diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 22:55:14 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 22:55:14 -0800 |
| commit | 6e132a531184f0fa27a5323040257c954cc73570 (patch) | |
| tree | 4c4482e6646f251fe616167fc585ba59c2e70ce3 | |
| parent | 7725389cd5da45b3499da1856dc4ca6ee935a668 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52187-8.txt | 20603 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52187-8.zip | bin | 448383 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 20603 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c2905bd --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52187 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52187) diff --git a/old/52187-8.txt b/old/52187-8.txt deleted file mode 100644 index b3a4241..0000000 --- a/old/52187-8.txt +++ /dev/null @@ -1,20603 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Lajien synty, by Charles Darwin - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Lajien synty - Luonnollisen valinnan kautta - -Author: Charles Darwin - -Translator: A. R. Koskimies - -Release Date: May 29, 2016 [EBook #52187] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAJIEN SYNTY *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -LAJIEN SYNTY - -luonnollisen valinnan kautta - -ELI - -Luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta - - -Kirj. - -CHARLES DARWIN - - -Suom. A. R. Koskimies - - - -Suomennostyön on teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Edistämisrahaston -varoilla rahaston toimikunnan luonnontieteellinen osasto. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1913. - -Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Historiallinen katsaus. - -Johdanto. - -I LUKU. Muuntelu kesytys- ja viljelystilassa. - -Muuntelevaisuuden syyt. -- Elintapojen ja eri osien käytön tai käytön -puutteen vaikutukset. -- Vuorosuhteellinen muuntelu. -- Perinnöllisyys. --- Kesytys- ja viljelysmuunnosten luonne. -- Lajien ja muunnosten -toisistaan erottamisen vaikeus. -- Kesytys- ja viljelysmuunnosten synty -yhdestä tai useammasta lajista. -- Kotikyyhkyset, niiden eroavaisuudet -ja alkuperä. -- Muinoin noudatetut valintaperiaatteet ja niiden -vaikutukset. -- Tarkotusperäinen ja tarkotukseton valinta. -- -Kesytys- ja viljelysmuotojemme tuntematon alkuperä. -- Ihmisen vallassa -olevalle valinnalle suotuisat olosuhteet. - -II LUKU. Muuntelu luonnossa. - -Muuntelevaisuus. -- Yksilölliset eroavaisuudet. -- Epävarmat lajit. -- -Laajalla alueella tavattavat, alueellaan laajalle levinneet ja yleiset -lajit muuntelevat eniten. -- Laajempien sukujen lajit muuntelevat -jokaisella seudulla enemmän kuin pienempien sukujen lajit. -- Monet -laajempien sukujen lajit muistuttavat muunnoksia siinä, että ne ovat -läheisesti, mutta eri tavalla toisilleen sukua ja että niillä on -rajotettu levenemisalue. - -III LUKU. Taistelu olemassa-olosta. - -Sen suhde luonnolliseen valintaan. -- Nimitystä käytetty laajassa -merkityksessä. -- Geometrisena sarjana tapahtuva lisääntyminen. -- -Kotiutuneiden kasvien ja eläinten nopea lisääntyminen. -- Lisääntymistä -ehkäiseviä seikkoja. -- Yleinen kilpailu. -- Ilmaston vaikutukset. -- -Yksilöjen lukuisuuden suoma turva. -- Eläinten ja kasvien monimutkaiset -keskinäiset suhteet kaikkialla luonnossa. -- Ankarinta taistelua -olemassa-olosta käydään saman lajin yksilöjen ja muunnosten välillä; -usein vallitsee ankara taistelu myöskin saman suvun lajien välillä. -- -Elimistön suhde muihin elimistöihin on tärkein kaikista suhteista. - -IV LUKU. Luonnollinen valinta eli kelvollisinten eloonjääminen. - -Luonnollinen valinta. -- Sen tehoavaisuus, verrattuna ihmisen -toimittamaan valintaan. -- Sen vaikutus kaikkiin ikäkausiin ja -kumpaankin sukupuoleen. -- Sukupuolivalinta. -- Risteytymisen yleisyys -saman lajin yksilöiden välillä. -- Luonnollista valintaa suosivia -seikkoja, kuten risteytyminen, eristys, yksilöiden lukuisuus. -- Hidas -vaikutus. -- Luonnollisen valinnan aiheuttama sukupuuttoon kuoleminen. --- Ominaisuuksien erilaistuminen ja sen suhde pienellä alueella elävien -asujanten erilaistumisen ja sukupuuttoonkuolemisen kautta yhteisten -esivanhempien jälkeläisiin. -- Luonnollinen valinta selittää kaikkien -elimellisten olentojen ryhmityksen. -- Elimistössä tapahtuva edistys. --- Alhaisten muotojen säilyminen. -- Ominaisuuksien yhtäläistyminen. -- -Lajien ääretön lisääntyminen. -- Jälkikatsaus. - -V LUKU. Muuntelun lakeja. - -Muuttuneiden elinehtojen vaikutukset. -- Harjotus ja harjotuksen puute -yhteydessä luonnollisen valinnan kanssa; lento- ja näköelimet. -- -Ilmastoon mukautuminen. -- Muutosten vuorosuhteellisuus. -- -Kasvunkorvaus ja kasvunsäästö. -- Vääriä vuorosuhteita. -- Monistuneet, -surkastuneet ja alhaiselimistöiset rakennelmat ovat muuntelevaisia -- -Omituisesti kehittyneet elimistönosat ovat hyvin muuntelevaisia; -lajiominaisuudet ovat muuntelevaisempia kuin sukuominaisuudet; -toisarvoiset sukupuoliominaisuudet ovat muuntelevaisia -- Saman suvun -lajit tuottavat samanlaisia toisintoja. -- Ammoin kadonneiden -ominaisuuksien palautuminen. -- Jälkikatsaus. - -VI LUKU. Luonnollisen valinnan teoriasta johtuvia vaikeuksia. - -Polveutumis- ja toisintumisteoriasta johtuvia vaikeuksia. -- -Siirtymämuunnosten puuttuminen tai harvinaisuus. -- Elintapojen -muuttuminen. -- Saman lajin moninaistuneet elintavat. -- Lajeja, joiden -elintavat eroavat suuresti sukulaislajien elintavoista. -- Äärimäisen -täydellisiä elimiä. -- Siirtymätapoja. -- Pulmallisia tapauksia. -- -"Natura non facit saltum." -- Vähäpätöisiä elimiä. -- Elimiä, jotka -eivät joka suhteessa ole ehdottoman täydellisiä. -- Tyypin -yhdenmukaisuuden ja olemassa-olon ehtojen lait sisältyvät luonnollisen -valinnan teoriaan. - -VII LUKU. Erilaatuisia luonnollisen valinnan teoriaa vastaan tehtyjä -vastaväitteitä. - -Pitkäikäisyys. -- Toisinnot eivät välttämättä ole samanaikaisia. -- -Toisinnot, joista näköjään ei ole mitään suoranaista hyötyä. -- -Edistystä osottavaa kehitystä -- Ominaisuuksia, joiden funktiollinen -merkitys on vähäinen. -- Luonnollisen valinnan oletettu kykenemättömyys -selittämään hyödyllisten rakennelmien alkuasteita. -- Syyt, jotka -häiritsevät hyödyllisten rakennelmien muodostumista luonnollisen -valinnan kautta. -- Saman luokan jäsenillä tavattavat perin erilaiset -elimet, jotka ovat kehittyneet samasta alusta. -- Mistä syistä suuret -ja äkilliset muutokset eivät ole uskottavia. - -VIII LUKU. Vaisto. - -Vaistot ovat verrattavissa tottumuksiin, mutta eri alkuperää. -- -Vaistojen asteittainen kehitys. -- Lehtitäit ja muurahaiset. -- Vaistot -ovat muuntuvaisia. -- Kotieläinten vaistot ja niiden alkuperä -- Käen, -molothrus-linnun, strutsin ja loismehiläisten vaistot -- Orjiapitävät -muurahaiset. -- Mehiläinen ja sen solunrakennusvaisto. -- Vaiston- ja -rakenteenmuutosten ei ehdottomasti tarvitse olla samanaikuisia. -- -Vaikeuksia, joita oppi vaistojen luonnollisesta valinnasta tuottaa. -- -Suvuttomat eli hedelmättömät hyönteiset. -- Yleiskatsaus. - -IX LUKU. Sekasikiöisyys (hybridismi). - -Erotus ensi risteytymisten ja sekasikiöiden hedelmättömyyden välillä. --- Hedelmättömyys on asteittaista, ei yleistä; sitä edistää ahdas -sukusiitos ja vähentää kesytys. -- Lakeja, jotka hallitsevat -sekasikiöiden hedelmättömyyttä. -- Hedelmättömyys ei ole mikään -olennoille erikoisesti annettu ominaisuus, vaan riippuu muista -asianhaaroista, eikä luonnollinen valinta ole sitä aikaansaanut. Ensi -risteytymisten ja sekasikiöiden hedelmättömyyden syyt. Vastaavaisuus, -joka ilmenee muuttuneiden elinehtojen ja risteytyksen vaikutuksissa. -- -Dimorfismi ja trimorfismi. -- Keskenään risteytettyjen muunnosten ja -niiden sekajälkeläisten hedelmällisyys ei ole yleinen. -- Lajien ja -muunnosten sekajälkeläisten hedelmällisyys ei ole yleinen. -- Lajien ja -muunnosten sekajälkeläiset toisiinsa verrattuina hedelmällisyyteen -katsomatta. -- Yleiskatsaus. - -X LUKU. Geologian kertomuksen epätäydellisyys. - -Miksi nykyään puuttuu välimuotoja. -- Sukupuuttoon kuolleiden -välittävien muunnosten luonne ja lukumäärä. -- Kuluneen ajan pituus -päättäen kulutuksen (denudationin) ja kerrostumisen nopeudesta. -- -Kuluneen ajan pituus vuosissa määrättynä. -- Paleontologisten -kokoelmiemme köyhyys. -- Geologisten muodostumien katkonaisuus -- -Graniittimaisten vuorilajien kulutus. -- Välittävien muunnosten -puuttuminen jokaisesta muodostumasta. -- Lajiryhmien äkillinen -ilmaantuminen. Niiden äkillinen ilmaantuminen vanhimmissa tunnetuissa -kivettymiä-sisältävissä kerrostumissa. -- Asuttavaksi soveltuneen -maapallon ikä. - -XI LUKU. Elollisten olentojen geologisesta vuorojärjestyksestä. - -Uudet lajit ilmaantuvat hitaasti ja vähitellen. -- Lajien erilaisesta -muuttumisnopeudesta. -- Lajit, jotka kerran ovat kadonneet, eivät enää -uudelleen ilmaannu. -- Lajiryhmät noudattavat samoja yleisiä sääntöjä -ilmaantumisessaan ja katoamisessaan kuin yksityiset lajit. -- -Sukupuuttoon häviäminen. -- Samanaikuisista, kaikkialla maailmassa -tapahtuneista elämänmuotojen muutoksista. -- Sukupuuttoon kuolleiden -lajien sukulaisuussuhteista toisiinsa ja eläviin lajeihin. -- -Muinaisten muotojen kehitysasteesta. -- Samojen tyyppien -toisiansaseuraamisesta samoilla alueilla. -- Jälkikatsaus X:een ja -XI:een lukuun. - -XII LUKU. Maantieteellinen leveneminen. - -Fysillisten elinehtojen muutokset eivät voi selittää nykyistä -levenemisiä. -- Maantieteellisten esteiden merkitys. -- Saman mantereen -eliöiden keskinäinen sukulaisuus. -- Luomiskeskukset. -- Ilmaston- ja -pinnanmuutosten sekä satunnaisten syiden aiheuttama leveneminen. -- -Jääkaudella tapahtunut leveneminen. -- Jääkausi pohjoisessa ja -etelässä. - -XIII LUKU. Maantieteellinen leveneminen (jatkoa). - -Suolattoman veden eliöiden leveneminen -- Valtamerensaarten asukkaista. --- Sammakkoeläinten ja maaimettäväisten puuttuminen valtamerensaarilta. --- Saarten ja lähimmän mantereen asukasten sukulaisuus. -- Jälkikatsaus -XII ja XIII lukuun. - -XIV LUKU. Elollisten olentojen keskinäiset sukulaisuussuhteet. -Morfologia. Surkastuneet elimet. - -_Jaotus_, alaryhmiä ryhmistä. -- Luonnollinen järjestelmä -- Jaotuksen -lait ja sen tuottamat vaikeudet polveutumis- ja toisintumisteorian -valossa. -- Muunnosten jaotus. -- Jaotuksessa aina huomioon otettu -polveutuminen. Analogiset ja adaptiviset ominaisuudet. -- Yleiset, -monimutkaiset ja kaikkiin suuntiin haarautuvat sukulaisuussuhteet. -- -Sukupuuttoon kuoleminen erottaa ja selventää ryhmiä. -- _Morfologia_; -saman luokan eri jäsenissä ja saman yksilön eri elimissä havaittavat -muodonyhtäläisyydet. -- _Embryologian_ lait saavat selityksensä siten, -että muuntelut eivät ilmene varhaisella ikäasteella ja periytyvät -vastaavassa iässä. -- _Surkastuneet elimet_ ja miten ne ovat syntyneet. --- Jälkikatsaus. - -XV LUKU. Jälkikatsaus ja loppu. - -Jälkikatsaus luonnollisen valinnan teoriaa vastaan tehtyihin -vastaväitteisiin. -- Jälkikatsaus teoriaa tukeviin yleisiin ja -erikoisiin asianhaaroihin. -- Syyt siihen, miksi yleisesti arvellaan -lajien olevan muuttumattomia. Kuinka laajalle luonnollisen valinnan -teoria on ulotettavissa. Kuinka sen omaksuminen vaikuttaa -luonnonhistorialliseen tutkimukseen. Loppuhuomautuksia. - - - - -HISTORIALLINEN KATSAUS LAJIEN SYNTYÄ KOSKEVIEN -MIELIPITEIDEN KEHITYKSEEN. - - -Tahdon tässä luoda lyhyen katsauksen lajien syntyä koskevien -mielipiteiden kehitykseen. Viime aikoihin saakka luonnontutkijain suuri -enemmistö uskoi lajien olevan muuttumattomia ja erikseen luotuja, ja -monet kirjailijat ovat taitavasti puolustaneet tätä katsantokantaa. -Ainoastaan muutamat harvat luonnontutkijat ovat olleet sitä mieltä, -että lajit ovat muutosten alaisia ja että nykyiset elämänmuodot -polveutuvat aikaisemmista muodoista luonnollisen syntymisen kautta. Jos -sivuutamme klassillisten kirjailijain teoksissa tavattavat viittaukset -tähän kysymykseen,[1] on Buffon ensimäinen kirjailija uudemmalla -ajalla, joka on käsitellyt kysymystä tieteellisessä hengessä. Mutta -koska hänen mielipiteensä kovin horjuivat eri aikoina ja koska hän ei -ole syventynyt lajien muuttumisen syihin, ei minun ole tarvis tässä -seikkaperäisemmin hänestä puhua. - -Lamarck oli ensimäinen, jonka johtopäätökset herättivät suurempaa -huomiota. Tämä kuuluisa luonnontutkija, joka syystä ansaitsee -maineensa, esitti ensi kerran mielipiteensä tästä asiasta v. 1801. V. -1809 hän selvitteli niitä paljon laajemmin teoksessaan "Philosophie -Zoologique" sekä sittemmin, v. 1815, teoksensa "Histoire naturelle des -Animaux sans Vertebres" johdannossa. Näissä teoksissaan hän esittää sen -opin, että kaikki lajit, ihminen niihin luettuna, polveutuvat toisista -lajeista. Lamarck'in ansio on äärettömän suuri, koska hän ensimäisenä -johti huomion siihen, että kaikki elollisessa, samoinkuin -elottomassakin maailmassa tapahtuvat muutokset ovat tuloksia laeista -eivätkä yliluonnollisista ilmiöistä. Lamarck näyttää tulleen -johtopäätökseensä lajien asteittaisesta muuttumisesta etupäässä lajien -ja muunnosten toisistaan erottamisen vaikeuden, muutamissa ryhmissä -huomattavan miltei täydellisen muotojen asteittaisuuden sekä -kotieläinten ja viljelyskasvien tarjoaman analogian johdosta. Mitä -muutosten syihin tulee, antoi hän jonkun verran merkitystä ulkonaisten -elinehtojen suoranaiselle vaikutukselle ja samoin olemassa-olevien -muotojen risteytymiselle sekä suuren merkityksen käytölle ja käytön -puutteelle, s.o. elintapojen vaikutuksille. Viimeksimainittujen syyksi -hän näyttää lukevan kaikki luonnossa havaittavat ihmeteltävät -mukautumiset, kuten esim. giraffin pitkän kaulan, joka tälle eläimelle -tekee mahdolliseksi syödä puiden oksista. Mutta hän uskoi myös -kehityksen lain. Ja koska kaikki elämänmuodot siis pyrkivät edistymään, -niin hän, selittääkseen yksinkertaisten muotojen olemassa-olon vielä -nykyaikana, väittää tällaisia muotoja syntyvän vielä nykyisin -itsestään.[2] - -Geoffroy Saint-Hilaire arveli jo vuonna 1795 (kuten hänen poikansa -kirjottamassa elämäkerrassa kerrotaan), että n.k. lajit ovat saman -perusmuodon erilaisia degeneratsioneja. Vasta vuonna 1828 hän esitti -julkisuudessa vakaumuksensa, etteivät samat muodot ole eläneet aikojen -alusta saakka. Geoffroy näyttää pitäneen elinehtoja ("monde ambiant") -pääasiallisena muutosten syynä. Hän oli varovainen tehdessään -johtopäätöksiä eikä uskonut nykyisissä lajeissa tapahtuvan muutoksia. -Hänen poikansa lisää: "C'est donc un probleme à reserver entierement à -l'avenir, suppose même que l'avenir doive avoir prise sur lui".[3] - -Vuonna 1813 tohtori W.C. Wells piti Royal Society'ssä esitelmän -valkoihoisesta naisesta, jonka iho osalta muistutti neekerin ihoa; hän -julkaisi tämän esitelmän kuitenkin vasta 1818 ilmestyneessä kuuluisassa -teoksessaan "Two Essays upon Dew and Single Vision". Tässä -kirjotuksessa Wells selvästi tunnustaa luonnollisen valinnan aatteen -ja, mikäli tiedetään, on tämä aate tällöin ensi kerran lausuttu julki. -Mutta hän sovittaa sen ainoastaan ihmisrotuihin ja ainoastaan muutamiin -ominaisuuksiin. Huomautettuaan, että neekerit ja mulatit ovat -vastaanottamattomia eräille tropillisen ilmanalan taudeille, hän lausuu -ensinnä, että kaikilla eläimillä on taipumus jonkun verran muuntelemaan -ja toiseksi, että maanviljelijät kehittävät kotieläimiään valinnan -kautta. Hän lisää sitten, että sen, mikä jälkimäisessä tapauksessa on -aikaansaatu keinotekoisesti, sen aikaansaa luonto, jonka vaikutus on -yhtä tehokas, joskin hitaampi, muodostaessaan ihmissuvusta muunnoksia, -mitkä soveltuvat siihen maahan, jossa ne asuvat. Niistä satunnaisista -ihmismuunnoksista, jotka esiintyivät Keski-Afrikan harvalukuisten ja -hajallaan asuvien asukasten joukossa, sattui joku olemaan muita -vastustuskykyisempi seudussa raivoavia tauteja vastaan. Tämän rodun -täytyi sen vuoksi lisääntyä, samalla kun muut vähenivät, eivätkä -ainoastaan siksi, että olivat vähemmän vastuskykyisiä tauteja vastaan, -vaan myöskin siksi, etteivät ne kyenneet kilpailemaan elinvoimaisempien -naapuriensa kanssa. Sen nojalla, mitä jo olen lausunut, pidän varmana, -että tämän elinvoimaisen rodun väri oli musta. Mutta koska edelleen oli -olemassa sama taipumus muuntelemaan, ilmestyi aikojen kuluessa yhä -tummempia rotuja. Ja koska tummin rotu soveltui parhaiten ilmastoon, -tuli tämä aikaa myöten vallitsevaksi, jollei kenties ainoaksi roduksi -siinä maassa, jossa se oli syntynyt. Wells sovittaa sitten samat -näkökohdat kylmempien ilmastojen valkoihoisiin asukkaihin. Olen -kiitollisuuden velassa hra Rowley'ille Yhdysvalloista siitä, että hän -hra Bracen välityksellä on johtanut huomioni mainittuun kohtaan tohtori -Wells'in teoksessa. - -Pastori W. Herbert, myöhemmin Manchesterin tuomiorovasti, lausuu -teoksensa "Horticultural Transactions" (1822) neljännessä niteessä ja -teoksessaan "Amaryllidaceae" (1837, ss. 19, 339), että "puutarhanhoidon -alalla tehdyt kokeet ovat eittämättömästi todistaneet kasviopillisten -lajien olevan ainoastaan korkeampia ja vakaantuneempia muunnoksia". -Hänellä on sama mielipide myöskin eläimistä. Tuomiorovasti arvelee, -että kutakin sukua luotiin yksi ainoa, alussa hyvin muodostuvainen -laji, ja että näistä ovat syntyneet, etupäässä risteytymisen, mutta -myöskin muuntelun kautta kaikki nykyään olemassa-olevat lajimme. - -Vuonna 1826 professori Grant lausui tunnetussa kirjotelmassaan -Spongillasta ("Edinburgh Philosophical Journal", XIV:s vuosik. siv. -283) selvästi ilmi uskonsa, että lajit polveutuvat toisista lajeista ja -että ne kehittyvät paremmiksi toisintuessaan. Saman mielipiteen hän on -lausunut 55:ssä luennossaan, joka oli julkaistuna aikakauskirjassa -"Lancet" v. 1834. - -Vuonna 1831 Patrick Matthew julkaisi teoksensa "Naval Timber and -Arboriculture", jossa hän esittää aivan saman mielipiteen lajien -synnystä kuin se, jonka Wallace ja minä olemme julkaisseet -aikakauskirjassa "Linnean Journal" ja jota olen laveammin kehitellyt -tässä teoksessa. Onnettomuudeksi Matthew esitti mielipiteensä lyhyesti -ja hajalleen sirotelluissa kohdissa, liitteessä eri aihetta -käsittelevään teokseen, joten se jäi huomaamatta, kunnes Matthew itse -käänsi muiden huomion siihen "Gardener's Chronicle'ssa" (vuoden 1860 -huhtik. 7:nnen päivän numerossa) julkaisemassaan kirjotuksessa. -Eroavaisuudet Matthew'in ja minun esittämäni katsantokannan välillä -eivät ole paljon merkitseviä: hän näyttää arvelevan, että maailma on -aika ajoin ollut miltei asumaton ja että se on sitten uudelleen tullut -asutuksi, ja hän esittää vaihtoehtoisena otaksumana, että uusia muotoja -saattaa syntyä "ilman mitään entisten elimistöjen (aggregates) ituja". -En ole varma siitä, olenko oikein ymmärtänyt eräitä kohtia, mutta hän -tuntuu antavan suuren merkityksen elinehtojen suoranaisille -vaikutuksille. Kumminkin hän on selvästi oivaltanut luonnollisen -valinnan lain koko tärkeyden. - -Kuuluisa geologi ja luonnontutkija von Buch esittää oivallisessa -teoksessaan "Description Physique des Isles Canaries" (1836, s. 147) -vakaumuksensa, että muunnokset vähitellen muuttuvat vakaantuneiksi -lajeiksi, jotka eivät enää ole keskenään siitoskykyisiä. - -Rafinesque kirjotti v. 1836 ilmestyneessä teoksessaan "New Flora of -North America" (s. 6) seuraavasti: "Kaikki lajit ovat kenties joskus -olleet muunnoksia ja monet muunnokset ovat asteittaisesti muuttumassa -lajeiksi omaksuessaan pysyväisiä ja erikoisia ominaisuuksia", mutta -edempänä (s. 18) hän lisää: "paitsi alkutyypit eli suvun esivanhemmat". - -Professori Haldeman on vv. 1843-44 ("Boston Journal of Nat. Hist. U. -States", nide IV, s. 468) taitavasti esittänyt ne todisteet, jotka -puhuvat lajien kehittymisen ja toisintumisen puolesta ja sitä vastaan, -ja hän näyttää kallistuvan sen olettamuksen puolelle, että lajit -muuttuvat. - -"Vestiges of Creation" ilmestyi v. 1844. Kymmenennessä, paljon -parannetussa painoksessa (1833) nimetön kirjailija lausuu (s. 155): -Johtopäätös, johon tarkan harkinnan jäljestä tulemme, on se, että -elollisten olentojen eri ryhmät, yksinkertaisimmista ja vanhimmista -korkeimmalle kehittyneihin ja nuorimpiin saakka, ovat jumalallisen -kaitselmuksen johdolla kehittyneitä tuloksia _ensinnä_ elämänmuodoille -annetusta impulssista, joka on kehittänyt niitä määrättyjen aikojen -kuluessa polvi polvelta eri kehitysasteiden kautta, jotka päättyvät -korkeimpiin kaksisirkkaisiin ja luurankoisiin, ja nämä asteet ovat -harvalukuisia ja eroavat yleensä toisistaan elimellisten ominaisuuksien -puolesta, joissa meidän on vaikea havaita sukulaisuutta; _toiseksi_ ne -ovat tuloksia toisesta, elinvoimien yhteydessä olevasta impulssista, -joka pyrkii sukupolvien kuluessa muuntamaan elimellisiä rakennelmia -ulkonaisten olosuhteiden, sellaisten kuin ravinnon, asuinpaikan laadun -ja ilmaston mukaisiksi, ja nämä ovat luonnontutkija-teologin -"mukautumisia". Kirjailija uskoo nähtävästi, että elimistöt kehittyvät -äkillisin harppauksin, mutta että elinehtojen aikaansaamat vaikutukset -ovat asteittaisia. Hän todistelee yleisillä syillä, etteivät lajit ole -muuttumattomia. Mutta en voi käsittää, kuinka hänen olettamansa kaksi -"impulssia" voisivat tieteellisesti selittää ne lukuisat ja somat -mukautumiset, joita näemme kaikkialla luonnossa. En voi käsittää, että -niiden avulla vähääkään selvenisi meille, kuinka esim. tikka on -mukautunut erikoisiin elintapoihinsa. Lennokkaan ja loistavan tyylinsä -vuoksi kirja heti ilmestyttyään levisi laajalti, vaikka sen aikaisimmat -painokset osottivatkin tekijänsä vaillinaisia tietoja ja suurta -tieteellisen varovaisuuden puutetta. Mielestäni teos on tehnyt -maassamme suuren palveluksen johtaessaan huomion käsittelemäänsä -aiheeseen, poistamalla ennakkoluuloja ja muokkaamalla maaperää -samankaltaisille katsantokannoille. - -Vuonna 1846 vanha geologi M.J. d'Omalius d'Halloy esitti oivallisessa, -joskin lyhyessä kirjotelmassa ("Bulletins de l'Acad. Roy. Bruxelles", -nide XIII, s. 581) mielipiteensä, että on todenmukaisempaa, että uudet -lajit ovat syntyneet muuntumalla entisistä lajeista, joista ne -polveutuvat, kuin että ne ovat erikseen luodut. Kirjottaja toi -mielipiteensä julkisuuteen ensikerran v. 1831. - -Professori Owen kirjotti v. 1849 (teoksessaan "Nature of Limbs", s. 86) -seuraavaa: "Alkutyypin aate ilmaantui lihassa erilaisina toisintoina -maapallollamme kauan ennen niiden eläinlajien olemassa-oloa, jotka -nykyään edustavat sitä. Minkä luonnonlakien tai toisarvoisten syiden -ohjattavaksi sellaisten elimellisten ilmiöiden säädetty vuorojärjestys -ja kehitys on annettu, sitä emme nykyään tiedä." British -Associationille v. 1858 osottamassaan kirjotuksessa (s. LI) hän puhuu -"luovan voiman jatkuvan toiminnan eli elollisten olentojen säädetyn -ilmaantumisen aksiomista". Edempänä (s. XC) hän, viitattuaan -maantieteelliseen levenemiseen, lisää: "Nämä ilmiöt horjuttavat -luottamustamme siihen johtopäätökseen, että Uuden Seelannin Apteryx ja -Brittein saarten punariekko ovat erikseen luodut näille saarille ja -niitä varten. Sitäpaitsi lienee hyvä aina pitää mielessään, että -luonnontutkija tarkottaa 'luomisella' jotakin 'hänelle tuntematonta -prosessia'." Hän selittää vielä lähemmin ajatustaan lisäten, että kun -eläintentutkija mainitsee sellaisia tapauksia kuin esim. punariekon -koettaen todistaa, että tämä lintu on erikoisesti luotu mainituille -saarille ja niitä varten, hän tällä etupäässä tahtoo ilmaista, ettei -hän tiedä, kuinka punariekko on joutunut mainituille saarille ja -yksinomaan sinne; täten ilmaistessaan tietämättömyytensä hän samalla -lausuu julki uskonsa, että sekä mainittu lintu että mainitut saaret -saavat alkuperästään kiittää ensimäistä suurta luovaa syytä. Jos -selitämme kirjotuksessa esiintyvät lauseet niitä toisiinsa -vertailemalla, näyttää siltä, että kuuluisa filosofi v. 1858 horjui -vakaumuksessaan, että Apteryx ja punariekko ovat ilmestyneet nykyisille -kotiseuduilleen "jollakin hänelle tuntemattomalla tavalla" eli "jonkiin -hänelle tuntemattoman" prosessin kautta. - -Tämä kirjotus osotettiin "British Association'ille" sen jälkeen kuin -Wallacen ja minun esitykseni lajien synnystä olivat luetut "Linnean -Society'ssä". Kun teokseni ensi painos ilmestyi, olivat sellaiset -lauseet kuin "luovan voiman jatkuva toiminta" johtaneet minut, samoin -kuin muutkin, niin kokonaan harhaan, että luin professori Owen'in -niiden paleontologien joukkoon, jotka olivat lujasti vakuutetut lajien -muuttumattomuudesta. Näyttää kumminkin siltä, että tämä olettamukseni -oli ennenaikainen ja väärä (vrt. "Anat. of Vertebrates", nide III, s. -796). Teokseni viime painoksessa väitin -- ja tämä väite näyttää -minusta vieläkin pitävän täysin paikkansa -- erään kohdan nojalla, joka -alkaa sanoilla "no doubt the typeform" j.n.e. (Ibid, nide I, s. XXXV), -että professori Owen myönsi luonnollisella valinnalla voineen olla -jotakin vaikutusta uusien lajien muodostumiseen; mutta nyt -näyttää siltä (Ibid, nide III, s. 798), että tämä väitteeni oli -paikkansapitämätön ja todistamaton. Esitin myös muutamia otteita -eräästä professori Owen'in ja "London Review'in" julkaisijan -kirjeenvaihdosta, joiden nojalla sekä jälkimäisen että minun mielestäni -näytti selvältä, että professori Owen väitti lausuneensa julki -luonnollisen valinnan teorian ennenkuin minä olin sen tehnyt, ja minä -ilmaisin hämmästykseni ja tyydytykseni tämän ilmotuksen johdosta. Mutta -mikäli kykenen käsittämään eräitä äsken julkaistuja kohtia mainitussa -teoksessa (nide III, s. 798) olen jälleen joko osaksi tai kokonaan -erehtynyt. Minulle on lohdullista, että professori Owen'in -kiistakirjotukset ovat muidenkin kuin minun mielestäni yhtä vaikeita -ymmärtää ja sovittaa toisiinsa. Mikäli on kysymys ainoastaan -luonnollisen valinnan aatteen julkilausumisesta, on aivan yhdentekevää, -onko professori Owen tehnyt sen ennen minua, sillä kuten tästä -katsauksesta näkyy, sen ovat kauan ennen meitä kumpaakin julkilausuneet -toht. Wells ja Matthews. - -Isidore Geoffroy Saint-Hilaire mainitsee v. 1850 pitämissään luennoissa -(joista aikakauskirjan "Revue et Mag. de Zoologie" tammikuun numerossa -v. 1851 on julkaistuna yhteenveto) lyhyesti ne syyt, joiden vuoksi hän -uskoo että lajitunnusmerkit "sont fixes, pour chaque espece, tant -qu'elle se perpetue au milieu des mêmes circonstances: ils se -modifient, si les circonstances ambiantes viennent à changer". "En -resumé, _l'observation_ des animaux sauvages demontre dejá la -variabilité _limitée_ des especes. Les _experiences_ sur les animaux -sauvages devenus domestiques, et sur les animaux domestiques redevenus -sauvages, la demontrent plus clairement encore. Ces mêmes experiences -prouvent, de plus, que les differences produites peuvent être de -_valeur générique_".[4] Teoksessaan "Histoire Naturelle Generale" (nide -II, s. 430, 1859) hän esittää laajemmin samanlaisia johtopäätöksiä. - -Tohtori Freke esitti v. 1851 ("Dublin Medical Press" lehdessä s. 322) -sen opin, että kaikki elolliset olennot polveutuvat samasta -alkumuodosta. Ne syyt, joilla hän perustelee olettamustaan ja se tapa, -millä hän aihettaan käsittelee, ovat kokonaan erilaiset kuin minun; -mutta koska tohtori Freke nyttemmin (1861) on julkaissut tutkielmansa -"Origin of Species by means of Organic Affinity", tulee vaikea tehtävä, -koettaa antaa jokin käsitys hänen mielipiteistään, minun puoleltani -tarpeettomaksi. - -Herbert Spencer on eräässä tutkielmassa (joka alkuaan oli julkaistuna -"Leader'issa" maaliskuussa 1852 ja myöhemmin 1858 hänen "Essays" -kokoelmassaan) huomattavalla taidolla asettanut vastakkain luomis- ja -kehitysteorian. Hän päättää kotirotujen tarjoaman analogian, monien -lajien sikiöissä tapahtuvien muutosten, lajien ja muunnosten häilyvän -erotuksen ja yleisen asteittaisuuden lain nojalla, että lajit ovat -muuntuneet ja muuntelun hän arvelee johtuvan muuttuneista olosuhteista. -Sama kirjailija on myöskin psykologian alalla omaksunut sen -periaatteen, että jokainen sielunkyky on kehittynyt asteittaisesti. - -Vuonna 1861 kuuluisa kasvintutkija Naudin lausui eräässä oivallisessa -lajien syntyä käsittelevässä kirjotuksessa ("Revue Horticole", s. 102; -sittemmin osaksi uudelleen julkaistu aikakauskirjassa "Nouvelles -Archives du Museum", nide I, s. 171) selvin sanoin julki uskonsa, että -lajit muodostuvat samalla tavalla kuin muunnokset muodostuvat -viljelyksessä, ja jälkimäisten muodostumisen syynä hän pitää ihmisen -harjottamaa valintaa. Mutta hän ei osota, kuinka valinta vaikuttaa -luonnontilassa. Hän uskoo kuten Herbert, että lajit olivat syntyessään -elimistöltään muodostuvaisempia kuin nykyään. Hän panee painoa -"tarkotusperäisyyden laille", joka on "puissance mysterieuse, -indeterminée; fatalité pour les uns; pour les autres, volonte -providentielle, dont l'action incessante sur les êtres vivants -determine, à toutes les epoques de l'existence du monde, la forme, le -volume, et la durée de chacun d'eux, en raison de sa destinée dans -l'ordre de choses dont il fait partie. C'est cette puissance qui -harmonise chaque membre à l'ensemble, en l'appropriant à la fonction -qu'il doit remplir dans l'organisme general de la nature, fonction qui -est pour lui sa raison d'être".[5] Lisäviite.[6]. - -Kuuluisa geologi, kreivi Keyserling lausui v. 1853 ("Bulletin de la -Societé Géologique", 2:nen sarja, nide. X, s. 357) arvelun, että -samoinkuin uusia tauteja, joiden oletetaan aiheutuneen jostakin -tartunta-aineesta, on syntynyt ja levinnyt kautta maailman, samoin -eräinä aikakausina erikoislaatuiset ympäröivät molekylit ovat voineet -kemiallisesti vaikuttaa olemassa olevien lajien ituihin, ja näistä on -siten syntynyt uusia muotoja. - -Samana vuonna tohtori Schaaffhausen julkaisi oivallisen kirjasen -(sarjassa "Verhandlungen des Naturhistorischen Vereins des Preussischen -Rheinlands"), jossa hän väittää maapallon elämänmuotojen olevan -kehityksen alaisia. Hän lausuu että monet lajit ovat pysyneet -muuttumattomina pitkät ajat, jotavastoin muutamat ovat toisintuneet. -Lajien väliset eroavaisuudet hän selittää siten, että asteittaiset -välimuodot ovat hävinneet. "Eläviä kasveja ja eläimiä eivät siis erota -sukupuuttoon kuolleista mitkään uudet luomistyöt, vaan edellisten on -katsottava polveutuvan jälkimäisistä jatkuvan siitoksen kautta." - -Tunnettu ranskalainen kasvientutkija Lecoq kirjottaa v. 1854 ("Etudes -sur Géographie Botanique", nide I, s. 250): "On voit que nos recherches -sur la fixité ou la variation de l'espece, nous conduisent directement -aux idées émises, par deux hommes justement celèbres, Geoffroy -Saint-Hilaire et Goethe".[7] - -Eräät muut Lecoq'in laajaan teokseen hajalleen sirotellut lauseet -antavat jonkun verran aihetta epävarmuuteen siitä, missä määrin hän -uskoo lajien toisintumista. - -"Luomisen filosofiaa" on pastori Baden Powell mestarillisesti -käsitellyt kirjassaan "Essays on the Unity of Worlds" (1855). Aivan -hämmästyttävä on se tapa, millä hän osottaa, että uusien lajien -ilmaantuminen on "säännöllinen, eikä mikään satunnainen ilmiö", eli -kuten Sir John Herschel lausuu: "luonnollinen prosessi vastakohtana -yliluonnolliselle". - -Aikakauskirjan "Journal of the Linnean Society" kolmas nide sisältää -Wallace'lta ja minulta kirjotuksia, jotka ovat esitetyt seuran -istunnoissa heinäk. 1 p:nä 1858, ja joissa Wallace erinomaisen -voimakkaasti ja selvästi lausuu ilmi luonnollisen valinnan teorian. - -Von Baer, jota kohtaan kaikki eläintieteilijät tuntevat niin syvää -kunnioitusta, lausui noin vuonna 1859 (kts. Prof. Rudolf Wagner, -"Zoologisch-Anthropologische Untersuchungen", 1861, s. 51) -vakaumuksensa -- joka etupäässä perustui maantieteellisen levenemisen -lakeihin -- että nykyään aivan erilaiset muodot polveutuvat yhdestä -ainoasta kantamuodosta. - -Kesäkuussa 1859 professori Huxley piti "Royal Institution" seurassa -luennon "eläinmaailman pysyväisistä tyypeistä". Hän lausuu näistä: "On -vaikeata käsittää tällaisten tosiasiain tarkotusta, jos oletamme että -kukin eläin- tai kasvilaji tai kukin organisatsionityyppi on -muodostunut maapallolla luovan voiman erikoisen luomistyön kautta -pitkien väliaikojen perästä, ja on hyvä panna merkille, ettei -perintätieto tai jumalallinen ilmoituskaan anna mitään tukea tälle -mielipiteelle, joka on aivan vastoin luonnon yleistä analogiaa. Jos -sitävastoin katselemme 'pysyväisiä tyyppejä' sen otaksuman kannalta, -jonka mukaan jonakin aikana elävät lajit ovat tuloksia ennen eläneiden -lajien asteittaisesta toisintumisesta -- otaksuma, joka, joskin se on -toteennäyttämätön ja joskin muutamat sen kannattajat ovat tehneet sille -huonon palveluksen, on kumminkin ainoa, jolle fysiologia antaa jotakin -tukea -- näyttää niiden olemassaolo todistavan, että ne muutokset, -joiden alaisina elävät olennot ovat olleet geologisten aikojen -kuluessa, ovat olleet hyvin pieniä verrattuina koko niihin -muutossarjoihin, joiden lävitse ne ovat käyneet". - -Joulukuussa v. 1859 tohtori Hooker julkaisi teoksensa "Introduction to -the Australian Fauna". Tämän laajan teoksen ensi osassa hän tunnustaa -lajien polveutumisen ja toisintumisen ja esittää tämän opin tueksi -monia omintakeisia huomautuksia. - -"Lajien synnyn" ensi painos ilmestyi 24 päivänä marraskuuta 1859 ja -toinen painos 7 päivänä tammikuuta 1860. - - -Viitteet: - -[1] Kirjassaan "Physicae Auscultationes" (II kirja, VIII luku, s. 2) -Aristoteles huomauttaa, ettei sade suinkaan kostuta maata siksi, että -vilja kasvaisi, yhtä vähän kuin sen tarkotus on turmella maanviljelijän -viljaa, tätä taivasalla puitaessa. Hän sovittaa saman todisteen -elollisiin olentoihin ja lisää (Clair Grecen käännöksen mukaan, joka on -huomauttanut minua tästä kohdasta): "Miksikä siis ei eri (ruumiin) -osilla olisi ainoastaan tällainen satunnainen suhde luonnossa, siten -että kun esim. hampaat ovat muodostuneet tehtävänsä mukaisiksi, -etumaiset teräviksi ja halkaisemiseen soveltuviksi, taemmaiset -tasapäisiksi ja ruoan hienontamiseen sopiviksi, tätä ei ole tehty -tarkotuksella, vaan se on ainoastaan tulos sattumasta. Ja samoin -muihinkin ruumiinosiin nähden, jotka näyttävät osottavan -soveltautumista johonkin tarkotukseen. Missä siis kaikki seikat yhdessä -(se on, jonkin kokonaisuuden kaikki osat) sattuivat olemaan ikäänkuin -jotakin tarkotusta varten tehtyjä, siellä nämä säilyivät, ollen -sisäisestä pakosta tarkotuksenmukaisesti muodostuneet, ja ne seikat, -jotka eivät olleet näin muodostuneet, joutuivat perikatoon ja joutuvat -yhä vielä." Näemme tässä hämärän aavistuksen luonnollisen valinnan -aatteesta, mutta kuinka vähän Aristoteles täysin käsitti tätä aatetta, -sen osottavat hänen huomautuksensa hampaiden muodostumisesta. - -[2] Vuoden, jona Lamarck ensi kerran esitti kantansa, olen maininnut -Isid. Geoffroy'n oivallisen historiallisen esityksen mukaan, joka -käsittelee mielipiteitä lajien synnystä ("Hist. Nat. Generale", 2:nen -nide, sivu 405, 1859). Tässä teoksessa tehdään täydellisesti selkoa -Buffon'in johtopäätöksistä. On omituista että isoisäni, toht. Erasmus -Darwin, on ennen Lamarck'ia esittänyt suureksi osaksi samoja -mielipiteitä ja perustellut niitä samoilla väärillä syillä v. 1794 -ilmestyneessä teoksessaan "Zoonomia" (I:nen osa, ss. 500-510) Isidore -Geoffroy'n mukaan ei ole mitään epäilystä siitä, että Goethe oli -samanlaisten mielipiteiden jyrkkä kannattaja, kuten erään vuosina -1794-1795 kirjotetun, mutta vasta paljon myöhemmin julkaistun teoksen -johdannosta näkyy: hän on terävästi huomauttanut (Karl Meding, "Goethe -als Naturforscher", s. 34), että tulevaisuudessa luonnontutkijat -kysyvät, kuinka esim. lehmä on saanut sarvensa, eivätkä mihin niitä -käytetään. Varsin omituinen esimerkki siitä, kuinka samanlaisia -mielipiteitä syntyy jotenkin samaan aikaan, on että Goethe Saksassa, -toht. Darwin Englannissa ja Geoffroy Saint-Hilaire Ranskassa (kuten -heti saamme nähdä) tulivat samaan johtopäätökseen lajien synnystä -vuosina 1794-95. - -[3] "Se on siis problemi, jonka ratkaisu on jätettävä kokonaan -tulevaisuuden huostaan, joskin tulevaisuus mahdollisesti saattaisi -käyttää hyväkseen hänen aatteitaan." - -[4] "Ovat pysyväisiä kussakin lajissa, niin kauan kuin se elää samoissa -olosuhteissa: ne muuttuvat, jos ympäröivissä olosuhteissa tapahtuu -muutoksia." "Kesyttömien eläinten _tarkastelu_ siis jo osottaa lajeissa -_rajotetiua_ muuntelevaisuutta. Kesyyntyneistä metsäneläimistä ja -metsistyneistä kotieläimistä saadut _kokemukset_ osottavat sitä -vieläkin selvemmin. Nämä kokemukset todistavat sitäpaitsi, että -syntyneet eroavaisuudet voivat saada _sukueroavaisuuksien_ arvon." - -[5] "Salaperäinen, määrittelemätön mahti, toisille järkähtämätön -kohtalo, toisille kaitselmuksen tahto, joka lakkaamatta vaikuttaa -eläviin olentoihin, määräten jokaisena aikakautena, siitä saakka kuin -maailma on ollut olaassa, kunkin olennon muodon, ko'on ja elinajan, -aina sen mukaan mikä tehtävä sille on annettu siinä järjestetyssä -kokonaisuudessa, jonka osana se on. Tämä mahti saattaa jokaisen jäsenen -sopusointuun kokonaisuuden kanssa sovelluttaessaan sen siihen -tehtävään, mikä sen on täytettävä luonnon yleisessä elimistössä, -tehtävään, joka on sille sen olemassa-olon oikeutus." - -[6] Bronn'in teoksessa "Untersuchungen über die Entwickelungsgesetze" -olevista otteista näkyy, että kuuluisa kasvientutkija ja paleontologi -Unger v. 1852 arveli lajien olevan kehityksen ja muutosten alaisia. -Pander'in ja Dalton'in kivettyneitä laiskiaisia käsittelevässä -teoksessa jälkimmäinen on v. 1821 esittänyt samanlaisen arvelun. -Samanlaisia mielipiteitä on sitäpaitsi, kuten tunnettu, Oken esittänyt -hämärässä "Luonnonfilosofiassaan". Ja Godron'in teoksessa "Sur -l'Espece" julkaistuista lausunnoista päättäen näyttävät myöskin St. -Vincent Burdach, Poiret ja Fries myöntäneen, että uusia lajeja syntyy -alinomaa. - -Lisään vielä, että niistä kolmestakymmenestäneljästä tässä -historiallisessa katsauksessa mainitusta kirjailijasta, jotka uskovat -lajien muuttuvaisuuden tai ainakaan eivät usko luomistöitä tapahtuneen -yksitellen, kaksikymmentäseitsemän on käsitellyt kirjotuksissaan -luonnonhistorian tai geologian erikoisaloja. - -[7] "Kuten näkyy, johtavat tutkimuksemme lajien pysyväisyydestä tai -muuntelusta meidät samoihin ajatuksiin kuin ne, joita Geoffroy -Saint-Hilaire ja Goethe, nuo syystä kuuluisat miehet, ovat lausuneet." - - - - -JOHDANTO. - - -Kulkiessani _Beagle_ laivalla luonnontutkijana hämmästyttivät minua -kovin eräät seikat Etelä-Amerikan elollisten olentojen leviämisessä ja -tämän mantereen nykyisten ja entisten sukupolvien suhtautumisessa -toisiinsa. Nämä seikat näyttivät, kuten tämän teoksen myöhemmistä -luvuista on käyvä selville, luovan jonkin verran valoa lajien syntyyn, -tuohon salaisuuksista salaperäisimpään, kuten sitä eräs suurimmista -filosofeistamme on kutsunut. Palattuani kotiin vuonna 1837 johtui -mieleeni, että tämän kysymyksen selvittämiseksi kenties voisi jotakin -tehdä, kärsivällisesti keräilemällä ja pohtimalla kaikkia niitä -tosiseikkoja, joilla saattaisi olla jotakin yhteyttä sen kanssa. -Pantuani tähän työhön viisi vuotta, rohkenin ryhtyä kysymystä -harkitsemaan, pannen paperille muutamia lyhyitä huomautuksia. Nämä -laajensin sitten vuonna 1844 luonnokseksi, joka sisälsi minusta silloin -todenmukaisilta näyttävät johtopäätökset. Siitä lähtien olen tähän -päivään asti ollut herkeämättä kiintyneenä samaan aineeseen. - -Toivon että näiden henkilökohtaisten yksityisseikkojen mainitseminen -suodaan minulle anteeksi, koska olen ne maininnut vain osottaakseni, -etten liian hätäisesti ole ryhtynyt tehtävääni. - -Työni on nyt (1859) miltei lopussa. Kun sen täydentäminen kuitenkin -vielä vie minulta useita vuosia lisää ja kun ei terveyteni suinkaan ole -vankka, on minua vaadittu julkaisemaan tämä supistelma. Minulla oli -siihen sitäkin enemmän syytä, kun hra Wallace, joka nykyään tutkii -malaijisaariston luonnonhistoriaa, on tullut miltei täydelleen samoihin -yleisiin johtopäätöksiin lajien synnystä kuin minäkin. Vuonna 1858 hän -lähetti minulle muistiinpanonsa tästä aiheesta, pyytäen että -toimittaisin ne Sir Charles Lyell'ille, joka lähetti ne "Linnean -Socitety'lle", ja tämä julkaisi ne aikakauskirjansa kolmannessa -niteessä. Sir Ch. Lyell ja tohtori Hooker, jotka kumpikin tiesivät -teoksestani -- jälkimäinen oli lukenut luonnokseni vuodelta 1844 -- -osottivat minulle sen kunnian, että neuvoivat minua julkaisemaan -käsikirjotuksistani joitakuita lyhyitä otteita samanaikaisesti hra -Wallacen oivallisen kirjotelman kanssa. - -Tämä supistelma, jonka nyt julkaisen, jää pakostakin vaillinaiseksi. En -voi tähän liittää otteita enkä asiantuntijain lausuntoja erityisten -väitteideni tueksi, mutta uskallan toivoa, että lukijalla on jonkun -verran luottamusta tarkkuuteeni. Erehdyksiä on epäilemättä pujahtanut -joukkoon, vaikka toivon aina olleeni varovainen, luottaessani vain -hyviin todistuslähteisiin. Voin tässä esittää ainoastaan yleiset -johtopäätökset, joihin olen tullut, valaisten niitä vain muutamilla -tosiseikoilla, jotka kuitenkin useimmissa tapauksissa toivoakseni -riittänevät. Ei kukaan voi paremmin kuin minä tuntea, kuinka -välttämätöntä on myöhemmin julkaista yksityiskohtia myöten kaikki ne -tosiseikat, joihin johtopäätökseni perustuvat; sen toivon voivani tehdä -vastedes toisessa teoksessa. Sillä tiedän varsin hyvin, että tässä -teoksessa tuskin on käsitelty ainoatakaan kohtaa, jonka rinnalle ei -voisi asettaa tosiseikkoja, jotka usein näyttävät vievän suorastaan -vastakkaisiin johtopäätöksiin. Oikea tulos on saavutettavissa vain -siten, että tosiseikat ja todisteet otetaan kokonaisuudessaan -tarkasteltaviksi ja punnittaviksi puolelta ja toiselta kussakin eri -kysymyksessä. Mutta se on tässä mahdotonta. - -Pahottelen että tilan puute riistää minulta tyydytyksen lausua -kiitokseni siitä suosiollisesta avusta, jota olen saanut hyvin monilta -luonnontutkijoilta, -- useat näistä minulle henkilökohtaisesti -tuntemattomia. En voi kuitenkaan olla käyttämättä tilaisuutta -lausuakseni syvän kiitollisuuteni tohtori Hookerille, joka viimeisten -viidentoista vuoden aikana on minua kaikin mahdollisin tavoin auttanut -laajoilla tietovaroillaan ja erinomaisella arvostelukyvyllään. - -Mitä lajien syntyyn tulee, on helppo käsittää että luonnontutkija, -tarkastellessaan elollisten olentojen keskinäistä sukulaisuutta, niiden -embryologisia suhteita, niiden maantieteellistä levenemistä, niiden -esiintymistä määrätyssä järjestyksessä eri geologisissa kerroksissa ja -muita sellaisia seikkoja, saattaa tulla siihen johtopäätökseen, -etteivät lajit ole luodut riippumatta toisistaan, vaan polveutuvat, -kuten muunnoksetkin, toisista lajeista. Kaikesta huolimatta sellainen -johtopäätös, vaikka kuinkakin hyvin perusteltu, lienee riittämätön, -kunnes on voitu näyttää toteen, kuinka nuo lukemattomat lajit ovat niin -toisintuneet, että ovat saavuttaneet sen täydellisyyden rakenteessaan -ja soveltautumiskyvyssään olosuhteisiin, joka syystä herättää -ihailuamme. Luonnontutkijat vetoavat alituisesti ulkonaisiin -olosuhteisiin, kuten ilmastoon, ravintoon j.n.e., pitäen niitä ainoina -muutosten syinä. Rajotetussa merkityksessä tämä voinee olla totta, -kuten jäljestäpäin tulemme näkemään. Mutta nurinkurista olisi lukea -pelkkien ulkonaisten olosuhteiden syyksi esim. tikan jalkojen, pyrstön, -nokan ja kielen rakenne, joka niin ihmetyttävästi soveltuu hyönteisten -pyydystämiseen puunkuoren alta. Samoin on laita mistelin, joka imee -ravintonsa määrätyistä puista, joiden siemeniä määrättyjen lintujen on -kuljetettava, ja jonka yksineuvoiset kukat ehdottomasti vaativat -määrättyjen hyönteisten toimintaa siitepölyn kuljettamiseen kukasta -kukkaan; nurinkurista olisi selittää tämän loiskasvin rakenteen ja sen -suhteen erilaisiin elollisiin olioihin johtuvan ulkonaisista -olosuhteista tai tottumuksesta taikkapa kasvin omasta tahdosta. - -On senvuoksi erittäin tärkeätä saada selvä käsitys elollisten olentojen -muuntumis- ja soveltautumistavoista. Alkaessani tehdä huomioitani -näytti minusta todennäköiseltä, että kotieläinten ja viljelyskasvien -huolellinen tutkiminen tarjoisi paraan mahdollisuuden ratkaista tämä -pulmallinen kysymys. Enkä siinä pettynytkään. Tässä kuten muissakin -vaikeissa tapauksissa olen kerran toisensa perästä huomannut, että -tietomme kotieläinten ja viljelyskasvien joukossa tapahtuvasta -muuntumisesta, niin puutteellinen kuin se onkin, tarjoo parhaan ja -varmimman johtolangan. Uskallan sen vuoksi lausua vakaumuksenani, että -tällaiset tutkimukset ovat suuriarvoisia, vaikka luonnontutkijat -ovatkin niitä hyvin yleisesti laiminlyöneet. - -Lähtien näistä näkökohdista omistan tämän teoksen ensimäisen luvun -kesytys- ja viljelystilassa tapahtuvalle muuntumiselle. Tulemme siitä -näkemään, että perinnölliset muutokset ovat suureksi osaksi ainakin -mahdollisia ja näemme myöskin -- mikä on ainakin yhtä tärkeätä -- -kuinka paljon ihminen kykenee valinnallaan vähitellen suurentamaan -vähäpätöisiä eroavaisuuksia. Siirryn sitten lajien muuntelevaisuuteen -luonnontilassa. Ikävä kyllä on minun pakko käsitellä tätä aihetta aivan -liian lyhyesti, se kun on tarkasti käsiteltävissä vain esittämällä -pitkiä tosiseikkaluetteloja. Pystymme kumminkin tutkimaan, mitkä -olosuhteet ovat muuntuvaisuudelle suotuisimmat. Seuraavassa luvussa -tulee tarkastettavaksi maailman kaikkien elollisten olentojen -keskinäinen "taistelu olemassa-olostaan" joka välttämättä johtuu niiden -suuresta lisääntymisestä geometrisena sarjana. Siinä on Malthuksen oppi -sovellettuna koko eläin- ja kasvikuntaan. Koska kutakin lajia syntyy -paljo useampia yksilöitä kuin elämään voi jäädä ja kun sen johdosta -käydään yhä uudistuvaa "taistelua olemassa-olosta", johtuu tästä, että -jokaisella olennolla, joka vaikka kuinkakin vähän rakenteeltaan eroaa -edukseen muista, on monimutkaisten ja toisinaan vaihtelevien -elinehtojen alaisena suurempi mahdollisuus jäädä elämään ja siten -joutua _luonnon valitsemaksi_. Voimakkaan perinnöllisyyslain -vaikutuksesta jokainen valittu muunnos taas pyrkii jättämään perinnöksi -jälkeläisilleen uuden muuttuneen muotonsa. - -Itse pääaihetta, luonnollista valintaa, aion käsitellä laajahkosti -neljännessä luvussa. Näemme siinä, kuinka luonnollinen valinta melkein -välttämättä aiheuttaa vähemmän kehittyneiden elämänmuotojen sammumisen, -johtaen siihen, mitä olen kutsunut _luonteen erilaistumiseksi_. -Seuraavassa luvussa käsittelen muuntumisen monimutkaisia ja vähän -tunnettuja lakeja; viidessä seuraavassa silmäänpistävimpiä ja -tärkeimpiä vaikeuksia, jotka johtuvat tämän teorian omaksumisesta: -ensinnäkin muuttumisessa esiintyviä vaikeuksia, eli miten -yksinkertainen olento tai yksinkertainen elin saattaa muuttua ja -täydellistyä korkealle kehittyneeksi olennoksi tai taiten rakennetuksi -elimeksi; toiseksi kysymystä -- vaistosta eli eläinten sielunkyvyistä; -kolmanneksi hybridismiä eli lajien hedelmättömyyttä ja muunnosten -hedelmällisyyttä, niiden keskenään risteytyessä; ja neljänneksi -geologisten todisteiden epätäydellisyyttä. Seuraavassa luvussa -tarkastelen elollisten olentojen geologista jaksollisuutta aikojen -kuluessa, kahdennessa- ja kolmannessatoista luvussa niiden -maantieteellistä levenemistä eri alueilla; neljännessätoista luvussa -niiden luokitusta eli niiden keskinäistä sukulaisuutta sekä -täysinkehittyneessä että sikiötilassa. Viimeisessä luvussa luon lyhyen -jälkikatsauksen koko teokseen sekä teen muutamia loppuhuomautuksia. - -Ottaen lukuun perinpohjaisen tietämättömyytemme kaikkien ympärillämme -elävien olentojen keskinäisistä suhteista ei ole kummasteltavaa, että -moni lajien ja muunnosten syntyä koskeva seikka vielä jää selitystä -vaille. Kuka voi selittää, miksi toinen laji on laajalle levinnyt ja -lukuisa, kun taas toinen samansukuinen laji on rajottunut ahtaalle -alalle ja harvinainen? Ja kuitenkin nämä suhteet ovat erittäin tärkeät, -sillä ne määräävät kunkin tämän maailman olennon nykyisen hyvinvoinnin -ja, kuten luulen, vastaisen menestyksen ja mukautumisen. Vielä -vaillinaisemmat ovat tietomme niiden elollisten olentojen keskinäisistä -suhteista, jotka ovat eläneet maapallon historian monien menneiden -geologisten aikakausien kuluessa. Vaikka paljon jääkin epäselväksi ja -tulee kauan epäselvänä pysymään, olen huolellisimpien tutkimusten ja -tasapuolisimman arvostelun jälkeen, mihin olen kyennyt, tullut siihen -varmaan vakaumukseen, että useimpien luonnontutkijain näihin asti ja -minunkin aikaisemmin kannattamani mielipide -- että jokainen laji on -luotu riippumatta muista -- on väärä. Olen varmasti vakuutettu siitä, -etteivät lajit ole muuttumattomia, vaan että samaan sukuun (genus) -kuuluvat lajit ovat yhden, tavallisesti jo sukupuuttoon hävinneen lajin -suoraan polveutuvia jälkeläisiä, samoinkuin jonkun lajin tunnustetut -muunnokset ovat tämän lajin jälkeläisiä. Lopuksi olen vakuutettu siitä, -että valinta on ollut muutosten tärkeimpänä, vaikkakaan ei -yksinomaisena syynä. - - - - -I LUKU. - -MUUNTELU KESYTYS- JA VILJELYSTILASSA. - -Muuntelevaisuuden syyt. -- Elintapojen ja eri osien käytön tai käytön -puutteen vaikutukset. -- Vuorosuhteellinen muuntelu. -- Perinnöllisyys. --- Kesytys- ja viljelysmuunnosten luonne. -- Lajien ja muunnosten -toisistaan erottamisen vaikeus. -- Kesytys- ja viljelysmuunnosten synty -yhdestä tai useammasta lajista. -- Kotikyyhkyset, niiden eroavaisuudet -ja alkuperä. -- Muinoin noudatetut valintaperiaatteet ja niiden -vaikutukset. -- Tarkotusperäinen ja tarkotukseton valinta. -- -Kesytys- ja viljelysmuotojemme tuntematon alkuperä. -- ihmisen -vallassa olevalle valinnalle suotuisat olosuhteet. - - - -MUUNTELEVAISUUDEN SYYT. - - -Verratessamme toisiinsa vanhempien viljelyskasviemme ja kotieläimiemme -saman muunnoksen tai alamuunnoksen yksilöitä, pistää silmään ensinnä -eräs seikka, nimittäin se, että ne yleensä eroavat toisistaan enemmän -kuin jonkin lajin tai muunnoksen yksilöt luonnontilassa. Ja kun otamme -huomioon, miten monenlaiset viljelyskasvit ja kotieläimet, jotka ovat -eläneet kaikkina aikoina ja mitä erilaisimmissa ilmanaloissa ja -hoidossa, ovat muuntuneet, olemme valmiit tekemään sen johtopäätöksen, -että tämä suuri muuntelevaisuus on syntynyt olosuhteissa, jotka eivät -ole olleet niin yhdenmukaiset ja jotka samalla ovat olleet jonkin -verran erilaiset kuin ne, joiden alaisina kantalajit ovat eläneet -luonnontilassa. Jotakin todenmukaisuutta on senvuoksi Andrew Knight'in -esittämässä mielipiteessä, että tämä muuntelevaisuus osaksi johtuu -ylenmääräisestä ravinnosta. Tuntuu ilmeiseltä, että elollisten -olentojen on muutamien sukupolvien aikana oltava uusien olosuhteiden -vaikutusten alaisina, jotta suurempi määrä muuntelevaisuutta voisi -syntyä, ja että, sittenkuin elimistö kerran on ruvennut muuntelemaan, -muuntelua tavallisesti jatkuu läpi useiden sukupolvien. Ei tunneta -ainoatakaan sellaista tapausta, että muunteleva elimistö olisi -viljelyksen alaisena lakannut muuntelemasta. Vanhimmat -viljelyskasvimme, kuten vehnä, tuottavat yhä vielä uusia muunnoksia. -Vanhimmat kotieläimemme voivat vielä nopeasti jalostua ja muuttua. - -Mikäli kauan asiaa tutkittuani kykenen päättämään, näyttävät elinehdot -vaikuttavan kahdella tavalla, joko suoranaisesti koko elimistöön -tai joihinkin sen osiin taikka välillisesti, vaikuttamalla -siitosjärjestelmään. Mitä suoranaiseen vaikutukseen tulee, on meidän -otettava huomioon että siinä, (kuten professori Weismann äskettäin on -lausunut ja kuten minäkin ohimennen olen osottanut teoksessani -"Variation under Domestication") aina on olemassa kaksi tekijää: -elimistön luonne ja elinehtojen laatu. Edellinen näyttää olevan paljon -tärkeämpi, sillä miltei samanlaisia muunnoksia syntyy joskus, mikäli -voimme päättää, erilaatuisissa olosuhteissa. Toisaalta taas -syntyy erilaisia muunnoksia olosuhteissa, jotka näyttävät miltei -yhdenmukaisilta. Vaikutukset jälkeläisiin ovat joko pysyväisiä tai -tilapäisiä. Niitä voi pitää pysyväisinä, kun kaikki tai miltei kaikki -jälkeläiset muuttuvat samalla tavalla, ollessaan useiden sukupolvien -aikana eräiden elinehtojen alaisina. On hyvin vaikeata ratkaista, -kuinka paljon pysyväisiä muutoksia on täten syntynyt. Ei voi kuitenkaan -olla epäilystä useiden vähäpätöisten muutosten syistä, sellaisista kuin -ko'on aiheutuminen ravinnon määrästä, värin taas ravinnon laadusta, -nahan ja karvan paksuuden ilmastosta j.n.e. Jokaisella niistä -lukemattomista muunteluista, joita näemme siipikarjamme -höyhenpeitteessä, täytyy olla vaikuttava syynsä. Ja jos tuo sama syy -olisi vaikuttamassa pitkän sukupolvi-jonon kuluessa useihin yksilöihin, -muuttuisivat luultavasti kaikki samaan suuntaan. Sellaiset tosiseikat -kuin kasveissa tavattavat monimutkaiset ja eriskummalliset -kasvannaiset, jotka monenmuotoisina aiheutuvat jonkun äkämiä -synnyttävän hyönteisen pienen pienestä myrkkypisarasta, osottavat -meille, mitkä omituiset muodostukset voivat olla tuloksena kasvimehun -kemiallisesta muutoksesta. - -Tilapäinen muuntelevaisuus on paljon yleisempi tulos muuttuneista -elinehdoista kuin pysyväinen muuntelevaisuus, ja sillä on kenties ollut -tärkeämpi tehtävä kotoisten rotujemme muodostumisessa. Me näemme -tilapäistä muuntelevaisuutta niissä lukemattomissa pienissä -erikoisuuksissa, jotka erottavat toisistaan saman lajin yksilöt ja -joita ei voi selittää vanhemmilta tai joiltakin kaukaisemmilta -esi-isiltä perityiksi. Selväpiirteisiä eroavaisuuksia esiintyy -toisinaan saman poikueen poikasissa ja saman hedelmän siemenistä -kasvaneissa taimissa. Pitkien väliaikojen perästä syntyy miljoonien -samassa maassa kasvaneiden ja miltei samalla ravinnolla eläneiden -yksilöiden joukossa niin ilmeisiä rakenteen-poikkeavaisuuksia, että -niitä voi nimittää epämuodostumiksi, ja epämuodostumille ja -vähäisemmille muunteluille ei saata panna mitään varmaa rajaa. Kaikkia -tällaisia lukuisien yhdessä elävien yksilöiden joukossa esiintyviä -muutoksia, ilmetkööt joko aivan heikkoina tai voimakkaampina, voidaan -pitää elinehtojen tilapäisenä vaikutuksena kuhunkin yksilölliseen -elimistöön, jotenkin samoin kuin vilustuminen vaikuttaa eri ihmisiin -epämääräisellä tavalla, aiheuttaen yskää, reumatismia tai eri elinten -tulehdusta, aina kunkin ruumiinlaadun mukaan. - -Mitä muuttuneiden elinehtojen välilliseen vaikutukseen tulee. joka -tapahtuu siitosjärjestelmän välityksellä, voimme olettaa -muuntelevaisuuden johtuvan osaksi tämän järjestelmän tavattomasta -herkkyydestä kaikille elinehtojen muutoksille, ja osaksi siitä -yhtäläisyydestä, joka on olemassa -- kuten Kölreuter y.m. ovat -huomauttaneet -- eri lajien ristisiitoksesta johtuvan muuntelevaisuuden -ja sen muuntelevaisuuden välillä, joka on huomattavissa uusissa ja -luonnottomissa olosuhteissa kasvaneissa kasveissa ja eläimissä. Monet -seikat osottavat selvästi, kuinka erinomaisen herkkä siitosjärjestelmä -on aivan pienillekin ympäröivissä olosuhteissa tapahtuville -muutoksille. Ei mikään ole helpompaa kuin jonkun eläimen kesyttäminen, -mutta tuskin mikään vaikeampaa, kuin saada se esteettömästi -lisääntymään vankeudessa, silloinkin kun uros ja naaras pariutuvat. -Kuinka paljo eläimiä onkaan, jotka eivät tahdo lisääntyä, vaikka -elävätkin melkein vapaina syntymäseudussaan. Tämä on yleensä, vaikka -väärin, luettu vaistojen turmeltumisen syyksi. Monet viljelyskasvit -kasvavat mitä rehevimmin ja tekevät kuitenkin harvoin tai eivät koskaan -siementä. Toisinaan on huomattu jonkin mitättömän muutoksen, kuten -kasvin jonakin kasvukautenansa saaman pienemmän tai suuremman -vesimäärän, ratkaisevan, tuottaako kasvi siemeniä vai eikö. En voi -tässä luetella muistiinpanojani ja muualla julkaisemiani tapauksia, -jotka koskevat tätä merkillistä seikkaa, mutta osottaakseni, kuinka -omituisia ne lait ovat, jotka ratkaisevat eläinten lisääntymisen -vankeudessa, mainitsen että tropillisista seuduista kotoisin olevat -petoeläimet lisääntyvät tässä maassa esteettömästi vankeudessa, -lukuunottamatta kanta-astujia eli karhun heimoon kuuluvia, jotka -harvoin sikiävät, kun taas petolinnut aniharvoin, tuskinpa koskaan -munivat hedelmöitettyjä munia. Monien ulkomaisten kasvien siitepöly on -aivan arvotonta, samanlaatuista kun hedelmättömimpien sekasikiökasvien. -Nähdessämme toisaalta kesytettyjen eläinten ja viljelyskasvien, usein -heikkoina ja sairaalloisinakin, sikiävän esteettömästi vankeudessa ja -nähdessämme taas toisaalta yksilöitä, jotka, nuorina tultuaan täysin -kesytetyiksi, ovat pitkäikäisiä ja terveitä, (josta voisin antaa -lukuisia esimerkkejä) mutta joiden siitosjärjestelmä kuitenkin -tutkimattomista syistä on niin häiriintynyt, etteivät ne ole -siitoskykyisiä ei meidän pidä kummastella sitä, että tämä järjestelmä -vankeudessa toimii epäsäännöllisesti, synnyttäen jälkeläisiä, -jotka jossakin määrin eroavat vanhemmistaan. Saatan lisätä, että -samoinkuin muutamat elävät olennot lisääntyvät esteettömästi mitä -luonnottomimmissa olosuhteissa, kuten esim. arkuissa pidetyt kaniinit -ja kärpät, osottaen etteivät niiden siitoselimet helposti joudu -häiriöön, samoin jotkut eläimet ja kasvit kestävät kesytyksen ja -viljelyksen ja muuntuvat vain hiukkasen, kenties tuskin enemmän kuin -luonnontilassakaan. - -Jotkut luonnontutkijat ovat väittäneet kaiken muuntelun olevan. -yhteydessä siitostoimen kanssa, mutta se on varmaankin erehdys. -Olen eräässä toisessa teoksessani julkaissut pitkän luettelon -"leikkikasveista" (sporting plants), kuten niitä puutarhurit kutsuvat. -Ne ovat kasveja, jotka äkkiarvaamatta ovat tuottaneet yhden ainoan -uudenluontoisen ja saman kasvin muista silmuista toisinaan suuresti -eroavan silmun. Näitä silmu-muunnoksia, kuten niitä saattaa nimittää, -voidaan lisätä oksittamisen kautta, vesasta y.m. ja joskus siemenestä. -Niitä tavataan harvoin luonnossa, mutta ne eivät ole ollenkaan -harvinaisia viljelyskasveissa. Kun on nähty yhden ainoan silmun -tuhansien joukossa, jotka vuodesta vuoteen ovat puhjenneet -samasta puusta samanlaisissa olosuhteissa, yht'äkkiä muuttuvan -uudenluontoiseksi, ja kun taas erilaisissa olosuhteissa kasvaneiden eri -puiden silmut toisinaan ovat luoneet melkein saman muunnoksen -- esim. -persikkapuiden silmut ovat tuottaneet nektaripersikan tai tavallisten -ruusujen silmut sammalruusuja -- huomaamme selvästi, ettei elinehtojen -laadulla ole yhtä ratkaisevaa merkitystä kunkin yksityisen muunnoksen -muodostumisessa kuin itse elimistön luonteella. Niiden laadulla ei -kenties ole sen suurempaa merkitystä kuin kipinän laadulla, joka -sytyttää jonkun palavan aineen palamaan, on merkitystä liekkien laatuun -nähden. - - - -ELIMISTÖN OSIEN KÄYTÖN JA KÄYTÖN PUUTTEEN VAIKUTUKSET. -- -VUOROSUHTEELLINEN MUUNTELU. -- PERINNÖLLISYYS. - - -Muuntuneet elintavat aikaansaavat periytyviä vaikutuksia; niinpä esim. -kasvien siirtäminen toisesta ilmanalasta toiseen muuttaa niiden -kukinta-ajan. Paljon selvempänä näyttäytyvät elimistön osien käytön ja -käytön puutteen vaikutukset eläimissä. Tarkastaessani ankkaa havaitsen, -että sen siipiluut ovat koko luurankoon verraten kevyemmät ja sen -sääriluut raskaammat kuin sorsan. Ja tämän muutoksen syynä on -epäilemättä se, että ankka lentää paljon vähemmän ja kävelee enemmän -kuin sen kesyttömät vanhemmat. Utareiden voimakas perinnöllinen kehitys -lehmillä ja vuohilla niissä seuduissa, joissa näitä eläimiä -säännöllisesti lypsetään, verrattuna näiden elinten kehitykseen muissa -seuduissa, on kenties toinen esimerkki käytön vaikutuksesta. Emme voi -mainita ainoatakaan kotieläintämme, jolla ei jossakin seudussa olisi -riippuvat korvat. Ja todennäköiseltä tuntuu lausuttu olettamus, että -tämä korvalihasten velttous johtuu käytön puutteesta, kun kotieläimiä -harvoin uhkaa vaara. - -Monet lait sääntelevät muuntelua. Jotkut niistä ovat hämärästi -huomattavissa ja tulevat myöhemmin lyhyesti käsiteltäviksi. Tahdon -tässä vaan viitata siihen, mitä voidaan kutsua vuorosuhteelliseksi -muunteluksi. Tärkeät muutokset sikiössä tai toukassa jättävät -otaksuttavasti perinnöksi muutoksia täysin kehittyneeseen eläimeen. -Epämuodostumissa ovat vuorosuhteet aivan eri osien välillä sangen -omituisia. Isidore Geoffroy St. Hilairen suuressa teoksessa on annettu -tästä monta esimerkkiä. Eläinten kasvattajat arvelevat, että pitkiä -jäseniä miltei aina seuraa pidentynyt pää. Jotkut esimerkit -vuorosuhteellisuudesta ovat kerrassaan eriskummallisia. Niinpä ovat -kauttaaltaan valkoiset ja sinisilmäiset kissat yleensä kuuroja; -äskettäin on Mr. Tait kuitenkin tehnyt sen huomion, että tämä rajottuu -uroksiin. Väri ja ruumiinrakenteen erikoisuudet käyvät käsikädessä. -Siitä voisi mainita useita huomattavia tapauksia eläin- ja -kasvimaailmasta. Heusinger'in keräämistä tosiseikoista käy ilmi, että -valkoisia lampaita ja sikoja vahingoittavat eräät kasvit, kun taas -tummanväriset yksilöt säästyvät tältä haitalta. Professori Wyman on -äskettäin ilmottanut minulle mainion esimerkin tästä. Hänen -tiedustellessaan muutamilta Virginian maanviljelijöiltä, mistä johtui, -että kaikki heidän sikansa olivat mustia, selittivät he hänelle, että -kaikki heidän sikansa söivät värijuurta (Lachnantes), joka värjäsi -niiden luut vaaleanpunaisiksi ja joka myös aiheutti sorkkien -lohkeilemisen kaikilta muilta paitsi mustilta eläimiltä. Ja eräs n.k. -craeker'eista (Virginian valtionmaan asuttajista) lisäsi: "Me -valitsemme poikueesta mustat kasvatettaviksi, koska ainoastaan niiden -eloonjäämisestä on hyviä toiveita". Karvattomilla koirilla on -epätäydelliset hampaat; pitkä- ja karkeakarvaiset märehtijät saavat -helposti, niin vakuutetaan, pitkät sarvet tai useampia sarvia; -höyhenjalkaisilla kyyhkysillä on räpylä ulkovarpaiden välissä; -lyhytnokkaisilla kyyhkysillä on pienet jalat ja pitkänokkaisilla -suuret. Jos siis ihminen ryhtyy harjottamaan siitosvalintaa kehittäen -jotakin erikois-ominaisuutta, tulee hän varmaan useinkin toisintaneeksi -muitakin rakenteen-osia, riippuen vuorosuhteellisuuden salaperäisistä -laeista. - -Muuntelevaisuuden erilaisten, tuntemattomien tai vain hämärästi -käsitettyjen lakien tulokset ovat suunnattoman monimutkaiset ja -monenkaltaiset. Maksaa vaivan huolellisesti tutkia muutamista vanhoista -viljelyskasveistamme, kuten hyasintista, perunasta, georginista y.m. -kirjotettuja tutkielmia ja on todella hämmästyttävää, kuinka -lukemattomissa kohdissa muunnokset ja alamuunnokset vähässä määrin -eroavat toisistaan rakenteeltaan ja elimistönsä laadulta. Koko elimistö -näyttää tulleen muodostuvaiseksi, se erkanee lievästi vanhempien -perusmuodosta. - -Jokainen muutos, joka ei ole perinnöllinen, on meille merkityksetön. -Mutta perinnöllisten rakenteen-eroavaisuuksien, sekä lievempien että -fysiologisesti sangen merkityksellisten, lukumäärä ja moninaisuus on -ääretön. Tohtori Prosper Lucas'in tutkimus, joka käsittää kaksi laajaa -nidosta, on täydellisin ja paras tätä ainetta käsittelevä teos. Ei -kukaan eläinten kasvattaja epäile perinnöllisyystaipumuksen voimaa; -hänen perususkonaan on, että samallainen tuottaa samallaisen; -ainoastaan teoretikot ovat koettaneet tehdä tämän lain epäilyksen -alaiseksi. Kun joku rakenteen poikkeavaisuus usein esiintyy ja kun -näemme sen isässä ja lapsessa, voi tämä johtua siitäkin, että molempiin -on vaikuttanut sama syy. Mutta kun yksilöjen joukossa, jotka nähtävästi -ovat samojen elinehtojen alaisia, jostakin tavattomasta olosuhteiden -yhtymisestä (combination) johtuva harvinainen poikkeus ilmenee isässä --- sanokaamme kerran useiden miljoonain yksilöiden joukossa -- ja tämä -poikkeus uudelleen esiintyy lapsessa, niin jo pelkkä todennäköisyyskin -pakottaa meidät lukemaan sen perinnöllisyyden syyksi. Jokainen on -varmaan kuullut albinismin, piikkinahkaisuuden, ruumiin karvaisuuden -y.m. tapauksista, jotka esiintyvät saman perheen muutamissa jäsenissä. -Jos siis omituiset ja harvinaiset poikkeukset usein menevät perintönä, -voi helposti otaksua vähemmän omituisten ja tavallisempien -poikkeustenkin olevan perinnöllisiä. Oikea tapa katsella asiaa olisi -kenties se, että pitäisi jokaisen ominaisuuden periytymistä sääntönä ja -periytymättä jäämistä poikkeuksena. - -Perinnöllisyyttä hallitsevat lait ovat enimmäkseen tuntemattomia. Ei -kukaan voi sanoa, miksi jokin saman lajin eri yksilöille taikkapa eri -lajeille yhteinen erikoisominaisuus toisinaan periytyy, toisinaan taas -jää periytymättä, miksi lapsi usein tulee muutamilta ominaisuuksiltaan -iso-isäänsä tai iso-äitiinsä tai kaukaisempiin esi-isiinsä, miksi joku -erikoisuus siirtyy yhdestä sukupuolesta molempiin sukupuoliin tai vain -toiseen sukupuoleen, ja jälkimäisessä tapauksessa tavallisimmin, mutta -ei aina, samaan sukupuoleen. Jotakin merkitsee sekin seikka, että -erikoisuudet, jotka esiintyvät kotieläintemme uroksissa, usein -siirtyvät, joko yksinomaan tai ainakin suurimmaksi osaksi ainoastaan -uroksiin. Mutta vielä tärkeämpi sääntö, jonka paikkansapitävyyttä -luullakseni ei ole syytä epäillä, on se, että minä ikäkautena joku -erikoisuus ilmeneekin, sillä on taipumuksena uudestaan ilmetä -jälkeläisissä samalla iällä, joskus tosin aikaisemminkin. Monissa -tapauksissa ei voisi toisin ollakaan; niinpä nautaeläinten sarvissa -esiintyvät erikoisuudet voivat ilmetä jälkeläisissä vasta kun nämä ovat -tulemassa täysikasvuisiksi; ja samoin tiedetään silkkimadossa -esiintyvien omituisuuksien näyttäytyvän vastaavalla toukka- tai -kotelo-asteella. Mutta perinnölliset taudit ja jotkut muut seikat -saavat minut otaksumaan, että sääntö ulottuu laajemmallekin ja että, -silloinkin kun ei ole nähtävää syytä, miksi jokin erikoisuus esiintyisi -jollakin määrätyllä iällä, sillä kuitenkin on taipumus esiintyä -jälkeläisessä samalla ikäkaudella, millä se ensiksi vanhemmassa ilmeni. -Luullakseni tällä säännöllä on mitä tärkein merkitys sikiö-opin -(embryologian) lakeja selitettäessä. Nämä huomautukset tarkottavat -tietysti ainoastaan omituisuuden ensi ilmenemistä, eivätkä sitä -alkusyytä, joka on voinut olla vaikuttamassa jo uroksen tai naaraksen -siitossoluissa, kuten esim. sarvien lisääntynyt pituus ilmenee -lyhytsarvisen lehmän ja pitkäsarvisen sonnin jälkeläisessä vasta -myöhemmällä iällä, vaikka syy tietysti jo piilee uroksen -siemenaineessa. - -Koska olen viitannut elävien olentojen taipumukseen palautua -esivanhempien luontoisiksi, mainitsen samalla erään luonnontutkijan -usein lausuman väitteen, -- että kotieläimemme metsistyessään -vähitellen, mutta poikkeuksetta palautuvat alkuperäisen sukunsa -luonteeseen. Tämän nojalla on koetettu todistaa, ettei kesytetyistä -roduista voi tehdä mitään johtopäätöksiä luonnontilassa eläviin -lajeihin nähden. Olen turhaan yrittänyt päästä selville siitä, -mihin ratkaiseviin tosiseikkoihin tuo niin usein ja niin rohkeasti -lausuttu väite perustuu. Lienee hyvin vaikeata todistaa se todeksi. -Voimme huoletta päättää, että sangen monet selväpiirteisimmistä -kotimuunnoksistamme eivät mitenkään voisi elää luonnontilassa. Monissa -tapauksissa emme tiedä, millainen alkuperäinen suku oli, emmekä siis -voi sanoa, onko tapahtunut miltei täydellinen esivanhempiin -palautuminen vai eikö. Jotta risteytymisen vaikutukset estyisivät, -pitäisi päästää vain yksi ainoa muunnos elämään vapaana uudessa -kotiseudussaan. Koska nyt muunnoksemme todella toisinaan muutamilta -ominaisuuksiltaan tulevat esivanhempien muotoisiksi, näyttää minusta -otaksuttavalta, että jos meidän onnistuisi viljellä esim. eri -kaalirotuja useita sukupolvia hyvin laihassa maaperässä, ne suureksi -osaksi taikkapa kokonaankin palaisivat alkuperäiseen kesyttömään -sukuunsa, jolloin tosin laihan maaperän "pysyväinen" vaikutus olisi -osaksi otettava lukuun. Onnistuisiko koe vai eikö, ei merkitse paljoa -todistelujohdollemme; sillä itse kokeen kautta olisivat elinehdot -muuttuneet. Jos olisi toteen näytettävissä, että kotimuunnoksemme -osottavat vahvaa taipumusta palautumaan esivanhempiinsa, s.o. -kadottamaan saavutetut ominaisuutensa, eläessään samoissa -olosuhteissa ja muodostaessaan tarpeeksi lukuisan joukon, niin -että vapaa keskinäinen risteytyminen tasottaa kaikki lievät -rakenteenpoikkeavaisuudet -- siinä tapauksessa myönnän, ettemme voisi -kotimuunnoksista tehdä mitään johtopäätöksiä lajeihin nähden. Mutta -tämän mielipiteen tueksi ei ole olemassa todennäköisyyden varjoakaan. -Se väite, ettemme saata pitkittää kuorma- ja ratsuhevostemme, pitkä- ja -lyhytsarvisten nautaeläintemme, erisukuisen siipikarjamme ja ravinnoksi -kelpaavien kasviemme kasvattamista sukupolvi sukupolvelta miten -pitkälle tahansa -- se väite on vastoin kaikkea kokemusta. - - - -KOTIMUUNNOSTEN LUONNE. MUUNNOSTEN JA LAJIEN TOISISTAAN EROTTAMISEN -VAIKEUS. -- KOTIMUUNNOSTEN SYNTY YHDESTÄ TAI USEAMMASTA LAJISTA. - - -Kun tarkastamme kesytettyjen eläintemme ja viljelyskasviemme -perinnöllisiä muunnoksia eli rotuja ja vertaamme niitä lähisukuisiin -lajeihin, huomaamme tavallisesti -- kuten jo on mainittu, -- jokaisessa -kotirodussa vähemmän luonteen yhdenmukaisuutta kuin todellisissa -lajeissa. Kotiroduilla on usein jonkun verran epämuotoinen luonne. -Tällä tarkotan sitä, että ne, vaikka yleensä eroavatkin toisistaan ja -muista suvun la'eista vain muutamissa vähäpätöisissä suhteissa, eroavat -suunnattomasti joltakin yksityiseltä osaltaan sekä toisistaan että -varsinkin siitä luonnonlajista, jolle ne ovat lähintä sukua. -Lukuunottamatta tätä (ja myöskin risteytettyjen muunnosten täydellistä -hedelmällisyyttä -- seikka, joka myöhemmin tulee puheeksi) samanlajiset -kotirodut eroavat toisistaan samoinkuin lähisukuiset saman suvun lajit -luonnontilassa; useimmissa tapauksissa eroavaisuudet vaan ovat -vähäpätöisempiä. Tämä myönnettänee todeksi, sillä jotkut pätevät -asiantuntijat pitävät kotieläin- ja viljelyskasvirotujamme eri -alkulajien jälkeläisenä, toiset yhtä pätevät asiantuntijat taas -pelkkinä muunnoksina. Jos olisi olemassa jokin selväpiirteinen ero -kesytys ja viljelysrotujen sekä lajien välillä, ei olisi mitään aihetta -tähän niin usein uudistuvaan epävarmuuteen. On usein lausuttu, etteivät -kotieläin- ja viljelysrodut eroa toisistaan sukutunnusmerkeiltään. -Voisimme osottaa, ettei tämä väite pidä paikkaansa; mutta -luonnontutkijat määrittelevät sukutunnusmerkit hyvin eri tavalla ja -kaikki sellaiset arvioimiset ovat nykyisin vain kokemukseen perustuvia. -Myöhemmin, kun on tullut selitetyksi, mitenkä suvut luonnontilassa -syntyvät, tulemme näkemään, ettei meillä ole mitään oikeutta odottaa -usein löytävämme sukutunnusmerkillisiä eroavaisuuksia kesytetyissä -roduissa. - -Koettaessamme arvioida lähisukuisten kotirotujen -rakenteen-eroavaisuuksien suuruutta joudumme heti ymmälle, koska emme -tiedä, polveutuvatko rodut yhdestä vai useammasta alkulajista. Olisi -erittäin mielenkiintoista, jos tämä kysymys saataisiin selvitetyksi, -jos esim. voitaisiin osottaa, että vinttikoira, verikoira, terrieri, -spanieli ja bulldoggi, joiden kaikkein tiedämme lisääntyvän -samanmuotoisina, olisivat yhden ainoan lajin jälkeläisiä: olisivathan -sellaiset tosiasiat omiansa herättämään meissä epäilystä monien -lähisukuisten, eri maanosissa elävien luonnonlajien -- esim. monien -kettulajien -- muuttumattomuuteen. Omasta puolestani en usko -- syistä, -jotka kohta olen esittävä -- että eri koirarotujemme välillä huomattava -koko eroavaisuusmäärä on syntynyt kesytystilassa. Uskon että pieni osa -eroavaisuuksia johtuu siitä, että rodut polveutuvat eri lajeista. Mutta -mitä eräiden muiden kesyjen lajien selväpiirteisiin rotuihin tulee, on -todennäköistä tai miltei varmaa, että kaikki polveutuvat yhdestä -ainoasta kesyttömästä lajista. - -On usein otaksuttu, että ihminen on valinnut kesytettäväkseen sellaisia -eläimiä ja kasveja, joilla on ollut tavaton luontainen taipumus -muuntelemaan ja kestämään eri ilmastoja. Kieltämättä nämä kyvyt ovat -paljo lisänneet useimpien kesytys- ja viljelystuotteidemme arvoa. Mutta -kuinka saattoi metsäläinen, kun hän ensinnä kesytti jonkun eläimen, -tietää, muuntelisiko se seuraavissa sukupolvissa ja kestäisikö se muita -ilmastoja? Onko aasin tai hanhen vähäinen muuntelevaisuus tai poron -vähäinen kyky kestää lämmintä ja kameelin kylmää estänyt niiden -kesyttämistä? Jos otettaisiin kesytettäviksi muita luonnontilassa -eläviä eläimiä ja kasveja yhtä paljon luvultaan kuin kesytys ja -viljelystuotteitamme nykyään on olemassa sekä yhtä moniin eri luokkiin -ja seutuihin kuuluvia ja jos nämä saataisiin lisääntymään yhtä monien -sukupolvien kuluessa, en epäile että ne muuntelisivat yhtä paljon kuin -kesytys- ja viljelystuotteidemme alkulajit ovat muunnelleet. - -Mitä useimpiin jo muinoin kesytettyihin ja viljeltyihin eläimiimme ja -kasveihimme tulee, ei ole mahdollista päättää mitään varmaa siitä, -polveutuvatko ne yhdestä vai useammasta kesyttömästä lajista. Ne, jotka -uskovat kotieläintemme polveutuvan useasta lajista, esittävät -päätodisteenaan sen, että jo kaikkein vanhimpina aikoina, Egyptin -muistomerkeissä ja Sveitsin paalurakennuksissa, tapaamme paljon rotujen -erilaisuutta, ja että jotkut noista muinaisista roduista suuresti -muistuttavat vielä eläviä rotuja tai ovat samoja kuin ne. Mutta tämä -seikka vaan siirtää kauas taaksepäin sivistyksen historian ja osottaa, -että eläimiä on kesytetty paljon varhaisempina aikakausina, kuin tähän -saakka on oletettu. Sveitsin järviasukkaat viljelivät useita vehnä- ja -ohralajeja, hernettä, unikkoa öljyn vuoksi ja pellavaa, ja heillä oli -useita kesytettyjä eläimiä. He kävivät myöskin kauppaa muiden kansojen -kanssa. Tämä kaikki osottaa selvästi, kuten Heer on huomauttanut, että -he jo näin varhaisella ajalla olivat päässeet huomattavan pitkälle -sivistyksessä; ja tämä seikka puolestaan edellyttää pitkällistä -edelläkäynyttä vähemmän edistyneen sivistyksen aikakautta, jolloin -kesytetyt eläimet, ollen eri heimojen hallussa eri alueilla, ovat -voineet muunnella ja synnyttää uusia rotuja. Sittenkuin on löydetty -piikiviaseita päällimäisistä kerrostumista maailman eri osissa, uskovat -kaikki geologit raakalaisihmisen eläneen äärettömän kaukaisena -aikakautena. Ja me tiedämme, että nykyaikana tuskin on ainoatakaan -raakalaisheimoa, joka ei ainakin olisi kesyttänyt koiraa. - -Useimpien kotieläintemme alkuperä pysyy luultavasti ainiaaksi hämäränä. -Kumminkin tahdon tässä mainita, että tutkittuani koko maailman kesyjä -koiria ja huolellisesti koottuani kaikki tunnetut tosiasiat olen -tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen on kesyttänyt useita -koiransukuisia villejä lajeja ja että näiden verta, joissakin -tapauksissa sekaantuneena, virtaa kesyjen koirarotujemme suonissa. -Lampaiden ja vuohien alkuperästä en voi lausua mitään varmaa -mielipidettä. Päättäen Blyth'iltä saamistarni tiedoista -kyttyräselkäisen intialaisen nautakarjan elintavoista, äänestä, -ruumiinlaadusta ja rakenteesta on melkein varmaa, että se polveutuu eri -alkujuuresta kun meidän europalainen karjamme; ja useat pätevät -asiantuntijat uskovat, että jälkimäiselläkin on ollut kaksi tai kolme -kesytöntä esi-isää -- joko niitä sitten voi kutsua lajeiksi tai ei -Tämän johtopäätöksen, samoinkuin myös kyttyräkarjan ja tavallisen -nautakarjan lajierotusta koskevan, on katsottava perustuvan professori -Rutimeyerin oivallisiin tutkimuksiin. Mitä hevoseen tulee, olen -- -syistä, joita en voi tässä luetella -- taipuvainen, joskin epäillen, -vastoin useiden tiedemiesten arveluja uskomaan, että kaikki rodut -kuuluvat samaan lajiin. Elätettyäni melkein kaikkia englantilaisia -kanarotuja, kasvatettuani ja risteytettyäni niitä ja tutkittuani niiden -luurankoja näyttää minusta melkein varmalta, että kaikki ovat -kesyttömän intialaisen kanan (Gallus bankiva) jälkeläisiä. Ja tämä on -Blyth'in ja muidenkin mielipide, jotka ovat tutkineet tätä lintua -Intiassa. Mitä taas ankkoihin ja kaniineihin tulee, joiden muutamat -rodut kyllä eroavat paljon toisistaan, on päivän selvää, että kaikki -polveutuvat tavallisesta villisorsasta ja villistä kaniinista. - -Opin kotoisten eri rotujemme polveutumisesta eri alkulajeista ovat -muutamat kirjailijat vieneet mielettömään äärimäisyyteen. He uskovat, -että jokaisella rodulla, joka lisääntyy samanmuotoisena, olkoot -erottavat ominaisuudet kuinka pienet tahansa, on ollut kesytön -alkumuotonsa. Sen mukaan olisi Europassa täytynyt olla parikymmentä -villiä nautalajia, yhtä monta lammaslajia ja useita vuohilajeja, ja -yksin Isossa-Britanniassakin olisi niitä täytynyt olla useita. Eräs -kirjailija arvelee muinoin olleen yksitoista villiä Isolle-Britannialle -ominaista lammaslajia! Kun otamme huomioon, ettei Britanniassa nykyään -ole ainoatakaan tälle maalle erikoista imettäväistä, että Ranskassa on -vain harvoja Saksan eläimistä eroavia ja että samoin on laita -Unkarissa, Espanjassa j.n.e., vaan että sitävastoin kussakin näistä -maista on useita eri nauta-, lammas- y.m. rotuja, niin meidän täytyy -olettaa että kotieläinrodut ovat syntyneet Europassa. Sillä mistäpä -muualta ne olisivat tulleet? Samoin Itä-Intiassa. Myöskin mitä koko -maailman kesyihin koirarotuihin tulee, joiden oletan polveutuvan -useista villeistä lajeista, ei voi olla epäilystä siitä, että niissä on -ollut suunnaton määrä perinnöllistä muuntelevaisuutta. Sillä kukapa -olisi halukas uskomaan, että luonnontilassa koskaan on elänyt aivan -samankaltaisia eläimiä kuin italialainen vinttikoira, verikoira, -bulldoggi, mopsi tai Blenheimin spanieli y.m., jotka niin suuresti -eroavat kaikista kesyttömistä koiransukuisista? On usein sitovitta -todisteitta väitetty, että kaikki koirarotumme ovat syntyneet muutamien -harvojen alkulajien välillä tapahtuneesta ristisiitoksesta. Mutta -risteyttämällä voimme ainoastaan luoda muotoja, jotka jollakin tavoin -ovat vanhempiensa välimuotoja. Ja jos selitämme eri koirarotujemme -synnyn tämän tapahtuman kautta, niin meidän täytyy olettaa useiden -äärimäismuotojen, kuten italialaisen vinttikoiran, verikoiran, -bulldoggin y.m. ennen olleen olemassa kesyttömässä tilassa. Sitäpaitsi -on suuresti liioteltu eri rotujen luomisen mahdollisuutta -ristisiitoksen kautta. Tosin tunnetaan useita tapauksia, jotka -osottavat, että rotua voidaan muuttaa tilapäisen risteytyksen kautta, -jos tätä on tukemassa niiden eläinten huolellinen valinta, jotka -omistavat halutut ominaisuudet. Mutta lienee sangen vaikeata saada -aikaan rotua, joka olisi kahden aivan eri rodun keskivälillä. Sir J. -Sebright on varta vasten tehnyt kokeita tällä alalla ja epäonnistunut. -Kahden puhtaan rodun ensi risteytyksestä syntyneet jälkeläiset ovat -kyllä mukiinmeneviä ja toisinaan (kuten olen huomannut kyyhkysistä) -luonteeltaan aivan yhdenmuotoisia, ja kaikki näyttää kylläkin -yksinkertaiselta. Mutta kun näitä sekasikiöitä on risteytetty keskenään -muutamissa sukupolvissa, on niissä tuskin kahta samanlaista, ja silloin -käy tehtävän vaikeus selville. - - - -KOTIKYYHKYSRODUT, NIIDEN EROAVAISUUDET JA ALKUPERÄ. - - -Ollen sitä mieltä, että on aina paras tutkia jotakin erikoista ryhmää, -olen tarkasti harkittuani valinnut siihen tarkotukseen kotikyyhkyset. -Olen kasvattanut kaikkia rotuja, joita saatoin ostaa tai muuten hankkia -ja minulle on suosiollisesti lähetetty nahkoja eri maailman kulmilta, -eritotenkin ovat niitä lähettäneet W. Elliot Intiasta ja C. Murray -Persiasta. Paljon tutkielmia on julkaistu eri kielillä kyyhkysistä ja -monet niistä, ollen sangen vanhoja, ovat hyvin huomattavia. Olen -asettunut yhteyteen useiden etevien kyyhkyskasvattajain kanssa ja minun -on sallittu liittyä kahden Lontoon kyyhkysklubin jäseneksi. -Kyyhkysrotujen erilaisuus on jotakin hämmästyttävää. Verratkaapa -englantilaista kirjekyyhkystä lyhytotsaiseen kuperkeikkakyyhkyseen ja -huomatkaa nokkien ihmeellinen erilaisuus, jota seuraa vastaava -pääkallojen erilaisuus. Kirjekyyhkynen, varsinkin uroslintu, on myös -huomattava päänahan omituisesti kehittyneen lihapöhöttymän vuoksi, ja -tätä seuraavat suuresti pitentyneet silmäluomet, avarat sierainaukot ja -suuri suuaukko. Lyhytotsaisella kuperkeikkakyyhkysellä on nokka -ulkopiirteiltään melkein samanlainen kuin peipolla, ja tavallisella -kuperkeikkakyyhkysellä on kummallinen perinnäinen tapa lentää korkealle -taajassa parvessa ja heittää päistikkaa kuperkeikkoja ilmassa. -Espanjankyyhkynen on kookas lintu, pitkä- ja jykevänokkainen sekä -suurijalkainen; muutamilla espanjankyyhkysten alaroduilla on hyvin -pitkä kaula, toisilla hyvin pitkät siivet ja pyrstö, toisilla erittäin -lyhyt pyrstö. Numidian-kyyhkynen on sukua kirjekyyhkyselle, -mutta pitkän nokan sijasta sillä on hyvin lyhyt ja leveä nokka. -Kupukyyhkysellä on hyvin pitkulainen ruumis, pitkät siivet ja sääret, -ja sen suunnattomasti kehittynyt kupu, jota se pöyhkeästi pullistaa, on -omansa herättämään sekä hämmästystä että naurua. Lyhytnokkaisella -kyyhkysellä on lyhyt, kartiomainen nokka, rinnassa rivi vastakkaisia -höyheniä, ja sillä on tapana alituiseen hieman paisuttaa nielun ylintä -osaa. Peruukkikyyhkysellä ovat niskahöyhenet kääntyneet siten -taaksepäin, että ne muodostavat ikäänkuin päähineen, ja sillä on -kokoonsa nähden pitkät siipi- ja pyrstösulat. Rumpalikyyhkysen ja -naurukyyhkysen kuherrus on, kuten niiden nimet ilmaisevat, hyvin -erilaista kun muiden rotujen. Riikinkukkokyyhkysellä on kolme- jopa -neljäkymmentäkin pyrstösulkaa kahden tai neljäntoista asemasta, joka on -tavallinen määrä kaikilla laajan kyyhkyssuvun jäsenillä; sulat ovat -levällään ja niin pystyssä, että hyvärotuisilla yksilöillä pää ja -pyrstö koskettavat toisiaan; rasvarauhanen on aivan ehtynyt. Voisi -vielä luetella muita vähemmän selväpiirteisiä rotuja. Eri rotujen -luurangoissa eroaa naamaluiden kehitys suunnattomasti pituuden, -leveyden ja kaarevuuden puolesta. Alaleuan haarakkeen muoto, kuten -leveys ja pituuskin vaihtelee hyvin huomattavasti. Häntä- ja -ristinikamain lukumäärä vaihtelee, samoin kylkiluiden lukumäärä ja -niiden suhteellinen leveys ja syrjähaarakkeiden olemassa-olo tai -puuttuminen. Rintalastan aukkojen koko ja muoto on sangen vaihteleva ja -samoin on hankaluun molempien haarakkeiden suhteellisen ko'on ja niiden -muodostaman kulman suuruuden laita. Suuaukon suhteellinen laajuus, -silmäluomien, sierainaukkojen ja kielen suhteellinen pituus -(viimemainittu ei aina ole suorassa suhteessa nokanpituuteen), kuvun ja -nielun yläosan suuruus, rasvarauhasen kehittyminen tai ehtyminen, -ensimäisten siipi- ja pyrstösulkien lukumäärä, siiven ja pyrstön -suhteellinen pituus toisiinsa ja ruumiiseen verrattuna, koiven ja jalan -suhteellinen pituus, sarveissuomujen luku varpaissa, varpaiden -välinahan kehitys -- kaikki nämä ovat seikkoja, jotka vaihtelevat. -Aika, jolloin lintu saa täyden höyhenpeitteen, vaihtelee, samoin -vaihtelee laadultaan untuva, jonka peittämät äsken munasta tulleet -poikaset ovat. Munien muoto ja koko vaihtelee. Lentotapa ja muutamien -rotujen ääni ja luonteenlaatu vaihtelevat huomattavasti. Vihdoin -eroavat muutamien rotujen urokset ja naarakset lievästi toisistaan. - -Voisimme siis valita vähintään parikymmentä kyyhkystä, joita -lintujentutkija varmaankin pitäisi selväpiirteisinä lajeina, jos niitä -hänelle näytettäisiin kesyttöminä lintuina. Eikä siinä kyllä! En usko -että kukaan lintujentutkija tässä tapauksessa lukisi englantilaista -kirjekyyhkystä, lyhytotsaista kuperkeikkakyyhkystä, espanjankyyhkystä, -numidiankyyhkystä, kupukyyhkystä ja riikinkukkokyyhkystä edes samaan -sukuunkaan kuuluviksi, varsinkin koska hänelle voitaisiin näyttää -kustakin rodusta useita perinnöllisiä alarotuja, joita hän voisi pitää -lajeina. Mutta niin suuret kuin eri kyyhkysrotujen eroavaisuudet -ovatkin, olen täysin vakuutettu siitä, että luonnontutkijain kesken -yleinen mielipide on oikeassa arvellessaan, että ne kaikki polveutuvat -kalliokyyhkysestä (Columba livia), sisällyttäen tähän nimitykseen eri -maantieteelliset rodut eli alalajit, jotka eroavat toisistaan vain -aivan vähäpätöisissä suhteissa. Koska useat niistä syistä, jotka ovat -johtaneet minut tähän uskoon, ovat johonkin määrin sovitettavissa -muihinkin tapauksiin, tahdon lyhyesti mainita ne tässä. Jolleivät eri -rodut olisi muunnoksia eivätkä saaneet alkuansa kalliokyyhkysestä, -täytyisi niiden polveutua vähintäin seitsemästä tai kahdeksasta -alkulajista; sillä on mahdotonta johtaa nykyisiä kotirotuja -vähempilukuisten rotujen risteyttämisestä. Kuinka esim. saataisiin -ristisiitoksen avulla syntymään kupukyyhkynen, jollei jommallakummalla -vanhemmista olisi luonteenomaista suunnatonta kupua? Oletettujen -esi-isien on kaikkien täytynyt olla kalliokyyhkysiä, s.o. ne eivät ole -vapaaehtoisesti pesineet puihin eivätkä puissa kernaasti istuneet. -Mutta paitsi C. liviaa ja sen maantieteellisiä alalajeja tunnetaan vain -kaksi tai kolme muuta kalliokyyhkyslajia, eikä näillä ole mitään -kotikyyhkysrotujen ominaisuuksia. Tästä syystä oletettujen alkulajien -joko täytyy vieläkin olla elossa seuduissa, joissa ne alkuaan -kesytettiin, mutta olla tuntemattomia lintujentutkijoille -- mikä -tuntuu uskomattomalta niiden kokoon, tapoihin ja huomiota herättäviin -ominaisuuksiin nähden -- tai niiden on täytynyt kuolla sukupuuttoon -kesyttömässä tilassa. Mutta linnut, jotka pesivät äkkijyrkänteillä -ja ovat hyviä lentämään, eivät helposti häviä, ja tavallista -kalliokyyhkystä, jolla on samat elintavat kuin kotikyyhkysroduilla, ei -edes ole voitu hävittää muutamilta pieniltä Britannian saarilta tai -Välimeren rannikoilta. Tästä syystä tuntuu niin monien lajien, joilla -on samat elintavat, kuin kalliokyyhkysellä, oletettu häviäminen sangen -harkitsemattomalta otaksumalta. Sitäpaitsi on useita yllämainittuja -kesytettyjä kyyhkysrotuja kuljetettu kaikkiin maailman osiin, jotenka -muutamien niistä on täytynyt joutua takaisin synnyinseuduilleen. Mutta -ei ainoakaan niistä ole metsistynyt, vaikka pihakyyhkynen, joka on -kalliokyyhkynen hyvin vähän muuttuneessa muodossa, monin paikoin on -uudestaan villiytynyt. Ja vihdoin osottaa kaikki uudempi kokemus, että -on vaikeata saada kesyttömiä eläimiä lisääntymään kesytystilassa; mutta -olettaen kyyhkystemme olevan eri alkuperää täytyisi otaksua, että -muinaisten aikojen puolivillit ihmiset olivat niin täydelleen -kesyttäneet seitsemän tai kahdeksan eri lajia, että ne nyt ovat -vankeudessa täysin hedelmällisiä. - -Painava ja moniin muihinkin tapauksiin sovellettava todiste on, että -ylläluetellut rodut, vaikkakin ne yleensä ovat kalliokyyhkysen -kaltaisia ruumiinlaadultaan, elintavoiltaan, ääneltään, väriltään -ja enimmiltä rakenteenosiltaan, siitä huolimatta muilta osiltaan -ovat epäilemättä varsin poikkeavia näistä. Me saamme turhaan -etsiä koko suuresta Columbidae-heimosta sellaista nokkaa kuin -englantilaisen kirjekyyhkysen, lyhytotsaisen kuperkeikkakyyhkysen -tai numidiankyyhkysen, vastakkaisia höyheniä sellaisia kuin -peruukkikyyhkysen, sellaista kupua kuin kupukyyhkysen, sellaisia -pyrstösulkia kuin riikinkukkokyyhkysen. Tämän vuoksi täytyisi otaksua, -ettei puolivillin ihmisen ainoastaan onnistunut täydelleen kesyttää -useita lajeja vaan että hän tieten tahtoen tai sattumalta valitsi -harvinaisen epäsäännöllisiä lajeja, ja edelleen, että nämä lajit -sittemmin ovat hävinneet sukupuuttoon tai kadonneet tuntemattomiin. -Mutta näin monien omituisten seikkojen yhteensattuminen on peräti -epätodenmukaista. - -Monet kyyhkysten väriä koskevat seikat ansaitsevat huomiota. -Kalliokyyhkynen on hallavan sininen väriltään ja sillä on valkoinen -yläperä, mutta intialaisella alalajilla (Columba intermedia Strickland) -on tämä osa sinertävä, pyrstön päässä on tumma poikkijuova ja -ulommaisten sulkien päissä on valkoiset poikittaiset juovat. Siivissä -on kaksi mustaa poikkijuovaa. Muutamilla puolikesyillä roduilla ja -joillakin aivan kesyttömillä ovat siivet, paitsi mustia poikkijuovia, -kirjaillut mustalla. Näitä eri tuntomerkkejä ei yht'aikaa tavata -millään muulla lajilla koko heimossa. Jokaisessa kesyrodussa, ottaen -lukuun kaikin puolin hyvärotuiset linnut, esiintyvät kaikki -yllämainitut tuntomerkit. myöskin ulommaiset valkopäiset sulat, silloin -tällöin yht'aikaa täysin kehittyneinä. Sitäpaitsi risteytettäessä -kahteen tai useampiin rotuihin kuuluvia lintuja, joista ei mikään ole -sininen eikä omaa yllälueteltuja merkkejä, sekarotuiset jälkeläiset -ovat hyvin taipuvaisia saamaan mainitut luonteenomaiset tuntomerkit. -Mainitsen tässä yhden ainoan esimerkin useiden merkillepanemieni -tapausten joukosta: risteytin muutamia valkoisia riikinkukkokyyhkysiä, -jotka sikiävät sangen yhdenmuotoisina, muutamien mustien -numidiankyyhkysten kanssa, joiden siniset muunnokset ovat niin -harvinaisia, etten koskaan ole kuullut sellaisia tavatun Englannissa. -Sekasikiöt olivat mustia, ruskeita ja kirjavia. Risteytin myöskin erään -numidiankyyhkysen täpläkyyhkysen kanssa, joka on valkoinen, -punapyrstöinen lintu, otsassa punainen täplä, ja joka tunnetusti sikiää -hyvin yhdenmukaisena. Sekasikiöt olivat tummia ja täplikkäitä. -Sitten risteytin erään numidian- ja täpläkyyhkysen sekasikiön erään -numidian- ja riikinkukkokyyhkysen sekasikiön kanssa, ja ne tuottivat -linnun, joka oli yhtä kauniin sininen valkoisine yläperineen, -kaksinkertaisine mustine siipijuovineen ja poikkijuovaisine, -valkopäisine pyrstösulkineen kuin konsanaan kalliokyyhkynen! Tämä on -selitettävissä hyvin tunnetun, esivanhempien ominaisuuksiin -palautumista koskevan lain avulla, jos myönnämme kaikkien kesyjen -rotujen polveutuvan kalliokyyhkysestä. Mutta jos kiellämme -tämän, täytyy meidän turvautua jompaankumpaan seuraavista hyvin -epätodenmukaisista otaksumista: joko olivat kaikki tai muutamat -oletetuista alkulajeista samanvärisiä ja samalla tavalla kirjailtuja -kuin kalliokyyhkynen, vaikka ei mikään nykyään elävä laji ole sen -värinen, joten kullakin eri rodulla on taipumus palata kantalajinsa -väriin ja kirjailuihin, tai on jokainen, puhtainkin rotu viimeisten -kahdentoista tai korkeintaan kahdenkymmenen sukupolven aikana -risteytynyt kalliokyyhkysen kanssa. Sanon kahdentoista tai -kahdenkymmenen sukupolven aikana, sillä ei tunneta ainoatakaan -esimerkkiä siitä, että risteytyksestä syntyneet jälkeläiset olisivat -palautuneet vierasveriseen esivanhempaansa näin monia sukupolvia -taemmaksi. Rodussa, jota on risteytetty vain kerran toisen rodun -kanssa, taipumus palautumaan vieraan rodun ominaisuuksiin tulee -luonnollisesti yhä pienemmäksi, koska jokaisessa seuraavassa -sukupolvessa tulee olemaan yhä vähemmän vierasta verta. Mutta kun ei -mitään risteytystä ole tapahtunut ja rodussa on taipumus palata -ominaisuuksiin, jotka ovat kadonneet joissakin edellisissä -sukupolvissa, niin tämä taipumus, huolimatta kaikesta siitä, mikä -näyttää todistavan päinvastaista, saattaa siirtyä heikentymättömänä -lukemattomiin jälkipolviin. Nämä kaksi eri palautumistapausta on usein -sekotettu toisiinsa perinnöllisyydestä puhuttaessa. - -Vihdoin ovat sekasikiöt, jotka ovat syntyneet risteytyksestä kaikkien -kyyhkysrotujen välillä, täysin hedelmällisiä; tämän voin päättää omista -havainnoistani, joita olen tätä tarkotusta varten tehnyt mitä -erilaisimmista roduista. Sitävastoin lienee tuskin varmuudella osotettu -todeksi ainoatakaan tapausta, jossa kahden aivan erilaisen eläinlajin -sekasikiöt olisivat olleet täysin hedelmällisiä. Jotkut kirjailijat -arvelevat, että kauan pitkitetty kesytys poistaa lajeista tämän vahvan -taipumuksen hedelmättömyyteen. Koiran ja joidenkuiden muidenkin -kotieläinten historiasta päättäen tämä johtopäätös lienee aivan oikea, -jos se sovitetaan keskenään läheistä sukua oleviin lajeihin. Mutta sen -ulottaminen niin kauas, että oletetaan lajien, jotka alkuaan ovat yhtä -etäällä toisistaan kuin nykyään kirjekyyhkynen, kuperkeikkakyyhkynen, -kupukyyhkynen ja riikinkukkokyyhkynen, tuottavan keskenään täysin -hedelmällisiä jälkeläisiä, olisi toki liian harkitsematonta. - -Kaikista edellämainituista syistä, nimittäin: mahdottomuudesta, että -ihminen olisi saanut seitsemän tai kahdeksan oletettua kyyhkyslajia -esteettömästi lisääntymään kesytystilassa; siitä, että oletetut lajit -ovat aivan tuntemattomia kesyttömässä tilassa ja etteivät ne missään -ole metsistyneet; että näissä lajeissa esiintyy moniaita hyvin -epäsäännöllisiä ominaisuuksia, verrattuina muihin kyyhkyslajeihin, -vaikka ne muistuttavat kalliokyyhkystä useimmissa suhteissa; -sinisen värin ja erilaisten mustien merkkien tilapäisestä -jälleen-ilmaantumisesta kaikissa roduissa, sekä puhtaina säilytetyissä -että risteytetyissä; ja vihdoin sekarotuisten jälkeläisten -täydellisestä hedelmällisyydestä -- kaikista näistä syistä yhteensä -katson voivani varmasti päättää, että kaikki kesyt rotumme polveutuvat -kalliokyyhkysestä eli Columba liviasta kaikkine maantieteellisine -alalajeineen. - -Tämän käsitykseni tueksi tahdon vielä lisätä seuraavaa: Ensiksikin, -että kesytön C. livia on havaittu kesytykseen sopivaksi Europassa ja -Intiassa ja että se elintapojensa ja suureksi osaksi rakenteensa -puolesta on kaikkien kesyjen rotujen kaltainen. Toiseksi, että vaikka -englantilainen kirjekyyhkynen tai lyhytotsainen kuperkeikkakyyhkynen -eroaa suunnattomasti muutamilta ominaisuuksiltaan kalliokyyhkysestä, -saattaa kuitenkin vertaamalla näiden kahden rodun eri alalajeja, -varsinkin etäisistä seuduista tuotuja, laatia miltei täydellinen -sarja-asteikon niiden ja kalliokyyhkysen välille; samoin saattaa tehdä -muutamissa muissakin tapauksissa, mutta ei kaikkiin rotuihin nähden. -Kolmanneksi ovat ne tuntomerkit, jotka ensi kädessä erottavat eri -rotuja toisistaan, kussakin rodussa sangen vaihtelevaisia, -kuten esim. heltta ja nokan pituus kirjekyyhkysellä, nokan -lyhyys kuperkeikkakyyhkysellä ja pyrstösulkien lukuisuus -riikinkukkokyyhkysellä; tämä seikka tulee selitettäväksi -käsitellessämme siitosvalintaa. Neljänneksi on kyyhkysiä vaalittu ja -hoidettu mitä suurimmalla huolella ja ne ovat olleet monien kansojen -lemmikkejä. Ne ovat tulleet kesytetyiksi tuhansia vuosia sitten eri -osissa maailmaa. Aikaisin tunnettu kyyhkysiä koskeva tiedonanto on -prof. Lepsiuksen ilmotuksen mukaan Egyptin viidennen hallitsijasuvun -ajalta, vuoden 3000 vaiheilta e.Kr. Professori Birch on kuitenkin -kertonut minulle, että kyyhkysiä mainitaan jo eräässä edellisen -hallitsijasuvun aikuisessa ruokalistassa. Rooman vallan aikana -maksettiin Pliniuksen mukaan suunnattomia summia kyyhkysistä. "Onpa -tultu siihen", lausuu hän, "että ollaan selvillä niiden sukupuusta ja -rodusta". V. 1600 tienoilla piti Akber Khan Intiassa kyyhkysiä niin -suuressa arvossa, että hovissa elätettiin kokonaista 20,000 kyyhkystä. -"Iranin ja Turanin ruhtinaat lähettivät hänelle muutamia hyvin -harvinaisia lintuja" kertoo hovihistorioitsija "ja Hänen Majesteettinsa -on risteyttämällä rotuja -- menettely, jota ei tähän saakka ole -harjotettu -- parantanut niitä hämmästyttävästi". Tähän samaan aikaan -olivat hollantilaiset yhtä innokkaita kyyhkysten kasvattajia kuin -muinoin roomalaiset. Tällaisten seikkojen erinomainen tärkeys -selitettäessä sitä suunnatonta muuntelua, mikä kyyhkysissä on -tapahtunut, tulee myöskin selväksi käsitellessämme siitosvalintaa. -Saamme silloin myös nähdä, mistä johtuu se, että eri rodut niin usein -ovat ominaisuuksiltaan jonkun verran epämuotoisia. Eri rotujen -syntymiselle on sekin asianhaara mitä suotuisin, että uros- ja -naaraskyyhkynen helposti solmivat keskenään avion koko elinajakseen ja -eri rotuja siten voidaan pitää samassa kyyhkyslakassa. - -Olen käsitellyt kotikyyhkysten otaksuttavaa alkuperää jotenkin -laajasti, -- joskin sittenkin riittämättömän tarkasti, -- syystä, että -alkaessani ensinnä kasvattaa kyyhkysiä, tarkastaessani eri lajeja ja -tietäessäni hyvin, kuinka puhtaina ne sikiävät, minun oli aivan yhtä -vaikea uskoa, että ne kaikki olivat kesytetyiksi tultuaan kehittyneet -samasta kantamuodosta, kuin jonkun luonnontutkijan on vaikea tulla -samaan johtopäätökseen esim. moniin peippolajeihin tai muihin -luonnontilassa eläviin linturyhmiin nähden. Eräs seikka on minua kovin -hämmästyttänyt, nimittäin se, että melkein kaikki eri eläinrotujen -kasvattajat ja kasvien viljelijät, joiden kanssa olen keskustellut tai -joiden kirjotelmia olen lukenut, ovat lujasti vakuutetut siitä, että -kasvattamansa eri rodut polveutuvat yhtä monesta eri alkuperää olevasta -lajista. Jos kysyt joltakin kuuluisalta Herefordkarjan kasvattajalta, -kuten minä olen kysynyt, eikö hänen karjansa saattaisi polveutua n.k. -pitkäsarvisesta karjarodusta tai eivätkö molemmat kenties ole samaa -alkuperää, niin hän nauraa vasten kasvoja sinulle. En ole koskaan -tavannut kyyhkysten, kanojen, ankkojen tai kaniinien kasvattajaa, joka -ei olisi ollut täysin vakuutettu siitä, että kukin päärotu polveutui -eri lajista. Van Mons ei tutkimuksessaan päärynöistä ja omenista -ensinkään näytä uskovan, että eri lajit, esim. Ribston-pippini tai -Codlin-omena, koskaan olisivat voineet saada alkunsa saman puun -siemenistä. Lukemattomia muita esimerkkejä voisi mainita. Selitys on -luullakseni yksinkertainen. Kasvattajien alinomaa tarkatessa eri -rotujen välisiä eroavaisuuksia on tietoisuus niistä syöpynyt syvälle -heidän mieleensä. Ja vaikka he hyvin tietävät, että jokainen rotu -muuntelee hiukan, sillä riippuuhan heidän hyötynsä tuollaisten pienten -eroavaisuuksien valitsemisesta, he kuitenkin jättävät yleiset todisteet -huomioon ottamatta eivätkä huoli laskea yhteen sitä eroavaisuuksien -summaa, joka täten syntyy useiden sukupolvien kuluessa. Eikö tämän -pitäisi kehottaa niitä luonnontutkijoita, jotka, tuntien paljon -vähemmän perinnöllisyyden lakeja kuin käytännöllinen kasvattaja ja -tuntematta enempää kuin hänkään pitkien polveutumisjaksojen -välirenkaita, kuitenkin myöntävät monien kesyjen rotujen polveutuvan -samoista vanhemmista -- eikö tämän pitäisi kehottaa heitä -varovaisuuteen, kun he nauravat sitä ajatusta, että luonnontilassa -elävät lajit ovat toisten lajien suoranaisia jälkeläisiä? - - - -ENNEN NOUDATETUT VALINTAPERIAATTEET JA NIIDEN VAIKUTUKSET. - - -Tarkastakaamme nyt lyhyesti, millä tavoin kotirodut ovat syntyneet joko -yhdestä tai useammasta sukulaislajista. Jokin merkitys lienee -myönnettävä ulkonaisten elinehtojen suoranaiselle ja pysyväiselle -vaikutukselle ja jokin elintapojen vaikutukselle. Mutta olisi liian -rohkeata täten selittää eroavaisuuksia esim. kuorma ja juoksijahevosen, -vinttikoiran ja verikoiran, kirjekyyhkysen ja kuperkeikkakyyhkysen -välillä. Yksi kotirotujen huomattavimpia piirteitä on niissä havaittava -mukautuminen, ei eläimen tai kasvin oman edun, vaan ihmisen hyödyn tai -mielihalun mukaan. Jotkut ihmiselle hyödylliset muunnokset ovat -arvattavasti syntyneet äkkiä, yhdellä askeleella. Niinpä monet -kasvientutkijat uskovat, että korttaohdake väkäsineen, jonka kanssa ei -mikään keksitty kone voi kilpailla, on vain villin Dipsacus-kasvin -muunnos. Ja tämä suuri muutos on äkkiä voinut syntyä jossakin taimessa. -Samoin on luultavasti ollut mäyräkoiran ja samoin tiedetään olleen -ancona-lampaan laita. Mutta verratkaamme toisiinsa kuormahevosta ja -juoksijahevosta, dromedaaria ja kameelia, eri lammasrotuja, jotta -soveltuvat joko viljeltyyn seutuun tai vuoristolaitumelle, joista -toisen rodun villa on hyvää yhteen, toisin rodun villa toiseen -tarkotukseen; verratkaamme toisiinsa monia koirarotuja, jotka kukin eri -tavalla ovat ihmiselle hyödyksi; verratkaamme taistelukukkoa, joka on -niin hellittämätön tappelussa, toisiin rotuihin, jotka eivät ole -ensinkään riidanhaluisia, ainaisiin munijoihin, jotka eivät koskaan -viitsi hautoa, ja bantam-kukkoon, joka on niin pieni ja siro; -verratkaamme vihdoin toisiinsa pelto-, kyökki-, hedelmä- ja -koristekasvien monia rotuja, jotka ovat ihmiselle mitä hyödyllisimpiä -eri vuodenaikoina ja eri tarkotuksiin tai jotka niin suuresti -viehättävät hänen silmäänsä. Silloin meidän täytyy huomata muutakin -kuin pelkkää muuntelevaisuutta. Me emme voi olettaa, että kaikki nämä -muunnokset ovat syntyneet äkisti yhtä täydellisinä ja yhtä -hyödyllisinä, kuin me nyt näemme niiden olevan; monissa tapauksissa -todella tiedämme, ettei niin ole ollut laita. Ratkaisun avaimena on -ihmisen vallassa oleva kartuttava siitosvalinta. Luonto luo vähittäisiä -muutoksia. Ihminen kartuttaa niitä johonkin itselleen hyödylliseen -suuntaan. Tässä mielessä voi sanoa hänen muodostaneen itselleen -hyödyllisiä rotuja. - -Tämän valinta-aatteen suuri tehokkaisuus ei ole pelkkä otaksuma. On -varmaa, että monet etevimmistä eläinten-kasvattajistamme ovat yhden -ainoan ihmis-iän kuluessa saaneet karja- ja lammasrotunsa suuressa -määrin muuttumaan. Täysin käsittääkseen sitä, mitä he ovat -aikaansaaneet, on miltei välttämätöntä lukea muutamia tätä ainetta -koskevista lukuisista tutkielmista ja omin silmin tarkastella itse -eläimiä. Eläinten kasvattajat puhuvat tavallisesti eläimen elimistöstä -ikäänkuin jostakin muovailtavasta, jota he voivat miltei mielin määrin -muodostella. Jos tila myöntäisi, voisin tähän lainata lukuisia kohtia -erittäin pätevien asiantuntijain lausunnoista. Youatt, joka oli -paremmin perehtynyt maataloudellisiin teoksiin kuin kukaan muu ja joka -itse oli erinomainen eläintentuntija, puhuu valintaprinsipistä -ikäänkuin jostakin, joka tekee maanviljelijän kykeneväksi, ei vain -muodostelemaan, vaan tykkänään muuttamaan karjansa luonteen. Se on -taikasauva, jolla hän loihtii eloon haluamansa muodon tai lajin. Lordi -Somerville sanoo, puhuessaan siitä, mitä kasvattajat ovat tehneet -lampaista: "Näyttää siltä kuin he olisivat piirustaneet seinälle -itsessään täydellisen muodon ja sitten antaneet sille elämän". Saksissa -on valinta-periaate merinolampaisiin nähden niin tunnustettu, että sitä -noudatetaan ammattimaisesti: lampaat asetetaan pöydälle ja tutkitaan, -niinkuin taiteentuntija tutkii jotakin taideteosta. Tämä tapahtuu -kolmasti, useiden kuukausien väliajoilla, ja lampaat merkitään ja -luokitellaan joka kerta, niin että kaikkein parhaat lopuksi valitaan -siitostarkotukseen. - -Kuinka huomattavia tuloksia englantilaiset kasvattajat ovat tähän -saakka jo aikaansaaneet, näkyy niistä suunnattomista hinnoista, joita -maksetaan eläimistä, joilla on hyvä sukupuu, ja näitä on viety maasta -kaikkiin maailman ääriin. Jalostusta ei yleensä suinkaan saada aikaan -eri rotujen ristisiitoksella. Kaikki parhaat kasvattajat ovat jyrkästi -tätä menettelyä vastaan, paitsi toisinaan lähisukuisten alarotujen -välillä; ja kun risteytys on tapahtunut, niin mitä tarkin valinta on -vielä paljo välttämättömämpi kuin tavallisesti. Jos valinta perustuisi -ainoastaan siihen, että olisi erotettava jokin selvä muunnos ja -kasvatettava sitä, niin periaate olisi niin ilmeinen, että siitä tuskin -kannattaisi puhua. Mutta sen suuri tärkeys perustuu vaikutuksiin, jotka -syntyvät, kun sukupolvi sukupolvelta kartutetaan määrättyyn suuntaan -eroavaisuuksia, joita tottumaton silmä ei huomaa ensinkään, -eroavaisuuksia, joita turhaan olen yrittänyt yksitellen huomata. -Tuhannen joukossa ei ole yhtä ihmistä, jolla on kyllin tarkka silmä ja -riittävästi arvostelukykyä tullakseen oivalliseksi kasvattajaksi. Jos -jollekin on suotu nämä ominaisuudet ja jos hän tutkii alaansa -vuosikausia, omistaen sille koko elämänsä järkähtämättömällä -lujuudella, niin hän menestyy ja saa aikaan suuria parannuksia. Mutta -jos häneltä puuttuu yksikin näistä ominaisuuksista, niin hän varmasti -epäonnistuu. Harvat uskonevat, kuinka paljon luontaista taipumusta ja -vuosikausien harjaantumista vaaditaan tullakseen taitavaksi -kyyhkyskasvattajaksikin. - -Samoja periaatteita noudatetaan puutarhaviljelyksessä, siinä vaan -ovat muuntelut usein äkillisempiä. Ei kukaan usko parhaiden -puutarhatuotteidemme syntyneen yhdellä ainoalla muutoksella -alkumuodosta. Muutamissa tapauksissa voimme todistaa, että niin ei ole -ollut laita, koska on tehty tarkkoja muistiinpanoja. Pienoisena -esimerkkinä mainittakoon tavallisen karviaismarjan yhä kasvava koko. Me -havaitsemme hämmästyttävää jalostumista monissa koristekasveissa, kun -vertaamme nykyisiä kasveja vain kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitte -tehtyihin kuviin, jotka esittävät samoja kasveja. Kun joku kasvirotu -kerran on jotenkin valmiiksi kehittynyt, eivät siementenkerääjät enää -valikoi erilleen paraita kasveja, vaan kitkevät pois taimilavoistaan -"irtolaiset", kuten he nimittävät niitä kasveja, jotka jotenkin -poikkeavat säädetystä muodosta. Myöskin eläimiin nähden noudatetaan -tällaista valintaa, sillä kukapa olisi niin välinpitämätön, että -käyttäisi siitokseen huonoimpia eläinyksilöitään. - -Kasveissa huomaa siitosvalinnan kautta karttuneet vaikutukset vielä -erään toisenkin keinon avulla, nimittäin tarkastamalla saman lajin eri -kukkamuunnosten erilaisuutta kukkatarhassa, vertaamalla lehtien, -siemenkotelojen, juurimukulain tai muiden arvokkaiden osien -erilaisuutta kyökkikasvitarhassa samojen muunnosten kukkiin sekä -vertaamalla saman lajin hedelmämuunnosten erilaisuutta -hedelmäpuutarhassa vastaaviin lehti- ja kukkamuunnoksiin. Katsokaapa -kuinka erilaisia ovat kaalikasvin lehdet ja kuinka tavattoman -yhtäläisiä kukat! Kuinka erilaisia ovat orvokin kukat ja -kuinka samanlaisia lehdet! Kuinka paljon eroavatkaan eri -karviaismarjalajien hedelmät toisistaan kooltaan, väriltään, muodoltaan -ja karvaisuudeltaan, ja kumminkin ilmenee kukissa hyvin vähän -eroavaisuutta! Ei niin, että muunnokset, jotka eroavat toisistaan -suuresti jossakin suhteessa, eivät eroisi ensinkään muissa suhteissa; -näin on -- puhun tehtyäni huolellisia havaintoja -- tuskin koskaan -laita. - -Muuntelussa esiintyvä vuorosuhteellisuuden laki, jonka tärkeyttä ei -koskaan ole väheksittävä, saa varmasti aikaan muutamia eroavaisuuksia. -Mutta sitä yleistä sääntöä ei saata epäillä, että lehdissä, kukissa tai -hedelmissä tavattavien pienten muunnosten jatkuva valinta on tuottava -rotuja, jotka eroavat toisistaan pääasiallisesti juuri näiltä osiltaan. - -Voidaan tehdä se vastaväite, että valintaperiaatetta on määräperäisesti -toteutettu käytännössä tuskin kolmea neljännestä vuosisataa. Totta on, -että siihen on kiinnitetty enemmän huomiota juuri viime aikoina, ja -paljon tutkimuksia on kirjotettu tästä aineesta. Ja tulokset ovatkin -sitä mukaa olleet ripeämmät ja merkittävämmät. Mutta ei ole suinkaan -totta, että tämä periaate olisi nykyajan keksintö. Voisin mainita -useita kohtia sangen vanhoista teoksista, joissa tämän periaatteen koko -tärkeys on tunnustettu. Englannin historian raakoina, barbarisina -aikakausina tuotettiin maahan usein valioeläimiä ja julkaistiin lakeja -niiden maastaviennin ehkäisemiseksi: oli säädetty että hevoset, -jotka olivat alle määrätyn ko'on, olivat tapettavat, -- seikka, -jota voi verrata taimitarhanhoitajain "irtolaisten" hävittämiseen. -Valinta-aatteen olen tavannut selvästi mainittuna eräässä vanhassa -kiinalaisessa tietokirjassa ja jotkut Rooman klassillisista -kirjailijoista ovat säätäneet siitä tarkkoja sääntöjä. Raamatun -Genesis-kirjasta näkyy, että jo tuona varhaisena aikana kiinnitettiin -huomiota kotieläinten väriin. Nykyiset villit risteyttävät usein -koiriansa kesyttömien koiransukuisten eläinten kanssa parantaakseen -rotua, ja niin tehtiin muinoinkin, kuten jotkut kohdat Pliniuksen -teoksissa todistavat. Etelä-Afrikan villit valjastavat vetojuhtansa -väri-yhtäläisyyden mukaan yhteen, ja samoin jotkut eskimoheimot -vetokoiransa. Livingstone kertoo sisä-Afrikan neekerien, jotka eivät -ole tulleet mihinkään tekemisiin europalaisten kanssa, pitävän suuressa -arvossa hyviä kotieläinrotuja. Muutamat näistä tosiseikoista eivät -tosin osota todellista valintaa, mutta ne osottavat, että kotieläinten -siitokseen kiinnitettiin paljon huomiota jo vanhoina aikoina ja -kiinnitetään nykyään alhaisimpienkin villikansojen keskuudessa. Ja -olisihan todella merkillistä, jollei siitokseen olisi kiinnitetty -huomiota, sillä onhan hyvien ja huonojen ominaisuuksien periytyminen -niin ilmeistä. - - - -ITSETIEDOTON VALINTA. - - -Taitavat kasvattajat koettavat nykyaikana tarkotusperäisellä -valinnalla, määrättyä päämaalia silmällä pitäen, luoda uusia muotoja -eli alarotuja, joiden on voitettava kaikki kaltaisensa seudullaan. -Mutta meille on tärkeämpi eräs toinen valinnan muoto, jota saattaa -kutsua itsetiedottomaksi, ja joka on tuloksena siitä, että jokainen -tahtoo omistaa ja siitokseen käyttää paraita eläinyksilöitä. Niinpä se, -joka tahtoo omistaa pointereita, koettaa tietysti hankkia niin hyviä -koiria kuin suinkin ja käyttää sitten siitokseen paraita koiriaan, -vaikkei hän toivo eikä luule voivansa pysyväisesti jalostaa rotua. -Kuitenkin voimme olettaa, että tällainen menettely, läpi vuosisatojen -pitkitettynä, jalostaisi ja toisintaisi minkä rodun tahansa, samoinkuin -Bakewell, Collins y.m. samalla, mutta vaan määräperäisemmällä -menettelyllä jo elinaikanaan suuresti muuttivat nautakarjansa muotoa ja -ominaisuuksia. Tällaiset hitaat ja huomaamattomat muutokset eivät -milloinkaan olisi havaittavissa, jollei kysymyksenalaisista roduista -olisi vertailua varten olemassa kauan sitten tehtyjä tarkkoja -mittauksia ja huolellisia kuvia. Joskus voi tavata vielä -jalostamattomia tai vähän muuttuneita saman rodun yksilöitä vähemmän -sivistyneissä seuduissa, joissa niiden jalostus ei ole niin pitkälle -edistynyt. On syytä uskoa, että Kaarle kuninkaan spanieli on -itsetiedottoman siitosvalinnan kautta suuresti muuttunut tämän -kuninkaan ajoista. Muutamat sangen pätevät asiantuntijat ovat -vakuutetut siitä, että setteri polveutuu suoraan tästä spanielista ja -on todennäköisesti vähitellen kehittynyt siitä. On tunnettua, että -englantilainen pointeri on paljon muuttunut viime vuosisadan kuluessa -ja muutokseen luullaan etupäässä vaikuttaneen englantilaisen -kettukoiran kanssa tapahtuneen ristisiitoksen. Meille on kuitenkin -tärkeintä se seikka, että muutos on aikaansaatu itsetiedottomasti ja -asteittain, mutta on kumminkin ollut niin perinpohjainen, että vaikka -vanha espanjalainen pointeri varmasti on tullut Espanjasta, ei tässä -maassa tavata -- mikäli Mr. Borrow on minulle kertonut -- mitään meidän -pointerimme tapaista kotoista koirarotua. - -Samanlaisen valintamenetelmän ja huolellisen harjottelun kautta ovat -englantilaiset kilpahevoset tulleet niin paljon nopeammiksi ja -kookkaammiksi arabialaista kantalajiaan, että arabialaiset hevoset ovat -Goodwood'in kilpa-ajosäännöissä asetetut edullisempaan asemaan, mitä -kannettavaan taakkaan tulee. Lordi Spencer y.m. ovat osottaneet, että -englantilaisen nautakarjan paino ja varhaisempi kypsyys on lisääntynyt -tämän maan entiseen karjakantaan verraten. Vertaamalla erinäisissä -vanhoissa kirjotuksissa luettavia tiedonantoja kirje- ja -kuperkeikkakyyhkysistä Britanniassa, Intiassa ja Persiassa voimme -seurata niiden asteittaista, huomaamatonta kehitystä, jonka kautta ne -ovat tulleet niin suuresti eroamaan kalliokyyhkysestä. - -Youatt antaa oivallisen esimerkin pitkitetyn valinnan seurauksista, -valinnan, jota voidaan pitää itsetiedottomana, koska kasvattajat eivät -olleet milloinkaan odottaneet eivätkä edes toivoneetkaan saavuttavansa -niitä tuloksia, jotka olivat seurauksena -- nimittäin kahden eri kannan -luomista: Kaksi Mr. Buckleyn ja Mr. Burgess'in hallussa ollutta -Leicester-lammasrotua ovat, kuten Youatt huomauttaa, "Mr. Bakewell'in -viisikymmentä vuotta takaperin omistaman kantarodun puhdasta perua. -Kenelläkään, joka vähänkin tuntee asiaa, ei ole pienintäkään epäilystä -siitä, että kummankaan katraan omistaja olisi päästänyt Bakewell'in -katraan puhtaan veren sekottumaan, ja siitä huolimatta on erotus -molempien välillä niin suuri, että ne näyttävät aivan eri -muunnoksilta." - -Jos olisikin olemassa niin alhaisella kannalla olevia metsäläisiä, -ettei heillä olisi aavistustakaan siitä, että heidän kotieläintensä -ominaisuudet periytyvät niiden jälkeläisiin, niin he ainakin koettavat -huolellisesti säilyttää jokaisen eläimen, joka on heille hyödyllinen -johonkin erikoiseen tarkotukseen, nälänhädän ja muiden onnettomuuksien -sattuessa, jotka niin helposti kohtaavat metsäläisiä. Siten tällaiset -valioeläimet tulevat jättämään enemmän jälkeläisiä kuin huonommat, -joten tässä tapauksessa olisi kysymys jonkunlaisesta jatkuvasta -siitosvalinnasta. Me näemme Tulimaan raakalaistenkin panevan arvoa -eläimiinsä, he kun nälänhädän aikoina tappavat ja syövät vanhat -naisensa, pitäen heitä vähemmänarvoisina kuin koiriaan. - -Kasveissa tämä jalostuminen, jonka aiheuttaa paraiden yksilöiden -satunnainen säilyminen -- olkootpa nuo yksilöt niin eroavia, että niitä -heti niiden esiintyessä voidaan pitää erityisinä muunnoksina tai älkööt -ja olkoonpa kahta tai useampia eri lajeja tai rotuja sekotettu -toisiinsa tai älköön -- kasveissa tämä jalostuminen on selvästi -havaittavissa lisääntyneestä ko'osta ja kauneudesta, joka pistää -silmäämme orvokin, ruusun, pelargoniumin, georginin y.m. kasvien -muunnoksissa, verratessamme niitä vanhempiin muunnoksiin ja -kantalajeihin. Ei kukaan odottane koskaan saavansa ensiluokkaista -orvokkia tai georginia viljelemättömän kasvin siemenestä. Ei kukaan -uskone voivansa kasvattaa ensiluokkaista mehupäärynää villin -päärynäpuun siemenestä, joskin hänen onnistuisi kasvattaa sellainen -kitukasvuisesta, metsistyneestä taimesta, joka on alkuperältään -puutarhalajia. Vaikka päärynää viljeltiin jo klassillisina aikoina, -näyttää se Pliniuksen kuvauksista päättäen silloin olleen varsin -vähä-arvoinen hedelmä. Puutarhaviljelyskirjallisuudessa olen nähnyt -kovin ihmeteltävän puutarhurien ihmeellistä taitoa, kun he ovat -aikaansaaneet niin loistavia tuloksia niin arvottomista aineksista. -Mutta menettely on ollut yksinkertainen ja sen noudattaminen, mitä -päämäärään tulee, miltei itsetiedoton. Se on perustunut siihen, että -aina on viljelty parhaaksi tunnettua muunnosta, kylväen sen siemeniä, -ja että hiukan paremman muunnoksen ilmaantuessa on valittu se j.n.e. -Mutta klassillisen ajan puutarhurit, jotka viljelivät parasta päärynää, -mikä heidän saatavissaan oli, eivät koskaan aavistaneet, kuinka -oivallisia hedelmiä me saisimme syödä; tosin mekin saamme erinomaisista -hedelmistämme jonkun verran kiittää heitä siitä, että ovat valinneet ja -säilyttäneet paraat muunnokset, mitä saattoivat tavata. - -Ne suuret muutokset, jotka siten ovat hitaan ja itsetiedottoman -valinnan kautta syntyneet, selittävät luullakseni sen tunnetun -tosiseikan, ettemme useinkaan enää voi luonnossa tuntea pitemmän aikaa -viljeltyjen kukka- ja kyökkikasviemme kantalajeja emmekä siis tiedä, -mitä ne olivat. Jos on kulunut vuosisatoja ja vuosituhansia, ennenkuin -useimmat kasvimme ovat kehittyneet ja jalostuneet nykyiselle -asteelleen, voimme käsittää, miks'ei Australia, Hyväntoivonniemi eikä -mikään muukaan, aivan sivistymättömien kansojen asuma seutu ole -tarjonnut meille ainoatakaan viljelyksen arvoista kasvia. Se ei johdu -siitä, ettei näissä maissa, jotka ovat niin rikkaat lajeista, omituisen -sattuman kautta olisi olemassa mitään hyödyllisten kasvien alkulajeja, -vaan siitä, ettei kotoperäisiä kasveja ole jatkuvalla valinnalla -jalostettu täydellisyyden asteelle, joka olisi verrattavissa siihen, -minkä kasvit ovat vanhoissa sivistysmaissa saavuttaneet. - -Mitä sivistymättömien kansojen pitämiin kotieläimiin tulee, on -huomattava, että niiden melkein aina on taisteltava ravinnostansa, -ainakin muutamina vuodenaikoina. Ja kahdesta maasta, joissa olosuhteet -ovat aivan erilaiset, voivat samaan lajiin kuuluvat, mutta -ruumiinlaadultaan, tai rakenteeltaan hieman eroavat yksilöt usein -menestyä paremmin toisessa kuin toisessa. Siten saattaa "luonnollisen -valinnan" kautta muodostua kaksi alarotua, kuten myöhemmin tulee -tarkemmin selitettäväksi. Tämä selittänee osaltaan, miksi villikansojen -kasvattamat muunnokset, kuten jotkut kirjailijat ovat huomauttaneet, -ominaisuuksiltaan useinkin enemmän lähentelevät todellisia lajeja kuin -sivistyneissä maissa kasvatetut muunnokset. - -Tässä esitetty käsitys siitä tärkeästä vaikutuksesta, mikä ihmisen -toimittamalla valinnalla on ollut, selittää mistä johtuu, että -kotirotumme rakenteessaan ja elintavoissaan osottavat mukautumista -ihmisen tarpeisiin tai mielihaluihin. Voimme luullakseni tämän kautta -myöskin käsittää kotirotujemme useinkin epämuotoisen rakenteen -samoinkuin senkin, että niiden ulkopuolisissa ominaisuuksissa -esiintyvät eroavaisuudet ovat niin suuret ja sisäosissa ja -elimissä -esiintyvät eroavaisuudet verrattain pienet. Ihminen voi tuskin -- tai -ainoastaan suurella vaikeudella -- valikoida muita kuin ulkonaisia, -näkyviä rakenteenpoikkeavaisuuksia; ja harvoin hän todella välittääkään -sisäisistä. Hän voi kohdistaa valintansa ainoastaan luonnon hänelle -ensin tarjoamiin vähäisiin muutoksiin. Ei kukaan ihminen olisi koskaan -yrittänyt luoda riikinkukkokyyhkystä, näkemättä ensin kyyhkystä, jonka -pyrstö oli kehittynyt hiukan omituisella tavalla, taikkapa -kupukyyhkystä, näkemättä kyyhkystä, jonka kupu oli hiukan tavallista -suurempaa kokoa; ja kuta epäsäännöllisempi ja tavattomampi jokin -ominaisuus ensi kertaa esiintyessään oli, sitä enemmin se oli omansa -kiinnittämään hänen huomiotaan. Sellainen lausetapa kuin "yrittää -luoda" onkin epäilemättä riikinkukkokyyhkyseen nähden ja useissa -muissakin tapauksissa aivan väärä. Se ihminen, joka ensinnä valitsi -tavallista hieman suuripyrstöisemmän kyyhkysen, ei voinut aavistaakaan -millaiseksi tämän kyyhkysen jälkeläiset muuttuisivat pitkällisen, -osaksi itsetiedottoman, osaksi määräperäisen valinnan kautta. Kenties -kaikkien riikinkukkokyyhkysten kantalinnulla oli ainoastaan neljätoista -hieman hajallaan olevaa pyrstösulkaa, samoinkuin nykyisellä -javalaisella riikinkukkokyyhkysellä tai muilla eri kyyhkysroduilla, -joilla on laskettu olevan seitsemäntoistakin pyrstösulkaa. Kenties -ensimäinen kupukyyhkynen ei paisuttanut kupuaan enempää kuin nykyään -lyhytnokkakyyhkynen nielunsa yläosaa -- tapa, johon ei kukaan -kyyhkystenkasvattaja kiinnitä huomiota, koska se ei kuulu -rotumerkkeihin. - -Älköön luultako, että tarvitaan suurta rakenteen poikkeavaisuutta -kiinnittämään suosijan silmää. Hän huomaa äärettömän pienet -eroavaisuudet, ja inhimilliseen luontoon kuuluu jokaisen, vaikka -kuinkakin vähäpätöisen uutuuden arvossapitäminen, jonka itse omistaa. -Ei myöskään ole määriteltävä sitä arvoa, mikä ennen olisi pantu saman -lajin yksilöissä tavattaviin lieviin eroavaisuuksiin, sen arvon mukaan, -mikä niihin nyt pannaan, sittenkuin eri rodut ovat todella -vakaantuneet, Kyyhkysissä tiedetään nykyäänkin toisinaan ilmenevän -monia pieniä eroavaisuuksia, mutta nämä hyljätään vikoina tai -poikkeuksina rodun täydellisestä perikuvasta. Tavallinen hanhi -ei ole synnyttänyt mitään selväpiirteistä muunnosta. Siitä syystä -Toulousen-hanhi ja tavallinen hanhi, jotka eroavat toisistaan vaan -väriltään, tuolta kaikkein epävakaisimmalta tunnusmerkiltä, ovat -äskettäin siipikarjanäyttelyissämme asetetut näytteille eri rotuina. - -Nämä näkökohdat näyttävät selittävän miksi -- kuten joskus on -huomautettu -- tuskin tiedämme mitään ainoankaan kotirotumme synnystä -ja vaiheista. Mutta oikeastaan voidaankaan tuskin rodulla sanoa olevan -mitään näkyvää syntyä, enempää kuin esim. jollakin kielimurteellakaan. -Joku säilyttää ja kasvattaa rakenteeltaan hiukan poikkeavaa yksilöä tai -huolehtii tavallista enemmän parhaiden eläintensä parittamisesta, siten -jalostaen niitä, ja jalostetut eläimet leviävät hitaasti lähimpään -ympäristöön. Mutta niillä on tuskin vielä mitään erityistä nimeä, ja -kun niitä ei suurestikaan pidetä arvossa, ei niiden vaiheisiin -kiinnitetä paljoakaan huomiota. Kun ne edelleen ovat jalostuneet saman -hitaan ja asteittaisen kehityskulun kautta, leviävät ne laajemmalle, -tulevat tunnetuiksi jonakin erikoisena ja arvokkaana ja saavat kenties -vasta tällöin nimen paikkakuntansa mukaan. Puolivilleissä maissa, -joissa yhdysliike on rajotettu, uuden alarodun leviäminen edistyy -sangen hitaasti. Niin pian kuin arvokkaat ominaisuudet ovat tulleet -tunnetuiksi, pyrkii itsetiedoton siitosvalinta -- kuten olen sitä -kutsunut -- vähitellen kartuttamaan rodun luonteenomaisia piirteitä, -mitkä nämä sitten lienevätkin, toisina aikakausina kenties enemmän kuin -toisina, riippuen siitä, kuinka rotu kulloinkin on maineessa, ja -toisella alueella kenties enemmän kuin toisella, riippuen asukasten -sivistyskannasta. Mutta se mahdollisuus on hyvin pieni, että -tällaisista hitaista, vaihtelevista ja huomaamattomista muutoksista -säilyisi jotakin kertomusta. - - - -IHMISEN VALINTAVALLALLE SUOTUISIA OLOSUHTEITA. - - -Tahdon nyt lausua muutaman sanan olosuhteista, jotka ovat suotuisia -- -tai epäsuotuisia -- ihmisen valintavallalle. Suuri määrä -muuntelevaisuutta on ilmeisesti suotuisa asianhaara, se kun tarjoo -valinnalle runsaasti aineksia. Ei niin, etteivät pelkät yksilölliset -eroavaisuudetkin, niitä huolellisesti kartutettaessa, riittäisi luomaan -suuria muunnoksia melkein mihin haluttuun suuntaan tahansa. Mutta koska -muutoksia, jotka ovat ihmiselle ilmeisesti hyödyllisiä tai mieluisia, -ilmaantuu vain silloin tällöin, on niiden ilmaantumismahdollisuus sitä -taatumpi, mitä suurempi yksilöiden lukumäärä on. Suuri yksilöluku siis -on mitä tärkein menestyksen ehto. Tältä näkökannalta Marshall huomautti -taannoin, puhuessaan lampaista muutamissa osissa Yorkshirea, että -"koska ne yleensä ovat köyhän kansan hallussa ja useimmiten pienissä -laumoissa, eivät ne koskaan voi jalostua". Sen vuoksi esim. -puutarhurien, joilla on suuret määrät samaa kasvia, yleensä onnistuu -paljon paremmin kuin amatöörien luoda uusia ja arvokkaita muunnoksia. -Suurta eläin- ja kasviyksilöjoukkoa voidaan kasvattaa vain siellä, -missä niillä on suotuisat levenemisehdot. Kun yksilöitä on niukalti, -sallitaan kaikkien pariutua, olkoot laadultaan millaisia tahansa, ja -tämä ehkäisee suuresti valintaa. Mutta tärkeintä on kenties se, että -ihminen pitää eläintä tai kasvia niin suuressa arvossa, että hän -kiinnittää mitä tarkinta huomiota pienimpiinkin sen ominaisuuksissa -tai rakenteessa ilmeneviin poikkeuksiin. Missä ei tällaista -tarkkaavaisuutta ole, siellä ei ole mitään aikaansaatavissa. Olen -nähnyt painokkaasti huomautettavan, kuinka onnellista oli, että -mansikka alkoi juuri silloin muunnella, kun puutarhurit alkoivat -kiinnittää huomiota tähän kasviin. Epäilemättä mansikka oli aina -muunnellut siitä pitäen, kuin sitä oli alettu viljellä, vaikka lievät -muuntelut olivat jääneet huomaamatta. Mutta niin pian kuin puutarhurit -alkoivat valikoida erilleen kasviyksilöitä, joilla oli hieman -suuremmat, varhaisemmat ja paremmat hedelmät, ja kasvattaa niistä -taimia, sitten jälleen valikoiden parhaat taimet ja kasvattaen niitä, -silloin syntyvät (osaksi eri lajien välisen ristisiitoksen avulla) nuo -monet erinomaiset mansikkamuunnokset, jotka ovat ilmaantuneet viime -puolivuosisadan kuluessa. - -Eläimiin nähden on ristisiitosten ehkäisemisen helppoudella tärkeä -merkitys uusien rotujen muodostamisessa, ainakin maassa, jossa -ennestään on muita rotuja. Tässä suhteessa on maa-alueiden aitauksella -merkityksensä. Kuljeksivat villikansat tai avoimien tasankojen asukkaat -omistavat harvoin useampia kuin yhden rodun samaa lajia. Kyyhkysiä -voidaan parittaa elinkaudeksi, ja tämä on suuri etu kyyhkyshoidon -harrastajalle, sillä siten useimmat samaan lakkaan suljetut rodut -saattavat säilyä puhtaina ja jalostua, ja tämä asianhaara onkin varmaan -suuresti edistänyt uusien rotujen muodostumista. Lisättäköön vielä, -että kyyhkyset lisääntyvät runsaasti ja nopeasti, ja huonommat yksilöt -voidaan huoletta hävittää, koska ne tapettuina kelpaavat ruoaksi. -Kissoja sitävastoin ei ole helppo parittaa niiden taipumuksen vuoksi -öisiin retkeilyihin, ja vaikka naiset ja lapset pitävät niistä niin -paljon, näemme harvoin jonkun kauan säilyneen erikoisen rodun; ne -rodut, joita toisinaan näemme, ovat miltei aina tuotetut jostakin -muusta maasta. Vaikka en epäilekään, että toiset kotieläimet -muuntelevat vähemmän kuin toiset, johtunee kuitenkin kissojen, aasien, -riikinkukkojen, hanhien y.m. joukossa tavattavien eri rotujen -harvinaisuus ensi sijassa siitä, ettei valintaa ole harjotettu. -Kissojen joukossa ei sitä ole harjotettu siitä syystä, että niitä on -vaikea parittaa, aasien siitä syystä, että ne yleensä ovat köyhien -ihmisten omia, joilla ei ole varaa pitää niitä useita, ja että -siitokseen on kiinnitetty vähän huomiota, sillä viime aikoina tämä -eläin on muutamissa Espanjan ja Yhdysvaltojen osissa hämmästyttävästi -muuttunut ja jalostunut huolellisen valinnan johdosta. Riikinkukkojen -joukossa ei valintaa ole tapahtunut syystä, ettei niitä ole varsin -helppo kasvattaa ja ettei niitä yleensä kasvateta suurissa parvissa. -Hanhien joukossa vihdoin siitä syystä, että niitä pidetään arvossa vain -lihansa ja höyhentensä vuoksi. Mutta hanhella näyttääkin niissä -olosuhteissa, joihin se on joutunut kesytettynä, olevan kovin -taipumaton elimistö, joskin se on lievästi muunnellut, kuten toisessa -paikassa olen huomauttanut, Muutamat kirjailijat ovat väittäneet, että -muuntelun määrä on kotikasvateissamme pian kohonnut korkeimmilleen eikä -voi siitä sitten enää nousta. Olisi kumminkin jotenkin pikaista -otaksua, että raja jo on saavutettu ainoassakaan tapauksessa, sillä -melkein kaikki eläimemme ja kasvimme ovat suuresti jalostuneet monin -tavoin viime aikojen kuluessa; ja tämä merkitsee sitä, että ne ovat -muunnelleet. Olisi yhtä pikaista päättää, että ominaisuudet, jotka nyt -ovat saavuttaneet äärimäisen rajansa, eivät voisi uudelleen muunnella -uusissa olosuhteissa, oltuaan useat vuosisadat pysyväisiä. Epäilemättä -Wallace kuitenkin on oikeassa lausuessaan, että tämä raja lopuksi -saavutetaan. Niinpä jokaisen maa-eläimen nopeudella täytyy olla -rajansa, koska sitä määrää voitettava kitka, kuljetettava ruumiinpaino -ja lihassyiden supistumisvoima. Tärkein on meille kumminkin se seikka, -että samaan lajiin kuuluvat kotimuunnokset eroavat toisistaan miltei -jokaiselta ominaisuudeltaan, johon ihminen on kiinnittänyt huomiotaan -ja kohdistanut valintansa, enemmän kuin saman suvun lajit. Isidore -Geoffroy St. Hilaire on osottanut tämän todeksi mitä ruumiin kokoon -tulee, ja samoin on värin sekä otaksuttavasti karvanpituuden laita. -Mitä nopeuteen tulee, joka riippuu monista ruumiinominaisuuksista, oli -"Eclipse" paljon nopeampi ja kuormahevonen on verrattoman paljon -väkevämpi, kuin mitkään kaksi muuta hevosen sukuun kuuluvaa lajia. -Samoin eroavat kasveissa eri papu- ja maissimuunnosten siemenet -toisistaan kenties enemmän kooltaan kuin minkään muun samoihin kahteen -heimoon kuuluvan suvun eri lajien siemenet. Sama pitää paikkansa -useiden luumumuunnosten hedelmiin ja vielä enemmän melooniin, kuten -moniin muihinkin samallaisiin tapauksiin nähden. - -Toistakaamme vielä supistetussa muodossa, mitä olemme lausuneet -kotieläin- ja viljelyskasvirotujemme synnystä. Muuttuneet elinehdot -ovat mitä tärkeimmät aiheuttaessaan muuntelevaisuutta, vaikuttamalla -suoranaisesti elimistöön ja epäsuorasti siitosjärjestelmään. Ei ole -luultavaa, että muuntelevaisuus on kaikissa olosuhteissa synnynnäinen -ja välttämätön ominaisuus. Perinnöllisyyden ja esivanhempiin -palautumis-taipumuksen suurempi tai pienempi voimakkuus määräävät, -jäävätkö muunnokset pysyväisiksi. Muuntelevaisuutta hallitsevat monet -tuntemattomat lait, joista kasvun vuorosuhteellisuus on kenties -tärkein. Jokin merkitys, vaan emme tiedä kuinka suuri, lienee -myönnettävä elinehtojen välittömälle vaikutukselle. Jokin, kenties -suurikin merkitys lienee myöskin myönnettävä elimien lisääntyneelle -käytölle tai käytön puutteelle. Lopputulos tulee siten olemaan -tavattoman monimutkainen. Muutamissa tapauksissa näyttää eri alkuperää -olevien lajien risteyttämisellä olleen tärkeä osansa rotujemme -syntymisessä. Kun eri rotuja on kerran muodostunut jossakin maassa, on -niiden välillä tapahtunut tilapäinen ristisiitos, valinnan ohella, -epäilemättä ollut tehokkaana apuna uusien alarotujen muodostumiseen. -Mutta risteytyksen tärkeyttä on paljon liioteltu sekä eläimiin että -siemenestä leviäviin kasveihin nähden. Niille kasveille sitävastoin, -joita tilapäisesti levitetään istukkaista, silmikoista y.m., on -risteytys suunnattoman tärkeätä, koska viljelijä voi niiden suhteen -jättää huomioonottamatta sekä laji- että rotu-sekasikiöiden äärettömän -muuntelevaisuuden ja lajisekasikiöiden hedelmättömyyden. Mutta kasvit, -jotka eivät leviä siemenestä, merkitsevät meille vähän, sillä ne ovat -ainoastaan lyhytikäisiä. Kaikkien näiden muutoksia aiheuttavien syiden -joukossa näyttää kartuttava siitosvalinta, joko määräperäisesti ja -nopeasti tai itsetiedottomasti ja hitaasti, mutta silti tehokkaasti -harjotettuna, olleen vallitsevana voimana. - - - -II LUKU. - -MUUNTELU LUONNOSSA. - -Muuntelevaisuus. -- Yksilölliset eroavaisuudet. -- Epävarmat lajit. -- -Laajalla alueella tavattavat, alueellaan laajalti levinneet ja yleiset -lajit muuntelevat eniten. -- Laajempien sukujen lajit muuntelevat -jokaisella seudulla enemmän kuin pienempien sukujen lajit. -- Monet -laajempien sukujen lajit muistuttavat muunnoksia siinä, että ne ovat -läheisesti, mutta eri tavalla toisillensa sukua ja että niillä on -rajotettu levenemisalue. - - -Ennenkuin ryhdymme sovelluttamaan niitä johtopäätöksiä, joihin olemme -tulleet edellisessä luvussa, luonnontilassa eläviin elollisiin -olentoihin, on meidän lyhyesti selvitettävä, ovatko nämä minkään -muuntelun alaisia. Voidaksemme käsitellä tätä kysymystä tarpeellisella -tarkkuudella, pitäisi meidän esittää pitkä luettelo kuivia -tosiseikkoja; nämä tahdon kumminkin säästää vastaiseen teokseeni. En -myöskään tahdo tässä selvitellä "laji"-käsitteestä annettuja eri -määritelmiä. Ei mikään näistä määritelmistä ole tyydyttänyt kaikkia -luonnontutkijoita, mutta kumminkin jokainen luonnontutkija tietää -osapuilleen, mitä hän lajilla tarkottaa. Yleensä tähän nimitykseen -sisältyy erikoisen luomistoimen tuntematon aines. "Muunnos"-käsite on -melkein yhtä vaikea määritellä, mutta siihen sisältyy miltei -poikkeuksetta alkuperän yhteisyys, vaikka tämä harvoin onkin -todistettavissa. On myöskin olemassa niin kutsuttuja epämuodostuksia -(monstrositeetteja), mutta nämä liittyvät asteittaisesti muunnoksiin. -Epämuodostuksilla tarkotetaan minun ymmärtääkseni melkoista -poikkeavaisuutta yleisestä rakenteesta, poikkeavaisuutta, joka -tavallisesti on lajille haitallinen tai ainakin hyödytön. Muutamat -kirjailijat käyttävät "muunnos"-sanaa teknillisessä merkityksessä, -tarkottaen sillä ulkonaisten olosuhteiden suoranaisesti aiheuttamaa -muutosta; tällaisia "muunnoksia" ei pidetä perinnöllisinä. Mutta kukapa -voi väittää, ettei Itämeren murtovesiennäkinkenkäin kääpiömäisyys, -Alppien huipuilla tavattavien kääpiökasvien koko tai kaukaisen pohjolan -eläinten tuuheampi turkki joissakin tapauksissa periydy ainakin -muutamiin sukupolviin. Ja arvatenkin noita muotoja silloin -kutsuttaisiin muunnoksiksi. - -On epäiltävää, tokko sellaiset äkilliset ja huomattavat -rakenteen-poikkeukset, joita toisinaan näemme kotikasvateissamme, -etenkin kasveissa, koskaan pysyväisesti lisääntyvät luonnontilassa. -Jokaisen elollisen olennon miltei jokainen osa soveltuu niin -ihmeteltävästi olennon monimutkaisiin elinehtoihin, että ajatus, että -yksikään osa olisi äkkiä syntynyt täysin valmiina, tuntuu yhtä -mahdottomalta kuin se, että ihmisen olisi onnistunut keksiä -monimutkainen kone alunpitäen täysinvalmiissa muodossa. Kesytys- ja -viljelystuotteissa tavataan kyllä joskus epämuodostuksia, jotka -muistuttavat aivan erilaatuisten eläinten säännöllistä rakennetta. -Niinpä toisinaan on syntynyt sikoja, joilla on ollut jonkunlainen -elefantinkärsä. Jos jollakin saman suvun lajilla luonnostaan -olisi tällainen kärsä, voitaisiin osottaa sen saaneen alkunsa -monstrositeettina. Mutta tähän saakka en uutterasta etsimisestä -huolimatta ole onnistunut löytämään epämuodostumia, jotka -muistuttaisivat lähisukuisten muotojen säännöllistä rakennetta, ja vain -tämä seikka tulee tässä kyseeseen. Jos tuollaisia epämuotoisia olentoja -milloinkaan esiintyy luonnontilassa ja jos ne, -- kuten ei aina ole -laita -- ovat siitoskykyisiä, niin ne, ollen harvinaisia ja yksitellen -esiintyviä, säilyvät ainoastaan erikoisen suotuisissa olosuhteissa. -Mutta tähän yksityisten ja satunnaisten muunnosten säilymiseen on -minulla oleva tilaisuus uudelleen palata eräässä teokseni myöhemmässä -luvussa. - - - -YKSILÖLLISIÄ EROAVAISUUKSIA. - - -Yksilöllisiksi eroavaisuuksiksi voimme nimittää monia vähäisiä -eroavaisuuksia, jotka esiintyvät samojen vanhempain jälkeläisissä tai -joiden voipi olettaa saaneen näistä alkunsa, koska näitä eroavaisuuksia -havaitaan samalla rajotetulla alueella asuvissa, samaan lajiin -kuuluvissa yksilöissä. Eihän kukaan väittäne kaikkien saman lajin -yksilöiden olevan aivan samaan kaavaan valettuja. Nämä yksilölliset -eroavaisuudet ovat meille mitä tärkeimmät, sillä ne ovat, niinkuin -jokainen tietää, usein perinnöllisiä. Täten ne tarjoovat luonnolliselle -valinnalle aineksia, joihin se voi vaikuttaa ja joita se voi kartuttaa, -samoinkuin ihminen kartuttaa määrättyyn suuntaan kotikasvateissaan -esiintyviä yksilöllisiä eroavaisuuksia. Nämä eroavaisuudet esiintyvät -ylipäänsä niissä rakenteen osissa, joita luonnontutkijat pitävät -vähäpätöisinä. Mutta voisinpa luetella suuren joukon tosiseikkoja -esimerkkeinä siitä, että sellaisetkin osat, joita sekä fysiologiselta -että luokituksen kannalta on pidettävä tärkeinä, toisinaan muuntelevat -saman lajin yksilöissä. Olen vakuutettu siitä, että kokeneintakin -luonnontutkijaa hämmästyttäisi se tärkeissäkin rakenteenosissa -esiintyvien muuntelevaisuustapausten runsaus, josta hän saattaisi -kerätä luotettaviin lähteisiin perustuvia esimerkkejä, kuten minä -vuosien kuluessa olen kerännyt. Muuten on huomattavaa, etteivät -systematikot suinkaan ole hyvillään tavatessaan muuntelevaisuutta -tärkeissä ominaisuuksissa ja että vain harvoilla on kärsivällisyyttä -tyystin tutkia tärkeitä sisäelimiä, vertaamalla toisiinsa useita saman -lajin eri yksilöitä. Eihän olisi mitenkään arvannut olettaa, että esim. -hyönteisten päähermojen haarautuminen lähellä suurta keskushermosolmua -muuntelisi saman lajin eri yksilöillä, vaan olisi luullut tällaisten -muutosten syntyvän vain hitaasti ja vähitellen. Kumminkin on Sir J. -Lubbock osottanut Coccushyönteisellä olevan näissä päähermoissa -joltistakin muuntelevaisuutta, jota voisi verrata puunrungon -epäsäännölliseen haarautumiseen. Sitäpaitsi on tämä sama -filosofi-luonnontutkija osottanut, että muutamien hyönteistoukkien -lihakset eivät suinkaan ole yhdenmuotoisia. Väittäessään, etteivät -tärkeät elimet milloinkaan muuntele, tekevät luonnontutkijat toisinaan -kehäpäätelmiä; he näet pitävät (kuten jotkut heistä ovat rehellisesti -tunnustaneetkin) juuri niitä osia tärkeinä, jotka eivät muuntele. Ja -tällä kannalla ollen ei koskaan voikaan löytää esimerkkejä tärkeän osan -muuntelemisesta. - -Yksilöllisten eroavaisuuksien yhteydessä on mainittava eräs kohta, joka -on sangen sekava. Tarkotan "proteisiksi" eli polymorfisiksi kutsuttuja -sukuja, joiden lajeissa esiintyy järjestymätön määrä muunnoksia. Moniin -näihin muotoihin nähden tuskin kaksi luonnontutkijaa on yhtä mieltä -siitä, ovatko ne luettavat lajeiksi vai muunnoksiksi. Mainittakoon -esimerkkeinä kasveista Rubus, Rosa ja Hieracium, eläimistä useat -hyönteisten ja lonkerojalkaisten (Brachiopoda) suvut. Useimmissa -polymorfisissa suvuissa on muutamilla lajeilla vakaantuneet ja määrätyt -tunnusmerkit. Lajit, jotka jossakin seudussa ovat polymorfisia, -näyttävät muutamin harvoin poikkeuksin olevan polymorfisia muissakin -seuduissa, näyttävätpä, päättäen lonkerojalkaisista, olleen sellaisia -entisinäkin aikakausina. Nämä tosiseikat ovat hyvin hämmentäviä, sillä -ne näyttävät osottavan, että tällainen muuntelevaisuus on riippumaton -elinehdoista. Olen taipuvainen arvelemaan, että ainakin muutamissa -näistä polymorfisista suvuista tapaamme eroavaisuuksia, jotka eivät ole -lajille hyödyksi eivätkä haitaksi, ja jotka siis eivät, kuten myöhemmin -saamme nähdä, ole luonnollisen valinnan kautta syntyneet ja -vakaantuneet. - -Saman lajin yksilöissä esiintyy usein, niinkuin jokainen tietää, -muuntelusta riippumatta suuria