As captured February 6, 2025

3 files changed, 11904 insertions, 6146 deletions

diff --git a/52109-0.txt b/52109-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..9a97b51
--- /dev/null
+++ b/52109-0.txt
@@ -0,0 +1,5758 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 52109 ***
+
+VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA
+
+Kirj.
+
+Sören Kierkegaard
+
+
+Suomentanut V. A. Koskenniemi
+
+
+
+
+
+WSOY, Porvoo, 1907.
+
+
+
+
+
+
+Kun Sören Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja 52 vuotta sitten
+ilmestyi suomeksi, ei sen tekijä vielä ollut saavuttanut sitä
+kansainvälistä kuuluisuutta, minkä eksistentialismin filosofinen
+koulukunta on hänelle hankkinut tunnustaessaan hänet oppi-isäkseen
+ja edelläkävijäkseen. Sen jälkeen kun tanskalaiset Georg Brandes ja
+Harald Höffding olivat julkaisseet hänestä perustavaa laatua olevat
+tutkimuksensa, on hänen persoonallisuuttaan ja hänen oppejaan monella
+tavalla -- etenkin Saksassa ja Ranskassa -- kommentoitu ja valaistu,
+ja myös meidän maassamme ovat hänen teoksensa saaneet osakseen
+lukijakunnan ja tutkijain taholta kasvavaa huomiota. On siksi
+paikallaan, että seuraavassa hiukan laajemmin kuin puoli vuosisataa
+sitten kirjoittamassani esipuheessa yritän suomalaisille lukijoille
+selvittää Viettelijän päiväkirjan asemaa Kierkegaardin laajassa,
+monella tavoin oikullisessa tuotannossa, joka kauttaaltaan on hänen
+äärimmäisen kärjistetyn subjektiivisuutensa leimaama.
+
+Kierkegaardin nerouden subjektiiviset piirteet pakottavat hänen
+aatemaailmaansa koskevan suppeankin selonteon yhteydessä palaamaan
+hänen elämäkertaansa, johon mahtuu köyhälti ulkonaisia tapahtumia,
+mutta runsaasti sisäisiä vaiheita ja järkytyksiä. Kierkegaard syntyi
+Kööpenhaminassa 1813 varakkaan 57-vuotiaan isän ja 45-vuotiaan äidin
+seitsemäntenä ja nuorimpana lapsena. Osaksi vanhempiensa korkeasta
+iästä, osaksi isän synkkämielisestä luonteesta itse Kierkegaard
+uskoo johtuvan sen raskasmielisyyden, josta hän monissa yhteyksissä
+puhuu ja jota hän kuvaa mm. seuraavin sanoin: "Lapsuudesta lähtien
+on minua painanut raskasmielisyys, jonka tavatonta syvyyttä vastaa
+ainoastaan minulle suotu erinomainen kyky kätkeä se leikkivän ja
+elämäniloisen pinnan alle; ainoa iloni niin pitkälle kuin jaksan
+muistaa on ollut tietoisuus siitä, ettei kukaan ole voinut keksiä,
+kuinka onnettomaksi olen itseni tuntenut". 24-vuotiaana hän vertaa
+itseään kaksikasvoiseen Janukseen, jonka toiset kasvot itkivät
+samanaikaisesti kun toiset nauroivat. Myös ruumiillinen sairaus
+vieroitti Kierkegaardin ihmisistä ja maailmasta ja tuomitsi hänet
+yksinäisyyteen ja varsinkin hänen lyhyen elämänsä viime vuosina
+täydelliseen erakkoisuuteen. Se mieskohtainen kasvatus, minkä
+ankaran uskonnollinen isä antoi nuorimmalle pojalleen, oli omiaan
+jo ensimmäisinä elinvuosina tuhoamaan tässä lapsen. Isä siirsi
+poikaansa oman ilottomuutensa, mutta kehitti hänessä myös didaktisen
+kyvyn, joka usein sivuaa sofisteriaa. Isän ja pojan loppumattomissa
+keskusteluissa liikuttiin kaikkialla taivaan ja maan välillä,
+fantasian ja todellisuuden rajoilla, harjoitettiin ajatusleikkiä,
+mistä Kierkegaard myöhemmin kehitti loistavan ironisen tyylinsä. Omaa
+synnynnäistä melankoliaansa poika alkoi pitää milloin sairautena,
+milloin syntinä. Voidakseen kantaa parantumattoman epätoivonsa taakan
+hän turvautui uskontoon, johon hänet kotona oli kasvatettu.
+
+Ylioppilaaksi tultuaan Kierkegaard kirjoittautui Kööpenhaminan
+yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Täällä hän sai voimakkaita
+herätteitä Saksan romanttisesta filosofiasta, erikoisesti Hegelistä,
+josta Johann Ludvig Heibergin ja Hans Mortensenin vaikutuksesta
+oli tullut teologisen tiedekunnan muotifilosofi. Myös Schellingin
+ja Schleiermacherin ajatusmaailma on hedelmöittänyt -- osaksi
+vastustusmielessä -- Kierkegaardin spekulatiivista mielikuvitusta.
+Paljon ennen kuin Kierkegaard kuitenkin sai päätökseen teologiset
+opintonsa hän julkaisi (1838) kriitillis-esteettisen taistelukirjasen
+_Af en redan aflidnes papierer udgivet mod hans vilje af S.
+Kierkegaard_. Tekijälleen tyypillisen, salaperäisyyteen verhotun
+otsikon taakse kätkeytyy itse asiassa murhaava polemiikki H. C.
+Andersenin, suuren sadunkertojan omaelämäkerrallista romaania
+_(Kun en Spillemand)_ vastaan, ainoan aikalaisen, joka neroudessa
+-- joskin täysin erilaisessa! -- oli Kierkegaardin vertainen. Sen
+Andersenin teoksessa esitetyn kieltämättä yksipuolisen teorian,
+että nero kykenee kehittymään ja saavuttamaan kehityksensä huipun
+vain edullisten ulkonaisten olosuhteiden vallitessa, ympäristönsä
+suosion ja hellinnän kohteena, käsitti itsetietoinen, aina taistelun
+ja vastustuksen innoittama Kierkegaard kuin taisteluhaasteeksi omaa
+haarniskoitua nerouttaan kohtaan. Mahtavan kirjallisen elämäntyön
+esikoisteoksena ei tämä 25-vuotiaan lentokirjanen ole mitenkään
+merkillinen. Se paljastaa kuitenkin hänen kirjailijaluonteestaan
+eräitä piirteitä, jotka ovat hänelle tunnusomaisia kautta hänen
+koko tuotantonsa: suuren dialektis-poleemisen kyvyn ja tyylillisen
+riippuvaisuuden Saksan romantikoista.
+
+Tuskalla ja vaivalla Kierkegaard suoritti 27-vuotiaana teologian
+kandidaattitutkinnon, mihin hänen isävainajalleen antamansa lupaus
+näytti häntä velvoittavan. Peritty varallisuus vapautti hänet
+kaikista viranhaun ja toimeentulon huolista ja teki hänelle myös
+mahdolliseksi julkaista teoksia omalla kustannuksellaan. Väsymättä
+hän paneutui kirjalliseen työhön julkaisten eri salanimillä kirjavan
+sarjan teoksia, lentolehtisiä, novelleja, sanomalehtikirjoituksia
+ja polemiikkeja sekä veljelle omistetun päiväkirjansa; viimeksi
+mainittu on tärkeä lähde kaikelle Kierkegaard-tutkimukselle. Jo
+seuraavana vuonna (1841) häneltä ilmestyi painosta tutkimus ironian
+käsitteestä, jolla oli vain vähän yhteyttä hänen teologisiin
+opintoihinsa, mutta sitä enemmän siihen ilmauksen estetiikkaan,
+mitä kohtaan hän tunsi erikoista mielenkiintoa ja mikä myös vastasi
+hänen omaa henkistä laatuaan. Tutkiessaan Sokrateen ironiaa hän
+laati itselleen kreikkalaisen filosofin esikuvan mukaan sen
+naamion, jota hän tuli kirjailijana käyttämään elämänsä loppuun
+saakka. Vaikkakin Kierkegaardin barokissa hengessä oli vain vähän
+sukulaisuutta antiikin suuren filosofin kanssa, hän tahtoi tehdä
+itsestään aikansa opettajan samaan tapaan kuin Sokrates oli ollut
+omassa ympäristössään. Tälle ohjelmalleen hän pysyi uskollisena ja
+tälle perustalle hän suunnitteli myös sen teossarjan, jolle hän antoi
+nimen _Enten -- eller_ ja jossa hän vertaa toisiinsa esteettisiä ja
+eetillisiä elämänarvoja. Yhdeksi esimerkiksi esteettisen valinnan
+ja elämäntyylin vaaroista on tarkoitettu se pieni rakkausromaani,
+jonka Kierkegaard julkaisi Victor Emeritan salanimellä ja jota
+hän kutsuu Viettelijän päiväkirjaksi. Tämä abstraktinen aivotuote
+kummitusmaisine viettelijöineen on ainutlaatuisen nerokas tutkielma
+rakkauspsykologian alalta, monipohjainen teos, jonka sivuilla
+tekijä samalla kertaa paljastaa ja salaa itsensä. Sen psykologisena
+taustatapahtumana oli eräs Kierkegaardin omakohtainen kokemus, jossa
+hänen kaikki biografiansa ovat viipyneet, koska se antaa parhaan
+kuvan Kierkegaardin omalaatuisesta henkis-ruumiillisesta rakenteesta.
+
+Kesken kuumeista filosofista toimintaa tapahtuu Kierkegaardille
+jotain odottamatonta: hän rakastuu ja menee kihloihin. Georg Brandes
+on sattuvan humoristisesti maininnut tapausta yhtä yllättäväksi
+kuin jos kuvittelisimme Simon Pylväspyhimyksen astuvan alas
+pylväältään ja pyytävän ohikulkevaa naista jakamaan kanssaan hänen
+ahtaan asuinsijansa. Rakkaustarinan todellisuuspohja on suunnilleen
+seuraava. Kolmekymmentäseitsemänvuotias Kierkegaard tutustui
+nuoreen, hauskannäköiseen ja ilmeisesti poikkeuksellisen älykkääseen
+perhetyttöön, iältään vielä melkein lapseen, alkoi seurustella
+tämän perheessä ja meni kihloihin tytön kanssa. Rakkaus synnytti
+vastarakkautta huolimatta siitä, että kosijalta puuttuivat miltei
+kaikki ne fyysilliset avut, joille nuoret tytöt tavallisesti antavat
+arvoa. Tyttö vastasi filosofin tunteisiin, ja näytti siltä, että
+Kierkegaard todella suunnitteli avioliittoa sopivan kihlausajan
+jälkeen, joka silloisessa Kööpenhaminassa arvioitiin noin vuodeksi.
+Huolimatta tunteittensa vilpittömyydestä ja voimasta alkoi
+Kierkegaardissa kuitenkin herätä epäilyksiä, jotka vahvistuivat hänen
+käännyttyään lääkärin puoleen. Hänen päiväkirjoistaan ilmenee, että
+lääkärin antama lausunto kohdistui johonkin normaalista poikkeavaan
+seksuaalielämän alalla. Niin vaikeata kuin perääntyminen ja tytölle
+annetun lupauksen rikkominen olikin, ja vaikka kihlauksen purkaminen
+oli maksaa tytön hengen, katsoi Kierkegaard velvollisuudekseen
+noudattaa lääkärin neuvoa. Jätettyään morsiamensa Kierkegaard sai
+tämän perheen ja Kööpenhaminan seurapiirien silmissä tunnottoman
+viettelijän maineen. Tämän motiivin pohjalla Kierkegaardin
+troopillisessa mielikuvituksessa syntyi rakkaustarina, jossa hän itse
+esiintyy juuri sellaisena miksi maailma häntä syytti. Johanneksen
+hahmossa tekijä tavallaan sekä puolustaa että syyttää itseään,
+jossain määrin samaan tapaan kuin Goethe Clavigon näyttämöllisessä
+henkilöhahmossa.
+
+Psykologisen kertojan verrattomalla kuvausvoimalla Kierkegaard on
+muuntanut mieskohtaisen elämyksensä orgaaniseksi taideluomaksi, jossa
+vain ulkonaiset puitteet ovat lainatut todellisuudesta, mutta jonka
+hän on täyttänyt uudella raffinoidulla sisällöllä. Se, millä tavoin
+Johannes kohtelee rakastettuaan Cordeliaa, muistuttaa vivisektiota,
+eikä voitane kieltää, että siihen sisältyy sairaalloisia piirteitä.
+Mutta on muistettava, että romaani liittyy osana Kierkegaardin
+näihin aikoihin konsipioimaan teossarjaan, jossa sen tuli esittää
+nautinnolle perustuvan elämänmuodon moraalista tuomittavuutta.
+Tekijä on työpajansa ansari-ilmassa kehittänyt viettelijän, jolta
+lumous on jo silloin ohi, kun hänen uhrinsa on kypsä antautumaan
+-- siihen tapaan on Kierkegaard itse luonnehtinut Don Juania
+eräässä tutkielmassaan. Hänen Johanneksensa viettelytaktiikka on
+kyynillistä, omasta tunteestaan itsekkäästi nautiskelevaa, sadistisen
+julmaa leikkiä toisen tunteilla. Kierkegaard on luonut pelottavan
+äärimmäistapauksen eroottisen intohimon kronikassa, mutta ei
+suinkaan mitään naamioitua omaa kuvaa. Abstraktis-älyllisen aiheensa
+hän on voinut ympäröidä aidolla rakkauslyriikalla ja sijoittaa
+konkreettiseen ja ajalliseen ympäristöönsä. Monet eloisasti nähdyt
+ja kuvatut yksityiskohdat liittävät juonen 1800-luvun keskivaiheen
+Kööpenhaminaan, sen tyypillisiin tapoihin ja elämänmuotoihin.
+Näytteenä Kierkegaardin henkevästä proosalyriikasta lainattakoon
+tähän seuraava katkelma:
+
+"Suora ja ylpeä hän oli, salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin
+kuusi, kuin nuori vesa, ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy
+taivasta kohti, arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä,
+kokonaisuutena, jota ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa,
+sen lehvät tietävät kertoa mitä sen alla on tapahtunut, kuusella
+ei ole kruunua, ei tarinaa, se on arvoitus itselleen -- sellainen
+oli hänkin. Hän oli kokonaan vaipunut omaan itseensä, hän kohosi
+ilmoille oman itsensä varassa, hänessä oli samaa levollista ylpeyttä
+kuin kuusen rohkeassa nousussa, niin kiinnikytketty maahan kuin se
+onkin. Hänen yllänsä lepäsi surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus,
+kaipaus, joka ei mitään ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä
+ainoastaan oman itsensä kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien
+valtiomiesten salaisuudet siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään
+niin ihanaa kuin se sana, joka sen selittää?"
+
+Kuinka paljon tunnetta onkaan kerätty yhteen ainoaan
+ilmaisuvoimaiseen kuvaan kuusesta, joka pyramidinmuotoiseen
+kartioonsa kätkee salaperäisen, mielikuvitusta kiihottavan
+esteettis-eroottisen arvoituksen!
+
+Impressionistisen maalarin siveltimellä Kierkegaard on romaaninsa
+vaiheissa elävöittänyt kertomustaan porvarillisen elämän
+interiööreillä ja vaihtuvilla katukuvilla, jotka ovat antaneet
+hänelle ja hänen sankarilleen tilaisuuden siirtyä filosofisten
+abstraktioiden maailmasta reaaliseen ja arkiseen todellisuuteen.
+Kierkegaard, joka itse oli Kööpenhaminan katuyleisölle tuttu
+mietteliäästä vaelluksestaan ja joutui omalaatuisen ulkonäkönsä
+ja asunsa ansiosta pilapiirtäjäin ahkeran huomion kohteeksi, on
+tässä suhteessa lainannut viettelijälle piirteitä omista tavoistaan
+ja tottumuksistaan. Ottamatta esikuvia maansa kirjallisuudesta,
+vain Saksan romanttinen filosofia ajallisena aatteellisena
+tukenaan, Kierkegaard on luonut kirjeromaanissaan kaunokirjallisen
+proosatyylin, joka ilmaisuherkkyyteen ja kuvauksen intensiivisyyteen
+nähden etsii vertaansa sekä pohjoismaiden että myös suurten
+kulttuurikansojen kirjallisuudesta.
+
+Viettelijän päiväkirja on vain katkelma suuresta kirjallisesta
+elämäntyöstä, joka keskeytyksettä, monine intohimoisine vaiheineen,
+jatkui Kierkegaardin kuolemaan eli vuoteen 1855 saakka. Sillä
+on ollut erinomaisen suuri vaikutus nykyaikaiseen teologiseen
+ja filosofiseen ajatteluun, eikä ole vielä näkyvissä mitään
+merkkejä siitä, että sen merkitys olisi heikentymässä. Oltuaan
+ensin valtiokirkon uskollinen kannattaja Kierkegaard loitontuu
+siitä selittäen useissa papistoa vastaan tähdätyissä poleemisissa
+kirjoituksissa, että kristinusko ilmeni väärentämättömänä vain
+alkukristillisessä seurakunnassa -- sen jälkeen ovat kirkko ja sen
+prelaatit esittäneet seurakunnalle vain oman kalpean muunnoksensa
+siitä, mitä kristinuskon perustaja opetti. Kiihkeään poleemiseen
+tapaansa Kierkegaard on kärjistänyt väitteensä äärimmilleen.
+Syystä onkin Kierkegaardin persoonallisuuden ja filosofian
+erinomainen tuntija Johannes Hohlenberg verrannut häntä ritariajan
+turnausleikkien ratsuun, jolta oli peitetty toinen silmä, jotta se
+voisi nähdä vain sille puolelle, missä vastustaja oli. Filosofiassa
+hän loi -- opettamalla yksilön omakohtaista metafyysillistä vastuuta
+elämästään -- sen totuuden subjektiivisuutta tehostavan koulukunnan,
+eksistentialismin, jonka maailmanselityksen yhteisen kupolin alle
+on kerääntynyt monia oppisuuntia ja niiden vivahteita edustavia
+totuudenetsijöitä.
+
+V. A. K.
+
+
+
+
+En voi itseltäni salata, vaivoin edes hallita sitä tuskaa, joka
+valtaa minut nyt, kun oman mielihaluni tähden päätän tehdä tarkan
+jäljennöksen niistä hätäisesti kirjoitetuista otteista, jotka minun
+suurella kiireellä ja vaivalla kerran onnistui hankkia. Tapaus
+tulee yhtä kiusallisen soimaavana eteeni kuin tuolloin. Vastoin
+tavallisuutta oli Johannes jättänyt kirjoituspöytänsä lukitsematta,
+joten sen sisältö oli kokonaan minun käytettävänäni; mutta turhaan
+koetan saattaa menettelyni parempaan valoon muistelemalla, etten
+tehnyt itseäni syypääksi laatikon aukimurtamiseen. Yksi laatikoista
+oli vedetty esiin. Siinä oli joukko irtonaisia papereita ja niiden
+päällä sidottu kirja suurta nelitaitteista kokoa. Sille sivulle,
+joka oli näkyvissä, oli kiinnitetty valkea paperilippu, jolle
+hän omakätisesti oli kirjoittanut: Commentarius perpetuus n:o
+4. Turhaan koettaisin itselleni uskotella, että jollei tuo sivu
+olisi ollut näkyvissä ja jollei tuo omituinen nimikirjoitus olisi
+minua houkutellut, en lainkaan olisi langennut kiusaukseen, tai
+että ainakin olisin yrittänyt taistella sitä vastaan. Nimi oli
+kylläkin merkillinen, ei kuitenkaan yhtä ihmeellinen kuin itse
+lehtien sisällys. Hätäisesti silmäiltyäni irtonaisia papereita
+huomasin nimittäin, että ne sisälsivät pakinaa eroottisista
+tilanteista, hajanaisia muistiinpanoja jostakin suhteesta,
+omituisia kirjeluonnoksia, joiden koko taiteellisesti harkitun
+huolimattomuuden sittemmin opin tuntemaan. Kun nyt, päästyäni
+selville tuon turmeltuneen olennon konnanjuonia hautovasta
+mielestä, uudelleen palautan tapahtuman muistiini, kun nyt avoimin
+silmin ikäänkuin uudelleen astun tuon avatun laatikon eteen,
+valtaa minut sama tunto kuin poliisipalvelijan, kun hän astuu
+rahanväärentäjän huoneeseen, aukaisee hänen kätkönsä ja jostakin
+laatikosta löytää joukon papereita, väärennysharjoitelmia; yhdessä
+hän näkee ornamentinpalasen, toisessa nimikirjoituksen jne. Hän
+huomaa helposti olevansa oikeilla jäljillä ja, samalla kertaa kun
+hän siitä iloitsee, ihmettelee sitä harrastusta ja ahkeruutta,
+joka tuossa kaikessa ilmenee. Minulle olisi tietysti voinut käydä
+hiukan toisin, minä kun en ole tottunut rikoksia paljastamaan enkä
+ole -- poliisi. Minun täytyi tuntea kulkevani luvattomilla teillä.
+Sillä kertaa en kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, kuten tavallisesti
+käy. Jonkin esineen herättämä vaikutus kiusaa siksi kunnes ajatus
+uudelleen vapautuu ja vaihtelevana ja nopeana liikkeissään lähestyy
+ja tutkii outoa ilmiötä. Kuta kehittyneempi ajatus on, sitä pikemmin
+se toipuu hämmästyksestä, se on kuin muukalaisten matkailijain
+passinkirjoittaja, joka on niin tottunut mitä eriskummallisimpiin
+olentoihin, ettei hän vähästä hämmästy. Mutta siitä huolimatta, että
+minun huomiokykyni epäilemättä on pitkälle kehittynyt, hämmästyin
+ensi hetkenä suuresti; muistan vallan hyvin, että kalpenin, että olin
+kaatumaisillani, ja kuinka sitten pelkäsin, että niin todella olisi
+tapahtunut. Jos hän olisi tullut kotiin ja tavannut minut pyörtyneenä
+laatikko kädessä! -- kuinka huono omatunto voikin tehdä elämän
+mieltäkiinnittäväksi.
+
+Kirjan nimi ei itsessään tuntunut minusta kovin omituiselta; luulin
+kirjan sisältävän kokoelman erinäisiä poimintoja, mikä oli minusta
+aivan luonnollista, kun tiesin miehen aina innolla harrastaneen
+lukujaan. Se sisälsi kuitenkin aivan muuta. Se ei ollut enempää
+eikä vähempää kuin huolella kirjoitettu päiväkirja. Ja vaikka minä
+entisen tuttavuuteni perusteella en luullutkaan hänen elämänsä
+kaipaavan mitään kommentteja, en sen löydön jälkeen, jonka tein, enää
+kiellä että nimi oli valittu varmalla aistilla ja arvostelukyvyllä,
+todellisella esteettisen objektiivisella ylemmyydellä. Nimikirjoitus
+on täydellisessä sopusoinnussa sisällön kanssa. Hänen elämänsä
+on ollut yritys toteuttaa runoutta käytännössä. Koska hän oli
+etevä keksimään mieltäkiinnittävää elämästä, on hän alituisesti,
+puolittain runollisen vapaasti, merkinnyt paperille kaiken kokemansa.
+Hänen päiväkirjansa ei sentähden ole historiallisesti tarkka eikä
+yksinkertaisesti tapahtumia kertova, se ei ole indikatiivinen
+vaan konjunktiivinen. Siitä huolimatta, että tapaukset tietysti
+on merkitty muistiin sen jälkeen kun ne on koettu joskus ehkä
+pitemmänkin ajan päästä, on ne kuitenkin usein esitetty niin kuin ne
+tapahtuisivat juuri sinä hetkenä, niin draamallisen ilmielävinä kuin
+lukija näkisi kaiken omin silmin. Ei ole lainkaan uskottavaa, että
+hän olisi tehnyt näin sentähden, että hänellä olisi päiväkirjaansa
+nähden ollut sivutarkoitus; kirjalla sanan ahtaimmassa merkityksessä
+on ollut vain persoonallinen merkitys hänelle, se on silminnähtävää;
+ja sen otaksuman, että se olisi runoteos, kenties painettavaksikin
+aiottu, todistavat mahdottomaksi sekä päiväkirja kokonaisuudessaan
+että useat sen yksityiskohdat. Omasta puolestaan ei hänen kuitenkaan
+olisi tarvinnut mitään pelätä, jos hän olisikin kirjan julkaissut,
+sillä useimmat nimet eivät mitenkään voi olla historiallisia;
+kumminkin epäilen, että etunimet ovat historiallisesti oikeat, niin
+että hänen itsensä on ollut helppo päiväkirjassa tuntea todellinen
+henkilö, jota vastoin jokaisen asiaankuulumattoman sukunimet
+tulisivat eksyttämään. Niin on asianlaita ainakin mitä siihen nuoreen
+tyttöön, Cordeliaan, tulee, jonka itse tunsin ja johon päähuomio
+kirjassa kiintyy; hänen nimensä oli todellisuudessakin Cordelia,
+mutta sitä vastoin ei Wahl.
+
+Kuinka on siitä huolimatta selitettävissä, että päiväkirja on saanut
+runoteoksen luonteen? Siihen on helppo vastata, se johtuu siitä
+runoilijaluonteesta, joka hänessä asuu ja joka, jos niin tahdotaan,
+ei ole kyllin rikas, taikka jos niin tahdotaan, kyllin köyhä
+erottaakseen runoutta ja todellisuutta toisistaan. Runollisuus oli se
+lisä mikä tuli hänestä itsestään. Tämä lisä oli se kauneus, jota hän
+nautti todellisuuden runollisessa tilanteessa; tämän hän otti jälleen
+takaisin taiteellisena heijastumana. Siinä oli toinen nautinto,
+ja nautinnolle oli koko hänen elämänsä perustettu. Edellisessä
+tapauksessa hän nautti itse esteettisestä, jälkimmäisessä tapauksessa
+hän nautti esteettisesti itsestään. Edellisessä tapauksessa oli
+nautinnon sisällyksenä se, että hän itsekkään persoonallisesti
+nautti osaksi siitä, mitä todellisuus hänelle antoi, osaksi siitä,
+mitä hän itsestään lisäsi todellisuuteen; jälkimmäisessä tapauksessa
+hänen persoonallisuutensa ikäänkuin hajosi ja hän nautti silloin
+tilanteesta ja itsestään tilanteessa. Edellisessä tapauksessa hän
+tarvitsi aina todellisuutta vaikutuksen synnyttäjänä; jälkimmäisessä
+tapauksessa oli todellisuus hukkunut runouteen. Ensimmäisen asteen
+hedelmänä on niin muodoin pidettävä sitä tunnelmaa, josta päiväkirja
+on syntynyt toisen asteen hedelmänä -- käyttääksemme tuota sanaa
+jälkimmäisessä tapauksessa hiukan toisessa merkityksessä kuin
+edellisessä. Runollisuuden on hän siten alituisesti saavuttanut siinä
+kaksinaisuudessa, joka oli hänen elämälleen ominaista.
+
+Sen maailman takana, jossa me elämme, on kaukana taka-alalla toinen
+maailma, joka on edelliseen suunnilleen samassa suhteessa kuin se
+näyttämö, jonka joskus saa teatterissa nähdä varsinaisen näyttämön
+takana, on jälkimmäiseen. Ohuen verhon läpi näkee ikäänkuin
+harsomaailman, kevyemmän, eteerisemmän, kokonaan toisenlaatuisen
+kuin todellinen maailma. Useat ihmiset, jotka ruumiillisesti ovat
+läsnä todellisuuden maailmassa, eivät ole siinä kotonaan vaan sen
+sijaan tuossa toisessa. Se seikka että ihminen noin katoaa, melkeinpä
+tykkänään häviää todellisuudesta, voi johtua joko terveydestä
+tai sairaudesta. Jälkimmäisestä johtui Johanneksen tila, tuon
+henkilön, jonka kerran olin tuntenut häntä kumminkaan todella
+tuntematta. Hän ei kuulunut todellisuuteen, ja kuitenkin hänellä oli
+paljon sen kanssa askaroimista. Hän pysyi aina sen sisäpuolella,
+mutta silloinkin kun hän täydellisimmin siihen antautui, hän oli
+samalla sen ulkopuolella. Häntä ei houkutellut hyve todellisuuden
+ulkopuolelle, eikä niin tehnyt pahekaan, sitä en ainakaan vielä
+tällä hetkellä uskalla hänestä väittää. Hän on sairastanut jotain
+exacerbatio cerebriaa, aivojen kiihottumista; todellisuus ei
+tuottanut hänelle kyllin tyydytystä, ei ainakaan toisin ajoin.
+Todellisuus ei häntä musertanut alleen, hän ei ollut liian heikko
+sitä kantaakseen, hän oli päinvastoin liian voimakas, mutta tuo voima
+oli sairautta. Niin pian kuin tosi elämä oli kadottanut merkityksensä
+kiihokkeena, hän oli aseeton, siinä oli hänen puutteensa. Siitä hän
+oli itse tietoinen kiihotuksen hetkelläkin -- ja tuo tietoisuus se
+oli hänen sairautensa.
+
+Sen tytön, jonka tarina muodostaa päiväkirjan pääsisällön, olen
+persoonallisesti tuntenut. Onko Johannes vietellyt useampiakin,
+en varmuudella tiedä, mutta hänen paperinsa viittaavat siihenkin
+mahdollisuuteen. Hän näyttää opetelleen taidokkaan menettelytavan,
+joka oli hänelle kaikin puolin luonteenomainen; hän oli henkisesti
+liian lahjakas ollakseen viettelijä tavallisessa merkityksessä.
+Päiväkirjasta ilmenee, että hän toisinaan himoitsi jotakin aivan
+erikoista, kuten esim. tervehdystä, eikä silloin mistään hinnasta
+tahtonut ottaa vastaan enempää, sen tähden, että se, mitä hän
+kulloinkin ikävöi, oli muka aina kauneinta asianomaisessa. Henkisen
+ylemmyytensä avulla on hän ymmärtänyt lumota tytön, kiinnittää
+hänet itseensä välittämättä sanan ahtaimmassa merkityksessä hänen
+omistamisestaan. Voin mielessäni kuvitella, miten hän on saanut tytön
+siihen asemaan, että hän on voinut olla varma siitä, että tämä tulisi
+panemaan kaikkensa alttiiksi. Kun asia oli kehittynyt niin pitkälle,
+hän lopetti suhteen, vaikka hänen puoleltaan ei ollut tapahtunut
+mitään lähentymistä, eikä hän ollut sanonut sanaakaan rakkaudesta,
+puhumattakaan tunnustuksista tai lupauksista. Ja kuitenkin oli
+vietteleminen tapahtunut, ja tyttöpoloinen sai kantaa tietoisuuden
+siitä kaksinverroin raskaana, sen tähden että hänellä ei ollut mitään
+johon vedota, sen tähden että hän joutui vaihtelevien tunnelmiensa
+noitatanssin uhriksi, hänen kun täytyi vuoroin antautua itseään
+nuhtelemaan ja antamaan anteeksi viettelijälleen, vuoroin taasen
+soimata tätä, ja nyt, kun suhde oikeastaan vain kuvaannollisessa
+merkityksessä on ollut olemassa, alituisesti taistella epäilystä
+vastaan, joka kuiskaa hänelle kaiken olleen vain mielikuvitusta.
+Kenellekään hän ei voinut uskoa salaisuuttaan, sillä hänellä ei ollut
+mitä toiselle uskoa. Se, joka on nähnyt unta, voi kertoa unensa
+toisille; mutta se, mitä hänen olisi pitänyt kertoa, ei ollut unta,
+ja kuitenkin, kohta kun hän aikoi puhua siitä toiselle, keventää
+raskautettua mieltään, ei se ollutkaan mitään. Tämän kaiken hän kyllä
+itse hyvin tunsi. Kukaan ihminen ei voinut siihen käydä käsiksi,
+tuskin hän itsekään, ja kuitenkin se lepäsi hänen yllään ahdistavana
+painona. Sellaiset uhrit olivat sen tähden aivan erikoislaatuisia.
+Ne eivät olleet tavallisia onnettomia tyttöjä, jotka yhteiskunnan
+joko tositeossa tai ainoastaan luulotellusti hylkääminä surevat
+terveesti ja voimakkaasti ja, kun sydän sitten on paisunut
+tulvilleen, kääntävät kaiken joko vihaksi tai anteeksiannoksi.
+Mitään silminnähtävää muutosta ei heissä ollut tapahtunut;
+he elivät niinkuin ennenkin vanhoissa suhteissaan säilyttäen
+kunniansa, ja kuitenkin he olivat muuttuneet, muuttuneet itselleen
+selittämättömällä, huomaamattomalla tavalla. Heidän elämänsä ei ollut
+kuten toisten vieteltyjen tyttöjen murtunut tai taittunut, se oli
+kääntynyt sisäänpäin; toisille vieraina koettivat he turhaan löytää
+omaa itseään. Samassa merkityksessä kuin saattoi sanoa viettelijästä,
+että hänen tiensä läpi elämän oli jäljetön (sillä hänen jalkansa
+olivat niin muodostuneet, että ne eivät jättäneet mitään jälkiä --
+siten käsitän parhaiten hänen ainaisen sisäänpäin syventymisensä),
+samassa merkityksessä ei hän myöskään jättänyt yhtään uhria
+jälkeensä. Hän eli liian henkisesti ollaksensa tavallinen viettelijä.
+Joskus hän pukeutui kuitenkin vieraaseen hahmoon ja oli silloin
+pelkkää aistillisuutta. Hänen ja Cordelian tarina on siinä määrin
+harvinainen, että hän vieläpä saattoi esiintyä petettynä, niin, itse
+vietelty tyttöpoloinenkin voi epäillä asianlaidan olevan siten.
+Myöskin tässä suhteessa ovat hänen jalanjälkensä niin epäselvät,
+että on mahdotonta löytää varmoja todistuskappaleita. Yksilöitä on
+hän pitänyt vain kiihottavana nautintonaan; hän heitti ne luotansa,
+niinkuin puut pudistavat päältään kuivat lehdet -- hän itse tunsi
+nuorentuvansa, lehdet lakastuivat.
+
+Mutta kuinkahan on hänen oman järkensä laita? Samoin kuin hän on
+eksyttänyt muita, samoin on hän kerran, niin ajattelen, eksyttävä
+itsensä. Toisia hän on vienyt harhaan, ei ulkonaisessa vaan
+sisäisessä merkityksessä. On mieltäliikuttavaa nähdä miten ihminen
+ohjaa matkamiehen, joka ei tietä tunne, eksyksiin, mutta mitä
+onkaan tämä verrattuna siihen, että ihminen saattaa toisen eksymään
+itseensä. Eksyksissä kulkevalla matkalaisella on ainakin ilo nähdä
+seudun alituisesti muuttuvan ympärillään, ja joka käänteessä elpyy
+hänessä tien löytämisen toivo; sitä vastoin sillä, joka eksyy omaan
+itseensä, ei ole niin suurta maa-alaa liikkuakseen; hän huomaa pian
+kulkevansa kehää, josta hän ei milloinkaan ole pääsevä matkansa
+päähän. Niin olen ajatellut viettelijälle itselleenkin käyvän,
+mutta vielä kauheammassa määrässä. En voi mielessäni kuvitella
+mitään tuskallisempaa kuin korkealle kehittynyt äly, joka kadottaa
+johtolankansa ja kääntää kaiken järjenterävyytensä itseään vastaan,
+pyrkien, kun omatunto vihdoinkin on valveutunut, ilmoille oman
+sielunsa sokkeloista. Turhaan hän on varustanut ketunluolaansa
+useita käytäviä; samassa hetkessä kun hänen kauhistunut sielunsa
+jo luulee päivänvalon paistavan sisään, löytyykin vain uusi
+käytävä sisäänpäin; ja kuten pelästynyt ja epätoivoinen metsäeläin
+etsii hän tällä tavoin ulospääsyä ja löytää aina uuden käytävän
+sisäänpäin, jota pitkin hän joutuu yhä sisemmäksi itseensä.
+Sellainen ei aina ole tavallinen rikoksentekijä; ja vaikka hän
+usein sortuu omien juoniensakin uhrina, tapaa hänet kuitenkin aina
+rangaistus, joka on kauheampi kuin rikoksentekijän; sillä mitä on
+katumuksenkaan tuska verrattuna tuohon itsetietoiseen hulluuteen.
+Hänen rangaistuksellansa on puhtaasti esteettinen luonne; lausetapa
+omantunnon heräämisestä on jo liian eetillinen soveltuakseen häneen;
+hänessä on omatunto kehittynyt vain korkeammaksi tietoisuudeksi
+ilmeten levottomuutena, joka ei edes sanan syvemmässä merkityksessä
+syytä häntä, vaan pitää häntä vain hereillä eikä suo hänelle lepoa
+hänen hedelmättömässä toimettomuudessaan. Mielipuoli hän ei myöskään
+ole, sillä vaihtelevien tunteiden rikkaus ei hänessä ole kivettynyt
+mielipuolisuuden iäisyydeksi.
+
+Cordelia-paran, hänenkin, on vaikea löytää lepoa. Hän antaa
+Johannekselle anteeksi täydestä sydämestään, mutta ei saa rauhaa,
+sillä kohta heräävät epäilykset: eikö hän itse ollutkin se, joka
+rikkoi kihlauksen, joka oli syypää onnettomuuteen. Hänen ylpeytensä
+himosi sellaista mitä ei koskaan voi saavuttaa. Ja hän katuu, mutta
+ei saa rauhaa, sillä nyt vapauttavat syyttävät ajatukset hänet:
+päin vastoin, juuri miehinen viettelijä oli tunteettomuudessaan
+laskelmoinut hänen sielunsa kustannuksella. Ja hän vihaa, hänen
+sydämensä keventää itsensä kirouksiin, mutta hän ei löydä lepoa; hän
+soimaa uudelleen itseään, soimaa siitä että hän on voinut vihata,
+hän, joka itse on synnintekijä, soimaa siitä, että hän itse, kuinka
+paha Johannes lieneekin ollut, yhtäkaikki on syyllinen. Raskasta
+on hänelle se, että Johannes on hänet pettänyt, vielä raskaampaa,
+tekisi mieli väittää, on hänelle se, että viettelijä on herättänyt
+hänessä eloon monimutkaisen mietiskelyn, että hän on kehittänyt
+hänet esteettisesti asteelle, jolla hän ei enää nöyrästi kuuntele
+yhtä ainoata ääntä vaan kuulee kaikkien äänten moninaisuuden,
+yhdellä kertaa. Toisinaan herää muisto hänen sielussaan, hän unohtaa
+rikoksen, hän muistaa vain ne ihanat hetket, jolloin hän oli
+vajonnut luonnottomasti kiihottuneeseen mielentilaan. Tuollaisina
+hetkinä tyttö ei ainoastaan muistele viettelijäänsä, hän käsittää
+hänet kirkkaalla kaukonäköisyydellä, joka sekin puolestaan osoittaa
+kuinka pitkälle hän on kehittynyt. Tyttö ei näe pahantekijää
+viettelijässään, ei myöskään jaloa miestä, hän tuntee hänet vain
+esteettisesti. Hän on kerran kirjoittanut minulle kirjelipun,
+jossa hän puhuu viettelijästään: "Aika ajoin hän oli niin kokonaan
+henkeä, että tunsin naisena raukeavani tyhjiin, toisin ajoin taasen
+niin hurja ja intohimoinen, että melkein vapisin hänen vieressään.
+Toisinaan olin hänelle kuin vieras, toisinaan hän antautui minulle
+kokonaan; kun silloin kiersin käsivarteni hänen ympärilleen oli
+kaikki jo muuttunut ja tunsin syleileväni kuin pilveä. [Samoinkuin
+Iksion, joka yrittäessään syleillä Heraa saikin syleillä pilveä.
+Suom. muist.] Tuon lausetavan tunsin jo ennen kuin häneen tutustuin,
+mutta vasta hän opetti minut sitä ymmärtämään; kun sitä käytän,
+ajattelen aina häntä, niinkuin muutoinkin ajattelen jokaisen
+ajatukseni hänen kauttansa. Olen aina rakastanut musiikkia. Hän oli
+erinomainen soittokone, aina väreilevä, hänessä olivat yhdistyneet
+kaikki tunteet ja mielialat, mikään ajatus ei ollut hänelle liian
+korkea tai liian epätoivoinen; hän saattoi pauhata kuin syysmyrsky
+ja kuiskata kuulumattomasti. Yksikään sanani ei kaikunut tyhjiin, ja
+kuitenkaan en voi sanoa niiden tehonneen. Minun oli mahdoton sitä
+itse tietää. Mutta sanoin kuvaamaton, salaperäinen, autuas tuska
+täytti minut, kun kuulin tuota musiikkia, jonka itse loihdin esiin
+sitä kuitenkaan esiin loihtimatta; aina vallitsi sopusointu, aina hän
+hurmasi minut."
+
+Tytön asema on kauhea, vielä kauheammaksi on kuitenkin viettelijän
+tila käyvä siitä päätellen, että itse tuskin voin hillitä sitä
+tuskaa, joka minut valtaa, kun tuota ajattelen. Minäkin olen tullut
+temmatuksi tuohon sumumaailmaan, unien valtakuntaan, jossa joka
+hetki säikähtää omaa varjoansa. Turhaan koetan siitä tempautua irti,
+minä seuraan mukana pelottavana kohtalona, äänettömänä syyttäjänä.
+Kuinka omituista! Hän on pitänyt kaiken syvimmässä salaisuudessa ja
+kuitenkin on olemassa vielä syvempi salaisuus, se nimittäin, että
+minä olen kaiken todistaja ja että olen luvattomalla tavalla siksi
+tullut. Unohtaminen ei enää käy päinsä. Olen joskus ajatellut puhua
+asiasta hänelle itselleen. Kuitenkin, mitä hyötyä siitä olisi? Hän
+joko kieltäisi kaikki ja väittäisi päiväkirjaa runokokeeksi, tai
+vaatisi minua asiasta vaikenemaan -- seikka, johon minun täytyisi
+suostua katsoen siihen millä tavalla olen tullut asiasta osalliseksi.
+Ei ole varmaankaan olemassa mitään, joka toisi mukanansa niin paljon
+turmiota ja kirousta kuin salaisuus.
+
+Cordelialta olen saanut kokoelman kirjeitä. Onko se täydellinen,
+sitä en tiedä, mutta olin ymmärtävinäni, että hän oli itse
+hävittänyt osan. Olen ottanut kaikista jäljennöksen liittääkseni ne
+päiväkirjanotteiden oheen. Niissä ei tosin ole päivämäärää, mutta
+sellainen ei olisikaan minua suuresti auttanut, kun päiväkirja
+tapauksien kehittyessä käy aina yhä niukemmaksi jättääksensä
+lopulta, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, päivämäärät kokonaan
+merkitsemättä, ikään kuin tarina olisi sillä asteella käynyt niin
+sisällisesti merkitseväksi, lähestynyt niihin määrin ideaa, että
+kaikki aikamäärät, vaikkakin tapaus itsessään oli historiallisesti
+tosi, tulivat tarpeettomiksi. Sen sijaan on minulle ollut avuksi se,
+että olen erinäisissä päiväkirjanotteissa tavannut sanoja, joiden
+merkitystä en alussa ymmärtänyt. Vertaamalla niitä kirjeisiin olen
+huomannut niiden olevan selitettävissä. On sen tähden helppoa asettaa
+ne oikeille paikoillensa siten, että sovitan ne sen päiväkirjan
+kohdan rinnalle, jonka kautta ne kulloinkin saavat selityksensä.
+Ellen olisi keksinyt niissä noita valaisevia sanoja, olisin tehnyt
+itseni syypääksi väärinymmärtämiseen, sillä tuskin olisi mieleeni
+juolahtanut seikka, jonka päiväkirja kuitenkin osoittaa todeksi,
+että nim. kirjeet ovat aika ajoin seuranneet toisiansa niin tiheässä
+tahdissa, että Cordelia on joskus saanut useampiakin samana päivänä.
+Jos olisin noudattanut omia mielijohteitani, olisin kaiketi jakanut
+kirjeet tasaisemmin, aavistamatta, minkä vaikutuksen hän on
+saavuttanut intohimoisella energiallaan, jota hän on käyttänyt samoin
+kuin muitakin keinoja pitääkseen Cordelian intohimon huipulla.
+
+Paitsi täydellistä kertomusta kirjoittajan suhteesta Cordeliaan
+sisälsi päiväkirja joitakin sinne tänne sovitettuja pieniä kuvauksia.
+Kaikkialla, minne niitä oli sijoitettu, oli laitaan merkitty N.
+B. Nämä kuvaukset eivät ole missään suhteessa Cordelian tarinaan,
+mutta ne ovat antaneet minulle elävän mielikuvan sen lausetavan
+merkityksestä, jota Johannes usein käytti, joskin ennen käsitin
+sen toisella tavalla: tulee aina pitää pieni köydenpää ulkona. Jos
+aikaisempi nidos tätä päiväkirjaa olisi joutunut käsiini, olisin
+varmaankin tavannut useampia tuollaisia, kuten hän itse eräässä
+paikassa niitä kutsuu, actiones in distans [liikkeitä etäällä olevaa
+päämäärää kohti. Suom. muist.] -- sillä hän sanoo itse, että Cordelia
+oli liiaksi hänen ajatuksissaan, jotta hänellä olisi ollut aikaa
+silmätä ympärilleen.
+
+Heti sen jälkeen kun hän oli jättänyt Cordelian, hän sai tältä pari
+kirjettä, jotka hän avaamatta lähetti takaisin. Niiden kirjeiden
+joukossa, jotka Cordelia minulle jätti, olivat myöskin nämä. Hän
+oli itse rikkonut sinetin, ja minä uskaltanen ottaa niistäkin
+jäljennökset. Niiden sisällöstä ei Cordelia ole koskaan puhunut
+kanssani, sen sijaan oli hänellä tapana, kun hän kosketteli
+suhdettansa Johannekseen, lausua pieni säejakso -- mikäli tiedän,
+Goethen kirjoittama -- jonka merkitys aina hänen vaihtelevan
+mielialansa ja siitä johtuvan erilaisen lausumistavan mukaan tuntui
+hiukan muuttuvan:
+
+    Gehe,
+    Verschmähe,
+    Die Treue,
+    Die Reue
+    Kommt nach.
+
+Kirjeiden sisältö on seuraava:
+
+
+Johannes!
+
+En kutsu sinua minun Johanneksekseni, sillä tiedän hyvin, ettet sitä
+koskaan ole ollut; olen saanut osakseni ankaran rangaistuksen siitä,
+että tuo ajatus kerran tuotti iloa sielulleni; ja kuitenkin nimitän
+sinua omakseni: viettelijäkseni, pettäjäkseni, vihollisekseni,
+murhaajakseni, onnettomuuteni syyksi, onneni haudaksi, kadotukseni
+kuiluksi. Kutsun sinua omakseni ja itseäni omaksesi, ja samalla
+tavalla kuin se kerran hiveli sinun korvaasi, joka ylevästi kumartui
+minun ihailevia sanojani kohti, samalla tavalla kaikukoon se
+nytkin, mutta kirouksena, ylitsesi, ikuisena kirouksena. Älä luule
+tarkoitukseni olevan sinua vainota tai aseistaa itseäni tikarilla
+lisätäkseni sinun pilkkaasi! Pakene minne hyvänsä, olen kuitenkin
+sinun, lähde maailman kaukaisimpaan soppeen, olen yhäti sinun,
+rakasta tuhansia muita, olen aina sinun, kuoleman hetkelläkin olen
+sinun. Jo se kieli, jota käytän sinua vastaan, todistakoon sinulle,
+että olen sinun. Olet pettänyt minut siten, että olet kaikkeni
+minulle, että olisin iloinen, jos saisin olla orjattaresi, sinun minä
+olen, sinun, sinun, sinun kirouksesi.
+
+Sinun Cordeliasi.
+
+-- -- --
+
+Johannes!
+
+Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä tyttönen,
+jolla oli vain yksi karitsa. Se söi hänen kädestänsä ja joi hänen
+maljastaan. Sinä olit se rikas mies, kaiken maallisen ihanuuden
+omistaja, minä olin se köyhä, minä, jolla oli vain rakkauteni. Sinä
+otit sen, sinä iloitsit siitä, silloin valtasi intohimo sinut ja
+sinä uhrasit sen vähän minkä minä omistin, omastasi et voinut uhrata
+mitään. Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä
+tyttönen, jolla oli vain yksi karitsa.
+
+Sinun Cordeliasi.
+
+-- -- --
+
+Johannes!
+
+Eikö ole enää mitään toivoa? Eikö sinun rakkautesi ole koskaan
+heräävä; sillä tiedän sinun rakastaneen minua, vaikka en tiedä,
+mikä minulle sen vakuuttaa todeksi. Minä tahdon odottaa, joskin
+aika käy minulle pitkäksi, odottaa, odottaa, kunnes olet väsynyt
+rakkaudessasi toisiin, silloin on rakkautesi minuun uudelleen
+nouseva ylös haudastansa, silloin tahdon sinua rakastaa kuten aina
+ennen, kiittää sinua kuten aina ennen, kuten muinoin, Johannes,
+kuten muinoin! Onko sinun kylmyytesi minua kohtaan, onko se sinun
+todellinen olemuksesi, oliko sinun rakkautesi, sinun rikas sydämesi
+valhetta ja epätodellisuutta, oletko nyt uudelleen oma itsesi. Ole
+kärsivällinen minun rakkauttani kohtaan, suo anteeksi että edelleen
+sinua rakastan, minä tiedän, että rakkauteni on sinulle taakka, mutta
+aika on tuleva, jolloin palaat takaisin Cordeliasi luo. Cordeliasi!
+Kuule tuo rukoileva sana! Cordeliasi, sinun Cordeliasi.
+
+Sinun Cordeliasi.
+
+
+Vaikkakaan Cordelialla ei ollut sitä henkistä laajuutta, jota hän
+Johanneksessaan ihaili, näkee kuitenkin selvästi, ettei hänen
+sielunelämänsä ollut vivahteetonta. Hänen mielialansa kuvastuu
+selvästi kussakin kirjeessä, vaikkakin häneltä jossain määrin puuttui
+esityksen kirkkautta. Se näkyy varsinkin toisesta kirjeestä, josta
+enemmän aavistaa kuin varsinaisesti ymmärtää hänen tarkoituksensa.
+Mutta tuo keskeneräisyys tekee juuri sen mielestäni niin
+liikuttavaksi.
+
+-- -- --
+
+4. pnä huhtikuuta
+
+Varovaisuutta, tuntematon kaunottareni! Varovaisuutta! Vaunuista
+astuminen ei aina ole niin vähäpätöinen asia, se on toisinaan
+ratkaiseva askel. Voisin lainata teille Tieckin novellin, josta
+saisitte nähdä, miten eräs nainen ajoneuvoista laskeutuessaan
+siinä määrin hämääntyi, että tuo askel tuli määrääväksi koko hänen
+elämälleen. Vaunujen astuimet ovatkin tavallisesti niin huonosti
+varustetut, että täytyy melkein luopua kaikesta arvokkuudesta ja
+uskaltaa tehdä epätoivoinen hyppy kuskin tai palvelijan syliin.
+Niin, kuinka hyvä onkaan kuskin ja palvelijan; luulenpa todella
+että haen itselleni paikan palvelijana talossa, jossa on nuoria
+tyttöjä; palvelija pääsee pian osalliseksi tuollaisen pienen
+neitosen salaisuuksista. -- Mutta älkää jumalan nimessä hypätkö,
+minä pyydän teitä; nythän on jo pimeä. Minä en ole teitä häiritsevä,
+asetun tuon kaasulyhdyn taakse, niin että teidän on mahdoton minua
+nähdä, ja nuori tyttöhän on tavallisesti ujo ainoastaan silloin
+kun hän huomaa itseään tarkastettavan -- niinpä siis, palvelijan
+tähden, joka ei kenties ole varustautunut sellaisen hypyn varalta,
+silkkihameenne tähden, pitsienne tähden, minun tähteni, antakaa tuon
+sievän pienen jalan, jonka kapeutta jo olen saanut ihailla, antakaa
+sen rohkeasti astua maailmaan, luottakaa siihen, se on löytävä
+jalansijan, ja jos väristys käy hetkeksi lävitsenne, kun tuntuu
+kuin se turhaan hakisi mihin nojautua, niin, jos teitä värisyttää
+vielä sittenkin kun jalkanne on jo löytänyt tuen, niin vetäkää
+urhoollisesti toinen jalkanne lisäksi. Kukapa olisi niin julma että
+antaisi teidän kauan horjua tuossa asennossa. Vai pelkäättekö vielä
+jotakin asiaankuulumatonta? Palvelija se ei voi olla, sen paremmin
+kuin minäkään, sillä minähän olen jo nähnyt tuon pienen jalan, ja
+koska olen luonnontutkija, olen Cuvier'lta oppinut siitä tekemään
+johtopäätökseni. Niinpä siis, nopeasti toimeen! Kuinka tuo tuska
+lisää teidän kauneuttanne. Tuska ei kuitenkaan ole itsessään kaunis,
+se on kaunis vain silloin, kun samassa hetkessä näkee tarmon, joka
+sen lannistaa. Aivan oikein. Kuinka lujassa onkaan nyt tuo pieni
+jalka. Olen pannut merkille, että tytöt, joilla on pienet jalat,
+yleensä seisovat varmemmin kuin ne, joilla on suuremmat. -- Kukapa
+saattoi tuota ajatella? Se sotii kaikkea kokemusta vastaan; ei
+ole läheskään niin suurta pelkoa hameen tarttumisesta silloin kun
+astuu alas vaunuista kuin silloin kun hyppää niistä. Mutta niinpä
+onkin aina vaaranalaista nuorten tyttöjen ajaa vaunuissa; lopulta
+ne jäävät kiinni niihin. Pitsit ja hameenreunukset ovat mennyttä,
+sillä saa asian kuitata. Kukaan ihminen ei ole nähnyt mitään; tuolla
+näkyy tosin tumma olento silmiin saakka viittaansa verhoutuneena;
+ei voi nähdä, mistä hän tuli, tuo lyhty kun vallan sokaisee silmät;
+hän astuu teidän ohitsenne samalla hetkellä kun poikkeatte sisään
+portista. Juuri ratkaisevassa silmänräpäyksessä lävistää syrjäsilmäys
+uhrinsa. Te punastutte, povenne täyttyy liiaksi voidaksensa tyhjentyä
+yhteen henkäykseen; teidän silmissänne on loukkaantunutta, ylpeää
+ylenkatsetta; teidän silmissänne on rukous ja kyynel; molemmat ovat
+yhtä ihania, otan vastaan samalla oikeudella kumpaisetkin; sillä
+voin yhtä hyvin olla toisen kuin toisenkin esine. Mutta minä olen
+pahanilkinen -- mikähän on tuon talon numero? Mitä näenkään, julkinen
+korutavarain näyttely; kaunis tuntemattomani, se on kenties vähemmän
+soveliasta, mutta minä seuraan valoisaa tietänne... Hän on jo
+unohtanut mitä vastikään tapahtui, ah niin, kun on seitsemäntoista,
+kun on tuolla onnellisella iällä ulkona ostoksilla, kun jokainen
+esine, iso tai pieni, tuottaa kuvaamatonta iloa, silloin unohtaa
+helposti. Hän ei ole vielä nähnyt minua; seison yksikseni etäällä
+hänestä, tiskin toisella puolen. Vastakkaisella seinällä on peili,
+hän ei sitä ajattele, mutta peili sen tekee. Kuinka uskollisesti se
+onkaan heijastanut hänen kuvaansa, kuin nöyrä orja, joka osoittaa
+uskollisuudellaan palvelevan mielensä, orja, joka ei hänelle mitään
+merkitse, mutta joka kyllä uskaltaa häntä kuvata vaikkakaan ei häntä
+koskettaa. Oi onnetonta kuvastinta, joka kyllä voi saavuttaa hänen
+kuvansa, mutta ei häntä itseään, joka ei voi maailmalta kätkeä hänen
+kuvaansa, mutta vain paljastaa sen toisille, niinkuin nyt minulle!
+Mikä tuska ihmiselle, joka olisi sellaiseksi luotu! Ja kuitenkin
+ovat monet ihmiset juuri sellaisia, he eivät omista mitään muulloin
+kuin sinä silmänräpäyksenä, jolloin he näyttävät sen toisille, jotka
+käsittävät vain pinnan, eivät olemusta itseään. Ja jollei ihmisellä
+olisi kykyä omistaa muiston kuvaa itse läsnäolevalla hetkelläkin,
+niin pitäisihän hänen aina toivoa olevansa kaukana kauneudesta
+eikä niin lähellä, ettei maallinen silmä voi nähdä kuinka kaunista
+se on, jota hän kantaa sisimmässään ja jonka maallinen silmä on
+kadottanut näkyvistään. Sisäisen ihanuuden hän kyllä siirtämällä
+sen etäämmälle itsestään voi voittaa takaisin, ulkonaisen silmän
+tavoitettavaksi, mutta myöskin pidättää sielunsa silmien edessä
+silloin, kun ei voi enää nähdä ihastuksensa esinettä, sen tähden
+että se on häntä liian lähellä -- kun huuli painuu huulta vasten...
+Kuinka kaunis hän onkaan! Peili parka, mikä tuska sinulle; hyvä
+kuitenkin, ettet tunne kateutta. Hänen kasvonsa ovat täydellisen
+soikeat, hän kumartuu hiukan, niin että otsa korkenee; se on puhdas
+ja ylpeä. Hänen tumma tukkansa verhoo hellävaraisen pehmeänä ja
+taipuisana otsaa. Hänen kasvonsa ovat kuin hedelmä: jokainen viiva
+on niissä täydellisen luonteva. Hänen ihonsa on läpikuultava ja
+koskettaessa hieno kuin untuva, sen voin silmilläni tuntea. Hänen
+silmänsä, -- niitä en ole vielä nähnyt, ne ovat kätkössä silmäluomien
+alla, jotka ovat silkkisillä ripsillä reunustetut, taipuvilla kuin
+haat, vaaralliset sille, joka haluaa kohdata hänen katseensa. Hänen
+päänsä on madonnanpää, jolle puhtaus ja viattomuus antavat leimansa;
+hän kumartuu kuin madonna, mutta hän ei ole syventynyt tarkastamaan
+mitään erikoista ja sen tähden vaihtuukin ilme hänen kasvoillaan.
+Hän tarkastaa moninaisuutta, moninaisuutta, jonka ylitse maallinen
+kauneus ja loisto heittävät heijastuksensa. Hän vetää hansikkaan
+kädestään näyttääkseen peilille ja minulle oikean kätensä, valkean
+ja muodoltaan ihanan kuin antiikkiesine; siinä ei ole koristuksia
+eikä sileää kultasormusta nimettömässä -- bravo! -- Hän nostaa
+silmänsä. Kuinka muuttuukaan kaikki pysyen kuitenkin samana, otsa
+näyttää hiukan matalammalta, kasvot vähemmän säännöllisen soikeilta,
+mutta eloisammilta. Hän puhuu puotipalvelijan kanssa, hän on reipas,
+iloinen, puhelias. Hän on jo valinnut pari kolme esinettä, hän ottaa
+neljännen ja pitää sitä kädessään, hänen silmänsä painuvat uudelleen
+alas, hän kysyy sen hintaa, hän asettaa sen syrjään hansikkaan alle,
+se lienee salaisuus, aiottu -- rakastetulle? -- mutta hänhän ei ole
+kihloissa, -- mutta onhan olemassa useita, jotka eivät ole kihloissa
+ja joilla kuitenkin on rakastettunsa, useita, jotka ovat kihloissa ja
+kuitenkin ilman rakastettua... Jättäisinkö hänet rauhaan? Antaisinko
+hänen häiritsemättä nauttia ilostaan?... Hän aikoo maksaa, mutta hän
+on kadottanut kukkaronsa ... hän ilmoittaa kaiketikin osoitteensa.
+En tahdo sitä kuulla, en tahdo riistää itseltäni yllätyksen iloa.
+Kohtaan hänet kyllä kerran vielä elämässä, olen silloin varmaan
+tunteva hänet ja hänkin ehkä minut; minun katsettani ei niin hevillä
+unohda. Kun sitten äkkiä kohtaan hänet ympäristössä, jossa en luullut
+häntä tapaavani, silloin on hänen vuoronsa. Jollei hän minua tunne,
+jollen heti sitä huomaa hänen katseestaan, olen kaiketi saava pian
+tilaisuuden katsoa häntä sivultapäin, ja silloin, sen lupaan, hän on
+muistava tämän kohtauksen. Pois kärsimättömyys, pois ahneus, kaikki
+on nautittava hitaasti; hän on valittu, hänet on pidettävä muistissa.
+
+-- -- --
+
+5. pnä.
+
+Siitä minä nautin: yksinäisestä kävelystä iltaisin Itäisellä kadulla.
+Niin, näen kyllä miespalvelijan, joka kulkee teidän jäljessänne,
+älkää luulko minun uskovan teistä, että kulkisitte ypöyksin, älkää
+luulko minua niin kokemattomaksi, etten arvioidessani tilannetta
+heti olisi huomannut tuota yksivakaista mieshenkilöä. Mutta miksi
+sellainen kiire? Olette joka tapauksessa hiukan rauhaton, tunnette
+eräänlaista sydämentykytystä, johon ei ole syynä kärsimätön halu
+päästä jälleen kotiin vaan levoton pelko, joka väristen virtaa
+läpi koko ruumiin -- siitä jalkojen nopea tahti. On sentään ihanaa
+kävellä noin omin päin -- palvelijan seuratessa taempana... Olette
+kuusitoistavuotias, olette lukenut yhtä ja toista, ts. romaaneja,
+olette joskus kulkiessanne veljienne huoneen läpi sattumalta
+kuullut pari sanaa heidän keskustelustaan ystäviensä kanssa, pari
+sanaa Itäisestä kadusta. Sittemmin olette useat kerrat kulkenut
+veljienne huoneen läpi saadaksenne lähempiä tietoja. Turhaan. Suuren,
+täysikasvuisen tytön täytynee jo hiukan tuntea maailmaa. Jospa
+vain sopisi lähteä yksin ulos kävelemään, palvelijan seuratessa
+perässä. Ei, se ei käy päinsä, isä ja äiti ihmettelisivät suuresti,
+ja mitä silloin ilmoittaisi syyksi? Kun on matkalla vieraisiin, ei
+silloinkaan sovi, se on liian varhaista, ja Augusthan puhui kello
+yhdeksästä, kymmenestä; kun palaa kotiin, on taas liian myöhäistä ja
+silloin saa tavallisesti jonkun herrasmiehen saattajana seuraansa.
+Torstai-iltana, teatterista palatessa, olisi oikeastaan erinomainen
+tilaisuus, mutta silloin täytyy aina ajaa vaunuissa rouva Thomsenin
+ja hänen rakastettavien serkkujensa seurassa; jos saisi ajaa
+yksikseen, voisi antaa ikkunan liukua alas ja katsoa hiukkasen
+ympärilleen. Kuitenkin: unverhofft kommt oft. Tänäpäivänä sanoi äiti:
+et varmaankaan saa valmiiksi tuota ompelustasi isän nimipäiväksi.
+Saadaksesi olla aivan rauhassa voit mennä Jette-tädin luo ja viipyä
+siellä iltaan saakka, jolloin Jens tulee sinua noutamaan. Se ei
+itse asiassa ollut mikään iloinen sanoma, sillä Jette-tädin luona
+on aina kauhean ikävää, mutta niinpä saa illalla palata yksin
+kotiin palvelijan saattamana. Kun Jens nyt tulee, hän saa odottaa
+neljännestä yli yhdeksään ja sitten lähdemme matkaan. Jos lisäksi
+veli tai August-herra sattuisivat tulemaan vastaan -- mutta se ei
+ehkä kuitenkaan olisi toivottavaa, sillä silloin he lähtisivät
+saattamaan minua kotiin -- ei kiitos, vapaat kädet mieluummin,
+vapaus -- mutta jos voisi heidän huomaamattaan tarkastaa heitä
+syrjästä... Niinpä siis, neitiseni, mitä nyt näette ja mitä luulette
+minun näkevän? Ensiksikin näen tuon pienen myssyn, joka teillä
+on päässänne; se sopii teille erittäin hyvin ja on täydellisessä
+sopusoinnussa muun häthätää suunnitellun pukunne kanssa. Se ei ole
+hattu, ei lakkikaan, pikemmin eräänlainen lastenmyssy. Mutta sitä
+teillä ei voinut olla aamulla kotoa lähtiessänne päässänne. Olisiko
+ehkä palvelijalla ollut se mukanaan vai olisitteko lainannut sen
+Jette-tädiltä? On kenties kysymyksessä incognito. -- Harsoa ei pidä
+laskea aivan alas, kun haluaa tehdä havaintoja. Vai eikö se olekaan
+harso vaan ainoastaan leveä myssynreunus. On mahdotonta pimeässä
+varmasti päättää. Mikä se lieneekin, se verhoaa puolet kasvoista.
+Leuka on kauniinlainen, vähän liian suippo; suu pieni ja hiukan
+raollaan, mikä johtuu siitä että kävelette niin nopeasti. Hampaat
+-- valkeat kuin lumi. Niin pitää olla. Hampaista riippuu paljon, ne
+muodostavat henkivartijaston, joka on kätkössä viettelevien pehmeiden
+huulien takana. Posket hohtavat terveyttä. -- Jos kääntäisi pään
+vähän sivullepäin, olisi kai mahdollista kurkistaa tuon harson
+tai reunuksen alle. Pitäkää varanne, sellainen katse sivultapäin
+on vaarallisempi kuin katse, joka tulee gerade aus. Samoin on
+laita miekkailussa -- ja mikäpä ase on niin vahva, niin läpäisevä,
+niin säkenöivän nopsa ja sen tähden niin petollinen kuin silmä?
+Miekkailija asettuu kvarttiasentoon, kuten hänen on tapana sanoa, ja
+hyökkää sekondiasennosta. Mitä pikemmin hyökkäys seuraa asennonottoa,
+sitä parempi. Tuossa asennonotossa on jotain ihmeellistä. On kuin
+vastustaja tuntisi jo iskun, hän saakin sen, mutta aivan toisaanne
+kuin hän odotti... Neiti jatkaa yhä edelleen käyntiään, pelkäämättä
+ja arkailematta. Pitäkää varanne, tuolta tulee joku, laskekaa huntu
+alas, älkää antako hänen julkean katseensa saastuttaa teitä; te ette
+sitä voi käsittää, mutta teille voisi käydä mahdottomaksi pitkään
+aikaan unohtaa sitä vastenmielisyyttä, jonka sen kosketus teille
+tuottaisi. Te ette huomaa, mutta minä kyllä, että hän on oivaltanut
+tilanteen. Palvelija on valittu lähimmäksi uhriksi. -- Niin, siinä
+nyt näette mitä on kulkea yksin palvelijan seuraamana. Palvelija
+on kaatunut. Pohjaltaan asia on naurettava, mutta mitä aiotte nyt
+tehdä? Ei käy laatuun kääntyä takaisin ja auttaa häntä jaloilleen;
+rypeneen palvelijan saattamana on varsin epämiellyttävää kulkea,
+yksin arveluttavaa. Pitäkää varanne, neitiseni, hirviö lähestyy...
+Te ette vastaa, katsokaahan vain minuun, onko ulkomuotoni pelkoa
+herättävä? En tee teihin juuri mitään vaikutusta, näytänpähän
+vain hyvänsävyiseltä mieheltä. Puheessani ei ole mitään, joka
+tekisi teidät levottomaksi, mitään joka muistuttaisi teitä oudosta
+tilanteesta, käytöksessäni ei ole mitään tunkeilevaa. Olette vielä
+hiukan huolestunut, ette vielä voi unohtaa tuon kauhean olennon
+julkeutta. Alatte tuntea myötätuntoa minua kohtaan; ujouteni, joka
+estää minua kääntämästä katsettani teidän olentoonne, antaa teille
+rohkeutta. Se ilahduttaakin teitä, tahtoisittepa melkein laskea
+pientä leikkiä kanssani. Voin lyödä vetoa, että teillä nyt juuri
+olisi kylliksi rohkeutta tarttua minun käsipuoleeni, jos se vain
+pälkähtäisi päähänne... Asutte siis Myrskykadulla. Nyökäytätte
+minulle kylmästi ja kuin ohimennen päätänne. Olenko minä, joka autoin
+teidät tuosta ikävästä tilanteesta, ansainnut sen? Te kadutte,
+tulette takaisin, kiitätte minua kohteliaisuudestani, ojennatte
+minulle kätenne -- mutta minkätähden kalpenette? Eikö ääneni ole
+muuttumaton, käytökseni yhtäläinen kuin ennenkin, katseeni tyyni ja
+levollinen? Tuoko kädenpuristus? Voiko siis kädenpuristuskin jotain
+merkitä? Kyllä, paljonkin, sanomattoman paljon, nuori neitiseni; olen
+neljäntoista päivän kuluessa selittävä teille kaikki. Siihen saakka
+on teille jäävä selittämättömäksi miten minä, hyväntahtoinen ihminen,
+joka ritarillisesti tarjoan nuorelle tytölle palvelustani, yhtäkaikki
+voin puristaa kättänne kaikkea muuta kuin hyvänsuovalla tavalla.
+
+-- -- --
+
+7. pnä huhtikuuta
+
+"Siispä maanantaina kello yksi näyttelyssä." Hyvä, minulla on oleva
+kunnia saapua neljännestä vailla yksi. Pieni rendezvous. Lauantaina
+päätin yhtäkkiä käväistä ystäväni Adolf Bruunin luona. Lähden
+seitsemän tienoissa jälkeen puolenpäivän Länsikadulle, jossa hänen
+sanottiin asuvan. Hän ei kuitenkaan ollut tavattavissa, sain palata
+tyhjin toimin kolmannesta kerroksesta, jonne vaivalla kapusin. Kun
+olen laskeutumassa alas, sattuu korvaani soinnukas naisen ääni,
+joka puoleksi kuiskaten sanoo: "siispä maanantaina kello yksi
+näyttelyssä, siihen aikaan ovat toiset poissa kotoa, mutta kuten
+tiedät en koskaan uskalla tavata sinua kotonani". Kutsu ei ollut
+tarkoitettu minulle, vaan se koski erästä nuorta miestä, joka ykskaks
+oli ulkona ja hävisi niin nopeasti, etteivät minun silmäni, vielä
+vähemmän jalkani, ehtineet häntä tavoittaa. Miksi käytävässä ei ollut
+kaasuvaloa, silloin olisin ehkä saanut nähdä, maksoiko vaivan olla
+niin täsmällinen. Mutta jos kaasuvalo olisi ollut, en olisi ehkä
+saanut kuulla mitään. Paras näin, minä olen ja jään optimistiksi...
+Kuka noista nyt on hän? Näyttelyssähän kihisee tyttöjä, käyttääkseni
+donna Annan sanoja. Kello on täsmälleen neljännestä vailla yksi.
+Tuntematon kaunottareni, jospa teidän valittunne joka asiassa
+olisi yhtä täsmällinen kuin minä, vai toivotteko ettei hän
+koskaan tulisi neljännestuntia aikaisemmin? Kuinka tahdotte, olen
+palveluksessanne... "Lumoava nainen, haltiatar tai noita, anna sumun
+ympäriltäsi hajota", ilmesty sinä, joka luultavasti jo olet täällä
+vaikka tuntemattomana. Olisiko täällä mahdollisesti useampia samassa
+asemassa kuin hän? Hyvin mahdollista. Kuka tuntee ihmisen tiet, edes
+silloin kun hän menee näyttelyyn. -- Tuoltahan tulee nuori tyttö
+etuhuoneesta liikkuen vikkelämmin kuin huono omatunto syntisparan
+kintereillä. Hän unohtaa jättää lippunsa, lipunmyyjä pidättää häntä.
+Oi jumalani, kuinka kiire hänellä on! Se on varmaankin hän. Minkä
+tähden tuo tarpeeton hoppu, kellohan ei ole vielä yksi, ajatelkaahan
+toki, että kohtaatte pian rakastettunne. Onko asiain niin ollen
+yhdentekevää miltä näytätte? Kun tuollainen nuori ja vilkasverinen
+on menossa lemmenkohtaukseen käy hän asiaan käsiksi kuin riivattu.
+Hänhän on vallan kadottanut konseptinsa. Minä sitä vastoin istun
+mukavasti tuolillani ja tarkastelen erästä maisemaa... Kas tuota
+tyttölasta, joka juoksee huoneiden läpi. Voisittehan joka tapauksessa
+hiukan peitellä kiihkoanne, muistakaa mitä Jungfrau Lisbetille
+sanottiin: sopiiko nuoren tytön noin himoita tapaamista. No niin,
+sehän tietty, että teidän kohtauksenne on niitä viattomia -- -- --
+Lemmenkohtausta pitävät rakastavat tavallisesti ihanimpana kaikesta.
+Itse muistan vielä yhtä selvästi kuin jos se olisi eilen tapahtunut,
+kuinka ensimmäisen kerran riensin tuollaiseen kohtaukseen sydän yhtä
+täyteläisenä kuin tietämättömänä siitä riemusta, joka minua odotti,
+kuinka ensimmäisen kerran löin käsiäni kolme kertaa vastakkain,
+kuinka ikkuna avattiin ensimmäisen kerran, kuinka pieni portinovi
+aukeni oven takana olevan näkymättömän tytönkäden työntämänä, kuinka
+ensimmäisen kerran kätkin nuoren tytön viittani alle valoisassa
+kesäyössä. Kaikessa tuollaisessa on kuitenkin paljon kuviteltua.
+Puolueeton todistaja ei aina pidä rakastavaisia viehättävimpinä
+tuolla hetkellä. Olen ollut näkemässä kohtauksia, joissa huolimatta
+siitä, että tyttö oli suloinen ja mies kaunis, kokonaisvaikutus
+oli melkein vastenmielinen ja kohtaus itse kaikkea muuta kuin
+kaunis, vaikka se rakastavista varmaankin siltä tuntui. Kokemus on
+tavallaan hyödyksi, sillä vaikka sen kautta kadottaakin kiihkeän
+odotuksen tuottaman viehätyksen, voittaa sijaan itsetietoisen
+kyvyn ja oppii tekemään hetken ihanaksi. Voin raivostua, kun näen
+miehen sellaisessa tilanteessa olevan niin suunniltaan, että hän
+saa pelkästä rakkaudesta delirium tremensin. Itse asiassa, mitäpä
+maalainen ymmärtäisi kaviaarista! Sen sijaan että hänellä olisi
+kyllin itsensähillitsemiskykyä nauttiakseen tytön levottomuudesta,
+kunnes se saa hänen kauneutensa leimahtamaan ilmituleen, saa hän vain
+tytössä aikaan epäkauniin hämmennyksen ja kuitenkin lähtee iloisena
+kotimatkalle kuvitellen mielessään, että tuo oli jotain ihanaa. -- --
+Mutta missä hiidessä mies viipyy, kellohan käy jo kahta. Niin, ne
+ovat merkillisiä olentoja nuo rakastajat. Tuollainen miehenvintiö
+antaa nuoren tytön odottaa. Ah, sittenpä voikin minuun ihan toisella
+tavalla luottaa! On kai parasta puhutella häntä, kun hän viidennen
+kerran menee ohitseni. "Suokaa anteeksi rohkeuteni, kaunis neitiseni,
+te varmaan etsitte läheisiänne täältä, olette monta kertaa kulkenut
+nopeasti ohitseni, ja kun seurasin teitä, olen aina huomannut teidän
+pysähtyneen lähinnä viimeiseen huoneeseen, ehkä ette tiedä, että on
+olemassa vielä yksi huone, ehkä siellä tapaatte ne, joita etsitte."
+Hän nyökkää minulle päätään; se sopii hänelle hyvin. Tilaisuus on
+suotuisa, olen iloinen, ettei miestä vielä kuulu; on aina edullista
+kalastaa samentuneessa vedessä. Kun nuori tyttö on mielenliikutuksen
+vallassa, voi saavuttaa paljon sellaista, joka muuten epäonnistuisi.
+Olen kumartanut hänelle niin kohteliaasti ja vieraasti kuin
+mahdollista, istun uudelleen tuolillani, katson maisemaani ja
+pidän häntä silmällä. Olisi liian uskallettua seurata häntä heti,
+näyttäisin ehkä tungettelevalta ja hän olisi heti varuillaan. Nyt
+hän kuvittelee mielessään, että minä puhuttelin häntä osanotosta,
+ja olen siis hänen suosiossaan. -- Viimeisessä huoneessa ei ole
+ristinsielua, sen tiedän hyvin. Yksinäisyys on vaikuttava edullisesti
+häneen; niin kauan kuin hän näkee paljon ihmisiä ympärillään hän on
+levoton, kun hän jää yksikseen rauhoittuu hän kyllä. Aivan oikein,
+hän jää sinne sisälle. Jonkin ajan kuluttua tulen kuin sattumalta
+sinne; minulla on vielä oikeus muutamaan sanaan, onpa hän minulle
+melkein velkaakin tervehdyksen. -- Hän on istuutunut. Tyttö raukka,
+hän on niin surullisen näköinen; hän on luullakseni itkenyt tai
+ainakin hänellä on ollut kyyneleitä silmissään. On surkeata tuottaa
+kyyneleitä tuollaiselle tytölle. Mutta ole levollinen, sinä olet
+tuleva kostetuksi, minä olen sinut kostava, hän on saava tietää,
+mitä on odottaa. -- Kuinka kaunis hän onkaan nyt, kun vaihtelevat
+tuulenpuuskat ovat vaimenneet ja hän lepää yhden ainoan tunnelman
+vallassa. Hänen olentonsa henkii surunvoittoisuutta ja tuskan
+sopusointua. Hän on todellakin viehättävä. Hän istuu tuossa
+märkäpuvussaan, ja kuitenkaan ei hän aikonut matkustaa, hän puki
+sen ylleen lähteäkseen onnea takaa-ajamaan, nyt on se symboli hänen
+surustaan, sillä hän on kuin se, jonka luota ilo on lähtenyt matkaan.
+Hän näyttää siltä kuin sanoisi iäiset jäähyväiset rakastetulleen.
+Anna hänen mennä! -- Tilaisuus on edullinen, hetki houkuttelee.
+Nyt minun on puhuttava hänelle siten, että näyttää siltä kuin
+luulisin hänen hakevan läheisiään tai jotain seuruetta täältä ja
+kuitenkin samalla niin lämpimästi, että jokainen sana soveltuu hänen
+tunteisiinsa; sillä tavalla saan tilaisuuden pujottautua hänen
+ajatuksiinsa. -- -- -- Vieköön lempo sen vintiön, eikös tuossa
+astukin sisään mies, joka epäilemättä on hän. Sitä heittiötä, joka
+tulee juuri kun tilanne on kehittynyt sellaiseksi kuin olen toivonut!
+Niin, niin, jotain kai minäkin sentään saan. Minun tulee sivuta
+heidän suhdettaan ja saada itsellenikin siinä sijani. Kun tyttö tapaa
+minut, on hän ehdottomasti hymyilevä minulle, joka uskoin hänen
+hakeneen omaisiaan täältä, kun hän haki jotain aivan toista. Tuo
+hymyily tekee minut hänen uskotukseen ja se on aina jotain sekin. --
+Tuhannet kiitokset lapseni, tuo hymyily on minulle paljon kalliimpi
+kuin luuletkaan. Se on alku, ja alku on aina hankalin. Nyt olemme
+tuttuja ja meidän tuttavuutemme perustana on hauska tilanne; minulle
+on siinä toistaiseksi kyllin. Enempää kuin tunnin ajan ette täällä
+enää viipyne, kahden tunnin kuluttua tiedän kuka olette -- miksi
+muutoin luulette poliisin henkikirjoja pitävän.
+
+-- -- --
+
+9. pnä.
+
+Olenko tullut sokeaksi? Onko sieluni silmä menettänyt näkökykynsä?
+Olen nähnyt hänet, mutta kuin taivaallinen ilmestys on hänen kuvansa
+minulta jälleen kadonnut. Turhaan ponnistan kaikki sielunvoimani
+loihtiakseni uudelleen esiin tuon kuvan. Jos joskus saan hänet
+nähdä, olen hänet tuhansien joukosta heti keksivä. Nyt hän on
+hävinnyt, ja minun sieluni koettaa turhaan kaipuullaan saada häntä
+palaamaan. -- Kuljin Pitkääkatua, kuten näytti, mitään huomaamatta
+ja välinpitämättömänä, vaikka minun tarkkaava katseeni ei jättänyt
+mitään huomaamatta; silloin sattuivat silmäni häneen. Ne tarttuivat
+häneen pääsemättömästi, tottelematta enää herransa tahtoa; minun oli
+mahdotonta niitä liikuttaa ja luoda yleissilmäystä tarkastettavaani.
+Minä en katsonut, minä tuijotin. Kuin miekkailija, joka kaatuu
+ja jää makaamaan, jäivät minun silmäni liikkumattomiksi pysyen
+alkuperäisessä suunnassaan. En voinut luoda niitä alas, en kääntää
+itseeni, en voinut nähdä sen tähden että näin liian paljon. Ainoa
+seikka, jonka muistan, on se, että hänellä oli vihreä päällysnuttu
+yllä -- sitä voi sanoa pilven tavoittelemiseksi Junon asemesta;
+hän on livahtanut käsistäni kuin Joosef Potifarin vaimon käsistä
+ja jättänyt ainoastaan viittansa jäljelle. Hän oli vanhemman
+naishenkilön seurassa, joka nähtävästi oli hänen äitinsä. Hänet voin
+kuvata kiireestä kantapäähän siitä huolimatta, etten oikeastaan edes
+katsonut häneen vaan ainoastaan ohimennen huomasin hänen läsnäolonsa.
+Sellainen on asianlaita. Tyttö teki minuun vaikutuksen, hänet
+unohdin, toinen ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, hänet muistan.
+
+-- -- --
+
+11. pnä.
+
+Vielä on minun sieluni saman vastakkaisuuden pauloissa. Tiedän
+nähneeni hänet, mutta tiedän myöskin unohtaneeni hänet siten, että
+se muiston hitunen, joka minulle jäi, ei elvytä hänen kuvaansa.
+Levottomasti ja kiivaasti kuin omaa autuuttaan vaatii sieluni tuota
+kuvaa, eikä se kuitenkaan näyttäydy. Voisin repiä silmät päästäni
+rangaistakseni niitä siitä, että ne ovat voineet unohtaa. Kun olen
+kärsimättömyydessäni raivonnut raivottavani, kun kaikki jälleen
+käy hiljaiseksi sisimmässäni, silloin on kuin aavistus ja muisto
+yhdessä kutoisivat kuvan, jota en voi saada selkeänä eteeni, joka on
+kuin kuvio hienossa korukudoksessa; kuvio on pohjaa vaaleampi, sitä
+ei voi nähdä yksinään, se on liian vaalea. -- Elän merkillisessä
+olotilassa, sillä on viehätyksensä sekä itsessään että sen takia,
+että se vakuuttaa minun vielä olevan nuori. Sitä vakuuttaa myöskin
+se havainto, että aina etsin uhrini nuorten tyttöjen enkä nuorten
+rouvien joukosta. Naineessa naisessa on vähemmän luontoa, enemmän
+keimailua, suhde häneen ei ole kaunis eikä mieltäkiinnittävä, se
+on pikkusievä ja kaikki sellainen on vihoviimeistä. -- En luullut
+enää saavani maistaa tätä rakastumisen ensi suloa. Olen rakastunut,
+silmittömästi rakastunut, ei ihme siis, että pääni on hiukan
+sekaisin. Sitä enemmän voin luvata itselleni tästä suhteesta.
+
+-- -- --
+
+14. pnä.
+
+Tuskin tunnen itseäni. Mieleni kuohuu kuin meri intohimon myrskyssä.
+Jos joku toinen voisi nähdä sieluni tässä tilassa, näyttäisi se
+varmaankin hänestä purrelta, joka keula edellä syöksyy aaltoihin ja
+jonka hirvittävässä vauhdissaan täytyy vajota meren syvyyteen. Hän ei
+näe, että ylhäällä mastossa matruusi on tähystämässä. Raivotkaa, te
+hurjat voimat, pankaa liikkeelle kaikki intohimonne mahti, niin että
+laineiden kuohu lyö pilviä kohti, ette kumminkaan voi kohota minun
+pääni yli; minä istun tyynenä kuin vuorenhaltia.
+
+Tuskin löydän itselleni jalansijaa, kuin vesilintu koetan turhaan
+laskeutua lepoon mieleni myrskyävään mereen. Ja kuitenkin on
+tällainen rajuilma minun elementtini, minä rakennan sille samoin kuin
+jäälintu rakentaa pesänsä mereen.
+
+Kalkkunakukot syöksyvät päin nähdessään punaista väriä, samalla
+tavalla käy minun joka kerta kun näen jotain vihreää, joka kerta kun
+näen vihreän päällysnutun; ja koska silmäni usein pettävät, voin
+esim. Frederik-Hospitaalin ovenvartijaa luulla odotukseni kohteeksi.
+
+-- -- --
+
+20. pnä.
+
+On tärkeätä rajoittautua, se on kaiken nautinnon pääehto. Näyttää
+siltä kuin en aivan pian saisi tietoja tytöstä, joka täyttää sieluni
+ja ajatukseni, niin että kaipuuni saa aina yllykettä. Koetan pysyä
+tyynenä; sillä tälläkin olotilalla, hämärällä ja epämääräisellä
+voimakkaine liikutuksineen, on viehätyksensä. Olen aina halunnut
+kuutamoisena yönä maata veneessä jollakin kauniilla sisäjärvellämme.
+Käärin kokoon purjeet, nostan airot ja peräsimen vedestä ja
+heittäydyn pitkälleni veneen pohjalle tähystäen kohti taivaan kaarta.
+Kun aallot tuudittavat venettä rinnallaan, kun pilvet nopeasti
+pakenevat tuulessa, niin että kuu hetkiseksi näyttäytyy ja katoaa
+jälleen, silloin löydän tästä vaihtelusta levon; aaltojen keinunta
+tuudittaa minua, niiden loiske venettä vasten on yksitoikkoinen
+kehtolaulu, pilvien nopea pako, valon ja varjon vaihtelu huumaavat
+minut, niin että uneksin hereilläni. Niin nytkin heittäydyn
+pitkälleni, käärin purjeet, nostan peräsimen veneeseen, kaipuu ja
+levoton odotus keinuttavat minua käsivarsillaan. Kaipuu ja odotus
+käyvät yhä hiljaisemmiksi, yhä autuaallisemmiksi; ne hyväilevät
+minua kuin lasta, ylitseni kaareutuu toivojen taivas, hänen kuvansa
+liitää ohitseni kuin kuu, epämääräisenä, milloin häikäisten minua
+valollaan, milloin varjollaan. Kuinka ihanaa onkaan tällä tavoin
+keinua aaltoilevilla vesillä -- kuinka ihanaa onkaan ihmisen liikkua
+itsessään.
+
+-- -- --
+
+21. pnä.
+
+Päivät pakenevat pois, minä vain olen yhäti samassa tilassa.
+Nuoret tytöt tuottavat minulle enemmän iloa kuin koskaan ennen,
+ja kuitenkaan ei minulla ole halua nauttia. Häntä yksin etsin
+kaikkialta. Käyn kohtuuttomaksi, katseeni himmentyy ja nautintoni
+on pilalla. Pian tulee se ihana aika, jolloin julkisessa elämässä,
+kaduilla ja toreilla, ostetaan pikkurihkamaa, josta talvella
+seuraelämässä sitten otetaan kylläkin riittävä maksu; nuori tyttö
+näet voi unohtaa paljon, mutta ei mieltäkiinnittävää tilannetta.
+Seuraelämä tosin saattaa miehet kosketuksiin kauniin sukupuolen
+kanssa, mutta siellä on vaikeata saada suhdetta alulle. Seuraelämässä
+ovat kaikki tytöt aseistettuja, tilanne köyhä ja ainaisesti
+sama; siellä ei tyttö saa tarvittavaa kiihoketta. Kadulla hän
+on väljemmillä vesillä ja sen tähden vaikuttaa häneen kaikki
+voimakkaammin ja salaperäisemmin. Lupaan sata markkaa nuoren tytön
+hymyilystä katukohtauksessa, mutta en kymmentäkään kädenpuristuksesta
+seurassa -- kummassakin tapauksessa on tavaran arvo peräti toinen.
+Vasta kun suhde jo on alulla, etsitään ihastuksen esinettä
+seuraelämästä. Salaperäinen, viekoitteleva sanomanvaihto -- se on
+tehoisin kiihotus, jonka tunnen. Tyttö ei uskalla puhua siitä ja
+kuitenkin hän ajattelee sitä; hän ei tiedä onko se jo toiselta puolen
+unohdettu vai eikö; häntä voi helposti eksyttää milloin milläkin
+tavalla. Tänä vuonna en taida hankkia itselleni suurta varastoa;
+tuo tyttö on liiaksi ajatuksissani. Jään siten köyhäksi eräässä
+merkityksessä, mutta sen sijaan minulla onkin mahdollisuuksia suureen
+voittoon.
+
+-- -- --
+
+5. pnä.
+
+Kirottu sattuma! Koskaan en ole sinua kironnut sen tähden, että olet
+minulle näyttäytynyt, nyt kiroan sinut sen tähden, ettet laisinkaan
+esiinny. Vai onko se ehkä uusi keksintösi, sinä käsittämätön olento,
+kaiken hedelmätön äiti, ainoa jäännös, joka sinulle jäi niiltä
+ajoilta, jolloin välttämättömyys synnytti vapauden, jolloin vapaus
+antoi houkutella itsensä takaisin äidinkohtuun? Kirottu sattuma!
+Sinä minun ainoa uskottuni, sinä ainoa olento, jota pidän kyllin
+arvokkaana olemaan liittolaiseni ja vihamieheni, aina kaltaisesi
+muuttuvaisuudessa, kärsimättömyydessä, ainainen arvoitus! Sinä, jota
+rakastan sieluni koko kiintymyksellä, jonka mukaan kehitän itseäni,
+miksi et näyttäydy? En sinulta polvillani pyydä, en nöyrästi rukoile,
+että sellaisena tai semmoisina näyttäytyisit, sellainen rukous olisi
+epäjumalanpalvelusta eikä se olisi sinulle otollinen. Minä manaan
+sinut taisteluun, miksi et näyttäydy? Vai onko maailmankaikkeuden
+rauhattomuus kadonnut, onko sinun arvoituksesi ratkaistu, niin että
+sinäkin olet syöksynyt iäisyyden mereen? Kauhea ajatus, niin on
+siis maailma ikäväänsä jähmettynyt! Kirottu sattuma, minä odotan
+sinua. En tahdo sinua periaatteilla lannistaa tai, niinkuin narrit
+sanovat, luonteenlujuudella, en, minä tahdon sinut runoilla. Tahdon
+olla runoilija toisille; näytä itsesi, minä runoilen sinut, minä
+syön oman runoni, ja se on oleva minun ravintoni. Vai enkö ole
+sinun arvoisesi? Samoin kuin bajadeeri tanssii jumalan kunniaksi,
+samoin olen minä vihkinyt itseni sinun palvelukseesi; nopsana,
+kepeästi puettuna, notkeana, aseettomana kieltäydyn kaikesta;
+minulla ei ole mitään, minä en mitään tahdo, minä en mitään rakasta,
+minulla ei ole mitään mitä menettää, mutta enkö ole sen kautta
+tullut sinulle otollisemmaksi, sinä, joka kaiketi jo kauan sitten
+olet kyllästynyt ihmisiltä riistämään sitä, mitä he rakastavat,
+kyllästynyt heidän pelokkaisiin huokauksiinsa. Yllätä minut, ole
+valmis, otelkaamme keskenämme kunniasta. Suo minun nähdä hänet, suo
+minulle mahdollisuus, joka näyttää mahdottomuudelta, suo minun nähdä
+hänet manalan varjojen joukossa; minä noudan hänet sieltä, anna
+hänen vihata, ylenkatsoa minua, olla kylmä minua kohtaan, rakastaa
+jotain toista, minä en pelkää. Mutta liikuta näitä vesiä, lopeta tämä
+hiljaisuus. Surkeasti menettelet tällä tavoin näännyttämällä minut
+nälkään, sinä, joka kuitenkin luulet olevasi minua voimakkaampi.
+
+-- -- --
+
+6. pnä toukokuuta
+
+Kevät tekee tuloaan; luonto puhkeaa ja nuoret tytöt näyttäytyvät
+ulkosalla. Päällysviitat asetetaan syrjään, kaiketi siis myöskin
+minun vihreäni. Se siitä seuraa, että tekee tuttavuutta tytön kanssa
+kadulla eikä seuraelämässä, missä heti saa tietää hänen nimensä,
+kotiväkensä ja asuntonsa sekä onko hän kihloissa. Viimeksi mainittu
+tieto on sangen tärkeä kaikille varoville ja vakaville kosijoille,
+joiden mieleen ei milloinkaan juolahda rakastua kihlattuun tyttöön.
+Sellaisella passinkäyttäjällä olisi varmaan kuolettavan ikävä
+minun asemassani; hän olisi tykkänään mennyttä miestä, jos hänen
+ponnistuksensa tiedonhankinnassa onnistuisivat ja hän saisi tietää
+tytön olevan kihloissa. Minua ei tuo kuitenkaan suuresti huoleta.
+Kihlaus on vain koomillinen este. En pelkää koomillisia ehkä
+traagillisia esteitä; ainoat, joita pelkään, ovat ikäviä. Vielä en
+ole saanut mitään tietoja, vaikka en suinkaan ole jättänyt yhtään
+keinoa koettamatta ja vaikka monta kertaa olen kokenut totuuden
+runoilijan sanoissa:
+
+    nox et hiems longaeque viae, saevique dolores
+    mollibus his castris, et labor omnis inest.
+
+[Yö ja talvi, pitkät tiet ja kaikenlaiset vastukset on kestettävä
+tässä rauhallisessa sodassa. Suom. muist.]
+
+Ehkä ei hän asukaan kaupungissa, ehkä hän onkin maalta, ehkä, ehkä,
+voin tulla raivoihini kaikista noista mahdollisuuksista, ja kuta
+enemmän raivoan, sitä useampia mahdollisuuksia. Pidän aina varalla
+pienen rahamäärän voidakseni milloin hyvänsä lähteä matkalle.
+Turhaan etsin häntä teatterista, konserteista, tanssiaisista,
+kävelypaikoista. Se ilahduttaa minua tavallaan; nuori tyttö,
+joka paljon ottaa osaa tuollaisiin huvituksiin, ei tavallisesti
+ole tavoittelun arvoinen; hänessä ei tavallisesti ole sitä
+alkuperäisyyttä, joka on minulle conditio sine qua non. On parempi
+löytää Preciosa mustalaisten joukosta kuin niistä turhista huveista,
+joissa nuoria tyttöjä kaupitellaan -- kaikessa viattomuudessa, jumala
+paratkoon, kuka sanoo muuta.
+
+-- -- --
+
+12. pnä.
+
+Niin lapseni, miksi ette jäänyt rauhallisesti seisomaan
+porttikäytävään? Ei ole mitään moitittavaa siinä että nuori tyttö
+menee portin suojaan pitämään sadetta. Niin teen minäkin, kun
+ei minulla ole sateensuojaa, toisinaan silloinkin kun minulla
+sellainen on, kuten esimerkiksi nyt. Sitä paitsi voisin luetella
+monta kunnianarvoista naista, jotka eivät ole epäilleet niin tehdä.
+Tulee pysytellä tyynenä, kääntää selkänsä katuun päin, silloin eivät
+ohikulkijat edes voi tietää, seisooko paikoillaan vai kulkeeko ylös
+rakennukseen. Sitä vastoin on varomatonta kätkeytyä portin taakse,
+kun se on puoliavoinna, varsinkin seurauksien tähden; sillä kuta
+paremmin on kätkössä, sitä vastenmielisempää on tulla yllätetyksi.
+Jos sitä vastoin on jo kätkeytynyt, on paras pysyä hiljaa alallaan
+uskoen itsensä hyvän haltiansa ja kaikkien enkelien suojelukseen;
+varsinkin on tärkeätä, ettei kurkista ulos -- nähdäkseen onko sade
+lakannut. Jos nimittäin tahtoo tulla siitä vakuuttuneeksi, on paras
+astua varma askel ulos porttikäytävästä ja katsoa huolestuneesti
+taivasta kohti. Jos sen sijaan hiukan uteliaana, hiukan pelokkaana,
+hiukan epävarmana pistää päänsä esiin ja nopeasti vetää sen takaisin
+-- niin ymmärtää jokainen lapsikin tuon liikkeen, sitä kutsutaan
+piilosillaoloksi. Ja minä, joka aina olen mukana leikissä, minä
+vetäytyisin takaisin, minä en vastaisi, jos minulta kysyttäisiin...
+Älkää luulko minulla olevan mitään loukkaavaa ajatusta teistä, se
+ei merkinnyt mitään, että pistitte päänne esiin, se oli viattomin
+asia maailmassa. Vastalahjaksi älkää tekään ajatelko mitään pahaa
+minusta, sitä ei hyvä nimeni ja maineeni sietäisi. Sitä paitsi
+olitte te se, joka leikin alkoi. En neuvoisi teitä koskaan tästä
+puhumaan kenellekään ihmiselle; teillä on vääryys puolellanne. Mitä
+muuta aioin tehdä kuin kuka hyvänsä hieno herra minun asemassani
+olisi tehnyt -- tarjota teille sateensuojani -- -- -- Minne hän
+katosi? Mainiota, hän kätkeytyi ovenvartijan oven taakse. -- Miten
+rakastettava nuori tyttö, niin iloinen, niin tyytyväinen. --
+"Voitteko kenties antaa minulle tietoja siitä nuoresta naisesta,
+joka juuri vastikään pisti esiin päänsä tästä porttikäytävästä
+ja joka silminnähtävästi on sateensuojan puutteessa? Häntä minä
+etsin, minä ja sateensuojani." -- Te hymyilette -- sallitteko ehkä,
+että lähetän palvelijani sitä huomenna noutamaan tai käskettekö
+minun hankkia vaunut? -- Ei mitään kiittämistä, tein ainoastaan
+velvollisuuteni. -- Hän on iloisin tyttölapsi, minkä olen pitkään
+aikaan nähnyt, hänen katseensa on niin lapsellinen ja kuitenkin niin
+rohkea, hänen olentonsa on viehättävä, niin rehellinen ja samalla
+utelias. -- Mene rauhaan lapseni, jollei olisi erästä vihreää
+päällysnuttua teidän nuttuanne lukuunottamatta, olisin kaiketi
+toivonut saavani tehdä lähempää tuttavuutta. -- Hän ohjaa kulkunsa
+pitkin Suurta Kauppiaskatua. Kuinka hän olikin viaton, luottavainen,
+ei teeskentelyn jälkeäkään. Katso kuinka kevyesti hän kulkee, kuinka
+reippaasti hän heittelee niskojaan -- tuo vihreä päällysnuttu kysyy
+todellakin itsensäkieltämistä.
+
+-- -- --
+
+15. pnä.
+
+Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos! Suora ja ylpeä hän oli,
+salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin kuusi, kuin nuori vesa,
+ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy taivasta kohti,
+arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä, kokonaisuutena, jota
+ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa, sen lehvät tietävät kertoa
+mitä sen alla on tapahtunut, kuusella ei ole kruunua, ei tarinaa,
+se on arvoitus itselleen -- sellainen oli hänkin. Hän oli kokonaan
+vaipunut omaan itseensä, hän kohosi ilmoille oman itsensä varassa,
+hänessä oli samaa levollista ylpeyttä kuin kuusen rohkeassa nousussa,
+niin kiinnikytketty maahan kuin se onkin. Hänen yllänsä lepäsi
+surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus, kaipaus, joka ei mitään
+ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä ainoastaan oman itsensä
+kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien valtiomiesten salaisuudet
+siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään niin ihanaa kuin se sana,
+joka sen selittää? Kuinka merkitsevää ja täsmällistä onkaan kieli
+tuossa sanassa: selittää; miten kaksinainen merkitys sillä onkaan,
+kuinka ihanana ja voimakkaana tuo kaksinaisuus tuntuukaan kaikissa
+niissä yhteyksissä, joissa tuota sanaa käytetään! Samoin kuin sielun
+rikkaus on arvoitus ennen kuin kielen siteet ovat lauenneet, samoin
+on nuori tyttö arvoitus. -- Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos!
+Jos olisin saanut hänet nähdä talvisaikaan, olisi hän kaiketi
+silloin ollut pukeutuneena vihreään nuttuunsa, kenties pakkasessa
+väristen, ja ankara luonto olisi hänessä turmellut omaa kauneuttaan.
+Nyt sitä vastoin, mikä onni! Sain hänet nähdä ensi kerran vuoden
+ihanimpaan aikaan, keväällä puolenpäivän jälkeisessä valaistuksessa.
+Talvellahan on silläkin etunsa. Loistavasti valaistu tanssisali
+kelpaa kyllä juhlapukuisen nuoren tytön ympäristöksi; mutta toiselta
+puolen näyttäytyy hän siellä harvoin edukseen juuri sen tähden,
+että kaikki häntä siihen velvoittaa, velvoitus, joka vaikuttaa
+häiritsevästi, olipa sitten että hän sitä noudattaa tai tekee sille
+vastarintaa, toiselta puolen muistuttaa kaikki katoavaisuudesta
+ja turhuudesta ja saa aikaan levottomuuden, joka tekee nautinnon
+vähemmän virkistäväksi. On aikoja, jolloin en tahtoisi olla poissa
+tanssisaleista ja niiden kallisarvoisesta loistosta, kaukana
+niiden nuoruuden ja kauneuden rikkaasta yltäkylläisyydestä, niiden
+moninaisista leikeistä; mutta en silloin niinkään paljon nauti kuin
+hekumoin kaikenlaisilla mielikuvilla. Minua ei silloin kiinnitä
+mikään yksityinen kaunotar vaan kaikki yhdessä; ohitseni väikkyy
+unikuva, jossa kaikki nuo naisolennot muodostavat yhden kokonaisuuden
+ja kaikki heidän liikkeensä etsivät jotakin, etsivät lepoa kuvassa,
+jota todellisuudessa ei ole olemassa.
+
+Se tapahtui tiellä Pohjois- ja Itäportin välillä. Kello oli noin
+puoli seitsemän. Päivä oli menettänyt loistonsa, ainoastaan muisto
+siitä säilyi lempeässä valossa, joka lepäsi maiseman yllä. Luonto
+hengitti vapaammin. Meri oli tyyni ja kirkas kuin kuvastin.
+Sulkulaitoksen kauniit rakennukset kuvastuivat veteen, joka pitkin
+matkaa rannassa oli tummaa kuin metalli. Heikontuneet päivänsäteet
+valaisivat tietä ja rakennuksia toisella rannalla. Taivas oli kirkas
+ja puhdas, ainoastaan jokunen pilvenhattara liukui huomaamatta
+sen yli ja näkyi parhaiten kun katsoi alas veteen, jonka kirkasta
+otsaa pitkin se hävisi näkymättömiin. Ei yksikään lehti liikkunut.
+-- Se oli hän. Minun silmäni eivät ole minua pettäneet, vaikkakin
+vihreä päällysnuttu on sen tehnyt. Huolimatta siitä että jo niin
+pitkät ajat olin tähän valmistunut en voinut tukahduttaa itsessäni
+eräänlaista levottomuutta, nousevaa ja laskevaa kuin leivon, joka
+läheisten seutujen yllä laulaen nousi ja laskeutui. Hän oli yksin.
+Kuinka hän oli puettu, sen olen taaskin unohtanut, ja kuitenkin on
+minulla nyt kuva hänestä. Hän oli yksin, vajonneena nähtävästi omiin
+ajatuksiinsa. Hän ei ajatellut, mutta ajatuksien hiljainen lepo kutoi
+kaipuun kuvan yli hänen sielunsa, selittämättömänä kuin nuoren tytön
+monet huokaukset. Hän oli ihanimmalla iällään. Nuori tyttö ei kehity
+samassa merkityksessä kuin poika, hän ei kasva, hän syntyy. Poika
+alkaa kehityksensä heti ja tarvitsee siihen paljon aikaa, nuori tyttö
+syntyy kauan ja syntyy täysinkehittyneenä. Siinä hänen sanomaton
+rikkautensa; samassa silmänräpäyksessä kun hän on syntynyt on hän
+täysinkehittynyt, mutta tuo syntymishetki tulee myöhään. Minerva ei
+ole ainoa, joka täysin valmiina syöksyy Juppiterin otsasta, Venus
+ei ole ainoa, joka kauneutensa koko loistossa sukeltaa aalloista
+esiin, sellainen on jokainen nuori tyttö, jonka naisellisuutta ei ns.
+kehitys ole päässyt turmelemaan. Hän ei herää asteittain vaan yhdellä
+kertaa, sen sijaan hän uneksii sitä kauemmin, jolleivät ihmiset ole
+kyllin ajattelemattomia häntä liian varhain havahduttaakseen. Mutta
+tuossa uneksimisessa on loppumaton rikkaus. -- Hänen ajatuksensa,
+jotka askaroivat hänessä itsessään, suovat hänelle sanomattoman
+rauhan ja levon ilmeen. Siten on nuori tyttö rikas; ja se, joka
+tuon rikkauden käsittää, tulee itse rikkaaksi. Hän on rikas vaikkei
+hän tiedä mitään omistavansa; hän on rikas, hän on rikkaus itse.
+Hiljainen rauha lepäsi hänen yllänsä ja pieni surumielisyys. Hän
+oli silmälle kepeä kuin Psykhe, jota hyvät henget kantavat, vielä
+kepeämpi; sillä hän kantoi itse itseään. Kiistelkööt kirkon miehet
+madonnan taivaaseenastumisesta, minusta se ei tunnu luonnottomalta,
+sillä hän ei kuulunut enää maailmaan; mutta nuoren tytön keveys on
+käsittämätöntä, se saattaa painolain häpeään. -- Hän ei huomannut
+mitään eikä sen tähden luullut itseäänkään huomattavan. Pysyin
+etäällä hänestä ja imin itseeni hänen kuvansa. Hän kulki hitaasti
+häiritsemättä kiireellä omaa rauhaansa ja luonnon lepoa. Järven
+rannalla istui poikanen ongella, tyttö pysähtyi katsomaan veden
+kalvoa ja sen leikkiviä aaltoja. Vaikka hän ei ollut kulkenut
+liian nopeasti, hän etsi kuitenkin viihdykettä; hän irrotti pienen
+liinan, joka oli haljakan alitse sidottu kaulan ympärille; keveä
+henkäys järveltä tuulahti povea vasten, joka oli valkea kuin
+lumi ja kuitenkin lämmin ja täysi. Poika ei näyttänyt pitävän
+siitä, että hänen pyydystänsä tarkastettiin, hän kääntyi ympäri
+jotensakin flegmaattisesti ja katseli tyttöä. Hän oli todellakin
+hullunkurisen näköinen enkä voi moittia tyttöä siitä, että hän
+hymyili pojalle. Kuinka nuorekkaasti hän hymyilikään; jos hän olisi
+ollut yksin poikasen seurassa, luulenpa ettei hän olisi pelännyt
+tapella tämän kanssa. Hänen silmänsä olivat suuret ja säteilevät;
+kun katsoi niihin, niissä oli himmeä loisto, joka antoi aavistaa
+niiden pohjattoman syvyyden. Niiden pohjaan oli mahdoton tunkeutua.
+Puhtaat ne olivat ja viattomat, lempeät ja levolliset, täynnä
+veitikkamaisuutta hänen hymyillessään. Hänen nenänsä oli hienosti
+kaareva; kun katsoin häntä sivulta, se näytti ikäänkuin vetäytyneen
+sisään otsan kohdalta ja näytti sen takia hiukan lyhemmältä ja
+pystymmältä. Hän kulki edelleen, minä seurasin mukana. Onneksi oli
+tiellä paljon kävelijöitä; puhellen milloin minkin vastaantulijan
+kanssa annoin hänen päästä hiukan edelleni saavuttaakseni hänet
+sitten jälleen ja sillä tavoin vapauttaen itseni kulkemasta hänen
+jäljessään yhtä hitaasti kuin hänkin. Hän kulki Itäistä porttia
+kohti. Toivoin saavani tarkastella häntä lähemmin tulematta itse
+huomatuksi. Kulmauksessa oli talo, jonka luona luulin sen onnistuvan.
+Tunsin perheen, joka siellä asui, ja saatoin siis käväistä sen
+luona. Riensin tytön ohitse reippaasti kuin en olisi vähimmässäkään
+määrässä kiinnittänyt huomiotani häneen. Pääsin koko joukon hänestä
+edelle, tervehdin perheen jäseniä oikealle ja vasemmalle sekä
+valtasin kohta sen ikkunan, joka oli tielle päin. Hän tuli, pidin
+häntä tarkasti silmällä samalla kun aloitin keskustelun teeseuran
+kanssa sisällä huoneessa. Hänen käyntinsä sai minut vakuuttumaan
+siitä, ettei hän ollut käynyt mitään varsinaista tanssikoulua, ja
+kuitenkin siinä oli ylpeyttä, luonnollista ryhdikkyyttä, mutta
+myöskin välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Sain nähdä hänet
+paremmin kuin oikeastaan saatoin odottaakaan. Ikkunasta en voinut
+nähdä pitkälle tietä pitkin; sen sijaan saatoin nähdä laiturille,
+joka johtaa järvelle, ja ihmeekseni sain uudelleen nähdä hänet
+siellä. Mieleeni juolahti, että hänellä kenties onkin koti maalla
+tai että perheellä on kesähuvila. Aloin jo katua että olin lähtenyt
+sisälle tuttavieni luo, sillä pelkäsin kadottavani hänet näkyvistäni,
+niin, se seikka että hän näyttäytyi minulle laiturin äärimmäisellä
+laidalla oli ikäänkuin merkki siitä että hän katoaisi minulta --
+kun äkkiä näin hänet ihan talon vieressä. Hän oli kulkenut talon
+ohi; nopeasti tempaan hattuni ja keppini, saadakseni jos mahdollista
+vielä monta kertaa kulkea hänen ohitsensa siksi kunnes keksin hänen
+asuntonsa -- kun kiireissäni töykkään käsivarteen erästä naista, joka
+paraikaa tarjoilee teetä. Kuulen hirveän kirkaisun seisoessani siinä
+hattu ja keppi kädessä miettien yksin sitä että pääsisin matkaan. Jos
+mahdollista antaakseni asialle jonkin käänteen ja perustellakseni
+pakoretkeäni puhkean lausumaan paatoksella: kuin Kain tahdon pysyä
+poissa pakolaisena siltä paikalta, joka näki tämän teeveden vuotavan
+maahan. Mutta ikäänkuin kaikki olisivat liittyneet minua vastaan
+isäntä saa lystikkään päähänpiston; hän jatkaa minun pilaani ja
+vakuuttaa pyhästi, ettei hän salli minun poistua ennen kuin olen
+juonut kupillisen sekä tarjonnut naisille teetä sen asemesta, joka
+oli mennyt hukkaan, ja siten tehnyt kaiken jälleen hyväksi. Koska
+tunsin olevani vakuuttunut siitä, että isäntäni tulisi pitämään
+kohteliaisuutena tätä väkivaltaa saadakseen tahtonsa täytetyksi, en
+voinut muuta tehdä kuin jäädä. -- Hän oli kadonnut. -- -- --
+
+16. pnä.
+
+Kuinka ihanaa olla rakastunut, kuinka hauskaa tietää olevansa
+rakastunut. Asemani on nyt toinen. Voin raivostua ajatellessani, että
+hän on toisen kerran minulta kadonnut, ja kuitenkin se ilahduttaa
+minua tavallaan. Se kuva, joka minulla on hänestä, väikkyy hänen
+varsinaisen olentonsa ja täydellisen ihannekuvan vaiheilla. Pidän
+tätä kuvaa silmieni edessä; juuri sen tähden että se on joko
+todellinen tai ainakin todellisuuden aiheuttama on sillä erikoinen
+viehätyksensä. En tunne ollenkaan rauhattomuutta, sillä hänen
+täytyy asua täällä kaupungissa, ja siinä on minulle toistaiseksi
+kylliksi. Tämä rauhallisuus on ensimmäinen ehto, jotta hänen kuvansa
+näyttäytyisi minulle täysin selkeänä. Kaikki on nautittava hitaasti.
+Ja miksi en minä olisi levollinen, kun voin pitää itseäni jumalain
+suosikkina, minä, jolle on suotu sanomaton onni vielä kerran
+rakastua. Se on jotain, jota ei mikään taito tai ahkeroiminen voisi
+saada aikaan, se on lahja. Mutta jos minun on onnistunut saada
+rakkaus syttymään, niin tahdonpa katsoa kuinka kauan se palaa. Minä
+hemmottelen tätä rakkautta enemmän kuin ensimmäistäni. Tilaisuus
+tulee kovin harvoin, niin että kun sellainen sattuu, pitää sitä
+todella käyttää hyväkseen; asian epätoivoisuus on juuri siinä, ettei
+ole vaikeata vietellä nuoria tyttöjä, mutta harvinainen onni on
+tavata sellainen, joka on viettelemisen arvoinen. -- Rakkaudella on
+monta mysteeriä, ja ensimmäinen rakastuminen on myöskin mysteeri,
+joskin pienimpiä. Useimmat ihmiset syöksyvät sokeasti eteenpäin,
+menevät kihloihin tai tekevät muita tyhmyyksiä, ja kädenkäänteessä
+on kaikki ohi eivätkä he tiedä mitä he ovat voittaneet tai mitä
+menettäneet. Kaksi kertaa olen hänet nähnyt; se merkitsee että saan
+hänet pian nähdä useammin. Kun Joosef on selittänyt Faaraon unen, hän
+lisää: mutta se että näit saman unen kaksi kertaa, merkitsee että se
+pian toteutuu.
+
+Olisi todella mieltäkiinnittävää edeltäpäin tarkkailla niitä
+voimia, jotka muodostavat elämän sisällön. Hän elää nyt hiljaisessa
+rauhassa, hän ei edes aavista minun olemassaoloani, vielä vähemmän
+mitä minun sisimmässäni tapahtuu, kaikkein vähimmän, miten varmasti
+minä näen hänen tulevaisuutensa. Minun sieluni vaatii yhä enemmän
+todellisuutta, se tulee kaipuussaan yhä voimakkaammaksi. Jollei
+nuori tyttö ensi näkemältä tee niin syvää vaikutusta, että hän
+herättää mielessä ihanteellisen kuvan, ei todellisuus yleensä ole
+juuri tavoiteltavan arvoinen; jos hän taas sen tekee, on vaikutus
+tavallisesti, kuinka paljon asianomainen liekin kokenut, häikäisevä.
+Häntä, joka ei ole varma kädestään, silmistään ja voitostaan, häntä
+neuvoisin aina uskaltautumaan hyökkäykseen tällä ensimmäisellä
+asteella, jolloin hänellä juuri sen tähden, että hänet on häikäisty,
+on yliluonnolliset voimat; sillä tuo olotila on omituinen sekoitus
+lähimmäisenrakkautta ja itsekkyyttä. Sen sijaan hän menettää yhden
+nautinnon; hän ei voi nauttia tilanteesta sen tähden että hänen
+ajatuksensa alituisesti askaroivat toisaalla. On vaikea tietää mikä
+menettelytapa on kaunein, mutta sen sijaan on helppo sanoa mikä
+on mieltäkiinnittävin. Kuitenkin on aina hyvä tulla ratkaisevaa
+askelta niin lähelle kuin suinkin. Siinä on minun mielestäni korkein
+nautinto, ja mistä toiset nauttivat sitä en puolestani tiedä. Pelkkä
+omistaminen on jotain vähäistä ja ne keinot, joita tavalliset
+rakastajat käyttävät, ovat yleensä perin kehnot; he eivät halveksi
+edes rahaa, vieraiden ihmisten vaikutusta, unijuomaa yms. Mutta mikä
+nautinto onkaan rakkaudessa, kun siinä ei ole heti miehen puolelta
+absoluuttista antautumista! Mutta siihen tarvitaan säännöllisesti
+henkevyyttä, ja sitä noilta rakastajilta yhtä säännöllisesti puuttuu.
+
+-- -- --
+
+19. pnä.
+
+Cordelia siis on hänen nimensä, Cordelia! Se on kaunis nimi -- tärkeä
+seikka sekin, sillä usein voi vaikuttaa kovin häiritsevästi, jos mitä
+hellimpien teonsanojen ohella täytyy mainita ruma nimi. Tunsin hänet
+jo kaukaa, hänen vasemmalla puolellaan kulki kaksi muuta tyttöä.
+Kävelytavastansa päättäen he olivat aikeissa pysähtyä. Seisoin
+kadunkulmassa ja tarkastelin ilmoituksia pitäen alati tuntematonta
+kaunotartani silmällä. Tytöt heittivät hyvästit toisilleen. Nuo kaksi
+tuntematonta olivat varmaan kulkeneet poispäin matkansa varsinaisesta
+määrästä, sillä he lähtivät kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.
+Tuntematon kaunottareni ohjasi kulkunsa minun kadunkulmaani kohti.
+Kun hän oli kulkenut pari askelta, tuli toinen tytöistä juosten
+hänen jäljessään ja huusi niin kovasti että minä saatoin hyvin
+kuulla: Cordelia! Cordelia! Sen jälkeen tuli kolmaskin; he pistivät
+päänsä yhteen neuvotellen keskenään jostakin, jota kuullakseni
+turhaan koetin teroittaa korviani; sen jälkeen nauroivat he kaikki
+kolme ja kiiruhtivat hiukan nopeampaan nyt kaikki siihen suuntaan,
+johon nuo kaksi vastikään olivat kulkeneet. Minä seurasin heitä. He
+poikkesivat taloon, joka oli rannalla. Odottelin kauan, koska pidin
+todennäköisenä, että Cordelia pian tulisi yksinään takaisin. Niin ei
+kuitenkaan tapahtunut.
+
+Cordelia! Se on todellakin erinomainen nimi, sama kuin Learin
+kolmannen tyttären, tuon kunnon immen, jonka sydän ei ollut hänen
+kielellään, jonka huulet olivat äänettömät, mutta sydän avara.
+Niin on myöskin minun Cordeliani laita. Hän on Learin tyttären
+kaltainen, siitä olen varma. Mutta toisessa merkityksessä on hänen
+sydämensä kuitenkin hänen huulillaan, ei sanojen muodossa, vaan
+sydämellisemmällä tavalla, suuteloina. Kuinka terveen täyteläiset
+olivatkaan hänen huulensa! Koskaan en ole nähnyt kauniimpia.
+
+Että todella olen rakastunut, sen voin nähdä muun muassa siitä
+salaperäisyydestä, johon tämän asian verhoan. Kaikki rakkaus on
+salaperäistä, uskotonkin, jos sillä on tarpeellinen esteettinen
+momenttinsa. En ole koskaan kaivannut uskottuja enkä halunnut tehdä
+tunnetuiksi seikkailujani. Sen tähden minua melkein ilahduttaa, etten
+saanut tietää hänen asuntoaan vaan ainoastaan paikan, jonne hän usein
+menee. Ehkä olen siten tullut päämaaliani lähemmäs. Herättämättä
+hänen huomiotaan voin tehdä havaintojani, ja tunnetun lähtökohtani
+ansiosta voin varmaan helposti hankkia itselleni kutsun hänen
+kotiinsa. Jos se sitä vastoin näyttäisi vaikealta -- eh bien! niin
+otan sen vastuksen mielelläni voittaakseni; kaikki mitä teen, teen
+com amore, ja sen tähden rakastankin con amore.
+
+-- -- --
+
+20 pnä.
+
+Tänään olen hankkinut tietoja siitä talosta, johon hän katosi. Siellä
+asuu eräs leskirouva kolmen kunnon tyttärensä kanssa. Tietoja voin
+heiltä saada ylenmäärin, ts. mikäli heillä niitä on. Vaikeinta on
+ymmärtää heidän kolmiäänistä puhettaan, sillä he puhuvat kaikki
+yhtaikaa toistensa suuhun. Tyttöni nimi on Cordelia Wahl ja on hän
+laivaston kapteenin tytär. Hänen isänsä on kuollut joitakin vuosia
+sitten, niin myös hänen äitinsä. Isä oli kova ja ankara mies.
+Cordelia asuu nyt tätinsä luona, jonka sanotaan tulevan veljeensä,
+mutta muutoin olevan sangen kunnioitettava nainen. Hyvä niin, mutta
+muutoin eivät sisarukset tiedä mitään Cordelian kodista; he eivät
+käy siellä koskaan, mutta Cordelia on usein heidän luonansa. Hän
+käy yhdessä kahden kadulla näkemäni tytön kanssa kuninkaallista
+keittokoulua. Hän tulee sen tähden heidän luoksensa mieluimmiten
+varhain jälkeen puolenpäivän, toisinaan myöskin aamupäivällä,
+iltaisin ei milloinkaan. Hän oleskelee enimmäkseen kotona.
+
+Tämän kaiken olen saanut tietää, mutta mitään siltaa en näe, jota
+myöten voisin päästä Cordelian perheeseen.
+
+Hänellä on siis käsitys kärsimyksistä, elämän varjopuolesta.
+Kuka olisi sitä hänestä uskonut? Nuo katkerat muistot kuulunevat
+kuitenkin kauan sitten menneeseen aikaan, hän on ne kokenut niitä
+oikein tuntematta. Se on sangen hyvä, hänen naisellisuutensa on
+siten pelastunut, hän ei ole päässyt turmeltumaan. Toiselta puolen
+voi sillä olla merkityksensä hänen kasvattamisessaan, kun vain
+osaa oikein loihtia esiin nuo katkerat muistot. Kaikki tuollainen
+kasvattaa tavallisesti ylpeyttä, jollei se kokonaan muserra, ja
+musertuneeksi ei häntä suinkaan voi sanoa.
+
+-- -- --
+
+21. pnä.
+
+Hän asuu Voldenin varrella. Paikallissuhteet eivät ole parhaita; ei
+yhtään naapuria, jonka kanssa voisi tehdä tuttavuutta, ei mitään
+yleisiä paikkoja, joilta voisi rauhassa tehdä havaintoja. Volden itse
+ei ole juuri mikään sopiva paikka, siellä on kaikkien nähtävänä. Jos
+kulkee kadulla, ei voi kulkea aivan Voldenin laitaa, sillä siellä
+ei kenenkään ole tapana kävellä, ja siellä herättäisi liian suurta
+huomiota; jos taasen kulkee aivan talon läheltä, ei voi mitään nähdä.
+Talo on kadunkulmauksessa. Pihalle antavat ikkunat voi myöskin nähdä
+kadulta, koska talolla ei ole mitään naapurirakennusta. Sieltäpäin on
+luultavasti hänen makuukammionsa löydettävissä.
+
+-- -- --
+
+22. pnä.
+
+Tänään näin hänet ensi kerran rouva Jansenin luona. Minut esiteltiin
+hänelle. Hän ei näyttänyt kiinnittävän siihen suurempaa huomiota eikä
+panevan minua erikoisesti merkille. Koetin pysyä niin huomaamattomana
+kuin mahdollista voidakseni paremmin tehdä havaintoja. Hän viipyi
+siellä ainoastaan hetkisen, hän oli tullut noutamaan neitejä
+kuninkaalliseen keittokouluun. Siksi aikaa kun Jansenin neidit
+pukivat ylleen päällysvaatteensa, jäimme kahdenkesken huoneeseen,
+ja kylmästi, melkein välinpitämättömän huolettomasti heitin hänelle
+pari sanaa, joihin hän ansaitsemattoman kohteliaasti vastasi. He
+poistuivat. Olisin voinut tarjoutua heitä saattamaan; se olisi
+kuitenkin ollut liikanaista kohteliaisuutta, ja olen vakuuttunut
+siitä, että se ei ole oikea tapa hänen valloittamisekseen. -- Sen
+sijaan pidin parempana heti hänen lähdettyään myöskin poistua, mutta
+paljon nopeammin kuin he ja toisia teitä, kuitenkin ohjaten kulkuni
+kuninkaallista keittokoulua kohti siten, että juuri kun he olivat
+kääntymässä Kuninkaankadulle, minä kuljin äkkiä heidän sivuitsensa
+tervehtimättä ja lausumatta ainoatakaan sanaa heidän suureksi
+ihmeekseen.
+
+-- -- --
+
+23. pnä.
+
+Minun on välttämättä jotenkin päästävä Cordelian kotiin. Siinä
+suhteessa olen, kuten sotilaskielessä sanotaan, valmis. Kuitenkin
+näyttää siitä kehittyvän sekä lavea että vastuksellinen juttu. En ole
+milloinkaan tavannut perhettä, joka olisi elänyt niin eristettynä.
+Heitä on ainoastaan kaksi henkeä, Cordelia ja hänen tätinsä. Ei
+yhtään veljeä, ei ainoatakaan serkkua, ei mitään köydenpäätä
+mihin tarttua, ei edes kaukaisinta sukulaista, joka voisi tarjota
+minulle käsivartensa. Kuljen aina toinen käsivarsi vapaana; en
+tahtoisi mistään hinnasta näinä aikoina kulkea ystävä kummassakin
+käsivarressa, minun käsivarteni on iskuhaka, joka minulla aina
+täytyy olla käytettävänä kaikkien mahdollisuuksien varalta. Jospa
+jostakin kaukaisuudesta ilmestyisi eteeni sukulainen tai ystävä,
+joka tahtoisi hiukan avustaa suunnitelmani toimeenpanossa. Muutoin
+on väärin, että perhe elää noin eristettynä; tyttöparalta riistetään
+siten tilaisuus oppia tuntemaan maailmaa, puhumattakaan kaikista
+muista vahingollisista seurauksista, joita tuollaisella eristymisellä
+voi olla. Se kostaa aina itsensä. Kuten esim. tyttöä kosittaessa.
+Tuollainen yksikseenolo suojaa tosin tyttöä pikkuvarkailta.
+Perheessä, jossa paljon seurustellaan, tilaisuus tekee varkaan. Se ei
+kuitenkaan suuria merkitse, sillä tuollaisilla tytöillä ei ole paljon
+varastamista; kun he ovat täyttäneet kuusitoista vuotta, on heidän
+sydämensä jo täyteen tuhrittu nimiä; enkä minä milloinkaan halua
+kirjoittaa nimeäni sinne, jonne monet muut jo ovat piirtäneet omansa,
+ei milloinkaan juolahda mieleeni kirjoittaa nimeäni ikkunalasiin,
+kapakkaan, Frederiksbergin puistopuuhun tai penkkiin.
+
+-- -- --
+
+27. pnä.
+
+Kuta enemmän häntä katselen, sitä varmemmaksi tulen siitä, että
+hän on hyvin yksinäinen. Sellainen ei miehen pidä olla, ei edes
+nuorukaisen; hänen kehityksensä perustuu oleellisessa määrässä
+huomiontekoihin ja sen tähden hänen pitää elää suhteissa muihin
+ihmisiin. Nuori tyttö taas ei saa olla intresantti, sillä se
+sisältää huolenpitoa omasta itsestään samalla tavalla kuin
+kaikki mikä taiteessa on intresanttia antaa meille taiteilijan
+itsensä. Nuori tyttö, joka haluaa miellyttää olemalla intresantti,
+miellyttää enimmän itseään. Näin voi esteettisesti ajatellen sanoa
+kaikenlaisesta keimailusta. Toisin on laita sen, oleellisesti
+kaikesta teeskentelystä eroavan keimailun, joka on luonnon omien
+lakien alainen, kuten naisellinen kainous; se on ihaninta keimailua.
+Intresantin tytön onnistuu ehkä usein miellyttää miestä; mutta
+samoin kuin hän itse on luopunut naisellisuudestaan, samoin
+ovat tavallisesti ne miehet, jotka häneen mieltyvät, sangen
+epämiehekkäitä. Mieltäkiinnittäväksi tulee nuori tyttö oikeastaan
+vasta suhteessaan miehiin. Nainen on heikompaa sukupuolta, ja
+kuitenkin hänen on paljon suuremmassa määrin kuin miehen seistävä
+yksin nuoruudessa; hän voi olla itselleen kyllin, vaikkakin
+se, minkä perusteella hän sitä on, on illuusio; siinä ovat ne
+myötäjäiset, joilla luonto on varustanut jokaisen nuoren tytön kuin
+kuninkaantyttären. Mutta juuri tuo lepo illuusiossa tekee hänet
+yksinäiseksi. Olen usein mietiskellyt, mistä voi johtua, ettei
+mikään ole nuorelle tytölle niin turmiollista kuin liika seurustelu
+toisten nuorten tyttöjen kanssa. Se johtuu varmaankin siitä, että
+tuollainen seurustelu ei ole oikeastaan sitä eikä tätä; se hävittää
+illuusion mutta ei selvitä sitä. Naisen syvällisin elämäntarkoitus
+on olla seuraksi miehelle, mutta seurustelemalla oman sukupuolensa
+kanssa hän voi helposti alkaa mietiskellä tätä seikkaa ja silloin
+hänestä tulee pikemminkin seuranainen kuin seura. Itse kieli on
+tässä suhteessa hyvin merkitsevä; miestä kutsutaan herraksi, mutta
+naista ei sanota palvelijaksi, häntä sanotaan yksinkertaisesti miehen
+iloksi. Jos kuvittelen nuoren tytön ihannetta, kuvittelen häntä aina
+yksinäiseksi ja ennen kaikkea sellaiseksi, jolla ei ole ystävättäriä.
+Totta on kyllä, että sulottaria oli kolme; mutta siitä huolimatta
+ei varmaankaan kenenkään päähän ole juolahtanut esittää heitä
+keskenään keskustelemassa: heidän äänetön kolminaisuutensa muodostaa
+kauniin naisellisen yhteyden. Tässä suhteessa melkein pitäisin
+neitsytkammioita suositeltavina, jollei sellainen pakko tuntuisi
+liian raskaalta. Joka tapauksessa on hyvä, että nuorelle tytölle
+jätetään hänen vapautensa, mutta myöskin, ettei tilaisuutta tämän
+vapauden väärinkäyttämiseen erikoisesti osoiteta. Siten hän tulee
+kauniiksi tulematta intresantiksi. Nuorelle tytölle, joka seurustelee
+paljon toisten nuorten tyttöjen kanssa, annetaan turhaan neitsythuntu
+tai morsiushuntu; ja kuitenkin haluaa jokainen nuori mies, jolla on
+kyllin esteettistä tajua, että sanan syvällisemmässä ja varsinaisessa
+merkityksessä viaton tyttö astuu hunnutettuna hänen rinnalleen, olipa
+sitten ettei ole tapana käyttää varsinaista morsiushuntua.
+
+Hänet on ankarasti kasvatettu; kunnioitan siitä hänen vanhempiaan,
+jotka jo makaavat haudoissaan. Hän ei ole oppinut tuntemaan maailman
+iloja, eikä hänessä ole sen tähden niiden tuottamaa kyllästystä. Hän
+elää hyvin eristettynä, voisin langeta tädin kaulaan häntä siitä
+kiittäen. Hän on ylpeä, hän halveksii sitä, josta toiset nuoret
+tytöt iloitsevat -- niin pitääkin olla. Kaikenkaltaiset korut eivät
+miellytä häntä samassa määrässä kuin toisia nuoria tyttöjä; hän on
+hiukan väittelynhaluinen, mutta se on välttämätöntä nuorelle tytölle,
+joka on niin haaveellinen kuin hän. Jos hän joutuisi vääriin käsiin,
+voisi hänestä tulla jotain hyvin epänaisellista, juuri sen tähden
+että hänessä on niin paljon naisellisuutta.
+
+-- -- --
+
+30. pnä.
+
+Kaikkialla käyvät tiemme ristiin. Tänään olen tavannut hänet kolme
+kertaa. Tunnen hänen vähäisimmätkin retkensä, tiedän milloin ja missä
+hänet voin kohdata, mutta en aina käytä tätä tietoani tavatakseni
+hänet; päinvastoin annan monen hyvän tilaisuuden mennä ohitseni.
+Kohtaus, joka usein on maksanut minulle monen tunnin odotuksen,
+tuhlataan hukkaan kuin olisi se vähäpätöisin asia maailmassa, minä
+en häntä kohtaa, minä vain kaukaa sivuan hänen kiertorataansa. Jos
+tiedän hänen aikovan rouva Jansenin luo, en mielelläni kohtaa häntä,
+jollei se ole välttämätöntä jotakin erityistä havainnontekoa varten;
+käyn mieluummin rouva Jansenin luona hiukan varhemmin, niin että
+jos mahdollista kohtaan hänet lähtiessäni ovessa tai käytävässä,
+jolloin välinpitämättömänä astun hänen ohitsensa. Siinä ensimmäinen
+verkkoni, johon hänet kiedon. Kadulla en häntä pysähdytä, ja jos
+häntä tervehdin, en astu häntä lähemmäs vaan esitän tervehdykseni
+kauempaa. Hän huomaa kyllä, että uusi taivaankappale on ilmestynyt
+hänen näköpiiriinsä ihmeellisesti kulullaan häiriten hänen
+vaellustaan; mutta sitä lakia, joka säätää tämän taivaankappaleen
+liikkeen, hän ei aavista, vaan katsoo pikemmin oikealle ja vasemmalle
+keksiäkseen sen pisteen, johon tuo liike tähtää. Että se on juuri
+hän itse, siitä hän tietää yhtä vähän kuin omasta antipodistaan
+toisella puolen maapalloa. Hänen käy kuten yleensä kaikkien, joiden
+kanssa joudun tekemisiin; he luulevat minulla olevan tavattomasti
+tehtäviä, minä kun olen alinomaa liikkeessä ja voin sen tähden sanoa
+kuin Figaro: yks, kaks, kolme, neljä juonta yhtaikaa, se on minun
+mieleistäni. Ensin minun täytyy tuntea hänet ja koko hänen henkinen
+olemuksensa, sitten vasta voin käydä hyökkäykseen. Useimmat nauttivat
+nuoresta tytöstä kuin samppanjasta, yhdessä kuohuvassa hetkessä;
+ah niin, onhan se kaunista ja moneen nuoreen tyttöön nähden se on
+korkeinta, mihin naisen voi saada. Mutta tässä on tarjolla enemmän.
+Jos ihastuksen esine on liian hauras kestääkseen peittelemätöntä
+kirkkautta, no hyvä, silloin nauttii hänestä sellaisenaan; mutta
+Cordelia sen kyllä kestää. Mitä enemmän hellyyttä saa liittymään
+rakkauteen, sitä mieltäkiinnittävämpää. Silmänräpäyksen hekkuma on,
+jollei ulkonaisessa niin sisäisessä merkityksessä, väkivaltaisuutta,
+ja sen nautinto on vain kuvittelua samoinkuin varastetun suutelon,
+jossa ei ole mitään sielunarvoa. Ei, kun nuoren tytön voi saada
+siihen, että hänen ainoa pyrkimyksensä on antautua, että hän siinä
+tuntee olevan ainoan onnensa, että hän melkein polvillaan pyytää
+saada antaa kaikkensa altiiksi ja kuitenkin on vapaa -- silloin
+vasta on todellinen nautinto tarjolla. Mutta sitä varten täytyy aina
+vaikuttaa henkisesti.
+
+Cordelia! Se on ihana nimi. Istun kotosalla ja opettelen puhumaan
+kuin papukaija, hokien: Cordelia, Cordelia, Cordeliani, minun
+Cordeliani. En voi olla hymyilemättä ajatellessani millä tavalla
+kerran ratkaisevana hetkenä olen lausuva nuo sanat. On aina
+hyvä tehdä esitutkimuksia ja valmistua kaikkeen edeltäpäin. Ei
+ole ihme, että runoilijoilla aina on tapana kuvata ensimmäistä
+sinuksikutsumisen silmänräpäystä, tuota ihanaa hetkeä, jolloin
+rakastavat eivät ylenmääräisellä liekkumalla (vaikkakin on monta,
+jotka eivät koskaan pääse sen pitemmälle) vaan astumalla alas
+rakkauden mereen luopuvat entisestä ihmisestään ja noustuaan tästä
+kasteesta ensikerran kohtelevat toisiaan kuin vanhat tuttavat, vaikka
+heidän tuttavuutensa on vasta hetken ikäinen. Nuorelle tytölle on
+tämä silmänräpäys aina kaikista ihanin, ja sen miehen joka haluaa
+tilanteesta oikein nauttia, tulee aina olla korkeammalla asteella
+niin ettei hän ole ainoastaan uudestikastaja vaan myöskin todellinen
+pappi. Vähäinen määrä ironiaa tekee tätä silmänräpäystä seuraavan
+hetken mitä mieltäkiinnittävimmäksi, se on henkistä alastomaksi
+riisuutumista. Tulee olla kyllin runollinen, ettei vain turmele
+tapahtumaa, ja kuitenkin on veitikan aina oltava lymyssä.
+
+-- -- --
+
+2. pnä kesäkuuta
+
+Hän on ylpeä, sen olen nähnyt aikoja sitten. Kun hän istuu Jansenin
+neitien seurassa, hän puhuu hyvin vähän, heidän pakinansa häntä
+nähtävästi kiusaa -- hänen erityinen hymyilytapansa viittaa siihen.
+Tuolle hymyilylle minä rakennan. -- Toisinaan voi hän taasen
+heittäytyä poikamaisen hurjapäiseksi, Jansenilaisten suureksi
+hämmästykseksi. Selittämätöntä ei tuo ole minulle, joka tunnen hänen
+lapsuutensa. Hänellä oli vain yksi veli, joka oli häntä vuotta
+vanhempi. Hän tuntee ainoastaan isänsä ja veljensä, hän on ollut
+todistajana vakavissa kohtauksissa -- kaikki tuollainen vieroittaa
+tavanmukaisesta lörpöttelystä. Hänen isänsä ja äitinsä yhdyselämä
+ei ole ollut onnellinen; se mikä tavoiteltavana kangastaa muille
+nuorille tytöille, ei houkuttele häntä. Voi olla mahdollista, ettei
+hän tarkoin tiedä mitä nuori tyttö oikeastaan on. Kenties hän
+toisinaan toivoo, ettei hän olisikaan tyttö vaan mies.
+
+Hänellä on mielikuvitusta, sielua, intohimoa, lyhyesti sanoen,
+kaikki tarvittavat alkuosat, vaikkakaan eivät subjektiivisesti
+reflektoituina. Tänään eräs sattuma sai minut siitä vakuuttuneeksi.
+Jansenin neideiltä olen kuullut, ettei hänen ole tapana soittaa, se
+kun sotii tädin periaatteita vastaan. Olen sitä aina valittanut,
+sillä musiikki on aina hyvä keskustelukieli nuoren tytön kanssa, kun
+toinen on vain kyllin varovainen ollakseen esiintymättä tuntijana.
+Tänään tulin rouva Jansenin luo, koputtamatta, olin jo puoleksi
+avannut oven -- röyhkeys, joka usein on ollut minulle suureksi
+hyödyksi ja jota, kun se näyttää tarpeelliselta, koetan peittää sillä
+järjettömyydellä, että koputan avoimeen oveen -- kun näin hänen
+istuvan yksin huoneessa fortepianon ääressä. Näytti siltä kuin hän
+olisi soittanut varkain -- se oli pieni ruotsalainen laulu -- hän ei
+soittanut hyvin, hän tuli kärsimättömäksi, mutta sitten puhkesivat
+taas lempeämmät sävelet esiin. Suljin oven ja jäin ulkopuolelle
+seuraamaan hänen mielialojensa vaihtelua. Hänen soitossaan oli
+paikoin intohimoa, joka toi mieleen sadun neitsyt Mettelilen, joka
+soitti kultaharppua niin että maito suihkusi hänen rinnastaan. --
+Hänen esityksensä oli samalla kertaa surunvoittoinen ja intohimoinen.
+-- Olisin voinut syöksyä sisään tavoittelemaan tätä hetkeä, mutta se
+olisi ollut hulluutta. -- Muisto ei ole ainoastaan säilytyskeino,
+se on myöskin kartuttamiskeino; se mikä säilyy muistossa kasvaa
+kaksinkertaiseksi. -- Usein tapaa kirjojen välistä, varsinkin
+virsikirjojen, pienen kukan -- joku ihana hetki on antanut aiheen
+sen kätkemiseen, muisto siitä on kuitenkin vielä ihanampi. -- Hän
+ei nähtävästi tahdo muitten tietävän, että hän soittaa, taikka
+soittaneeko hän ehkä vain tuon pienen ruotsalaisen laulun -- kenties
+sillä on häneen nähden aivan erikoinen viehätyksensä? Tuota en tiedä,
+ja sen tähden tämä sattuma on minulle erittäin tärkeä. Kun kerran
+olen puhuva tuttavallisemmin hänen kanssaan, johdan hänet salaa tähän
+asiaan ja annan hänen syöksyä tähän salaloukkuun.
+
+-- -- --
+
+3. pnä kesäkuuta.
+
+Vielä en voi sopia itseni kanssa, kuinka hänet on käsitettävä; pysyn
+sen tähden hiljaa ja huomaamattomana kuin sotilas etulinjassa,
+laskeutuneena maahan ja kuunnellen lähestyvän vihollisen kaukaista
+ääntä. En ole oikeastaan hänen silmissään olemassa, en sen tähden,
+että suhde olisi negatiivinen vaan sen tähden, ettei mitään suhdetta
+vielä ole meidän välillämme. Vielä en ole uskaltanut tehdä mitään
+koetta. -- Nähdä tyttö ja rakastua häneen, se käy samanaikaisesti,
+selittävät romaanit -- niin, se olisi kyllä totta, jollei rakkaudella
+olisi mitään dialektiikkaa; mutta mitä muutoin saakaan rakkaudesta
+tietää romaaneista? Pelkkiä valheita, sivun täytteiksi keksittyjä.
+
+Kun nyt niiden tiedustelujen jälkeen, joita olen suorittanut,
+muistelen sitä vaikutusta, jonka hänen ensimmäinen näkemisensä
+minuun teki, niin huomaan alkuperäisen käsitykseni hänestä kylläkin
+muuttuneen, mutta sekä hänelle että minulle edulliseen suuntaan.
+Eihän nuori tyttö, joka noin kuljeskelee ypöyksin ja joka tuolla
+tavoin vajoaa omaan itseensä, ole aivan jokapäiväinen ilmiö. Olen
+arvostellut häntä ankaran kritiikkini mukaan ja huomannut hänet
+viehättäväksi. Mutta viehättävyys on vain hetken asia, hetken,
+joka katoaa kuin eilinen päivä. En ollut kuvitellut häntä siihen
+ympäristöön kuuluvana, jossa hän todella elää, kaikkein vähimmin niin
+perehtyneeksi elämän myrskyihin.
+
+Mielelläni tahtoisin tietää kuinka on hänen tunne-elämänsä laita.
+Rakastunut ei hän varmaankaan koskaan ole ollut, sillä hänen sielunsa
+on kovin vapaasti liikehtivä, kaikkein vähimmin hän kuuluu noihin
+teoreettisesti kokeneisiin neitosiin, jotka jo ennakolta kuvittelevat
+itsensä rakastetun miehen käsivarsille. Hänen elämänkokemuksensa
+eivät juuri ole olleet omiaan saattamaan häntä epätietoisuuteen
+unen ja todellisuuden keskenäisestä suhteesta. Ihanteen jumalainen
+ambrosia ravitsee vielä hänen sieluansa. Mutta se ihanne, joka
+hänelle kangastaa, on tuskin paimenetar, romaanisankaritar,
+rakastajatar, se on Jeanne d'Arc tai jokin sellainen.
+
+Kysymyksenalaiseksi jää yhä, onko hänen naisellisuutensa niin
+voimakasta, että sen voi antaa tulla tietoiseksi itsestään, vai
+onko se nautittava vain kauneutena ja naisellisena sulona; kysymys
+on, uskaltaako jännittää jousta kireämmälle. On jo suuri asia
+löytää puhdasta, välitöntä naisellisuutta, mutta jos uskaltaa
+tehdä kokeen, on mahdollisuus vielä mieltäkiinnittävämpään
+nautintoon tarjolla. Siinä tapauksessa on parasta hankkia tytölle
+jokapäiväinen kosiskelija. On vain luulottelua, että sellainen
+muka voisi vahingoittaa nuorta tyttöä. -- Niin, jos tyttö on hyvin
+hieno ja hellätuntoinen vesa, jonka elämässä on ainoastaan yksi
+loistokohta, viehättävyys, silloin on parasta, ettei hän koskaan ole
+kuullut rakkautta mainittavan, mutta jollei niin ole laita, niin
+sitä parempi, enkä siinä tapauksessa koskaan arkailisi toimittaa
+kosiskelijaa hänen kimppuunsa, jollei hänellä sellaista ole. Tämä
+kosija älköön muuten olko mikään irvikuva, sillä siten ei mitään
+voiteta; hänen täytyy olla varsin kunnioitettava nuori mies, jos
+mahdollista myöskin rakastettava, mutta kuitenkin liian vähäpätöinen
+tytön intohimolle. Hän halveksii tuollaista miestä, hän ikävystyy
+rakkauteen, hän epäilee oman tunteensa olemassaoloa tuntiessaan
+oman kutsumuksensa ja nähdessään mitä todellisuus tarjoaa; kun
+rakkaus kerran on niin mitätöntä ei siitä ole paljon väliä. Hän
+tulee ylpeäksi rakkaudessaan; tuo ylpeys tekee hänet intresantiksi,
+se kirkastaa hänen olentonsa korkeammalla loistolla; samalla hän on
+myöskin lähempänä lankeemustaan. Kaikki tuollainen on omiaan tekemään
+hänet aina yhä mielenkiintoisemmaksi. Toistaiseksi on varminta
+tutkia hänen ympäristöään, löytyisikö sieltä tuollainen kosija.
+Hänen kotonaan ei sellaisella voisi olla sopivaa tilaisuutta, mutta
+tyttöhän käy vieraissakin ja siellähän sellaisen aina voisi tavata.
+On aina arveluttavaa hankkia itse tuollainen nuori mies, ennen kuin
+on ottanut asiasta selvän; kaksi vähäpätöistä kosiskelijaa voisi
+vaikuttaa vertailun tähden vahingollisesti tyttöön. Sen tähden minun
+on nyt katsottava, eikö joku kosiskelija ehkä istuskele lymyssä
+uskaltamatta hyökätä perheeseen, kananvaras, joka ei näe mitään
+tilaisuutta hiipiä sisään noin luostarimaiseen taloon.
+
+Strategiseksi periaatteeksi, laiksi tällä sotaretkellä, jää se,
+että joutuu tytön kanssa aina tekemisiin mielenkiintoisissa
+tilanteissa. Mieltäkiinnittävät kohtaukset muodostavat siten sen
+alueen, jolla sotaa käydään, ja kaikki mahdollisuudet sellaisiin
+on siis tarkoin käytettävä. Jollen pahoin erehdy, onkin koko hänen
+henkinen rakenteensa sellainen, että se mitä minä vaadin on samaa
+kuin se mitä hän antaa, niin, vieläpä samaa mitä hän itse ikävöi.
+Tärkeätä on juuri saada keinotelluksi itselleen tieto siitä,
+mitä tyttö voi antaa ja mitä hän itse puolestaan vaatii. Minun
+rakkausseikkailuillani on aina sen tähden suuri merkitys minulle
+itselleni, ne muodostavat tärkeän elämänarvon, kehitysjakson,
+jonka laadun tarkoin tunnen, vieläpä saan monesta oppimastani
+taidosta niitä kiittää. Opin tanssimaan ensimmäisen tytön takia,
+jota rakastin, ja ranskaa opettelin puhumaan pienen tanssijattaren
+vuoksi. Silloin menettelin kuin hölmöt ja tulin petetyksi. Nyt
+menettelen kavalammin. Ehkä Cordelia on jo ammentanut tyhjiin yhden
+puolen olentonsa mielenkiinnosta, hänen eristetty elämänsä tuntuu
+sitä osoittavan. On sen tähden löydettävä toinen puoli, joka ensi
+katsannolta ei tunnu hänestä kiinnostavalta, mutta joka tulee hänelle
+siksi juuri sen tähden, että hän ensin sitä kammoaa. Tarkoitustani
+varten en valitse runollista tietä vaan proosallisen. Siten on päästy
+alkuun. Ensin neutralisoidaan hänen naisellisuutensa proosallisella
+järkeilyllä ja ivalla, ei suoraan vaan välillisesti, absoluuttisen
+suvuttomuuden avulla: hengen avulla. Hän melkein kadottaa tuossa
+tilassa kaiken naisellisuutensa, mutta kauan ei hän kestä yksin,
+hän heittäytyy minun syliini, ei kuin rakastajan syliin, ei, vielä
+aivan neutraalisesti -- mutta silloin herää hänen naisellisuutensa,
+sen voi kiihottaa korkeimpaan kimmoisuuteensa, hän voittaa kaikki
+esteet, jotka hänen eteensä asetetaan, hänen naisellisuutensa
+saavuttaa melkein yliluonnollisen korkeuden, hän kuuluu minulle
+kaikkinielevällä intohimolla.
+
+-- -- --
+
+5. pnä.
+
+Kauas ei minun tarvitse mennä. Hänellä on tapana käydä tukkukauppias
+Baxterin talossa. Siellä en ole tavannut ainoastaan häntä vaan
+myöskin erään miehen, joka on varsin sovelias tarkoituksiini. Edvard,
+tukkukauppiaan poika, on korviaan myöten rakastunut Cordeliaan,
+sen huomaa jo puolella silmällä katsoessaan. Isänsä liikkeessä,
+konttorissa, on hän mukava nuori mies, varsin miellyttävä, jonkun
+verran ujo tosin, mutta viimeksi mainitun ominaisuuden en luule
+vahingoittavan häntä tytön silmissä.
+
+Edvard parka! Hän ei vain tiedä kuinka hänen on meneteltävä
+rakkaudessaan. Kun hän tietää tytön tulevan illalla heille, hän
+pukeutuu yksinomaan tämän tähden, ottaa uuden mustan puvun yllensä,
+pistää uudet kalvosimet käteensä yksinomaan tytön tähden ja tekee
+siten melkein naurettavan vaikutuksen arkipukuisten vieraiden
+keskellä. Hänen ujoutensa on melkein uskomaton. Jos se olisi
+vain naamio, olisi Edvard minulle vaarallinen kilpailija. Kuinka
+usein olenkaan käyttänyt ujoutta aseenani vietellessäni jotain
+pientä neitosta. Yleensä puhuvat nuoret tytöt ylenkatseellisesti
+ujoista miehistä ja kuitenkin pitävät salaa heistä. Vähäinen ujous
+mairittelee tyttöjen turhamaisuutta. Tyttö tuntee ylemmyytensä --
+siinä pienet käsirahat. Mutta kun siten on tuudittanut tyttösen
+uneen, sopii näyttää hänelle jolloinkin, kun hän luulee miehen
+menehtyvän ujoudesta, että on siitä kyllin kaukana voidakseen
+varsin hyvin seistä omin jaloin. Ujoutensa takia mies kadottaa
+miehisen merkityksensä, ja se on sen tähden suhteellisen hyvä keino
+sukupuolisen eroavaisuuden tyhjäksi tekemiseen. Tytöt tulevat,
+huomatessaan ujouden olleen vain naamion, noloiksi, ja sydämessään
+punastuen he tuntevat varsin hyvin, että tavallaan ovat astuneet
+heille määrätyn rajan yli. Heidät valtaa sama tuntemus kuin silloin
+kun he liian kauan ovat kohdelleet nuorta poikaa kuin lasta.
+
+-- -- --
+
+7. pnä.
+
+Niin olemme ystäviä, Edvard ja minä; todellinen ystävyys, ihana
+suhde on meidän välillämme, sellainen kuin muinaisen Kreikan
+kauneimpina päivinä. Tulimme kohta toistemme uskotuiksi, kun minä,
+tehtyäni hänelle monenmoisia huomautuksia Cordeliasta, sain hänet
+tunnustamaan salaisuutensa. Se on niin hyvin ymmärrettävissä, pienten
+salaisuuksien ohella voi suurikin päästä pujahtamaan. Poika poloinen,
+hän on jo kauan huokaillut. Hän pukeutuu juhlatamineisiin joka kerta
+kun tyttö tulee heille, saattaa hänet iltasella kotiin ja hänen
+sydämensä jyskyttää tytön käsivarren nojatessa hänen omaansa. He
+kävelevät kotiin tähtiä tähystellen, hän soittaa ovikelloa, tyttö
+katoaa, Edvard jää epätoivoonsa -- mutta toivoo parempaa seuraavalta
+kerralta. Hänellä ei ole ollut vielä rohkeutta astua tytön kotioven
+kynnyksen yli, hänellä, jolla siihen on niin mainio tilaisuus. Vaikka
+on vaikeata olla kaikessa hiljaisuudessa nauramatta Edvardille,
+tuossa lapsellisuudessa on mielestäni kuitenkin jotain kaunista.
+Siitä huolimatta että muutoin kuvittelen tuntevani kaikki eroottisen
+elämän muodot, en ole kuitenkaan koskaan itsessäni huomannut
+tuota tilaa, tuota rakastumisen pelkoa ja vavistusta, en tuossa
+määrässä, että se olisi riistänyt minulta järkevän toimintakyvyn --
+muutoin tunnen sen kyllä, mutta minussa se on senlaatuista, että se
+pikemminkin tekee minut voimakkaammaksi. Ehkä joku tähän sanoo, etten
+koskaan ole ollut oikein rakastunut. Hyvin mahdollista. Olen antanut
+Edvardille rohkeutta, olen pyytänyt häntä luottamaan ystävyyteeni.
+Huomenna on hän ottava ratkaisevan askeleen, hän on päättänyt
+lähteä persoonallisesti tytön luo pyytääkseen tätä jonnekin. Olen
+taivuttanut hänet sellaiseen epätoivoiseen ajatukseen, että hän
+pyytää minut mukaan; olen luvannut hänelle tulevani. Hän pitää sitä
+erinomaisena ystävyyden osoituksena. Tilaisuus on juuri sellainen,
+jollaista olen toivonut, se on samaa kuin syöksyä oven mukana
+sisälle taloon. Jos tytöllä olisi hämärinkin aavistus menettelyni
+merkityksestä, menisivät kaikki suunnitelmani hukkaan.
+
+Ennen ei minun ole ollut tapana valmistua keskustelua ylläpitämään,
+nyt se on tädin tähden käynyt välttämättömäksi. Olen nim. ottanut
+kunniakkaaksi tehtäväkseni aina keskustella hänen kanssaan ja
+siten peitellä Edvardin rakastajaneleitä, mikäli ne tarkoittavat
+Cordeliaa. Täti on oleskellut aikaisemmin maalla, ja sekä omista
+tarkoista maataloudellisten lähdekirjojen tutkimuksistani että tädin
+kokemukseen perustuvista tiedonannoista olen saanut tuntuvaa ohjausta
+tiedoissani ja taidoissani.
+
+Tätiin nähden on menestykseni täydellinen, hän pitää minua vakavana
+ja luotettavana miehenä, jonka kanssa on erittäin mieluista
+seurustella ja joka ei ole tavallisten muotijunkkarien kaltainen.
+Cordelia taasen ei tunnu minusta oikein pitävän. Tosin hänessä on
+liian paljon puhdasta ja viatonta naisellisuutta jotta hän voisi
+vaatia, että jokaisen miehen pitäisi häntä mielistellä, mutta
+kuitenkin hän tuntee liian hyvin kapinahengen esiintymisessäni.
+
+Kun sitten istun tuossa siistissä arkihuoneessa, missä hän hyvän
+enkelin tavoin levittää suloaan kaikkialle, kaikille, jotka joutuvat
+kosketuksiin hänen kanssaan, hyville ja pahoille, silloin tulen
+toisinaan kärsimättömäksi sydämessäni ja tunnen halua syöksyä esiin
+piilopaikastani; sillä vaikkakin istun kaikkien nähtävänä huoneessa,
+istun kuitenkin varkain lymyssä; tunnen halua tarttua hänen käteensä,
+syleillä tuota nuorta tyttöä, kätkeä hänet itselleni peläten, että
+joku hänet minulta ryöstäisi. Tai kun Edvard ja minä jätämme hänet
+iltaisin, kun hän hyvästiksi ojentaa minulle kätensä, kun pidän
+sitä omassani, silloin tuntuu minusta toisinaan järjettömältä antaa
+tuon lintusen lainkaan lentää kädestäni. Kärsivällisyyttä -- quod
+antea fuit impetus nunc ratio est [Mikä ennen oli vaistoa, on nyt
+harkintaa. Suom. muist.] -- tahdon kietoa hänet perinpohjaisemmin
+verkkooni, ja sitten äkkiarvaamatta annan rakkauden koko voiman
+puhjeta esiin. Emme ole silloin itseltämme turmelleet tuota hetkeä
+ennenaikaisilla hellyydenosoituksilla, ennakko-otoilla, siitä
+voit minua kiittää, Cordeliani. Teen parastani kehittääkseni
+vastakkaisuuksia, kiristän rakkauden jousta voidakseni haavoittaa
+sitä syvemmin. Kuin jousimies löyhennän jännettä, kiristän sitä
+uudelleen, kuuntelen sen laulua, sotasoittoani, mutta en tähtää
+vielä, en aseta vielä nuolta jänteelle.
+
+Kun pieni seura usein kokoontuu samassa huoneessa, kehittyy helposti
+traditio siitä, missä kullakin on oma omituinen paikkansa, syntyy
+taulu, jonka mielessään milloin hyvänsä voi levittää eteensä
+kuin kartan määrätystä maa-alueesta. Siten muodostamme mekin
+Wahlin perheessä yhdessä määrätyn taulun. Iltaisin juomme teetä.
+Tavallisesti siirtyy silloin täti, joka siihen saakka on istunut
+sohvassa, pienen ompelupöydän ääreen, jonka Cordelia puolestaan
+jättää vallatakseen itselleen paikan teepöydän luona sohvassa. Edvard
+seuraa häntä, minä tätiä. Edvard tavoittelee salaperäisyyttä, hän
+tahtoo kuiskata ja tekeekin sen tavallisesti niin hyvin että vaikenee
+kokonaan. Minä taasen en lainkaan salaa tädin kanssa ylläpitämääni
+mielipiteenvaihtoa torihinnoista ja siitä kuinka paljon maitoa
+vaaditaan leiviskään voita -- molemmat keskustelunaiheita, joita kuka
+hyvänsä nuori tyttö voi sekä vapaasti kuulla että jotka myöskin, mikä
+vielä harvinaisempaa, jalostavat yhtä paljon päätä kuin sydäntä.
+Yleensä käännän selkäni teepöytää kohti, minä haaveilen tädin kanssa.
+Kuinka suuri ja viisas onkaan luonto töissään, mikä erinomainen
+jumalanlahja onkaan voi, mikä ihana luonnon ja ihmistaidon
+yhteistuote! Täti ei saa kuulla mitä Edvard ja Cordelia puhuvat, jos
+he yleensä jotain puhuvat, sen olen Edvardille luvannut ja minä pysyn
+aina sanassani. Sen sijaan voin itse mainiosti kuulla jokaisen sanan,
+jonka he vaihtavat, kuulla pienimmänkin risahduksen. Se on varsin
+tärkeätä, sillä ei voi koskaan tietää, mitä ihminen epätoivossaan
+uskaltaa. Varovaisimmat ja ujoimmat ihmiset uskaltautuvat toisinaan
+mitä hurjimpiin tekoihin. Vaikka minulla siis ei ole vähintäkään
+tekemistä kenenkään kanssa erikseen, voin kuitenkin hyvin huomata
+Cordeliasta, että näkymättömänäkin olen alituisesti hänen ja Edvardin
+välillä.
+
+Omituinen on tosiaan se kuva, jonka me neljä yhdessä muodostamme.
+Jos ajattelen tunnettuja kuvia, voisin ehkä löytää vertauskohtia
+kuvitellessani itseäni Mefistofeleeksi; vaikeutena on kuitenkin se,
+ettei Edvard ole mikään Faust. Jos taasen teen itsestäni Faustin,
+on vaikeutena se, ettei Edvard suinkaan ole mikään Mefistofeles.
+Minä en myöskään ole Mefistofeles, kaikkein vähimmin Edvardin
+silmissä. Hän pitää minua rakkautensa hyvänä henkenä, ja siinä hän
+tekee oikein, sillä hän saa ainakin olla varma siitä, ettei kukaan
+voisi valppaammin vartioida hänen rakkauttaan kuin minä. Olen
+luvannut ylläpitää keskustelua tädin kanssa, ja tämän kunniakkaan
+tehtäväni hoidan huolella. Täti melkein katoaa meidän silmistämme
+pelkkään maatalouteen; me käyskelemme yhdessä kyökissä, kellarissa
+ja luhdissa, me katselemme kanoja, sorsia, hanhia jne. Kaikki
+tämä harmittaa Cordeliaa. Mitä minä oikeastaan tahdon, sitä ei
+hän luonnollisesti voi käsittää. Hänelle olen yhäti arvoitus,
+arvoitus, joka ei edes houkuttele häntä arveluihin, vaan joka
+katkeroittaa, närkästyttää. Hän tuntee hyvin, että täti tulee melkein
+naurettavaksi, ja kuitenkin on täti siksi kunnianarvoinen nainen,
+ettei hän suinkaan ole sitä ansainnut. Muutoin hoidan asiani niin
+hyvin, että hän turhaan koettaisi minua estää. Toisinaan menen niin
+pitkälle, että saan Cordelian kaikessa hiljaisuudessa hymyilemään
+tädille. Nämä ovat tarpeellisia esitutkimuksia. Ei niin, että tekisin
+niitä liitossa Cordelian kanssa; siten en olisi saanut häntä koskaan
+vetämään suutansa hymyyn tädille. Minä pysyn yhä edelleen arvokkaan
+vakavana; mutta hän ei voi olla hymyilemättä. Ensimmäinen petollinen
+opetus on: saada hänet hymyilemään ironisesti. Nyt kohdistuu hänen
+hymynsä yhtä paljon minuun kuin tätiin, sillä hän ei tiedä, mitä
+hänen pitää minusta ajatella. Ehkä olen tuollainen nuori mies,
+joka on liian varhain vanhentunut, niin, se on hyvin mahdollista;
+mutta toinenkin mahdollisuus on olemassa ja kolmas jne. Kun hän on
+hymyillyt tädille, suuttuu hän itselleen, minä käännyn silloin ympäri
+ja yhä jatkaen keskusteluani tädin kanssa, katson hyvin vakavasti
+häneen; silloin hän hymyilee minulle ja tilanteelle kokonaisuudessaan.
+
+Meidän suhteemme ei ole keskeneräisen ymmärtämisen hellää
+ja uskollista syleilyä, ei ymmärtämisen attraktiota, vaan
+väärinymmärtämisen repulsiota. Minun suhteeni häneen ei ole itse
+asiassa lainkaan mikään suhde; se on puhtaasti henkinen, mikä
+tietysti ei merkitse mitään nuoren tytön ollessa kyseessä. Sillä
+menettelytavalla, jota nyt seuraan, on ihan erikoiset etunsa. Mies,
+joka esiintyy keikarina, herättää aina epäluuloa ja tekee itse siten
+itselleen haittaa. Tuosta epäluulosta olen minä kokonaan vapaa. Minua
+ei vartioida, päinvastoin minua pidetään pikemminkin luotettavana
+miehenä, joka puolestaan soveltuisi vartioimaan nuorta tyttöä.
+Menettelytavallani on vain yksi vika, se on hidas, ja sen tähden sitä
+voi käyttää menestyksellä ainoastaan sellaisia henkilöitä kohtaan,
+joilta on kiinnostavaa nautintoa odotettavissa.
+
+Miten nuorentava voima onkaan nuoressa tytössä! Ei aamuilman
+kuulakkuudella, ei tuulen suhinalla, ei meren raikkaudella, ei viinin
+tuoksulla ja tulella -- ei millään maailmassa ole sitä nuorentavaa
+voimaa.
+
+Kohta toivon saaneeni asiat sille kannalle, että hän vihaa
+minua. Olen kokonaan ottanut ylleni vanhan poikamiehen hahmon.
+En puhu muusta kuin mukavasta istumisesta ja makaamisesta,
+luotettavasta palvelijasta ja vakavasta ystävästä, jonka käteen
+voi empimättä nojautua kulkiessaan. Kun nyt vain saan tädin
+jättämään maataloudelliset esitelmänsä, johdan hänet kokonaan näihin
+keskustelunaiheisiin. Siten saan suoranaisemman aiheen ironiaan.
+Piintyneelle vanhallepojalle voi hymyillä, vieläpä voi häntä
+surkutellakin, mutta nuori mies, ja lisäksi älykäs, saa mokomalla
+menettelyllä tytön kuohuksiin, koko hänen sukupuolensa merkitys,
+kauneus ja runollisuus tehdään niin tyhjäksi.
+
+Siten kuluvat päivät, näen hänet, mutta en puhu hänen kanssaan,
+puhun tädin kanssa tytön läsnäollessa. Jonakin yönä voi päähäni
+pistää päästää rakkauteni valloilleen. Silloin käyskelen viittaani
+kääriytyneenä ja hattu painettuna silmien yli hänen ikkunansa alla.
+Hänen makuuhuoneensa on pihalle päin, mutta näkyy koska talo on
+risteyksessä, myöskin kadulle. Joskus hän seisoo hetken ikkunan
+ääressä tai aukaisee sen ja katsoo tähtiä kohti, kenenkään näkemättä,
+lukuunottamatta erästä, jonka hän kaiketi vähimmin kaikista luulee
+itseään tarkkailevan. Näinä öisinä hetkinä harhailen kuin henki ja
+henkenä asustan siellä missä hänkin. Silloin unohdan kaikki, minulla
+ei ole mitään suunnitelmia, mitään laskelmia, minä heitän järjen yli
+olkani, avarran ja vahvistan rintaani syvin huokauksin -- liike,
+joka on minulle tarpeen keventääkseni nykyisestä systemaattisesta
+elämäntavastani johtuvia kärsimyksiä. Toiset ovat hyveellisiä päivin
+ja tekevä syntiä öin, minä olen kuvittelua päivin, öin olen pelkkää
+lemmenkaipuuta. Jos hän näkisi minut, jos hän voisi kurkistaa
+sieluuni -- jos...
+
+Jos tuo tyttö ymmärtäisi omaa parastaan, hän pitäisi minua kuin
+itselleen luotuna. Hän on liian kuumaverinen ja tunteellinen
+tullakseen onnelliseksi avioliitossa; liian halpamaista taas olisi
+jättää hänet tavallisen viettelijän käsiin; kun hän joutuu minun
+valtoihini, hän pelastaa kaiken olentonsa mielenkiintoisuuden
+haaksirikosta. Suhteessaan minuun hänen täytyy tehdä mitä filosofit
+tarkoittavat käyttäessään sanaleikkiä: zu Grunde gehn.
+
+Hän on oikeastaan väsynyt jo kuuntelemaan Edvardia. Se, joka
+asettaa liian ahtaat rajat mieltäkiinnittävälle, keksii pian
+niiden ulkopuolelta paljon intresanttia. Hän kuuntelee toisinaan
+minun pakinaani tädin kanssa. Kun sen huomaan, annan ikään kuin
+valoisan kajastuksen kokonaan toisesta maailmasta kuultaa esiin,
+suureksi kummastukseksi sekä tädille että Cordelialle. Täti näkee
+valon, mutta ei kuule mitään, Cordelia kuulee äänen, mutta ei näe
+mitään. Kohta on kuitenkin kaikki taas levollista, minun ja tädin
+välinen keskustelu käy yksitoikkoista latuaan kuin postihevoset
+yön hiljaisuudessa; teekeittiön surina säestää sitä. Sellaisina
+hetkinä voi tilanne käydä sietämättömäksi, varsinkin Cordelialle.
+Hänellä ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi puhua tai jota
+kuunnella. Jos hän kääntyy Edvardin puoleen, on vaara tarjolla,
+että tämä ujoudessaan tekee jonkun tyhmyyden; jos hän taas kääntyy
+toisaalle, tädin tai minun puoleen, vaikuttavat meidän varmuutemme
+ja meidän tasaisen keskustelumme yksikantaiset vasaraniskut mitä
+epämiellyttävimpänä kontrastina Edvardin epävarmuuden rinnalla. Voin
+hyvin käsittää, että Cordeliasta tuntuu kuin täti olisi lumottu;
+siinä määrin tämä seuraa minun tahtiani. Myöskään ei hän voi ottaa
+osaa meidän pakinaamme, sillä yksi minun menettelytavoistani,
+joita olen käyttänyt häntä kasvattaakseni, on se, että kohtelen
+häntä aivan kuin lasta. Ei niin, että ottaisin itselleni joitakin
+vapauksia häneen nähden, kaukana siitä; tiedän hyvin, kuinka
+vahingollisesti sellainen voisi vaikuttaa, ja erittäin tärkeätä
+minulle on, että hänen naisellisuutensa kerran on nouseva puhtaana
+ja kauniina. Läheinen suhteeni tätiin tekee minulle mahdolliseksi
+kohdella häntä kuin lasta, joka ei ymmärrä maailmaa. Siten en
+loukkaa hänen naisellisuuttansa, teen sen ainoastaan tyhjäksi; hänen
+naisellisuuttaan ei suinkaan loukkaa se, ettei hän tunne torihintoja,
+mutta häntä voi kyllä harmittaa, että tuollaista pidetään
+tärkeimpänä maailmassa. Täti voittaa itsensä minun voimakkaalla
+myötävaikutuksellani. Hän on tullut melkein fanaattiseksi -- seikka,
+josta hän voi olla minulle kiitollinen. Ainoa, johon hän minussa ei
+voi suostua, on se, etten ole mitään. Nyt olen ottanut tavakseni
+sanoa joka kerta kun tulee puhe jostain avoimesta virasta: se on kuin
+minua varten, ja sitten aloitan vakavan keskustelun tädin kanssa
+tuosta virasta. Cordelia huomaa aina ironian, ja juuri se onkin
+tarkoitukseni.
+
+Edvard-parka! Vahinko, ettei hänen nimensä ole Fritz. Joka kerta
+kun itsekseni ajattelen suhdettani häneen, tulen aina muistaneeksi
+Fritziä "Morsiamessa". ["Morsian" on eräs Scriben kirjoittama
+näytelmä, jonka päähenkilö Fritz menettää morsiamensa. Suom. muist.]
+Edvard on sitä paitsi, samoin kuin tämä hänen esikuvansa, korpraali
+porvarikaartissa. Ollakseni rehellinen minun täytyy myöntää, että
+myöskin Edvard on varsin ikävystyttävä. Hän ei käy asiaan kunnolla
+käsiksi, hän keikaroi vain kankeana ja hienona. Ystävyydestä häntä
+kohtaan -- unter uns gesagt -- esiinnyn minä niin välinpitämättömänä
+kuin suinkin. Edvard-parka! Ainoa seikka, joka minua hänessä melkein
+liikuttaa, on hänen ääretön kiintymyksensä minuun; hän ei edes tiedä
+miten minua kiittää. Mutta kiittäminen on jo todellakin liikaa.
+
+-- -- --
+
+Miksi ette voi pysyä rauhassa? Mitä olette koko aamun tehneet muuta
+kuin nykineet ikkunankaihtimiani, riuhtoneet katupeiliäni ja siihen
+kuuluvaa nuoraa, leikkineet kolmannen kerroksen kellonvetimellä,
+hyökänneet ikkunaruutuja vastaan, lyhyesti sanoen, kaikin tavoin
+ilmoittaneet tulostanne, ikään kuin tahtoisitte houkutella minut ulos
+luoksenne? Niin, sää on kylläkin kaunis, mutta minulla ei ole halua,
+antakaa minun jäädä kotiin... Te reippaat, vallattomat sefyyrit,
+te iloiset pojat, voittehan lähteä retkellenne yksin, käykää kuten
+tavallista nuorten tyttöjen kimppuun. Tiedänhän, ettei kukaan osaa
+niin viettelevästi syleillä nuorta tyttöä kuin te; turhaan koettaa
+hän vääntäytyä teidän syleilystänne, hän ei voi päästä irti teidän
+kietovista käsivarsistanne. Eikä hän sitä tahdokaan, sillä te,
+viileät ilman lapset, ette kiihota hänen intohimojaan... Menkää
+matkaanne ja jättäkää minut rauhaan!... Silloin, arvelette, ei
+teillä ole siitä mitään hupia, ette muka tee tuota kaikkea itsenne
+tähden... No hyvä, minä lähden kanssanne; mutta kahdella ehdolla.
+Ensiksi. Uudella Kuninkaantorilla asuu nuori, hyvin kaunis tyttö,
+joka ei ainoastaan ole kyllin rohkea ollakseen minua rakastamatta
+vaan joka lisäksi rakastaa toista, vieläpä kävelee hänen kanssansa
+käsikoukkua. Kello 1 tiedän tuon toisen noutavan tytön kävelemään.
+Nyt pitää teidän luvata, että rajuimmat teistä piiloutuvat jonnekin
+läheisyyteen siksi kunnes he tulevat ulos portista. Juuri kun
+he ovat aikeissa kääntyä Suurelle Kuninkaankadulle, hyökkää tuo
+rajuimpien osasto esiin, ottaa nuorelta mieheltä mitä kohteliaimmalla
+tavalla hatun päästä ja vie sen tasaisella vauhdilla täsmälleen
+kyynärän välimatkan päähän hänen eteensä; ei sen kauemmas, sillä
+silloin voisi sattua, että hän kääntyisi takaisin. Hän luulee
+aina seuraavassa hetkessä saavansa sen käsiinsä, hän ei edes
+laske tytön kättä käsivarreltaan. Sillä tavalla viette heidät
+molemmat Suurta Kuninkaankatua ja Voldenia pitkin Pohjoisportille,
+Höibrotorille... Kuinka paljon aikaa tuohon tarvitsette? Arvelen
+sen käyvän noin puolessa tunnissa. Kello kaksi täsmälleen tulen
+minä Itäiseltä kadulta. Kun teidän erikoisosastonne nyt on vienyt
+rakastavaiset keskelle toria, silloin teette äkillisen ryntäyksen
+heidän kimppuunsa ja sieppaatte tytönkin hatun, saatatte hänen
+kiharansa epäjärjestykseen ja viette hänen saalinsa sillä aikaa
+kun nuoren miehen hattu lentää yhä korkeammalle; lyhyesti sanoen,
+saatte aikaan sellaisen sekaannuksen, etten ainoastaan minä vaan
+koko kunnianarvoisa seurakunta laukeaa nauramaan, koirat rupeavat
+hyppelemään ja torninvartija soittamaan kellojaan. Nyt järjestätte
+niin, että tytön hattu lentää suoraan minua kohti, joten minusta
+tulee se onnellinen, joka saa ojentaa sen hänelle takaisin. --
+Toiseksi. Sen osaston, joka seuraa minua, pitää totella jokaista
+viittaustani, pysyä säädyllisyyden rajoissa, olla lähentelemättä
+kauniita tyttöjä ja sallia itselleen ainoastaan sellaista huvia,
+jonka kestäessä tytön lapsellinen sielu voi koko ajan säilyttää
+iloisuutensa, huulet hymynsä, silmät levollisuutensa ja sydän
+suruttomuutensa. Jos joku teidän joukostanne uskaltaa toisin
+menetellä, niin olkoon kirottu teidän nimenne. -- Ja nyt, elämää ja
+iloa, nuoruutta ja kauneutta kohti! Näyttäkää minulle mitä jo usein
+ennen olen nähnyt, mutta mitä en koskaan väsy katselemaan, kaunis
+nuori tyttö, paljastakaa minulle hänen kauneutensa, mutta siten,
+että hän itse käy vielä kauniimmaksi; tutkiskelkaa häntä niin, että
+hänellä on itselläänkin siitä iloa. -- -- -- Valitsen leveysasteen
+missä kohtaan teidät, sillä en voi, kuten tiedätte, vallita aikaani
+pitemmälle kuin puoli kahteen. -- -- --
+
+Tuolla tulee nuori tyttö hienona ja kauniina, niin, nythän on lisäksi
+sunnuntaikin tänään... Vilvoittakaa häntä hiukan, hengittäkää
+viileyttä hänen ylitsensä, syleilkää häntä viattomin syleilyin! Olen
+näkevinäni poskien hienosti punastuvan, huulten saavan voimakkaamman
+värin, poven aaltoilevan... Eikö totta, tyttöseni, on sanomaton,
+autuaallinen nautinto hengittää tätä vilpoisaa ilmaa? Pieni kaulus
+soutaa edestakaisin kuin puunlehvä. Kuinka terveesti ja täyteläisesti
+hän hengittää. Hänen käyntinsä hiljenee, kepeä tuulenhenkäys
+melkein kannattaa häntä kuin pilveä, kuin unta... Puhaltakaa hiukan
+voimakkaammin, pitemmin vedoin!... Hän kokoaa voimia; käsivarret
+ojentuvat povea vasten, jota hän suojelee huolellisemmin siltä
+varalta että joku tuulenhenkäys olisi kyllin uhkarohkea yrittääkseen
+pujahtaa keveän vaatetuksen alle... Hän hengittää voimakkaammin,
+posket käyvät täyteläisemmiksi, silmät läpikuultavammiksi ja käynti
+varmemmaksi. Kaikkinainen taistelu kaunistaa ihmistä. Jokaisen
+nuoren tytön pitäisi rakastua sefyyriin, sillä yksikään mies ei
+taida samassa määrässä kuin se taistellessaan tytön kanssa lisätä
+hänen kauneuttaan... Hänen vartalonsa kumartuu hiukan eteenpäin,
+pää ojentuu kurkottaen jalkaterää kohti... Hillitkää itseänne
+hetkeksi! Hänen kuvansa käy leveäksi, kadottaa kauniin kapeutensa...
+Vilvoittakaa häntä vähän!... Eikö totta, tyttöseni, on virkistävää
+kuumissaan tuntea kasvoillaan viileät henkäykset; tahtoisi melkein
+avata sylinsä pelkästä kiitollisuudesta, olemisen ilosta... Hän
+kääntyy sivuittain... Nyt nopeasti voimakas henkäys, joka antaa
+minun aavistaa muotojen kauneuden!... Vähän voimakkaammin, niin että
+vaatteet laskeutuvat kiinteämmin ruumiin ympärille!... Se on liikaa!
+Asento käy epäkauniiksi, kepeä käynti häiriintyy... Hän kääntyy
+uudelleen... Puhaltakaa, antakaa hänen ponnistella!... Se on kyllin,
+se on liikaa; yksi kiharoista on pudonnut alas... Pysyttekö rauhassa!
+-- -- Tuolta ilmestyy marssien koko rykmentti:
+
+    Die eine ist verliebt gar sehr,
+    Die andre wäre es gerne.
+
+On kieltämättä vaikeimpia tehtäviä elämässä kulkea tulevan lankonsa
+käsikoukussa. Nuorelle tytölle on se samaa kuin miehelle olla
+ylimääräisenä kirjanpitäjänä... Mutta ylimääräinen kirjanpitäjä voi
+yletä virassa, hänellä on paikkansa konttorissa ja hän saa ottaa osaa
+moneen harvinaiseen tilaisuuteen. Niin ei ole kälyn laita, mutta
+sen sijaan ei hänen ylenemisensä ole niin hidasta -- hänkin ylenee
+virassa ja hänet siirretään toiseen konttoriin... Puhaltakaa nyt
+pontevasti! Kun ihmisellä on jokin varma piste, johon turvautua, voi
+hän kyllä kestää vastuksia... Keskusta hyökkää voimalla esiin, siivet
+eivät voi sitä seurata... Mies seisoo kyllin lujassa, häntä ei tuuli
+voi työntää edellään, hän on myöskin liian raskas, jotta sivustat
+voisivat korottaa hänet maasta. Hän hyökkää eteenpäin näyttääkseen
+miten raskas kappale hän on. Mutta mitä parempi hänen ryhtinsä on,
+sitä enemmän kärsivät vastaantulevat nuoret tytöt parin nähdessään...
+Suvaitkaa, kaunottareni, minun antaa teille pieni neuvo: jättäkää
+te tulevat miehenne ja lankonne rauhaan, kulkekaa yksiksenne ja te
+olette huomaava sen paljon hauskemmaksi... Puhaltakaa nyt vähän
+heikommin!... Kuinka he pulikoivat tuulen laineissa! Kohta he
+karkeloivat sivuittain toisiaan vastaan pitkin katua. Voiko mikään
+tanssimusiikki saada aikaan iloisempaa tunnelmaa? Eikä tuuli väsytä,
+se päinvastoin vahvistaa... Nyt he kiitävät täysin purjein toistensa
+rinnalla katua pitkin. Voiko mikään valssi viettelevämmin temmata
+nuoren tytön mukaansa? Ja kuitenkaan ei tuuli tuota väsymystä,
+se päinvastoin kannattaa... Nyt käyvät sefyyrit nuoren miehen ja
+langon kimppuun... Eikö totta, vähäinen vastustus ei ole vahingoksi,
+ihminen taistelee mielellään sen puolesta, jota hän rakastaa. Ja
+jokainen saavuttaa kyllä sen, jonka puolesta hän taistelee, on
+olemassa korkeampi kaitselmus, joka tulee aina rakkaudelle avuksi.
+Sen tähden onkin miekkosella myötätuuli... Enkö ole ajatellut
+oikein: Jos rakastavaisella on myötätuuli, hän voi helposti ajautua
+armaansa ohi, mutta kun hänellä on vastatuuli, se panee hänen verensä
+miellyttävään liikkeeseen, ja kun hän sitten astuu armaansa luo,
+tekevät tuulenpuuskat hänet reippaamman ja viettelevämmän näköiseksi
+ja tuulen kosketus tekee viileäksi hänen huultensa hedelmän, joka
+mieluimmiten on nautittava kylmänä sen tähden, että se on niin palava
+-- samalla tavalla kuin samppanjakin, joka jääkylmänäkin nautittuna
+lämmittää... Kuinka he nauravat ja pakisevat -- tuulen viedessä
+heidän sanansa -- mitä tärkeää kerrottavaa heillä on toisilleen? --
+ja hymyilevät ja kumartuvat eteenpäin ja pitävät kiinni hatuistaan
+ja katselevat jalkoihinsa... Heittäkää nyt hetkeksi vähemmälle,
+jotteivät tytöt kävisi kärsimättömiksi tai suuttuisi meille tai
+alkaisi meitä pelätä!... Aivan oikein, uskalluksella vain eteenpäin,
+oikea jalka ensin, sitten vasen... Kuinka luottavaisesti ja rohkeasti
+tuo tyttö silmäilee ympärilleen... Näinkö oikein, hän on jonkun
+mieshenkilön käsikoukussa, siis kihloissa. Kas vain lapseni, minkä
+joululahjan elämä on sinulle antanut... Tuo kihloissa olohan näyttää
+todellakin varsin onnelliselta. Tyttö on rakastumisen ensi asteella,
+hän rakastaa sulhastaan -- hyvin mahdollista, mutta kuitenkin hänen
+rakkautensa liitelee avarana ja epämääräisenä yltympäri; hänellä on
+vielä se rakkaudenviitta, jonka alle mahtuu useampia... Puhaltakaa
+hiukan kovemmin!... Niin, kun kävelee noin reimasti, ei ole ihme,
+että hatunnauhat täyttyvät tuulessa, niin että näyttää siltä kuin
+kantaisivat ne, siipien tavoin, tuota keveätä olentoa -- ja hänen
+rakkauttaan -- sekin nim. seuraa mukana kuin keijukaisen harso, jolla
+tuuli leikkii. Niin, kun tuolla tavoin käsittää rakkauden, silloin
+se tuntuu niin avaralta; mutta kun sitä joka päivä kantaa, kun harso
+muutetaan arkipuvuksi -- silloin ei jää paljon sijaa kaikenlaisille
+koruille... Oh, jumala paratkoon! Se, jolla on ollut rohkeutta ottaa
+ratkaiseva askel koko elämän ajaksi, rohkenee kyllä käydä suinpäin
+tuulta vastaan. Kukapa sitä epäilisi? En ainakaan minä; mutta joka
+tapauksessa, ei niin kiivaasti, neitiseni, ei niin kiivaasti. Aika
+on ankara kurissapitäjä eikä tuulikaan ole huonompi... Pitäkää
+nyt pikkuisen iloa hänen kanssaan!... Mihin katosi nenäliina? Ah,
+saitte sen toki takaisin... Nyt irtaantui yksi hatunnauha ... ah,
+tämähän saattaa tyttöparan ihan hämilleen lähellä olevan sulhasen
+tähden... Tuolla tulee ystävätär, jota täytyy tervehtiä. Hän näkee
+nyt ensikerran neidin kihlattuna; muutenhan olettekin täällä Leveällä
+kadulla näyttääksenne olevanne kihloissa ja samassa tarkoituksessa
+aiotte Pitkälle linjallekin. Mikäli minä tiedän on tapa sellainen,
+että avioparit ensimmäisenä sunnuntaina vihkimisen jälkeen käyvät
+kirkossa, kihloissa olevat sitävastoin Pitkällä linjalla. Niin,
+kihlauksella onkin yleensä paljon yhteistä Pitkän linjan kanssa...
+Olkaa nyt varuillanne, tuuli tarttuu hattuun, pitäkää siitä kiinni
+kädellänne, taivuttakaa päänne hiukan eteenpäin... Oi kohtalon
+kovuutta, ette saanutkaan tilaisuutta tavata ystävätä, ette koota
+arvokkuuttanne tervehtiäksenne sillä itsetietoisella tavalla, jolla
+kihloissa olevat tytöt kohtelevat kihlaamattomia... Puhaltakaa hiukan
+hiljemmin!... Nyt tulee onnellinen hetki... Kas vain kuinka tyttö
+riippuu kiinni rakastetussaan, hän kulkee hänestä niin paljon edellä,
+että voi kääntää päänsä taapäin ja katsoa häneen ylös, ja iloita
+hänestä, rikkaudestaan, onnestaan, toivostaan, tulevaisuudestaan...
+Oi, tyttöseni, olet häneen liiaksi ihastunut... Tai eikö hänen ole
+kiittäminen minua ja tuulta siitä että hän on nyt niin voimakkaan
+näköinen? Ja eikö sinun itse, tyttöseni, ole kiittäminen minua ja
+noita hiljaisia tuulenpuuskia, jotka nyt sinua vilvoittavat ja
+saattavat tuskasi unohduksiin, kiittäminen siitä, että näytät niin
+elämäniloiselta, niin toiveikkaalta ja odottavalta?
+
+    Ylioppilaasta, jok' öinkin on
+    yhä kimpussa kirjain, en piittaa,
+    minä tahdon uljaan upseerin,
+    jonka hatussa sulka viittaa.
+
+Sen voi nähdä sinusta, heti, tyttöseni, sinun katseessasi on
+jotain... Ei, ylioppilas ei voisi sinua tyydyttää... Mutta miksi
+hänen pitää olla juuri upseeri? Eikö kandidaatti, joka jo on
+päättänyt lukunsa, voisi käydä upseerista?... Tällä hetkellä en,
+sen pahempi, voi sinua palvella upseerilla enkä kandidaatilla. Sen
+sijaan voin virkistää sinua muutamilla vilpoisilla tuulenpuuskilla...
+Puhaltakaa paremmin!... Aivan oikein, heittäkää saali hartioille!
+Kävelkää nyt hyvin hitaasti niin poskenne kalpenevat kyllä hiukkasen
+ja silmien loisto käy vähemmän kiihkeäksi... Kas niin. Hiukkasen
+liikettä vain ulkoilmassa, varsinkin sellaisina kauniina päivinä kuin
+tänään, ja vähän kärsivällisyyttä, niin saatte kyllä upseerinne -- --
+Tuolta tulee pariskunta, molemmat ovat kuin luodut toisilleen.
+Mikä tahdikkuus käynnissä, mikä molemminpuoliselle luottamukselle
+perustuva varmuus koko esiintymisessä, mikä harmonia praestabilita
+kaikissa liikkeissä, mikä sopusuhtainen yhdenmukaisuus. Heidän
+asentonsa eivät ole keveitä ja sulavia, he eivät kulje keskenään
+karkeloiden, ei, heissä on jotain vakavaa ja perusteellista, jotain,
+joka herättää varmoja toiveita ja lisää keskinäistä luottamusta. Lyön
+vetoa, että heidän elämänkatsomuksensa on tällainen: elämä on tie.
+Ja kulkemaan käsi kädessä elämän iloissa ja suruissa näyttävätkin
+he olevan kuin luodut. He ovat saavuttaneet sellaisen keskenäisen
+ymmärryksen, että nainen on vieläpä luopunut vaatimuksesta saada
+kävellä tasaisilla reunakivillä... Mutta, rakkaat sefyyrit, miksi
+näette niin paljon vaivaa tuon parin tähden? Minusta se ei ansaitse
+teidän mielenkiintoanne? Mitäpä heissä olisi huomattavaa?... Mutta
+kello on puoli kaksi, nyt nopeasti Höibrotorille.
+
+-- -- --
+
+Voisi pitää mahdottomana, että ihmisen henkisen kehityskulun voi
+edeltäkäsin niin tarkkaan määrätä. Laskujeni täsmällisyys osoittaakin
+vaan, kuinka terve Cordelia on. Hän on todellakin erinomainen tyttö.
+Hän on kyllä hiljainen, kaino ja vaatimaton, mutta tiedottomana uinuu
+hänessä tavaton tahdonlujuus. -- Sen sain nähdä, kun hän tänään
+tuli ovesta sisään. Sellainen vähäinen vastustus kuin tuulenpuuska
+herättää hänessä kaikki salatut voimat, eikä taistelua silti synny.
+Hän ei ole tuollainen pieni vähäpätöinen tyttönen, joka katoaa
+sormien väliin ja joka on niin hauras, että melkein täytyy pelätä
+hänen menevän kahtia, kun häntä katselee; mutta hän ei myöskään
+ole mikään vaativainen loistokasvi. Kuin lääkäri voin sen tähden
+tyydytyksellä keksiä kaikki terveyden merkit tässä kehityskulussa.
+
+Vähitellen tulen häntä lähemmäksi ja käyn suoranaiseen hyökkäykseen.
+Jos koetan merkitä tätä muutosta sotakartalla, voin tehdä sen
+seuraavasti: olen kääntänyt tuolini siten että istun nyt sivuittain
+Cordeliaan. Käännyn nyt useammin hänen puoleensa, puhun hänelle
+ja koetan saada häntä vastaamaan. Hänen sielussaan on intohimoa
+ja kiivautta, ja vaikkakaan se ei narrimaisten ja turhanaikaisten
+mietiskelyjen kautta ole päässyt viehättymään mihin hyvänsä, on
+sillä kuitenkin halu tutustua tavallisuudesta poikkeavaan. Häntä
+viehättää minun ironinen ja pilkallinen puheeni ihmisten huonoudesta,
+pelkuruudesta ja vetisestä laimeudesta. Häntä miellyttää kyllä ohjata
+Faethonin lailla auringon vaunuja pitkin taivaan lakea, tulla liian
+lähelle maata ja kärventää ihmisiä pikkuisen. Mitään luottamusta
+minuun ei hänellä kuitenkaan ole; tähän saakka olen tehnyt
+mahdottomaksi kaiken lähestymisen, myös henkisessä merkityksessä.
+Hänen sielunsa pitää kasvaa voimakkaaksi ennen kuin sallin hänen
+nojautua minuun. Välähdyksittäin voi kyllä näyttää siltä kuin minä
+tahtoisin istuttaa häneen vapaamuurarin aatteeni, mutta ainoastaan
+välähdyksittäin. Hänen täytyy kasvaa voimakkaaksi oman itsensä
+varassa, hänen täytyy tuntea sielunsa jäntevyys ja nostaa maailma
+hartioilleen. Hänen edistyksensä huomaa hänen repliikeistään ja hänen
+silmistään; kerran olen niissä nähnyt tyhjäksitehdyn olennon vihan.
+Minua ei hänen ole mistään kiittäminen, olkoon hän vapaa, sillä
+vapaudessa yksin on rakkaus, vapaudessa yksin ilo ja iäinen nautinto.
+Huolimatta siitä että koetan saattaa asiat sille kannalle, että hän
+ikään kuin luonnon pakosta vaipuu syliini, pyrkien siihen, että hän
+painovoiman ajamana tulee luokseni, on kuitenkin tärkeätä, ettei hän
+putoa alas kuolleena kappaleena, vaan että hän henkisenä olentona
+tuntee vastustamatonta ikävää toista olentoa kohtaan. Sillä vaikkakin
+hän joka tapauksessa on kuuluva minulle, haluan hänet omistaa
+kauniilla tavalla enkä siten, että hän kuin taakka lepää ylläni.
+Hän ei saa tuottaa minulle ruumiillista rasitusta eikä siveellistä
+velvoitusta. Meidän välillämme vallitkoon vain vapauden oma leikki.
+Hänen pitää olla niin kevyt, että voin ottaa hänet käsivarrelleni.
+
+Ajatukseni askaroivat melkein liiaksi Cordeliassa. Alan taaskin
+menettää tasapainoani, en hänen ollessaan läsnä, vaan silloin, kun
+sanan syvällisemmässä merkityksessä olen yksin hänen seurassaan.
+Ikävöin häntä usein, en saadakseni keskustella hänen kanssaan, vaan
+antaakseni vain hänen kuvansa leijua ohitseni; hiivin usein hänen
+jälkeensä, kun tiedän hänen lähteneen ulos, en tullakseni nähdyksi,
+vaan itse nähdäkseni. Eilen illalla tulin hänen ja Edvardin seurassa
+Baxterilta. Minä erosin heistä kiireessä rientäen toiselle kadulle,
+jossa palvelijani minua odotti. Tuossa tuokiossa puin toisen puvun
+ylleni ja kohtasin hänet vielä kerran niin ettei hänellä ollut
+siitä aavistusta. Edvard oli silloin mykkä kuten aina. Rakastanut
+olen kyllä, vaikkakaan en varsin tavallisessa merkityksessä, ja
+kaiken sellaisen suhteen on oltava hyvin varovainen, sillä kun
+voi olla vaarallisia seurauksia, ja lisäksihän on kukin vain
+kerran rakastunut. Mutta rakkauden jumala on sokea, ja se joka on
+viisas, voi häntä pettää. Täytyy vain osata olla vaikutuksille niin
+altis kuin mahdollista, jotta voi tietää minkä vaikutuksen tekee
+itse ja saa kustakin tytöstä. Sillä tavalla voi olla rakastunut
+moneen yhtaikaa, siten että kutakin yksityistä rakastaa eri
+tavalla. Rakastaa yhtä ainoata on liian vähän, rakastaa kaikkia
+on pintapuolista; tuntea itsensä ja rakastaa niin monta kuin
+mahdollista, antaa sielunsa tuntea kaikki rakkauden voimat itsessään
+siten, että kukin niistä saa tarpeellisen tyydytyksensä samalla kun
+tietoisuus käsittää kaikki kokonaisuutena -- se on nautintoa, se on
+elämää.
+
+-- -- --
+
+3. pnä kesäkuuta
+
+Edvardilla ei oikeastaan ole syytä valittaa. Totta on, että
+tarkoitukseni on antaa Cordelian hänen kauttansa tympeytyä
+tavalliseen lemmensuhteeseen ja siten mennä pitemmälle kuin hän
+muutoin voisi päästä. Edvard ei olekaan mikään rakastajan irvikuva,
+sillä siten ei asia olisikaan ollut autettu. Edvard ei ainoastaan ole
+porvarillisessa merkityksessä kunnollinen aviomieskokelas -- sillä ei
+ole tytön silmissä mitään merkitystä, seitsentoistavuotias tyttö ei
+sellaisesta välitä -- vaan hänellä on myöskin useita rakastettavia
+mieskohtaisia ominaisuuksia, joita minäkin koetan parhaani mukaan
+tuoda esille mitä edullisimmassa valossa. Kuin kamarineitsyt
+emäntäänsä koristelen minä häntä kaikin tavoin, toisinaan puen hänet
+lainatavaraankin. Kun sitten yhdessä astumme Cordelian luo, tuntuu
+minusta varsin merkilliseltä kulkea hänen rinnallaan. Minun on kuin
+olisi hän veljeni, poikani, ja kuitenkin on hän vain ystäväni,
+ikäiseni, kilpailijani. Vaaralliseksi ei hän koskaan voi minulle
+käydä. Mitä korkeammalle siis voin hänet nostaa, hänet, jonka
+kerran kuitenkin täytyy langeta, sitä parempi, sitä selvemmäksi käy
+Cordelialle se, mitä hänen on halveksittava, sitä voimakkaammaksi
+aavistus siitä, mitä hän itse ikävöi. Minä johdatan Edvardia oikealle
+tolalle, minä puhun hänen puolestaan, lyhyesti sanoen, teen kaiken,
+minkä ystävä voi ystävälleen tehdä. Muodostan hänestä oivallisen
+taustan kylmälle välinpitämättömyydelleni. Kerron hänen olevan
+haaveilijan. Koska hän ei kerran itse kykene itseään auttamaan, on
+minun asiani vetää hänet esille. Cordelia vihaa ja pelkää minua. Mitä
+nuori tyttö yleensä pelkää? Henkisyyttä. Miksi? Sen tähden, että
+se tekee tyhjäksi koko hänen naisellisen olemassaolonsa. Miehinen
+kauneus, miellyttävä esiintyminen jne. ovat hyviä välikappaleita.
+Niiden avulla voi kyllä tehdä valloituksia, mutta ei milloinkaan
+saada täydellistä voittoa. Minkä tähden? Sen tähden että silloin
+tapaa nuoren tytön hänen omalla alueellaan, ja omalla alueellaan
+on hän aina voimakkaampi. Sellaisilla keinoilla voi saada tytön
+punastumaan, luomaan alas silmänsä, mutta ei milloinkaan herättää
+sitä kuvaamatonta, ahdistavaa tuskaa, joka tekee tytön kauneuden
+kiinnostavaksi.
+
+    Non formosus erat, sed erat facundus Ulixes,
+    et tamen aequoreas torsit amore Deas.
+
+[Odysseus ei ollut kaunis, vaikkakin kaunopuheinen, mutta sai
+kuitenkin meren jumalattaret vääntelehtimään rakkaudesta.
+Suom. muist.]
+
+Jokaisen pitää tuntea omat voimansa. Seikka, joka usein on minua
+suututtanut, on se, että nekin, joilla olisi edellytyksiä parempaan,
+esiintyvät niin houkkamaisesti. Oikeastaan pitäisi olla helppo
+jokaisesta nuoresta tytöstä, joka on langennut jonkun taikka
+oikeammin oman rakkautensa uhrina, nähdä millä tavalla hän on tullut
+petetyksi. Tottuneella murhaajalla on oma erikoinen pistonsa ja
+taitava poliisimies tuntee heti murhaajan haavan nähtyään. Mutta
+missä tapaa moisia järjestelmällisiä viettelijöitä, missä sellaisia
+psykologeja? Tytön vietteleminen merkitsee useimmille vain tytön
+viettelemistä ja sillä hyvä, ja kuitenkin, kuinka paljon tuohon
+käsitteeseen sisältyykään.
+
+Hän vihaa minua -- naisena; hän pelkää minua -- lahjakkaana naisena;
+hän rakastaa minua -- henkevänä olentona. Tämän ristiriitaisuuden
+olen aluksi saanut syntymään hänen sielussaan. Minun ylpeyteni,
+uhkani, kylmä pilkkani, sydämetön ironiani vetää häntä puoleeni,
+ei siten että hän tahtoisi minua rakastaa, ei, sellaisista
+tunteista ei hänessä ole jälkeäkään, kaikkein vähimmin minua
+kohtaan. Hän tahtoo vain kilpailla kanssani. Häntä houkuttelee tuo
+ylpeä riippumattomuus suhteessa ihmisiin, vapaus, joka on kuin
+arabialaisten heidän erämaissaan. Minun ivani ja omituisuuteni
+tekevät mahdottomaksi kaikki eroottiset tunteenpurkaukset. Hän
+on jotenkin vapaa käytöksessään minua kohtaan, ja mikäli siinä
+ilmenee ujoutta, on se luonteeltaan enemmän intellektuaalista kuin
+naisellista. Hän ei lainkaan näe minussa rakastajaa, me suhtaudumme
+toisiimme kuin kaksi lahjakasta toveria. Hän tarttuu käteeni,
+puristaa sitä, hymyilee ja osoittaa minua kohtaan huomaavaisuutta,
+joka on olemukseltaan puhtaasti kreikkalaista. Kun sitten ivailija
+ja pilkkaaja kyllin kauan on häntä kiusannut, seuraan vanhan laulun
+neuvoa: punaviittansa ritari levittää ja neitsyen istumaan pyytää.
+Minä en kuitenkaan levitä viittaani istuakseni tytön keralla jollekin
+maalliselle nurmikolle, vaan kadotakseni hänen kanssaan korkealle
+ilmoihin ajatusten siivin. Taikka voi sattua, etten otakaan häntä
+mukaani, vaan asetun itse jonkun ajatuksen selkään, viittaan hänelle
+kädelläni, suutelen sormenpäätä ja katoan hänen näkyvistään. Hän
+tuntee läsnäoloni ainoastaan siivekkäiden sanojeni suhinasta, minä
+en tule kuin Jehova äänen kautta yhä näkyvämmäksi, vaan katoan
+katoamistani, sillä mitä enemmän puhun sitä korkeammalle kohoan.
+Silloin haluaa hänkin mukaan, ajatusten rohkeaan lentoon. Tätä kestää
+kuitenkin vain silmänräpäyksen ajan, seuraavassa hetkessä olen taasen
+kylmä ja kankea.
+
+On olemassa monenlaista naisellista punastumista. Ensiksikin tuo
+karkea punamullan tapainen punastus. Siihen eivät romaanikirjailijat
+koskaan kyllästy sankarittaria kuvatessaan. Sitten tuo hieno
+punastus, hengen aamuruskotus. Nuoressa tytössä se on korvaamaton.
+Se nopeasti häipyvä punastus taasen, joka seuraa jokaista onnellista
+ajatusta, on miehessä kaunis, nuorukaisessa vielä kauniimpi,
+naisessa viehättävä. Se on valon välähdys, hengen kalevantuli. Se
+on nuorukaisessa kaunein, tytössä viehättävin sen tähden, että
+se silloin on neitseellisin ja sen tähden, että siinä silloin on
+alkuperäisyyden suloinen kainous. Kuta vanhemmaksi ihminen tulee,
+sitä harvinaisemmaksi se käy.
+
+Toisinaan luen jotain ääneen Cordelialle, tavallisesti mitä
+vähäpätöisimpiä asioita. Edvardin täytyy kuten tavallista tässäkin
+"pitää kynttilänjalkaa"; olen nim. saanut hänet vakuuttuneeksi siitä,
+että parhain keino päästä ajatustenvaihtoon nuoren tytön kanssa
+on lainata hänelle kirjoja. Hän onkin saavuttanut sillä paljon,
+sillä tyttö on hänelle siitä sangen kiitollinen. Se joka voittaa
+enimmän olen minä, sillä minä määrään kirjojen valinnan, vaikkakin
+ulkopuolisena. Saan siten avaran vaikutusalan. Voin antaa Edvardille
+mitä kirjoja tahansa, sillä hän ei ymmärrä kirjallisuutta, voinpa
+uskaltaa melkein mitä hyvänsä. Kun sitten illalla istun tytön luona,
+otan kuin sattumalta kirjan käsiini, kääntelen sen lehtiä, luen
+puoliääneen jotain ja kiittelen Edvardia hänen huomaavaisuudestaan.
+Eilen illalla koetin erään kokeen avulla päästä selville Cordelian
+sielun jäntevyydestä. Olin kahden vaiheilla, antaisinko Edvardin
+lainata hänelle Schillerin runot, jotta sitten sattumalta saisin
+lukea ääneen Theklan laulun, vaiko Bürgerin runot. Valitsin
+jälkimmäisen sen tähden, että hänen "Lenorensa" joka tapauksessa
+on jännityksessään hiukan yliluonnollinen, kuinka ihana se muuten
+liekin. Aukaisin Lenoren ja lausuin tuon runon kaikella sillä
+paatoksella, joka minulle oli mahdollinen. Cordelia oli liikuttunut,
+hän neuloi niin kuumeisella kiireellä kuin olisi itse ollut tuo
+tyttö, jonka Wilhelm oli tuleva noutamaan. Minä lopetin. Täti oli
+kuunnellut melko viileänä, hän ei puolestaan pelkää eläviä eikä
+kuolleita Wilhelmejä. Sitä paitsi ei hän täysin ymmärrä saksaa.
+Sain hänet kuitenkin taasen hyvälle mielelle näyttäessäni hänelle
+kirjan korukantisen niteen ja aloittaessani keskustelun kirjansitojan
+työstä. Tarkoitukseni oli täten tehdä tyhjäksi Cordeliassa runon
+herättämä tunne samassa hetkessä kun se oli syntynyt. Hän tuskastui
+hiukan, mutta näin selvästi, että hän kaikin tavoin koetti
+tuskastumistaan salata.
+
+Silmäni ovat tänään ensi kerran levänneet hänessä. Sanotaan unen
+tekevän silmäluomet niin raskaiksi että ne sulkeutuvat, minun
+katseeni nähtävästi vaikuttaa Cordeliaan jotenkin samalla tavalla.
+Hänen silmänsä sulkeutuvat, mutta salaperäiset voimat liikkuvat
+hänessä. Hän ei näe, että katselen häntä, hän tuntee sen, tuntee koko
+ruumiissaan. Silmät sulkeutuvat, yö on hänen ympärillään; mutta hänen
+sisimmässään on kirkas päivä.
+
+Edvardin täytyy väistyä. Hän on viimeisellä asteella; joka hetki
+odotan hänen tekevän rakkaudentunnustuksen. Ei ole ketään, joka
+tämän tietäisi paremmin kuin minä, hänen uskottunsa, joka tahallani
+pidän häntä tuossa jännityksen tilassa, jotta hän vaikuttaisi sitä
+voimakkaammin Cordeliaan. On liian uskallettua sallia hänen tunnustaa
+rakkautensa. Tiedän kyllä hänen saavan rukkaset, mutta sillä ei
+juttu ole lopussa. Asia tulisi koskemaan häneen mitä kipeimmin. Se
+taasen ehkä liikuttaisi ja hellyttäisi Cordeliaa. Ja vaikkakaan minun
+siinä tapauksessakaan ei tarvitsisi pelätä pahinta, että hän ottaisi
+sanansa takaisin, voisi kuitenkin hänen sielunsa ylpeys kärsiä
+vilpittömästä säälistä. Jos se tapahtuu, on minun suunnitelmani
+Edvardiin nähden kokonaan rauennut tyhjiin.
+
+Suhteeni Cordeliaan alkaa saada dramaattisen käänteen. Jotain täytyy
+tapahtua, mitä se sitten liekin, pelkästään huomiontekijänä en enää
+saa pysyä ja antaa hetkeni livahtaa ohi. Hänet täytyy yllättää. Mutta
+hänen, joka sen tekee, on oltava varuillaan. Se mikä tavallisissa
+oloissa vaikuttaisi yllätykseltä, ei ehkä olisi sitä Cordelian
+mielestä. Hänet pitää oikeastaan yllättää siten, että se mikä ensi
+hetkessä on syynä hänen hämmästykseensä, on jotain aivan tavallista.
+Asteittain käyköön sitten selville, että asiassa oli kuitenkin
+jotain merkillistä. Se on kaiken mieltäkiinnittävän laki sekä laki
+kaikille minun toimenpiteilleni Cordeliaan nähden. Se, joka oikein
+osaa yllättää, on aina voittanut pelin; hän lyö hetkeksi lamaan
+vastapelaajansa tarmon tehden tämän toimintakyvyttömäksi, ja sen
+hän voi tehdä käyttämällä joko harvinaisia tai tavallisia keinoja.
+Muistelen vielä eräänlaisella tyydytyksellä uhkarohkeaa yritystäni
+hienosta perheestä kotoisin olevaa naista kohtaan. Turhaan olin
+jonkun aikaa salaa hiiviskellyt hänen ympärillään keksiäkseni jonkun
+kiinnostavan tilanteen; silloin tapasin hänet kerran puolenpäivän
+aikaan kadulla. Tiesin varmaan, ettei hän minua tuntenut eikä
+tiennyt minun olevan tästä kaupungista. Hän kulki yksin. Hiivin
+hänen ohitsensa niin, että kasvoni tulivat hänen kasvojensa
+rinnalle. Väistyin syrjään, hän kulki edelleen tasaisia reunakiviä
+pitkin. Silloin heitin kaihomielisen katseen häntä kohti, luulenpa
+melkein että minulla oli kyynel silmässäni. Kohotin hattuani. Hän
+pysähtyi. Väsyneellä äänellä ja uneksien eteeni katsoen lausuin:
+älkää suuttuko, armollinen neiti, yhdennäköisyys teidän kasvojenne
+piirteiden ja sen olennon välillä, jota koko sielustani rakastan,
+mutta joka on kaukana minusta, on niin silmäänpistävä, että teidän
+tulee suoda minulle anteeksi kummallinen käytökseni. Hän luuli minun
+olevan haaveilijan, ja vähäinen haaveellisuus ei koskaan loukkaa
+nuorta tyttöä, varsinkin koska tyttö silloin tuntee ylemmyytensä ja
+saa hymyillä alentuvaisen armollisesti. Aivan oikein, hänkin hymyili,
+mikä muuten sopi hänelle sanomattoman hyvin. Ylhäisen alentuvaisesti
+hän naurahtaen nyökäytti minulle päätään. Hän jatkoi kulkuaan,
+pari askelta seurasin häntä. Joitakin päiviä myöhemmin tapasin
+hänet. Rohkenin tervehtiä häntä. Hän hymyili minulle taaskin...
+Kärsivällisyys on sentään erinomainen hyve, sillä se joka nauraa
+viimeksi nauraa makeimmin.
+
+Cordelian ollessa kyseessä voisi ajatella useitakin
+yllättämistapoja. Yksi keino olisi eroottisen myrskyn herättäminen,
+joka kiskoisi puun juurineen maasta. Sen avulla voisi yrittää saada
+hänet luopumaan asemastaan, saada hänet luopumaan historiallisesta
+asiain yhteydestä ja salaisin keinoin herättää hänen intohimonsa.
+Mahdollista on, että se onnistuisi. Tytön, jolla on Cordelian
+intohimo, voi saada melkein mihin hyvänsä. Kuitenkin olisi se
+esteettisesti väärä menettelytapa. En rakasta huijausta, ja tuota
+menettelytapaa voi oikeastaan suositella ainoastaan sellaisiin
+tyttöihin nähden, jotka vain tällä tavoin voivat saada runollisen
+hohteen. Cordeliaan nähden ei se ole lainkaan tarkoituksenmukainen.
+Parissa tuokiossa kokisin kenties sen, josta minulla olisi voinut
+olla iloa pitkäksi ajaksi, niin -- mikä vielä pahempi -- josta olisin
+voinut toisin menetellen nauttia paljon täydellisemmin ja rikkaammin.
+Cordeliasta ei sovi nauttia huumaustilassa. Yllätetyksi hän ensi
+hetkessä varmaan tulisi, jos tuolla tavoin menettelisin, mutta hän
+kyllästyisi pian, juuri sen tähden, että tuo yllätys olisi liian
+tuttua hänen omalle uhkarohkealle sielulleen.
+
+Jokapäiväinen kihlaus on kuitenkin kaikista keinoista paras,
+tarkoituksenmukaisin. Vielä vähemmän uskoo hän ehkä korviaan,
+kun kuulee minun tekevän proosallisen rakkaudentunnustuksen ja
+pyytävän hänen kättään, vielä vähemmän kuin jos hän kuulisi lämmintä
+kaunopuheisuuttani, imisi itseensä myrkyllisen huumaavan juomani,
+kuulisi sydämensä lyövän ajatellessaan, että ryöstäisin hänet mukaani.
+
+Harmillista kihlauksessa on asian eetillinen puoli. Kaikki
+eetillisyys on yhtä ikävää elämässä kuin tieteessä. Kuinka toisin
+onkaan estetiikan taivaan alla: siellä on kaikki kevyttä, kaunista,
+katoavaa. Siellä, jonne siveellisyys pääsee mukaan, käy kaikki
+kovaksi, kulmikkaaksi, rajattoman ikävystyttäväksi. Kihlauksella
+ei ole eetillistä arvoa sanan ahtaammassa merkityksessä, kuten
+avioliitolla, sillä on pätevyytensä vain ex consensu gentium. Tämä
+asianlaita voi olla minulle suureksi hyödyksi. Eetillinen puoli
+asiassa on kyllin huomattava tehdäkseen Cordeliaan sen vaikutuksen,
+että hän astuu tavallisuuden rajojen ulkopuolelle, mutta samalla
+kertaa ei asian eetillisyys ole niin vakavaa laatua, että minun
+tarvitsisi pelätä arveluttavampaa mielenliikutusta. Minulla on
+aina ollut eräänlainen kunnioitus kaikkea eetillistä kohtaan. En
+ole milloinkaan antanut kenellekään tytölle avioliittolupausta,
+en edes leikilläni; jos nyt tuleekin näyttämään siltä, että sen
+teen, on se vain teeskennelty ele. Olen kyllä järjestävä asiat
+siten, että hän itse tulee lopettamaan suhteen. Lupausten antamista
+halveksii minun ritarillinen ylpeyteni. Minä halveksin tuomaria, joka
+vapauden lupauksella viekoittelee syntisen tunnustuksiin. Sellainen
+tuomari kieltää oman voimansa ja kykynsä. Minun käytännössäni
+vaikuttaa lisäksi se asianlaita, etten toivo mitään, joka ei sanan
+ahtaimmassa merkityksessä ole vapaasta tahdosta annettu lahja.
+Käyttäkööt tavalliset viettelijät väkivaltaisia keinoja. Mitä he
+siten saavuttavat? Se joka ei taida hurmata nuorta tyttöä niin,
+että tyttö kadottaa näkyvistään kaiken, mitä mies ei tahdo hänen
+näkevän, se joka ei siinä määrin ymmärrä runoilla itseään nuoren
+tytön sieluun, että näyttää siltä kuin kaikki langat lähtisivät siitä
+keskuksesta sen tähden että hän niin tahtoo, jää hutilukseksi, enkä
+minä aio kadehtia häneltä hänen nautintoaan. Sellainen mies on ja jää
+tavalliseksi viettelijäksi, joksi minua ei suinkaan voi kutsua. Minä
+olen esteetikko, erootikko, joka on käsittänyt rakkauden olemuksen ja
+ytimen, joka uskoo rakkauteen ja tuntee sen perusteita myöten ja joka
+pitää vain omana yksityisenä tietonaan, että jokainen lemmensuhde
+kestää korkeintaan puoli vuotta ja että juttu on lopussa niin pian
+kuin on nautittu mitä nautittavissa on. Kaiken tämän tiedän, sen
+lisäksi tiedän vielä, että korkein nautinto on tulla rakastetuksi,
+rakastetuksi yli kaiken maailmassa. On vaikea runoilla itsensä nuoren
+tytön sieluun, mutta täytyy olla todellinen mestari runoillakseen
+itsensä sieltä pois. Kuitenkin riippuu jälkimmäinen oleellisesti
+edellisestä.
+
+Toinenkin menettelytapa olisi mahdollinen. Voisin panna liikkeelle
+kaikki mahtini saadakseni hänet kihloihin Edvardin kanssa. Tulisin
+siinä tapauksessa pariskunnan uskotuksi. Edvard luottaisi minuun
+tinkimättä. Hänenhän olisi kiittäminen tykkänään minua onnestaan.
+Siten jäisin enemmän varjoon. Se ei käy päinsä. Cordelia ei voi
+mennä kihloihin Edvardin kanssa ilman että hänen arvonsa alentuisi.
+Lisäksi minun suhteeni tyttöön kävisi siten enemmän pikantiksi kuin
+intresantiksi. Kihlauksen ääretön proosallisuus muodostaa juuri
+oikean kaikupohjan kaikelle mieltäkiinnittävälle.
+
+Kaikki käy Wahlin perheessä yhä merkitsevämmäksi. Voi selvästi
+huomata, että jokapäiväisten ulkonaisten muotojen alla liikkuu
+salainen elämä ja että se pian on puhkeava johonkin yllätykseen.
+Wahlin perhe varustautuu kihlausta varten. Pintapuolinen
+syrjästäkatsoja arvelisi kai tädistä ja minusta tulevan parin.
+Mitä sellaisessa avioliitossa voisikaan tehdä maataloustieteen
+levittämiseksi kasvavan polven keskuuteen! Siten tulisi minusta
+Cordelian setä. Olen ajatuksenvapauden ystävä eikä mikään ajatus ole
+niin mahdoton, ettei minulla ole rohkeutta sitä lähemmin tarkastaa.
+Cordelia pelkää rakkaudentunnustusta Edvardin puolelta, Edvard
+toivoo, että se pian on ratkaiseva kaiken. Siitä hän voikin olla
+varma. Säästääkseni kuitenkin häneltä siitä johtuvat ikävyydet, olen
+ehtivä ennen häntä. Toivon pian voivani lähettää hänet matkaan, hän
+on jo tositeolla minun tielläni. Sen tunsin selvästi tänään. Hän
+näyttää todellakin niin haaveelliselta ja rakkaudesta juopuneelta,
+että täytyy joka hetki pelätä hänen karkaavan ylös kuin unissakävijä
+ja julistavan koko ihmiskunnalle rakkautensa niin objektiivisesti,
+ettei hän sitä tehdessään edes lähesty Cordeliaa. Iskin häneen
+silmäni tänään. Samalla tavalla kuin norsu ottaa jonkun esineen
+kärsällään, otin minä hänet katseeni esineeksi, koko miehen, ja
+heitin olkani yli. Vaikka hän jäikin istumaan paikalleen, luulen
+kuitenkin hänen tunteneen tuon heiton koko ruumiissaan.
+
+Cordelia ei enää ole niin varma käytöksessään minua kohtaan kuin hän
+on ollut. Ennen hän lähestyi aina minua naisellisella varmuudella,
+nyt hän epäröi hiukan. Se ei kuitenkaan paljoa merkitse, ja minun
+olisi helppo saattaa kaikki entiselleen. Sitä en kuitenkaan halua
+tehdä. Vielä yksi yllätys ja sitten kihlaus. Se ei varmaankaan
+tuota vaikeuksia. Cordelia vastaa myöntävästi pelkästä yllätyksestä
+ja täti sanoo amenensa. Täti on oleva haltioissaan saadessaan
+sellaisen maataloudellisen vävyn. Vävyn! Kuinka kaikki riippuukaan
+herneenvarresta, kun vain uskaltautuu tuolle alalle. Enhän oikeastaan
+rupeakaan hänen vävykseen vaan nepaakseen, tai oikeammin, volento
+deo, en kummaksikaan.
+
+-- -- --
+
+23. pnä.
+
+Tänään korjasin hedelmän huhusta, jonka olin kylvänyt, että nim. muka
+olin rakastunut johonkin nuoreen tyttöön. Edvardin välityksellä se
+on saapunut Cordeliankin korviin. Hän on utelias, hän tarkastelee
+minua, mutta hän ei uskalla kysyä; ja kuitenkin on hänelle varsin
+tärkeätä saada varma tieto asiasta, osaksi sen tähden, että asia
+tuntuu hänestä uskomattomalta, osaksi sen tähden, että hän siinä on
+näkevinään ikään kuin ennustuksen omasta kohtalostaan; sillä jos
+sellainen kylmä ivailija kuin minä voi rakastua, niin voi siten
+kaiketi häpeämättä tehdä hänkin. Tänä päivänä otin asian käsittelyn
+alaiseksi. Luulen osaavani kertoa jutun siten, ettei sen kärki
+mene hukkaan eikä myöskään tule kovin varhain esille. Ilonani on
+pitää ne, jotka kuulevat juttuani, jännityksessä, saada pienten
+episodien kautta selville minkä päätöksen kuulijani tarinalle
+haluavat, viekoitella heidät kertomuksen kulkua seuraamaan;
+osaan käyttää kaksimielistä lausetapaa, niin että kuulijat ensin
