas -- jos astuu lähemmäksi ikkunaa, näkee pienen lammikon,
-joka on nöyrästi kätkössä korkeampien maiseman kohtien välissä;
-rannassa on vene. Yksi ainoa täyteläinen sydämen huokaus, yksi ainoa
-rauhattoman ajatuksen henkäys -- ja se irtautuu kahleistaan, liukuu
-yli vedenpinnan, kuvaamattoman kaipuun lempeästi keinuttamana.
-Katse katoaa metsän salaperäiseen yksinäisyyteen, missä metsälampi
-uneksii salon syvästä pimeydestä. -- Jos kääntyy toisaalle, näkee
-meren aukenevan eteen, meren, joka tarjoaa ajatuksille rajattoman
-liikkuma-alan. -- Mitä rakastaa rakkaus? Rajattomuutta. -- Mitä se
-kammoaa? Rajoja. -- -- Tämän suuren salin takana on pienempi huone,
-joka suunnilleen vastaa Wahlin perheen arkihuonetta. Yhtäläisyys on
-eksyttävä. Letitetty matto peittää lattian, sohvan edessä on pieni
-teepöytä, ja sillä lamppu, samankaltainen kuin Cordelian kotona.
-Kaikki on samanlaista, ainoastaan loisteliaampaa. Sen muutoksen
-olen uskaltanut tehdä. Salissa on fortepiano, hyvin yksinkertainen,
-mutta se muistuttaa sitä fortepianoa, joka oli Jansenilla. Se on
-jätetty auki. Nuottitelineellä on tuo Cordelian kerran soittama
-ruotsalainen aaria. Ovi eteiseen on raollaan. Hän astuu sisään siitä
-ovesta, siinä suhteessa on Johan saanut varmat määräykset. Silloin
-sattuvat hänen silmänsä yhtaikaa fortepianoon ja pienemmän huoneen
-oveen, ja muisto elpyy hänen sielussaan. Samassa hetkessä avaa Johan
-oven. -- Illuusio on täydellinen. Cordelia on oleva tyytyväinen,
-siitä olen vakuuttunut. Kun hänen katseensa osuu pöydälle, näkee hän
-sillä kirjani; samassa silmänräpäyksessä tempaa Johan sen ikään kuin
-korjatakseen sen talteen ja sanoo samalla: sen on herra varmaankin
-unohtanut ollessaan täällä aamulla. Tuosta hän saa ensinnäkin tietää,
-että jo aamulla olen ollut täällä, ja toiseksi hän tahtoo nähdä
-kirjan. Se on saksalainen käännös Apuleiuksen tunnetusta sadusta
-"Amor ja Psykhe". Se ei ole mikään runoteos, mutta se ei saakaan
-olla; sillä on loukkaavaa tarjota nuorelle tytölle tuollaisena
-hetkenä todellinen runoteos, ikään kuin ei hän itse olisi kyllin
-runollinen keksiäkseen sen runouden, joka välittömästi kätkeytyy
-läsnäolevaan hetkeen. Tuota ei tavallisesti ajatella, ja kuitenkin
-se pitää paikkansa. -- Hän on lukeva tuon kirjan; tarkoitus on
-saavutettu. -- Kun hän aukaisee sen siltä kohdalta, josta sitä
-on viimeksi luettu, on hän siitä löytävä pienen myrtinoksan ja
-samalla ymmärtävä, että sillä on syvempi merkitys kuin tavallisella
-kirjanmerkillä.
-
--- -- --
-
-Minun Cordeliani!
-
-Miksi pelätä?! Yhdessä me olemme voimakkaat, voimakkaammat kuin
-maailma, voimakkaat kuin itse jumalat. Sinä tiedät, että maailmassa
-eli kerran suku, jonka jäsenet, vaikkakin olivat ihmisiä, kuitenkin
-olivat itse itselleen kyllin ja jotka eivät tunteneet rakkauden
-läheistä yhdyssidettä. Kuitenkin he olivat väkeviä, niin väkeviä,
-että he tahtoivat rynnätä ylös taivaaseen. Juppiter pelkäsi heitä
-ja jakoi heidät siten, että yhdestä olennosta tuli kaksi olentoa,
-mies ja nainen. Jos joskus tapahtuu, että se mikä ennen on kuulunut
-yhteen, uudelleen rakkauden kautta tulee yhdeksi, silloin on
-sellainen yhteys voimakkaampi kuin Juppiter; he eivät silloin ole
-ainoastaan yhtä voimakkaita kuin tuollainen yksityinen olento muinoin
-oli, vaan vielä voimakkaampia, sillä rakkauden yhteys on vielä
-korkeampi.
-
-Sinun Johanneksesi.