rakenteeneroavaisuuksia, kuten useiden -eläinten kahdessa eri sukupuolessa, hyönteisten hedelmättömien -naaraiden eli työläisten kahdessa tai kolmessa luokassa ja useiden -alhaisempien eläinten kehittymättömässä tilassa ja toukka-asteella. On -olemassa muitakin kaksimuotoisuus- ja kolmimuotoisuus-tapauksia sekä -eläimissä että kasveissa, Niinpä Wallace, joka hiljattain on -kiinnittänyt huomiota tähän kysymykseen, on osottanut, että useiden -Itä-Intian saariston perhoslajien naarakset säännöllisesti esiintyvät -kahtena tai kolmena melkoisesti eroavana muotona, joita eivät yhdistä -välittävät muunnokset. Fritz Müller on esittänyt samallaisia, mutta -paljon eriskummallisempia tapauksia, joita havaitaan muutamien -brasilialaisten äyriäisten uroksissa. Niinpä erään Tanais-lajin -urospuoli säännöllisesti esiintyy kahtena eri muotona: toisella näistä -on vahvat ja erimuotoiset sakset, ja toisella ovat tuntosarvet paljon -runsaammilla bajakarvoilla varustetut. Vaikka nämä kaksi- tai -kolmimuotoiset eläin- ja kasvilajit eivät nykyään useimmissa -tapauksissa liitykään toisiinsa minkään väliasteiden välityksellä, on -luultavaa, että ne muinoin ovat tällä tavoin toisiinsa liittyneet. -Wallace kertookin eräästä perhosesta, jota on samalla saarella suuri -joukko välimuotojen toisiinsa liittämiä muunnoksia, lausuen että ketjun -äärimäiset renkaat muistuttavat suuresti erään toisessa osassa -Itä-Intian saaristoa asustavan dimorfisen sukulaislajin kahta muotoa. -Muurahaisissakin ovat eri työmuurahaisluokat aivan erilaiset, mutta -muutamissa tapauksissa, kuten vast'edes saamme nähdä, nämä luokat -liittyvät toisiinsa hienovivahteisten muunnosten välityksellä. Sama on -useiden dimorfisten kasvien laita, kuten itse olen huomannut. Ensi -katsannolla näyttää varmaan sangen merkilliseltä, että sama -naarasperhonen synnyttää samalla kertaa kolme erilaista naarasmuotoa ja -yhden urosmuodon ja että kaksineuvoinen kasvi tuottaa samasta -hedelmästä kolme erilaista kaksineuvoista muotoa, jotka sisältävät -kolme erilaista naarasmuotoa ja kolme, jopa kuusikin erilaista -urosmuotoa. Kuitenkin kaikitenkin nämä tapaukset ovat vaan sen yleisen -tosiseikan huipennusta, että naaras synnyttää uroksia ja naaraksia, -jotka toisinaan eroavat toisistaan ihmeellisellä tavalla. - - - -EPÄVARMOJA LAJEJA. - - -Muodot, joilla on huomattavassa määrässä lajin luonne, mutta jotka -kumminkin ovat niin toisten muotojen kaltaisia tai liittyvät niin -läheisesti niihin välimuotojen kautta, etteivät luonnontutkijat -mielellään lue niitä eri lajeiksi, ovat meille monessa suhteessa -tärkeimmät. Meillä on täysi syy uskoa, että monet näistä epävarmoista -ja toisilleen lähisukuisista muodoista ovat säilyttäneet ominaisuutensa -muuttumattomina pitkät ajat -- mikäli tiedämme, yhtä kauan kuin selvät -aito lajit. Tavallista on, että luonnontutkija, jos hän voi -välimuotojen avulla yhdistää toisiinsa kaksi muotoa, pitää toista -muotoa toisen muunnoksena, lukien yleisemmän, toisinaan myöskin ensiksi -tieteellisesti esitetyn muodon lajiksi ja toisen muunnokseksi. Mutta -joskus sattuu tapauksia -- en tahdo niitä tässä erikseen luetella -- -jolloin on hyvin vaikea ratkaista, onko jokin muoto luettava toisen -muunnokseksi, silloinkin kun ne läheisesti liittyvät toisiinsa -välimuotojen kautta; eikä välimuotojen yleisesti otaksuttu -sekasikiö-luonne aina poista tätä vaikeutta. Hyvin monissa tapauksissa -luetaan kumminkin toinen muoto toisen muunnokseksi, ei siksi, että -välimuodot todella olisivat löydetyt, vaan siksi, että analogia johtaa -tarkastajan otaksumaan näiden joko vielä olevan jossakin olemassa tai -että niitä ennen muinoin on ollut olemassa. Ja näin avautuu ovi -selkoisen selälleen epäilyksille ja arveluille. - -Kun siis on päätettävä, onko jokin muoto luettava lajiksi vai -muunnokseksi, näyttää terveen arvostelukyvyn ja laajan kokemuksen -omaavien luonnontutkijain mielipide ainoalta seurattavalta oppaalta. -Meidän täytyy kumminkin useissa tapauksissa ratkaista luonnontutkijain -enemmistön mukaan, sillä harvoja selväpiirteisiä ja hyvin tunnettuja -muunnoksia voidaan mainita, joita eivät ainakin muutamat pätevät -asiantuntijat olisi lukeneet lajeiksi. - -Että tällaiset epävarmat muutokset eivät suinkaan ole harvinaisia, ei -ole kiellettävissä. Verratessamme eri kasvientutkijain esittämiä -Ison-Britannian, Ranskan tai Yhdysvaltojen kasvioita, näemme kuinka -hämmästyttävän monia muotoja toiset kasvintutkijat pitävät lajeina, -toiset pelkkinä muunnoksina. H.G. Watson, jolle olen kiitollisuuden -velassa monesta avustuksesta, on minulle merkinnyt 182 brittiläistä -kasvia, joita tavallisesti pidetään muunnoksina, mutta joita kaikkia -kasvientutkijat ovat toisinaan pitäneet lajeina. Ja kumminkin hän on -tätä luetteloa laatiessaan jättänyt huomioon ottamatta monet vähäiset -muunnokset, jotka useat kasvientutkijat ovat lukeneet lajeiksi, sekä -tykkänään sivuuttanut monet kovin pölymorfiset suvut. Babington -mainitsee niistä suvuista, joihin kuuluvat polymorfisimmat muodot, 251 -lajia, kun Bentham sitävastoin mainitsee ainoastaan 112 -- siis 139:n -epäilyksenalaisen lajin erotus! Niiden eläinten joukossa, jotka -pariutuvat jokaista siitosta varten, ja jotka viettävät hyvin -kuljeksivaa elämää, on harvoin samassa maassa tavattavissa epävarmoja -muotoja, joita toinen eläintieteilijä pitäisi lajeina ja toinen -muunnoksina, mutta eristetyillä alueilla ne ovat tavallisia. Monet -Pohjois-Amerikan ja Europan linnut ja hyönteiset, jotka hyvin vähän -eroavat toisistaan, on toinen etevä luonnontutkija lukenut -epäilyksettömiksi lajeiksi ja toinen muunnoksiksi eli, kuten näitä -usein nimitetään, maantieteellisiksi roduiksi! Useissa arvokkaissa -kirjotuksissaan Itä-Intian saariston saarilla asustavista eri -eläimistä, varsinkin perhosista (Lepidoptera) Wallace osottaa, että ne -voidaan ryhmittää neljään luokkaan: muunteleviin muotoihin, -paikallismuotoihin, maantieteellisiin rotuihin eli alalajeihin ja -varsinaisiin edustaviin lajeihin. Ensinmainitut, muuntelevaiset, -muodot, muuntelevat suuresti samalla saarella. Paikallismuodot ovat -jotakuinkin vakaisia ja joka saarella erilaisia; mutta kaikkia eri -saarilla olevia muotoja verrattaissa eroavaisuudet näyttäytyvät niin -vähäisiksi ja asteittaisiksi, että niitä on mahdoton määritellä tai -kuvata, vaikka äärimäiset muodot samalla ovat täysin vakaantuneita ja -eristyneitä paikallismuotoja. Mutta kun niitä eivät erota toisistaan -mitkään selväpiirteiset luonteenominaisuudet, "on kunkin yksilöllinen -mielipide ainoana mahdollisena ohjeena määriteltäessä, mitä niistä on -pidettävä lajeina ja mitä muunnoksina". Edustavat lajit vihdoin -täyttävät jokaisen saaren luonnon-taloudessa saman sijan kuin -paikallismuodot ja alalajit; mutta koska niitä erottavat toisistaan -suuremmat eroavaisuudet kuin ne, jotka erottavat toisistaan -paikallismuotoja ja alalajeja, lukevat luonnontutkijat ne melkein -yleisesti todellisiksi lajeiksi. Kuitenkaan ei saata mainita mitään -varmaa tunnusmerkkiä, josta voisi tuntea muuntelevat muodot, -paikallismuodot, alalajit ja edustavat lajit. - -Kun monta vuotta sitten vertailin ja näin muiden vertailevan -Galapagos-saariston saarten lintuja toisiinsa ja Amerikan mannermaan -lintuihin, huomasin hämmästyksekseni, kuinka läpeensä horjuva ja -mielivaltainen se jakoperuste on, jonka mukaan lajit ja muunnokset -erotetaan toisistaan. Pienen Madeiraryhmän pikku saarilla on paljon -hyönteisiä, joita Wallaston'in oivallisessa teoksessa mainitaan -muunnoksina, mutta jotka moni hyönteistutkija varmaankin lukisi -erityisten lajien joukkoon. Myöskin Irlannissa on joitakuita eläimiä, -joita nykyään yleensä pidetään muunnoksina, mutta joita muutamat -eläintieteilijät ovat ennen lukeneet lajeiksi. Monet kokeneet -lintujentutkijat pitävät brittiläistä punariekkoamme (red grouse) vain -selväpiirteisenä muunnoksena eräästä norjalaisesta lajista, kun taas -useimmat pitävät sitä epäilyksettömänä, Isolle-Britannialle ominaisena -lajina. Suuri etäisyys kahden epävarman muodon kotiseutujen välillä -saattaa monet luonnontutkijat lukemaan mainitut muodot eri lajeiksi. -Mutta täydellä syyllä on kysytty: mikä etäisyys sitten on riittävä? Jos -Amerikan ja Europan välinen etäisyys on kyllin suuri, riittääkö Europan -ja Azorien, Europan ja Madeiran, tai Europan ja Kanarian saarten -välinen, tai näiden pienten saaristojen eri pikkusaarten välinen -etäisyys? - -B.D. Walsh, Yhdysvalloissa elävä erittäin etevä hyönteistutkija, on -kuvaillut muunnoksia ja lajeja, joita hän nimittää phytophagisiksi, -kasvinsyöjiksi. Useimmat kasvinsyöjät hyönteiset saavat ravintonsa -yhdestä ainoasta kasvilajista tai kasviryhmästä; toiset taas käyttävät -ravinnokseen erotuksetta useanlaatuisia kasveja eivätkä sittenkään -muuntele. Muutamissa tapauksissa on Walsh kuitenkin huomannut -erilaisista kasveista elävissä hyönteisissä ilmenevän joko -toukka-asteella tai kehkeytyneellä asteella, taikkapa kummallakin, -lieviä, mutta pysyväisiä eroavaisuuksia värissä, ko'ossa tai -eritysten laadussa. Muutamissa tapauksissa on huomattu ainoastaan -urosten, toisissa tapauksissa sekä urosten että naarasten hiukan -eroavan toisistaan. Kun eroavaisuudet ovat selväpiirteisempiä ja -koskevat molempia sukupuolia ja kaikkia ikäkausia, lukevat kaikki -hyönteistutkijat tällaiset muodot lajeiksi. Mutta kukaan havaintojen -tekijä ei voi toiselle ratkaisevasti todistaa, vaikka tämä todistus -hänelle itselleen kelpaisikin, mitä näistä phytophagisista muodoista on -kutsuttava lajeiksi ja mitä muunnoksiksi. Walsh lukee muunnoksiksi ne -muodot, joiden voi olettaa esteettömästi risteytyvän keskenään ja -lajeiksi ne, jotka näyttävät menettäneen tämän kykynsä. Koska -eroavaisuudet johtuvat siitä, että hyönteiset ovat kauan eläneet eri -kasveista, ei voi odottaa enää löytyvän välimuotoja, jotka liittäisivät -eri muodot toisiinsa. Siten luonnontieteilijältä puuttuu paras osviitta -ratkaistakseen, ovatko epävarmat muodot luettavat lajeiksi vai -muunnoksiksi. Samoin on myöskin välttämättömästi läheisten -sukulais-eläimistöjen laita, jotka asustavat eri mantereilla tai -saarilla. Kun sitävastoin joku eläin tai kasvi on levinnyt samalle -mantereelle tai useille saman saariston saarille, esiintyen eri -muotoisena eri alueilla, on aina toivoa sellaisten välimuotojen -löytymisestä, jotka liittävät toisiinsa äärimäiset jäsenet; ja näitä on -silloin pidettävä pelkkinä muunnoksina. - -Jotkut luonnontutkijat väittävät, ettei eläimistä koskaan esiinny -muunnoksia. Mutta nämä luonnontutkijat pitävätkin pienintäkin -eroavaisuutta lajinomaisena tunnuksena, ja kun sama yhteinen muoto -tavataan kahdessa eri maassa tai kahdessa geologisessa muodostumassa, -niin he arvelevat kahden eri lajin kätkeytyvän samaan asuun. -"Laji"-nimitys tulee siten olemaan pelkkä hyödytön abstraktio, johon -sisältyy ja liittyy erityinen luomistoimi. Tosin kyllä monet hyvin -päteväin asiantuntijain muunnoksina pitämät muodot ovat luonteeltaan -niin täydelleen lajien kaltaisia, että toiset yhtä pätevät -asiantuntijat ovat ne sellaisiksi lukeneetkin. Mutta väittely siitä, -onko niitä kutsuttava lajeiksi vaiko muuunoksiksi, on tyhjää ilman -pieksemistä niin kauan kuin ei ole yleisesti hyväksytty mitään -määritelmää näille nimityksille. - -Monet näistä selväpiirteisistä muunnoksista tai epävarmoista -lajeista ansaitsevat täyden huomion; on näet tuotu esiin useita -mieltäkiinnittäviä todisteita, jotka koskevat maantieteellistä -levenemistä, analogista muuntelua, sekasikiöisyyttä y.m. ja näiden -todisteiden avulla on koetettu määrätä, kumpaanko ryhmään muodot ovat -luettavat. Tila ei kuitenkaan salli lähemmin selvitellä näitä seikkoja. -Tarkka tutkimus epäilemättä monessa tapauksessa johtaa luonnontutkijat -yksimielisyyteen siitä, mihin luokkaan epävarmat muodot ovat luettavat. -Kumminkin on myönnettävä, että juuri paraiten tunnetuissa maissa -tapaamme niitä lukuisimmin. Olen hämmästyksekseni huomannut, että jos -joku luonnontilassa elävä eläin tai kasvi on ihmiselle erittäin -hyödyllinen tai jostakin syystä erikoisesti kiinnittää hänen -huomiotaan, niin siitä miltei aina tavataan muunnoksia. Näitä -muunnoksia monet kirjailijat sitäpaitsi pitävät lajeina. Kuinka -tarkasti onkaan tavallista tammea tutkittu ja kuitenkin eräs -saksalainen kirjailija saa syntymään enemmän kuin tusinan lajeja -muodoista, joita muut kasvientutkijat miltei yleisesti ovat pitäneet -muunnoksina! Ja Englannissa voimme vedota suurimpiin kasvitieteen -auktoriteetteihin tai käytännön miehiin tahtoessamme osottaa tammen -muodot pedunculata ja sessiliflora joko selviksi aito lajeiksi tai -pelkiksi muunnoksiksi. - -Tahdon tässä viitata erääseen huomattavaan, A. de Candollen äskettäin -julkaisemaan tutkielmaan, joka käsittelee kaikkia maailmassa tavattavia -tammia. Ei kenelläkään ole milloinkaan ollut runsaampaa ainehistoa -käytettävänään, erottaakseen toisistaan eri lajit, eikä kukaan olisi -voinut käyttää sitä suuremmalla innolla ja terävänäköisyydellä. Alussa -hän luettelee yksitellen kaikki ne monet rakenteenosat, jotka -muuntelevat eri lajeilla, sekä antaa numeroihin perustuvan laskelman -muuntelujen suhteellisesta yleisyydestä. Hän luettelee enemmän kuin -tusinan tuntomerkkejä, joiden voi huomata muuntelevan samassa -oksassakin, joskus iän ja kehitysasteen mukaan, joskus ilman mitään -osotettavissa olevaa syytä. Tälläiset ominaisuudet eivät tietysti ole -lajinomaisia, mutta ne ovat, kuten Asa Gray on huomauttanut -selostaessaan tätä kirjotusta, sellaisia, jotka yleensä sisältyvät -laji-määritelmiin. De Candolle lausuu sitten lukevansa lajeiksi -sellaiset muodot, jotka eroavat toisistaan niiden ominaisuuksien -puolesta, jotka eivät koskaan samassa puussa muuntele, ja joiden ei ole -huomattu liittyvän toisiinsa minkään välimuotojen kautta. Tämän -selvittelyn jälkeen, joka on tuloksena näin suuresta työstä, huomauttaa -hän painokkaasti: "Väärässä ovat siis ne, jotka toistavat, että -useimmilla lajeillamme on selvät rajansa ja että epävarmat lajit ovat -pienenä vähemmistönä. Tämä näytti pitävän paikkansa niin kauan kuin -suku oli vaillinaisesti tunnettu ja sen lajeihin-jako perustui -muutamiin harvoihin yksilöihin, ollen siis väliaikainen. Mutta mikäli -opimme tarkemmin tuntemaan näitä lajeja, esiintyy uusia välimuotoja ja -syntyy uusia epäilyksiä lajien rajoihin nähden." Hän lisää vielä, että -paraiten tunnetuista lajeista tavataan suurin joukko spontanisia -muunnoksia ja alamuunnoksia. Niinpä _Quercus robur'ista_ on -kahdeksankolmatta muunnosta, joista kaikki paitsi kuusi ryhmittyvät -kolmen alalajin ympärille, nimittäin _Q. pedunculatan, Q. sessilifloran -ja Q. pubescens'in_. Näitä kolmea alalajia yhdistävät muodot ovat -verrattain harvinaisia. Ja jos, huomauttaa taaskin Asa Gray, nämä -nykyään harvinaiset yhdistävät muodot kokonaan häviäisivät -sukupuuttoon, niin nuo kolme alalajia olisivat aivan samassa suhteessa -toisiinsa kuin nuo neljä tai viisi toistaiseksi oletettua lajia, jotka -läheisesti ryhmittyvät tyypillisen _Quercus robur'in_ ympärille. -Lopuksi de Candolle olettaa, että niistä kolmestasadasta lajista, jotka -hänen tutkielmassaan luetaan tammen sukuun kuuluviksi, vähintään kaksi -kolmannesta on ainoastaan väliaikaisesti määriteltyjä lajeja, s.o. ei -tiedetä, täyttävätkö ne tarkalleen ennen mainitun todellisten lajien -määritelmän. On lisättävä, ettei de Candolle enää usko lajien olevan -muuttumattomia luomia, vaan arvelee että kehitysteoria on kaikkein -luonnollisin ja "kaikkein yhtäpitävin paleontologian ja kasvi- ja -eläinmaantieteen tunnettujen tosiseikkojen kanssa, mitä sekä -anatomiseen rakenteeseen että luokitukseen tulee". - -Kun nuori luonnontutkija ryhtyy tutkimaan hänelle aivan tuntematonta -elimistöryhmää, niin hänet ensimmältä panee ymmälle kysymys, mitä -eroavaisuuksia on pidettävä lajinomaisina ja mitä muunnosmaisina, sillä -hänellä ei ole mitään tietoa siitä, minkä verran ja minkä laatuista -muuntelevaisuutta kysymyksenalaisessa ryhmässä on; ja tämä osottaa -kuinka yleistä ainakin jossakin määrässä esiintyvä muuntelevaisuus on. -Mutta jos hän tyytyy tarkkaamaan yhtä ainoata, yhdellä ainoalla -alueella tavattavaa luokkaa, selvenee hänelle piankin, mihin useimmat -epävarmoista muodoista ovat luettavat. Hän on yleensä taipuisa saamaan -paljon lajeja, sillä hänen huomionsa kiintyy, samoinkuin jo -mainitsemamme kyyhkysten tai siipikarjan kasvattajan, eroavaisuuksien -suureen lukumäärään niissä muodoissa, joita hän pitemmältä tarkastelee; -sitäpaitsi häneltä puuttuu yleisiä tietoja muissa ryhmissä ja muilla -alueilla tavattavista samanlaatuisista muunnoksista, joiden avulla -voisi oikaista ensi vaikutelmiaan. Laajentaessaan havaintojensa piiriä, -kohtaa hän uusia, pulmallisia tapauksia, sillä tällöin hän kohtaa -suuren joukon lähisukuisia muotoja. Mutta jos havaintojen piiri -laajenee hyvin suureksi, niin hänen lopulta tavallisesti onnistuu -päästä selvyyteen; jotta näin kävisi, täytyy hänen kuitenkin myöntää -suuri sija muuntelulle, jolloin hän usein saa osakseen vastaväitteitä -muiden luonnontutkijain taholta. Jos hän joutuu tutkimaan sellaisista -maista peräisin olevia sukulaismuotoja, jotka eivät nykyään ole -yhtenäisenä mantereena, jolloin hän ei voi toivoa tapaavansa yhdistäviä -välimuotoja, on hänen pakko turvautua melkein yksinomaan analogiaan ja -vaikeudet kasvavat silloin huippuunsa. - -Varmaa on, ettei mitään selvää rajaviivaa ole tähän saakka onnistuttu -vetämään lajien ja alalajien välille s.o. muotojen, jotka muutamien -luonnontutkijain mielestä suuresti lähenevät, joskaan eivät täysin -saavuta lajien arvoa -- taikkapa alalajien ja selväpiirteisten -muunnosten tai lievempien muunnosten ja yksilöllisten eroavaisuuksien -välille. Nämä eroavaisuudet häipyvät toisiinsa huomaamattomin -vivahduksin, muodostaen sarjan, joka herättää mielessä ajatuksen -todella tapahtuneesta siirtymisestä. - -Mielestäni ovat senvuoksi yksilölliset eroavaisuudet, vaikka ne -systematikolle tarjoavatkin vain vähän mielenkiintoa, meille mitä -tärkeimmät, koska ne ovat ikäänkuin ensi askeleina sellaisia lieviä -muunnoksia kohti, joiden vasta katsotaan ansaitsevan mainitsemista -luonnonhistoriallisissa teoksissa. Muunnoksia, jotka ovat jonkun verran -selvempiä ja pysyväisempiä, pidän askeleina hyvin selväpiirteisiä -ja pysyväisiä muunnoksia kohti; viimemainittujen taas katson -johtavan alalajeihin ja näiden taas lajeihin. Siirtyminen yhdestä -eroavaisuus-asteesta toiseen saattaa useissa tapauksissa olla -yksinkertaisena tuloksena elimistön luonteesta ja niistä erilaisista -ulkonaisista olosuhteista, joiden alaisena se kauan on ollut. Mutta -mitä tärkeämpiin ja suurempaa soveltautumiskykyä osottaviin -ominaisuuksiin tulee, on siirtyminen toisesta eroavaisuus-asteesta -toiseen varmasti luettava luonnollisen valinnan (jota myöhemmin tulemme -selittämään) kartuttavan vaikutuksen ja erinäisten elimistön-osien -lisääntyneen tai vähentyneen käytön syyksi. Selväpiirteistä muunnosta -voisi senvuoksi kutsua alulla olevaksi lajiksi. Mutta siitä, onko tämä -arveluni paikkansapitävä, päätettäköön niiden tosiseikkojen ja -tarkastelujen painavuuden nojalla, joita tässä teoksessa tulemme -esittämään. - -Ei ole tarvis otaksua kaikkien muunnosten tai alulla olevien lajien -lopulta kehittyvän todellisiksi lajeiksi. Ne voivat hävitä sukupuuttoon -tai pysyä muunnoksina pitkät ajat, kuten Wollaston on osottanut olevan -eräiden Madeiralla tavattavien kivettyneiden maakotilaiden muunnosten -ja kuten Caston de Saporta on osottanut olevan kasvien laidan. Jos -muunnos kehittyy sellaiseen kukoistukseen, että se lukumäärältään -voittaa kantalajinsa, pidetään sitä tässä tapauksessa lajina ja -kantalajia muunnoksena. Se saattaa myöskin syrjäyttää kantalajinsa, -hävittäen sen kokonaan sukupuuttoon, tai molemmat voivat jäädä elämään -rinnakkain itsenäisinä lajina. Mutta myöhemmin saamme uudelleen palata -tähän asiaan. - -Näistä huomautuksista käynee selville, että pidän "laji" nimitystä -mielivaltaisena, hyvin yhdennäköisten yksilöiden muodostamalle ryhmälle -mukavuuden vuoksi annettuna nimenä, sekä myöskin, ettei "laji" -oleellisesti eroa "muunnoksesta", joka nimitys annetaan vähemmän -selvästi eroavalle ja epävakaisemmille muodoille. "Muunnos" taas on, -verrattuna "yksilöllisiin eroavaisuuksiin" yhtä mielivaltainen, -mukavuuden vuoksi käytetty nimitys. - - - -LAAJALLA ALUEELLA TAVATTAVAT, ALUEELLAAN LAAJALTI LEVINNEET JA YLEISET -LAJIT MUUNTELEVAT ENITEN. - - -Teoretisten näkökohtien ohjaamana johduin ajattelemaan, että -järjestämällä taulukkoihin muutamien tarkasti tutkittujen kasvistojen -kaikki muunnokset voisi kenties tulla mielenkiintoisiin johtopäätöksiin -enimmin muuntelevien lajien luonteesta ja suhteista. Ensimmältä tämä -näytti kylläkin helpolta. Mutta H.C. Watson, jolle olen niin paljon -velassa arvokkaasta opastuksesta ja avusta, sai minut pian vakuutetuksi -siitä, että tehtävä tuottaisi paljon vaikeuksia ja saman osotti minulle -sittemmin myöskin tohtori Hooker vielä ratkaisevammin. Jätän -selvityksen näistä vaikeuksista sekä muuntelevien lajien suhteellista -lukumäärää osottavien taulukkojen julkaisemisen toiseen myöhemmin -ilmestyvään teokseeni. Tohtori Hooker'in luvalla lisään, että hän -huolellisesti luettuaan käsikirjotukseni ja tutkittuaan taulukkoni -pitää seuraavaa esitystä hyvin perusteltuna. Koko kysymys, jota tässä -on pakko käsitellä kaikessa lyhykäisyydessä, on kumminkin jotenkin -mutkikas, eikä sen käsittelyssä voi olla viittaamatta seikkoihin, jotka -vasta myöhemmin tulevat puheeksi, kuten "taisteluun olemassa-olosta", -"ominaisuuksien erilaistumiseen" y.m. - -Alphonse de Candolle y.m. ovat osottaneet, että kasveista, joilla on -hyvin laaja levenemisalue, yleensä esiintyy muunnoksia. Tämä onkin -odotettavissa, koska ne tällöin ovat erilaisten ulkonaisten -olosuhteiden alaisina ja joutuvat kilpailemaan muiden olentoryhmien -kanssa (joka, kuten myöhemmin tulemme näkemään, on yhtä tärkeä, ellei -vielä tärkeämpi asianhaara). Mutta taulukkoni osottavat edelleen, että -rajotetulla alueella yleisimpinä tavattavat lajit, s.o. ne, joihin -kuuluu suurin lukumäärä yksilöitä, sekä lajit, jotka alueellaan ovat -enimmin levinneet (ja tämä on eri asia kuin laajalla alueella -tavattavat ja myöskin jonkun verran eri asia kuin yleiset lajit) -useimmiten ovat kylliksi selväpiirteisiä ansaitakseen mainitsemista -kasvitieteellisissä teoksissa. Siten juuri kukoistavimmat eli, kuten -voimme niitä nimittää, vallitsevat lajit, -- nimittäin ne, jotka -tavataan laajalla alueella, jotka omalla alueellaan ovat laajimmalle -levinneet ja joiden yksilöluku on suurin -- useimmiten tuottavat -selväpiirteisiä muunnoksia eli alulla olevia lajeja, joina minä niitä -pidän. Tämän saattoi kenties ennakolta arvatakin. Sillä koska -muunnosten välttämättä on taisteltava alueensa muiden asujanten kanssa, -tullakseen johonkin määrin pysyväisiksi, ovat ne lajit, jotka ovat -päässeet vallitseviksi, paraiten omansa tuottamaan jälkeläisiä, jotka -edelleen perivät, joskin hieman muuttuneina, ne edulliset ominaisuudet, -joiden avulla niiden vanhemmat saavuttivat vallitsevan asemansa -maamiestensä joukossa. Kun tässä puhumme vallitsevasta asemasta, -huomattakoon, että tarkotamme ainoastaan sellaisia muotoja, jotka -joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa ja eritoten saman suvun tai -luokan jäseniä, joilla on miltei samanlaiset elintavat. Mitä yksilöiden -lukuisuuteen ja lajin yleisyyteen tulee, koskee vertailu tietysti -ainoastaan saman ryhmän jäseniä. Jotakin ylemmistä kasveista voidaan -nimittää vallitsevaksi, jos sitä on useampia yksilöitä ja jos se on -alueellaan laajemmalle levinnyt kuin muut saman alueen kasvit, jotka -elävät lähipitäen samanlaisten elinehtojen alaisina, eikä tällainen -kasvi ole vähemmän vallitseva sen vuoksi, että jotkut rihmalevät tai -loissienet ovat äärettömän paljon lukuisammat yksilöistä ja laajemmalle -levinneet. Jos sitävastoin rihmalevät tai loissienet voittavat muut -sukulaisensa yllämainituissa suhteissa, ovat ne silloin vallitsevina -omassa luokassaan. - - - -ALUEEN LAAJEMPIEN SUKUJEN LAJIT MUUNTELEVAT USEAMMIN KUIN PIENEMPIEN -SUKUJEN LAJIT. - - -Jos jaetaan jonkun alueen kasvit sen mukaan, kuin ne jossakin kasviossa -ovat esitetyt, kahteen ryhmään siten, että toiseen ryhmään asetetaan -kaikki laajempiin sukuihin kuuluvat (s.o. useita lajeja sisältävät) ja -toiseen pienempiin sukuihin kuuluvat kasvit, havaitaan edellisten -joukkoon kuuluvan hiukan useampia hyvin yleisiä ja alueellaan laajalle -levinneitä eli vallitsevia lajeja. Tätä saattoi ennakolta olettaakin, -sillä pelkästään se seikka, että jollakin alueella kasvaa useita -samansukuisia lajeja, osottaa alueella vallitsevissa organisissa tai -epäorganisissa elinehdoissa olevan jotakin suvun menestymiselle -suotuisaa. Ja tämän vuoksi saatoimme olettaa tapaavamme laajoissa -suvuissa suhteellisesti suuremman luvun vallitsevia lajeja. Kumminkin -pyrkivät niin monet seikat hämmentämään tätä tulosta, että olen -hämmästynyt huomatessani taulukkojen osottavan pienenkin enemmistön -olevan laajempien sukujen puolella. Tahdon tässä viitata vaan kahteen -sellaiseen syyhyn. Sekä suolattoman että suolaisen veden kasveilla on -tavallisesti hyvin laajat kasvualueet, ja ne ovat alueillansa hyvin -levinneitä; tämä seikka näyttää kumminkin olevan yhteydessä näiden -kasvien kasvupaikkojen laadun kanssa ja sillä on vähän tai ei mitään -tekemistä niiden sukujen suuruuden kanssa, joihin kasvit kuuluvat. -Alhaisemmalla kehitysasteella olevat kasvit taas ovat paljon -laajemmalle levinneitä kuin ylemmällä asteella olevat, eikä tämäkään -seikka ole missään läheisessä suhteessa suvun suuruuteen. Syy, miksi -alhaiselimistöiset kasvit ovat laajalle levinneitä, tulee -selvitettäväksi maantieteellistä levenemistä käsittelevässä luvussa. - -Pitäen lajeja ainoastaan selväpiirteisinä ja tarkasti määriteltävinä -muunnoksina johduin tekemään sen ennakko-otaksuman, että laajempien -sukujen lajeista jokaisella alueella esiintyy muunnoksia useammin kuin -pienempien sukujen lajeista. Sillä missä tahansa on muodostunut useita -lähisukuisia (s.o. samaan sukuun kuuluvia) lajeja, siellä -säännöllisesti on parhaillaan muodostumassa paljon muunnoksia ja alulla -olevia lajeja. Missä paljon suuria puita kasvaa, siellä odotamme -tapaavamme myöskin vesoja. Siellä, missä suvusta on muuntelun kautta -muodostunut useita lajeja, ovat olosuhteet olleet muuntelulle -suotuisat; ja tästä syystä voimme otaksua, että olosuhteet edelleenkin -ovat muuntelulle suotuisat. Jos sitävastoin pidämme jokaista lajia -erikoisen luomistyön tuloksena, ei ole olemassa mitään nähtävää syytä, -miksi monilajisessa ryhmässä esiintyy enemmän muunnoksia kuin -harvalajisessa. - -Todistaakseni tämän otaksuman oikeaksi, olen jakanut kahdentoista eri -maan kasvit ja kahden alueen kovakuoriaiset kahteen miltei yhtä suureen -ryhmään, joista toinen käsittää laajempien ja toinen pienempien sukujen -lajit, ja jokaisessa tapauksessa on osottautunut, että laajempien -sukujen taholla on esiintynyt muunnoksia suhteellisesti useammista -lajeista kuin pienempien sukujen taholla. Sitäpaitsi niissä laajojen -sukujen lajeissa, joista muunnoksia esiintyy, on muunnosten -keskimääräinen lukuisuus poikkeuksetta suurempi kuin pienten sukujen -lajeissa. Näihin tuloksiin tulemme silloinkin, kun teemme toisenlaisen -jaotuksen, kokonaan poistaen taulukoista kaikki pienimmät suvut, joissa -lajeja on vain yhdestä neljään. Nämä tosiseikat antavat ilmeisesti -tukea sille mielipiteelle, että lajit ovat ainoastaan selväpiirteisiä -ja vakaantuneita muunnoksia. Sillä missä tahansa samasta suvusta on -syntynyt useita lajeja, eli missä, jos saamme käyttää tällaista -lausetapaa, lajituotanto on ollut toimessa, siellä meidän täytyy tavata -se yhä vieläkin toimivana, etenkin kun meillä on täysi syy uskoa uusien -lajien muodostuvan hitaasti. Ja tämä pitää varmasti paikkansa, jos -pidetään muunnoksia alulla olevina lajeina; taulukkoni näet osottavat -selvästi yleisen säännön olevan sen, että missä tahansa on muodostunut -useita lajeja jostakin suvusta, siellä tämän suvun lajeista esiintyy -joukko muunnoksia, s.o. alulla olevia lajeja, joiden luku kohoo yli -keskimäärän. Ei niin, että kaikki laajat suvut muuntelisivat nykyään -suuresti ja että niiden lajien lukumäärä siten olisi kasvamassa tai -etteivät mitkään pienet suvut muuntelisi ja kasvaisi. Jos niin olisi -asianlaita, niin se olisi teorialleni hyvin onnetonta, koska geologia -selvästi kertoo meille, että pienet suvut ovat usein aikojen kuluessa -suuresti kasvaneet ja että laajat suvut ovat usein, saavutettuaan -suurimman laajuutensa, rappeutuneet ja hävinneet. Tahdomme tässä -ainoastaan osottaa, että suvusta, josta on muodostunut useita lajeja, -niitä yhä vieläkin muodostuu verrattain lukuisasti. Ja tämä pitää -varmasti paikkansa. - - - -MONET LAAJEMPIIN SUKUIHIN KUULUVAT LAJIT MUISTUTTAVAT MUUNNOKSIA SIINÄ, -ETTÄ OVAT TOISILLEEN LÄHEISESTI, MUTTA ERI TAVOIN SUKUA JA ETTÄ NIILLÄ -ON RAJOTETTU LEVENEMISALUE. - - -Laajojen sukujen lajeilla ja näiden lajien tunnustetuilla muunnoksilla -on muitakin huomiota ansaitsevia yhtymäkohtia. Olemme nähneet, ettei -ole olemassa mitään pettämätöntä tunnusta, jonka avulla voisi erottaa -lajin selväpiirteisestä muunnoksesta ja että, milloin ei ole löydetty -epävarmoja muotoja yhdistäviä välirenkaita, luonnontutkijain on pakko -ratkaista asia näiden muotojen välillä huomattavan eroavaisuusmäärän -mukaan, analogian avulla päättäen, riittääkö tämä eroavaisuusmäärä -kohottamaan toisen tai molemmat lajien arvoon. Eroavaisuusmäärä on siis -hyvin tärkeä tunnusmerkki määrätessä, onko kaksi muotoa luettava -lajeiksi vai muunnoksiksi. Nyt on Fries huomauttanut lajien välisen -eroavaisuusmäärän olevan kasveissa laajoissa suvuissa usein erittäin -pienen ja samaa on Westwood huomauttanut hyönteisistä. Olen koettanut -tarkastaa tätä seikkaa keskimäärälaskujen avulla, ja mikäli -riittämättömistä tuloksista voi päättää, ne näyttävät vahvistavan tätä -väitettä. Olen myöskin neuvotellut muutamien tarkkasilmäisten ja -kokeneiden havainnontekijäin kanssa, ja asiaa harkittuaan he ovat -yhtyneet samaan mielipiteeseen. Tässä suhteessa laajempien sukujen -lajit siis muistuttavat muunnoksia enemmän kuin pienempien sukujen -lajit. Toisin sanoen, laajemmissa suvuissa, joissa parhaillaan on -muodostumassa keskimääräistä suurempi joukko muunnoksia eli alulla -olevia lajeja, monet jo valmiiksi muodostuneista lajeista yhä johonkin -määrin muistuttavat muunnoksia siinä suhteessa, että niiden keskinäiset -eroavaisuudet ovat tavallista pienemmät. - -Sitäpaitsi laajempien sukujen lajit ovat sukua toisilleen samalla -tavoin kuin jonkin lajin muunnokset ovat toisilleen sukua. Ei yksikään -luonnontutkija väitä kaikkien suvun lajien eroavan toisistaan yhtä -suuresti; suvut voidaan tavallisesti jakaa alasukuihin tai osastoihin -(sections) tai vielä pienempiinkin ryhmiin. Kuten Fries on sattuvasti -huomauttanut, on pieniä lajiryhmiä tavallisesti seuralaistähtien tavoin -ryhmittynyt sikermiksi toisten lajien ympärille. - -Ja mitä muuta ovat muunnoksetkaan kuin muotoryhmiä, jotka eri tavoin -ovat sukua toisilleen, muodostaen sikermiä toisten muotojen, s.o. -kantalajiensa ympärille. Epäilemättä muunnosten ja lajien välillä on -olemassa eräs mitä tärkein eroavaisuuskohta, nim. se, että muunnokset -eroavat toisistaan ja kantalajistaan paljon vähemmän kuin saman suvun -lajit eroavat toisistaan. Mutta kun myöhemmin käsittelemme -"ominaisuuksien erilaistumisen" lakia, saamme nähdä, miten tämä seikka -on selitettävissä ja kuinka muunnosten väliset pienemmät eroavaisuudet -pyrkivät kasvamaan suuremmiksi lajien välisiksi eroavaisuuksiksi. - -Eräs toinenkin kohta ansaitsee huomiota. Muunnokset rajottuvat yleensä -hyvin ahtaalle alalle, mikä oikeastaan onkin itsestään selvää, sillä -jos muunnoksen huomattaisiin olevan laajemmalle levinneen kuin sen -oletetun kantalajin, niin niiden nimitykset vaihtuisivat. Mutta on -syytä uskoa, että lajeilla, jotka ovat hyvin läheistä sukua muille -lajeille ja siinä kohden muistuttavat muunnoksia, usein on hyvin ahdas -levenemisalue. Niinpä H.C. Watson on merkinnyt minulle hyvin -järjestetyssä kasviossa nimeltä "London Catalogue of plants" (4:s -painos) 63 kasvia, jotka siinä on luettu lajeiksi, mutta joiden hän -katsoo olevan niin läheistä sukua muille lajeille, että niiden lajiarvo -hänestä on epävarma. Näiden 63 oletetun lajin levenemisalueet -käsittävät keskimäärin yli 6,9 niistä piireistä, joihin Watson on -jakanut Ison-Britannian. Nyt on tässä samassa luettelossa mainittu 53 -tunnustettua muunnosta, ja näiden levenemisalueet käsittävät yli 7,7 -piiriä, kun taas lajit, joihin nämät muunnokset kuuluvat, käsittävät -14,3 piiriä. Tunnustetuilla muunnoksilla on siis melkein yhtä ahdas -keskimääräinen levenemisalue kuin lähisukuisilla muodoilla, jotka -Watson merkitsi epävarmoiksi lajeiksi, mutta jotka Britannian -kasvientutkijat melkein yleisesti ovat lukeneet aito lajeiksi. - - - -JÄLKIKATSAUS. - - -Muunnokset eivät ole erotettavissa lajeista, paitsi yhdistäviä -välimuotoja tavattaessa ja erään niiden välisen epämääräisen -eroavaisuusmäärän nojalla. Sillä jos kaksi muotoa eroaa toisistaan -hyvin vähän, luetaan ne yleensä muunnoksiksi, vaikkei niitä -voitaisikaan läheisesti liittää toisiinsa. Mutta kuinka suuri sen -eroavaisuusmäärän tulee olla, joka riittää kohottamaan kaksi muotoa -lajien arvoon, sitä ei voi tarkasti määritellä. Suvuissa, joiden -lajiluku jollakin alueella on keskimäärää suurempi on näiden lajien -muunnostenkin luku keskimäärää suurempi. Laajoissa suvuissa ovat lajit -läheisesti, mutta eri tavoin sukua keskenänsä, muodostaen pieniä ryhmiä -toisten lajien ympärille. Lajeilla, jotka ovat hyvin läheistä sukua -muille lajeille, on ilmeisesti rajotettu levenemisalue. Kaikissa näissä -suhteissa laajojen sukujen lajit osottavat suurta yhdenmukaisuutta -muunnosten kanssa. Ja me voimme hyvin käsittää tämän yhdenmukaisuuden, -jos lajit joskus ovat olleet olemassa muunnoksina ja siten saaneet -alkunsa, kun taas tämä yhdenmukaisuus on aivan käsittämätön, jos lajit -ovat toisistaan riippumattomia luomia. - -Olemme myöä nähneet, että jokaisessa luokassa laajempien sukujen -kukoistavimmat eli vallitsevat lajit tuottavat keskimäärin lukuisimmin -muunnoksia; muunnoksilla taas on taipumus -- kuten myöhemmin tulemme -näkemään -- muodostua uusiksi erikoisiksi lajeiksi. Siten laajemmat -suvut pyrkivät yhä laajenemaan ja kaikkialla luonnossa pyrkivät ne -elämänmuodot, jotka ovat vallitsevina, tulemaan yhä vallitsevammiksi, -jättäessään paljon toisintuneita, vallitsevia jälkeläisiä. Mutta -laajemmilla suvuilla on myös taipumus vähitellen pirstautua pienemmiksi -suvuiksi, kuten myöhemmin tulemme tarkemmin selittämään. Ja siten -elämänmuodot kaikkialla kautta maailman jakautuvat ryhmiin, jotka ovat -toisten ryhmien alaisia. - - - - -III LUKU. - -TAISTELU OLEMASSA-OLOSTA. - -Sen suhde luonnolliseen valintaan. -- Nimitystä käytetty laajassa -merkityksessä. -- Geometrisena sarjana tapahtuva lisääntyminen. -- -Kotiutuneiden kasvien ja eläinten nopea lisääntyminen. -- Lisääntymistä -ehkäiseviä seikkoja. -- Yleinen kilpailu. -- Ilmaston vaikutukset. -- -Yksilöjen lukuisuuden suoma turva. -- Eläinten ja kasvien monimutkaiset -keskinäiset suhteet kaikkialla luonnossa. -- Ankarinta taistelua -olemasta-olosta käydään saman lajin yksilöjen ja muunnosten välillä; -usein vallitsee ankara taistelu myöskin saman suvun lajien välillä. -- -Elimistön suhde muihin elimistöihin on tärkein kaikista suhteista. - - -Ennenkuin ryhdymme tämän luvun varsinaiseen aiheeseen, täytyy minun -tehdä muutamia alustavia huomautuksia, osottaakseni missä suhteessa -taistelu olemassa-olosta on luonnolliseen valintaan. Edellisessä -luvussa olemme nähneet, että luonnontilassa elävissä elollisissa -olennoissa ilmenee jonkun verran yksilöllistä muuntelevaisuutta; tätä -ei tietääkseni koskaan ole kiellettykään. Meille on vähäpätöistä, -kutsutaanko lukuisia epävarmoja muotoja lajeiksi, alalajeiksi tai -muunnoksiksi, ja mihin arvoluokkaan esim. Britannian kasviston -kaksi- tai kolmesataa epävarmaa muotoa asetetaan, kunhan myönnetään, -että on olemassa joitakin selväpiirteisiä muunnoksia. Mutta -yksilöllisen muuntelevaisuuden ja muutamien selväpiirteisten muunnosten -pelkkä olemassaolo ei paljoakaan auta meitä ymmärtämään, kuinka lajit -syntyvät luonnossa, joskin ne muodostavat lajien syntymiselle -välttämättömän perustan. Kuinka ovat nuo erinomaisen täsmälliset -mukautumiset -- toisen elimistönosan mukautuminen toisen elimistönosan -mukaan ja valitseviin elinehtoihin sekä eri elimellisten olioiden -mukautuminen toistensa mukaan -- saavuttaneet täydellisyytensä? Me -näemme tämän sopuisan mukautumisen selvimmin tikassa ja mistelikasvissa -ja miltei yhtä selvästi alhaisimmassa loiseläimessäkin, joka -takertuu jonkun nelijalkaisen karvoihin tai linnun höyheniin, -sukeltajakuoriaisen rakenteessa, haivenilla varustetussa siemenessä, -jota pieninkin tuulenpuuska lennättää -- sanalla sanoen, me näemme -sopuisaa mukautumista kaikkialla, elollisen maailman joka osassa. - -Mistä sitten johtuu, voitanee taaskin kysyä, että muunnokset, joita -olen kutsunut alulla oleviksi lajeiksi, lopuksi muuttuvat selviksi aito -lajeiksi, jotka useimmiten ilmeisesti eroavat toisistaan paljon enemmän -kuin saman lajin muunnokset? Kuinka syntyvät nuo lajiryhmät, jotka -muodostavat n.k. erikoiset suvut ja jotka eroavat toisistaan enemmän -kuin saman suvun lajit? Kaiken tämän aiheuttaa, kuten seuraavassa -luvussa selvemmin saamme nähdä, _taistelu olemassa-olosta_. Tästä -taistelusta johtuu, että muuntelut, jotka -- miten vähäpätöisiä ja -mistä syistä aiheutuneita lienevätkin -- johonkin määrin ovat edullisia -yksilöille näiden suunnattoman monimutkaisissa suhteissa muihin -elollisiin olentoihin ja ulkonaisiin elinehtoihin, auttavat yksilöiden -säilymistä ja periytyvät tavallisesti jälkeläisiin. Jälkeläisillä on -siten paremmat eloonjäämisen mahdollisuudet, sillä niistä monista lajin -yksilöistä, joita määrä-ajoin syntyy, voi ainoastaan pieni osa jäädä -eloon. Olen kutsunut tätä lakia, jonka mukaan jokainen pieninkin muutos -säilyy, jos se vaan on hyödyllinen, _luonnolliseksi valinnaksi_, -osottaakseni sen suhdetta ihmisen vallassa olevaan valintaan. Mutta -Herbert Spencer'in usein käyttämä lausetapa "_kelvollisinten -eloonjääminen_" on täsmällisempi ja toisinaan yhtä sopiva. Olemme -nähneet, että ihminen voi valinnallaan varmasti saavuttaa suuria -tuloksia ja että hän voi mukaannuttaa elollisia olentoja omiin -tarpeisiinsa, kartuttamalla pieniä, mutta hyödyllisiä muunteluja, joita -luonto hänelle on tarjonnut. Mutta luonnollinen valinta on, kuten -myöhemmin tulemme näkemään, voima, joka on lakkaamatta valmis toimimaan -ja joka on äärettömän paljon mahtavampi ihmisen heikkoja ponnistuksia, -samoinkuin luonnon työt voittavat taiteen saavutukset. - -Selvitelkäämme nyt vähän yksityiskohtaisemmin olemassaolo-taistelua. -Vastaisessa teoksessani tämä aihe tulee laajemman käsittelyn alaiseksi, -jonka se hyvin ansaitsee. Vanhempi De Candolle ja Lyell ovat laajoissa -ja filosofisissa esityksissään toteennäyttäneet, että elolliset olennot -ovat ankarassa kilpailussa keskenään. Mitä kasveihin tulee, ei -kukaan ole käsitellyt tätä aihetta nerokkaammin ja suuremmalla -asiantuntemuksella kuin Manchesterin tuomiorovasti W. Herbert, mikä -nähtävästi johtuu hänen perinpohjaisesta perehtymisestään -puutarhanviljelykseen. Ei mikään ole helpompaa, kuin sanoissa hyväksyä -universalisen olemisen taistelun totuus, eikä mikään vaikeampaa -- niin -ainakin minusta on näyttänyt -- kuin alituisesti pitää tämä totuus -mielessään. Mutta jollei se ole syvälle mieleemme syöpynyt, käsitämme -vain hämärästi tai aivan väärin koko luonnon talouden kaikkine -levenemistä, harvinaisuutta, häviämistä ja muuntelua koskevine -tosiseikkoineen. Luonto näyttää meistä säteilevän iloa, näemme sen -usein uhkuvan ravinnon yltäkylläisyyttä, mutta useinkaan emme näe -taikkapa unohdamme, miten linnut, jotka huolettomina ympärillämme -visertävät, enimmäkseen elävät hyönteisillä tai siemenillä, siten alati -hävittäen elämää, taikkapa unohdamme, kuinka paljon näitä laulajia tai -niiden munia tai poikasia joutuu petolintujen ja petoeläinten -saaliiksi. Me emme aina pidä mielessämme, että vaikka ruokaa tällä -haavaa olisikin yltäkyllin, ei näin ole laita joka vuonna ja kaikkina -vuodenaikoina. - - - -NIMITYSTÄ "TAISTELU OLEMASSA-OLOSTA" KÄYTETTY LAAJASSA MERKITYKSESSÄ. - - -Minun on heti alussa huomautettava, että käytän tätä nimitystä laajassa -ja kuvaannollisessa merkityksessä, sisällyttäen siihen toisen olennon -riippuvaisuuden toisesta ja, mikä on tärkeämpää, ei vaan yksilön -elämän, vaan myöskin suvun säilymisen. - -Kahden koiransukuisen eläimen voidaan sanoa täydellä todella -taistelevan ravinnosta ja elämästä nälänhädän aikana. Mutta sanotaanpa -myöskin erämaan laidassa kasvavan kasvin taistelevan elämästänsä -kuivuutta vastaan, vaikka oikeammin pitäisi sanoa, että kasvin elämä on -riippuvainen kosteudesta. Kasvin, joka vuosittain valmistaa tuhannen -siementä, joista keskimäärin ainoastaan yksi pääsee kehittymään, -voidaan paremmalla syyllä sanoa taistelevan saman- tai erisukuisten -kasvien kanssa, jotka jo ennestään peittävät maan. Misteli-kasvi on -riippuvainen omenapuusta ja muutamista muista puista, mutta vain -etäisessä merkityksessä voidaan sanoa mistelin ja näiden puiden -taistelevan keskenänsä; jos nimittäin näitä loiskasveja kasvaa liian -paljon samassa puussa, niin puu kuihtuu ja kuolee. Useiden -mistelitaimien, jotka kasvavat taajassa samalla oksalla, voidaan -paremmalla syyllä sanoa taistelevan keskenään. Koska mistelin siemeniä -kylvävät linnut, riippuu sen olemassa-olo näistä, ja sen voidaan -kuvaannollisesti sanoa taistelevan muiden hedelmääkantavien kasvien -kanssa, houkutellessaan lintuja syömään ja siten kylvämään sen -siemeniä. Näissä eri merkityksissä, jotka koskettavat toisiaan, käytän -mukavuuden vuoksi yleistä nimitystä "taistelu olemassa-olosta". - - - -GEOMETRISENA SARJANA TAPAHTUVA LISÄÄNTYMINEN. - - -Olemassaolo-taistelu on välttämätön seuraus kaikkien elollisten -olentojen suuresta lisääntymistaipumuksesta. Jokaisen olennon, joka -luonnollisena elinaikanaan tuottaa useita munia tai siemeniä, täytyy -joutua kärsimään hävitystä jonakin ikäkautenaan, jonakin vuodenaikana -taikkapa satunnaisesti jonakin vuonna, muuten sen lukumäärä karttuisi -geometrisena sarjana tapahtuvan lisääntymisen johdosta nopeasti niin -suunnattoman suureksi, ettei mikään alue voisi elättää sen jälkeisöä. -Kun näin syntyy useampia yksilöitä kuin voi jäädä elämään, on tästä -aina seurauksena taistelu olemassa-olosta joko kahden samaan lajiin -kuuluvan yksilön, eri lajeihin kuuluvien yksilöiden tai yksilön ja -ulkonaisten olosuhteiden välillä. Tässä meitä kohtaa Malthuksen oppi, -sovellettuna monin verroin ankarampana koko kasvi- ja eläinkuntaan. -Sillä tässä tapauksessa ei voi tulla kysymykseen mikään ravinnon -keinotekoinen kartuttaminen eikä harkittu pidättäytyminen aviosta. -Olkoonpa, että muutamien lajien lukumäärä tällä haavaa onkin enemmän -tai vähemmän ripeästi kasvamassa; kaikille se ei ole mahdollista, sillä -maailma ei voisi tarjota niille tilaa. - -Ei ole mitään poikkeusta siitä säännöstä, että jokainen elollinen -olento lisääntyy luonnollisella tavalla niin runsaasti, että jollei -mikään hävitys sitä kohtaisi, koko maa pian peittyisi yhden ainoan -parin jälkeläisistä. Hitaasti lisääntyvä ihminenkin kartuttaa -kahdessakymmenessäviidessä vuodessa lukumääränsä kaksinkertaiseksi ja -tämän suhteen mukaisesti ei kuluisi tuhattakaan vuotta, ennenkuin hänen -jälkeläisillään ei kirjaimellisesti puhuen enää olisi seisomasijaa maan -päällä. Linné on laskenut, että jos joku yksivuotinen kasvi tuottaisi -ainoastaan kaksi siementä -- ja näin niukasti lisääntyvää kasvia ei ole -ainoatakaan -- ja niiden taimet seuraavana vuonna tuottaisivat kaksi -siementä j.n.e., niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua olisi miljoona -kasvia. Elefanttia pidetään hitaimmin sikiävänä kaikista tunnetuista -eläimistä. Olen ottanut arvioidakseni sen luonnollisen lisääntymisen -todenmukaisen vähintäisluvun. Lienee varminta olettaa, että se alkaa -siittää kolmenkymmenen vuotiaasta ja jatkaa siittämistä yhdeksänkymmen -vuotiaaksi, tuottaen tällävälin kuusi poikasta ja eläen sadan vuoden -vanhaksi. Jos näin on laita, olisi yhdellä elefanttiparilla 740 tai 750 -vuoden kuluttua lähes yhdeksäntoista miljoonaa elossa-olevaa -jälkeläistä. - -Mutta meillä on tästä asiasta parempiakin todisteita kuin pelkkiä -teoretisia laskelmia, nimittäin lukuisia kertomuksia luonnontilassa -elävien eri eläinten hämmästyttävän nopeasta lisääntymisestä, kun -olosuhteet ovat olleet niille suotuisat kahtena tai kolmena vuonna. -Vielä sattuvampana todisteena ovat useat kotieläimemme, jotka ovat -metsistyneet eri maanosissa; jolleivät kertomukset hitaasti sikiävien -nautaeläinten ja hevosten nopeasta lisääntymisestä Etelä-Amerikassa ja -viime aikoina Australiassa olisi sitovasti todistettuja, olisivat ne -uskomattomia. Samoin on kasvien laita. Voisi kertoa tapauksia muualta -tuoduista kasveista, jotka vähemmässä kuin kymmenessä vuodessa ovat -levinneet yli kokonaisten saarten. Useat kasvit, kuten artisokka ja -eräs suuri ohdake, jotka nykyään ovat La Platan avaroilla tasangoilla -yleisimmin levinneet; peittäen maan pintaa penikulmamäärin ja melkein -kokonaan syrjäyttäen kaikki muut kasvit, ovat Europasta tuotuja. Ja -Intiassa on kasveja, jotka nyt, kuten olen tohtori Falconer'ilta -kuullut, ovat levinneinä Kap Comor'ilta Himalajaan saakka, vaikka ovat -tuodut Amerikasta tämän maanosan löydön jälkeen. Sellaisissa -tapauksissa -- ja lukemattomia muita voisi mainita -- ei kukaan -olettane eläinten tai kasvien hedelmällisyyden äkkiä joksikin ajaksi -huomattavasti lisääntyneen. Ilmeinen selitys on se, että elinehdot ovat -olleet erittäin suotuisat, että sen johdosta on vähemmän tuhoutunut -vanhoja ja nuoria yksilöitä ja että melkein kaikki nuoret yksilöt ovat -päässeet sikiämään. Geometrisena sarjana lisääntyminen, jonka tulos ei -koskaan voi olla hämmästyttämättä, selittää yksinkertaisesti niiden -erinomaisen nopean lisääntymisen ja laajan levenemisen uusilla -asuinsijoillaan. - -Luonnontilassa melkein jokainen täysikasvuinen kasvi tuottaa vuosittain -siemeniä ja eläinten joukossa on hyvin harvoja, jotka eivät vuosittain -pariudu. Voimme senvuoksi huoletta väittää, että kaikki kasvit ja -eläimet pyrkivät lisääntymään geometrisena sarjana, että ne kaikki -nopeasti kansottaisivat jokaisen asuinpaikan, jossa ne voivat elää, ja -että jonakin ikäkautena tapahtuvan tuhoutumisen täytyy rajottaa tätä -lisääntymistaipumusta. Läheinen suhteemme suurempiin kotieläimiimme on -luullakseni omansa johtamaan meidät harhaan. Me emme näe minkään suuren -hävityksen niitä kohtaavan, mutta me emme ota huomioon sitä, että niitä -joka vuosi teurastetaan tuhansittain ravinnoksi ja että luonnontilassa -varmaankin yhtä suuri lukumäärä tavalla tai toisella saisi surmansa. - -Ainoa seikka, mikä erottaa toisistaan sellaiset elimistöt, jotka -vuosittain tuottavat tuhansittain munia tai siemeniä ja sellaiset, -jotka tuottavat vain aniharvoja, on se, että hitaasti sikiävät -elimistöt tarvitsevat muutamia vuosia enemmän kansottaakseen, -olosuhteiden ollessa suotuisia, kokonaisen alueen, olkoonpa tämä kuinka -suuri tahansa. Kondori-kotka munii ainoastaan pari munaa ja strutsi -parikymmentä, ja kuitenkin kondori saattaa samalla alueella olla -strutsia lukuisampi. Myrskylintu (Procellaria glacialis) munii vain -yhden munan, mutta siitä huolimatta sen arvellaan olevan maailman -lukuisimman lintulajin. Toinen kärpänen munii sadottain munia ja toinen --- kuten esim. hippobosca -- yhden ainoan munan, mutta tämä seikka ei -ratkaise sitä, kuinka monta yksilöä kumpaakin lajia sopii elämään -samalla alueella. Suurella munaluvulla on jotakin merkitystä niille -lajeille, jotka ovat riippuvaisia vaihtelevasta ravintomäärästä, se kun -tekee niiden nopean lisääntymisen mahdolliseksi. Mutta todella tärkeä -merkitys on suurella muna- tai siemenluvulla silloin, kun se korvaa -jonakin ikäkautena tapahtuvan suuren tuhoutumisen; tämä ikäkausi on -kaikkein useimmissa tapauksissa hyvin varhainen. Jos eläin voi jollakin -keinolla suojella muniaan tai poikasiaan, saattaa vähäinenkin lukumäärä -täysin riittää ylläpitämään kantasuvun. Mutta jos munia tai poikasia -tuhoutuu paljon, täytyy eläimen siittää niitä lukuisasti, muutoin -kuolee laji sukupuuttoon. Puulajin, joka eläisi keskimäärin tuhannen -vuoden vanhaksi, täysilukuisena säilymiseen olisi kylliksi, jos puu -tuottaisi yhden ainoan siemenen tuhannessa vuodessa, jollei tämä siemen -koskaan tuhoutuisi, ja jos sopiva itämispaikka olisi sille taattu. -Siten jokaisen eläimen tai kasvin keskimääräluku on kaikissa -tapauksissa ainoastaan välillisesti riippuvainen sen munien tai -siementen luvusta. - -Luontoa tarkastaessa on mitä tärkeintä aina pitää mielessä edellisessä -puheena olleet seikat. Älkäämme koskaan unohtako, että jok'ainoa -elollinen olento niin sanoakseni kaikin voimin pyrkii kartuttamaan -lukuaan, että jokainen olento jonakin ikäkautenaan taistelee -olemassa-olostaan, että ankara hävitys välttämättä kohtaa joko nuoria -tai vanhoja olentoja jokaisessa sukupolvessa tai väliaikojen perästä -uudistuen. Poistakaamme joku este, lieventäkäämme hävitystä vain -hiukankin, niin lajien lukumäärä lisääntyy melkein heti hyvinkin -tuntuvasti. - - - -LISÄÄNTYMISTÄ EHKÄISEVIÄ SEIKKOJA. - - -Syyt, jotka ehkäisevät jokaisen lajin luonnollista -lisääntymistaipumusta, ovat sangen hämärät. Katso elinvoimaisinta -lajia! Mitä suuremmaksi sen luku kasvaa, sitä suurempi on sen pyrkimys -yhä edelleen lisääntymään. Me emme tarkalleen tunne ehkäiseviä syitä -ainoassakaan tapauksessa. Tämä seikka ei hämmästytä ketään, joka -ajattelee, kuinka tietämättömiä tässä suhteessa olemme, mitä -ihmiseenkin tulee, joka kuitenkin on meille verrattomasti tunnetumpi -kuin mikään muu eläinkunnan laji. Tätä kysymystä lisääntymistä -ehkäisevistä seikoista ovat useat kirjailijat taidolla käsitelleet, ja -vastaisuudessa toivon minäkin voivani laajemmin selvitellä sitä, -varsinkin mitä Etelä-Amerikan villeihin eläimiin tulee. Tässä tahdon -vain tehdä muutamia huomautuksia, johdattaakseni lukijan mieleen -muutamia kysymyksen pääkohtia. Munat tahi hyvin nuoret eläimet -näyttävät yleensä, joskaan eivät poikkeuksetta, kärsivän enin. Kasvien -siemeniä tuhoutuu suuret määrät, mutta muutamista tekemistäni -huomioista päättäen näyttävät taimet kärsivän enin, versoessaan maassa, -jossa jo ennestään on taajassa muita kasveja. Taimia hävittävät myöskin -suuressa määrin erilaiset viholliset. Niinpä merkitsin kolmen jalan -pituisella ja kahden jalan levyisellä turvekappaleella, joka oli -eristetty kaivamalla sen ympäri oja ja jossa ei voinut olla mitään -haittaa muista kasveista, kaikki kotimaisiin ruoholajeihimme kuuluvat -taimet, sitä myöten kuin ne nousivat maan pinnalle, ja havaitsin -tällöin, että 357:stä taimesta hävisi kokonaista 295, jonka häviön -etupäässä saivat aikaan nilviäiset ja hyönteiset. Jos annetaan nurmen, -jota pitkät ajat on niitetty, kasvaa -- ja samantekevää on, jos -eläimet ovat sen tyystin kalunneet -- niin elinvoimaisemmat kasvit -vähitellen tappavat vähemmän elinvoimaiset, vaikkapa nämä olisivat -täysikasvuisiakin. Niinpä kahdestakymmenestä pienellä neljän jalan -pituisella ja kolmen jalan levyisellä niitetyllä nurmipalasella -kasvavasta lajista hävisi yhdeksän, kun muut lajit saivat esteettömästi -kasvaa. - -Ravintomäärä, joka on tarjona kullekin lajille, määrää tietysti -lajin lisääntymismahdollisuuden äärimäisen rajan. Mutta lajin -keskimäärälukuisuuden määrää sangen useissa tapauksissa, ei saatavissa -oleva ravinto, vaan muiden eläinten saaliiksi joutuminen. Niinpä voi -tuskin olla epäilystä siitä, että peltopyiden, metsäkanojen ja jänisten -lukumäärä jokaisella laajalla maatilalla riippuu etupäässä pienempien -petoeläinten hävittämisestä. Jollei ainoatakaan otusta ammuttaisi -Englannissa lähimmän kahdenkymmenen vuoden kuluessa ja jollei saman -ajan kuluessa hävitettäisi ainoatakaan petoeläintä, olisi kaiken -todennäköisyyden mukaan riistaa vähemmän kuin nykyään, huolimatta -siitä, että satoja tuhansia otuksia ammutaan vuosittain. Toisaalta on -olemassa tapauksia, joissa ei ainoakaan eläinyksilö joudu petojen -saaliiksi; niin on esim. elefantin laita, sillä Intian tiikerikin -uskaltaa hyvin harvoin hyökätä nuoren elefantin kimppuun, jota emänsä -suojelee. - -Ilmastolla on tärkeä osansa lajin keskilukuisuuden määräämisessä ja -ajottaiset erittäin kylmät tai kuivat vuodenajat näyttävät olevan -kaikkein tehokkaimmat esteet. Talven 1854-55 otaksun hävittäneen -maatilallani, päättäen etupäässä seuraavana keväänä havaitsemastani -suuresta pesien vähentymisestä, neljä viidesosaa linnuista; ja tämä on -hirvittävä hävitys, kun muistamme, että kulkutautien ihmisten -keskuudessa aiheuttama 10 % kuolevaisuus jo on harvinaisen ankara. -Ilmastolla ei ensi katsannolla näytä olevan mitään vaikutusta -olemassaolo-taisteluun; mutta sikäli kuin ilmaston vaikutukset -etupäässä aiheuttavat ravinnon vähenemisen, aikaansaavat ne mitä -ankarimman taistelun niiden joko samaan tai eri lajeihin kuuluvien -yksilöiden välillä, jotka elävät samanlaisella ravinnolla. Silloinkin -kun ilmasto, kuten esim. kova pakkanen, vaikuttaa suoranaisesti, -kärsivät eniten vähimmän elinvoimaiset eläimet tai ne, jotka ovat -saaneet niukemmalta ravintoa talven tullessa. Matkustaessamme etelästä -pohjoiseen tai kosteasta seudusta kuivaan, näemme aina muutamien lajien -käyvän yhä harvinaisemmiksi ja vihdoin kokonaan häviävän; ja koska -ilmaston muuttuminen on selvästi havaittavissa, olemme taipuvaiset -lukemaan kaiken sen suoranaisen vaikutuksen syyksi. Mutta tämä -mielipide on väärä. Me unohdamme, että jokaista lajia sielläkin, missä -se on erittäin runsaslukuinen, aina jonakin ikäkautenaan kohtaa -suunnaton hävitys vihollisten ja kilpailijain taholta, jotka -taistelevat sen kanssa olinpaikasta ja ravinnosta. Ja jos joku lievä -ilmastonmuutos on vähimmässäkin määrässä edullinen näille vihollisille -tai kilpailijoille, niin niiden luku kasvaa ja lajin lukumäärän täytyy -vähetä, koska jokaisella alueella jo on täysi asukasmääränsä. Kun -matkustaessamme etelään päin näemme jonkun lajin vähenevän luvultaan, -voimme olla varmat siitä, että tähän on aivan yhtä paljon syynä se, -että olosuhteet ovat muille lajeille suotuisat, kuin se, että ne tälle -yhdelle lajille ovat epäsuotuisat. Samoin on laita matkustaessamme -pohjoiseen päin, joskaan ei aivan yhtä suuressa määrässä; sillä -kaikkien lajien luku ja siis kilpailijainkin luku vähänee, kuta -pohjoisemmaksi tulemme. Kulkiessamme pohjoista kohti tai kiivetessämme -ylös vuorta tapaamme paljon useammin kitukasvuisia muotoja, joihin -ilmaston _suoranainen_ vaikutus on syynä, kuin kulkiessamme etelään tai -laskeutuessamme alas vuorta. Kun saavumme napaseutuihin, ikuisen lumen -peittämille huipuille tai täydellisiin erämaihin, käydään taistelua -elämästä melkein yksinomaan luonnonvoimia vastaan. - -Että ilmasto yleensä vaikuttaa epäsuorasti, suosimalla muita lajeja, -sen näemme selvästi lukemattomista kasveista, jotka puutarhoissamme -voivat aivan hyvin kestää ilmanalamme, mutta jotka eivät koskaan -kotiudu luontoon, koska ne eivät voi kilpailla kotoisten kasviemme -kanssa eivätkä vastustaa kotimaisten eläintemme hävitystä. - -Kun laji erittäin suotuisien olosuhteiden johdosta kasvaa tavattoman -lukuisaksi pienellä alalla, ovat usein seurauksena kulkutaudit, -- näin -näyttää ainakin olevan riistaeläintemme laita; ja tässä on rajottava -este, joka ei riipu olemisen taistelusta. Mutta muutamiin näistä n.k. -kulkutaudeistakin näyttävät olevan syynä loismadot, jotka jostakin -syystä, mahdollisesti osaksi siitä, että ne helposti leviävät taajassa -elävien eläinten joukossa, ovat olleet suhteettoman suotuisassa -asemassa. Tällöin voimme puhua taistelusta loiseläimen ja sen elättäjän -välillä. - -Toisinaan taas on aivan välttämätöntä lajin säilymiselle, että -yksilöiden lukumäärä on suuri vihollisiin verraten. Niinpä voimme -helposti korjata pelloltamme runsaasti viljaa ja siemennauriita, koska -siemeniä on ylenmäärin verrattuna niiden lintujen lukuun, jotka niillä -elävät; eikä lintujen lukumäärä voi kasvaa siemenvarastoa vastaavaksi, -vaikka niillä yhtenä vuodenaikana onkin yltäkylläisesti ravintoa, koska -talviaika ehkäisee niiden lisääntymistä. Mutta jokainen, joka on -yrittänyt saada siemeniä muutamista harvoista vehnänkorsista tai muista -samantapaisista kasveista puutarhassaan, tietää kuinka vaikeata tämä -on; minä olen tällaisissa tapauksissa menettänyt joka ainoan siemenen. -Yksilöiden lukuisuuden tärkeys lajien säilymiselle selittää luullakseni -muutamia luonnossa havaittavia omituisia seikkoja, kuten esim. sen, -että hyvin harvinaiset kasvit ovat usein erinomaisen runsaslukuisia -niillä harvoilla paikoilla, missä niitä kasvaa, ja että muutamia -seurakasveja (social plants) tavataan levenemisalueensa äärimäisillä -rajoillakin seurakasveina, s.o. suurena yksilöryhmänä. Sellaisissa -tapauksissa voimme uskoa kasvin voivan elää vain siellä, missä -elinehdot ovat sille niin suotuisat, että paljon yksilöitä voi elää -yhdessä, siten pelastaen lajin täydellisestä häviöstä. Tahtoisin -lisätä, että risteytymisen hyvillä vaikutuksilla ja ahtaan -sisäsiitoksen huonoilla vaikutuksilla epäilemättä on osansa monissa -tällaisissa tapauksissa. En tahdo kuitenkaan tässä lähemmin kajota -tähän seikkaan. - - - -KAIKKIEN ELÄINTEN JA KASVIEN MONIMUTKAISET KESKINÄISET SUHTEET -TAISTELUSSA OLEMASSA-OLOSTA. - - -Monet tunnetut tapaukset osottavat, kuinka monimutkaisia ja -odottamattomia ovat suhteet elollisten olentojen välillä, joiden on -taisteltava keskenään samalla alueella. Tahdon antaa tässä yhden ainoan -esimerkin, joka huolimatta yksinkertaisuudestaan herätti minussa -mielenkiintoa. Erään sukulaiseni Staffordshiressa sijaitsevalla -maatilalla, joka oli tutkimuksilleni erinomaisen otollinen, oli laaja, -peräti hedelmätön nummi, johon ei ihmiskäsi milloinkaan ollut koskenut. -Mutta kaksikymmentäviisi vuotta sitten oli siitä aidalla erotettu monta -sataa acrea aivan samanluontoista maata ja istutettu siihen -skotlantilaisia mäntyjä. Nummen istutetun osan kasvistossa tapahtunut -muutos oli mitä huomattavin, suurempi kuin tavallisesti siirryttäessä -toiselta aivan erilaisesta maaperältä toiselle. Ei siinä kyllin, että -nummikasvien lukuisuussuhteet olivat täydelleen muuttuneet, vaan -istutuksilla versoi kaksitoista kasvilajia (lukuunottamatta heinä- ja -sarakasveja), joita ei ollut tavattavissa nummella. Hyönteisiin täytyi -vaikutuksen olla vielä suurempi, sillä kuusi hyönteissyöjä-lintua, -joita ei ollut nähtävissä nummella, oli hyvin yleisiä istutuksilla. -Nummella eleli kaksi tai kolme muuta hyönteissyöjä-lintua. Tässä -näemme, kuinka tehokas vaikutus oli ollut yhden ainoan puulajin -tuomisella alueelle, huolimatta siitä, ettei tämän ohella mitään muuta -oltu tehty kuin että maa-ala oli aidattu, joten karja ei päässyt sinne. -Mutta kuinka tärkeä merkitys aitaamisella on, sen näin selvästi lähellä -Farnham'ia Surreyn kreivikunnassa. Täällä on avaroita nummia ja vain -siellä täällä etäisten kukkulain laella on joitakuita ryhmiä vanhoja -skotlantilaisia mäntyjä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on aidattu -laajoja aloja ja itsestään kylväytyneitä mäntyjä on nyt nousemassa -maasta joukottain, kasvaen niin taajassa, etteivät kaikki jaksa jäädä -elämään. Todettuani, ettei näitä nuoria puita oltu kylvetty eikä -istutettu, hämmästytti niiden lukuisuus minua niin, että nousin useille -ylävämmille paikoille, mistä saatoin tarkastaa useita satoja acreja -aitaamatonta nummea, enkä tosiaankaan nähnyt siellä ainoatakaan -skotlantilaista mäntyä, lukuunottamatta noita vanhoja istutettuja -ryhmiä. Mutta läheltä tarkastaessani maata kanervanvarpujen välissä, -huomasin siinä kasvavan kosolta taimia ja pieniä puita, jotka kuitenkin -karja myötäänsä oli pureksinut poikki. Neliöyardin suuruisella alalla, -joka oli muutaman sadan yardin päässä eräästä vanhasta mäntyryhmästä, -laskin kolmekymmentäkaksi pientä puuta. Yksi niistä, jossa oli 26 -vuosirengasta, oli monen vuoden kuluessa koettanut nostaa päänsä -kanervanvarpujen yläpuolelle, mutta onnistumatta. Ei ollut siis mikään -kumma, että maa, pian sen jälkeen kuin se oli aidattu, oli ylt'yleensä -reheväkasvuisten mäntyjen peitossa. Ja kuitenkin nummi oli niin peräti -hedelmätöntä ja niin avara, ettei olisi uskonut karjan voivan käyttää -sitä laitumenaan niin tyystin ja niin tehokkaasti. - -Tässä näemme karjan vaikuttavan määräävästi skotlantilaisen männyn -olemassa-oloon; muutamissa maailman osissa taas hyönteiset vaikuttavat -määräävästi karjan olemassa-oloon. Paraguay tarjoo kenties omituisimman -esimerkin tästä. Siellä ei nimittäin koskaan ole tavattu metsistyneitä -nautaeläimiä, hevosia tai koiria, vaikka näitä eläimiä tavataan -laumottain kesyttöminä etelässä ja pohjoisessa. Azara ja Rengger ovat -osottaneet tähän olevan syynä erään Paraguayssa lukuisana esiintyvän -kärpäslajin, joka laskee munansa äskensyntyneiden eläinten napaan. -Näiden kärpästen lisääntymistä, lukuisia kun ovat, täytyy olla -ehkäisemässä jonkun seikan, luultavasti muiden loishyönteisten. -Jos siis jotkin hyönteissyöjä-linnut vähenisivät Paraguayssa, -lisääntyisivät luultavasti loishyönteiset. Tämä vähentäisi -napakärpästen lukua -- ja silloin nautaeläimet ja hevoset pääsisivät -metsistymään, mikä taas varmaan suuresti muuttaisi kasvistoa, (kuten -todella olen pannut merkille eräissä Etelä-Amerikan osissa). Tämä taas -vaikuttaisi suuresti hyönteisiin ja nämä vuorostaan -- kuten äsken -näimme tapahtuneen Staffordshiressa -- hyönteissyöjä-lintuihin j.n.e. -yhä jatkuvassa ja monimutkaisemmaksi käyvässä kiertokulussa. Luonnossa -eivät suhteet tosin ole yhtä yksinkertaisia kuin tässä oletetut. Yhä -uudelleen taistellaan taistelu toisensa jäljestä vaihtelevalla -menestyksellä, mutta siitä huolimatta voimat pysyvät niin tarkasti -tasapainossa, että luonnon ulkomuoto pysyy pitkien aikakausien -kuluessa muuttumattomana, joskin vähäpätöisinkin pikkuseikka -varmaan auttaisi toisen elollisen olennon saamaan voiton toisesta. -Ja kumminkin me perinpohjaisessa tietämättömyydessämme ja -itsevarmuudessamme ihmettelemme, kun kuulemme jonkun elimellisen -olennon sukupuuttoon-häviämisestä, ja kun emme käsitä syytä siihen, -loihdimme esiin mullistuksia autioksi hävittämään maailmaa tai keksimme -lakeja elämänmuotojen kestäväisyydestä. - -En voi olla mainitsematta vieläkin muutamia esimerkkejä, jotka -osottavat, kuinka monimutkaisten suhteitten kudos kietoo toisiinsa -eläimiä ja kasveja, jotka ovat etäällä toisistaan luonnon asteikossa. -Minulla on myöhemmin oleva tilaisuus osottaa, etteivät hyönteiset -koskaan käy puutarhassani kasvavan ulkomaisen Lobelia fulgens'in -kukissa ja ettei se sen vuoksi, riippuen sen kukkien erikoisesta -rakenteesta, koskaan tuota siemeniä. Melkein kaikki Orchis-lajit -tarvitsevat hyönteisiä kuljettamaan niiden siitepölymyhkyjä ja -siten hedelmöittämään niitä. Kokeita tekemällä olen havainnut -kimalaisten olevan melkein välttämättömiä orvokin (Viola tricolor) -hedelmöittymiselle, sillä muut mehiläislajit eivät käy tässä kukassa. -Olen myöskin huomannut mehiläisten käyntien olevan tarpeen muutamien -apilalajien hedelmöittymiseen. Niinpä kaksikymmentä valkoapilan -(Trifolium repens) mykeröä antoi minulle 2,290 siementä, kun taas -toiset kaksikymmentä, joita varjeltiin mehiläisiltä, eivät antaneet -ainoatakaan siementä. Sata puna-apilan (Trifolium pratense) mykeröä -antoi samoin 2,700 siementä ja sama lukumäärä mykeröitä, joihin -kimalaiset eivät päässeet, ei ainoatakaan. Puna-apilassa käyvät -ainoastaan kimalaiset, koska muut mehiläissukuiset eivät ulotu imemään -sen kukista mettä. On arveltu koiperhosten voivan hedelmöittää apilaa; -epäilen kuitenkin, voivatko ne sitä tehdä, mitä puna-apilaan tulee, -koska niiden paino ei ole tarpeeksi suuri painaakseen alas teriön -siipiä. Sen vuoksi on hyvin todennäköistä, että jos koko kimalaisten -suku kuolisi sukupuuttoon tai tulisi hyvin harvinaiseksi Englannissa, -orvokki ja puna-apilakin tulisivat hyvin harvinaisiksi tai häviäisivät -kokonaan. Jokaisen alueen kimalaisten luku riippuu suuressa määrin -peltohiirien luvusta, jotka hävittävät niiden mesikakkuja ja pesiä; -kenraali Newman, joka on pitkät ajat tutkinut kimalaisten elintapoja, -arvelee että "enemmän kuin kaksi kolmannesta niistä siten häviää koko -Englannissa". Mutta hiirien lukuisuus on, niinkuin jokainen tietää, -suuressa määrin riippuvainen kissojen lukuisuudesta. Kenraali Newman -sanookin: "Kylien ja pienten kaupunkien lähistöllä olen tavannut -kimalaisten pesiä runsaammin kuin muualla, minkä luen hiiriä -hävittävien kissojen ansioksi". On siis vallan uskottavaa, että jos -kissansukuisia eläimiä on runsaasti jollakin seudulla, tämä seikka voi -määrätä, vaikuttamalla ensin hiirien ja näiden kautta mehiläisten -lukuisuuteen, eräiden kukkien lukuisuuden tällä seudulla! - -Jokaisen lajin lisääntymistä ehkäisevät todennäköisesti monet eri -ikäkausina ja eri vuodenaikoina vaikuttavat seikat. Joku tai jotkut -näistä esteistä ovat tavallisesti voimakkaimmat, mutta kaikki ne -yhdessä määräävät lajin keskilukuisuuden, jopa sen olemassa-olonkin. -Muutamissa tapauksissa voidaan osottaa aivan erilaisten esteiden -vaikuttavan samaan lajiin eri seuduilla. Kun katselemme tiheäkasvuista -piennarta peittäviä ruohoja ja pensaita, olemme taipuvaiset pitämään -niiden suhteellista lukuisuutta ja lajeja n.k. sattuman aiheuttamana. -Mutta kuinka väärä onkaan tämä arvelu! Jokainen lienee kuullut -kerrottavan, että kun Amerikassa on kaadettu metsää, nousee paikalle -aivan uusi kasvullisuus. Mutta onpa huomattu, että eteläisissä -Yhdysvalloissa muinaisten intiaanikaupunkien raunioilla, joiden on -ennen täytynyt olla vapaina puista, taas ilmenee sama kaunis lajien -moninaisuus ja samat keskinäiset suhteet, kuin ympäröivässä -koskemattomassa metsässä. Mitä taisteluita onkaan käyty vuosisatojen -kuluessa eri puulajien välillä, joista jokainen vuosittain varistaa -tuhansittain siemeniä! Mitä sotaa tämän ja tuon hyönteisen välillä, -hyönteisten, nilviäisten ja muiden eläinten sekä toisaalta petolintujen -ja -eläinten välillä -- kaikkien pyrkiessä lisääntymään, kaikkien -eläessä toinen toisistaan tai puista, niiden siemenistä ja taimista, -taikkapa muista kasveista, jotka alussa peittivät maan ja estivät -puiden kasvun! Heitä ilmaan pivollinen höyheniä, niin kaikki putoavat -maahan määrättyjen lakien mukaan. Kuinka yksinkertainen onkaan tämä -problemi verrattuna siihen, jonka muodostaa niiden lukemattomien -kasvien ja eläinten vaikutus ja vastavaikutus, jotka ovat vuosisatojen -kuluessa määränneet vanhoilla intiaanikaupunkien raunioilla nykyään -kasvavien puiden suhteellisen lukumäärän ja lajit! - -Toisen elimellisen olennon riippuvaisuus toisesta, kuten esim. loisen -riippuvaisuus elättäjästään, liittää tavallisesti toisiinsa olennolta, -jotka ovat etäällä toisistaan luonnon asteikossa. Toisinaan on näin -myöskin sellaisten olentojen laita, joiden voidaan todella sanoa -taistelevan keskenänsä olemassa-olosta, kuten esim. heinäsirkkojen ja -ruoholla elävien nelijalkaisten. Mutta taistelu on miltei aina ankarin -samaan lajiin kuuluvien yksilöiden välillä, sillä ne asustavat samoilla -seuduilla, elävät samalla ravinnolla ja ovat alttiina samoille -vaaroille. Saman lajin muunnosten välillä on taistelu tavallisesti -miltei yhtä ankara ja me näemme sen toisinaan pian saavan ratkaisunsa. -Jos esim. kylvetään eri vehnämuunnoksia sekaisin ja täten saatu -sekavilja kylvetään uudelleen, niin jotkut muunnoksista, jotka -paraiten soveltuvat maaperään tai ilmanalaan tai ovat luonnostaan -hedelmällisempiä, voittavat muut, antaen enemmän siemeniä, ja siten -muutamassa vuodessa kokonaan syrjäyttävät muut muunnokset. Voidakseen -viljellä sekaisin niin peräti läheisiä muunnoksia kuin erivärisiä -hajuherneitä, on pakko korjata ne joka vuosi erikseen ja sitten -sekottaa siemenet sopivassa suhteessa, muuten heikommat lajit yhä -vähenevät ja lopuksi häviävät. Samoin on lammasmuunnosten laita. -Väitetään, että muutamat vuoristomuunnokset tappavat toiset -vuoristomuunnokset nälkään, joten niitä ei voi pitää yhdessä. Seuraus -on ollut sama, kun on pidetty yhdessä eri verijuotikas-muunnoksia. -Saattaa myöskin epäillä, ovatko jonkun viljelyskasvimme tai -kotieläimemme muunnokset niin täsmälleen yhtä voimakkaita ja -elintavoiltaan ja elimistönlaadultaan niin samanlaisia, että sekotetun -kannan alkuperäiset suhteet (olettaen, että risteytyminen olisi -estetty) pysyisivät samanlaisina viiden tai kuuden sukupolvenkaan ajan, -jos muunnosten sallittaisiin taistella keskenään, samoinkuin olennot -luonnontilassa taistelevat, ja jollei siemeniä tai poikasia vuosittain -pysytettäisi sopivassa suhteessa. - - - -TAISTELU OLEMASSA-OLOSTA ON ANKARIN SAMAN LAJIN YKSILÖIDEN JA -MUUNNOSTEN VÄLILLÄ. - - -Koska saman suvun lajeilla tavallisesti, vaikkei suinkaan -poikkeuksetta, on paljon yhtäläisyyttä elintavoissa ja elimistön -laadussa sekä aina rakenteessa, on taistelu niiden välillä yleensä -ankarampi, jos ne joutuvat kilpailemaan keskenään, kuin eri sukuihin -kuuluvien lajien välillä. Me näemme tämän siitä, että erään -pääskyslajin hiljattain tapahtunut leviäminen eräihin Yhdysvaltojen -osiin on aikaansaanut toisen pääskyslajin vähenemisen. Rosorastaan -viimeaikainen lisääntyminen eräissä Skotlannin osissa on aikaansaanut -laulurastaan vähenemisen. Kuinka usein kuulemmekaan, että jokin -rottalaji on anastanut toisen lajin paikan mitä erilaisimmassa -ilmanalassa. Venäjällä on pieni aasialainen russakka kaikkialla -karkottanut tieltään suuren sukulaisensa. Australiassa on maahantuotu -mehiläinen nopeasti sukupuuttoon hävittämässä pienen pistimettömän -kotimaisen mehiläisen. Erään peltosenappi-lajin tiedetään syrjäyttävän -kaikki muut lajit; ja niin edelleen. Me voimme hämärästi käsittää, -miksi kilpailun täytyy olla ankarin sukulaismuotojen välillä, jotka -täyttävät miltei saman sijan luonnon taloudessa. Mutta me emme kenties -ainoassakaan tapauksessa voisi tarkalleen sanoa, miksi tämä laji on -saanut voiton tuosta toisesta elämän suuressa taistelussa. - -Siitä, mitä edellisessä on huomautettu, voidaan vetää se tärkeä -johtopäätös, että mitä läheisin, joskin usein näkymätön suhde vallitsee -jokaisen elollisen olennon rakenteen ja muiden elollisten olentojen -välillä, joiden kanssa sen on taisteltava ruo'asta tai asuinpaikasta, -joiden saaliiksi joutumista sen on vältettävä tai joita se itse pyytää -saaliikseen. Tämä käy selvästi ilmi tiikerin hampaista ja kynsistä, -samoinkuin tiikerin karvoihin tarrautuvan loiseläimen jaloista ja -kynsistä. Voikukan haivenilla varustetussa hedelmässä ja vesikuoriaisen -litteissä, ripsillä varustetuissa jaloissa näyttää tämä suhde ensi -katsannolla rajottuvan ilman ja veden elementteihin. Mutta haivenella -varustetusta hedelmästä johtuva hyöty on epäilemättä mitä läheisimmässä -suhteessa maahan, jonka muut kasvit jo ennestään tiheästi peittävät, -sillä tällaiset hedelmät voivat levitä kauas ja pudota ennestään -valtaamattomaan maahan. Ja vesikuoriaisen jalkojen rakenne, joka niin -mainiosti soveltuu sukeltamiseen, auttaa sitä taistelemaan muita -vesihyönteisiä vastaan, pyydystämään saalistaan ja välttämään muiden -eläinten saaliiksi joutumisen. - -Useiden kasvien siemenissä oleva ravintovarasto ei ensi katsannolla -näytä olevan missään suhteessa muihin kasveihin. Mutta tällaisista -siemenistä syntyneiden nuorten kasvien, esim. pitkän ruohon sekaan -kylvettyjen herneiden ja papujen voimakkaasta kasvusta voi päättää, -että siemenravinnon päätarkotuksena on edistää taimien kasvua näiden -taistellessa muita kasveja vastaan, jotka rehevinä kasvavat ympärillä. - -Tarkasta jotakin kasvia levenemisalueellaan -- miksi ei se kartuta -lukuaan kaksin- tai nelinkertaiseksi? Me tiedämme, että se voi varsin -hyvin kestää vähän enemmän kuumuutta tai kylmyyttä, kosteutta tai -kuivuutta, sillä muualla se kasvaa hiukan kuumemmilla tai kylmemmillä, -kosteammilla tai kuivemmilla seuduilla. Tällaisessa tapauksessa on -meille selvää, että jos mielikuvituksessamme haluaisimme antaa kasville -enemmän lisääntymisvoimaa, niin meidän täytyisi suoda sille jokin etu -kilpailijoittensa ja sitä ahdistavien eläinten rinnalla. Kasvin -maantieteellisen levenemisalueen rajoilla olisi sille eduksi, jos sen -elimistö mukautuisi seudun ilmastoon. Mutta meillä on syytä uskoa, että -vain harvoilla kasveilla tai eläimillä on niin laaja levenemisalue, -että pelkkä ilmaston ankaruus ne hävittäisi. Vasta saavuttuamme elämän -äärimäisille rajamaille, napaseutuihin tai kaikkein autioimpiin -erämaihin, lakkaa kilpailu. Huolimatta siitä, että jokin maa saattaa -olla äärettömän kylmä tai kuiva, vallitsee siellä kilpailu muutamien -lajien tai muutamien samanlajisten yksilöiden välillä lämpöisimmistä -tai kosteimmista paikoista. - -Tästä näemme, että kasvin tai eläimen joutuessa uuteen maahan ja uusien -kilpailijain keskuuteen, sen elinehdot yleensä oleellisesti muuttuvat, -vaikka ilmasto olisikin aivan sama kuin sen entisessä kotiseudussa. Jos -haluaisimme sen keskimääräluvun kasvavan uudessa kotiseudussa, täytyisi -meidän antaa sen toisintua eri tavalla, kuin mikä oli tarpeen sen -kotimaassa, sillä meidän täytyisi suoda sille jokin etu uuden erilaisen -kilpailija- ja vihollisjoukon rinnalla. - -Kelpaahan meidän kuvitella, että voisimme täten suoda jollekin lajille -jonkun edun muiden rinnalla. Mutta tuskin ainoassakaan tapauksessa -tietäisimme, mitä meidän olisi tehtävä. Tämän seikan pitäisi vakuuttaa -meidät siitä, kuinka peräti vähän tiedämme elollisten olentojen -keskinäisistä suhteista -- vakaumus, joka on yhtä tarpeellinen, kuin se -on vaikea saavuttaa. Ainoa, mitä voimme, on pitää aina mielessämme, -että jokaisen elollisen olennon pyrkimyksenä on lisääntyä geometrisena -sarjana, että jokaisen olennon jonakin ikäkautenaan, jonakin -vuodenaikana, jokaisessa sukupolvessa tai ajottain on taisteltava -elämästään ja jouduttava kärsimään suurta hävitystä. Kun ajattelemme -tätä taistelua, olkoon lohdutuksenamme se varma tieto, ettei luonnon -taistelu ole keskeytymätön, ettei siinä tunneta mitään pelkoa, että -kuolema on tavallisesti pikainen, ja että voimakkaat, terveet ja -onnelliset jäävät elämään ja lisääntymään. - - - - -IV LUKU. - -LUONNOLLINEN VALINTA ELI KELVOLLISINTEN ELOONJÄÄMINEN. - -Luonnollinen valinta. -- Sen tehoavaisuus, verrattuna ihmisen -toimittamaan valintaan. -- Sen vaikutus vähäpätöisiin ominaisuuksiin. --- Sen vaikutus kaikkiin ikäkausiin ja kumpaankin sukupuoleen. -- -Sukupuolivalinta. -- Risteymisen yleisyys saman lajin yksilöiden -välillä. -- Luonnollista valintaa suosivia seikkoja, kuten -risteytyminen, eristys, yksilöiden lukuisuus. -- Hidas vaikutus. -- -Luonnollisen valinnan aiheuttama sukupuuttoon kuoleminen. -- -Ominaisuuksien erilaistuminen ja sen suhde pienellä alueella elävien -asujanten erilaisuuteen sekä kotiutumiseen. -- Luonnollisen valinnan -vaikutus ominaisuuksien erilaistumisen ja sukupuuttoon kuolemisen -kautta yhteisten esivanhempien jälkeläisiin. -- Luonnollinen valinta -selittää kaikkien elimellisten olentojen ryhmityksen. -- Elimistössä -tapahtuva edistys. -- Alhaisten muotojen säilyminen. -- Ominaisuuksien -yhtäläistyminen. -- Lajien ääretön lisääntyminen. -- Jälkikatsaus. - - -Mikä vaikutus on edellisessä luvussa lyhyesti selvittelemällämme -taistelulla olemassa-olosta muunteluun? Vaikuttaako valinnan laki, -jonka olemme nähneet olevan niin voimakkaan aseen ihmisen kädessä, -myöskin luonnontilassa? Luulen voivani osottaa, että se vaikuttaa -luonnossa mitä tehokkaimmin. Ottakaamme lukuun nuo monen monituiset -lievät muuntelut ja yksilölliset eroavaisuudet, joita emme tapaa vain -kesytys- ja viljelystuotteissamme, vaan, joskin vähemmässä määrin, -myöskin luonnossa, sekä sitäpaitsi perinnöllisyystaipumuksen -voimakkuus. Voimme täydellä syyllä sanoa, että koko elimistö tulee -ollessaan viljelyksen alaisena jossakin määrin plastilliseksi. Mutta -muuntelevaisuus, jota tapaamme miltei kaikissa kotikasvateissamme, ei -ole ihmisen välittömästi aikaansaama, kuten Hooker ja Asa Gray aivan -oikein ovat huomauttaneet. Ihminen ei voi luoda muunnoksia eikä -myöskään estää niitä ilmestymästä; hän voi ainoastaan säilyttää ja -edelleen kehittää muunnoksia, milloin niitä esiintyy. Tahtomattaan hän -asettaa elollisia olentoja uusien ja muuttuvien elinehtojen alaisiksi, -ja tästä on seurauksena muuntelevaisuus; mutta samallaisia elinehtojen -muutoksia voi esiintyä ja esiintyykin myöskin luonnossa. Pitäkäämme -myöskin mielessämme, kuinka suunnattoman monimutkaisia ja toisistaan -riippuvaisia kaikkien elollisten olentojen keskinäiset suhteet sekä -niiden suhteet ulkonaisiin elinehtoihin ovat ja mitkä äärettömän -vaihtelevat rakenteenerilaisuudet voivat senvuoksi olla hyödyksi eri -olennoille olosuhteiden vaihdellessa. Voimmeko siis pitää -epätodenmukaisena -- koska kerran näemme esiintyneen ihmiselle -epäämättömän hyödyllisiä muunteluja -- myöskin sellaisten muuntelujen -esiintymisen mahdollisuutta, jotka jollakin tavoin olisivat hyödyksi -olennolle itsellensä suuressa ja monimutkaisessa elämäntaistelussa? Jos -sellaisia esiintyy, saatammeko (muistaen että yksilöitä syntyy paljon -enemmän kuin niitä voi jäädä elämään) epäillä, että niillä yksilöillä, -joilla on jokin, vaikka vähäinenkin etu muiden rinnalla, on paras -mahdollisuus jäädä eloon ja jatkamaan sukuansa? Toisaalta saatamme olla -varmat siitä, että jokainen vähimmässäkin määrässä vahingollinen muutos -joutuu säälimättömän häviön alaiseksi. Tätä suotuisten yksilöllisten -eroavaisuuksien ja muuntelujen säilymistä ja haitallisten häviämistä -olen kutsunut luonnolliseksi valinnaksi eli kelvollisimpain -eloonjäämiseksi. Muunteluihin, jotka eivät ole hyödyllisiä eivätkä -vahingollisia, ei luonnollinen valinta vaikuta; ne joko jäävät -epävakaiseksi ainekseksi, kuten kenties on polymorfisten lajien laita, -taikka vakiintuvat lopulta, riippuen elimistön ja olosuhteiden -laadusta. - -Muutamat kirjailijat ovat käsittäneet väärin tai vastustaneet -"_luonnollisen valinnan_" nimitystä. Jotkut taas ovat kuvitelleet -luonnollisen valinnan aikaansaavan muuntelua, kun se sitävastoin -ainoastaan säilyttää sellaisia muunteluja, jotka aiheutuvat olennon -elinehdoista ja ovat sille suotuisia näissä elinehdoissa. Ei kellään -ole mitään muistuttamista siihen, että maatalouden tutkijat puhuvat -ihmisen toimittaman valinnan tehokkaasta vaikutuksesta; ja tässähän -tapauksessa täytyy ensin ilmaantua luonnon tarjoamia yksilöllisiä -eroavaisuuksia, joita ihminen sitten valikoi jotakin tarkotusperää -silmällä pitäen. Jotkut ovat väittäneet, että "valinta"-nimitykseen -muka sisältyisi muuntuvien eläinten harjottama itsetietoinen -valinta, ja on myöskin huomautettu, että koska kasveilla ei -ole mitään tahtoa, niin luonnollinen valinta ei ole sovitettavissa -niihin. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä "luonnollinen valinta" on -epäilemättä väärä nimitys. Mutta kenellä on milloinkaan ollut -muistuttamista sitä vastaan, että kemistit puhuvat eri aineiden -"valinnais-sukulaisuuksista". Eikä kuitenkaan tarkasti puhuen voida -sanoa hapon "valitsevan" emästä, johon se mieluimmin yhdistyy. On -sanottu, että puhun luonnollisesta valinnasta ikäänkuin jostakin -toimivasta voimasta tai jumaluudesta, mutta onko kellään muistuttamista -tähtientutkijaa vastaan, joka puhuu taivaankappalten liikkeitä -hallitsevasta vetovoimasta? Jokainen tietää, mitä tällaiset -kuvaannolliset lausetavat tarkottavat ja mitä niihin sisältyy, ja ne -ovat miltei välttämättömiä lyhyyden vuoksi. Yhtä vaikeata on olla -henkilöllistyttämättä "luonto"-sanaa; mutta luonnolla tarkotan -ainoastaan monien eri luonnonlakien yhdistynyttä toimintaa ja tulosta, -ja laeilla taas tarkotan sitä tapausten seurauksellisuutta, jonka -olemme panneet merkille. Kun vähänkin on asioihin perehtynyt, jäävät -tuollaiset pintapuoliset vastaväitteet tekemättä. - -Me opimme paraiten ymmärtämään luonnollisen valinnan todennäköisen -kulun, jos oletamme sellaisen tapauksen, että ulkonaiset olosuhteet, -esim. ilmasto, jollakin alueella lievästi muuttuvat. Sen asujanten -lukusuhteissa tapahtuu tällöin melkein viipymättä muutoksia, ja jotkut -lajit otaksuttavasti häviävät sukupuuttoon. Nähtyämme miten läheiset ja -monimutkaiset suhteet vallitsevat jokaisen alueen asujanten välillä -voimme päättää jokaisen muutoksen, joka tapahtuu eräiden asujanten -lukuisuussuhteissa, tuntuvasti vaikuttavan toisiin, riippumatta -ilmastonmuutoksesta sinänsä. Jos aluetta eivät rajota mitkään -luonnonesteet, muuttaa sille varmaankin uusia muotoja, ja tämäkin -seikka on omansa tuottamaan tuntuvaa hämmennystä muutamien entisten -asujanten keskinäisiin suhteisiin. Muistettakoon, kuinka voimakas -vaikutus yhden ainoan puun tai imettäväisen maahantuonnilla on -osottautunut olevan. Mutta jos on kyseessä saari tai esteiden osaksi -ympäröimä alue, jonne eivät uudet ja paremmin soveltautuneet muodot -pääse vapaasti siirtymään, tapaamme luonnon taloudessa aukkopaikkoja, -jotka varmaankin olisivat paremmin täytetyt, jos muutamat -alkuperäisistä asujamista olisivat jollakin tavoin toisintuneet. Sillä -jos alue olisi ollut avoinna maahanmuutolle, olisivat uudet tulokkaat -vallanneet juuri nämä sijat. Sellaisissa tapauksissa lievät muutokset, -jotka jotenkin suosisivat jonkun lajin yksilöitä, paremmin sovelluttaen -ne muuttuneisiin olosuhteisiin, olisivat taipuvaisia säilymään, ja -luonnollisella valinnalla olisi silloin runsaasti tilaisuutta -parantelutyöhönsä. - -Kuten ensi luvussa olemme osottaneet, on meillä täysi syy uskoa -elinehtojen muutosten synnyttävän taipumusta lisääntyvään -muuntelevaisuuteen. Edellämainitussa tapauksessa elinehdot ovat -muuttuneet ja tämä on ilmeisesti luonnolliselle valinnalle eduksi, -koska siten tarjoutuu paremmat mahdollisuudet hyödyllisten -muuntelujen ilmaantumiseen. Jollei sellaisia ilmaannu, ei luonnollinen -valinta voi mitään aikaansaada. Älköön milloinkaan unohdettako, että -"muuntelu"-nimitykseen sisältyvät pelkät yksilölliset eroavaisuudetkin. -Samoinkuin ihminen voi saavuttaa suuria tuloksia kartuttamalla -määrättyyn suuntaan kotieläimissään ja viljelyskasveissaan esiintyviä -yksilöllisiä eroavaisuuksia, samoin voi luonnollinen valintakin -aikaansaada suuria, mutta vaan paljon helpommin, koska sillä on -verrattomasti pitempi vaikutusaika käytettävänään. Eikä luullakseni -mikään suuri ulkonainen muutos, kuten ilmaston muutos, tai mikään -maahanmuuttoa ehkäisevä täydellinen eristys ole välttämätön, jotta -luonnon taloudessa syntyisi uusia avonaisia sijoja, jotka luonnollinen -valinta sitten voisi täyttää parantamalla muutamia muuntelevista -asujamista. Sillä koska siinä taistelussa, jota jokaisen alueen kaikki -asujamet käyvät toisiaan vastaan, taistelijain voimat ovat tarkalleen -tasapainossa, riittävät usein jonkun lajin rakenteessa tai elintavoissa -tapahtuneet äärettömän vähäiset muutokset antamaan sille etusijan -muiden rinnalla. Ja jatkuvat, samaan suuntaan käyvät muuntelut usein -yhä lisäävät tätä etevämmyyttä, niin kauan kuin laji elää samoissa -olosuhteissa ja voi käyttää hyväksensä samoja keinoja elantonsa -hankkimiseen ja itsensä puolustamiseen. Ei voida mainita ainoatakaan -aluetta, jonka kaikki kotoiset asukkaat olisivat nykyään niin -täydellisesti soveltautuneet toisiinsa ja niihin ulkonaisiin -olosuhteisiin, joissa ne elävät, ettei yksikään niistä voisi yhä -paremmin niihin soveltautua ja yhä kehittyä. Sillä kaikilla alueilla on -alkuperäisten muotojen täytynyt antaa kotiutuneille muodoille sen -verran perää, että ainakin muutamat muukalaiset ovat saaneet lujan -jalansijan maassa. Ja koska muukalaiset ovat siten jokaisessa maassa -voittaneet muutamat kotoiset muodot, voimme varmuudella päättää, että -kotoisten muotojen olisi ollut mahdollista parantua edukseen, niin että -olisivat paremmin voineet vastustaa tunkeilijoita. - -Koska ihminenkin voi saavuttaa ja varmasti on saavuttanutkin -suuria tuloksia sekä tarkotusperäisillä että itsetiedottomilla -valintakeinoillaan, niin mitäpä kykeneekään luonnollinen valinta -aikaansaamaan! Ihminen voi vaikuttaa ainoastaan ulkonaisiin, -näkyviin ominaisuuksiin; luonto -- jos minun sallittanee -henkilöllistyttää luonnollinen säilyminen eli kelvollisimpien -eloonjääminen -- ei välitä mitään ulkomuodosta, paitsi mikäli se on -edullinen jollekin olennolle. Se voi vaikuttaa jokaiseen sisä-elimeen, -jokaiseen rakenteen-eroavaisuuden vivahdukseen, koko elinkoneistoon. -Ihmisen valintaa ohjaa vain hänen oma etunsa, luonnon valintaa vain -vaalimansa olennon etu. Jokaista valitsemaansa ominaisuutta se -harjottamistaan harjottaa -- sitähän edellyttää jo tämän ominaisuuden -valitseminenkin. Ihminen kasvattaa samassa maassa monien ilmanalojen -syntyasukkaita; hän harjottaa harvoin jokaista valitsemaansa -ominaisuutta jollakin erikoisella ja sopivalla tavalla; hän syöttää -pitkä- ja lyhytnokkaista kyyhkystä samalla ruo'alla; hän ei eri tavalla -harjota pitkäselkäistä ja pitkäraajaista nelijalkaista. Hän asettaa -pitkävillaisia ja lyhytvillaisia lampaita saman ilmaston alaiseksi. Hän -ei anna voimakkaimpien urosten taistella naaraista. Hän ei armotta -hävitä kaikkia huonoimpia eläimiä, vaan suojelee, mikäli voi, kaikkia -kasvattejansa kunakin vuodenaikana. Hän alottaa usein valintansa -puolittain epämuotoisista muodoista tai ainakin jostakin toisinnosta, -joka on kyllin silmäänpistävä, herättääkseen hänen huomiotaan tai -ollakseen selvästi hyödyllinen. Luonnossa voivat pienimmätkin rakenteen -tai ruumiinlaadun eroavaisuudet saada herkän vaa'an painumaan elämän -taistelussa ja siten säilyä. Kuinka haparoivia ovatkaan ihmisen -pyrinnöt ja ponnistukset, kuinka lyhyt hänen aikansa ja kuinka -mitättömiä sen vuoksi hänen saavuttamansa tulokset, verrattuina luonnon -kokonaisten geologisten aikakausien kuluessa kartuttamiin tuloksiin. -Voimmeko siis kummastella sitä, että luonnon tuotteet ovat paljon -"aito"-luonteisempia kuin ihmisen kasvattamat, että ne ovat -verrattomasti paremmin soveltautuneet mitä monimutkaisimpiin -elinehtoihin ja että niissä ilmeisesti on paljon suuremman mestaruuden -leima. - -Kuvaannollisesti puhuen voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä -ja hetki kaikkialla maailmassa vaanivan pienimpiäkin muunteluja, -hyljäten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä, äänettömästi ja -huomaamatta työskennellen, milloin suinkin ja missä suinkin tilaisuutta -tarjoutuu, jokaisen elollisen olennon parantamiseksi suhteessaan -organisiin ja epäorganisiin elinehtoihinsa. Me emme ensinkään huomaa -näitä hitaita muutoksia niiden tapahtuessa, kunnes ajan sormi osottaa -kulunutta ajanjaksoa; ja niin heikko on silloin katseemme tunkeutumaan -ammoin kuluneihin geologisiin aikakausiin, että huomaamme vain -nykyisten elämänmuotojen eroavan muinaisista. - -Jotta lajissa syntyisi suurempaa muuntelevaisuutta, täytyy muunnoksen, -kerran muodostuttuaan, uudelleen muunnella -- vaikkapa kenties vasta -pitkänkin ajanjakson kuluttua -- tai siinä täytyy esiintyä yksilöllisiä -eroavaisuuksia, jotka ovat laadultaan yhtä edullisia kuin entiset; -näiden on jälleen säilyttävä, ja niin yhä edelleen. Koska näemme -samanlaatuisten yksilöllisten eroavaisuuksien alinomaa uudistuvan, -voitanee tuskin pitää tätä otaksumaa perusteettomana. Mutta me voimme -arvostella sen paikkansa-pitäväisyyttä ainoastaan tarkastamalla, missä -määrin se on sopusoinnussa luonnon yleisten ilmiöiden kanssa ja -selittää niitä. Pelkkä otaksuma on toisaalta sekin yleinen usko, että -mahdollisen muuntelevaisuuden korkein määrä on tarkasti rajotettu. - -Vaikka luonnollinen valinta voi toimia ainoastaan vaikuttamalla kunkin -olennon hyväksi, voi se kuitenkin vaikuttaa ominaisuuksiin ja -rakenteenosiin, joita olemme taipuvaiset pitämään hyvin vähäpätöisinä. -Nähdessämme kuinka lehtiäsyövät hyönteiset ovat vihreitä ja -puunkuorella elävät harmaatäpläisiä, kuinka kiiruna on talvella -valkoinen ja skotlantilainen riekko nummenvärinen, täytyy meidän uskoa, -että nämä värit ovat hyödyksi näille linnuille ja hyönteisille, -suojellen niitä vaaroilta. Jollei riekkoja joutuisi tuhon omiksi -jonakin ikäkautena, niin niiden luku lisääntyisi äärettömästi. -Tiedämme, että petolinnut ahdistavat niitä, ja tiedämme myös, että -haukat keksivät saaliinsa silmällään, (muutamissa seuduissa -mannermaalla varotetaankin pitämästä valkoisia kyyhkyisiä, koska ne -värinsä vuoksi helpommin joutuvat haukkojen saaliiksi). Luonnollinen -valinta lienee siis määrännyt jokaiselle riekkolajille ominaisen -värinsä ja säilyttänyt tämän värin sellaisena, miksi se kerran on -vakaantunut. Älkäämme myöskään luulko, että jonkun määrätyn-värisen -eläimen satunnaisella tuhoutumisella on ainoastaan vähän vaikutusta; -muistakaamme, kuinka tärkeätä on hävittää valkoisesta lammaskatraasta -jokainen karitsa, jossa on vähänkin mustaa. Olemme nähneet, kuinka -Virginiassa "värijuurta" syövien sikojen väri ratkaisee, jäävätkö ne -elämään vai kuolevatko. Kasveissa ovat sellaiset seikat kuin hedelmän -karvaisuus ja hedelmälihan väri kasvientutkijoista sangen vähäpätöisiä -ominaisuuksia. Tästä huolimatta eräs etevä puutarhan viljelijä nimeltä -Downing kertoo meille, että Yhdysvalloissa sileäpintaiset hedelmät -kärsivät paljon enemmän haittaa eräästä kärsäkäskuoriaisesta kuin -karvaiset ja että purppuranväriset luumut ovat paljon arempia eräälle -taudille kuin keltaiset luumut, kun taas eräs toinen tauti useammin -tapaa keltaisia persikoita kuin muunvärisiä. Jos kerran tällaisilla -pienillä eroavaisuuksilla on suuri vaikutus eri muunnosten viljelyksen -menestymiseen, huolimatta kaikesta keinotekoisesta avustuksesta, niin -luonnontilassa, kun puiden on taisteltava muita puita ja kokonaista -vihollisjoukkoa vastaan, tällaiset eroavaisuudet varmaan ratkaisevat, -mikä hedelmämuunnos, sileäpintainen vaiko karvapeitteinen, kelta- vai -punalihainenko on menestyvä. - -Mitä moniin pieniin lajien välillä vallitseviin eroavaisuuksiin tulee, -jotka, mikäli tietämättömyytemme sallii meidän niistä mitään päättää, -näyttävät aivan merkityksettömiltä, emme saa unohtaa että ilmasto, -ravinto y.m. seikat ovat epäilemättä niihin suoranaisesti jollakin -tavoin vaikuttaneet. On myöskin muistettava, että kun jokin elimistön -osa muuntelee ja luonnollinen valinta kartuttaa muunteluja, niin -vuorosuhteellisuuslain mukaan silloin syntyy muita, usein sangen -odottamattomia muutoksia. - -Viljelys- ja kesytystilassa näemme niillä muunteluilla, jotka -ilmaantuvat jonakin määrättynä ikäkautena, olevan taipumuksena -uudelleen ilmaantua jälkeläisissä samana ikäkautena; tällaisia -muunteluja esiintyy esim. monien keittiö- ja peltokasvi-muunnosten -siementen muodossa, ko'ossa ja maussa, silkkimatojen toukka- ja -koteloasteella, siipikarjan munissa ja niiden poikasten untuvanvärissä -sekä lammas- ja nautalajiemme sarvissa, kun eläimet ovat tulemassa -täysi-ikäisiksi. Aivan samoin vaikuttaa luonnollinen valinta elollisiin -olentoihin luonnontilassa ja muodostelee niitä kunakin ikäkautena, -kartuttaen muunnoksia, jotka ovat tässä iässä hyödyllisiä ja jotka -periytyvät jälkeläisiin vastaavassa iässä. Jos kasville on hyödyksi, -että tuuli sirottelee sen siemeniä yhä laajemmalle, en käsitä, -miksei luonnollinen valinta voisi yhtähyvin aikaansaada tätä, -kuin puuvillanviljelijä voi valinnallaan kartuttaa ja parantaa -puuvillapensastensa koteloissa olevaa villaa. Luonnollinen -valinta voi muodostella ja sovelluttaa toukan olosuhteisiin, -jotka ovat kokonaan erilaiset kuin ne, missä täysinkehittynyt -hyönteinen elää, ja nämä muutokset voivat vuorosuhteellisuuden kautta -vaikuttaa täysinkehittyneen hyönteisen rakenteeseen. Samoin voivat -täysikasvuisessa hyönteisessä esiintyvät muuntelut vuorostaan vaikuttaa -toukan rakenteeseen; mutta luonnollinen valinta on joka tapauksessa -takeena siitä, etteivät nämä muuntelut ole vahingollisia, sillä jos ne -olisivat sellaisia, häviäisi koko laji sukupuuttoon. - -Luonnollinen valinta muovailee poikasta vanhemman mukaan ja vanhempaa -poikasen mukaan. Yhteiskunnittain elävien eläimien kunkin yksilön -rakenteen se sovelluttaa koko yhteiskunnan edun mukaan, jos yhteiskunta -hyötyy valitusta muutoksesta. Mutta toisen lajin hyväksi ei -luonnollinen valinta voi muuttaa lajin rakennetta antamatta sille -itselleen jotakin etua, sillä vaikka luonnonhistoriallisissa teoksissa -tavataan kertomuksia tällaisista tapauksista, en tiedä ainoatakaan -tapausta, joka kestäisi tarkastusta. Rakenteen-osa, jota eläin käyttää -yhden ainoan kerran elämässään, voi, jos se on eläimelle erittäin -tärkeä, luonnollisen valinnan vaikutuksesta muuttua kuinka paljon -tahansa, kuten esim. muutamilla hyönteisillä tavattavat suuret -leukanivelet, joita ne käyttävät kotelonsa avaamiseen, taikkapa munien -särkemiseen tarvittava kova nokankärki sellaisilla linnuilla, joiden -emät eivät kuori muniansa. Väitetään, että paraista lyhytnokkaisista -kuperkeikkakyyhkysistä kuolisi munaan useampia kuin mitä pääsee munasta -ulos, jolleivät kasvattajat olisi apuna kuorimisessa. Jos nyt luonnon -olisi muodostettava täysikasvuisen kyyhkysen nokka hyvin lyhyeksi -linnun omaksi hyödyksi, olisi muutosprosessi sangen hidas ja sen -kestäessä tapahtuisi samalla kaikkien niiden munassa olevien nuorten -lintujen mitä ankarin valinta, joilla olisi voimakkaimmat ja kovimmat -nokat, sillä kaikki heikkonokkaiset tuhoutuisivat auttamattomasti; -taikkapa saattaisi myöskin käydä niin, että luonto valitsisi heikommat -ja helpommin särkyvät munat, sillä tiedämmehän munankuoren paksuuden -muuntelevan, samoinkuin jokaisen muunkin rakenteen. - -Tässä lienee paikallaan huomauttaa siitä, että kaikkien olioiden täytyy -joutua monen satunnaisenkin hävityksen alaisiksi, jolla on vain vähän -tai ei ensinkään vaikutusta luonnollisen valinnan menoon. Niinpä -suunnaton joukko munia ja siemeniä joutuu vuosittain eläinten ruo'aksi, -ja nämä saattaisivat muuttua luonnollisen valinnan vaikutuksesta -ainoastaan muuntelemalla tavalla, joka suojelisi niitä niiden -vihollisilta. Kuitenkin monet näistä munista tai siemenistä olisivat -kenties, jolleivät olisi tuhoutuneet, synnyttäneet yksilöitä, jotka -olisivat olleet paremmin soveltuneita elinehtoihinsa kuin mitkään -niistä, jotka sattuivat jäämään eloon. Samoin täytyy suuren joukon -täysinkehittyneitä eläimiä ja kasveja, joko sitten ovat paraiten -elinehtoihinsa soveltuneita tai eivät, vuosittain tuhoutua -satunnaisista syistä, joita eivät jotkut rakenteen tai elimistönlaadun -muutokset, jotka muilla tavoin olisivat olleet suotuisia lajille, -olisi voineet vähimmässäkään määrässä ehkäistä. Mutta olkoonpa -täysinkehittyneiden yksilöiden hävitys kuinka ankara tahansa, kunhan -vain ei niiden yksilöiden lukumäärä, jotka voivut alueella elää, -sellaisista syistä pysy aivan alhaisena, tai olkoonpa munien ja -siementen tuhoutuminen niin suuri, että ainoastaan sadas tai tuhannes -osa pääsee kehittymään -- sittenkin pyrkivät eloonjääneistä paraiten -soveltautuneet yksilöt, jos muuntelevaisuutta suotuisaan suuntaan on -olemassa, jatkamaan sukuansa lukuisammin kuin huonommin soveltautuneet. -Jos sitävastoin lukumäärä mainituista syistä pysyy aivan alhaisena, -kuten usein tapahtuu, on luonnollinen valinta voimaton vaikuttamaan -mihinkään suotuisaan suuntaan; mutta tämä ei kumoa sen tehokasta -vaikutusta toisina aikoina ja toisin keinoin; sillä meillä ei suinkaan -ole syytä olettaa, että useissa saman alueen lajeissa samaan aikaan -tapahtuisi toisintumista ja kehitystä. - - - -SUKUPUOLIVALINTA. - - -Samoinkuin kesytys- ja viljelystilassa toisessa sukupuolessa usein -esiintyy sille erikoisia ominaisuuksia, jotka vakiintuvat siinä -perinnöllisiksi, samoin epäilemättä käy luonnossakin. Siten kummallekin -sukupuolelle käy mahdolliseksi luonnollisen valinnan avulla muodostua -erilaisten elintapojensa mukaan, kuten joskus on laita; taikkapa -toiselle sukupuolelle muodostua toisen sukupuolen mukaan, kuten -yleisesti tapahtuu. Tämä antaa minulle aihetta lausua muutaman sanan -siitä, mitä nimitän sukupuolivalinnaksi. Tämä valinnan muoto ei perustu -siihen olemisen taisteluun, jonka aiheuttavat suhteet muihin elollisiin -olentoihin tai ulkonaisiin elinehtoihin, vaan toisen sukupuolen -yksilöiden (tavallisesti urosten) välillä tapahtuvaan taisteluun toisen -sukupuolen omistuksesta. Taistelun tuloksena ei ole tappiolle joutuneen -kilpailijan kuolema, vaan tämän jälkeläisten vähälukuisuus tai -täydellinen jälkeisön puute. Sukupuolivalinta ei siis ole yhtä ankara -kuin luonnollinen valinta. Yleensä elinvoimaisimmat urokset, s.o. ne, -jotka paraiten soveltuvat paikkaansa luonnossa, jättävät enin -jälkeläisiä. Mutta useissa tapauksissa ei voitto niinkään suuresti -riipu yleisestä elinvoimasta, vaan erityisistä, ainoastaan urospuolelle -kuuluvista aseista. Sarvettomalla uroshirvellä tai kannuksettomalla -kukolla olisi vähän toiveita lukuisain jälkeläisten jättämisestä. -Samoinkuin raaka kukkotaistelija kehittää rotuansa huolellisesti -valitsemalla siitokseen paraat kukkonsa, samoin voisi varmaan -sukupuolivalintakin, aina suoden voittajan siittää, antaa rodulle -rajattoman rohkeuden, pitkät kannukset sekä siivet, jotka ovat -voimakkaat iskemään. Kuinka alas luonnon asteikossa tämä taistelulaki -ulottuu, en tiedä. Urosalligatorien kerrotaan taistelevan naaraista -mylvien ja vinhasti kiertäen niiden ympäri kuin intiaanit -sotatanssissa. Uroslohien on havaittu taistelevan päivät pitkät. -Urostamminkaisilla on usein haavoja muiden urosten vahvojen -leukapielten jäljeltä. Verraton havaintojen tekijä M. Fabre on usein -nähnyt eräiden ampiaislahkoon kuuluvien urosten taistelevan naaraasta, -joka näennäisesti sivullisena katselee taistelua, sitten poistuakseen -voittajan kanssa. Ankarin on taistelu kenties moniavioisten eläinten -urosten välillä, ja nämä näyttävät useimmiten olevan varustetut -erikoisilla aseilla. Raatelevien eläinten urokset ovat jo sinänsä hyvin -asestetut, joskin ne, kuten monet muutkin, ovat sukupuolivalinnan -johdosta saaneet erikoisia puolustuskeinoja, sellaisia kuin ovat -leijonan harja ja uroslohen väkäinen leuka; taistelussa saattaa näet -kilpi olla voiton saamiseen yhtä tärkeä kuin keihäs tai miekka. - -Lintujen kesken kiista on usein rauhallisempaa laatua. Kaikki, jotka -ovat kiinnittäneet huomiotansa näihin seikkoihin, ovat yhtä mieltä -siitä, että mitä kiihkein kilpakosinta vallitsee useiden lintulajien -urosten välillä, jotka laulamalla koettavat houkutella luoksensa -naarasta. Paratiisilinnut, Guianan kalliorastaat ja jotkut muut -kokoontuvat parviin ja uros toisensa jälkeen astuu sitten esille -pöyhkeilemään uljaalla höyhenpuvullaan, levitellen sitä mitä -huolellisemmin ja parhaansa mukaan sitä pöyhistellen. Ne esittävät -myöskin omituisia, hullunkurisia temppuja naarasten edessä, jotka -seisottuaan katsojina, lopulta valitsevat viehättävimmän esiintyjän. -Ken on läheltä tarkannut vankeudessa eläviä lintuja, tietää niiden -usein osottavan yksilöllistä mieltymystä tai vastenmielisyyttä; niinpä -Sir R. Heron kertoo, kuinka eräällä täplikkäällä riikinkukolla oli -tavaton vetovoima kaikkiin hänen kanoihinsa. En voi tässä puuttua -kaikkiin tärkeihin yksityisseikkoihin; mutta jos kerran ihminen -lyhyessä ajassa kykenee antamaan bantamkanoillensa kauniin muodon ja -siron ryhdin, jotka viehättävät hänen kauneudenkäsitystään, ei minusta -ole mitään syytä epäillä naaraslintujen voivan aikaansaada huomattavia -tuloksia, valitsemalla tuhansien sukupolvien kuluessa oman -kauneudenkäsityksensä mukaan kauneimmat urokset. Muutamat yleisesti -tunnetut lait, jotka koskevat uros- ja naaraslintujen höyhenpeitettä, -verrattuna poikasten höyhenpeitteeseen, voidaan osaksi selittää -johtuneiksi sukupuolivalinnan vaikutuksesta eri ikäkausina esiintyviin -muunteluihin, jotka ovat periytyneet joko yksinomaan uroksiin tai -molempiin sukupuoliin vastaavina ikäkausina. Mutta tilanpuute estää -minua tässä lähemmin koskettelemasta tätä kysymystä. - -Arvelen siis, että kun jonkin eläinlajin uroksilla ja naaraksilla on -samat yleiset elintavat, mutta ne eroavat rakenteeltaan, väriltään tai -koristuksiltaan, niin tällaiset eroavaisuudet johtuvat etupäässä -sukupuolivalinnasta, s.o. joillakin urosyksilöillä on monet sukupolvet -peräkkäin ollut jokin pieni etevämmyys muiden urosten rinnalla, mitä -aseisiin, puolustuskeinoihin tai ulkomuodon viehättäväisyyteen tulee, -ja tämä ominaisuus on mennyt perintönä ainoastaan urospuolisiin -jälkeläisiin. Kumminkaan en tahdo lukea kaikkia sukupuolieroavaisuuksia -tämän valinnan ansioksi, sillä me näemme kotieläimissämmekin syntyvän -ainoastaan urospuolelle kuuluvia erikoisuuksia, joita ei ihmisen -valinta näytä kartuttaneen. Villin kalkkunakukon rinnassa oleva -karvatöyhtö ei voi olla miksikään hyödyksi ja on epäiltävää, onko se -mikään kaunistus naaraslinnun silmissä; jos töyhtö olisi syntynyt -kesytystilassa, olisi sitä varmaankin kutsuttu epämuodostumaksi. - - - -ESIMERKKEJÄ LUONNOLLISEN VALINNAN VAIKUTUKSESTA ELI KELVOLLISINTEN -ELOONJÄÄMISESTÄ. - - -Tehdäkseni selväksi sen tavan, millä luonnollinen valinta luuloni -mukaan vaikuttaa, sallittakoon minun ottaa pari kuviteltua esimerkkiä. -Olettakaamme että susi, joka pyydystää saaliikseen eri eläimiä, -saavuttaa jotkut niistä viekkaudellaan, toiset voimallaan ja kolmannet -nopeudellaan. Ja olettakaamme että nopein riista, esim. jokin -kaurislaji on jonkun alueella tapahtuneen muutoksen johdosta -lisääntynyt, tai että muu riista on vähissä sinä vuodenaikana, jona -ruo'an hankkiminen on sudelle vaikeinta. Sellaisten olosuhteiden -vallitessa nopeimmilla ja kevytrakenteisimmilla susilla on parhaat -mahdollisuudet jäädä elämään ja siten säilyä eli tulla valituiksi -siitokseen -- edellyttäen, että niillä on kylliksi voimaa nujertaakseen -saaliinsa, kun niiden tänä tai jonakin muuna vuodenaikana on pakko -pyydystää muuta riistaa. Ei ole mielestäni mitään syytä epäillä -tuloksen olevan tällaisen, sillä emmehän epäile, että ihminen voi -kehittää vinttikoiriensa nopeutta huolellisella ja määräperäisellä -valinnalla taikkapa sellaisella itsetiedottomalla valinnalla, joka on -seurauksena siitä, että jokainen haluaa omistaa paraita koiria, -ollenkaan yrittämättä muuntaa rotua. Saatan vielä lisätä, että Piercen -kertoman mukaan Catskill-vuorilla Yhdysvalloissa on kaksi -susimuunnosta, toinen kevyt vinttikoiran muotoinen, joka ahdistaa -kaurista ja toinen järeämpi ja lyhytjalkaisempi, joka tavallisemmin -hyökkää lammaslaumojen kimppuun. - -Huomattakoon, että äskeisissä esimerkissä puhuin kevytrakenteisimpien -susiyksilöiden, enkä jonkun erikoisen, selväpiirteisen toisinnon -säilymisestä. Tämän teoksen aikaisemmissa painoksissa esitin asian -toisinaan siten, ikäänkuin tämä jälkimäinen vaihtopuoli olisi hyvin -tavallinen. Huomasin sittemmin yksilöllisten eroavaisuuksien suuren -tärkeyden ja tämä johti minut perinpohjin selvittelemään ihmisen -toimittaman itsetiedottoman valinnan tuloksia, valinnan, joka perustuu -kaikkien enemmän tai vähemmän arvokasten yksilöiden säilyttämiseen ja -huonompien hävittämiseen. Huomasin myöskin, että jonkun satunnaisen -rakenteen-eroavaisuuden, esim. jonkun epämuodostuman säilyminen on -luonnontilassa harvinainen tapaus, ja että se, jos se aluksi säilyykin, -pian häviää myöhemmän, tavallisten yksilöiden kanssa tapahtuvan -risteytymisen johdosta. Mutta vasta luettuani erään erittäin arvokkaan -kirjotuksen "North British Reviewissa" (1867) oivalsin täydelleen, -kuinka harvoin yksinäiset muunnokset, olkootpa lieviä tai -selväpiirteisiä, voivat jäädä pysyväisiksi. Kirjottaja ottaa -esimerkiksi eläinparin, joka elämänsä aikana siittää kaksisataa -jälkeläistä, joista keskimäärin ainoastaan kaksi jää eloon jatkamaan -sukuaan, muiden saatua surmansa eri syistä. Tämä on jotenkin korkea -arviomäärä useimpiin ylempiin eläimiin, mutta ei suinkaan moniin -alhaisempiin elimistöihin nähden. Kirjottaja osottaa sitten, että jos -syntyisi yksinäinen, jollakin tavoin muunteleva yksilö, ja jos sillä -olisi kahta vertaa suurempi elämisen mahdollisuus kuin muilla -yksilöillä, niin sen eloonjäämisen mahdollisuus sittenkin olisi tuiki -vähäinen. Olettaen että se jäisi eloon ja lisääntyisi ja että puolet -sen jälkeläisistä perisivät suotuisan muutoksen, olisi jälkeläisillä -kuitenkin, kuten kirjottaja edelleen osottaa, ainoastaan hiukan parempi -eloonjäämisen ja suvun jatkamisen mahdollisuus; ja tämä mahdollisuus -yhä vähenisi seuraavissa sukupolvissa. Näiden huomautusten pätevyyttä -ei luullakseni voida evätä. Jos esim. jokin lintulaji voisi helpommin -hankkia ravintonsa, jos sen nokka olisi käyrä, ja jos syntyisi joku -tuollainen käyränokkainen lintu, joka sen johdosta hyvin menestyisi, -olisi kuitenkin tällä ainoalla yksilöllä vain pieni mahdollisuus -levittää lajiansa niin, että se syrjäyttäisi yleisen muodon. Mutta voi -tuskin olla epäilystä, päättäen siitä mitä näemme tapahtuvan -kesytystilassa, että tämä olisi seurauksena, jos lukuisat enemmän tai -vähemmän käyränokkaiset yksilöt sukupolvi sukupolvelta säilyisivät ja -jos vielä lukuisammat suoranokkaiset joutuisivat tuhon omiksi. - -Älkäämme kuitenkaan jättäkö huomioon ottamatta, että muutamat -selväpiirteiset muuntelut, joita ei kenenkään mieleen juolahda pitää -pelkkinä yksilöllisinä eroavaisuuksina, usein palautuvat, koska -samallainen elimistö on ollut samallaisen vaikutuksen alaisena -- -seikka, josta kotikasvattimme tarjoavat useita esimerkkejä. Sellaisissa -tapauksissa muunteleva yksilö, jollei se olekaan jättänyt -jälkeläisilleen perinnöksi äsken saavuttamiansa ominaisuuksia, -epäilemättä jättää niille perinnöksi yhä vahvemman taipumuksen -muuntelemaan samalla tavoin, niin kauan kuin vallitsevat olosuhteet -pysyvät samoina. Voi tuskin myöskään olla epäilystä siitä, että -taipumus samalla tavalla muuntelemaan on usein ollut niin vahva, että -kaikki saman lajin yksilöt ovat toisintuneet samanlaisiksi, minkään -valintamuodon auttamatta tätä toisintumista. Myöskin on saattanut -ainoastaan kolmas, viides tai kymmenes osa yksilöitä tulla muutoksesta -osalliseksi -- seikka, josta voisi mainita useita esimerkkejä. Niinpä -Graba arvelee noin viidennen osan Fär-saarten riskilöistä muodostavan -niin selväpiirteisen muunnoksen, että se ennen yleisesti luettiin -erityiseksi Uria lacrymans nimiseksi lajiksi. Tällaisissa tapauksissa -alkuperäisen muodon piankin syrjäyttää toisintunut muoto kelvollisinten -yksilöiden eloonjäämisen johdosta, jos muutos on laadultaan edullinen. - -Otan vielä vastedes puheeksi sen seikan, miten ristisiitoksen -vaikutukset poistavat kaikenlaisia muunteluja. Huomautettakoon -tässä kumminkin, että useimmat eläimet ja kasvit pysyttelevät -kotiseudussaan eivätkä tarpeettomasti vaella sieltä pois; tämän näemme -muuttolinnuistakin, jotka melkein aina palaavat samoille seuduille. -Senvuoksi jokainen äskenmuodostunut muunnos on yleensä aluksi -paikallinen; tämä näyttää olevan yleisenä sääntönä luonnontilassa -tavattaviin muunnoksiin nähden, joten samoin toisintuneet yksilöt -piankin ovat kerääntyneinä pieneen ryhmään ja usein siittävät -jälkeläisiä keskenänsä. Jos uusi muunnos menestyy taistelussaan -elämästä, leviää se keskusalueeltaan, kilpaillen muuttumattomien -yksilöiden kanssa ja voittaen nämä yhä laajenevan piirinsä rajamailla. - -Maksanee vaivan antaa toinen, mutkikkaampi esimerkki luonnollisen -valinnan vaikutuksesta. Muutamat kasvit erittävät makeata nestettä, -nähtävästi poistaakseen kasvimehustaan jotakin vahingollista ainetta. -Tämä erittäminen tapahtuu esim. muutamissa palkokasveissa korvakkeiden -juurella olevista rauhasista ja tavallisessa laakerissa lehtien -nurjalta puolelta. Tätä nestettä, vaikka sitä onkin niukalti, etsivät -hyönteiset ahnaasti, mutta niiden vierailut eivät mitenkään ole -kasville hyödyksi. Olettakaamme nyt, että tätä nestettä eli mettä -erittyisi kukkien sisästä joissakin kasveissa, kuuluivatpa nämä mihin -lajiin tahansa. Etsiessään mettä hyönteiset pölyttyisivät siitepölystä -ja kuljettaisivat sitä usein kukasta kukkaan. Kahden samaan lajiin -kuuluvan eri yksilön kukat risteytyisivät siten, ja risteytymisestä -- -kuten täysin voidaan todistaa -- syntyy voimakkaita taimia, joilla on -paraat mahdollisuudet kukoistaa ja jäädä eloon. Kasveissa, jotka -tuottaisivat suurimmilla rauhasilla eli mesinystyröillä varustettuja, -runsaimmin mettä erittäviä kukkia, kävisivät hyönteiset useimmin ja ne -risteytyisivät useimmin; ja siten ne aikaa myöten pääsisivät voitolle -ja muodostaisivat paikallisen muunnoksen. Kukat, joiden heteet ja emit -olisivat niin sijotetut, että ne soveltuisivat kukissa käyvien -hyönteisten kokoon ja tapoihin, siten johonkin määrin helpottaen -siitepölyn kuljetusta, tulisivat myöskin olemaan suotuisassa asemassa. -Olettakaamme sellainen tapaus, että hyönteiset kävisivät kukissa -kootakseen siitepölyä meden asemasta. Koska siitepöly on muodostunut -ainoastaan hedelmöittämistä varten, niin sen hävittäminen näyttäisi -olevan kasville tappio. Jos kuitenkin siitepölyä keräävät hyönteiset -kuljettaisivat -- aluksi satunnaisesti, sitten säännöllisesti -- hiukan -tätä pölyä kukasta kukkaan, niin olisi, vaikkapa yhdeksän kymmenesosaa -pölystä joutuisi hukkaan, kasville suurta hyötyä tällaisesta ryöstöstä; -ja yksilöt, jotka tuottaisivat yhä enemmän siitepölyä, tulisivat -valituiksi. - -Kun nyt kasvimme, edellämainitun tapahtumakulun kauan jatkuttua, olisi -tullut hyvin houkuttelevaksi hyönteisille, kuljettaisivat ne -tahtomattaan siitepölyä kukasta kukkaan säännöllisesti; ja että ne sen -todella tekevätkin, sen voisin helposti osottaa monilla vakuuttavilla -tosiasioilla. Tahdon mainita vain yhden, joka samalla olkoon -esimerkkinä sukupuolieron ensi asteesta kasveissa. Muutamilla -rautatammilla on ainoastaan hedekukkia, joissa on neljä pienehkön -määrän siitepölyä tuottavaa hedettä ja surkastunut emi; toisilla -rautatammilla on ainoastaan emikukkia; näillä on täydellinen emi ja -neljä hedettä, joiden kurtistuneista ponsista ei voi löytää siitepölyn -hiukkastakaan. Tavattuani emikukkia kantavan puun täsmälleen -kuudenkymmenen yardin päässä eräästä hedekukkia kantavasta puusta, -panin kahdenkymmenen eri oksista otetun kukan luotit mikroskoopin alle, -ja havaitsin joka ainoassa muutamia siitepölyhiukkasia, muutamissa -varsin runsaastikin. Koska tuuli oli useampia päiviä puhaltanut -emikukkia kantavasta puusta hedekukkia kantavaan puuhun päin, ei -siitepöly ollut voinut sen mukana kulkeutua. Sää oli ollut kylmä ja -myrskyinen ja sen vuoksi mehiläisille epäsuotuisa, mutta siitä -huolimatta jokainen tarkastamani emikukka oli todella hedelmöittynyt -mehiläisten avulla, jotka olivat lentäneet puusta puuhun etsiessään -mettä. Mutta palataksemme kuviteltuun tapaukseemme: niin pian kuin -kasvi on tullut niin houkuttelevaksi hyönteisille, että ne -säännöllisesti kuljettavat siitepölyä kukasta kukkaan, saattaa alkaa -toisenlainen tapahtumakulku. Jokainen luonnontutkija myöntää n.k. -"fysiologisen työnjaon" edullisuuden; meillä on senvuoksi syytä uskoa, -että kasville on edullista tuottaa heteitä ainoastaan yhdessä kukassa -tai yhdessä kasviyksilössä ja emiä toisessa kukassa tai kasviyksilössä. -Viljellyissä ja uusien elinehtojen alaisiksi joutuneissa kasveissa -tulevat toisinaan milloin uroselimet, milloin naaraselimet enemmän tai -vähemmän siitokseen kykenemättömiksi. Jos nyt otaksumme samoin olevan -laidan luonnontilassa, vaikkapa kuinka vähäisessä määrässä, niin koska -siitepöly jo ennestään säännöllisesti kulkeutuisi kukasta kukkaan ja -koska kasvimme sukupuolten täydellisempi eroaminen olisi sille -edullinen työnjako-aatteen kannalta, tulisi luonto suosimaan ja -siitokseen valitsemaan yksilöitä, joissa tämä taipumus yhä vahvistuisi, -kunnes vihdoin olisi jouduttu sukupuolten täydelliseen eroon. Veisi -liiaksi tilaa, jos koettaisin osottaa kaikki ne asteet -- dimorphismin -y.m. -- joiden kautta kehitys nykyään on erilajisissa kasveissa -ilmeisesti kulkemassa sukupuolten eroa kohti. Lisään vaan, että -muutamat Pohjois-Amerikan rautatammilajeista ovat -- mikäli Asa Gray -kertoo, jonkinlaisessa välitilassa, eli kuten hän lausuu, enemmän tai -vähemmän "kaksikotisesti sekasopuisia". - -Palatkaamme nyt medellä eläviin hyönteisiin. Olettakaamme että kasvi, -jonka mesimäärää olemme hitaasti kartuttaneet jatkuvan siitosvalinnan -kautta, on yleinen laji, ja että muutamat hyönteiset pääasiallisesti -elävät sen medellä. Voisin esittää useita tosiseikkoja, jotka -osottavat, kuinka tarkkoja mehiläiset ovat ajastaan, esim. sen, että -niillä on tapana puhkaista reikä eräiden kukkien kantaan ja imeä siitä -mettä, vaikka ne vaan hiukkasta suuremmalla vaivalla voisivat päästä -kukkaan sen suusta. Näin ollen on hyvin uskottavaa, että yksilölliset -imukärsän kaarevuudessa, pituudessa y.m. esiintyvät eroavaisuudet, -jotka meiltä jäävät huomaamatta vähäpätöisyytensä tähden, voivat -määrätyissä olosuhteissa olla hyödyksi joillekin mehiläis- tai muille -hyönteisyksilöille siten, että nämä yksilöt voivat hankkia ravintonsa -nopeammin kuin muut; ja siten myöskin yhteiskunnat, joihin ne kuuluvat, -tulevat menestymään ja tuottamaan monta parvea, jotka perivät samat -ominaisuudet. Tavallisen puna-apilan (Trifolium pratense) ja Trifolium -incarnatum'in teriön torvet eivät ensi katsannolla näytä eroavan -toisistaan pituudeltaan; kuitenkin mehiläinen voi helposti imeä mettä -T. incarnatum'ista, mutta ei tavallisesta puna-apilasta, jossa käyvät -ainoastaan kimalaiset, joten kokonaiset puna-apilaniityt turhaan -tarjoavat mehiläiselle runsaita aarteitaan. On varmaa, että mehiläiset -pitävät kovin tästä mehusta, sillä olen monasti, vaikka tosin -ainoastaan syksyllä, nähnyt useiden mehiläisten imevän sitä rei'istä, -joita kimalaiset ovat purreet torven juureen. Molempien apilalajien -teriön torven pituudessa huomattava eroavaisuus, jolla on ratkaiseva -merkitys mehiläisten kukissa käynteihin nähden, on ilmeisesti varsin -mitätön. Sillä olen kuullut vakuutettavan, että kun puna-apila on -niitetty, jälkikasvun kukat ovat hiukan pienempiä ja että näissä käy -paljon mehiläisiä. En tiedä, onko tämä tiedonanto oikea, enkä myöskään, -voiko luottaa erääseen toiseen tiedonantoon, että Ligurian mehiläinen, -jota yleensä pidetään ainoastaan tavallisen mehiläisen muunnoksena ja -joka esteettömästi risteytyy sen kanssa, ulottuisi imemään mettä -puna-apilasta. Seudulla, missä on runsaasti puna-apilaa, olisi -sen vuoksi hieman tavallista pitempi ja toisin muodostunut -imukärsä mehiläiselle suureksi eduksi. Ja koska tämän apilalajin -hedelmöittyminen on kokonaan kukissa käyvien mehiläisensukuisten -hyönteisten varassa, niin olisi toisaalta, jos kimalaiset sattuisivat -seudulta vähenemään, kasville suurta etua lyhyemmästä tai syvemmälle -jakautuneesta teriöstä, joka tekisi mehiläisille mahdolliseksi -imeä mettä sen kukista. Täten voin käsittää, kuinka kukka ja -mehiläiset voivat, joko samalla haavaa taikka toinen ensin ja toinen -sitten, vähitellen muuttua ja soveltautua toistensa mukaan mitä -täydellisimmin kaikkien niiden yksilöiden jatkuvan säilymisen -johdosta, joissa esiintyy lievää, molemminpuolisesti suotuisia -rakenteen-poikkeavaisuuksia. - -Tiedän hyvin, että ylläolevilla kuvitelluilla esimerkeillä valaisemaani -luonnollisen valinnan oppia vastaan voidaan tehdä samoja vastaväitteitä -kuin mitä aluksi tehtiin Charles Lyell'in suuremmoisia ajatuksia -vastaan, "maan nykyisistä muutoksista, mikäli ne luovat valoa -geologiaan." Nykyään kuitenkin harvoin kuulemme väitettävän -mitättömiksi tai merkityksettömiksi niitä voimia, joiden yhä vieläkin -näemme olevan työssä, kun niiden avulla selitetään syvimpienkin -laaksojen uurtumista tai pitkien sisämaan vuorenselänteiden -muodostumista. Luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan säilyttämällä -ja kehittämällä vähäisiä perinnöllisiä toisintoja, joista jokainen on -säilyneelle olennolle hyödyllinen. Ja samoinkuin uudenaikainen -geologia on melkein julistanut pannaan sellaiset mielipiteet kuin että -esim. jokin suuri laakso on syntynyt siten, että yksi ainoa -vedenpaisumusaalto on sen uurtanut, samoin on luonnollisen valinnan -oppi julistava pannaan uskon, että uusia elollisia olentoja muka syntyy -jatkuvan luomisen kautta tai että suuria äkillisiä muutoksia tapahtuu -niiden rakenteessa. - - - -YKSILÖIDEN RISTEYTYMISESTÄ. - - -Minun on tässä tehtävä pieni poikkeus aineestani. On tietysti selvää, -että yksineuvoisten eläinten ja kasvien joukossa kahden yksilön aina -täytyy yhtyä jokaista siitosta varten (lukuunottamatta omituisia ja -hieman hämäriä parthenogenesis-tapauksia.) Mutta kaksineuvoisiin nähden -ei asian laita ole läheskään sama. Kuitenkin on syytä uskoa kaikkien -kaksineuvoisten joukossa tapahtuvan sellaistakin, että kaksi yksilöä -joko tilapäisesti tai säännöllisesti yhtyy jatkaakseen sukuansa. Tämän -mielipiteen ovat jo kauan sitten epäröiden esittäneet Sprengel, Knight -ja Kölreuter. Saamme heti nähdä sen tärkeyden. Minun on kuitenkin pakko -tässä käsitellä tätä seikkaa hyvin lyhyesti, vaikka minulla onkin -aineksia varattu laajaan esitykseen. Kaikki luurankoiset, kaikki -hyönteiset ja jotkut muut laajat eläinryhmät pariutuvat jokaista -siitosta varten. Nykyajan tutkimus on suuresti supistanut oletettujen -kaksineuvoisten eläinten lukua, ja todellisista kaksineuvoisista -pariutuu suuri joukko, s.o. kaksi yksilöä yhtyy säännöllisesti -siittääkseen -- muusta ei meidän tällä erää tarvitse pitää lukua. -Vielä jää kuitenkin jäljelle paljon kaksineuvoisia eläimiä, jotka -epäilemättä eivät tavallisesti pariudu, ja kasvien suuri enemmistö on -kaksineuvoisia. Mutta, kysyttänee kenties, onko sitten syytä olettaa, -että kaksi kaksineuvoista yksilöä koskaan yhtyisi siittämistä varten? -Koska minun on mahdotonta tässä puuttua yksityisseikkoihin, täytyy -minun tyytyä vaan muutamiin yleisiin huomautuksiin. - -Ensinnäkin olen kerännyt suuren joukon tosiasioita ja tehnyt monia -kokeita, jotka pitäen yhtä eläinten-kasvattajien kesken melkein yleisen -mielipiteen kanssa osottavat, että eri kasvi- ja eläinmuunnosten -välillä tai saman muunnoksen erirotuisten yksilöiden välillä tapahtunut -ristisiitos lisää jälkeläisten elinvoimaa ja hedelmällisyyttä ja että -toisaalta ahdas sisäsiitos vähentää elinvoimaa ja hedelmällisyyttä. -Pelkästään nämä tosiasiat saavat minut uskomaan, että on olemassa -yleinen luonnonlaki, jonka mukaan ei mikään elollinen olento hedelmöitä -itseään ikuisesti sukupolvesta sukupolveen, vaan että risteytyminen -toisen yksilön kanssa on ajottain -- kenties pitkien väliaikojen -jäljestä -- välttämätön. - -Olettaen luonnonlain olevan tällaisen, voimme luullakseni käsittää -useita laajoja tosiasiaryhmiä, jotka, kuten seuraavassa esittämäni, -ovat muilta näkökannoilta selittämättömiä. Jokainen kasvien -ristisiitosta harjottava tietää, kuinka epäsuotuisaa kukan -hedelmöittymiselle on sen joutuminen alttiiksi kosteudelle; mutta -kuinka monien kukkien ponnet ja luotit siitä huolimatta ovatkaan -täydellisesti alttiina ilman vaikutuksille! Jos tilapäinen -risteytyminen on välttämätön, huolimatta siitä, että kasvin -omat ponnet ja emi ovat niin lähellä toisiaan, että ne tekevät -itsensä-hedelmöittämisen miltei varmaksi, niin vieraan siitepölyn -täysin esteetön pääsy kukkaan selittää, miksi mainitut elimet ovat -alttiina ilman vaikutuksille. Monien kasvien siitoselimet taas ovat -tyyten peitossa, kuten laajan papilionaceae- eli hernekukkaisten -heimon; mutta näissä ilmeneekin miltei aina kauniita ja omituisia, -hyönteisten vierailuja suosivia soveltautumistapauksia. Niin tärkeitä -ovat hyönteisten vierailut monille hernekasveille, että kasvien -hedelmällisyys suuresti vähenee, jos nämä vierailut estetään. Mutta -hyönteisten on tuskin mahdollista lennellä kukasta kukkaan -kuljettamatta -- kasvin suureksi hyödyksi -- siitepölyä kukasta -toiseen. Hyönteiset tekevät tässä saman työn kuin puutarhurin -kameelinkarvapensseli, ja hedelmöittymisen aikaansaamiseksihan ei -tarvita muuta, kuin että koskettaa samalla pensselillä ensin toisen -kukan ponsia ja sitten toisen luottia. Älköön kuitenkaan luultako -mehiläisten näin aikaansaavan monilukuisia eri lajien sekasikiöitä; -sillä jos kasvin omaa ja toisen lajin siitepölyä joutuu samalle -luotille, on edellinen niin paljon tehokkaampaa, että se aina -täydellisesti tekee tyhjäksi vieraan siitepölyn vaikutuksen, kuten -Gärtner on osottanut. - -Sellainen järjestelmä, että kukan heteet äkkiä ponnahtavat emiä vasten -tai toinen toisensa jälkeen hitaasti kallistuvat sitä kohti, näyttää -yksinomaan tarkottavan kasvien itsensä-hedelmöittämistä; ja siihen -tarkotukseen se epäilemättä onkin hyödyllinen. Mutta usein tarvitaan -hyönteisten toimintaa, jotta heteet ponnahtaisivat emiä vasten. -Kölreuter on osottanut, että näin on esim. happomarjapensaan laita. Ja -tiedämmehän hyvin, että juuri tästä suvusta, jolla näyttää olevan aivan -erikoinen laite itsensä-hedelmöittämistä varten, on tuskin mahdollista -saada sekottumattomia taimia, jos läheissukuisia muotoja tai muunnoksia -istutetaan lähelle toisiaan; niin helposti ne luonnostaan risteytyvät. -Lukuisissa muissa tapauksissa ei itsensä-hedelmöittämistä suinkaan ole -suosittu, vieläpä on olemassa erityisiä laitteita, jotka tykkänään -estävät luotin saamasta siitepölyä omasta kukastaan, seikka, jonka -voisin osottaa Sprengelin ja muiden teosten, samoinkuin omien -huomioittenikin perustuksella. Lobelia fulgens'illa esim. on todella -soma ja huolekkaasti laadittu laite, joka pyyhkäisee pois kaikki -lukemattomat siitepölyhiukkaset jokaisen kukan yhteenliittyneistä -ponsista, ennenkuin saman kukan luotti on valmis ottamaan ne vastaan; -ja kosk'ei tässä kukassa, ainakaan minun puutarhassani, milloinkaan käy -hyönteisiä, ei se milloinkaan itsestään tee siementä; panemalla toisen -kukan siitepölyä toisen luotille saan kuitenkin syntymään runsaasti -taimia. Toinen Lobelia-laji, jossa mehiläiset käyvät, siementää -runsaasti puutarhassani. Useissa muissa tapauksissa, joissa ei ole -mitään erityistä laitetta estämässä luottia saamasta siitepölyä samasta -kukasta, joko -- kuten Sprengel ja äskettäin Hildebrand y.m. ovat -osottaneet ja kuten omasta puolestanikin voin vahvistaa -- halkeavat -ponnet ennenkuin luotti on valmis hedelmöittymiseen, tai on luotti -valmis ennen saman kukan siitepölyn valmistumista; siten n.k. -dichogamiset kasvit itse asiassa ovat yksineuvoisia ja niiden on -säännöllisesti risteydyttävä. Samoin on molemminpuolisesti -dimorphisten ja trimorphisten kasvien laita, joihin on ennen -viitattu. Kuinka ihmeellisiä nämä tosiseikat ovatkaan! Kuinka -ihmeellistä onkaan, että vaikka saman kukan siitepöly ja luotin pinta -ovat niin lähellä toisiaan, että tarkotuksena luulisi juuri olevan -itsensä-hedelmöittämisen, nämä kuitenkin niin monissa tapauksissa ovat -toisilleen hyödyttömät! Ja kuinka yksinkertaisesti ovat nämä tosiseikat -selitettävissä siltä näkökannalta, että aika-ajottainen risteytyminen -toisen yksilön kanssa on hyödyllinen tai välttämätön! - -Jos eräiden kaalin, retiisin, sipulin ja muiden kasvien muunnosten -sallitaan siementää lähellä toisiaan, olen havainnut siten syntyneiden -taimien suuren enemmistön tulevan sekasikiöitä. Niinpä sain 233 -kaalintainta muutamista toisiaan lähellä kasvavista eri muunnoksista; -näistä oli ainoastaan 78 sekottumattomia, eivätkä kaikki nekään aivan -täydelleen. Ja kuitenkin ympäröivät jokaisen kaalinkukan emiä, ei -ainoastaan sen kuusi omaa hedettä, vaan myöskin monien muiden samassa -kasvissa olevien kukkien heteet, ja jokaisen kukan siitepöly joutuu -helposti sen omalle luotille hyönteisten avuttakin; olen näet -huomannut, että kasvit, joita on huolellisesti suojeltu hyönteisiltä, -ovat tuottaneet täyden määrän lituja. Mistä sitten johtuu, että niin -suuri määrä taimista tulee sekasikiöitä? Sen täytyy johtua siitä, että -eri _muunnoksen_ siitepölyllä on tehokkaampi vaikutus kuin kukan omalla -siitepölyllä; tässä näemme sovellettuna sen yleisen luonnonlain, jonka -mukaan kelvollisia olentoja syntyy saman lajin eri yksilöiden -risteytymisestä. Eri _lajien_ risteytyessä on asian laita -päinvastainen, sillä kasvin oma siitepöly on miltei aina vierasta -siitepölyä tehokkaampaa; mutta tähän kysymykseen palaamme myöhemmin. - -Kun on kysymys suurista puista, joita peittävät lukemattomat kukkaset, -voidaan väittää, että siitepöly harvoin voi kulkeutua puusta puuhun, -korkeintaan ainoastaan kukasta kukkaan samassa puussa; ja saman puun -kukkasia voidaan ainoastaan rajotetussa merkityksessä pitää eri -yksilöinä. Tämä väite on mielestäni perusteltu, mutta uskon että -luonto, antamalla puille vahvan taipumuksen tuottaa yksineuvoisia -kukkia, on suuressa määrin huolehtinut tämän vastuksen poistamisesta. -Sukupuolten ollessa erillään täytyy siitepölyn -- olkoonpa niinkin, -että sama puu tuottaa hede- ja emikukkia -- säännöllisesti kulkeutua -kukasta kukkaan, ja täten siitepölyllä on parempi mahdollisuus -toisinaan kulkeutua puusta puuhun. Olen huomannut, että kaikkiin -luokkiin kuuluvilla puilla maassamme on useammin kuin muilla kasveilla -yksineuvoiset kukat. Pyynnöstäni on toht. Hooker tehnyt luettelon Uuden -Seelannin ja toht. Asa Gray Yhdysvaltojen puista, ja tulos on se, minkä -olin ennakolta arvannutkin. Sitävastoin ei sääntö Hookerin ilmotuksen -mukaan pidä paikkaansa Australiassa; mutta jos useimmat Australian puut -ovat dichogamisia, on tulos sama kuin jos niillä olisi yksineuvoiset -kukat. Olen tehnyt nämä puita koskevat huomautukset ainoastaan -johtaakseni huomion tähän kysymykseen. - -Siirtykäämme nyt hetkeksi eläimiin. Muutamat maalla elävät lajit, kuten -maanilviäiset ja kastemadot, ovat kaksineuvoisia, mutta pariutuvat -kaikki. Tähän saakka en ole löytänyt ainoatakaan maalla elävää eläintä, -joka voisi hedelmöittää itsensä. Tämä merkillepantava tosiseikka, joka -muodostaa niin jyrkän vastakohdan maakasveille, on ymmärrettävissä -siltä näkökannalta, että aika-ajottainen risteytyminen on välttämätön; -sillä hedelmöittävän aineen laadun vuoksi ei ole olemassa mitään -keinoa, joka olisi verrattavissa tuulen tai hyönteisten välitykseen -kasvien siitoksessa ja tekisi maaeläimille mahdolliseksi tilapäisesti -risteytyä kahden yksilön yhtymättä. Vesieläinten joukossa on monia -itseään-hedelmöittäviä kaksineuvoisia, mutta veden virtauksethan -tarjoovatkin mainion välityksen tilapäiselle risteytymiselle. - -Yhtä vähän kuin kasveissa on minun tähän saakka onnistunut -eläimissäkään tavata (neuvoteltuani myöskin professori Huxleyn kanssa, -joka on yksi etevimpiä asiantuntijoita,) ainoatakaan kaksineuvoista, -jonka siitoselimet olisivat niin täydelleen peitossa, että pääsy -ulkoapäin tai toisen yksilön tilapäinen vaikutus voitaisin osottaa -fysillisesti mahdottomaksi. Siimajalkaiset (Cirrhipedia) näyttivät -minusta kauan aikaa tarjoavan tässä suhteessa varsin vaikean pulman; -mutta minulla on ollut tilaisuus suotuisan sattuman avulla todeta, -että kaksi yksilöä toisinaan risteytyy, vaikka molemmat ovatkin -itseään-hedelmöittäviä kaksineuvoisia. - -Useimpia luonnontutkijoita on varmaankin kummastuttanut se omituinen -säännöttömyys, että sekä eläimissä että kasveissa samaan heimoon, jopa -samaan sukuunkin kuuluvista lajeista toiset ovat kaksineuvoisia, toiset -taas yksineuvoisia, vaikka ovatkin hyvin yhdenkaltaisia miltei koko -elimistöltään. Mutta jos kaikki kaksineuvoiset todella tilapäisesti -risteytyvät, on erotus niiden ja yksineuvoisten lajien välillä, mitä -funktioon tulee, varsin pieni. - -Siitä, mitä edellisessä on esitetty ja monista keräämistäni -yksityisistä tosiseikoista, joita en tässä voi ryhtyä mainitsemaan, käy -siis ilmi, että eri yksilöiden välillä tapahtuva tilapäinen -risteytyminen on sekä eläin- että kasvikunnassa hyvin tavallinen, -joskaan ei universalinen luonnonlaki. - - - -ASIANHAAROJA, JOTKA SUOSIVAT UUSIEN MUOTOJEN SYNTYMISTÄ LUONNOLLISEN -VALINNAN KAUTTA. - - -Tämä kysymys on erittäin monimutkainen. Suuri muuntelevaisuus -- johon -aina sisältyvät myöskin yksilölliset eroavaisuudet -- on ilmeisesti -suotuisa asianhaara. Suuri yksilöluku korvaa yksilöiden vähemmän -muuntelevaisuuden, koska se antaa paremmat takeet edullisten muunnosten -syntymisestä kunakin ajanjaksona, ja sillä on luullakseni sangen tärkeä -merkitys tuloksiin nähden. Vaikka luonto suokin luonnolliselle -valinnalle pitkän työskentely-ajan, ei tämä sille suotu aika kumminkaan -ole rajattoman pitkä; sillä koska kaikki elolliset olennot pyrkivät -valtaamaan jokaisen sijan luonnon taloudessa, häviää laji, joka ei -muutu ja parane samassa määrässä kuin sen kilpailijat, sukupuuttoon. -Jolleivät ainakin muutamat jälkeläisistä peri suotuisia muunteluja, ei -luonnollinen valinta voi mitään aikaansaada. Taipumus esivanhempain -kannalle palaamiseen saattaa usein hidastuttaa ja ehkäistä työtä; mutta -koska tämä taipumus ei ole estänyt ihmistä valinnan avulla -muodostamasta lukuisia kotirotuja, niin miksi se olisi voitokkaampi -luonnollista valintaa? - -Määräperäistä valintaa harjottaessaan kasvattaja pitää silmällä jotakin -vissiä tarkotusta, ja jos yksilöt saisivat vapaasti risteytyä, menisi -hänen työnsä kokonaan hukkaan. Mutta kun useilla ihmisillä on -lähipitäin sama käsitys täydellisyydestä ja kun kaikki, yrittämättä -muuttaa rotua, koettavat saada haltuunsa ja käyttää siitokseen paraita -eläimiä, seuraa tästä itsetiedottomasta valinnasta hitaasti mutta -varmasti rodun parantuminen, vaikkei valittuja yksilöitä olekaan -erotettu erikseen. Samoin käy luonnossakin. Sillä rajotetulla alueella, -missä jokin paikka luonnon taloudessa ei vielä ole täydelleen vallattu, -ovat kaikki oikeaan suuntaan, vaikkakin eri tavoin muuntelevat yksilöt -taipuvaiset säilymään. Mutta jos alue on laaja, on miltei varmaa, että -elinehdot sen eri osissa ovat erilaiset; ja jos samat lajit muuntelevat -alueen eri osissa, risteytyvät äskenmuodostuneet muunnokset kunkin -piirin rajoilla. Saamme kuitenkin kuudennessa luvussa nähdä, että -piirien välimailla asustavien sekamuunnosten on pakko aikaa myöten -väistyä jonkun naapurimuunnoksen tieltä. Risteytyminen on yleistä -etupäässä niiden eläinten joukossa, jotka yhtyvät jokaista siitosta -varten, viettävät kuljeksivaa elämää eivätkä lisäänny erittäin -nopeasti. Tällaisten eläinten, esim. lintujen joukossa tavattavien -muunnosten voi senvuoksi olettaa rajottuvan eristetyille alueille -- ja -näin olen huomannut todellisuudessa olevankin laidan. Kaksineuvoisista -elimistöistä, jotka risteytyvät ainoastaan tilapäisesti, sekä -eläimistä, jotka tosin yhtyvät jokaista siitosta varten, mutta jotka -eivät kuljeksi paljon ja lisääntyvät nopeasti, voinee jollakin seudulla -nopeasti muodostua uusi parantunut muunnos, ja tämä voi siellä aluksi -pysyä yhdessä kohti ja sittemmin levitä ympäristöön, yksilöiden -pariutuessa etupäässä keskenään. Tämän vuoksi taintenkasvattajat -ottavat siemenensä mieluummin suuresta kasvijoukosta, koska -sekasiitoksen mahdollisuus tällöin on pienempi. - -Älkäämme luulko, että niissäkään eläimissä, jotka yhtyvät jokaista -siitosta varten eivätkä lisäänny nopeasti, vapaa risteytyminen aina -hävittää luonnollisen valinnan vaikutukset; voisin esittää melkoisen -joukon tosiseikkoja, jotka osottavat, että kaksi saman eläinlajin -muunnosta voi kauan säilyä sekottumatta samalla alueella, jos ne -oleskelevat eri paikoilla, sikiävät hiukan eri vuodenaikoina tai jos -kummankin muunnoksen yksilöt mieluummin pariutuvat keskenään. - -Risteytymisellä on hyvin tärkeä tehtävä luonnossa, koska se säilyttää -saman lajin tai saman muunnoksen yksilöt luonteeltaan yhdenmukaisina. -On siis selvää, että se vaikuttaa paljon tehokkaammin niihin eläimiin, -jotka yhtyvät jokaista siitosta varten. Mutta, kuten jo on mainittu, -meillä on syytä uskoa, että tilapäisiä risteytymisiä tapahtuu kaikkien -eläinten ja kasvien joukossa. Silloinkin kun niitä tapahtuu pitkien -väliaikojen kuluttua, ovat risteytymisestä syntyneet jälkeläiset siksi -paljon kauan jatkuneesta itsesiitoksesta syntyneitä jälkeläisiä -elinvoimaisempia ja hedelmällisempiä, että niillä on parempi -eloonjäämisen ja sukunsa lisäämisen mahdollisuus. Siten risteytymisten -vaikutus tulee ajan pitkään olemaan suuri, tapahtukoot ne vaikka -pitkienkin väliaikojen jälestä. Mitä hyvin alhaisiin eliöihin tulee, -jotka eivät sukupuolisesti lisäänny eli pariudu, ja jotka siis eivät -voi risteytyä, voi ominaisuuksien yhdenmukaisuus säilyä niissä, -elinehtojen pysyessä samoina, ainoastaan perinnöllisyyslain ja -luonnollisen valinnan avulla, joka hävittää kaikki oikeasta tyypistä -poikkeavat yksilöt. Jos elinehdot muuttuvat ja muoto sen johdosta -toisintuu, voivat toisintuneet jälkeläiset saavuttaa ominaisuuksien -yhdenmukaisuuden ainoastaan sen kautta, että luonnollinen valinta -säilyttää samallaiset suotuisat muuntelut. - -Myöskin eristys on tärkeänä tekijänä lajien toisintumisessa -luonnollisen valinnan vaikutuksesta. Rajotetulla ja eristetyllä -alueella ovat tavallisesti organiset ja epäorganiset elinehdot melkein -yhdenmukaiset, jollei alue ole kovin laaja, joten luonnollinen valinta -pyrkii toisintamaan kaikkia saman lajin muuntelevia yksilöitä samalla -tavalla. Siten estyy myöskin risteytyminen ympäristön asujanten kanssa. -Moritz Wagner on hiljattain julkaissut mieltäkiinnittävän tutkielman -tästä aiheesta ja osottanut siinä, että eristys on todennäköisesti -tehokkaampana esteenä äsken muodostuneiden muunnosten risteytymiselle, -kuin mitä minäkään olin olettanut. Mutta ennenmainituista syistä en voi -mitenkään yhtyä tämän luonnontutkijan mielipiteeseen, että vaellukset -ja eristys muka ovat välttämättömiä, jotta voisi muodostua uusia -lajeja. Eristyksellä on myöskin suuri merkitys estäessään paremmin -soveltautuneiden elimistöjen maahansiirtymistä sellaisten ulkonaisten -olosuhteiden muutosten kuin ilmastonmuutosten, maankohoamisen y.m. -tapahduttua; sen kautta uudet sijat seudun luonnontaloudessa jäävät -avoimiksi, kunnes vanhojen asujanten toisinnot ne täyttävät. Ja vihdoin -eristys suo uudelle muunnokselle aikaa hitaasti kehittymään, mikä -saattaa toisinaan olla hyvin tärkeätä. Jos kuitenkin eristetty alue, -jota rajottavat ympäröivät esteet, tai jolla vallitsevat aivan -erikoiset ulkonaiset olosuhteet, on hyvin pieni, on asukkaiden -yhteislukukin pieni, ja tämä puolestaan hidastuttaa uusien lajien -syntymistä luonnollisen valinnan avulla, vähentämällä suotuisien -muunnosten syntymisen mahdollisuutta. - -Ajan pituus ei itsessään vaikuta mitään luonnollisen valinnan hyväksi -tai sitä vastaan. Mainitsen tämän, koska on väärin väitetty, että muka -olettaisin ajalla olevan tuiki tärkeän tehtävän lajien toisintumisessa, -ikäänkuin kaikkien elämänmuotojen täytyisi muuttua jonkun sisäisen lain -pakosta. Ajan pituus on ainoastaan sikäli tärkeä -- ja sen merkitys -tässä suhteessa on suuri -- että se antaa paremman mahdollisuuden -hyödyllisten muunnosten syntymiseen sekä niiden valituiksi tulemiseen, -kehittymiseen ja vakaantumiseen. Samalla se on omansa kartuttamaan -ulkonaisten elinehtojen suoranaista vaikutusta kunkin elimistön -laatuun. - -Jos käännämme katseemme luontoon, todistaaksemme nämä huomautukset -tosiksi, ja tarkastamme jotakin pientä aluetta, esim. jotakin -valtameren saarta, huomaamme, että vaikka sillä elävien lajien -lukumäärä onkin pieni, kuten maantieteellistä levenemistä -käsittelevässä luvussa saamme nähdä, ovat suhteellisesti hyvin monet -näistä lajeista endemisiä, -- s.o. ne ovat syntyneet siellä, eivätkä -missään muualla maailmassa. Siksi valtameren saari ensi silmäyksellä -näyttää