+käsittävät sanani yhdellä tavalla, mutta pian huomaavat, että
+ne voi ymmärtää toisinkin. Sen joka tahtoo valmistaa itselleen
+tilaisuuden havaintojen tekoon, on pidettävä puhe. Tavallisessa
+keskustelussa toinen voi helpommin välttää paljastamasta itseään, hän
+voi kysymysten ja vastausten taakse kätkeä sen vaikutuksen, jonka
+sanat häneen tekevät. Juhlallisen totisesti aloitin tätiin kääntyen
+puheeni: "Onko minun laskettava se ystävieni hyväntahtoisuuden vai
+vihamiesteni ilkeyden tilille, ja kenenpä osalle ei yleensä tule
+kumpaakin?" Tässä teki täti erään huomautuksen, jonka vaikutuksen
+koetin kaikin tavoin tehdä tyhjäksi pitääkseni Cordelian, joka
+kuunteli tarkkaavasti, jännittyneenä; jännitystä tietysti suuresti
+kiihotti se, että puhuin tädin kanssa niin juhlallisella tavalla.
+Minä jatkoin: "vai täytyykö minun pitää sitä sattumana, huhun
+generatio aequivoca-tapauksena (tuota sanaa ei Cordelia nähtävästi
+ymmärtänyt, se vei hänen ajatuksensa harhaan, sitä enemmän kun
+minä annoin sille väärän korostuksen ja lausuin sen merkitsevällä
+äänensävyllä ikäänkuin puheeni kärki olisi ollut siinä), että
+minä, joka olen tottunut elämään salassa maailmalta, olen joutunut
+puheenaiheeksi, minusta kun väitetään, että olen kihloissa."
+Cordelia kaipasi ilmeisesti vieläkin minun selitystäni asiasta,
+mutta minä vain jatkoin: "Epäilen ystäviäni tuon huhun levittäjiksi
+sen tähden, että rakastumista kuitenkin aina täytyy pitää suurena
+onnena (Cordelia säpsähti), vihamiehiäni sen tähden, että yhtäkaikki
+olisi kovin naurettavaa, jos tuo onni olisi tullut minun osalleni
+(päinvastainen vaikutus), ja sattumaa sen tähden, ettei tuohon huhuun
+ole vähintäkään syytä, ja huhun generatio aequivoca-tapausta sen
+tähden, että koko huhu kaiketikin on syntynyt jonkun tyhjän kallon
+ajatuksettomassa kanssakäymisessä oman itsensä kanssa." Täti kiiruhti
+naisellisen uteliaasti tiedustelemaan kuka se nainen on, jonka kanssa
+minut on tahdottu kihlata. Kaikki sensuuntaiset kysymykset torjuin
+kuitenkin. Cordeliaan luulen koko jutun vaikuttaneen niin, että
+Edvardin osakkeet hiukan nousivat.
+
+Ratkaisun hetki lähestyy. Voisin kääntyä tädin puoleen ja pyytää
+häneltä kirjallisesti Cordelian kättä. Sehän olisikin tavallisin
+ja menestyksellisin tapa tämänlaisissa sydämenasioissa. On kuin
+yleensä pidettäisiin sydämelle luonnollisempana kirjoittamista kuin
+puhumista. Se mikä siinä kuitenkin saisi minut sen valitsemaan, on
+tuon menettelytavan poroporvarillisuus. Jos sen kuitenkin valitsisin,
+menettäisin sen nautinnon, jonka yllätys minulle tuottaisi, ja
+siitä en ehdoin tahdoin halua luopua. -- Jos minulla olisi ystävä,
+sanoisi hän ehkä minulle: Oletko tarkoin miettinyt, että nyt otat
+vakavan askelen, joka on ratkaiseva koko tulevan elämäsi ja toisen
+ihmisen onnen. Se etu on ystävästä. Minulla ei ole ystävää; onko se
+etu, sen jätän ratkaisematta, sen sijaan pidän ehdottomana etuna
+sitä että saan olla ilman hänen neuvojaan. Muutoin olen tarkoin ja
+perusteellisesti punninnut asiaa.
+
+Minun puoleltani ei ole enää mitään estettä kihlaukselle. Kuljeskelen
+siis kosintahankkeissa -- kuka voisi sen minusta nähdä? Pian
+tarkastetaan minun vähäistä persoonaani korkeamman näkökannan
+mukaan. Lakkaan olemasta yksilö ja muutun -- aviomieskokelaaksi;
+niin, vieläpä varsin kunnolliseksi, on täti varmaankin sanova. Se,
+joka minua kohta eniten säälittää, on täti, sillä hän rakastaa minua
+niin puhtaalla ja vilpittömällä maataloudellisella rakkaudella, hän
+melkein kunnioittaa minua ihanteenaan.
+
+Monta rakkaudentunnustusta olen eläissäni tehnyt ja kuitenkaan
+ei minun kokemukseni tässä mitään auta; sillä tämä tunnustus on
+tehtävä aivan erikoisella tavalla. Ennen kaikkea minun täytyy pitää
+mielessäni, että kaikki on vain teeskenneltyä taktikointia. Olen
+tehnyt useita luonnoksia nähdäkseni millä tavalla olisi edullisinta
+esiintyä. Ratkaisevan hetken tekeminen eroottiseksi voisi olla
+arveluttavaa, koska silloin saattaisi jo tapahtua sellaista, jonka
+oikeastaan myöhemmin vasta pitäisi asteittain kehittyä. Toimituksen
+liiallinen juhlallisuus on vaarallista; sellainen hetki merkitsee
+tytölle niin paljon, että koko hänen sielunsa voi kiintyä siihen
+samalla tavalla kuin kuolevan hänen viimeiseen tahtoonsa. Asian
+tekeminen leikilliseksi ja ironiseksi olisi liian uskaliasta. Jos
+minun harrastukseni olisivat samat kuin tavallisesti ihmisten tässä
+asemassa, jos pääasia olisi minullekin viekoitella vain esiin tuo
+pieni "kyllä", niin kaikki kävisi kuin rasvattu. Minullekin se
+tosin on tärkeätä, mutta ei ehdottoman tärkeätä; sillä vaikkakin
+jo kerran olen tämän tytön itselleni valinnut, vaikkakin olen
+kiinnittänyt niin paljon huomiota, jopa kaiken mielenkiintonikin
+häneen, on kuitenkin olemassa ehtoja, joiden vallitessa en lainkaan
+haluaisi hänen myöntymistään. Minä en pyri ulkonaisessa merkityksessä
+omistamaan tyttöä vaan taiteellisesti hänestä nauttimaan. Sen tähden
+pitää alunkin olla niin taiteellinen kuin mahdollista. Alun täytyy
+olla niin epämääräinen kuin suinkin, sen pitää sisältää kaikki
+mahdollisuudet. Jos hän heti näkee minussa petturin, hän käsittää
+minut väärin, sillä en ole petturi tavallisessa merkityksessä; jos
+hän näkee minussa uskollisen rakastajan, ymmärtää hän niinikään
+minut väärin. Minun on toimittava siten, että hänen sielunsa tuossa
+kohtauksessa jää niin epätietoiseksi kuin suinkin. Tytön sielu on
+tuollaisena hetkenä profeetallinen kuin kuolevan. Se on estettävä.
+Rakkahin Cordeliani! petän sinua kauneuden nimessä enkä voi toisin
+tehdä, mutta olen antava sinulle kaiken sen korvauksen minkä antaa
+voin. Koko kohtaus on tehtävä niin huomaamattomaksi kuin mahdollista,
+niin ettei hän annettuaan myöntävän vastauksensa voi tehdä itselleen
+selväksi, mitä tähän uuteen suhteeseen oikeastaan sisältyy. Tuo
+mahdollisuuksien ääretön paljous on juuri mieltäkiinnittävää. Jos
+hän voi jotain jo ennakolta nähdä, olen tehnyt erehdyksen ja koko
+suhde kadottaa jotain merkityksestään. Ei ole ajateltavissa, että
+hän antaisi myöntävän vastauksensa sen tähden että rakastaisi minua;
+sillä hän ei rakasta minua lainkaan. Parasta olisi, jos voisin
+muuttaa kihlauksen toiminnasta tapahtumaksi, muuttaa hänet siitä mitä
+hän tekee siksi mitä hänelle tapahtuu ja josta hänen täytyy vain
+sanoa: Jumala tietää, kuinka se oikeastaan kävi.
+
+-- -- --
+
+31. pnä.
+
+Tänään olen kirjoittanut rakkauskirjeen toisen puolesta. Se on aina
+minulle suuri ilo. Ensiksikin on sangen mielenkiintoista päästä
+noin läheltä tarkastelemaan tilannetta ja kuitenkin säilyttää oma
+mukavuutensa. Täyttelen piippuani, saan tietää suhteen laadun ja
+asianomaisen kirjeet vedetään esiin. Olen aina innolla tutkinut miten
+nuori tyttö kirjoittaa. Miespoloinen istuu nyt tuossa rakastuneena
+kuin rotta, lukee ääneen tytön kirjeitä ja minä keskeytän hänet
+lakonisine huomautuksineni: hän kirjoittaa hyvin, hänellä on
+tunnetta, makua, varovaisuutta, hän on varmaan rakastunut ennenkin
+jne. Toiseksi saan tilaisuuden tehdä hyväntyön. Autan kahta nuorta
+ihmislasta tulemaan yhteen. Nyt minä sen kuittaan. Jokaista
+onnellista paria vastaan valitsen itselleni yhden uhrin; teen aina
+kaksi ihmistä onnelliseksi ja korkeintaan yhden onnettomaksi. Olen
+rehellinen ja luotettava enkä milloinkaan ole pettänyt ketään,
+joka minuun on luottanut. Pienen pilan voin tietysti itselleni
+suoda, mutta sehän on luvallista sivuansiota. Ja miksi nautin tätä
+luottamusta? Sen tähden että osaan latinaa ja hoidan lukujani sekä
+sen tähden, että pidän omat pikku seikkailuni omana tietonani. Enkö
+sitten ansaitse tätä luottamusta? Minähän en koskaan käytä sitä
+väärin.
+
+-- -- --
+
+2. pnä elokuuta.
+
+Hetki oli tullut. Näin vilahdukselta tädin kadulla, joten tiesin
+hänen olevan poissa kotoa. Edvard oli tullitoimistossa. Oli sen
+tähden todennäköistä, että Cordelia oli yksin kotona. Niin olikin
+asianlaita. Hän istui ompelupöydän ääressä neuloen. Olen perin
+harvoin käynyt talossa ennen puoltapäivää ja hän hämmästyikin
+hiukan minut nähdessään. Kohtauksesta oli vähällä sukeutua liiankin
+liikuttava. Siihen ei Cordelia kuitenkaan olisi ollut syypää,
+sillä hän suoriutui pian hämmennyksestään, vaan minä itse -- sillä
+huolimatta siitä panssarista, johon olin pukeutunut, tyttö teki
+minuun tavattoman voimakkaan vaikutuksen. Kuinka suloinen hän
+olikin sinijuovikkaassa, yksinkertaisen kodikkaassa puvussaan tuore
+ruusu rinnallaan -- tuore ruusunkukka, tyttö oli itse kuin tuore
+vastapoimittu kukka, niin koskematon ja niin aamuntuore, ja kuka
+tietääkään missä nuori tyttö viettää yönsä! Minä luulen hänen olevan
+öisin illuusioitten maassa, josta hän joka aamu palaa takaisin. Siitä
+hänen nuorekas tuoreutensa. Hän oli niin nuoren ja kuitenkin niin
+täysinkehittyneen näköinen kuin olisi luonto hellän ja rikkaan äidin
+tavoin vasta sillä hetkellä laskenut hänet lopullisesti käsistään.
+Minun oli kuin olisin tullut jäähyväiskohtaukseen todistajaksi,
+minä näin, kuinka tuo lempeä äiti häntä vielä kerran jäähyväisiksi
+syleili, minä kuulin hänen sanovan: "Mene nyt ulos maailmaan,
+lapseni, olen tehnyt kaikki tähtesi, ota tämä suutelo kuin sinetti
+huulillesi, sinetti, joka vartioi pyhättöä, niin ettei kukaan voi
+sitä murtaa, ellet itse tahdo, mutta kun oikea on tuleva, olet sinä
+ymmärtävä häntä." Ja äiti painoi tyttärensä huulille suudelman,
+suudelman joka ei kuin ihmissuudelma ota mitään, jumalallisen
+suudelman, joka antaa kaikki, joka antaa tytölle itselleen
+suudelman mahdin. Ihmeellinen luonto, kuinka oletkin syvämielinen
+ja salaperäinen: miehelle annat sanan, tytölle suudelman voiman!
+Tämä äidin suutelo oli hänellä huulillaan, hyvästijätön loisto
+otsallaan ja iloinen tervehdys silmissään, sen tähden oli hän samalla
+kertaa niin kotoisen herttaisen näköinen, sillä olihan hän täällä
+kotonaan, ja niin vieraan näköinen, sillä hän ei vielä tuntenut
+maailmaa, vaan ainoastaan äitinsä, joka näkymättömänä valvoi hänen
+luonansa. Hän oli todellakin viehättävä, nuori kuin lapsi ja samalla
+arvokkaan naisellinen. -- Pian olin kuitenkin taasen intohimoton
+ja tyhmän juhlallinen, kuten sopii silloin kun tahtoo toimittaa
+jotain tärkeätä niin, ettei se näytä mitään merkitsevän. Joidenkin
+yleisten huomautuksien jälkeen menin häntä hiukan lähemmäksi ja
+esitin asiani. Ihmistä, joka puhuu kuin kirja, on perin ikävä kuulla;
+toisinaan on kuitenkin hyvin tarkoituksenmukaista puhua siten.
+Kirjalla on nimittäin se merkillinen ominaisuus, että sitä voi
+tulkita miten tahtoo. Pysyin hyvin varovasti jokapäiväisissä tavaksi
+tulleissa lausetavoissa. Hän hämmästyi kuten olin odottanutkin, se
+on kieltämätöntä. Mutta on turhaa koettaa tehdä itselleen selväksi
+minkä näköinen hän oli. Hän oli paljonmerkitsevän näköinen, melkein
+kuin vielä valmistumaton, mutta odotettavissa oleva selitysliite
+kirjaani, selitysliite, joka voi sisältää minkä tulkinnan tahansa.
+Yksi ainoa sanakin liikaa, ja hän olisi nauranut minulle, yksi ainoa
+sana, ja hän olisi käynyt tunteelliseksi, yksi ainoa sana, ja hän
+olisi päässyt livahtamaan käsistäni; mutta yksikään liikanainen sana
+ei tullut huulilleni, minä pysyin tyhmän juhlallisena määrätyissä
+kaavoissa. -- "Hän oli tuntenut minut niin vähän aikaa", hyvä Jumala,
+sellaisia vastuksia tapaa vain kihloihinmenon kapealla tiellä, ei
+rakkauden kukkapoluilla.
+
+Ihmeellistä kylläkin. Kun edellisenä päivänä punnitsin asiaa,
+olin kohta varma, että hän yllätyksen hetkenä antaisi myöntävän
+vastauksensa. Siitä näkee, mitä kaikki valmistukset auttavat, asia
+ei tullut ratkaistuksi niin kuin olin ajatellut, sillä hän ei
+myöntänyt eikä kieltänyt; hän vetosi tätiin. Minun olisi pitänyt se
+jo edeltäpäin tietää. Minulla on todellakin onni mukanani, sillä tämä
+oli vielä parempi tulos.
+
+Täti antaa suostumuksensa, siitä ei minulla koskaan ole ollut
+pienintäkään epäilystä. Cordelia seuraa hänen neuvoaan. Mitä
+minun kihloihinmenooni tulee, niin en lainkaan tahdo kehua
+sitä runolliseksi, se on päinvastoin mitä jokapäiväisin ja
+poroporvarillisin. Tyttö ei tiedä, pitääkö hänen myöntää vai kieltää;
+täti myöntää, tyttö perässä, minä otan tytön, hän minut -- ja nyt
+tarina alkaa.
+
+-- -- --
+
+3. pnä.
+
+Niin olen nyt kihloissa; samoin on Cordeliakin, ja se on kaikki
+mitä hän asiasta tietää. Jos hänellä olisi ystävätär, jolle hän
+voisi peittelemättä puhua, sanoisi hän kaiketi: "Mitä tämä kaikki
+merkitsee, sitä en todellakaan ymmärrä. Hänessä on jotain, joka
+vetää minua puoleensa, mutta mitä se on, en voi käsittää; hänellä
+on kummallinen valta minuun, mutta minä en häntä rakasta enkä
+kenties koskaan tule sitä tekemään; sen sijaan luulen hyvin voivani
+elää hänen kanssaan yhdessä ja sen tähden myöskin tulla varsin
+onnelliseksi, sillä hän ei varmaankaan vaadi paljon kun vain
+henkisessä merkityksessä pysyy hänen rinnallaan." Rakas Cordeliani!
+ehkä hän vaatiikin enemmän ja sen sijaan vähemmän kestävyyttä.
+-- Kaikista hullunkurisista asioista on kihlaus järjettömin.
+Avioliitolla on kuitenkin oikeutuksensa, joskin se on minulle
+epämukava. Kihlaus on puhtaasti inhimillinen keksintö eikä suinkaan
+keksijälleen kunniaksi. Se ei ole sitä eikä tätä, ja se muistuttaa
+rakkauttani yhtä vähän kuin se hetale, joka pedellillä on selässään,
+professorin frakkia. Nyt olen siis tuon kunnianarvoisan joukon jäsen.
+Silläkin on merkityksensä, sillä totta on mitä Trop sanoo, että vasta
+kun on itse taiteilija saa oikeuden tuomita toisia taiteilijoita. Ja
+eikö juuri kihloissa oleva mies ole tavallansa taiteilija?
+
+Edvardin katkeruus on rajaton. Hän antaa partansa kasvaa ja on
+ripustanut mustan pukunsa naulaan, mikä on jo paljon. Hän tahtoo
+puhua Cordelian kanssa, tahtoo paljastaa hänelle ilkeän mieleni.
+Siitä on tuleva tärisyttävä kohtaus. Edvard parta ajamattomana ja
+huolimattomasti pukeutuneena puhumassa kovalla äänellä Cordelian
+kanssa. Kunpa hän vain ei säikäyttäisi minua pitkine partoineen.
+Turhaan koetan saada hänet järkiinsä, selitän, että täti on saanut
+aikaan kihlauksen, että Cordelialla kenties vielä on tunteita häntä
+kohtaan, että olen valmis väistymään takaisin, jos hän vain voi
+valloittaa itselleen tytön. Silmänräpäyksen ajan hän jo epäröi, eikö
+hänen pitäisi antaa leikata partansa uudella tavalla, ostaa uusi
+musta puku, seuraavassa hetkessä hän taasen suun täydeltä soimaa
+minua. Teen kaikkeni pysyäkseni hyvissä väleissä hänen kanssaan.
+Kuinka vihoissaan hän minulle lieneekin, tiedän kuitenkin, ettei hän
+ota askeltakaan kysymättä minulta neuvoa, hän ei ole unohtanut mitä
+hyötyä hänellä on ollut minusta puolestapuhujana. Ja miksi riistäisin
+häneltä viimeisen toivon, miksi rikkoisin välini hänen kanssaan? Hän
+on hyvä ihminen -- ja kuka tietää mitä aika vielä kantaa kohdussaan.
+
+Nyt on minun toiselta puolen toimittava niin, että kihlaukseni
+purkautuu, siten solmiakseni ihanamman ja merkitsevämmän suhteen
+Cordeliaan, ja toiselta puolen käytettävä aikani parhaani mukaan
+iloitakseni kaikesta siitä viehätyksestä, kaikesta siitä ihanuudesta,
+jolla luonto ylenmäärin on hänet varustanut, iloitakseni siitä,
+kuitenkin sillä rajoituksella, etten ota mitään etukäteen. Kun
+sitten olen saanut hänet oppimaan, mitä merkitsee rakastaa ja
+erikoisesti mitä merkitsee rakastaa minua, raukeaa kihlaus tyhjiin
+epätäydellisenä muodollisuutena ja hän kuuluu täydellisesti minulle.
+Muut kihlatut sivuuttavat tämän vaiheen, ja heillä on silloin
+tiedossa ikävä avioliitto ajassa ja iankaikkisuudessa. Kullakin on
+makunsa.
+
+Kaikki on vielä ennallaan; mutta tuskin voi kukaan kihloissa oleva
+olla minua onnellisempi tai kukaan rahanahnas mies, joka on löytänyt
+kultapalan, minua autuaampi. Olen haltioissani ajatellessani että
+hän on minun vallassani. Puhdas, viaton naisellisuus, läpikuultava
+kuin meri ja syvä kuin se, ilman aavistusta rakkaudesta! Nyt on hänen
+oppiminen mikä mahti rakkaus kuitenkin on. Kuin kuninkaantytär,
+joka tomusta nostetaan isiensä valtaistuimelle, siten on hänetkin
+saatettava siihen kuningaskuntaan, johon hän kuuluu. Ja se on
+tapahtuva minun kauttani; oppiessaan rakastamaan hän oppii
+rakastamaan minua; kehiteltäessä sääntöä kehittyy asteittain
+taivutuskaava, ja se olen minä. Tuntiessaan rakkaudessa olevan kaiken
+merkityksensä hän rakastaa minua, ja kun hän aavistaa oppineensa sen
+minulta, hän rakastaa minua kaksinverroin. Ajatus ilostani valtaa
+minut niin, että menetän melkein mieleni tasapainon.
+
+Hänen sielunsa ei ole kuihtunut eikä heikontunut hapuilevan rakkauden
+epämääräisissä liikutuksissa, seikka joka saa aikaan sen, etteivät
+monet nuoret tytöt enää koskaan voi rakastaa varmasti, voimakkaasti,
+kokonaisesti. Heillä on tietoisuudessaan epämääräinen sumukuva,
+joka on olevinaan ihanne, minkä mukaan todellisuutta mitataan.
+Sellaisista puolinaisuuksista syntyy vain jotain jonka seurassa
+voi kristillisesti vaeltaa läpi elämän. -- Nyt kun rakkaus hänessä
+herää, minä saan nähdä hänen sielunsa läpikuultavana ja kuunnella
+kaikkia hänessä soivia rakkauden kieliä. Minä tarkkailen kuinka
+hänen rakkautensa on muodostunut ja käyttäydyn sen mukaan; ja samoin
+kuin jo välittömästi olen mukana siinä sadussa, jonka rakkaus antaa
+tulvia hänen sydämensä kautta, samoin tulen uudelleen ulkoapäin häntä
+vastaan niin viettelevänä kuin suinkin. Tyttö rakastaa kuitenkin vain
+yhden ainoan kerran.
+
+Nyt on minulla siis laillinen oikeus Cordeliaan, minulla on tädin
+suostumus ja siunaus, ystävien ja sukulaisten onnittelut; sen
+luulisi jo riittävän. Nyt ovat siis sodan vastukset ohi, nyt alkavat
+rauhan siunaukset. Kuinka naurettavaa! Ikäänkuin tädin siunaus
+ja ystävien onnittelut voisivat taata minulle sanan syvemmässä
+merkityksessä omistusoikeuden Cordeliaan; ikäänkuin rakkaudessa
+olisi olemassa tuollainen sodan ja rauhan vastakkaisuus ja ikäänkuin
+se ei, niin kauan kuin se on olemassa, ilmenisi taisteluna, joskin
+aselaji vaihtelee. Ero on oikeastaan siinä taistellaanko cominus
+[läheltä] vai eminus [kaukaa]. Mitä täydellisemmin rakkaussuhteessa
+on kaihdettu lähitaistelua, sitä surullisempaa, sillä sitä
+mitättömämmäksi käy käsikähmä. Käsikähmään kuuluvat kädenpuristus,
+kosketus jalalla -- jota Ovidius, kuten tunnettua, sekä suosittelee
+että syvällisellä leikillisyydellä vastustaa -- puhumattakaan
+suudelmasta ja syleilystä. Se joka taistelee eminus voi luottaa
+ainoastaan silmäänsä; ja kuitenkin hän voi, jos hän on taiteilija,
+käyttää tätä asettaan taidokkaasti. Hän voi antaa silmänsä viivähtää
+tytössä sellaisella hellyydellä, joka vaikuttaa tyttöön kuten häneen
+sattumalta koskettaisiin; hän voi silmällänsä tarttua tyttöön yhtä
+lujasti kuin pitäisi häntä käsivarsillaan. Yksi virhe tai onnettomuus
+on kuitenkin tarjolla jos kovin kauan taistelee pitemmän välimatkan
+päästä, se nimittäin, että sellainen taistelu aina on vain nautinnon
+symboli, ei nautinto itse. Vasta sille, joka taistelee cominus, saa
+kaikki täyden merkityksensä. Kun rakkaudessa ei enää ole taistelua,
+on se sammunut. Minä en ole oikeastaan ensinkään taistellut eminus,
+matkan päästä, enkä sen tähden nyt ole lopussa vaan vasta alussa,
+vasta nyt otan aseet esiin. Että hänet omistan, on totta juridisessa
+ja poroporvarillisessa merkityksessä; mutta siitä ei vielä seuraa
+mitään. Minulla on paljon puhtaammat käsitykset asiasta. Hän on
+kihloissa kanssani, se on totta, mutta jos siitä päättelisin, että
+hän rakastaa minua, se olisi erehdys, sillä hän ei ylipäänsä lainkaan
+rakasta. Minulla on laillinen omistusoikeus häneen, ja kuitenkaan en
+häntä omista, samoin kuin toiselta puolen voin hyvin omistaa tytön
+vaikkei minulla olisi laillista omistusoikeutta häneen.
+
+-- -- --
+
+Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla hänen vieressään.
+Meidän asentomme on kahden rakastavaisen ja kuitenkin siinä on
+eräänlaista hienotunteisuutta, joka estää liiallisen lähentelemisen.
+Asento merkitsee tavattoman paljon sille, jolla on silmää sitä
+tarkkailla. Rakkaudella on monta asemaa, tämä on ensimmäinen.
+Kuinka kuninkaallisesti luonto on varustanut tämän nuoren
+tytön; hänen puhtaat, pehmeät muotonsa, hänen syvä, naisellinen
+viattomuutensa, hänen kirkkaat silmänsä -- kaikki hurmaa minut.
+-- Olen tervehtinyt häntä. Hän tuli iloisesti minua vastaan kuten
+tavallisesti, kuitenkin vähän ujona, vähän epävarmana; kihlauksenhan
+pitäisi hiukan muuttaa meidän suhdettamme, mutta miten, sitä hän
+ei tiedä; hän tarttui käteeni, mutta ei kuten ennen hymyillen.
+Vastasin hänen tervehdykseensä keveällä, melkein huomaamattomalla
+kädenpuristuksella; olin lempeä ja ystävällinen olematta kuitenkaan
+eroottinen. -- Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla
+hänen rinnallaan. Juhlallisuus kirkasti tilannetta, hiljainen
+aamuvalaistus. Hän on ääneti, mikään ei riko hiljaisuutta. Silmäni
+liukuvat verkalleen hänen vartalonsa yli, ei himoiten, sillä siihen
+vaadittaisiin todella julkeutta. Hieno, katoava punastus, nousten
+ja laskien kuin pilvi seudun yllä, kuvastuu hänen kasvoillaan. Mitä
+merkitsee tuo punastus? Onko se rakkautta, onko se kaipuuta, toivoa,
+pelkoa -- sillä sydämen väri on punainen? Ei se ole mitään niistä.
+Hän katsoo ihmetellen, ei minua eikä itseään vaan sisintä sieluaan,
+hän ikään kuin muuttuu sisällisesti. Tämä hetki vaatii hiljaisuutta,
+sen tähden ei mikään huomionteko saa sitä häiritä, mikään intohimon
+purkaus sitä keskeyttää. On kuin en edes olisi läsnä ja kuitenkin on
+juuri minun läsnäoloni hänen kontemplatiivisen ihmettelynsä ehto.
+Minun olentoni on sopusoinnussa hänen kanssaan. Sellaisessa tilassa
+kunnioittaa ja palvelee parhaiten nuorta tyttöä, samoin kuin eräitä
+jumalia, vaitiololla.
+
+On onni, että minulla on setäni talo. Jos tahtoisin saada nuoren
+ihmisen inhoamaan tupakkaa, veisin hänet johonkin Regentsenin
+tupakkahuoneista; kun haluan saada nuoren tytön inhoamaan
+kihloissaoloa, tarvitsee minun vain tuoda hänet tänne. Samoin
+kuin ainoastaan räätäleitä tulee räätälien kokoussaliin, tulee
+tänne pelkkiä kihlautuneita pareja. On kauheata joutua sellaiseen
+seuraan, enkä voi ihmetellä, että Cordelia käy rauhattomaksi. Kun
+olemme kokoontuneet en masse, luulen meitä olevan kymmenen paria
+lukuunottamatta niitä tuttavapiiriimme kuuluvia laumoja, jotka
+suurten juhlien aikana tulevat pääkaupunkiin. Me kihloissaolevat
+voimme täällä täysin määrin nauttia kihloissaolemisen iloja. Tuon
+Cordelian tänne saadakseni hänet inhoamaan noita rakastuneita
+käsiksikäyntejä, noita lemmensairaiden käsityöläisten mauttomuuksia.
+Täällä kuulee alinomaa, pitkin iltaa äänen, joka muistuttaa
+kärpäsläpsän ääntä -- ne ovat rakastavaisten suudelmia. Tässä
+talossa ollaan mitä rakastettavimmalla tavalla ujostelemattomia,
+ei edes piilouduta nurkkiin, vaan istutaan suuren pyöreän pöydän
+ympärillä. Minäkin olen kohtelevinani Cordeliaa samalla tavalla.
+Siinä suhteessa täytyy minun tehdä itselleni väkivaltaa. Olisi
+todellakin liikuttavaa, jos tuolla tavoin loukkaisin hänen syvää
+naisellisuuttaan. Sellaisesta syyttäisin itseäni enemmän kuin siitä
+että petän häntä. Ylipäänsä voin luvata jokaiselle tytölle, joka
+uskoo itsensä minun huostaani, täydellisesti esteettisen kohtelun,
+huomioonottaen vain sen, että kerran jätän hänet, mutta sekin kuuluu
+estetiikkaani, sillä joko pettää tyttö miehen tahi mies tytön. Olisi
+kylläkin mieltäkiinnittävää, jos voisi saada käsiinsä kirjallisen
+tilaston, joka satujen, kansanlaulujen ja mytologisten kertomusten
+perustalla antaisi tietoja siitä, tyttökö useammin on uskoton vaiko
+mies.
+
+Sitä ajanhukkaa, jonka Cordelia minulle tuottaa, en lainkaan kadu,
+vaikkei se suinkaan ole pieni. Jokainen kohtaus vaatii toisinaan
+pitkiä valmisteluja. Koen hänen kanssaan rakkauden synnyn. Itse
+olen melkein kuin näkymättömänä läsnä istuessani näkyväisenä hänen
+rinnallaan. Suhteeni Cordeliaan on kuin tanssi, joka oikeastaan
+on tanssittava kahden, mutta jonka hän tanssii yksin. Minä olen
+nimittäin se toinen tanssija, vaikkakin näkymättömänä. Hän liikkuu
+kuin unessa ja kuitenkin hän tanssii toisen kanssa; tuo toinen
+olen minä; mikäli olen näkyvänä läsnä, olen tuossa tanssissa
+näkymättömänä, ja mikäli olen näkymättömissä, olen näkyvänä hänen
+karkelossaan. Liike vaatii vastatanssijan; tyttö kumartuu tuon toisen
+puoleen, tempaa hänen kätensä, pakenee ja lähestyy taasen. Minä
+tartun hänen käteensä, minä täydennän hänen ajatuksensa, joka jo on
+täydennetty itsessään. Hän liikkuu oman sielunsa sävelten tahdissa;
+minä olen vain alkusyy hänen liikkeeseensä. Minä en ole eroottinen,
+koska se vain herättäisi hänet hänen unestaan, olen taipuvainen,
+pehmeä, persoonaton, melkein kuin mieliala.
+
+Mistä kihlatut tavallisesti puhuvat? Mikäli minä tiedän, he
+kiiruhtavat sijoittamaan toisensa omien perheenjäsentensä ikävään
+jonoon. Mikä ihme niin ollen jos eroottisuus katoaa. Se, joka ei
+ymmärrä tehdä rakkautta ehdottomaksi, sellaiseksi, jonka rinnalla
+kaikki muu häviää mitättömiin, älköön koskaan alentuko rakastumaan,
+menköönpä naimisiin vaikka kymmenen kertaa. Että minulla on täti,
+jonka nimi on Mariane, eno, jonka nimi on Christopher, isä, joka on
+majuri jne., jne. -- kaikella tuollaisella ei ole mitään tekemistä
+rakkauden mysteerin kanssa. Niin, vieläpä asianomaisen mennyt
+elämäkään ei merkitse mitään. Nuorella tytöllä ei tässä suhteessa
+tavallisesti olekaan paljon kerrottavaa; jos hänellä jotain on, voi
+ehkä maksaa vaivan häntä kuunnella, mutta ei rakastaakseen häntä
+enemmän sen tähden. Minä puolestani en etsi tarinoita, niitä on
+minulla todellakin kyllin; minä etsin välittömyyttä. Se juuri on
+iäistä rakkaudessa, että yksilöt vasta sen syttymisestä lähtien ovat
+toisilleen olemassa.
+
+Vähän luottamusta täytyy minun hänessä herättää, tai oikeammin,
+poistaa pieni epäilys. Enpä suinkaan kuulu niiden rakastavaisten
+joukkoon, jotka kunnioituksesta rakastavat toisiaan, kunnioituksesta
+menevät naimisiin ja kunnioituksesta saavat lapsia keskenään,
+mutta kuitenkin tiedän hyvin, että rakkaus, varsinkin ennen kuin
+siinä on intohimoa, vaatii siltä, joka on tullut sen esineeksi,
+ettei hän törkeästi riko moraalia. Tässä suhteessa on rakkaudella
+oma dialektiikkansa. Vaikkakin minun menettelyni Edvardia kohtaan
+on moraalin kannalta paljon moitittavampaa kuin entinen suhteeni
+tätiin, on minun kuitenkin paljon helpompi selittää Cordelialle
+edellistä kuin jälkimmäistä. Hän ei tosin ole puhunut asiasta
+mitään, mutta kuitenkin pidän parhaana selittää hänelle menettelyni
+välttämättömyyden. Se varovaisuus, jota olen esiintymisessäni
+noudattanut, mairittelee hänen ylpeyttään, se salaperäisyys, johon
+verhoudun, tekee minut mieltäkiinnittäväksi. Tässä suhteessa
+Cordeliasta voi kyllä näyttää kuin paljastaisin hänelle itsessäni
+paljon eroottista, kuin tulisin puhumaan ristiin, kun minä myöhemmin
+aion väittää, etten ole koskaan ennen rakastanut; tämä seikka ei
+kuitenkaan merkitse mitään. En pelkää ristiriitaista menettelyä,
+kunhan hän vain ei sitä huomaa ja minä saavutan mitä tahdon. Pitäkööt
+oppineet väittelijät kunnianaan välttää kaikkia ristiriitaisuuksia;
+nuoren tytön elämä on liian rikas, siinä on aina ristiriitaisuuksia
+ja niin muodoin se tekee ristiriitaisuudet välttämättömiksi.
+
+Hän on ylpeä eikä hänellä ole mitään varsinaista käsitystä
+rakkaudesta. Vaikka hän nyt kyllä jossakin määrin pitää minua
+henkisesti kypsyneempänä, voi helposti sattua, että hän, kun rakkaus
+alkaa hänessä vaikuttaa, voisi kääntää ylpeytensä minua kohtaan.
+Mikäli minä voin havaita, hän on epätietoinen naisen varsinaisesta
+merkityksestä. Sen tähden oli helppo saada hänen ylpeytensä
+kohdistumaan Edvardiin. Tuo ylpeys oli kuitenkin yltiöpäistä,
+hänellä kun ei ollut mitään käsitystä rakkaudesta. Mutta kun hän
+sen saa, hänen todellinen ylpeytensä syntyy samalla kertaa, mutta
+jäännös entistä yltiöpäisyyttä voi helposti liittyä siihen lisäksi.
+Voisi niin muodoin ajatella, että hän kääntäisi sen minua vastaan.
+Vaikka häntä kaiketikaan ei kaduta, että hän antoi suostumuksensa
+kihlaukseen, tulee hän kuitenkin helposti käsittämään, että sain sen
+verrattain helposti; hän on näkevä, ettei alku hänen puoleltansa
+ollut oikea. Jos hän tuon käsittää, hän on kääntävä peitsensä minua
+vastaan. Niin pitääkin olla. Sillä tavalla pääsen selvyyteen siitä,
+kuinka syvälti hänen tunteensa ovat järkkyneet.
+
+-- -- --
+
+Aivan oikein. Jo kauas kadulle näen tuon sievän pienen kiharaisen
+pään, joka kurkottautuu niin pitkälle kuin suinkin ulos ikkunasta.
+Olen jo kolmena päivänä peräkkäin saanut nähdä sen...Nuori tyttö
+ei turhan tähden seiso ikkunassa, hänellä täytyy varmaankin olla
+siihen hyvät syynsä... Mutta minä pyydän taivaan nimessä, älkää
+kurkottautuko noin kauas ikkunasta; lyönpä vetoa, että seisotte
+tuolin reunalla, sen voin päättää asennostanne. Ajatelkaa kauhua,
+jos putoaisitte --, ette minun päälleni, sillä minä pysyttelen
+toistaiseksi asian ulkopuolella -- vaan hänen, sillä joku hän kai
+tässä on kysymyksessä... Mutta mitä näenkään, tuolla kaukanahan
+tulee ystäväni lisensiaatti Hansen keskikatua kävellen. Hänen
+esiintymisessään on jotain tavatonta, hän käyttää omituista
+kulkuneuvoa; jos näen oikein, hän saapuu kaipuun siivin. Olisiko
+hänellä tapana käydä tuossa talossa minun tietämättäni?... Te
+katositte, kaunis neitiseni, arvelen, että menitte aukaisemaan ovea
+hänelle... Tulkaa vain takaisin, hän ei lainkaan aio taloon...
+Kuinka, te tunnette asian paremmin? Mutta minä voin vakuuttaa
+teille... Hän sanoi sen juuri minulle itse. Jolleivät vaunut, jotka
+vastikään ajoivat ohi, olisi pitäneet niin kovaa melua, olisitte
+sen itse kuullut. Minä sanoin hänelle noin vain ohimennen: Sinä
+aiot tänne sisälle? Johon hän vastasi selvästi: en... Nyt voitte
+heittää hänelle hyvästit; nyt lähden hänen kanssaan kävelemään.
+Hän on hämillään, ja hämillään olevat ihmiset pakisevat kernaasti.
+Nyt aion puhua hänen kanssaan siitä papinvirasta, jota hän on
+päättänyt hakea... Hyvästi nyt, kaunis neitini, me aiomme kävellä
+alas tullille. Kun sitten olemme tulleet sen ulkopuolelle, sanon
+hänelle: tuhat tulimmaista, sinähän olet johdattanut minut kokonaan
+harhaan, minunhan piti mennä Itäiselle kadulle. -- Katso, nyt
+olemme, neitiseni, täällä taasen... Miten uskollinen, hän seisoo
+vielä ikkunassa. Sellainen tyttö voi tehdä miehen onnelliseksi...
+Ja miksi sitten teen kaiken tämän, kysytte. Sen tähden että olen
+alhainen ihminen, jolle on mieleistä tuottaa harmia toisille? En
+suinkaan. Teen kaiken tämän teidän itsenne tähden, rakastettava
+neiti. Ensiksikin! Olette odottanut lisensiaattia, kaivannut häntä,
+ja nyt hän on teidän luoksenne tullessaan kaksinverroin kaunis.
+Toiseksi! Kun lisensiaatti nyt astuu sisään ovesta, sanoo hän: "Nyt
+olimme vähällä tulla yllätetyiksi, sillä tuo kirottu mies seisoi
+oven edessä, kun olin tulossa luoksesi. Mutta minä olin viisas, minä
+johdatin hänet pitkään keskusteluun siitä virasta, jota haen, ja
+kuinka olikaan, niin sain hänet lähtemään kanssani tullille päin;
+voin vakuuttaa, ettei hän huomannut mitään." Ja vielä lisäksi,
+tehän pidätte nyt lisensiaatista vielä enemmän kuin ennen; sillä te
+olette aina arvellut hänellä olevan erinomaiset mielipiteet, mutta
+että hän olisi viisaskin ... niin, nythän itse näette. Ja siitä on
+teidän kiittäminen minua. -- -- Mutta eräs asia johtuu mieleeni.
+Teidän kihlauksennehan ei voi vielä olla julkinen, sillä silloinhan
+minä olisin siitä kuullut. Tyttö on kaunis ja ihana katsoa; mutta
+hän on nuori. Ehkä ei hänen älynsä ole vielä kehittynyt. Eikö ole
+ajateltavissa, että hän kevytmielisesti menisi ja ottaisi perin
+vakavan askelen. Se on estettävä; minä tahdon puhua tytön kanssa.
+Sen olen hänelle velkaa, sillä hän on varmaankin hyvin rakastettava
+tyttö. Sen olen velkaa lisensiaatille, sillä hän on ystäväni; siten
+olen sen velkaa tytöllekin, sillä hän on ystäväni tuleva puoliso.
+Sen olen velkaa tytön perheelle, sillä se on varmaankin hyvin
+kunnioitettava perhe. Sen olen velkaa koko yhteiskunnalle, sillä
+kysymyksessä on hyvätyö. Koko ihmiskunnalle! Miten suuri ajatus,
+miten valtava yritys toimia koko ihmiskunnan nimessä, omistaa
+sellainen kenraalinvaltakirja! -- Mutta riennänpä Cordelian luo.
+Osaan aina käyttää mielialaa hyväkseni, ja tuon tytön ihana kaiho on
+todella minua liikuttanut.
+
+-- -- --
+
+Nyt alkaa ensimmäinen taistelu Cordelian kanssa, taistelu, jossa
+minä pakenen ja siten opetan hänet, minua takaa-ajaen, voittamaan.
+Minä vetäydyn alituisesti taaksepäin, ja tällä liikkeelläni opetan
+häntä kauttani tuntemaan kaikki rakkauden mahdit, sen levottomat
+ajatukset, sen intohimon, sen kaipuun ja toivon ja rauhattoman
+odotuksen. Liikkuessani tällä tavoin hänen edessään kehittyy
+kaikki tämä vastaavalla tavalla hänessä itsessään. Kuljetan häntä
+triumfikulkueessa, ja minä itse olen yhtä suuressa määrin se, joka
+laulaa hänen voittonsa kunniaksi, kuin se, joka näyttää hänelle
+tien. Hän on saava rohkeutta uskoa rakkauteen, uskoa, että se on
+iäinen voima, nähdessään sen vallan, nähdessään mieleni liikutukset.
+Hän on uskova minua, osaksi sen tähden että luotan taitooni, osaksi
+sen tähden, että totuutta on itse asiassa kaiken sen pohjalla mitä
+teen. Jollei niin olisi asianlaita, ei hän uskoisi minua. Jokaiselta
+liikkeeltäni hän käy yhä voimakkaammaksi; rakkaus herää hänen
+sielussaan, hän on saavuttanut merkityksensä naisena. -- En ole
+tähän saakka poroporvarillisesti puhuen kosiskellut häntä, sen teen
+nyt, minä vapautan hänet, ainoastaan siten tahdon häntä rakastaa.
+Että hänen on minua kaikesta kiittäminen, sitä hän ei saa aavistaa,
+sillä siten hän kadottaisi luottamuksensa itseensä. Kun hän nyt
+tuntee olevansa vapaa, niin vapaa, että häntä melkein haluttaisi
+rikkoa välinsä minun kanssani, silloin alkaa toinen taistelu. Nyt
+on hänessä voimaa ja intohimoa ja nyt merkitsee taistelu minulle
+jotain; hetkelliset seuraukset olkoot sitten mitkä hyvänsä. Entä
+jos hän ylpeydessään pettää minut, entä jos hän rikkoo välinsä
+minuun? Niinpä on hänellä siihen täysi vapaus; mutta minulle hän
+on kuitenkin kuuluva. On turhaa puhetta, että kihlaus sitoisi
+häntä minuun, tahdon omistaa hänet vain vapaana. Jättäköön hän
+minut, toinen taistelu alkaa joka tapauksessa, ja tuossa toisessa
+taistelussa olen minä voittava niin varmasti kuin se oli pelkkää
+harhanäköä, että hän voitti ensimmäisessä. Mitä enemmän voimaa
+hänessä on, sitä mieltäkiinnittävämpää minulle. Ensimmäinen taistelu
+on vapautustaistelu ja se on vain leikkiä, toinen on valloitussota ja
+se käydään elämästä ja kuolemasta.
+
+Rakastanko Cordeliaa? Kyllä. Vilpittömästi? Kyllä. Uskollisesti?
+Kyllä -- esteettisessä merkityksessä ja sillähän lienee arvonsa
+silläkin. Mitä olisi tätä tyttöä auttanut, jos hän olisi joutunut
+uskollisen aviomies-kuhnurin käsiin? Mikä hänestä olisi tullut?
+Ei mitään. On tapana sanoa, että tarvitaan hitunen muutakin kuin
+rehellisyyttä tullakseen toimeen maailmassa; minä puolestani
+sanoisin, että tarvitaan hiukan muutakin kuin uskollisuutta
+rakastaakseen sellaista tyttöä. Ja minulla on muutakin -- minulla on
+kavaluutta. Ja kuitenkin rakastan häntä uskollisesti. Ankarasti ja
+huolellisesti valvon itseäni, jotta kaikki se, mikä tuossa tytössä
+on, koko hänen jumalallisen rikas luontonsa, kehittyisi kukkaansa.
+Minä olen niitä harvoja, jotka sen voivat tehdä, hän on niitä
+harvoja, jotka siihen sopivat; emmekö siis sovellu toisillemme?
+
+Teenkö väärin, kun sen sijaan että katsoisin pappiin tarkastelen
+tuota kaunista kirjailtua nenäliinaa, joka teillä on kädessänne?
+Teettekö te väärin pitäessänne sitä noin esillä?... Nurkassa on
+nimi... Charlotte Hahn on siis teidän nimenne? On niin viehättävää
+näin sattumalta saada tietää naisen nimi. On kuin joku palveleva
+henki salaperäisellä tavalla tekisi minut tutuksi teidän kanssanne...
+Vai eikö ole sattuma, että nenäliinanpoimut laskeutuvat siten että
+minä voin nähdä nimen?... Te olette liikuttunut, te pyyhitte kyynelen
+silmästänne... Nenäliina riippuu taasen vapaana... Teitä ihmetyttää
+että katselen teitä enkä pappia. Te tarkastelette nenäliinaa, te
+huomaatte sen ilmiantaneen nimenne... Sehän on tuiki viaton juttu, on
+niin helppo saada tietää tytön nimi... Miksi julmistua nenäliinalle,
+miksi rutistaa se noin kokoon? Miksi suuttua sille? Miksi suuttua
+minulle? Kuulkaa mitä pappi sanoo: "Älköön kukaan saattako ihmistä
+kiusaukseen; hänkin, joka sen tietämättään tekee, on vastuunalainen,
+on syyllinen toisen edessä, jolle hän voi vikansa korvata vain
+entistä suuremmalla hyvyydellä"... Nyt hän sanoi aamenensa,
+kirkonoven ulkopuolella uskallatte kyllä antaa nenäliinanne vapaasti
+liehua tuulessa... Vai oletteko alkanut pelätä minua? Mitä olen
+sitten tehnyt?... Olenko tehnyt sellaista, jota ette voi antaa
+anteeksi, ette voi mieleenne palauttaa -- antaaksenne anteeksi?
+
+-- -- --
+
+Kaksinainen menettelytapa käy välttämättömäksi suhteessani
+Cordeliaan. Jos yhtenään pakenisin hänen edeltään, voisi tapahtua,
+että eroottinen elementti hänessä kävisi kovin hataraksi ja löyhäksi,
+niin ettei syvempi naisellisuus hänessä voisikaan herätä. Hän ei
+ehkä siinä tapauksessa kykenisi toisen taistelun alettua tekemään
+vastarintaa. Tosin hän nukkuu voiton päivään saakka, ja niin hänen
+pitääkin tehdä; mutta toiselta puolen hänet on alinomaa herätettävä.
+Kun hänestä sitten hetken ajan näyttää kuin hänen voittonsa
+tahdottaisiin häneltä riistää, on hän havahtuva puolustamaan sitä.
+Tässä kamppailussa kypsyy hänen naisellisuutensa. Voin käyttää
+joko sanoja tai kirjeitä häntä kiihottaakseni ja jäähdyttääkseni.
+Jälkimmäinen keino on kaikin puolin edullisempi. Siten nautin hänen
+syvimmästä järkytyksestään. Kun hän on saanut kirjeeni, kun sen
+suloinen myrkky on mennyt vereen, silloin on yksikin sana kylliksi,
+jos tahtoo saada rakkauden puhkeamaan ilmi. Seuraavassa hetkessä
+kylmä ironia saa hänet taasen epäilemään, ei kuitenkaan enempää
+kuin sen verran, että hän yhä vielä tuntee voittaneensa ja tuntee
+niin vielä suuremmassa määrin saadessaan seuraavan kirjeen. Ironiaa
+ei olekaan helppo esittää kirjeessä, sillä se mahdollisuus on
+lähellä, ettei Cordelia sitä siinä ymmärtäisi. Haaveilua voi taasen
+vain välähdyksittäin ilmentää keskustelussa. Minun persoonallinen
+läsnäoloni on tekevä mahdottomaksi tunnekiihkon. Kun olen vain
+kirjeitse läsnä, hän voi helposti kestää läsnäoloni, hän vaihtaa
+minut eräässä merkityksessä yleisempään olentoon, joka elää hänen
+rakkaudessaan. Kirjeessä voi niinikään ottaa itselleen suuremman
+vapauden, kirjeessä voin hyvin heittäytyä hänen jalkoihinsa
+jne., seikka, joka näyttäisi varsin hullunkuriselta, jos sen
+todellisuudessa tekisin ja joka saisi illuusion särkymään. Tämän
+minun kaksinaisen menettelyni vastakkaisuus on synnyttävä ja
+kehittävä, vahvistava ja vakauttava rakkautta hänessä, sanalla sanoen
+koetteleva sitä. --
+
+Liian varhain eivät nämä kirjeet kuitenkaan saa muodostua sävyltään
+vahvasti eroottisiksi. Alussa on parasta, että niillä on yleisempi
+luonne, että ne sisältävät vain jonkun yksityisen viittauksen,
+poistavat jonkun yksityisen epäilyksen. Tilaisuuden sattuessa sopii
+huomauttaa mikä etu kihlauksella on siinä suhteessa, ettei ilkeillä
+huhuilla ole mitään mahdollisuutta käydä juttuun käsiksi. Mitä
+varjopuolia sillä muutoin on, sitä en lakkaa hänelle huomauttamasta.
+Setäni talosta saan aiheita irvikuvaan, jonka voin aina antaa kulkea
+rinnallani. Sydämellisintä, antautuvinta rakkautta ei hänessä voi
+syntyä minun avuttani. Kun sen häneltä kiellän ja tuolla irvikuvalla
+häntä kiusaan, on hän kyllä väsyvä olemaan kihloissa, voimatta
+oikeastaan sanoa, että minä olisin saanut hänet siihen kyllästymään.
+
+Pieni kirje on tänään antava hänelle vihjauksen siitä millainen on
+hänen oma tilansa, minä kun siinä selitän oman sieluntilani. Minun
+menettelyni on oikea. Siitä on minun kiittäminen teitä, te rakkaat
+tyttölapset, joita ennen olen rakastanut. Teitä on minun kiittäminen,
+että minun sieluni nyt on niin viritetty, että voin olla suhteessani
+Cordeliaan juuri sellainen kuin haluankin olla. Kiitollisuudella
+muistelen teitä, kunnia on teidän; olen aina myöntävä, että nuori
+tyttö on kuin syntynyt opettajaksi; häneltä voi aina oppia, jollei
+muuta niin pettämään häntä -- sillä sen tempun oppii parhaiten itse
+tytöiltä; kuinka vanhaksi tullenkin, en ole koskaan unohtava, että
+vasta se on mennyttä miestä, joka on tullut niin vanhaksi, ettei hän
+voi oppia mitään nuorelta tytöltä.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinä sanot, ettet ollut kuvitellut minua sellaiseksi, mutta enhän
+minäkään ollut kuvitellut sellaiseksi tulevani. Onkohan syytä
+muutokseen etsittävä sinusta? Sillä voisihan ajatella, että minä
+en oikeastaan olisikaan muuttunut, vaan että ne silmät, joilla
+sinä minua katsot, olisivat muuttuneet. Vai onko syytä etsittävä
+minusta? Syy on minussa, sillä minä rakastan sinua; syy on sinussa,
+sillä sinä olet se jota rakastan. Järjen kylmässä, tyynessä valossa
+katselin kaikkea, ylpeänä ja koskemattomana, mikään ei minua
+kauhistuttanut; jos aavekin olisi oveeni kolkuttanut, olisin sen
+kynttiläjalkaani tarttuen tyynesti avannut. Mutta katso, minä en
+avannut oveani aaveille, en verettömille ja voimattomille haamuille,
+vaan sinulle, Cordeliani, sinun kanssasi tulivat elämä ja nuoruus
+ja ilo ja kauneus luokseni. Minun käteni vapisee, en voi pidellä
+kynttilääni rauhallisena, pakenen edestäsi, ja kuitenkaan en voi olla
+kiinnittämättä silmiäni sinuun, en toivomatta, että voisin pidellä
+kynttilää vakavasti kädessäni. Muuttunut olen; mutta missä määrin,
+missä muodossa ilmenee tuo muutos? En tiedä sitä, en voi siitä mitään
+lähempää määrittelyä antaa. Voin vain sanoa: minä muutuin.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Lempi rakastaa salaisuutta -- kihlaus on yleinen; se rakastaa
+hiljaisuutta -- kihlaus on julistus; se rakastaa kuiskailua --
+kihlaus on suuriääninen tiedoksianto; ja kuitenkin on kihlauksemme,
+kiitos olkoon Cordelian taidon, oleva verraton keino pettää
+vihollisiamme. Pimeänä yönä ei mikään ole toisille laivoille
+vaarallisempaa kuin lyhdyn ripustaminen johonkin alukseen, sillä se
+on petollisempi kuin pimeys itse.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään;
+hän nojaa minun käsivarteeni ja hänen päänsä lepää monen aatoksen
+painamana minun olkaani vasten. Hän on minua niin lähellä ja
+kuitenkin vielä kaukana, hän antautuu ja kuitenkaan hän ei kuulu
+minulle. Vielä hänessä on vastustusta, mutta se ei ole tietoisesti
+harkittua, se on naisellisuuden tavallista vastustusta; sillä naisen
+olemus on antautumista vastustuksen muodossa. -- Hän istuu sohvassa
+teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään. Hänen sydämensä
+jyskyttää intohimosta, hänen povensa aaltoilee, ei kuitenkaan
+rauhattomuudesta; toisinaan vaihtelee väri hänen kasvoillaan,
+kuitenkin keveinä vivahduksina. Onko se rakkautta? Ei suinkaan.
+Hän kuuntelee, hän ymmärtää. Hän kuuntelee siivitettyjä sanojani,
+hän käsittää ne, hän kuulee toisen puhetta ja ymmärtää sitä kuin
+omaansa; hän kuuntelee vaieten toisen ääntä, joka soi kaikuna hänen
+sisimmässään, hän ymmärtää tuon kaiun kuin olisi se hänen oma
+äänensä, joka puhuu hänelle ja eräälle toiselle.
+
+Mitä minä teen? Hurmaanko hänet? En suinkaan; siitä ei olisi minulle
+mitään hyötyä. Varastanko hänen sydämensä? En suinkaan, näen
+päinvastoin mieluimmin, että se tyttö, jota rakastan, pitää itse
+sydämensä. Mitä sitten teen? Minä muovailen itselleni sydämen hänen
+sydämensä mukaan. Taiteilija maalaa rakastettunsa kuvan, se on hänen
+ilonsa, kuvanveistäjä ikuistaa hänen muotonsa. Niin teen minäkin,
+mutta henkisessä merkityksessä. Hän ei tiedä minun omistavan tuota
+kuvaa, ja siinä juuri on petokseni. Salaperäisellä tavalla olen sen
+itselleni hankkinut ja siinä merkityksessä varastanut hänen sydämensä
+samoinkuin Rebekasta sanotaan, että hän varasti Laabanin sydämen, kun
+hän viekkaasti ryösti häneltä hänen kotijumalansa.
+
+Ympäristöllä ja puitteilla on sentään suuri vaikutus ihmiseen, ne
+painuvat nopeimmin ja syvimmin muistiin tai oikeammin koko sieluun
+eivätkä sen tähden joudu unohduksiin. Kuinka vanhaksi sitten
+tullenkin, en milloinkaan ole kuitenkaan voiva kuvitella Cordeliaa
+muussa ympäristössä kuin tässä pienessä huoneessa. Kun tulen hänen
+luoksensa ja tavallisesti ohjaan kulkuni salin oven kautta, hän
+kiiruhtaa samassa vastaani omasta huoneestaan, ja kun avaan salin
+oven astuakseni arkihuoneeseen, avaa hän samaan aikaan toisen
+oven, niin että meidän katseemme heti ovella tapaavat toisensa.
+Arkihuone on pieni ja siisti, melkein työhuoneen tapainen. Vaikka
+olen tarkastellut sitä monesta kulmasta, on minusta kuitenkin aina
+hauskinta katsella sitä sohvasta. Hän istuu tuossa minun vieressäni,
+edessämme on pyöreä teepöytä, jolle pöytäliina on levitetty, niin
+että se riippuu monina laskoksina. Pöydällä on lamppu, kukan
+muotoinen, joka voimakkaana ja täyteläisenä kohoaa kannattaen kukan
+terää, jonka yllä taasen riippuu hieno koristettu paperiharso niin
+keveänä ettei se voi pysyä liikkumattomana. Lampun muoto muistuttaa
+minua itämaan luonnosta, harson liikunta noiden seutujen lempeistä
+henkäyksistä. Lattiaa peittää matto, jonka omituisesti punottu
+kudos todistaa sen olevan muukalaista alkuperää. Toisin hetkin
+annan lampun loihtia eteeni eteläisen maiseman; minä istun silloin
+Cordelian kanssa maassa lampun kukkakruunun alla. Toisin hetkin annan
+punotun maton herättää mielikuvan laivasta, upseerinkajuutasta -- me
+purjehdimme silloin keskellä aavaa valtamerta. Kun istumme kaukana
+ikkunasta, tähystämme suoraan taivaan rajattomiin ääriin. Myöskin
+tämä voimistaa illuusiota. Kun sitten istun hänen vierellään, annan
+kaiken tuon kulkea silmieni editse kuvana, joka kiitää todellisuuden
+yli kuin kuolema haudan yli. -- Ympäristö merkitsee aina paljon,
+varsinkin muistolle. Jokainen eroottinen suhde on elettävä niin,
+että asianomaisten on helppo loihtia eteensä kuva, jossa suhteen
+koko ihanuus kuvastuu. Jotta se voisi onnistua, on ympäristöä
+pidettävä huolellisesti silmällä. Jollei se vastaa toiveita, on se
+sellaiseksi muodostettava. Cordelialle ja hänen rakkaudelleen sopii
+ympäristö hyvin. Kuinka toisenlainen kuva mieleeni nouseekaan,
+kun ajattelen pientä Emelietäni, ja kuitenkin, kuinka hyvin sopi
+siinäkin tapauksessa ympäristö lemmensuhteen puitteiksi! Häntä
+en voi ajatella muualla kuin istumassa pienessä puutarhatuvassa.
+Ovet olivat auki, pieni tuvan edessä oleva puutarha rajoitti
+näköalan, pakotti silmän hetkeksi pysähtymään ennenkuin se rohkeasti
+lähti seuraamaan maantietä, joka katosi etäisyyteen. Emelie oli
+ihastuttava, mutta vähäpätöisempi kuin Cordelia. Ympäristö oli sen
+mukainen. Silmä pysytteli maanpinnalla, se ei hyökännyt rohkeana
+ja levottomana eteenpäin; ja vaikkakin maantie itse romanttisesti
+katosi kaukaisuuksiin, vaikutti se kuitenkin pääasiassa siten, että
+silmä liukui sen matkan, mikä sillä oli edessään, ja kääntyi takaisin
+kulkeakseen uudelleen saman matkan. Huone oli maan rajassa. Cordelian
+ympäristöllä ei saa olla mitään etualaa, ainoastaan taivaanrannan
+rohkea äärettömyys. Hän ei saa asustaa maan rajassa, hänen täytyy
+leijua, ei kävellä, lentää, ei edestakaisin, vaan iäisesti eteenpäin.
+
+Se, joka itse on kihloissa, pääsee pian selville toisten kihlattujen
+narrimaisuuksista. Jokunen päivä sitten sukelsi lisensiaatti Hansen
+esiin käsipuolessaan tuo rakastettava nuori tyttö, jonka kanssa
+hän on kihloissa. Hän uskoi minulle, että tyttö on hyvin nuori,
+minkä tiesinkin jo ennestään, lisäksi uskoi hän minulle, että hän
+oli valinnut tytön nimenomaisena tarkoituksenaan kehittää hänestä
+se ihanne, joka aina oli väikkynyt hänen mielessään. Jumalani,
+tuollainen lisensiaattinahjus -- ja toiselta puolen terve,
+kukoistava, elämänhaluinen tyttö. Vaikka minulla on pitkäaikainen
+kokemus, en milloinkaan ole lähestynyt tyttöä muutoin kuin syvästi
+kunnioittaen ja oppien aina ensin itse häneltä. Jos minulla
+mahdollisesti on jotain kasvatuksellista merkitystä tytölle, on se
+siinä, että yhä uudelleen hänelle opetan mitä itse olen häneltä
+oppinut.
+
+Cordelian sielu on saatettava liikkeeseen, ei kuitenkaan tuulispäiden
+viskeltäväksi eikä osittain, vaan kokonaisena. Hänen on keksittävä
+äärettömyys, opittava tuntemaan, että se on kaikkia ihmisiä lähinnä.
+Tämä ei ole tapahtuva ajatuksen tietä, joka on hänelle kiertotie,
+vaan mielikuvituksen, joka on varsinainen liikeyhteys hänen ja
+minun välilläni, sillä se mikä on osa miehessä, on kokonaisuus
+naisessa. Hänen ei tarvitse kulkea ajatuksen vaivalloista tietä
+eteenpäin pyrkiessään käsittämään asioiden ääretöntä moninaisuutta;
+sillä nainen ei ole syntynyt tekemään työtä, hänen on päästävä
+päämaaliinsa mielikuvituksen ja sydämen keveäkulkuista tietä.
+Äärettömyys on nuorelle tytölle yhtä luonnollinen käsite kuin se,
+että kaikki rakkaus on onnellista. Nuorella tytöllä on kaikkialla,
+mihin hän sitten kääntyneekin, äärettömyys ympärillään, ja ylimeno
+on vain hyppäys, mutta, se tarkoin huomattakoon, naisellinen
+hyppäys, ei miehinen. Kuinka kömpelöitä ovatkaan miehet yleensä!
+Kun heidän pitää hypätä, heidän täytyy ottaa vauhtia, tehdä pitkiä
+valmistuksia, mitata välimatka silmällä, juosta monta kertaa
+kääntyäkseen taas säikähtyneinä takaisin. Viimein he hyppäävät ja
+putoavat väliin. Nuori tyttö hyppää toisella tavalla. Vuoriseuduissa
+tapaa usein kaksi toisiaan vastaan kurkottavaa kalliokielekettä.
+Niiden välillä on kammottava kuilu. Yksikään mies ei uskalla
+hyppäystä. Nuori tyttö sitä vastoin, niin kertovat seudun asukkaat,
+on sen uskaltanut, ja sitä kutsutaankin sen tähden neitsythypyksi.
+Minä uskon tuon kertomuksen mielelläni, samoin kuin uskon paljon
+erinomaista nuoresta tytöstä yleensä, ja minulle tuottaa suurta iloa
+kuulla yksinkertaisten vuoristolaisten siitä puhuvan. Minä uskon
+kaikkea, uskon luonnotontakin, ja hämmästyn sen edessä ainoastaan
+uskoakseni sen; ensimmäinen ja viimeinen asia, joka minua on
+hämmästyttänyt, on nuori tyttö. Ja kuitenkin on sellainen hyppäys
+nuorelle tytölle kuin leikin asia, kun miehen hyppäys sen sijaan
+on aina naurettava, sen tähden että kuinka voimakkaan vauhdin hän
+ottaakin, hänen ponnistuksensa jää suhteettoman vähäiseksi verrattuna
+kallionkielekkeiden etäisyyteen toisistaan, ja kumminkin pitäisi
+niiden olla järkevässä suhteessa toisiinsa. Mutta kuka on niin tyhmä,
+että luulee nuoren tytön ottavan vauhtia? Hänen voi kyllä ajatella
+juoksevan, mutta silloin on tuo juoksu vain leikkiä, nautintoa,
+viehkeyden esille loihtimista, jota vastoin kuvittelu vauhdin otosta
+särkee naisellisen kokonaisuuden. Vauhdinotossa on nimittäin jotain,
+joka on naisen luonteen vastaista. Ja hänen hyppäyksensä -- kuka ei
+käsittäisi sen oikeata luonnetta! Hänen hyppäyksensä on liitelemistä.
+Ja kun hän sitten on päässyt toiselle puolelle, seisoo hän siellä
+taasen, ei ponnistuksesta väsyneenä, vaan kauniimpana kuin muutoin ja
+sielukkaampana; hän heittää suutelon meille, jotka seisomme toisella
+puolella. Nuorekkaana, vastasyntyneenä kuin kukka, joka on työntynyt
+esiin vuoren juurelta, keikkuu hän syvyyden yli, niin että meidän
+silmissämme melkein mustenee. -- -- -- Hänen pitää oppia kaikki
+äärettömyyttä kajastavat liikkeet, keinutella itseään, tuudittaa
+itsensä unelmiin, muuttaa runo todellisuudeksi, satu todellisesti
+olevaiseksi, tuntea sydämessään kaikki mahdolliset tunteet. Kun hän
+on tottunut tuohon tunnelmien kirjavaan rikkauteen, lasken minä
+eroottisen aineksen lisäksi hänen sieluunsa. Silloin hän on sitä mitä
+tahdon ja haluan. Silloin on minun tehtäväni suoritettu, minun työni,
+silloin käärin kokoon kaikki purjeeni, silloin istun hänen vieressään
+ja me laskettelemme eteenpäin hänen purjeillaan. Ja totta tosiaan,
+kun tuo tyttö on eroottisesti hurmaantunut, silloin on minulla kyllin
+työtä istuessani perässä ja säädellessäni vauhtia, niin ettei mikään
+tapahdu liian aikaisin tai epäkauniilla tavalla. Silloin tällöin
+tulee purjeesemme pieni reikä, ja seuraavassa hetkessä syöksymme taas
+pikaista vauhtia eteenpäin.
+
+Setäni talossa käy Cordelia yhä kärsimättömämmäksi. Hän on monta
+kertaa ehdottanut, ettemme enää sinne menisi; se ei kuitenkaan
+ole auttanut, olen aina keksinyt verukkeita. Kun eilen illalla
+läksimme sieltä, hän puristi kättäni aivan erikoisen intohimoisesti.
+Luultavasti oli hän kärsinyt suuresti siellä, eikä se olekaan ihme.
+Jollei minua niin huvittaisi tarkastella räikeitä luonnottomuuden
+ilmaisuja, en itsekään mitenkään kestäisi. Aamulla sain Cordelialta
+kirjeen, jossa hän, sukkelammin kuin olisin häneltä odottanut, teki
+pilaa kihlauksista. Olen suudellut kirjettä, se on rakkain kirje,
+jonka häneltä olen saanut. Aivan niin, Cordeliani! Sellainen on minun
+toivomukseni.
+
+-- -- --
+
+Ihmeellistä kyllä on Itäisellä kadulla kaksi kahvilaa vastakkain.
+Toisessa kerroksessa vasemmalla kädellä asuu muuan pieni mamselli.
+Hän on tavallisesti kätkössä puoliuutimien takana. Puoliuutimet
+ovat hyvin ohutta kangasta, ja se joka tuntee tytön tai on useammin
+hänet nähnyt, voi, jos hänellä on hyvät silmät, helposti tuntea
+tämän kasvonpiirteet, kun hän sitä vastoin muista näyttää vain
+tummalta epämääräiseltä kuviolta. Jälkimmäinen pitää paikkansa minuun
+nähden, edellinen sitä vastoin sopii siihen nuoreen upseeriin, joka
+säännöllisesti joka päivä kello kaksitoista ilmestyy näille seuduille
+ja suuntaa katseensa ylös puoliuutimia kohti. Oikeastaan huomasin
+tuon kauniin sähkösanomasuhteen puoliuutimista. Sellaisia ei ole
+muissa ikkunoissa, ja tuollainen yksinäinen verho, joka peittää
+vain yhden ikkunan, on merkki siitä, että ikkunan takana alinomaa
+istuu joku. Eräänä päivänä istuin vastapäätä olevan kahvilan ikkunan
+luona. Kello oli juuri kaksitoista. Panematta merkille ikkunan ohitse
+kulkevia pidin vain silmällä tuota verhoa, kun äkkiä tumma kuvio sen
+takana alkoi liikkua. Naisen kasvot tulivat sivultapäin sen takaa
+näkyviin. Sen jälkeen nyökkäsi asianomainen hyvin ystävällisesti
+kätkeytyen taas uutimien taa. Tästä päättelin ensinnäkin että se
+henkilö, jota hän tervehti, oli mies, sillä tytön eleet olivat liian
+intohimoiset kohdistuakseen johonkin ystävättäreen; toiseksi tein sen
+johtopäätöksen, että se henkilö, jolle tervehdys oli tarkoitettu,
+tavallisesti tuli toiselta puolen katua. Tyttö oli niin asettunut,
+että hän jo kaukaa saattoi tämän huomata, vieläpä tervehtiä häntä
+puoliuutimien suojassa. -- -- -- Aivan oikein, lyönnilleen kello
+kaksitoista ilmestyy taasen tämän pienen rakkausepisodin sankari,
+meidän rakas luutnanttimme. Istun tällä kertaa siinä kahvilassa,
+joka on sen talon ensi kerroksessa, jonka toisessa kerroksessa
+neitini asuu. Luutnantti on jo hänet huomannut. Pidä nyt hyvin
+varasi, rakas ystäväni, ei ole helppo asia tervehtiä kauniisti
+toista kerrosta kohti. Meidän luutnanttimme ei lisäksi ole hullumman
+näköinen, hän on sorjavartaloinen, suora ja solakka, hänellä on
+kauniit kasvot, kaareva nenä ja musta tukka, ja hänen kolmikulmainen
+hattunsa sopii hänelle hyvin. Nyt on toimimisen hetki; luutnantin
+jalat alkavatkin horjahdella, sääret käydä ikäänkuin liian pitkiksi.
+Kun tahtoo koota kaiken voimansa silmiin ja suunnata ne toista
+kerrosta kohti, jalat käyvät usein hervottomiksi. Suokaa anteeksi,
+herra luutnantti, että keskeytän tuon katseen taivaaseennousun. Se
+on nenäkästä, sen tiedän kyllä. Paljonsanovaksi ei tuota katsetta
+voi kutsua, pikemmin tyhjäksi ja kuitenkin hyvin lupaavaksi. Mutta
+nuo monet lupaukset ovat nousseet liiaksi luutnantin päähän; hän
+horjui, käyttääkseni runoilijan sanoja Agnetasta, kompastui ja
+kaatui. Se oli katkeraa, ja jos minä olisin saanut neuvoa, ei se
+lainkaan olisi tapahtunut. Hän oli, meidän luutnanttimme, liian hyvä
+siihen. Kuinka kohtalokasta; jos tahtoo naisten silmissä esiintyä
+keikarina, ei saa koskaan langeta. Jos haluaa sellaisesta käydä, on
+tarkoin varottava. Mutta jos tahtoo esiintyä vain älyniekkana, on
+kaikki tuollainen yhdentekevää; silloin saa vajota itseensä, langeta
+loveen, ja jos silloin todellisuudessakin kompastelisi, ei siihen
+kiinnitettäisi ensinkään huomiota. -- -- -- Minkähän vaikutuksen
+tämä episodi on tehnyt pieneen neitoseeni? Vahinko, etten samalla
+kertaa voi olla kummallakin puolen katua. Voisinhan kyllä saada
+jonkun tuttavistani vartioimaan toista puolta, mutta osaksi haluan
+aina itse tehdä havaintoni, osaksi en voi edeltäpäin tietää mitä
+tästä jutusta voi kehittyä, ja siinä suhteessa ei uskottu ole
+koskaan tarpeen, sillä hänen tähtensä hukkaisin vaan tyhjiin aikaa
+koettaessani saada häneltä keinotelluksi pois sen minkä hän jutusta
+tietää ja tehdä hänet muutoinkin epätietoiseksi asian oikeasta
+laadusta. -- -- -- Alan totta tosiaan väsyä kunnon luutnanttiini.
+Päivät pääksytysten hän kulkee ohi täydessä univormussa. Sehän on
+ennen kuulumatonta kestävyyttä. Sopiiko sellainen sotilaalle? Ettekö
+ole aseissa, herraseni? Ettekö halua vallata taloa rynnäköllä ja
+tyttöä väkivallalla? Niin, jos olisitte ylioppilas, lisensiaatti,
+kappalainen, joka elää pelkästä toivosta, olisi asianlaita toinen.
+Mutta annan teille anteeksi, sillä tyttö miellyttää minua enemmän
+kuta useammin hänet näen. Hän on kaunis, hänen ruskeat silmänsä
+ovat täynnänsä veitikkamaisuutta. Kun hän odottaa teitä tulevaksi,
+kirkastaa hänen katsantonsa korkeampi kauneus, joka sopii hänelle
+selittämättömän hyvin. Siitä päättelen että hänellä on rikas
+mielikuvitus, ja mielikuvitus on kauniin sukupuolen luonnollinen
+kaunistuskeino.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Mitä on kaipuu? Runoilijat puhuvat usein vangitun kaipuusta. Kuinka
+järjetöntä! Aivan kuin ainoastaan se, joka istuu vangittuna, voisi
+kaivata! Aivan kuin se, joka on vapaana, ei voisikaan! Otaksukaamme,
+että minä olisin vapaa, kuinka silloin kaipaisinkaan. Ja vapaahan
+olenkin, vapaa kuin lintu, ja kuitenkin, kuinka kiihkeästi kaipaan!
+Minä kaipaan lähtiessäni sinun luoksesi, minä kaipaan sinut
+jätettyäni, sinun vieressäsikin istuessani sinua kaipaan. Voiko
+ihminen kaihota sitä mitä hänellä jo on? Kyllä, ajatellessaan,
+että hän voi sen seuraavassa hetkessä menettää. Minun kaipuuni
+on iäistä rauhattomuutta. Vaikka olisin elänyt iankaikkisuudesta
+iankaikkisuuteen ja tullut vakuuttuneeksi, että sinä joka hetki
+kuulut minulle, kääntyisin kuitenkin aina takaisin luoksesi elääkseni
+sinun kanssasi uudelleen iankaikkiset ajat ja voimatta hetkeäkään
+olla poissa luotasi sinua kaipaamatta.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Portin edessä odottavat pienet vaunut, minusta kuitenkin suuremmat
+kuin koko maailma, ne kun ovat kyllin tilavat kahdelle; niiden eteen
+on valjastettu kaksi hevosta, hurjaa ja ohjatonta kuin luonnonvoimat,
+kärsimätöntä kuin minun intohimoni, rohkeata kuin minun ajatukseni.
+Jos tahdot, vien sinut kauas pois -- Cordeliani, käsketkö minun
+niin tehdä? Sinun käskysi irrottaa ohjakset. Minä vien sinut pois,
+en toisten ihmisten luota toisten luo, vaan ulos maailmasta --
+hevoset kavahtavat pystyyn, vaunut kohoavat, hevoset karkaavat
+päittemme päällä, me ajamme pilvenhattaroiden halki taivaaseen,
+ympärillämme humisee; istummeko me yhdessä kohden ja koko maailmako
+liikkuu, vai syöksymmekö me tulista vauhtia eteenpäin? Jos sinua
+pyörryttää, Cordeliani, niin pidä kiinni minusta, minua ei pyörrytä
+koskaan. Henkisessä merkityksessä ei se koskaan menetä tajuaan, joka
+ajattelee vain yhtä ainoata asiaa, ja minä ajattelen ainoastaan
+sinua -- ruumiillisessa merkityksessä ei taasen se koskaan menetä
+tajuaan, joka kiinnittää katseensa yhteen ainoaan esineeseen, ja
+minä näen vain sinut. Pidä kiinni, jos koko maailma hukkuisi, jos
+kevyet vaunumme katoaisivat meidän altamme, istuisimme me kuitenkin
+toisiamme syleillen ihanassa sopusoinnussa.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Tämä on melkein liikaa. Palvelijani on odottanut kuusi tuntia, minä
+itse kaksi tuulessa ja sateessa sitä rakasta lasta, Charlotte Hahnia,
+josta tunnen huolta. Joka keskiviikko kahden ja viiden välissä on
+hänellä tapana käydä tervehtimässä erästä vanhaa tätiään. Juuri
+tänään hän siis jätti tulematta, juuri tänään kun niin hartaasti
+toivoin hänet tapaavani. Minkä tähden häntä odottelen? Sen tähden
+että hän saattaa minut aivan erikoiseen mielentilaan. Minä tervehdin
+häntä, hän vastaa tervehdykseeni samalla kertaa taivaallisella ja
+omituisen maallisella tavalla; hän jää melkein seisomaan, on kuin
+olisi hän vajoamaisillaan maan sisään, ja kuitenkin loistaa hänen
+katseensa kuin hän kohoaisi taivasta kohti. Kun hänet näen, tulee
+mieleni samalla kertaa juhlalliseksi ja kaipaavaksi. Muutoin en
+tyttöä sen koommin ajattele, himoitsen vain hänen tervehdystänsä, en
+mitään muuta, en vaikka hän itsekin haluaisi enemmän antaa. Hänen
+tervehdyksensä herättää minussa tunnelman, ja tunnelman tuhlaan
+puolestani Cordelialle. -- Lyönpä vetoa, että hän on jollakin
+tavalla päässyt livahtamaan sivuitsemme. Ei ainoastaan komedioissa
+vaan myöskin todellisuudessa on tuiki vaikeata vartioida nuorta
+tyttöä; vartijalla pitäisi olla silmä jokaisen sormen päässä. Oli
+kerran nymfi Cardea, joka otti asiakseen pettää miehiä. Hän oleskeli
+vuoriseuduissa, houkutteli rakastajansa pimeimpiin viidakkoihin
+ja katosi. Ianusta hän halusi myöskin pettää, mutta tämä pettikin
+puolestaan nymfin; Ianuksella oli silmä niskassa.
+
+-- -- --
+
+Kirjeeni tekevät tehtävänsä. Ne kehittävät häntä sielullisesti,
+joskaan eivät eroottisesti. Siihen eivät varsinaiset kirjeet
+kelpaakaan, siihen pitää käyttää kirjelippuja. Mitä enemmän
+eroottinen aines pistäiksen esiin, sitä lyhyemmiksi ne käyvät, mutta
+sitä varmemmin ne samalla osuvat sielunelämän eroottiseen puoleen.
+Jottei hän kuitenkaan tulisi sentimentaaliseksi tai hentomieliseksi,
+annan ivani aina tuon tuostakin jäähdyttää tunteitani. Silloin
+hän taas uudelleen himoitsee entistä tulisemmin sitä ravintoa,
+joka on hänelle rakkain. Kirjelippuni antavat korkeimman päämäärän
+epämääräisenä kangastaa esiin kaukaisuudesta. Sinä hetkenä kun tuo
+aavistus alkaa itää hänen sielussaan, särkyy meidän suhteemme. Minun
+vaikutuksestani saa tuo aavistus muodon hänen sielussaan, ikään kuin
+se olisi hänen oma ajatuksensa, hänen oman sydämensä vietti. Sitä
+juuri tahdon.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Jossakin tässä kaupungissa asuu pieni perhe, leski kolmen tyttärensä
+kanssa. Kaksi viimeksi mainituista käy kuninkaallista keittokoulua
+oppiakseen valmistamaan ruokaa. Tapahtui kerran alkukesästä eräänä
+iltapäivänä noin viiden tienoissa, että ovi erääseen mainitun
+perheen huoneeseen hiljaa aukenee ja tutkisteleva katse tarkastelee
+huonetta. Huoneessa ei ole muita kuin nuori tyttö, joka istuu pianon
+ääressä. Ovi jää raolleen, niin että sen takana oleva voi salaa
+kuulla huoneessa istujan soittoa. Hän ei ole mikään taiteilijatar,
+siinä tapauksessa olisikin ovi kohta sulkeutunut. Hän soittaa erästä
+ruotsalaista sävelmää, se kertoo nuoruuden ja kauneuden katoamisesta.
+Tytön nuoruus ja kauneus muodostavat jyrkän vastakohdan laulun
+sanoille. Kummalla on totuus puolellaan: tytölläkö vai laululla?
+Sävelet soivat niin hiljaisina, niin melankolisina, kuin olisi
+surumielisyys se sovintotuomari, joka ratkaisee riidan. -- Mutta
+se on väärässä! Mitä yhteyttä on nuoruudella ja noilla mietteillä?
+Mitä yhteyttä on aamulla ja illalla? Koskettimet väräjävät ja
+vapisevat; kaikupohjan henget karkaavat tiedottomina ylös eivätkä
+ymmärrä toisiaan -- Cordeliani, miksi niin kiivaasti, miksi niin
+intohimoisesti!
+
+Kuinka kaukana ajassa pitää jonkun tapahtuman olla, jotta sitä
+muistelisimme, kuinka kaukana, ettei muiston kaipuu sitä enää voisi
+saavuttaa? Useimmilla ihmisillä on tässä suhteessa määrätty raja;
+sitä, mikä on heitä ajassa liian lähellä, he eivät voi muistella,
+sitä, mikä on liian kaukana, eivät myöskään. Minä en tunne mitään
+rajoja. Sen, minkä olen eilen kokenut, sijoitan tuhansien vuosien
+päähän menneisyyteen, ja muistelen sitä kuin se olisi eilen
+tapahtunut.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minulla on salaisuus, jonka haluan sinulle uskoa, minun uskottuni.
+Kenelle sen kertoisinkaan? Kaiulle? Se juttelisi sen muille.
+Tähdille? Ne ovat kylmiä. Ihmisille? Ne eivät sitä ymmärrä. Vain
+sinulle voin sen uskoa, sillä sinä osaat pitää sen salassa. On
+olemassa tyttö, kauniimpi kuin sieluni unelma, puhtaampi kuin
+auringon valo, syvempi kuin meren lähteet, ylpeämpi kuin kotkan
+lento -- on olemassa tyttö, kallista pääsi minun korvaani vasten
+ja minun puheeni puoleen, jotta minun salaisuuteni voisi hiipiä
+sinun sieluusi -- tuota tyttöä rakastan enemmän kuin omaa elämääni,
+sillä hän on minun elämäni, enemmän kuin kaikkia toiveitani, sillä
+hän on minun ainoani, enemmän kuin kaikkia ajatuksiani, sillä hän
+on ainoani, lämpimämmin kuin päivä rakastaa kukkia, kaihoisammin
+kuin aron kuuma hiekka rakastaa sadetta -- häneen olen kiintynyt
+hellemmin kuin äidin silmä lapseen, luottavammin kuin rukoilevan
+sielu Jumalaan, läheisemmin kuin kasvi juureensa. -- Sinun pääsi
+käy ajatuksista raskaaksi, se painuu rintaa vasten, povi kohoaa
+-- Cordeliani! Sinä olet ymmärtänyt, sinä olet ymmärtänyt minut
+täydellisesti, kirjaimellisesti, sanaakaan ei ole mennyt sinulta
+hukkaan! Onko minun viritettävä korvani ja annettava sinun äänesi
+sitä itselleni vakuuttaa? Voisinko epäillä? Voinko luottaa siihen,
+että haluat kätkeä tämän salaisuuden? Puhutaan ihmisistä, jotka
+kauheiden rikosten salaamiseksi lupaavat toisilleen molemminpuolista
+vaitioloa. Sinulle olen uskonut salaisuuden, joka on minun elämäni ja
+minun elämäni sisällys -- eikö sinulla ole uskottavana minulle mitään
+niin pyhää, ihanaa ja puhdasta, että ylimaalliset voimat lähtisivät
+liikkeelle, jos se salaisuus paljastuisi?
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Taivas on peitossa -- pimeät sadepilvet vetäytyvät kokoon kuin
+mustat silmäkulmat intohimoisilla kasvoilla, metsän puut keinuvat
+levottomien unien ahdistamina. Sinä olet minulta kadonnut metsään.
+Jokaisen puun takana näen naisellisen olennon, joka on sinun
+näköisesi, mutta kun tulen sitä lähemmäksi, se kätkeytyykin seuraavan
+puun taakse. Etkö halua minulle näyttäytyä? Kaikki menee sekaisin
+päässäni; metsän osat menettävät eristävät ääriviivansa, näen kaiken
+sumumerenä, jossa sinun näköisesi naiselliset olennot näyttäytyvät
+ja taas katoavat. Sinua en näe, sinä liu'ut aaltoina ohitseni, ja
+kuitenkin olen onnellinen nähdessäni edes epämääräisen kajastuksen
+sinusta. Missä on syy tähän -- onko se sinun olentosi rikasta
+yhteyttä vai minun olentoni köyhää moninaisuutta? -- Rakastaa sinua,
+eikö se ole sama kuin rakastaa kokonaista maailmaa?
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Olisi erittäin mieltäkiinnittävää voida tarkalleen kertoa kaikki
+keskusteluni Cordelian kanssa. Pidän sitä kuitenkin mahdottomuutena,
+sillä jos minun onnistuisikin palauttaa muistiini kaikki sanat, jotka
+me keskenämme jutellessamme lausumme, on kuitenkin mahdoton kuvata,
+mitä puheen ohella tapahtuu -- kaikkea tuota, joka itse asiassa on
+keskustelun elinhermo, sanonnan välittömyyttä ja intohimoisuutta,
+kaiken vuoropuhelun elämän ehtoa. Yleensä en tietystikään ole
+valmistanut edeltäpäin keskustelujani, joka sotisikin keskustelun,
+varsinkin eroottisen keskustelun, luonnetta vastaan. Vain kirjeitteni
+sisällys on alati mielessäni, samalla kun minulla on niiden hänessä
+mahdollisesti herättämä tunnelma silmieni edessä. Tietenkään ei
+milloinkaan mieleeni voisi juolahtaa kysyä häneltä onko hän lukenut
+viimeistä kirjettäni. Saan helposti selville, onko hän sen lukenut.
+Suoranaisesti en myöskään milloinkaan hänen kanssaan niistä puhu,
+mutta pidän aina keskusteluissani yllä salaperäistä yhteyttä
+niiden kanssa, osaksi painaakseni jonkin seikan syvemmin hänen
+sieluunsa, osaksi hävittääkseni jonkun vaikutuksen ja tehdäkseni
+hänet epätietoiseksi tarkoituksestani. Siten saan hänet uudelleen
+lukemaan kysymyksessä olevan kirjeen, josta hän taas saa jonkun uuden
+vaikutuksen, ja niin edespäin.
+
+Hänessä on tapahtunut muutos ja vieläkin tapahtuu. Jos koettaisin
+tulkita hänen sieluntilaansa tällä hetkellä, sanoisin siinä olevan
+panteististä rohkeutta. Hänen katseestaan voin sen kohta päättää.
+Se on rohkea, melkein tyhmänrohkea odotuksessaan, ikään kuin se
+joka hetki vaatisi ja olisi valmis näkemään jotain yliluonnollista.
+Samoin kuin tarkkanäköinen silmä voi nähdä varsinaisen näköpiirinsä
+ulkopuolelle, näkee hänen katseensa sellaista, jota eivät muut näe.
+Se on rohkea odotuksessaan, mutta ei itse luottamuksessaan; sen
+tähden on siinä jotain uneksivaa ja pyytävää, eikä se tunnu ylpeältä
+eikä käskevältä. Hän etsii ennen saavuttamatonta oman itsensä
+ulkopuolelta, hän pyytää että hänelle suotaisiin se onni, ikään
+kuin hän ei tietäisi, että hänen omassa vallassansa on loihtia se
+esiin. Se on estettävä, muutoin saan liian varhain ylivallan häneen
+nähden. Hän sanoi eilen minulle, että minun olennossani on jotain
+kuninkaallista. Ehkä hän haluaa alistua, se ei käy laatuun. Totta
+kyllä, rakas Cordelia, minun olennossani on jotain kuninkaallista,
+mutta sinä et aavista, mikä valtakunta se on, jota minä hallitsen.
+Minä hallitsen tunteiden myrskyjä. Kuin Aiolos tuulia pidän niitä
+vankina persoonallisuuteni vuoressa ja annan milloin toisen, milloin
+toisen niistä päästä irti. Mairittelu on antava hänelle itsetuntoa,
+se on kohottava häntä hänen suhteessaan minuun. Mairitteluun
+tarvitaan suurta varovaisuutta. Toisinaan pitää imartelijan asettaa
+itsensä hyvin korkealle, kuitenkin niin, että ylempänä on vielä
+yksi sija, toisinaan hänen pitää asettaa itsensä hyvin matalalle.
+Edellinen menettelytapa on oikeampi, jos haluaa vaikuttaa henkisesti,
+jälkimmäinen, jos haluaa vaikuttaa eroottisesti. -- Onko hän minulle
+jotain velkaa? Ei suinkaan. Toivoisinko asianlaidan olevan niin? En
+suinkaan. Olen liian hyvä asiantuntija, minulla on liiaksi vaistoa
+eroottisissa asioissa toivoakseni jotain niin mieletöntä. Jos niin
+todella olisi laita, koettaisin kaikin voimin saada hänet sen
+unohtamaan ja tuudittaisin omat ajatukseni uneen. Jokainen nuori
+tyttö on suhteessaan sydämensä labyrinttiin Ariadne; hänellä on
+lanka, jonka avulla hän voi löytää tien sen sokkeloiden läpi, mutta
+hän ei ymmärrä sitä itse käyttää.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Puhu -- minä tottelen, sinun toivomuksesi on minulle käsky, sinun
+rukouksesi on kaikkivaltiaan vaatimus, jokainen pieninkin toiveesi on
+hyvätyö minua kohtaan; sillä en tottele sinua kuin palveleva henki,
+en siten kuin olisin sinun ulkopuolellasi. Samassa hetkessä kuin
+pyydät toteutuu sinun tahtosi; sillä minä olen sielun hämmennys, joka
+vain odottaa sanaa sinulta.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinä tiedät, että rakastan usein puhua itsekseni. Olen itsestäni
+löytänyt mieltäkiinnittävimmän henkilön, minkä tunnen. Toisinaan
+olen pelännyt, että minulta tulisi puuttumaan puheenaihetta noissa
+keskusteluissa itseni kanssa, mutta nyt ei minulla ole siitä pelkoa,
+nyt minulla on sinut. Puhun nyt ja iäisesti sinusta itseni kanssa,
+mieltäkiinnittävimmästä aiheesta mieltäkiinnittävimmän olennon kanssa
+-- ah niin, mitä olenkaan muuta kuin mieltäkiinnittävä ihminen, sinä
+muuta kuin mieltäkiinnittävin puheenaihe.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinun mielestäsi olen vasta niin lyhyen ajan rakastanut sinua,
+sinä näytät melkein pelkäävän, että olen rakastanut ennen. On
+olemassa käsikirjoituksia, joista tarkka silmä heti aavistaa toisen
+kirjoituksen, joka aikojen kuluessa on peitetty mitättömällä
+pakinalla. Sopivin keinoin voi hävittää myöhemmän kirjoituksen, niin
+että vanhempi tulee selvänä ja kirkkaana näkyviin. Samalla tavalla on
+sinun silmäsi opettanut minut löytämään itseni, minä annan unohduksen
+hävittää kaiken, joka ei ole lähtöisin sinusta, ja silloin keksin
+ikivanhan, jumalallisen nuoren alkukirjoituksen; silloin keksin, että
+minun rakkauteni sinuun on yhtä vanha kuin minä itsekin.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Kuinka valtakunta, joka taistelee itseään vastaan, voi pysyä
+pystyssä, kuinka minä voin pysyä pystyssä, joka taistelen itseäni
+vastaan? Mistä? Sinusta, löytääkseni levon siinä ajatuksessa, että
+olen sinuun rakastunut. Mutta kuinka saavutan tuon levon? Toinen
+keskenään taistelevista voimista tahtoo aina vakuuttaa toiselle
+olevansa joka tapauksessa se, joka on syvimmin ja antautuvimmin
+rakastunut. En huolehtisi suuresti, jos taistelu tapahtuisi minun
+ulkopuolellani, jos olisi olemassa ovella joku, joka uskaltaisi
+olla sinuun rakastunut, tai ei uskaltaisi sitä olla -- rikos olisi
+kummassakin tapauksessa yhtä suuri --, mutta tämä taistelu minun
+sisimmässäni hivuttaa minua, tämä omituisen kaksinainen intohimoni.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Pakene pois, pieni kalastajatyttöni, piiloudu puiden taakse, ota
+maasta taakkasi, kumartuminen sopii sinulle hyvin, niin, tällä
+hetkellä kumarrut kauniisti, synnynnäisen arvokkaasti tuon taakan
+alla, jonka olet kerännyt. Surkeata, että tuollainen vartalo saa
+kantaa tuollaista kuormaa. Sinä olet kaunis kuin tanssijatar -- sinä
+olet kapea vyötäisiltä, sinulla on korkea povi ja kauniin solakka
+vartalo, sen on kuka hyvänsä myöntävä. Sinä luulet ehkä että kaikki
+tuo on vähäpätöistä, sinä arvelet kai, että hienot maailmannaiset
+ovat paljon kauniimpia. Oi, sinä lapseni! Sinä et tiedä, kuinka
+paljon petollisuutta on maailmassa. Lähde nyt matkaan taakkoinesi
+tuonne äärettömään metsään, joka arvatenkin ulottuu monta, monta
+peninkulmaa sisämaahan päin sinertävien vuorten äärille saakka. Ehkä
+et olekaan oikea kalastajatyttö, vaan lumottu kuninkaantytär; sinä
+palvelet jotakin haltiaa; hän on kyllin julma antaakseen sinun kerätä
+polttopuita metsästä. Niinhän tapahtuu aina taruissa. Miksi muuten
+menisitkään sisemmäksi metsään; jos olisit todellinen kalastajatyttö,
+sinun pitäisi kulkea taakkoinesi kalastajakylää kohden, joten tulisit
+astuneeksi minun ohitseni, joka olen täällä tien toisella puolen. --
+Seuraa sinä vain polkua, joka leikkien pujottelee puiden lomassa,
+minun silmäni keksii sinut kyllä; käännyhän vain tännepäin, niin olet
+näkevä, että katseeni seuraa sinua; et kumminkaan voi saada minua
+liikkumaan, kaipuu ei aja minua sijoiltani, minä istun levollisesti
+aidalla ja polttelen sikariani. -- Joskus toiste -- kenties. -- Niin,
+sinun katseesi on veitikkamainen, kun noin käännät pääsi puoleksi
+taaksepäin; sinun keveä käyntisi on houkutteleva -- niin, minä
+tiedän, minä ymmärrän, minne tuo tie vie -- metsän yksinäisyyteen,
+puiden kuiskeeseen, hiljaisuuden rikkaihin tunnelmiin. Katso, itse
+taivaskin suosii sinua, se peittyy pilviin, se pimittää metsän
+taustan, on kuin se vetäisi uutimet alas meidän ympärillemme. -- Jää
+hyvästi, kaunis kalastajatyttöni, voi hyvin, kiitos suosiostasi,
+ihanasta hetkestä, tunnelmasta, joka ei ollut kyllin voimakas
+saadakseen minut astumaan alas aidalta, mutta joka antoi paljon
+sisäistä, ihanaa liikutusta.
+
+-- -- --
+
+Kun Jaakob oli keskustellut Laabanin kanssa työnsä palkasta ja kun
+he olivat sopineet, että Jaakob vartioisi valkeita lampaita ja saisi
+palkkanaan kaikki ne kirjavat, jotka syntyivät hänen laumassaan,
+silloin hän asetti pystyyn seipäitä vesipaikkoihin ja antoi
+lampaittensa katsella niitä -- siten asetan itseni aina Cordelian
+eteen, niin että hänen silmänsä näkevät minut alituisesti. Hänestä
+se tuntuu pelkältä huomaavaisuudelta; omasta puolestani tiedän, että
+hänen sielunsa sen ansiosta menettää halun kaikkeen muuhun, että
+hänessä kehittyy sellainen henkinen tila, että hän näkee vain minut
+kaikkialla.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Voisinko sinut unohtaa! Onko minun rakkauteni siis muistin asia?
+Jos aika hävittäisikin kaikki tauluistaan, jos se hävittäisi itse
+muistinkin, kuitenkin jäisi minun suhteeni sinuun yhtä eläväksi, sinä
+et voisi unohtua. Voisinko sinut unohtaa! Mitä sitten muistaisin?
+Itsenihän olen jo unohtanut sinua muistellakseni; jos siis sinut
+unohtaisin, tulisin muistaneeksi itseäni, mutta samassa hetkessä kuin
+muistaisin itseni, muistaisin taasen sinut. Voisinko sinut unohtaa!
+Mitä silloin tapahtuisi? On olemassa eräs vanha kuva. Se esittää
+Ariadnea. Hän karkaa ylös vuoteeltaan ja tähystelee tuskallisesti
+laivaa, joka täysin purjein kiitää rannasta. Hänen vierellään seisoo
+Amor pitäen kädessänsä kieletöntä jousta ja silmiään kuivaten.
+Ariadnen takana seisoo siivekäs naisellinen olento, kypärä päässä.
+Tavallisesti arvellaan, että tuo olento on Nemesis. Ajattele tuota
+kuvaa, ajattele sitä hiukan muunnettuna. Amor ei itke eikä hänen
+jousensa ole jänteetön, tai oletko sinä ehkä käynyt vähemmän
+kauniiksi, vähemmän voitokkaaksi sen tähden että minä olen menettänyt
+järkeni? Amor hymyilee ja jännittää jousensa. Nemesis ei seiso
+toimetonna sinun vierelläsi, hänkin jännittää jousensa. Varsinaisessa
+kuvassa näkee laivassa miehisen olennon, joka on työssä ja touhussa.
+Luullaan, että se on Theseus. Niin ei minun kuvassani. Hän seisoo
+laivan perässä, hän katsoo kaihoten maata kohden, hän levittää
+käsivartensa, hän katuu mitä on tehnyt, tai oikeammin hän on toipunut
+mielettömyydestään, mutta laiva vie hänet pois, Amor ja Nemesis
+tähtäävät kumpikin, nuoli lentää kummastakin jousesta, ne tapaavat
+maalinsa, sen näkee hyvin, näkee että ne osuvat molemmat samaan
+kohtaan miehen sydämessä merkiksi siitä, että rakkaus oli se Nemesis,
+joka kosti.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sanotaan minun rakastuneen itseeni. Se ei minua ihmetytä; sillä
+kuinka kukaan voi huomata minun rakastavan muita, kun rakastan
+ainoastaan sinua, ja kuinka kukaan voisi sitä aavistaa. Olen
+rakastunut itseeni. Minkä tähden? Sen tähden, että olen rakastunut
+sinuun. Sillä sinua rakastan, sinua ainoastaan ja kaikkea, mikä
+todella sinuun kuuluu, ja sen tähden rakastan itseäni, sitä minää,
+joka sekin kuuluu sinulle. Jos lakkaisin sinua rakastamasta,
+lakkaisin myöskin rakastamasta itseäni. Niinpä on se, mikä maailman
+profaaneissa silmissä on suurimman itsekkyyden ilmaus, sinun
+salaisuuteen vihitylle katseellesi puhtaimman sympatian todistus,
+se mikä maailman profaaneissa silmissä näyttää proosallisimmalta
+itsensäjumaloimiselta, on sinun pyhitetylle katseellesi oman minän
+ankarinta tyhjäksitekemistä.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Ennen pelkäsin suuresti, että Cordelian kehitys veisi kovin pitkän
+ajan. Nyt näen kuitenkin, että hän edistyy nopeasti, niin, vieläpä
+käy välttämättömäksi panna kaikki voimat liikkeelle, jotta hän
+pysyisi edelleen vireessä. Väsyä hän ei saa mistään hinnasta ennen
+aikaansa, toisin sanoen, ennen kuin hänen aikansa on ohi.
+
+-- -- --
+
+Se joka rakastaa ei seuraa maantietä. Ainoastaan avioliitto on
+tavattavissa valtatiellä. Rakkaus raivaa mieluimmin itse tiensä.
+Sen tie käy syvälle metsän poveen. Kun rakastavaiset sitten
+kävelevät käsi kädessä, he ymmärtävät hyvin toisensa; silloin käy
+selväksi se mikä ennen epämääräisenä tuotti iloa ja surua. Eivätkä
+he aavista kenenkään olevan läsnä. -- Tuo kaunis pyökki on siis
+tullut rakkautenne todistajaksi; sen lehvien alla tunnustitte
+sen toisillenne ensi kerran. Kaiken muistatte vielä selvästi,
+ensimmäisen kerran kun toisenne näitte, ensimmäisen kerran kun
+tanssissa ojensitte toisillenne kätenne, kun aamupuoleen erositte,
+kun ette tahtoneet mitään itsellenne tunnustaa, vielä vähemmän
+toisillenne. -- On sentään ihanaa olla tuollaisten rakkauskohtausten
+todistajana. -- He ovat langenneet polvilleen puun alle, he ovat
+vannoneet toisillensa iäistä rakkautta, he ovat pyhittäneet
+liittonsa ensimmäisellä suutelolla. -- Minä saan hedelmällisiä
+mielialoja Cordeliaa varten. -- Tuo puu sai siis olla rakkautenne
+todistaja. Niinpä niin, puu on varsin sopiva todistajaksi; mutta se
+ei sentään yksin riitä. Tietysti tarkoitatte, että taivaskin oli
+todistajana, mutta taivas sellaisenaan on kovin ylimaallinen käsite.
+Sentähden, nähkääs, oli olemassa toinenkin todistaja. -- Nousisinko
+piilopaikastani ja antaisinko heidän tietää että olin läsnä? En,
+he ehkä tuntevat minut ja silloin olisi peli menetetty. Nousisinko
+heidän tehdessään lähtöä piilostani ja antaisinko heidän siten
+tietää jonkun olleen saapuvilla? Se ei olisi tarkoituksenmukaista.
+Levätköön hiljaisuus heidän salaisuutensa yllä -- niin kauan kuin
+minä niin tahdon. He ovat minun vallassani, minä voin erottaa
+heidät toisistaan, jos tahdon. Minä tunnen heidän salaisuutensa;
+joko asianomaiselta nuorelta mieheltä tai naiselta olen sen saanut
+tietää -- naiselta, se olisi muka mahdotonta -- mieheltä siis -- se
+on inhottavaa -- bravo! Tämähän on jo melkein ilkeyttä. No niin,
+saammepahan nähdä. Jos voin saada tuolta tytöltä jonkun vaikutelman,
+jota muualta en saisi niin kuin tahdon, silloin ei asia ole
+autettavissa.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Minä olen köyhä -- sinä olet rikkauteni; synkeä -- sinä olet valoni;
+minulla ei mitään ole, minä en mitään tarvitse. Ja kuinka minulla
+saattaisikaan mitään olla, kuinka voisi se mitään omistaa, joka ei
+omista edes omaa itseään. Minä olen onnellinen kuin lapsi, joka ei
+taida mitään ja jolla ei mitään ole. Minulla ei ole mitään, sillä
+olen itse sinun; minä olen lakannut olemasta ollakseni yksinomaan
+sinun.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Minun Cordeliani! Minun -- mitä tarkoitetaan tuolla sanalla? Ei
+sitä, mikä on minun omaani, vaan sitä minkä oma minä olen, sitä
+mikä on koko olentoni sisällys. Se on minun siinä merkityksessä,
+että minä kuulun sille. Minun jumalanihan ei ole se jumala, joka
+kuuluu minulle, vaan se, jolle minä kuulun, ja samalla tavalla on
+asianlaita, kun puhun isänmaastani, kodistani, kutsumuksestani,
+kaipuustani, toivostani. Jollei iäisyyttä olisi ennen ollut olemassa,
+olisi ajatus, että minä olen sinun, rikkonut luonnon lainmukaista
+järjestystä.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Mikä minä olen? Vaatimaton sepustelija, joka seuraa sinun voittojasi;
+tanssijatoveri, joka taivuttaa vartaloaan, jotta voisit viehättävän
+keveästi kohoutua maasta; oksa, jolla hetkisen levähdät, väsyttyäsi
+lentämään; bassoääni, joka sekaantuu sopraanon haaveiluihin
+kohottaakseen ne entistä korkeampaan lentoon. Mikä minä olen? Minä
+olen se maallinen paino, joka kiinnittää sinut maanpintaan. Mikä siis
+olen? Kuollutta ainetta, multaa, tuhkaa ja tomua -- sinä, Cordeliani,
+sinä olet sielu ja henki.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Rakkaus on kaikki kaikessa, sen tähden ei sille joka rakastaa,
+mikään merkitse mitään vaan kaikella on merkityksensä ainoastaan sen
+tulkinnan perustalla, minkä rakkaus sille antaa. Jos joku kihloissa
+oleva nuori mies huomaisi huolehtivansa jostakin toisesta tytöstä,
+tuntisi hän varmaankin itsensä rikoksentekijäksi ja kihlattu tyttö
+puolestaan olisi kauhistunut. Sinä sitä vastoin, sen tiedän, näkisit
+tuossa tapauksessa vain todistuksen rajattomasta kiintymyksestä
+sinuun; sillä sinä tiedät, että minä en voi rakastaa ketään toista,
+minun rakkauteni sinuun heijastaa hohdettaan yli koko elämän. Kun
+siis huomaan kiinnittäväni huomiota johonkin toiseen, silloin en ota
+asiakseni todistaa itselleni, etten rakasta häntä, vaan ainoastaan
+sinua -- se olisi todellakin halpamaista --; mutta kun koko minun
+sieluni on täynnänsä sinua, saa elämä silmissäni kokonaan uuden
+merkityksen, se muuttuu myytiksi sinusta.
+
+Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Rakkauteni hivuttaa minua, ainoastaan ääneni jää jäljelle, ääni,
+joka on rakastunut sinuun ja kaikkialla kuiskaa, että minä rakastan
+sinua. Väsyttääkö sinua kuulla tuota ääntä? Kaikkialla se on sinun
+ympärilläsi; moninaisena, epätasaisena kudoksena ympäröi minun
+tutkisteleva sieluni sinun puhdasta, syvää olemustasi.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Vanhoista saduista saa lukea, kuinka virta rakastui tyttöön. Minun
+sieluni on kuin virta, joka rakastaa sinua. Milloin se on tyyni
+antaakseen kuvasi syvänä ja liikkumattomana kuvastua kalvoonsa,
+milloin kuvittelee se vanginneensa kuvasi, ja silloin kuohuvat sen
+aallot estääkseen sinua uudelleen pääsemästä pois; milloin väreilee
+se hiljalleen ja leikkii kuvallasi, toisinaan on se taas sen
+kadottanut, ja silloin käy sen aalto tummaksi ja toivottomaksi. --
+Näin on minun sieluni: kuin virta, joka on sinuun rakastunut.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Suoraan sanoen, joku voisi totta tosiaan keksiä mukavamman,
+soveliaamman ja ennen kaikkea arvokkaamman kulkuvälineen;
+maalaiskuorman matkassa ajaminen on liiaksi huomiotaherättävää.
+-- Kuitenkaan ei auta muu kuin pitää hyvänään. Astelee ensin
+jonkun matkaa maantietä; nousee sitten kärryihin, ajaa peninkulman
+ketään kohtaamatta; kaksi peninkulmaa, kaikki käy hyvin; asema käy
+jo turvalliseksi; seutu näyttää todellakin kauniimmalta tuolta
+ylhäältä kuorman päältä katsottuna kuin muutoin; kun on ajanut
+noin jo kolme peninkulmaa -- kuka olisi voinut odottaa, että
+kaukana maantiellä tulee muuan kööpenhaminalainen vastaan? Ja
+että hän on kööpenhaminalainen, sen näette kyllä, hän ei voi olla
+maaseutulainen; hänellä on omituinen tapansa katsoa, niin varmasti,
+niin tarkkaavasti, niin arvostelevasti ja samalla kertaa hiukan
+ivallisesti. Niin, rakas tyttöseni, sinun asentosi ei todellakaan ole
+mukava, sinähän istut kuin tarjottimella, kärryt ovat niin matalat,
+ettei siinä ole mitään syvennystä jalkoja varten. -- Mutta asia on
+autettavissa, minun vaununi ovat kokonaan teidän palveluksessanne,
+uskallan tarjota teille paljon soveliaamman paikan, jollette vain
+kainostele istua minun vieressäni. Siinä tapauksessa luovutan teille
+koko vaunut ja istuudun itse kuskinistuimelle iloiten siitä, että
+voin saattaa teidät määräpaikkaanne. -- Teidän olkihattunne ei suojaa
+teitä kyllin katseelta, joka tulee sivultapäin; turhaan painatte
+päänne alas, saan joka tapauksessa tilaisuuden ihailla teidän
+kaunista profiilianne. Kuinka harmillista, talonpoika tervehtii
+minua; mutta sehän on niin kuin tuleekin olla, talonpojan asia on
+tervehtiä hienoa herraa. -- Niin helpolla ette pääse käsistäni,
+tässähän on kapakka, levähdyspaikka, ja kuorma-ajuri on aina
+siksi harras viininjumalan palvelija, ettei hän jätä käyttämättä
+tilaisuutta hyväkseen. Nyt ryhdyn pakinoihin hänen kanssaan. Minulla
+on harvinainen kyky voittaa puolelleni kuorma-ajureita. Voi, jospa
+onnistuisin voittamaan teidänkin suosionne! Hän ei voi torjua
+minun tarjoustani, ja kun hän on siihen suostunut, hän ei voi sen
+seurauksia vastustaa. Jollen minä voi hänen mieltään taivuttaa, voi
+minun palvelijani. -- Kuorma-ajuri astuu kapakkaan, ja te jäätte
+yksin kärryihin. -- Herra ties kuka tuokin tyttölapsi on! Olisiko
+hän ehkä joku porvaristyttönen, kenties lukkarin tytär? Jos niin
+on laita, hän on harvinaisen kauniisti ja harvinaisen aistikkaasti
+pukeutunut. Sillä lukkarilla, jolla on tuollainen tytär, pitäisi olla
+melkoinen omaisuus. Mutta mieleeni juolahtaa ajatus: olisiko hän ehkä
+täysverisen hienoston nainen, joka on väsynyt ajamaan vaunuissa, joka
+on tehnyt pienen kävelyretken maatilalle ja nyt tahtoo hiukkasen
+seikkailla. Mahdollista kyllä, sattuuhan sellaista. -- Talonpoika ei
+älyä mitään, hän pitää vain huolen juomisesta. Niin, niin, juokoon
+hän vain, se olkoon hänelle kernaasti suotu. -- Mutta mitä näenkään,
+tyttöhän ei ole kukaan muu kuin neiti Jespersen, Hansine Jespersen,
+kööpenhaminalaisen tukkukauppiaan tytär. Hyvä Jumala, mehän tunnemme
+toisemme. Tapasin hänet kerran Leveälläkadulla, hän istui vaunuissa
+selin ja koetti turhaan kiskoa auki vaunujen ikkunaa; minä otin
+silmälasini esiin ja saatoin seurata häntä katseellani. Hänen
+asemansa oli hyvin ujostuttava, vaunuissa oli niin monta henkeä, että
+hän tuskin saattoi liikkua, ja huutaa hän ei nähtävästi uskaltanut.
+Hänen nykyinen asemansa on ainakin yhtä ujostuttava. Me kaksi olemme
+määrätyt toisillemme, se on selvä. Hän on tietääkseni romanttisuuteen
+taipuva pieni tyttönen; nyt hän on nähtävästi liikkeellä omin päin.
+-- Tuolla tulee palvelijani kuorma-ajurin kanssa. Talonpoika on
+täydessä humalassa. Kuinka inhottavaa! Miten turmeltunutta väkeä
+ovatkaan kuorma-ajurit. Ja kuitenkin on olemassa vielä kehnompaa
+väkeä kuin nuo kuorma-ajurit! -- Kas niin, mitä tulee nyt ajosta?
+Nyt teidän on kyllä, neitiseni, pakko itse pitää huolta ohjaksista.
+Siitähän sukeutuu varsin romanttinen juttu. -- Te hylkäätte
+tarjoukseni, te väitätte, että ajatte itse hyvin mielellänne. Te ette
+minua petä; huomaan kyllä, kuinka kavala olette. Kun olette ajanut
+kappaleen tietä, hyppäätte alas kärryiltä ja juoksette metsään;
+kyllä sitten jonkun keinon keksitte. -- Hevoseni on satuloitava;
+minä seuraan ratsastaen perässä. -- Kas niin, nyt olen valmis,
+nyt voitte olla turvassa kaikilta vaaroilta. -- Älkää nyt toki
+pelästykö näin kauheasti, minä palaan kyllä kohta takaisin. Tahdoin
+vain tehdä teidät hiukan levottomaksi ja siten tehostaa teidän
+luonnollista kauneuttanne. Ettehän tiedä, että minä olen palvelijani
+avulla juottanut talonpojan juovuksiin, ja minähän en ole lausunut
+ainoatakaan loukkaavaa sanaa. Vielä on asia autettavissa; minä annan
+kyllä sille sellaisen käänteen, että voitte nauraa koko jutulle.
+Haluan vain pientä suhdetta kanssanne; älkää luulko minun milloinkaan
+käyttävän hyväkseni tytön turvatonta asemaa. Olen vapauden ystävä, ja
+siitä, mitä minulle ei vapaaehtoisesti anneta, en lainkaan välitä. --
+Te kai myönnätte itse, ettei käy laatuun jatkaa matkaa tällä tavalla.
+Aion itse metsästysretkelle, sen tähden olen ratsain. Minun vaununi
+odottavat tienristeyksessä. Jos käskette, ovat ne silmänräpäyksessä
+täällä ja vievät teidät mihin tahdotte. Minulle sitä vastoin ei ole
+suotu iloa saattaa teitä, olen antanut sanani metsästystoverilleni,
+ja sellaiset sanat pidetään pyhinä. -- Te suostutte -- kaikki on
+tuossa tuokiossa selvitetty. -- Kas niin, nyt ei teidän tarvitse
+olla lainkaan hämillänne kun minut kohtaatte, tai joka tapauksessa
+ainoastaan sen verran että se teitä kaunistaa. Te voitte nauraa koko
+jutulle, hymyillä ja ajatella hiukkasen minuakin. Enempää en pyydä.
+Se näyttää ehkä vähältä, minulle on siinä kyllin. Alku on tehty, ja
+minun vahvoja puoliani ovat juuri alut.
+
+-- -- --
+
+Eilen illalla oli pieni seura kokoontunut tädin luo. Minä tiesin,
+että Cordelia ottaisi illan kuluessa esille kutimensa. Olin
+kätkenyt siihen pienen kirjelipun. Hän pudotti sen, nosti sen
+lattialta, joutui hämilleen ja kävi kaihomieliseksi. Siten on aina
+otettava tilanne avuksi. On uskomatonta, mitä etuja tilaisuus voi
+tarjota. Itsessään vähäpätöinen kirjelippu käy tytölle, sellaisessa
+tilaisuudessa luettuna, äärettömän merkitseväksi. Minun kanssani
+hän ei päässyt puheisiin; olin järjestänyt asiat niin, että minun
+täytyi saattaa eräs vieraana olleista naisista kotiin. Hänen oli siis
+pakko odottaa tähän päivään. Sillä tavalla syöpyy kirjeen vaikutus
+syvemmälti hänen sieluunsa. Aina näyttää siltä kuin käyttäisin
+jokaista tilaisuutta osoittaakseni hänelle huomaavaisuuttani; siitä
+on se etu, että alituisesti olen hänen ajatuksissaan, alituisesti
+yllätän hänet.
+
+Rakkaudella on sentään omituinen dialektiikkansa. Olin kerran
+rakastunut nuoreen tyttöön. Dresdenin teatterissa näin viime kesänä
+näyttelijättären, joka eksyttävässä määrässä oli tuon tytön näköinen.
+Sen johdosta toivoin pääseväni ja pääsinkin hänen tuttavuuteensa,
+ja silloin tulin vakuuttuneeksi siitä, että eroavaisuus oli
+sentään suuri. Tänään tapaan kadulla naisen, joka muistuttaa tuota
+näyttelijätärtä. Tätä tarinaa voi jatkaa loppumattomiin.
+
+Kaikkialla ympäröivät ajatukseni Cordeliaa, lähetän ne enkelien
+tavoin häntä vaalimaan. Samoin kuin Venus istuu kyyhkysten vetämissä
+vaunuissa, istuu hänkin voittovaunuissaan, ja minä valjastan
+ajatukseni kuin siivekkäät olennot niiden eteen. Itse hän istuu
+iloisena, rikkaana kuin lapsi, kaikkivaltiaana kuin jumalatar; minä
+kävelen hänen vaunujensa vieressä. Totta totisesti, nuoren tytön
+olemus on elämän ja koko olemassaolon ihanaa jumalanpalvelusta!
+Kukaan ei tiedä sitä paremmin kuin minä. Vahinko vain, että tuo
+ihanuus kestää niin lyhyen ajan. Hän hymyilee minulle, hän viittaa
+minulle kädellään, ikäänkuin hän olisi sisareni. Minun katseeni
+muistuttaa hänelle, että hän on minun rakastettuni.
+
+Rakkaudessa on monta vaihetta. Cordelia edistyy hyvin. Hän istuu
+polvellani, hänen käsivartensa kietoutuu pehmeästi ja lämpimästi
+kaulani ympärille; itse lepää hän minun rintaani vasten, keveänä,
+kuin painottomana; hänen pehmeä vartalonsa tuskin koskettaa minua;
+kuin hento kasvi kietoutuu hänen viehättävä vartalonsa ympärilleni
+vapaasti kuin huntu. Hänen katseensa kätkeytyy silmäluomen alle,
+hänen povensa on häikäisevän valkea kuin lumi ja niin kiinteä ettei
+minun katseeni voisi sillä levätä liukumatta alas, jollei hänen
+povensa kohoilisi. Mitä merkitsee tuo liike? Onko se rakkautta?
+Kenties. Se on rakkauden aavistelua, rakkauden unta. Vielä siltä
+puuttuu tarmoa. Hän syleilee minua kepeästi kuin tuulenhenki yrttiä;
+hän suutelee minua epämääräisesti niinkuin taivas suutelee merta,
+lempeästi ja hiljaisesti kuin sade suutelee kukkaa, juhlallisesti
+kuin meri suutelee kuun kuvaa.
+
+Hänen intohimoaan tällä asteella kutsuisin naiiviksi intohimoksi.
+Kun nyt käänne on tapahtunut ja minä todenteolla alan vetäytyä
+takaisin, on hän ponnistava kaikki voimansa pitääkseen minut luonaan.
+Hänellä ei ole käytettävänään muita keinoja kuin rakkautensa,
+sillä erotuksella, että se tästälähin on kasvava entistään
+voimakkaammaksi. Se on ase hänen kädessään ja sitä hän käyttää
+minua vastaan. Minulla on sen sijaan älyllisesti harkittu ja
+hallittu intohimoni. Hän taistelee oman itsensä edestä, sillä hän
+tietää eroottisen suhteemme riippuvan minusta; hän taistelee oman
+itsensä edestä valloittaaksensa minut. Siten hänen on itsensä pakko
+kehittyä syvempää eroottista elämää kohti. Mitä kiihottamalla opetin
+hänet aavistamaan, sitä opetan hänet kylmyydelläni käsittämään,
+kuitenkin niin, että hän luulee itse kaiken keksineensä. Hän
+luulee uhkarohkeudessa kehittyneensä minua pitemmälle ja sen
+kautta sitoneensa minut itseensä. Hänen intohimonsa käy silloin
+varmaksi, voimakkaaksi, kekseliääksi; hänen suutelonsa vaativaksi,
+hänen syleilynsä kiihkeäksi. -- Minussa etsii hän vapautustaan ja
+löytää sen sitä paremmin kuta täydellisemmin saan hänet valtoihini.
+Kihlaus purkautuu. Kun se on tapahtunut, hän tarvitsee hiukan lepoa,
+jottei tässä hurjassa eroottisessa taistelussa tapahtuisi mitään
+epäkaunista. Hänen intohimonsa keskittyy vielä kerran, ja hän on
+minun.
+
+Samoin kuin ennen kunnon Edvardin aikoihin välillisesti pidin
+huolta Cordelian kirjoista, pidän nyt niistä suoranaisesti huolta.
+Tarjoan hänelle sitä mitä pidän parhaana ravintona: mytologiaa ja
+satuseikkailuja. Kuitenkin on hänellä tässä samoin kuin kaikessa
+muussakin vapautensa, minä saan häneltä itseltään aiheen valintaani.
+Jollen saa, herätän hänessä henkiin vastaavan halun.
+
+-- -- --
+
+Palvelustyttöjen kesäiset retket Dyrehaveniin ovat yleensä
+huononpuoleista huvia. He pääsevät sinne vain kerran kesässä ja sen
+tähden koettavat käyttää perusteellisesti hyväkseen tuota ainoata
+tilaisuutta. Heillä pitää olla hattu ja kaulahuivi, ja muutoinkin
+he koristelevat kaikin tavoin itseään. Heidän iloisuutensa käy
+hurjaksi, epäkauniiksi. Ei, sitten menen mieluummin Frederiksbergin
+puistikkoon. Sunnuntai-iltapäivisin on heillä tapana tulla sinne ja
+minulla myöskin. Siellä käy kaikki säädyllisen hiljaisesti, iloisuus
+itse on siellä vaiteliaampaa ja jalompaa. Ylipäänsä menettää se
+mies, joka ei ole huvittunut palvelustytöistä, enemmän kuin nämä.
+Palvelustyttöjen kirjava parvi on kaunein armeija mitä meillä on
+Tanskassa. Jos olisin kuningas -- tietäisin tottakin mitä tekisin
+-- enpä silloin huolisi tarkastella sotaväen rivejä. Jos olisin
+yksi kaupungin kolmestakymmenestä kahdesta porvarisedustajasta,
+ehdottaisin kohta, että asetettaisiin valiokunta, joka tiedonantojen,
+neuvojen ja sopivien palkintojen avulla kaikin tavoin koettaisi
+kehottaa palvelustyttöjä pitämään huolta siitä, että heidän
+pukunsa on huolellinen ja aistikas. Miksikä tuhlata kauneutta,
+miksi antaa sen mennä huomaamattomana läpi elämän, suotakoon sen
+edes kerran viikossa esiintyä sellaisessa valaistuksessa, missä
+se pääsee täysiin oikeuksiinsa! Mutta aistikkuutta, tahdikkuutta
+ennen kaikkea! Palvelustytön ei sovi pukeutumisessaan lähennellä
+maailmannaista, siinä suhteessa on Politivennen-lehdellä oikeus
+puolellaan, vaikkakin ne perusteet, joita tuo arvon lehti mainitsee,
+ovat aivan kierot. Kun näin saataisiin aikaan toivottava kukoistus
+palvelustyttöjen luokassa, eikö olisi luultavaa, että se vaikuttaisi
+terveellisesti myöskin perhetyttöihimme? Vai onko liian rohkeata,
+että tällä ennenkuulumattomalla tavalla luulen edistettävän Tanskan
+tulevaisuutta. Jospa minun vain suotaisiin elää niin kauan että
+näkisin tuon kultaisen ajan! Silloin voisi ken hyvänsä hyvällä
+omallatunnolla käyskennellä katuja ja iloita hauskasta näystä.
+Kuinka ajatukseni lentääkään rohkeasti, vapaasti ja isänmaallisesti!
+Mutta minähän olenkin täällä Frederiksbergissä, jonne palvelustytöt
+tulevat sunnuntai-iltapäivisin ja minä niiden mukana. -- -- --
+Ensimmäisinä tulevat maalaistytöt käsi kädessä sulhastensa kanssa,
+taikka siten, että kaikki tytöt ensin kulkevat käsikkäin edellä,
+kaikki miehet jäljessä, taikka sitten kaksi tyttöä yhden miehen
+kanssa. Tämä parvi muodostaa puitteet, he istuvat tai seisovat
+mielellään paviljongin edessä olevalla puutarha-alueella. He ovat
+reippaita ja terveitä, ihon ja vaatetuksen värivastakohdat ovat
+vain liian räikeät. Heidän jäljessään seuraavat Juutinmaan ja
+Fyenin tytöt. He ovat suurikasvuisia ja voimakkaita, mutta hiukan
+kömpelörakenteisia, ja heidän pukunsa on vähän levoton. Heihin nähden
+olisi minun komiteallani paljon työtä. Eikä puutu kokonaan edustajia
+bornholmilaisestakaan divisioonasta: reippaita tyttöjä, joita ei ole
+hyvä tulla lähelle keittiössä eikä Frederiksbergilläkään; heidän
+olennossaan on jotain vastenmielistä. Mutta toisten vastakohtana he
+ovat hauskat olemassa, ja näen heitä mielelläni täällä, vaikkakaan en
+usein ryhdy puheisiin heidän kanssaan. -- Nyt seuraavat sydänjoukot.
+Nyboderin tyttäret. He ovat pienempiä kasvultaan, täyteläisiä,
+hienoihoisia, rattoisia, iloisia, vilkkaita, puheliaita, hiukan
+keikailevia sekä paljaspäisiä. Heidän pukunsa lähentelee kernaasti
+vallasnaisten pukua eroten siitä ainoastaan parissa kohden, heillä
+ei nim. ole shaalia, mutta sen sijaan kaulahuivi, eikä heillä ole
+hattua, vaan korkeintaan jonkinlainen myssy, mieluimmin he kulkevat
+kuitenkin kokonaan ilman päähinettä. -- -- -- Kas, hyvää päivää,
+Maria, että kohtaankin teidät täällä! Siitä on aikaa kun teidät
+viimeksi tapasin. Olette kai vielä palveluksessa konferenssineuvoksen
+luona? -- "Kyllä." -- Se lieneekin hyvä palveluspaikka? -- Kyllä.
+-- Mutta kuinka olette noin yksinäinen, teillä ei ole seuraa ...
+eikö sulhasenne ole mukana, eikö hänellä ehkä ole ollut aikaa
+tänään vai odotatteko häntä? -- Kuinka, ette ole kihloissa? Sehän
+on mahdotonta. Kööpenhaminan kaunein tyttö, tyttö, joka palvelee
+konferenssineuvoksen luona, tyttö, joka on kaikkien palvelustyttöjen
+kaunistus ja esikuva, tyttö, joka osaa pukeutua niin hyvin -- ja
+niin hienosti. Miten ihastuttavan kaunis nenäliina teillä onkaan
+kädessänne, hienointa kangasta ... mitä näenkään, pitsireunuksinen.
+Lyön vetoa, että se on maksanut kymmenen markkaa. On monta hienoa
+maailmannaista, jolla ei ole sellaista. Ja vielä ranskalaiset
+hansikkaat ja silkkinen sateensuoja... Ja tuollainen tyttö ei muka
+olisi kihloissa... Sehän on sula mahdottomuus. Jollen muista väärin,
+ei Jens ollut kylmä teitä kohtaan, tehän tiedätte, tukkukauppiaan
+Jens sieltä kolmannesta kerroksesta... Sepä taisi sattuakin...
+Mutta miksi ette mennyt sitten kihloihin hänen kanssaan. Jenshän
+oli kaunis mies, hänellä oli hyvä paikka, ehkäpä hän olisi vielä
+tukkukauppiaan avulla päässyt poliisikonstaapeliksi tai -- -- --,
+siitähän olisi sukeutunut sopiva liitto... Syy on tietysti teidän,
+olette ollut liian kovasydäminen häntä kohtaan... "Niin, kas minä
+sain tietää Jensin olleen kerran ennen kihloissa tytön kanssa, jota
+hän ei ollut kohdellut lainkaan hyvin"... Mitä sanottekaan, kuka
+olisi uskonut Jensin olleen sellaisen ilkimyksen... Ne kaartilaiset,
+ne kaartilaiset, niihin ei ole luottamista... Te menettelitte aivan
+oikein, sellaiselle tytölle kuin te ei kuka tahansa kelpaa...
+Muuten tulette kyllä vielä tekemään paljon paremmat naimakaupat,
+sen takaan. -- -- -- Kuinka voi neiti Juliane? En ole nähnyt häntä
+pitkään aikaan. Minun kaunis Mariani voisi ehkä antaa joitakin
+tietoja ... jos onkin itse ollut onnettomissa lemmensuhteissa,
+ei silti saa menettää myötätuntoaan toisia kohtaan... Täällä on
+niin paljon väkeä ... en uskalla puhua tuosta asiasta teidän
+kanssanne, pelkään, että joku ehkä kuuntelee... Kuuntele hetkinen,
+kaunis Mariani... Tässä on meillä sopiva paikka, tässä varjoisalla
+puistokujalla, missä puut kietoutuvat toisiinsa kätkeäkseen meidät
+muilta, täällä missä emme näe ainoatakaan ihmistä emmekä kuule
+ihmisääniä, vaan ainoastaan musiikin kaukaisen, heikon kaiun ...
+täällä uskallan puhua salaisuudestani... Eikö totta, jollei Jens
+olisi ollut huono ihminen, kävelisit nyt käsi kädessä täällä hänen
+kanssaan kuunnellen musiikkia ja itse tuntien iloa... Mutta miksi
+liikutut... Unohda Jens... Tahdotko olla kohtuuttoman ankara minua
+kohtaan... Sinut tavatakseni tulin tänne ... sinut nähdäkseni kävin
+konferenssineuvoksen luona... Olethan sen itsekin huomannut ... niin
+usein kuin mahdollista oli minulla tapana tulla keittiön ovelle...
+Sinä olet oleva minun ... se on julistettava saarnatuolista...
+Huomisiltana olen selittävä sinulle kaikki ... keittiönpuoleinen
+porraskäytävä, ovi vasemmalle, vastapäätä keittiön ovea, muistan
+kyllä!... Hyvästi, kaunis Mariani!... Älä anna kenenkään huomata,
+että olet täällä kohdannut minut tai että olet puhunut kanssani, sinä
+vain tunnet salaisuuteni... -- -- Hän on totta tosiaan ihastuttava,
+hänestä voisi tehdä jotain. -- Kun ensin kotiudun hänen kamariinsa,
+olen kyllä itse pitävä huolen saarnatuolin julistuksista. Olen aina
+koettanut noudattaa kaunista kreikkalaista itsekylläisyyskäsitettä --
+_autapkeia_, ja etenkin tehdä papit tarpeettomiksi.
+
+-- -- --
+
+Minua huvittaisi suuresti, jos voisin seisoa Cordelian takana hänen
+ottaessaan vastaan minun kirjeeni. Voisin silloin helposti päästä
+selville missä määrin hän ne eroottisesti itselleen omistaa. Itse
+asiassa ovat ja jäävät kirjeet aina verrattomaksi keinoksi vaikuttaa
+nuoreen tyttöön; kuolleella kirjaimella on usein paljon suurempi
+mahti kuin elävällä sanalla. Kirje muodostaa salaperäisen yhteyden;
+kirjoittaja hallitsee tilannetta, ei tunne mitään painostusta
+kenenkään läsnäolevan taholta, ja toiselta puolen luulen tytönkin
+mieluimmin olevan aivan yksin ihanteensa kanssa, varsinkin juuri
+sellaisina hetkinä, jolloin se vaikuttaa voimakkaimmin hänen
+sieluunsa. Vaikkakin hänen ihanteensa on saanut täydellisen muodon
+varmassa rakkaassa esineessä, kirjeessä, on hänellä kuitenkin hetkiä,
+jolloin hän tuntee että hänen ihanteensa ei vastaa todellisuutta.
+Hänelle on suotava tilaisuus tuollaisiin suuriin sovintojuhliin. On
+vain pidettävä huolta, että hän käyttää ne hyvin, niin ettei hän
+väsy vaan astuu voimistuneena taasen todellisuuteen. Siinä suhteessa
+ovat kirjeet hyvänä apuna, ne kun antavat kirjeen kirjoittajan
+näkymättömänä olla läsnä noina salaisen tunteen hetkinä.
+
+Voisinko käydä mustasukkaiseksi Cordelian tähden? Kuolema ja
+helvetti, voisin! En kuitenkaan sen sanan kaikissa merkityksissä.
+Jos nimittäin näkisin, että siitä huolimatta, että voittaisin
+taistelussani kilpailijaani vastaan, tytön sielu kuitenkin sumentuisi
+eikä jäisi siksi kuin minä toivon -- silloin jättäisin tytön.
+
+Eräs entisajan filosofi on sanonut, että se, joka tarkkaan merkitsee
+paperille kaikki kuulemansa ja kokemansa, on filosofi. Olen jo
+pitemmän ajan elänyt suhteissa kaikenkaltaisten kihloissa olevien
+parien kanssa. Jotain hedelmää pitänee tuollaisenkin suhteen kantaa.
+Olen sen tähden päättänyt kerätä aineksia kirjaseen, jolle tulee
+nimeksi: Lisiä suutelon teoriaan, omistettu kaikille hellästi
+rakastaville. On muutoin ihmeellistä, ettei tuosta asiasta ole
+olemassa mitään kirjaa. Jos siis saisin kirjoitukseni valmiiksi,
+tulisin täyttämään samalla kauan tunnetun tarpeen. Olisiko tämän
+kirjallisen puutteen syynä se, etteivät filosofit sellaisia asioita
+ajattele, vai se, etteivät he sellaisia ymmärrä? -- Joitakin
+viittauksia voin nyt jo antaa. Täydelliseen suuteloon vaaditaan
+tyttö ja mies. Miesten keskeinen suutelo on mauton tai sillä on,
+mikä vielä pahempi, huono maku. -- Edelleen uskon, että suutelo on
+luonnollisempi, jos mies suutelee tyttöä kuin jos tyttö suutelee
+miestä. Siellä missä vuodet ovat tuoneet mukanaan indifferenssiä
+tässä suhteessa, siellä suutelo on kadottanut merkityksensä. Niin on
+esim. aviollisen perhesuutelon laita, jolla aviopuolisot ruokaliinan
+puutteessa pyyhkivät toistensa suun puhtaaksi ajatellen: menesty
+hyvin maailmassa! -- Jos ikäero asianosaisten kesken on hyvin suuri,
+ei varsinaisesta ihannesuudelmasta voida puhua. Muistan kuulleeni,
+että jossakin maakunnan tyttökoulussa oli ylimmän luokan oppilailla
+käytännössä omituinen lausetapa: "suudella oikeusneuvosta", millä
+he tarkoittivat jotain vähemmän mieluista. Tämä lausetapa oli
+syntynyt seuraavasti. Opettajattarella oli lanko, joka oli ollut
+oikeusneuvoksena ja nyttemmin eli opettajattaren talossa; hän oli
+vanhanpuoleinen mies ja oli ottanut sen perusteella itsellensä
+oikeuden suudella nuoria koulutyttöjä. -- Suutelon pitää olla
+varman, määrätyn intohimon ilmaus. Kun veli ja sisar, jotka ovat
+kaksosia, suutelevat toisiaan, ei se ole mikään oikea suutelo.
+Suutelo on symbolinen toimitus, jolla ei ole mitään merkitystä, kun
+sitä tunnetta, jota se tarkoittaa, ei ole olemassa, ja tuo tunne on
+olemassa ainoastaan tiettyjen olosuhteiden vallitessa. -- Jos haluaa
+jaotella suutelot eri ryhmiin, voi keksiä useita jakoperusteita.
+Jaotuksen voi toimittaa huomioonottaen äänen laadun. Sen pahempi, ei
+kieli kuitenkaan riitä kuvaamaan minun havaintojani. En luule missään
+maailman kielessä olevan tarpeeksi luonnonääniä matkivia sanoja
+kuvailemaan vain niitä eri vivahduksia, jotka olen oppinut tuntemaan
+setäni talossa. Suutelo voi milloin paukkua, milloin viheltää,
+milloin mäiskyttää, milloin jyristä, se voi olla täyteläinen, ontto
+jne. -- Suutelon voi jaotella, huomioon ottaen kosketuksen laadun,
+kepeään en passant-suuteloon ja kiinni-riippuvaan suuteloon. --
+Sen voi jakaa ajan mukaan pitkään tai lyhyeen. Aikaan nähden on
+olemassa toinenkin jaotusperuste, ja se on oikeastaan ainoa, joka on
+minua miellyttänyt. Silloin erottaa ensi suudelman kaikista niistä
+muista. Se mihin ajatus tässä jaottelussa kiintyy, on olennaisesti
+kokonaan toista kuin se, johon kaikki muut mainitsemamme jaotukset
+perustuvat, sillä ei ole mitään tekemistä äänen, kosketuksen ja
+ajan kanssa tavallisessa merkityksessä. Ensimmäinen suutelo eroaa
+kvalitatiivisesti kaikista muista. Vain harvat ihmiset tulevat sitä
+ajatelleeksi; olisi sen tähden todella vahinko, ellei edes yksi
+ihminen merkitsisi sitä muistiin.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo Salomo. Sinä tiedät
+että minä olen vietävän kova kyselemään, saanpa melkein kuulla
+moitteitakin siitä. Se johtuu siitä, ettei ymmärretä, mitä milloinkin
+kyselen; sinä, yksin sinä ymmärrät mitä haluan tietää, ja sinä, yksin
+sinä, osaat vastata; ja hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo
+Salomo.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+On olemassa ero henkisen ja maallisen erotiikan välillä. Tähän saakka
+olen pääasiassa koettanut kehittää edellistä Cordeliassa. Minun
+persoonallisen läsnäoloni pitää muuttua toisenlaiseksi, se ei saa
+olla pelkkää säestävää tunnelmaa, sen tulee olla viettelevääkin.
+Olen näinä päivinä valmistanut itseäni alinomaan lukemalla tunnettua
+rakkautta käsittelevää kohtaa Platonin Faidroksesta. Se sähköistää
+koko minun olentoni ja on mainio alkuharjoitus. Platon ymmärsi
+sentään todella rakkautta.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Roomalaiset sanoivat tarkkaavasta oppilaasta, että hän "riippuu
+opettajan suusta". Rakkaudelle on kaikki kuvaa, korvaukseksi on
+taasen kuva todellisuutta. Enkö ole ahkera ja tarkkaavainen oppilas?
+Mutta sinähän et sano sanaakaan.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Jos joku toinen olisi Cordelian kehityskulkua ohjaamassa, olisi hän
+varmaankin liian rikkiviisas kysyäkseen muiden neuvoa. Kun minä
+sen sijaan keskustelen jonkun kihlatun kanssa asiasta, sanoo hän
+tavallisesti eroottisella paatoksella: etsin turhaan eroottisista
+tilanteista sitä loistokohtaa, missä rakastavaiset puhuvat
+rakkaudestaan. Silloin minä vastaan: Minua ilahduttaa, että sitä
+turhaan etsit, sillä se kohta ei lainkaan kuulu oikean erotiikan
+alaan, ei edes silloin kun lukee siihen kaiken mikä voi lisäksi
+kiinnostaa. Rakkaus on liian olennaista voidakseen puheessa päästä
+oikeuksiinsa, eroottiset tilanteet liian arvokkaita voidakseen
+saada sisältönsä pelkästä pakinasta. Ne ovat tyyniä, hiljaisia,
+varmoin ääriviivoin piirrettyjä ja kuitenkin kaunopuheisia kuin
+Memnon-patsaan musiikki. Eros elehtii, mutta ei puhu; tai mikäli
+hän niin tekee, lausuu hän vain arvoituksellisia sanoja, jotka
+ovat kuin kuvallista musiikkia. Eroottiset tilanteet ovat joko
+plastillisia tai maalauksellisia; mutta kahden ihmisen puhelu
+rakkaudesta ei ole plastillista eikä maalauksellista. Tavalliset
+kihlatut alkavat kuitenkin aina mokomalla pakinalla, joka sittemmin
+tulee koossapitäväksi langaksi heidän puheliaassa avioliitossaan.
+Tuo juttelu muutoin takaa, ettei heidän avioliitostaan ole puuttuva
+niitä myötäjäisiä, joista Ovidius puhuu: dos est uxoria lites.[Naisen
+myötäjäiset ovat torat.] -- Ja jos välttämättä jonkun pitää puhua,
+on kyllin siinä, että yksi puhuu: Miehen on puhuminen, ja sen
+tähden on hyvä hallita joitakin niistä voimista, jotka olivat siinä
+vyössä, millä Venus hurmasi: kaunopuheisuuden ja suloisen imartelun
+lahja. -- Tästä ei tietysti seuraa, että Eros olisi mykkä, tai että
+eroottisessa suhteessa olisi väärin keskustella, pääasia on vain,
+että keskustelu itse on eroottista eikä eksy kasvattaviin mietelmiin
+elinehdoista tms. ja että keskustelu oikeastaan on katsottava
+levoksi eroottisen teon jälkeen, ajanvietteeksi eikä suinkaan
+kaiken lemmenelämän huipuksi. Sellainen keskustelutapa, sellainen
+konfabulaatio on itse asiassa sangen jumalainen, ja minä puolestani
+en voi koskaan väsyä keskustelemaan nuoren tytön kanssa. Toisin
+sanoen, voin kyllä väsyä tyttöön, mutta en milloinkaan ylläpitämään
+keskustelua nuorten tyttöjen kanssa yleensä. Se on minulle yhtä
+mahdotonta kuin lakata hengittämästä. Se, mikä oikeastaan on
+ihmeellistä tuollaisessa keskustelussa, on vuoropuhelun rehevä
+rikkaus. Keskustelu pysyttelee maan pinnalla, sillä ei ole mitään
+varsinaista kohdetta, sattuma on sen liikkeiden laki -- mutta ihmeen
+ihana on keskustelu itse ja sen seuraukset.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+"Minun -- sinun", nuo sanat sulkevat väliinsä kuin sulkumerkit
+kirjeitteni köyhän sisällön. Oletko pannut merkille, että välimatka
+noiden käsivarsien välillä käy yhä lyhemmäksi? Oi, minun Cordeliani!
+Se on ihanaa, sillä kuta vähemmän sisältäväksi sulkulause käy, sitä
+merkitsevämpi se on.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Onko syleily samaa kuin taistelu?
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Tavallisesti Cordelia pysyttelee ääneti. Se on minua aina
+miellyttänyt. Hän on liian syvällisen naisellinen luonne kiusatakseen
+ketään joutavalla jutustelulla, mikä muutoin on naisille ominaista
+ja mikä käy välttämättömäksikin, kun mies, jonka tulee kaikin
+puolin naista täydentää, on yhtä naisellinen. Toisinaan paljastaa
+jokainen lyhyt lausunto, kuinka paljon hänellä on sisimmässään.
+Avustan silloin häntä. Asia on silloin sama kuin jos jonkun henkilön
+takana, joka epävarmalla kädellä yrittelee piirtää hajanaisia viivoja
+johonkin luonnokseen, seisoisi toinen henkilö, joka aina lisäilisi
+luonnosta rohkealla ja taiteellisella kädellä. Hän hämmästyy, ja
+kuitenkin on kaikki ikään kuin hänestä itsestään lähtenyttä. Sen
+tähden valvon jokaista hänen satunnaistakin lausuntoaan, jokaista
+hänen sanaansa, ja antaessani ne takaisin ovat ne aina tulleet
+merkitsevämmiksi, minkä hän samalla kertaa sekä tuntee että on
+tuntematta.
+
+Tänään olimme kahden vieraissa. Juuri kun noustiin pöydästä tuli
+palvelija sisään ja ilmoitti Cordelialle, että eräs sanantuoja
+halusi puhua hänen kanssaan. Sanantuoja oli minun lähettämäni ja toi
+Cordelialle kirjeen, jossa oli viittauksia erääseen ajatukseen, jonka
+olin päivällispöydässä lausunut. Olin punonut sen niin taidokkaasti
+yhteiseen pöytäkeskusteluun, että Cordelian, vaikkakin hän istui
+kaukana minusta, täytyi se kuulla ja myöskin ymmärtää väärin
+ajatukseni. Siihen olin perustanut kirjeeni vaikutuksen. Jollei minun
+olisi onnistunut antaa pöytäkeskustelulle tarkoittamaani suuntaa,
+olisin itse sovittuna aikana ollut läsnä sanantuojan tullessa ja
+hävittänyt kirjeen. Cordelia tuli kirjeen saatuaan uudelleen sisään.
+Hänen täytyi hiukan valehdella. Sellainen täydentää eroottista
+salaperäisyyttä, jota ilman hän ei voi kulkea sitä tietä, joka on
+hänelle määrätty.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Luuletko, että se, joka nojaa päätään keijun mätästä vastaan, myöskin
+unessa näkee keijun? Minä en sitä tiedä, mutta sen tiedän, että
+kun painan pääni rintaasi vasten enkä sulje silmiäni vaan katson
+kaukaiseen etäisyyteen, niin näen enkelin. Luuletko, ettei se, joka
+nojaa päätään keijun mätästä vastaan, voi olla levollinen? Minä en
+sitä usko, mutta tiedän, että kun pääni nojaa poveasi vasten, se
+kohoilee liian voimakkaasti, jotta uni voisi sulkea silmäni.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Jacta est alea, arpa on heitetty. Nyt on käänne tapahtuva. Olin
+tänään hänen luonaan mielessäni koko ajan aprikoiden erästä ajatusta,
+joka nykyään antaa minulle paljon työtä. Minulla ei ollut silmää eikä
+korvaa Cordelialle. Ajatukseni oli mieltäkiinnittävä ja huvitti häntä
+suuresti. Olisi ollut väärin, jos olisin alkanut uuden liikkeeni
+olemalla kylmä hänen läsnäollessaan. Kun nyt olen lähtenyt hänen
+luotaan eikä ajatukseni enää kiinnitä hänen mieltään, hän huomaa
+helposti, että olin toisenlainen kuin tavallisesti. Se seikka, että
+hän yksinäisyydessä keksii tuon muutoksen, tekee havainnon hänelle
+paljoa tuskallisemmaksi ja sen vaikutuksen hitaammaksi, mutta sitä
+syvällisemmäksi. Hän ei heti saa tilaisuutta purkaa tunnettaan,
+ja kun hän sen saa, on hän jo ehtinyt ajatella niin paljon, ettei
+hän yhdellä kertaa voi sitä sanoin tulkita, vaan häneen jää aina
+hiukan epäluuloa. Levottomuus kasvaa, kirjeet lakkaavat tulemasta,
+eroottinen ravinto vähenee, rakkaus joutuu pilkan esineeksi. Ehkä hän
+voi hetken seurata mukana, mutta ajanpitkää ei hän voi kestää. Hän
+koettaa silloin vangita minut samoilla keinoilla, joita minä olen
+käyttänyt häntä vastaan, eroottisilla.
+
+Kihlauksen purkamisessa on jokainen pieni tyttönen suuri
+asiantuntija; ja vaikka kouluissa ei anneta mitään ohjausta tässä
+aineessa, tietää kuitenkin jokainen tyttölapsi erittäin hyvin,
+kun tuo asia tulee puheenalaiseksi, missä tapauksissa kihlaus on
+purettava. Tämän kysymyksen pitäisi oikeastaan olla jatkuvasti
+aiheena tyttökoulujen viimeisen luokan ainekirjoituksissa; ja
+vaikka tiedän, että tyttöjen kirjoituskokeet tavallisesti ovat
+hyvin yksipuolisia, olen kuitenkin varma, ettei tätä aihetta
+käsittelevistä kirjoituksista tulisi puuttumaan vaihtelua, kysymys
+kun on omiaan avaamaan tytön arvostelukyvylle laajat näköalat. Ja
+miksi emme antaisi nuorelle tytölle tilaisuutta mitä loistavimmalla
+tavalla osoittaa terävänäköisyyttään? Sillä juuri täten hän saisi
+tilaisuuden näyttää olevansa kypsynyt -- menemään kihloihin. Olen
+kerran ollut todistajana eräässä tapauksessa, joka suuresti kiinnitti
+mieltäni. Perheessä, jossa minun toisinaan oli tapana seurustella,
+olivat eräänä päivänä kaikki vanhemmat perheen jäsenet poissa
+kotoa, sitä vastoin oli kaksi nuorinta tytärtä kutsunut joukon
+ystävättäriä aamupäiväkahville. Kaikkiaan heitä oli kahdeksan,
+kaikki iältään kuudestatoista kahteenkymmeneen vuoteen. Luultavasti
+he eivät, jouduttuaan kerran juttusille keskenään, olleet toivoneet
+kenenkään vieraan saapuvan, palvelijattaren oli kenties käsketty
+sanoa, ettei kukaan ollut kotona. Kuitenkin tulin sisälle heidän
+luokseen ja huomasin, että he hämmästyivät hiukan. Herra ties,
+mitä kahdeksan tuollaista tyttöä oikeastaan pohtii juhlallisissa
+kahvikekkereissään. Naineet naisetkin kerääntyvät toisinaan yhteisiin
+kokouksiin. He luennoivat silloin pastoraaliteologiaa; varsinkin
+pohditaan seuraavia tärkeitä kysymyksiä: missä tapauksessa on oikein
+sallia nuoren tytön yksin mennä ostoksille torille; onko parempi
+pitää vastakirjaa teurastajan kanssa vaiko maksaa käteisellä; onko
+suotavaa, että kyökkipiialla on sulhanen ja kuinka on tehtävä loppu
+siitä lemmenkuhertelusta, joka hidastaa ruoanlaittoa. -- -- Istuuduin
+tämän kauniin parven keskelle. Oltiin alkukeväässä. Aurinko lähetti
+huoneeseen joitakin yksityisiä säteitään kuin tulonsa pikaisina
+sanantuojina. Huoneessa oli kaikki vielä talvisessa kunnossa, ja
+sen tähden juuri olivat nuo yksinäiset päivänsäteet niin lupaavia.
+Kahvi tuoksui pöydällä -- ja sen ympärillä istuivat nuoret tytöt
+iloisina, terveinä, kukoistavina, sillä heidän pelkonsa oli taas
+asettunut, ja mitäpä heillä olikaan pelättävää, olivathan he joka
+tapauksessa ylivoimaisia. -- Minun onnistui johtaa keskustelu
+kysymykseen, missä tapauksissa kihlaus on purettava. Sillä aikaa kun
+silmäni huvittelihe liitelemällä kukasta toiseen tässä tyttöparvessa,
+huvittelihe lepäämällä milloin missäkin kaunottaressa, hekumoitsi
+ulkonainen korvani äänten musiikissa; sisäinen korvani taasen
+kuunteli tarkkaavasti mitä seurassa sanottiin. Yksi ainoa sana riitti
+usein avaamaan minulle syvän näköalan asianomaisen tytön sydämeen ja
+sen tarinaan. Kuinka viehättäviä ovatkaan rakkauden tiet, ja kuinka
+mieltäkiinnittävää onkaan tutkia, kuinka pitkälle kukin on päässyt.
+Minä puhaltelin tavantakaa keskusteluun elävää henkeä samalla kun
+henkevyys, sukkeluus ja asian esteettinen objektiivisuus olivat
+omiaan tekemään suhteemme vapaammaksi; mutta siitä huolimatta ei
+keskustelussa kertaakaan astuttu sopivaisuuden rajojen yli. Kun näin
+pidimme yllä kevyttä keskustelua, oli se mahdollisuus aina tarjolla,
+että lausuttaisiin yksi ainoakin sana, joka saattaisi tytöt tukalaan
+tilanteeseen. Tuon mahdollisuuden käyttäminen oli minun vallassani.
+Tytöt eivät sitä käsittäneet, tuskin osasivat sitä edes aavistaa.
+Vuoropuhelun keveällä leikillä pidätimme tuon mahdollisuuden kaukana
+luotamme, samalla tavalla kuin Sheherazade Tuhannen ja yhden yön
+tarinoissa viivyttää kuolemantuomion julistamista kertomalla satuja.
+-- Milloin johdin keskustelun surunvoittoisiin mietelmiin, milloin
+annoin iloisuuden puhjeta ilmoille, milloin houkuttelin tytöt
+pieneen väittelyotteluun. Ja mikä aihe tarjoaakaan, tarkemmin asiaa
+ajatellen, enemmän vaihtelua. Toin alituisesti yhä uusia esimerkkejä
+esille. -- Kerroin tytöstä, jonka hänen vanhempiensa julmuus oli
+pakottanut purkamaan kihlauksen. Tämä onneton tapaus nostatti melkein
+kyynelet tyttöjen silmiin. -- Juttelin miehestä, joka oli eronnut
+kihlatustaan ja perustellut tätä menettelyään ensiksikin sillä,
+että tyttö oli liian suuri, ja toiseksi sillä, ettei hän, sulhanen,
+kosiessaan ollut langennut polvilleen tytön eteen. Kun hänelle
+huomautin, ettei hänen perusteitaan mitenkään voinut pitää pätevinä,
+hän vastasi: ne riittävät täydellisesti siihen mihin pyrin, sillä
+yksikään ihminen ei voi keksiä mitään järkevää vastaväitettä. --
+Sen jälkeen tarjosin seurakunnan pohdittavaksi hyvin harvinaisen
+tapauksen. Eräs nuori tyttö purki kihlauksensa, koska tunsi olevansa
+vakuuttunut siitä, etteivät hän ja hänen sulhasensa sopineet
+toisilleen. Sulhanen koetti puhua hänelle järkeä vakuuttamalla,
+kuinka suuresti hän tyttöä rakasti, mutta tyttö vain vastasi: me joko
+sovimme toisillemme ja meidän kesken vallitsee todellinen sympatia,
+jolloin sinun täytyy tunnustaa, ettemme sovellu toisillemme; taikka
+me emme sovi toisillemme, ja silloinhan sinun on tunnustaminen,
+ettemme sovellu toisillemme. Oli hauskaa nähdä, kuinka nuoret tytöt
+vaivasivat päätään käsittääkseen tuollaista salaperäistä puhetta, ja
+huomasinpa kohta, että pari heistä jo erittäin hyvin ymmärsi sanani;
+sillä tässä asiassa on jokainen nuori tyttö asiantuntija. -- Niin,
+luulenpa totta tosiaan, että minun olisi helpompi väitellä itse pirun
+kanssa kihlauksen purkamisesta kuin nuoren tyttölapsen kanssa. --
+
+Tänään olin Cordelian luona. Päätäpahkaa, ajatuksen nopeudella,
+johdin puheen samaan asiaan, joka eilen oli keskustelumme aiheena,
+koettaen saada hänet kiintymään siihen. "Minulla on mielessäni eräs
+asia, jonka jo eilen olisin halunnut saada lausutuksi; kun olin
+lähtenyt luotasi, se juolahti mieleeni." Pyrkimykseni onnistui. Niin
+kauan kuin olen hänen luonaan, hän nauttii puheeni kuulemisesta,
+mutta kun olen lähtenyt, hän huomaa helposti olevansa petetty ja
+minun entisestäni muuttuneen. Sillä tavalla lunastan takaisin
+osakkeeni. Tämä menettelytapa on kavala mutta tarkoituksenmukainen
+kuten kaikki epäsuorat menettelytavat. Hän voi hyvin käsittää, että
+aihe sellainen kuin se, josta puhun, voi kiinnittää mieltäni, niin,
+se saattaa häntä itseäänkin hetkisen huvittaa, mutta kuitenkin hän
+tuntee että esiintymisestäni puuttuu eroottinen aines.
+
+Tunnettu sananparsi sanoo "oderint dum metuant", vihatkoot kunhan
+vain pelkäävät, ikään kuin ainoastaan pelko ja viha kuuluisivat
+yhteen, aivan kuin muka pelolla ja rakkaudella ei olisi mitään
+tekemistä toistensa kanssa, ikään kuin ei käsitettäisi, että juuri
+pelko tekee rakkauden mieltäkiinnittäväksi. Millaista on se rakkaus,
+jota tunnemme luontoa kohtaan, eikö siinä ole salaperäistä vavistusta
+ja pelkoa sen tähden, että sen ihana harmonia kehittyy laittomuudesta
+ja hurjasta sekasorrosta, sen turvallisuus on epävakaisuutta. Mutta
+tämä pelko juuri enimmin kiinnittää mieltä. Niin on myöskin rakkauden
+laita silloin, kun se on mielenkiintoista. Sen takana lymytköön
+syvä, kaamea yö, josta rakkauden kukka puhkeaa ilmoille. Samalla
+tavalla lepää valkea lumpeenkukka maljansa veden kalvoon, kun ajatus
+pelkää syöksyä siihen syvään pimeyteen, missä sillä on juurensa.
+-- Olen pannut merkille, että Cordelia aina käyttää muotoa "minun"
+kirjoittaessaan minulle, mutta ettei hänellä ole rohkeutta käyttää
+sitä puhuessaan kanssani. Tänään pyysin sitä häneltä niin innokkaasti
+ja lämpimästi kuin suinkin. Hän aikoi jo noudattaa pyyntöäni, kun
+ironinen katseeni, nopeampi ja äkillisempi kuin sanoin voi kuvata,
+teki sen hänelle mahdottomaksi, siitä huolimatta, että huuleni
+kaikin tavoin häntä siihen kehottivat. Tämä mieliala on nykyhetkellä
+vallitsevin.
+
+Hän on omani. En usko sitä tähdille, kuten tapa on, en voi
+käsittää, että tuo tiedonanto voisi huvittaa noita kaukaisia
+taivaankappaleita. En myöskään usko sitä kenellekään ihmiselle, en
+edes Cordelialle. Pidän salaisuuteni omana tietonani, kuiskaan sen
+ikään kuin syvälle sieluuni salaisissa keskusteluissa itseni kanssa.
+Odotettu vastustus Cordelian puolelta ei muodostunut suureksi, sen
+sijaan hänen eroottiset mahdollisuutensa ovat ihmeteltävät. Kuinka
+mieltäkiinnittävä hän onkin syvällisine intohimoineen, kuinka suuri,
+melkein yliluonnollinen! Kuinka nopsa hän onkaan vaaroja välttämään,
+kuinka taitava keksimään aina sen kohdan, joka on hyökkäyksiä
+vastaan varustamaton! Kaikki on pantu liikkeelle; mutta tässä
+luonnonvoimien pauhussa tunnen juuri olevani oikeassa elementissäni.
+Ja vaikka hän on liikuttunut, hän on kuitenkin kaunis, hän ei ole
+tunnelmien moninaisuuden pirstoma. Hän on aina yhä Anadyomene, sillä
+erotuksella, ettei hän nouse suloisen tiedottomana tai levollisena,
+vaan rakkauden voimakkaiden valtimonlyöntien herättämänä, mutta
+samalla hän on kuitenkin säilyttänyt kokonaisuuden ja tasapainon.
+Hän on eroottisesti täysin valmis taisteluun, hän käyttää aseenaan
+silmänsä nuolta, silmäkulmiensa käskyä, otsansa salaperäisyyttä,
+povensa kaunopuheisuutta, sylinsä vaarallista viettelystä, huultensa
+pyyntöä, koko olentonsa suloista kaipuuta. Hänellä on sisäistä
+voimaa, energiaa, kuin valkyyrialla, mutta tuota eroottista
+voimakkuutta hillitsee eräänlainen suloinen raukeus, joka ympäröi
+häntä kuin ilma. -- Kovin kauan en saa pitää häntä tässä vaiheessa,
+missä ainoastaan pelko ja levottomuus voivat pitää häntä pystyssä ja
+estää häntä lankeamasta. Hän on kohta huomaava, että verrattuna hänen
+tunteisiinsa on kihlaus liian ahdas, liian kiusallinen. Hänestä tulee
+viettelijä, joka houkuttelee minut astumaan tavallisuuden rajojen
+ulkopuolelle; sillä tavalla hän tulee siitä itse tietoiseksi, ja se
+on pääasia.
+
+Monet hänen lausunnoistaan jo osoittavat, että hän on väsynyt
+kihlaukseen. Ne eivät mene huomaamatta korvani ohi, ne ovat
+sotasuunnitelmani vakoilijoita hänen sielussaan, jotka antavat
+minulle monta valaisevaa vihjausta, ne ovat niitä langanpäitä, joiden
+avulla kiedon hänet nuottaani.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinä moitit kihlausta, sinä arvelet, ettei rakkautemme tarvitse
+ulkonaista sidettä, se kun on mielestäsi vain esteeksi. Tuosta
+tunnen heti mainion Cordeliani! Totta tosiaan, ihailen sinua! Meidän
+ulkonainen yhdyssiteemme on itse asiassa vain välimuuri. Vielä on
+välillämme seinä, joka erottaa meidät toisistamme kuin Pyramoksen ja
+Thisben. Vielä häiritsee meitä se, että ihmiset tuntevat suhteemme.
+Vasta silloin kun ei kukaan vieras aavista meidän rakkauttamme,
+vasta silloin se jotain merkitsee; kun jokainen asiaankuulumaton
+uskoo, että rakastavat vihaavat toisiaan, vasta silloin on rakkaus
+onnellinen.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Kohta aukenevat rakkauden siteet. Hän itse on se, joka ne aukaisee
+kiinnittääkseen siten jos mahdollista minut voimakkaammin itseensä,
+samoin kuin vapaasti liehuvat kutrit kiehtovat enemmän kuin
+solmitut. Jos itse purkaisin kihlauksen, jäisi minulta näkemättä
+tuo eroottinen salto mortale, joka on niin hurmaava nähdä ja
+joka on varma merkki hänen sielunsa rohkeudesta. Se on minulle
+pääasia. Lisäksi menettelyni hankkisi minulle ikävyyksiä toisten
+ihmisten taholta. Minua ei enää kärsittäisi, minua vihattaisiin ja
+ylenkatsottaisiin, vaikkakin syyttä; sillä kuinka edullinen olisikaan
+suhteeni sentään ollut monelle? On olemassa monta pientä neitoa,
+jotka mielellään olisivat olleet kerran edes lähellä kihlausta. Onhan
+sekin jotain, joskin, ollakseni rehellinen, sangen vähän, sillä
+juuri kun asianomaisen on onnistunut raivautua esiin päästäkseen
+ehdokaslistalle, hän onkin yhtäkkiä ilman ehdokkuutta. Rakkauden
+maailmassa ei virkavuosijärjestelmä ole voimassa paikansaantiin ja
+ylenemiseen nähden. Lisäksi tuollainen neitonen on väsynyt istumaan
+jakamattomassa pesässä, hän toivoo jotain tapausta elämäänsä. Mutta
+mikä voi hänelle silloin olla edullisempi onnetonta rakkaustarinaa,
+varsinkin jos hän voi suhtautua asiaan keveästi. Hän uskottelee
+itselleen ja muille, että hän kuuluu petettyjen joukkoon, ja jos
+hän ei ole sovelias mihinkään Magdalenakotiin, hän heittäytyy joka
+tapauksessa itkijäin laumaan. Minua, viettelijää, hän vihaisi
+velvollisuudentunnosta. Tällaisten tapausten lisäksi tulevat vielä
+sellaiset, joissa tyttö todella on joko kokonaan tai puoleksi tai
+kahdella kolmasosalta petetty. Tässä ryhmässä voi huomata monta eri
+astetta alkaen niistä, jotka voivat vedota sormukseen, aina niihin,
+jotka pitävät jotain salaista kädenpuristusta tanssin pyörteessä
+rakkautensa panttina. Heidän vihansa voin miehuullisesti kestää.
+Mutta kaikki nuo viholliseni ovat tietenkin samalla sydänpoloiseni
+salaisia rakastajia. Kuningas, jolla ei ole valtakuntaa, on
+naurettava ilmiö; mutta useamman kruununtavoittelijan kilpailu
+kuningaskunnasta, jolla ei ole maata, on enemmän kuin naurettava.
+Oikeastaan pitäisi kauniin sukupuolen rakastaa minua ja pitää minusta
+huolta kuin jostakin pelastuslaitoksesta konsanaan. Todellisesti
+kihloissa oleva nuori mies voi pelastaa vain yhden ainoan neitosen,
+mutta tuollainen suurisuuntainen laitos voi pelastaa, toisin sanoen
+kutakuinkin pelastaa, kuinka monta hyvänsä. Kaikesta tuollaisesta
+pääsen nyt vapaaksi ja minulla on siitä vielä sekin etu, että
+tästä lähtien voi esiintyä kokonaan toisenlaisessa osassa. Nuoret
+tytöt tulevat minua säälimään, surkuttelemaan, minä yhdyn samaan
+äänilajiin; sillä keinoin voi myöskin kietoa tyttöjä pauloihinsa.
+
+Huomaan ihmeekseni ja surukseni, että alan saada sen tuntomerkin,
+jota Horatius toivotti kaikille uskottomille tytöille -- mustan
+hampaan, lisäksi vielä etuhampaan. Kuinka taikauskoinen ihminen
+voikaan olla! Tuo hammas tekee toden teolla minut levottomaksi, en
+kärsi pienintäkään viittausta siihen, se on nyt minun heikko puoleni.
+Kun muutoin olen kaikin puolin hyvin varustettu, voi pahinkin
+pölkkypää mainitessaan vain tuon hampaan antaa minulle syvemmän iskun
+kuin saattaa luullakaan. Teen kaikkeni saadakseni sen valkenemaan,
+mutta turhaan; minä sanon kuin Palnatoke:
+
+    Minä hieron päivin ja hieron öin,
+    mut varjoa mustaa en poistaa voi.
+
+Elämä on sentään täynnänsä arvoituksellisuutta. Tuollainen pieni
+onnettomuus voi kiusata minua pahemmin kuin suurin vastoinkäyminen.
+Annan kiskoa sen pois, joskin sen poistaminen tulee häiritsevästi
+vaikuttamaan äänenkäyttööni. Kuitenkin otatan sen pois ja panetan
+irtohampaan sijaan; uusi hammas tulee pettämään maailman, vanha petti
+minut.
+
+On erittäin hyvä, että kihlaus alkaa tuntua vastenmieliseltä
+Cordeliasta. Avioliitto on kuitenkin ja tulee aina olemaan
+kunnioitettava laitos, joskin sillä on se ikävä puoli, että se
+alkaessaan, nuoruudessaan, nauttii kunnioitusta myöhemmän ikänsä
+kustannuksella. Kihlaus sitä vastoin on kokonaan inhimillinen
+keksintö ja sellaisena samalla kertaa niin vakava ja niin
+hullunkurinen, että toiselta puolen on aivan paikallaan, että nuori
+tyttö intohimonsa pyörteissä alkaa sitä halveksia, ja toiselta
+puolen, että hän tuntee sen merkityksen, tuntee sen sielussaan
+kuin henkisen verenkierron. Nyt on ohjattava hänen kehityskulkuaan
+siten, että hän sielunsa rohkeassa lennossa kadottaa avioliiton ja
+yleensä todellisuuden manteren näkyvistään, että hänen sielunsa sekä
+ylpeydestä että pelosta menettää minut, tekee tyhjäksi epätäydellisen
+inhimillisen muodon kiitääkseen sitä kohti, mikä on korkeampaa kuin
+tavallinen inhimillinen sovinnaisuus. Tässä suhteessa ei minulla ole
+mitään pelättävää, sillä hänen kulkunsa läpi elämän on nyt jo niin
+liitelevän keveää, että todellisuus jo suurelta osalta on kadonnut
+hänen silmistään. Lisäksihän olen itse aina mukana purressa, joten
+voin pitää huolta siitä, että purjeissa on tuulta.
+
+Nainen on sentään minulle loppumaton mietelmien ja havaintojen
+lähde. Se mies, joka ei tunne halua tähän tutkimiseen, voi minun
+puolestani olla mikä muu hyvänsä, ainakaan hän ei ole esteetikko.
+Se on juuri ihanaa ja jumalaista estetiikassa, että se tarttuu
+ainoastaan kaikkeen mikä on kaunista; se askaroi oikeastaan vain
+kaunokirjallisuudella ja kauniilla sukupuolella. Minä iloitsen,
+minä riemuitsen sydämessäni ajatellessani kuinka naisellisuuden
+aurinko lähettää ympärilleen säteidensä äärettömän moninaisuuden,
+kirjavan rikkauden, jossa kullakin naisella on pieni osansa,
+kuitenkin niin, että koko hänen muu olentonsa harmonisesti liittyy
+tähän kohtaan. Tässä merkityksessä on naisellinen kauneus jaollinen
+äärettömiin asti. Kuitenkin tulee jokaisen kauneuden osasen olla
+harmonisesti hillitty, sillä muutoin käy vaikutus häiritseväksi ja
+tulee ajatelleeksi, että luonnolla on tähän tyttöön nähden ollut
+joku tarkoitus, joka ei ole lopullisesti toteutunut. Minun silmäni
+ei voi ikinä väsyä liukumaan yli tuon perifeerisen moninaisuuden,
+naisellisen kauneuden sinne tänne siroteltujen ilmaisujen.
+Jokainen nuori tyttö on sellainen ilmaus, mutta vaikkakin hän
+on osa kokonaisuudesta, hän on kuitenkin itsessään täydellinen,
+onnellinen, iloinen ja ihana. Kullakin on oma erikoisuutensa:
+iloinen hymy, veitikkamainen katse, ikävöivät silmät, alas painunut
+pää, hyljätty mieli, hiljainen kaiho, syvällinen aavistus,
+ennustava raskasmielisyys, maallinen koti-ikävä, odottamattomat
+mielenliikutukset, kutsuva ilme silmäkulmissa, kysyvät huulet,
+salaperäinen otsa, kiehtovat kutrit, silmiä peittävät ripset,
+taivainen ylhäisyys, maallinen kainous, enkelimäinen puhtaus,
+salainen punastus, keveä käynti, suloinen liikunta, viehkeä vartalo,
+kaihoisa unelma, selittämättömät huokaukset, solakka varsi,
+pehmeät piirteet, paisuva povi, täyteläiset lanteet, pienet jalat,
+ihastuttavat kädet.
+
+Kullakin on omansa eikä toisella ole sitä mitä toisella. Kun
+sitten olen yhä uudelleen katsellut, yhä uudelleen tarkastellut
+tuon maailman moninaisuutta, kun olen hymyillyt, huokaillut,
+imarrellut, uhannut, ikävöinyt, houkutellut, nauranut, itkenyt,
+toivonut, pelännyt, voittanut, menettänyt -- silloin suljen viuhkani,
+silloin kerääntyy tuo moninaisuus yhteen kohtaan, osista muodostuu
+kokonaisuus. Silloin iloitsee sieluni, silloin sykkii sydämeni,
+silloin syttyy intohimo. Tämä tyttö, ainokainen koko maailmassa,
+olkoon kokonaan, yksinomaan minun. Pitäköön Jumala taivaansa kunhan
+minä saan pitää hänet. Tiedän varsin hyvin, minkä osan valitsen,
+se on niin suuri, ettei taivaalle jää mitään, kun minä kerran
+tämän tytön olen itselleni omistanut. Uskovat muhamettilaiset
+pettyvät toivossaan, kun he paratiisissaan saavat syleillä vain
+kalpeita, voimattomia varjoja; he eivät voi siellä tavata palavia
+sydämiä, sillä kaikki sydämen lämpö on kerääntynyt tämän tytön
+rintaan; he valittavat toivottomina tavatessaan vain kalvenneita
+huulia, väsyneitä silmiä, kylmiä povia, köyhiä kädenpuristuksia,
+sillä huulten purppura ja silmän tuli ja poven rauhaton nousu ja
+kädenpuristuksen lupaukset ja huokauksen aavistus ja suutelon
+sinetinpano ja kosketuksen aavistus ja sylinannon intohimo --
+kaikki -- kaikki on yhtynyt hänessä, joka on tuhlannut minulle niin
+paljon, että se olisi riittänyt kokonaiselle maailmalle. Näin olen
+usein tätä asiaa aprikoinut; mutta joka kerta kun näin ajattelen,
+lämpenen, sillä ajattelen aina häntä lämpimästi. Vaikkakin yleensä
+lämpöä pidetään hyvänä merkkinä, ei siitä kuitenkaan seuraa, että
+ajattelutapani myönnettäisiin arvokkaaksi. Vaihtelun vuoksi tahdon
+siis itse kylmänä pysyen ajatella häntä kylmästi. Koetan käsitellä
+naista kategorisesti. Miten on hänen olemuksensa käsitettävä? Hän on
+olemassa muita varten. Tätä ei kuitenkaan saa käsittää niin, että
+se nainen, joka on minua varten, samalla olisi muitakin varten.
+Tässä samoin kuin kaikessa abstraktisessa ajattelussa on tarkkaan
+vältettävä kokemuksen viittauksia, sillä muutoin voisin kysymyksessä
+olevassa tapauksessa käyttää kokemusta sekä puolesta että vastaan.
+Kokemus on tässä samoin kuin kaikessa muussakin ihmeellinen asia,
+se kun samalla kertaa voi jotakin otaksumaa puolustaa ja vastustaa.
+Nainen on siis olemassa muita varten. Tässäkään suhteessa ei saa
+antaa kokemuksen häiritä ajatuksenkulkua, kokemuksen, joka opettaa,
+että harvoin tapaa naisen, jonka koko elämä tarkoittaisi jotakin
+toista henkilöä, kun taas suurella joukolla ei yleensä ole mitään
+tarkoitusta itseensä eikä muihin nähden. Naisella on sama tarkoitus
+kuin koko luomakunnalla, kaikella mikä on naisellista luonnossa.
+Koko luomakunnalla on tuossa merkityksessä tarkoituksensa itsensä
+ulkopuolella, ei teleologisessa merkityksessä, siten että osa
+luonnosta olisi olemassa toista osaa varten, mutta koko luonnolla on
+tarkoituksensa oman itsensä ulkopuolella -- se on olemassa henkistä
+elämää varten. Samoin on asianlaita yksityiseen osaan nähden.
+Kasvikunta esim. kehittää esiin salatun viehätyksensä ja on olemassa
+kokonaan muita varten. Samalla tavalla on arvoitus, salaisuus, äänne
+jne. olemassa tykkänään muita varten. Tässä on selitys siihen, miksi
+Jumala luodessaan Eevan uuvutti Aatamin syvään uneen; sillä nainen
+on miehen unelma. Myöskin toisella tavalla oppii luomistarusta, että
+nainen on olemassa toisen tähden. Sanotaan nim., että Jehova otti
+yhden miehen kylkiluista. Jos hän olisi ottanut esim. miehen aivot,
+olisi naisen tarkoitus silloinkin ollut hänen itsensä ulkopuolella,
+mutta ei ollut aiottu, että hänestä tulisi aivokummitus, vaan
+kokonaan toisenlainen. Hän tuli lihaksi ja vereksi, mutta juuri
+sen kautta hän sisältyy yleisnimitykseen luonto, jonka tarkoitus
+olennaisesti on sen itsensä ulkopuolella. Vasta rakkauden
+kosketuksesta hän herää, siihen saakka hän on unelma. Kuitenkin
+voi tässä uniolotilassa erottaa kaksi astetta; ensimmäinen on se,
+jolloin rakkaus uneksii hänestä, toinen on se, jolloin hän uneksii
+rakkaudesta.
+
+Olennoksi, jonka tarkoitus on etsittävä sen itsensä ulkopuolelta,
+on nainen merkitty neitseellisyytensä takia. Neitseellisyys on nim.
+ominaisuus, joka itsessään, yksinään esiintyen on abstraktio ja joka
+vasta suhteissaan johonkin toiseen muuttuu lihaksi ja vereksi. Samoin
+on naisellisen viattomuuden laita. Voi sen tähden sanoa, että nainen
+tuossa tilassa on näkymätön. Kuten tunnettu, ei olekaan olemassa
+mitään kuvaa Vestasta, siitä jumalattaresta, joka oikeastaan lähinnä
+edustaa varsinaista naisellisuutta. Hän on ikään kuin esteettisessä
+merkityksessä mustasukkainen itsestään, samoin kuin Jehova on sitä
+eetillisessä merkityksessä, eikä salli, että hänestä on olemassa
+mitään kuvaa tai edes mitään varmaa käsitystä. Siinä on huomattavissa
+tuo vastaavaisuus, että nim. se, joka on olemassa toisen vuoksi, ei
+oikeastaan vielä ole olemassa, vaan tulee näkyväksi vasta toisen
+välityksellä. Loogillisesti ajatellen on tuo kaikki aivan paikallaan,
+ja se joka ymmärtää ajatella loogillisesti, ei siitä häiriinny,
+vaan se on tuottava hänelle iloa. Sitä vastoin se, joka ajattelee
+epäloogillisesti, kuvitelkoon kernaasti, että se, joka on olemassa
+jotakin toista varten, on jo sinänsä olemassa.
+
+Tätä puolta naisen olennosta sanotaan oikeutetusti suloksi, sana,
+joka muistuttaa vegetatiivisesta elämästä; nainen on kuin kukka,
+kuten runoilijat rakastavat sanoa, ja itse henkinenkin elämä
+hänessä ilmenee vegetatiivisella tavalla. Hän on vain esteettisessä
+merkityksessä vapaa. Syvällisemmässä merkityksessä hän tulee
+vapaaksi vasta miehen kautta. -- Miehen ja naisen suhteessa on syvää
+ironiaa. Se, jonka tarkoitus on oman itsensä ulkopuolella, näyttää
+määräävältä: mies tekee tarjouksensa, nainen valitsee. Nainen on
+määritelmänsä mukaan voitetun asemassa, mies voittajan, ja kuitenkin
+taipuu voittaja voitetun tahtoon; tämä suhde on kuitenkin aivan
+luonnollinen ja paksupäisyyttä, typeryyttä ja eroottisen käsityskyvyn
+puutetta osoittaa se, joka koettaa asettua tätä luonnollista suhdetta
+vastustamaan. Sillä on syvempi perustuksensa. Nainen on substanssi,
+mies refleksi. Nainen ei sen tähden valitsekaan omasta aloitteestaan,
+vaan mies kosii ensin ja nainen tekee sitten valintansa. Mutta miehen
+kosinta on kysymys ja naisen valinta oikeastaan vastaus kysymykseen.
+Tässä merkityksessä on mies enemmän kuin nainen, toisessa
+merkityksessä äärettömän paljon vähemmän.
+
+Tällainen olotila, jonka tarkoitus on etsittävä toisesta olennosta,
+on puhdasta neitseellisyyttä. Jos se pyrkii itsenäiseen asemaan,
+erilleen siitä olennosta, jota varten se on olemassa, ilmenee
+se vastenmielisenä röyhkeytenä, ja juuri se osoittaa, että
+naisen varsinainen tarkoitus on olla olemassa toista olentoa
+varten. Suoranainen vastakohta absoluuttiselle antautumiselle on
+absoluuttinen röyhkeys. Mies ei milloinkaan voi olla niin julma
+kuin nainen. Jumalaistarut ja kansansadutkin sen todistavat. Jos
+niissä tahdotaan esittää joku luonnonvoima, jonka julmuudella ei
+ole rajoja, esitetään se aina naisellisen olennon muodossa. Usein
+saa myöskin kauhukseen lukea tytöstä, joka vähintäkään sääliä
+tuntematta antaa kosijansa uhrata henkensä, kuten kansantaruissa
+usein tapahtuu. Ritari Siniparta surmaa hääyönä kaikki tytöt, joita
+hän on kerran rakastanut, mutta hän ei tunne mitään iloa heidän
+surmaamisestaan, ilo on ollut hänellä sitä ennen, siinä on ero, se
+ei enää ole julmuutta julmuuden tähden. Don Juan viettelee tyttönsä
+ja jättää ne sitten, mutta hänelle ei tuota mitään iloa heidän
+jättämisensä, vaikka kyllä heidän viettelemisensä; tässä ei myöskään
+ole absoluuttista julmuutta.
+
+Kuta enemmän tätä asiaa ajattelen, sitä selvemmin huomaan, että
+käytäntöni on täydellisessä sopusoinnussa teoriani kanssa. Olen
+käytännössäkin aina ollut syvästi vakuuttunut siitä, että nainen
+on olemassa toista olentoa varten. Sen tähden on silmänräpäyksellä
+niin suuri merkitys; sillä ainoastaan oleminen toisen tähden ja
+toisen kautta on aina silmänräpäyksen asia. Voi kulua aikaa, kunnes
+tuo hetki tulee, mutta kun se on tullut, saa se, joka alkuaan
+oli olemassa toisen tähden, oman relatiivisen olemassaolonsa, ja
+silloin on hetki jo lopussa. Tiedän kyllä, että naimissa olevat
+miehet sanovat, että nainen muka toisessakin merkityksessä on
+toista olentoa varten, hän on heille kaikki kaikessa läpi koko
+elämän. Tuosta vastatkoon naimisissa olevat miehet itse. Puolestani
+luulen, että tuo kaikki on sellaista, jota he toinen toiselleen
+uskottelevat. Jokaisella ihmisryhmällä, kuten esim. aviosäädyllä, on
+sovinnaiset tapansa ja etenkin sovinnaiset valheensa. Niihin lienee
+ylläolevakin kipparitarina luettava. Ei ole mikään helppo asia ottaa
+vaarin tuosta silmänräpäyksestä, ja se, joka ymmärtää sen väärin,
+saa kärsiä siitä koko elämänsä. Silmänräpäys on kaikki kaikessa ja
+silmänräpäyksen ajan on nainen kaikkensa. Seurauksia en minä käsitä.
+Seurauksiin kuuluu myöskin lapsien saaminen. Nyt kuvittelen tosin
+olevani kutakunkin johdonmukainen ajattelija, mutta vaikkapa tulisin
+hulluksi, en kykene ajatuksissani johtamaan tuota seurausta, en sitä
+lainkaan ymmärrä, sellaisen käsittämiseen täytynee itse olla aviomies.
+
+Eilen olimme Cordelia ja minä yhdessä erään perheen luona sen
+kesähuvilalla. Seura pysytteli pääasiassa puutarhassa, missä
+kulutettiin aikaa erilaisilla leikeillä. Muun muassa leikittiin
+sormuksenheittoa. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni astuakseni erään
+herrasmiehen sijalle, joka oli ollut Cordelian vastapelaajana.
+Miten moninainen viehätys uhkuikaan hänestä, ja leikin ponnistus
+teki hänet nyt entistä ihanammaksi! Miten harmonisia kaikki hänen
+vaihtelevat liikkeensä olivatkaan. Kuinka kevyt hän olikaan -- hän
+kulki kuin tanssien yli kedon! Kuinka täynnänsä voimaa, vaikkei
+mikään vastustus häntä siihen kiihottanut, kuinka innostunutta
+hänen esiintymisensä, kuinka uhkamielinen hänen katseensa! Leikki
+itse huvitti minua tietysti erikoisesti. Cordelia ei näyttänyt sitä
+huomaavan. Pieni huomautus, jonka eräälle läsnäolevista tein tästä
+kauniista sormustenvaihtotavasta, iski kuin salama hänen sieluunsa.
+Tästä hetkestä oli koko tilanteen yllä juhlavampi valaistus, se sai
+ikään kuin syvemmän merkityksen samalla kun Cordelian sielunvoimat
+kohosivat korkeimmilleen. Minä pidin molempia renkaita keppini
+päässä ja viivyin siinä asennossa hetken ajan vaihtaen joitakin
+sanoja ympärillä seisovien kanssa. Hän ymmärsi viivytykseni. Heitin
+renkaat hänelle takaisin. Seuraavassa hetkessä hän sai ne molemmat
+keppiinsä. Hän heitti molemmat samalla kertaa kuin vahingossa
+kohtisuoraan ylöspäin, niin että minun oli mahdotonta niitä saada
+keppiini. Tätä heittoa seurasi hänen puoleltaan katse, joka oli
+täynnänsä sanomatonta uhkarohkeutta. Kerrotaan eräästä ranskalaisesta
+sotamiehestä, joka oli ollut mukana Venäjän-retkellä, että hänen
+toinen jalkansa haavakuumeen tähden sahattiin poikki. Samassa
+hetkessä kun tuo tuskallinen leikkaus oli suoritettu, tarttui sotilas
+poikkisahatun säärensä jalkaterään ja heitti sen ilmaan huutaen: vive
+l'empereur! Sellaisen katseen saattamana heitti Cordelia molemmat
+renkaat ilmaan, kauniimpana kuin konsanaan ennen, ajatellen: eläköön
+rakkaus! Kuitenkaan en pitänyt viisaana antaa hänen liidellä tuossa
+tunnelmassa tai jättää häntä yksin peläten sitä raukeutta, mikä
+usein seuraa tuollaisia kohtauksia. Pysyin sen tähden varsin tyynenä
+ja pakotin hänen läsnäolevien avulla jatkamaan leikkiä ikään kuin
+en olisi huomannut mitään. Tällainen menettely antaa vain hänen
+tunteelleen enemmän voimaa.
+
+Jos yleensä meidän päivinämme voi odottaa sellaisen kysymyksen
+herättävän mielenkiintoa, julkaisisin kirjallisen kilpailun aiheesta:
+Kumpi on, esteettisesti katsoen, kunniallisempi, nuori tyttö vaiko
+nuori aviovaimo, kokematon vaiko kokenut, kummalle uskaltaa antaa
+suuremman vapauden! Mutta tuo ei huvita meidän vakavaa aikaamme.
+Muinaisessa Kreikassa olisi tuollainen riitakysymys herättänyt
+yleistä mielenkiintoa, koko valtio olisi ottanut osaa sen ratkaisuun,
+varsinkin kaikki nuoret tytöt ja aviovaimot. Tuollaisen kysymyksen
+tärkeyteen ei meidän aikamme usko, samoin kuin sen on vaikea uskoa
+sitä tunnettua tarua, jossa kerrotaan kahden kreikkalaisen tytön
+kilpailusta ja siitä mitä perusteellisimmasta tutkimuksesta,
+mihin se antoi aihetta -- sillä Kreikassa ei sellaisia kysymyksiä
+käsitelty pintapuolisesti ja kevytmielisesti --, ja kuitenkin tietää
+jokainen, että Venuksella on tämän kilpailun muistona lisänimi
+ja että kaikki ihailevat sitä kuvapatsasta, joka on tunnettu
+juuri tuolla lisänimellä. Naineella naisella on kaksi ajanjaksoa
+elämässään, jolloin hän on mieltäkiinnittävä, varhaisin nuoruutensa
+ja myöhemmin toinen ajanjakso monta, monta vuotta myöhemmin. Mutta
+hänellä on myöskin, se on jokaisen myönnettävä, hetkensä, jolloin
+hän on viehättävämpi kuin nuori tyttö ja enemmän kunnioitusta
+herättävä; mutta se on hetki, joka harvoin esiintyy elämässä, se
+on mielikuva, jonka vastinetta ei ehkä milloinkaan todellisuudessa
+tapaa. Kuvittelen häntä silloin mielessäni terveeksi, kukoistavaksi,
+täyteläisen kehittyneeksi, hänellä on käsivarrellaan lapsi, johon
+koko hänen huomionsa on kääntynyt ja jonka katselemiseen hän
+on kokonaan unohtunut. Siinä kuva, jota voi kutsua ihanimmaksi
+ihmiselämässä, se on luonnonmyytti, jota on katsottava taiteen eikä
+todellisuuden kannalta. Kuvassa ei myöskään saa olla muita olentoja
+eikä mitään ympäristöä, sillä se vaikuttaisi vain häiritsevästi. Jos
+esim. käy meidän kirkoissamme, on aina tilaisuus nähdä äidin astuvan
+kirkkoon kantaen lasta käsivarrellaan. Jos jättää huomioonottamatta
+lapsen häiritsevän kirkunan sekä sen kiusallisen ajatuksen,
+mitä vanhemmat tuon kirkunan perustalla lapsen tulevaisuudesta
+kuvittelevat, on kuitenkin ympäristö jo siinä määrin häiritsevä, että
+vaikka kuva itse olisikin täydellinen, kokonaisvaikutus kuitenkin
+on pilalla. Äidin rinnalla näkee isän, mikä on suuri vika, se kun
+karkottaa kuvasta kaiken mikä siinä on salaperäistä, lumoavaa;
+vielä näkee -- horrenda refero -- kummien yksivakaisen lauman.
+Mutta mielikuvituksen maalaamana on tuo kuva ihaninta mitä ajatella
+voi. Minulta ei puutu sukkeluutta, rohkeutta eikä hurjapäisyyttä
+kaikenkaltaisiin vastaväitteisiin -- mutta jos todellisuudessa
+näkisin sen kuvan, joka on mielikuvituksessani, jäisin aseettomaksi.
+
+Kuinka Cordelia täyttääkään kokonaan ajatukseni! Ja kuitenkin on
+hänen aikansa kohta ohi, minun sieluni vaatii uutta nuoruutta.
+On kuin jo kaukaa kuulisin kukon kiekuvan. Cordeliakin sen ehkä
+kuulee, mutta hän luulee sen vain ennustavan aamua. -- Miksi
+ovatkaan nuoret tytöt niin kauniita ja miksi tuo kauneus kestää niin
+lyhyen ajan? Voin käydä sangen surulliseksi tuota ajatellessani
+ja kuitenkaan ei asia minuun koske. Nauti, äläkä turhia puhele!
+Ne henkilöt, jotka tuosta pitävät suurta ääntä, eivät yleensä
+osaa nauttia. Kuitenkaan ei ole vahingoksi, että tuokin ajatus
+joskus tulee tajuntaan; sillä surumielisyys toisen olennon tähden
+tekee ihmisen yleensä miehekkäämmäksi ja kauniimmaksi, se kuuluu
+miehen eroottiseen elämään. Naisessa sitä vastaa eräänlainen
+raskasmielisyys. -- Kun tyttö kerran on kokonaan antautunut, silloin
+on kaikki lopussa. Yhä vielä lähestyn nuorta tyttöä eräänlaisella
+pelolla, sydämeni jyskyttää kovasti, sillä minä tunnen sen ikuisen
+mahdin, joka on naisen olennossa. Naineeseen naiseen nähden en
+milloinkaan ole tuollaista tuntenut. Sen tähden onkin Diana ollut
+ihanteeni. Tuo puhdas neitseellisyys, tuo rajaton välinpitämättömyys
+miesväkeä kohtaan on aina suuresti kiinnittänyt mieltäni. Mutta
+vaikkakin hän aina on ollut huomioni esineenä, olen toiselta puolen
+alituisesti tuntenut epäluuloa häntä kohtaan. Otaksun nimittäin,
+ettei hän lainkaan ole ansainnut kaikkea sitä ylistystä, mikä hänen
+naisellisuutensa kunniaksi viritetään ja on viritetty. Hän nähtävästi
+tiesi, että hänen osansa maailmassa on hänen neitseellisyydessään,
+sen tähden hän sen niin visusti säilytti. Lisäksi olen kuullut
+eräiden kielimiesten juttelevan, että hänellä oli käsitys niistä
+kauheista synnytystuskista, joita hänen äidillään oli ollut
+kestettävänään. Se on Dianaa pelottanut, enkä voi häntä siitä
+moittia, minä sanon kuin Euripides: mieluummin lähden kolme kertaa
+sotaan kuin synnytän kerran lapsen. Dianaan en oikeastaan voisi
+rakastua, mutta en kiellä, että antaisin paljon, jos saisin kerran
+kunnollisesti puhua hänen kanssaan. Miehiä pettämään hän lienee
+verraton. Dianan on varmaankin jotenkin onnistunut hankkia itselleen
+taito, joka asettaa hänet itsensä Venuksenkin edelle. En haluaisi
+yllättää häntä kylpemässä, en lainkaan, mutta haluaisinpa yllättää
+hänet kysymyksilläni. Jos minun olisi varustauduttava johonkin
+lemmenkohtaukseen, jossa pelkäisin voivani joutua häviölle, silloin
+haluaisin keskustelemalla Dianan kanssa valmistaa ja aseistaa itseni.
+
+Usein olen mietiskellyt mitä tilannetta, mitä hetkeä on pidettävä
+lumoavimpana. Vastaus riippuu tietysti siitä, mitä asianomainen
+mies naisessa ikävöi ja millä tavalla hän sitä ikävöi. Minä
+puolestani pidän hääpäivää tuollaisena hetkenä ja etenkin erästä
+silmänräpäystä. Kun tyttö seisoo morsiameksi puettuna ja kaikki
+hänen loistonsa kuitenkin kalpenee hänen oman kauneutensa rinnalla
+ja hän itse puolestaan kalpenee, kun veri patoutuu, kun povi lepää,
+kun silmät hapuilevat, kun jalka horjuu, kun impi itse vapisee, kun
+hedelmä kypsyy; kun taivas kohottaa hänet korkealle, kun hetken
+juhlallisuus tekee hänet vahvaksi, kun lupaus kannattaa häntä, kun
+rukous siunaa hänet, kun myrtti seppelöi hänet; kun sydän vavahtaa,
+kun silmät kiintyvät maahan, kun hän kätkeytyy itseensä, kun hän
+samalla kertaa kuuluu kokonaan maailmalle ja on siitä kaukana;
+kun povi aaltoilee, kun koko vartalo huokaa, kun ääni pettää, kun
+kyynel kiiltää silmänurkassa ennen kuin arvoitus selvitetään,
+kun soihdut sytytetään, kun sulho odottaa -- silloin on oikea
+hetki. Kohta on liian myöhäistä. Jäljellä on vain yksi askel,
+mutta siitä voi tulla harha-askel. Tuo hetki tekee vähäpätöisenkin
+tytön merkitseväksi. Kaiken tulee olla valmiina, vastakkaistenkin
+vaikutusten kerättyinä tuohon hetkeen; jos jotain puuttuu, etenkin
+jokin päävastakohdasta, kadottaa tilanne heti osan lumoustaan. On
+olemassa tunnettu kuparipainos, joka esittää rippilasta. Tyttö
+näyttää niin nuorelta ja viattomalta, että katsoja jää ihmettelemään
+mitä hänellä oikeastaan voi olla rippi-isälle ripitettävänä. Hän
+on kohottanut hiukan harsoaan ja katsoo ulos maailmaan ikäänkuin
+etsien jotain, jota voisi käyttää ensi kerran ripillä käydessään --
+sehän on jo hänen velvollisuutensa rippi-isäänsä kohtaan. Tilanne
+on hyvin lumoava, ja koska tyttö on ainoa kuvio kuparipainoksessa,
+ei mikään estä kuvittelemasta kirkkoa, missä tyttö seisoo, niin
+avaraksi, että useampia mitä erilaatuisimpia pappeja mahtuisi siihen
+yhtaikaa saarnaamaan. Tilanne on varsin viehättävä, eikä minua estä
+mikään kuvittelemasta itseäni taulun taka-alalle, varsinkaan jos
+tyttölapsella ei ole mitään sitä vastaan. Kuitenkaan ei tilanteesta
+voisi kehittyä mitään merkitsevämpää, sillä tyttö näyttää vielä
+kaikin puolin olevan täydellinen lapsi, ja sen tähden kestää kauan
+ennen kuin hänen hetkensä on tullut.
+
+Olenko suhteessani Cordeliaan koko ajan ollut liitolleni uskollinen?
+Toisin sanoen esteettiselle suhteelleni, sillä juuri se tekee minut
+vahvaksi, että minulla on idea puolellani. Se on minun mahtini
+salaisuus samoin kuin Simsonin hiukset, eikä mikään Delila ole sitä
+minulta riistävä. Tavalliseen viettelemiseen ei minulla varmaankaan
+olisi kestävyyttä; mutta se seikka, että minun ponnistuksellani
+on joku korkeampi päämäärä, jonka hyväksi toimin, antaa minulle
+itsekuria ja pidättyväisyyttä kiellettyihin nautintoihin nähden.
+Olenko aina säilyttänyt suhteeni mielenkiintoisena? Kyllä, sen voin
+sanoa vapaasti ja rehellisesti tässä salaisessa keskustelussa itseni
+kanssa. Itse kihlaus oli mieltäkiinnittävä juuri sen takia, ettei se
+tarjonnut sitä mitä tavallisesti mieltäkiinnittävällä ymmärretään,
+ulkonainen muoto ei laisinkaan vastannut sisäistä elämää. Jos olisin
+ollut salaisessa suhteessa Cordeliaan, olisi se ollut intresanttia
+ensimmäisessä potenssissa. Nykyinen suhteemme sitä vastoin on
+mieltäkiinnittävä sen käsitteen toisessa potenssissa, ja sen tähden
+Cordeliastakin erikoisesti jännittävä. Kihlaus puretaan, mutta siten,
+että hän itse sen purkaa kohotakseen korkeampiin ilmapiireihin. Niin
+on asian järjestettävä; tämä on nim. se mieltäkiinnittävän suhteen
+muoto, joka parhaiten voi häntä tyydyttää.
+
+-- -- --
+
+16. pnä syyskuuta.
+
+Kahleet katkesivat; täynnänsä ikävää, voimakkaana, rohkeana,
+jumalallisena, hän lentää kuin lintu, joka nyt vasta saa ensi
+kerran levittää siipensä. Lennä lintu, lennä! Totta tosiaan, jos
+tuo kuninkaallinen lento veisi linnun kauas minusta, se surettaisi
+minua sanomattoman syvästi. Minua surettaisi se kuin Pygmalionia,
+jos hänen rakastettunsa uudelleen olisi muuttunut kiveksi. Keveäksi
+olen hänet tehnyt, keveäksi kuin aatos, ja nytkö ei hän enää, minun
+oma ajatukseni, kuuluisikaan minulle! Se saattaisi minut synkkään
+epätoivoon. Jokunen hetki sitten se ei olisi liikuttanut minua,
+jokunen hetki tämän jälkeen en asiasta enää huolisi; mutta nyt
+-- nyt --, tämä nykyhetki on minulle iäisyys. Mutta hän ei lennä
+luotani. Lennä siis, lintuni, lennä, kohoa ylpeästi siivillesi, kiidä
+läpi ilman viileän valtakunnan, pian olen luonasi, pian piiloudun
+kerallasi syvään yksinäisyyteen!
+
+Täti hämmästyi hiukan saatuaan tiedon kihlauksemme purkautumisesta.
+Hän on kuitenkin liian vapaamielinen pakottaakseen Cordeliaa
+mihinkään, vaikkakin minä osaksi tuudittaakseni hänet vieläkin
+syvempään uneen, osaksi hiukan ilveilläkseni Cordelian kanssa olen
+koettanut saada häntä kiinnostumaan asiasta. Hän osoittaa muuten
+sydämellistä myötätuntoa minua kohtaan, hän ei aavista, kuinka vähän
+olen osanoton tarpeessa.
+
+Täti on antanut Cordelialle luvan oleskella maalla erään tutun
+perheen luona. Se sattui sopivaan aikaan, sillä nyt ei hänellä ole
+tilaisuutta antautua kokonaan ylimielisen tunnelmansa valtaan. Eri
+tahoilta tulevan osanoton ansiosta hän pysyy vielä jännityksessä.
+Minä pidän yllä heikkoa yhteyttä hänen kanssaan kirjeiden avulla,
+siten kukoistaa suhteemme uudelleen. Hänet on kaikin tavoin tehtävä
+vahvaksi, etenkin on hyvä antaa hänen hetkeksi ylimielisesti
+halveksien katsoa alas ihmisiin ja kaikkeen arkipäiväiseen. Kun hänen
+lähtönsä päivä tulee, on hän saava luotettavan kuskin. Minun uskottu
+lakeijani lähtee matkaan ajoneuvojen mukana. Hän seuraa Cordeliaa
+hänen määräpaikkaansa ja jää sinne häntä tarvittaessa palvelemaan.
+Itseäni lukuunottamatta en tunne ainoatakaan ihmistä, joka soveltuisi
+tähän paremmin kuin palvelijani Johan. Itse olen valmistanut hänelle
+kaikki niin mukavasti kuin suinkin. Mitään ei puutu, joka jollain
+tavoin voisi viehättää hänen sieluaan ja tuudittaa hänet suloiseen
+hyvänolontunteeseen.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Vielä eivät yksityisten perheiden hätähuudot ole yhtyneet yleiseksi
+Capitoliumin hanhenkaakotukseksi. Useamman kuin yhden soolon
+olet kaiketikin jo saanut kestää. Ajatteles poroporvarillisten
+nuortenmiesten ja kahvimatamien kirjavaa laumaa; kuvittele
+puhetta johtamassa jotakin naikkosta, joka muodostaisi vastineen
+kuolemattomalle presidentti Larsille Claudiuksessa, niin sinulla on
+jonkinlainen kuva ja mittapuu, jonka avulla voit päättää, mitä olet
+ihmisten silmissä menettänyt.
+
+Mukana seuraa kuva, joka esittää presidentti Larsia. Yksin sitä
+en ole onnistunut hankkimaan, vaan olen ostanut koko Claudiuksen,
+repinyt sen siitä irti ja heittänyt muun pois, sillä kuinka
+uskaltaisin vaivata sinua lahjalla, joka ei merkitsisi sinulle tällä
+hetkellä mitään. Kun kerran olen päättänyt tehdä kaiken voitavani
+hankkiakseni sinulle hetkenkin ilon, kuinka silloin voisin sallia,
+että johonkin tilanteeseen tulisi jotain lisäksi, joka ei siihen
+oikeastaan kuuluisi. Sellaista tapahtuu kyllä elämässä satunnaisiin
+suhteisiin kahlehdituille ihmisille; sinä Cordelia, sinä vihaisit
+sitä rajattomassa vapaudessasi.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Ihaninta on rakastua keväällä ja saapua loppukesästä toiveittensa
+maaliin. Kesän viime päivissä on ihmeellistä ikävää, joka
+täydellisesti vastaa sitä sielunliikutusta, joka valtaa ihmisen
+hänen ajatellessaan toiveittensa täyttymistä. Tänään olen itse
+ollut sillä maatilalla, josta Cordelia jonkun päivän päästä on
+löytävä ympäristön, joka on täydellisessä sopusoinnussa hänen
+sieluntilansa kanssa. Kun hän silloin jää yksin itsensä kanssa, on
+hän siellä vaipuva unelmiin, ja kaikkialla hän on huomaavinaan jonkun
+viittauksen, salaisen tarkoituksen, lumotun maailman; mutta kaikki
+tuo menettäisi merkityksensä, jos minä seisoisin hänen rinnallaan, se
+saisi hänet unohtamaan, että se ajankohta, jolloin tuollainen yhdessä
+nautittuna tuotti iloa, on meiltä iäksi poissa. Tuo uusi ympäristö
+ei saa narkoottisesti uuvuttaa hänen sieluaan, vaan alituisesti
+kohottaa korkeutta kohti, niin että hän pitää kaikkea kuin leikkinä
+verrattuna siihen, mitä tuleman pitää. Itse aion jäljellä olevina
+päivinä käväistä tuolla paikalla useasti pysyäkseni asianmukaisessa
+mielentilassa.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Nyt kutsun sinua toden teolla minun Cordeliakseni, nyt kun mikään
+ulkonainen merkki ei minua enää muistuta siitä. -- Kohta olen itse
+suullisesti kutsuva sinua minun Cordeliakseni. Ja kun silloin
+pidän sinua voimakkailla käsivarsillani, kun sinä puristat minut
+syleilyysi, silloin emme kaipaa sormusta muistuttamaan, että me
+kuulumme toisillemme, sillä eikö tuo syleily ole enemmän kuin sormus,
+enemmän kuin symboli? Kuta kiinteämmin suljen sinut syleilyyni, sitä
+suurempi on vapautemme, sillä sinun vapautesi on siinä, että olet
+minun, samoinkuin minun on siinä, että olen sinun.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Alfeios rakastui metsästysretkellään Arethusanymfiin. Arethusa ei
+kuullut Alfeioksen rukouksia vaan pakeni alituisesti hänen edestään,
+kunnes hän Ortygiasaarella muuttui lähteeksi. Tätä Alfeios suri niin
+syvästi, että hän muuttui joeksi Peloponnesokselle. Rakkauttaan ei
+hän kuitenkaan unohtanut vaan sekaantui meressä Ortygian lähteeseen.
+Onko ihmeiden aika jo ohi? Vastaus: onko rakkauden aika jo ohi? Mihin
+muuhun kuin lähteeseen vertaisin sinun puhdasta, syvää sieluasi,
+jolla ei ole mitään yhteyttä maailmaan. Ja enkö jo ole sinulle
+sanonut, että minä olen kuin joki, joka on sinuun rakastunut? Ja
+enkö nyt, sen jälkeen kun erosimme, syöksy meren helmaan yhtyäkseni
+sinuun? Meren sylissä, siellä tapaamme jälleen toisemme, sillä vasta
+siellä kuulumme todella toisillemme.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Cordeliani!
+
+Kohta, kohta olet minun. Kun silloin aurinko sulkee vakoilevat
+silmänsä, kun todellisuus loppuu ja satu alkaa, silloin en heitä
+ainoastaan viittaani ylleni, vaan heitän yön kuin kepeän vaipan
+ylleni ja riennän luoksesi ja kuuntelen henkeä pidättäen keksiäkseni
+sinut, kuuntelen, en askelten kaikua, vaan sydämen sykintää.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Näinä päivinä, kun minulla ei ole tilaisuutta milloin hyvänsä
+persoonallisesti olla hänen luonaan, on se ajatus tehnyt minut
+levottomaksi, että hänelle ehkä joskus voisi juolahtaa mieleen
+ajatella tulevaisuuttaan. Tähän saakka ei hän koskaan ole tullut sitä
+tehneeksi, sillä olen osannut pitää hänet alituisessa esteettisessä
+huumaustilassa. Ei voi ajatella mitään epäesteettisempää kuin nuo
+joutavat jutut tulevaisuudesta, joihin ihmiset turvautuvat silloin
+kun ei heillä ole mitään millä täyttää nykyhetkeä. Kun vain olen
+itse saapuvilla hänen luonaan, saan hänet unohtamaan ajan ja
+iankaikkisuuden. Se jolla ei ole kykyä tuolla tavoin pitää yllä
+yhteyttä nuoren tytön sieluun, älköön myöskään yrittäkö tyttöjä
+vietellä, sillä hänen on mahdotonta välttää kahta karia: kysymyksiä
+tulevaisuudesta ja kuulusteluja uskosta. Sen tähden onkin paikallaan,
+että Margareeta alkaa hieman kuulustella Faustia, kun tämä on ollut
+kyllin varomaton ajaakseen ritarin ulos; sellaisia hyökkäyksiä
+vastaan on jokainen tyttö aseistettu.
+
+Nyt luulen kaiken olevan kunnossa ottaakseni hänet vastaan;
+hänellä on syytä ihailla minun hyvää muistiani, tai oikeammin, hän
+ei ole saava siihen kyllin aikaa. Mitään ei ole unohdettu, joka
+voisi hänelle jotain merkitä, eikä mitään valmistusta ole tehty,
+joka suoranaisesti muistuttaisi häntä minusta, vaikkakin olen
+kaikkialla näkymättömänä läsnä. Vaikutus riippuu kuitenkin suureksi
+osaksi siitä, minkälaisena hän on ensi kerran näkevä kaiken. Tätä
+tarkoitusta varten on palvelijani saanut tarkat määräykset, ja hän
+onkin tavallaan täydellinen taituri. Hän ymmärtää ohimennen ja kuin
+sattumalta heittää jonkun huomautuksen, kun hän saa siihen luvan, hän
+osaa myöskin olla tietämätön, lyhyesti, hän on korvaamaton mies.
+
+Paikka vastaa hänen toiveitaan. Jos istuu keskellä huonetta, näkee
+rajattoman maiseman molemmin puolin; joka taholla näkyy ääretön
+taivaanranta; tässä huoneessa on kuin keskellä ilman loppumatonta
+merta. Jos astuu lähemmäksi, näkee kaukana taivaanrannalla metsän
+kuin seppeleen reunustavan ja rajoittavan näköalaa. Niin pitää olla.
+Mitä rakkaus rakastaa? Rajoitettua alaa; eikö paratiisikin ollut
+rajoitettu alue, itäänpäin viettävä puutarha. -- Mutta tuo kehä on
+liian ahdas -- jos astuu lähemmäksi ikkunaa, näkee pienen lammikon,
+joka on nöyrästi kätkössä korkeampien maiseman kohtien välissä;
+rannassa on vene. Yksi ainoa täyteläinen sydämen huokaus, yksi ainoa
+rauhattoman ajatuksen henkäys -- ja se irtautuu kahleistaan, liukuu
+yli vedenpinnan, kuvaamattoman kaipuun lempeästi keinuttamana.
+Katse katoaa metsän salaperäiseen yksinäisyyteen, missä metsälampi
+uneksii salon syvästä pimeydestä. -- Jos kääntyy toisaalle, näkee
+meren aukenevan eteen, meren, joka tarjoaa ajatuksille rajattoman
+liikkuma-alan. -- Mitä rakastaa rakkaus? Rajattomuutta. -- Mitä se
+kammoaa? Rajoja. -- -- Tämän suuren salin takana on pienempi huone,
+joka suunnilleen vastaa Wahlin perheen arkihuonetta. Yhtäläisyys on
+eksyttävä. Letitetty matto peittää lattian, sohvan edessä on pieni
+teepöytä, ja sillä lamppu, samankaltainen kuin Cordelian kotona.
+Kaikki on samanlaista, ainoastaan loisteliaampaa. Sen muutoksen
+olen uskaltanut tehdä. Salissa on fortepiano, hyvin yksinkertainen,
+mutta se muistuttaa sitä fortepianoa, joka oli Jansenilla. Se on
+jätetty auki. Nuottitelineellä on tuo Cordelian kerran soittama
+ruotsalainen aaria. Ovi eteiseen on raollaan. Hän astuu sisään siitä
+ovesta, siinä suhteessa on Johan saanut varmat määräykset. Silloin
+sattuvat hänen silmänsä yhtaikaa fortepianoon ja pienemmän huoneen
+oveen, ja muisto elpyy hänen sielussaan. Samassa hetkessä avaa Johan
+oven. -- Illuusio on täydellinen. Cordelia on oleva tyytyväinen,
+siitä olen vakuuttunut. Kun hänen katseensa osuu pöydälle, näkee hän
+sillä kirjani; samassa silmänräpäyksessä tempaa Johan sen ikään kuin
+korjatakseen sen talteen ja sanoo samalla: sen on herra varmaankin
+unohtanut ollessaan täällä aamulla. Tuosta hän saa ensinnäkin tietää,
+että jo aamulla olen ollut täällä, ja toiseksi hän tahtoo nähdä
+kirjan. Se on saksalainen käännös Apuleiuksen tunnetusta sadusta
+"Amor ja Psykhe". Se ei ole mikään runoteos, mutta se ei saakaan
+olla; sillä on loukkaavaa tarjota nuorelle tytölle tuollaisena
+hetkenä todellinen runoteos, ikään kuin ei hän itse olisi kyllin
+runollinen keksiäkseen sen runouden, joka välittömästi kätkeytyy
+läsnäolevaan hetkeen. Tuota ei tavallisesti ajatella, ja kuitenkin
+se pitää paikkansa. -- Hän on lukeva tuon kirjan; tarkoitus on
+saavutettu. -- Kun hän aukaisee sen siltä kohdalta, josta sitä
+on viimeksi luettu, on hän siitä löytävä pienen myrtinoksan ja
+samalla ymmärtävä, että sillä on syvempi merkitys kuin tavallisella
+kirjanmerkillä.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Miksi pelätä?! Yhdessä me olemme voimakkaat, voimakkaammat kuin
+maailma, voimakkaat kuin itse jumalat. Sinä tiedät, että maailmassa
+eli kerran suku, jonka jäsenet, vaikkakin olivat ihmisiä, kuitenkin
+olivat itse itselleen kyllin ja jotka eivät tunteneet rakkauden
+läheistä yhdyssidettä. Kuitenkin he olivat väkeviä, niin väkeviä,
+että he tahtoivat rynnätä ylös taivaaseen. Juppiter pelkäsi heitä
+ja jakoi heidät siten, että yhdestä olennosta tuli kaksi olentoa,
+mies ja nainen. Jos joskus tapahtuu, että se mikä ennen on kuulunut
+yhteen, uudelleen rakkauden kautta tulee yhdeksi, silloin on
+sellainen yhteys voimakkaampi kuin Juppiter; he eivät silloin ole
+ainoastaan yhtä voimakkaita kuin tuollainen yksityinen olento muinoin
+oli, vaan vielä voimakkaampia, sillä rakkauden yhteys on vielä
+korkeampi.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+24. pnä syyskuuta
+
+Yö on hiljainen -- kello on neljännestä vailla kaksitoista -- sotilas
+puhaltaa portin luona siunauksensa yli maailman, kaiku kantaa äänen
+Blegdammen luota -- hän astuu sisään portista -- hän puhaltaa
+uudelleen, kaiku tuo äänen kaukaisuudesta korviini. -- Kaikki
+nukkuu rauhassa, vain rakkaus valvoo. Niinpä, te rakkauden salaiset
+mahdit, kerääntykää tähän rintaan! Yö on hiljainen -- yksinäinen
+lintu keskeyttää tuon hiljaisuuden huudollaan ja siivenlyönnillään
+kiitäessään yli kasteisen kentän; sekin kiiruhtanee johonkin
+lemmenkohtaukseen -- minkälainen enne! -- Kuinka täynnänsä onkaan
+luonto ennustavaa tarkoitusta. Minä otan tarkkaan vaarin lintujen
+lennosta ja huudosta, kalojen iloisesta karkelosta vedenpinnalla,
+vaunujen kaukaisesta kuminasta, askelista, jotka kaikuvat etäältä. En
+näe aaveita tänä yön hetkenä, en näe sitä, mikä kerran on ollut, vaan
+sen mikä on tuleva, meren povessa, kasteen suutelossa, sumussa, joka
+levittäytyy yli maan ja sulkee sen hedelmälliseen syleilyyn. Kaikki
+on kuvaa, itse olen myytti itsestäni, sillä eikö ole kuin tarua, että
+nyt kiiruhdan tähän kohtaukseen? Kuka minä olen, ei merkitse mitään;
+kaikki mikä on rajoitettua ja ajallista on unohdettu, vain iäisyys on
+jäljellä, rakkauden mahti, sen ikävä, sen autuus. -- Minun sieluni on
+kuin jännitetty jousi, ajatukseni ovat valmiina kuin nuolet viinessä,
+myrkyttöminä mutta kuitenkin vereen tehoavina. Minun sieluni on
+voimakas, terve, iloinen, hetkessä läsnäoleva kuin Jumala. -- --
+Hän oli luonnostaan kaunis. Kiitän sinua, ihmeellinen luonto! Kuin
+äiti olet häntä vaalinut. Kiitos huolenpidostasi! Turmeltumaton hän
+oli myöskin. Siitä kiitän teitä, te ihmiset. Hänen kehityksensä oli
+minun työtäni -- kohta nautin palkkani. -- Kuinka paljon onkaan tähän
+hetkeen kerääntynyt, joka nyt on edessäni. Kuolema ja helvetti, jos
+se menisi minulta hukkaan!
+
+Vielä en näe vaunujani. -- Kuulen kuskin piiskanlyönnin. -- Aja kuin
+olisi kysymys elämästä ja kuolemasta, vaikkapa hevoset läkähtyisivät,
+mitään pysähdystä en salli ennen kuin olemme perillä.
+
+-- -- --
+
+25. pnä syyskuuta
+
+Miksi sellainen yö ei kestä kauemmin? Kun kerran Alektryon [Areksen
+ystävä, jonka oli määrä vartioida Aresta ja Afroditea heidän
+lemmenkohtauksessaan. Suom. muist.] saattoi unohtaa velvollisuutensa,
+miksi ei aurinko voi olla kyllin sääliväinen tehdäkseen samoin?
+Nyt on kuitenkin kaikki ohi, enkä milloinkaan toivo häntä enää
+näkeväni. Kun tyttö kerran on pannut kaikkensa alttiiksi, silloin
+hän on heikko, silloin hän on hukassa; sillä viattomuus on miehessä
+negatiivinen momentti, mutta naisessa se on koko hänen olentonsa
+sisällys. Nyt on kaikki vastustus hänessä loppunut, ja ainoastaan
+niin kauan kuin sitä on olemassa, on ihanaa rakastaa; kun se on
+loppunut, käy rakkaus heikkoudeksi ja tottumukseksi. En toivo, että
+minua muistutetaan suhteestani häneen; hän on menettänyt tuoksunsa,
+ja ne ajat ovat ohi, jolloin tyttö, joka suri rakastettunsa
+uskottomuutta, muuttui heliotroopiksi. [Kuten kerrotaan käyneen
+Klytian, kun päivänjumala hänet jätti. Suom. muist.] Jäähyväisiä en
+tahdo hänelle sanoa; mikään ei ole minusta niin vastenmielistä kuin
+naisen itku ja naisen kyyneleet, jotka voivat kaiken muuttaa, mutta
+kuitenkaan eivät mitään merkitse. Olen häntä rakastanut; mutta tämän
+hetken mentyä hän ei voi sieluani kiinnostaa. Jos olisin jumala,
+tekisin hänelle kuten Neptunus teki eräälle nymfille, muuttaisin
+hänet mieheksi.
+
+Seikka, joka todella olisi tutkimisen arvoinen, on se, olisiko ehkä
+viettelijän mahdollista sillä tavalla runoilla itsensä ulos tytön
+sielusta, että tyttö tulisi niin ylpeäksi, että hän uskottelisi
+itselleen, että se on hän eikä mies, joka on väsynyt suhteeseen.
+Tuon seikan tutkimisesta voisi syntyä huvittava jälkinäytös, jolla
+sinänsä olisi psykologinen mielenkiintonsa samalla kun se tarjoaisi
+tilaisuuden useihin eroottisiin huomiontekoihin.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 52109 ***
diff --git a/52109-8.txt b/old/52109-8.txt
index ab19a18..6bbac07 100644
--- a/52109-8.txt
+++ b/old/52109-8.txt
@@ -1,6146 +1,6146 @@
-The Project Gutenberg EBook of Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-