-
--- -- --
-
-24. pnä syyskuuta
-
-Yö on hiljainen -- kello on neljännestä vailla kaksitoista -- sotilas
-puhaltaa portin luona siunauksensa yli maailman, kaiku kantaa äänen
-Blegdammen luota -- hän astuu sisään portista -- hän puhaltaa
-uudelleen, kaiku tuo äänen kaukaisuudesta korviini. -- Kaikki
-nukkuu rauhassa, vain rakkaus valvoo. Niinpä, te rakkauden salaiset
-mahdit, kerääntykää tähän rintaan! Yö on hiljainen -- yksinäinen
-lintu keskeyttää tuon hiljaisuuden huudollaan ja siivenlyönnillään
-kiitäessään yli kasteisen kentän; sekin kiiruhtanee johonkin
-lemmenkohtaukseen -- minkälainen enne! -- Kuinka täynnänsä onkaan
-luonto ennustavaa tarkoitusta. Minä otan tarkkaan vaarin lintujen
-lennosta ja huudosta, kalojen iloisesta karkelosta vedenpinnalla,
-vaunujen kaukaisesta kuminasta, askelista, jotka kaikuvat etäältä. En
-näe aaveita tänä yön hetkenä, en näe sitä, mikä kerran on ollut, vaan
-sen mikä on tuleva, meren povessa, kasteen suutelossa, sumussa, joka
-levittäytyy yli maan ja sulkee sen hedelmälliseen syleilyyn. Kaikki
-on kuvaa, itse olen myytti itsestäni, sillä eikö ole kuin tarua, että
-nyt kiiruhdan tähän kohtaukseen? Kuka minä olen, ei merkitse mitään;
-kaikki mikä on rajoitettua ja ajallista on unohdettu, vain iäisyys on
-jäljellä, rakkauden mahti, sen ikävä, sen autuus. -- Minun sieluni on
-kuin jännitetty jousi, ajatukseni ovat valmiina kuin nuolet viinessä,
-myrkyttöminä mutta kuitenkin vereen tehoavina. Minun sieluni on
-voimakas, terve, iloinen, hetkessä läsnäoleva kuin Jumala. -- --
-Hän oli luonnostaan kaunis. Kiitän sinua, ihmeellinen luonto! Kuin
-äiti olet häntä vaalinut. Kiitos huolenpidostasi! Turmeltumaton hän
-oli myöskin. Siitä kiitän teitä, te ihmiset. Hänen kehityksensä oli
-minun työtäni -- kohta nautin palkkani. -- Kuinka paljon onkaan tähän
-hetkeen kerääntynyt, joka nyt on edessäni. Kuolema ja helvetti, jos
-se menisi minulta hukkaan!
-
-Vielä en näe vaunujani. -- Kuulen kuskin piiskanlyönnin. -- Aja kuin
-olisi kysymys elämästä ja kuolemasta, vaikkapa hevoset läkähtyisivät,
-mitään pysähdystä en salli ennen kuin olemme perillä.
-
--- -- --
-
-25. pnä syyskuuta
-
-Miksi sellainen yö ei kestä kauemmin? Kun kerran Alektryon [Areksen
-ystävä, jonka oli määrä vartioida Aresta ja Afroditea heidän
-lemmenkohtauksessaan. Suom. muist.] saattoi unohtaa velvollisuutensa,
-miksi ei aurinko voi olla kyllin sääliväinen tehdäkseen samoin?
-Nyt on kuitenkin kaikki ohi, enkä milloinkaan toivo häntä enää
-näkeväni. Kun tyttö kerran on pannut kaikkensa alttiiksi, silloin
-hän on heikko, silloin hän on hukassa; sillä viattomuus on miehessä
-negatiivinen momentti, mutta naisessa se on koko hänen olentonsa
-sisällys. Nyt on kaikki vastustus hänessä loppunut, ja ainoastaan
-niin kauan kuin sitä on olemassa, on ihanaa rakastaa; kun se on
-loppunut, käy rakkaus heikkoudeksi ja tottumukseksi. En toivo, että
-minua muistutetaan suhteestani häneen; hän on menettänyt tuoksunsa,
-ja ne ajat ovat ohi, jolloin tyttö, joka suri rakastettunsa
-uskottomuutta, muuttui heliotroopiksi. [Kuten kerrotaan käyneen
-Klytian, kun päivänjumala hänet jätti. Suom. muist.] Jäähyväisiä en
-tahdo hänelle sanoa; mikään ei ole minusta niin vastenmielistä kuin
-naisen itku ja naisen kyyneleet, jotka voivat kaiken muuttaa, mutta
-kuitenkaan eivät mitään merkitse. Olen häntä rakastanut; mutta tämän
-hetken mentyä hän ei voi sieluani kiinnostaa. Jos olisin jumala,
-tekisin hänelle kuten Neptunus teki eräälle nymfille, muuttaisin
-hänet mieheksi.
-
-Seikka, joka todella olisi tutkimisen arvoinen, on se, olisiko ehkä
-viettelijän mahdollista sillä tavalla runoilla itsensä ulos tytön
-sielusta, että tyttö tulisi niin ylpeäksi, että hän uskottelisi
-itselleen, että se on hän eikä mies, joka on väsynyt suhteeseen.
-Tuon seikan tutkimisesta voisi syntyä huvittava jälkinäytös, jolla
-sinänsä olisi psykologinen mielenkiintonsa samalla kun se tarjoaisi
-tilaisuuden useihin eroottisiin huomiontekoihin.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA ***
-
-***** This file should be named 52109-8.txt or 52109-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/1/0/52109/
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/52109-8.zip b/old/52109-8.zip
deleted file mode 100644
index eda0b27..0000000
--- a/old/52109-8.zip
+++ /dev/null