erittäin suotuisalta uusien lajien syntymispaikalta. Mutta me -voimme tässä pettyä, sillä saadaksemme varmuuden siitä, onko pieni -eristetty alue tai laaja avoin alue, kuten mannermaa, ollut suotuisampi -uusien elimellisten muotojen syntymiselle, täytyisi meidän verrata -niitä toisiinsa yhtä pitkien aikojen kuluessa, ja siihen emme kykene. - -Vaikka eristyksellä on hyvin suuri merkitys uusien lajien syntymiselle, -olen ylipäänsä taipuvainen uskomaan, että alueen laajuudella on vielä -tärkeämpi merkitys, varsinkin jotta voisi kehittyä lajeja, jotka -kykenevät kauan säilymään ja leviämään laajalle. Suurella ja -avonaisella alueella ei ainoastaan ole parempi mahdollisuus suotuisien -muunnosten syntymiseen, koska samaan lajiin kuuluvien yksilöiden luku -siellä on suurempi, vaan elinehdotkin ovat paljon monimutkaisemmat jo -ennestään olemassa olevien lajien lukuisuuden vuoksi; ja jos muutamat -näistä monista lajeista kehittyvät paremmiksi, on muidenkin joko -parannuttava samassa suhteessa tai jouduttava häviöön. Jokainen uusi -muoto voi myöskin, tuntuvasti parannuttuaan, levitä yli laajan ja -yhtenäisen alueen, ja se joutuu silloin kilpailuun useiden muiden -muotojen kanssa. Sitäpaitsi suuret alueet, vaikka nykyään ovatkin -yhtenäisiä, ovat aikaisempien maanpinnan kohoamisten tai laskeutumisten -johdosta saattaneet olla katkonaisia. Teen siis edellisestä sen -johtopäätöksen, että vaikka pienet eristetyt alueet ovatkin muutamissa -suhteissa olleet erittäin suotuisia uusien lajien syntymiselle, on -laajoilla alueilla toisintuminen kumminkin ollut nopeampaa ja, mikä on -tärkeämpää, uudet laajoilla alueilla syntyneet muodot, jotka jo ovat -päässeet voitolle monista kilpailijoistaan, ovat juuri sellaisia, jotka -leviävät laajimmalle ja synnyttävät lukuisimmin uusia muunnoksia ja -lajeja. - -Tältä kannalta lähtien ovat kenties käsitettävissä muutamat tosiseikat, -joita tulemme uudelleen koskettamaan maantieteellistä levenemistä -käsittelevässä luvussa; esim. se seikka, että pienen Australian -mantereen elimistöt nykyään väistyvät suuremman europalais-aasialaisen -mantereen elimistöjen tieltä. Samoin sekin, että suuri joukko -manner-elimistöjä on kotiutunut saarille. Pienellä saarella on kilpailu -olemassa-olosta tietenkin ollut vähemmän ankara, ja siellä on -toisintuminen ja sukupuuttoon häviäminen ollut vähäisempi. Sen vuoksi -voimme ymmärtää, miksi Madeiran kasvisto -- kuten Oswald Heer kertoo -- -muistuttaa jossakin määrin sukupuuttoon hävinnyttä tertiäri-ajan -kasvistoa Europassa. Kaikki suolattomat vesistöt yhteensä muodostavat -mereen tai kuivaan maahan verraten ainoastaan pienen alan. Sen vuoksi -on suolattoman veden elimistöjen kesken vallinnut kilpailu ollut -vähemmän ankara kuin muualla; uusia muotoja on syntynyt hitaammin ja -vanhat muodot ovat hitaammin hävinneet. Suolattomissa vesistöissä -tapaamme seitsemän ganoidien (kiillesuomuisten kalojen) sukua, jotka -ovat jätteitä eräästä muinoin vallitsevana olleesta lahkosta; ja -suolattomassa vedessä tapaamme muutamia kaikkein poikkeuksellisimmista -muodoista, mitä maailmassa nykyään tunnetaan, kuten ornithorhynchus- ja -lepidosiren-muodot, jotka samoinkuin kivettymät jossakin määrin -liittävät toisiinsa lahkoja, jotka nykyään ovat hyvin etäällä -toisistaan luonnon asteikossa. Näitä poikkeuksellisia muotoja saattaa -kutsua eläviksi kivettymiksi. Ne ovat säilyneet elossa nykypäiviin -asti, koska ovat eläneet rajotetulla alueella ja koska kilpailu, joka -niiden on ollut kestettävä, on ollut luonteeltaan vähemmän vaihteleva -ja sen vuoksi vähemmän ankara. - -Mainitsen vielä lyhyesti, mikäli kysymyksen tavaton monimutkaisuus sen -sallii, ne asianhaarat, jotka ovat suotuisia tai epäsuotuisia -luonnollisen valinnan kautta tapahtuvalle uusien lajien syntymiselle. -Mitä tulee maa-olentoihin, teen sen johtopäätöksen, että monien -pinnanhuojumisten alaisena ollut laaja mannermaa-alue on ollut -suotuisin lukuisten uusien muotojen syntymiselle, muotojen, jotka ovat -olleet omansa säilymään kauan ja leviämään laajalle. Alueen ollessa -mannermaana ovat sen asujamiston muodostaneet lukuisat yksilöt ja -lajit, ja keskinäinen kilpailu on ollut ankara. Mantereen jakautuessa -maanpinnan laskeutumisen johdosta suuriksi saariksi, on jokaiselle -saarelle yhä jäänyt lukuisasti saman-lajisia yksilöitä. Risteytyminen -kunkin uuden lajin levenemisalueen rajoilla on ehkäistynyt. Ulkonaisten -muutosten johdosta on maahansiirtyminen estynyt, jotenka uudet sijat -jokaisen saaren luonnonvaltiossa ovat joutuneet vanhojen asujanten -toisintojen täytettäviksi; ja jokaisen saaren muunnoksille on suotu -aikaa toisintua ja täydellistyä. Jos saaret ovat uuden maanpinnan -kohoamisen johdosta uudelleen yhdistyneet mantereksi, on taaskin -syntynyt sangen ankara kilpailu: luonnon parhaiten suosimat ja -parhaimmiksi kehittyneet muunnokset ovat levinneet, vähemmän -kehittyneitä muotoja on paljon hävinnyt sukupuuttoon ja uudelleen -yhdistyneen mannermaan eri asujanten suhdeluvut ovat uudelleen -muuttuneet. Ja luonnollisella valinnalla on taaskin ollut oivallinen -tilaisuus yhä kehittää asujamia ja siten luoda uusia lajeja. - -Myönnän kernaasti, että luonnollinen valinta yleensä toimii erittäin -hitaasti. Se voi vaikuttaa ainoastaan silloin, kun jonkun piirin -luonnonvaltiossa on sijoja, jotka soveltuvat paremmin joidenkin -alueella elävien lajien toisintojen täytettäviksi. Sellaisten sijojen -olemassa-olo johtuu usein ulkonaisista luonnonmuutoksista, jotka -yleensä tapahtuvat hyvin hitaasti, sekä paremmin soveltautuneiden -muotojen maahanmuuton ehkäistymisestä. Kun muutamat vanhoista -asujamista ovat toisintuneet, hämmentyvät usein muiden asujanten -keskinäiset suhteet, ja tämä seikka on omansa valmistamaan uusia sijoja -paremmin soveltautuneiden muotojen täytettäviksi; mutta kaikki tämä -tapahtuu hyvin hitaasti. Vaikka kaikki saman lajin yksilöt hieman -eroavatkin toisistaan, kestää usein kauan, ennenkuin elimistön eri -osissa esiintyy suotuisia eroavaisuuksia. Tulosta hidastuttaa suuresti -vapaa risteytyminen. Mutta nämä kaikki seikathan riittävät täydelleen -tyhjäksi tekemään luonnollisen valinnan vaikutuksen! huudahtaa kenties -moni. Minä en sitä usko. Mutta minä uskon, että luonnollinen valinta -yleensä vaikuttaa hyvin hitaasti, ainoastaan pitkien väliaikojen -perästä ja ainoastaan muutamiin harvoihin saman seudun asujamista. -Uskon edelleen, että nämä hitaasti saavutetut, usein keskeytyneen -kehityksen tulokset hyvin pitävät yhtä sen kanssa, mitä geologia meille -kertoo maailman asujanten muuttumistavasta. - -Olkoonpa valinnan prosessi kuinka hidas tahansa, en käsitä, miksei, -katsoen siihen että heikko ihminenkin voi aikaansaada suuria -keinotekoisella valinnallaan, tuloksena luonnon pitkien aikakausien -kuluessa harjottamasta valinnasta eli kelvollisten eloonjäämisestä -olisi voinut syntyä kuinka suuria muutoksia ja kuinka kauniita ja -monimutkaisia soveltautumisia tahansa, joita tapaamme kaikkien -elollisten olentojen suhteissa toisiinsa ja ulkonaisiin elinehtoihin. - - - -LUONNOLLISESTA VALINNASTA JOHTUVA SUKUPUUTTOON HÄVIÄMINEN. - - -Tätä seikkaa tulemme perinpohjaisemmin selvittelemään geologiaa -käsittelevässä luvussa. Tässäkin siihen kuitenkin on viitattava, koska -se on läheisessä yhteydessä luonnollisen valinnan kanssa. Luonnollisen -valinnan vaikutus perustuu ainoastaan siihen, että se säilyttää -jollakin tavoin edullisia toisintoja, jotka siten jäävät pysyväisiksi. -Kaikkien elimellisten olentojen suuren, geometrisena sarjana tapahtuvan -lisääntymisen vuoksi on kullakin alueella täysi asukasmääränsä; ja -tästä on seurauksena, että suosittujen muotojen lisääntyessä vähemmän -suositut yleensä vähenevät ja tulevat harvinaisiksi. Ja harvinaisuus -on, kuten geologia meille kertoo, sukupuuttoon häviämisen enne. Me -näemme, että jokaista muotoa, jota edustavat vain muutamat yksilöt, -uhkaa täydellinen sukupuuttoon häviö, milloin vuodenaikojen luonteessa -sattuu suuria häiriöitä tai milloin vihollisten luku tilapäisesti -kasvaa. Mutta voimmepa mennä vieläkin pitemmälle ja väittää, että sitä -myöten kuin uusia muotoja syntyy, täytyy monien vanhojen muotojen -hävitä -- jollemme oleta lajinomaisten muotojen voivan karttua -luvultaan äärettömiin saakka. Geologia taas kertoo meille selvästi, -ettei lajinomaisten muotojen luku voi kasvaa äärettömiin. Koetamme nyt -osottaa, mistä syystä maailmassa tavattavien lajien luku ei ole -kasvanut suunnattoman suureksi. - -Olemme nähneet lajeilla, joihin kuuluu runsaimmin yksilöitä, olevan -paraan mahdollisuuden tuottaa suotuisia muunnoksia jonakin tiettynä -aikana. Todistuksena tästä ovat toisessa luvussa esitetyt tosiseikat, -jotka osottavat yleisten ja laajalle levinneiden eli vallitsevien -lajien tarjoavan suurimman luvun havaittuja muunnoksia. Harvinaiset -lajit näin ollen toisintuvat eli paranevat hitaammin jonkun tietyn ajan -kuluessa. Taistellessaan olemassa-olosta yleisempien lajien -toisintuneiden ja parantuneiden jälkeläisten kanssa ne tämän vuoksi -joutuvat alakynteen. - -Välttämättömänä johtopäätöksenä edellä sanotusta näyttää minusta olevan -se, että kun aikojen kuluessa muodostuu uusia lajeja luonnollisen -valinnan kautta, käyvät toiset yhä harvinaisemmiksi ja kuolevat lopulta -sukupuuttoon. Muodot, jotka lähinnä kilpailevat toisintuvien ja -kehittyvien muotojen kanssa, tulevat tietysti kärsimään enin. Ja me -olemme nähneet (olemisen taistelua käsittelevässä luvussa), että juuri -läheisimmät sukulaismuodot -- saman lajin muunnokset ja samansukuiset -tai läheistä sukua olevat lajit --, ollen rakenteeltaan, -elimistönlaadultaan ja elintavoiltaan miltei samanlaisia, yleensä -joutuvat ankarimpaan kilpailuun toistensa kanssa. Sen vuoksi jokainen -uusi muunnos tai laji ahdistaa muodostumiskautenaan ankarimmin -läheisimpiä heimolaisiaan, pyrkien hävittämään ne. Sama hävitys kohtaa -kotikasvattejamme sen johdosta, että ihminen valitsee jalostuneet -muodot. Voisin antaa monia omituisia esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti -uudet karja-, lammas- y.m. eläinrodut ja uudet kukkamuunnokset -anastavat vanhempien ja vähemmänarvoisten lajien tilan. Niinpä on -historiallisesti tunnettua, että Yorkshiren vanhan mustan karjarodun -tunki tieltään pitkäsarvinen karjarotu ja tämän vuorostaan -(käyttääkseni erään maatalouskirjailijan sanoja) "hävitti lyhytsarvinen -karjarotu ikäänkuin jokin surmaava rutto". - - - -OMINAISUUKSIEN ERILAISTUMINEN. - - -Sillä aatteella, jota nimitän "ominaisuuksien erilaistumiseksi" on -erittäin suuri merkitys ja uskon sen selittävän useita tärkeitä -tosiseikkoja. On varmaa, että selväpiirteisetkin muunnokset, vaikka -niillä olisikin jonkun verran lajin luonnetta -- minkä on useissa -tapauksissa osottanut toivoton epätietoisuus siitä, miksi ne ovat -luettavat -- eroavat toisistaan paljon vähemmän kuin selvät aito lajit. -Tästä huolimatta ovat mielestäni muunnokset muodostumistilassa olevia -lajeja eli, kuten olen niitä nimittänyt, alulla olevia lajeja. Millä -tavoin sitten nuo vähäisemmät muunnosten välillä huomattavat -eroavaisuudet karttuvat suuremmiksi lajien-välisiksi eroavaisuuksiksi? -Että näin tavallisesti tapahtuu, sen voimme päättää siitä, että -useimmat luonnossa tavattavat lukemattomat lajit osottavat -selväpiirteisiä eroavaisuuksia, kun taas muunnokset, nuo vastaisten -selväpiirteisten lajien oletetut alkutyypit ja esivanhemmat, osottavat -lieviä ja vaivoin määriteltäviä eroavaisuuksia. Pelkkä "sattuma", -käyttääksemme tätä sanaa, voi aiheuttaa sen, että jokin muunnos eroo -vanhemmistaan joltakin ominaisuudeltaan ja että tämän muunnoksen -jälkeläiset edelleen eroovat kantamuodostaan vielä suuremmassa määrässä -juuri samalta ominaisuudeltaan. Mutta tällainen sattuma yksin ei -mitenkään selitä niin yleistä ja suurta eroavaisuusmäärää kuin se, mikä -erottaa toisistaan saman suvun eri lajit. - -Kuten muulloinkin, olen etsinyt valaistusta tähänkin asiaan -kotikasvateistamme. Havaitsemme niissä jotakin tähän verrattavaa. -Myönnettänee, etteivät niin erilaiset rodut kuin lyhytsarvinen -nautakarja ja Herefordin karja, kilpa- ja kuormahevoset, eri -kyyhkysrodut y.m. mitenkään ole voineet muodostua ainoastaan sattumalta -esiintyneiden samallaisten muuntelujen karttumisesta sukupolvi -sukupolvelta. Sattuu esim. niin, että jonkun kyyhkysharrastelijan -huomiota herättää tavallista hiukan lyhytnokkaisempi kyyhkynen, kun -taas toisen harrastelijan huomiota herättää hiukan pitkähkönokkainen -kyyhkynen. Ja koska, kuten yleisesti tunnettua on, "harrastelijat eivät -ihaile keskinkertaisuutta vaan rakastavat äärimäisyyksiä", niin he yhä -edelleen valikoivat ja käyttävät siitokseen -- kuten todellisuudessa on -ollut kuperkeikkakyyhkysen alarotujen laita -- yhä lyhytnokkaisempia -tai yhä pitkänokkaisempia kyyhkysiä. Olettakaamme edelleen, että joskus -muinaisaikana joku kansa tai jonkun seudun väestö halusi nopeampia -hevosia, kun taas toiset halusivat voimakkaampia ja jykevämpiä. Alussa -eroavaisuuksien täytyi olla hyvin vähäpätöisiä. Kun kumminkin aikojen -kuluessa toisaalla yhä nopeampia, toisaalla yhä voimakkaampia hevosia -valitessa eroavaisuudet suurenivat, muodostui kaksi alarotua. Vihdoin -vuosisatojen kuluttua näistä alaroduista muodostui kaksi vakaantunutta -ja toisistaan selvästi eroavaa rotua. Eroavaisuuksien suuretessa ei -enää käytetty siitokseen huonompia eläimiä, jotka, olematta erityisen -nopeita tai erityisen voimakkaita, olivat luonteeltaan molempien -keskivälillä, jotenka nämä olivat tuomitut häviämään. Tässä siis näemme -erilaistumislain vaikuttavan ihmisen harjottaman valinnan tuloksiin; -näemme sen alussa aikaansaavan tuskin huomattavia eroavaisuuksia, -näemme eroavaisuuksien sitten yhä kasvavan ja rotujen yhä enemmän -eroavan ominaisuuksiltaan sekä toisistaan että yhteisistä -kantavanhemmistaan. - -Mutta kuinka, kysyttänee kenties, on mikään tällainen erilaistumislaki -sovitettavissa luontoon? Minä uskon, että tämä laki voi vaikuttaa ja -todella vaikuttaakin luonnossa mitä tehokkaimmin (joskin kauan olin -epätietoinen siitä, millä tavoin) siitä yksinkertaisesta syystä, että -kuta erilaisemmiksi jonkun lajin jälkeläiset tulevat rakenteeltaan, -elimistönlaadultaan ja elintavoiltaan, sitä paremmin ne kykenevät -anastamaan itselleen useita ja sangen erilaisia sijoja luonnon -taloudessa ja siten lukumäärältänsä karttumaan. - -Me voimme nähdä tämän selvästi eläimistä, joilla on yksinkertaiset -elintavat. Ottakaamme esimerkiksi jokin nelijalkainen petoeläin, jonka -yksilöiden lukumäärä jossakin seudussa on aikoja sitten kasvanut niin -suureksi, kuin mainittu seutu voi elättää. Jollei seudun olosuhteissa -tapahdu mitään muutoksia on sillä, edellyttäen ettei mikään ehkäise sen -luonnollista sikiämiskykyä, ainoastaan siinä tapauksessa lisääntymisen -mahdollisuutta, että sen muuntelevat jälkeläiset anastavat muiden -eläinten siihen saakka hallussaan pitämiä sijoja, jotkut esim. siten, -että saattavat ravinnokseen käyttää uudenlaatuisia, joko eläviä tai -kuolleita otuksia, toiset siten, että asustavat uusilla paikoilla, -kiipeilevät puissa, oleskelevat vedessä, tai jotkut kenties siten, että -muuttuvat vähemmän raateleviksi. Kuta erilaisemmiksi elintavoiltaan ja -rakenteeltaan petoeläimen jälkeläiset tulevat, sitä useampia sijoja ne -kykenevät anastamaan. Se, mikä pitää paikkansa yhteen eläinlajiin -nähden, pitää myöskin paikkansa kaikkiin eläinlajeihin nähden kaikkina -aikoina -- nimittäin jos ne muuntelevat, sillä muutoin ei luonnollinen -valinta voi aikaansaada mitään. Samoin on kasvienkin laita. On kokeilla -näytetty toteen, että jos toiseen maatilkkuun kylvetään yhtä ainoata -heinälajia ja toiseen samallaiseen tilkkuun useita erisukuisia -heinälajeja, on jälkimäisessä tapauksessa kasviyksilöiden lukumäärä ja -kuivien heinien paino suurempi kuin edellisessä. Sama havainto on -tehty, kun on kylvetty samanlaatuisiin maa-aloihin yhtä ainoata -vehnämuunnosta tai useita vehnämuunnoksia sekaisin. Jos siis jokin -heinälaji muuntelemistaan muuntelee ja muunnoksista kerta toisensa -jäljestä valitaan ne, jotka eroavat toisistaan samalla tavoin kuin eri -heinälajit ja suvut, joskin hyvin lievästi, niin saadaan samalla -maapalasella kasvamaan yhä suurempi joukko tämän lajin kasviyksilöitä -ja niiden toisintuneita jälkeläisiä. Tiedämme jokaisen heinälajin -ja -muunnoksen vuosittain kylvävän lukemattoman joukon siemeniä, -joten voisi siis sanoa sen yrittävän kartuttaa lukuaan äärettömiin. -Monien tuhansien sukupolvien kuluessa olisi näin ollen jokaisen -heinälajin selvimmin eroavilla muunnoksilla paras menestymis- ja -lisääntymismahdollisuus ja siten myös paras mahdollisuus tunkea -tieltään vähemmän selvästi eroavat muunnokset; ja kun muunnokset ovat -tulleet toisistaan hyvin selvästi eroaviksi, myönnetään niille lajien -arvo. - -Monet seikat luonnossa osottavat, että kuta enemmän jonkin alueen -asukkaat eroavat rakenteeltaan, sitä suuremman määrän elämää alue voi -ylläpitää. Aivan pienen maa-alueen asujamissa tapaamme aina suurta -erilaisuutta, varsinkin jos maa-alue on aivan avoimena maahanmuutolle, -joten taistelu yksilöiden välillä siellä on hyvin ankara. Niinpä -havaitsin neljän jalan pituisella ja kolmen jalan levyisellä -turvekappaleella, jossa olosuhteet olivat vuodet päästään olleet aivan -samat, kaksikymmentä kasvilajia, jotka kuuluivat kahdeksaantoista -sukuun ja kahdeksaan lahkoon, mikä osottaa kuinka paljon nämä kasvit -erosivat toisistaan. Samoin on kasvien ja hyönteisten laita, jotka -elävät pienillä ja kauttaaltaan yhdenmukaisilla saarilla sekä myöskin -pienissä suolattomissa vesilammikoissa. Maanviljelijät tietävät -saavansa runsaimpia satoja vuoroviljelemällä kasveja, jotka kuuluvat -mitä erilaisimpiin lahkoihin; luonto taas harjottaa jonkunlaista -samanaikaista vuoroviljelystä. Jonkun pienen maakappaleen ympärillä -elävistä eläimistä ja kasveista voisivat useimmat elää tällä -maakappaleella (jollei se laadultaan ole aivan erikoinen) ja ne niin -sanoakseni pyrkivät kaikin voimin elämään siellä; mutta siinä, missä ne -joutuvat kovimpaan kilpailuun, siinä rakenteen erikaltaisuudesta -johtuvat edut ja tätä seuraavat elintapojen ja elimistön laadun -erilaisuudet vaikuttavat, että asujamet, jotka paraiten kykenevät -tunkeutumaan toistensa alueille, kuuluvat eri sukuihin ja lahkoihin. - -Samaa havaitsemme kasveista, jotka ihmisen toimesta ovat kotiutuneet -vieraisiin maihin. Saattaisi luulla kasvien, jotka pääsevät kotiutumaan -johonkin maahan, yleensä olevan läheistä sukua kotoperäisille -kasveille. Näitähän pidetään omaa maatansa varten erityisesti luotuina -ja sovellettuina. Saattaisi kenties myöskin luulla kotiutuneiden -kasvien kuuluvan joihinkin sellaisiin ryhmiin, jotka olisivat -erityisesti soveltuneita elämään määrätyillä asuinsijoilla uudessa -kotiseudussaan. Mutta asian laita on aivan toinen. Alph. de Candolle -onkin aivan oikein huomauttanut laajassa ja erinomaisessa teoksessaan, -että kasvistot uusien kasvien kotiutumisen kautta voittavat paljon -enemmän uusia sukuja kuin uusia lajeja, kotoisiin sukuihin ja lajeihin -verraten. Mainitsen yhden ainoan esimerkin: Toht. Asa Grayn teoksen -"Manual of the Flora of the Northern United States" viimeisessä -painoksessa luetellaan 260 kotiutunutta kasvia, ja nämä kuuluvat 162 -sukuun. Näemme siis näiden kotiutuneiden kasvien olevan hyvin -erilaatuisia. Ne eroavat sitäpaitsi suuresti kotoperäisistä, sillä -näissä 162 kotiutuneessa suvussa on kokonaista 100 sukua, jotka eivät -ole kotoperäisiä. Yhdysvalloissa nykyään elävät suvut ovat siis saaneet -suuren suhteellisen lisäyksen. - -Tarkastaessamme, minkälaatuisia ne kasvit ja eläimet ovat, jotka -jossakin maassa ovat menestyksellä taistelleet kotoperäisten kanssa ja -sinne kotiutunut, voimme saada jonkummoisen käsityksen siitä, -millaisiksi muutamain kotoisista lajeista olisi ollut toisinnuttava, -saavuttaakseen etusijan alueen muiden kasvien rinnalla; ja me voimme -ainakin päättää, että rakenteen erilaistuminen siihen määrään saakka, -että olisi muodostunut uusia suku-eroavaisuuksia, olisi ollut niille -hyödyllinen. - -Rakenteen erilaistumisesta on saman seudun asujamilla sama etu, mikä -yksilön ruumiinelimillä on fysiologisesta työnjaosta -- seikka, jonka -Milne Edwards on selvästi osottanut. Ei kukaan fysiologi epäile, että -vatsa, joka on soveltautunut sulattamaan yksinomaan kasviravintoa tai -yksinomaan lihaa, voi paraiten käyttää näitä ravintoaineita hyödykseen. -Samoin on jokaisen seudun yleisen luonnontalouden laita; mitä enemmän -ja mitä täydellisemmin seudulla elävät eläimet ja kasvit eroavat -elintavoiltaan, sitä suurempi yksilöluku voi siellä saada elantonsa. -Joukko eläimiä, joiden elimistö on vain vähän eroava, kestäisi tuskin -kilpailua toisen rakenteeltaan täydellisemmin eroavan eläinjoukon -kanssa. Saattanee esim. epäillä, voisivatko Australian pussieläimet, -jotka jakautuvat toisistaan vaan vähän eroaviin ryhmiin ja, kuten -Waterhouse y.m. ovat huomauttaneet, heikosti edustavat meidän -petoeläimiämme, märehtijöitämme ja jyrsijöitämme, menestyksellä -kilpailla näiden kehittyneiden eläinlahkojemme kanssa. Australian -imettäväisissä näemme erilaistumisprosessin varhaisella ja -epätäydellisellä kehitysasteellaan. - - - -LUONNOLLISEN VALINNAN TODENNÄKÖISET, OMINAISUUKSIEN ERILAISTUMISESTA JA -SUKUPUUTTOON HÄVIÄMISESTÄ JOHTUVAT VAIKUTUKSET YHTEISTEN ESIVANHEMPIEN -JÄLKELÄISIIN. - - -Sen nojalla, mitä edellisessä on hyvin suppeasti esitetty, voimme -otaksua jokaisen lajin toisintuneiden jälkeläisten menestyvän sitä -paremmin, kuta erilaisemmiksi ne rakenteeltaan kehittyvät ja kuta -paremmin ne siten kykenevät tunkeutumaan muiden olentojen hallitsemille -tiloille. Katsokaamme nyt, kuinka tämä ominaisuuksien erilaistumisesta -johtuvan hyödyn aate pyrkii vaikuttamaan yhdessä luonnollisen valinnan -ja sukupuuttoon-häviämisen kanssa. - -Oheen liitetty kuvio [täytynyt jättää pois] auttaa meitä ymmärtämään -tätä jotenkin mutkallista kysymystä. Kirjaimet A--L esittävät -alueellaan laajan suvun lajeja; nämä lajit muistuttavat toisiaan eri -määrässä, kuten luonnossa yleensä on laita; kuviossamme tämä on -osotettu siten, että kirjaimet ovat eri matkojen päässä toisistaan. -Sanon "laajan suvun", koska suhteellisesti useammat lajit muuntelevat -laajoissa suvuissa kuin pienissä, kuten toisessa luvussa näimme; ja -laajojen sukujen muuntelevista lajeista esiintyy enemmän muunnoksia. -Olemme myöskin nähneet, että yleisimmät ja laajimmalle levinneet lajit -muuntelevat enemmän kuin harvinaiset ja ahtaalle alalle rajottuvat -lajit. Esittäköön A yleistä, laajalle levinnyttä ja muuntelevaa, omalla -alueellaan suureen sukuun kuuluvaa lajia. A:sta lähtevät, eri suuntiin -haarautuvat eripituiset pisteviivat esittäkööt sen muuntelevia -jälkeläisiä. Oletamme muuntelujen olevan erittäin vähäisiä, mutta mitä -erilaatuisimpia; ne eivät kaikki esiinny samalla haavaa, vaan usein -pitkien väliaikojen jäljestä, eikä kaikkien elinaika ole yhtä pitkä. -Vain ne muuntelut, jotka ovat jollakin tavoin hyödyllisiä, säilyvät eli -tulevat luonnon valitsemiksi. Ja tässä osottautuu ominaisuuksien -erilaistumisesta johtuva hyöty; sillä tämä tavallisesti johtaa enin -eroavien muuntelujen (joita esittävät kuviossamme ulommaiset -pisteviivat), säilymiseen ja karttumiseen luonnollisen valinnan -vaikutuksesta. Siinä kohdassa, missä pisteviiva leikkaa vaakasuoraa -viivaa ja on merkitty pienellä, numerolla varustetulla kirjaimella, -oletamme muuntumismäärän karttuneen kyllin suureksi, riittääkseen -muodostamaan siksi selväpiirteisen muunnoksen, että sitä pidettäisiin -mainitsemisen arvoisena jossakin systematisessa teoksessa. - -Vaakasuorien viivojen välit kuviossa esittävät tuhansia tai vieläkin -useampia sukupolvia. Tuhannen sukupolven jäljestä oletamme lajin A -tuottaneen kaksi jotenkin selväpiirteistä muunnosta, nimittäin -muunnokset a1 ja m1. Nämä kaksi muunnosta ovat tavallisesti yhä vielä -samojen elinehtojen alaisina kuin ne, mitkä tekivät niiden vanhemmat -muuntelevaisiksi, ja taipumus muuntelevaisuuteen on itsessään -perinnöllinen; tämän johdosta nekin ovat taipuvaisia muuntelemaan, ja -tavallisesti melkein samalla tavalla kuin niiden vanhemmat. Sitäpaitsi -nämä kaksi muunnosta, ollen ainoastaan lievästi toisintuneita muotoja, -taipuvat perimään samat edulliset ominaisuudet, mitkä tekivät niiden -vanhemmat alueensa muita asukkaita lukuisammiksi. Ja kaikki nämä -asianhaarat suosivat uusien muunnosten syntymistä. - -Jos nyt nämä kaksi muunnosta ovat muuntelevaisia, säilyvät tavallisesti -eroavimmat niiden muunteluista seuraavien tuhannen sukupolven ajan. -Tämän ajan kuluttua oletamme kuvion a1 muunnoksen tuottaneen muunnoksen -a2, joka erilaistumisen aatteen mukaan eroo enemmän A:sta kuin muunnos -a1. Muunnoksen m1 oletamme tuottaneen kaksi muunnosta, nimittäin m2 ja -s2, jotka eroavat toisistaan ja vielä huomattavammin yhteisestä -esivanhemmastaan A:sta. Voimme seurata tätä kehitystä aste asteelta -kuinka pitkälle tahansa; muutamat muunnokset ovat jokaisen tuhannen -sukupolven kuluttua synnyttäneet yhden ainoan, mutta yhä enemmän -erilaistuneen muunnoksen, toiset ovat synnyttäneet kaksi tai kolme -muunnosta, muutamat taas eivät ole synnyttäneet ainoatakaan. Siten -yhteisen vanhemman A:n muunnokset eli toisintuneet jälkeläiset -tavallisesti yhä kasvavat luvultaan ja erilaistuvat ominaisuuksiltaan. -Kuviossa on tämä kehitys esitetty kymmenenteen tuhannenteen sukupolveen -saakka, sekä suppeammassa ja yksinkertaistutetussa muodossa -neljänteentoista tuhannenteen polveen saakka. - -Minun on tässä kuitenkin huomautettava, etten suinkaan oleta kehitystä -niin säännölliseksi kuin kuviossa esitetty, joskin sekin on tehty -jonkun verran epäsäännölliseksi, enkä myöskään oleta sen tapahtuvan -niin yhdenjaksoisesti. On paljon todennäköisempää, että kukin muoto -säilyy pitkät ajat muuttumatta ja sitten jälleen toisintuu. En myöskään -oleta enin erilaistuneiden muunnosten aina säilyvän; välimuotokin voi -usein säilyä kauan ja voi synnyttää (tai olla synnyttämättä) useamman -kuin yhden toisintuneen jälkeläisen. Sillä luonnollinen valinta toimii -aina sen mukaan, minkä laatuisia muista olennoista tyhjät tai niiden -vaillinaisesti täyttämät sijat ovat; ja tämä riippuu äärettömän -monimutkaisista suhteista. Mutta yleisenä sääntönä on, että kuta -erilaisemmiksi rakenteeltaan jonkun lajin jälkeläiset tulevat, sitä -useampia sijoja ne kykenevät valtaamaan ja sitä enemmän niiden -toisintunut jälkeisö lisääntyy. Kuviossamme katkaisevat -polveutumisviivan pienet säännöllisten välimatkojen päässä olevat, -numeroilla varustetut kirjaimet, osottaen niitä toisiaan seuraavia -muotoja, jotka ovat tulleet kyllin eriäviksi, jotta niitä voidaan -katsoa muunnoksiksi; mutta nämä katkokohdat ovat kuviteltuja ja niitä -olisi voinut asettaa mihin tahansa, kunhan välimatkat ovat tarpeeksi -pitkiä osottaakseen, että muuntelun aiheuttama erilaistuminen on ollut -melkoinen. - -Koska kaikki yleisen ja laajalle levinneen, suureen sukuun kuuluvan -lajin jälkeläiset ovat taipuvaisia perimään samat edulliset -ominaisuudet, mitkä antoivat niiden vanhemmille menestystä elämässä, -niin ne tavallisesti yhä lisääntyvät luvultaan ja yhä enemmän -erilaistuvat luonteeltaan; tätä osottavat kuviossamme A:sta lähtevät -haarautumat. Polveutumis-kuvion viimeisten ja oivallisimmiksi -kehittyneiden haarautumien jälkeisö on todennäköisesti usein anastava -aikaisempien ja vähemmän kehittyneiden haarautumien tilan ja siten -hävittävä ne. Tämä seikka on osotettu kuviossamme siten, että muutamat -alemmista haarautumista eivät ulotu ylempiin vaakasuoriin viivoihin -asti. Joissakin tapauksissa toisintumisprosessi epäilemättä rajottuu -yhteen ainoaan polveutumisviivaan eikä toisintuneiden jälkeläisten luku -lisäänny, vaikka erilaistumista aiheuttavan toisintumisen määrä on -saattanut karttua suureksi. Tällainen tapaus olisi esitettynä -kuviossamme, jos poistettaisiin kaikki muut A:sta lähtevät viivat -paitsi a1 ja a10. Juuri tällä tavoin ovat nähtävästi englantilainen -kilpahevonen ja englantilainen pointeri hitaasti etenemistään edenneet -alkuperäisestä kantamuodostaan, luomatta mitään uutta haarautumaa tai -rotua. - -Kymmenentuhannen sukupolven perästä oletamme lajin A luoneen kolme -muotoa a10, f10 ja m10, jotka erilaistuttuaan ominaisuuksiltaan -sukupolvi sukupolvelta ovat tulleet suuresti, mutta kenties eri tavalla -toisistaan ja yhteisistä esivanhemmistaan eriäviksi. Jos oletamme sen -muuttumismäärän, jota jokaisen vaakasuoran viivan väli kuviossamme -esittää, erittäin pieneksi, saattavat nämä kolme muotoa yhä vielä olla -ainoastaan selväpiirteisiä muunnoksia; mutta meidän on vain oletettava -toisintumiskulussa nähtävät askeleet lukuisammiksi tai pitemmiksi, -jotta näistä muodoista sukeutuisi epävarmoja tai selviä lajeja. Siten -tämä kuvio valaisee aste asteelta tapahtunutta kehitystä, jonka kautta -pienet muunnoksia erottavat eroavaisuudet ovat kasvaneet suuremmiksi -lajeja erottaviksi eroavaisuuksiksi. Jatkamalla samaa muuntumismenoa -läpi vieläkin pitemmän sukupolvijonon, saamme, (kuten kuviomme osottaa -suppealla ja yksinkertaisemmalla tavalla), kahdeksan kirjaimilla -a11 -- m14 merkittyä lajia, jotka kaikki polveutuvat A:sta. Tällä tavoin -arvelen lajien monistuvan ja sukujen muodostuvan. - -Suuressa suvussa muuntelee todennäköisesti useampi kuin yksi laji. -Kuviossa olen olettanut, että toinen laji I on samanlaisten asteiden -kautta kuljettuaan kymmenentuhannen sukupolven jäljestä synnyttänyt -joko kaksi selväpiirteistä muunnosta w10 ja z10 taikkapa kaksi lajia, -riippuu siitä, kuinka suurta muuntumismäärää oletetaan vaakasuorien -viivojen välien esittävän. Neljäntoistatuhannen sukupolven jäljestä -oletamme syntyneen kuusi uutta lajia, jotka ovat merkityt kirjaimilla -w14 -- z14. Jokaisessa suvussa lajit, jotka jo ennestään ovat hyvin -eriäviä luonteeltaan, tavallisesti pyrkivät synnyttämään lukuisimmin -toisintuneita jälkeläisiä, sillä näillä lajeilla on paras toivo saada -vallatuksi uusia ja hyvin eroavia sijoja luonnon taloudessa. Siksi olen -esittänyt kuviossa äärimäisenä olevan lajin A ja miltei äärimäisen -lajin I sellaisiksi, jotka ovat suuresti muunnelleet ja synnyttäneet -uusia muunnoksia ja lajeja. Kantasukumme muut yhdeksän lajia (merkityt -kirjaimilla B--H ja K--L) voivat vielä pitkien, mutta eripituisten -aikakausien kuluessa synnyttää muuttumattomia jälkeläisiä. Tätä -osottavat kuviossa eri korkeudelle ulottuvat pisteviivat. - -Mutta kuviossamme esitetyn toisintumiskulun kestäessä on toisellakin -mainitsemistamme laeista, sukupuuttoon kuolemisella, ollut -tärkeä osansa. Koska luonnollinen valinta vaikuttaa jokaisella -täysinasutetulla alueella siten, että valituksi tulee se muoto, jolla -on olemisen taistelussa jokin etu ennen muita muotoja, on jokaisen -lajin parantuneiden jälkeläisten alituisena pyrkimyksenä jokaisella -polveutumisasteellaan raivata tieltään ja hävittää sukupuuttoon -edeltäjänsä ja kantavanhempansa. On nimittäin muistettava, että -kilpailu on yleensä ankarin niiden muotojen välillä, jotka ovat -elintavoiltaan, elimistönlaadultaan ja rakenteeltaan toisiaan lähinnä. -Sen vuoksi kaikki aikaisempien ja myöhempien asteiden välimuodot, s.o -saman lajin enemmän ja vähemmän kehittyneiden asteiden väliset muodot, -samoinkuin alkuperäinen kantalaji itsekin, ovat yleensä taipuvaisia -häviämään. Sama on todennäköisesti kokonaisten rinnakkaisten -polveutumisjonojen laita, joille myöhemmät parantuneet polveutumisjonot -tuottavat tappion. Jos kumminkin lajin toisintunut jälkeisö joutuu -johonkin toiseen seutuun tai nopeasti soveltautuu aivan uuteen -olinasemaan, missä jälkeläiset ja kantamuoto eivät joudu kilpailuun, -voivat molemmat edeskinpäin pysyä elossa. - -Jos siis oletetaan kuviomme esittävän melkoista toisintumismäärää, ovat -laji A ja kaikki aikaisemmat muutokset hävinneet sukupuuttoon ja niiden -sijalle on tullut kahdeksan uutta lajia (a14 -- m14) sekä lajin I sijalle -kuusi uutta lajia (n14 -- z14). - -Mutta voimmepa mennä vielä pitemmälle. Oletimme sukumme alkuperäisten -lajien olevan eri määrässä toistensa kaltaisia, kuten niin usein on -luonnossa laita, joten laji A on läheisempää sukua B:lle, C:lle ja -D:lle kuin muille lajeille ja laji I läheisempää sukua G:lle, H:lle, -K:lle ja L:lle kuin muille. Oletimme myöskin näiden kahden lajin A:n ja -I:n olevan hyvin yleisiä ja laajalle levinneitä lajeja, joten niillä -alkuaan täytyi olla jokin etu useimpien muiden saman suvun lajien -rinnalla. Niiden toisintuneet jälkeläiset, joita neljännessätoista -tuhannennessa sukupolvessa on 14, ovat todennäköisesti perineet jotakin -samoista eduista. Ne ovat myöskin jokaisella polveutumisasteellaan -monin tavoin toisintuneet ja parantuneet, joten ne ovat soveltautuneet -moniin niille suotuisiin paikkoihin seutunsa luonnontaloudessa. Näyttää -siis hyvin todenmukaiselta, etteivät ne ole anastaneet paikkoja -ainoastaan vanhemmiltaan A:lta ja I:ltä, siten hävittäen nämä -sukupuuttoon, vaan myöskin muutamilta niistä alkuperäisistä lajeista, -jotka olivat sangen läheistä sukua niiden esivanhemmille. Hyvin harvat -alkuperäisistä lajeista ovat senvuoksi tuottaneet jälkeläisiä aina -neljänteentoista tuhannenteen sukupolveen saakka. Otaksukaamme vain -yhden ainoan, F:n, kahdesta lajista E ja F, jotka olivat etäisintä -sukua muille yhdeksälle alkuperäiselle lajille, tuottaneen jälkeläisiä -tälle viimeiselle polveutumisasteelle saakka. - -Uusia, yhdestätoista alkuperäisestä lajista polveutuneita -lajeja on nyt kuviossamme viisitoista. Luonnollisen valinnan -erilaistuttamispyrkimyksen johdosta on lajien a14 ja z14 välillä -äärimäinen ominaisuuksien erilaisuuden määrä paljon suurempi kuin enin -eroavien lajien välillä noista alkuperäisistä yhdeksästä lajista. Uudet -lajit ovat sitäpaitsi sukua toisilleen hyvin eri tavoilla. A:n -kahdeksasta jälkeläisestä on kolme kirjaimilla a14, q14, p14 merkittyä -lajia läheistä sukua toisilleen, koska ovat myöhään haarautuneet -a10:stä; b14 ja f14, koska ovat aikaisemmin eronneet a5:stä, ovat -edellisistä kolmesta lajista jonkun vervan eroavampia; ja lopuksi ovat -o14, e14 ja m14 läheistä sukua toisilleen, mutta koska ne ovat -erilaistuneet heti toisintumisprosessin alkaessa, niin ne ovat hyvin -erilaisia kuin muut viisi lajia ja ne saattavat muodostaa alasuvun -taikkapa aivan erityisen suvunkin. - -I:n kuusi jälkeläistä muodostaa kaksi alasukua tai sukua. Mutta koska -kantalaji I erosi suuresti A:sta, ollen miltei kauimpana siitä -alkuperäisessä suvussa, niin nuo kuusi I:n jälkeläistä eroavat -melkoisesti yksistään perinnöllisyydenkin vuoksi A:n kahdeksasta -jälkeläisestä. Sitäpaitsi oletamme molempien ryhmien yhä edelleen -erilaistuneen eri suuntiin. Myöskin välilajit, (huomattakoon tämä -tarkasti), jotka yhdistivät alkuperäiset lajit A:n ja I:n, ovat kaikki -muut paitsi F kuolleet sukupuuttoon, jättämättä mitään jälkeläisiä. -Täten nuo kuusi uutta I:stä polveutuvaa lajia sekä toisaalta nuo -kahdeksan A:sta polveutuvaa lajia ovat luettavat aivan erikoisiksi -suvuiksi taikkapa eri alaheimoiksi. - -Täten arvelen kahdesta tai useammasta saman suvun lajista jälkeläisten -toisintumisen kautta syntyvän kaksi tai useampia sukuja. Ja noiden -kahden tai useamman kantalajin oletamme polveutuneen yhdestä ainoasta -jonkun aikaisemman suvun lajista. Kuviossamme tämä on osotettu suurten -kirjainten alla olevilla katkoviivoilla, jotka, yhtyen alempana -kantahaaroiksi, johtavat samaan pisteeseen. Tämä piste esittää lajia, -joka on uusien alasukujemme ja sukujemme oletettu kantaisä. - -Maksaa vaivan hiukan tarkastaa, minkä luontoiseksi on tullut uusi laji -F14, jonka emme oleta suuresti erilaistuneen, vaan säilyttäneen F:n -muodon joko muuttumattomana tai ainoastaan lievästi toisintuneena. -Tässä tapauksessa sen sukulaisuussuhteet muihin neljääntoista uuteen -lajiin ovat omituista ja monimutkaista laatua. Polveutuen muodosta, -jolla oli sijansa nyt sukupuuttoon hävinneiksi ja tuntemattomiksi -oletettujen kantalajien A:n ja I:n välillä, se on luonteeltaan johonkin -määrin näistä kahdesta lajista polveutuneiden ryhmien keskivälillä. -Mutta koska nämä kaksi ryhmää ovat yhä edelleen eronneet luonteeltaan -vanhempainsa tyypistä, ei uusi laji F14 ole suorastaan välimuotona -niille, vaan kummankin ryhmän yleistyypille. Jokainen luonnontutkija -voi kyllä johdattaa mieleensä tällaisia tapauksia. - -Jokaisen vaakasuoran viivan on kuviossamme oletettu esittävän tuhatta -sukupolvea, mutta jokainen tällainen viiva saattaa esittää miljoonaa ja -vieläkin useampia sukupolvia; vieläpä se saattaa esittää osaa -maankuoremme toisiaan seuraavista kerrostumista sukupuuttoon kuolleine -elimellisine jätteineen. Palaamme tähän asiaan, kun tulemme geologiaa -käsittelevään lukuumme, ja saamme luullakseni silloin nähdä kuviomme -luovan valoa sukupuuttoon kuolleiden olioiden heimolaisuussuhteisiin, -olioiden, jotka, vaikka kuuluvatkin samoihin lahkoihin, heimoihin tai -sukuihin kuin nykyään elävät, kuitenkin ovat usein luonteeltaan -johonkin määrin elossa olevien ryhmien välimuotoja. Ja tämän voimme -hyvin käsittää, koska sukupuuttoon hävinneet lajit elivät hyvin -etäisinä ajanjaksoina, jolloin polveutumishaarautumat eivät vielä -olleet erinneet kovin etäälle toisistaan. En näe olevan mitään syytä, -miksi toisintumisprosessi olisi rajotettava ainoastaan sukujen -muodostumiseen. Jos oletamme, että muuntumismäärä, jota kuviossamme -jokainen haarautuvien pisteviivojen muodostama ryhmä esittää, on ollut -hyvin suuri, muodostavat muodot a14 -- p14, b14 -- f14 ja o14 -- m14 kolme -hyvin selvästi toisistaan eroavaa sukua. Saamme silloin myös kaksi -hyvin selväpiirteistä I:stä polveutuvaa sukua, jotka suuresti eroavat -A:n jälkeläisistä. Nämä kaksi sukuryhmää muodostavat siten kaksi eri -heimoa tai lahkoa, riippuen siitä, kuinka suureksi kuviossa esitetty -erilaistuminen on oletettu. Ja molemmat uudet heimot tai lahkot -polveutuvat kahdesta alkuperäisen suvun lajista, ja näiden taas -oletamme polveutuvan jostakin vielä vanhemmasta, tuntemattomasta -muodosta. - -Olemme nähneet laajempiin sukuihin kuuluvien lajien kaikkialla useimmin -osottavan muunnoksia eli alulla olevia lajeja. Tätä saattoi odottaakin, -sillä koska luonnollisen valinnan vaikutus perustuu siihen, että -jollakin muodolla on elämän taistelussa jokin etevämmyys muiden -rinnalla, niin valinta etupäässä vaikuttaa muotoihin, joilla jo -ennestään on jokin etu puolellaan; ja ryhmän laajuus jo osottaa, että -sen lajit ovat perineet yhteisiltä esivanhemmiltaan jonkin yhteisen -edun. Taistelu uusien ja toisintuneiden jälkeläisten tuottamisesta -tapahtuu sen vuoksi etupäässä laajempien ryhmien välillä, jotka kaikki -pyrkivät lisääntymään luvultaan. Toinen laaja ryhmä voittaa hitaasti -toisen laajan ryhmän, supistaa sen lukumäärää ja vähentää siten sen -mahdollisuutta vastaiseen muuntelemiseen ja kehittymiseen. Samassa -laajassa ryhmässä taasen myöhäisemmät ja täydellistyneemmät alaryhmät -pyrkivät alinomaa, haarautumalla ja valtaamalla useita uusia sijoja -luonnon taloudessa, tunkemaan tieltään ja hävittämään aikaisempia ja -vähemmän kehittyneitä alaryhmiä. Pienet ja pirstautuneet ryhmät ja -alaryhmät häviävät lopulta kokonaan. Tulevaisuuteen nähden voimme -ennustaa niiden olentoryhmien, jotka nykyään ovat laajoja ja voittoisia -sekä vähimmin pirstautuneita, s.o. joiden jäseniä on vähimmin hävinnyt -sukupuuttoon, yhä edelleen lisääntyvän pitkät ajat eteenpäin. Mutta -mikä ryhmä lopulta pääsee voitolle, sitä ei kukaan voi ennakolta sanoa; -tiedämmehän, että monet aikaisemmin mitä laajimmiksi kehittyneet ryhmät -nyt ovat sukupuuttoon kuolleita. Jos katsahdamme vielä kauemmaksi -tulevaisuuteen, voimme ennustaa, että monet pienemmät ryhmät laajempien -ryhmien jatkuvan, alituisen kasvamisen vuoksi täydelleen häviävät, -jättämättä mitään toisintuneita jälkeläisiä; näin ollen vain ani harvat -kunakin aikana elävistä lajeista tuottavat jälkeläisiä etäiseen -tulevaisuuteen saakka. Palaan tähän asiaan luokitusta käsittelevässä -luvussamme. Lisään vaan, että tämän mukaan vain ani harvat vanhemmista -lajeista ovat jättäneet jälkeläisiä nykyaikaan saakka. Ja koska kaikki -saman lajin jälkeläiset muodostavat luokan, voimme ymmärtää, miksi -jokaisessa eläin- ja kasvikunnan pääjaotuksessa on niin harvoja -luokkia. Vaikka vain harvat vanhimmista lajeista ovat jättäneet -toisintuneita jälkeläisiä, on maa kuitenkin kaukaisina geologisina -aikakausina saattanut olla moniin eri sukuihin, heimoihin, lahkoihin ja -luokkiin kuuluvien lajien miltei yhtä tiheästi kansoittama kuin se -nykyään on. - - - -MIHIN MÄÄRÄÄN SAAKKA ELIMISTÖT PYRKIVÄT EDISTYMÄÄN. - - -Luonnollinen valinta vaikuttaa yksinomaan siten, että se säilyttää ja -kartuttaa muunteluja, jotka ovat olennolle hyödyllisiä niissä -organisissa ja epäorganisissa olosuhteissa, joissa se elää. -Lopputuloksena tästä on, että jokainen olento pyrkii yhä paremmin -soveltautumaan elinehtoihinsa. Tämä kehittyminen johtaa välttämättä -asteittaiseen, koko maailman useimpien elollisten olentojen -elimistöissä tapahtuvaan edistymiseen. Johdumme tosin tässä hyvin -pulmalliseen asiaan, koska kukaan luonnontutkija ei ole voinut -määritellä muita luonnontutkijoita tyydyttävällä tavalla, mitä -elimistön edistyksellä tarkotetaan. Luurankoisissa tulee ilmeisesti -kysymykseen älynkehitys ja läheneminen ihmisen rakennetta. Voisi -ajatella, että niiden muutosten suuruus, joiden kautta eri osien ja -elinten kehitys kulkee sikiötilasta täysi-ikäisyyteen, riittäisi -vertailun mittapuuksi. Mutta on tapauksia, -- esim. muutamien -loisäyriäisten joukossa, -- joissa eräät osat myöhemmin tulevat -vähemmän täydellisiksi, joten täysi-ikäisen eläimen ei voi sanoa olevan -korkeammalla kannalla kuin toukan. Laajimmalle sovitettavalta ja -parhaalta näyttää von Baerin mittapuu, nimittäin elollisen olennon eri -osien erilaistuminen (täysinkehittyneessä tilassa, tahtoisin puolestani -lisätä) sekä niiden erikoistuminen (specialisation) eri funktioihin, -eli, kuten Milne Edwards lausuisi, fysiologisen työnjaon täydellisyys. -Huomaamme kuitenkin, kuinka hämärä tämä asia on, jos esim. tarkastamme -kaloja. Muutamat luonnontutkijat pitävät korkeimmalla kannalla olevina -näiden joukossa niitä, jotka enin lähenevät amphibioita, kuten esim. -haikalat, kun taas toiset pitävät korkeimmalla kannalla olevina -tavallisia teleostisia eli luukaloja, koska ne ovat enin kalanmuotoisia -ja eroavat eniten muista luurankoisista luokista. Huomaamme asian -hämäryyden vielä paremmin, jos käännämme katseemme kasveihin, joihin ei -tietysti missään tapauksessa käy sovittaminen älyn mittapuuta. Muutamat -kasvientutkijat lukevat ne kasvit korkeimmiksi, joilla on kaikki -elimet, kuten verhiö, teriö, hetiö ja emiö täysin kehittyneinä -jokaisessa kukassa, kun taas toiset kasvientutkijat, luullakseni -oikeammin, pitävät niitä kasveja korkeimpina, joiden eri elimet ovat -suuresti toisintuneet ja luvultaan supistuneet. - -Jos panemme elimistön edistyksen mitaksi jokaisen täysinkehittyneen -olennon eri elinten erilaistumis- ja spesialistumismäärän, (ja tähän -myöskin sisältyy aivojen kehitys älyllisiä tarkotusperiä varten) niin -luonnollinen valinta selvästi johtaa korkeampaa kehitystä kohti. Kaikki -fysiologithan myöntävät elinten spesialistumisen olevan jokaiselle -olennolle eduksi, koska elimet täten paremmin toimittavat tehtävänsä. -Erikoistumista kohti tähtäävien muuntelujen kartuttaminen on täten -luonnollisen valinnan päämääränä. Mutta muistaessamme, että kaikki -elolliset olennot pyrkivät nopeasti lisääntymään ja valtaamaan jokaisen -täyttämättömän tai vaillinaisesti täytetyn sijan luonnon taloudessa, -huomaamme toisaalta, että luonnollinen valinta varsin hyvin voi -vähitellen sovelluttaa olennon olosuhteisiin, joissa jotkin elimet ovat -sille tarpeettomia ja hyödyttömiä; sellaisissa tapauksissa elimistön -kehityksessä tapahtuu taka-askel. Onko elollisten olentojen -organisationi kokonaisuudessaan edistynyt etäisimmistä geologisista -aikakausista nykyaikaan saakka lukien, sen kysymyksen voimme sopivammin -ottaa pohdittavaksemme geologista järjestystä käsittelevässä -luvussamme. - -Voidaan väittää, että jos kerran kaikki elolliset olennot täten -pyrkivät kehittymään korkeammalle asteelle, miksi sitten kaikkialla -maailmassa yhä vieläkin on suuri joukko kaikkein alhaisimpia muotoja ja -miksi jokaisessa suuressa luokassa jotkut muodot ovat paljon -korkeammalle kehittyneitä kuin muut. Miksi eivät korkeammalle -kehittyneet muodot ole kaikkialla syrjäyttäneet ja hävittäneet -sukupuuttoon alhaisempia muotoja? Lamarck'ista, joka uskoi kaikissa -elollisissa olennoissa olevan synnynnäisen ja välttämättömän -pyrkimyksen täydellisyyteen, oli tämä pulma niin vaikea, että se sai -hänet olettamaan uusia, yksinkertaisia muotoja alinomaa syntyvän -itsestään sikiämällä (generatio spontanea). Tiede ei vielä tähän saakka -ole todistanut tätä uskoa todeksi, mitä tulevaisuus sitten -paljastaneekin. Meidän teoriamme kannalta ei alhaisten elimistöjen -jatkuva olemassa-olo tarjoa mitään vaikeutta, sillä luonnollinen -valinta eli kelvollisinten eloonjääminen ei ehdottomasti sisällä -kehitystä eteenpäin -- se ainoastaan käyttää hyväkseen sellaisia -muunteluja, joita syntyy ja jotka ovat jokaiselle olennolle hyödyksi -sen monimutkaisissa elämänsuhteissa. Ja saattaapa kysyä, mitä hyötyä -- -mikäli me voimme ymmärtää -- infusori-eläimellä, sisälmysmadolla -taikkapa kastemadollakaan olisi korkealle kehittyneestä elimistöstä. -Jollei niillä siitä ole mitään hyötyä, niin luonnollinen valinta jättää -nämä muodot kehittämättä tai kehittää niitä vain hiukkasen, ja ne -voivat pysyä äärettömän pitkät ajat nykyisellä alhaisella asteellaan. -Geologia kertoo meille joidenkin alhaisimmista muodoista, kuten -infusorioiden ja rhizopodien, pysyneen suunnattoman pitkät ajat miltei -samalla asteella, kuin ne nykyään ovat. Olisi kuitenkin aivan liian -varomatonta olettaa, etteivät useimmat monista nykyään elävistä -alhaisista muodoista ole ensinkään edistyneet siitä pitäen kuin elämä -ensinnä sai alkunsa. Jokaisen luonnontutkijan, joka on leikellyt -muutamiakin näitä nykyään sangen alhaisina pidettyjä olennoita, -on täytynyt hämmästyä niiden todella ihmeellistä ja kaunista -elimistön-muodostusta. - -Miltei samat huomautukset voidaan tehdä samassa laajassa ryhmässä -esiintyviin elimistönmuodostuksen eri asteisiin nähden, esim. -imettäväisten ja kalojen elimistöihin nähden luurankoisten ryhmässä, -ihmisen ja nokkaeläimen (Ornithorhynchus) elimistöihin nähden -imettäväisten ryhmässä sekä haikalan ja suikulaisen (Amphioxus) -elimistöihin nähden kalojen ryhmässä; viimemainittu kala lähenee -rakenteensa äärettömän yksinkertaisuuden puolesta luurangottomia -luokkia. Mutta imettäväiset ja kalathan tuskin joutuvat kilpailemaan -keskenään. Koko imettäväisten luokan tai muutamien sen jäsenten -edistyminen kaikkien korkeimmalle asteelle ei johda siihen, että ne -anastaisivat kalojen paikan. Fysiologit arvelevat, että aivot -tarvitsevat lämmintä verivirtaa toimiakseen vilkkaasti, ja -lämminverisyys taas edellyttää ilmahengitystä; täten vedessä elävillä -lämminverisillä imettäväisillä on se haitta, että niiden tavan takaa on -noustava pinnalle hengittämään. Mitä kaloihin tulee, ei haikalan heimon -pyrkimyksenä ole syrjäyttää suikulaista, sillä tämän ainoana kumppanina -ja kilpailijana Etelä-Brasilian hedelmättömällä hiekkarannikolla on, -mikäli Fritz Müller on minulle kertonut, eräs epämuotoinen nivelmato -(annelidi). Imettäväisten kolme alinta luokkaa, pussieläimet, -nokkaeläimet ja jyrsijät oleskelevat Etelä-Amerikassa samoilla -seuduilla kuin lukuisat apinat, eivätkä nähtävästi joudu paljo näiden -kanssa tekemisiin. Joskin elollisen luonnon organisationi -kokonaisuudessaan on edistynyt ja yhä edistyy kautta koko maailman, -tulee asteikko aina osottamaan monia eri täydellisyyden asteita. Sillä -muutamien kokonaisten luokkien tai kunkin luokan erinäisten jäsenten -edistyminen korkealle asteelle ei suinkaan välttämättä johda niiden -ryhmien häviämiseen, joiden kanssa ne eivät joudu ankaraan -kilpailuun. Muutamissa tapauksissa, kuten myöhemmin saamme nähdä, -alhaiselimistöiset muodot näyttävät säilyneen nykypäiviin saakka, -syystä että ne ovat asustaneet rajotetuilla ja erikoisilla -asuinpaikoilla, missä eivät ole joutuneet kovin ankaraan kilpailuun ja -missä niiden niukka lukumäärä on hidastuttanut suotuisien muunnosten -syntymistä. - -Uskon siis olevan montakin syytä siihen, että kaikkialla maan pinnalla -tapaamme suuren joukon alhaiselimistöisiä muotoja. Joissakin -tapauksissa ei kenties ole milloinkaan ilmaantunut suotuisia toisintoja -tai yksilöllisiä eroavaisuuksia, joihin luonnollinen valinta olisi -voinut vaikuttaa ja joita se olisi voinut kartuttaa. Ainoassakaan -tapauksessa ei aika nähtävästi ole ollut riittävän pitkä mahdollisimman -suuren kehitysmäärän saavuttamiseksi. Muutamissa harvoissa tapauksissa -on sattunut sellaista, mitä meidän on nimitettävä elimistön -taantumiseksi. Mutta pääsyynä on se, että elinehtojen ollessa hyvin -yksinkertaisia ei kehittyneestä elimistöstä olisi mitään apua -- -saattaisipa siitä olla haittaakin, koska se laadultaan arempana -pikemmin joutuisi epäkuntoon ja vahingoittuisi. - -Luodessamme silmäyksen kaiken elämän ensi alkuun, jolloin saatamme -uskoa elimellisten olentojen olleen rakenteeltaan mitä -yksinkertaisimpia, nousee kysymys: kuinka edistyminen ja elimistön -osien erilaistuminen kaikkein ensinnä sai alkunsa? Herbert Spencer -vastaisi arvattavasti, että niinpian kuin yksinkertainen yksisoluinen -elimistö kasvamalla tai jakaantumlla muodostui useampisoluiseksi tai -kiinnittyi johonkin sitä kannattavaan pintaan, astui voimaan hänen -lakinsa, että "kaikenlaatuiset homologiset yhteydet erilaistuvat mikäli -niiden suhteet vaikuttaviin voimiin tulevat erilaisiksi". Mutta koskei -meillä ole mitään tosiseikkoja oppainamme, on tämän kysymyksen -mietiskeleminen jotenkin hyödytöntä. Väärin olisi kuitenkin luulla, -ettei ole ollut mitään taistelua olemassaolosta eikä siis mitään -luonnollista valintaakaan ennenkuin on syntynyt useita muotoja. Yhdestä -ainoasta eristetyllä asuinpaikalla elävästä lajista syntyneet -muunnokset voivat olla hyödyllisiä ja kaikki yksilöt saattavat sen -johdosta toisintua tai voi syntyä kaksi eriävää muotoa. Mutta, niinkuin -jo lausuin johdannon lopulla, katsoen siihen, että tiedämme niin peräti -vähän maan asukkaiden keskinäisistä suhteista nykyään ja varsinkin -menneinä aikoina, ei kenenkään pidä kummastella sitä, että moni kohta -lajien synnyssä yhä jää selittämättömäksi. - - - -OMINAISUUKSIEN YHTÄLÄISTYMINEN. - - -H.C. Watsonin mielestä olen arvioinut liian suureksi ominaisuuksien -erilaistumisen merkityksen (jota hän nähtävästi ei kuitenkaan kiellä) -ja hänestä on myöskin "yhtäläistymisellä" ollut merkityksensä. Jos -kaksi lajia, jotka kuuluvat kahteen toisilleen läheiseen sukuun, ovat -kumpikin tuottaneet suuren joukon uusia eriäviä muotoja, on -ajateltavissa, että nämä saattavat niin suuresti lähetä toisiaan, että -ne voidaan luokittaa samaan sukuun. Täten kahden eri suvun jälkeläiset -ovat yhtyneet yhdeksi suvuksi. Useimmissa tapauksissa olisi kuitenkin -liian hätäistä pitää suurta, yleistä rakenteenyhtäläisyyttä, joka -esiintyy toisistaan hyvin eroavien muotojen toisintaneissa -jälkeläisissä, ominaisuuksien yhtäläistymisen aiheuttamana. Kristallin -muodon määräävät pelkästään molekulariset voimat, eikä ole -kummasteltavaa, että erilaatuiset substansit toisinaan voivat muodostua -samanmuotoisiksi. Mutta kun on kysymys elollisista olennoista, on -meidän pidettävä mielessämme, että kunkin muoto riippuu äärettömän -monimutkaisista suhteista. Ensinnäkin se riippuu esiintyneistä -muunteluista, joiden syyt ovat aivan liian monimutkaisia voidaksemme -seurata niitä perille saakka; toiseksi säilyneiden eli valituiksi -tulleiden muuntelujen laadusta, joka puolestaan riippuu ympäröivistä -ulkonaisista olosuhteista ja vieläkin enemmän ympäröivistä -elimistöistä, joiden kanssa jokaisen olennon täytyy joutua -kilpailemaan; ja vihdoin se riippuu lukemattomien esivanhempien -jättämästä perinnöstä, esivanhempien, joiden kaikkien muodon ovat -määränneet yhtä monimutkaiset suhteet. Tuntuu uskomattomalta, että -kahden alunpitäin selvästi toisistaan eroavan elimistön jälkeläiset -myöhemmin siinä määrin lähenisivät toisiaan, että niiden koko elimistö -olisi miltei identinen. Jos tällaista olisi tapahtunut, tapaisimme -uudelleen saman muodon, riippumatta sukulaisuussiteistä, toisistaan -etäällä olevissa geologisissa muodostumisissa. Mutta tosiseikat -vastustavat tätä olettamusta. - -Watson on myöskin väittänyt, että luonnollisen valinnan jatkuva -vaikutus muka pyrkisi yhdessä ominaisuuksien erilaistumisen kanssa -luomaan äärettömän joukon lajinomaisia muotoja. Mitä epäorganisiin -elinehtoihin tulee, on todennäköistä, että riittävä luku lajeja piankin -soveltautuisi kaikkiin lämmön, kosteuden y.m. erotuksiin. Mutta minä -olen ehdottomasti sitä mieltä, että elimellisten olentojen -keskinäiset suhteet ovat tärkeämmät, ja kun jossakin seudussa -lajien lukumäärä kasvamistaan kasvaa, tulevat organiset elinehdot -välttämättä yhä monimutkaisemmiksi. Ensi katsannolla ei hyödyllisten -rakenteen-erilaistumisten määrällä siis näytä olevan mitään rajaa, eikä -sen vuoksi myöskään mitään rajaa niiden lajien lukumäärällä, jotka -täten voivat syntyä. Me emme voi tietää, onko rikaslajisimmallakaan -alueella täysi määränsä lajinomaisia muotoja: Hyväntoivon niemelle ja -Australiaan, jotka kumpikin ovat niin hämmästyttävän rikkaat lajeista, -ovat monet Europan kasvit kotiutuneet. Mutta geologia osottaa meille, -ettei simpukkain lajiluku ole sanottavasti tai ollenkaan kasvanut -varhaisimmalta tertiärikaudelta eikä imettäväisten lajiluku saman -aikakauden keskivaiheilta alkaen. Mikä siis ehkäisee lajien lukumäärän -rajatonta karttumista? Sillä elämän määrällä (en tarkota lajinomaisten -muotojen lukumäärää), jonka jokin alue voi ylläpitää, täytyy olla -rajansa, se kun niin suuresti on riippuvainen fysikalisista -olosuhteista. Jos siis alueella elää hyvin monta lajia, niin edustavat -jokaista tai miltei jokaista lajia vain harvat yksilöt. Ja sellaiset -lajit kuolevat helposti sukupuuttoon, kun vuodenaikojen luonteessa -esiintyy satunnaisia häiriöitä tai kun vihollisten lukumäärä -satunnaisesti kasvaa. Sukupuuttoon häviäminen on sellaisissa -tapauksissa nopea, kun taas uusien lajien syntyminen aina on hidasta. -Jos kuvittelemme sellaisen äärimäisen tapauksen, että Englannissa olisi -lajeja yhtä paljon kuin yksilöitäkin, hävittäisi ensimäinen ankara -talvi tai hyvin kuiva kesä tuhansia lajeja sukupuuttoon. Harvinaisista -lajeista (ja jokainen laji tulee harvinaiseksi, jos lajien lukumäärä -suunnattomasti kasvaa alueella) esiintyy tuon usein selittämämme lain -vaikutuksesta vain harvoja suotuisia muunnoksia tietyn ajan -kuluessa, ja siten uusien lajinomaisten muotojen syntyminen -hidastuu. Kun jokin laji tulee hyvin harvinaiseksi, edistää läheinen -sisäsiitos sen sukupuuttoon häviämistä; on arveltu tämän olevan syynä -Liettuan villihärän, Skotlannin punahirven ja Norjan karhun y.m. -suvunhuonontumiseen. Ja vihdoin -- mikä luullakseni on tärkeintä --- vallitseva laji, joka jo on kukistanut monta kilpailijaa -kotiseudussaan, pyrkii leviämään ja syrjäyttämään yhä useampia lajeja. -Alphonse de Candolle on osottanut, että laajalle levinneillä lajeilla -tavallisesti on taipumus levitä _hyvin_ laajalle. Ne sen vuoksi -pyrkivät syrjäyttämään ja hävittämään sukupuuttoon useita lajeja -useilla alueilla, siten ehkäisten lajinomaisten muotojen ylenmääräistä -lisääntymistä kaikkialla maapallolla. Tohtori Hooker on äskettäin -osottanut, että Australian kaakkoiskulmassa, missä ilmeisesti on paljon -kaikista maailman osista kotoisin olevia tungettelijoita, kotoisten -australialaisten lajien lukumäärä on suuresti vähentynyt. -En tahdo mennä sanomaan, kuinka paljon painoa on pantava kuhunkin -näistä seikoista erikseen, mutta yhdessä ne kaikki välttämättä -rajottavat jokaisessa maassa lajinomaisten muotojen rajatonta -lisääntymispyrkimystä. - - - -JÄLKIKATSAUS. - - -Jos elolliset olennot elinehtojen vaihtuessa osottavat yksilöllisiä -eroavaisuuksia rakenteensa miltei jokaisessa osassa (ja että näin on -asian laita, sitä ei voida kieltää) ja jos olioiden geometriseen -sarjaan verrattavan lisääntyväisyyden johdosta ankaraa taistelua -elämästä aina taistellaan jonakin ikäkautena, vuodenaikana tai vuotena -(jota seikkaa ei myöskään mitenkään voida kieltää), niin olisihan -silloin, katsoen niiden suhteiden äärettömään monimutkaisuuteen, jotka -yhdistävät kaikkia elollisia olentoja toisiinsa ja elinehtoihinsa ja -jotka aiheuttavat ääretöntä rakenteen, elimistönlaadun ja elintapojen -erilaisuutta olentojen eduksi -- olisihan silloin sangen kummallista, -jollei koskaan esiintyisi olentojen omalle menestymiselle suotuisia -toisintoja, samoinkuin on esiintynyt niin monia ihmiselle hyödyllisiä -toisintoja. Mutta jos nyt joskus esiintyy jollekin elolliselle -olennolle hyödyllisiä muunteluja, niin täten muuntuneilla yksilöillä -varmaankin on paras säilymisen mahdollisuus elämän taistelussa; ja -voimakkaan perinnöllisyyslain mukaisesti tällaiset yksilöt pyrkivät -synnyttämään samanlaatuisia jälkeläisiä. Tätä säilymisen lakia eli -kelvollisinten eloonjäämistä olen kutsunut _luonnolliseksi valinnaksi_. -Se johtaa siihen, että jokainen olento paremmin mukautuu organisiin ja -epäorganisiin elinehtoihinsa, ja senvuoksi useimmissa tapauksissa -myöskin siihen, mitä on pidettävä elimistön edistymisenä. Tästä -huolimatta alhaiset ja yksinkertaiset muodot säilyvät kauan, jos ne -hyvin soveltuvat yksinkertaisiin elinehtoihinsa. - -Sen lain mukaisesti, että ominaisuudet periytyvät vastaavassa iässä, -luonnollinen valinta voi muuntaa munan, siemenen, poikasen tai taimen -yhtä helposti kuin täysinkehittyneen olennon. Moniin eläimiin nähden on -sukupuolivalinta ollut apuna tavalliselle valinnalle, takaamalla -elinvoimaisimmille ja paraiten soveltautuneille uroksille suurimman -määrän jälkeläisiä. Sukupuolivalinta antaa uroksille myöskin sellaisia -ominaisuuksia, jotka ovat hyödyksi yksistään niille niiden taistellessa -tai kilpaillessa toisten urosten kanssa. Nämä ominaisuudet periytyvät -joko toiseen tai kumpaankin sukupuoleen, riippuen siitä, kumpiko -perinnöllisyyden muoto on vallalla. - -Onko luonnollinen valinta todella aikaansaanut tämän sovelluttaessaan -eri elämänmuotoja elinehtoihinsa ja asemiinsa, sitä seikkaa on -arvosteltava punnitsemalla seuraavissa luvuissa esiintuotavien -todisteiden yleistä pätevyyttä. Olemme kuitenkin jo nähneet, kuinka se -aikaansaa sukupuuttoon kuolemista, ja geologia osottaa selvästi, kuinka -suuri vaikutus sukupuuttoon kuolemisella on ollut maapallon -historiassa. Luonnollinen valinta johtaa myöskin ominaisuuksien -erilaistumiseen, sillä kuta enemmän elolliset olennot erilaistuvat -rakenteeltaan, elintavoiltaan ja elimistön-laadultaan, sitä suurempi -joukko voi saada elantonsa määrätyllä alueella -- siitä saamme -todistuksen katsahtaessamme jollakin pienellä maakappaleella eläviin -asujamiin tai vieraisiin maihin kotiutuneihin eläimiin ja kasveihin. -Kuta erilaisemmiksi jonkun lajin jälkeläiset siis muuttuvat -toisintuessaan ja kaikkien lajien lakkaamatta taistellessa keskenään -lukumääränsä kartuttamisesta, sitä paremmat menestymisen toiveet niillä -on elämän taistelussa. Siten pienet eroavaisuudet, jotka erottavat -toisistaan saman lajin muunnoksia, pyrkivät yhä kasvamaan, kunnes ne -vetävät vertoja niille eroavaisuuksille, jotka erottavat toisistaan -saman suvun eri lajeja, jopa eri sukujakin. - -Olemme nähneet yleisten, alueellaan laajalti levinneiden ja avaralla -alueella tavattavien lajien, jotka kuuluvat luokkansa laajimpiin -sukuihin, muuntelevan eniten, ja näillä lajeilla on taipumuksena jättää -perinnöksi toisintuneille jälkeläisilleen sama etevämmyys, joka on -tehnyt ne vallitseviksi alueellaan. Luonnollinen valinta johtaa, kuten -äsken huomautimme, ominaisuuksien erilaistumiseen ja vähemmän -kehittyneiden, välittävien elämänmuotojen runsaaseen tuhoutumiseen. -Tämä selittänee maailman lukemattomien, kaikkiin luokkiin kuuluvien -elimellisten olentojen sukulaisuussuhteet sekä niiden yleensä -selväpiirteiset eroavaisuudet. On todellakin ihmeellistä -- vaikka -tosin asian ihmeellisyys helposti jää meiltä huomaamatta, koska olemme -siihen niin tottuneet -- että eläimet ja kasvit ovat kautta kaikkien -aikojen ja kaikkialla maailmassa toisilleen sukua, muodostaen ryhmiä ja -alaryhmiä -- nimittäin siten, että saman lajin muunnokset ovat -toisilleen läheisintä sukua, että saman suvun lajit ovat vähemmän ja -eri määrässä sukua, muodostaen alasukuja, että eri sukujen lajit ovat -paljon etäisempää sukua ja että suvut ovat toisilleen sukua eri -määrässä, muodostaen alaheimoja, heimoja, lahkoja, alaluokkia ja -luokkia. Minkään luokan alaiset eri ryhmät eivät ole keskenään -rinnakkaisia, vaan ryhmittyvät joidenkin pisteiden ympärille ja nämä -pisteet taas ryhmittyvät toisten pisteiden ympärille j.n.e. miltei -loppumattomiin. Jos lajit olisivat luodut riippumatta toisistaan, ei -tällainen jaotus olisi mitenkään selitettävissä. Mutta se on -selitettävissä perinnöllisyyden ja luonnollisen valinnan monimutkaisen, -sukupuuttoon häviämistä ja ominaisuuksien erilaistumista aiheuttavan -vaikutuksen avulla, joka on havainnollisesti osotettuna kuviossamme. - -Samaan luokkaan kuuluvien olentojen sukulaisuutta on joskus esitetty -käyttämällä vertauskuvana suurta puuta. Uskon että tämä vertauskuva -suuressa määrin vastaa todellista asianlaitaa. Vihreät silmikoivat -vesat kuvaavat elossa olevia lajeja ja entisinä vuosina syntyneet vesat -sukupuuttoon kuolleiden lajien pitkää jonoa. Jokaisena kasvukautena -koettavat kasvavat vesat haarautua joka taholle ja kasvaa ympärillä -olevia vesoja ylemmäksi sekä surmata ne, samalla tavalla kuin lajit ja -lajiryhmät ovat kaikkina aikoina kukistaneet muita lajeja suuressa -elämäntaistelussa. Suuret haarat, jotka jakautuvat suuriksi oksiksi, -sekä nämä oksat, jotka jakautuvat pienemmiksi oksiksi j.n.e. olivat -nekin muinoin, kun puu oli nuori, silmikoivia vesoja; ja tämä -haarautuvien oksien välittämä yhteys entisten ja nykyisten silmikkojen -välillä kuvaa varsin hyvin kaikkien kuolleiden ja elossa olevien lajien -jakautumista ryhmiin ja alaryhmiin. Monista vesoista, jotka versoivat -silloin, kun puu vasta oli ainoastaan pensas, on enää elossa vaan pari -kolme, jotka nyt ovat kasvaneet suuriksi oksiksi ja kannattavat muita -oksia. Samoin ovat hyvin harvat niistä lajeista, jotka elivät etäisinä -geologisina aikakausina, jättäneet eläviä ja muuntuneita jälkeläisiä. -Puun varhaisimmasta kasvuajasta alkaen ovat monet haarat ja oksat -kuivuneet ja pudonneet pois, ja nämä oksat ovat omansa esittämään niitä -kokonaisia lahkoja, heimoja ja sukuja, joilla ei nykyään ole mitään -elossa olevia edustajia ja joita tunnetaan ainoastaan kivettyminä. -Samoinkuin siellä täällä vielä näemme hoikan yksinäisen oksan, jonka -latvassa vielä on eloa, kasvavan puun alhaalla olevasta haarasta, -samoin toisinaan näemme eläimen -- sentapaisen kuin ornithorhynchus tai -lepidosireni -- joka sukulaisuussuhteidensa välityksellä jossakin -määrin liittää yhteen kaksi suurta elämänhaaraa ja joka nähtävästi on -säilynyt tuhoisalta kilpailulta sen kautta, että se on elänyt -suojatussa paikassa. Samoinkuin silmikot kasvaessaan luovat uusia -silmikoita ja nämä, jos ovat elinvoimaisia, haarautuvat ja tukahuttavat -latvoillaan monet heikommat oksat, samoin uskon olevan suuren -elämänpuun laidan, joka täyttää maankuoren kuolleilla ja katkenneilla -oksillaan ja joka ikuisesti haarautuvilla kauneilla oksillaan peittää -maan pintaa. - - - - -V LUKU. - -MUUNTELUN LAKEJA. - - -Muuttuneiden elinehtojen vaikutukset. -- Harjotus ja harjotuksen puute -yhteydessä luonnollisen valinnan kanssa; lento- ja näköelimet. -- -Ilmastoonmukautuminen. -- Muutosten vuorosuhteellisuus. -- -Kasvunkorvaus ja kasvunsäästö. -- Vääriä vuorosuhteita. -- Monistuneet, -surkastuneet ja alhaiselimistöiset rakennelmat ovat muuntelevaisia. -- -Omituisesti kehittyneet elimistönosat ovat hyvin muuntelevaisia; -laji-ominaisuudet ovat muuntelevaisempia kuin suku-ominaisuudet; -toisarvoiset sukupuoli-ominaisuudet ovat muuntelevaisia. -- Saman suvun -lajit tuottavat samanlaisia toisintoja. -- Ammoin kadonneiden -ominaisuuksien palautuminen. -- Jälkikatsaus. - - -Olen tähän asti joskus puhunut muunteluista, -- jotka ovat niin -tavallisia ja niin monenlaatuisia kesytyksen ja viljelyksen alaisissa -elollisissa olennoissa ja vähäisemmässä määrässä myöskin luonnontilassa -elävissä -- ikäänkuin ne olisivat sattuman aiheuttamia. "Sattuma" on -tietysti tässä aivan väärä sana, mutta se on omansa selvästi osottamaan -meidän tietämättömyyttämme kunkin yksityisen muuntelun syystä. Jotkut -tutkijat arvelevat, että siitosjärjestelmä yhtä hyvin on omansa luomaan -yksilöllisiä eroavaisuuksia tai vähäisiä rakenteenpoikkeavaisuuksia -kuin muodostamaan sikiön vanhempiensa kaltaiseksi. Mutta se seikka, -että toisinnot ja epämuodostumat ovat tavallisempia kesytys- ja -viljelystilassa kuin luonnossa, ynnä niiden lajien suurempi -muuntelevaisuus, joilla on laajempi levenemisalue, kuin niiden, joiden -alue on ahtaampi, saattaa minut päättämään, että muuntelevaisuus on -riippuvainen niistä elinehdoista, joiden alaisena kukin laji on ollut -polvesta polveen pitkien aikojen kuluessa. Ensimäisessä luvussa koetin -osottaa, että muuttuneet elinehdot vaikuttavat kahdella tavalla, -nimittäin suoranaisesti koko elimistöön tai muutamiin sen osiin ja -välillisesti siitosjärjestelmän kautta. Kummassakin tapauksessa on -vaikuttamassa kaksi tekijää, nim. elimistön laatu -- joka näistä -kahdesta on paljo tärkeämpi -- ja elinehtojen laatu. Muuttuneiden -elinehtojen suoranaisen vaikutuksen tulokset ovat joko pysyväisiä tai -tilapäisiä. Jälkimäisessä tapauksessa elimistö näyttää muuttuvan -plastilliseksi ja me havaitsemme siinä paljon epävakaista -muuntelevaisuutta. Edellisessä tapauksessa on taas elimistön laatu -sellainen, että se, määrättyihin olosuhteisiin jouduttuaan, helposti -mukautuu niihin, ja kaikki tai melkein kaikki yksilöt toisintuvat -samallaisiksi. - -On hyvin vaikeata ratkaista, missä määrin elinehtojen, kuten ilmaston, -ravinnon y.m. muutokset ovat vaikuttaneet pysyväisellä tavalla. On -syytä uskoa, että vaikutukset ovat aikojen kuluessa olleet suuremmat -kuin miksi ne voidaan selvästi todistaa. Mutta me saatamme olla varmat -siitä, että ne monimutkaiset rakenteen-soveltautumiset, joita -kaikkialla luonnossa tapaamme eri elollisten olentojen kesken, eivät -voi olla tämän vaikutuksen aiheuttamia. Seuraavissa tapauksissa -elinehdot näyttävät aikaansaaneen joitakin vähäisiä pysyväisiä -vaikutuksia: E. Forbes vakuuttaa niiden simpukoiden, jotka elävät -levenemis-alueensa etelärajoilla sekä niiden, jotka elävät matalassa -vedessä, olevan kirkkaamman värisiä kuin samoihin lajeihin kuuluvien -simpukkain, jotka elävät pohjoisempana ja syvemmällä; mutta tämä ei -varmaankaan aina pitäne paikkaansa. Gould arvelee, että samat -lintulajit ovat loistavamman värisiä sellaisissa seuduissa, joissa -ilmakehä on kirkas, kuin lähellä rannikkoa tai saarilla; ja Wollaston -on vakuutetta siitä, että meren läheisyys vaikuttaa hyönteisten -väreihin. Moquin-Tandon luettelee joukon kasveja, joilla merenrannikon -läheisyydessä kasvaessaan on jonkun verran lihakkaat lehdet, vaikkeivät -kasvit sisämaassa ole mehevälehtisiä. Nämä lievästi muuntelevat -elimistöt ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne osottavat samanlaisia -ominaisuuksia lajeissa, jotka ovat samanlaisten elinehtojen alaisina. - -Kun muuntelu on hyvin vähäiseksi hyödyksi jollekin olennolle, emme voi -sanoa, missä määrin se on luettava luonnollisen valinnan kartuttavan -vaikutuksen ja missä määrin elinehtojen pysyväisen vaikutuksen -ansioksi. Turkisten kauppiaat tietävät, että samaan lajiin kuuluvilla -eläimillä on sitä tuuheampi ja parempi turkki, mitä pohjoisempana ne -elävät. Mutta kukapa voi sanoa, missä määrin tämä erotus johtuu siitä, -että lämpimimmällä turkilla varustetut eläimet ovat sukupolvesta -sukupolveen olleet suotuisassa asemassa ja säilyneet, ja missä määrin -ankaran ilmanalan suoranaisesta vaikutuksesta? Sillä voisihan ajatella, -että ilmanala jollakin tavoin suoranaisesti vaikuttaa nelijalkaisten -kotieläintemme karvapeitteeseen. - -Voisin mainita esimerkkejä samankaltaisista muunnoksista, jotka ovat -syntyneet samasta lajista mahdollisimman erilaisissa ulkonaisissa -olosuhteissa, ja toisaalta erikaltaisista muunnoksista, jotka ovat -syntyneet näennäisesti samoissa ulkonaisissa olosuhteissa. Jokainen -luonnontutkija tuntee myöskin lukemattomia tapauksia, joissa lajit -pysyvät samanlaisina eivätkä ollenkaan muuntele, vaikka ne elävät mitä -vastakkaisimmissa ilmastoissa. Tällaiset seikat saavat minut panemaan -vähemmän painoa ulkonaisten olosuhteiden suoranaiseen vaikutukseen kuin -muuntelemistaipumukseen, jonka syyt ovat meille kokonaan tuntemattomat. - -Eräässä mielessä voipi sanoa, että elinehdot eivät ainoastaan joko -suoranaisesti tai epäsuorasti aiheuta muuntelevaisuutta, vaan että -niihin myöskin sisältyy luonnollinen valinta, koska näet elinehdot -määräävät, jääkö tämä tai tuo muunnos eloon vai eikö. Mutta ihmisen -toimiessa valitsijana havaitsemme selvästi erotuksen näiden kahden -muutosten-aiheuttajan välillä; muuntelevaisuutta on johonkin määrin -olemassa, mutta muunteluja kehittää määrättyyn suuntaan ihmisen tahto, -ja tällä ihmisen toiminnalla on sama vaikutus kuin kelvollisinten -eloonjäämisellä luonnontilassa. - - - -HARJOTUKSEN JA SEN PUUTTEEN VAIKUTUKSET. - - -Ne tosiasiat, joihin teoksemme ensimäisessä luvussa on viitattu, -osottavat mielestäni epäämättömästi, että eräät kotieläintemme -ruumiinosat ovat käytännössä vahvistuneet ja kasvaneet ja -harjotuksen puutteessa surkastuneet, sekä että tällaiset muutokset -ovat perinnöllisiä. Vapaassa luonnossa meillä ei ole mitään -vertailuasteikkoa arvostellaksemme pitkä-aikaisen käytön tai käytön -puutteen vaikutuksia, sillä emmehän tunne kantamuotoja; mutta monilla -eläimillä on sellaisia muodostumia, että ne ovat paraiten -selitettävissä harjotuksen puutteen aiheuttamiksi. Kuten professori -Owen on huomauttanut, ei luonnossa saata olla mitään sen suurempaa -poikkeusta yleisestä säännöstä kuin lentoon-kykenemätön lintu, mutta -siitä huolimatta on olemassa muutamia tällaisia lintuja. Etelä-Amerikan -paksupää sorsa voi ainoastaan räpistellä pitkin veden pintaa, ja sen -siivet ovat jotenkin samanlaiset kuin kesyn Aulesburyn ankan. -Huomattava seikka on, että poikalinnut, mikäli Cunningham kertoo, ovat -lentokykyisiä, kun sitävastoin täysikasvuiset linnut ovat kadottaneet -lentokykynsä. Kun suuremmat maassa elävät linnut harvoin kohoavat -lentoon, paitsi vaaran uhatessa, on luultavaa, että eräiden sellaisten -lintujen miltei täydellinen siivettömyys, jotka asustavat tai ovat -aikaisemmin asustaneet valtameren saarilla, jossa ei mitään petoeläimiä -ole, johtuu käytön puutteesta. Strutsi tosin asustaa mannermaalla, ja -sitä uhkaavat vaarat, joista se ei voi pelastua lentoon kohoamalla, -mutta se voi puolustautua miltei yhtä tehokkaasti kuin monet -nelijalkaiset eläimet potkimalla jaloillaan. Saatamme otaksua, että -strutsin esivanhempien elintavat olivat samanlaiset kuin trapin ja että -sen ruumiinko'on ja painon vähitellen polvi polvelta lisääntyessä jalat -tulivat yhä enemmän ja siivet yhä vähemmän käytäntöön, kunnes ne -tulivat lentoon kelvottomiksi. - -Kirby on huomauttanut (ja saman seikan olen minäkin pannut merkille), -että monien urossittiäisten etumaiset nilkat usein ovat katkenneet. Hän -tarkasti seitsemäätoista kokoelmassaan olevaa lajia, eikä yhdelläkään -niistä ollut tynkääkään jälellä. Onites apelles lajilta ovat nilkat -niin usein poissa, että on arveltu tämän hyönteisen olevan kokonaan -niitä vailla. Muutamissa muissa suvuissa ne ovat olemassa, mutta -ainoastaan surkastuneina. Ateucukselta eli egyptiläisten pyhältä -kuoriaiselta ne puuttuvat kokonaan. Satunnaisia silpoutumisia ei -kaiketi pidetä perinnöllisinä; mutta Brown-Sequard'in merkillepanemien -huomattavien tapausten, jotka osottavat leikkausten perinnöllisiä -vaikutuksia merisiossa, pitäisi kuitenkin kehottaa meitä varovaisuuteen -kieltäessämme tämän taipumuksen. Kumminkin lienee varminta pitää -Ateucuksen etumaisten nilkkojen täydellistä puuttumista ja niiden -muutamissa muissa suvuissa ilmenevää surkastumista, ei periytyneenä -silpoutumisena, vaan pitkällisen käytännön puutteen seurauksena. Sillä -koska nilkat yleensä puuttuvat niin monilta sittiäisiltä, on selvää, -että nämä hyönteiset jo varhaisessa iässä ovat ne kadottaneet, ettei -nilkoilla siis saata olla suurta merkitystä hyönteisille ja etteivät -elimet saata olla paljoa käytännössä. - -Muutamissa tapauksissa voisimme helposti erehtyä panemaan käytön -puutteen syyksi rakenteen-toisintumisia, jotka kumminkin kokonaan tai -pääasiallisesti aiheutuvat luonnollisesta valinnasta. Wollaston on -tehnyt sen merkillisen havainnon, että 550:stä Madeiralla elävästä -kuoriaislajista (nykyään tunnetaan useampiakin) 200:lla on niin -vajavaiset siivet, etteivät hyönteiset voi lentää ja että -kahdenkymmenenyhdeksän endemisen suvun joukossa on kokonaista -kaksikymmentäkolme, joiden kaikki lajit ovat lentoon kykenemättömiä. -Erinäiset seikat -- nimittäin, että useissa maailmanosissa tuuli usein -kuljettaa kuoriaisia merelle, jossa ne saavat surmansa; että Madeiran -kuoriaiset yleensä, kuten Wollaston on havainnut, makaavat piilossa, -kunnes tuuli tyyntyy ja aurinko paistaa; että siivettömiä kuoriaisia on -suhteellisesti enemmän alastomilla Desertas-saarilla kuin itse -Madeiralla; ja varsinkin se merkillinen, Wollastonin varmasti -vakuuttama seikka, että eräät laajat hyönteisryhmät, joiden välttämättä -täytyy käyttää siipiään ja jotka muualla ovat tavattoman lukuisia, -puuttuvat Madeiralla melkein kokonaan -- kaikki nämä eri seikat saavat -minut uskomaan, että monien Madeiran kuoriaisten siivettömyys etupäässä -on luonnollisen valinnan aiheuttama, otaksuttavasti yhteydessä -käytön puutteen kanssa. Sillä polvesta polveen on jokaisella -kuoriaisyksilöllä, joka on vähimmän käyttänyt siipiään, joko siitä -syystä, että siivet ovat olleet vaikkapa vain hiukankin vaillinaisemmin -kehittyneet, tai että yksilö on ollut elintavoiltaan laiskempi kuin -muut -- jokaisella tällaisella yksilöllä on ollut parhaat eloonjäämisen -takeet, koska tuuli ei ole kuljettanut sitä merelle. Toisaalta ovat ne -kuoriaiset, jotka ovat olleet halukkaimpia lentämään, useimmin tuulen -puhaltamina ajautuneet merelle ja saaneet surmansa. - -Niillä Madeiran hyönteisillä, jotka eivät elä maassa ja joiden, kuten -esim. eräiden kukkasista elävien perhosten ja kuoriaisten, täytyy -alinomaa käyttää siipiään elantonsa hankkimiseen, eivät siivet -- -arvelee Wollaston -- suinkaan ole surkastuneet, vaan päinvastoin -suurenneetkin. Tämä sopii aivan hyvin yhteen luonnollisen valinnan -vaikutuksen kanssa. Sillä uuden hyönteislajin tullessa saarelle täytyi -luonnollisen valinnan pyrkimyksenä olla joko suurentaa tai pienentää -sen siipiä, riippuen siitä, säilyikö suurempi joukko yksilöitä sen -vuoksi, että nämä kykenivät menestyksellä taistelemaan tuulta vastaan, -vaiko sen vuoksi, että luopuivat koko yrityksestä, ja käyttivät -siipiään harvoin tai eivät milloinkaan. Näiden hyönteisten laita on -ollut sama kuin merimiesten, jotka ovat joutuneet haaksirikkoon lähellä -rannikkoa: hyville uimareille on ollut onneksi, jos ovat jaksaneet uida -niin pitkälle kuin suinkin, kun taas huonoille uimareille olisi ollut -parempi, jos eivät olisi osanneet ensinkään uida ja olisivat -pysytelleet laivahylyssä. - -Maanmyyrien ja muutamien maatakaivavien jyrsijöiden silmät ovat -kooltaan surkastuneet ja toisinaan aivan nahan ja karvojen peitossa. -Tähän silmien tilaan on otaksuttavasti syynä käytön puutteen aiheuttama -vähitellen tapahtunut surkastuminen, jota luonnollinen valinta kenties -on ollut auttamassa. Eräs etelä-amerikalainen jyrsijä, tuko-tuko eli -ctenomys, viettää vieläkin maanalaisempaa elämää kuin maamyyrä, ja -muuan espanjalainen, joka oli paljon pyydystellyt näitä eläimiä, kertoi -niiden usein olevan sokeita. Eräs tällainen eläin, joka oli minulla -aljona, olikin todella sokea, ja leikkaus osotti, että sokeuden syynä -oli silmäluomien alaisen kalvon tulehdus. Koska usein uudistuva -silmätulehdus on jokaiselle eläimelle haitallinen ja koska maanalaista -elämää viettävät eläimet eivät varmaankaan tarvitse silmiä, lienee -silmien ko'on pienentyminen sekä silmäluomien umpeenkasvaminen ja -karvottuminen sellaisessa tapauksessa hyödyksi. Ja jos näin on laita, -edistää luonnollinen valinta käytön puutteen aikaansaamaa vaikutusta. - -Tunnettua on, että useat Krainin ja Kentuckyn luolissa asustavat, aivan -eri luokkiin kuuluvat eläimet ovat sokeita. Muutamilla äyriäisillä on -silmänvarret jäljellä, vaikka silmä itse on hävinnyt -- kaukoputken -jalusta on jälellä, vaikka kaukoputki linseineen onkin poissa. Koska on -vaikeata olettaa, että silmät, joskin tarpeettomat, saattaisivat olla -millään tavoin haitaksi pimeydessä eläville eläimille, on niiden -katoaminen luettava käytön puutteen syyksi. Eräällä näistä sokeista -eläinlajeista, nim. luolarotalla (Neotoma), joita professori Silliman -sai kiinni kaksi noin puolen engl. penikulman päässä luolan suusta, ei -siis syvimmästä syvyydestä, oli kirkkaat, suuret silmät. Ja professori -Silliman kertoi minulle, että sittenkuin näitä eläimiä oli pidetty noin -kuukauden ajan vähitellen lisätyssä valossa, ne kykenivät himmeästi -erottamaan esineitä. - -On vaikeata kuvitella yhdenkaltaisempia elinehtoja kuin ne, jotka -vallitsevat syvissä kalkkikiviluolissa jotenkin samanlaisissa -ilmastoissa; sen vanhan katsantokannan mukaan, että sokeat eläimet muka -ovat erityisesti luodut elämään Amerikan ja Europan luolissa, saattaisi -odottaa, että niiden elimistöt olisivat hyvin yhtäläiset ja läheistä -sukua toisilleen. Näin ei kumminkaan suinkaan ole laita, kuten -havaitsemme katsahtaessamme kumpaankin eläimistöön kokonaisuudessaan. -Mitä erityisesti hyönteisiin tulee, huomauttaa Schiödte: "Me emme sen -vuoksi voi pitää koko ilmiötä muuna kuin puhtaasti paikallisena, ja -sitä yhtäläisyyttä, mikä ilmenee muutamissa Kentuckyn mammuttiluolan ja -Krainin luolien eläin-muodoissa, meidän täytyy pitää ainoastaan hyvin -yksinkertaisena ilmauksena Europan ja Pohjois-Amerikan eläimistöjen -välillä yleensä vallitsevasta yhtäläisyydestä." Minun mielipiteeni -mukaan meidän täytyy olettaa, että Amerikan luolaeläimet, joilla alussa -useimmissa tapauksissa oli tavallinen näkövoima, vähitellen polvi -polvelta siirtyivät ulkomaailmasta yhä syvemmälle Kentuckyn luoliin, ja -että Europan luolaeläinten laita oli sama. Meillä on jonkunmoisia -todistuksia tästä elintapojen vähitellen tapahtuvasta muuttumisesta; -Schiödte huomauttaa näet edelleen: "Me pidämme senvuoksi näitä -maanalaisia elimistöjä pieninä lähiseudun maantieteellisesti rajotetun -eläimistön haarautumina, jotka ovat tunkeutuneet maan sisustaan ja -tottuneet ympäröiviin olosuhteisiin sitä myöten kuin ne ovat -tunkeutuneet pimeyteen. Eläimet, jotka eivät paljoa eriä tavallisista -muodoista, välittävät siirtymistä valosta pimeyteen. Niitä seuraavat -hämärää varten muodostuneet eläimet, ja näitä vihdoin täydellisessä -pimeydessä elämään tarkotetut eläimet, joiden muodostus on aivan -erikoinen." Pidettäköön mielessä, että nämä Schiödten huomautukset -eivät tarkota samoja, vaan eri lajeja. Kun eläin lukemattomien -sukupolvien jäljestä on saapunut luolan syvimpiin perukkoihin, on -- -meidän mielipiteemme mukaan -- käytön puute enemmän tai vähemmän -täydellisesti hävittänyt siltä silmät ja luonnollinen valinta on usein -aikaansaanut muita muutoksia, kuten tuntosarvien pitenemisen, -korvaukseksi näön menettämisestä. Huolimatta tällaisista muutoksista -saatamme odottaa yhä vielä tapaavamme sukulaisuutta Amerikan -luolaeläinten ja tämän mantereen muiden asujanten välillä, samoinkuin -Europan luolaeläinten ja sen muiden asujanten välillä. Professori -Danalta olen kuullut, että näin onkin muutamien Amerikan luolaeläinten -laita, ja useat Europan luolahyönteiset ovat hyvin läheistä sukua -ympäristön hyönteisille. On vaikeata löytää mitään järjellistä -selitystä molempien mannermaiden sokeiden luolaeläinten ja näiden -mannerten muiden asujanten keskinäiseen sukulaisuuteen, jos lähdetään -siitä vallitsevasta mielipiteestä, että olennot ovat erikseen luodut. -Me voimme päättää erinäisten vanhan ja uuden maailman luola-asujanten -olevan läheistä sukua toisilleen, koska molempien mantereiden useimmat -muutkin olennot ovat toisilleen läheistä sukua. Koska erästä sokeata -Bathyscia-lajia tavataan runsaasti varjoisilla kallioilla kaukana -luolista, ei tämän suvun luolalajien näön katoaminen otaksuttavasti -ensinkään johdu pimeästä asuinpaikasta; onhan näet luonnollista, että -hyönteinen, joka jo on kadottanut näkönsä, helposti soveltautuu elämään -pimeissä luolissa. Eräs toinen sokea suku (Anophthalmus) on sikäli -erikoisesti merkille pantava, että sen lajeja, kuten Murray huomauttaa, -on tähän saakka tavattu ainoastaan luolissa; kumminkin ovat Europan ja -Amerikan eri luolissa asustavat lajit erilaisia. Mutta onhan -mahdollista, että näiden eri lajien esivanhemmat ovat muinoin, kun ne -vielä olivat silmillä varustetut, olleet levinneinä yli molempien -mannerten, ja että ne sittemmin ovat kuolleet sukupuuttoon muualla -paitsi nykyisissä suljetuissa asuinpaikoissaan. Lainkaan -kummastelematta sitä, että useat luolaeläimet ovat hyvin -poikkeuksellisia, kuten Agassiz huomauttaa sokean Amblyopsis kalan -olevan, ja kuten on sokean europalaisen sammakkoeläimen Proteuksen -laita, ihmettelen päinvastoin, ettei luolissa ole säilynyt useampia -jätteitä vanhoista elämänmuodoista, katsoen siihen, ettei näiden -pimeiden tyyssijojen harvalukuisten asujanten liene ollut kestettävä -varsin ankaraa kilpailua. - - - -ILMASTOON-MUKAUTUMINEN. - - -Kasvien tottumukset ovat perinnöllisiä, mitä tulee esim. -kukinta-aikaan, nukkumisaikaan, sademäärään, jonka siemenet tarvitsevat -itääkseen j.n.e. Tämän johdosta minun on sanottava muutama sana -ilmastoon-mukautumisesta. Koska on hyvin tavallista, että samaan sukuun -kuuluvia eri lajeja elää kylmissä ja kuumissa maissa, niin täytyy, jos -kerran kaikki saman suvun lajit polveutuvat yhdestä ainoasta -kantamuodosta, ilmastoon-mukautumisen tapahtua helposti pitkän -polveutumisajan kuluessa. On tunnettua, että jokainen laji on -soveltautunut oman kotiseutunsa ilmastoon: napaseudun taikkapa lauhkean -vyöhykkeenkään lajit eivät voi kestää tropillista ilmanalaa ja -päinvastoin. Samoin monet mehevät kasvit eivät voi kestää kosteata -ilmastoa. Mutta lajien soveltautumista sen maan ilmastoon, jossa ne -elävät, on usein liioteltu. Me saatamme havaita tämän siitä, ettemme -useinkaan voi ennakolta sanoa, kestääkö maahan tuotu kasvi ilmastoamme -vai eikö, sekä siitä, että suuri joukko eläimiä ja kasveja on tuotu -maahamme eri maista, ja että ne viihtyvät täällä hyvin. Meillä on syytä -uskoa, että lajien levenemistä rajottaa luonnontilassa kilpailu muiden -elollisten olentojen kanssa aivan yhtä suuressa, ellei suuremmassakin -määrin kuin soveltautuminen erityiseen ilmastoon. Kuinka tahansa tämän -soveltautumisen laita useimmissa tapauksissa lieneekin, tapahtukoonpa -se enemmän tai vähemmän tarkasti, voimme todistaa, että ainakin -muutamat lajit ovat luonnossa johonkin määrin mukautuneet eri -ilmastoihin. Niinpä petäjät ja rhododendronit, joita tohtori Hooker -kasvatti Himalajalta keräämistään saman lajin, mutta eri korkeuksilla -kasvavien puiden siemenistä, osottautuivat eri määrässä kykeneviksi -kestämään maamme kylmyyttä. Thvaites on kertonut minulle tehneensä -samallaisia huomioita Ceylonilla; H.C. Watson on havainnut samaa -Azoreilta Englantiin tuotuihin kasvilajeihin nähden, ja minä voisin -lisäksi mainita eräitä muitakin tapauksia. Mitä eläimiin tulee, voisin -kertoa useita luotettaviin lähteisiin perustuvia esimerkkejä siitä, -että lajit ovat historiallisina aikoina suuresti laajentaneet alueitaan -lämpimämmistä vyöhykkeistä kylmempiin ja päinvastoin. Mutta emmehän -varmasti tiedä, ovatko nämä eläimet olleet tarkasti mukautuneet -kotiseutunsa ilmastoon, joskin yleensä oletamme, että niin on ollut -laita. Emme myöskään tiedä, ovatko ne sittemmin erityisesti mukautuneet -uusien kotiseutujensa ilmastoihin, niin että myöhemmin soveltuivat -näihin ilmastoihin paremmin kuin alunpitäen. - -Koska meidän on otaksuttava metsäläisihmisen kesyttäneen kotieläimemme -sen vuoksi, että ne olivat hänelle hyödyllisiä ja helposti lisääntyivät -vankeudessa, eikä sen vuoksi, että -- kuten vasta myöhemmin tapahtui -- -huomattiin voitavan kuljettaa niitä moniin eri seutuihin, voimme katsoa -kotieläimiemme yleisen, tavattoman kyvyn kestää mitä erilaisimpia -ilmastoja sekä vielä enemmän niiden täydellisen hedelmällisyyden -todistavan, että suuri joukko muitakin nykyään luonnontilassa eläviä -eläimiä helposti tottuisi kestämään mitä erilaisimpia ilmastoja. -Älkäämme kuitenkaan panko liian suurta painoa näiden seikkojen -todistusvoimaan, koska monet kotieläimemme todennäköisesti polveutuvat -useammista kesyttömistä roduista: Niinpä kesyissä koiraroduissamme -saattaa olla verensekotusta kuuman vyöhykkeen ja napaseudun sudesta. -Rottaa ja hiirtä ei voida pitää kotieläiminä, mutta ne ovat siirtyneet -ihmisen mukana useihin maailman osiin ja ovat nykyään laajemmalle -levinneet kuin mitkään muut jyrsijät, eläen pohjoisessa Fär-saarten, -etelässä Falkland-saarten kylmässä ilmastossa ja monilla saarilla -kuumassa vyöhykkeessä. Mukautumista johonkin erityiseen ilmanalaan on -senvuoksi pidettävä ominaisuutena, joka helposti kehkeytyy useimmille -eläimille yhteisestä synnynnäisestä elimistönlaadun taipuisuudesta. -Ihmisen ja kotieläimen kykyä kestää mitä erilaisimpia ilmanaloja sekä -sitä seikkaa, että sukupuuttoon hävinneet norsu- ja sarvikuonolajit -ovat muinoin kestäneet jääkauden ilmastoa, kun sitä vastoin nykyään -elävät lajit ovat kaikki tropillisia tai subtropillisia, ei tule siis -pitää minään poikkeuksina, vaan esimerkkeinä hyvin yleisestä -ruumiinlaadun taipuvaisuudesta, jota erikoiset olosuhteet ovat -kehittäneet. - -Missä määrin lajien mukautuminen johonkin erikoiseen ilmastoon aiheutuu -pelkästä tottumuksesta ja missä määrin siitä, että luonto on valinnut -sellaiset muunnokset, joilla jo syntymästään on ollut eroava -ruumiinrakenne, sekä missä määrin molemmista edellämainituista syistä -yhdessä, on hämärä kysymys. Sekä analogia että maataloustieteellisissä -teoksissa ja jo vanhoissa kiinalaisissa tietokirjoissa annetut -alituiset kehotukset noudattamaan varovaisuutta eläimiä seudusta -toiseen siirrettäessä saavat minut uskomaan, että tottumuksella on -jonkun verran vaikutusta. Ja koska ei ole todennäköistä, että ihmisen -olisi onnistunut valita niin monta rotua ja alarotua, joiden jokaisen -rakenne olisi ollut eläimen omaan kotiseutuun erikoisesti soveltuva, on -tuloksen täytynyt olla tottumuksen aikaansaama. Toisaalta luonnollisen -valinnan välttämättä täytyy pyrkiä säilyttämään ne yksilöt, joilla on -syntymästään sellainen rakenne, joka parhaiten soveltuu yksilöiden -kotiseutuun. Monenmoisia viljelyskasveja käsittelevissä tutkimuksissa -sanotaan toisten kasvien paremmin kestävän eräitä ilmastoja kuin -toisten. Tämä nähdään selvästi Yhdysvalloissa julkaistuista -hedelmäpuu-tutkimuksista, joissa eräitä muunnoksia tavallisesti -suositellaan viljeltäviksi pohjoisvaltiossa, toisia taas -etelävaltioissa; ja koska useimmat näistä muunnoksista ovat myöhäistä -alkuperää, eivät niiden elimistönlaadun eroavaisuudet saata riippua -tottumuksesta. Jerusalemin artisokka, joka ei Englannissa milloinkaan -leviä siemenestä ja josta sen vuoksi ei ole syntynyt uusia muunnoksia, -on myöskin mainittu todistuksena siitä, ettei ilmastoon-mukautuminen -ole mahdollista, sillä tämä kasvi on yhä vielä yhtä arka kuin konsanaan -ennen. Saman väitteen todistukseksi on myöskin usein, ja vielä -painokkaammin mainittu turkinpapu; mutta niin kauan kuin ei kukaan ole -kylvänyt papujansa parinkymmenen sukupolven aikana niin aikaisin -keväällä, että halla on hävittänyt niistä suuren osan, ja sitten -kerännyt siemeniä harvoista eloonjääneistä, huolellisesti varoen -satunnaisia risteytymisiä ja sitten taas ottaen siemeniä näistä -taimista noudattamalla samaa huolellisuutta -- niin kauan ei voi sanoa, -että olisi yritettykään tehdä mitään koetta. Älkäämme myöskään luulko, -ettei turkinpavuntaimien laadussa milloinkaan ilmene mitään -eroavaisuuksia, sillä on olemassa eräs tiedonanto, jonka mukaan toiset -taimet ovat paljon kestävämpiä kuin toiset, ja samasta seikasta olen -itsekin havainnut sattuvia esimerkkejä. - -Kaikesta edellisestä voimme siis tehdä sen johtopäätöksen, että -tottumuksella sekä harjotuksella ja harjotuksen puutteella on -muutamissa tapauksissa ollut tärkeä tehtävä elimistöjen laadun ja -rakenteen toisintumisessa, mutta että tuloksiin on tärkeänä ja joskus -ylivoimaisenakin tekijänä vaikuttanut synnynnäisten muunnosten -luonnollinen valinta. - - - -VUOROSUHTEELLINEN MUUNTELU. - - -Vuorosuhteellisella muuntelulla tarkotan sitä, että koko elimistö -muodostaa kasvu- ja kehitysaikanaan niin kiinteän kokonaisuuden, että -kun jossakin sen osassa esiintyy lieviä muunteluja, ja nämä muuntelut -luonnollisen valinnan vaikutuksesta vahvenevat, niin tapahtuu muissakin -osissa muutoksia. Tämä seikka on hyvin tärkeä, mutta käsityksemme siitä -on peräti vaillinainen ja aivan erilaatuisia tosiseikkaryhmiä voidaan -tässä epäilemättä helposti sekottaa toisiinsa. Saamme kohta nähdä, että -usein voidaan väärin pitää vuorosuhteellisuutena sellaista, mikä on -aivan yksinkertaisesti perinnöllisyyttä. Eräs kaikkein selvimpiä -todellisia vuorosuhteellisuustapauksia on se, että poikasissa tai -toukissa esiintyneet rakenteen-muuntelut ovat taipuvaisia vaikuttamaan -täysin kehittyneen eläimen rakenteeseen. Homologiset ruumiinosat, jotka -varhaisessa sikiötilassa ovat rakenteeltaan samanlaisia, ja joihin -samat olosuhteet vaikuttavat, näyttävät olevan varsin taipuvaisia -muuntelemaan samalla tavalla. Niinpä näemme ruumiin oikean ja vasemman -puolen muuntelevan samalla tavalla, niin myös etu- ja takajalkojen -vieläpä leukanivelten ja raajojen; useat anatomit pitävätkin alaleukaa -ja raajoja homologisina osina. En epäile sitä, että luonnollinen -valinta suuremmassa tai pienemmässä määrässä hallitsee näitä -taipumuksia: niinpä oli muinoin olemassa hirviheimo, jolla ainoastaan -toisella puolella oli yksi sarvenhaara; ja jos tämä olisi ollut suvulle -hyödyksi, olisi luonnollinen valinta todennäköisesti sen pysyttänyt. - -Kuten jotkut tiedemiehet ovat huomauttaneet, on homologisilla -elimistönosilla taipumuksena kasvettua yhteen, seikka, joka usein -tavataan epämuotoisissa kasveissa. Säännöllisissäkin rakennelmissa on -homologisten osien yhteenkasvettuminen perin tavallista, kuten esim. -terälehtien yhtyminen torveksi. Kovat osat näyttävät vaikuttavan -läheisten pehmeiden osien muotoon; muutamat tiedemiehet ovat sitä -mieltä, että lintujen lantionmuodon eroavaisuus aiheuttaa huomattavan -eroavaisuuden niiden munuaisten muodossa. Toiset arvelevat, että äidin -lantionmuoto puristuksen kautta vaikuttaa ihmislapsen päänmuotoon. -Schlegelin mukaan määräävät käärmeen ruumiinmuoto ja nielemistapa -useiden mitä tärkeimpien sisälmysten aseman ja muodon. - -Vuorosuhteellisuuden yhdistävän siteen laatu on usein aivan hämärä. Is. -Geoffroy St. Hilaire on aivan oikein huomauttanut, että jotkut -epämuodostumat esiintyvät usein ja jotkut taas esiintyvät harvoin -toistensa seurassa, meidän voimatta mitenkään selittää syytä tähän. -Mikäpä voi olla omituisempaa kuin kissoissa huomattava kauttaaltaan -valkoisen värin, sinisten silmien ja kuurouden suhde toisiinsa, -taikkapa kilpikonnan värin suhde naarassukuisuuteen; kyyhkysissä -höyhenellisten jalkojen suhde ulommaisten varpaiden välinahkaan, sekä -äsken munasta tulleiden kyyhkysenpoikasten suuremman tai pienemmän -untuvallisuuden suhde niiden höyhenpeitteen myöhempään väriin; taikkapa -myös alastomassa turkkilaisessa koirassa huomattava karvan ja hampaiden -suhde toisiinsa, joskin tässä homologisuus todennäköisesti on -vaikuttamassa. Viimemainittuun vuorosuhteellisuustapaukseen katsoen -voitanee tuskin pitää sattumana, että ne kaksi imettäväislahkoa, -jotka ruumiinpeitteeltään ovat epänormalisimmat, nimittäin Cetacea -(valaat) ja Edentata (vyötiäiset, muurahaiskävyt y.m.) ovat myöskin -hammasmuodostukseltaan epänormalisimmat. Tästä säännöstä on kumminkin, -kuten Mivart on huomauttanut, niin monta poikkeusta, että sen arvo on -vähäinen. - -En tunne mitään tapausta, joka paremmin olisi omansa osottamaan -vuorosuhteellisuuden ja muuntelun lakien tärkeyden, hyödystä ja siis -myös luonnollisesta valinnasta riippumatta, kuin muutamissa Compositae -ja Umbelliferae heimojen kasveissa havaittava laita- ja kehräkukkien -eroavaisuus. Jokainen tuntee esim. satakaunon kehrä- ja laitakukkien -eroavaisuuden; tätä eroavaisuutta seuraa usein siitoselinten osittainen -tai täydellinen surkastuminen. Mutta muutamissa tällaisissa kasveissa -eroavat myöskin hedelmät muodoltaan ja muovailultaan. On joskus arveltu -näiden eroavaisuuksien johtuvan siitä, että kehto puristaa kukkia tai -että kukat puristavat toisiansa, ja muutamien Compositae heimon kasvien -laitakukkien hedelmien muoto puolustaakin tätä ajatusta. Mutta mikäli -tohtori Hooker on minulle kertonut, eivät Umbelliferae heimon -tiheäsarjaisimmat lajit suinkaan ole niitä, joiden kehrä- ja laitakukat -useimmin eroavat toisistaan. Saattaisi ajatella, että laitakukkien -terälehtien kehitys aikaansaa tämän surkastumisen siten, että nämä -imevät ravintoa siitoselimistä; mutta tämä tuskin voi olla ainoana -syynä, sillä muutamissa Compositae heimoon kuuluvissa kasveissa -kehrä- ja laitakukkien hedelmät eroavat toisistaan, terälehtien -osottamatta mitään eroavaisuutta. On mahdollista, että nämä -eroavaisuudet riippuvat siitä, että ravintoa virtaa hiukan eri määrässä -kehrä- ja laitakukkiin; tiedämmehän ainakin, että vastakohtaisissa -kukissa keskustaa lähinnä olevat kukat ovat taipuvaisimpia -peloria-muodostukseen, s.o. muodostumaan epänormalisen säteittäisiksi. -Esimerkkinä tästä seikasta ja sattuvana vuorosuhteellisuustapauksena -mainittakoon lisäksi, että useissa pelargonioissa sarjan kehräkukan -kaksi ylintä terälehteä usein kadottavat tummemman väriset pilkkunsa, -ja terälehdessä oleva mesipesäke on tällöin aivan surkastunut; -kehräkukka tulee silloin peloriseksi eli säännölliseksi. Kun väripilkku -puuttuu ainoastaan yhdestä tai kahdesta ylimmästä terälehdestä, ei -mesipesäke ole tyyten surkastunut, mutta on suuresti lyhentynyt. - -Mitä teriön kehitykseen tulee, on mielestäni Sprengelin mielipide, -että laitakukkien tehtävänä on houkutella hyönteisiä, joiden toiminta -on suureksi eduksi tai oikeammin välttämätön näiden kasvien -hedelmöittymiselle, hyvin todennäköinen; ja jos näin on laita, -on luonnollinen valinta voinut vaikuttaa tähän kehitykseen. -Mutta mitä hedelmiin tulee, näyttää mahdottomalta, että niiden -muodon-eroavaisuudet, joita ei aina vastaa teriöiden eroavaisuus, -olisivat jollakin tavoin hyödyllisiä. Ja Umbelliferae heimoon -kuuluvissa kasveissa ovat nämä eroavaisuudet kumminkin niin huomattavat --- hedelmät ovat näet joskus laitakukissa orthospermisiä ja -kehräkukissa coelospermisiä -- että vanhempi De Candolle perusti tämän -kasviheimon pääjaotukset tällaisiin ominaisuuksiin. Saattaa siis olla -olemassa systematikkojen tärkeinä pitämiä rakenteen-eroavaisuuksia, -jotka kokonaan johtuvat muuntelun ja vuorosuhteellisuuden laeista, -olematta, mikäli kykenemme arvostelemaan, pienimmäksikään hyödyksi -lajille. - -Me voimme usein väärin pitää vuorosuhteellisen muuntelun aiheuttamina -sellaisiakin rakennelmia, jotka ovat yhteisiä kokonaisille lajiryhmille -ja jotka itse asiassa johtuvat pelkästään perinnöllisyydestä. Jonkin -kaukaisen esi-isän rakenteessa on luonnollisen valinnan vaikutuksesta -saattanut esiintyä jokin muutos ja tuhansien sukupolvien jäljestä on -jälkeläisissä tästä riippumatta esiintynyt toinen rakenteen muutos; -nämä rakenteen muutokset ovat periytyneet kokonaiseen jälkeläisryhmään, -jonka jäsenillä on erilaiset elintavat, ja niiden on luonnollisesti -arveltu olevan jossakin välttämättömässä suhteessa toisiinsa. Muutamat -muut vuorosuhteellisuudet johtuvat nähtävästi siitä ainoasta tavasta, -millä luonnollinen valinta voi vaikuttaa. Niinpä on Alph. de Caudolle -huomauttanut, ettei siivellisiä siemeniä koskaan tavata aukeamattomissa -hedelmissä. Selittäisin tämän säännön siten, että siementen on ollut -mahdotonta vähitellen kehittyä siivellisiksi luonnollisen valinnan -vaikutuksesta, jolleivät siemenlokerot ole olleet aukeavaisia, sillä -ainoastaan tässä tapauksessa saattavat siemenet, jotka hiukan paremmin -kuin muut soveltuvat tuulen lennätettäviksi, saavuttaa jonkinmoisen -etusijan muiden, laajaan levenemiseen vähemmän soveliaiden siementen -rinnalla. - - - -KASVUNKORVAUS JA KASVUNSÄÄSTÖ. - - -Vanhempi Geoffroy ja Goethe esittivät miltei samaan aikaan lakinsa -kasvunkorvauksesta eli kasvuntasauksesta, lain, jonka mukaan, kuten -Goethe lausui, "luonto, tuhlatakseen yhtäällä, on pakotettu säästämään -toisaalla." Uskon tämän lain johonkin määrin pitävän paikkansa -kotikasvatteihimme nähden; jos ravintoa virtaa runsaasti johonkin -elimistön osaan tai elimeen, sitä harvoin ainakaan runsaasti virtaa -toiseen osaan. Niinpä on vaikeata saada lehmä samalla lypsämään -runsaasti maitoa ja hyvin lihomaan. Samat kaalimuunnokset eivät samalla -haavaa tuota runsaasti ravitsevia lehtiä ja öljyä-sisältäviä siemeniä. -Hedelmiemme siementen surkastuessa paranevat itse hedelmät suuresti -ko'oltaan ja laadultaan. Kun kesyillä kanalinnuillamme on suuri -höyhentöyhtö päälaella, on harja pienennyt, ja kun "parta" on suuri, -ovat heltat pienenneet. Luonnontilassa oleviin lajeihin nähden voidaan -tuskin väittää lain olevan kaikkialle sovellettavissa; kumminkin monet -teräväsilmäiset huomioidentekijät, etenkin kasvientutkijat, uskovat sen -oikeaksi. En tahdo tässä kumminkaan mainita mitään esimerkkejä, koska -mielestäni on tuskin mahdollista ratkaista, milloin jokin osa on -voimakkaasti kehittynyt luonnollisen valinnan vaikutuksesta, toisen -viereisen osan surkastuessa samasta syystä tai käytännön puutteessa, ja -milloin taas vaikutukset johtuvat siitä, että ravinnon virtaaminen -johonkin osaan lakkaa toisen, viereisen osan ylenmääräisen kasvamisen -vuoksi. - -Arvelen myöskin, että muutamat esiintuoduista kasvunkorvaus-tapauksista -ynnä jotkut muutkin tosiasiat ovat johdettavissa eräästä yleisemmästä -laista, nimittäin siitä, että luonnollisen valinnan alituisena huolena -on säästää jokaista elimistönosaa. Jos jokin rakennelma, joka ennen on -ollut hyödyllinen, elinehtojen muututtua käy vähemmän hyödylliseksi, -suosii luonnollinen valinta sen pienenemistä, koska yksilön edun -mukaista on, ettei ravintoa mene hukkaan hyödyttömän rakennelman -voimassapitämiseksi. Tämän kautta saatan käsittää erään seikan, joka -minua suuresti hämmästytti tutkiessani siimajalkaisia ja jonka johdosta -voisin mainita useita muitakin samantapaisia esimerkkejä. Kun näet -siimajalkainen elää loisena toisessa siimajalkaisessa, ollen siten -suojattuna, kadottaa se enemmän tai vähemmän täydellisesti oman -suojakilpensä. Niin on uros-iblan sekä varsin omituisella tavalla -proteolepaseläimen laita: kaikilla muilla siimajalkaisilla on näet -kilpi muodostanut suunnattomasti kehittyneen pään kolmesta erittäin -tärkeästä etunivelestä ja varustettu suurilla hermoilla ja -lihaksilla, kun sitävastoin loisena elävällä ja siten suojatulla -proteolepas-eläimellä pään koko etuosa on surkastunut pelkäksi -kiinnipitoelimiksi muodostuneiden tuntosarvien kantoihin kiintyväksi -rudimentiksi. Suuren ja monimutkaisen, tarpeettomaksi käyneen -rakennelman häviämisestä johtuva säästö on lajin jokaiselle toistansa -seuraavalle yksilölle silminnähtäväksi eduksi, sillä siinä elämän -taistelussa, jota jokaisen eläimen on taisteltava, on kullakin -yksilöllä sitä suurempi itsensä säilyttämisen mahdollisuus, kuta -vähemmän ravintoa menee hukkaan. - -Näin luonnollinen valinta pyrkii ajan pitkään vähentämään jokaista -elimistönosaa, niin pian kuin se elinehtojen muututtua käy -tarpeettomaksi, silti suinkaan aiheuttamatta sitä, että joku toinen osa -kehittyy vastaavassa määrässä voimakkaammasti. - -Ja päinvastoin voi luonnollinen valinta aivan hyvin saada elimen -voimakkaasti kehittymään, silti välttämättä vaatimatta korvaukseksi -jonkun viereisen osan surkastumista. - - - -MONISTUNEET, SURKASTUNEET JA ALHAISET RAKENNELMAT OVAT MUUNTELEVAISIA. - - -Kuten Is. Geoffroy St. Hilaire on huomauttanut näyttää sekä muunnoksiin -että lajeihin nähden olevan sääntönä, että milloin jokin osa tai elin -on monistuneena samassa yksilössä (kuten käärmeen nikamat tai -moniheteisten kukkien heteet), niin sen lukumäärä muuntelee, kun -sitävastoin saman osan tai elimen esiintyessä harvalukuisempana sen -lukumäärä on pysyväinen. Sama kirjailija on edelleen huomauttanut, -kuten jotkut kasvientutkijatkin, että monilukuisina esiintyvät osat -ovat erinomaisen taipuvaisia muuntelemaan myöskin sisäiseltä -rakenteeltaan. Ja koska "vegetatiivinen toistuminen", käyttääksemme -prof. Owen'in lausetapaa, on alhaisen organisationin merkki, pitävät -nämä huomautukset yhtä luonnontutkijain yleisen mielipiteen kanssa, -jonka mukaan alhaisella asteella olevat olennot ovat muuntelevaisempia -kuin korkeammalla asteella olevat. "Alhaisuuden" oletan tässä -merkitsevän sitä, että elimistön eri osat ovat ainoastaan vähäisessä -määrässä erilaistuneet eri tehtäviä suorittamaan. Voimme kenties -käsittää miksi silloin, kun saman elimistönosan on suoritettava eri -tehtäviä, tämä pysyy muuntelevaisena, s.o. miksi luonnollinen valinta -ei ole säilyttänyt tai hyljännyt jokaista pientä muodonpoikkeusta yhtä -huolellisesti kuin silloin, kun osan on palveltava jotakin erikoista -tarkotusta. Veitsi, jolla leikataan kaikenmoisia esineitä, voi olla -melkein minkä muotoinen tahansa, kun sitävastoin johonkin erikoiseen -tarkotukseen aiotun aseen täytyy olla jotakin erikoista muotoa. Älköön -milloinkaan unohdettako, että luonnollinen valinta voi työskennellä -yksinomaan itsekunkin olennon eduksi. - -Surkastuneet osat ovat, kuten yleensä myönnetään, sangen alttiita -muunteluun. Palaamme myöhemmin tähän asiaan. Tahdon tässä vaan lisätä, -että niiden muuntelevaisuus näyttää johtuvan siitä, että ne ovat -hyödyttömiä ja ettei luonnollinen valinta sen vuoksi kykene estämään -niiden rakenteessa esiintyviä poikkeavaisuuksia. - - - -ELIMISTÖNOSA, JOKA JOLLAKIN LAJILLA ON TAVATTOMAN VOIMAKKAASTI TAI -OMITUISESTI KEHITTYNYT VERRATTUNA SUKULAISLAJIEN VASTAAVAAN OSAAN, -PYRKII OLEMAAN ERITTÄIN MUUNTELEVAINEN. - - -Joku vuosi sitten luin hämmästyksellä erään Waterhousen tekemän, -yllämainittua asiaa koskevan huomautuksen. Myöskin prof. Owen näyttää -tulleen jotenkin samaan johtopäätökseen. On turhaa koettaa saada ketään -vakuutetuksi tämän väitteen oikeudesta, esittämättä samalla sen tueksi -runsaasti tosiasioita; näitä olenkin kerännyt, mutta minun ei ole -mahdollista esiintuoda niitä tässä. Voin ainoastaan lausua vakaumukseni -olevan sen, että mainittu sääntö on hyvin yleinen. Tosin tunnen -erinäisiä syitä, jotka voivat tässä kohden antaa aihetta erehdyksiin, -mutta toivon ottaneeni ne kylliksi huomioon. Huomattava on, ettei -sääntö suinkaan koske jokaista, vaikkapa kuinkakin omituisesti -kehittynyttä elimistönosaa, jollei tämä osa ole kehittynyt -tavallisuudesta poikkeavasti ainoastaan yhdessä tai muutamissa -harvoissa lajeissa, verrattuina useiden muiden läheissukuisten lajien -vastaavaan osaan. Niinpä lepakon siipi on mitä epänormalisin rakennelma -imettäväisten luokassa, mutta sääntö ei sovellu siihen, koska koko -lepakkojen ryhmällä on siivet; se soveltuisi siihen ainoastaan silloin, -jos muutamien lajien siivet olisivat kehittyneet eriskummallisella -tavalla verrattuina muiden saman suvun lajien siipiin. Sääntö on -erittäin soveltuva n.k. toisarvoisiin sukupuoliominaisuuksiin, milloin -nämä ovat kehittyneet tavallisuudesta poikkeavasti. Hunterin käyttämä -nimitys "toisarvoiset sukupuoliominaisuudet" tarkottaa ominaisuuksia, -jotka kuuluvat vain toiselle sukupuolelle, olematta suoranaisessa -yhteydessä siitostoimen kanssa. Sääntö koskee uroksia ja naaraita, -mutta kuitenkin harvemmin naaraita, koska näissä harvoin esiintyy -huomattavia toisarvoisia sukupuoliominaisuuksia. Se seikka, että sääntö -etenkin koskee toisarvoisia sukupuoliominaisuuksia, johtunee siitä, -että nämä ominaisuudet, olkootpa sitten kehittyneet tavallisuudesta -poikkeavasti tai eivät, yleensä ovat sangen muuntelevaisia -- seikka, -josta ei voine olla mitään epäilystä. Mutta ettei sääntömme rajotu -ainoastaan toisarvoisiin sukupuoliominaisuuksiin, käy selvästi ilmi -kaksineuvoisista siimajalkaisista; tutkiessani tätä lahkoa kiinnitin -erityistä huomiota yllämainittuun Waterhousen huomautukseen ja olen -aivan varma siitä, että sääntö miltei aina pitää paikkansa -siimajalkaisiin nähden. Jossakin vastaisessa teoksessa aion julkaista -täydellisen luettelon kaikista huomattavammista tapauksista. Mainitsen -tässä ainoastaan yhden tapauksen, koska se valaisee sääntöä laajimmalle -sovellettuna. Kiinni-istuvien siimajalkaisten (merirokkojen) sulkuläpät -ovat joka suhteessa hyvin tärkeitä rakennelmia, ja ne eroavat -toisistaan sangen vähän eri suvuissakin. Yhden suvun (Pyrgoma) eri -lajeissa nämä läpät osottavat kumminkin ihmeellisen suurta -erilaistumista. Tämän suvun eri lajien vastaavat läpät ovat toisinaan -aivan erilaisia muodoltaan, ja saman lajin yksilöissäkin on -muuntelevaisuus niin suuri, ettei ensinkään liiottele sanoessaan saman -lajin muunnosten eroavan toisistaan tässä suvussa enemmän näiltä -tärkeiltä elimiltään, kuin muihin eri sukuihin kuuluvat lajit eroavat -toisistaan. - -Koska samaan lajiin kuuluvat ja samassa maassa elävät lintuyksilöt -muuntelevat sangen vähän, olen etenkin pitänyt silmällä näitä, ja -sääntö näyttää hyvin pitävät paikkansa tähän luokkaan nähden. Sen -soveltumisesta kasveihin en ole voinut päästä selville, ja tämä olisi -saanut uskoni säännön paikkansapitäväisyyten pahasti horjumaan, -ellei kasvien suuri muuntelevaisuus tekisi niiden suhteellisten -muuntelevaisuus-asteiden toisiinsa vertaamista erityisen vaikeaksi. - -Kun jossakin lajissa näemme jonkun osan tai elimen kehittyneen -huomattavan voimakkaasti tai omituisella tavalla, otaksumme kernaasti, -että se on tälle lajille erittäin tärkeä. Siitä huolimatta se tässä -tapauksessa on erinomaisen taipuvainen muuntelemaan. Miksi on näin -laita? Siltä kannalta lähtien, että jokainen laji on erikseen luotu -kaikkine osineen, sellaisina kuin ne nyt näemme, en voi keksiä tähän -mitään selitystä. Mutta lähtiessämme siitä mielipiteestä, että -lajiryhmät polveutuvat joistakin muista lajeista ja ovat luonnollisen -valinnan vaikutuksesta muuttuneet, selvenee asia luullakseni jonkun -verran. Sallittakoon minun ensin tehdä muutamia alustavia huomautuksia. -Jos kotieläintemme siitosvalinnassa jokin elimistön osa tai koko eläin -siten laiminlyödään, ettei siihen soviteta mitään valintaa, niin tämä -osa (esim. harja Dorkingin kanoilla) tai koko rotu menettää -yhdenmukaisen luonteensa, ja rodun saattaa silloin sanoa huonontuvan -eli degeneroituvan. Surkastuneissa sekä sellaisissa elimissä, jotka -ovat ainoastaan vähän erikoistuneet johonkin erikoiseen tarkotukseen, -kenties myöskin polymorfisissä ryhmissä havaitsemme miltei samanlaisen -tapauksen, sillä näihin luonnollinen valinta joko ei ole vaikuttanut -tai ei ole päässyt vaikuttamaan täydellä voimallaan, joten elimistö on -jäänyt epävakaiselle kannalle. Tärkeintä on meille kuitenkin tässä -kohden se, että ne kotieläintemme ruumiinosat, jotka nykyään jatkuvan -valinnan vaikutuksesta nopeasti muuttuvat, ovat myöskin erinomaisen -herkkiä muuntelemaan. Tarkastakaa saman kyyhkysrodun yksilöitä, -niin huomaatte kuinka äärettömän paljon eroavaisuutta on -kuperkeikka-kyyhkysten nokissa, kirjekyyhkysten nokissa ja heltoissa, -riikinkukkokyyhkysten ryhdissä ja pyrstössä j.n.e., ja nämä ovat juuri -niitä kohtia, joihin englantilaiset kyyhkystensuosijat nykyään -etupäässä kiinnittävät huomiota. On tunnettua, että samasta -alarodustakin, kuten esim. lyhytotsaisesta kuperkeikkakyyhkysestä, on -vaikeata kasvattaa lähimainkaan virheettömiä lintuja, koska monet -poikkeavat suuresti säädetystä tyypistä. Voi syystä sanoa, että kaksi -vastakkaista pyrkimystä lakkaamatta taistelee keskenään: toisaalla -rodun taipumus palautumaan epätäydellisemmälle kannalle ja -synnynnäinen taipumus luomaan uusia muunnoksia, toisaalla taas -rodun puhtaanapitämistä tarkottava tiukka valinta. Ajan pitkään -pääsee valinta voitolle, eikä meidän tarvitse pelätä sellaista -täydellistä epäonnistumista, että esim. hyvästä lyhytotsaisesta -kuperkeikka-kyyhkys-rodusta sukeutuisi tavallisen kuperkeikkakyyhkysen -kaltainen karkearakenteinen lintu. Mutta niin kauan kuin valintaa -ripeästi jatkuu, voi aina odottaa tapaavansa paljon muuntelevaisuutta -niissä osissa, joissa toisintumista tapahtuu. - -Kääntykäämme nyt luontoon. Kun jossakin lajissa jokin osa on muihin -saman suvun lajeihin verraten omituisesti kehittynyt, voimme päättää -tämän lajin erittäin suuresti muunnelleen siitä ajasta pitäen, jolloin -eri lajit haarautuivat suvun yhteisestä kantamuodosta. Tämä aika -ulottuu harvoin äärettömän kauas taaksepäin, koska lajit harvoin -pysyvät elossa yhtä geologista aikakautta kauemmin. Tavattoman suuri -määrä toisintoja edellyttää tavattoman runsasta ja kauan jatkunutta -muuntelevaisuutta, jota luonnollinen valinta on yhäti kartuttanut lajin -hyödyksi. Mutta koska tuon omituisella tavalla kehittyneen osan tai -elimen muuntelevaisuus on ollut niin suuri ja niin yhtämittainen -aikakauden kuluessa, joka ei ulotu äärettömän kauas taaksepäin, -voinemme yleensä odottaa yhä vieläkin tapaavamme tällaisissa osissa -enemmän muuntelevaisuutta kuin elimistön muissa osissa, jotka ovat -paljon pitemmän aikakauden kuluessa pysyneet miltei ennallaan, ja -vakaumukseni on, että näin onkin asian laita. Kumminkaan ei nähdäkseni -ole mitään syytä epäillä, että luonnollisen valinnan ja taantumis- sekä -muuntelevaisuustaipumuksen välillä jatkuva taistelu aikaa myöten -lakkaa, ja että mitä epänormalisimminkin muodostuneet elimet voivat -jäädä pysyväisiksi. Kun siis elin, olkoonpa kuinka epänormalinen -tahansa, on siirtynyt perinnöksi monille toisintuneille jälkeläisille -lähipitäin samanmuotoisena, kuten esim. yölepakon siipi, on sen -teoriamme mukaan täytynyt säilyä miltei samanlaisena suunnattoman -pitkän ajan, eikä se siis ole ollut muuntelevaisempi kuin moni muukaan -rakennelma. Ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa toisintuminen on -ollut verrattain myöhäistä sekä tavattoman runsasta, saatamme yhä vielä -tavata suuren määrän _generativistä muuntelevaisuutta_, kuten sitä -voisimme nimittää. Sillä näissä tapauksissa on muuntelevaisuus harvoin -ehtinyt vakaantua niiden yksilöiden alinomaisen valinnan kautta, jotka -muuntelevat tarkotuksenmukaisella tavalla sekä niiden yksilöiden -alinomaisen syrjäytymisen kautta, jotka pyrkivät palautumaan -aikaisemmalle vähemmän toisintuneelle kannalle. - - - -LAJIOMINAISUUDET OVAT MUUNTELEVAISEMPIA KUIN SUKUOMINAISUUDET. - - -Edellisessä selvitelty periaate on sovitettavissa myöskin tässä -puheeksi tulevaan asiaan. On tunnettua, että lajiominaisuudet ovat -muuntelevaisempia kuin sukuominaisuudet. Tahdon selittää yksinkertaisen -esimerkin avulla, mitä tarkotan. Jos laajassa kasvisuvussa muutamilla -lajeilla on siniset ja muutamilla punaiset kukat, on väri ainoastaan -lajiominaisuus, eikä kukaan kummastele, jos muutamista sinikukkaisista -lajeista esiintyy punaisia muunnoksia tai päinvastoin. Mutta jos -kaikilla lajeilla olisi siniset kukat, olisi väri sukuominaisuus, ja -sen muunteleminen olisi harvinaisempaa. Olen valinnut tämän esimerkin -siitä syystä, että tähän ei voida sovittaa sitä selitystä, jonka -useimmat luonnontutkijat antaisivat, nimittäin että lajiominaisuudet -muka sen vuoksi ovat sukuominaisuuksia muuntelevaisemmat, että ne ovat -saadut sellaisista osista, joilla on vähemmän fysiologista arvoa, kuin -niillä, joiden mukaan sukujen jaotus tavallisesti tapahtuu. Uskon tämän -selityksen osaksi pitävän paikkansa, mutta ainoastaan epäsuoralla -tavalla; aion muuten uudelleen palata tähän kohtaan jaotusta -käsittelevässä luvussa. Lienee jotenkin tarpeetonta mainita esimerkkejä -sen väitteen tueksi, että tavalliset lajiominaisuudet ovat -muuntelevaisempia kuin sukuominaisuudet; mutta mitä tärkeihin -ominaisuuksiin tulee, olen tavan takaa luonnonhistoriallisia teoksia -lukiessani tehnyt sen huomion, että kun kirjottaja kummastuneena -huomauttaa jonkun tärkeän osan tai elimen, joka yleensä on hyvin vakaa -suurella lajiryhmällä, _eroavan_ huomattavasti läheissukuisilla -lajeilla, niin tämä osa tai elin usein _muuntelee_ saman lajin -yksilöillä. Ja tämä osottaa, että ominaisuus, joka yleensä on -suvunomainen, aletessaan arvossa ja muuttuessaan lajinomaiseksi usein -tulee muuntelevaiseksi, vaikka sen fysiologinen merkitys saattaakin -pysyä samana. Jotenkin sama on epämuodostumien laita; ainakaan ei Is. -Geoffroy St. Hilaire näytä epäilevän, että kuta enemmän elin -normalisesti eroaa saman ryhmän eri lajeilla, sitä taipuvaisempi se on -kehittymään epäsäännölliseksi yksilöillä. Jos, kuten yleensä arvellaan, -jokainen laji on erikseen luotu, niin miksi se rakenteenosa, joka eroaa -toisen samaan sukuun kuuluvan, erikseen luodun lajin vastaavasta -rakenteenosasta, on muuntelevaisempi kuin ne osat, jotka ovat eri -lajeilla aivan yhdenkaltaisia? Minun nähdäkseni ei tähän ole olemassa -mitään selitystä. Mutta lähtien siltä kannalta, että lajit ovat -ainoastaan varmapiirteisiä ja vakaantuneita muunnoksia, saatamme -odottaa usein tapaavamme yhä jatkuvaa muuntelua niissä rakenteenosissa, -jotka ovat muunnelleet verrattain myöhäisenä aikana ja siten tulleet -toisistaan eriäviksi. Eli toisin sanoen: niitä ominaisuuksia, -joiden puolesta suvun kaikki lajit muistuttavat toisiaan ja joiden -puolesta ne eroavat muiden läheisten sukujen lajeista, kutsutaan -sukuominaisuuksiksi, ja näitä ominaisuuksia voidaan pitää yhteisiltä -kantavanhemmilta perittyinä, sillä harvoinhan lienee tapahtunut niin, -että luonnollinen valinta on muodostanut aivan samanlaisiksi useita eri -lajeja, jotka ovat mukautuneet enemmän tai vähemmän erilaisiin -elintapoihin. Ja koska nämä n.k. sukuominaisuudet ovat periytyneet -niiltä ajoilta, jolloin eri lajit alkoivat haaraantua yhteisistä -esivanhemmistaan, eivätkä siis ole muunnelleet eivätkä tulleet -ensinkään tai ainoastaan hyvin vähän toisistaan eriäviksi, ei ole -todennäköistä, että ne nykyään muuntelisivat. Niitä ominaisuuksia, -joiden puolesta lajit eroavat muista saman suvun lajeista, kutsutaan -lajiominaisuuksiksi. Ja koska nämä lajiominaisuudet ovat muunnelleet ja -tulleet toisistaan eriäviksi siitä ajasta lähtien, jolloin lajit -haaraantuivat yhteisistä esivanhemmista, on todennäköistä, että ne yhä -vieläkin usein ovat johonkin määrin muuntelevaisia -- ainakin -muuntelevaisempia kuin ne elimistön osat, jotka ovat hyvin pitkän -aikakauden kuluessa pysyneet ennallaan. - - - -TOISARVOISET SUKUPUOLIOMINAISUUDET OVAT MUUNTELEVAISIA. - - -Luullakseni luonnontutkijat ovat valmiit myöntämään, minun -tarvitsematta puuttua yksityisseikkoihin, että toisarvoiset -sukupuoliominaisuudet ovat erittäin muuntelevaisia. Myönnettänee myös, -että samaan ryhmään kuuluvat lajit eroavat toisistaan toisarvoisilta -sukupuoliominaisuuksiltaan enemmän kuin muilta elimistön-osiltaan: -verrattakoon esim. niiden eroavaisuuksien suuruutta, joita tapaamme -kanalintujemme uroksissa, joissa toisarvoiset sukupuoliominaisuudet -ovat voimakkaasti kehittyneet, naaraissa havaittavien eroavaisuuksien -suuruuteen. Näiden ominaisuuksien muuntelevaisuuden alkusyystä emme ole -selvillä; voimme kumminkin käsittää, miksi ne eivät ole vakaantuneet ja -yhdenmukaistuneet niinkuin muut ominaisuudet, ne kun ovat kehittyneet -sukupuolivalinnan vaikutuksesta, joka ei ole yhtä ankara kuin -luonnollinen valinta, koska se ei tuota kuolemaa vähemmän suotuisilla -ominaisuuksilla varustetuille uroksille, vaan ainoastaan aikaansaa sen, -että ne jättävät vähemmän jälkeläisiä. Mutta olkoonpa toisarvoisten -sukupuoliominaisuuksien muuntelevaisuuden syy mikä tahansa, joka -tapauksessa ne, ollen erittäin muuntelevaisia, tarjoavat laajan -vaikutusalan sukupuolivalinnalle, joka siten voi tehdä saman ryhmän -lajit enemmän toisistaan eroaviksi näiltä ominaisuuksiltaan kuin muissa -suhteissa. - -On merkillepantava seikka, että saman lajin eri sukupuolissa tavattavat -toisarvoiset eroavaisuudet yleensä esiintyvät juuri niissä -elimistönosissa, joiden puolesta saman suvun eri lajit eroavat -toisistaan. Mainitsen tämän seikan valaisemiseksi kaksi esimerkkiä, -jotka sattuvat olemaan ensimäisinä luettelossani; ja koska -eroavaisuudet näissä tapauksissa ovat hyvin omituisia laadultaan, voi -suhde tuskin olla satunnainen. Laajoilla kovakuoriaisryhmillä on -yhteisenä ominaisuutena sama lukumäärä nilkkaniveliä, mutta nivelten -lukumäärä vaihtelee, kuten Westwood on huomauttanut, Engidae-heimossa; -niiden lukumäärä vaihtelee tässä heimossa myöskin saman lajin eri -sukupuolilla. Hieta-ampiaisella taas on siipisuoniverkon muodostus mitä -tärkein tunnusmerkki, koska se on samanlainen suurilla ryhmillä; -muutamissa suvuissa on kumminkin tämän verkon muodostus eri lajeilla -erilainen, niinkuin myöskin saman lajin eri sukupuolilla. Sir John -Lubbock on äskettäin huomauttanut, että useat pikkuäyriäiset tarjoavat -oivallisia esimerkkejä samasta säännöstä. "Pontella suvussa esim. -ilmenevät sukupuoliominaisuudet etupäässä etumaisissa tuntosarvissa ja -viidennessä jalkaparissa; myöskin lajieroavaisuudet ilmenevät etupäässä -näissä elimissä". Tämä suhde on minun kannaltani aivan selvä: Minä -uskon kaikkien saman suvun lajien yhtä varmasti polveutuvan samoista -esivanhemmista kuin jokaisen lajin molempien sukupuolten. Jos siis -jokin esivanhempien tai näiden läheisempien jälkeläisten rakenteen-osa --- olkoonpa tuo osa mikä tahansa -- tulee muuntelevaiseksi, on hyvin -todennäköistä, että luonnollinen tai sukupuolivalinta käyttää hyväkseen -tuon osan muuntelevaisuutta, sovelluttaakseen eri lajit näiden eri -asemiin luonnon taloudessa sekä myöskin sovittaakseen saman lajin eri -sukupuolet toistensa mukaan tai tehdäkseen urokset kykeneviksi -taistelemaan muiden urosten kanssa naarasten omistamisesta. - -Lopuksi teen siis sen johtopäätöksen, että kaikki edellisessä esitetyt -seikat -- lajinomaisten eli lajeja toisistaan erottavien ominaisuuksien -suurempi muuntelevaisuus kuin sukuominaisuuksien, jotka ovat kaikille -lajeille yhteisiä; se seikka, että elimistön osa, joka jollakin lajilla -on kehittynyt muihin samansukuisiin lajeihin verraten omituisesti, on -usein erittäin muuntelevainen ja että osa, joka on yhteinen -kokonaiselle lajiryhmälle, olkoonpa kuinka omituisesti kehittynyt -tahansa, muuntelee vähän; että toisarvoiset sukupuoliominaisuudet ovat -hyvin muuntelevaisia ja eroavat suuresti läheisillä sukulaislajeilla; -ja että toisarvoiset sukupuoliominaisuudet ja yleiset lajieroavaisuudet -tavallisesti esiintyvät samoissa elimistönosissa -- ovat läheisessä -yhteydessä toistensa kanssa. Kaikki nämä seikat aiheutuvat etupäässä -siitä, että samaan ryhmään kuuluvat lajit polveutuvat yhteisistä -esivanhemmista, joilta ne ovat perineet paljon yhteistä, -- että -sellaiset osat, jotka äskettäin ovat suuresti muunnelleet, -todennäköisesti muuntelevat yhä edeskinpäin enemmän kuin sellaiset -osat, jotka kauan ovat periytyneet muuttumattomina, -- että -luonnollinen valinta on sitä perinpohjaisemmin, kuta pitempi kulunut -aika on ollut, saanut voiton taantumis- (reversioni-) taipumuksesta ja -taipumuksesta jatkuvaan muuntelevaisuuteen, että sukupuolivalinta on -vähemmän ankara kuin luonnollinen valinta, -- ja että luonnollinen -valinta ja sukupuolivalinta ovat kehittäneet samoissa elimistönosissa -ilmenneitä muunteluja, sovelluttaen ne toisarvoisiin sukupuoli- tai -muihin yleisiin tarkotuksiin. - - - -ERI LAJIT OSOTTAVAT SAMANLAISIA MUUNTELUJA, NIIN ETTÄ JONKIN LAJIN -MUUNNOS OMAKSUU JOLLEKIN SUKULAISLAJILLE KUULUVAN OMINAISUUDEN TAI -PALAUTUU JOIDENKIN AIKAISEMPIEN ESIVANHEMPAINSA OMINAISUUKSIIN. - - -Tämän seikan käsitämme paraiten tarkastamalla kotieläinrotujamme. Aivan -erilaiset kyyhkysrodut osottavat toisistaan etäällä olevissa seuduissa -alamuunnoksia, joilla on vastasuuntaiset höyhenet päälaella ja joiden -jalat ovat höyhenpeitteiset -- ominaisuuksia, joita kantalajilla, -kalliokyyhkysellä, ei ole. Nämä ovat muunteluja, jotka ovat yhteisiä -kahdelle tai useammalle rodulle. Kupukyyhkysellä usein tavattavia -neljää- jopa kuuttatoistakin pyrstösulkaa voidaan pitää toisen rodun, -riikinkukkokyyhkysen, säännöllistä rakennetta vastaavana muunteluna. -Kukaan ei tahtone kieltää kaikkien tällaisten samankaltaisten -muuntelujen syynä olevan sen, että eri kyyhkysrodut ovat perineet -yhteisiltä esivanhemmiltaan saman ruumiinrakenteen ja taipumuksen -muuntelemaan, milloin samanlaiset tuntemattomat syyt siihen -vaikuttavat. Kasvikunnassa näemme analogisen muuntelutapauksen -ruotsalaisen turnipsin ja Ruta bagan laajenneessa varressa, eli kuten -tavallisesti sanotaan, juuressa -- kasveissa, joita useat -kasvientutkijat pitävät viljelyksen tuottamina muunnoksina samasta -kantamuodosta. Jollei asianlaita kumminkaan olisi tällainen, on meillä -tässä eräs analoginen muuntelutapaus kahdesta n.k. eri lajista, ja -näihin voidaan lisäksi lukea kolmaskin laji, nim. tavallinen nauris. -Vallitsevan mielipiteen mukaan, että jokainen laji on erikseen luotu, -täytyisi meidän otaksua, ettei todellisena syynä tähän kolmen kasvin -laajenneissa varsissa ilmenevään yhtäläisyyteen ole alkuperän yhteisyys -ja siitä johtunut taipumus muuntelemaan samalla tavalla, vaan kolme eri -luomistointa, jotka ovat toisilleen läheistä sukua. Useita tällaisia -analogisen muuntelun tapauksia on Naudin havainnut laajassa kurpitsan -heimossa ja useat tiedemiehet ovat havainnneet niitä viljalajeissamme. -Samanlaisia tapauksia, joita esiintyy luonnollisten elinehtojen -alaisina elävissä hyönteisissä, on Walsh äskettäin erittäin etevästi -selvitellyt, sovittaen ne lakiinsa yhdenmukaisesta muuntelevaisuudesta. - -Toisenlaisen tapauksen tarjoovat meille sitävastoin kyyhkyset, joiden -kaikissa roduissa toisinaan esiintyy hallavansinisiä lintuja, joilla on -kaksi mustaa poikkijuovaa siivissä, valkoinen yläperä ja poikkijuova -pyrstönpäässä, laidimmaisten pyrstösulkien ollessa juurestaan -valkoreunaiset. Koska kaikki nämä tunnusmerkit ovat ominaisia -kantalajille, kalliokyyhkyselle, ei kukaan voine epäillä, että tässä on -kysymyksessä palautumistapaus eikä mikään eri roduista syntynyt uusi, -mutta samankaltainen muunnos. Voimme luullakseni huoletta tehdä tämän -johtopäätöksen, koska olemme nähneet näillä värimerkeillä ilmeisesti -olevan taipumuksena ilmaantua kahden eriävän ja erivärisen rodun -risteytyksestä syntyneissä jälkeläisissä; eikä tässä tapauksessa -ulkonaisissa elinehdoissa ole mitään muuta, mikä aiheuttaisi -hallavansinisen värin uudelleen-ilmenemisen muine värimerkkeineen kuin -risteyksen vaikutus perinnöllisyyden lakeihin. - -On epäilemättä hyvin ihmeellistä, että ominaisuudet saattavat uudelleen -ilmaantua, oltuaan kadoksissa monien, luultavasti satojen sukupolvien -ajan. Mutta silloinkin kun jokin rotu on vain kerran risteytynyt jonkun -muun rodun kanssa, osottavat jälkeläiset useissa sukupolvissa silloin -tällöin ilmenevää taipumusta palautumaan vieraan rodun ominaisuuksiin --- sanotaanpa aina kahdenteentoista, jopa kahdenteenkymmenenteen -polveen saakka. Kahdentoista sukupolven kuluttua on jälkeläisissä -ensimäisen esi-isän verestä jäljellä ainoastaan 1/2048, käyttääkseni -tavanmukaista laskutapaa; ja kumminkin uskotaan yleisesti, että tämä -vähäinen vieraan veren jäännös säilyttää palautumistaipumuksen. Kun -rotu ei ole risteytynyt, mutta molemmat vanhemmat ovat kadottaneet -jonkun esivanhemmilla olleen ominaisuuden, saattaa, kuten mainittu, -taipumus kadonneen ominaisuuden uudelleen-ilmenemiseen siirtyä miltei -kuinka moniin sukupolviin tahansa, huolimatta kaikesta päinvastaisesta, -mitä näemme. Kun rodusta kadonnut ominaisuus uudelleen ilmenee hyvin -monien sukupolvien perästä, on todenmukaisin olettamus se, että -kysymyksenalainen ominaisuus on salassa piillen säilynyt sukupolvesta -sukupolveen, kunnes se vihdoin on tuntemattomien suotuisien -olosuhteiden johdosta päässyt kehittymään, eikä suinkaan se, että -yksilö äkkiä palautuu satojen sukupolvien takaisen esivanhempansa -muotoon. On luultavaa, että esim. partakyyhkysen rodussa, jossa hyvin -harvoin esiintyy siniharmaita lintuja, jokaisessa sukupolvessa piilee -salainen taipumus siniharmaan höyhenpuvun luomiseen. Tällaisen -taipumuksen siirtymisessä monen moniin sukupolviin ei ole sen suurempaa -abstraktista epätodenmukaisuutta kuin siinäkään, että aivan hyödyttömät -tai surkastuneet elimet täten menevät perintönä. Ja onhan sitäpaitsi -surkastuneen elimen ilmaantumis-_taipumuskin_ toisinaan perinnöllinen. - -Koska kaikkien saman suvun lajien oletetaan polveutuvan yhteisestä -kantamuodosta, saattaisi odottaa niiden toisinaan muuntelevan samalla -tavoin, niin että kahden tai useamman lajin muunnokset muistuttaisivat -toisiaan, tai että toisen lajin muunnos muutamilta ominaisuuksiltaan -muistuttaisi toista lajia, joka meidän kannaltamme katsoen on sekin -ainoastaan selväpiirteinen ja pysyväinen muunnos. Mutta ominaisuudet, -jotka ovat yksinomaan samanlaatuisen muuntelun synnyttämiä, lienevät -kumminkin laadultaan vähäarvoisia, sillä kaikkien funktiollisesti -tärkeiden ominaisuuksien säilymisen ratkaisee luonnollinen valinta -lajien erilaisten elämäntapojen mukaisesti. Myöskin saattaisi arvella -saman suvun lajien toisinaan osottavan palautumista kauvan sitten -kadonneihin ominaisuuksiin. Mutta koska emme tunne minkään -luonnontilassa elävän ryhmän yhteistä kantamuotoa, emme voi tehdä -mitään eroa esivanhempien muotoon palautumisesta ja analogisesta -muuntelusta riippuvien ominaisuuksien välillä. Ellemme esim. tietäisi, -ettei kotikyyhkysten kantamuoto, kalliokyyhkynen, ollut höyhenjalkainen -tai ettei sillä ollut vastasuuntaisia höyheniä päälaella, emme voisi -sanoa, johtuvatko tällaiset kotiroduissamme havaittavat ominaisuudet -alkumuotoon palautumisesta vaiko samankaltaisesta muuntelusta; mutta -siniharmaan värin voisimme päättää palautumistapaukseksi niiden -kirjailujen lukuisuudesta, jotka ovat vuorosuhteellisessa yhteydessä -tähän väriin ja jotka todennäköisesti eivät kaikki esiintyisi samalla -haavaa, jos ne olisivat pelkän muuntelun aiheuttamia. Etenkin -tietäisimme tämän siitä, että sininen väri ja nuo eri kirjailut niin -usein esiintyvät, kun erivärisiä lintuja on risteytetty toistensa -kanssa. Vaikka siis luonnontilassa eläviin lajeihin nähden yleensä -täytyykin jäädä epätietoisuuteen siitä, missä tapauksessa on kysymys -palautumisesta aikaisempiin ominaisuuksiin ja missä ainoastaan -samankaltaisista muunteluista, täytyy meidän kuitenkin teoriamme mukaan -olettaa, että lajin muuntelevat jälkeläiset joskus omaksuvat -ominaisuuksia, joita jo ennestään on muilla saman ryhmän jäsenillä. Ja -näin onkin epäilemättä todellisuudessa laita. - -Muuntelevien lajien toisistaan erottamisen vaikeus johtuu suuressa -määrin siitä, että muunnokset ikäänkuin jäljittelevät muita saman suvun -lajeja. Voisi laatia melko pitkän luettelon sellaisista muodoista, -jotka ovat kahden muun muodon välimuotoja, jotka nekin vain epäröiden -voidaan lukea lajien joukkoon; ja tämä osottaa -- jollei kaikkia näitä -läheisiä sukulaismuotoja pidetä erikseen luotuina lajeina -- että ne -ovat muunnellessaan omaksuneet muutamia toistensa ominaisuuksia. -Parhaan todistuksen samankaltaisista muunnoksista tarjoovat kumminkin -sellaiset osat tai elimet, jotka yleensä ovat luonteeltaan pysyväisiä, -mutta jotka toisinaan muuntelevat siten, että jonkun verran -muistuttavat jonkun sukulaislajin vastaavaa osaa tai elintä. Olen -kerännyt pitkän luettelon sellaisia tapauksia, mutta ikävä kyllä en voi -tässä, yhtä vähän kuin ennenkään, niitä esiintuoda. En voi muuta kuin -toistaa, että sellaisia tapauksia varmasti on ja että ne minusta -näyttävät olevan hyvin merkillepantavia. - -Tahdon kuitenkin mainita erään omituisen ja monimutkaisen tapauksen, -joka tosin ei koske mitään tärkeätä ominaisuutta, mutta joka on -huomattavissa useissa samaan sukuun kuuluvissa lajeissa, sekä -kesytetyissä että osaksi myöskin luonnontilassa elävissä. Tämä tapaus, -joka miltei varmasti on palautumistapaus, on seuraava: Aasilla on -toisinaan jaloissaan hyvin selviä poikittaisia juovia, samantapaisia -kuin sebralla; on väitetty näiden olevan selvimmät varsoilla, ja mikäli -olen asiaa tiedustellut näyttää väite pitävän paikkansa. Lavoilla oleva -juova on usein kaksinkertainen ja pituudeltaan sekä ulkopiirteiltään -hyvin vaihteleva. Erään valkoisen aasin, -- ei kuitenkaan albinon, -- -kerrotaan olleen vailla pitkin selkää kulkevaa juovaa ja juovia -lavoilla; tummanvärisillä aaseilla nämä juovat ovat toisinaan hyvin -epäselvät tai kokonaan hävinneet. Kerrotaan, että on nähty Pahasin -kulaani, jolla oli kaksinkertaiset lapajuovat. Mr. Blyth on nähnyt -erään hemionuksen, jolla oli hyvin selvät lapajuovat, vaikkei tällä -lajilla tavallisesti ole niitä ensinkään, ja eversti Poole on -ilmottanut minulle, että tämän lajin varsoilla on tavallisesti -juovikkaat jalat ja heikosti juovikkaat lavat. Kvaggalla, jonka koko -ruumis on juovikas kuten sebran, ei ole jaloissa mitään juovia; -kuitenkin on toht. Gray kuvannut erään kvaggan, jolla on kinterissä -hyvin selvät juovat sebran tapaan. - -Mitä hevoseen tulee, olen Englannista kerännyt tapauksia, joissa mitä -erilaisimpiin rotuihin kuuluvilla ja kaikenvärisillä hevosilla on ollut -pitkin selkää kulkeva juova. Poikittaiset juovat eivät ole harvinaisia -ruskeiden ja harmaanruskeiden hevosten jaloissa, ja yhdessä tapauksessa -huomasin tällaiset juovat rautiaalla. Epäselvät lapajuovat nähdään -toisinaan ruskeilla hevosilla; yhdessä tapauksessa näin sellaiset -punaisenruskealla hevosella. - -Poikani tutki huolellisesti ja piirusti minulle ruskean belgialaisen -kuormahevosen, jolla oli kaksinkertaiset juovat kummassakin lavassa -sekä jalkajuovat. Itse olen nähnyt ruskean devonshirelais-ponin ja -minulle on huolellisesti kuvailtu pieni walesilainen poni, joilla -kummallakin oli _kolme_ yhdensuuntaista juovaa molemmissa lavoissa. - -Luoteis-Intiassa tavattavaan Kattyvar-rotuun kuuluvissa hevosissa on -juovikkaisuus niin tavallista, että juovattomia hevosia ei pidetä -puhdasrotuisina, mikäli eversti Poole, joka Intian hallituksen toimesta -tutki tätä hevosrotua, on minulle kertonut. Pitkin selkää kulkee aina -juova, jalat ovat tavallisesti juovikkaat, lavoissa on tavallisesti -milloin kaksinkertaiset, milloin kolminkertaiset juovat, ja sitäpaitsi -on pään sivuissa toisinaan juovia. Juovat ovat selvimmät varsoilla ja -häviävät toisinaan tyyten vanhoilta hevosilta. Eversti Poole on nähnyt -sekä harmaita että punaisenruskeita Kattyvar-rotuisia hevosia, -jotka varsoina olivat juovikkaita. W.W. Edwards'ilta saamieni -tiedonantojen nojalla pidän myöskin uskottavana, että englantilaisilla -juoksijahevosilla huomattava selkäjuova on selvempi varsoilla kuin -täysikasvuisilla hevosilla. Itse astutin hiljattain punaisenruskealla -englantilaisella juoksijahevosella samanvärisen tamman, (joka on -turkomani-oriin ja flamilaisen tamman jälkeläinen). Varsalla oli viikon -vanhana takaruumiissaan ja otsassaan lukuisia, hyvin kapeita, -sebrantapaisia juovia ja sen jalat olivat heikosti juovikkaat; kaikki -nämä juovat katosivat pian täydellisesti. Tämän enempää yksityiskohtiin -kajoamatta mainitsen ainoastaan, että olen pannut muistiin tapauksia, -joissa jalka- ja hartiajuovat esiintyvät, hyvin erilaisista -hevosroduista ja eri maista, Britanniasta aina Itä-Kiinaan ja Norjasta -pohjoisessa aina Itä-Intian saaristoon saakka etelässä. Kaikissa -maailman osissa näitä juovia tavataan kaikkein useammin ruskeilla ja -harmaanruskeilla hevosilla; sanaan "ruskea" sisältyy tietysti laaja -väriasteikko, mustallevivahtavasta ruskeasta alkaen miltei kermanväriin -saakka. - -Tiedän kyllä, että eversti Hamilton Smith, joka on kirjottanut tästä -aiheesta, uskoo eri hevosrotujen polveutuvan eri kantalajeista, joista -yksi, ruskea laji, oli juovikas, ja arvelee kaikkien äsken kuvailtujen -ilmiöiden johtuvan aikaisemmasta risteytymisestä tummanruskean -kantalajin kanssa. Mutta tämän mielipiteen saattaa huoleti hyljätä, -koska on sangen epätodennäköistä, että raskas belgialainen -kuormahevonen, walesilainen poni, norjalainen hevonen, hintelä -Kattyvar-hevonen j.n.e., jotka asustavat aivan eri osissa maapalloa, -olisivat kaikki risteytyneet oletetun kantalajin kanssa. - -Ottakaamme nyt puheeksi hevosen sukuun kuuluvien eri lajien -risteytymisen vaikutukset. Rollin vakuuttaa, että tavallisella -muulilla, hevosen ja aasin sekasikiöllä, on hyvin usein juovia -jaloissa; Gossen mukaan on muutamissa Yhdysvaltojen osissa yhdeksällä -muulilla kymmenestä juovikkaat jalat. Itse näin kerran muulin, jonka -jalat olivat niin juovikkaat, että jokainen olisi pitänyt sitä sebran -sekasikiönä, ja W.C. Martin on oivallisessa tutkielmassaan hevosesta -julkaissut kuvan samanlaisesta muulista. Olen nähnyt neljä väritettyä -piirrosta aasin ja sebran sekasikiöstä, jolla oli jaloissa paljon -selvemmät juovat kuin muualla ruumiissa, ja yhdellä niistä oli -kaksinkertaiset lapajuovat. Lordi Morton'in kuuluisalla kvagga-oriin ja -rautiaan tamman sekasikiöllä ja vieläpä eräällä myöhemmin siitetyllä -tämän saman tamman ja erään mustan arabialaisen oriin puhtaalla -jälkeläisellä oli jaloissa selvemmät poikkijuovat kuin puhtaalla -kvaggalla. Erittäin huomattavana tapauksena mainittakoon vihdoin eräs -aasin ja hemionuksen sekasikiö, jonka kuvan tohtori Gray on piirtänyt -(ja hän on minulle kertonut tuntevansa erään toisenkin samanlaisen -tapauksen); huolimatta siitä, että aasilla vain satunnaisesti on juovia -jaloissa ja ettei hemionuksella ole niitä milloinkaan, eipä edes -lapajuoviakaan, olivat tämän sekasikiön kaikki jalat juovikkaat ja -sillä oli lavoilla kolme lyhyttä juovaa, kuten Devonshiren ja Walesin -poneilla, vieläpä muutamia sebrantapaisia juovia molemmin puolin päätä. -Mitä tulee tähän viimemainittuun tapaukseen, olin niin vakuutettu -siitä, ettei ainoakaan värijuova riipu siitä, mitä tavallisesti -kutsutaan sattumaksi, että pelkästään noiden aasin ja hemoniuksen -sekasikiön päässä olevien juovien johdosta kysyin eversti Poolelta, -tavataanko sellaisia juovia milloinkaan yleensä tavattoman juovikkailla -Kattyvar-rotuisilla hevosilla, ja kysymykseeni sain, kuten olemme -nähneet, myöntävän vastauksen. - -Mitä on nyt sanottava kaikkien näiden tosiasioiden johdosta? Me näemme -hevosen suvun eri lajien yksinkertaisen muuntumisen kautta tulevan -juovikkaiksi, joko jaloistaan kuten sebra tai lavoistaan kuten aasi. -Hevosessa näemme tämän taipumuksen esiintyvän voimakkaana ruskean värin -ohella -- väri, joka lähentelee suvun muiden lajien yleisväriä. Juovien -ilmenemisen mukana ei seuraa mitään muodonmuutosta tai muuta uutta -ominaisuutta. Voimakkaimpana näemme tämän taipumuksen