-Title: Viettelijän päiväkirja

-

-Author: Sören Kierkegaard

-

-Translator: V. A. Koskenniemi

-

-Release Date: May 19, 2016 [EBook #52109]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA ***

-

-

-

-

-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen

-

-

-

-

-

-

-VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA

-

-Kirj.

-

-Sören Kierkegaard

-

-

-Suomentanut V. A. Koskenniemi

-

-

-

-

-

-WSOY, Porvoo, 1907.

-

-

-

-

-

-

-Kun Sören Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja 52 vuotta sitten

-ilmestyi suomeksi, ei sen tekijä vielä ollut saavuttanut sitä

-kansainvälistä kuuluisuutta, minkä eksistentialismin filosofinen

-koulukunta on hänelle hankkinut tunnustaessaan hänet oppi-isäkseen

-ja edelläkävijäkseen. Sen jälkeen kun tanskalaiset Georg Brandes ja

-Harald Höffding olivat julkaisseet hänestä perustavaa laatua olevat

-tutkimuksensa, on hänen persoonallisuuttaan ja hänen oppejaan monella

-tavalla -- etenkin Saksassa ja Ranskassa -- kommentoitu ja valaistu,

-ja myös meidän maassamme ovat hänen teoksensa saaneet osakseen

-lukijakunnan ja tutkijain taholta kasvavaa huomiota. On siksi

-paikallaan, että seuraavassa hiukan laajemmin kuin puoli vuosisataa

-sitten kirjoittamassani esipuheessa yritän suomalaisille lukijoille

-selvittää Viettelijän päiväkirjan asemaa Kierkegaardin laajassa,

-monella tavoin oikullisessa tuotannossa, joka kauttaaltaan on hänen

-äärimmäisen kärjistetyn subjektiivisuutensa leimaama.

-

-Kierkegaardin nerouden subjektiiviset piirteet pakottavat hänen

-aatemaailmaansa koskevan suppeankin selonteon yhteydessä palaamaan

-hänen elämäkertaansa, johon mahtuu köyhälti ulkonaisia tapahtumia,

-mutta runsaasti sisäisiä vaiheita ja järkytyksiä. Kierkegaard syntyi

-Kööpenhaminassa 1813 varakkaan 57-vuotiaan isän ja 45-vuotiaan äidin

-seitsemäntenä ja nuorimpana lapsena. Osaksi vanhempiensa korkeasta

-iästä, osaksi isän synkkämielisestä luonteesta itse Kierkegaard

-uskoo johtuvan sen raskasmielisyyden, josta hän monissa yhteyksissä

-puhuu ja jota hän kuvaa mm. seuraavin sanoin: "Lapsuudesta lähtien

-on minua painanut raskasmielisyys, jonka tavatonta syvyyttä vastaa

-ainoastaan minulle suotu erinomainen kyky kätkeä se leikkivän ja

-elämäniloisen pinnan alle; ainoa iloni niin pitkälle kuin jaksan

-muistaa on ollut tietoisuus siitä, ettei kukaan ole voinut keksiä,

-kuinka onnettomaksi olen itseni tuntenut". 24-vuotiaana hän vertaa

-itseään kaksikasvoiseen Janukseen, jonka toiset kasvot itkivät

-samanaikaisesti kun toiset nauroivat. Myös ruumiillinen sairaus

-vieroitti Kierkegaardin ihmisistä ja maailmasta ja tuomitsi hänet

-yksinäisyyteen ja varsinkin hänen lyhyen elämänsä viime vuosina

-täydelliseen erakkoisuuteen. Se mieskohtainen kasvatus, minkä

-ankaran uskonnollinen isä antoi nuorimmalle pojalleen, oli omiaan

-jo ensimmäisinä elinvuosina tuhoamaan tässä lapsen. Isä siirsi

-poikaansa oman ilottomuutensa, mutta kehitti hänessä myös didaktisen

-kyvyn, joka usein sivuaa sofisteriaa. Isän ja pojan loppumattomissa

-keskusteluissa liikuttiin kaikkialla taivaan ja maan välillä,

-fantasian ja todellisuuden rajoilla, harjoitettiin ajatusleikkiä,

-mistä Kierkegaard myöhemmin kehitti loistavan ironisen tyylinsä. Omaa

-synnynnäistä melankoliaansa poika alkoi pitää milloin sairautena,

-milloin syntinä. Voidakseen kantaa parantumattoman epätoivonsa taakan

-hän turvautui uskontoon, johon hänet kotona oli kasvatettu.

-

-Ylioppilaaksi tultuaan Kierkegaard kirjoittautui Kööpenhaminan

-yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Täällä hän sai voimakkaita

-herätteitä Saksan romanttisesta filosofiasta, erikoisesti Hegelistä,

-josta Johann Ludvig Heibergin ja Hans Mortensenin vaikutuksesta

-oli tullut teologisen tiedekunnan muotifilosofi. Myös Schellingin

-ja Schleiermacherin ajatusmaailma on hedelmöittänyt -- osaksi

-vastustusmielessä -- Kierkegaardin spekulatiivista mielikuvitusta.

-Paljon ennen kuin Kierkegaard kuitenkin sai päätökseen teologiset

-opintonsa hän julkaisi (1838) kriitillis-esteettisen taistelukirjasen

-_Af en redan aflidnes papierer udgivet mod hans vilje af S.

-Kierkegaard_. Tekijälleen tyypillisen, salaperäisyyteen verhotun

-otsikon taakse kätkeytyy itse asiassa murhaava polemiikki H. C.

-Andersenin, suuren sadunkertojan omaelämäkerrallista romaania

-_(Kun en Spillemand)_ vastaan, ainoan aikalaisen, joka neroudessa

--- joskin täysin erilaisessa! -- oli Kierkegaardin vertainen. Sen

-Andersenin teoksessa esitetyn kieltämättä yksipuolisen teorian,

-että nero kykenee kehittymään ja saavuttamaan kehityksensä huipun

-vain edullisten ulkonaisten olosuhteiden vallitessa, ympäristönsä

-suosion ja hellinnän kohteena, käsitti itsetietoinen, aina taistelun

-ja vastustuksen innoittama Kierkegaard kuin taisteluhaasteeksi omaa

-haarniskoitua nerouttaan kohtaan. Mahtavan kirjallisen elämäntyön

-esikoisteoksena ei tämä 25-vuotiaan lentokirjanen ole mitenkään

-merkillinen. Se paljastaa kuitenkin hänen kirjailijaluonteestaan

-eräitä piirteitä, jotka ovat hänelle tunnusomaisia kautta hänen

-koko tuotantonsa: suuren dialektis-poleemisen kyvyn ja tyylillisen

-riippuvaisuuden Saksan romantikoista.

-

-Tuskalla ja vaivalla Kierkegaard suoritti 27-vuotiaana teologian

-kandidaattitutkinnon, mihin hänen isävainajalleen antamansa lupaus

-näytti häntä velvoittavan. Peritty varallisuus vapautti hänet

-kaikista viranhaun ja toimeentulon huolista ja teki hänelle myös

-mahdolliseksi julkaista teoksia omalla kustannuksellaan. Väsymättä

-hän paneutui kirjalliseen työhön julkaisten eri salanimillä kirjavan

-sarjan teoksia, lentolehtisiä, novelleja, sanomalehtikirjoituksia

-ja polemiikkeja sekä veljelle omistetun päiväkirjansa; viimeksi

-mainittu on tärkeä lähde kaikelle Kierkegaard-tutkimukselle. Jo

-seuraavana vuonna (1841) häneltä ilmestyi painosta tutkimus ironian

-käsitteestä, jolla oli vain vähän yhteyttä hänen teologisiin

-opintoihinsa, mutta sitä enemmän siihen ilmauksen estetiikkaan,

-mitä kohtaan hän tunsi erikoista mielenkiintoa ja mikä myös vastasi

-hänen omaa henkistä laatuaan. Tutkiessaan Sokrateen ironiaa hän

-laati itselleen kreikkalaisen filosofin esikuvan mukaan sen

-naamion, jota hän tuli kirjailijana käyttämään elämänsä loppuun

-saakka. Vaikkakin Kierkegaardin barokissa hengessä oli vain vähän

-sukulaisuutta antiikin suuren filosofin kanssa, hän tahtoi tehdä

-itsestään aikansa opettajan samaan tapaan kuin Sokrates oli ollut

-omassa ympäristössään. Tälle ohjelmalleen hän pysyi uskollisena ja

-tälle perustalle hän suunnitteli myös sen teossarjan, jolle hän antoi

-nimen _Enten -- eller_ ja jossa hän vertaa toisiinsa esteettisiä ja

-eetillisiä elämänarvoja. Yhdeksi esimerkiksi esteettisen valinnan

-ja elämäntyylin vaaroista on tarkoitettu se pieni rakkausromaani,

-jonka Kierkegaard julkaisi Victor Emeritan salanimellä ja jota

-hän kutsuu Viettelijän päiväkirjaksi. Tämä abstraktinen aivotuote

-kummitusmaisine viettelijöineen on ainutlaatuisen nerokas tutkielma

-rakkauspsykologian alalta, monipohjainen teos, jonka sivuilla

-tekijä samalla kertaa paljastaa ja salaa itsensä. Sen psykologisena

-taustatapahtumana oli eräs Kierkegaardin omakohtainen kokemus, jossa

-hänen kaikki biografiansa ovat viipyneet, koska se antaa parhaan

-kuvan Kierkegaardin omalaatuisesta henkis-ruumiillisesta rakenteesta.

-

-Kesken kuumeista filosofista toimintaa tapahtuu Kierkegaardille

-jotain odottamatonta: hän rakastuu ja menee kihloihin. Georg Brandes

-on sattuvan humoristisesti maininnut tapausta yhtä yllättäväksi

-kuin jos kuvittelisimme Simon Pylväspyhimyksen astuvan alas

-pylväältään ja pyytävän ohikulkevaa naista jakamaan kanssaan hänen

-ahtaan asuinsijansa. Rakkaustarinan todellisuuspohja on suunnilleen

-seuraava. Kolmekymmentäseitsemänvuotias Kierkegaard tutustui

-nuoreen, hauskannäköiseen ja ilmeisesti poikkeuksellisen älykkääseen

-perhetyttöön, iältään vielä melkein lapseen, alkoi seurustella

-tämän perheessä ja meni kihloihin tytön kanssa. Rakkaus synnytti

-vastarakkautta huolimatta siitä, että kosijalta puuttuivat miltei

-kaikki ne fyysilliset avut, joille nuoret tytöt tavallisesti antavat

-arvoa. Tyttö vastasi filosofin tunteisiin, ja näytti siltä, että

-Kierkegaard todella suunnitteli avioliittoa sopivan kihlausajan

-jälkeen, joka silloisessa Kööpenhaminassa arvioitiin noin vuodeksi.

-Huolimatta tunteittensa vilpittömyydestä ja voimasta alkoi

-Kierkegaardissa kuitenkin herätä epäilyksiä, jotka vahvistuivat hänen

-käännyttyään lääkärin puoleen. Hänen päiväkirjoistaan ilmenee, että

-lääkärin antama lausunto kohdistui johonkin normaalista poikkeavaan

-seksuaalielämän alalla. Niin vaikeata kuin perääntyminen ja tytölle

-annetun lupauksen rikkominen olikin, ja vaikka kihlauksen purkaminen

-oli maksaa tytön hengen, katsoi Kierkegaard velvollisuudekseen

-noudattaa lääkärin neuvoa. Jätettyään morsiamensa Kierkegaard sai

-tämän perheen ja Kööpenhaminan seurapiirien silmissä tunnottoman

-viettelijän maineen. Tämän motiivin pohjalla Kierkegaardin

-troopillisessa mielikuvituksessa syntyi rakkaustarina, jossa hän itse

-esiintyy juuri sellaisena miksi maailma häntä syytti. Johanneksen

-hahmossa tekijä tavallaan sekä puolustaa että syyttää itseään,

-jossain määrin samaan tapaan kuin Goethe Clavigon näyttämöllisessä

-henkilöhahmossa.

-

-Psykologisen kertojan verrattomalla kuvausvoimalla Kierkegaard on

-muuntanut mieskohtaisen elämyksensä orgaaniseksi taideluomaksi, jossa

-vain ulkonaiset puitteet ovat lainatut todellisuudesta, mutta jonka

-hän on täyttänyt uudella raffinoidulla sisällöllä. Se, millä tavoin

-Johannes kohtelee rakastettuaan Cordeliaa, muistuttaa vivisektiota,

-eikä voitane kieltää, että siihen sisältyy sairaalloisia piirteitä.

-Mutta on muistettava, että romaani liittyy osana Kierkegaardin

-näihin aikoihin konsipioimaan teossarjaan, jossa sen tuli esittää

-nautinnolle perustuvan elämänmuodon moraalista tuomittavuutta.

-Tekijä on työpajansa ansari-ilmassa kehittänyt viettelijän, jolta

-lumous on jo silloin ohi, kun hänen uhrinsa on kypsä antautumaan

--- siihen tapaan on Kierkegaard itse luonnehtinut Don Juania

-eräässä tutkielmassaan. Hänen Johanneksensa viettelytaktiikka on

-kyynillistä, omasta tunteestaan itsekkäästi nautiskelevaa, sadistisen

-julmaa leikkiä toisen tunteilla. Kierkegaard on luonut pelottavan

-äärimmäistapauksen eroottisen intohimon kronikassa, mutta ei

-suinkaan mitään naamioitua omaa kuvaa. Abstraktis-älyllisen aiheensa

-hän on voinut ympäröidä aidolla rakkauslyriikalla ja sijoittaa

-konkreettiseen ja ajalliseen ympäristöönsä. Monet eloisasti nähdyt

-ja kuvatut yksityiskohdat liittävät juonen 1800-luvun keskivaiheen

-Kööpenhaminaan, sen tyypillisiin tapoihin ja elämänmuotoihin.

-Näytteenä Kierkegaardin henkevästä proosalyriikasta lainattakoon

-tähän seuraava katkelma:

-

-"Suora ja ylpeä hän oli, salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin

-kuusi, kuin nuori vesa, ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy

-taivasta kohti, arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä,

-kokonaisuutena, jota ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa,

-sen lehvät tietävät kertoa mitä sen alla on tapahtunut, kuusella

-ei ole kruunua, ei tarinaa, se on arvoitus itselleen -- sellainen

-oli hänkin. Hän oli kokonaan vaipunut omaan itseensä, hän kohosi

-ilmoille oman itsensä varassa, hänessä oli samaa levollista ylpeyttä

-kuin kuusen rohkeassa nousussa, niin kiinnikytketty maahan kuin se

-onkin. Hänen yllänsä lepäsi surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus,

-kaipaus, joka ei mitään ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä

-ainoastaan oman itsensä kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien

-valtiomiesten salaisuudet siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään

-niin ihanaa kuin se sana, joka sen selittää?"

-

-Kuinka paljon tunnetta onkaan kerätty yhteen ainoaan

-ilmaisuvoimaiseen kuvaan kuusesta, joka pyramidinmuotoiseen

-kartioonsa kätkee salaperäisen, mielikuvitusta kiihottavan

-esteettis-eroottisen arvoituksen!

-

-Impressionistisen maalarin siveltimellä Kierkegaard on romaaninsa

-vaiheissa elävöittänyt kertomustaan porvarillisen elämän

-interiööreillä ja vaihtuvilla katukuvilla, jotka ovat antaneet

-hänelle ja hänen sankarilleen tilaisuuden siirtyä filosofisten

-abstraktioiden maailmasta reaaliseen ja arkiseen todellisuuteen.

-Kierkegaard, joka itse oli Kööpenhaminan katuyleisölle tuttu

-mietteliäästä vaelluksestaan ja joutui omalaatuisen ulkonäkönsä

-ja asunsa ansiosta pilapiirtäjäin ahkeran huomion kohteeksi, on

-tässä suhteessa lainannut viettelijälle piirteitä omista tavoistaan

-ja tottumuksistaan. Ottamatta esikuvia maansa kirjallisuudesta,

-vain Saksan romanttinen filosofia ajallisena aatteellisena

-tukenaan, Kierkegaard on luonut kirjeromaanissaan kaunokirjallisen

-proosatyylin, joka ilmaisuherkkyyteen ja kuvauksen intensiivisyyteen

-nähden etsii vertaansa sekä pohjoismaiden että myös suurten

-kulttuurikansojen kirjallisuudesta.

-

-Viettelijän päiväkirja on vain katkelma suuresta kirjallisesta

-elämäntyöstä, joka keskeytyksettä, monine intohimoisine vaiheineen,

-jatkui Kierkegaardin kuolemaan eli vuoteen 1855 saakka. Sillä

-on ollut erinomaisen suuri vaikutus nykyaikaiseen teologiseen

-ja filosofiseen ajatteluun, eikä ole vielä näkyvissä mitään

-merkkejä siitä, että sen merkitys olisi heikentymässä. Oltuaan

-ensin valtiokirkon uskollinen kannattaja Kierkegaard loitontuu

-siitä selittäen useissa papistoa vastaan tähdätyissä poleemisissa

-kirjoituksissa, että kristinusko ilmeni väärentämättömänä vain

-alkukristillisessä seurakunnassa -- sen jälkeen ovat kirkko ja sen

-prelaatit esittäneet seurakunnalle vain oman kalpean muunnoksensa

-siitä, mitä kristinuskon perustaja opetti. Kiihkeään poleemiseen

-tapaansa Kierkegaard on kärjistänyt väitteensä äärimmilleen.

-Syystä onkin Kierkegaardin persoonallisuuden ja filosofian

-erinomainen tuntija Johannes Hohlenberg verrannut häntä ritariajan

-turnausleikkien ratsuun, jolta oli peitetty toinen silmä, jotta se

-voisi nähdä vain sille puolelle, missä vastustaja oli. Filosofiassa

-hän loi -- opettamalla yksilön omakohtaista metafyysillistä vastuuta

-elämästään -- sen totuuden subjektiivisuutta tehostavan koulukunnan,

-eksistentialismin, jonka maailmanselityksen yhteisen kupolin alle

-on kerääntynyt monia oppisuuntia ja niiden vivahteita edustavia

-totuudenetsijöitä.

-

-V. A. K.

-

-

-

-

-En voi itseltäni salata, vaivoin edes hallita sitä tuskaa, joka

-valtaa minut nyt, kun oman mielihaluni tähden päätän tehdä tarkan

-jäljennöksen niistä hätäisesti kirjoitetuista otteista, jotka minun

-suurella kiireellä ja vaivalla kerran onnistui hankkia. Tapaus

-tulee yhtä kiusallisen soimaavana eteeni kuin tuolloin. Vastoin

-tavallisuutta oli Johannes jättänyt kirjoituspöytänsä lukitsematta,

-joten sen sisältö oli kokonaan minun käytettävänäni; mutta turhaan

-koetan saattaa menettelyni parempaan valoon muistelemalla, etten

-tehnyt itseäni syypääksi laatikon aukimurtamiseen. Yksi laatikoista

-oli vedetty esiin. Siinä oli joukko irtonaisia papereita ja niiden

-päällä sidottu kirja suurta nelitaitteista kokoa. Sille sivulle,

-joka oli näkyvissä, oli kiinnitetty valkea paperilippu, jolle

-hän omakätisesti oli kirjoittanut: Commentarius perpetuus n:o

-4. Turhaan koettaisin itselleni uskotella, että jollei tuo sivu

-olisi ollut näkyvissä ja jollei tuo omituinen nimikirjoitus olisi

-minua houkutellut, en lainkaan olisi langennut kiusaukseen, tai

-että ainakin olisin yrittänyt taistella sitä vastaan. Nimi oli

-kylläkin merkillinen, ei kuitenkaan yhtä ihmeellinen kuin itse

-lehtien sisällys. Hätäisesti silmäiltyäni irtonaisia papereita

-huomasin nimittäin, että ne sisälsivät pakinaa eroottisista

-tilanteista, hajanaisia muistiinpanoja jostakin suhteesta,

-omituisia kirjeluonnoksia, joiden koko taiteellisesti harkitun

-huolimattomuuden sittemmin opin tuntemaan. Kun nyt, päästyäni

-selville tuon turmeltuneen olennon konnanjuonia hautovasta

-mielestä, uudelleen palautan tapahtuman muistiini, kun nyt avoimin

-silmin ikäänkuin uudelleen astun tuon avatun laatikon eteen,

-valtaa minut sama tunto kuin poliisipalvelijan, kun hän astuu

-rahanväärentäjän huoneeseen, aukaisee hänen kätkönsä ja jostakin

-laatikosta löytää joukon papereita, väärennysharjoitelmia; yhdessä

-hän näkee ornamentinpalasen, toisessa nimikirjoituksen jne. Hän

-huomaa helposti olevansa oikeilla jäljillä ja, samalla kertaa kun

-hän siitä iloitsee, ihmettelee sitä harrastusta ja ahkeruutta,

-joka tuossa kaikessa ilmenee. Minulle olisi tietysti voinut käydä

-hiukan toisin, minä kun en ole tottunut rikoksia paljastamaan enkä

-ole -- poliisi. Minun täytyi tuntea kulkevani luvattomilla teillä.

-Sillä kertaa en kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, kuten tavallisesti

-käy. Jonkin esineen herättämä vaikutus kiusaa siksi kunnes ajatus

-uudelleen vapautuu ja vaihtelevana ja nopeana liikkeissään lähestyy

-ja tutkii outoa ilmiötä. Kuta kehittyneempi ajatus on, sitä pikemmin

-se toipuu hämmästyksestä, se on kuin muukalaisten matkailijain

-passinkirjoittaja, joka on niin tottunut mitä eriskummallisimpiin

-olentoihin, ettei hän vähästä hämmästy. Mutta siitä huolimatta, että

-minun huomiokykyni epäilemättä on pitkälle kehittynyt, hämmästyin

-ensi hetkenä suuresti; muistan vallan hyvin, että kalpenin, että olin

-kaatumaisillani, ja kuinka sitten pelkäsin, että niin todella olisi

-tapahtunut. Jos hän olisi tullut kotiin ja tavannut minut pyörtyneenä

-laatikko kädessä! -- kuinka huono omatunto voikin tehdä elämän

-mieltäkiinnittäväksi.

-

-Kirjan nimi ei itsessään tuntunut minusta kovin omituiselta; luulin

-kirjan sisältävän kokoelman erinäisiä poimintoja, mikä oli minusta

-aivan luonnollista, kun tiesin miehen aina innolla harrastaneen

-lukujaan. Se sisälsi kuitenkin aivan muuta. Se ei ollut enempää

-eikä vähempää kuin huolella kirjoitettu päiväkirja. Ja vaikka minä

-entisen tuttavuuteni perusteella en luullutkaan hänen elämänsä

-kaipaavan mitään kommentteja, en sen löydön jälkeen, jonka tein, enää

-kiellä että nimi oli valittu varmalla aistilla ja arvostelukyvyllä,

-todellisella esteettisen objektiivisella ylemmyydellä. Nimikirjoitus

-on täydellisessä sopusoinnussa sisällön kanssa. Hänen elämänsä

-on ollut yritys toteuttaa runoutta käytännössä. Koska hän oli

-etevä keksimään mieltäkiinnittävää elämästä, on hän alituisesti,

-puolittain runollisen vapaasti, merkinnyt paperille kaiken kokemansa.

-Hänen päiväkirjansa ei sentähden ole historiallisesti tarkka eikä

-yksinkertaisesti tapahtumia kertova, se ei ole indikatiivinen

-vaan konjunktiivinen. Siitä huolimatta, että tapaukset tietysti

-on merkitty muistiin sen jälkeen kun ne on koettu joskus ehkä

-pitemmänkin ajan päästä, on ne kuitenkin usein esitetty niin kuin ne

-tapahtuisivat juuri sinä hetkenä, niin draamallisen ilmielävinä kuin

-lukija näkisi kaiken omin silmin. Ei ole lainkaan uskottavaa, että

-hän olisi tehnyt näin sentähden, että hänellä olisi päiväkirjaansa

-nähden ollut sivutarkoitus; kirjalla sanan ahtaimmassa merkityksessä

-on ollut vain persoonallinen merkitys hänelle, se on silminnähtävää;

-ja sen otaksuman, että se olisi runoteos, kenties painettavaksikin

-aiottu, todistavat mahdottomaksi sekä päiväkirja kokonaisuudessaan

-että useat sen yksityiskohdat. Omasta puolestaan ei hänen kuitenkaan

-olisi tarvinnut mitään pelätä, jos hän olisikin kirjan julkaissut,

-sillä useimmat nimet eivät mitenkään voi olla historiallisia;

-kumminkin epäilen, että etunimet ovat historiallisesti oikeat, niin

-että hänen itsensä on ollut helppo päiväkirjassa tuntea todellinen

-henkilö, jota vastoin jokaisen asiaankuulumattoman sukunimet

-tulisivat eksyttämään. Niin on asianlaita ainakin mitä siihen nuoreen

-tyttöön, Cordeliaan, tulee, jonka itse tunsin ja johon päähuomio

-kirjassa kiintyy; hänen nimensä oli todellisuudessakin Cordelia,

-mutta sitä vastoin ei Wahl.

-

-Kuinka on siitä huolimatta selitettävissä, että päiväkirja on saanut

-runoteoksen luonteen? Siihen on helppo vastata, se johtuu siitä

-runoilijaluonteesta, joka hänessä asuu ja joka, jos niin tahdotaan,

-ei ole kyllin rikas, taikka jos niin tahdotaan, kyllin köyhä

-erottaakseen runoutta ja todellisuutta toisistaan. Runollisuus oli se

-lisä mikä tuli hänestä itsestään. Tämä lisä oli se kauneus, jota hän

-nautti todellisuuden runollisessa tilanteessa; tämän hän otti jälleen

-takaisin taiteellisena heijastumana. Siinä oli toinen nautinto,

-ja nautinnolle oli koko hänen elämänsä perustettu. Edellisessä

-tapauksessa hän nautti itse esteettisestä, jälkimmäisessä tapauksessa

-hän nautti esteettisesti itsestään. Edellisessä tapauksessa oli

-nautinnon sisällyksenä se, että hän itsekkään persoonallisesti

-nautti osaksi siitä, mitä todellisuus hänelle antoi, osaksi siitä,

-mitä hän itsestään lisäsi todellisuuteen; jälkimmäisessä tapauksessa

-hänen persoonallisuutensa ikäänkuin hajosi ja hän nautti silloin

-tilanteesta ja itsestään tilanteessa. Edellisessä tapauksessa hän

-tarvitsi aina todellisuutta vaikutuksen synnyttäjänä; jälkimmäisessä

-tapauksessa oli todellisuus hukkunut runouteen. Ensimmäisen asteen

-hedelmänä on niin muodoin pidettävä sitä tunnelmaa, josta päiväkirja

-on syntynyt toisen asteen hedelmänä -- käyttääksemme tuota sanaa

-jälkimmäisessä tapauksessa hiukan toisessa merkityksessä kuin

-edellisessä. Runollisuuden on hän siten alituisesti saavuttanut siinä

-kaksinaisuudessa, joka oli hänen elämälleen ominaista.

-

-Sen maailman takana, jossa me elämme, on kaukana taka-alalla toinen

-maailma, joka on edelliseen suunnilleen samassa suhteessa kuin se

-näyttämö, jonka joskus saa teatterissa nähdä varsinaisen näyttämön

-takana, on jälkimmäiseen. Ohuen verhon läpi näkee ikäänkuin

-harsomaailman, kevyemmän, eteerisemmän, kokonaan toisenlaatuisen

-kuin todellinen maailma. Useat ihmiset, jotka ruumiillisesti ovat

-läsnä todellisuuden maailmassa, eivät ole siinä kotonaan vaan sen

-sijaan tuossa toisessa. Se seikka että ihminen noin katoaa, melkeinpä

-tykkänään häviää todellisuudesta, voi johtua joko terveydestä

-tai sairaudesta. Jälkimmäisestä johtui Johanneksen tila, tuon

-henkilön, jonka kerran olin tuntenut häntä kumminkaan todella

-tuntematta. Hän ei kuulunut todellisuuteen, ja kuitenkin hänellä oli

-paljon sen kanssa askaroimista. Hän pysyi aina sen sisäpuolella,

-mutta silloinkin kun hän täydellisimmin siihen antautui, hän oli

-samalla sen ulkopuolella. Häntä ei houkutellut hyve todellisuuden

-ulkopuolelle, eikä niin tehnyt pahekaan, sitä en ainakaan vielä

-tällä hetkellä uskalla hänestä väittää. Hän on sairastanut jotain

-exacerbatio cerebriaa, aivojen kiihottumista; todellisuus ei

-tuottanut hänelle kyllin tyydytystä, ei ainakaan toisin ajoin.

-Todellisuus ei häntä musertanut alleen, hän ei ollut liian heikko

-sitä kantaakseen, hän oli päinvastoin liian voimakas, mutta tuo voima

-oli sairautta. Niin pian kuin tosi elämä oli kadottanut merkityksensä

-kiihokkeena, hän oli aseeton, siinä oli hänen puutteensa. Siitä hän

-oli itse tietoinen kiihotuksen hetkelläkin -- ja tuo tietoisuus se

-oli hänen sairautensa.

-

-Sen tytön, jonka tarina muodostaa päiväkirjan pääsisällön, olen

-persoonallisesti tuntenut. Onko Johannes vietellyt useampiakin,

-en varmuudella tiedä, mutta hänen paperinsa viittaavat siihenkin

-mahdollisuuteen. Hän näyttää opetelleen taidokkaan menettelytavan,

-joka oli hänelle kaikin puolin luonteenomainen; hän oli henkisesti

-liian lahjakas ollakseen viettelijä tavallisessa merkityksessä.

-Päiväkirjasta ilmenee, että hän toisinaan himoitsi jotakin aivan

-erikoista, kuten esim. tervehdystä, eikä silloin mistään hinnasta

-tahtonut ottaa vastaan enempää, sen tähden, että se, mitä hän

-kulloinkin ikävöi, oli muka aina kauneinta asianomaisessa. Henkisen

-ylemmyytensä avulla on hän ymmärtänyt lumota tytön, kiinnittää

-hänet itseensä välittämättä sanan ahtaimmassa merkityksessä hänen

-omistamisestaan. Voin mielessäni kuvitella, miten hän on saanut tytön

-siihen asemaan, että hän on voinut olla varma siitä, että tämä tulisi

-panemaan kaikkensa alttiiksi. Kun asia oli kehittynyt niin pitkälle,

-hän lopetti suhteen, vaikka hänen puoleltaan ei ollut tapahtunut

-mitään lähentymistä, eikä hän ollut sanonut sanaakaan rakkaudesta,

-puhumattakaan tunnustuksista tai lupauksista. Ja kuitenkin oli

-vietteleminen tapahtunut, ja tyttöpoloinen sai kantaa tietoisuuden

-siitä kaksinverroin raskaana, sen tähden että hänellä ei ollut mitään

-johon vedota, sen tähden että hän joutui vaihtelevien tunnelmiensa

-noitatanssin uhriksi, hänen kun täytyi vuoroin antautua itseään

-nuhtelemaan ja antamaan anteeksi viettelijälleen, vuoroin taasen

-soimata tätä, ja nyt, kun suhde oikeastaan vain kuvaannollisessa

-merkityksessä on ollut olemassa, alituisesti taistella epäilystä

-vastaan, joka kuiskaa hänelle kaiken olleen vain mielikuvitusta.

-Kenellekään hän ei voinut uskoa salaisuuttaan, sillä hänellä ei ollut

-mitä toiselle uskoa. Se, joka on nähnyt unta, voi kertoa unensa

-toisille; mutta se, mitä hänen olisi pitänyt kertoa, ei ollut unta,

-ja kuitenkin, kohta kun hän aikoi puhua siitä toiselle, keventää

-raskautettua mieltään, ei se ollutkaan mitään. Tämän kaiken hän kyllä

-itse hyvin tunsi. Kukaan ihminen ei voinut siihen käydä käsiksi,

-tuskin hän itsekään, ja kuitenkin se lepäsi hänen yllään ahdistavana

-painona. Sellaiset uhrit olivat sen tähden aivan erikoislaatuisia.

-Ne eivät olleet tavallisia onnettomia tyttöjä, jotka yhteiskunnan

-joko tositeossa tai ainoastaan luulotellusti hylkääminä surevat

-terveesti ja voimakkaasti ja, kun sydän sitten on paisunut

-tulvilleen, kääntävät kaiken joko vihaksi tai anteeksiannoksi.

-Mitään silminnähtävää muutosta ei heissä ollut tapahtunut;

-he elivät niinkuin ennenkin vanhoissa suhteissaan säilyttäen

-kunniansa, ja kuitenkin he olivat muuttuneet, muuttuneet itselleen

-selittämättömällä, huomaamattomalla tavalla. Heidän elämänsä ei ollut

-kuten toisten vieteltyjen tyttöjen murtunut tai taittunut, se oli

-kääntynyt sisäänpäin; toisille vieraina koettivat he turhaan löytää

-omaa itseään. Samassa merkityksessä kuin saattoi sanoa viettelijästä,

-että hänen tiensä läpi elämän oli jäljetön (sillä hänen jalkansa

-olivat niin muodostuneet, että ne eivät jättäneet mitään jälkiä --

-siten käsitän parhaiten hänen ainaisen sisäänpäin syventymisensä),

-samassa merkityksessä ei hän myöskään jättänyt yhtään uhria

-jälkeensä. Hän eli liian henkisesti ollaksensa tavallinen viettelijä.

-Joskus hän pukeutui kuitenkin vieraaseen hahmoon ja oli silloin

-pelkkää aistillisuutta. Hänen ja Cordelian tarina on siinä määrin

-harvinainen, että hän vieläpä saattoi esiintyä petettynä, niin, itse

-vietelty tyttöpoloinenkin voi epäillä asianlaidan olevan siten.

-Myöskin tässä suhteessa ovat hänen jalanjälkensä niin epäselvät,

-että on mahdotonta löytää varmoja todistuskappaleita. Yksilöitä on

-hän pitänyt vain kiihottavana nautintonaan; hän heitti ne luotansa,

-niinkuin puut pudistavat päältään kuivat lehdet -- hän itse tunsi

-nuorentuvansa, lehdet lakastuivat.

-

-Mutta kuinkahan on hänen oman järkensä laita? Samoin kuin hän on

-eksyttänyt muita, samoin on hän kerran, niin ajattelen, eksyttävä

-itsensä. Toisia hän on vienyt harhaan, ei ulkonaisessa vaan

-sisäisessä merkityksessä. On mieltäliikuttavaa nähdä miten ihminen

-ohjaa matkamiehen, joka ei tietä tunne, eksyksiin, mutta mitä

-onkaan tämä verrattuna siihen, että ihminen saattaa toisen eksymään

-itseensä. Eksyksissä kulkevalla matkalaisella on ainakin ilo nähdä

-seudun alituisesti muuttuvan ympärillään, ja joka käänteessä elpyy

-hänessä tien löytämisen toivo; sitä vastoin sillä, joka eksyy omaan

-itseensä, ei ole niin suurta maa-alaa liikkuakseen; hän huomaa pian

-kulkevansa kehää, josta hän ei milloinkaan ole pääsevä matkansa

-päähän. Niin olen ajatellut viettelijälle itselleenkin käyvän,

-mutta vielä kauheammassa määrässä. En voi mielessäni kuvitella

-mitään tuskallisempaa kuin korkealle kehittynyt äly, joka kadottaa

-johtolankansa ja kääntää kaiken järjenterävyytensä itseään vastaan,

-pyrkien, kun omatunto vihdoinkin on valveutunut, ilmoille oman

-sielunsa sokkeloista. Turhaan hän on varustanut ketunluolaansa

-useita käytäviä; samassa hetkessä kun hänen kauhistunut sielunsa

-jo luulee päivänvalon paistavan sisään, löytyykin vain uusi

-käytävä sisäänpäin; ja kuten pelästynyt ja epätoivoinen metsäeläin

-etsii hän tällä tavoin ulospääsyä ja löytää aina uuden käytävän

-sisäänpäin, jota pitkin hän joutuu yhä sisemmäksi itseensä.

-Sellainen ei aina ole tavallinen rikoksentekijä; ja vaikka hän

-usein sortuu omien juoniensakin uhrina, tapaa hänet kuitenkin aina

-rangaistus, joka on kauheampi kuin rikoksentekijän; sillä mitä on

-katumuksenkaan tuska verrattuna tuohon itsetietoiseen hulluuteen.

-Hänen rangaistuksellansa on puhtaasti esteettinen luonne; lausetapa

-omantunnon heräämisestä on jo liian eetillinen soveltuakseen häneen;

-hänessä on omatunto kehittynyt vain korkeammaksi tietoisuudeksi

-ilmeten levottomuutena, joka ei edes sanan syvemmässä merkityksessä

-syytä häntä, vaan pitää häntä vain hereillä eikä suo hänelle lepoa

-hänen hedelmättömässä toimettomuudessaan. Mielipuoli hän ei myöskään

-ole, sillä vaihtelevien tunteiden rikkaus ei hänessä ole kivettynyt

-mielipuolisuuden iäisyydeksi.

-

-Cordelia-paran, hänenkin, on vaikea löytää lepoa. Hän antaa

-Johannekselle anteeksi täydestä sydämestään, mutta ei saa rauhaa,

-sillä kohta heräävät epäilykset: eikö hän itse ollutkin se, joka

-rikkoi kihlauksen, joka oli syypää onnettomuuteen. Hänen ylpeytensä

-himosi sellaista mitä ei koskaan voi saavuttaa. Ja hän katuu, mutta

-ei saa rauhaa, sillä nyt vapauttavat syyttävät ajatukset hänet:

-päin vastoin, juuri miehinen viettelijä oli tunteettomuudessaan

-laskelmoinut hänen sielunsa kustannuksella. Ja hän vihaa, hänen

-sydämensä keventää itsensä kirouksiin, mutta hän ei löydä lepoa; hän

-soimaa uudelleen itseään, soimaa siitä että hän on voinut vihata,

-hän, joka itse on synnintekijä, soimaa siitä, että hän itse, kuinka

-paha Johannes lieneekin ollut, yhtäkaikki on syyllinen. Raskasta

-on hänelle se, että Johannes on hänet pettänyt, vielä raskaampaa,

-tekisi mieli väittää, on hänelle se, että viettelijä on herättänyt

-hänessä eloon monimutkaisen mietiskelyn, että hän on kehittänyt

-hänet esteettisesti asteelle, jolla hän ei enää nöyrästi kuuntele

-yhtä ainoata ääntä vaan kuulee kaikkien äänten moninaisuuden,

-yhdellä kertaa. Toisinaan herää muisto hänen sielussaan, hän unohtaa

-rikoksen, hän muistaa vain ne ihanat hetket, jolloin hän oli

-vajonnut luonnottomasti kiihottuneeseen mielentilaan. Tuollaisina

-hetkinä tyttö ei ainoastaan muistele viettelijäänsä, hän käsittää

-hänet kirkkaalla kaukonäköisyydellä, joka sekin puolestaan osoittaa

-kuinka pitkälle hän on kehittynyt. Tyttö ei näe pahantekijää

-viettelijässään, ei myöskään jaloa miestä, hän tuntee hänet vain

-esteettisesti. Hän on kerran kirjoittanut minulle kirjelipun,

-jossa hän puhuu viettelijästään: "Aika ajoin hän oli niin kokonaan

-henkeä, että tunsin naisena raukeavani tyhjiin, toisin ajoin taasen

-niin hurja ja intohimoinen, että melkein vapisin hänen vieressään.

-Toisinaan olin hänelle kuin vieras, toisinaan hän antautui minulle

-kokonaan; kun silloin kiersin käsivarteni hänen ympärilleen oli

-kaikki jo muuttunut ja tunsin syleileväni kuin pilveä. [Samoinkuin

-Iksion, joka yrittäessään syleillä Heraa saikin syleillä pilveä.

-Suom. muist.] Tuon lausetavan tunsin jo ennen kuin häneen tutustuin,

-mutta vasta hän opetti minut sitä ymmärtämään; kun sitä käytän,

-ajattelen aina häntä, niinkuin muutoinkin ajattelen jokaisen

-ajatukseni hänen kauttansa. Olen aina rakastanut musiikkia. Hän oli

-erinomainen soittokone, aina väreilevä, hänessä olivat yhdistyneet

-kaikki tunteet ja mielialat, mikään ajatus ei ollut hänelle liian

-korkea tai liian epätoivoinen; hän saattoi pauhata kuin syysmyrsky

-ja kuiskata kuulumattomasti. Yksikään sanani ei kaikunut tyhjiin, ja

-kuitenkaan en voi sanoa niiden tehonneen. Minun oli mahdoton sitä

-itse tietää. Mutta sanoin kuvaamaton, salaperäinen, autuas tuska

-täytti minut, kun kuulin tuota musiikkia, jonka itse loihdin esiin

-sitä kuitenkaan esiin loihtimatta; aina vallitsi sopusointu, aina hän

-hurmasi minut."

-

-Tytön asema on kauhea, vielä kauheammaksi on kuitenkin viettelijän

-tila käyvä siitä päätellen, että itse tuskin voin hillitä sitä

-tuskaa, joka minut valtaa, kun tuota ajattelen. Minäkin olen tullut

-temmatuksi tuohon sumumaailmaan, unien valtakuntaan, jossa joka

-hetki säikähtää omaa varjoansa. Turhaan koetan siitä tempautua irti,

-minä seuraan mukana pelottavana kohtalona, äänettömänä syyttäjänä.

-Kuinka omituista! Hän on pitänyt kaiken syvimmässä salaisuudessa ja

-kuitenkin on olemassa vielä syvempi salaisuus, se nimittäin, että

-minä olen kaiken todistaja ja että olen luvattomalla tavalla siksi

-tullut. Unohtaminen ei enää käy päinsä. Olen joskus ajatellut puhua

-asiasta hänelle itselleen. Kuitenkin, mitä hyötyä siitä olisi? Hän

-joko kieltäisi kaikki ja väittäisi päiväkirjaa runokokeeksi, tai

-vaatisi minua asiasta vaikenemaan -- seikka, johon minun täytyisi

-suostua katsoen siihen millä tavalla olen tullut asiasta osalliseksi.

-Ei ole varmaankaan olemassa mitään, joka toisi mukanansa niin paljon

-turmiota ja kirousta kuin salaisuus.

-

-Cordelialta olen saanut kokoelman kirjeitä. Onko se täydellinen,

-sitä en tiedä, mutta olin ymmärtävinäni, että hän oli itse

-hävittänyt osan. Olen ottanut kaikista jäljennöksen liittääkseni ne

-päiväkirjanotteiden oheen. Niissä ei tosin ole päivämäärää, mutta

-sellainen ei olisikaan minua suuresti auttanut, kun päiväkirja

-tapauksien kehittyessä käy aina yhä niukemmaksi jättääksensä

-lopulta, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, päivämäärät kokonaan

-merkitsemättä, ikään kuin tarina olisi sillä asteella käynyt niin

-sisällisesti merkitseväksi, lähestynyt niihin määrin ideaa, että

-kaikki aikamäärät, vaikkakin tapaus itsessään oli historiallisesti

-tosi, tulivat tarpeettomiksi. Sen sijaan on minulle ollut avuksi se,

-että olen erinäisissä päiväkirjanotteissa tavannut sanoja, joiden

-merkitystä en alussa ymmärtänyt. Vertaamalla niitä kirjeisiin olen

-huomannut niiden olevan selitettävissä. On sen tähden helppoa asettaa

-ne oikeille paikoillensa siten, että sovitan ne sen päiväkirjan

-kohdan rinnalle, jonka kautta ne kulloinkin saavat selityksensä.

-Ellen olisi keksinyt niissä noita valaisevia sanoja, olisin tehnyt

-itseni syypääksi väärinymmärtämiseen, sillä tuskin olisi mieleeni

-juolahtanut seikka, jonka päiväkirja kuitenkin osoittaa todeksi,

-että nim. kirjeet ovat aika ajoin seuranneet toisiansa niin tiheässä

-tahdissa, että Cordelia on joskus saanut useampiakin samana päivänä.

-Jos olisin noudattanut omia mielijohteitani, olisin kaiketi jakanut

-kirjeet tasaisemmin, aavistamatta, minkä vaikutuksen hän on

-saavuttanut intohimoisella energiallaan, jota hän on käyttänyt samoin

-kuin muitakin keinoja pitääkseen Cordelian intohimon huipulla.

-

-Paitsi täydellistä kertomusta kirjoittajan suhteesta Cordeliaan

-sisälsi päiväkirja joitakin sinne tänne sovitettuja pieniä kuvauksia.

-Kaikkialla, minne niitä oli sijoitettu, oli laitaan merkitty N.

-B. Nämä kuvaukset eivät ole missään suhteessa Cordelian tarinaan,

-mutta ne ovat antaneet minulle elävän mielikuvan sen lausetavan

-merkityksestä, jota Johannes usein käytti, joskin ennen käsitin

-sen toisella tavalla: tulee aina pitää pieni köydenpää ulkona. Jos

-aikaisempi nidos tätä päiväkirjaa olisi joutunut käsiini, olisin

-varmaankin tavannut useampia tuollaisia, kuten hän itse eräässä

-paikassa niitä kutsuu, actiones in distans [liikkeitä etäällä olevaa

-päämäärää kohti. Suom. muist.] -- sillä hän sanoo itse, että Cordelia

-oli liiaksi hänen ajatuksissaan, jotta hänellä olisi ollut aikaa

-silmätä ympärilleen.

-

-Heti sen jälkeen kun hän oli jättänyt Cordelian, hän sai tältä pari

-kirjettä, jotka hän avaamatta lähetti takaisin. Niiden kirjeiden

-joukossa, jotka Cordelia minulle jätti, olivat myöskin nämä. Hän

-oli itse rikkonut sinetin, ja minä uskaltanen ottaa niistäkin

-jäljennökset. Niiden sisällöstä ei Cordelia ole koskaan puhunut

-kanssani, sen sijaan oli hänellä tapana, kun hän kosketteli

-suhdettansa Johannekseen, lausua pieni säejakso -- mikäli tiedän,

-Goethen kirjoittama -- jonka merkitys aina hänen vaihtelevan

-mielialansa ja siitä johtuvan erilaisen lausumistavan mukaan tuntui

-hiukan muuttuvan:

-

-    Gehe,

-    Verschmähe,

-    Die Treue,

-    Die Reue

-    Kommt nach.

-

-Kirjeiden sisältö on seuraava:

-

-

-Johannes!

-

-En kutsu sinua minun Johanneksekseni, sillä tiedän hyvin, ettet sitä

-koskaan ole ollut; olen saanut osakseni ankaran rangaistuksen siitä,

-että tuo ajatus kerran tuotti iloa sielulleni; ja kuitenkin nimitän

-sinua omakseni: viettelijäkseni, pettäjäkseni, vihollisekseni,

-murhaajakseni, onnettomuuteni syyksi, onneni haudaksi, kadotukseni

-kuiluksi. Kutsun sinua omakseni ja itseäni omaksesi, ja samalla

-tavalla kuin se kerran hiveli sinun korvaasi, joka ylevästi kumartui

-minun ihailevia sanojani kohti, samalla tavalla kaikukoon se

-nytkin, mutta kirouksena, ylitsesi, ikuisena kirouksena. Älä luule

-tarkoitukseni olevan sinua vainota tai aseistaa itseäni tikarilla

-lisätäkseni sinun pilkkaasi! Pakene minne hyvänsä, olen kuitenkin

-sinun, lähde maailman kaukaisimpaan soppeen, olen yhäti sinun,

-rakasta tuhansia muita, olen aina sinun, kuoleman hetkelläkin olen

-sinun. Jo se kieli, jota käytän sinua vastaan, todistakoon sinulle,

-että olen sinun. Olet pettänyt minut siten, että olet kaikkeni

-minulle, että olisin iloinen, jos saisin olla orjattaresi, sinun minä

-olen, sinun, sinun, sinun kirouksesi.

-

-Sinun Cordeliasi.

-

--- -- --

-

-Johannes!

-

-Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä tyttönen,

-jolla oli vain yksi karitsa. Se söi hänen kädestänsä ja joi hänen

-maljastaan. Sinä olit se rikas mies, kaiken maallisen ihanuuden

-omistaja, minä olin se köyhä, minä, jolla oli vain rakkauteni. Sinä

-otit sen, sinä iloitsit siitä, silloin valtasi intohimo sinut ja

-sinä uhrasit sen vähän minkä minä omistin, omastasi et voinut uhrata

-mitään. Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä

-tyttönen, jolla oli vain yksi karitsa.

-

-Sinun Cordeliasi.

-

--- -- --

-

-Johannes!

-

-Eikö ole enää mitään toivoa? Eikö sinun rakkautesi ole koskaan

-heräävä; sillä tiedän sinun rakastaneen minua, vaikka en tiedä,

-mikä minulle sen vakuuttaa todeksi. Minä tahdon odottaa, joskin

-aika käy minulle pitkäksi, odottaa, odottaa, kunnes olet väsynyt

-rakkaudessasi toisiin, silloin on rakkautesi minuun uudelleen

-nouseva ylös haudastansa, silloin tahdon sinua rakastaa kuten aina

-ennen, kiittää sinua kuten aina ennen, kuten muinoin, Johannes,

-kuten muinoin! Onko sinun kylmyytesi minua kohtaan, onko se sinun

-todellinen olemuksesi, oliko sinun rakkautesi, sinun rikas sydämesi

-valhetta ja epätodellisuutta, oletko nyt uudelleen oma itsesi. Ole

-kärsivällinen minun rakkauttani kohtaan, suo anteeksi että edelleen

-sinua rakastan, minä tiedän, että rakkauteni on sinulle taakka, mutta

-aika on tuleva, jolloin palaat takaisin Cordeliasi luo. Cordeliasi!

-Kuule tuo rukoileva sana! Cordeliasi, sinun Cordeliasi.

-

-Sinun Cordeliasi.

-

-

-Vaikkakaan Cordelialla ei ollut sitä henkistä laajuutta, jota hän

-Johanneksessaan ihaili, näkee kuitenkin selvästi, ettei hänen

-sielunelämänsä ollut vivahteetonta. Hänen mielialansa kuvastuu

-selvästi kussakin kirjeessä, vaikkakin häneltä jossain määrin puuttui

-esityksen kirkkautta. Se näkyy varsinkin toisesta kirjeestä, josta

-enemmän aavistaa kuin varsinaisesti ymmärtää hänen tarkoituksensa.

-Mutta tuo keskeneräisyys tekee juuri sen mielestäni niin

-liikuttavaksi.

-

--- -- --

-

-4. pnä huhtikuuta

-

-Varovaisuutta, tuntematon kaunottareni! Varovaisuutta! Vaunuista

-astuminen ei aina ole niin vähäpätöinen asia, se on toisinaan

-ratkaiseva askel. Voisin lainata teille Tieckin novellin, josta

-saisitte nähdä, miten eräs nainen ajoneuvoista laskeutuessaan

-siinä määrin hämääntyi, että tuo askel tuli määrääväksi koko hänen

-elämälleen. Vaunujen astuimet ovatkin tavallisesti niin huonosti

-varustetut, että täytyy melkein luopua kaikesta arvokkuudesta ja

-uskaltaa tehdä epätoivoinen hyppy kuskin tai palvelijan syliin.

-Niin, kuinka hyvä onkaan kuskin ja palvelijan; luulenpa todella

-että haen itselleni paikan palvelijana talossa, jossa on nuoria

-tyttöjä; palvelija pääsee pian osalliseksi tuollaisen pienen

-neitosen salaisuuksista. -- Mutta älkää jumalan nimessä hypätkö,

-minä pyydän teitä; nythän on jo pimeä. Minä en ole teitä häiritsevä,

-asetun tuon kaasulyhdyn taakse, niin että teidän on mahdoton minua

-nähdä, ja nuori tyttöhän on tavallisesti ujo ainoastaan silloin

-kun hän huomaa itseään tarkastettavan -- niinpä siis, palvelijan

-tähden, joka ei kenties ole varustautunut sellaisen hypyn varalta,

-silkkihameenne tähden, pitsienne tähden, minun tähteni, antakaa tuon

-sievän pienen jalan, jonka kapeutta jo olen saanut ihailla, antakaa

-sen rohkeasti astua maailmaan, luottakaa siihen, se on löytävä

-jalansijan, ja jos väristys käy hetkeksi lävitsenne, kun tuntuu

-kuin se turhaan hakisi mihin nojautua, niin, jos teitä värisyttää

-vielä sittenkin kun jalkanne on jo löytänyt tuen, niin vetäkää

-urhoollisesti toinen jalkanne lisäksi. Kukapa olisi niin julma että

-antaisi teidän kauan horjua tuossa asennossa. Vai pelkäättekö vielä

-jotakin asiaankuulumatonta? Palvelija se ei voi olla, sen paremmin

-kuin minäkään, sillä minähän olen jo nähnyt tuon pienen jalan, ja

-koska olen luonnontutkija, olen Cuvier'lta oppinut siitä tekemään

-johtopäätökseni. Niinpä siis, nopeasti toimeen! Kuinka tuo tuska

-lisää teidän kauneuttanne. Tuska ei kuitenkaan ole itsessään kaunis,

-se on kaunis vain silloin, kun samassa hetkessä näkee tarmon, joka

-sen lannistaa. Aivan oikein. Kuinka lujassa onkaan nyt tuo pieni

-jalka. Olen pannut merkille, että tytöt, joilla on pienet jalat,

-yleensä seisovat varmemmin kuin ne, joilla on suuremmat. -- Kukapa

-saattoi tuota ajatella? Se sotii kaikkea kokemusta vastaan; ei

-ole läheskään niin suurta pelkoa hameen tarttumisesta silloin kun

-astuu alas vaunuista kuin silloin kun hyppää niistä. Mutta niinpä

-onkin aina vaaranalaista nuorten tyttöjen ajaa vaunuissa; lopulta

-ne jäävät kiinni niihin. Pitsit ja hameenreunukset ovat mennyttä,

-sillä saa asian kuitata. Kukaan ihminen ei ole nähnyt mitään; tuolla

-näkyy tosin tumma olento silmiin saakka viittaansa verhoutuneena;

-ei voi nähdä, mistä hän tuli, tuo lyhty kun vallan sokaisee silmät;

-hän astuu teidän ohitsenne samalla hetkellä kun poikkeatte sisään

-portista. Juuri ratkaisevassa silmänräpäyksessä lävistää syrjäsilmäys

-uhrinsa. Te punastutte, povenne täyttyy liiaksi voidaksensa tyhjentyä

-yhteen henkäykseen; teidän silmissänne on loukkaantunutta, ylpeää

-ylenkatsetta; teidän silmissänne on rukous ja kyynel; molemmat ovat

-yhtä ihania, otan vastaan samalla oikeudella kumpaisetkin; sillä

-voin yhtä hyvin olla toisen kuin toisenkin esine. Mutta minä olen

-pahanilkinen -- mikähän on tuon talon numero? Mitä näenkään, julkinen

-korutavarain näyttely; kaunis tuntemattomani, se on kenties vähemmän

-soveliasta, mutta minä seuraan valoisaa tietänne... Hän on jo

-unohtanut mitä vastikään tapahtui, ah niin, kun on seitsemäntoista,

-kun on tuolla onnellisella iällä ulkona ostoksilla, kun jokainen

-esine, iso tai pieni, tuottaa kuvaamatonta iloa, silloin unohtaa

-helposti. Hän ei ole vielä nähnyt minua; seison yksikseni etäällä

-hänestä, tiskin toisella puolen. Vastakkaisella seinällä on peili,

-hän ei sitä ajattele, mutta peili sen tekee. Kuinka uskollisesti se

-onkaan heijastanut hänen kuvaansa, kuin nöyrä orja, joka osoittaa

-uskollisuudellaan palvelevan mielensä, orja, joka ei hänelle mitään

-merkitse, mutta joka kyllä uskaltaa häntä kuvata vaikkakaan ei häntä

-koskettaa. Oi onnetonta kuvastinta, joka kyllä voi saavuttaa hänen

-kuvansa, mutta ei häntä itseään, joka ei voi maailmalta kätkeä hänen

-kuvaansa, mutta vain paljastaa sen toisille, niinkuin nyt minulle!