juovikkaisuuteen -esiintyvän useiden mitä erilaisimpien lajien sekasikiöissä. -Muistelkaamme nyt tämän seikan yhteydessä eri kyyhkysrotuja: ne -polveutuvat kaikki yhdestä kyyhkyslajista (pari kolme alalajia eli -maantieteellistä rotua siihen luettuna), joka on väriltään sinertävä ja -jolla on eräitä poikkijuovia siivissään y.m. kirjailuja; ja kun jokin -rotu yksinkertaisen muuntelun kautta tulee sinertävän väriseksi, -ilmaantuvat nämä juovat ja kirjailut poikkeuksetta uudelleen, mutta -ilman mitään muuta muodon- tai ominaisuuksien muutosta. Vanhimpia ja -puhtaimpia erivärisiä rotuja keskenään risteytettäessä näemme, kuinka -sekasikiöissä esiintyy voimakkaana taipumus sinertävän värin ja -mainittujen juovien sekä kirjailujen uudelleen ilmaantumiseen. Olen -lausunut todennäköisimmän olettamuksen, minkä avulla hyvin vanhojen -luonteenominaisuuksien jälleen-ilmaantuminen on selitettävissä, olevan -sen, että poikasissa säilyy polvesta polveen taipumus ilmisaattamaan -aikoja sitten kadonnut ominaisuus ja että tämä taipumus toisinaan -tuntemattomista syistä pääsee voitolle. Juuri äsken näimme, kuinka -useilla hevosen suvun lajeilla tavattavat juovat ovat selvemmät tai -esiintyvät yleisemmin nuorilla kuin vanhoilla eläimillä. Jos nimitämme -kyyhkysrotuja -- joista muutamat ovat satoja vuosia pysyneet -muuttumatta -- lajeiksi, on niiden laita tässä suhteessa aivan sama -kuin hevosen sukuun kuuluvien lajien. Omasta puolestani uskallan -rohkeasti luoda katseeni taaksepäin monien tuhansien sukupolvien taa ja -kuvittelen mielessäni sebran tapaisesti juovikkaan, mutta kenties aivan -toisin rakennetun eläimen, joka on kesyn hevosemme, (polveutukoon tämä -sitten yhdestä tai useammasta villistä lajista), aasin, hemionuksen, -kvaggan ja sebran yhteinen kantamuoto. - -Ne, jotka arvelevat, että kaikki hevosensukuiset lajit ovat erikseen -luodut, väittänevät kenties, että jokainen laji on luomisessa saanut -taipumuksen muuntelemaan, sekä luonnontilassa että kesytettynä -ollessaan, juuri tällä erikoisella tavalla, niin että se usein tulee -juovikkaaksi niinkuin suvun muutkin lajit; ja he väittänevät kenties, -että jokaiseen lajiin on luotu voimakas taipumus synnyttämään -sekasikiöitä, jotka juoviltaan muistuttavat muita samansukuisia lajeja -eivätkä omia vanhempiaan milloin laji on risteytynyt toisen etäisessä -maailmanseudussa elävän lajin kanssa. Tällaisen käsityksen hyväksyminen -olisi mielestäni todellisen (realisen) syyn hylkäämistä epätodellisen -tai ainakin tuntemattoman vuoksi. Se tekee Jumalan työt pelkäksi -ilveilyksi ja narripeliksi. Tahtoisin miltei yhtä kernaasti uskoa -entisajan tietämättömien kosmogonistien kanssa, että kivettyneissä -raakuissa ei ole milloinkaan ollut eloa, vaan että ne ovat luodut -kivestä siinä tarkotuksessa, että jäljittelisivät rannikolla eläviä -raakkueläimiä. - - - -YLEISKATSAUS. - - -Muuntelun lait ovat meille peräti tuntemattomat. Emme edes yhdessä -tapauksessa sadasta voi väittää tietävämme syytä siihen, miksi tämä tai -tuo elimistön osa on muunnellut. Mutta milloin meillä on tilaisuutta -tehdä vertailuja, voimme havaita samojen lakien vaikuttavan sekä -pienempien, muunnosten-välisten eroavaisuuksien että suurempien, -lajien-välisten eroavaisuuksien syntymiseen. Muuttuneet elinehdot -synnyttävät tavallisesti ainoastaan epävakaista muuntelevaisuutta, -mutta toisinaan ne aikaansaavat suoranaisia ja pysyväisiä muunteluja ja -nämä voivat aikojen kuluessa tulla selvästi huomattaviksi, joskin -meiltä puuttuu riittäviä todistuksia tästä seikasta. Useissa -tapauksissa näyttävät elintavat tehokkaasti vaikuttavan rakenteen -erikoisuuksien syntymiseen, samoinkuin käytäntö elinten voimistumiseen -ja käytännön puute niiden surkastumiseen. Homologiset osat pyrkivät -muuntelemaan samalla tavalla ja niillä on myöskin taipumuksena -kasvettua yhteen. Elimistön kovien ja ulkopuolisten osien muutokset -vaikuttavat toisinaan pehmeämpiin osiin ja sisäosiin. Kun jokin -elimistön osa kehittyy voimakkaasti, pyrkii se kenties hankkimaan -ravintoa lähellä olevista osista; ja jokainen rakenteenosa, joka ei ole -elimistölle haitaksi, säilyy. Varhaisessa iässä esiintyvät -rakenteenmuutokset voivat vaikuttaa myöhemmin kehittyviin osiin; -epäilemättä esiintyy myöskin useissa tapauksissa vuorosuhteellista -muuntelua, jonka luonnetta emme tosin pysty ymmärtämään. Monilukuisina -esiintyvät elimistönosat muuntelevat luvultaan ja rakenteeltaan kenties -siitä syystä, etteivät sellaiset osat ole tarkoin erilaistuneet mitään -erikoista tarkotusta täyttämään, joten luonnollinen valinta ei ole -tarkoin ehkäissyt toisintomuotojen syntymistä. Kenties samasta syystä -ovat alhaisella asteella olevat elolliset olennot muuntelevaisempia -kuin korkeammalla asteella olevat, joiden koko elimistö on enemmän -erilaistunut. Surkastuneet elimet eivät hyödyttömyytensä vuoksi ole -luonnollisen valinnan vaikutuksen alaisia ja ovat senvuoksi -muuntelevaisia. Lajiominaisuudet -- s.o. ne ominaisuudet, jotka ovat -kehittyneet erilaisiksi siitä pitäin kuin saman suvun eri lajit -haaraantuivat yhteisestä kantamuodosta -- ovat muuntelevaisempia kuin -sukuominaisuudet eli ne ominaisuudet, jotka ovat kauan periytyneet -eivätkä ole mainitun ajan kuluessa erilaistuneet. Me olemme näillä -huomautuksilla tarkottaneet ainoastaan yksityisiä osia ja elimiä, jotka -yhä vieläkin ovat hiljattain muunnelleet ja siten tulleet toisistaan -eriäviksi; mutta olemme myöskin nähneet tämän teoksen toisessa luvussa, -että sama periaate pitää paikkansa koko yksilöönkin nähden, sillä -seudussa, missä jostakin suvusta tavataan useita lajeja -- s.o. missä -aikaisemmin on ollut paljon muuntelua ja erilaistumista -- sellaisessa -seudussa ja siellä elävissä lajeissa tapaamme nykyään keskimäärin -runsaammin muunnoksia. Toisarvoiset sukupuoliominaisuudet ovat hyvin -muuntelevaisia ja nämä ominaisuudet eroavat paljon saman ryhmän -lajeissa. Samojen elimistönosien muuntelevaisuudesta ovat tavallisesti -kehittyneet sekä saman lajin eri sukupuolten toisarvoiset -sukupuolieroavaisuudet että saman suvun eri lajien välillä huomattavat -eroavaisuudet. Jokaisen osan tai elimen, joka on kehittynyt tavattoman -suureksi tai omituisella tavalla, verrattuna sukulaislajien vastaavaan -osaan tai elimeen, on täytynyt tavattomasti muunnella sen jäljestä kuin -laji syntyi. Tämä selittää meille, miksi mainittu osa tai elin yhä -vieläkin on paljon muuntelevaisempi kuin muut osat: onhan näet muuntelu -sangen pitkällinen ja hidas prosessi, eikä luonnollinen valinta ole -tällaisissa tapauksissa vielä ehtinyt päästä voitolle pyrkimyksestä yhä -jatkuvaan muunteluun ja alkuperäisemmälle kannalle palautumiseen. Mutta -kun laji, jonka jokin elin on omituisesti kehittynyt, on tullut monien -toisintuneiden jälkeläisten kantamuodoksi -- minkä arvelemme täytyvän -tapahtua hyvin hitaasti ja vaativan pitkän ajan -- on luonnollisen -valinnan tässä tapauksessa onnistunut antaa elimelle vakaantunut -muoto, olkoonpa elin kehittynyt kuinka omituisesti tahansa. Lajit, -jotka yhteisiltä esivanhemmiltaan ovat perineet miltei saman -elimistön-rakenteen ja jotka ovat samojen vaikutusten alaisina, ovat -luonnostaan taipuvaisia synnyttämään samankaltaisia muunnoksia tai -myöskin toisinaan palautumaan joihinkin muinaisten kantavanhempainsa -ominaisuuksiin. Vaikkakaan ei mitään uusia tärkeitä toisintomuotoja voi -syntyä reversionista, (esivanhempien kannalle palautumisesta) ja -analogisesta muuntelusta, lisäävät kuitenkin tällaiset toisinnot -luonnon kaunista ja sopusointuista moninaisuutta. - -Mikä lieneekin syynä kuhunkin vähäiseen eroavaisuuteen jälkeläisten ja -vanhempien välillä -- ja jokin syy niillä kullakin täytyy olla -- on -meillä aihetta uskoa, että suotuisien eroavaisuuksien alituinen -karttuminen on aikaansaanut kaikki tärkeämmät, kunkin lajin elintapojen -mukaiset rakenteen-toisinnot. - - - - -VI LUKU. - -LUONNOLLISEN VALINNAN TEORIASTA JOHTUVIA VAIKEUKSIA. - - -Polveutumis- ja toisintumisteoriasta johtuvia vaikeuksia. -- -Siirtymämuunnosten puuttuminen tai harvinaisuus. -- Elintapojen -muuttuminen. -- Saman lajin moninaistuneet elintavat. -- Lajeja, joiden -elintavat eroavat suuresti sukulaislajien elintavoista. -- Äärimäisen -täydellisiä elimiä. -- Siirtymätapoja. -- Pulmallisia tapauksia. -- -"Natura non facit saltum". -- Vähäpätöisiä elimiä. -- Elimiä, jotka -eivät joka suhteessa ole ehdottoman täydellisiä. -- Tyypin -yhdenmukaisuuden ja olemassa-olon ehtojen lait sisältyvät luonnollisen -valinnan teoriaan. - - -Jo aikoja ennenkuin lukija on ehtinyt tähän teokseni kohtaan, on hän -varmaankin kohdannut monta vaikeutta. Jotkut näistä ovat niin vakavaa -laatua, että niitä ajatellessani tuskin voin vielä tänä päivänäkään -olla jonkun verran horjumatta. Mutta mikäli kykenen arvostelemaan, on -suurin osa niistä kumminkin ainoastaan näennäisiä, eivätkä nekään, -jotka ovat todellisia, liene tuhoisia teorialleni. - -Nämä vaikeudet ja vastaväitteet ovat pääasiassa seuraavat: - -Ensiksikin voipi kysyä, miksi emme kaikkialla tapaa lukemattomia -välimuotoja, jos kerran lajit ovat vähitellen, askel askeleelta -polveutuneet muista lajeista. Miksi ei koko luonto ole sekasorron -tilassa, vaan sen sijaan havaitsemme lajien selvästi eroavan -toisistaan? - -Toiseksi: Onko mahdollista, että eläin, jolla on esim. sellainen -rakenne kuin lepakolla, on voinut toisintumalla muodostua jostakin -muusta eläimestä, jolla on ollut aivan eri elintavat ja rakenne? Onko -uskottavaa, että luonnollinen valinta voi luoda toisaalta sellaisen -vähäpätöisen elimen kuin giraffin hännän, jonka ainoana tehtävänä on -toimia kärpäshuiskimena, toisaalta taas niin ihmeellisen elimen kuin -silmän? - -Kolmanneksi: Voiko luonnollinen valinta luoda ja muuntaa vaistoja? Mitä -meidän on sanottava vaistosta, joka johtaa mehiläisiä kennojen -rakentamisessa ja joka on käytännössä ennalta ratkaissut älykkäiden -matematikkojen keksinnöt? - -Neljänneksi: Kuinka on selitettävissä, että lajit ovat muiden lajien -kanssa risteytyessään hedelmättömiä tai synnyttävät hedelmättömiä -jälkeläisiä, kun sitävastoin eri muunnosten risteytyessä keskenään -niiden hedelmällisyys pysyy heikentymättömänä? - -Otamme tässä luvussa puheeksi kaksi ensinmainittua kohtaa. Seuraavassa -luvussa käsittelemme moniaita erilaatuisia vastaväitteitä ja VIII:ssa -ja XI:ssä luvussa vaistoa ja sekasikiöisyyttä. - - - -SIIRTYMÄMUUNNOSTEN PUUTTUMINEN TAI HARVINAISUUS. - - -Koska luonnollinen valinta perustuu yksinomaan hyödyllisten toisintojen -säilymiseen, pyrkii jokainen uusi muoto sellaisella alueella, jolla -ennestään on täysilukuinen asujamistonsa, syrjäyttämään ja lopuksi -hävittämään sukupuuttoon vähemmän kehittyneen kantamuotonsa tai muut -vähemmän suotuisilla ominaisuuksilla varustetut muodot, joiden kanssa -se joutuu kilpailemaan. Sukupuuttoon häviäminen ja luonnollinen valinta -käyvät täten käsi kädessä. Jos siis katsomme jokaisen lajin polveutuvan -jostakin tuntemattomasta kantamuodosta, on sekä kantamuodon että -kaikkien välittävien siirtymämuotojen häviäminen juuri tämän uuden -muodon muodostumisesta ja täydellistymisestä aiheutunut. - -Mutta koska teoriamme mukaan on täytynyt olla olemassa lukemattomia -siirtymämuotoja, miksi emme löydä maan povesta lukemattomia tällaisia, -sinne hautautuneita muotoja. Lienee soveliainta ottaa tämä kysymys -puheeksi vasta siinä luvussa, jossa käsittelemme geologian kertomuksen -epätäydellisyyttä. Tahdon tässä ainoastaan lausua, että arvelen -vastauksen ylläolevaan kysymykseen olevan sen, että geologian kertomus -on verrattoman paljon epätäydellisempi kuin mitä yleensä otaksutaan. -Maan kuori on suunnattoman suuri museo, mutta sen luonnonhistorialliset -kokoelmat ovat vaillinaiset ja niitä on kertynyt ainoastaan pitkien -väliaikojen kuluttua. - -Mutta väitettänee kenties, että milloin useita läheisiä sukulaislajeja -asustaa samalla alueella, meidän välttämättä pitäisi vielä nykyäänkin -tavata tällä alueella lukuisia siirtymämuotoja. Olettakaamme -yksinkertainen tapaus: Matkustaessamme jonkin mantereen poikki -pohjoisesta etelään, tapaamme tavallisesti tuon tuostakin lähisukuisia -tai toisiaan korvaavia lajeja, jotka ilmeisesti täyttävät jotakuinkin -saman sijan maan luonnontaloudessa. Nämä toisiansa korvaavat lajit -kohtaavat usein toisensa ja tunkeutuvat toistensa alueille, ja toisen -käydessä yhä harvinaisemmaksi, käy toinen yhä yleisemmäksi, kunnes se -lopulta kokonaan syrjäyttää toisen. Mutta jos vertaamme toisiinsa -näiden lajien yksilöitä siellä, missä ne asustavat toistensa seassa, -havaitsemme niiden yleensä olevan yhtä selvästi eroavia rakenteensa -jokaisessa yksityiskohdassa kuin lajien levenemisalueiden keskuksissa -asustavat yksilöt. Teoriani mukaan nämä sukulaislajit polveutuvat -yhteisestä kantamuodosta ja kukin niistä on toisintumisprosessin -kestäessä mukautunut oman asuinseutunsa elinehtoihin sekä syrjäyttänyt -ja sukupuuttoon hävittänyt alkuperäisen kantamuotonsa ja kaikki tämän -ja nykyisen muodon väliset siirtymämuunnokset. Sen vuoksi ei meidän -tule odottaa nykyään tapaavamme lukuisia siirtymämuotoja jokaisessa -seudussa, vaikkakin niitä on täytynyt siellä olla olemassa ja on -kenties vieläkin maahan hautautuneina kivettyminä. Mutta miksi emme -tapaa alueiden rajaseuduilla, missä vallitsevat välittävät elinehdot, -toisiinsa läheisesti liittyviä välittäviä muunnoksia? Tämä pulmallinen -kysymys saattoi minut pitkäksi aikaa aivan ymmälle. Mutta luullakseni -se kuitenkin on suureksi osaksi selitettävissä. - -Ensinnäkin meidän on oltava hyvin varovaisia päättäessämme jonkun -mantereen nykyisestä eheydestä, että se on pitkät ajat ollut eheänä. -Geologia antaa meille aihetta uskoa, että useimmat mantereet ovat -olleet saariksi pirstautuneina vielä myöhemmällä tertiäriajallakin; ja -sellaisilla saarilla on erikseen saattanut kehittyä toisistaan selvästi -eroavia lajeja, jolloin välittävien, rajaseuduilla elävien muunnosten -olemassa-olo on ollut mahdottomuus. Mantereen muodostuksessa ja -ilmastossa tapahtuneiden muutosten johdosta on useiden nykyään -yhtenäisten merialueiden verrattain myöhäisinä aikoina täytynyt olla -paljon vähemmän yhtenäisiä ja erimuotoisia kuin nykyään. En kumminkaan -tahdo koettaa tällä selityksellä päästä vaikeudesta. Uskon näet, että -useita selväpiirteisiä lajeja on muodostunut aivan yhtenäisillä -alueilla, joskaan en epäile, että nykyään eheiden mantereiden -aikaisempi särkyneisyys on suuresti edistänyt uusien lajien -muodostumista, etenkin mitä esteettömästi risteytyviin ja -kuljeskelevaisiin eläimiin tulee. - -Tarkastaessamme lajeja, jotka nykyään ovat levinneet laajalle alueelle, -havaitsemme niiden tavallisesti olevan jotenkin lukuisasti edustettuina -suurella osalla levenemisaluettansa ja sitten rajaseuduille tultaessa -jotenkin äkisti käyvän yhä harvinaisemmiksi sekä lopuksi häviävän. -Kahden toisiaan korvaavan lajin välillä oleva neutralinen alue on sen -vuoksi tavallisesti kapea, verrattuna kummankin lajin varsinaiseen -alueeseen. Saman seikan havaitsemme kiivetessämme vuorille, jolloin -- -kuten Alph. de Candolle on havainnut -- jokin yleinen alppilaji saattaa -toisinaan aivan silmiinpistävän äkkiä kadota. Saman huomion on E. -Forbes tehnyt naaratessaan meren syvyyksiä pohjaharalla. Tällaisten -seikkojen pitäisi herättämän kummastusta niissä, jotka pitävät ilmastoa -ja ulkonaisia olosuhteita ainoina tärkeinä levenemisen määrääjinä, -sillä muuttuvathan ilmasto sekä syvyys- ja korkeussuhteet vain vähä -vähältä. Kun sitävastoin pidämme mielessämme, että miltei jokainen laji -keskusalueellansakin lisääntyisi äärettömän lukuisaksi, jolleivät muut -kilpailevat lajit tätä lisääntymistä ehkäisisi, ja että miltei kaikki -olennot joko pyydystävät muita tai ovat muiden ahdistamia, sanalla -sanoen, että jokaista elollista olentoa yhdistävät joko suoranaisesti -tai välillisesti mitä tärkeimmät suhteet muihin elollisiin olentoihin --- kun pidämme mielessämme tämän, silloin havaitsemme, ettei minkään -alueen asujanten leveneminen suinkaan yksinomaan riipu vaihtuvista -ulkonaisista olosuhteista, vaan suureksi osaksi suhteista muihin -lajeihin, joita laji käyttää ravinnokseen, jotka sitä hävittävät tai -joiden kanssa se joutuu kilpailuun. Ja koska nuo lajit ovat jo -selväpiirteisiksi muodostuneita, eivätkä häivy toisiinsa huomaamattomin -vivahduksin, pyrkii jokaisen lajin levenemisalue, ollen riippuvainen -muiden lajien levenemisestä, olemaan jyrkästi rajotettu. Sitäpaitsi on -jokainen laji levenemisalueensa rajaseuduilla, jossa se esiintyy -harvalukuisempana, suuressa vaarassa kokonaan hävitä, milloin sen -vihollisten tai saaliin lukumäärässä taikkapa vuodenaikojen luonteessa -sattuu häiriöitä, ja täten sen maantieteellinen levenemisalue saattaa -tulla vieläkin jyrkemmin rajotetuksi. - -Koska sukulaislajit tai toisiaan korvaavat lajit ovat yhtenäisellä -alueella asuessaan yleensä levinneinä siten, että kullakin on laaja -alueensa ja näiden välissä on verrattain kapea neutralinen alue, jossa -laji jotenkin äkkiä tulee yhä harvinaisemmaksi, on otaksuttavaa, että -myöskin muunnokset ovat saman säännön alaisia, koska ne eivät -oleellisesti eroa lajeista. Ja jos oletamme, että jollakin hyvin -laajalla alueella asustaa jokin muunteleva laji, täytyy meidän olettaa, -että kahdella tämän lajin muunnoksella on kummallakin oma laaja -alueensa ja että kolmas muunnos asustaa näiden välillä olevalla -kapealla vyöhykkeellä. Välivyöhykkeellä elävän muunnoksen täytyy siis, -koska sen asuma-alue on kapeampi ja pienempi, olla lukumäärältään -vähäisempi. Ja tämä sääntö, mikäli olen havainnut, todella pitääkin -paikkansa luonnontilassa eläviin muunnoksiin nähden. Olen tavannut -sattuvia esimerkkejä tästä säännöstä niissä välittävissä muunnoksissa, -jotka liittävät toisiinsa Balanus-suvun selväpiirteisiä muunnoksia. -Myöskin Watson'ilta, tohtori Asa Graylta ja Wollaston'ilta saamistani -tiedonannoista päättäen näyttää siltä, että kun on olemassa kahden -muodon välillä olevia muunnoksia, näiden yksilö-lukumäärä yleensä on -paljon pienempi kuin niiden muotojen, joita mainitut muunnokset -liittävät toisiinsa. Jos siis saatamme luottaa näihin tosiseikkoihin ja -päätelmiin ja niiden nojalla tehdä sen johtopäätöksen, että muunnokset, -jotka liittävät toisiinsa kaksi muuta muunnosta, yleensä ovat olleet -lukumäärältään heikompia kuin niiden yhdistämät muodot, silloin voimme -käsittää, miksi välittävät muunnokset eivät ole pitkäikäisiä ja miksi -ne yleensä pikemmin häviävät sukupuuttoon ja katoavat kuin ne muodot, -joita ne alkuansa liittivät toisiinsa. Sillä kuten jo ennen on -huomautettu, jokaista harvalukuisempaa muotoa uhkaa suurempi -sukupuuttoon-häviämisen vaara kuin lukuisampana esiintyvää muotoa; ja -edellämainitussa tapauksessa on välimuoto sitäpaitsi erittäin alttiina -hyökkäyksille sen kummallakin puolella asustavien lähisukuisten -muotojen taholta. Mutta vielä paljon tärkeämpi seikka on, että nuo -kaksi laajemmilla alueilla elävää ja sen vuoksi runsaslukuisempaa -muunnosta ovat sen toisintumisprosessin jatkuessa, jonka kautta -oletamme näiden muunnosten muodostuvan ja kehittyvän kahdeksi eri -lajiksi, paljon edullisemmassa asemassa kuin välimuunnos, joka elää -harvalukuisempana kapealla välivyöhykkeellä. Yleisillä muodoilla on -näet suurempi mahdollisuus tietyn ajan kuluessa tarjota uusia suotuisia -muunnoksia luonnolliselle valinnalle, kuin harvinaisilla muodoilla, -joiden lukumäärä on pienempi. Runsaslukuisemmat muodot pyrkivät siis -elämän taistelussa kukistamaan ja syrjäyttämään harvalukuisemmat -muodot, koska nämä toisintuvat ja kehittyvät hitaammin. Uskon, että -tässä on vaikuttamassa sama laki kuin se, joka selittää miksi yleisistä -lajeista jokaisella alueella esiintyy keskimäärin suurempi joukko -selväpiirteisiä muunnoksia kuin harvinaisemmista lajeista, kuten tämän -teoksen toisessa luvussa osotimme. Tahdon valaista esimerkillä, mitä -tällä tarkotan. Olettakaamme, että jossakin maassa pidetään kolmea eri -lammas-muunnosta, joista yksi on soveltautunut elämään laajassa -vuoristoseudussa, toinen verrattain kapeassa kukkulaseudussa ja kolmas -vuoriston juurella olevilla laajoilla tasangoilla, sekä että näiden eri -alueiden asukkaat koettavat kaikki yhtä suurella tarmolla ja taidolla -kehittää rotuansa valintaa harjottamalla. Tällöin on vuoriston ja -tasankojen suurten laumojen omistajilla paljon suuremmat menestymisen -toiveet kuin välissä sijaitsevan kapean kukkulaseudun pienten laumojen -omistajilla, koska edelliset voivat nopeammin kehittää rotuansa. Täten -parantunut vuoristo- tai tasankorotu pian anastaa vähemmän kehittyneen -kukkularodun paikan, ja nuo kaksi rotua, jotka alun pitäen olivat -lukuisammat, joutuvat läheiseen kosketukseen toistensa kanssa, välillä -olleen kukkularodun niitä enää toisistaan erottamatta. - -Tehdäkseni siis yhteenvedon edellä sanotusta, uskon että lajit ovat -jotenkin tarkkapiirteisiä, eivätkä minään elämänsä kautena tarjoa -nähtäväksi muuntelevien välimuotojen selvittämätöntä kaosta. Tämän -uskon seuraavista syistä: - -Ensinnäkin uusia muunnoksia muodostuu hyvin hitaasti, sillä muuntelun -prosessi on hyvin hidas, eikä luonnollinen valinta voi aikaansaada -mitään, ennenkuin suotuisia yksilöllisiä eroavaisuuksia eli toisintoja -esiintyy ja ennenkuin jonkin sijan maan luonnontaloudessa paremmin -täyttää jostakin sen asukkaasta syntynyt muunnos. Tällaisia uusia -sijoja syntyy hitaiden ilmastonmuutosten ja uusien asukkaiden -satunnaisten maahanmuuttojen vaikutuksesta sekä kenties vielä useammin -sen johdosta, että entiset asukkaat hitaasti toisintuvat ja täten -syntyneet uudet muodot ja vanhat muodot molemminpuolisesti vaikuttavat -toisiinsa. Tästä seuraa, että meidän kaikkialla ja kaikkina aikoina -pitäisi tavata ainoastaan harvoja lajeja, jotka osottavat johonkin -määrin pysyväisiä rakenteen-toisintoja. Ja näin varmasti onkin asian -laita. - -Toiseksi: Alueiden, jotka nykyään ovat eheitä, on täytynyt usein vielä -myöhäisinäkin aikoina olla pirstautuneina eristettyihin osiin, joissa -useat muodot, varsinkin sellaisiin luokkiin kuuluvat, joissa siitos -aina tapahtuu siten, että eri sukupuolet pariutuvat keskenään, ja jotka -viettävät kuljeskelevaa elämää, ovat voineet eriksensä kehittyä niin -selvästi eroaviksi, että niitä voidaan pitää toisiaan korvaavina -lajeina. Tällaisessa tapauksessa on kullakin eristetyllä maakappaleella -aikaisemmin täytynyt olla olemassa välittäviä muunnoksia, jotka -yhdistivät nuo toisiaan korvaavat lajit niiden yhteiseen kantamuotoon; -mutta nämä välinivelet ovat sittemmin luonnollisen valinnan -vaikutuksesta syrjäytyneet ja hävinneet sukupuuttoon, joten niitä ei -enää tavata elossa-olevina. - -Kolmanneksi: Kun aivan eheän alueen kahdessa osassa on muodostunut -kaksi tai useampia muunnoksia, on alueidenvälisellä vyöhykkeellä -todennäköisesti muodostunut välittäviä muunnoksia, mutta yleensä -nämä ovat olleet lyhytikäisiä. Sillä ennenmainituista syistä (nim. -siitä, mitä tiedämme lähisukuisten tai toisiaan korvaavien lajien -sekä tunnustettujen muunnosten nykyisestä levenemisestä) ovat -välivyöhykkeillä elävät välittävät muunnokset lukumäärältään heikompia -kuin niiden toisiinsaliittämät muunnokset. Pelkästään tämänkin vuoksi -välittävät muunnokset ovat vaarassa satunnaisista syistä hävitä -sukupuuttoon; ja luonnollisen valinnan toisintamistyön jatkuessa ne -miltei varmasti joutuvat tappiolle ja väistyvät niiden muotojen tieltä, -joita ne liittävät toisiinsa, koska nämä muodot lukuisampina ollen -yleensä tarjoavat useampia muunnoksia ja siten luonnollisen valinnan -vaikutuksesta yhä kehittyvät, saavuttaen yhä uusia edullisia -ominaisuuksia. - -Ja lopuksi: Jos teoriani pitää paikkansa, ei ainoastaan johonkin -erityiseen, vaan kaikkiin aikoihin nähden, on varmasti täytynyt olla -olemassa lukemattomia välittäviä muunnoksia, jotka ovat läheisesti -liittäneet toisiinsa kaikki samaan ryhmään kuuluvat lajit. Mutta, kuten -jo monasti on huomautettu, luonnollinen valinta pyrkii alinomaa -hävittämään kantamuodot ja välinivelet. Tämän, vuoksi löydämme -todistuksia niiden aikaisemmasta olemassa-olosta ainoastaan -kivettyneinä jäännöksinä, joiden muodostama todistusaineisto, kuten -eräässä myöhemmässä luvussa saamme nähdä, on äärettömän vajavainen ja -katkonainen. - - - -ERIKOISEN RAKENTEEN JA ERIKOISET ELINTAVAT OMAAVIEN ELOLLISTEN -OLENTOJEN SYNNYSTÄ JA ASTEITTAISESTA MUUTTUMISESTA. - - -Mielipiteitteni vastustajien taholta on kysytty, kuinka esim. maalla -elävä petoeläin on voinut muuttua vesieläimeksi ja kuinka tällainen -eläin on siirtymä-asteella ollessaan voinut pysyä elossa. Olisi helppo -osottaa, että nykyäänkin on olemassa petoeläimiä, jotka edustavat -täydellisestä maa-eläimestä täydelliseksi vesieläimeksi kehittymisen -eri siirtymä-asteita; ja koska jokaisen niistä on taisteltava -elämästänsä, on selvää, että kukin on hyvin soveltautunut paikkaansa -luonnossa. Katsokaamme Pohjois-Amerikan Mustela vison'ia, jolla on -räpyläjalat ja joka karvaltaan, lyhyiltä jaloiltaan ja häntänsä -muodolta muistuttaa saukkoa. Kesällä tämä eläin sukellellen pyydystelee -kaloja, mutta koko pitkän talvikauden se, jättäen jäätyneet vesistöt, -pyydystelee, kuten muutkin näädänsukuiset, hiiriä ja muita maaeläimiä. -Jos olisi vedottu toisellaiseen tapaukseen ja kysytty, kuinka -nelijalkainen hyönteissyöjä on voinut muuttua lentäväksi lepakoksi, -olisi kysymykseen paljon vaikeampi vastata. Kumminkaan eivät tällaiset -vaikeudet mielestäni merkitse paljoa. - -Ikävä kyllä en voi tässäkään monista keräämistäni oivallisista -esimerkeistä mainita kuin pari tapausta, jotka valaisevat -sukulaislajeissa huomattavaa elintapojen ja rakenteen asteittaista -muuttumista ja samassa lajissa huomattavaa joko pysyväistä tai -tilapäistä elintapojen erilaistumista. Ja minusta näyttää siltä, että -ainoastaan pitkä luettelo tällaisia tapauksia riittäisi vähentämään -jonkin erikoisen tapauksen, kuten äskeisen lepakkoa koskevan, tuottamaa -vaikeutta. - -Katsokaamme oravan heimoa! Siinä tarjoutuu nähtäväksemme mitä hienoin -siirtymä-asteikko, alkaen sellaisista eläimistä, joiden hännät ovat -vain hieman litistyneet ja toisista, joilla, kuten Sir. J. Richardson -on huomauttanut, on leveähkö takaruumis ja hieman laajentunut -kuvepoimu, ja päättyen n.k. siipioraviin; näiden raajoja, vieläpä -hännänjuurtakin liittää toisiinsa leveä nahanlaajentuma, joka toimittaa -liitimen virkaa ja sallii niiden liidellä hämmästyttävän pitkiä matkoja -puusta puuhun. Aivan varmaan kunkin oravamuunnoksen rakenne on sille -edullinen sen omalla alueella, auttaen sitä pelastumaan petoeläinten ja -petolintujen saaliiksi joutumasta, keräämään ravintonsa nopeammin ja, -kuten on syytä uskoa, vähentäen satunnaisen putoamisen vaaraa. Mutta -tästä ei suinkaan seuraa, että jokaisen oravan rakenne on kaikissa -olosuhteissa paras, mitä saattaa ajatella. Kuvitelkaamme, että ilmasto -ja kasvullisuus muuttuu, että muita kilpailevia jyrsijöitä tai uusia -petoeläimiä siirtyy alueelle tai että entiset toisintuvat; silloin -meidän kaiken analogian nojalla täytyy uskoa, että ainakin joidenkin -orava-muunnosten lukumäärä vähenee tai että jotkut häviävät -sukupuuttoon, jollei niidenkin rakenteessa tapahdu vastaavaa -toisintumista ja kehitystä. En voi siis nähdä mitään vaikeutta siinä, -että varsinkin elinehtojen muuttuessa yhä leveämmällä kuvepoimulla -varustetut yksilöt ovat polvi polvelta säilyneet, koska jokainen -toisinto on ollut hyödyllinen ja jatkanut sukuaan, kunnes vihdoin -luonnollisen valinnan kartuttavasta vaikutuksesta on syntynyt -täydellinen n.k. siipiorava. - -Tarkastakaamme nyt Galeopithacus-eläintä eli n.k. lentävää lemuria, -joka ennen luettiin lepakkoihin, mutta jota nykyään pidetään -hyönteissyöjiin kuuluvana. Tavattoman leveä sivukalvo ulottuu -leukapielistä häntään ja liittyy raajoihin ynnä näiden pitentyneihin -sormiin. Tämä sivukalvo on varustettu pingotusjänteellä. Vaikkeivät -mitkään asteittaiset välimuodot, jotka olisivat soveltautuneet -ilmassa liitämiseen, nykyään yhdistäkään Galeopithacus'ta muihin -hyönteissyöjiin, ei kuitenkaan ole ensinkään vaikeata olettaa, että -aikaisemmin on ollut olemassa tällaisia välimuotoja ja että jokainen -niistä oli kehittynyt samalla tavalla kuin äsken mainitut, ei täysin -liitelykykyiset oravat, s.o. siten että jokainen rakenteen-aste on -ollut omistajalleen hyödyllinen. Minkään voittamattoman vaikeuden en -saata huomata vastustavan sitäkään otaksumaa, että kalvon yhdistämät -sormet ja kyynärvarret ovat voineet suuresti pitentyä luonnollisen -valinnan vaikutuksesta; ja juuri tämä seikka on muuttanut eläimen -lepakoksi, mikäli pidämme silmällä lentoelimiä. Muutamilla lepakoilla, -joiden siipikalvo ulottuu olkapäästä häntään ja liittyy takaraajoihin, -näemme kenties jälkiä liitelyneuvoista, jotka alkuaan pikemmin -soveltuivat ilmassa liukumiseen kuin lentämiseen. - -Lintujemme joukossa on toistakymmentä lentoon kykenemätöntä sukua. Jos -nämä olisivat hävinneet sukupuuttoon, niin kukapa rohkenisi olettaa, -että joskus olisi ollut olemassa lintuja, jotka käyttivät siipiänsä -ainoastaan räpistelemiseen, kuten paksupää sorsa (Micropterus Eytonis), -evien tavoin vedessä ja eturaajoina maalla, kuten pingvini, purjeina -kuten strutsi, tai jotka eivät käyttäneet niitä mihinkään tarkotukseen, -kuten Apteryx? Ja kumminkin kaikkien näiden lintujen rakenne on niille -hyödyllinen niissä olosuhteissa, joissa ne elävät, koska jokaisen -niistä on taisteltava elämästänsä; mutta silti ei sen tarvitse olla -mahdollisimman paras kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Älköön tästä -kumminkaan tehtäkö sitä johtopäätöstä, että mainittujen lintujen -siipienrakenne -- joka kenties on tuloksena käytön puutteesta -- -osottaisi niitä kehitysasteita, joiden kautta linnut ovat saavuttaneet -täydellisen lentotaidon; ne osottavat vaan, kuinka monenlaiset -siirtymä-asteet ovat ainakin mahdollisia. - -Katsoen siihen, että eräiden vedessä-hengittävien luokkien, kuten -äyriäisten ja nilviäisten, jotkut jäsenet ovat soveltautuneet -maa-elämään, että on olemassa mitä monimuotoisimpia lentäviä lintuja, -imettäväisiä ja hyönteisiä, ja että muinoin on ollut lentäviä -matelijoita, voi ajatella sellaista mahdollisuutta, että lentokalat, -jotka nykyään liitävät pitkiä matkoja ilmassa, hitaasti kohoten -ylöspäin ja tehden kaarroksia räpyttelevien eviensä avulla, olisivat -voineet kehittyä täydellisillä siivillä varustetuiksi eläimiksi. Jos -näin olisi tapahtunut, niin kukapa voisi kuvitella, että ne muinoin -aikaisimmalla siirtymä-asteellaan olivat avoimen valtameren asukkaita, -jotka käyttivät alulla olevia lentoelimiänsä yksinomaan pelastuakseen -muiden kalojen saaliiksi joutumasta? - -Nähdessämme rakennelman, joka on kehittynyt sellaiseksi, että se -erittäin täydellisesti täyttää jonkin erikoisen tarkotuksen, kuten -linnun siipi, meidän tulee muistaa että eläimet, jotka ovat edustaneet -varhaisinta siirtymä-astetta, harvoin ovat voineet säilyä nykypäiviin -asti, koska niiden on täytynyt väistyä seuraajiensa tieltä, jotka ovat -luonnollisen valinnan vaikutuksesta asteittaisesti kehittyneet. Lisäksi -voimme päättää, että siirtymä-asteet, jotka yhdistävät toisiinsa hyvin -erilaisiin elintapoihin sovellettuja rakennelmia, varhaisimmalla -kehityskaudella harvoin ovat olleet runsaslukuisia ja esiintyneet -monina alamuotoina. Niinpä ei ole todennäköistä -- palataksemme -äskeiseen lentokala-esimerkkiimme -- että todella lentokykyisistä -kaloista olisi kehittynyt useita alamuotoja, jotka olisivat -soveltautuneet pyydystämään monenlaista eri saalista monin eri tavoin -sekä maalla että vedessä, ennenkuin niiden lentoelimet olisivat -saavuttaneet erittäin korkean täydellisyyden asteen, suoden niille -elämän taistelussa ratkaisevan etevämmyyden muiden eläinten rinnalla. -Koska siis siirtymä-asteella olevien lajien lukumäärä on ollut -vähäisempi kuin sellaisten lajien, joilla on ollut täysin kehittynyt -rakenne, on vähemmän toiveita niiden löytämisestä kivettyminä. - -Tahdon tässä antaa pari esimerkkiä saman lajin yksilöiden -moninaistuneista ja muuttuneista elintavoista. Kummassakin tapauksessa -luonnollinen valinta helposti muodostaa eläimen rakenteen sen -muuttuneiden elintapojen mukaiseksi tai sovelluttaa eläimen pelkästään -yhteen ainoaan sen eri elintavoista. On kyllä vaikeata ratkaista -- ja -meille se onkin tässä yhdentekevää --, muuttuvatko yleensä -elintavat ensin ja rakenne niiden mukaan, vai johtavatko lievät -rakenteenmuutokset muuttuneisiin elintapoihin; todennäköisesti kumpikin -muutos usein tapahtuu miltei samanaikaisesti. Mitä muuttuneisiin -elintapoihin tulee, tarvitsee ainoastaan viitata moniin Ison-Britannian -hyönteisiin, jotka nykyään elävät ulkomaisista kasveista tai yksinomaan -keinotekoisesta ravinnosta. Moninaistuneista elintavoista voisi antaa -lukemattomia esimerkkejä. Etelä-Amerikassa olen usein tarkastanut -erästä paarmalintua (Saurophagus sulphuratus), joka milloin tornihaukan -tavoin pysytteleikse yhdessä kohti ilmassa ja sitten siirtyy -leijailemaan toisaalle, milloin taas seisoo hievahtamatta veden -partaalla äkkiä syöksyäkseen veteen niinkuin kuningaskalastajalintu -kalan niskaan. Englannissa näemme pakastiaisen (Parus major) -kiipeilevän oksilla miltei puukiipijän tavalla; toisinaan se tappaa -pikkulintuja niinkuin lepinkäinen, nokkimalla niitä päähän ja monta -kertaa olen nähnyt sen nokallaan takovan marjakuusen siemeniä oksalla, -särkien niitä kuten pähkinähakkeli. Pohjois-Amerikassa näki Hearne -mustan karhun melkein valaan tavalla tuntikausia uiskentelevan vedessä -suu auki ja sieppaavan hyönteisiä vedestä. - -Kun toisinaan näemme yksilöiden noudattavan elintapoja, jotka eroavat -lajille ja muille sukulaislajeille ominaisista elintavoista, -saattaisimme odottaa tällaisista yksilöistä joskus voivan syntyä uusia -lajeja, joilla olisi poikkeavat elintavat ja joiden rakenne joko -lievästi tai huomattavasti eroaisi yhteisestä tyypistä. Tällaisia -tapauksia todella näemmekin luonnossa. Voiko olla mitään sattuvampaa -esimerkkiä mukautumisesta kuin tikka, joka kiipeilee puissa ja sieppaa -hyönteisiä puunkuoren halkeamista? Ja kumminkin on Pohjois-Amerikassa -tikkoja, jotka suureksi osaksi elävät hedelmistä, ja toisia, -pitkäsiipisiä tikkoja, jotka sieppaavat hyönteisiä ilmasta. La Platan -tasangoilla, jossa tuskin kasvaa ainoatakaan puuta, on tikkalaji -(Colaptes campestris), jolla on kaksi varvasta edessä ja kaksi takana, -pitkä teräväkärkinen kieli, suippopäiset pyrstösulat, jotka ovat -tarpeeksi jäykät kannattamaan lintua pystysuorassa asennossa puun -kyljessä, mutta eivät niin jäykät kuin tyypillisillä tikoilla, sekä -suora, vahva nokka. Nokkakaan ei tosin ole yhtä suora ja vahva kuin -tyypillisten tikkojen, mutta kumminkin kylliksi vahva tunkeutuakseen -puuhun. Tämä Colaptes on siis kaikilta oleellisilta rakenteenosiltaan -tikka. Sellaiset vähäpätöisetkin ominaisuudet kuin väritys, äänen käheä -sointu ja aaltomainen lento ilmaisevat selvästi sen heimolaisuuden -tavallisen tikkamme kanssa. Ja kumminkin voin sekä omien huomioitteni -että huolellisen Azaran tekemien havaintojen nojalla vakuuttaa, ettei -tämä lintu monilla laajoilla alueilla ollenkaan kiipeile puissa ja että -se laatii pesänsä rantatörmien koloihin. Muutamilla muilla alueilla -tämä sama tikka sitävastoin, mikäli Hudson kertoo, asustaa puissa ja -hakkaa pesäkolonsa puunrunkoon. Toisena esimerkkinä tikan suvun -muuttuneista elintavoista mainittakoon, että De Saussure kertoo erään -mexikolaisen Colaptes-lajin hakkaavan reikiä terveeseen puuhun, -säilyttääkseen niissä terhovarastojansa. - -Myrskylinnut oleskelevat enemmän ilmassa ja ovat enemmän valtameren -lintuja kuin mitkään muut linnut; kuitenkin saattaisi kuka tahansa -erehdyksessä luulla erästä Tulimaan suojaisilla salmilla elävää lajia -(Puffinuria berardi) joksikin ruokki- tai uikkulajiksi sen yleisten -elintapojen, hämmästyttävän sukellustaidon ja uima- ja lentotavan -vuoksi, kun se säikäytettäessä turvautuu siipiinsä. Tästä huolimatta se -on oleellisesti myrskylintu, mutta monet sen elimistön osat ovat -perinpohjin muuttuneet uusien elintapojen mukaisiksi, jota vastoin La -Platan tikkalajin rakenne on vain lievästi muuttunut. Koskikaran -kuollutta ruumista tarkastaessa ei tarkkasilmäisinkään havaintojen -tekijä voisi sen rakenteesta aavistaa sen vedenalaisia elintapoja, ja -kuitenkin tämä rastaiden heimoon kuuluva lintu hankkii ruokansa -sukeltamalla, käyttäen siipiänsä veden alla ja tarttuen varpaillaan -kiinni kiviin. Laajan Hymenoptera (ampiais-) lahkon kaikki jäsenet -elävät maalla paitsi Proctotrupes-suku, jossa Sir John Lubbock on -huomannut vesieläimen tapoja; se oleskelee usein vedessä sukellellen ja -käyttäen sukeltaessaan siipiään eikä jalkojaan ja viipyy jopa neljäkin -tuntia veden alla. Kuitenkaan ei sen rakenteessa esiinny mitään sen -epäsäännöllisten elintapojen mukaista muutosta. - -Ken uskoo, että jokainen olento on luotu semmoiseksi, millaisena sen -nyt näemme, sen on täytynyt tuntea hämmästystä toisinaan kohdatessaan -eläimen, jonka rakenne ja elintavat eivät ole sopusoinnussa. Mikäpä -olisi sen ilmeisempää, kuin että sorsien ja hanhien räpyläjalat ovat -muodostuneet uimista varten? Ja kumminkin on olemassa räpyläjalkaisia -ylämaan-hanhia, jotka harvoin laskeutuvat veteen. Eikä kukaan muu kuin -Audubon ole nähnyt fregattilinnun, -- jonka kaikki neljä varvasta ovat -räpylälliset -- laskeutuvan valtameren pinnalle. Toisaalta ovat uikut -ja nokikanat täydellisiä vesilintuja, vaikka niillä räpyläin asemasta -on ainoastaan nahkaliuskat varvasten reunoissa. Mikä näyttää -selvemmältä, kuin että kahlaajien pitkät, räpylättömät varpaat ovat -muodostuneet kävelemistä varten soilla ja veden pinnalla kelluvilla -lehdillä? Mutta tähän lahkoon kuuluvat myöskin liejukana ja ruisrääkkä, -joista edellinen oleskelee miltei yhtä paljon vedessä kuin nokikana ja -jälkimäinen miltei yhtä paljon kuivalla maalla kuin viiriäinen tai -peltopyy. Tällaisissa tapauksissa -- useita muitakin voisi mainita -- -ovat elintavat muuttuneet rakenteen muuttumatta niiden mukana. Ylämaan -hanhen räpyläjalkojen voi sanoa funktioltaan, mutta ei rakenteeltaan -muuttuneen aivan rudimentariksiksi. Fregattilinnun räpylät taas, jotka -yhdistävät ainoastaan varpaiden tyviä, osottavat rakenteen alkaneen -muuttua. - -Ken uskoo, että kaikki lukemattomat lajit ovat erikoisten luomistöiden -tuloksia, sanonee kenties, että sellaisissa tapauksissa kuin -äskenmainituissa Luoja on nähnyt hyväksi antaa toista rakennetta olevan -olennon astua toisenrakenteisen olennon paikalle; mutta tämä on -mielestäni ainoastaan saman tosiasian ilmaisemista juhlallisemmin -sanoin. Ken uskoo olemassa-olon taistelun ja luonnollisen valinnan -lain, sen täytyy myöntää jokaisen elollisen olennon pyrkivän yhäti -lisääntymään lukumäärältään, ja jos olento hiukankin muuntelee -elintavoiltaan tai rakenteeltaan, siten saavuttaen jonkin etevämmyyden -jonkin muun saman seudun asukkaan rinnalla, anastavan tämän asukkaan -sijan, olkoon tämä sija kuinka erilainen tahansa kuin olennon entinen -asuinpaikka. Ken tämän uskoo, häntä ei hämmästytä se, että on -räpyläjalkaisia hanhia, jotka elävät kuivalla maalla ja räpyläjalkaisia -fregattilintuja, jotka harvoin laskeutuvat veteen; että on -pitkävarpaisia ruisrääkkiä, jotka asustavat vainioilla, sen sijaan että -eläisivät soilla; että tikkoja elää sellaisissa seuduissa, missä tuskin -kasvaa ainoatakaan puuta, ja että on olemassa sukeltavia rastaita ja -ampiaisia sekä myrskylintuja, joilla on ruokin elintavat. - - - -ÄÄRIMÄISEN TÄYDELLISET JA MONIMUTKAISET ELIMET. - - -Olettamus, että silmä kaikkine jäljittelemättömine laitteineen, joiden -tarkotuksena on sovittaa polttopiste eri etäisyyksille, päästää sisään -erisuuruisia valomääriä ja oikaista sferillisiä ja kromatisia -erehdyksiä, on muodostunut luonnollisen valinnan vaikutuksesta, tuntuu, -tunnustan sen kernaasti, peräti järjenvastaiselta. Kun ensi kerran -lausuttiin, että aurinko seisoo alallaan ja että maa pyörii, julisti -yleinen mielipide tämän opin vääräksi. Mutta jokainen tiedemies tietää, -kuinka vähän vanhaan sananlaskuun _vox popali, vox dei_ (kansan ääni on -Jumalan ääni) on luottamista. Järki sanoo minulle, että jos voidaan -osottaa olevan olemassa lukuisia eri kehitysasteita, alkaen -yksinkertaisesta ja epätäydellisestä näköelimestä ja päättyen -monimutkaiseen ja täydelliseen elimeen, asteita, joista jokainen on -omistajalleen hyödyllinen, kuten varmasti on laita; jos edelleen -voidaan osottaa silmän yhä vielä muuntelevan ja muunnosten olevan -perinnäisiä, kuten niinikään varmasti on laita; ja jos tällaiset -muunnokset ovat hyödyllisiä eläimelle muuttuneissa olosuhteissa -- -silloin ei, niin mahdottomalta kuin meistä tuntuukin uskoa täydellisen -ja monimutkaisesti rakennetun silmän voineen muodostua luonnollisen -valinnan vaikutuksesta, tämän vaikeuden voida katsoa kumoavan -teoriaani. Kuinka jokin hermo on tullut valonherkäksi, on kysymys, joka -tuskin koskee meitä tässä sen enempää kuin sekään, kuinka itse elämä on -saanut alkunsa. Tahdon kumminkin huomauttaa, että koska jotkut kaikkein -alhaisimmat elimistöt, joissa ei voi huomata mitään hermoja, ovat -herkkiä valon vaikutuksille, ei näytä mahdottomalta, että jotkut niiden -alkulimassa olevat herkkätuntoiset ainekset keräytyvät yhteen ja -kehittyvät hermoiksi, joilla on tämä erikoinen herkkyys. - -Etsiessämme niitä kehitysasteita, joiden kautta jollekin lajille -kuuluva elin on kehittynyt täydellisyyttä kohti, tulisi meidän -oikeastaan yksinomaan kiinnittää katseemme niihin esivanhempiin, joista -laji suoraan polveutuu. Mutta tämä on tuskin milloinkaan mahdollista, -joten meidän on pakko tarkastaa muita samaan ryhmään kuuluvia lajeja ja -sukuja, s.o. saman kantamuodon kollateralisia (sivu-) jälkeläisiä, -nähdäksemme, mitkä kehitysasteet ovat mahdollisia ja ovatko kenties -jotkin kehitysasteet periytyneet jälkeläisiin muuttumattomina tai -lievästi muuttuneina. Toisinaan saattaa mainitun elimen kehityskanta -eri luokissakin valaista niitä askelmia, joita myöten se on kehittynyt -täydellisyyteensä. - -Yksinkertaisin elin, jota voidaan silmäksi kutsua, on pigmenttisolujen -ympäröimä ja läpikuultavan nahan peittämä näköhermo, jolla ei ole -mitään linssiä tai muuta säteiden-taittajaa. Voimme kuitenkin -Jourdain'in keralla astua askelen vieläkin alemmas ja tapaamme silloin -pigmenttisolu-yhtymiä, jotka ilmeisesti toimittavat näköelinten virkaa, -vaikka eivät ole varustetut millään hermolla ja lepäävät pelkästään -alkuliman päällä. Yllämainitun tapaisten yksinkertaisten silmien -näkövoima on heikko ja ne kykenevät ainoastaan erottamaan valon -pimeydestä. Muutamilla meritähdillä on hermoa ympäröivässä -pigmenttikerroksessa pieniä syvennyksiä, jotka äskenmainitun -kirjailijan kuvauksen mukaan ovat täynnä läpikuultavaa, hyytelömäistä -ainetta, joka ulkonee kuperapintaisena, samoinkuin korkeampien eläinten -sarveiskalvo. Jourdain arvelee, ettei tämän aineen tarkotuksena ole -kuvan muodostaminen, vaan ainoastaan valonsäteiden keskittäminen ja -niiden havaitsemisen helpottaminen tämän kautta. Tämä valonsäteiden -keskittäminen on ensimäinen ja samalla kaikkein tärkein askel oikean, -kuviamuodostavan silmän muodostumista kohti; sillä meidän on ainoastaan -asetettava valohermon paljaana oleva pää, joka muutamilla alemmilla -eläimillä on syvälle ruumiiseen vajonneena, toisilla taas lähellä sen -pintaa, sopivan välimatkan päähän säteiden-keskittäjästä, jotta -hermonpäähän muodostuisi kuva. - -Suuressa Articulata-luokassa voimme lähteä pigmentin verhoomasta -näköhermosta; pigmentti muodostaa toisinaan jonkinmoisen silmäterän, -mutta mitään linssiä tai muuta optillista kojetta ei ole olemassa. Mitä -hyönteisiin tulee, tiedetään nykyään, että niiden suurten, -yhdistyneiden silmien sarveiskalvoissa olevat lukuisat särmät ovat -todellisia linssejä ja että kartiot sulkevat sisäänsä omituisesti -muuntuneita hermosäikeitä. Mutta nämä Articulata-luokassa tavattavat -elimet ovat kehittyneet niin monenmuotoisiksi, että Müller aikaisemmin -muodosti niiden nojalla kolme pääluokkaa seitsemine alajaostoilleen, ja -niiden lisäksi neljännen luokan, johon kuuluvat yhtyneet yksinkertaiset -silmät. - -Miettiessämme näitä tosiseikkoja, jotka tässä ovat esitetyt liian -lyhyesti katsoen alhaisempien eläinten silmänkehitysasteikon laajuuteen -ja monimuotoisuuteen, ja muistaessamme, kuinka elossa olevien muotojen -lukumäärän täytyy olla pieni verrattuna sukupuuttoon hävinneisiin, ei -meidän enää ole niin suunnattoman vaikeata uskoa, että luonnollinen -valinta on voinut kehittää pigmentin verhoamasta ja läpikuultavan -kalvon peittämästä näköhermosta niin täydellisen optillisen koneen, -kuin eräiden Articulata-luokan jäsenten silmän. - -Ken on valmis myöntämään tämän, hänen ei pitäisi epäröidä astumasta -askelta vieläkin edemmäksi, kun hän luettuaan loppuun tämän teoksen on -tullut huomaamaan, että monen monet tosiseikat, jotka muutoin olisivat -selittämättömiä, ovat selitettävissä luonnollisen valinnan teorian -avulla; hänen tulisi myöntää, että niinkin täydellinen rakennelma kuin -kotkan silmä on voinut täten muodostua, joskaan hän tässä tapauksessa -ei tunne siirtymä-asteita. On väitetty, että olisi täytynyt samalla -haavaa tapahtua useita muutoksia, jotta silmä olisi voinut toisintaa ja -kumminkin säilyä täydellisenä optillisena koneena, sekä ettei -luonnollinen valinta olisi voinut aikaansaada näitä muutoksia. Mutta -kuten kotieläinten muuntelua käsittelevässä teoksessani olen -koettanut osottaa, ei ole välttämätöntä olettaa kaikkia muunnoksia -samanaikaisiksi, jos ne ovat olleet äärettömän vähäisiä ja -asteittaisia. Erilaiset toisintumiset voinevat myöskin palvella samaa -yleistä tarkotusta; niinpä Wallace on huomauttanut, että jos linssin -polttopiste on liian lyhyt tai pitkä, on vika korjattavissa muuttamalla -joko linssin kuperuutta tai sen vahvuutta; jos kuperuus on -epäsäännöllinen, eivätkä säteet yhdy yhteen pisteeseen, on hiukankin -suurempi säännöllisyys omansa parantamaan säännöttömyyttä. Iriksen -supistumisella ja silmän lihasliikkeillä ei ole mitään oleellista -merkitystä näölle, vaan ne ovat ainoastaan parannuksia, jotka voivat -tulla lisäksi ja täydellistyä millä tämän koneen kehitysasteella -tahansa. Eläinkunnan korkeimmassa osastossa, luurankoisten pääjaksossa, -voimme lähteä niin yksinkertaisesta näköelimestä kuin suikulaisen -(Amphioxus) silmästä, joka on pieni, läpikuultavasta nahasta -muodostunut, hermolla varustettu ja pigmentin reunustama pussi, -vailla mitään muuta kojetta. Kalojen ja matelijain luokissa on, -kuten Owen on huomauttanut, diopteristen rakenteiden kehitysasteikko -hyvin laaja. Merkillepantava seikka on, että ihmisenkin kaunis -kristallilinssi pätevän asiantuntijan Virchow'in mukaan muodostuu -sikiössä pussintapaisessa nahkapoimussa lepäävistä kasautuneista -orvaskesisoluista; lasiainen taas muodostuu sikiön nahanalaisista -kudoksista. Mutta tullaksemme oikeisiin johtopäätöksiin siitä, kuinka -silmä kaikkine ihmeellisine, joskaan ei täydellisine ominaisuuksineen -on muodostunut, tulee meidän jättää kaikki kuvittelut sikseen ja -turvautua vain järkeemme. Tunnustan, että vaikeudet ovat minustakin -tuntuneet niin suurilta, etten ensinkään ihmettele, jos muita -epäilyttää ulottaa luonnollisen valinnan lakia näin hämmästyttävän -pitkälle. - -Silmää tulee miltei tahtomattaankin verranneeksi kaukoputkeen. Kuten -tiedämme, on tämä kone ihmisneron jatkuvien ponnistusten kautta tullut -yhä täydellisemmäksi ja tämän nojalla päätämme, että silmän kehitys on -ollut johonkin määrin samansuuntainen. Mutta onko tämä johtopäätös -oikeutettu? Onko meillä mitään oikeutta olettaa, että Luoja -työskentelee samoilla älyllisillä voimilla kuin ihminen? Jos tahdomme -verrata silmää optilliseen koneeseen, on meidän kuviteltava mielessämme -paksu kerros läpikuultavaa kudosta, jossa on nesteen täyttämiä tiloja -ja tämän alla valonherkkiä hermoja, sekä oletettava, että tämän -kerroksen jokaisen osan tiheys vähitellen muuttuu, niin että vähitellen -muodostuu eritiheitä ja eripaksuisia kerroksia, jotka ovat eripituisten -välimatkojen päässä toisistaan ja joiden pinnat vähitellen muuttuvat -muodoltaan. Edelleen meidän on oletettava, että on olemassa voima -- -luonnollinen valinta eli kelvollisinten eloonjääminen -- joka alinomaa -tarkkaa pienimpiäkin noissa läpikuultavissa kerroksissa tapahtuvia -muutoksia ja huolellisesti säilyttää jokaisen muuntelun, joka -muuttuneissa olosuhteissa on omansa luomaan jollakin tavoin tai -johonkin määrin selvemmän kuvan. Meidän on oletettava tämän koneen -jokaisen uuden kehitysmuodon monistuvan miljoonittain ja jokaisen -näistä säilyvän, kunnes taas on syntynyt uusi parempi muoto, joka -syrjäyttää kaikki entiset. Kaikki nuo vähäiset muutokset saa elävissä -ruumiissa aikaan muuntelu, sikiäminen monistaa ne miltei äärettömiin ja -luonnollinen valinta poimii joukosta erehtymättömällä varmuudella -jokaisen parannuksen. Jos kuvittelemme, että tätä jatkuu miljoonia -vuosia ja että joka vuosi miljoonat erilaatuiset yksilöt joutuvat -tällaisen vaikutuksen alaisiksi, emmeköhän silloin saata uskoa, että -täten voi syntyä elävä optillinen kone, joka on lasista tehtyä konetta -yhtä paljon täydellisempi, kuin Luojan työt ovat täydellisemmät ihmisen -työtä? - - - - -SIIRTYMÄTAPOJA. - - -Jos voitaisiin näyttää toteen, että on olemassa jokin monimutkainen -elin, joka ei mitenkään ole voinut muodostua lukuisien toisiaan -seuraavien vähäisten toisintojen kautta, olisi teoriani ehdottomasti -kumottu. Mutta mitään tällaista tapausta en tiedä. Epäilemättä on kyllä -olemassa useita elimiä, joiden aikaisempia kehitysasteita emme tunne; -näin on varsinkin hyvin eristettyjen lajien laita, joiden ympärillä -sukupuuttoon-häviäminen teoriamme mukaan on ollut suuri. Jos taas on -kysymyksessä elin, joka on yhteinen kokonaisen luokan kaikille -jäsenille, on tämän elimen täytynyt muodostua hyvin varhaisena aikana, -ennenkuin tuon luokan monet eri jäsenet ovat kehittyneet yhteisestä -alkumuodosta. Saadaksemme selville varhaisimmat siirtymäasteet, joiden -kautta kyseessä oleva elin on kehittynyt, meidän siis olisi -tarkastettava hyvin vanhoja alkumuotoja, jotka jo aikoja sitten ovat -hävinneet sukupuuttoon. - -Meidän on oltava hyvin varovaisia päättäessämme, ettei jokin elin ole -voinut muodostua jonkinlaisten siirtymä-asteiden kautta. Voisin mainita -lukuisia esimerkkejä alhaisemmista eläimistä, joilla sama elin -toimittaa aivan eri tehtäviä. Niinpä sudenkorennon toukan ja -kivennuoliaisen ruuansulatuskanava toimii sekä hengitys- että -ruuansulatus- ja ulostuselimenä. Lampipolyypin (Hydra) voi kääntää -nurin, niin että sisäpuoli tulee ulospäin ja tällöin sen ulkopinta -alkaa sulattaa ruokaa ja vatsapuoli hengittää. Tällaisissa tapauksissa -luonnollinen valinta voisi, jos siitä olisi olennolle jotakin etua, -erikoistaa koko elimen tai jonkin sen osan, jolla aikaisemmin on ollut -kaksi eri tehtävää, yhtä ainoata tehtävää suorittavaksi ja siten -vähitellen suuresti muuttaa sen luonnetta. Tunnemme useita kasveja, -jotka säännöllisesti yht'aikaa tuottavat eri tavalla rakennettuja -kukkia. Jos tällaiset kasvit alkaisivat tuottaa ainoastaan -yhdenlaatuisia kukkia, tapahtuisi lajin luonteessa verrattain äkkiä -suuri muutos. Kumminkin nuo saman kasvin kaksi kukkamuotoa ovat -todennäköisesti erilaistuneet alkuaan samasta muodosta pienin -asteittaisin muunteluin, jotka eräissä tapauksissa ovat vieläkin -havaittavissa. - -Toisinaan taas voi samalla yksilöllä kaksi eri elintä tai sama, mutta -kahdessa hyvin erilaisessa muodossa esiintyvä elin suorittaa saman -tehtävän. Yhtenä esimerkkinä tästä erittäin tärkeästä siirtymä-asteesta -mainittakoon, että on olemassa kiduksilla varustettuja kaloja, jotka, -samalla kuin ne hengittävät kiduksillaan veteen liuennutta ilmaa, -hengittävät uimarakollaan vapaata ilmaa; jälkimäinen elin on jakautunut -tiheäsuonisten seinämien erottamiin lokeroihin ja varustettu -ilmaputkella. Toinen esimerkki mainittakoon kasvikunnasta: -Köynnöskasvit kiipeävät kolmella eri tavalla, nim. spiralinmuotoisesti -köynnöstelemällä, tarttumalla tukeensa herkkätuntoisilla kärhillään tai -työntämällä ilmajuuria. Ylimalkaan kullakin ryhmällä on oma -kiipeämistapansa, mutta muutamissa lajeissa sama yksilö käyttää kahta -jopa kaikkia kolmeakin kiipeämistapaa yht'aikaa. Kaikissa tällaisissa -tapauksissa voisi toinen kahdesta elimestä helposti toisintua ja -kehittyä sellaiseksi, että se suorittaisi koko työn, toisen elimen -avustaessa sitä muuntelun kestäessä, ja tämä toinen elin voisi sitten -joko soveltautua johonkin aivan uuteen tarkotukseen tai kokonaan -hävitä. - -Kalojen uimarakko osottaa meille selvästi, kuinka elin voi mukautua -aivan uuteen, sen alkuperäiselle rakenteelle vieraaseen tehtävään: -elin, joka alkuaan on rakennettu uimista varten, on muuttunut -hengityselimeksi. Muutamilla kaloilla se taas on muodostunut -kuuloelinten apuelimeksi. Kaikki fysiologit myöntävät että uimarakko ja -korkeampien luurankoisten keuhkot ovat asemaltaan ja rakenteeltaan -homologisia eli "aatteellisesti samankaltaisia" elimiä, jotenka ei ole -mitään syytä epäillä, että uimarakko todellakin on nisäkkäillä -muuttunut keuhkoiksi eli pelkäksi hengityselimeksi. - -Tämän johdosta voimme olettaa kaikkien varsinaisilla keuhkolla -varustettujen luurankoisten polveutuvan luonnollisen sikiämisen tietä -muinaisesta tuntemattomasta alkutyypistä, joka oli varustettu -jonkinlaisella uimarakolla. Tämä selittää meille -- siihen -johtopäätökseen olen tullut Owen'in näitä osia käsittelevää -mielenkiintoista kuvausta lukiessani -- sen omituisen seikan, että -jokaisen nielemämme ruokapalan tai vesitilkan on kuljettava kurkunpään -ohitse, jolloin aina on tarjona se vaara, että se joutuu keuhkoihin, -huolimatta siitä kekseliäästä laitoksesta, joka sulkee ääniraon. -Korkeammilta luurankoisilta ovat kidukset tykkänään kadonneet, mutta -niiden sikiössä osottavat kaulan kummallakin sivulla olevat raot ja -silmukantapaisesti kulkevat verisuonet yhä vieläkin niiden entisen -sijan. Olisi kumminkin ajateltavissa, että luonnollinen valinta olisi -saattanut aste asteelta muodostaa nykyään kokonaan kadonneet kidukset -johonkin erikoiseen tarkotukseen: Landois on näet osottanut, että -hyönteisten siivet ovat kehittyneet ilmaputkista, ja on siis varsin -todennäköistä, että elimet, joiden työnä muinoin oli hengittäminen, -ovat tässä suuressa luokassa todella muuttuneet lentoelimiksi. - -Koska elinten siirtymistapausten ollessa kyseessä on tärkeätä pitää -mielessään elinten funktion-muutosten mahdollisuus, tahdon tässä antaa -vielä yhden esimerkin entisten lisäksi. Varrellisilla siimajalkaisilla -on kaksi pienen pientä nahkapoimua, joita nimitän munaohjaksiksi -(ovigerous frena); niiden tehtävänä on pidättää munat tahmean eritteen -avulla munapussissa, kunnes ne ovat siellä auenneet. Näillä -siimajalkaisilla ei ole mitään kiduksia, vaan koko ruumiin ja -munapussin pinta ynnä nuo pienet ohjakset toimittavat niillä -hengityselinten virkaa. Balanidit eli kiintonaiset siimajalkaiset -sitävastoin ovat vailla munaohjaksia ja munat lepäävät irrallaan pussin -pohjalla tarkoin suljetussa kuoressa, mutta niillä on ohjasten paikalla -monipoimuiset kalvot, jotka ovat välittömässä yhteydessä munapussin ja -ruumiin verenkierto-onteloiden kanssa ja joita kaikki luonnontutkijat -pitävät kiduksina. Kukaan ei tahtone kieltää, että toisen heimon -munaohjakset ja toisen kidukset ovat täysin homologisia elimiä; itse -asiassa niiden välillä on olemassa pelkkä aste-erotus. Ei siis ole -mitään epäilystä siitä, että nuo kaksi pientä nahkapoimua, jotka -alkuaan toimittivat munaohjasten virkaa, mutta samalla olivat hyvin -pienenä apuna hengittämisessä, ovat luonnollisen valinnan vaikutuksesta -vähitellen muuttuneet kiduksiksi, yksinkertaisesti vain siten, että -niiden koko on kasvanut ja että niissä kiinniriippuvat rauhaset ovat -hävinneet. Jos kaikki varrelliset siimajalkaiset olisivat kuolleet -sukupuuttoon -- niiden joukossa onkin sukupuuttoon häviäminen ollut -paljon suurempi kuin kiinni-istuvien siimajalkaisten -- kukapa -saattaisi aavistaa, että jälkimäisen heimon kidukset alkuansa olivat -elimiä, joiden tarkotuksena oli estää munia ennen aikojaan -huuhtoutumasta ulos niitä suojelevasta pussista. - -On olemassa toinenkin mahdollinen siirtymätapa, nim. sikiämisajan -siirtyminen tavallista varhaisempaan tai tavallista myöhempään ikään. -Tämän väitteen ovat äskettäin esittäneet professori Cope ja jotkut muut -amerikkalaiset. On tunnettua, että jotkut eläimet ovat siitoskykyisiä -hyvin varhaisessa iässä, jo ennenkuin ne ovat saaneet täysinkehittyneen -ominaisuudet. Jos tämä siitoskyvyn varhaisuus tulisi jossakin lajissa -yleiseksi, tuntuu todennäköiseltä, että eläimen täysinkehittynyt muoto -ennemmin tai myöhemmin kokonaan häviäisi; siinä tapauksessa lajin -yleinen rakenne suuresti muuttuisi ja taantuisi, etenkin jos esim. -toukka paljon eroaisi täysinkehittyneestä muodosta. Monien eläinten -rakenne muuttuu suuresti iän mukana; m.m. on tohtori Murie antanut -sattuvia esimerkkejä hylkeistä tässä suhteessa. Kaikki tiedämme -myöskin, kuinka hirvien sarvet tulevat yhä monihaaraisemmiksi ja kuinka -muutamien lintujen höyhenpuku kehittyy yhä upeammaksi, kuta vanhemmiksi -mainitut eläimet tulevat. Professori Cope mainitsee, että eräiden -sisiliskojen hampaat muuttuvat paljon muodoltansa ikävuosien karttuessa -ja Fritz Müller kertoo, että äyriäisten rakenteessa iän mukana ilmenee -muutoksia, eikä ainoastaan vähäpätöisissä, vaan tärkeissäkin elimissä. -Kaikissa tällaisissa tapauksissa -- joita voisi mainita useita -- -siitoskykyisyyden viivästyminen otaksuttavasti muuttaisi lajin luonteen -toisenlaiseksi ainakin täysi-ikäisyyden asteella; epätodenmukaista ei -myöskään ole, että lajin aikaisemmat kehitysasteet yhä lyhenisivät ja -lopulta häviäisivät. Ovatko lajit milloinkaan muuttuneet tällä -verrattain nopealla tavalla, siitä en voi muodostaa mitään varmaa -mielipidettä; mutta jos niin on ollut laita, on todennäköistä, että -nuorten ja täysikasvuisten sekä toisaalta täysikasvuisten ja vanhojen -eläinten välillä huomattavat eroavaisuudet ovat syntyneet aste asteelta -kehittymällä. - - - -LUONNOLLISEN VALINNAN TEORIASTA JOHTUVIA ERIKOISIA VAIKEUKSIA. - - -Joskin meidän on oltava erittäin varovaisia päättäessämme, ettei jokin -elin ole voinut syntyä vähäisten toisiaan seuraavien muutosten kautta, -on kuitenkin kieltämättä olemassa tapauksia, joita on sangen vaikea -selittää. - -Erään kaikkein pulmallisimmista tapauksista muodostavat suvuttomat -hyönteiset, joilla usein on erilainen rakenne kuin koiraksilla ja -hedelmällisillä naarailla; tätä tapausta aion kumminkin käsitellä vasta -seuraavassa luvussa. Toisen vaikean erikoistapauksen tarjoavat -sähköelimillä varustetut kalat, koska on mahdotonta käsittää, millä -tavoin nämä omituiset elimet ovat syntyneet. Tätä meidän ei kumminkaan -tule kummastella, sillä emmehän edes tiedä sitäkään, mikä niiden -tarkotuksena on. Gymnotus- ja Torpedo-kaloilla ne epäilemättä ovat -tehokkaina puolustus- ja kenties myöskin saaliintavottamisneuvoina. -Rauskukalan vastaavassa, pyrstössä sijaitsevassa elimessä sitävastoin, -kuten Matteucci on huomauttanut, on vain vähän sähköä, silloinkin kun -kalaa on kovasti ärsytetty, niin vähän, että siitä tuskin on mitään -hyötyä yllämainittuihin tarkotuksiin. Sitäpaitsi rauskukalalla on, -kuten tohtori R. M'Donnell on osottanut, äskenmainitun elimen ohella -vielä toinenkin, lähellä päätä sijaitseva elin, joka tiettävästi ei ole -sähköinen, mutta joka näyttää olevan torpedokalan sähköpatterin -todellinen vastine-elin. Yleensä myönnetään, että nämä elimet ja -tavallinen lihas tarkalleen vastaavat toisiaan, mitä tulee sisäiseen -rakenteeseen, hermojen jakautumiseen ja siihen tapaan, jolla eri -reagentit niihin vaikuttavat. On myöskin erityisesti huomattava, että -lihasten supistumista seuraa sähkön purkautuminen. Tohtori Radcliffe -sanookin nimenomaan: "Torpedokalan sähköelimessä näyttää levon aikana -olevan aivan samanlainen sähkölataus kuin se, joka on olemassa -lihaksessa ja hermossa näiden ollessa levossa, ja torpedokalassa -havaittava sähkönpurkautuminen lieneekin, sen sijaan että olisi sille -jotakin yksinomaista, ainoastaan sen purkautumisen erikoinen muoto, -joka on seurauksena lihaksen ja liikuntohermon toiminnasta." Tämän -pitemmälle emme nykyään selitysyrityksessämme pääse, mutta kun tiedämme -niin vähän näiden elinten tarkotuksista ja kun emme ensinkään tunne -nykyisten sähkökalojen kantavanhempien elintapoja ja rakennetta, olisi -kovin rohkeata väittää, etteivät nämä elimet ole voineet asteittaisesti -kehittyä minkäänlaisten välimuotojen kautta. - -Mainitut elimet näyttävät ensi katsannolla tarjoovan toisenkin, vielä -suuremman vaikeuden, koska ne esiintyvät noin tusinalla eri -kalalajilla, joista muutamat ovat toisilleen hyvin etäistä sukua. Kun -sama elin tavataan useilla saman luokan jäsenillä, varsinkin -sellaisilla, joilla on hyvin erilaiset elintavat, voimme yleensä pitää -sitä luokan yhteisen esi-isän jättämänä perintönä; jos elin puuttuu -joiltakin luokan jäseniltä, voimme syynä tähän pitää käytännön puutetta -tai luonnollista valintaa. Jos siis sähköelimet olisivat jonkin -muinaisen esi-isän perintöä, odottaisimme kaikkien sähkökalojen olevan -läheistä sukua toisilleen. Mutta näin ei suinkaan ole asian laita, eikä -geologiakaan mitenkään johda meitä uskomaan, että useimmilla kaloilla -muinoin olisi ollut sähköelimet, jotka niiden toisintuneet jälkeläiset -myöhemmin olisivat kadottaneet. Asiaa lähemmin tarkastaessamme -havaitsemme kuitenkin, että nämä sähköelimet sijaitsevat eri kaloilla -eri ruumiinosissa, että ne eroavat sekä rakenteeltaan että levyjen -asettelulta ja Pacinin mukaan myöskin siihen tapaan nähden, millä -sähkönkiihotus syntyy sekä vihdoin siinä, että ne ovat varustetut -hermoilla, joilla on eri lähtökohta -- joka viimemainittu seikka -kenties onkin kaikkein tärkein eroavaisuus. Eri kalojen sähköelimiä ei -siis voida pitää homologisina, vaan ainoastaan funktioltaan -samankaltaisina eliminä. Tästä seuraa, ettei ole mitään syytä olettaa -niiden olevan yhteisten esivanhempien perintöä; sillä jos niin olisi -laita, niin ne joka suhteessa muistuttaisivat toisiaan tarkalleen. -Täten poistuu meiltä vaikeus, jonka olisi tarjonnut näköään saman -elimen syntyminen useissa toisilleen etäistä sukua olevissa lajeissa; -jäljelle jää ainoastaan toinen vähäisempi vaikeus, joskin suuri sekin: -minkä asteittaisen kehityskulun kautta nuo elimet ovat kussakin eri -kalaryhmässä syntyneet? - -Loistoelimet, joita tapaamme muutamilla sangen erilaisiin heimoihin -kuuluvilla hyönteisillä ja jotka sijaitsevat eri ruumiinosissa, -tarjoovat meille nykyisellä tietämättömyyden kannalla ollessamme miltei -aivan samanlaisen vaikeuden kuin sähköelimet. Muitakin samankaltaisia -tapauksia saattaisi mainita; niinpä Orchis ja Asclepias kasveilla, -jotka ovat toisilleen niin etäistä sukua kuin siemenkasvit suinkin -saattavat olla, on näköään samanlainen, sangen omituinen laite: -siitepölymyhky sijaitsee jalustan päässä, joka on varustettu -tahmeata nestettä erittävällä rauhasella; mutta tässäkään -eivät osat ole homologisia. Kaikissa niissä tapauksissa, joissa -organisationi-asteikossa toisistaan etäällä olevat olennot ovat -varustetut samanlaisilla erikoiselimillä, havaitsemme, että vaikka -elinten yleinen ulkomuoto ja funktio olisikin sama, niissä kumminkin -aina on löydettävissä joitakin peruseroavaisuuksia. Niinpä -cephalopodien eli mustekalojen silmät ihmeellisesti muistuttavat -luurankoisten eläinten silmiä, eikä kumminkaan mikään osa voi -toisilleen näin etäisissä ryhmissä olla yhteisen esi-isän perua. Mivart -on maininnut tämän seikan erikoisen vaikeana tapauksena, mutta minä en -voi käsittää sillä olevan mitään todistusvoimaa, sillä täytyyhän -näköelimen muodostua läpikuultavasta kudoksesta ja olla varustettuna -jonkinlaisella mykiöllä, joka synnyttää kuvan pimeän kammion -takaseinälle. Paitsi tätä pintapuolista yhdenkaltaisuutta on -mustekalojen ja luurankoisten silmässä tuskin mitään yhteistä, kuten -voimme havaita Hensenin oivallisesta mustekalojen näköelimiä -käsittelevästä tutkielmasta. Minun on tässä mahdotonta mennä -yksityisseikkoihin, mutta tahdon kumminkin mainita muutamia -eroavaisuuskohtia. Korkeampien mustekalojen kristallimykiö on -kokoonpantu kahdesta osasta, jotka sijaitsevat toinen toisensa takana -aivankuin kaksi eri mykiötä; molemmat eroavat perinpohjin rakenteeltaan -ja kokoonpanoltaan luurankoisten mykiöstä. Verkkokalvo on täydellisesti -toisenlainen, perusosaset ovat kokonaan toisin järjestyneet ja -silmäkalvojen välissä on suuri hermosolmu. Lihasten keskinäiset suhteet -ovat niin erilaiset kuin ajatella voi ja samoin on laita muissakin -kohdin. Tämän vuoksi ei ole aivan helppoa ratkaista, voiko käyttää edes -samoja nimityksiä puhuessaan mustekalojen ja luurankoisten silmistä. -Jokaisen vallassa on tietysti olla uskomatta, että silmä on -kummassakaan tapauksessa kehittynyt luonnollisen valinnan kautta -toisiaan seuraavista vähäisistä muunteluista; mutta jos tämä olettamus -hyväksytään toisessa tapauksessa, on se ilmeisesti mahdollinen -toisessakin; ja molempien ryhmien näköelimissä voimmekin edellyttää -tapaavamme perinpohjaisia rakenteeneroavaisuuksia, jos kerran omaksumme -edellämainitun mielipiteen niiden muodostumisesta. Samoinkuin kaksi -henkilöä on joskus toisistaan riippumatta tehnyt saman keksinnön, -samoin näyttää luonnollinen valintakin mainituissa eri tapauksissa, -työskennellessään kunkin olennon eduksi ja käyttäessään hyväkseen -kaikkia suotuisia muunteluja, muodostaneen eri elollisten olentojen -elimet funktioltaan samanlaisiksi, rakenteen-yhtäläisyyksien olematta -millään tavoin yhteisten esivanhempien perintöä. - -Tarkastaakseen tässä teoksessa esittämiäni johtopäätöksiä on Fritz -Müller suurella huolellisuudella käyttänyt jotenkin samanlaista -todistelujohtoa kuin minäkin. Eräisiin äyriäisheimoihin kuuluu muutamia -lajeja, joilla on ilmanhengitysneuvot ja jotka ovat soveltautuneet -maa-elämään. Kahdessa näistä heimoista, joita Fritz Müller tutki -tarkemmin ja jotka ovat läheistä sukua toisilleen, ovat lajit peräti -yhtäläisiä, mitä tulee kaikkiin tärkeihin ominaisuuksiin, kuten -aistimiin, verenkiertoelimiin, monimutkaisesti rakennetussa vatsassa -sijaitsevien karvatukkojen asemaan ja vettähengittävien kidusten koko -rakenteeseen, jopa niihin mikroskoopillisen pieniin väkäsiinkiin, jotka -puhdistavat kiduksia. Olisi siis saattanut odottaa, että myöskin yhtä -tärkeät ilmanhengitysneuvot olisivat olleet samat edellämainittuihin -kahteen heimoon kuuluvilla maalla-elävillä lajeilla. Sillä miksi tämä -ainoa elin, jonka tehtävä molemmissa heimoissa on sama, olisi -muodostunut eriäväksi, kun kaikki muutkin tärkeät elimet ovat hyvin -samanlaiset tai miltei identiset? - -Fritz Müller arvelee, yhtyen minun esittämääni mielipiteeseen, tämän -niin monissa rakenteenkohdissa esiintyvän suuren yhtäläisyyden saavan -selityksensä siitä, että se on yhteisiltä esivanhemmilta peritty. -Mutta koska yllämainittuihin kahteen heimoon kuuluvien lajien -suuri enemmistö, kuten äyriäiset yleensä, elää vedessä, on hyvin -epätodennäköistä, että niiden yhteiset esivanhemmat olisivat -soveltautuneet hengittämään ilmaa. Müller johtui tästä huolellisesti -tutkimaan ilmaa-hengittävien lajien hengityselimiä ja hän huomasi -niiden eroavan toisistaan useissa tärkeissä kohdissa, kuten -ilma-aukkojen asemassa ja niiden avautumis- ja sulkeutumistavassa sekä -muutamissa vähäisemmissä yksityisseikoissa. Tällaiset eroavaisuudet -ovat ymmärrettävissä, jopa odotettavissakin, jos oletamme eri heimoihin -kuuluvien lajien vähitellen yhä enemmän mukautuneen maaelämään ja ilman -hengittämiseen. Sillä kuuluen eri heimoihin näiden lajien on täytynyt -olla jonkun verran erilaisia, ja koska kunkin muuntelun luonteen määrää -kaksi tekijää, elimistön ja ympäröivien olosuhteiden laatu, eivät lajit -varmaankaan ole voineet muunnella aivan samalla tavalla. Luonnollisen -valinnan on siis, päästäkseen samaan funktiolliseen tulokseen, ollut -muovailtava erilaisia aineksia eli muunteluja; ja näin muodostuneiden -rakenteiden täytyy miltei välttämättömyyden pakosta olla toisistaan -eroavia. Jos oletetaan, että kaikki olennot ovat erikseen luotuja, jää -tapaus kokonaan käsittämättömäksi. Tällä todistelulla näyttää olleen -niin ratkaiseva merkitys Müllerille, että se on saanut hänet omaksumaan -minun tässä teoksessa esittämäni mielipiteet. - -Toinenkin etevä eläintutkija, professori Claparede-vainaja, on samaa -todistelua käyttäen tullut samaan tulokseen. Hän osottaa, että on -olemassa eri alaheimoihin ja heimoihin kuuluvia punkkeja (Acaridae), -jotka ovat varustetut jonkinlaisilla karvapihdeillä. Näiden elinten on -täytynyt kehittyä erikseen eri heimossa, koska ne eivät voi olla -yhteisiltä esivanhemmilta perittyjä; eri ryhmissä ne ovatkin -toisintumalla muodostuneet eri elimistä -- etujaloista, takajaloista, -leukanivelistä tai huulista tai takaruumiin alapuolella olevista -lisäkkeistä. - -Edellämainituissa tapauksissa havaitsemme näöltään, joskaan ei -kehitykseltään, aivan samanlaisten elinten, jotka kuuluvat toisilleen -hyvin kaukaista tai ei ensinkään sukua oleville olennoille, täyttävän -saman tarkotuksen ja suorittavan saman tehtävän. Toisaalta on luonnossa -yleisenä sääntönä, että sama tarkotus saavutetaan mitä moninaisimmilla -keinoilla, usein silloinkin, kun on kysymys toisilleen läheistä sukua -olevista olennoista. Kuinka erilainen onkaan linnun sulkasiiven ja -lepakon kalvonpeittämän siiven rakenne! Ja vielä paljon erilaisemmat -ovat perhosen neljä siipeä, kärpäsen kaksi siipeä ja kovakuoriaisen -kaksi peitinsiipien suojaamaa siipeä. Kaksikuoristen raakkujen -kuoripuoliskojen ainoana tehtävänä on avautua ja sulkeutua, mutta -kuinka erilainen onkaan niiden lukkolaitos rakenteeltaan, alkaen -Nuculan tarkasti toisiinsa liittyvistä pitkistä hammasriveistä ja -päättyen sorsasimpukan yksinkertaiseen lukkojänteeseen. Siemenet -leviävät eri tavoin: tavattoman pienuutensa avulla; siten, että -siemenkuori on muuttunut kevyeksi ilmapallon tapaiseksi verhoksi; että -siemenet ovat peittyneinä mitä erilaatuisimmista kasvinosista -muodostuneeseen lihaan, joka ollen sekä ravinnoksi kelpaavaa että -silmäänpistävän väristä houkuttelee lintuja; monenlaisten koukkujen, -väkästen ja karkeiden vihneiden avulla, jotka takertuvat nelijalkaisten -karvoihin; siten että ovat varustetut yhtä monenmuotoisilla kuin -hienorakenteisilla siivillä ja haivenilla, joten pieninkin tuulenlöyhkä -niitä lennättää. Tahdon antaa vielä yhden esimerkin, sillä tämä saman -tarkotuksen saavuttaminen mitä erilaisimmilla keinoilla ansaitsee näet -mielestäni sitäkin suuremmalla syyllä huomiota, kun jotkut kirjailijat -väittävät, että elolliset olennot muka ovat luodut erilaisiksi pelkän -vaihtelevaisuuden vuoksi, ikäänkuin leikkikalut jossakin lelukaupassa. -Yksineuvoiset sekä sellaiset kaksineuvoiset kasvit, joiden siitepöly ei -itsestään putoa luotille, tarvitsevat apua hedelmöittyäkseen. Muutamat -lajit hedelmöittyvät siten, että siitepölyhiukkaset, jotka ovat keveitä -ja löyhästi toisissaan kiinni, tuulen kuljettamina aivan sattumalta -joutuvat luotille. Tämä on kaikkein yksinkertaisin ajateltavissa oleva -tapa. Miltei yhtä yksinkertaisesti, mutta aivan eri tavalla tapahtuu -hedelmöittyminen useissa kasveissa, joissa tasamukainen kukka erittää -muutamia harvoja mesipisaroita, siten houkutellen luoksensa hyönteisiä, -jotka kuljettavat siitepölyä ponsista luotille. - -Lähtien tästä yksinkertaisesta muodosta voimme aste asteelta siirtyä -lukemattomiin yhä taidokkaampiin rakennelmiin, joilla kaikilla on sama -tarkotus ja jotka toimivat pää-asiassa samalla tavalla, mutta -aikaansaavat muutoksia kukan jokaisessa osassa. Mesi voi olla koottuna -erimuotoisiin säiliöihin, samalla kuin heteet ja emit ovat monin tavoin -muuttuneet, muodostaen toisinaan ansantapaisia kojeita, toisinaan taas -ärtyisyytensä tai joustavuutensa vuoksi kyeten suorittamaan tarkasti -määrättyjä liikkeitä. Tällaisista rakennelmista johdumme vihdoin -sellaiseen harvinaiseen soveltautumistapaukseen kuin tohtori Crugerin -äskettäin kuvaileman Coryanthes-kasvin kukkaan. Tämän Orchidae heimoon -kuuluvan kasvin teriön alahuuli on kovertunut suureksi kehloksi, johon -alituisesti tipahtelee miltei puhtaita vesipisaroita kahdesta sen -yläpuolella olevasta vettä erittävästä torvesta; kun kehlo on -puolillaan vettä, vuotaa vesi ulos toisessa syrjässä olevasta kourusta. -Teriön alahuulen tyvipuoli on kehlon yläpuolella ja on sekin kovertunut -jonkinmoiseksi kammioksi, johon johtaa kaksi sivukäytävää, ja tämän -kammion sisäseinämässä on omituisia lihakkaita harjanteita. -Älykkäinkään ihminen ei voisi aavistaa, mikä tarkotus näillä -kukanosilla on, jollei hän ole sattunut näkemään mitä kaikkea kukassa -tapahtuu. Tohtori Cruger näki suurten kimalaisparvien käyvän tämän -orchis-kasvin jättiläismäisissä kukissa, ei kumminkaan mettä imemässä, -vaan jyrsimässä kehlon yläpuolella olevan kammion seinämässä olevia -lihaharjanteita; tällöin ne usein työnsivät toisensa kehloon, ja kun -kehloon pudonneiden kimalaisten siivet kastuivat, eivät ne päässeet -lentämään sieltä pois, vaan niiden täytyi ryömiä ulos kehlon laidassa -olevan kourun kautta. Tohtori Cruger näki "katkeamattoman jonon" -kimalaisia siten ryömivän ulos kylvystä, johon olivat tahtomattaan -joutuneet. Käytävä on ahdas ja sen kattona ovat siitososat, niin että -kimalainen tunkeutuessaan ulos ensiksi hieroo selkänsä tahmeaan -luottiin ja sitten siitepölymyhkyjen tahmeisiin rauhasiin. -Siitepölymyhkyt takertuvat näin sen kimalaisen selkään, joka -ensimäisenä sattuu ryömimään äskenpuhjenneen kukan käytävästä. Tohtori -Cruger lähetti minulle väkiviinaan pannun kukan ja kimalaisen, jonka -hän oli tappanut ennenkuin se oli kokonaan ryöminyt ulos kukasta, ja -jonka selässä vieläkin oli siihen tahmautunut siitepölymyhky. Kun -kimalainen täten tahrautuneena lentää toiseen kukkaan tai uudelleen -samaan kukkaan, tulee siitepölymyhky välttämättä ensin koskettamaan -tahmeata luottia ja tarttuu siihen kiinni, jolloin kukka on -hedelmöitetty. Vasta nyt oivallamme siis kunkin kukan osan, vettä -erittävien torvien ja puolillaan vettä olevan kehlon tarkotuksen, joka -estää mehiläisiä lentämästä pois ja pakottaa ne ryömimään ulos kourun -kautta sekä hieromaan selkänsä sopivasti asetettuihin -siitepölymyhkyihin ja tahmeaan luottiin. - -Eräällä toisella Orchidae heimon kasvilla, Catasetum'illa on aivan -erilainen, mutta saman tarkotuksen täyttävä kukanrakenne. Se on yhtä -omituinen. Mehiläiset käyvät näissä, samoinkuin Coryanthes-kasvin -kukissa, jyrsimässä teriön alahuulta. Tätä tehdessään ne eivät voi olla -koskettamatta pitkää, suippenevaa, herkkätuntoista ulkonemaa eli -"tuntosarvea", kuten sitä nimitän. Kun tätä tuntosarvea kosketetaan, -siirtyy siitä värähtely erääseen kalvoon, joka heti puhkeaa; tällöin -laukeaa eräs jänne, joka lennättää siitepölymyhkyn nuolen tavoin -eteenpäin ja myhkyn tahmea pää tarttuu mehiläisen selkään. Hedekasvin -siitepölymyhky -- tämä Orchis-laji on nimittäin yksineuvoinen -- joutuu -siten mehiläisen mukana emikasvin kukkaan, jossa se joutuu kosketukseen -luotin kanssa, ja tämä on siksi tahmea, että siitepölymyhkyä -kiinnittävät venyvät rihmat katkeavat ja myhky jää kiinni luottiin, -jolloin kukka on hedelmöittynyt. - -Nyt voidaan kysyä: Kuinka meidän on edellisissä ja lukemattomissa -muissa tapauksissa käsitettävä tuo aste asteelta kohoava rakenteen -taidokkaisuus ja nuo moninaiset eri keinot saman tarkotuksen -saavuttamiseksi? Vastaus on epäilemättä, kuten jo on huomautettu, se, -että kun kaksi jo ennestänsä jossakin suhteessa lievästi eriävää muotoa -muuntelee, ei muuntelevaisuus ole laadultansa aivan samanlaista, -eivätkä siis ne tuloksetkaan, jotka luonnollinen valinta saavuttaa -tähdätessään samaan yleiseen tarkotusperään, voi olla aivan samat. -Meidän on myöskin pidettävä mielessämme, että jokainen korkealle -kehittynyt elimistö on läpikäynyt monet muutokset ja että jokaisen -muuntuneen rakenteen taipumuksena on mennä perinnöksi, jotenka ei -mikään muuntelu helposti kokonaan häviä, vaan yhä uudelleen muuttuu. -Jokaisen lajin jokaisen osan rakenne on senvuoksi, olkoonpa sen -tarkotus mikä tahansa, niiden monien perittyjen muutosten summa, jotka -laji on läpikäynyt alinomaa mukautuessaan muuttuneisiin elintapoihin ja -elinehtoihin. - -Vaikkakin siis monissa tapauksissa on sangen vaikeata lausua edes -arveluakaan siitä, minkä siirtymäasteiden kautta elimet ovat -kehittyneet nykyiselle kannalleen, olen kumminkin, katsoen elossa -olevien ja tunnettujen muotojen hävinneihin ja tuntemattomiin verraten -pieneen lukumäärään, hämmästyksellä huomannut, kuinka harvoin voidaan -mainita elin, johon ei tiedetä minkään siirtymä-asteen johtavan. Varmaa -on, että harvoin, jos milloinkaan, tapaamme ainoallakaan olennolla -uusia elimiä, jotka näyttävät vartavasten jotakin erikoista tarkotusta -varten luoduilta -- kuten jo tuo vanha, joskin hieman liiotteleva -luonnontieteellinen sääntö "Natura non facit saltum" (luonto ei tee -harppausta) osottaakin. Tämän myönnytyksen tapaamme miltei jokaisen -kokeneen luonnontutkijan kirjotuksissa. Milne Edwards on oivallisesti -ilmaissut sen sanoessaan, että luonto on tuhlailevainen luodessaan -muunteluja, mutta saita luodessaan uutta. Kuinka on selitettävä -luomisopin kannalta, että luonnossa on niin paljon vaihtelevaisuutta ja -niin vähän todella uutta? Miksi monien toisistaan riippumattomien -olentojen, joista muka jokainen on erikseen luotu omaan paikkaansa -luonnossa, kaikki osat ja elimet yleensä liittyvät toisiinsa -asteittaisesti? Miksi ei luonto tee äkillisiä harppauksia rakenteesta -toiseen? Luonnollisen valinnan teorian avulla ymmärrämme, miksi ei niin -ole asian laita. Luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan siten, että -se käyttää hyväkseen pieniä toisiaan seuraavia muunteluja, eikä se siis -milloinkaan voi tehdä suuria ja äkillisiä harppauksia, vaan sen täytyy -edetä lyhyin ja varmoin, joskin hitain askelin. - - - -VÄHÄPÄTÖISILTÄ NÄYTTÄVÄT ELIMET LUONNOLLISEN VALINNAN VAIKUTUKSEN -ALAISINA. - - -Koska luonnollisen valinnan vaikutus perustuu elämään ja kuolemaan -- -kelvollisinten yksilöiden eloonjäämiseen ja vähemmän kelvollisten -yksilöiden tuhoutumiseen -- on minusta joskus tuntunut hyvin vaikealta -käsittää, millä tavoin vähemmän tärkeät elimistön osat ovat saaneet -alkunsa ja muodostuneet; tämä vaikeus on miltei yhtä suuri, joskin -erilaatuinen, kuin se, jonka täydelliset ja monimutkaiset elimet -tarjoovat. - -Meidän on kumminkin otettava huomioon, että olemme aivan liian -tietämättömiä, mitä jonkin elollisen olennon koko elintoimintaan tulee, -voidaksemme sanoa, mitkä lievät muuntelut ovat tärkeitä ja mitkä eivät. -Olen aikaisemmin antanut esimerkkejä siitä, kuinka luonnollinen valinta -varmasti voi vaikuttaa hyvinkin vähäpätöisiin ominaisuuksiin, -sellaisiin kuin hedelmän karvapeitteeseen ja sen lihan väriin tai -nelijalkaisten eläinten nahan ja karvan väriin, koska nuo ominaisuudet -ovat vuorosuhteessa elimistön rakenteen eroavaisuuksiin tai koska -niistä riippuu hyönteisten hyökkäysten alaiseksi joutuminen. Giraffin -häntä näyttää taidokkaasti laaditulta kärpäshuiskimelta, ja ensi -katsannolla tuntuu uskomattomalta, että se olisi voinut soveltautua -nykyiseen tehtäväänsä vähitellen aste asteelta toisintumalla siten, -että kukin aste yhä paremmin olisi täyttänyt tarkotuksensa niin -mitättömässä tehtävässä kuin kärpästen karkottaminen. Mutta tässäkään -tapauksessa meidän ei ole tehtävä liian äkkipikaisia päätelmiä, sillä -tiedämmehän, että Etelä-Amerikassa nautakarjan ja muiden eläinten -leveneminen ja olemassa-olo riippuu yksinomaan siitä, kykenevätkö ne -vastustamaan ahdistavia hyönteisiä; yksilöt, joilla on joku -puolustuskeino näitä pieniä vihollisia vastaan, voivat levitä uusille -laidunmaille ja siten saavuttaa suuria etuja. Suurempia nelijalkaisia -eivät hyönteiset tosin suorastaan tuhoa (paitsi joissakin harvoissa -tapauksissa), mutta ne ovat niille lakkaamattomana rasituksena, joka -niin riuduttaa eläinten voimat, että ne tulevat alttiimmiksi taudeille -ja vähemmän kykeneviksi etsimään ravintoansa kadon sattuessa tai -pelastautumaan petoeläinten kynsistä. - -Eräillä elimillä, jotka nykyään ovat vähäpätöisiä, on todennäköisesti -muutamissa tapauksissa ollut hyvin tärkeä merkitys aikaisemmille -esivanhemmille; varhaisemmalla kehityskaudellaan hitaasti -täydellistyttyään ne ovat siirtyneet nykyisille lajeille miltei -muuttumattomina, vaikka niiden tuottama hyöty nykyään onkin perin -vähäinen; mutta jokaisen todella vahingollisen poikkeuksen niiden -rakenteesta on luonnollinen valinta tietenkin ehkäissyt. Kun tiedämme, -kuinka tärkeä liikuntoelin pyrstö on useimmilla vesieläimillä, -voimme kenties selittää, miksi niin monilla maaeläimillä, joiden -vesieläin-alkuperä ilmenee keuhkoissa eli muuntuneessa uimarakossa, on -tämä elin ja miksi mainitut eläimet käyttävät sitä moniin eri -tarkotuksiin. Kun vesieläimelle on muodostunut hyvin kehittynyt pyrstö, -on se myöhemmin voinut mukautua kaikenmoisiin eri tehtäviin, kuten -kärpäshuiskimiseksi, tarttumaelimeksi tai apukeinoksi käännöksen -tekemisessä, kuten koiralla, joskin sen tuottama apu tässä suhteessa -lienee hyvin pieni, koska jänis, jolla on tuskin ollenkaan häntää, voi -paljon sukkelammin pyörähtää ympäri. - -Huomattava on myöskin, että helposti voimme erehtyä, pitäessämme -tärkeinä joitakin ominaisuuksia ja uskoessamme niiden kehittyneen -luonnollisen valinnan vaikutuksesta. Me emme mitenkään saa jättää -huomioon ottamatta muuttuneiden elinehtojen pysyväistä vaikutusta, n.k. -spontanisia eli itsestään tapahtuvia muunteluita, jotka näyttävät hyvin -vähän riippuvan elinehtojen laadusta, kauan sitten kadonneiden -ominaisuuksien palautumistaipumusta, monimutkaisia kasvunlakeja, kuten -vuorosuhteellisuutta, kasvuntasausta, toisen osan puristumista toisen -pakotuksesta j.n.e. sekä lopuksi sukupuolivalintaa, joka usein antaa -toiselle sukupuolelle hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka sitten joko -täydellisemmin tai vaillinaisemmin kehittyneinä siirtyvät myöskin -toiselle sukupuolelle, vaikka eivät olekaan sille miksikään hyödyksi. -Tällä epäsuoralla tavalla saavutetut rakennelmat voivat kumminkin, -vaikka eivät aluksi tuotakaan mitään hyötyä, myöhemmin muodostua -hyödyllisiksi muuntuneille jälkeläisille, jotka ovat joutuneet uusiin -olosuhteisiin ja noudattavat uusia elintapoja. - -Jos olisi olemassa ainoastaan vihreitä tikkoja emmekä tietäisi mitään -mustista ja kirjavista lajeista, pitäisimme varmaankin vihreätä väriä -kauniina mukautumisena, jonka tarkotuksena olisi suojella tuota puissa -oleskelevaa lintua sen vihollisilta. Se olisi siis meistä tärkeä, -luonnollisen valinnan kautta saavutettu ominaisuus. Itse teossa lienee -tämä väri kumminkin etupäässä sukupuolivalinnan aikaansaama. Eräs -Itä-Intian saaristossa kasvava köynnöspalmu kiipee korkeimpienkin -puiden latvoihin oivallisesti laadittujen väkästen avulla, jotka -lähtevät kimpuntapaisesti oksien päistä. Nämä väkäset ovat epäilemättä -kasville suureksi hyödyksi, mutta koska näemme useissa muissa puissa, -jotka eivät kiipeile, miltei samanlaisia väkäsiä, joiden tarkotuksena -on, kuten okakasvien leveneminen Afrikassa ja Etelä-Amerikassa tekee -uskottavaksi, suojella niitä kasveja syöviltä nelijalkaisilta, lienevät -tuon palmun väkäset alkuaan kehittyneet viimemainittua tarkotusta -varten ja vasta myöhemmin, kasvin edelleen toisintuessa ja muuttuessa -köynnöskasviksi, se lienee käyttänyt niitä hyväkseen kiipeämisessä. -Korppikotkan paljasta päälakea pidetään yleensä suoranaisena -mukautumisena sen elintapoihin, haaskoissa kaivelemiseen, ja niin voi -ollakin, jollei päälaen paljaus kenties johdu mädännäis-aineiden -suoranaisesta vaikutuksesta; mutta meidän on oltava hyvin varovaisia -tällaista väittäessämme, sillä onhan puhtaalla ravinnolla elävän -uroskalkkunan päälaki myöskin paljas. Nuorten imettäväisten -pääkallonsaumoja on mainittu erinomaisena, synnytyksen helpottamista -tarkottavana mukautumisena, ja epäilemättä ne sitä helpottavatkin, -ovatpa kenties synnytykselle välttämättömätkin; mutta koska myöskin -nuorten lintujen ja matelijoiden kalloissa on saumat, vaikka näiden -eläinten on ainoastaan päästävä ulos särjetystä munasta, voimme päättää -tämän kallonrakenteen johtuvan kasvunlaeista, joskin se sittemmin -korkeammilla eläimillä on tullut avuksi synnytyksessä. - -Me tunnemme peräti vähän niitä syitä, jotka ovat aiheuttaneet kunkin -vähäisen muuntelun tai yksilöllisen eroavaisuuden; tämän havaitsemme -heti, kun ajattelemme niitä eroavaisuuksia, jotka erottavat toisistansa -eri maissa elävät kotieläinrotumme -- etenkin vähemmän sivistyneissä -maissa, missä määräperäistä valintaa on vain nimeksi harjotettu. -Eläinten, joita villikansat pitävät kotieläiminä eri seuduissa, on -usein taisteltava elannostansa, ja siten ne ovat johonkin määrin -luonnollisen valinnan alaisia. Nautaeläinten alttius hyönteisten -ahdistelulle on riippuvainen niiden väristä, samoin myöskin niiden -alttius eräiden myrkyllisten kasvien vahingolliselle vaikutukselle; -näin ollen värikin on luonnollisen valinnan vaikutuksen alainen. -Muutamat havaintojentekijät ovat vakuutetut siitä, että kostea ilmasto -edistää karvankasvua ja että karvan ja sarvien välillä on olemassa -vuorosuhde. Vuoristorodut eroavat aina alankoroduista; on luultavaa, -että vuoristoseudussa maanpinnan epätasaisuudella on vaikutusta -eläinten takaraajoihin, koska ne saavat kestää suurempia ponnistuksia, -ja mahdollisesti myöskin lantion muotoon; silloin myöskin eturaajat ja -pää joutunevat vaikutuksesta osallisiksi homologisten ruumiinosien -muuntelua koskevan lain mukaan. Lantion muoto saattanee myöskin -puristuksellaan vaikuttaa joihinkin kohdussa olevan sikiön -ruumiinosiin. Hengityksen tuottama ponnistus korkeassa vuoristoseudussa -on omansa laajentamassa rintakehää, ja tässäkin tapauksessa voinee -vuorosuhteellisuudella olla vaikutuksensa muihin ruumiinosiin. Vielä -tärkeämpi vaikutus koko elimistöön on vähentyneellä ruumiinliikunnolla -runsaan ravinnon ohella; tämä on varmasti ollut yhtenä pääsyynä siihen, -että sikarodut ovat olleet niin suuren muuntelun alaisia, kuten H. von -Nathusius on äskettäin oivallisessa tutkimuksessaan osottanut. -Tietämättömyytemme on kumminkin aivan liian suuri voidaksemme arvioida -erinäisten tunnettujen tai tuntemattomien syiden suhteellista -tärkeyttä. Edellä esittämilläni huomautuksilla olen ainoastaan tahtonut -osottaa, että koska emme edes kykene selittämään eri kotieläinrotujemme -luonteellisia eroavaisuuksia, rotujen, joiden kumminkin yleensä -myönnetään syntyneen luonnollisesti sikiämällä yhdestä tai useammasta -kantarodusta, ei meidän tule liiaksi korostaa sitä seikkaa, etteivät -syyt todellisissa lajeissa havaittaviin vähäisiin eroavaisuuksiin ole -meille tarkasti tunnetut. - - - -HYÖTY-OPPI JA MISSÄ MÄÄRIN SE PITÄÄ PAIKKANSA; LUONNOSSA ESIINTYVÄ -KAUNEUS. - - -Se, mitä edellä olen esittänyt, antaa minulle aihetta lausua muutaman -sanan eräiden luonnontutkijain viime aikoina vastustamasta hyötyopista, -opista, että jokainen rakenteen-osa on muodostunut omistajansa -hyödyksi. Nämä luonnontutkijat arvelevat että moni rakennelma on luotu -kauneuden vuoksi, ihmisen ja Luojan iloksi (viimemainittu seikka on -tosin tieteellisen keskustelun rajojen ulkopuolella), tai pelkän -vaihtelevaisuuden vuoksi -- mielipide, josta jo on ollut puhe. Jos -tällaiset opit pitäisivät paikkansa, olisi teoriani laita varsin -huonosti. Myönnän tosin täydelleen, etteivät monet rakennelmat nykyään -ole omistajalleen miksikään suoranaiseksi hyödyksi eivätkä kenties -milloinkaan ole olleet hyödyksi esivanhemmillekaan; mutta tämä ei -todista sitä, että ne ovat muodostuneet yksistään kauneuden ja -vaihtelevaisuuden vuoksi. Epäilemättä muuttuneiden olosuhteiden -suoranaisella vaikutuksella ja niillä erilaisilla muutoksia -aiheuttavilla syillä, joita äsken luettelimme, on ollut tehonsa, -kenties suurikin, riippumatta mistään siten saavutetusta edusta. Mutta -vielä paljon tärkeämpää on, että jokaisen elollisen olennon elimistö on -pääosiltaan perinnöllisyyden luoma; vaikka jokainen olento epäilemättä -on hyvin sovellettu paikkaansa luonnossa, eivät siis monet rakennelmat -ole missään varsin läheisessä ja suoranaisessa suhteessa olennon -nykyisiin elintapoihin. Niinpä emme juuri saata uskoa, että -ylämaanhanhen tai fregattilinnun räpyläjalat ovat miksikään erikoiseksi -hyödyksi näille linnuille; emme myöskään voi uskoa, että apinan -käsivarressa, hevosen etujalassa, lepakon siivessä ja hylkeen -uimuksessa olevat samanlaiset luut olisivat erikoiseksi hyödyksi -näille eläimille. Me voimme varmuudella pitää näitä rakennelmia -perinnöllisyyden aiheuttamina. Mutta räpyläjalat olivat epäilemättä -ylämaanhanhen ja fregattilinnun esivanhemmille yhtä hyödylliset kuin ne -ovat nykyajan täydellisimmille vesilinnuille. Uskottavaa on myös, ettei -hylkeen esi-isällä ollut uimusta, vaan viidellä varpaalla varustettu -astuma- tai tarttumajalka. Voimmepa tehdä niinkin rohkean olettamuksen, -että oletamme apinan, hevosen ja lepakon raajojen luiden alkuansa -kehittyneen hyötyperiaatteen mukaisesti jonkun koko luokalle yhteisen -kalantapaisen esivanhemman eväluista, todennäköisesti siten, että -luiden lukumäärä on supistunut. On tuskin mahdollista ratkaista, -kuinka suuri merkitys on annettava sellaisille muutosten syille -kuin ulkonaisten olosuhteiden suoranaiselle vaikutukselle, n.k. -spontanisille eli itsestään syntyneille muunteluille ja monimutkaisille -kasvunlaeille; mutta näitä tärkeitä poikkeuksia lukuunottamatta voimme -sanoa jokaisen elollisen olennon rakenteen joko nykyään olevan tai -aikaisemmin olleen suoranaiseksi hyödyksi omistajalleen. - -Mitä siihen otaksumaan tulee, että elolliset olennot ovat luodut -kauniiksi, jotta tuottaisivat ihmiselle iloa tahdon ensinnä huomauttaa, -että kauneudentajumme perustuu ainoastaan ihmissielun luonteeseen eikä -sitä vastaa mikään ihailulle esineelle kuuluva todellinen ominaisuus, -sekä ettei kauneudentaju ole myötäsyntyinen eikä muuttumaton. Me näemme -tämän esim. siitä, että eri ihmisrotujen miehillä on aivan eri -käsitykset naiskauneudesta. Jos kauniit esineet olisivat luodut -ainoastaan ihmisen huviksi, olisi näytettävä toteen, että maapallolla -oli vähemmän kauneutta, ennenkuin ihminen oli astunut näyttämölle. -Olivatko eoceni-ajan kauniit kartio- ja kierukkakotilot ja -sekundäri-ajan kauniisti muovaillut ammoniitit luodut sitä varten, että -ihminen saisi pitkien ajanjaksojen jälestä ihailla niiden kauneutta -kokoelmissaan? Harvat esineet ovat kauniimpia kuin piikuorilevien -pienen pienet piikotelot: luotiinko nämä sitä varten, että niitä -tutkittaisiin ja ihailtaisiin vahvasti suurentavan mikroskoopin avulla? -Kauneus perustuu tässä ja monissa muissa tapauksissa ilmeisesti -kokonaan rakenteen sopusuhtaisuuteen. Kukat kuuluvat luonnon -kauneimpiin luomiin, mutta nepä ovatkin saaneet vihreistä lehdistä -silmiinpistävästi erottuvan ulkomuotonsa ja siis myöskin kauneutensa -sen vuoksi, että hyönteiset ne helposti huomaisivat. Olen tullut tähän -johtopäätökseen siitä, etten milloinkaan poikkeustapauksessakaan ole -havainnut tuulen avulla hedelmöittyvillä kasveilla kirkkaanväristä -teriötä. Eräät kasvit tuottavat kahdenlaisia kukkia: toiset ovat -avonaisia ja värikkäitä, joten ne houkuttelevat hyönteisiä, toiset ovat -suljettuja, värittömiä ja medettömiä, eikä niissä milloinkaan käy -hyönteisiä. Tästä voimme päättää, että jollei maanpinnalle olisi -kehittynyt hyönteisiä, eivät kasvimmekaan olisi kauniskukkaisia, vaan -tuottaisivat ainoastaan sellaisia mitättömän näköisiä kukkia kuin -männyn, tammen, saarnen, pähkinäpuun, heinien, spenaatin, suolaheinän -ja nokkosen kukat, jotka kaikki hedelmöittyvät tuulen avulla. Sama -pitää paikkansa hedelmiin nähden. Jokainen myöntänee, että kypsä -mansikka tai kirsikka on yhtä viehättävä silmälle kuin sulava suussa ja -että kuusaman ja rautatammen tulipunaiset marjat ovat erinomaisen -kauniita. Mutta tämän kauneuden ainoana tarkotuksena on opastaa lintuja -ja muita eläimiä syömään näitä hedelmiä ja siten levittämään siemeniä. -Teen tämän johtopäätöksen siitä, että olen poikkeuksetta havainnut -siementen aina leviävän täten, ollessaan peitossa jonkinlaisen -hedelmän, s.o. lihakkaan tai sosemaisen aineen sisällä, jos hedelmä on -loistavanvärinen tai silmäänpistävä valkoisen tai mustan värinsä -vuoksi. - -Toisaalta myönnän kernaasti, että suuri joukko uroseläimiämme, kuten -kaikki komeimmat lintumme, jotkut kalat, matelijat ja imettäväiset sekä -lukuisat upeaväriset perhoset ovat saaneet kauneutensa itse kauneuden -vuoksi. Mutta tämän on saanut aikaan sukupuolivalinta, s.o. naaraat -ovat aina antaneet etusijan kauneimmille uroksille, eikä tämä kauneus -suinkaan ole ihmisen iloksi luotu. Samoin on lintujen laulun laita. -Kaikesta tästä voimme päättää, että suuressa osassa eläinkuntaa -vallitsee miltei samanlainen mieltymys kauniisiin väreihin ja -sointuviin säveliin. Kun naaras on yhtä kauniinvärinen kuin koiras, -mikä ei ole niinkään harvinaista lintujen ja perhosten joukossa, on -syynä nähtävästi se, että sukupuolivalinnan kautta saavutetut värit -ovat siirtyneet molemmille sukupuolille, eikä yksin uroksille. Kuinka -kauneudentaju yksinkertaisimmassa muodossaan -- s.o. eräiden värien, -muotojen ja sävelten tuottama erikoislaatuinen mielihyvän tunne -- -ensinnä kehittyi ihmisen ja alhaisempien eläinten sielussa, on hyvin -hämärä seikka. Yhtä vaikeata on vastata kysymykseen, miksi eräät maut -ja tuoksut ovat miellyttäviä ja toiset epämiellyttäviä. Kaikessa tässä -näyttää tottumuksella olevan osansa, mutta jokin perussyy täytyy olla -olemassa kunkin lajin hermoston laadussa. - -Luonnollinen valinta ei voi muuntaa lajia siten, että muuntelu tulisi -pelkästään hyödyttämään jotakin toista lajia, vaikka kaikkialla -luonnossa lajit lakkaamatta käyttävät hyväkseen ja hyötyvät muiden -lajien rakenteesta. Mutta luonnollinen valinta voi luoda ja usein -luokin rakennelmia, jotka ovat suoranaiseksi vahingoksi muille -eläimille, kuten kyykäärmeen myrkkyhammas tai ichneumon-hyönteisen -munanlaskin, jolla se laskee munansa muiden hyönteisten eläviin -ruumiisiin. Jos voitaisiin näyttää toteen, että jonkin lajin jokin -rakenteenosa on muodostunut toisen lajin yksinomaista hyötyä -tarkottavaksi, kumoisi tämä teoriani, sillä sellaista ei luonnollinen -valinta voisi aikaansaada. - -Vaikka luonnonhistoriallisista teoksista voidaan löytääkin useita -tämäntapaisia väitteitä, ei niitten joukossa mielestäni ole -ainoatakaan, johon voitaisiin panna jotakin painoa. Kaikki myöntävät, -että kalkkarokäärmeellä on myrkkyhammas puolustaakseen itseään ja -surmatakseen muita eläimiä saaliikseen; jotkut väittävät kumminkin, -että se samalla on omaksi vahingokseen varustettu kalistimella, jotta -tämä varottaisi sen pyydystämiä eläimiä. Minä puolestani olisin miltei -yhtä valmis uskomaan, että kissa valmistuessaan hyökkäämään hiiren -kimppuun kivertää hännänpäänsä varottaakseen kuolemaan tuomittua -hiirtä. Kun kalkkarokäärme käyttää kalistintaan, kun lasisilmäkäärme -pöyhistää kaularöyhelöänsä ja eräs toinen käärmelaji äänekkäästi ja -käheästi sihisten paisuttaa ruumistaan, on paljon todennäköisempää, -että ne tekevät tämän pelottaakseen niitä monia lintuja ja muita -eläimiä, joiden tiedetään ahdistavan kaikkein myrkyllisimpiäkin -käärmelajeja. Käärmeet noudattavat samaa vaistoa kuin kana, joka -pöyhistää höyheniänsä ja levittää siipensä, kun koira lähestyy sen -poikasia. Tila ei kumminkaan salli minun laveammalti puhua niistä -monista keinoista, joilla eläimet koettavat säikyttää luotaan -vihollisiansa. - -Luonnollinen valinta ei milloinkaan tuota rakennelmaa, joka on -olennolle enemmän vahingoksi kuin hyödyksi, sillä luonnollisen valinnan -vaikutus perustuu juuri sen kullekin yksilölle tuottamaan hyötyyn. -Kuten Paley on huomauttanut, ei mikään elin ole voinut muodostua sen -vuoksi, että se tuottaisi tuskaa tai vahinkoa omistajalleen. Jos -tarkasti punnitaan kunkin elimistönosan tuottama hyvä ja paha, -huomataan että jokainen osa on kokonaisuudessaan hyödyllinen. Jos jokin -osa aikojen kuluessa ja elinehtojen vaihtuessa tulee vahingolliseksi, -niin se toisintuu, tai jollei niin tapahdu, häviää olento sukupuuttoon, -kuten jo myriadit olennot ovat aikojen kuluessa hävinneet. - -Luonnollisen valinnan ainoana pyrkimyksenä on tehdä jokainen elollinen -olento yhtä täydelliseksi tai hiukan täydellisemmäksi kuin muut saman -alueen asukkaat, joiden kanssa se joutuu kilpailemaan. Tämän -havaitsemme olevan sen täydellisyyden asteen, joka on luonnontilassa -saavutettavissa. Esim. Uuden Seelannin kotoperäiset lajit ovat -toisiinsa verrattuina täydellisiä, mutta nykyään ne ovat nopeasti -väistymässä Europasta tulleiden kasvi- ja eläinlegioiden tieltä. -Luonnollinen valinta ei siis pyri saavuttamaan ehdotonta -täydellisyyttä; ja mikäli kykenemme arvostelemaan, emme luonnossa aina -tapaakaan näin korkeata täydellisyyden astetta. Kuten Müller -huomauttaa, ei täydellisinkään elin, ihmissilmä, täysin oikaise -valonsäteiden taittumisen synnyttämää kuvanhämmennystä. Ylisteltyään -ihmissilmän ihmeellisiä kykyjä, Helmholz, jonka arvostelun pätevyyttä -ei kukaan tahtone kieltää, lisää seuraavat huomattavat sanat: -"Se epätarkkuus ja epätäydellisyys, jota olemme havainneet silmän -optillisessa koneessa ja hermokalvon kuvassa, ei ole mitään -verrattuna niihin epätarkkuuksiin, joita äsken havaitsimme aistimusten -alalla. Tekisi mieli sanoa, että luonto on huviksensa kasaillut -ristiriitoja, riistääkseen kaiken perustuksen siltä teorialta, jonka -mukaan näkyväisen ja näkymättömän maailman välillä on olemassa -ennaltavallitseva sopusointu." Samalla kuin ihastuneina tarkastelemme -luonnossa tapaamiamme monen monituisia jäljittelemättömiä rakennelmia, -sanoo järkemme meille -- joskin helposti voimme erehtyä niin toisessa -kuin toisessakin suhteessa -- että jotkut rakennelmat ovat vähemmän -täydellisiä. Sillä voimmeko pitää täydellisenä esim. mehiläisen -pistintä, jota tämä hyönteinen ei voi vetää ulos vastakkaisten väkästen -vuoksi käyttäessään sitä aseena eräänlaatuisia vihollisia vastaan, ja -joka siten välttämättä aikaansaa hyönteisen kuoleman raastamalla siltä -sisälmykset ulos? - -Jos oletamme, että mehiläisten kaukaiset esivanhemmat käyttivät -pistintään jonkinlaisena kaivaus- tai sahauskoneena, kuten niin monet -saman suuren lahkon jäsenet, ja että se sittemmin toisintui, joskaan ei -täydellisesti nykyistä tarkotustaan vastaavaksi, samalla kuin myrkky, -jolla alkuansa oli jokin muu tarkotus, esim. äkämien synnyttäminen, -sittemmin väkevöityi -- silloin kenties käsitämme, miksi pistimen -käyttäminen usein aikaansaa hyönteisen kuoleman. Sillä jos pistämiskyky -on hyödyllinen mehiläisyhteiskunnalle kokonaisuudessaan, niin se -täyttää kaikki luonnollisen valinnan vaatimukset, vaikka se tuottaakin -muutamille jäsenille kuoleman. Ihaillessamme sitä todella ihmeellistä -vainua, jonka avulla monien hyönteislajien urokset löytävät naaraansa, -voimme tuskin ihailla sitä, että pelkästään tätä siitostarkotusta -varten syntyy tuhansittain kuhnureita, jotka ovat aivan hyödyttömiä -yhteiskunnalle kaikissa muissa suhteissa ja jotka lopulta joutuvat -uutterien hedelmättömien sisartensa teurastettaviksi. Niin vaikeata -kuin se lieneekin, pitäisi meidän ihailla mehiläiskuningattaren julmaa -vaistomaista vihaa, joka pakottaa sen tuhoamaan nuoret kuningattaret, -omat tyttärensä, heti näiden synnyttyä tai itse saamaan surmansa -taistelussa; sillä epäilemättä tämä tapahtuu yhteiskunnan hyödyksi, -eikä luonnollisen valinnan järkkymätön laki tee mitään eroa -äidinrakkauden ja äidinvihan välillä, joskin jälkimäinen onneksi on -luonnossa peräti harvinainen. Jos taas ihailemme niitä nerokkaita -kojeita, jotka auttavat Orchis-lajien ja monien muiden kasvien -hedelmöittymistä hyönteisten välityksellä, niin voimmeko pitää yhtä -tarkotuksenmukaisena sitä, että havupuittemme on pakko tuottaa sakeita -siitepölypilviä, jotta jotkut harvat hiukkaset sattumalta osuisivat -lentämään siemenaiheelle? - - - -JÄLKIKATSAUS: TYYPIN YHDENMUKAISUUDEN JA ELINEHTOJEN LAIT LUONNOLLISEEN -VALINTAAN SISÄLTYVINÄ. - - -Olemme tässä luvussa käsitelleet muutamia niistä vaikeuksista, joiden -perusteella teoriaamme voidaan vastustaa. Monet niistä ovat vakavaa -laatua, mutta luullakseni esityksemme on luonut valoa eräisiin -tosiasioihin, jotka luomisopin kannalta, jonka mukaan olennot ovat -erikseen luotuja, jäisivät perin hämäriksi. Olemme nähneet, etteivät -lajit ole minään aikakautena rajattoman muuntelevaisia ja etteivät -niitä liitä toisiinsa kovin lukuisat välimuodot; tähän on osaksi syynä -se, että luonnollisen valinnan prosessi aina on hyvin hidas ja -vaikuttaa kunakin aikana ainoastaan harvoihin muotoihin, osaksi se, -että tuohon samaan prosessiin juuri sisältyy aikaisempien ja -välittäväin muotojen yhäti jatkuva syrjäytyminen ja sukupuuttoon -häviäminen. Läheiset sukulaislajit, jotka nykyään elävät yhtenäisellä -alueella, ovat useinkin muodostuneet aikana, jolloin alue ei vielä -ollut yhtenäinen ja jolloin alueen eri osissa vallitsevat elinehdot -eivät vielä huomattavitta erotuksitta häipyneet toisiinsa. Kun -yhtenäisen alueen kahdessa osassa muodostuu kaksi muunnosta, muodostuu -usein alueiden rajaseudulle kolmas välittävä muunnos, joka on -soveltautunut elämään tuolla seudulla; mutta syistä, jotka ennen olemme -maininneet, on välittävä muunnos usein vähälukuisempi kuin nuo kaksi -muuta muotoa, joiden yhdyssiteenä se on, ja sen vuoksi nuo kaksi -lukuisampaa muotoa ovat muuntelun edelleen jatkuessa paljon -edullisemmassa asemassa kuin vähälukuisempi välittävä muunnos, joten -niiden tavallisesti onnistuu syrjäyttää ja sukupuuttoon hävittää -kilpailijansa. - -Olemme nähneet tässä luvussa, kuinka meidän on varottava päättämästä, -etteivät mitkään siirtymäasteet ole olleet mahdollisia, olkoonpa että -kysymyksessä ovat mitä erilaisimmat elintavat, ettei esim. lepakko ole -voinut luonnollisen valinnan perusteella muodostua eläimestä, joka -aluksi ainoastaan liiti ilman halki. - -Olemme myöskin nähneet, kuinka laji voi uusiin elinehtoihin jouduttuaan -muuttaa elintapansa tai kuinka sen elintavat saattavat moninaistua -siten, että jotkut niistä suuresti erkanevat sen lähimpien sukulaisten -elintavoista. Näin ollen voimme käsittää -- kun samalla pidämme -mielessämme, että jokainen elollinen olento pyrkii elämään kaikkialla -missä se suinkin voi -- minkä vuoksi on olemassa räpyläjaloilla -varustettuja ylämaanhanhia, maassa eläviä tikkoja, sukeltavia rastaita -ja myrskylintuja, joilla on ruokin elintavat. - -Vaikkakin olettamus, että niin monimutkainen elin kuin silmä on -muodostunut luonnollisen valinnan kautta, on omansa panemaan kenen -tahansa epäröimään, ei meistä kuitenkaan ole mikään logillinen -mahdottomuus, että mikä elin tahansa, josta tunnemme pitkän sarjan -toistaan monimutkaisemmin kehittyneitä asteita, voi luonnollisen -valinnan vaikutuksesta saavuttaa kuinka korkean täydellisyyden asteen -tahansa. Sellaisissa tapauksissa taas, joissa emme tunne mitään -välittäviä eli siirtymäasteita, meidän on oltava hyvin varovaisia -päättäessämme, ettei mitään välimuotoja ole voinut olla olemassa, sillä -useiden elinten metamorfosit osottavat, että ihmeelliset -funktionmuutokset ainakin ovat mahdollisia. Niinpä uimarakko on -ilmeisesti muuttunut ilmaa-hengittäviksi keuhkoiksi. Usein on -siirtymistä suuresti helpottanut se, että sama elin on samalla haavaa -suorittanut useampia hyvin erilaisia tehtäviä ja että sittemmin jokin -elimen osa tai elin kokonaisuudessaan on erikoistanut toista tehtävää -varten, tai myöskin se seikka, että kaksi eri elintä on samalla haavaa -suorittanut saman tehtävän, jolloin toinen on toisen avustamana voinut -mukautua uuteen tehtäväänsä. - -Olemme nähneet, että kahdelle olennolle, jotka ovat hyvin etäällä -toisistaan luonnon asteikossa, saattaa kummallekin erikseen muodostua -samaa tarkotusta täyttäviä ja ulkonäöltäänkin hyvin samanlaisia elimiä; -mutta kun huolellisesti tutkii tällaisia elimiä, havaitsee miltei aina -oleellisia eroavaisuuksia niiden rakenteessa, mikä seikka aivan -luonnollisesti johtuu luonnollisen valinnan aatteesta. Toisaalta on -yleisenä sääntönä kaikkialla luonnossa, että saman tarkotuksen -saavuttamiseksi on olemassa äärettömän monenkaltaisia rakennelmia, ja -tämäkin seuraa luonnollisesti samasta yleisestä laista. - -Useissa tapauksissa olemme aivan liian tietämättömiä voidaksemme -väittää jollakin osalla tai elimellä olevan niin vähän merkitystä lajin -menestykselle, ettei sen rakenne ole voinut vähitellen muuttua -luonnollisen valinnan kartuttavan vaikutuksen johdosta. Joskus taas -toisinnot ovat todennäköisesti muuntelun tai kasvunlakien suoranaisia -tuloksia, riippumatta siitä, onko niillä saavutettu mitään etua. Mutta -voimme olla varmat siitä, että luonnollinen valinta on käyttänyt -hyväkseen ja edelleen muuntanut tällaisiakin rakennelmia, muodostaen ne -lajille edullisiksi uusissa olosuhteissa. Luultavaa on myöskin, että -moni elin, joka aikaisemmin on ollut suurimerkityksellinen, usein on -säilynyt, vaikkakin sen merkitys on supistunut niin vähäiseksi, ettei -elin nykyisessä muodossaan mitenkään olisi voinut kehittyä luonnollisen -valinnan vaikutuksesta -- kuten esim. vesieläinten pyrstö, jonka useat -maalla elävät jälkeläiset ovat perineet. Luonnollinen valinta ei voi -muuntaa lajia siten, että muuntelu koituisi toisen lajin yksinomaiseksi -hyödyksi tai vahingoksi, vaikkakin se voi luoda osia, elimiä -ja eritteitä, jotka saattavat olla sangen hyödyllisiä jopa -välttämättömiäkin tai myös sangen vahingollisia toiselle lajille, mutta -jotka joka tapauksessa samalla ovat hyödyllisiä omistajalleen. -Jokaisella taajaan-asutulla seudulla luonnollinen valinta vaikuttaa -asukasten kilpailun kautta ja johtaa menestykseen olemassa-olon -taistelussa ainoastaan mikäli tällä alueella vallitsevat erikoiset -olosuhteet tulevat kysymykseen. Tämän vuoksi täytyy usein toisen, -tavallisesti pienemmän, alueen asukasten väistyä toisen, tavallisesti -suuremman, alueen asukasten tieltä. Sillä suuremmalla alueella on -yksilöiden lukumäärän ja muotojen moninaisuuden täytynyt olla suurempi -sekä kilpailun ankarampi, joten asukkaat siellä ovat kehittyneet -korkeammalle asteelle. Luonnollinen valinta ei siis välttämättä johda -ehdottomaan täydellisyyteen; ja mikäli rajotettu kykymme sallii meidän -asiaa arvostella, emme voi väittää kaikkialla luonnossa tapaavammekaan -ehdotonta täydellisyyttä. - -Luonnollisen valinnan teorian avulla voimme hyvin käsittää vanhan -luonnonhistoriallisen säännön: "Natura non facit saltum" (luonto ei tee -harppauksia). Tämä sääntö ei ole täysin paikkansapitävä, jos -tarkastamme ainoastaan nykyisen maailman asukkaita; mutta jos otamme -lukuun myöskin kaikki entisinä aikoina eläneet olennot, sekä tunnetut -että tuntemattomat, täytyy säännön teoriamme mukaan täysin pitää -paikkansa. - -Yleensä myönnetään että kaikkien elollisten olentojen muodon on -määrännyt kaksi suurta lakia, tyypin yhdenmukaisuuden ja olemassa-olon -ehtojen lait. Tyypin yhdenmukaisuudella ymmärretään sitä pääasiallista -rakenteen yhtäpitäväisyyttä, jonka havaitsemme samaan luokkaan -kuuluvissa elollisissa olennoissa ja joka on aivan riippumaton -elinehdoista. Teoriani mukaan selittää alkuperän yhteisyys tyypin -yhdenmukaisuuden. Kuuluisan Cuvier'n usein käyttämä lausetapa -"olemassaolon ehdot", sisältyy täydelleen luonnollisen valinnan -teoriaan. Sillä luonnollinen valinta joko sovelluttaa nykyään kunkin -elollisen olennon sen organisiin ja epäorganisiin elinehtoihin tai on -jo entisinä aikoina sovelluttanut sen niihin. Soveltautumista edistää -usein elinten lisääntynyt käyttö tai niiden käytön puute; usein siihen -vaikuttavat elinehdot suoranaisella tavalla, ja se on jokaisessa -tapauksessa erinäisten muuntelun ja kasvunlakien alainen. Siksipä -olemassa-olon ehtojen laki itse asiassa on korkeampi laki, koska siihen -sisältyy aikaisempien muuntelujen ja soveltautumisten aiheuttama tyypin -yhdenmukaisuus. - - - - -VII LUKU. - -ERILAATUISIA LUONNOLLISEN VALINNAN TEORIAA VASTAAN TEHTYJÄ -VASTAVÄITTEITÄ. - - -Pitkäikäisyys. -- Toisinnot eivät välttämättä ole samanaikaisia. -- -Toisinnot, joista näköjään ei ole mitään suoranaista hyötyä. -- -Edistystä osottavaa kehitystä. -- Ominaisuuksia, joiden funktiollinen -merkitys on vähäinen. -- Luonnollisen valinnan oletettu kykenemättömyys -selittämään hyödyllisten rakennelmien alkuasteita. -- Syyt, jotka -häiritsevät hyödyllisten rakennelmien muodostumista luonnollisen -valinnan kautta. -- Saman luokan jäsenillä tavattavat perin erilaiset -elimet, jotka ovat kehittyneet samasta alusta. -- Mistä syistä suuret -ja äkilliset muutokset eivät ole uskottavia. - - -Tahdon tässä luvussa käsitellä moniaita erilaatuisia vastaväitteitä, -joita on tehty mielipiteitäni vastaan, koska eräät edellisessä esitetyt -seikat siten käyvät selvemmiksi. Olisi kumminkin hyödytöntä ottaa niitä -kaikkia puheeksi, koska monet niistä ovat sellaisten kirjottajain -tekemiä, jotka eivät ole viitsineet ottaa selvää kysymyksessä olevista -asioista. Niinpä eräskin etevä saksalainen luonnontutkija on väittänyt -teoriani heikoimman puolen olevan sen, että pidän kaikkia elollisia -olentoja epätäydellisinä. Itse asiassa olen ainoastaan lausunut, -etteivät kaikki oiennet ole niin täydellisiä kuin voisivat olla -suhteessaan elinehtoihinsa; tämän osottaa se, että monet kotoperäiset -muodot ovat useissa maailman osissa syrjäytyneet maahan tunkeutuneiden -muukalaisten tieltä. Ja vaikkapa elolliset olennot olisivatkin -jolloinkin olleet täysin elinehtoihinsa soveltuneita, eivät ne ole -voineet pysyä sellaisina, kun elinehdot ovat muuttuneet, jolleivät ne -itsekin ole samalla muuttuneet; eikä kukaan kieltäne, että jokaisen -alueen luonnonsuhteissa, samoinkuin sen asukasten lukumäärässä ja -laadussa, on tapahtunut paljon muutoksia. - -Eräs arvostelija on äskettäin esittänyt jonkinmoisella -näennäisellä matematisella tarkkuudella perustellun väitteen, että -pitkäikäisyydestä on kaikille lajeille suurta hyötyä, joten sen, joka -uskoo luonnollisen valinnan, "on laadittava sukupuunsa" sillä tavoin, -että kaikki jälkeläiset elävät kauemmin kuin niiden esivanhemmat. Eikö -arvostelijamme käsitä, että kaksivuotinen kasvi tai jokin alhainen -eläinlaji voi levitä kylmään ilmanalaan, kuolla siellä joka talvi ja -kumminkin luonnollisen valinnan vaikutuksesta saavutettujen etujensa -vuoksi säilyä siellä vuodesta vuoteen muniensa tai siementensä avulla? -E. Ray Lankester on äskettäin käsitellyt tätä asiaa ja hän tekee sen -johtopäätöksen että -- mikäli asian ääretön monimutkaisuus sallii hänen -siitä muodostaa mitään mielipidettä -- iän pituus yleensä riippuu siitä -asemasta, mikä kullakin lajilla on organisationi-asteikossa, sekä -siitokseen ja yleiseen elintoimintaan käytetyn voimankulutuksen -määrästä. Ja todennäköistä on, että luonnollinen valinta on suureksi -osaksi määrännyt nämä ehdot. - -On väitetty, että koska eivät mitkään Egyptin eläimet ja kasvit, joista -jotakin tiedämme, ole muuttuneet viimeisten kolmen- tai neljäntuhannen -vuoden kuluessa, eivät todennäköisesti mitkään muutkaan eläimet ja -kasvit ole missään muussa maailman osassa muuttuneet. Mutta kuten E.A. -Lewes on huomauttanut, tällainen johtopäätösten teko todistaa liian -paljon; vanhoihin egyptiläisiin muistomerkkeihin kuvatut tai -balsamoituina löydetyt kotirodut ovat tosin hyvin samanlaisia tai aivan -samoja kuin nykyään elävät, mutta kumminkin kaikki luonnontutkijat -myöntävät, että tällaiset rodut ovat syntyneet alkutyypin toisintumisen -kautta. Paljon paremmalla syyllä olisi voitu vedota niihin moniin -eläimiin, jotka ovat pysyneet muuttumattomina jääkauden alusta alkaen, -sillä nämä ovat olleet suurten ilmastonmuutosten alaisina ja vaeltaneet -pitkiä matkoja, kun sitävastoin Egyptin elinehdot ovat, mikäli -tiedämme, viimeisten vuosituhansien kuluessa pysyneet aivan -samanlaisina. Se seikka, että nämä eläimet ovat jääkauden jälkeen -muuttuneet hyvin vähän tai eivät ensinkään, olisi voinut jotakin -merkitä vastaväitteenä niitä vastaan, jotka uskovat, että on olemassa -synnynnäinen ja välttämätön kehityslaki, mutta se on tehoton -luonnollisen valinnan eli kelvollisinten eloonjäämisen oppia vastaan, -jonka mukaan sattumalta syntyneet edulliset muuntelut tai yksilölliset -eroavaisuudet säilyvät, kumminkin ainoastaan eräissä suotuisissa -olosuhteissa. - -Kuuluisa paleontologi Bronn, joka on kääntänyt teokseni saksaksi, kysyy -käännökseen liittämässään loppusanasessa, kuinka jokin muunnos voi -luonnollisen valinnan aatteen mukaan elää rinnan kantalajinsa kanssa. -Jos molemmat ovat soveltautuneet hieman erilaisiin elintapoihin tai -elinehtoihin, niin ne voivat elää toistensa rinnalla, ja jollemme ota -lukuun polymorfisia lajeja, joiden muuntelevaisuus näyttää olevan -erikoista laatua, emmekä pelkästään satunnaisia muunteluja, kuten ko'on -muuntelua, albinismia y.m., tapaamme yleensä -- mikäli minä olen -huomannut -- pysyväisemmät muunnokset erikoisilla, määrätyillä -asuinpaikoilla, kuten ylängöillä tai alangoilla, kosteassa tai kuivassa -seudussa j.n.e. Vieläpä sellaistenkin eläinten muunnokset, jotka -viettävät kuljeskelevaa elämää ja risteytyvät vapaasti, näyttävät -tavallisesti rajottuvan määrätyille alueille. - -Bronn väittää vielä, etteivät selvät lajit milloinkaan eroa toisistaan -ainoastaan yhdeltä ainoalta ominaisuudeltaan, vain useilta -elimistönosiltaan, ja hän kysyy, mistä johtuu, että aina monet -elimistönosat ovat samalla kertaa muuntelun ja luonnollisen valinnan -vaikutuksesta muuttuneet? Mutta eihän ole mitenkään välttämätöntä -olettaa, että jonkin olennon kaikki osat ovat muuttuneet samalla -kertaa. Mitä hämmästyttävimpiä toisintoja, jotka oivallisesti -soveltuvat johonkin erityiseen tarkotukseen, voi syntyä toinen toistaan -seuraavien muuntelujen kautta, jos nämä ovat lieviä, ensin yhdessä ja -sitten toisessa osassa; ja kun nuo kaikki muuntelut siirtyvät -jälkeläisiin, näyttää meistä siltä, kuin ne olisivat samalla haavaa -syntyneet. Parhaan vastauksen yllämainittuun vastaväitteeseen tarjoavat -kumminkin ne kotirotumme, jotka etupäässä ihmisen harjottaman valinnan -johdosta ovat toisintuneet jotakin määrättyä tarkotusta täyttämään. -Katsokaamme englantilaista juoksijahevosta ja kuormahevosta, -vinttikoiraa ja englantilaista pihakoiraa! Niiden koko ruumis, jopa -henkisetkin ominaisuudet ovat muuntuneet. Mutta jos voisimme askel -askeleelta seurata niiden muuntumishistoriaa -- jonka viimeiset vaiheet -ovat meille tunnetut -- emme näkisi mitään suuria ja samanaikaisia -muutoksia, vaan havaitsisimme ensin yhden, sitten toisen osan lievästi -muuttuvan ja jalostuvan. Silloinkin kun ihminen on kohdistanut -valintansa yhteen ainoaan ominaisuuteen -- josta viljelyskasvimme -tarjoavat parhaan esimerkin -- havaitsemme aina, että samalla kuin -kysymyksessä oleva kasvinosa, kukka, hedelmä tai lehdet, on suuresti -muuttunut, myöskin muut osat ovat lievästi toisintuneet. Tätä voidaan -osaksi pitää kasvun vuorosuhteellisuuden, osaksi n.k. spontanisen -(itsestään tapahtuvan) muuntelun aiheuttamana. - -Paljon painavampi on se Bronnin ja sittemmin myöskin Brocan esittämä -vastaväite, että monet ominaisuudet eivät näytä olevan minkäänlaiseksi -hyödyksi omistajalleen, joten luonnollinen valinta ei ole voinut niihin -vaikuttaa. Bronn mainitsee esimerkkeinä eri jänis- ja hiirilajien -vaihtelevan hännän ja korvien pituuden, useiden eläinten hampaissa -huomattavat monimutkaisesti rakennetut hammaskiillepoimut ja monta -muuta samanlaista tapausta. Samaa asiaa on Nägeli käsitellyt eräässä -kasveja koskevassa etevässä tutkielmassa. Hän myöntää luonnollisen -valinnan aikaansaaneen paljon, mutta väittää kasviheimojen eroavan -etupäässä morfologisilta ominaisuuksiltaan, jotka näyttävät olevan -aivan merkityksettömiä lajien menestymiselle. Hän uskoo senvuoksi, että -on olemassa synnynnäinen pyrkimys edistymiseen ja täydellisemmäksi -kehittymiseen. Nägeli mainitsee solujen järjestymisen solukossa ja -lehtiasennon tapauksina, joihin luonnollinen valinta ei ole voinut -vaikuttaa. Samanlaisina tapauksina olisi voinut mainita kukanosien -vaihtelevan lukumäärän, siemenaiheiden aseman, siemenen muodon, mikäli -se ei edistä leviämistä y.m. - -Ylläolevassa väitteessä on paljon huomiota ansaitsevaa. Mutta -ensinnäkin meidän on oltava sangen varovaisia, tahtoessamme ratkaista, -mitkä rakennelmat ovat nykyään ja mitkä ovat aikaisemmin olleet -kullekin lajille hyödyllisiä. Toiseksi meidän on aina pidettävä -mielessämme, että kun jokin elimistön osa on muuntunut, niin ovat -muutkin osat joistakin hämärästi havaittavista syistä muuntuneet; -sellaisia syitä ovat lisääntynyt tai vähentynyt ravinnon virtaaminen -johonkin elimistönosaan, keskinäinen puristus, aikaisemmin kehittyneen -osan vaikutus myöhemmin kehittyneeseen j.n.e.; toiset muutosten syyt -taas johtavat meidät salaperäisiin vuorosuhteellisuustapauksiin, jotka -ovat meille tuiki käsittämättömiä. Kaikkia näitä vaikutuksia voimme -lyhyyden vuoksi nimittää yhteisellä nimellä kasvunlaeiksi. Kolmanneksi -meidän on otettava lukuun myöskin muuttuneiden elinehtojen suoranainen -ja pysyväinen vaikutus sekä n.k. spontaniset muuntelut, jotka varsin -vähän näyttävät riippuvan elinehtojen laadusta. Silmumuuntelut, kuten -sammalruusun ilmaantuminen tavalliseen ruusupensaaseen tai -nektaripersikan ilmaantuminen tavalliseen persikkapuuhun, ovat hyviä -esimerkkejä spontanisesta muuntelusta. Mutta näissäkään tapauksissa -emme voi olla varmat siitä, eikö jokin elinehtojen muutoksen -kasvinesteessä aiheuttama paikallinen muutos ole aikaansaanut -yllämainittuja muunteluita; muistakaamme että esim. pienen pieni -myrkkypisara voi synnyttää monimutkaisia äkämämuodostumia. Jokaisella -pienellä yksilöllisellä eroavaisuudella täytyy olla vaikuttava syynsä -yhtä hyvin kuin sattumalta syntyneillä selväpiirteisemmillä -muunteluillakin. Ja jos tuo tuntematon syy vaikuttaisi jatkuvasti, on -miltei varmaa, että kaikki lajin yksilöt toisintuisivat samanlaisiksi. - -Olen nyttemmin tullut siihen käsitykseen, että olen teokseni -aikaisemmissa painoksissa arvioinut spontanisen muuntelevaisuuden -aiheuttamien toisintojen lukumäärän ja merkityksen liian vähäiseksi. -Mutta mahdotonta on pitää spontanisen muuntelevaisuuden aiheuttamina -kaikkia niitä lukemattomia rakennelmia, jotka ovat niin oivallisesti -soveltautuneet kunkin lajin elintapoihin. Voin yhtä vähän uskoa tätä, -kuin että englantilaisen kilpahevosen tai vinttikoiran erinomaisesti -tehtäväänsä soveltautunut muoto, joka niin ihmetytti vanhempia -luonnontutkijoita ennenkuin luonnollisen valinnan periaate oli -tunnettu, olisi täten selitettävissä. - -Maksanee vaivan valaista edellä tehtyjä huomautuksia esimerkeillä. -Mitä erinäisten osien oletettuun hyödyttömyyteen tulee, tarvinnee -tuskin huomauttaa, että korkeammilla ja paraiten tunnetuillakin -eläimillä on monia rakennelmia, jotka ovat niin korkealle kehittyneet, -ettei kukaan epäile niiden tärkeyttä, mutta siitä huolimatta ei tunneta -näiden rakennelmien tarkotusta tai se on vasta äskettäin tullut -tunnetuksi. Koska Bronn mainitsee eri hiirilajien korvien ja -hännän pituuden esimerkkeinä, joskin vähäpätöisinä, sellaisista -rakenteeneroavaisuuksista, joista ei voi olla mitään erityistä hyötyä, -tahdon huomauttaa, että tavallisen hiiremme ulkokorvat ovat toht. -Schobl'in mukaan tavattoman runsaasti hermoilla varustetut, joten ne -epäilemättä toimivat myöskin kosketuseliminä; tämän vuoksi korvien -pituus tuskin lienee aivan merkityksetön seikka. Pian saamme myöskin -nähdä, että häntä on hyvin hyödyllinen muutamille lajeille -tarttumaelimenä, ja tässä suhteessa sen pituudella on suuri merkitys -sen käyttökelpoisuuteen nähden. - -Nägelin tutkielman johdosta tahdon lausua muutaman sanan kasveista. -Orchis-lajien kukissa esiintyy suuri joukko omituisia rakennelmia, -joita vielä muutama vuosi sitten pidettiin pelkkinä morfologisina -eroavaisuuksina eikä arveltu niillä olevan mitään erikoista tehtävää. -Mutta nykyään niillä tiedetään olevan mitä tärkein merkitys hyönteisten -avulla tapahtuvassa hedelmöittymisessä, ja ne ovat todennäköisesti -syntyneet luonnollisen valinnan vaikutuksesta. Kukaan ei olisi joku -aika sitten voinut kuvitellakaan, että dimorfisten ja trimorfisten -kasvien heteiden ja emien erilaisella pituudella ja niiden asettelulla -olisi jotakin merkitystä, mutta nyt tiedämme, että niin on asian laita. - -Eräissä kokonaisissa kasviryhmissä siemenaiheet ovat pystysuorassa, -toisissa ne taas ovat riippuvassa asennossa; muutamissa kasveissa -sitävastoin toiset saman sikiäimen siemenaiheista ovat pystysuorassa, -toiset riippuvassa asennossa. Nämä asennot näyttävät ensi katsannolta -pelkästään morfologisilta eikä niillä näytä olevan mitään fysiologista -merkitystä; kumminkin olen tohtori Hooker'ilta saanut tietää, että -muutamissa tapauksissa ainoastaan saman sikiäimen ylemmät siemenaiheet, -toisissa tapauksissa ainoastaan alemmat siemenaiheet hedelmöittyvät, ja -hän arvelee tämän mahdollisesti riippuvan siitä, miltä taholta -siitosputket tulevat sikiäimeen. Jos näin on laita, johtunee -siemenaiheiden asento silloinkin kun saman sikiäimen siemenaiheista -toiset ovat pystysuorassa, toiset riippuvassa asennossa, luonnollisesta -valinnasta, joka on säilyttänyt kaikki hedelmöittymistä ja siementen -muodostumista suosivat vähäiset asennonmuuntelut. - -Useat eri lahkoihin kuuluvat kasvit tuottavat kahdenlaisia kukkia: -toiset ovat avonaisia ja tavallista rakennetta, toiset suljettuja ja -epätäydellisiä. Nämä kaksi kukkamuotoa eroavat usein ihmeellisesti, -mutta saattaapa nähdä niiden samassakin kasvissa asteittain liittyvän -toisiinsa välimuotojen välityksellä. Tavalliset avonaiset kukat voivat -risteytyä; risteytymisestä johtuvat edut tulevat näin ollen -turvatuiksi. Mutta suljetuilla, epätäydellisillä kukillakin on -silminnähtävästi tärkeä merkityksensä, ne kun suurella varmuudella -tuottavat runsaan siemensadon, käyttäen siihen ihmeen vähän siitepölyä. -Kuten juuri sanoimme, ovat molemmat kukkalaadut rakenteeltaan hyvin -eroavia. Epätäydellisten kukkien terälehdet ovat usein aivan -surkastuneet ja siitepölyhiukkasten läpimitta on pienentynyt. Ononis -columnae kasvin heteistä on joka toinen, siis viisi surkastuneita; ja -muutamilla Viola-lajeilla on kolme surkastunutta hedettä, kun taas -kaksi hedettä on säilyttänyt niille kuuluvan tehtävän, joskin ovat -kooltaan hyvin pieniä. Erään intialaisen orvokkilajin (nimeä en tunne, -koska kasvi ei tähän saakka ole tuottanut minulle mitään täydellisiä -kukkia) kolmenkymmenen suljetun kukan joukossa on kuusi kukkaa, joissa -verholehtien luku on vähentynyt viidestä, mikä on säännöllinen määrä, -kolmeen. Eräässä Malpighiaceae-heimon ryhmässä suljetut kukat ovat A. -de Jussieu'n mukaan vielä enemmän muuntuneet, sillä ne viisi hedettä, -jotka ovat verholehtiä vastassa, ovat pysähtyneet kehityksessään ja -ainoastaan kuudes, erästä terälehteä vastassa oleva hede on kehittynyt; -tätä hedettä ei ole ensinkään näiden lajien tavallisissa kukissa; emin -vartalo on kehityksessään pysähtynyt ja sikiäinten lukumäärä on -vähentynyt kolmesta kahteen. Vaikkakin nyt luonnollinen valinta -hyvinkin lienee kyennyt vähentämään muutamien kukkien kokoa ja -siitepölyn runsautta, kun nämä ovat tulleet tarpeettomiksi kukkien -sulkeutumisen vuoksi, on se tuskin kumminkaan aikaansaanut mitään -edellämainituista erikoisista toisinnoista, vaan niiden on täytynyt -johtua kasvunlaeista sekä siitä, että mainitut kukanosat ovat lakanneet -toimimasta siitepölyn vähenemistään vähetessä ja kukkien yhä enemmän -sulkeutuessa. - -Koska on välttämätöntä, että annetaan täysi arvo kasvunlakien tärkeille -vaikutuksille, tahdon edellisten lisäksi vielä antaa muutamia -esimerkkejä toisenlaatuisista muunteluista, nim. samassa kasvissa -esiintyvistä samojen osien ja elinten eroavaisuuksista, jotka johtuvat -näiden osien ja elinten asemasta. Espanjalaisen kastanjan lehtien ja -eräiden mäntylajien neulasten muodostaman erokulman suuruus on -Schachtin lausunnon mukaan miltei vaakasuorissa oksissa erilainen kuin -pystysuorissa. Tavallisen ruutukasvin ja muutamien muiden kasvien -kukinnossa puhkeaa ensin yksi kukka, tavallisesti joko keskimäinen tai -latvimmainen, ja tällä on viisi terä- ja verholehteä sekä -viisilokeroinen sikiäin, kun sitävastoin kaikkien muiden kukkien -vastaavat osat ovat nelilehtisiä. Brittiläisen Adoxan ylimäisessä -kukassa on tavallisesti kaksi verholiuskaa muiden elinten ollessa -nelijakoisia, kun sitävastoin ympäröisissä kukissa tavallisesti on -kolme verholiuskaa ja muut elimet ovat viisijakoisia. Monien -Compositae- ja Umbelliferae-lajien (sekä muutamien muiden kasvien) -laitakukkien teriöt ovat paljon kehittyneemmät kuin kehräkukkien ja -tämä seikka näyttää usein olevan yhteydessä siitoselinten surkastumisen -kanssa. Vielä omituisempaa on, että kehrä- ja laitakukkien siemenet, -kuten aikaisemmin on huomautettu, toisinaan eroavat suuresti -muodoltaan, väriltään ja muilta ominaisuuksiltaan. Carthamus-kasvilla -ja muutamilla muilla Compositae-lajeilla ovat ainoastaan kehräkukkien -siemenet haivenelliset, ja Hyoseris-kasvin mykerö tuottaa kolmenlaisia -siemeniä. Tausch'in mukaan muutamien Umbelliferae-lajien laitakukat -ovat orthospermisia ja kehräkukat coelospermisia -- ominaisuus, jolle -De Candolle antoi erittäin suuren systematisen merkityksen muihin -lajeihin nähden. Professori Braun mainitsee erään Fumariaceae-heimoon -kuuluvan suvun, jonka kukinnon alemmilla kukilla on pitkänpyöreät -juomuiset ja yksisiemeniset pähkylät, ylemmillä kukilla taas suikeat, -kaksilehtiset ja kaksisiemeniset kodat. Tällaisissa tapauksissa -- -jollei ole kysymys erittäin täydellisesti kehittyneistä laitakukista, -jotka tuottavat kasville hyötyä, koska ne helposti pistävät hyönteisten -silmään -- ei luonnollinen valinta ole voinut olla vaikuttamassa, tai -jos onkin, niin sen vaikutus on ollut aivan toisarvoista laatua. Kaikki -nämä muuntelut johtuvat mainittujen osien asemasta ja niiden -keskenäisestä vaikutuksesta toisiinsa, ja voi tuskin olla epäilystä -siitä, että jos kaikki saman kasvin kukat ja lehdet olisivat olleet -samoista ulkonaisista ja sisäisistä ehdoista riippuvaisia, kuten -eräissä asemissa olevat kukat ja lehdet, ne olisivat toisintuneet -aivan samanlaisiksi. Tapaamme usein muulloinkin sellaisia -rakenteenmuunteluja, joita kasvitieteilijät tavallisesti pitävät hyvin -tärkeinä, ainoastaan muutamissa saman kasvin yksilön kukissa tai -muutamissa kasviyksilöissä useiden yksilöiden joukossa, jotka kasvavat -aivan toistensa vieressä samojen elinehtojen alaisina. Koska näistä -muunteluista ei näytä olevan kasveille mitään erikoista hyötyä, eivät -ne voi olla luonnollisen valinnan aiheuttamia. Niiden syyt ovat meille -aivan tuntemattomat; emme voi edes selittää näitä muunteluita -turvautumalla johonkin lähinnä tarjoutuvaan syyhyn, kuten selitimme -viimeksimainittujen tapausten johtuvan kysymyksessäolevien kasvinosien -asemasta. Mainitsen vaan muutamia esimerkkejä. On niin tuiki -tavallista, että samassa kasvissa tapaamme neljä-, viisi- ja -useampijakoisia kukkia, ettei minun siitä tarvinne antaa mitään -erityisiä esimerkkejä; mutta koska lukumäärän muuntelut silloin, kun -osia on vähän, ovat verrattain harvinaisia, voinen mainita että De -Candollen mukaan Papaver tracteatum'in kukilla on joko kaksilehtinen -verhiö ja nelilehtinen teriö (mikä on unikoissa tavallista) tai -kolmilehtinen verhiö ja kuusilehtinen teriö. Se tapa, millä terälehdet -ovat laskoksilla silmussa, on useimmissa ryhmissä hyvin vakaa -morfologinen ominaisuus, mutta professori Asa Gray huomauttaa, että -muutamilla Mimulus-lajeilla on melkein yhtä yleisesti silmikkoasento -sekä samanlainen kuin Rhinanthideae ala-heimossa että kuin -Antirrhinideae ala-heimossa, johon jälkimäiseen alaheimoon suku kuuluu. -Aug. Hilaire mainitsee seuraavat tapaukset: Zanthoxylon suku kuuluu -erääseen Rutaceae heimon ryhmään, johon kuuluvilla kasveilla on yksi -ainoa sikiäin, mutta muutamilla tämän ryhmän lajeilla voi samassa -kasvissa, vieläpä samassa röyhyssä tavata sekä yhdellä että kahdella -sikiäimellä varustettuja kukkia. Helianthemum kasvien kota on yksi- tai -kolmilokeroinen ja Helianthemun mutabile kasvilla "on hedelmässään -kapeampi tai leveämpi levy istukan ja hedelmäseinän välissä". Saponaria -officinalis kasvin kukissa toht. Masters on huomannut sekä laita- että -irtonaisia keski-istukoita. Vihdoin löysi St. Hilaire Comphia -oleaeformis kasvin levenemisalueen etelärajalla kaksi muotoa, joiden -hän ensin arveli olevan erikoisia lajeja, mutta huomasi sittemmin -niiden kasvavan samassa pensaassa. Ja hän lisää: "Tässä ovat siis -samassa yksilössä heteet ja emi kiinnittyneet joko samaan pystysuoraan -lapakkoon tai samaan kukkapohjukseen". - -Näemme siis, että monet kasveissa huomattavat morfologiset -muutokset ovat johdettavissa kasvunlaeista ja osien keskinäisestä -vuorovaikutuksesta. Mutta mitä Nägelin esittämään oppiin synnynnäisestä -edistymis- ja täydellistymispyrkimyksestä tulee, niin tokkohan voimme -yllämainittujen silmäänpistävien muuntelujen johdosta väittää kasvien -osottavan kehitystä korkeampaa astetta kohti? Päinvastoin tahtoisin -yksistään siitä syystä, että kysymyksessä olevat osat eroavat suuresti -samassa kasvissa, pitää tuollaisia muunteluja hyvin merkityksettöminä -kasville itselleen, mikä merkitys niillä sitten lieneekin meidän -jaotuksillemme. Hyödyttömän osan liittymisen elimistöön voitanee tuskin -katsoa kohottavan elimistöä korkeammalle asteelle. Ja mitä -ennenmainittuihin epätäydellisiin ja suljettuihin kukkiin tulee, -osottavat ne pikemmin taantumusta kuin edistystä, kuten myöskin on -useiden loisina elävien ja surkastuneiden eläinten laita. Me emme tunne -syytä, joka aiheuttaa edellämainitut muuntelut, mutta me voimme -päättää, että jos tuo tuntematon syy vaikuttaisi jotakuinkin -yhdenmukaisesti jonkun ajan kuluessa, olisivat tuloksetkin jotakuinkin -yhdenmukaiset, ja siinä tapauksessa kaikki lajin yksilöt toisintuisivat -samaan suuntaan. - -Koska mainituilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä lajien -menestymiselle, ei luonnollinen valinta ole voinut kartuttaa ja lisätä -mitään niissä esiintyneitä lieviä muunteluita. Kun rakennelma, joka on -kehittynyt kauan jatkuneen luonnollisen valinnan vaikutuksesta, lakkaa -olemasta hyödyllinen lajille, niin se yleensä tulee muuntelevaiseksi -- -kuten havaitsemme esim. surkastuneista elimistä --, koska se samalla -lakkaa olemasta luonnollisen valinnan sääntelevän vaikutuksen alaisena. -Mutta kun elimistön tai elinehtojen laatu on synnyttänyt muunteluita, -joilla ei ole merkitystä lajien menestykselle voivat nämä periytyä -- -ja ovatkin ilmeisesti periytyneet -- miltei samanlaisina lukuisiin -muilla tavoin muuntuneisiin jälkeläisiin. Useimmille imettäväisille, -linnuille ja matelijoille ei sillä seikalla ole voinut olla suurtakaan -merkitystä, onko niiden ruumis ollut karvojen, höyhenten vaiko suomujen -peittämä, mutta kumminkin on karvapeite siirtynyt perinnöksi miltei -kaikille imettäväisille, höyhenpeite kaikille linnuille ja suomupeite -kaikille varsinaisille matelijoille. Me annamme suuren systematisen -merkityksen jokaiselle rakennelmalle, olkoonpa tämä mikä tahansa, joka -on yhteinen useille sukulaismuodoille, ja senvuoksi sillä usein -arvellaan olevan hyvin tärkeän merkityksen lajin elämälle. Olen -taipuvainen uskomaan, että morfologiset eroavaisuudet, joille me -annamme niin suuren arvon, kuten lehtien asento, kukan ja sikiäimen -jakautuminen, siemenaiheiden asema y.m., useinkin aluksi esiintyivät -epävakaisina muunteluina, jotka ennemmin tai myöhemmin vakaantuivat -elimistön ja ympäröivien olosuhteiden laadun ja eri yksilöiden -risteytymisen, mutta ei luonnollisen valinnan vaikutuksesta. Sillä -koska lajien menestys ei riipu näistä morfologisista ominaisuuksista, -eivät mitkään niissä esiintyneet vähäiset poikkeavaisuudet ole voineet -olla luonnollisen valinnan sääntelevän ja kartuttavan vaikutuksen -alaisina. Me johdumme tästä hyvin omituiseen tulokseen, nim. siihen, -että ominaisuudet, joiden elinmerkitys lajille on vähäinen, ovat -systematikolle kaikkein tärkeimmät. Mutta kuten myöhemmin saamme nähdä, -käsitellessämme luokittelun kehitysperiaatetta, ei tämä väite ensinkään -ole niin paradoksillinen, kuin miltä se ensimmältä kenties kuulostaa. - -Vaikkakaan meillä ei ole mitään varmoja todistuksia siitä, että -elollisissa olennoissa on olemassa synnynnäinen taipumus -progressiviseen kehitykseen, on tämä kumminkin välttämätön seuraus -luonnollisen valinnan jatkuvasta vaikutuksesta, kuten teokseni -neljännessä luvussa olen koettanut osottaa. Sillä paras määritelmä, -mikä milloinkaan on annettu elimistön kehityksen korkeudesta, on se, -että elimistö on sitä korkeammalle kehittynyt, kuta enemmän sen osat -ovat erikoistuneet. Ja luonnollinen valinta pyrkii juuri tähän, mikäli -osat siten tulevat kykeneviksi tehokkaammin suorittamaan tehtävänsä. - -Eräs etevä eläintieteilijä, St. George Mivart, on äskettäin kerännyt -yhteen kaikki sekä minun että muiden esiintuomat vastasyyt, jotka -puhuvat luonnollisen valinnan oppia vastaan, sellaisena kuin Wallace ja -minä sen olemme esittäneet, ja hän on valaissut niitä erinomaisella -taidolla. Täten esitettyinä nuo vastaväitteet muodostavat pelottavan -rintaman ja koska Mivart ei ole katsonut tehtäväänsä kuuluvan kaikkien -niiden seikkojen ja syiden esittämistä, jotka vastustavat hänen -johtopäätöksiään, vaaditaan lukijalta, joka tahtoo tasapuolisesti -punnita sekä teorian puolesta että sitä vastaan puhuvia todisteita, -suurta ajatuksen ja muistin ponnistusta. Käsitellessään erikoisia -tapauksia Mivart sivuuttaa elinten lisääntyneen käytön ja käytön -puutteen vaikutukset, joille minä aina olen antanut suuren merkityksen -ja joita uskon käsitelleeni laajemmin kuin kukaan muu kirjailija -teoksessani "Variation under Domestication". Usein hän myöskin olettaa, -etten anna mitään merkitystä luonnollisesta valinnasta riippumattomalle -muuntelulle, vaikka olen juuri mainittuun teokseeni koonnut suuremman -joukon varmoja tosiasioita tältä alalta, kuin mitä on löydettävissä -mistään minulle tunnetusta teoksesta. Kenties arvostelukykyni ei ole -luotettava, mutta luettuani tarkkaavasti Mivartin kirjan ja -vertailtuani jokaista sen osaa siihen, mitä itse olen sanonut samasta -asiasta, tunsin olevani varmempi kuin milloinkaan ennen niiden -johtopäätösten yleisestä pätevyydestä, joihin tässä teoksessani olen -tullut, joskin ne yksityiskohdissaan saattavat sisältää erehdyksiä, -kuten on luonnollista näin monimutkaisessa asioissa. - -Kaikki Mivartin vastaväitteet tulevat puheeksi tässä teokseni -painoksessa, mikäli niitä ei jo ennen ole käsitelty. Moneen lukijaan -näyttää Mivartin esittämä uusi väite, että "luonnollinen valinta on -kykenemätön selittämään hyödyllisten rakennelmien alkuasteita", -vaikuttaneen yllättävästi. Kysymys on mitä läheisimmässä yhteydessä -ominaisuuksien asteittaisen kehittymisen kanssa, jota usein seuraavat -tehtävänmuutokset, kuten esim. uimarakon muuttuminen keuhkoiksi. Nämä -ovat seikkoja, jotka jo ovat olleet puheena edellisessä luvussa. Siitä -huolimatta tahdon tässä lähemmin tarkastaa Mivartin mainitsemia -tapauksia, valitsemalla niistä ainoastaan tärkeimmät, koska tilan puute -ei salli minun käsitellä kaikkia. - -Giraffi on korkean ruumiinsa, pitkän kaulansa ja pitkien -etujalkojensa, päänsä ja