-Mikä tuska ihmiselle, joka olisi sellaiseksi luotu! Ja kuitenkin

-ovat monet ihmiset juuri sellaisia, he eivät omista mitään muulloin

-kuin sinä silmänräpäyksenä, jolloin he näyttävät sen toisille, jotka

-käsittävät vain pinnan, eivät olemusta itseään. Ja jollei ihmisellä

-olisi kykyä omistaa muiston kuvaa itse läsnäolevalla hetkelläkin,

-niin pitäisihän hänen aina toivoa olevansa kaukana kauneudesta

-eikä niin lähellä, ettei maallinen silmä voi nähdä kuinka kaunista

-se on, jota hän kantaa sisimmässään ja jonka maallinen silmä on

-kadottanut näkyvistään. Sisäisen ihanuuden hän kyllä siirtämällä

-sen etäämmälle itsestään voi voittaa takaisin, ulkonaisen silmän

-tavoitettavaksi, mutta myöskin pidättää sielunsa silmien edessä

-silloin, kun ei voi enää nähdä ihastuksensa esinettä, sen tähden

-että se on häntä liian lähellä -- kun huuli painuu huulta vasten...

-Kuinka kaunis hän onkaan! Peili parka, mikä tuska sinulle; hyvä

-kuitenkin, ettet tunne kateutta. Hänen kasvonsa ovat täydellisen

-soikeat, hän kumartuu hiukan, niin että otsa korkenee; se on puhdas

-ja ylpeä. Hänen tumma tukkansa verhoo hellävaraisen pehmeänä ja

-taipuisana otsaa. Hänen kasvonsa ovat kuin hedelmä: jokainen viiva

-on niissä täydellisen luonteva. Hänen ihonsa on läpikuultava ja

-koskettaessa hieno kuin untuva, sen voin silmilläni tuntea. Hänen

-silmänsä, -- niitä en ole vielä nähnyt, ne ovat kätkössä silmäluomien

-alla, jotka ovat silkkisillä ripsillä reunustetut, taipuvilla kuin

-haat, vaaralliset sille, joka haluaa kohdata hänen katseensa. Hänen

-päänsä on madonnanpää, jolle puhtaus ja viattomuus antavat leimansa;

-hän kumartuu kuin madonna, mutta hän ei ole syventynyt tarkastamaan

-mitään erikoista ja sen tähden vaihtuukin ilme hänen kasvoillaan.

-Hän tarkastaa moninaisuutta, moninaisuutta, jonka ylitse maallinen

-kauneus ja loisto heittävät heijastuksensa. Hän vetää hansikkaan

-kädestään näyttääkseen peilille ja minulle oikean kätensä, valkean

-ja muodoltaan ihanan kuin antiikkiesine; siinä ei ole koristuksia

-eikä sileää kultasormusta nimettömässä -- bravo! -- Hän nostaa

-silmänsä. Kuinka muuttuukaan kaikki pysyen kuitenkin samana, otsa

-näyttää hiukan matalammalta, kasvot vähemmän säännöllisen soikeilta,

-mutta eloisammilta. Hän puhuu puotipalvelijan kanssa, hän on reipas,

-iloinen, puhelias. Hän on jo valinnut pari kolme esinettä, hän ottaa

-neljännen ja pitää sitä kädessään, hänen silmänsä painuvat uudelleen

-alas, hän kysyy sen hintaa, hän asettaa sen syrjään hansikkaan alle,

-se lienee salaisuus, aiottu -- rakastetulle? -- mutta hänhän ei ole

-kihloissa, -- mutta onhan olemassa useita, jotka eivät ole kihloissa

-ja joilla kuitenkin on rakastettunsa, useita, jotka ovat kihloissa ja

-kuitenkin ilman rakastettua... Jättäisinkö hänet rauhaan? Antaisinko

-hänen häiritsemättä nauttia ilostaan?... Hän aikoo maksaa, mutta hän

-on kadottanut kukkaronsa ... hän ilmoittaa kaiketikin osoitteensa.

-En tahdo sitä kuulla, en tahdo riistää itseltäni yllätyksen iloa.

-Kohtaan hänet kyllä kerran vielä elämässä, olen silloin varmaan

-tunteva hänet ja hänkin ehkä minut; minun katsettani ei niin hevillä

-unohda. Kun sitten äkkiä kohtaan hänet ympäristössä, jossa en luullut

-häntä tapaavani, silloin on hänen vuoronsa. Jollei hän minua tunne,

-jollen heti sitä huomaa hänen katseestaan, olen kaiketi saava pian

-tilaisuuden katsoa häntä sivultapäin, ja silloin, sen lupaan, hän on

-muistava tämän kohtauksen. Pois kärsimättömyys, pois ahneus, kaikki

-on nautittava hitaasti; hän on valittu, hänet on pidettävä muistissa.

-

--- -- --

-

-5. pnä.

-

-Siitä minä nautin: yksinäisestä kävelystä iltaisin Itäisellä kadulla.

-Niin, näen kyllä miespalvelijan, joka kulkee teidän jäljessänne,

-älkää luulko minun uskovan teistä, että kulkisitte ypöyksin, älkää

-luulko minua niin kokemattomaksi, etten arvioidessani tilannetta

-heti olisi huomannut tuota yksivakaista mieshenkilöä. Mutta miksi

-sellainen kiire? Olette joka tapauksessa hiukan rauhaton, tunnette

-eräänlaista sydämentykytystä, johon ei ole syynä kärsimätön halu

-päästä jälleen kotiin vaan levoton pelko, joka väristen virtaa

-läpi koko ruumiin -- siitä jalkojen nopea tahti. On sentään ihanaa

-kävellä noin omin päin -- palvelijan seuratessa taempana... Olette

-kuusitoistavuotias, olette lukenut yhtä ja toista, ts. romaaneja,

-olette joskus kulkiessanne veljienne huoneen läpi sattumalta

-kuullut pari sanaa heidän keskustelustaan ystäviensä kanssa, pari

-sanaa Itäisestä kadusta. Sittemmin olette useat kerrat kulkenut

-veljienne huoneen läpi saadaksenne lähempiä tietoja. Turhaan. Suuren,

-täysikasvuisen tytön täytynee jo hiukan tuntea maailmaa. Jospa

-vain sopisi lähteä yksin ulos kävelemään, palvelijan seuratessa

-perässä. Ei, se ei käy päinsä, isä ja äiti ihmettelisivät suuresti,

-ja mitä silloin ilmoittaisi syyksi? Kun on matkalla vieraisiin, ei

-silloinkaan sovi, se on liian varhaista, ja Augusthan puhui kello

-yhdeksästä, kymmenestä; kun palaa kotiin, on taas liian myöhäistä ja

-silloin saa tavallisesti jonkun herrasmiehen saattajana seuraansa.

-Torstai-iltana, teatterista palatessa, olisi oikeastaan erinomainen

-tilaisuus, mutta silloin täytyy aina ajaa vaunuissa rouva Thomsenin

-ja hänen rakastettavien serkkujensa seurassa; jos saisi ajaa

-yksikseen, voisi antaa ikkunan liukua alas ja katsoa hiukkasen

-ympärilleen. Kuitenkin: unverhofft kommt oft. Tänäpäivänä sanoi äiti:

-et varmaankaan saa valmiiksi tuota ompelustasi isän nimipäiväksi.

-Saadaksesi olla aivan rauhassa voit mennä Jette-tädin luo ja viipyä

-siellä iltaan saakka, jolloin Jens tulee sinua noutamaan. Se ei

-itse asiassa ollut mikään iloinen sanoma, sillä Jette-tädin luona

-on aina kauhean ikävää, mutta niinpä saa illalla palata yksin

-kotiin palvelijan saattamana. Kun Jens nyt tulee, hän saa odottaa

-neljännestä yli yhdeksään ja sitten lähdemme matkaan. Jos lisäksi

-veli tai August-herra sattuisivat tulemaan vastaan -- mutta se ei

-ehkä kuitenkaan olisi toivottavaa, sillä silloin he lähtisivät

-saattamaan minua kotiin -- ei kiitos, vapaat kädet mieluummin,

-vapaus -- mutta jos voisi heidän huomaamattaan tarkastaa heitä

-syrjästä... Niinpä siis, neitiseni, mitä nyt näette ja mitä luulette

-minun näkevän? Ensiksikin näen tuon pienen myssyn, joka teillä

-on päässänne; se sopii teille erittäin hyvin ja on täydellisessä

-sopusoinnussa muun häthätää suunnitellun pukunne kanssa. Se ei ole

-hattu, ei lakkikaan, pikemmin eräänlainen lastenmyssy. Mutta sitä

-teillä ei voinut olla aamulla kotoa lähtiessänne päässänne. Olisiko

-ehkä palvelijalla ollut se mukanaan vai olisitteko lainannut sen

-Jette-tädiltä? On kenties kysymyksessä incognito. -- Harsoa ei pidä

-laskea aivan alas, kun haluaa tehdä havaintoja. Vai eikö se olekaan

-harso vaan ainoastaan leveä myssynreunus. On mahdotonta pimeässä

-varmasti päättää. Mikä se lieneekin, se verhoaa puolet kasvoista.

-Leuka on kauniinlainen, vähän liian suippo; suu pieni ja hiukan

-raollaan, mikä johtuu siitä että kävelette niin nopeasti. Hampaat

--- valkeat kuin lumi. Niin pitää olla. Hampaista riippuu paljon, ne

-muodostavat henkivartijaston, joka on kätkössä viettelevien pehmeiden

-huulien takana. Posket hohtavat terveyttä. -- Jos kääntäisi pään

-vähän sivullepäin, olisi kai mahdollista kurkistaa tuon harson

-tai reunuksen alle. Pitäkää varanne, sellainen katse sivultapäin

-on vaarallisempi kuin katse, joka tulee gerade aus. Samoin on

-laita miekkailussa -- ja mikäpä ase on niin vahva, niin läpäisevä,

-niin säkenöivän nopsa ja sen tähden niin petollinen kuin silmä?

-Miekkailija asettuu kvarttiasentoon, kuten hänen on tapana sanoa, ja

-hyökkää sekondiasennosta. Mitä pikemmin hyökkäys seuraa asennonottoa,

-sitä parempi. Tuossa asennonotossa on jotain ihmeellistä. On kuin

-vastustaja tuntisi jo iskun, hän saakin sen, mutta aivan toisaanne

-kuin hän odotti... Neiti jatkaa yhä edelleen käyntiään, pelkäämättä

-ja arkailematta. Pitäkää varanne, tuolta tulee joku, laskekaa huntu

-alas, älkää antako hänen julkean katseensa saastuttaa teitä; te ette

-sitä voi käsittää, mutta teille voisi käydä mahdottomaksi pitkään

-aikaan unohtaa sitä vastenmielisyyttä, jonka sen kosketus teille

-tuottaisi. Te ette huomaa, mutta minä kyllä, että hän on oivaltanut

-tilanteen. Palvelija on valittu lähimmäksi uhriksi. -- Niin, siinä

-nyt näette mitä on kulkea yksin palvelijan seuraamana. Palvelija

-on kaatunut. Pohjaltaan asia on naurettava, mutta mitä aiotte nyt

-tehdä? Ei käy laatuun kääntyä takaisin ja auttaa häntä jaloilleen;

-rypeneen palvelijan saattamana on varsin epämiellyttävää kulkea,

-yksin arveluttavaa. Pitäkää varanne, neitiseni, hirviö lähestyy...

-Te ette vastaa, katsokaahan vain minuun, onko ulkomuotoni pelkoa

-herättävä? En tee teihin juuri mitään vaikutusta, näytänpähän

-vain hyvänsävyiseltä mieheltä. Puheessani ei ole mitään, joka

-tekisi teidät levottomaksi, mitään joka muistuttaisi teitä oudosta

-tilanteesta, käytöksessäni ei ole mitään tunkeilevaa. Olette vielä

-hiukan huolestunut, ette vielä voi unohtaa tuon kauhean olennon

-julkeutta. Alatte tuntea myötätuntoa minua kohtaan; ujouteni, joka

-estää minua kääntämästä katsettani teidän olentoonne, antaa teille

-rohkeutta. Se ilahduttaakin teitä, tahtoisittepa melkein laskea

-pientä leikkiä kanssani. Voin lyödä vetoa, että teillä nyt juuri

-olisi kylliksi rohkeutta tarttua minun käsipuoleeni, jos se vain

-pälkähtäisi päähänne... Asutte siis Myrskykadulla. Nyökäytätte

-minulle kylmästi ja kuin ohimennen päätänne. Olenko minä, joka autoin

-teidät tuosta ikävästä tilanteesta, ansainnut sen? Te kadutte,

-tulette takaisin, kiitätte minua kohteliaisuudestani, ojennatte

-minulle kätenne -- mutta minkätähden kalpenette? Eikö ääneni ole

-muuttumaton, käytökseni yhtäläinen kuin ennenkin, katseeni tyyni ja

-levollinen? Tuoko kädenpuristus? Voiko siis kädenpuristuskin jotain

-merkitä? Kyllä, paljonkin, sanomattoman paljon, nuori neitiseni; olen

-neljäntoista päivän kuluessa selittävä teille kaikki. Siihen saakka

-on teille jäävä selittämättömäksi miten minä, hyväntahtoinen ihminen,

-joka ritarillisesti tarjoan nuorelle tytölle palvelustani, yhtäkaikki

-voin puristaa kättänne kaikkea muuta kuin hyvänsuovalla tavalla.

-

--- -- --

-

-7. pnä huhtikuuta

-

-"Siispä maanantaina kello yksi näyttelyssä." Hyvä, minulla on oleva

-kunnia saapua neljännestä vailla yksi. Pieni rendezvous. Lauantaina

-päätin yhtäkkiä käväistä ystäväni Adolf Bruunin luona. Lähden

-seitsemän tienoissa jälkeen puolenpäivän Länsikadulle, jossa hänen

-sanottiin asuvan. Hän ei kuitenkaan ollut tavattavissa, sain palata

-tyhjin toimin kolmannesta kerroksesta, jonne vaivalla kapusin. Kun

-olen laskeutumassa alas, sattuu korvaani soinnukas naisen ääni,

-joka puoleksi kuiskaten sanoo: "siispä maanantaina kello yksi

-näyttelyssä, siihen aikaan ovat toiset poissa kotoa, mutta kuten

-tiedät en koskaan uskalla tavata sinua kotonani". Kutsu ei ollut

-tarkoitettu minulle, vaan se koski erästä nuorta miestä, joka ykskaks

-oli ulkona ja hävisi niin nopeasti, etteivät minun silmäni, vielä

-vähemmän jalkani, ehtineet häntä tavoittaa. Miksi käytävässä ei ollut

-kaasuvaloa, silloin olisin ehkä saanut nähdä, maksoiko vaivan olla

-niin täsmällinen. Mutta jos kaasuvalo olisi ollut, en olisi ehkä

-saanut kuulla mitään. Paras näin, minä olen ja jään optimistiksi...

-Kuka noista nyt on hän? Näyttelyssähän kihisee tyttöjä, käyttääkseni

-donna Annan sanoja. Kello on täsmälleen neljännestä vailla yksi.

-Tuntematon kaunottareni, jospa teidän valittunne joka asiassa

-olisi yhtä täsmällinen kuin minä, vai toivotteko ettei hän

-koskaan tulisi neljännestuntia aikaisemmin? Kuinka tahdotte, olen

-palveluksessanne... "Lumoava nainen, haltiatar tai noita, anna sumun

-ympäriltäsi hajota", ilmesty sinä, joka luultavasti jo olet täällä

-vaikka tuntemattomana. Olisiko täällä mahdollisesti useampia samassa

-asemassa kuin hän? Hyvin mahdollista. Kuka tuntee ihmisen tiet, edes

-silloin kun hän menee näyttelyyn. -- Tuoltahan tulee nuori tyttö

-etuhuoneesta liikkuen vikkelämmin kuin huono omatunto syntisparan

-kintereillä. Hän unohtaa jättää lippunsa, lipunmyyjä pidättää häntä.

-Oi jumalani, kuinka kiire hänellä on! Se on varmaankin hän. Minkä

-tähden tuo tarpeeton hoppu, kellohan ei ole vielä yksi, ajatelkaahan

-toki, että kohtaatte pian rakastettunne. Onko asiain niin ollen

-yhdentekevää miltä näytätte? Kun tuollainen nuori ja vilkasverinen

-on menossa lemmenkohtaukseen käy hän asiaan käsiksi kuin riivattu.

-Hänhän on vallan kadottanut konseptinsa. Minä sitä vastoin istun

-mukavasti tuolillani ja tarkastelen erästä maisemaa... Kas tuota

-tyttölasta, joka juoksee huoneiden läpi. Voisittehan joka tapauksessa

-hiukan peitellä kiihkoanne, muistakaa mitä Jungfrau Lisbetille

-sanottiin: sopiiko nuoren tytön noin himoita tapaamista. No niin,

-sehän tietty, että teidän kohtauksenne on niitä viattomia -- -- --

-Lemmenkohtausta pitävät rakastavat tavallisesti ihanimpana kaikesta.

-Itse muistan vielä yhtä selvästi kuin jos se olisi eilen tapahtunut,

-kuinka ensimmäisen kerran riensin tuollaiseen kohtaukseen sydän yhtä

-täyteläisenä kuin tietämättömänä siitä riemusta, joka minua odotti,

-kuinka ensimmäisen kerran löin käsiäni kolme kertaa vastakkain,

-kuinka ikkuna avattiin ensimmäisen kerran, kuinka pieni portinovi

-aukeni oven takana olevan näkymättömän tytönkäden työntämänä, kuinka

-ensimmäisen kerran kätkin nuoren tytön viittani alle valoisassa

-kesäyössä. Kaikessa tuollaisessa on kuitenkin paljon kuviteltua.

-Puolueeton todistaja ei aina pidä rakastavaisia viehättävimpinä

-tuolla hetkellä. Olen ollut näkemässä kohtauksia, joissa huolimatta

-siitä, että tyttö oli suloinen ja mies kaunis, kokonaisvaikutus

-oli melkein vastenmielinen ja kohtaus itse kaikkea muuta kuin

-kaunis, vaikka se rakastavista varmaankin siltä tuntui. Kokemus on

-tavallaan hyödyksi, sillä vaikka sen kautta kadottaakin kiihkeän

-odotuksen tuottaman viehätyksen, voittaa sijaan itsetietoisen

-kyvyn ja oppii tekemään hetken ihanaksi. Voin raivostua, kun näen

-miehen sellaisessa tilanteessa olevan niin suunniltaan, että hän

-saa pelkästä rakkaudesta delirium tremensin. Itse asiassa, mitäpä

-maalainen ymmärtäisi kaviaarista! Sen sijaan että hänellä olisi

-kyllin itsensähillitsemiskykyä nauttiakseen tytön levottomuudesta,

-kunnes se saa hänen kauneutensa leimahtamaan ilmituleen, saa hän vain

-tytössä aikaan epäkauniin hämmennyksen ja kuitenkin lähtee iloisena

-kotimatkalle kuvitellen mielessään, että tuo oli jotain ihanaa. -- --

-Mutta missä hiidessä mies viipyy, kellohan käy jo kahta. Niin, ne

-ovat merkillisiä olentoja nuo rakastajat. Tuollainen miehenvintiö

-antaa nuoren tytön odottaa. Ah, sittenpä voikin minuun ihan toisella

-tavalla luottaa! On kai parasta puhutella häntä, kun hän viidennen

-kerran menee ohitseni. "Suokaa anteeksi rohkeuteni, kaunis neitiseni,

-te varmaan etsitte läheisiänne täältä, olette monta kertaa kulkenut

-nopeasti ohitseni, ja kun seurasin teitä, olen aina huomannut teidän

-pysähtyneen lähinnä viimeiseen huoneeseen, ehkä ette tiedä, että on

-olemassa vielä yksi huone, ehkä siellä tapaatte ne, joita etsitte."

-Hän nyökkää minulle päätään; se sopii hänelle hyvin. Tilaisuus on

-suotuisa, olen iloinen, ettei miestä vielä kuulu; on aina edullista

-kalastaa samentuneessa vedessä. Kun nuori tyttö on mielenliikutuksen

-vallassa, voi saavuttaa paljon sellaista, joka muuten epäonnistuisi.

-Olen kumartanut hänelle niin kohteliaasti ja vieraasti kuin

-mahdollista, istun uudelleen tuolillani, katson maisemaani ja

-pidän häntä silmällä. Olisi liian uskallettua seurata häntä heti,

-näyttäisin ehkä tungettelevalta ja hän olisi heti varuillaan. Nyt

-hän kuvittelee mielessään, että minä puhuttelin häntä osanotosta,

-ja olen siis hänen suosiossaan. -- Viimeisessä huoneessa ei ole

-ristinsielua, sen tiedän hyvin. Yksinäisyys on vaikuttava edullisesti

-häneen; niin kauan kuin hän näkee paljon ihmisiä ympärillään hän on

-levoton, kun hän jää yksikseen rauhoittuu hän kyllä. Aivan oikein,

-hän jää sinne sisälle. Jonkin ajan kuluttua tulen kuin sattumalta

-sinne; minulla on vielä oikeus muutamaan sanaan, onpa hän minulle

-melkein velkaakin tervehdyksen. -- Hän on istuutunut. Tyttö raukka,

-hän on niin surullisen näköinen; hän on luullakseni itkenyt tai

-ainakin hänellä on ollut kyyneleitä silmissään. On surkeata tuottaa

-kyyneleitä tuollaiselle tytölle. Mutta ole levollinen, sinä olet

-tuleva kostetuksi, minä olen sinut kostava, hän on saava tietää,

-mitä on odottaa. -- Kuinka kaunis hän onkaan nyt, kun vaihtelevat

-tuulenpuuskat ovat vaimenneet ja hän lepää yhden ainoan tunnelman

-vallassa. Hänen olentonsa henkii surunvoittoisuutta ja tuskan

-sopusointua. Hän on todellakin viehättävä. Hän istuu tuossa

-märkäpuvussaan, ja kuitenkaan ei hän aikonut matkustaa, hän puki

-sen ylleen lähteäkseen onnea takaa-ajamaan, nyt on se symboli hänen

-surustaan, sillä hän on kuin se, jonka luota ilo on lähtenyt matkaan.

-Hän näyttää siltä kuin sanoisi iäiset jäähyväiset rakastetulleen.

-Anna hänen mennä! -- Tilaisuus on edullinen, hetki houkuttelee.

-Nyt minun on puhuttava hänelle siten, että näyttää siltä kuin

-luulisin hänen hakevan läheisiään tai jotain seuruetta täältä ja

-kuitenkin samalla niin lämpimästi, että jokainen sana soveltuu hänen

-tunteisiinsa; sillä tavalla saan tilaisuuden pujottautua hänen

-ajatuksiinsa. -- -- -- Vieköön lempo sen vintiön, eikös tuossa

-astukin sisään mies, joka epäilemättä on hän. Sitä heittiötä, joka

-tulee juuri kun tilanne on kehittynyt sellaiseksi kuin olen toivonut!

-Niin, niin, jotain kai minäkin sentään saan. Minun tulee sivuta

-heidän suhdettaan ja saada itsellenikin siinä sijani. Kun tyttö tapaa

-minut, on hän ehdottomasti hymyilevä minulle, joka uskoin hänen

-hakeneen omaisiaan täältä, kun hän haki jotain aivan toista. Tuo

-hymyily tekee minut hänen uskotukseen ja se on aina jotain sekin. --

-Tuhannet kiitokset lapseni, tuo hymyily on minulle paljon kalliimpi

-kuin luuletkaan. Se on alku, ja alku on aina hankalin. Nyt olemme

-tuttuja ja meidän tuttavuutemme perustana on hauska tilanne; minulle

-on siinä toistaiseksi kyllin. Enempää kuin tunnin ajan ette täällä

-enää viipyne, kahden tunnin kuluttua tiedän kuka olette -- miksi

-muutoin luulette poliisin henkikirjoja pitävän.

-

--- -- --

-

-9. pnä.

-

-Olenko tullut sokeaksi? Onko sieluni silmä menettänyt näkökykynsä?

-Olen nähnyt hänet, mutta kuin taivaallinen ilmestys on hänen kuvansa

-minulta jälleen kadonnut. Turhaan ponnistan kaikki sielunvoimani

-loihtiakseni uudelleen esiin tuon kuvan. Jos joskus saan hänet

-nähdä, olen hänet tuhansien joukosta heti keksivä. Nyt hän on

-hävinnyt, ja minun sieluni koettaa turhaan kaipuullaan saada häntä

-palaamaan. -- Kuljin Pitkääkatua, kuten näytti, mitään huomaamatta

-ja välinpitämättömänä, vaikka minun tarkkaava katseeni ei jättänyt

-mitään huomaamatta; silloin sattuivat silmäni häneen. Ne tarttuivat

-häneen pääsemättömästi, tottelematta enää herransa tahtoa; minun oli

-mahdotonta niitä liikuttaa ja luoda yleissilmäystä tarkastettavaani.

-Minä en katsonut, minä tuijotin. Kuin miekkailija, joka kaatuu

-ja jää makaamaan, jäivät minun silmäni liikkumattomiksi pysyen

-alkuperäisessä suunnassaan. En voinut luoda niitä alas, en kääntää

-itseeni, en voinut nähdä sen tähden että näin liian paljon. Ainoa

-seikka, jonka muistan, on se, että hänellä oli vihreä päällysnuttu

-yllä -- sitä voi sanoa pilven tavoittelemiseksi Junon asemesta;

-hän on livahtanut käsistäni kuin Joosef Potifarin vaimon käsistä

-ja jättänyt ainoastaan viittansa jäljelle. Hän oli vanhemman

-naishenkilön seurassa, joka nähtävästi oli hänen äitinsä. Hänet voin

-kuvata kiireestä kantapäähän siitä huolimatta, etten oikeastaan edes

-katsonut häneen vaan ainoastaan ohimennen huomasin hänen läsnäolonsa.

-Sellainen on asianlaita. Tyttö teki minuun vaikutuksen, hänet

-unohdin, toinen ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, hänet muistan.

-

--- -- --

-

-11. pnä.

-

-Vielä on minun sieluni saman vastakkaisuuden pauloissa. Tiedän

-nähneeni hänet, mutta tiedän myöskin unohtaneeni hänet siten, että

-se muiston hitunen, joka minulle jäi, ei elvytä hänen kuvaansa.

-Levottomasti ja kiivaasti kuin omaa autuuttaan vaatii sieluni tuota

-kuvaa, eikä se kuitenkaan näyttäydy. Voisin repiä silmät päästäni

-rangaistakseni niitä siitä, että ne ovat voineet unohtaa. Kun olen

-kärsimättömyydessäni raivonnut raivottavani, kun kaikki jälleen

-käy hiljaiseksi sisimmässäni, silloin on kuin aavistus ja muisto

-yhdessä kutoisivat kuvan, jota en voi saada selkeänä eteeni, joka on

-kuin kuvio hienossa korukudoksessa; kuvio on pohjaa vaaleampi, sitä

-ei voi nähdä yksinään, se on liian vaalea. -- Elän merkillisessä

-olotilassa, sillä on viehätyksensä sekä itsessään että sen takia,

-että se vakuuttaa minun vielä olevan nuori. Sitä vakuuttaa myöskin

-se havainto, että aina etsin uhrini nuorten tyttöjen enkä nuorten

-rouvien joukosta. Naineessa naisessa on vähemmän luontoa, enemmän

-keimailua, suhde häneen ei ole kaunis eikä mieltäkiinnittävä, se

-on pikkusievä ja kaikki sellainen on vihoviimeistä. -- En luullut

-enää saavani maistaa tätä rakastumisen ensi suloa. Olen rakastunut,

-silmittömästi rakastunut, ei ihme siis, että pääni on hiukan

-sekaisin. Sitä enemmän voin luvata itselleni tästä suhteesta.

-

--- -- --

-

-14. pnä.

-

-Tuskin tunnen itseäni. Mieleni kuohuu kuin meri intohimon myrskyssä.

-Jos joku toinen voisi nähdä sieluni tässä tilassa, näyttäisi se

-varmaankin hänestä purrelta, joka keula edellä syöksyy aaltoihin ja

-jonka hirvittävässä vauhdissaan täytyy vajota meren syvyyteen. Hän ei

-näe, että ylhäällä mastossa matruusi on tähystämässä. Raivotkaa, te

-hurjat voimat, pankaa liikkeelle kaikki intohimonne mahti, niin että

-laineiden kuohu lyö pilviä kohti, ette kumminkaan voi kohota minun

-pääni yli; minä istun tyynenä kuin vuorenhaltia.

-

-Tuskin löydän itselleni jalansijaa, kuin vesilintu koetan turhaan

-laskeutua lepoon mieleni myrskyävään mereen. Ja kuitenkin on

-tällainen rajuilma minun elementtini, minä rakennan sille samoin kuin

-jäälintu rakentaa pesänsä mereen.

-

-Kalkkunakukot syöksyvät päin nähdessään punaista väriä, samalla

-tavalla käy minun joka kerta kun näen jotain vihreää, joka kerta kun

-näen vihreän päällysnutun; ja koska silmäni usein pettävät, voin

-esim. Frederik-Hospitaalin ovenvartijaa luulla odotukseni kohteeksi.

-

--- -- --

-

-20. pnä.

-

-On tärkeätä rajoittautua, se on kaiken nautinnon pääehto. Näyttää

-siltä kuin en aivan pian saisi tietoja tytöstä, joka täyttää sieluni

-ja ajatukseni, niin että kaipuuni saa aina yllykettä. Koetan pysyä

-tyynenä; sillä tälläkin olotilalla, hämärällä ja epämääräisellä

-voimakkaine liikutuksineen, on viehätyksensä. Olen aina halunnut

-kuutamoisena yönä maata veneessä jollakin kauniilla sisäjärvellämme.

-Käärin kokoon purjeet, nostan airot ja peräsimen vedestä ja

-heittäydyn pitkälleni veneen pohjalle tähystäen kohti taivaan kaarta.

-Kun aallot tuudittavat venettä rinnallaan, kun pilvet nopeasti

-pakenevat tuulessa, niin että kuu hetkiseksi näyttäytyy ja katoaa

-jälleen, silloin löydän tästä vaihtelusta levon; aaltojen keinunta

-tuudittaa minua, niiden loiske venettä vasten on yksitoikkoinen

-kehtolaulu, pilvien nopea pako, valon ja varjon vaihtelu huumaavat

-minut, niin että uneksin hereilläni. Niin nytkin heittäydyn

-pitkälleni, käärin purjeet, nostan peräsimen veneeseen, kaipuu ja

-levoton odotus keinuttavat minua käsivarsillaan. Kaipuu ja odotus

-käyvät yhä hiljaisemmiksi, yhä autuaallisemmiksi; ne hyväilevät

-minua kuin lasta, ylitseni kaareutuu toivojen taivas, hänen kuvansa

-liitää ohitseni kuin kuu, epämääräisenä, milloin häikäisten minua

-valollaan, milloin varjollaan. Kuinka ihanaa onkaan tällä tavoin

-keinua aaltoilevilla vesillä -- kuinka ihanaa onkaan ihmisen liikkua

-itsessään.

-

--- -- --

-

-21. pnä.

-

-Päivät pakenevat pois, minä vain olen yhäti samassa tilassa.

-Nuoret tytöt tuottavat minulle enemmän iloa kuin koskaan ennen,

-ja kuitenkaan ei minulla ole halua nauttia. Häntä yksin etsin

-kaikkialta. Käyn kohtuuttomaksi, katseeni himmentyy ja nautintoni

-on pilalla. Pian tulee se ihana aika, jolloin julkisessa elämässä,

-kaduilla ja toreilla, ostetaan pikkurihkamaa, josta talvella

-seuraelämässä sitten otetaan kylläkin riittävä maksu; nuori tyttö

-näet voi unohtaa paljon, mutta ei mieltäkiinnittävää tilannetta.

-Seuraelämä tosin saattaa miehet kosketuksiin kauniin sukupuolen

-kanssa, mutta siellä on vaikeata saada suhdetta alulle. Seuraelämässä

-ovat kaikki tytöt aseistettuja, tilanne köyhä ja ainaisesti

-sama; siellä ei tyttö saa tarvittavaa kiihoketta. Kadulla hän

-on väljemmillä vesillä ja sen tähden vaikuttaa häneen kaikki

-voimakkaammin ja salaperäisemmin. Lupaan sata markkaa nuoren tytön

-hymyilystä katukohtauksessa, mutta en kymmentäkään kädenpuristuksesta

-seurassa -- kummassakin tapauksessa on tavaran arvo peräti toinen.

-Vasta kun suhde jo on alulla, etsitään ihastuksen esinettä

-seuraelämästä. Salaperäinen, viekoitteleva sanomanvaihto -- se on

-tehoisin kiihotus, jonka tunnen. Tyttö ei uskalla puhua siitä ja

-kuitenkin hän ajattelee sitä; hän ei tiedä onko se jo toiselta puolen

-unohdettu vai eikö; häntä voi helposti eksyttää milloin milläkin

-tavalla. Tänä vuonna en taida hankkia itselleni suurta varastoa;

-tuo tyttö on liiaksi ajatuksissani. Jään siten köyhäksi eräässä

-merkityksessä, mutta sen sijaan minulla onkin mahdollisuuksia suureen

-voittoon.

-

--- -- --

-

-5. pnä.

-

-Kirottu sattuma! Koskaan en ole sinua kironnut sen tähden, että olet

-minulle näyttäytynyt, nyt kiroan sinut sen tähden, ettet laisinkaan

-esiinny. Vai onko se ehkä uusi keksintösi, sinä käsittämätön olento,

-kaiken hedelmätön äiti, ainoa jäännös, joka sinulle jäi niiltä

-ajoilta, jolloin välttämättömyys synnytti vapauden, jolloin vapaus

-antoi houkutella itsensä takaisin äidinkohtuun? Kirottu sattuma!

-Sinä minun ainoa uskottuni, sinä ainoa olento, jota pidän kyllin

-arvokkaana olemaan liittolaiseni ja vihamieheni, aina kaltaisesi

-muuttuvaisuudessa, kärsimättömyydessä, ainainen arvoitus! Sinä, jota

-rakastan sieluni koko kiintymyksellä, jonka mukaan kehitän itseäni,

-miksi et näyttäydy? En sinulta polvillani pyydä, en nöyrästi rukoile,

-että sellaisena tai semmoisina näyttäytyisit, sellainen rukous olisi

-epäjumalanpalvelusta eikä se olisi sinulle otollinen. Minä manaan

-sinut taisteluun, miksi et näyttäydy? Vai onko maailmankaikkeuden

-rauhattomuus kadonnut, onko sinun arvoituksesi ratkaistu, niin että

-sinäkin olet syöksynyt iäisyyden mereen? Kauhea ajatus, niin on

-siis maailma ikäväänsä jähmettynyt! Kirottu sattuma, minä odotan

-sinua. En tahdo sinua periaatteilla lannistaa tai, niinkuin narrit

-sanovat, luonteenlujuudella, en, minä tahdon sinut runoilla. Tahdon

-olla runoilija toisille; näytä itsesi, minä runoilen sinut, minä

-syön oman runoni, ja se on oleva minun ravintoni. Vai enkö ole

-sinun arvoisesi? Samoin kuin bajadeeri tanssii jumalan kunniaksi,

-samoin olen minä vihkinyt itseni sinun palvelukseesi; nopsana,

-kepeästi puettuna, notkeana, aseettomana kieltäydyn kaikesta;

-minulla ei ole mitään, minä en mitään tahdo, minä en mitään rakasta,

-minulla ei ole mitään mitä menettää, mutta enkö ole sen kautta

-tullut sinulle otollisemmaksi, sinä, joka kaiketi jo kauan sitten

-olet kyllästynyt ihmisiltä riistämään sitä, mitä he rakastavat,

-kyllästynyt heidän pelokkaisiin huokauksiinsa. Yllätä minut, ole

-valmis, otelkaamme keskenämme kunniasta. Suo minun nähdä hänet, suo

-minulle mahdollisuus, joka näyttää mahdottomuudelta, suo minun nähdä

-hänet manalan varjojen joukossa; minä noudan hänet sieltä, anna

-hänen vihata, ylenkatsoa minua, olla kylmä minua kohtaan, rakastaa

-jotain toista, minä en pelkää. Mutta liikuta näitä vesiä, lopeta tämä

-hiljaisuus. Surkeasti menettelet tällä tavoin näännyttämällä minut

-nälkään, sinä, joka kuitenkin luulet olevasi minua voimakkaampi.

-

--- -- --

-

-6. pnä toukokuuta

-

-Kevät tekee tuloaan; luonto puhkeaa ja nuoret tytöt näyttäytyvät

-ulkosalla. Päällysviitat asetetaan syrjään, kaiketi siis myöskin

-minun vihreäni. Se siitä seuraa, että tekee tuttavuutta tytön kanssa

-kadulla eikä seuraelämässä, missä heti saa tietää hänen nimensä,

-kotiväkensä ja asuntonsa sekä onko hän kihloissa. Viimeksi mainittu

-tieto on sangen tärkeä kaikille varoville ja vakaville kosijoille,

-joiden mieleen ei milloinkaan juolahda rakastua kihlattuun tyttöön.

-Sellaisella passinkäyttäjällä olisi varmaan kuolettavan ikävä

-minun asemassani; hän olisi tykkänään mennyttä miestä, jos hänen

-ponnistuksensa tiedonhankinnassa onnistuisivat ja hän saisi tietää

-tytön olevan kihloissa. Minua ei tuo kuitenkaan suuresti huoleta.

-Kihlaus on vain koomillinen este. En pelkää koomillisia ehkä

-traagillisia esteitä; ainoat, joita pelkään, ovat ikäviä. Vielä en

-ole saanut mitään tietoja, vaikka en suinkaan ole jättänyt yhtään

-keinoa koettamatta ja vaikka monta kertaa olen kokenut totuuden

-runoilijan sanoissa:

-

-    nox et hiems longaeque viae, saevique dolores

-    mollibus his castris, et labor omnis inest.

-

-[Yö ja talvi, pitkät tiet ja kaikenlaiset vastukset on kestettävä

-tässä rauhallisessa sodassa. Suom. muist.]

-

-Ehkä ei hän asukaan kaupungissa, ehkä hän onkin maalta, ehkä, ehkä,

-voin tulla raivoihini kaikista noista mahdollisuuksista, ja kuta

-enemmän raivoan, sitä useampia mahdollisuuksia. Pidän aina varalla

-pienen rahamäärän voidakseni milloin hyvänsä lähteä matkalle.

-Turhaan etsin häntä teatterista, konserteista, tanssiaisista,

-kävelypaikoista. Se ilahduttaa minua tavallaan; nuori tyttö,

-joka paljon ottaa osaa tuollaisiin huvituksiin, ei tavallisesti

-ole tavoittelun arvoinen; hänessä ei tavallisesti ole sitä

-alkuperäisyyttä, joka on minulle conditio sine qua non. On parempi

-löytää Preciosa mustalaisten joukosta kuin niistä turhista huveista,

-joissa nuoria tyttöjä kaupitellaan -- kaikessa viattomuudessa, jumala

-paratkoon, kuka sanoo muuta.

-

--- -- --

-

-12. pnä.

-

-Niin lapseni, miksi ette jäänyt rauhallisesti seisomaan

-porttikäytävään? Ei ole mitään moitittavaa siinä että nuori tyttö

-menee portin suojaan pitämään sadetta. Niin teen minäkin, kun

-ei minulla ole sateensuojaa, toisinaan silloinkin kun minulla

-sellainen on, kuten esimerkiksi nyt. Sitä paitsi voisin luetella

-monta kunnianarvoista naista, jotka eivät ole epäilleet niin tehdä.

-Tulee pysytellä tyynenä, kääntää selkänsä katuun päin, silloin eivät

-ohikulkijat edes voi tietää, seisooko paikoillaan vai kulkeeko ylös

-rakennukseen. Sitä vastoin on varomatonta kätkeytyä portin taakse,

-kun se on puoliavoinna, varsinkin seurauksien tähden; sillä kuta

-paremmin on kätkössä, sitä vastenmielisempää on tulla yllätetyksi.

-Jos sitä vastoin on jo kätkeytynyt, on paras pysyä hiljaa alallaan

-uskoen itsensä hyvän haltiansa ja kaikkien enkelien suojelukseen;

-varsinkin on tärkeätä, ettei kurkista ulos -- nähdäkseen onko sade

-lakannut. Jos nimittäin tahtoo tulla siitä vakuuttuneeksi, on paras

-astua varma askel ulos porttikäytävästä ja katsoa huolestuneesti

-taivasta kohti. Jos sen sijaan hiukan uteliaana, hiukan pelokkaana,

-hiukan epävarmana pistää päänsä esiin ja nopeasti vetää sen takaisin

--- niin ymmärtää jokainen lapsikin tuon liikkeen, sitä kutsutaan

-piilosillaoloksi. Ja minä, joka aina olen mukana leikissä, minä

-vetäytyisin takaisin, minä en vastaisi, jos minulta kysyttäisiin...

-Älkää luulko minulla olevan mitään loukkaavaa ajatusta teistä, se

-ei merkinnyt mitään, että pistitte päänne esiin, se oli viattomin

-asia maailmassa. Vastalahjaksi älkää tekään ajatelko mitään pahaa

-minusta, sitä ei hyvä nimeni ja maineeni sietäisi. Sitä paitsi

-olitte te se, joka leikin alkoi. En neuvoisi teitä koskaan tästä

-puhumaan kenellekään ihmiselle; teillä on vääryys puolellanne. Mitä

-muuta aioin tehdä kuin kuka hyvänsä hieno herra minun asemassani

-olisi tehnyt -- tarjota teille sateensuojani -- -- -- Minne hän

-katosi? Mainiota, hän kätkeytyi ovenvartijan oven taakse. -- Miten

-rakastettava nuori tyttö, niin iloinen, niin tyytyväinen. --

-"Voitteko kenties antaa minulle tietoja siitä nuoresta naisesta,

-joka juuri vastikään pisti esiin päänsä tästä porttikäytävästä

-ja joka silminnähtävästi on sateensuojan puutteessa? Häntä minä

-etsin, minä ja sateensuojani." -- Te hymyilette -- sallitteko ehkä,

-että lähetän palvelijani sitä huomenna noutamaan tai käskettekö

-minun hankkia vaunut? -- Ei mitään kiittämistä, tein ainoastaan

-velvollisuuteni. -- Hän on iloisin tyttölapsi, minkä olen pitkään

-aikaan nähnyt, hänen katseensa on niin lapsellinen ja kuitenkin niin

-rohkea, hänen olentonsa on viehättävä, niin rehellinen ja samalla

-utelias. -- Mene rauhaan lapseni, jollei olisi erästä vihreää

-päällysnuttua teidän nuttuanne lukuunottamatta, olisin kaiketi

-toivonut saavani tehdä lähempää tuttavuutta. -- Hän ohjaa kulkunsa

-pitkin Suurta Kauppiaskatua. Kuinka hän olikin viaton, luottavainen,

-ei teeskentelyn jälkeäkään. Katso kuinka kevyesti hän kulkee, kuinka

-reippaasti hän heittelee niskojaan -- tuo vihreä päällysnuttu kysyy

-todellakin itsensäkieltämistä.

-

--- -- --

-

-15. pnä.

-

-Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos! Suora ja ylpeä hän oli,

-salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin kuusi, kuin nuori vesa,

-ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy taivasta kohti,

-arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä, kokonaisuutena, jota

-ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa, sen lehvät tietävät kertoa

-mitä sen alla on tapahtunut, kuusella ei ole kruunua, ei tarinaa,

-se on arvoitus itselleen -- sellainen oli hänkin. Hän oli kokonaan

-vaipunut omaan itseensä, hän kohosi ilmoille oman itsensä varassa,

-hänessä oli samaa levollista ylpeyttä kuin kuusen rohkeassa nousussa,

-niin kiinnikytketty maahan kuin se onkin. Hänen yllänsä lepäsi

-surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus, kaipaus, joka ei mitään

-ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä ainoastaan oman itsensä

-kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien valtiomiesten salaisuudet

-siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään niin ihanaa kuin se sana,

-joka sen selittää? Kuinka merkitsevää ja täsmällistä onkaan kieli

-tuossa sanassa: selittää; miten kaksinainen merkitys sillä onkaan,

-kuinka ihanana ja voimakkaana tuo kaksinaisuus tuntuukaan kaikissa

-niissä yhteyksissä, joissa tuota sanaa käytetään! Samoin kuin sielun

-rikkaus on arvoitus ennen kuin kielen siteet ovat lauenneet, samoin

-on nuori tyttö arvoitus. -- Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos!

-Jos olisin saanut hänet nähdä talvisaikaan, olisi hän kaiketi

-silloin ollut pukeutuneena vihreään nuttuunsa, kenties pakkasessa

-väristen, ja ankara luonto olisi hänessä turmellut omaa kauneuttaan.

-Nyt sitä vastoin, mikä onni! Sain hänet nähdä ensi kerran vuoden

-ihanimpaan aikaan, keväällä puolenpäivän jälkeisessä valaistuksessa.

-Talvellahan on silläkin etunsa. Loistavasti valaistu tanssisali

-kelpaa kyllä juhlapukuisen nuoren tytön ympäristöksi; mutta toiselta

-puolen näyttäytyy hän siellä harvoin edukseen juuri sen tähden,

-että kaikki häntä siihen velvoittaa, velvoitus, joka vaikuttaa

-häiritsevästi, olipa sitten että hän sitä noudattaa tai tekee sille

-vastarintaa, toiselta puolen muistuttaa kaikki katoavaisuudesta

-ja turhuudesta ja saa aikaan levottomuuden, joka tekee nautinnon

-vähemmän virkistäväksi. On aikoja, jolloin en tahtoisi olla poissa

-tanssisaleista ja niiden kallisarvoisesta loistosta, kaukana

-niiden nuoruuden ja kauneuden rikkaasta yltäkylläisyydestä, niiden

-moninaisista leikeistä; mutta en silloin niinkään paljon nauti kuin

-hekumoin kaikenlaisilla mielikuvilla. Minua ei silloin kiinnitä

-mikään yksityinen kaunotar vaan kaikki yhdessä; ohitseni väikkyy

-unikuva, jossa kaikki nuo naisolennot muodostavat yhden kokonaisuuden

-ja kaikki heidän liikkeensä etsivät jotakin, etsivät lepoa kuvassa,

-jota todellisuudessa ei ole olemassa.

-

-Se tapahtui tiellä Pohjois- ja Itäportin välillä. Kello oli noin

-puoli seitsemän. Päivä oli menettänyt loistonsa, ainoastaan muisto

-siitä säilyi lempeässä valossa, joka lepäsi maiseman yllä. Luonto

-hengitti vapaammin. Meri oli tyyni ja kirkas kuin kuvastin.

-Sulkulaitoksen kauniit rakennukset kuvastuivat veteen, joka pitkin

-matkaa rannassa oli tummaa kuin metalli. Heikontuneet päivänsäteet

-valaisivat tietä ja rakennuksia toisella rannalla. Taivas oli kirkas

-ja puhdas, ainoastaan jokunen pilvenhattara liukui huomaamatta

-sen yli ja näkyi parhaiten kun katsoi alas veteen, jonka kirkasta

-otsaa pitkin se hävisi näkymättömiin. Ei yksikään lehti liikkunut.

--- Se oli hän. Minun silmäni eivät ole minua pettäneet, vaikkakin

-vihreä päällysnuttu on sen tehnyt. Huolimatta siitä että jo niin

-pitkät ajat olin tähän valmistunut en voinut tukahduttaa itsessäni

-eräänlaista levottomuutta, nousevaa ja laskevaa kuin leivon, joka

-läheisten seutujen yllä laulaen nousi ja laskeutui. Hän oli yksin.

-Kuinka hän oli puettu, sen olen taaskin unohtanut, ja kuitenkin on

-minulla nyt kuva hänestä. Hän oli yksin, vajonneena nähtävästi omiin

-ajatuksiinsa. Hän ei ajatellut, mutta ajatuksien hiljainen lepo kutoi

-kaipuun kuvan yli hänen sielunsa, selittämättömänä kuin nuoren tytön

-monet huokaukset. Hän oli ihanimmalla iällään. Nuori tyttö ei kehity

-samassa merkityksessä kuin poika, hän ei kasva, hän syntyy. Poika

-alkaa kehityksensä heti ja tarvitsee siihen paljon aikaa, nuori tyttö

-syntyy kauan ja syntyy täysinkehittyneenä. Siinä hänen sanomaton

-rikkautensa; samassa silmänräpäyksessä kun hän on syntynyt on hän

-täysinkehittynyt, mutta tuo syntymishetki tulee myöhään. Minerva ei

-ole ainoa, joka täysin valmiina syöksyy Juppiterin otsasta, Venus

-ei ole ainoa, joka kauneutensa koko loistossa sukeltaa aalloista

-esiin, sellainen on jokainen nuori tyttö, jonka naisellisuutta ei ns.

-kehitys ole päässyt turmelemaan. Hän ei herää asteittain vaan yhdellä

-kertaa, sen sijaan hän uneksii sitä kauemmin, jolleivät ihmiset ole

-kyllin ajattelemattomia häntä liian varhain havahduttaakseen. Mutta

-tuossa uneksimisessa on loppumaton rikkaus. -- Hänen ajatuksensa,

-jotka askaroivat hänessä itsessään, suovat hänelle sanomattoman

-rauhan ja levon ilmeen. Siten on nuori tyttö rikas; ja se, joka

-tuon rikkauden käsittää, tulee itse rikkaaksi. Hän on rikas vaikkei

-hän tiedä mitään omistavansa; hän on rikas, hän on rikkaus itse.

-Hiljainen rauha lepäsi hänen yllänsä ja pieni surumielisyys. Hän

-oli silmälle kepeä kuin Psykhe, jota hyvät henget kantavat, vielä

-kepeämpi; sillä hän kantoi itse itseään. Kiistelkööt kirkon miehet

-madonnan taivaaseenastumisesta, minusta se ei tunnu luonnottomalta,

-sillä hän ei kuulunut enää maailmaan; mutta nuoren tytön keveys on

-käsittämätöntä, se saattaa painolain häpeään. -- Hän ei huomannut

-mitään eikä sen tähden luullut itseäänkään huomattavan. Pysyin

-etäällä hänestä ja imin itseeni hänen kuvansa. Hän kulki hitaasti

-häiritsemättä kiireellä omaa rauhaansa ja luonnon lepoa. Järven

-rannalla istui poikanen ongella, tyttö pysähtyi katsomaan veden

-kalvoa ja sen leikkiviä aaltoja. Vaikka hän ei ollut kulkenut

-liian nopeasti, hän etsi kuitenkin viihdykettä; hän irrotti pienen

-liinan, joka oli haljakan alitse sidottu kaulan ympärille; keveä

-henkäys järveltä tuulahti povea vasten, joka oli valkea kuin

-lumi ja kuitenkin lämmin ja täysi. Poika ei näyttänyt pitävän

-siitä, että hänen pyydystänsä tarkastettiin, hän kääntyi ympäri

-jotensakin flegmaattisesti ja katseli tyttöä. Hän oli todellakin

-hullunkurisen näköinen enkä voi moittia tyttöä siitä, että hän

-hymyili pojalle. Kuinka nuorekkaasti hän hymyilikään; jos hän olisi

-ollut yksin poikasen seurassa, luulenpa ettei hän olisi pelännyt

-tapella tämän kanssa. Hänen silmänsä olivat suuret ja säteilevät;

-kun katsoi niihin, niissä oli himmeä loisto, joka antoi aavistaa

-niiden pohjattoman syvyyden. Niiden pohjaan oli mahdoton tunkeutua.

-Puhtaat ne olivat ja viattomat, lempeät ja levolliset, täynnä

-veitikkamaisuutta hänen hymyillessään. Hänen nenänsä oli hienosti

-kaareva; kun katsoin häntä sivulta, se näytti ikäänkuin vetäytyneen

-sisään otsan kohdalta ja näytti sen takia hiukan lyhemmältä ja

-pystymmältä. Hän kulki edelleen, minä seurasin mukana. Onneksi oli

-tiellä paljon kävelijöitä; puhellen milloin minkin vastaantulijan

-kanssa annoin hänen päästä hiukan edelleni saavuttaakseni hänet

-sitten jälleen ja sillä tavoin vapauttaen itseni kulkemasta hänen

-jäljessään yhtä hitaasti kuin hänkin. Hän kulki Itäistä porttia

-kohti. Toivoin saavani tarkastella häntä lähemmin tulematta itse

-huomatuksi. Kulmauksessa oli talo, jonka luona luulin sen onnistuvan.

-Tunsin perheen, joka siellä asui, ja saatoin siis käväistä sen

-luona. Riensin tytön ohitse reippaasti kuin en olisi vähimmässäkään

-määrässä kiinnittänyt huomiotani häneen. Pääsin koko joukon hänestä

-edelle, tervehdin perheen jäseniä oikealle ja vasemmalle sekä

-valtasin kohta sen ikkunan, joka oli tielle päin. Hän tuli, pidin

-häntä tarkasti silmällä samalla kun aloitin keskustelun teeseuran

-kanssa sisällä huoneessa. Hänen käyntinsä sai minut vakuuttumaan

-siitä, ettei hän ollut käynyt mitään varsinaista tanssikoulua, ja

-kuitenkin siinä oli ylpeyttä, luonnollista ryhdikkyyttä, mutta

-myöskin välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Sain nähdä hänet

-paremmin kuin oikeastaan saatoin odottaakaan. Ikkunasta en voinut

-nähdä pitkälle tietä pitkin; sen sijaan saatoin nähdä laiturille,

-joka johtaa järvelle, ja ihmeekseni sain uudelleen nähdä hänet

-siellä. Mieleeni juolahti, että hänellä kenties onkin koti maalla

-tai että perheellä on kesähuvila. Aloin jo katua että olin lähtenyt

-sisälle tuttavieni luo, sillä pelkäsin kadottavani hänet näkyvistäni,

-niin, se seikka että hän näyttäytyi minulle laiturin äärimmäisellä

-laidalla oli ikäänkuin merkki siitä että hän katoaisi minulta --

-kun äkkiä näin hänet ihan talon vieressä. Hän oli kulkenut talon

-ohi; nopeasti tempaan hattuni ja keppini, saadakseni jos mahdollista

-vielä monta kertaa kulkea hänen ohitsensa siksi kunnes keksin hänen

-asuntonsa -- kun kiireissäni töykkään käsivarteen erästä naista, joka

-paraikaa tarjoilee teetä. Kuulen hirveän kirkaisun seisoessani siinä

-hattu ja keppi kädessä miettien yksin sitä että pääsisin matkaan. Jos

-mahdollista antaakseni asialle jonkin käänteen ja perustellakseni

-pakoretkeäni puhkean lausumaan paatoksella: kuin Kain tahdon pysyä

-poissa pakolaisena siltä paikalta, joka näki tämän teeveden vuotavan

-maahan. Mutta ikäänkuin kaikki olisivat liittyneet minua vastaan

-isäntä saa lystikkään päähänpiston; hän jatkaa minun pilaani ja

-vakuuttaa pyhästi, ettei hän salli minun poistua ennen kuin olen

-juonut kupillisen sekä tarjonnut naisille teetä sen asemesta, joka

-oli mennyt hukkaan, ja siten tehnyt kaiken jälleen hyväksi. Koska

-tunsin olevani vakuuttunut siitä, että isäntäni tulisi pitämään

-kohteliaisuutena tätä väkivaltaa saadakseen tahtonsa täytetyksi, en

-voinut muuta tehdä kuin jäädä. -- Hän oli kadonnut. -- -- --

-

-16. pnä.

-

-Kuinka ihanaa olla rakastunut, kuinka hauskaa tietää olevansa

-rakastunut. Asemani on nyt toinen. Voin raivostua ajatellessani, että

-hän on toisen kerran minulta kadonnut, ja kuitenkin se ilahduttaa

-minua tavallaan. Se kuva, joka minulla on hänestä, väikkyy hänen

-varsinaisen olentonsa ja täydellisen ihannekuvan vaiheilla. Pidän

-tätä kuvaa silmieni edessä; juuri sen tähden että se on joko

-todellinen tai ainakin todellisuuden aiheuttama on sillä erikoinen

-viehätyksensä. En tunne ollenkaan rauhattomuutta, sillä hänen

-täytyy asua täällä kaupungissa, ja siinä on minulle toistaiseksi

-kylliksi. Tämä rauhallisuus on ensimmäinen ehto, jotta hänen kuvansa

-näyttäytyisi minulle täysin selkeänä. Kaikki on nautittava hitaasti.

-Ja miksi en minä olisi levollinen, kun voin pitää itseäni jumalain

-suosikkina, minä, jolle on suotu sanomaton onni vielä kerran

-rakastua. Se on jotain, jota ei mikään taito tai ahkeroiminen voisi

-saada aikaan, se on lahja. Mutta jos minun on onnistunut saada

-rakkaus syttymään, niin tahdonpa katsoa kuinka kauan se palaa. Minä

-hemmottelen tätä rakkautta enemmän kuin ensimmäistäni. Tilaisuus

-tulee kovin harvoin, niin että kun sellainen sattuu, pitää sitä

-todella käyttää hyväkseen; asian epätoivoisuus on juuri siinä, ettei

-ole vaikeata vietellä nuoria tyttöjä, mutta harvinainen onni on

-tavata sellainen, joka on viettelemisen arvoinen. -- Rakkaudella on

-monta mysteeriä, ja ensimmäinen rakastuminen on myöskin mysteeri,

-joskin pienimpiä. Useimmat ihmiset syöksyvät sokeasti eteenpäin,

-menevät kihloihin tai tekevät muita tyhmyyksiä, ja kädenkäänteessä

-on kaikki ohi eivätkä he tiedä mitä he ovat voittaneet tai mitä

-menettäneet. Kaksi kertaa olen hänet nähnyt; se merkitsee että saan

-hänet pian nähdä useammin. Kun Joosef on selittänyt Faaraon unen, hän

-lisää: mutta se että näit saman unen kaksi kertaa, merkitsee että se

-pian toteutuu.

-

-Olisi todella mieltäkiinnittävää edeltäpäin tarkkailla niitä

-voimia, jotka muodostavat elämän sisällön. Hän elää nyt hiljaisessa

-rauhassa, hän ei edes aavista minun olemassaoloani, vielä vähemmän

-mitä minun sisimmässäni tapahtuu, kaikkein vähimmän, miten varmasti

-minä näen hänen tulevaisuutensa. Minun sieluni vaatii yhä enemmän

-todellisuutta, se tulee kaipuussaan yhä voimakkaammaksi. Jollei

-nuori tyttö ensi näkemältä tee niin syvää vaikutusta, että hän

-herättää mielessä ihanteellisen kuvan, ei todellisuus yleensä ole

-juuri tavoiteltavan arvoinen; jos hän taas sen tekee, on vaikutus

-tavallisesti, kuinka paljon asianomainen liekin kokenut, häikäisevä.

-Häntä, joka ei ole varma kädestään, silmistään ja voitostaan, häntä

-neuvoisin aina uskaltautumaan hyökkäykseen tällä ensimmäisellä

-asteella, jolloin hänellä juuri sen tähden, että hänet on häikäisty,

-on yliluonnolliset voimat; sillä tuo olotila on omituinen sekoitus

-lähimmäisenrakkautta ja itsekkyyttä. Sen sijaan hän menettää yhden

-nautinnon; hän ei voi nauttia tilanteesta sen tähden että hänen

-ajatuksensa alituisesti askaroivat toisaalla. On vaikea tietää mikä

-menettelytapa on kaunein, mutta sen sijaan on helppo sanoa mikä

-on mieltäkiinnittävin. Kuitenkin on aina hyvä tulla ratkaisevaa

-askelta niin lähelle kuin suinkin. Siinä on minun mielestäni korkein

-nautinto, ja mistä toiset nauttivat sitä en puolestani tiedä. Pelkkä

-omistaminen on jotain vähäistä ja ne keinot, joita tavalliset

-rakastajat käyttävät, ovat yleensä perin kehnot; he eivät halveksi

-edes rahaa, vieraiden ihmisten vaikutusta, unijuomaa yms. Mutta mikä

-nautinto onkaan rakkaudessa, kun siinä ei ole heti miehen puolelta

-absoluuttista antautumista! Mutta siihen tarvitaan säännöllisesti

-henkevyyttä, ja sitä noilta rakastajilta yhtä säännöllisesti puuttuu.

-

--- -- --

-

-19. pnä.

-

-Cordelia siis on hänen nimensä, Cordelia! Se on kaunis nimi -- tärkeä

-seikka sekin, sillä usein voi vaikuttaa kovin häiritsevästi, jos mitä

-hellimpien teonsanojen ohella täytyy mainita ruma nimi. Tunsin hänet

-jo kaukaa, hänen vasemmalla puolellaan kulki kaksi muuta tyttöä.

-Kävelytavastansa päättäen he olivat aikeissa pysähtyä. Seisoin

-kadunkulmassa ja tarkastelin ilmoituksia pitäen alati tuntematonta

-kaunotartani silmällä. Tytöt heittivät hyvästit toisilleen. Nuo kaksi

-tuntematonta olivat varmaan kulkeneet poispäin matkansa varsinaisesta

-määrästä, sillä he lähtivät kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.

-Tuntematon kaunottareni ohjasi kulkunsa minun kadunkulmaani kohti.

-Kun hän oli kulkenut pari askelta, tuli toinen tytöistä juosten

-hänen jäljessään ja huusi niin kovasti että minä saatoin hyvin

-kuulla: Cordelia! Cordelia! Sen jälkeen tuli kolmaskin; he pistivät

-päänsä yhteen neuvotellen keskenään jostakin, jota kuullakseni

-turhaan koetin teroittaa korviani; sen jälkeen nauroivat he kaikki

-kolme ja kiiruhtivat hiukan nopeampaan nyt kaikki siihen suuntaan,

-johon nuo kaksi vastikään olivat kulkeneet. Minä seurasin heitä. He

-poikkesivat taloon, joka oli rannalla. Odottelin kauan, koska pidin

-todennäköisenä, että Cordelia pian tulisi yksinään takaisin. Niin ei

-kuitenkaan tapahtunut.

-

-Cordelia! Se on todellakin erinomainen nimi, sama kuin Learin

-kolmannen tyttären, tuon kunnon immen, jonka sydän ei ollut hänen

-kielellään, jonka huulet olivat äänettömät, mutta sydän avara.

-Niin on myöskin minun Cordeliani laita. Hän on Learin tyttären

-kaltainen, siitä olen varma. Mutta toisessa merkityksessä on hänen

-sydämensä kuitenkin hänen huulillaan, ei sanojen muodossa, vaan

-sydämellisemmällä tavalla, suuteloina. Kuinka terveen täyteläiset

-olivatkaan hänen huulensa! Koskaan en ole nähnyt kauniimpia.

-

-Että todella olen rakastunut, sen voin nähdä muun muassa siitä

-salaperäisyydestä, johon tämän asian verhoan. Kaikki rakkaus on

-salaperäistä, uskotonkin, jos sillä on tarpeellinen esteettinen

-momenttinsa. En ole koskaan kaivannut uskottuja enkä halunnut tehdä

-tunnetuiksi seikkailujani. Sen tähden minua melkein ilahduttaa, etten

-saanut tietää hänen asuntoaan vaan ainoastaan paikan, jonne hän usein

-menee. Ehkä olen siten tullut päämaaliani lähemmäs. Herättämättä

-hänen huomiotaan voin tehdä havaintojani, ja tunnetun lähtökohtani

-ansiosta voin varmaan helposti hankkia itselleni kutsun hänen

-kotiinsa. Jos se sitä vastoin näyttäisi vaikealta -- eh bien! niin

-otan sen vastuksen mielelläni voittaakseni; kaikki mitä teen, teen

-com amore, ja sen tähden rakastankin con amore.

-

--- -- --

-

-20 pnä.

-

-Tänään olen hankkinut tietoja siitä talosta, johon hän katosi. Siellä

-asuu eräs leskirouva kolmen kunnon tyttärensä kanssa. Tietoja voin

-heiltä saada ylenmäärin, ts. mikäli heillä niitä on. Vaikeinta on

-ymmärtää heidän kolmiäänistä puhettaan, sillä he puhuvat kaikki

-yhtaikaa toistensa suuhun. Tyttöni nimi on Cordelia Wahl ja on hän

-laivaston kapteenin tytär. Hänen isänsä on kuollut joitakin vuosia

-sitten, niin myös hänen äitinsä. Isä oli kova ja ankara mies.

-Cordelia asuu nyt tätinsä luona, jonka sanotaan tulevan veljeensä,

-mutta muutoin olevan sangen kunnioitettava nainen. Hyvä niin, mutta

-muutoin eivät sisarukset tiedä mitään Cordelian kodista; he eivät

-käy siellä koskaan, mutta Cordelia on usein heidän luonansa. Hän

-käy yhdessä kahden kadulla näkemäni tytön kanssa kuninkaallista

-keittokoulua. Hän tulee sen tähden heidän luoksensa mieluimmiten

-varhain jälkeen puolenpäivän, toisinaan myöskin aamupäivällä,

-iltaisin ei milloinkaan. Hän oleskelee enimmäkseen kotona.

-

-Tämän kaiken olen saanut tietää, mutta mitään siltaa en näe, jota

-myöten voisin päästä Cordelian perheeseen.

-

-Hänellä on siis käsitys kärsimyksistä, elämän varjopuolesta.

-Kuka olisi sitä hänestä uskonut? Nuo katkerat muistot kuulunevat

-kuitenkin kauan sitten menneeseen aikaan, hän on ne kokenut niitä

-oikein tuntematta. Se on sangen hyvä, hänen naisellisuutensa on

-siten pelastunut, hän ei ole päässyt turmeltumaan. Toiselta puolen

-voi sillä olla merkityksensä hänen kasvattamisessaan, kun vain

-osaa oikein loihtia esiin nuo katkerat muistot. Kaikki tuollainen

-kasvattaa tavallisesti ylpeyttä, jollei se kokonaan muserra, ja

-musertuneeksi ei häntä suinkaan voi sanoa.

-

--- -- --

-

-21. pnä.

-

-Hän asuu Voldenin varrella. Paikallissuhteet eivät ole parhaita; ei

-yhtään naapuria, jonka kanssa voisi tehdä tuttavuutta, ei mitään

-yleisiä paikkoja, joilta voisi rauhassa tehdä havaintoja. Volden itse

-ei ole juuri mikään sopiva paikka, siellä on kaikkien nähtävänä. Jos

-kulkee kadulla, ei voi kulkea aivan Voldenin laitaa, sillä siellä

-ei kenenkään ole tapana kävellä, ja siellä herättäisi liian suurta

-huomiota; jos taasen kulkee aivan talon läheltä, ei voi mitään nähdä.

-Talo on kadunkulmauksessa. Pihalle antavat ikkunat voi myöskin nähdä

-kadulta, koska talolla ei ole mitään naapurirakennusta. Sieltäpäin on

-luultavasti hänen makuukammionsa löydettävissä.

-

--- -- --

-

-22. pnä.

-

-Tänään näin hänet ensi kerran rouva Jansenin luona. Minut esiteltiin

-hänelle. Hän ei näyttänyt kiinnittävän siihen suurempaa huomiota eikä

-panevan minua erikoisesti merkille. Koetin pysyä niin huomaamattomana

-kuin mahdollista voidakseni paremmin tehdä havaintoja. Hän viipyi

-siellä ainoastaan hetkisen, hän oli tullut noutamaan neitejä

-kuninkaalliseen keittokouluun. Siksi aikaa kun Jansenin neidit

-pukivat ylleen päällysvaatteensa, jäimme kahdenkesken huoneeseen,

-ja kylmästi, melkein välinpitämättömän huolettomasti heitin hänelle

-pari sanaa, joihin hän ansaitsemattoman kohteliaasti vastasi. He

-poistuivat. Olisin voinut tarjoutua heitä saattamaan; se olisi

-kuitenkin ollut liikanaista kohteliaisuutta, ja olen vakuuttunut

-siitä, että se ei ole oikea tapa hänen valloittamisekseen. -- Sen

-sijaan pidin parempana heti hänen lähdettyään myöskin poistua, mutta

-paljon nopeammin kuin he ja toisia teitä, kuitenkin ohjaten kulkuni

-kuninkaallista keittokoulua kohti siten, että juuri kun he olivat

-kääntymässä Kuninkaankadulle, minä kuljin äkkiä heidän sivuitsensa

-tervehtimättä ja lausumatta ainoatakaan sanaa heidän suureksi

-ihmeekseen.

-

--- -- --

-

-23. pnä.

-

-Minun on välttämättä jotenkin päästävä Cordelian kotiin. Siinä

-suhteessa olen, kuten sotilaskielessä sanotaan, valmis. Kuitenkin

-näyttää siitä kehittyvän sekä lavea että vastuksellinen juttu. En ole

-milloinkaan tavannut perhettä, joka olisi elänyt niin eristettynä.

-Heitä on ainoastaan kaksi henkeä, Cordelia ja hänen tätinsä. Ei

-yhtään veljeä, ei ainoatakaan serkkua, ei mitään köydenpäätä

-mihin tarttua, ei edes kaukaisinta sukulaista, joka voisi tarjota

-minulle käsivartensa. Kuljen aina toinen käsivarsi vapaana; en

-tahtoisi mistään hinnasta näinä aikoina kulkea ystävä kummassakin

-käsivarressa, minun käsivarteni on iskuhaka, joka minulla aina

-täytyy olla käytettävänä kaikkien mahdollisuuksien varalta. Jospa

-jostakin kaukaisuudesta ilmestyisi eteeni sukulainen tai ystävä,

-joka tahtoisi hiukan avustaa suunnitelmani toimeenpanossa. Muutoin

-on väärin, että perhe elää noin eristettynä; tyttöparalta riistetään

-siten tilaisuus oppia tuntemaan maailmaa, puhumattakaan kaikista

-muista vahingollisista seurauksista, joita tuollaisella eristymisellä

-voi olla. Se kostaa aina itsensä. Kuten esim. tyttöä kosittaessa.

-Tuollainen yksikseenolo suojaa tosin tyttöä pikkuvarkailta.

-Perheessä, jossa paljon seurustellaan, tilaisuus tekee varkaan. Se ei

-kuitenkaan suuria merkitse, sillä tuollaisilla tytöillä ei ole paljon

-varastamista; kun he ovat täyttäneet kuusitoista vuotta, on heidän

-sydämensä jo täyteen tuhrittu nimiä; enkä minä milloinkaan halua

-kirjoittaa nimeäni sinne, jonne monet muut jo ovat piirtäneet omansa,

-ei milloinkaan juolahda mieleeni kirjoittaa nimeäni ikkunalasiin,

-kapakkaan, Frederiksbergin puistopuuhun tai penkkiin.

-

--- -- --

-

-27. pnä.

-

-Kuta enemmän häntä katselen, sitä varmemmaksi tulen siitä, että

-hän on hyvin yksinäinen. Sellainen ei miehen pidä olla, ei edes

-nuorukaisen; hänen kehityksensä perustuu oleellisessa määrässä

-huomiontekoihin ja sen tähden hänen pitää elää suhteissa muihin

-ihmisiin. Nuori tyttö taas ei saa olla intresantti, sillä se

-sisältää huolenpitoa omasta itsestään samalla tavalla kuin

-kaikki mikä taiteessa on intresanttia antaa meille taiteilijan

-itsensä. Nuori tyttö, joka haluaa miellyttää olemalla intresantti,

-miellyttää enimmän itseään. Näin voi esteettisesti ajatellen sanoa

-kaikenlaisesta keimailusta. Toisin on laita sen, oleellisesti

-kaikesta teeskentelystä eroavan keimailun, joka on luonnon omien

-lakien alainen, kuten naisellinen kainous; se on ihaninta keimailua.

-Intresantin tytön onnistuu ehkä usein miellyttää miestä; mutta

-samoin kuin hän itse on luopunut naisellisuudestaan, samoin

-ovat tavallisesti ne miehet, jotka häneen mieltyvät, sangen

-epämiehekkäitä. Mieltäkiinnittäväksi tulee nuori tyttö oikeastaan

-vasta suhteessaan miehiin. Nainen on heikompaa sukupuolta, ja

-kuitenkin hänen on paljon suuremmassa määrin kuin miehen seistävä

-yksin nuoruudessa; hän voi olla itselleen kyllin, vaikkakin

-se, minkä perusteella hän sitä on, on illuusio; siinä ovat ne

-myötäjäiset, joilla luonto on varustanut jokaisen nuoren tytön kuin

-kuninkaantyttären. Mutta juuri tuo lepo illuusiossa tekee hänet

-yksinäiseksi. Olen usein mietiskellyt, mistä voi johtua, ettei

-mikään ole nuorelle tytölle niin turmiollista kuin liika seurustelu

-toisten nuorten tyttöjen kanssa. Se johtuu varmaankin siitä, että

-tuollainen seurustelu ei ole oikeastaan sitä eikä tätä; se hävittää

-illuusion mutta ei selvitä sitä. Naisen syvällisin elämäntarkoitus

-on olla seuraksi miehelle, mutta seurustelemalla oman sukupuolensa

-kanssa hän voi helposti alkaa mietiskellä tätä seikkaa ja silloin

-hänestä tulee pikemminkin seuranainen kuin seura. Itse kieli on

-tässä suhteessa hyvin merkitsevä; miestä kutsutaan herraksi, mutta

-naista ei sanota palvelijaksi, häntä sanotaan yksinkertaisesti miehen

-iloksi. Jos kuvittelen nuoren tytön ihannetta, kuvittelen häntä aina

-yksinäiseksi ja ennen kaikkea sellaiseksi, jolla ei ole ystävättäriä.

-Totta on kyllä, että sulottaria oli kolme; mutta siitä huolimatta

-ei varmaankaan kenenkään päähän ole juolahtanut esittää heitä

-keskenään keskustelemassa: heidän äänetön kolminaisuutensa muodostaa

-kauniin naisellisen yhteyden. Tässä suhteessa melkein pitäisin

-neitsytkammioita suositeltavina, jollei sellainen pakko tuntuisi

-liian raskaalta. Joka tapauksessa on hyvä, että nuorelle tytölle

-jätetään hänen vapautensa, mutta myöskin, ettei tilaisuutta tämän

-vapauden väärinkäyttämiseen erikoisesti osoiteta. Siten hän tulee

-kauniiksi tulematta intresantiksi. Nuorelle tytölle, joka seurustelee

-paljon toisten nuorten tyttöjen kanssa, annetaan turhaan neitsythuntu

-tai morsiushuntu; ja kuitenkin haluaa jokainen nuori mies, jolla on

-kyllin esteettistä tajua, että sanan syvällisemmässä ja varsinaisessa

-merkityksessä viaton tyttö astuu hunnutettuna hänen rinnalleen, olipa

-sitten ettei ole tapana käyttää varsinaista morsiushuntua.

-

-Hänet on ankarasti kasvatettu; kunnioitan siitä hänen vanhempiaan,

-jotka jo makaavat haudoissaan. Hän ei ole oppinut tuntemaan maailman

-iloja, eikä hänessä ole sen tähden niiden tuottamaa kyllästystä. Hän

-elää hyvin eristettynä, voisin langeta tädin kaulaan häntä siitä

-kiittäen. Hän on ylpeä, hän halveksii sitä, josta toiset nuoret

-tytöt iloitsevat -- niin pitääkin olla. Kaikenkaltaiset korut eivät

-miellytä häntä samassa määrässä kuin toisia nuoria tyttöjä; hän on

-hiukan väittelynhaluinen, mutta se on välttämätöntä nuorelle tytölle,

-joka on niin haaveellinen kuin hän. Jos hän joutuisi vääriin käsiin,

-voisi hänestä tulla jotain hyvin epänaisellista, juuri sen tähden

-että hänessä on niin paljon naisellisuutta.

-

--- -- --

-

-30. pnä.

-

-Kaikkialla käyvät tiemme ristiin. Tänään olen tavannut hänet kolme

-kertaa. Tunnen hänen vähäisimmätkin retkensä, tiedän milloin ja missä

-hänet voin kohdata, mutta en aina käytä tätä tietoani tavatakseni

-hänet; päinvastoin annan monen hyvän tilaisuuden mennä ohitseni.

-Kohtaus, joka usein on maksanut minulle monen tunnin odotuksen,

-tuhlataan hukkaan kuin olisi se vähäpätöisin asia maailmassa, minä

-en häntä kohtaa, minä vain kaukaa sivuan hänen kiertorataansa. Jos

-tiedän hänen aikovan rouva Jansenin luo, en mielelläni kohtaa häntä,

-jollei se ole välttämätöntä jotakin erityistä havainnontekoa varten;

-käyn mieluummin rouva Jansenin luona hiukan varhemmin, niin että

-jos mahdollista kohtaan hänet lähtiessäni ovessa tai käytävässä,

-jolloin välinpitämättömänä astun hänen ohitsensa. Siinä ensimmäinen

-verkkoni, johon hänet kiedon. Kadulla en häntä pysähdytä, ja jos

-häntä tervehdin, en astu häntä lähemmäs vaan esitän tervehdykseni

-kauempaa. Hän huomaa kyllä, että uusi taivaankappale on ilmestynyt

-hänen näköpiiriinsä ihmeellisesti kulullaan häiriten hänen

-vaellustaan; mutta sitä lakia, joka säätää tämän taivaankappaleen

-liikkeen, hän ei aavista, vaan katsoo pikemmin oikealle ja vasemmalle

-keksiäkseen sen pisteen, johon tuo liike tähtää. Että se on juuri

-hän itse, siitä hän tietää yhtä vähän kuin omasta antipodistaan

-toisella puolen maapalloa. Hänen käy kuten yleensä kaikkien, joiden

-kanssa joudun tekemisiin; he luulevat minulla olevan tavattomasti

-tehtäviä, minä kun olen alinomaa liikkeessä ja voin sen tähden sanoa

-kuin Figaro: yks, kaks, kolme, neljä juonta yhtaikaa, se on minun

-mieleistäni. Ensin minun täytyy tuntea hänet ja koko hänen henkinen

-olemuksensa, sitten vasta voin käydä hyökkäykseen. Useimmat nauttivat

-nuoresta tytöstä kuin samppanjasta, yhdessä kuohuvassa hetkessä;

-ah niin, onhan se kaunista ja moneen nuoreen tyttöön nähden se on

-korkeinta, mihin naisen voi saada. Mutta tässä on tarjolla enemmän.

-Jos ihastuksen esine on liian hauras kestääkseen peittelemätöntä

-kirkkautta, no hyvä, silloin nauttii hänestä sellaisenaan; mutta

-Cordelia sen kyllä kestää. Mitä enemmän hellyyttä saa liittymään

-rakkauteen, sitä mieltäkiinnittävämpää. Silmänräpäyksen hekkuma on,

-jollei ulkonaisessa niin sisäisessä merkityksessä, väkivaltaisuutta,

-ja sen nautinto on vain kuvittelua samoinkuin varastetun suutelon,

-jossa ei ole mitään sielunarvoa. Ei, kun nuoren tytön voi saada

-siihen, että hänen ainoa pyrkimyksensä on antautua, että hän siinä

-tuntee olevan ainoan onnensa, että hän melkein polvillaan pyytää

-saada antaa kaikkensa altiiksi ja kuitenkin on vapaa -- silloin

-vasta on todellinen nautinto tarjolla. Mutta sitä varten täytyy aina

-vaikuttaa henkisesti.

-

-Cordelia! Se on ihana nimi. Istun kotosalla ja opettelen puhumaan

-kuin papukaija, hokien: Cordelia, Cordelia, Cordeliani, minun

-Cordeliani. En voi olla hymyilemättä ajatellessani millä tavalla

-kerran ratkaisevana hetkenä olen lausuva nuo sanat. On aina

-hyvä tehdä esitutkimuksia ja valmistua kaikkeen edeltäpäin. Ei

-ole ihme, että runoilijoilla aina on tapana kuvata ensimmäistä

-sinuksikutsumisen silmänräpäystä, tuota ihanaa hetkeä, jolloin

-rakastavat eivät ylenmääräisellä liekkumalla (vaikkakin on monta,

-jotka eivät koskaan pääse sen pitemmälle) vaan astumalla alas

-rakkauden mereen luopuvat entisestä ihmisestään ja noustuaan tästä

-kasteesta ensikerran kohtelevat toisiaan kuin vanhat tuttavat, vaikka

-heidän tuttavuutensa on vasta hetken ikäinen. Nuorelle tytölle on

-tämä silmänräpäys aina kaikista ihanin, ja sen miehen joka haluaa

-tilanteesta oikein nauttia, tulee aina olla korkeammalla asteella

-niin ettei hän ole ainoastaan uudestikastaja vaan myöskin todellinen

-pappi. Vähäinen määrä ironiaa tekee tätä silmänräpäystä seuraavan

-hetken mitä mieltäkiinnittävimmäksi, se on henkistä alastomaksi

-riisuutumista. Tulee olla kyllin runollinen, ettei vain turmele

-tapahtumaa, ja kuitenkin on veitikan aina oltava lymyssä.

-

--- -- --

-

-2. pnä kesäkuuta

-

-Hän on ylpeä, sen olen nähnyt aikoja sitten. Kun hän istuu Jansenin

-neitien seurassa, hän puhuu hyvin vähän, heidän pakinansa häntä

-nähtävästi kiusaa -- hänen erityinen hymyilytapansa viittaa siihen.

-Tuolle hymyilylle minä rakennan. -- Toisinaan voi hän taasen

-heittäytyä poikamaisen hurjapäiseksi, Jansenilaisten suureksi

-hämmästykseksi. Selittämätöntä ei tuo ole minulle, joka tunnen hänen

-lapsuutensa. Hänellä oli vain yksi veli, joka oli häntä vuotta

-vanhempi. Hän tuntee ainoastaan isänsä ja veljensä, hän on ollut

-todistajana vakavissa kohtauksissa -- kaikki tuollainen vieroittaa

-tavanmukaisesta lörpöttelystä. Hänen isänsä ja äitinsä yhdyselämä

-ei ole ollut onnellinen; se mikä tavoiteltavana kangastaa muille

-nuorille tytöille, ei houkuttele häntä. Voi olla mahdollista, ettei

-hän tarkoin tiedä mitä nuori tyttö oikeastaan on. Kenties hän

-toisinaan toivoo, ettei hän olisikaan tyttö vaan mies.

-

-Hänellä on mielikuvitusta, sielua, intohimoa, lyhyesti sanoen,

-kaikki tarvittavat alkuosat, vaikkakaan eivät subjektiivisesti

-reflektoituina. Tänään eräs sattuma sai minut siitä vakuuttuneeksi.

-Jansenin neideiltä olen kuullut, ettei hänen ole tapana soittaa, se

-kun sotii tädin periaatteita vastaan. Olen sitä aina valittanut,

-sillä musiikki on aina hyvä keskustelukieli nuoren tytön kanssa, kun

-toinen on vain kyllin varovainen ollakseen esiintymättä tuntijana.

-Tänään tulin rouva Jansenin luo, koputtamatta, olin jo puoleksi

-avannut oven -- röyhkeys, joka usein on ollut minulle suureksi

-hyödyksi ja jota, kun se näyttää tarpeelliselta, koetan peittää sillä

-järjettömyydellä, että koputan avoimeen oveen -- kun näin hänen

-istuvan yksin huoneessa fortepianon ääressä. Näytti siltä kuin hän

-olisi soittanut varkain -- se oli pieni ruotsalainen laulu -- hän ei

-soittanut hyvin, hän tuli kärsimättömäksi, mutta sitten puhkesivat

-taas lempeämmät sävelet esiin. Suljin oven ja jäin ulkopuolelle

-seuraamaan hänen mielialojensa vaihtelua. Hänen soitossaan oli

-paikoin intohimoa, joka toi mieleen sadun neitsyt Mettelilen, joka

-soitti kultaharppua niin että maito suihkusi hänen rinnastaan. --

-Hänen esityksensä oli samalla kertaa surunvoittoinen ja intohimoinen.

--- Olisin voinut syöksyä sisään tavoittelemaan tätä hetkeä, mutta se

-olisi ollut hulluutta. -- Muisto ei ole ainoastaan säilytyskeino,

-se on myöskin kartuttamiskeino; se mikä säilyy muistossa kasvaa

-kaksinkertaiseksi. -- Usein tapaa kirjojen välistä, varsinkin

-virsikirjojen, pienen kukan -- joku ihana hetki on antanut aiheen

-sen kätkemiseen, muisto siitä on kuitenkin vielä ihanampi. -- Hän

-ei nähtävästi tahdo muitten tietävän, että hän soittaa, taikka

-soittaneeko hän ehkä vain tuon pienen ruotsalaisen laulun -- kenties

-sillä on häneen nähden aivan erikoinen viehätyksensä? Tuota en tiedä,

-ja sen tähden tämä sattuma on minulle erittäin tärkeä. Kun kerran

-olen puhuva tuttavallisemmin hänen kanssaan, johdan hänet salaa tähän

-asiaan ja annan hänen syöksyä tähän salaloukkuun.

-

--- -- --

-

-3. pnä kesäkuuta.

-

-Vielä en voi sopia itseni kanssa, kuinka hänet on käsitettävä; pysyn

-sen tähden hiljaa ja huomaamattomana kuin sotilas etulinjassa,

-laskeutuneena maahan ja kuunnellen lähestyvän vihollisen kaukaista

-ääntä. En ole oikeastaan hänen silmissään olemassa, en sen tähden,

-että suhde olisi negatiivinen vaan sen tähden, ettei mitään suhdetta

-vielä ole meidän välillämme. Vielä en ole uskaltanut tehdä mitään

-koetta. -- Nähdä tyttö ja rakastua häneen, se käy samanaikaisesti,

-selittävät romaanit -- niin, se olisi kyllä totta, jollei rakkaudella

-olisi mitään dialektiikkaa; mutta mitä muutoin saakaan rakkaudesta

-tietää romaaneista? Pelkkiä valheita, sivun täytteiksi keksittyjä.

-

-Kun nyt niiden tiedustelujen jälkeen, joita olen suorittanut,

-muistelen sitä vaikutusta, jonka hänen ensimmäinen näkemisensä

-minuun teki, niin huomaan alkuperäisen käsitykseni hänestä kylläkin

-muuttuneen, mutta sekä hänelle että minulle edulliseen suuntaan.

-Eihän nuori tyttö, joka noin kuljeskelee ypöyksin ja joka tuolla

-tavoin vajoaa omaan itseensä, ole aivan jokapäiväinen ilmiö. Olen

-arvostellut häntä ankaran kritiikkini mukaan ja huomannut hänet

-viehättäväksi. Mutta viehättävyys on vain hetken asia, hetken,

-joka katoaa kuin eilinen päivä. En ollut kuvitellut häntä siihen

-ympäristöön kuuluvana, jossa hän todella elää, kaikkein vähimmin niin

-perehtyneeksi elämän myrskyihin.

-

-Mielelläni tahtoisin tietää kuinka on hänen tunne-elämänsä laita.

-Rakastunut ei hän varmaankaan koskaan ole ollut, sillä hänen sielunsa

-on kovin vapaasti liikehtivä, kaikkein vähimmin hän kuuluu noihin

-teoreettisesti kokeneisiin neitosiin, jotka jo ennakolta kuvittelevat

-itsensä rakastetun miehen käsivarsille. Hänen elämänkokemuksensa

-eivät juuri ole olleet omiaan saattamaan häntä epätietoisuuteen

-unen ja todellisuuden keskenäisestä suhteesta. Ihanteen jumalainen

-ambrosia ravitsee vielä hänen sieluansa. Mutta se ihanne, joka

-hänelle kangastaa, on tuskin paimenetar, romaanisankaritar,

-rakastajatar, se on Jeanne d'Arc tai jokin sellainen.

-

-Kysymyksenalaiseksi jää yhä, onko hänen naisellisuutensa niin

-voimakasta, että sen voi antaa tulla tietoiseksi itsestään, vai

-onko se nautittava vain kauneutena ja naisellisena sulona; kysymys

-on, uskaltaako jännittää jousta kireämmälle. On jo suuri asia

-löytää puhdasta, välitöntä naisellisuutta, mutta jos uskaltaa

-tehdä kokeen, on mahdollisuus vielä mieltäkiinnittävämpään

-nautintoon tarjolla. Siinä tapauksessa on parasta hankkia tytölle

-jokapäiväinen kosiskelija. On vain luulottelua, että sellainen

-muka voisi vahingoittaa nuorta tyttöä. -- Niin, jos tyttö on hyvin

-hieno ja hellätuntoinen vesa, jonka elämässä on ainoastaan yksi

-loistokohta, viehättävyys, silloin on parasta, ettei hän koskaan ole

-kuullut rakkautta mainittavan, mutta jollei niin ole laita, niin

-sitä parempi, enkä siinä tapauksessa koskaan arkailisi toimittaa

-kosiskelijaa hänen kimppuunsa, jollei hänellä sellaista ole. Tämä

-kosija älköön muuten olko mikään irvikuva, sillä siten ei mitään

-voiteta; hänen täytyy olla varsin kunnioitettava nuori mies, jos

-mahdollista myöskin rakastettava, mutta kuitenkin liian vähäpätöinen

-tytön intohimolle. Hän halveksii tuollaista miestä, hän ikävystyy

-rakkauteen, hän epäilee oman tunteensa olemassaoloa tuntiessaan

-oman kutsumuksensa ja nähdessään mitä todellisuus tarjoaa; kun

-rakkaus kerran on niin mitätöntä ei siitä ole paljon väliä. Hän

-tulee ylpeäksi rakkaudessaan; tuo ylpeys tekee hänet intresantiksi,

-se kirkastaa hänen olentonsa korkeammalla loistolla; samalla hän on

-myöskin lähempänä lankeemustaan. Kaikki tuollainen on omiaan tekemään

-hänet aina yhä mielenkiintoisemmaksi. Toistaiseksi on varminta

-tutkia hänen ympäristöään, löytyisikö sieltä tuollainen kosija.

-Hänen kotonaan ei sellaisella voisi olla sopivaa tilaisuutta, mutta

-tyttöhän käy vieraissakin ja siellähän sellaisen aina voisi tavata.

-On aina arveluttavaa hankkia itse tuollainen nuori mies, ennen kuin

-on ottanut asiasta selvän; kaksi vähäpätöistä kosiskelijaa voisi

-vaikuttaa vertailun tähden vahingollisesti tyttöön. Sen tähden minun

-on nyt katsottava, eikö joku kosiskelija ehkä istuskele lymyssä

-uskaltamatta hyökätä perheeseen, kananvaras, joka ei näe mitään

-tilaisuutta hiipiä sisään noin luostarimaiseen taloon.

-

-Strategiseksi periaatteeksi, laiksi tällä sotaretkellä, jää se,

-että joutuu tytön kanssa aina tekemisiin mielenkiintoisissa

-tilanteissa. Mieltäkiinnittävät kohtaukset muodostavat siten sen

-alueen, jolla sotaa käydään, ja kaikki mahdollisuudet sellaisiin

-on siis tarkoin käytettävä. Jollen pahoin erehdy, onkin koko hänen

-henkinen rakenteensa sellainen, että se mitä minä vaadin on samaa

-kuin se mitä hän antaa, niin, vieläpä samaa mitä hän itse ikävöi.

-Tärkeätä on juuri saada keinotelluksi itselleen tieto siitä,

-mitä tyttö voi antaa ja mitä hän itse puolestaan vaatii. Minun

-rakkausseikkailuillani on aina sen tähden suuri merkitys minulle

-itselleni, ne muodostavat tärkeän elämänarvon, kehitysjakson,

-jonka laadun tarkoin tunnen, vieläpä saan monesta oppimastani

-taidosta niitä kiittää. Opin tanssimaan ensimmäisen tytön takia,

-jota rakastin, ja ranskaa opettelin puhumaan pienen tanssijattaren

-vuoksi. Silloin menettelin kuin hölmöt ja tulin petetyksi. Nyt

-menettelen kavalammin. Ehkä Cordelia on jo ammentanut tyhjiin yhden

-puolen olentonsa mielenkiinnosta, hänen eristetty elämänsä tuntuu

-sitä osoittavan. On sen tähden löydettävä toinen puoli, joka ensi

-katsannolta ei tunnu hänestä kiinnostavalta, mutta joka tulee hänelle

-siksi juuri sen tähden, että hän ensin sitä kammoaa. Tarkoitustani

-varten en valitse runollista tietä vaan proosallisen. Siten on päästy

-alkuun. Ensin neutralisoidaan hänen naisellisuutensa proosallisella

-järkeilyllä ja ivalla, ei suoraan vaan välillisesti, absoluuttisen

-suvuttomuuden avulla: hengen avulla. Hän melkein kadottaa tuossa

-tilassa kaiken naisellisuutensa, mutta kauan ei hän kestä yksin,

-hän heittäytyy minun syliini, ei kuin rakastajan syliin, ei, vielä

-aivan neutraalisesti -- mutta silloin herää hänen naisellisuutensa,

-sen voi kiihottaa korkeimpaan kimmoisuuteensa, hän voittaa kaikki

-esteet, jotka hänen eteensä asetetaan, hänen naisellisuutensa

-saavuttaa melkein yliluonnollisen korkeuden, hän kuuluu minulle

-kaikkinielevällä intohimolla.

-

--- -- --

-

-5. pnä.

-

-Kauas ei minun tarvitse mennä. Hänellä on tapana käydä tukkukauppias

-Baxterin talossa. Siellä en ole tavannut ainoastaan häntä vaan

-myöskin erään miehen, joka on varsin sovelias tarkoituksiini. Edvard,

-tukkukauppiaan poika, on korviaan myöten rakastunut Cordeliaan,

-sen huomaa jo puolella silmällä katsoessaan. Isänsä liikkeessä,

-konttorissa, on hän mukava nuori mies, varsin miellyttävä, jonkun

-verran ujo tosin, mutta viimeksi mainitun ominaisuuden en luule

-vahingoittavan häntä tytön silmissä.

-

-Edvard parka! Hän ei vain tiedä kuinka hänen on meneteltävä

-rakkaudessaan. Kun hän tietää tytön tulevan illalla heille, hän

-pukeutuu yksinomaan tämän tähden, ottaa uuden mustan puvun yllensä,

-pistää uudet kalvosimet käteensä yksinomaan tytön tähden ja tekee

-siten melkein naurettavan vaikutuksen arkipukuisten vieraiden

-keskellä. Hänen ujoutensa on melkein uskomaton. Jos se olisi

-vain naamio, olisi Edvard minulle vaarallinen kilpailija. Kuinka

-usein olenkaan käyttänyt ujoutta aseenani vietellessäni jotain

-pientä neitosta. Yleensä puhuvat nuoret tytöt ylenkatseellisesti

-ujoista miehistä ja kuitenkin pitävät salaa heistä. Vähäinen ujous

-mairittelee tyttöjen turhamaisuutta. Tyttö tuntee ylemmyytensä --

-siinä pienet käsirahat. Mutta kun siten on tuudittanut tyttösen

-uneen, sopii näyttää hänelle jolloinkin, kun hän luulee miehen

-menehtyvän ujoudesta, että on siitä kyllin kaukana voidakseen

-varsin hyvin seistä omin jaloin. Ujoutensa takia mies kadottaa

-miehisen merkityksensä, ja se on sen tähden suhteellisen hyvä keino

-sukupuolisen eroavaisuuden tyhjäksi tekemiseen. Tytöt tulevat,

-huomatessaan ujouden olleen vain naamion, noloiksi, ja sydämessään

-punastuen he tuntevat varsin hyvin, että tavallaan ovat astuneet

-heille määrätyn rajan yli. Heidät valtaa sama tuntemus kuin silloin

-kun he liian kauan ovat kohdelleet nuorta poikaa kuin lasta.

-

--- -- --

-

-7. pnä.

-

-Niin olemme ystäviä, Edvard ja minä; todellinen ystävyys, ihana

-suhde on meidän välillämme, sellainen kuin muinaisen Kreikan

-kauneimpina päivinä. Tulimme kohta toistemme uskotuiksi, kun minä,

-tehtyäni hänelle monenmoisia huomautuksia Cordeliasta, sain hänet

-tunnustamaan salaisuutensa. Se on niin hyvin ymmärrettävissä, pienten

-salaisuuksien ohella voi suurikin päästä pujahtamaan. Poika poloinen,

-hän on jo kauan huokaillut. Hän pukeutuu juhlatamineisiin joka kerta

-kun tyttö tulee heille, saattaa hänet iltasella kotiin ja hänen

-sydämensä jyskyttää tytön käsivarren nojatessa hänen omaansa. He

-kävelevät kotiin tähtiä tähystellen, hän soittaa ovikelloa, tyttö

-katoaa, Edvard jää epätoivoonsa -- mutta toivoo parempaa seuraavalta

-kerralta. Hänellä ei ole ollut vielä rohkeutta astua tytön kotioven

-kynnyksen yli, hänellä, jolla siihen on niin mainio tilaisuus. Vaikka

-on vaikeata olla kaikessa hiljaisuudessa nauramatta Edvardille,

-tuossa lapsellisuudessa on mielestäni kuitenkin jotain kaunista.

-Siitä huolimatta että muutoin kuvittelen tuntevani kaikki eroottisen

-elämän muodot, en ole kuitenkaan koskaan itsessäni huomannut

-tuota tilaa, tuota rakastumisen pelkoa ja vavistusta, en tuossa

-määrässä, että se olisi riistänyt minulta järkevän toimintakyvyn --

-muutoin tunnen sen kyllä, mutta minussa se on senlaatuista, että se

-pikemminkin tekee minut voimakkaammaksi. Ehkä joku tähän sanoo, etten

-koskaan ole ollut oikein rakastunut. Hyvin mahdollista. Olen antanut

-Edvardille rohkeutta, olen pyytänyt häntä luottamaan ystävyyteeni.

-Huomenna on hän ottava ratkaisevan askeleen, hän on päättänyt

-lähteä persoonallisesti tytön luo pyytääkseen tätä jonnekin. Olen

-taivuttanut hänet sellaiseen epätoivoiseen ajatukseen, että hän

-pyytää minut mukaan; olen luvannut hänelle tulevani. Hän pitää sitä

-erinomaisena ystävyyden osoituksena. Tilaisuus on juuri sellainen,

-jollaista olen toivonut, se on samaa kuin syöksyä oven mukana

-sisälle taloon. Jos tytöllä olisi hämärinkin aavistus menettelyni

-merkityksestä, menisivät kaikki suunnitelmani hukkaan.

-

-Ennen ei minun ole ollut tapana valmistua keskustelua ylläpitämään,

-nyt se on tädin tähden käynyt välttämättömäksi. Olen nim. ottanut

-kunniakkaaksi tehtäväkseni aina keskustella hänen kanssaan ja

-siten peitellä Edvardin rakastajaneleitä, mikäli ne tarkoittavat

-Cordeliaa. Täti on oleskellut aikaisemmin maalla, ja sekä omista

-tarkoista maataloudellisten lähdekirjojen tutkimuksistani että tädin

-kokemukseen perustuvista tiedonannoista olen saanut tuntuvaa ohjausta

-tiedoissani ja taidoissani.

-

-Tätiin nähden on menestykseni täydellinen, hän pitää minua vakavana

-ja luotettavana miehenä, jonka kanssa on erittäin mieluista

-seurustella ja joka ei ole tavallisten muotijunkkarien kaltainen.

-Cordelia taasen ei tunnu minusta oikein pitävän. Tosin hänessä on

-liian paljon puhdasta ja viatonta naisellisuutta jotta hän voisi

-vaatia, että jokaisen miehen pitäisi häntä mielistellä, mutta

-kuitenkin hän tuntee liian hyvin kapinahengen esiintymisessäni.

-

-Kun sitten istun tuossa siistissä arkihuoneessa, missä hän hyvän

-enkelin tavoin levittää suloaan kaikkialle, kaikille, jotka joutuvat

-kosketuksiin hänen kanssaan, hyville ja pahoille, silloin tulen

-toisinaan kärsimättömäksi sydämessäni ja tunnen halua syöksyä esiin

-piilopaikastani; sillä vaikkakin istun kaikkien nähtävänä huoneessa,

-istun kuitenkin varkain lymyssä; tunnen halua tarttua hänen käteensä,

-syleillä tuota nuorta tyttöä, kätkeä hänet itselleni peläten, että

-joku hänet minulta ryöstäisi. Tai kun Edvard ja minä jätämme hänet

-iltaisin, kun hän hyvästiksi ojentaa minulle kätensä, kun pidän

-sitä omassani, silloin tuntuu minusta toisinaan järjettömältä antaa

-tuon lintusen lainkaan lentää kädestäni. Kärsivällisyyttä -- quod

-antea fuit impetus nunc ratio est [Mikä ennen oli vaistoa, on nyt

-harkintaa. Suom. muist.] -- tahdon kietoa hänet perinpohjaisemmin

-verkkooni, ja sitten äkkiarvaamatta annan rakkauden koko voiman

-puhjeta esiin. Emme ole silloin itseltämme turmelleet tuota hetkeä

-ennenaikaisilla hellyydenosoituksilla, ennakko-otoilla, siitä

-voit minua kiittää, Cordeliani. Teen parastani kehittääkseni

-vastakkaisuuksia, kiristän rakkauden jousta voidakseni haavoittaa

-sitä syvemmin. Kuin jousimies löyhennän jännettä, kiristän sitä

-uudelleen, kuuntelen sen laulua, sotasoittoani, mutta en tähtää

-vielä, en aseta vielä nuolta jänteelle.

-

-Kun pieni seura usein kokoontuu samassa huoneessa, kehittyy helposti

-traditio siitä, missä kullakin on oma omituinen paikkansa, syntyy

-taulu, jonka mielessään milloin hyvänsä voi levittää eteensä

-kuin kartan määrätystä maa-alueesta. Siten muodostamme mekin

-Wahlin perheessä yhdessä määrätyn taulun. Iltaisin juomme teetä.

-Tavallisesti siirtyy silloin täti, joka siihen saakka on istunut

-sohvassa, pienen ompelupöydän ääreen, jonka Cordelia puolestaan

-jättää vallatakseen itselleen paikan teepöydän luona sohvassa. Edvard

-seuraa häntä, minä tätiä. Edvard tavoittelee salaperäisyyttä, hän

-tahtoo kuiskata ja tekeekin sen tavallisesti niin hyvin että vaikenee

-kokonaan. Minä taasen en lainkaan salaa tädin kanssa ylläpitämääni

-mielipiteenvaihtoa torihinnoista ja siitä kuinka paljon maitoa

-vaaditaan leiviskään voita -- molemmat keskustelunaiheita, joita kuka

-hyvänsä nuori tyttö voi sekä vapaasti kuulla että jotka myöskin, mikä

-vielä harvinaisempaa, jalostavat yhtä paljon päätä kuin sydäntä.

-Yleensä käännän selkäni teepöytää kohti, minä haaveilen tädin kanssa.

-Kuinka suuri ja viisas onkaan luonto töissään, mikä erinomainen

-jumalanlahja onkaan voi, mikä ihana luonnon ja ihmistaidon

-yhteistuote! Täti ei saa kuulla mitä Edvard ja Cordelia puhuvat, jos

-he yleensä jotain puhuvat, sen olen Edvardille luvannut ja minä pysyn

-aina sanassani. Sen sijaan voin itse mainiosti kuulla jokaisen sanan,

-jonka he vaihtavat, kuulla pienimmänkin risahduksen. Se on varsin

-tärkeätä, sillä ei voi koskaan tietää, mitä ihminen epätoivossaan

-uskaltaa. Varovaisimmat ja ujoimmat ihmiset uskaltautuvat toisinaan

-mitä hurjimpiin tekoihin. Vaikka minulla siis ei ole vähintäkään

-tekemistä kenenkään kanssa erikseen, voin kuitenkin hyvin huomata

-Cordeliasta, että näkymättömänäkin olen alituisesti hänen ja Edvardin

-välillä.

-

-Omituinen on tosiaan se kuva, jonka me neljä yhdessä muodostamme.

-Jos ajattelen tunnettuja kuvia, voisin ehkä löytää vertauskohtia

-kuvitellessani itseäni Mefistofeleeksi; vaikeutena on kuitenkin se,

-ettei Edvard ole mikään Faust. Jos taasen teen itsestäni Faustin,

-on vaikeutena se, ettei Edvard suinkaan ole mikään Mefistofeles.

-Minä en myöskään ole Mefistofeles, kaikkein vähimmin Edvardin

-silmissä. Hän pitää minua rakkautensa hyvänä henkenä, ja siinä hän

-tekee oikein, sillä hän saa ainakin olla varma siitä, ettei kukaan

-voisi valppaammin vartioida hänen rakkauttaan kuin minä. Olen

-luvannut ylläpitää keskustelua tädin kanssa, ja tämän kunniakkaan

-tehtäväni hoidan huolella. Täti melkein katoaa meidän silmistämme

-pelkkään maatalouteen; me käyskelemme yhdessä kyökissä, kellarissa

-ja luhdissa, me katselemme kanoja, sorsia, hanhia jne. Kaikki

-tämä harmittaa Cordeliaa. Mitä minä oikeastaan tahdon, sitä ei

-hän luonnollisesti voi käsittää. Hänelle olen yhäti arvoitus,

-arvoitus, joka ei edes houkuttele häntä arveluihin, vaan joka

-katkeroittaa, närkästyttää. Hän tuntee hyvin, että täti tulee melkein

-naurettavaksi, ja kuitenkin on täti siksi kunnianarvoinen nainen,

-ettei hän suinkaan ole sitä ansainnut. Muutoin hoidan asiani niin

-hyvin, että hän turhaan koettaisi minua estää. Toisinaan menen niin

-pitkälle, että saan Cordelian kaikessa hiljaisuudessa hymyilemään

-tädille. Nämä ovat tarpeellisia esitutkimuksia. Ei niin, että tekisin

-niitä liitossa Cordelian kanssa; siten en olisi saanut häntä koskaan

-vetämään suutansa hymyyn tädille. Minä pysyn yhä edelleen arvokkaan

-vakavana; mutta hän ei voi olla hymyilemättä. Ensimmäinen petollinen

-opetus on: saada hänet hymyilemään ironisesti. Nyt kohdistuu hänen

-hymynsä yhtä paljon minuun kuin tätiin, sillä hän ei tiedä, mitä

-hänen pitää minusta ajatella. Ehkä olen tuollainen nuori mies,

-joka on liian varhain vanhentunut, niin, se on hyvin mahdollista;

-mutta toinenkin mahdollisuus on olemassa ja kolmas jne. Kun hän on

-hymyillyt tädille, suuttuu hän itselleen, minä käännyn silloin ympäri

-ja yhä jatkaen keskusteluani tädin kanssa, katson hyvin vakavasti

-häneen; silloin hän hymyilee minulle ja tilanteelle kokonaisuudessaan.

-

-Meidän suhteemme ei ole keskeneräisen ymmärtämisen hellää

-ja uskollista syleilyä, ei ymmärtämisen attraktiota, vaan

-väärinymmärtämisen repulsiota. Minun suhteeni häneen ei ole itse

-asiassa lainkaan mikään suhde; se on puhtaasti henkinen, mikä

-tietysti ei merkitse mitään nuoren tytön ollessa kyseessä. Sillä

-menettelytavalla, jota nyt seuraan, on ihan erikoiset etunsa. Mies,

-joka esiintyy keikarina, herättää aina epäluuloa ja tekee itse siten

-itselleen haittaa. Tuosta epäluulosta olen minä kokonaan vapaa. Minua

-ei vartioida, päinvastoin minua pidetään pikemminkin luotettavana

-miehenä, joka puolestaan soveltuisi vartioimaan nuorta tyttöä.

-Menettelytavallani on vain yksi vika, se on hidas, ja sen tähden sitä

-voi käyttää menestyksellä ainoastaan sellaisia henkilöitä kohtaan,

-joilta on kiinnostavaa nautintoa odotettavissa.

-

-Miten nuorentava voima onkaan nuoressa tytössä! Ei aamuilman

-kuulakkuudella, ei tuulen suhinalla, ei meren raikkaudella, ei viinin

-tuoksulla ja tulella -- ei millään maailmassa ole sitä nuorentavaa

-voimaa.

-

-Kohta toivon saaneeni asiat sille kannalle, että hän vihaa

-minua. Olen kokonaan ottanut ylleni vanhan poikamiehen hahmon.

-En puhu muusta kuin mukavasta istumisesta ja makaamisesta,

-luotettavasta palvelijasta ja vakavasta ystävästä, jonka käteen

-voi empimättä nojautua kulkiessaan. Kun nyt vain saan tädin

-jättämään maataloudelliset esitelmänsä, johdan hänet kokonaan näihin

-keskustelunaiheisiin. Siten saan suoranaisemman aiheen ironiaan.

-Piintyneelle vanhallepojalle voi hymyillä, vieläpä voi häntä

-surkutellakin, mutta nuori mies, ja lisäksi älykäs, saa mokomalla

-menettelyllä tytön kuohuksiin, koko hänen sukupuolensa merkitys,

-kauneus ja runollisuus tehdään niin tyhjäksi.

-

-Siten kuluvat päivät, näen hänet, mutta en puhu hänen kanssaan,

-puhun tädin kanssa tytön läsnäollessa. Jonakin yönä voi päähäni

-pistää päästää rakkauteni valloilleen. Silloin käyskelen viittaani

-kääriytyneenä ja hattu painettuna silmien yli hänen ikkunansa alla.

-Hänen makuuhuoneensa on pihalle päin, mutta näkyy koska talo on

-risteyksessä, myöskin kadulle. Joskus hän seisoo hetken ikkunan

-ääressä tai aukaisee sen ja katsoo tähtiä kohti, kenenkään näkemättä,

-lukuunottamatta erästä, jonka hän kaiketi vähimmin kaikista luulee

-itseään tarkkailevan. Näinä öisinä hetkinä harhailen kuin henki ja

-henkenä asustan siellä missä hänkin. Silloin unohdan kaikki, minulla

-ei ole mitään suunnitelmia, mitään laskelmia, minä heitän järjen yli

-olkani, avarran ja vahvistan rintaani syvin huokauksin -- liike,

-joka on minulle tarpeen keventääkseni nykyisestä systemaattisesta

-elämäntavastani johtuvia kärsimyksiä. Toiset ovat hyveellisiä päivin

-ja tekevä syntiä öin, minä olen kuvittelua päivin, öin olen pelkkää

-lemmenkaipuuta. Jos hän näkisi minut, jos hän voisi kurkistaa

-sieluuni -- jos...

-

-Jos tuo tyttö ymmärtäisi omaa parastaan, hän pitäisi minua kuin

-itselleen luotuna. Hän on liian kuumaverinen ja tunteellinen

-tullakseen onnelliseksi avioliitossa; liian halpamaista taas olisi

-jättää hänet tavallisen viettelijän käsiin; kun hän joutuu minun

-valtoihini, hän pelastaa kaiken olentonsa mielenkiintoisuuden

-haaksirikosta. Suhteessaan minuun hänen täytyy tehdä mitä filosofit

-tarkoittavat käyttäessään sanaleikkiä: zu Grunde gehn.

-

-Hän on oikeastaan väsynyt jo kuuntelemaan Edvardia. Se, joka

-asettaa liian ahtaat rajat mieltäkiinnittävälle, keksii pian

-niiden ulkopuolelta paljon intresanttia. Hän kuuntelee toisinaan

-minun pakinaani tädin kanssa. Kun sen huomaan, annan ikään kuin

-valoisan kajastuksen kokonaan toisesta maailmasta kuultaa esiin,

-suureksi kummastukseksi sekä tädille että Cordelialle. Täti näkee

-valon, mutta ei kuule mitään, Cordelia kuulee äänen, mutta ei näe

-mitään. Kohta on kuitenkin kaikki taas levollista, minun ja tädin

-välinen keskustelu käy yksitoikkoista latuaan kuin postihevoset

-yön hiljaisuudessa; teekeittiön surina säestää sitä. Sellaisina

-hetkinä voi tilanne käydä sietämättömäksi, varsinkin Cordelialle.

-Hänellä ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi puhua tai jota

-kuunnella. Jos hän kääntyy Edvardin puoleen, on vaara tarjolla,

-että tämä ujoudessaan tekee jonkun tyhmyyden; jos hän taas kääntyy

-toisaalle, tädin tai minun puoleen, vaikuttavat meidän varmuutemme

-ja meidän tasaisen keskustelumme yksikantaiset vasaraniskut mitä

-epämiellyttävimpänä kontrastina Edvardin epävarmuuden rinnalla. Voin

-hyvin käsittää, että Cordeliasta tuntuu kuin täti olisi lumottu;

-siinä määrin tämä seuraa minun tahtiani. Myöskään ei hän voi ottaa

-osaa meidän pakinaamme, sillä yksi minun menettelytavoistani,

-joita olen käyttänyt häntä kasvattaakseni, on se, että kohtelen

-häntä aivan kuin lasta. Ei niin, että ottaisin itselleni joitakin

-vapauksia häneen nähden, kaukana siitä; tiedän hyvin, kuinka

-vahingollisesti sellainen voisi vaikuttaa, ja erittäin tärkeätä

-minulle on, että hänen naisellisuutensa kerran on nouseva puhtaana

-ja kauniina. Läheinen suhteeni tätiin tekee minulle mahdolliseksi

-kohdella häntä kuin lasta, joka ei ymmärrä maailmaa. Siten en

-loukkaa hänen naisellisuuttansa, teen sen ainoastaan tyhjäksi; hänen

-naisellisuuttaan ei suinkaan loukkaa se, ettei hän tunne torihintoja,

-mutta häntä voi kyllä harmittaa, että tuollaista pidetään

-tärkeimpänä maailmassa. Täti voittaa itsensä minun voimakkaalla

-myötävaikutuksellani. Hän on tullut melkein fanaattiseksi -- seikka,

-josta hän voi olla minulle kiitollinen. Ainoa, johon hän minussa ei

-voi suostua, on se, etten ole mitään. Nyt olen ottanut tavakseni

-sanoa joka kerta kun tulee puhe jostain avoimesta virasta: se on kuin

-minua varten, ja sitten aloitan vakavan keskustelun tädin kanssa

-tuosta virasta. Cordelia huomaa aina ironian, ja juuri se onkin

-tarkoitukseni.

-

-Edvard-parka! Vahinko, ettei hänen nimensä ole Fritz. Joka kerta

-kun itsekseni ajattelen suhdettani häneen, tulen aina muistaneeksi

-Fritziä "Morsiamessa". ["Morsian" on eräs Scriben kirjoittama

-näytelmä, jonka päähenkilö Fritz menettää morsiamensa. Suom. muist.]

-Edvard on sitä paitsi, samoin kuin tämä hänen esikuvansa, korpraali

-porvarikaartissa. Ollakseni rehellinen minun täytyy myöntää, että

-myöskin Edvard on varsin ikävystyttävä. Hän ei käy asiaan kunnolla

-käsiksi, hän keikaroi vain kankeana ja hienona. Ystävyydestä häntä

-kohtaan -- unter uns gesagt -- esiinnyn minä niin välinpitämättömänä

-kuin suinkin. Edvard-parka! Ainoa seikka, joka minua hänessä melkein

-liikuttaa, on hänen ääretön kiintymyksensä minuun; hän ei edes tiedä

-miten minua kiittää. Mutta kiittäminen on jo todellakin liikaa.

-

--- -- --

-

-Miksi ette voi pysyä rauhassa? Mitä olette koko aamun tehneet muuta

-kuin nykineet ikkunankaihtimiani, riuhtoneet katupeiliäni ja siihen

-kuuluvaa nuoraa, leikkineet kolmannen kerroksen kellonvetimellä,

-hyökänneet ikkunaruutuja vastaan, lyhyesti sanoen, kaikin tavoin

-ilmoittaneet tulostanne, ikään kuin tahtoisitte houkutella minut ulos

-luoksenne? Niin, sää on kylläkin kaunis, mutta minulla ei ole halua,

-antakaa minun jäädä kotiin... Te reippaat, vallattomat sefyyrit,

-te iloiset pojat, voittehan lähteä retkellenne yksin, käykää kuten

-tavallista nuorten tyttöjen kimppuun. Tiedänhän, ettei kukaan osaa

-niin viettelevästi syleillä nuorta tyttöä kuin te; turhaan koettaa

-hän vääntäytyä teidän syleilystänne, hän ei voi päästä irti teidän

-kietovista käsivarsistanne. Eikä hän sitä tahdokaan, sillä te,

-viileät ilman lapset, ette kiihota hänen intohimojaan... Menkää

-matkaanne ja jättäkää minut rauhaan!... Silloin, arvelette, ei

-teillä ole siitä mitään hupia, ette muka tee tuota kaikkea itsenne

-tähden... No hyvä, minä lähden kanssanne; mutta kahdella ehdolla.

-Ensiksi. Uudella Kuninkaantorilla asuu nuori, hyvin kaunis tyttö,

-joka ei ainoastaan ole kyllin rohkea ollakseen minua rakastamatta

-vaan joka lisäksi rakastaa toista, vieläpä kävelee hänen kanssansa

-käsikoukkua. Kello 1 tiedän tuon toisen noutavan tytön kävelemään.

-Nyt pitää teidän luvata, että rajuimmat teistä piiloutuvat jonnekin

-läheisyyteen siksi kunnes he tulevat ulos portista. Juuri kun

-he ovat aikeissa kääntyä Suurelle Kuninkaankadulle, hyökkää tuo

-rajuimpien osasto esiin, ottaa nuorelta mieheltä mitä kohteliaimmalla

-tavalla hatun päästä ja vie sen tasaisella vauhdilla täsmälleen

-kyynärän välimatkan päähän hänen eteensä; ei sen kauemmas, sillä

-silloin voisi sattua, että hän kääntyisi takaisin. Hän luulee

-aina seuraavassa hetkessä saavansa sen käsiinsä, hän ei edes

-laske tytön kättä käsivarreltaan. Sillä tavalla viette heidät

-molemmat Suurta Kuninkaankatua ja Voldenia pitkin Pohjoisportille,

-Höibrotorille... Kuinka paljon aikaa tuohon tarvitsette? Arvelen

-sen käyvän noin puolessa tunnissa. Kello kaksi täsmälleen tulen

-minä Itäiseltä kadulta. Kun teidän erikoisosastonne nyt on vienyt

-rakastavaiset keskelle toria, silloin teette äkillisen ryntäyksen

-heidän kimppuunsa ja sieppaatte tytönkin hatun, saatatte hänen

-kiharansa epäjärjestykseen ja viette hänen saalinsa sillä aikaa

-kun nuoren miehen hattu lentää yhä korkeammalle; lyhyesti sanoen,

-saatte aikaan sellaisen sekaannuksen, etten ainoastaan minä vaan

-koko kunnianarvoisa seurakunta laukeaa nauramaan, koirat rupeavat

-hyppelemään ja torninvartija soittamaan kellojaan. Nyt järjestätte

-niin, että tytön hattu lentää suoraan minua kohti, joten minusta

-tulee se onnellinen, joka saa ojentaa sen hänelle takaisin. --

-Toiseksi. Sen osaston, joka seuraa minua, pitää totella jokaista

-viittaustani, pysyä säädyllisyyden rajoissa, olla lähentelemättä

-kauniita tyttöjä ja sallia itselleen ainoastaan sellaista huvia,

-jonka kestäessä tytön lapsellinen sielu voi koko ajan säilyttää

-iloisuutensa, huulet hymynsä, silmät levollisuutensa ja sydän

-suruttomuutensa. Jos joku teidän joukostanne uskaltaa toisin

-menetellä, niin olkoon kirottu teidän nimenne. -- Ja nyt, elämää ja

-iloa, nuoruutta ja kauneutta kohti! Näyttäkää minulle mitä jo usein

-ennen olen nähnyt, mutta mitä en koskaan väsy katselemaan, kaunis

-nuori tyttö, paljastakaa minulle hänen kauneutensa, mutta siten,

-että hän itse käy vielä kauniimmaksi; tutkiskelkaa häntä niin, että

-hänellä on itselläänkin siitä iloa. -- -- -- Valitsen leveysasteen

-missä kohtaan teidät, sillä en voi, kuten tiedätte, vallita aikaani

-pitemmälle kuin puoli kahteen. -- -- --

-

-Tuolla tulee nuori tyttö hienona ja kauniina, niin, nythän on lisäksi

-sunnuntaikin tänään... Vilvoittakaa häntä hiukan, hengittäkää

-viileyttä hänen ylitsensä, syleilkää häntä viattomin syleilyin! Olen

-näkevinäni poskien hienosti punastuvan, huulten saavan voimakkaamman

-värin, poven aaltoilevan... Eikö totta, tyttöseni, on sanomaton,

-autuaallinen nautinto hengittää tätä vilpoisaa ilmaa? Pieni kaulus

-soutaa edestakaisin kuin puunlehvä. Kuinka terveesti ja täyteläisesti

-hän hengittää. Hänen käyntinsä hiljenee, kepeä tuulenhenkäys

-melkein kannattaa häntä kuin pilveä, kuin unta... Puhaltakaa hiukan

-voimakkaammin, pitemmin vedoin!... Hän kokoaa voimia; käsivarret

-ojentuvat povea vasten, jota hän suojelee huolellisemmin siltä

-varalta että joku tuulenhenkäys olisi kyllin uhkarohkea yrittääkseen

-pujahtaa keveän vaatetuksen alle... Hän hengittää voimakkaammin,

-posket käyvät täyteläisemmiksi, silmät läpikuultavammiksi ja käynti

-varmemmaksi. Kaikkinainen taistelu kaunistaa ihmistä. Jokaisen

-nuoren tytön pitäisi rakastua sefyyriin, sillä yksikään mies ei

-taida samassa määrässä kuin se taistellessaan tytön kanssa lisätä

-hänen kauneuttaan... Hänen vartalonsa kumartuu hiukan eteenpäin,

-pää ojentuu kurkottaen jalkaterää kohti... Hillitkää itseänne

-hetkeksi! Hänen kuvansa käy leveäksi, kadottaa kauniin kapeutensa...

-Vilvoittakaa häntä vähän!... Eikö totta, tyttöseni, on virkistävää

-kuumissaan tuntea kasvoillaan viileät henkäykset; tahtoisi melkein

-avata sylinsä pelkästä kiitollisuudesta, olemisen ilosta... Hän

-kääntyy sivuittain... Nyt nopeasti voimakas henkäys, joka antaa

-minun aavistaa muotojen kauneuden!... Vähän voimakkaammin, niin että

-vaatteet laskeutuvat kiinteämmin ruumiin ympärille!... Se on liikaa!

-Asento käy epäkauniiksi, kepeä käynti häiriintyy... Hän kääntyy

-uudelleen... Puhaltakaa, antakaa hänen ponnistella!... Se on kyllin,

-se on liikaa; yksi kiharoista on pudonnut alas... Pysyttekö rauhassa!

--- -- Tuolta ilmestyy marssien koko rykmentti:

-

-    Die eine ist verliebt gar sehr,

-    Die andre wäre es gerne.

-

-On kieltämättä vaikeimpia tehtäviä elämässä kulkea tulevan lankonsa

-käsikoukussa. Nuorelle tytölle on se samaa kuin miehelle olla

-ylimääräisenä kirjanpitäjänä... Mutta ylimääräinen kirjanpitäjä voi

-yletä virassa, hänellä on paikkansa konttorissa ja hän saa ottaa osaa

-moneen harvinaiseen tilaisuuteen. Niin ei ole kälyn laita, mutta

-sen sijaan ei hänen ylenemisensä ole niin hidasta -- hänkin ylenee

-virassa ja hänet siirretään toiseen konttoriin... Puhaltakaa nyt

-pontevasti! Kun ihmisellä on jokin varma piste, johon turvautua, voi

-hän kyllä kestää vastuksia... Keskusta hyökkää voimalla esiin, siivet

-eivät voi sitä seurata... Mies seisoo kyllin lujassa, häntä ei tuuli

-voi työntää edellään, hän on myöskin liian raskas, jotta sivustat

-voisivat korottaa hänet maasta. Hän hyökkää eteenpäin näyttääkseen

-miten raskas kappale hän on. Mutta mitä parempi hänen ryhtinsä on,

-sitä enemmän kärsivät vastaantulevat nuoret tytöt parin nähdessään...

-Suvaitkaa, kaunottareni, minun antaa teille pieni neuvo: jättäkää

-te tulevat miehenne ja lankonne rauhaan, kulkekaa yksiksenne ja te

-olette huomaava sen paljon hauskemmaksi... Puhaltakaa nyt vähän

-heikommin!... Kuinka he pulikoivat tuulen laineissa! Kohta he

-karkeloivat sivuittain toisiaan vastaan pitkin katua. Voiko mikään

-tanssimusiikki saada aikaan iloisempaa tunnelmaa? Eikä tuuli väsytä,

-se päinvastoin vahvistaa... Nyt he kiitävät täysin purjein toistensa

-rinnalla katua pitkin. Voiko mikään valssi viettelevämmin temmata

-nuoren tytön mukaansa? Ja kuitenkaan ei tuuli tuota väsymystä,

-se päinvastoin kannattaa... Nyt käyvät sefyyrit nuoren miehen ja

-langon kimppuun... Eikö totta, vähäinen vastustus ei ole vahingoksi,

-ihminen taistelee mielellään sen puolesta, jota hän rakastaa. Ja

-jokainen saavuttaa kyllä sen, jonka puolesta hän taistelee, on

-olemassa korkeampi kaitselmus, joka tulee aina rakkaudelle avuksi.

-Sen tähden onkin miekkosella myötätuuli... Enkö ole ajatellut

-oikein: Jos rakastavaisella on myötätuuli, hän voi helposti ajautua

-armaansa ohi, mutta kun hänellä on vastatuuli, se panee hänen verensä

-miellyttävään liikkeeseen, ja kun hän sitten astuu armaansa luo,

-tekevät tuulenpuuskat hänet reippaamman ja viettelevämmän näköiseksi

-ja tuulen kosketus tekee viileäksi hänen huultensa hedelmän, joka

-mieluimmiten on nautittava kylmänä sen tähden, että se on niin palava

--- samalla tavalla kuin samppanjakin, joka jääkylmänäkin nautittuna

-lämmittää... Kuinka he nauravat ja pakisevat -- tuulen viedessä

-heidän sanansa -- mitä tärkeää kerrottavaa heillä on toisilleen? --

-ja hymyilevät ja kumartuvat eteenpäin ja pitävät kiinni hatuistaan

-ja katselevat jalkoihinsa... Heittäkää nyt hetkeksi vähemmälle,

-jotteivät tytöt kävisi kärsimättömiksi tai suuttuisi meille tai

-alkaisi meitä pelätä!... Aivan oikein, uskalluksella vain eteenpäin,

-oikea jalka ensin, sitten vasen... Kuinka luottavaisesti ja rohkeasti

-tuo tyttö silmäilee ympärilleen... Näinkö oikein, hän on jonkun

-mieshenkilön käsikoukussa, siis kihloissa. Kas vain lapseni, minkä

-joululahjan elämä on sinulle antanut... Tuo kihloissa olohan näyttää

-todellakin varsin onnelliselta. Tyttö on rakastumisen ensi asteella,

-hän rakastaa sulhastaan -- hyvin mahdollista, mutta kuitenkin hänen

-rakkautensa liitelee avarana ja epämääräisenä yltympäri; hänellä on

-vielä se rakkaudenviitta, jonka alle mahtuu useampia... Puhaltakaa

-hiukan kovemmin!... Niin, kun kävelee noin reimasti, ei ole ihme,

-että hatunnauhat täyttyvät tuulessa, niin että näyttää siltä kuin

-kantaisivat ne, siipien tavoin, tuota keveätä olentoa -- ja hänen

-rakkauttaan -- sekin nim. seuraa mukana kuin keijukaisen harso, jolla

-tuuli leikkii. Niin, kun tuolla tavoin käsittää rakkauden, silloin

-se tuntuu niin avaralta; mutta kun sitä joka päivä kantaa, kun harso

-muutetaan arkipuvuksi -- silloin ei jää paljon sijaa kaikenlaisille

-koruille... Oh, jumala paratkoon! Se, jolla on ollut rohkeutta ottaa

-ratkaiseva askel koko elämän ajaksi, rohkenee kyllä käydä suinpäin

-tuulta vastaan. Kukapa sitä epäilisi? En ainakaan minä; mutta joka

-tapauksessa, ei niin kiivaasti, neitiseni, ei niin kiivaasti. Aika

-on ankara kurissapitäjä eikä tuulikaan ole huonompi... Pitäkää

-nyt pikkuisen iloa hänen kanssaan!... Mihin katosi nenäliina? Ah,

-saitte sen toki takaisin... Nyt irtaantui yksi hatunnauha ... ah,

-tämähän saattaa tyttöparan ihan hämilleen lähellä olevan sulhasen

-tähden... Tuolla tulee ystävätär, jota täytyy tervehtiä. Hän näkee

-nyt ensikerran neidin kihlattuna; muutenhan olettekin täällä Leveällä

-kadulla näyttääksenne olevanne kihloissa ja samassa tarkoituksessa

-aiotte Pitkälle linjallekin. Mikäli minä tiedän on tapa sellainen,

-että avioparit ensimmäisenä sunnuntaina vihkimisen jälkeen käyvät

-kirkossa, kihloissa olevat sitävastoin Pitkällä linjalla. Niin,

-kihlauksella onkin yleensä paljon yhteistä Pitkän linjan kanssa...

-Olkaa nyt varuillanne, tuuli tarttuu hattuun, pitäkää siitä kiinni

-kädellänne, taivuttakaa päänne hiukan eteenpäin... Oi kohtalon

-kovuutta, ette saanutkaan tilaisuutta tavata ystävätä, ette koota

-arvokkuuttanne tervehtiäksenne sillä itsetietoisella tavalla, jolla

-kihloissa olevat tytöt kohtelevat kihlaamattomia... Puhaltakaa hiukan

-hiljemmin!... Nyt tulee onnellinen hetki... Kas vain kuinka tyttö

-riippuu kiinni rakastetussaan, hän kulkee hänestä niin paljon edellä,

-että voi kääntää päänsä taapäin ja katsoa häneen ylös, ja iloita

-hänestä, rikkaudestaan, onnestaan, toivostaan, tulevaisuudestaan...

-Oi, tyttöseni, olet häneen liiaksi ihastunut... Tai eikö hänen ole

-kiittäminen minua ja tuulta siitä että hän on nyt niin voimakkaan

-näköinen? Ja eikö sinun itse, tyttöseni, ole kiittäminen minua ja

-noita hiljaisia tuulenpuuskia, jotka nyt sinua vilvoittavat ja

-saattavat tuskasi unohduksiin, kiittäminen siitä, että näytät niin

-elämäniloiselta, niin toiveikkaalta ja odottavalta?

-

-    Ylioppilaasta, jok' öinkin on

-    yhä kimpussa kirjain, en piittaa,

-    minä tahdon uljaan upseerin,

-    jonka hatussa sulka viittaa.

-

-Sen voi nähdä sinusta, heti, tyttöseni, sinun katseessasi on

-jotain... Ei, ylioppilas ei voisi sinua tyydyttää... Mutta miksi

-hänen pitää olla juuri upseeri? Eikö kandidaatti, joka jo on

-päättänyt lukunsa, voisi käydä upseerista?... Tällä hetkellä en,

-sen pahempi, voi sinua palvella upseerilla enkä kandidaatilla. Sen

-sijaan voin virkistää sinua muutamilla vilpoisilla tuulenpuuskilla...

-Puhaltakaa paremmin!... Aivan oikein, heittäkää saali hartioille!

-Kävelkää nyt hyvin hitaasti niin poskenne kalpenevat kyllä hiukkasen

-ja silmien loisto käy vähemmän kiihkeäksi... Kas niin. Hiukkasen

-liikettä vain ulkoilmassa, varsinkin sellaisina kauniina päivinä kuin

-tänään, ja vähän kärsivällisyyttä, niin saatte kyllä upseerinne -- --

-Tuolta tulee pariskunta, molemmat ovat kuin luodut toisilleen.

-Mikä tahdikkuus käynnissä, mikä molemminpuoliselle luottamukselle

-perustuva varmuus koko esiintymisessä, mikä harmonia praestabilita

-kaikissa liikkeissä, mikä sopusuhtainen yhdenmukaisuus. Heidän

-asentonsa eivät ole keveitä ja sulavia, he eivät kulje keskenään

-karkeloiden, ei, heissä on jotain vakavaa ja perusteellista, jotain,

-joka herättää varmoja toiveita ja lisää keskinäistä luottamusta. Lyön

-vetoa, että heidän elämänkatsomuksensa on tällainen: elämä on tie.

-Ja kulkemaan käsi kädessä elämän iloissa ja suruissa näyttävätkin

-he olevan kuin luodut. He ovat saavuttaneet sellaisen keskenäisen

-ymmärryksen, että nainen on vieläpä luopunut vaatimuksesta saada

-kävellä tasaisilla reunakivillä... Mutta, rakkaat sefyyrit, miksi

-näette niin paljon vaivaa tuon parin tähden? Minusta se ei ansaitse

-teidän mielenkiintoanne? Mitäpä heissä olisi huomattavaa?... Mutta

-kello on puoli kaksi, nyt nopeasti Höibrotorille.

-

--- -- --

-

-Voisi pitää mahdottomana, että ihmisen henkisen kehityskulun voi

-edeltäkäsin niin tarkkaan määrätä. Laskujeni täsmällisyys osoittaakin

-vaan, kuinka terve Cordelia on. Hän on todellakin erinomainen tyttö.

-Hän on kyllä hiljainen, kaino ja vaatimaton, mutta tiedottomana uinuu

-hänessä tavaton tahdonlujuus. -- Sen sain nähdä, kun hän tänään

-tuli ovesta sisään. Sellainen vähäinen vastustus kuin tuulenpuuska

-herättää hänessä kaikki salatut voimat, eikä taistelua silti synny.

-Hän ei ole tuollainen pieni vähäpätöinen tyttönen, joka katoaa

-sormien väliin ja joka on niin hauras, että melkein täytyy pelätä

-hänen menevän kahtia, kun häntä katselee; mutta hän ei myöskään

-ole mikään vaativainen loistokasvi. Kuin lääkäri voin sen tähden

-tyydytyksellä keksiä kaikki terveyden merkit tässä kehityskulussa.

-

-Vähitellen tulen häntä lähemmäksi ja käyn suoranaiseen hyökkäykseen.

-Jos koetan merkitä tätä muutosta sotakartalla, voin tehdä sen

-seuraavasti: olen kääntänyt tuolini siten että istun nyt sivuittain

-Cordeliaan. Käännyn nyt useammin hänen puoleensa, puhun hänelle

-ja koetan saada häntä vastaamaan. Hänen sielussaan on intohimoa

-ja kiivautta, ja vaikkakaan se ei narrimaisten ja turhanaikaisten

-mietiskelyjen kautta ole päässyt viehättymään mihin hyvänsä, on

-sillä kuitenkin halu tutustua tavallisuudesta poikkeavaan. Häntä

-viehättää minun ironinen ja pilkallinen puheeni ihmisten huonoudesta,

-pelkuruudesta ja vetisestä laimeudesta. Häntä miellyttää kyllä ohjata

-Faethonin lailla auringon vaunuja pitkin taivaan lakea, tulla liian

-lähelle maata ja kärventää ihmisiä pikkuisen. Mitään luottamusta

-minuun ei hänellä kuitenkaan ole; tähän saakka olen tehnyt

-mahdottomaksi kaiken lähestymisen, myös henkisessä merkityksessä.

-Hänen sielunsa pitää kasvaa voimakkaaksi ennen kuin sallin hänen

-nojautua minuun. Välähdyksittäin voi kyllä näyttää siltä kuin minä

-tahtoisin istuttaa häneen vapaamuurarin aatteeni, mutta ainoastaan

-välähdyksittäin. Hänen täytyy kasvaa voimakkaaksi oman itsensä

-varassa, hänen täytyy tuntea sielunsa jäntevyys ja nostaa maailma

-hartioilleen. Hänen edistyksensä huomaa hänen repliikeistään ja hänen

-silmistään; kerran olen niissä nähnyt tyhjäksitehdyn olennon vihan.

-Minua ei hänen ole mistään kiittäminen, olkoon hän vapaa, sillä

-vapaudessa yksin on rakkaus, vapaudessa yksin ilo ja iäinen nautinto.

-Huolimatta siitä että koetan saattaa asiat sille kannalle, että hän

-ikään kuin luonnon pakosta vaipuu syliini, pyrkien siihen, että hän

-painovoiman ajamana tulee luokseni, on kuitenkin tärkeätä, ettei hän

-putoa alas kuolleena kappaleena, vaan että hän henkisenä olentona

-tuntee vastustamatonta ikävää toista olentoa kohtaan. Sillä vaikkakin

-hän joka tapauksessa on kuuluva minulle, haluan hänet omistaa

-kauniilla tavalla enkä siten, että hän kuin taakka lepää ylläni.

-Hän ei saa tuottaa minulle ruumiillista rasitusta eikä siveellistä

-velvoitusta. Meidän välillämme vallitkoon vain vapauden oma leikki.

-Hänen pitää olla niin kevyt, että voin ottaa hänet käsivarrelleni.

-

-Ajatukseni askaroivat melkein liiaksi Cordeliassa. Alan taaskin

-menettää tasapainoani, en hänen ollessaan läsnä, vaan silloin, kun

-sanan syvällisemmässä merkityksessä olen yksin hänen seurassaan.

-Ikävöin häntä usein, en saadakseni keskustella hänen kanssaan, vaan

-antaakseni vain hänen kuvansa leijua ohitseni; hiivin usein hänen

-jälkeensä, kun tiedän hänen lähteneen ulos, en tullakseni nähdyksi,

-vaan itse nähdäkseni. Eilen illalla tulin hänen ja Edvardin seurassa

-Baxterilta. Minä erosin heistä kiireessä rientäen toiselle kadulle,

-jossa palvelijani minua odotti. Tuossa tuokiossa puin toisen puvun

-ylleni ja kohtasin hänet vielä kerran niin ettei hänellä ollut

-siitä aavistusta. Edvard oli silloin mykkä kuten aina. Rakastanut

-olen kyllä, vaikkakaan en varsin tavallisessa merkityksessä, ja

-kaiken sellaisen suhteen on oltava hyvin varovainen, sillä kun

-voi olla vaarallisia seurauksia, ja lisäksihän on kukin vain

-kerran rakastunut. Mutta rakkauden jumala on sokea, ja se joka on

-viisas, voi häntä pettää. Täytyy vain osata olla vaikutuksille niin

-altis kuin mahdollista, jotta voi tietää minkä vaikutuksen tekee

-itse ja saa kustakin tytöstä. Sillä tavalla voi olla rakastunut

-moneen yhtaikaa, siten että kutakin yksityistä rakastaa eri

-tavalla. Rakastaa yhtä ainoata on liian vähän, rakastaa kaikkia

-on pintapuolista; tuntea itsensä ja rakastaa niin monta kuin

-mahdollista, antaa sielunsa tuntea kaikki rakkauden voimat itsessään

-siten, että kukin niistä saa tarpeellisen tyydytyksensä samalla kun

-tietoisuus käsittää kaikki kokonaisuutena -- se on nautintoa, se on

-elämää.

-

--- -- --

-

-3. pnä kesäkuuta

-

-Edvardilla ei oikeastaan ole syytä valittaa. Totta on, että

-tarkoitukseni on antaa Cordelian hänen kauttansa tympeytyä

-tavalliseen lemmensuhteeseen ja siten mennä pitemmälle kuin hän

-muutoin voisi päästä. Edvard ei olekaan mikään rakastajan irvikuva,

-sillä siten ei asia olisikaan ollut autettu. Edvard ei ainoastaan ole

-porvarillisessa merkityksessä kunnollinen aviomieskokelas -- sillä ei

-ole tytön silmissä mitään merkitystä, seitsentoistavuotias tyttö ei

-sellaisesta välitä -- vaan hänellä on myöskin useita rakastettavia

-mieskohtaisia ominaisuuksia, joita minäkin koetan parhaani mukaan

-tuoda esille mitä edullisimmassa valossa. Kuin kamarineitsyt

-emäntäänsä koristelen minä häntä kaikin tavoin, toisinaan puen hänet

-lainatavaraankin. Kun sitten yhdessä astumme Cordelian luo, tuntuu

-minusta varsin merkilliseltä kulkea hänen rinnallaan. Minun on kuin

-olisi hän veljeni, poikani, ja kuitenkin on hän vain ystäväni,

-ikäiseni, kilpailijani. Vaaralliseksi ei hän koskaan voi minulle

-käydä. Mitä korkeammalle siis voin hänet nostaa, hänet, jonka

-kerran kuitenkin täytyy langeta, sitä parempi, sitä selvemmäksi käy

-Cordelialle se, mitä hänen on halveksittava, sitä voimakkaammaksi

-aavistus siitä, mitä hän itse ikävöi. Minä johdatan Edvardia oikealle

-tolalle, minä puhun hänen puolestaan, lyhyesti sanoen, teen kaiken,

-minkä ystävä voi ystävälleen tehdä. Muodostan hänestä oivallisen

-taustan kylmälle välinpitämättömyydelleni. Kerron hänen olevan

-haaveilijan. Koska hän ei kerran itse kykene itseään auttamaan, on

-minun asiani vetää hänet esille. Cordelia vihaa ja pelkää minua. Mitä

-nuori tyttö yleensä pelkää? Henkisyyttä. Miksi? Sen tähden, että

-se tekee tyhjäksi koko hänen naisellisen olemassaolonsa. Miehinen

-kauneus, miellyttävä esiintyminen jne. ovat hyviä välikappaleita.

-Niiden avulla voi kyllä tehdä valloituksia, mutta ei milloinkaan

-saada täydellistä voittoa. Minkä tähden? Sen tähden että silloin

-tapaa nuoren tytön hänen omalla alueellaan, ja omalla alueellaan

-on hän aina voimakkaampi. Sellaisilla keinoilla voi saada tytön

-punastumaan, luomaan alas silmänsä, mutta ei milloinkaan herättää

-sitä kuvaamatonta, ahdistavaa tuskaa, joka tekee tytön kauneuden

-kiinnostavaksi.

-

-    Non formosus erat, sed erat facundus Ulixes,

-    et tamen aequoreas torsit amore Deas.

-

-[Odysseus ei ollut kaunis, vaikkakin kaunopuheinen, mutta sai

-kuitenkin meren jumalattaret vääntelehtimään rakkaudesta.

-Suom. muist.]

-

-Jokaisen pitää tuntea omat voimansa. Seikka, joka usein on minua

-suututtanut, on se, että nekin, joilla olisi edellytyksiä parempaan,

-esiintyvät niin houkkamaisesti. Oikeastaan pitäisi olla helppo

-jokaisesta nuoresta tytöstä, joka on langennut jonkun taikka

-oikeammin oman rakkautensa uhrina, nähdä millä tavalla hän on tullut

-petetyksi. Tottuneella murhaajalla on oma erikoinen pistonsa ja

-taitava poliisimies tuntee heti murhaajan haavan nähtyään. Mutta

-missä tapaa moisia järjestelmällisiä viettelijöitä, missä sellaisia

-psykologeja? Tytön vietteleminen merkitsee useimmille vain tytön

-viettelemistä ja sillä hyvä, ja kuitenkin, kuinka paljon tuohon

-käsitteeseen sisältyykään.

-

-Hän vihaa minua -- naisena; hän pelkää minua -- lahjakkaana naisena;

-hän rakastaa minua -- henkevänä olentona. Tämän ristiriitaisuuden

-olen aluksi saanut syntymään hänen sielussaan. Minun ylpeyteni,

-uhkani, kylmä pilkkani, sydämetön ironiani vetää häntä puoleeni,

-ei siten että hän tahtoisi minua rakastaa, ei, sellaisista

-tunteista ei hänessä ole jälkeäkään, kaikkein vähimmin minua

-kohtaan. Hän tahtoo vain kilpailla kanssani. Häntä houkuttelee tuo

-ylpeä riippumattomuus suhteessa ihmisiin, vapaus, joka on kuin

-arabialaisten heidän erämaissaan. Minun ivani ja omituisuuteni

-tekevät mahdottomaksi kaikki eroottiset tunteenpurkaukset. Hän

-on jotenkin vapaa käytöksessään minua kohtaan, ja mikäli siinä

-ilmenee ujoutta, on se luonteeltaan enemmän intellektuaalista kuin

-naisellista. Hän ei lainkaan näe minussa rakastajaa, me suhtaudumme

-toisiimme kuin kaksi lahjakasta toveria. Hän tarttuu käteeni,

-puristaa sitä, hymyilee ja osoittaa minua kohtaan huomaavaisuutta,

-joka on olemukseltaan puhtaasti kreikkalaista. Kun sitten ivailija

-ja pilkkaaja kyllin kauan on häntä kiusannut, seuraan vanhan laulun

-neuvoa: punaviittansa ritari levittää ja neitsyen istumaan pyytää.

-Minä en kuitenkaan levitä viittaani istuakseni tytön keralla jollekin

-maalliselle nurmikolle, vaan kadotakseni hänen kanssaan korkealle

-ilmoihin ajatusten siivin. Taikka voi sattua, etten otakaan häntä

-mukaani, vaan asetun itse jonkun ajatuksen selkään, viittaan hänelle

-kädelläni, suutelen sormenpäätä ja katoan hänen näkyvistään. Hän

-tuntee läsnäoloni ainoastaan siivekkäiden sanojeni suhinasta, minä

-en tule kuin Jehova äänen kautta yhä näkyvämmäksi, vaan katoan

-katoamistani, sillä mitä enemmän puhun sitä korkeammalle kohoan.

-Silloin haluaa hänkin mukaan, ajatusten rohkeaan lentoon. Tätä kestää

-kuitenkin vain silmänräpäyksen ajan, seuraavassa hetkessä olen taasen

-kylmä ja kankea.

-

-On olemassa monenlaista naisellista punastumista. Ensiksikin tuo

-karkea punamullan tapainen punastus. Siihen eivät romaanikirjailijat

-koskaan kyllästy sankarittaria kuvatessaan. Sitten tuo hieno

-punastus, hengen aamuruskotus. Nuoressa tytössä se on korvaamaton.

-Se nopeasti häipyvä punastus taasen, joka seuraa jokaista onnellista

-ajatusta, on miehessä kaunis, nuorukaisessa vielä kauniimpi,

-naisessa viehättävä. Se on valon välähdys, hengen kalevantuli. Se

-on nuorukaisessa kaunein, tytössä viehättävin sen tähden, että

-se silloin on neitseellisin ja sen tähden, että siinä silloin on

-alkuperäisyyden suloinen kainous. Kuta vanhemmaksi ihminen tulee,

-sitä harvinaisemmaksi se käy.

-

-Toisinaan luen jotain ääneen Cordelialle, tavallisesti mitä

-vähäpätöisimpiä asioita. Edvardin täytyy kuten tavallista tässäkin

-"pitää kynttilänjalkaa"; olen nim. saanut hänet vakuuttuneeksi siitä,

-että parhain keino päästä ajatustenvaihtoon nuoren tytön kanssa

-on lainata hänelle kirjoja. Hän onkin saavuttanut sillä paljon,

-sillä tyttö on hänelle siitä sangen kiitollinen. Se joka voittaa

-enimmän olen minä, sillä minä määrään kirjojen valinnan, vaikkakin

-ulkopuolisena. Saan siten avaran vaikutusalan. Voin antaa Edvardille

-mitä kirjoja tahansa, sillä hän ei ymmärrä kirjallisuutta, voinpa

-uskaltaa melkein mitä hyvänsä. Kun sitten illalla istun tytön luona,

-otan kuin sattumalta kirjan käsiini, kääntelen sen lehtiä, luen

-puoliääneen jotain ja kiittelen Edvardia hänen huomaavaisuudestaan.

-Eilen illalla koetin erään kokeen avulla päästä selville Cordelian

-sielun jäntevyydestä. Olin kahden vaiheilla, antaisinko Edvardin

-lainata hänelle Schillerin runot, jotta sitten sattumalta saisin

-lukea ääneen Theklan laulun, vaiko Bürgerin runot. Valitsin

-jälkimmäisen sen tähden, että hänen "Lenorensa" joka tapauksessa

-on jännityksessään hiukan yliluonnollinen, kuinka ihana se muuten

-liekin. Aukaisin Lenoren ja lausuin tuon runon kaikella sillä

-paatoksella, joka minulle oli mahdollinen. Cordelia oli liikuttunut,

-hän neuloi niin kuumeisella kiireellä kuin olisi itse ollut tuo

-tyttö, jonka Wilhelm oli tuleva noutamaan. Minä lopetin. Täti oli

-kuunnellut melko viileänä, hän ei puolestaan pelkää eläviä eikä

-kuolleita Wilhelmejä. Sitä paitsi ei hän täysin ymmärrä saksaa.

-Sain hänet kuitenkin taasen hyvälle mielelle näyttäessäni hänelle

-kirjan korukantisen niteen ja aloittaessani keskustelun kirjansitojan

-työstä. Tarkoitukseni oli täten tehdä tyhjäksi Cordeliassa runon

-herättämä tunne samassa hetkessä kun se oli syntynyt. Hän tuskastui

-hiukan, mutta näin selvästi, että hän kaikin tavoin koetti

-tuskastumistaan salata.

-

-Silmäni ovat tänään ensi kerran levänneet hänessä. Sanotaan unen

-tekevän silmäluomet niin raskaiksi että ne sulkeutuvat, minun

-katseeni nähtävästi vaikuttaa Cordeliaan jotenkin samalla tavalla.

-Hänen silmänsä sulkeutuvat, mutta salaperäiset voimat liikkuvat

-hänessä. Hän ei näe, että katselen häntä, hän tuntee sen, tuntee koko

-ruumiissaan. Silmät sulkeutuvat, yö on hänen ympärillään; mutta hänen

-sisimmässään on kirkas päivä.

-

-Edvardin täytyy väistyä. Hän on viimeisellä asteella; joka hetki

-odotan hänen tekevän rakkaudentunnustuksen. Ei ole ketään, joka

-tämän tietäisi paremmin kuin minä, hänen uskottunsa, joka tahallani

-pidän häntä tuossa jännityksen tilassa, jotta hän vaikuttaisi sitä

-voimakkaammin Cordeliaan. On liian uskallettua sallia hänen tunnustaa

-rakkautensa. Tiedän kyllä hänen saavan rukkaset, mutta sillä ei

-juttu ole lopussa. Asia tulisi koskemaan häneen mitä kipeimmin. Se

-taasen ehkä liikuttaisi ja hellyttäisi Cordeliaa. Ja vaikkakaan minun

-siinä tapauksessakaan ei tarvitsisi pelätä pahinta, että hän ottaisi

-sanansa takaisin, voisi kuitenkin hänen sielunsa ylpeys kärsiä

-vilpittömästä säälistä. Jos se tapahtuu, on minun suunnitelmani

-Edvardiin nähden kokonaan rauennut tyhjiin.

-

-Suhteeni Cordeliaan alkaa saada dramaattisen käänteen. Jotain täytyy

-tapahtua, mitä se sitten liekin, pelkästään huomiontekijänä en enää

-saa pysyä ja antaa hetkeni livahtaa ohi. Hänet täytyy yllättää. Mutta

-hänen, joka sen tekee, on oltava varuillaan. Se mikä tavallisissa

-oloissa vaikuttaisi yllätykseltä, ei ehkä olisi sitä Cordelian

-mielestä. Hänet pitää oikeastaan yllättää siten, että se mikä ensi

-hetkessä on syynä hänen hämmästykseensä, on jotain aivan tavallista.

-Asteittain käyköön sitten selville, että asiassa oli kuitenkin

-jotain merkillistä. Se on kaiken mieltäkiinnittävän laki sekä laki

-kaikille minun toimenpiteilleni Cordeliaan nähden. Se, joka oikein

-osaa yllättää, on aina voittanut pelin; hän lyö hetkeksi lamaan

-vastapelaajansa tarmon tehden tämän toimintakyvyttömäksi, ja sen

-hän voi tehdä käyttämällä joko harvinaisia tai tavallisia keinoja.

-Muistelen vielä eräänlaisella tyydytyksellä uhkarohkeaa yritystäni

-hienosta perheestä kotoisin olevaa naista kohtaan. Turhaan olin

-jonkun aikaa salaa hiiviskellyt hänen ympärillään keksiäkseni jonkun

-kiinnostavan tilanteen; silloin tapasin hänet kerran puolenpäivän

-aikaan kadulla. Tiesin varmaan, ettei hän minua tuntenut eikä

-tiennyt minun olevan tästä kaupungista. Hän kulki yksin. Hiivin

-hänen ohitsensa niin, että kasvoni tulivat hänen kasvojensa

-rinnalle. Väistyin syrjään, hän kulki edelleen tasaisia reunakiviä

-pitkin. Silloin heitin kaihomielisen katseen häntä kohti, luulenpa

-melkein että minulla oli kyynel silmässäni. Kohotin hattuani. Hän

-pysähtyi. Väsyneellä äänellä ja uneksien eteeni katsoen lausuin:

-älkää suuttuko, armollinen neiti, yhdennäköisyys teidän kasvojenne

-piirteiden ja sen olennon välillä, jota koko sielustani rakastan,

-mutta joka on kaukana minusta, on niin silmäänpistävä, että teidän

-tulee suoda minulle anteeksi kummallinen käytökseni. Hän luuli minun

-olevan haaveilijan, ja vähäinen haaveellisuus ei koskaan loukkaa

-nuorta tyttöä, varsinkin koska tyttö silloin tuntee ylemmyytensä ja

-saa hymyillä alentuvaisen armollisesti. Aivan oikein, hänkin hymyili,

-mikä muuten sopi hänelle sanomattoman hyvin. Ylhäisen alentuvaisesti

-hän naurahtaen nyökäytti minulle päätään. Hän jatkoi kulkuaan,

-pari askelta seurasin häntä. Joitakin päiviä myöhemmin tapasin

-hänet. Rohkenin tervehtiä häntä. Hän hymyili minulle taaskin...

-Kärsivällisyys on sentään erinomainen hyve, sillä se joka nauraa

-viimeksi nauraa makeimmin.

-

-Cordelian ollessa kyseessä voisi ajatella useitakin

-yllättämistapoja. Yksi keino olisi eroottisen myrskyn herättäminen,

-joka kiskoisi puun juurineen maasta. Sen avulla voisi yrittää saada

-hänet luopumaan asemastaan, saada hänet luopumaan historiallisesta

-asiain yhteydestä ja salaisin keinoin herättää hänen intohimonsa.

-Mahdollista on, että se onnistuisi. Tytön, jolla on Cordelian

-intohimo, voi saada melkein mihin hyvänsä. Kuitenkin olisi se

-esteettisesti väärä menettelytapa. En rakasta huijausta, ja tuota

-menettelytapaa voi oikeastaan suositella ainoastaan sellaisiin

-tyttöihin nähden, jotka vain tällä tavoin voivat saada runollisen

-hohteen. Cordeliaan nähden ei se ole lainkaan tarkoituksenmukainen.

-Parissa tuokiossa kokisin kenties sen, josta minulla olisi voinut

-olla iloa pitkäksi ajaksi, niin -- mikä vielä pahempi -- josta olisin

-voinut toisin menetellen nauttia paljon täydellisemmin ja rikkaammin.

-Cordeliasta ei sovi nauttia huumaustilassa. Yllätetyksi hän ensi

-hetkessä varmaan tulisi, jos tuolla tavoin menettelisin, mutta hän

-kyllästyisi pian, juuri sen tähden, että tuo yllätys olisi liian

-tuttua hänen omalle uhkarohkealle sielulleen.

-

-Jokapäiväinen kihlaus on kuitenkin kaikista keinoista paras,

-tarkoituksenmukaisin. Vielä vähemmän uskoo hän ehkä korviaan,

-kun kuulee minun tekevän proosallisen rakkaudentunnustuksen ja

-pyytävän hänen kättään, vielä vähemmän kuin jos hän kuulisi lämmintä

-kaunopuheisuuttani, imisi itseensä myrkyllisen huumaavan juomani,

-kuulisi sydämensä lyövän ajatellessaan, että ryöstäisin hänet mukaani.

-

-Harmillista kihlauksessa on asian eetillinen puoli. Kaikki

-eetillisyys on yhtä ikävää elämässä kuin tieteessä. Kuinka toisin

-onkaan estetiikan taivaan alla: siellä on kaikki kevyttä, kaunista,

-katoavaa. Siellä, jonne siveellisyys pääsee mukaan, käy kaikki

-kovaksi, kulmikkaaksi, rajattoman ikävystyttäväksi. Kihlauksella

-ei ole eetillistä arvoa sanan ahtaammassa merkityksessä, kuten

-avioliitolla, sillä on pätevyytensä vain ex consensu gentium. Tämä

-asianlaita voi olla minulle suureksi hyödyksi. Eetillinen puoli

-asiassa on kyllin huomattava tehdäkseen Cordeliaan sen vaikutuksen,

-että hän astuu tavallisuuden rajojen ulkopuolelle, mutta samalla

-kertaa ei asian eetillisyys ole niin vakavaa laatua, että minun

-tarvitsisi pelätä arveluttavampaa mielenliikutusta. Minulla on

-aina ollut eräänlainen kunnioitus kaikkea eetillistä kohtaan. En

-ole milloinkaan antanut kenellekään tytölle avioliittolupausta,

-en edes leikilläni; jos nyt tuleekin näyttämään siltä, että sen

-teen, on se vain teeskennelty ele. Olen kyllä järjestävä asiat

-siten, että hän itse tulee lopettamaan suhteen. Lupausten antamista

-halveksii minun ritarillinen ylpeyteni. Minä halveksin tuomaria, joka

-vapauden lupauksella viekoittelee syntisen tunnustuksiin. Sellainen

-tuomari kieltää oman voimansa ja kykynsä. Minun käytännössäni

-vaikuttaa lisäksi se asianlaita, etten toivo mitään, joka ei sanan

-ahtaimmassa merkityksessä ole vapaasta tahdosta annettu lahja.

-Käyttäkööt tavalliset viettelijät väkivaltaisia keinoja. Mitä he

-siten saavuttavat? Se joka ei taida hurmata nuorta tyttöä niin,

-että tyttö kadottaa näkyvistään kaiken, mitä mies ei tahdo hänen

-näkevän, se joka ei siinä määrin ymmärrä runoilla itseään nuoren

-tytön sieluun, että näyttää siltä kuin kaikki langat lähtisivät siitä

-keskuksesta sen tähden että hän niin tahtoo, jää hutilukseksi, enkä

-minä aio kadehtia häneltä hänen nautintoaan. Sellainen mies on ja jää

-tavalliseksi viettelijäksi, joksi minua ei suinkaan voi kutsua. Minä

-olen esteetikko, erootikko, joka on käsittänyt rakkauden olemuksen ja

-ytimen, joka uskoo rakkauteen ja tuntee sen perusteita myöten ja joka

-pitää vain omana yksityisenä tietonaan, että jokainen lemmensuhde

-kestää korkeintaan puoli vuotta ja että juttu on lopussa niin pian

-kuin on nautittu mitä nautittavissa on. Kaiken tämän tiedän, sen

-lisäksi tiedän vielä, että korkein nautinto on tulla rakastetuksi,

-rakastetuksi yli kaiken maailmassa. On vaikea runoilla itsensä nuoren

-tytön sieluun, mutta täytyy olla todellinen mestari runoillakseen

-itsensä sieltä pois. Kuitenkin riippuu jälkimmäinen oleellisesti

-edellisestä.

-

-Toinenkin menettelytapa olisi mahdollinen. Voisin panna liikkeelle

-kaikki mahtini saadakseni hänet kihloihin Edvardin kanssa. Tulisin

-siinä tapauksessa pariskunnan uskotuksi. Edvard luottaisi minuun

-tinkimättä. Hänenhän olisi kiittäminen tykkänään minua onnestaan.

-Siten jäisin enemmän varjoon. Se ei käy päinsä. Cordelia ei voi

-mennä kihloihin Edvardin kanssa ilman että hänen arvonsa alentuisi.

-Lisäksi minun suhteeni tyttöön kävisi siten enemmän pikantiksi kuin

-intresantiksi. Kihlauksen ääretön proosallisuus muodostaa juuri

-oikean kaikupohjan kaikelle mieltäkiinnittävälle.

-

-Kaikki käy Wahlin perheessä yhä merkitsevämmäksi. Voi selvästi

-huomata, että jokapäiväisten ulkonaisten muotojen alla liikkuu

-salainen elämä ja että se pian on puhkeava johonkin yllätykseen.

-Wahlin perhe varustautuu kihlausta varten. Pintapuolinen

-syrjästäkatsoja arvelisi kai tädistä ja minusta tulevan parin.

-Mitä sellaisessa avioliitossa voisikaan tehdä maataloustieteen

-levittämiseksi kasvavan polven keskuuteen! Siten tulisi minusta

-Cordelian setä. Olen ajatuksenvapauden ystävä eikä mikään ajatus ole

-niin mahdoton, ettei minulla ole rohkeutta sitä lähemmin tarkastaa.

-Cordelia pelkää rakkaudentunnustusta Edvardin puolelta, Edvard

-toivoo, että se pian on ratkaiseva kaiken. Siitä hän voikin olla

-varma. Säästääkseni kuitenkin häneltä siitä johtuvat ikävyydet, olen

-ehtivä ennen häntä. Toivon pian voivani lähettää hänet matkaan, hän

-on jo tositeolla minun tielläni. Sen tunsin selvästi tänään. Hän

-näyttää todellakin niin haaveelliselta ja rakkaudesta juopuneelta,

-että täytyy joka hetki pelätä hänen karkaavan ylös kuin unissakävijä

-ja julistavan koko ihmiskunnalle rakkautensa niin objektiivisesti,

-ettei hän sitä tehdessään edes lähesty Cordeliaa. Iskin häneen

-silmäni tänään. Samalla tavalla kuin norsu ottaa jonkun esineen

-kärsällään, otin minä hänet katseeni esineeksi, koko miehen, ja

-heitin olkani yli. Vaikka hän jäikin istumaan paikalleen, luulen

-kuitenkin hänen tunteneen tuon heiton koko ruumiissaan.

-

-Cordelia ei enää ole niin varma käytöksessään minua kohtaan kuin hän

-on ollut. Ennen hän lähestyi aina minua naisellisella varmuudella,

-nyt hän epäröi hiukan. Se ei kuitenkaan paljoa merkitse, ja minun

-olisi helppo saattaa kaikki entiselleen. Sitä en kuitenkaan halua

-tehdä. Vielä yksi yllätys ja sitten kihlaus. Se ei varmaankaan

-tuota vaikeuksia. Cordelia vastaa myöntävästi pelkästä yllätyksestä

-ja täti sanoo amenensa. Täti on oleva haltioissaan saadessaan

-sellaisen maataloudellisen vävyn. Vävyn! Kuinka kaikki riippuukaan

-herneenvarresta, kun vain uskaltautuu tuolle alalle. Enhän oikeastaan

-rupeakaan hänen vävykseen vaan nepaakseen, tai oikeammin, volento

-deo, en kummaksikaan.

-

--- -- --

-

-23. pnä.

-

-Tänään korjasin hedelmän huhusta, jonka olin kylvänyt, että nim. muka

-olin rakastunut johonkin nuoreen tyttöön. Edvardin välityksellä se

-on saapunut Cordeliankin korviin. Hän on utelias, hän tarkastelee

-minua, mutta hän ei uskalla kysyä; ja kuitenkin on hänelle varsin

-tärkeätä saada varma tieto asiasta, osaksi sen tähden, että asia

-tuntuu hänestä uskomattomalta, osaksi sen tähden, että hän siinä on

-näkevinään ikään kuin ennustuksen omasta kohtalostaan; sillä jos

-sellainen kylmä ivailija kuin minä voi rakastua, niin voi siten

-kaiketi häpeämättä tehdä hänkin. Tänä päivänä otin asian käsittelyn

-alaiseksi. Luulen osaavani kertoa jutun siten, ettei sen kärki

-mene hukkaan eikä myöskään tule kovin varhain esille. Ilonani on

-pitää ne, jotka kuulevat juttuani, jännityksessä, saada pienten

-episodien kautta selville minkä päätöksen kuulijani tarinalle

-haluavat, viekoitella heidät kertomuksen kulkua seuraamaan;

-osaan käyttää kaksimielistä lausetapaa, niin että kuulijat ensin

-käsittävät sanani yhdellä tavalla, mutta pian huomaavat, että

-ne voi ymmärtää toisinkin. Sen joka tahtoo valmistaa itselleen

-tilaisuuden havaintojen tekoon, on pidettävä puhe. Tavallisessa

-keskustelussa toinen voi helpommin välttää paljastamasta itseään, hän

-voi kysymysten ja vastausten taakse kätkeä sen vaikutuksen, jonka

-sanat häneen tekevät. Juhlallisen totisesti aloitin tätiin kääntyen

-puheeni: "Onko minun laskettava se ystävieni hyväntahtoisuuden vai

-vihamiesteni ilkeyden tilille, ja kenenpä osalle ei yleensä tule

-kumpaakin?" Tässä teki täti erään huomautuksen, jonka vaikutuksen

-koetin kaikin tavoin tehdä tyhjäksi pitääkseni Cordelian, joka

-kuunteli tarkkaavasti, jännittyneenä; jännitystä tietysti suuresti

-kiihotti se, että puhuin tädin kanssa niin juhlallisella tavalla.

-Minä jatkoin: "vai täytyykö minun pitää sitä sattumana, huhun

-generatio aequivoca-tapauksena (tuota sanaa ei Cordelia nähtävästi

-ymmärtänyt, se vei hänen ajatuksensa harhaan, sitä enemmän kun

-minä annoin sille väärän korostuksen ja lausuin sen merkitsevällä

-äänensävyllä ikäänkuin puheeni kärki olisi ollut siinä), että

-minä, joka olen tottunut elämään salassa maailmalta, olen joutunut

-puheenaiheeksi, minusta kun väitetään, että olen kihloissa."

-Cordelia kaipasi ilmeisesti vieläkin minun selitystäni asiasta,

-mutta minä vain jatkoin: "Epäilen ystäviäni tuon huhun levittäjiksi

-sen tähden, että rakastumista kuitenkin aina täytyy pitää suurena

-onnena (Cordelia säpsähti), vihamiehiäni sen tähden, että yhtäkaikki

-olisi kovin naurettavaa, jos tuo onni olisi tullut minun osalleni

-(päinvastainen vaikutus), ja sattumaa sen tähden, ettei tuohon huhuun

-ole vähintäkään syytä, ja huhun generatio aequivoca-tapausta sen

-tähden, että koko huhu kaiketikin on syntynyt jonkun tyhjän kallon

-ajatuksettomassa kanssakäymisessä oman itsensä kanssa." Täti kiiruhti

-naisellisen uteliaasti tiedustelemaan kuka se nainen on, jonka kanssa

-minut on tahdottu kihlata. Kaikki sensuuntaiset kysymykset torjuin

-kuitenkin. Cordeliaan luulen koko jutun vaikuttaneen niin, että

-Edvardin osakkeet hiukan nousivat.

-

-Ratkaisun hetki lähestyy. Voisin kääntyä tädin puoleen ja pyytää

-häneltä kirjallisesti Cordelian kättä. Sehän olisikin tavallisin

-ja menestyksellisin tapa tämänlaisissa sydämenasioissa. On kuin

-yleensä pidettäisiin sydämelle luonnollisempana kirjoittamista kuin

-puhumista. Se mikä siinä kuitenkin saisi minut sen valitsemaan, on

-tuon menettelytavan poroporvarillisuus. Jos sen kuitenkin valitsisin,

-menettäisin sen nautinnon, jonka yllätys minulle tuottaisi, ja

-siitä en ehdoin tahdoin halua luopua. -- Jos minulla olisi ystävä,

-sanoisi hän ehkä minulle: Oletko tarkoin miettinyt, että nyt otat

-vakavan askelen, joka on ratkaiseva koko tulevan elämäsi ja toisen

-ihmisen onnen. Se etu on ystävästä. Minulla ei ole ystävää; onko se

-etu, sen jätän ratkaisematta, sen sijaan pidän ehdottomana etuna

-sitä että saan olla ilman hänen neuvojaan. Muutoin olen tarkoin ja

-perusteellisesti punninnut asiaa.

-

-Minun puoleltani ei ole enää mitään estettä kihlaukselle. Kuljeskelen

-siis kosintahankkeissa -- kuka voisi sen minusta nähdä? Pian

-tarkastetaan minun vähäistä persoonaani korkeamman näkökannan

-mukaan. Lakkaan olemasta yksilö ja muutun -- aviomieskokelaaksi;

-niin, vieläpä varsin kunnolliseksi, on täti varmaankin sanova. Se,

-joka minua kohta eniten säälittää, on täti, sillä hän rakastaa minua

-niin puhtaalla ja vilpittömällä maataloudellisella rakkaudella, hän

-melkein kunnioittaa minua ihanteenaan.

-

-Monta rakkaudentunnustusta olen eläissäni tehnyt ja kuitenkaan

-ei minun kokemukseni tässä mitään auta; sillä tämä tunnustus on

-tehtävä aivan erikoisella tavalla. Ennen kaikkea minun täytyy pitää

-mielessäni, että kaikki on vain teeskenneltyä taktikointia. Olen

-tehnyt useita luonnoksia nähdäkseni millä tavalla olisi edullisinta

-esiintyä. Ratkaisevan hetken tekeminen eroottiseksi voisi olla

-arveluttavaa, koska silloin saattaisi jo tapahtua sellaista, jonka

-oikeastaan myöhemmin vasta pitäisi asteittain kehittyä. Toimituksen

-liiallinen juhlallisuus on vaarallista; sellainen hetki merkitsee

-tytölle niin paljon, että koko hänen sielunsa voi kiintyä siihen

-samalla tavalla kuin kuolevan hänen viimeiseen tahtoonsa. Asian

-tekeminen leikilliseksi ja ironiseksi olisi liian uskaliasta. Jos

-minun harrastukseni olisivat samat kuin tavallisesti ihmisten tässä

-asemassa, jos pääasia olisi minullekin viekoitella vain esiin tuo

-pieni "kyllä", niin kaikki kävisi kuin rasvattu. Minullekin se

-tosin on tärkeätä, mutta ei ehdottoman tärkeätä; sillä vaikkakin

-jo kerran olen tämän tytön itselleni valinnut, vaikkakin olen

-kiinnittänyt niin paljon huomiota, jopa kaiken mielenkiintonikin

-häneen, on kuitenkin olemassa ehtoja, joiden vallitessa en lainkaan

-haluaisi hänen myöntymistään. Minä en pyri ulkonaisessa merkityksessä

-omistamaan tyttöä vaan taiteellisesti hänestä nauttimaan. Sen tähden

-pitää alunkin olla niin taiteellinen kuin mahdollista. Alun täytyy

-olla niin epämääräinen kuin suinkin, sen pitää sisältää kaikki

-mahdollisuudet. Jos hän heti näkee minussa petturin, hän käsittää

-minut väärin, sillä en ole petturi tavallisessa merkityksessä; jos

-hän näkee minussa uskollisen rakastajan, ymmärtää hän niinikään

-minut väärin. Minun on toimittava siten, että hänen sielunsa tuossa

-kohtauksessa jää niin epätietoiseksi kuin suinkin. Tytön sielu on

-tuollaisena hetkenä profeetallinen kuin kuolevan. Se on estettävä.

-Rakkahin Cordeliani! petän sinua kauneuden nimessä enkä voi toisin

-tehdä, mutta olen antava sinulle kaiken sen korvauksen minkä antaa

-voin. Koko kohtaus on tehtävä niin huomaamattomaksi kuin mahdollista,

-niin ettei hän annettuaan myöntävän vastauksensa voi tehdä itselleen

-selväksi, mitä tähän uuteen suhteeseen oikeastaan sisältyy. Tuo

-mahdollisuuksien ääretön paljous on juuri mieltäkiinnittävää. Jos

-hän voi jotain jo ennakolta nähdä, olen tehnyt erehdyksen ja koko

-suhde kadottaa jotain merkityksestään. Ei ole ajateltavissa, että

-hän antaisi myöntävän vastauksensa sen tähden että rakastaisi minua;

-sillä hän ei rakasta minua lainkaan. Parasta olisi, jos voisin

-muuttaa kihlauksen toiminnasta tapahtumaksi, muuttaa hänet siitä mitä

-hän tekee siksi mitä hänelle tapahtuu ja josta hänen täytyy vain

-sanoa: Jumala tietää, kuinka se oikeastaan kävi.

-

--- -- --

-

-31. pnä.

-

-Tänään olen kirjoittanut rakkauskirjeen toisen puolesta. Se on aina

-minulle suuri ilo. Ensiksikin on sangen mielenkiintoista päästä

-noin läheltä tarkastelemaan tilannetta ja kuitenkin säilyttää oma

-mukavuutensa. Täyttelen piippuani, saan tietää suhteen laadun ja

-asianomaisen kirjeet vedetään esiin. Olen aina innolla tutkinut miten

-nuori tyttö kirjoittaa. Miespoloinen istuu nyt tuossa rakastuneena

-kuin rotta, lukee ääneen tytön kirjeitä ja minä keskeytän hänet

-lakonisine huomautuksineni: hän kirjoittaa hyvin, hänellä on

-tunnetta, makua, varovaisuutta, hän on varmaan rakastunut ennenkin

-jne. Toiseksi saan tilaisuuden tehdä hyväntyön. Autan kahta nuorta

-ihmislasta tulemaan yhteen. Nyt minä sen kuittaan. Jokaista

-onnellista paria vastaan valitsen itselleni yhden uhrin; teen aina

-kaksi ihmistä onnelliseksi ja korkeintaan yhden onnettomaksi. Olen

-rehellinen ja luotettava enkä milloinkaan ole pettänyt ketään,

-joka minuun on luottanut. Pienen pilan voin tietysti itselleni

-suoda, mutta sehän on luvallista sivuansiota. Ja miksi nautin tätä

-luottamusta? Sen tähden että osaan latinaa ja hoidan lukujani sekä

-sen tähden, että pidän omat pikku seikkailuni omana tietonani. Enkö

-sitten ansaitse tätä luottamusta? Minähän en koskaan käytä sitä

-väärin.

-

--- -- --

-

-2. pnä elokuuta.

-

-Hetki oli tullut. Näin vilahdukselta tädin kadulla, joten tiesin

-hänen olevan poissa kotoa. Edvard oli tullitoimistossa. Oli sen

-tähden todennäköistä, että Cordelia oli yksin kotona. Niin olikin

-asianlaita. Hän istui ompelupöydän ääressä neuloen. Olen perin

-harvoin käynyt talossa ennen puoltapäivää ja hän hämmästyikin

-hiukan minut nähdessään. Kohtauksesta oli vähällä sukeutua liiankin

-liikuttava. Siihen ei Cordelia kuitenkaan olisi ollut syypää,

-sillä hän suoriutui pian hämmennyksestään, vaan minä itse -- sillä

-huolimatta siitä panssarista, johon olin pukeutunut, tyttö teki

-minuun tavattoman voimakkaan vaikutuksen. Kuinka suloinen hän

-olikin sinijuovikkaassa, yksinkertaisen kodikkaassa puvussaan tuore

-ruusu rinnallaan -- tuore ruusunkukka, tyttö oli itse kuin tuore

-vastapoimittu kukka, niin koskematon ja niin aamuntuore, ja kuka

-tietääkään missä nuori tyttö viettää yönsä! Minä luulen hänen olevan

-öisin illuusioitten maassa, josta hän joka aamu palaa takaisin. Siitä

-hänen nuorekas tuoreutensa. Hän oli niin nuoren ja kuitenkin niin

-täysinkehittyneen näköinen kuin olisi luonto hellän ja rikkaan äidin

-tavoin vasta sillä hetkellä laskenut hänet lopullisesti käsistään.

-Minun oli kuin olisin tullut jäähyväiskohtaukseen todistajaksi,

-minä näin, kuinka tuo lempeä äiti häntä vielä kerran jäähyväisiksi

-syleili, minä kuulin hänen sanovan: "Mene nyt ulos maailmaan,

-lapseni, olen tehnyt kaikki tähtesi, ota tämä suutelo kuin sinetti

-huulillesi, sinetti, joka vartioi pyhättöä, niin ettei kukaan voi

-sitä murtaa, ellet itse tahdo, mutta kun oikea on tuleva, olet sinä

-ymmärtävä häntä." Ja äiti painoi tyttärensä huulille suudelman,

-suudelman joka ei kuin ihmissuudelma ota mitään, jumalallisen

-suudelman, joka antaa kaikki, joka antaa tytölle itselleen

-suudelman mahdin. Ihmeellinen luonto, kuinka oletkin syvämielinen

-ja salaperäinen: miehelle annat sanan, tytölle suudelman voiman!

-Tämä äidin suutelo oli hänellä huulillaan, hyvästijätön loisto

-otsallaan ja iloinen tervehdys silmissään, sen tähden oli hän samalla

-kertaa niin kotoisen herttaisen näköinen, sillä olihan hän täällä

-kotonaan, ja niin vieraan näköinen, sillä hän ei vielä tuntenut

-maailmaa, vaan ainoastaan äitinsä, joka näkymättömänä valvoi hänen

-luonansa. Hän oli todellakin viehättävä, nuori kuin lapsi ja samalla

-arvokkaan naisellinen. -- Pian olin kuitenkin taasen intohimoton

-ja tyhmän juhlallinen, kuten sopii silloin kun tahtoo toimittaa

-jotain tärkeätä niin, ettei se näytä mitään merkitsevän. Joidenkin

-yleisten huomautuksien jälkeen menin häntä hiukan lähemmäksi ja

-esitin asiani. Ihmistä, joka puhuu kuin kirja, on perin ikävä kuulla;

-toisinaan on kuitenkin hyvin tarkoituksenmukaista puhua siten.

-Kirjalla on nimittäin se merkillinen ominaisuus, että sitä voi

-tulkita miten tahtoo. Pysyin hyvin varovasti jokapäiväisissä tavaksi

-tulleissa lausetavoissa. Hän hämmästyi kuten olin odottanutkin, se

-on kieltämätöntä. Mutta on turhaa koettaa tehdä itselleen selväksi

-minkä näköinen hän oli. Hän oli paljonmerkitsevän näköinen, melkein

-kuin vielä valmistumaton, mutta odotettavissa oleva selitysliite

-kirjaani, selitysliite, joka voi sisältää minkä tulkinnan tahansa.

-Yksi ainoa sanakin liikaa, ja hän olisi nauranut minulle, yksi ainoa

-sana, ja hän olisi käynyt tunteelliseksi, yksi ainoa sana, ja hän

-olisi päässyt livahtamaan käsistäni; mutta yksikään liikanainen sana

-ei tullut huulilleni, minä pysyin tyhmän juhlallisena määrätyissä

-kaavoissa. -- "Hän oli tuntenut minut niin vähän aikaa", hyvä Jumala,

-sellaisia vastuksia tapaa vain kihloihinmenon kapealla tiellä, ei

-rakkauden kukkapoluilla.

-

-Ihmeellistä kylläkin. Kun edellisenä päivänä punnitsin asiaa,

-olin kohta varma, että hän yllätyksen hetkenä antaisi myöntävän

-vastauksensa. Siitä näkee, mitä kaikki valmistukset auttavat, asia

-ei tullut ratkaistuksi niin kuin olin ajatellut, sillä hän ei

-myöntänyt eikä kieltänyt; hän vetosi tätiin. Minun olisi pitänyt se

-jo edeltäpäin tietää. Minulla on todellakin onni mukanani, sillä tämä

-oli vielä parempi tulos.

-

-Täti antaa suostumuksensa, siitä ei minulla koskaan ole ollut

-pienintäkään epäilystä. Cordelia seuraa hänen neuvoaan. Mitä

-minun kihloihinmenooni tulee, niin en lainkaan tahdo kehua

-sitä runolliseksi, se on päinvastoin mitä jokapäiväisin ja

-poroporvarillisin. Tyttö ei tiedä, pitääkö hänen myöntää vai kieltää;

-täti myöntää, tyttö perässä, minä otan tytön, hän minut -- ja nyt

-tarina alkaa.

-

--- -- --

-

-3. pnä.

-

-Niin olen nyt kihloissa; samoin on Cordeliakin, ja se on kaikki

-mitä hän asiasta tietää. Jos hänellä olisi ystävätär, jolle hän

-voisi peittelemättä puhua, sanoisi hän kaiketi: "Mitä tämä kaikki

-merkitsee, sitä en todellakaan ymmärrä. Hänessä on jotain, joka

-vetää minua puoleensa, mutta mitä se on, en voi käsittää; hänellä

-on kummallinen valta minuun, mutta minä en häntä rakasta enkä

-kenties koskaan tule sitä tekemään; sen sijaan luulen hyvin voivani

-elää hänen kanssaan yhdessä ja sen tähden myöskin tulla varsin

-onnelliseksi, sillä hän ei varmaankaan vaadi paljon kun vain

-henkisessä merkityksessä pysyy hänen rinnallaan." Rakas Cordeliani!

-ehkä hän vaatiikin enemmän ja sen sijaan vähemmän kestävyyttä.

--- Kaikista hullunkurisista asioista on kihlaus järjettömin.

-Avioliitolla on kuitenkin oikeutuksensa, joskin se on minulle

-epämukava. Kihlaus on puhtaasti inhimillinen keksintö eikä suinkaan

-keksijälleen kunniaksi. Se ei ole sitä eikä tätä, ja se muistuttaa

-rakkauttani yhtä vähän kuin se hetale, joka pedellillä on selässään,

-professorin frakkia. Nyt olen siis tuon kunnianarvoisan joukon jäsen.

-Silläkin on merkityksensä, sillä totta on mitä Trop sanoo, että vasta

-kun on itse taiteilija saa oikeuden tuomita toisia taiteilijoita. Ja

-eikö juuri kihloissa oleva mies ole tavallansa taiteilija?

-

-Edvardin katkeruus on rajaton. Hän antaa partansa kasvaa ja on

-ripustanut mustan pukunsa naulaan, mikä on jo paljon. Hän tahtoo

-puhua Cordelian kanssa, tahtoo paljastaa hänelle ilkeän mieleni.

-Siitä on tuleva tärisyttävä kohtaus. Edvard parta ajamattomana ja

-huolimattomasti pukeutuneena puhumassa kovalla äänellä Cordelian

-kanssa. Kunpa hän vain ei säikäyttäisi minua pitkine partoineen.

-Turhaan koetan saada hänet järkiinsä, selitän, että täti on saanut

-aikaan kihlauksen, että Cordelialla kenties vielä on tunteita häntä

-kohtaan, että olen valmis väistymään takaisin, jos hän vain voi

-valloittaa itselleen tytön. Silmänräpäyksen ajan hän jo epäröi, eikö

-hänen pitäisi antaa leikata partansa uudella tavalla, ostaa uusi

-musta puku, seuraavassa hetkessä hän taasen suun täydeltä soimaa

-minua. Teen kaikkeni pysyäkseni hyvissä väleissä hänen kanssaan.

-Kuinka vihoissaan hän minulle lieneekin, tiedän kuitenkin, ettei hän

-ota askeltakaan kysymättä minulta neuvoa, hän ei ole unohtanut mitä

-hyötyä hänellä on ollut minusta puolestapuhujana. Ja miksi riistäisin

-häneltä viimeisen toivon, miksi rikkoisin välini hänen kanssaan? Hän

-on hyvä ihminen -- ja kuka tietää mitä aika vielä kantaa kohdussaan.

-

-Nyt on minun toiselta puolen toimittava niin, että kihlaukseni

-purkautuu, siten solmiakseni ihanamman ja merkitsevämmän suhteen

-Cordeliaan, ja toiselta puolen käytettävä aikani parhaani mukaan

-iloitakseni kaikesta siitä viehätyksestä, kaikesta siitä ihanuudesta,

-jolla luonto ylenmäärin on hänet varustanut, iloitakseni siitä,

-kuitenkin sillä rajoituksella, etten ota mitään etukäteen. Kun

-sitten olen saanut hänet oppimaan, mitä merkitsee rakastaa ja

-erikoisesti mitä merkitsee rakastaa minua, raukeaa kihlaus tyhjiin

-epätäydellisenä muodollisuutena ja hän kuuluu täydellisesti minulle.

-Muut kihlatut sivuuttavat tämän vaiheen, ja heillä on silloin

-tiedossa ikävä avioliitto ajassa ja iankaikkisuudessa. Kullakin on

-makunsa.

-

-Kaikki on vielä ennallaan; mutta tuskin voi kukaan kihloissa oleva

-olla minua onnellisempi tai kukaan rahanahnas mies, joka on löytänyt

-kultapalan, minua autuaampi. Olen haltioissani ajatellessani että

-hän on minun vallassani. Puhdas, viaton naisellisuus, läpikuultava

-kuin meri ja syvä kuin se, ilman aavistusta rakkaudesta! Nyt on hänen

-oppiminen mikä mahti rakkaus kuitenkin on. Kuin kuninkaantytär,

-joka tomusta nostetaan isiensä valtaistuimelle, siten on hänetkin

-saatettava siihen kuningaskuntaan, johon hän kuuluu. Ja se on

-tapahtuva minun kauttani; oppiessaan rakastamaan hän oppii

-rakastamaan minua; kehiteltäessä sääntöä kehittyy asteittain

-taivutuskaava, ja se olen minä. Tuntiessaan rakkaudessa olevan kaiken

-merkityksensä hän rakastaa minua, ja kun hän aavistaa oppineensa sen

-minulta, hän rakastaa minua kaksinverroin. Ajatus ilostani valtaa

-minut niin, että menetän melkein mieleni tasapainon.

-

-Hänen sielunsa ei ole kuihtunut eikä heikontunut hapuilevan rakkauden

-epämääräisissä liikutuksissa, seikka joka saa aikaan sen, etteivät

-monet nuoret tytöt enää koskaan voi rakastaa varmasti, voimakkaasti,

-kokonaisesti. Heillä on tietoisuudessaan epämääräinen sumukuva,

-joka on olevinaan ihanne, minkä mukaan todellisuutta mitataan.

-Sellaisista puolinaisuuksista syntyy vain jotain jonka seurassa

-voi kristillisesti vaeltaa läpi elämän. -- Nyt kun rakkaus hänessä

-herää, minä saan nähdä hänen sielunsa läpikuultavana ja kuunnella

-kaikkia hänessä soivia rakkauden kieliä. Minä tarkkailen kuinka

-hänen rakkautensa on muodostunut ja käyttäydyn sen mukaan; ja samoin

-kuin jo välittömästi olen mukana siinä sadussa, jonka rakkaus antaa

-tulvia hänen sydämensä kautta, samoin tulen uudelleen ulkoapäin häntä

-vastaan niin viettelevänä kuin suinkin. Tyttö rakastaa kuitenkin vain

-yhden ainoan kerran.

-

-Nyt on minulla siis laillinen oikeus Cordeliaan, minulla on tädin

-suostumus ja siunaus, ystävien ja sukulaisten onnittelut; sen

-luulisi jo riittävän. Nyt ovat siis sodan vastukset ohi, nyt alkavat

-rauhan siunaukset. Kuinka naurettavaa! Ikäänkuin tädin siunaus

-ja ystävien onnittelut voisivat taata minulle sanan syvemmässä

-merkityksessä omistusoikeuden Cordeliaan; ikäänkuin rakkaudessa

-olisi olemassa tuollainen sodan ja rauhan vastakkaisuus ja ikäänkuin

-se ei, niin kauan kuin se on olemassa, ilmenisi taisteluna, joskin

-aselaji vaihtelee. Ero on oikeastaan siinä taistellaanko cominus

-[läheltä] vai eminus [kaukaa]. Mitä täydellisemmin rakkaussuhteessa

-on kaihdettu lähitaistelua, sitä surullisempaa, sillä sitä

-mitättömämmäksi käy käsikähmä. Käsikähmään kuuluvat kädenpuristus,

-kosketus jalalla -- jota Ovidius, kuten tunnettua, sekä suosittelee

-että syvällisellä leikillisyydellä vastustaa -- puhumattakaan

-suudelmasta ja syleilystä. Se joka taistelee eminus voi luottaa

-ainoastaan silmäänsä; ja kuitenkin hän voi, jos hän on taiteilija,

-käyttää tätä asettaan taidokkaasti. Hän voi antaa silmänsä viivähtää

-tytössä sellaisella hellyydellä, joka vaikuttaa tyttöön kuten häneen

-sattumalta koskettaisiin; hän voi silmällänsä tarttua tyttöön yhtä

-lujasti kuin pitäisi häntä käsivarsillaan. Yksi virhe tai onnettomuus

-on kuitenkin tarjolla jos kovin kauan taistelee pitemmän välimatkan

-päästä, se nimittäin, että sellainen taistelu aina on vain nautinnon

-symboli, ei nautinto itse. Vasta sille, joka taistelee cominus, saa

-kaikki täyden merkityksensä. Kun rakkaudessa ei enää ole taistelua,

-on se sammunut. Minä en ole oikeastaan ensinkään taistellut eminus,

-matkan päästä, enkä sen tähden nyt ole lopussa vaan vasta alussa,

-vasta nyt otan aseet esiin. Että hänet omistan, on totta juridisessa

-ja poroporvarillisessa merkityksessä; mutta siitä ei vielä seuraa

-mitään. Minulla on paljon puhtaammat käsitykset asiasta. Hän on

-kihloissa kanssani, se on totta, mutta jos siitä päättelisin, että

-hän rakastaa minua, se olisi erehdys, sillä hän ei ylipäänsä lainkaan

-rakasta. Minulla on laillinen omistusoikeus häneen, ja kuitenkaan en

-häntä omista, samoin kuin toiselta puolen voin hyvin omistaa tytön

-vaikkei minulla olisi laillista omistusoikeutta häneen.

-

--- -- --

-

-Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla hänen vieressään.

-Meidän asentomme on kahden rakastavaisen ja kuitenkin siinä on

-eräänlaista hienotunteisuutta, joka estää liiallisen lähentelemisen.

-Asento merkitsee tavattoman paljon sille, jolla on silmää sitä

-tarkkailla. Rakkaudella on monta asemaa, tämä on ensimmäinen.

-Kuinka kuninkaallisesti luonto on varustanut tämän nuoren

-tytön; hänen puhtaat, pehmeät muotonsa, hänen syvä, naisellinen

-viattomuutensa, hänen kirkkaat silmänsä -- kaikki hurmaa minut.

--- Olen tervehtinyt häntä. Hän tuli iloisesti minua vastaan kuten

-tavallisesti, kuitenkin vähän ujona, vähän epävarmana; kihlauksenhan

-pitäisi hiukan muuttaa meidän suhdettamme, mutta miten, sitä hän

-ei tiedä; hän tarttui käteeni, mutta ei kuten ennen hymyillen.

-Vastasin hänen tervehdykseensä keveällä, melkein huomaamattomalla

-kädenpuristuksella; olin lempeä ja ystävällinen olematta kuitenkaan

-eroottinen. -- Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla

-hänen rinnallaan. Juhlallisuus kirkasti tilannetta, hiljainen

-aamuvalaistus. Hän on ääneti, mikään ei riko hiljaisuutta. Silmäni

-liukuvat verkalleen hänen vartalonsa yli, ei himoiten, sillä siihen

-vaadittaisiin todella julkeutta. Hieno, katoava punastus, nousten

-ja laskien kuin pilvi seudun yllä, kuvastuu hänen kasvoillaan. Mitä

-merkitsee tuo punastus? Onko se rakkautta, onko se kaipuuta, toivoa,

-pelkoa -- sillä sydämen väri on punainen? Ei se ole mitään niistä.

-Hän katsoo ihmetellen, ei minua eikä itseään vaan sisintä sieluaan,

-hän ikään kuin muuttuu sisällisesti. Tämä hetki vaatii hiljaisuutta,

-sen tähden ei mikään huomionteko saa sitä häiritä, mikään intohimon

-purkaus sitä keskeyttää. On kuin en edes olisi läsnä ja kuitenkin on

-juuri minun läsnäoloni hänen kontemplatiivisen ihmettelynsä ehto.

-Minun olentoni on sopusoinnussa hänen kanssaan. Sellaisessa tilassa

-kunnioittaa ja palvelee parhaiten nuorta tyttöä, samoin kuin eräitä

-jumalia, vaitiololla.

-

-On onni, että minulla on setäni talo. Jos tahtoisin saada nuoren

-ihmisen inhoamaan tupakkaa, veisin hänet johonkin Regentsenin

-tupakkahuoneista; kun haluan saada nuoren tytön inhoamaan

-kihloissaoloa, tarvitsee minun vain tuoda hänet tänne. Samoin

-kuin ainoastaan räätäleitä tulee räätälien kokoussaliin, tulee

-tänne pelkkiä kihlautuneita pareja. On kauheata joutua sellaiseen

-seuraan, enkä voi ihmetellä, että Cordelia käy rauhattomaksi. Kun

-olemme kokoontuneet en masse, luulen meitä olevan kymmenen paria

-lukuunottamatta niitä tuttavapiiriimme kuuluvia laumoja, jotka

-suurten juhlien aikana tulevat pääkaupunkiin. Me kihloissaolevat

-voimme täällä täysin määrin nauttia kihloissaolemisen iloja. Tuon

-Cordelian tänne saadakseni hänet inhoamaan noita rakastuneita

-käsiksikäyntejä, noita lemmensairaiden käsityöläisten mauttomuuksia.

-Täällä kuulee alinomaa, pitkin iltaa äänen, joka muistuttaa

-kärpäsläpsän ääntä -- ne ovat rakastavaisten suudelmia. Tässä

-talossa ollaan mitä rakastettavimmalla tavalla ujostelemattomia,

-ei edes piilouduta nurkkiin, vaan istutaan suuren pyöreän pöydän

-ympärillä. Minäkin olen kohtelevinani Cordeliaa samalla tavalla.

-Siinä suhteessa täytyy minun tehdä itselleni väkivaltaa. Olisi

-todellakin liikuttavaa, jos tuolla tavoin loukkaisin hänen syvää

-naisellisuuttaan. Sellaisesta syyttäisin itseäni enemmän kuin siitä

-että petän häntä. Ylipäänsä voin luvata jokaiselle tytölle, joka

-uskoo itsensä minun huostaani, täydellisesti esteettisen kohtelun,

-huomioonottaen vain sen, että kerran jätän hänet, mutta sekin kuuluu

-estetiikkaani, sillä joko pettää tyttö miehen tahi mies tytön. Olisi

-kylläkin mieltäkiinnittävää, jos voisi saada käsiinsä kirjallisen

-tilaston, joka satujen, kansanlaulujen ja mytologisten kertomusten

-perustalla antaisi tietoja siitä, tyttökö useammin on uskoton vaiko

-mies.

-

-Sitä ajanhukkaa, jonka Cordelia minulle tuottaa, en lainkaan kadu,

-vaikkei se suinkaan ole pieni. Jokainen kohtaus vaatii toisinaan

-pitkiä valmisteluja. Koen hänen kanssaan rakkauden synnyn. Itse

-olen melkein kuin näkymättömänä läsnä istuessani näkyväisenä hänen

-rinnallaan. Suhteeni Cordeliaan on kuin tanssi, joka oikeastaan

-on tanssittava kahden, mutta jonka hän tanssii yksin. Minä olen

-nimittäin se toinen tanssija, vaikkakin näkymättömänä. Hän liikkuu

-kuin unessa ja kuitenkin hän tanssii toisen kanssa; tuo toinen

-olen minä; mikäli olen näkyvänä läsnä, olen tuossa tanssissa

-näkymättömänä, ja mikäli olen näkymättömissä, olen näkyvänä hänen

-karkelossaan. Liike vaatii vastatanssijan; tyttö kumartuu tuon toisen

-puoleen, tempaa hänen kätensä, pakenee ja lähestyy taasen. Minä

-tartun hänen käteensä, minä täydennän hänen ajatuksensa, joka jo on

-täydennetty itsessään. Hän liikkuu oman sielunsa sävelten tahdissa;

-minä olen vain alkusyy hänen liikkeeseensä. Minä en ole eroottinen,

-koska se vain herättäisi hänet hänen unestaan, olen taipuvainen,

-pehmeä, persoonaton, melkein kuin mieliala.

-

-Mistä kihlatut tavallisesti puhuvat? Mikäli minä tiedän, he

-kiiruhtavat sijoittamaan toisensa omien perheenjäsentensä ikävään

-jonoon. Mikä ihme niin ollen jos eroottisuus katoaa. Se, joka ei

-ymmärrä tehdä rakkautta ehdottomaksi, sellaiseksi, jonka rinnalla

-kaikki muu häviää mitättömiin, älköön koskaan alentuko rakastumaan,

-menköönpä naimisiin vaikka kymmenen kertaa. Että minulla on täti,

-jonka nimi on Mariane, eno, jonka nimi on Christopher, isä, joka on

-majuri jne., jne. -- kaikella tuollaisella ei ole mitään tekemistä

-rakkauden mysteerin kanssa. Niin, vieläpä asianomaisen mennyt

-elämäkään ei merkitse mitään. Nuorella tytöllä ei tässä suhteessa

-tavallisesti olekaan paljon kerrottavaa; jos hänellä jotain on, voi

-ehkä maksaa vaivan häntä kuunnella, mutta ei rakastaakseen häntä

-enemmän sen tähden. Minä puolestani en etsi tarinoita, niitä on

-minulla todellakin kyllin; minä etsin välittömyyttä. Se juuri on

-iäistä rakkaudessa, että yksilöt vasta sen syttymisestä lähtien ovat

-toisilleen olemassa.

-

-Vähän luottamusta täytyy minun hänessä herättää, tai oikeammin,

-poistaa pieni epäilys. Enpä suinkaan kuulu niiden rakastavaisten

-joukkoon, jotka kunnioituksesta rakastavat toisiaan, kunnioituksesta

-menevät naimisiin ja kunnioituksesta saavat lapsia keskenään,

-mutta kuitenkin tiedän hyvin, että rakkaus, varsinkin ennen kuin

-siinä on intohimoa, vaatii siltä, joka on tullut sen esineeksi,

-ettei hän törkeästi riko moraalia. Tässä suhteessa on rakkaudella

-oma dialektiikkansa. Vaikkakin minun menettelyni Edvardia kohtaan

-on moraalin kannalta paljon moitittavampaa kuin entinen suhteeni

-tätiin, on minun kuitenkin paljon helpompi selittää Cordelialle

-edellistä kuin jälkimmäistä. Hän ei tosin ole puhunut asiasta

-mitään, mutta kuitenkin pidän parhaana selittää hänelle menettelyni

-välttämättömyyden. Se varovaisuus, jota olen esiintymisessäni

-noudattanut, mairittelee hänen ylpeyttään, se salaperäisyys, johon

-verhoudun, tekee minut mieltäkiinnittäväksi. Tässä suhteessa

-Cordeliasta voi kyllä näyttää kuin paljastaisin hänelle itsessäni

-paljon eroottista, kuin tulisin puhumaan ristiin, kun minä myöhemmin

-aion väittää, etten ole koskaan ennen rakastanut; tämä seikka ei

-kuitenkaan merkitse mitään. En pelkää ristiriitaista menettelyä,

-kunhan hän vain ei sitä huomaa ja minä saavutan mitä tahdon. Pitäkööt

-oppineet väittelijät kunnianaan välttää kaikkia ristiriitaisuuksia;

-nuoren tytön elämä on liian rikas, siinä on aina ristiriitaisuuksia

-ja niin muodoin se tekee ristiriitaisuudet välttämättömiksi.

-

-Hän on ylpeä eikä hänellä ole mitään varsinaista käsitystä

-rakkaudesta. Vaikka hän nyt kyllä jossakin määrin pitää minua

-henkisesti kypsyneempänä, voi helposti sattua, että hän, kun rakkaus

-alkaa hänessä vaikuttaa, voisi kääntää ylpeytensä minua kohtaan.

-Mikäli minä voin havaita, hän on epätietoinen naisen varsinaisesta

-merkityksestä. Sen tähden oli helppo saada hänen ylpeytensä

-kohdistumaan Edvardiin. Tuo ylpeys oli kuitenkin yltiöpäistä,

-hänellä kun ei ollut mitään käsitystä rakkaudesta. Mutta kun hän

-sen saa, hänen todellinen ylpeytensä syntyy samalla kertaa, mutta

-jäännös entistä yltiöpäisyyttä voi helposti liittyä siihen lisäksi.

-Voisi niin muodoin ajatella, että hän kääntäisi sen minua vastaan.

-Vaikka häntä kaiketikaan ei kaduta, että hän antoi suostumuksensa

-kihlaukseen, tulee hän kuitenkin helposti käsittämään, että sain sen

-verrattain helposti; hän on näkevä, ettei alku hänen puoleltansa

-ollut oikea. Jos hän tuon käsittää, hän on kääntävä peitsensä minua

-vastaan. Niin pitääkin olla. Sillä tavalla pääsen selvyyteen siitä,

-kuinka syvälti hänen tunteensa ovat järkkyneet.

-

--- -- --

-

-Aivan oikein. Jo kauas kadulle näen tuon sievän pienen kiharaisen

-pään, joka kurkottautuu niin pitkälle kuin suinkin ulos ikkunasta.

-Olen jo kolmena päivänä peräkkäin saanut nähdä sen...Nuori tyttö

-ei turhan tähden seiso ikkunassa, hänellä täytyy varmaankin olla

-siihen hyvät syynsä... Mutta minä pyydän taivaan nimessä, älkää

-kurkottautuko noin kauas ikkunasta; lyönpä vetoa, että seisotte

-tuolin reunalla, sen voin päättää asennostanne. Ajatelkaa kauhua,

-jos putoaisitte --, ette minun päälleni, sillä minä pysyttelen

-toistaiseksi asian ulkopuolella -- vaan hänen, sillä joku hän kai

-tässä on kysymyksessä... Mutta mitä näenkään, tuolla kaukanahan

-tulee ystäväni lisensiaatti Hansen keskikatua kävellen. Hänen

-esiintymisessään on jotain tavatonta, hän käyttää omituista

-kulkuneuvoa; jos näen oikein, hän saapuu kaipuun siivin. Olisiko

-hänellä tapana käydä tuossa talossa minun tietämättäni?... Te

-katositte, kaunis neitiseni, arvelen, että menitte aukaisemaan ovea

-hänelle... Tulkaa vain takaisin, hän ei lainkaan aio taloon...

-Kuinka, te tunnette asian paremmin? Mutta minä voin vakuuttaa

-teille... Hän sanoi sen juuri minulle itse. Jolleivät vaunut, jotka

-vastikään ajoivat ohi, olisi pitäneet niin kovaa melua, olisitte

-sen itse kuullut. Minä sanoin hänelle noin vain ohimennen: Sinä

-aiot tänne sisälle? Johon hän vastasi selvästi: en... Nyt voitte

-heittää hänelle hyvästit; nyt lähden hänen kanssaan kävelemään.

-Hän on hämillään, ja hämillään olevat ihmiset pakisevat kernaasti.

-Nyt aion puhua hänen kanssaan siitä papinvirasta, jota hän on

-päättänyt hakea... Hyvästi nyt, kaunis neitini, me aiomme kävellä

-alas tullille. Kun sitten olemme tulleet sen ulkopuolelle, sanon

-hänelle: tuhat tulimmaista, sinähän olet johdattanut minut kokonaan

-harhaan, minunhan piti mennä Itäiselle kadulle. -- Katso, nyt

-olemme, neitiseni, täällä taasen... Miten uskollinen, hän seisoo

-vielä ikkunassa. Sellainen tyttö voi tehdä miehen onnelliseksi...

-Ja miksi sitten teen kaiken tämän, kysytte. Sen tähden että olen

-alhainen ihminen, jolle on mieleistä tuottaa harmia toisille? En

-suinkaan. Teen kaiken tämän teidän itsenne tähden, rakastettava

-neiti. Ensiksikin! Olette odottanut lisensiaattia, kaivannut häntä,

-ja nyt hän on teidän luoksenne tullessaan kaksinverroin kaunis.

-Toiseksi! Kun lisensiaatti nyt astuu sisään ovesta, sanoo hän: "Nyt

-olimme vähällä tulla yllätetyiksi, sillä tuo kirottu mies seisoi

-oven edessä, kun olin tulossa luoksesi. Mutta minä olin viisas, minä

-johdatin hänet pitkään keskusteluun siitä virasta, jota haen, ja

-kuinka olikaan, niin sain hänet lähtemään kanssani tullille päin;

-voin vakuuttaa, ettei hän huomannut mitään." Ja vielä lisäksi,

-tehän pidätte nyt lisensiaatista vielä enemmän kuin ennen; sillä te

-olette aina arvellut hänellä olevan erinomaiset mielipiteet, mutta

-että hän olisi viisaskin ... niin, nythän itse näette. Ja siitä on

-teidän kiittäminen minua. -- -- Mutta eräs asia johtuu mieleeni.

-Teidän kihlauksennehan ei voi vielä olla julkinen, sillä silloinhan

-minä olisin siitä kuullut. Tyttö on kaunis ja ihana katsoa; mutta

-hän on nuori. Ehkä ei hänen älynsä ole vielä kehittynyt. Eikö ole

-ajateltavissa, että hän kevytmielisesti menisi ja ottaisi perin

-vakavan askelen. Se on estettävä; minä tahdon puhua tytön kanssa.

-Sen olen hänelle velkaa, sillä hän on varmaankin hyvin rakastettava

-tyttö. Sen olen velkaa lisensiaatille, sillä hän on ystäväni; siten

-olen sen velkaa tytöllekin, sillä hän on ystäväni tuleva puoliso.

-Sen olen velkaa tytön perheelle, sillä se on varmaankin hyvin

-kunnioitettava perhe. Sen olen velkaa koko yhteiskunnalle, sillä

-kysymyksessä on hyvätyö. Koko ihmiskunnalle! Miten suuri ajatus,

-miten valtava yritys toimia koko ihmiskunnan nimessä, omistaa

-sellainen kenraalinvaltakirja! -- Mutta riennänpä Cordelian luo.

-Osaan aina käyttää mielialaa hyväkseni, ja tuon tytön ihana kaiho on

-todella minua liikuttanut.

-

--- -- --

-

-Nyt alkaa ensimmäinen taistelu Cordelian kanssa, taistelu, jossa

-minä pakenen ja siten opetan hänet, minua takaa-ajaen, voittamaan.

-Minä vetäydyn alituisesti taaksepäin, ja tällä liikkeelläni opetan

-häntä kauttani tuntemaan kaikki rakkauden mahdit, sen levottomat

-ajatukset, sen intohimon, sen kaipuun ja toivon ja rauhattoman

-odotuksen. Liikkuessani tällä tavoin hänen edessään kehittyy

-kaikki tämä vastaavalla tavalla hänessä itsessään. Kuljetan häntä

-triumfikulkueessa, ja minä itse olen yhtä suuressa määrin se, joka

-laulaa hänen voittonsa kunniaksi, kuin se, joka näyttää hänelle

-tien. Hän on saava rohkeutta uskoa rakkauteen, uskoa, että se on

-iäinen voima, nähdessään sen vallan, nähdessään mieleni liikutukset.

-Hän on uskova minua, osaksi sen tähden että luotan taitooni, osaksi

-sen tähden, että totuutta on itse asiassa kaiken sen pohjalla mitä

-teen. Jollei niin olisi asianlaita, ei hän uskoisi minua. Jokaiselta

-liikkeeltäni hän käy yhä voimakkaammaksi; rakkaus herää hänen

-sielussaan, hän on saavuttanut merkityksensä naisena. -- En ole

-tähän saakka poroporvarillisesti puhuen kosiskellut häntä, sen teen

-nyt, minä vapautan hänet, ainoastaan siten tahdon häntä rakastaa.

-Että hänen on minua kaikesta kiittäminen, sitä hän ei saa aavistaa,

-sillä siten hän kadottaisi luottamuksensa itseensä. Kun hän nyt

-tuntee olevansa vapaa, niin vapaa, että häntä melkein haluttaisi

-rikkoa välinsä minun kanssani, silloin alkaa toinen taistelu. Nyt

-on hänessä voimaa ja intohimoa ja nyt merkitsee taistelu minulle

-jotain; hetkelliset seuraukset olkoot sitten mitkä hyvänsä. Entä

-jos hän ylpeydessään pettää minut, entä jos hän rikkoo välinsä

-minuun? Niinpä on hänellä siihen täysi vapaus; mutta minulle hän

-on kuitenkin kuuluva. On turhaa puhetta, että kihlaus sitoisi

-häntä minuun, tahdon omistaa hänet vain vapaana. Jättäköön hän

-minut, toinen taistelu alkaa joka tapauksessa, ja tuossa toisessa

-taistelussa olen minä voittava niin varmasti kuin se oli pelkkää

-harhanäköä, että hän voitti ensimmäisessä. Mitä enemmän voimaa

-hänessä on, sitä mieltäkiinnittävämpää minulle. Ensimmäinen taistelu

-on vapautustaistelu ja se on vain leikkiä, toinen on valloitussota ja

-se käydään elämästä ja kuolemasta.

-

-Rakastanko Cordeliaa? Kyllä. Vilpittömästi? Kyllä. Uskollisesti?

-Kyllä -- esteettisessä merkityksessä ja sillähän lienee arvonsa

-silläkin. Mitä olisi tätä tyttöä auttanut, jos hän olisi joutunut

-uskollisen aviomies-kuhnurin käsiin? Mikä hänestä olisi tullut?

-Ei mitään. On tapana sanoa, että tarvitaan hitunen muutakin kuin

-rehellisyyttä tullakseen toimeen maailmassa; minä puolestani

-sanoisin, että tarvitaan hiukan muutakin kuin uskollisuutta

-rakastaakseen sellaista tyttöä. Ja minulla on muutakin -- minulla on

-kavaluutta. Ja kuitenkin rakastan häntä uskollisesti. Ankarasti ja

-huolellisesti valvon itseäni, jotta kaikki se, mikä tuossa tytössä

-on, koko hänen jumalallisen rikas luontonsa, kehittyisi kukkaansa.

-Minä olen niitä harvoja, jotka sen voivat tehdä, hän on niitä

-harvoja, jotka siihen sopivat; emmekö siis sovellu toisillemme?

-

-Teenkö väärin, kun sen sijaan että katsoisin pappiin tarkastelen

-tuota kaunista kirjailtua nenäliinaa, joka teillä on kädessänne?

-Teettekö te väärin pitäessänne sitä noin esillä?... Nurkassa on

-nimi... Charlotte Hahn on siis teidän nimenne? On niin viehättävää

-näin sattumalta saada tietää naisen nimi. On kuin joku palveleva

-henki salaperäisellä tavalla tekisi minut tutuksi teidän kanssanne...

-Vai eikö ole sattuma, että nenäliinanpoimut laskeutuvat siten että

-minä voin nähdä nimen?... Te olette liikuttunut, te pyyhitte kyynelen

-silmästänne... Nenäliina riippuu taasen vapaana... Teitä ihmetyttää

-että katselen teitä enkä pappia. Te tarkastelette nenäliinaa, te

-huomaatte sen ilmiantaneen nimenne... Sehän on tuiki viaton juttu, on

-niin helppo saada tietää tytön nimi... Miksi julmistua nenäliinalle,

-miksi rutistaa se noin kokoon? Miksi suuttua sille? Miksi suuttua

-minulle? Kuulkaa mitä pappi sanoo: "Älköön kukaan saattako ihmistä

-kiusaukseen; hänkin, joka sen tietämättään tekee, on vastuunalainen,

-on syyllinen toisen edessä, jolle hän voi vikansa korvata vain

-entistä suuremmalla hyvyydellä"... Nyt hän sanoi aamenensa,

-kirkonoven ulkopuolella uskallatte kyllä antaa nenäliinanne vapaasti

-liehua tuulessa... Vai oletteko alkanut pelätä minua? Mitä olen

-sitten tehnyt?... Olenko tehnyt sellaista, jota ette voi antaa

-anteeksi, ette voi mieleenne palauttaa -- antaaksenne anteeksi?

-

--- -- --

-

-Kaksinainen menettelytapa käy välttämättömäksi suhteessani

-Cordeliaan. Jos yhtenään pakenisin hänen edeltään, voisi tapahtua,

-että eroottinen elementti hänessä kävisi kovin hataraksi ja löyhäksi,

-niin ettei syvempi naisellisuus hänessä voisikaan herätä. Hän ei

-ehkä siinä tapauksessa kykenisi toisen taistelun alettua tekemään

-vastarintaa. Tosin hän nukkuu voiton päivään saakka, ja niin hänen

-pitääkin tehdä; mutta toiselta puolen hänet on alinomaa herätettävä.

-Kun hänestä sitten hetken ajan näyttää kuin hänen voittonsa

-tahdottaisiin häneltä riistää, on hän havahtuva puolustamaan sitä.

-Tässä kamppailussa kypsyy hänen naisellisuutensa. Voin käyttää

-joko sanoja tai kirjeitä häntä kiihottaakseni ja jäähdyttääkseni.

-Jälkimmäinen keino on kaikin puolin edullisempi. Siten nautin hänen

-syvimmästä järkytyksestään. Kun hän on saanut kirjeeni, kun sen

-suloinen myrkky on mennyt vereen, silloin on yksikin sana kylliksi,

-jos tahtoo saada rakkauden puhkeamaan ilmi. Seuraavassa hetkessä

-kylmä ironia saa hänet taasen epäilemään, ei kuitenkaan enempää

-kuin sen verran, että hän yhä vielä tuntee voittaneensa ja tuntee

-niin vielä suuremmassa määrin saadessaan seuraavan kirjeen. Ironiaa

-ei olekaan helppo esittää kirjeessä, sillä se mahdollisuus on

-lähellä, ettei Cordelia sitä siinä ymmärtäisi. Haaveilua voi taasen

-vain välähdyksittäin ilmentää keskustelussa. Minun persoonallinen

-läsnäoloni on tekevä mahdottomaksi tunnekiihkon. Kun olen vain

-kirjeitse läsnä, hän voi helposti kestää läsnäoloni, hän vaihtaa

-minut eräässä merkityksessä yleisempään olentoon, joka elää hänen

-rakkaudessaan. Kirjeessä voi niinikään ottaa itselleen suuremman

-vapauden, kirjeessä voin hyvin heittäytyä hänen jalkoihinsa

-jne., seikka, joka näyttäisi varsin hullunkuriselta, jos sen

-todellisuudessa tekisin ja joka saisi illuusion särkymään. Tämän

-minun kaksinaisen menettelyni vastakkaisuus on synnyttävä ja

-kehittävä, vahvistava ja vakauttava rakkautta hänessä, sanalla sanoen

-koetteleva sitä. --

-

-Liian varhain eivät nämä kirjeet kuitenkaan saa muodostua sävyltään

-vahvasti eroottisiksi. Alussa on parasta, että niillä on yleisempi

-luonne, että ne sisältävät vain jonkun yksityisen viittauksen,

-poistavat jonkun yksityisen epäilyksen. Tilaisuuden sattuessa sopii

-huomauttaa mikä etu kihlauksella on siinä suhteessa, ettei ilkeillä

-huhuilla ole mitään mahdollisuutta käydä juttuun käsiksi. Mitä

-varjopuolia sillä muutoin on, sitä en lakkaa hänelle huomauttamasta.

-Setäni talosta saan aiheita irvikuvaan, jonka voin aina antaa kulkea

-rinnallani. Sydämellisintä, antautuvinta rakkautta ei hänessä voi

-syntyä minun avuttani. Kun sen häneltä kiellän ja tuolla irvikuvalla

-häntä kiusaan, on hän kyllä väsyvä olemaan kihloissa, voimatta

-oikeastaan sanoa, että minä olisin saanut hänet siihen kyllästymään.

-

-Pieni kirje on tänään antava hänelle vihjauksen siitä millainen on

-hänen oma tilansa, minä kun siinä selitän oman sieluntilani. Minun

-menettelyni on oikea. Siitä on minun kiittäminen teitä, te rakkaat

-tyttölapset, joita ennen olen rakastanut. Teitä on minun kiittäminen,

-että minun sieluni nyt on niin viritetty, että voin olla suhteessani

-Cordeliaan juuri sellainen kuin haluankin olla. Kiitollisuudella

-muistelen teitä, kunnia on teidän; olen aina myöntävä, että nuori

-tyttö on kuin syntynyt opettajaksi; häneltä voi aina oppia, jollei

-muuta niin pettämään häntä -- sillä sen tempun oppii parhaiten itse

-tytöiltä; kuinka vanhaksi tullenkin, en ole koskaan unohtava, että

-vasta se on mennyttä miestä, joka on tullut niin vanhaksi, ettei hän

-voi oppia mitään nuorelta tytöltä.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Sinä sanot, ettet ollut kuvitellut minua sellaiseksi, mutta enhän

-minäkään ollut kuvitellut sellaiseksi tulevani. Onkohan syytä

-muutokseen etsittävä sinusta? Sillä voisihan ajatella, että minä

-en oikeastaan olisikaan muuttunut, vaan että ne silmät, joilla

-sinä minua katsot, olisivat muuttuneet. Vai onko syytä etsittävä

-minusta? Syy on minussa, sillä minä rakastan sinua; syy on sinussa,

-sillä sinä olet se jota rakastan. Järjen kylmässä, tyynessä valossa

-katselin kaikkea, ylpeänä ja koskemattomana, mikään ei minua

-kauhistuttanut; jos aavekin olisi oveeni kolkuttanut, olisin sen

-kynttiläjalkaani tarttuen tyynesti avannut. Mutta katso, minä en

-avannut oveani aaveille, en verettömille ja voimattomille haamuille,

-vaan sinulle, Cordeliani, sinun kanssasi tulivat elämä ja nuoruus

-ja ilo ja kauneus luokseni. Minun käteni vapisee, en voi pidellä

-kynttilääni rauhallisena, pakenen edestäsi, ja kuitenkaan en voi olla

-kiinnittämättä silmiäni sinuun, en toivomatta, että voisin pidellä

-kynttilää vakavasti kädessäni. Muuttunut olen; mutta missä määrin,

-missä muodossa ilmenee tuo muutos? En tiedä sitä, en voi siitä mitään

-lähempää määrittelyä antaa. Voin vain sanoa: minä muutuin.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Lempi rakastaa salaisuutta -- kihlaus on yleinen; se rakastaa

-hiljaisuutta -- kihlaus on julistus; se rakastaa kuiskailua --

-kihlaus on suuriääninen tiedoksianto; ja kuitenkin on kihlauksemme,

-kiitos olkoon Cordelian taidon, oleva verraton keino pettää

-vihollisiamme. Pimeänä yönä ei mikään ole toisille laivoille

-vaarallisempaa kuin lyhdyn ripustaminen johonkin alukseen, sillä se

-on petollisempi kuin pimeys itse.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään;

-hän nojaa minun käsivarteeni ja hänen päänsä lepää monen aatoksen

-painamana minun olkaani vasten. Hän on minua niin lähellä ja

-kuitenkin vielä kaukana, hän antautuu ja kuitenkaan hän ei kuulu

-minulle. Vielä hänessä on vastustusta, mutta se ei ole tietoisesti

-harkittua, se on naisellisuuden tavallista vastustusta; sillä naisen

-olemus on antautumista vastustuksen muodossa. -- Hän istuu sohvassa

-teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään. Hänen sydämensä

-jyskyttää intohimosta, hänen povensa aaltoilee, ei kuitenkaan

-rauhattomuudesta; toisinaan vaihtelee väri hänen kasvoillaan,

-kuitenkin keveinä vivahduksina. Onko se rakkautta? Ei suinkaan.

-Hän kuuntelee, hän ymmärtää. Hän kuuntelee siivitettyjä sanojani,

-hän käsittää ne, hän kuulee toisen puhetta ja ymmärtää sitä kuin

-omaansa; hän kuuntelee vaieten toisen ääntä, joka soi kaikuna hänen

-sisimmässään, hän ymmärtää tuon kaiun kuin olisi se hänen oma

-äänensä, joka puhuu hänelle ja eräälle toiselle.

-

-Mitä minä teen? Hurmaanko hänet? En suinkaan; siitä ei olisi minulle

-mitään hyötyä. Varastanko hänen sydämensä? En suinkaan, näen

-päinvastoin mieluimmin, että se tyttö, jota rakastan, pitää itse

-sydämensä. Mitä sitten teen? Minä muovailen itselleni sydämen hänen

-sydämensä mukaan. Taiteilija maalaa rakastettunsa kuvan, se on hänen

-ilonsa, kuvanveistäjä ikuistaa hänen muotonsa. Niin teen minäkin,

-mutta henkisessä merkityksessä. Hän ei tiedä minun omistavan tuota

-kuvaa, ja siinä juuri on petokseni. Salaperäisellä tavalla olen sen

-itselleni hankkinut ja siinä merkityksessä varastanut hänen sydämensä

-samoinkuin Rebekasta sanotaan, että hän varasti Laabanin sydämen, kun

-hän viekkaasti ryösti häneltä hänen kotijumalansa.

-

-Ympäristöllä ja puitteilla on sentään suuri vaikutus ihmiseen, ne

-painuvat nopeimmin ja syvimmin muistiin tai oikeammin koko sieluun

-eivätkä sen tähden joudu unohduksiin. Kuinka vanhaksi sitten

-tullenkin, en milloinkaan ole kuitenkaan voiva kuvitella Cordeliaa

-muussa ympäristössä kuin tässä pienessä huoneessa. Kun tulen hänen

-luoksensa ja tavallisesti ohjaan kulkuni salin oven kautta, hän

-kiiruhtaa samassa vastaani omasta huoneestaan, ja kun avaan salin

-oven astuakseni arkihuoneeseen, avaa hän samaan aikaan toisen

-oven, niin että meidän katseemme heti ovella tapaavat toisensa.

-Arkihuone on pieni ja siisti, melkein työhuoneen tapainen. Vaikka

-olen tarkastellut sitä monesta kulmasta, on minusta kuitenkin aina

-hauskinta katsella sitä sohvasta. Hän istuu tuossa minun vieressäni,

-edessämme on pyöreä teepöytä, jolle pöytäliina on levitetty, niin

-että se riippuu monina laskoksina. Pöydällä on lamppu, kukan

-muotoinen, joka voimakkaana ja täyteläisenä kohoaa kannattaen kukan

-terää, jonka yllä taasen riippuu hieno koristettu paperiharso niin

-keveänä ettei se voi pysyä liikkumattomana. Lampun muoto muistuttaa

-minua itämaan luonnosta, harson liikunta noiden seutujen lempeistä

-henkäyksistä. Lattiaa peittää matto, jonka omituisesti punottu

-kudos todistaa sen olevan muukalaista alkuperää. Toisin hetkin

-annan lampun loihtia eteeni eteläisen maiseman; minä istun silloin

-Cordelian kanssa maassa lampun kukkakruunun alla. Toisin hetkin annan

-punotun maton herättää mielikuvan laivasta, upseerinkajuutasta -- me

-purjehdimme silloin keskellä aavaa valtamerta. Kun istumme kaukana

-ikkunasta, tähystämme suoraan taivaan rajattomiin ääriin. Myöskin

-tämä voimistaa illuusiota. Kun sitten istun hänen vierellään, annan

-kaiken tuon kulkea silmieni editse kuvana, joka kiitää todellisuuden

-yli kuin kuolema haudan yli. -- Ympäristö merkitsee aina paljon,

-varsinkin muistolle. Jokainen eroottinen suhde on elettävä niin,

-että asianomaisten on helppo loihtia eteensä kuva, jossa suhteen

-koko ihanuus kuvastuu. Jotta se voisi onnistua, on ympäristöä

-pidettävä huolellisesti silmällä. Jollei se vastaa toiveita, on se

-sellaiseksi muodostettava. Cordelialle ja hänen rakkaudelleen sopii

-ympäristö hyvin. Kuinka toisenlainen kuva mieleeni nouseekaan,

-kun ajattelen pientä Emelietäni, ja kuitenkin, kuinka hyvin sopi

-siinäkin tapauksessa ympäristö lemmensuhteen puitteiksi! Häntä

-en voi ajatella muualla kuin istumassa pienessä puutarhatuvassa.

-Ovet olivat auki, pieni tuvan edessä oleva puutarha rajoitti

-näköalan, pakotti silmän hetkeksi pysähtymään ennenkuin se rohkeasti

-lähti seuraamaan maantietä, joka katosi etäisyyteen. Emelie oli

-ihastuttava, mutta vähäpätöisempi kuin Cordelia. Ympäristö oli sen

-mukainen. Silmä pysytteli maanpinnalla, se ei hyökännyt rohkeana

-ja levottomana eteenpäin; ja vaikkakin maantie itse romanttisesti

-katosi kaukaisuuksiin, vaikutti se kuitenkin pääasiassa siten, että

-silmä liukui sen matkan, mikä sillä oli edessään, ja kääntyi takaisin

-kulkeakseen uudelleen saman matkan. Huone oli maan rajassa. Cordelian

-ympäristöllä ei saa olla mitään etualaa, ainoastaan taivaanrannan

-rohkea äärettömyys. Hän ei saa asustaa maan rajassa, hänen täytyy

-leijua, ei kävellä, lentää, ei edestakaisin, vaan iäisesti eteenpäin.

-

-Se, joka itse on kihloissa, pääsee pian selville toisten kihlattujen

-narrimaisuuksista. Jokunen päivä sitten sukelsi lisensiaatti Hansen

-esiin käsipuolessaan tuo rakastettava nuori tyttö, jonka kanssa

-hän on kihloissa. Hän uskoi minulle, että tyttö on hyvin nuori,

-minkä tiesinkin jo ennestään, lisäksi uskoi hän minulle, että hän

-oli valinnut tytön nimenomaisena tarkoituksenaan kehittää hänestä

-se ihanne, joka aina oli väikkynyt hänen mielessään. Jumalani,

-tuollainen lisensiaattinahjus -- ja toiselta puolen terve,

-kukoistava, elämänhaluinen tyttö. Vaikka minulla on pitkäaikainen

-kokemus, en milloinkaan ole lähestynyt tyttöä muutoin kuin syvästi

-kunnioittaen ja oppien aina ensin itse häneltä. Jos minulla

-mahdollisesti on jotain kasvatuksellista merkitystä tytölle, on se

-siinä, että yhä uudelleen hänelle opetan mitä itse olen häneltä

-oppinut.

-

-Cordelian sielu on saatettava liikkeeseen, ei kuitenkaan tuulispäiden

-viskeltäväksi eikä osittain, vaan kokonaisena. Hänen on keksittävä

-äärettömyys, opittava tuntemaan, että se on kaikkia ihmisiä lähinnä.

-Tämä ei ole tapahtuva ajatuksen tietä, joka on hänelle kiertotie,

-vaan mielikuvituksen, joka on varsinainen liikeyhteys hänen ja

-minun välilläni, sillä se mikä on osa miehessä, on kokonaisuus

-naisessa. Hänen ei tarvitse kulkea ajatuksen vaivalloista tietä

-eteenpäin pyrkiessään käsittämään asioiden ääretöntä moninaisuutta;

-sillä nainen ei ole syntynyt tekemään työtä, hänen on päästävä

-päämaaliinsa mielikuvituksen ja sydämen keveäkulkuista tietä.

-Äärettömyys on nuorelle tytölle yhtä luonnollinen käsite kuin se,

-että kaikki rakkaus on onnellista. Nuorella tytöllä on kaikkialla,

-mihin hän sitten kääntyneekin, äärettömyys ympärillään, ja ylimeno

-on vain hyppäys, mutta, se tarkoin huomattakoon, naisellinen

-hyppäys, ei miehinen. Kuinka kömpelöitä ovatkaan miehet yleensä!

-Kun heidän pitää hypätä, heidän täytyy ottaa vauhtia, tehdä pitkiä

-valmistuksia, mitata välimatka silmällä, juosta monta kertaa

-kääntyäkseen taas säikähtyneinä takaisin. Viimein he hyppäävät ja

-putoavat väliin. Nuori tyttö hyppää toisella tavalla. Vuoriseuduissa

-tapaa usein kaksi toisiaan vastaan kurkottavaa kalliokielekettä.

-Niiden välillä on kammottava kuilu. Yksikään mies ei uskalla

-hyppäystä. Nuori tyttö sitä vastoin, niin kertovat seudun asukkaat,

-on sen uskaltanut, ja sitä kutsutaankin sen tähden neitsythypyksi.

-Minä uskon tuon kertomuksen mielelläni, samoin kuin uskon paljon

-erinomaista nuoresta tytöstä yleensä, ja minulle tuottaa suurta iloa

-kuulla yksinkertaisten vuoristolaisten siitä puhuvan. Minä uskon

-kaikkea, uskon luonnotontakin, ja hämmästyn sen edessä ainoastaan

-uskoakseni sen; ensimmäinen ja viimeinen asia, joka minua on

-hämmästyttänyt, on nuori tyttö. Ja kuitenkin on sellainen hyppäys

-nuorelle tytölle kuin leikin asia, kun miehen hyppäys sen sijaan

-on aina naurettava, sen tähden että kuinka voimakkaan vauhdin hän

-ottaakin, hänen ponnistuksensa jää suhteettoman vähäiseksi verrattuna

-kallionkielekkeiden etäisyyteen toisistaan, ja kumminkin pitäisi

-niiden olla järkevässä suhteessa toisiinsa. Mutta kuka on niin tyhmä,

-että luulee nuoren tytön ottavan vauhtia? Hänen voi kyllä ajatella

-juoksevan, mutta silloin on tuo juoksu vain leikkiä, nautintoa,

-viehkeyden esille loihtimista, jota vastoin kuvittelu vauhdin otosta

-särkee naisellisen kokonaisuuden. Vauhdinotossa on nimittäin jotain,

-joka on naisen luonteen vastaista. Ja hänen hyppäyksensä -- kuka ei

-käsittäisi sen oikeata luonnetta! Hänen hyppäyksensä on liitelemistä.

-Ja kun hän sitten on päässyt toiselle puolelle, seisoo hän siellä

-taasen, ei ponnistuksesta väsyneenä, vaan kauniimpana kuin muutoin ja

-sielukkaampana; hän heittää suutelon meille, jotka seisomme toisella

-puolella. Nuorekkaana, vastasyntyneenä kuin kukka, joka on työntynyt

-esiin vuoren juurelta, keikkuu hän syvyyden yli, niin että meidän

-silmissämme melkein mustenee. -- -- -- Hänen pitää oppia kaikki

-äärettömyyttä kajastavat liikkeet, keinutella itseään, tuudittaa

-itsensä unelmiin, muuttaa runo todellisuudeksi, satu todellisesti

-olevaiseksi, tuntea sydämessään kaikki mahdolliset tunteet. Kun hän

-on tottunut tuohon tunnelmien kirjavaan rikkauteen, lasken minä

-eroottisen aineksen lisäksi hänen sieluunsa. Silloin hän on sitä mitä

-tahdon ja haluan. Silloin on minun tehtäväni suoritettu, minun työni,

-silloin käärin kokoon kaikki purjeeni, silloin istun hänen vieressään

-ja me laskettelemme eteenpäin hänen purjeillaan. Ja totta tosiaan,

-kun tuo tyttö on eroottisesti hurmaantunut, silloin on minulla kyllin

-työtä istuessani perässä ja säädellessäni vauhtia, niin ettei mikään

-tapahdu liian aikaisin tai epäkauniilla tavalla. Silloin tällöin

-tulee purjeesemme pieni reikä, ja seuraavassa hetkessä syöksymme taas

-pikaista vauhtia eteenpäin.

-

-Setäni talossa käy Cordelia yhä kärsimättömämmäksi. Hän on monta

-kertaa ehdottanut, ettemme enää sinne menisi; se ei kuitenkaan

-ole auttanut, olen aina keksinyt verukkeita. Kun eilen illalla

-läksimme sieltä, hän puristi kättäni aivan erikoisen intohimoisesti.

-Luultavasti oli hän kärsinyt suuresti siellä, eikä se olekaan ihme.

-Jollei minua niin huvittaisi tarkastella räikeitä luonnottomuuden

-ilmaisuja, en itsekään mitenkään kestäisi. Aamulla sain Cordelialta

-kirjeen, jossa hän, sukkelammin kuin olisin häneltä odottanut, teki

-pilaa kihlauksista. Olen suudellut kirjettä, se on rakkain kirje,

-jonka häneltä olen saanut. Aivan niin, Cordeliani! Sellainen on minun

-toivomukseni.

-

--- -- --

-

-Ihmeellistä kyllä on Itäisellä kadulla kaksi kahvilaa vastakkain.

-Toisessa kerroksessa vasemmalla kädellä asuu muuan pieni mamselli.

-Hän on tavallisesti kätkössä puoliuutimien takana. Puoliuutimet

-ovat hyvin ohutta kangasta, ja se joka tuntee tytön tai on useammin

-hänet nähnyt, voi, jos hänellä on hyvät silmät, helposti tuntea

-tämän kasvonpiirteet, kun hän sitä vastoin muista näyttää vain

-tummalta epämääräiseltä kuviolta. Jälkimmäinen pitää paikkansa minuun

-nähden, edellinen sitä vastoin sopii siihen nuoreen upseeriin, joka

-säännöllisesti joka päivä kello kaksitoista ilmestyy näille seuduille

-ja suuntaa katseensa ylös puoliuutimia kohti. Oikeastaan huomasin

-tuon kauniin sähkösanomasuhteen puoliuutimista. Sellaisia ei ole

-muissa ikkunoissa, ja tuollainen yksinäinen verho, joka peittää

-vain yhden ikkunan, on merkki siitä, että ikkunan takana alinomaa

-istuu joku. Eräänä päivänä istuin vastapäätä olevan kahvilan ikkunan

-luona. Kello oli juuri kaksitoista. Panematta merkille ikkunan ohitse

-kulkevia pidin vain silmällä tuota verhoa, kun äkkiä tumma kuvio sen

-takana alkoi liikkua. Naisen kasvot tulivat sivultapäin sen takaa

-näkyviin. Sen jälkeen nyökkäsi asianomainen hyvin ystävällisesti

-kätkeytyen taas uutimien taa. Tästä päättelin ensinnäkin että se

-henkilö, jota hän tervehti, oli mies, sillä tytön eleet olivat liian

-intohimoiset kohdistuakseen johonkin ystävättäreen; toiseksi tein sen

-johtopäätöksen, että se henkilö, jolle tervehdys oli tarkoitettu,

-tavallisesti tuli toiselta puolen katua. Tyttö oli niin asettunut,

-että hän jo kaukaa saattoi tämän huomata, vieläpä tervehtiä häntä

-puoliuutimien suojassa. -- -- -- Aivan oikein, lyönnilleen kello

-kaksitoista ilmestyy taasen tämän pienen rakkausepisodin sankari,

-meidän rakas luutnanttimme. Istun tällä kertaa siinä kahvilassa,

-joka on sen talon ensi kerroksessa, jonka toisessa kerroksessa

-neitini asuu. Luutnantti on jo hänet huomannut. Pidä nyt hyvin

-varasi, rakas ystäväni, ei ole helppo asia tervehtiä kauniisti

-toista kerrosta kohti. Meidän luutnanttimme ei lisäksi ole hullumman

-näköinen, hän on sorjavartaloinen, suora ja solakka, hänellä on

-kauniit kasvot, kaareva nenä ja musta tukka, ja hänen kolmikulmainen

-hattunsa sopii hänelle hyvin. Nyt on toimimisen hetki; luutnantin

-jalat alkavatkin horjahdella, sääret käydä ikäänkuin liian pitkiksi.

-Kun tahtoo koota kaiken voimansa silmiin ja suunnata ne toista

-kerrosta kohti, jalat käyvät usein hervottomiksi. Suokaa anteeksi,

-herra luutnantti, että keskeytän tuon katseen taivaaseennousun. Se

-on nenäkästä, sen tiedän kyllä. Paljonsanovaksi ei tuota katsetta

-voi kutsua, pikemmin tyhjäksi ja kuitenkin hyvin lupaavaksi. Mutta

-nuo monet lupaukset ovat nousseet liiaksi luutnantin päähän; hän

-horjui, käyttääkseni runoilijan sanoja Agnetasta, kompastui ja

-kaatui. Se oli katkeraa, ja jos minä olisin saanut neuvoa, ei se

-lainkaan olisi tapahtunut. Hän oli, meidän luutnanttimme, liian hyvä

-siihen. Kuinka kohtalokasta; jos tahtoo naisten silmissä esiintyä

-keikarina, ei saa koskaan langeta. Jos haluaa sellaisesta käydä, on

-tarkoin varottava. Mutta jos tahtoo esiintyä vain älyniekkana, on

-kaikki tuollainen yhdentekevää; silloin saa vajota itseensä, langeta

-loveen, ja jos silloin todellisuudessakin kompastelisi, ei siihen

-kiinnitettäisi ensinkään huomiota. -- -- -- Minkähän vaikutuksen

-tämä episodi on tehnyt pieneen neitoseeni? Vahinko, etten samalla

-kertaa voi olla kummallakin puolen katua. Voisinhan kyllä saada

-jonkun tuttavistani vartioimaan toista puolta, mutta osaksi haluan

-aina itse tehdä havaintoni, osaksi en voi edeltäpäin tietää mitä

-tästä jutusta voi kehittyä, ja siinä suhteessa ei uskottu ole

-koskaan tarpeen, sillä hänen tähtensä hukkaisin vaan tyhjiin aikaa

-koettaessani saada häneltä keinotelluksi pois sen minkä hän jutusta

-tietää ja tehdä hänet muutoinkin epätietoiseksi asian oikeasta

-laadusta. -- -- -- Alan totta tosiaan väsyä kunnon luutnanttiini.

-Päivät pääksytysten hän kulkee ohi täydessä univormussa. Sehän on

-ennen kuulumatonta kestävyyttä. Sopiiko sellainen sotilaalle? Ettekö

-ole aseissa, herraseni? Ettekö halua vallata taloa rynnäköllä ja

-tyttöä väkivallalla? Niin, jos olisitte ylioppilas, lisensiaatti,

-kappalainen, joka elää pelkästä toivosta, olisi asianlaita toinen.

-Mutta annan teille anteeksi, sillä tyttö miellyttää minua enemmän

-kuta useammin hänet näen. Hän on kaunis, hänen ruskeat silmänsä

-ovat täynnänsä veitikkamaisuutta. Kun hän odottaa teitä tulevaksi,

-kirkastaa hänen katsantonsa korkeampi kauneus, joka sopii hänelle

-selittämättömän hyvin. Siitä päättelen että hänellä on rikas

-mielikuvitus, ja mielikuvitus on kauniin sukupuolen luonnollinen

-kaunistuskeino.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Mitä on kaipuu? Runoilijat puhuvat usein vangitun kaipuusta. Kuinka

-järjetöntä! Aivan kuin ainoastaan se, joka istuu vangittuna, voisi

-kaivata! Aivan kuin se, joka on vapaana, ei voisikaan! Otaksukaamme,

-että minä olisin vapaa, kuinka silloin kaipaisinkaan. Ja vapaahan

-olenkin, vapaa kuin lintu, ja kuitenkin, kuinka kiihkeästi kaipaan!

-Minä kaipaan lähtiessäni sinun luoksesi, minä kaipaan sinut

-jätettyäni, sinun vieressäsikin istuessani sinua kaipaan. Voiko

-ihminen kaihota sitä mitä hänellä jo on? Kyllä, ajatellessaan,

-että hän voi sen seuraavassa hetkessä menettää. Minun kaipuuni

-on iäistä rauhattomuutta. Vaikka olisin elänyt iankaikkisuudesta

-iankaikkisuuteen ja tullut vakuuttuneeksi, että sinä joka hetki

-kuulut minulle, kääntyisin kuitenkin aina takaisin luoksesi elääkseni

-sinun kanssasi uudelleen iankaikkiset ajat ja voimatta hetkeäkään

-olla poissa luotasi sinua kaipaamatta.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Portin edessä odottavat pienet vaunut, minusta kuitenkin suuremmat

-kuin koko maailma, ne kun ovat kyllin tilavat kahdelle; niiden eteen

-on valjastettu kaksi hevosta, hurjaa ja ohjatonta kuin luonnonvoimat,

-kärsimätöntä kuin minun intohimoni, rohkeata kuin minun ajatukseni.

-Jos tahdot, vien sinut kauas pois -- Cordeliani, käsketkö minun

-niin tehdä? Sinun käskysi irrottaa ohjakset. Minä vien sinut pois,

-en toisten ihmisten luota toisten luo, vaan ulos maailmasta --

-hevoset kavahtavat pystyyn, vaunut kohoavat, hevoset karkaavat

-päittemme päällä, me ajamme pilvenhattaroiden halki taivaaseen,

-ympärillämme humisee; istummeko me yhdessä kohden ja koko maailmako

-liikkuu, vai syöksymmekö me tulista vauhtia eteenpäin? Jos sinua

-pyörryttää, Cordeliani, niin pidä kiinni minusta, minua ei pyörrytä

-koskaan. Henkisessä merkityksessä ei se koskaan menetä tajuaan, joka

-ajattelee vain yhtä ainoata asiaa, ja minä ajattelen ainoastaan

-sinua -- ruumiillisessa merkityksessä ei taasen se koskaan menetä

-tajuaan, joka kiinnittää katseensa yhteen ainoaan esineeseen, ja

-minä näen vain sinut. Pidä kiinni, jos koko maailma hukkuisi, jos

-kevyet vaunumme katoaisivat meidän altamme, istuisimme me kuitenkin

-toisiamme syleillen ihanassa sopusoinnussa.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Tämä on melkein liikaa. Palvelijani on odottanut kuusi tuntia, minä

-itse kaksi tuulessa ja sateessa sitä rakasta lasta, Charlotte Hahnia,

-josta tunnen huolta. Joka keskiviikko kahden ja viiden välissä on

-hänellä tapana käydä tervehtimässä erästä vanhaa tätiään. Juuri

-tänään hän siis jätti tulematta, juuri tänään kun niin hartaasti

-toivoin hänet tapaavani. Minkä tähden häntä odottelen? Sen tähden

-että hän saattaa minut aivan erikoiseen mielentilaan. Minä tervehdin

-häntä, hän vastaa tervehdykseeni samalla kertaa taivaallisella ja

-omituisen maallisella tavalla; hän jää melkein seisomaan, on kuin

-olisi hän vajoamaisillaan maan sisään, ja kuitenkin loistaa hänen

-katseensa kuin hän kohoaisi taivasta kohti. Kun hänet näen, tulee

-mieleni samalla kertaa juhlalliseksi ja kaipaavaksi. Muutoin en

-tyttöä sen koommin ajattele, himoitsen vain hänen tervehdystänsä, en

-mitään muuta, en vaikka hän itsekin haluaisi enemmän antaa. Hänen

-tervehdyksensä herättää minussa tunnelman, ja tunnelman tuhlaan

-puolestani Cordelialle. -- Lyönpä vetoa, että hän on jollakin

-tavalla päässyt livahtamaan sivuitsemme. Ei ainoastaan komedioissa

-vaan myöskin todellisuudessa on tuiki vaikeata vartioida nuorta

-tyttöä; vartijalla pitäisi olla silmä jokaisen sormen päässä. Oli

-kerran nymfi Cardea, joka otti asiakseen pettää miehiä. Hän oleskeli

-vuoriseuduissa, houkutteli rakastajansa pimeimpiin viidakkoihin

-ja katosi. Ianusta hän halusi myöskin pettää, mutta tämä pettikin

-puolestaan nymfin; Ianuksella oli silmä niskassa.

-

--- -- --

-

-Kirjeeni tekevät tehtävänsä. Ne kehittävät häntä sielullisesti,

-joskaan eivät eroottisesti. Siihen eivät varsinaiset kirjeet

-kelpaakaan, siihen pitää käyttää kirjelippuja. Mitä enemmän

-eroottinen aines pistäiksen esiin, sitä lyhyemmiksi ne käyvät, mutta

-sitä varmemmin ne samalla osuvat sielunelämän eroottiseen puoleen.

-Jottei hän kuitenkaan tulisi sentimentaaliseksi tai hentomieliseksi,

-annan ivani aina tuon tuostakin jäähdyttää tunteitani. Silloin

-hän taas uudelleen himoitsee entistä tulisemmin sitä ravintoa,

-joka on hänelle rakkain. Kirjelippuni antavat korkeimman päämäärän

-epämääräisenä kangastaa esiin kaukaisuudesta. Sinä hetkenä kun tuo

-aavistus alkaa itää hänen sielussaan, särkyy meidän suhteemme. Minun

-vaikutuksestani saa tuo aavistus muodon hänen sielussaan, ikään kuin

-se olisi hänen oma ajatuksensa, hänen oman sydämensä vietti. Sitä

-juuri tahdon.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Jossakin tässä kaupungissa asuu pieni perhe, leski kolmen tyttärensä

-kanssa. Kaksi viimeksi mainituista käy kuninkaallista keittokoulua

-oppiakseen valmistamaan ruokaa. Tapahtui kerran alkukesästä eräänä

-iltapäivänä noin viiden tienoissa, että ovi erääseen mainitun

-perheen huoneeseen hiljaa aukenee ja tutkisteleva katse tarkastelee

-huonetta. Huoneessa ei ole muita kuin nuori tyttö, joka istuu pianon

-ääressä. Ovi jää raolleen, niin että sen takana oleva voi salaa

-kuulla huoneessa istujan soittoa. Hän ei ole mikään taiteilijatar,

-siinä tapauksessa olisikin ovi kohta sulkeutunut. Hän soittaa erästä

-ruotsalaista sävelmää, se kertoo nuoruuden ja kauneuden katoamisesta.

-Tytön nuoruus ja kauneus muodostavat jyrkän vastakohdan laulun

-sanoille. Kummalla on totuus puolellaan: tytölläkö vai laululla?

-Sävelet soivat niin hiljaisina, niin melankolisina, kuin olisi

-surumielisyys se sovintotuomari, joka ratkaisee riidan. -- Mutta

-se on väärässä! Mitä yhteyttä on nuoruudella ja noilla mietteillä?

-Mitä yhteyttä on aamulla ja illalla? Koskettimet väräjävät ja

-vapisevat; kaikupohjan henget karkaavat tiedottomina ylös eivätkä

-ymmärrä toisiaan -- Cordeliani, miksi niin kiivaasti, miksi niin

-intohimoisesti!

-

-Kuinka kaukana ajassa pitää jonkun tapahtuman olla, jotta sitä

-muistelisimme, kuinka kaukana, ettei muiston kaipuu sitä enää voisi

-saavuttaa? Useimmilla ihmisillä on tässä suhteessa määrätty raja;

-sitä, mikä on heitä ajassa liian lähellä, he eivät voi muistella,

-sitä, mikä on liian kaukana, eivät myöskään. Minä en tunne mitään

-rajoja. Sen, minkä olen eilen kokenut, sijoitan tuhansien vuosien

-päähän menneisyyteen, ja muistelen sitä kuin se olisi eilen

-tapahtunut.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minulla on salaisuus, jonka haluan sinulle uskoa, minun uskottuni.

-Kenelle sen kertoisinkaan? Kaiulle? Se juttelisi sen muille.

-Tähdille? Ne ovat kylmiä. Ihmisille? Ne eivät sitä ymmärrä. Vain

-sinulle voin sen uskoa, sillä sinä osaat pitää sen salassa. On

-olemassa tyttö, kauniimpi kuin sieluni unelma, puhtaampi kuin

-auringon valo, syvempi kuin meren lähteet, ylpeämpi kuin kotkan

-lento -- on olemassa tyttö, kallista pääsi minun korvaani vasten

-ja minun puheeni puoleen, jotta minun salaisuuteni voisi hiipiä

-sinun sieluusi -- tuota tyttöä rakastan enemmän kuin omaa elämääni,

-sillä hän on minun elämäni, enemmän kuin kaikkia toiveitani, sillä

-hän on minun ainoani, enemmän kuin kaikkia ajatuksiani, sillä hän

-on ainoani, lämpimämmin kuin päivä rakastaa kukkia, kaihoisammin

-kuin aron kuuma hiekka rakastaa sadetta -- häneen olen kiintynyt

-hellemmin kuin äidin silmä lapseen, luottavammin kuin rukoilevan

-sielu Jumalaan, läheisemmin kuin kasvi juureensa. -- Sinun pääsi

-käy ajatuksista raskaaksi, se painuu rintaa vasten, povi kohoaa

--- Cordeliani! Sinä olet ymmärtänyt, sinä olet ymmärtänyt minut

-täydellisesti, kirjaimellisesti, sanaakaan ei ole mennyt sinulta

-hukkaan! Onko minun viritettävä korvani ja annettava sinun äänesi

-sitä itselleni vakuuttaa? Voisinko epäillä? Voinko luottaa siihen,

-että haluat kätkeä tämän salaisuuden? Puhutaan ihmisistä, jotka

-kauheiden rikosten salaamiseksi lupaavat toisilleen molemminpuolista

-vaitioloa. Sinulle olen uskonut salaisuuden, joka on minun elämäni ja

-minun elämäni sisällys -- eikö sinulla ole uskottavana minulle mitään

-niin pyhää, ihanaa ja puhdasta, että ylimaalliset voimat lähtisivät

-liikkeelle, jos se salaisuus paljastuisi?

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Taivas on peitossa -- pimeät sadepilvet vetäytyvät kokoon kuin

-mustat silmäkulmat intohimoisilla kasvoilla, metsän puut keinuvat

-levottomien unien ahdistamina. Sinä olet minulta kadonnut metsään.

-Jokaisen puun takana näen naisellisen olennon, joka on sinun

-näköisesi, mutta kun tulen sitä lähemmäksi, se kätkeytyykin seuraavan

-puun taakse. Etkö halua minulle näyttäytyä? Kaikki menee sekaisin

-päässäni; metsän osat menettävät eristävät ääriviivansa, näen kaiken

-sumumerenä, jossa sinun näköisesi naiselliset olennot näyttäytyvät

-ja taas katoavat. Sinua en näe, sinä liu'ut aaltoina ohitseni, ja

-kuitenkin olen onnellinen nähdessäni edes epämääräisen kajastuksen

-sinusta. Missä on syy tähän -- onko se sinun olentosi rikasta

-yhteyttä vai minun olentoni köyhää moninaisuutta? -- Rakastaa sinua,

-eikö se ole sama kuin rakastaa kokonaista maailmaa?

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Olisi erittäin mieltäkiinnittävää voida tarkalleen kertoa kaikki

-keskusteluni Cordelian kanssa. Pidän sitä kuitenkin mahdottomuutena,

-sillä jos minun onnistuisikin palauttaa muistiini kaikki sanat, jotka

-me keskenämme jutellessamme lausumme, on kuitenkin mahdoton kuvata,

-mitä puheen ohella tapahtuu -- kaikkea tuota, joka itse asiassa on

-keskustelun elinhermo, sanonnan välittömyyttä ja intohimoisuutta,

-kaiken vuoropuhelun elämän ehtoa. Yleensä en tietystikään ole

-valmistanut edeltäpäin keskustelujani, joka sotisikin keskustelun,

-varsinkin eroottisen keskustelun, luonnetta vastaan. Vain kirjeitteni

-sisällys on alati mielessäni, samalla kun minulla on niiden hänessä

-mahdollisesti herättämä tunnelma silmieni edessä. Tietenkään ei

-milloinkaan mieleeni voisi juolahtaa kysyä häneltä onko hän lukenut

-viimeistä kirjettäni. Saan helposti selville, onko hän sen lukenut.

-Suoranaisesti en myöskään milloinkaan hänen kanssaan niistä puhu,

-mutta pidän aina keskusteluissani yllä salaperäistä yhteyttä

-niiden kanssa, osaksi painaakseni jonkin seikan syvemmin hänen

-sieluunsa, osaksi hävittääkseni jonkun vaikutuksen ja tehdäkseni

-hänet epätietoiseksi tarkoituksestani. Siten saan hänet uudelleen

-lukemaan kysymyksessä olevan kirjeen, josta hän taas saa jonkun uuden

-vaikutuksen, ja niin edespäin.

-

-Hänessä on tapahtunut muutos ja vieläkin tapahtuu. Jos koettaisin

-tulkita hänen sieluntilaansa tällä hetkellä, sanoisin siinä olevan

-panteististä rohkeutta. Hänen katseestaan voin sen kohta päättää.

-Se on rohkea, melkein tyhmänrohkea odotuksessaan, ikään kuin se

-joka hetki vaatisi ja olisi valmis näkemään jotain yliluonnollista.

-Samoin kuin tarkkanäköinen silmä voi nähdä varsinaisen näköpiirinsä

-ulkopuolelle, näkee hänen katseensa sellaista, jota eivät muut näe.

-Se on rohkea odotuksessaan, mutta ei itse luottamuksessaan; sen

-tähden on siinä jotain uneksivaa ja pyytävää, eikä se tunnu ylpeältä

-eikä käskevältä. Hän etsii ennen saavuttamatonta oman itsensä

-ulkopuolelta, hän pyytää että hänelle suotaisiin se onni, ikään

-kuin hän ei tietäisi, että hänen omassa vallassansa on loihtia se

-esiin. Se on estettävä, muutoin saan liian varhain ylivallan häneen

-nähden. Hän sanoi eilen minulle, että minun olennossani on jotain

-kuninkaallista. Ehkä hän haluaa alistua, se ei käy laatuun. Totta

-kyllä, rakas Cordelia, minun olennossani on jotain kuninkaallista,

-mutta sinä et aavista, mikä valtakunta se on, jota minä hallitsen.

-Minä hallitsen tunteiden myrskyjä. Kuin Aiolos tuulia pidän niitä

-vankina persoonallisuuteni vuoressa ja annan milloin toisen, milloin

-toisen niistä päästä irti. Mairittelu on antava hänelle itsetuntoa,

-se on kohottava häntä hänen suhteessaan minuun. Mairitteluun

-tarvitaan suurta varovaisuutta. Toisinaan pitää imartelijan asettaa

-itsensä hyvin korkealle, kuitenkin niin, että ylempänä on vielä

-yksi sija, toisinaan hänen pitää asettaa itsensä hyvin matalalle.

-Edellinen menettelytapa on oikeampi, jos haluaa vaikuttaa henkisesti,

-jälkimmäinen, jos haluaa vaikuttaa eroottisesti. -- Onko hän minulle

-jotain velkaa? Ei suinkaan. Toivoisinko asianlaidan olevan niin? En

-suinkaan. Olen liian hyvä asiantuntija, minulla on liiaksi vaistoa

-eroottisissa asioissa toivoakseni jotain niin mieletöntä. Jos niin

-todella olisi laita, koettaisin kaikin voimin saada hänet sen

-unohtamaan ja tuudittaisin omat ajatukseni uneen. Jokainen nuori

-tyttö on suhteessaan sydämensä labyrinttiin Ariadne; hänellä on

-lanka, jonka avulla hän voi löytää tien sen sokkeloiden läpi, mutta

-hän ei ymmärrä sitä itse käyttää.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Puhu -- minä tottelen, sinun toivomuksesi on minulle käsky, sinun

-rukouksesi on kaikkivaltiaan vaatimus, jokainen pieninkin toiveesi on

-hyvätyö minua kohtaan; sillä en tottele sinua kuin palveleva henki,

-en siten kuin olisin sinun ulkopuolellasi. Samassa hetkessä kuin

-pyydät toteutuu sinun tahtosi; sillä minä olen sielun hämmennys, joka

-vain odottaa sanaa sinulta.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Sinä tiedät, että rakastan usein puhua itsekseni. Olen itsestäni

-löytänyt mieltäkiinnittävimmän henkilön, minkä tunnen. Toisinaan

-olen pelännyt, että minulta tulisi puuttumaan puheenaihetta noissa

-keskusteluissa itseni kanssa, mutta nyt ei minulla ole siitä pelkoa,

-nyt minulla on sinut. Puhun nyt ja iäisesti sinusta itseni kanssa,

-mieltäkiinnittävimmästä aiheesta mieltäkiinnittävimmän olennon kanssa

--- ah niin, mitä olenkaan muuta kuin mieltäkiinnittävä ihminen, sinä

-muuta kuin mieltäkiinnittävin puheenaihe.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Sinun mielestäsi olen vasta niin lyhyen ajan rakastanut sinua,

-sinä näytät melkein pelkäävän, että olen rakastanut ennen. On

-olemassa käsikirjoituksia, joista tarkka silmä heti aavistaa toisen

-kirjoituksen, joka aikojen kuluessa on peitetty mitättömällä

-pakinalla. Sopivin keinoin voi hävittää myöhemmän kirjoituksen, niin

-että vanhempi tulee selvänä ja kirkkaana näkyviin. Samalla tavalla on

-sinun silmäsi opettanut minut löytämään itseni, minä annan unohduksen

-hävittää kaiken, joka ei ole lähtöisin sinusta, ja silloin keksin

-ikivanhan, jumalallisen nuoren alkukirjoituksen; silloin keksin, että

-minun rakkauteni sinuun on yhtä vanha kuin minä itsekin.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Kuinka valtakunta, joka taistelee itseään vastaan, voi pysyä

-pystyssä, kuinka minä voin pysyä pystyssä, joka taistelen itseäni

-vastaan? Mistä? Sinusta, löytääkseni levon siinä ajatuksessa, että

-olen sinuun rakastunut. Mutta kuinka saavutan tuon levon? Toinen

-keskenään taistelevista voimista tahtoo aina vakuuttaa toiselle

-olevansa joka tapauksessa se, joka on syvimmin ja antautuvimmin

-rakastunut. En huolehtisi suuresti, jos taistelu tapahtuisi minun

-ulkopuolellani, jos olisi olemassa ovella joku, joka uskaltaisi

-olla sinuun rakastunut, tai ei uskaltaisi sitä olla -- rikos olisi

-kummassakin tapauksessa yhtä suuri --, mutta tämä taistelu minun

-sisimmässäni hivuttaa minua, tämä omituisen kaksinainen intohimoni.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Pakene pois, pieni kalastajatyttöni, piiloudu puiden taakse, ota

-maasta taakkasi, kumartuminen sopii sinulle hyvin, niin, tällä

-hetkellä kumarrut kauniisti, synnynnäisen arvokkaasti tuon taakan

-alla, jonka olet kerännyt. Surkeata, että tuollainen vartalo saa

-kantaa tuollaista kuormaa. Sinä olet kaunis kuin tanssijatar -- sinä

-olet kapea vyötäisiltä, sinulla on korkea povi ja kauniin solakka

-vartalo, sen on kuka hyvänsä myöntävä. Sinä luulet ehkä että kaikki

-tuo on vähäpätöistä, sinä arvelet kai, että hienot maailmannaiset

-ovat paljon kauniimpia. Oi, sinä lapseni! Sinä et tiedä, kuinka

-paljon petollisuutta on maailmassa. Lähde nyt matkaan taakkoinesi

-tuonne äärettömään metsään, joka arvatenkin ulottuu monta, monta

-peninkulmaa sisämaahan päin sinertävien vuorten äärille saakka. Ehkä

-et olekaan oikea kalastajatyttö, vaan lumottu kuninkaantytär; sinä

-palvelet jotakin haltiaa; hän on kyllin julma antaakseen sinun kerätä

-polttopuita metsästä. Niinhän tapahtuu aina taruissa. Miksi muuten

-menisitkään sisemmäksi metsään; jos olisit todellinen kalastajatyttö,

-sinun pitäisi kulkea taakkoinesi kalastajakylää kohden, joten tulisit

-astuneeksi minun ohitseni, joka olen täällä tien toisella puolen. --

-Seuraa sinä vain polkua, joka leikkien pujottelee puiden lomassa,

-minun silmäni keksii sinut kyllä; käännyhän vain tännepäin, niin olet

-näkevä, että katseeni seuraa sinua; et kumminkaan voi saada minua

-liikkumaan, kaipuu ei aja minua sijoiltani, minä istun levollisesti

-aidalla ja polttelen sikariani. -- Joskus toiste -- kenties. -- Niin,

-sinun katseesi on veitikkamainen, kun noin käännät pääsi puoleksi

-taaksepäin; sinun keveä käyntisi on houkutteleva -- niin, minä

-tiedän, minä ymmärrän, minne tuo tie vie -- metsän yksinäisyyteen,

-puiden kuiskeeseen, hiljaisuuden rikkaihin tunnelmiin. Katso, itse

-taivaskin suosii sinua, se peittyy pilviin, se pimittää metsän

-taustan, on kuin se vetäisi uutimet alas meidän ympärillemme. -- Jää

-hyvästi, kaunis kalastajatyttöni, voi hyvin, kiitos suosiostasi,

-ihanasta hetkestä, tunnelmasta, joka ei ollut kyllin voimakas

-saadakseen minut astumaan alas aidalta, mutta joka antoi paljon

-sisäistä, ihanaa liikutusta.

-

--- -- --

-

-Kun Jaakob oli keskustellut Laabanin kanssa työnsä palkasta ja kun

-he olivat sopineet, että Jaakob vartioisi valkeita lampaita ja saisi

-palkkanaan kaikki ne kirjavat, jotka syntyivät hänen laumassaan,

-silloin hän asetti pystyyn seipäitä vesipaikkoihin ja antoi

-lampaittensa katsella niitä -- siten asetan itseni aina Cordelian

-eteen, niin että hänen silmänsä näkevät minut alituisesti. Hänestä

-se tuntuu pelkältä huomaavaisuudelta; omasta puolestani tiedän, että

-hänen sielunsa sen ansiosta menettää halun kaikkeen muuhun, että

-hänessä kehittyy sellainen henkinen tila, että hän näkee vain minut

-kaikkialla.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Voisinko sinut unohtaa! Onko minun rakkauteni siis muistin asia?

-Jos aika hävittäisikin kaikki tauluistaan, jos se hävittäisi itse

-muistinkin, kuitenkin jäisi minun suhteeni sinuun yhtä eläväksi, sinä

-et voisi unohtua. Voisinko sinut unohtaa! Mitä sitten muistaisin?

-Itsenihän olen jo unohtanut sinua muistellakseni; jos siis sinut

-unohtaisin, tulisin muistaneeksi itseäni, mutta samassa hetkessä kuin

-muistaisin itseni, muistaisin taasen sinut. Voisinko sinut unohtaa!

-Mitä silloin tapahtuisi? On olemassa eräs vanha kuva. Se esittää

-Ariadnea. Hän karkaa ylös vuoteeltaan ja tähystelee tuskallisesti

-laivaa, joka täysin purjein kiitää rannasta. Hänen vierellään seisoo

-Amor pitäen kädessänsä kieletöntä jousta ja silmiään kuivaten.

-Ariadnen takana seisoo siivekäs naisellinen olento, kypärä päässä.

-Tavallisesti arvellaan, että tuo olento on Nemesis. Ajattele tuota

-kuvaa, ajattele sitä hiukan muunnettuna. Amor ei itke eikä hänen

-jousensa ole jänteetön, tai oletko sinä ehkä käynyt vähemmän

-kauniiksi, vähemmän voitokkaaksi sen tähden että minä olen menettänyt

-järkeni? Amor hymyilee ja jännittää jousensa. Nemesis ei seiso

-toimetonna sinun vierelläsi, hänkin jännittää jousensa. Varsinaisessa

-kuvassa näkee laivassa miehisen olennon, joka on työssä ja touhussa.

-Luullaan, että se on Theseus. Niin ei minun kuvassani. Hän seisoo

-laivan perässä, hän katsoo kaihoten maata kohden, hän levittää

-käsivartensa, hän katuu mitä on tehnyt, tai oikeammin hän on toipunut

-mielettömyydestään, mutta laiva vie hänet pois, Amor ja Nemesis

-tähtäävät kumpikin, nuoli lentää kummastakin jousesta, ne tapaavat

-maalinsa, sen näkee hyvin, näkee että ne osuvat molemmat samaan

-kohtaan miehen sydämessä merkiksi siitä, että rakkaus oli se Nemesis,

-joka kosti.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Sanotaan minun rakastuneen itseeni. Se ei minua ihmetytä; sillä

-kuinka kukaan voi huomata minun rakastavan muita, kun rakastan

-ainoastaan sinua, ja kuinka kukaan voisi sitä aavistaa. Olen

-rakastunut itseeni. Minkä tähden? Sen tähden, että olen rakastunut

-sinuun. Sillä sinua rakastan, sinua ainoastaan ja kaikkea, mikä

-todella sinuun kuuluu, ja sen tähden rakastan itseäni, sitä minää,

-joka sekin kuuluu sinulle. Jos lakkaisin sinua rakastamasta,

-lakkaisin myöskin rakastamasta itseäni. Niinpä on se, mikä maailman

-profaaneissa silmissä on suurimman itsekkyyden ilmaus, sinun

-salaisuuteen vihitylle katseellesi puhtaimman sympatian todistus,

-se mikä maailman profaaneissa silmissä näyttää proosallisimmalta

-itsensäjumaloimiselta, on sinun pyhitetylle katseellesi oman minän

-ankarinta tyhjäksitekemistä.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Ennen pelkäsin suuresti, että Cordelian kehitys veisi kovin pitkän

-ajan. Nyt näen kuitenkin, että hän edistyy nopeasti, niin, vieläpä

-käy välttämättömäksi panna kaikki voimat liikkeelle, jotta hän

-pysyisi edelleen vireessä. Väsyä hän ei saa mistään hinnasta ennen

-aikaansa, toisin sanoen, ennen kuin hänen aikansa on ohi.

-

--- -- --

-

-Se joka rakastaa ei seuraa maantietä. Ainoastaan avioliitto on

-tavattavissa valtatiellä. Rakkaus raivaa mieluimmin itse tiensä.

-Sen tie käy syvälle metsän poveen. Kun rakastavaiset sitten

-kävelevät käsi kädessä, he ymmärtävät hyvin toisensa; silloin käy

-selväksi se mikä ennen epämääräisenä tuotti iloa ja surua. Eivätkä

-he aavista kenenkään olevan läsnä. -- Tuo kaunis pyökki on siis

-tullut rakkautenne todistajaksi; sen lehvien alla tunnustitte

-sen toisillenne ensi kerran. Kaiken muistatte vielä selvästi,

-ensimmäisen kerran kun toisenne näitte, ensimmäisen kerran kun

-tanssissa ojensitte toisillenne kätenne, kun aamupuoleen erositte,

-kun ette tahtoneet mitään itsellenne tunnustaa, vielä vähemmän

-toisillenne. -- On sentään ihanaa olla tuollaisten rakkauskohtausten

-todistajana. -- He ovat langenneet polvilleen puun alle, he ovat

-vannoneet toisillensa iäistä rakkautta, he ovat pyhittäneet

-liittonsa ensimmäisellä suutelolla. -- Minä saan hedelmällisiä

-mielialoja Cordeliaa varten. -- Tuo puu sai siis olla rakkautenne

-todistaja. Niinpä niin, puu on varsin sopiva todistajaksi; mutta se

-ei sentään yksin riitä. Tietysti tarkoitatte, että taivaskin oli

-todistajana, mutta taivas sellaisenaan on kovin ylimaallinen käsite.

-Sentähden, nähkääs, oli olemassa toinenkin todistaja. -- Nousisinko

-piilopaikastani ja antaisinko heidän tietää että olin läsnä? En,

-he ehkä tuntevat minut ja silloin olisi peli menetetty. Nousisinko

-heidän tehdessään lähtöä piilostani ja antaisinko heidän siten

-tietää jonkun olleen saapuvilla? Se ei olisi tarkoituksenmukaista.

-Levätköön hiljaisuus heidän salaisuutensa yllä -- niin kauan kuin

-minä niin tahdon. He ovat minun vallassani, minä voin erottaa

-heidät toisistaan, jos tahdon. Minä tunnen heidän salaisuutensa;

-joko asianomaiselta nuorelta mieheltä tai naiselta olen sen saanut

-tietää -- naiselta, se olisi muka mahdotonta -- mieheltä siis -- se

-on inhottavaa -- bravo! Tämähän on jo melkein ilkeyttä. No niin,

-saammepahan nähdä. Jos voin saada tuolta tytöltä jonkun vaikutelman,

-jota muualta en saisi niin kuin tahdon, silloin ei asia ole

-autettavissa.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Minä olen köyhä -- sinä olet rikkauteni; synkeä -- sinä olet valoni;

-minulla ei mitään ole, minä en mitään tarvitse. Ja kuinka minulla

-saattaisikaan mitään olla, kuinka voisi se mitään omistaa, joka ei

-omista edes omaa itseään. Minä olen onnellinen kuin lapsi, joka ei

-taida mitään ja jolla ei mitään ole. Minulla ei ole mitään, sillä

-olen itse sinun; minä olen lakannut olemasta ollakseni yksinomaan

-sinun.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Minun Cordeliani! Minun -- mitä tarkoitetaan tuolla sanalla? Ei

-sitä, mikä on minun omaani, vaan sitä minkä oma minä olen, sitä

-mikä on koko olentoni sisällys. Se on minun siinä merkityksessä,

-että minä kuulun sille. Minun jumalanihan ei ole se jumala, joka

-kuuluu minulle, vaan se, jolle minä kuulun, ja samalla tavalla on

-asianlaita, kun puhun isänmaastani, kodistani, kutsumuksestani,

-kaipuustani, toivostani. Jollei iäisyyttä olisi ennen ollut olemassa,

-olisi ajatus, että minä olen sinun, rikkonut luonnon lainmukaista

-järjestystä.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Mikä minä olen? Vaatimaton sepustelija, joka seuraa sinun voittojasi;

-tanssijatoveri, joka taivuttaa vartaloaan, jotta voisit viehättävän

-keveästi kohoutua maasta; oksa, jolla hetkisen levähdät, väsyttyäsi

-lentämään; bassoääni, joka sekaantuu sopraanon haaveiluihin

-kohottaakseen ne entistä korkeampaan lentoon. Mikä minä olen? Minä

-olen se maallinen paino, joka kiinnittää sinut maanpintaan. Mikä siis

-olen? Kuollutta ainetta, multaa, tuhkaa ja tomua -- sinä, Cordeliani,

-sinä olet sielu ja henki.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Rakkaus on kaikki kaikessa, sen tähden ei sille joka rakastaa,

-mikään merkitse mitään vaan kaikella on merkityksensä ainoastaan sen

-tulkinnan perustalla, minkä rakkaus sille antaa. Jos joku kihloissa

-oleva nuori mies huomaisi huolehtivansa jostakin toisesta tytöstä,

-tuntisi hän varmaankin itsensä rikoksentekijäksi ja kihlattu tyttö

-puolestaan olisi kauhistunut. Sinä sitä vastoin, sen tiedän, näkisit

-tuossa tapauksessa vain todistuksen rajattomasta kiintymyksestä

-sinuun; sillä sinä tiedät, että minä en voi rakastaa ketään toista,

-minun rakkauteni sinuun heijastaa hohdettaan yli koko elämän. Kun

-siis huomaan kiinnittäväni huomiota johonkin toiseen, silloin en ota

-asiakseni todistaa itselleni, etten rakasta häntä, vaan ainoastaan

-sinua -- se olisi todellakin halpamaista --; mutta kun koko minun

-sieluni on täynnänsä sinua, saa elämä silmissäni kokonaan uuden

-merkityksen, se muuttuu myytiksi sinusta.

-

-Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Rakkauteni hivuttaa minua, ainoastaan ääneni jää jäljelle, ääni,

-joka on rakastunut sinuun ja kaikkialla kuiskaa, että minä rakastan

-sinua. Väsyttääkö sinua kuulla tuota ääntä? Kaikkialla se on sinun

-ympärilläsi; moninaisena, epätasaisena kudoksena ympäröi minun

-tutkisteleva sieluni sinun puhdasta, syvää olemustasi.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Vanhoista saduista saa lukea, kuinka virta rakastui tyttöön. Minun

-sieluni on kuin virta, joka rakastaa sinua. Milloin se on tyyni

-antaakseen kuvasi syvänä ja liikkumattomana kuvastua kalvoonsa,

-milloin kuvittelee se vanginneensa kuvasi, ja silloin kuohuvat sen

-aallot estääkseen sinua uudelleen pääsemästä pois; milloin väreilee

-se hiljalleen ja leikkii kuvallasi, toisinaan on se taas sen

-kadottanut, ja silloin käy sen aalto tummaksi ja toivottomaksi. --

-Näin on minun sieluni: kuin virta, joka on sinuun rakastunut.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Suoraan sanoen, joku voisi totta tosiaan keksiä mukavamman,

-soveliaamman ja ennen kaikkea arvokkaamman kulkuvälineen;

-maalaiskuorman matkassa ajaminen on liiaksi huomiotaherättävää.

--- Kuitenkaan ei auta muu kuin pitää hyvänään. Astelee ensin

-jonkun matkaa maantietä; nousee sitten kärryihin, ajaa peninkulman

-ketään kohtaamatta; kaksi peninkulmaa, kaikki käy hyvin; asema käy

-jo turvalliseksi; seutu näyttää todellakin kauniimmalta tuolta

-ylhäältä kuorman päältä katsottuna kuin muutoin; kun on ajanut

-noin jo kolme peninkulmaa -- kuka olisi voinut odottaa, että

-kaukana maantiellä tulee muuan kööpenhaminalainen vastaan? Ja

-että hän on kööpenhaminalainen, sen näette kyllä, hän ei voi olla

-maaseutulainen; hänellä on omituinen tapansa katsoa, niin varmasti,

-niin tarkkaavasti, niin arvostelevasti ja samalla kertaa hiukan

-ivallisesti. Niin, rakas tyttöseni, sinun asentosi ei todellakaan ole

-mukava, sinähän istut kuin tarjottimella, kärryt ovat niin matalat,

-ettei siinä ole mitään syvennystä jalkoja varten. -- Mutta asia on

-autettavissa, minun vaununi ovat kokonaan teidän palveluksessanne,

-uskallan tarjota teille paljon soveliaamman paikan, jollette vain

-kainostele istua minun vieressäni. Siinä tapauksessa luovutan teille

-koko vaunut ja istuudun itse kuskinistuimelle iloiten siitä, että

-voin saattaa teidät määräpaikkaanne. -- Teidän olkihattunne ei suojaa

-teitä kyllin katseelta, joka tulee sivultapäin; turhaan painatte

-päänne alas, saan joka tapauksessa tilaisuuden ihailla teidän

-kaunista profiilianne. Kuinka harmillista, talonpoika tervehtii

-minua; mutta sehän on niin kuin tuleekin olla, talonpojan asia on

-tervehtiä hienoa herraa. -- Niin helpolla ette pääse käsistäni,

-tässähän on kapakka, levähdyspaikka, ja kuorma-ajuri on aina

-siksi harras viininjumalan palvelija, ettei hän jätä käyttämättä

-tilaisuutta hyväkseen. Nyt ryhdyn pakinoihin hänen kanssaan. Minulla

-on harvinainen kyky voittaa puolelleni kuorma-ajureita. Voi, jospa

-onnistuisin voittamaan teidänkin suosionne! Hän ei voi torjua

-minun tarjoustani, ja kun hän on siihen suostunut, hän ei voi sen

-seurauksia vastustaa. Jollen minä voi hänen mieltään taivuttaa, voi

-minun palvelijani. -- Kuorma-ajuri astuu kapakkaan, ja te jäätte

-yksin kärryihin. -- Herra ties kuka tuokin tyttölapsi on! Olisiko

-hän ehkä joku porvaristyttönen, kenties lukkarin tytär? Jos niin

-on laita, hän on harvinaisen kauniisti ja harvinaisen aistikkaasti

-pukeutunut. Sillä lukkarilla, jolla on tuollainen tytär, pitäisi olla

-melkoinen omaisuus. Mutta mieleeni juolahtaa ajatus: olisiko hän ehkä

-täysverisen hienoston nainen, joka on väsynyt ajamaan vaunuissa, joka

-on tehnyt pienen kävelyretken maatilalle ja nyt tahtoo hiukkasen

-seikkailla. Mahdollista kyllä, sattuuhan sellaista. -- Talonpoika ei

-älyä mitään, hän pitää vain huolen juomisesta. Niin, niin, juokoon

-hän vain, se olkoon hänelle kernaasti suotu. -- Mutta mitä näenkään,

-tyttöhän ei ole kukaan muu kuin neiti Jespersen, Hansine Jespersen,

-kööpenhaminalaisen tukkukauppiaan tytär. Hyvä Jumala, mehän tunnemme

-toisemme. Tapasin hänet kerran Leveälläkadulla, hän istui vaunuissa

-selin ja koetti turhaan kiskoa auki vaunujen ikkunaa; minä otin

-silmälasini esiin ja saatoin seurata häntä katseellani. Hänen

-asemansa oli hyvin ujostuttava, vaunuissa oli niin monta henkeä, että

-hän tuskin saattoi liikkua, ja huutaa hän ei nähtävästi uskaltanut.

-Hänen nykyinen asemansa on ainakin yhtä ujostuttava. Me kaksi olemme

-määrätyt toisillemme, se on selvä. Hän on tietääkseni romanttisuuteen

-taipuva pieni tyttönen; nyt hän on nähtävästi liikkeellä omin päin.

--- Tuolla tulee palvelijani kuorma-ajurin kanssa. Talonpoika on

-täydessä humalassa. Kuinka inhottavaa! Miten turmeltunutta väkeä

-ovatkaan kuorma-ajurit. Ja kuitenkin on olemassa vielä kehnompaa

-väkeä kuin nuo kuorma-ajurit! -- Kas niin, mitä tulee nyt ajosta?

-Nyt teidän on kyllä, neitiseni, pakko itse pitää huolta ohjaksista.

-Siitähän sukeutuu varsin romanttinen juttu. -- Te hylkäätte

-tarjoukseni, te väitätte, että ajatte itse hyvin mielellänne. Te ette

-minua petä; huomaan kyllä, kuinka kavala olette. Kun olette ajanut

-kappaleen tietä, hyppäätte alas kärryiltä ja juoksette metsään;

-kyllä sitten jonkun keinon keksitte. -- Hevoseni on satuloitava;

-minä seuraan ratsastaen perässä. -- Kas niin, nyt olen valmis,

-nyt voitte olla turvassa kaikilta vaaroilta. -- Älkää nyt toki

-pelästykö näin kauheasti, minä palaan kyllä kohta takaisin. Tahdoin

-vain tehdä teidät hiukan levottomaksi ja siten tehostaa teidän

-luonnollista kauneuttanne. Ettehän tiedä, että minä olen palvelijani

-avulla juottanut talonpojan juovuksiin, ja minähän en ole lausunut

-ainoatakaan loukkaavaa sanaa. Vielä on asia autettavissa; minä annan

-kyllä sille sellaisen käänteen, että voitte nauraa koko jutulle.

-Haluan vain pientä suhdetta kanssanne; älkää luulko minun milloinkaan

-käyttävän hyväkseni tytön turvatonta asemaa. Olen vapauden ystävä, ja

-siitä, mitä minulle ei vapaaehtoisesti anneta, en lainkaan välitä. --

-Te kai myönnätte itse, ettei käy laatuun jatkaa matkaa tällä tavalla.

-Aion itse metsästysretkelle, sen tähden olen ratsain. Minun vaununi

-odottavat tienristeyksessä. Jos käskette, ovat ne silmänräpäyksessä

-täällä ja vievät teidät mihin tahdotte. Minulle sitä vastoin ei ole

-suotu iloa saattaa teitä, olen antanut sanani metsästystoverilleni,

-ja sellaiset sanat pidetään pyhinä. -- Te suostutte -- kaikki on

-tuossa tuokiossa selvitetty. -- Kas niin, nyt ei teidän tarvitse

-olla lainkaan hämillänne kun minut kohtaatte, tai joka tapauksessa

-ainoastaan sen verran että se teitä kaunistaa. Te voitte nauraa koko

-jutulle, hymyillä ja ajatella hiukkasen minuakin. Enempää en pyydä.

-Se näyttää ehkä vähältä, minulle on siinä kyllin. Alku on tehty, ja

-minun vahvoja puoliani ovat juuri alut.

-

--- -- --

-

-Eilen illalla oli pieni seura kokoontunut tädin luo. Minä tiesin,

-että Cordelia ottaisi illan kuluessa esille kutimensa. Olin

-kätkenyt siihen pienen kirjelipun. Hän pudotti sen, nosti sen

-lattialta, joutui hämilleen ja kävi kaihomieliseksi. Siten on aina

-otettava tilanne avuksi. On uskomatonta, mitä etuja tilaisuus voi

-tarjota. Itsessään vähäpätöinen kirjelippu käy tytölle, sellaisessa

-tilaisuudessa luettuna, äärettömän merkitseväksi. Minun kanssani

-hän ei päässyt puheisiin; olin järjestänyt asiat niin, että minun

-täytyi saattaa eräs vieraana olleista naisista kotiin. Hänen oli siis

-pakko odottaa tähän päivään. Sillä tavalla syöpyy kirjeen vaikutus

-syvemmälti hänen sieluunsa. Aina näyttää siltä kuin käyttäisin

-jokaista tilaisuutta osoittaakseni hänelle huomaavaisuuttani; siitä

-on se etu, että alituisesti olen hänen ajatuksissaan, alituisesti

-yllätän hänet.

-

-Rakkaudella on sentään omituinen dialektiikkansa. Olin kerran

-rakastunut nuoreen tyttöön. Dresdenin teatterissa näin viime kesänä

-näyttelijättären, joka eksyttävässä määrässä oli tuon tytön näköinen.

-Sen johdosta toivoin pääseväni ja pääsinkin hänen tuttavuuteensa,

-ja silloin tulin vakuuttuneeksi siitä, että eroavaisuus oli

-sentään suuri. Tänään tapaan kadulla naisen, joka muistuttaa tuota

-näyttelijätärtä. Tätä tarinaa voi jatkaa loppumattomiin.

-

-Kaikkialla ympäröivät ajatukseni Cordeliaa, lähetän ne enkelien

-tavoin häntä vaalimaan. Samoin kuin Venus istuu kyyhkysten vetämissä

-vaunuissa, istuu hänkin voittovaunuissaan, ja minä valjastan

-ajatukseni kuin siivekkäät olennot niiden eteen. Itse hän istuu

-iloisena, rikkaana kuin lapsi, kaikkivaltiaana kuin jumalatar; minä

-kävelen hänen vaunujensa vieressä. Totta totisesti, nuoren tytön

-olemus on elämän ja koko olemassaolon ihanaa jumalanpalvelusta!

-Kukaan ei tiedä sitä paremmin kuin minä. Vahinko vain, että tuo

-ihanuus kestää niin lyhyen ajan. Hän hymyilee minulle, hän viittaa

-minulle kädellään, ikäänkuin hän olisi sisareni. Minun katseeni

-muistuttaa hänelle, että hän on minun rakastettuni.

-

-Rakkaudessa on monta vaihetta. Cordelia edistyy hyvin. Hän istuu

-polvellani, hänen käsivartensa kietoutuu pehmeästi ja lämpimästi

-kaulani ympärille; itse lepää hän minun rintaani vasten, keveänä,

-kuin painottomana; hänen pehmeä vartalonsa tuskin koskettaa minua;

-kuin hento kasvi kietoutuu hänen viehättävä vartalonsa ympärilleni

-vapaasti kuin huntu. Hänen katseensa kätkeytyy silmäluomen alle,

-hänen povensa on häikäisevän valkea kuin lumi ja niin kiinteä ettei

-minun katseeni voisi sillä levätä liukumatta alas, jollei hänen

-povensa kohoilisi. Mitä merkitsee tuo liike? Onko se rakkautta?

-Kenties. Se on rakkauden aavistelua, rakkauden unta. Vielä siltä

-puuttuu tarmoa. Hän syleilee minua kepeästi kuin tuulenhenki yrttiä;

-hän suutelee minua epämääräisesti niinkuin taivas suutelee merta,

-lempeästi ja hiljaisesti kuin sade suutelee kukkaa, juhlallisesti

-kuin meri suutelee kuun kuvaa.

-

-Hänen intohimoaan tällä asteella kutsuisin naiiviksi intohimoksi.

-Kun nyt käänne on tapahtunut ja minä todenteolla alan vetäytyä

-takaisin, on hän ponnistava kaikki voimansa pitääkseen minut luonaan.

-Hänellä ei ole käytettävänään muita keinoja kuin rakkautensa,

-sillä erotuksella, että se tästälähin on kasvava entistään

-voimakkaammaksi. Se on ase hänen kädessään ja sitä hän käyttää

-minua vastaan. Minulla on sen sijaan älyllisesti harkittu ja

-hallittu intohimoni. Hän taistelee oman itsensä edestä, sillä hän

-tietää eroottisen suhteemme riippuvan minusta; hän taistelee oman

-itsensä edestä valloittaaksensa minut. Siten hänen on itsensä pakko

-kehittyä syvempää eroottista elämää kohti. Mitä kiihottamalla opetin

-hänet aavistamaan, sitä opetan hänet kylmyydelläni käsittämään,

-kuitenkin niin, että hän luulee itse kaiken keksineensä. Hän

-luulee uhkarohkeudessa kehittyneensä minua pitemmälle ja sen

-kautta sitoneensa minut itseensä. Hänen intohimonsa käy silloin

-varmaksi, voimakkaaksi, kekseliääksi; hänen suutelonsa vaativaksi,

-hänen syleilynsä kiihkeäksi. -- Minussa etsii hän vapautustaan ja

-löytää sen sitä paremmin kuta täydellisemmin saan hänet valtoihini.

-Kihlaus purkautuu. Kun se on tapahtunut, hän tarvitsee hiukan lepoa,

-jottei tässä hurjassa eroottisessa taistelussa tapahtuisi mitään

-epäkaunista. Hänen intohimonsa keskittyy vielä kerran, ja hän on

-minun.

-

-Samoin kuin ennen kunnon Edvardin aikoihin välillisesti pidin

-huolta Cordelian kirjoista, pidän nyt niistä suoranaisesti huolta.

-Tarjoan hänelle sitä mitä pidän parhaana ravintona: mytologiaa ja

-satuseikkailuja. Kuitenkin on hänellä tässä samoin kuin kaikessa

-muussakin vapautensa, minä saan häneltä itseltään aiheen valintaani.

-Jollen saa, herätän hänessä henkiin vastaavan halun.

-

--- -- --

-

-Palvelustyttöjen kesäiset retket Dyrehaveniin ovat yleensä

-huononpuoleista huvia. He pääsevät sinne vain kerran kesässä ja sen

-tähden koettavat käyttää perusteellisesti hyväkseen tuota ainoata

-tilaisuutta. Heillä pitää olla hattu ja kaulahuivi, ja muutoinkin

-he koristelevat kaikin tavoin itseään. Heidän iloisuutensa käy

-hurjaksi, epäkauniiksi. Ei, sitten menen mieluummin Frederiksbergin

-puistikkoon. Sunnuntai-iltapäivisin on heillä tapana tulla sinne ja

-minulla myöskin. Siellä käy kaikki säädyllisen hiljaisesti, iloisuus

-itse on siellä vaiteliaampaa ja jalompaa. Ylipäänsä menettää se

-mies, joka ei ole huvittunut palvelustytöistä, enemmän kuin nämä.

-Palvelustyttöjen kirjava parvi on kaunein armeija mitä meillä on

-Tanskassa. Jos olisin kuningas -- tietäisin tottakin mitä tekisin

--- enpä silloin huolisi tarkastella sotaväen rivejä. Jos olisin

-yksi kaupungin kolmestakymmenestä kahdesta porvarisedustajasta,

-ehdottaisin kohta, että asetettaisiin valiokunta, joka tiedonantojen,

-neuvojen ja sopivien palkintojen avulla kaikin tavoin koettaisi

-kehottaa palvelustyttöjä pitämään huolta siitä, että heidän

-pukunsa on huolellinen ja aistikas. Miksikä tuhlata kauneutta,

-miksi antaa sen mennä huomaamattomana läpi elämän, suotakoon sen

-edes kerran viikossa esiintyä sellaisessa valaistuksessa, missä

-se pääsee täysiin oikeuksiinsa! Mutta aistikkuutta, tahdikkuutta

-ennen kaikkea! Palvelustytön ei sovi pukeutumisessaan lähennellä

-maailmannaista, siinä suhteessa on Politivennen-lehdellä oikeus

-puolellaan, vaikkakin ne perusteet, joita tuo arvon lehti mainitsee,

-ovat aivan kierot. Kun näin saataisiin aikaan toivottava kukoistus

-palvelustyttöjen luokassa, eikö olisi luultavaa, että se vaikuttaisi

-terveellisesti myöskin perhetyttöihimme? Vai onko liian rohkeata,

-että tällä ennenkuulumattomalla tavalla luulen edistettävän Tanskan

-tulevaisuutta. Jospa minun vain suotaisiin elää niin kauan että

-näkisin tuon kultaisen ajan! Silloin voisi ken hyvänsä hyvällä

-omallatunnolla käyskennellä katuja ja iloita hauskasta näystä.

-Kuinka ajatukseni lentääkään rohkeasti, vapaasti ja isänmaallisesti!

-Mutta minähän olenkin täällä Frederiksbergissä, jonne palvelustytöt

-tulevat sunnuntai-iltapäivisin ja minä niiden mukana. -- -- --

-Ensimmäisinä tulevat maalaistytöt käsi kädessä sulhastensa kanssa,

-taikka siten, että kaikki tytöt ensin kulkevat käsikkäin edellä,

-kaikki miehet jäljessä, taikka sitten kaksi tyttöä yhden miehen

-kanssa. Tämä parvi muodostaa puitteet, he istuvat tai seisovat

-mielellään paviljongin edessä olevalla puutarha-alueella. He ovat

-reippaita ja terveitä, ihon ja vaatetuksen värivastakohdat ovat

-vain liian räikeät. Heidän jäljessään seuraavat Juutinmaan ja

-Fyenin tytöt. He ovat suurikasvuisia ja voimakkaita, mutta hiukan

-kömpelörakenteisia, ja heidän pukunsa on vähän levoton. Heihin nähden

-olisi minun komiteallani paljon työtä. Eikä puutu kokonaan edustajia

-bornholmilaisestakaan divisioonasta: reippaita tyttöjä, joita ei ole

-hyvä tulla lähelle keittiössä eikä Frederiksbergilläkään; heidän

-olennossaan on jotain vastenmielistä. Mutta toisten vastakohtana he

-ovat hauskat olemassa, ja näen heitä mielelläni täällä, vaikkakaan en

-usein ryhdy puheisiin heidän kanssaan. -- Nyt seuraavat sydänjoukot.

-Nyboderin tyttäret. He ovat pienempiä kasvultaan, täyteläisiä,

-hienoihoisia, rattoisia, iloisia, vilkkaita, puheliaita, hiukan

-keikailevia sekä paljaspäisiä. Heidän pukunsa lähentelee kernaasti

-vallasnaisten pukua eroten siitä ainoastaan parissa kohden, heillä

-ei nim. ole shaalia, mutta sen sijaan kaulahuivi, eikä heillä ole

-hattua, vaan korkeintaan jonkinlainen myssy, mieluimmin he kulkevat

-kuitenkin kokonaan ilman päähinettä. -- -- -- Kas, hyvää päivää,

-Maria, että kohtaankin teidät täällä! Siitä on aikaa kun teidät

-viimeksi tapasin. Olette kai vielä palveluksessa konferenssineuvoksen

-luona? -- "Kyllä." -- Se lieneekin hyvä palveluspaikka? -- Kyllä.

--- Mutta kuinka olette noin yksinäinen, teillä ei ole seuraa ...

-eikö sulhasenne ole mukana, eikö hänellä ehkä ole ollut aikaa

-tänään vai odotatteko häntä? -- Kuinka, ette ole kihloissa? Sehän

-on mahdotonta. Kööpenhaminan kaunein tyttö, tyttö, joka palvelee

-konferenssineuvoksen luona, tyttö, joka on kaikkien palvelustyttöjen

-kaunistus ja esikuva, tyttö, joka osaa pukeutua niin hyvin -- ja

-niin hienosti. Miten ihastuttavan kaunis nenäliina teillä onkaan

-kädessänne, hienointa kangasta ... mitä näenkään, pitsireunuksinen.

-Lyön vetoa, että se on maksanut kymmenen markkaa. On monta hienoa

-maailmannaista, jolla ei ole sellaista. Ja vielä ranskalaiset

-hansikkaat ja silkkinen sateensuoja... Ja tuollainen tyttö ei muka

-olisi kihloissa... Sehän on sula mahdottomuus. Jollen muista väärin,

-ei Jens ollut kylmä teitä kohtaan, tehän tiedätte, tukkukauppiaan

-Jens sieltä kolmannesta kerroksesta... Sepä taisi sattuakin...

-Mutta miksi ette mennyt sitten kihloihin hänen kanssaan. Jenshän

-oli kaunis mies, hänellä oli hyvä paikka, ehkäpä hän olisi vielä

-tukkukauppiaan avulla päässyt poliisikonstaapeliksi tai -- -- --,

-siitähän olisi sukeutunut sopiva liitto... Syy on tietysti teidän,

-olette ollut liian kovasydäminen häntä kohtaan... "Niin, kas minä

-sain tietää Jensin olleen kerran ennen kihloissa tytön kanssa, jota

-hän ei ollut kohdellut lainkaan hyvin"... Mitä sanottekaan, kuka

-olisi uskonut Jensin olleen sellaisen ilkimyksen... Ne kaartilaiset,

-ne kaartilaiset, niihin ei ole luottamista... Te menettelitte aivan

-oikein, sellaiselle tytölle kuin te ei kuka tahansa kelpaa...

-Muuten tulette kyllä vielä tekemään paljon paremmat naimakaupat,

-sen takaan. -- -- -- Kuinka voi neiti Juliane? En ole nähnyt häntä

-pitkään aikaan. Minun kaunis Mariani voisi ehkä antaa joitakin

-tietoja ... jos onkin itse ollut onnettomissa lemmensuhteissa,

-ei silti saa menettää myötätuntoaan toisia kohtaan... Täällä on

-niin paljon väkeä ... en uskalla puhua tuosta asiasta teidän

-kanssanne, pelkään, että joku ehkä kuuntelee... Kuuntele hetkinen,

-kaunis Mariani... Tässä on meillä sopiva paikka, tässä varjoisalla

-puistokujalla, missä puut kietoutuvat toisiinsa kätkeäkseen meidät

-muilta, täällä missä emme näe ainoatakaan ihmistä emmekä kuule

-ihmisääniä, vaan ainoastaan musiikin kaukaisen, heikon kaiun ...

-täällä uskallan puhua salaisuudestani... Eikö totta, jollei Jens

-olisi ollut huono ihminen, kävelisit nyt käsi kädessä täällä hänen

-kanssaan kuunnellen musiikkia ja itse tuntien iloa... Mutta miksi

-liikutut... Unohda Jens... Tahdotko olla kohtuuttoman ankara minua

-kohtaan... Sinut tavatakseni tulin tänne ... sinut nähdäkseni kävin

-konferenssineuvoksen luona... Olethan sen itsekin huomannut ... niin

-usein kuin mahdollista oli minulla tapana tulla keittiön ovelle...

-Sinä olet oleva minun ... se on julistettava saarnatuolista...

-Huomisiltana olen selittävä sinulle kaikki ... keittiönpuoleinen

-porraskäytävä, ovi vasemmalle, vastapäätä keittiön ovea, muistan

-kyllä!... Hyvästi, kaunis Mariani!... Älä anna kenenkään huomata,

-että olet täällä kohdannut minut tai että olet puhunut kanssani, sinä

-vain tunnet salaisuuteni... -- -- Hän on totta tosiaan ihastuttava,

-hänestä voisi tehdä jotain. -- Kun ensin kotiudun hänen kamariinsa,

-olen kyllä itse pitävä huolen saarnatuolin julistuksista. Olen aina

-koettanut noudattaa kaunista kreikkalaista itsekylläisyyskäsitettä --

-_autapkeia_, ja etenkin tehdä papit tarpeettomiksi.

-

--- -- --

-

-Minua huvittaisi suuresti, jos voisin seisoa Cordelian takana hänen

-ottaessaan vastaan minun kirjeeni. Voisin silloin helposti päästä

-selville missä määrin hän ne eroottisesti itselleen omistaa. Itse

-asiassa ovat ja jäävät kirjeet aina verrattomaksi keinoksi vaikuttaa

-nuoreen tyttöön; kuolleella kirjaimella on usein paljon suurempi

-mahti kuin elävällä sanalla. Kirje muodostaa salaperäisen yhteyden;

-kirjoittaja hallitsee tilannetta, ei tunne mitään painostusta

-kenenkään läsnäolevan taholta, ja toiselta puolen luulen tytönkin

-mieluimmin olevan aivan yksin ihanteensa kanssa, varsinkin juuri

-sellaisina hetkinä, jolloin se vaikuttaa voimakkaimmin hänen

-sieluunsa. Vaikkakin hänen ihanteensa on saanut täydellisen muodon

-varmassa rakkaassa esineessä, kirjeessä, on hänellä kuitenkin hetkiä,

-jolloin hän tuntee että hänen ihanteensa ei vastaa todellisuutta.

-Hänelle on suotava tilaisuus tuollaisiin suuriin sovintojuhliin. On

-vain pidettävä huolta, että hän käyttää ne hyvin, niin ettei hän

-väsy vaan astuu voimistuneena taasen todellisuuteen. Siinä suhteessa

-ovat kirjeet hyvänä apuna, ne kun antavat kirjeen kirjoittajan

-näkymättömänä olla läsnä noina salaisen tunteen hetkinä.

-

-Voisinko käydä mustasukkaiseksi Cordelian tähden? Kuolema ja

-helvetti, voisin! En kuitenkaan sen sanan kaikissa merkityksissä.

-Jos nimittäin näkisin, että siitä huolimatta, että voittaisin

-taistelussani kilpailijaani vastaan, tytön sielu kuitenkin sumentuisi

-eikä jäisi siksi kuin minä toivon -- silloin jättäisin tytön.

-

-Eräs entisajan filosofi on sanonut, että se, joka tarkkaan merkitsee

-paperille kaikki kuulemansa ja kokemansa, on filosofi. Olen jo

-pitemmän ajan elänyt suhteissa kaikenkaltaisten kihloissa olevien

-parien kanssa. Jotain hedelmää pitänee tuollaisenkin suhteen kantaa.

-Olen sen tähden päättänyt kerätä aineksia kirjaseen, jolle tulee

-nimeksi: Lisiä suutelon teoriaan, omistettu kaikille hellästi

-rakastaville. On muutoin ihmeellistä, ettei tuosta asiasta ole

-olemassa mitään kirjaa. Jos siis saisin kirjoitukseni valmiiksi,

-tulisin täyttämään samalla kauan tunnetun tarpeen. Olisiko tämän

-kirjallisen puutteen syynä se, etteivät filosofit sellaisia asioita

-ajattele, vai se, etteivät he sellaisia ymmärrä? -- Joitakin

-viittauksia voin nyt jo antaa. Täydelliseen suuteloon vaaditaan

-tyttö ja mies. Miesten keskeinen suutelo on mauton tai sillä on,

-mikä vielä pahempi, huono maku. -- Edelleen uskon, että suutelo on

-luonnollisempi, jos mies suutelee tyttöä kuin jos tyttö suutelee

-miestä. Siellä missä vuodet ovat tuoneet mukanaan indifferenssiä

-tässä suhteessa, siellä suutelo on kadottanut merkityksensä. Niin on

-esim. aviollisen perhesuutelon laita, jolla aviopuolisot ruokaliinan

-puutteessa pyyhkivät toistensa suun puhtaaksi ajatellen: menesty

-hyvin maailmassa! -- Jos ikäero asianosaisten kesken on hyvin suuri,

-ei varsinaisesta ihannesuudelmasta voida puhua. Muistan kuulleeni,

-että jossakin maakunnan tyttökoulussa oli ylimmän luokan oppilailla

-käytännössä omituinen lausetapa: "suudella oikeusneuvosta", millä

-he tarkoittivat jotain vähemmän mieluista. Tämä lausetapa oli

-syntynyt seuraavasti. Opettajattarella oli lanko, joka oli ollut

-oikeusneuvoksena ja nyttemmin eli opettajattaren talossa; hän oli

-vanhanpuoleinen mies ja oli ottanut sen perusteella itsellensä

-oikeuden suudella nuoria koulutyttöjä. -- Suutelon pitää olla

-varman, määrätyn intohimon ilmaus. Kun veli ja sisar, jotka ovat

-kaksosia, suutelevat toisiaan, ei se ole mikään oikea suutelo.

-Suutelo on symbolinen toimitus, jolla ei ole mitään merkitystä, kun

-sitä tunnetta, jota se tarkoittaa, ei ole olemassa, ja tuo tunne on

-olemassa ainoastaan tiettyjen olosuhteiden vallitessa. -- Jos haluaa

-jaotella suutelot eri ryhmiin, voi keksiä useita jakoperusteita.

-Jaotuksen voi toimittaa huomioonottaen äänen laadun. Sen pahempi, ei

-kieli kuitenkaan riitä kuvaamaan minun havaintojani. En luule missään

-maailman kielessä olevan tarpeeksi luonnonääniä matkivia sanoja

-kuvailemaan vain niitä eri vivahduksia, jotka olen oppinut tuntemaan

-setäni talossa. Suutelo voi milloin paukkua, milloin viheltää,

-milloin mäiskyttää, milloin jyristä, se voi olla täyteläinen, ontto

-jne. -- Suutelon voi jaotella, huomioon ottaen kosketuksen laadun,

-kepeään en passant-suuteloon ja kiinni-riippuvaan suuteloon. --

-Sen voi jakaa ajan mukaan pitkään tai lyhyeen. Aikaan nähden on

-olemassa toinenkin jaotusperuste, ja se on oikeastaan ainoa, joka on

-minua miellyttänyt. Silloin erottaa ensi suudelman kaikista niistä

-muista. Se mihin ajatus tässä jaottelussa kiintyy, on olennaisesti

-kokonaan toista kuin se, johon kaikki muut mainitsemamme jaotukset

-perustuvat, sillä ei ole mitään tekemistä äänen, kosketuksen ja

-ajan kanssa tavallisessa merkityksessä. Ensimmäinen suutelo eroaa

-kvalitatiivisesti kaikista muista. Vain harvat ihmiset tulevat sitä

-ajatelleeksi; olisi sen tähden todella vahinko, ellei edes yksi

-ihminen merkitsisi sitä muistiin.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo Salomo. Sinä tiedät

-että minä olen vietävän kova kyselemään, saanpa melkein kuulla

-moitteitakin siitä. Se johtuu siitä, ettei ymmärretä, mitä milloinkin

-kyselen; sinä, yksin sinä ymmärrät mitä haluan tietää, ja sinä, yksin

-sinä, osaat vastata; ja hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo

-Salomo.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-On olemassa ero henkisen ja maallisen erotiikan välillä. Tähän saakka

-olen pääasiassa koettanut kehittää edellistä Cordeliassa. Minun

-persoonallisen läsnäoloni pitää muuttua toisenlaiseksi, se ei saa

-olla pelkkää säestävää tunnelmaa, sen tulee olla viettelevääkin.

-Olen näinä päivinä valmistanut itseäni alinomaan lukemalla tunnettua

-rakkautta käsittelevää kohtaa Platonin Faidroksesta. Se sähköistää

-koko minun olentoni ja on mainio alkuharjoitus. Platon ymmärsi

-sentään todella rakkautta.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Roomalaiset sanoivat tarkkaavasta oppilaasta, että hän "riippuu

-opettajan suusta". Rakkaudelle on kaikki kuvaa, korvaukseksi on

-taasen kuva todellisuutta. Enkö ole ahkera ja tarkkaavainen oppilas?

-Mutta sinähän et sano sanaakaan.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Jos joku toinen olisi Cordelian kehityskulkua ohjaamassa, olisi hän

-varmaankin liian rikkiviisas kysyäkseen muiden neuvoa. Kun minä

-sen sijaan keskustelen jonkun kihlatun kanssa asiasta, sanoo hän

-tavallisesti eroottisella paatoksella: etsin turhaan eroottisista

-tilanteista sitä loistokohtaa, missä rakastavaiset puhuvat

-rakkaudestaan. Silloin minä vastaan: Minua ilahduttaa, että sitä

-turhaan etsit, sillä se kohta ei lainkaan kuulu oikean erotiikan

-alaan, ei edes silloin kun lukee siihen kaiken mikä voi lisäksi

-kiinnostaa. Rakkaus on liian olennaista voidakseen puheessa päästä

-oikeuksiinsa, eroottiset tilanteet liian arvokkaita voidakseen

-saada sisältönsä pelkästä pakinasta. Ne ovat tyyniä, hiljaisia,

-varmoin ääriviivoin piirrettyjä ja kuitenkin kaunopuheisia kuin

-Memnon-patsaan musiikki. Eros elehtii, mutta ei puhu; tai mikäli

-hän niin tekee, lausuu hän vain arvoituksellisia sanoja, jotka

-ovat kuin kuvallista musiikkia. Eroottiset tilanteet ovat joko

-plastillisia tai maalauksellisia; mutta kahden ihmisen puhelu

-rakkaudesta ei ole plastillista eikä maalauksellista. Tavalliset

-kihlatut alkavat kuitenkin aina mokomalla pakinalla, joka sittemmin

-tulee koossapitäväksi langaksi heidän puheliaassa avioliitossaan.

-Tuo juttelu muutoin takaa, ettei heidän avioliitostaan ole puuttuva

-niitä myötäjäisiä, joista Ovidius puhuu: dos est uxoria lites.[Naisen

-myötäjäiset ovat torat.] -- Ja jos välttämättä jonkun pitää puhua,

-on kyllin siinä, että yksi puhuu: Miehen on puhuminen, ja sen

-tähden on hyvä hallita joitakin niistä voimista, jotka olivat siinä

-vyössä, millä Venus hurmasi: kaunopuheisuuden ja suloisen imartelun

-lahja. -- Tästä ei tietysti seuraa, että Eros olisi mykkä, tai että

-eroottisessa suhteessa olisi väärin keskustella, pääasia on vain,

-että keskustelu itse on eroottista eikä eksy kasvattaviin mietelmiin

-elinehdoista tms. ja että keskustelu oikeastaan on katsottava

-levoksi eroottisen teon jälkeen, ajanvietteeksi eikä suinkaan

-kaiken lemmenelämän huipuksi. Sellainen keskustelutapa, sellainen

-konfabulaatio on itse asiassa sangen jumalainen, ja minä puolestani

-en voi koskaan väsyä keskustelemaan nuoren tytön kanssa. Toisin

-sanoen, voin kyllä väsyä tyttöön, mutta en milloinkaan ylläpitämään

-keskustelua nuorten tyttöjen kanssa yleensä. Se on minulle yhtä

-mahdotonta kuin lakata hengittämästä. Se, mikä oikeastaan on

-ihmeellistä tuollaisessa keskustelussa, on vuoropuhelun rehevä

-rikkaus. Keskustelu pysyttelee maan pinnalla, sillä ei ole mitään

-varsinaista kohdetta, sattuma on sen liikkeiden laki -- mutta ihmeen

-ihana on keskustelu itse ja sen seuraukset.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-"Minun -- sinun", nuo sanat sulkevat väliinsä kuin sulkumerkit

-kirjeitteni köyhän sisällön. Oletko pannut merkille, että välimatka

-noiden käsivarsien välillä käy yhä lyhemmäksi? Oi, minun Cordeliani!

-Se on ihanaa, sillä kuta vähemmän sisältäväksi sulkulause käy, sitä

-merkitsevämpi se on.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Onko syleily samaa kuin taistelu?

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Tavallisesti Cordelia pysyttelee ääneti. Se on minua aina

-miellyttänyt. Hän on liian syvällisen naisellinen luonne kiusatakseen

-ketään joutavalla jutustelulla, mikä muutoin on naisille ominaista

-ja mikä käy välttämättömäksikin, kun mies, jonka tulee kaikin

-puolin naista täydentää, on yhtä naisellinen. Toisinaan paljastaa

-jokainen lyhyt lausunto, kuinka paljon hänellä on sisimmässään.

-Avustan silloin häntä. Asia on silloin sama kuin jos jonkun henkilön

-takana, joka epävarmalla kädellä yrittelee piirtää hajanaisia viivoja

-johonkin luonnokseen, seisoisi toinen henkilö, joka aina lisäilisi

-luonnosta rohkealla ja taiteellisella kädellä. Hän hämmästyy, ja

-kuitenkin on kaikki ikään kuin hänestä itsestään lähtenyttä. Sen

-tähden valvon jokaista hänen satunnaistakin lausuntoaan, jokaista

-hänen sanaansa, ja antaessani ne takaisin ovat ne aina tulleet

-merkitsevämmiksi, minkä hän samalla kertaa sekä tuntee että on

-tuntematta.

-

-Tänään olimme kahden vieraissa. Juuri kun noustiin pöydästä tuli

-palvelija sisään ja ilmoitti Cordelialle, että eräs sanantuoja

-halusi puhua hänen kanssaan. Sanantuoja oli minun lähettämäni ja toi

-Cordelialle kirjeen, jossa oli viittauksia erääseen ajatukseen, jonka

-olin päivällispöydässä lausunut. Olin punonut sen niin taidokkaasti

-yhteiseen pöytäkeskusteluun, että Cordelian, vaikkakin hän istui

-kaukana minusta, täytyi se kuulla ja myöskin ymmärtää väärin

-ajatukseni. Siihen olin perustanut kirjeeni vaikutuksen. Jollei minun

-olisi onnistunut antaa pöytäkeskustelulle tarkoittamaani suuntaa,

-olisin itse sovittuna aikana ollut läsnä sanantuojan tullessa ja

-hävittänyt kirjeen. Cordelia tuli kirjeen saatuaan uudelleen sisään.

-Hänen täytyi hiukan valehdella. Sellainen täydentää eroottista

-salaperäisyyttä, jota ilman hän ei voi kulkea sitä tietä, joka on

-hänelle määrätty.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Luuletko, että se, joka nojaa päätään keijun mätästä vastaan, myöskin

-unessa näkee keijun? Minä en sitä tiedä, mutta sen tiedän, että

-kun painan pääni rintaasi vasten enkä sulje silmiäni vaan katson

-kaukaiseen etäisyyteen, niin näen enkelin. Luuletko, ettei se, joka

-nojaa päätään keijun mätästä vastaan, voi olla levollinen? Minä en

-sitä usko, mutta tiedän, että kun pääni nojaa poveasi vasten, se

-kohoilee liian voimakkaasti, jotta uni voisi sulkea silmäni.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Jacta est alea, arpa on heitetty. Nyt on käänne tapahtuva. Olin

-tänään hänen luonaan mielessäni koko ajan aprikoiden erästä ajatusta,

-joka nykyään antaa minulle paljon työtä. Minulla ei ollut silmää eikä

-korvaa Cordelialle. Ajatukseni oli mieltäkiinnittävä ja huvitti häntä

-suuresti. Olisi ollut väärin, jos olisin alkanut uuden liikkeeni

-olemalla kylmä hänen läsnäollessaan. Kun nyt olen lähtenyt hänen

-luotaan eikä ajatukseni enää kiinnitä hänen mieltään, hän huomaa

-helposti, että olin toisenlainen kuin tavallisesti. Se seikka, että

-hän yksinäisyydessä keksii tuon muutoksen, tekee havainnon hänelle

-paljoa tuskallisemmaksi ja sen vaikutuksen hitaammaksi, mutta sitä

-syvällisemmäksi. Hän ei heti saa tilaisuutta purkaa tunnettaan,

-ja kun hän sen saa, on hän jo ehtinyt ajatella niin paljon, ettei

-hän yhdellä kertaa voi sitä sanoin tulkita, vaan häneen jää aina

-hiukan epäluuloa. Levottomuus kasvaa, kirjeet lakkaavat tulemasta,

-eroottinen ravinto vähenee, rakkaus joutuu pilkan esineeksi. Ehkä hän

-voi hetken seurata mukana, mutta ajanpitkää ei hän voi kestää. Hän

-koettaa silloin vangita minut samoilla keinoilla, joita minä olen

-käyttänyt häntä vastaan, eroottisilla.

-

-Kihlauksen purkamisessa on jokainen pieni tyttönen suuri

-asiantuntija; ja vaikka kouluissa ei anneta mitään ohjausta tässä

-aineessa, tietää kuitenkin jokainen tyttölapsi erittäin hyvin,

-kun tuo asia tulee puheenalaiseksi, missä tapauksissa kihlaus on

-purettava. Tämän kysymyksen pitäisi oikeastaan olla jatkuvasti

-aiheena tyttökoulujen viimeisen luokan ainekirjoituksissa; ja

-vaikka tiedän, että tyttöjen kirjoituskokeet tavallisesti ovat

-hyvin yksipuolisia, olen kuitenkin varma, ettei tätä aihetta

-käsittelevistä kirjoituksista tulisi puuttumaan vaihtelua, kysymys

-kun on omiaan avaamaan tytön arvostelukyvylle laajat näköalat. Ja

-miksi emme antaisi nuorelle tytölle tilaisuutta mitä loistavimmalla

-tavalla osoittaa terävänäköisyyttään? Sillä juuri täten hän saisi

-tilaisuuden näyttää olevansa kypsynyt -- menemään kihloihin. Olen

-kerran ollut todistajana eräässä tapauksessa, joka suuresti kiinnitti

-mieltäni. Perheessä, jossa minun toisinaan oli tapana seurustella,

-olivat eräänä päivänä kaikki vanhemmat perheen jäsenet poissa

-kotoa, sitä vastoin oli kaksi nuorinta tytärtä kutsunut joukon

-ystävättäriä aamupäiväkahville. Kaikkiaan heitä oli kahdeksan,

-kaikki iältään kuudestatoista kahteenkymmeneen vuoteen. Luultavasti

-he eivät, jouduttuaan kerran juttusille keskenään, olleet toivoneet

-kenenkään vieraan saapuvan, palvelijattaren oli kenties käsketty

-sanoa, ettei kukaan ollut kotona. Kuitenkin tulin sisälle heidän

-luokseen ja huomasin, että he hämmästyivät hiukan. Herra ties,

-mitä kahdeksan tuollaista tyttöä oikeastaan pohtii juhlallisissa

-kahvikekkereissään. Naineet naisetkin kerääntyvät toisinaan yhteisiin

-kokouksiin. He luennoivat silloin pastoraaliteologiaa; varsinkin

-pohditaan seuraavia tärkeitä kysymyksiä: missä tapauksessa on oikein

-sallia nuoren tytön yksin mennä ostoksille torille; onko parempi

-pitää vastakirjaa teurastajan kanssa vaiko maksaa käteisellä; onko

-suotavaa, että kyökkipiialla on sulhanen ja kuinka on tehtävä loppu

-siitä lemmenkuhertelusta, joka hidastaa ruoanlaittoa. -- -- Istuuduin

-tämän kauniin parven keskelle. Oltiin alkukeväässä. Aurinko lähetti

-huoneeseen joitakin yksityisiä säteitään kuin tulonsa pikaisina

-sanantuojina. Huoneessa oli kaikki vielä talvisessa kunnossa, ja

-sen tähden juuri olivat nuo yksinäiset päivänsäteet niin lupaavia.

-Kahvi tuoksui pöydällä -- ja sen ympärillä istuivat nuoret tytöt

-iloisina, terveinä, kukoistavina, sillä heidän pelkonsa oli taas

-asettunut, ja mitäpä heillä olikaan pelättävää, olivathan he joka

-tapauksessa ylivoimaisia. -- Minun onnistui johtaa keskustelu

-kysymykseen, missä tapauksissa kihlaus on purettava. Sillä aikaa kun

-silmäni huvittelihe liitelemällä kukasta toiseen tässä tyttöparvessa,

-huvittelihe lepäämällä milloin missäkin kaunottaressa, hekumoitsi

-ulkonainen korvani äänten musiikissa; sisäinen korvani taasen

-kuunteli tarkkaavasti mitä seurassa sanottiin. Yksi ainoa sana riitti

-usein avaamaan minulle syvän näköalan asianomaisen tytön sydämeen ja

-sen tarinaan. Kuinka viehättäviä ovatkaan rakkauden tiet, ja kuinka

-mieltäkiinnittävää onkaan tutkia, kuinka pitkälle kukin on päässyt.

-Minä puhaltelin tavantakaa keskusteluun elävää henkeä samalla kun

-henkevyys, sukkeluus ja asian esteettinen objektiivisuus olivat

-omiaan tekemään suhteemme vapaammaksi; mutta siitä huolimatta ei

-keskustelussa kertaakaan astuttu sopivaisuuden rajojen yli. Kun näin

-pidimme yllä kevyttä keskustelua, oli se mahdollisuus aina tarjolla,

-että lausuttaisiin yksi ainoakin sana, joka saattaisi tytöt tukalaan

-tilanteeseen. Tuon mahdollisuuden käyttäminen oli minun vallassani.

-Tytöt eivät sitä käsittäneet, tuskin osasivat sitä edes aavistaa.

-Vuoropuhelun keveällä leikillä pidätimme tuon mahdollisuuden kaukana

-luotamme, samalla tavalla kuin Sheherazade Tuhannen ja yhden yön

-tarinoissa viivyttää kuolemantuomion julistamista kertomalla satuja.

--- Milloin johdin keskustelun surunvoittoisiin mietelmiin, milloin

-annoin iloisuuden puhjeta ilmoille, milloin houkuttelin tytöt

-pieneen väittelyotteluun. Ja mikä aihe tarjoaakaan, tarkemmin asiaa

-ajatellen, enemmän vaihtelua. Toin alituisesti yhä uusia esimerkkejä

-esille. -- Kerroin tytöstä, jonka hänen vanhempiensa julmuus oli

-pakottanut purkamaan kihlauksen. Tämä onneton tapaus nostatti melkein

-kyynelet tyttöjen silmiin. -- Juttelin miehestä, joka oli eronnut

-kihlatustaan ja perustellut tätä menettelyään ensiksikin sillä,

-että tyttö oli liian suuri, ja toiseksi sillä, ettei hän, sulhanen,

-kosiessaan ollut langennut polvilleen tytön eteen. Kun hänelle

-huomautin, ettei hänen perusteitaan mitenkään voinut pitää pätevinä,

-hän vastasi: ne riittävät täydellisesti siihen mihin pyrin, sillä

-yksikään ihminen ei voi keksiä mitään järkevää vastaväitettä. --

-Sen jälkeen tarjosin seurakunnan pohdittavaksi hyvin harvinaisen

-tapauksen. Eräs nuori tyttö purki kihlauksensa, koska tunsi olevansa

-vakuuttunut siitä, etteivät hän ja hänen sulhasensa sopineet

-toisilleen. Sulhanen koetti puhua hänelle järkeä vakuuttamalla,

-kuinka suuresti hän tyttöä rakasti, mutta tyttö vain vastasi: me joko

-sovimme toisillemme ja meidän kesken vallitsee todellinen sympatia,

-jolloin sinun täytyy tunnustaa, ettemme sovellu toisillemme; taikka

-me emme sovi toisillemme, ja silloinhan sinun on tunnustaminen,

-ettemme sovellu toisillemme. Oli hauskaa nähdä, kuinka nuoret tytöt

-vaivasivat päätään käsittääkseen tuollaista salaperäistä puhetta, ja

-huomasinpa kohta, että pari heistä jo erittäin hyvin ymmärsi sanani;

-sillä tässä asiassa on jokainen nuori tyttö asiantuntija. -- Niin,

-luulenpa totta tosiaan, että minun olisi helpompi väitellä itse pirun

-kanssa kihlauksen purkamisesta kuin nuoren tyttölapsen kanssa. --

-

-Tänään olin Cordelian luona. Päätäpahkaa, ajatuksen nopeudella,

-johdin puheen samaan asiaan, joka eilen oli keskustelumme aiheena,

-koettaen saada hänet kiintymään siihen. "Minulla on mielessäni eräs

-asia, jonka jo eilen olisin halunnut saada lausutuksi; kun olin

-lähtenyt luotasi, se juolahti mieleeni." Pyrkimykseni onnistui. Niin

-kauan kuin olen hänen luonaan, hän nauttii puheeni kuulemisesta,

-mutta kun olen lähtenyt, hän huomaa helposti olevansa petetty ja

-minun entisestäni muuttuneen. Sillä tavalla lunastan takaisin

-osakkeeni. Tämä menettelytapa on kavala mutta tarkoituksenmukainen

-kuten kaikki epäsuorat menettelytavat. Hän voi hyvin käsittää, että

-aihe sellainen kuin se, josta puhun, voi kiinnittää mieltäni, niin,

-se saattaa häntä itseäänkin hetkisen huvittaa, mutta kuitenkin hän

-tuntee että esiintymisestäni puuttuu eroottinen aines.

-

-Tunnettu sananparsi sanoo "oderint dum metuant", vihatkoot kunhan

-vain pelkäävät, ikään kuin ainoastaan pelko ja viha kuuluisivat

-yhteen, aivan kuin muka pelolla ja rakkaudella ei olisi mitään

-tekemistä toistensa kanssa, ikään kuin ei käsitettäisi, että juuri

-pelko tekee rakkauden mieltäkiinnittäväksi. Millaista on se rakkaus,

-jota tunnemme luontoa kohtaan, eikö siinä ole salaperäistä vavistusta

-ja pelkoa sen tähden, että sen ihana harmonia kehittyy laittomuudesta

-ja hurjasta sekasorrosta, sen turvallisuus on epävakaisuutta. Mutta

-tämä pelko juuri enimmin kiinnittää mieltä. Niin on myöskin rakkauden

-laita silloin, kun se on mielenkiintoista. Sen takana lymytköön

-syvä, kaamea yö, josta rakkauden kukka puhkeaa ilmoille. Samalla

-tavalla lepää valkea lumpeenkukka maljansa veden kalvoon, kun ajatus

-pelkää syöksyä siihen syvään pimeyteen, missä sillä on juurensa.

--- Olen pannut merkille, että Cordelia aina käyttää muotoa "minun"

-kirjoittaessaan minulle, mutta ettei hänellä ole rohkeutta käyttää

-sitä puhuessaan kanssani. Tänään pyysin sitä häneltä niin innokkaasti

-ja lämpimästi kuin suinkin. Hän aikoi jo noudattaa pyyntöäni, kun

-ironinen katseeni, nopeampi ja äkillisempi kuin sanoin voi kuvata,

-teki sen hänelle mahdottomaksi, siitä huolimatta, että huuleni

-kaikin tavoin häntä siihen kehottivat. Tämä mieliala on nykyhetkellä

-vallitsevin.

-

-Hän on omani. En usko sitä tähdille, kuten tapa on, en voi

-käsittää, että tuo tiedonanto voisi huvittaa noita kaukaisia

-taivaankappaleita. En myöskään usko sitä kenellekään ihmiselle, en

-edes Cordelialle. Pidän salaisuuteni omana tietonani, kuiskaan sen

-ikään kuin syvälle sieluuni salaisissa keskusteluissa itseni kanssa.

-Odotettu vastustus Cordelian puolelta ei muodostunut suureksi, sen

-sijaan hänen eroottiset mahdollisuutensa ovat ihmeteltävät. Kuinka

-mieltäkiinnittävä hän onkin syvällisine intohimoineen, kuinka suuri,

-melkein yliluonnollinen! Kuinka nopsa hän onkaan vaaroja välttämään,

-kuinka taitava keksimään aina sen kohdan, joka on hyökkäyksiä

-vastaan varustamaton! Kaikki on pantu liikkeelle; mutta tässä

-luonnonvoimien pauhussa tunnen juuri olevani oikeassa elementissäni.

-Ja vaikka hän on liikuttunut, hän on kuitenkin kaunis, hän ei ole

-tunnelmien moninaisuuden pirstoma. Hän on aina yhä Anadyomene, sillä

-erotuksella, ettei hän nouse suloisen tiedottomana tai levollisena,

-vaan rakkauden voimakkaiden valtimonlyöntien herättämänä, mutta

-samalla hän on kuitenkin säilyttänyt kokonaisuuden ja tasapainon.

-Hän on eroottisesti täysin valmis taisteluun, hän käyttää aseenaan

-silmänsä nuolta, silmäkulmiensa käskyä, otsansa salaperäisyyttä,

-povensa kaunopuheisuutta, sylinsä vaarallista viettelystä, huultensa

-pyyntöä, koko olentonsa suloista kaipuuta. Hänellä on sisäistä

-voimaa, energiaa, kuin valkyyrialla, mutta tuota eroottista

-voimakkuutta hillitsee eräänlainen suloinen raukeus, joka ympäröi

-häntä kuin ilma. -- Kovin kauan en saa pitää häntä tässä vaiheessa,

-missä ainoastaan pelko ja levottomuus voivat pitää häntä pystyssä ja

-estää häntä lankeamasta. Hän on kohta huomaava, että verrattuna hänen

-tunteisiinsa on kihlaus liian ahdas, liian kiusallinen. Hänestä tulee

-viettelijä, joka houkuttelee minut astumaan tavallisuuden rajojen

-ulkopuolelle; sillä tavalla hän tulee siitä itse tietoiseksi, ja se

-on pääasia.

-

-Monet hänen lausunnoistaan jo osoittavat, että hän on väsynyt

-kihlaukseen. Ne eivät mene huomaamatta korvani ohi, ne ovat

-sotasuunnitelmani vakoilijoita hänen sielussaan, jotka antavat

-minulle monta valaisevaa vihjausta, ne ovat niitä langanpäitä, joiden

-avulla kiedon hänet nuottaani.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Sinä moitit kihlausta, sinä arvelet, ettei rakkautemme tarvitse

-ulkonaista sidettä, se kun on mielestäsi vain esteeksi. Tuosta

-tunnen heti mainion Cordeliani! Totta tosiaan, ihailen sinua! Meidän

-ulkonainen yhdyssiteemme on itse asiassa vain välimuuri. Vielä on

-välillämme seinä, joka erottaa meidät toisistamme kuin Pyramoksen ja

-Thisben. Vielä häiritsee meitä se, että ihmiset tuntevat suhteemme.

-Vasta silloin kun ei kukaan vieras aavista meidän rakkauttamme,

-vasta silloin se jotain merkitsee; kun jokainen asiaankuulumaton

-uskoo, että rakastavat vihaavat toisiaan, vasta silloin on rakkaus

-onnellinen.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Kohta aukenevat rakkauden siteet. Hän itse on se, joka ne aukaisee

-kiinnittääkseen siten jos mahdollista minut voimakkaammin itseensä,

-samoin kuin vapaasti liehuvat kutrit kiehtovat enemmän kuin

-solmitut. Jos itse purkaisin kihlauksen, jäisi minulta näkemättä

-tuo eroottinen salto mortale, joka on niin hurmaava nähdä ja

-joka on varma merkki hänen sielunsa rohkeudesta. Se on minulle

-pääasia. Lisäksi menettelyni hankkisi minulle ikävyyksiä toisten

-ihmisten taholta. Minua ei enää kärsittäisi, minua vihattaisiin ja

-ylenkatsottaisiin, vaikkakin syyttä; sillä kuinka edullinen olisikaan

-suhteeni sentään ollut monelle? On olemassa monta pientä neitoa,

-jotka mielellään olisivat olleet kerran edes lähellä kihlausta. Onhan

-sekin jotain, joskin, ollakseni rehellinen, sangen vähän, sillä

-juuri kun asianomaisen on onnistunut raivautua esiin päästäkseen

-ehdokaslistalle, hän onkin yhtäkkiä ilman ehdokkuutta. Rakkauden

-maailmassa ei virkavuosijärjestelmä ole voimassa paikansaantiin ja

-ylenemiseen nähden. Lisäksi tuollainen neitonen on väsynyt istumaan

-jakamattomassa pesässä, hän toivoo jotain tapausta elämäänsä. Mutta

-mikä voi hänelle silloin olla edullisempi onnetonta rakkaustarinaa,

-varsinkin jos hän voi suhtautua asiaan keveästi. Hän uskottelee

-itselleen ja muille, että hän kuuluu petettyjen joukkoon, ja jos

-hän ei ole sovelias mihinkään Magdalenakotiin, hän heittäytyy joka

-tapauksessa itkijäin laumaan. Minua, viettelijää, hän vihaisi

-velvollisuudentunnosta. Tällaisten tapausten lisäksi tulevat vielä

-sellaiset, joissa tyttö todella on joko kokonaan tai puoleksi tai

-kahdella kolmasosalta petetty. Tässä ryhmässä voi huomata monta eri

-astetta alkaen niistä, jotka voivat vedota sormukseen, aina niihin,

-jotka pitävät jotain salaista kädenpuristusta tanssin pyörteessä

-rakkautensa panttina. Heidän vihansa voin miehuullisesti kestää.

-Mutta kaikki nuo viholliseni ovat tietenkin samalla sydänpoloiseni

-salaisia rakastajia. Kuningas, jolla ei ole valtakuntaa, on

-naurettava ilmiö; mutta useamman kruununtavoittelijan kilpailu

-kuningaskunnasta, jolla ei ole maata, on enemmän kuin naurettava.

-Oikeastaan pitäisi kauniin sukupuolen rakastaa minua ja pitää minusta

-huolta kuin jostakin pelastuslaitoksesta konsanaan. Todellisesti

-kihloissa oleva nuori mies voi pelastaa vain yhden ainoan neitosen,

-mutta tuollainen suurisuuntainen laitos voi pelastaa, toisin sanoen

-kutakuinkin pelastaa, kuinka monta hyvänsä. Kaikesta tuollaisesta

-pääsen nyt vapaaksi ja minulla on siitä vielä sekin etu, että

-tästä lähtien voi esiintyä kokonaan toisenlaisessa osassa. Nuoret

-tytöt tulevat minua säälimään, surkuttelemaan, minä yhdyn samaan

-äänilajiin; sillä keinoin voi myöskin kietoa tyttöjä pauloihinsa.

-

-Huomaan ihmeekseni ja surukseni, että alan saada sen tuntomerkin,

-jota Horatius toivotti kaikille uskottomille tytöille -- mustan

-hampaan, lisäksi vielä etuhampaan. Kuinka taikauskoinen ihminen

-voikaan olla! Tuo hammas tekee toden teolla minut levottomaksi, en

-kärsi pienintäkään viittausta siihen, se on nyt minun heikko puoleni.