kielensä vuoksi koko rakenteeltaan -erinomaisesti soveltautunut syömään lehtiä korkealta puista. Siten se -voi hankkia ruokansa korkeammalta kuin muut samalla seudulla elävät -kavioeläimet ja tästä on sillä nälänhädän aikoina suuri hyöty. -Etelä-Amerikan niata-eläin osottaa meille, kuinka pienilläkin -rakenteeneroavaisuuksilla on tällaisina aikoina ratkaiseva merkitys -eläinten elossa-pysymiseen nähden. Tämä nautaeläin voi nimittäin syödä -ruohoa maasta yhtä hyvin kuin muutkin sen sukulaiset, mutta -esiinpistävän alaleukansa vuoksi se ei usein sattuvina kuivuuden -aikoina voi syödä puiden lehviä, kaisloja y.m., joita tavallinen -nautakarja ja hevoset hädän pakottamina käyttävät ravinnoksensa; -tällaisina aikoina niata-eläimet siis joutuisivat perikatoon, jolleivät -niiden omistajat niitä elättäisi. Ennenkuin tulemme Mivartin -vastaväitteisiin, lienee paikallaan vielä kerran selittää, kuinka -luonnollinen valinta tavallisissa tapauksissa vaikuttaa. Ihminen on -muuttanut eräiden kotieläintensä muotoa, -- kenties kiinnittämättä -huomiota erikoisiin rakenteenkohtiin -- ainoastaan säilyttämällä ja -siitokseen käyttämällä nopeimpia yksilöitä, kun on ollut kysymys -juoksijahevosista ja vinttikoirista; voitokkaimpia lintuja, kun on -kysymys ollut taistelukukoista j.n.e. Samoin lienevät luonnontilassakin -usein säilyneet ne syntymässä olevan giraffilajin yksilöt, jotka -nälänhädän vallitessa ylettyivät syömään vaikkapa vain tuuman tai pari -korkeammalta kuin muut, sillä ruokaa etsiessään niiden on täytynyt -samoilla koko alue ristiin rastiin. Että saman lajin yksilöt usein -lievästi eroavat toisistaan, mitä ruumiinosien suhteelliseen pituuteen -tulee, sen voimme nähdä useista luonnontieteellisistä teoksista, joissa -on julkaistu tarkkoja mittauksia. Nämä pienet suhde-eroavaisuudet, -jotka riippuvat kasvun- ja muuntelun laeista, eivät useimmille lajeille -tuota vähintäkään hyötyä eivätkä merkitse näille mitään. Mutta giraffin -laita lienee ollut toisin, katsoen niihin elinehtoihin, joiden alaisena -se muodostuessaan on todennäköisesti ollut; sillä yleensä lienevät ne -yksilöt jääneet elämään, joiden joku tai jotkut ruumiinosat olivat -tavallista pitemmät. Nämä yksilöt ovat pariutuneet ja jättäneet -jälkeläisiä, jotka joko ovat perineet samat ruumiilliset omituisuudet -tai taipumuksen muuntelemaan samalla tavalla, kun sitävastoin ne -yksilöt, jotka ovat olleet vähemmän suotuisasti kehittyneitä -mainituissa suhteissa, ovat ensi sijassa tuhoutuneet. - -Tästä näemme, ettei yksityisten eläinparien eristys ole tarpeellista, -kuten ihmisen määräperäisesti jalostaessa rotua. Luonnollinen valinta -säilyttää ja siten eristää muista kaikki paremmat yksilöt, antaa niiden -vapaasti pariutua keskenänsä, sekä hävittää kaikki huonommat yksilöt. -Jos tätä kehitystä, joka tarkalleen vastaa ihmisen itsetiedotonta -valintaa ja jota ruumiinosien lisääntyneen harjotuksen perinnölliset -vaikutukset epäilemättä osaltaan mitä huomattavimmalla tavalla -edistävät, jatkuu pitkän ajan, näyttää minusta miltei varmalta, että -tavallinen kavioeläin voi täten muuttua giraffiksi. - -Tätä johtopäätöstä vastaan Mivart tekee kaksi vastaväitettä. Toinen -niistä on se, että lisääntynyt ruumiinkoko ilmeisesti vaatii suuremman -ravintomäärän, ja hänestä näyttää "hyvin epätietoiselta, riittäisivätkö -lisääntyneestä ruumiinkoosta johtuvat edut korvaamaan sen tuottamia -haittoja sellaisina aikoina, jolloin ravintoa on niukalti". Mutta koska -giraffi todella on hyvin yleinen Etelä-Afrikassa ja koska muutamat -maailman suurimmista antilopi-lajeista, jotka ovat kookkaampia kuin -härkä, ovat siellä hyvin runsaslukuisia, niin mikä estää meitä -olettamasta, että siellä, mitä ruumiinkokoon tulee, aikaisemmin on -ollut olemassa välimuotoja, jotka niinkuin nykyään elävät lajitkin ovat -saaneet kestää ankaroita nälänhädän aikoja. Aivan varmasti on -kehittyvällä giraffilla ollut jotakin etua siitä, että sillä jokaisella -ruumiinkokonsa lisääntymisasteella on ollut käytettävänään -ruokavarasto, jonka muut kavioeläimet ovat jättäneet koskemattomaksi. -Sitäpaitsi meidän on huomattava, että lisääntynyt koko suojelee tätä -eläintä miltei kaikilta muilta petoeläimiltä paitsi leijonalta; ja -tätäkin petoa vastaan on giraffilla suojeluskeino, nimittäin sen pitkä -kaula, joka, kuten Chauncey Wright on huomauttanut, toimittaa -vartiotornin virkaa -- sitä paremmin, kuta pitempi se on. Juuri tästä -syystä, huomauttaa Sir S. Baker, on metsästäjän vaikeampi hiipimällä -lähestyä giraffia kuin mitään muuta otusta. Pitkää kaulaansa giraffi -käyttää myöskin hyökkäys- ja puolustusaseena kiivaasti heiluttamalla -tylsillä sarventyngillä varustettua päätänsä. Harvoin määränneekään -yksi ainoa edullinen ominaisuus jonkin lajin säilymistä, vaan riippunee -se kaikista, sekä suurista että pienistä edullisista ominaisuuksista -yhteensä. - -Mivartin toinen vastaväite on se, että jos kerran luonnollisella -valinnalla on niin tehokas vaikutus ja jos siitä, että eläin ylettyy -syömään korkealta puista, on niin suurta etua, niin miksi ei mikään muu -kavioeläin ole saanut pitkää kaulaa ja korkeata ruumista kuten giraffi -ja vähemmässä määrässä kameeli, guanaco ja macrauchenia. Tai miksi ei -mikään tämän ryhmän jäsen ole saanut pitkää kärsää? Mitä Etelä-Afrikaan -tulee, jossa muinoin on elänyt lukuisia giraffilaumoja, ei vastaus ole -vaikea antaa. Asia selviää paraiten esimerkin avulla. Englannissa -näemme jokaisella niityllä, missä puita kasvaa, kuinka hevoset tai -lehmät ovat aivan tasakorkeudelta syöneet puista alemmat oksat -paljaiksi. Mitäpä etua olisi nyt esim. lampailla, jotka käyvät -mainituilla niityillä, siitä että niiden kaula hiukan pitenisi? -Jokaisella alueella on miltei varmasti aina joku eläinlaji, joka -kykenee syömään puista korkeammalta kuin muut; ja miltei yhtä varmaa -on, että ainoastaan tämän eläinlajin kaula on luonnollisen valinnan ja -lisääntyneen käyttämisen vaikutuksesta voinut pitentyä mainitun -tarkotuksen mukaiseksi. Etelä-Afrikassa on kilpailun siitä, mitkä -eläimet kykenevät syömään korkeammalta akasioiden ja muiden siellä -kasvavien puiden lehtiä, täytynyt tapahtua eri giraffiyksilöiden eikä -giraffin ja muiden kaviollisten välillä. - -Miksi eivät useammat tähän lahkoon kuuluvat, maailman eri osissa elävät -eläimet ole saaneet joko pitkää kaulaa tai kärsää, siihen ei voi antaa -varmaa vastausta; mutta vastauksen vaatiminen tällaiseen kysymykseen -onkin yhtä järjetöntä kuin sen vaatiminen esim. kysymykseen, miksi ei -jokin historiallinen tapaus ole tapahtunut tässä vaan tuossa maassa. Me -emme tunne niitä ehtoja, jotka määräävät kunkin lajin levenemisen ja -lukumäärän, emmekä me voi edes lausua arveluitakaan siitä, mitkä -rakenteenmuutokset olisivat omansa edistämään sen levenemistä jollakin -uudella alueella. Kumminkin voimme osapuilleen käsittää, mitkä eri syyt -ovat saattaneet ehkäistä pitkän kaulan tai kärsän kehittymistä. -Ylettyäkseen syömään lehtiä huomattavan korkealta (kiipeämättä, johon -kavioeläinten rakenne varsin huonosti soveltuu) tarvitsee eläimellä -olla hyvin suurikokoinen ruumis. Mutta me tiedämme, että eräillä -alueilla, esim. Etelä-Amerikassa, luonnon rehevyydestä huolimatta on -tavattoman vähän suuria nelijalkaisia, kun sitävastoin Etelä-Afrikassa -on niitä verrattoman paljon runsaammin. Me emme tiedä, mikä on syynä -tähän emmekä myöskään sitä, miksi myöhempi tertiäri-aika oli niille -paljon edullisempi kuin nykyaika. Olkootpa syyt mitkä tahansa, sen -ainakin voimme havaita, että eräät alueet ja aikakaudet ovat olleet -paljon suotuisampia kuin toiset giraffin tapaisten suurten -nelijalkaisten kehittymiselle. - -Jotta eläimelle kehittyisi jokin erikoisesti muodostunut ja suurentunut -rakenteenosa, on miltei välttämätöntä, että eräät muutkin osat -muuntuvat ja soveltautuvat sen mukaisiksi. Vaikka jokainen ruumiinosa -lievästi muuntelee, ei silti ole sanottu, että nuo tärkeät ruumiinosat -aina muuntelevat oikeaan suuntaan ja riittävässä määrässä. Me tiedämme -eri kotieläinlajiemme ruumiinosien muuntelevan eri tavalla ja eri -määrässä, ja toisten lajien olevan paljon muuntelevaisempia kuin -toisten. Ja jos suotuisia muunteluita syntyisikin, ei silti ole varmaa, -että luonnollinen valinta voi niihin vaikuttaa, luoden rakennelman, -joka ilmeisesti on lajille hyödyllinen. Jos esim. jollakin alueella -elävien yksilöiden lukumäärä on etupäässä riippuvainen petoeläinten -aikaansaamasta hävityksestä, ulkonaisista ja sisällisistä loiseläimistä -y.m., kuten usein näyttää olevan laita, silloin luonnollinen valinta ei -kykene aikaansaamaan suuria tai toimii hyvin hitaasti, muuntaessaan -jotakin erikoista rakennelmaa, jonka tarkotuksena on ravinnon -hankkiminen. Luonnollisen valinnan prosessi on kuin onkin hyvin hidas, -ja samojen suotuisien olosuhteiden täytyy vallita kauan, jotta joitakin -huomattavia vaikutuksia syntyisi. Ainoastaan tällaisia yleisiä ja -epämääräisiä syitä esittämällä voimme selittää, miksi eivät -kavioeläimet useammissa maapallon osissa ole saaneet pitkää kaulaa tai -muuta keinoa voidakseen syödä puiden ylemmistä oksista. - -Samanlaatuisia vastaväitteitä kuin edellämainitut ovat monet muutkin -kirjailijat esittäneet. Kaikissa heidän mainitsemissaan tapauksissa -ovat todennäköisesti, paitsi jo mainittuja syitä, erinäiset muutkin -syyt ehkäisseet sellaisten rakennelmien muodostumista luonnollisen -valinnan vaikutuksesta, joita olisimme valmiit pitämään lajille -hyödyllisinä. Eräs kirjailija kysyy, miksi ei strutsi ole saanut -lentokykyä? Mutta jos hetkisen mietimme asiaa, havaitsemme kuinka -suunnattoman ravintomäärän tämä erämaanlintu tarvitsisi, jotta sillä -olisi voimaa kannattaa jättiläisruumistaan ilmassa. Valtameren saarilla -asustaa lepakoita ja hylkeitä, mutta ei mitään maalla eläviä -imettäväisiä; koska kumminkin muutamat näistä lepakoista muodostavat -erityisiä lajeja on niiden kauan täytynyt elää nykyisessä -kotiseudussaan. Sir C. Lyell kysyy senvuoksi ja mainitseekin -vastaukseksi muutamia syitä, miksi ei hylkeistä ja lepakoista ole -noilla saarilla syntynyt maaelämään soveltautuneita muotoja. -Hylkeidenhän olisi siinä tapauksessa ensin täytynyt muuttua -raateleviksi, melkoisen kookkaiksi maaeläimiksi ja lepakkojen taas -maalla eläviksi hyönteissyöjiksi. Edellisiltä puuttuisi siellä -saalista. Lepakot käyttäisivät ravinnokseen maassa eläviä hyönteisiä, -mutta näitä pyydystävät uutterasti myöskin matelijat ja linnut, joita -jo ennestään runsaasti asustaa valtameren saarilla. Ainoastaan -määrätyt, erikoiset ehdot ovat edullisia muuttuvalle lajille. -Täydellinen maaeläin voi, aluksi satunnaisesti pyydystelemällä saalista -matalassa vedessä ja sitten joissa tai järvissä, vihdoin muuttua -täydelliseksi vesieläimeksi, joka ei karta avointa valtamertakaan. -Mutta valtameren saarilla ei ole olemassa sellaisia suotuisia -elinehtoja, jotka olisivat omansa muuttamaan hylkeet vähitellen -takaisin maaeläimiksi. Lepakot ovat, kuten aikaisemmin on osotettu, -todenmukaisesti saaneet siipensä siten, että ne aluksi ovat -siipioravien tavalla liitäneet ilmassa puusta puuhun, joko -pelastuakseen vihollistensa kynsistä tai välttyäkseen putoamasta. Mutta -kun ne kerran ovat saavuttaneet oikean lentokyvyn, ei tämä kyky ole -voinut, ainakaan edellämainittujen tarkotusten vuoksi, taantua takaisin -epätäydellisemmälle asteelleen, ilmassa liitämiseksi. Lepakkojen -siivet olisivat tosin, kuten useiden lintujen, voineet käytännön -puutteessa suuresti pienentyä tai kokonaan hävitä. Mutta tässä -tapauksessa lepakkojen olisi ensin täytynyt kehittyä nopeiksi, -ainoastaan takaraajojaan käyttäviksi maassajuoksijoiksi, voidakseen -kilpailla lintujen ja muiden maassa elävien eläinten kanssa; ja -tällaiseen muutokseen näyttää lepakoilla olevan hyvin pienet -edellytykset. Nämä pelkkiin olettamuksiin perustuvat huomautukset olen -tehnyt ainoastaan osottaakseni, että rakenteen muutos, jonka jokaisen -asteen tulee olla lajille edullinen, on hyvin monimutkainen asia ja -ettei ole ensinkään ihmeteltävää, jollei jossakin erikoisessa -tapauksessa ole tällaista muutosta tapahtunut. - -On myöskin usein kysytty, miksi eivät toisten eläinten henkiset kyvyt -ole kehittyneet yhtä korkealle kuin toisten, vaikka niiden kehittyminen -olisi ollut kaikille eduksi. Miksi eivät apinat ole saavuttaneet -ihmisen henkisiä kykyjä? Vastaukseksi voisi mainita useita syitä, mutta -koska ne ovat ainoastaan olettamuksia ja koska niiden suhteellista -todennäköisyyttä ei voi arvostella, olisi turhaa niitä esittää. -Viimemainittuun kysymykseen ei toki pitäisi vaatia mitään varmaa -vastausta, sillä eihän kukaan voi selittää esim. sitä, miksi toinen -kahdesta metsäläisrodusta on kohonnut korkeammalle sivistysasteelle -kuin toinen, mikä ilmeisesti edellyttää korkeampaa aivojen kehitystä. - -Palatkaamme Mivartin muihin vastaväitteisiin. Hyönteiset muistuttavat -usein eräitä esineitä, kuten vihreitä tai lakastuneita lehtiä, kuivia -oksia, jäkälänkappaleita, kukkia, kasvien okaita, lintujen ulostuksia -tai muita eläviä hyönteisiä (viimemainittuun kohtaan aion myöhemmin -uudelleen palata). Tämä suojeleva yhdennäköisyys on usein ihmeteltävä -eikä rajotu pelkästään väriin, vaan ulottuu myöskin muotoon, jopa -hyönteisten asentoihinkin. Toukat, jotka kuivien oksien tavoin -liikkumattomina törröttävät pensaissa, joissa ne elävät, tarjoavat -oivallisen esimerkin tällaisesta yhdennäköisyydestä. Ne tapaukset, -joissa hyönteiset muistuttavat sellaisia esineitä kuin lintujen -ulostuksia, ovat harvinaisia ja poikkeuksellisia. Mivart huomauttaa -näiden yhdennäköisyyksien johdosta: "Koska Darwinin teorian mukaan on -olemassa alituinen taipumus epämääräiseen muunteluun ja koska noiden -äärettömän pienten alkumuunteluiden täytyy tapahtua _kaikkiin -suuntiin_, täytyy niiden pyrkiä tasottamaan toisensa ja aluksi -muodostamaan niin epävakaisia toisintoja, että on vaikeata jollei -mahdotonta käsittää, kuinka sellaisista äärettömän pienten -alkumuunteluiden epämääräisistä vivahduksista koskaan voisi kehittyä -niin selvä yhdennäköisyys jonkun lehden, bamburuo'on tai muun esineen -kanssa, että luonnollinen valinta voisi tarttua toimeen ja tehdä -muuntelun pysyväiseksi." - -Mutta kaikissa edellämainituissa tapauksissa oli epäilemättä -hyönteisten ollessa alkuasteellaan jokin ylimalkainen ja satunnainen -yhdennäköisyys olemassa niiden ja jonkun hyönteisten oleskelupaikalla -yleisesti tavattavan esineen välillä. Tämä ei ole ensinkään -epätodennäköistä, katsoen ympäröivien esineiden miltei äärettömään -lukumäärään ja olemassa-olevien hyönteisten suureen erilaisuuteen, mitä -väriin ja muotoon tulee. Koska jonkunmoinen ylimalkainen yhdennäköisyys -on tarpeen lähtökohdaksi, voimme käsittää, miksi eivät suuremmat ja -korkeammalla kannalla olevat eläimet (minun tietääkseni yhtä ainoata -kalalajia lukuunottamatta) ole suojeltuja siten, että muistuttaisivat -joitakin erityisiä esineitä, vaan siten, että ne muistuttavat, -etupäässä väriltään, sitä ympäristöä kokonaisuudessaan, jossa ne -elävät. Jos oletetaan, että hyönteinen sattui alussa jonkun verran -muistuttamaan kuivaa oksaa tai kuihtunutta lehteä ja että se lievästi -muunteli eri suuntiin, silloin olivat kaikki ne muuntelut omansa -säilymään, jotka tekivät hyönteisen hiukankin enemmän sellaisten -esineiden näköiseksi ja siten suojelivat sitä vihollisilta, jotavastoin -muut muuntelut saivat jäädä oman onnensa nojaan ja lopulta hävisivät. -Mivartin vastaväitteellä olisi epäilemättä merkitystä, jos tahtoisimme -selittää yllämainitut yhdennäköisyydet aiheutuneiksi pelkästä -epävakaisesta muuntelevaisuudesta, riippumatta luonnollisesta -valinnasta. Mutta koska asian laita ei ole tällainen, ovat ne -merkityksettömiä. En myöskään käsitä, mitä merkitystä olisi sillä -Mivartin mainitsemalla vaikeudella, joka koskee "niitä viimeisteleviä -siveltimenvetoja, jotka tekevät yhdennäköisyyden täydelliseksi". Hän -tarkottaa tällä sellaisia tapauksia kuin esim. Wallacen mainitsemaa -keppihyönteistä (Ceroxylus laceratus), "joka muistuttaa maassa matavan -sammalen eli jungermannian peittämää keppiä". Yhdennäköisyys oli niin -suuri, että eräs dyaki-alkuasukas väitti lehtimäisiä kasvannaisia -oikeaksi sammaleksi. Hyönteisiä pyydystelevät linnut ja muut -viholliset, joiden näkö on luultavasti tarkempi kuin meidän, ja -jokainen askel suurempaa yhdennäköisyyttä kohti, joka auttoi hyönteistä -välttämään vihollistensa huomiota, oli omansa edistämään sen -säilymistä; ja kuta täydellisempi yhdennäköisyys oli, sitä parempi -hyönteiselle. Katsoen lajien välillä havaittavien eroavaisuuksien -laatuun siinä ryhmässä, johon mainittu Ceroxylus kuuluu, ei ole -ensinkään epätodennäköistä, että tämän hyönteisen ihossa olevat -epäsäännöllisyydet ovat muunnelleet ja että nämä ovat siten saaneet -enemmän tai vähemmän vihreän värin. Sillä jokaisessa ryhmässä ovat ne -ominaisuudet, jotka eroavat ryhmän eri lajeilla, kaikkein alttiimmat -muuntelemaan, kun sitävastoin sukuominaisuudet eli kaikille lajeille -yhteiset ominaisuudet ovat pysyväisimmät. - -Grönlannin valas on maailman ihmeellisimpiä eläimiä ja sen -sarveishetulat ovat sen merkillisimpiä omituisuuksia. Hetuloita on -rivissä yläleuan kummallakin puolella noin 800 ja ne sijaitsevat toinen -toistensa takana kohtisuorassa suun pituusviivaa vastaan. Päärivien -sisäpuolella on muutamia sivurivejä. - -Hetuloiden alapäät ja sisäsyrjät ovat pirstautuneet jäykiksi -harjaksiksi, jotka täyttävät koko jättiläismäisen kidan ja joiden -tehtävänä on siivilöidä vettä ja siten pidättää ne pienet eläimet, -joista tämä suuri eläin saa ravintonsa. Grönlannin valaan pisimmät, -keskimäiset hetulat ovat 10, 12, jopa 15 jalkaa pitkiä, mutta eri -valaslajeilla vaihtelee hetuloiden pituus asteittaisesti. Erään lajin -keskimäiset hetulat ovat Scoresbyn mukaan 4 jalkaa, erään toisen 3 -jalkaa, erään kolmannen 18 tuumaa ja Baloenoptera rostratan ainoastaan -noin 9 tuumaa pitkiä. Sitäpaitsi hetuloiden sarveisaine on laadultaan -erilaista eri lajeilla. - -Mivart huomauttaa näistä hetuloista, että "jos ne kerran olisivat -saavuttaneet sellaisen ko'on ja kehityksen, että niistä olisi jotakin -hyötyä, silloin luonnollinen valinta yksinänsä olisi omansa edistämään -niiden säilymistä ja kohtuullista suurenemista. Mutta mikä olisi pannut -alulle tämän hyödyllisen kehityksen?" Tähän voisi vastata: eikö olisi -ajateltavissa, että hetulavalaan aikaisempien esivanhempien suu on -ollut jotenkin samanrakenteinen kuin sorsan sarveissälöillä varustettu -nokka? Sorsat hankkivat ruokansa, samoinkuin valaatkin, siivilöimällä -vettä ja mutaa, ja senvuoksi on tätä heimoa joskus kutsuttukin nimellä -_Criblatores_, siivilöitsijät. Toivoakseni ei sanojani selitetä siten, -että muka olen sanonut valaiden esivanhemmilla todella olleen suussansa -sarveissälöt niinkuin sorsalla. Tahdon vaan osottaa, ettei tämä ole -mahdotonta ja että Grönlannin valaan suunnattomat hetulat ovat voineet -kehittyä tuollaisista sälöistä vähitellen, aste asteelta, jokaisen -asteen ollessa omistajalleen hyödyllinen. - -Lapasorsan (Spatula clypeata) nokka on rakenteeltaan vielä -ihmeellisempi ja monimutkaisempi kuin valaan suu. Kummassakin -yläleukapielessä on (minun tutkimassani eksemplarissa) 188 ohuen, -joustavan sälön muodostama kammantapainen rivi, jossa sälöt ovat -vinosti poikkileikatut niin että päättyvät terävästi ja ovat -poikittaisessa asennossa nokan pituusviivaa vastaan. Ne lähtevät -kitalaesta ja niitä kiinnittää taipuisa kalvo yläleuan reunaan. -Keskimäiset sälöt ovat pisimmät; ne ovat noin 1/3 tuumaa pitkät ja -pistävät esiin noin 0,14 tuumaa yläleuan reunasta. Niiden juurella on -lyhyt sivurivi viistoon poikittaisia sälöjä. Mainituissa suhteissa -sälöt muistuttavat valaan suussa olevia hetuloita. Sitävastoin nokan -kärkipuolessa olevat sälöt eroavat paljon valaan hetuloista, koska ne -suuntautuvat sisäänpäin eivätkä suoraan alaspäin. Lapasorsan pään -pituus on noin 1/18 osaa kohtalaisen Baloenoptera rostratan pään -pituudesta, joskin jälkimäisen pää on suhteellisesti verrattoman paljon -jykevämpi. Mainitun valaslajin hetulat ovat ainoastaan yhdeksän tuumaa -pitkiä. Jos olettaisimme että lapasorsan pää olisi yhtä pitkä kuin -Baloenopteran, olisivat sarveissälöt kuuden tuuman pituisia -- siis -kaksi kolmannesta mainitun valaslajin hetuloiden pituudesta. Lapasorsan -alaleuka on varustettu yhtä pitkillä, mutta hienommilla sarveissälöillä -kuin yläleuka; siinä suhteessa se eroaa huomattavasti valaan -alaleuasta, jossa ei ole mitään hetuloita. Mutta toisaalta näiden -alaleuan sälöjen päät haarautuvat harjasmaisiksi kärjiksi, joten ne -omituisesti muistuttavat valaan hetuloita. Eräällä myrskylintujen -heimoon kuuluvalla Prion nimisellä suvulla on ainoastaan yläleuka -varustettu sälöillä, jotka ovat hyvin kehittyneet ja pistävät esiin -yläleuan reunan alapuolelle, joten tämän linnun nokka siinä suhteessa -muistuttaa valaan suuta. - -Lapasorsan korkealle kehittyneestä nokanrakenteesta johdumme -(kuten Salvin'ilta saamistani tiedonannoista ja eksemplareista olen -havainnut) Merganetta armatan ja eräissä suhteissa Aix sponsan nokan -välityksellä suuremmitta harppauksitta, mikäli pidämme silmällä nokan -soveltuvaisuutta siivilöimiseen, tavallisen heinäsorsan nokkaan. -Viimemainitun lajin sarveissälöt ovat lujasti kiinnitetyt yläleuan -syrjiin; niitä on ainoastaan noin 50 kummallakin puolella eivätkä ne -pistä ensinkään esiin nokanreunan alapuolelle. Niiden päät ovat -nelikulmaisia ja niitä peittää läpikuultava kovanpuoleinen kudos, -nähtävästi ruoan hienontumista varten. Alaleuan reunoissa on suuri -joukko hienoja poikittaisia kohokkeita, jotka pistävät siitä vain -hiukkasen esiin. Vaikka heinäsorsan nokka siis paljo huonommin soveltuu -siivilöimiseen kuin lapasorsan, käyttää tämä lintu alinomaa nokkaansa -tähän tarkotukseen, kuten on yleisesti tunnettua. Mikäli olen -Salvin'ilta kuullut, on olemassa muita lajeja, joiden nokka on paljon -vähemmän kehittynyt kuin heinäsorsan. En kumminkaan tiedä, käyttävätkö -ne nokkaansa veden siivilöimiseen. - -Käykäämme nyt tarkastamaan erästä toista saman heimon ryhmää. -Egyptiläisen hanhen (Chenalopex) nokka muistuttaa hyvin paljon -tavallisen heinäsorsan nokkaa, mutta sen sarveissälöt eivät ole yhtä -lukuisat, ne eivät erotu yhtä selvästi toisistaan eivätkä pistä yhtä -kauas sisäänpäin. Ja kumminkin tämä hanhi käyttää -- kuten E. -Bartlett'ilta olen saanut kuulla -- nokkaansa niinkuin sorsa, -pursuttaen veden ulos suupielistään. Sen pääravintona on kumminkin -ruoho, jota se katkoo nokallaan niinkuin tavallinen hanhi. Jälkimäisen -linnun yläleuan sälöt ovat paljon karkeammat kuin tavallisen sorsan, -melkein yhteensulautuneet, niitä on noin 27 kummallakin puolella ja -sälörivi päättyy nokan tyvipuolessa hammasmaisiin nystermiin. Myöskin -kitalaki on kovien hammasmaisten nystermien peittämä. Alaleuan syrjät -ovat varustetut paljon ulkonevammilla, karkeammilla ja terävämmillä -hampailla kuin sorsan. Tavallinen hanhi ei siivilöi vettä, vaan käyttää -nokkaansa yksinomaan ruohon nyhtämiseen ja katkaisemiseen, johon se -soveltuu niin hyvin, että tuskin mikään muu eläin voi purra ruohon -lyhyemmäksi kuin hanhi. Bartlett'ilta saamani tiedonannon mukaan on -olemassa toisia hanhilajeja, joiden hammassälöt ovat vähemmän -kehittyneet kuin tavallisen hanhen. - -Näemme siis, että sorsan heimon jäsen, jonka nokan rakenne on -samanlainen kuin tavallisen hanhen ja soveltautunut yksinomaan ruohon -puremiseen tai vieläpä sellainenkin jäsen, jonka nokan sarveissälöt -ovat vielä vähemmän kehittyneet kuin hanhen, voi vähäisten muutosten -kautta muuttua egyptiläisen hanhen tapaiseksi, sitten tavallisen -heinäsorsan tapaiseksi ja vihdoin lapasorsan tapaiseksi lajiksi, joka -on varustettu miltei yksinomaan veden siivilöimiseen soveltautuneella -nokalla; sillä tämä lintu voi tuskin muutoin kuin nokkansa käyrällä -kärjellä siepata ja pureskella kiinteätä ruokaa. Hanhen nokka voisi -myös, kuten tahdon vielä lisätä, pienten muutosten kautta muuttua -sellaiseksi nokaksi, jossa on esiinpistävät taaskäänteiset hammassälöt, -kuten koskelolla (eräällä tämän heimon linnulla) on, jonkalaista nokkaa -käytetään aivan toisenlaiseen tarkotukseen kuin edellistä, nimittäin -elävien kalojen pyydystämiseen. - -Palatkaamme valaisiin. Hyperoodon bidens nimiseltä lajilta puuttuu -oikeita, kunnollisia hampaita, mutta -- kertoo Lacepede -- sen -kitalaessa on pieniä epätasaisia ja kovia sarveiskyhmyjä, jotka tekevät -tämän karkeaksi. Ei ole siis ensinkään epätodennäköistä, että jokin -aikaisempi valasmuoto oli varustettu tuollaisilla kitalaessa olevilla -sarveiskyhmyillä, jotka kumminkin olivat säännöllisemmässä -järjestyksessä ja jotka, kuten hanhen nokassa olevat nystermät, olivat -sille avuksi sen siepatessa ja pureskellessa ruokaansa. Jos voidaan -olettaa tällaista, silloin tuskin voitanee väittää mahdottomaksi, että -nämä kyhmyt ovat muuntelun ja luonnollisen valinnan vaikutuksesta -voineet kehittyä yhtä täydellisiksi sarveissälöiksi kuin egyptiläisen -hanhen, jolloin niitä on voitu käyttää sekä ruoan sieppaamiseen että -veden siivilöimiseen; että ne siitä ovat edelleen voineet kehittyä -samantapaisiksi kuin heinäsorsan nokassa olevat sälöt sekä vihdoin yhtä -taidokkaasti rakennetuiksi kuin lapasorsan, jolloin niiden tehtäväksi -on tullut yksinomaan veden siivilöiminen. Tämä kehitysaste, jolla -sarveissälöt ovat noin 2/3 Baloenoptera rostratan hetuloiden -pituudesta, on alkuna kehitykselle, joka johtaa vielä nykyään elävien -valaiden edustamien väliasteiden kautta Grönlannin valaan suunnattomiin -hetulakiskoihin. Eikä ole vähintäkään syytä epäillä, että tämän -kehitysasteikon jokainen aste on, osien tehtävien muuttuessa sitä -mukaan kuin kehitys on kulkenut eteenpäin, ollut yhtä hyödyllinen -eräille muinaisille valaslaeille kuin nykyisten sorsan heimoon -kuuluvien lintujen nokissa huomattavat kehitysasteet ovat näille. -Meidän on muistettava, että jokaisen sorsalajin on taisteltava ankaraa -taistelua olemassaolostansa ja että jokaisen ruumiinosan rakenteen -täytyy olla hyvin soveltautunut lajin elinehtoihin. - -Kampelat ovat merkillisiä epäsuhteellisen ruumiinsa puolesta. Ne -lepäävät toisella kyljellään, useimmat lajit vasemmalla, mutta jotkut -oikealla; sattumalta tavataan täysikasvuisia yksilöitä, jotka lepäävät -päinvastaisella kyljellä kuin muut lajin yksilöt. Alapuoli eli se -puoli, jolla kala makaa, muistuttaa ensi katsannolla tavallisen kalan -vatsapuolta. Se on väriltään valkoinen ja monessa suhteessa vähemmän -kehittynyt kuin yläpuoli, ja parilliset evät ovat pienempää kokoa. -Omituisimmat ovat kumminkin silmät, sillä molemmat sijaitsevat sillä -puolella päätä, joka on ylöspäin kääntynyt. Aikaisimmassa nuoruudessa -ovat silmät molemmin puolin päätä ja koko ruumis on silloin -sopusuhtainen sekä molemmat kyljet samanväriset. Pian alkaa kumminkin -alapuolelle kuuluva silmä lähestyä toista, hitaasti siirtyen otsan -ylitse, eikä, kuten ennen luultiin, suoraan pään lävitse. On selvää, -että jollei toinen silmä siten siirtyisi toiselle puolen päätä, ei kala -voisi sitä käyttää maatessaan tavanmukaisessa asennossaan toisella -kyljellään. Paitsi tätä voisi hiekkainen pohja helposti raappia -alapuolella olevaa silmää. Se seikka, että useat kampelan heimon lajit -ovat peräti yleisiä, osottaa että kampeloiden litteä ja epäsuhtainen -rakenne on erinomaisesti soveltautunut niiden elintapoihin. Tämän -rakenteen pääedut näyttävät olevan siinä, että se suojelee kaloja -niiden vihollisilta ja tekee niille helpoksi ruoan hankkimisen meren -pohjasta. Heimon eri jäsenissä ilmenee kumminkin, kuten Schiödte -huomauttaa, pitkä sarja eri siirtymä-asteita, alkaen Hippoglossus -pinguis nimisestä lajista, joka ei paljoakaan muuta muotoaan -mätimunasta lähdettyään, ja päättyen maariankaloihin, jotka ovat -täydellisesti kääntyneet toiselle kyljelleen. - -Mivart on ottanut puheeksi edellämainitun tapauksen. Hän huomauttaa -että silmien asennon äkillinen, spontaninen muuttuminen on tuskin -ajateltavissa, ja siitä minä olen täysin yhtä mieltä hänen kanssansa. -Hän lisää sitten: "Jos siirtyminen on tapahtunut vähitellen, ei -suinkaan ole selvää, kuinka sellainen toisen silmän siirtyminen, jonka -kautta silmien välimatka on lyhennyt ainoastaan pienen pieneltä -murto-osaltaan, on voinut tuottaa lajille etua. Pikemmin näyttää siltä, -ettei sellainen alkava muuttuminen olisi sille vahingoksi". Mivart -olisi kumminkin löytänyt selityksen tähän seikkaan Malmin v. 1867 -julkaisemissa oivallisissa havainnoissa. Kampelanpoikaset, joilla vielä -on sopusuhtainen ruumis ja silmät molemmin puolin päätä, eivät kauan -voi pysytteleidä kohtisuorassa asennossa tavattoman korkean ruumiinsa -ja pienikokoisten parillisten eviensä vuoksi sekä siitä syystä, ettei -niillä ole uimarakkoa. Siksi ne hyvin pian väsyvät ja kellahtavat -kyljelleen pohjaan. Malm on huomannut että ne maatessaan usein -kiertävät alempaa silmäänsä, nähdäkseen ylöspäin, ja sen ne tekevät -niin voimakkaasti että silmä lujasti puristautuu silmäkuopan yläreunaa -vastaan. Selvästi saattoi nähdä, kuinka silmien välinen otsanosa -tällöin supistui. Kerran Malm näki erään kampelanpoikasen kohottavan ja -alentavan silmäänsä niin paljon, että liikkeen kautta syntynyt -kulmansuuruus teki noin 70°. - -Meidän on muistettava, että pääkallo on tässä varhaisessa iässä -rustoinen ja taipuisa, jotenka se helposti antaa perää lihasten -ponnistuksille. Tunnettua on myöskin, että korkeampien eläinten kallo -vielä varhaisimman nuoruusiän jälkeenkin antaa perään ja muuttuu -muodoltaan, jos nahka tai lihakset sairauden tai jonkin tapaturman -johdosta pysyväisesti supistuvat. Jos pitkäkorvaisten kaniinien toinen -korva riippuu eteen- tai taaksepäin, venyttää sen paino pääkallon luut -samaan suuntaan, kuten eräs julkaisemani kuva osottaa. Malm mainitsee -että ahvenen, lohen ja eräiden muiden sopusuhtaisten kalojen poikasilla -on tapana toisinaan maata pohjassa toisella kyljellään. Hän on -huomannut niiden silloin usein jännittävän silmäänsä, ylöspäin -nähdäkseen, ja niiden pääkallon vääntyvän silloin hieman vääräksi. Pian -nämä kalat kumminkin oppivat pysytteleimään kohtisuorassa asennossa, -joten kyljellään makaamisesta ei jää mitään pysyväistä vaikutusta. -Kampeloiden laita on päinvastainen. Kuta vanhemmiksi ne tulevat, sitä -enemmän ne alkavat maata kyljellään ruumiinsa yhä lisääntyvän litteyden -vuoksi, ja tästä johtuu kestävä vaikutus, joka pyrkii muuttamaan pään -muotoa ja silmien asentoa. Analogian nojalla voimme otaksua -perinnöllisyydenkin edistävän tätä ruumiin vääntymistaipumusta. -Schiödte arvelee -- päinvastoin kuin useat muut luonnontutkijat -- -etteivät kampelat ole täysin sopusuhtaisia sikiöinäkään. Jos tässä -arvelussa on perää, voimme kenties käsittää, miksi eräiden -kampelalajien poikaset tavallisesti kellahtavat vasemmalle kyljelleen, -toisten oikealle kyljelleen. Malm lisää vielä yllämainitun väitteen -tueksi, että täysikasvuinen Trachypterus arcticus joka ei kuulu -kampeloihin, lepää pohjassa vasemmalla kyljellään ja ui vedessä ruumis -viistossa asennossa, ja että tämän kalan oikea ja vasen päänpuolisko -ovat hieman erilaiset. Tohtori Günther, etevin kalojen-tuntijamme, -huomauttaa, julkaistuaan otteen Malmin kirjotuksesta, että "kirjottaja -selittää hyvin yksinkertaisella tavalla kampeloiden epäsäännöllisen -rakenteen". - -Silmän siirtymisen ensi asteet -- jotka Mivartin mielestä olisivat -vahingollisia -- ovat siis johdettavissa tuosta kalan sekä yksilölle -että lajille hyötyä tuottavasta tavasta, että se maatessaan toisella -kyljellään pohjassa yrittää katsella ylöspäin molemmilla silmillään. -Käytön perinnöllisiin vaikutuksiin on myöskin luettava se seikka, että -eräillä kampelalajeilla on suu siirtynyt pään silmättömälle puolelle ja -että leukaluut ovat tällä puolella vahvemmat ja tehtäväänsä -pystyvämmät; tämä näet tekee -- arvelee tohtori Traquair -- kalalle -helpoksi syödä pohjasta. Käytön puute taas on syynä siihen, että -ruumiin koko alapuoli parillisine evineen on vähemmän kehittynyt; -Yarrell arvelee kumminkin mainittujen evien pienentyneen ko'on olevan -eduksi kaloille, koska "näillä evillä on paljon vähemmän liikkumistilaa -kuin suuremmilla yläpuolisilla evillä". Käytön puutteesta johtuvaksi -voitanee kenties selittää myöskin se, että santikka-kalalla on -yläpuolisissa leukapuoliskoissaan vähempi luku hampaita, ainoastaan -4-7, alapuolisissa sitävastoin 25-30. Siitä, että useampien kalojen ja -monien muiden eläinten vatsapuoli on väritön, voimme hyvällä syyllä -päättää kampeloiden alapuolen -- joko oikean tai vasemman -- -värittömyyteen olevan syynä sen, ettei tämä puoli ole saanut valoa. -Kumminkaan ei ole otaksuttavaa, että valon vaikutus olisi syynä -maariankalan yläpuolen omituiseen täplikkäisyyteen, joka tekee sen niin -meren hiekkapohjan väriseksi, tai muutamien lajien kykyyn muuttaa -värinsä ympäröivän pinnan mukaiseksi -- jonka seikan Pouchet on -äskettäin osottanut --, taikkapa piikkikampelan yläpuolen -luunystyröihin. Luonnollinen valinta on nähtävästi ollut vaikuttamassa -näihinkin seikkoihin, samoinkuin se on sovelluttanut kalan yleisen -ruumiinmuodon ja monet muut erikoisuudet sen elintapoihin. Meidän on -muistettava, että luonnollinen valinta -- kuten jo ennenkin olen -terottanut mieleen -- vahvistaa elimistönosien käytön ja kenties käytön -puutteenkin aikaansaamia perinnöllisiä vaikutuksia. Sillä kaikki -oikeaan suuntaan tapahtuvat spontaniset muuntelut säilyvät sen -vaikutuksesta, samoin myöskin ne yksilöt, jotka perivät jonkin -elimistönosan lisääntyneestä, hyödyllisestä käytöstä johtuvat -vaikutukset korkeimmilleen kehittyneinä. Kuinka paljon jokaisessa -erikoisessa tapauksessa on laskettava käytön ja kuinka paljon -luonnollisen valinnan vaikutuksen ansioksi, näyttää olevan mahdotonta -sanoa. - -Tahdon antaa toisenkin esimerkin rakennelmasta, joka ilmeisesti saa -kiittää synnystänsä yksinomaan käyttöä eli tapaa. Muutamien -amerikkalaisten apinalajien hännänpää on muuttunut ihmeteltävän -täydelliseksi tarttuma-elimeksi, joka ikäänkuin toimittaa viidennen -käden virkaa. Eräs kirjottaja, joka on jokaisessa yksityiskohdassa -Mivartin kannalla, huomauttaa tästä elimestä: "On mahdotonta uskoa, -että ensi alullaan oleva lievä taipumus käyttää elintä tarttuma-elimenä -voisi säilyttää niiden yksilöiden elämän, joilla on tämä taipumus, tai -antaa niille suurempia takeita jälkeläisten synnyttämisestä ja -kasvattamisesta". Mutta eihän ole ensinkään välttämätöntä uskoakaan -mitään tällaista. Hyvin todennäköisesti riittää tällaisen muutoksen -aikaansaamaan pelkkä tapakin, joka tosin jo sinänsä edellyttää, että se -tuottaa jotakin, joko suurempaa tai pienempää hyötyä. Brehm näki erään -afrikalaisen apinan (Cercopithecus) poikasten riippuvan emänsä vatsan -alla käsillään samalla kuin niiden hännät olivat kiertyneinä emän -hännän ympärille. Professori Henslow'illa oli vankina muutamia -peltohiiriä (Mus messorius), joiden häntä ei ole rakenteeltaan -muodostunut tarttuma-elimeksi. Kumminkin hän huomasi usein, että hiiret -kiversivät häntänsä häkkiin asetetun pensaan oksien ympäri, käyttäen -häntäänsä apuna kiipeillessään. Samanlaisen tiedonannon olen saanut -tohtori Güntheriltä, joka on nähnyt hiiren riippuvan hännästänsä. Jos -peltohiiri olisi varsinainen puissa-elävä eläin, olisi sen häntä -kenties muodostunut tarttuma-elimeksi, samoinkuin useiden tämän -lahkon jäsenten. Miksi ei Cercopithecus lajin häntä ole muodostunut -tarttuma-elimeksi, huolimatta sen poikasten tavoista, on vaikeata -sanoa. On kumminkin mahdollista, että tämän apinan pitkä häntä tuottaa -eläimelle suurempaa hyötyä pitäessään eläintä tasapainossa, sen -tehdessä valtavia hyppyjään, kuin tarttuma-elimenä. - -Maitorauhaset ovat kaikille imettäväisten luokan jäsenille yhteiset ja -niiden olemassa-ololle välttämättömät. Niiden on senvuoksi täytynyt -kehittyä äärettömän kaukaisena aikana, eikä meillä saata olla mitään -varmaa tietoa niiden kehittymistavasta. Mivart kysyy: "Tokkohan on -ajateltavissa, että jonkun eläimen poikanen säästyi tuhoutumasta sen -vuoksi, että se sattumalta imi pisaran tuskin ravinnoksi kelpaavaa -nestettä jostakin emänsä tilapäisesti ylenmäärin ravintoa saaneesta -ihorauhasesta. Ja vaikkapa asian laita olisi ollutkin tällainen, niin -mitä takeita on ollut sellaisen muuntelun jatkumisesta?" Asia ei -kumminkaan ole tässä esitetty oikein. Useimmat luonnontutkijat -myöntävät, että imettäväiset polveutuvat pussieläimistä, ja siinä -tapauksessa maitorauhasten on täytynyt aluksi kehittyä pussin sisällä. -Eräiden kalojen (Hippocampus) mätimunat aukeavat ja poikaset -kasvavat jonkun ajan samantapaisessa pussissa; eräs amerikalainen -luonnontutkija, Lockwood, arvelee sen nojalla, mitä hän on nähnyt, -poikasten käyttävän ravintonaan pussin ihorauhasista erittyvää -nestettä. Eikö siis ole ainakin mahdollista, että imettäväisten -aikaisimmat esivanhemmat, joita vielä tuskin voidaan tällä nimellä -kutsua, ovat voineet elättää poikasiaan yllämainitulla tavalla? Siinä -tapauksessa ne yksilöt, jotka erittivät nestettä, joka oli johonkin -määrin tai jollakin tavoin ravitsevampaa kuin muiden, ollen miltei -maidon kaltaista, ovat ajan pitkään kasvattaneet suuremman joukon -hyvinravittuja jälkeläisiä kuin ne, jotka erittivät huonompaa nestettä; -ja tällä tavoin ihorauhaset ovat kehittyneet yhä tehokkaammin -toimiviksi maitorauhasiksi. Laajakantoisen erikoistumislain kanssa on -sopusoinnussa, että pussin sisäpuolella olevat rauhaset kehittyivät -eräillä tienoin muita täydellisemmiksi; ne muodostivat silloin nisän, -aluksi ilman nänniä, jollaisen vieläkin näemme imettäväisten luokan -alimmalla asteella olevalla nokkaeläimellä. En tahdo ottaa -ratkaistakseni, mikä on saanut maitorauhaset täydellisemmin -erikoistumaan eräillä tienoin, onko sen osaksi aiheuttanut -kasvuntasaus, käytön vaikutukset vaiko luonnollinen valinta. - -Maitorauhasten kehityksestä ei olisi ollut mitään hyötyä eikä -luonnollinen valinta olisi voinut siihen mitään vaikuttaa, jolleivät -poikaset olisi samalla kyenneet käyttämään hyväkseen niiden erittämää -nestettä. Kuinka nuoret imettäväiset ovat vaistomaisesti oppineet -imemään nisää, ei ole vaikeampi käsittää kuin sitäkään, kuinka munassa -olevat kananpoikaset ovat oppineet särkemään munankuoren tähän -tarkotukseen erikoisesti soveltautuneella nokallaan tai kuinka ne -muutama tunti sen jälkeen, kuin ovat päässeet munasta, ovat oppineet -nokkimaan jyviä. Todenmukaisin ratkaisu näyttää olevan se, että tavan -alkuna on ollut edistyneemmällä iällä saavutettu kokemus, ja että tapa -sitten on jälkeläisiin periytyneenä siirtynyt varhaisempaan ikään. -Nuoren kengurun ei kumminkaan sanota imevän, vaan ainoastaan riippuvan -emänsä nisästä, koska emällä on kyky ruiskuttaa maitoa avuttoman, -keskentekoisen poikasensa suuhun. Mivart huomauttaa tämän johdosta: -"Jollei olisi olemassa erityistä suojalaitetta täytyisi poikasen -ehdottomasti tukehtua henkitorveen tunkeutuvan maidon johdosta. Mutta -sellainen suojalaite on olemassa. Kurkunpää on sillä tavoin pitentynyt, -että se ulettuu nenäontelon taka-aukkoon saakka, jotenka ilmalla on -vapaa tie keuhkoihin, samalla kuin maito vahinkoa tuottamatta valuu -alas tämän pitentyneen henkitorven kummaltakin puolelta saapuen -onnellisesti sen takana olevaan nieluun." Mivart kysyy sitten, kuinka -luonnollinen valinta on hävittänyt "tämän ainakin täysin haitattoman ja -vaarattoman rakennelman" täysi-ikäiseltä kengurulta (ja useimmilta -muilta imettäväisiltä, olettaen että ne polveutuvat jostakin -pussieläin-muodosta.) Selitykseksi voisi esittää sen otaksuman, että -ääni, jolla on hyvin tärkeä merkitys useimmille eläimille, tuskin -pääsisi kyllin voimakkaasti kuuluville kurkunpään päättyessä -nenäonteloon. Sitäpaitsi on professori Flower lausunut minulle sen -arvelun, että mainittu rakennelma olisi suureksi haitaksi eläimen -niellessä kiinteässä muodossa olevaa ruokaa. - -Siirrymme nyt hetkiseksi eläinkunnan alhaisimpiin ryhmiin. -Piikkinahkaiset (meritähdet, merisiilit y.m.) ovat varustetut -omituisilla elimillä, n.k. pihtijaloilla. Nämä ovat, ollessaan hyvin -kehittyneitä, kolmihaaraisia pihtejä, s.o. pihtejä, joissa on kolme -sahalaitaista haaraa, joiden hampaat tarkasti liittyvät toistensa -lomiin ja ovat kiinnitetyt taipuvan, lihaksien liikuttaman varren -päähän. Nämä pihdit voivat tarttua lujasti mihin esineeseen tahansa. -Alexander Agassiz on havainnut Echinuksen eli merisiilin nopeasti -kuljettavan ulostusten kappaleita pihdistä pihtiin eräitä ruumiissaan -olevia juovia myöten, jotteivät ulostukset mädättäisi sen kuorta. -Kumminkaan ei ole mitään epäilystä siitä, että näillä pihdeillä on -muitakin tehtäviä kuin lian poistaminen ruumiista, ja yksi näistä -tehtävistä on nähtävästi niiden käyttäminen puolustusaseina. - -Kuten usein ennenkin, kysyy Mivart näiden elinten johdosta: "Mitä -hyötyä olisi sellaisten rakennelmien _ensimäisistä aiheellisista -alkeista_ ja kuinka sellaiset idullaan olevat elinten-alut olisivat -voineet turvata ainoankaan piikkinahkaisen elämän?" Mivart lisää ettei -"tarttumiskyvyn _äkillinenkään_ kehitys olisi ollut hyödyksi ilman -mainittua vapaasti liikkuvaa vartta eikä tämä olisi voinut toimia ilman -sen päässä olevia pihtejä, ja mitkään vähäiset epämääräiset muutokset -eivät olisi voineet samalla haavaa kehittää näitä monimutkaisella -tavalla toisiinsaliittyviä rakennelmia. Tätä ei saata kieltää -lausumatta hämmästyttävää paradoksia." Niin paradoksilliselta kuin -se Mivartista kuuluneekin, on kumminkin monilla meritähdillä -kolmihaaraiset tarttumapihdit, jotka ovat liikkumattomasti yhtyneet -juurestaan, mutta silti tarttumakykyiset. Tämän saattaa käsittää, jos -ne ainakin osaksi toimivat puolustusaseina. Agassiz, jolle olen -suuressa kiitollisuuden velassa hänen ystävällisistä tätä kysymystä -koskevista tiedonannoistaan, on ilmoittanut minulle, että on olemassa -toisia meritähtiä, joiden kolmesta tarttumapihdistä yksi on muodostunut -molempien muiden tueksi, sekä myöskin sukuja, joilta kolmas -tarttumapihti on tykkänään hävinnyt. Echinoneus-eläimen kuoressa on -Perrier'in mukaan kahdenlaisia pihtijalkoja, joista toiset muistuttavat -Echinuksen, toiset Spatanguksen pihtijalkoja. Tällaiset tapaukset ovat -aina mielenkiintoisia, koska ne selittävät näennäisesti äkilliset -siirtymiset, osottaen että toinen elimen kahdesta muodosta on -kehityksessään pysähtynyt. - -Mitä näiden omituisten elinten kehitykseen tulee, päättää Agassiz omien -ja Müllerin tutkimusten nojalla, että sekä meritähtien että merisiilien -pihtijalkoja on epäämättömästi pidettävä muuntuneina piikkeinä. Tämän -voi havaita sekä niiden kehittymistavasta yksilöllä että eri lajeissa -ja suvuissa esiintyvästä laajasta ja täydellisestä astesarjasta, alkaen -yksinkertaisista kyhmyistä, jotka vähitellen kehittyvät tavallisiksi -piikeiksi ja siitä edelleen täydellisiksi kolmihaaraisiksi -pihtijaloiksi. Asteittaisuutta on olemassa myöskin siinä tavassa, millä -tavalliset piikit ja pihtijalat niitä tukevine kalkkisauvasineen -niveltyvät kuoreen. Eräissä meritähtisuvuissa ovat havaittavissa "juuri -ne yhdistelmät, jotka ovat tarpeen sen seikan toteennäyttämiseksi, että -pihtijalat ovat ainoastaan muuntuneita haarautuneita piikkejä". Niinpä -on olemassa kiintonaisia piikkejä, joiden kannan lähelle on liittynyt -kolme yhtä etäällä toisistaan olevaa pykäläreunaista liikkuvaa haaraa; -ja ylempänä on samassa piikissä jälleen kolme liikkuvaa haaraa. Kun nyt -jälkimäiset lähtevät piikin latvasta muodostavat ne itse asiassa -karkean pihtijalan, ja sellaisia voi nähdä samassa piikissä samalla -haavaa kolmen alemman haaran kanssa. Tässä tapauksessa ovat pihtijalan -haarat ja piikin liikkuvat haarat luonteeltaan selvästi identiset. -Yleensä pidetään tavallisia piikkejä puolustusaseina; jos näin on -laita, ei ole mitään syytä epäillä, että myöskin sahareunaisilla ja -liikkuvilla haaroilla varustetuilla pihdeillä on sama tarkotus; ja ne -voivat täyttää tämän tarkotuksen sitäkin paremmin, mikäli ne yhtymällä -toisiinsa toimivat tarttuma- ja sieppaamisneuvoina. Näin jokainen -kehitysaste, alkaen tavallisesta kiintonaisesta piikistä ja päättyen -kiintonaiseen pihtijalkaan, on eläimelle hyödyllinen. - -Muutamilla meritähtilajeilla nämä elimet, sen sijaan että olisivat -kiinnitetyt liikkumattomaan tukeen, ovat taipuvan ja lihaksilla -varustetun, joskin lyhyen varren päässä; tällöin niillä varmaankin on -jokin muukin tehtävä kuin puolustusneuvojen. Merisiileissä voi seurata -askel askeleelta sitä kehitystä, jonka kautta kiintonainen piikki tulee -nivelellä kuoreen liittyväksi ja siten liikkuvaksi. Toivoisin, että -tila sallisi minun tässä perinpohjaisemmin selostaa Agassiz'in -mielenkiintoisia huomioita pihtijalkojen kehittymisestä. Kaikki -mahdolliset kehitysasteet -- lisää hän vielä -- ovat havaittavissa -myöskin meritähtien pihtijalkojen ja käärmetähtien, erään toisen -piikkinahkaisryhmän, väkästen välillä; samoin myöskin merisiilien -pihtijalkojen ja samaan suureen pääjaksoon kuuluvien merimakkaroiden -(Holothuriae), kalkkiankkurien välillä. - -Muutamat eläinyhteiskunnat eli zoophytit, kuten niitä on kutsuttu, -nimittäin sammal eläimet, ovat varustetut omituisilla elimillä, joita -nimitetään avikularioiksi. Näiden elinten rakenne vaihtelee melkoisesti -eri lajeilla. Täydellisimmällä asteellaan ne omituisesti muistuttavat -pienoiskokoista korppikotkanpäätä nokkineen, joka on kaulan varassa ja -liikkuva, kuten alaleukakin. Eräällä tarkastamallani lajilla kaikki -saman haaran avikulariot usein liikkuivat yhtaikaa edestakaisin -leukapielet levällään, tehden noin 90° kulman viiden sekunnin kuluessa, -ja niiden liike sai koko sammaleläin-yhteiskunnan värisemään. Kun -koskettaa leukoja neulalla, tarttuvat ne siihen niin lujasti, että -siten voi panna koko haaran värisemään. - -Mivart mainitsee tämän tapauksen osottaakseen, kuinka vaikeata muka on -uskoa, että sellaiset elimet kuin sammaleläinten avikulariot ja -piikkinahkaisten pihtijalat, joita hän pitää "oleellisesti -samankaltaisina" olisivat voineet kehittyä luonnollisen valinnan -vaikutuksesta niin etäällä toisistaan olevissa eläinkunnan luokissa. -Mutta mitä rakenteeseen tulee, en voi nähdä mitään samankaltaisuutta -kolmihaaraisten pihtijalkojen ja avikularioiden välillä. Jälkimäiset -muistuttavat jonkunverran enemmän äyriäisten saksia, ja Mivart olisi -voinut yhtä hyvällä syyllä mainita tämän yhdenkaltaisuuden erikoisena -vaikeutena -- tai vaikkapa yhdennäköisyyden avikularioiden ja -linnunpään välillä. Luonnontutkijat Busk, tohtori Smitt ja tohtori -Nitsche, jotka ovat tarkoin tutkineet tätä ryhmää, arvelevat -avikularioiden vastaavan yksilöitä ja niiden kammioita niissä -yhteiskunnissa, joista zoophytit ovat kokoonpannut; kammion liikkuva -huuli eli kansi vastaa avikularion liikkuvaa alaleukaa. Busk ei -kumminkaan tunne mitään nykyään eläviä välimuotoja itse eläimille ja -avikularioille. On senvuoksi mahdotonta mennä lausumaan mitään arveluja -siitä, millaisten hyödyllisten väliasteiden kautta toinen olisi voinut -muuttua toiseksi. Mutta tästä ei suinkaan seuraa, ettei tällaisia -väliasteita ole ollut olemassa. - -Koska äyriäisten pihdit jonkun verran muistuttavat sammaleläinten -avikularioita -- molemmat kun toimivat nipistiminä -- maksanee vaivan -osottaa, että edellisistä on vieläkin olemassa pitkä sarja hyödyllisiä -astemuotoja. Ensimäisellä ja yksinkertaisimmalla asteella mainitun -elimen viimeinen nivel sulkeutuu joko viimeistä-edellisen leveän -nivelen tasapäistä kärkeä tai koko sen sivua vastaan, ollen siten -kykenevä tarttumaan kiinni esineeseen, mutta elin toimii vielä samalla -jalkana. Seuraavalla asteella leveän viimeistä-edellisen nivelen toinen -kulma on hieman ulkoneva, toisinaan epäsäännöllisen hampaallinen, ja -viimeinen nivel sulkeutuu hampaita vastaan. Tämän ulkoneman koon -kasvaessa ja sen sekä viimeisen nivelen muodon lievästi toisintuessa ja -kehittyessä sakset tulevat yhä täydellisemmiksi, kunnes vihdoin -joudumme niin täydellisiin tarttuma-elimiin kuin ravun sakset ovat: ja -tällaista asteittaista kehitystä voimmekin todellisuudessa seurata. - -Avikularioiden ohella sammal-eläimillä on toisetkin omituiset elimet, -n.k. vibrakelit. Nämä ovat tavallisesti pitkiä liikkuvia ja -herkkätuntoisia harjaksia. Eräällä tutkimallani lajilla vibrakelit -olivat hieman käyrät ja ulkosyrjältään sahalaitaiset ja kaikki saman -eläinjoukon vibrakelit liikkuivat usein yht'aikaa, niin että ne pitkien -airojen tavoin nopeasti pyyhkäisivät erään roskan mikroskooppini -objektilasilta. Kun eräs roska pantiin vibrakelien päälle, takertui se -niihin kiinni ja ne ponnistelivat voimakkaasti vapautuakseen siitä. -Vibrakelien arvellaan toimivan puolustuseliminä ja niiden saattaa -nähdä, huomauttaa Busk, "hitaasti ja huolellisesti pyyhkivän -sammaleläinjoukon pintaa poistaen kaiken mikä saattaisi vahingoittaa -kammioiden arkoja asukkaita, kun niiden lonkerot pistäytyvät -ulos." Avikulariot, samoinkuin vibrakelit, toimivat nähtävästi -puolustuseliminä, mutta sen ohella ne myöskin pyydystävät ja surmaavat -pieniä eläimiä, joiden sitten veden virtausten mukana arvellaan -kulkeutuvan yksilöeläinten lonkeroiden ulottuville. Muutamat lajit ovat -varustetut sekä avikularioilla että vibrakeleilla ja toiset taas -yksinomaan vibrakeleilla. - -On vaikeata kuvitella kahta ulkonäöltään erilaisempaa esinettä kuin -harjasmainen vibrakeli ja linnunpään muotoinen avikulario. Kumminkin -nämä elimet ovat miltei varmasti homologisia ja kehittyneet samasta -yhteisestä alusta, nimittäin yksilöeläimestä ja sen kammiosta. Tämä -selittää, miksi nämä elimet eräissä tapauksissa välimuotojen -välityksellä liittyvät toisiinsa, kuten Busk tietää kertoa; niinpä -eräiden Lepralia-lajien avikulariossa liikkuva "leuka" on niin ohennut, -että se muistuttaa harjasta ja ainoastaan kiinteän "yläleuan" olemassa -olo osottaa sen avikularioksi. Vibrakelit ovat voineet suorastaan -kehittyä kammioiden kansista käymättä avikulario-asteen lävitse; mutta -todennäköisempää on, että ne ovat käyneet tämän asteen lävitse, koska -muuttumisen aikaisimmilla asteilla kammion muut osat ja sisässä oleva -yksilöeläin olisivat tuskin voineet heti hävitä. Usein vibrakelien -juurella on syvennyksellä varustettu tuki, joka näyttää vastaavan -avikularion kiinteätä "nokkaa", mutta muutamilta lajeilta tämä tuki -kokonaan puuttuu. Jos tämä käsitys vibrakelien muodostuksesta on oikea, -on niiden muodostus mielenkiintoinen. Sillä jos oletamme, että -avikularioilla varustetut lajit olisivat hävinneet sukupuuttoon, ei -vilkkainkaan mielikuvitus olisi koskaan voinut kuvitella, että -vibrakelit olivat aikaisemmassa muodossaan olleet linnunpäätä tai -omituista päähinettä tai laatikkoa muistuttavia elimiä. On -mielenkiintoista nähdä kahden näin tavattoman erilaisen elimen -kehittyneen samasta alusta; ja koska kammion liikkuvan huulen tehtävänä -on suojella yksilöeläintä, ei ole ensinkään vaikeata otaksua, että -kaikkien niiden kehitysasteiden, joiden kautta huuli ensin muuttuu -avikularion alaleuaksi ja sitten pidentyneeksi harjakseksi, täytyi olla -erilaisina suojeluskeinoina eri olosuhteissa. - -Kasvikunnasta Mivart mainitsee kaksi tapausta, nimittäin -orchis-kasvien kukanrakenteen ja kiipeilevien kasvien liikunnot. -Edellisen johdosta hän lausuu että "yritys selittää sen syntyä on aivan -epätyydyttävä ja aivan riittämätön selittämään noita äärettömän pieniä -rakennelman-alkeita, jotka vasta sitten voivat tulla hyödyllisiksi, kun -ne ovat melkoisesti kehittyneet." Koska olen laajasti käsitellyt tätä -asiaa eräässä toisessa teoksessani, tahdon tässä esittää vain -muutamia yksityiskohtia, jotka koskevat erästä orchis-kukkien -silmäänpistävimmistä omituisuuksista, nim. niiden siitepölymyhkyjä. -Hyvin kehittyneen siitepölymyhkyn muodostaa joukko siitepölyhiukkasia, -jotka ovat joustavan varren latvassa ja tämä varsi taas on kiinnitetty -hyvin tahmeasta aineesta muodostuneeseen kantaan. Nämä laitteet -vaikuttavat, että hyönteiset voivat kuljettaa siitepölymyhkyjä toisesta -kukasta toisen kukan luottiin. Muutamien orchis-lajien siitepölymyhkyt -ovat varrettomat, ja hiukkasia yhdistävät toisiinsa ainoastaan hienot -rihmat, mutta koska tällaisia on muillakin kuin orchis-kasveilla, ei -meidän tarvitse tässä ottaa niitä huomioon. Mainittakoon kumminkin, -että orchis-kasvien alinta kehityskantaa edustavasta Cypripedium -kasvista voimme nähdä, kuinka nämä rihmat aluksi kehittyvät. Muilla -orchis-lajeilla yhtyvät rihmat siitepölymyhkyn toisessa päässä, ja näin -on muodostunut ensimäinen alku varren kehitykselle. Että varsi, -silloinkin kun se on melkoisen pitkä ja kehittynyt, on näin saanut -alkunsa, siitä antavat meille hyvän todistuksen ne kesken kehitystään -pysähtyneet siitepölyhiukkaset, joita toisinaan tavataan vajonneina -siitintukun kiinteisiin keskiosiin. - -Mitä toiseen pääomituisuuteen, nim. tuohon tahmean aineen muodostamaan -pieneen kantaan tulee, johon varren pää on kiinnitetty, voidaan mainita -pitkä sarja eri kehitysasteita, joista jokainen on kasville -hyödyllinen. Useimmissa muihin lahkoihin kuuluvissa kasveissa erittää -luotti hiukkasen tahmeata ainetta. Muutamien orchis-lajien kukista -erittyy samanlaista ainetta, mutta paljon runsaammin, ja ainoastaan -yhdestä kukan kolmesta luotista; tämä luotti on hedelmätön, kenties -runsaan erittymisen vaikutuksesta. Kun hyönteinen käy tällaisessa -kukassa, tarttuu siihen joku määrä tuota tahmeata ainetta ja samalla se -vie mukaansa muutamia siitepölyhiukkasia. Tältä yksinkertaiselta -asteelta, joka ei paljoakaan eroa hyvin monien tavallisten kukkien -rakenteesta, johdutaan lukemattomien siirtymämuotojen kautta lajeihin, -joissa siitepölymyhky päättyy hyvin lyhyeen, vapaaseen varteen, sekä -toisiin, joissa varsi on lujasti kiinnitetty tahmeaan aineeseen ja -joissa itse tuo hedelmätön luotti on suuresti muuntunut. Jälkimäinen -tapaus edustaa siitepölymyhkyn korkeinta kehitysastetta. Ken ottaa -huolellisesti tutkiakseen orchis-lajien kukkia, ei voi kieltää mainitun -kehitysasteikon olemassa-oloa. Asteikko alkaa siitepölymassasta, jonka -hiukkasia ainoastaan hienot rihmaset pitävät koossa, samalla kuin -luotti ainoastaan hiukan eroaa tavallisen kukan luotista, ja päättyy -erittäin monimutkaiseen siitepölymyhkyyn, joka on ihmeteltävästi -soveltautunut edistämään hyönteisten toimittamaa siitepölyn kuljetusta. -Se, joka ottaa tarkastaakseen näitä kukkia, ei myöskään voi kieltää, -että kaikki nuo eri lajeissa huomattavat kehitysasteet ovat -ihmeteltävän hyvin, katsoen kunkin kukan yleiseen rakenteeseen, -soveltautuneet edistämään erilaisten hyönteisten avulla tapahtuvaa -hedelmöittymistä. Tässä kuten useimmissa muissakin tapauksissa voisimme -ulottaa tutkimuksemme vielä kauemmaksi taaksepäin ja kysyä, kuinka -tavallisen kukan luotti on tullut tahmeaksi. Mutta koska emme tunne -minkään olioryhmän elämänvaiheita kokonaisuudessaan, on tällaisten -kysymysten tekeminen yhtä hyödytöntä, kuin on turhaa koettaa niihin -vastata. - -Siirtykäämme nyt kiipeileviin kasveihin. Nämä voidaan järjestää -pitkäksi sarjaksi, alkaen sellaisista kasveista, jotka yksinkertaisesti -kiertyvät jonkun tuen ympärille ja päättyen lehdillään kiipeileviin -sekä kärhillä varustettuihin kasveihin. Molemmilla jälkimäisillä on -varsi tavallisesti, joskaan ei aina, kadottanut köynnöstymiskykynsä, -mutta säilyttänyt kiertymiskykynsä, mikä kyky on myöskin kärhillä. -Asteittaiset muuntelut lehdillään kiipeilevistä kasveista kärhillä -varustettuihin ovat erittäin hienovivahteisia, ja eräät kasvit voidaan -erotuksetta lukea kumpaan luokkaan tahansa. Mutta siirryttäessä -yksinkertaisista köynnöskasveista lehdillään kiipeileviin kasveihin -tulee eräs tärkeä ominaisuus lisäksi, nimittäin herkkyys kosketukselle, -mikä vaikuttaa sen, että lehtien ruodit ja kukkien perät tai näiden -kärhimuunnokset kosketuksen aikaansaaman kiihotuksen vaikutuksesta -kiertyvät tuen ympärille. Ken ottaa lukeakseen näitä kasveja -käsittelevän tutkielmani, lienee valmis myöntämään, että kaikki nuo -monet yksinkertaisten köynnöskasvien ja kärhikasvien väliset -tehtävän- ja rakenteenmuuntelut ovat kussakin tapauksessa lajille -erittäin hyödyllisiä. Niinpä köynnöskasvin muuttuminen lehdillään -kiipeilevaksi on tälle kasville ilmeiseksi hyödyksi; ja todennäköistä -on, että jokainen pitkäruotinen lehdillä varustettu köynnöskasvi olisi -kehittynyt lehdillään kiipeilevaksi, jos vaan sen lehtiruodit olisivat -vähäisessäkään määrässä omanneet tarpeellisen herkkyyden kosketukselle. - -Koska köynnöstyminen on yksinkertaisin keino kiivetä ylöspäin tukea -myöten ja muodostaa sarjamme alimman asteen, nousee luonnollisesti -kysymys, kuinka kasvit ensinnä saavuttivat tämän, aluksi heikon, mutta -sittemmin luonnollisen valinnan vaikutuksesta kehittyneen ja -lisääntyneen kyvyn. Köynnöstymiskyky riippuu ensinnäkin siitä, että -kasvien runko on nuorena hyvin taipuisa (mikä ominaisuus kumminkin on -myöskin useilla ei-kiipeilevillä kasveilla), ja toiseksi sen -alituisesta kiertymisestä kaikkiin suuntiin, yhteen toisensa jäljestä -määrätyssä järjestyksessä. Tämän liikkeen kautta kallistuu runko joka -taholle ja kiertyy kiertymistään ympäri. Kun rungon alaosa koskettaa -jotakin esinettä ja sen johdosta jää liikkumattomaksi, jatkaa yläosa -yhä taipumistaan ja kiertymistään ja köynnöstyy siten välttämättä tuen -ympärille. Kiertymisliike lakkaa kunkin vesan aikaisimman kasvukauden -päätyttyä. Koska useissa toisilleen hyvin etäistä sukua olevissa -heimoissa yksityisillä lajeilla ja suvuilla on kiertymiskyky, jonka -kautta ne ovat tulleet köynnöskasveiksi, on niiden kunkin erikseen -täytynyt saavuttaa tämä kyky, eivätkä ne ole voineet periä sitä -yhteisiltä esivanhemmilta. Tämä seikka sai minut otaksumaan, ettei -lievä taipumus tämäntapaiseen liikkeeseen suinkaan ole mitään -harvinaista sellaisissakaan kasveissa, mitkä eivät ole kiipeileviä, ja -että tämä taipumus on tarjonnut luonnolliselle valinnalle aineksia, -joihin se on voinut vaikuttaa ja joita se on voinut kehittää. Tätä -otaksuessani tunsin ainoastaan yhden epätäydellisen tapauksen, nim. -sen, että erään Maurandian nuoret kukanperät kiertyivät hiukkasen ja -epäsäännöllisesti, kuten köynnöskasvien rungot, mutta käyttämättä tätä -ominaisuuttaan millään tavoin hyväkseen. Pian tämän jälkeen Fritz -Müller havaitsi, että erään Alisman ja erään Linumin (kasveja, jotka -eivät kiipeile ja jotka luontaisjärjestelmässä ovat hyvin etäällä -toisistaan) nuoret rungot selvästi, joskin epäsäännöllisesti -kiertyivät; ja Müller lisää, että on syytä luulla asianlaidan olevan -saman muutamiin muihinkin kasveihin nähden. Nämä vähäiset liikunnot -eivät näytä olevan kysymyksenalaisille kasveille miksikään hyödyksi. -Ainakaan ei niistä ole vähintäkään hyötyä kiipeämiseen nähden -- -seikka, josta juuri tässä on kysymys. Siitä huolimatta nämä kasvit -antavat meille aihetta olettaa, että jos niiden runko olisi ollut -taipuisa ja jos niillä niissä olosuhteissa, joissa ne elävät, olisi -ollut hyötyä ylöspäin kasvamisesta, silloin olisi luonnollinen valinta -voinut vahvistaa ja käyttää hyväkseen niiden heikkoa, epäsäännöllistä -kiertymistaipumusta, kunnes ne olisivat kehittyneet täydellisiksi -köynnöskasveiksi. - -Lehtiruotien ja kukanperien sekä kärhenkantojen herkkätuntoisuuteen -nähden pitävät paikkansa miltei samat huomautukset kuin köynnöskasvien -kiertymisliikuntoihin nähden. Koska suuren suurella joukolla aivan eri -ryhmiin kuuluvia kasveja on tällainen herkkätuntoisuus, voi odottaa -tapaavansa sen oireita myöskin sellaisissa kasveissa, jotka eivät -kiipeile. Näin onkin laita. Tein sen huomion, että mainitun Maurandian -nuoret kukanperät hieman käyristyivät sille puolelle, jolta niitä -kosketettiin. Morren havaitsi muutamien Oxalis-lajien lehtien ja -lehtiruotien liikkuvan niitä hiljaa useita kertoja peräkkäin -kosketeltaessa tai kasvia pudistettaessa, etenkin kun kasvi pantiin -lämpimään auringonpaisteeseen. Uudistin samat kokeet muutamilla muilla -Oxalis-lajeilla ja tulos oli sama; muutamissa lajeissa voi selvästi -havaita liikkeen, mutta se oli paraiten huomattavissa nuorissa -lehdissä; toisissa taas oli liike peräti vähäpätöinen. Paljon -tärkeämpää on kumminkin, että etevän asiantuntijan Hofmeisterin -lausunnon mukaan kaikkien kasvien nuoret vesat ja lehdet liikkuvat -mainitulla tavalla, kun niitä pudistetaan. Ja kuten tunnettua, ovat -kiipeilevien kasvienkin lehtiruodit ja kukanperät sekä kärhet -ainoastaan varhaisimpana kasvukautenaan herkkätuntoisia. - -Lienee tuskin mahdollista, että yllämainituilla kosketuksen tai -pudistnmisen aikaansaamilla vähäpätöisillä liikkeillä, joita -havaitsemme kasvien nuorissa, kasvavissa elimissä, olisi jotakin -funktiollista merkitystä näille kasveille. Mutta kasveilla on myöskin -erinäisten kiihotinten vaikutuksesta riippuva liikuntokyky, jolla on -selvästi huomattava merkitys, kuten esim. kyky liikkua valoon päin tai, -mikä tapahtuu harvemmin, siitä poispäin; samoin kyky liikkua -painovoiman vastaiseen suuntaan tai, harvemmin, samaan suuntaan kuin -painovoima. Kun jonkun elimen hermoja ja lihaksia kiihotetaan sähköllä -tai strykniinillä, voidaan siten aikaansaatuja liikkeitä pitää -kiihotuksen satunnaisina tuloksina, sillä hermot ja lihakset eivät ole -saaneet mitään erikoista herkkyyttä juuri näille kiihottimille. Myöskin -kasvien laita näyttää olevan siten, että niiden omatessa kyvyn liikkua -eräiden kiihotinten vaikutuksesta, kosketus tai ravistaminen aikaansaa -niissä satunnaisen kiihotuksen. Ei siis ole ensinkään vaikeata otaksua, -että luonnollinen valinta on käyttänyt hyväkseen ja lisännyt tätä -lehdillään kiipeilevissä ja kärhikasveissa ilmenevää taipumusta. -Kumminkin on todennäköistä -- syistä, jotka olen esittänyt -ennenmainitussa tutkielmassani -- että näin on ollut ainoastaan niiden -kasvien laita, jotka jo ovat saavuttaneet kiertymiskyvyn ja siis -muuttuneet köynnöskasveiksi. - -Olen jo yrittänyt selittää, kuinka kasvit muuttuvat köynnöskasveiksi -- -nimittäin siten, että niiden taipumus suorittamaan vähäisiä -epäsäännöllisiä kiertymisliikkeitä, jotka aluksi eivät tuottaneet -niille mitään hyötyä, on kehittynyt voimakkaammaksi. Nämä liikunnot, -samoinkuin myös kosketuksen ja ravistamisen synnyttämät, ovat -satunnaisena tuloksena kasvin liikkumiskyvystä, jonka se on saavuttanut -muiden sille hyödyllisten tarkotusten vuoksi. En tahdo ottaa -ratkaistakseni, ovatko perinnöllisiksi muuttuneet elintapojen -vaikutukset köynnöskasvien aste asteelta kehittyessä avustaneet tässä -luonnollista valintaa. Kumminkin on tunnettua, että eräät säännöllisten -väliaikojen päästä uudistuvat liikunnot, kuten esim. kasvien "uni", -ovat tottumuksesta riippuvaisia. - -Olen nyt kenties liiankin laajaperäisesti käsitellyt tapauksia, jotka -muuan etevä luonnontutkija on esittänyt muka todistuksina siitä, ettei -luonnollinen valinta pysty selittämään hyödyllisten rakennelmien -alkuasteita, ja toivon osottaneeni, etteivät nämä tapaukset tuota -mitään suuria vaikeuksia. Tällöin on minulla ollut tilaisuutta -laajahkosti käsitellä rakennelmien asteittaista kehitystä, joka usein -on yhteydessä muuttuneiden tehtävien kanssa -- tärkeä seikka, jota ei -tämän teoksen edellisissä painoksissa ole kyllin perinpohjaisesti -käsitelty. Tahdon nyt aivan lyhyesti vielä palata edellä esitettyihin -tapauksiin. - -Mitä giraffiin tulee, on tämä merkillinen nelijalkainen helposti voinut -muodostua jostakin sukupuuttoon hävinneestä, korkearuumiisesta -märehtijästä siten, että ne yksilöt, joilla oli pisimmät kaulat, raajat -j.n.e., ja jotka ylettyivät syömään tavallista hieman korkeammalta, -polvesta polveen jäivät eloon ja että ne yksilöt, jotka eivät -ylettyneet syömään yhtä korkealta, alinomaa tuhoutuivat. Mutta myöskin -kaikkien näiden ruumiinosien jatkuva harjottaminen on perinnöllisyyden -ohella tärkeällä tavalla edistänyt niiden rinnakkaista kehitystä. Mitä -taas niihin hyönteisiin tulee, jotka muistuttavat erilaisia esineitä, -ei ole ensinkään mahdotonta, että pelkästään satunnainen yhdennäköisyys -jonkin tavallisen esineen kanssa on kussakin tapauksessa tarjonnut -luonnolliselle valinnalle sen pohjan, jolle se on voinut perustaa -työnsä, ja että sellaisten lievien muuntelujen tilapäinen säilyminen, -jotka tekivät yhdennäköisyyden vieläkin suuremmaksi, on sittemmin -täydellistänyt luonnollisen valinnan vaikutusta. Tätä on sitten -jatkunut niin kauan kuin muuntelua on kestänyt ja kunnes yhä -täydellisempi yhdennäköisyys pelasti hyönteisen joutumasta -tarkkanäköisten vihollistensa saaliiksi. Eräissä valaslajeissa on -olemassa taipumus pienten, epäsäännöllisten, kitalaesta pistävien -sarveispiikkien muodostumiseen ja luonnollinen valinta näyttää aivan -hyvin kyenneen säilyttämään kaikki suotuisat muuntelut, kunnes piikit -olivat muodostuneet ensin sentapaisiksi sälömäisiksi kyhmyiksi eli -hampaiksi kuin hanhen nokassa havaittavat, sitten samantapaisiksi -lyhyiksi sarvessälöiksi kuin heinäsorsan, senjälkeen yhtä täydellisiksi -sälöiksi kuin lapasorsan, ja vihdoin sellaisiksi jättiläismäisiksi -hetuloiksi, joita Grönlannin valaalla on suussansa. Sorsan heimossa on -sälöillä aluksi hammasten tehtävä, sitten niitä käytetään osaksi -hampaina, osaksi siivilöimislaitteena, ja lopuksi miltei yksinomaan -jälkimäisenä. - -Mikäli voimme arvostella, on tavalla eli käytännöllä ollut hyvin vähän, -jos mitään vaikutusta sellaisten rakennelmien kuin yllämainittujen -sarveissälöjen tai hetuloiden kehitykseen, Sen sijaan on kampelan -alemmanpuolisen silmän siirtyminen pään yläpuolelle ja eräiden -imettäväisten hännän muodostuminen tarttumaelimeksi epäilemättä miltei -yksinomaan käytännön ja sen ohella perinnöllisyyden aiheuttama. Mitä -korkeampien eläinten nisiin tulee, on otaksuttavinta, että pussieläimen -pussin pinta aluksi oli kokonaan ravitsevaa nestettä erittävien -ihorauhasten peittämä ja että näiden rauhasten toiminta vilkastui -luonnollisen valinnan vaikutuksesta, samalla kuin ne keskittyivät -rajotetulle alalle, muodostaen siten nisän. Ei ole ensinkään vaikeampaa -käsittää, kuinka jonkun muinaisen piikkinahkaislajin puolustusaseina -käytetyt haarapiikit luonnollisen valinnan vaikutuksesta ovat -kehittynet kolmihaaraisiksi pihtijaloiksi kuin että äyriäisten -sakset ovat kehittyneet lievien, hyödyllisten muuntelujen kautta -aluksi yksinomaan liikuntoelimenä käytetyn elimen viimeisestä ja -viimeisenedellisestä nivelestä. Sammaleläinten näöltään niin erilaiset -avikulariot ja vibrakelit ovat kehittyneet samasta alkumuodosta ja -voimme hyvin käsittää että jälkimäisten asteittaiset muuntelut ovat -olleet hyödyllisiä. Orchis-lajien siitepölymyhkyissä voimme havaita -niiden rihmasten, joiden tehtävänä aluksi oli sitoa toisiinsa -siitepölyhiukkaset, vähitellen yhtyvän myhkyä kannattavaksi varreksi. -Samoin voimme seurata sitä asteittaista kehitystä, jonka kautta se -tahmea aine, jota tavallisten kukkien luotit erittävät ja jolla -vieläkin on miltei -- mutta ei aivan -- sama tarkotus, tuli -kiinnitetyksi mainitun varren vapaaseen päähän. Kaikki tuon kehityksen -asteet ovat olleet kysymyksessä-oleville kasveille hyödyllisiä. Mitä -köynnöskasveihin tulee, ei minun tarvinne enää toistaa sitä, mitä juuri -äsken olen sanonut. - -On usein kysytty, mikseivät eräät lajit, jos luonnollinen valinta -kerran on niin tehokas, ole saaneet tätä tai tuota rakennelmaa, joka -olisi ollut niille silminnähtävän hyödyllinen. Mutta onhan järjetöntä -vaatia varmaa vastausta tällaisiin kysymyksiin, sillä emmehän tunne -minkään lajin entisiä vaiheita emmekä niitäkään ehtoja, jotka nykyisin -määräävät niiden luvun ja levenemisen. Useimmissa tapauksissa voimme -esittää ainoastaan yleisiä syitä, ja vain muutamissa harvoissa -tapauksissa myöskin erikoisia syitä. Niinpä ovat useat rinnakkaiset -muuntelut miltei välttämättömiä, jotta laji voisi mukautua uusiin -elinehtoihinsa, ja usein kysymyksessä olevat elimistönosat eivät -kenties ole muunnelleet oikeaan suuntaan tai tarpeellisessa määrässä. -Useiden lajien lisääntymistä ovat varmaankin saattaneet ehkäistä -hävittävät vaikutukset, joilla ei ole ollut mitään tekemistä niiden -rakennelmien kanssa, jotka mielestämme olisivat olleet lajille -hyödyllisiä ja joiden sen vuoksi olisi pitänyt olla saavutettavissa -luonnollisen valinnan kautta. Tässä tapauksessa ei luonnollinen valinta -ole voinut aikaansaada noita rakennelmia, koska ne eivät olisi voineet -mitään vaikuttaa olemassaolo-taistelussa. Monesti joku rakennelma -tarvitsee kehittyäkseen monimutkaisia ja kauan vallitsevia, useinkin -aivan erikoisenlaatuisia elinehtoja, ja harvoin lienee sattunut niin, -että elinehdot ovat joka suhteessa olleet suotuisia. Se luulo, että -jonkin rakennelman, jota me -- usein tässä erehtyen -- pitäisimme -lajille hyödyllisenä, olisi pitänyt kaikissa olosuhteissa syntyä -luonnollisen valinnan vaikutuksesta, on ristiriidassa sen tavan kanssa, -millä luonnollinen valinta käsityksemme mukaan vaikuttaa. Mivart ei -kiellä, että luonnollinen valinta on aikaansaanut jotakin, mutta -hänestä se on "todistettavasti riittämätön" selittämään niitä ilmiöitä, -jotka minä selitän sen aiheuttamiksi. Olemme nyt tarkastaneet hänen -päätodisteitaan ja muut otamme myöhemmin puheeksi. Niiden todistusvoima -on mielestäni vähäinen niihin todisteihin verrattuina, joita voidaan -esittää luonnollisen valinnan puolesta, ottaen huomioon muut sitä -edistävät, usein mainitut vaikuttimet. - -Minun on lisättävä, että muutamat tässä esittämistäni tosiasioista -ja todisteista ovat samassa tarkotuksessa esitetyt eräässä -"Medico-Chirurgical Review'issa" äskettäin julkaistussa kirjotuksessa. - -Nykyään miltei kaikki luonnontutkijat myöntävät kehityksen jossakin -muodossa. Mivart arvelee lajien muuttuvan "sisäisestä pakosta tai -taipumuksesta", josta emme muka mitään tiedä. Että lajeilla on kyky -muuttua, sen myöntävät kaikki kehitysopin kannattajat; mutta mielestäni -on tarpeetonta puhua mistään muusta sisäisestä pakosta tai -taipumuksesta kuin siitä tavallisesta muuntelutaipumuksesta, joka -ihmisen toimittaman valinnan avulla on luonut monet hyvinsoveltautuneet -kotirodut ja joka luonnollisen valinnan avulla on yhtä hyvin kyennyt -asteittaisesti kehittämään luonnonrodut eli lajit. Lopullisena -tuloksena on yleensä, kuten jo on selitetty, ollut organisationissa -tapahtunut edistys, joissakin harvoissa tapauksissa kumminkin -taantumus. - -Mivart on myöskin taipuvainen uskomaan -- ja monet luonnontutkijat ovat -hänen kanssaan yhtä mieltä -- että uusia lajeja ilmestyy "äkkiä ja -kerta kaikkiaan tapahtuvan muuntelun kautta". Hän arvelee esim., että -sukupuuttoon kuolleen kolmivarpaisen Hipparionin ja hevosen väliset -eroavaisuudet syntyivät yht'äkkiä. Hänestä on vaikeata uskoa, että -"linnun siipi on kehittynyt millään muulla tavalla kuin verrattain -äkillisen, laadultaan selväpiirteisen ja huomattavan muuntelun kautta"; -ja arvatenkin hänellä on sama ajatus myöskin lepakkojen ja -pterodaktylien siivistä. Tämä otaksuma, jonka mukaan elimistöjaksoissa -olisi suuria aukkoja ja paljon katkonaisuutta, tuntuu minusta tuiki -epätodenmukaiselta. - -Jokainen, joka uskoo kehityksen tapahtuneen hitaasti ja asteittaisesti, -on tietysti valmis myöntämään, että on saattanut tapahtua -lajinmuutoksia, jotka ovat olleet yhtä jyrkkiä ja suuria kuin mikä -tahansa yksityinen muutos, jonka tapaamme luonnossa ja vieläpä -kesytystilassakin. Mutta koska lajit ovat muuntelevaisempia -kesytettyinä tai viljeltyinä kuin luonnollisen elinehtojensa alaisina, -ei ole todennäköistä, että luonnossa on usein tapahtunut sellaisia -suuria ja jyrkkiä muutoksia, jollaisia tiedetään toisinaan syntyvän -kesytetyissä ja viljellyissä lajeissa. Jälkimäisistä muunteluista -voidaan useita pitää reversioni- eli palautumistapauksina; ja ne -ominaisuudet, jotka tällöin palautuvat, ovat todennäköisesti useinkin -saavutetut aluksi aste asteelta. Vielä useampia täytyy pitää -epämuodostumina, kuten esim. kuusisormisia tai harjasihoisia ihmisiä, -Ancona-lampaita, Niata-karjaa y.m.; ja koska ne ominaisuuksiltaan -suuresti eroavat luonnonlajeista, eivät ne paljoakaan valaise -kyseessäolevaa asiaa. Jollemme ota lukuun tämänlaatuisia -muuntelutapauksia, lienee olemassa ainoastaan harvoja äkillisiä -muunteluita ja kun niitä luonnossa tavataan, voidaan niitä korkeintaan -pitää epävarmoina lajeina, jotka ovat läheistä sukua kantamuodolleen. - -Ne syyt, joiden vuoksi epäilen luonnonlajien muuttuneen yhtä jyrkästi -kuin toisinaan kotirodut, ja joiden vuoksi en ensinkään usko niiden -muuttuneen Mivartin otaksumalla ihmeellisellä tavalla, ovat seuraavat: -Kokemuksemme mukaan kotiroduissamme esiintyy jyrkkiä ja selväpiirteisiä -muutoksia vain yksitellen ja jotenkin pitkien väliaikojen päästä. Jos -sellaisia esiintyisi luonnossa, häviävät ne helposti satunnaisten, -tuhoavien voimien tai myöhemmän ristisiitoksen vaikutuksesta; ja samoin -tiedämme käyvän kesytystilassakin, ellei ihminen omista erikoista -huolenpitoa tällaisille muunteluille ja eristä niitä muiden joukosta. -Jos siis oletamme jonkin uuden lajin äkkiä syntyvän Mivartin -otaksumalla tavalla, täytyy meidän myöskin vastoin kaikkea analogiaa -olettaa, että samalle alueelle yht'äkkiä ilmestyy useita omituisesti -muuttuneita yksilöitä. Tämän pulman vältämme -- samoinkuin kysymyksen -ollessa ihmisen toimittamasta itsetiedottomasta valinnasta -- -omaksumalla opin asteittaisesta kehityksestä, joka perustuu siihen, -että suuri joukko suotuisaan suuntaan enemmän tai vähemmän muuntelevia -yksilöitä säilyy ja että suuri joukko päinvastaiseen suuntaan -muuntelevia tuhoutuu. - -Voi tuskin olla epäilystä siitä, että monet lajit ovat kehittyneet -peräti asteittaisella tavalla. Monien luonnontilassa elävien laajojen -heimojen lajit jopa suvutkin liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että -niitä useinkin on vaikea erottaa toisistaan. Jokaisella mantereella -tapaamme, kulkiessamme pohjoisesta etelään, alankoseuduilta -ylänköseuduille j.n.e., runsaasti läheissukuisia eli toisiaan vastaavia -lajeja, samoin tapaamme niitä eräillä toisistaan erotetuilla -mantereilla, joiden on täytynyt olettaa aikaisemmin olleen yhteydessä -keskenään. Tehdessäni nämä ynnä alempana seuraavat huomautukset, minun -on pakko viitata seikkoihin, jotka tulevat vasta myöhemmin -käsiteltäviksi. Jos luomme katseemme jotakin mannermaata ympäröiviin -monilukuisiin saariin, havaitsemme että hyvin monet niiden asujamista -voidaan lukea ainoastaan epävarmojen lajien joukkoon. Samoin on laita, -jos luomme katseemme menneisiin aikoihin ja vertaamme äskettäin elävien -ilmoilta poistuneita lajeja nykyisiin; tai jos vertaamme saman -geologisen muodostuman eri kerroksiin hautautuneita kivettyneitä -lajeja. On aivan ilmeistä, että monen monituiset lajit ovat mitä -läheisimmässä sukulaisuussuhteessa muihin vielä eläviin tai vielä -hiljan elossa olleisiin lajeihin; ja sellaisten lajien voitanee -tuskin väittää kehittyneen jyrkällä ja äkillisellä tavalla. Meidän ei -myöskään pidä unohtaa, että tarkastaessamme eri lajien sijasta -samansukuisten lajien erikoisia osia voimme havaita lukuisien ja ihmeen -hienovivahteisten välimuotojen liittävän toisiinsa hyvin erilaisia -rakennelmia. - -Monet laajat tosiseikkaryhmät ovat käsitettävissä ainoastaan siltä -näkökannalta, että lajit ovat kehittyneet hyvin hitain askelin. Niinpä -se seikka, että laajempiin sukuihin kuuluvat lajit ovat toisilleen -läheisempää sukua ja osottavat suuremman joukon muunnoksia kuin -pienempiin sukuihin kuuluvat lajit. Edelliset ryhmittyvät sitäpaitsi -pieniin sikermiin, samoinkuin muunnokset lajien ympärille, ja ovat -muissakin suhteissa verrattavissa muunnoksiin, kuten teoksemme toisessa -luvussa on osotettu. Samalta näkökannalta voimme käsittää, mistä syystä -lajiominaisuudet ja sellaiset elimistön osat, jotka ovat poikkeavalla -tavalla tai tavattoman voimakkaasti kehittyneet, ovat muuntelevaisempia -kuin muut osat. Voisin mainita edellisten lisäksi useita muitakin -samankaltaisia tosiseikkoja, jotka kaikki viittaavat samaan suuntaan. - -Vaikka on miltei varmaa, että hyvin monet lajit ovat kehittyneet -askelin, jotka eivät ole olleet suurempia kuin ne, jotka erottavat -toisistaan lieviä muunnoksia, voidaan tietysti kumminkin väittää, että -jotkut lajit ovat kehittyneet muista eroavalla, äkillisellä tavalla. -Mutta tällaisen otaksuman tueksi olisi esitettävä painavia todistuksia. -Tuskin mitään huomiota ansaitsevat ne epämääräiset ja eräissä suhteissa -väärät verrantotapaukset, joita on esitetty tämän mielipiteen tueksi ja -joiden paikkansa-pitämättömyyden Chauncey Wright on osottanut, kuten -esim. vertailut epäorganisten aineiden äkilliseen kiteytymiseen tai -soikkopallon (steroidin) keikahtamiseen asennosta toiseen. Ensi -katsannolla näyttää kyllä eräs seikka, nimittäin geologisissa -kerrostumissa huomattava uusien ja selvästi eroavien lajien äkillinen -ilmestyminen, antavan tukea sille arvelulle, että lajit ovat -kehittyneet äkkiä. Mutta tämän todistuksen arvo riippuu kokonaan siitä, -kuinka täydellinen se kertomus on, jonka geologia antaa meille noista -maapallon historian etäisistä ajoista. Jos tuo kertomus todellakin on -niin katkonainen kuin monet geologit väittävät, ei ole ensinkään kumma, -jos näyttää siltä kuin uudet elämänmuodot olisivat äkkiä kehittyneet. - -Ellemme myönnä mahdollisiksi sellaisia suunnattomia muutoksia, joita -Mivart väittää tapahtuneen, kuten esim. lintujen tai lepakkojen siipien -äkillistä kehittymistä tai Hipparionin äkillistä muuttumista hevoseksi, -voi äkillisten muutosten usko tuskin millään tavoin valaista -yhdistävien nivelten puuttumista geologisissa kerrostumissa. Sen sijaan -embryologia (sikiö-oppi) vastustaa jyrkästi tällaisten äkillisten -muutosten mahdollisuutta. On tunnettua, ettei lintujen ja lepakkojen -siivissä ja hevosen jaloissa voi huomata mitään erotusta varhaisella -sikiö-asteella ja että eroavaisuudet ilmaantuvat vasta myöhemmin pienen -pienin astein. Kaikenlaiset sikiössä huomattavat yhtäläisyydet saavat, -kuten myöhemmin tulemme näkemään, selityksensä siitä, että nykyisten -lajiemme esipolvet ovat muuntuneet yksilöiden aikaisimman nuoruuskauden -jälkeisenä aikana ja jättäneet saavuttamansa uudet ominaisuudet -jälkeläisilleen perinnöksi vastaavassa iässä. Muutoksella ei tämän -vuoksi ole ollut juuri mitään vaikutusta sikiöön, ja tämä on jäänyt -lajin muinaisen tilan todistuskappaleeksi. Siitä johtuu, että nykyään -elävät lajit aikaisemmilla kehitysasteillaan niin yleisesti ovat -samankaltaisia kuin vanhat sukupuuttoon kuolleet samaan luokkaan -kuuluvat muodot. Jos omaksumme tämän kannan sikiöyhtäläisyyksien -merkityksestä, on uskomatonta, että mikään eläin olisi ollut sellaisten -äkillisten ja jyrkkien muutosten alaisena, kuin mistä äsken on ollut -puhe, osottamatta jälkeäkään mistään äkillisestä muuntelusta -sikiö-asteella, jolla sen rakenteen jokainen osa on kehittynyt -huomaamattoman pienin askelin. - -Ken uskoo jonkun vanhan muodon sisäisestä pakosta tai taipumuksesta -äkkiä kehittyneen esim. siivelliseksi, hänen on myöskin miltei -välttämättä vastoin kaikkea analogiaa oletettava useiden yksilöiden -muunnelleen samalla haavaa. Mutta tällaiset jyrkät ja suuret -rakenteenmuutokset ovat kieltämättä jotakin aivan toista kuin ne -muuntelut, joiden alaisina useimmat lajit ilmeisesti ovat olleet. Hänen -on edelleen pakko uskoa että äkkiä on syntynyt useita olennon muiden -elimistönosien ja ympäröivien elinehtojen mukaan oivallisesti -mukautuneita rakennelmia; eikä hänellä ole esitettävänään selityksen -varjoakaan, joka tekisi tällaisen monimutkaisen ja ihmeellisen -keskinäisen mukautumisen käsitettäväksi. Hänen on pakko myöntää, -etteivät nuo suuret äkilliset muutokset ole jättäneet mitään jälkiä -sikiöön. Kaiken tällaisen olettaminen merkitsee mielestäni poistumista -tieteen pohjalta ja astumista ihmeiden valtakuntaan. - - - - -VIII LUKU. - -VAISTO. - - -Vaistot ovat verrattavissa tottumuksiin, mutta eri alkuperää. -- -Vaistojen asteittainen kehitys. -- Lehtitäit ja muurahaiset. -- Vaistot -ovat muuntuvaisia. -- Kotieläinten vaistot ja niiden alkuperä. -- Käen, -molothrus-linnun, strutsin ja loismehiläisten vaistot. -- Orjia-pitävät -muurahaiset -- Mehiläinen ja sen solunrakennusvaisto. -- Vaiston- ja -rakenteenmuutosten ei ehdottomasti tarvitse olla samanaikuisia. -- -Vaikeuksia, joita oppi vaistojen luontaisesta valinnasta tuottaa. -- -Suvuttomat eli hedelmättömät hyönteiset. -- Yleiskatsaus. - - -Monet vaistot ovat niin ihmeellisiä, että niiden kehittyminen voinee -lukijasta tuntua vaikeudelta, joka riittää kumoamaan koko teoriani. -Tahdon jo ennakolta huomauttaa, ettei tehtäväni ensinkään ole -sielullisten kykyjen synnyn, enempää kuin itse elämänkään synnyn -selvittäminen. Kysymyksessä ovat ainoastaan vaiston ja eläinten muiden, -samaan luokkaan luettavien sielunkykyjen erilaisuudet. - -En yritä antaa mitään määritelmää vaistosta. Olisi helppo osottaa, että -tämä nimitys käsittää useita erilaisia sieluntoimintoja. Mutta -jokainenhan ymmärtää, mitä tarkotetaan, kun sanotaan vaiston ohjaavan -käkeä muuttamaan ja munimaan munansa toisten lintujen pesiin. Kun -eläin, varsinkin nuori eläin, aivan ilman mitään kokemusta suorittaa -jonkin teon, jonka suorittamiseen me ihmiset tarvitsisimme kokemusta, -ja kun monet yksilöt suorittavat tuon teon samalla tavalla, -tietämättään miksi niin tekevät, sanotaan tämän tapahtuvan vaistosta. -Voisin kumminkin osottaa, ettei kumpikaan näistä tunnusmerkeistä ole -yleispätevä. Mainittuihin tekoihin sisältyy näet usein, kuten Pierre -Huber lausuu, jokin pieni annos järkeä ja arvostelukykyä, silloinkin -kun on kysymys varsin alhaisella asteella olevista eläimistä. - -Frederick Cuvier ja muutamat vanhemmat metafysikot ovat verranneet -vaistoa tottumukseen. Tämä vertaus antaa kyllä kenties selvän -käsityksen siitä sieluntilasta, jonka vallitessa teko suoritetaan, -mutta ei välttämättä teon alkuperästä. Kuinka itsetiedottomasti -suoritammekaan monet tavanmukaiset teot, vieläpä monesti aivan vastoin -itsetietoista tahtoamme! Mutta kumminkin voimme hallita niitä tahtomme -ja järkemme avulla. Tottumukset liittyvät helposti toisiin -tottumuksiin, tiettyihin ajankohtiin ja ruumiintiloihin. Kerran -synnyttyään ne usein säilyvät muuttumattomina kautta elämän. Voisin -viitata moniaihin muihinkin vaistoissa ja tottumuksissa ilmeneviin -yhtäläisyyksiin. Samoinkuin jotain tuttua laulua laulaessa sävel -liittyy säveleen, samoin vaistoissakin eri toiminnot liittyvät -toisiinsa jonkunmoisessa rytmissä. Jos jokin henkilö keskeytetään hänen -laulaessaan tai lukiessaan jotakin ulkoa opittua, täytyy hänen -tavallisesti palata taaksepäin saadakseen jälleen kiinni ajatustensa -langasta. P. Huber havaitsi samaa eräästä toukkalajista, joka kutoo -hyvin monimutkaisen verkon. Jos hän otti verkosta jonkin tällaisen -toukan, joka oli suorittanut kudonta-työnsä, sanokaamme esim. -kuudenteen asteeseen saakka, ja pani sen toiseen verkkoon, jossa työ -oli suoritettu ainoastaan kolmanteen asteeseen saakka, niin toukka -yksinkertaisesti suoritti uudelleen työn neljännen, viidennen ja -kuudennen asteen. Jos toukka sitävastoin otettiin verkosta, jossa -kudonta oli suoritettu esim. kolmanteen asteeseen saakka, ja pantiin -toiseen, jossa työ on päätetty kuudenteen asteeseen, joten jo suuri osa -työtä oli sen puolesta suoritettu, niin se ei suinkaan käyttänyt -hyväkseen valmiiksi suoritettua työtä, vaan oli hyvin hämmentynyt ja -sen näytti olevan pakko, lopettaakseen verkkonsa, alkaa kolmannesta -asteesta, yrittäen siten uudelleen suorittaa jo valmiiksi tehdyn työn. - -Jos oletamme jonkin tavanmukaisen toiminnon muuttuvan perinnölliseksi --- kuten todistettavasti joskus tapahtuu -- silloin on tuo toiminto, -joka alkuaan oli ainoastaan tottumusta, niin lähellä vaistoa, ettei -sitä saata tästä erottaa. Jos Mozart, joka kolmivuotiaana soitti pianoa -hyvin vähän harjotusta saatuaan, olisi soittanut sävelen ilman -vähintäkään harjotusta, voisi todellakin sanoa hänen tehneen sen -vaistosta. Mutta olisi suuri erehdys luulla useimpien vaistojen saaneen -alkunsa siten, että eräässä sukupolvessa syntynyt tottumus on polvesta -polveen siirtynyt perinnöksi jälkeläisille. Selvästi voidaan osottaa, -että kaikkein ihmeellisimmät vaistot, mitä tunnemme, nimittäin -mehiläisen ja useiden muurahaislajien vaistot, eivät ole mitenkään -saattaneet syntyä tottumuksesta. - -Kaikki myöntänevät, että vaistot ovat jokaisen lajin menestykselle -vallitsevissa elinehdoissa yhtä tärkeitä kuin ruumiilliset rakennelmat. -Elinehtojen muuttuessa on ainakin mahdollista, että lievät vaistojen -muuntelut saattavat olla lajille hyödyksi; ja jos voidaan osottaa, että -vaistot hiukkasenkaan muuntelevat, ei minusta ole ensinkään vaikeata -olettaa, että luonnollinen valinta säilyttää ja kehittämistään kehittää -vaiston muunteluita, mikäli ne ovat lajille hyödyllisiä. Näin ovat -luullakseni monimutkaisimmat ja ihmeellisimmät vaistot saaneet alkunsa. -Samoinkuin ruumiillisten rakennelmien muunnelmat syntyvät ja kasvavat -käytön eli tavan vaikutuksesta sekä kuihtuvat tai häviävät käytön -puutteessa, samoin on epäilemättä ollut vaistojenkin laita. Käytön -vaikutuksilla uskon kumminkin olevan vain toisarvoisen merkityksen -verrattuna siihen vaikutukseen, mikä luonnollisella valinnalla on -vaiston n.s. spontanisiin muunteluihin, s.o. muunteluihin, jotka ovat -syntyneet samoista tuntemattomista syistä kuin ruumiinrakenteessa -esiintyvät vähäiset poikkeavaisuudet. - -Mikään monimutkainen vaisto ei voi syntyä luonnollisen valinnan kautta -muutoin kuin monien vähäisten, mutta hyödyllisten muuntelujen hitaan, -asteittaisen karttumisen kautta. Emme siis voi luonnossa tavata, yhtä -vähän kuin kysymyksen ollessa ruumiinrakennelmista, niitä todellisia -siirtymä-asteita, joiden kautta jokainen monimutkainen vaisto on -kehittynyt -- sillä nämä olisivat tavattavissa ainoastaan kunkin lajin -suoraan ylenevissä esipolvissa --, mutta meidän pitäisi voida tavata -joitakin todistuksia tällaisista siirtymä-asteista rinnakkaispolvissa. -Ainakin meidän pitäisi voida osottaa, että jonkinlaiset astevivahtelut -ovat mahdollisia; ja tämän me epäilemättä voimmekin. Olen -hämmästyksellä huomannut, kuinka usein voimme tavata siirtymä-asteita, -jotka johtavat mitä monimutkaisimpiin vaistoihin, huolimatta siitä että -hyvin vähän huomiota on kiinnitetty muissa maanosissa kuin Europassa ja -Pohjois-Amerikassa elävien eläinten vaistoihin ja ettei sukupuuttoon -kuolleiden lajien vaistoja ensinkään tunneta. Vaistojen muuttumista voi -toisinaan helpottaa se, että sama laji noudattaa eri vaistoja eri -ikäkausinaan, eri vuodenaikoina, eri olosuhteissa j.n.e. Tässä -tapauksessa luonnollinen valinta saattaa säilyttää jonkun näistä eri -vaistoista. Ja tällaisia esimerkkejä samassa lajissa havaittavasta -vaistojen erilaisuudesta voidaan kyllä osottaa luonnossa esiintyvän. - -Samoinkuin ruumiinrakennelmat, ovat kunkin lajin vaistot -- teoriani -kanssa yhtäpitävästi -- hyödyksi sille itselleen, eivätkä ole -milloinkaan syntyneet hyödyttämään yksinomaan jotakin muuta olentoa, -mikäli voimme asiata arvostella. Yksi selvimpiä tuntemiani esimerkkejä -siitä, että eläin ilmeisesti suorittaa jonkin toiminnon yksinomaan -toisen olennon hyväksi, on se Huberin ensinnä tekemä huomio, että -lehtitäit vapaaehtoisesti antavat makeata eritettään muurahaisille. -Että ne tekevät tämän vapaaehtoisesti, sen osottavat seuraavat -tosiasiat: Poistin eräästä suolaruohosta, jossa oli toistakymmentä -lehtitäitä yhdessä kasassa, kaikki muurahaiset ja estin ne pääsemästä -siihen useiden tuntien aikana. Nyt olin varma siitä, että lehtitäillä -olisi tarve ulostaa. Tarkastin niitä jonkun aikaa suurennuslasilla, -mutta ei ainoakaan ulostanut; sitten kutkutin ja sivelin niitä -karvalla, koettaen mikäli mahdollista tehdä tämän samalla tavalla kuin -muurahaiset koskettavat niitä tuntosarvillaan, mutta tällöinkään ei -ainoakaan ulostanut. Tämän jälkeen päästin erään muurahaisen niiden -luokse, ja se näytti päättäen siitä innosta, millä se liikkui, heti -oivallisesti käsittävän, minkä runsaan maitovaraston se oli tavannut. -Se alkoi kosketella tuntosarvillaan lehtitäiden takaruumista, toisen -toisensa perästä, ja jokainen näistä tunnettuaan kosketuksen heti nosti -takaruumiinsa ja ulosti kirkkaan pisaran makeata nestettä, jonka -muurahainen ahneesti söi. Aivan nuoretkin lehtitäit menettelivät täten, -osottaen sillä, että teko oli vaistomainen, eikä mikään kokemuksen -tulos. Huberin tekemät huomiot osottavat selvästi, etteivät lehtitäit -tunne mitään vastenmielisyyttä muurahaisia kohtaan. Jollei jälkimäisiä -ole saapuvilla, niiden täytyy lopulta heittää ulostuksensa. Mutta koska -niiden ulostukset ovat tavattoman tahmeat, on lehtitäille epäilemättä -mukavaa, että ulostukset tulevat poistetuiksi; ne eivät siis -todennäköisesti ulosta yksinomaan muurahaisten hyväksi. Vaikkakaan ei -voida todistaa, että mikään eläin suorittaisi jonkun toiminnon -yksinomaan toisen lajin hyväksi, koettaa kumminkin jokainen hyötyä -muiden vaistoista, samoinkuin jokainen koettaa hyötyä toisen lajin -heikommasta ruumiinrakenteesta. Kaikkia vaistojakaan ei siis voi pitää -ehdottomasti täydellisinä. Koska kumminkaan ei ole välttämätöntä -esiintuoda yksityisseikkoja tämän ja muiden samantapaisten seikkojen -valaisemiseksi, jätän ne tässä mainitsematta. - -Koska vaistojen välttämättä täytyy luonnontilassa jonkun verran -muunnella ja muuntelujen täytyy olla perinnöllisiä, jotta luonnollinen -valinta voisi vaistoihin vaikuttaa, pitäisi minun oikeastaan mainita -mahdollisimman paljon esimerkkejä tällaisista vaistojen muunteluista. -Tilan puute kumminkin estää minua sitä tekemästä. Voin ainoastaan -vakuuttaa, että vaistot varmasti muuntelevat -- esim. vaellusvaisto, -mitä vaellusten laajuuteen ja suuntaan tulee, vieläpä sitenkin, että se -kokonaan häviää. Sama on pesänrakennusvaraston laita, sillä lintujen -pesät vaihtelevat usein, riippuen pesän paikasta, seudun luonnosta ja -lämpösuhteista, mutta usein myöskin meille aivan tuntemattomista -syistä. Audubon on maininnut useita merkillisiä esimerkkejä siitä, että -saman lintulajin pesät eroavat toisistaan Yhdysvaltojen pohjois- ja -eteläosissa. On kysytty, miksi ei mehiläisille ole "suotu kykyä käyttää -mitään muita aineksia kuin vahaa, kun tätä ei ole saatavissa", jos -kerran vaistot ovat muuntelevaisia. Mutta mitäpä muita aineksia -mehiläiset voisivat käyttää? Olen itse nähnyt niiden käyttävän valmista -vahaa, jota oli kovennettu sinooperivärillä tai jota oli pehmennetty -silavalla. Andrew Knight on havainnut mehiläistensä käyttävän -vaivalloisesti kerättävän iskosvahan asemasta vahasta ja tärpätistä -sekotettua tahdasta, jolla hän oli peittänyt puitten kuoressa olevia -vikaantumia. Äskettäin on osotettu mehiläisten, sen sijaan että -etsisivät siitepölyä, halukkaasti käyttävän aivan erilaista ainetta, -nimittäin kaurajauhoja. Jonkun erikoisen vihollisen pelko on varmasti -vaistomainen ominaisuus, kuten voi havaita pesivistä linnusta, joskin -sitä kartuttaa kokemus ja saman vihollisen pelon näkeminen muissa -eläimissä. Ihmisen pelko kehittyy hitaasti, kuten olen toisessa -paikassa osottanut, eri eläimissä, jotka asustavat autioilla saarilla. -Esimerkin samasta seikasta näemme Englannissakin, sillä ovathan -suuremmat lintumme arempia kuin pikkulinnut, syystä että ihminen on -niitä enemmän ahdistanut. Voimme täydellä varmuudella katsoa suurten -lintujemme arkuuden johtuvan tästä syystä, sillä asumattomilla saarilla -eivät suuret linnut ole sen arempia kuin pienetkään; ja harakka, joka -Englannissa on niin arka, on Norjassa kesy lintu, samoinkuin varis -Egyptissä. - -Monia tosiseikkoja voisin mainita osotukseksi siitä, että -samansukuisten, luonnontilassa syntyneidenkin, eläinten henkiset -ominaisuudet ovat muuntelevaisia. Voisin myöskin mainita useita -esimerkkejä kesyttömissä eläimissä ilmenneistä satunnaisista ja -omituisista tavoista, jotka siinä tapauksessa, että olisivat lajille -hyödyllisiä, voisivat luonnollisen valinnan kautta kehittyä uusiksi -vaistoiksi. Oivallan varsin hyvin, etteivät tällaiset yleiset väitteet -kykene lukijaa suurestikaan vakuuttamaan, jollei niitten tueksi mainita -yksityiskohtaisia tapauksia. Kumminkin voin ainoastaan toistaa -vakuutukseni, etten puhu ilman sitovia todistuksia. - - - -TAVAN TAI VAISTON PERINNÖLLISIÄ MUUTOKSIA KOTIELÄIMISSÄ. - - -Jos tarkastelemme eräitä kesytetyissä eläimissä ilmeneviä tapauksia, -varmistuu uskomme, että perinnölliset vaistonmuuntelut ovat -luonnontilassakin mahdollisia, jopa todennäköisiäkin. Voimme niitä -tarkastellessamme havaita, kuinka tottumukset ja n.s. spontanisten -muuntelujen valinta ovat muuntaneet kotieläintemme henkisiä -ominaisuuksia. On tunnettua, kuinka suuresti kotieläinten henkiset -ominaisuudet vaihtelevat. Niinpä esim. toinen kissa on luonnostaan -halukas pyytämään rottia, toinen taas hiiriä, ja tällaisten -ominaisuuksien tiedetään olevan perinnöllisiä. St. John kertoo, kuinka -eräs kissa kantoi kotiin metsälintuja, toinen jäniksiä ja kaniineja ja -kolmas pyydysteli vesiperäisillä mailla, saaden miltei joka yö kiinni -lehtokurppia tai vikloja. Voisin mainita suuren joukon omituisia, -varmoista lähteistä peräisin olevia esimerkkejä siitä, että erilaiset -luonteenlaadun ja maun vivahdukset ja myöskin mitä eriskummallisimmat -temput, jotka liittyvät eräisiin sieluntiloihin tai ajankohtiin, -menevät perinnöksi. Katsokaamme koiraroduissa esiintyviä tunnettuja -tapauksia. On aivan varmaa, että nuoret pointerit (olen itse nähnyt -oivallisen esimerkin siitä) toisinaan "seisovat", jopa saavat -toverinsakin seisomaan heti ensi kertaa metsällä ollessaan; ammutun -riistan noutaminen on varmasti johonkin määrin perinnöllinen ominaisuus -riistannoutajakoirilla (retrievers) ja samoin paimenkoirat noudattavat -perittyä taipumustaan kaartaessaan lauman, sen sijaan että hyökkäisivät -sitä kohti. Tällaiset toiminnot, joita nuoret eläimet suorittavat ilman -edelläkäypää kokemusta, kaikki yksilöt miltei samalla tavalla, ja joita -kukin rotu suorittaa kiihkeällä halulla, tietämättä niiden tarkotusta --- sillä esim. nuori pointeri tietää yhtävähän "seisovansa" auttaakseen -isäntäänsä, kuin valkoinen kaaliperhonen tietää, miksi se laskee -munansa kaalinlehtiin -- tällaiset toiminnot eivät käsittääkseni -oleellisesti eroa todellisista vaistoista. Jos näkisimme jonkin -susilajin penikkain ilman minkäänlaista opetusta pysähtyvän -liikkumattomaksi kuin kuvapatsas heti saaliin vainuttuaan ja sitten -hitaasti ryömivän eteenpäin omituisin liikkein, tai jos näkisimme -toisen susilajin saartavan hirvilauman, sen sijaan että hyökkäisi sen -kimppuun, ja ajavan sen johonkin etäiseen paikkaan, niin varmaankin -nimittäisimme näitä tekoja vaistomaisiksi. Kotieläinten vaistot eivät -tosin ole läheskään niin syvään syöpyneitä kuin kesyttömien eläinten -vaistot, mutta niihin ei olekaan vaikuttanut läheskään yhtä ankara -valinta kuin jälkimäisiin ja ne ovat periytyneet jälkeläisiin -verrattoman paljon lyhyemmän ajan kuluessa ja epävakaisemmissa -olosuhteissa. - -Kuinka voimakkaina kotieläinten vaistot, tavat ja luonteenlaatu -periytyvät ja kuinka omituisesti ne sekottuvat toisiinsa, huomataan -selvästi eri koirarotuja keskenään paritettaessa. Niinpä tiedetään, -että vinttikoirien risteyttäminen härkäkoiran eli bulldoggin kanssa on -antanut vinttikoirille rohkeutta ja itsepäisyyttä, ja nämä ominaisuudet -ovat periytyneet moniin sukupolviin; samoin on risteytys vinttikoiran -kanssa antanut kokonaiselle paimenkoirasuvulle taipumuksen jäniksen -ajamiseen. Ristisiitoksen seurauksina ilmetessään kotieläinten vaistot -muistuttavat kesyttömien eläinten vaistoja, jotka nekin omituisesti -sekottuvat ja pitkiksi ajoiksi osottavat jälkiä jommankumman vanhemman -vaistoista. Niinpä Le Roy kertoo erään koiran, jonka iso-isän isä oli -susi, ilmaisseen villin sukuperänsä yhdellä ainoalla tavalla, nimittäin -siten, ettei se kutsuttaessa tullut suoraa suuntaa isäntänsä luokse. - -Kotieläinten vaistoja käsitetään toisinaan toiminnoiksi, jotka ovat -tulleet perinnöllisiksi ainoastaan pitkällisestä ja pakollisesta -tottumuksesta. Mutta tämä ei ole totta. Kenenkään päähän ei olisi -pistänyt eikä kukaan luultavasti olisi voinutkaan opettaa -kuperkeikkakyyhkystä heittämään kuperkeikkoja -- joita olen nähnyt -nuorten poikasten suorittavan, jotka eivät milloinkaan olleet nähneet -vanhempien kyyhkysten heittävän kuperkeikkoja. On luultavaa, että -aluksi jokin kyyhkynen osotti vähäistä taipumusta tähän omituiseen -tapaan ja että parhaiden yksilöiden pitkällinen, polvi polvelta -jatkunut valinta on tehnyt kuperkeikkakyyhkysen siksi, mikä se -nyt on; lähellä Glasgow'ta on, mikäli olen Brent'iltä kuullut, -kotikuperkeikkakyyhkysiä, jotka eivät voi lentää kahdeksantoista tuuman -korkeuteen nakkautumatta nurinniskoin. On epäiltävää, olisiko kenenkään -mieleen juolahtanut opettaa koiraa "seisomaan", jollei joku koira olisi -osottanut tähän taipumusta; tämän taipumuksen tiedetään toisinaan -ilmenevän puhdasrotuisessa terrierissäkin, kuten itse olen kerran -nähnyt. "Seisominen" on todennäköisesti, kuten monet ovat arvelleet, -ainoastaan se pysähdys, jolla eläin valmistautuu hyppäämään saaliinsa -kimppuun, äärimmilleen kehittyneenä. Kun ensi taipumus seisomiseen oli -ilmennyt, saattoivat määräperäinen valinta ja polvesta polveen -pitkitetyn pakollisen harjotuksen perinnölliset vaikutukset piankin -työn päätökseen; ja itsetiedotonta valintaa jatkuu yhä edelleen, kun -jokainen, yrittämättä parantaa rotua, koettaa hankkia itselleen -metsästyskoiria, jotka "seisovat" paraiten. Muutamissa tapauksissa on -sitävastoin pelkkä tapa sinänsä ollut riittävä. Tuskin mitään eläintä -on vaikeampi kesyttää kuin villin kaniinin poikasta ja tuskin mikään -eläin on kesympi kuin kesyn kaniinin poikanen. Kotikaniinien valintaa -harjotettaessa lienee tuskin useinkaan yksinomaan pidetty silmällä -niiden kesyyttä. Tuo perinnöllinen kehitys äärimäisestä kesyttömyydestä -äärimäiseen kesyyteen lienee siis ainakin suurimmaksi osaksi luettava -tottumuksen ja pitkällisen vankeuden ansioksi. - -Luontaiset vaistot häviävät usein kesytystilassa. Merkillisenä -esimerkkinä tästä ovat ne siipikarjarodut, jotka hyvin harvoin tai -eivät milloinkaan haudo muniaan. Ainoastaan jokapäiväinen tottumus -estää meitä näkemästä, kuinka suuresti ja kuinka pysyväisesti -kotieläintemme henkiset ominaisuudet ovat muuttuneet. Saattaa tuskin -epäillä, että rakkaus ihmiseen on muuttunut koirassa vaistomaiseksi -ominaisuudeksi. Kaikki sudet, ketut, shakaalit ja kissalajit ovat -kesyinä tavattoman innokkaita ahdistamaan kanoja, lampaita ja sikoja ja -sama parantumaton taipumus on huomattu olevan koirilla, joita -penikkoina on tuotu sellaisista maista kuin Tulimaasta ja Australiasta, -missä eivät alkuasukkaat pidä näitä kotieläimiä. Kuinka harvoin -sitävastoin tarvitseekaan opettaa meidän "sivistyneitä" koiriamme -olemaan hätyyttämättä kanoja, lampaita ja sikoja. Epäilemättä ne joskus -sen tekevät, mutta saavat silloin selkäänsä ja jos selkäsauna ei niitä -paranna, niin ne hävitetään. Täten tapa ja johonkin määrin valinta ovat -todennäköisesti kumpikin perinnäisesti sivistäneet koiriamme. -Tottumuksesta ovat kananpoikaset kokonaan kadottaneet pelkonsa koiraa -ja kissaa kohtaan, joka epäilemättä oli niissä aluksi vaistomainen; -kapteeni Hutton on näet kertonut minulle, että kotikanan kantalajin -Gallus bankivan poikaset, joita Intiassa on haudotettu kotikanalla, -ovat alussa tavattoman kesyttömiä. Samoin on fasaaninpoikasten laita, -joita Englannissa on haudotettu kanalla. Kesyjen kanalintujen poikaset -eivät suinkaan ole kadottaneet kaikkea pelkoa, vaan ainoastaan pelkonsa -koiraa ja kissaa kohtaan, sillä kun emo päästää vaaraa ilmottavan -kaakatuksensa, niin ne (varsinkin kalkkunanpoikaset) juoksevat esiin -emon siipien alta ja piiloutuvat ympäröivään ruohoon tai pensaikkoon; -tämän ne ilmeisesti tekevät siinä vaistomaisessa tarkotuksessa, että -emo voisi lentää pois, kuten näemme kesyttömien maassa-elävien lintujen -tekevän. Mutta tämä kananpoikasissamme säilynyt vaisto on -kesytystilassa tullut tarpeettomaksi, sillä kanaemo on puuttuvan -harjotuksen johdosta miltei tyyten kadottanut lentokykynsä. - -Voimme siis tehdä sen johtopäätöksen, että kesytystilassa on syntynyt -uusia vaistoja ja hävinnyt luonnonvaistoja, osaksi tottumuksesta, -osaksi siten, että ihminen on polvi polvelta valinnallaan kehittänyt -erikoisia sielullisia tottumuksia ja toimintoja, jotka ensi aluksi -ilmaantuivat sattumalta, käyttääksemme tätä sanaa, koska emme tiedä -mainita mitään muuta syytä. Muutamissa tapauksissa on pelkkä pakollinen -tottumus riittänyt aikaansaamaan perinnöllisiä sielullisia muutoksia; -toisissa taas pakollinen tottumus ei ole aikaansaanut mitään ja kaikki -on ollut tuloksena valinnasta, jota on harjotettu sekä määräperäisesti -että itsetiedottomasti. Mutta useimmissa tapauksissa ovat sekä tottumus -että valinta osaltansa myötävaikuttaneet. - - -ERIKOISIA VAISTOJA. - -Saamme kenties parhaan käsityksen siitä, kuinka vaistot ovat -luonnontilassa muuntuneet luonnollisen valinnan vaikutuksesta, jos -lähemmin tarkastamme muutamia erikoisia tapauksia. Otan puheeksi -ainoastaan kolme tapausta: käen vaiston, joka saa sen munimaan munansa -muiden lintujen pesiin, eräiden muurahaisten orjanotto-vaiston ja -mehiläisen solunrakennuskyvyn. Kahta viimemainittua vaistoa ovat -luonnontutkijat syystä pitäneet ihmeellisimpinä kaikista tuntemistamme -vaistoista. - -_Käen vaistot_. -- Muutamat luonnontutkijat arvelevat käen vaiston -välittömäksi syyksi sitä, ettei se muni muniaan päivittäin, vaan kunkin -seuraavan munan parin kolmen päivän väliajan perästä. Jos se siis -tekisi oman pesän ja hautoisi itse munansa, täytyisi sen joko jättää -ensin munitut munat joksikin aikaa hautomatta tai olisi samassa pesässä -yhtaikaa munia ja eri-ikäisiä poikasia. Jos asian laita olisi -tällainen, tulisi munimis- ja munien kuorimisaika haitallisen -pitkälliseksi, etenkin kun käki muuttaa hyvin varhain, ja ensin -kuoritut poikaset joutuisivat todennäköisesti koiraksen yksin -elätettäviksi. Juuri näin onkin amerikalaisen käen laita; se rakentaa -oman pesän ja sillä on samalla aikaa munia ja poikasia, joita se kuorii -munasta, sitä myöten kuin ne kehittyvät. On väitetty amerikalaisen käen -joskus munivan munansa muiden lintujen pesiin, mutta on myöskin -vastustettu tätä väitettä. Äskettäin kertoi minulle kumminkin tohtori -Merrell, Iowasta, kerran löytäneensä Illinois'issa hohkanärhen -(Garrulus cristatus) pesästä käenpoikasen yhdessä närhenpoikasen -kanssa; ja koska molemmilla oli miltei täydellinen höyhenpeite, ei -niiden lajista saattanut erehtyä. Voisin myöskin mainita useita -esimerkkejä eri linnuista, joiden tiedetään toisinaan munivan muiden -lintujen pesiin. Olettakaamme nyt, että europalaisen käen muinaisilla -esivanhemmilla oli samanlaiset elintavat kuin amerikalaiselle käellä ja -että se toisinaan muni muiden lintujen pesiin. Jos tämä tilapäinen tapa -tuotti hyötyä vanhalle linnulle, joko sallimalla sen muuttaa -aikaisemmin tai jostakin muusta syystä, tai jos toisen lajin -harhaanmenneen vaiston hyväkseen-käyttäminen teki käenpoikaset -voimakkaammiksi kuin miksi ne olisivat kehittyneet oman emänsä -huomassa, jota tuskin saattoi olla rasittamatta se, että sillä oli -samaan aikaan munia ja eri-ikäisiä poikasia -- silloin joko vanhat -linnut tai poikaset saavuttivat sen kautta etua. Ja analogia tekee -uskottavaksi, että siten kasvatetut poikaset jälleen perinnöllisyyden -vaikutuksesta saattoivat noudattaa emänsä satunnaista, hairahtunutta -tapaa munia munansa muiden lintujen pesiin ja siten suuremmalla -menestyksellä kasvattaa poikasensa. Tällaisesta jatkuvasta tavasta on -luullakseni käkemme omituinen vaisto syntynyt. Äskettäin on sitäpaitsi -Adolf Müller epäämättömän varmasti todistanut käen toisinaan munivan -munansa paljaalle maalle, hautovan niitä ja ruokkivan poikasensa. Tämä -harvinainen tapaus on todennäköisesti ilmaus alkuperäisen, aikoja -sitten menetetyn pesänrakennusvaiston palautumisesta. - -On väitetty, etten ole ottanut huomioon käen muita vaistoja ja -rakenteen-mukautumisia, joiden oletetaan välttämättä olevan -kysymyksessä olevan vaiston kanssa rinnakkaisia. Mutta onhan hyödytöntä -lausua arveluita jostakin vaistosta, jonka tunnemme ainoastaan yhdellä -ainoalla lajilla, sillä tähän saakka emme ole voineet nojautua -mihinkään tosiasioihin. Aivan viime aikoihin saakka on tunnettu -ainoastaan europalaisen ja amerikalaisen käen vaistot, joista -jälkimäisellä ei ole europalaisen käen loistapoja; saamme kiittää -Ramsayn tekemiä havaintoja siitä, että nykyään tiedämme jotakin -kolmesta australialaisesta lajista, jotka myöskin munivat munansa -muiden lintujen pesiin. Käen vaistoihin nähden on meidän kiinnitettävä -huomiota etupäässä seuraavaan kolmeen seikkaan: Ensinnä siihen, että -tavallinen käki harvoja poikkeuksia lukuunottamatta munii ainoastaan -yhden munan samaan pesään, joten suuri ja ahmatti käenpoika saa -runsaasti ruokaa. Toiseksi, että munat ovat peräti pieniä, leivosen -munan kokoisia, vaikka käki on noin neljä kertaa leivosen kokoinen. -Että munan pienuus on todellinen soveltaumistapaus, voimme päättää -siitä, että oman pesänsä laativa amerikalainen käki munii kokoansa -vastaavia munia. Kolmanneksi on huomattava, että käenpoikasella jo pian -syntymänsä jälkeen on tarpeeksi voimaa ja tarkotukseen soveltuva nokka, -voidakseen noudattaa vaistoansa ja heittää ulos kasvinveljensä, jotka -sitten kuolevat viluun ja nälkään. Tätä on -- rohkeasti kylläkin -- -kutsuttu armeliaaksi järjestykseksi, jonka tarkotus on, että nuori käki -saisi riittävästi ruokaa ja että sen kasvinveljet tuhoutuisivat, -ennenkuin tunto vielä on niillä suuresti kehittynyt! - -Siirtykäämme nyt australialaisiin lajeihin. Vaikka nämä yleensä munivat -ainoastaan yhden munan kuhunkin pesään, ei ole harvinaista, että -samasta pesästä löytää kaksi, jopa kolmekin munaa. Vaskikäen munien -koko vaihtelee suuresti, pituudeltaan ne ovat kahdeksasta kymmeneen -linjaan. Jos nyt tällä lajilla olisi ollut jotakin etua vielä -pienempien munien munimisesta, joko siten, että munien pienuus olisi -voinut pettää eräitä kasvatusvanhempia tai, mikä on todennäköisempää, -että hautomisaika olisi lyhennyt (väitetään näet munien suuruuden -olevan suhteessa hautomisajan pituuteen), silloin ei ole ensinkään -vaikeata uskoa, että olisi voinut muodostua rotu tai laji, joka olisi -muninut yhä pienempiä munia, koska nämä suuremmalla varmuudella -olisivat tulleet haudotuiksi ja niistä syntyneet poikaset -kasvatetuiksi. Ramsay huomauttaa, että kaksi Australian käkilajeista -avonaiseen pesään muniessaan ilmeisesti osottaa suosivansa sellaisten -lintujen pesiä, joiden munat ovat samanvärisiä kuin niiden omat munat. -Europalaisella käelläkin on jonkun verran samaa vaistoa, mutta usein se -myöskin toimii vastoin tuota vaistoa, esim. muniessaan himmeän ja -epäselvänvärisen munansa rautiaisen pesään, jolla on kirkkaanväriset -sinivihreät munat. Jos käkemme poikkeuksetta noudattaisi mainittua -vaistoa, olisi sekin varmaan luettu niihin käen vaistoihin, joiden -oletetaan kaikkien täytyneen kehittyä yhtä rinnan. Australialaisen -vaskikäen munat vaihtelevat Ramsayn mukaan tavattomasti väriltään, -joten tässäkin suhteessa, samoinkuin kokoonkin nähden, luonnollinen -valinta olisi voinut turvata ja vakaannuttaa jonkin suotuisan -muuntelun. - -Europalaisen käen poikanen heittää tavallisesti kolme päivää sen -jälkeen kun se on päässyt munasta pesästä kasvatusvanhempiensa -poikaset. Koska käki on tässä iässä vielä peräti avuton, oletti Gould -aikaisemmin, että tämän pesästä-heittämisen suorittivat käen -kasvatusvanhemmat. Äskettäin hän kumminkin on saanut kuulla luotettavan -kertomuksen, että on todella nähty erään käenpoikasen, joka vielä oli -sokea eikä kyennyt pitämään päätään pystyssä, heittävän pesästä -kasvinveljensä. Tapauksen näkijä pani erään näistä takaisin pesään, ja -käki heitti uudelleen sen pesästä. Jos käenpoikaselle on tärkeätä heti -munasta päästyään saada niin runsaasti ravintoa kuin mahdollista, kuten -asian laita todennäköisesti on, niin ei mielestäni ole ensinkään -vaikeata otaksua mainitun omituisen ja ilkeän vaiston kehittyneen -siten, että käki vähitellen, polvi polvelta, on saavuttanut tuohon -tekoon tarvittavan sokean kiihkon, voiman ja rakenteen; sillä ne -käenpoikaset, joilla tällaiset tavat ja tällainen rakenne olivat -parhaiten kehittyneinä, tulivat suuremmalla varmuudella kasvatetuiksi. -Ensimäisenä askeleena varsinaisen vaiston kehittymiseen on saattanut -olla pelkkä tarkotukseton levottomuus, joka ilmeni käenpoikasessa, kun -se oli jonkun verran varttunut iältään ja voimiltaan; myöhemmin tästä -sitten kehittyi tapa, joka siirtyi varhaisempaan ikään. Mielestäni ei -tässä ole sen suurempaa vaikeutta kuin siinäkään, että muiden lintujen -kuorimattomat pojat ovat saaneet munansärkemisvaiston tai että -käärmeenpoikasille on -- kuten Owen on huomauttanut -- kehittynyt -yläleukaan väliaikainen, terävä hammas sitkeän munankuoren -rikkipuremista varten. Sillä jos kerran jokainen elimistönosa on -kaikkina ikäkausina altis yksilöllisille muunteluille ja jos -muunteluiden taipumuksena on periytyä vastaavassa tai varhaisemmassa -iässä -- joita olettamuksia ei voida väittää vääriksi -- täytyy -poikasten vaistojen ja rakenteen yhtä varmasti kuin täysi-ikäisten -eläintenkin voida vähitellen muuntua; molemmat tapaukset joko seisovat -tai sortuvat yhdessä luonnollisen valinnan koko opin kanssa. - -Eräillä Molothrus-lajeilla (selvästi muista eroava amerikalainen -lintusuku, joka on sukua meidän kottaraisillemme) on samanlaisia -loistapoja kuin käellä, ja eri lajit muodostavat mielenkiintoisen -astesarjan, mitä näiden vaistojen kehitykseen tulee. Etevä -huomioidentekijä Hudson kertoo että Molothrus badius lajin urokset ja -naarakset milloin elävät sekaisin parvissa, milloin taas parittain. Ne -joko rakentavat oman pesän tai anastavat sen joltakin muulta linnulta -ja heittävät joskus poikaset pesästä. Ne hautovat tavallisesti itse -munansa ja kasvattavat poikasensa; mutta Hudson arvelee, että niillä -todennäköisesti toisinaan on loistapoja, sillä hän on nähnyt poikasten -seuraavan vieraaseen lajiin kuuluvia vanhoja lintuja kirkuen ruokaa. -Erään toisen Molothrus-lajin, M. bonariensis, loistavat ovat paljon -pitemmälle kehittyneet kuin äskenmainitun, mutta eivät suinkaan nekään -täydelliset. Mikäli tiedetään, munii tämä lintu poikkeuksetta munansa -muiden lintujen pesiin; mutta, merkillistä kyllä, muutamat linnut -toisinaan alkavat yhdessä rakentaa epäsäännöllistä, resuista pesää -johonkin omituisen huonosti valittuun paikkaan, esim. suuren ohdakkeen -lehdille. Kumminkaan ne eivät koskaan, mikäli Hudson on havainnut, -rakenna pesää valmiiksi. Ne munivat usein vieraaseen pesään niin paljon -munia -- noin viisitoista, jopa kaksikymmentä -- että ainoastaan -muutamat niistä voivat tulla kuorituiksi. Sitäpaitsi niillä on -omituinen tapa nokkia reikiä joko oman lajinsa tai toisten lintujen -muniin, joita he tapaavat anastamassaan pesässä. Usein ne myöskin -munivat paljaalle maalle, jossa munat joutuvat hukkaan. Kolmannella -lajilla, M. pecoris, ovat vaistot kehittyneet yhtä täydellisiksi kuin -käen, sillä se ei koskaan muni kasvatuspesään muuta kuin yhden munan, -joten poikanen varmasti tulee kasvatetuksi. Hudson on kehitysopin -jyrkkä vastustaja, mutta Molothrus bonariensis lajin vaillinaisesti -kehittyneet vaistot näyttävät häntä niin suuresti hämmästyttäneen, että -hän, lainaten minun sanani, kysyy: "Eikö meidän kenties olekaan -pidettävä näitä tapoja varta vasten annettuina eli luotuina vaistoina, -vaan saman yleisen lain, nimittäin muuttumisen lain, vähäisinä -seurauksina?" - -Kuten sanottu, munivat monet linnut toisinaan munansa muiden lintujen -pesiin. Tämä tapa ei ole aivan outo kanalinnuillekaan, ja se myöskin -johonkin määrin valaisee strutsin omituista vaistoa. Tässä suvussa -useat naaraslinnut liittoutuvat yhteen, munien ensin muutaman munan -yhteen, sitten toiseen pesään j.n.e., ja koirakset sitten hautovat -munat. Tämä vaisto saa luullakseni selityksensä siitä, että naarakset -munivat suuren määrän munia, mutta parin kolmen päivän väliajoilla -niinkuin käki. Mutta samoinkuin Molothrus bonariensis lajin, ei -amerikalaisen strutsinkaan vaisto ole vielä kehittynyt täydelliseksi; -hämmästyttävän suuren määrän munia tapaa sirotettuina hajalleen -tasangoille, niin että päivän kestävällä haeskeluretkellä poimin -kokonaista kaksikymmentä hukkaanmennyttä munaa. - -Monet mehiläiset ovat loisia ja laskevat säännöllisesti munansa muiden -mehiläislajien pesiin. Tämä tapaus on vielä merkillisempi kuin käkeä -koskeva, sillä eivät ainoastaan näiden mehiläisten vaistot, vaan niiden -rakennekin on muuntunut niiden loistapojen mukaiseksi; niillä ei näet -ole siitepölyn keräämisneuvoja, jotka olisivat niille välttämättömät, -jos ne itse keräisivät ravinnon poikasilleen. Eräät Sphegidae-lajit -(ampiaisen tapaisia hyönteisiä) ovat niinikään loisia; M. Fabre on -äskettäin esittänyt päteviä syitä arvelulleen, että vaikkakin Tachytes -nigra tavallisesti kaivaa oman kolonsa ja kerää siihen rammoiksi -purtuja eläimiä toukkiensa ravinnoksi, niin se kumminkin, löydettyään -johonkin Sphex-lajiin kuuluvan hyönteisen valmiiksi laaditun ja -muonavaroilla täytetyn kolon, anastaa sen ja muuttuu tällöin loiseksi. -Tässäkään tapauksessa, yhtä vähän kuin Molothrus-lintuun ja käkeen -nähden, ei mielestäni ole ensinkään vaikeata olettaa luonnollisen -valinnan tekevän tilapäisen tavan pysyväiseksi, jos siitä on lajille -etua ja jolleivät ne hyönteiset, joilta pesä ja ruokavarat -häikäilemättä riistetään, sen kautta häviä sukupuuttoon. - -_Orjainotto-vaisto_. -- Tämän merkillisen vaiston havaitsi ensinnä -Pierre Huber, joka on vielä teräväsilmäisempi havaintojen tekijä kuin -kuuluisa isänsä, Formica (Polyerges) rufescens'issa. Tämä muurahaislaji -on kokonaan riippuvainen orjistaan; ilman niiden apua laji varmaankin -häviäisi sukupuuttoon yhdessä vuodessa. Koirakset ja hedelmälliset -naaraat eivät tee minkäänlaista työtä, eivätkä työmuurahaiset eli -hedelmättömät naaraatkaan tee mitään muuta työtä kuin vangitsevat -orjia, vaikka ne tässä ovatkin erittäin tarmokkaita ja rohkeita. Ne -eivät kykene rakentamaan omaa pesäänsä eivätkä ruokkimaan toukkiaan. -Kun vanha pesä huomataan epämukavaksi ja muurahaisten on muutettava, -määräävät orjat muuton ja kuljettavat isäntänsä leukapieltensä välissä. -Isännät ovat niin peräti avuttomia, että kun Huber sulki kolmekymmentä -niistä erikseen, päästämättä niiden joukkoon yhtäkään orjaa, mutta -panemalla niille paljon sellaista ruokaa, josta ne enin pitävät, sekä -joukkoon niiden omia toukkia ja koteloita, kiihottaakseen niitä työhön, -ne eivät tehneet mitään; ne eivät edes kyenneet syömään ja monet -kuolivat nälkään. Huber päästi sitten niiden joukkoon yhden ainoan -orjan (F. fusca) ja tämä ryhtyi heti työhön; se syötti ja pelasti vielä -elossa olevat, rakensi muutamia kammioita, vaali toukkia ja järjesti -kaikki kuntoon. Voiko olla mitään sen ihmeellisempää kuin nämä -varmoihin todistuksiin perustuvat huomiot? Jollemme tuntisi mitään -muuta orjia-pitävää muurahaislajia, olisi toivotonta mietiskellä, miten -niin ihmeellinen vaisto on voinut kehittyä täydelliseksi. - -P. Huber oli myöskin ensimäinen, joka havaitsi Formica sanguinean -orjia-pitäväksi muurahaiseksi. Tätä lajia tavataan Englannin -eteläosissa ja sen tapoja on tarkannut "British Museum'in" -palveluksessa oleva F. Smith, jolle olen suuressa kiitollisuuden -velassa sekä tätä että muita seikkoja koskevista tiedonannoista. Vaikka -täysin luotinkin Huber'in ja Smith'in tiedonantoihin, koetin asettua -epäilijän kannalle, koska kelle tahansa on anteeksiannettavaa, -jollei hän ilman muuta usko niin eriskummallisen vaiston kuin -orjainotto-vaiston olemassa-oloa. Tahdon siis mainita ne havainnot, -joita tein muutamista vähäisistä yksityisseikoista. Avasin neljätoista -F. sanguinean pesää ja löysin kaikista muutamia orjia. Orjalajin (F. -fusca) koiraksia ja hedelmällisiä naaraita tavataan ainoastaan niiden -omissa yhteiskunnissa, eikä niitä ole milloinkaan F. sanguinean -pesissä. Orjat ovat mustia eivätkä puoleksikaan niin kookkaita kuin -niiden punaiset isännät, joten ulkomuodon eroavaisuus on suuri. Kun -pesää hiukkasen sohrii, tulevat orjat toisinaan esiin, ovat kuten -niiden isännätkin hyvin kiihkoissaan ja puolustavat pesää. Kun kekoa -kovasti pöyhitään, niin että toukat ja kotelot paljastuvat, -työskentelevät orjat tarmokkaasti isäntiensä kanssa, kuljettaen toukkia -ja koteloita pois turvalliseen paikkaan. On siis selvää, että orjat -tuntevat olevansa aivan kotonaan. Kolmena vuotena peräkkäin, kesä- ja -heinäkuussa, pidin Surrey'ssa ja Sussex'issa tuntikausia silmällä -eräitä kekoja, enkä kertaakaan nähnyt orjan tulevan pesään tai lähtevän -siitä. Koska orjien lukumäärä näinä kuukausina on hyvin pieni, arvelin -niiden mahdollisesti käyttäytyvän toisin silloin kun niiden lukumäärä -on suurempi; mutta Smith on ilmottanut minulle tarkanneensa eri -vuorokauden aikoina touko-, kesä- ja elokuussa kekoja sekä Surrey'ssa -että Hampshiressä, näkemättä milloinkaan orjien lähtevän pesästä tai -tulevan pesään, vaikka niiden lukumäärä on elokuussa suuri. Hän pitää -niitä senvuoksi yksinomaan kotiorjina. Sitävastoin nähdään isäntien -alinomaa kantavan kekoon rakennusaineita ja kaikenlaista ruokaa. -Vuonna 1860 löysin kumminkin heinäkuussa erään yhteiskunnan, -jossa oli tavattoman suuri määrä orjia ja huomasin muutamien orjien -lähtevän pesästä isäntiensä joukossa ja kulkevan samaa polkua -kahdenkymmenenviiden yardin päässä olevan suuren männyn juurelle, jonka -runkoa myöten ne yhdessä kiipesivät ylös luultavasti kirvoja tai -kilpitäitä etsimään. Huber, jolla on ollut runsaasti tilaisuutta -huomioiden tekemiseen, kertoo orjamuurahaisten Sveitsissä tavallisesti -työskentelevän isäntiensä kanssa pesän rakentamisessa; ne yksin avaavat -ja sulkevat ovet aamuin illoin, ja Huber mainitsee erityisesti niiden -päätehtävänä olevan kirvojen etsimisen. Tämä kummassakin maassa -huomattava isäntien ja orjien tapojen erilaisuus riippunee kenties -yksinomaan siitä, että Sveitsissä muurahaiset pitävät enemmän orjia -kuin Englannissa. - -Eräänä päivänä onnistui minun tarkastella F. sanguinean muuttoa -toisesta pesästä toiseen, ja oli hyvin mielenkiintoista nähdä, kuinka -isännät varovaisesti kuljettivat orjia suussaan, sensijaan että nämä -olisivat kuljettaneet isäntiään, kuten F. rufescens lajin orjat. Eräänä -toisena päivänä kiinnitti huomiotani noin parikymmentä orjanryöstäjää, -jotka liikuskelivat samalla paikalla eivätkä silminnähtävästi olleet -ruo'an haussa. Ne lähestyivät erästä riippumatonta orjamuurahaisten (F. -fusca) yhteiskuntaa, josta ne tuimasti torjuttiin takaisin; usein -kolmekin jälkimäiseen lajiin kuuluvaa muurahaista riippui F. sanguinean -jaloista. Jälkimäiset surmasivat säälimättä pienet vihollisensa -ja kuljettivat niiden ruumiit ruo'aksi pesäänsä, joka oli -kahdenkymmenenyhdeksän yardin päässä; orjanottajain ei kumminkaan -onnistunut saada mitään koteloita, joista olisivat voineet kasvattaa -orjia. Kaivoin sitten toisesta pesästä muutamia F. fuscan koteloita ja -panin ne maahan eräälle paljaalle paikalle lähelle taistelutannerta; -tyrannit tarttuivat niihin innokkaasti ja raahasivat ne pois, -kuvitellen kenties lopuksi kumminkin voittaneensa äskeisessä -taistelussaan. - -Samalla kertaa panin samalle paikalle muutamia erään toisen lajin, F. -flavan koteloita sekä muutaman näitä pieniä keltaisia muurahaisia, -jotka vielä riippuivat kiinni pesänsä kappaleissa. Tätäkin lajia -pidetään joskus, vaikka harvoin, orjana, mikäli Smith kertoo. Vaikka se -on pieni laji, on se hyvin rohkea ja minä olen nähnyt sen raivokkaasti -käyvän muiden muurahaisten kimppuun. Kerran löysin hämmästyksekseni -riippumattoman F. flava muurahaisten yhteiskunnan orjia pitävien F. -sanguinea muurahaisten keon alla olevan kiven alta; ja kun sattumalta -tulin pöyhineeksi kumpaakin pesää, kävivät pikkumuurahaiset -hämmästyttävällä rohkeudella suurten naapuriensa kimppuun. Nyt olin -utelias näkemään, osaisiko F. sanguinea erottaa F. fuscan kotelot, -joista se tavallisesti kasvattaa orjia, pienen ja raivoisan F. flavan -koteloista, joita se harvoin ryöstää. Selvästi saattoi nähdä, että -muurahaiset osasivat tehdä eron niiden välillä, sillä näin niiden heti -innokkaasti tarttuvan F. fuscan koteloihin, kun ne sitävastoin olivat -kovin säikähdyksissään kohdatessaan F. flavan koteloita taikkapa vaan -maatakin niiden pesästä ja juoksivat kiireesti tiehensä; mutta -neljännestunnin kuluttua, pian senjälkeen kuin kaikki keltaiset -muurahaiset olivat menneet tiehensä, ne rohkaisivat mielensä ja -kuljettivat pois kotelot. - -Eräänä iltana kävin eräällä toisella F. sanguinean pesällä ja näin -joukon muurahaisia palaavan kotiin ja menevän kekoonsa kuljettaen -mukanaan F. fuscan kuolleita ruumiita (mikä osotti, ettei kysymyksessä -ollut mikään muutto) ja lukuisia koteloita. Seurasin saalista -kuljettavien muurahaisten pitkää jonoa taaksepäin noin neljäkymmentä -yardia ja tulin hyvin tiheään kanervikkoon, josta näin viimeisen F. -sanguinean tulevan ulos kuljettaen koteloa, mutta en voinut löytää -hävitettyä pesää tiheästä kanervikosta. Pesän täytyi kuitenkin olla -aivan lähellä, sillä pari kolme F. fusca lajiin kuuluvaa muurahaista -juoksenteli sinne tänne kovin kiihdyksissään ja yksi seisoi -liikkumattomana, oma kotelonsa suussaan, erään kanervanvarvun latvassa, -nähtävästi aivan epätoivoissaan pesänsä hävityksestä. - -Tällaisia ovat ihmeellistä orjainotto-vaistoa koskevat tosiasiat, jotka -olen tahtonut tässä mainita, vaikkeivät ne kaipaakaan minun -vahvistustani. Huomattakoon, mikä vastakohtaisuus ilmenee F. sanguinean -ja Europan manterella tavattavan F. rufescens lajin vaistomaisissa -tavoissa. Jälkimäinen ei rakenna omaa pesää, ei määrää itse -pesänmuuttoa, ei kerää ruokaa itselleen eikä toukilleen, eipä edes voi -itse elättää itseään: se on täydellisesti riippuvainen lukuisista -orjistaan. Formica sanguinea lajilla sitävastoin on paljon vähemmän -orjia, ja alkukesällä niitä on tuiki vähän. Isännät päättävät, koska ja -mihin uusi pesä on rakennettava ja koska muutto on tapahtuva, ja -isännät kuljettavat muutossa orjiaan. Sekä Sveitsissä että Englannissa -näyttää toukkien hoitaminen olevan yksinomaan orjien tehtävänä ja -isännät yksin käyvät orjainryöstöretkillä. Sveitsissä orjat ja isännät -tekevät työtä yhdessä, rakentavat ja kantavat rakennustarpeita pesään; -molemmat, mutta etupäässä orjat, paimentavat ja lypsävät kirvoja, ja -siten molemmat keräävät ravintoa yhteiskunnalle. Englannissa -tavallisesti ainoastaan isännät poistuvat pesästä keräämään -rakennustarpeita ja ruokaa itselleen, orjilleen ja toukilleen. -Isännillä on siis tässä maassa paljon vähemmän apua orjistaan kuin -Sveitsissä. - -En tahdo lähteä arvailemaan, millä tavoin F. sanguinean vaisto on -syntynyt. Mutta koska sellaisetkin muurahaiset, jotka eivät pidä orjia, -kuljettavat pois toisen lajin koteloita, jos näitä on sirotettuina keon -läheisyyteen, on mahdollista, että jotkut tällaiset kotelot, joita -alkuaan on kerätty ravinnoksi, ovat päässeet kehittymään; ja täten -tahtomatta kasvatetut vieraat muurahaiset seuraavat vaistojaan ja -tekevät sitä työtä mitä osaavat. Jos ne ovat osottautuneet -hyödyllisiksi sille lajille, joka on ne ryöstänyt -- s.o. -jos lajilla on ollut suurempaa etua työntekijäin ryöstämisestä -kuin niiden siittämisestä -- on luonnollinen valinta voinut -kehittää kotelonkokoamistapaa, joka alkuaan tarkotti koteloiden -ravinnoksi-käyttämistä, ja vakiinnuttaa tämän tavan, antaen sille aivan -toisen tarkotuksen, orjien kasvattamisen. Kun tapa kerran oli syntynyt --- vaikkakaan se ei olisi ollut edes siihen määrään kehittynyt kuin -brittiläisen F. sanguinean, jolla, kuten olemme nähneet, on vähemmän -apua orjistaan kuin samalla lajilla Sveitsissä -- on luonnollinen -valinta voinut vahvistaa ja muuntaa vaistoa -- edellyttäen että -jokainen muuntelu on ollut lajille hyödyllinen -- kunnes vihdoin on -kehittynyt muurahainen, joka on orjistaan niin surkean riippuvainen -kuin Formica rufescens. - -_Mehiläisen solunrakennusvaisto_. -- En aio tässä puuttua vähäpätöisiin -yksityiskohtiin, vaan ainoastaan yleispiirtein esittää ne -johtopäätökset, joihin olen tullut. Tympeä on se ihminen, joka ei -tarkastaessaan mehiläiskennon ihmeellistä rakennetta, joka niin -oivallisesti soveltuu tarkotukseensa, tunne innokasta ihailua. -Matematikot kertovat meille, että mehiläiset ovat käytännössä -ratkaisseet vaikean probleman, rakentaessaan solunsa sen muotoisiksi, -että niihin mahtuu mahdollisimman suuri määrä hunajaa, samalla kuin -mehiläiset niiden rakentamiseen käyttävät mahdollisimman vähän kallista -vahaa. On huomautettu, kuinka taitavallekin työmiehelle kävisi hyvin -vaikeaksi, sopivia työaseita ja mittoja käyttäenkin, muodostaa vahasta -säännöllisiä kammioita, mutta mehiläisparvi suorittaa tämän työn -pimeässä pesässä. Vaikka olettaisimme niillä olevan minkälaisia -vaistoja tahansa, tuntuu ensimältä aivan käsittämättömältä, kuinka ne -osaavat tehdä kaikki tarpeelliset kulmat ja tasot tai kuinka ne edes -voivat huomata, ovatko nämä oikein tehdyt. Mutta vaikeus ei ole -läheskään niin suuri, kuin miltä se ensinnä näyttää: koko tämä -ihmeellinen työ on luullakseni selitettävissä muutamien yksinkertaisten -vaistojen avulla. - -Johduin tutkimaan tätä asiaa sen johdosta, että Waterhouse on osottanut -solun muodon olevan läheisessä suhteessa jo olemassa-oleviin viereisiin -soluihin. Seuraavassa esittämääni mielipidettä voidaan kenties pitää -ainoastaan Waterhousen teorian toisintona. Tarkastakaamme yleistä -asteittaisuuslakia ja katsokaamme, eikö luonto meille siinä paljasta -työskentelytapaansa. Lyhyen astesarjan toisessa päässä tapaamme -kimalaiset, jotka käyttävät vanhoja koteloitaan hunajasäiliöinä, -toisinaan jatkaen niitä lyhyillä vahaputkilla, ja jotka toisinaan -myöskin rakentavat erityisiä, hyvin epäsäännöllisiä pyöreitä kammioita -vahasta. Sarjan toisessa päässä taas tapaamme mehiläisen kammiot, jotka -ovat kahdessa kerrassa päällekkäin. Kukin solu on, kuten tunnettua, -kuusisivuinen särmiö, jonka sivut taittuvat alhaalla siten, että ne -liittyvät ylösalaisin käännetyksi, kolmen vinoneliön muodostamaksi -pyramidiksi. Näissä vinoneliöissä on eräitä kulmia, ja nuo kolme -vinoneliötä, jotka kennon toisella puolella muodostavat yksityisen -solun pyramidipohjan, ottavat kennon toisella puolella osaa kolmen -toisiinsa rajottuvan solun pohjan muodostamiseen. Mehiläisen äärimäisen -täydellisten ja kimalaisen yksinkertaisten solujen välimuotona ovat -mexikolaisen Melipona domestican solut, jotka Pierre Huber on tarkasti -selittänyt ja kuvannut. Melipona on itsekin rakenteeltaan mehiläisen ja -kimalaisen välimuoto, mutta lähempää sukua jälkimäiselle. Se rakentaa -miltei säännöllisen kennon sylinterinmuotoisista soluista, -joissa toukat kehittyvät, ja sen lisäksi vielä muutamia suuria -hunajasäiliösoluja. Jälkimäiset ovat miltei pallonmuotoisia, jotenkin -samankokoisia ja liittyvät toisiinsa epäsäännölliseksi joukkioksi. -Mutta ennen kaikkea on huomattava, että nämä solut ovat aina rakennetut -niin lähelle toisiaan, että niiden täytyisi leikata toisiaan, jos pallo -olisi laadittu täydelliseksi. Näin ei kumminkaan milloinkaan tapahdu, -sillä mehiläiset rakentavat niille kohdin, missä pallojen täytyisi -leikata toisiaan, pallojen väliin aivan tasaisen vahaseinän. Jokaisen -solun seininä ovat siis ulkopuolinen, pyöreä osa ja kaksi, kolme tai -useampia tasoja, aina sen mukaan kuinka moneen viereiseen soluun se -rajottuu. Solun levätessä kolmen muun solun päällä, mikä on hyvin -tavallista ja välttämätöntäkin, koska pallonmuotoiset solut ovat miltei -yhtä suuria, yhtyvät nuo kolme tasapintaa pyramidiksi; ja tämä pyramidi -on, kuten Huber on huomauttanut, ilmeisesti kotimehiläisen solun -kolmisivuisen pyramidipohjan karkea luonnos. Samoinkuin kotimehiläisen -soluissa, samoin Meliponan soluissakin kolme tasapintaa aina on samalla -kolmen naapurisolun seininä. On selvää että Melipona-mehiläinen tällä -rakennustavallaan säästää vahaa ja, mikä tärkeämpää, työtä, sillä -naapurisolujen väliset tasaiset seinät eivät ole kaksinkertaiset, vaan -samanvahvuiset kuin pallonpinnan muotoiset ulkoseinät, ja kummankin -jokainen tasainen seinä on samalla kahden eri solun seinänä. - -Miettiessäni tätä johtui mieleeni, että jos Melipona rakentaisi -pallonmuotoiset solunsa tietyn matkan päähän toisistaan, -samansuuruisiksi ja järjestäisi ne kahteen säännölliseen kerrokseen, -niin täten syntynyt rakennelma olisi yhtä täydellinen kuin -kotimehiläisen kenno. Kirjotin tämän johdosta professori Miller'ille -Cambridge'een, ja tämä geometrikko on hyväntahtoisesti lukenut läpi -seuraavan, hänen tiedonantojensa mukaan laaditun esityksen, ja -ilmottanut minulle, että se on täysin oikea: - -Jos ajatellaan joukko yhtäsuuria palloja asetetuiksi kahteen -yhdensuuntaiseen kerrokseen siten, että kunkin pallon keskipiste on -säde X V2 eli säde X 1,41421 pituisen (tai hieman lyhemmän) välimatkan -päässä saman kerroksen kuuden ympäröivän pallon keskipisteistä ja saman -välimatkan päässä toisessa yhdensuuntaisessa kerroksessa olevien -viereisten pallojen keskipisteistä, ja jos kummassakin kerroksessa -olevien pallojen väliin piirretään leikkaustasoja, syntyy kaksi -kerrosta kuusisivuisia särmiöitä, joita yhdistävät kolmen vinoneliön -muodostamat pyramidinjalustat; ja vinoneliöiden ja kuusisärmiöiden -sivujen kaikki kulmat ovat aivan samat kuin tarkimmissa mittauksissa, -joita on tehty mehiläisen soluista. Olen kumminkin kuullut prof. -Wyman'ilta, joka on tehnyt lukuisia huolellisia mittauksia, että -mehiläisen rakennustaidon tarkkuutta on paljon liioteltu, niin että, -mikä solun tyypillinen muoto lieneekin, sen harvoin jos koskaan tapaa -käytännössä toteutettuna. - -Tästä voimme varmuudella päättää, että Meliponan vaistojen, jotka eivät -itsessään ole kovin merkillisiä, tarvitsisi vain vähän muuttua, niin -tämä mehiläinen rakentaisi yhtä ihmeellisen taidokkaita soluja kuin -kotimehiläinen. Olettakaamme, että Meliponalla olisi kyky rakentaa -solunsa todella pallonmuotoiseksi ja samankokoisiksi; tämä ei olisi -ensinkään merkillistä, siihen nähden, että se jo osaksi tekee tämän ja -että monet hyönteiset kaivavat aivan sylinterinmuotoisia reikiä puuhun, -nähtävästi kiertäen määrättyä pistettä. Olettakaamme edelleen, että -Melipona laatisi solunsa tasaisiin kerroksiin, kuten se todella -rakentaakin sylinterinmuotoiset solunsa. Ja olettakaamme lopuksi -- -mikä on kaikkein vaikeinta -- että se jollakin tavoin voisi tarkasti -arvostella, kuinka pitkän matkan päässä sen olisi seisottava -työtovereistaan, kun useita mehiläisiä on pallosoluja laatimassa; -nytkin se kumminkin jo sikäli kykenee arvostelemaan etäisyyttä, että se -aina laatii pallosolunsa niin, että ne määrätyillä kohdilla leikkaavat -toisiaan, yhdistäen sitten leikkauskohdat aivan tasaisilla pinnoilla. -Nämä oletetut vaistonmuuntelut eivät itsessään ole niinkään ihmeellisiä --- tuskin sen ihmeellisempiä kuin ne vaistot, jotka ohjaavat lintua -pesän laadinnassa -- ja niiden kautta uskon kotimehiläisen luonnollisen -valinnan avulla saavuttaneen verrattoman rakennustaitonsa. - -Tämän teorian voimme sitäpaitsi todistaa kokeella. Seuraten -Tegetmeier'in esimerkkiä erotin kaksi kennoa ja panin niiden väliin -pitkän, paksun, suunnikkaanmuotoisen vahalevyn. Mehiläiset alkoivat -heti kovertaa siihen pienen pieniä pyöreitä kuoppia. Ja samalla kun ne -syvensivät näitä pieniä kuoppia, laajensivat ne niitä yhä, kunnes -niistä oli tullut matalia kulhoja, jotka näyttivät silmälle todellisen -pallon tai pallonosan muotoisilta ja joiden lävistäjä oli jotenkin -samanpituinen kuin tavallisen mehiläissolun. Oli erittäin -mielenkiintoista panna merkille kuinka kaikkialla, missä useita -mehiläisiä oli alkanut kovertaa näitä kulhoja lähellä toisiaan, ne -olivat alkaneet työnsä sellaisten välimatkojen päässä toisistaan, että -silloin kun kulhot olivat saavuttaneet mainitun laajuuden (s.o. -jotenkin saman laajuuden kuin mikä on tavallisella solulla) ja kun -niiden syvyys oli noin kuudesosa sen pallon lävistäjästä, josta ne -muodostivat osan, pallojen reunat leikkasivat toisiaan. Heti kun tämä -oli tapahtunut, olivat mehiläiset lakanneet kaivertamasta ja alkaneet -rakentaa tasaisia vahaseiniä kulhojen välisille leikkaustasoille, niin -että jokainen kuusisärmiö oli rakennettu pyöristetyn kulhon -suoraviivaisille reunoille, sen sijaan kuin ne tavallisissa soluissa -ovat rakennetut ylösalaisin käännetyn kolmisivuisen pyramidin -suoraviivaisille asemasivuille. - -Panin sitten pesään paksun, suunnikkaanmuotoisen levyn asemasta ohuen -ja kapean, ainoastaan veitsenterän vahvuisen ja sinooperipunaisella -värjätyn vahasuikaleen. Mehiläiset alkoivat heti kummaltakin puolelta -kaivaa pieniä kulhoja lähelle toisiaan, samoinkuin ennenkin. Mutta -vahasuikale oli niin ohut, että mehiläiset olisivat puhkaisseet sen, -jos ne olisivat kaivaneet kulhonsa yhtä syviksi kuin edellisessä -kokeessa. Mehiläiset eivät kumminkaan tehneet tätä, vaan lopettivat -kaivertamisensa oikealla ajalla, joten kulhot jäivät tasapohjaisiksi ja -mataliksi; ja nämä tasaiset, kovertamatta jätetyn, ohuen vahalevyn -muodostamat pohjat sijaitsivat, mikäli silmällä saattoi erottaa, -tarkalleen vahasuikaleen vastakkaisilla puolilla olevien kulhojen -välisellä oletetulla leikkaustasolla. Muutamin paikoin oli -vastakkaisten kulhojen väliin jäänyt ainoastaan pieniä, toisin paikoin -taas suuria vinoneliönmuotoisen levyn osia; mutta työ, ollen suoritettu -luonnottomissa olosuhteissa, ei ollutkaan tarkasti tehty. Mehiläisten -oli täytynyt työskennellä jotenkin samalla tavalla kummallakin puolella -vahasuikaletta, kaivaessaan siihen pyöreitä reikiä ja syventäessään -näitä, koska ne lopettaessaan työnsä voivat jättää tasaiset levyt -kulhojen väliin näiden leikkauspintojen kohdalle. - -Katsoen siihen että ohut vaha on hyvin taipuisaa, ei mielestäni ole -kovinkaan ihmeellistä, että mehiläiset työskennellessään kummallakin -puolella vahasuikaletta huomasivat, koska ne olivat jyrsineet vahan -sopivan ohueksi ja silloin lakkasivat työstänsä. Tavallisista kennoista -olen luullut huomanneeni, ettei mehiläisten aina onnistu työskennellä -yhtä nopeasti vastakkaisilla puolilla; olen nimittäin huomannut -äskenalotetun solun pohjana puolivalmiita vinoneliöitä, jotka toiselta -puolelta, jolla mehiläiset nähtävästi olivat työskennelleet liian -nopeasti, olivat hiukan koveria sekä vastakkaiselta puolelta, jolla -mehiläiset olivat työskennelleet hitaammin, kuperia. Kerran, kun tämä -oli hyvin selvään huomattavissa, panin kennon takaisin pesään ja annoin -mehiläisten jatkaa työtänsä kotvan aikaa; tarkastaessani sitten -uudelleen solua havaitsin, että vinoneliölevy oli laadittu valmiiksi ja -oli nyt _aivan tasainen_. Koska tuo pieni levy oli äärettömän ohut, oli -aivan mahdotonta, että mehiläiset olisivat aikaansaaneet tämän -jyrsimällä kuperaa puolta. Arvelen että mehiläiset sellaisessa -tapauksessa työntävät ja taivuttavat notkeata ja lämmintä vahaa -kummaltakin puolelta (olen koettanut itse tehdä tätä ja havainnut sen -helposti käyvän päinsä), kunnes se on oikeassa asemassa solujen -välissä. - -Koe, jonka tein punaiseksi värjätyllä vahalla, osottaa että jos -mehiläiset rakentaisivat itselleen ohuen vahaseinän, niin ne -kykenisivät laatimaan solunsa oikean muotoisiksi työskentelemällä -oikean matkan päässä toisistaan, kovertamalla vahaa samalla -nopeudella ja yrittämällä kaivaa yhtäsuuria pallonmuotoisia -syvennyksiä, sallimatta milloinkaan pallonkehien leikata toisiaan. Ja -tarkastaessamme