-Kun muutoin olen kaikin puolin hyvin varustettu, voi pahinkin

-pölkkypää mainitessaan vain tuon hampaan antaa minulle syvemmän iskun

-kuin saattaa luullakaan. Teen kaikkeni saadakseni sen valkenemaan,

-mutta turhaan; minä sanon kuin Palnatoke:

-

-    Minä hieron päivin ja hieron öin,

-    mut varjoa mustaa en poistaa voi.

-

-Elämä on sentään täynnänsä arvoituksellisuutta. Tuollainen pieni

-onnettomuus voi kiusata minua pahemmin kuin suurin vastoinkäyminen.

-Annan kiskoa sen pois, joskin sen poistaminen tulee häiritsevästi

-vaikuttamaan äänenkäyttööni. Kuitenkin otatan sen pois ja panetan

-irtohampaan sijaan; uusi hammas tulee pettämään maailman, vanha petti

-minut.

-

-On erittäin hyvä, että kihlaus alkaa tuntua vastenmieliseltä

-Cordeliasta. Avioliitto on kuitenkin ja tulee aina olemaan

-kunnioitettava laitos, joskin sillä on se ikävä puoli, että se

-alkaessaan, nuoruudessaan, nauttii kunnioitusta myöhemmän ikänsä

-kustannuksella. Kihlaus sitä vastoin on kokonaan inhimillinen

-keksintö ja sellaisena samalla kertaa niin vakava ja niin

-hullunkurinen, että toiselta puolen on aivan paikallaan, että nuori

-tyttö intohimonsa pyörteissä alkaa sitä halveksia, ja toiselta

-puolen, että hän tuntee sen merkityksen, tuntee sen sielussaan

-kuin henkisen verenkierron. Nyt on ohjattava hänen kehityskulkuaan

-siten, että hän sielunsa rohkeassa lennossa kadottaa avioliiton ja

-yleensä todellisuuden manteren näkyvistään, että hänen sielunsa sekä

-ylpeydestä että pelosta menettää minut, tekee tyhjäksi epätäydellisen

-inhimillisen muodon kiitääkseen sitä kohti, mikä on korkeampaa kuin

-tavallinen inhimillinen sovinnaisuus. Tässä suhteessa ei minulla ole

-mitään pelättävää, sillä hänen kulkunsa läpi elämän on nyt jo niin

-liitelevän keveää, että todellisuus jo suurelta osalta on kadonnut

-hänen silmistään. Lisäksihän olen itse aina mukana purressa, joten

-voin pitää huolta siitä, että purjeissa on tuulta.

-

-Nainen on sentään minulle loppumaton mietelmien ja havaintojen

-lähde. Se mies, joka ei tunne halua tähän tutkimiseen, voi minun

-puolestani olla mikä muu hyvänsä, ainakaan hän ei ole esteetikko.

-Se on juuri ihanaa ja jumalaista estetiikassa, että se tarttuu

-ainoastaan kaikkeen mikä on kaunista; se askaroi oikeastaan vain

-kaunokirjallisuudella ja kauniilla sukupuolella. Minä iloitsen,

-minä riemuitsen sydämessäni ajatellessani kuinka naisellisuuden

-aurinko lähettää ympärilleen säteidensä äärettömän moninaisuuden,

-kirjavan rikkauden, jossa kullakin naisella on pieni osansa,

-kuitenkin niin, että koko hänen muu olentonsa harmonisesti liittyy

-tähän kohtaan. Tässä merkityksessä on naisellinen kauneus jaollinen

-äärettömiin asti. Kuitenkin tulee jokaisen kauneuden osasen olla

-harmonisesti hillitty, sillä muutoin käy vaikutus häiritseväksi ja

-tulee ajatelleeksi, että luonnolla on tähän tyttöön nähden ollut

-joku tarkoitus, joka ei ole lopullisesti toteutunut. Minun silmäni

-ei voi ikinä väsyä liukumaan yli tuon perifeerisen moninaisuuden,

-naisellisen kauneuden sinne tänne siroteltujen ilmaisujen.

-Jokainen nuori tyttö on sellainen ilmaus, mutta vaikkakin hän

-on osa kokonaisuudesta, hän on kuitenkin itsessään täydellinen,

-onnellinen, iloinen ja ihana. Kullakin on oma erikoisuutensa:

-iloinen hymy, veitikkamainen katse, ikävöivät silmät, alas painunut

-pää, hyljätty mieli, hiljainen kaiho, syvällinen aavistus,

-ennustava raskasmielisyys, maallinen koti-ikävä, odottamattomat

-mielenliikutukset, kutsuva ilme silmäkulmissa, kysyvät huulet,

-salaperäinen otsa, kiehtovat kutrit, silmiä peittävät ripset,

-taivainen ylhäisyys, maallinen kainous, enkelimäinen puhtaus,

-salainen punastus, keveä käynti, suloinen liikunta, viehkeä vartalo,

-kaihoisa unelma, selittämättömät huokaukset, solakka varsi,

-pehmeät piirteet, paisuva povi, täyteläiset lanteet, pienet jalat,

-ihastuttavat kädet.

-

-Kullakin on omansa eikä toisella ole sitä mitä toisella. Kun

-sitten olen yhä uudelleen katsellut, yhä uudelleen tarkastellut

-tuon maailman moninaisuutta, kun olen hymyillyt, huokaillut,

-imarrellut, uhannut, ikävöinyt, houkutellut, nauranut, itkenyt,

-toivonut, pelännyt, voittanut, menettänyt -- silloin suljen viuhkani,

-silloin kerääntyy tuo moninaisuus yhteen kohtaan, osista muodostuu

-kokonaisuus. Silloin iloitsee sieluni, silloin sykkii sydämeni,

-silloin syttyy intohimo. Tämä tyttö, ainokainen koko maailmassa,

-olkoon kokonaan, yksinomaan minun. Pitäköön Jumala taivaansa kunhan

-minä saan pitää hänet. Tiedän varsin hyvin, minkä osan valitsen,

-se on niin suuri, ettei taivaalle jää mitään, kun minä kerran

-tämän tytön olen itselleni omistanut. Uskovat muhamettilaiset

-pettyvät toivossaan, kun he paratiisissaan saavat syleillä vain

-kalpeita, voimattomia varjoja; he eivät voi siellä tavata palavia

-sydämiä, sillä kaikki sydämen lämpö on kerääntynyt tämän tytön

-rintaan; he valittavat toivottomina tavatessaan vain kalvenneita

-huulia, väsyneitä silmiä, kylmiä povia, köyhiä kädenpuristuksia,

-sillä huulten purppura ja silmän tuli ja poven rauhaton nousu ja

-kädenpuristuksen lupaukset ja huokauksen aavistus ja suutelon

-sinetinpano ja kosketuksen aavistus ja sylinannon intohimo --

-kaikki -- kaikki on yhtynyt hänessä, joka on tuhlannut minulle niin

-paljon, että se olisi riittänyt kokonaiselle maailmalle. Näin olen

-usein tätä asiaa aprikoinut; mutta joka kerta kun näin ajattelen,

-lämpenen, sillä ajattelen aina häntä lämpimästi. Vaikkakin yleensä

-lämpöä pidetään hyvänä merkkinä, ei siitä kuitenkaan seuraa, että

-ajattelutapani myönnettäisiin arvokkaaksi. Vaihtelun vuoksi tahdon

-siis itse kylmänä pysyen ajatella häntä kylmästi. Koetan käsitellä

-naista kategorisesti. Miten on hänen olemuksensa käsitettävä? Hän on

-olemassa muita varten. Tätä ei kuitenkaan saa käsittää niin, että

-se nainen, joka on minua varten, samalla olisi muitakin varten.

-Tässä samoin kuin kaikessa abstraktisessa ajattelussa on tarkkaan

-vältettävä kokemuksen viittauksia, sillä muutoin voisin kysymyksessä

-olevassa tapauksessa käyttää kokemusta sekä puolesta että vastaan.

-Kokemus on tässä samoin kuin kaikessa muussakin ihmeellinen asia,

-se kun samalla kertaa voi jotakin otaksumaa puolustaa ja vastustaa.

-Nainen on siis olemassa muita varten. Tässäkään suhteessa ei saa

-antaa kokemuksen häiritä ajatuksenkulkua, kokemuksen, joka opettaa,

-että harvoin tapaa naisen, jonka koko elämä tarkoittaisi jotakin

-toista henkilöä, kun taas suurella joukolla ei yleensä ole mitään

-tarkoitusta itseensä eikä muihin nähden. Naisella on sama tarkoitus

-kuin koko luomakunnalla, kaikella mikä on naisellista luonnossa.

-Koko luomakunnalla on tuossa merkityksessä tarkoituksensa itsensä

-ulkopuolella, ei teleologisessa merkityksessä, siten että osa

-luonnosta olisi olemassa toista osaa varten, mutta koko luonnolla on

-tarkoituksensa oman itsensä ulkopuolella -- se on olemassa henkistä

-elämää varten. Samoin on asianlaita yksityiseen osaan nähden.

-Kasvikunta esim. kehittää esiin salatun viehätyksensä ja on olemassa

-kokonaan muita varten. Samalla tavalla on arvoitus, salaisuus, äänne

-jne. olemassa tykkänään muita varten. Tässä on selitys siihen, miksi

-Jumala luodessaan Eevan uuvutti Aatamin syvään uneen; sillä nainen

-on miehen unelma. Myöskin toisella tavalla oppii luomistarusta, että

-nainen on olemassa toisen tähden. Sanotaan nim., että Jehova otti

-yhden miehen kylkiluista. Jos hän olisi ottanut esim. miehen aivot,

-olisi naisen tarkoitus silloinkin ollut hänen itsensä ulkopuolella,

-mutta ei ollut aiottu, että hänestä tulisi aivokummitus, vaan

-kokonaan toisenlainen. Hän tuli lihaksi ja vereksi, mutta juuri

-sen kautta hän sisältyy yleisnimitykseen luonto, jonka tarkoitus

-olennaisesti on sen itsensä ulkopuolella. Vasta rakkauden

-kosketuksesta hän herää, siihen saakka hän on unelma. Kuitenkin

-voi tässä uniolotilassa erottaa kaksi astetta; ensimmäinen on se,

-jolloin rakkaus uneksii hänestä, toinen on se, jolloin hän uneksii

-rakkaudesta.

-

-Olennoksi, jonka tarkoitus on etsittävä sen itsensä ulkopuolelta,

-on nainen merkitty neitseellisyytensä takia. Neitseellisyys on nim.

-ominaisuus, joka itsessään, yksinään esiintyen on abstraktio ja joka

-vasta suhteissaan johonkin toiseen muuttuu lihaksi ja vereksi. Samoin

-on naisellisen viattomuuden laita. Voi sen tähden sanoa, että nainen

-tuossa tilassa on näkymätön. Kuten tunnettu, ei olekaan olemassa

-mitään kuvaa Vestasta, siitä jumalattaresta, joka oikeastaan lähinnä

-edustaa varsinaista naisellisuutta. Hän on ikään kuin esteettisessä

-merkityksessä mustasukkainen itsestään, samoin kuin Jehova on sitä

-eetillisessä merkityksessä, eikä salli, että hänestä on olemassa

-mitään kuvaa tai edes mitään varmaa käsitystä. Siinä on huomattavissa

-tuo vastaavaisuus, että nim. se, joka on olemassa toisen vuoksi, ei

-oikeastaan vielä ole olemassa, vaan tulee näkyväksi vasta toisen

-välityksellä. Loogillisesti ajatellen on tuo kaikki aivan paikallaan,

-ja se joka ymmärtää ajatella loogillisesti, ei siitä häiriinny,

-vaan se on tuottava hänelle iloa. Sitä vastoin se, joka ajattelee

-epäloogillisesti, kuvitelkoon kernaasti, että se, joka on olemassa

-jotakin toista varten, on jo sinänsä olemassa.

-

-Tätä puolta naisen olennosta sanotaan oikeutetusti suloksi, sana,

-joka muistuttaa vegetatiivisesta elämästä; nainen on kuin kukka,

-kuten runoilijat rakastavat sanoa, ja itse henkinenkin elämä

-hänessä ilmenee vegetatiivisella tavalla. Hän on vain esteettisessä

-merkityksessä vapaa. Syvällisemmässä merkityksessä hän tulee

-vapaaksi vasta miehen kautta. -- Miehen ja naisen suhteessa on syvää

-ironiaa. Se, jonka tarkoitus on oman itsensä ulkopuolella, näyttää

-määräävältä: mies tekee tarjouksensa, nainen valitsee. Nainen on

-määritelmänsä mukaan voitetun asemassa, mies voittajan, ja kuitenkin

-taipuu voittaja voitetun tahtoon; tämä suhde on kuitenkin aivan

-luonnollinen ja paksupäisyyttä, typeryyttä ja eroottisen käsityskyvyn

-puutetta osoittaa se, joka koettaa asettua tätä luonnollista suhdetta

-vastustamaan. Sillä on syvempi perustuksensa. Nainen on substanssi,

-mies refleksi. Nainen ei sen tähden valitsekaan omasta aloitteestaan,

-vaan mies kosii ensin ja nainen tekee sitten valintansa. Mutta miehen

-kosinta on kysymys ja naisen valinta oikeastaan vastaus kysymykseen.

-Tässä merkityksessä on mies enemmän kuin nainen, toisessa

-merkityksessä äärettömän paljon vähemmän.

-

-Tällainen olotila, jonka tarkoitus on etsittävä toisesta olennosta,

-on puhdasta neitseellisyyttä. Jos se pyrkii itsenäiseen asemaan,

-erilleen siitä olennosta, jota varten se on olemassa, ilmenee

-se vastenmielisenä röyhkeytenä, ja juuri se osoittaa, että

-naisen varsinainen tarkoitus on olla olemassa toista olentoa

-varten. Suoranainen vastakohta absoluuttiselle antautumiselle on

-absoluuttinen röyhkeys. Mies ei milloinkaan voi olla niin julma

-kuin nainen. Jumalaistarut ja kansansadutkin sen todistavat. Jos

-niissä tahdotaan esittää joku luonnonvoima, jonka julmuudella ei

-ole rajoja, esitetään se aina naisellisen olennon muodossa. Usein

-saa myöskin kauhukseen lukea tytöstä, joka vähintäkään sääliä

-tuntematta antaa kosijansa uhrata henkensä, kuten kansantaruissa

-usein tapahtuu. Ritari Siniparta surmaa hääyönä kaikki tytöt, joita

-hän on kerran rakastanut, mutta hän ei tunne mitään iloa heidän

-surmaamisestaan, ilo on ollut hänellä sitä ennen, siinä on ero, se

-ei enää ole julmuutta julmuuden tähden. Don Juan viettelee tyttönsä

-ja jättää ne sitten, mutta hänelle ei tuota mitään iloa heidän

-jättämisensä, vaikka kyllä heidän viettelemisensä; tässä ei myöskään

-ole absoluuttista julmuutta.

-

-Kuta enemmän tätä asiaa ajattelen, sitä selvemmin huomaan, että

-käytäntöni on täydellisessä sopusoinnussa teoriani kanssa. Olen

-käytännössäkin aina ollut syvästi vakuuttunut siitä, että nainen

-on olemassa toista olentoa varten. Sen tähden on silmänräpäyksellä

-niin suuri merkitys; sillä ainoastaan oleminen toisen tähden ja

-toisen kautta on aina silmänräpäyksen asia. Voi kulua aikaa, kunnes

-tuo hetki tulee, mutta kun se on tullut, saa se, joka alkuaan

-oli olemassa toisen tähden, oman relatiivisen olemassaolonsa, ja

-silloin on hetki jo lopussa. Tiedän kyllä, että naimissa olevat

-miehet sanovat, että nainen muka toisessakin merkityksessä on

-toista olentoa varten, hän on heille kaikki kaikessa läpi koko

-elämän. Tuosta vastatkoon naimisissa olevat miehet itse. Puolestani

-luulen, että tuo kaikki on sellaista, jota he toinen toiselleen

-uskottelevat. Jokaisella ihmisryhmällä, kuten esim. aviosäädyllä, on

-sovinnaiset tapansa ja etenkin sovinnaiset valheensa. Niihin lienee

-ylläolevakin kipparitarina luettava. Ei ole mikään helppo asia ottaa

-vaarin tuosta silmänräpäyksestä, ja se, joka ymmärtää sen väärin,

-saa kärsiä siitä koko elämänsä. Silmänräpäys on kaikki kaikessa ja

-silmänräpäyksen ajan on nainen kaikkensa. Seurauksia en minä käsitä.

-Seurauksiin kuuluu myöskin lapsien saaminen. Nyt kuvittelen tosin

-olevani kutakunkin johdonmukainen ajattelija, mutta vaikkapa tulisin

-hulluksi, en kykene ajatuksissani johtamaan tuota seurausta, en sitä

-lainkaan ymmärrä, sellaisen käsittämiseen täytynee itse olla aviomies.

-

-Eilen olimme Cordelia ja minä yhdessä erään perheen luona sen

-kesähuvilalla. Seura pysytteli pääasiassa puutarhassa, missä

-kulutettiin aikaa erilaisilla leikeillä. Muun muassa leikittiin

-sormuksenheittoa. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni astuakseni erään

-herrasmiehen sijalle, joka oli ollut Cordelian vastapelaajana.

-Miten moninainen viehätys uhkuikaan hänestä, ja leikin ponnistus

-teki hänet nyt entistä ihanammaksi! Miten harmonisia kaikki hänen

-vaihtelevat liikkeensä olivatkaan. Kuinka kevyt hän olikaan -- hän

-kulki kuin tanssien yli kedon! Kuinka täynnänsä voimaa, vaikkei

-mikään vastustus häntä siihen kiihottanut, kuinka innostunutta

-hänen esiintymisensä, kuinka uhkamielinen hänen katseensa! Leikki

-itse huvitti minua tietysti erikoisesti. Cordelia ei näyttänyt sitä

-huomaavan. Pieni huomautus, jonka eräälle läsnäolevista tein tästä

-kauniista sormustenvaihtotavasta, iski kuin salama hänen sieluunsa.

-Tästä hetkestä oli koko tilanteen yllä juhlavampi valaistus, se sai

-ikään kuin syvemmän merkityksen samalla kun Cordelian sielunvoimat

-kohosivat korkeimmilleen. Minä pidin molempia renkaita keppini

-päässä ja viivyin siinä asennossa hetken ajan vaihtaen joitakin

-sanoja ympärillä seisovien kanssa. Hän ymmärsi viivytykseni. Heitin

-renkaat hänelle takaisin. Seuraavassa hetkessä hän sai ne molemmat

-keppiinsä. Hän heitti molemmat samalla kertaa kuin vahingossa

-kohtisuoraan ylöspäin, niin että minun oli mahdotonta niitä saada

-keppiini. Tätä heittoa seurasi hänen puoleltaan katse, joka oli

-täynnänsä sanomatonta uhkarohkeutta. Kerrotaan eräästä ranskalaisesta

-sotamiehestä, joka oli ollut mukana Venäjän-retkellä, että hänen

-toinen jalkansa haavakuumeen tähden sahattiin poikki. Samassa

-hetkessä kun tuo tuskallinen leikkaus oli suoritettu, tarttui sotilas

-poikkisahatun säärensä jalkaterään ja heitti sen ilmaan huutaen: vive

-l'empereur! Sellaisen katseen saattamana heitti Cordelia molemmat

-renkaat ilmaan, kauniimpana kuin konsanaan ennen, ajatellen: eläköön

-rakkaus! Kuitenkaan en pitänyt viisaana antaa hänen liidellä tuossa

-tunnelmassa tai jättää häntä yksin peläten sitä raukeutta, mikä

-usein seuraa tuollaisia kohtauksia. Pysyin sen tähden varsin tyynenä

-ja pakotin hänen läsnäolevien avulla jatkamaan leikkiä ikään kuin

-en olisi huomannut mitään. Tällainen menettely antaa vain hänen

-tunteelleen enemmän voimaa.

-

-Jos yleensä meidän päivinämme voi odottaa sellaisen kysymyksen

-herättävän mielenkiintoa, julkaisisin kirjallisen kilpailun aiheesta:

-Kumpi on, esteettisesti katsoen, kunniallisempi, nuori tyttö vaiko

-nuori aviovaimo, kokematon vaiko kokenut, kummalle uskaltaa antaa

-suuremman vapauden! Mutta tuo ei huvita meidän vakavaa aikaamme.

-Muinaisessa Kreikassa olisi tuollainen riitakysymys herättänyt

-yleistä mielenkiintoa, koko valtio olisi ottanut osaa sen ratkaisuun,

-varsinkin kaikki nuoret tytöt ja aviovaimot. Tuollaisen kysymyksen

-tärkeyteen ei meidän aikamme usko, samoin kuin sen on vaikea uskoa

-sitä tunnettua tarua, jossa kerrotaan kahden kreikkalaisen tytön

-kilpailusta ja siitä mitä perusteellisimmasta tutkimuksesta,

-mihin se antoi aihetta -- sillä Kreikassa ei sellaisia kysymyksiä

-käsitelty pintapuolisesti ja kevytmielisesti --, ja kuitenkin tietää

-jokainen, että Venuksella on tämän kilpailun muistona lisänimi

-ja että kaikki ihailevat sitä kuvapatsasta, joka on tunnettu

-juuri tuolla lisänimellä. Naineella naisella on kaksi ajanjaksoa

-elämässään, jolloin hän on mieltäkiinnittävä, varhaisin nuoruutensa

-ja myöhemmin toinen ajanjakso monta, monta vuotta myöhemmin. Mutta

-hänellä on myöskin, se on jokaisen myönnettävä, hetkensä, jolloin

-hän on viehättävämpi kuin nuori tyttö ja enemmän kunnioitusta

-herättävä; mutta se on hetki, joka harvoin esiintyy elämässä, se

-on mielikuva, jonka vastinetta ei ehkä milloinkaan todellisuudessa

-tapaa. Kuvittelen häntä silloin mielessäni terveeksi, kukoistavaksi,

-täyteläisen kehittyneeksi, hänellä on käsivarrellaan lapsi, johon

-koko hänen huomionsa on kääntynyt ja jonka katselemiseen hän

-on kokonaan unohtunut. Siinä kuva, jota voi kutsua ihanimmaksi

-ihmiselämässä, se on luonnonmyytti, jota on katsottava taiteen eikä

-todellisuuden kannalta. Kuvassa ei myöskään saa olla muita olentoja

-eikä mitään ympäristöä, sillä se vaikuttaisi vain häiritsevästi. Jos

-esim. käy meidän kirkoissamme, on aina tilaisuus nähdä äidin astuvan

-kirkkoon kantaen lasta käsivarrellaan. Jos jättää huomioonottamatta

-lapsen häiritsevän kirkunan sekä sen kiusallisen ajatuksen,

-mitä vanhemmat tuon kirkunan perustalla lapsen tulevaisuudesta

-kuvittelevat, on kuitenkin ympäristö jo siinä määrin häiritsevä, että

-vaikka kuva itse olisikin täydellinen, kokonaisvaikutus kuitenkin

-on pilalla. Äidin rinnalla näkee isän, mikä on suuri vika, se kun

-karkottaa kuvasta kaiken mikä siinä on salaperäistä, lumoavaa;

-vielä näkee -- horrenda refero -- kummien yksivakaisen lauman.

-Mutta mielikuvituksen maalaamana on tuo kuva ihaninta mitä ajatella

-voi. Minulta ei puutu sukkeluutta, rohkeutta eikä hurjapäisyyttä

-kaikenkaltaisiin vastaväitteisiin -- mutta jos todellisuudessa

-näkisin sen kuvan, joka on mielikuvituksessani, jäisin aseettomaksi.

-

-Kuinka Cordelia täyttääkään kokonaan ajatukseni! Ja kuitenkin on

-hänen aikansa kohta ohi, minun sieluni vaatii uutta nuoruutta.

-On kuin jo kaukaa kuulisin kukon kiekuvan. Cordeliakin sen ehkä

-kuulee, mutta hän luulee sen vain ennustavan aamua. -- Miksi

-ovatkaan nuoret tytöt niin kauniita ja miksi tuo kauneus kestää niin

-lyhyen ajan? Voin käydä sangen surulliseksi tuota ajatellessani

-ja kuitenkaan ei asia minuun koske. Nauti, äläkä turhia puhele!

-Ne henkilöt, jotka tuosta pitävät suurta ääntä, eivät yleensä

-osaa nauttia. Kuitenkaan ei ole vahingoksi, että tuokin ajatus

-joskus tulee tajuntaan; sillä surumielisyys toisen olennon tähden

-tekee ihmisen yleensä miehekkäämmäksi ja kauniimmaksi, se kuuluu

-miehen eroottiseen elämään. Naisessa sitä vastaa eräänlainen

-raskasmielisyys. -- Kun tyttö kerran on kokonaan antautunut, silloin

-on kaikki lopussa. Yhä vielä lähestyn nuorta tyttöä eräänlaisella

-pelolla, sydämeni jyskyttää kovasti, sillä minä tunnen sen ikuisen

-mahdin, joka on naisen olennossa. Naineeseen naiseen nähden en

-milloinkaan ole tuollaista tuntenut. Sen tähden onkin Diana ollut

-ihanteeni. Tuo puhdas neitseellisyys, tuo rajaton välinpitämättömyys

-miesväkeä kohtaan on aina suuresti kiinnittänyt mieltäni. Mutta

-vaikkakin hän aina on ollut huomioni esineenä, olen toiselta puolen

-alituisesti tuntenut epäluuloa häntä kohtaan. Otaksun nimittäin,

-ettei hän lainkaan ole ansainnut kaikkea sitä ylistystä, mikä hänen

-naisellisuutensa kunniaksi viritetään ja on viritetty. Hän nähtävästi

-tiesi, että hänen osansa maailmassa on hänen neitseellisyydessään,

-sen tähden hän sen niin visusti säilytti. Lisäksi olen kuullut

-eräiden kielimiesten juttelevan, että hänellä oli käsitys niistä

-kauheista synnytystuskista, joita hänen äidillään oli ollut

-kestettävänään. Se on Dianaa pelottanut, enkä voi häntä siitä

-moittia, minä sanon kuin Euripides: mieluummin lähden kolme kertaa

-sotaan kuin synnytän kerran lapsen. Dianaan en oikeastaan voisi

-rakastua, mutta en kiellä, että antaisin paljon, jos saisin kerran

-kunnollisesti puhua hänen kanssaan. Miehiä pettämään hän lienee

-verraton. Dianan on varmaankin jotenkin onnistunut hankkia itselleen

-taito, joka asettaa hänet itsensä Venuksenkin edelle. En haluaisi

-yllättää häntä kylpemässä, en lainkaan, mutta haluaisinpa yllättää

-hänet kysymyksilläni. Jos minun olisi varustauduttava johonkin

-lemmenkohtaukseen, jossa pelkäisin voivani joutua häviölle, silloin

-haluaisin keskustelemalla Dianan kanssa valmistaa ja aseistaa itseni.

-

-Usein olen mietiskellyt mitä tilannetta, mitä hetkeä on pidettävä

-lumoavimpana. Vastaus riippuu tietysti siitä, mitä asianomainen

-mies naisessa ikävöi ja millä tavalla hän sitä ikävöi. Minä

-puolestani pidän hääpäivää tuollaisena hetkenä ja etenkin erästä

-silmänräpäystä. Kun tyttö seisoo morsiameksi puettuna ja kaikki

-hänen loistonsa kuitenkin kalpenee hänen oman kauneutensa rinnalla

-ja hän itse puolestaan kalpenee, kun veri patoutuu, kun povi lepää,

-kun silmät hapuilevat, kun jalka horjuu, kun impi itse vapisee, kun

-hedelmä kypsyy; kun taivas kohottaa hänet korkealle, kun hetken

-juhlallisuus tekee hänet vahvaksi, kun lupaus kannattaa häntä, kun

-rukous siunaa hänet, kun myrtti seppelöi hänet; kun sydän vavahtaa,

-kun silmät kiintyvät maahan, kun hän kätkeytyy itseensä, kun hän

-samalla kertaa kuuluu kokonaan maailmalle ja on siitä kaukana;

-kun povi aaltoilee, kun koko vartalo huokaa, kun ääni pettää, kun

-kyynel kiiltää silmänurkassa ennen kuin arvoitus selvitetään,

-kun soihdut sytytetään, kun sulho odottaa -- silloin on oikea

-hetki. Kohta on liian myöhäistä. Jäljellä on vain yksi askel,

-mutta siitä voi tulla harha-askel. Tuo hetki tekee vähäpätöisenkin

-tytön merkitseväksi. Kaiken tulee olla valmiina, vastakkaistenkin

-vaikutusten kerättyinä tuohon hetkeen; jos jotain puuttuu, etenkin

-jokin päävastakohdasta, kadottaa tilanne heti osan lumoustaan. On

-olemassa tunnettu kuparipainos, joka esittää rippilasta. Tyttö

-näyttää niin nuorelta ja viattomalta, että katsoja jää ihmettelemään

-mitä hänellä oikeastaan voi olla rippi-isälle ripitettävänä. Hän

-on kohottanut hiukan harsoaan ja katsoo ulos maailmaan ikäänkuin

-etsien jotain, jota voisi käyttää ensi kerran ripillä käydessään --

-sehän on jo hänen velvollisuutensa rippi-isäänsä kohtaan. Tilanne

-on hyvin lumoava, ja koska tyttö on ainoa kuvio kuparipainoksessa,

-ei mikään estä kuvittelemasta kirkkoa, missä tyttö seisoo, niin

-avaraksi, että useampia mitä erilaatuisimpia pappeja mahtuisi siihen

-yhtaikaa saarnaamaan. Tilanne on varsin viehättävä, eikä minua estä

-mikään kuvittelemasta itseäni taulun taka-alalle, varsinkaan jos

-tyttölapsella ei ole mitään sitä vastaan. Kuitenkaan ei tilanteesta

-voisi kehittyä mitään merkitsevämpää, sillä tyttö näyttää vielä

-kaikin puolin olevan täydellinen lapsi, ja sen tähden kestää kauan

-ennen kuin hänen hetkensä on tullut.

-

-Olenko suhteessani Cordeliaan koko ajan ollut liitolleni uskollinen?

-Toisin sanoen esteettiselle suhteelleni, sillä juuri se tekee minut

-vahvaksi, että minulla on idea puolellani. Se on minun mahtini

-salaisuus samoin kuin Simsonin hiukset, eikä mikään Delila ole sitä

-minulta riistävä. Tavalliseen viettelemiseen ei minulla varmaankaan

-olisi kestävyyttä; mutta se seikka, että minun ponnistuksellani

-on joku korkeampi päämäärä, jonka hyväksi toimin, antaa minulle

-itsekuria ja pidättyväisyyttä kiellettyihin nautintoihin nähden.

-Olenko aina säilyttänyt suhteeni mielenkiintoisena? Kyllä, sen voin

-sanoa vapaasti ja rehellisesti tässä salaisessa keskustelussa itseni

-kanssa. Itse kihlaus oli mieltäkiinnittävä juuri sen takia, ettei se

-tarjonnut sitä mitä tavallisesti mieltäkiinnittävällä ymmärretään,

-ulkonainen muoto ei laisinkaan vastannut sisäistä elämää. Jos olisin

-ollut salaisessa suhteessa Cordeliaan, olisi se ollut intresanttia

-ensimmäisessä potenssissa. Nykyinen suhteemme sitä vastoin on

-mieltäkiinnittävä sen käsitteen toisessa potenssissa, ja sen tähden

-Cordeliastakin erikoisesti jännittävä. Kihlaus puretaan, mutta siten,

-että hän itse sen purkaa kohotakseen korkeampiin ilmapiireihin. Niin

-on asian järjestettävä; tämä on nim. se mieltäkiinnittävän suhteen

-muoto, joka parhaiten voi häntä tyydyttää.

-

--- -- --

-

-16. pnä syyskuuta.

-

-Kahleet katkesivat; täynnänsä ikävää, voimakkaana, rohkeana,

-jumalallisena, hän lentää kuin lintu, joka nyt vasta saa ensi

-kerran levittää siipensä. Lennä lintu, lennä! Totta tosiaan, jos

-tuo kuninkaallinen lento veisi linnun kauas minusta, se surettaisi

-minua sanomattoman syvästi. Minua surettaisi se kuin Pygmalionia,

-jos hänen rakastettunsa uudelleen olisi muuttunut kiveksi. Keveäksi

-olen hänet tehnyt, keveäksi kuin aatos, ja nytkö ei hän enää, minun

-oma ajatukseni, kuuluisikaan minulle! Se saattaisi minut synkkään

-epätoivoon. Jokunen hetki sitten se ei olisi liikuttanut minua,

-jokunen hetki tämän jälkeen en asiasta enää huolisi; mutta nyt

--- nyt --, tämä nykyhetki on minulle iäisyys. Mutta hän ei lennä

-luotani. Lennä siis, lintuni, lennä, kohoa ylpeästi siivillesi, kiidä

-läpi ilman viileän valtakunnan, pian olen luonasi, pian piiloudun

-kerallasi syvään yksinäisyyteen!

-

-Täti hämmästyi hiukan saatuaan tiedon kihlauksemme purkautumisesta.

-Hän on kuitenkin liian vapaamielinen pakottaakseen Cordeliaa

-mihinkään, vaikkakin minä osaksi tuudittaakseni hänet vieläkin

-syvempään uneen, osaksi hiukan ilveilläkseni Cordelian kanssa olen

-koettanut saada häntä kiinnostumaan asiasta. Hän osoittaa muuten

-sydämellistä myötätuntoa minua kohtaan, hän ei aavista, kuinka vähän

-olen osanoton tarpeessa.

-

-Täti on antanut Cordelialle luvan oleskella maalla erään tutun

-perheen luona. Se sattui sopivaan aikaan, sillä nyt ei hänellä ole

-tilaisuutta antautua kokonaan ylimielisen tunnelmansa valtaan. Eri

-tahoilta tulevan osanoton ansiosta hän pysyy vielä jännityksessä.

-Minä pidän yllä heikkoa yhteyttä hänen kanssaan kirjeiden avulla,

-siten kukoistaa suhteemme uudelleen. Hänet on kaikin tavoin tehtävä

-vahvaksi, etenkin on hyvä antaa hänen hetkeksi ylimielisesti

-halveksien katsoa alas ihmisiin ja kaikkeen arkipäiväiseen. Kun hänen

-lähtönsä päivä tulee, on hän saava luotettavan kuskin. Minun uskottu

-lakeijani lähtee matkaan ajoneuvojen mukana. Hän seuraa Cordeliaa

-hänen määräpaikkaansa ja jää sinne häntä tarvittaessa palvelemaan.

-Itseäni lukuunottamatta en tunne ainoatakaan ihmistä, joka soveltuisi

-tähän paremmin kuin palvelijani Johan. Itse olen valmistanut hänelle

-kaikki niin mukavasti kuin suinkin. Mitään ei puutu, joka jollain

-tavoin voisi viehättää hänen sieluaan ja tuudittaa hänet suloiseen

-hyvänolontunteeseen.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Vielä eivät yksityisten perheiden hätähuudot ole yhtyneet yleiseksi

-Capitoliumin hanhenkaakotukseksi. Useamman kuin yhden soolon

-olet kaiketikin jo saanut kestää. Ajatteles poroporvarillisten

-nuortenmiesten ja kahvimatamien kirjavaa laumaa; kuvittele

-puhetta johtamassa jotakin naikkosta, joka muodostaisi vastineen

-kuolemattomalle presidentti Larsille Claudiuksessa, niin sinulla on

-jonkinlainen kuva ja mittapuu, jonka avulla voit päättää, mitä olet

-ihmisten silmissä menettänyt.

-

-Mukana seuraa kuva, joka esittää presidentti Larsia. Yksin sitä

-en ole onnistunut hankkimaan, vaan olen ostanut koko Claudiuksen,

-repinyt sen siitä irti ja heittänyt muun pois, sillä kuinka

-uskaltaisin vaivata sinua lahjalla, joka ei merkitsisi sinulle tällä

-hetkellä mitään. Kun kerran olen päättänyt tehdä kaiken voitavani

-hankkiakseni sinulle hetkenkin ilon, kuinka silloin voisin sallia,

-että johonkin tilanteeseen tulisi jotain lisäksi, joka ei siihen

-oikeastaan kuuluisi. Sellaista tapahtuu kyllä elämässä satunnaisiin

-suhteisiin kahlehdituille ihmisille; sinä Cordelia, sinä vihaisit

-sitä rajattomassa vapaudessasi.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Ihaninta on rakastua keväällä ja saapua loppukesästä toiveittensa

-maaliin. Kesän viime päivissä on ihmeellistä ikävää, joka

-täydellisesti vastaa sitä sielunliikutusta, joka valtaa ihmisen

-hänen ajatellessaan toiveittensa täyttymistä. Tänään olen itse

-ollut sillä maatilalla, josta Cordelia jonkun päivän päästä on

-löytävä ympäristön, joka on täydellisessä sopusoinnussa hänen

-sieluntilansa kanssa. Kun hän silloin jää yksin itsensä kanssa, on

-hän siellä vaipuva unelmiin, ja kaikkialla hän on huomaavinaan jonkun

-viittauksen, salaisen tarkoituksen, lumotun maailman; mutta kaikki

-tuo menettäisi merkityksensä, jos minä seisoisin hänen rinnallaan, se

-saisi hänet unohtamaan, että se ajankohta, jolloin tuollainen yhdessä

-nautittuna tuotti iloa, on meiltä iäksi poissa. Tuo uusi ympäristö

-ei saa narkoottisesti uuvuttaa hänen sieluaan, vaan alituisesti

-kohottaa korkeutta kohti, niin että hän pitää kaikkea kuin leikkinä

-verrattuna siihen, mitä tuleman pitää. Itse aion jäljellä olevina

-päivinä käväistä tuolla paikalla useasti pysyäkseni asianmukaisessa

-mielentilassa.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Nyt kutsun sinua toden teolla minun Cordeliakseni, nyt kun mikään

-ulkonainen merkki ei minua enää muistuta siitä. -- Kohta olen itse

-suullisesti kutsuva sinua minun Cordeliakseni. Ja kun silloin

-pidän sinua voimakkailla käsivarsillani, kun sinä puristat minut

-syleilyysi, silloin emme kaipaa sormusta muistuttamaan, että me

-kuulumme toisillemme, sillä eikö tuo syleily ole enemmän kuin sormus,

-enemmän kuin symboli? Kuta kiinteämmin suljen sinut syleilyyni, sitä

-suurempi on vapautemme, sillä sinun vapautesi on siinä, että olet

-minun, samoinkuin minun on siinä, että olen sinun.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Alfeios rakastui metsästysretkellään Arethusanymfiin. Arethusa ei

-kuullut Alfeioksen rukouksia vaan pakeni alituisesti hänen edestään,

-kunnes hän Ortygiasaarella muuttui lähteeksi. Tätä Alfeios suri niin

-syvästi, että hän muuttui joeksi Peloponnesokselle. Rakkauttaan ei

-hän kuitenkaan unohtanut vaan sekaantui meressä Ortygian lähteeseen.

-Onko ihmeiden aika jo ohi? Vastaus: onko rakkauden aika jo ohi? Mihin

-muuhun kuin lähteeseen vertaisin sinun puhdasta, syvää sieluasi,

-jolla ei ole mitään yhteyttä maailmaan. Ja enkö jo ole sinulle

-sanonut, että minä olen kuin joki, joka on sinuun rakastunut? Ja

-enkö nyt, sen jälkeen kun erosimme, syöksy meren helmaan yhtyäkseni

-sinuun? Meren sylissä, siellä tapaamme jälleen toisemme, sillä vasta

-siellä kuulumme todella toisillemme.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Cordeliani!

-

-Kohta, kohta olet minun. Kun silloin aurinko sulkee vakoilevat

-silmänsä, kun todellisuus loppuu ja satu alkaa, silloin en heitä

-ainoastaan viittaani ylleni, vaan heitän yön kuin kepeän vaipan

-ylleni ja riennän luoksesi ja kuuntelen henkeä pidättäen keksiäkseni

-sinut, kuuntelen, en askelten kaikua, vaan sydämen sykintää.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-Näinä päivinä, kun minulla ei ole tilaisuutta milloin hyvänsä

-persoonallisesti olla hänen luonaan, on se ajatus tehnyt minut

-levottomaksi, että hänelle ehkä joskus voisi juolahtaa mieleen

-ajatella tulevaisuuttaan. Tähän saakka ei hän koskaan ole tullut sitä

-tehneeksi, sillä olen osannut pitää hänet alituisessa esteettisessä

-huumaustilassa. Ei voi ajatella mitään epäesteettisempää kuin nuo

-joutavat jutut tulevaisuudesta, joihin ihmiset turvautuvat silloin

-kun ei heillä ole mitään millä täyttää nykyhetkeä. Kun vain olen

-itse saapuvilla hänen luonaan, saan hänet unohtamaan ajan ja

-iankaikkisuuden. Se jolla ei ole kykyä tuolla tavoin pitää yllä

-yhteyttä nuoren tytön sieluun, älköön myöskään yrittäkö tyttöjä

-vietellä, sillä hänen on mahdotonta välttää kahta karia: kysymyksiä

-tulevaisuudesta ja kuulusteluja uskosta. Sen tähden onkin paikallaan,

-että Margareeta alkaa hieman kuulustella Faustia, kun tämä on ollut

-kyllin varomaton ajaakseen ritarin ulos; sellaisia hyökkäyksiä

-vastaan on jokainen tyttö aseistettu.

-

-Nyt luulen kaiken olevan kunnossa ottaakseni hänet vastaan;

-hänellä on syytä ihailla minun hyvää muistiani, tai oikeammin, hän

-ei ole saava siihen kyllin aikaa. Mitään ei ole unohdettu, joka

-voisi hänelle jotain merkitä, eikä mitään valmistusta ole tehty,

-joka suoranaisesti muistuttaisi häntä minusta, vaikkakin olen

-kaikkialla näkymättömänä läsnä. Vaikutus riippuu kuitenkin suureksi

-osaksi siitä, minkälaisena hän on ensi kerran näkevä kaiken. Tätä

-tarkoitusta varten on palvelijani saanut tarkat määräykset, ja hän

-onkin tavallaan täydellinen taituri. Hän ymmärtää ohimennen ja kuin

-sattumalta heittää jonkun huomautuksen, kun hän saa siihen luvan, hän

-osaa myöskin olla tietämätön, lyhyesti, hän on korvaamaton mies.

-

-Paikka vastaa hänen toiveitaan. Jos istuu keskellä huonetta, näkee

-rajattoman maiseman molemmin puolin; joka taholla näkyy ääretön

-taivaanranta; tässä huoneessa on kuin keskellä ilman loppumatonta

-merta. Jos astuu lähemmäksi, näkee kaukana taivaanrannalla metsän

-kuin seppeleen reunustavan ja rajoittavan näköalaa. Niin pitää olla.

-Mitä rakkaus rakastaa? Rajoitettua alaa; eikö paratiisikin ollut

-rajoitettu alue, itäänpäin viettävä puutarha. -- Mutta tuo kehä on

-liian ahdas -- jos astuu lähemmäksi ikkunaa, näkee pienen lammikon,

-joka on nöyrästi kätkössä korkeampien maiseman kohtien välissä;

-rannassa on vene. Yksi ainoa täyteläinen sydämen huokaus, yksi ainoa

-rauhattoman ajatuksen henkäys -- ja se irtautuu kahleistaan, liukuu

-yli vedenpinnan, kuvaamattoman kaipuun lempeästi keinuttamana.

-Katse katoaa metsän salaperäiseen yksinäisyyteen, missä metsälampi

-uneksii salon syvästä pimeydestä. -- Jos kääntyy toisaalle, näkee

-meren aukenevan eteen, meren, joka tarjoaa ajatuksille rajattoman

-liikkuma-alan. -- Mitä rakastaa rakkaus? Rajattomuutta. -- Mitä se

-kammoaa? Rajoja. -- -- Tämän suuren salin takana on pienempi huone,

-joka suunnilleen vastaa Wahlin perheen arkihuonetta. Yhtäläisyys on

-eksyttävä. Letitetty matto peittää lattian, sohvan edessä on pieni

-teepöytä, ja sillä lamppu, samankaltainen kuin Cordelian kotona.

-Kaikki on samanlaista, ainoastaan loisteliaampaa. Sen muutoksen

-olen uskaltanut tehdä. Salissa on fortepiano, hyvin yksinkertainen,

-mutta se muistuttaa sitä fortepianoa, joka oli Jansenilla. Se on

-jätetty auki. Nuottitelineellä on tuo Cordelian kerran soittama

-ruotsalainen aaria. Ovi eteiseen on raollaan. Hän astuu sisään siitä

-ovesta, siinä suhteessa on Johan saanut varmat määräykset. Silloin

-sattuvat hänen silmänsä yhtaikaa fortepianoon ja pienemmän huoneen

-oveen, ja muisto elpyy hänen sielussaan. Samassa hetkessä avaa Johan

-oven. -- Illuusio on täydellinen. Cordelia on oleva tyytyväinen,

-siitä olen vakuuttunut. Kun hänen katseensa osuu pöydälle, näkee hän

-sillä kirjani; samassa silmänräpäyksessä tempaa Johan sen ikään kuin

-korjatakseen sen talteen ja sanoo samalla: sen on herra varmaankin

-unohtanut ollessaan täällä aamulla. Tuosta hän saa ensinnäkin tietää,

-että jo aamulla olen ollut täällä, ja toiseksi hän tahtoo nähdä

-kirjan. Se on saksalainen käännös Apuleiuksen tunnetusta sadusta

-"Amor ja Psykhe". Se ei ole mikään runoteos, mutta se ei saakaan

-olla; sillä on loukkaavaa tarjota nuorelle tytölle tuollaisena

-hetkenä todellinen runoteos, ikään kuin ei hän itse olisi kyllin

-runollinen keksiäkseen sen runouden, joka välittömästi kätkeytyy

-läsnäolevaan hetkeen. Tuota ei tavallisesti ajatella, ja kuitenkin

-se pitää paikkansa. -- Hän on lukeva tuon kirjan; tarkoitus on

-saavutettu. -- Kun hän aukaisee sen siltä kohdalta, josta sitä

-on viimeksi luettu, on hän siitä löytävä pienen myrtinoksan ja

-samalla ymmärtävä, että sillä on syvempi merkitys kuin tavallisella

-kirjanmerkillä.

-

--- -- --

-

-Minun Cordeliani!

-

-Miksi pelätä?! Yhdessä me olemme voimakkaat, voimakkaammat kuin

-maailma, voimakkaat kuin itse jumalat. Sinä tiedät, että maailmassa

-eli kerran suku, jonka jäsenet, vaikkakin olivat ihmisiä, kuitenkin

-olivat itse itselleen kyllin ja jotka eivät tunteneet rakkauden

-läheistä yhdyssidettä. Kuitenkin he olivat väkeviä, niin väkeviä,

-että he tahtoivat rynnätä ylös taivaaseen. Juppiter pelkäsi heitä

-ja jakoi heidät siten, että yhdestä olennosta tuli kaksi olentoa,

-mies ja nainen. Jos joskus tapahtuu, että se mikä ennen on kuulunut

-yhteen, uudelleen rakkauden kautta tulee yhdeksi, silloin on

-sellainen yhteys voimakkaampi kuin Juppiter; he eivät silloin ole

-ainoastaan yhtä voimakkaita kuin tuollainen yksityinen olento muinoin

-oli, vaan vielä voimakkaampia, sillä rakkauden yhteys on vielä

-korkeampi.

-

-Sinun Johanneksesi.

-

--- -- --

-

-24. pnä syyskuuta

-

-Yö on hiljainen -- kello on neljännestä vailla kaksitoista -- sotilas

-puhaltaa portin luona siunauksensa yli maailman, kaiku kantaa äänen

-Blegdammen luota -- hän astuu sisään portista -- hän puhaltaa

-uudelleen, kaiku tuo äänen kaukaisuudesta korviini. -- Kaikki

-nukkuu rauhassa, vain rakkaus valvoo. Niinpä, te rakkauden salaiset

-mahdit, kerääntykää tähän rintaan! Yö on hiljainen -- yksinäinen

-lintu keskeyttää tuon hiljaisuuden huudollaan ja siivenlyönnillään

-kiitäessään yli kasteisen kentän; sekin kiiruhtanee johonkin

-lemmenkohtaukseen -- minkälainen enne! -- Kuinka täynnänsä onkaan

-luonto ennustavaa tarkoitusta. Minä otan tarkkaan vaarin lintujen

-lennosta ja huudosta, kalojen iloisesta karkelosta vedenpinnalla,

-vaunujen kaukaisesta kuminasta, askelista, jotka kaikuvat etäältä. En

-näe aaveita tänä yön hetkenä, en näe sitä, mikä kerran on ollut, vaan

-sen mikä on tuleva, meren povessa, kasteen suutelossa, sumussa, joka

-levittäytyy yli maan ja sulkee sen hedelmälliseen syleilyyn. Kaikki

-on kuvaa, itse olen myytti itsestäni, sillä eikö ole kuin tarua, että

-nyt kiiruhdan tähän kohtaukseen? Kuka minä olen, ei merkitse mitään;

-kaikki mikä on rajoitettua ja ajallista on unohdettu, vain iäisyys on

-jäljellä, rakkauden mahti, sen ikävä, sen autuus. -- Minun sieluni on

-kuin jännitetty jousi, ajatukseni ovat valmiina kuin nuolet viinessä,

-myrkyttöminä mutta kuitenkin vereen tehoavina. Minun sieluni on

-voimakas, terve, iloinen, hetkessä läsnäoleva kuin Jumala. -- --

-Hän oli luonnostaan kaunis. Kiitän sinua, ihmeellinen luonto! Kuin

-äiti olet häntä vaalinut. Kiitos huolenpidostasi! Turmeltumaton hän

-oli myöskin. Siitä kiitän teitä, te ihmiset. Hänen kehityksensä oli

-minun työtäni -- kohta nautin palkkani. -- Kuinka paljon onkaan tähän

-hetkeen kerääntynyt, joka nyt on edessäni. Kuolema ja helvetti, jos

-se menisi minulta hukkaan!

-

-Vielä en näe vaunujani. -- Kuulen kuskin piiskanlyönnin. -- Aja kuin

-olisi kysymys elämästä ja kuolemasta, vaikkapa hevoset läkähtyisivät,

-mitään pysähdystä en salli ennen kuin olemme perillä.

-

--- -- --

-

-25. pnä syyskuuta

-

-Miksi sellainen yö ei kestä kauemmin? Kun kerran Alektryon [Areksen

-ystävä, jonka oli määrä vartioida Aresta ja Afroditea heidän

-lemmenkohtauksessaan. Suom. muist.] saattoi unohtaa velvollisuutensa,

-miksi ei aurinko voi olla kyllin sääliväinen tehdäkseen samoin?

-Nyt on kuitenkin kaikki ohi, enkä milloinkaan toivo häntä enää

-näkeväni. Kun tyttö kerran on pannut kaikkensa alttiiksi, silloin

-hän on heikko, silloin hän on hukassa; sillä viattomuus on miehessä

-negatiivinen momentti, mutta naisessa se on koko hänen olentonsa

-sisällys. Nyt on kaikki vastustus hänessä loppunut, ja ainoastaan

-niin kauan kuin sitä on olemassa, on ihanaa rakastaa; kun se on

-loppunut, käy rakkaus heikkoudeksi ja tottumukseksi. En toivo, että

-minua muistutetaan suhteestani häneen; hän on menettänyt tuoksunsa,

-ja ne ajat ovat ohi, jolloin tyttö, joka suri rakastettunsa

-uskottomuutta, muuttui heliotroopiksi. [Kuten kerrotaan käyneen

-Klytian, kun päivänjumala hänet jätti. Suom. muist.] Jäähyväisiä en

-tahdo hänelle sanoa; mikään ei ole minusta niin vastenmielistä kuin

-naisen itku ja naisen kyyneleet, jotka voivat kaiken muuttaa, mutta

-kuitenkaan eivät mitään merkitse. Olen häntä rakastanut; mutta tämän

-hetken mentyä hän ei voi sieluani kiinnostaa. Jos olisin jumala,

-tekisin hänelle kuten Neptunus teki eräälle nymfille, muuttaisin

-hänet mieheksi.

-

-Seikka, joka todella olisi tutkimisen arvoinen, on se, olisiko ehkä

-viettelijän mahdollista sillä tavalla runoilla itsensä ulos tytön

-sielusta, että tyttö tulisi niin ylpeäksi, että hän uskottelisi

-itselleen, että se on hän eikä mies, joka on väsynyt suhteeseen.

-Tuon seikan tutkimisesta voisi syntyä huvittava jälkinäytös, jolla

-sinänsä olisi psykologinen mielenkiintonsa samalla kun se tarjoaisi

-tilaisuuden useihin eroottisiin huomiontekoihin.

-

-

-

-

-

-

-

-

-End of Project Gutenberg's Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard

-

-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA ***

-

-***** This file should be named 52109-8.txt or 52109-8.zip *****

-This and all associated files of various formats will be found in:

-        http://www.gutenberg.org/5/2/1/0/52109/

-

-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions

-will be renamed.

-

-Creating the works from public domain print editions means that no

-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

-(and you!) can copy and distribute it in the United States without

-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

-such as creation of derivative works, reports, performances and

-research.  They may be modified and printed and given away--you may do

-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

-subject to the trademark license, especially commercial

-redistribution.

-

-

-

-*** START: FULL LICENSE ***

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

-Gutenberg-tm License (available with this file or online at

-http://gutenberg.org/license).

-

-

-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

-electronic works

-

-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

-

-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement.  See

-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

-works.  See paragraph 1.E below.

-

-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

-collection are in the public domain in the United States.  If an

-individual work is in the public domain in the United States and you are

-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

-keeping this work in the same format with its attached full Project

-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

-

-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

-a constant state of change.  If you are outside the United States, check

-the laws of your country in addition to the terms of this agreement

-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

-creating derivative works based on this work or any other Project

-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

-the copyright status of any work in any country outside the United

-States.

-

-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

-copied or distributed:

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

-and distributed to anyone in the United States without paying any fees

-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

-1.E.9.

-

-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

-

-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

-License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

-that

-

-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

-     must be paid within 60 days following each date on which you

-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

-     address specified in Section 4, "Information about donations to

-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

-

-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-     License.  You must require such a user to return or

-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

-     and discontinue all use of and all access to other copies of

-     Project Gutenberg-tm works.

-

-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

-     of receipt of the work.

-

-- You comply with all other terms of this agreement for free

-     distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

-electronic work or group of works on different terms than are set

-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

-Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

-works, and the medium on which they may be stored, may contain

-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

-your equipment.

-

-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from.  If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium with

-your written explanation.  The person or entity that provided you with

-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

-refund.  If you received the work electronically, the person or entity

-providing it to you may choose to give you a second opportunity to

-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

-is also defective, you may demand a refund in writing without further

-opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER

-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

-

-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

-with this agreement, and any volunteers associated with the production,

-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

-that arise directly or indirectly from any of the following which you do

-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

-

-

-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of computers

-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

-people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

-

-

-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

-Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at

-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

-throughout numerous locations.  Its business office is located at

-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email

-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact

-information can be found at the Foundation's web site and official

-page at http://pglaf.org

-

-For additional contact information:

-     Dr. Gregory B. Newby

-     Chief Executive and Director

-     gbnewby@pglaf.org

-

-

-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements.  We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance.  To

-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

-particular state visit http://pglaf.org

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations.

-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

-

-

-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

-works.