rakenteilla olevan kennon reunaa voimmekin selvästi -havaita, kuinka mehiläiset laativat kennon ympärille karkean -vahaseinän, jota ne kovertavat kummaltakin puolelta, aina liikkuen -ympyrässä syventäessään kutakin solua. Ne eivät laadi milloinkaan -solun kolmisivuista pyramiidinmuotoista pohjaa kerrassaan -valmiiksi, vaan ainoastaan sen yhden tai kuten voi sattua, ne kaksi -suunnikkaanmuotoista levyä, jotka ovat rakenteilla olevan kennon -äärimäisellä reunalla. Ne eivät myöskään milloinkaan laadi valmiiksi -suunnikkaanmuotoisten levyjen yläsyrjiä, ennenkuin kuusisärmiön sivut -ovat alotetut. Nämä havaintoni eroavat osaksi niistä, joita syystä -arvossapidetty luonnontutkija Huber vanhempi on tehnyt, mutta olen -vakuutettu niiden oikeudesta. Jos tila sallisi, voisin osottaa niiden -myöskin pitävän yhtä teoriani kanssa. - -Huberin väite, että kaikkein ensimäinen solu koverretaan pienestä -tasasivuisesta vahalevystä, ei, mikäli olen havainnut, ole täysin -oikea. Tahtomatta puuttua yksityisseikkoihin mainitsen vaan, että -ensimäinen solu aina alotetaan pienestä vahakupposesta. Me havaitsemme, -kuinka tärkeä osa kovertamisella on solujen laadinnassa; mutta olisi -suuri erehdys luulla, etteivät mehiläiset osaa rakentaa karkeata -vahaseinää, joka on oikeassa asemassa, s.o. pitkin leikkaustasoa, -toisiinsa liittyvien pallojen välissä. Minulla on useita -kennokappaleita, jotka selvästi osottavat niiden siihen kykenevän. -Voipa kennoa ympäröivässä karkeassa vahaseinässä havaita taitteita, -jotka asemaltaan vastaavat tulevien solujen vinoneliönmuotoisia -pohjalevyjä. Mutta karkea vahaseinä on kumminkin lopuksi kovertamalla -ohennettava kummaltakin puolelta. Mehiläisten rakennustapa on -omituinen. Ne laativat ensin karkean vahaseinän, joka on kymmenen tai -kaksikymmentä kertaa paksumpi kuin se äärettömän ohut seinä, joka -lopulta jää jäljelle. Voimme käsittää niiden työskentelytavan, jos -oletamme että muurarit ensin laativat leveän sementtivallin ja sitten -alkavat kummaltakin puolelta lohkoa sitä läheltä maata, kunnes jäljelle -on jäänyt hyvin ohut seinä, muurarien alinomaa kasatessa poislohottua -sementtiä ja lisäksi uutta sementtiä vallin harjalle. Täten syntyisi -ohut, yhä ylöspäin kohoava seinä, jonka harjalla aina olisi -suunnattoman leveä muurilista. Koska kaikkien solujen, sekä -äskenalotettujen että valmiiksirakennettujen, yläpuolella aina on vahva -muurilista, voivat mehiläiset kiipeillä ja tungeskella kennon harjalla -vahingoittamatta kuusisärmiöiden ohuita seinämiä. Professori Miller on -vakuuttanut minulle näiden seinien vaihtelevan suuresti paksuudeltaan. -Kaksitoista mittausta, jotka tehtiin läheltä kennon reunaa, -osotti niiden olevan keskimäärin 1/352 engl. tuuman paksuisia; -vinoneliönmuotoiset pohjalevyt olivat sitävastoin noin kolmasosaa -paksumpia, kuten osotti kahdenkymmenenyhden mittauksen keskimäärä, -1/229 engl. tuumaa. Yllämainitulla omituisella rakennustavalla -mehiläiset voivat laatia kennonsa lujaksi, samalla noudattaen -äärimäistä säästäväisyyttä vahan käyttämisessä. - -Se tapa, millä mehiläiset rakentavat solunsa, näyttää ensi katsannolla -sitäkin vaikeammalta käsittää, kun tiedämme suuren joukon mehiläisiä -olevan laatimassa kutakin solua. Mehiläinen rakentaa ensin lyhyen ajan -yhtä solua, siirtyen sitten toiseen, jopa niinkin -- kuten Hubert -mainitsee -- että parikymmentä mehiläistä on rakentamassa ensimäisen -solun alkuakin. Olin tilaisuudessa havaitsemaan tämän siten, että -sivelin yhden kuusisärmiön syrjiin tai rakenteilla olevan kennon -reunoihin äärettömän ohuelti sulatettua sinooperilla värjättyä vahaa. -Huomasin näet tällöin aina, että mehiläiset olivat irrottaneet punaisen -vahan ja kiinnittäneet värihiukkaset ympärillä olevien solujen -reunoihin, ohentaen värin yhtä kevyesti kuin maalari olisi tehnyt sen -siveltimellään. Kennon rakentaminen näyttää olevan jonkinmoista -tasapainotyötä monien mehiläisten välillä, jotka kaikki vaistomaisesti -työskentelevät saman suhteellisen välimatkan päässä toisistaan, kaikki -koettavat muovailla yhtäläisiä palloja, sitten rakentaen tai jättäen -kovertamatta pallojen välille väliseinät. Oli todella omituista -havaita, kuinka mehiläiset vaikeissa tapauksissa, esim. kahden -kennonkappaleen kulmittaisesti yhtyessä, hajottivat ja rakensivat -uudelleen eri tavalla saman solun, usein palaten muotoon, jonka ne -ensin olivat hyljänneet. - -Kun nyt luonnollinen valinta vaikuttaa yksinomaan siten, että se -vahvistaa lieviä rakenteen- ja vaistonmuunteluita, joista jokainen on -yksilölle hyödyllinen vallitsevissa elinehdoissa, voidaan täydellä -syyllä kysyä, millä tavoin nuo rakennusvaistojen muuntelut, jotka -muodostavat pitkän, aste asteelta kehittyvän sarjan ja jotka kaikki -tähtäävät nykyistä rakennustavan täydellisyyttä kohti, ovat voineet -tuottaa etua mehiläisen esivanhemmille. Luullakseni ei vastaus ole -vaikea antaa: solut, jotka ovat rakennetut siten kuin mehiläisen ja -ampiaisen, tulevat lujempia ja säästävät paljon työtä ja tilaa sekä -rakennusaineita. Vahanvalmistukseen nähden on huomattava, että -mehiläisillä usein on kova puute medestä. Tegetmeier on ilmottanut -minulle kokeilla todistetun, että mehiläispesäkunta kuluttaa noin -kaksi- tai viisitoista naulaa kuivaa sokeria erittääkseen naulan vahaa. -Suunnattomat määrät nestemäistä mettä on siis mehiläispesäkunnan -kerättävä ja kulutettava, voidakseen erittää riittävän määrän kennojen -valmistamiseen tarvittavaa vahaa. Sitäpaitsi on monien mehiläisten -oltava toimettomina päiväkausia vahaa erittäessään. Suuri hunajamäärä -on ehdottoman tarpeellinen, jotta suuri pesäkunta voisi elää talven -yli, ja suuri mehiläismäärä on, kuten tunnettu, pesän säilymisen -parhaana takeena. Sen vuoksi täytyy vahansäästöllä, joka puolestaan -edellyttää hunajan ja sen keräämiseen menevän ajan säästöä, olla tärkeä -merkitys jokaisen mehiläisperheen menestymiselle. Tietysti lajin -menestys voi riippua myöskin vihollisten tai loisten lukumäärästä tai -aivan erityisistä syistä ja siten olla aivan riippumaton siitä -hunajamäärästä, minkä mehiläiset voivat kerätä. Mutta olettakaamme, -että jälkimäinen asianhaara ratkaisisi, niinkuin usein lienee -tapahtunutkin, saattaako jokin kimalaisillemme sukua oleva laji -runsaslukuisena elää jollakin seudulla; ja olettakaamme edelleen että -pesäkunta eläisi talven yli ja tarvitsi siis hunajavaraston. Silloin ei -voi olla vähintäkään epäilystä siitä, että kuvitellulle kimalaisellemme -olisi suureksi eduksi, jos sen vaistot lievästi muuttuisivat, ohjaten -sitä rakentamaan solunsa niin lähekkäin, että ne hieman leikkaisivat -toisiaan, sillä jo yksikin seinä, joka olisi yhteinen kahdelle solulle, -säästäisi hiukan työtä ja vahaa. Kimalaisillemme olisi siis -edullisempaa laatia kennonsa yhä säännöllisemmiksi, yhä lähemmäksi -toisiaan ja yhdistää ne tiheäksi ryhmäksi kuten Meliponan kennot; sillä -tässä tapauksessa suuri osa kutakin solua rajottavasta pinnasta -rajottaisi samalla viereisiä soluja ja näin säästyisi paljon työtä ja -vahaa. Meliponan olisi taas samasta syystä edullista rakentaa solunsa -lähemmäksi toisiaan ja kaikin tavoin säännöllisemmiksi kuin nykyään, -sillä silloin pallonmuotoiset pinnat kokonaan katoisivat ja jättäisivät -tilaa tasaisille pinnoille; Meliponan laatima kenno olisi siinä -tapauksessa yhtä täydellinen kuin kotimehiläisen. Tätä edemmäksi -rakennustavan täydellisyydessä luonnollinen valinta ei voisi johtaa, -sillä, mikäli ymmärrämme, kotimehiläisen kenno on ehdottoman -täydellinen, mitä työn ja vahan säästöön tulee. - -Uskon siis, että ihmeellisin kaikista vaistoista, kotimehiläisen -solunrakennusvaisto, on selitettävissä siten, että luonnollinen valinta -on käyttänyt hyväkseen yksinkertaisempien vaistojen lukuisia, toisiaan -seuraavia lieviä toisintoja. Luonnollinen valinta on vähä vähältä -johtanut mehiläisiä laatimaan samanlaisia pallonmuotoisia soluja -määrätyn matkan päähän toisistaan kahteen kerrokseen ja rakentamaan ja -kovertamaan leikkauspinnan kohdalle vahaseinän; mehiläiset eivät -tietysti ole ensinkään tienneet laativansa solunsa määrätyn matkan -päähän toisistaan, yhtä vähän kuin niillä on käsitystä kuusikulmaisten -särmiöiden ja näiden jalustana olevien vinoneliölevyjen eri kulmista. -Luonnollisen valinnan pyrkimyksenä on ollut sellaisten solujen -rakentaminen, jotka olisivat kylliksi lujia ja toukille sopivan -kokoisia ja muotoisia, säästäen samalla niin paljon kuin mahdollista -työtä ja vahaa. Se parvi, joka rakensi parhaat solut vähimmällä -työllä ja kulutti vähimmän hunajaa vahan valmistukseen, onnistui -parhaiten ja jätti saavuttamansa säästämisvaiston perinnöksi uusille -parville, joilla vuorostaan oli parhaat menestyksen takeet -olemassaolo-taistelussa. - - - -LUONNOLLISEN VALINNAN TEORIAA VASTAAN TEHTYJÄ VASTAVÄITTEITÄ, MIKÄLI SE -KOSKEE VAISTOJA; SUVUTTOMAT JA HEDELMÄTTÖMÄT HYÖNTEISET. - - -Edellämainittua, vaistojen alkuperää koskevaa mielipidettä vastaan on -väitetty, että rakenteen ja vaiston muunteluiden on täytynyt tapahtua -samalla haavaa ja tarkasti toisiinsa soveltautuen, koska toisen -muuttuminen ilman toisessa heti tapahtuvaa vastaavaa muutosta olisi -ollut turmioksi. Tämä väite perustuu kokonaan siihen olettamukseen, -että vaistojen ja rakenteen muuntelut ovat äkillisiä. Ottakaamme -esimerkiksi jo aikaisemmin mainittu pakastiainen (Parus major). Tämä -lintu pitää usein varpaittensa välissä oksalla marjakuusen siemeniä ja -hakkaa niitä nokallaan, kunnes saa niistä sydämen esille. Mikäpä -erikoisen suuri vaikeus olisi nyt siinä, että luonnollinen valinta -säilyttäisi kaikki nokan muodon lievät yksilölliset muuntelut, -jotka olisivat yhä paremmin soveltautuneet siementen särkemiseen, -kunnes olisi muodostunut nokka, joka olisi tähän tarkotukseen yhtä -soveltuva kuin pähkinähakkisen, samallakuin tapa, pakko tai -spontaninen maunmuutos olisi saanut linnun muuttumaan yhä enemmän -siementensyöjäksi? Tässä tapauksessa oletamme luonnollisen valinnan -hitaasti muuntavan nokkaa vähitellen muuttuvien elintapojen tai maun -mukaiseksi; mutta jos oletamme pakastiaisen jalkojen muuntelevan -ja kasvavan suuremmiksi, joko nokan muuttumisen aiheuttaman -vuorosuhteellisuuden tai jonkun muun tuntemattoman syyn vaikutuksesta, -niin ei ole mahdotonta, että suuremmiksi kasvaneet jalat tekisivät -linnusta yhä enemmän kiipeilijän, kunnes se olisi saavuttanut -pähkinähakkelin huomattavan kiipeämisvaiston ja -kyvyn. Tässä -tapauksessa taas asteittainen rakenteenmuuttuminen johtaisi -vaistomaisten tapojen muuttumiseen. Vielä eräs tapaus. Harvat vaistot -ovat merkillisempiä kuin se, joka saa Itä-Intian saarten tervapääskysen -kokonaan laatimaan pesänsä kovettuneesta syljestä. Jotkut linnut -rakentavat pesänsä mudasta, jota niiden arvellaan liottavan syljellään, -ja eräs pohjoisamerikalainen tervapääskyslaji tekee pesänsä, kuten itse -olen nähnyt, tikuista, liimaten ne yhteen syljellä, jota paikottain on -oikein läämältä. Onko siis niin kovin epätodennäköistä, että -luonnollinen valinta on pääskysyksilöistä, jotka erittivät yhä enemmän -sylkeä, lopuksi luonut lajin, jonka vaistot saavat sen karttamaan -kaikkea muuta rakennusainesta ja rakentamaan pesänsä yksinomaan -kovettuneesta syljestä? Ja sama on useiden muiden tapausten laita. -Kumminkin on myönnettävä, että monesti emme kykene sanomaan, kumpi -ensin on muuntunut, vaisto vaiko rakenne. - -Epäilemättä luonnollisen valinnan teoriaa voisi vastustaa mainitsemalla -useita vaistoja, joita on hyvin vaikea selittää -- tapauksia, joissa -emme voi käsittää, millä tavoin vaisto on saanut alkunsa; tapauksia, -joissa ei tunneta minkään välittävien asteiden olemassa-oloa; -tapauksia, joissa vaistojen merkitys on niin vähäpätöinen, että -luonnollinen valinta on tuskin voinut niihin vaikuttaa; ja vihdoin -tapauksia, joissa havaitsemme miltei samoja vaistoja eläimissä, jotka -ovat niin etäällä toisistaan luonnonasteikossa, ettemme voi selittää -vaistojen yhtäläisyyttä yhteisten esivanhempien perinnöksi, ja meidän -siis täytyy otaksua niiden syntyneen toisistaan riippumatta -luonnollisen valinnan vaikutuksesta. En aio tässä puuttua kaikkiin -näihin tapauksiin, vaan tyydyn mainitsemaan ainoastaan erään vaikeuden, -joka minusta ensin näytti voittamattomalta ja todella teorialleni -tuhoisalta. Tarkotan hyönteisyhteiskuntien suvuttomia eli hedelmättömiä -hyönteisiä. Nämä suvuttomat hyönteiset eroavat nimittäin suuresti -rakenteeltaan ja vaistoiltaan sekä uroksista että hedelmällisistä -naaraista ja kumminkaan ne, ollen hedelmättömiä, eivät voi lisätä -sukuaan. - -Asia ansaitsisi laajemmankin käsittelyn, mutta tahdon tässä ottaa -puheeksi yhden ainoan tapauksen, hedelmättömät eli työmuurahaiset. -Kuinka työmuurahaiset ovat tulleet hedelmättömiksi, on vaikea käsittää, -mutta ei kumminkaan sen vaikeampi kuin mikään muukaan hämmästyttävä -rakenteenmuutos. On näet todistettu, että jotkut hyönteiset ja muut -niveljalkaiset (Articulata) joskus ovat hedelmättömiä; ja jos tällaiset -hyönteiset olisivat sattuneet olemaan yhteiskunnissa eläviä ja jos -yhteiskunnalle olisi ollut edullista, että joka vuosi olisi syntynyt -joukko työkykyisiä, mutta siitokseen kykenemättömiä yksilöitä, ei -käsittääkseni se otaksuma, että luonnollinen valinta voisi aikaansaada -tämän, tuota mitään erikoista vaikeutta. Mutta siirtykäämme tästä -varsinaiseen ja suurempaan vaikeuteen, joka on siinä, että -työmuurahaiset eroavat suuresti sekä uroksista että hedelmällisistä -naaraista rakenteeltaan, rintakuoren muodolta, siinä että niiltä -puuttuvat siivet ja toisinaan silmät, sekä vaistoiltaan. Mitä -vaistoihin yksinään tulee, antaisi kotimehiläinen paremman esimerkin -työläisten ja täydellisten naaraiden ihmeellisestä erilaisuudesta tässä -suhteessa. Jos työmuurahainen tai jokin muu suvuton hyönteinen olisi -tavallinen eläin, olettaisin empimättä kaikkien sen ominaisuuksien -hitaasti kehittyneen luonnollisen valinnan perusteella, nimittäin -siten, että syntyi suotuisaan suuntaan lievästi muuntelevia yksilöitä, -jotka jättivät muutokset perinnöksi jälkeläisilleen; nämä taas -muuntelivat ja joutuivat valituiksi j.n.e. Mutta työmuurahainen on -hyönteinen, joka suuresti eroaa vanhemmistaan, ja kumminkin -se on aivan hedelmätön, joten se ei milloinkaan voinut jättää -perinnöksi jälkeläisilleen vähitellen kehittyneitä rakenteen- tai -vaistonmuunteluita. Voidaan syystä kysyä, kuinka tämä tapaus ja -luonnollisen valinnan teoria ovat toisiinsa sovitettavissa. - -Muistakaamme ensinnäkin, että sekä kotikasvattimme että luonnontilassa -elävät olennot tarjoavat meille lukemattomia esimerkkejä kaikenlaisista -perinnöllisistä rakenteeneroavaisuuksista, jotka ovat suhteessa -määrättyihin ikäkausiin ja jompaankumpaan sukupuoleen. On -eroavaisuuksia, jotka kuuluvat toiselle sukupuolelle ainoastaan sen -lyhyen ajan, jona siitoselimistö on toimivana, kuten monien lintujen -hääpuku ja uroslohen koukkuinen alaleuka. Eri karjarotujen sarvissa -huomaamme lieviä eroavaisuuksia, jotka ovat suhteessa urospuolen -keinotekoiseen sukupuoliseen epätäydellisyyteen; sillä eräiden rotujen -härillä on suhteellisesti suuremmat sarvet kuin toisten rotujen härillä -rotujen sonneihin ja lehmiin verraten. Ei siis mielestäni ole vaikeata -olettaa, että jokin ominaisuus on vuorosuhteessa hyönteisyhteiskuntien -eräiden jäsenten hedelmättömyyteen. Vaikeampaa on käsittää, kuinka -sellaiset vuorosuhteelliset rakenteentoisinnot ovat vähitellen -kehittyneet luonnollisen valinnan perusteella. - -Mutta tämä vaikeus, joka ensimältä näyttää voittamattomalta, vähenee, -jopa luullakseni kokonaan häviää, kun muistamme että luonnollinen -valinta voi yhtä hyvin kohdistua koko perheeseen kuin yksilöönkin ja -siten saavuttaa päämääränsä. Karjankasvattajat haluavat, että -teuraseläinten liha olisi hyvin rasvajuovaista; tuollainen eläin -teurastetaan, mutta kasvattaja luottaa rotuun ja onnistuu. Valinnan -tehokkaisuus on niin luotettava, että todennäköisesti voitaisiin -muodostaa karjarotu, jonka härillä aina olisi tavattoman pitkät sarvet, -jos tarkasti pidettäisiin silmällä, mitkä sonnit ja lehmät paritettuina -tuottaisivat pitkäsarvisimpia härkiä, huolimatta siitä, ettei yksikään -härkä voisi jatkaa sukuaan. Vielä parempi on seuraava esimerkki: Verlot -kertoo, että muutamat yksivuotiset leukoijamuunnokset, joita on kauan -ja huolellisesti valikoitu, tuottavat aina suuren määrän kerrotuilla ja -aivan hedelmättömillä kukilla varustettuja taimia, mutta samalla -myöskin muutamia yksinkertaisilla ja hedelmällisillä kukilla -varustettuja. Jälkimäisiä, joiden yksinomaisella avulla muunnos pysyy -elossa, voidaan verrata muurahaisten hedelmällisiin koiraksiin ja -naaraihin, ja kerrotuilla hedelmättömillä kukilla varustettuja -kasveja taas muurahaisyhteiskunnan suvuttomiin jäseniin. Samoinkuin -leukoija-muunnoksissa, on yhteiskunta-hyönteisissäkin valinta -kohdistunut koko perheeseen, eikä yksilöön, sitä tietä pyrkien -tarkotuksensa perille. Tästä voimme päättää, että lievät rakenteen- tai -vaistonmuuntelut, jotka ovat vuorosuhteessa yhteiskunnan eräiden -jäsenten hedelmättömyyteen, ovat osottautuneet edullisiksi. Sen vuoksi -hedelmälliset koirakset ja naaraat ovat hyvin menestyneet ja jättäneet -hedelmällisille jälkeläisilleen perinnöksi taipumuksen tuottamaan -samoin muuntuneita hedelmättömiä jäseniä. Tätä on täytynyt jatkua kauan -aikaa, kunnes on syntynyt tuo suunnaton eroavaisuus, jonka havaitsemme -monien yhteiskunnittain elävien hyönteisten hedelmällisten ja -hedelmättömien naarasten välillä. - -Emme kumminkaan ole vielä koskettaneet itse vaikeuden ydintä, nimittäin -sitä, että eräiden muurahaislajien suvuttomat jäsenet eivät eroa -ainoastaan hedelmällisistä naaraista ja koiraksista, vaan eroavat vielä -keskenäänkin usein aivan uskomattomassa määrässä, jakautuen kahteen -jopa kolmeen eri kastiin. Lisäksi kastit eivät yleensä liity toisiinsa -asteittaisena sarjana, vaan ovat täysin selvärajaisia, eroten -toisistaan yhtä paljon kuin mitkä kaksi saman suvun lajia tai pikemmin -kaksi saman heimon sukua tahansa. Niinpä Eciton suvulla on työtätekeviä -ja sotaa käyviä suvuttomia jäseniä, joiden leuat ja vaistot ovat -tavattomasti eroavia. Cryptocerus suvun eräällä työläiskastilla on -päässään ihmeellinen kilpi, jonka tarkotus on aivan tuntematon. Eräs -mexikolaisen Myrmecocystus suvun työläiskasti ei milloinkaan lähde -pesästä, näitä työläisiä syöttävät toiseen kastiin kuuluvat -työmuurahaiset ja niillä on suunnattomasti kehittynyt takaruumis, joka -erittää jonkinlaista hunajaa; tämä vastaa lehtitäiden erittämää -nestettä, lehtitäiden, joita europalaiset muurahaisemme vartioivat ja -vangitsevat ja joita voimme kutsua niiden kotikarjaksi. - -Moni kenties arvelee, että liiaksi luotan luonnollisen valinnan lakiin, -kun en myönnä tällaisten ihmeellisten ja varmojen tosiseikkojen -kerrassaan kumoavan teoriaani. Kun on kyseessä yksinkertaisempi tapaus, -suvuttomat hyönteiset, jotka kuuluvat kaikki samaan kastiin, ja joiden -uskon luonnollisen valinnan vaikutuksesta tulleen hedelmällisistä -koiraksista ja naaraista eroaviksi, voimme tavallisten muuntelujen -tarjoaman analogian nojalla päättää, etteivät nuo toisiaan seuraavat -lievät ja edulliset muuntelut aluksi esiintyneet kaikissa saman pesän -suvuttomissa jäsenissä, vaan ainoastaan muutamissa; ja samoin voimme -päättää, että niiden yhteiskuntien eloonjäämisen johdosta, joiden -naaraat synnyttivät lukuisimpia mainitulla edullisella tavalla -muuntuneita suvuttomia hyönteisiä, kaikki suvuttomat hyönteiset lopuksi -tulivat tällaisiksi. Tästä päättäen meidän pitäisi toisinaan samasta -pesästä löytää suvuttomia hyönteisiä, joiden rakenne osottaisi -asteittaista vaihtelua; ja tällaisia todella tapaammekin, vieläpä -varsin usein, katsoen siihen, että hyvin harvoja Europan ulkopuolella -eläviä suvuttomia hyönteisiä on huolellisesti tutkittu. F. Smith on -osottanut useiden Ison-Britannian muurahaisten suvuttomien jäsenten -eroavan toisistaan hämmästyttävässä määrässä kooltaan ja joskus -väriltään ja äärimäisten muotojen olevan yhdistettävissä toisiinsa -samasta pesästä otetuilla yksilöillä. Olen itsekin vertaillut toisiinsa -tämänlaatuisia täydellisiä astesarjoja. Toisinaan sattuu niin, että -suuremmat tai pienemmät työhyönteiset ovat lukuisimmat, toisinaan taas -sekä suuret että pienet ovat lukuisia, keskikokoisten ollessa -harvinaisia. Formica flavalla on suuria ja pieniä työmuurahaisia ja -joitakuita harvoja keskikokoisia. Tämän lajin suurilla työmuurahaisilla -on F. Smith havainnut olevan pikkusilmät (ocelli), jotka, vaikkakin -ovat pienet, ovat selvästi erotettavissa, jotavastoin pienten -työmuurahaisten pikkusilmät ovat surkastuneet. Tarkasti leikeltyäni -useita yksilöitä voin vahvistaa, että näiden pienten työmuurahaisten -pikkusilmät ovat paljon surkastuneemmat, kuin mitä pelkästään -niiden pienen koon nojalla voisi päättää; ja uskon täydelleen, -joskaan en rohkene sitä nimenomaan väittää, että keskikokoisten -työmuurahaisten silmät ovat keskilaatua. Samassa pesässä on siis kaksi -työmuurahaiskuntaa, joiden hedelmättömät jäsenet eivät eroa ainoastaan -kooltaan, vaan näköelimiltäänkin, ja joita liittävät toisiinsa muutamat -välimuotoa olevat jäsenet. Tahtoisin vielä lisätä, että jos nuo pienet -työmuurahaiset olisivat olleet yhteiskunnalle hyödyllisimmät ja jos ne -koirakset ja naaraat aina olisivat tulleet valituiksi, jotka -synnyttivät yhä enemmän pieniä työmuurahaisia, kunnes kaikki -työmuurahaiset olivat muuttuneet tällaisiksi, olisi meillä silloin -muurahaislaji, jonka suvuttomat jäsenet olisivat miltei samanlaisia -kuin Myrmican suvuttomat jäsenet. Sillä Myrmican suvuttomilla jäsenillä -ei ole pikkusilmä-aiheitakaan, vaikka tämän suvun koiraksilla ja -naarailla on hyvinkehittyneet pikkusilmät. - -Mainitsen vielä erään tapauksen: Koska olin varma siitä, että saman -lajin suvuttomien kastien välillä toisinaan olisi tavattavissa -asteittaisia välimuotoja, olin erittäin iloinen kun F. Smith tarjoutui -lähettämään minulle suuren joukon samasta pesästä otettuja -länsiafrikalaisen Anomma muurahaisen kappaleita. Lukija oivaltaa -kenties parhaiten näiden työmuurahaisten suuren eroavaisuuden, jollen -mainitse mitään mittoja, vaan esitän asian tarkasti paikkansapitävällä -vertauksella: Eroavaisuus on sama, kuin jos näkisimme joukon työmiehiä -taloa rakentamassa, joista monet olisivat viiden jalan ja neljän tuuman -mittaisia, monet taas kuusitoista jalkaa pitkiä; kuvitelkaamme lisäksi, -että suurilla työmiehillä olisi, ei kolme, vaan neljä kertaa niin suuri -pää kuin pikku miehillä ja lähes viisi kertaa niin suuret leuat. -Sitäpaitsi erikokoisten työmuurahaisten leuat olivat muodoltaan sekä -hammasten muodolta ja luvulta tavattoman eroavia. Tärkeintä on -kumminkin, että vaikka työmuurahaiset voidaan ryhmittää erikokoisiin -kasteihin, ne kumminkin välimuotojen välityksellä liittyvät -huomaamattomasti toisiinsa, vieläpä mitä niiden suuresti eroavaan -leuanrakenteeseen tulee. Jälkimäisestä seikasta voin puhua täydellä -varmuudella, koska Sir J. Lubbock on camera lucidan avulla kuvannut -erikokoisilta työmuurahaisilta irrottamani leukapielet. Bates on -mielenkiintoisessa kirjassaan "Naturalist on the Amazons" kuvannut -samanlaisia tapauksia. - -Nämä tosiasiat silmäini edessä uskon että luonnollinen valinta voi -vaikuttamalla siitoskykyisiin muurahaisiin eli vanhempiin muodostaa -lajin, joka säännöllisesti synnyttää suvuttomia jäseniä, jotka kaikki -ovat suurikokoisia ja joilla on samanmuotoiset leukapielet tai jotka -kaikki ovat pienikokoisia ja joiden leukapielet ovat hyvin erilaiset; -tai vihdoin -- ja tämä on suurin vaikeus -- työmuurahaisjoukon, jonka -jäsenet ovat samankokoisia ja -rakenteisia ja samalla toisen joukon, -jonka jäsenet eroavat kooltaan ja rakenteeltaan. Ensin on muodostunut -asteittainen sarja, kuten näemme Anomma muurahaisesta, ja sitten on -äärimäisiä muotoja syntynyt yhä runsaammin niiden vanhempien -eloonjäämisen johdosta, jotka ovat niitä synnyttäneet, kunnes -välimuotoja ei enää ole syntynyt ollenkaan. - -Wallace on selittänyt samoin erään toisen yhtä vaikean tapauksen, -nimittäin sen, että eräät Tyynenmeren saariston perhoset säännöllisesti -esiintyvät kahtena, jopa kolmenakin naarasmuotona. Ja Fritz Müller -selittää samoin eräiden brasilialaisten äyriäisten esiintymisen kahtena -hyvin erilaisena koirasmuotona. Näihin seikkoihin meidän ei kumminkaan -tässä tarvitse puuttua. - -Olen nyt selittänyt, mistä arvelen johtuvan sen ihmeellisen seikan, -että samassa pesässä elää kaksi selväpiirteistä hedelmättömien -työläisten muodostamaa kastia, jotka kumpikin suuresti eroavat -toisistaan ja vanhemmistaan. Me käsitämme, että niiden syntymisen on -täytynyt olla muurahaisyhteiskunnalle hyödyksi, samoinkuin työnjaon -periaate on hyödyllinen kultuuri-ihmiselle. Muurahaiset työskentelevät -tosin perinnäisten vaistojensa kehotuksesta ja niiden työaseina ovat -perityt elimet, jotavastoin ihminen työskentelee hankkimiensa tietojen -ja tehtaissa valmistettujen työaseiden avulla. Mutta minun täytyy -tunnustaa, että huolimatta luottamuksestani luonnolliseen valintaan en -olisi milloinkaan aavistanut tämän lain olevan niin peräti voimakkaan, -elleivät mainitut suvuttomat hyönteiset olisi tehneet sitä minulle -selväksi. Olen sen vuoksi käsitellyt tätä seikkaa hieman laajahkosti, -joskaan en sittenkään kyllin laajasti, osottaakseni luonnollisen -valinnan tehon, ja vielä siitäkin syystä, että tämä on kaikkein pahin -erikoinen vaikeus, joka teoriaani on kohdannut. Tapaus on sitäpaitsi -toisessakin suhteessa hyvin mielenkiintoinen: se osottaa että lukuisien -pienten spontanisten ja jollakin tavoin edullisten muuntelujen -kokoutuminen voi yhtä hyvin eläimissä kuin kasveissakin aikaansaada -kuinka suuria muunteluita tahansa, käytännön ja elintapojen ensinkään -asiaan vaikuttamatta. Sillä mitkään erikoiset, ainoastaan työläisille -eli hedelmättömille naaraille kuuluvat elintavat eivät olisi voineet, -vaikka niitä olisi noudatettu kuinka kauan tahansa, vaikuttaa -koiraksiin ja hedelmällisiin naaraihin, jotka yksin jättävät -jälkeläisiä. Kumma kyllä ei kukaan ole tähän saakka käyttänyt tätä -suvuttomien hyönteisten tarjoamaa oivallista tapausta todistaakseen -vääräksi Lamarckin tunnetun opin perityistä elintavoista. - - - -JÄLKIKATSAUS. - - -Olen koettanut tässä luvussa lyhyesti osottaa, että kotieläintemme -henkiset ominaisuudet muuntelevat ja että muuntelut ovat perinnöllisiä. -Vielä lyhyemmin olen yrittänyt osottaa, että vaistot lievästi -muuntelevat luonnontilassa. Ei kukaan kieltäne, että vaistoilla on -jokaiselle eläimelle mitä tärkein merkitys. Ei ole senvuoksi olemassa -mitään todellista vaikeutta, joka estäisi luonnollista valintaa -elinehtojen muuttuessa kartuttamasta lieviä vaistonmuutoksia, jotka -ovat jollakin tavoin hyödyllisiä, kuinka suuriksi tahansa. Monessa -tapauksessa ovat elintavat tai käytäntö ja käytännön puute -todennäköisesti olleet myötävaikuttamassa. En väitä, että tässä luvussa -esitetyt tosiseikat suuresti vahvistaisivat teoriaani; mutta mikäli -kykenen arvostelemaan, ei mikään puheena olleista vaikeuksista voine -sitä kumotakaan. Sitävastoin se seikka, etteivät vaistot aina ole -ehdottoman täydellisiä ja helposti hairahtuvat; että ei voida osottaa -mitään vaistoa, joka olisi syntynyt muiden eläinten hyväksi, joskin -eläimet käyttävät hyväkseen toistensa vaistoja; että luonnonhistorian -sääntö "Natura non facit saltum" soveltuu yhtä hyvin vaistoihin kuin -ruumiinrakenteeseen ja on helposti selitettävissä edellä esitettyjen -mielipiteiden avulla, mutta muuten jää selitystä vaille -- kaikki tämä -on omansa tukemaan luonnollisen valinnan oppia. - -Tätä oppia tukevat myöskin muutamat muut seikat, jotka koskevat -vaistoja, esim. se yleinen tapaus, että läheiset, mutta selvästi -eroavat sukulaislajit, jotka elävät maapallon eri osissa ja jotenkin -erilaisten elinehtojen alaisina, usein kumminkin säilyttävät samat -vaistot. Perinnöllisyyden lain avulla voimme käsittää, miksi esim. -tropillisen Etelä-Amerikan rastas vuoraa pesänsä savella aivan samalla -erikoisella tavalla kuin brittiläinen rastaamme. Samoin sen, miksi -Afrikan ja Intian savilinnuilla on sama omituinen vaisto: ne sulkevat -emälinnun puun koloon, jonka suun ne muuraavat kiinni, jättäen -ainoastaan pienen reiän, josta ne ruokkivat hautovaa emää ja poikasia. - -Samoin myös sen, miksi Pohjois-Amerikan peukaloisten (Troglodytes) -urokset laativat "kukonpesiä" ja oleksivat niissä, samoinkuin -meikäläisen lajin urokset -- tapa, jota ei ole millään muilla -tunnetuilla linnuilla. Ja lopuksi -- olkoonpa niinkin, ettei tämä ole -mikään logillinen todistusperuste -- tyydyttää mielikuvitustani paljon -enemmän pitää sellaisia vaistoja kuin käenpoikasen, joka heittää -kasvatussisarensa pesästä, orjia pitävien muurahaisten tai -ichneumonidien, jotka saavat ravintonsa elävien toukkien ruumiista -- -ei erityisesti annettuina eli luotuina vaistoina, vaan yhden ainoan -yleisen lain vähäisinä seurauksina, lain, joka johtaa kaikkien -elollisten olentojen edistymiseen: moninaistumisen ja muuntelun lain, -joka määrää voimakkaimmat elämään ja heikoimmat sortumaan. - - - - -IX LUKU. - -SEKASIKIÖISYYS (hybridismi). - - -Erotus ensi risteytymisten ja sekasikiöiden hedelmättömyyden välillä. --- Hedelmättömyys on asteittaista, ei yleistä; sitä edistää ahdas -sukusiitos ja vähentää kesytys. -- Lakeja, jotka hallitsevat -sekasikiöiden hedelmättömyyttä. -- Hedelmättömyys ei ole mikään -olennoille erikoisesti annettu ominaisuus, vaan riippuu muista -asianhaaroista, eikä luonnollinen valinta ole sitä aikaansaanut. -- -Ensi risteytymisten ja sekasikiöiden hedelmättömyyden syyt. -- -Vastaavaisuus, joka ilmenee muuttuneiden elinehtojen ja risteytyksen -vaikutuksissa. -- Dimorfismi ja trimorfismi. -- Keskenään -risteytettyjen muunnosten ja niiden sekajälkeläisten hedelmällisyys ei -ole yleinen. -- Lajien ja muunnosten sekajälkeläiset toisiinsa -verrattuina hedelmällisyyteen katsomatta. -- Yleiskatsaus. - - -Luonnontutkijat ovat yleensä sitä mieltä, että lajien hedelmättömyys, -niiden keskenään risteytyessä, on niille erikoisesti annettu -ominaisuus, jonka tarkotuksena on estää lajeja sekaantumasta -toisiinsa. Tämä mielipide tuntuu ensi katsannolla sangen -uskottavalta, sillä yhdessä elävät lajit olisivat tuskin voineet pysyä -sekaantumatta, jos ne olisivat saaneet esteettömästi risteytyä -keskenään. Kysymys on meille monessa suhteessa tärkeä, etenkin -koska lajien ensi risteytymisten hedelmättömyys ja niiden -sekasikiöjälkeläisten hedelmättömyys ei saata olla seurauksena -edullisten hedelmättömyysasteiden jatkuvasta säilymisestä. Se on -satunnainen tulos erilajisten vanhempien siitoselimistön -erilaisuudesta. - -Tätä kysymystä käsiteltäessä on tavallisesti sekotettu toisiinsa kaksi -eri seikkaa, joiden välillä yleensä on olemassa oleellinen erotus, -nimittäin lajien hedelmättömyys, niiden ensi kertaa risteytyessä, ja -ristisiitoksesta syntyneiden sekasikiöiden hedelmättömyys. - -Puhtaiden lajien siitoselimet ovat tietysti täydessä kunnossa, mutta -kumminkin niiden risteytymisestä syntyy vain harvoja tai ei ensinkään -jälkeläisiä. Sekasikiöiden siitoselimet sitävastoin ovat tehtäväänsä -kykenemättömät, kuten selvästi voi havaita sekä eläinten että kasvien -urospuolisesta siemenaineesta, joskin muodostuselimet ovat -rakenteeltaan täydelliset, ainakin mikäli mikroskoopilla voi havaita. -Edellisessä tapauksessa uroksen ja naaraksen siitossolut, joista sikiö -on muodostuva, ovat täydelliset; jälkimäisessä tapauksessa ne joko -eivät ole ensinkään tai vain vaillinaisesti kehittyneet. On tärkeätä -tehdä tämä erotus, kun tahtoo tutkia hedelmättömyyden syytä kummassakin -tapauksessa. Erotus on kenties siitä syystä jäänyt huomaamatta, että -kummassakin tapauksessa on pidetty hedelmättömyyttä erikoisesti -annettuna ominaisuutena, jota järkemme muka ei kykene käsittämään. - -Muunnosten -- s.o. muotojen, joiden tiedetään tai arvellaan polveutuvan -yhteisistä vanhemmista -- hedelmällisyys niiden keskenään risteytyessä, -samoin kuin niiden sekajälkeläisten hedelmällisyys on meille yhtä -tärkeä seikka kuin lajien hedelmättömyys, koska se näyttää panevan -leveän ja selvän rajan muunnosten ja lajien välille. - -_Eri hedelmättömyysasteita_. -- Ottakaamme ensin puheeksi keskenään -risteytyneiden lajien ja niiden sekasikiöjälkeläisten hedelmättömyys. -Tutkiessaan Kölreuterin ja Gärtnerin, noiden tunnollisten ja etevien -tiedemiesten kirjotelmia ja teoksia, miesten, jotka omistivat miltei -koko elämänsä tämän kysymyksen selville saamiseen, ei voi olla saamatta -varmaa vakaumusta, että sekasikiöt hyvin yleisesti ovat johonkin määrin -hedelmättömiä. Kölreuter väittää niiden olevan poikkeuksetta -hedelmättömiä, mutta tässä hän ratkaisee vaikeuden leikkaamalla solmun -poikki, sillä havaittuaan kymmenen tapauksen joukosta kaksi muotoa -täysin hedelmällisiksi keskenään, hän empimättä lukee ne muunnoksiksi, -vaikka useimmat tiedemiehet pitävät niitä selvinä lajeina. Myöskin -Gärtner pitää sekasikiöiden hedelmättömyyttä poikkeuksettomana, ja hän -väittää etteivät kasvit ainoassakaan Gärtnerin tutkimista kymmenestä -tapauksesta ole täysin hedelmällisiä. Mutta osottaakseen, että jokin -määrä hedelmättömyyttä on olemassa, hänen on pakko, kuten useissa -muissakin tapauksissa, huolellisesti laskea siemenet. Hän vertaa aina -kahden lajin ensi risteytyksen tuottamien siementen ja sekajälkeläisten -tuottamien siementen maksimilukua siihen keskimäärään, jonka kumpikin -puhdas kantalaji luonnontilassa tuottaa. Mutta tällöin hän helposti voi -tulla erehdyttäviin tuloksiin. Sillä kun kasvi on risteytettävä, on se -"kuohittava", ja mikä vielä tärkeämpää, se on eristettävä niin, -etteivät hyönteiset pääse kuljettamaan siihen muiden kasvien -siitepölyä. Miltei kaikki ne kasvit, joilla Gärtner kokeili, olivat -istutetut ruukkuihin ja niitä säilytettiin eräässä hänen talossaan -olevassa huoneessa. Tällaiset toimenpiteet vaikuttavat epäilemättä -haitallisesti kasvien hedelmällisyyteen. Gärtner luettelee taulukossaan -parikymmentä kasvia, jotka hän "kuohitsi" ja keinotekoisesti -hedelmöitti niiden omalla siitepölyllä; puolet näistä kasveista -(joukossa ei ollut ensinkään palkokasveja, joiden keinotekoinen -hedelmöittäminen tunnetusti tuottaa vaikeuksia) olivat jonkun verran -menettäneet hedelmällisyyttään. Koska Gärtner sen ohessa useaan kertaan -risteytti keskenänsä sellaisia muotoja kuin puna- ja sinialpeja -(Anagallis arvensis ja A. coerulea), joita etevämmät kasvientutkijat -pitävät saman lajin muunnoksina, havaiten ne täysin hedelmättömiksi -keskenään, on syytä epäillä, ovatko monet lajit risteytettyinä todella -niin hedelmättömiä, kuin yleensä arvellaan. - -Varmaa on, että useiden muotojen hedelmättömyys, niiden risteytyessä -keskenään, on niin eriasteista ja vaihtelee niin huomaamattomin -vivahduksin ja toisaalta vaikuttavat niin monet asianhaarat -haitallisesti puhtaidenkin lajien hedelmällisyyteen, että käytännössä -on hyvin vaikea sanoa, missä hedelmättömyys alkaa ja hedelmällisyys -loppuu. Voitanee tuskin pyytää parempaa todistusta tästä kuin se, että -Kölreuter ja Gärtner, kaksi etevintä havaintojentekijää, mitä -milloinkaan on elänyt, ovat tulleet aivan vastakkaisiin tuloksiin -samoihin muotoihin nähden. On myöskin hyvin opettavaista verrata -etevimpien kasvientutkijaimme esittämiä todisteita siitä, ovatko jotkin -muodot luettavat muunnoksiksi vaiko lajeiksi, niihin hedelmällisyyttä -koskeviin todisteihin, joita eri sekasiitoksen-harjottajat ovat -esittäneet tai joita sama havaintojentekijä on esittänyt eri vuosina -tehtyjen kokeiden nojalla. Tilan puute estää minua menemästä -yksityisseikkoihin, mutta tuollainen vertailu osottaa, ettei -hedelmällisyys tai hedelmättömyys ole mikään varma tunnusmerkki, jonka -avulla voi erottaa lajin muunnoksesta. Hedelmällisyys ja hedelmättömyys -on asteittaista ja sen todistusvoima on yhtä epävarma kuin muidenkin -rakenteen tai konstitutionin eroavaisuuksien. Huolimatta siitä, että -Gärtner sai eräistä sekasikiöistä kasvatetuksi kuusi tai seitsemän, -jopa eräässä tapauksessa kymmenenkin sukupolvea, huolellisesti estäen -ne risteytymästä kummankaan puhtaan kantalajin kanssa, vakuuttaa hän -varmasti, ettei sekasikiöiden hedelmällisyys milloinkaan enene -myöhemmissä sukupolvissa, vaan päinvastoin suuresti ja nopeasti -vähenee. Tämän johdosta on huomautettava, että kun jokin rakenteen tai -laadun poikkeavaisuus on yhteinen kummallekin vanhemmalle, niin se -usein periytyy jälkeläisiin lisääntyneenä; ja sekasikiön kumpikin -sukupuolinen aines on jo alunpitäen jonkun verran heikentynyttä. Mutta -luullakseni sekasikiöiden hedelmällisyys on miltei kaikissa noissa -tapauksissa heikentynyt eräästä toisesta, tästä riippumattomasta -syystä, nimittäin liian ahtaasta sukusiitoksesta. Olen tehnyt niin -monia kokeita ja merkinnyt muistiin niin monia tosiasioita, jotka -osottavat tilapäisen risteytymisen eri yksilön tai muunnoksen kanssa -lisäävän jälkeläisten elinvoimaa ja hedelmällisyyttä ja hyvin ahtaan -sukusiitoksen sitä vähentävän, etten voi epäillä tämän johtopäätöksen -oikeutta. Kokeilijat kasvattavat harvoin sekasikiöitä suurin määrin; ja -koska samassa puutarhassa tavallisesti kasvaa niiden kantalajeja ja -muita samansukuisia sekalajeja, ovat hyönteisten vierailut -kukkimisaikana tarkoin estettävät. Jos sekakasvit näin jätetään oman -onnensa nojaan, niin ne tavallisesti hedelmöittyvät omien kukkiensa -siitepölystä, ja on todennäköistä, että tämä vaikuttaa haitallisesti -niiden hedelmällisyyteen, joka jo alunpitäen on heikko niiden -hybridisen alkuperän vuoksi. Tätä vakaumustani vahvistaa Gärtnerin -usein uudistama huomiota ansaitseva väite, että vähemmän -hedelmällistenkin sekasikiöiden hedelmällisyys toisinaan -silminnähtävästi polvi polvelta lisääntyy, jos niitä keinotekoisesti -hedelmöitetään toisen samanlaisen sekasikiön siitepölyllä, huolimatta -keinotekoisen hedelmöittämisen usein huonosta vaikutuksesta. Omasta -kokemuksestani tiedän, että kukkia keinotekoisesti hedelmöittäessään -tulee yhtä usein sattumalta ottaneeksi siitepölyä toisen kukan -heteistä, kuin hedelmöitettävän kukan omista heteistä, jolloin siis -tapahtuu risteytys eri kukkien välillä, jos kohta kukat usein -kuuluvatkin samaan kasviin. Sitäpaitsi täytyy olettaa, että sellainen -huolellinen kokeilija kuin Gärtner aina, kun monimutkaiset kokeet ovat -olleet kysymyksessä, on toimittanut "kuohitsemisen" sekakasveissaan, -jotenka niiden on täytynyt hedelmöittyä toisen kukan siitepölystä, joko -saman kasvin tai jonkin muun samanlaisen sekasikiön. Se omituinen -seikka, että _keinotekoisesti hedelmöitettyjen_ sekasikiöiden -hedelmällisyys polvi polvelta lisääntyy, kun sitävastoin itsestään -hedelmöittyvien vähenee, saanee siis selityksensä siitä, että -edellisissä tapauksessa liian ahdas sukusiitos estyy. - -Tarkastakaamme nyt niitä tuloksia, joihin kolmas kokenut sekasiitoksen -harjottaja, Rev. W. Herbert on tullut. Hän pitää yhtä tiukasti kiinni -tekemästään johtopäätöksestä, että muutamat sekalajiset kasvit ovat -keskenään täysin hedelmällisiä -- s.o. yhtä hedelmällisiä kuin niiden -kantalajit -- kuin Kölreuter ja Gärtner siitä, että eri lajien suurempi -tai pienempi keskinäinen hedelmättömyys on yleinen luonnonlaki. Herbert -on kokeillut osaksi aivan samoilla lajeilla kuin Gärtner. Tulosten -erilaisuuden selittää luullakseni osaksi Herbertin suuri -puutarhurintaito ja se seikka, että hänellä oli käytettävänään -ansareita. Hänen monista tärkeistä lausunnoistaan mainittakoon -ainoastaan hänen tekemänsä huomio, että "jokainen Crinum capense'n -kodassa oleva Crinum revolutum'in siitepölyllä hedelmöitetty siemenaihe -tuotti kasvin, minkä en koskaan ole havainnut tapahtuvan sen -luonnollisesti hedelmöittyessä". Tässä siis kahden eri lajin ensi -risteytymisen hedelmällisyys oli täydellinen, vieläpä tavallista -runsaampikin. - -Tämä Crinum-tapaus antaa minulle aiheen erään omituisen seikan -mainitsemiseen. Eräiden Lobelia-, Verbascum- ja Passiflora-lajien -kasviyksilöitä voidaan helposti hedelmöittää toisen lajin siitepölyllä, -mutta ei kasviyksilön omalla, vaikka viimemainittu onkin aivan -tervettä, koska sillä voidaan hedelmöittää muita yksilöitä ja lajeja. -Kaikilla Hippeastrumsuvun, Corydalissuvun -- kuten professori -Hildebrand on osottanut -- ja eräiden Orchis-lajien yksilöillä -- kuten -Scott ja Fritz Müller ovat osottaneet -- on tämä omituisuus. Eräiden -lajien epänormaliset yksilöt ja joidenkuiden lajien kaikki yksilöt ovat -siis todellakin paljon helpommin risteytettävissä, kuin hedelmöittyvät -omasta siitepölystään! Mainitaksemme yhden esimerkin: Eräs Hippeastrum -aulicum'in sipuli tuotti neljä kukkaa. Kolme näistä Herbert hedelmöitti -niiden omalla siitepölyllä ja neljäs hedelmöitettiin sittemmin -siitepölyllä, joka oli saatu kolmesta eri lajista polveutuvasta -sekasikiöstä. Tulos oli se, että "kolmen ensinmainitun kukan sikiäimet -pian lakkasivat kasvamasta ja jonkun päivän perästä kuihtuivat -kokonaan, jotavastoin sekasikiön siitepölyllä hedelmöitetystä -sikiäimestä kehittyi elinvoimainen kota, joka pian joutui -täysikasvuiseksi ja tuotti hyviä siemeniä, jotka puolestaan -esteettömästi kehittyivät". Herbert teki useiden vuosien kuluessa -samanlaisia kokeita ja aina samalla tuloksella. Tällaiset tapaukset -osottavat, kuinka vähäpätöisistä ja salaperäisistä syistä lajin -pienempi tai suurempi hedelmällisyys toisinaan riippuu. - -Vaikka puutarhurien käytännölliset kokeet eivät olekaan tehdyt -tieteellisellä tarkkuudella, ansaitsevat ne kumminkin jonkunverran -huomiota. On tunnettua, kuinka monimutkaisin tavoin Pelargoniumin, -Fuchsian, Calceolarian, Petunian ja Rhododendronin y.m. sukujen lajeja -on risteytetty, mutta kumminkin monet näistä sekalajeista tuottavat -runsaasti siemeniä. Niinpä Herbert vakuuttaa, että eräs Calceolaria -integrifolian ja C. plantaginean sekasikiö, huolimatta siitä että -näiden lajien yleiset elintavat ovat perin erilaiset, "on -lisääntyväisyydeltään niin täydellinen, kuin jos se olisi jokin Chilen -vuorilta kotoisin oleva luonnonlaji". Olen koettanut tiedustelemalla -saada selvää, missä määrin muutamat monimutkaisista ristisiitoksista -syntyneet Rhododendronin sekalajit ovat hedelmällisiä, ja olen saanut -sen vakaumuksen, että ne ovat täysin hedelmällisiä. Niinpä C. Noble -ilmottaa minulle kasvattavansa oksastamista varten erästä Rhododendron -ponticum'in ja R. catawbiense'n sekalajia ja hän sanoo, että tämä -sekalaji "tuottaa tavattoman runsaasti siemeniä". Jos sekasikiöiden -hedelmällisyys todellakin, kuten Gärtner arvelee, polvi polvelta -vähentyisi silloinkin kun niille on valmistettu suotuisat -olosuhteet, täytyisi asian olla puutarhureille tuttu. Sillä laajan -puutarhaviljelyksen harjottajat kasvattavat samaa sekalajia suuria -sarkoja, ja ainoastaan tällaisessa tapauksessa olosuhteet ovat -kasveille suotuisat, koska eri yksilöiden on mahdollista vapaasti -risteytyä keskenään ja ahtaan sukusiitoksen vahingolliset vaikutukset -siten välttyvät. Ken tahansa voi helposti saada varmuuden hyönteisten -toiminnan tehokkaisuudesta tutkimalla sekalajisten rhododendronien -hedelmättömimpiä lajeja, jotka eivät tuota ensinkään siitepölyä, sillä -hän on havaitseva niiden luoteilla runsaasti siitepölyä, joka on tuotu -muista kukista. - -Eläimillä on huolellisia kokeita tehty paljon vähemmän. Jos voimme -luottaa systematisiin jaotuksiimme, s.o. jos eläinsuvut eroavat -toisistaan saman verran kuin kasvisuvut, näyttää siltä, että eläimet, -jotka ovat etäällä toisistaan järjestelmässä, ovat helpommin -risteytettävissä kuin kasvit, mutta eläinten sekasikiöt ovat -luullakseni hedelmättömämpiä kuin kasvien. On kumminkin otettava -huomioon, että koska vain harvat eläimet lisääntyvät esteettömästi -vankeudessa, on vain harvoja kokeita kunnolla tehty. Niinpä -kanarialintua on paritettu yhdeksän peipposlajin kanssa, mutta koska ei -yksikään näistä esteettömästi lisäänny vankeudessa, ei mikään oikeuta -meitä odottamaan, että niiden ja kanarialinnun ensi ristisiitos tahi -sekasikiöt olisivat täysin hedelmällisiä. Mitä taas tulee -hedelmällisempien sekasikiöiden hedelmällisyyteen myöhemmissä -sukupolvissa, tiedän tuskin ainoatakaan esimerkkiä siitä, että samalla -haavaa olisi eri vanhemmista kasvatettu kaksi eri perhettä samaa -sekasikiölajia ahtaan sukusiitoksen huonojen vaikutusten -ehkäisemiseksi. Päinvastoin on tavallisesti polvi polvelta paritettu -keskenään sisaruksia huolimatta siitä että kaikki eläintenkasvattajat -tästä alinomaa varottavat. Ei siis ole ensinkään kumma, että -sekasikiöiden synnynnäinen taipumus hedelmättömyyteen on yhä -vahvistunut. - -Vaikka tunnen tuskin ainoatakaan täysin luotettavaksi todistettua -tapausta, joka osottaisi eläinten sekasikiöiden olevan täysin -hedelmällisiä, on minulla syytä uskoa, että Cervulus vaginalis ja C. -Reevesii lajien ja Phasianus colchicus ja P. torquatus lajien -sekasikiöt ovat täysin hedelmällisiä. Quatrefages kertoo Parisissa -todetun, että kahden kehrääjäperhosen (Bombyx cynthia ja arrindia) -sekasikiöt olivat hedelmällisiä keskenänsä kahdeksan sukupolvea -peräkkäin. Äskettäin on tehty se huomio, että jos kaksi toisistaan niin -selvästi eroavaa lajia kuin jänis ja kaniini saadaan pariutumaan -keskenään, niin ne synnyttävät jälkeläisiä, jotka ovat hyvin -hedelmällisiä pariutuessaan jommankumman kantalajinsa kanssa. -Tavallisen hanhen ja kiinanhanhen (Anser cygnoides) -- jotka ovat -toisistaan niin selvästi eroavia lajeja, että ne tavallisesti luetaan -eri suvuiksi -- sekasikiöt ovat meillä usein pariutuneet jommankumman -puhtaan kantalajin kanssa ja yhdessä ainoassa tapauksessa ne ovat -pariutuneet keskenänsä. Tämän parituksen toimitti Eyton, joka kasvatti -kaksi sekasikiötä samoista vanhemmista, mutta eri poikueista. Tästä -lintuparista hän sai kokonaista kahdeksan sekasikiötä samasta pesästä. -Intiassa lienevät nämä sekarotuiset hanhet kumminkin paljon -hedelmällisempiä, koska kaksi pätevää asiantuntijaa, Blyth ja kapteeni -Hutton ovat minulle vakuuttaneet, että eri osissa maata kasvatetaan -kokonaisia laumoja tällaisia sekarotuisia hanhia. Ja koska niitä -pidetään hyödyn vuoksi seuduilla, missä ei kumpaakaan puhdasta -kantalajia ole olemassa, niin ne varmaankin ovat hyvin tai kenties -täysin hedelmällisiä. - -Eri kotieläinrotumme ovat keskenään risteytyessään täysin -hedelmällisiä, vaikka ne useassa tapauksessa polveutuvat kahdesta tai -useammasta kesyttömästä lajista. Tästä voimme päättää, että joko niiden -kantalajit alunpitäin synnyttivät täysin hedelmällisiä sekasikiöitä -keskenään pariutuessaan tai että niiden sekasikiö-jälkeläiset myöhemmin -kesytettyinä tulivat täysin hedelmällisiksi. Jälkimäinen olettamus, -jonka ensinnä esitti Pallas, tuntuu paljon todenmukaisemmalta ja sen -oikeudesta tuskin saattaa olla epäilystä. Niinpä on miltei varmaa, -että eri koirarotumme polveutuvat useista kesyttömistä roduista; mutta -siitä huolimatta kaikki rodut, lukuunottamatta kenties joitakuita -Etelä-Amerikan kotoperäisiä kesyjä koiria, ovat keskenään täysin -hedelmällisiä; mutta analogian nojalla epäilen suuresti, tokko niiden -kantalajit alunpitäen esteettömästi risteytyivät keskenään tuottaen -aivan hedelmällisiä jälkeläisiä. Äskettäin olen saanut varmoja -todisteita siitä, että indialaisen zebu-härän ja tavallisen nautakarjan -ristisiitoksesta syntyneet jälkeläiset ovat keskenään täysin -hedelmällisiä; ja kuitenkin Rüllmeyerin tekemät huomiot näiden -eläimnuotojen tärkeistä luuston-eroavaisuuksista, samoinkuin Blythin -huomiot niiden elintapojen, äänen ja ruumiinlaadun eroavaisuuksista -osottavat, että niitä on pidettävä selvästi eroavina lajeina. Sama -pitää paikkansa eri sikarotuihin nähden. Meidän on siis joko luovuttava -siitä uskosta, että lajit ovat risteytettyinä aina hedelmättömiä tai on -meidän pidettävä tätä eläinten hedelmättömyyttä ominaisuutena, joka ei -ole järkähtämättömästi muuttumaton, vaan on kesytyksen kautta -voitettavissa. - -Sen nojalla, mitä varmat tosiasiat puhuvat kasvien ja eläinten -risteytymisestä, on meidän siis tehtävä se johtopäätös, että -jonkinmääräinen hedelmättömyys on hyvin tavallista sekä ensi -ristisiitoksessa että sekasikiössä, mutta että emme voi, ainakaan -nykyisten tietojemme perusteella, pitää sitä ehdottoman yleisenä. - - - -LAIT, JOTKA MÄÄRÄÄVÄT ENSI RISTISIITOKSEN JA SEKASIKIÖIDEN -HEDELMÄTTÖMYYDEN. - - -Tarkastakaamme nyt hiukan yksityiskohtaisemmin niitä lakeja, jotka -määräävät ensi risteytymisten ja sekasikiöiden hedelmättömyyden. -Päätehtävänämme on tutkia, ilmaisevatko nämä lait sitä, että lajeille -on varta vasten annettu tämä ominaisuus risteytymisen ja toisiinsa -sekaantumisen ja siitä johtuvan täydellisen hämmingin ehkäisemiseksi. -Seuraavassa esitetyt johtopäätökset perustuvat etupäässä Gärtnerin -oivalliseen teokseen, joka käsittelee kasvien sekasiitosta. Olen -huolellisesti koettanut tutkia, missä määrin nämä lait soveltuvat -eläimiin, ja katsoen siihen, kuinka niukat tietomme eläinten -sekasikiöistä ovat, olen hämmästynyt huomatessani, kuinka yleisesti -samat säännöt pitävät paikkansa niin eläin- kuin kasvikuntaankin -nähden. - -On jo huomautettu, kuinka hedelmällisyys vaihtelee asteittaisesti -sekä ensi ristisiitoksessa että sekasikiöissä täydellisestä -hedelmättömyydestä täydelliseen hedelmällisyyteen. On ihmeellistä -huomata, kuinka monella omituisella tavalla tämä vaihtelu ilmenee; -tässä voimme kuitenkin esittää ainoastaan tosiasioiden pääpiirteet. Kun -kasvin luotille tulee jonkin toiseen heimoon kuuluvan kasvin -siitepölyä, ei tällä ole sen enempää vaikutusta kuin epäorganisilla -tomuhiukkasilla. Jos sitten panemme toisen samaan sukuun kuuluvan -kasvin siitepölyä toisen kasvin luotille, joudumme tältä ehdottoman -hedelmällisyyden asteelta vähitellen, siementen lukumäärän -muodostaessa täydellisen astesarjan, lähes, jopa aivan täydelliseen -hedelmällisyyteen; muutamissa epänormaalisissa tapauksissa, on -hedelmällisyys kuten olemme nähneet, vielä suurempi kuin kasvin oman -siitepölyn aiheuttama. Sekalajisten kasvien joukossa on joitakuita, -jotka eivät koskaan ole tuottaneet eivätkä todennäköisesti koskaan tule -tuottamaan ainoatakaan hedelmällistä siementä, eivät silloinkaan, kun -siitepöly on jommankumman puhtaan kantalajin. Muutamissa näistä -tapauksista on kumminkin huomattava heikko hedelmällisyyden oire siinä, -että jommankumman puhtaan kantalajin siitepöly saa sekakasvin kukan -kuihtumaan aikaisemmin kuin muuten olisi tapahtunut; kukan -aikainen kuihtuminen on näet, kuten tunnettu, merkki alkaneesta -hedelmöittymisestä. Tältä täydellisen hedelmättömyyden asteelta lähtien -johdumme aste asteelta itseään hedelmöittäviin sekakasveihin, jotka -tuottavat yhä suuremman määrän siemeniä, ja vihdoin täydelliseen -hedelmällisyyteen. - -Sellaisista lajeista kasvatetut sekalajit, joita on hyvin vaikea -risteyttää ja jotka harvoin tuottavat mitään jälkeläisiä, ovat yleensä -hyvin hedelmättömiä; mutta ensi risteytyksen aikaansaamisen vaikeus ja -siitä syntyneiden sekasikiöiden hedelmättömyys -- kaksi eri seikkaa, -jotka tavallisesti sekotetaan toisiinsa -- eivät suinkaan ole -tarkalleen suorassa suhteessa toisiinsa. On monia tapauksia -- esim. -Verbascum suvussa -- joissa kaksi puhdasta lajia tavattoman helposti -risteytyvät ja tuottavat lukuisasti sekalajisia jälkeläisiä, mutta -jälkeläiset siitä huolimatta ovat sangen hedelmättömiä. Toisaalta on -lajeja, joita hyvin harvoin ja suurella vaikeudella saadaan -risteytymään, mutta joiden jälkeläiset, kun niitä vihdoin on saatu -syntymään, ovat hyvin hedelmällisiä. Nämä kaksi vastakkaista tapausta -voivat esiintyä saman suvunkin piirissä, kuten esim. Dianthus suvussa. - -Epäsuotuisat olosuhteet vaikuttavat sekä ensi risteytyksen että -sekasikiöiden hedelmällisyyteen paljon haitallisemmin kuin puhtaiden -lajien hedelmällisyyteen. Mutta ensi risteytymisen hedelmällisyys on -myöskin luonnostaan muuntelevainen, sillä se ei aina esiinny -samanasteisena, kun samat kaksi lajia risteytyvät samojen olosuhteiden -vallitessa. Se riippuu osaksi niiden yksilöiden elimistön laadusta, -jotka sattumalta on valittu koetta varten. Samoin on sekasikiöiden -laita, sillä niidenkin hedelmällisyysasteen on havaittu suuresti -eroavan eri yksilöissä, jotka ovat kasvatetut saman sikiäimen -siemenistä ja jotka ovat olleet samojen elinehtojen alaisina. - -N.k. systematisella sukulaisuudella tarkotetaan lajien välistä yleistä -samankaltaisuutta rakenteessa ja laadussa. Ensi risteytymisten ja -niiden tuottamien sekasikiöiden hedelmällisyys riippuu suuressa määrin -lajien systematisesta sukulaisuudesta. Tämä käy selvästi ilmi siitä, -ettei sekasikiöitä ole milloinkaan saatu syntymään sellaisista -lajeista, jotka systematikot lukevat eri heimoihin, sekä toisaalta -siitä, että hyvin läheistä sukua olevat lajit yleensä risteytyvät -helposti. Mutta systematinen sukulaisuus ja risteytymisen helppous -eivät suinkaan tarkalleen vastaa toisiaan. Voimme mainita suuren joukon -esimerkkejä siitä, että hyvin lähisukuiset lajit eivät tahdo risteytyä -keskenään, tai ovat risteytettävissä vain äärimäisellä vaikeudella, ja -toisaalta sangen etäistä sukua olevista lajeista, jotka risteytyvät -perin helposti. Samassa heimossa saattaa olla suku, kuten esim. -Dianthus, jonka hyvin monet lajit erittäin helposti risteytyvät, ja -toinen, esim. Silene, jonka aivan lähisukuisista lajeista ei -uutterimmilla yrityksilläkään ole saatu syntymään yhtäkään ainoata -sekasikiötä. Saman eroavaisuuden tapaamme saman suvunkin piirissä. -Niinpä useita Nicotiana-lajeja on risteytetty enemmän kuin tuskin -minkään muun suvun lajeja; mutta siitä huolimatta Gärtner havaitsi, -että Nicotiana acuminata, joka ei ole mikään erikoisen selväpiirteinen -laji, itsepintaisesti teki tyhjiksi kaikki hedelmöittämiskokeet, joita -tehtiin kahdeksalla muulla Nicotiana-lajilla. Ja monia muita -samanlaisia tapauksia voitaisiin mainita. - -Ei kukaan ole kyennyt osottamaan, millainen ja kuinka suuri jonkin -ulkonaisen eroavaisuuden on oltava riittääkseen estämään kahden lajin -risteytyksen. Kasveja, jotka ovat mitä erilaisimpia elintavoiltaan ja -yleiseltä ulkomuodoltaan ja joiden jokaisessa kukanosassa, vieläpä -siitepölyssä, hedelmässä ja sirkkalehdissä on selvästi huomattavia -eroavaisuuksia, voidaan todistettavasti risteyttää. Yksi- ja -monivuotisia kasveja, lehtensä pudottavia ja ikivihreitä puita, -erilaisilla paikoilla kasvavia ja peräti erilaisiin ilmastoihin -soveltautuneita kasveja voidaan usein helposti risteyttää. - -Vastavuoroisella ristisiitoksella tarkotan esim. sellaista tapausta, -että ensin on aasintamma astutettu hevos-oriilla ja sitten hevostamma -aasi-oriilla; näiden kahden lajin voidaan tällöin sanoa olevan -vastavuoroisesti risteytettyjä. Vastavuoroisten risteytysten välillä on -usein, mitä risteytyksen helppouteen tulee, mahdollisimman suuri -erotus. Tällaisten tapausten merkitys on erittäin tärkeä, koska ne -osottavat, että kahden lajin kyky risteytyä keskenään on usein kokonaan -riippumaton niiden systematisesta sukulaisuudesta, s.o. kaikista muista -rakenteen ja laadun eroavaisuuksista, paitsi niiden siitoselimistöstä. -Kahden lajin välillä toimitettujen vastavuoroisten risteytysten -tulosten erilaisuuden huomasi Kölreuter jo aikoja sitten. Mirabilis -jalapa lajia -- mainitsemme vain yhden esimerkin -- voidaan helposti -hedelmöittää Mirabilis longifloran siitepölyllä ja siten saadut -jälkeläiset ovat jotakuinkin hedelmällisiä; sitävastoin koetti -Kölreuter enemmän kuin kaksi sataa kertaa kahdeksana vuonna peräkkäin -hedelmöittää M. longifloraa M. jalapan siitepölyllä, mutta aina -turhaan. Voisimme mainita muitakin yhtä sattuvia esimerkkejä. Thuret on -huomannut samaa eräistä ruskolevälajeista. Gärtner on sitäpaitsi -havainnut, että vastavuoroisissa risteyksissä havaittava eroavaisuus -hedelmöittymisen helppouteen nähden on pienemmässä määrässä tuiki -yleistä. Hän on havainnut sitä aivan läheisiä sukulaismuotojakin -risteytettäissä (kuten Mathiola annua ja M. glabra), joita useat -kasvientutkijat pitävät ainoastaan muunnoksina. Merkillepantava on -myöskin, että vaikka sekasikiöt, joita on saatu vastavuoroisilla -risteytyksillä (jolloin ne tietysti ovat syntyneet aivan samoista -lajeista, siten että toista lajia on ensin käytetty isänä ja sitten -äitinä) harvoin eroavat ulkonaisilta ominaisuuksiltaan, ne kumminkin -tavallisesti jonkun verran eroavat hedelmällisyydeltään, jopa joskus -suurestikin. - -Voisin mainita useita muitakin merkillisiä lakeja, jotka Gärtner on -pannut merkille. Niinpä eräillä lajeilla on huomattava kyky risteytyä -toisten lajien kanssa, kun taas toisilla saman suvun lajeilla on -huomattava kyky jättää ulkomuotonsa perinnöksi sekalajisille -jälkeläisilleen; mutta näiden molempien kykyjen ei suinkaan välttämättä -tarvitse käydä käsi kädessä. On olemassa eräitä sekasikiöitä, jotka -aina kovin muistuttavat jompaakumpaa vanhempaansa, sen sijaan että -niiden ulkomuoto, kuten tavallista on, olisi välimuoto kummastakin, ja -vaikka tällaiset sekasikiöt ulkonaisesti ovatkin kovin toisen puhtaan -kantalajin kaltaisia, ovat ne harvoilla poikkeuksilla perin -hedelmättömiä. Sellaisten sekasikiöiden joukossa, jotka tavallisesti -ovat rakenteeltaan molempien vanhempainsa välimuotoja, syntyy toisinaan -poikkeuksellisia ja abnormeja yksilöitä, jotka suuresti muistuttavat -jompaakumpaa vanhemmistaan. Nämä sekasikiöt ovat miltei aina aivan -hedelmättömiä, silloinkin kun muut saman siemenkodan siemenistä -kasvatetut kasvit ovat jotenkin hedelmällisiä. - -Tarkastaessamme edellä mainittuja lakeja, jotka määräävät ensi -risteytysten ja sekasikiöiden hedelmällisyyttä, havaitsemme että kun -muodot, joita täytyy pitää selväpiirteisinä lajeina, risteytyvät, niin -niiden hedelmällisyys vaihtelee täydellisestä hedelmättömyydestä -täydelliseen hedelmällisyyteen, jopa muutamissa olosuhteissa tavallista -runsaampaankin hedelmällisyyteen; että niiden hedelmällisyys, paitsi -sitä että se on erittäin herkkä suotuisien ja epäsuotuisien elinehtojen -vaikutuksille, on luonnostaan muuntelevainen; ettei se suinkaan aina -ole yhtä suuri ensi risteytyksessä ja tästä risteytyksestä syntyneissä -sekasikiöissä; ettei sekasikiöiden hedelmällisyys ole missään suhteessa -niiden ja jommankumman vanhemman suurempaan tai pienempään ulkonaiseen -yhdennäköisyyteen; ja vihdoin, että kahden lajin välillä toimitetun -ensi risteytyksen helppous ei aina riipu niiden systematisesta -sukulaisuudesta tai niiden ulkonaisesta yhdennäköisyydestä. -Viimemainittu seikka käy selvästi ilmi samojen lajien kesken -toimitettujen vastavuoroisten risteytysten tuloksista, sillä yleensä on -jonkunverran erotusta siinä, kumpaa lajia käytetään isänä ja kumpaa -äitinä, ja toisinaan on risteytyksen aikaansaamisen helppoudessa suuri -erotus. Sitäpaitsi vastavuoroisesta risteytyksestä syntyneiden -sekasikiöiden hedelmällisyys usein eroaa. - -Ilmaisevatko nämä monimutkaiset ja omituiset lait nyt sitä, että -lajeille on varta vasten annettu hedelmättömyyden lahja, jotta niiden -toisiinsa-sekaantuminen luonnossa estyisi? En sitä usko. Sillä miksi -olisi hedelmättömyys niin äärettömän eriasteista eri lajeja -risteytettäessä, joille kaikille luulisi olevan yhtä tärkeätä, -että niiden toisiinsa-sekaantuminen tulisi estetyksi? Miksi -hedelmällisyysaste olisi luonnostaan muuntelevainen saman lajin -yksilöissä? Miksi muutamat lajit risteytyvät helposti ja kumminkin -tuottavat hedelmättömiä jälkeläisiä ja miksi toiset lajit risteytyvät -äärettömän vastahakoisesti ja kumminkin tuottavat varsin hedelmällisiä -jälkeläisiä? Miksi samojen lajien vastavuoroisten risteytysten tulokset -usein niin suuresti erkanevat? Miksi, voidaan myöskin kysyä, on -sallittu syntyä sekasikiöitä? Tuntuisi kummalliselta, että lajeille -olisi suotu erityinen kyky tuottaa sekasikiö-jälkeläisiä, ja että -näiden jatkuva lisääntyminen sitten olisi tahdottu ehkäistä suuremmalla -tai pienemmällä hedelmättömyydellä, joka ei ole missään tarkassa -suhteessa vanhempien ensi risteytymisen helppouteen. - -Mainitut säännöt ja tosiasiat näyttävätkin minusta päinvastoin selvästi -osottavan, että sekä ensi risteytymisten että sekasikiöiden -hedelmättömyys on yksinkertaisesti jotakin satunnaista eli niiden -siitoselimistössä piilevistä tuntemattomista syistä johtuvaa; ovathan -näet eroavaisuudet niin erikoista ja rajotettua laatua, että -vastavuoroisten risteytysten tapahtuessa toisen lajin urospuolinen -sukupuoliaines usein esteettömästi vaikuttaa toisen naaraspuolisen -sukupuoliainekseen, mutta ei päinvastoin. Lienee paikallaan hieman -tarkemmin esimerkillä selittää, mitä tarkotan sillä, että -hedelmällisyys on muista asianhaaroista riippuva satunnainen ilmiö, -eikä mikään varta vasten luotu ominaisuus. Koska kasvilajin kyvyllä -oksastamisen avulla liittyä toiseen ei ole mitään merkitystä sen -menestykselle luonnontilassa, ei kukaan olettane että tämä kyky olisi -erikoisesti sille annettu ominaisuus, vaan kaikki myöntänevät sen -satunnaiseksi ominaisuudeksi, joka riippuu kummallekin kyseessä -olevalle kasville ominaisista kasvunlaeista. Välistä voimme havaita -syyn, miksi ei jokin puu tahdo liittyä toiseen; syynä on milloin -kasvunnopeuden, milloin puuaineen kovuuden, milloin taas -mahlanjuoksuajan tai mahlan laadun eroavaisuus j.n.e. Mutta hyvin -monesti emme voi havaita minkäänlaista syytä. Suuri eroavaisuus -kummankin kasvin ko'ossa tai se, että toinen on puu-, toinen -ruohokasvi, tai että kasvit ovat mukautuneet aivan erilaisiin -ilmastoihin, ei aina estä oksastamista. Samoinkuin sekasiitoksen, -riippuu oksastamisenkin menestyminen lajien systematisesta -sukulaisuudesta, sillä kukaan ei vielä ole kyennyt oksastamaan puuta -johonkin eri heimoon kuuluvaan puuhun; sitävastoin voidaan läheisiä -sukulaislajeja ja saman lajin muunnoksia yleensä, joskaan ei -poikkeuksetta, helposti liittää toisiinsa oksastamalla. Mutta -oksastamisen, yhtä vähän kuin sekasiitoksenkaan, menestyminen ei -suinkaan ehdottomasti riipu systematisesta sukulaisuudesta. Vaikkakin -monia saman heimon sukuja on oksastamalla liitetty toisiinsa, -eivät useinkaan jotkut muut samaan sukuun kuuluvat lajit tahdo -oksastua toisiinsa. Päärynäpuun vesan voi paljon helpommin -oksastaa kuitteni-puuhun, joka luetaan erityiseksi suvuksi, kuin -omenapuuhun, joka on saman suvun laji kuin päärynä. Sitäpaitsi eri -päärynämuunnoksista toiset oksastuvat helpommin kuittenipuuhun kuin -toiset ja samoin myös eri aprikoosi- ja persikkamuunnoksista toiset -helpommin liittyvät eräisiin luumumuunnoksiin kuin toiset. - -Samoinkuin Gärtner havaitsi samojen kahden lajin yksilöissä -synnynnäistä eroavaisuutta, mitä risteytymishelppouteen tuli, samoin -arvelee Sageret kahden lajin eri yksilöiden eroavan toisistaan -oksastamisen helppouteen nähden. Ja kuten vastavuoroisissa -risteytyksissä risteyttämisen helppous ei suinkaan ole aina yhtä suuri, -samoin on oksastamisenkin laita; niinpä ei esim. tavallista -karviaismarjapensasta voi oksastaa viinimarjapensaaseen, jotavastoin -jälkimäinen voidaan, joskin vaivoin, oksastaa edelliseen. - -Olemme nähneet että siitoselimiltään epätäydellisesti kehittyneiden -sekasikiöiden hedelmättömyys ja kahden puhtaan lajin, joiden -siitoselimet ovat täydessä kunnossa, risteyttämisen vaikeus ovat kaksi -eri asiaa, mutta että kumminkin molemmat tapaukset suureksi osaksi ovat -rinnakkaiset. Jotakin samantapaista havaitsemme oksastamisessakin. -Thouin huomasi, että kolme Robinia-lajia, jotka tuottivat kasvaessaan -omilla juurillaan runsaasti siemeniä ja jotka jotenkin helposti -saatiin oksastetuiksi neljänteen lajiin, oksastettuina muuttuivat -hedelmättömiksi. Sitävastoin eräät Sorbus-lajit tuottivat muihin -lajeihin oksastettuina kaksi kertaa niin paljon hedelmiä kuin omilta -juuriltaan. Jälkimäinen seikka palauttaa mieleemme sen ennenmainitun -omituisen tapauksen, että Hippeastrum, Passiflora y.m. tuottavat paljon -runsaammin siemeniä hedelmöityttyään vieraiden lajien siitepölystä kuin -omasta siitepölystään. - -Vaikkakin siis on olemassa selvä ja suuri erotus oksastetun vesan -kiinnikasvettumisessa toisen puun runkoon ja siitoksessa tapahtuvassa -siitepölyn ja siemenaiheen yhtymisessä, havaitsemme kumminkin eri -lajien oksastamisen ja risteyttämisen tuloksissa jonkinlaista -vastaavaisuutta. Ja samoinkuin meidän täytyy katsoa niiden omituisten -ja monimutkaisten lakien, jotka määräävät oksastamisen suhteellisen -helppouden tai vaikeuden, käyvän yhteen eri puiden kasvusystemissä -piilevien tuntemattomien eroavaisuuksien kanssa, samoin uskon niiden -vielä monimutkaisempien lakien, jotka määräävät ensi risteytysten -helppouden, perustuvan siitoselimistössä piileviin eroavaisuuksiin. -Kuten sopii odottaa, ovat nämä eroavaisuudet jonkinmoisessa suhteessa -"systematiseen sukulaisuuteen", jolla tahdotaan osottaa kaikenlaatuista -elollisten olentojen välistä yhtäläisyyttä tai erilaisuutta. Tosiasiat -eivät mitenkään todista sitä, että joko oksastamisen tai risteyttämisen -suurempi tai pienempi vaikeus olisi varta vasten annettu ominaisuus, -vaikkakin tämä vaikeus, mitä risteytykseen tulee, on yhtä -suurimerkityksellinen lajinomaisten muotojen pysyväisyydelle ja -vakaisuudelle kuin se oksastamiseen nähden on merkityksetön niiden -menestymiselle. - - - -ENSI RISTEYTYSTEN JA SEKASIKIÖIDEN HEDELMÄTTÖMYYDEN ALKUPERÄ JA SYYT. - - -Aikaisemmin tuntui minusta kuten muistakin todennäköiseltä, että ensi -risteytysten ja sekasikiöiden hedelmättömyys on vähitellen syntynyt -siten, että luonnollinen valinta on säilyttänyt lievästi vähentyneet -hedelmällisyysasteet, jotka samoinkuin kaikki muutkin vaihtelut -itsestään esiintyivät jonkin muunnoksen muutamissa yksilöissä, kun -niitä oli risteytetty jonkin toisen muunnoksen yksilöiden kanssa. Sillä -olisihan ilmeisesti eduksi kahdelle muunnokselle tai kahdelle lajiksi -kehittymäisillään olevalle muodolle, jos ne voisivat säilyä -sekottumasta, aivan samoinkuin ihmisenkin harjottaessa samalla haavaa -kahden eri muunnoksen valintaa hänen on välttämättä pidettävä ne -toisistaan erillään. Mutta ensinnäkin voidaan huomauttaa, että lajit, -jotka elävät eri asuinpaikoilla, usein ovat risteytettyinä -hedelmättömiä; tällaisilla eri paikoilla elävillä lajeille ei tietysti -voisi olla mitään etua hedelmättömyydestä, eikä niiden hedelmättömyys -siis voi olla luonnollisen valinnan aikaansaama. Tätä vastaan voitanee -tosin väittää, että kun kaksi samoilla asuinpaikoilla elävää lajia -kerran on tullut keskenään hedelmättömiksi, on tästä välttämättömänä -seurauksena niiden hedelmättömyys muidenkin lajien kanssa. Toiseksi on -se seikka, että vastavuoroisissa risteytyksissä toisen muodon -urospuolen siemen usein on aivan tehotonta hedelmöittämään toista -muotoa, samalla kuin jälkimäisen urospuolen siemen esteettömästi voi -hedelmöittää edellisen muodon, miltei yhtä sovittamaton luonnollisen -valinnan kuin erikoisen luomisen opin kanssa, sillä tuskinpa -siitoselimistön kehittymisestä tällaiseksi olisi mitään etua -kummallekaan lajille. - -Jos otaksumme luonnollisen valinnan aikaansaaneen lajien keskinäisen -hedelmättömyyden, on suurimpana vaikeutena se, että on olemassa monia -eri asteita alkaen lievästi vähentyneestä hedelmällisyydestä ja -päättyen täydelliseen hedelmättömyyteen. Myönnettäköön, että lajiksi -kehittyvällä muodolla olisi etua siitä, että se olisi tullut johonkin -määrin hedelmättömäksi risteytyessään kantamuotonsa tai jonkin muun -muunnoksen kanssa, koska siten syntyisi vähemmän sekarotuisia ja -huonontuneita jälkeläisiä, joiden veri voisi sekaantua uuteen -muodostumassa olevaan lajiin. Mutta ken ottaa miettiäkseen, millä -tavoin tämä hedelmättömyyden ensi alku olisi luonnollisen valinnan -vaikutuksesta voinut kehittyä sille korkealle asteelle, joka on -tavallinen niin monissa lajeissa ja joka eri sukuihin ja heimoihin -luetuissa lajeissa on yleisesti vallitsevana, huomaa kuinka -monimutkainen asia on. Tarkoin asiaa harkittuani tuntuu minusta siltä, -ettei luonnollinen valinta ole voinut tätä hedelmättömyyttä -aikaansaada. Olettakaamme että kaksi lajia, mitkä tahansa, -risteytyessään tuottaisi harvoja ja hedelmättömiä jälkeläisiä. Mikä nyt -voisi suosia niiden yksilöiden eloonjäämistä, joiden hedelmättömyys, -niiden risteytyessä toisen lajin yksilöiden kanssa, olisi hiukan -suurempi kuin muiden, ja jotka siten olisivat yhtä pientä askelta -lähempänä täydellistä hedelmättömyyttä? Jos nojaudumme luonnollisen -valinnan teoriaan, täytyy meidän olettaa, että useissa lajeissa olisi -alinomaa esiintynyt tällaista lähenemistä, sillä onhan suuri joukko -lajeja keskenään hedelmättömiä. On kyllä uskottavaa, että luonnollinen -valinta on kartuttanut hedelmättömissä suvuttomissa hyönteisissä -esiintyneitä rakenteen ja hedelmällisyysasteen muunteluita, koska nämä -muuntelut ovat välillisesti hyödyttäneet koko sitä yhteiskuntaa, johon -mainitut hyönteiset kuuluvat ja asettaneet sen muita saman -hyönteislajin yhteiskuntia edullisempaan asemaan. Mutta eläinyksilön, -joka ei kuulu mihinkään yhteiskuntaan, muuttuminen lievästi -hedelmättömäksi jonkin toisen muunnoksen kanssa ei tuota yksilölle -itselleen mitään etua, se ei hyödytä muita saman muunnoksen yksilöitä -eikä edistä niiden säilymistä. - -Tarpeetonta lienee kumminkin käsitellä tätä asiaa yksityiskohtaisesti, -koska kasvit tarjoavat meille sitovia todistuksia siitä, että lajien -hedelmättömyyden täytyy johtua laista, jolla ei ole luonnollisen -valinnan kanssa mitään tekemistä. Sekä Gärtner että Kölreuter ovat -osottaneet, että lukuisia lajeja käsittävät suvut ovat järjestettävissä -asteittaisiksi sarjoiksi, joissa lajit risteytettyinä tuottavat yhä -vähemmän siemeniä, päättyen vihdoin lajeihin, jotka eivät tuota -ainoatakaan siementä ja joihin vieraan lajin siitepöly vaikuttaa -ainoastaan sen verran, että alkio turpoaa. On selvää, ettei valinta -enää voisi kohdistua niihin yksilöihin, jotka ovat niin hedelmättömiä, -etteivät ensinkään tuota siemeniä. Tämä hedelmättömyyden korkein aste -ei siis voi olla luonnollisen valinnan avulla saavutettu, ja koska eri -hedelmättömyysasteita sääntelevät lait ovat niin yhdenmukaisia kautta -koko kasvi- ja eläinkunnan, voimme päättää, että hedelmättömyyden syy, -olkoonpa mikä tahansa, on sama tai lähipitäin sama jokaisessa -tapauksessa. - -Tarkastakaamme nyt hieman lähemmin niiden lajienvälisten -eroavaisuuksien laatua, jotka todennäköisesti aiheuttavat ensi -risteytysten ja sekasikiöiden hedelmättömyyden. Mitä ensi risteytyksiin -tulee, riippuu yhtymisen aikaansaamisen suurempi tai pienempi vaikeus -ja yhtymisen suhteellinen hedelmällisyys nähtävästi eri syistä. -Toisinaan on varmaankin olemassa fysillinen este, joka tekee -urospuoliselle ainekselle mahdottomaksi tunkeutua munasoluun saakka. -Näin lienee esim. sellaisten kasvien laita, joiden vartalo on liian -pitkä, jotta siitepölyhiukkaset voisivat työntää putkensa sikiäimeen -asti. On myöskin havaittu, että kun toisen lajin siitepölyä pannaan -toisen, sille etäistä sukua olevan kasvin luotille, niin, vaikka -siitepölyhiukkaset työntävätkin putkia, nämä eivät tunkeudu -luotinpinnan lävitse. Toisissa tapauksissa urospuolinen aines taas voi -saavuttaa munasolun, mutta on kykenemätön aikaansaamaan alkion -kehittymistä, kuten näyttää olleen laita eräissä kokeissa, joita Thuret -teki ruskolevillä. Näihin tosiseikkoihin ei voi antaa mitään selitystä, -yhtä vähän kuin siihenkään, miksi ei eräitä puulajeja voi oksastaa -toisiinsa. Vihdoin on olemassa sellaisia tapauksia, että alkio -kehittyy, mutta kuolee aikaisin. Tähän seikkaan ei ole kiinnitetty -tarpeeksi huomiota; mutta niiden havaintojen nojalla, joista kokenut -fasaanien ja kanarialintujen risteyttäjä Hewitt on minulle kertonut, -uskon sikiön aikaisen kuoleman hyvin usein olevan syynä ensi -risteytysten hedelmättömyyteen. Salter on äskettäin julkaissut tulokset -tutkimuksesta, joka käsitti 500 kolmen Gallus-lajin ja niiden -sekasikiöiden eri risteytyksistä syntynyttä munaa. Suurin osa näistä -munista oli hedelmöittynyt ja useimmissa hedelmöittyneissä munissa oli -sikiö osaksi kehittynyt ja sitten kuollut, tai oli täysin kehittynyt, -vaan ei ollut kyennyt särkemään munankuorta. Niistä poikasista, jotka -syntyivät munista, kuoli enemmän kuin neljä viidesosaa jo ensi päivinä -tai ainakin ensi viikkoina "ilman mitään huomattavaa syytä ja -nähtävästi ainoastaan puuttuvan elinvoiman vuoksi"; noista 500 munasta -kehittyi täysikasvuisiksi ainoastaan kaksitoista poikasta. Kasvien -risteytyksestä syntyvät sikiöt kuolevat nähtävästi usein samalla -tavalla; ainakin tiedetään, että hyvin selvästi eroavien lajien -sekasikiöt ovat toisinaan heikkoja ja kääpiömäisiä ja kuolevat varhain. -Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Max Wichurun äskettäin esittämät -tapaukset, jotka koskevat pajulajien sekasikiöitä. Mainittakoon vielä, -että muutamissa parthenogenesis-tapauksissa, esim. silkkiperhosen -hedelmöittämättömissä munissa olevat sikiöt läpikäyvät aikaisimmat -kehitysasteensa ja kuolevat sittemmin, aivan samoin kuin eri lajien -risteytyksestä syntyneet sikiöt. Kun en vielä tiennyt näistä -tosiseikoista, en ollut halukas uskomaan sekasikiö-embryoiden usein -aikaista kuolemaa; sillä sekasikiöt, kun ne kerran ovat syntyneet, ovat -tavallisesti terveitä ja pitkäikäisiä, kuten havaitsemme esim. -tavallisesta muulista. Kumminkin sekasikiöt elävät ennen ja jälkeen -syntymänsä aivan eri olosuhteissa. Jos ne ovat syntyneet ja elävät -seudussa, jossa niiden molemmat vanhemmat elävät, ovat niiden elinehdot -yleensä niille suotuisat. Mutta sekasikiö perii ainoastaan puolet -emonsa luonteesta ja laadusta, se voi tämän vuoksi ennen syntymäänsä, -niin kauan kun se saa ravintonsa emon kohdussa tai emon tuottamassa -munassa tai siemenessä, elää sille johonkin määrin epäsuotuisissa -elinehdoissa ja saa senvuoksi helposti varhaisen lopun, varsinkin koska -kaikki hyvin nuoret olennot ovat tavattoman herkkiä vahingollisten ja -luonnottomien elinehtojen vaikutuksille. Mutta perältäkin lienee -pikemmin syynä jokin epätäydellisyys munasolun hedelmöittymisessä, -josta on ollut seurauksena sikiön epätäydellinen kehittyminen, kuin ne -elinehdot, joiden alaisena se sittemmin on ollut. - -Mitä sekasikiöiden hedelmättömyyteen tulee, on asianlaita hieman -toinen, koska näiden sukupuolielimet ovat vaillinaisesti kehittyneet. -Olen useammin kuin kerran huomauttanut, kuinka monet tosiasiat -osottavat, että eläinten ja kasvien joutuessa pois luonnollisista -elinehdoistaan niiden siitoselimistö hyvin helposti tästä kärsii -vakavia vaurioita. Juuri tämä seikka on suurena esteenä eläinten -kesyttämiselle. Tästä aiheutuneella ja sekasikiöiden hedelmättömyydellä -on useita vertauskohtia. Kummassakin tapauksessa hedelmättömyys on -riippumaton yleisestä terveydentilasta ja sen lisäilmiönä on usein -tavaton koko ja reheväkasvuisuus. Kummassakin tapauksessa -hedelmättömyyden aste vaihtelee ja urospuolinen aines on yleensä -alttiimpi hedelmättömyyteen kuin naaraspuolinen; toisinaan on taas -naaraspuolinen siihen alttiimpi. Kummassakin tapauksessa tämä taipumus -on johonkin määrin riippuvainen systematisesta sukulaisuudesta, sillä -kokonaiset kasvi- ja eläinryhmät menettävät hedelmällisyytensä -jouduttuaan samoihin luonnottomiin elinehtoihin ja kokonaiset -lajiryhmät ovat taipuvaisia synnyttämään hedelmättömiä jälkeläisiä. -Toisaalta saattaa jossakin ryhmässä jokin yksityinen laji kestää suuria -elinehtojen muutoksia sen hedelmällisyyden tästä kärsimättä mitään -haittaa; ja jossakin ryhmässä saattavat eräät lajit synnyttää -harvinaisen hedelmällisiä sekasikiöitä. Ei kukaan voi kokeilematta -ennakolta sanoa, sikiääkö jokin eläin vankeudessa tai tuottaako jokin -ulkomainen kasvi viljeltynä runsaasti siemeniä; eikä kukaan voi -kokeilematta sanoa, synnyttääkö jonkin suvun kaksi lajia enemmän tai -vähemmän hedelmättömiä sekasikiöitä. Ja lopuksi, kun elolliset olennot -useiden sukupolvien kestäessä elävät olosuhteissa, jotka eivät ole -niiden luonnon mukaisia, ovat ne äärettömän alttiita muuntelemaan, mikä -näyttää osaksi johtuvan siitä, että niiden siitoselimistö on tästä -erikoisesti kärsinyt, joskaan ei niin paljon, että siitä olisi ollut -seurauksena hedelmättömyys. Samoin on sekasikiöiden laita, sillä -niidenkin jälkeläiset ovat tavattoman alttiita muuntelemaan polvi -polvelta, kuten jokainen tällä alalla kokeillut on havainnut. - -Näemme siis, että kun elolliset olennot joutuvat uusien ja -luonnottomien elinehtojen alaisiksi ja kun sekasikiöitä syntyy kahden -lajin luonnottomasta risteytymisestä, kärsii siitoselimistö riippumatta -yleisestä terveydentilasta kummassakin tapauksessa hyvin samanlaisia -vaurioita. Edellisessä tapauksessa elinehdot ovat tulleet -järkytetyiksi, joskin usein niin lievästi, ettemme sitä huomaa; -jälkimäisessä ulkonaiset ehdot ovat pysyneet samoina, mutta elimistö on -tullut järkytetyksi sen johdosta, että kaksi erilaista rakennetta ja -elimistöä, käsittäen tietysti myöskin siitoselimistön, on yhtynyt -yhdeksi. Sillä onhan tuskin mahdollista, että kaksi elimistöä voisi -yhtyä yhdeksi siten, ettei tästä koituisi mitään häiriöitä eri -elimistönosien ja elinten kehitykselle ja aikakautiselle toiminnalle -tai niihin suhteisiin, joissa osat ja elimet ovat toisiinsa ja -ulkonaisiin elinehtoihin. Kun sekasikiöt ovat keskenänsä hedelmällisiä, -perivät jälkeläiset polvesta polveen saman sekaantuneen elimistön, eikä -meidän senvuoksi tule ihmetellä sitä, ettei niiden hedelmättömyys -vähene, joskin se on johonkin määrin muuntelevainen; vieläpä se saattaa -lisääntyäkin, mikä tavallisesti, kuten aikaisemmin olemme selittäneet, -on seurauksena liian ahtaasta sukusiitoksesta. Edellämainittua -ajatusta, että sekasikiöiden hedelmättömyyteen on syynä kahden -elimistön-laadun sekaantuminen yhdeksi, on Max Wichura pontevasti -kannattanut. - -Tunnustettava on kumminkin, ettei tämäkään käsitys sekasikiöiden -hedelmättömyyden syistä, yhtä vähän kuin mikään muukaan, voi selvittää -meille eräitä sen yhteydessä olevia seikkoja, esim. vastavuoroisista -risteytyksistä syntyneiden sekasikiöiden erilaista hedelmällisyyttä, -jotka satunnaisesti ja poikkeuksellisesti suuresti muistuttavat -jompaakumpaa vanhempaansa. En tahdokaan uskotella itselleni, että -edellä tehdyt huomautukset paljastaisivat asian ytimen. Ei ole olemassa -mitään selitystä siihen, miksi elimistö luonnottomien elinehtojen -alaisena muuttuu hedelmättömäksi. Olen ainoastaan yrittänyt osottaa, -että hedelmättömyys on kahdessa toisilleen eräissä suhteissa sukua -olevassa tapauksessa yhteisenä tuloksena -- toisessa tapauksessa -seurauksena siitä elinehdot ovat tulleet järkytetyiksi, toisessa siitä, -elimistö on tullut järkytetyksi kahden elimistön sekaantuessa yhdeksi. - -Samallainen rinnakkaisuus vallitsee eräässä edelliselle sukua olevassa, -mutta kumminkin hyvin erilaisessa ilmiöryhmässä. Vanha, jotenkin -yleisesti tunnustettu ja sangen moniin -- muualla esittämiini -- -todisteihin perustuva usko on, että lievät elinehtojen muutokset -ovat edullisia kaikille elollisille olennoille. Tämä usko on -maanviljelijöillä ja puutarhureilla, jotka tavan takaa muuttavat -siemen-, mukula- y.m. kasveja toisesta maaperästä tai ilmastosta -toiseen ja jälleen takaisin. Eläinten toipuessa sairaudesta on miltei -mikä tahansa niiden elintavoissa tapahtunut muutos erittäin -terveellinen niille. Mitä selvimpiä todisteita on olemassa myöskin -siitä, että sekä eläin- että kasvikunnassa johonkin määrin erilaisten -saman lajin yksilöiden risteytymisestä syntyy elinvoimaisia ja -hedelmällisiä jälkeläisiä ja että läheisimpien sukulaisten kesken -polvesta polveen jatketusta sukusiitoksesta, näiden eläessä samojen -elinehtojen alaisina, miltei aina on seurauksena ko'on pieneneminen, -heikkous ja hedelmättömyys. - -Näyttää siis siltä, että toisaalta lievät elinehtojen muutokset ovat -eduksi kaikille elollisille olennoille ja että toisaalta "lievä" -risteytyminen, s.o. risteytyminen saman lajin koirasten ja naarasten -välillä, jotka ovat eläneet hieman erilaisissa olosuhteissa tai -ovat lievästi muuntuneet, antaa jälkeläisille elinvoimaa ja -hedelmällisyyttä. Kun sitävastoin eläimet, jotka kauan ovat tottuneet -elämään muuttumattomien elinehtojen alaisina luonnontilassa, joutuvat -esim. vankeuteen ja tämän johdosta melkoisesti muuttuneihin -olosuhteisiin, niin ne hyvin usein tulevat enemmän tai vähemmän -hedelmättömiksi; ja me tiedämme, että kun kaksi muotoa, jotka ovat -kehittyneet hyvin erilaisiksi, erikoisiksi lajeiksi, risteytyy, ovat -jälkeläiset aina enemmän tai vähemmän hedelmättömiä. Olen aivan varma -siitä, ettei tämä kaksinkertainen parallelismi suinkaan ole mitään -satunnaista tai kuviteltua. Ken kykenee selittämään, miksi norsu ja -monet muut eläimet menettävät siitoskykynsä silloinkin kun niitä -pidetään vain osittaisessa vankeudessa niiden kotiseudulla, kykenee -myös selittämään perimmäisen syyn siihen, miksi sekasikiöt ovat niin -yleisesti hedelmättömiä. Hän kykenee myös selittämään, miksi muutamien -kotieläintemme eri rodut, jotka ovat usein joutuneet uusien ja -muuttuneiden elinehtojen alaisiksi, ovat keskenään täysin -hedelmällisiä, vaikka ne polveutuvat eri lajeista, jotka luultavasti -olisivat olleet hedelmättömiä, jos ne muinoin olisivat keskenänsä -risteytyneet. Edellämainittuja kahta rinnakkaisilmiöiden ryhmää näyttää -liittävän toisiinsa jokin yleinen, mutta tuntematon yhdysside, joka on -olennaisesti sukua elämän prinsiipille. Tämä prinsiippi on Herbert -Spencerin mukaan se, että elämä on eri voimien taukoamatonta vaikutusta -ja vastavaikutusta tai on näistä riippuvainen, voimien, jotka, kuten -kaikki luonnossa, alinomaa pyrkivät tasapainoon; ja kun jokin muutos on -tätä pyrkimystä lievästi järkyttänyt, niin elinvoima tästä vahvistuu. - - - -VASTAVUOROINEN DIMORFISMI JA TRIMORFISMI. - - -Otamme seuraavassa lyhyesti puheeksi vastavuoroisen dimorfismin ja -trimorfismin, joka jonkin verran valaisee sekasikiöisyyttä. Useilla eri -lahkoihin kuuluvilla kasveilla on kaksi muotoa, joiden lukumäärä on -jotenkin yhtä suuri ja jotka eivät eroa toisistaan missään muussa -suhteessa kuin siitoselimiltään; toisella muodolla on pitkä emi ja -lyhyet heteet, toisella lyhyt emi ja pitkät heteet; kummallakin on -erikokoiset siitepölyhiukkaset. Trimorfisilla (kolmimuotoisilla) -kasveilla on kolme muotoa, jotka samoin eroavat eminsä ja heteidensä -pituuden, siitepölyhiukkasten ko'on ja värin puolesta ja eräissä muissa -suhteista; ja koska kullakin kolmella muodolla on kahdenlaisia heteitä, -on kaikilla kolmella muodolla yhteensä kuudenlaisia heteitä ja -kolmenlaisia emiä. Nämä elimet ovat pituudeltaan sellaisessa suhteessa -toisiinsa, että kahden muodon heteistä puolet ylettyvät samalle -korkeudelle kuin kolmannen muodon luotti. Nyt olen osottanut -- ja muut -havaintojen tekijät ovat tulleet samoihin tuloksiin kuin minäkin -- -että on välttämätöntä pölyttää toisen muodon luotti toisen muodon -vastaavan korkuisista heteistä otetulla siitepölyllä, jotta näiden -kasvien siitos tulisi täysin hedelmällisiksi. Kaksimuotoisiin lajeihin -nähden on siis olemassa kaksi siitosta -- nimittäkäämme niitä -"oikeiksi" (legitimate) --, jotka ovat täysin hedelmällisiä; toiset -kaksi, joita nimitämme "vääriksi" (illegitimate), ovat enemmän tai -vähemmän hedelmättömiä. Kolmimuotoisilla lajeilla on kuusi oikeata eli -täysin hedelmällistä siitosta ja kaksitoista väärää eli enemmän tai -vähemmän hedelmätöntä. - -Heikko hedelmällisyys, joka on havaittavissa useissa kaksi- ja -kolmimuotoisissa kasveissa, kun niitä "väärin" hedelmöitetään, s.o. kun -siitepöly ei ole otettu samanpituisista heteistä kuin emiö, vaihtelee -suuresti asteeltaan, aina täydelliseen hedelmättömyyteen saakka, aivan -samalla tavoin kuin eri lajeja keskenään risteytettäessä. Samoinkuin -hedelmättömyyden aste riippuu jälkimäisessä tapauksessa tavattoman -paljon elinehtojen suotuisuudesta, samoin olen havainnut olevan -"väärien" siitosten laidan. On tunnettua että kun kukan luotille ensin -pannaan vieraan lajin siitepölyä ja myöhemmin, vaikkapa vasta melkoisen -pitkän ajan kuluttua, sen omaa siitepölyä, niin jälkimäinen on niin -paljon tehokkaampaa, että se tavallisesti tekee vieraan siitepölyn -tehottomaksi. Samoin on saman lajin eri kukkamuotojen siitepölyn laita, -sillä siitepöly, joka on otettu samanpituisista heteistä kuin emi, on -eripituisista heteistä otettua siitepölyä paljon tehokkaampaa, kun -kumpaakin pannaan samalle luotille. Havaitsin tämän hedelmöittäessäni -useita kukkia ensin "väärin" ja sitten vuorokauden kuluttua "oikein" -erään erikoisen värimuunnnoksen siitepölyllä. Kaikki taimet olivat -tuota samaa värimuunnosta, mikä osottaa että samanpituisista heteistä -otettu siitepöly, vaikka sitä oli pantu luotille vasta vuorokautta -myöhemmin, oli täydellisesti tehnyt tyhjäksi tai ehkäissyt -eripituisista heteistä otetun siitepölyn vaikutuksen. Ja kuten -kahta eri lajia vastavuoroisesti risteytettäessä kummankin -risteytyksen tulokset usein ovat hyvin erilaiset, on asianlaita sama -myöskin kolmimuotoisissa kasveissa. Niinpä Lythrum salicarian -keskipituisella vartalolla varustettu muoto hedelmöittyi hyvin helposti -lyhytvartaloisen muodon pitempien heteiden siitepölystä, tuottaen -paljon siemeniä, jotavastoin jälkimäinen muoto ei antanut ainoatakaan -siementä, kun sen luotti pölytettiin keskipituisella vartalolla -varustetun muodon pitempien heteiden siitepölyllä. - -Kaikissa näissä ja muutamissa muissa suhteissa, joita voisimme lisäksi -mainita, on saman lajin eri muotojen laita, niiden "väärin" -sekaantuessa, sama kuin kahden eri lajin keskenään risteytyessä. Tein -tämän vuoksi neljän vuoden kuluessa tarkkoja havaintoja useista -taimista, jotka olivat syntyneet erilaisista vääristä siitoksista. -Päätulos tekemistäni huomioista oli se, että tällaiset taimet eivät ole -täysin hedelmällisiä. Kaksimuotoisista lajeista on mahdollista -kasvattaa sekä pitkävartaloisia että lyhytvartaloisia, väärästä -siitoksesta syntyneitä muotoja ja kolmimuotoisista lajeista sekä -pitkä-, keski- että lyhytvartaloisia "vääriä" muotoja. Näitä voidaan -sitten "oikealla" tavalla sopivasti hedelmöittää toistensa kanssa. -Tämän tapahduttua luulisi niiden tuottavan yhtä paljon siemeniä kuin -niiden vanhemmat oikein hedelmöitettyinä. Mutta niin ei ole laita. Ne -ovat kaikki enemmän tai vähemmän hedelmättömiä; ovatpa jotkut niin -peräti hedelmättömiä, etteivät ne neljän vuoden kuluessa tuottaneet -ainoatakaan siementä eikä edes siemenkotaakaan. Näiden väärästä -siitoksesta syntyneiden kasvien hedelmättömyyttä, niiden -hedelmöittyessä oikealla tavalla, voi tarkalleen verrata sekasikiöiden -hedelmättömyyteen, näiden risteytyessä keskenään. Kun taas sekasikiö -risteytyy jommankumman puhtaan kantalajin kanssa, vähenee tavallisesti -hedelmättömyys suuresti, ja samoin on laita, kun väärästä siitoksesta -syntynyt kasvi hedelmöittyy "oikean" kasvin siitepölystä. Samoinkuin -sekasikiöiden suhteellinen hedelmättömyys ei aina vastaa kantalajien -ensi risteyksen vaikeutta, samoin havaitsin eräiden väärästä -siitoksesta syntyneiden kasvien olevan tavattoman hedelmättömiä, -vaikkei sen siitoksen hedelmällisyys, josta ne olivat syntyneet, -suinkaan ollut erittäin heikko. Samasta siemenkodasta syntyneiden -sekasikiöiden hedelmättömyysaste on usein luonnostaan hyvin -muuntelevainen, ja sama seikka pistää selvästi silmään myöskin -väärästä siitoksesta syntyneissä kasveissa. Ja vihdoin ovat monet -sekasikiökasvit hyvin runsaskukkaisia ja säännöllisesti kukkivia, kun -sitävastoin toiset, hedelmättömät, tuottavat vähän kukkia ja ovat -heikkoja, surkeita kääpiöitä. Aivan sama on useiden kaksi- ja -kolmimuotoisten kasvien "väärien" jälkeläisten laita. - -Sanalla sanoen, mitä suurin yhtäpitäväisyys on olemassa sekasikiöiden -ja väärästä siitoksesta syntyneiden kaksi- ja kolmimuotoisten kasvien -luonteessa ja ominaisuuksissa. Liiottelematta voineekin sanoa -jälkimäisten olevan sekasikiöitä, jotka ovat syntyneet saman lajin -rajojen sisäpuolella eräiden muotojen sopimattomasta yhtymisestä, kun -taas tavalliset sekasikiöt syntyvät n.k. eri lajien sopimattomasta -yhtymisestä. Olemme myöskin jo nähneet, että ensi risteytysten ja -dimorfisten ja trimorfisten muotojen ensi kertaa tapahtuvien väärien -yhtymisten välillä on kaikissa suhteissa olemassa mitä suurin -yhtäläisyys. Asia käy kenties selvemmäksi esimerkin avulla. -Olettakaamme, että kasvientutkija olisi löytänyt kaksi selväpiirteistä -muunnosta kolmimuotoisen Lythrum salicarian pitkäemistä muotoa (joita -kyllä on olemassa) ja että hän päättäisi niitä risteyttämällä koettaa, -ovatko ne eri lajeja. Päästäkseen suurempaan varmuuteen asiasta hän -kasvattaisi kasveja noista luulotelluista sekasikiösiemenistä ja -havaitsisi silloin tainten tulevan surkean kääpiömäisiä ja peräti -hedelmättömiä ja kaikissa suhteissa olevan tavallisten sekasikiöiden -kaltaisia. Hän voisi nyt väittää todella toteennäyttäneensä, että -molemmat muunnokset ovat yhtä selviä lajeja kuin mitkä muut lajit -tahansa. Mutta siinä hän olisi aivan väärässä. - -Edellisessä esitetyt kaksi- ja kolmimuotoisia lajeja koskevat -tosiseikat ovat tärkeitä ensinnäkin siitä syystä, että ne osottavat -meille, ettei tuo fysiologinen todiste, hedelmällisyyden vähentyminen, -joka on huomattavissa sekä ensi risteytyksissä että sekasikiöissä, ole -mikään varma lajierotuksen tunnusmerkki; toiseksi, koska voimme niistä -tehdä sen johtopäätöksen, että on olemassa jokin tuntematon yhdysside -"väärien" yhtymisten ja niiden jälkeläisten hedelmättömyyden välillä, -mikä antaa meille aihetta olettaa, että samanlainen yhdysside on myös -olemassa ensi risteytysten hedelmättömyyden ja sekasikiöiden -hedelmättömyyden välillä; kolmanneksi, koska havaitsemme -- ja tämä -näyttää mielestäni olevan erikoisen tärkeätä -- että voi olla olemassa -kaksi tai kolme saman lajin muotoa, jotka eivät missään suhteessa eroa -rakenteeltaan tai laadultaan, mikäli niiden suhde ulkonaisiin -elinehtoihin on kysymyksessä, mutta jotka kumminkin eräillä tavoilla -yhtyneinä ovat hedelmättömiä. Meidän on näet pidettävä mielessämme, -että hedelmättömyys on seurauksena samanmuotoisten yksilöiden, esim. -kahden pitkävartaloisen muodon, sukupuoliainesten yhtymisestä, -jotavastoin siitos, ollakseen hedelmällinen, aina vaatii kahden -erilaisen muodon sukupuoliainesten yhtymistä. Näyttää siis ensi -katsannolla siltä, kuin asian laita tässä tapauksessa olisi aivan -päinvastainen kuin muuten saman lajin yksilöiden kesken tapahtuvassa -siitoksessa ja eri lajien risteytymisessä. On kumminkin epäiltävää, -tokko todellakin näin on laita. Mutta en tahdo tässä pitemmältä puuttua -tähän hämärään kysymykseen. - -Kumminkin voimme, tarkastettuamme kaksi- ja kolmimuotoisia kasveja, -pitää todennäköisenä, että keskenään risteytettyjen eri lajien -hedelmättömyys johtuu yksinomaan niiden sukupuoliainesten laadusta, -eikä mistään rakenteen tai yleisen laadun eroavaisuudesta. Samaan -johtopäätökseen tulemme tarkastaessamme sellaisia vastavuoroisia -risteytyksiä, joissa toisen lajin urosta ei saada yhtymään tai vaan -vaikeudella saadaan yhtymään toisen lajin naaraksen kanssa, jotavastoin -päinvastainen risteytys käy hyvin helposti päinsä. Myöskin sellainen -kokenut havaintojen tekijä kuin Gärtner on tullut siihen -johtopäätökseen, että lajit ovat risteytettyinä hedelmättömiä -siitoselimistöön rajottuvien eroavaisuuksien vuoksi. - - - -KESKENÄÄN RISTEYTETTYJEN MUUNNOSTEN JA NIIDEN JÄLKELÄISTEN -HEDELMÄLLISYYS EI OLE YLEINEN. - - -Voidaan kenties väittää, että lajien ja muunnosten välillä täytyy olla -olemassa oleellinen erotus, koska jälkimäiset, erotkootpa kuinka paljon -tahansa ulkonäöltään, kumminkin risteytyvät aivan helposti ja -synnyttävät täysin hedelmällisiä jälkeläisiä. Myönnän kernaasti, että -tämä yleensä on sääntönä, lukuunottamatta muutamia poikkeuksia, jotka -seuraavassa tulen esittämään. Asialla on kumminkin vaikeutensa; sillä -jos pidämme silmällä luonnossa syntyneitä muunnoksia, havaitsemme että -kun kaksi tähän saakka muunnoksina pidettyä muotoa huomataan keskenään -jonkun verran hedelmättömiksi, niin useimmat luonnontutkijat heti -siirtävät ne lajien joukkoon. Niinpä Gärtner sanoo sinisen ja punaisen -alpi-kasvin, joita useimmat luonnontutkijat pitävät muunnoksina, olevan -keskenään risteytettyinä aivan hedelmättömiä, jonka vuoksi hän pitää -niitä epäilyksettöminä lajeina. Kun tehdään tällaisia kehäpäätelmiä, -silloin kyllä on kaikkien luonnossa syntyneiden muunnosten keskinäinen -hedelmällisyys taattu! - -Siirtyessämme muunnoksiin, jotka ovat tai joiden oletetaan syntyneen -kesytystilassa, on edessämme sama pulma. Sillä kun esim. on tehty se -huomio, etteivät jotkin Etelä-Amerikan kotoperäiset koirarodut helposti -risteydy europalaisten koirien kanssa, selittää jokainen tämän siten, -että mainitut koirat johtavat alkunsa eri lajista, ja tämä selitys -lieneekin oikea. Merkillepantavaa on kumminkin monien ulkonäöltään -aivan erilaisten kotirotujen, esim. eri kyyhkysrotujen ja kaalirotujen, -täydellinen keskinäinen hedelmällisyys, etenkin koska monet lajit, -jotka mitä läheisimmin muistuttavat toisiaan, ovat keskenään täysin -hedelmättömiä. Tosin on olemassa asianhaaroja, jotka tekevät -kotimuunnosten keskinäisen hedelmällisyyden vähemmän merkillisiksi. -Ensinnäkin on huomattava, ettei ulkonaisten eroavaisuuksien suuruus ole -mikään varma merkki kahden lajin keskinäisestä hedelmättömyydestä, -joten tuollaiset eroavaisuudet eivät siis muunnoksiinkaan nähden ole -mikään varma merkki. Varmaa on, että lajien keskinäisen -hedelmättömyyden syy piilee yksinomaan niiden sukupuolisen laadun -eroavaisuuksissa. Nyt ovat ne vaihtelevat elinehdot, joiden alaisina -kesytetyt eläimet ja viljelyskasvit ovat eläneet, olleet niin vähän -omansa muuntamaan siitoselimistöä sellaiseen suuntaan, joka johtaisi -keskinäiseen hedelmättömyyteen, että hyvällä syyllä voimme yhtyä -Pallas'in päinvastaiseen mielipiteeseen, että nuo elinehdot yleensä -tekevät tyhjäksi hedelmättömyystaipumuksen; sellaisten lajien -jälkeläiset, jotka luonnontilassa todennäköisesti ovat olleet keskenään -risteytettyinä johonkin määrin hedelmättömiä, tulevat siis kesytettyinä -täysin hedelmällisiksi keskenään. Kasveillekaan ei viljelys suinkaan -ole antanut taipumusta eri lajien keskinäiseen hedelmättömyyteen, vaan -on vaikuttanut niihin aivan päinvastaisella tavalla; monissa -todistetuissa tapauksissa, joihin jo aikaisemmin on viitattu, kasvit -ovat tulleet kykenemättömiksi itsesiitokseen, mutta säilyttäneet -edelleen kykynsä hedelmöittää muita lajeja ja hedelmöittyä muiden -lajien siitepölystä. Jos hyväksymme Pallas'in mielipiteen, että -pitkäaikainen kesytys poistaa hedelmättömyyden, jota tuskin -voitaneekaan kieltää, tuntuu perin epätodennäköiseltä, että samanlaiset -elinehdot voisivat kauan jatkuessaan myöskin aiheuttaa tämän -taipumuksen, joskin hedelmättömyys voi eräissä tapauksissa, kun ovat -kysymyksessä lajit, joilla on erikoinen rakenne, tilapäisesti aiheutua -sellaisista elinehdoista. Voimme näin ollen luullakseni käsittää, miksi -ei kotieläimistä ole syntynyt keskenään hedelmättömiä muunnoksia ja -miksi viljelyskasvien joukossa on huomattavissa ainoastaan harvoja -tällaisia tapauksia, jotka heti seuraavassa tulemme mainitsemaan. - -Käsiteltävänä olevan asian todellinen vaikeus ei nähdäkseni ole siinä, -etteivät kesyt muunnokset ole tulleet keskenään hedelmättömiksi, vaan -siinä, että luonnossa elävät muunnokset niin yleisesti ovat tulleet -keskenään hedelmättömiksi, niin pian kuin ne ovat pysyväisesti -muuntuneet siksi paljon, että ne kohoavat lajien arvoon. Me emme -suinkaan lähimainkaan tarkalleen tunne syytä tähän, mikä ei -olekaan ihmeteltävää katsoen perinpohjaiseen tietämättömyyteemme -siitoselimistön normalisesta ja epänormalisesta toiminnasta. Mutta me -käsitämme, että lajit, joiden on ollut taisteltava olemassaolostaan -lukuisia kilpailijoita vastaan, ovat pitkien ajanjaksojen kuluessa -eläneet yhdenmukaisempien elinehtojen alaisina kuin kotimuunnokset; ja -tämä seikka on saattanut paljon vaikuttaa tulosten erilaisuuteen. -Tiedämmehän, kuinka yleisesti villit eläimet ja kasvit muuttuvat -hedelmättömiksi joutuessaan luonnollisista olosuhteistaan vankeuteen; -ja sellaisten elollisten olentojen, jotka aina ovat eläneet -luonnollisissa olosuhteissa, siitoselimistö lienee yhtä herkkä myöskin -luonnottoman risteytyksen vaikutuksille. Sitävastoin kesytyksen ja -viljelyksen tuotteet eivät alkuaankaan olleet erittäin herkkiä -elinehtojen muutoksille -- minkä jo yksistään niiden kesyttäminen ja -viljeleminen osottaa -- ja nykyään ne yleensä kestävät uudistuvia -elinehtojen muutoksia hedelmällisyyden tästä vähenemättä; on siis -helppo otaksua niiden synnyttävän muunnoksia, joiden siitoselimistö ei -ole erittäin herkkä kärsimään vaurioita muunnosten risteytyessä muiden -samalla tavalla syntyneiden muunnosten kanssa. - -Olen tätä ennen puhunut saman lajin muunnosten keskinäisestä -hedelmällisyydestä ikäänkuin ne risteytyessään olisivat poikkeuksetta -hedelmällisiä. On kumminkin mahdotonta sulkea silmäänsä siltä -ilmeiseltä tosiasialta, että joissakuissa tapauksissa, jotka tässä -tahdon lyhyesti mainita, on olemassa jokin määrä hedelmättömyyttä. -Todistukset ovat ainakin yhtä sitovat kuin ne, joiden nojalla uskomme -monien lajien olevan keskenään hedelmättömiä. Sitäpaitsi ne tulevat -vastustajien taholta, jotka kaikissa muissa tapauksissa pitävät -hedelmällisyyttä ja hedelmättömyyttä lajierotuksen varmoina tunnuksina. -Gärtner kasvatti useiden vuosien kuluessa puutarhassaan erästä -kääpiömaissilajia, jolla oli keltaiset siemenet, ja tämän lähellä -erästä toista suurikokoista muunnosta, jolla oli punaiset siemenet; ja -vaikka näillä kasveilla oli kaksineuvoiset kukat, eivät ne milloinkaan -itsestään risteytyneet. Hän hedelmöitti sitten kolmetoista toisen -muunnoksen kukintoa toisen siitepölyllä, mutta ainoastaan yksi kukinto -tuotti siemeniä, sekin ainoastaan viisi. Keinotekoinen hedelmöitys ei -tässä tapauksessa voinut olla kukille turmiollinen, koska kasvit olivat -yksineuvoisia. Luullakseni ei kukaan ole pitänyt näitä maissimuunnoksia -eri lajeina, ja merkillepantavaa on, että siemenistä kasvatetut -sekakasvit olivat _täysin_ hedelmällisiä, joten ei Gärtnerkään tohtinut -väittää mainittuja muunnoksia eri lajeiksi. - -Girou de Buzareingues risteytti keskenään kolmea kurkkumuunnosta, -joilla kuten maissilla on kaksineuvoiset kukat, ja hän sanoo niiden -keskinäisen hedelmöittämisen olevan sitä vaikeampaa, kuta suuremmat -eroavaisuudet ovat. En tiedä, kuinka luotettavia nämä kokeet ovat, -mutta Sageret, joka yleensä perustaa jaotuksensa hedelmättömyyden -tarjoomiin todisteihin, pitää mainittuja muotoja muunnoksina, ja samaan -johtopäätökseen on myöskin Naudin tullut. - -Seuraava tapaus on paljon merkillisempi ja näyttää ensi katsannolla -uskomattomalta. Kumminkin se on todistettu hämmästyttävän monilla -kokeilla, joita sellainen etevä havaintojen tekijä kuin Gärtner on -vuosikausia tehnyt yhdeksällä Verbascum-lajilla. Keltaiset ja valkoiset -muunnokset tuottavat keskenään risteytettyinä vähemmän siemeniä kuin -saman lajin samanväriset muunnokset. Sitäpaitsi Gärtner vakuuttaa, että -kun toisen lajin keltaisia ja valkoisia muunnoksia risteytetään toisen -lajin keltaisten ja valkoisten muunnosten kanssa, niin samanväristen -kukkien välillä tapahtuneet risteytykset tuottavat enemmän siemeniä -kuin eriväristen kukkien välillä tapahtuneet risteytykset. Myöskin -Scott on kokeillut Verbascum-lajeilla ja -muunnoksilla. Ja vaikkei hän -olekaan voinut vahvistaa niitä tuloksia, joihin Gärtner on tullut eri -lajien risteytykseen nähden, on hän havainnut saman lajin eriväristen -muunnosten risteytettyinä tuottavan vähemmän siemeniä -- suhteessa -86:100 -- kuin samanväristen. Eivätkä nämä muunnokset kumminkaan eroa -mitenkään muuten kuin kukkiensa väriltä, voidaanpa toisen muunnoksen -siemenestä joskus kasvattaa toisenvärinen muunnos. - -Kölreuter, jonka havaintojen tarkkuuden kaikki myöhemmät tutkijat ovat -vahvistaneet, on tehnyt sen merkillisen huomion, että eräs tavallisen -tupakan muunnos oli muita muunnoksia hedelmällisempi erään selvästi -eroavan lajin kanssa risteytettynä. Hän kokeili viidellä muodolla, -joita yleensä pidetään muunnoksina -- minkä hän totesi kaikkein -tarkimman kokeen, nimittäin vastavuoroisten risteytysten avulla -- ja -havaitsi niiden sekajälkeläisten olevan täysin hedelmällisiä. Mutta -yksi näistä viidestä muunnoksesta tuotti aina risteytettynä Nicotiana -glutinosan kanssa, käytettiinpä sitä "isänä" tai "äitinä", -sekasikiöitä, jotka eivät olleet yhtä hedelmättömiä kuin ne -jälkeläiset, jotka syntyivät noiden neljän muun muodon ja Nicotiana -glutinosan risteytyksestä. Tuon yhden muunnoksen siitoselimistön on -siis täytynyt jollakin tavoin ja johonkin määrin muuntua. - -Ei voida siis enää väittää muunnosten olevan risteytettyinä -poikkeuksetta hedelmällisiä. Koska on hyvin vaikeata päästä varmuuteen -luonnontilassa elävien muunnosten hedelmättömyydestä -- sillä jos jokin -muunnos osottautuu johonkin määrin hedelmättömäksi, niin se miltei aina -luetaan lajiksi -- ja koska ihminen kiinnittää huomiota ainoastaan -ulkonaisiin ominaisuuksiin kotieläintensä ja viljelyskasviensa -muunnoksissa eivätkä tällaiset muunnokset ole kovinkaan kauan eläneet -muuttumattomissa olosuhteissa, voimme tehdä sen johtopäätöksen, ettei -risteytyksen hedelmällisyys ole mikään muunnosten ja lajien -peruseroavaisuus. Lajien keskinäistä hedelmättömyyttä ei siis suinkaan -ole pidettävä minään erikoisena saavutuksena tai lahjana, vaan -satunnaisena tuloksena niiden siitosaineksissa tapahtuneista -tuntematonta laatua olevista muutoksista. - - - -LAJIEN JA MUUNNOSTEN SEKAJÄLKELÄISET TOISIINSA VERRATTUINA -HEDELMÄLLISYYTEEN KATSOMATTA. - - -Riippumatta hedelmällisyyskysymyksestä voidaan risteytettyjen lajien ja -muunnosten jälkeläisiä verrata toisiinsa muutamissa muissakin -suhteissa. Gärtner'in, joka hartaasti halusi vetää selvän rajan lajien -ja muunnosten välille, onnistui löytää ainoastaan hyvin harvoja ja -nähtävästi sangen vähäpätöisiä eroavaisuuksia lajien sekasikiöiden ja -muunnosten sekajälkeläisten välillä. Sen sijaan kummatkin kovin -muistuttavat toisiansa monissa tärkeissä suhteissa. - -Käsittelen seuraavassa tätä kysymystä aivan lyhyesti. Tärkein -eroavaisuus on se, että sekamuunnokset ovat ensi polvessa -muuntelevaisempia kuin lajien sekasikiöt. Kumminkin Gärtner myöntää -kauan viljelyksen alla olleiden lajien sekasikiöiden usein olevan -muuntelevaisia ensi polvessa, ja itse olen nähnyt sattuvia esimerkkejä -tästä. Gärtner myöntää vielä, että hyvin läheisten sukulaislajien -sekasikiöt ovat muuntelevaisempia kuin hyvin selvästi eroavien lajien -sekasikiöt, ja tämä osottaa muuntelevaisuusmäärän erotuksen olevan -asteittaisen. Kun sekamuunnokset ja hedelmällisemmät sekasikiöt ovat -lisänneet sukuansa muutamia polvia, huomataan kummassakin tapauksessa -jälkeläisissä tavatonta muuntelevaisuutta, mutta on myös olemassa -joitakuita esimerkkejä siitä, että sekä sekasikiöt että sekamuunnokset -ovat kauan säilyttäneet luonteensa muuttumattomana. Kumminkin lienee -sekamuunnosten muuntelevaisuus myöhemmissä polvissa suurempi kuin -sekasikiöiden. - -Tämä sekamuunnosten suurempi muuntelevaisuus ei olekaan ensinkään -oudostuttavaa. Sillä sekamuunnosten vanhemmathan ovat muunnoksia, -vieläpä enimmäkseen kesyjä ja viljeltyjä muunnoksia (koska -luonnonmuunnoksilla on tehty hyvin harvoja kokeita), ja tämä tietää -sitä, että niissä vielä äskettäin on esiintynyt muuntelevaisuutta, -joka voi edelleenkin jatkua, lisäten risteytyksen aiheuttamaa -muuntelevaisuutta. Omituinen ja merkillepantava seikka on sekasikiöiden -vähäinen muuntelevaisuus ensi polvessa, vastakohtana myöhemmissä -polvissa esiintyvälle suuremmalle muuntelevaisuudelle. Se tukee -minun omaksumaani mielipidettä, että yhtenä syynä tavalliseen -muuntelevaisuuteen on se, että siitoselimistö, ollen äärettömän herkkä -muuttuneiden elinehtojen vaikutuksille, ei muuttuneissa olosuhteissa -kykene suorittamaan tehtäväänsä: tuottamaan kaikissa suhteissa -kantamuodon kaltaisia jälkeläisiä. Sekasikiöt polveutuvat ensi polvessa -sellaisista lajeista (lukuunottamatta kauan kesyinä pidettyjä ja -viljeltyjä lajeja), joiden siitoselimistö ei ole kärsinyt mitään -vaurioita, ja senvuoksi ne eivät ole muuntelevaisia; mutta -sekasikiöiden oma siitoselimistö on kärsinyt tuntuvia vaurioita, ja -siksi niiden jälkeläiset ovat erittäin muuntelevaisia. - -Mutta palatkaamme vertailuumme. Gärtner lausuu, että sekamuunnoksilla -on suurempi taipumus kuin sekasikiöillä palautua jommankumman -kantavanhempansa muotoon; jos tässä on perää, lienee kumminkin -kysymyksessä ainoastaan aste-eroavaisuus. Paitsi tätä Gärtner -nimenomaan huomauttaa, että vanhojen viljelyskasvien sekasikiöillä on -suurempi taipumus kantamuotoon palautumiseen kuin luonnontilassa -elävien lajien sekasikiöillä. Tämä kenties selittää, miksi eri tutkijat -ovat tulleet niin omituisen eriäviin tuloksiin tässä asiassa. Niinpä -Max Wichura, joka on kokeillut viljelemättömillä pajulajeilla, epäilee -tokko sekasikiöt milloinkaan palautuvat kantalajiensa muotoon, -jotavastoin Naudin, joka on kokeillut etupäässä viljelyskasveilla, -väittää kiven kovaan sekasikiöiden palautumistaipumuksen miltei -yleiseksi. Gärtner lausuu vielä että kun kaksi lajia, jotka ovat mitä -läheisintä sukua toisilleen, risteytetään kolmannen kanssa, niin -sekasikiöt eroavat toisistaan suuresti; jos sitävastoin risteytetään -jonkin lajin kaksi hyvin eroavaa muunnosta toisen lajin kanssa, niin -sekasikiöt eivät paljoa eroa toisistaan. Tämä väite perustuu kumminkin, -mikäli tiedän, yhteen ainoaan kokeeseen, ja se näyttää olevan aivan -ristiriidassa eräiden Kölreuterin tekemien kokeiden tulosten kanssa. - -Tässä ovat nyt kaikki nuo vähäpätöiset eroavaisuudet, jotka Gärtner on -voinut havaita sekasikiöiden ja sekamuunnosten välillä. Mitä taas -niihin yhtäläisyyksiin tulee, jotka yhdistävät sekamuunnokset ja -sekasikiöt vanhempiinsa, -- etenkin läheisistä sukulaislajeista -syntyneet sekasikiöt -- riippuu niiden laatu ja suuruus Gärtnerin -mukaan samoista laeista. Kahden lajin risteytyessä toisella on välistä -suurempi kyky painaa leimansa sikiöön. Minun uskoni on, että -kasvimuunnosten laita on sama; ja myöskin eläinten joukossa lienee -usein toisella muunnoksella suurempi periytymiskyky kuin toisella. -Vastavuoroisista risteytyksistä syntyneet sekasikiö-kasvit ovat yleensä -hyvin toistensa kaltaisia, ja samoin ovat myöskin vastavuoroisista -risteytyksistä syntyneet kasvien sekamuunnokset. Sekä sekasikiöt että -sekamuunnokset voidaan saada palautumaan jompaankumpaan puhtaaseen -kantamuotoonsa, kun niitä polvi polvelta yhä risteytetään tämän muodon -kanssa. - -Edellä olevat huomautukset pitänevät paikkansa niin hyvin eläimiin kuin -kasveihinkin nähden; mutta eläimiin nähden on kysymys monimutkaisempi, -osaksi toisarvoisten sukupuoliominaisuuksien, mutta varsinkin sen -vuoksi, että kyky painaa leimansa jälkeläisiin esiintyy toisessa -sukupuolessa voimakkaampana kuin toisessa sekä lajien risteytyessä -keskenään että toisen muunnoksen risteytyessä toisen kanssa. Uskon -niiden tiedemiesten olevan oikeassa, jotka väittävät, että aasin -periytyväisyyskyky on suurempi kuin hevosen, jotenka sekä muuli että -muuliaasi muistuttavat enemmän aasia kuin hevosta, mutta että aasioriin -periytyväisyyskyky on voimakkaampi kuin aasitamman, jotenka aasioriin -ja hevostamman varsa, muuli, muistuttaa enemmän aasia kuin hevosoriin -ja aasitamman varsa, muuliaasi. - -Monet tiedemiehet ovat panneet paljon painoa siihen oletettuun -seikkaan, että muka yksistään muunnosten sekajälkeläiset tulevat -enemmän jommankumman vanhempansa kaltaisia, eivätkä yhdistä itseensä -yhtä paljon molempien vanhempainsa ominaisuuksia; mutta sama on -toisinaan myöskin sekasikiöiden laita, joskin, myönnän sen, paljon -harvemmin kuin sekamuunnosten. Päättäin muistiinmerkitsemistäni -tapauksista, joissa risteytyksestä syntyneet eläimet ovat suuresti -jommankumman vanhempansa näköisiä, näyttää niissä yhdennäköisyys -etupäässä rajottuvan äkkiä ilmenneihin ominaisuuksiin, jotka miltei -kuuluvat epämuotoisuuksiin -- sellaisiin kuin albinismi, melanismi, -hännän tai sarvien puuttuminen, liikasormet ja -varpaat --, eivätkä ne -kuulu sellaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat hitaasti kehittyneet -luonnollisen valinnan vaikutukset. Lisäksi tuntuu otaksuttavalta, että -sekamuunnoksilla, jotka polveutuvat usein äkisti syntyneistä ja -puolittain epämuotoista laatua olevista muunnoksista, on paljon -suurempi taipumus äkkiä täydellisesti palautumaan jommankumman -kantavanhempansa muotoon, kuin sekasikiöillä, jotka polveutuvat -hitaasti ja luonnollisesti kehittyneistä lajeista. Mutta ylipäänsä olen -täysin yhtä mieltä tohtori Prosper Lucas'in kanssa, joka kerättyään ja -järjestettyään suunnattoman joukon eläimiä koskevia tosiseikkoja tulee -siihen johtopäätökseen, että lait, jotka määräävät lapsen ja vanhempien -yhdennäköisyyden, ovat samat, riippumatta vanhempien suuremmasta tai -pienemmästä yhdennäköisyydestä eli siitä, onko risteytys tapahtunut -saman muunnoksen, eri muunnosten tai eri lajien yksilöiden välillä. - -Lukuunottamatta hedelmällisyys- tai hedelmättömyyskysymystä näyttää -risteytettyjen lajien ja muunnosten välillä vallitsevan kaikissa muissa -suhteissa suuri yleinen yhtäläisyys. Jos arvelemme jokaisen lajin -syntyneen erikoisen luomistoimen kautta ja muunnosten syntyneen -toisarvoisten lakien vaikutuksesta, niin tämä yhtäläisyys on -hämmästyttävä. Mutta se on täysin sopusoinnussa sen mielipiteen kanssa, -ettei lajeilla ja muunnoksilla ole mitään oleellista erotusta. - - - - -YLEISKATSAUS. - - -Ensi risteytymiset sellaisten muotojen välillä, jotka niin selvästi -eroavat toisistaan, että niitä voidaan pitää eri lajeina, ja niiden -sekasikiöt ovat hyvin yleisesti, joskaan eivät aina, hedelmättömiä. -Hedelmättömyys on hyvin eriasteista ja useinkin se esiintyy niin -lievänä, että kaikkein huolellisimmat havaintojentekijät ovat tulleet -aivan päinvastaisiin tuloksiin, kun he sen nojalla ovat päätelleet, -ovatko jotkin muodot katsottavat muunnoksiksi vaiko lajeiksi. -Hedelmättömyys on saman lajin yksilössä synnynnäisesti muuntelevainen -ja se on hyvin altis suotuisien ja epäsuotuisien olosuhteiden -vaikutuksille. Hedelmättömyysaste ei aina ole riippuvainen -systematisesta sukulaisuudesta, sen määräävät eräät omituiset ja -monimutkaiset lait. Kahden lajin vastavuoroiset risteytykset ovat -tavallisesti eri määrässä hedelmättömiä, ja toisinaan on erotus -hyvinkin suuri. Ensi risteytyksen ja siitä syntyneiden sekasikiöiden -hedelmättömyyskään ei aina ole yhtä suuri. - -Samoinkuin puiden oksastuksessa huomattava lajien ja muunnosten -erilainen kiinnikasvettumiskyky riippuu kasvullisen rakenteen -eroavaisuuksista, joiden laatu yleensä on meille tuntematon, samoin -risteytyksessäkin se suurempi tai pienempi helppous, jolla toinen laji -yhtyy toiseen, riippuu lajien siitososissa piilevistä tuntemattomista -eroavaisuuksista. On yhtä vähän syytä luulla, että lajit ovat varta -vasten saaneet eriasteisen keskinäisen hedelmättömyytensä, jotta niiden -risteytyminen ja sekaantuminen luonnossa estyisi, kuin että puut ovat -saaneet suuremman tai pienemmän kyvyn vastustaa oksastamista, jotta ne -eivät kasvettuisi yhteen metsissämme. - -Ensi risteytysten ja niiden sekasikiö-jälkeläisten hedelmättömyys ei -ole luonnollisen valinnan aikaansaama. Ensi risteytysten hedelmättömyys -näyttää riippuvan eri asianhaaroista, joissakin tapauksissa sikiön -aikaisesta kuolemasta. Sekasikiöiden hedelmättömyys johtuu nähtävästi -siitä, että niiden koko organisationi on kärsinyt häiriöitä kahden -erilaisen muodon yhtymisen vuoksi, ja niiden hedelmättömyys on läheistä -sukua sille hedelmättömyydelle, jota usein huomataan puhtaissakin -lajeissa, kun ne ovat joutuneet uusiin ja luonnottomiin olosuhteisiin. -Ken kykenee selittämään jälkimäisen tapauksen, kykenee myöskin -selittämään sekasikiöiden hedelmättömyyden. Tälle mielipiteelle antaa -voimakasta tukea eräs toisellainenkin rinnakkaisilmiö: se, että lievät -elinehtojen muutokset lisäävät kaikkien elollisten olentojen elinvoimaa -ja hedelmällisyyttä ja että sellaisten muotojen risteytyminen, jotka -ovat eläneet hieman erilaisissa olosuhteissa tai jotka ovat -muunnelleet, vaikuttaa edullisesti jälkeläisten ruumiinkokoon, -elinvoimaan ja hedelmällisyyteen. Kaksi- ja kolmimuotoisten kasvien -"väärien" siitosten ja niistä syntyneiden jälkeläisten hedelmättömyys -tekee kenties todennäköiseksi, että ensi risteytysten ja niiden -jälkeläisten suhteellisen hedelmällisyyden välillä aina on olemassa -jokin tuntematon yhdysside. Tarkastaessamme näitä dimorfismia koskevia -tosiseikkoja ynnä vastavuoroisten risteytysten tuloksia emme voi -olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että risteytettyjen lajien -hedelmättömyyden alkusyy on sukupuoliainesten eroavaisuudessa. Mutta -miksi eri lajien sukupuoliainekset ovat niin yleisesti enemmän -tai vähemmän muuntuneet, siten aiheuttaen lajien keskinäisen -hedelmättömyyden, sitä emme tiedä. Kumminkin tämä seikka näyttää olevan -jossakin läheisessä suhteessa siihen, että lajit ovat kauan aikaa -olleet miltei muuttumattomien elinehtojen alaisina. - -Ei ole ensinkään hämmästyttävää, että kahden lajin risteyttämisen -vaikeus ja niiden sekasikiö-jälkeläisten hedelmättömyys useimmiten -vastaavat toisiaan, silloinkin kun ne johtuvat eri syistä: molemmat -seikat riippuvat niiden eroavaisuuksien suuruudesta, jotka erottavat -risteytetyt lajit toisistaan. Ei ole myöskään hämmästyttävää, että ensi -risteytyksen aikaansaamisen helppous ja siitä syntyneiden sekasikiöiden -hedelmällisyys sekä oksastamisen helppous -- joskin viimemainittu -seikka ilmeisesti riippuu aivan eri asianhaaroista kuin edellämainitut --- jossakin määrin käy rinnan kokeilun alaisina olevien muotojen -systematisen sukulaisuuden kanssa; sisältyyhän näet systematiseen -sukulaisuuteen kaikenlaisia yhdenkaltaisuuksia. - -Sellaisten muotojen ensi risteytykset, jotka tiedetään muunnoksiksi tai -jotka ovat siksi paljon toistensa kaltaisia, että niitä voidaan pitää -muunnoksina, ja näistä syntyneet jälkeläiset ovat yleensä -hedelmällisiä, mutta eivät kuitenkaan poikkeuksetta, niinkuin usein -väitetään. Tämä miltei yleinen ja täydellinen hedelmällisyys ei olekaan -mitään ihmeellistä, katsoen siihen että niin helposti voimme erehtyä -tekemään kehäpäätelmiä, kun on kysymys luonnontilassa elävistä -muunnoksista, ja katsoen siihen että suurin osa kesyistä ja -viljellyistä muunnoksista on syntynyt ainoastaan ulkonaisiin -eroavaisuuksiin kohdistuvan valinnan kautta ja etteivät nämä muunnokset -ole kauan eläneet yhdenmukaisissa olosuhteissa. Älkäämme myöskään -jättäkö huomioon ottamatta sitä, että pitkällinen kesytys ja viljelys -pyrkii poistamaan hedelmättömyyden, jotenka siis ei suinkaan ole -luultavaa, että se voisi aiheuttaa tämän saman ominaisuuden. -Hedelmällisyyttä lukuunottamatta sekasikiöt ja sekamuunnokset -muistuttavat toisiaan mitä läheisimmin kaikissa muissa suhteissa: -muuntelevaisuudessa, siinä, että ne yhä uudelleen risteytettyinä toisen -puhtaan kantamuodon kanssa lopuksi palautuvat tähän muotoon sekä siinä, -että ne perivät kummankin vanhempansa ominaisuudet. - -Vaikkakaan emme siis tunne ensi risteytysten ja sekasikiöiden -hedelmättömyyden alkusyytä, yhtä vähän kuin tiedämme, miksi -luontaisista olosuhteistaan siirretyt eläimet ja kasvit muuttuvat -hedelmättömiksi, eivät tässä luvussa esitetyt tosiasiat mielestäni -vastusta sitä olettamusta, että lajit ovat alkuaan olleet muunnoksia. - - - - -X LUKU. - -GEOLOGIAN KERTOMUKSEN EPÄTÄYDELLISYYS. - - -Miksi nykyään puuttuu välimuotoja. -- Sukupuuttoon kuolleiden -välittävien muunnosten luonne ja lukumäärä. -- Kuluneen ajan pituus -päättäen kulutuksen (denudationin) ja kerrostumisen nopeudesta. -- -Kuluneen ajan pituus vuosissa määrättynä. -- Paleontologisten -kokoelmiemme köyhyys. -- Geologisten muodostumien katkonaisuus. -- -Graniittimaisten vuorilajien kulutus. -- Välittävien muunnosten -puuttuminen jokaisesta muodostumasta -- Lajiryhmien äkillinen -ilmaantuminen. -- Niiden äkillinen ilmaantuminen vanhimmissa -tunnetuissa kivettymiä-sisältävissä kerrostumissa. -- Asuttavaksi -soveltuneen maapallon ikä. - - -Kuudennessa luvussa olen lyhyesti maininnut ne pääasialliset -vastaväitteet, joita voidaan tehdä teoksessani esitettyjä mielipiteitä -vastaan. Useimpia niistä olemme jo käsitelleet. Sangen pulmallisen -vaikeuden tarjoaa lajinomaisten muotojen selväpiirteisyys ja se seikka, -etteivät nämä muodot liity toisiinsa lukemattomien välimuotojen -välityksellä. Osotin syyt. miksei tuollaisia välimuotoja nykyään -yleisesti esiinny sielläkään, missä olosuhteet näyttäisivät siihen -suotuisimmilta, nimittäin laajoilla, eheillä mantereilla, joilla -vallitsevat asteittaisesti vaihtelevat ulkonaiset olosuhteet. Koetin -osottaa, että kunkin lajin elämä on riippuvaisempi muiden jo -selväpiirteisiksi vakaantuneiden elollisten muotojen olemassa-olosta -kuin ilmastosuhteista ja että todella määräävät elinehdot eivät -vaihtele yhtä huomaamattomin vivahduksin kuin lämpö tai kosteus. Koetin -myöskin osottaa, että koska välittävät muunnokset ovat vähälukuisempia -kuin ne muodot, jotka ne liittävät toisiinsa, niin välittävät muodot -yleensä tuhoutuvat ja häviävät sukupuuttoon toisintumisen ja kehityksen -jatkuessa. Pääsyynä siihen, ettei lukemattomia välimuotoja nykyään -esiinny kaikkialla luonnossa, on kumminkin itse luonnollinen valinta, -joka aikaansaa, että uudet muodot lakkaamatta syrjäyttävät ja korvaavat -kantamuotonsa. Mutta samoinkuin tämä sukupuuttoon häviäminen on ollut -äärettömän runsasta, samoin on aikaisemmin eläneiden välittävien -muunnosten lukumäärän täytynyt olla todella äärettömän suuri. Miksi ei -sitten jokainen geologinen muodostuma ja jokainen geologinen sarja ole -täynnä tuollaisia välimuotoja? Geologia ei tosiaankaan osota meille -mitään tuollaista asteittaisesti toisiinsa liittyvien elollisten -muotojen ketjua: ja tämä on kenties lähinnä tarjoutuva ja painavin -vastaväite, joka voidaan tehdä teoriaamme vastaan. Selitys on -luullakseni etsittävä geologian kertomuksen tavattomasta -epätäydellisyydestä. - -Ensinnäkin meidän on aina pidettävä mielessä, millaisia välimuotoja -teoriamme mukaan on muinoin täytynyt olla olemassa. Katsellessani kahta -sukulaislajia, mitä tahansa, on minun ollut vaikea olla kuvittelematta -mielessäni muotoja, jotka ovat niiden _suoranaisia_ välimuotoja. Tämä -on kumminkin aivan väärin; meidän olisi sen sijaan aina etsittävä -kunkin lajin ja yhteisen tuntemattoman kantalajin välimuotoja, ja -kantalaji on tavallisesti muutamissa suhteissa eronnut kaikista -toisintuneista jälkeläisistään. Mainittakoon yksi ainoa yksinkertainen -esimerkki: Riikinkukkokyyhkynen ja kupukyyhkynen polveutuvat kumpikin -kalliokyyhkysestä. Jos omistaisimme kaikki olemassa-olleet välimuodot, -olisi meillä sarja tavattoman läheisesti toisiinsa liittyviä kummankin -kyyhkysrodun ja kalliokyyhkysen välimuotoja. Mutta meillä ei olisi -mitään suoranaisia välittäviä muunnoksia, jotka yhdistäisivät toisiinsa -riikinkukkokyyhkysen ja kupukyyhkysen: ei esim. mitään sellaista -muotoa, jossa yhtyisi hieman viuhkamaisesti levennyt pyrstö ja hieman -laajennut kupu, nuo kummankin rodun luonteenomaiset tunnusmerkit. -Sitäpaitsi molemmat rodut ovat niin suuresti toisintuneet, että jollei -meillä olisi mitään historiallisia tai epäsuoria todistuksia niiden -alkuperästä, olisi mahdotonta vertaamalla niiden rakennetta -kalliokyyhkysen rakenteeseen päättää, polveutuvatko ne tästä vai -jostakin muusta sukulaislajista, esim. Columba oenas lajista. - -Samoin, jos luonnonlajien joukossa katselemme hyvin selvästi eroavia -sukulaismuotoja, kuten esim. hevosta ja tapiiria, ei meillä ole mitään -syytä olettaa, että milloinkaan on ollut olemassa suoranaisia -välimuotoja, jotka yhdistivät kummankin lajin yhteiseen kantamuotoon. -Yhteisen kantamuodon elimistön rakenteella on ollut paljon yleistä -yhtäläisyyttä tapiirin ja hevosen kanssa. Mutta joissakin suhteissa -kantamuodon rakenne on saattanut huomattavasti erota kummankin -jälkeläisen rakenteesta, jopa kenties enemmän kuin nämä eroavat -toisistaan. Tämän vuoksi emme kykenisi missään tällaisessa tapauksessa -saamaan selville kahden tai useamman lajin kantamuotoa, vaikka tarkasti -vertaisimme kantamuodon rakennetta sen toisintuneiden jälkeläisten -rakenteeseen, jollei meillä ole katkeamatonta sarjaa välimuotoja. - -Aivan mahdotonta ei teoriamme mukaan ole, että kahdesta elossa-olevasta -muodosta toinen polveutuu toisesta, esim. hevonen tapiirista; ja tässä -tapauksessa on kahden elossa-olevan muodon välillä ollut olemassa -_suoranaisia_ välimuotoja. Mutta tällainen tapaus edellyttää, että -toinen muoto on hyvin pitkän ajan pysynyt muuttumattomana sillävälin -kuin sen jälkeläiset ovat suuresti muuttuneet. Ja kilpailun laki, joka -vallitsee eliöiden kesken ja lapsen ja vanhemman välillä, tekee -tällaisen tapauksen hyvin harvinaiseksi, koska uudet, edistyneet muodot -aina pyrkivät syrjäyttämään vanhat, kehittymättömät muodot. - -Luonnollisen valinnan teorian mukaan kaikkia elossa olevia lajeja ovat -liittäneet suvun kantalajiin välimuodot, joiden eroavaisuudet eivät ole -olleet suuremmat kuin ne eroavaisuudet, joita nykyään havaitsemme saman -lajin luonnossa ja kesytystilassa syntyneiden eri muunnosten välillä. -Ja nämä kantalajit, jotka nykyään tavallisesti ovat sukupuuttoon -hävinneet, ovat samalla tavoin vuorostaan liittyneet vanhempiin -muotoihin ja niin yhä edelleen siten, että kaikkien alkuperä -lopulta johtaa koko luokan yhteiseen esi-isään. Niiden väli- ja -siirtymämuotojen lukumäärän, jotka ovat liittäneet toisiinsa kaikki -elossa-olevat ja sukupuuttoon kuolleet lajit, on siis täytynyt olla -arvaamattoman suuri. Mutta jos teoriamme pitää paikkansa, on niitä -varmasti täytynyt elää maan päällä. - - - -KULUNEEN AJAN PITUUS PÄÄTTÄEN KERROSTUMISEN JA KULUTUKSEN -(DENUDATIONIN) NOPEUDESTA. - - -Paitsi sitä, että meiltä puuttuu kivettyneitä jäännöksiä noista -äärettömän lukuisista välimuodoista, voidaan vielä väittää, ettei -kulunut aika olisi riittänyt synnyttämään niin suuria organisia -muutoksia, koska kaikki muutokset ovat tapahtuneet hitaasti. Minun on -tuskin mahdollista osottaa lukijalle, joka ei ole varsinainen geologi, -tosiasioita, jotka antaisivat heikonkaan käsityksen kuluneen ajan -pituudesta. Se, joka luettuaan Sir Charles Lyell'in suurenmoisen -teoksen "Principles of Geology" -- jonka tulevaisuuden historioitsijat -ovat tunnustavat aikaansaaneen vallankumouksen luonnontieteiden alalla --- ei myönnä, että kuluneet aikakaudet ovat olleet äärettömän pitkät, -sen on parasta heti sulkea tämä teokseni. En suinkaan tahdo sanoa, että -riittää, jos tutkimme "Geologian perusteita" tai eri tiedemiesten -kirjottamia erikoistutkimuksia, jotka käsittelevät erikoisia -muodostumia ja joissa kukin kirjoittaja koettaa antaa jonkin, jos kohta -vaillinaisen käsityksen eri muodostumien, vieläpä kerrostumienkin -iästä. Parhaan käsityksen kuluneen ajan pituudesta saamme tarkatessamme -työskenteleviä voimia ja havaitessamme, kuinka syvältä kuluttavat -voimat ovat uurtaneet maanpintaa ja kuinka runsaasti sedimenttiä on -sille kerrostunut. Kuten Lyell aivan oikein on huomauttanut, on -kerrostuneiden muodostumiemme laajuus ja paksuus tuloksena vastaavasta -kulutuksesta, jonka alaisena maankuori muualla on ollut. Meidän on siis -tarkastettava toistensa päälle kasautuneiden kerrostumien muodostamia -röykkiöitä, tarkastettava jokia, jotka kuljettavat mukanaan lietettä, -ja aaltoja, jotka hivuttavat meren rantakallioita, saadaksemme -jonkinmoisen käsityksen kuluneen ajan pituudesta, jonka muistomerkkejä -näemme kaikkialla ympärillämme. - -Kulkiessamme pitkin rannikkoa, jonka muodostavat kohtalaisen kovat -kalliot, voimme havaita kuinka kulutus tapahtuu. Useimmiten huuhtelee -nousuvesi kallioita kahdesti vuorokaudessa, silloinkin lyhyen ajan, ja -aallot kuluttavat niitä vain silloin kun ne kuljettavat mukanaan -hiekkaa tai pieniä kiviä, sillä on hyvin luultavaa, että puhdas vesi ei -ensinkään kuluta kalliota. Vihdoin on vesi uurtanut kallion perustan, -suunnattomia lohkareita sortuu mereen ja nämä lohkareet ovat atomi -atomilta hivutettavat, kunnes ne ovat niin pienentyneet, että aallot -voivat niitä vyörytellä, vähitellen jauhaen ne pieniksi kiviksi, -hiekaksi tai mudaksi. Mutta kuinka usein näemmekään peräytyvien -rantakallioiden juurella pyöreitä kallionlohkareita, joita paksulta -peittävät merikasvit ja -eläimet, osottaen kuinka harvoin aallot niitä -vierittävät. Sitäpaitsi, jos kuljemme muutaman engl. penikulman pitkin -jotakin kalliorantaa, joka on veden hävittävän kulutuksen alaisena, -havaitsemme kalliossa vain paikotellen pitkin rannikkoa tai jonkun -ulkonevan kallionkärjen ympärillä merkkejä nykyään tapahtuvasta -hävityksestä. Kallion pinta ja kasvusto osottavat, että vuosia on -kulunut siitä kuin aallot ovat muilla paikoin huuhdelleet -rantakallioiden juurta. - -Äskettäin ovat kumminkin Ramsay ja monet muut etevät tiedemiehet, -Jukes, Geikie, Groll y.m., opettaneet meille, että ilman kulutus on -paljon tärkeämpi voima kuin rannikkokulutus eli aaltojen voima. Koko -maan pinta on alttiina ilman ja sadeveden sekä siihen liuenneen -hiilihapon kemialliselle vaikutukselle ja kylmemmissä maissa sitäpaitsi -pakkasen vaikutukselle. - -Irtautuneet ainejoukot kuljettaa rankkasade alas loiviakin rinteitä ja -tuuli lakaisee niitä mukanaan, varsinkin kuivissa seuduissa, paljon -suurempia määriä kuin luulisikaan. Joet ja virrat kuljettavat niitä -sitten edelleen ja jos ne ovat vuolaita, syventävät ne uomaansa ja -jauhavat irtautuneet kappaleet hienoiksi. Sadepäivinä näemme -sellaisessakin seudussa, jossa maanpinta on loivasti aaltoileva, -sadeveden vaikutuksen niissä lietteisissä purosissa, joita virtaa alas -pitkin joka rinnettä. Ramsay ja Whitaker ovat tehneet sen merkillisen -huomion, etteivät Wealden'in piirissä tavattavat äyräsjonot ja -samanlaiset, koko Englannin poikki ulottuvat jonot, joita ennen -pidettiin vanhoina merenrannikkoina, voi olla tällaisia, koska kukin -äyräsjono on samaa muodostumaa, jotavastoin rantaäyräämme ovat -kaikkialla muodostuneet toisiaan leikkaavista eri muodostumista. - -Koska näin on laita, täytyy meidän olettaa äyräiden syntyneen etupäässä -siten, että kalliot, jotka ne muodostavat, ovat kestäneet ilman -kulutuksen paremmin kuin niitä ympäröivä maanpinta, joka on vähitellen -laskeutunut, kovemman vuorilajin muodostamien kallioäyrästen jäädessä -paikoilleen. Mikään ei ole omansa paremmin vakuuttamaan meitä kuluneen -ajan äärettömästä pituudesta -- sen käsityksen mukaan mikä meillä on -ajan pituudesta -- kuin se havainto, että ilman ja sadeveden vaikutus, -jonka voima näyttää niin vähäiseltä ja joka näyttää vaikuttavan niin -hitaasti, on aikaansaanut niin suuria tuloksia. - -Kun näin olemme saaneet käsityksen siitä hitaudesta, millä ilma, -sadevesi ja meren aallot kuluttavat maakerroksia, on meidän, -päästäksemme selville kuluneen ajan pituudesta, hyvä tarkastella -toisaalta niitä kalliojoukkioita, jotka ovat mainittujen voimien -vaikutuksesta murenneet ja levinneet laajoille alueille, toisaalta -sedimentaristen muodostumien paksuutta. Muistan kuinka hämmästynyt olin -tarkastellessani tuliperäisiä saaria, joiden rantakalliot meren aallot -olivat uurtaneet tuhannen tai parintuhannen jalan korkuisiksi -pystysuoriksi kivipylväiksi; sillä laavarinteet, jotka viettävät -loivasti mereen, syystä että laava muinoin oli sulassa tilassa, -osottivat jo ensi silmäyksellä, kuinka kauas avoimeen mereen kovat -kalliokerrokset olivat ennen ulottuneet. - -Samaa kertovat vieläkin selvemmin ne suuret halkeamat, joita myöten -kerrostumat ovat toisella puolella kohonneet tahi toisella puolella -vajonneet tuhansia jalkoja; sillä senjälkeen kun maan kuori murtui -- -eikä ole mitään erotusta tapahtuiko kohoaminen nopeasti tahi kuten -useimmat geologit nyt otaksuvat hyvin hitaasti ja nytkähdyksittäin -- -on pinta niin kokonaan tasottunut, että ei näy mitään ulkonaista jälkeä -tästä laajalle ulottuvasta siirroksesta. Cravenhalkeama esimerkiksi -ulottuu kolmenkymmenen englannin peninkulman pituudelta ja pitkin tätä -viivaa ovat kerrokset toisella puolella halkeamaa kohonneet 600:sta -3000:teen jalkaan korkeammalle. Professori Ramsay on julkaissut -kertomuksen tällaisesta murtumasta Anglesean saarella, jossa siirros -oli 2300 jalkaa, ja hän on ilmottanut minulle että Merionethshiressä on -1200 jalan siirros, ja kuitenkaan ei näissä tapauksissa löydy mitään -maan pinnalla, joka osottaisi tällaisia äärettömiä siirroksia -tapahtuneen; kalliot murtuman molemmin puolin ovat silinneet -tasaisiksi. - -Toiselta puolen ovat myöskin sedimentariset kerrokset kaikkialla -maapallolla tavattoman paksuja. Kordiljeeri-vuorilla arvioin erään -konglomeraattikerroksen noin kymmenentuhannen jalan vahvuiseksi; ja -vaikka konglomeraatit ovat todennäköisesti kerrostuneet paljon -nopeammin kuin hienommat sedimentit, ovat ne kumminkin, ollen -muodostuneet kuluneista ja pyöristyneistä vierinkivistä, joista -jokaisessa näkyy ajan hampaan jälki, omansa selvästi osottamaan, kuinka -hitaasti ainejoukkioiden on täytynyt kasautua. Professori Ramsay on -antanut minulle seuraavat, useimmiten todellisiin mittauksiin -perustuvat tiedot toisiaan seuraavien muodostumien suurimmasta -paksuudesta _eri_ osissa Britanniaa: - - Palaiozoinen sarja (lukuunottamatta tuliperäisiä - kerroksia) ............ 57,154 jalkaa - Sekundarinen sarja .... 13,190 " - Tertiarinen sarja ..... 