-

-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

-concept of a library of electronic works that could be freely shared

-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project

-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

-

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

-

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

-

-     http://www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+The Project Gutenberg EBook of Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Viettelijän päiväkirja
+
+Author: Sören Kierkegaard
+
+Translator: V. A. Koskenniemi
+
+Release Date: May 19, 2016 [EBook #52109]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA ***
+
+
+
+
+Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA
+
+Kirj.
+
+Sören Kierkegaard
+
+
+Suomentanut V. A. Koskenniemi
+
+
+
+
+
+WSOY, Porvoo, 1907.
+
+
+
+
+
+
+Kun Sören Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja 52 vuotta sitten
+ilmestyi suomeksi, ei sen tekijä vielä ollut saavuttanut sitä
+kansainvälistä kuuluisuutta, minkä eksistentialismin filosofinen
+koulukunta on hänelle hankkinut tunnustaessaan hänet oppi-isäkseen
+ja edelläkävijäkseen. Sen jälkeen kun tanskalaiset Georg Brandes ja
+Harald Höffding olivat julkaisseet hänestä perustavaa laatua olevat
+tutkimuksensa, on hänen persoonallisuuttaan ja hänen oppejaan monella
+tavalla -- etenkin Saksassa ja Ranskassa -- kommentoitu ja valaistu,
+ja myös meidän maassamme ovat hänen teoksensa saaneet osakseen
+lukijakunnan ja tutkijain taholta kasvavaa huomiota. On siksi
+paikallaan, että seuraavassa hiukan laajemmin kuin puoli vuosisataa
+sitten kirjoittamassani esipuheessa yritän suomalaisille lukijoille
+selvittää Viettelijän päiväkirjan asemaa Kierkegaardin laajassa,
+monella tavoin oikullisessa tuotannossa, joka kauttaaltaan on hänen
+äärimmäisen kärjistetyn subjektiivisuutensa leimaama.
+
+Kierkegaardin nerouden subjektiiviset piirteet pakottavat hänen
+aatemaailmaansa koskevan suppeankin selonteon yhteydessä palaamaan
+hänen elämäkertaansa, johon mahtuu köyhälti ulkonaisia tapahtumia,
+mutta runsaasti sisäisiä vaiheita ja järkytyksiä. Kierkegaard syntyi
+Kööpenhaminassa 1813 varakkaan 57-vuotiaan isän ja 45-vuotiaan äidin
+seitsemäntenä ja nuorimpana lapsena. Osaksi vanhempiensa korkeasta
+iästä, osaksi isän synkkämielisestä luonteesta itse Kierkegaard
+uskoo johtuvan sen raskasmielisyyden, josta hän monissa yhteyksissä
+puhuu ja jota hän kuvaa mm. seuraavin sanoin: "Lapsuudesta lähtien
+on minua painanut raskasmielisyys, jonka tavatonta syvyyttä vastaa
+ainoastaan minulle suotu erinomainen kyky kätkeä se leikkivän ja
+elämäniloisen pinnan alle; ainoa iloni niin pitkälle kuin jaksan
+muistaa on ollut tietoisuus siitä, ettei kukaan ole voinut keksiä,
+kuinka onnettomaksi olen itseni tuntenut". 24-vuotiaana hän vertaa
+itseään kaksikasvoiseen Janukseen, jonka toiset kasvot itkivät
+samanaikaisesti kun toiset nauroivat. Myös ruumiillinen sairaus
+vieroitti Kierkegaardin ihmisistä ja maailmasta ja tuomitsi hänet
+yksinäisyyteen ja varsinkin hänen lyhyen elämänsä viime vuosina
+täydelliseen erakkoisuuteen. Se mieskohtainen kasvatus, minkä
+ankaran uskonnollinen isä antoi nuorimmalle pojalleen, oli omiaan
+jo ensimmäisinä elinvuosina tuhoamaan tässä lapsen. Isä siirsi
+poikaansa oman ilottomuutensa, mutta kehitti hänessä myös didaktisen
+kyvyn, joka usein sivuaa sofisteriaa. Isän ja pojan loppumattomissa
+keskusteluissa liikuttiin kaikkialla taivaan ja maan välillä,
+fantasian ja todellisuuden rajoilla, harjoitettiin ajatusleikkiä,
+mistä Kierkegaard myöhemmin kehitti loistavan ironisen tyylinsä. Omaa
+synnynnäistä melankoliaansa poika alkoi pitää milloin sairautena,
+milloin syntinä. Voidakseen kantaa parantumattoman epätoivonsa taakan
+hän turvautui uskontoon, johon hänet kotona oli kasvatettu.
+
+Ylioppilaaksi tultuaan Kierkegaard kirjoittautui Kööpenhaminan
+yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Täällä hän sai voimakkaita
+herätteitä Saksan romanttisesta filosofiasta, erikoisesti Hegelistä,
+josta Johann Ludvig Heibergin ja Hans Mortensenin vaikutuksesta
+oli tullut teologisen tiedekunnan muotifilosofi. Myös Schellingin
+ja Schleiermacherin ajatusmaailma on hedelmöittänyt -- osaksi
+vastustusmielessä -- Kierkegaardin spekulatiivista mielikuvitusta.
+Paljon ennen kuin Kierkegaard kuitenkin sai päätökseen teologiset
+opintonsa hän julkaisi (1838) kriitillis-esteettisen taistelukirjasen
+_Af en redan aflidnes papierer udgivet mod hans vilje af S.
+Kierkegaard_. Tekijälleen tyypillisen, salaperäisyyteen verhotun
+otsikon taakse kätkeytyy itse asiassa murhaava polemiikki H. C.
+Andersenin, suuren sadunkertojan omaelämäkerrallista romaania
+_(Kun en Spillemand)_ vastaan, ainoan aikalaisen, joka neroudessa
+-- joskin täysin erilaisessa! -- oli Kierkegaardin vertainen. Sen
+Andersenin teoksessa esitetyn kieltämättä yksipuolisen teorian,
+että nero kykenee kehittymään ja saavuttamaan kehityksensä huipun
+vain edullisten ulkonaisten olosuhteiden vallitessa, ympäristönsä
+suosion ja hellinnän kohteena, käsitti itsetietoinen, aina taistelun
+ja vastustuksen innoittama Kierkegaard kuin taisteluhaasteeksi omaa
+haarniskoitua nerouttaan kohtaan. Mahtavan kirjallisen elämäntyön
+esikoisteoksena ei tämä 25-vuotiaan lentokirjanen ole mitenkään
+merkillinen. Se paljastaa kuitenkin hänen kirjailijaluonteestaan
+eräitä piirteitä, jotka ovat hänelle tunnusomaisia kautta hänen
+koko tuotantonsa: suuren dialektis-poleemisen kyvyn ja tyylillisen
+riippuvaisuuden Saksan romantikoista.
+
+Tuskalla ja vaivalla Kierkegaard suoritti 27-vuotiaana teologian
+kandidaattitutkinnon, mihin hänen isävainajalleen antamansa lupaus
+näytti häntä velvoittavan. Peritty varallisuus vapautti hänet
+kaikista viranhaun ja toimeentulon huolista ja teki hänelle myös
+mahdolliseksi julkaista teoksia omalla kustannuksellaan. Väsymättä
+hän paneutui kirjalliseen työhön julkaisten eri salanimillä kirjavan
+sarjan teoksia, lentolehtisiä, novelleja, sanomalehtikirjoituksia
+ja polemiikkeja sekä veljelle omistetun päiväkirjansa; viimeksi
+mainittu on tärkeä lähde kaikelle Kierkegaard-tutkimukselle. Jo
+seuraavana vuonna (1841) häneltä ilmestyi painosta tutkimus ironian
+käsitteestä, jolla oli vain vähän yhteyttä hänen teologisiin
+opintoihinsa, mutta sitä enemmän siihen ilmauksen estetiikkaan,
+mitä kohtaan hän tunsi erikoista mielenkiintoa ja mikä myös vastasi
+hänen omaa henkistä laatuaan. Tutkiessaan Sokrateen ironiaa hän
+laati itselleen kreikkalaisen filosofin esikuvan mukaan sen
+naamion, jota hän tuli kirjailijana käyttämään elämänsä loppuun
+saakka. Vaikkakin Kierkegaardin barokissa hengessä oli vain vähän
+sukulaisuutta antiikin suuren filosofin kanssa, hän tahtoi tehdä
+itsestään aikansa opettajan samaan tapaan kuin Sokrates oli ollut
+omassa ympäristössään. Tälle ohjelmalleen hän pysyi uskollisena ja
+tälle perustalle hän suunnitteli myös sen teossarjan, jolle hän antoi
+nimen _Enten -- eller_ ja jossa hän vertaa toisiinsa esteettisiä ja
+eetillisiä elämänarvoja. Yhdeksi esimerkiksi esteettisen valinnan
+ja elämäntyylin vaaroista on tarkoitettu se pieni rakkausromaani,
+jonka Kierkegaard julkaisi Victor Emeritan salanimellä ja jota
+hän kutsuu Viettelijän päiväkirjaksi. Tämä abstraktinen aivotuote
+kummitusmaisine viettelijöineen on ainutlaatuisen nerokas tutkielma
+rakkauspsykologian alalta, monipohjainen teos, jonka sivuilla
+tekijä samalla kertaa paljastaa ja salaa itsensä. Sen psykologisena
+taustatapahtumana oli eräs Kierkegaardin omakohtainen kokemus, jossa
+hänen kaikki biografiansa ovat viipyneet, koska se antaa parhaan
+kuvan Kierkegaardin omalaatuisesta henkis-ruumiillisesta rakenteesta.
+
+Kesken kuumeista filosofista toimintaa tapahtuu Kierkegaardille
+jotain odottamatonta: hän rakastuu ja menee kihloihin. Georg Brandes
+on sattuvan humoristisesti maininnut tapausta yhtä yllättäväksi
+kuin jos kuvittelisimme Simon Pylväspyhimyksen astuvan alas
+pylväältään ja pyytävän ohikulkevaa naista jakamaan kanssaan hänen
+ahtaan asuinsijansa. Rakkaustarinan todellisuuspohja on suunnilleen
+seuraava. Kolmekymmentäseitsemänvuotias Kierkegaard tutustui
+nuoreen, hauskannäköiseen ja ilmeisesti poikkeuksellisen älykkääseen
+perhetyttöön, iältään vielä melkein lapseen, alkoi seurustella
+tämän perheessä ja meni kihloihin tytön kanssa. Rakkaus synnytti
+vastarakkautta huolimatta siitä, että kosijalta puuttuivat miltei
+kaikki ne fyysilliset avut, joille nuoret tytöt tavallisesti antavat
+arvoa. Tyttö vastasi filosofin tunteisiin, ja näytti siltä, että
+Kierkegaard todella suunnitteli avioliittoa sopivan kihlausajan
+jälkeen, joka silloisessa Kööpenhaminassa arvioitiin noin vuodeksi.
+Huolimatta tunteittensa vilpittömyydestä ja voimasta alkoi
+Kierkegaardissa kuitenkin herätä epäilyksiä, jotka vahvistuivat hänen
+käännyttyään lääkärin puoleen. Hänen päiväkirjoistaan ilmenee, että
+lääkärin antama lausunto kohdistui johonkin normaalista poikkeavaan
+seksuaalielämän alalla. Niin vaikeata kuin perääntyminen ja tytölle
+annetun lupauksen rikkominen olikin, ja vaikka kihlauksen purkaminen
+oli maksaa tytön hengen, katsoi Kierkegaard velvollisuudekseen
+noudattaa lääkärin neuvoa. Jätettyään morsiamensa Kierkegaard sai
+tämän perheen ja Kööpenhaminan seurapiirien silmissä tunnottoman
+viettelijän maineen. Tämän motiivin pohjalla Kierkegaardin
+troopillisessa mielikuvituksessa syntyi rakkaustarina, jossa hän itse
+esiintyy juuri sellaisena miksi maailma häntä syytti. Johanneksen
+hahmossa tekijä tavallaan sekä puolustaa että syyttää itseään,
+jossain määrin samaan tapaan kuin Goethe Clavigon näyttämöllisessä
+henkilöhahmossa.
+
+Psykologisen kertojan verrattomalla kuvausvoimalla Kierkegaard on
+muuntanut mieskohtaisen elämyksensä orgaaniseksi taideluomaksi, jossa
+vain ulkonaiset puitteet ovat lainatut todellisuudesta, mutta jonka
+hän on täyttänyt uudella raffinoidulla sisällöllä. Se, millä tavoin
+Johannes kohtelee rakastettuaan Cordeliaa, muistuttaa vivisektiota,
+eikä voitane kieltää, että siihen sisältyy sairaalloisia piirteitä.
+Mutta on muistettava, että romaani liittyy osana Kierkegaardin
+näihin aikoihin konsipioimaan teossarjaan, jossa sen tuli esittää
+nautinnolle perustuvan elämänmuodon moraalista tuomittavuutta.
+Tekijä on työpajansa ansari-ilmassa kehittänyt viettelijän, jolta
+lumous on jo silloin ohi, kun hänen uhrinsa on kypsä antautumaan
+-- siihen tapaan on Kierkegaard itse luonnehtinut Don Juania
+eräässä tutkielmassaan. Hänen Johanneksensa viettelytaktiikka on
+kyynillistä, omasta tunteestaan itsekkäästi nautiskelevaa, sadistisen
+julmaa leikkiä toisen tunteilla. Kierkegaard on luonut pelottavan
+äärimmäistapauksen eroottisen intohimon kronikassa, mutta ei
+suinkaan mitään naamioitua omaa kuvaa. Abstraktis-älyllisen aiheensa
+hän on voinut ympäröidä aidolla rakkauslyriikalla ja sijoittaa
+konkreettiseen ja ajalliseen ympäristöönsä. Monet eloisasti nähdyt
+ja kuvatut yksityiskohdat liittävät juonen 1800-luvun keskivaiheen
+Kööpenhaminaan, sen tyypillisiin tapoihin ja elämänmuotoihin.
+Näytteenä Kierkegaardin henkevästä proosalyriikasta lainattakoon
+tähän seuraava katkelma:
+
+"Suora ja ylpeä hän oli, salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin
+kuusi, kuin nuori vesa, ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy
+taivasta kohti, arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä,
+kokonaisuutena, jota ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa,
+sen lehvät tietävät kertoa mitä sen alla on tapahtunut, kuusella
+ei ole kruunua, ei tarinaa, se on arvoitus itselleen -- sellainen
+oli hänkin. Hän oli kokonaan vaipunut omaan itseensä, hän kohosi
+ilmoille oman itsensä varassa, hänessä oli samaa levollista ylpeyttä
+kuin kuusen rohkeassa nousussa, niin kiinnikytketty maahan kuin se
+onkin. Hänen yllänsä lepäsi surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus,
+kaipaus, joka ei mitään ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä
+ainoastaan oman itsensä kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien
+valtiomiesten salaisuudet siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään
+niin ihanaa kuin se sana, joka sen selittää?"
+
+Kuinka paljon tunnetta onkaan kerätty yhteen ainoaan
+ilmaisuvoimaiseen kuvaan kuusesta, joka pyramidinmuotoiseen
+kartioonsa kätkee salaperäisen, mielikuvitusta kiihottavan
+esteettis-eroottisen arvoituksen!
+
+Impressionistisen maalarin siveltimellä Kierkegaard on romaaninsa
+vaiheissa elävöittänyt kertomustaan porvarillisen elämän
+interiööreillä ja vaihtuvilla katukuvilla, jotka ovat antaneet
+hänelle ja hänen sankarilleen tilaisuuden siirtyä filosofisten
+abstraktioiden maailmasta reaaliseen ja arkiseen todellisuuteen.
+Kierkegaard, joka itse oli Kööpenhaminan katuyleisölle tuttu
+mietteliäästä vaelluksestaan ja joutui omalaatuisen ulkonäkönsä
+ja asunsa ansiosta pilapiirtäjäin ahkeran huomion kohteeksi, on
+tässä suhteessa lainannut viettelijälle piirteitä omista tavoistaan
+ja tottumuksistaan. Ottamatta esikuvia maansa kirjallisuudesta,
+vain Saksan romanttinen filosofia ajallisena aatteellisena
+tukenaan, Kierkegaard on luonut kirjeromaanissaan kaunokirjallisen
+proosatyylin, joka ilmaisuherkkyyteen ja kuvauksen intensiivisyyteen
+nähden etsii vertaansa sekä pohjoismaiden että myös suurten
+kulttuurikansojen kirjallisuudesta.
+
+Viettelijän päiväkirja on vain katkelma suuresta kirjallisesta
+elämäntyöstä, joka keskeytyksettä, monine intohimoisine vaiheineen,
+jatkui Kierkegaardin kuolemaan eli vuoteen 1855 saakka. Sillä
+on ollut erinomaisen suuri vaikutus nykyaikaiseen teologiseen
+ja filosofiseen ajatteluun, eikä ole vielä näkyvissä mitään
+merkkejä siitä, että sen merkitys olisi heikentymässä. Oltuaan
+ensin valtiokirkon uskollinen kannattaja Kierkegaard loitontuu
+siitä selittäen useissa papistoa vastaan tähdätyissä poleemisissa
+kirjoituksissa, että kristinusko ilmeni väärentämättömänä vain
+alkukristillisessä seurakunnassa -- sen jälkeen ovat kirkko ja sen
+prelaatit esittäneet seurakunnalle vain oman kalpean muunnoksensa
+siitä, mitä kristinuskon perustaja opetti. Kiihkeään poleemiseen
+tapaansa Kierkegaard on kärjistänyt väitteensä äärimmilleen.
+Syystä onkin Kierkegaardin persoonallisuuden ja filosofian
+erinomainen tuntija Johannes Hohlenberg verrannut häntä ritariajan
+turnausleikkien ratsuun, jolta oli peitetty toinen silmä, jotta se
+voisi nähdä vain sille puolelle, missä vastustaja oli. Filosofiassa
+hän loi -- opettamalla yksilön omakohtaista metafyysillistä vastuuta
+elämästään -- sen totuuden subjektiivisuutta tehostavan koulukunnan,
+eksistentialismin, jonka maailmanselityksen yhteisen kupolin alle
+on kerääntynyt monia oppisuuntia ja niiden vivahteita edustavia
+totuudenetsijöitä.
+
+V. A. K.
+
+
+
+
+En voi itseltäni salata, vaivoin edes hallita sitä tuskaa, joka
+valtaa minut nyt, kun oman mielihaluni tähden päätän tehdä tarkan
+jäljennöksen niistä hätäisesti kirjoitetuista otteista, jotka minun
+suurella kiireellä ja vaivalla kerran onnistui hankkia. Tapaus
+tulee yhtä kiusallisen soimaavana eteeni kuin tuolloin. Vastoin
+tavallisuutta oli Johannes jättänyt kirjoituspöytänsä lukitsematta,
+joten sen sisältö oli kokonaan minun käytettävänäni; mutta turhaan
+koetan saattaa menettelyni parempaan valoon muistelemalla, etten
+tehnyt itseäni syypääksi laatikon aukimurtamiseen. Yksi laatikoista
+oli vedetty esiin. Siinä oli joukko irtonaisia papereita ja niiden
+päällä sidottu kirja suurta nelitaitteista kokoa. Sille sivulle,
+joka oli näkyvissä, oli kiinnitetty valkea paperilippu, jolle
+hän omakätisesti oli kirjoittanut: Commentarius perpetuus n:o
+4. Turhaan koettaisin itselleni uskotella, että jollei tuo sivu
+olisi ollut näkyvissä ja jollei tuo omituinen nimikirjoitus olisi
+minua houkutellut, en lainkaan olisi langennut kiusaukseen, tai
+että ainakin olisin yrittänyt taistella sitä vastaan. Nimi oli
+kylläkin merkillinen, ei kuitenkaan yhtä ihmeellinen kuin itse
+lehtien sisällys. Hätäisesti silmäiltyäni irtonaisia papereita
+huomasin nimittäin, että ne sisälsivät pakinaa eroottisista
+tilanteista, hajanaisia muistiinpanoja jostakin suhteesta,
+omituisia kirjeluonnoksia, joiden koko taiteellisesti harkitun
+huolimattomuuden sittemmin opin tuntemaan. Kun nyt, päästyäni
+selville tuon turmeltuneen olennon konnanjuonia hautovasta
+mielestä, uudelleen palautan tapahtuman muistiini, kun nyt avoimin
+silmin ikäänkuin uudelleen astun tuon avatun laatikon eteen,
+valtaa minut sama tunto kuin poliisipalvelijan, kun hän astuu
+rahanväärentäjän huoneeseen, aukaisee hänen kätkönsä ja jostakin
+laatikosta löytää joukon papereita, väärennysharjoitelmia; yhdessä
+hän näkee ornamentinpalasen, toisessa nimikirjoituksen jne. Hän
+huomaa helposti olevansa oikeilla jäljillä ja, samalla kertaa kun
+hän siitä iloitsee, ihmettelee sitä harrastusta ja ahkeruutta,
+joka tuossa kaikessa ilmenee. Minulle olisi tietysti voinut käydä
+hiukan toisin, minä kun en ole tottunut rikoksia paljastamaan enkä
+ole -- poliisi. Minun täytyi tuntea kulkevani luvattomilla teillä.
+Sillä kertaa en kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, kuten tavallisesti
+käy. Jonkin esineen herättämä vaikutus kiusaa siksi kunnes ajatus
+uudelleen vapautuu ja vaihtelevana ja nopeana liikkeissään lähestyy
+ja tutkii outoa ilmiötä. Kuta kehittyneempi ajatus on, sitä pikemmin
+se toipuu hämmästyksestä, se on kuin muukalaisten matkailijain
+passinkirjoittaja, joka on niin tottunut mitä eriskummallisimpiin
+olentoihin, ettei hän vähästä hämmästy. Mutta siitä huolimatta, että
+minun huomiokykyni epäilemättä on pitkälle kehittynyt, hämmästyin
+ensi hetkenä suuresti; muistan vallan hyvin, että kalpenin, että olin
+kaatumaisillani, ja kuinka sitten pelkäsin, että niin todella olisi
+tapahtunut. Jos hän olisi tullut kotiin ja tavannut minut pyörtyneenä
+laatikko kädessä! -- kuinka huono omatunto voikin tehdä elämän
+mieltäkiinnittäväksi.
+
+Kirjan nimi ei itsessään tuntunut minusta kovin omituiselta; luulin
+kirjan sisältävän kokoelman erinäisiä poimintoja, mikä oli minusta
+aivan luonnollista, kun tiesin miehen aina innolla harrastaneen
+lukujaan. Se sisälsi kuitenkin aivan muuta. Se ei ollut enempää
+eikä vähempää kuin huolella kirjoitettu päiväkirja. Ja vaikka minä
+entisen tuttavuuteni perusteella en luullutkaan hänen elämänsä
+kaipaavan mitään kommentteja, en sen löydön jälkeen, jonka tein, enää
+kiellä että nimi oli valittu varmalla aistilla ja arvostelukyvyllä,
+todellisella esteettisen objektiivisella ylemmyydellä. Nimikirjoitus
+on täydellisessä sopusoinnussa sisällön kanssa. Hänen elämänsä
+on ollut yritys toteuttaa runoutta käytännössä. Koska hän oli
+etevä keksimään mieltäkiinnittävää elämästä, on hän alituisesti,
+puolittain runollisen vapaasti, merkinnyt paperille kaiken kokemansa.
+Hänen päiväkirjansa ei sentähden ole historiallisesti tarkka eikä
+yksinkertaisesti tapahtumia kertova, se ei ole indikatiivinen
+vaan konjunktiivinen. Siitä huolimatta, että tapaukset tietysti
+on merkitty muistiin sen jälkeen kun ne on koettu joskus ehkä
+pitemmänkin ajan päästä, on ne kuitenkin usein esitetty niin kuin ne
+tapahtuisivat juuri sinä hetkenä, niin draamallisen ilmielävinä kuin
+lukija näkisi kaiken omin silmin. Ei ole lainkaan uskottavaa, että
+hän olisi tehnyt näin sentähden, että hänellä olisi päiväkirjaansa
+nähden ollut sivutarkoitus; kirjalla sanan ahtaimmassa merkityksessä
+on ollut vain persoonallinen merkitys hänelle, se on silminnähtävää;
+ja sen otaksuman, että se olisi runoteos, kenties painettavaksikin
+aiottu, todistavat mahdottomaksi sekä päiväkirja kokonaisuudessaan
+että useat sen yksityiskohdat. Omasta puolestaan ei hänen kuitenkaan
+olisi tarvinnut mitään pelätä, jos hän olisikin kirjan julkaissut,
+sillä useimmat nimet eivät mitenkään voi olla historiallisia;
+kumminkin epäilen, että etunimet ovat historiallisesti oikeat, niin
+että hänen itsensä on ollut helppo päiväkirjassa tuntea todellinen
+henkilö, jota vastoin jokaisen asiaankuulumattoman sukunimet
+tulisivat eksyttämään. Niin on asianlaita ainakin mitä siihen nuoreen
+tyttöön, Cordeliaan, tulee, jonka itse tunsin ja johon päähuomio
+kirjassa kiintyy; hänen nimensä oli todellisuudessakin Cordelia,
+mutta sitä vastoin ei Wahl.
+
+Kuinka on siitä huolimatta selitettävissä, että päiväkirja on saanut
+runoteoksen luonteen? Siihen on helppo vastata, se johtuu siitä
+runoilijaluonteesta, joka hänessä asuu ja joka, jos niin tahdotaan,
+ei ole kyllin rikas, taikka jos niin tahdotaan, kyllin köyhä
+erottaakseen runoutta ja todellisuutta toisistaan. Runollisuus oli se
+lisä mikä tuli hänestä itsestään. Tämä lisä oli se kauneus, jota hän
+nautti todellisuuden runollisessa tilanteessa; tämän hän otti jälleen
+takaisin taiteellisena heijastumana. Siinä oli toinen nautinto,
+ja nautinnolle oli koko hänen elämänsä perustettu. Edellisessä
+tapauksessa hän nautti itse esteettisestä, jälkimmäisessä tapauksessa
+hän nautti esteettisesti itsestään. Edellisessä tapauksessa oli
+nautinnon sisällyksenä se, että hän itsekkään persoonallisesti
+nautti osaksi siitä, mitä todellisuus hänelle antoi, osaksi siitä,
+mitä hän itsestään lisäsi todellisuuteen; jälkimmäisessä tapauksessa
+hänen persoonallisuutensa ikäänkuin hajosi ja hän nautti silloin
+tilanteesta ja itsestään tilanteessa. Edellisessä tapauksessa hän
+tarvitsi aina todellisuutta vaikutuksen synnyttäjänä; jälkimmäisessä
+tapauksessa oli todellisuus hukkunut runouteen. Ensimmäisen asteen
+hedelmänä on niin muodoin pidettävä sitä tunnelmaa, josta päiväkirja
+on syntynyt toisen asteen hedelmänä -- käyttääksemme tuota sanaa
+jälkimmäisessä tapauksessa hiukan toisessa merkityksessä kuin
+edellisessä. Runollisuuden on hän siten alituisesti saavuttanut siinä
+kaksinaisuudessa, joka oli hänen elämälleen ominaista.
+
+Sen maailman takana, jossa me elämme, on kaukana taka-alalla toinen
+maailma, joka on edelliseen suunnilleen samassa suhteessa kuin se
+näyttämö, jonka joskus saa teatterissa nähdä varsinaisen näyttämön
+takana, on jälkimmäiseen. Ohuen verhon läpi näkee ikäänkuin
+harsomaailman, kevyemmän, eteerisemmän, kokonaan toisenlaatuisen
+kuin todellinen maailma. Useat ihmiset, jotka ruumiillisesti ovat
+läsnä todellisuuden maailmassa, eivät ole siinä kotonaan vaan sen
+sijaan tuossa toisessa. Se seikka että ihminen noin katoaa, melkeinpä
+tykkänään häviää todellisuudesta, voi johtua joko terveydestä
+tai sairaudesta. Jälkimmäisestä johtui Johanneksen tila, tuon
+henkilön, jonka kerran olin tuntenut häntä kumminkaan todella
+tuntematta. Hän ei kuulunut todellisuuteen, ja kuitenkin hänellä oli
+paljon sen kanssa askaroimista. Hän pysyi aina sen sisäpuolella,
+mutta silloinkin kun hän täydellisimmin siihen antautui, hän oli
+samalla sen ulkopuolella. Häntä ei houkutellut hyve todellisuuden
+ulkopuolelle, eikä niin tehnyt pahekaan, sitä en ainakaan vielä
+tällä hetkellä uskalla hänestä väittää. Hän on sairastanut jotain
+exacerbatio cerebriaa, aivojen kiihottumista; todellisuus ei
+tuottanut hänelle kyllin tyydytystä, ei ainakaan toisin ajoin.
+Todellisuus ei häntä musertanut alleen, hän ei ollut liian heikko
+sitä kantaakseen, hän oli päinvastoin liian voimakas, mutta tuo voima
+oli sairautta. Niin pian kuin tosi elämä oli kadottanut merkityksensä
+kiihokkeena, hän oli aseeton, siinä oli hänen puutteensa. Siitä hän
+oli itse tietoinen kiihotuksen hetkelläkin -- ja tuo tietoisuus se
+oli hänen sairautensa.
+
+Sen tytön, jonka tarina muodostaa päiväkirjan pääsisällön, olen
+persoonallisesti tuntenut. Onko Johannes vietellyt useampiakin,
+en varmuudella tiedä, mutta hänen paperinsa viittaavat siihenkin
+mahdollisuuteen. Hän näyttää opetelleen taidokkaan menettelytavan,
+joka oli hänelle kaikin puolin luonteenomainen; hän oli henkisesti
+liian lahjakas ollakseen viettelijä tavallisessa merkityksessä.
+Päiväkirjasta ilmenee, että hän toisinaan himoitsi jotakin aivan
+erikoista, kuten esim. tervehdystä, eikä silloin mistään hinnasta
+tahtonut ottaa vastaan enempää, sen tähden, että se, mitä hän
+kulloinkin ikävöi, oli muka aina kauneinta asianomaisessa. Henkisen
+ylemmyytensä avulla on hän ymmärtänyt lumota tytön, kiinnittää
+hänet itseensä välittämättä sanan ahtaimmassa merkityksessä hänen
+omistamisestaan. Voin mielessäni kuvitella, miten hän on saanut tytön
+siihen asemaan, että hän on voinut olla varma siitä, että tämä tulisi
+panemaan kaikkensa alttiiksi. Kun asia oli kehittynyt niin pitkälle,
+hän lopetti suhteen, vaikka hänen puoleltaan ei ollut tapahtunut
+mitään lähentymistä, eikä hän ollut sanonut sanaakaan rakkaudesta,
+puhumattakaan tunnustuksista tai lupauksista. Ja kuitenkin oli
+vietteleminen tapahtunut, ja tyttöpoloinen sai kantaa tietoisuuden
+siitä kaksinverroin raskaana, sen tähden että hänellä ei ollut mitään
+johon vedota, sen tähden että hän joutui vaihtelevien tunnelmiensa
+noitatanssin uhriksi, hänen kun täytyi vuoroin antautua itseään
+nuhtelemaan ja antamaan anteeksi viettelijälleen, vuoroin taasen
+soimata tätä, ja nyt, kun suhde oikeastaan vain kuvaannollisessa
+merkityksessä on ollut olemassa, alituisesti taistella epäilystä
+vastaan, joka kuiskaa hänelle kaiken olleen vain mielikuvitusta.
+Kenellekään hän ei voinut uskoa salaisuuttaan, sillä hänellä ei ollut
+mitä toiselle uskoa. Se, joka on nähnyt unta, voi kertoa unensa
+toisille; mutta se, mitä hänen olisi pitänyt kertoa, ei ollut unta,
+ja kuitenkin, kohta kun hän aikoi puhua siitä toiselle, keventää
+raskautettua mieltään, ei se ollutkaan mitään. Tämän kaiken hän kyllä
+itse hyvin tunsi. Kukaan ihminen ei voinut siihen käydä käsiksi,
+tuskin hän itsekään, ja kuitenkin se lepäsi hänen yllään ahdistavana
+painona. Sellaiset uhrit olivat sen tähden aivan erikoislaatuisia.
+Ne eivät olleet tavallisia onnettomia tyttöjä, jotka yhteiskunnan
+joko tositeossa tai ainoastaan luulotellusti hylkääminä surevat
+terveesti ja voimakkaasti ja, kun sydän sitten on paisunut
+tulvilleen, kääntävät kaiken joko vihaksi tai anteeksiannoksi.
+Mitään silminnähtävää muutosta ei heissä ollut tapahtunut;
+he elivät niinkuin ennenkin vanhoissa suhteissaan säilyttäen
+kunniansa, ja kuitenkin he olivat muuttuneet, muuttuneet itselleen
+selittämättömällä, huomaamattomalla tavalla. Heidän elämänsä ei ollut
+kuten toisten vieteltyjen tyttöjen murtunut tai taittunut, se oli
+kääntynyt sisäänpäin; toisille vieraina koettivat he turhaan löytää
+omaa itseään. Samassa merkityksessä kuin saattoi sanoa viettelijästä,
+että hänen tiensä läpi elämän oli jäljetön (sillä hänen jalkansa
+olivat niin muodostuneet, että ne eivät jättäneet mitään jälkiä --
+siten käsitän parhaiten hänen ainaisen sisäänpäin syventymisensä),
+samassa merkityksessä ei hän myöskään jättänyt yhtään uhria
+jälkeensä. Hän eli liian henkisesti ollaksensa tavallinen viettelijä.
+Joskus hän pukeutui kuitenkin vieraaseen hahmoon ja oli silloin
+pelkkää aistillisuutta. Hänen ja Cordelian tarina on siinä määrin
+harvinainen, että hän vieläpä saattoi esiintyä petettynä, niin, itse
+vietelty tyttöpoloinenkin voi epäillä asianlaidan olevan siten.
+Myöskin tässä suhteessa ovat hänen jalanjälkensä niin epäselvät,
+että on mahdotonta löytää varmoja todistuskappaleita. Yksilöitä on
+hän pitänyt vain kiihottavana nautintonaan; hän heitti ne luotansa,
+niinkuin puut pudistavat päältään kuivat lehdet -- hän itse tunsi
+nuorentuvansa, lehdet lakastuivat.
+
+Mutta kuinkahan on hänen oman järkensä laita? Samoin kuin hän on
+eksyttänyt muita, samoin on hän kerran, niin ajattelen, eksyttävä
+itsensä. Toisia hän on vienyt harhaan, ei ulkonaisessa vaan
+sisäisessä merkityksessä. On mieltäliikuttavaa nähdä miten ihminen
+ohjaa matkamiehen, joka ei tietä tunne, eksyksiin, mutta mitä
+onkaan tämä verrattuna siihen, että ihminen saattaa toisen eksymään
+itseensä. Eksyksissä kulkevalla matkalaisella on ainakin ilo nähdä
+seudun alituisesti muuttuvan ympärillään, ja joka käänteessä elpyy
+hänessä tien löytämisen toivo; sitä vastoin sillä, joka eksyy omaan
+itseensä, ei ole niin suurta maa-alaa liikkuakseen; hän huomaa pian
+kulkevansa kehää, josta hän ei milloinkaan ole pääsevä matkansa
+päähän. Niin olen ajatellut viettelijälle itselleenkin käyvän,
+mutta vielä kauheammassa määrässä. En voi mielessäni kuvitella
+mitään tuskallisempaa kuin korkealle kehittynyt äly, joka kadottaa
+johtolankansa ja kääntää kaiken järjenterävyytensä itseään vastaan,
+pyrkien, kun omatunto vihdoinkin on valveutunut, ilmoille oman
+sielunsa sokkeloista. Turhaan hän on varustanut ketunluolaansa
+useita käytäviä; samassa hetkessä kun hänen kauhistunut sielunsa
+jo luulee päivänvalon paistavan sisään, löytyykin vain uusi
+käytävä sisäänpäin; ja kuten pelästynyt ja epätoivoinen metsäeläin
+etsii hän tällä tavoin ulospääsyä ja löytää aina uuden käytävän
+sisäänpäin, jota pitkin hän joutuu yhä sisemmäksi itseensä.
+Sellainen ei aina ole tavallinen rikoksentekijä; ja vaikka hän
+usein sortuu omien juoniensakin uhrina, tapaa hänet kuitenkin aina
+rangaistus, joka on kauheampi kuin rikoksentekijän; sillä mitä on
+katumuksenkaan tuska verrattuna tuohon itsetietoiseen hulluuteen.
+Hänen rangaistuksellansa on puhtaasti esteettinen luonne; lausetapa
+omantunnon heräämisestä on jo liian eetillinen soveltuakseen häneen;
+hänessä on omatunto kehittynyt vain korkeammaksi tietoisuudeksi
+ilmeten levottomuutena, joka ei edes sanan syvemmässä merkityksessä
+syytä häntä, vaan pitää häntä vain hereillä eikä suo hänelle lepoa
+hänen hedelmättömässä toimettomuudessaan. Mielipuoli hän ei myöskään
+ole, sillä vaihtelevien tunteiden rikkaus ei hänessä ole kivettynyt
+mielipuolisuuden iäisyydeksi.
+
+Cordelia-paran, hänenkin, on vaikea löytää lepoa. Hän antaa
+Johannekselle anteeksi täydestä sydämestään, mutta ei saa rauhaa,
+sillä kohta heräävät epäilykset: eikö hän itse ollutkin se, joka
+rikkoi kihlauksen, joka oli syypää onnettomuuteen. Hänen ylpeytensä
+himosi sellaista mitä ei koskaan voi saavuttaa. Ja hän katuu, mutta
+ei saa rauhaa, sillä nyt vapauttavat syyttävät ajatukset hänet:
+päin vastoin, juuri miehinen viettelijä oli tunteettomuudessaan
+laskelmoinut hänen sielunsa kustannuksella. Ja hän vihaa, hänen
+sydämensä keventää itsensä kirouksiin, mutta hän ei löydä lepoa; hän
+soimaa uudelleen itseään, soimaa siitä että hän on voinut vihata,
+hän, joka itse on synnintekijä, soimaa siitä, että hän itse, kuinka
+paha Johannes lieneekin ollut, yhtäkaikki on syyllinen. Raskasta
+on hänelle se, että Johannes on hänet pettänyt, vielä raskaampaa,
+tekisi mieli väittää, on hänelle se, että viettelijä on herättänyt
+hänessä eloon monimutkaisen mietiskelyn, että hän on kehittänyt
+hänet esteettisesti asteelle, jolla hän ei enää nöyrästi kuuntele
+yhtä ainoata ääntä vaan kuulee kaikkien äänten moninaisuuden,
+yhdellä kertaa. Toisinaan herää muisto hänen sielussaan, hän unohtaa
+rikoksen, hän muistaa vain ne ihanat hetket, jolloin hän oli
+vajonnut luonnottomasti kiihottuneeseen mielentilaan. Tuollaisina
+hetkinä tyttö ei ainoastaan muistele viettelijäänsä, hän käsittää
+hänet kirkkaalla kaukonäköisyydellä, joka sekin puolestaan osoittaa
+kuinka pitkälle hän on kehittynyt. Tyttö ei näe pahantekijää
+viettelijässään, ei myöskään jaloa miestä, hän tuntee hänet vain
+esteettisesti. Hän on kerran kirjoittanut minulle kirjelipun,
+jossa hän puhuu viettelijästään: "Aika ajoin hän oli niin kokonaan
+henkeä, että tunsin naisena raukeavani tyhjiin, toisin ajoin taasen
+niin hurja ja intohimoinen, että melkein vapisin hänen vieressään.
+Toisinaan olin hänelle kuin vieras, toisinaan hän antautui minulle
+kokonaan; kun silloin kiersin käsivarteni hänen ympärilleen oli
+kaikki jo muuttunut ja tunsin syleileväni kuin pilveä. [Samoinkuin
+Iksion, joka yrittäessään syleillä Heraa saikin syleillä pilveä.
+Suom. muist.] Tuon lausetavan tunsin jo ennen kuin häneen tutustuin,
+mutta vasta hän opetti minut sitä ymmärtämään; kun sitä käytän,
+ajattelen aina häntä, niinkuin muutoinkin ajattelen jokaisen
+ajatukseni hänen kauttansa. Olen aina rakastanut musiikkia. Hän oli
+erinomainen soittokone, aina väreilevä, hänessä olivat yhdistyneet
+kaikki tunteet ja mielialat, mikään ajatus ei ollut hänelle liian
+korkea tai liian epätoivoinen; hän saattoi pauhata kuin syysmyrsky
+ja kuiskata kuulumattomasti. Yksikään sanani ei kaikunut tyhjiin, ja
+kuitenkaan en voi sanoa niiden tehonneen. Minun oli mahdoton sitä
+itse tietää. Mutta sanoin kuvaamaton, salaperäinen, autuas tuska
+täytti minut, kun kuulin tuota musiikkia, jonka itse loihdin esiin
+sitä kuitenkaan esiin loihtimatta; aina vallitsi sopusointu, aina hän
+hurmasi minut."
+
+Tytön asema on kauhea, vielä kauheammaksi on kuitenkin viettelijän
+tila käyvä siitä päätellen, että itse tuskin voin hillitä sitä
+tuskaa, joka minut valtaa, kun tuota ajattelen. Minäkin olen tullut
+temmatuksi tuohon sumumaailmaan, unien valtakuntaan, jossa joka
+hetki säikähtää omaa varjoansa. Turhaan koetan siitä tempautua irti,
+minä seuraan mukana pelottavana kohtalona, äänettömänä syyttäjänä.
+Kuinka omituista! Hän on pitänyt kaiken syvimmässä salaisuudessa ja
+kuitenkin on olemassa vielä syvempi salaisuus, se nimittäin, että
+minä olen kaiken todistaja ja että olen luvattomalla tavalla siksi
+tullut. Unohtaminen ei enää käy päinsä. Olen joskus ajatellut puhua
+asiasta hänelle itselleen. Kuitenkin, mitä hyötyä siitä olisi? Hän
+joko kieltäisi kaikki ja väittäisi päiväkirjaa runokokeeksi, tai
+vaatisi minua asiasta vaikenemaan -- seikka, johon minun täytyisi
+suostua katsoen siihen millä tavalla olen tullut asiasta osalliseksi.
+Ei ole varmaankaan olemassa mitään, joka toisi mukanansa niin paljon
+turmiota ja kirousta kuin salaisuus.
+
+Cordelialta olen saanut kokoelman kirjeitä. Onko se täydellinen,
+sitä en tiedä, mutta olin ymmärtävinäni, että hän oli itse
+hävittänyt osan. Olen ottanut kaikista jäljennöksen liittääkseni ne
+päiväkirjanotteiden oheen. Niissä ei tosin ole päivämäärää, mutta
+sellainen ei olisikaan minua suuresti auttanut, kun päiväkirja
+tapauksien kehittyessä käy aina yhä niukemmaksi jättääksensä
+lopulta, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, päivämäärät kokonaan
+merkitsemättä, ikään kuin tarina olisi sillä asteella käynyt niin
+sisällisesti merkitseväksi, lähestynyt niihin määrin ideaa, että
+kaikki aikamäärät, vaikkakin tapaus itsessään oli historiallisesti
+tosi, tulivat tarpeettomiksi. Sen sijaan on minulle ollut avuksi se,
+että olen erinäisissä päiväkirjanotteissa tavannut sanoja, joiden
+merkitystä en alussa ymmärtänyt. Vertaamalla niitä kirjeisiin olen
+huomannut niiden olevan selitettävissä. On sen tähden helppoa asettaa
+ne oikeille paikoillensa siten, että sovitan ne sen päiväkirjan
+kohdan rinnalle, jonka kautta ne kulloinkin saavat selityksensä.
+Ellen olisi keksinyt niissä noita valaisevia sanoja, olisin tehnyt
+itseni syypääksi väärinymmärtämiseen, sillä tuskin olisi mieleeni
+juolahtanut seikka, jonka päiväkirja kuitenkin osoittaa todeksi,
+että nim. kirjeet ovat aika ajoin seuranneet toisiansa niin tiheässä
+tahdissa, että Cordelia on joskus saanut useampiakin samana päivänä.
+Jos olisin noudattanut omia mielijohteitani, olisin kaiketi jakanut
+kirjeet tasaisemmin, aavistamatta, minkä vaikutuksen hän on
+saavuttanut intohimoisella energiallaan, jota hän on käyttänyt samoin
+kuin muitakin keinoja pitääkseen Cordelian intohimon huipulla.
+
+Paitsi täydellistä kertomusta kirjoittajan suhteesta Cordeliaan
+sisälsi päiväkirja joitakin sinne tänne sovitettuja pieniä kuvauksia.
+Kaikkialla, minne niitä oli sijoitettu, oli laitaan merkitty N.
+B. Nämä kuvaukset eivät ole missään suhteessa Cordelian tarinaan,
+mutta ne ovat antaneet minulle elävän mielikuvan sen lausetavan
+merkityksestä, jota Johannes usein käytti, joskin ennen käsitin
+sen toisella tavalla: tulee aina pitää pieni köydenpää ulkona. Jos
+aikaisempi nidos tätä päiväkirjaa olisi joutunut käsiini, olisin
+varmaankin tavannut useampia tuollaisia, kuten hän itse eräässä
+paikassa niitä kutsuu, actiones in distans [liikkeitä etäällä olevaa
+päämäärää kohti. Suom. muist.] -- sillä hän sanoo itse, että Cordelia
+oli liiaksi hänen ajatuksissaan, jotta hänellä olisi ollut aikaa
+silmätä ympärilleen.
+
+Heti sen jälkeen kun hän oli jättänyt Cordelian, hän sai tältä pari
+kirjettä, jotka hän avaamatta lähetti takaisin. Niiden kirjeiden
+joukossa, jotka Cordelia minulle jätti, olivat myöskin nämä. Hän
+oli itse rikkonut sinetin, ja minä uskaltanen ottaa niistäkin
+jäljennökset. Niiden sisällöstä ei Cordelia ole koskaan puhunut
+kanssani, sen sijaan oli hänellä tapana, kun hän kosketteli
+suhdettansa Johannekseen, lausua pieni säejakso -- mikäli tiedän,
+Goethen kirjoittama -- jonka merkitys aina hänen vaihtelevan
+mielialansa ja siitä johtuvan erilaisen lausumistavan mukaan tuntui
+hiukan muuttuvan:
+
+    Gehe,
+    Verschmähe,
+    Die Treue,
+    Die Reue
+    Kommt nach.
+
+Kirjeiden sisältö on seuraava:
+
+
+Johannes!
+
+En kutsu sinua minun Johanneksekseni, sillä tiedän hyvin, ettet sitä
+koskaan ole ollut; olen saanut osakseni ankaran rangaistuksen siitä,
+että tuo ajatus kerran tuotti iloa sielulleni; ja kuitenkin nimitän
+sinua omakseni: viettelijäkseni, pettäjäkseni, vihollisekseni,
+murhaajakseni, onnettomuuteni syyksi, onneni haudaksi, kadotukseni
+kuiluksi. Kutsun sinua omakseni ja itseäni omaksesi, ja samalla
+tavalla kuin se kerran hiveli sinun korvaasi, joka ylevästi kumartui
+minun ihailevia sanojani kohti, samalla tavalla kaikukoon se
+nytkin, mutta kirouksena, ylitsesi, ikuisena kirouksena. Älä luule
+tarkoitukseni olevan sinua vainota tai aseistaa itseäni tikarilla
+lisätäkseni sinun pilkkaasi! Pakene minne hyvänsä, olen kuitenkin
+sinun, lähde maailman kaukaisimpaan soppeen, olen yhäti sinun,
+rakasta tuhansia muita, olen aina sinun, kuoleman hetkelläkin olen
+sinun. Jo se kieli, jota käytän sinua vastaan, todistakoon sinulle,
+että olen sinun. Olet pettänyt minut siten, että olet kaikkeni
+minulle, että olisin iloinen, jos saisin olla orjattaresi, sinun minä
+olen, sinun, sinun, sinun kirouksesi.
+
+Sinun Cordeliasi.
+
+-- -- --
+
+Johannes!
+
+Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä tyttönen,
+jolla oli vain yksi karitsa. Se söi hänen kädestänsä ja joi hänen
+maljastaan. Sinä olit se rikas mies, kaiken maallisen ihanuuden
+omistaja, minä olin se köyhä, minä, jolla oli vain rakkauteni. Sinä
+otit sen, sinä iloitsit siitä, silloin valtasi intohimo sinut ja
+sinä uhrasit sen vähän minkä minä omistin, omastasi et voinut uhrata
+mitään. Oli kerran rikas mies, jolla oli paljon karjaa, ja köyhä
+tyttönen, jolla oli vain yksi karitsa.
+
+Sinun Cordeliasi.
+
+-- -- --
+
+Johannes!
+
+Eikö ole enää mitään toivoa? Eikö sinun rakkautesi ole koskaan
+heräävä; sillä tiedän sinun rakastaneen minua, vaikka en tiedä,
+mikä minulle sen vakuuttaa todeksi. Minä tahdon odottaa, joskin
+aika käy minulle pitkäksi, odottaa, odottaa, kunnes olet väsynyt
+rakkaudessasi toisiin, silloin on rakkautesi minuun uudelleen
+nouseva ylös haudastansa, silloin tahdon sinua rakastaa kuten aina
+ennen, kiittää sinua kuten aina ennen, kuten muinoin, Johannes,
+kuten muinoin! Onko sinun kylmyytesi minua kohtaan, onko se sinun
+todellinen olemuksesi, oliko sinun rakkautesi, sinun rikas sydämesi
+valhetta ja epätodellisuutta, oletko nyt uudelleen oma itsesi. Ole
+kärsivällinen minun rakkauttani kohtaan, suo anteeksi että edelleen
+sinua rakastan, minä tiedän, että rakkauteni on sinulle taakka, mutta
+aika on tuleva, jolloin palaat takaisin Cordeliasi luo. Cordeliasi!
+Kuule tuo rukoileva sana! Cordeliasi, sinun Cordeliasi.
+
+Sinun Cordeliasi.
+
+
+Vaikkakaan Cordelialla ei ollut sitä henkistä laajuutta, jota hän
+Johanneksessaan ihaili, näkee kuitenkin selvästi, ettei hänen
+sielunelämänsä ollut vivahteetonta. Hänen mielialansa kuvastuu
+selvästi kussakin kirjeessä, vaikkakin häneltä jossain määrin puuttui
+esityksen kirkkautta. Se näkyy varsinkin toisesta kirjeestä, josta
+enemmän aavistaa kuin varsinaisesti ymmärtää hänen tarkoituksensa.
+Mutta tuo keskeneräisyys tekee juuri sen mielestäni niin
+liikuttavaksi.
+
+-- -- --
+
+4. pnä huhtikuuta
+
+Varovaisuutta, tuntematon kaunottareni! Varovaisuutta! Vaunuista
+astuminen ei aina ole niin vähäpätöinen asia, se on toisinaan
+ratkaiseva askel. Voisin lainata teille Tieckin novellin, josta
+saisitte nähdä, miten eräs nainen ajoneuvoista laskeutuessaan
+siinä määrin hämääntyi, että tuo askel tuli määrääväksi koko hänen
+elämälleen. Vaunujen astuimet ovatkin tavallisesti niin huonosti
+varustetut, että täytyy melkein luopua kaikesta arvokkuudesta ja
+uskaltaa tehdä epätoivoinen hyppy kuskin tai palvelijan syliin.
+Niin, kuinka hyvä onkaan kuskin ja palvelijan; luulenpa todella
+että haen itselleni paikan palvelijana talossa, jossa on nuoria
+tyttöjä; palvelija pääsee pian osalliseksi tuollaisen pienen
+neitosen salaisuuksista. -- Mutta älkää jumalan nimessä hypätkö,
+minä pyydän teitä; nythän on jo pimeä. Minä en ole teitä häiritsevä,
+asetun tuon kaasulyhdyn taakse, niin että teidän on mahdoton minua
+nähdä, ja nuori tyttöhän on tavallisesti ujo ainoastaan silloin
+kun hän huomaa itseään tarkastettavan -- niinpä siis, palvelijan
+tähden, joka ei kenties ole varustautunut sellaisen hypyn varalta,
+silkkihameenne tähden, pitsienne tähden, minun tähteni, antakaa tuon
+sievän pienen jalan, jonka kapeutta jo olen saanut ihailla, antakaa
+sen rohkeasti astua maailmaan, luottakaa siihen, se on löytävä
+jalansijan, ja jos väristys käy hetkeksi lävitsenne, kun tuntuu
+kuin se turhaan hakisi mihin nojautua, niin, jos teitä värisyttää
+vielä sittenkin kun jalkanne on jo löytänyt tuen, niin vetäkää
+urhoollisesti toinen jalkanne lisäksi. Kukapa olisi niin julma että
+antaisi teidän kauan horjua tuossa asennossa. Vai pelkäättekö vielä
+jotakin asiaankuulumatonta? Palvelija se ei voi olla, sen paremmin
+kuin minäkään, sillä minähän olen jo nähnyt tuon pienen jalan, ja
+koska olen luonnontutkija, olen Cuvier'lta oppinut siitä tekemään
+johtopäätökseni. Niinpä siis, nopeasti toimeen! Kuinka tuo tuska
+lisää teidän kauneuttanne. Tuska ei kuitenkaan ole itsessään kaunis,
+se on kaunis vain silloin, kun samassa hetkessä näkee tarmon, joka
+sen lannistaa. Aivan oikein. Kuinka lujassa onkaan nyt tuo pieni
+jalka. Olen pannut merkille, että tytöt, joilla on pienet jalat,
+yleensä seisovat varmemmin kuin ne, joilla on suuremmat. -- Kukapa
+saattoi tuota ajatella? Se sotii kaikkea kokemusta vastaan; ei
+ole läheskään niin suurta pelkoa hameen tarttumisesta silloin kun
+astuu alas vaunuista kuin silloin kun hyppää niistä. Mutta niinpä
+onkin aina vaaranalaista nuorten tyttöjen ajaa vaunuissa; lopulta
+ne jäävät kiinni niihin. Pitsit ja hameenreunukset ovat mennyttä,
+sillä saa asian kuitata. Kukaan ihminen ei ole nähnyt mitään; tuolla
+näkyy tosin tumma olento silmiin saakka viittaansa verhoutuneena;
+ei voi nähdä, mistä hän tuli, tuo lyhty kun vallan sokaisee silmät;
+hän astuu teidän ohitsenne samalla hetkellä kun poikkeatte sisään
+portista. Juuri ratkaisevassa silmänräpäyksessä lävistää syrjäsilmäys
+uhrinsa. Te punastutte, povenne täyttyy liiaksi voidaksensa tyhjentyä
+yhteen henkäykseen; teidän silmissänne on loukkaantunutta, ylpeää
+ylenkatsetta; teidän silmissänne on rukous ja kyynel; molemmat ovat
+yhtä ihania, otan vastaan samalla oikeudella kumpaisetkin; sillä
+voin yhtä hyvin olla toisen kuin toisenkin esine. Mutta minä olen
+pahanilkinen -- mikähän on tuon talon numero? Mitä näenkään, julkinen
+korutavarain näyttely; kaunis tuntemattomani, se on kenties vähemmän
+soveliasta, mutta minä seuraan valoisaa tietänne... Hän on jo
+unohtanut mitä vastikään tapahtui, ah niin, kun on seitsemäntoista,
+kun on tuolla onnellisella iällä ulkona ostoksilla, kun jokainen
+esine, iso tai pieni, tuottaa kuvaamatonta iloa, silloin unohtaa
+helposti. Hän ei ole vielä nähnyt minua; seison yksikseni etäällä
+hänestä, tiskin toisella puolen. Vastakkaisella seinällä on peili,
+hän ei sitä ajattele, mutta peili sen tekee. Kuinka uskollisesti se
+onkaan heijastanut hänen kuvaansa, kuin nöyrä orja, joka osoittaa
+uskollisuudellaan palvelevan mielensä, orja, joka ei hänelle mitään
+merkitse, mutta joka kyllä uskaltaa häntä kuvata vaikkakaan ei häntä
+koskettaa. Oi onnetonta kuvastinta, joka kyllä voi saavuttaa hänen
+kuvansa, mutta ei häntä itseään, joka ei voi maailmalta kätkeä hänen
+kuvaansa, mutta vain paljastaa sen toisille, niinkuin nyt minulle!
+Mikä tuska ihmiselle, joka olisi sellaiseksi luotu! Ja kuitenkin
+ovat monet ihmiset juuri sellaisia, he eivät omista mitään muulloin
+kuin sinä silmänräpäyksenä, jolloin he näyttävät sen toisille, jotka
+käsittävät vain pinnan, eivät olemusta itseään. Ja jollei ihmisellä
+olisi kykyä omistaa muiston kuvaa itse läsnäolevalla hetkelläkin,
+niin pitäisihän hänen aina toivoa olevansa kaukana kauneudesta
+eikä niin lähellä, ettei maallinen silmä voi nähdä kuinka kaunista
+se on, jota hän kantaa sisimmässään ja jonka maallinen silmä on
+kadottanut näkyvistään. Sisäisen ihanuuden hän kyllä siirtämällä
+sen etäämmälle itsestään voi voittaa takaisin, ulkonaisen silmän
+tavoitettavaksi, mutta myöskin pidättää sielunsa silmien edessä
+silloin, kun ei voi enää nähdä ihastuksensa esinettä, sen tähden
+että se on häntä liian lähellä -- kun huuli painuu huulta vasten...
+Kuinka kaunis hän onkaan! Peili parka, mikä tuska sinulle; hyvä
+kuitenkin, ettet tunne kateutta. Hänen kasvonsa ovat täydellisen
+soikeat, hän kumartuu hiukan, niin että otsa korkenee; se on puhdas
+ja ylpeä. Hänen tumma tukkansa verhoo hellävaraisen pehmeänä ja
+taipuisana otsaa. Hänen kasvonsa ovat kuin hedelmä: jokainen viiva
+on niissä täydellisen luonteva. Hänen ihonsa on läpikuultava ja
+koskettaessa hieno kuin untuva, sen voin silmilläni tuntea. Hänen
+silmänsä, -- niitä en ole vielä nähnyt, ne ovat kätkössä silmäluomien
+alla, jotka ovat silkkisillä ripsillä reunustetut, taipuvilla kuin
+haat, vaaralliset sille, joka haluaa kohdata hänen katseensa. Hänen
+päänsä on madonnanpää, jolle puhtaus ja viattomuus antavat leimansa;
+hän kumartuu kuin madonna, mutta hän ei ole syventynyt tarkastamaan
+mitään erikoista ja sen tähden vaihtuukin ilme hänen kasvoillaan.
+Hän tarkastaa moninaisuutta, moninaisuutta, jonka ylitse maallinen
+kauneus ja loisto heittävät heijastuksensa. Hän vetää hansikkaan
+kädestään näyttääkseen peilille ja minulle oikean kätensä, valkean
+ja muodoltaan ihanan kuin antiikkiesine; siinä ei ole koristuksia
+eikä sileää kultasormusta nimettömässä -- bravo! -- Hän nostaa
+silmänsä. Kuinka muuttuukaan kaikki pysyen kuitenkin samana, otsa
+näyttää hiukan matalammalta, kasvot vähemmän säännöllisen soikeilta,
+mutta eloisammilta. Hän puhuu puotipalvelijan kanssa, hän on reipas,
+iloinen, puhelias. Hän on jo valinnut pari kolme esinettä, hän ottaa
+neljännen ja pitää sitä kädessään, hänen silmänsä painuvat uudelleen
+alas, hän kysyy sen hintaa, hän asettaa sen syrjään hansikkaan alle,
+se lienee salaisuus, aiottu -- rakastetulle? -- mutta hänhän ei ole
+kihloissa, -- mutta onhan olemassa useita, jotka eivät ole kihloissa
+ja joilla kuitenkin on rakastettunsa, useita, jotka ovat kihloissa ja
+kuitenkin ilman rakastettua... Jättäisinkö hänet rauhaan? Antaisinko
+hänen häiritsemättä nauttia ilostaan?... Hän aikoo maksaa, mutta hän
+on kadottanut kukkaronsa ... hän ilmoittaa kaiketikin osoitteensa.
+En tahdo sitä kuulla, en tahdo riistää itseltäni yllätyksen iloa.
+Kohtaan hänet kyllä kerran vielä elämässä, olen silloin varmaan
+tunteva hänet ja hänkin ehkä minut; minun katsettani ei niin hevillä
+unohda. Kun sitten äkkiä kohtaan hänet ympäristössä, jossa en luullut
+häntä tapaavani, silloin on hänen vuoronsa. Jollei hän minua tunne,
+jollen heti sitä huomaa hänen katseestaan, olen kaiketi saava pian
+tilaisuuden katsoa häntä sivultapäin, ja silloin, sen lupaan, hän on
+muistava tämän kohtauksen. Pois kärsimättömyys, pois ahneus, kaikki
+on nautittava hitaasti; hän on valittu, hänet on pidettävä muistissa.
+
+-- -- --
+
+5. pnä.
+
+Siitä minä nautin: yksinäisestä kävelystä iltaisin Itäisellä kadulla.
+Niin, näen kyllä miespalvelijan, joka kulkee teidän jäljessänne,
+älkää luulko minun uskovan teistä, että kulkisitte ypöyksin, älkää
+luulko minua niin kokemattomaksi, etten arvioidessani tilannetta
+heti olisi huomannut tuota yksivakaista mieshenkilöä. Mutta miksi
+sellainen kiire? Olette joka tapauksessa hiukan rauhaton, tunnette
+eräänlaista sydämentykytystä, johon ei ole syynä kärsimätön halu
+päästä jälleen kotiin vaan levoton pelko, joka väristen virtaa
+läpi koko ruumiin -- siitä jalkojen nopea tahti. On sentään ihanaa
+kävellä noin omin päin -- palvelijan seuratessa taempana... Olette
+kuusitoistavuotias, olette lukenut yhtä ja toista, ts. romaaneja,
+olette joskus kulkiessanne veljienne huoneen läpi sattumalta
+kuullut pari sanaa heidän keskustelustaan ystäviensä kanssa, pari
+sanaa Itäisestä kadusta. Sittemmin olette useat kerrat kulkenut
+veljienne huoneen läpi saadaksenne lähempiä tietoja. Turhaan. Suuren,
+täysikasvuisen tytön täytynee jo hiukan tuntea maailmaa. Jospa
+vain sopisi lähteä yksin ulos kävelemään, palvelijan seuratessa
+perässä. Ei, se ei käy päinsä, isä ja äiti ihmettelisivät suuresti,
+ja mitä silloin ilmoittaisi syyksi? Kun on matkalla vieraisiin, ei
+silloinkaan sovi, se on liian varhaista, ja Augusthan puhui kello
+yhdeksästä, kymmenestä; kun palaa kotiin, on taas liian myöhäistä ja
+silloin saa tavallisesti jonkun herrasmiehen saattajana seuraansa.
+Torstai-iltana, teatterista palatessa, olisi oikeastaan erinomainen
+tilaisuus, mutta silloin täytyy aina ajaa vaunuissa rouva Thomsenin
+ja hänen rakastettavien serkkujensa seurassa; jos saisi ajaa
+yksikseen, voisi antaa ikkunan liukua alas ja katsoa hiukkasen
+ympärilleen. Kuitenkin: unverhofft kommt oft. Tänäpäivänä sanoi äiti:
+et varmaankaan saa valmiiksi tuota ompelustasi isän nimipäiväksi.
+Saadaksesi olla aivan rauhassa voit mennä Jette-tädin luo ja viipyä
+siellä iltaan saakka, jolloin Jens tulee sinua noutamaan. Se ei
+itse asiassa ollut mikään iloinen sanoma, sillä Jette-tädin luona
+on aina kauhean ikävää, mutta niinpä saa illalla palata yksin
+kotiin palvelijan saattamana. Kun Jens nyt tulee, hän saa odottaa
+neljännestä yli yhdeksään ja sitten lähdemme matkaan. Jos lisäksi
+veli tai August-herra sattuisivat tulemaan vastaan -- mutta se ei
+ehkä kuitenkaan olisi toivottavaa, sillä silloin he lähtisivät
+saattamaan minua kotiin -- ei kiitos, vapaat kädet mieluummin,
+vapaus -- mutta jos voisi heidän huomaamattaan tarkastaa heitä
+syrjästä... Niinpä siis, neitiseni, mitä nyt näette ja mitä luulette
+minun näkevän? Ensiksikin näen tuon pienen myssyn, joka teillä
+on päässänne; se sopii teille erittäin hyvin ja on täydellisessä
+sopusoinnussa muun häthätää suunnitellun pukunne kanssa. Se ei ole
+hattu, ei lakkikaan, pikemmin eräänlainen lastenmyssy. Mutta sitä
+teillä ei voinut olla aamulla kotoa lähtiessänne päässänne. Olisiko
+ehkä palvelijalla ollut se mukanaan vai olisitteko lainannut sen
+Jette-tädiltä? On kenties kysymyksessä incognito. -- Harsoa ei pidä
+laskea aivan alas, kun haluaa tehdä havaintoja. Vai eikö se olekaan
+harso vaan ainoastaan leveä myssynreunus. On mahdotonta pimeässä
+varmasti päättää. Mikä se lieneekin, se verhoaa puolet kasvoista.
+Leuka on kauniinlainen, vähän liian suippo; suu pieni ja hiukan
+raollaan, mikä johtuu siitä että kävelette niin nopeasti. Hampaat
+-- valkeat kuin lumi. Niin pitää olla. Hampaista riippuu paljon, ne
+muodostavat henkivartijaston, joka on kätkössä viettelevien pehmeiden
+huulien takana. Posket hohtavat terveyttä. -- Jos kääntäisi pään
+vähän sivullepäin, olisi kai mahdollista kurkistaa tuon harson
+tai reunuksen alle. Pitäkää varanne, sellainen katse sivultapäin
+on vaarallisempi kuin katse, joka tulee gerade aus. Samoin on
+laita miekkailussa -- ja mikäpä ase on niin vahva, niin läpäisevä,
+niin säkenöivän nopsa ja sen tähden niin petollinen kuin silmä?
+Miekkailija asettuu kvarttiasentoon, kuten hänen on tapana sanoa, ja
+hyökkää sekondiasennosta. Mitä pikemmin hyökkäys seuraa asennonottoa,
+sitä parempi. Tuossa asennonotossa on jotain ihmeellistä. On kuin
+vastustaja tuntisi jo iskun, hän saakin sen, mutta aivan toisaanne
+kuin hän odotti... Neiti jatkaa yhä edelleen käyntiään, pelkäämättä
+ja arkailematta. Pitäkää varanne, tuolta tulee joku, laskekaa huntu
+alas, älkää antako hänen julkean katseensa saastuttaa teitä; te ette
+sitä voi käsittää, mutta teille voisi käydä mahdottomaksi pitkään
+aikaan unohtaa sitä vastenmielisyyttä, jonka sen kosketus teille
+tuottaisi. Te ette huomaa, mutta minä kyllä, että hän on oivaltanut
+tilanteen. Palvelija on valittu lähimmäksi uhriksi. -- Niin, siinä
+nyt näette mitä on kulkea yksin palvelijan seuraamana. Palvelija
+on kaatunut. Pohjaltaan asia on naurettava, mutta mitä aiotte nyt
+tehdä? Ei käy laatuun kääntyä takaisin ja auttaa häntä jaloilleen;
+rypeneen palvelijan saattamana on varsin epämiellyttävää kulkea,
+yksin arveluttavaa. Pitäkää varanne, neitiseni, hirviö lähestyy...
+Te ette vastaa, katsokaahan vain minuun, onko ulkomuotoni pelkoa
+herättävä? En tee teihin juuri mitään vaikutusta, näytänpähän
+vain hyvänsävyiseltä mieheltä. Puheessani ei ole mitään, joka
+tekisi teidät levottomaksi, mitään joka muistuttaisi teitä oudosta
+tilanteesta, käytöksessäni ei ole mitään tunkeilevaa. Olette vielä
+hiukan huolestunut, ette vielä voi unohtaa tuon kauhean olennon
+julkeutta. Alatte tuntea myötätuntoa minua kohtaan; ujouteni, joka
+estää minua kääntämästä katsettani teidän olentoonne, antaa teille
+rohkeutta. Se ilahduttaakin teitä, tahtoisittepa melkein laskea
+pientä leikkiä kanssani. Voin lyödä vetoa, että teillä nyt juuri
+olisi kylliksi rohkeutta tarttua minun käsipuoleeni, jos se vain
+pälkähtäisi päähänne... Asutte siis Myrskykadulla. Nyökäytätte
+minulle kylmästi ja kuin ohimennen päätänne. Olenko minä, joka autoin
+teidät tuosta ikävästä tilanteesta, ansainnut sen? Te kadutte,
+tulette takaisin, kiitätte minua kohteliaisuudestani, ojennatte
+minulle kätenne -- mutta minkätähden kalpenette? Eikö ääneni ole
+muuttumaton, käytökseni yhtäläinen kuin ennenkin, katseeni tyyni ja
+levollinen? Tuoko kädenpuristus? Voiko siis kädenpuristuskin jotain
+merkitä? Kyllä, paljonkin, sanomattoman paljon, nuori neitiseni; olen
+neljäntoista päivän kuluessa selittävä teille kaikki. Siihen saakka
+on teille jäävä selittämättömäksi miten minä, hyväntahtoinen ihminen,
+joka ritarillisesti tarjoan nuorelle tytölle palvelustani, yhtäkaikki
+voin puristaa kättänne kaikkea muuta kuin hyvänsuovalla tavalla.
+
+-- -- --
+
+7. pnä huhtikuuta
+
+"Siispä maanantaina kello yksi näyttelyssä." Hyvä, minulla on oleva
+kunnia saapua neljännestä vailla yksi. Pieni rendezvous. Lauantaina
+päätin yhtäkkiä käväistä ystäväni Adolf Bruunin luona. Lähden
+seitsemän tienoissa jälkeen puolenpäivän Länsikadulle, jossa hänen
+sanottiin asuvan. Hän ei kuitenkaan ollut tavattavissa, sain palata
+tyhjin toimin kolmannesta kerroksesta, jonne vaivalla kapusin. Kun
+olen laskeutumassa alas, sattuu korvaani soinnukas naisen ääni,
+joka puoleksi kuiskaten sanoo: "siispä maanantaina kello yksi
+näyttelyssä, siihen aikaan ovat toiset poissa kotoa, mutta kuten
+tiedät en koskaan uskalla tavata sinua kotonani". Kutsu ei ollut
+tarkoitettu minulle, vaan se koski erästä nuorta miestä, joka ykskaks
+oli ulkona ja hävisi niin nopeasti, etteivät minun silmäni, vielä
+vähemmän jalkani, ehtineet häntä tavoittaa. Miksi käytävässä ei ollut
+kaasuvaloa, silloin olisin ehkä saanut nähdä, maksoiko vaivan olla
+niin täsmällinen. Mutta jos kaasuvalo olisi ollut, en olisi ehkä
+saanut kuulla mitään. Paras näin, minä olen ja jään optimistiksi...
+Kuka noista nyt on hän? Näyttelyssähän kihisee tyttöjä, käyttääkseni
+donna Annan sanoja. Kello on täsmälleen neljännestä vailla yksi.
+Tuntematon kaunottareni, jospa teidän valittunne joka asiassa
+olisi yhtä täsmällinen kuin minä, vai toivotteko ettei hän
+koskaan tulisi neljännestuntia aikaisemmin? Kuinka tahdotte, olen
+palveluksessanne... "Lumoava nainen, haltiatar tai noita, anna sumun
+ympäriltäsi hajota", ilmesty sinä, joka luultavasti jo olet täällä
+vaikka tuntemattomana. Olisiko täällä mahdollisesti useampia samassa
+asemassa kuin hän? Hyvin mahdollista. Kuka tuntee ihmisen tiet, edes
+silloin kun hän menee näyttelyyn. -- Tuoltahan tulee nuori tyttö
+etuhuoneesta liikkuen vikkelämmin kuin huono omatunto syntisparan
+kintereillä. Hän unohtaa jättää lippunsa, lipunmyyjä pidättää häntä.
+Oi jumalani, kuinka kiire hänellä on! Se on varmaankin hän. Minkä
+tähden tuo tarpeeton hoppu, kellohan ei ole vielä yksi, ajatelkaahan
+toki, että kohtaatte pian rakastettunne. Onko asiain niin ollen
+yhdentekevää miltä näytätte? Kun tuollainen nuori ja vilkasverinen
+on menossa lemmenkohtaukseen käy hän asiaan käsiksi kuin riivattu.
+Hänhän on vallan kadottanut konseptinsa. Minä sitä vastoin istun
+mukavasti tuolillani ja tarkastelen erästä maisemaa... Kas tuota
+tyttölasta, joka juoksee huoneiden läpi. Voisittehan joka tapauksessa
+hiukan peitellä kiihkoanne, muistakaa mitä Jungfrau Lisbetille
+sanottiin: sopiiko nuoren tytön noin himoita tapaamista. No niin,
+sehän tietty, että teidän kohtauksenne on niitä viattomia -- -- --
+Lemmenkohtausta pitävät rakastavat tavallisesti ihanimpana kaikesta.
+Itse muistan vielä yhtä selvästi kuin jos se olisi eilen tapahtunut,
+kuinka ensimmäisen kerran riensin tuollaiseen kohtaukseen sydän yhtä
+täyteläisenä kuin tietämättömänä siitä riemusta, joka minua odotti,
+kuinka ensimmäisen kerran löin käsiäni kolme kertaa vastakkain,
+kuinka ikkuna avattiin ensimmäisen kerran, kuinka pieni portinovi
+aukeni oven takana olevan näkymättömän tytönkäden työntämänä, kuinka
+ensimmäisen kerran kätkin nuoren tytön viittani alle valoisassa
+kesäyössä. Kaikessa tuollaisessa on kuitenkin paljon kuviteltua.
+Puolueeton todistaja ei aina pidä rakastavaisia viehättävimpinä
+tuolla hetkellä. Olen ollut näkemässä kohtauksia, joissa huolimatta
+siitä, että tyttö oli suloinen ja mies kaunis, kokonaisvaikutus
+oli melkein vastenmielinen ja kohtaus itse kaikkea muuta kuin
+kaunis, vaikka se rakastavista varmaankin siltä tuntui. Kokemus on
+tavallaan hyödyksi, sillä vaikka sen kautta kadottaakin kiihkeän
+odotuksen tuottaman viehätyksen, voittaa sijaan itsetietoisen
+kyvyn ja oppii tekemään hetken ihanaksi. Voin raivostua, kun näen
+miehen sellaisessa tilanteessa olevan niin suunniltaan, että hän
+saa pelkästä rakkaudesta delirium tremensin. Itse asiassa, mitäpä
+maalainen ymmärtäisi kaviaarista! Sen sijaan että hänellä olisi
+kyllin itsensähillitsemiskykyä nauttiakseen tytön levottomuudesta,
+kunnes se saa hänen kauneutensa leimahtamaan ilmituleen, saa hän vain
+tytössä aikaan epäkauniin hämmennyksen ja kuitenkin lähtee iloisena
+kotimatkalle kuvitellen mielessään, että tuo oli jotain ihanaa. -- --
+Mutta missä hiidessä mies viipyy, kellohan käy jo kahta. Niin, ne
+ovat merkillisiä olentoja nuo rakastajat. Tuollainen miehenvintiö
+antaa nuoren tytön odottaa. Ah, sittenpä voikin minuun ihan toisella
+tavalla luottaa! On kai parasta puhutella häntä, kun hän viidennen
+kerran menee ohitseni. "Suokaa anteeksi rohkeuteni, kaunis neitiseni,
+te varmaan etsitte läheisiänne täältä, olette monta kertaa kulkenut
+nopeasti ohitseni, ja kun seurasin teitä, olen aina huomannut teidän
+pysähtyneen lähinnä viimeiseen huoneeseen, ehkä ette tiedä, että on
+olemassa vielä yksi huone, ehkä siellä tapaatte ne, joita etsitte."
+Hän nyökkää minulle päätään; se sopii hänelle hyvin. Tilaisuus on
+suotuisa, olen iloinen, ettei miestä vielä kuulu; on aina edullista
+kalastaa samentuneessa vedessä. Kun nuori tyttö on mielenliikutuksen
+vallassa, voi saavuttaa paljon sellaista, joka muuten epäonnistuisi.
+Olen kumartanut hänelle niin kohteliaasti ja vieraasti kuin
+mahdollista, istun uudelleen tuolillani, katson maisemaani ja
+pidän häntä silmällä. Olisi liian uskallettua seurata häntä heti,
+näyttäisin ehkä tungettelevalta ja hän olisi heti varuillaan. Nyt
+hän kuvittelee mielessään, että minä puhuttelin häntä osanotosta,
+ja olen siis hänen suosiossaan. -- Viimeisessä huoneessa ei ole
+ristinsielua, sen tiedän hyvin. Yksinäisyys on vaikuttava edullisesti
+häneen; niin kauan kuin hän näkee paljon ihmisiä ympärillään hän on
+levoton, kun hän jää yksikseen rauhoittuu hän kyllä. Aivan oikein,
+hän jää sinne sisälle. Jonkin ajan kuluttua tulen kuin sattumalta
+sinne; minulla on vielä oikeus muutamaan sanaan, onpa hän minulle
+melkein velkaakin tervehdyksen. -- Hän on istuutunut. Tyttö raukka,
+hän on niin surullisen näköinen; hän on luullakseni itkenyt tai
+ainakin hänellä on ollut kyyneleitä silmissään. On surkeata tuottaa
+kyyneleitä tuollaiselle tytölle. Mutta ole levollinen, sinä olet
+tuleva kostetuksi, minä olen sinut kostava, hän on saava tietää,
+mitä on odottaa. -- Kuinka kaunis hän onkaan nyt, kun vaihtelevat
+tuulenpuuskat ovat vaimenneet ja hän lepää yhden ainoan tunnelman
+vallassa. Hänen olentonsa henkii surunvoittoisuutta ja tuskan
+sopusointua. Hän on todellakin viehättävä. Hän istuu tuossa
+märkäpuvussaan, ja kuitenkaan ei hän aikonut matkustaa, hän puki
+sen ylleen lähteäkseen onnea takaa-ajamaan, nyt on se symboli hänen
+surustaan, sillä hän on kuin se, jonka luota ilo on lähtenyt matkaan.
+Hän näyttää siltä kuin sanoisi iäiset jäähyväiset rakastetulleen.
+Anna hänen mennä! -- Tilaisuus on edullinen, hetki houkuttelee.
+Nyt minun on puhuttava hänelle siten, että näyttää siltä kuin
+luulisin hänen hakevan läheisiään tai jotain seuruetta täältä ja
+kuitenkin samalla niin lämpimästi, että jokainen sana soveltuu hänen
+tunteisiinsa; sillä tavalla saan tilaisuuden pujottautua hänen
+ajatuksiinsa. -- -- -- Vieköön lempo sen vintiön, eikös tuossa
+astukin sisään mies, joka epäilemättä on hän. Sitä heittiötä, joka
+tulee juuri kun tilanne on kehittynyt sellaiseksi kuin olen toivonut!
+Niin, niin, jotain kai minäkin sentään saan. Minun tulee sivuta
+heidän suhdettaan ja saada itsellenikin siinä sijani. Kun tyttö tapaa
+minut, on hän ehdottomasti hymyilevä minulle, joka uskoin hänen
+hakeneen omaisiaan täältä, kun hän haki jotain aivan toista. Tuo
+hymyily tekee minut hänen uskotukseen ja se on aina jotain sekin. --
+Tuhannet kiitokset lapseni, tuo hymyily on minulle paljon kalliimpi
+kuin luuletkaan. Se on alku, ja alku on aina hankalin. Nyt olemme
+tuttuja ja meidän tuttavuutemme perustana on hauska tilanne; minulle
+on siinä toistaiseksi kyllin. Enempää kuin tunnin ajan ette täällä
+enää viipyne, kahden tunnin kuluttua tiedän kuka olette -- miksi
+muutoin luulette poliisin henkikirjoja pitävän.
+
+-- -- --
+
+9. pnä.
+
+Olenko tullut sokeaksi? Onko sieluni silmä menettänyt näkökykynsä?
+Olen nähnyt hänet, mutta kuin taivaallinen ilmestys on hänen kuvansa
+minulta jälleen kadonnut. Turhaan ponnistan kaikki sielunvoimani
+loihtiakseni uudelleen esiin tuon kuvan. Jos joskus saan hänet
+nähdä, olen hänet tuhansien joukosta heti keksivä. Nyt hän on
+hävinnyt, ja minun sieluni koettaa turhaan kaipuullaan saada häntä
+palaamaan. -- Kuljin Pitkääkatua, kuten näytti, mitään huomaamatta
+ja välinpitämättömänä, vaikka minun tarkkaava katseeni ei jättänyt
+mitään huomaamatta; silloin sattuivat silmäni häneen. Ne tarttuivat
+häneen pääsemättömästi, tottelematta enää herransa tahtoa; minun oli
+mahdotonta niitä liikuttaa ja luoda yleissilmäystä tarkastettavaani.
+Minä en katsonut, minä tuijotin. Kuin miekkailija, joka kaatuu
+ja jää makaamaan, jäivät minun silmäni liikkumattomiksi pysyen
+alkuperäisessä suunnassaan. En voinut luoda niitä alas, en kääntää
+itseeni, en voinut nähdä sen tähden että näin liian paljon. Ainoa
+seikka, jonka muistan, on se, että hänellä oli vihreä päällysnuttu
+yllä -- sitä voi sanoa pilven tavoittelemiseksi Junon asemesta;
+hän on livahtanut käsistäni kuin Joosef Potifarin vaimon käsistä
+ja jättänyt ainoastaan viittansa jäljelle. Hän oli vanhemman
+naishenkilön seurassa, joka nähtävästi oli hänen äitinsä. Hänet voin
+kuvata kiireestä kantapäähän siitä huolimatta, etten oikeastaan edes
+katsonut häneen vaan ainoastaan ohimennen huomasin hänen läsnäolonsa.
+Sellainen on asianlaita. Tyttö teki minuun vaikutuksen, hänet
+unohdin, toinen ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, hänet muistan.
+
+-- -- --
+
+11. pnä.
+
+Vielä on minun sieluni saman vastakkaisuuden pauloissa. Tiedän
+nähneeni hänet, mutta tiedän myöskin unohtaneeni hänet siten, että
+se muiston hitunen, joka minulle jäi, ei elvytä hänen kuvaansa.
+Levottomasti ja kiivaasti kuin omaa autuuttaan vaatii sieluni tuota
+kuvaa, eikä se kuitenkaan näyttäydy. Voisin repiä silmät päästäni
+rangaistakseni niitä siitä, että ne ovat voineet unohtaa. Kun olen
+kärsimättömyydessäni raivonnut raivottavani, kun kaikki jälleen
+käy hiljaiseksi sisimmässäni, silloin on kuin aavistus ja muisto
+yhdessä kutoisivat kuvan, jota en voi saada selkeänä eteeni, joka on
+kuin kuvio hienossa korukudoksessa; kuvio on pohjaa vaaleampi, sitä
+ei voi nähdä yksinään, se on liian vaalea. -- Elän merkillisessä
+olotilassa, sillä on viehätyksensä sekä itsessään että sen takia,
+että se vakuuttaa minun vielä olevan nuori. Sitä vakuuttaa myöskin
+se havainto, että aina etsin uhrini nuorten tyttöjen enkä nuorten
+rouvien joukosta. Naineessa naisessa on vähemmän luontoa, enemmän
+keimailua, suhde häneen ei ole kaunis eikä mieltäkiinnittävä, se
+on pikkusievä ja kaikki sellainen on vihoviimeistä. -- En luullut
+enää saavani maistaa tätä rakastumisen ensi suloa. Olen rakastunut,
+silmittömästi rakastunut, ei ihme siis, että pääni on hiukan
+sekaisin. Sitä enemmän voin luvata itselleni tästä suhteesta.
+
+-- -- --
+
+14. pnä.
+
+Tuskin tunnen itseäni. Mieleni kuohuu kuin meri intohimon myrskyssä.
+Jos joku toinen voisi nähdä sieluni tässä tilassa, näyttäisi se
+varmaankin hänestä purrelta, joka keula edellä syöksyy aaltoihin ja
+jonka hirvittävässä vauhdissaan täytyy vajota meren syvyyteen. Hän ei
+näe, että ylhäällä mastossa matruusi on tähystämässä. Raivotkaa, te
+hurjat voimat, pankaa liikkeelle kaikki intohimonne mahti, niin että
+laineiden kuohu lyö pilviä kohti, ette kumminkaan voi kohota minun
+pääni yli; minä istun tyynenä kuin vuorenhaltia.
+
+Tuskin löydän itselleni jalansijaa, kuin vesilintu koetan turhaan
+laskeutua lepoon mieleni myrskyävään mereen. Ja kuitenkin on
+tällainen rajuilma minun elementtini, minä rakennan sille samoin kuin
+jäälintu rakentaa pesänsä mereen.
+
+Kalkkunakukot syöksyvät päin nähdessään punaista väriä, samalla
+tavalla käy minun joka kerta kun näen jotain vihreää, joka kerta kun
+näen vihreän päällysnutun; ja koska silmäni usein pettävät, voin
+esim. Frederik-Hospitaalin ovenvartijaa luulla odotukseni kohteeksi.
+
+-- -- --
+
+20. pnä.
+
+On tärkeätä rajoittautua, se on kaiken nautinnon pääehto. Näyttää
+siltä kuin en aivan pian saisi tietoja tytöstä, joka täyttää sieluni
+ja ajatukseni, niin että kaipuuni saa aina yllykettä. Koetan pysyä
+tyynenä; sillä tälläkin olotilalla, hämärällä ja epämääräisellä
+voimakkaine liikutuksineen, on viehätyksensä. Olen aina halunnut
+kuutamoisena yönä maata veneessä jollakin kauniilla sisäjärvellämme.
+Käärin kokoon purjeet, nostan airot ja peräsimen vedestä ja
+heittäydyn pitkälleni veneen pohjalle tähystäen kohti taivaan kaarta.
+Kun aallot tuudittavat venettä rinnallaan, kun pilvet nopeasti
+pakenevat tuulessa, niin että kuu hetkiseksi näyttäytyy ja katoaa
+jälleen, silloin löydän tästä vaihtelusta levon; aaltojen keinunta
+tuudittaa minua, niiden loiske venettä vasten on yksitoikkoinen
+kehtolaulu, pilvien nopea pako, valon ja varjon vaihtelu huumaavat
+minut, niin että uneksin hereilläni. Niin nytkin heittäydyn
+pitkälleni, käärin purjeet, nostan peräsimen veneeseen, kaipuu ja
+levoton odotus keinuttavat minua käsivarsillaan. Kaipuu ja odotus
+käyvät yhä hiljaisemmiksi, yhä autuaallisemmiksi; ne hyväilevät
+minua kuin lasta, ylitseni kaareutuu toivojen taivas, hänen kuvansa
+liitää ohitseni kuin kuu, epämääräisenä, milloin häikäisten minua
+valollaan, milloin varjollaan. Kuinka ihanaa onkaan tällä tavoin
+keinua aaltoilevilla vesillä -- kuinka ihanaa onkaan ihmisen liikkua
+itsessään.
+
+-- -- --
+
+21. pnä.
+
+Päivät pakenevat pois, minä vain olen yhäti samassa tilassa.
+Nuoret tytöt tuottavat minulle enemmän iloa kuin koskaan ennen,
+ja kuitenkaan ei minulla ole halua nauttia. Häntä yksin etsin
+kaikkialta. Käyn kohtuuttomaksi, katseeni himmentyy ja nautintoni
+on pilalla. Pian tulee se ihana aika, jolloin julkisessa elämässä,
+kaduilla ja toreilla, ostetaan pikkurihkamaa, josta talvella
+seuraelämässä sitten otetaan kylläkin riittävä maksu; nuori tyttö
+näet voi unohtaa paljon, mutta ei mieltäkiinnittävää tilannetta.
+Seuraelämä tosin saattaa miehet kosketuksiin kauniin sukupuolen
+kanssa, mutta siellä on vaikeata saada suhdetta alulle. Seuraelämässä
+ovat kaikki tytöt aseistettuja, tilanne köyhä ja ainaisesti
+sama; siellä ei tyttö saa tarvittavaa kiihoketta. Kadulla hän
+on väljemmillä vesillä ja sen tähden vaikuttaa häneen kaikki
+voimakkaammin ja salaperäisemmin. Lupaan sata markkaa nuoren tytön
+hymyilystä katukohtauksessa, mutta en kymmentäkään kädenpuristuksesta
+seurassa -- kummassakin tapauksessa on tavaran arvo peräti toinen.
+Vasta kun suhde jo on alulla, etsitään ihastuksen esinettä
+seuraelämästä. Salaperäinen, viekoitteleva sanomanvaihto -- se on
+tehoisin kiihotus, jonka tunnen. Tyttö ei uskalla puhua siitä ja
+kuitenkin hän ajattelee sitä; hän ei tiedä onko se jo toiselta puolen
+unohdettu vai eikö; häntä voi helposti eksyttää milloin milläkin
+tavalla. Tänä vuonna en taida hankkia itselleni suurta varastoa;
+tuo tyttö on liiaksi ajatuksissani. Jään siten köyhäksi eräässä
+merkityksessä, mutta sen sijaan minulla onkin mahdollisuuksia suureen
+voittoon.
+
+-- -- --
+
+5. pnä.
+
+Kirottu sattuma! Koskaan en ole sinua kironnut sen tähden, että olet
+minulle näyttäytynyt, nyt kiroan sinut sen tähden, ettet laisinkaan
+esiinny. Vai onko se ehkä uusi keksintösi, sinä käsittämätön olento,
+kaiken hedelmätön äiti, ainoa jäännös, joka sinulle jäi niiltä
+ajoilta, jolloin välttämättömyys synnytti vapauden, jolloin vapaus
+antoi houkutella itsensä takaisin äidinkohtuun? Kirottu sattuma!
+Sinä minun ainoa uskottuni, sinä ainoa olento, jota pidän kyllin
+arvokkaana olemaan liittolaiseni ja vihamieheni, aina kaltaisesi
+muuttuvaisuudessa, kärsimättömyydessä, ainainen arvoitus! Sinä, jota
+rakastan sieluni koko kiintymyksellä, jonka mukaan kehitän itseäni,
+miksi et näyttäydy? En sinulta polvillani pyydä, en nöyrästi rukoile,
+että sellaisena tai semmoisina näyttäytyisit, sellainen rukous olisi
+epäjumalanpalvelusta eikä se olisi sinulle otollinen. Minä manaan
+sinut taisteluun, miksi et näyttäydy? Vai onko maailmankaikkeuden
+rauhattomuus kadonnut, onko sinun arvoituksesi ratkaistu, niin että
+sinäkin olet syöksynyt iäisyyden mereen? Kauhea ajatus, niin on
+siis maailma ikäväänsä jähmettynyt! Kirottu sattuma, minä odotan
+sinua. En tahdo sinua periaatteilla lannistaa tai, niinkuin narrit
+sanovat, luonteenlujuudella, en, minä tahdon sinut runoilla. Tahdon
+olla runoilija toisille; näytä itsesi, minä runoilen sinut, minä
+syön oman runoni, ja se on oleva minun ravintoni. Vai enkö ole
+sinun arvoisesi? Samoin kuin bajadeeri tanssii jumalan kunniaksi,
+samoin olen minä vihkinyt itseni sinun palvelukseesi; nopsana,
+kepeästi puettuna, notkeana, aseettomana kieltäydyn kaikesta;
+minulla ei ole mitään, minä en mitään tahdo, minä en mitään rakasta,
+minulla ei ole mitään mitä menettää, mutta enkö ole sen kautta
+tullut sinulle otollisemmaksi, sinä, joka kaiketi jo kauan sitten
+olet kyllästynyt ihmisiltä riistämään sitä, mitä he rakastavat,
+kyllästynyt heidän pelokkaisiin huokauksiinsa. Yllätä minut, ole
+valmis, otelkaamme keskenämme kunniasta. Suo minun nähdä hänet, suo
+minulle mahdollisuus, joka näyttää mahdottomuudelta, suo minun nähdä
+hänet manalan varjojen joukossa; minä noudan hänet sieltä, anna
+hänen vihata, ylenkatsoa minua, olla kylmä minua kohtaan, rakastaa
+jotain toista, minä en pelkää. Mutta liikuta näitä vesiä, lopeta tämä
+hiljaisuus. Surkeasti menettelet tällä tavoin näännyttämällä minut
+nälkään, sinä, joka kuitenkin luulet olevasi minua voimakkaampi.
+
+-- -- --
+
+6. pnä toukokuuta
+
+Kevät tekee tuloaan; luonto puhkeaa ja nuoret tytöt näyttäytyvät
+ulkosalla. Päällysviitat asetetaan syrjään, kaiketi siis myöskin
+minun vihreäni. Se siitä seuraa, että tekee tuttavuutta tytön kanssa
+kadulla eikä seuraelämässä, missä heti saa tietää hänen nimensä,
+kotiväkensä ja asuntonsa sekä onko hän kihloissa. Viimeksi mainittu
+tieto on sangen tärkeä kaikille varoville ja vakaville kosijoille,
+joiden mieleen ei milloinkaan juolahda rakastua kihlattuun tyttöön.
+Sellaisella passinkäyttäjällä olisi varmaan kuolettavan ikävä
+minun asemassani; hän olisi tykkänään mennyttä miestä, jos hänen
+ponnistuksensa tiedonhankinnassa onnistuisivat ja hän saisi tietää
+tytön olevan kihloissa. Minua ei tuo kuitenkaan suuresti huoleta.
+Kihlaus on vain koomillinen este. En pelkää koomillisia ehkä
+traagillisia esteitä; ainoat, joita pelkään, ovat ikäviä. Vielä en
+ole saanut mitään tietoja, vaikka en suinkaan ole jättänyt yhtään
+keinoa koettamatta ja vaikka monta kertaa olen kokenut totuuden
+runoilijan sanoissa:
+
+    nox et hiems longaeque viae, saevique dolores
+    mollibus his castris, et labor omnis inest.
+
+[Yö ja talvi, pitkät tiet ja kaikenlaiset vastukset on kestettävä
+tässä rauhallisessa sodassa. Suom. muist.]
+
+Ehkä ei hän asukaan kaupungissa, ehkä hän onkin maalta, ehkä, ehkä,
+voin tulla raivoihini kaikista noista mahdollisuuksista, ja kuta
+enemmän raivoan, sitä useampia mahdollisuuksia. Pidän aina varalla
+pienen rahamäärän voidakseni milloin hyvänsä lähteä matkalle.
+Turhaan etsin häntä teatterista, konserteista, tanssiaisista,
+kävelypaikoista. Se ilahduttaa minua tavallaan; nuori tyttö,
+joka paljon ottaa osaa tuollaisiin huvituksiin, ei tavallisesti
+ole tavoittelun arvoinen; hänessä ei tavallisesti ole sitä
+alkuperäisyyttä, joka on minulle conditio sine qua non. On parempi
+löytää Preciosa mustalaisten joukosta kuin niistä turhista huveista,
+joissa nuoria tyttöjä kaupitellaan -- kaikessa viattomuudessa, jumala
+paratkoon, kuka sanoo muuta.
+
+-- -- --
+
+12. pnä.
+
+Niin lapseni, miksi ette jäänyt rauhallisesti seisomaan
+porttikäytävään? Ei ole mitään moitittavaa siinä että nuori tyttö
+menee portin suojaan pitämään sadetta. Niin teen minäkin, kun
+ei minulla ole sateensuojaa, toisinaan silloinkin kun minulla
+sellainen on, kuten esimerkiksi nyt. Sitä paitsi voisin luetella
+monta kunnianarvoista naista, jotka eivät ole epäilleet niin tehdä.
+Tulee pysytellä tyynenä, kääntää selkänsä katuun päin, silloin eivät
+ohikulkijat edes voi tietää, seisooko paikoillaan vai kulkeeko ylös
+rakennukseen. Sitä vastoin on varomatonta kätkeytyä portin taakse,
+kun se on puoliavoinna, varsinkin seurauksien tähden; sillä kuta
+paremmin on kätkössä, sitä vastenmielisempää on tulla yllätetyksi.
+Jos sitä vastoin on jo kätkeytynyt, on paras pysyä hiljaa alallaan
+uskoen itsensä hyvän haltiansa ja kaikkien enkelien suojelukseen;
+varsinkin on tärkeätä, ettei kurkista ulos -- nähdäkseen onko sade
+lakannut. Jos nimittäin tahtoo tulla siitä vakuuttuneeksi, on paras
+astua varma askel ulos porttikäytävästä ja katsoa huolestuneesti
+taivasta kohti. Jos sen sijaan hiukan uteliaana, hiukan pelokkaana,
+hiukan epävarmana pistää päänsä esiin ja nopeasti vetää sen takaisin
+-- niin ymmärtää jokainen lapsikin tuon liikkeen, sitä kutsutaan
+piilosillaoloksi. Ja minä, joka aina olen mukana leikissä, minä
+vetäytyisin takaisin, minä en vastaisi, jos minulta kysyttäisiin...
+Älkää luulko minulla olevan mitään loukkaavaa ajatusta teistä, se
+ei merkinnyt mitään, että pistitte päänne esiin, se oli viattomin
+asia maailmassa. Vastalahjaksi älkää tekään ajatelko mitään pahaa
+minusta, sitä ei hyvä nimeni ja maineeni sietäisi. Sitä paitsi
+olitte te se, joka leikin alkoi. En neuvoisi teitä koskaan tästä
+puhumaan kenellekään ihmiselle; teillä on vääryys puolellanne. Mitä
+muuta aioin tehdä kuin kuka hyvänsä hieno herra minun asemassani
+olisi tehnyt -- tarjota teille sateensuojani -- -- -- Minne hän
+katosi? Mainiota, hän kätkeytyi ovenvartijan oven taakse. -- Miten
+rakastettava nuori tyttö, niin iloinen, niin tyytyväinen. --
+"Voitteko kenties antaa minulle tietoja siitä nuoresta naisesta,
+joka juuri vastikään pisti esiin päänsä tästä porttikäytävästä
+ja joka silminnähtävästi on sateensuojan puutteessa? Häntä minä
+etsin, minä ja sateensuojani." -- Te hymyilette -- sallitteko ehkä,
+että lähetän palvelijani sitä huomenna noutamaan tai käskettekö
+minun hankkia vaunut? -- Ei mitään kiittämistä, tein ainoastaan
+velvollisuuteni. -- Hän on iloisin tyttölapsi, minkä olen pitkään
+aikaan nähnyt, hänen katseensa on niin lapsellinen ja kuitenkin niin
+rohkea, hänen olentonsa on viehättävä, niin rehellinen ja samalla
+utelias. -- Mene rauhaan lapseni, jollei olisi erästä vihreää
+päällysnuttua teidän nuttuanne lukuunottamatta, olisin kaiketi
+toivonut saavani tehdä lähempää tuttavuutta. -- Hän ohjaa kulkunsa
+pitkin Suurta Kauppiaskatua. Kuinka hän olikin viaton, luottavainen,
+ei teeskentelyn jälkeäkään. Katso kuinka kevyesti hän kulkee, kuinka
+reippaasti hän heittelee niskojaan -- tuo vihreä päällysnuttu kysyy
+todellakin itsensäkieltämistä.
+
+-- -- --
+
+15. pnä.
+
+Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos! Suora ja ylpeä hän oli,
+salaperäinen ja ajatuksista rikas kuin kuusi, kuin nuori vesa,
+ajatus, joka syvältä maan uumenista työntyy taivasta kohti,
+arvoituksellisena, itselleen selittämättömänä, kokonaisuutena, jota
+ei voi osiin jakaa. Pyökillä on kruununsa, sen lehvät tietävät kertoa
+mitä sen alla on tapahtunut, kuusella ei ole kruunua, ei tarinaa,
+se on arvoitus itselleen -- sellainen oli hänkin. Hän oli kokonaan
+vaipunut omaan itseensä, hän kohosi ilmoille oman itsensä varassa,
+hänessä oli samaa levollista ylpeyttä kuin kuusen rohkeassa nousussa,
+niin kiinnikytketty maahan kuin se onkin. Hänen yllänsä lepäsi
+surumielisyys kuin metsäkyyhkyn kuherrus, kaipaus, joka ei mitään
+ikävöinyt. Arvoitus hän oli, käsitettävissä ainoastaan oman itsensä
+kautta, salaisuus -- ja mitä ovat kaikkien valtiomiesten salaisuudet
+siihen verrattuna. Onko maailmassa mitään niin ihanaa kuin se sana,
+joka sen selittää? Kuinka merkitsevää ja täsmällistä onkaan kieli
+tuossa sanassa: selittää; miten kaksinainen merkitys sillä onkaan,
+kuinka ihanana ja voimakkaana tuo kaksinaisuus tuntuukaan kaikissa
+niissä yhteyksissä, joissa tuota sanaa käytetään! Samoin kuin sielun
+rikkaus on arvoitus ennen kuin kielen siteet ovat lauenneet, samoin
+on nuori tyttö arvoitus. -- Kiitos, onnellinen sattuma, kiitos!
+Jos olisin saanut hänet nähdä talvisaikaan, olisi hän kaiketi
+silloin ollut pukeutuneena vihreään nuttuunsa, kenties pakkasessa
+väristen, ja ankara luonto olisi hänessä turmellut omaa kauneuttaan.
+Nyt sitä vastoin, mikä onni! Sain hänet nähdä ensi kerran vuoden
+ihanimpaan aikaan, keväällä puolenpäivän jälkeisessä valaistuksessa.
+Talvellahan on silläkin etunsa. Loistavasti valaistu tanssisali
+kelpaa kyllä juhlapukuisen nuoren tytön ympäristöksi; mutta toiselta
+puolen näyttäytyy hän siellä harvoin edukseen juuri sen tähden,
+että kaikki häntä siihen velvoittaa, velvoitus, joka vaikuttaa
+häiritsevästi, olipa sitten että hän sitä noudattaa tai tekee sille
+vastarintaa, toiselta puolen muistuttaa kaikki katoavaisuudesta
+ja turhuudesta ja saa aikaan levottomuuden, joka tekee nautinnon
+vähemmän virkistäväksi. On aikoja, jolloin en tahtoisi olla poissa
+tanssisaleista ja niiden kallisarvoisesta loistosta, kaukana
+niiden nuoruuden ja kauneuden rikkaasta yltäkylläisyydestä, niiden
+moninaisista leikeistä; mutta en silloin niinkään paljon nauti kuin
+hekumoin kaikenlaisilla mielikuvilla. Minua ei silloin kiinnitä
+mikään yksityinen kaunotar vaan kaikki yhdessä; ohitseni väikkyy
+unikuva, jossa kaikki nuo naisolennot muodostavat yhden kokonaisuuden
+ja kaikki heidän liikkeensä etsivät jotakin, etsivät lepoa kuvassa,
+jota todellisuudessa ei ole olemassa.
+
+Se tapahtui tiellä Pohjois- ja Itäportin välillä. Kello oli noin
+puoli seitsemän. Päivä oli menettänyt loistonsa, ainoastaan muisto
+siitä säilyi lempeässä valossa, joka lepäsi maiseman yllä. Luonto
+hengitti vapaammin. Meri oli tyyni ja kirkas kuin kuvastin.
+Sulkulaitoksen kauniit rakennukset kuvastuivat veteen, joka pitkin
+matkaa rannassa oli tummaa kuin metalli. Heikontuneet päivänsäteet
+valaisivat tietä ja rakennuksia toisella rannalla. Taivas oli kirkas
+ja puhdas, ainoastaan jokunen pilvenhattara liukui huomaamatta
+sen yli ja näkyi parhaiten kun katsoi alas veteen, jonka kirkasta
+otsaa pitkin se hävisi näkymättömiin. Ei yksikään lehti liikkunut.
+-- Se oli hän. Minun silmäni eivät ole minua pettäneet, vaikkakin
+vihreä päällysnuttu on sen tehnyt. Huolimatta siitä että jo niin
+pitkät ajat olin tähän valmistunut en voinut tukahduttaa itsessäni
+eräänlaista levottomuutta, nousevaa ja laskevaa kuin leivon, joka
+läheisten seutujen yllä laulaen nousi ja laskeutui. Hän oli yksin.
+Kuinka hän oli puettu, sen olen taaskin unohtanut, ja kuitenkin on
+minulla nyt kuva hänestä. Hän oli yksin, vajonneena nähtävästi omiin
+ajatuksiinsa. Hän ei ajatellut, mutta ajatuksien hiljainen lepo kutoi
+kaipuun kuvan yli hänen sielunsa, selittämättömänä kuin nuoren tytön
+monet huokaukset. Hän oli ihanimmalla iällään. Nuori tyttö ei kehity
+samassa merkityksessä kuin poika, hän ei kasva, hän syntyy. Poika
+alkaa kehityksensä heti ja tarvitsee siihen paljon aikaa, nuori tyttö
+syntyy kauan ja syntyy täysinkehittyneenä. Siinä hänen sanomaton
+rikkautensa; samassa silmänräpäyksessä kun hän on syntynyt on hän
+täysinkehittynyt, mutta tuo syntymishetki tulee myöhään. Minerva ei
+ole ainoa, joka täysin valmiina syöksyy Juppiterin otsasta, Venus
+ei ole ainoa, joka kauneutensa koko loistossa sukeltaa aalloista
+esiin, sellainen on jokainen nuori tyttö, jonka naisellisuutta ei ns.
+kehitys ole päässyt turmelemaan. Hän ei herää asteittain vaan yhdellä
+kertaa, sen sijaan hän uneksii sitä kauemmin, jolleivät ihmiset ole
+kyllin ajattelemattomia häntä liian varhain havahduttaakseen. Mutta
+tuossa uneksimisessa on loppumaton rikkaus. -- Hänen ajatuksensa,
+jotka askaroivat hänessä itsessään, suovat hänelle sanomattoman
+rauhan ja levon ilmeen. Siten on nuori tyttö rikas; ja se, joka
+tuon rikkauden käsittää, tulee itse rikkaaksi. Hän on rikas vaikkei
+hän tiedä mitään omistavansa; hän on rikas, hän on rikkaus itse.
+Hiljainen rauha lepäsi hänen yllänsä ja pieni surumielisyys. Hän
+oli silmälle kepeä kuin Psykhe, jota hyvät henget kantavat, vielä
+kepeämpi; sillä hän kantoi itse itseään. Kiistelkööt kirkon miehet
+madonnan taivaaseenastumisesta, minusta se ei tunnu luonnottomalta,
+sillä hän ei kuulunut enää maailmaan; mutta nuoren tytön keveys on
+käsittämätöntä, se saattaa painolain häpeään. -- Hän ei huomannut
+mitään eikä sen tähden luullut itseäänkään huomattavan. Pysyin
+etäällä hänestä ja imin itseeni hänen kuvansa. Hän kulki hitaasti
+häiritsemättä kiireellä omaa rauhaansa ja luonnon lepoa. Järven
+rannalla istui poikanen ongella, tyttö pysähtyi katsomaan veden
+kalvoa ja sen leikkiviä aaltoja. Vaikka hän ei ollut kulkenut
+liian nopeasti, hän etsi kuitenkin viihdykettä; hän irrotti pienen
+liinan, joka oli haljakan alitse sidottu kaulan ympärille; keveä
+henkäys järveltä tuulahti povea vasten, joka oli valkea kuin
+lumi ja kuitenkin lämmin ja täysi. Poika ei näyttänyt pitävän
+siitä, että hänen pyydystänsä tarkastettiin, hän kääntyi ympäri
+jotensakin flegmaattisesti ja katseli tyttöä. Hän oli todellakin
+hullunkurisen näköinen enkä voi moittia tyttöä siitä, että hän
+hymyili pojalle. Kuinka nuorekkaasti hän hymyilikään; jos hän olisi
+ollut yksin poikasen seurassa, luulenpa ettei hän olisi pelännyt
+tapella tämän kanssa. Hänen silmänsä olivat suuret ja säteilevät;
+kun katsoi niihin, niissä oli himmeä loisto, joka antoi aavistaa
+niiden pohjattoman syvyyden. Niiden pohjaan oli mahdoton tunkeutua.
+Puhtaat ne olivat ja viattomat, lempeät ja levolliset, täynnä
+veitikkamaisuutta hänen hymyillessään. Hänen nenänsä oli hienosti
+kaareva; kun katsoin häntä sivulta, se näytti ikäänkuin vetäytyneen
+sisään otsan kohdalta ja näytti sen takia hiukan lyhemmältä ja
+pystymmältä. Hän kulki edelleen, minä seurasin mukana. Onneksi oli
+tiellä paljon kävelijöitä; puhellen milloin minkin vastaantulijan
+kanssa annoin hänen päästä hiukan edelleni saavuttaakseni hänet
+sitten jälleen ja sillä tavoin vapauttaen itseni kulkemasta hänen
+jäljessään yhtä hitaasti kuin hänkin. Hän kulki Itäistä porttia
+kohti. Toivoin saavani tarkastella häntä lähemmin tulematta itse
+huomatuksi. Kulmauksessa oli talo, jonka luona luulin sen onnistuvan.
+Tunsin perheen, joka siellä asui, ja saatoin siis käväistä sen
+luona. Riensin tytön ohitse reippaasti kuin en olisi vähimmässäkään
+määrässä kiinnittänyt huomiotani häneen. Pääsin koko joukon hänestä
+edelle, tervehdin perheen jäseniä oikealle ja vasemmalle sekä
+valtasin kohta sen ikkunan, joka oli tielle päin. Hän tuli, pidin
+häntä tarkasti silmällä samalla kun aloitin keskustelun teeseuran
+kanssa sisällä huoneessa. Hänen käyntinsä sai minut vakuuttumaan
+siitä, ettei hän ollut käynyt mitään varsinaista tanssikoulua, ja
+kuitenkin siinä oli ylpeyttä, luonnollista ryhdikkyyttä, mutta
+myöskin välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Sain nähdä hänet
+paremmin kuin oikeastaan saatoin odottaakaan. Ikkunasta en voinut
+nähdä pitkälle tietä pitkin; sen sijaan saatoin nähdä laiturille,
+joka johtaa järvelle, ja ihmeekseni sain uudelleen nähdä hänet
+siellä. Mieleeni juolahti, että hänellä kenties onkin koti maalla
+tai että perheellä on kesähuvila. Aloin jo katua että olin lähtenyt
+sisälle tuttavieni luo, sillä pelkäsin kadottavani hänet näkyvistäni,
+niin, se seikka että hän näyttäytyi minulle laiturin äärimmäisellä
+laidalla oli ikäänkuin merkki siitä että hän katoaisi minulta --
+kun äkkiä näin hänet ihan talon vieressä. Hän oli kulkenut talon
+ohi; nopeasti tempaan hattuni ja keppini, saadakseni jos mahdollista
+vielä monta kertaa kulkea hänen ohitsensa siksi kunnes keksin hänen
+asuntonsa -- kun kiireissäni töykkään käsivarteen erästä naista, joka
+paraikaa tarjoilee teetä. Kuulen hirveän kirkaisun seisoessani siinä
+hattu ja keppi kädessä miettien yksin sitä että pääsisin matkaan. Jos
+mahdollista antaakseni asialle jonkin käänteen ja perustellakseni
+pakoretkeäni puhkean lausumaan paatoksella: kuin Kain tahdon pysyä
+poissa pakolaisena siltä paikalta, joka näki tämän teeveden vuotavan
+maahan. Mutta ikäänkuin kaikki olisivat liittyneet minua vastaan
+isäntä saa lystikkään päähänpiston; hän jatkaa minun pilaani ja
+vakuuttaa pyhästi, ettei hän salli minun poistua ennen kuin olen
+juonut kupillisen sekä tarjonnut naisille teetä sen asemesta, joka
+oli mennyt hukkaan, ja siten tehnyt kaiken jälleen hyväksi. Koska
+tunsin olevani vakuuttunut siitä, että isäntäni tulisi pitämään
+kohteliaisuutena tätä väkivaltaa saadakseen tahtonsa täytetyksi, en
+voinut muuta tehdä kuin jäädä. -- Hän oli kadonnut. -- -- --
+
+16. pnä.
+
+Kuinka ihanaa olla rakastunut, kuinka hauskaa tietää olevansa
+rakastunut. Asemani on nyt toinen. Voin raivostua ajatellessani, että
+hän on toisen kerran minulta kadonnut, ja kuitenkin se ilahduttaa
+minua tavallaan. Se kuva, joka minulla on hänestä, väikkyy hänen
+varsinaisen olentonsa ja täydellisen ihannekuvan vaiheilla. Pidän
+tätä kuvaa silmieni edessä; juuri sen tähden että se on joko
+todellinen tai ainakin todellisuuden aiheuttama on sillä erikoinen
+viehätyksensä. En tunne ollenkaan rauhattomuutta, sillä hänen
+täytyy asua täällä kaupungissa, ja siinä on minulle toistaiseksi
+kylliksi. Tämä rauhallisuus on ensimmäinen ehto, jotta hänen kuvansa
+näyttäytyisi minulle täysin selkeänä. Kaikki on nautittava hitaasti.
+Ja miksi en minä olisi levollinen, kun voin pitää itseäni jumalain
+suosikkina, minä, jolle on suotu sanomaton onni vielä kerran
+rakastua. Se on jotain, jota ei mikään taito tai ahkeroiminen voisi
+saada aikaan, se on lahja. Mutta jos minun on onnistunut saada
+rakkaus syttymään, niin tahdonpa katsoa kuinka kauan se palaa. Minä
+hemmottelen tätä rakkautta enemmän kuin ensimmäistäni. Tilaisuus
+tulee kovin harvoin, niin että kun sellainen sattuu, pitää sitä
+todella käyttää hyväkseen; asian epätoivoisuus on juuri siinä, ettei
+ole vaikeata vietellä nuoria tyttöjä, mutta harvinainen onni on
+tavata sellainen, joka on viettelemisen arvoinen. -- Rakkaudella on
+monta mysteeriä, ja ensimmäinen rakastuminen on myöskin mysteeri,
+joskin pienimpiä. Useimmat ihmiset syöksyvät sokeasti eteenpäin,
+menevät kihloihin tai tekevät muita tyhmyyksiä, ja kädenkäänteessä
+on kaikki ohi eivätkä he tiedä mitä he ovat voittaneet tai mitä
+menettäneet. Kaksi kertaa olen hänet nähnyt; se merkitsee että saan
+hänet pian nähdä useammin. Kun Joosef on selittänyt Faaraon unen, hän
+lisää: mutta se että näit saman unen kaksi kertaa, merkitsee että se
+pian toteutuu.
+
+Olisi todella mieltäkiinnittävää edeltäpäin tarkkailla niitä
+voimia, jotka muodostavat elämän sisällön. Hän elää nyt hiljaisessa
+rauhassa, hän ei edes aavista minun olemassaoloani, vielä vähemmän
+mitä minun sisimmässäni tapahtuu, kaikkein vähimmän, miten varmasti
+minä näen hänen tulevaisuutensa. Minun sieluni vaatii yhä enemmän
+todellisuutta, se tulee kaipuussaan yhä voimakkaammaksi. Jollei
+nuori tyttö ensi näkemältä tee niin syvää vaikutusta, että hän
+herättää mielessä ihanteellisen kuvan, ei todellisuus yleensä ole
+juuri tavoiteltavan arvoinen; jos hän taas sen tekee, on vaikutus
+tavallisesti, kuinka paljon asianomainen liekin kokenut, häikäisevä.
+Häntä, joka ei ole varma kädestään, silmistään ja voitostaan, häntä
+neuvoisin aina uskaltautumaan hyökkäykseen tällä ensimmäisellä
+asteella, jolloin hänellä juuri sen tähden, että hänet on häikäisty,
+on yliluonnolliset voimat; sillä tuo olotila on omituinen sekoitus
+lähimmäisenrakkautta ja itsekkyyttä. Sen sijaan hän menettää yhden
+nautinnon; hän ei voi nauttia tilanteesta sen tähden että hänen
+ajatuksensa alituisesti askaroivat toisaalla. On vaikea tietää mikä
+menettelytapa on kaunein, mutta sen sijaan on helppo sanoa mikä
+on mieltäkiinnittävin. Kuitenkin on aina hyvä tulla ratkaisevaa
+askelta niin lähelle kuin suinkin. Siinä on minun mielestäni korkein
+nautinto, ja mistä toiset nauttivat sitä en puolestani tiedä. Pelkkä
+omistaminen on jotain vähäistä ja ne keinot, joita tavalliset
+rakastajat käyttävät, ovat yleensä perin kehnot; he eivät halveksi
+edes rahaa, vieraiden ihmisten vaikutusta, unijuomaa yms. Mutta mikä
+nautinto onkaan rakkaudessa, kun siinä ei ole heti miehen puolelta
+absoluuttista antautumista! Mutta siihen tarvitaan säännöllisesti
+henkevyyttä, ja sitä noilta rakastajilta yhtä säännöllisesti puuttuu.
+
+-- -- --
+
+19. pnä.
+
+Cordelia siis on hänen nimensä, Cordelia! Se on kaunis nimi -- tärkeä
+seikka sekin, sillä usein voi vaikuttaa kovin häiritsevästi, jos mitä
+hellimpien teonsanojen ohella täytyy mainita ruma nimi. Tunsin hänet
+jo kaukaa, hänen vasemmalla puolellaan kulki kaksi muuta tyttöä.
+Kävelytavastansa päättäen he olivat aikeissa pysähtyä. Seisoin
+kadunkulmassa ja tarkastelin ilmoituksia pitäen alati tuntematonta
+kaunotartani silmällä. Tytöt heittivät hyvästit toisilleen. Nuo kaksi
+tuntematonta olivat varmaan kulkeneet poispäin matkansa varsinaisesta
+määrästä, sillä he lähtivät kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.
+Tuntematon kaunottareni ohjasi kulkunsa minun kadunkulmaani kohti.
+Kun hän oli kulkenut pari askelta, tuli toinen tytöistä juosten
+hänen jäljessään ja huusi niin kovasti että minä saatoin hyvin
+kuulla: Cordelia! Cordelia! Sen jälkeen tuli kolmaskin; he pistivät
+päänsä yhteen neuvotellen keskenään jostakin, jota kuullakseni
+turhaan koetin teroittaa korviani; sen jälkeen nauroivat he kaikki
+kolme ja kiiruhtivat hiukan nopeampaan nyt kaikki siihen suuntaan,
+johon nuo kaksi vastikään olivat kulkeneet. Minä seurasin heitä. He
+poikkesivat taloon, joka oli rannalla. Odottelin kauan, koska pidin
+todennäköisenä, että Cordelia pian tulisi yksinään takaisin. Niin ei
+kuitenkaan tapahtunut.
+
+Cordelia! Se on todellakin erinomainen nimi, sama kuin Learin
+kolmannen tyttären, tuon kunnon immen, jonka sydän ei ollut hänen
+kielellään, jonka huulet olivat äänettömät, mutta sydän avara.
+Niin on myöskin minun Cordeliani laita. Hän on Learin tyttären
+kaltainen, siitä olen varma. Mutta toisessa merkityksessä on hänen
+sydämensä kuitenkin hänen huulillaan, ei sanojen muodossa, vaan
+sydämellisemmällä tavalla, suuteloina. Kuinka terveen täyteläiset
+olivatkaan hänen huulensa! Koskaan en ole nähnyt kauniimpia.
+
+Että todella olen rakastunut, sen voin nähdä muun muassa siitä
+salaperäisyydestä, johon tämän asian verhoan. Kaikki rakkaus on
+salaperäistä, uskotonkin, jos sillä on tarpeellinen esteettinen
+momenttinsa. En ole koskaan kaivannut uskottuja enkä halunnut tehdä
+tunnetuiksi seikkailujani. Sen tähden minua melkein ilahduttaa, etten
+saanut tietää hänen asuntoaan vaan ainoastaan paikan, jonne hän usein
+menee. Ehkä olen siten tullut päämaaliani lähemmäs. Herättämättä
+hänen huomiotaan voin tehdä havaintojani, ja tunnetun lähtökohtani
+ansiosta voin varmaan helposti hankkia itselleni kutsun hänen
+kotiinsa. Jos se sitä vastoin näyttäisi vaikealta -- eh bien! niin
+otan sen vastuksen mielelläni voittaakseni; kaikki mitä teen, teen
+com amore, ja sen tähden rakastankin con amore.
+
+-- -- --
+
+20 pnä.
+
+Tänään olen hankkinut tietoja siitä talosta, johon hän katosi. Siellä
+asuu eräs leskirouva kolmen kunnon tyttärensä kanssa. Tietoja voin
+heiltä saada ylenmäärin, ts. mikäli heillä niitä on. Vaikeinta on
+ymmärtää heidän kolmiäänistä puhettaan, sillä he puhuvat kaikki
+yhtaikaa toistensa suuhun. Tyttöni nimi on Cordelia Wahl ja on hän
+laivaston kapteenin tytär. Hänen isänsä on kuollut joitakin vuosia
+sitten, niin myös hänen äitinsä. Isä oli kova ja ankara mies.
+Cordelia asuu nyt tätinsä luona, jonka sanotaan tulevan veljeensä,
+mutta muutoin olevan sangen kunnioitettava nainen. Hyvä niin, mutta
+muutoin eivät sisarukset tiedä mitään Cordelian kodista; he eivät
+käy siellä koskaan, mutta Cordelia on usein heidän luonansa. Hän
+käy yhdessä kahden kadulla näkemäni tytön kanssa kuninkaallista
+keittokoulua. Hän tulee sen tähden heidän luoksensa mieluimmiten
+varhain jälkeen puolenpäivän, toisinaan myöskin aamupäivällä,
+iltaisin ei milloinkaan. Hän oleskelee enimmäkseen kotona.
+
+Tämän kaiken olen saanut tietää, mutta mitään siltaa en näe, jota
+myöten voisin päästä Cordelian perheeseen.
+
+Hänellä on siis käsitys kärsimyksistä, elämän varjopuolesta.
+Kuka olisi sitä hänestä uskonut? Nuo katkerat muistot kuulunevat
+kuitenkin kauan sitten menneeseen aikaan, hän on ne kokenut niitä
+oikein tuntematta. Se on sangen hyvä, hänen naisellisuutensa on
+siten pelastunut, hän ei ole päässyt turmeltumaan. Toiselta puolen
+voi sillä olla merkityksensä hänen kasvattamisessaan, kun vain
+osaa oikein loihtia esiin nuo katkerat muistot. Kaikki tuollainen
+kasvattaa tavallisesti ylpeyttä, jollei se kokonaan muserra, ja
+musertuneeksi ei häntä suinkaan voi sanoa.
+
+-- -- --
+
+21. pnä.
+
+Hän asuu Voldenin varrella. Paikallissuhteet eivät ole parhaita; ei
+yhtään naapuria, jonka kanssa voisi tehdä tuttavuutta, ei mitään
+yleisiä paikkoja, joilta voisi rauhassa tehdä havaintoja. Volden itse
+ei ole juuri mikään sopiva paikka, siellä on kaikkien nähtävänä. Jos
+kulkee kadulla, ei voi kulkea aivan Voldenin laitaa, sillä siellä
+ei kenenkään ole tapana kävellä, ja siellä herättäisi liian suurta
+huomiota; jos taasen kulkee aivan talon läheltä, ei voi mitään nähdä.
+Talo on kadunkulmauksessa. Pihalle antavat ikkunat voi myöskin nähdä
+kadulta, koska talolla ei ole mitään naapurirakennusta. Sieltäpäin on
+luultavasti hänen makuukammionsa löydettävissä.
+
+-- -- --
+
+22. pnä.
+
+Tänään näin hänet ensi kerran rouva Jansenin luona. Minut esiteltiin
+hänelle. Hän ei näyttänyt kiinnittävän siihen suurempaa huomiota eikä
+panevan minua erikoisesti merkille. Koetin pysyä niin huomaamattomana
+kuin mahdollista voidakseni paremmin tehdä havaintoja. Hän viipyi
+siellä ainoastaan hetkisen, hän oli tullut noutamaan neitejä
+kuninkaalliseen keittokouluun. Siksi aikaa kun Jansenin neidit
+pukivat ylleen päällysvaatteensa, jäimme kahdenkesken huoneeseen,
+ja kylmästi, melkein välinpitämättömän huolettomasti heitin hänelle
+pari sanaa, joihin hän ansaitsemattoman kohteliaasti vastasi. He
+poistuivat. Olisin voinut tarjoutua heitä saattamaan; se olisi
+kuitenkin ollut liikanaista kohteliaisuutta, ja olen vakuuttunut
+siitä, että se ei ole oikea tapa hänen valloittamisekseen. -- Sen
+sijaan pidin parempana heti hänen lähdettyään myöskin poistua, mutta
+paljon nopeammin kuin he ja toisia teitä, kuitenkin ohjaten kulkuni
+kuninkaallista keittokoulua kohti siten, että juuri kun he olivat
+kääntymässä Kuninkaankadulle, minä kuljin äkkiä heidän sivuitsensa
+tervehtimättä ja lausumatta ainoatakaan sanaa heidän suureksi
+ihmeekseen.
+
+-- -- --
+
+23. pnä.
+
+Minun on välttämättä jotenkin päästävä Cordelian kotiin. Siinä
+suhteessa olen, kuten sotilaskielessä sanotaan, valmis. Kuitenkin
+näyttää siitä kehittyvän sekä lavea että vastuksellinen juttu. En ole
+milloinkaan tavannut perhettä, joka olisi elänyt niin eristettynä.
+Heitä on ainoastaan kaksi henkeä, Cordelia ja hänen tätinsä. Ei
+yhtään veljeä, ei ainoatakaan serkkua, ei mitään köydenpäätä
+mihin tarttua, ei edes kaukaisinta sukulaista, joka voisi tarjota
+minulle käsivartensa. Kuljen aina toinen käsivarsi vapaana; en
+tahtoisi mistään hinnasta näinä aikoina kulkea ystävä kummassakin
+käsivarressa, minun käsivarteni on iskuhaka, joka minulla aina
+täytyy olla käytettävänä kaikkien mahdollisuuksien varalta. Jospa
+jostakin kaukaisuudesta ilmestyisi eteeni sukulainen tai ystävä,
+joka tahtoisi hiukan avustaa suunnitelmani toimeenpanossa. Muutoin
+on väärin, että perhe elää noin eristettynä; tyttöparalta riistetään
+siten tilaisuus oppia tuntemaan maailmaa, puhumattakaan kaikista
+muista vahingollisista seurauksista, joita tuollaisella eristymisellä
+voi olla. Se kostaa aina itsensä. Kuten esim. tyttöä kosittaessa.
+Tuollainen yksikseenolo suojaa tosin tyttöä pikkuvarkailta.
+Perheessä, jossa paljon seurustellaan, tilaisuus tekee varkaan. Se ei
+kuitenkaan suuria merkitse, sillä tuollaisilla tytöillä ei ole paljon
+varastamista; kun he ovat täyttäneet kuusitoista vuotta, on heidän
+sydämensä jo täyteen tuhrittu nimiä; enkä minä milloinkaan halua
+kirjoittaa nimeäni sinne, jonne monet muut jo ovat piirtäneet omansa,
+ei milloinkaan juolahda mieleeni kirjoittaa nimeäni ikkunalasiin,
+kapakkaan, Frederiksbergin puistopuuhun tai penkkiin.
+
+-- -- --
+
+27. pnä.
+
+Kuta enemmän häntä katselen, sitä varmemmaksi tulen siitä, että
+hän on hyvin yksinäinen. Sellainen ei miehen pidä olla, ei edes
+nuorukaisen; hänen kehityksensä perustuu oleellisessa määrässä
+huomiontekoihin ja sen tähden hänen pitää elää suhteissa muihin
+ihmisiin. Nuori tyttö taas ei saa olla intresantti, sillä se
+sisältää huolenpitoa omasta itsestään samalla tavalla kuin
+kaikki mikä taiteessa on intresanttia antaa meille taiteilijan
+itsensä. Nuori tyttö, joka haluaa miellyttää olemalla intresantti,
+miellyttää enimmän itseään. Näin voi esteettisesti ajatellen sanoa
+kaikenlaisesta keimailusta. Toisin on laita sen, oleellisesti
+kaikesta teeskentelystä eroavan keimailun, joka on luonnon omien
+lakien alainen, kuten naisellinen kainous; se on ihaninta keimailua.
+Intresantin tytön onnistuu ehkä usein miellyttää miestä; mutta
+samoin kuin hän itse on luopunut naisellisuudestaan, samoin
+ovat tavallisesti ne miehet, jotka häneen mieltyvät, sangen
+epämiehekkäitä. Mieltäkiinnittäväksi tulee nuori tyttö oikeastaan
+vasta suhteessaan miehiin. Nainen on heikompaa sukupuolta, ja
+kuitenkin hänen on paljon suuremmassa määrin kuin miehen seistävä
+yksin nuoruudessa; hän voi olla itselleen kyllin, vaikkakin
+se, minkä perusteella hän sitä on, on illuusio; siinä ovat ne
+myötäjäiset, joilla luonto on varustanut jokaisen nuoren tytön kuin
+kuninkaantyttären. Mutta juuri tuo lepo illuusiossa tekee hänet
+yksinäiseksi. Olen usein mietiskellyt, mistä voi johtua, ettei
+mikään ole nuorelle tytölle niin turmiollista kuin liika seurustelu
+toisten nuorten tyttöjen kanssa. Se johtuu varmaankin siitä, että
+tuollainen seurustelu ei ole oikeastaan sitä eikä tätä; se hävittää
+illuusion mutta ei selvitä sitä. Naisen syvällisin elämäntarkoitus
+on olla seuraksi miehelle, mutta seurustelemalla oman sukupuolensa
+kanssa hän voi helposti alkaa mietiskellä tätä seikkaa ja silloin
+hänestä tulee pikemminkin seuranainen kuin seura. Itse kieli on
+tässä suhteessa hyvin merkitsevä; miestä kutsutaan herraksi, mutta
+naista ei sanota palvelijaksi, häntä sanotaan yksinkertaisesti miehen
+iloksi. Jos kuvittelen nuoren tytön ihannetta, kuvittelen häntä aina
+yksinäiseksi ja ennen kaikkea sellaiseksi, jolla ei ole ystävättäriä.
+Totta on kyllä, että sulottaria oli kolme; mutta siitä huolimatta
+ei varmaankaan kenenkään päähän ole juolahtanut esittää heitä
+keskenään keskustelemassa: heidän äänetön kolminaisuutensa muodostaa
+kauniin naisellisen yhteyden. Tässä suhteessa melkein pitäisin
+neitsytkammioita suositeltavina, jollei sellainen pakko tuntuisi
+liian raskaalta. Joka tapauksessa on hyvä, että nuorelle tytölle
+jätetään hänen vapautensa, mutta myöskin, ettei tilaisuutta tämän
+vapauden väärinkäyttämiseen erikoisesti osoiteta. Siten hän tulee
+kauniiksi tulematta intresantiksi. Nuorelle tytölle, joka seurustelee
+paljon toisten nuorten tyttöjen kanssa, annetaan turhaan neitsythuntu
+tai morsiushuntu; ja kuitenkin haluaa jokainen nuori mies, jolla on
+kyllin esteettistä tajua, että sanan syvällisemmässä ja varsinaisessa
+merkityksessä viaton tyttö astuu hunnutettuna hänen rinnalleen, olipa
+sitten ettei ole tapana käyttää varsinaista morsiushuntua.
+
+Hänet on ankarasti kasvatettu; kunnioitan siitä hänen vanhempiaan,
+jotka jo makaavat haudoissaan. Hän ei ole oppinut tuntemaan maailman
+iloja, eikä hänessä ole sen tähden niiden tuottamaa kyllästystä. Hän
+elää hyvin eristettynä, voisin langeta tädin kaulaan häntä siitä
+kiittäen. Hän on ylpeä, hän halveksii sitä, josta toiset nuoret
+tytöt iloitsevat -- niin pitääkin olla. Kaikenkaltaiset korut eivät
+miellytä häntä samassa määrässä kuin toisia nuoria tyttöjä; hän on
+hiukan väittelynhaluinen, mutta se on välttämätöntä nuorelle tytölle,
+joka on niin haaveellinen kuin hän. Jos hän joutuisi vääriin käsiin,
+voisi hänestä tulla jotain hyvin epänaisellista, juuri sen tähden
+että hänessä on niin paljon naisellisuutta.
+
+-- -- --
+
+30. pnä.
+
+Kaikkialla käyvät tiemme ristiin. Tänään olen tavannut hänet kolme
+kertaa. Tunnen hänen vähäisimmätkin retkensä, tiedän milloin ja missä
+hänet voin kohdata, mutta en aina käytä tätä tietoani tavatakseni
+hänet; päinvastoin annan monen hyvän tilaisuuden mennä ohitseni.
+Kohtaus, joka usein on maksanut minulle monen tunnin odotuksen,
+tuhlataan hukkaan kuin olisi se vähäpätöisin asia maailmassa, minä
+en häntä kohtaa, minä vain kaukaa sivuan hänen kiertorataansa. Jos
+tiedän hänen aikovan rouva Jansenin luo, en mielelläni kohtaa häntä,
+jollei se ole välttämätöntä jotakin erityistä havainnontekoa varten;
+käyn mieluummin rouva Jansenin luona hiukan varhemmin, niin että
+jos mahdollista kohtaan hänet lähtiessäni ovessa tai käytävässä,
+jolloin välinpitämättömänä astun hänen ohitsensa. Siinä ensimmäinen
+verkkoni, johon hänet kiedon. Kadulla en häntä pysähdytä, ja jos
+häntä tervehdin, en astu häntä lähemmäs vaan esitän tervehdykseni
+kauempaa. Hän huomaa kyllä, että uusi taivaankappale on ilmestynyt
+hänen näköpiiriinsä ihmeellisesti kulullaan häiriten hänen
+vaellustaan; mutta sitä lakia, joka säätää tämän taivaankappaleen
+liikkeen, hän ei aavista, vaan katsoo pikemmin oikealle ja vasemmalle
+keksiäkseen sen pisteen, johon tuo liike tähtää. Että se on juuri
+hän itse, siitä hän tietää yhtä vähän kuin omasta antipodistaan
+toisella puolen maapalloa. Hänen käy kuten yleensä kaikkien, joiden
+kanssa joudun tekemisiin; he luulevat minulla olevan tavattomasti
+tehtäviä, minä kun olen alinomaa liikkeessä ja voin sen tähden sanoa
+kuin Figaro: yks, kaks, kolme, neljä juonta yhtaikaa, se on minun
+mieleistäni. Ensin minun täytyy tuntea hänet ja koko hänen henkinen
+olemuksensa, sitten vasta voin käydä hyökkäykseen. Useimmat nauttivat
+nuoresta tytöstä kuin samppanjasta, yhdessä kuohuvassa hetkessä;
+ah niin, onhan se kaunista ja moneen nuoreen tyttöön nähden se on
+korkeinta, mihin naisen voi saada. Mutta tässä on tarjolla enemmän.
+Jos ihastuksen esine on liian hauras kestääkseen peittelemätöntä
+kirkkautta, no hyvä, silloin nauttii hänestä sellaisenaan; mutta
+Cordelia sen kyllä kestää. Mitä enemmän hellyyttä saa liittymään
+rakkauteen, sitä mieltäkiinnittävämpää. Silmänräpäyksen hekkuma on,
+jollei ulkonaisessa niin sisäisessä merkityksessä, väkivaltaisuutta,
+ja sen nautinto on vain kuvittelua samoinkuin varastetun suutelon,
+jossa ei ole mitään sielunarvoa. Ei, kun nuoren tytön voi saada
+siihen, että hänen ainoa pyrkimyksensä on antautua, että hän siinä
+tuntee olevan ainoan onnensa, että hän melkein polvillaan pyytää
+saada antaa kaikkensa altiiksi ja kuitenkin on vapaa -- silloin
+vasta on todellinen nautinto tarjolla. Mutta sitä varten täytyy aina
+vaikuttaa henkisesti.
+
+Cordelia! Se on ihana nimi. Istun kotosalla ja opettelen puhumaan
+kuin papukaija, hokien: Cordelia, Cordelia, Cordeliani, minun
+Cordeliani. En voi olla hymyilemättä ajatellessani millä tavalla
+kerran ratkaisevana hetkenä olen lausuva nuo sanat. On aina
+hyvä tehdä esitutkimuksia ja valmistua kaikkeen edeltäpäin. Ei
+ole ihme, että runoilijoilla aina on tapana kuvata ensimmäistä
+sinuksikutsumisen silmänräpäystä, tuota ihanaa hetkeä, jolloin
+rakastavat eivät ylenmääräisellä liekkumalla (vaikkakin on monta,
+jotka eivät koskaan pääse sen pitemmälle) vaan astumalla alas
+rakkauden mereen luopuvat entisestä ihmisestään ja noustuaan tästä
+kasteesta ensikerran kohtelevat toisiaan kuin vanhat tuttavat, vaikka
+heidän tuttavuutensa on vasta hetken ikäinen. Nuorelle tytölle on
+tämä silmänräpäys aina kaikista ihanin, ja sen miehen joka haluaa
+tilanteesta oikein nauttia, tulee aina olla korkeammalla asteella
+niin ettei hän ole ainoastaan uudestikastaja vaan myöskin todellinen
+pappi. Vähäinen määrä ironiaa tekee tätä silmänräpäystä seuraavan
+hetken mitä mieltäkiinnittävimmäksi, se on henkistä alastomaksi
+riisuutumista. Tulee olla kyllin runollinen, ettei vain turmele
+tapahtumaa, ja kuitenkin on veitikan aina oltava lymyssä.
+
+-- -- --
+
+2. pnä kesäkuuta
+
+Hän on ylpeä, sen olen nähnyt aikoja sitten. Kun hän istuu Jansenin
+neitien seurassa, hän puhuu hyvin vähän, heidän pakinansa häntä
+nähtävästi kiusaa -- hänen erityinen hymyilytapansa viittaa siihen.
+Tuolle hymyilylle minä rakennan. -- Toisinaan voi hän taasen
+heittäytyä poikamaisen hurjapäiseksi, Jansenilaisten suureksi
+hämmästykseksi. Selittämätöntä ei tuo ole minulle, joka tunnen hänen
+lapsuutensa. Hänellä oli vain yksi veli, joka oli häntä vuotta
+vanhempi. Hän tuntee ainoastaan isänsä ja veljensä, hän on ollut
+todistajana vakavissa kohtauksissa -- kaikki tuollainen vieroittaa
+tavanmukaisesta lörpöttelystä. Hänen isänsä ja äitinsä yhdyselämä
+ei ole ollut onnellinen; se mikä tavoiteltavana kangastaa muille
+nuorille tytöille, ei houkuttele häntä. Voi olla mahdollista, ettei
+hän tarkoin tiedä mitä nuori tyttö oikeastaan on. Kenties hän
+toisinaan toivoo, ettei hän olisikaan tyttö vaan mies.
+
+Hänellä on mielikuvitusta, sielua, intohimoa, lyhyesti sanoen,
+kaikki tarvittavat alkuosat, vaikkakaan eivät subjektiivisesti
+reflektoituina. Tänään eräs sattuma sai minut siitä vakuuttuneeksi.
+Jansenin neideiltä olen kuullut, ettei hänen ole tapana soittaa, se
+kun sotii tädin periaatteita vastaan. Olen sitä aina valittanut,
+sillä musiikki on aina hyvä keskustelukieli nuoren tytön kanssa, kun
+toinen on vain kyllin varovainen ollakseen esiintymättä tuntijana.
+Tänään tulin rouva Jansenin luo, koputtamatta, olin jo puoleksi
+avannut oven -- röyhkeys, joka usein on ollut minulle suureksi
+hyödyksi ja jota, kun se näyttää tarpeelliselta, koetan peittää sillä
+järjettömyydellä, että koputan avoimeen oveen -- kun näin hänen
+istuvan yksin huoneessa fortepianon ääressä. Näytti siltä kuin hän
+olisi soittanut varkain -- se oli pieni ruotsalainen laulu -- hän ei
+soittanut hyvin, hän tuli kärsimättömäksi, mutta sitten puhkesivat
+taas lempeämmät sävelet esiin. Suljin oven ja jäin ulkopuolelle
+seuraamaan hänen mielialojensa vaihtelua. Hänen soitossaan oli
+paikoin intohimoa, joka toi mieleen sadun neitsyt Mettelilen, joka
+soitti kultaharppua niin että maito suihkusi hänen rinnastaan. --
+Hänen esityksensä oli samalla kertaa surunvoittoinen ja intohimoinen.
+-- Olisin voinut syöksyä sisään tavoittelemaan tätä hetkeä, mutta se
+olisi ollut hulluutta. -- Muisto ei ole ainoastaan säilytyskeino,
+se on myöskin kartuttamiskeino; se mikä säilyy muistossa kasvaa
+kaksinkertaiseksi. -- Usein tapaa kirjojen välistä, varsinkin
+virsikirjojen, pienen kukan -- joku ihana hetki on antanut aiheen
+sen kätkemiseen, muisto siitä on kuitenkin vielä ihanampi. -- Hän
+ei nähtävästi tahdo muitten tietävän, että hän soittaa, taikka
+soittaneeko hän ehkä vain tuon pienen ruotsalaisen laulun -- kenties
+sillä on häneen nähden aivan erikoinen viehätyksensä? Tuota en tiedä,
+ja sen tähden tämä sattuma on minulle erittäin tärkeä. Kun kerran
+olen puhuva tuttavallisemmin hänen kanssaan, johdan hänet salaa tähän
+asiaan ja annan hänen syöksyä tähän salaloukkuun.
+
+-- -- --
+
+3. pnä kesäkuuta.
+
+Vielä en voi sopia itseni kanssa, kuinka hänet on käsitettävä; pysyn
+sen tähden hiljaa ja huomaamattomana kuin sotilas etulinjassa,
+laskeutuneena maahan ja kuunnellen lähestyvän vihollisen kaukaista
+ääntä. En ole oikeastaan hänen silmissään olemassa, en sen tähden,
+että suhde olisi negatiivinen vaan sen tähden, ettei mitään suhdetta
+vielä ole meidän välillämme. Vielä en ole uskaltanut tehdä mitään
+koetta. -- Nähdä tyttö ja rakastua häneen, se käy samanaikaisesti,
+selittävät romaanit -- niin, se olisi kyllä totta, jollei rakkaudella
+olisi mitään dialektiikkaa; mutta mitä muutoin saakaan rakkaudesta
+tietää romaaneista? Pelkkiä valheita, sivun täytteiksi keksittyjä.
+
+Kun nyt niiden tiedustelujen jälkeen, joita olen suorittanut,
+muistelen sitä vaikutusta, jonka hänen ensimmäinen näkemisensä
+minuun teki, niin huomaan alkuperäisen käsitykseni hänestä kylläkin
+muuttuneen, mutta sekä hänelle että minulle edulliseen suuntaan.
+Eihän nuori tyttö, joka noin kuljeskelee ypöyksin ja joka tuolla
+tavoin vajoaa omaan itseensä, ole aivan jokapäiväinen ilmiö. Olen
+arvostellut häntä ankaran kritiikkini mukaan ja huomannut hänet
+viehättäväksi. Mutta viehättävyys on vain hetken asia, hetken,
+joka katoaa kuin eilinen päivä. En ollut kuvitellut häntä siihen
+ympäristöön kuuluvana, jossa hän todella elää, kaikkein vähimmin niin
+perehtyneeksi elämän myrskyihin.
+
+Mielelläni tahtoisin tietää kuinka on hänen tunne-elämänsä laita.
+Rakastunut ei hän varmaankaan koskaan ole ollut, sillä hänen sielunsa
+on kovin vapaasti liikehtivä, kaikkein vähimmin hän kuuluu noihin
+teoreettisesti kokeneisiin neitosiin, jotka jo ennakolta kuvittelevat
+itsensä rakastetun miehen käsivarsille. Hänen elämänkokemuksensa
+eivät juuri ole olleet omiaan saattamaan häntä epätietoisuuteen
+unen ja todellisuuden keskenäisestä suhteesta. Ihanteen jumalainen
+ambrosia ravitsee vielä hänen sieluansa. Mutta se ihanne, joka
+hänelle kangastaa, on tuskin paimenetar, romaanisankaritar,
+rakastajatar, se on Jeanne d'Arc tai jokin sellainen.
+
+Kysymyksenalaiseksi jää yhä, onko hänen naisellisuutensa niin
+voimakasta, että sen voi antaa tulla tietoiseksi itsestään, vai
+onko se nautittava vain kauneutena ja naisellisena sulona; kysymys
+on, uskaltaako jännittää jousta kireämmälle. On jo suuri asia
+löytää puhdasta, välitöntä naisellisuutta, mutta jos uskaltaa
+tehdä kokeen, on mahdollisuus vielä mieltäkiinnittävämpään
+nautintoon tarjolla. Siinä tapauksessa on parasta hankkia tytölle
+jokapäiväinen kosiskelija. On vain luulottelua, että sellainen
+muka voisi vahingoittaa nuorta tyttöä. -- Niin, jos tyttö on hyvin
+hieno ja hellätuntoinen vesa, jonka elämässä on ainoastaan yksi
+loistokohta, viehättävyys, silloin on parasta, ettei hän koskaan ole
+kuullut rakkautta mainittavan, mutta jollei niin ole laita, niin
+sitä parempi, enkä siinä tapauksessa koskaan arkailisi toimittaa
+kosiskelijaa hänen kimppuunsa, jollei hänellä sellaista ole. Tämä
+kosija älköön muuten olko mikään irvikuva, sillä siten ei mitään
+voiteta; hänen täytyy olla varsin kunnioitettava nuori mies, jos
+mahdollista myöskin rakastettava, mutta kuitenkin liian vähäpätöinen
+tytön intohimolle. Hän halveksii tuollaista miestä, hän ikävystyy
+rakkauteen, hän epäilee oman tunteensa olemassaoloa tuntiessaan
+oman kutsumuksensa ja nähdessään mitä todellisuus tarjoaa; kun
+rakkaus kerran on niin mitätöntä ei siitä ole paljon väliä. Hän
+tulee ylpeäksi rakkaudessaan; tuo ylpeys tekee hänet intresantiksi,
+se kirkastaa hänen olentonsa korkeammalla loistolla; samalla hän on
+myöskin lähempänä lankeemustaan. Kaikki tuollainen on omiaan tekemään
+hänet aina yhä mielenkiintoisemmaksi. Toistaiseksi on varminta
+tutkia hänen ympäristöään, löytyisikö sieltä tuollainen kosija.
+Hänen kotonaan ei sellaisella voisi olla sopivaa tilaisuutta, mutta
+tyttöhän käy vieraissakin ja siellähän sellaisen aina voisi tavata.
+On aina arveluttavaa hankkia itse tuollainen nuori mies, ennen kuin
+on ottanut asiasta selvän; kaksi vähäpätöistä kosiskelijaa voisi
+vaikuttaa vertailun tähden vahingollisesti tyttöön. Sen tähden minun
+on nyt katsottava, eikö joku kosiskelija ehkä istuskele lymyssä
+uskaltamatta hyökätä perheeseen, kananvaras, joka ei näe mitään
+tilaisuutta hiipiä sisään noin luostarimaiseen taloon.
+
+Strategiseksi periaatteeksi, laiksi tällä sotaretkellä, jää se,
+että joutuu tytön kanssa aina tekemisiin mielenkiintoisissa
+tilanteissa. Mieltäkiinnittävät kohtaukset muodostavat siten sen
+alueen, jolla sotaa käydään, ja kaikki mahdollisuudet sellaisiin
+on siis tarkoin käytettävä. Jollen pahoin erehdy, onkin koko hänen
+henkinen rakenteensa sellainen, että se mitä minä vaadin on samaa
+kuin se mitä hän antaa, niin, vieläpä samaa mitä hän itse ikävöi.
+Tärkeätä on juuri saada keinotelluksi itselleen tieto siitä,
+mitä tyttö voi antaa ja mitä hän itse puolestaan vaatii. Minun
+rakkausseikkailuillani on aina sen tähden suuri merkitys minulle
+itselleni, ne muodostavat tärkeän elämänarvon, kehitysjakson,
+jonka laadun tarkoin tunnen, vieläpä saan monesta oppimastani
+taidosta niitä kiittää. Opin tanssimaan ensimmäisen tytön takia,
+jota rakastin, ja ranskaa opettelin puhumaan pienen tanssijattaren
+vuoksi. Silloin menettelin kuin hölmöt ja tulin petetyksi. Nyt
+menettelen kavalammin. Ehkä Cordelia on jo ammentanut tyhjiin yhden
+puolen olentonsa mielenkiinnosta, hänen eristetty elämänsä tuntuu
+sitä osoittavan. On sen tähden löydettävä toinen puoli, joka ensi
+katsannolta ei tunnu hänestä kiinnostavalta, mutta joka tulee hänelle
+siksi juuri sen tähden, että hän ensin sitä kammoaa. Tarkoitustani
+varten en valitse runollista tietä vaan proosallisen. Siten on päästy
+alkuun. Ensin neutralisoidaan hänen naisellisuutensa proosallisella
+järkeilyllä ja ivalla, ei suoraan vaan välillisesti, absoluuttisen
+suvuttomuuden avulla: hengen avulla. Hän melkein kadottaa tuossa
+tilassa kaiken naisellisuutensa, mutta kauan ei hän kestä yksin,
+hän heittäytyy minun syliini, ei kuin rakastajan syliin, ei, vielä
+aivan neutraalisesti -- mutta silloin herää hänen naisellisuutensa,
+sen voi kiihottaa korkeimpaan kimmoisuuteensa, hän voittaa kaikki
+esteet, jotka hänen eteensä asetetaan, hänen naisellisuutensa
+saavuttaa melkein yliluonnollisen korkeuden, hän kuuluu minulle
+kaikkinielevällä intohimolla.
+
+-- -- --
+
+5. pnä.
+
+Kauas ei minun tarvitse mennä. Hänellä on tapana käydä tukkukauppias
+Baxterin talossa. Siellä en ole tavannut ainoastaan häntä vaan
+myöskin erään miehen, joka on varsin sovelias tarkoituksiini. Edvard,
+tukkukauppiaan poika, on korviaan myöten rakastunut Cordeliaan,
+sen huomaa jo puolella silmällä katsoessaan. Isänsä liikkeessä,
+konttorissa, on hän mukava nuori mies, varsin miellyttävä, jonkun
+verran ujo tosin, mutta viimeksi mainitun ominaisuuden en luule
+vahingoittavan häntä tytön silmissä.
+
+Edvard parka! Hän ei vain tiedä kuinka hänen on meneteltävä
+rakkaudessaan. Kun hän tietää tytön tulevan illalla heille, hän
+pukeutuu yksinomaan tämän tähden, ottaa uuden mustan puvun yllensä,
+pistää uudet kalvosimet käteensä yksinomaan tytön tähden ja tekee
+siten melkein naurettavan vaikutuksen arkipukuisten vieraiden
+keskellä. Hänen ujoutensa on melkein uskomaton. Jos se olisi
+vain naamio, olisi Edvard minulle vaarallinen kilpailija. Kuinka
+usein olenkaan käyttänyt ujoutta aseenani vietellessäni jotain
+pientä neitosta. Yleensä puhuvat nuoret tytöt ylenkatseellisesti
+ujoista miehistä ja kuitenkin pitävät salaa heistä. Vähäinen ujous
+mairittelee tyttöjen turhamaisuutta. Tyttö tuntee ylemmyytensä --
+siinä pienet käsirahat. Mutta kun siten on tuudittanut tyttösen
+uneen, sopii näyttää hänelle jolloinkin, kun hän luulee miehen
+menehtyvän ujoudesta, että on siitä kyllin kaukana voidakseen
+varsin hyvin seistä omin jaloin. Ujoutensa takia mies kadottaa
+miehisen merkityksensä, ja se on sen tähden suhteellisen hyvä keino
+sukupuolisen eroavaisuuden tyhjäksi tekemiseen. Tytöt tulevat,
+huomatessaan ujouden olleen vain naamion, noloiksi, ja sydämessään
+punastuen he tuntevat varsin hyvin, että tavallaan ovat astuneet
+heille määrätyn rajan yli. Heidät valtaa sama tuntemus kuin silloin
+kun he liian kauan ovat kohdelleet nuorta poikaa kuin lasta.
+
+-- -- --
+
+7. pnä.
+
+Niin olemme ystäviä, Edvard ja minä; todellinen ystävyys, ihana
+suhde on meidän välillämme, sellainen kuin muinaisen Kreikan
+kauneimpina päivinä. Tulimme kohta toistemme uskotuiksi, kun minä,
+tehtyäni hänelle monenmoisia huomautuksia Cordeliasta, sain hänet
+tunnustamaan salaisuutensa. Se on niin hyvin ymmärrettävissä, pienten
+salaisuuksien ohella voi suurikin päästä pujahtamaan. Poika poloinen,
+hän on jo kauan huokaillut. Hän pukeutuu juhlatamineisiin joka kerta
+kun tyttö tulee heille, saattaa hänet iltasella kotiin ja hänen
+sydämensä jyskyttää tytön käsivarren nojatessa hänen omaansa. He
+kävelevät kotiin tähtiä tähystellen, hän soittaa ovikelloa, tyttö
+katoaa, Edvard jää epätoivoonsa -- mutta toivoo parempaa seuraavalta
+kerralta. Hänellä ei ole ollut vielä rohkeutta astua tytön kotioven
+kynnyksen yli, hänellä, jolla siihen on niin mainio tilaisuus. Vaikka
+on vaikeata olla kaikessa hiljaisuudessa nauramatta Edvardille,
+tuossa lapsellisuudessa on mielestäni kuitenkin jotain kaunista.
+Siitä huolimatta että muutoin kuvittelen tuntevani kaikki eroottisen
+elämän muodot, en ole kuitenkaan koskaan itsessäni huomannut
+tuota tilaa, tuota rakastumisen pelkoa ja vavistusta, en tuossa
+määrässä, että se olisi riistänyt minulta järkevän toimintakyvyn --
+muutoin tunnen sen kyllä, mutta minussa se on senlaatuista, että se
+pikemminkin tekee minut voimakkaammaksi. Ehkä joku tähän sanoo, etten
+koskaan ole ollut oikein rakastunut. Hyvin mahdollista. Olen antanut
+Edvardille rohkeutta, olen pyytänyt häntä luottamaan ystävyyteeni.
+Huomenna on hän ottava ratkaisevan askeleen, hän on päättänyt
+lähteä persoonallisesti tytön luo pyytääkseen tätä jonnekin. Olen
+taivuttanut hänet sellaiseen epätoivoiseen ajatukseen, että hän
+pyytää minut mukaan; olen luvannut hänelle tulevani. Hän pitää sitä
+erinomaisena ystävyyden osoituksena. Tilaisuus on juuri sellainen,
+jollaista olen toivonut, se on samaa kuin syöksyä oven mukana
+sisälle taloon. Jos tytöllä olisi hämärinkin aavistus menettelyni
+merkityksestä, menisivät kaikki suunnitelmani hukkaan.
+
+Ennen ei minun ole ollut tapana valmistua keskustelua ylläpitämään,
+nyt se on tädin tähden käynyt välttämättömäksi. Olen nim. ottanut
+kunniakkaaksi tehtäväkseni aina keskustella hänen kanssaan ja
+siten peitellä Edvardin rakastajaneleitä, mikäli ne tarkoittavat
+Cordeliaa. Täti on oleskellut aikaisemmin maalla, ja sekä omista
+tarkoista maataloudellisten lähdekirjojen tutkimuksistani että tädin
+kokemukseen perustuvista tiedonannoista olen saanut tuntuvaa ohjausta
+tiedoissani ja taidoissani.
+
+Tätiin nähden on menestykseni täydellinen, hän pitää minua vakavana
+ja luotettavana miehenä, jonka kanssa on erittäin mieluista
+seurustella ja joka ei ole tavallisten muotijunkkarien kaltainen.
+Cordelia taasen ei tunnu minusta oikein pitävän. Tosin hänessä on
+liian paljon puhdasta ja viatonta naisellisuutta jotta hän voisi
+vaatia, että jokaisen miehen pitäisi häntä mielistellä, mutta
+kuitenkin hän tuntee liian hyvin kapinahengen esiintymisessäni.
+
+Kun sitten istun tuossa siistissä arkihuoneessa, missä hän hyvän
+enkelin tavoin levittää suloaan kaikkialle, kaikille, jotka joutuvat
+kosketuksiin hänen kanssaan, hyville ja pahoille, silloin tulen
+toisinaan kärsimättömäksi sydämessäni ja tunnen halua syöksyä esiin
+piilopaikastani; sillä vaikkakin istun kaikkien nähtävänä huoneessa,
+istun kuitenkin varkain lymyssä; tunnen halua tarttua hänen käteensä,
+syleillä tuota nuorta tyttöä, kätkeä hänet itselleni peläten, että
+joku hänet minulta ryöstäisi. Tai kun Edvard ja minä jätämme hänet
+iltaisin, kun hän hyvästiksi ojentaa minulle kätensä, kun pidän
+sitä omassani, silloin tuntuu minusta toisinaan järjettömältä antaa
+tuon lintusen lainkaan lentää kädestäni. Kärsivällisyyttä -- quod
+antea fuit impetus nunc ratio est [Mikä ennen oli vaistoa, on nyt
+harkintaa. Suom. muist.] -- tahdon kietoa hänet perinpohjaisemmin
+verkkooni, ja sitten äkkiarvaamatta annan rakkauden koko voiman
+puhjeta esiin. Emme ole silloin itseltämme turmelleet tuota hetkeä
+ennenaikaisilla hellyydenosoituksilla, ennakko-otoilla, siitä
+voit minua kiittää, Cordeliani. Teen parastani kehittääkseni
+vastakkaisuuksia, kiristän rakkauden jousta voidakseni haavoittaa
+sitä syvemmin. Kuin jousimies löyhennän jännettä, kiristän sitä
+uudelleen, kuuntelen sen laulua, sotasoittoani, mutta en tähtää
+vielä, en aseta vielä nuolta jänteelle.
+
+Kun pieni seura usein kokoontuu samassa huoneessa, kehittyy helposti
+traditio siitä, missä kullakin on oma omituinen paikkansa, syntyy
+taulu, jonka mielessään milloin hyvänsä voi levittää eteensä
+kuin kartan määrätystä maa-alueesta. Siten muodostamme mekin
+Wahlin perheessä yhdessä määrätyn taulun. Iltaisin juomme teetä.
+Tavallisesti siirtyy silloin täti, joka siihen saakka on istunut
+sohvassa, pienen ompelupöydän ääreen, jonka Cordelia puolestaan
+jättää vallatakseen itselleen paikan teepöydän luona sohvassa. Edvard
+seuraa häntä, minä tätiä. Edvard tavoittelee salaperäisyyttä, hän
+tahtoo kuiskata ja tekeekin sen tavallisesti niin hyvin että vaikenee
+kokonaan. Minä taasen en lainkaan salaa tädin kanssa ylläpitämääni
+mielipiteenvaihtoa torihinnoista ja siitä kuinka paljon maitoa
+vaaditaan leiviskään voita -- molemmat keskustelunaiheita, joita kuka
+hyvänsä nuori tyttö voi sekä vapaasti kuulla että jotka myöskin, mikä
+vielä harvinaisempaa, jalostavat yhtä paljon päätä kuin sydäntä.
+Yleensä käännän selkäni teepöytää kohti, minä haaveilen tädin kanssa.
+Kuinka suuri ja viisas onkaan luonto töissään, mikä erinomainen
+jumalanlahja onkaan voi, mikä ihana luonnon ja ihmistaidon
+yhteistuote! Täti ei saa kuulla mitä Edvard ja Cordelia puhuvat, jos
+he yleensä jotain puhuvat, sen olen Edvardille luvannut ja minä pysyn
+aina sanassani. Sen sijaan voin itse mainiosti kuulla jokaisen sanan,
+jonka he vaihtavat, kuulla pienimmänkin risahduksen. Se on varsin
+tärkeätä, sillä ei voi koskaan tietää, mitä ihminen epätoivossaan
+uskaltaa. Varovaisimmat ja ujoimmat ihmiset uskaltautuvat toisinaan
+mitä hurjimpiin tekoihin. Vaikka minulla siis ei ole vähintäkään
+tekemistä kenenkään kanssa erikseen, voin kuitenkin hyvin huomata
+Cordeliasta, että näkymättömänäkin olen alituisesti hänen ja Edvardin
+välillä.
+
+Omituinen on tosiaan se kuva, jonka me neljä yhdessä muodostamme.
+Jos ajattelen tunnettuja kuvia, voisin ehkä löytää vertauskohtia
+kuvitellessani itseäni Mefistofeleeksi; vaikeutena on kuitenkin se,
+ettei Edvard ole mikään Faust. Jos taasen teen itsestäni Faustin,
+on vaikeutena se, ettei Edvard suinkaan ole mikään Mefistofeles.
+Minä en myöskään ole Mefistofeles, kaikkein vähimmin Edvardin
+silmissä. Hän pitää minua rakkautensa hyvänä henkenä, ja siinä hän
+tekee oikein, sillä hän saa ainakin olla varma siitä, ettei kukaan
+voisi valppaammin vartioida hänen rakkauttaan kuin minä. Olen
+luvannut ylläpitää keskustelua tädin kanssa, ja tämän kunniakkaan
+tehtäväni hoidan huolella. Täti melkein katoaa meidän silmistämme
+pelkkään maatalouteen; me käyskelemme yhdessä kyökissä, kellarissa
+ja luhdissa, me katselemme kanoja, sorsia, hanhia jne. Kaikki
+tämä harmittaa Cordeliaa. Mitä minä oikeastaan tahdon, sitä ei
+hän luonnollisesti voi käsittää. Hänelle olen yhäti arvoitus,
+arvoitus, joka ei edes houkuttele häntä arveluihin, vaan joka
+katkeroittaa, närkästyttää. Hän tuntee hyvin, että täti tulee melkein
+naurettavaksi, ja kuitenkin on täti siksi kunnianarvoinen nainen,
+ettei hän suinkaan ole sitä ansainnut. Muutoin hoidan asiani niin
+hyvin, että hän turhaan koettaisi minua estää. Toisinaan menen niin
+pitkälle, että saan Cordelian kaikessa hiljaisuudessa hymyilemään
+tädille. Nämä ovat tarpeellisia esitutkimuksia. Ei niin, että tekisin
+niitä liitossa Cordelian kanssa; siten en olisi saanut häntä koskaan
+vetämään suutansa hymyyn tädille. Minä pysyn yhä edelleen arvokkaan
+vakavana; mutta hän ei voi olla hymyilemättä. Ensimmäinen petollinen
+opetus on: saada hänet hymyilemään ironisesti. Nyt kohdistuu hänen
+hymynsä yhtä paljon minuun kuin tätiin, sillä hän ei tiedä, mitä
+hänen pitää minusta ajatella. Ehkä olen tuollainen nuori mies,
+joka on liian varhain vanhentunut, niin, se on hyvin mahdollista;
+mutta toinenkin mahdollisuus on olemassa ja kolmas jne. Kun hän on
+hymyillyt tädille, suuttuu hän itselleen, minä käännyn silloin ympäri
+ja yhä jatkaen keskusteluani tädin kanssa, katson hyvin vakavasti
+häneen; silloin hän hymyilee minulle ja tilanteelle kokonaisuudessaan.
+
+Meidän suhteemme ei ole keskeneräisen ymmärtämisen hellää
+ja uskollista syleilyä, ei ymmärtämisen attraktiota, vaan
+väärinymmärtämisen repulsiota. Minun suhteeni häneen ei ole itse
+asiassa lainkaan mikään suhde; se on puhtaasti henkinen, mikä
+tietysti ei merkitse mitään nuoren tytön ollessa kyseessä. Sillä
+menettelytavalla, jota nyt seuraan, on ihan erikoiset etunsa. Mies,
+joka esiintyy keikarina, herättää aina epäluuloa ja tekee itse siten
+itselleen haittaa. Tuosta epäluulosta olen minä kokonaan vapaa. Minua
+ei vartioida, päinvastoin minua pidetään pikemminkin luotettavana
+miehenä, joka puolestaan soveltuisi vartioimaan nuorta tyttöä.
+Menettelytavallani on vain yksi vika, se on hidas, ja sen tähden sitä
+voi käyttää menestyksellä ainoastaan sellaisia henkilöitä kohtaan,
+joilta on kiinnostavaa nautintoa odotettavissa.
+
+Miten nuorentava voima onkaan nuoressa tytössä! Ei aamuilman
+kuulakkuudella, ei tuulen suhinalla, ei meren raikkaudella, ei viinin
+tuoksulla ja tulella -- ei millään maailmassa ole sitä nuorentavaa
+voimaa.
+
+Kohta toivon saaneeni asiat sille kannalle, että hän vihaa
+minua. Olen kokonaan ottanut ylleni vanhan poikamiehen hahmon.
+En puhu muusta kuin mukavasta istumisesta ja makaamisesta,
+luotettavasta palvelijasta ja vakavasta ystävästä, jonka käteen
+voi empimättä nojautua kulkiessaan. Kun nyt vain saan tädin
+jättämään maataloudelliset esitelmänsä, johdan hänet kokonaan näihin
+keskustelunaiheisiin. Siten saan suoranaisemman aiheen ironiaan.
+Piintyneelle vanhallepojalle voi hymyillä, vieläpä voi häntä
+surkutellakin, mutta nuori mies, ja lisäksi älykäs, saa mokomalla
+menettelyllä tytön kuohuksiin, koko hänen sukupuolensa merkitys,
+kauneus ja runollisuus tehdään niin tyhjäksi.
+
+Siten kuluvat päivät, näen hänet, mutta en puhu hänen kanssaan,
+puhun tädin kanssa tytön läsnäollessa. Jonakin yönä voi päähäni
+pistää päästää rakkauteni valloilleen. Silloin käyskelen viittaani
+kääriytyneenä ja hattu painettuna silmien yli hänen ikkunansa alla.
+Hänen makuuhuoneensa on pihalle päin, mutta näkyy koska talo on
+risteyksessä, myöskin kadulle. Joskus hän seisoo hetken ikkunan
+ääressä tai aukaisee sen ja katsoo tähtiä kohti, kenenkään näkemättä,
+lukuunottamatta erästä, jonka hän kaiketi vähimmin kaikista luulee
+itseään tarkkailevan. Näinä öisinä hetkinä harhailen kuin henki ja
+henkenä asustan siellä missä hänkin. Silloin unohdan kaikki, minulla
+ei ole mitään suunnitelmia, mitään laskelmia, minä heitän järjen yli
+olkani, avarran ja vahvistan rintaani syvin huokauksin -- liike,
+joka on minulle tarpeen keventääkseni nykyisestä systemaattisesta
+elämäntavastani johtuvia kärsimyksiä. Toiset ovat hyveellisiä päivin
+ja tekevä syntiä öin, minä olen kuvittelua päivin, öin olen pelkkää
+lemmenkaipuuta. Jos hän näkisi minut, jos hän voisi kurkistaa
+sieluuni -- jos...
+
+Jos tuo tyttö ymmärtäisi omaa parastaan, hän pitäisi minua kuin
+itselleen luotuna. Hän on liian kuumaverinen ja tunteellinen
+tullakseen onnelliseksi avioliitossa; liian halpamaista taas olisi
+jättää hänet tavallisen viettelijän käsiin; kun hän joutuu minun
+valtoihini, hän pelastaa kaiken olentonsa mielenkiintoisuuden
+haaksirikosta. Suhteessaan minuun hänen täytyy tehdä mitä filosofit
+tarkoittavat käyttäessään sanaleikkiä: zu Grunde gehn.
+
+Hän on oikeastaan väsynyt jo kuuntelemaan Edvardia. Se, joka
+asettaa liian ahtaat rajat mieltäkiinnittävälle, keksii pian
+niiden ulkopuolelta paljon intresanttia. Hän kuuntelee toisinaan
+minun pakinaani tädin kanssa. Kun sen huomaan, annan ikään kuin
+valoisan kajastuksen kokonaan toisesta maailmasta kuultaa esiin,
+suureksi kummastukseksi sekä tädille että Cordelialle. Täti näkee
+valon, mutta ei kuule mitään, Cordelia kuulee äänen, mutta ei näe
+mitään. Kohta on kuitenkin kaikki taas levollista, minun ja tädin
+välinen keskustelu käy yksitoikkoista latuaan kuin postihevoset
+yön hiljaisuudessa; teekeittiön surina säestää sitä. Sellaisina
+hetkinä voi tilanne käydä sietämättömäksi, varsinkin Cordelialle.
+Hänellä ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi puhua tai jota
+kuunnella. Jos hän kääntyy Edvardin puoleen, on vaara tarjolla,
+että tämä ujoudessaan tekee jonkun tyhmyyden; jos hän taas kääntyy
+toisaalle, tädin tai minun puoleen, vaikuttavat meidän varmuutemme
+ja meidän tasaisen keskustelumme yksikantaiset vasaraniskut mitä
+epämiellyttävimpänä kontrastina Edvardin epävarmuuden rinnalla. Voin
+hyvin käsittää, että Cordeliasta tuntuu kuin täti olisi lumottu;
+siinä määrin tämä seuraa minun tahtiani. Myöskään ei hän voi ottaa
+osaa meidän pakinaamme, sillä yksi minun menettelytavoistani,
+joita olen käyttänyt häntä kasvattaakseni, on se, että kohtelen
+häntä aivan kuin lasta. Ei niin, että ottaisin itselleni joitakin
+vapauksia häneen nähden, kaukana siitä; tiedän hyvin, kuinka
+vahingollisesti sellainen voisi vaikuttaa, ja erittäin tärkeätä
+minulle on, että hänen naisellisuutensa kerran on nouseva puhtaana
+ja kauniina. Läheinen suhteeni tätiin tekee minulle mahdolliseksi
+kohdella häntä kuin lasta, joka ei ymmärrä maailmaa. Siten en
+loukkaa hänen naisellisuuttansa, teen sen ainoastaan tyhjäksi; hänen
+naisellisuuttaan ei suinkaan loukkaa se, ettei hän tunne torihintoja,
+mutta häntä voi kyllä harmittaa, että tuollaista pidetään
+tärkeimpänä maailmassa. Täti voittaa itsensä minun voimakkaalla
+myötävaikutuksellani. Hän on tullut melkein fanaattiseksi -- seikka,
+josta hän voi olla minulle kiitollinen. Ainoa, johon hän minussa ei
+voi suostua, on se, etten ole mitään. Nyt olen ottanut tavakseni
+sanoa joka kerta kun tulee puhe jostain avoimesta virasta: se on kuin
+minua varten, ja sitten aloitan vakavan keskustelun tädin kanssa
+tuosta virasta. Cordelia huomaa aina ironian, ja juuri se onkin
+tarkoitukseni.
+
+Edvard-parka! Vahinko, ettei hänen nimensä ole Fritz. Joka kerta
+kun itsekseni ajattelen suhdettani häneen, tulen aina muistaneeksi
+Fritziä "Morsiamessa". ["Morsian" on eräs Scriben kirjoittama
+näytelmä, jonka päähenkilö Fritz menettää morsiamensa. Suom. muist.]
+Edvard on sitä paitsi, samoin kuin tämä hänen esikuvansa, korpraali
+porvarikaartissa. Ollakseni rehellinen minun täytyy myöntää, että
+myöskin Edvard on varsin ikävystyttävä. Hän ei käy asiaan kunnolla
+käsiksi, hän keikaroi vain kankeana ja hienona. Ystävyydestä häntä
+kohtaan -- unter uns gesagt -- esiinnyn minä niin välinpitämättömänä
+kuin suinkin. Edvard-parka! Ainoa seikka, joka minua hänessä melkein
+liikuttaa, on hänen ääretön kiintymyksensä minuun; hän ei edes tiedä
+miten minua kiittää. Mutta kiittäminen on jo todellakin liikaa.
+
+-- -- --
+
+Miksi ette voi pysyä rauhassa? Mitä olette koko aamun tehneet muuta
+kuin nykineet ikkunankaihtimiani, riuhtoneet katupeiliäni ja siihen
+kuuluvaa nuoraa, leikkineet kolmannen kerroksen kellonvetimellä,
+hyökänneet ikkunaruutuja vastaan, lyhyesti sanoen, kaikin tavoin
+ilmoittaneet tulostanne, ikään kuin tahtoisitte houkutella minut ulos
+luoksenne? Niin, sää on kylläkin kaunis, mutta minulla ei ole halua,
+antakaa minun jäädä kotiin... Te reippaat, vallattomat sefyyrit,
+te iloiset pojat, voittehan lähteä retkellenne yksin, käykää kuten
+tavallista nuorten tyttöjen kimppuun. Tiedänhän, ettei kukaan osaa
+niin viettelevästi syleillä nuorta tyttöä kuin te; turhaan koettaa
+hän vääntäytyä teidän syleilystänne, hän ei voi päästä irti teidän
+kietovista käsivarsistanne. Eikä hän sitä tahdokaan, sillä te,
+viileät ilman lapset, ette kiihota hänen intohimojaan... Menkää
+matkaanne ja jättäkää minut rauhaan!... Silloin, arvelette, ei
+teillä ole siitä mitään hupia, ette muka tee tuota kaikkea itsenne
+tähden... No hyvä, minä lähden kanssanne; mutta kahdella ehdolla.
+Ensiksi. Uudella Kuninkaantorilla asuu nuori, hyvin kaunis tyttö,
+joka ei ainoastaan ole kyllin rohkea ollakseen minua rakastamatta
+vaan joka lisäksi rakastaa toista, vieläpä kävelee hänen kanssansa
+käsikoukkua. Kello 1 tiedän tuon toisen noutavan tytön kävelemään.
+Nyt pitää teidän luvata, että rajuimmat teistä piiloutuvat jonnekin
+läheisyyteen siksi kunnes he tulevat ulos portista. Juuri kun
+he ovat aikeissa kääntyä Suurelle Kuninkaankadulle, hyökkää tuo
+rajuimpien osasto esiin, ottaa nuorelta mieheltä mitä kohteliaimmalla
+tavalla hatun päästä ja vie sen tasaisella vauhdilla täsmälleen
+kyynärän välimatkan päähän hänen eteensä; ei sen kauemmas, sillä
+silloin voisi sattua, että hän kääntyisi takaisin. Hän luulee
+aina seuraavassa hetkessä saavansa sen käsiinsä, hän ei edes
+laske tytön kättä käsivarreltaan. Sillä tavalla viette heidät
+molemmat Suurta Kuninkaankatua ja Voldenia pitkin Pohjoisportille,
+Höibrotorille... Kuinka paljon aikaa tuohon tarvitsette? Arvelen
+sen käyvän noin puolessa tunnissa. Kello kaksi täsmälleen tulen
+minä Itäiseltä kadulta. Kun teidän erikoisosastonne nyt on vienyt
+rakastavaiset keskelle toria, silloin teette äkillisen ryntäyksen
+heidän kimppuunsa ja sieppaatte tytönkin hatun, saatatte hänen
+kiharansa epäjärjestykseen ja viette hänen saalinsa sillä aikaa
+kun nuoren miehen hattu lentää yhä korkeammalle; lyhyesti sanoen,
+saatte aikaan sellaisen sekaannuksen, etten ainoastaan minä vaan
+koko kunnianarvoisa seurakunta laukeaa nauramaan, koirat rupeavat
+hyppelemään ja torninvartija soittamaan kellojaan. Nyt järjestätte
+niin, että tytön hattu lentää suoraan minua kohti, joten minusta
+tulee se onnellinen, joka saa ojentaa sen hänelle takaisin. --
+Toiseksi. Sen osaston, joka seuraa minua, pitää totella jokaista
+viittaustani, pysyä säädyllisyyden rajoissa, olla lähentelemättä
+kauniita tyttöjä ja sallia itselleen ainoastaan sellaista huvia,
+jonka kestäessä tytön lapsellinen sielu voi koko ajan säilyttää
+iloisuutensa, huulet hymynsä, silmät levollisuutensa ja sydän
+suruttomuutensa. Jos joku teidän joukostanne uskaltaa toisin
+menetellä, niin olkoon kirottu teidän nimenne. -- Ja nyt, elämää ja
+iloa, nuoruutta ja kauneutta kohti! Näyttäkää minulle mitä jo usein
+ennen olen nähnyt, mutta mitä en koskaan väsy katselemaan, kaunis
+nuori tyttö, paljastakaa minulle hänen kauneutensa, mutta siten,
+että hän itse käy vielä kauniimmaksi; tutkiskelkaa häntä niin, että
+hänellä on itselläänkin siitä iloa. -- -- -- Valitsen leveysasteen
+missä kohtaan teidät, sillä en voi, kuten tiedätte, vallita aikaani
+pitemmälle kuin puoli kahteen. -- -- --
+
+Tuolla tulee nuori tyttö hienona ja kauniina, niin, nythän on lisäksi
+sunnuntaikin tänään... Vilvoittakaa häntä hiukan, hengittäkää
+viileyttä hänen ylitsensä, syleilkää häntä viattomin syleilyin! Olen
+näkevinäni poskien hienosti punastuvan, huulten saavan voimakkaamman
+värin, poven aaltoilevan... Eikö totta, tyttöseni, on sanomaton,
+autuaallinen nautinto hengittää tätä vilpoisaa ilmaa? Pieni kaulus
+soutaa edestakaisin kuin puunlehvä. Kuinka terveesti ja täyteläisesti
+hän hengittää. Hänen käyntinsä hiljenee, kepeä tuulenhenkäys
+melkein kannattaa häntä kuin pilveä, kuin unta... Puhaltakaa hiukan
+voimakkaammin, pitemmin vedoin!... Hän kokoaa voimia; käsivarret
+ojentuvat povea vasten, jota hän suojelee huolellisemmin siltä
+varalta että joku tuulenhenkäys olisi kyllin uhkarohkea yrittääkseen
+pujahtaa keveän vaatetuksen alle... Hän hengittää voimakkaammin,
+posket käyvät täyteläisemmiksi, silmät läpikuultavammiksi ja käynti
+varmemmaksi. Kaikkinainen taistelu kaunistaa ihmistä. Jokaisen
+nuoren tytön pitäisi rakastua sefyyriin, sillä yksikään mies ei
+taida samassa määrässä kuin se taistellessaan tytön kanssa lisätä
+hänen kauneuttaan... Hänen vartalonsa kumartuu hiukan eteenpäin,
+pää ojentuu kurkottaen jalkaterää kohti... Hillitkää itseänne
+hetkeksi! Hänen kuvansa käy leveäksi, kadottaa kauniin kapeutensa...
+Vilvoittakaa häntä vähän!... Eikö totta, tyttöseni, on virkistävää
+kuumissaan tuntea kasvoillaan viileät henkäykset; tahtoisi melkein
+avata sylinsä pelkästä kiitollisuudesta, olemisen ilosta... Hän
+kääntyy sivuittain... Nyt nopeasti voimakas henkäys, joka antaa
+minun aavistaa muotojen kauneuden!... Vähän voimakkaammin, niin että
+vaatteet laskeutuvat kiinteämmin ruumiin ympärille!... Se on liikaa!
+Asento käy epäkauniiksi, kepeä käynti häiriintyy... Hän kääntyy
+uudelleen... Puhaltakaa, antakaa hänen ponnistella!... Se on kyllin,
+se on liikaa; yksi kiharoista on pudonnut alas... Pysyttekö rauhassa!
+-- -- Tuolta ilmestyy marssien koko rykmentti:
+
+    Die eine ist verliebt gar sehr,
+    Die andre wäre es gerne.
+
+On kieltämättä vaikeimpia tehtäviä elämässä kulkea tulevan lankonsa
+käsikoukussa. Nuorelle tytölle on se samaa kuin miehelle olla
+ylimääräisenä kirjanpitäjänä... Mutta ylimääräinen kirjanpitäjä voi
+yletä virassa, hänellä on paikkansa konttorissa ja hän saa ottaa osaa
+moneen harvinaiseen tilaisuuteen. Niin ei ole kälyn laita, mutta
+sen sijaan ei hänen ylenemisensä ole niin hidasta -- hänkin ylenee
+virassa ja hänet siirretään toiseen konttoriin... Puhaltakaa nyt
+pontevasti! Kun ihmisellä on jokin varma piste, johon turvautua, voi
+hän kyllä kestää vastuksia... Keskusta hyökkää voimalla esiin, siivet
+eivät voi sitä seurata... Mies seisoo kyllin lujassa, häntä ei tuuli
+voi työntää edellään, hän on myöskin liian raskas, jotta sivustat
+voisivat korottaa hänet maasta. Hän hyökkää eteenpäin näyttääkseen
+miten raskas kappale hän on. Mutta mitä parempi hänen ryhtinsä on,
+sitä enemmän kärsivät vastaantulevat nuoret tytöt parin nähdessään...
+Suvaitkaa, kaunottareni, minun antaa teille pieni neuvo: jättäkää
+te tulevat miehenne ja lankonne rauhaan, kulkekaa yksiksenne ja te
+olette huomaava sen paljon hauskemmaksi... Puhaltakaa nyt vähän
+heikommin!... Kuinka he pulikoivat tuulen laineissa! Kohta he
+karkeloivat sivuittain toisiaan vastaan pitkin katua. Voiko mikään
+tanssimusiikki saada aikaan iloisempaa tunnelmaa? Eikä tuuli väsytä,
+se päinvastoin vahvistaa... Nyt he kiitävät täysin purjein toistensa
+rinnalla katua pitkin. Voiko mikään valssi viettelevämmin temmata
+nuoren tytön mukaansa? Ja kuitenkaan ei tuuli tuota väsymystä,
+se päinvastoin kannattaa... Nyt käyvät sefyyrit nuoren miehen ja
+langon kimppuun... Eikö totta, vähäinen vastustus ei ole vahingoksi,
+ihminen taistelee mielellään sen puolesta, jota hän rakastaa. Ja
+jokainen saavuttaa kyllä sen, jonka puolesta hän taistelee, on
+olemassa korkeampi kaitselmus, joka tulee aina rakkaudelle avuksi.
+Sen tähden onkin miekkosella myötätuuli... Enkö ole ajatellut
+oikein: Jos rakastavaisella on myötätuuli, hän voi helposti ajautua
+armaansa ohi, mutta kun hänellä on vastatuuli, se panee hänen verensä
+miellyttävään liikkeeseen, ja kun hän sitten astuu armaansa luo,
+tekevät tuulenpuuskat hänet reippaamman ja viettelevämmän näköiseksi
+ja tuulen kosketus tekee viileäksi hänen huultensa hedelmän, joka
+mieluimmiten on nautittava kylmänä sen tähden, että se on niin palava
+-- samalla tavalla kuin samppanjakin, joka jääkylmänäkin nautittuna
+lämmittää... Kuinka he nauravat ja pakisevat -- tuulen viedessä
+heidän sanansa -- mitä tärkeää kerrottavaa heillä on toisilleen? --
+ja hymyilevät ja kumartuvat eteenpäin ja pitävät kiinni hatuistaan
+ja katselevat jalkoihinsa... Heittäkää nyt hetkeksi vähemmälle,
+jotteivät tytöt kävisi kärsimättömiksi tai suuttuisi meille tai
+alkaisi meitä pelätä!... Aivan oikein, uskalluksella vain eteenpäin,
+oikea jalka ensin, sitten vasen... Kuinka luottavaisesti ja rohkeasti
+tuo tyttö silmäilee ympärilleen... Näinkö oikein, hän on jonkun
+mieshenkilön käsikoukussa, siis kihloissa. Kas vain lapseni, minkä
+joululahjan elämä on sinulle antanut... Tuo kihloissa olohan näyttää
+todellakin varsin onnelliselta. Tyttö on rakastumisen ensi asteella,
+hän rakastaa sulhastaan -- hyvin mahdollista, mutta kuitenkin hänen
+rakkautensa liitelee avarana ja epämääräisenä yltympäri; hänellä on
+vielä se rakkaudenviitta, jonka alle mahtuu useampia... Puhaltakaa
+hiukan kovemmin!... Niin, kun kävelee noin reimasti, ei ole ihme,
+että hatunnauhat täyttyvät tuulessa, niin että näyttää siltä kuin
+kantaisivat ne, siipien tavoin, tuota keveätä olentoa -- ja hänen
+rakkauttaan -- sekin nim. seuraa mukana kuin keijukaisen harso, jolla
+tuuli leikkii. Niin, kun tuolla tavoin käsittää rakkauden, silloin
+se tuntuu niin avaralta; mutta kun sitä joka päivä kantaa, kun harso
+muutetaan arkipuvuksi -- silloin ei jää paljon sijaa kaikenlaisille
+koruille... Oh, jumala paratkoon! Se, jolla on ollut rohkeutta ottaa
+ratkaiseva askel koko elämän ajaksi, rohkenee kyllä käydä suinpäin
+tuulta vastaan. Kukapa sitä epäilisi? En ainakaan minä; mutta joka
+tapauksessa, ei niin kiivaasti, neitiseni, ei niin kiivaasti. Aika
+on ankara kurissapitäjä eikä tuulikaan ole huonompi... Pitäkää
+nyt pikkuisen iloa hänen kanssaan!... Mihin katosi nenäliina? Ah,
+saitte sen toki takaisin... Nyt irtaantui yksi hatunnauha ... ah,
+tämähän saattaa tyttöparan ihan hämilleen lähellä olevan sulhasen
+tähden... Tuolla tulee ystävätär, jota täytyy tervehtiä. Hän näkee
+nyt ensikerran neidin kihlattuna; muutenhan olettekin täällä Leveällä
+kadulla näyttääksenne olevanne kihloissa ja samassa tarkoituksessa
+aiotte Pitkälle linjallekin. Mikäli minä tiedän on tapa sellainen,
+että avioparit ensimmäisenä sunnuntaina vihkimisen jälkeen käyvät
+kirkossa, kihloissa olevat sitävastoin Pitkällä linjalla. Niin,
+kihlauksella onkin yleensä paljon yhteistä Pitkän linjan kanssa...
+Olkaa nyt varuillanne, tuuli tarttuu hattuun, pitäkää siitä kiinni
+kädellänne, taivuttakaa päänne hiukan eteenpäin... Oi kohtalon
+kovuutta, ette saanutkaan tilaisuutta tavata ystävätä, ette koota
+arvokkuuttanne tervehtiäksenne sillä itsetietoisella tavalla, jolla
+kihloissa olevat tytöt kohtelevat kihlaamattomia... Puhaltakaa hiukan
+hiljemmin!... Nyt tulee onnellinen hetki... Kas vain kuinka tyttö
+riippuu kiinni rakastetussaan, hän kulkee hänestä niin paljon edellä,
+että voi kääntää päänsä taapäin ja katsoa häneen ylös, ja iloita
+hänestä, rikkaudestaan, onnestaan, toivostaan, tulevaisuudestaan...
+Oi, tyttöseni, olet häneen liiaksi ihastunut... Tai eikö hänen ole
+kiittäminen minua ja tuulta siitä että hän on nyt niin voimakkaan
+näköinen? Ja eikö sinun itse, tyttöseni, ole kiittäminen minua ja
+noita hiljaisia tuulenpuuskia, jotka nyt sinua vilvoittavat ja
+saattavat tuskasi unohduksiin, kiittäminen siitä, että näytät niin
+elämäniloiselta, niin toiveikkaalta ja odottavalta?
+
+    Ylioppilaasta, jok' öinkin on
+    yhä kimpussa kirjain, en piittaa,
+    minä tahdon uljaan upseerin,
+    jonka hatussa sulka viittaa.
+
+Sen voi nähdä sinusta, heti, tyttöseni, sinun katseessasi on
+jotain... Ei, ylioppilas ei voisi sinua tyydyttää... Mutta miksi
+hänen pitää olla juuri upseeri? Eikö kandidaatti, joka jo on
+päättänyt lukunsa, voisi käydä upseerista?... Tällä hetkellä en,
+sen pahempi, voi sinua palvella upseerilla enkä kandidaatilla. Sen
+sijaan voin virkistää sinua muutamilla vilpoisilla tuulenpuuskilla...
+Puhaltakaa paremmin!... Aivan oikein, heittäkää saali hartioille!
+Kävelkää nyt hyvin hitaasti niin poskenne kalpenevat kyllä hiukkasen
+ja silmien loisto käy vähemmän kiihkeäksi... Kas niin. Hiukkasen
+liikettä vain ulkoilmassa, varsinkin sellaisina kauniina päivinä kuin
+tänään, ja vähän kärsivällisyyttä, niin saatte kyllä upseerinne -- --
+Tuolta tulee pariskunta, molemmat ovat kuin luodut toisilleen.
+Mikä tahdikkuus käynnissä, mikä molemminpuoliselle luottamukselle
+perustuva varmuus koko esiintymisessä, mikä harmonia praestabilita
+kaikissa liikkeissä, mikä sopusuhtainen yhdenmukaisuus. Heidän
+asentonsa eivät ole keveitä ja sulavia, he eivät kulje keskenään
+karkeloiden, ei, heissä on jotain vakavaa ja perusteellista, jotain,
+joka herättää varmoja toiveita ja lisää keskinäistä luottamusta. Lyön
+vetoa, että heidän elämänkatsomuksensa on tällainen: elämä on tie.
+Ja kulkemaan käsi kädessä elämän iloissa ja suruissa näyttävätkin
+he olevan kuin luodut. He ovat saavuttaneet sellaisen keskenäisen
+ymmärryksen, että nainen on vieläpä luopunut vaatimuksesta saada
+kävellä tasaisilla reunakivillä... Mutta, rakkaat sefyyrit, miksi
+näette niin paljon vaivaa tuon parin tähden? Minusta se ei ansaitse
+teidän mielenkiintoanne? Mitäpä heissä olisi huomattavaa?... Mutta
+kello on puoli kaksi, nyt nopeasti Höibrotorille.
+
+-- -- --
+
+Voisi pitää mahdottomana, että ihmisen henkisen kehityskulun voi
+edeltäkäsin niin tarkkaan määrätä. Laskujeni täsmällisyys osoittaakin
+vaan, kuinka terve Cordelia on. Hän on todellakin erinomainen tyttö.
+Hän on kyllä hiljainen, kaino ja vaatimaton, mutta tiedottomana uinuu
+hänessä tavaton tahdonlujuus. -- Sen sain nähdä, kun hän tänään
+tuli ovesta sisään. Sellainen vähäinen vastustus kuin tuulenpuuska
+herättää hänessä kaikki salatut voimat, eikä taistelua silti synny.
+Hän ei ole tuollainen pieni vähäpätöinen tyttönen, joka katoaa
+sormien väliin ja joka on niin hauras, että melkein täytyy pelätä
+hänen menevän kahtia, kun häntä katselee; mutta hän ei myöskään
+ole mikään vaativainen loistokasvi. Kuin lääkäri voin sen tähden
+tyydytyksellä keksiä kaikki terveyden merkit tässä kehityskulussa.
+
+Vähitellen tulen häntä lähemmäksi ja käyn suoranaiseen hyökkäykseen.
+Jos koetan merkitä tätä muutosta sotakartalla, voin tehdä sen
+seuraavasti: olen kääntänyt tuolini siten että istun nyt sivuittain
+Cordeliaan. Käännyn nyt useammin hänen puoleensa, puhun hänelle
+ja koetan saada häntä vastaamaan. Hänen sielussaan on intohimoa
+ja kiivautta, ja vaikkakaan se ei narrimaisten ja turhanaikaisten
+mietiskelyjen kautta ole päässyt viehättymään mihin hyvänsä, on
+sillä kuitenkin halu tutustua tavallisuudesta poikkeavaan. Häntä
+viehättää minun ironinen ja pilkallinen puheeni ihmisten huonoudesta,
+pelkuruudesta ja vetisestä laimeudesta. Häntä miellyttää kyllä ohjata
+Faethonin lailla auringon vaunuja pitkin taivaan lakea, tulla liian
+lähelle maata ja kärventää ihmisiä pikkuisen. Mitään luottamusta
+minuun ei hänellä kuitenkaan ole; tähän saakka olen tehnyt
+mahdottomaksi kaiken lähestymisen, myös henkisessä merkityksessä.
+Hänen sielunsa pitää kasvaa voimakkaaksi ennen kuin sallin hänen
+nojautua minuun. Välähdyksittäin voi kyllä näyttää siltä kuin minä
+tahtoisin istuttaa häneen vapaamuurarin aatteeni, mutta ainoastaan
+välähdyksittäin. Hänen täytyy kasvaa voimakkaaksi oman itsensä
+varassa, hänen täytyy tuntea sielunsa jäntevyys ja nostaa maailma
+hartioilleen. Hänen edistyksensä huomaa hänen repliikeistään ja hänen
+silmistään; kerran olen niissä nähnyt tyhjäksitehdyn olennon vihan.
+Minua ei hänen ole mistään kiittäminen, olkoon hän vapaa, sillä
+vapaudessa yksin on rakkaus, vapaudessa yksin ilo ja iäinen nautinto.
+Huolimatta siitä että koetan saattaa asiat sille kannalle, että hän
+ikään kuin luonnon pakosta vaipuu syliini, pyrkien siihen, että hän
+painovoiman ajamana tulee luokseni, on kuitenkin tärkeätä, ettei hän
+putoa alas kuolleena kappaleena, vaan että hän henkisenä olentona
+tuntee vastustamatonta ikävää toista olentoa kohtaan. Sillä vaikkakin
+hän joka tapauksessa on kuuluva minulle, haluan hänet omistaa
+kauniilla tavalla enkä siten, että hän kuin taakka lepää ylläni.
+Hän ei saa tuottaa minulle ruumiillista rasitusta eikä siveellistä
+velvoitusta. Meidän välillämme vallitkoon vain vapauden oma leikki.
+Hänen pitää olla niin kevyt, että voin ottaa hänet käsivarrelleni.
+
+Ajatukseni askaroivat melkein liiaksi Cordeliassa. Alan taaskin
+menettää tasapainoani, en hänen ollessaan läsnä, vaan silloin, kun
+sanan syvällisemmässä merkityksessä olen yksin hänen seurassaan.
+Ikävöin häntä usein, en saadakseni keskustella hänen kanssaan, vaan
+antaakseni vain hänen kuvansa leijua ohitseni; hiivin usein hänen
+jälkeensä, kun tiedän hänen lähteneen ulos, en tullakseni nähdyksi,
+vaan itse nähdäkseni. Eilen illalla tulin hänen ja Edvardin seurassa
+Baxterilta. Minä erosin heistä kiireessä rientäen toiselle kadulle,
+jossa palvelijani minua odotti. Tuossa tuokiossa puin toisen puvun
+ylleni ja kohtasin hänet vielä kerran niin ettei hänellä ollut
+siitä aavistusta. Edvard oli silloin mykkä kuten aina. Rakastanut
+olen kyllä, vaikkakaan en varsin tavallisessa merkityksessä, ja
+kaiken sellaisen suhteen on oltava hyvin varovainen, sillä kun
+voi olla vaarallisia seurauksia, ja lisäksihän on kukin vain
+kerran rakastunut. Mutta rakkauden jumala on sokea, ja se joka on
+viisas, voi häntä pettää. Täytyy vain osata olla vaikutuksille niin
+altis kuin mahdollista, jotta voi tietää minkä vaikutuksen tekee
+itse ja saa kustakin tytöstä. Sillä tavalla voi olla rakastunut
+moneen yhtaikaa, siten että kutakin yksityistä rakastaa eri
+tavalla. Rakastaa yhtä ainoata on liian vähän, rakastaa kaikkia
+on pintapuolista; tuntea itsensä ja rakastaa niin monta kuin
+mahdollista, antaa sielunsa tuntea kaikki rakkauden voimat itsessään
+siten, että kukin niistä saa tarpeellisen tyydytyksensä samalla kun
+tietoisuus käsittää kaikki kokonaisuutena -- se on nautintoa, se on
+elämää.
+
+-- -- --
+
+3. pnä kesäkuuta
+
+Edvardilla ei oikeastaan ole syytä valittaa. Totta on, että
+tarkoitukseni on antaa Cordelian hänen kauttansa tympeytyä
+tavalliseen lemmensuhteeseen ja siten mennä pitemmälle kuin hän
+muutoin voisi päästä. Edvard ei olekaan mikään rakastajan irvikuva,
+sillä siten ei asia olisikaan ollut autettu. Edvard ei ainoastaan ole
+porvarillisessa merkityksessä kunnollinen aviomieskokelas -- sillä ei
+ole tytön silmissä mitään merkitystä, seitsentoistavuotias tyttö ei
+sellaisesta välitä -- vaan hänellä on myöskin useita rakastettavia
+mieskohtaisia ominaisuuksia, joita minäkin koetan parhaani mukaan
+tuoda esille mitä edullisimmassa valossa. Kuin kamarineitsyt
+emäntäänsä koristelen minä häntä kaikin tavoin, toisinaan puen hänet
+lainatavaraankin. Kun sitten yhdessä astumme Cordelian luo, tuntuu
+minusta varsin merkilliseltä kulkea hänen rinnallaan. Minun on kuin
+olisi hän veljeni, poikani, ja kuitenkin on hän vain ystäväni,
+ikäiseni, kilpailijani. Vaaralliseksi ei hän koskaan voi minulle
+käydä. Mitä korkeammalle siis voin hänet nostaa, hänet, jonka
+kerran kuitenkin täytyy langeta, sitä parempi, sitä selvemmäksi käy
+Cordelialle se, mitä hänen on halveksittava, sitä voimakkaammaksi
+aavistus siitä, mitä hän itse ikävöi. Minä johdatan Edvardia oikealle
+tolalle, minä puhun hänen puolestaan, lyhyesti sanoen, teen kaiken,
+minkä ystävä voi ystävälleen tehdä. Muodostan hänestä oivallisen
+taustan kylmälle välinpitämättömyydelleni. Kerron hänen olevan
+haaveilijan. Koska hän ei kerran itse kykene itseään auttamaan, on
+minun asiani vetää hänet esille. Cordelia vihaa ja pelkää minua. Mitä
+nuori tyttö yleensä pelkää? Henkisyyttä. Miksi? Sen tähden, että
+se tekee tyhjäksi koko hänen naisellisen olemassaolonsa. Miehinen
+kauneus, miellyttävä esiintyminen jne. ovat hyviä välikappaleita.
+Niiden avulla voi kyllä tehdä valloituksia, mutta ei milloinkaan
+saada täydellistä voittoa. Minkä tähden? Sen tähden että silloin
+tapaa nuoren tytön hänen omalla alueellaan, ja omalla alueellaan
+on hän aina voimakkaampi. Sellaisilla keinoilla voi saada tytön
+punastumaan, luomaan alas silmänsä, mutta ei milloinkaan herättää
+sitä kuvaamatonta, ahdistavaa tuskaa, joka tekee tytön kauneuden
+kiinnostavaksi.
+
+    Non formosus erat, sed erat facundus Ulixes,
+    et tamen aequoreas torsit amore Deas.
+
+[Odysseus ei ollut kaunis, vaikkakin kaunopuheinen, mutta sai
+kuitenkin meren jumalattaret vääntelehtimään rakkaudesta.
+Suom. muist.]
+
+Jokaisen pitää tuntea omat voimansa. Seikka, joka usein on minua
+suututtanut, on se, että nekin, joilla olisi edellytyksiä parempaan,
+esiintyvät niin houkkamaisesti. Oikeastaan pitäisi olla helppo
+jokaisesta nuoresta tytöstä, joka on langennut jonkun taikka
+oikeammin oman rakkautensa uhrina, nähdä millä tavalla hän on tullut
+petetyksi. Tottuneella murhaajalla on oma erikoinen pistonsa ja
+taitava poliisimies tuntee heti murhaajan haavan nähtyään. Mutta
+missä tapaa moisia järjestelmällisiä viettelijöitä, missä sellaisia
+psykologeja? Tytön vietteleminen merkitsee useimmille vain tytön
+viettelemistä ja sillä hyvä, ja kuitenkin, kuinka paljon tuohon
+käsitteeseen sisältyykään.
+
+Hän vihaa minua -- naisena; hän pelkää minua -- lahjakkaana naisena;
+hän rakastaa minua -- henkevänä olentona. Tämän ristiriitaisuuden
+olen aluksi saanut syntymään hänen sielussaan. Minun ylpeyteni,
+uhkani, kylmä pilkkani, sydämetön ironiani vetää häntä puoleeni,
+ei siten että hän tahtoisi minua rakastaa, ei, sellaisista
+tunteista ei hänessä ole jälkeäkään, kaikkein vähimmin minua
+kohtaan. Hän tahtoo vain kilpailla kanssani. Häntä houkuttelee tuo
+ylpeä riippumattomuus suhteessa ihmisiin, vapaus, joka on kuin
+arabialaisten heidän erämaissaan. Minun ivani ja omituisuuteni
+tekevät mahdottomaksi kaikki eroottiset tunteenpurkaukset. Hän
+on jotenkin vapaa käytöksessään minua kohtaan, ja mikäli siinä
+ilmenee ujoutta, on se luonteeltaan enemmän intellektuaalista kuin
+naisellista. Hän ei lainkaan näe minussa rakastajaa, me suhtaudumme
+toisiimme kuin kaksi lahjakasta toveria. Hän tarttuu käteeni,
+puristaa sitä, hymyilee ja osoittaa minua kohtaan huomaavaisuutta,
+joka on olemukseltaan puhtaasti kreikkalaista. Kun sitten ivailija
+ja pilkkaaja kyllin kauan on häntä kiusannut, seuraan vanhan laulun
+neuvoa: punaviittansa ritari levittää ja neitsyen istumaan pyytää.
+Minä en kuitenkaan levitä viittaani istuakseni tytön keralla jollekin
+maalliselle nurmikolle, vaan kadotakseni hänen kanssaan korkealle
+ilmoihin ajatusten siivin. Taikka voi sattua, etten otakaan häntä
+mukaani, vaan asetun itse jonkun ajatuksen selkään, viittaan hänelle
+kädelläni, suutelen sormenpäätä ja katoan hänen näkyvistään. Hän
+tuntee läsnäoloni ainoastaan siivekkäiden sanojeni suhinasta, minä
+en tule kuin Jehova äänen kautta yhä näkyvämmäksi, vaan katoan
+katoamistani, sillä mitä enemmän puhun sitä korkeammalle kohoan.
+Silloin haluaa hänkin mukaan, ajatusten rohkeaan lentoon. Tätä kestää
+kuitenkin vain silmänräpäyksen ajan, seuraavassa hetkessä olen taasen
+kylmä ja kankea.
+
+On olemassa monenlaista naisellista punastumista. Ensiksikin tuo
+karkea punamullan tapainen punastus. Siihen eivät romaanikirjailijat
+koskaan kyllästy sankarittaria kuvatessaan. Sitten tuo hieno
+punastus, hengen aamuruskotus. Nuoressa tytössä se on korvaamaton.
+Se nopeasti häipyvä punastus taasen, joka seuraa jokaista onnellista
+ajatusta, on miehessä kaunis, nuorukaisessa vielä kauniimpi,
+naisessa viehättävä. Se on valon välähdys, hengen kalevantuli. Se
+on nuorukaisessa kaunein, tytössä viehättävin sen tähden, että
+se silloin on neitseellisin ja sen tähden, että siinä silloin on
+alkuperäisyyden suloinen kainous. Kuta vanhemmaksi ihminen tulee,
+sitä harvinaisemmaksi se käy.
+
+Toisinaan luen jotain ääneen Cordelialle, tavallisesti mitä
+vähäpätöisimpiä asioita. Edvardin täytyy kuten tavallista tässäkin
+"pitää kynttilänjalkaa"; olen nim. saanut hänet vakuuttuneeksi siitä,
+että parhain keino päästä ajatustenvaihtoon nuoren tytön kanssa
+on lainata hänelle kirjoja. Hän onkin saavuttanut sillä paljon,
+sillä tyttö on hänelle siitä sangen kiitollinen. Se joka voittaa
+enimmän olen minä, sillä minä määrään kirjojen valinnan, vaikkakin
+ulkopuolisena. Saan siten avaran vaikutusalan. Voin antaa Edvardille
+mitä kirjoja tahansa, sillä hän ei ymmärrä kirjallisuutta, voinpa
+uskaltaa melkein mitä hyvänsä. Kun sitten illalla istun tytön luona,
+otan kuin sattumalta kirjan käsiini, kääntelen sen lehtiä, luen
+puoliääneen jotain ja kiittelen Edvardia hänen huomaavaisuudestaan.
+Eilen illalla koetin erään kokeen avulla päästä selville Cordelian
+sielun jäntevyydestä. Olin kahden vaiheilla, antaisinko Edvardin
+lainata hänelle Schillerin runot, jotta sitten sattumalta saisin
+lukea ääneen Theklan laulun, vaiko Bürgerin runot. Valitsin
+jälkimmäisen sen tähden, että hänen "Lenorensa" joka tapauksessa
+on jännityksessään hiukan yliluonnollinen, kuinka ihana se muuten
+liekin. Aukaisin Lenoren ja lausuin tuon runon kaikella sillä
+paatoksella, joka minulle oli mahdollinen. Cordelia oli liikuttunut,
+hän neuloi niin kuumeisella kiireellä kuin olisi itse ollut tuo
+tyttö, jonka Wilhelm oli tuleva noutamaan. Minä lopetin. Täti oli
+kuunnellut melko viileänä, hän ei puolestaan pelkää eläviä eikä
+kuolleita Wilhelmejä. Sitä paitsi ei hän täysin ymmärrä saksaa.
+Sain hänet kuitenkin taasen hyvälle mielelle näyttäessäni hänelle
+kirjan korukantisen niteen ja aloittaessani keskustelun kirjansitojan
+työstä. Tarkoitukseni oli täten tehdä tyhjäksi Cordeliassa runon
+herättämä tunne samassa hetkessä kun se oli syntynyt. Hän tuskastui
+hiukan, mutta näin selvästi, että hän kaikin tavoin koetti
+tuskastumistaan salata.
+
+Silmäni ovat tänään ensi kerran levänneet hänessä. Sanotaan unen
+tekevän silmäluomet niin raskaiksi että ne sulkeutuvat, minun
+katseeni nähtävästi vaikuttaa Cordeliaan jotenkin samalla tavalla.
+Hänen silmänsä sulkeutuvat, mutta salaperäiset voimat liikkuvat
+hänessä. Hän ei näe, että katselen häntä, hän tuntee sen, tuntee koko
+ruumiissaan. Silmät sulkeutuvat, yö on hänen ympärillään; mutta hänen
+sisimmässään on kirkas päivä.
+
+Edvardin täytyy väistyä. Hän on viimeisellä asteella; joka hetki
+odotan hänen tekevän rakkaudentunnustuksen. Ei ole ketään, joka
+tämän tietäisi paremmin kuin minä, hänen uskottunsa, joka tahallani
+pidän häntä tuossa jännityksen tilassa, jotta hän vaikuttaisi sitä
+voimakkaammin Cordeliaan. On liian uskallettua sallia hänen tunnustaa
+rakkautensa. Tiedän kyllä hänen saavan rukkaset, mutta sillä ei
+juttu ole lopussa. Asia tulisi koskemaan häneen mitä kipeimmin. Se
+taasen ehkä liikuttaisi ja hellyttäisi Cordeliaa. Ja vaikkakaan minun
+siinä tapauksessakaan ei tarvitsisi pelätä pahinta, että hän ottaisi
+sanansa takaisin, voisi kuitenkin hänen sielunsa ylpeys kärsiä
+vilpittömästä säälistä. Jos se tapahtuu, on minun suunnitelmani
+Edvardiin nähden kokonaan rauennut tyhjiin.
+
+Suhteeni Cordeliaan alkaa saada dramaattisen käänteen. Jotain täytyy
+tapahtua, mitä se sitten liekin, pelkästään huomiontekijänä en enää
+saa pysyä ja antaa hetkeni livahtaa ohi. Hänet täytyy yllättää. Mutta
+hänen, joka sen tekee, on oltava varuillaan. Se mikä tavallisissa
+oloissa vaikuttaisi yllätykseltä, ei ehkä olisi sitä Cordelian
+mielestä. Hänet pitää oikeastaan yllättää siten, että se mikä ensi
+hetkessä on syynä hänen hämmästykseensä, on jotain aivan tavallista.
+Asteittain käyköön sitten selville, että asiassa oli kuitenkin
+jotain merkillistä. Se on kaiken mieltäkiinnittävän laki sekä laki
+kaikille minun toimenpiteilleni Cordeliaan nähden. Se, joka oikein
+osaa yllättää, on aina voittanut pelin; hän lyö hetkeksi lamaan
+vastapelaajansa tarmon tehden tämän toimintakyvyttömäksi, ja sen
+hän voi tehdä käyttämällä joko harvinaisia tai tavallisia keinoja.
+Muistelen vielä eräänlaisella tyydytyksellä uhkarohkeaa yritystäni
+hienosta perheestä kotoisin olevaa naista kohtaan. Turhaan olin
+jonkun aikaa salaa hiiviskellyt hänen ympärillään keksiäkseni jonkun
+kiinnostavan tilanteen; silloin tapasin hänet kerran puolenpäivän
+aikaan kadulla. Tiesin varmaan, ettei hän minua tuntenut eikä
+tiennyt minun olevan tästä kaupungista. Hän kulki yksin. Hiivin
+hänen ohitsensa niin, että kasvoni tulivat hänen kasvojensa
+rinnalle. Väistyin syrjään, hän kulki edelleen tasaisia reunakiviä
+pitkin. Silloin heitin kaihomielisen katseen häntä kohti, luulenpa
+melkein että minulla oli kyynel silmässäni. Kohotin hattuani. Hän
+pysähtyi. Väsyneellä äänellä ja uneksien eteeni katsoen lausuin:
+älkää suuttuko, armollinen neiti, yhdennäköisyys teidän kasvojenne
+piirteiden ja sen olennon välillä, jota koko sielustani rakastan,
+mutta joka on kaukana minusta, on niin silmäänpistävä, että teidän
+tulee suoda minulle anteeksi kummallinen käytökseni. Hän luuli minun
+olevan haaveilijan, ja vähäinen haaveellisuus ei koskaan loukkaa
+nuorta tyttöä, varsinkin koska tyttö silloin tuntee ylemmyytensä ja
+saa hymyillä alentuvaisen armollisesti. Aivan oikein, hänkin hymyili,
+mikä muuten sopi hänelle sanomattoman hyvin. Ylhäisen alentuvaisesti
+hän naurahtaen nyökäytti minulle päätään. Hän jatkoi kulkuaan,
+pari askelta seurasin häntä. Joitakin päiviä myöhemmin tapasin
+hänet. Rohkenin tervehtiä häntä. Hän hymyili minulle taaskin...
+Kärsivällisyys on sentään erinomainen hyve, sillä se joka nauraa
+viimeksi nauraa makeimmin.
+
+Cordelian ollessa kyseessä voisi ajatella useitakin
+yllättämistapoja. Yksi keino olisi eroottisen myrskyn herättäminen,
+joka kiskoisi puun juurineen maasta. Sen avulla voisi yrittää saada
+hänet luopumaan asemastaan, saada hänet luopumaan historiallisesta
+asiain yhteydestä ja salaisin keinoin herättää hänen intohimonsa.
+Mahdollista on, että se onnistuisi. Tytön, jolla on Cordelian
+intohimo, voi saada melkein mihin hyvänsä. Kuitenkin olisi se
+esteettisesti väärä menettelytapa. En rakasta huijausta, ja tuota
+menettelytapaa voi oikeastaan suositella ainoastaan sellaisiin
+tyttöihin nähden, jotka vain tällä tavoin voivat saada runollisen
+hohteen. Cordeliaan nähden ei se ole lainkaan tarkoituksenmukainen.
+Parissa tuokiossa kokisin kenties sen, josta minulla olisi voinut
+olla iloa pitkäksi ajaksi, niin -- mikä vielä pahempi -- josta olisin
+voinut toisin menetellen nauttia paljon täydellisemmin ja rikkaammin.
+Cordeliasta ei sovi nauttia huumaustilassa. Yllätetyksi hän ensi
+hetkessä varmaan tulisi, jos tuolla tavoin menettelisin, mutta hän
+kyllästyisi pian, juuri sen tähden, että tuo yllätys olisi liian
+tuttua hänen omalle uhkarohkealle sielulleen.
+
+Jokapäiväinen kihlaus on kuitenkin kaikista keinoista paras,
+tarkoituksenmukaisin. Vielä vähemmän uskoo hän ehkä korviaan,
+kun kuulee minun tekevän proosallisen rakkaudentunnustuksen ja
+pyytävän hänen kättään, vielä vähemmän kuin jos hän kuulisi lämmintä
+kaunopuheisuuttani, imisi itseensä myrkyllisen huumaavan juomani,
+kuulisi sydämensä lyövän ajatellessaan, että ryöstäisin hänet mukaani.
+
+Harmillista kihlauksessa on asian eetillinen puoli. Kaikki
+eetillisyys on yhtä ikävää elämässä kuin tieteessä. Kuinka toisin
+onkaan estetiikan taivaan alla: siellä on kaikki kevyttä, kaunista,
+katoavaa. Siellä, jonne siveellisyys pääsee mukaan, käy kaikki
+kovaksi, kulmikkaaksi, rajattoman ikävystyttäväksi. Kihlauksella
+ei ole eetillistä arvoa sanan ahtaammassa merkityksessä, kuten
+avioliitolla, sillä on pätevyytensä vain ex consensu gentium. Tämä
+asianlaita voi olla minulle suureksi hyödyksi. Eetillinen puoli
+asiassa on kyllin huomattava tehdäkseen Cordeliaan sen vaikutuksen,
+että hän astuu tavallisuuden rajojen ulkopuolelle, mutta samalla
+kertaa ei asian eetillisyys ole niin vakavaa laatua, että minun
+tarvitsisi pelätä arveluttavampaa mielenliikutusta. Minulla on
+aina ollut eräänlainen kunnioitus kaikkea eetillistä kohtaan. En
+ole milloinkaan antanut kenellekään tytölle avioliittolupausta,
+en edes leikilläni; jos nyt tuleekin näyttämään siltä, että sen
+teen, on se vain teeskennelty ele. Olen kyllä järjestävä asiat
+siten, että hän itse tulee lopettamaan suhteen. Lupausten antamista
+halveksii minun ritarillinen ylpeyteni. Minä halveksin tuomaria, joka
+vapauden lupauksella viekoittelee syntisen tunnustuksiin. Sellainen
+tuomari kieltää oman voimansa ja kykynsä. Minun käytännössäni
+vaikuttaa lisäksi se asianlaita, etten toivo mitään, joka ei sanan
+ahtaimmassa merkityksessä ole vapaasta tahdosta annettu lahja.
+Käyttäkööt tavalliset viettelijät väkivaltaisia keinoja. Mitä he
+siten saavuttavat? Se joka ei taida hurmata nuorta tyttöä niin,
+että tyttö kadottaa näkyvistään kaiken, mitä mies ei tahdo hänen
+näkevän, se joka ei siinä määrin ymmärrä runoilla itseään nuoren
+tytön sieluun, että näyttää siltä kuin kaikki langat lähtisivät siitä
+keskuksesta sen tähden että hän niin tahtoo, jää hutilukseksi, enkä
+minä aio kadehtia häneltä hänen nautintoaan. Sellainen mies on ja jää
+tavalliseksi viettelijäksi, joksi minua ei suinkaan voi kutsua. Minä
+olen esteetikko, erootikko, joka on käsittänyt rakkauden olemuksen ja
+ytimen, joka uskoo rakkauteen ja tuntee sen perusteita myöten ja joka
+pitää vain omana yksityisenä tietonaan, että jokainen lemmensuhde
+kestää korkeintaan puoli vuotta ja että juttu on lopussa niin pian
+kuin on nautittu mitä nautittavissa on. Kaiken tämän tiedän, sen
+lisäksi tiedän vielä, että korkein nautinto on tulla rakastetuksi,
+rakastetuksi yli kaiken maailmassa. On vaikea runoilla itsensä nuoren
+tytön sieluun, mutta täytyy olla todellinen mestari runoillakseen
+itsensä sieltä pois. Kuitenkin riippuu jälkimmäinen oleellisesti
+edellisestä.
+
+Toinenkin menettelytapa olisi mahdollinen. Voisin panna liikkeelle
+kaikki mahtini saadakseni hänet kihloihin Edvardin kanssa. Tulisin
+siinä tapauksessa pariskunnan uskotuksi. Edvard luottaisi minuun
+tinkimättä. Hänenhän olisi kiittäminen tykkänään minua onnestaan.
+Siten jäisin enemmän varjoon. Se ei käy päinsä. Cordelia ei voi
+mennä kihloihin Edvardin kanssa ilman että hänen arvonsa alentuisi.
+Lisäksi minun suhteeni tyttöön kävisi siten enemmän pikantiksi kuin
+intresantiksi. Kihlauksen ääretön proosallisuus muodostaa juuri
+oikean kaikupohjan kaikelle mieltäkiinnittävälle.
+
+Kaikki käy Wahlin perheessä yhä merkitsevämmäksi. Voi selvästi
+huomata, että jokapäiväisten ulkonaisten muotojen alla liikkuu
+salainen elämä ja että se pian on puhkeava johonkin yllätykseen.
+Wahlin perhe varustautuu kihlausta varten. Pintapuolinen
+syrjästäkatsoja arvelisi kai tädistä ja minusta tulevan parin.
+Mitä sellaisessa avioliitossa voisikaan tehdä maataloustieteen
+levittämiseksi kasvavan polven keskuuteen! Siten tulisi minusta
+Cordelian setä. Olen ajatuksenvapauden ystävä eikä mikään ajatus ole
+niin mahdoton, ettei minulla ole rohkeutta sitä lähemmin tarkastaa.
+Cordelia pelkää rakkaudentunnustusta Edvardin puolelta, Edvard
+toivoo, että se pian on ratkaiseva kaiken. Siitä hän voikin olla
+varma. Säästääkseni kuitenkin häneltä siitä johtuvat ikävyydet, olen
+ehtivä ennen häntä. Toivon pian voivani lähettää hänet matkaan, hän
+on jo tositeolla minun tielläni. Sen tunsin selvästi tänään. Hän
+näyttää todellakin niin haaveelliselta ja rakkaudesta juopuneelta,
+että täytyy joka hetki pelätä hänen karkaavan ylös kuin unissakävijä
+ja julistavan koko ihmiskunnalle rakkautensa niin objektiivisesti,
+ettei hän sitä tehdessään edes lähesty Cordeliaa. Iskin häneen
+silmäni tänään. Samalla tavalla kuin norsu ottaa jonkun esineen
+kärsällään, otin minä hänet katseeni esineeksi, koko miehen, ja
+heitin olkani yli. Vaikka hän jäikin istumaan paikalleen, luulen
+kuitenkin hänen tunteneen tuon heiton koko ruumiissaan.
+
+Cordelia ei enää ole niin varma käytöksessään minua kohtaan kuin hän
+on ollut. Ennen hän lähestyi aina minua naisellisella varmuudella,
+nyt hän epäröi hiukan. Se ei kuitenkaan paljoa merkitse, ja minun
+olisi helppo saattaa kaikki entiselleen. Sitä en kuitenkaan halua
+tehdä. Vielä yksi yllätys ja sitten kihlaus. Se ei varmaankaan
+tuota vaikeuksia. Cordelia vastaa myöntävästi pelkästä yllätyksestä
+ja täti sanoo amenensa. Täti on oleva haltioissaan saadessaan
+sellaisen maataloudellisen vävyn. Vävyn! Kuinka kaikki riippuukaan
+herneenvarresta, kun vain uskaltautuu tuolle alalle. Enhän oikeastaan
+rupeakaan hänen vävykseen vaan nepaakseen, tai oikeammin, volento
+deo, en kummaksikaan.
+
+-- -- --
+
+23. pnä.
+
+Tänään korjasin hedelmän huhusta, jonka olin kylvänyt, että nim. muka
+olin rakastunut johonkin nuoreen tyttöön. Edvardin välityksellä se
+on saapunut Cordeliankin korviin. Hän on utelias, hän tarkastelee
+minua, mutta hän ei uskalla kysyä; ja kuitenkin on hänelle varsin
+tärkeätä saada varma tieto asiasta, osaksi sen tähden, että asia
+tuntuu hänestä uskomattomalta, osaksi sen tähden, että hän siinä on
+näkevinään ikään kuin ennustuksen omasta kohtalostaan; sillä jos
+sellainen kylmä ivailija kuin minä voi rakastua, niin voi siten
+kaiketi häpeämättä tehdä hänkin. Tänä päivänä otin asian käsittelyn
+alaiseksi. Luulen osaavani kertoa jutun siten, ettei sen kärki
+mene hukkaan eikä myöskään tule kovin varhain esille. Ilonani on
+pitää ne, jotka kuulevat juttuani, jännityksessä, saada pienten
+episodien kautta selville minkä päätöksen kuulijani tarinalle
+haluavat, viekoitella heidät kertomuksen kulkua seuraamaan;
+osaan käyttää kaksimielistä lausetapaa, niin että kuulijat ensin
+käsittävät sanani yhdellä tavalla, mutta pian huomaavat, että
+ne voi ymmärtää toisinkin. Sen joka tahtoo valmistaa itselleen
+tilaisuuden havaintojen tekoon, on pidettävä puhe. Tavallisessa
+keskustelussa toinen voi helpommin välttää paljastamasta itseään, hän
+voi kysymysten ja vastausten taakse kätkeä sen vaikutuksen, jonka
+sanat häneen tekevät. Juhlallisen totisesti aloitin tätiin kääntyen
+puheeni: "Onko minun laskettava se ystävieni hyväntahtoisuuden vai
+vihamiesteni ilkeyden tilille, ja kenenpä osalle ei yleensä tule
+kumpaakin?" Tässä teki täti erään huomautuksen, jonka vaikutuksen
+koetin kaikin tavoin tehdä tyhjäksi pitääkseni Cordelian, joka
+kuunteli tarkkaavasti, jännittyneenä; jännitystä tietysti suuresti
+kiihotti se, että puhuin tädin kanssa niin juhlallisella tavalla.
+Minä jatkoin: "vai täytyykö minun pitää sitä sattumana, huhun
+generatio aequivoca-tapauksena (tuota sanaa ei Cordelia nähtävästi
+ymmärtänyt, se vei hänen ajatuksensa harhaan, sitä enemmän kun
+minä annoin sille väärän korostuksen ja lausuin sen merkitsevällä
+äänensävyllä ikäänkuin puheeni kärki olisi ollut siinä), että
+minä, joka olen tottunut elämään salassa maailmalta, olen joutunut
+puheenaiheeksi, minusta kun väitetään, että olen kihloissa."
+Cordelia kaipasi ilmeisesti vieläkin minun selitystäni asiasta,
+mutta minä vain jatkoin: "Epäilen ystäviäni tuon huhun levittäjiksi
+sen tähden, että rakastumista kuitenkin aina täytyy pitää suurena
+onnena (Cordelia säpsähti), vihamiehiäni sen tähden, että yhtäkaikki
+olisi kovin naurettavaa, jos tuo onni olisi tullut minun osalleni
+(päinvastainen vaikutus), ja sattumaa sen tähden, ettei tuohon huhuun
+ole vähintäkään syytä, ja huhun generatio aequivoca-tapausta sen
+tähden, että koko huhu kaiketikin on syntynyt jonkun tyhjän kallon
+ajatuksettomassa kanssakäymisessä oman itsensä kanssa." Täti kiiruhti
+naisellisen uteliaasti tiedustelemaan kuka se nainen on, jonka kanssa
+minut on tahdottu kihlata. Kaikki sensuuntaiset kysymykset torjuin
+kuitenkin. Cordeliaan luulen koko jutun vaikuttaneen niin, että
+Edvardin osakkeet hiukan nousivat.
+
+Ratkaisun hetki lähestyy. Voisin kääntyä tädin puoleen ja pyytää
+häneltä kirjallisesti Cordelian kättä. Sehän olisikin tavallisin
+ja menestyksellisin tapa tämänlaisissa sydämenasioissa. On kuin
+yleensä pidettäisiin sydämelle luonnollisempana kirjoittamista kuin
+puhumista. Se mikä siinä kuitenkin saisi minut sen valitsemaan, on
+tuon menettelytavan poroporvarillisuus. Jos sen kuitenkin valitsisin,
+menettäisin sen nautinnon, jonka yllätys minulle tuottaisi, ja
+siitä en ehdoin tahdoin halua luopua. -- Jos minulla olisi ystävä,
+sanoisi hän ehkä minulle: Oletko tarkoin miettinyt, että nyt otat
+vakavan askelen, joka on ratkaiseva koko tulevan elämäsi ja toisen
+ihmisen onnen. Se etu on ystävästä. Minulla ei ole ystävää; onko se
+etu, sen jätän ratkaisematta, sen sijaan pidän ehdottomana etuna
+sitä että saan olla ilman hänen neuvojaan. Muutoin olen tarkoin ja
+perusteellisesti punninnut asiaa.
+
+Minun puoleltani ei ole enää mitään estettä kihlaukselle. Kuljeskelen
+siis kosintahankkeissa -- kuka voisi sen minusta nähdä? Pian
+tarkastetaan minun vähäistä persoonaani korkeamman näkökannan
+mukaan. Lakkaan olemasta yksilö ja muutun -- aviomieskokelaaksi;
+niin, vieläpä varsin kunnolliseksi, on täti varmaankin sanova. Se,
+joka minua kohta eniten säälittää, on täti, sillä hän rakastaa minua
+niin puhtaalla ja vilpittömällä maataloudellisella rakkaudella, hän
+melkein kunnioittaa minua ihanteenaan.
+
+Monta rakkaudentunnustusta olen eläissäni tehnyt ja kuitenkaan
+ei minun kokemukseni tässä mitään auta; sillä tämä tunnustus on
+tehtävä aivan erikoisella tavalla. Ennen kaikkea minun täytyy pitää
+mielessäni, että kaikki on vain teeskenneltyä taktikointia. Olen
+tehnyt useita luonnoksia nähdäkseni millä tavalla olisi edullisinta
+esiintyä. Ratkaisevan hetken tekeminen eroottiseksi voisi olla
+arveluttavaa, koska silloin saattaisi jo tapahtua sellaista, jonka
+oikeastaan myöhemmin vasta pitäisi asteittain kehittyä. Toimituksen
+liiallinen juhlallisuus on vaarallista; sellainen hetki merkitsee
+tytölle niin paljon, että koko hänen sielunsa voi kiintyä siihen
+samalla tavalla kuin kuolevan hänen viimeiseen tahtoonsa. Asian
+tekeminen leikilliseksi ja ironiseksi olisi liian uskaliasta. Jos
+minun harrastukseni olisivat samat kuin tavallisesti ihmisten tässä
+asemassa, jos pääasia olisi minullekin viekoitella vain esiin tuo
+pieni "kyllä", niin kaikki kävisi kuin rasvattu. Minullekin se
+tosin on tärkeätä, mutta ei ehdottoman tärkeätä; sillä vaikkakin
+jo kerran olen tämän tytön itselleni valinnut, vaikkakin olen
+kiinnittänyt niin paljon huomiota, jopa kaiken mielenkiintonikin
+häneen, on kuitenkin olemassa ehtoja, joiden vallitessa en lainkaan
+haluaisi hänen myöntymistään. Minä en pyri ulkonaisessa merkityksessä
+omistamaan tyttöä vaan taiteellisesti hänestä nauttimaan. Sen tähden
+pitää alunkin olla niin taiteellinen kuin mahdollista. Alun täytyy
+olla niin epämääräinen kuin suinkin, sen pitää sisältää kaikki
+mahdollisuudet. Jos hän heti näkee minussa petturin, hän käsittää
+minut väärin, sillä en ole petturi tavallisessa merkityksessä; jos
+hän näkee minussa uskollisen rakastajan, ymmärtää hän niinikään
+minut väärin. Minun on toimittava siten, että hänen sielunsa tuossa
+kohtauksessa jää niin epätietoiseksi kuin suinkin. Tytön sielu on
+tuollaisena hetkenä profeetallinen kuin kuolevan. Se on estettävä.
+Rakkahin Cordeliani! petän sinua kauneuden nimessä enkä voi toisin
+tehdä, mutta olen antava sinulle kaiken sen korvauksen minkä antaa
+voin. Koko kohtaus on tehtävä niin huomaamattomaksi kuin mahdollista,
+niin ettei hän annettuaan myöntävän vastauksensa voi tehdä itselleen
+selväksi, mitä tähän uuteen suhteeseen oikeastaan sisältyy. Tuo
+mahdollisuuksien ääretön paljous on juuri mieltäkiinnittävää. Jos
+hän voi jotain jo ennakolta nähdä, olen tehnyt erehdyksen ja koko
+suhde kadottaa jotain merkityksestään. Ei ole ajateltavissa, että
+hän antaisi myöntävän vastauksensa sen tähden että rakastaisi minua;
+sillä hän ei rakasta minua lainkaan. Parasta olisi, jos voisin
+muuttaa kihlauksen toiminnasta tapahtumaksi, muuttaa hänet siitä mitä
+hän tekee siksi mitä hänelle tapahtuu ja josta hänen täytyy vain
+sanoa: Jumala tietää, kuinka se oikeastaan kävi.
+
+-- -- --
+
+31. pnä.
+
+Tänään olen kirjoittanut rakkauskirjeen toisen puolesta. Se on aina
+minulle suuri ilo. Ensiksikin on sangen mielenkiintoista päästä
+noin läheltä tarkastelemaan tilannetta ja kuitenkin säilyttää oma
+mukavuutensa. Täyttelen piippuani, saan tietää suhteen laadun ja
+asianomaisen kirjeet vedetään esiin. Olen aina innolla tutkinut miten
+nuori tyttö kirjoittaa. Miespoloinen istuu nyt tuossa rakastuneena
+kuin rotta, lukee ääneen tytön kirjeitä ja minä keskeytän hänet
+lakonisine huomautuksineni: hän kirjoittaa hyvin, hänellä on
+tunnetta, makua, varovaisuutta, hän on varmaan rakastunut ennenkin
+jne. Toiseksi saan tilaisuuden tehdä hyväntyön. Autan kahta nuorta
+ihmislasta tulemaan yhteen. Nyt minä sen kuittaan. Jokaista
+onnellista paria vastaan valitsen itselleni yhden uhrin; teen aina
+kaksi ihmistä onnelliseksi ja korkeintaan yhden onnettomaksi. Olen
+rehellinen ja luotettava enkä milloinkaan ole pettänyt ketään,
+joka minuun on luottanut. Pienen pilan voin tietysti itselleni
+suoda, mutta sehän on luvallista sivuansiota. Ja miksi nautin tätä
+luottamusta? Sen tähden että osaan latinaa ja hoidan lukujani sekä
+sen tähden, että pidän omat pikku seikkailuni omana tietonani. Enkö
+sitten ansaitse tätä luottamusta? Minähän en koskaan käytä sitä
+väärin.
+
+-- -- --
+
+2. pnä elokuuta.
+
+Hetki oli tullut. Näin vilahdukselta tädin kadulla, joten tiesin
+hänen olevan poissa kotoa. Edvard oli tullitoimistossa. Oli sen
+tähden todennäköistä, että Cordelia oli yksin kotona. Niin olikin
+asianlaita. Hän istui ompelupöydän ääressä neuloen. Olen perin
+harvoin käynyt talossa ennen puoltapäivää ja hän hämmästyikin
+hiukan minut nähdessään. Kohtauksesta oli vähällä sukeutua liiankin
+liikuttava. Siihen ei Cordelia kuitenkaan olisi ollut syypää,
+sillä hän suoriutui pian hämmennyksestään, vaan minä itse -- sillä
+huolimatta siitä panssarista, johon olin pukeutunut, tyttö teki
+minuun tavattoman voimakkaan vaikutuksen. Kuinka suloinen hän
+olikin sinijuovikkaassa, yksinkertaisen kodikkaassa puvussaan tuore
+ruusu rinnallaan -- tuore ruusunkukka, tyttö oli itse kuin tuore
+vastapoimittu kukka, niin koskematon ja niin aamuntuore, ja kuka
+tietääkään missä nuori tyttö viettää yönsä! Minä luulen hänen olevan
+öisin illuusioitten maassa, josta hän joka aamu palaa takaisin. Siitä
+hänen nuorekas tuoreutensa. Hän oli niin nuoren ja kuitenkin niin
+täysinkehittyneen näköinen kuin olisi luonto hellän ja rikkaan äidin
+tavoin vasta sillä hetkellä laskenut hänet lopullisesti käsistään.
+Minun oli kuin olisin tullut jäähyväiskohtaukseen todistajaksi,
+minä näin, kuinka tuo lempeä äiti häntä vielä kerran jäähyväisiksi
+syleili, minä kuulin hänen sanovan: "Mene nyt ulos maailmaan,
+lapseni, olen tehnyt kaikki tähtesi, ota tämä suutelo kuin sinetti
+huulillesi, sinetti, joka vartioi pyhättöä, niin ettei kukaan voi
+sitä murtaa, ellet itse tahdo, mutta kun oikea on tuleva, olet sinä
+ymmärtävä häntä." Ja äiti painoi tyttärensä huulille suudelman,
+suudelman joka ei kuin ihmissuudelma ota mitään, jumalallisen
+suudelman, joka antaa kaikki, joka antaa tytölle itselleen
+suudelman mahdin. Ihmeellinen luonto, kuinka oletkin syvämielinen
+ja salaperäinen: miehelle annat sanan, tytölle suudelman voiman!
+Tämä äidin suutelo oli hänellä huulillaan, hyvästijätön loisto
+otsallaan ja iloinen tervehdys silmissään, sen tähden oli hän samalla
+kertaa niin kotoisen herttaisen näköinen, sillä olihan hän täällä
+kotonaan, ja niin vieraan näköinen, sillä hän ei vielä tuntenut
+maailmaa, vaan ainoastaan äitinsä, joka näkymättömänä valvoi hänen
+luonansa. Hän oli todellakin viehättävä, nuori kuin lapsi ja samalla
+arvokkaan naisellinen. -- Pian olin kuitenkin taasen intohimoton
+ja tyhmän juhlallinen, kuten sopii silloin kun tahtoo toimittaa
+jotain tärkeätä niin, ettei se näytä mitään merkitsevän. Joidenkin
+yleisten huomautuksien jälkeen menin häntä hiukan lähemmäksi ja
+esitin asiani. Ihmistä, joka puhuu kuin kirja, on perin ikävä kuulla;
+toisinaan on kuitenkin hyvin tarkoituksenmukaista puhua siten.
+Kirjalla on nimittäin se merkillinen ominaisuus, että sitä voi
+tulkita miten tahtoo. Pysyin hyvin varovasti jokapäiväisissä tavaksi
+tulleissa lausetavoissa. Hän hämmästyi kuten olin odottanutkin, se
+on kieltämätöntä. Mutta on turhaa koettaa tehdä itselleen selväksi
+minkä näköinen hän oli. Hän oli paljonmerkitsevän näköinen, melkein
+kuin vielä valmistumaton, mutta odotettavissa oleva selitysliite
+kirjaani, selitysliite, joka voi sisältää minkä tulkinnan tahansa.
+Yksi ainoa sanakin liikaa, ja hän olisi nauranut minulle, yksi ainoa
+sana, ja hän olisi käynyt tunteelliseksi, yksi ainoa sana, ja hän
+olisi päässyt livahtamaan käsistäni; mutta yksikään liikanainen sana
+ei tullut huulilleni, minä pysyin tyhmän juhlallisena määrätyissä
+kaavoissa. -- "Hän oli tuntenut minut niin vähän aikaa", hyvä Jumala,
+sellaisia vastuksia tapaa vain kihloihinmenon kapealla tiellä, ei
+rakkauden kukkapoluilla.
+
+Ihmeellistä kylläkin. Kun edellisenä päivänä punnitsin asiaa,
+olin kohta varma, että hän yllätyksen hetkenä antaisi myöntävän
+vastauksensa. Siitä näkee, mitä kaikki valmistukset auttavat, asia
+ei tullut ratkaistuksi niin kuin olin ajatellut, sillä hän ei
+myöntänyt eikä kieltänyt; hän vetosi tätiin. Minun olisi pitänyt se
+jo edeltäpäin tietää. Minulla on todellakin onni mukanani, sillä tämä
+oli vielä parempi tulos.
+
+Täti antaa suostumuksensa, siitä ei minulla koskaan ole ollut
+pienintäkään epäilystä. Cordelia seuraa hänen neuvoaan. Mitä
+minun kihloihinmenooni tulee, niin en lainkaan tahdo kehua
+sitä runolliseksi, se on päinvastoin mitä jokapäiväisin ja
+poroporvarillisin. Tyttö ei tiedä, pitääkö hänen myöntää vai kieltää;
+täti myöntää, tyttö perässä, minä otan tytön, hän minut -- ja nyt
+tarina alkaa.
+
+-- -- --
+
+3. pnä.
+
+Niin olen nyt kihloissa; samoin on Cordeliakin, ja se on kaikki
+mitä hän asiasta tietää. Jos hänellä olisi ystävätär, jolle hän
+voisi peittelemättä puhua, sanoisi hän kaiketi: "Mitä tämä kaikki
+merkitsee, sitä en todellakaan ymmärrä. Hänessä on jotain, joka
+vetää minua puoleensa, mutta mitä se on, en voi käsittää; hänellä
+on kummallinen valta minuun, mutta minä en häntä rakasta enkä
+kenties koskaan tule sitä tekemään; sen sijaan luulen hyvin voivani
+elää hänen kanssaan yhdessä ja sen tähden myöskin tulla varsin
+onnelliseksi, sillä hän ei varmaankaan vaadi paljon kun vain
+henkisessä merkityksessä pysyy hänen rinnallaan." Rakas Cordeliani!
+ehkä hän vaatiikin enemmän ja sen sijaan vähemmän kestävyyttä.
+-- Kaikista hullunkurisista asioista on kihlaus järjettömin.
+Avioliitolla on kuitenkin oikeutuksensa, joskin se on minulle
+epämukava. Kihlaus on puhtaasti inhimillinen keksintö eikä suinkaan
+keksijälleen kunniaksi. Se ei ole sitä eikä tätä, ja se muistuttaa
+rakkauttani yhtä vähän kuin se hetale, joka pedellillä on selässään,
+professorin frakkia. Nyt olen siis tuon kunnianarvoisan joukon jäsen.
+Silläkin on merkityksensä, sillä totta on mitä Trop sanoo, että vasta
+kun on itse taiteilija saa oikeuden tuomita toisia taiteilijoita. Ja
+eikö juuri kihloissa oleva mies ole tavallansa taiteilija?
+
+Edvardin katkeruus on rajaton. Hän antaa partansa kasvaa ja on
+ripustanut mustan pukunsa naulaan, mikä on jo paljon. Hän tahtoo
+puhua Cordelian kanssa, tahtoo paljastaa hänelle ilkeän mieleni.
+Siitä on tuleva tärisyttävä kohtaus. Edvard parta ajamattomana ja
+huolimattomasti pukeutuneena puhumassa kovalla äänellä Cordelian
+kanssa. Kunpa hän vain ei säikäyttäisi minua pitkine partoineen.
+Turhaan koetan saada hänet järkiinsä, selitän, että täti on saanut
+aikaan kihlauksen, että Cordelialla kenties vielä on tunteita häntä
+kohtaan, että olen valmis väistymään takaisin, jos hän vain voi
+valloittaa itselleen tytön. Silmänräpäyksen ajan hän jo epäröi, eikö
+hänen pitäisi antaa leikata partansa uudella tavalla, ostaa uusi
+musta puku, seuraavassa hetkessä hän taasen suun täydeltä soimaa
+minua. Teen kaikkeni pysyäkseni hyvissä väleissä hänen kanssaan.
+Kuinka vihoissaan hän minulle lieneekin, tiedän kuitenkin, ettei hän
+ota askeltakaan kysymättä minulta neuvoa, hän ei ole unohtanut mitä
+hyötyä hänellä on ollut minusta puolestapuhujana. Ja miksi riistäisin
+häneltä viimeisen toivon, miksi rikkoisin välini hänen kanssaan? Hän
+on hyvä ihminen -- ja kuka tietää mitä aika vielä kantaa kohdussaan.
+
+Nyt on minun toiselta puolen toimittava niin, että kihlaukseni
+purkautuu, siten solmiakseni ihanamman ja merkitsevämmän suhteen
+Cordeliaan, ja toiselta puolen käytettävä aikani parhaani mukaan
+iloitakseni kaikesta siitä viehätyksestä, kaikesta siitä ihanuudesta,
+jolla luonto ylenmäärin on hänet varustanut, iloitakseni siitä,
+kuitenkin sillä rajoituksella, etten ota mitään etukäteen. Kun
+sitten olen saanut hänet oppimaan, mitä merkitsee rakastaa ja
+erikoisesti mitä merkitsee rakastaa minua, raukeaa kihlaus tyhjiin
+epätäydellisenä muodollisuutena ja hän kuuluu täydellisesti minulle.
+Muut kihlatut sivuuttavat tämän vaiheen, ja heillä on silloin
+tiedossa ikävä avioliitto ajassa ja iankaikkisuudessa. Kullakin on
+makunsa.
+
+Kaikki on vielä ennallaan; mutta tuskin voi kukaan kihloissa oleva
+olla minua onnellisempi tai kukaan rahanahnas mies, joka on löytänyt
+kultapalan, minua autuaampi. Olen haltioissani ajatellessani että
+hän on minun vallassani. Puhdas, viaton naisellisuus, läpikuultava
+kuin meri ja syvä kuin se, ilman aavistusta rakkaudesta! Nyt on hänen
+oppiminen mikä mahti rakkaus kuitenkin on. Kuin kuninkaantytär,
+joka tomusta nostetaan isiensä valtaistuimelle, siten on hänetkin
+saatettava siihen kuningaskuntaan, johon hän kuuluu. Ja se on
+tapahtuva minun kauttani; oppiessaan rakastamaan hän oppii
+rakastamaan minua; kehiteltäessä sääntöä kehittyy asteittain
+taivutuskaava, ja se olen minä. Tuntiessaan rakkaudessa olevan kaiken
+merkityksensä hän rakastaa minua, ja kun hän aavistaa oppineensa sen
+minulta, hän rakastaa minua kaksinverroin. Ajatus ilostani valtaa
+minut niin, että menetän melkein mieleni tasapainon.
+
+Hänen sielunsa ei ole kuihtunut eikä heikontunut hapuilevan rakkauden
+epämääräisissä liikutuksissa, seikka joka saa aikaan sen, etteivät
+monet nuoret tytöt enää koskaan voi rakastaa varmasti, voimakkaasti,
+kokonaisesti. Heillä on tietoisuudessaan epämääräinen sumukuva,
+joka on olevinaan ihanne, minkä mukaan todellisuutta mitataan.
+Sellaisista puolinaisuuksista syntyy vain jotain jonka seurassa
+voi kristillisesti vaeltaa läpi elämän. -- Nyt kun rakkaus hänessä
+herää, minä saan nähdä hänen sielunsa läpikuultavana ja kuunnella
+kaikkia hänessä soivia rakkauden kieliä. Minä tarkkailen kuinka
+hänen rakkautensa on muodostunut ja käyttäydyn sen mukaan; ja samoin
+kuin jo välittömästi olen mukana siinä sadussa, jonka rakkaus antaa
+tulvia hänen sydämensä kautta, samoin tulen uudelleen ulkoapäin häntä
+vastaan niin viettelevänä kuin suinkin. Tyttö rakastaa kuitenkin vain
+yhden ainoan kerran.
+
+Nyt on minulla siis laillinen oikeus Cordeliaan, minulla on tädin
+suostumus ja siunaus, ystävien ja sukulaisten onnittelut; sen
+luulisi jo riittävän. Nyt ovat siis sodan vastukset ohi, nyt alkavat
+rauhan siunaukset. Kuinka naurettavaa! Ikäänkuin tädin siunaus
+ja ystävien onnittelut voisivat taata minulle sanan syvemmässä
+merkityksessä omistusoikeuden Cordeliaan; ikäänkuin rakkaudessa
+olisi olemassa tuollainen sodan ja rauhan vastakkaisuus ja ikäänkuin
+se ei, niin kauan kuin se on olemassa, ilmenisi taisteluna, joskin
+aselaji vaihtelee. Ero on oikeastaan siinä taistellaanko cominus
+[läheltä] vai eminus [kaukaa]. Mitä täydellisemmin rakkaussuhteessa
+on kaihdettu lähitaistelua, sitä surullisempaa, sillä sitä
+mitättömämmäksi käy käsikähmä. Käsikähmään kuuluvat kädenpuristus,
+kosketus jalalla -- jota Ovidius, kuten tunnettua, sekä suosittelee
+että syvällisellä leikillisyydellä vastustaa -- puhumattakaan
+suudelmasta ja syleilystä. Se joka taistelee eminus voi luottaa
+ainoastaan silmäänsä; ja kuitenkin hän voi, jos hän on taiteilija,
+käyttää tätä asettaan taidokkaasti. Hän voi antaa silmänsä viivähtää
+tytössä sellaisella hellyydellä, joka vaikuttaa tyttöön kuten häneen
+sattumalta koskettaisiin; hän voi silmällänsä tarttua tyttöön yhtä
+lujasti kuin pitäisi häntä käsivarsillaan. Yksi virhe tai onnettomuus
+on kuitenkin tarjolla jos kovin kauan taistelee pitemmän välimatkan
+päästä, se nimittäin, että sellainen taistelu aina on vain nautinnon
+symboli, ei nautinto itse. Vasta sille, joka taistelee cominus, saa
+kaikki täyden merkityksensä. Kun rakkaudessa ei enää ole taistelua,
+on se sammunut. Minä en ole oikeastaan ensinkään taistellut eminus,
+matkan päästä, enkä sen tähden nyt ole lopussa vaan vasta alussa,
+vasta nyt otan aseet esiin. Että hänet omistan, on totta juridisessa
+ja poroporvarillisessa merkityksessä; mutta siitä ei vielä seuraa
+mitään. Minulla on paljon puhtaammat käsitykset asiasta. Hän on
+kihloissa kanssani, se on totta, mutta jos siitä päättelisin, että
+hän rakastaa minua, se olisi erehdys, sillä hän ei ylipäänsä lainkaan
+rakasta. Minulla on laillinen omistusoikeus häneen, ja kuitenkaan en
+häntä omista, samoin kuin toiselta puolen voin hyvin omistaa tytön
+vaikkei minulla olisi laillista omistusoikeutta häneen.
+
+-- -- --
+
+Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla hänen vieressään.
+Meidän asentomme on kahden rakastavaisen ja kuitenkin siinä on
+eräänlaista hienotunteisuutta, joka estää liiallisen lähentelemisen.
+Asento merkitsee tavattoman paljon sille, jolla on silmää sitä
+tarkkailla. Rakkaudella on monta asemaa, tämä on ensimmäinen.
+Kuinka kuninkaallisesti luonto on varustanut tämän nuoren
+tytön; hänen puhtaat, pehmeät muotonsa, hänen syvä, naisellinen
+viattomuutensa, hänen kirkkaat silmänsä -- kaikki hurmaa minut.
+-- Olen tervehtinyt häntä. Hän tuli iloisesti minua vastaan kuten
+tavallisesti, kuitenkin vähän ujona, vähän epävarmana; kihlauksenhan
+pitäisi hiukan muuttaa meidän suhdettamme, mutta miten, sitä hän
+ei tiedä; hän tarttui käteeni, mutta ei kuten ennen hymyillen.
+Vastasin hänen tervehdykseensä keveällä, melkein huomaamattomalla
+kädenpuristuksella; olin lempeä ja ystävällinen olematta kuitenkaan
+eroottinen. -- Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä tuolilla
+hänen rinnallaan. Juhlallisuus kirkasti tilannetta, hiljainen
+aamuvalaistus. Hän on ääneti, mikään ei riko hiljaisuutta. Silmäni
+liukuvat verkalleen hänen vartalonsa yli, ei himoiten, sillä siihen
+vaadittaisiin todella julkeutta. Hieno, katoava punastus, nousten
+ja laskien kuin pilvi seudun yllä, kuvastuu hänen kasvoillaan. Mitä
+merkitsee tuo punastus? Onko se rakkautta, onko se kaipuuta, toivoa,
+pelkoa -- sillä sydämen väri on punainen? Ei se ole mitään niistä.
+Hän katsoo ihmetellen, ei minua eikä itseään vaan sisintä sieluaan,
+hän ikään kuin muuttuu sisällisesti. Tämä hetki vaatii hiljaisuutta,
+sen tähden ei mikään huomionteko saa sitä häiritä, mikään intohimon
+purkaus sitä keskeyttää. On kuin en edes olisi läsnä ja kuitenkin on
+juuri minun läsnäoloni hänen kontemplatiivisen ihmettelynsä ehto.
+Minun olentoni on sopusoinnussa hänen kanssaan. Sellaisessa tilassa
+kunnioittaa ja palvelee parhaiten nuorta tyttöä, samoin kuin eräitä
+jumalia, vaitiololla.
+
+On onni, että minulla on setäni talo. Jos tahtoisin saada nuoren
+ihmisen inhoamaan tupakkaa, veisin hänet johonkin Regentsenin
+tupakkahuoneista; kun haluan saada nuoren tytön inhoamaan
+kihloissaoloa, tarvitsee minun vain tuoda hänet tänne. Samoin
+kuin ainoastaan räätäleitä tulee räätälien kokoussaliin, tulee
+tänne pelkkiä kihlautuneita pareja. On kauheata joutua sellaiseen
+seuraan, enkä voi ihmetellä, että Cordelia käy rauhattomaksi. Kun
+olemme kokoontuneet en masse, luulen meitä olevan kymmenen paria
+lukuunottamatta niitä tuttavapiiriimme kuuluvia laumoja, jotka
+suurten juhlien aikana tulevat pääkaupunkiin. Me kihloissaolevat
+voimme täällä täysin määrin nauttia kihloissaolemisen iloja. Tuon
+Cordelian tänne saadakseni hänet inhoamaan noita rakastuneita
+käsiksikäyntejä, noita lemmensairaiden käsityöläisten mauttomuuksia.
+Täällä kuulee alinomaa, pitkin iltaa äänen, joka muistuttaa
+kärpäsläpsän ääntä -- ne ovat rakastavaisten suudelmia. Tässä
+talossa ollaan mitä rakastettavimmalla tavalla ujostelemattomia,
+ei edes piilouduta nurkkiin, vaan istutaan suuren pyöreän pöydän
+ympärillä. Minäkin olen kohtelevinani Cordeliaa samalla tavalla.
+Siinä suhteessa täytyy minun tehdä itselleni väkivaltaa. Olisi
+todellakin liikuttavaa, jos tuolla tavoin loukkaisin hänen syvää
+naisellisuuttaan. Sellaisesta syyttäisin itseäni enemmän kuin siitä
+että petän häntä. Ylipäänsä voin luvata jokaiselle tytölle, joka
+uskoo itsensä minun huostaani, täydellisesti esteettisen kohtelun,
+huomioonottaen vain sen, että kerran jätän hänet, mutta sekin kuuluu
+estetiikkaani, sillä joko pettää tyttö miehen tahi mies tytön. Olisi
+kylläkin mieltäkiinnittävää, jos voisi saada käsiinsä kirjallisen
+tilaston, joka satujen, kansanlaulujen ja mytologisten kertomusten
+perustalla antaisi tietoja siitä, tyttökö useammin on uskoton vaiko
+mies.
+
+Sitä ajanhukkaa, jonka Cordelia minulle tuottaa, en lainkaan kadu,
+vaikkei se suinkaan ole pieni. Jokainen kohtaus vaatii toisinaan
+pitkiä valmisteluja. Koen hänen kanssaan rakkauden synnyn. Itse
+olen melkein kuin näkymättömänä läsnä istuessani näkyväisenä hänen
+rinnallaan. Suhteeni Cordeliaan on kuin tanssi, joka oikeastaan
+on tanssittava kahden, mutta jonka hän tanssii yksin. Minä olen
+nimittäin se toinen tanssija, vaikkakin näkymättömänä. Hän liikkuu
+kuin unessa ja kuitenkin hän tanssii toisen kanssa; tuo toinen
+olen minä; mikäli olen näkyvänä läsnä, olen tuossa tanssissa
+näkymättömänä, ja mikäli olen näkymättömissä, olen näkyvänä hänen
+karkelossaan. Liike vaatii vastatanssijan; tyttö kumartuu tuon toisen
+puoleen, tempaa hänen kätensä, pakenee ja lähestyy taasen. Minä
+tartun hänen käteensä, minä täydennän hänen ajatuksensa, joka jo on
+täydennetty itsessään. Hän liikkuu oman sielunsa sävelten tahdissa;
+minä olen vain alkusyy hänen liikkeeseensä. Minä en ole eroottinen,
+koska se vain herättäisi hänet hänen unestaan, olen taipuvainen,
+pehmeä, persoonaton, melkein kuin mieliala.
+
+Mistä kihlatut tavallisesti puhuvat? Mikäli minä tiedän, he
+kiiruhtavat sijoittamaan toisensa omien perheenjäsentensä ikävään
+jonoon. Mikä ihme niin ollen jos eroottisuus katoaa. Se, joka ei
+ymmärrä tehdä rakkautta ehdottomaksi, sellaiseksi, jonka rinnalla
+kaikki muu häviää mitättömiin, älköön koskaan alentuko rakastumaan,
+menköönpä naimisiin vaikka kymmenen kertaa. Että minulla on täti,
+jonka nimi on Mariane, eno, jonka nimi on Christopher, isä, joka on
+majuri jne., jne. -- kaikella tuollaisella ei ole mitään tekemistä
+rakkauden mysteerin kanssa. Niin, vieläpä asianomaisen mennyt
+elämäkään ei merkitse mitään. Nuorella tytöllä ei tässä suhteessa
+tavallisesti olekaan paljon kerrottavaa; jos hänellä jotain on, voi
+ehkä maksaa vaivan häntä kuunnella, mutta ei rakastaakseen häntä
+enemmän sen tähden. Minä puolestani en etsi tarinoita, niitä on
+minulla todellakin kyllin; minä etsin välittömyyttä. Se juuri on
+iäistä rakkaudessa, että yksilöt vasta sen syttymisestä lähtien ovat
+toisilleen olemassa.
+
+Vähän luottamusta täytyy minun hänessä herättää, tai oikeammin,
+poistaa pieni epäilys. Enpä suinkaan kuulu niiden rakastavaisten
+joukkoon, jotka kunnioituksesta rakastavat toisiaan, kunnioituksesta
+menevät naimisiin ja kunnioituksesta saavat lapsia keskenään,
+mutta kuitenkin tiedän hyvin, että rakkaus, varsinkin ennen kuin
+siinä on intohimoa, vaatii siltä, joka on tullut sen esineeksi,
+ettei hän törkeästi riko moraalia. Tässä suhteessa on rakkaudella
+oma dialektiikkansa. Vaikkakin minun menettelyni Edvardia kohtaan
+on moraalin kannalta paljon moitittavampaa kuin entinen suhteeni
+tätiin, on minun kuitenkin paljon helpompi selittää Cordelialle
+edellistä kuin jälkimmäistä. Hän ei tosin ole puhunut asiasta
+mitään, mutta kuitenkin pidän parhaana selittää hänelle menettelyni
+välttämättömyyden. Se varovaisuus, jota olen esiintymisessäni
+noudattanut, mairittelee hänen ylpeyttään, se salaperäisyys, johon
+verhoudun, tekee minut mieltäkiinnittäväksi. Tässä suhteessa
+Cordeliasta voi kyllä näyttää kuin paljastaisin hänelle itsessäni
+paljon eroottista, kuin tulisin puhumaan ristiin, kun minä myöhemmin
+aion väittää, etten ole koskaan ennen rakastanut; tämä seikka ei
+kuitenkaan merkitse mitään. En pelkää ristiriitaista menettelyä,
+kunhan hän vain ei sitä huomaa ja minä saavutan mitä tahdon. Pitäkööt
+oppineet väittelijät kunnianaan välttää kaikkia ristiriitaisuuksia;
+nuoren tytön elämä on liian rikas, siinä on aina ristiriitaisuuksia
+ja niin muodoin se tekee ristiriitaisuudet välttämättömiksi.
+
+Hän on ylpeä eikä hänellä ole mitään varsinaista käsitystä
+rakkaudesta. Vaikka hän nyt kyllä jossakin määrin pitää minua
+henkisesti kypsyneempänä, voi helposti sattua, että hän, kun rakkaus
+alkaa hänessä vaikuttaa, voisi kääntää ylpeytensä minua kohtaan.
+Mikäli minä voin havaita, hän on epätietoinen naisen varsinaisesta
+merkityksestä. Sen tähden oli helppo saada hänen ylpeytensä
+kohdistumaan Edvardiin. Tuo ylpeys oli kuitenkin yltiöpäistä,
+hänellä kun ei ollut mitään käsitystä rakkaudesta. Mutta kun hän
+sen saa, hänen todellinen ylpeytensä syntyy samalla kertaa, mutta
+jäännös entistä yltiöpäisyyttä voi helposti liittyä siihen lisäksi.
+Voisi niin muodoin ajatella, että hän kääntäisi sen minua vastaan.
+Vaikka häntä kaiketikaan ei kaduta, että hän antoi suostumuksensa
+kihlaukseen, tulee hän kuitenkin helposti käsittämään, että sain sen
+verrattain helposti; hän on näkevä, ettei alku hänen puoleltansa
+ollut oikea. Jos hän tuon käsittää, hän on kääntävä peitsensä minua
+vastaan. Niin pitääkin olla. Sillä tavalla pääsen selvyyteen siitä,
+kuinka syvälti hänen tunteensa ovat järkkyneet.
+
+-- -- --
+
+Aivan oikein. Jo kauas kadulle näen tuon sievän pienen kiharaisen
+pään, joka kurkottautuu niin pitkälle kuin suinkin ulos ikkunasta.
+Olen jo kolmena päivänä peräkkäin saanut nähdä sen...Nuori tyttö
+ei turhan tähden seiso ikkunassa, hänellä täytyy varmaankin olla
+siihen hyvät syynsä... Mutta minä pyydän taivaan nimessä, älkää
+kurkottautuko noin kauas ikkunasta; lyönpä vetoa, että seisotte
+tuolin reunalla, sen voin päättää asennostanne. Ajatelkaa kauhua,
+jos putoaisitte --, ette minun päälleni, sillä minä pysyttelen
+toistaiseksi asian ulkopuolella -- vaan hänen, sillä joku hän kai
+tässä on kysymyksessä... Mutta mitä näenkään, tuolla kaukanahan
+tulee ystäväni lisensiaatti Hansen keskikatua kävellen. Hänen
+esiintymisessään on jotain tavatonta, hän käyttää omituista
+kulkuneuvoa; jos näen oikein, hän saapuu kaipuun siivin. Olisiko
+hänellä tapana käydä tuossa talossa minun tietämättäni?... Te
+katositte, kaunis neitiseni, arvelen, että menitte aukaisemaan ovea
+hänelle... Tulkaa vain takaisin, hän ei lainkaan aio taloon...
+Kuinka, te tunnette asian paremmin? Mutta minä voin vakuuttaa
+teille... Hän sanoi sen juuri minulle itse. Jolleivät vaunut, jotka
+vastikään ajoivat ohi, olisi pitäneet niin kovaa melua, olisitte
+sen itse kuullut. Minä sanoin hänelle noin vain ohimennen: Sinä
+aiot tänne sisälle? Johon hän vastasi selvästi: en... Nyt voitte
+heittää hänelle hyvästit; nyt lähden hänen kanssaan kävelemään.
+Hän on hämillään, ja hämillään olevat ihmiset pakisevat kernaasti.
+Nyt aion puhua hänen kanssaan siitä papinvirasta, jota hän on
+päättänyt hakea... Hyvästi nyt, kaunis neitini, me aiomme kävellä
+alas tullille. Kun sitten olemme tulleet sen ulkopuolelle, sanon
+hänelle: tuhat tulimmaista, sinähän olet johdattanut minut kokonaan
+harhaan, minunhan piti mennä Itäiselle kadulle. -- Katso, nyt
+olemme, neitiseni, täällä taasen... Miten uskollinen, hän seisoo
+vielä ikkunassa. Sellainen tyttö voi tehdä miehen onnelliseksi...
+Ja miksi sitten teen kaiken tämän, kysytte. Sen tähden että olen
+alhainen ihminen, jolle on mieleistä tuottaa harmia toisille? En
+suinkaan. Teen kaiken tämän teidän itsenne tähden, rakastettava
+neiti. Ensiksikin! Olette odottanut lisensiaattia, kaivannut häntä,
+ja nyt hän on teidän luoksenne tullessaan kaksinverroin kaunis.
+Toiseksi! Kun lisensiaatti nyt astuu sisään ovesta, sanoo hän: "Nyt
+olimme vähällä tulla yllätetyiksi, sillä tuo kirottu mies seisoi
+oven edessä, kun olin tulossa luoksesi. Mutta minä olin viisas, minä
+johdatin hänet pitkään keskusteluun siitä virasta, jota haen, ja
+kuinka olikaan, niin sain hänet lähtemään kanssani tullille päin;
+voin vakuuttaa, ettei hän huomannut mitään." Ja vielä lisäksi,
+tehän pidätte nyt lisensiaatista vielä enemmän kuin ennen; sillä te
+olette aina arvellut hänellä olevan erinomaiset mielipiteet, mutta
+että hän olisi viisaskin ... niin, nythän itse näette. Ja siitä on
+teidän kiittäminen minua. -- -- Mutta eräs asia johtuu mieleeni.
+Teidän kihlauksennehan ei voi vielä olla julkinen, sillä silloinhan
+minä olisin siitä kuullut. Tyttö on kaunis ja ihana katsoa; mutta
+hän on nuori. Ehkä ei hänen älynsä ole vielä kehittynyt. Eikö ole
+ajateltavissa, että hän kevytmielisesti menisi ja ottaisi perin
+vakavan askelen. Se on estettävä; minä tahdon puhua tytön kanssa.
+Sen olen hänelle velkaa, sillä hän on varmaankin hyvin rakastettava
+tyttö. Sen olen velkaa lisensiaatille, sillä hän on ystäväni; siten
+olen sen velkaa tytöllekin, sillä hän on ystäväni tuleva puoliso.
+Sen olen velkaa tytön perheelle, sillä se on varmaankin hyvin
+kunnioitettava perhe. Sen olen velkaa koko yhteiskunnalle, sillä
+kysymyksessä on hyvätyö. Koko ihmiskunnalle! Miten suuri ajatus,
+miten valtava yritys toimia koko ihmiskunnan nimessä, omistaa
+sellainen kenraalinvaltakirja! -- Mutta riennänpä Cordelian luo.
+Osaan aina käyttää mielialaa hyväkseni, ja tuon tytön ihana kaiho on
+todella minua liikuttanut.
+
+-- -- --
+
+Nyt alkaa ensimmäinen taistelu Cordelian kanssa, taistelu, jossa
+minä pakenen ja siten opetan hänet, minua takaa-ajaen, voittamaan.
+Minä vetäydyn alituisesti taaksepäin, ja tällä liikkeelläni opetan
+häntä kauttani tuntemaan kaikki rakkauden mahdit, sen levottomat
+ajatukset, sen intohimon, sen kaipuun ja toivon ja rauhattoman
+odotuksen. Liikkuessani tällä tavoin hänen edessään kehittyy
+kaikki tämä vastaavalla tavalla hänessä itsessään. Kuljetan häntä
+triumfikulkueessa, ja minä itse olen yhtä suuressa määrin se, joka
+laulaa hänen voittonsa kunniaksi, kuin se, joka näyttää hänelle
+tien. Hän on saava rohkeutta uskoa rakkauteen, uskoa, että se on
+iäinen voima, nähdessään sen vallan, nähdessään mieleni liikutukset.
+Hän on uskova minua, osaksi sen tähden että luotan taitooni, osaksi
+sen tähden, että totuutta on itse asiassa kaiken sen pohjalla mitä
+teen. Jollei niin olisi asianlaita, ei hän uskoisi minua. Jokaiselta
+liikkeeltäni hän käy yhä voimakkaammaksi; rakkaus herää hänen
+sielussaan, hän on saavuttanut merkityksensä naisena. -- En ole
+tähän saakka poroporvarillisesti puhuen kosiskellut häntä, sen teen
+nyt, minä vapautan hänet, ainoastaan siten tahdon häntä rakastaa.
+Että hänen on minua kaikesta kiittäminen, sitä hän ei saa aavistaa,
+sillä siten hän kadottaisi luottamuksensa itseensä. Kun hän nyt
+tuntee olevansa vapaa, niin vapaa, että häntä melkein haluttaisi
+rikkoa välinsä minun kanssani, silloin alkaa toinen taistelu. Nyt
+on hänessä voimaa ja intohimoa ja nyt merkitsee taistelu minulle
+jotain; hetkelliset seuraukset olkoot sitten mitkä hyvänsä. Entä
+jos hän ylpeydessään pettää minut, entä jos hän rikkoo välinsä
+minuun? Niinpä on hänellä siihen täysi vapaus; mutta minulle hän
+on kuitenkin kuuluva. On turhaa puhetta, että kihlaus sitoisi
+häntä minuun, tahdon omistaa hänet vain vapaana. Jättäköön hän
+minut, toinen taistelu alkaa joka tapauksessa, ja tuossa toisessa
+taistelussa olen minä voittava niin varmasti kuin se oli pelkkää
+harhanäköä, että hän voitti ensimmäisessä. Mitä enemmän voimaa
+hänessä on, sitä mieltäkiinnittävämpää minulle. Ensimmäinen taistelu
+on vapautustaistelu ja se on vain leikkiä, toinen on valloitussota ja
+se käydään elämästä ja kuolemasta.
+
+Rakastanko Cordeliaa? Kyllä. Vilpittömästi? Kyllä. Uskollisesti?
+Kyllä -- esteettisessä merkityksessä ja sillähän lienee arvonsa
+silläkin. Mitä olisi tätä tyttöä auttanut, jos hän olisi joutunut
+uskollisen aviomies-kuhnurin käsiin? Mikä hänestä olisi tullut?
+Ei mitään. On tapana sanoa, että tarvitaan hitunen muutakin kuin
+rehellisyyttä tullakseen toimeen maailmassa; minä puolestani
+sanoisin, että tarvitaan hiukan muutakin kuin uskollisuutta
+rakastaakseen sellaista tyttöä. Ja minulla on muutakin -- minulla on
+kavaluutta. Ja kuitenkin rakastan häntä uskollisesti. Ankarasti ja
+huolellisesti valvon itseäni, jotta kaikki se, mikä tuossa tytössä
+on, koko hänen jumalallisen rikas luontonsa, kehittyisi kukkaansa.
+Minä olen niitä harvoja, jotka sen voivat tehdä, hän on niitä
+harvoja, jotka siihen sopivat; emmekö siis sovellu toisillemme?
+
+Teenkö väärin, kun sen sijaan että katsoisin pappiin tarkastelen
+tuota kaunista kirjailtua nenäliinaa, joka teillä on kädessänne?
+Teettekö te väärin pitäessänne sitä noin esillä?... Nurkassa on
+nimi... Charlotte Hahn on siis teidän nimenne? On niin viehättävää
+näin sattumalta saada tietää naisen nimi. On kuin joku palveleva
+henki salaperäisellä tavalla tekisi minut tutuksi teidän kanssanne...
+Vai eikö ole sattuma, että nenäliinanpoimut laskeutuvat siten että
+minä voin nähdä nimen?... Te olette liikuttunut, te pyyhitte kyynelen
+silmästänne... Nenäliina riippuu taasen vapaana... Teitä ihmetyttää
+että katselen teitä enkä pappia. Te tarkastelette nenäliinaa, te
+huomaatte sen ilmiantaneen nimenne... Sehän on tuiki viaton juttu, on
+niin helppo saada tietää tytön nimi... Miksi julmistua nenäliinalle,
+miksi rutistaa se noin kokoon? Miksi suuttua sille? Miksi suuttua
+minulle? Kuulkaa mitä pappi sanoo: "Älköön kukaan saattako ihmistä
+kiusaukseen; hänkin, joka sen tietämättään tekee, on vastuunalainen,
+on syyllinen toisen edessä, jolle hän voi vikansa korvata vain
+entistä suuremmalla hyvyydellä"... Nyt hän sanoi aamenensa,
+kirkonoven ulkopuolella uskallatte kyllä antaa nenäliinanne vapaasti
+liehua tuulessa... Vai oletteko alkanut pelätä minua? Mitä olen
+sitten tehnyt?... Olenko tehnyt sellaista, jota ette voi antaa
+anteeksi, ette voi mieleenne palauttaa -- antaaksenne anteeksi?
+
+-- -- --
+
+Kaksinainen menettelytapa käy välttämättömäksi suhteessani
+Cordeliaan. Jos yhtenään pakenisin hänen edeltään, voisi tapahtua,
+että eroottinen elementti hänessä kävisi kovin hataraksi ja löyhäksi,
+niin ettei syvempi naisellisuus hänessä voisikaan herätä. Hän ei
+ehkä siinä tapauksessa kykenisi toisen taistelun alettua tekemään
+vastarintaa. Tosin hän nukkuu voiton päivään saakka, ja niin hänen
+pitääkin tehdä; mutta toiselta puolen hänet on alinomaa herätettävä.
+Kun hänestä sitten hetken ajan näyttää kuin hänen voittonsa
+tahdottaisiin häneltä riistää, on hän havahtuva puolustamaan sitä.
+Tässä kamppailussa kypsyy hänen naisellisuutensa. Voin käyttää
+joko sanoja tai kirjeitä häntä kiihottaakseni ja jäähdyttääkseni.
+Jälkimmäinen keino on kaikin puolin edullisempi. Siten nautin hänen
+syvimmästä järkytyksestään. Kun hän on saanut kirjeeni, kun sen
+suloinen myrkky on mennyt vereen, silloin on yksikin sana kylliksi,
+jos tahtoo saada rakkauden puhkeamaan ilmi. Seuraavassa hetkessä
+kylmä ironia saa hänet taasen epäilemään, ei kuitenkaan enempää
+kuin sen verran, että hän yhä vielä tuntee voittaneensa ja tuntee
+niin vielä suuremmassa määrin saadessaan seuraavan kirjeen. Ironiaa
+ei olekaan helppo esittää kirjeessä, sillä se mahdollisuus on
+lähellä, ettei Cordelia sitä siinä ymmärtäisi. Haaveilua voi taasen
+vain välähdyksittäin ilmentää keskustelussa. Minun persoonallinen
+läsnäoloni on tekevä mahdottomaksi tunnekiihkon. Kun olen vain
+kirjeitse läsnä, hän voi helposti kestää läsnäoloni, hän vaihtaa
+minut eräässä merkityksessä yleisempään olentoon, joka elää hänen
+rakkaudessaan. Kirjeessä voi niinikään ottaa itselleen suuremman
+vapauden, kirjeessä voin hyvin heittäytyä hänen jalkoihinsa
+jne., seikka, joka näyttäisi varsin hullunkuriselta, jos sen
+todellisuudessa tekisin ja joka saisi illuusion särkymään. Tämän
+minun kaksinaisen menettelyni vastakkaisuus on synnyttävä ja
+kehittävä, vahvistava ja vakauttava rakkautta hänessä, sanalla sanoen
+koetteleva sitä. --
+
+Liian varhain eivät nämä kirjeet kuitenkaan saa muodostua sävyltään
+vahvasti eroottisiksi. Alussa on parasta, että niillä on yleisempi
+luonne, että ne sisältävät vain jonkun yksityisen viittauksen,
+poistavat jonkun yksityisen epäilyksen. Tilaisuuden sattuessa sopii
+huomauttaa mikä etu kihlauksella on siinä suhteessa, ettei ilkeillä
+huhuilla ole mitään mahdollisuutta käydä juttuun käsiksi. Mitä
+varjopuolia sillä muutoin on, sitä en lakkaa hänelle huomauttamasta.
+Setäni talosta saan aiheita irvikuvaan, jonka voin aina antaa kulkea
+rinnallani. Sydämellisintä, antautuvinta rakkautta ei hänessä voi
+syntyä minun avuttani. Kun sen häneltä kiellän ja tuolla irvikuvalla
+häntä kiusaan, on hän kyllä väsyvä olemaan kihloissa, voimatta
+oikeastaan sanoa, että minä olisin saanut hänet siihen kyllästymään.
+
+Pieni kirje on tänään antava hänelle vihjauksen siitä millainen on
+hänen oma tilansa, minä kun siinä selitän oman sieluntilani. Minun
+menettelyni on oikea. Siitä on minun kiittäminen teitä, te rakkaat
+tyttölapset, joita ennen olen rakastanut. Teitä on minun kiittäminen,
+että minun sieluni nyt on niin viritetty, että voin olla suhteessani
+Cordeliaan juuri sellainen kuin haluankin olla. Kiitollisuudella
+muistelen teitä, kunnia on teidän; olen aina myöntävä, että nuori
+tyttö on kuin syntynyt opettajaksi; häneltä voi aina oppia, jollei
+muuta niin pettämään häntä -- sillä sen tempun oppii parhaiten itse
+tytöiltä; kuinka vanhaksi tullenkin, en ole koskaan unohtava, että
+vasta se on mennyttä miestä, joka on tullut niin vanhaksi, ettei hän
+voi oppia mitään nuorelta tytöltä.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinä sanot, ettet ollut kuvitellut minua sellaiseksi, mutta enhän
+minäkään ollut kuvitellut sellaiseksi tulevani. Onkohan syytä
+muutokseen etsittävä sinusta? Sillä voisihan ajatella, että minä
+en oikeastaan olisikaan muuttunut, vaan että ne silmät, joilla
+sinä minua katsot, olisivat muuttuneet. Vai onko syytä etsittävä
+minusta? Syy on minussa, sillä minä rakastan sinua; syy on sinussa,
+sillä sinä olet se jota rakastan. Järjen kylmässä, tyynessä valossa
+katselin kaikkea, ylpeänä ja koskemattomana, mikään ei minua
+kauhistuttanut; jos aavekin olisi oveeni kolkuttanut, olisin sen
+kynttiläjalkaani tarttuen tyynesti avannut. Mutta katso, minä en
+avannut oveani aaveille, en verettömille ja voimattomille haamuille,
+vaan sinulle, Cordeliani, sinun kanssasi tulivat elämä ja nuoruus
+ja ilo ja kauneus luokseni. Minun käteni vapisee, en voi pidellä
+kynttilääni rauhallisena, pakenen edestäsi, ja kuitenkaan en voi olla
+kiinnittämättä silmiäni sinuun, en toivomatta, että voisin pidellä
+kynttilää vakavasti kädessäni. Muuttunut olen; mutta missä määrin,
+missä muodossa ilmenee tuo muutos? En tiedä sitä, en voi siitä mitään
+lähempää määrittelyä antaa. Voin vain sanoa: minä muutuin.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Lempi rakastaa salaisuutta -- kihlaus on yleinen; se rakastaa
+hiljaisuutta -- kihlaus on julistus; se rakastaa kuiskailua --
+kihlaus on suuriääninen tiedoksianto; ja kuitenkin on kihlauksemme,
+kiitos olkoon Cordelian taidon, oleva verraton keino pettää
+vihollisiamme. Pimeänä yönä ei mikään ole toisille laivoille
+vaarallisempaa kuin lyhdyn ripustaminen johonkin alukseen, sillä se
+on petollisempi kuin pimeys itse.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Hän istuu sohvassa teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään;
+hän nojaa minun käsivarteeni ja hänen päänsä lepää monen aatoksen
+painamana minun olkaani vasten. Hän on minua niin lähellä ja
+kuitenkin vielä kaukana, hän antautuu ja kuitenkaan hän ei kuulu
+minulle. Vielä hänessä on vastustusta, mutta se ei ole tietoisesti
+harkittua, se on naisellisuuden tavallista vastustusta; sillä naisen
+olemus on antautumista vastustuksen muodossa. -- Hän istuu sohvassa
+teepöydän ääressä, minä istun hänen vieressään. Hänen sydämensä
+jyskyttää intohimosta, hänen povensa aaltoilee, ei kuitenkaan
+rauhattomuudesta; toisinaan vaihtelee väri hänen kasvoillaan,
+kuitenkin keveinä vivahduksina. Onko se rakkautta? Ei suinkaan.
+Hän kuuntelee, hän ymmärtää. Hän kuuntelee siivitettyjä sanojani,
+hän käsittää ne, hän kuulee toisen puhetta ja ymmärtää sitä kuin
+omaansa; hän kuuntelee vaieten toisen ääntä, joka soi kaikuna hänen
+sisimmässään, hän ymmärtää tuon kaiun kuin olisi se hänen oma
+äänensä, joka puhuu hänelle ja eräälle toiselle.
+
+Mitä minä teen? Hurmaanko hänet? En suinkaan; siitä ei olisi minulle
+mitään hyötyä. Varastanko hänen sydämensä? En suinkaan, näen
+päinvastoin mieluimmin, että se tyttö, jota rakastan, pitää itse
+sydämensä. Mitä sitten teen? Minä muovailen itselleni sydämen hänen
+sydämensä mukaan. Taiteilija maalaa rakastettunsa kuvan, se on hänen
+ilonsa, kuvanveistäjä ikuistaa hänen muotonsa. Niin teen minäkin,
+mutta henkisessä merkityksessä. Hän ei tiedä minun omistavan tuota
+kuvaa, ja siinä juuri on petokseni. Salaperäisellä tavalla olen sen
+itselleni hankkinut ja siinä merkityksessä varastanut hänen sydämensä
+samoinkuin Rebekasta sanotaan, että hän varasti Laabanin sydämen, kun
+hän viekkaasti ryösti häneltä hänen kotijumalansa.
+
+Ympäristöllä ja puitteilla on sentään suuri vaikutus ihmiseen, ne
+painuvat nopeimmin ja syvimmin muistiin tai oikeammin koko sieluun
+eivätkä sen tähden joudu unohduksiin. Kuinka vanhaksi sitten
+tullenkin, en milloinkaan ole kuitenkaan voiva kuvitella Cordeliaa
+muussa ympäristössä kuin tässä pienessä huoneessa. Kun tulen hänen
+luoksensa ja tavallisesti ohjaan kulkuni salin oven kautta, hän
+kiiruhtaa samassa vastaani omasta huoneestaan, ja kun avaan salin
+oven astuakseni arkihuoneeseen, avaa hän samaan aikaan toisen
+oven, niin että meidän katseemme heti ovella tapaavat toisensa.
+Arkihuone on pieni ja siisti, melkein työhuoneen tapainen. Vaikka
+olen tarkastellut sitä monesta kulmasta, on minusta kuitenkin aina
+hauskinta katsella sitä sohvasta. Hän istuu tuossa minun vieressäni,
+edessämme on pyöreä teepöytä, jolle pöytäliina on levitetty, niin
+että se riippuu monina laskoksina. Pöydällä on lamppu, kukan
+muotoinen, joka voimakkaana ja täyteläisenä kohoaa kannattaen kukan
+terää, jonka yllä taasen riippuu hieno koristettu paperiharso niin
+keveänä ettei se voi pysyä liikkumattomana. Lampun muoto muistuttaa
+minua itämaan luonnosta, harson liikunta noiden seutujen lempeistä
+henkäyksistä. Lattiaa peittää matto, jonka omituisesti punottu
+kudos todistaa sen olevan muukalaista alkuperää. Toisin hetkin
+annan lampun loihtia eteeni eteläisen maiseman; minä istun silloin
+Cordelian kanssa maassa lampun kukkakruunun alla. Toisin hetkin annan
+punotun maton herättää mielikuvan laivasta, upseerinkajuutasta -- me
+purjehdimme silloin keskellä aavaa valtamerta. Kun istumme kaukana
+ikkunasta, tähystämme suoraan taivaan rajattomiin ääriin. Myöskin
+tämä voimistaa illuusiota. Kun sitten istun hänen vierellään, annan
+kaiken tuon kulkea silmieni editse kuvana, joka kiitää todellisuuden
+yli kuin kuolema haudan yli. -- Ympäristö merkitsee aina paljon,
+varsinkin muistolle. Jokainen eroottinen suhde on elettävä niin,
+että asianomaisten on helppo loihtia eteensä kuva, jossa suhteen
+koko ihanuus kuvastuu. Jotta se voisi onnistua, on ympäristöä
+pidettävä huolellisesti silmällä. Jollei se vastaa toiveita, on se
+sellaiseksi muodostettava. Cordelialle ja hänen rakkaudelleen sopii
+ympäristö hyvin. Kuinka toisenlainen kuva mieleeni nouseekaan,
+kun ajattelen pientä Emelietäni, ja kuitenkin, kuinka hyvin sopi
+siinäkin tapauksessa ympäristö lemmensuhteen puitteiksi! Häntä
+en voi ajatella muualla kuin istumassa pienessä puutarhatuvassa.
+Ovet olivat auki, pieni tuvan edessä oleva puutarha rajoitti
+näköalan, pakotti silmän hetkeksi pysähtymään ennenkuin se rohkeasti
+lähti seuraamaan maantietä, joka katosi etäisyyteen. Emelie oli
+ihastuttava, mutta vähäpätöisempi kuin Cordelia. Ympäristö oli sen
+mukainen. Silmä pysytteli maanpinnalla, se ei hyökännyt rohkeana
+ja levottomana eteenpäin; ja vaikkakin maantie itse romanttisesti
+katosi kaukaisuuksiin, vaikutti se kuitenkin pääasiassa siten, että
+silmä liukui sen matkan, mikä sillä oli edessään, ja kääntyi takaisin
+kulkeakseen uudelleen saman matkan. Huone oli maan rajassa. Cordelian
+ympäristöllä ei saa olla mitään etualaa, ainoastaan taivaanrannan
+rohkea äärettömyys. Hän ei saa asustaa maan rajassa, hänen täytyy
+leijua, ei kävellä, lentää, ei edestakaisin, vaan iäisesti eteenpäin.
+
+Se, joka itse on kihloissa, pääsee pian selville toisten kihlattujen
+narrimaisuuksista. Jokunen päivä sitten sukelsi lisensiaatti Hansen
+esiin käsipuolessaan tuo rakastettava nuori tyttö, jonka kanssa
+hän on kihloissa. Hän uskoi minulle, että tyttö on hyvin nuori,
+minkä tiesinkin jo ennestään, lisäksi uskoi hän minulle, että hän
+oli valinnut tytön nimenomaisena tarkoituksenaan kehittää hänestä
+se ihanne, joka aina oli väikkynyt hänen mielessään. Jumalani,
+tuollainen lisensiaattinahjus -- ja toiselta puolen terve,
+kukoistava, elämänhaluinen tyttö. Vaikka minulla on pitkäaikainen
+kokemus, en milloinkaan ole lähestynyt tyttöä muutoin kuin syvästi
+kunnioittaen ja oppien aina ensin itse häneltä. Jos minulla
+mahdollisesti on jotain kasvatuksellista merkitystä tytölle, on se
+siinä, että yhä uudelleen hänelle opetan mitä itse olen häneltä
+oppinut.
+
+Cordelian sielu on saatettava liikkeeseen, ei kuitenkaan tuulispäiden
+viskeltäväksi eikä osittain, vaan kokonaisena. Hänen on keksittävä
+äärettömyys, opittava tuntemaan, että se on kaikkia ihmisiä lähinnä.
+Tämä ei ole tapahtuva ajatuksen tietä, joka on hänelle kiertotie,
+vaan mielikuvituksen, joka on varsinainen liikeyhteys hänen ja
+minun välilläni, sillä se mikä on osa miehessä, on kokonaisuus
+naisessa. Hänen ei tarvitse kulkea ajatuksen vaivalloista tietä
+eteenpäin pyrkiessään käsittämään asioiden ääretöntä moninaisuutta;
+sillä nainen ei ole syntynyt tekemään työtä, hänen on päästävä
+päämaaliinsa mielikuvituksen ja sydämen keveäkulkuista tietä.
+Äärettömyys on nuorelle tytölle yhtä luonnollinen käsite kuin se,
+että kaikki rakkaus on onnellista. Nuorella tytöllä on kaikkialla,
+mihin hän sitten kääntyneekin, äärettömyys ympärillään, ja ylimeno
+on vain hyppäys, mutta, se tarkoin huomattakoon, naisellinen
+hyppäys, ei miehinen. Kuinka kömpelöitä ovatkaan miehet yleensä!
+Kun heidän pitää hypätä, heidän täytyy ottaa vauhtia, tehdä pitkiä
+valmistuksia, mitata välimatka silmällä, juosta monta kertaa
+kääntyäkseen taas säikähtyneinä takaisin. Viimein he hyppäävät ja
+putoavat väliin. Nuori tyttö hyppää toisella tavalla. Vuoriseuduissa
+tapaa usein kaksi toisiaan vastaan kurkottavaa kalliokielekettä.
+Niiden välillä on kammottava kuilu. Yksikään mies ei uskalla
+hyppäystä. Nuori tyttö sitä vastoin, niin kertovat seudun asukkaat,
+on sen uskaltanut, ja sitä kutsutaankin sen tähden neitsythypyksi.
+Minä uskon tuon kertomuksen mielelläni, samoin kuin uskon paljon
+erinomaista nuoresta tytöstä yleensä, ja minulle tuottaa suurta iloa
+kuulla yksinkertaisten vuoristolaisten siitä puhuvan. Minä uskon
+kaikkea, uskon luonnotontakin, ja hämmästyn sen edessä ainoastaan
+uskoakseni sen; ensimmäinen ja viimeinen asia, joka minua on
+hämmästyttänyt, on nuori tyttö. Ja kuitenkin on sellainen hyppäys
+nuorelle tytölle kuin leikin asia, kun miehen hyppäys sen sijaan
+on aina naurettava, sen tähden että kuinka voimakkaan vauhdin hän
+ottaakin, hänen ponnistuksensa jää suhteettoman vähäiseksi verrattuna
+kallionkielekkeiden etäisyyteen toisistaan, ja kumminkin pitäisi
+niiden olla järkevässä suhteessa toisiinsa. Mutta kuka on niin tyhmä,
+että luulee nuoren tytön ottavan vauhtia? Hänen voi kyllä ajatella
+juoksevan, mutta silloin on tuo juoksu vain leikkiä, nautintoa,
+viehkeyden esille loihtimista, jota vastoin kuvittelu vauhdin otosta
+särkee naisellisen kokonaisuuden. Vauhdinotossa on nimittäin jotain,
+joka on naisen luonteen vastaista. Ja hänen hyppäyksensä -- kuka ei
+käsittäisi sen oikeata luonnetta! Hänen hyppäyksensä on liitelemistä.
+Ja kun hän sitten on päässyt toiselle puolelle, seisoo hän siellä
+taasen, ei ponnistuksesta väsyneenä, vaan kauniimpana kuin muutoin ja
+sielukkaampana; hän heittää suutelon meille, jotka seisomme toisella
+puolella. Nuorekkaana, vastasyntyneenä kuin kukka, joka on työntynyt
+esiin vuoren juurelta, keikkuu hän syvyyden yli, niin että meidän
+silmissämme melkein mustenee. -- -- -- Hänen pitää oppia kaikki
+äärettömyyttä kajastavat liikkeet, keinutella itseään, tuudittaa
+itsensä unelmiin, muuttaa runo todellisuudeksi, satu todellisesti
+olevaiseksi, tuntea sydämessään kaikki mahdolliset tunteet. Kun hän
+on tottunut tuohon tunnelmien kirjavaan rikkauteen, lasken minä
+eroottisen aineksen lisäksi hänen sieluunsa. Silloin hän on sitä mitä
+tahdon ja haluan. Silloin on minun tehtäväni suoritettu, minun työni,
+silloin käärin kokoon kaikki purjeeni, silloin istun hänen vieressään
+ja me laskettelemme eteenpäin hänen purjeillaan. Ja totta tosiaan,
+kun tuo tyttö on eroottisesti hurmaantunut, silloin on minulla kyllin
+työtä istuessani perässä ja säädellessäni vauhtia, niin ettei mikään
+tapahdu liian aikaisin tai epäkauniilla tavalla. Silloin tällöin
+tulee purjeesemme pieni reikä, ja seuraavassa hetkessä syöksymme taas
+pikaista vauhtia eteenpäin.
+
+Setäni talossa käy Cordelia yhä kärsimättömämmäksi. Hän on monta
+kertaa ehdottanut, ettemme enää sinne menisi; se ei kuitenkaan
+ole auttanut, olen aina keksinyt verukkeita. Kun eilen illalla
+läksimme sieltä, hän puristi kättäni aivan erikoisen intohimoisesti.
+Luultavasti oli hän kärsinyt suuresti siellä, eikä se olekaan ihme.
+Jollei minua niin huvittaisi tarkastella räikeitä luonnottomuuden
+ilmaisuja, en itsekään mitenkään kestäisi. Aamulla sain Cordelialta
+kirjeen, jossa hän, sukkelammin kuin olisin häneltä odottanut, teki
+pilaa kihlauksista. Olen suudellut kirjettä, se on rakkain kirje,
+jonka häneltä olen saanut. Aivan niin, Cordeliani! Sellainen on minun
+toivomukseni.
+
+-- -- --
+
+Ihmeellistä kyllä on Itäisellä kadulla kaksi kahvilaa vastakkain.
+Toisessa kerroksessa vasemmalla kädellä asuu muuan pieni mamselli.
+Hän on tavallisesti kätkössä puoliuutimien takana. Puoliuutimet
+ovat hyvin ohutta kangasta, ja se joka tuntee tytön tai on useammin
+hänet nähnyt, voi, jos hänellä on hyvät silmät, helposti tuntea
+tämän kasvonpiirteet, kun hän sitä vastoin muista näyttää vain
+tummalta epämääräiseltä kuviolta. Jälkimmäinen pitää paikkansa minuun
+nähden, edellinen sitä vastoin sopii siihen nuoreen upseeriin, joka
+säännöllisesti joka päivä kello kaksitoista ilmestyy näille seuduille
+ja suuntaa katseensa ylös puoliuutimia kohti. Oikeastaan huomasin
+tuon kauniin sähkösanomasuhteen puoliuutimista. Sellaisia ei ole
+muissa ikkunoissa, ja tuollainen yksinäinen verho, joka peittää
+vain yhden ikkunan, on merkki siitä, että ikkunan takana alinomaa
+istuu joku. Eräänä päivänä istuin vastapäätä olevan kahvilan ikkunan
+luona. Kello oli juuri kaksitoista. Panematta merkille ikkunan ohitse
+kulkevia pidin vain silmällä tuota verhoa, kun äkkiä tumma kuvio sen
+takana alkoi liikkua. Naisen kasvot tulivat sivultapäin sen takaa
+näkyviin. Sen jälkeen nyökkäsi asianomainen hyvin ystävällisesti
+kätkeytyen taas uutimien taa. Tästä päättelin ensinnäkin että se
+henkilö, jota hän tervehti, oli mies, sillä tytön eleet olivat liian
+intohimoiset kohdistuakseen johonkin ystävättäreen; toiseksi tein sen
+johtopäätöksen, että se henkilö, jolle tervehdys oli tarkoitettu,
+tavallisesti tuli toiselta puolen katua. Tyttö oli niin asettunut,
+että hän jo kaukaa saattoi tämän huomata, vieläpä tervehtiä häntä
+puoliuutimien suojassa. -- -- -- Aivan oikein, lyönnilleen kello
+kaksitoista ilmestyy taasen tämän pienen rakkausepisodin sankari,
+meidän rakas luutnanttimme. Istun tällä kertaa siinä kahvilassa,
+joka on sen talon ensi kerroksessa, jonka toisessa kerroksessa
+neitini asuu. Luutnantti on jo hänet huomannut. Pidä nyt hyvin
+varasi, rakas ystäväni, ei ole helppo asia tervehtiä kauniisti
+toista kerrosta kohti. Meidän luutnanttimme ei lisäksi ole hullumman
+näköinen, hän on sorjavartaloinen, suora ja solakka, hänellä on
+kauniit kasvot, kaareva nenä ja musta tukka, ja hänen kolmikulmainen
+hattunsa sopii hänelle hyvin. Nyt on toimimisen hetki; luutnantin
+jalat alkavatkin horjahdella, sääret käydä ikäänkuin liian pitkiksi.
+Kun tahtoo koota kaiken voimansa silmiin ja suunnata ne toista
+kerrosta kohti, jalat käyvät usein hervottomiksi. Suokaa anteeksi,
+herra luutnantti, että keskeytän tuon katseen taivaaseennousun. Se
+on nenäkästä, sen tiedän kyllä. Paljonsanovaksi ei tuota katsetta
+voi kutsua, pikemmin tyhjäksi ja kuitenkin hyvin lupaavaksi. Mutta
+nuo monet lupaukset ovat nousseet liiaksi luutnantin päähän; hän
+horjui, käyttääkseni runoilijan sanoja Agnetasta, kompastui ja
+kaatui. Se oli katkeraa, ja jos minä olisin saanut neuvoa, ei se
+lainkaan olisi tapahtunut. Hän oli, meidän luutnanttimme, liian hyvä
+siihen. Kuinka kohtalokasta; jos tahtoo naisten silmissä esiintyä
+keikarina, ei saa koskaan langeta. Jos haluaa sellaisesta käydä, on
+tarkoin varottava. Mutta jos tahtoo esiintyä vain älyniekkana, on
+kaikki tuollainen yhdentekevää; silloin saa vajota itseensä, langeta
+loveen, ja jos silloin todellisuudessakin kompastelisi, ei siihen
+kiinnitettäisi ensinkään huomiota. -- -- -- Minkähän vaikutuksen
+tämä episodi on tehnyt pieneen neitoseeni? Vahinko, etten samalla
+kertaa voi olla kummallakin puolen katua. Voisinhan kyllä saada
+jonkun tuttavistani vartioimaan toista puolta, mutta osaksi haluan
+aina itse tehdä havaintoni, osaksi en voi edeltäpäin tietää mitä
+tästä jutusta voi kehittyä, ja siinä suhteessa ei uskottu ole
+koskaan tarpeen, sillä hänen tähtensä hukkaisin vaan tyhjiin aikaa
+koettaessani saada häneltä keinotelluksi pois sen minkä hän jutusta
+tietää ja tehdä hänet muutoinkin epätietoiseksi asian oikeasta
+laadusta. -- -- -- Alan totta tosiaan väsyä kunnon luutnanttiini.
+Päivät pääksytysten hän kulkee ohi täydessä univormussa. Sehän on
+ennen kuulumatonta kestävyyttä. Sopiiko sellainen sotilaalle? Ettekö
+ole aseissa, herraseni? Ettekö halua vallata taloa rynnäköllä ja
+tyttöä väkivallalla? Niin, jos olisitte ylioppilas, lisensiaatti,
+kappalainen, joka elää pelkästä toivosta, olisi asianlaita toinen.
+Mutta annan teille anteeksi, sillä tyttö miellyttää minua enemmän
+kuta useammin hänet näen. Hän on kaunis, hänen ruskeat silmänsä
+ovat täynnänsä veitikkamaisuutta. Kun hän odottaa teitä tulevaksi,
+kirkastaa hänen katsantonsa korkeampi kauneus, joka sopii hänelle
+selittämättömän hyvin. Siitä päättelen että hänellä on rikas
+mielikuvitus, ja mielikuvitus on kauniin sukupuolen luonnollinen
+kaunistuskeino.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Mitä on kaipuu? Runoilijat puhuvat usein vangitun kaipuusta. Kuinka
+järjetöntä! Aivan kuin ainoastaan se, joka istuu vangittuna, voisi
+kaivata! Aivan kuin se, joka on vapaana, ei voisikaan! Otaksukaamme,
+että minä olisin vapaa, kuinka silloin kaipaisinkaan. Ja vapaahan
+olenkin, vapaa kuin lintu, ja kuitenkin, kuinka kiihkeästi kaipaan!
+Minä kaipaan lähtiessäni sinun luoksesi, minä kaipaan sinut
+jätettyäni, sinun vieressäsikin istuessani sinua kaipaan. Voiko
+ihminen kaihota sitä mitä hänellä jo on? Kyllä, ajatellessaan,
+että hän voi sen seuraavassa hetkessä menettää. Minun kaipuuni
+on iäistä rauhattomuutta. Vaikka olisin elänyt iankaikkisuudesta
+iankaikkisuuteen ja tullut vakuuttuneeksi, että sinä joka hetki
+kuulut minulle, kääntyisin kuitenkin aina takaisin luoksesi elääkseni
+sinun kanssasi uudelleen iankaikkiset ajat ja voimatta hetkeäkään
+olla poissa luotasi sinua kaipaamatta.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Portin edessä odottavat pienet vaunut, minusta kuitenkin suuremmat
+kuin koko maailma, ne kun ovat kyllin tilavat kahdelle; niiden eteen
+on valjastettu kaksi hevosta, hurjaa ja ohjatonta kuin luonnonvoimat,
+kärsimätöntä kuin minun intohimoni, rohkeata kuin minun ajatukseni.
+Jos tahdot, vien sinut kauas pois -- Cordeliani, käsketkö minun
+niin tehdä? Sinun käskysi irrottaa ohjakset. Minä vien sinut pois,
+en toisten ihmisten luota toisten luo, vaan ulos maailmasta --
+hevoset kavahtavat pystyyn, vaunut kohoavat, hevoset karkaavat
+päittemme päällä, me ajamme pilvenhattaroiden halki taivaaseen,
+ympärillämme humisee; istummeko me yhdessä kohden ja koko maailmako
+liikkuu, vai syöksymmekö me tulista vauhtia eteenpäin? Jos sinua
+pyörryttää, Cordeliani, niin pidä kiinni minusta, minua ei pyörrytä
+koskaan. Henkisessä merkityksessä ei se koskaan menetä tajuaan, joka
+ajattelee vain yhtä ainoata asiaa, ja minä ajattelen ainoastaan
+sinua -- ruumiillisessa merkityksessä ei taasen se koskaan menetä
+tajuaan, joka kiinnittää katseensa yhteen ainoaan esineeseen, ja
+minä näen vain sinut. Pidä kiinni, jos koko maailma hukkuisi, jos
+kevyet vaunumme katoaisivat meidän altamme, istuisimme me kuitenkin
+toisiamme syleillen ihanassa sopusoinnussa.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Tämä on melkein liikaa. Palvelijani on odottanut kuusi tuntia, minä
+itse kaksi tuulessa ja sateessa sitä rakasta lasta, Charlotte Hahnia,
+josta tunnen huolta. Joka keskiviikko kahden ja viiden välissä on
+hänellä tapana käydä tervehtimässä erästä vanhaa tätiään. Juuri
+tänään hän siis jätti tulematta, juuri tänään kun niin hartaasti
+toivoin hänet tapaavani. Minkä tähden häntä odottelen? Sen tähden
+että hän saattaa minut aivan erikoiseen mielentilaan. Minä tervehdin
+häntä, hän vastaa tervehdykseeni samalla kertaa taivaallisella ja
+omituisen maallisella tavalla; hän jää melkein seisomaan, on kuin
+olisi hän vajoamaisillaan maan sisään, ja kuitenkin loistaa hänen
+katseensa kuin hän kohoaisi taivasta kohti. Kun hänet näen, tulee
+mieleni samalla kertaa juhlalliseksi ja kaipaavaksi. Muutoin en
+tyttöä sen koommin ajattele, himoitsen vain hänen tervehdystänsä, en
+mitään muuta, en vaikka hän itsekin haluaisi enemmän antaa. Hänen
+tervehdyksensä herättää minussa tunnelman, ja tunnelman tuhlaan
+puolestani Cordelialle. -- Lyönpä vetoa, että hän on jollakin
+tavalla päässyt livahtamaan sivuitsemme. Ei ainoastaan komedioissa
+vaan myöskin todellisuudessa on tuiki vaikeata vartioida nuorta
+tyttöä; vartijalla pitäisi olla silmä jokaisen sormen päässä. Oli
+kerran nymfi Cardea, joka otti asiakseen pettää miehiä. Hän oleskeli
+vuoriseuduissa, houkutteli rakastajansa pimeimpiin viidakkoihin
+ja katosi. Ianusta hän halusi myöskin pettää, mutta tämä pettikin
+puolestaan nymfin; Ianuksella oli silmä niskassa.
+
+-- -- --
+
+Kirjeeni tekevät tehtävänsä. Ne kehittävät häntä sielullisesti,
+joskaan eivät eroottisesti. Siihen eivät varsinaiset kirjeet
+kelpaakaan, siihen pitää käyttää kirjelippuja. Mitä enemmän
+eroottinen aines pistäiksen esiin, sitä lyhyemmiksi ne käyvät, mutta
+sitä varmemmin ne samalla osuvat sielunelämän eroottiseen puoleen.
+Jottei hän kuitenkaan tulisi sentimentaaliseksi tai hentomieliseksi,
+annan ivani aina tuon tuostakin jäähdyttää tunteitani. Silloin
+hän taas uudelleen himoitsee entistä tulisemmin sitä ravintoa,
+joka on hänelle rakkain. Kirjelippuni antavat korkeimman päämäärän
+epämääräisenä kangastaa esiin kaukaisuudesta. Sinä hetkenä kun tuo
+aavistus alkaa itää hänen sielussaan, särkyy meidän suhteemme. Minun
+vaikutuksestani saa tuo aavistus muodon hänen sielussaan, ikään kuin
+se olisi hänen oma ajatuksensa, hänen oman sydämensä vietti. Sitä
+juuri tahdon.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Jossakin tässä kaupungissa asuu pieni perhe, leski kolmen tyttärensä
+kanssa. Kaksi viimeksi mainituista käy kuninkaallista keittokoulua
+oppiakseen valmistamaan ruokaa. Tapahtui kerran alkukesästä eräänä
+iltapäivänä noin viiden tienoissa, että ovi erääseen mainitun
+perheen huoneeseen hiljaa aukenee ja tutkisteleva katse tarkastelee
+huonetta. Huoneessa ei ole muita kuin nuori tyttö, joka istuu pianon
+ääressä. Ovi jää raolleen, niin että sen takana oleva voi salaa
+kuulla huoneessa istujan soittoa. Hän ei ole mikään taiteilijatar,
+siinä tapauksessa olisikin ovi kohta sulkeutunut. Hän soittaa erästä
+ruotsalaista sävelmää, se kertoo nuoruuden ja kauneuden katoamisesta.
+Tytön nuoruus ja kauneus muodostavat jyrkän vastakohdan laulun
+sanoille. Kummalla on totuus puolellaan: tytölläkö vai laululla?
+Sävelet soivat niin hiljaisina, niin melankolisina, kuin olisi
+surumielisyys se sovintotuomari, joka ratkaisee riidan. -- Mutta
+se on väärässä! Mitä yhteyttä on nuoruudella ja noilla mietteillä?
+Mitä yhteyttä on aamulla ja illalla? Koskettimet väräjävät ja
+vapisevat; kaikupohjan henget karkaavat tiedottomina ylös eivätkä
+ymmärrä toisiaan -- Cordeliani, miksi niin kiivaasti, miksi niin
+intohimoisesti!
+
+Kuinka kaukana ajassa pitää jonkun tapahtuman olla, jotta sitä
+muistelisimme, kuinka kaukana, ettei muiston kaipuu sitä enää voisi
+saavuttaa? Useimmilla ihmisillä on tässä suhteessa määrätty raja;
+sitä, mikä on heitä ajassa liian lähellä, he eivät voi muistella,
+sitä, mikä on liian kaukana, eivät myöskään. Minä en tunne mitään
+rajoja. Sen, minkä olen eilen kokenut, sijoitan tuhansien vuosien
+päähän menneisyyteen, ja muistelen sitä kuin se olisi eilen
+tapahtunut.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minulla on salaisuus, jonka haluan sinulle uskoa, minun uskottuni.
+Kenelle sen kertoisinkaan? Kaiulle? Se juttelisi sen muille.
+Tähdille? Ne ovat kylmiä. Ihmisille? Ne eivät sitä ymmärrä. Vain
+sinulle voin sen uskoa, sillä sinä osaat pitää sen salassa. On
+olemassa tyttö, kauniimpi kuin sieluni unelma, puhtaampi kuin
+auringon valo, syvempi kuin meren lähteet, ylpeämpi kuin kotkan
+lento -- on olemassa tyttö, kallista pääsi minun korvaani vasten
+ja minun puheeni puoleen, jotta minun salaisuuteni voisi hiipiä
+sinun sieluusi -- tuota tyttöä rakastan enemmän kuin omaa elämääni,
+sillä hän on minun elämäni, enemmän kuin kaikkia toiveitani, sillä
+hän on minun ainoani, enemmän kuin kaikkia ajatuksiani, sillä hän
+on ainoani, lämpimämmin kuin päivä rakastaa kukkia, kaihoisammin
+kuin aron kuuma hiekka rakastaa sadetta -- häneen olen kiintynyt
+hellemmin kuin äidin silmä lapseen, luottavammin kuin rukoilevan
+sielu Jumalaan, läheisemmin kuin kasvi juureensa. -- Sinun pääsi
+käy ajatuksista raskaaksi, se painuu rintaa vasten, povi kohoaa
+-- Cordeliani! Sinä olet ymmärtänyt, sinä olet ymmärtänyt minut
+täydellisesti, kirjaimellisesti, sanaakaan ei ole mennyt sinulta
+hukkaan! Onko minun viritettävä korvani ja annettava sinun äänesi
+sitä itselleni vakuuttaa? Voisinko epäillä? Voinko luottaa siihen,
+että haluat kätkeä tämän salaisuuden? Puhutaan ihmisistä, jotka
+kauheiden rikosten salaamiseksi lupaavat toisilleen molemminpuolista
+vaitioloa. Sinulle olen uskonut salaisuuden, joka on minun elämäni ja
+minun elämäni sisällys -- eikö sinulla ole uskottavana minulle mitään
+niin pyhää, ihanaa ja puhdasta, että ylimaalliset voimat lähtisivät
+liikkeelle, jos se salaisuus paljastuisi?
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Taivas on peitossa -- pimeät sadepilvet vetäytyvät kokoon kuin
+mustat silmäkulmat intohimoisilla kasvoilla, metsän puut keinuvat
+levottomien unien ahdistamina. Sinä olet minulta kadonnut metsään.
+Jokaisen puun takana näen naisellisen olennon, joka on sinun
+näköisesi, mutta kun tulen sitä lähemmäksi, se kätkeytyykin seuraavan
+puun taakse. Etkö halua minulle näyttäytyä? Kaikki menee sekaisin
+päässäni; metsän osat menettävät eristävät ääriviivansa, näen kaiken
+sumumerenä, jossa sinun näköisesi naiselliset olennot näyttäytyvät
+ja taas katoavat. Sinua en näe, sinä liu'ut aaltoina ohitseni, ja
+kuitenkin olen onnellinen nähdessäni edes epämääräisen kajastuksen
+sinusta. Missä on syy tähän -- onko se sinun olentosi rikasta
+yhteyttä vai minun olentoni köyhää moninaisuutta? -- Rakastaa sinua,
+eikö se ole sama kuin rakastaa kokonaista maailmaa?
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Olisi erittäin mieltäkiinnittävää voida tarkalleen kertoa kaikki
+keskusteluni Cordelian kanssa. Pidän sitä kuitenkin mahdottomuutena,
+sillä jos minun onnistuisikin palauttaa muistiini kaikki sanat, jotka
+me keskenämme jutellessamme lausumme, on kuitenkin mahdoton kuvata,
+mitä puheen ohella tapahtuu -- kaikkea tuota, joka itse asiassa on
+keskustelun elinhermo, sanonnan välittömyyttä ja intohimoisuutta,
+kaiken vuoropuhelun elämän ehtoa. Yleensä en tietystikään ole
+valmistanut edeltäpäin keskustelujani, joka sotisikin keskustelun,
+varsinkin eroottisen keskustelun, luonnetta vastaan. Vain kirjeitteni
+sisällys on alati mielessäni, samalla kun minulla on niiden hänessä
+mahdollisesti herättämä tunnelma silmieni edessä. Tietenkään ei
+milloinkaan mieleeni voisi juolahtaa kysyä häneltä onko hän lukenut
+viimeistä kirjettäni. Saan helposti selville, onko hän sen lukenut.
+Suoranaisesti en myöskään milloinkaan hänen kanssaan niistä puhu,
+mutta pidän aina keskusteluissani yllä salaperäistä yhteyttä
+niiden kanssa, osaksi painaakseni jonkin seikan syvemmin hänen
+sieluunsa, osaksi hävittääkseni jonkun vaikutuksen ja tehdäkseni
+hänet epätietoiseksi tarkoituksestani. Siten saan hänet uudelleen
+lukemaan kysymyksessä olevan kirjeen, josta hän taas saa jonkun uuden
+vaikutuksen, ja niin edespäin.
+
+Hänessä on tapahtunut muutos ja vieläkin tapahtuu. Jos koettaisin
+tulkita hänen sieluntilaansa tällä hetkellä, sanoisin siinä olevan
+panteististä rohkeutta. Hänen katseestaan voin sen kohta päättää.
+Se on rohkea, melkein tyhmänrohkea odotuksessaan, ikään kuin se
+joka hetki vaatisi ja olisi valmis näkemään jotain yliluonnollista.
+Samoin kuin tarkkanäköinen silmä voi nähdä varsinaisen näköpiirinsä
+ulkopuolelle, näkee hänen katseensa sellaista, jota eivät muut näe.
+Se on rohkea odotuksessaan, mutta ei itse luottamuksessaan; sen
+tähden on siinä jotain uneksivaa ja pyytävää, eikä se tunnu ylpeältä
+eikä käskevältä. Hän etsii ennen saavuttamatonta oman itsensä
+ulkopuolelta, hän pyytää että hänelle suotaisiin se onni, ikään
+kuin hän ei tietäisi, että hänen omassa vallassansa on loihtia se
+esiin. Se on estettävä, muutoin saan liian varhain ylivallan häneen
+nähden. Hän sanoi eilen minulle, että minun olennossani on jotain
+kuninkaallista. Ehkä hän haluaa alistua, se ei käy laatuun. Totta
+kyllä, rakas Cordelia, minun olennossani on jotain kuninkaallista,
+mutta sinä et aavista, mikä valtakunta se on, jota minä hallitsen.
+Minä hallitsen tunteiden myrskyjä. Kuin Aiolos tuulia pidän niitä
+vankina persoonallisuuteni vuoressa ja annan milloin toisen, milloin
+toisen niistä päästä irti. Mairittelu on antava hänelle itsetuntoa,
+se on kohottava häntä hänen suhteessaan minuun. Mairitteluun
+tarvitaan suurta varovaisuutta. Toisinaan pitää imartelijan asettaa
+itsensä hyvin korkealle, kuitenkin niin, että ylempänä on vielä
+yksi sija, toisinaan hänen pitää asettaa itsensä hyvin matalalle.
+Edellinen menettelytapa on oikeampi, jos haluaa vaikuttaa henkisesti,
+jälkimmäinen, jos haluaa vaikuttaa eroottisesti. -- Onko hän minulle
+jotain velkaa? Ei suinkaan. Toivoisinko asianlaidan olevan niin? En
+suinkaan. Olen liian hyvä asiantuntija, minulla on liiaksi vaistoa
+eroottisissa asioissa toivoakseni jotain niin mieletöntä. Jos niin
+todella olisi laita, koettaisin kaikin voimin saada hänet sen
+unohtamaan ja tuudittaisin omat ajatukseni uneen. Jokainen nuori
+tyttö on suhteessaan sydämensä labyrinttiin Ariadne; hänellä on
+lanka, jonka avulla hän voi löytää tien sen sokkeloiden läpi, mutta
+hän ei ymmärrä sitä itse käyttää.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Puhu -- minä tottelen, sinun toivomuksesi on minulle käsky, sinun
+rukouksesi on kaikkivaltiaan vaatimus, jokainen pieninkin toiveesi on
+hyvätyö minua kohtaan; sillä en tottele sinua kuin palveleva henki,
+en siten kuin olisin sinun ulkopuolellasi. Samassa hetkessä kuin
+pyydät toteutuu sinun tahtosi; sillä minä olen sielun hämmennys, joka
+vain odottaa sanaa sinulta.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinä tiedät, että rakastan usein puhua itsekseni. Olen itsestäni
+löytänyt mieltäkiinnittävimmän henkilön, minkä tunnen. Toisinaan
+olen pelännyt, että minulta tulisi puuttumaan puheenaihetta noissa
+keskusteluissa itseni kanssa, mutta nyt ei minulla ole siitä pelkoa,
+nyt minulla on sinut. Puhun nyt ja iäisesti sinusta itseni kanssa,
+mieltäkiinnittävimmästä aiheesta mieltäkiinnittävimmän olennon kanssa
+-- ah niin, mitä olenkaan muuta kuin mieltäkiinnittävä ihminen, sinä
+muuta kuin mieltäkiinnittävin puheenaihe.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinun mielestäsi olen vasta niin lyhyen ajan rakastanut sinua,
+sinä näytät melkein pelkäävän, että olen rakastanut ennen. On
+olemassa käsikirjoituksia, joista tarkka silmä heti aavistaa toisen
+kirjoituksen, joka aikojen kuluessa on peitetty mitättömällä
+pakinalla. Sopivin keinoin voi hävittää myöhemmän kirjoituksen, niin
+että vanhempi tulee selvänä ja kirkkaana näkyviin. Samalla tavalla on
+sinun silmäsi opettanut minut löytämään itseni, minä annan unohduksen
+hävittää kaiken, joka ei ole lähtöisin sinusta, ja silloin keksin
+ikivanhan, jumalallisen nuoren alkukirjoituksen; silloin keksin, että
+minun rakkauteni sinuun on yhtä vanha kuin minä itsekin.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Kuinka valtakunta, joka taistelee itseään vastaan, voi pysyä
+pystyssä, kuinka minä voin pysyä pystyssä, joka taistelen itseäni
+vastaan? Mistä? Sinusta, löytääkseni levon siinä ajatuksessa, että
+olen sinuun rakastunut. Mutta kuinka saavutan tuon levon? Toinen
+keskenään taistelevista voimista tahtoo aina vakuuttaa toiselle
+olevansa joka tapauksessa se, joka on syvimmin ja antautuvimmin
+rakastunut. En huolehtisi suuresti, jos taistelu tapahtuisi minun
+ulkopuolellani, jos olisi olemassa ovella joku, joka uskaltaisi
+olla sinuun rakastunut, tai ei uskaltaisi sitä olla -- rikos olisi
+kummassakin tapauksessa yhtä suuri --, mutta tämä taistelu minun
+sisimmässäni hivuttaa minua, tämä omituisen kaksinainen intohimoni.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Pakene pois, pieni kalastajatyttöni, piiloudu puiden taakse, ota
+maasta taakkasi, kumartuminen sopii sinulle hyvin, niin, tällä
+hetkellä kumarrut kauniisti, synnynnäisen arvokkaasti tuon taakan
+alla, jonka olet kerännyt. Surkeata, että tuollainen vartalo saa
+kantaa tuollaista kuormaa. Sinä olet kaunis kuin tanssijatar -- sinä
+olet kapea vyötäisiltä, sinulla on korkea povi ja kauniin solakka
+vartalo, sen on kuka hyvänsä myöntävä. Sinä luulet ehkä että kaikki
+tuo on vähäpätöistä, sinä arvelet kai, että hienot maailmannaiset
+ovat paljon kauniimpia. Oi, sinä lapseni! Sinä et tiedä, kuinka
+paljon petollisuutta on maailmassa. Lähde nyt matkaan taakkoinesi
+tuonne äärettömään metsään, joka arvatenkin ulottuu monta, monta
+peninkulmaa sisämaahan päin sinertävien vuorten äärille saakka. Ehkä
+et olekaan oikea kalastajatyttö, vaan lumottu kuninkaantytär; sinä
+palvelet jotakin haltiaa; hän on kyllin julma antaakseen sinun kerätä
+polttopuita metsästä. Niinhän tapahtuu aina taruissa. Miksi muuten
+menisitkään sisemmäksi metsään; jos olisit todellinen kalastajatyttö,
+sinun pitäisi kulkea taakkoinesi kalastajakylää kohden, joten tulisit
+astuneeksi minun ohitseni, joka olen täällä tien toisella puolen. --
+Seuraa sinä vain polkua, joka leikkien pujottelee puiden lomassa,
+minun silmäni keksii sinut kyllä; käännyhän vain tännepäin, niin olet
+näkevä, että katseeni seuraa sinua; et kumminkaan voi saada minua
+liikkumaan, kaipuu ei aja minua sijoiltani, minä istun levollisesti
+aidalla ja polttelen sikariani. -- Joskus toiste -- kenties. -- Niin,
+sinun katseesi on veitikkamainen, kun noin käännät pääsi puoleksi
+taaksepäin; sinun keveä käyntisi on houkutteleva -- niin, minä
+tiedän, minä ymmärrän, minne tuo tie vie -- metsän yksinäisyyteen,
+puiden kuiskeeseen, hiljaisuuden rikkaihin tunnelmiin. Katso, itse
+taivaskin suosii sinua, se peittyy pilviin, se pimittää metsän
+taustan, on kuin se vetäisi uutimet alas meidän ympärillemme. -- Jää
+hyvästi, kaunis kalastajatyttöni, voi hyvin, kiitos suosiostasi,
+ihanasta hetkestä, tunnelmasta, joka ei ollut kyllin voimakas
+saadakseen minut astumaan alas aidalta, mutta joka antoi paljon
+sisäistä, ihanaa liikutusta.
+
+-- -- --
+
+Kun Jaakob oli keskustellut Laabanin kanssa työnsä palkasta ja kun
+he olivat sopineet, että Jaakob vartioisi valkeita lampaita ja saisi
+palkkanaan kaikki ne kirjavat, jotka syntyivät hänen laumassaan,
+silloin hän asetti pystyyn seipäitä vesipaikkoihin ja antoi
+lampaittensa katsella niitä -- siten asetan itseni aina Cordelian
+eteen, niin että hänen silmänsä näkevät minut alituisesti. Hänestä
+se tuntuu pelkältä huomaavaisuudelta; omasta puolestani tiedän, että
+hänen sielunsa sen ansiosta menettää halun kaikkeen muuhun, että
+hänessä kehittyy sellainen henkinen tila, että hän näkee vain minut
+kaikkialla.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Voisinko sinut unohtaa! Onko minun rakkauteni siis muistin asia?
+Jos aika hävittäisikin kaikki tauluistaan, jos se hävittäisi itse
+muistinkin, kuitenkin jäisi minun suhteeni sinuun yhtä eläväksi, sinä
+et voisi unohtua. Voisinko sinut unohtaa! Mitä sitten muistaisin?
+Itsenihän olen jo unohtanut sinua muistellakseni; jos siis sinut
+unohtaisin, tulisin muistaneeksi itseäni, mutta samassa hetkessä kuin
+muistaisin itseni, muistaisin taasen sinut. Voisinko sinut unohtaa!
+Mitä silloin tapahtuisi? On olemassa eräs vanha kuva. Se esittää
+Ariadnea. Hän karkaa ylös vuoteeltaan ja tähystelee tuskallisesti
+laivaa, joka täysin purjein kiitää rannasta. Hänen vierellään seisoo
+Amor pitäen kädessänsä kieletöntä jousta ja silmiään kuivaten.
+Ariadnen takana seisoo siivekäs naisellinen olento, kypärä päässä.
+Tavallisesti arvellaan, että tuo olento on Nemesis. Ajattele tuota
+kuvaa, ajattele sitä hiukan muunnettuna. Amor ei itke eikä hänen
+jousensa ole jänteetön, tai oletko sinä ehkä käynyt vähemmän
+kauniiksi, vähemmän voitokkaaksi sen tähden että minä olen menettänyt
+järkeni? Amor hymyilee ja jännittää jousensa. Nemesis ei seiso
+toimetonna sinun vierelläsi, hänkin jännittää jousensa. Varsinaisessa
+kuvassa näkee laivassa miehisen olennon, joka on työssä ja touhussa.
+Luullaan, että se on Theseus. Niin ei minun kuvassani. Hän seisoo
+laivan perässä, hän katsoo kaihoten maata kohden, hän levittää
+käsivartensa, hän katuu mitä on tehnyt, tai oikeammin hän on toipunut
+mielettömyydestään, mutta laiva vie hänet pois, Amor ja Nemesis
+tähtäävät kumpikin, nuoli lentää kummastakin jousesta, ne tapaavat
+maalinsa, sen näkee hyvin, näkee että ne osuvat molemmat samaan
+kohtaan miehen sydämessä merkiksi siitä, että rakkaus oli se Nemesis,
+joka kosti.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sanotaan minun rakastuneen itseeni. Se ei minua ihmetytä; sillä
+kuinka kukaan voi huomata minun rakastavan muita, kun rakastan
+ainoastaan sinua, ja kuinka kukaan voisi sitä aavistaa. Olen
+rakastunut itseeni. Minkä tähden? Sen tähden, että olen rakastunut
+sinuun. Sillä sinua rakastan, sinua ainoastaan ja kaikkea, mikä
+todella sinuun kuuluu, ja sen tähden rakastan itseäni, sitä minää,
+joka sekin kuuluu sinulle. Jos lakkaisin sinua rakastamasta,
+lakkaisin myöskin rakastamasta itseäni. Niinpä on se, mikä maailman
+profaaneissa silmissä on suurimman itsekkyyden ilmaus, sinun
+salaisuuteen vihitylle katseellesi puhtaimman sympatian todistus,
+se mikä maailman profaaneissa silmissä näyttää proosallisimmalta
+itsensäjumaloimiselta, on sinun pyhitetylle katseellesi oman minän
+ankarinta tyhjäksitekemistä.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Ennen pelkäsin suuresti, että Cordelian kehitys veisi kovin pitkän
+ajan. Nyt näen kuitenkin, että hän edistyy nopeasti, niin, vieläpä
+käy välttämättömäksi panna kaikki voimat liikkeelle, jotta hän
+pysyisi edelleen vireessä. Väsyä hän ei saa mistään hinnasta ennen
+aikaansa, toisin sanoen, ennen kuin hänen aikansa on ohi.
+
+-- -- --
+
+Se joka rakastaa ei seuraa maantietä. Ainoastaan avioliitto on
+tavattavissa valtatiellä. Rakkaus raivaa mieluimmin itse tiensä.
+Sen tie käy syvälle metsän poveen. Kun rakastavaiset sitten
+kävelevät käsi kädessä, he ymmärtävät hyvin toisensa; silloin käy
+selväksi se mikä ennen epämääräisenä tuotti iloa ja surua. Eivätkä
+he aavista kenenkään olevan läsnä. -- Tuo kaunis pyökki on siis
+tullut rakkautenne todistajaksi; sen lehvien alla tunnustitte
+sen toisillenne ensi kerran. Kaiken muistatte vielä selvästi,
+ensimmäisen kerran kun toisenne näitte, ensimmäisen kerran kun
+tanssissa ojensitte toisillenne kätenne, kun aamupuoleen erositte,
+kun ette tahtoneet mitään itsellenne tunnustaa, vielä vähemmän
+toisillenne. -- On sentään ihanaa olla tuollaisten rakkauskohtausten
+todistajana. -- He ovat langenneet polvilleen puun alle, he ovat
+vannoneet toisillensa iäistä rakkautta, he ovat pyhittäneet
+liittonsa ensimmäisellä suutelolla. -- Minä saan hedelmällisiä
+mielialoja Cordeliaa varten. -- Tuo puu sai siis olla rakkautenne
+todistaja. Niinpä niin, puu on varsin sopiva todistajaksi; mutta se
+ei sentään yksin riitä. Tietysti tarkoitatte, että taivaskin oli
+todistajana, mutta taivas sellaisenaan on kovin ylimaallinen käsite.
+Sentähden, nähkääs, oli olemassa toinenkin todistaja. -- Nousisinko
+piilopaikastani ja antaisinko heidän tietää että olin läsnä? En,
+he ehkä tuntevat minut ja silloin olisi peli menetetty. Nousisinko
+heidän tehdessään lähtöä piilostani ja antaisinko heidän siten
+tietää jonkun olleen saapuvilla? Se ei olisi tarkoituksenmukaista.
+Levätköön hiljaisuus heidän salaisuutensa yllä -- niin kauan kuin
+minä niin tahdon. He ovat minun vallassani, minä voin erottaa
+heidät toisistaan, jos tahdon. Minä tunnen heidän salaisuutensa;
+joko asianomaiselta nuorelta mieheltä tai naiselta olen sen saanut
+tietää -- naiselta, se olisi muka mahdotonta -- mieheltä siis -- se
+on inhottavaa -- bravo! Tämähän on jo melkein ilkeyttä. No niin,
+saammepahan nähdä. Jos voin saada tuolta tytöltä jonkun vaikutelman,
+jota muualta en saisi niin kuin tahdon, silloin ei asia ole
+autettavissa.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Minä olen köyhä -- sinä olet rikkauteni; synkeä -- sinä olet valoni;
+minulla ei mitään ole, minä en mitään tarvitse. Ja kuinka minulla
+saattaisikaan mitään olla, kuinka voisi se mitään omistaa, joka ei
+omista edes omaa itseään. Minä olen onnellinen kuin lapsi, joka ei
+taida mitään ja jolla ei mitään ole. Minulla ei ole mitään, sillä
+olen itse sinun; minä olen lakannut olemasta ollakseni yksinomaan
+sinun.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Minun Cordeliani! Minun -- mitä tarkoitetaan tuolla sanalla? Ei
+sitä, mikä on minun omaani, vaan sitä minkä oma minä olen, sitä
+mikä on koko olentoni sisällys. Se on minun siinä merkityksessä,
+että minä kuulun sille. Minun jumalanihan ei ole se jumala, joka
+kuuluu minulle, vaan se, jolle minä kuulun, ja samalla tavalla on
+asianlaita, kun puhun isänmaastani, kodistani, kutsumuksestani,
+kaipuustani, toivostani. Jollei iäisyyttä olisi ennen ollut olemassa,
+olisi ajatus, että minä olen sinun, rikkonut luonnon lainmukaista
+järjestystä.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Mikä minä olen? Vaatimaton sepustelija, joka seuraa sinun voittojasi;
+tanssijatoveri, joka taivuttaa vartaloaan, jotta voisit viehättävän
+keveästi kohoutua maasta; oksa, jolla hetkisen levähdät, väsyttyäsi
+lentämään; bassoääni, joka sekaantuu sopraanon haaveiluihin
+kohottaakseen ne entistä korkeampaan lentoon. Mikä minä olen? Minä
+olen se maallinen paino, joka kiinnittää sinut maanpintaan. Mikä siis
+olen? Kuollutta ainetta, multaa, tuhkaa ja tomua -- sinä, Cordeliani,
+sinä olet sielu ja henki.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Rakkaus on kaikki kaikessa, sen tähden ei sille joka rakastaa,
+mikään merkitse mitään vaan kaikella on merkityksensä ainoastaan sen
+tulkinnan perustalla, minkä rakkaus sille antaa. Jos joku kihloissa
+oleva nuori mies huomaisi huolehtivansa jostakin toisesta tytöstä,
+tuntisi hän varmaankin itsensä rikoksentekijäksi ja kihlattu tyttö
+puolestaan olisi kauhistunut. Sinä sitä vastoin, sen tiedän, näkisit
+tuossa tapauksessa vain todistuksen rajattomasta kiintymyksestä
+sinuun; sillä sinä tiedät, että minä en voi rakastaa ketään toista,
+minun rakkauteni sinuun heijastaa hohdettaan yli koko elämän. Kun
+siis huomaan kiinnittäväni huomiota johonkin toiseen, silloin en ota
+asiakseni todistaa itselleni, etten rakasta häntä, vaan ainoastaan
+sinua -- se olisi todellakin halpamaista --; mutta kun koko minun
+sieluni on täynnänsä sinua, saa elämä silmissäni kokonaan uuden
+merkityksen, se muuttuu myytiksi sinusta.
+
+Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Rakkauteni hivuttaa minua, ainoastaan ääneni jää jäljelle, ääni,
+joka on rakastunut sinuun ja kaikkialla kuiskaa, että minä rakastan
+sinua. Väsyttääkö sinua kuulla tuota ääntä? Kaikkialla se on sinun
+ympärilläsi; moninaisena, epätasaisena kudoksena ympäröi minun
+tutkisteleva sieluni sinun puhdasta, syvää olemustasi.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Vanhoista saduista saa lukea, kuinka virta rakastui tyttöön. Minun
+sieluni on kuin virta, joka rakastaa sinua. Milloin se on tyyni
+antaakseen kuvasi syvänä ja liikkumattomana kuvastua kalvoonsa,
+milloin kuvittelee se vanginneensa kuvasi, ja silloin kuohuvat sen
+aallot estääkseen sinua uudelleen pääsemästä pois; milloin väreilee
+se hiljalleen ja leikkii kuvallasi, toisinaan on se taas sen
+kadottanut, ja silloin käy sen aalto tummaksi ja toivottomaksi. --
+Näin on minun sieluni: kuin virta, joka on sinuun rakastunut.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Suoraan sanoen, joku voisi totta tosiaan keksiä mukavamman,
+soveliaamman ja ennen kaikkea arvokkaamman kulkuvälineen;
+maalaiskuorman matkassa ajaminen on liiaksi huomiotaherättävää.
+-- Kuitenkaan ei auta muu kuin pitää hyvänään. Astelee ensin
+jonkun matkaa maantietä; nousee sitten kärryihin, ajaa peninkulman
+ketään kohtaamatta; kaksi peninkulmaa, kaikki käy hyvin; asema käy
+jo turvalliseksi; seutu näyttää todellakin kauniimmalta tuolta
+ylhäältä kuorman päältä katsottuna kuin muutoin; kun on ajanut
+noin jo kolme peninkulmaa -- kuka olisi voinut odottaa, että
+kaukana maantiellä tulee muuan kööpenhaminalainen vastaan? Ja
+että hän on kööpenhaminalainen, sen näette kyllä, hän ei voi olla
+maaseutulainen; hänellä on omituinen tapansa katsoa, niin varmasti,
+niin tarkkaavasti, niin arvostelevasti ja samalla kertaa hiukan
+ivallisesti. Niin, rakas tyttöseni, sinun asentosi ei todellakaan ole
+mukava, sinähän istut kuin tarjottimella, kärryt ovat niin matalat,
+ettei siinä ole mitään syvennystä jalkoja varten. -- Mutta asia on
+autettavissa, minun vaununi ovat kokonaan teidän palveluksessanne,
+uskallan tarjota teille paljon soveliaamman paikan, jollette vain
+kainostele istua minun vieressäni. Siinä tapauksessa luovutan teille
+koko vaunut ja istuudun itse kuskinistuimelle iloiten siitä, että
+voin saattaa teidät määräpaikkaanne. -- Teidän olkihattunne ei suojaa
+teitä kyllin katseelta, joka tulee sivultapäin; turhaan painatte
+päänne alas, saan joka tapauksessa tilaisuuden ihailla teidän
+kaunista profiilianne. Kuinka harmillista, talonpoika tervehtii
+minua; mutta sehän on niin kuin tuleekin olla, talonpojan asia on
+tervehtiä hienoa herraa. -- Niin helpolla ette pääse käsistäni,
+tässähän on kapakka, levähdyspaikka, ja kuorma-ajuri on aina
+siksi harras viininjumalan palvelija, ettei hän jätä käyttämättä
+tilaisuutta hyväkseen. Nyt ryhdyn pakinoihin hänen kanssaan. Minulla
+on harvinainen kyky voittaa puolelleni kuorma-ajureita. Voi, jospa
+onnistuisin voittamaan teidänkin suosionne! Hän ei voi torjua
+minun tarjoustani, ja kun hän on siihen suostunut, hän ei voi sen
+seurauksia vastustaa. Jollen minä voi hänen mieltään taivuttaa, voi
+minun palvelijani. -- Kuorma-ajuri astuu kapakkaan, ja te jäätte
+yksin kärryihin. -- Herra ties kuka tuokin tyttölapsi on! Olisiko
+hän ehkä joku porvaristyttönen, kenties lukkarin tytär? Jos niin
+on laita, hän on harvinaisen kauniisti ja harvinaisen aistikkaasti
+pukeutunut. Sillä lukkarilla, jolla on tuollainen tytär, pitäisi olla
+melkoinen omaisuus. Mutta mieleeni juolahtaa ajatus: olisiko hän ehkä
+täysverisen hienoston nainen, joka on väsynyt ajamaan vaunuissa, joka
+on tehnyt pienen kävelyretken maatilalle ja nyt tahtoo hiukkasen
+seikkailla. Mahdollista kyllä, sattuuhan sellaista. -- Talonpoika ei
+älyä mitään, hän pitää vain huolen juomisesta. Niin, niin, juokoon
+hän vain, se olkoon hänelle kernaasti suotu. -- Mutta mitä näenkään,
+tyttöhän ei ole kukaan muu kuin neiti Jespersen, Hansine Jespersen,
+kööpenhaminalaisen tukkukauppiaan tytär. Hyvä Jumala, mehän tunnemme
+toisemme. Tapasin hänet kerran Leveälläkadulla, hän istui vaunuissa
+selin ja koetti turhaan kiskoa auki vaunujen ikkunaa; minä otin
+silmälasini esiin ja saatoin seurata häntä katseellani. Hänen
+asemansa oli hyvin ujostuttava, vaunuissa oli niin monta henkeä, että
+hän tuskin saattoi liikkua, ja huutaa hän ei nähtävästi uskaltanut.
+Hänen nykyinen asemansa on ainakin yhtä ujostuttava. Me kaksi olemme
+määrätyt toisillemme, se on selvä. Hän on tietääkseni romanttisuuteen
+taipuva pieni tyttönen; nyt hän on nähtävästi liikkeellä omin päin.
+-- Tuolla tulee palvelijani kuorma-ajurin kanssa. Talonpoika on
+täydessä humalassa. Kuinka inhottavaa! Miten turmeltunutta väkeä
+ovatkaan kuorma-ajurit. Ja kuitenkin on olemassa vielä kehnompaa
+väkeä kuin nuo kuorma-ajurit! -- Kas niin, mitä tulee nyt ajosta?
+Nyt teidän on kyllä, neitiseni, pakko itse pitää huolta ohjaksista.
+Siitähän sukeutuu varsin romanttinen juttu. -- Te hylkäätte
+tarjoukseni, te väitätte, että ajatte itse hyvin mielellänne. Te ette
+minua petä; huomaan kyllä, kuinka kavala olette. Kun olette ajanut
+kappaleen tietä, hyppäätte alas kärryiltä ja juoksette metsään;
+kyllä sitten jonkun keinon keksitte. -- Hevoseni on satuloitava;
+minä seuraan ratsastaen perässä. -- Kas niin, nyt olen valmis,
+nyt voitte olla turvassa kaikilta vaaroilta. -- Älkää nyt toki
+pelästykö näin kauheasti, minä palaan kyllä kohta takaisin. Tahdoin
+vain tehdä teidät hiukan levottomaksi ja siten tehostaa teidän
+luonnollista kauneuttanne. Ettehän tiedä, että minä olen palvelijani
+avulla juottanut talonpojan juovuksiin, ja minähän en ole lausunut
+ainoatakaan loukkaavaa sanaa. Vielä on asia autettavissa; minä annan
+kyllä sille sellaisen käänteen, että voitte nauraa koko jutulle.
+Haluan vain pientä suhdetta kanssanne; älkää luulko minun milloinkaan
+käyttävän hyväkseni tytön turvatonta asemaa. Olen vapauden ystävä, ja
+siitä, mitä minulle ei vapaaehtoisesti anneta, en lainkaan välitä. --
+Te kai myönnätte itse, ettei käy laatuun jatkaa matkaa tällä tavalla.
+Aion itse metsästysretkelle, sen tähden olen ratsain. Minun vaununi
+odottavat tienristeyksessä. Jos käskette, ovat ne silmänräpäyksessä
+täällä ja vievät teidät mihin tahdotte. Minulle sitä vastoin ei ole
+suotu iloa saattaa teitä, olen antanut sanani metsästystoverilleni,
+ja sellaiset sanat pidetään pyhinä. -- Te suostutte -- kaikki on
+tuossa tuokiossa selvitetty. -- Kas niin, nyt ei teidän tarvitse
+olla lainkaan hämillänne kun minut kohtaatte, tai joka tapauksessa
+ainoastaan sen verran että se teitä kaunistaa. Te voitte nauraa koko
+jutulle, hymyillä ja ajatella hiukkasen minuakin. Enempää en pyydä.
+Se näyttää ehkä vähältä, minulle on siinä kyllin. Alku on tehty, ja
+minun vahvoja puoliani ovat juuri alut.
+
+-- -- --
+
+Eilen illalla oli pieni seura kokoontunut tädin luo. Minä tiesin,
+että Cordelia ottaisi illan kuluessa esille kutimensa. Olin
+kätkenyt siihen pienen kirjelipun. Hän pudotti sen, nosti sen
+lattialta, joutui hämilleen ja kävi kaihomieliseksi. Siten on aina
+otettava tilanne avuksi. On uskomatonta, mitä etuja tilaisuus voi
+tarjota. Itsessään vähäpätöinen kirjelippu käy tytölle, sellaisessa
+tilaisuudessa luettuna, äärettömän merkitseväksi. Minun kanssani
+hän ei päässyt puheisiin; olin järjestänyt asiat niin, että minun
+täytyi saattaa eräs vieraana olleista naisista kotiin. Hänen oli siis
+pakko odottaa tähän päivään. Sillä tavalla syöpyy kirjeen vaikutus
+syvemmälti hänen sieluunsa. Aina näyttää siltä kuin käyttäisin
+jokaista tilaisuutta osoittaakseni hänelle huomaavaisuuttani; siitä
+on se etu, että alituisesti olen hänen ajatuksissaan, alituisesti
+yllätän hänet.
+
+Rakkaudella on sentään omituinen dialektiikkansa. Olin kerran
+rakastunut nuoreen tyttöön. Dresdenin teatterissa näin viime kesänä
+näyttelijättären, joka eksyttävässä määrässä oli tuon tytön näköinen.
+Sen johdosta toivoin pääseväni ja pääsinkin hänen tuttavuuteensa,
+ja silloin tulin vakuuttuneeksi siitä, että eroavaisuus oli
+sentään suuri. Tänään tapaan kadulla naisen, joka muistuttaa tuota
+näyttelijätärtä. Tätä tarinaa voi jatkaa loppumattomiin.
+
+Kaikkialla ympäröivät ajatukseni Cordeliaa, lähetän ne enkelien
+tavoin häntä vaalimaan. Samoin kuin Venus istuu kyyhkysten vetämissä
+vaunuissa, istuu hänkin voittovaunuissaan, ja minä valjastan
+ajatukseni kuin siivekkäät olennot niiden eteen. Itse hän istuu
+iloisena, rikkaana kuin lapsi, kaikkivaltiaana kuin jumalatar; minä
+kävelen hänen vaunujensa vieressä. Totta totisesti, nuoren tytön
+olemus on elämän ja koko olemassaolon ihanaa jumalanpalvelusta!
+Kukaan ei tiedä sitä paremmin kuin minä. Vahinko vain, että tuo
+ihanuus kestää niin lyhyen ajan. Hän hymyilee minulle, hän viittaa
+minulle kädellään, ikäänkuin hän olisi sisareni. Minun katseeni
+muistuttaa hänelle, että hän on minun rakastettuni.
+
+Rakkaudessa on monta vaihetta. Cordelia edistyy hyvin. Hän istuu
+polvellani, hänen käsivartensa kietoutuu pehmeästi ja lämpimästi
+kaulani ympärille; itse lepää hän minun rintaani vasten, keveänä,
+kuin painottomana; hänen pehmeä vartalonsa tuskin koskettaa minua;
+kuin hento kasvi kietoutuu hänen viehättävä vartalonsa ympärilleni
+vapaasti kuin huntu. Hänen katseensa kätkeytyy silmäluomen alle,
+hänen povensa on häikäisevän valkea kuin lumi ja niin kiinteä ettei
+minun katseeni voisi sillä levätä liukumatta alas, jollei hänen
+povensa kohoilisi. Mitä merkitsee tuo liike? Onko se rakkautta?
+Kenties. Se on rakkauden aavistelua, rakkauden unta. Vielä siltä
+puuttuu tarmoa. Hän syleilee minua kepeästi kuin tuulenhenki yrttiä;
+hän suutelee minua epämääräisesti niinkuin taivas suutelee merta,
+lempeästi ja hiljaisesti kuin sade suutelee kukkaa, juhlallisesti
+kuin meri suutelee kuun kuvaa.
+
+Hänen intohimoaan tällä asteella kutsuisin naiiviksi intohimoksi.
+Kun nyt käänne on tapahtunut ja minä todenteolla alan vetäytyä
+takaisin, on hän ponnistava kaikki voimansa pitääkseen minut luonaan.
+Hänellä ei ole käytettävänään muita keinoja kuin rakkautensa,
+sillä erotuksella, että se tästälähin on kasvava entistään
+voimakkaammaksi. Se on ase hänen kädessään ja sitä hän käyttää
+minua vastaan. Minulla on sen sijaan älyllisesti harkittu ja
+hallittu intohimoni. Hän taistelee oman itsensä edestä, sillä hän
+tietää eroottisen suhteemme riippuvan minusta; hän taistelee oman
+itsensä edestä valloittaaksensa minut. Siten hänen on itsensä pakko
+kehittyä syvempää eroottista elämää kohti. Mitä kiihottamalla opetin
+hänet aavistamaan, sitä opetan hänet kylmyydelläni käsittämään,
+kuitenkin niin, että hän luulee itse kaiken keksineensä. Hän
+luulee uhkarohkeudessa kehittyneensä minua pitemmälle ja sen
+kautta sitoneensa minut itseensä. Hänen intohimonsa käy silloin
+varmaksi, voimakkaaksi, kekseliääksi; hänen suutelonsa vaativaksi,
+hänen syleilynsä kiihkeäksi. -- Minussa etsii hän vapautustaan ja
+löytää sen sitä paremmin kuta täydellisemmin saan hänet valtoihini.
+Kihlaus purkautuu. Kun se on tapahtunut, hän tarvitsee hiukan lepoa,
+jottei tässä hurjassa eroottisessa taistelussa tapahtuisi mitään
+epäkaunista. Hänen intohimonsa keskittyy vielä kerran, ja hän on
+minun.
+
+Samoin kuin ennen kunnon Edvardin aikoihin välillisesti pidin
+huolta Cordelian kirjoista, pidän nyt niistä suoranaisesti huolta.
+Tarjoan hänelle sitä mitä pidän parhaana ravintona: mytologiaa ja
+satuseikkailuja. Kuitenkin on hänellä tässä samoin kuin kaikessa
+muussakin vapautensa, minä saan häneltä itseltään aiheen valintaani.
+Jollen saa, herätän hänessä henkiin vastaavan halun.
+
+-- -- --
+
+Palvelustyttöjen kesäiset retket Dyrehaveniin ovat yleensä
+huononpuoleista huvia. He pääsevät sinne vain kerran kesässä ja sen
+tähden koettavat käyttää perusteellisesti hyväkseen tuota ainoata
+tilaisuutta. Heillä pitää olla hattu ja kaulahuivi, ja muutoinkin
+he koristelevat kaikin tavoin itseään. Heidän iloisuutensa käy
+hurjaksi, epäkauniiksi. Ei, sitten menen mieluummin Frederiksbergin
+puistikkoon. Sunnuntai-iltapäivisin on heillä tapana tulla sinne ja
+minulla myöskin. Siellä käy kaikki säädyllisen hiljaisesti, iloisuus
+itse on siellä vaiteliaampaa ja jalompaa. Ylipäänsä menettää se
+mies, joka ei ole huvittunut palvelustytöistä, enemmän kuin nämä.
+Palvelustyttöjen kirjava parvi on kaunein armeija mitä meillä on
+Tanskassa. Jos olisin kuningas -- tietäisin tottakin mitä tekisin
+-- enpä silloin huolisi tarkastella sotaväen rivejä. Jos olisin
+yksi kaupungin kolmestakymmenestä kahdesta porvarisedustajasta,
+ehdottaisin kohta, että asetettaisiin valiokunta, joka tiedonantojen,
+neuvojen ja sopivien palkintojen avulla kaikin tavoin koettaisi
+kehottaa palvelustyttöjä pitämään huolta siitä, että heidän
+pukunsa on huolellinen ja aistikas. Miksikä tuhlata kauneutta,
+miksi antaa sen mennä huomaamattomana läpi elämän, suotakoon sen
+edes kerran viikossa esiintyä sellaisessa valaistuksessa, missä
+se pääsee täysiin oikeuksiinsa! Mutta aistikkuutta, tahdikkuutta
+ennen kaikkea! Palvelustytön ei sovi pukeutumisessaan lähennellä
+maailmannaista, siinä suhteessa on Politivennen-lehdellä oikeus
+puolellaan, vaikkakin ne perusteet, joita tuo arvon lehti mainitsee,
+ovat aivan kierot. Kun näin saataisiin aikaan toivottava kukoistus
+palvelustyttöjen luokassa, eikö olisi luultavaa, että se vaikuttaisi
+terveellisesti myöskin perhetyttöihimme? Vai onko liian rohkeata,
+että tällä ennenkuulumattomalla tavalla luulen edistettävän Tanskan
+tulevaisuutta. Jospa minun vain suotaisiin elää niin kauan että
+näkisin tuon kultaisen ajan! Silloin voisi ken hyvänsä hyvällä
+omallatunnolla käyskennellä katuja ja iloita hauskasta näystä.
+Kuinka ajatukseni lentääkään rohkeasti, vapaasti ja isänmaallisesti!
+Mutta minähän olenkin täällä Frederiksbergissä, jonne palvelustytöt
+tulevat sunnuntai-iltapäivisin ja minä niiden mukana. -- -- --
+Ensimmäisinä tulevat maalaistytöt käsi kädessä sulhastensa kanssa,
+taikka siten, että kaikki tytöt ensin kulkevat käsikkäin edellä,
+kaikki miehet jäljessä, taikka sitten kaksi tyttöä yhden miehen
+kanssa. Tämä parvi muodostaa puitteet, he istuvat tai seisovat
+mielellään paviljongin edessä olevalla puutarha-alueella. He ovat
+reippaita ja terveitä, ihon ja vaatetuksen värivastakohdat ovat
+vain liian räikeät. Heidän jäljessään seuraavat Juutinmaan ja
+Fyenin tytöt. He ovat suurikasvuisia ja voimakkaita, mutta hiukan
+kömpelörakenteisia, ja heidän pukunsa on vähän levoton. Heihin nähden
+olisi minun komiteallani paljon työtä. Eikä puutu kokonaan edustajia
+bornholmilaisestakaan divisioonasta: reippaita tyttöjä, joita ei ole
+hyvä tulla lähelle keittiössä eikä Frederiksbergilläkään; heidän
+olennossaan on jotain vastenmielistä. Mutta toisten vastakohtana he
+ovat hauskat olemassa, ja näen heitä mielelläni täällä, vaikkakaan en
+usein ryhdy puheisiin heidän kanssaan. -- Nyt seuraavat sydänjoukot.
+Nyboderin tyttäret. He ovat pienempiä kasvultaan, täyteläisiä,
+hienoihoisia, rattoisia, iloisia, vilkkaita, puheliaita, hiukan
+keikailevia sekä paljaspäisiä. Heidän pukunsa lähentelee kernaasti
+vallasnaisten pukua eroten siitä ainoastaan parissa kohden, heillä
+ei nim. ole shaalia, mutta sen sijaan kaulahuivi, eikä heillä ole
+hattua, vaan korkeintaan jonkinlainen myssy, mieluimmin he kulkevat
+kuitenkin kokonaan ilman päähinettä. -- -- -- Kas, hyvää päivää,
+Maria, että kohtaankin teidät täällä! Siitä on aikaa kun teidät
+viimeksi tapasin. Olette kai vielä palveluksessa konferenssineuvoksen
+luona? -- "Kyllä." -- Se lieneekin hyvä palveluspaikka? -- Kyllä.
+-- Mutta kuinka olette noin yksinäinen, teillä ei ole seuraa ...
+eikö sulhasenne ole mukana, eikö hänellä ehkä ole ollut aikaa
+tänään vai odotatteko häntä? -- Kuinka, ette ole kihloissa? Sehän
+on mahdotonta. Kööpenhaminan kaunein tyttö, tyttö, joka palvelee
+konferenssineuvoksen luona, tyttö, joka on kaikkien palvelustyttöjen
+kaunistus ja esikuva, tyttö, joka osaa pukeutua niin hyvin -- ja
+niin hienosti. Miten ihastuttavan kaunis nenäliina teillä onkaan
+kädessänne, hienointa kangasta ... mitä näenkään, pitsireunuksinen.
+Lyön vetoa, että se on maksanut kymmenen markkaa. On monta hienoa
+maailmannaista, jolla ei ole sellaista. Ja vielä ranskalaiset
+hansikkaat ja silkkinen sateensuoja... Ja tuollainen tyttö ei muka
+olisi kihloissa... Sehän on sula mahdottomuus. Jollen muista väärin,
+ei Jens ollut kylmä teitä kohtaan, tehän tiedätte, tukkukauppiaan
+Jens sieltä kolmannesta kerroksesta... Sepä taisi sattuakin...
+Mutta miksi ette mennyt sitten kihloihin hänen kanssaan. Jenshän
+oli kaunis mies, hänellä oli hyvä paikka, ehkäpä hän olisi vielä
+tukkukauppiaan avulla päässyt poliisikonstaapeliksi tai -- -- --,
+siitähän olisi sukeutunut sopiva liitto... Syy on tietysti teidän,
+olette ollut liian kovasydäminen häntä kohtaan... "Niin, kas minä
+sain tietää Jensin olleen kerran ennen kihloissa tytön kanssa, jota
+hän ei ollut kohdellut lainkaan hyvin"... Mitä sanottekaan, kuka
+olisi uskonut Jensin olleen sellaisen ilkimyksen... Ne kaartilaiset,
+ne kaartilaiset, niihin ei ole luottamista... Te menettelitte aivan
+oikein, sellaiselle tytölle kuin te ei kuka tahansa kelpaa...
+Muuten tulette kyllä vielä tekemään paljon paremmat naimakaupat,
+sen takaan. -- -- -- Kuinka voi neiti Juliane? En ole nähnyt häntä
+pitkään aikaan. Minun kaunis Mariani voisi ehkä antaa joitakin
+tietoja ... jos onkin itse ollut onnettomissa lemmensuhteissa,
+ei silti saa menettää myötätuntoaan toisia kohtaan... Täällä on
+niin paljon väkeä ... en uskalla puhua tuosta asiasta teidän
+kanssanne, pelkään, että joku ehkä kuuntelee... Kuuntele hetkinen,
+kaunis Mariani... Tässä on meillä sopiva paikka, tässä varjoisalla
+puistokujalla, missä puut kietoutuvat toisiinsa kätkeäkseen meidät
+muilta, täällä missä emme näe ainoatakaan ihmistä emmekä kuule
+ihmisääniä, vaan ainoastaan musiikin kaukaisen, heikon kaiun ...
+täällä uskallan puhua salaisuudestani... Eikö totta, jollei Jens
+olisi ollut huono ihminen, kävelisit nyt käsi kädessä täällä hänen
+kanssaan kuunnellen musiikkia ja itse tuntien iloa... Mutta miksi
+liikutut... Unohda Jens... Tahdotko olla kohtuuttoman ankara minua
+kohtaan... Sinut tavatakseni tulin tänne ... sinut nähdäkseni kävin
+konferenssineuvoksen luona... Olethan sen itsekin huomannut ... niin
+usein kuin mahdollista oli minulla tapana tulla keittiön ovelle...
+Sinä olet oleva minun ... se on julistettava saarnatuolista...
+Huomisiltana olen selittävä sinulle kaikki ... keittiönpuoleinen
+porraskäytävä, ovi vasemmalle, vastapäätä keittiön ovea, muistan
+kyllä!... Hyvästi, kaunis Mariani!... Älä anna kenenkään huomata,
+että olet täällä kohdannut minut tai että olet puhunut kanssani, sinä
+vain tunnet salaisuuteni... -- -- Hän on totta tosiaan ihastuttava,
+hänestä voisi tehdä jotain. -- Kun ensin kotiudun hänen kamariinsa,
+olen kyllä itse pitävä huolen saarnatuolin julistuksista. Olen aina
+koettanut noudattaa kaunista kreikkalaista itsekylläisyyskäsitettä --
+_autapkeia_, ja etenkin tehdä papit tarpeettomiksi.
+
+-- -- --
+
+Minua huvittaisi suuresti, jos voisin seisoa Cordelian takana hänen
+ottaessaan vastaan minun kirjeeni. Voisin silloin helposti päästä
+selville missä määrin hän ne eroottisesti itselleen omistaa. Itse
+asiassa ovat ja jäävät kirjeet aina verrattomaksi keinoksi vaikuttaa
+nuoreen tyttöön; kuolleella kirjaimella on usein paljon suurempi
+mahti kuin elävällä sanalla. Kirje muodostaa salaperäisen yhteyden;
+kirjoittaja hallitsee tilannetta, ei tunne mitään painostusta
+kenenkään läsnäolevan taholta, ja toiselta puolen luulen tytönkin
+mieluimmin olevan aivan yksin ihanteensa kanssa, varsinkin juuri
+sellaisina hetkinä, jolloin se vaikuttaa voimakkaimmin hänen
+sieluunsa. Vaikkakin hänen ihanteensa on saanut täydellisen muodon
+varmassa rakkaassa esineessä, kirjeessä, on hänellä kuitenkin hetkiä,
+jolloin hän tuntee että hänen ihanteensa ei vastaa todellisuutta.
+Hänelle on suotava tilaisuus tuollaisiin suuriin sovintojuhliin. On
+vain pidettävä huolta, että hän käyttää ne hyvin, niin ettei hän
+väsy vaan astuu voimistuneena taasen todellisuuteen. Siinä suhteessa
+ovat kirjeet hyvänä apuna, ne kun antavat kirjeen kirjoittajan
+näkymättömänä olla läsnä noina salaisen tunteen hetkinä.
+
+Voisinko käydä mustasukkaiseksi Cordelian tähden? Kuolema ja
+helvetti, voisin! En kuitenkaan sen sanan kaikissa merkityksissä.
+Jos nimittäin näkisin, että siitä huolimatta, että voittaisin
+taistelussani kilpailijaani vastaan, tytön sielu kuitenkin sumentuisi
+eikä jäisi siksi kuin minä toivon -- silloin jättäisin tytön.
+
+Eräs entisajan filosofi on sanonut, että se, joka tarkkaan merkitsee
+paperille kaikki kuulemansa ja kokemansa, on filosofi. Olen jo
+pitemmän ajan elänyt suhteissa kaikenkaltaisten kihloissa olevien
+parien kanssa. Jotain hedelmää pitänee tuollaisenkin suhteen kantaa.
+Olen sen tähden päättänyt kerätä aineksia kirjaseen, jolle tulee
+nimeksi: Lisiä suutelon teoriaan, omistettu kaikille hellästi
+rakastaville. On muutoin ihmeellistä, ettei tuosta asiasta ole
+olemassa mitään kirjaa. Jos siis saisin kirjoitukseni valmiiksi,
+tulisin täyttämään samalla kauan tunnetun tarpeen. Olisiko tämän
+kirjallisen puutteen syynä se, etteivät filosofit sellaisia asioita
+ajattele, vai se, etteivät he sellaisia ymmärrä? -- Joitakin
+viittauksia voin nyt jo antaa. Täydelliseen suuteloon vaaditaan
+tyttö ja mies. Miesten keskeinen suutelo on mauton tai sillä on,
+mikä vielä pahempi, huono maku. -- Edelleen uskon, että suutelo on
+luonnollisempi, jos mies suutelee tyttöä kuin jos tyttö suutelee
+miestä. Siellä missä vuodet ovat tuoneet mukanaan indifferenssiä
+tässä suhteessa, siellä suutelo on kadottanut merkityksensä. Niin on
+esim. aviollisen perhesuutelon laita, jolla aviopuolisot ruokaliinan
+puutteessa pyyhkivät toistensa suun puhtaaksi ajatellen: menesty
+hyvin maailmassa! -- Jos ikäero asianosaisten kesken on hyvin suuri,
+ei varsinaisesta ihannesuudelmasta voida puhua. Muistan kuulleeni,
+että jossakin maakunnan tyttökoulussa oli ylimmän luokan oppilailla
+käytännössä omituinen lausetapa: "suudella oikeusneuvosta", millä
+he tarkoittivat jotain vähemmän mieluista. Tämä lausetapa oli
+syntynyt seuraavasti. Opettajattarella oli lanko, joka oli ollut
+oikeusneuvoksena ja nyttemmin eli opettajattaren talossa; hän oli
+vanhanpuoleinen mies ja oli ottanut sen perusteella itsellensä
+oikeuden suudella nuoria koulutyttöjä. -- Suutelon pitää olla
+varman, määrätyn intohimon ilmaus. Kun veli ja sisar, jotka ovat
+kaksosia, suutelevat toisiaan, ei se ole mikään oikea suutelo.
+Suutelo on symbolinen toimitus, jolla ei ole mitään merkitystä, kun
+sitä tunnetta, jota se tarkoittaa, ei ole olemassa, ja tuo tunne on
+olemassa ainoastaan tiettyjen olosuhteiden vallitessa. -- Jos haluaa
+jaotella suutelot eri ryhmiin, voi keksiä useita jakoperusteita.
+Jaotuksen voi toimittaa huomioonottaen äänen laadun. Sen pahempi, ei
+kieli kuitenkaan riitä kuvaamaan minun havaintojani. En luule missään
+maailman kielessä olevan tarpeeksi luonnonääniä matkivia sanoja
+kuvailemaan vain niitä eri vivahduksia, jotka olen oppinut tuntemaan
+setäni talossa. Suutelo voi milloin paukkua, milloin viheltää,
+milloin mäiskyttää, milloin jyristä, se voi olla täyteläinen, ontto
+jne. -- Suutelon voi jaotella, huomioon ottaen kosketuksen laadun,
+kepeään en passant-suuteloon ja kiinni-riippuvaan suuteloon. --
+Sen voi jakaa ajan mukaan pitkään tai lyhyeen. Aikaan nähden on
+olemassa toinenkin jaotusperuste, ja se on oikeastaan ainoa, joka on
+minua miellyttänyt. Silloin erottaa ensi suudelman kaikista niistä
+muista. Se mihin ajatus tässä jaottelussa kiintyy, on olennaisesti
+kokonaan toista kuin se, johon kaikki muut mainitsemamme jaotukset
+perustuvat, sillä ei ole mitään tekemistä äänen, kosketuksen ja
+ajan kanssa tavallisessa merkityksessä. Ensimmäinen suutelo eroaa
+kvalitatiivisesti kaikista muista. Vain harvat ihmiset tulevat sitä
+ajatelleeksi; olisi sen tähden todella vahinko, ellei edes yksi
+ihminen merkitsisi sitä muistiin.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo Salomo. Sinä tiedät
+että minä olen vietävän kova kyselemään, saanpa melkein kuulla
+moitteitakin siitä. Se johtuu siitä, ettei ymmärretä, mitä milloinkin
+kyselen; sinä, yksin sinä ymmärrät mitä haluan tietää, ja sinä, yksin
+sinä, osaat vastata; ja hyvä vastaus on kuin suloinen suutelo, sanoo
+Salomo.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+On olemassa ero henkisen ja maallisen erotiikan välillä. Tähän saakka
+olen pääasiassa koettanut kehittää edellistä Cordeliassa. Minun
+persoonallisen läsnäoloni pitää muuttua toisenlaiseksi, se ei saa
+olla pelkkää säestävää tunnelmaa, sen tulee olla viettelevääkin.
+Olen näinä päivinä valmistanut itseäni alinomaan lukemalla tunnettua
+rakkautta käsittelevää kohtaa Platonin Faidroksesta. Se sähköistää
+koko minun olentoni ja on mainio alkuharjoitus. Platon ymmärsi
+sentään todella rakkautta.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Roomalaiset sanoivat tarkkaavasta oppilaasta, että hän "riippuu
+opettajan suusta". Rakkaudelle on kaikki kuvaa, korvaukseksi on
+taasen kuva todellisuutta. Enkö ole ahkera ja tarkkaavainen oppilas?
+Mutta sinähän et sano sanaakaan.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Jos joku toinen olisi Cordelian kehityskulkua ohjaamassa, olisi hän
+varmaankin liian rikkiviisas kysyäkseen muiden neuvoa. Kun minä
+sen sijaan keskustelen jonkun kihlatun kanssa asiasta, sanoo hän
+tavallisesti eroottisella paatoksella: etsin turhaan eroottisista
+tilanteista sitä loistokohtaa, missä rakastavaiset puhuvat
+rakkaudestaan. Silloin minä vastaan: Minua ilahduttaa, että sitä
+turhaan etsit, sillä se kohta ei lainkaan kuulu oikean erotiikan
+alaan, ei edes silloin kun lukee siihen kaiken mikä voi lisäksi
+kiinnostaa. Rakkaus on liian olennaista voidakseen puheessa päästä
+oikeuksiinsa, eroottiset tilanteet liian arvokkaita voidakseen
+saada sisältönsä pelkästä pakinasta. Ne ovat tyyniä, hiljaisia,
+varmoin ääriviivoin piirrettyjä ja kuitenkin kaunopuheisia kuin
+Memnon-patsaan musiikki. Eros elehtii, mutta ei puhu; tai mikäli
+hän niin tekee, lausuu hän vain arvoituksellisia sanoja, jotka
+ovat kuin kuvallista musiikkia. Eroottiset tilanteet ovat joko
+plastillisia tai maalauksellisia; mutta kahden ihmisen puhelu
+rakkaudesta ei ole plastillista eikä maalauksellista. Tavalliset
+kihlatut alkavat kuitenkin aina mokomalla pakinalla, joka sittemmin
+tulee koossapitäväksi langaksi heidän puheliaassa avioliitossaan.
+Tuo juttelu muutoin takaa, ettei heidän avioliitostaan ole puuttuva
+niitä myötäjäisiä, joista Ovidius puhuu: dos est uxoria lites.[Naisen
+myötäjäiset ovat torat.] -- Ja jos välttämättä jonkun pitää puhua,
+on kyllin siinä, että yksi puhuu: Miehen on puhuminen, ja sen
+tähden on hyvä hallita joitakin niistä voimista, jotka olivat siinä
+vyössä, millä Venus hurmasi: kaunopuheisuuden ja suloisen imartelun
+lahja. -- Tästä ei tietysti seuraa, että Eros olisi mykkä, tai että
+eroottisessa suhteessa olisi väärin keskustella, pääasia on vain,
+että keskustelu itse on eroottista eikä eksy kasvattaviin mietelmiin
+elinehdoista tms. ja että keskustelu oikeastaan on katsottava
+levoksi eroottisen teon jälkeen, ajanvietteeksi eikä suinkaan
+kaiken lemmenelämän huipuksi. Sellainen keskustelutapa, sellainen
+konfabulaatio on itse asiassa sangen jumalainen, ja minä puolestani
+en voi koskaan väsyä keskustelemaan nuoren tytön kanssa. Toisin
+sanoen, voin kyllä väsyä tyttöön, mutta en milloinkaan ylläpitämään
+keskustelua nuorten tyttöjen kanssa yleensä. Se on minulle yhtä
+mahdotonta kuin lakata hengittämästä. Se, mikä oikeastaan on
+ihmeellistä tuollaisessa keskustelussa, on vuoropuhelun rehevä
+rikkaus. Keskustelu pysyttelee maan pinnalla, sillä ei ole mitään
+varsinaista kohdetta, sattuma on sen liikkeiden laki -- mutta ihmeen
+ihana on keskustelu itse ja sen seuraukset.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+"Minun -- sinun", nuo sanat sulkevat väliinsä kuin sulkumerkit
+kirjeitteni köyhän sisällön. Oletko pannut merkille, että välimatka
+noiden käsivarsien välillä käy yhä lyhemmäksi? Oi, minun Cordeliani!
+Se on ihanaa, sillä kuta vähemmän sisältäväksi sulkulause käy, sitä
+merkitsevämpi se on.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Onko syleily samaa kuin taistelu?
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Tavallisesti Cordelia pysyttelee ääneti. Se on minua aina
+miellyttänyt. Hän on liian syvällisen naisellinen luonne kiusatakseen
+ketään joutavalla jutustelulla, mikä muutoin on naisille ominaista
+ja mikä käy välttämättömäksikin, kun mies, jonka tulee kaikin
+puolin naista täydentää, on yhtä naisellinen. Toisinaan paljastaa
+jokainen lyhyt lausunto, kuinka paljon hänellä on sisimmässään.
+Avustan silloin häntä. Asia on silloin sama kuin jos jonkun henkilön
+takana, joka epävarmalla kädellä yrittelee piirtää hajanaisia viivoja
+johonkin luonnokseen, seisoisi toinen henkilö, joka aina lisäilisi
+luonnosta rohkealla ja taiteellisella kädellä. Hän hämmästyy, ja
+kuitenkin on kaikki ikään kuin hänestä itsestään lähtenyttä. Sen
+tähden valvon jokaista hänen satunnaistakin lausuntoaan, jokaista
+hänen sanaansa, ja antaessani ne takaisin ovat ne aina tulleet
+merkitsevämmiksi, minkä hän samalla kertaa sekä tuntee että on
+tuntematta.
+
+Tänään olimme kahden vieraissa. Juuri kun noustiin pöydästä tuli
+palvelija sisään ja ilmoitti Cordelialle, että eräs sanantuoja
+halusi puhua hänen kanssaan. Sanantuoja oli minun lähettämäni ja toi
+Cordelialle kirjeen, jossa oli viittauksia erääseen ajatukseen, jonka
+olin päivällispöydässä lausunut. Olin punonut sen niin taidokkaasti
+yhteiseen pöytäkeskusteluun, että Cordelian, vaikkakin hän istui
+kaukana minusta, täytyi se kuulla ja myöskin ymmärtää väärin
+ajatukseni. Siihen olin perustanut kirjeeni vaikutuksen. Jollei minun
+olisi onnistunut antaa pöytäkeskustelulle tarkoittamaani suuntaa,
+olisin itse sovittuna aikana ollut läsnä sanantuojan tullessa ja
+hävittänyt kirjeen. Cordelia tuli kirjeen saatuaan uudelleen sisään.
+Hänen täytyi hiukan valehdella. Sellainen täydentää eroottista
+salaperäisyyttä, jota ilman hän ei voi kulkea sitä tietä, joka on
+hänelle määrätty.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Luuletko, että se, joka nojaa päätään keijun mätästä vastaan, myöskin
+unessa näkee keijun? Minä en sitä tiedä, mutta sen tiedän, että
+kun painan pääni rintaasi vasten enkä sulje silmiäni vaan katson
+kaukaiseen etäisyyteen, niin näen enkelin. Luuletko, ettei se, joka
+nojaa päätään keijun mätästä vastaan, voi olla levollinen? Minä en
+sitä usko, mutta tiedän, että kun pääni nojaa poveasi vasten, se
+kohoilee liian voimakkaasti, jotta uni voisi sulkea silmäni.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Jacta est alea, arpa on heitetty. Nyt on käänne tapahtuva. Olin
+tänään hänen luonaan mielessäni koko ajan aprikoiden erästä ajatusta,
+joka nykyään antaa minulle paljon työtä. Minulla ei ollut silmää eikä
+korvaa Cordelialle. Ajatukseni oli mieltäkiinnittävä ja huvitti häntä
+suuresti. Olisi ollut väärin, jos olisin alkanut uuden liikkeeni
+olemalla kylmä hänen läsnäollessaan. Kun nyt olen lähtenyt hänen
+luotaan eikä ajatukseni enää kiinnitä hänen mieltään, hän huomaa
+helposti, että olin toisenlainen kuin tavallisesti. Se seikka, että
+hän yksinäisyydessä keksii tuon muutoksen, tekee havainnon hänelle
+paljoa tuskallisemmaksi ja sen vaikutuksen hitaammaksi, mutta sitä
+syvällisemmäksi. Hän ei heti saa tilaisuutta purkaa tunnettaan,
+ja kun hän sen saa, on hän jo ehtinyt ajatella niin paljon, ettei
+hän yhdellä kertaa voi sitä sanoin tulkita, vaan häneen jää aina
+hiukan epäluuloa. Levottomuus kasvaa, kirjeet lakkaavat tulemasta,
+eroottinen ravinto vähenee, rakkaus joutuu pilkan esineeksi. Ehkä hän
+voi hetken seurata mukana, mutta ajanpitkää ei hän voi kestää. Hän
+koettaa silloin vangita minut samoilla keinoilla, joita minä olen
+käyttänyt häntä vastaan, eroottisilla.
+
+Kihlauksen purkamisessa on jokainen pieni tyttönen suuri
+asiantuntija; ja vaikka kouluissa ei anneta mitään ohjausta tässä
+aineessa, tietää kuitenkin jokainen tyttölapsi erittäin hyvin,
+kun tuo asia tulee puheenalaiseksi, missä tapauksissa kihlaus on
+purettava. Tämän kysymyksen pitäisi oikeastaan olla jatkuvasti
+aiheena tyttökoulujen viimeisen luokan ainekirjoituksissa; ja
+vaikka tiedän, että tyttöjen kirjoituskokeet tavallisesti ovat
+hyvin yksipuolisia, olen kuitenkin varma, ettei tätä aihetta
+käsittelevistä kirjoituksista tulisi puuttumaan vaihtelua, kysymys
+kun on omiaan avaamaan tytön arvostelukyvylle laajat näköalat. Ja
+miksi emme antaisi nuorelle tytölle tilaisuutta mitä loistavimmalla
+tavalla osoittaa terävänäköisyyttään? Sillä juuri täten hän saisi
+tilaisuuden näyttää olevansa kypsynyt -- menemään kihloihin. Olen
+kerran ollut todistajana eräässä tapauksessa, joka suuresti kiinnitti
+mieltäni. Perheessä, jossa minun toisinaan oli tapana seurustella,
+olivat eräänä päivänä kaikki vanhemmat perheen jäsenet poissa
+kotoa, sitä vastoin oli kaksi nuorinta tytärtä kutsunut joukon
+ystävättäriä aamupäiväkahville. Kaikkiaan heitä oli kahdeksan,
+kaikki iältään kuudestatoista kahteenkymmeneen vuoteen. Luultavasti
+he eivät, jouduttuaan kerran juttusille keskenään, olleet toivoneet
+kenenkään vieraan saapuvan, palvelijattaren oli kenties käsketty
+sanoa, ettei kukaan ollut kotona. Kuitenkin tulin sisälle heidän
+luokseen ja huomasin, että he hämmästyivät hiukan. Herra ties,
+mitä kahdeksan tuollaista tyttöä oikeastaan pohtii juhlallisissa
+kahvikekkereissään. Naineet naisetkin kerääntyvät toisinaan yhteisiin
+kokouksiin. He luennoivat silloin pastoraaliteologiaa; varsinkin
+pohditaan seuraavia tärkeitä kysymyksiä: missä tapauksessa on oikein
+sallia nuoren tytön yksin mennä ostoksille torille; onko parempi
+pitää vastakirjaa teurastajan kanssa vaiko maksaa käteisellä; onko
+suotavaa, että kyökkipiialla on sulhanen ja kuinka on tehtävä loppu
+siitä lemmenkuhertelusta, joka hidastaa ruoanlaittoa. -- -- Istuuduin
+tämän kauniin parven keskelle. Oltiin alkukeväässä. Aurinko lähetti
+huoneeseen joitakin yksityisiä säteitään kuin tulonsa pikaisina
+sanantuojina. Huoneessa oli kaikki vielä talvisessa kunnossa, ja
+sen tähden juuri olivat nuo yksinäiset päivänsäteet niin lupaavia.
+Kahvi tuoksui pöydällä -- ja sen ympärillä istuivat nuoret tytöt
+iloisina, terveinä, kukoistavina, sillä heidän pelkonsa oli taas
+asettunut, ja mitäpä heillä olikaan pelättävää, olivathan he joka
+tapauksessa ylivoimaisia. -- Minun onnistui johtaa keskustelu
+kysymykseen, missä tapauksissa kihlaus on purettava. Sillä aikaa kun
+silmäni huvittelihe liitelemällä kukasta toiseen tässä tyttöparvessa,
+huvittelihe lepäämällä milloin missäkin kaunottaressa, hekumoitsi
+ulkonainen korvani äänten musiikissa; sisäinen korvani taasen
+kuunteli tarkkaavasti mitä seurassa sanottiin. Yksi ainoa sana riitti
+usein avaamaan minulle syvän näköalan asianomaisen tytön sydämeen ja
+sen tarinaan. Kuinka viehättäviä ovatkaan rakkauden tiet, ja kuinka
+mieltäkiinnittävää onkaan tutkia, kuinka pitkälle kukin on päässyt.
+Minä puhaltelin tavantakaa keskusteluun elävää henkeä samalla kun
+henkevyys, sukkeluus ja asian esteettinen objektiivisuus olivat
+omiaan tekemään suhteemme vapaammaksi; mutta siitä huolimatta ei
+keskustelussa kertaakaan astuttu sopivaisuuden rajojen yli. Kun näin
+pidimme yllä kevyttä keskustelua, oli se mahdollisuus aina tarjolla,
+että lausuttaisiin yksi ainoakin sana, joka saattaisi tytöt tukalaan
+tilanteeseen. Tuon mahdollisuuden käyttäminen oli minun vallassani.
+Tytöt eivät sitä käsittäneet, tuskin osasivat sitä edes aavistaa.
+Vuoropuhelun keveällä leikillä pidätimme tuon mahdollisuuden kaukana
+luotamme, samalla tavalla kuin Sheherazade Tuhannen ja yhden yön
+tarinoissa viivyttää kuolemantuomion julistamista kertomalla satuja.
+-- Milloin johdin keskustelun surunvoittoisiin mietelmiin, milloin
+annoin iloisuuden puhjeta ilmoille, milloin houkuttelin tytöt
+pieneen väittelyotteluun. Ja mikä aihe tarjoaakaan, tarkemmin asiaa
+ajatellen, enemmän vaihtelua. Toin alituisesti yhä uusia esimerkkejä
+esille. -- Kerroin tytöstä, jonka hänen vanhempiensa julmuus oli
+pakottanut purkamaan kihlauksen. Tämä onneton tapaus nostatti melkein
+kyynelet tyttöjen silmiin. -- Juttelin miehestä, joka oli eronnut
+kihlatustaan ja perustellut tätä menettelyään ensiksikin sillä,
+että tyttö oli liian suuri, ja toiseksi sillä, ettei hän, sulhanen,
+kosiessaan ollut langennut polvilleen tytön eteen. Kun hänelle
+huomautin, ettei hänen perusteitaan mitenkään voinut pitää pätevinä,
+hän vastasi: ne riittävät täydellisesti siihen mihin pyrin, sillä
+yksikään ihminen ei voi keksiä mitään järkevää vastaväitettä. --
+Sen jälkeen tarjosin seurakunnan pohdittavaksi hyvin harvinaisen
+tapauksen. Eräs nuori tyttö purki kihlauksensa, koska tunsi olevansa
+vakuuttunut siitä, etteivät hän ja hänen sulhasensa sopineet
+toisilleen. Sulhanen koetti puhua hänelle järkeä vakuuttamalla,
+kuinka suuresti hän tyttöä rakasti, mutta tyttö vain vastasi: me joko
+sovimme toisillemme ja meidän kesken vallitsee todellinen sympatia,
+jolloin sinun täytyy tunnustaa, ettemme sovellu toisillemme; taikka
+me emme sovi toisillemme, ja silloinhan sinun on tunnustaminen,
+ettemme sovellu toisillemme. Oli hauskaa nähdä, kuinka nuoret tytöt
+vaivasivat päätään käsittääkseen tuollaista salaperäistä puhetta, ja
+huomasinpa kohta, että pari heistä jo erittäin hyvin ymmärsi sanani;
+sillä tässä asiassa on jokainen nuori tyttö asiantuntija. -- Niin,
+luulenpa totta tosiaan, että minun olisi helpompi väitellä itse pirun
+kanssa kihlauksen purkamisesta kuin nuoren tyttölapsen kanssa. --
+
+Tänään olin Cordelian luona. Päätäpahkaa, ajatuksen nopeudella,
+johdin puheen samaan asiaan, joka eilen oli keskustelumme aiheena,
+koettaen saada hänet kiintymään siihen. "Minulla on mielessäni eräs
+asia, jonka jo eilen olisin halunnut saada lausutuksi; kun olin
+lähtenyt luotasi, se juolahti mieleeni." Pyrkimykseni onnistui. Niin
+kauan kuin olen hänen luonaan, hän nauttii puheeni kuulemisesta,
+mutta kun olen lähtenyt, hän huomaa helposti olevansa petetty ja
+minun entisestäni muuttuneen. Sillä tavalla lunastan takaisin
+osakkeeni. Tämä menettelytapa on kavala mutta tarkoituksenmukainen
+kuten kaikki epäsuorat menettelytavat. Hän voi hyvin käsittää, että
+aihe sellainen kuin se, josta puhun, voi kiinnittää mieltäni, niin,
+se saattaa häntä itseäänkin hetkisen huvittaa, mutta kuitenkin hän
+tuntee että esiintymisestäni puuttuu eroottinen aines.
+
+Tunnettu sananparsi sanoo "oderint dum metuant", vihatkoot kunhan
+vain pelkäävät, ikään kuin ainoastaan pelko ja viha kuuluisivat
+yhteen, aivan kuin muka pelolla ja rakkaudella ei olisi mitään
+tekemistä toistensa kanssa, ikään kuin ei käsitettäisi, että juuri
+pelko tekee rakkauden mieltäkiinnittäväksi. Millaista on se rakkaus,
+jota tunnemme luontoa kohtaan, eikö siinä ole salaperäistä vavistusta
+ja pelkoa sen tähden, että sen ihana harmonia kehittyy laittomuudesta
+ja hurjasta sekasorrosta, sen turvallisuus on epävakaisuutta. Mutta
+tämä pelko juuri enimmin kiinnittää mieltä. Niin on myöskin rakkauden
+laita silloin, kun se on mielenkiintoista. Sen takana lymytköön
+syvä, kaamea yö, josta rakkauden kukka puhkeaa ilmoille. Samalla
+tavalla lepää valkea lumpeenkukka maljansa veden kalvoon, kun ajatus
+pelkää syöksyä siihen syvään pimeyteen, missä sillä on juurensa.
+-- Olen pannut merkille, että Cordelia aina käyttää muotoa "minun"
+kirjoittaessaan minulle, mutta ettei hänellä ole rohkeutta käyttää
+sitä puhuessaan kanssani. Tänään pyysin sitä häneltä niin innokkaasti
+ja lämpimästi kuin suinkin. Hän aikoi jo noudattaa pyyntöäni, kun
+ironinen katseeni, nopeampi ja äkillisempi kuin sanoin voi kuvata,
+teki sen hänelle mahdottomaksi, siitä huolimatta, että huuleni
+kaikin tavoin häntä siihen kehottivat. Tämä mieliala on nykyhetkellä
+vallitsevin.
+
+Hän on omani. En usko sitä tähdille, kuten tapa on, en voi
+käsittää, että tuo tiedonanto voisi huvittaa noita kaukaisia
+taivaankappaleita. En myöskään usko sitä kenellekään ihmiselle, en
+edes Cordelialle. Pidän salaisuuteni omana tietonani, kuiskaan sen
+ikään kuin syvälle sieluuni salaisissa keskusteluissa itseni kanssa.
+Odotettu vastustus Cordelian puolelta ei muodostunut suureksi, sen
+sijaan hänen eroottiset mahdollisuutensa ovat ihmeteltävät. Kuinka
+mieltäkiinnittävä hän onkin syvällisine intohimoineen, kuinka suuri,
+melkein yliluonnollinen! Kuinka nopsa hän onkaan vaaroja välttämään,
+kuinka taitava keksimään aina sen kohdan, joka on hyökkäyksiä
+vastaan varustamaton! Kaikki on pantu liikkeelle; mutta tässä
+luonnonvoimien pauhussa tunnen juuri olevani oikeassa elementissäni.
+Ja vaikka hän on liikuttunut, hän on kuitenkin kaunis, hän ei ole
+tunnelmien moninaisuuden pirstoma. Hän on aina yhä Anadyomene, sillä
+erotuksella, ettei hän nouse suloisen tiedottomana tai levollisena,
+vaan rakkauden voimakkaiden valtimonlyöntien herättämänä, mutta
+samalla hän on kuitenkin säilyttänyt kokonaisuuden ja tasapainon.
+Hän on eroottisesti täysin valmis taisteluun, hän käyttää aseenaan
+silmänsä nuolta, silmäkulmiensa käskyä, otsansa salaperäisyyttä,
+povensa kaunopuheisuutta, sylinsä vaarallista viettelystä, huultensa
+pyyntöä, koko olentonsa suloista kaipuuta. Hänellä on sisäistä
+voimaa, energiaa, kuin valkyyrialla, mutta tuota eroottista
+voimakkuutta hillitsee eräänlainen suloinen raukeus, joka ympäröi
+häntä kuin ilma. -- Kovin kauan en saa pitää häntä tässä vaiheessa,
+missä ainoastaan pelko ja levottomuus voivat pitää häntä pystyssä ja
+estää häntä lankeamasta. Hän on kohta huomaava, että verrattuna hänen
+tunteisiinsa on kihlaus liian ahdas, liian kiusallinen. Hänestä tulee
+viettelijä, joka houkuttelee minut astumaan tavallisuuden rajojen
+ulkopuolelle; sillä tavalla hän tulee siitä itse tietoiseksi, ja se
+on pääasia.
+
+Monet hänen lausunnoistaan jo osoittavat, että hän on väsynyt
+kihlaukseen. Ne eivät mene huomaamatta korvani ohi, ne ovat
+sotasuunnitelmani vakoilijoita hänen sielussaan, jotka antavat
+minulle monta valaisevaa vihjausta, ne ovat niitä langanpäitä, joiden
+avulla kiedon hänet nuottaani.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Sinä moitit kihlausta, sinä arvelet, ettei rakkautemme tarvitse
+ulkonaista sidettä, se kun on mielestäsi vain esteeksi. Tuosta
+tunnen heti mainion Cordeliani! Totta tosiaan, ihailen sinua! Meidän
+ulkonainen yhdyssiteemme on itse asiassa vain välimuuri. Vielä on
+välillämme seinä, joka erottaa meidät toisistamme kuin Pyramoksen ja
+Thisben. Vielä häiritsee meitä se, että ihmiset tuntevat suhteemme.
+Vasta silloin kun ei kukaan vieras aavista meidän rakkauttamme,
+vasta silloin se jotain merkitsee; kun jokainen asiaankuulumaton
+uskoo, että rakastavat vihaavat toisiaan, vasta silloin on rakkaus
+onnellinen.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Kohta aukenevat rakkauden siteet. Hän itse on se, joka ne aukaisee
+kiinnittääkseen siten jos mahdollista minut voimakkaammin itseensä,
+samoin kuin vapaasti liehuvat kutrit kiehtovat enemmän kuin
+solmitut. Jos itse purkaisin kihlauksen, jäisi minulta näkemättä
+tuo eroottinen salto mortale, joka on niin hurmaava nähdä ja
+joka on varma merkki hänen sielunsa rohkeudesta. Se on minulle
+pääasia. Lisäksi menettelyni hankkisi minulle ikävyyksiä toisten
+ihmisten taholta. Minua ei enää kärsittäisi, minua vihattaisiin ja
+ylenkatsottaisiin, vaikkakin syyttä; sillä kuinka edullinen olisikaan
+suhteeni sentään ollut monelle? On olemassa monta pientä neitoa,
+jotka mielellään olisivat olleet kerran edes lähellä kihlausta. Onhan
+sekin jotain, joskin, ollakseni rehellinen, sangen vähän, sillä
+juuri kun asianomaisen on onnistunut raivautua esiin päästäkseen
+ehdokaslistalle, hän onkin yhtäkkiä ilman ehdokkuutta. Rakkauden
+maailmassa ei virkavuosijärjestelmä ole voimassa paikansaantiin ja
+ylenemiseen nähden. Lisäksi tuollainen neitonen on väsynyt istumaan
+jakamattomassa pesässä, hän toivoo jotain tapausta elämäänsä. Mutta
+mikä voi hänelle silloin olla edullisempi onnetonta rakkaustarinaa,
+varsinkin jos hän voi suhtautua asiaan keveästi. Hän uskottelee
+itselleen ja muille, että hän kuuluu petettyjen joukkoon, ja jos
+hän ei ole sovelias mihinkään Magdalenakotiin, hän heittäytyy joka
+tapauksessa itkijäin laumaan. Minua, viettelijää, hän vihaisi
+velvollisuudentunnosta. Tällaisten tapausten lisäksi tulevat vielä
+sellaiset, joissa tyttö todella on joko kokonaan tai puoleksi tai
+kahdella kolmasosalta petetty. Tässä ryhmässä voi huomata monta eri
+astetta alkaen niistä, jotka voivat vedota sormukseen, aina niihin,
+jotka pitävät jotain salaista kädenpuristusta tanssin pyörteessä
+rakkautensa panttina. Heidän vihansa voin miehuullisesti kestää.
+Mutta kaikki nuo viholliseni ovat tietenkin samalla sydänpoloiseni
+salaisia rakastajia. Kuningas, jolla ei ole valtakuntaa, on
+naurettava ilmiö; mutta useamman kruununtavoittelijan kilpailu
+kuningaskunnasta, jolla ei ole maata, on enemmän kuin naurettava.
+Oikeastaan pitäisi kauniin sukupuolen rakastaa minua ja pitää minusta
+huolta kuin jostakin pelastuslaitoksesta konsanaan. Todellisesti
+kihloissa oleva nuori mies voi pelastaa vain yhden ainoan neitosen,
+mutta tuollainen suurisuuntainen laitos voi pelastaa, toisin sanoen
+kutakuinkin pelastaa, kuinka monta hyvänsä. Kaikesta tuollaisesta
+pääsen nyt vapaaksi ja minulla on siitä vielä sekin etu, että
+tästä lähtien voi esiintyä kokonaan toisenlaisessa osassa. Nuoret
+tytöt tulevat minua säälimään, surkuttelemaan, minä yhdyn samaan
+äänilajiin; sillä keinoin voi myöskin kietoa tyttöjä pauloihinsa.
+
+Huomaan ihmeekseni ja surukseni, että alan saada sen tuntomerkin,
+jota Horatius toivotti kaikille uskottomille tytöille -- mustan
+hampaan, lisäksi vielä etuhampaan. Kuinka taikauskoinen ihminen
+voikaan olla! Tuo hammas tekee toden teolla minut levottomaksi, en
+kärsi pienintäkään viittausta siihen, se on nyt minun heikko puoleni.
+Kun muutoin olen kaikin puolin hyvin varustettu, voi pahinkin
+pölkkypää mainitessaan vain tuon hampaan antaa minulle syvemmän iskun
+kuin saattaa luullakaan. Teen kaikkeni saadakseni sen valkenemaan,
+mutta turhaan; minä sanon kuin Palnatoke:
+
+    Minä hieron päivin ja hieron öin,
+    mut varjoa mustaa en poistaa voi.
+
+Elämä on sentään täynnänsä arvoituksellisuutta. Tuollainen pieni
+onnettomuus voi kiusata minua pahemmin kuin suurin vastoinkäyminen.
+Annan kiskoa sen pois, joskin sen poistaminen tulee häiritsevästi
+vaikuttamaan äänenkäyttööni. Kuitenkin otatan sen pois ja panetan
+irtohampaan sijaan; uusi hammas tulee pettämään maailman, vanha petti
+minut.
+
+On erittäin hyvä, että kihlaus alkaa tuntua vastenmieliseltä
+Cordeliasta. Avioliitto on kuitenkin ja tulee aina olemaan
+kunnioitettava laitos, joskin sillä on se ikävä puoli, että se
+alkaessaan, nuoruudessaan, nauttii kunnioitusta myöhemmän ikänsä
+kustannuksella. Kihlaus sitä vastoin on kokonaan inhimillinen
+keksintö ja sellaisena samalla kertaa niin vakava ja niin
+hullunkurinen, että toiselta puolen on aivan paikallaan, että nuori
+tyttö intohimonsa pyörteissä alkaa sitä halveksia, ja toiselta
+puolen, että hän tuntee sen merkityksen, tuntee sen sielussaan
+kuin henkisen verenkierron. Nyt on ohjattava hänen kehityskulkuaan
+siten, että hän sielunsa rohkeassa lennossa kadottaa avioliiton ja
+yleensä todellisuuden manteren näkyvistään, että hänen sielunsa sekä
+ylpeydestä että pelosta menettää minut, tekee tyhjäksi epätäydellisen
+inhimillisen muodon kiitääkseen sitä kohti, mikä on korkeampaa kuin
+tavallinen inhimillinen sovinnaisuus. Tässä suhteessa ei minulla ole
+mitään pelättävää, sillä hänen kulkunsa läpi elämän on nyt jo niin
+liitelevän keveää, että todellisuus jo suurelta osalta on kadonnut
+hänen silmistään. Lisäksihän olen itse aina mukana purressa, joten
+voin pitää huolta siitä, että purjeissa on tuulta.
+
+Nainen on sentään minulle loppumaton mietelmien ja havaintojen
+lähde. Se mies, joka ei tunne halua tähän tutkimiseen, voi minun
+puolestani olla mikä muu hyvänsä, ainakaan hän ei ole esteetikko.
+Se on juuri ihanaa ja jumalaista estetiikassa, että se tarttuu
+ainoastaan kaikkeen mikä on kaunista; se askaroi oikeastaan vain
+kaunokirjallisuudella ja kauniilla sukupuolella. Minä iloitsen,
+minä riemuitsen sydämessäni ajatellessani kuinka naisellisuuden
+aurinko lähettää ympärilleen säteidensä äärettömän moninaisuuden,
+kirjavan rikkauden, jossa kullakin naisella on pieni osansa,
+kuitenkin niin, että koko hänen muu olentonsa harmonisesti liittyy
+tähän kohtaan. Tässä merkityksessä on naisellinen kauneus jaollinen
+äärettömiin asti. Kuitenkin tulee jokaisen kauneuden osasen olla
+harmonisesti hillitty, sillä muutoin käy vaikutus häiritseväksi ja
+tulee ajatelleeksi, että luonnolla on tähän tyttöön nähden ollut
+joku tarkoitus, joka ei ole lopullisesti toteutunut. Minun silmäni
+ei voi ikinä väsyä liukumaan yli tuon perifeerisen moninaisuuden,
+naisellisen kauneuden sinne tänne siroteltujen ilmaisujen.
+Jokainen nuori tyttö on sellainen ilmaus, mutta vaikkakin hän
+on osa kokonaisuudesta, hän on kuitenkin itsessään täydellinen,
+onnellinen, iloinen ja ihana. Kullakin on oma erikoisuutensa:
+iloinen hymy, veitikkamainen katse, ikävöivät silmät, alas painunut
+pää, hyljätty mieli, hiljainen kaiho, syvällinen aavistus,
+ennustava raskasmielisyys, maallinen koti-ikävä, odottamattomat
+mielenliikutukset, kutsuva ilme silmäkulmissa, kysyvät huulet,
+salaperäinen otsa, kiehtovat kutrit, silmiä peittävät ripset,
+taivainen ylhäisyys, maallinen kainous, enkelimäinen puhtaus,
+salainen punastus, keveä käynti, suloinen liikunta, viehkeä vartalo,
+kaihoisa unelma, selittämättömät huokaukset, solakka varsi,
+pehmeät piirteet, paisuva povi, täyteläiset lanteet, pienet jalat,
+ihastuttavat kädet.
+
+Kullakin on omansa eikä toisella ole sitä mitä toisella. Kun
+sitten olen yhä uudelleen katsellut, yhä uudelleen tarkastellut
+tuon maailman moninaisuutta, kun olen hymyillyt, huokaillut,
+imarrellut, uhannut, ikävöinyt, houkutellut, nauranut, itkenyt,
+toivonut, pelännyt, voittanut, menettänyt -- silloin suljen viuhkani,
+silloin kerääntyy tuo moninaisuus yhteen kohtaan, osista muodostuu
+kokonaisuus. Silloin iloitsee sieluni, silloin sykkii sydämeni,
+silloin syttyy intohimo. Tämä tyttö, ainokainen koko maailmassa,
+olkoon kokonaan, yksinomaan minun. Pitäköön Jumala taivaansa kunhan
+minä saan pitää hänet. Tiedän varsin hyvin, minkä osan valitsen,
+se on niin suuri, ettei taivaalle jää mitään, kun minä kerran
+tämän tytön olen itselleni omistanut. Uskovat muhamettilaiset
+pettyvät toivossaan, kun he paratiisissaan saavat syleillä vain
+kalpeita, voimattomia varjoja; he eivät voi siellä tavata palavia
+sydämiä, sillä kaikki sydämen lämpö on kerääntynyt tämän tytön
+rintaan; he valittavat toivottomina tavatessaan vain kalvenneita
+huulia, väsyneitä silmiä, kylmiä povia, köyhiä kädenpuristuksia,
+sillä huulten purppura ja silmän tuli ja poven rauhaton nousu ja
+kädenpuristuksen lupaukset ja huokauksen aavistus ja suutelon
+sinetinpano ja kosketuksen aavistus ja sylinannon intohimo --
+kaikki -- kaikki on yhtynyt hänessä, joka on tuhlannut minulle niin
+paljon, että se olisi riittänyt kokonaiselle maailmalle. Näin olen
+usein tätä asiaa aprikoinut; mutta joka kerta kun näin ajattelen,
+lämpenen, sillä ajattelen aina häntä lämpimästi. Vaikkakin yleensä
+lämpöä pidetään hyvänä merkkinä, ei siitä kuitenkaan seuraa, että
+ajattelutapani myönnettäisiin arvokkaaksi. Vaihtelun vuoksi tahdon
+siis itse kylmänä pysyen ajatella häntä kylmästi. Koetan käsitellä
+naista kategorisesti. Miten on hänen olemuksensa käsitettävä? Hän on
+olemassa muita varten. Tätä ei kuitenkaan saa käsittää niin, että
+se nainen, joka on minua varten, samalla olisi muitakin varten.
+Tässä samoin kuin kaikessa abstraktisessa ajattelussa on tarkkaan
+vältettävä kokemuksen viittauksia, sillä muutoin voisin kysymyksessä
+olevassa tapauksessa käyttää kokemusta sekä puolesta että vastaan.
+Kokemus on tässä samoin kuin kaikessa muussakin ihmeellinen asia,
+se kun samalla kertaa voi jotakin otaksumaa puolustaa ja vastustaa.
+Nainen on siis olemassa muita varten. Tässäkään suhteessa ei saa
+antaa kokemuksen häiritä ajatuksenkulkua, kokemuksen, joka opettaa,
+että harvoin tapaa naisen, jonka koko elämä tarkoittaisi jotakin
+toista henkilöä, kun taas suurella joukolla ei yleensä ole mitään
+tarkoitusta itseensä eikä muihin nähden. Naisella on sama tarkoitus
+kuin koko luomakunnalla, kaikella mikä on naisellista luonnossa.
+Koko luomakunnalla on tuossa merkityksessä tarkoituksensa itsensä
+ulkopuolella, ei teleologisessa merkityksessä, siten että osa
+luonnosta olisi olemassa toista osaa varten, mutta koko luonnolla on
+tarkoituksensa oman itsensä ulkopuolella -- se on olemassa henkistä
+elämää varten. Samoin on asianlaita yksityiseen osaan nähden.
+Kasvikunta esim. kehittää esiin salatun viehätyksensä ja on olemassa
+kokonaan muita varten. Samalla tavalla on arvoitus, salaisuus, äänne
+jne. olemassa tykkänään muita varten. Tässä on selitys siihen, miksi
+Jumala luodessaan Eevan uuvutti Aatamin syvään uneen; sillä nainen
+on miehen unelma. Myöskin toisella tavalla oppii luomistarusta, että
+nainen on olemassa toisen tähden. Sanotaan nim., että Jehova otti
+yhden miehen kylkiluista. Jos hän olisi ottanut esim. miehen aivot,
+olisi naisen tarkoitus silloinkin ollut hänen itsensä ulkopuolella,
+mutta ei ollut aiottu, että hänestä tulisi aivokummitus, vaan
+kokonaan toisenlainen. Hän tuli lihaksi ja vereksi, mutta juuri
+sen kautta hän sisältyy yleisnimitykseen luonto, jonka tarkoitus
+olennaisesti on sen itsensä ulkopuolella. Vasta rakkauden
+kosketuksesta hän herää, siihen saakka hän on unelma. Kuitenkin
+voi tässä uniolotilassa erottaa kaksi astetta; ensimmäinen on se,
+jolloin rakkaus uneksii hänestä, toinen on se, jolloin hän uneksii
+rakkaudesta.
+
+Olennoksi, jonka tarkoitus on etsittävä sen itsensä ulkopuolelta,
+on nainen merkitty neitseellisyytensä takia. Neitseellisyys on nim.
+ominaisuus, joka itsessään, yksinään esiintyen on abstraktio ja joka
+vasta suhteissaan johonkin toiseen muuttuu lihaksi ja vereksi. Samoin
+on naisellisen viattomuuden laita. Voi sen tähden sanoa, että nainen
+tuossa tilassa on näkymätön. Kuten tunnettu, ei olekaan olemassa
+mitään kuvaa Vestasta, siitä jumalattaresta, joka oikeastaan lähinnä
+edustaa varsinaista naisellisuutta. Hän on ikään kuin esteettisessä
+merkityksessä mustasukkainen itsestään, samoin kuin Jehova on sitä
+eetillisessä merkityksessä, eikä salli, että hänestä on olemassa
+mitään kuvaa tai edes mitään varmaa käsitystä. Siinä on huomattavissa
+tuo vastaavaisuus, että nim. se, joka on olemassa toisen vuoksi, ei
+oikeastaan vielä ole olemassa, vaan tulee näkyväksi vasta toisen
+välityksellä. Loogillisesti ajatellen on tuo kaikki aivan paikallaan,
+ja se joka ymmärtää ajatella loogillisesti, ei siitä häiriinny,
+vaan se on tuottava hänelle iloa. Sitä vastoin se, joka ajattelee
+epäloogillisesti, kuvitelkoon kernaasti, että se, joka on olemassa
+jotakin toista varten, on jo sinänsä olemassa.
+
+Tätä puolta naisen olennosta sanotaan oikeutetusti suloksi, sana,
+joka muistuttaa vegetatiivisesta elämästä; nainen on kuin kukka,
+kuten runoilijat rakastavat sanoa, ja itse henkinenkin elämä
+hänessä ilmenee vegetatiivisella tavalla. Hän on vain esteettisessä
+merkityksessä vapaa. Syvällisemmässä merkityksessä hän tulee
+vapaaksi vasta miehen kautta. -- Miehen ja naisen suhteessa on syvää
+ironiaa. Se, jonka tarkoitus on oman itsensä ulkopuolella, näyttää
+määräävältä: mies tekee tarjouksensa, nainen valitsee. Nainen on
+määritelmänsä mukaan voitetun asemassa, mies voittajan, ja kuitenkin
+taipuu voittaja voitetun tahtoon; tämä suhde on kuitenkin aivan
+luonnollinen ja paksupäisyyttä, typeryyttä ja eroottisen käsityskyvyn
+puutetta osoittaa se, joka koettaa asettua tätä luonnollista suhdetta
+vastustamaan. Sillä on syvempi perustuksensa. Nainen on substanssi,
+mies refleksi. Nainen ei sen tähden valitsekaan omasta aloitteestaan,
+vaan mies kosii ensin ja nainen tekee sitten valintansa. Mutta miehen
+kosinta on kysymys ja naisen valinta oikeastaan vastaus kysymykseen.
+Tässä merkityksessä on mies enemmän kuin nainen, toisessa
+merkityksessä äärettömän paljon vähemmän.
+
+Tällainen olotila, jonka tarkoitus on etsittävä toisesta olennosta,
+on puhdasta neitseellisyyttä. Jos se pyrkii itsenäiseen asemaan,
+erilleen siitä olennosta, jota varten se on olemassa, ilmenee
+se vastenmielisenä röyhkeytenä, ja juuri se osoittaa, että
+naisen varsinainen tarkoitus on olla olemassa toista olentoa
+varten. Suoranainen vastakohta absoluuttiselle antautumiselle on
+absoluuttinen röyhkeys. Mies ei milloinkaan voi olla niin julma
+kuin nainen. Jumalaistarut ja kansansadutkin sen todistavat. Jos
+niissä tahdotaan esittää joku luonnonvoima, jonka julmuudella ei
+ole rajoja, esitetään se aina naisellisen olennon muodossa. Usein
+saa myöskin kauhukseen lukea tytöstä, joka vähintäkään sääliä
+tuntematta antaa kosijansa uhrata henkensä, kuten kansantaruissa
+usein tapahtuu. Ritari Siniparta surmaa hääyönä kaikki tytöt, joita
+hän on kerran rakastanut, mutta hän ei tunne mitään iloa heidän
+surmaamisestaan, ilo on ollut hänellä sitä ennen, siinä on ero, se
+ei enää ole julmuutta julmuuden tähden. Don Juan viettelee tyttönsä
+ja jättää ne sitten, mutta hänelle ei tuota mitään iloa heidän
+jättämisensä, vaikka kyllä heidän viettelemisensä; tässä ei myöskään
+ole absoluuttista julmuutta.
+
+Kuta enemmän tätä asiaa ajattelen, sitä selvemmin huomaan, että
+käytäntöni on täydellisessä sopusoinnussa teoriani kanssa. Olen
+käytännössäkin aina ollut syvästi vakuuttunut siitä, että nainen
+on olemassa toista olentoa varten. Sen tähden on silmänräpäyksellä
+niin suuri merkitys; sillä ainoastaan oleminen toisen tähden ja
+toisen kautta on aina silmänräpäyksen asia. Voi kulua aikaa, kunnes
+tuo hetki tulee, mutta kun se on tullut, saa se, joka alkuaan
+oli olemassa toisen tähden, oman relatiivisen olemassaolonsa, ja
+silloin on hetki jo lopussa. Tiedän kyllä, että naimissa olevat
+miehet sanovat, että nainen muka toisessakin merkityksessä on
+toista olentoa varten, hän on heille kaikki kaikessa läpi koko
+elämän. Tuosta vastatkoon naimisissa olevat miehet itse. Puolestani
+luulen, että tuo kaikki on sellaista, jota he toinen toiselleen
+uskottelevat. Jokaisella ihmisryhmällä, kuten esim. aviosäädyllä, on
+sovinnaiset tapansa ja etenkin sovinnaiset valheensa. Niihin lienee
+ylläolevakin kipparitarina luettava. Ei ole mikään helppo asia ottaa
+vaarin tuosta silmänräpäyksestä, ja se, joka ymmärtää sen väärin,
+saa kärsiä siitä koko elämänsä. Silmänräpäys on kaikki kaikessa ja
+silmänräpäyksen ajan on nainen kaikkensa. Seurauksia en minä käsitä.
+Seurauksiin kuuluu myöskin lapsien saaminen. Nyt kuvittelen tosin
+olevani kutakunkin johdonmukainen ajattelija, mutta vaikkapa tulisin
+hulluksi, en kykene ajatuksissani johtamaan tuota seurausta, en sitä
+lainkaan ymmärrä, sellaisen käsittämiseen täytynee itse olla aviomies.
+
+Eilen olimme Cordelia ja minä yhdessä erään perheen luona sen
+kesähuvilalla. Seura pysytteli pääasiassa puutarhassa, missä
+kulutettiin aikaa erilaisilla leikeillä. Muun muassa leikittiin
+sormuksenheittoa. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni astuakseni erään
+herrasmiehen sijalle, joka oli ollut Cordelian vastapelaajana.
+Miten moninainen viehätys uhkuikaan hänestä, ja leikin ponnistus
+teki hänet nyt entistä ihanammaksi! Miten harmonisia kaikki hänen
+vaihtelevat liikkeensä olivatkaan. Kuinka kevyt hän olikaan -- hän
+kulki kuin tanssien yli kedon! Kuinka täynnänsä voimaa, vaikkei
+mikään vastustus häntä siihen kiihottanut, kuinka innostunutta
+hänen esiintymisensä, kuinka uhkamielinen hänen katseensa! Leikki
+itse huvitti minua tietysti erikoisesti. Cordelia ei näyttänyt sitä
+huomaavan. Pieni huomautus, jonka eräälle läsnäolevista tein tästä
+kauniista sormustenvaihtotavasta, iski kuin salama hänen sieluunsa.
+Tästä hetkestä oli koko tilanteen yllä juhlavampi valaistus, se sai
+ikään kuin syvemmän merkityksen samalla kun Cordelian sielunvoimat
+kohosivat korkeimmilleen. Minä pidin molempia renkaita keppini
+päässä ja viivyin siinä asennossa hetken ajan vaihtaen joitakin
+sanoja ympärillä seisovien kanssa. Hän ymmärsi viivytykseni. Heitin
+renkaat hänelle takaisin. Seuraavassa hetkessä hän sai ne molemmat
+keppiinsä. Hän heitti molemmat samalla kertaa kuin vahingossa
+kohtisuoraan ylöspäin, niin että minun oli mahdotonta niitä saada
+keppiini. Tätä heittoa seurasi hänen puoleltaan katse, joka oli
+täynnänsä sanomatonta uhkarohkeutta. Kerrotaan eräästä ranskalaisesta
+sotamiehestä, joka oli ollut mukana Venäjän-retkellä, että hänen
+toinen jalkansa haavakuumeen tähden sahattiin poikki. Samassa
+hetkessä kun tuo tuskallinen leikkaus oli suoritettu, tarttui sotilas
+poikkisahatun säärensä jalkaterään ja heitti sen ilmaan huutaen: vive
+l'empereur! Sellaisen katseen saattamana heitti Cordelia molemmat
+renkaat ilmaan, kauniimpana kuin konsanaan ennen, ajatellen: eläköön
+rakkaus! Kuitenkaan en pitänyt viisaana antaa hänen liidellä tuossa
+tunnelmassa tai jättää häntä yksin peläten sitä raukeutta, mikä
+usein seuraa tuollaisia kohtauksia. Pysyin sen tähden varsin tyynenä
+ja pakotin hänen läsnäolevien avulla jatkamaan leikkiä ikään kuin
+en olisi huomannut mitään. Tällainen menettely antaa vain hänen
+tunteelleen enemmän voimaa.
+
+Jos yleensä meidän päivinämme voi odottaa sellaisen kysymyksen
+herättävän mielenkiintoa, julkaisisin kirjallisen kilpailun aiheesta:
+Kumpi on, esteettisesti katsoen, kunniallisempi, nuori tyttö vaiko
+nuori aviovaimo, kokematon vaiko kokenut, kummalle uskaltaa antaa
+suuremman vapauden! Mutta tuo ei huvita meidän vakavaa aikaamme.
+Muinaisessa Kreikassa olisi tuollainen riitakysymys herättänyt
+yleistä mielenkiintoa, koko valtio olisi ottanut osaa sen ratkaisuun,
+varsinkin kaikki nuoret tytöt ja aviovaimot. Tuollaisen kysymyksen
+tärkeyteen ei meidän aikamme usko, samoin kuin sen on vaikea uskoa
+sitä tunnettua tarua, jossa kerrotaan kahden kreikkalaisen tytön
+kilpailusta ja siitä mitä perusteellisimmasta tutkimuksesta,
+mihin se antoi aihetta -- sillä Kreikassa ei sellaisia kysymyksiä
+käsitelty pintapuolisesti ja kevytmielisesti --, ja kuitenkin tietää
+jokainen, että Venuksella on tämän kilpailun muistona lisänimi
+ja että kaikki ihailevat sitä kuvapatsasta, joka on tunnettu
+juuri tuolla lisänimellä. Naineella naisella on kaksi ajanjaksoa
+elämässään, jolloin hän on mieltäkiinnittävä, varhaisin nuoruutensa
+ja myöhemmin toinen ajanjakso monta, monta vuotta myöhemmin. Mutta
+hänellä on myöskin, se on jokaisen myönnettävä, hetkensä, jolloin
+hän on viehättävämpi kuin nuori tyttö ja enemmän kunnioitusta
+herättävä; mutta se on hetki, joka harvoin esiintyy elämässä, se
+on mielikuva, jonka vastinetta ei ehkä milloinkaan todellisuudessa
+tapaa. Kuvittelen häntä silloin mielessäni terveeksi, kukoistavaksi,
+täyteläisen kehittyneeksi, hänellä on käsivarrellaan lapsi, johon
+koko hänen huomionsa on kääntynyt ja jonka katselemiseen hän
+on kokonaan unohtunut. Siinä kuva, jota voi kutsua ihanimmaksi
+ihmiselämässä, se on luonnonmyytti, jota on katsottava taiteen eikä
+todellisuuden kannalta. Kuvassa ei myöskään saa olla muita olentoja
+eikä mitään ympäristöä, sillä se vaikuttaisi vain häiritsevästi. Jos
+esim. käy meidän kirkoissamme, on aina tilaisuus nähdä äidin astuvan
+kirkkoon kantaen lasta käsivarrellaan. Jos jättää huomioonottamatta
+lapsen häiritsevän kirkunan sekä sen kiusallisen ajatuksen,
+mitä vanhemmat tuon kirkunan perustalla lapsen tulevaisuudesta
+kuvittelevat, on kuitenkin ympäristö jo siinä määrin häiritsevä, että
+vaikka kuva itse olisikin täydellinen, kokonaisvaikutus kuitenkin
+on pilalla. Äidin rinnalla näkee isän, mikä on suuri vika, se kun
+karkottaa kuvasta kaiken mikä siinä on salaperäistä, lumoavaa;
+vielä näkee -- horrenda refero -- kummien yksivakaisen lauman.
+Mutta mielikuvituksen maalaamana on tuo kuva ihaninta mitä ajatella
+voi. Minulta ei puutu sukkeluutta, rohkeutta eikä hurjapäisyyttä
+kaikenkaltaisiin vastaväitteisiin -- mutta jos todellisuudessa
+näkisin sen kuvan, joka on mielikuvituksessani, jäisin aseettomaksi.
+
+Kuinka Cordelia täyttääkään kokonaan ajatukseni! Ja kuitenkin on
+hänen aikansa kohta ohi, minun sieluni vaatii uutta nuoruutta.
+On kuin jo kaukaa kuulisin kukon kiekuvan. Cordeliakin sen ehkä
+kuulee, mutta hän luulee sen vain ennustavan aamua. -- Miksi
+ovatkaan nuoret tytöt niin kauniita ja miksi tuo kauneus kestää niin
+lyhyen ajan? Voin käydä sangen surulliseksi tuota ajatellessani
+ja kuitenkaan ei asia minuun koske. Nauti, äläkä turhia puhele!
+Ne henkilöt, jotka tuosta pitävät suurta ääntä, eivät yleensä
+osaa nauttia. Kuitenkaan ei ole vahingoksi, että tuokin ajatus
+joskus tulee tajuntaan; sillä surumielisyys toisen olennon tähden
+tekee ihmisen yleensä miehekkäämmäksi ja kauniimmaksi, se kuuluu
+miehen eroottiseen elämään. Naisessa sitä vastaa eräänlainen
+raskasmielisyys. -- Kun tyttö kerran on kokonaan antautunut, silloin
+on kaikki lopussa. Yhä vielä lähestyn nuorta tyttöä eräänlaisella
+pelolla, sydämeni jyskyttää kovasti, sillä minä tunnen sen ikuisen
+mahdin, joka on naisen olennossa. Naineeseen naiseen nähden en
+milloinkaan ole tuollaista tuntenut. Sen tähden onkin Diana ollut
+ihanteeni. Tuo puhdas neitseellisyys, tuo rajaton välinpitämättömyys
+miesväkeä kohtaan on aina suuresti kiinnittänyt mieltäni. Mutta
+vaikkakin hän aina on ollut huomioni esineenä, olen toiselta puolen
+alituisesti tuntenut epäluuloa häntä kohtaan. Otaksun nimittäin,
+ettei hän lainkaan ole ansainnut kaikkea sitä ylistystä, mikä hänen
+naisellisuutensa kunniaksi viritetään ja on viritetty. Hän nähtävästi
+tiesi, että hänen osansa maailmassa on hänen neitseellisyydessään,
+sen tähden hän sen niin visusti säilytti. Lisäksi olen kuullut
+eräiden kielimiesten juttelevan, että hänellä oli käsitys niistä
+kauheista synnytystuskista, joita hänen äidillään oli ollut
+kestettävänään. Se on Dianaa pelottanut, enkä voi häntä siitä
+moittia, minä sanon kuin Euripides: mieluummin lähden kolme kertaa
+sotaan kuin synnytän kerran lapsen. Dianaan en oikeastaan voisi
+rakastua, mutta en kiellä, että antaisin paljon, jos saisin kerran
+kunnollisesti puhua hänen kanssaan. Miehiä pettämään hän lienee
+verraton. Dianan on varmaankin jotenkin onnistunut hankkia itselleen
+taito, joka asettaa hänet itsensä Venuksenkin edelle. En haluaisi
+yllättää häntä kylpemässä, en lainkaan, mutta haluaisinpa yllättää
+hänet kysymyksilläni. Jos minun olisi varustauduttava johonkin
+lemmenkohtaukseen, jossa pelkäisin voivani joutua häviölle, silloin
+haluaisin keskustelemalla Dianan kanssa valmistaa ja aseistaa itseni.
+
+Usein olen mietiskellyt mitä tilannetta, mitä hetkeä on pidettävä
+lumoavimpana. Vastaus riippuu tietysti siitä, mitä asianomainen
+mies naisessa ikävöi ja millä tavalla hän sitä ikävöi. Minä
+puolestani pidän hääpäivää tuollaisena hetkenä ja etenkin erästä
+silmänräpäystä. Kun tyttö seisoo morsiameksi puettuna ja kaikki
+hänen loistonsa kuitenkin kalpenee hänen oman kauneutensa rinnalla
+ja hän itse puolestaan kalpenee, kun veri patoutuu, kun povi lepää,
+kun silmät hapuilevat, kun jalka horjuu, kun impi itse vapisee, kun
+hedelmä kypsyy; kun taivas kohottaa hänet korkealle, kun hetken
+juhlallisuus tekee hänet vahvaksi, kun lupaus kannattaa häntä, kun
+rukous siunaa hänet, kun myrtti seppelöi hänet; kun sydän vavahtaa,
+kun silmät kiintyvät maahan, kun hän kätkeytyy itseensä, kun hän
+samalla kertaa kuuluu kokonaan maailmalle ja on siitä kaukana;
+kun povi aaltoilee, kun koko vartalo huokaa, kun ääni pettää, kun
+kyynel kiiltää silmänurkassa ennen kuin arvoitus selvitetään,
+kun soihdut sytytetään, kun sulho odottaa -- silloin on oikea
+hetki. Kohta on liian myöhäistä. Jäljellä on vain yksi askel,
+mutta siitä voi tulla harha-askel. Tuo hetki tekee vähäpätöisenkin
+tytön merkitseväksi. Kaiken tulee olla valmiina, vastakkaistenkin
+vaikutusten kerättyinä tuohon hetkeen; jos jotain puuttuu, etenkin
+jokin päävastakohdasta, kadottaa tilanne heti osan lumoustaan. On
+olemassa tunnettu kuparipainos, joka esittää rippilasta. Tyttö
+näyttää niin nuorelta ja viattomalta, että katsoja jää ihmettelemään
+mitä hänellä oikeastaan voi olla rippi-isälle ripitettävänä. Hän
+on kohottanut hiukan harsoaan ja katsoo ulos maailmaan ikäänkuin
+etsien jotain, jota voisi käyttää ensi kerran ripillä käydessään --
+sehän on jo hänen velvollisuutensa rippi-isäänsä kohtaan. Tilanne
+on hyvin lumoava, ja koska tyttö on ainoa kuvio kuparipainoksessa,
+ei mikään estä kuvittelemasta kirkkoa, missä tyttö seisoo, niin
+avaraksi, että useampia mitä erilaatuisimpia pappeja mahtuisi siihen
+yhtaikaa saarnaamaan. Tilanne on varsin viehättävä, eikä minua estä
+mikään kuvittelemasta itseäni taulun taka-alalle, varsinkaan jos
+tyttölapsella ei ole mitään sitä vastaan. Kuitenkaan ei tilanteesta
+voisi kehittyä mitään merkitsevämpää, sillä tyttö näyttää vielä
+kaikin puolin olevan täydellinen lapsi, ja sen tähden kestää kauan
+ennen kuin hänen hetkensä on tullut.
+
+Olenko suhteessani Cordeliaan koko ajan ollut liitolleni uskollinen?
+Toisin sanoen esteettiselle suhteelleni, sillä juuri se tekee minut
+vahvaksi, että minulla on idea puolellani. Se on minun mahtini
+salaisuus samoin kuin Simsonin hiukset, eikä mikään Delila ole sitä
+minulta riistävä. Tavalliseen viettelemiseen ei minulla varmaankaan
+olisi kestävyyttä; mutta se seikka, että minun ponnistuksellani
+on joku korkeampi päämäärä, jonka hyväksi toimin, antaa minulle
+itsekuria ja pidättyväisyyttä kiellettyihin nautintoihin nähden.
+Olenko aina säilyttänyt suhteeni mielenkiintoisena? Kyllä, sen voin
+sanoa vapaasti ja rehellisesti tässä salaisessa keskustelussa itseni
+kanssa. Itse kihlaus oli mieltäkiinnittävä juuri sen takia, ettei se
+tarjonnut sitä mitä tavallisesti mieltäkiinnittävällä ymmärretään,
+ulkonainen muoto ei laisinkaan vastannut sisäistä elämää. Jos olisin
+ollut salaisessa suhteessa Cordeliaan, olisi se ollut intresanttia
+ensimmäisessä potenssissa. Nykyinen suhteemme sitä vastoin on
+mieltäkiinnittävä sen käsitteen toisessa potenssissa, ja sen tähden
+Cordeliastakin erikoisesti jännittävä. Kihlaus puretaan, mutta siten,
+että hän itse sen purkaa kohotakseen korkeampiin ilmapiireihin. Niin
+on asian järjestettävä; tämä on nim. se mieltäkiinnittävän suhteen
+muoto, joka parhaiten voi häntä tyydyttää.
+
+-- -- --
+
+16. pnä syyskuuta.
+
+Kahleet katkesivat; täynnänsä ikävää, voimakkaana, rohkeana,
+jumalallisena, hän lentää kuin lintu, joka nyt vasta saa ensi
+kerran levittää siipensä. Lennä lintu, lennä! Totta tosiaan, jos
+tuo kuninkaallinen lento veisi linnun kauas minusta, se surettaisi
+minua sanomattoman syvästi. Minua surettaisi se kuin Pygmalionia,
+jos hänen rakastettunsa uudelleen olisi muuttunut kiveksi. Keveäksi
+olen hänet tehnyt, keveäksi kuin aatos, ja nytkö ei hän enää, minun
+oma ajatukseni, kuuluisikaan minulle! Se saattaisi minut synkkään
+epätoivoon. Jokunen hetki sitten se ei olisi liikuttanut minua,
+jokunen hetki tämän jälkeen en asiasta enää huolisi; mutta nyt
+-- nyt --, tämä nykyhetki on minulle iäisyys. Mutta hän ei lennä
+luotani. Lennä siis, lintuni, lennä, kohoa ylpeästi siivillesi, kiidä
+läpi ilman viileän valtakunnan, pian olen luonasi, pian piiloudun
+kerallasi syvään yksinäisyyteen!
+
+Täti hämmästyi hiukan saatuaan tiedon kihlauksemme purkautumisesta.
+Hän on kuitenkin liian vapaamielinen pakottaakseen Cordeliaa
+mihinkään, vaikkakin minä osaksi tuudittaakseni hänet vieläkin
+syvempään uneen, osaksi hiukan ilveilläkseni Cordelian kanssa olen
+koettanut saada häntä kiinnostumaan asiasta. Hän osoittaa muuten
+sydämellistä myötätuntoa minua kohtaan, hän ei aavista, kuinka vähän
+olen osanoton tarpeessa.
+
+Täti on antanut Cordelialle luvan oleskella maalla erään tutun
+perheen luona. Se sattui sopivaan aikaan, sillä nyt ei hänellä ole
+tilaisuutta antautua kokonaan ylimielisen tunnelmansa valtaan. Eri
+tahoilta tulevan osanoton ansiosta hän pysyy vielä jännityksessä.
+Minä pidän yllä heikkoa yhteyttä hänen kanssaan kirjeiden avulla,
+siten kukoistaa suhteemme uudelleen. Hänet on kaikin tavoin tehtävä
+vahvaksi, etenkin on hyvä antaa hänen hetkeksi ylimielisesti
+halveksien katsoa alas ihmisiin ja kaikkeen arkipäiväiseen. Kun hänen
+lähtönsä päivä tulee, on hän saava luotettavan kuskin. Minun uskottu
+lakeijani lähtee matkaan ajoneuvojen mukana. Hän seuraa Cordeliaa
+hänen määräpaikkaansa ja jää sinne häntä tarvittaessa palvelemaan.
+Itseäni lukuunottamatta en tunne ainoatakaan ihmistä, joka soveltuisi
+tähän paremmin kuin palvelijani Johan. Itse olen valmistanut hänelle
+kaikki niin mukavasti kuin suinkin. Mitään ei puutu, joka jollain
+tavoin voisi viehättää hänen sieluaan ja tuudittaa hänet suloiseen
+hyvänolontunteeseen.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Vielä eivät yksityisten perheiden hätähuudot ole yhtyneet yleiseksi
+Capitoliumin hanhenkaakotukseksi. Useamman kuin yhden soolon
+olet kaiketikin jo saanut kestää. Ajatteles poroporvarillisten
+nuortenmiesten ja kahvimatamien kirjavaa laumaa; kuvittele
+puhetta johtamassa jotakin naikkosta, joka muodostaisi vastineen
+kuolemattomalle presidentti Larsille Claudiuksessa, niin sinulla on
+jonkinlainen kuva ja mittapuu, jonka avulla voit päättää, mitä olet
+ihmisten silmissä menettänyt.
+
+Mukana seuraa kuva, joka esittää presidentti Larsia. Yksin sitä
+en ole onnistunut hankkimaan, vaan olen ostanut koko Claudiuksen,
+repinyt sen siitä irti ja heittänyt muun pois, sillä kuinka
+uskaltaisin vaivata sinua lahjalla, joka ei merkitsisi sinulle tällä
+hetkellä mitään. Kun kerran olen päättänyt tehdä kaiken voitavani
+hankkiakseni sinulle hetkenkin ilon, kuinka silloin voisin sallia,
+että johonkin tilanteeseen tulisi jotain lisäksi, joka ei siihen
+oikeastaan kuuluisi. Sellaista tapahtuu kyllä elämässä satunnaisiin
+suhteisiin kahlehdituille ihmisille; sinä Cordelia, sinä vihaisit
+sitä rajattomassa vapaudessasi.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Ihaninta on rakastua keväällä ja saapua loppukesästä toiveittensa
+maaliin. Kesän viime päivissä on ihmeellistä ikävää, joka
+täydellisesti vastaa sitä sielunliikutusta, joka valtaa ihmisen
+hänen ajatellessaan toiveittensa täyttymistä. Tänään olen itse
+ollut sillä maatilalla, josta Cordelia jonkun päivän päästä on
+löytävä ympäristön, joka on täydellisessä sopusoinnussa hänen
+sieluntilansa kanssa. Kun hän silloin jää yksin itsensä kanssa, on
+hän siellä vaipuva unelmiin, ja kaikkialla hän on huomaavinaan jonkun
+viittauksen, salaisen tarkoituksen, lumotun maailman; mutta kaikki
+tuo menettäisi merkityksensä, jos minä seisoisin hänen rinnallaan, se
+saisi hänet unohtamaan, että se ajankohta, jolloin tuollainen yhdessä
+nautittuna tuotti iloa, on meiltä iäksi poissa. Tuo uusi ympäristö
+ei saa narkoottisesti uuvuttaa hänen sieluaan, vaan alituisesti
+kohottaa korkeutta kohti, niin että hän pitää kaikkea kuin leikkinä
+verrattuna siihen, mitä tuleman pitää. Itse aion jäljellä olevina
+päivinä käväistä tuolla paikalla useasti pysyäkseni asianmukaisessa
+mielentilassa.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Nyt kutsun sinua toden teolla minun Cordeliakseni, nyt kun mikään
+ulkonainen merkki ei minua enää muistuta siitä. -- Kohta olen itse
+suullisesti kutsuva sinua minun Cordeliakseni. Ja kun silloin
+pidän sinua voimakkailla käsivarsillani, kun sinä puristat minut
+syleilyysi, silloin emme kaipaa sormusta muistuttamaan, että me
+kuulumme toisillemme, sillä eikö tuo syleily ole enemmän kuin sormus,
+enemmän kuin symboli? Kuta kiinteämmin suljen sinut syleilyyni, sitä
+suurempi on vapautemme, sillä sinun vapautesi on siinä, että olet
+minun, samoinkuin minun on siinä, että olen sinun.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Alfeios rakastui metsästysretkellään Arethusanymfiin. Arethusa ei
+kuullut Alfeioksen rukouksia vaan pakeni alituisesti hänen edestään,
+kunnes hän Ortygiasaarella muuttui lähteeksi. Tätä Alfeios suri niin
+syvästi, että hän muuttui joeksi Peloponnesokselle. Rakkauttaan ei
+hän kuitenkaan unohtanut vaan sekaantui meressä Ortygian lähteeseen.
+Onko ihmeiden aika jo ohi? Vastaus: onko rakkauden aika jo ohi? Mihin
+muuhun kuin lähteeseen vertaisin sinun puhdasta, syvää sieluasi,
+jolla ei ole mitään yhteyttä maailmaan. Ja enkö jo ole sinulle
+sanonut, että minä olen kuin joki, joka on sinuun rakastunut? Ja
+enkö nyt, sen jälkeen kun erosimme, syöksy meren helmaan yhtyäkseni
+sinuun? Meren sylissä, siellä tapaamme jälleen toisemme, sillä vasta
+siellä kuulumme todella toisillemme.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Cordeliani!
+
+Kohta, kohta olet minun. Kun silloin aurinko sulkee vakoilevat
+silmänsä, kun todellisuus loppuu ja satu alkaa, silloin en heitä
+ainoastaan viittaani ylleni, vaan heitän yön kuin kepeän vaipan
+ylleni ja riennän luoksesi ja kuuntelen henkeä pidättäen keksiäkseni
+sinut, kuuntelen, en askelten kaikua, vaan sydämen sykintää.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+Näinä päivinä, kun minulla ei ole tilaisuutta milloin hyvänsä
+persoonallisesti olla hänen luonaan, on se ajatus tehnyt minut
+levottomaksi, että hänelle ehkä joskus voisi juolahtaa mieleen
+ajatella tulevaisuuttaan. Tähän saakka ei hän koskaan ole tullut sitä
+tehneeksi, sillä olen osannut pitää hänet alituisessa esteettisessä
+huumaustilassa. Ei voi ajatella mitään epäesteettisempää kuin nuo
+joutavat jutut tulevaisuudesta, joihin ihmiset turvautuvat silloin
+kun ei heillä ole mitään millä täyttää nykyhetkeä. Kun vain olen
+itse saapuvilla hänen luonaan, saan hänet unohtamaan ajan ja
+iankaikkisuuden. Se jolla ei ole kykyä tuolla tavoin pitää yllä
+yhteyttä nuoren tytön sieluun, älköön myöskään yrittäkö tyttöjä
+vietellä, sillä hänen on mahdotonta välttää kahta karia: kysymyksiä
+tulevaisuudesta ja kuulusteluja uskosta. Sen tähden onkin paikallaan,
+että Margareeta alkaa hieman kuulustella Faustia, kun tämä on ollut
+kyllin varomaton ajaakseen ritarin ulos; sellaisia hyökkäyksiä
+vastaan on jokainen tyttö aseistettu.
+
+Nyt luulen kaiken olevan kunnossa ottaakseni hänet vastaan;
+hänellä on syytä ihailla minun hyvää muistiani, tai oikeammin, hän
+ei ole saava siihen kyllin aikaa. Mitään ei ole unohdettu, joka
+voisi hänelle jotain merkitä, eikä mitään valmistusta ole tehty,
+joka suoranaisesti muistuttaisi häntä minusta, vaikkakin olen
+kaikkialla näkymättömänä läsnä. Vaikutus riippuu kuitenkin suureksi
+osaksi siitä, minkälaisena hän on ensi kerran näkevä kaiken. Tätä
+tarkoitusta varten on palvelijani saanut tarkat määräykset, ja hän
+onkin tavallaan täydellinen taituri. Hän ymmärtää ohimennen ja kuin
+sattumalta heittää jonkun huomautuksen, kun hän saa siihen luvan, hän
+osaa myöskin olla tietämätön, lyhyesti, hän on korvaamaton mies.
+
+Paikka vastaa hänen toiveitaan. Jos istuu keskellä huonetta, näkee
+rajattoman maiseman molemmin puolin; joka taholla näkyy ääretön
+taivaanranta; tässä huoneessa on kuin keskellä ilman loppumatonta
+merta. Jos astuu lähemmäksi, näkee kaukana taivaanrannalla metsän
+kuin seppeleen reunustavan ja rajoittavan näköalaa. Niin pitää olla.
+Mitä rakkaus rakastaa? Rajoitettua alaa; eikö paratiisikin ollut
+rajoitettu alue, itäänpäin viettävä puutarha. -- Mutta tuo kehä on
+liian ahdas -- jos astuu lähemmäksi ikkunaa, näkee pienen lammikon,
+joka on nöyrästi kätkössä korkeampien maiseman kohtien välissä;
+rannassa on vene. Yksi ainoa täyteläinen sydämen huokaus, yksi ainoa
+rauhattoman ajatuksen henkäys -- ja se irtautuu kahleistaan, liukuu
+yli vedenpinnan, kuvaamattoman kaipuun lempeästi keinuttamana.
+Katse katoaa metsän salaperäiseen yksinäisyyteen, missä metsälampi
+uneksii salon syvästä pimeydestä. -- Jos kääntyy toisaalle, näkee
+meren aukenevan eteen, meren, joka tarjoaa ajatuksille rajattoman
+liikkuma-alan. -- Mitä rakastaa rakkaus? Rajattomuutta. -- Mitä se
+kammoaa? Rajoja. -- -- Tämän suuren salin takana on pienempi huone,
+joka suunnilleen vastaa Wahlin perheen arkihuonetta. Yhtäläisyys on
+eksyttävä. Letitetty matto peittää lattian, sohvan edessä on pieni
+teepöytä, ja sillä lamppu, samankaltainen kuin Cordelian kotona.
+Kaikki on samanlaista, ainoastaan loisteliaampaa. Sen muutoksen
+olen uskaltanut tehdä. Salissa on fortepiano, hyvin yksinkertainen,
+mutta se muistuttaa sitä fortepianoa, joka oli Jansenilla. Se on
+jätetty auki. Nuottitelineellä on tuo Cordelian kerran soittama
+ruotsalainen aaria. Ovi eteiseen on raollaan. Hän astuu sisään siitä
+ovesta, siinä suhteessa on Johan saanut varmat määräykset. Silloin
+sattuvat hänen silmänsä yhtaikaa fortepianoon ja pienemmän huoneen
+oveen, ja muisto elpyy hänen sielussaan. Samassa hetkessä avaa Johan
+oven. -- Illuusio on täydellinen. Cordelia on oleva tyytyväinen,
+siitä olen vakuuttunut. Kun hänen katseensa osuu pöydälle, näkee hän
+sillä kirjani; samassa silmänräpäyksessä tempaa Johan sen ikään kuin
+korjatakseen sen talteen ja sanoo samalla: sen on herra varmaankin
+unohtanut ollessaan täällä aamulla. Tuosta hän saa ensinnäkin tietää,
+että jo aamulla olen ollut täällä, ja toiseksi hän tahtoo nähdä
+kirjan. Se on saksalainen käännös Apuleiuksen tunnetusta sadusta
+"Amor ja Psykhe". Se ei ole mikään runoteos, mutta se ei saakaan
+olla; sillä on loukkaavaa tarjota nuorelle tytölle tuollaisena
+hetkenä todellinen runoteos, ikään kuin ei hän itse olisi kyllin
+runollinen keksiäkseen sen runouden, joka välittömästi kätkeytyy
+läsnäolevaan hetkeen. Tuota ei tavallisesti ajatella, ja kuitenkin
+se pitää paikkansa. -- Hän on lukeva tuon kirjan; tarkoitus on
+saavutettu. -- Kun hän aukaisee sen siltä kohdalta, josta sitä
+on viimeksi luettu, on hän siitä löytävä pienen myrtinoksan ja
+samalla ymmärtävä, että sillä on syvempi merkitys kuin tavallisella
+kirjanmerkillä.
+
+-- -- --
+
+Minun Cordeliani!
+
+Miksi pelätä?! Yhdessä me olemme voimakkaat, voimakkaammat kuin
+maailma, voimakkaat kuin itse jumalat. Sinä tiedät, että maailmassa
+eli kerran suku, jonka jäsenet, vaikkakin olivat ihmisiä, kuitenkin
+olivat itse itselleen kyllin ja jotka eivät tunteneet rakkauden
+läheistä yhdyssidettä. Kuitenkin he olivat väkeviä, niin väkeviä,
+että he tahtoivat rynnätä ylös taivaaseen. Juppiter pelkäsi heitä
+ja jakoi heidät siten, että yhdestä olennosta tuli kaksi olentoa,
+mies ja nainen. Jos joskus tapahtuu, että se mikä ennen on kuulunut
+yhteen, uudelleen rakkauden kautta tulee yhdeksi, silloin on
+sellainen yhteys voimakkaampi kuin Juppiter; he eivät silloin ole
+ainoastaan yhtä voimakkaita kuin tuollainen yksityinen olento muinoin
+oli, vaan vielä voimakkaampia, sillä rakkauden yhteys on vielä
+korkeampi.
+
+Sinun Johanneksesi.
+
+-- -- --
+
+24. pnä syyskuuta
+
+Yö on hiljainen -- kello on neljännestä vailla kaksitoista -- sotilas
+puhaltaa portin luona siunauksensa yli maailman, kaiku kantaa äänen
+Blegdammen luota -- hän astuu sisään portista -- hän puhaltaa
+uudelleen, kaiku tuo äänen kaukaisuudesta korviini. -- Kaikki
+nukkuu rauhassa, vain rakkaus valvoo. Niinpä, te rakkauden salaiset
+mahdit, kerääntykää tähän rintaan! Yö on hiljainen -- yksinäinen
+lintu keskeyttää tuon hiljaisuuden huudollaan ja siivenlyönnillään
+kiitäessään yli kasteisen kentän; sekin kiiruhtanee johonkin
+lemmenkohtaukseen -- minkälainen enne! -- Kuinka täynnänsä onkaan
+luonto ennustavaa tarkoitusta. Minä otan tarkkaan vaarin lintujen
+lennosta ja huudosta, kalojen iloisesta karkelosta vedenpinnalla,
+vaunujen kaukaisesta kuminasta, askelista, jotka kaikuvat etäältä. En
+näe aaveita tänä yön hetkenä, en näe sitä, mikä kerran on ollut, vaan
+sen mikä on tuleva, meren povessa, kasteen suutelossa, sumussa, joka
+levittäytyy yli maan ja sulkee sen hedelmälliseen syleilyyn. Kaikki
+on kuvaa, itse olen myytti itsestäni, sillä eikö ole kuin tarua, että
+nyt kiiruhdan tähän kohtaukseen? Kuka minä olen, ei merkitse mitään;
+kaikki mikä on rajoitettua ja ajallista on unohdettu, vain iäisyys on
+jäljellä, rakkauden mahti, sen ikävä, sen autuus. -- Minun sieluni on
+kuin jännitetty jousi, ajatukseni ovat valmiina kuin nuolet viinessä,
+myrkyttöminä mutta kuitenkin vereen tehoavina. Minun sieluni on
+voimakas, terve, iloinen, hetkessä läsnäoleva kuin Jumala. -- --
+Hän oli luonnostaan kaunis. Kiitän sinua, ihmeellinen luonto! Kuin
+äiti olet häntä vaalinut. Kiitos huolenpidostasi! Turmeltumaton hän
+oli myöskin. Siitä kiitän teitä, te ihmiset. Hänen kehityksensä oli
+minun työtäni -- kohta nautin palkkani. -- Kuinka paljon onkaan tähän
+hetkeen kerääntynyt, joka nyt on edessäni. Kuolema ja helvetti, jos
+se menisi minulta hukkaan!
+
+Vielä en näe vaunujani. -- Kuulen kuskin piiskanlyönnin. -- Aja kuin
+olisi kysymys elämästä ja kuolemasta, vaikkapa hevoset läkähtyisivät,
+mitään pysähdystä en salli ennen kuin olemme perillä.
+
+-- -- --
+
+25. pnä syyskuuta
+
+Miksi sellainen yö ei kestä kauemmin? Kun kerran Alektryon [Areksen
+ystävä, jonka oli määrä vartioida Aresta ja Afroditea heidän
+lemmenkohtauksessaan. Suom. muist.] saattoi unohtaa velvollisuutensa,
+miksi ei aurinko voi olla kyllin sääliväinen tehdäkseen samoin?
+Nyt on kuitenkin kaikki ohi, enkä milloinkaan toivo häntä enää
+näkeväni. Kun tyttö kerran on pannut kaikkensa alttiiksi, silloin
+hän on heikko, silloin hän on hukassa; sillä viattomuus on miehessä
+negatiivinen momentti, mutta naisessa se on koko hänen olentonsa
+sisällys. Nyt on kaikki vastustus hänessä loppunut, ja ainoastaan
+niin kauan kuin sitä on olemassa, on ihanaa rakastaa; kun se on
+loppunut, käy rakkaus heikkoudeksi ja tottumukseksi. En toivo, että
+minua muistutetaan suhteestani häneen; hän on menettänyt tuoksunsa,
+ja ne ajat ovat ohi, jolloin tyttö, joka suri rakastettunsa
+uskottomuutta, muuttui heliotroopiksi. [Kuten kerrotaan käyneen
+Klytian, kun päivänjumala hänet jätti. Suom. muist.] Jäähyväisiä en
+tahdo hänelle sanoa; mikään ei ole minusta niin vastenmielistä kuin
+naisen itku ja naisen kyyneleet, jotka voivat kaiken muuttaa, mutta
+kuitenkaan eivät mitään merkitse. Olen häntä rakastanut; mutta tämän
+hetken mentyä hän ei voi sieluani kiinnostaa. Jos olisin jumala,
+tekisin hänelle kuten Neptunus teki eräälle nymfille, muuttaisin
+hänet mieheksi.
+
+Seikka, joka todella olisi tutkimisen arvoinen, on se, olisiko ehkä
+viettelijän mahdollista sillä tavalla runoilla itsensä ulos tytön
+sielusta, että tyttö tulisi niin ylpeäksi, että hän uskottelisi
+itselleen, että se on hän eikä mies, joka on väsynyt suhteeseen.
+Tuon seikan tutkimisesta voisi syntyä huvittava jälkinäytös, jolla
+sinänsä olisi psykologinen mielenkiintonsa samalla kun se tarjoaisi
+tilaisuuden useihin eroottisiin huomiontekoihin.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIETTELIJÄN PÄIVÄKIRJA ***
+
+***** This file should be named 52109-8.txt or 52109-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/5/2/1/0/52109/
+
+Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/52109-8.zip b/old/52109-8.zip
index eda0b27..eda0b27 100644
--- a/52109-8.zip
+++ b/old/52109-8.zip