2,140 " - --- siis yhteensä 72,484 jalkaa, s.o. lähes 13 3/4 engl. penikulmaa. -Jotkut muodostumista, joita Englannissa edustavat ohuet kerrokset, ovat -Europan mannermaalla tuhansien jalkojen paksuisia. Sitäpaitsi useimmat -geologit ovat sitä mieltä, että kunkin toistaan seuraavan muodostuman -välillä on ollut äärettömän pitkiä "tyhjiä" ajanjaksoja. Britannian -sedimentaristen vuorilajien korkea röykkiö antaa siis ainoastaan -vaillinaisen käsityksen siitä ajasta, joka on kulunut niiden -kerrostumiseen. Kun otamme huomioon nämä eri asianhaarat, herää meissä -sama voimattomuuden tunne kuin turhaan yrittäessämme selvittää -itsellemme ikuisuuden käsitettä. - -Tämä vaikutelma on kumminkin osaksi väärä. Croll huomauttaa eräässä -mielenkiintoisessa kirjotuksessa, että me emme erehdy siinä, että -muodostaisimme liian suuren käsityksen geologisten aikakausien -pituudesta, vaan arvioidessamme niitä vuosissa. Kun geologit -tarkastelevat laajoja ja monimutkaisia ilmiöitä ja sitten niitä lukuja, -jotka edustavat useita miljoonia vuosia, herättävät kummatkin mielessä -aivan eri vaikutelman ja ollaan heti valmiita väittämään lukuja liian -alhaisiksi. Mitä ilman ja sadeveden kulutukseen tulee, osottaa Croll -laskemalla sen tunnetun lietemäärän, jonka eräät joet vuosittain -kuljettavat mukanaan, suhteessaan jokialueiden suuruuteen, että 1000 -jalan paksuinen kiinteä kallio vähitellen kuluisi pois tasaisesti koko -alueen laajuudelta kuudessa miljoonassa vuodessa. Tulos näyttää -hämmästyttävältä ja eräät seikat saavat meidät epäilemään sitä liian -suureksi, mutta vaikkapa ottaisimme vain puolet tai neljännen osan, on -se sittenkin hämmästyttävä. Harvat meistä kumminkaan tietävät, mitä -miljoona oikeastaan merkitsee. Croll antaa seuraavan esimerkin: Ota -kapea paperinliuskare, joka on 88 jalkaa 4 tuumaa pitkä, kiinnitä se -suuren salin seinälle ja erota sitten merkillä liuskareen toisesta -päästä kymmenesosa tuumaa. Tämä kymmenesosa tuumaa esittää sataa vuotta -ja koko liuskare miljoonaa vuotta. Mutta muistakaamme, mitä jo satakin -vuotta merkitsee, kun on kysymys elollisista olioista. Monet taitavat -kasvattajat ovat ihmisiän kuluessa niin suuresti muuntaneet eräitä -korkeammista eläimistämme, jotka lisääntyvät paljon hitaammin kuin -useimmat alhaiset eläimet, että heidän jalostamiaan eläimiä voidaan -syystä pitää uutena alarotuna. Harvat kasvattajat ovat tarpeellisella -huolella kehittäneet rotuansa enemmän kuin puolen vuosisadan ajan, -joten sata vuotta vastaa kahden kasvattajan perättäistä työtä. Ei ole -otaksuttavaa, että lajit luonnontilassa milloinkaan muuttuvat niin -nopeasti kuin kotieläimet määräperäisen valinnan alaisina. Joka -suhteessa paremman vertauskohdan tarjoisivat ne tulokset, jotka ovat -seurauksena itsetiedottomasta valinnasta, s.o. hyödyllisimpien tai -kauneimpien eläinten säilyttämisestä, joka ei tarkota rodun -muuntamista. Mutta tämän itsetiedottomankin valinnan vaikutuksesta ovat -monet rodut huomattavasti muuttuneet parissa kolmessa vuosisadassa. - -Lajit muuttuvat otaksuttavasti paljon hitaammin ja samalla alueella -tapahtuu samanaikuisia muutoksia vain muutamissa lajeissa. Tämä hitaus -johtuu siitä, että kaikki saman alueen asukkaat ovat jo niin hyvin -mukautuneet toistensa mukaan, ettei luonnon taloudessa ilmaannu uusia -sijoja ennenkuin pitkien väliaikojen jäljestä joidenkin fysillisten -muutosten tai uusien muotojen maahanmuuton aiheuttamina. Sitäpaitsi ei -aina heti esiinny oikeanlaatuisia muunteluja tai yksilöllisiä -eroavaisuuksia, jotka voisivat paremmin sovelluttaa jotkut asukkaista -uusiin sijoihin muuttuneissa olosuhteissa. Ikävä kyllä meillä ei ole -mitään keinoa, millä voisimme vuosissa määrätä, kuinka pitkän ajan -jonkin lajin toisintuminen vaatii; mutta tähän aikakysymykseen on -meidän vielä uudelleen palattava. - - - -PALEONTOLOGISTEN KOKOELMIEN KÖYHYYS. - - -Luokaamme nyt silmäys rikkaimpiin geologisiin kokoelmiimme. Kuinka -mitättömän vähän nähtävyyksiä ne meille tarjoovatkaan! Että kokoelmamme -ovat vaillinaiset, sen myöntää jokainen. Meidän ei koskaan tulisi -unohtaa sitä, mitä etevä paleontologi Edward Forbes on lausunut: että -hyvin monet kivettyneet lajit ovat meille tunnettuja ainoastaan -yksityisten särkyneiden kappaleiden tai muutamien harvojen samalta -paikalta kerättyjen kappaleiden perustalla. Ainoastaan pieni osa maan -pintaa on geologisesti tutkittu eikä ainoatakaan osaa siitä -tarpeellisella huolellisuudella, kuten jokavuotiset Europassa tehdyt -tärkeät löydöt todistavat. Ei mikään kokonaan pehmeä elimistö voi -säilyä. Kotilot ja luut mätänevät maatessaan merenpohjalla, jolle ei -laskeudu mitään lietettä. Olemme arvattavasti aivan väärässä, jos -oletamme että lietettä laskeutuu koko merenpohjalle kylliksi nopeasti, -jotta se voisi haudata ja säilyttää fossiliset jäännökset. Suunnattoman -laajoilla aloilla valtamerta osottaa veden sininen väri sen puhtauden. -Monet tunnetut tapaukset, joissa jotakin muodostumaa tasaisesti peittää -myöhempi, äärettömän pitkän väliajan kuluttua muodostunut kerros, -alemman muodostuman osottamatta mitään kulutuksen merkkejä, näyttävät -olevan selitettävissä ainoastaan siten, että merenpohja usein pitkät -aikakaudet pysyy aivan muuttumattomana. Ne jäännökset, jotka -hautautuvat hiekkaan tai soraan, liukenevat kerrosten kohottua pinnalle -läpivaluvan hiilihappopitoisen sadeveden vaikutuksesta. Jotkut niistä -monenlaatuisista eläimistä, jotka elävät rannikoilla nousu- ja -pakoveden välimailla, näyttävät harvoin säilyvän. Niinpä eri -Chthamalinoe-lajit (eräs kiinni-istuvien siimajalkaisten alaheimo) -peittävät kallioita kaikkialla maailmassa lukemattomin joukoin; ne ovat -kaikki rannikko-eliöitä, lukuunottamatta erästä Välimeren-lajia, -joka asustaa syvässä vedessä, ja tämä on löydetty kivettyneenä -Sisiliasta, jotavastoin ei mitään muuta lajia ole löydetty mistään -tertiarimuodostumasta, vaikka tiedetään Chthamalus-suvun eläneen -liitukaudella. Vihdoin ovat monet suuret kerrostumat, jotka ovat -vaatineet äärettömän pitkän ajan kasautuakseen, aivan tyhjät -kivettymistä meidän voimatta havaita syytä tähän. Omituisimpia -esimerkkejä tästä on Flysch-muodostuma, joka saviliuskeesta ja -hiekkakivestä kokoonpantuna ulottuu usein kuudenkin tuhannen jalan -syvyisenä ja ainakin 300 engl. penikulman pituisena Wienistä Sveitsiin. -Vaikka tämä laaja muodostuma on erittäin tarkoin tutkittu, ei siitä ole -löydetty mitään kivettymiä, lukuunottamatta harvoja kasvijäännöksiä. - -Mitä sekundari- ja palaiozoisen ajan maa-eliöihin tulee, on tarpeetonta -huomauttaa todisteiden olevan äärettömän katkonaisia. Viime aikoihin -saakka ei esim. ole tunnettu ainoatakaan kumpaankaan näistä äärettömän -pitkistä aikakausista kuuluvaa maakotiloa, lukuunottamatta erästä -lajia, jonka Sir Lyell ja toht. Dawson löysivät Pohjois-Amerikan -kivihiilikerroksista; nyttemmin on kuitenkin maakotiloita löydetty -lias-muodostumasta. Mitä imettäväisten jäännöksiin tulee, osottaa -silmäys Lyellin käsikirjassa julkaistuun tauluun paljon paremmin kuin -sivumäärät yksityiskohtaisia tietoja, kuinka satunnaista ja harvinaista -niiden säilyminen on. Niiden harvinaisuus ei olekaan hämmästyttävää -katsoen siihen, kuinka suuri suhteellinen määrä tertiari-ajan -imettäväisten luita on löydetty joko luolista tai suolattoman veden -kerrostumista ja ettei tunneta ainoatakaan sekundari- tai palaiozoisten -muodostumien aikaista luolaa tai suolattoman veden kerrostumaa. - -Mutta geologian kertomuksen epätäydellisyyteen on sitäpaitsi olemassa -eräs paljon tärkeämpi syy kuin mikään edellisistä, nimittäin se, että -eri kerrostumia erottavat toisistaan äärettömän pitkät väliajat. Tätä -mielipidettä ovat pontevasti kannattaneet monet geologit ja -paleontologit, jotka kuten E. Forbes eivät ensinkään usko lajien -muuttumista. Kun näemme muodostumat kuvattuina tauluissa tai kun -tarkastamme niitä luonnossa, on meidän vaikeata olla uskomatta, että ne -välittömästi seuraavat toisiaan. Mutta me tiedämme esim. Sir R. -Murchison'in suuresta Venäjää koskevasta teoksesta, mitä ammottavia -aukkoja tuossa maassa on toistensa päälle kasautuneiden kerrosten -välillä; sama on laita Pohjois-Amerikassa ja monissa muissa osissa -maailmaa. Etevinkään geologi, jonka huomio olisi rajottunut yksinomaan -jompaankumpaan näistä laajoista alueista, ei voisi ensinkään aavistaa, -että aikakausina, jolloin hänen omassa maassaan ei ole muodostunut -mitään kerrostumia, on muualla maailmassa kasautunut suuret määrät -sedimenttiä, joka kätkee poveensa uusia ja erikoisia elämänmuotoja. Ja -jos kullakin eri alueella tuskin voidaan muodostaa mitään käsitystä sen -ajan pituudesta, joka on kulunut toisiaan seuraavien muodostumien -kasautumisen välillä, voimme otaksua ettei aikaa missään voida -varmuudella määrätä. Lukuisat ja suuret muutokset toisiaan -seuraavien muodostumien mineralogisessa kokoonpanossa, jotka -tavallisesti edellyttävät suuria muutoksia niitä ympäröivien seutujen -maantieteellisessä muodossa, joista sedimentti on peräisin, pitävät -yhtä sen otaksuman kanssa, että eri muodostumien välit edustavat -suunnattoman pitkiä ajanjaksoja. - -On luullakseni selitettävissä, miksi geologiset muodostumat ovat -jokaisessa seudussa miltei aina katkonaisia, s.o. eivät seuraa toisiaan -tarkassa järjestyksessä. Tutkiessani useiden satojen engl. penikulmien -pituudelta Etelä-Amerikan rannikkoja, jotka verraten myöhäisinä aikoina -ovat kohonneet satoja jalkoja, pisti ennen muuta silmääni se seikka, -etten tavannut mitään myöhäisiä maatumia, jotka olisivat olleet -kylliksi laajalle ulottuvia säilyäkseen edes lyhyen geologisen -aikakauden. Pitkin länsirannikkoa, jolla asustaa omituinen -merieläimistö, ovat tertiarimaatumat niin heikosti kehittyneitä, -etteivät ne luultavasti tule kaukaiseen tulevaisuuteen säilyttämään -mitään kertomusta toisiaan seuraavista erikoisista merieläimistöistä. -Jos hiukan mietimme asiaa, selvenee meille, miksei Etelä-Amerikan -kohoavalla länsirannikolla missään tapaa laajalle ulottuvia -muodostumia, jotka kätkisivät poveensa myöhäisen tertiari-ajan -jäännöksiä, vaikka sinne aikojen kuluessa on täytynyt laskeutua -runsaasti lietettä, päättäen siitä, että rantakalliot ovat tavattomasti -kuluneet ja mereen laskee mutaisia virtoja. Selitys on epäilemättä se, -että littoraliset ja sublittoraliset kerrostumat myötäänsä kuluvat -pois, niin pian kuin ne maan hitaan, vähitellen tapahtuvan nousun -johdosta ovat joutuneet aallokon vaikutuksen alaisiksi. - -On luultavaa, että pohjalle laskeutuvan lietteen täytyy muodostaa hyvin -paksuja, kiinteitä ja laajalle ulottuvia maatumia, jotta nämä voisivat -kestää aaltojen lakkaamatonta hivutusta heti maan kohottua ja -myöhempinä maanpinnan laskeutumis- ja kohoamiskausina, samoinkuin myös -myöhempää ilmastollista kulutusta. Sellaisia paksuja ja laajoja -sedimenttikerrostumia voi syntyä kahdella tavalla. Niitä voi -muodostua joko meren syvimmissä syvyyksissä, missä elämänmuodot eivät -ole niin lukuisia kuin matalammassa vedessä, joten ne kohottuaan -antavat ainoastaan vaillinaisen kuvan ympäristön elimistöistä -kerrostumiskaudella, tai voi sedimenttiä laskeutua matalalle pohjalle -kuinka paksuja ja laajoja kerrostumia tahansa, jos pohja alinomaa -hitaasti laskeutuu. Jälkimäisessä tapauksessa, niinkauan kuin pohja -laskeutuu jotenkin samassa suhteessa kuin sedimenttiä kasautuu, pysyy -meri matalana ja siis suotuisana olinpaikkana monille ja vaihteleville -muodoille, joten voi syntyä kivettymistä rikas muodostuma, joka -pinnalle kohottuaan on kylliksi paksu kestääkseen suurta kulutusta. - -Olen vakuutettu siitä, että miltei kaikki vanhat ja suurimmalta -osaltaan kivettymistä rikkaat muodostumat ovat muodostuneet -laskeutumiskausina. Sen jälkeen kuin vuonna 1845 esitin mielipiteeni -tästä asiasta, olen seurannut geologian alalla tapahtunutta edistystä -ja hämmästyksellä havainnut, kuinka tiedemiehet tutkiessaan jotakin -erikoista muodostumaa, ovat toinen toisensa jälkeen, tulleet siihen -johtopäätökseen, että kyseessä-oleva muodostuma on syntynyt -laskeutumiskaudella. Lisäksi tahdon mainita, että yksi ainoa vanha -tertiarimuodostuma Etelä-Amerikan länsirannikolla, joka on ollut -kylliksi vahva kestääkseen tähänastisen kulutuksen, mutta joka tuskin -on säilyvä kaukaiseen geologiseen tulevaisuuteen saakka, on kerrostunut -merenpohjan aletessa, siten saavuttaen huomattavan paksuuden. Kaikki -geologiset tosiasiat kertovat meille selvästi, että jokaisella alueella -on tapahtunut lukuisia maankohoamisia ja laskeutumisia ja nämä -pinnanhuojumiset ovat nähtävästi kohdanneet laajoja alueita. -Kivettymistä rikkaita muodostumia, jotka ovat olleet kyllin vahvoja ja -laajoja kestääkseen vastaisen kulutuksen, on siis kerrostunut laajoille -aloille laskeutumiskausina, mutta ainoastaan siellä, missä sedimenttiä -laskeutui siksi runsaasti, että meri pysyi matalana ja että jäännökset -hautautuivat, ennenkuin ne olivat ehtineet mädätä. Jos sitävastoin -meren pohja pysyi kohdallaan, ei matalille paikoille, jotka ovat -eliöille suotuisimpia, voinut laskeutua _paksuja_, kerrostumia. Vielä -vähemmin saattoi näin tapahtua maan vuorottaisen laskeutumisen ja -kohoomisen aikoina; eli tarkemmin sanoen, ne kerrostumat, jotka -laskeutumisen aikana kasautuivat, hävisivät tavallisesti kohottuaan -pinnalle ja jouduttuaan alttiiksi rannikkoa huuhtelevien aaltojen -kulutukselle. - -Nämä huomautukset koskevat etupäässä littoralisia ja sublittoralisia -kerrostumia. Kun on kysymyksessä avara ja matala merialue, kuten suuri -osa Itä-Intian saaristoa, jossa veden syvyys vaihtelee 30:stä 40:een -tai 60:een syleen, on pohjankohoamisen aikana saattanut kerrostua laaja -muodostuma, joka hitaasti kohotessaan ei kumminkaan ole kärsinyt suurta -kulutusta. Mutta muodostuman paksuus ei voi olla suuri, sillä pohjan -kohoamisen vuoksi sen täytyy olla pienempi kuin se syvyys, missä se -syntyi. Kerrostuma ei myöskään voi olla taajaan pakkautunut eikä päällä -olevien kerrosten peittämä, joten ilmastollinen kulutus ja meren -aaltojen hivutus vastaisten pinnanhuojumisten aikana voi sen helposti -hävittää. Hopkins on kumminkin arvellut, että jos joku alueen osa -kohoamisen jälkeen uudelleen laskeutuisi, ennenkuin kulutus on sen -hävittänyt, voisi kohoamisen aikana muodostunut ohutkin kerrostuma -peityttyään uusien suojelevien kerrostumien alle säilyä pitkät ajat. - -Hopkins lausuu myös sen arvelun, että sedimenttikerrokset, joiden -ulottuvaisuus vaakasuoraan suuntaan on ollut melkoinen, ovat harvoin -kokonaan hävinneet. Mutta kaikki geologit, lukuunottamatta niitä -harvoja, jotka uskovat että nykyiset liuskeemme ja plutoniset kalliomme -muinoin muodostivat maapallon alkuperäisen ytimen, myöntävät että -jälkimäisiä kallioita peittävät kerrokset ovat äärettömän laajoilta -aloilta kuluneet pois. Sillä on tuskin mahdollista, että sellaiset -kalliot olisivat tiivistyneet ja kiteytyneet, jos ne olisivat olleet -peittämättömiä. Mutta jos metamorfinen vaikutus tapahtui valtamerien -syvyyksissä, ei se kerros, joka muinoin suojeli kalliota, saattanut -olla paksu. Jos myönnämme, että gneissin, graniitin, dioriitin y.m. -muinoin täytyi olla niitä peittävän kerroksen alla, kuinka voimme -selittää, että monilla kohdin maapalloa näemme laajoilla alueilla näitä -vuorilajeja paljaina, jollemme oleta, että ne ovat sittemmin täydelleen -paljastuneet kaikista päällä olevista kerroksista? Että on olemassa -laajoja tällaisia alueita, on epäilemätöntä. Humboldtin kuvauksen -mukaan on Parimen graniittialue vähintäin yhdeksäntoista kertaa -Sveitsin kokoinen. Boue värittää kartassaan erään tällaisten -vuorilajien muodostaman alueen Amazonvirran eteläpuolella yhtä suureksi -kuin Espanjan, Ranskan, Italian, osan Saksaa ja Brittein saarten -muodostama alue on yhteensä. Tätä aluetta ei ole tarkoin tutkittu, -mutta matkailijain yhtäpitävistä kertomuksista päättäen graniittialue -on hyvin laaja. Niinpä von Eschwege esittää näistä kallioista -yksityiskohtaisen läpileikkauksen, joka ulottuu Rio Janeirosta 260 -maantieteellistä penikulmaa sisämaahan suorana viivana. Minä matkustin -150 penikulmaa toiseen suuntaan enkä nähnyt mitään muuta kuin -graniittimaisia vuorilajeja. Olen tarkastellut lukuisia kivinäytteitä, -joita oli kerätty pitkin koko rannikkoa Rio Janeiron läheisyydestä La -Platan suuhun saakka -- 1,100 maantieteellisen penikulman matkalta -- -ja ne kuuluivat kaikki tähän ryhmään. Sisämaassa pitkin Plata-virran -koko pohjoisrantaa näin myöhäisten tertiarikerrosten ohella ainoastaan -pienen kappaleen lievästi metamorfista kalliota, joka olisi -saattanut muodostaa osan graniittimaisia vuorilajeja peittävistä -kerroksista. Kääntäkäämme katseemme meille hyvin tunnettuun seutuun, -Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, sellaisena kuin tuo seutu on esitetty -professori H.D. Roger'in oivallisessa kartassa. Olen arvioinut eri -vuorilajialueiden suuruuden leikkaamalla ne irti kartasta ja -punnitsemalla paperin ja olen havainnut, että metamorfiset -(lukuunottamatta "puoli-metamorfisia") ja graniittimaiset vuorilajit -ovat suhteessa 19:12,5 kaikkiin uudempiin palaiozoisiin muodostumiin -yhteensä. Monilla seuduilla huomattaisiin metamorfisten ja -graniittimaisten vuorilajien ulottuvan paljon laajemmalle kuin miltä -näyttää, jos poistettaisiin kaikki sedimentariset kerrokset, jotka -epätasaisesti lepäävät niiden päällä ja jotka eivät ole voineet -muodostaa osaa siitä alkuperäisestä verhosta, jonka alla ne -kiteytyivät. On siis todennäköistä että muutamissa maapallon osissa -kokonaiset muodostumat ovat täydelleen kuluneet pois, niin ettei niistä -ole jäänyt tähteitäkään jälelle. - -Eräästä seikasta on ohimennen huomautettava. Kohoamiskausina laajenee -usein maan ja sen lähellä olevien vedenalaisten matalikkojen pinta-ala -ja siten muodostuu usein uusia olinpaikkoja, jotka kuten aikaisemmin on -selitetty, ovat suotuisia uusien muunnosten ja lajien syntymiselle; -mutta sellaisina aikakausina tavallisesti syntyy aukkoja geologian -kertomukseen. Laskeutumiskausina asutun alueen pinta-ala ja asukasten -luku sen sijaan vähenee (paitsi mannermaan rannoilla, kun se äskettäin -on pirstoutunut saaristoksi) ja sen johdosta syntyy vain harvoja uusia -muunnoksia tai lajeja, vaikka sukupuuttoon kuoleminen onkin suuri. Ja -juuri tällaisina laskeutumiskausina ovat kivettymistä rikkaimmat -muodostumat kerrostuneet. - - - -MIKSI EI MISSÄÄN YKSITYISESSÄ MUODOSTUMASSA TAVATA LUKUISIA -SIIRTYMÄMUOTOJA. - - -Ottaen huomioon edellisessä esitetyt eri asianhaarat ei voi epäillä, -että geologian kertomus on kokonaisuudessaan äärettömän epätäydellinen. -Mutta jos rajotamme huomiomme yhteen ainoaan erikoiseen muodostumaan, -käy paljon vaikeammaksi käsittää, miksi emme siitä löydä läheisesti -toisiinsa liittyviä muunnoksia, jotka liittäisivät toisiinsa aikakauden -alussa ja lopussa eläneet lajit. Tunnemme eräitä sellaisia tapauksia, -joissa samasta lajista esiintyy muunnoksia muodostuman ala- ja -yläosassa. Niinpä Trautschold mainitsee joukon esimerkkejä -ammoniiteistä ja Hilgendorf on esittänyt erään sangen merkillisen -tapauksen, kymmenen toisiinsa asteittaisesti liittyvän Planorbis -multiformis lajin muunnoksen löydön Sveitsissä erään suolattoman veden -muodostuman toisiaan seuraavista kerroksista. Vaikka jokaisen -muodostuman kerrostuminen kieltämättä on vaatinut äärettömän monia -vuosia, voimme mainita eräitä syitä siihen, miksi ei kukin muodostuma -tavallisesti sisällä asteittaista sarjaa välimuotoja, jotka -liittäisivät toisiinsa aikakauden alussa ja lopussa eläneet lajit. -Kuitenkaan en voi panna kovin suurta painoa seuraavassa esitettäviin -asianhaaroihin. - -Vaikka jokainen muodostuma voi käsittää hyvin pitkän jonon vuosia, on -jokaisen muodostuman kerrostumisaika todennäköisesti lyhyt siihen -aikaan verraten, jonka lajin muuttuminen toiseksi vaatii. Tiedän, että -kaksi paleontologia, joiden mielipiteille on annettava suuri arvo, -Bronn ja Woodward, arvelevat kunkin muodostuman keski-iän olevan kaksi -tai kolme kertaa niin pitkä kuin lajinomaisten muotojen keski-ikä. -Mutta minusta tuntuu siltä, että on olemassa voittamattomia vaikeuksia, -jotka tekevät mahdottomaksi päättää mitään varmaa tästä asiasta. Kun -näemme jonkun lajin ensi kerran esiintyvän jonkin muodostuman keskellä, -emme suinkaan saa vielä tästä päättää, ettei sitä ole ennen muualla -ollut olemassa. Samoin, jos havaitsemme lajin katoavan ennenkuin -viimeiset kerrokset ovat kasautuneet, emme saa olettaa sen silloin -kuolleen sukupuuttoon. Me unohdamme, kuinka pieni Europan pinta-ala on -verrattuna muuhun maailmaan, eivätkä saman muodostuman eri kerrokset -kaikkialla Europassakaan aivan tarkalleen vastaa toisiaan. - -Voimme varmuudella päättää, että kaikenlaisten merieläinten joukossa on -tapahtunut paljon ilmastollisten ja muiden muutosten aiheuttamia -siirtymisiä uusille alueille, ja kun näemme jonkin lajin ensi kerran -ilmaantuvan jossakin muodostumassa, on todennäköistä, että se on -siirtynyt alueelle muualta. Niinpä on tunnettua, että eräät lajit -esiintyvät jonkunverran aikaisemmin Pohjois-Amerikan kuin Europan -palaiozoisissa kerroksissa, koska niiden siirtyminen Amerikan meristä -Europan meriin nähtävästi on vaatinut aikaa. Tutkittaessa myöhäisempiä -kerrostumia maapallon eri osissa on kaikkialla havaittu sellaista, että -jotkut vielä elävät lajit ovat yleisiä jossakin kerrostumassa, mutta -ovat kuolleet sukupuuttoon ympäröivästä merestä, tai päinvastoin, että -jotkut lajit ovat runsaslukuisia läheisessä meressä, mutta harvinaisia -tai kokonaan puuttuvat kyseessä olevasta kerrostumasta. On erittäin -opettavaista tarkata Europan asukasten joukossa todettujen jääkaudella -tapahtuneiden siirtymisten määrää, kaudella, joka muodostaa ainoastaan -osan kokonaisesta geologisesta aikakaudesta, ottaen samalla lukuun -maanpinnan muutokset, ilmaston perinpohjaisen muuttumisen ja pitkän -ajan, jotka jääkausi käsittää. On kumminkin epäiltävää, tokko missään -maapallon osassa _kivettyneitä jäännöksiä sisältävien_ sedimentaristen -kerrostumien kasvaminen jatkui samalla alueella koko tämän aikakauden -kuluessa. Ei esim. ole luultavaa, että sedimenttiä laskeutui koko tämän -aikakauden kuluessa Mississippin suistomaan seuduille sellaisiin -syvyyksiin, joissa meri-eliöt parhaiten viihtyvät, sillä me -tiedämme, että muissa Amerikan osissa tällä aikakaudella tapahtui -suuria maantieteellisiä muutoksia. Ja geologi, joka kaukaisessa -tulevaisuudessa tutkii näitä kerroksia, voi helposti johtua tekemään -sen johtopäätöksen, että hautautuneiden kivettymien keskimääräinen -elinaika on ollut jääkautta lyhempi, vaikka se todellisuudessa on ollut -paljoa pitempi, koska se ulottuu jääkautta aikaisemmasta ajasta -nykypäiviin saakka. - -Jotta olisi syntynyt täydellinen astesarja saman muodostuman ylä- ja -alakerroksiin hautautuneiden muotojen välille, olisi kerrostuman -täytynyt yhtämittaisesti kasvaa pitkän aikakauden kuluessa, riittävän -pitkän, vastatakseen hidasta muuntumista. Kerrostuman täytyisi -siis olla hyvin paksu ja muuttuvien lajien olisi täytynyt elää -samassa seudussa koko ajan. Mutta olemme jo nähneet, että paksu, -kauttaaltaan kivettymiä-sisältävä muodostuma voi kerrostua ainoastaan -laskeutumiskautena; ja jotta syvyys pysyisi jokseenkin samana, mikä on -välttämätöntä, jotta samat merilajit voisivat elää samalla alueella, -täytyisi laskeutuneen sedimenttimäärän jotenkin vastata pohjan -laskeutumista. Mutta maan laskeutuessa saattaa se alue, josta -sedimentti on peräisin, helposti vaipua ja siten voi sedimentin määrä -vähentyä, pohjan laskeutumisen edelleen jatkuessa. Itse asiassa lienee -hyvin harvinainen sattuma, että sedimenttimäärä jotenkin vastaa -pohjanlaskeutumista, sillä useampi kuin yksi paleontologi on tehnyt sen -havainnon, että hyvin paksut kerrostumat ovat tavallisesti köyhät -organisista jäännöksistä, paitsi ylä- tai alarajoillaan. - -Näyttää siltä, ettei mikään yksityinen muodostuma, yhtä vähän kuin -jossakin maassa tavattava koko muodostumasarjakaan, ole yhtäjaksoisesti -kerrostunut. Kun näemme, kuten usein on laita, jonkun muodostuman, -jonka kerrokset ovat hyvin erilaista mineralogista kokoonpanoa, voimme -täydellä syyllä otaksua, että kerrostuminen on ollut enemmän tai -vähemmän katkonaista. Eikä jonkun muodostuman tarkinkaan tutkiminen -anna meille mitään käsitystä siitä, kuinka pitkä aika sen -kerrostumiseen on kulunut. Voisimme mainita useita esimerkkejä vain -muutaman jalan paksuisista kerroksista, joita muualla vastaavat -tuhansien aikojen paksuiset muodostumat, joiden kasautumiseen on -täytynyt mennä äärettömän pitkä aika. Eikä kukaan, jolle tämä seikka -olisi tuntematon, voisi aavistaa kuinka pitkää aikakautta tuo ohuempi -muodostuma edustaa. Voisimme myös mainita monia tapauksia, joissa -jonkin muodostuman alakerrokset ovat kohonneet, kuluneet ja vajonneet -ja sitten uudelleen joutuneet saman muodostuman ylempien kerrosten -peittoon -- tapauksia, jotka osottavat kuinka pitkiä, mutta kumminkin -helposti huomaamatta jääviä väliaikoja sen kerrostumisessa on ollut. -Toisissa tapauksissa todistavat suuret kivettyneet puut, jotka vielä -seisovat pystyssä kasvuasennossaan, meille selvää selvemmin monista -pitkistä väliajoista ja kerrostumisen kestäessä tapahtuneista -pinnanmuutoksista, joita ei olisi voinut aavistaa, jolleivät puut olisi -säilyneet. Niinpä Sir C. Lyell ja toht. Dawson löysivät Uudessa -Skotlannissa 1400 jalan syvyisiä kivihiilikerroksia, joissa vanhat -puiden juuria sisältävät kerrokset olivat kuudellakymmenelläkahdeksalla -eri korkeudella. Kun samaa lajia tavataan muodostuman ala-, keski- ja -yläosissa, on siis todennäköistä, ettei se ole elänyt samalla paikalla -koko kerrostumiskautta, vaan kadonnut ja uudelleen ilmaantunut, kenties -useita kertoja, saman geologisen aikakauden kuluessa. Jos siis laji -suuresti muuttuisi jonkin geologisen muodostuman kerrostuessa, ei kukin -kerros sisältäisi kaikkia niitä hienovivahteisia välimuotoja, joiden -teoriamme mukaan on täytynyt olla olemassa, vaan äkillisiä, joskin -lieviä muodonmuutoksia. - -On tärkeätä muistaa, ettei luonnontutkijalla ole mitään kultaista -sääntöä, jonka avulla hän voisi erottaa lajit muunnoksista. -Luonnontutkijat myöntävät että jokainen laji on hieman muuntelevainen, -mutta kun he huomaavat kahden muodon välillä suurempaa eroavaisuutta, -pitävät he molempia lajeina, jolleivät he voi liittää niitä toisiinsa -mitä hienoimpien asteittaisten välimuotojen välityksellä. Ja tällaisia -välimuotoja voimme harvoin toivoa tapaavamme jossakin geologisessa -kerroksessa. Olettakaamme kaksi lajia B ja C ja kolmas muoto A, joka -tavataan vanhemmassa alla olevassa kerroksessa. Vaikka A olisikin B:n -ja C:n täydellinen välimuoto, pidettäisiin sitä yksinkertaisesti -kolmantena erikoisena lajina, jollei sitä voitaisi liittää -jompaankumpaan tai kumpaankin lajiin läheisesti toisiinsa liittyvien -välimuotojen välityksellä. Älkäämme myöskään unohtako että A, kuten on -aikaisemmin selitetty, saattaa olla B:n ja C:n todellinen kantamuoto, -mutta ettei sen siltä välttämättä tarvitse joka suhteessa olla niiden -tarkka välimuoto. Me saattaisimme siis löytää kantalajin ja sen -toisintuneita jälkeläisiä saman muodostuman ala- ja yläkerroksista, -mutta jollemme löytäisi lukuisia siirtymä-asteita, emme voisi huomata -niiden veriheimolaisuutta ja pitäisimme niitä sen vuoksi eri lajeina. - -On yleisesti tiettyä, kuinka tavattoman pieniin eroavaisuuksiin monet -paleontologit ovat perustaneet lajijaotuksensa. Ja he ovat tähän sitä -kärkkäämpiä, jos yksilöt ovat peräisin saman muodostuman eri -kerroksesta. Jotkut kokeneet kotiloiden tutkijat alentavat nyt -muunnosten arvoon monet muodot, joita D'Orbigny y.m. ovat pitäneet aito -lajeina. Ja tämäkin antaa meille jonkimmoisen todistuksen muutoksista, -joita meidän teoriamme mukaan pitäisi löytää. Myöhäisemmät -tertiarikerrostumat kätkevät monia kotiloita, joita luonnontutkijain -enemmistö pitää samoina kuin nykyiset lajit; mutta jotkut etevät -luonnontutkijat, kuten Agassiz ja Pictet, väittävät kaikkien näiden -tertiarilajien olevan nykyisistä eroavia lajeja, joskin he myöntävät -erotuksen hyvin vähäiseksi. Jollemme siis usko, että mielikuvitus on -johtanut nämä etevät luonnontutkijat harhaan ja että nämä myöhäiset -tertiarilajit eivät todella osota minkäänlaisia eroavaisuuksia -vastaavista elävistä lajeista, tai jollemme vastoin useimpien -luonnontutkijain arvelua oleta, että kaikki nämä tertiarilajit todella -selvästi eroavat nykyisistä, on meillä tässä todistus edellyttämiemme -lievien muunteluiden yleisyydestä. Jos luomme katseemme pitempiin -ajanjaksoihin, saman suuren muodostuman toisiaan seuraaviin eri -kerroksiin, havaitsemme että niihin hautautuneet kivettymät, vaikka -niitä yleensä pidetään eri lajeina, kumminkin ovat paljon läheisempää -sukua toisilleen kuin ne lajit, jotka ovat löydetyt toisistaan -etäämpänä olevista muodostumista. Tässäkin meillä siis on varma -todistus muutoksista teoriamme edellyttämään suuntaan. Viimemainittuun -seikkaan palaan kumminkin uudelleen seuraavassa luvussa. - -Mitä sellaisiin eläimiin ja kasveihin tulee, jotka lisääntyvät nopeasti -eivätkä paljoa vaeltele, on syytä otaksua, kuten aikaisemmin olemme -nähneet, että niiden muunnokset aluksi ovat paikallisia ja etteivät -sellaiset paikalliset muunnokset leviä laajalle eivätkä syrjäytä -kantamuotojaan, ennenkuin ne ovat jossakin suhteessa melkoisesti -muuntuneet ja täydellistyneet. Tämän johdosta on vähän toiveita siitä, -että jossakin seudussa olevasta muodostumasta löytyisivät joidenkin -kahden muodon kaikki aikaisimmat siirtymä-asteet, sillä oletammehan -toisiaan seuraavien muunteluiden olleen paikallisia ja rajottuneen -tietylle alalle. Useimmat merieläimet ovat levinneet laajalle; ja -kasveista olemme nähneet, että ne lajit, joiden levenemisalue on -laajin, osottavat useimmin muunnoksia. On siis todennäköistä, että -kotiloiden ja muiden merieliöiden joukossa ne, joiden levenemisalue on -ollut laajin, ulottuen paljon laajemmalle kuin Europan tunnetut -geologiset muodostumat, ovat useimmin synnyttäneet aluksi paikallisia -muunnoksia ja vihdoin uusia lajeja. Ja tämäkin seikka on omansa -vähentämään sitä mahdollisuutta, että voisimme seurata siirtymä-asteita -jossakin geologisessa muodostumassa. - -Tämä on tärkeämpi havainto, joka johtaa samaan tulokseen kuin toht. -Falconer'in äskettäin esittämä väite, että aikakausi, jonka kuluessa -kukin laji oli muuntelun alaisena, on, vaikka se vuosissa laskien onkin -pitkä, luultavasti kuitenkin lyhyt verrattuna siihen, jonka kuluessa -laji pysyi aivan muuttumattomana. - -Ei tule unohtaa, että vielä tänä päivänäkin voidaan harvoin, vaikka -tutkijalla olisikin käytettävänään täydellisiä yksilöitä, yhdistää -toisiinsa kaksi muotoa välimuotojen avulla ja siten osottaa ne samaksi -lajiksi, jollei ole kerätty useita yksilöitä useilta paikoilta. Ja -kivettyneihin lajeihin nähden tämä on harvoin mahdollista. Voimme -kenties parhaiten käsittää, kuinka vähän luultavaa on, että voisimme -liittää toisiinsa lajeja lukuisien, hienovivahteisten kivettyneiden -välimuotojen välityksellä, jos kysymme, voivatko geologit joskus -kaukaisessa tulevaisuudessa todistaa, että meidän eri karja-, lammas-, -hevos- ja koirarotumme polveutuvat yhdestä ainoasta vaiko useista eri -kantaroduista; tai voivatko he osottaa, ovatko eräät Pohjois-Amerikan -rannikoilla elävät merikotilot, joita toiset kotiloiden tutkijat -pitävät eri lajeina kuin niiden europalaisia edustajia, toiset taas -ainoastaan muunnoksina, todella muunnoksia vai ovatko ne, kuten -sanotaan, lajinomaisesti eroavia. Tämän voisi tulevaisuuden geologi -ratkaista ainoastaan siinä tapauksessa, että hän löytäisi lukuisia -asteittaisia kivettyneitä välimuotoja. Ja tällainen onnellinen sattuma -olisi sangen epätodennäköinen. - -Tiedemiehet, jotka uskovat lajien olevan muuttumattomia, ovat tavan -takaa väittäneet, ettei geologia tarjoa meille mitään yhdistäviä -renkaita. Tämä väite on aivan varmaan väärä, kuten seuraavassa luvussa -saamme nähdä. Sir J. Lubbock on huomauttanut, että "jokainen laji on -yhdistävä rengas muiden sukulaislajien välillä." Jos otamme suvun, -jossa on parikymmentä lajia, nykyisiä ja sukupuuttoon kuolleita, ja -hävitämme neljä viidennestä niistä, ei kukaan epäile, että jäljellä -olevat lajit ovat paljon etäämpänä toisistaan. Jos suvun äärimäiset -lajit sattuvat näin häviämään, joutuu sukukin etäämmäksi muista -läheisistä suvuista. Geologinen tutkimus ei ole paljastanut äärettömän -lukuisien asteiden olemassa-oloa, asteiden, jotka olisivat yhtä -hienovivahteisia kuin olemassa-olevat muunnokset ja liittäisivät -toisiinsa miltei kaikki nykyään elävät ja sukupuuttoon kuolleet lajit. -Mutta tätä me emme voi odottaakaan. Ja kumminkin on tämä seikka -alinomaa tuotu esiin painavimpana vastaväitteenä mielipiteitäni -vastaan. - -Maksanee vaivan vielä lyhyesti valaista edellä tehtyjä, geologian -kertomuksen epätäydellisyyttä koskevia huomautuksia eräällä -esimerkillä. Itä-Intian saaristo on jotenkin samankokoinen kuin Europa -Nordkapista Välimereen ja Isosta-Britanniasta Venäjään ja vetää siis -laajuudeltaan vertoja kaikille niille geologisille muodostumille, -joita on tutkittu jonkinmoisella tarkkuudella, lukuunottamatta -Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa tavattavia. Olen täysin yhtä mieltä -Godwin-Austen'in kanssa siitä, että Itä-Intian saaristo, sellaisena -kuin se nykyään on lukuisine suurine saarineen, joita erottavat laajat -ja matalat merenselät, luultavasti vastaa Europan muinaista tilaa, -jolloin useimmat muodostumamme kerrostuivat. Itä-Intian saaristo on -elollisista olennoista rikkaimpia seutuja, mutta jos koottaisiin kaikki -lajit, jotka siellä ovat eläneet, niin kuinka vaillinaisesti ne -sittenkin edustaisivat maapallon luonnonhistoriaa! - -Mutta meillä on täysi syy uskoa, että saariston maa-eliöt säilyvät -hyvin epätäydellisesti niissä muodostumissa, joita siellä kerrostuu. -Kerroksiin ei hautaudu monia varsinaisia rannikkoeläimiä tai -alastomilla vedenalaisilla kallioilla eläviä eläimiä, ja soraan tai -hiekkaan hautautuneet eivät säily kaukaisiin aikoihin. Siellä, missä -sedimenttiä ei laskeutunut meren pohjalle tai missä sitä ei laskeutunut -kyllin nopeasti estääkseen elimistöjä mätänemästä, ei ole voinut säilyä -mitään jäännöksiä. - -Monenlaisista kivettymistä rikkaita muodostumia, jotka ovat kyllin -paksuja kestääkseen yhtä kauas tulevaisuuteen, kuin sekundari-ajan -muodostumat ovat meistä menneisyydessä, muodostuu saaristossa yleensä -ainoastaan laskeutumiskausina. Näitä laskeutumiskausia erottavat -toisistaan äärettömän pitkät väliajat, joiden kuluessa alue on joko -pysynyt kohdallaan tai kohonnut. Sen kohotessa ovat rannikkoa -huuhtelevat aallot hävittäneet jyrkemmiltä rannoilta kivettymiä -sisältävät muodostumat miltei heti niiden kerrostuttua, kuten nykyään -näemme tapahtuvan Etelä-Amerikan rannikoilla. Ja myöskin saariston -sisällä olevien laajojen ja matalien vesien pohjalle lienee tuskin -voinut kohoamiskausina kerrostua kovinkaan paksuja sedimenttikerroksia -ja nämä voineet peittyä myöhemmillä suojaavilla kerroksilla, niin että -olisi ollut riittäviä takeita niiden säilymisestä hyvin kaukaiseen -tulevaisuuteen. Laskeutumiskausina on elämänmuotojen sukupuuttoon -häviäminen todennäköisesti ollut suuri; kohoamiskausina on ollut paljon -muuntelua, mutta geologiset muistomerkit näiltä kausilta ovat vähemmän -täydelliset. - -On epäiltävää, tokko mikään pitkä laskeutumiskausi, joka käsittää koko -saariston tai jonkun osan siitä, ja samanaikainen sedimentin -kerrostuminen kestää _pitemmän_ ajan kuin samat lajimuodot -keskimäärin; ja nämä ehdot ovat välttämättä täytettävät, jotta kaikki -siirtymä-asteet kahden tai useampien lajien välillä säilyisivät. -Jolleivät kaikki sellaiset siirtymä-asteet täydelleen säily, esiintyvät -siirtymämuunnokset ainoastaan yhtä monina uusina, joskin lähisukuisina -lajeina. On myös todennäköistä, että jokaista suurta laskeutumiskautta -ovat keskeyttäneet pinnanhuojumiset ja että lieviä ilmastonmuutoksia on -sattunut noina pitkinä aikakausina; tällaisissa tapauksissa saariston -asukkaat ovat siirtyneet asuinpaikoiltaan eikä missään muodostumassa -ole voinut säilyä aivan yhdenjaksoista kertomusta niiden -toisintumisesta. - -Hyvin monet saariston meriasukkaista ovat nyt levinneinä tuhansia -penikulmia ulommaksi sen rajoja; ja analogian nojalla meidän täytyy -uskoa, että etupäässä juuri nämä laajalle levinneet lajit, joskin -ainoastaan muutamat niistä, ovat useimmin tuottaneet uusia muunnoksia. -Muunnokset ovat aluksi paikallisia, mutta jos niillä on jokin -ratkaiseva etevämmyys tai jos ne edelleen toisintuvat ja kehittyvät, -leviävät ne vähitellen ja syrjäyttävät kantamuotonsa. Jos sellaiset -muunnokset ovat palanneet vanhaan kotiseutuunsa, niin koska ne eroavat -entisestä muodostaan miltei yhdenmukaisella, joskin kenties aivan -lievällä tavalla ja koska ne ovat löydetyt saman muodostuman eri -kerroksista, ovat ne monien paleontologien mielestä luettavat uusiksi, -erikoisiksi lajeiksi. - -Jos nämä huomautukset sisältävät jonkunverran totta, ei meillä ole -mitään oikeutta odottaa löytävämme geologisista muodostumistamme -ääretöntä määrää noita hienovivahteisia siirtymämuotoja, jotka -teoriamme mukaan ovat yhdistäneet kaikki saman ryhmän entiset ja -nykyiset lajit pitkäksi ja haarautuvaksi elämänketjuksi. Meidän on -ainoastaan etsittävä muutamia renkaita, ja sellaisia me varmaan -löydämmekin -- jotkut niistä toisilleen läheisempää, jotkut etäisempää -sukua. Ja näitä renkaita, olkootpa vaikka kuinka tarkasti toisiinsa -liittyviä, pitävät monet paleontologit eri lajeina, jos ne ovat -löydetyt saman muodostuman eri kerroksista. Mutta minä en olisi -milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä paraiten -säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei -lukemattomien siirtymämuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät -kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin -kovalle koetukselle. - - - -KOKONAISTEN LAJIRYHMIEN ÄKILLISESTÄ ESIINTYMISESTÄ. - - -Se äkillisyys, millä kokonaiset lajiryhmät esiintyvät eräissä -muodostumissa, on useiden paleontologien -- esim. Agassiz'in, Pictet'in -ja Sedgwick'in -- mielestä vaarallinen vastaväite lajien muuttumisoppia -vastaan. Jos lukuisat lajit, jotka kuuluvat samoihin sukuihin ja -heimoihin, todellakin olisivat yhtäkkiä ilmestyneet maailmaan, olisi -tämä seikka hyvin onneton teorialle luonnollisen valinnan kautta -tapahtuvasta kehityksestä. Sillä muotoryhmän, jonka kaikki muodot, -polveutuen samasta esi-isästä, ovat täten kehittyneet, on täytynyt -kehittyä äärettömän hitaasti; ja esi-isien on täytynyt elää kauan ennen -muuntuneita jälkeläistään. Mutta me arvioimme aina geologian -kertomuksen täydellisyyden liian suureksi ja teemme sen väärän -johtopäätöksen, että koska eräitä sukuja ja heimoja ei ole löydetty -erään kerroksen alapuolelta, ne eivät ole olleet olemassa ennen tuota -kerrosta. Kaikissa tapauksissa voidaan ehdottomasti luottaa -positivisiin geologisiin todistuksiin; mutta negativiset todistukset -ovat arvottomia, kuten kokemus usein on näyttänyt. Me unohdamme -alinomaa, kuinka avara maailma on verrattuna siihen pinta-alaan, jonka -geologiset muodostumat ovat huolellisesti tutkitut; me unohdamme, että -lajiryhmät ovat kauan voineet olla olemassa muualla ja ovat hitaasti -kasvaneet, ennenkuin ne siirtyivät Europan ja Yhdysvaltojen muinaisiin -saaristoihin. Me emme ota kylliksi lukuun niitä väliaikoja, jotka ovat -kuluneet toisiaan seuraavien muodostumiemme kerrostumisen välillä -- -aikoja, jotka kenties ovat monessa tapauksessa olleet pitemmät kuin -kunkin muodostuman kerrostumiseen vaadittu aika. Näinä väliaikoina ovat -eri lajit ehtineet kehittyä eri suuntiin yhteisestä kantamuodosta; ja -seuraavassa muodostumassa sellaiset lajiryhmät näyttävät ikäänkuin -äkkiä luoduilta. - -Tahdon tässä toistaa erään ennen tekemäni huomautuksen: että elimistön -mukautuminen johonkin uuteen ja erikoiseen elämäntapaan, esim. ilmassa -lentämiseen, vaatinee pitkän aikakausijakson ja että siirtymämuodot sen -vuoksi usein kauan pysyvät rajotettuina määrätylle alueelle; mutta kun -tämä mukautuminen kerran on tapahtunut ja jotkut lajit siten -saavuttaneet suuren etevämmyyden muiden eliöiden rinnalla, verrattain -lyhyt aika on riittävä luomaan useita erilaistuneita muotoja, jotka -leviävät nopeasti ja laajalle kautta maailman. Professori Pictet lausuu -erinomaisessa tätä teostani koskevassa katsauksessaan, tehdessään -huomautuksia aikaisimpia siirtymämuotoja koskevaan esitykseeni ja -ottaen esimerkiksi linnut, ettei hän voi käsittää, kuinka oletetun -alkumuodon eturaajojen toisiaan seuraavat muuntelut ovat voineet -tuottaa mitään etua. Mutta katsokaamme Etelämeren pingvinejä. Eivätkö -näiden lintujen eturaajat juuri ole siinä välitilassa, etteivät ne ole -"oikeita käsivarsia, eivätkä oikeita siipiä"? Kumminkin nämä linnut -puolustavat voitokkaasti paikkaansa elämän taistelussa, sillä niiden -lukumäärä on ääretön ja niitä on monenlaisia. En oleta, että -pingvineissä näkisimme ne todelliset kehitysasteet, jotka lintujen -siivet ovat läpikäyneet. Mutta miksikä olisi niin erikoisen vaikeata -uskoa, että pingvinein toisintuneille jälkeläisille olisi hyödyllistä, -jos ne ensin oppisivat räpistelemään pitkin meren pintaa kuten paksupää -sorsa ja vihdoin kohoamaan sen pinnalta ja liitämään halki ilman? - -Tahdon nyt antaa muutamia esimerkkejä valaistakseni edellä olevia -huomautuksia ja osottaakseni kuinka helposti voimme erehtyä -olettaessamme, että kokonaiset lajiryhmät ovat äkkiä syntyneet. Niinkin -lyhyen ajan kuluttua kuin sen, mikä on vierähtänyt Pictet'in -suurenmoisen Paleontologian ensimäisen ja toisen painoksen -julkaisemisen välillä -- julkaistut vuosina 1844-46 ja 1853-57 -- ovat -mielipiteet eri eläinryhmien ensi ilmaantumisesta ja häviämisestä -melkoisesti muuttuneet; ja kolmas painos vaatisi vielä suurempia -muutoksia. Tahdon palauttaa mieleen sen tunnetun tosiseikan, että vielä -joku vuosi sitten ilmestyneissä geologisissa tutkimuksissa oletettiin -imettäväisten ilmaantuneen äkkiä tertiariajan alussa. Nyt tiedämme, -että yksi rikkaimmista kivettyneitä imettäväisiä sisältävistä -kerrostumista kuuluu sekundariajan keskivaiheille; ja todellisia -imettäväisiä on löydetty "uudesta punaisesta hietakivestä" melkein -sekundariajan alkukaudelta. Cuvier väitti, ettei tertiarimuodostumassa -tavata mitään apinoita; mutta nyt on Intiassa, Etelä-Amerikassa ja -Europassa löydetty sukupuuttoon hävinneitä lajeja jo mioceniajalta. -Jollei Yhdysvalloissa olisi "uudessa punaisessa hietakivessä" -harvinaisen sattuman kautta säilynyt jalanjälkiä, niin kukapa olisi -uskaltanut olettaa, että ainakin kolmekymmentä erilaista linnuntapaista -eläintä, joista jotkut olivat äärettömän kookkaita, eli tällä -aikakaudella? Ei luunsiruakaan ole löydetty näistä kerrostumista. Ei -ole kauan siitä, kun luonnontutkijat väittivät, että koko lintujen -luokka ilmestyi äkkiä eoceni-ajalla; mutta nyt on professori Owen -varmasti toteennäyttänyt, että eräs lintu varmasti eli ylemmän vihreän -hiekan kerrostumiskaudella. Ja vielä myöhemmin on Solenhofenin -ooliitti-liuskeista löydetty tuo omituinen Archeopteryx-lintu, jolla on -pitkä sisiliskontapainen pyrstö, jonka kukin nikama on varustettu -parillisilla sulilla, ja kahdella vapaalla kynnellä varustetut siivet. -Tuskin mikään myöhäinen löytö osottaa sitovammin kuin tämä, kuinka -vähän me vielä nykyään tiedämme maapallon muinaisista asukkaista. - -Tahdon vielä mainita toisenkin esimerkin, joka on minua suuresti -hämmästyttänyt. Eräässä kirjotelmassani, joka koski kivettyneitä -kiinni-istuvia siimajalkaisia, lausuin että jos kiinni-istuvia -siimajalkaisia olisi ollut sekundariajalla, olisi niitä varmasti -säilynyt ja löydetty. Tämän päätin nykyisten ja tertiariajan -sukupuuttoon hävinneiden lajien suuresta lukumäärästä; useiden lajien -tavattoman suuresta yksilöluvusta kaikkialla maapallolla arktisista -seuduista päiväntasaajalle saakka, lajien, jotka elävät eri -syvyyksissä, nousuveden ylärajoilla aina 50 sylen syvyyteen saakka; -siitä, että lajit ovat niin täydellisesti säilyneet vanhemmissa -tertiarikerroksissa sekä siitä, että siimajalkaisten kuorten -kappaleetkin ovat niin helposti tunnettavia. Ja koska sekundariajan -kerroksista ei oltu löydetty ainoatakaan lajia, päätin tämän suuren -ryhmän äkkiä kehittyneen tertiariajan alussa. - -Tämä oli minusta paha pulma, koska arvelin sen olevan yhtenä -lisäesimerkkinä suurten lajiryhmien äkillisestä ilmestymisestä. Mutta -teokseni oli tuskin päässyt julkisuuteen, kun etevä paleontologi -Bosquet lähetti minulle piirustuksen, esittävän täydellisenä säilynyttä -epäilyksettömän kiinni-istuvan siimajalkaisen kappaletta, jonka hän -itse oli kaivanut esiin Belgian liitukerroksista. Ja asia kävi vielä -merkillisemmäksi sen johdosta, että tämä laji kuului Chthamalus sukuun, -joka on hyvin laaja ja kaikkialle levinnyt suku, jonka ainoatakaan -lajia ei vielä oltu löydetty edes tertiarikerroksistakaan. Vielä -myöhemmin on Woodward löytänyt ylemmistä liitukerroksista erään Pyrgoma -suvun lajin, suvun, joka on erään selväpiirteisen kiinni-istuvien -siimajalkaisten alaheimon jäsen. Meillä on siis aivan kylliksi -todisteita tämän ryhmän olemassaolosta sekundariajalla. - -Eräs seikka, jonka paleontologit hyvin usein ovat vetäneet esiin -todistuksena kokonaisten lajiryhmien äkillisestä esiintymisestä, on -luukalojen ilmestyminen -- Agassizin mukaan -- liitukauden alussa. Tämä -ryhmä käsittää nykyisten kalalajien suuren enemmistön. Mutta nyt -myönnetään yleisesti, että eräät jura- ja triaskauden muodot ovat -luukaloihin luettavat, jopa on eräs pätevä asiantuntija lukenut tähän -ryhmään joitakuita palaiozoisen ajankin muotoja. Jos luukalat -todellakin olisivat äkkiä ilmestyneet pohjoiselle pallonpuoliskolle -liitukauden alussa, olisi asia hyvin huomiota-ansaitseva, mutta se ei -tuottaisi meille mitään voittamatonta vaikeutta, jollei samalla olisi -voitu osottaa, että lajit kehittyivät samalla aikakaudella äkkiä ja -yhtaikaa myöskin muissa maapallon osissa. Lienee tarpeetonta -huomauttaa, että eteläpuolella päiväntasaajaa tunnetaan tuskin -ainoatakaan kivettynyttä kalaa ja Pictet'in Paleontologiaa silmäillessä -havaitsee, että tunnetaan hyvin harvoja lajeja Europan monista eri -muodostumista. Muutamilla nykyisillä kalaheimoilla on rajotettu -levenemisalue. Luukaloilla on aikaisemmin saattanut niilläkin olla -rajotettu levenemisalue ja ne ovat, kehityttyään suuresti jossakin -meressä, sittemmin saattaneet levitä laajalle. Eikä meillä ole mitään -oikeutta olettaa, että valtameret ovat muinoin aina olleet avoimina -pohjoisesta etelään, niinkuin ne nykyään ovat. Jos Itä-Intian saaristo -olisi manterena, muodostaisivat Intian valtameren troopilliset seudut -vielä tänä päivänäkin suuren täydellisesti suljetun sisämeren, jossa -mikä suuri merieläinryhmä tahansa voisi kasvaa luvultaan, rajottuneena -tähän mereen, kunnes jotkut lajit olisivat mukautuneet kylmempään -ilmastoon ja voisivat kulkien Afrikan ja Australian eteläkärkien ympäri -siirtyä muihin etäisiin meriin. - -Katsoen edellä esitettyihin seikkoihin ja tietämättömyyteemme Europan -ja Yhdysvaltojen ulkopuolella olevien maiden geologiasta sekä siihen -paleontologia-tieteen alalla tapahtuneeseen vallankumoukseen, jonka -viimeisten kahdentoista vuoden löydöt ovat aiheuttaneet, on mielestäni -ennenaikaista dogmatisella varmuudella lausua mielipiteitä maailman -elollisten olentojen vuorojärjestyksestä. Se on samaa kuin jos -luonnontutkija, joka on laskenut maihin jollekin hedelmättömälle -paikalle Australian rannalla viideksi minuutiksi, käsittelisi tämän -maanosan eliöiden lukumäärää ja levenemistä. - - - -SUKULAISLAJIRYHMIEN ÄKILLISESTÄ ILMESTYMISESTÄ ALIMMISSA TUNNETUISSA -KIVETTYMÄPITOISISSA KERROKSISSA. - - -On olemassa toinenkin samantapainen vaikeus, joka on paljon -vakavampaa laatua. Tarkotan sitä tapaa, millä erinäisiin eläinkunnan -pääjaksoihin kuuluvat lajit äkkiä esiintyvät alimmissa tunnetuissa -kivettymäpitoisissa vuorilajeissa. Useimmat todisteet, jotka ovat -vakuuttaneet minut siitä, että kaikki saman ryhmän nykyään elävät lajit -polveutuvat yhdestä ainoasta kantamuodosta, koskevat yhtä hyvin -vanhimpia tunnettuja lajeja. Ei esim. saata epäillä, että kaikki -kambrisen ja silurisen aikakauden trilobiitit polveutuvat jostakin -äyriäisestä, jonka on täytynyt elää kauan ennen kambrista aikakautta ja -joka luultavasti erosi suuresti kaikista tunnetuista eläimistä. Jotkut -kaikkein vanhimmista eläimistä kuten Nautilus, Lingula y.m. eivät -paljoa eroa nykyään elävistä lajeista; eikä teoriamme mukaan voida -olettaa, että nämä vanhat lajit olivat kaikkien samoihin ryhmiin -kuuluvien, myöhemmin ilmestyneiden lajien kantamuotoja, sillä ne eivät -vähimmässäkään määrässä ole rakenteeltaan mainittujen lajien -välimuotoja. - -Jos teoriamme pitää paikkansa, on siis välttämättä ennen kambrisen -muodostuman kerrostumista täytynyt kulua pitkiä ajanjaksoja, yhtä -pitkiä tai todennäköisesti paljon pitempiä kuin kambrisesta -aikakaudesta nykypäiviin, joina ajanjaksoina maailma on kuhissut eläviä -olentoja. Tässä meitä kohtaa vaikea pulma, sillä näyttää epäiltävältä, -tokko maapallo on ollut näin kauan sellaisessa tilassa, että se on -soveltunut elollisten olentojen asuinpaikaksi. Sir W. Thompson arvelee, -että maankuoren jähmettyminen on tuskin saattanut tapahtua myöhemmin -kuin 20 tai varemmin kuin 400 miljoonaa vuotta sitten, mutta hän -arvelee sen todennäköisesti tapahtuneen vähintäin 98 tai enintäin 200 -miljoonaa vuotta sitten. Nämä sangen häilyvät rajat osottavat, kuinka -epävarmoja ajanmäärät ovat, ja tämän lisäksi tulee muita seikkoja, -jotka vaikeuttavat asian ratkaisemista. Croll laskee, että noin 60 -miljoonaa vuotta on kulunut kambrisesta aikakaudesta, mutta päättäen -siitä, että elolliset olennot ovat niin vähän muuttuneet jääkauden -alusta, näyttää tämä aika hyvin lyhyeltä niihin moniin ja suuriin -elämänmuotojen muutoksiin katsoen, joita varmasti on tapahtunut -kambrisen aikakauden jäljestä; ja ne 140 miljoonaa vuotta, jotka -olisivat kuluneet ennen tätä aikakautta, olisivat tuskin riittäneet -niiden vaihtelevien elämänmuotojen kehittymiseen, jotka jo -olivat olemassa kambrisella aikakaudella. Kumminkin on maapallo -todennäköisesti, kuten Sir William Thompson väittää, varhaisimpina -aikakausina ollut nopeampien ja rajumpien luonnonmullistusten alaisena -kuin nykyään. Ja sellaiset muutokset ovat olleet omansa aikaansaamaan -yhtä nopeita muutoksia senaikuisissa eliöissä. - -Kysymykseen, miksi emme löydä rikkaita kivettymäpitoisia kerrostumia, -jotka kuuluisivat noihin varhaisimpiin, kambrista aikakautta vanhempiin -aikakausiin, en voi antaa mitään tyydyttävää vastausta. Jotkut etevät -geologit, Sir R. Murchison etupäässä, ovat viime aikoihin saakka olleet -vakuutettuja siitä, että alimmissa siluri-kerroksissa tapaamme -varhaisimmat elämänmuodot. Toiset pätevät tiedemiehet, kuten Lyell ja -E. Forbes, ovat tätä johtopäätöstä vastustaneet. Älkäämme unohtako, -että ainoastaan pieni osa maapalloa on tarkoin tunnettu. Ei ole kauan -siitä, kun Barrande löysi uuden, uusista ja omituisista lajeista -rikkaan kerroksen silloin tunnetun silurisen muodostuman alta. Ja nyt -on Hicks Etelä-Walesissa löytänyt vielä alempaa, alemmasta kambrisesta -muodostumasta kerroksia, jotka ovat rikkaita trilobiiteistä ja -sisältävät erilaisia nilviäisiä ja annelidejä. Muutamissa alimmissakin -azoisissa (kivettymiä sisältämättömissä) vuorilajeissa tavattavat -fosfatiset kimpaleet ja maapihka todistavat kenties tähän aikaan -vallinneesta elämästä; ja yleisesti myönnetään Eozoonin olemassaolo -Kanadan Lorens-muodostumassa. Kanadassa on silurisen muodostuman alla -kolme suurta kerrostumaa, joiden alhaisimmista kerroksista Eozoon on -löydetty. Sir W. Logan lausuu näistä kerrostumista, että niiden -"yhteenlaskettu paksuus on kenties paljon suurempi kuin kaikkien -myöhempien vuorilajien palaiozoisen sarjan alusta alkaen". Joudumme -siis taaksepäin niin etäiseen aikaan, että Barranden "alkueläimistön -ilmestyminen voinee joistakin tuntua verrattain myöhäiseltä -tapahtumalta". Eozoon kuuluu yhteen kaikkein alhaiselimistöisimmistä -eläinluokista, mutta edustaa omassa luokassaan korkealle kehittynyttä -elimistöä. Sen lukumäärä oli ääretön ja kuten toht. Dawson on -huomauttanut, se varmaankin pyydysteli muita pienoisia elollisia -olentoja, joita täytyi olla lukuisasti olemassa. Siis se, mitä -kirjoitin vuonna 1859 elollisten olentojen olemassaolosta ennen -kambrista aikakautta, ja minkä Sir W. Logan sittemmin on lausunut -miltei samoilla sanoilla, on osottautunut todeksi. Kumminkin on varsin -vaikeata esittää mitään hyväksyttävää syytä siihen, miksi emme -kambrisen muodostuman alla tapaa paksuja kivettymistä rikkaita -kerrostumia. Ei näytä luultavalta, että vanhimmat kerrokset ovat -kulutuksen vaikutuksesta kokonaan hävinneet tai että metamorfinen -vaikutus on tykkänään tuhonnut niissä olleet kivettymät, sillä siinä -tapauksessa löytäisimme ainoastaan vähäisiä jätteitä lähinnä -seuraavista muodostumista ja nämä olisivat aina osaksi metamorfisessa -tilassa. Mutta kuvaukset Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa äärettömän -laajoilla aloilla tavattavista silurisista muodostumista eivät suinkaan -tue sitä mielipidettä, että kuta vanhempi jokin muodostuma on, sitä -varmemmin se on ollut tavattoman kulutuksen ja muutosten alaisena. - -Asiaan emme nykyään voi keksiä mitään selitystä ja tätä seikkaa voidaan -todellakin käyttää painavana todisteena tässä esittämiäni mielipiteitä -vastaan. Osottaakseni, että se kenties vast'edes on jotenkin -selitettävissä, tahdon esittää seuraavan hypotesin. Päättäen Europan ja -Pobjois-Amerikan Yhdysvaltojen eri muodostumissa tavattavien elollisten -jäännösten laadusta, jotka eivät näytä asustaneen syvissä meren -syvyyksissä, ja päättäen siitä sedimenttimäärästä, josta nuo useiden -engl. penikulmien paksuiset muodostumat ovat rakentuneet, voimme -otaksua, että nykyisten Europan ja Pohjois-Amerikan mannerten tienoilla -koko tuona aikana oli suuria saaria tai maa-alueita, joista sedimentti -oli peräisin. Saman mielipiteen ovat sittemmin esittäneet Agassiz y.m. -Mutta me emme tiedä, millainen tila vallitsi toisiaan seuraavien eri -muodostumien väliaikoina, olivatko Europa ja Yhdysvaltojen alue näinä -väliaikoina kuivana maana tai lähellä maata olevana merenpohjana, jolle -sedimenttiä ei kerrostunut, vaiko avoimen ja pohjattoman meren uomana. - -Katsellessamme nykyisiä valtameriä, jotka käsittävät kolme kertaa niin -suuren alan kuin maa, näemme niihin sirotettuina paljon saaria. Mutta -tähän saakka tunnemme tuskin ainoatakaan todellista valtamerensaarta -(lukuunottamatta Uutta Seelantia, jos tätä voidaan sellaiseksi kutsua), -joka tarjoisi nähtäväksemme tähteitäkään jostakin palaiozoisesta ja -sekundarisestä muodostumasta. Tästä voimme kenties päättää, että -palaiozoisella ja sekundari-ajalla ei ollut olemassa mitään mannermaita -eikä mannermaa-saaria niillä tienoin, missä valtameret nykyään -leviävät; sillä jos niitä olisi ollut, olisi kaiken todennäköisyyden -mukaan palaiozoisia ja sekundari-muodostumia kerrostunut niistä -liuenneestä sedimentistä; ja nämä sedimenttikerrokset olisivat ainakin -osaksi nousseet päivän valoon pinnankohoamisten johdosta, joita noina -äärettömän pitkinä ajanjaksoina on täytynyt sattua. Jos siis yleensä -voimme tehdä joitakin johtopäätöksiä näistä tosiasioista, voimme -päättää että niillä tienoin, missä valtameremme nykyään leviävät, ovat -valtameret aaltoilleet kaukaisimmasta ajoista saakka, joista meillä on -jotakin tietoa; ja että toisaalta niillä tienoin, missä nykyään on -mantereita, on ollut laajoja maa-alueita, jotka kambrisesta -aikakaudesta saakka ovat epäilemättä olleet suurten kohoamisten ja -vaipumisten alaisina. Värillinen kartta, joka liittyi koralliriuttoja -käsittelevään teokseeni, johti minut olettamaan, että suuret valtameret -ovat yhä vieläkin etupäässä vaipumisalueita, suuret saaristot yhä vielä -huojumisalueita ja mantereet kohoamisalueita. Mutta meillä ei ole -mitään syytä olettaa, että sama tila on vallinnut maailman alusta -saakka. Manteremme näyttävät muodostuneen monien huojumisten kestäessä -vallitsevana olevan kohoamisvoiman vaikutuksesta. Mutta eivätkö -vallitsevan liikunnon alaiset alueet ole saattaneet aikojen kuluessa -muuttua? Kauan ennen kambrista aikakautta on niillä tienoin, missä -nykyään valtameret aaltoilevat, saattanut olla mantereita, ja avoimia -valtameriä on saattanut olla nykyisten mannerten paikoilla. Meillä ei -myöskään ole oikeutta olettaa, että jos esim. Tyynen Valtameren pohja -muuttuisi mantereksi, sieltä löytäisimme sedimentarisia muodostuksia, -jotka olisivat sellaisessa tilassa, että voisimme havaita ne kambrisia -kerroksia vanhemmiksi, olettaen että sellaisia olisi kerrostunut. Sillä -olisihan hyvin mahdollista että kerrostumat, jotka olivat vaipuneet -muutamia engl. penikulmia lähemmäksi maan keskipistettä ja joita -yläpuolella olevan veden ääretön paino oli puristanut, olivat paljon -suuremman metamorfisen vaikutuksen alaisena kuin kerrostumat, jotka -aina ovat olleet lähempänä veden pintaa. Muutamissa maapallon osissa, -esim. Etelä-Amerikassa tavattavat suunnattomat alueet alastomia -metamorfisia vuorilajeja, joiden on täytynyt kuumentua suuren paineen -vaikutuksesta, ovat mielestäni aina näyttäneet vaativan erikoisen -selityksen; ja me näemme kenties näissä laajoissa alueissa kambrisen -aikakauden edellisiä muodostumia täydelleen muuttuneessa ja kuluneessa -tilassa. - -Tässä luvussa käsitellyt erinäiset vaikeudet: se, että vaikka -löydämmekin geologisista muodostumistamme useita välimuotoja, jotka -liittävät toisiinsa nykyisiä ja entisiä lajeja, emme löydä niistä -äärettömän lukuisia hienovivahteisia siirtymämuotoja, jotka -liittäisivät ne kaikki toisiinsa; se äkillinen tapa, millä erinäiset -lajiryhmät esiintyvät europalaisissa muodostumissamme; kivettymistä -rikkaiden muodostumien miltei täydellinen puuttuminen kambristen -kerrostumien alapuolelta -- kaikki nämä vaikeudet ovat varsin vakavaa -laatua. Havaitsemme tämän siitäkin, että etevimmät paleontologit, kuten -Cuvier, Agassiz, Barrande, Pictet, Falconer, E. Forbes y.m. ja kaikki -suurimmat geologimme, kuten Lyell, Murchison, Sedgwick y.m. ovat -yksimielisesti, useinpa kiivaastikin, pitäneet kiinni lajien -muuttumattomuudesta. Mutta Sir Charles Lyell on nyt suurella -auktoriteetillään siirtynyt puoltamaan vastakkaista kantaa ja useimpien -geologien ja paleontologien tähänastinen kanta on alkanut ankarasti -horjua. Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on johonkin -määrinkään täydellinen, hylännevät heti teoriani. Omasta puolestani -pidän geologian kertomusta -- seuratakseni Lyell'in vertausta -- -epätäydellisenä historiana, joka on kirjotettu muuttuvalla murteella; -ja tästä historiasta meillä on ainoastaan viimeinen nide, joka -käsittelee ainoastaan paria kolmea maata. Tästäkin niteestä on -ainoastaan siellä täällä säilynyt jokin lyhyt luku ja kustakin sivusta -ainoastaan siellä täällä muutamia rivejä. Teoksessa käytetty kieli -muuttuu vähitellen enemmän tai vähemmän luku luvulta, ja sen jokaista -sanaa voimme verrata elämänmuotoihin, jotka ovat hautautuneina toisiaan -seuraaviin muodostumiin ja jotka meistä väärin näyttävät äkkiä -ilmestyneen. Jos asetumme tällaiselle kannalle, vähenevät vaikeudet -suuressa määrin tai häviävät kokonaan. - - - - -XI LUKU. - -ELOLLISTEN OLENTOJEN GEOLOGISESTA VUOROJÄRJESTYKSESTÄ. - - -Uudet lajit ilmaantuvat hitaasti ja vähitellen. -- Lajien erilaisesta -muuttumisnopeudesta. -- Lajit, jotka kerran ovat kadonneet, eivät enää -uudelleen ilmaannu. -- Lajiryhmät noudattavat samoja yleisiä lakeja -ilmaantumisessaan ja katoamisessaan kuin yksityiset lajit. -- -Sukupuuttoon häviäminen. -- Samanaikuisista, kaikkialla maailmassa -tapahtuneista elämänmuotojen muutoksista. -- Sukupuuttoon kuolleiden -lajien sukulaisuussuhteista toisiinsa ja eläviin lajeihin. -- -Muinaisten muotojen kehitysasteesta. -- Samojen tyyppien -toisiansa-seuraamisesta samoilla alueilla. -- Jälkikatsaus X:een ia -XI:een lukuun. - - -Tarkastakaamme nyt, pitävätkö ne eri tosiasiat ja lait, jotka koskevat -elollisten olentojen geologista _vuorojärjestystä_, enemmän yhtä -sen yleisesti vallitsevan mielipiteen kanssa, että lajit ovat -muuttumattomia, vaiko sen mielipiteen kanssa, että lajit ovat hitaasti -ja asteittaisesti toisintuneet muuntelun ja luonnollisen valinnan -vaikutuksesta. - -Uudet lajit ovat ilmaantuneet hyvin hitaasti, toinen toisensa jäljestä, -sekä maalla että vedessä. Lyell on osottanut, että on miltei mahdotonta -väittää sitä vastaan, mitä eri tertiari-kerrokset tässä suhteessa -todistavat. Vuosi vuodelta täyttyvät eri kerrosten väliset aukkopaikat -ja kadonneiden ja elossa-olevien muotojen suhde toisiinsa tulee yhä -asteittaisemmaksi. Muutamissa kaikkien nuorimmissa kerrostumissa, jotka -tosin epäilemättä ovat hyvin vanhoja vuosissa mitattuina, tapaamme -ainoastaan pari sukupuuttoon kuollutta lajia ja ainoastaan pari uutta, -vasta näissä kerrostumissa esiintyvää lajia. Sekundariajan muodostumat -ovat katkonaisempia; mutta kuten Bronn huomauttaa, noiden monien -kuhunkin kerrokseen hautautuneiden lajien ilmaantuminen ei ole, yhtä -vähän kuin niiden katoaminenkaan, tapahtunut samaan aikaan. - -Eri sukuihin ja luokkiin kuuluvat lajit eivät ole muuttuneet yhtä -nopeasti eivätkä samassa määrässä. Vanhemmissa tertiarikerroksissa -tavataan vielä muutamia elossa olevia kotilomuotoja monien sukupuuttoon -hävinneiden muotojen joukossa. Falconer mainitsee sattuvan esimerkin -samankaltaisesta tapauksesta; eräs elossa oleva krokodiililaji on -tavattu monien sukupuuttoon hävinneiden imettäväisten ja matelijoiden -joukosta alahimalajalaisissa kerroksissa. Siluriajan Lingula eroaa vain -hiukan tämän suvun elossa olevista lajeista, jotavastoin useimmat muut -siluriajan nilviäiset ja kaikki äyriäiset ovat suuresti muuttuneet. -Maaeläimet näyttävät muuttuneen nopeammin kuin vesieläimet, josta -Sveitsissä on havaittu eräs kuvaava esimerkki. On jonkunverran syytä -arvella, että korkealla asteella olevat eliöt muuttuvat nopeammin kuin -alhaiset, joskin tästä säännöstä on poikkeuksia. Kuten Pictet on -huomauttanut, ei organisten muutosten määrä ole sama jokaisessa -toistansa seuraavassa kerroksessa. Mutta jos vertaamme mitä tahansa -toisilleen läheistä sukua olevia muodostumia, havaitsemme kaikissa -lajeissa tapahtuneen jonkin muutoksen. Kun jokin laji on kerran -hävinnyt maan pinnalta, ei meillä ole mitään syytä uskoa, että sama -laji milloinkaan ilmaantuisi uudelleen. Tärkeimpänä näennäisenä -poikkeuksena tästä ovat M. Barranden n.k. "siirtolat", jotka -tunkeutuvat jonakin aikana keskelle vanhempaa kerrostumaa ja sitten -päästävät entisen eläimistön jälleen ilmaantumaan. Lyell'in selitys, -että tässä on kysymys toisen maantieteellisen alueen eläimistön -väliaikaisesta maahansiirtymisestä, tuntuu tyydyttävältä. - -Edellämainitut tosiseikat pitävät varsin hyvin yhtä teoriamme kanssa, -sillä siihen ei sisälly mitään varmaa kehittymislakia, jonka mukaan -jonkin alueen kaikkien asujanten täytyy muuttua äkillisesti tai samalla -haavaa tai samassa määrässä. Toisintumisen täytyy tapahtua hyvin -hitaasti ja se kohtaa yleensä ainoastaan muutamia harvoja lajeja -samalla haavaa, sillä kunkin lajin muuntelevaisuus on riippumaton -muiden muuntelevaisuudesta. Riippuu useista monimutkaisista -asianhaaroista -- siitä, ovatko muuntelut suotuisaa laatua, -risteytymisen helppoudesta, seudun vähitellen muuttuvista fysillisistä -elinehdoista, uusien siirtolaisten maahanmuutosta sekä seudun muiden -asujanten laadusta, joiden kanssa muuntelevat lajit joutuvat kilpailuun --- niissä määrin luonnollinen valinta kartuttaa esiintyviä muunteluita -tai yksilöllisiä eroavaisuuksia, siten aiheuttaen suuremman tai -pienemmän pysyväisen toisintumisen. Ei siis ole mitään merkillistä, -että toinen laji säilyttää muotonsa paljon kauemmin kuin toinen tai -että se muuttuessaan muuttuu vähemmän. Me havaitsemme eri seutujen -nykyisten asujanten olevan samanlaisissa suhteissa toisiinsa. Niinpä -Madeiran maakotilot ja kovakuoriaiset ovat tulleet hyvin eroaviksi -Europan manterella elävistä läheisimmistä sukulaisistaan, jotavastoin -merikotilot ja linnut ovat pysyneet muuttumattomina. Korkeammalla -kehitysasteella olevien olentojen monimutkaisemmat suhteet organisiin -ja epäorganisiin elinehtoihin selittänevät meille, miksi maalla-elävät -ja korkeammalla asteella olevat eliöt nähtävästi ovat muuttuneet -nopeammin kuin alhaisemmat meri-eliöt. Kun useat jonkin alueen -asujamista ovat toisintuneet ja kehittyneet, voimme käsittää johtuvan -kilpailun laista ja eliöiden olemassa-olon taistelussa mitä -tärkeimmistä suhteista toisiinsa, että jokaista muotoa, joka ei ole -jonkun verran toisintunut ja kehittynyt, uhkaa sukupuuttoon-häviämisen -vaara. Käsitämme siis, että saman seudun kaikkien asujanten lopuksi -- -silmälläpitäen tarpeeksi pitkää ajanjaksoa -- täytyy toisintua, koska -ne muussa tapauksessa kuolevat sukupuuttoon. - -Saman luokan jäsenissä lienee muutosten keskimääräinen suuruus pitkien, -yhtä kauan kestävien ajanjaksojen kuluessa jotenkin sama. Mutta koska -kulutusta kestäviä ja kivettymistä rikkaita maatumia voi muodostua -ainoastaan sellaisina aikoina, jolloin sedimenttiä vahvalti kerrostuu -laskeutuville alueille, on muodostumiemme miltei välttämättä täytynyt -syntyä vain pitkien ja epäsäännöllisesti uudistuvien väliaikojen -perästä. Tämän vuoksi ei niiden organisten muutosten määrä, joita -maahan hautautuneet kivettymät osottavat, ole toisiansa seuraavissa -kerroksissa yhtä suuri. Tältä näkökannalta yksityinen geologinen -muodostuma ei siis esitä mitään uutta, täydellistä luomisnäytöstä, vaan -ainoastaan satunnaisen, alinomaa hitaasti kehittyvästä draamasta miltei -umpimähkään irti-temmatun kohtauksen. - -Me käsitämme hyvin, miksi laji, joka kerran on kadonnut ei milloinkaan -ilmaannu uudelleen, vaikkapa aivan samat organiset ja epäorganiset -elinehdot jälleen palautuisivat. Sillä vaikka toisen lajin jälkeläiset -voivatkin soveltautua täyttämään toisen lajin paikan luonnon taloudessa -ja siten syrjäyttää sen (ja epäilemättä niin onkin lukemattomissa -tapauksissa käynyt), eivät nuo kaksi muotoa, uusi ja vanha, sittenkään -ole samat, koska molemmat miltei varmasti perivät erilaisia -ominaisuuksia erilaisilta kantavanhemmiltaan ja koska alkuaan erilaiset -elimistöt muuntelevat eri tavalla. Jos kaikki riikinkukkokyyhkyset -sattuisivat häviämään maailmasta, on mahdollista, että kasvattajien -onnistuisi luoda uusi rotu, jota olisi vaikea erottaa nykyisestä; mutta -jos myöskin kantalaji, kalliokyyhkynen, häviäisi, -- ja meillä on syytä -uskoa, että kantalajit luonnossa tavallisesti väistyvät ja häviävät -sukupuuttoon parantuneiden jälkeläisten tieltä -- on uskomatonta, -että mistään muusta kyyhkyslajista taikkapa vakaantuneesta -kotikyyhkysrodusta saataisiin kasvatetuksi uusi riikinkukkokyyhkynen, -joka olisi identinen nykyisen rodun kanssa. Sillä toisiaan seuraavat -muuntelut olisivat miltei varmasti jonkun verran erilaisia ja uusi -muunnos perisi todennäköisesti joitakin luonteenomaisia eroavaisuuksia -kantamuodoltaan. - -Lajiryhmät, s.o. suvut ja heimot, noudattavat samoja yleisiä sääntöjä -ilmaantumisessaan ja häviämisessään kuin yksityiset lajit, muuttuen -enemmän tai vähemmän nopeasti ja suuremmassa tai pienemmässä määrässä. -Kun jokin lajiryhmä on kerran kadonnut, ei se milloinkaan ilmaannu -uudelleen s.o. sen olemassa-olo on yhdenjaksoinen, niin kauan kuin sitä -kestää. Tiedän, että tästä säännöstä on näennäisiä poikkeuksia, mutta -nämä poikkeukset ovat hämmästyttävän harvoja, niin harvoja, että E. -Forbes, Pictet ja Woodward (jotka kaikki ovat minun kannattamieni -mielipiteiden jyrkkiä vastustajia) myöntävät säännön pitävän paikkansa. -Ja sääntö on täysin sopusoinnussa teoriani kanssa. Sillä kaikki saman -ryhmän lajit, olkootpa olleet olemassa kuinka kauan tahansa, ovat -toistensa muuntuneita jälkeläisiä ja polveutuvat samoista -kantavanhemmista. Niinpä esim. kaikkien Lingula-suvun lajien, jotka -ovat esiintyneet toinen toisensa jälkeen kautta aikojen, täytyy -muodostaa katkeamaton sukupolvijono vanhimmasta silurisesta kerroksesta -meidän päiviimme saakka. - -Edellisessä luvussa olemme nähneet, kuinka toisinaan voi näyttää siltä, -kuin kokonaiset lajiryhmät olisivat äkkiä kehittyneet, ja olen -yrittänyt antaa selityksen tähän seikkaan, joka olisi teorialleni -tuhoisa, jos se pitäisi paikkansa. Mutta tällaiset tapaukset lienevät -poikkeuksellisia; yleisenä sääntönä lienee lajien lukumäärän -asteittainen kasvaminen, kunnes se on kohonnut korkeimmilleen, ja -sitten, ennemmin tai myöhemmin, asteittainen väheneminen. Jos johonkin -sukuun sisältyvää lajien lukumäärä tai johonkin heimoon sisältyvää -sukujen lukumäärää kuvataan pystysuoralla viivalla, joka, vaihdellen -paksuudeltaan, kulkee läpi niiden geologisten kerrosten, joihin lajit -ovat hautautuneina, näyttää joskus väärin siltä, kuin viiva alkaisi -alapäästänsä leveänä eikä teräväkärkisenä; sitten viiva vähitellen -levenee ylöspäin, usein pysyen jonkun matkaa samanlevyisenä ja vihdoin -ohenee ylemmissä kerroksissa, osottaen lajien vähenemistä ja lopuksi -tapahtuvaa sukupuuttoon häviämistä. Tämä lajin lukumäärän asteittainen -väheneminen on täysin sopusoinnussa teoriamme kanssa, sillä jonkin -suvun lajit ja jonkin heimon suvut voivat vain vähitellen ja hitaasti -lisääntyä, koska muuntumisen ja sukulaismuotojen syntymisen välttämättä -täytyy tapahtua hitaasti ja asteittaisesti: laji synnyttää ensin kaksi -tai kolme muunnosta, nämä kehittyvät vähitellen lajeiksi, jotka -vuorostaan yhtä hitaasti tuottavat uusia muunnoksia ja lajeja j.n.e. -kunnes on muodostunut suuri ryhmä, samoinkuin suuren puun kasvaminen -tapahtuu siten, että samasta rungosta haarautuu yhä uusia oksia. - - - -SUKUPUUTTOON KUOLEMISESTA. - - -Olemme tähän saakka vain ohimennen maininneet lajien ja lajiryhmien -häviämisestä. Luonnollisen valinnan teorian mukaan vanhojen muotojen -sammuminen ja uusien ja parantuneiden muotojen syntyminen ovat -läheisessä yhteydessä. Vanhan arvelun, että aika ajoin tapahtuneet -mullistukset ovat tuhonneet maan päältä kaikki asujamet, ovat hyvin -yleisesti hyljänneet sellaisetkin geologit kuin Elie de Beaumont, -Murchison, Barrande y.m., joiden yleinen katsantokanta muuten olisi -omansa saattamaan heidät tällaiseen johtopäätökseen. Meillä on -päinvastoin täysi syy uskoa, tutkittuamme tertiari-ajan muodostumia, -että lajit ja lajiryhmät katoavat vähitellen, yksi erästänsä, ensin -yhdeltä seudulta, sitten toiselta, ja lopuksi kaikkialta maan päältä. -Vain harvoissa tapauksissa, esim. jonkin kannaksen katkettua, jolloin -suuri joukko uusia asujamia äkkiä on tunkeutunut viereiseen mereen, tai -jonkin saaren vajottua aaltoihin, on sukupuuttoon sammuminen voinut -tapahtua nopeasti. Sekä yksityisten lajien että kokonaisten ryhmien -elinaika on hyvin eripituinen. Jotkin ryhmät ovat, kuten olemme -nähneet, eläneet aina niistä ajoista alkaen, jolloin tiedetään jotakin -elämää olleen olemassa, nykypäiviin saakka; toiset taas ovat hävinneet -ennen paleozoisen kauden loppua. Ei näytä olevan mitään varmaa lakia, -joka määräisi yksityisen lajin tai suvun elinajan. On syytä uskoa, että -kokonaisen ryhmän sukupuuttoon-sammuminen tapahtuu hitaammin kuin sen -syntyminen. Jos siis kuvaamme ryhmän syntymistä ja häviämistä, kuten -aikaisemmin, pystysuoralla viivalla, jonka paksuus vaihtelee, -niin viiva ohenee hitaammin ylöspäin, osottaen ryhmän hidasta -sukupuuttoon-sammumista, kuin alapäätänsä kohden, joka osottaa -lajien ensi ilmaantumista ja niiden lukumäärän varhaisinta -kasvamista. Muutamissa tapauksissa on kumminkin kokonaisten ryhmien -sukupuuttoon-häviäminen ollut ihmeellisen nopea, kuten esim. -ammoniittien häviäminen sekundarikauden lopulla. - -Lajien sukupuuttoon-sammuminen on näihin saakka ollut mitä -salaperäisimmän hämärän verhossa. Muutamat tiedemiehet ovat -olettaneet sellaistakin, että lajien elämän pituus on määrätty -samoinkuin yksilöidenkin. Kukaan ei liene ihmetellyt lajien -sukupuuttoon-häviämistä enemmän kuin minä. Olin hyvin hämmästynyt -löytäessäni La Platassa maahan hautautuneen hevosenhampaan Mastodonin, -Megatheriumin, Toxodonin ja muiden sukupuuttoon kuolleiden hirviöiden -jäännösten joukosta, eläinten jotka kaikki elivät hyvin myöhäisellä -geologisella aikakaudella samaan aikaan kuin yhä vielä elävät kotilot. -Sillä koska hevonen on senjälkeen kuin espanjalaiset toivat sen -Etelä-Amerikaan siellä metsistynyt ja levinnyt yli koko maan tavattoman -runsaslukuisena, kummastelin, mikä oli saattanut hävittää aikaisemman -hevosen sukupuuttoon niin äskettäin ja nähtävästi niin suotuisissa -olosuhteissa. Mutta hämmästykseni oli aiheeton. Professori Owen huomasi -pian, että hammas kuului sukupuuttoon hävinneelle lajille, niin paljon -kuin se muistuttikin nykyisen hevosen hammasta. Jos tämä hevoslaji -olisi vielä elossa, mutta hieman harvinainen, ei kukaan luonnontutkija -kummastelisi sen harvinaisuutta, sillä harvinaisia lajeja on ääretön -joukko kaikissa luokissa ja kaikilla seuduilla. Kysyessämme itseltämme, -miksi tämä tai tuo laji on harvinainen, vastaamme, että sen elinehdot -ovat jollakin tavoin epäsuotuisat, mutta millä tavoin, sitä tuskin -voimme sanoa. Jos oletamme, että tuo kivettynyt hevonen vielä eläisi -harvinaisena lajina, voisimme kaikkien muiden imettäväisten, vieläpä -hitaasti lisääntyvän norsunkin tarjoaman analogian ja sen nojalla, mitä -tiedämme kesyn hevosen kotiutumisesta Etelä-Amerikaan, olla varmat -siitä, että tuo hevonen olisi suotuisampien elinehtojen vallitessa -muutamassa vuodessa kansottanut koko mantereen. Mutta me emme voisi -sanoa, mitkä ne epäsuotuisat elinehdot olivat, jotka estivät sen -lisääntymisen, oliko syynä yksi tai useampia asianhaaroja ja minä -hevosen ikäkautena ja missä määrin kukin niistä vaikutti. Jos elinehdot -olisivat vähitellen muuttuneet yhä epäsuotuisammiksi emme varmastikaan -olisi tätä huomanneet, mutta hevoslaji olisi varmasti tullut yhä -harvinaisemmaksi ja lopulta hävinnyt sukupuuttoon, samalla kuin jokin -onnellisempi kilpailija olisi vallannut sen paikan. - -On hyvin vaikeata aina pitää mielessään, että jokaisen olennon -lisääntymistä alituisesti ehkäisevät näkymättömät, sille vihamieliset -voimat, ja että samat näkymättömät voimat varsin hyvin riittävät -tekemään sen harvinaiseksi ja lopuksi hävittämään sen sukupuuttoon. -Tämä seikka on meille niin käsittämätön, että alinomaa kuulee -ihmeteltävän, kuinka sellaiset suuret hirviöt kuin Mastodon ja vielä -vanhemmat Dinosaurit ovat voineet hävitä maailmasta -- ikäänkuin pelkkä -ruumiillinen voima tuottaisi voiton elämän taistelussa. Päinvastoin -suuri ruumiinkoko, kuten Owen on huomauttanut, eräissä tapauksissa -aikaansaa pikaisemman sukupuuttoon-häviämisen, koska se vaatii suuren -ravintomäärän. Jo ennenkuin ihminen asui Intiassa ja Afrikassa, täytyi -jonkin seikan ehkäistä siellä elävän norsun jatkuvaa lisääntymistä. -Eräs pätevä asiantuntija, tohtori Falconer, arvelee että norsun -lisääntymistä Intiassa etupäässä ehkäisevät hyönteiset, jotka sitä -alinomaa kiusaavat ja riuduttavat sen voimia, ja samaa arvelee Bruce -Abessiniassa elävästä afrikalaisesta norsusta. Varmaa on myöskin, että -hyönteiset ja verta-imevät lepakot vaikuttavat määräävästi eräissä -Etelä-Amerikan osissa suurempien maahan kotiutuneiden nelijalkaisten -olemassa-oloon. - -Useissa tapauksissa havaitsemme nuoremmista tertiarimuodostumista, että -harvinaisuus on sukupuuttoon-sammumisen oire; ja me tiedämme, että -tapausten kulku on ollut sama niihin eläimiin nähden, jotka ihminen on -hävittänyt sukupuuttoon joko paikallisesti tai kokonaan. Sallittakoon -minun toistaa, mitä olen lausunut v. 1845: ken myöntää, että lajit -yleensä tulevat harvinaisiksi ennen sukupuuttoon-häviämistään eikä -kummastele lajien harvinaisuutta, mutta kumminkin on hyvin ihmeissään, -jos jokin laji lakkaa olemasta, on yhtä epäjohdonmukainen kuin se, joka -myöntää, että sairaus on yksilössä kuoleman edelläkävijä ja joka ei -kummastele sairautta, mutta joka sairaan kuoltua ihmettelee kovin ja -epäilee hänen saaneen väkivaltaisen lopun. - -Luonnollisen valinnan teoria perustuu siihen uskoon, että jokainen uusi -muunnos ja lopulta jokainen uusi laji saa alkunsa ja pysyy elossa -jonkun edun vuoksi, joka sillä on muiden kilpailijainsa rinnalla ja -että tästä välttämättä on seurauksena vähemmän suosittujen muotojen -sukupuuttoon-häviäminen. Samoin on kotieläintemme ja viljelyskasviemme -laita; kun uusi ja hieman parempi muunnos on syntynyt, syrjäyttää se -aluksi vähemmän jalostuneet muunnokset lähiseudulla; kun se on -kehittynyt vielä paljon paremmaksi, leviää se kauemmaksikin ja valtaa, -kuten lyhytsarvinen nautakarjamme on tehnyt muiden rotujen paikan -muilla seuduilla. Näin uusien muotojen ilmestyminen ja vanhojen, sekä -luonnollisesti että keinotekoisesti syntyneiden, häviäminen, on -yhteydessä toistensa kanssa. Kukoistavissa ryhmissä on uusien, vissin -ajan kuluessa syntyneiden lajimuotojen lukumäärä todennäköisesti ollut -suurempi kuin sukupuuttoon hävinneiden vanhojen lajimuotojen. Mutta me -tiedämme, ettei lajien luku ole ainakaan myöhäisempinä geologisina -aikakausina lisääntynyt määrättömästi, joten voimme olettaa, mitä -myöhäisempiin aikoihin tulee, uusien muotojen syntymisen aikaansaaneen, -että jotenkin yhtä suuri määrä vanhoja on kuollut sukupuuttoon. - -Aikaisemmin olemme selittäneet ja esimerkeillä osottaneet, että -kilpailun yleensä täytyy olla ankarin niiden muotojen välillä, jotka -ovat kaikissa suhteissa hyvin toistensa kaltaisia. - -Lajin parantuneet ja toisintuneet jälkeläiset aikaansaavat siis yleensä -kantalajin häviämisen; ja jos jostakin lajista on kehittynyt useita -uusia muotoja, ovat tämän lajin läheisimmät sukulaiset, s.o. saman -suvun muut lajit, suurimmassa sukupuuttoon-häviämisen vaarassa. Näin -siis joukko uusia lajeja, jotka polveutuvat yhdestä lajista, s.o. uusi -suku, syrjäyttää vanhan, samaan heimoon kuuluvan suvun. Mutta usein on -myös täytynyt tapahtua niin, että uusi laji on vallannut paikan -joltakin toiseen ryhmään kuuluvalta lajilta ja aiheuttanut sen -sukupuuttoon-häviämisen. Jos onnellisesta valloittajasta on kehittynyt -useita sukulaismuotoja, täytyy useiden muotojen luovuttaa niille -paikkansa; ja nämä ovat yleensä sukulaismuotoja joita haittaa yhteinen -huonommuus. Mutta kuulukootpa ne lajit, jotka ovat luovuttaneet -paikkansa toisintuneille ja parantuneille lajeille, joko samaan tai eri -ryhmään, säilyy kuitenkin usein muutamia häviölle joutuneen suvun -jäseniä pitkät ajat, koska ne ovat soveltuneet johonkin erikoiseen -elämäntapaan tai koska ne elävät etäisellä ja eristetyllä -asuinpaikalla, jossa ne pelastuvat ankarasta taistelusta. Niinpä -Australian vesissä elää muutamia suuren, sekundari-ajan kerrostumissa -tavattavan kotilosuvun, Trigonian, lajeja; ja meidän suolattomissa -vesissämme elää vielä muutamia suuren ja miltei sukupuuttoon kuolleen -ganoidisen (kiillesuomuisten) kalaryhmän jäseniä. Jonkin ryhmän -täydellinen sukupuuttoon häviäminen tapahtuu siis yleensä hitaammin -kuin sen syntyminen. - -Mitä kokonaisten heimojen ja lahkojen näennäisesti äkilliseen -häviämiseen tulee, kuten esim. Trilobiittien häviämiseen paleozoisen -kauden lopulla ja ammoniittien sekundarikauden lopulla, on muistettava, -että, kuten jo on mainittu, toisiaan seuraavia muodostumia -todennäköisesti erottaa pitkä väliaika. Sitäpaitsi, kun äkkiä maahan -siirtynyt tai nopean kehityksen kautta syntynyt monilukuinen ryhmä -uusia lajeja on vallannut jonkin alueen, ovat monet vanhemmat lajit -nähtävästi yhtä nopeasti hävinneet, ja ne muodot, jotka näin ovat -väistyneet toisten tieltä, lienevät yleensä olleet sukulaismuotoja, -joita on nähtävästi haitannut jokin yhteinen huonommuus. - -Se tapa, millä yksityiset lajit ja kokonaiset lajiryhmät häviävät -sukupuuttoon, näyttää siis minusta hyvin soveltuvan yhteen -luonnollisen valinnan teorian kanssa. Meidän ei ole kummasteltava -sukupuuttoon-kuolemista. Pikemmin meidän tulisi kummastella sitä, että -itsekylläisyydessämme kuvittelemme käsittävämme niitä monimutkaisia -asianhaaroja, joista kunkin lajin olemassa-olo riippuu. Jos -hetkeksikään unohdamme, että jokainen laji pyrkii lisääntymään -määrättömästi ja että tätä lisääntymistä aina ehkäisee jokin seikka, -jonka kumminkin harvoin havaitsemme, jää koko luonnon talous meille -aivan hämäräksi. Vasta kun voimme varmasti sanoa, miksi tämä laji on -runsaslukuisempi kuin tuo tai miksi tämä laji, mutta ei tuo, voidaan -saada kotiutumaan johonkin tiettyyn maahan -- vasta silloin meillä on -oikeus kummastella sitä, ettemme voi selittää jonkin erikoisen lajin -tai lajiryhmän sukupuuttoon-kuolemisen syytä. - - - -ELÄMÄNMUOTOJEN MUUTTUMINEN MILTEI SAMAAN AIKAAN KAIKKIALLA MAAILMASSA. - - -Tuskin mikään paleontologinen havainto on silmäänpistävämpi kuin se, -että elämänmuodot muuttuvat miltei samaan aikaan kaikkialla maailmassa. -Europalaisia liitumuodostumiamme tavataan monilla kaukaisilla -seuduilla, missä ei voida havaita sirpalettakaan mineralista liitua, -nim. Pohjois-Amerikassa, ekvatorin seuduilla Etelä-Amerikassa, -Tulimaassa, Hyväntoivonniemellä ja Intian niemimaalla. Näillä etäisillä -seudulla eräiden kerrostumien organiset jäännökset muistuttavat -ilmeisesti liitumuodostumiamme. Ei tosin niin, että tapaisimme niissä -samoja lajeja; sillä eräissä tapauksissa ei ainoakaan laji ole sama -kuin europalaisten liituvuorten, mutta ne kuuluvat samoihin heimoihin, -sukuihin ja alasukuihin ja toisinaan ovat sellaisetkin vähäpätöisyydet -kuin pelkkä ulkonainen muovailu samanlaiset. Sitäpaitsi esiintyy noissa -kaukaisissa maailman seuduissa samassa järjestyksessä toisia muotoja, -joita ei tavata Europan liituvuorissa, vaan niiden ylä- tai alapuolella -olevissa muodostumissa. Muutamissa perättäisissä paleozoisissa -muodostumissa Venäjällä, Länsi-Europassa ja Pohjois-Amerikassa -ovat eräät tiedemiehet havainneet samanlaista elämänmuotojen -rinnakkaisuutta; ja samoin on Lyell'in mukaan Europan ja -Pohjois-Amerikan tertiarimaatumien laita. Vaikka ei otettaisikaan -ollenkaan huomioon niitä harvoja kivettymälajeja, jotka ovat yhteiset -Vanhalle ja Uudelle Maailmalle, on kumminkin paleozoisissa ja -tertiarikerroksissa tavattavien toisiaan seuraavien elämänmuotojen -yleinen rinnakkaisuus ilmeinen ja eri kerrostumien vastaavaisuus on -helposti havaittavissa. - -Edellä sanottu koskee kumminkin vain meren asujamistoa. Meillä ei ole -riittäviä todisteita päättääksemme, muuttuvatko maan ja suolattoman -veden asukkaat eri seuduilla samalla rinnakkaisella tavalla. Voimmepa -sitä epäilläkin; sillä jos Megatherium, Mylodon, Macrauchenia ja -Toxodon olisivat tuodut Europaan La Platasta ilmoittamatta ensinkään, -mistä geologisesta muodostumasta ne olivat löydetyt, ei kukaan olisi -voinut aavistaa niiden olleen vielä nykyään eläväin merisimpukkain -aikalaisia; mutta koska nämä eläinhirviöt olivat myöskin Mastodonin ja -hevosen aikalaisia, voidaan ainakin otaksua niiden eläneen jollakin -myöhäisemmällä tertiarikaudella. - -Kun sanomme meri-eliöiden muuttuneen samoihin aikoihin kaikkialla -maailmassa, ei suinkaan tule ajatella, että tarkottaisimme samaa -vuotta, samaa vuosisataa taikkapa edes geologisessakaan merkityksessä -aivan samaa aikaa. Sillä jos Europan nykyistä meri-eläimistöä ja -maanosamme pleistoceni-kauden eläimistöä (vuosissa mitaten hyvin -etäinen aika, johon sisältyy koko jääkausi) verrattaisiin -Etelä-Amerikan tai Australian nykyisiin merieläimistöihin, kykenisi -tuskin etevinkään luonnontutkija sanomaan, ovatko Europan nykyiset -vaiko pleistoceni-kauden merenasujamet enemmän eteläisen -pallonpuoliskon merenasujanten kaltaisia. Samoin useat etevät -tiedemiehet väittävät Yhdysvaltojen nykyisten asujanten olevan -läheisempää sukua Europan myöhäisemmän tertiari-kauden asukkaille kuin -sen nykyisille asujamille; jos asian laita on tällainen, on selvää, -että ne kivettymiä sisältävät kerrostumat, joita nykyään muodostuu -Pohjois-Amerikan rannikoilla, voidaan helposti vastaisuudessa rinnastaa -jonkun verran vanhempien europalaisten kerrostumien kanssa. Tästä -huolimatta voi kaukaiseen tulevaisuuteen nähden tuskin olla epäilystä -siitä, että kaikkia nuorempia merimuodostumia, nimittäin Europan, -Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Australian ylempiä pliocenikerrostumia -sekä pleistoceni- ynnä aivan nykyaikaisia kerrostumia tullaan -vastaisuudessa oikein pitämään geologisessa merkityksessä -samanaikaisina, koska ne sisältävät toisilleen johonkin määrin sukua -olevia kivettymäjäännöksiä ja koska ne eivät käsitä niitä muotoja, -joita tavataan ainoastaan alempana olevissa vanhemmissa kerrostumissa. - -Se seikka, että elämänmuodot muuttuvat samoihin aikoihin -(ennenmainitussa laajassa merkityksessä) maailman eri osissa, -on suuresti hämmästyttänyt eteviä tutkijoita de Verneuil'iä -ja d'Archiac'ia. Huomautettuaan paleozoisten elämänmuotojen -vastaavaisuudesta Europan eri osissa, he lisäävät: "Kun -hämmästyneinä tästä omituisesta järjestyksestä kiinnitämme huomiomme -Pohjois-Amerikaan ja tapaamme siellä joukon analogisia ilmiöitä, -näyttää selvältä, etteivät kaikki nämä lajien toisinnot, niiden -sukupuuttoon-häviäminen ja uusien ilmestyminen voi johtua pelkästään -merivirtojen vaihteluista tai muista enemmän tai vähemmän paikallisista -ja aikakautisista syistä, vaan että ne riippuvat yleisistä, koko -eläinkuntaa hallitsevista laeista." Myöskin Barrande on erityisesti -huomauttanut juuri samasta seikasta. Aivan aiheetonta onkin etsiä -sellaisia syitä kuin merivirtojen, ilmaston tai muiden fysillisten -elinehtojen vaihteluita selitykseksi näihin kaikkialla maailmassa ja -mitä erilaisimmissa ilmastoissa tapahtuneihin suuriin elämänmuotojen -muutoksiin. Meidän täytyy, kuten Barrande huomauttaa, etsiä jotakin -erikoista lakia. Tämän tulemme selvemmin havaitsemaan käsitellessämme -elollisten olentojen nykyistä levenemistä, ja näemme silloin, kuinka -vähäisessä määrässä asujanten laatu on riippuvainen alueella -vallitsevista fysillisistä elinehdoista. - -Tämä tärkeä tosiasia, että elämänmuodot esiintyvät kaikkialla -maailmassa vastaavassa vuorojärjestyksessä, on selitettävissä -luonnollisen valinnan teorian avulla. Uusia lajeja syntyy muodoista, -joilla on jokin etevämmyys vanhempien muotojen rinnalla; ja ne -muodot, jotka jo ennestään ovat vallitsevia tai jotka ovat jossakin -suhteessa muita alueensa muotoja etevämmät, synnyttävät suuremman -määrän uusia muunnoksia eli lajinalkuja. Tämän osottaa meille selvästi -se, että "valtakasvit" s.o. kasvit, jotka ovat yleisimmät ja -laajimmalle levinneet, tuottavat lukuisimmin uusia muunnoksia. -Luonnollista onkin että vallitsevat, muuntelevat ja laajalti levinneet -lajit, jotka ovat jo johonkin määrin tunkeutuneet muiden lajien -alueille, juuri ovat ne, joilla on parhaat toiveet levitä yhä -laajemmalle ja synnyttää uusilla seuduilla uusia muunnoksia ja lajeja. -Leveneminen lienee usein hyvin hidasta, riippuen ilmastollisista ja -maantieteellisistä muutoksista, omituisista sattumista ja siitä, että -uusien lajien on asteittaisesti mukauduttava niihin eri ilmastoihin, -joiden kautta niiden on kuljettava, mutta aikojen kuluessa valtamuodot -levenevät yhä laajemmalle ja pääsevät vihdoin voitolle muista. -Eristetyillä manterilla asuvien maa-asukasten leveneminen on -todennäköisesti hitaampaa kuin yhtenäisen meren asukasten. Maa-eliöiden -vuorojärjestyksessä voimme sen vuoksi odottaa tapaavamme -- niinkuin -todella onkin laita -- vähemmän tarkkaa vastaavaisuutta kuin -meri-eliöiden. - -Elämänmuotojen kaikkialla maailmassa vastaava ja sanan laajassa -merkityksessä samanaikainen vuorojärjestys näyttää siis mielestäni -hyvin soveltuvan yhteen sen ajatuksen kanssa, että uudet lajit ovat -muodostuneet laajalle levinneistä ja muuntelevista valtalajeista; nämä -uudet lajit tulevat nekin vallitseviksi, koska ne ovat jossakin -suhteessa etevämpiä kuin niiden jo vallitsevat vanhemmat ja muut lajit, -ja ne levenevät ja muuntelevat yhä, synnyttäen yhä uusia muotoja. -Häviölle joutuneet vanhat muodot, jotka ovat väistyneet uusien -voitokkaiden muotojen tieltä, kuuluvat yleensä samaan sukulaisryhmään, -jonka jäsenet ovat perineet jonkun yhteisen huonommuuden. Kun uudet, -parantuneet ryhmät leviävät kautta koko maailman, katoavat vanhat -ryhmät maailmasta. Ja kaikkialla pyrkivät muodot sekä ilmaantumisessaan -että katoamisessaan noudattamaan vastaavaa vuorojärjestystä. - -Tämän yhteydessä on syytä huomauttaa vielä eräästä seikasta. Olen jo -lausunut, miksi arvelen useimpien suurten, kivettymistä rikkaiden -kerrostumiemme muodostuneen merenpohjan laskeumisen ajanjaksoina, ja -että äärettömän pitkien aikojen kuluessa muodostuneet, kivettymistä -tyhjät välikerrostumat ovat syntyneet sellaisina aikoina, jolloin -merenpohja on joko pysynyt entisessä tasossaan tai kohonnut tai jolloin -sedimenttiä on laskeutunut pohjaan niin hitaasti, ettei se ole voinut -haudata ja säilyttää elollisia jäännöksiä. Otaksun jokaisen seudun -asujamiston näinä pitkinä, tyhjinä väliaikoina melkoisesti toisintuneen -ja melkoisen osan siitä hävinneen sukupuuttoon sekä useiden uusien -muotojen muuttaneen seudulle muista maailman osista. Koska meillä on -syytä otaksua samojen maanpinnanliikuntojen käsittäneen laajoja aloja, -on todennäköistä, että aivan samanaikaisia muodostumia on usein -kasaantunut hyvin laajoille aloille samoilla maapallon seuduilla; mutta -meillä ei suinkaan ole mitään oikeutta tehdä sellaista johtopäätöstä, -että näin olisi poikkeuksetta tapahtunut ja että laajat alueet ovat -poikkeuksetta saaneet kokea samoja liikuntoja. Kun kahdessa seudussa on -syntynyt kaksi muodostumaa lähipitäen, mutta ei aivan saman aikakauden -kuluessa, täytyy meidän esitetyistä syistä tavata niissä sama yleinen -elämänmuotojen vuorojärjestys; mutta lajit eivät tarkalleen vastaa -toisiaan, sillä toisessa seudussa on ollut hieman enemmän aikaa lajien -toisintumiseen, sukupuuttoon-sammumiseen ja maahanmuuttoon kuin -toisessa. - -Tämänluontoisia tapauksia esiintynee Europassa. Mr. Prestwich osoittaa -oivallisessa, Englannin ja Ranskan eoceni-maatumia käsittelevässä -esityksessään, että molempien maiden toisiaan seuraavissa kerrostumissa -on havaittavissa suuri yleinen vastaavaisuus. Mutta vaikka hän -verratessaan eräitä Englannin eocenikerrostumia vastaaviin Ranskan -kerrostumiin havaitseekin omituisen yhtäpitäväisyyden samoihin sukuihin -kuuluvien lajien lukumäärässä, eroavat kumminkin itse lajit tavalla, -jota molempien alueiden läheisyyteen nähden on hyvin vaikea selittää -- -jollemme oleta, että jokin kannas on erottanut toisistaan kaksi -merta, joissa on asunut erilainen, mutta samanaikainen eläimistö. -Lyell on tehnyt samanlaisia havaintoja eräistä nuoremmista -tertiarimuodostumista. Barrande osottaa, että myöskin Böhmin ja -Skandinavian toisiaan seuraavissa siluri-maatumissa on olemassa -silmäänpistävä yleinen vastaavaisuus; kumminkin hän havaitsee lajien -olevan hämmästyttävän eroavia. Jos eri muodostumat eivät ole näissä -seuduissa syntyneet tarkalleen samojen aikakausien kuluessa -- vaan -siten, että jokin toisen seudun muodostuma vastaa tyhjää väliaikaa -toisessa -- ja jos lajit ovat kummassakin seudussa edelleen hitaasti -muuntuneet eri muodostumien kerrostuessa ja niiden välisinä pitkinä -ajanjaksoina, -- siinä tapauksessa kummankin maan eri muodostumat -voitaisiin järjestää elämänmuotojen yleisen vastaavaisuuden mukaan -samaan järjestykseen, ja tämä järjestys näyttäisi silloin väärin -tarkalleen vastaavalta. Mutta siitä huolimatta eivät lajit olisi -tarkalleen samat kummankin seudun näennäisesti vastaavissa kerroksissa. - - - -SUKUPUUTTOON KUOLLEIDEN LAJIEN KESKINÄISESTÄ SUKULAISUUDESTA JA NIIDEN -SUKULAISSUHTEISTA ELÄVIIN MUOTOIHIN. - - -Tarkastakaamme nyt sukupuuttoon kuolleiden ja elävien lajien -keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Kaikki lajit ryhmittyvät muutamiksi -harvoiksi suuriksi luokiksi, mikä on helposti selitettävissä -polveutumislain avulla. Kuta vanhempi jokin muoto on, sitä enemmän se -yleensä erkanee elävistä muodoista. Mutta kaikki sukupuuttoon kuolleet -lajit voidaan, kuten Buckland aikoja sitten huomautti, sijottaa joko -vielä nykyään eläviin ryhmiin tai niiden väliin. On varmaa, että -sukupuuttoon kuolleet elämänmuodot auttavat täyttämään elossa olevien -sukujen, heimojen ja lahkojen välillä olevia aukkoja. Mutta koska tämä -seikka on usein jätetty huomioon ottamatta, vieläpä kiellettykin, -lienee paikallaan lausua siitä muutama sana ja mainita muutamia -esimerkkejä. Jos tarkastamme ainoastaan jonkun luokan elossa olevia tai -ainoastaan sen sukupuuttoon kuolleita lajeja, niin kummatkin -muodostavat paljon epätäydellisemmän sarjan kuin jos yhdistämme ne -yhteiseksi järjestelmäksi. Professori Owen'in kirjotelmissa tapaamme -alinomaa lauselman "yleistyneet muodot", käytettynä sukupuuttoon -kuolleista eläimistä, ja Agassiz'in kirjotelmissa lauselman "profetiset -ja syntetiset tyypit"; nämä nimitykset tarkottavat sitä, että -tuollaiset muodot ovat todella välittäviä eli yhteenliittäviä renkaita. -Eräs toinen etevä paleontologi, Gaudry, on erinomaisen sattuvasti -osottanut, että monet hänen Attikasta löytämänsä kivettyneet -imettäväiset täyttävät nykyisten sukujen välillä olevia aukkoja. -Cuvier piti märehtijöitä ja paksunahkaisia jyrkästi eroavina -imettäväislahkoina; mutta sittemmin on kaivettu maasta niin paljon -kivettyneitä yhdysrenkaita, että Owen'in on ollut muutettava koko -luokitus ja asetettava paksunahkaiset ja märehtijät samaan alalahkoon; -niinpä hän esim. on voinut osottaa ne välimuodot, jotka liittävät -toisiinsa kaksi näennäisesti niin etäällä toisistaan olevaa lajia kuin -sian ja kameelin. Kavioeläimet jaetaan nykyään kahteen alaryhmään, -parivarpaallisiin ja paritonvarpaallisiin; mutta Etelä-Amerikan -Macrauchenia liittää johonkin määrin yhteen nämä kaksi suurta ryhmää. -Ei kukaan kieltäne, että Hipparion on nykyisen hevosen ja eräiden -vanhempien kavioeläinten välimuoto. Mikä ihmeellinen yhdysrengas -imettäväisten kehityssarjassa onkaan Etelä-Amerikan Typotherium, kuten -professori Gervais'in sille antama nimikin osottaa -- eläin, jota ei -voida sijottaa mihinkään nykyiseen imettäväislahkoon. Sireni-eläimet -muodostavat hyvin selvästi eroavan imettäväisryhmän, ja nykyään elävien -dugongi ja lamentin-eläinten huomattavimpia erikoisuuksia on -takaraajojen täydellinen puuttuminen; niistä ei ole jäänyt jäljelle -minkäänlaista surkastunutta tynkääkään. Mutta sukupuuttoon kuolleella -Halitherium nimisellä lajilla oli professori Flower'in mukaan luutunut -reisiluu, "joka liittyi selväpiirteiseen lantiossa olevaan -nivelkuoppaan", ja siten se jonkun verran lähentää sirenieläimiä -tavallisiin kavioeläimiin, joille edelliset ovat muissa suhteissa -sukua. Valaat eroavat suuresti kaikista muista imettäväisistä, mutta -professori Huxley pitää tertiari-ajan Zeuglodon'ia ja Squalodon'ia, -jotka muutamat luonnontutkijat ovat lukeneet erikoiseksi lahkoksi, -epäilyksettöminä valaina ja katsoo niiden "muodostavan yhdysrenkaan, -joka liittää valaat vedessä eläviin petoeläimiin". - -Onpa äskenmainittu luonnontutkija osottanut vielä senkin, että -toisistaan etäällä olevia lintujen ja matelijoiden luokkia osaksi -lähentävät mitä odottamattomimmalla tavalla toisaalta strutsi ja -sukupuuttoon kuollut Archeopteryx ja toisaalta Dinosaureihin kuuluva -Compsognathus -- ryhmä, joka käsittää kaikkein jättiläismäisimmät -maamatelijat. Mitä luurangottomiin eläimiin tulee, lausuu Barrande -- -jota pätevämpää asiantuntijaa emme voisi mainita -- joka päivä saavansa -sen opetuksen, että vaikka paleozoiset eläimet epäilemättä voidaankin -luokittaa nykyään olemassa-oleviin ryhmiin, eivät ryhmät noina etäisinä -aikoina kumminkaan olleet toisistaan niin selvästi eroavia kuin -nykyään. - -Muutamat kirjottajat ovat vastustaneet sitä mielipidettä, että -sukupuuttoon hävinneet lajit tai lajiryhmät ovat kahden nykyisen lajin -tai lajiryhmän välimuotoja. Jos tällä sanalla tarkotetaan sitä, että -sukupuuttoon kuollut muoto on kaikilta ominaisuuksiltaan tarkalleen -kahden elävän muodon tai ryhmän keskivälillä oleva muoto, niin -vastaväite pitänee paikkansa. Mutta luonnollisessa järjestelmässä on -elävien lajien välillä varmaankin useita kivettyneitä lajeja ja elävien -sukujen, vieläpä eri heimoihinkin kuuluvien välillä on ainakin muutamia -sukupuuttoon kuolleita lajeja. Varsinkin mitä hyvin jyrkästi eroaviin -ryhmiin, esim. matelijoihin ja kaloihin tulee, näyttää asian laita -yleensä olevan se, että kun ne nykyään eroavat toisistaan, sanokaamme -vaikkapa pariltakymmeneltä rakenteen-ominaisuudeltaan, oli muinaisissa -ryhmissä eroavien ominaisuuksien lukumäärä jonkun verran pienempi, -joten nuo kaksi ryhmää siis olivat jonkunverran lähempänä toisiaan kuin -nykyään. - -Yleensä arvellaan, että kuta vanhempi jokin muoto on, sitä selvemmin se -joidenkuiden ominaisuuksiensa nojalla liittää toisiinsa nykyään -jyrkästi eroavia ryhmiä. Tämä pitänee kumminkin paikkansa ainoastaan -niihin ryhmiin nähden, joissa on geologisten aikakausien kuluessa -tapahtunut paljon muutoksia; ja lienee vaikeata osottaa tämän väitteen -yleisesti pitävän paikkaansa, koska tavan takaa havaitaan jonkun -nykyajan eläimen, kuten esim. Lepidosiren-eläimen, olevan -sukulaisuussuhteissa hyvin jyrkästi eroaviin ryhmiin. Mutta jos -vertaamme vanhempia matelijoita ja sammakkoeläimiä, vanhempia kaloja, -vanhempia pääjalkaisia (Cephalopoda), ja eoceni-ajan imettäväisiä -samojen luokkien nuorempiin jäseniin, täytyy meidän myöntää väitteessä -olevan jonkun verran perää. - -Katsokaamme, missä määrin nämä tosiseikat ja päätelmät pitävät yhtä -teoriamme kanssa, että olennot polveutuvat toisistaan muuntumalla. -Koska asia on hieman monimutkainen, täytyy minun pyytää lukijaa -uudelleen silmäilemään neljännessä luvussa olevaa kuviota. Olettakaamme -että numeroiduilla vinokirjaimilla merkityt pisteet esittävät sukuja ja -niistä lähtevät pisteviivat kunkin suvun lajeja. Kuvio on aivan liian -yksinkertainen, koska siihen on merkitty liian vähän sukuja ja lajeja -mutta tämä ei vaikuta asiaan. Vaakasuorat viivat esittäkööt toisiaan -seuraavia geologisia muodostumia ja olettakaamme, että kaikki ylimmän -viivan alapuolelle jäävät muodot ovat sukupuuttoon kuolleita. Kolme -elossa olevaa muotoa a14, q14 ja p14 muodostavat pienen heimon; b14 ja -f14 edelliselle läheistä sukua olevan heimon eli alaheimon; ja o14, -e14 ja m14 kolmannen heimon. Nämä kolme heimoa muodostavat yhdessä -niiden monien sukupuuttoon hävinneiden sukujen kanssa, jotka eri -polveutumisviivoja myöten lähtevät yhteisestä kantamuodosta A, -lahkon, sillä kaikki ovat perineet jotakin yhteistä muinaisilta -esivanhemmiltaan. Tässä kuviossa aikaisemmin esitetyn lain mukaan, että -olennoilla on jatkuva pyrkimys erilaistumaan rakenteeltaan, eroaa -jokainen muoto yleensä sitä enemmän muinaisista esivanhemmistaan, kuta -nuorempi se on. Tämä selittää meille, miksi vanhimmat kivettymät -eroavat enimmin nykyisistä muodoista. Älkäämme kumminkaan olettako -rakenteen erilaistumista miksikään itsessään välttämättömäksi seikaksi; -se johtuu pelkästään siitä, että lajin jälkeläiset erilaistuessaan -kykenevät valtaamaan monia ja erilaisia sijoja luonnon taloudessa. On -sen vuoksi varsin mahdollista, kuten olemme nähneet muutamista -siluri-ajan muodoista, että laji voi jatkuvasti lievästi toisintua, -sitä mukaa kuin sen elinehdot lievästi muuttuvat, ja kumminkin -säilyttää kautta aikojen samat perusominaisuudet. Tätä esittää -kuviossamme kirjain F14. - -Kaikki nuo monet muodot, sukupuuttoon kuolleet ja nykyiset, jotka -polveutuvat A:sta, muodostavat, kuten mainittu, yhteisen lahkon; ja -tämä lahko on sukupuuttoon häviämisen ja rakenteen erilaistumisen -jatkuvasta vaikutuksesta jakautunut useihin heimoihin ja alaheimoihin, -joista oletamme muutamien kuolleen eri ajanjaksoina ja muutamien -säilyneen nykyaikaan saakka. - -Kuviota tarkastaessamme voimme havaita, että jos niistä sukupuuttoon -kuolleista muodoista, joiden oletamme olevan hautautuneina toisiaan -seuraaviin kerrostumiin, löydettäisiin useita syvällä polveutumissarjan -alapäässä eri kohdissa olevia muotoja, eroisivat ylimmällä viivalla -olevat nykyiset heimot vähemmän jyrkästi toisistaan. Jos esim. -kaivettaisiin maasta suvut a1, a5, a10, f8, m3, m8, m9, olisivat -nuo kolme heimoa niin läheisesti liitetyt toisiinsa, että -ne todennäköisesti olisivat yhdistettävät yhdeksi suureksi -heimoksi, jotenkin samoin kuin on käynyt märehtijöiden ja eräiden -paksunahkaisten. Kumminkin olisi se, joka tahtoisi väittää, etteivät -nuo sukupuuttoon kuolleet suvut välimuotoina liitä toisiinsa nykyisen -kolmen heimon elossa olevia sukuja, osaksi oikeassa, sillä ne eivät -yhdistä niitä toisiinsa suoraan, vaan pitkää ja mutkikasta tietä monien -hyvin erilaisten muotojen kautta. Jos niiden geologisten kerrosten -yläpuolelta, joita keskimäiset vaakasuorat viivat esittävät, esim. -viivan VI yläpuolelta, löydettäisiin useita sukupuuttoon kuolleita -muotoja, mutta ei ainoatakaan tämän viivan alapuolelta, olisi -ainoastaan kaksi heimoista yhdistettävä yhdeksi (a14 y.m. ja b14 y.m.); -edelleen jäisi olemaan kaksi heimoa, jotka eroisivat toisistaan -vähemmän jyrkästi kuin ennen kivettymien löytämistä. Jos taas oletamme -että ylimmällä viivalla olevat, kahdeksan suvun (a14 -- m14) -muodostamat kolme heimoa eroavat toisistaan esim. puolelta tusinalta -tärkeältä rakenteenominaisuudeltaan, oli varmaankin niissä heimoissa, -jotka elivät viivalla VI merkittynä aikakautena, eroavien -rakenteenominaisuuksien lukumäärä pienempi; sillä tuolla varhaisella -polveutumisasteella ne ovat varmaankin paljon vähemmän eronneet -yhteisistä esivanhemmistaan. Näin muinaiset ja sukupuuttoon kuolleet -muodot ovat usein rakenteeltansa toisintuneiden jälkeläistensä tai -rinnakkaissukulaistensa välimuotoja suuremmassa tai pienemmässä -määrässä. - -Luonnossa täytyy kehityksen olla paljon monimutkaisempi kuin -kuviossamme esitetty, sillä ryhmät ovat olleet paljon lukuisampia, -niiden elinajan pituus on ollut äärettömän epätasainen ja ne ovat -toisintuneet eri määrässä. Koska meillä on hallussamme ainoastaan -viimeinen nide geologian aikakirjoja, ja sekin hyvin katkonaisena, ei -meillä ole mitään oikeutta, paitsi harvinaisissa tapauksissa, toivoa -voivamme täyttää luonnon järjestelmässä olevia ammottavia aukkoja ja -yhdistää toisiinsa eri heimoja ja lahkoja. Meillä on ainoastaan oikeus -olettaa, että ne ryhmät, jotka ovat tunnettujen geologisten aikakausien -kuluessa olleet suurten muutosten alaisina, lähenevät jonkun verran -toisiaan vanhemmissa muodostumissa, joten siis vanhemmat jäsenet -eroavat toisistaan muutamilta ominaisuuksiltaan vähemmän kuin samojen -ryhmien nykyiset jäsenet. Ja näin onkin etevinten paleontologiemme -yhtäpitävien todistusten mukaan usein asianlaita. - -Polveutumisteorian avulla voimme siis tyydyttävästi pääkohdissaan -selittää sukupuuttoon kuolleiden ja nykyisten muotojen keskinäiset -sukulaisuussuhteet. Miltä tahansa muulta näkökannalta lähtien niitä ei -voi mitenkään selittää. - -Saman teorian mukaan on selvää, että eläimistö on kullakin maapallon -historian suurella aikakaudella yleiseltä luonteeltaan edellisen ja -jälkeentulevan aikakauden eläimistöjen välimuoto. Siten ne lajit, jotka -elivät kuviossa esitetyllä kuudennella polveutumisasteella, ovat -viidennellä asteella eläneiden toisintuneita jälkeläisiä ja -seitsemännellä asteella eläneiden, vielä enemmän toisintuneiden lajien -vanhempia; ne voivat siis tuskin olla muuta kuin lähipitäen ylempänä ja -alempana olevien lajien keskivälillä olevia muotoja. Kumminkin meidän -täytyy ottaa lukuun joidenkuiden aikaisempien muotojen täydellinen -sukupuuttoon-sammuminen ja kussakin seudussa muista seuduista tulleiden -uusien muotojen maahanmuutto sekä toisiaan seuraavien kerrostumien -välisinä pitkinä ja tyhjinä väliaikoina tapahtunut suuri muuntelu. -Ottaen lukuun kaiken tämän voimme epäilemättä pitää kunkin geologisen -aikakauden eläimistöä edellisen ja myöhemmän eläimistön välimuotona. -Minun tarvitsee vain mainita yksi ainoa esimerkki, nimittäin se, että -paleontologit löydettyään devonisen kerrostuman heti havaitsivat tämän -kerrostuman kivettymien olevan rakenteeltaan sen yläpuolella olevan -kivihiilikerroksen ja alla olevan silurikerroksen kivettymien -välimuotoja. Kumminkaan ei jokaisen eläimistön välttämättä tarvitse -olla sitä aikaisemman ja myöhemmän eläimistön tarkka välimuoto, koska -toisiaan seuraavien muodostumien väliset ajanjaksot ovat olleet -eripituisia. - -Se seikka, että jotkut suvut tekevät poikkeuksen säännöstä, ei ole -missään todellisessa ristiriidassa väitteemme kanssa, että jokaisen -aikakauden eläimistö on kokonaisuudessaan lähipitäen edellisen ja -myöhemmän eläimistön välimuoto. Niinpä tohtori Falconer on järjestänyt -mastodon- ja norsulajit kahdeksi sarjaksi, ensiksi niiden keskinäisen -sukulaisuuden ja toiseksi niiden suhteellisen iän mukaan, eivätkä nämä -sarjat pidä yhtä. Ne lajit, jotka jyrkimmin eroavat tuntomerkeiltään -eivät ole vanhempia eivätkä kaikkein nuorimpia; ja ne, jotka ovat -rakenteeltaan äärimäisten välimuotoja, eivät ole niitä ikänsä puolesta. -Mutta vaikka hetkeksi olettaisimmekin, että tässä ja muissa -samanlaisissa tapauksissa lajien ensi ilmaantumisesta ja häviämisestä -kertovat aikakirjat olisivat täydelliset -- mikä ei suinkaan ole asian -laita --, ei meillä ole mitään syytä olettaa, että toinen toisensa -jälkeen syntyneiden muotojen elinaika olisi yhtä pitkä. Hyvin vanha -muoto on toisinaan voinut elää paljon kauemmin kuin jokin muualla -myöhemmin syntynyt muoto, etenkin kun on kysymys eristetyillä -alueilla eläneistä maa-eliöistä. Niinpä -- siirtyäksemme suurista -olennoista pieniin -- jos elävät ja sukupuuttoon kuolleet -kotikyyhkysrodut järjestettäisiin sarjaksi rakenteenominaisuuksiensa -sukulaisuuden mukaan, ei tämä sarja täydelleen pitäisi yhtä lajien -syntymisajan ja vielä vähemmän niiden katoamisajan kanssa; sillä -kantalaji, kalliokyyhkynen, elää yhä vielä, mutta monet kalliokyyhkysen -ja kirjekyyhkysen välillä olleet muunnokset ovat hävinneet, ja -kirjekyyhkynen, joka tärkeän ominaisuuden, nokan pituuden puolesta on -äärimäinen muoto, on syntynyt aikaisemmin kuin lyhytnokkainen -kuperkeikkakyyhkynen, jonka paikka tässä suhteessa on sarjan -vastakkaisessa päässä. - -Läheisessä yhteydessä sen väitteen kanssa, että keskivälillä olevien -kerrosten orgaaniset jäännökset ovat luonteeltaan johonkin määrin -välittäviä, on kaikkien paleontologien myöntämä tosiasia, että kahden -toistansa seuraavan muodostuman kivettymät ovat paljon läheisempää -sukua toisilleen kuin kahden toisistaan etäällä olevan muodostuman. -Pictet mainitsee tästä hyvin tunnettuna esimerkkinä sen, että eri -liitukerroksista löydettyjen organisten jäännösten yleinen -yhdenkaltaisuus on silmäänpistävä huolimatta siitä, että eri kerrokset -sisältävät eri lajeja. Tämä seikka yksinään näyttää yleisyytensä vuoksi -horjuttaneen Pictet'in uskoa lajien muuttumattomuuteen. Ken on -perehtynyt lajien nykyiseen levenemiseen maapallolla, ei yritä selittää -toisiaan seuraavissa muodostumissa olevien eri lajien suurta -yhdenkaltaisuutta sillä, että muinaisten alueiden fysilliset elinehdot -ovat pysyneet jotakuinkin samoina. Muistettakoon että elämänmuodot, -varsinkin meressä elävät, ovat muuttuneet miltei samoihin aikoihin -kaikkialla maailmassa, siis mitä erilaisimmissa ilmastoissa ja -elinehdoissa. Ottakaamme huomioon pleistoceniajan ilmaston suunnattomat -vaihtelut, ajan, joka käsittää koko jääkauden, ja kuinka vähän ne ovat -vaikuttaneet meren asujamiston lajinomaisiin muotoihin. - -Polveutumisteorian mukaan on täysin ymmärrettävissä, miksi lähekkäin -olevien muodostumien kivettymät ovat toisilleen läheistä sukua, vaikka -ne luetaankin eri lajeiksi. Koska jokaisen muodostuman kerrostuminen on -usein keskeytynyt ja koska toisiaan seuraavien muodostumien välillä on -ollut pitkiä tyhjiä väliaikoja, emme saa, kuten edellisessä luvussa -olen koettanut osottaa, odottaa missään muodostumassa tapaavamme -kaikkia niitä välimuunnoksia, jotka liittävät toisiinsa aikakauden -alussa ja lopussa ilmestyneet lajit. Mutta me voimme odottaa tapaavamme -väliaikojen jäljestä, jotka vuosissa mitattuina ovat äärettömän pitkiä, -mutta geologisessa merkityksessä ainoastaan kohtalaisen pitkiä, -läheisiä sukulaismuotoja eli, kuten niitä muutamat kirjailijat ovat -nimittäneet, vastaavia lajeja; ja näitä me varmasti löydämmekin. -Lyhyesti sanoen, me löydämme juuri sellaisia todistuksia lajinomaisten -muotojen hitaasta ja tuskin huomattavasta muuttumisesta, kuin meillä on -oikeus odottaa löytävämme. - - - -MUINAISTEN MUOTOJEN KEHITYSASTEESTA VERRATTUNA ELÄVIIN MUOTOIHIN. - - -Neljännessä luvussa olemme nähneet, että elollisten olentojen -elimistönosien erilaistumis- ja erikoistumismäärä, sittenkun olennot -ovat saavuttaneet täyden kehityksensä, on paras tähän saakka keksitty -mittapuu, jolla voimme arvostella niiden kehityksen täydellisyyttä eli -korkeutta. Olemme myöskin nähneet, että koska osien erilaistuminen -tuottaa etua jokaiselle olennolle, niin luonnollinen valinta pyrkii -kehittämään jokaisen olennon organisationin yhä erikoistuneemmaksi ja -täydellisemmäksi ja tässä merkityksessä yhä korkeammaksi; kumminkin se -voi jättää ennalleen monet olennot, joiden yksinkertainen ja -kehittymätön rakenne soveltuu niiden yksinkertaisiin elinehtoihin voipa -vielä joissakin tapauksissa taannuttaa eli yksinkertaistuttaa -elimistönrakenteen, kumminkin tehden olennot uusiin elintapoihin -paremmin soveltuviksi. Toisessa, yleisemmässä merkityksessä uudet lajit -ovat aina edeltäjiänsä korkeammalla, nimittäin siinä, että ne voittavat -olemassa-olon taistelussa kaikki ne vanhemmat muodot, joiden kanssa ne -joutuvat lähinnä kilpailemaan. Voimme tästä päättää, että jos maailman -eoceni-aikaiset asukkaat joutuisivat kilpailemaan nykyisten asukasten -kanssa jotenkin samanlaisessa ilmastossa, niin edelliset joutuisivat -tappiolle ja häviäisivät sukupuuttoon, ja että samoin kävisi -sekundari-ajan muodoille taistelussa eoceni-ajan muotoja vastaan sekä -paleozoisille muodoille taistelussa sekundari-ajan muotoja vastaan. -Luonnollisen valinnan teorian mukaan pitäisi siis nykyisten lajien olla -muinaisia korkeammalla kehitysasteella sekä elämän taistelussa -osottamansa voitokkaisuuden että elimiensä erikoistumisen vuoksi. Onko -näin laita? Paleontologien suuri enemmistö vastannee tähän myöntämällä, -ja näyttää siltä, että tämä vastaus on myönnettävä oikeaksi, joskin -sitä on vaikea todistaa. - -Ei merkitse paljoa, jos tätä johtopäätöstä vastaan väitetään, että -muutamat lonkerojalkaiset (Brachiopoda) ovat vain lievästi muuntuneet -äärettömän kaukaisista geologisista ajoista ja että muutamat maalla -ja suolattomissa vesissä elävät nilviäiset ovat pysyneet miltei -samoina siitä ajasta alkaen, jolloin ne, mikäli tiedetään, ensinnä -ilmestyivät. Mitään voittamatonta vaikeutta ei tuota sekään, etteivät -Foraminifera-eläimet ole, kuten tohtori Carpenter väittää, edistyneet -elimistön-rakenteeltaan laurentinisen kauden jäljestä; sillä muutamat -yksinkertaiset eliöt voivat pysyä yksinkertaisiin elinehtoihinsa -soveltautuneina, ja mitkäpä olisivat paremmin niihin soveltautuneet -kuin nämä alhaiset alkueläimet? Siinä tapauksessa, että teoriaani -välttämättä sisältyisi elimistön-rakenteen edistyminen, olisivat -tuollaiset vastaväitteet sille tuhoisia. Samoin olisi laita, jos -voitaisiin todistaa mainittujen Foraminifera-eläinten syntyneen vasta -laurentinisella ajalla tai lonkerojalkaisten saaneen alkunsa -kambrisella ajalla; sillä tässä tapauksessa nuo eliöt eivät olisi -ehtineet kehittyä sille asteelle, millä ne silloin olivat. Mutta kun ne -ovat kehittyneet jollekin tietylle asteelle, ei jatkuva kehitys ole -luontaisen valinnan teorian mukaan mitenkään välttämätön, joskin niiden -on kunakin toistansa seuraavana aikakautena ollut lievästi -toisinnuttava, säilyttääkseen paikkansa elinehtojen lievästi -muuttuessa. Edellä mainittujen vastaväitteiden oikeutus riippuu -kysymyksestä, tiedämmekö todella, kuinka vanha maailma on ja koska eri -elämänmuodot ovat ensinnä ilmaantuneet; ja tästä kysymyksestä voitanee -kyllä kiistellä. - -Onko luonnon organisationi kokonaisuudessaan edistynyt, on monessa -suhteessa vaikeasti ratkaistava ongelma. Geologian aikakirjat, jotka -ovat kaikilta ajoilta epätäydelliset, eivät ulotu kyllin kauas -taaksepäin osottaakseen erehtymättömän selvästi, että luonnon -organisationi on maapallon historian meille tunnettuna aikana suuresti -edistynyt. Luonnontutkijat eivät ole yksimielisiä siitäkään, mitä -nykyisten luokkien jäseniä on pidettävä luokkansa korkeimmalle -kehittyneinä muotoina; jotkut esim. pitävät rustokaloja eli haikaloja -korkeimpina kaloina, koska ne muutamilta tärkeiltä rakenteenosiltaan -lähenevät matelijoita, toiset taas pitävät teleostisia eli luukaloja -korkeimpina. - -Ganoidit eli kiillesuomuiset ovat rustokalojen ja luukalojen välimuoto. -Jälkimäiset ovat nykyään lukumäärältään verrattomasti voitolla, mutta -muinoin oli olemassa vaan kiillesuomuisia rustokaloja. Riippuen siitä, -mitä mittapuuta käytetään, voidaan siis sanoa kalojen joko edistyneen -tai taantuneen elimistön-rakenteeltaan. Erilaisten perusmuotojen -toisiinsa vertaaminen tuntuu aivan toivottomalta, sillä kukapa voisi -sanoa, onko esim. mustekala korkeampi kuin mehiläinen -- tuo -hyönteinen, jolla suuren von Baer'in mielestä oli "tosiaankin -korkeammalle kehittynyt elimistö kuin kalalla, joskin toista -tyyppiä"? On varsin luultavaa, että äyriäiset, jotka eivät ole -luokkansa korkeimmalle kehittyneitä, voisivat monimutkaisessa -olemassaolo-taistelussa voittaa pääjalkaiset, korkeimmat nilviäiset; ja -tällaiset äyriäiset, vaikka eivät olekaan korkealle kehittyneet, -tulisivat olemaan hyvin korkealla sijalla luurangottomien eläinten -asteikossa, jos niitä arvosteltaisiin ratkaisevimman perusteen, -olemassaolo-taistelun lain mukaan. Paitsi asian luonnosta johtuvia -vaikeuksia, jotka tekevät vaikeaksi ratkaista, mitkä muodot ovat -organisationiltaan edistyneimmät, on edessämme vielä toinenkin pulma: -meidän ei tulisi verrata ainoastaan jonkin luokan korkeimpia jäseniä -kahdella aikakaudella -- joskin nämä epäilemättä ovat ensi sijassa -otettavat lukuun -- vaan meidän tulisi verrata kaikkia jäseniä, sekä -korkeita että alhaisia, kahdella aikakaudella. Eräällä etäisellä -aikakaudella eli suunnaton joukko korkeimpia ja alhaisimpia nilviäisiä, -pääjalkaisia ja lonkerojalkaisia; nykyään kummankin ryhmän lukumäärä on -suuresti supistunut, jotavastoin muiden nilviäisten, jotka ovat -elimistöltään näiden välimuotoja, on suuresti lisääntynyt. Tämän -johdosta muutamat luonnontutkijat väittävät nilviäisten olleen muinoin -korkeammalle kehittyneitä kuin nykyään. Mutta paljon pätevämmillä -syillä voi väittää päinvastaista, katsoen lonkerojalkaisten lukumäärän -suureen supistumiseen ja siihen, että nykyiset pääjalkaiset, vaikkakin -niiden lukumäärä on vähäinen, ovat elimistöltään korkeammalle -kehittyneet kuin niiden muinaiset edustajat. Meidän olisi myöskin -verrattava korkeiden ja alhaisten luokkien suhdelukuja kahtena eri -aikakautena: jos esim. nykyään olisi viisikymmentätuhatta -luurankoislajia ja jos tietäisimme, että jonakin aikaisempana -aikakautena on ollut ainoastaan kymmenentuhatta luurankoislajia, -täytyisi meidän pitää tätä korkeimman luokan jäsenmäärän kasvamista, -joka samalla tietäisi alhaisempien muotojen suurta vähenemistä, -ehdottomana elollisen maailman organisationissa tapahtuneena -edistyksenä. Näemme siis, kuinka toivottoman vaikeata on, kun -huomioonotettavat asianhaarat ovat näin monimutkaiset, tehdä tarkkoja -vertailuja eri aikakausien vaillinaisesti tunnettujen eläimistöjen -välillä, mitä organisationin kehitykseen tulee. - -Käsitämme tämän vaikeuden selvemmin, jos tarkastamme määrättyjen -alueiden nykyistä eläimistöä ja kasvistoa. Siitä suunnattomasta -nopeudesta, jolla europalaiset lajit ovat viime aikoina levinneet -Uudessa Seelannissa, vallaten paikkoja, jotka aikaisemmin olivat -kotoisten lajien hallussa, meidän täytyy päättää, että jos kaikki -Ison-Britannian eläin- ja kasvilajit päästettäisiin vapaudessaan -elämään saarella, niin suuri joukko brittiläisiä muotoja kotiutuisi -sinne täydellisesti, hävittäen monet kotoiset muodot sukupuuttoon. -Koska sen sijaan tuskin ainoakaan eteläisellä pallonpuoliskolla elävä -laji on metsistynyt missään Europan osassa, voimme epäillä, tokko siinä -tapauksessa, että kaikki Uuden Seelannin eläin- ja kasvilajit -päästettäisiin vapaudessaan elämään Isossa-Britanniassa, monikaan -niistä kykenisi syrjäyttämään kotoisia eläimiämme ja kasvejamme. Tältä -kannalta katsoen Ison-Britannian muodot ovat paljon korkeammalla -kehitysasteella kuin Uuden Seelannin. Mutta etevinkään luonnontutkija -ei olisi tutkimalla molempien maiden lajeja voinut ennakolta arvata -tätä tulosta. - -Agassiz ja jotkut muut erittäin pätevät asiantuntijat väittävät -muinaisten eläinten jonkun verran muistuttavan samoihin luokkiin -kuuluvien nykyisten eläinten sikiöitä ja sukupuuttoon-kuolleiden -muotojen geologisen vuorojärjestyksen miltei kulkevan rinnan nykyisten -muotojen embryologisen kehityksen kanssa. Tämä käy erinomaisesti yhteen -teoriamme kanssa. Edempänä koetan osottaa, että täysinkehittynyt eläin -eroaa sikiöstä sen vaoksi, että muuntelut eivät ole kohdanneet eläintä -varhaisimmassa iässä, vaan myöhemmin ja että ne periytyvät jälkeläisiin -vastaavassa iässä. Täten sikiö pysyy miltei muuttumattomana, samalla -kuin täysinkehittynyt olento polvi polvelta yhä enemmän erkanee -kantamuodosta. Sikiössä on siis luonto säilyttänyt jonkinmoisen kuvan -lajin aikaisemmista kehitysasteista. -- Niin oikea kuin tämä käsitys -lieneekin, on kumminkin mahdollista, ettei sitä voida milloinkaan -sitovasti todistaa. Koska esim. vanhimmilla tunnetuilla imettäväisillä, -matelijoilla ja kaloilla on selvät luokkansa tunnusmerkit, joskaan -muutamat näistä vanhoista muodoista eivät eroa toisistaan aivan yhtä -jyrkästi kuin samojen ryhmien tyypilliset jäsenet nykyään, olisi turhaa -etsiä eläimiä joilla olisi luurankoisten sikiöissä havaittavat yhteiset -ominaisuudet, jollei mahdollisesti syvältä alhaisimpien kambristen -muodostumien alapuolelta löydettäisi kivettymistä rikkaita kerroksia -- -löytö, josta on hyvin vähän toiveita. - - - -SAMOJEN TYYPPIEN VUOROJÄRJESTYKSESTÄ SAMALLA ALUEELLA MYÖHÄISEMPINÄ -TERTIARIKAUSINA. - - -Clift osotti useita vuosia sitten, että Australian luolista löydetyt -kivettyneet imettäväiset olivat läheistä sukua tämän manteren -nykyisille pussieläimille. Etelä-Amerikassa on havaittu samantapainen -sukulaisuussuhde, kun useista La Platan osista on löydetty suunnattomia -haarniskakappaleita, joiden oppimattoman silmäkin heti huomaa -muistuttavan vyötiäisen luukilpiä; professori Owen onkin varsin -vakuuttavasti osottanut, että useimmat tässä seudussa niin lukuisat -kivettyneet imettäväiset ovat sukua Etelä-Amerikan nykyisille -imettäväistyypeille. Tämän sukulaisuuden havaitsee vielä selvemmin -siinä oivallisessa kivettymäkokoelmassa, jonka Lund ja Clausen ovat -keränneet Brasilian luolista. Kaikki nämä seikat tekivät minuun niin -vakuuttavan vaikutuksen, että vv. 1839 ja 1845 pontevasti painostin -tätä "tyyppien vuorojärjestyslakia" ja "saman manteren kuolleiden ja -elävien muotojen sukulaisuutta." Professori Owen on sittemmin osottanut -saman lain koskevan vanhan maailman imettäväisiä. Me havaitsemme tämän -lain myöskin Uuden Seelannin jättiläismäisistä, sukupuuttoon kuolleista -linnuista, joiden jäännökset sama tiedemies on jälleen liittänyt -kokoon, ja Brasilian luolista löydetyistä linnuista. Woodward on -osottanut lain sitäpaitsi pitävän paikkansa merikotiloihin nähden, -mutta koska useimmat nilviäiset ovat hyvin laajalle levinneitä, ei sitä -ole helppo niistä huomata. Muitakin tapauksia saattaisi vielä mainita, -esim. Madeiran sukupuuttoon hävinneiden ja nykyisten maakotiloiden -suhteet toisiinsa sekä Aralo-Kaspian meren murtovesien sukupuuttoon -kuolleiden ja elävien vesikotiloiden välillä vallitsevat suhteet. - -Mitä siis merkitsee tämä tärkeä laki, että samat tyypit seuraavat -toisiansa samoilla alueilla? Liian rohkeata olisi, jos verrattuamme -Australian nykyistä ilmastoa Etelä-Amerikan samalla leveysasteella -olevien seutujen ilmastoon tahtoisimme selittää näiden kahden -mannermaan asujanten erilaisuuden johtuvan erilaisista fysillisistä -elinehdoista ja toisaalta kunkin mantereen samojen perusmuotojen -yhdenmukaisuuden myöhäisempinä tertiarikausina johtuvan samanlaisista -elinehdoista. Ei myöskään voida väittää miksikään muuttumattomaksi -laiksi, että pussieläinten varsinainen tai yksinomainen kotiseutu on -Australia tai että Edentata-lahkoon kuuluvat eläimet ja muut -amerikalaiset muodot olisivat yksinomaan Etelä-Amerikan tuotteita. -Sillä me tiedämme, että Europassa muinoin eli lukuisasti pussieläimiä, -ja aikaisemmin mainituissa julkaisuissani olen osottanut, että -maa-imettäväisten levenemissuhteet olivat muinoin Amerikassa -toisenlaiset kuin nykyään. Pohjois-Amerikassa asusti muinoin suureksi -osaksi samanlainen eläimistö kuin nykyisessä Etelä-Amerikassa ja -eteläisen manterenpuoliskon eläimistö oli muinoin läheisempää sukua -pohjoisen manterenpuoliskon eläimistölle kuin nykyään. Samoin tiedämme -Falconer'in ja Cautleyn löytöjen nojalla, että pohjois-lntian -imettäväiset olivat muinoin lähempänä Afrikan imettäväisiä. Samanlaisia -tosiasioita voisimme mainita myöskin merieläinten levenemisestä. - -Laki samojen tyyppien pitkäaikaisesta, mutta ei muuttumattomasta -jatkuvaisuudesta samoilla alueilla saa ilman muuta selityksensä -polveutumisteorian avulla. Sillä jokaisen maapallon seudun asukkaiden -pyrkimyksenä on ilmeisesti jättää tähän seutuun lähinnä seuraavaksi -ajanjaksoksi niille läheistä sukua olevia, joskin hiukan toisintuneita -jälkeläisiä. Jos toisen manteren asukkaat ovat muinoin suuresti -eronneet toisen manteren asukkaista, täytyy toisintuneiden jälkeläisten -yhä vielä erota toisistaan jotenkin samalla tavalla ja saman verran. -Mutta hyvin pitkien ajanjaksojen kuluttua ja suurten maantieteellisten -muutosten jälkeen, jotka aiheuttavat suuria maahan- ja maastamuuttoja, -väistyvät heikommat muodot vallitsevampien muotojen tieltä, eivätkä -elollisten olentojen levenemissuhteet näin ollen koskaan ole -pysyväisiä. - -Joku saattaa kenties ivallisesti kysyä, oletanko Megatheriumin ja -muiden sille sukua olevien suunnattoman suurten hirviöiden, jotka -muinoin elivät Etelä-Amerikassa, jättäneen sellaisia huonontuneita -jälkeläisiä kuin laiskiaisen, vyötiäisen ja muurahaiskarhun. Tällaista -en ensinkään ole tahtonut väittää. Nuo suunnattomat eläimet ovat -tykkänään hävinneet sukupuuttoon, jättämättä mitään jälkeläisiä. Mutta -Brasilian luolissa on paljon sukupuuttoon kuolleita lajeja, jotka ovat -kooltaan ja kaikilta muilta ominaisuuksiltaan läheistä sukua -Etelä-Amerikassa vielä nykyisin eläville lajeille; ja jotkut näistä -kivettymistä voivat olla nykyisten lajien todellisia esi-isiä. Älköön -unohdettako, että teoriamme mukaan kaikki saman suvun lajit ovat saman -lajin jälkeläisiä. Jos siis jostakin geologisesta muodostumasta -löydettäisiin kuusi sukua, joissa kussakin olisi kahdeksan lajia ja jos -seuraavasta muodostumasta jälleen löydettäisiin kuusi edellisille -läheistä eli niitä "edustavaa" sukua, joissa kussakin olisi saman -verran lajeja, voisimme päättää yleensä vain yhden lajin kustakin -vanhemmasta suvusta jättäneen toisintuneita jälkeläisiä, jotka -muodostaisivat uudet, useita lajeja käsittävät suvut; kunkin suvun muut -seitsemän lajia olisivat kuolleet sukupuuttoon jättämättä mitään -jälkeläisiä. Vielä paljon yleisempi olisi sellainen tapaus, että -ainoastaan kaksi tai kolme lajia, jotka kuuluisivat kahteen tai kolmeen -kuudesta vanhemmasta suvusta, olisivat uusien sukujen vanhemmat; muut -lajit ja muut vanhat suvut olisivat siinä tapauksessa kokonaan kuolleet -sukupuuttoon. Häviävissä lahkoissa, sellaisissa kuin Etelä-Amerikan -Edentata, joissa sukujen ja lajien lukumäärä on vähenemässä, jättävät -vielä harvemmat suvut ja lajit jälkeensä toisintuneita veriheimolaisia. - - - -JÄLKIKATSAUS X:EEN JA XI:EEN LUKUUN. - - -Olen koettanut osottaa, että geologian aikakirjat ovat äärettömän -vaillinaiset; että ainoastaan vähäinen osa maapalloa on tarkoin -geologisesti tutkittu; että ainoastaan määrätyt luokat elollisia -olentoja ovat säilyneet kivettyminä; että museoissamme säilytettyjen -yksilöjen ja lajien lukumäärä ei ole kerrassaan mitään verrattuna -niiden sukupolvien lukumäärään, joiden on täytynyt seurata toinen -toistaan yhden ainoan kerrostuman muodostuessa; että, koska tuskin -muulloin kuin merenpohjan laskeutumiskausina on voinut muodostua -kivettyneistä lajeista rikkaita maatumia, jotka ovat olleet kyllin -paksuja kestääkseen vastaisuudessa vaikuttavia kuluttavia voimia, on -useimpien toisiaan seuraavien kerrostumien välillä täytynyt kulua -pitkiä väliaikoja; että sukupuuttoon-häviäminen on todennäköisesti -ollut suurempi laskeutumiskausina ja että muuntelu on ollut vilkkaampaa -kohoamiskausina, joista geologia antaa meille vaillinaisempia tietoja; -ettei kunkin yksityisen kerroksen muodostuminen ole tapahtunut -keskeytymättä; että se aika, jonka kuluessa kukin kerrostuma on -syntynyt, on kenties lyhyt verrattuna lajinomaisten muotojen -elinaikaan; että maahanmuutoilla on ollut tärkeä osansa uusien lajien -ensi ilmaantumisessa joissakin seuduissa ja muodostumissa; että -laajalle levinneet lajit ovat muunnelleet enin ja ovat useimmin -synnyttäneet uusia lajeja; että muunnokset ovat alussa olleet -paikallisia; ja vihdoin, että, vaikka jokaisen lajin on täytynyt kulkea -monien siirtymäasteiden lävitse, ne aikakaudet, joina se on ollut -muuntelun alaisena, ovat todennäköisesti -- joskin vuosissa mitattuina -pitkät -- olleet lyhyet verrattuina niihin aikakausiin, joina laji on -pysynyt muuttumattomana. Kaikki nämä syyt yhdessä lienevät omansa -suureksi osaksi selittämään, miksi emme, -- joskin tapaamme useita -välirenkaita -- tapaa äärettömän paljon muunnoksia, jotka liittäisivät -toisiinsa kaikki sukupuuttoon kuolleet ja elävät muodot äärettömän -hienoin astevivahduksin. Sitäpaitsi meidän tulee aina pitää -mielessämme, että jokaista kahden muodon liiterengasta, joka -mahdollisesti löydetään, pidetään uutena erikoisena lajina, jollei -kenties koko ketjua voida täydellisesti uudelleen liittää kokoon; sillä -eihän ole olemassa mitään varmaa tunnusta, jonka avulla voisimme -erottaa toisistaan lajit ja muunnokset. - -Ken ei myönnä oikeaksi mielipidettämme geologian kertomuksen -vaillinaisuudesta, voi täydellä syyllä hyljätä koko teoriamme. Sillä -hänen täytyy turhaan kysyä itseltään, missä ne lukemattomat -siirtymämuodot ovat, jotka muinoin liittivät toisiinsa saman suuren -muodostuman toisiaan seuraavista kerroksista löydetyt läheiset -sukulaismuodot eli vastaavat lajit. Hän ei usko, että toisiaan -seuraavia muodostumia erottavat äärettömän pitkät ajanjaksot; hän -saattaa jättää huomioonottamatta, kuinka tärkeä osa maahanmuutolla on -ollut, kun on kysymyksessä jonkin suuren alueen, kuten esim. Europan -muodostumat. Hän voi vedota kokonaisten lajiryhmien äkilliseen -- mutta -usein ainoastaan näennäisesti äkilliseen -- esiintymiseen. Hän voi -kysyä, missä niiden äärettömän lukuisien eliöiden jäännökset ovat, -joiden on täytynyt olla olemassa kauan ennen kambrisen muodostuman -syntymistä. Me tiedämme nykyään, että tuohon aikaan oli olemassa -ainakin yksi eläin. Mutta viimeiseen kysymykseen voin vastata -ainoastaan lausumalla olettamuksen, että valtameremme ovat tosin -äärettömän pitkät ajat aaltoilleet siellä, missä ne nykyäänkin -aaltoilevat ja että kohoavat ja laskeutuvat manteremme ovat jo -kambrisen ajan alusta sijainneet siellä, missä ne nykyään sijaitsevat, -mutta että maailma kauan ennen tuota aikakautta näytti aivan -toisenlaiselta, ja että vanhemmat manteret, jotka olivat muodostuneet -vanhemmista kerroksista kuin mitkään meille tunnetut, ovat enää -olemassa ainoastaan toisenmuotoisiksi muuttuneina jäännöksinä tai ovat -hautautuneet valtamerien alle. - -Jos jätämme sikseen nämä vaikeudet, pitää paleontologia muuten -pääpiirteissään oivallisesti yhtä teoriamme kanssa, jonka mukaan lajit -polveutuvat toisista lajeista muuntelun ja luontaisen valinnan -vaikutuksesta toisintuen. Tämä teoria selittää meille, miksi uudet -lajit ilmaantuvat vähitellen ja yksi erältään, miksi ei eri luokkiin -kuuluvien lajien välttämättä tarvitse muuttua samanaikaisesti eikä yhtä -nopeasti ja yhtä suuressa määrässä, vaikkakin ne kaikki ajan pitkään -jonkunverran toisintuvat. Vanhojen muotojen sukupuuttoon häviäminen on -miltei välttämätön seuraus uusien syntymisestä. Me voimme käsittää, -miksi jokin laji kerran kadottuaan ei milloinkaan ilmaannu uudelleen. -Lajiryhmien lukumäärä lisääntyy hitaasti ja niiden elinaika on -eripituinen, sillä toisintuminen tapahtuu välttämättömyyden pakosta -hitaasti ja riippuu useista monimutkaisista asianhaaroista. Laajoihin -ja vallitseviin luokkiin kuuluvien valtalajien pyrkimyksenä on jättää -paljon toisintuneita jälkeläisiä, jotka muodostavat uusia alaryhmiä ja -ryhmiä. Näiden muodostuessa lajit, jotka kuuluvat vähemmän -elinvoimaisiin ryhmiin, ovat yhteisiltä esivanhemmilta perityn -huonommuutensa vuoksi taipuvaisia kuolemaan sukupuuttoon, jättämättä -mitään toisintuneita jälkeläisiä. Mutta kokonaisen lajiryhmän -täydellinen sukupuuttoon häviäminen on usein tapahtunut hyvin hitaasti, -koska muutamat jälkeläiset ovat kauan pysyneet elossa suojatuilla ja -eristetyillä asuinpaikoilla. Kun jokin ryhmä on kerran tykkänään -hävinnyt, ei se milloinkaan ilmaannu uudelleen, koska polveutumisketju -silloin on katkennut. - -Me voimme käsittää, miksi vallitsevat muodot, jotka ovat laajalle -levinneitä ja tuottavat runsaimman määrän muunnoksia, pyrkivät -kansottamaan maailman samansukuisilla, mutta toisintuneilla -jälkeläisillään; ja näiden onnistuu yleensä työntää tieltänsä ryhmät, -jotka ovat niitä heikommat olemassaolo-taistelussa. Tämän vuoksi -näyttää pitkien ajanjaksojen kuluttua siltä, kuin maapallon asujamet -olisivat muuttuneet samanaikuisesti. - -Me voimme käsittää, miksi kaikki elämänmuodot, sekä entiset että -nykyiset, muodostavat vain muutamia harvoja suuria luokkia. Voimme -käsittää ominaisuuksien jatkuvasta erilaistumispyrkimyksestä johtuvan, -että kuta vanhempi jokin muoto on, sitä enemmän se yleensä eroaa -nykyään elävistä muodoista. Samoin myös sen, miksi muinaiset -sukupuuttoon hävinneet muodot usein täyttävät nykyisten lajien välillä -olevia aukkoja, joskus sulattaen yhdeksi kaksi ryhmää, jotka ennen on -erotettu toisistaan, mutta useimmiten niitä vain hieman toisiinsa -lähentäen. Kuta vanhempi jokin muoto on, sitä useammin se johonkin -määrin on nykyään eroavien ryhmien välittäjänä, sillä kuta vanhempi se -on, sitä lähempänä se on ja sitä enemmän se siis muistuttaa noiden -sittemmin niin jyrkästi erilleen, kehittyneiden ryhmien yhteistä -kanta-isää. Sukupuuttoon hävinneet muodot ovat harvoin nykyisten -muotojen suoranaisia välimuotoja; ne ovat niiden välittäjinä ainoastaan -pitkää ja mutkallista tietä muiden sukupuuttoon hävinneiden ja eroavien -muotojen kautta. Me käsitämme selvästi, miksi lähekkäin olevien -muodostumien organiset jäännökset ovat toisilleen läheistä sukua, sillä -onhan niillä yhteinen sukujohto. Ja samoin voimme käsittää, miksi väli -muodostuman jäännöksillä on välimuotoluonne. - -Maan asukkaat ovat sen historian jokaisena aikakautena voittaneet -elämän taistelussa edeltäjänsä ja ovat siis sikäli näitä korkeammalla -kehitysasteella, jotapaitsi niiden rakenne on yleensä enemmän -erikoistunut; tämä selittänee, miksi paleontologit yleensä arvelevat -luonnon organisation kokonaisuudessaan edistyneen. Sukupuuttoon -hävinneet muinaiset eläimet muistuttavat jonkun verran samaan luokkaan -kuuluvien myöhäisempien eläinlajien sikiöitä, ja tähän ihmeelliseen -tosiasiaan antaa teoriamme yksinkertaisen selityksen. Samojen -rakenteen-perusmuotojen toisiansa-seuraaminen samoilla alueilla -myöhäisempinä geologisina aikakausina menettää salaperäisyytensä ja -tulee ymmärrettäväksi perinnöllisyyslain avulla. - -Jos geologian aikakirjat todellakin ovat niin epätäydelliset, kuin -monet arvelevat -- ja varmaa on, ettei ainakaan voida osottaa niiden -olevan paljoa täydellisempää -- menettävät luonnollisen valinnan -teoriaa vastaan tehdyt tärkeimmät vastaväitteet merkityksensä suureksi -osaksi tai kokonaan. Sitävastoin kaikki paleontologian peruslait -osottavat mielestäni selvästi lajien saaneen alkunsa tavallisen -polveutumisen kautta: vanhat muodot ovat syrjäytyneet uusien, -parantuneiden elämänmuotojen tieltä, jotka muuntelu ja kelvollisinten -eloon-jäämisen laki on luonut. - - - - -XII LUKU. - -MAANTIETEELLINEN LEVENEMINEN. - - -Fysillisten elinehtojen muutokset eivät voi selittää nykyistä -levenemistä. -- Maantieteellisten esteiden merkitys. -- Saman manteren -eliöiden keskinäinen sukulaisuus. -- Luomiskeskukset. -- Ilmaston ja -pinnanmuutosten sekä satunnaisten syiden aiheuttama leveneminen. -- -Jääkaudella tapahtunut leveneminen. -- Jääkausi pohjoisessa ja -etelässä. - - -Tarkastaessamme elollisten olentojen levenemistä maapallolla teemme -kaikkein ensinnä sen tärkeän huomion, etteivät ilmastolliset eivätkä -muut fysilliset elinehdot voi täysin selittää eri seutujen asukasten -yhtäläisyyttä tai erilaisuutta. Viime aikoina ovat miltei kaikki -tiedemiehet, jotka ovat kysymystä tutkineet, tulleet tähän -johtopäätökseen. Yksistään Amerikan manner riittää todistamaan tämän, -sillä jos erotamme pois mantereen arktiset ja pohjoiset lauhkeat -osat, on kaikkien tiedemiesten yksimielisen mielipiteen mukaan -maantieteellisen levenemisen kaikkein tärkeimpiä perusjaotuksia jako -Uuden ja Vanhan Maailman välillä. Mutta kulkiessamme yli Amerikan -laajan mannermaan Yhdysvaltojen keskiosista mannermaan äärimäiseen -eteläkärkeen, tapaamme mitä erilaisimpia elinehtoja: kosteita alueita, -kuivia erämaita, korkeita vuoristoja, ruohoaroja, metsiä, soita, järviä -ja suuria jokia miltei kaikenlaisissa ilmastoissa. Vanhassa Maailmassa -tuskin tapaamme ilmastosuhteita tai elinehtoja, joilla ei Uudessa -Maailmassa olisi vastinetta -- ainakin niin läheistä, kuin saman lajin -yksilöt yleensä vaativat. Epäilemättä voidaan Vanhassa Maailmassa -osottaa pieniä alueita, jotka ovat kuumempia kuin mitkään alueet -Uudessa Maailmassa, mutta näiden eläimistö ei eroa ympäröivien alueiden -eläimistöistä; sillä harvoin tapaamme eliöryhmän rajottuneena pienelle -alueelle, jonka elinehdot ainoastaan lievästi eroavat ympäristön -elinehdoista. Mutta kuinka erilaisia ovatkaan Uuden ja Vanhan Maailman -eliöt huolimatta vallitsevien elinehtojen yleisestä vastaavaisuudesta! - -Eteläisellä pallonpuoliskolla tapaamme, verratessamme toisiinsa laajoja -alueita Australiassa, Etelä-Afrikassa ja läntisessä Etelä-Amerikassa -25:en ja 35:en leveysasteen välillä seutuja, joissa vallitsevat aivan -samanlaiset elinehdot, mutta kumminkin on mahdotonta osottaa kolmea -eläimistöä ja kasvistoa, jotka enemmän eroisivat toisistaan. Voimme -myöskin verrata toisiinsa Etelä-Amerikassa 35:stä leveysasteesta -etelään ja 25:stä leveysasteesta pohjoiseen eläviä eliöitä, joita siis -erottaa kymmenen leveysasteen levyinen vyöhyke, mutta jotka kumminkin -ovat verrattomasti läheisempää sukua toisilleen kuin Australian tai -Afrikan miltei samanlaisessa ilmastossa eläville eliöille. Samanlaisia -tapauksia voisimme mainita myöskin meren asukkaiden joukosta. - -Toinen tärkeä seikka, joka kiinnittää huomiotamme luodessamme -yleiskatsauksen eliöiden maantieteelliseen levenemiseen on se, että -kaikenlaiset rajat ja vapaata siirtymistä ehkäisevät esteet ovat -läheisessä ja tärkeässä suhteessa eri seutujen asukasten -erilaisuuksiin. Tätä osottaa Uuden ja Vanhan Maailman miltei kaikkien -maa-eliöiden suuri erilaisuus, paitsi mannerten pohjois-osissa, missä -manteret miltei yhtyvät ja missä ilmaston ollessa hieman nykyisestä -eroava, pohjoisen lauhkean vyöhykkeen muodot ovat voineet vapaasti -siirtyä mantereelta toiselle, kuten nykyään varsinaiset arktiset -muodot. Samaa osottaa Australian, Afrikan ja Etelä-Amerikan -asukasten suuri eroavaisuus samoilla leveysasteilla, sillä nämä -manteret ovat niin eristetyt toisistaan kuin mahdollista. Kullakin -mantereella havaitsemme saman seikan. Korkeiden ja yhdenjaksoisten -vuoristoalueiden, suurten erämaiden, jopa leveiden jokienkin -vastakkaisilla puolilla tapaamme erilaisia asujamia. Mutta koska -vuoriharjanteet, erämaat y.m. eivät ole yhtä ylipääsemättömiä eivätkä -nähtävästi yhtä vanhaa alkuperää kuin mannermaita erottavat valtameret, -ovat eroavaisuudet paljon vähäpätöisemmät kuin ne, jotka ovat ominaisia -eri mannerten asukkaille. - -Kääntäessämme katseemme meri-eliöihin, havaitsemme saman lain. -Etelä-Amerikan itä- ja länsirannikon merenasujamet ovat hyvin eroavia -ja äärettömän harvat kotilot, äyriäiset ja piikkinahkaiset ovat -kummallekin rannikolle yhteisiä. Sitävastoin on toht. Günther äskettäin -osottanut, että noin 30 % kaloista on samoja kummallakin puolen Panaman -kannasta, ja tämä seikka on saanut luonnontutkijat arvelemaan, että -kannas on aikaisemmin ollut salmena. Amerikan rannikosta länteen -leviää laaja valtameren ulappa, jossa ei ole ainoatakaan saarta -pysähdyspaikaksi siirtolaisille. Tässä havaitsemme toisenlaatuisen -esteen, ja heti sen toisella puolen tapaamme Tyynen Meren itäisillä -saarilla uuden ja kokonaan erilaisen eläimistön. Kolme merieläimistöä -on siis levinneinä pohjoisesta kauas etelään samansuuntaisina -vyöhykkeinä, eikä varsin etäällä toisistaan, vastaavissa ilmastoissa; -mutta koska niitä erottavat toisistaan ylipääsemättömät, joko -maan tai avoimen meren muodostamat esteet, ovat ne miltei täysin -erilaisia. Jos sitävastoin Tyynen Meren tropillisten seutujen itäisiltä -saarilta kuljemme yhä kauemmaksi länteenpäin, emme kohtaa mitään -ylipääsemättömiä esteitä ja pysähdyspaikkoina on lukemattomia saaria -tai yhdenjaksoisia rannikkoja, kunnes kuljettuamme pallonpuoliskon -ympäri joudumme Afrikan rannikoille. Tällä suunnattomalla alueella emme -tapaa mitään selväpiirteisiä, muista eroavia merieläimistöjä. Mutta -vaikka niin harvat merieläimet ovat yhteisiä edellämainituille -länsi- ja itä-Amerikan sekä Tyynen Meren itäisten saarten -merieläimistöille, joiden levenemisalueet ovat toisiaan lähellä, ovat -monet kalat levinneinä Tyynestä Merestä Intian mereen saakka ja monia -yhteisiä kotilolajeja tavataan Tyynen Meren itäisillä saarilla ja -Afrikan itärannikolla miltei aivan vastakkaisilla pituusasteilla. - -Kolmas tärkeä seikka, joka osaksi sisältyy edelliseen, on saman -manteren tai meren asujanten keskinäinen sukulaisuus, joskin itse lajit -ovat eroavia eri seuduilla ja erilaisilla asuinpaikoilla. Tämä sääntö -pitää aivan yleisesti paikkansa ja jokainen manner tarjoo siitä -lukemattomia esimerkkejä. Kumminkaan ei luonnontutkija, matkustaessaan -esim. pohjoisesta etelään, voi olla hämmästymättä sitä tapaa, millä -olentoryhmät, jotka ovat lajinomaisesti eroavia, joskin lähisukuisia, -toinen toisensa jälkeen astuvat toistensa tilalle. Hän kuulee -lähisukuisten, mutta erilajisten lintujen suusta miltei samanlaisia -säveliä ja näkee niiden pesien olevan samaan tapaan rakennettuja, mutta -ei kumminkaan aivan yhtäläisiä, ja pesissä miltei samanvärisiä munia. -Lähellä Magelhaensin salmea olevilla tasangoilla asustaa eräs Rhea-laji -(amerikalainen strutsi) ja pohjoisempana La Platan tasangoilla toinen -samansukuinen laji, mutta kumpikaan ei ole mikään oikea strutsi eikä -emulintu, niinkuin Afrikan tai Australian vastaavalla leveysasteella. -Samoilla La Platan tasangoilla näemme agouti- ja bizcacha-eläimet, -joilla on miltei samat elintavat kuin jäniksellämme ja kaniinillamme ja -jotka nekin kuuluvat jyrsijöiden lahkoon, mutta jotka selvästi ovat -erikoista amerikalaista tyyppiä. Nousemme Kordiljerien korkeille -huipuille ja tapaamme siellä bizcachan-sukuisen alppilajin; luomme -katseemme vesistöihin, mutta emme tapaa siellä majavaa tai myskirottaa, -vaan etelä-amerikalaistyyppiset jyrsijät coypun ja capybaran. -Lukemattomia muita esimerkkejä voisi mainita. Kuinka paljon Amerikan -rannikon saaret eronnevatkin geologiselta rakenteeltaan, ovat niiden -asukkaat oleellisesti amerikalaisia, joskin ne saattavat olla erikoisia -lajeja. Luodessamme katseemme kuluneisiin aikakausiin, havaitsemme -amerikalaisten tyyppien silloinkin vallinneen Amerikan mantereella ja -ympäröivissä merissä. Nämä tosiasiat osottavat meille, että saman -mantereen ja vesistön asukkaita liittää toisiinsa jokin syvempi, kautta -ajan ja paikan vallitseva organinen yhdysside, joka on riippumaton -fysillisistä elinehdoista. Jokainen innokas luonnontutkija johtuu tästä -kysymään, mikä tuo yhdysside on. - -Tuo yhdysside on yksinkertaisesti perinnöllisyys, ainoa seikka, minkä -varmuudella tiedämme aiheuttavan sen, että eliöt synnyttävät aivan -vanhempien kaltaisia tai, kuten muunnoksista havaitsemme, miltei -samanlaisia eliöitä. Eri seutujen asukasten erilaisuuden voidaan -katsoa johtuvan muuntelun ja luonnollisen valinnan aiheuttamasta -toisintumisesta ja kenties myöskin vähäisemmässä määrässä erilaisten -fysillisten elinehtojen suoranaisesta vaikutuksesta. Eroavaisuuksien -suuruus riippuu siitä, kuinka tarkoin vallitsevampien muotojen -siirtyminen seudusta toiseen on aikaisempina tai myöhempinä aikakausina -ehkäistynyt, aikaisempien asukasten laadusta ja lukumäärästä ja siitä, -missä määrin asukasten keskinäinen vaikutus on johtanut eri toisintojen -säilymiseen; sillä eliöiden keskinäiset suhteet ovat elämän taistelussa -kaikkein tärkeimpinä tekijöinä. Maantieteellisillä esteillä, jotka ovat -ehkäisseet siirtymistä alueelta toiselle, on siis ollut yhtä tärkeä -merkitys kuin kuluneen ajan pituudella, joka on antanut luonnolliselle -valinnalle tilaisuutta muunnella lajeja. Laajalle levinneillä ja -yksilöistä rikkailla lajeilla, jotka jo ovat voittaneet monta -kilpailijaa omassa avarassa kotiseudussaan, on parhaat takeet siitä, -että ne uusille alueille levitessään tulevat valtaamaan uusia sijoja. -Uudessa kotiseudussaan ne joutuvat uusiin olosuhteisiin ja näissä ne -usein muuntuvat ja kehittyvät yhä edelleen, tullen yhä vallitsevammiksi -ja tuottaen muuntuneita jälkeläisryhmiä. Tämä perinnöllisyyden ja -muuntumisen laki selittää meille, miksi alasuvut ja suvut, vieläpä -heimotkin yleensä, kuten tiettyä, rajottuvat samalle alueelle. - -Edellisessä luvussa huomautimme, ettei mikään todista välttämättömän -kehityksen lain puolesta. Samoinkuin kunkin lajin muuntelevaisuus on -riippumaton ominaisuus, jota luonnollinen valinta käyttää hyväkseen -vain mikäli siitä on hyötyä kullekin yksilölle sen monimutkaisessa -elämäntaistelussa, ei muuntelukaan ole kaikissa lajeissa yhtä suuri. -Jos joukko lajeja, jotka kauan ovat kamppailleet keskenään -kotiseudussaan, siirtyisi kokonaisuudessaan uudelle alueelle, joka -myöhemmin tulisi eristetyksi, ei olisi luultavaa, että lajit siellä -tulisivat paljoakaan muuntelemaan, koska uudelle alueelle siirtyminen -ja alueen eristyminen eivät sinänsä merkitse mitään. Kummallakin -seikalla on merkitystä ainoastaan sikäli kuin ne saattavat elävät -olennot uusiin keskinäisiin suhteisiin sekä myöskin, vaikka vähemmässä -määrässä, uusiin fysillisiin olosuhteisiin. Samoinkuin edellisessä -luvussa näimme, kuinka jotkut muodot ovat säilyneet luonteeltaan miltei -samanlaisina äärettömän kaukaiselta geologiselta aikakaudelta saakka, -samoin ovat eräät lajit siirtyneet laajojen alueiden yli muuttumatta -paljoa tai ensinkään. - -Näin ollen on selvää, että saman heimon eri lajeilla täytyy olla -yhteinen alkukoti, vaikka ne asustaisivatkin aivan eri seuduilla -maapallolla, samoinkuin ne polveutuvat yhteisestä esi-isästä. Mitä -sellaisiin lajeihin tulee, jotka kokonaisten geologisten aikakausien -kuluessa ovat vain hiukkasen muuntuneet, on helppo uskoa niiden olevan -peräisin samasta seudusta, sillä niiden äärettömien maantieteellisten -ja ilmastollisten muutosten aikana, joita on tapahtunut vanhimmista -ajoista alkaen, ovat miltei mitkä siirtymiset tahansa olleet -mahdollisia. Mutta toisissa tapauksissa, joissa meillä on syytä uskoa -suvun lajien syntyneen verrattain myöhäisenä aikana, tuottaa tämä -seikka suurta vaikeutta. Selvää on myöskin, että saman lajin -yksilöiden täytyy olla lähtöisin samalta paikalta, vaikka ne nykyään -asustaisivatkin toisistaan etäällä olevilla ja eristetyillä alueilla, -sillä onhan uskomatonta, että aivan samanlaisia yksilöitä olisi voinut -syntyä erilajisista vanhemmista. - - - -LUOMISKESKUKSISTA. - - -Johdumme tästä erääseen kysymykseen, jota luonnontutkijat ovat paljon -pohtineet, nimittäin siihen, onko kukin laji syntynyt yhdellä ainoalla, -vaiko useammilla seuduilla maapallolla. Epäilemättä on monesti varsin -vaikeata käsittää, kuinka lajit ovat joltakin seudulta voineet siirtyä -niille etäisille ja eristetyille asuinpaikoille, joilla niitä nyt -tavataan. Mutta tästä huolimatta ajatus, että kukin laji on syntynyt -yhdellä ainoalla seudulla, valtaa mielemme yksinkertaisella -selvyydellään. Ken tämän ajatuksen hylkää, hän hylkää myöskin -luonnollisen syntymisen ja myöhäisemmän siirtymisen tosisyyn ja vetoo -ihmeisiin. Yleisesti myönnetään, että lajin asuma-alue useimmissa -tapauksissa on yhdenjaksoinen, ja jos kasvi- tai eläinlaji asustaa -kahdella toisistaan niin etäällä olevalla tai senlaatuisen -välivyöhykkeen erottamalla alueella, ettei muutto toiselta alueelta -toiselle ole helposti voinut käydä päinsä, mainitaan tällainen tapaus -tavallisesti jonakin merkillisenä ja poikkeuksellisena. On ilmeistä, -että maa-imettäväisten on mahdottomampi kuin kenties minkään muiden -elollisten olioiden siirtyä avaran valtameren yli, eikä olekaan -osotettavissa mitään selittämättömiä tapauksia, joissa nämä -imettäväiset asustavat toisistaan etäällä olevissa maapallon osissa. -Yksikään geologi ei näe mitään vaikeutta siinä, että Ison-Britannian -nelijalkaiset ovat samoja kuin muun Europan, koska nämä alueet -epäilemättä muinoin olivat toistensa yhteydessä. Mutta jos sama laji -olisi voinut syntyä kahdella eri seudulla, miksi emme tapaa ainoatakaan -Europalle ja Australialle tai Etelä-Amerikalle yhteistä imettäväistä? -Elinehdot ovat jotenkin samat, joten suuri joukko Europan eläimiä ja -kasveja on kotiutunut Amerikaan ja Australiaan; ja jotkut kotoperäiset -kasvit ovat aivan samoja näissä pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon -toisilleen etäisissä seuduissa. Selitys on luullakseni se, että -imettäväiset eivät ole kyenneet muuttamaan, jotavastoin kasvit, joilla -on useita erilaisia levenemiskeinoja, ovat siirtyneet yli laajojen ja -katkonaisten välivyöhykkeiden. Maantieteellisten esteiden suuri ja -silmäänpistävä vaikutus on käsitettävissä vain siltä näkökannalta, että -lajien suuri enemmistö on syntynyt esteen toisella puolella, eikä ole -kyennyt siirtymään sen vastakkaiselle puolelle. Jotkut harvat heimot, -useat alaheimot, hyvin monet suvut ja vielä useammat alasuvut -rajottuvat yhdelle ainoalle alueelle. Ja monet luonnontutkijat ovat -tehneet sen huomion, että luonnollisimmat suvut eli ne suvut, joiden -lajit ovat toisilleen läheisintä sukua, yleensä rajottuvat samaan -seutuun tai että, jos niillä onkin hyvin laaja levenemisalue, tämä alue -on yhdenjaksoinen. Kuinka merkillistä olisikaan, jos astuessamme -askelta alemmaksi saman lajin yksilöihin, havaitsisimme aivan -vastakkaisen lain vallitsevan, niin että nämä eivät olisikaan, ainakaan -aluksi, rajottuneet samaan seutuun. - -Tämän vuoksi tuntuu minusta, kuten useista muistakin luonnontutkijoista -on tuntunut todennäköisimmältä, että jokainen laji on saanut alkunsa -yhdellä ainoalla alueella ja on sittemmin sieltä siirtynyt niin -laajalle kuin sen vaelluskyky ja sen entiset ja nykyiset elinehdot ovat -sallineet. Epäilemättä on useita tapauksia, joissa emme voi selittää, -kuinka laji on voinut siirtyä toiselta seudulta toiselle. Mutta ne -maantieteelliset ja ilmastolliset muutokset, joita varmasti on täytynyt -tapahtua uudempina geologisina aikakausina, ovat epäilemättä tehneet -monien lajien aikaisemmat yhtenäiset asuma-alueet katkonaisiksi. Meidän -on siis tyydyttävä tarkastamaan, ovatko ne poikkeustapaukset, joissa -levenemisalue on katkonainen, tarpeeksi lukuisia ja tarpeeksi vakavaa -laatua, pakottaakseen meidät hylkäämään muiden yleisten asianhaarojen -tukeman ajatuksen että kukin laji on syntynyt yhdellä ainoalla alueella -ja sieltä levinnyt niin laajalle kuin se on kyennyt. Kävisi toivottoman -pitkäveteiseksi, jos ryhtyisimme yksityiskohtaisesti käsittelemään -kaikkia niitä poikkeuksellisia tapauksia, joissa sama laji nykyään elää -kaukana toisistaan olevilla eristetyillä asuinpaikoilla, enkä tahdo -ensinkään väittää, että läheskään aina voisimme antaa jonkin selityksen -tähän. Tahdon kumminkin, tehtyäni muutamia edelläkäyviä huomautuksia, -käsitellä muutamia silmäänpistävimpiä tapauksia: ensinnäkin sitä, että -samoja lajeja elää eristetyillä vuoristoalueilla ja eristetyissä -arktisissa ja antarktisissa seuduissa; toiseksi tahdon (seuraavassa -luvussa) käsitellä suolattoman veden eliöiden laajaa levenemistä; ja -kolmanneksi sitä seikkaa, että samoja maaeläin-lajeja tavataan saarilla -ja lähimmällä manterella, vaikka näitä erottaa monien satojen -penikulmien levyinen aava merenselkä. Jos se seikka, että samaa lajia -tavataan kaukana toisistaan olevilla eristetyillä seuduilla -maapallolla, on useissa tapauksissa selitettävissä siten, että jokainen -laji on siirtynyt samalta ja ainoalta synnyinseudulta, silloin on -mielestäni ehdottomasti varminta, katsoen tietämättömyyteemme -muinaisista maantieteellisistä muutoksista ja erilaisista tilapäisistä -levenemiskeinoista, olettaa että yksi ainoa synnyinpaikka on lakina. - -Tätä kysymystä käsitellessämme saamme tilaisuuden samalla tarkastaa -erästä toistakin meille yhtä tärkeätä seikkaa, nimittäin sitä, ovatko -suvun eri lajit, joiden teoriamme mukaan täytyy kaikkien polveutua -yhteisistä kantavanhemmista, voineet siirtyä alueelta toiselle ja -samalla tämän siirtymisen kestäessä muuntua. Jos sellaisessa -tapauksessa, että kahden seudun useimmat lajit ovat erilaisia, -vaikkakin läheistä sukua toisilleen, voidaan osottaa että joskus -aikaisemmin todennäköisesti on tapahtunut lajien siirtymistä toiselta -seudulta toiselle, saa esittämämme yleinen laki tästä voimakasta tukea -sillä polveutumis- ja muuntumisperiaate tarjoaa meille tähän selvän -selityksen. Niinpä saattaa tuliperäiselle saarelle, joka on kohonnut ja -muodostunut muutamien satojen penikulmien päähän jostakin mantereesta, -aikojen kuluessa siirtyä mantereelta joitakuita siirtolaisia, ja näiden -jälkeläiset ovat muunnuttuaankin vielä perinnöllisyyden vuoksi sukua -mantereen asukkaille. Tällaiset tapaukset ovat yleisiä, eikä -riippumattoman luomisen teoria voi niitä mitenkään selittää. -Käsitykseni eri seutujen asukasten keskinäisestä sukulaisuudesta ei -paljoa eroa Wallacen esittämästä mielipiteestä, että "jokaisen lajin -syntymä liittyy sekä ajallisesti että paikallisesti johonkin ennen -olemassa-olleeseen lähisukuiseen lajiin." - -Kysymys siitä, onko lajeilla ollut yksi vaiko useampia luomiskeskuksia, -on pidettävä erillään toisesta, joskin samankaltaisesta kysymyksestä, -nimittäin siitä, polveutuvatko kaikki saman lajin yksilöt yhdestä -ainoasta parista tai yhdestä ainoasta hermafrodiitista, vai onko, kuten -jotkut kirjottajat väittämät, samalla haavaa luotu useita yksilöitä. -Jos on olemassa sellaisia elollisia olentoja, jotka eivät koskaan -pariudu, on jokaisen tällaisen lajin täytynyt polveutua toisiaan -seuraavien toisintuneiden muunnosten sarjasta, jotka ovat syrjäyttäneet -toisensa, vaan eivät milloinkaan ole sekaantuneet saman lajin muiden -yksilöiden tai muunnosten kanssa, joten kullakin seuraavalla -toisintumisasteella kaikkien saman muodon yksilöiden on täytynyt -polveutua yhdestä ainoasta vanhemmasta. Mutta kaikkein useimmissa -tapauksissa, s.o. aina kun on kysymys eliöistä, jotka tavanmukaisesti -pariutuvat siittääkseen, tai, jotka tilapäisesti risteytyvät, säilyvät -samalla alueella asuvat saman lajin yksilöt risteytymisen vaikutuksesta -jotenkin yhdenmukaisina, joten useat yksilöt muuttuvat yhtä haavaa, -eikä kullakin asteella havaittavan toisintumismäärän tarvitse johtua -siitä, että yksilöt polveutuvat yhdestä ainoasta esivanhemmasta. -Esimerkkinä siitä, mitä tällä tarkotan, saatan mainita englantilaisen -juoksijahevosemme. Se eroaa kaikista muista hevosroduista, mutta -eroavaisuus ja etevämmyys ei johdu polveutumisesta yhdestä ainoasta -parista, vaan yksilöiden polvi polvelta pitkitetystä huolellisesta -valinnasta ja harjottamisesta. - -Ennenkuin ryhdyn käsittelemään niitä kolmea tosiasiaryhmää, jotka -tarjoavat suurimpia vaikeuksia "yksityisten luomiskeskusten" teorialle, -on minun sanottava muutama sana levenemistavoista. - - - -LEVENEMISTAYAT. - - -Sir C. Lyell ja eräät muut tiedemiehet ovat taidolla käsitelleet tätä -kysymystä. Voin tässä antaa ainoastaan aivan lyhyen yhteenvedon -tärkeimmistä tosiasioista, Ilmaston muuttumisella on täytynyt olla -valtava vaikutus lajien siirtymiseen. Seutu, joka nykyään ilmastonsa -vuoksi olisi mahdoton läpikulkualueeksi eräille eliöille, on -aikaisemmin, ilmaston ollessa toisenlainen, saattanut olla siirtymisen -valtatienä. Tahdon, poiketen pääkysymyksestä, käsitellä tätä asiaa -hieman seikkaperäisemmin. Myöskin maanpinnan muutoksilla on täytynyt -olla tehoisa vaikutus. Jokin kapea kannas erottaa nyt toisistaan kaksi -merieläimistöä. Jos tämä kannas vaipuu mereen tai on aikaisemmin ollut -meren peittämänä, niin kumpikin eläimistö joko sekaantuu tai on -aikaisemmin sekaantunut toiseen. Siellä, missä nykyään leviää meri, on -aikaisemmin maa saattanut liittää toisiinsa saaria, mahdollisesti -mantereitakin, siten sallien maa-eliöiden siirtyä alueelta toiselle. Ei -ainoakaan geologi kiellä, että suuria pinnanmuutoksia on tapahtunut -nykyisten elämänmuotojen eläessä. Edward Forbes väitti, että kaikkien -Atlantin valtameren saarten on täytynyt myöhään olla Europan ja Afrikan -yhteydessä ja samoin, että Europan on täytynyt myöhään olla Amerikan -yhteydessä. Muutkin tiedemiehet ovat rakennelleet tällaisia kuviteltuja -siltoja jokaisen valtameren yli ja yhdistäneet miltei jokaisen saaren -johonkin mannermaahan. Jos Forbes'in esittämät todisteet todella ovat -luotettavia, on myönnettävä, että on tuskin olemassa ainoatakaan -saarta, joka ei äskettäin ole ollut mannermaan yhteydessä. Tämä -käsityskanta leikkaa poikki tuon gordilaisen solmun, lajien levenemisen -mitä etäisimpiin paikkoihin, ja poistaa monta vaikeutta. Mutta mikäli -kykenen asiaa arvostelemaan, ei meillä ole oikeutta olettaa, että näin -suunnattomia maantieteellisiä muutoksia on tapahtunut nykyisten lajien -eläessä. Meillä on nähdäkseni tosin runsaasti todisteita suurista -maan- ja merenpinnan kohoamisista ja laskeutumisista, mutta ei -sellaisista suunnattomista muutoksista mannertemme asemaan ja -ulottuvaisuuteen nähden, että voisimme olettaa mannerten myöhäisellä -aikakaudella olleen toistensa ja välillä olevien valtameren-saarten -yhteydessä. Myönnän kernaasti, että muinoin on ollut olemassa useita -nyt mereen vajonneita saaria, jotka ovat olleet kasvien ja monien -eläinten levähdyspaikkoina näiden muuttoretkillä. Korallimerissä -osottavat sellaisia vajonneita saaria vielä nytkin niiden päällä -lepäävät koralliriutat eli atollit. Kun joskus vastaisuudessa -täydelleen myönnetään -- niinkuin kerran on tapahtuva -- että -jokaisella lajilla on ollut yksi ainoa syntymäseutu, ja kun aikaa -myöten opimme tietämään jotakin varmaa lajien levenemistavoista, voimme -jonkunmoisella varmuudella pohtia kiinteän maan aikaisempaa -ulottuvaisuutta. Mutta minä en usko, että koskaan voidaan todistaa -useimpien mannertemme, jotka nykyään ovat aivan erillään, myöhäisellä -ajalla olleen katkeamattomassa tai miltei katkeamattomassa yhteydessä -toistensa ja monien nykyisten valtamerensaarten kanssa. Eräät -levenemisseikat -- kuten miltei jokaisen mantereen vastakkaisilla -puolilla elävien merieläimistöjen suuri erilaisuus, tertiari-ajan -useiden maa- ja merialueidenkin asukasten läheinen sukulaisuus alueiden -nykyisten asukasten kanssa, saarilla ja lähimmillä mantereilla elävien -imettäväisten suurempi tai pienempi keskinäinen sukulaisuus, jonka -osaksi (kuten vast'edes saamme nähdä) määrää välillä olevan valtameren -syvyys -- nämä ja eräät muut seikat vastustavat olettamusta, että -myöhäisellä geologisella aikakaudella olisi tapahtunut sellaisia -suunnattomia mullistuksia, joita Forbesin esittämä ja hänen -kannattajiensa omaksuma käsityskanta välttämättä edellyttää. Myöskin -valtamerensaarten asukasten laatu ja keskinäiset lukuisuussuhteet -vastustavat sitä otaksumaa, että saaret aikaisemmin ovat olleet -mannermaan yhteydessä. Sitäpaitsi näiden saarten miltei yleensä -vulkaninen rakenne ei sekään suosi olettamusta, että saaret ovat -vajonneiden mannerten jäännöksiä; jos ne olisivat alkuansa -mannervuorijonoja, olisivat ainakin jotkut muodostuneet, kuten muutkin -vuorenhuiput, graniitista, metamorfisista liuskeista, vanhoista -kivettymäpitoisista y.m. vuorilajeista, eikä pelkistä vulkanisista -röykkiöistä. - -Minun on tässä sanottava muutama sana n.k. satunnaisista -levenemistavoista, joita kumminkin oikeammin olisi kutsuttava -tilapäisiksi levenemistavoiksi. Rajotun tässä kasveihin. -Kasvitieteellisissä teoksissa sanotaan usein tämän tai tuon kasvin -huonosti soveltuvan laajaan levenemiseen; mutta on sanottava, että -meren yli siirtymisen suurempi tai pienempi helppous on miltei täysin -tuntematon seikka. Siihen saakka kuin Berkeleyn avulla tein muutamia -kokeita, ei edes tiedetty sitäkään, missä määrin siemenet kestävät -meriveden vahingollista vaikutusta. Hämmästyksekseni havaitsin, että -87:stä lajista 64 iti vielä 28 ja muutamat 187 päivää vedessä oltuaan. -Huomiota ansaitsee, että toisten lahkojen vastustuskyky oli paljon -heikompi kuin toisten. Palkokasveista kokeiltiin yhdeksällä lajilla ja -yhtä poikkeusta lukuunottamatta ne kestivät huonosti suolaisen veden -vaikutusta; seitsemän sukulaislahkoihin Hydrophyllaceae ja -Polemoniaceae kuuluvaa lajia menettivät itämiskykynsä kuukauden vedessä -oltuaan. Mukavuuden vuoksi kokeilin etupäässä pienillä kodattomilla -siemenillä ja koska kaikki upposivat muutaman päivän kuluttua, eivät ne -olisi voineet ajelehtia yli aavan merenulapan, vahingoittipa niitä -suolavesi tai ei. Sittemmin kokeilin muutamilla suuremmilla hedelmillä, -siemenkodilla y.m., ja jotkut näistä uivat kauan aikaa. On tunnettua, -mikä erotus on tuoreen ja kuivan puun uimakyvyllä; ja mieleeni johtui, -että vuoksi saattaa usein temmata mereen kuivaneita kasveja tai oksia -siemenkotineen ja hedelmineen. Tämän johdosta kuivasin 94:n eri kasvin -runkoja ja oksia kypsine hedelmineen ja panin ne meriveteen. Enimmät -upposivat nopeasti, mutta jotkut, jotka tuoreina uivat hyvin lyhyen -ajan, pysyivät kuivina paljon kauemmin pinnalla; esim. kypsät saksan -pähkinät upposivat tuoreina heti, mutta uivat kuivina 90 päivää ja -itivät, kun ne tämän jälkeen istutettiin; eräs parsakasvi ui kypsine -marjoineen tuoreena 23 päivää, mutta kuivattuna 85 päivää ja siemenet -itivät tämän jälkeen; Helosciadiumin kypsät siemenet upposivat kahdessa -päivässä, mutta uivat kuivattuina yli 90 päivää ja itivät sen jälkeen. -Kaikista 94:stä kuivatusta kasvista 18 ui yli 28 päivää ja jotkut -näistä paljon pitemmän ajan, niin että 64/87 siemenlajia iti 28 päivää -vedessä oltuaan. Ja koska l8/94 eri lajia kypsine hedelmineen (eivät -kuitenkaan kaikki samoja kuin äskenmainitut lajit) ui kuivattuina yli -28 päivää vedessä oltuaan, voimme päättää, mikäli näiden harvojen -kokeiden nojalla voi mitään varmaa sanoa, että jonkin alueen kasveista -44/100 kasvin siemenet voivat merivirtojen ajelemina uida 28 päivää -säilyttäen itämiskykynsä. Johnstonin Fysillisessä Kartastossa on -mainittu Atlantin eri merivirtojen keskimääränopeuden olevan 33 engl. -penikulmaa vuorokaudessa (joidenkin 60 engl. penikulmaa). Tämän mukaan -voisi jonkun maan kasveista 14/100 kasvin siemenet ajautua 924 engl. -penikulmaa meren yli toiseen maahan ja rannalle jouduttuaan itää, jos -maalle puhaltava tuuli kuljettaisi ne suotuisaan paikkaan. - -Minun jälkeeni on M. Martens tehnyt samanlaisia kokeita, jotka -kumminkin olivat paremmin järjestettyjä, koska hän pani siemenet -laatikkoon avoimeen mereen, joten ne olivat vuoroin veden, vuoroin -ilman vaikutukselle alttiina, kuten ainakin meressä ajelehtivat kasvit. -Hän kokeili 98 siemenellä, jotka enimmäkseen olivat toisia kuin minun -käyttämäni. Hän valitsi useita suuria hedelmiä sekä myös sellaisten -kasvien siemeniä, jotka kasvavat lähellä merta; ja tämä lienee -vaikuttanut sen, että ne keskimäärin sekä pysyivät kauemmin uppoamatta, -että kestivät paremmin suolaveden turmelevan vaikutuksen. Sitävastoin -hän ei tätä ennen kuivannut kasveja ja oksia hedelmineen; jos hän tämän -olisi tehnyt, olisivat monet, kuten olemme nähneet, pysyneet paljon -kauemmin uppoamatta. Tulos oli se, että erilaisista siemenistä 18/98 ui -42 päivää säilyttäen itämiskykynsä. Mutta minä en epäile, että meressä -ajelehtivat kasvit, ollen aaltojen heiteltävinä, uppoavat pikemmin kuin -kokeissamme käyttämämme kasvit. Lienee siis varovinta olettaa, että -jonkin kasviston kasveista ainoastaan 10/100 kasvin siemenet kykenevät -kuivaneina suorittamaan 900 engl. penikulman merimatkan, säilyttäen -itämiskykynsä. Mielenkiintoista on, että suuremmat hedelmät usein uivat -kauemmin kuin pienemmät, koska suurisiemeniset tai -hedelmäiset kasvit, -joilla, kuten Alph. de Candolle on osottanut, yleensä on ahdas -levenemisalue, tuskin voivat muulla tavalla levitä. - -Siemenet voivat toisinaan levitä muillakin keinoin. Vedessä ajelehtivia -puita ajautuu useimpien saarten rannoille, vieläpä sellaistenkin, jotka -sijaitsevat aavan valtameren keskellä. Tyynen meren korallisaarten -asukkaat valmistavat työaseensa yksinomaan meren rannalle heittämien -puiden juurissa olevista kivistä ja nämä kivet ovat arvokkaana -kuninkaille maksettavana verona. Kun epäsäännöllisen muotoisia kiviä on -kasvettunut kiinni juurten väliin, on näiden lokeroissa usein pieniä -multakokkareita, jotka saattavat olla niin suojatut, ettei hitustakaan -irtaudu veteen pisimmälläkään merimatkalla. Niinpä erään noin -50-vuotiaan tammen juurien välissä olleesta pienestä multakokkareesta, -joka oli ollut täysin suojattuna, iti kolme kaksisirkkaista kasvia; -voin vakuuttaa, että tämä huomio on täysin oikea. Samoin voin osottaa, -että meressä ajelehtivat linnunraadot usein säilyvät jonkun aikaa -joutumatta muiden eläinten syötäviksi; ja monet siemenet säilyvät kauan -elinvoimaisina, vedessä ajelehtivien lintujen kuvuissa. Niinpä herneet -ja virnan siemenet muutaman päivän merivedessä ollessaan turmeltuvat, -mutta muutamat herneet, jotka olivat otetut 30 päivää meressä -ajelehtineen kyyhkysen kuvusta, itivät hämmästyksekseni miltei kaikki. - -Myöskin elävät linnut levittävät epäilemättä paljon kasvien siemeniä. -Voisin mainita monia tosiasioita, jotka osottavat, kuinka usein myrsky -kuljettaa erilaisia lintuja yli aavojen valtamerten. Voimme varmuudella -olettaa, että niiden lentonopeus tällaisissa olosuhteissa usein on 35 -engl. penikulmaa tunnissa, ovatpa jotkut kirjailijat arvioineet sen -suuremmaksikin. En ole koskaan havainnut sellaista tapausta, -että ravinnoksi kelpaava siemen olisi eheänä kulkenut linnun -ruoansulatuskanavan lävitse; mutta kovat hedelmänsiemenet kulkevat -vahingoittumattomina kalkkunankin ruoansulatuselinten lävitse. Kahden -kuukauden kuluessa poimin puutarhastani kahdentoista lajisia siemeniä -pikkulintujen ulostuksista; nämä näyttivät täysin vahingoittumattomilta -ja jotkut osottautuivat koeteltaessa itäviksi. Tärkeämpi on kumminkin -seuraava seikka: Lintujen kupu ei eritä vatsanestettä eikä -- kuten -kokeiden avulla olen todennut -- vähimmässäkään määrässä vahingoita -siementen itäväisyyttä. On varmuudella todettu, että kun lintu on -niellyt suuren määrän ravintoa, kestää kaksi- jopa kahdeksantoistakin -tuntia, ennenkuin kaikki siemenet joutuvat linnun vatsaan. Tuuli -saattaa tällävälin helposti kuljettaa linnun 500 engl. penikulman -pituisen matkan. Haukkojen tiedetään vaanivan uupuneita lintuja, ja jos -ne tällaisen linnun saavuttavat, saattaa helposti tapahtua, että linnun -revityn kuvun sisällys tulee kylvetyksi maahan. Jotkut haukat ja pöllöt -nielevät saaliinsa kokonaisena ja oksentavat kahdentoista tai -kahdenkymmenen tunnin kuluttua sulamattomat höyhentukut, jotka, kuten -tiedän Zoologisessa Puutarhassa tehdyistä kokeista, sisältävät itäviä -siemeniä. Jotkut kauran, vehnän, hirssin, kanarin, hampun ja apilan -siemenet itivät oltuaan 12-21 tuntia erilaisten petolintujen vatsassa; -ja kaksi punajuurikkaan siementä iti vielä kaksi päivää ja neljätoista -tuntia linnun vatsassa oltuaan. Olen havainnut suolattoman veden -kalojen syövän monien maa- ja vesikasvien siemeniä; linnut syövät usein -kaloja ja siten saattavat siemenet kulkeutua paikasta toiseen. -Koetteeksi sulloin useanlaatuisia siemeniä kuolleiden kalojen vatsaan -ja annoin sitten niiden ruumiit merikotkille, haikaroille ja -pelikaaneille. Useiden tuntien kuluttua nämä joko oksensivat ne -pallosina tai ulostivat ne; ja useat näistä siemenistä säilyttivät -itäväisyytensä. Jotkut siemenet kumminkin tällöin aina kuolivat. - -Tuuli kuljettaa usein heinäsirkkoja kauas merelle. Itse tavotin erään -370 engl. penikulman päässä Afrikan rannikolta ja olen kuullut muiden -tavottaneen niitä vielä kauempana rannikolta. Rev. R.T. Love on -ilmottanut Sir C. Lyell'ille, että v. 1844 Madeiran saarelle ilmestyi -heinäsirkkoja. Niitä oli äärettömät parvet, joissa heinäsirkat olivat -yhtä taajassa kuin lumihiutaleet raivokkaimmassa lumimyrskyssä, ja -parvet ulottuivat niin kauas kuin kaukoputkella saattoi nähdä. Kolme, -neljä päivää ne hitaasti kiersivät suunnattoman ellipsin muotoista -rataa, jonka lävistäjä oli vähintäin viisi tai kuusi engl. penikulmaa, -ja yöksi ne asettuivat suurempiin puihin, jotka ne kokonaan peittivät. -Ne hävisivät sitten merelle yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin, -eivätkä ole sen koommin vierailleet saarella. Eräissä seuduissa -Natalissa arvelevat jotkut maanviljelijät, joskin ilman riittäviä -todisteita, että suuret heinäsirkkaparvet, jotka siellä usein -vierailevat, jättävät heinäaroille ulostustensa mukana vahingollisia -siemeniä. Tämän johdosta lähetti Mr. Weale minulle kirjeessä pienen -paketin, joka sisälsi kuivaneita heinäsirkan ulostuksia, ja näistä -erotin mikroskoopin avulla useita siemeniä ja kasvatin niistä seitsemän -ruohokasvia, jotka kuuluivat kahteen eriheimoiseen lajiin. Sellainen -heinäsirkkaparvi kuin tuo Madeiralla vieraillut voi siis helposti -välittää eri kasvilajien leviämistä kaukana manteresta oleville -saarille. - -Vaikka lintujen nokat ja jalat tavallisesti ovatkin puhtaat, saattaa -niissä kumminkin toisinaan olla kuivanutta multaa ja savea. Kerran -irrotin 61 ja toisen kerran 21 graania kuivanutta savea erään peltopyyn -jalasta, ja savessa oli virnansiemenen kokoinen piikivi. Ja vielä -kuvaavampi esimerkki: Eräs ystäväni lähetti minulle lehtokurpan koiven, -johon oli takertunut pieni ainoastaan yhdeksän graanin painoinen kuiva -multakokkare, ja tässä oli erään kortekasvin (Juncus bufonius) siemen, -joka iti ja kehittyi kasviksi. Mr. Swaysland Brightonista, joka -viimeisten neljänkymmenen vuoden kuluessa on tarkasti seurannut -muuttolintujamme, on kertonut minulle usein ampuneensa västäräkkejä ja -taskuja (Saxicolae) heti niiden saavuttua rannoillemme, ennenkuin ne -vielä olivat laskeutuneet maahan, ja hän on usein havainnut niiden -jaloissa pieniä maakokkareita. Monet tapaukset osottavat, kuinka multa -usein sisältää siemeniä. Niinpä prof. Newton lähetti minulle -punajalkaisen peltopyyn (Caccabis rufa) jalan; lintu oli ollut -haavoittunut eikä voinut lentää ja sen jalkaan oli takertunut kova -multakokkare, joka painoi 6 1/2 unssia. Multakokkaretta oli säilytetty -kolme vuotta, mutta kun se muserrettiin hienoksi, kasteltiin ja pantiin -lasikellon alle, nousi siitä kokonaista 82 kasvia. Näiden joukossa oli -12 yksisirkkaista, m.m. tavallinen kaura, ja 70 kaksisirkkaista, jotka -nuorista lehdistä päättäen kuuluivat ainakin kolmeen eri lajiin. Kun -meillä on tällaisia tosiasioita silmäimme edessä, voimmeko epäillä, -että niiden monien lintujen, joita myrsky joka vuosi kuljettaa yli -aavojen valtamerten ja jotka joka vuosi muuttavat -- esim. miljoonat -viiriäiset Välimeren yli -- täytyy toisinaan kuljettaa muutamia -siemeniä, joita on mullan mukana takertunut niiden nokkaan tai -jalkoihin. Myöhemmin palaan vielä uudelleen tähän asiaan. - -Jäävuoret kuljettavat, kuten tunnettua, usein mukanaan maata ja kiviä, -vieläpä toisinaan pensaita, puita ja linnun pesiä. On tuskin epäilystä -siitä, että ne, kuten Lyell on arvellut, toisinaan ovat kuljettaneet -siemeniä toisista arktisista tai antarktisista seuduista toisiin ja -jääkaudella toisista lauhkean vyöhykkeen seuduista toisiin. Koska -Azoreilla on suuri joukko Europassa tavattavia kasveja, verrattuna -muihin lähempänä mannerta oleviin Atlantin saariin, ja koska niillä on -leveysasteeseen verraten hieman pohjoinen luonne (kuten H.G. Watson on -huomauttanut), arvelin näiden saarten osaksi saaneen kasvistonsa jäiden -mukana tulleista siemenistä jääkaudella. Pyynnöstäni Sir C. Lyell -kirjoitti Hartung'ille, tiedustellen häneltä oliko hän näillä saarilla -nähnyt yksinäisiä kallionmöhkäleitä ja hän vastasi tavanneensa niillä -suuria irtonaisia graniittilohkareita ja muita vuorilajeja, joita ei -muuten tässä saaristossa tavata. Tästä voimme huoleti tehdä sen -johtopäätöksen, että jäävuoret muinoin toivat muassaan kallioita näille -keskellä valtamerta sijaitseville saarille ja on ainakin mahdollista, -että ne ovat niille kuljettaneet joitakuita pohjoismaisten kasvien -siemeniä. - -Ottaen huomioon mainitut eri levenemiskeinot ja muut epäilemättä -vastedes keksittävät tavat, joilla kasvien siemenet ovat vuodesta -vuoteen kymmenien tuhansien vuosien kuluessa levinneet, olisi -mielestäni todella kummallista, jolleivät kasvit olisi siten levinneet -laajalle. Näitä kuljetustapoja kutsutaan toisinaan satunnaisiksi, mutta -tämä ei ole aivan oikea sana: merenvirrat eivät ole satunnaisia eikä -vallitsevien tuulien suunta ole satunnainen. On huomattava, että tuskin -mikään kuljetuskeino voi kuljettaa siemeniä kovin pitkiä matkoja, koska -siemenet menettävät itäväisyytensä, jos ne kovin kauan saavat liota -merivedessä; ne eivät myöskään voi kulkeutua kovin etäälle lintujen -kuvuissa ja suolistossa. Kumminkin voivat siemenet täten tilapäisesti -kulkeutua muutamien satojen engl. penikulmien levyisten merenulappain -ylitse, saarelta toiselle tai mantereelta läheiselle saarelle, mutta ei -mantereelta toiselle merentakaiselle mantereelle. Eri mantereiden -kasvistot eivät tällaisten levenemiskeinojen vaikutuksesta sekaannu -toisiinsa, vaan pysyvät erilaisina, kuten ne nykyäänkin ovat. -Merenvirrat eivät suuntansa vuoksi voi milloinkaan kuljettaa siemeniä -Pohjois-Amerikasta Britanniaan, vaikka ne voivat kuljettaa -ja kuljettavatkin siemeniä Länsi-Intian saaristosta meidän -länsirannikoillemme, missä ne, jolleivät olisikaan menettäneet -itäväisyyttään kauan suolaisessa vedessä liottuaan, eivät voi kestää -meidän ilmastoamme. Miltei joka vuosi ajaa tuuli jonkun maalinnun yli -Atlantin valtameren Pohjois-Amerikasta Irlannin ja Englannin -länsirannikolle. Mutta nämä harvinaiset matkailijat voivat kuljettaa -mukanaan siemeniä vain yhdessä tapauksessa, nimittäin jos niiden -nokkaan tai jalkoihin on tarttunut multaa, mikä on harvinainen sattuma. -Ja kuinka pieni on tässäkin tapauksessa mahdollisuus, että siemen -putoaa suotuisaan maahan ja itää! Mutta joskaan sellainen lajeista -runsas saari kuin Iso-Britannia ei, mikäli tiedetään, ole viimeisten -vuosisatojen kuluessa näiden tilapäisten levenemiskeinojen välityksellä -saanut uusia asukkaita Europasta tai joltakin muulta mantereelta, olisi -suuri erehdys otaksua, ettei joku lajeista köyhä, joskin kauempana -mantereesta sijaitseva saari, voi saada uusia asukkaita samojen -levenemiskeinojen avulla. Satojen siemen- tai eläinlajien joukossa, -jotka kulkeutuvat jollekin saarelle, vaikka tämä olisi lajeista paljon -köyhempi kuin Iso-Britannia, ei kenties ole kuin yksi ainoa, joka niin -soveltuu uuteen kotiseutuunsa, että se sinne kotiutuu. Mutta tällä ei -mitenkään ole todistettu, etteivät siemenet ole voineet levitä -tilapäisin kuljetuskeinoin pitkien geologisten aikakausien kuluessa -saaren vähitellen kohotessa merestä, ennenkuin se oli saanut täyden -asukasmääränsä. Maan ollessa miltei paljaana ja ainoastaan harvojen -hävittävien hyönteisten ja lintujen eläessä saarella tai sen ollessa -kokonaan ilman näitä, miltei jokainen siemen, joka on sattumalta -joutunut saarelle ja soveltuu ilmastoon, itää ja jää elämään. - - - -LEVENEMINEN JÄÄKAUDELLA. - - -Omituisimpia esimerkkejä siitä, että samoja lajeja elää toisistaan -etäällä olevilla seuduilla, vaikka näyttää mahdottomalta, että ne -olisivat voineet siirtyä seudulta toiselle, ovat eläin- ja kasvilajit, -jotka elävät vuorten huipuilla, joita erottavat toisistaan satojen -penikulmien laajuiset tasangot. On todellakin merkillistä, kuinka monia -samoja kasvilajeja kasvaa Alppien ja Pyreneiden lumiseuduissa ja -Europan pohjoisimmissa seuduissa. Mutta vielä paljon merkillisempää on, -että White Mountains vuorilla Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa kasvavat -lajit ovat aivan samoja kuin Labradarin ja Asa Grayn kertoman mukaan -miltei samoja kuin Europan korkeimmilla vuorilla tavattavat lajit. Jo -vuonna 1747 johtui Gmelin tästä arvelemaan, että monille eri seuduille -on toisistaan riippumatta luotu samoja lajeja. Ja me olisimme kenties -jääneet samaan uskoon, elleivät Agassiz y.m. olisi kääntäneet -huomiotamme jääkauteen, joka, kuten kohta saamme nähdä, -yksinkertaisesti selittää nämä ilmiöt. Meillä on mahdollisimman paljon -sekä organista että epäorganista laatua olevia todisteita siitä, että -Keski-Europassa ja Pohjois-Amerikassa on varsin myöhäisellä -geologisella aikakaudella vallinnut arktinen ilmasto. Palaneen -rakennuksen rauniot eivät puhu selvempää kieltä tulen hävitystyöstä, -kuin Skotlannin ja Walesin vuoristot naarmuisine kylkineen, -sileiksihankautuneine pintoineen ja pystyine kalliomöhkäleineen -kertovat liikkeessä olleista jäätiköistä, jotka täyttivät niiden -laaksot. Niin suuresti on Europan ilmasto muuttunut, että vanhojen -jäätikköjen muodostamia jättiläismäisiä moreneja Pohjois-Italiassa nyt -peittää viiniköynnös ja maissi. Suuressa osassa Pohjois-Amerikan -Yhdysvaltoja kertovat kaikkialla irtonaiset kivimöhkäleet ja raamuiset -kalliot selvästi aikaisemmasta kylmemmästä ilmastosta. - -Jääkauden ilmaston vaikutus Europan asujanten levenemiseen on forbes'in -mukaan pääasiallisesti seuraava. Voidaksemme helpommin seurata -muutoksia, olettakaamme uuden jääkauden lähestyvän ja sitten jälleen -poistuvan, kuten muinoin tapahtui. Kun kylmyys lähestyy ja eteläisemmät -leveysasteet tulevat Pohjolan asukkaille soveltuvammiksi, valtaavat -nämä lauhkean vyöhykkeen seutujen entisten asukasten asuinpaikat. -Jälkimmäiset siirtyvät samalla yhä etelämmäksi, jolleivät niiden -siirtymistä ehkäise luonnonesteet, missä tapauksessa ne tuhoutuvat. Jää -ja lumi verhoavat vuoristot ja entiset alppiasukkaat laskeutuvat -tasangoille. Kun kylmyys on ankarimmillaan, vallitsee Keski-Europassa -Alppeja ja Pyreneiden vuoristoja myöten, vieläpä ulottuen Espanjaan -saakka, arktinen eläimistö ja kasvisto. Myöskin Yhdysvaltojen -nykyisissä lauhkeissa seuduissa elää arktisia eläimiä ja kasveja, jotka -ovat miltei samoja kuin europalaiset lajit, sillä nykyiset napapiirin -asukkaat, joiden olemme otaksuneet siirtyneen etelämmäksi, ovat -huomattavan yhdenmukaisia kaikkialla maailmassa. - -Kun lämpö palaa, siirtyvät arktiset muodot uudelleen pohjoista kohti ja -niitä seuraavat kintereillä lauhkeampien seutujen kasvatit. Ja kun lumi -sulaa vuoristojen liepeiltä, valtaavat arktiset muodot paljastuneen ja -kostuneen maaperän, kohoten yhä korkeammalle, sikäli kuin lämpö -lisääntyy ja lumi sulaa, samalla kuin niiden tasangolla asustavat -heimolaiset siirtyvät yhä pohjoista kohti. Kun lämpö on täydelleen -palannut, ovat siis samat lajit, jotka ovat vähän aikaisemmin eläneet -yhdessä kohti Europan ja Pohjois-Amerikan tasangoilla, tavattavissa -Vanhan ja Uuden Maailman arktisissa seuduissa ja moniailla -eristetyillä, toisistaan kaukana olevilla vuorenhuipuilla. - -Tämä selittää, miksi samoja kasveja tavataan niin äärettömän kaukana -toisistaan olevilla seuduilla kuin Yhdysvaltojen ja Europan -vuoristoissa. Se selittää meille myöskin, miksi kunkin vuoristo-alueen -alppikasvit ovat lähimmin sukua arktisille muodoille, joita tavataan -niiden kasvinpaikoilta suoraan -- tai miltei suoraan -- pohjoisessa; -sillä kylmyyden lähestyessä tapahtui siirtyminen yleensä suoraan -etelään ja lämmön palatessa suoraan pohjoista kohti. Niinpä ovat, kuten -H.C. Watson on huomauttanut, Skotlannin alppikasvit ja kuten Ramond on -huomauttanut, Pyreneiden alppikasvit läheisintä sukua pohjoisen -Skandinavian kasveille, Yhdysvaltojen alppikasvit ovat läheisintä sukua -Labradorin kasveille ja Siperian vuoristojen kasvit ovat läheisintä -sukua Siperian napavyöhykkeen kasveille. Tämä käsitys, joka perustuu -varmuudella todistettuun aikaisempaan jääkauteen, näyttää minusta niin -tyydyttävällä tavalla selittävän Europan ja Amerikan arktisten ja -alppilajien levenemisen, että kun muilla seuduilla tapaamme samoja -lajeja toisistaan kaukana olevilla vuorenhuipuilla, voimme miltei -enemmittä todisteitta tehdä sen johtopäätöksen, että kylmempi ilmasto -on aikaisemmin tehnyt mahdolliseksi niiden siirtymisen erottavien -tasankojen ylitse, missä ilmasto nykyään on käynyt niille liian -lämpimäksi. - -Arktisten muotojen siirtyessä ensin etelään ja sitten takaisin -pohjoista kohti, sitä mukaa kuin ilmasto muuttui, ne eivät pitkillä -vaelluksillaan ole tulleet kokemaan kovinkaan suuria lämmönvaihteluita. -Ja koska ne ovat siirtyneet lukuisina joukkoina, eivät niiden -keskinäiset suhteet ole paljoakaan hämmentyneet. Nämä muodot eivät siis -ole olleet taipuvaisia suuresti muuntelemaan. Hieman toinen on ollut -vuoristo-asukasten laita, jotka lämmön palattua joutuivat eristettyyn -asemaan, aluksi vuoristojen laiteille ja lopuksi niiden huipuille. -Sillä eihän ole luultavaa, että toisistaan etäällä oleviin -vuoristoseutuihin on jäänyt elämään juuri samoja napapiirin lajeja, ja -sitäpaitsi on sangen todennäköistä, että ne ovat joutuneet entisten -vuoristolajien sekaan, joita oli täytynyt elää vuoristoissa jo ennen -jääkauden alkua ja jotka jääkausi oli kylmimmillään ollessaan joksikin -ajaksi karkottanut tasangoille. Lisäksi eri vuoristojen asukkaat ovat -myöhemmin olleet hieman erilaisten ilmastollisten vaikutusten alaisina. -Niiden keskinäiset suhteet ovat tämän johdosta hämmentyneet ja tämä on -ollut omansa aiheuttamaan niissä muuntelevaisuutta. Ja nämä vuoristojen -asukkaat ovat todella muuntuneetkin. Sillä jos vertaamme toisiinsa -Europan suurten vuoristojen kasveja ja eläimiä, havaitsemme, että -joskin monet lajit ovat säilyneet aivan samoina, ovat jotkut toistensa -muunnoksia, jotkut ovat epävarmoja muotoja tai alalajeja ja jotkut ovat -erikoisia, joskin lähisukuisia lajeja, jotka vastaavat toisiaan eri -vuoristoseuduissa. - -Edellisessä olen olettanut, että arktiset muodot olivat kuvitellun -jääkautemme alussa kaikkialla napaseuduissa yhtä yhdenmukaisia kuin ne -ovat nykyään. Mutta yhtä otaksuttavaa on, että monet subarktiset ja -jotkut lauhkean vyöhykkeen muodot olivat samoja kaikkialla maapallolla, -sillä jotkut niistä lajeista, joita nykyään elää Pohjois-Amerikan ja -Europan vuoristojen alemmilla rinteillä ja tasangoilla, ovat samoja. -Voitanee kysyä, kuinka selitän tämän subarktisten ja lauhkean -vyöhykkeen muotojen yhdenmukaisuuden jääkauden alussa kaikkialla -maapallolla. Nykyään Vanhan ja Uuden Maailman subarktisia ja pohjoisen -lauhkean vyöhykkeen eliöitä erottavat toisistaan Atlantin valtameri ja -pohjoinen Tyyni Meri. Kun Vanhan ja Uuden Maailman asukkaat jääkaudella -elivät etelämpänä kuin nykyään, olivat ne vielä täydellisemmin erotetut -toisistaan, koska niitä silloin erottivat vielä leveämmät valtameret. -Voidaan siis kysyä kuinka samat lajit ovat silloin tai aikaisemmin -voineet joutua näille kahdelle mantereelle. Selityksen antaa -luullakseni ennen jääkauden alkua vallinnut ilmasto. Tällöin, -uudemmalla pliocenikaudella, maailman asukasten enemmistön muodostivat -samat lajit kuin nykyään, ja meillä on syytä otaksua ilmaston tuohon -aikaan olleen lämpimämmän kuin nykyisin. Voimme siis otaksua, että -eliöt, jotka nyt elävät 60:n leveysasteen eteläpuolella, elivät -pliocenikaudella napapiiriä lähempänä, 66:lla ja 67:llä leveysasteella, -ja että nykyiset arktiset asujamet silloin elivät vielä lähempänä napaa -sijaitsevilla, saariksi pirstoutuneilla maa-alueilla. Jos tarkastamme -pallokarttaa, havaitsemme että napapiirissä ulottuu maa miltei -yhdenjaksoisena Länsi-Europasta läpi Siperian Itä-Amerikaan saakka. Ja -tämän napapiiriä kiertävän maan yhdenjaksoisuus, joka suotuisamman -ilmaston vallitessa salli vapaan siirtymisen alueelta toiselle, -selittää sen yhdenmukaisuuden, jonka oletamme ennen jääkautta -vallinneen Uuden ja Vanhan maailman subarktisen ja lauhkean vyöhykkeen -asujanten kesken. - -Uskon edellämainituista syistä, että mantereemme ovat kauan -sijainneet nykyisillä asemillaan, joskin ne ovat olleet suurten -pinnanhuojahteluiden alaisina, ja olen taipuvainen olettamaan, että -jollakin vielä varhaisemmalla ja lämpimämmällä aikakaudella, kuten -aikaisemmalla pliocenikaudella, tuolla miltei katkeamattomalla napaa -ympäröivällä mantereella eli suuri joukko samoja eläimiä ja kasveja, -jotka ilmaston jäähtyessä vähitellen siirtyivät etelämmäksi jo kauan -ennen jääkauden alkua. Näiden lajien jälkeläisiä tapaamme luullakseni -nykyään, useimmiten muuntuneina, Europan ja Yhdysvaltojen keskiosissa. -Tämä otaksuma selittää, miksi Pohjois-Amerikan ja Europan eliöt ovat -toisilleen sukua, samalla kuin molemmille manterille yhteisiä lajeja on -perin vähän, mikä on sangen merkillistä katsoen mannerten suureen -etäisyyteen toisistaan ja siihen, että niitä erottaa leveä Atlantin -valtameri. Se selittää meille myöskin tuon useiden tiedemiesten tekemän -havainnon, että Europan ja Amerikan eliöt olivat myöhäisemmällä -tertiärikaudella läheisempää sukua toisilleen kuin nykyään. Noilla -lämpimämmillä aikakausilla olivat näet Vanhan ja Uuden Maailman -pohjoisosat miltei katkeamattomassa yhteydessä, koska niitä sillan -tavoin yhdisti maa, jota myöten niiden asukkaat voivat vaeltaa -mantereelta toiselle, kunnes ilmaston kylmyys ehkäisi tämän -siirtymisen. - -Kun lämmön vähitellen jäähtyessä plioceniajalla Vanhassa ja Uudessa -Maailmassa asustavat, molemmille manterille yhteiset lajit siirtyivät -napapiiristä etelämmäksi, katkesi pian niiden keskinäinen yhteys -täydelleen. Lauhkeampien seutujen eliöihin nähden on eron täytynyt -tapahtua jo paljon aikaisemmin. Kasvien ja eläinten siirtyessä etelää -kohti ne toisaalla joutuivat laajan Amerikan mantereen alkuperäisten -eliöiden ja toisaalla toisen laajan alueen, Vanhan Maailman, eliöiden -pariin ja joutuivat kilpailuun näiden lajien kanssa. Näin ollen on -kaikki ollut omansa suosimaan suurta muuntelevaisuutta -- paljon -suurempaa, kuin mitä havaitsemme alppilajeissa, jotka paljon myöhemmin -ovat jääneet elämään eristettyä elämäänsä eri vuoristoseuduissa ja -Europan ja Pohjois-Amerikan napaseuduissa. Tämän johdosta tapaamme, -verratessamme toisiinsa Uuden ja Vanhan Maailman lauhkeiden seutujen -nykyisiä asukkaita, hyvin harvoja yhteisiä lajeja (joskin Asa Gray on -äskettäin osottanut yhteisiä kasvilajeja olevan enemmän kuin -aikaisemmin oletettiin), mutta jokaisessa luokassa tapaamme monia -muotoja, joita toiset luonnontutkijat pitävät maantieteellisinä rotuina -ja toiset eri lajeina, sekä suuren joukon lähisukuisia eli vastaavia -muotoja, joita kaikki luonnontutkijat pitävät eri lajeina. - -Samoinkuin maalla, siirtyi meressäkin merieläimistö, joka -pliocenikaudella tai vieläkin varhaisemmalla ajalla eli miltei -yhtenäisenä napapiirin katkeamattomilla rannikoilla, hitaasti etelään -päin; ja tämä selittää, jos katselemme asiaa muuntumisteorian kannalta, -miksi toisistaan täydelleen eristetyillä merialueilla nykyään elää -monia lähisukuisia muotoja, ja miksi Pohjois-Amerikan itä- ja -länsirannikon lauhkeassa vyöhykkeessä tavataan toisilleen läheistä -sukua olevia, vielä eläviä tai sukupuuttoon kuolleita muotoja. Samoin -myös sen vielä omituisemman seikan, että Välimeressä ja Japanin -vesistöissä asustaa monia lähisukuisia äyriäislajeja (jotka ovat -esitetyt Danan oivallisessa teoksessa) sekä joitakuita kaloja ja muita -merieläimiä -- vaikka näitä alueita nykyään täydellisesti erottavat -kokonaisen mantereen leveys ja laajat valtameret. - -Tapaukset sellaiset kuin Pohjois-Amerikan itä- ja länsirannikon, -Välimeren ja Japanin vesistöjen sekä Pohjois-Amerikan ja Europan -lauhkean vyöhykkeen entisten ja nykyisten asujanten läheinen -sukulaisuus ovat selittämättömiä luomisteorian kannalta. Emme voi -väittää asian johtuvan siitä, että samanlaiset lajit ovat luodut -elämään alueilla, joilla vallitsevat jotenkin samanlaiset fysilliset -elinehdot. Sillä jos vertaamme esim. eräitä Etelä-Amerikan seutuja -eräisiin Etelä-Afrikan tai Australian seutuihin, havaitsemme alueiden -olevan kaikilta fysillisiltä elinehdoiltaan hyvin samankaltaisia, mutta -niiden asujanten siitä huolimatta peräti erilaisia. - - - -JÄÄKAUSIEN VUOROTTELU POHJOISESSA JA ETELÄSSÄ. - - -Mutta palatkaamme varsinaiseen aiheeseemme. Olen vakuutettu siitä, että -Forbes'in esittämä käsitys on paljon laajemmallekin sovitettavissa. -Europassa tapaamme mitä selvimpiä todisteita jääkaudesta Britannian -länsirannikolta alkaen aina Uralin tienoille ja etelässä aina -Pyreneille asti. Jäätyneinä säilyneet imettäväiset ja vuoristokasvisto -antavat meille aihetta otaksua jääkauden vallinneen myöskin Siperiassa. -Hooker'in mukaan peitti Libanonilla ikuinen lumi muinoin vuoriston -keskiosia ja synnytti jäätiköitä, jotka vyöryivät 4000 jalan matkan -alas laaksoihin. Sama tutkija on äskettäin löytänyt Pohjois-Afrikan -Atlasvuorilta matalalla sijaitsevia suuria moreneja. Pitkin Himalajan -rinteitä on 900 engl. penikulman pituudelta jälkiä aikaisemmin -matalammalla sijainneista jäätiköistä; ja toht. Hooker kertoo nähneensä -Sikkimissä maissin kasvavan muinaisilla jättiläismoreeneilla. Etelään -Aasian mantereesta, päiväntasaajan vastakkaisella puolella, on muinoin, -kuten tiedämme toht. J. Haast'in ja toht. Hector'in etevistä -tutkimuksista, Uudessa Seelannissa ollut äärettömiä matalalla -sijaitsevia jäätiköitä; ja samat kasvilajit, joita toht. Hooker löysi -tältä saarelta toisistaan kaukana olevista vuoristoista, kertovat nekin -aikaisemmasta kylmästä aikakaudesta. Myöskin Rev. W.B. Clarkelta -saamistani tiedonannoista päättäen on Australian lounaiskolkassa -sijaitsevissa vuoristoissa havaittavissa aikaisemman jääkauden jälkiä. - -Pohjois-Amerikassa on mantereen itäosissa tavattu jäiden kuljettamia -kallionlohkareita aina 36°-37° tienoille ja Tyynen meren rannikoilla, -jossa ilmasto nykyään on niin erilainen, aina 46° tienoille saakka. -Siirtolohkareita on myöskin tavattu Kalliovuorilla. Etelä-Amerikan -Kordiljereilla ulottuivat jäätiköt muinoin hieman päiväntasaajan -alapuolella paljon matalammalle kuin nykyään. Keskisessä Chilessä olen -tutkinut laajoja moreriimuodostuinia, jotka suurine siirtolohkareineen -kulkevat poikki Portillo-laakson. Ja D. Forbes on kertonut minulle -tavanneensa Kordiljerien eri seuduilla 13° ja 30° välillä 12,000 jalan -korkeudessa syväuurteisia kallioita, jotka muistuttivat hänen Norjassa -näkemiänsä, sekä suuria murtokivisoraröykkiöitä naarmuisine -piikivineen. - -Koko tällä alueella ei Kordiljereilla tapaa todellisia jäätiköitä -paljon korkeammillakaan seuduilla. Etelämpänä mantereen kummallakin -puolella 41:ltä leveysasteelta alkaen aina mantereen eteläisimpään -kärkeen saakka ovat lukuisat suunnattoman suuret siirtolohkareet, jotka -jäiden mukana ovat kulkeutuneet kauaksi alkuperäisiltä asemiltaan, mitä -selvin todistus aikaisemmasta jääkaudesta. - -Kaikki edellämainitut seikat -- ensinnäkin, että jääkausi on käsittänyt -koko pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon, että tämä kausi on -vallinnut geologisesti katsoen myöhäisellä ajalla kummallakin -pallonpuoliskolla, että se on kummallakin puoliskolla kestänyt pitkän -ajan, kuten sen vaikutukset osottavat, ja että jäätiköitä on vielä -hiljakkoin sijainnut alhaisilla korkeuksilla pitkin koko Kordiljerien -vuorijonoa -- nämä seikat näyttivät mielestäni aikaisemmin välttämättä -vievän siihen johtopäätökseen, että lämpötila oli jääkaudella -laskeutunut kaikkialla koko maapallolla. Nyt on kumminkin Croll eräässä -etevässä kirjotelmasarjassa koettanut todistaa, että ilmaston -jäähtyminen jääkaudella on ollut tuloksena erilaisista fysikalisista -syistä, jotka vuorostaan ovat aiheutuneet maan radan lisääntyneestä -epäkeskisyydestä. Kaikki nämä syyt johtavat samaan tulokseen; mutta -vaikuttavimpana syynä näyttää olleen maan radan lisääntyneen -epäkeskisyyden epäsuora vaikutus merivirtoihin. Croll'in mukaan -palaavat kylmät aikakaudet säännöllisesti kymmenen tai viidentoista -tuhannen vuoden väliaikojen jäljestä, ja nämä ovat aika ajoin, pitkien -väliaikojen jäljestä, tavattoman ankaria, riippuen eräistä -asianhaaroista, joista tärkein Sir C. Lyell'in mukaan on maan ja veden -suhteellinen asema. Croll arvelee viimeisen ankaran jääkauden -vallinneen noin 240,000 vuotta sitten ja kestäneen lievin -ilmastonmuutoksin noin 160,000 vuotta. Mitä vanhempiin jääkausiin -tulee, ovat eräät geologit suoranaisten todisteiden nojalla tulleet -siihen vakaumukseen, että tällaisia jääkausia on ollut mioceni- ja -eoceni-ajalla, mainitsematta vielä vanhempia muodostumia. Mutta meille -tärkein johtopäätös, johon Croll on tullut, on se, että kylmän kauden -vallitessa pohjoisella pallonpuoliskolla on samalla aina eteläisellä -pallonpuoliskolla lämpötila korkeampi ja talvet paljon lauhkeammat, -mikä etupäässä johtuu merivirtojen suunnanmuutoksista. Sama on laita -pohjoisella pallonpuoliskolla jääkauden vallitessa eteläisellä -puoliskolla. Tämä päätelmä on omansa luomaan siksi paljon valoa lajien -maantieteelliseen levenemiseen, että se minusta tuntuu sangen -uskottavalta. Ensin tahdon kumminkin mainita tosiasiat, jotka kaipaavat -selitystä. - -Tohtori Hooker on osottanut, että Tulimaan niemellä Etelä-Amerikassa -tavattavista kasveista, paitsi useita lähisukuisia lajeja, noin 40-50 -kukkivaa kasvilajia, jotka muodostavat huomattavan osan sen köyhässä -kasvistossa, esiintyy myöskin Pohjois-Amerikassa ja Europassa, niin -äärettömän etäällä kuin nämä eri pallonpuoliskoilla sijaitsevat alueet -ovatkin toisistaan. Päiväntasaajan seuduilla Amerikassa tavataan -korkeissa vuoristoissa joukko erikoisia lajeja, jotka kuuluvat -europalaisiin sukuihin. Brasilian Organ-vuorilta löysi Gardner muutamia -Europan lauhkean vyöhykkeen sukuja sekä joitakuita antarktisia ja -eräitä Andes-vuorilla kasvavia sukuja, joita ei ole olemassa välillä -sijaitsevan kuuman vyöhykkeen alankoseuduilla. Ja Caracas-vuorilta -löysi kuuluisa Humboldt jo kauan sitten lajeja, jotka kuuluvat -Kordiljerien luonteenomaisiin sukuihin. - -Afrikassa tavataan useita Europalle luonteenomaisia muotoja ja -Abessinian vuoristossa muutamia Hyväntoivonniemen kasvistoa edustavia -muotoja. Hyväntoivonniemellä on vain hyvin harvoja europalaisia lajeja, -joita ei arvella ihmisen maahantuomiksi, ja vuoristoissa kasvaa eräitä -edustavia europalaisia lajeja, joita ei ole havaittu Afrikan -tropillisissa osissa. Tohtori Hooker on myöskin äskettäin osottanut, -että eräät korkean Fernando Po-saaren ylävämmillä seuduilla ja -läheisillä Kamerunvuorilla Guinean lahden rannalla kasvavat kasvit ovat -läheistä sukua Abessinian ja samalla Europan lauhkean vyöhykkeen -kasveille. Mikäli tohtori Hookerilta olen kuullut, näyttää Rev. R.T. -Lowe löytäneen joitakuita näitä samoja lauhkean vyöhykkeen kasveja -myöskin Kap Verde-saarten vuoristoista. Tämä samojen lauhkean -vyöhykkeen muotojen leveneminen miltei päiväntasaajalta saakka yli -koko Afrikan mantereen ja Kap Verden saariston vuoristoihin on -hämmästyttävimpiä seikkoja, mitä milloinkaan on havaittu kasvien -levenemisessä. - -Himalajalla ja Intian eristetyillä vuoristoseuduilla, Ceylonin -kukkuloilla ja Javan tuliperäisillä vuorenhuipuilla tavataan monia joko -aivan samoja tai toisiaan vastaavia kasveja, jotka samalla edustavat -Europan kasvilajeja ja joita ei tavata välillä olevilla kuumilla -alankoseuduilla. Luettelo niistä suvuista, joita on kerätty Javan -korkeammilta vuorenhuipuilta, antaa samalla kuvan joltakin Europan -vuorenkukkulalta kerätyistä kasveista! - -Vielä hämmästyttävämpää on, että eräitä erikoisia australialaisia -kasvilajeja vastaavat eräät Borneon vuorenhuipuilla kasvavat lajit. -Jotkut näistä australialaisista muodoista ovat, mikäli tohtori -Hooker'ilta olen kuullut, levinneet Malakkan niemen vuorenhuipuille, ja -niitä tavataan harvakseen siellä täällä Intiassa ja toisaalla niin -kaukana pohjoisessa kuin Japanissa. - -Eteläisen Australian vuoristoista on tohtori F. Müller löytänyt useita -europalaisia lajeja; toisia europalaisia lajeja, jotka eivät ole -ihmisen maahantuottamia, tavataan alankoseuduilla; ja mikäli tohtori -Hooker'ilta olen kuullut, voidaan laatia pitkä luettelo Australiassa -tavattavista europalaisista lajeista, joita ei löydy välillä -sijaitsevasta kuumasta vyöhykkeestä. Tohtori Hooker'in oivallisessa -esityksessä "Introduction to the Flora of New Zealand" mainitaan -samanlaisia hämmästyttäviä tosiasioita tämän suuren saaren kasvistosta. -Tästä näemme, että eräät kasvit, jotka kasvavat tropillisten seutujen -korkeissa vuoristoissa kaikkialla maapallolla ja eräät pohjoisen ja -eteläisen lauhkean vyöhykkeen alankoseuduilla kasvavat kasvit ovat joko -samoja lajeja tai saman lajin muunnoksia. On kumminkin huomattava, -etteivät nämä kasvit ole aito-arktisia muotoja; sillä, kuten H.C. -Watson on huomauttanut, "sitä mukaa kuin siirrytään napaseudulta -päiväntasaajaa kohti, tulevat alppi- eli vuoristokasvistot yhä vähemmän -arktisiksi". Näiden samojen tai lähisukuisten muotojen ohella kuuluvat -monet näillä toisistaan erotetuilla ja etäällä olevilla alueilla -kasvavat lajit sukuihin, joita ei nykyään tavata alueiden välisillä -tropillisilla alankoseuduilla. - -Nämä lyhyet huomautukset koskevat ainoastaan kasveja; mutta joitakuita -samantapaisia tosiasioita voisi mainita maaeläimistäkin. Myöskin -meri-eliöiden joukossa on olemassa samanlaisia tapauksia; niinpä eräs -etevä asiantuntija, prof. Dana, huomauttaa, että "on tosiaankin -ihmeellistä, että Uuden Seelannin äyriäiset muistuttavat lähemmin sen -antipodi-maan, Ison-Britannian, äyriäisiä kuin minkään muun maapallon -seudun". Myöskin Sir J. Richardson puhuu pohjoisten kalamuotojen -esiintymisestä Uuden Seelannin, Tasmanian y.m. rannikoilla. Tohtori -Hooker on minulle ilmottanut, että kaksikymmentäviisi levälajia on -yhteisiä Uudelle Seelannille ja Europalle, mutta että näitä ei ole -tavattu välillä sijaitsevissa tropillisissa merissä. - -Edellämainittujen tosiasiain perusteella -- että lauhkean vyöhykkeen -muotoja tavataan ylängöillä kautta koko ekvatorialisen Afrikan ja -pitkin Intian niemimaata Ceyloniin ja Itä-Intian saaristoon saakka sekä -vähemmän huomattavassa määrässä kautta Etelä-Amerikan lavean -troopillisen vyöhykkeen -- näyttää miltei varmalta, että näiden suurten -mannerten alankoseudut ovat jollakin aikaisemmalla aikakaudella, -epäilemättä ankarimmalla jääkaudella, olleet kaikkialla päiväntasaajan -tienoilla monilukuisten lauhkean vyöhykkeen muotojen vallassa. Tällä -aikakaudella vallitsi nähtävästi päiväntasaajan seuduilla jotenkin -samanlainen ilmasto merenpinnan tasalla kuin nykyään viiden tai kuuden -tuhannen jalan korkeudessa, vastaavalla leveysasteella kenties -viileämpikin. Tällä kylmimmällä aikakaudella on päiväntasaajan -alapuolella olevien alankoseutujen täytynyt olla sekalaisen tropillisen -ja lauhkean vyöhykkeen kasviston peitossa, samanlaisen kuin se, joka -tohtori Hooker'in kuvauksen mukaan rehevänä peittää Himalajan rinteitä -neljän tuhannen jalan korkeudesta viiden tuhannen jalan korkeuteen, -mutta lauhkean vyöhykkeen muotojen ylivalta on ollut kenties vielä -suurempi. Samoin löysi Mann Guinean lahden rannalla sijaitsevalta -vuoriselta Fernando Pon saarelta europalaisia muotoja, noin viiden -tuhannen jalan korkeudesta ylöspäin. Ja Panaman vuorilla tapasi tohtori -Seemann jo kahden tuhannen jalan korkeudella Mexicon kasvistoa -muistuttavan kasviston, jossa "kuuman vyöhykkeen muodot olivat -sopusointuisesti yhtyneinä lauhkean vyöhykkeen muotoihin". - -Katsokaamme nyt, luoko Croll'in johtopäätös, että pohjoisen -pallonpuoliskon ollessa jääkaudella äärimäisen kylmyyden vallassa -eteläinen puolisko oli nykyistä lämpöisempi, mitään valoa eri eliöiden -nykyisin näennäisesti selittämättömään leviämiseen kummankin -pallonpuoliskon lauhkeisiin osiin ja kuuman vyöhykkeen vuoristoihin. -Jääkauden on täytynyt olla vuosissa laskien hyvin pitkä; ja kun -muistamme, kuinka avaroille aloille eräät vieraisiin maihin kotiutuneet -kasvit ja eläimet ovat muutamissa vuosisadoissa levinneet, on tämä -aikakausi ollut aivan riittävä tehdäkseen mahdolliseksi kuinka runsaan -siirtymisen tahansa. Kylmyyden yhä lisääntyessä siirtyivät arktiset -muodot, kuten tiettyä, lukuisin joukoin lauhkeisiin seutuihin; ja äsken -mainittujen tosiasiain nojalla voinemme pitää jotenkin varmana, että -jotkut elinvoimaisimmat, vallitsevimmat ja laajimmalle levinneet -lauhkean vyöhykkeen muodot siirtyivät päiväntasaajan seutujen -tasangoille. Näiden kuumien tasankojen asukkaat siirtyivät samaan -aikaan eteläisen pallonpuoliskon tropillisiin tai subtropillisiin -seutuihin, koska eteläinen pallonpuolisko tuohon aikaan oli lämpimämpi. -Jääkauden lopulla, kun entinen lämpötila vähitellen palasi molemmille -pallonpuoliskoille, tulivat päiväntasaajan alankoseuduilla elävät -pohjoisen lauhkean vyöhykkeen muodot karkotetuiksi entisille -asuinpaikoilleen tai hävisivät sukupuuttoon, samalla kuin etelästä -takaisin siirtyvät päiväntasaajaseutujen muodot valtasivat niiden -sijan. Muutamien pohjoisen lauhkean vyöhykkeen muotojen on kumminkin -miltei välttämättä täytynyt kiivetä jollekin läheiselle ylänköseudulle, -jossa, jos ylänkö on ollut kylliksi korkea, ne ovat kauan säilyneet -elossa samoinkuin arktiset muodot Europan vuoristoissa. Ne ovat -saattaneet säilyä, vaikka ei ilmasto olisikaan ollut niille täysin -sopiva, sillä ilmaston on täytynyt muuttua hyvin hitaasti ja kasveilla -on epäilemättä jonkinmoinen kyky mukautua ilmastoon, mikä käy ilmi -niiden jälkeläisilleen jättämästä erilaisesta kyvystä kestää kuumuutta -ja kylmyyttä. - -Eteläinen pallonpuolisko joutui nyt vuorostaan, tapausten mennessä -säännöllistä menoaan, ankaran jääkauden valtaan, samalla kuin lämpö -kohosi pohjoisella pallonpuoliskolla. Tällöin eteläisen lauhkean -vyöhykkeen muodot siirtyivät joukottain päiväntasaajan alankoseuduille. -Pohjoiset muodot, jotka olivat jääneet vuoristoihin, siirtyivät nyt -alangoille ja sekaantuivat eteläisten muotojen joukkoon. Nämä -jälkimäiset palasivat lämmön uudelleen kohotessa entisille -asuinpaikoilleen, jättäen joitakuita harvoja lajeja vuoristoihin ja -vieden mukanaan etelään joitakuita aikaisemmista pohjoisen lauhkean -vyöhykkeen muodoista, jotka olivat vuoristo-tyyssijoiltaan laskeutuneet -alangoille. Tämän johdosta meidän pitäisi tavata joitakuita samoja -muotoja pohjoisessa ja eteläisessä lauhkeassa vyöhykkeessä ja niiden -välillä olevien tropillisten vyöhykkeiden vuoristoissa. Mutta lajien, -jotka ovat kauan aikaa eläneet näissä vuoristoissa ja vastakkaisilla -pallonpuoliskoilla, on ollut taisteltava monien uusien muotojen kanssa -ja ne ovat olleet jonkunverran erilaisten ulkonaisten olosuhteiden -alaisina; tämän vuoksi täytyy olettaa niiden olleen hyvin taipuvaisia -muuntelemaan, jotenka saattaa odottaa niiden nykyään esiintyvän -muunnoksina tai edustavina lajeina; ja näin onkin asian laita. Meidän -on muistettava, että muinaiset jääkaudet ovat vallinneet molemmilla -pallonpuoliskoilla; sillä nämä selittävät, miksi kaukana toisistaan -olevilla lauhkean vyöhykkeen alueilla asustaa monia aivan -selväpiirteisiä lajeja, kuuluen sukuihin, joita ei nykyään tavata -välissä olevissa kuumissa vyöhykkeissä. - -Eräs merkillepantava seikka, josta Hooker on painokkaasti huomauttanut -Amerikaan nähden ja Alph. de Candolle Australiaan nähden, on se, että -paljon useampia identisiä tai lievästi muuntuneita lajeja on muuttanut -pohjoisesta etelään kuin päinvastaiseen suuntaan. Kumminkin tapaamme -Borneon ja Abessinian vuoristoissa muutamia etelämpää muuttaneita -muotoja. Syynä siihen, että siirtyminen pohjoisesta etelään on ollut -yleisempi, on luullakseni se, että pohjoisella pallonpuoliskolla on -enemmän maata kuin eteläisellä, joten pohjoiset muodot ovat -kotiseudussaan olleet lukuisampia ja ovat sen vuoksi luonnollisen -valinnan ja kilpailun vaikutuksesta kehittyneet korkeammalle asteelle -kuin eteläiset muodot. Kun pohjoiset ja eteläiset muodot jääkausien -vaihdellessa kohtasivat toisensa päiväntasaajan seuduilla, olivat -edelliset jälkimäisiä voimakkaammat ja kykenivät säilyttämään paikkansa -vuoristoissa, myöhemmin siirtyäkseen etelämmäksi eteläisten muotojen -mukana; eteläiset muodot sitävastoin eivät kyenneet samaan tapaan -siirtymään päinvastaiseen suuntaan. Nykyäänkin näemme monien -europalaisten muotojen peittävän maan La Platan tasangoilla, Uudessa -Seelannissa ja vähemmässä määrässä Australiassa, sekä saattaneen -tappiolle näiden seutujen kotoiset muodot; sitävastoin aniharvat -eteläiset muodot ovat kotiutuneet mihinkään pohjoisen pallonpuoliskon -seutuun, vaikka Europaan on viimeisten parin kolmensadan vuoden -kuluessa tuotu La Platasta ja viimeisten neljän tai viidenkymmenen -vuoden kuluessa Australiasta suuret määrät vuotia, villoja y.m. -tuotteita, joiden mukana otaksuttavasti on tullut kasvien siemeniä. -Neilgherrie-vuoret Intiassa tekevät kumminkin osittaisen poikkeuksen -säännöstä, sillä, kuten tohtori Hooker on minulle kertonut, leviävät -australialaiset muodot siellä nopeasti ja kotiutuvat seutuun. Ennen -viimeistä suurta jääkautta vallitsi tropillisten seutujen vuoristoissa -epäilemättä endeminen alppikasvisto; mutta tämä on miltei kaikkialla -väistynyt vallitsevampien muotojen tieltä, jotka ovat kehittyneet -pohjoisen pallonpuoliskon laajemmilla manneralueilla, missä olosuhteet -ovat olleet suotuisammat. Monilla saarilla ovat naturalistuneet muodot -miltei yhtä lukuisat kuin kotoiset, vieläpä toisinaan voitollakin; ja -tämä suhde on ensi askel kotoisten muotojen sukupuuttoon-sammumiseen. -Vuoristot ovat ikäänkuin saaria mantereella ja niiden asujamet ovat -väistyneet laajemmilla pohjoisilla maa-alueilla syntyneiden muotojen -tieltä, aivan samoinkuin varsinaisten saarten asujamet ovat kaikkialla -väistyneet ja nykyään ovat väistymässä mannermaan muotojen tieltä, -jotka ovat ihmisen toimesta kotiutuneet saarille. - -Sama koskee maa- ja merieläinten levenemistä pohjoisessa ja eteläisessä -lauhkeassa vyöhykkeessä ja tropillisten vyöhykkeiden vuoristoissa. -Jääkauden ollessa ankarimmallaan ja merivirtojen kulkiessa aivan toisia -suuntia kuin nykyään saattoivat jotkut lauhkeiden merten asujamet -saavuttaa päiväntasaajan tienoot, ja näistä kenties muutamat, -pysytellen viileämmissä merivirroissa, kykenivät heti muuttamaan -etelämmäksi, toisten jäädessä päiväntasaajan tienoille kylmempiin -syvyyksiin ja eläessä siellä elämäänsä, kunnes eteläinen pallonpuolisko -vuorostaan joutui jääkauden valtaan ja niille kävi mahdolliseksi -siirtyä etelämmäksi. Aivan samoin asustaa nykyäänkin Forbes'in mukaan -arktisia muotoja eristetyillä alueilla pohjoisen lauhkean vyöhykkeen -merten syvemmissä seuduissa. - -En suinkaan tahdo väittää, että edellä esitetty käsitys poistaisi -kaikki vaikeudet, jotka koskevat samojen tai lähisukuisten lajien -levenemistä, lajien, jotka nykyään elävät kaukana toisistaan -pohjoisessa ja etelässä sekä toisinaan kuumien vyöhykkeiden -vuoristoseuduissa. Mitään varmoja muuttoreittejä emme voi mainita. Emme -voi sanoa, miksi toiset lajit ovat muuttaneet ja toiset pysyneet -aloillaan, miksi toiset ovat muuntuneet ja synnyttäneet uusia muotoja, -kun taas toiset ovat jääneet muuntumatta. Emme voi toivoa kykenevämme -selittämään tällaisia tosiasioita, ennenkuin voimme selittää, miksi -juuri tämä laji, vaan ei tuo, kotiutuu ihmisen toimesta vieraaseen -maahan tai miksi toinen laji on levinnyt kaksi tai kolme kertaa -laajemmalle alueelle ja on kotiseudussaan kaksi tai kolme kertaa -yleisempi kuin jokin toinen. - -Useat pulmalliset erikoiskysymykset jäävät myöskin ratkaisematta, esim. -se, että samoja kasveja, kuten toht. Hooker on osottanut, kasvaa -toisistaan niin äärettömän etäisillä seuduilla kuin Kerguelen-maassa, -Uudessa Seelannissa ja Tulimaassa; mutta mahdollista on, kuten Lyell on -arvellut, että jäävuoret ovat niitä levittäneet. Huomattavampi seikka -on, että näillä sekä muilla toisistaan etäisillä eteläisen -pallonpuoliskon seuduilla tavataan lajeja, jotka, joskin erikoisia, -kuuluvat eteläiselle pallonpuoliskolle rajottuviin sukuihin. Jotkut -näistä lajeista ovat niin selväpiirteisiä, ettemme voi otaksua niiden -vasta viime jääkauden alusta lähtien ehtineen siirtyä nykyisille -asuinpaikoilleen ja toisintua tarpeellisessa määrässä. Tosiasiat -näyttävät viittaavan siihen, että samoihin sukuihin kuuluvat erikoiset -lajit ovat siirtyneet yhteisestä keskuksesta säteittäisesti; ja olen -taipuvainen otaksumaan, että ennen viimeisen jääkauden alkua vallitsi -eteläisellä pallonpuoliskolla lämpimämpi aikakausi, jolloin etelänavan -seuduilla, jotka nyt ovat jäiden peitossa, kukoisti varsin omituinen ja -eristetty kasvisto. Otaksuttavasti oli, ennenkuin tämä kasvisto viime -jääkaudella hävisi, muutamia muotoja jo levinnyt laajalle eteläisen -pallonpuoliskon eri seutuihin tilapäisin levenemiskeinoin ja käyttäen -levähdyspaikkoinaan sittemmin mereen vaipuneita saaria. Näin on -selitettävissä, että Amerikan, Australian, ja Uuden Seelannin -etelärannikoilla tavataan muutamia yhteisiä elämänmuotoja, joita ei ole -olemassa muualla. - -Sir C. Lyell on eräässä huomiota herättävässä kohdassa lausunut -ajatuksensa, miltei samoin sanoin kuin minäkin, suurten, kautta -maailman tapahtuneitten ilmastonmuutosten vaikutuksesta lajien -maantieteelliseen levenemiseen. Olemme jo nähneet, kuinka -Croll'in johtopäätös, että toisiaan seuraavat jääkaudet toisella -pallonpuoliskolla sattuvat yksiin vastakkaisella puoliskolla -vallitsevien lämpimämpien aikakausien kanssa, yhdessä sen olettamuksen -kanssa, että lajit hitaasti muuntuvat, selittää monia seikkoja samojen -ja sukulais-elämänmuotojen levenemisessä kaikkiin maapallon seutuihin. -Elämän virta on toisin aikakausin virrannut pohjoisesta etelään ja -toisin aikakausin etelästä pohjoiseen, saapuen kummassakin tapauksessa -päiväntasaajalle saakka; mutta virtaus on ollut voimakkaampi -pohjoisesta etelään kuin päinvastaiseen suuntaan ja on sen vuoksi -runsaammalla tulvalla peittänyt eteläiset maat. Samoinkuin vuoksi -jättää rannoille vaakasuoran rajaviivansa, joka kohoaa korkeammalle -siellä, missä vuoksi on ollut korkeampi, samoin on elämän virta -jättänyt rajaviivansa vuoristojen rinteille juovana, joka vähitellen -kohoaa napavyöhykkeen alankoseuduista ja saavuttaa suuren korkeuden -päiväntasaajan tienoilla. Niitä eri olentoja, jotka tulva näin on -heittänyt rannoille, voipi verrata villeihin ihmisrotuihin, jotka ovat -olleet pakotetut väistymään ylös vuoristoihin ja elävät siellä -edelleen, ollen meille mielenkiintoisena todistuksena ympäröivien -alankoseutujen aikaisemmista asukkaista. - - - - -XIII LUKU. - -MAANTIETEELLINEN LEVENEMINEN - -(Jatkoa). - - -Suolattoman veden eliöiden leveneminen. -- Valtamerensaarten asukkaista --- Sammakkoeläinten ja maaimettäväisten puuttuminen valtamerensaarilta. --- Saarten ja lähimmän mantereen asukasten sukulaisuus. -- Jälkikatsaus -XII ja XIII lukuun. - - - -SUOLATTOMIEN VESIEN ASUKKAAT. - - -Koska järviä ja jokivesistöjä erottavat toisistaan maaesteet, -saattaisi luulla suolattomien vesien asukkailla olevan seudullaan -rajotetun levenemisen, ja koska meri nähtävästi muodostaa vielä -ylipääsemättömämmän esteen, ei luulisi näiden eliöiden milloinkaan -voivan levitä etäisiin seutuihin. Mutta asianlaita on aivan -päinvastainen. Ei siinä kyllä, että monilla aivan eri luokkiin -kuuluvilla suolattoman veden lajeilla on äärettömän laaja -levenemisalue, vaan ovat sukulaislajit huomattavasti voitolla kautta -maailman. Kun aloin keräillä Brasilian suolattomien vesistöjen eliöitä, -muistan kuinka minua hämmästytti näiden ja Ison-Britannian vesistöjen -hyönteisten, kotiloiden y.m. yhtäläisyys, katsoen maaeliöiden -erilaisuuteen. - -Suolattoman veden eliöiden laajan levenemisen voinemme kumminkin -useimmissa tapauksissa selittää johtuvan näiden eliöiden niille -itselleen varsin edullisesta mukautumisesta, joka on tehnyt -mahdollisiksi lyhyet, taajaan tapahtuvat siirtymiset lammesta lampeen -tai joesta jokeen; ja miltei välttämättömänä seurauksena tästä niiden -kyvystä on taipuvaisuus laajaan levenemiseen. Voimme tässä tarkastaa -ainoastaan muutamia tapauksia. Vaikeimmin selitettäviä on kalojen -leveneminen. Ennen luultiin, ettei kahden toisistaan etäällä olevan -mantereen vesistöissä milloinkaan elä samoja suolattoman veden lajeja. -Äskettäin on kumminkin toht. Günther osottanut, että Galaxias -attenuatus elää Tasmaniassa, Uudessa Seelannissa, Falkland-saarilla ja -Etelä-Amerikan mantereella. Tämä ihmeellinen tapaus osottaa kenties -levenemistä antarktisesta keskuksesta jollakin aikaisemmalla -lämpimämmällä aikakaudella. Tapauksen tekee kumminkin vähemmän -hämmästyttäväksi se seikka, että tämän suvun lajit kykenevät jollakin -tuntemattomalla tavalla kulkemaan melkoisia matkoja poikki aavojen -valtameren ulappain: niinpä on olemassa eräs Uudelle Seelannille ja -Auckland-saarille yhteinen laji, vaikka näiden saarten välimatka on -noin 230 engl. penikulmaa. Samalla mantereella on suolattomien -vesistöjen kaloilla usein laaja ja ikäänkuin oikullinen leveneminen, -sillä kahdessa lähekkäin olevassa vesistössä saattavat toiset lajit -olla samoja ja toiset aivan erilaisia. - -Kalojen siirtyminen voinee joskus tapahtua satunnaisin -levenemiskeinoin. Ei esim. ole aivan harvinaista, että tuulispäät -lennättävät kaloja pitkien matkojen päähän ja että nämä alas -pudotessaan vielä ovat hengissä, ja tunnettua on niinikään, että -mätimunat pysyvät elossa vielä kauan sen jälkeen kuin ne ovat joutuneet -kuivalle maalle. Etupäässä on kumminkin leveneminen aiheutunut -myöhäisellä ajalla tapahtuneista muutoksista maanpinnan kaltevuudessa, -joiden vaikutuksesta joet ovat yhtyneet toisiinsa. On myöskin olemassa -esimerkkejä siitä, että joet ovat tulva-aikoina yhtyneet, vaikkei -maanpinnan kaltevuudessa olekaan tapahtunut mitään muutoksia. Saman -johtopäätöksen voimme tehdä siitä, että kalalajit, jotka elävät -useimpien yhdenjaksoisten vuoristojonojen vastakkaisilla puolilla, -suuresti eroavat toisistaan, koska vuoristojonojen on täytynyt -varhaisista ajoista kokonaan estää kummallakin puolella virtaavien -jokivesistöjen yhtyminen. Eräät suolattoman veden kalat kuuluvat hyvin -vanhoihin muotoihin, joten siis niihin nähden on ollut runsaasti aikaa -suuriin maantieteellisiin muutoksiin, mikä taas on tehnyt laajan -levenemisen mahdolliseksi. Sitäpaitsi on toht. Günther äskettäin -useiden asianhaarojen nojalla tullut siihen johtopäätökseen, että -kalojen luokassa samat muodot ovat olleet pitkäikäisiä. Suolaisen veden -kaloja voidaan vähitellen ja varovasti totuttamalla saada elämään -suolattomassa vedessä. Valenciennes'in mukaan on tuskin olemassa -ainoatakaan kalaryhmää, jonka kaikki jäsenet ovat suolattoman veden -kaloja, jotenka siis jokin suolattoman veden kalojen ryhmään kuuluva -merikalalaji voi uiskennella pitkiä matkoja pitkin meren rannikkoja ja -mahdollisesti suuremmatta vaikeudetta mukautua elämään jonkin etäisen -maan suolattomissa vesistöissä. - -Muutamat suolattoman veden kotilot ovat hyvin laajalle levinneitä ja -sukulaislajit, jotka teoriamme mukaan polveutuvat yhteisestä -alkumuodosta ja joiden on täytynyt lähteä yhteisestä alkukodista, ovat -voitolla kautta maailman. Niiden leveneminen kummastutti minua ensinnä -suuresti, koska ei mielestäni ollut luultavaa, että linnut -kuljettaisivat niiden munia, ja koska munat, samoinkuin -täysinkehittyneetkin eliöt, heti kuolevat merivedessä. En voinut -käsittää sitäkään, kuinka jotkut naturalistuneet lajit ovat nopeasti -levinneet kautta koko alueen. Mutta kaksi sittemmin havaitsemaani -seikkaa -- ja monia muita samanlaisia tullaan epäilemättä -vastaisuudessa keksimään -- luovat jonkin verran valoa tähän hämärään -asiaan. Olen pari kertaa havainnut, että sorsien äkkiä sukeltaessa -pinnalle lammessa, jossa kasvaa limaskaa, niiden selkään on tarttunut -näitä pieniä kasveja; ja siirtäessäni limaskaa akvariumista toiseen on -minulle sattunut, että samalla olen tahtomattani siirtänyt suolattoman -veden nilviäisiä toiseen akvariumiin. Mutta eräs toinen levenemiskeino -on kenties vielä tehokkaampi: pistin sorsanjalan akvariumiin, jossa -paljon suolattoman veden kotiloita oli juuri tulemassa munista ja -havaitsin kuinka pienen pieniä, äsken munasta päässeitä nilviäisiä -joukottain ryömi pitkin sorsanjalkaa, takertuen siihen niin lujasti, -että otettuani jalan vedestä en saanut niitä pois ravistamalla; vasta -vähän vanhempina ne vapaaehtoisesti irtautuivat siitä. Nämä äsken -munasta päässeet nilviäiset elivät sorsan jalalla kosteassa ilmassa -12-20 tuntia; tässä ajassa voi sorsa tai haikara lentää vähintäin kuusi -tai seitsemänsataa engl. penikulmaa, ja jos tuuli on kuljettanut sen -meren yli jollekin valtamerensaarelle tai muuhun etäiseen paikkaan, -niin se varmasti laskeutuu johonkin lammikkoon tai puroon. Sir Charles -Lyell on kertonut minulle, että on tavattu eräs Dytiscus, johon eräs -Ancylus -- muuan suolattoman veden nilviäinen -- oli lujasti -takertunut. Eräs samaan heimoon kuuluva vesikuoriainen, muuan -Colymbetes-laji, lensi kerran "Beagle" laivan kannelle, laivan ollessa -45 engl. penikulman päässä lähimmästä mantereesta; kuinka paljon -kauemmaksi suotuisa myrskytuuli olisi voinut sen kuljettaa, on -mahdotonta sanoa. - -On kauan ollut tunnettua, kuinka äärettömän laajalle useat suolattoman -veden kasvit, vieläpä suokasvitkin ovat levinneet, sekä yli mantereiden -että kaukaisimmillekin valtamerten saarille. Sattuvan esimerkin tästä -tarjoovat Alph. de Candollen mukaan ne maakasviryhmät, joihin kuuluu -hyvin harvoja vesikasveja; jälkimäiset näyttävät alun pitäin ikäänkuin -itsestään saavuttavan laajan levenemisen. Suotuisat levenemiskeinot -selittänevät tämän seikan. Olen aikaisemmin huomauttanut, kuinka -lintujen jalkoihin ja nokkaan on toisinaan tarttunut hiukan multaa. Jos -kahlaajat, jotka tavallisesti oleskelevat lampien lietteisillä -rannoilla, äkkiä säikähtyneinä kohoavat lentoon, ovat niiden jalat -miltei varmasti liejun ryvettämät. Tähän lahkoon kuuluvat linnut -viettävät kuljeskelevampaa elämää kuin mitkään muut ja niitä tavataan -sattumoisin kaikkein etäisimmillä ja autioimmilla avoimen valtameren -saarilla; ei ole todennäköistä, että ne lentoretkillään laskeutuisivat -meren pinnalle, joten lika ei huuhtoudu pois niiden jaloista, ja maalle -saavuttuaan ne varmasti lentävät tavanmukaisille oleskelupaikoilleen, -suolattomien vesien partaille. Luullakseni kasvientutkijat eivät ole -tulleet huomanneeksi, kuinka paljon siemeniä lampien muta sisältää. -Olen tehnyt useita pieniä kokeita, mutta mainitsen tässä ainoastaan -merkillisimmän tapauksen. Otin helmikuussa kolme ruokalusikallista -mutaa kolmesta eri paikasta veden alta erään pienen lammikon reunalta. -Tämä muta painoi kuivattuna ainoastaan 6 3/4 unssia. Säilytin sitä -peitettynä työhuoneessani kuusi kuukautta, poimien ja laskien jokaisen -kasvin, joka siitä kasvoi; kasveja oli useanlajisia ja lukumäärältään -537, vaikka tuo liejuinen muta mahtui pieneen kupposeen, Katsoen näihin -tosiasioihin, olisi mielestäni käsittämätöntä, elleivät vesilinnut -kuljettaisi suolattoman veden kasveja hyvinkin etäällä oleviin lampiin -ja virtoihin, missä ei niitä ennestään kasva. Samalla tavalla lienevät -joidenkin pienempien suolattoman veden eläinten munat levinneet. - -Jotkut muut tuntemattomat levenemistavat lienevät myöskin osaltaan -vaikuttaneet. Olen maininnut suolattoman veden kalojen syövän -eräänlaisia siemeniä, kun taas kalat toisia siemeniä nieltyään -oksentavat ne; pienetkin kalat nielevät melkoisen suuria siemeniä, -kuten keltaisen ulpukan ja Potamogeton kasvin siemeniä. Haikarat ja -monet muut linnut ovat vuosisatojen kuluessa joka päivä syöneet kaloja; -syötyään ne nousevat lentoon ja lentävät toisille vesille tai tuulen -kuljettamina meren yli; ja me olemme nähneet, kuinka siemenet, jotka -linnut ovat monien tuntien kuluttua oksentaneet pieninä pallosina tai -ulostaneet, ovat säilyttäneet itäväisyytensä. Nähdessäni Nelumbiumin, -tuon kauniin ulpukan, siementen suuren ko'on ja muistaessani, mitä -Alph. de Candolle lausuu tämän kasvin levenemisestä, arvelin sen -levenemistä olevan mahdoton selittää; mutta Audubon mainitsee -löytäneensä suuren etelämaisen ulpukan (tohtori Hooker'in arvelun -mukaan Nelumbium luteum'in) siemeniä haikaran vatsasta. Nyt on hyvin -luultavaa, että tämä lintu on usein lentänyt vatsa täynnä näitä -siemeniä jollekin etäiselle lammelle ja on varsin todennäköistä, että -se nautittuaan siellä vankan kala-aterian on oksentanut itäväisyytensä -säilyttäneet siemenet pallosina. - -Tarkastaessamme näitä eri levenemiskeinoja on muistettava, että kun -jokin lampi tai joki on muodostunut esim. vedestä kohoavalle saarelle, -se aluksi on asukkaita vailla ja silloin on yhdellä ainoalla siemenellä -tai munalla hyvä menestymisen mahdollisuus. Vaikka aina täytyykin olla -taistelua olemassaolosta saman lammen asukkaiden kesken, kuinka -harvalukuisia lajit lienevätkin, niin koska kumminkin taajaan -asutussakin lammessa lajien lukumäärä on pieni verrattuna samankokoisen -maa-alueen asukkaihin, lienee niiden keskinäinen kilpailu vähemmän -ankara kuin kilpailu maaeliö-lajien välillä; tämän vuoksi on vieraan -seudun vesistöistä saapuneella tulokkaalla parempi mahdollisuus -saada itselleen vallatuksi uusi sija, kuin kysymyksen ollessa -maaeliö-siirtolaisista. Meidän on muistettava, että useat suolattoman -veden asujamet ovat alhaisella kehitysasteella, ja on syytä otaksua, -että sellaiset olennot muuntuvat hitaammin kuin korkeammat, joten on -ollut runsaasti aikaa vesieliöiden siirtymiseen. Emme myös saa unohtaa -sitä todennäköisyyttä, että monet suolattoman veden muodot ovat muinoin -olleet levinneinä yhtenäisille äärettömän laajoille alueille ja sitten -paikoitellen hävinneet sukupuuttoon, joten on muodostunut eristettyjä -levenemisalueita. Mutta suolattoman veden kasvien ja alhaisempien -eläinten laaja leveneminen, joko nämä sitten ovat pysyneet kaikkialla -samanlaisina tai jonkun verran muuntuneet, riippuu nähtävästi ensi -sijassa siitä, että niiden siemeniä ja munia levittävät laajalle -eläimet, etenkin suolattomien vesistöjen linnut, joilla on hyvä -lentokyky ja joiden on tapana siirtyä toisilta vesipaikoilta toisille. - - - -VALTAMERENSAARTEN ASUKKAISTA. - - -Tulemme nyt viimeiseen niistä kolmesta tosiasiaryhmästä, jotka olen -valinnut käsitelläkseni, koska ne tarjoovat suurimmat vaikeudet -selittäessämme lajien levenemistä siltä näkökannalta, etteivät -ainoastaan kaikki saman lajin yksilöt ole lähtöisin samalta alueelta, -vaan että sukulaislajitkin, olkoonpa että niiden nykyiset asuma-alueet -ovat mahdollisimman etäällä toisistaan, ovat siirtyneet nykyisille -asuinpaikoilleen samalta alueelta -- niiden aikaisinten esivanhempien -synnyinseudulta. Olen jo ennen esittänyt ne syyt, joiden vuoksi en usko -mannerten nykyisten lajien eläessä ulottuneen niin äärettömän laajoille -aloille, että kaikki eri valtamerissä sijaitsevat monilukuiset saaret -ovat siten saaneet nykyiset maa-asujamensa. Tämä käsitys poistaisi -monta vaikeutta, mutta se ei mitenkään selittäisi kaikkia saarten -asujamistoa koskevia seikkoja. Seuraavassa en aio rajottua pelkkään -levenemiskysymykseen, vaan aion käsitellä muutamia muitakin tapauksia, -jotka osottavat, kumpiko noista kahdesta teoriasta, toisistaan -riippumattomien luomistöiden vaiko polveutuinis- ja muuntumisteoria, on -paikkansa pitävä. - -Kaikenlaatuisten valtamerensaarilla asustavien lajien lukumäärä -on pieni verrattuna niiden lajien lukumäärään, jotka elävät -samankokoisilla manner-alueilla; Alph. de Candolle on myöntänyt tämän -kasveihin ja Wollaston hyönteisiin nähden. Uudessa Seelannissa, jonka -ulottuvaisuus pohjoisesta etelään on 780 maant. penikulmaa ja jossa on -korkeita vuoristoja ja vaihtelevia kasvupaikkoja, sekä läheisillä -Auckland-, Campbell- ja Chatham-saarilla on yhteensä ainoastaan 960 -kukkivaa kasvilajia. Verratessamme tätä vaatimatonta lukumäärää niiden -lajien lukumäärään, jotka rehottavat samankokoisilla alueilla -lounais-Australiassa tai Hyväntoivonniemellä, emme voi olla tulematta -siihen johtopäätökseen, että jokin erilaisista fysillisistä -elinehdoista riippumaton seikka on aiheuttanut tämän suuren erotuksen -lajien lukumäärässä. Luontonsa puolesta yksitoikkoisessa Cambridgen -kreivikunnassakin on 847 ja pienellä Anglesean saarella 764 kasvilajia; -näihin lukuihin tosin sisältyy muutamia saniaisia ja eräitä -maahantuotuja kasveja, eikä vertaus muutamissa muissakaan suhteissa -ole aivan tasapuolinen. On olemassa todistuksia siitä, ettei -hedelmättömällä Ascensionsaarella alkuaan ollut puolta tusinaa -kukkivaa kasvilajia, mutta nykyään ovat monet lajit kotiutuneet -saarelle samoinkuin Uuteen Seelantiin ja jokaiselle muullekin -valtamerensaarelle. St. Helenalla ovat naturalistuneet kasvit ja -eläimet otaksuttavasti suureksi osaksi tai kokonaan hävittäneet -sukupuuttoon monta kotoista lajia. Ken arvelee jokaisen lajin olevan -erikseen luodun, hänen täytyy otaksua, ettei valtamerten saarille ole -luotu riittävää määrää niille parhaiten soveltuvia kasvi- ja -eläinlajeja, koska ihminen on tahtomattaan kansottanut ne paljon -runsaammalla ja täydellisemmällä asujamistolla kuin luonto. - -Vaikka lajien lukumäärä on valtamerensaarilla vähäinen, on endemisten -lajien (s.o. lajien, joita ei tavata missään muualla maailmassa) -suhteellinen lukumäärä usein tavattoman suuri. Tämän havaitsemme -verratessamme esim. Madeiran endemisten maakotiloiden tai -Galapagos-saariston endemisten lintujen lukumäärää millä tahansa -samankokoisella manneralueella tavattavien endemisten lajien -lukumäärään. Tämä olikin teoretisesti odotettavissa. Sillä kuten jo -aikaisemmin on selitetty, ovat lajit, jotka silloin tällöin sattumalta -ovat joutuneet uudelle eristetylle alueelle ja joiden on siellä -taisteltava uusien kilpailijoiden kanssa, erittäin taipuvaisia -muuntelemaan ja synnyttävät usein ryhmän toisintuneita jälkeläisiä. -Mutta me emme mitenkään saa tehdä sitä johtopäätöstä, että koska -jollakin saarella jonkin luokan kaikki jäsenet ovat saarelle erikoisia, -jonkin toisen luokan tai saman luokan toisen lahkon jäsenet myöskin -olisivat endemisiä. Muuntumatta jääneet kasvit ovat nähtävästi olleet -sellaisia, jotka ovat siirtyneet saarelle joukottain, joten niiden -keskinäiset suhteet eivät ole paljoa häiriintyneet, ja toiseksi on -lajien emämaasta nähtävästi usein myöhemmän saapunut muuntumattomia -siirtolaisia, joiden kanssa saarelle kotiutuneet muodot ovat -risteytyneet. Huomattava on, että sellaisesta risteytymisestä -syntyneiden jälkeläisten täytyy olla hyvin voimakkaita, niin että -tilapäisenkin risteytymisen vaikutus tulee tehokkaammaksi kuin mitä -voisi ennakolta arvata. Tahdon valaista asiaa muutamilla esimerkeillä. -Galapagos-saarilla on 26 maalintua, näistä on 21 (tai kenties 23) -näille saarille erikoisia, jotavastoin 11:n merilinnun joukossa on -ainoastaan 2 endemistä lajia. Selvää on, että merilintuja voi saapua -näille saarille paljon helpommin ja useammin kuin maalintuja. -Bermudas-saarilla sitävastoin, jotka ovat jotenkin saman matkan päässä -Pohjois-Amerikasta kuin Galapagos-saaret Etelä-Amerikasta ja jossa -maaperä on sangen erikoinen, ei ole ainoatakaan endemistä maalintua; ja -me tiedämme J.M. Jones'in oivallisesta Bermudas-saarten kuvauksesta, -että hyvin monet pohjois-amerikalaiset linnut toisinaan, jotkut -useinkin, tulevat noille saarille. Miltei joka vuosi -- kertoo E.V. -Harcourt -- kuljettaa tuuli monia europalaisia ja afrikalaisia lintuja -Madeiralle; tällä saarella asustaa 99 lintulajia, joista yksi ainoa on -sille erikoinen, joskin hyvin läheistä sukua eräälle europalaiselle -muodolle; kolme tai neljä muuta lajia tavataan ainoastaan tällä ja -Kanarian saarilla. Bermudas-saarten ja Madeiran linnusto on siis -peräisin läheisiltä manterilta, jossa nämä linnut ovat pitkien -aikakausien kuluessa taistelleet keskenään olemassa-olosta ja -soveltautuneet toistensa mukaan. Kun siis jokin laji on täällä -asettunut uusille asuinsijoilleen, ovat muut lajit määränneet sille -oman varman paikkansa ja omat elintapansa, minkä vuoksi laji ei -myöhemmin ole ollut kovinkaan altis muuntelemaan. Sitäpaitsi on -risteytyminen muuntumattomien, emämaasta usein saapuvien siirtolaisten -kanssa ollut omansa tukahuttamaan jokaisen muuntelutaipumuksen. -Madeiralla on myöskin tavattoman suuri joukko sille erikoisia -maakotiloita, jotavastoin sen rannoilla ei tavata ainoatakaan saarelle -erikoista merikotilolajia. Vaikka emme tiedäkään, miten merikotilot -leviävät, voimme kumminkin käsittää, että niiden munat tai toukat -voivat kenties merilevien tai ajelehtivien puiden mukana kulkeutua -kolmen tai neljänsadan penikulman levyisen ulapan yli paljon helpommin -kuin maakotilot. Madeiran eri hyönteislahkot osottavat miltei -samansuuntaisia tapauksia. - -Valtamerensaarilla ovat usein kokonaiset eläinluokat vailla -edustajia ja näiden paikat ovat muiden luokkien hallussa; niinpä -Galapagos-saarilla matelijat ja Uudessa Seelannissa jättiläismäiset -siivettömät linnut täyttävät tai vielä hiljattain täyttivät -imettäväisten paikan. Vaikka puhummekin tässä Uudesta Seelannista -valtamerensaarena, on hieman epäiltävää, voidaanko se lukea näiden -joukkoon, koska se on alaltaan suuri, eikä salmi, joka erottaa sen -Australiasta, ole erittäin syvä. Saaren geologisen luonteen ja sen -vuorenselänteiden suunnan johdosta Rev. W.B. Clarke on hiljattain -väittänyt, että sitä, samoinkuin Uutta Kaledoniaa, on pidettävä -Australian jatkona. Mitä kasveihin tulee, on toht. Hooker osottanut, -että eri lahkoihin kuuluvien kasvien keskinäiset lukuisuussuhteet ovat -Galapagos-saarilla aivan toiset kuin muualla. Kaikki tällaiset -lukusuhteiden eroavaisuudet ja eräiden kokonaisten eläin- ja -kasviryhmien puuttuminen selitetään tavallisesti johtuviksi saarten -fysillisten elinehtojen oletetusta erilaisuudesta; mutta tämä selitys -tuntuu jotenkin epäilyttävältä. Siirtymisen suurempi tai pienempi -helppous näyttää olleen ainakin yhtä tärkeä seikka kuin elinehtojen -laatu. Voisimme kertoa monia merkillisiä pieniä tosiasioita -valtameren-saarten asukkaista. Niinpä eräillä saarilla, joilla ei -asusta ainoatakaan imettäväistä, muutamien endemisten kasvien siemenet -ovat varustetut siroilla väkäsillä; ja kumminkin ovat harvat -mukautumissuhteet selvemmin havaittavia kuin se, että väkästen -tarkotuksena on siementen kulkeutuminen nelijalkaisten villoissa tai -turkissa. Mutta väkäsellä varustettu siemen on voinut joutua saarelle -jollakin muulla tavalla; ja kasvi on, myöhemmin muuntuessaan -endemiseksi lajiksi, säilyttänyt väkäsensä, joista on tullut -samanlaiset hyödyttömät elimet kuin useiden saarilla elävien -kovakuoriaisten peitinsiipien alla olevista kokoonkurtistuneista -siivistä. - -Saarilla tavataan usein sellaisiin lahkoihin kuuluvia puita tai -pensaita, jotka muualla käsittävät ainoastaan ruohokasveja. Puilla on -usein, kuten Alph. de Candolle on osottanut, rajotettu levenemisalue, -mikä sitten syy lieneekin, joten niillä on pienet mahdollisuudet levitä -kaukaisille valtamerensaarille; ja ruohokasvi, jolla ei ollut mitään -mahdollisuutta menestykselliseen kilpailuun monien mannermaalla -kasvavien täysinkehittyneiden puiden kanssa, on saarelle jouduttuaan -voinut päästä voitolle muista ruohokasveista kasvaessaan yhä -korkeammaksi ja kohottaessaan latvansa niiden yläpuolelle. Tässä -tapauksessa on luonnollinen valinta kenties pyrkinyt kartuttamaan -kasvin kokoa, mihin lahkoon se kuuluneekin, muuttaen sen ensin -pensaaksi ja sitten puuksi. - - - -SAMMAKKOELÄINTEN JA MAAIMETTÄVÄISTEN PUUTTUMINEN VALTAMERENSAARILTA. - - -Mitä siihen tulee, että kokonaisia eläinlahkoja puuttuu -valtamerensaarilta, huomautti Bory St. Vincent jo kauan sitten, ettei -yhdelläkään niistä monista saarista, jotka ovat siroteltuina suuriin -valtameriin, milloinkaan ole tavattu sammakkoeläimiä. Olen koettanut -ottaa selkoa asiasta ja olen havainnut väitteen pitävän paikkansa -lukuunottamatta Uutta Seelantia, Uutta Kaledoniaa, Andaman-saaria ja -mahdollisesti Salomon-, ja Seychell-saaria. Mutta olen jo huomauttanut, -että on epäiltävää, voidaanko Uutta Seelantia ja Uutta Kaledoniaa -lukea valtamerensaariksi, ja tämä on vielä epäiltävämpää Andaman-, -Salomon- ja Seychell-saariin nähden. Sammakoiden, konnien ja -vesiliskojen puuttumista niin monilta varsinaisilta valtamerensaarilta -ei voida selittää fysillisistä elinehdoista johtuvaksi. Päinvastoin -näyttää siltä, että saaret olisivat näille eläimille erikoisen sopivia -paikkoja; sillä Madeiralle, Azoreille ja Mauritius-saarille tuodut -sammakot ovat siellä niin lisääntyneet, että niistä on tullut oikea -maanvaiva. Mutta koska nämä eläimet, paitsi tietääkseni eräs -intialainen laji, ja niiden mäti heti kuolevat merivedessä, on -ymmärrettävissä, että niiden on hyvin vaikeata siirtyä meren yli ja -ettei niitä siis voi olla varsinaisilla valtamerensaarilla. Sitävastoin -olisi luomisteorian kannalta varsin vaikeata selättää, miksi niitä ei -ole luotu myöskin näille saarille. - -Imettäväiset osottavat meille toisen samanlaisen tapauksen. Olen -huolellisesti tutkinut vanhimpia matkakuvauksia, mutta en ole tavannut -niissä ainoatakaan luotettavaa tiedonantoa, että jokin maaimettäväinen -(paitsi alkuasukasten pitämiä kotieläimiä) asustaisi jollakin saarella, -joka sijaitsee enemmän kuin 300 engl. penikulman päässä mantereesta tai -suuresta mannersaaresta; ja monet saaret, jotka sijaitsevat paljon -lähempänä mannerta, ovat myöskin niitä vailla. Falkland-saaria, joilla -asustaa eräs sudentapainen kettu, ei voi pitää varsinaisina -valtamerensaarina, koska tämä saariryhmä lepää mantereen yhteydessä -olevalla särkällä noin 280 engl. penikulman päässä mantereesta. -Sitäpaitsi jäävuoret ovat muinoin tuoneet kallionmöhkäleitä saarten -länsirannikoille, joten on mahdollista, että jäävuoret ovat voineet -kuljettaa saarille kettuja, kuten nykyäänkin usein tapahtuu -napaseuduissa. Ei voida väittää, etteivät pienet saaret voisi elättää -ainakin pieniä imettäväisiä, sillä näitä tavataan monissa osissa -maailmaa aivan pienillä saarilla, jos saaret sijaitsevat mantereen -läheisyydessä; ja on tuskin olemassa ainoatakaan saarta, jolle eivät -pienemmät nelijalkaisemme olisi kotiutuneet ja suuresti lisääntyneet. -Yleisen luomisopin kannattajat eivät voi väittää, ettei imettäväisten -luomiseen ole ollut riittävästi aikaa; monet tuliperäiset saaret ovat -kyllin vanhoja, kuten käy ilmi siitä hämmästyttävästä kulutuksesta, -jonka alaisina ne ovat olleet, ja niiden tertiärikerroksista. Onhan -ollut riittävästi aikaa muihin luokkiin kuuluvien endemisten lajien -syntymiseen, ja manterilla tiedetään uusien imettäväislajien ilmestyvän -ja häviävän nopeammin kuin alhaisempien eläinten. Vaikkei -valtamerensaarilla tavata maaimettäväisiä, asustaa miltei joka saarella -lentäviä imettäväisiä. Uudessa Seelannissa elää kaksi lepakkolajia, -joita ei tavata missään muualla maailmassa. Norfolk-saarella, -Fidshi-saarilla, Bonin-saarilla, Karolineilla, Marianeilla ja -Mauritius-saarella on kaikilla erikoiset lepakkolajinsa. Miksi -- -voidaan kysyä -- olisi luova voima synnyttänyt näille kaukaisille -saarille ainoastaan lepakoita, eikä muita imettäväisiä? Minun -edustamaltani käsityskannalta on helppoa antaa vastaus tähän -kysymykseen. Mikään maaimettäväinen ei voi päästä aavan merenulapan -yli, mutta lepakot kyllä kykenevät siihen. Lepakkojen on nähty -päiväsaikaan lentävän kauas Atlantille ja kaksi amerikalaista lajia -vierailee joko satunnaisesti tai säännöllisesti Bermudas-saarilla, -jotka ovat 600 engl. penikulman päässä mantereesta. Mr. Tomes, joka on -erikoisesti tutkinut tätä heimoa, on minulle ilmottanut, että monet -lajit ovat levinneet äärettömän laajalle, jotenka niitä tavataan sekä -manterilla että kaukaisilla saarilla. Meidän on siis ainoastaan -oletettava, että tuollaiset vaeltavat lajit ovat uudessa kotiseudussaan -toisintuneet, mikäli niiden uusi asema on sitä vaatinut, niin käsitämme -hyvin, miksi valtamerensaarilla tavataan endemisiä lepakkoja, samalla -kuin saarilta puuttuu imettäväisiä. - -Toinenkin mielenkiintoinen seikka herättää huomiotamme, nim. se suhde, -joka on olemassa saaria toisistaan ja lähimmästä manteresta erottavan -meren syvyyden ja saarilla asustavien imettäväisten läheisemmän tai -etäisemmän sukulaisuuden välillä. Windsor Earl'in tekemiä merkillisiä -havaintoja tästä seikasta on Wallace sittemmin suuresti laajentanut -etevässä tutkimuksessaan, joka käsittelee Itä-Intian saariston -asujamistoa. Saariston jakaa Celebes-saaren kohdalla kahtia syvä -valtameren ulappa, samalla erottaen toisistaan kaksi jyrkästi eroavaa -imettäväis-eläimistöä. Salmen kummallakin puolella olevat saaret -sijaitsevat verrattain matalalla merenalaisella särkällä ja eri -saarilla asustaa samoja tai lähisukuisia nelijalkaisia. En ole vielä -ehtinyt tarkastaa tätä seikkaa kaikkialla maapallon eri seuduissa, -mutta sikäli kuin olen sitä tutkinut pitää suhde paikkansa. Niinpä -Ison-Britannian erottaa Europan mannermaasta matala salmi ja -imettäväiset ovat kummallakin puolella samoja. Samoin on kaikkien -Australian rannikon läheisyydessä sijaitsevien saarten ja Australian -mantereen laita. Länsi-Intian saaret sitävastoin sijaitsevat syvään -vaipuneella särkällä, jonka syvyys on lähes 1000 syltä; näillä saarilla -tapaamme amerikalaisia muotoja, mutta lajit, vieläpä suvutkin, ovat -aivan eroavia. Koska eri eläinlajien suurempi tai pienempi muuntuminen -osaksi johtuu kuluneen ajan pituudesta ja koska on luultavampaa, että -saaret, joita matalat salmet erottavat mannermaasta ja toisistaan, ovat -myöhemmin olleet mantereen sekä toistensa yhteydessä kuin syvempien -salmien erottamat saaret, on ymmärrettävää, miksi on olemassa suhde -kahta imettäväiseläimistöä erottavan meren syvyyden ja eläimistöjen -keskinäisen sukulaisuuden välillä -- suhde, jota riippumattomien -luomistöiden teoria ei ensinkään kykene selittämään. - -Edellämainitut valtamerensaarten asukkaita koskevat huomiot -- lajien -harvalukuisuus ja endemisten muotojen suhteellinen runsaus; saman -luokan eräiden ryhmien muuntuminen ja toisten ryhmien muuntumattomuus; -kokonaisten lahkojen, kuten sammakkoeläinten ja maaimettäväisten -puuttuminen, samalla kuin saarilla tavataan lentäviä imettäväisiä, -lepakkoja; eräiden kasvilahkojen jäsenten omituiset keskinäiset -lukuisuussuhteet, ruohokasvien kehittyminen puiksi j.n.e. -- nämä -seikat näyttävät mielestäni pikemmin tukevan sitä käsitystä, että lajit -ovat levinneet tilapäisin levenemiskeinoin pitkien aikakausien -kuluessa, kuin sitä otaksumaa, että kaikki valtamerensaaret ovat -aikaisemmin olleet lähimmän mantereen yhteydessä. Sillä jos jälkimäinen -otaksuma pitäisi paikkansa, olisi oletettava eri luokkien siirtyneen -saarille yhdenmukaisempina, ja koska asukkaat olisivat tulleet niille -useita eri lajeja käsittävinä ryhminä, eivät lajien keskinäiset suhteet -olisi suuresti hämmentyneet, joten lajit joko eivät olisi suuresti -muuntuneet tai olisivat muuntuneet tasaisemmalla tavalla. - -Kieltämättä monesti on varsin vaikeata käsittää, kuinka eräät -kaukaisempien saarten asukkaat, joko nämä sitten ovat säilyttäneet -entisen lajiluonteensa tai myöhemmin muuntuneet, ovat voineet saapua -nykyisille asuinpaikoilleen. Mutta me emme saa jättää huomioon -ottamatta sitä mahdollisuutta, että joskus on ollut olemassa muita, -levähdyspaikoiksi soveltuvia saaria, joista nyt ei ole tähdettäkään -jäljellä. Mainitsen erikseen erään pulmallisen tapauksen. Miltei -kaikilla valtamerensaarilla, kaikkein eristetyimmillä ja -pienemmilläkin, asustaa maakotiloita, yleensä endemisiä, mutta -toisinaan muuallakin tavattavia lajeja; tästä on toht. A.A. Gould -antanut oivallisia esimerkkejä, mitä Tyynen meren saariin tulee. Nyt on -tunnettua, että maakotilot helposti tuhoutuvat merivedessä; niiden -munat, ainakin ne, joilla minä olen kokeillut, uppoavat siinä ja -kuolevat. Mutta kumminkin täytyy niillä olla jokin meille tuntematon, -mutta tehokas tilapäinen levenemiskeino. Olisiko kenties mahdollista, -että äsken munasta päässeet poikaset joskus takertuisivat maassa -istuvien lintujen jalkoihin ja siten kulkeutuisivat toisiin seutuihin? -Olen tullut ajatelleeksi, että talviunessa olevat maakotilot, -kalvomaisen keton peittäessä kotilon suuta, voivat kenties ajopuiden -mukana, niiden halkeamiin takertuneina, kulkeutua melko leveiden -merenlahtien poikitse. Olen havainnut useiden lajien tässä tilassa -säilyvän vahingoittumatta merivedessä seitsemän päivää; eräs kotilo, -Helix pomatia, jota oli siten pidetty vedessä seitsemän päivää ja joka -uudelleen upotettiin meriveteen kahdeksikymmeneksi päiväksi, toipui -täydellisesti. Tänä aikana olisi keskinkertaisen nopea merivirta voinut -kuljettaa kotilon 660 maantieteellisen penikulman päähän. Koska tällä -Helix-lajilla on paksukalkkinen kansi, poistin sen, ja kun se oli -muodostanut uuden kaivomaisen kannen, upotin kotilon jälleen -neljäksitoista päiväksi meriveteen, jonka jälkeen se uudelleen virkosi -ja ryömi pois. Parooni Aucapitaine on myöhemmin tehnyt samanlaisia -kokeita. Hän asetti 100 maakotiloa, jotka kuuluivat kymmeneen lajiin, -rei'illä varustettuun laatikkoon ja upotti sen kahdeksi viikoksi -mereen. Sadasta kotilosta virkosi kaksikymmentäseitsemän. Kannen -olemassa-ololla näyttää olleen merkitystä, koska kahdestatoista -kappaleesta Cyclostoma elegans lajia, joka on tällä varustettu, -yksitoista jäi eloon. Huomattava seikka, katsoen siihen, että Helix -pomatia, jolla kokeilin, niin hyvin kesti suolaveden vaikutusta, on -ettei ainoakaan niistä viidestäkymmenestäneljästä neljään muuhun -Helix-lajiin kuuluvasta kappaleesta, joilla Aucapitaine teki kokeita, -jäänyt henkiin. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että maakotilot -olisivat usein kulkeutuneet yllämainitulla tavalla; todennäköisempää -on, että linnut ovat kuljettaneet niitä jaloissaan. - - - -SAARTEN JA LÄHIMMÄN MANNERMAAN ASUKASTEN SUKULAISUUDESTA. - - -Omituinen ja meille tärkeä tosiasia on, että saarilla asustavat lajit -ovat sukua lähimmän mantereen lajeille, olematta silti aivan samoja. -Tästä voisimme mainita lukuisia esimerkkejä. Galapagos saaret, jotka -sijaitsevat päiväntasaajan seudulla, ovat 500-600 engl. penikulman -päässä Etelä-Amerikan rannikolta. Näiden saarten miltei kaikki maa- ja -vesieliöt osottavat ilmeistä sukulaisuutta Amerikan mannermaan -asujanten kanssa. Saarilla asustaa kaksikymmentäkuusi maalintua; näistä -kahtakymmentäyhtä tai mahdollisesti kahtakymmentäkolmea pidetään -erikoisena lajina ja yleensä arveltanee, että ne ovat erikoisesti -luodut näitä saaria varten. Mutta useimpien lintujen läheinen -sukulaisuus amerikalaisten lajien kanssa ilmenee miltei jokaisessa -ruumiillisessa tunnusmerkissä, elintavoissa, liikkeissä ja äänessä. -Sama on muidenkin eläinten sekä suureksi osaksi myöskin kasvien laita, -kuten toht. Hooker on osottanut oivallisessa tämän saariston kasvistoa -käsittelevässä kasviossaan. Tarkastellessaan asujamistoa näillä -tuliperäisillä Tyynen meren saarilla, jotka sijaitsevat useiden satojen -engl. penikulman päässä mantereesta, tuntee luonnontutkija seisovansa -amerikalaisella maaperällä. Miksi on asian laita tällainen? Miksi -ilmenee näissä lajeissa, jotka oletetaan erikoisesti Galapagos-saarille -ja yksin niitä varten luoduiksi, niin selvänä sukulaisuus Amerikan -mantereelle luotujen lajien kanssa? Elinehdot, saarten geologinen -luonne, korkeus- ja ilmastosuhteet, eri luokkien keskinäiset -lukuisuussuhteet eivät mitenkään läheisesti muistuta Etelä-Amerikan -rannikolla vallitsevia elinehtoja, päinvastoin on kaikissa näissä -kohdin olemassa melkoisia eroavaisuuksia. Toisaalta taas ovat -Galapagos- ja Kap Verde-saaret huomattavan yhdenkaltaisia saarten -tuliperäisen luonteen, ilmaston, korkeussuhteiden ja saarten ko'on -puolesta; mutta kuinka täydellinen ja perinpohjainen onkaan siitä -huolimatta eroavaisuus niiden asukasten välillä! Kap Verde-saarten -asukkaat ovat sukua Afrikan asukkaille, kuten Galapagos-saarten ovat -Amerikan asukkaille. Tällaisia tosiasioita ei mitenkään voida selittää -siltä käsityskannalta lähtien, että lajit ovat luodut riippumatta -toisistaan. Sitävastoin meidän esittämämme käsityksen mukaan on selvää, -että Galapagos-saaret ovat saaneet asukkaansa Amerikasta ja Kap -Verde-saaret Afrikasta, joko sitten tilapäisin levenemiskeinoin tai -(joskaan omasta puolestani en usko tätä selitystä) siten, että saaret -ovat olleet aikaisemmin katkeamattomassa maayhteydessä mantereen -kanssa. Sellaiset siirtolaiset ovat taipuvaisia toisintumaan, mutta -perinnöllisyys ilmaisee vieläkin niiden alkuperäisen synnyinseudun. - -Voisimme mainita useita muita samansuuntaisia tapauksia: aivan yleisenä -sääntönä onkin, että saarten endemiset lajit ovat sukua lähimmän -mantereen tai lähimmän suuren saaren lajeille. Poikkeukset ovat -harvinaisia -- ja useammat niistä ovat selitettävissä. Niinpä vaikka -Kerguelen-maa on lähempänä Afrikaa kuin Amerikaa, ovat sen kasvit -sukua, vieläpä sangen läheistäkin, Amerikan kasveille, kuten tohtori -Hookerin kuvauksesta tiedämme; mutta tämä poikkeus saa selityksensä, -jos otaksumme tämän saaren pääasiassa saaneen kasvistonsa niistä -siemenistä, joita vallitsevien merivirtojen kuljettamat jäävuoret ovat -tuoneet mullan ja kivien mukana. Uuden Seelannin endemiset kasvit ovat -paljon läheisempää sukua lähimmän mantereen, Australian, kasveille, -kuin minkään muun seudun; mutta sen kasvit ovat myöskin selvästi sukua -Etelä-Amerikan kasveille, joka, vaikka onkin toiseksi lähin mannermaa, -on niin tavattoman etäällä, että tapaus tulee poikkeukselliseksi. Mutta -vaikeus häviää osaksi, jos omaksumme sen käsityksen, että Uusi -Seelanti, Etelä-Amerika ja muut eteläiset maat ovat osaksi saaneet -asukkaansa miltei niiden keskivälillä, joskin etäällä, sijaitsevasta -seudusta, nim. etelänavan saarilta, siihen aikaan kun nämä vielä olivat -kasvullisuuden peittämät, s.o. ennen viimeisen jääkauden alkua. -Sukulaisuus, joka, joskin heikko, todella vallitsee Australian -lounaiskolkan ja Hyväntoivonniemen kasvistojen välillä (mikäli toht. -Hooker on minulle vakuuttanut) on vielä paljon omituisempi seikka; -mutta tämä sukulaisuus rajottuu kasveihin ja tulee epäilemättä vielä -jonakin päivänä saamaan selityksensä. - -Sama laki, joka määrää saarten ja lähimmän mantereen asukasten -sukulaisuuden, näyttää toisinaan pienemmässä mittakaavassa, mutta mitä -mielenkiintoisimmalla tavalla, vallitsevan saman saaristoalueen -sisäpuolella. Niinpä jokaisella Galapagos-saariston saarella, -ihmeellistä kyllä, asustaa useita saarelle erikoisia lajeja; mutta nämä -lajit ovat paljon läheisempää sukua toisilleen kuin Amerikan mannermaan -tai minkään muun maapallon seudun asukkaille. Tämä onkin aivan -luonnollista, sillä niin lähellä toisiaan sijaitsevien saarten on -miltei välttämättä täytynyt saada siirtolaisia samasta alkukodista sekä -saariston muilta saarilta. Mutta kuinka on selitettävä, että monet -saarille muuttaneet siirtolaiset ovat eri tavoin, joskin vain lievästi, -toisintuneet, vaikka saaret ovat toisistaan silmänkantaman päässä, -vaikka niillä on sama geologinen luonne, sama korkeus, ilmasto j.n.e.? -Tämä seikka tuntui minusta kauan tarjoovan suuren vaikeuden. Mutta -vaikeus johtuu etupäässä siitä meihin syvään piintyneestä -harhaluulosta, että pidämme seudun fysillisiä elinehtoja tärkeimpinä, -vaikka lajien menestys kieltämättä ainakin yhtä paljon, ellei -enemmänkin, riippuu siitä, minkä laatuisia muut lajit ovat, -joiden kanssa sen on kilpailtava. Jos nyt tarkastamme niitä -Galapagos-saariston lajeja, joita myöskin tavataan muissa maapallon -seuduissa, havaitsemme niiden huomattavasti eroavan eri saarilla. Tämä -eroavaisuus olikin odotettavissa, jos otaksumme saarten saaneen -asukkaansa tilapäisin levenemiskeinoin, esim. siten, että jokin -kasvinsiemen on kulkeutunut tälle, toinen kasvinsiemen taas tuolle -saarelle, vaikka kaikki siemenet ovatkin peräisin samasta yhteisestä -alkukodista. Kun siis muinaisina aikoina jokin siirtolainen aluksi -asettui jollekin saarelle ja sittemmin levisi saarelta toiselle, se -epäilemättä joutui eri saarilla erilaisiin olosuhteisiin, koska sen oli -kilpailtava erilaisten asujamistojen kanssa; jokin kasvi esim. tapasi -maaperällä, joka oli sille parhaiten soveltuva, eri saarilla hieman -eroavia lajeja, ja joutui hyökkäysten alaiseksi hieman erilaisten -vihollisten taholta. Jos kasvi muunteli, suosi luonnollinen valinta -epäilemättä eri saarilla eri muunnoksia. Jotkut lajit saattoivat -sensijaan levitä ja siitä huolimatta säilyttää muuttumattoman -luonteensa kaikkialla koko saariryhmällä, aivan samoin kuin näemme -jonkin lajin leviävän laajalti yli koko mantereen ja kumminkin pysyvän -samana. - -Hämmästyttävintä on tässä suhteessa Galapagos-saariin ja muutamiin -muihin samanlaisiin tapauksiin nähden se, ettei jokainen uusi laji, -joka on muodostunut jollakin saarella, ole nopeasti levinnyt muille -saarille. Mutta vaikka saaret sijaitsevatkin toistensa näköpiirissä, -erottavat niitä syvät salmet, jotka enimmäkseen ovat leveämmät kuin -Englannin kanaali, eikä ole ensinkään syytä otaksua saarten muinoin -olleen katkeamattomassa yhteydessä. Vuolaat merivirrat virtaavat -saarten välillä ja voimakkaat tuulet ovat erittäin harvinaisia, joten -saaret ovat paljon tehokkaammin eristetyt, kuin miltä ne kartalla -näyttävät. Kumminkin jotkut lajeista, sekä niistä, joita tavataan -muissa osissa maapalloa, että niistä, jotka rajottuvat tähän -saaristoon, ovat yhteisiä saariston eri saarille; ja lajien nykyisistä -levenemistavoista voimme päättää niiden levinneen saarelta saarelle. -Mutta luullakseni usein erehdymme olettaessamme, että lähisukuiset -lajit siirtyvät toistensa alueille, jos niille vaan on suotu vapaa -pääsy. Epäilemättä siinä tapauksessa, että toisella lajilla on jokin -etevämmyys toisen rinnalla, se hyvin lyhyessä ajassa kokonaan tai -osaksi tunkee tuon lajin tieltään; mutta jos kumpikin on yhtä hyvin -soveltautunut omaan asuinpaikkaansa, säilyttää kumpikin todennäköisesti -oman erikoisen asuinpaikkansa miltei kuinka kauan tahansa. Tottuneina -siihen, että monet ihmisen toimesta kotiutuneet lajit ovat -hämmästyttävällä nopeudella levinneet laajoille alueille, olemme -valmiit ilman muuta olettamaan useimmilla lajeilla olevan tällaisen -levenemiskyvyn. Mutta meidän tulee ottaa huomioon, että lajit, jotka -näin kotiutuvat uusiin maihin, eivät ole läheistä sukua maiden -alkuperäisille asukkaille, vaan hyvin selväpiirteisesti eroavia -muotoja, jotka suhteellisesti lukuisissa tapauksissa, kuten Alph. de -Candolle on osottanut, kuuluvat eri sukuihin. Galapagos-saaristossa -eroavat monet linnutkin, jotka kumminkin ovat niin hyvin soveltautuneet -lentämään saarelta toiselle, eri saarilla; niinpä siellä elää kolme -lähisukuista rastaslajia, kukin omalla saarellaan. Olettakaamme nyt, -että tuuli kuljettaisi mukanaan Chatham-saaren rastaan Charles'in -saarelle, jolla on oma rastaansa. Miksi se ei onnistu valtaamaan -itselleen siellä jalansijaa? Voimme varmuudella päättää, että -Charles'in saari on yhtä runsaasti kansotettu omalla lajillaan, koska -linnut vuosittain munivat enemmän poikasia kuin saari voi elättää; ja -voimme pitää Charles'in saaren omaa rastasta ainakin yhtä hyvin -kotiseutunsa olosuhteisiin soveltautuneena kuin Chatham-saaren -erikoista rastasta. Sir Charles Lyell ja Mr. Wollaston ovat kertoneet -minulle erään huomattavan tapauksen, joka koskee samaa asiaa. -Madeiralla ja läheisellä Porto Santo saarella on useita selvästi -eroavia, mutta toisiaan vastaavia maakotilolajeja, joista muutamat -elävät kivenraoissa; ja vaikka Porto Santolta vuosittain kuljetetaan -suuret määrät kiviä Madeiralle, ei Porto Santon lajeja kumminkaan ole -siirtolaisina asettunut jälkimäiselle saarelle. Tästä huolimatta on -kummallekin saarelle siirtynyt europalaisia maakotiloita, joilla -epäilemättä on ollut jokin etevämmyys kotoisten lajien rinnalla. Näin -ollen ei mielestäni tule suuresti ihmetellä sitä, etteivät kaikki -Galapagos-saariston eri saarilla elävät endemiset lajit ole levinneet -saarelta saarelle. Samalla mantereellakin lienee sillä seikalla, että -jokin alue on ennestään kansotettu, ollut tärkeä merkitys estäessään -eri seuduilla miltei samanlaisten fysillisten elinehtojen alaisina -elävien lajien tunkeutumista toistensa alueille. Niinpä Australian -kaakkois- ja lounaiskolkassa vallitsevat miltei samat fysilliset -elinehdot, mutta kummassakin seudussa elää suunnaton määrä toisen -seudun asukkaista eroavia imettäväisiä, lintuja ja kasveja; niin on -myöskin Bates'in mukaan suuressa, avonaisessa ja yhdenjaksoisessa -Amazon-virran laaksossa elävien perhosten ja muiden eläinten laita. - -Sama sääntö, joka määrää valtamerensaarten asukasten yleisen luonteen, -nim. suhde siihen alkukotiin, josta siirtolaiset helpoimmin ovat -voineet saapua, ynnä niiden sittemmin tapahtunut muuntuminen, on mitä -laajimmin sovellettavissa koko luontoon. Havaitsemme tämän jokaisella -vuorenhuipulla, jokaisessa järvessä ja suossa. Alppilajit, -lukuunottamatta niitä lajeja, jotka ovat saavuttaneet laajan -levenemisen jääkaudella, ovat sukua ympäröivien tasankojen lajeille; -niinpä tapaamme Etelä-Amerikassa alppikolibreja, alppijyrsijöitä, -alppikasveja y.m., jotka kaikki ovat selvästi amerikalaisia muotoja; -ilmeistähän onkin, että vuori hitaasti kohotessaan on saanut asukkaansa -ympäröiviltä tasangoilta. Sama on järvien ja soiden asujanten laita, -paitsi mikäli siirtymisen suuri helppous on sallinut samojen muotojen -päästä vallalle suurissa osissa maailmaa. Saman lain havaitsemme -pitävän paikkansa myöskin useimpien Amerikan ja Europan sokeiden -luolaeläinten tunnusmerkkeihin nähden. Ja vielä muitakin analogisia -tapauksia voisimme mainita. Luullakseni tullaan huomaamaan yleispätevän -säännön olevan sen, että missä tahansa kahdella alueella elää useita -lähisukuisia tai toisiaan vastaavia lajeja, siellä myös tavataan -muutamia yhteisiä lajeja; ja missä tahansa esiintyy useita lähisukuisia -lajeja, siellä tavataan monia muotoja, joita toiset luonnontutkijat -pitävät eri lajeina, toiset pelkkinä muunnoksina; nämä epävarmat muodot -osottavat meille muuntumisen eri asteita. - -Suhde, jossa eräiden lajien joko nykyisenä tai jonakin varhaisempana -aikana tapahtuneen siirtymisen voimakkuus ja laajuus ovat -läheissukuisten lajien olemassaoloon etäisissä maapallon seuduissa, -osottautuu toisella ja merkillisemmälläkin tavalla. Gould huomautti -minulle jo kauan sitten, että niissä lintusuvuissa, jotka ovat -levinneet yli maapallon, useilla lajeilla on laaja levenemisalue. En -epäile että tämä sääntö on yleispätevä, vaikka sitä onkin vaikea -todistaa. Imettäväisten joukossa näemme säännön hämmästyttävästi -pitävän paikkansa lepakkoihin ja vähemmässä määrässä kissan- ja -koiransukuisiin eläimiin nähden. Saman säännön havaitsemme myöskin -perhosten ja kovakuoriaisten levenemisessä. Niinikään pitää sääntö -paikkansa useimpiin suolattoman veden asujamiin nähden, sillä monet -aivan eri luokkiin kuuluvat suvut ovat levinneet kautta maailman ja -useilla lajeilla on äärettömän laaja levenemisalue. Tällä emme tarkota -sitä, että kaikilla hyvin laajalti levinneiden sukujen lajeilla olisi -laaja levenemisalue; väitämme sitä ainoastaan muutamista lajeista. Emme -myöskään väitä, että tällaisten sukujen lajeilla on keskimäärin hyvin -laajat levenemisalueet, sillä tämä riippuu suuressa määrin siitä, -kuinka pitkälle muuntuminen on edistynyt; niinpä saattaa esim. sekä -Amerikassa että Europassa elää jokin saman lajin eri muunnos, missä -tapauksessa lajilla on äärettömän laaja levenemisalue; mutta jos -muuntuminen edistyisi vielä hiukan pitemmälle, tulisi näistä -muunnoksista eri lajeja ja niiden levenemisalue supistuisi suuresti. -Vielä vähemmän tarkotamme sitä, että lajien, joilla on suuri kyky -siirtyä rajottavien esteiden yli ja levitä laajalle, kuten jotkut -voimakkailla siivillä varustetut linnut, välttämättä täytyy olla -laajalle levinneitä; emme näet saa milloinkaan unohtaa, että laaja -leveneminen ei edellytä ainoastaan kykyä siirtyä esteiden yli, vaan -paljon tärkeämpää kykyä, voitokkaisuutta elämän taistelussa, joka takaa -lajille elämisen mahdollisuuden etäisillä seuduilla ja vierasten -kilpailijoiden keskuudessa. Mutta lähtien siitä käsityksestä, että -kaikki suvun lajit, olivatpa levinneet vaikkapa maailman kaikkein -etäisimpiin seutuihin, polveutuvat samasta kantamuodosta, meidän -pitäisi havaita -- ja luullakseni yleensä havaitsemmekin -- ainakin -muutamien lajien olevan levinneinä hyvin laajalti. - -Meidän on pidettävä mielessämme, että kaikissa luokissa monet suvut -ovat hyvin vanhaa alkuperää, ja että lajeilla siis tässä tapauksessa on -ollut runsaasti aikaa levenemiseen ja myöhempään toisintumiseen. -Geologiset todisteet tekevät sitäpaitsi uskottavaksi, että jokaisessa -suuressa luokassa alhaisemmat eliöt muuttuvat hitaammin kuin -korkeammat, minkä vuoksi edellisillä on ollut suurempi mahdollisuus -levitä laajalle ja kumminkin säilyttää lajiluonteensa. Tämä seikka sekä -useimpien alhaisella kannalla olevien muotojen siementen ja munien -pieni koko, jonka vuoksi ne ovat paremmin omansa laajaan levenemiseen, -selittänee erään kauan sitten havaitun lain, jota Alph. de Candolle on -äskettäin käsitellyt kasveihin nähden, nim. että kuta alhaisemmalla -asteella eliöryhmä on, sitä laajemmalle se on levinnyt. - -Edellisessä käsittelemämme seikat -- se, että alhaisemmat eliöt ovat -laajemmalle levinneet kuin korkeammat; että eräät laajalle levinneiden -sukujen lajit ovat nekin levinneet laajalle;, että alppi-, järvi- ja -suolajit ovat yleensä sukua ympäröivän tasangon tai kuivan maan -lajeille; saarten ja lähimmän mantereen asukasten silmäänpistävä -sukulaisuus ja saman saariston eri saarten asujanten vielä läheisempi -sukulaisuus -- nämä seikat jäävät selvittämättä, jos, kuten tavallista, -oletetaan kunkin lajin olevan erikseen luodun; mutta ne selviävät, jos -oletamme asutuksen levinneen lähinnä olleesta seudusta, josta -siirtyminen on helpoimmin voinut tapahtua, sekä siirtolaisten myöhemmin -soveltautuneen uusien kotiseutujensa elinehtoihin. - - - -JÄLKIKATSAUS XII JA XIII LUKUUN. - - -Tässä ja edellisessä luvussa olen koettanut osottaa, että -jos täysin otamme huomioon tietämättömyytemme niiden ilmaston- ja -maanpinnanmuutosten vaikutuksista, joita välttämättä on täytynyt -tapahtua myöhäisellä aikakaudella, sekä muiden todennäköisesti -tapahtuneiden muutosten vaikutuksista; jos muistamme kuinka -tietämättömiä olemme monista omituisista tilapäisistä -levenemistavoista; jos pidämme mielessämme -- mikä on erikoisen tärkeää --- kuinka usein laji on voinut olla levinneenä yli laajan -yhdenjaksoisen alueen ja sittemmin paikotellen sammua sukupuuttoon -- -ei mikään voittamaton vaikeus estä meitä otaksumasta, että kaikki saman -lajin yksilöt, missä tahansa niitä tavattaneekin, polveutuvat -yhteisistä esivanhemmista. Ja me tulemme tähän johtopäätökseen -- johon -monet luonnontutkijat, jotka kannattavat mielipidettä harvoista -"luomiskeskuksista", ovat päätyneet -- useiden yleisten asianhaarojen -nojalla, joista etenkin on huomattava kaikenlaisten esteiden suuri -merkitys sekä alasukujen, sukujen ja heimojen analoginen leveneminen. - -Mitä samaan sukuun kuuluviin eri lajeihin tulee, joiden on teoriamme -mukaan täytynyt levitä yhteisestä alkukodista, eivät vaikeudet -ensinkään ole voittamattomia, jos otamme huomioon tietämättömyytemme -tässäkin suhteessa ja muistamme, että jotkut elämänmuodot ovat -muuttuneet hyvin hitaasti, jotenka niiden siirtyminen on voinut -tapahtua äärettömän pitkien aikakausien kuluessa. Kuitenkin ovat -vaikeudet tässäkin tapauksessa, samoinkuin saman lajin yksilöihin -nähden, usein hyvin suuret. - -Valaistakseni esimerkillä ilmastonmuutosten vaikutusta lajien -levenemiseen olen koettanut osottaa, kuinka suuri merkitys on ollut -viimeisellä jääkaudella, joka on vaikuttanut päiväntasaajan seuduille -saakka ja joka kylmyyden vaihdellessa pohjoisessa ja etelässä salli -vastakkaisten pallonpuoliskojen asujanten sekaantua toistensa joukkoon, -jättäen muutamia niistä vuorten huipuille kaikkiin maailman osiin. -Osottaessani, kuinka erilaisia tilapäiset levenemistavat voivat olla, -olen hieman laajemmalti puhunut suolattoman veden eliöiden -levenemistavoista. - -Elleivät voittamattomat vaikeudet estä meitä olettamasta, että kaikki -saman lajin yksilöt sekä samaan sukuun kuuluvien lajien yksilöt ovat -pitkien aikojen kuluessa kehittyneet yhteisestä alkulähteestä, silloin -kaikki maantieteellistä levenemistä koskevat suuret pääasiat ovat -selitettävissä siirtymisen ynnä sittemmin tapahtuneen muuntumisen ja -uusien muotojen monistumisen avulla. Näin voimme käsittää sekä -maa- että vesiesteiden suuren merkityksen, esteiden, jotka eivät -ainoastaan erota, vaan ilmeisesti muodostavatkin eri eläin- ja -kasvitieteelliset alueet. Voimme käsittää sukulaislajien keskittymisen -samoille alueille ja miksi eri leveysasteilla, esim. Etelä-Amerikassa, -tasankojen ja vuoristojen, metsien, soiden ja erämaiden asukkaat niin -salaperäisellä tavalla liittyvät toisiinsa sekä niihin sukupuuttoon -hävinneisiin olentoihin, jotka muinoin elivät samalla mantereella. -Muistaen, että eliöiden keskinäisillä suhteilla on mitä suurin -merkitys, voimme käsittää miksi kahdella seudulla, joilla vallitsevat -miltei samat fysilliset elinehdot, usein asustaa hyvin erilaisia -elämänmuotoja. Sillä riippuen sen ajan pituudesta, joka on kulunut -siirtolaisten saapumisesta toiselle näistä seuduista tai molemmille; -riippuen niiden kulkuneuvojen laadusta, jotka sallivat eräiden muotojen -joko suuremmin tai pienemmin joukoin siirtyä alueelta toiselle, vaan -eivät myöntäneet tätä toisille muodoille; riippuen siitä, joutuivatko -toiselle alueelle siirtyneet muodot enemmän tai vähemmän suoranaiseen -taisteluun toistensa ja alueen alkuasukasten kanssa; ja vihdoin -riippuen siitä, kykenivätkö siirtolaiset muuntumaan enemmän tai -vähemmän nopeasti, täytyi noilla kahdella tai useammilla seuduilla, -katsomatta fysillisiin elinehtoihin, syntyä äärettömän erilaiset -elinehdot. Organisen vaikutuksen ja vastavaikutuksen määrän täytyi olla -miltei rajaton. Meidän täytyy havaita eräiden olentoryhmien muuntuneen -suuresti ja toisten ainoastaan lievästi, eräiden kehittyneen erittäin -voimakkaasti, toisten lukumäärän jäädessä vähäiseksi. Ja tällaista -todella havaitsemmekin maailman suurilla maantieteellisillä alueilla. - -Samojen lakien perusteella voimme käsittää, kuten olen koettanut -osottaa, miksi valtamerensaaret ovat köyhiä asukkaista, mutta miksi -näistä suhteellisesti suuri määrä on endemisiä eli saarille erikoisia; -ja miksi, riippuen levenemistavoista, toisen olentoryhmän kaikki lajit -ovat erikoisia, kun taas toisen, vaikkapa samaan luokkaan kuuluvan -ryhmän kaikki lajit ovat samoja kuin naapuriseudun. Käsitämme, miksi -valtamerensaarilta puuttuu kokonaisia eliöryhmiä, kuten sammakkoeläimiä -ja maaimettäväisiä, vaikka kaikkein eristetyimmilläkin saarilla on omat -erikoiset lentävät imettäväislajinsa, lepakkonsa. Käsitämme, miksi on -olemassa jokin suhde saaria mantereesta erottavan meren syvyyden ja sen -seikan välillä, onko saarilla enemmän tai vähemmän muuntuneita -imettäväisiä. Oivallamme selvästi, miksi jonkun saariston kaikki -asukkaat ovat läheistä sukua toisilleen, vaikka esiintyisivätkin eri -lajeina eri saarilla, ja miksi ne samalla ovat sukua, joskin -etäisempää, lähimmän mantereen tai jonkin muun seudun asukkaille, josta -siirtolaiset voivat olla lähtöisin. Ja vihdoin käsitämme senkin, miksi -kahdella alueella, joilla elää hyvin lähisukuisia tai toisiaan -vastaavia lajeja, miltei aina tapaa joitakin yhteisiä lajeja, vaikka -alueet olisivat toisistaan kuinka etäällä tahansa. - -Kuten Edward Forbes-vainaja usein huomautti, on olemassa silmäänpistävä -rinnakkaisuus ajallisesti ja paikallisesti vallitsevissa elämän -laeissa; ne lait, jotka ovat määränneet muotojen toisiansa-seuraamisen -menneinä aikoina, ovat miltei samat kuin ne, jotka nykyään määräävät -muotojen erilaisuudet eri alueilla. Havaitsemme tämän useista -seikoista. Kunkin lajin ja lajiryhmän elinaika on ajallisesti -yhdenjaksoinen; näennäiset poikkeukset tästä säännöstä ovat niin -harvat, että täydellä syyllä voimme selittää ne siten, ettemme ole -vielä löytäneet välillä olevasta kerrostumasta joitakin siitä puuttuvia -muotoja, jotka tavataan sekä sen ylä- että alapuolella olevissa -kerrostumissa. Samoin paikallisestikin on varmaankin yleisenä sääntönä, -että yksityisen lajin tai lajiryhmän asuma-alue on yhdenjaksoinen, ja -poikkeukset, jotka eivät ole harvinaisia, voidaan kuten olen koettanut -osottaa, selittää johtuvan aikaisemmin erilaisissa olosuhteissa -tapahtuneista siirtymisistä, tilapäisistä levenemistavoista tai siitä, -että lajit ovat välivyöhykkeiltä sammuneet sukupuuttoon. Sekä -ajallisesti että paikallisesti saavuttivat lajit ja lajiryhmät -jolloinkin ja jossakin korkeimman kehityksensä huipun. Lajiryhmille, -jotka elävät samalla aikakaudella tai samalla alueella, ovat usein -kuvaavia vähäpätöiset yhteiset piirteet, esim. niiden muodossa ja -värissä esiintyvät. Tarkastaessamme menneiden aikakausien pitkää -jaksoa, samoinkuin toisistaan etäällä olevia alueita kautta maailman, -havaitsemme että lajit muutamissa luokissa eroavat toisistaan vain -vähän, kun ne taas toisissa luokissa tai saman lahkon eri -alalahkoissakin eroavat suuresti. Sekä ajallisesti että paikallisesti -katsoen muuttuvat kunkin luokan alhaiselimistöiset jäsenet vähemmän -kuin korkeaelimistöiset; mutta kummassakin tapauksessa on olemassa -huomattavia poikkeuksia. Nämä ajalliset ja paikalliset suhteet ovat -teoriamme kannalta käsitettäviä. Sillä joko sitten tarkastamme -toisilleen sukua olevia elämänmuotoja, jotka ovat muuttuneet toisiaan -seuraavina ajanjaksoina, tai niitä elämänmuotoja, jotka ovat muuttuneet -siirryttyään etäisiin seutuihin, kummassakin tapauksessa niitä liittää -toisiinsa sama polveutumisketju. Ja kummassakin tapauksessa ovat -muuntelun lait olleet samat ja sama luonnollinen valinta on kartuttanut -muunteluita. - - - - -XIV LUKU. - -ELOLLISTEN OLENTOJEN KESKINÄISET SUKULAISUUSSUHTEET. MORFOLOGIA. -EMBRYOLOGIA. SURKASTUNEET ELIMET. - - -_Jaotus_, alaryhmiä ryhmistä. -- Luonnollinen järjestelmä. -- Jaotuksen -lait ja sen tuottamat vaikeudet polveutumis- ja toisintumisteorian -valossa -- Muunnosten jaotus. -- Jaotuksessa aina huomioon otettu -polveutuminen. -- Analogiset tai adaptiviset ominaisuudet. -- Yleiset, -monimutkaiset ja kaikkiin suuntiin haarautuvat sukulaisuussuhteet. -Sukupuuttoon kuoleminen erottaa ja selventää ryhmiä. -- _Morfologia_; -saman luokan eri jäsenissä ja saman yksilön eri elimissä havaittavat -muodonyhtäläisyydet -- _Embryologian_ lait saavat selityksensä siten, -että muuntelut eivät ilmene varhaisella ikäasteella ja periytyvät -vastaavassa iässä. -- _Surkastuneet elimet_ ja miten ne ovat syntyneet. --- Jälkikatsaus. - - - -JAOTUS. - - -Maapallon historian varhaisimmista ajoista saakka ovat elolliset -olennot muistuttaneet toisiaan asteittaisesti alenevassa määrässä, -joten ne voidaan jakaa ryhmiin ja alaryhmiin. Tämä jaotus ei ole -ensinkään mielivaltainen, kuten esim. tähtien ryhmitys eri -tähdistöihin. Ryhmien merkitys olisi vähäinen, jos jokin ryhmä olisi -esim. yksinomaan mukautunut maaelämään, toinen yksinomaan vesielämään, -jos toinen eläisi liharavinnolla, toinen kasviravinnolla j.n.e. Asian -laita on kumminkin todellisuudessa aivan toinen, sillä tiedämmehän, -kuinka yleistä on, että saman alaryhmänkin jäsenillä on erilaiset -elintavat. Toisessa ja neljännessä luvussa, käsitellessäni muuntelua ja -luonnollista valintaa, olen koettanut osottaa, kuinka jokaisella -alueella laajat, runsaasti levinneet ja yksilörikkaat, s.o. vallitsevat -lajit, jotka kuuluvat luokkansa laajempiin sukuihin, muuntelevat -eniten. Muunnokset eli lajinalut kehittyvät lopulta uusiksi erikoisiksi -lajeiksi ja nämä pyrkivät perinnöllisyyslain mukaisesti synnyttämään -uusia vallitsevia lajeja. Näin ollen ne ryhmät, jotka nykyään ovat -lukuisia ja jotka yleensä käsittävät useita vallitsevia lajeja, -pyrkivät yhä kasvamaan. Olen edelleen koettanut osottaa, että kunkin -lajin muuntelevat jälkeläiset, jotka pyrkivät valtaamaan niin monia ja -niin erilaatuisia sijoja kuin suinkin luonnon taloudessa, ovat -taipuvaiset alinomaa erilaistumaan luonteeltaan. Viimemainittua -johtopäätöstä tukee havaintomme niiden muotojen suuresta -erilaisuudesta, jotka jokaisella pienelläkin alueella ankarimmin -joutuvat kilpailemaan keskenään, ynnä eräät lajien naturalisoitumisessa -havaittavat seikat. - -Olen koettanut osottaa, että niissä muodoissa, joiden lukumäärä on -kasvamassa ja joissa on havaittavissa jatkuvaa erilaistumista, on -olemassa alituinen pyrkimys syrjäyttämään ja sukupuuttoon hävittämään -entisiä, vähemmän erilaistuneita ja kehittyneitä muotoja. Pyydän -lukijaa vielä kerran silmäilemään aikaisemmin selittämäämme kuviota, -jonka tarkotus oli valaista näiden eri lakien vaikutusta. Hän on -silloin huomaava, että yhdestä ainoasta kantamuodosta lähteneiden -muuntuneiden jälkeläisten välttämättä täytyy jakautumistaan jakautua -ryhmiin; ja alaryhmiin. Kuviossa jokainen ylimmällä viivalla oleva -kirjain esittää sukua, johon kuuluu useita lajeja, ja kaikki tällä -viivalla olevat suvut muodostavat yhdessä luokan, sillä polveutuvathan -kaikki samasta muinaisesta kantamuodosta ja ovat siis perineet tältä -jotakin yhteistä. Mutta niillä kolmella suvulla, jotka näemme -vasemmalla kädellä, on tämän saman lain nojalla paljon yhteistä, ja ne -muodostavat alaheimon, joka eroaa lähinnä oikealla olevien kahden suvun -muodostamasta alaheimosta, sukujen, jotka ovat haarautuneet yhteisestä -kantamuodosta viidennellä polveutumisasteella. Näillä viidellä suvulla -on myöskin paljon yhteistä, vaikka vähemmän kuin alaheimojen jäsenillä -keskenään, ja ne muodostavat heimon, joka eroaa kolmen vielä enemmän -oikealla olevan suvun muodostamasta, varhaisemmalla aikakaudella -erkautuneesta heimosta. Kaikki nämä A:sta polveutuvat suvut muodostavat -lahkon, joka eroaa I:sta polveutuvien sukujen muodostamasta lahkosta. -Meillä on siis useita samasta kantamuodosta polveutuvia lajeja, jotka -ryhmittyvät suvuiksi ja suvut taas ryhmittyvät alaheimoiksi, heimoiksi -ja lahkoiksi, jotka kaikki muodostavat saman suuren luokan. Tuo -merkillinen tosiasia, elollisten olentojen luonnollinen ryhmittyminen -toistensa alaisiksi ryhmiksi, -- seikka, johon olemme niin tottuneet, -ettei se aina kylliksi herätä huomiotamme -- saa ymmärtääkseni täten -selityksensä. Epäilemättä elollisia olentoja, kuten kaikkia muitakin -esineitä, voidaan luokitella monin tavoin, joko teennäisesti -yksityisten ominaisuuksien perusteella tai luonnollisemmin useampien -ominaisuuksien nojalla. Tiedämmehän, että esim. kivennäisiä ja -alkuaineita saattaa luokitella tällaisten eri jaotusperusteiden -nojalla, mutta tässä tapauksessa ei tietysti ole kysymys mistään -synty-sukulaisuudesta, emmekä ainakaan nykyään voi esittää mitään syytä -siihen, miksi ne jakautuvat ryhmiksi. Aivan toinen on elollisten -olentojen laita, ja ylempänä esitetty käsitys on täysin sopusoinnussa -niiden luonnollisen ryhmittymisen kanssa toistensa alaisiksi ryhmiksi. -Mitään muuta selitystä ei milloinkaan ole edes yritettykään antaa. - -Luonnontutkijat koettavat, kuten olemme nähneet, järjestää jokaisen -luokan lajit, suvut ja heimot n.k. luonnolliseksi järjestelmäksi. Mutta -mitä tarkottaa tämä järjestelmä? Useiden mielestä se on ainoastaan -kaava enin toistensa kaltaisten eliöiden yhdistämiseksi ja vähimmän -yhtäläisten toisistaan erottamiseksi. Se on heistä ainoastaan keksitty -tapa mahdollisimman lyhyesti esittää yleisiä arvosteluja. Näin voidaan -yhdellä ainoalla lauseella mainita esim. kaikille imettäväisille -yhteiset ominaisuudet, toisella kaikille petoeläimille, kolmannella -kaikki koiran suvulle yhteiset ominaisuudet ja sitten lisäämällä yksi -ainoa lause, on jokaisesta koiralajista annettu täydellinen kuvaus. -Tämän järjestelmän nerokkaisuus ja hyöty on eittämätön. Mutta useat -luonnontutkijat arvelevat luonnollisen järjestelmän tarkottavan jotakin -enempääkin. He arvelevat sen paljastavan Luojan luomissuunnitelman. -Mutta ellei lähemmin selitetä, mitä tämä Luojan suunnitelma tarkottaa, -tarkottaako se ajallista vai paikallista järjestystä vaiko kumpaakin -tai mahdollisesti jotakin muuta, ei tämä lause mielestäni anna meille -mitään uutta. Sellaiset lauseet kuin tuo Linnén kuuluisa lause, jonka -usein tapaamme enemmän tai vähemmän selvästi julkilausuttuna, etteivät -ominaisuudet muodosta sukua, vaan että suku määrää ominaisuudet, -näyttävät osottavan että luokitteluihimme sisällytetään jokin syvempi -yhdysside kuin pelkkä yhdennäköisyys. Uskon, että tämä käsitys on oikea -ja että alkuperän yhteisyys -- ainoa tietty seikka, joka selittää -elollisten olentojen yhtäläisyyden -- on tuo yhdysside, jonka -jaotuksemme osaksi paljastavat, joskin suurempi tai vähempi -toisintuminen on omansa sen salaamaan. - -Tarkastakaamme nyt jaotuksessa noudatettuja sääntöjä ja niitä -vaikeuksia, jotka meitä kohtaavat asettuessamme sille kannalle, että -jaotus joko ilmaisee ainoastaan jonkin tuntemattoman luomissuunnitelman -tai on pelkästään kaava yleisten arvostelujen lausumiseksi ja enimmin -toistensa kaltaisten muotojen yhteen-ryhmittämiseksi. Saattaisi arvella -(ja ennen niin arveltiinkin) että ne rakenteenosat, jotka määräävät -olion elintavat ja sen sijan luonnon taloudessa, olisivat jaotuksessa -hyvin tärkeät. Mutta tämä arvelu olisi peräti väärä. Ei kukaan anna -mitään merkitystä luokituksessa hiiren ja päästäisen, dugongin ja -valaan, tai valaan ja kalan ulkonaiselle yhtäläisyydelle. Vaikka nämä -yhtäläisyydet ovatkin niin läheisessä yhteydessä olennon koko elämän -kanssa, pidetään niitä pelkästään "adaptivisina tai analogisina -ominaisuuksina" -- seikka, johon myöhemmin palaamme. Voimmepa katsoa -yleisen säännön olevan sen, että kuta vähemmän jollakin rakenteenosalla -on tekemistä erikoisten elintapojen kanssa, sitä tärkeämpi se on -jaotuksessa. Niinpä Owen lausuu puhuessaan dugongista: "Siitoselinten -olen aina katsonut hyvin selvästi osottavan eläimen todellisia -sukulaisuussuhteita, koska ne ovat kaikkein etäisimmässä suhteessa sen -elintapoihin ja ravintoon. Näihin elimiin nähden on vähimmin tarjona -vaara, että erehdyksessä pidämme pelkästään adaptivisia tunnusmerkkejä -olennaisina." Kuinka selvästi havaitsemmekaan kasveista, että -kasvuelimet, joista kasvien ravinnonsaanti ja elämä riippuu, -merkitsevät vähän jaotuksessa, jotavastoin siitoselimillä sekä niiden -tuotteilla, siemenellä ja alkiolla, on verrattomasti suurin merkitys! -Samoin olemme jo aikaisemmin nähneet käsitellessämme erinäisiä -morfologisia ominaisuuksia, jotka eivät ole funktiollisesti tärkeitä, -kuinka niiden merkitys jaotuksessa on mitä suurin. Tämä riippuu niiden -konstantisuudesta monissa sukulaisryhmissä, mikä taas johtuu siitä, -ettei luonnollinen valinta, joka vaikuttaa ainoastaan hyödyllisiin -ominaisuuksiin, ole säilyttänyt ja kartuttanut esiintyneitä vähäisiä -poikkeavaisuuksia. - -Ettei elimen pelkkä fysiologinen tärkeys määrää sen merkitystä -jaotukseen nähden, osottautuu selvästi siinä, että sukulaisryhmissä, -joissa -- kuten meillä on täysi syy uskoa -- samalla elimellä on miltei -sama fysiologinen merkitys, yleinen merkitys jaotukseen nähden on hyvin -erilainen. Jokaisen luonnontutkijan, joka on jonkun aikaa tutkinut -erikoista ryhmää, on täytynyt panna merkille tämä seikka, ja miltei -jokainen kirjailija, joka on tätä asiaa käsitellyt, on sen täydelleen -myöntänyt. Riittänee, jos mainitsen, mitä Robert Brown, eräs etevimpiä -asiantuntijoita, lausuu asian johdosta. Puhuessaan eräistä -Proteaceae-heimon elimistä hän sanoo, että niiden sukumerkitys "on -hyvin eriarvoinen ja näyttää joskus hävinneen olemattomiin samoinkuin -muidenkin elimistönosien, ei yksin tässä, vaan mikäli olen havainnut, -jokaisessa muussakin heimossa". Eräässä toisessa teoksessaan hän sanoo -Connaraceae-heimon sukujen eroavan siinä, että "niillä on yksi tai -useampia sikiäimiä, että munanvalkuaisainetta on olemassa tai puuttuu -ja kukkalehtien erilaatuisessa silmikkoasennossa. Kullakin näistä -tunnusmerkeistä erikseen on usein yleisempikin, eikä vain suvunomainen -merkitys, vaikka ne tässä heimossa näyttävät kaikki yhdessäkin olevan -riittämättömät erottamaan Gnestis-suvun Connarus-suvusta." Antaakseni -vielä esimerkin hyönteisistä tahdon mainita, että eräässä laajassa -Ampiaisten alalahkossa tuntosarvet ovat, kuten Westwood on -huomauttanut, rakenteeltaan miltei konstantiset; eräässä toisessa -ala-lahkossa ne eroavat suuresti, vaikka eroavaisuuksien merkitys -jaotukseen nähden onkin aivan vähäpätöinen; kumminkaan ei kukaan -tahtone väittää, että tuntosarvien fysiologinen merkitys olisi noissa -kahdessa alalahkossa eriarvoinen. Voisin mainita kuinka paljon -esimerkkejä tahansa siitä, kuinka saman tärkeän elimen merkitys -jaotuksessa saattaa samassa olioryhmässä olla vaihteleva. - -Kukaan ei tahtone väittää surkastuneilla elimillä olevan suurta -fysiologista tai olion elämälle tärkeätä merkitystä, mutta kumminkin -tällaisille elimille annetaan usein jaotuksessa suuri arvo. Kukapa -tahtoisi kieltää, että nuorten märehtijöiden yläleuassa olevat -surkastuneet hampaat sekä eräät surkastuneet sääriluut ovat erittäin -tärkeitä todisteita märehtijöiden ja paksunahkaisten läheisestä -sukulaisuudesta. Ja Robert Brown on painokkaasti huomauttanut, kuinka -heinäkasvien jaotuksessa surkastuneiden kukanaiheiden asettelulla on -mitä tärkein merkitys. - -Voisimme osottaa lukuisilla esimerkeillä, kuinka on saatu -jaotustunnusmerkkejä sellaisista elimistönosista, joiden fysiologista -arvoa täytyy pitää hyvin vähäisenä, mutta jotka yleisesti ovat -tunnustetut erittäin tärkeiksi kokonaisia ryhmiä määriteltäessä. Niinpä -ainoa tunnusmerkki, joka täydelleen erottaa kalat matelijoista, on -Owen'in mukaan se seikka, onko sierainten ja suun välissä olemassa -avoin väylä; samantapaisia tunnusmerkkejä ovat pussieläinten ryhmässä -alaleuan kulman taivutus, hyönteisten luokassa se tapa, millä siivet -ovat poimutetut, eräissä leväkasveissa pelkkä väri, heinäkasvien -ryhmässä kukanosien karvaisuus tai kaljuus, sekä luurankoisten luokassa -ihopeitteen laatu -- karvat tai höyhenet. Jos Ornithorhyncus-eläimellä -olisi ollut höyhenpeite karvapeitteen asemasta, olisi tämä ulkonainen -ja vähäpätöinen tunnusmerkki luonnontutkijain mielestä ollut suureksi -avuksi määriteltäessä tämän kummallisen olennon sukulaisuutta lintujen -kanssa. - -Vähäpätöisten ominaisuuksien tärkeys jaotuksessa riippuu etupäässä -siitä, että ne ovat vuorosuhteessa muihin, enemmän tai vähemmän -tärkeisiin ominaisuuksiin. On todellakin aivan ilmeistä, että -ominaisuuksien yhteissummalle on luonnontieteessä myönnettävä suuri -arvo. On usein huomautettu, kuinka laji saattaa erota sukulaisistaan -useilta ominaisuuksiltaan, sekä fysiologisesti tärkeiltä että -sellaisilta, jotka ovat ryhmässä miltei yleisesti vallitsevia, sen -silti tarvitsematta jättää mitään sijaa epäilykselle, mihin ryhmään -se on luettava. Samasta syystä on havaittu jokainen jaotus, joka -perustuu yhteen ainoaan tunnusmerkkiin, vaikkapa kuinka tärkeään, -epäonnistuneeksi; sillä mikään elimistön osa ei ole ehdottoman -konstantinen. Ainoastaan tunnusmerkkien yhteissumman tärkeys, vaikkei -yksikään tunnusmerkeistä sinänsä olisi tärkeä, tekee ymmärrettäväksi -Linnén lausuman aforismin, että tunnusmerkit eivät määrää sukua, vaan -että suku määrää tunnusmerkit, sillä "suku" näyttää perustuvan useihin -havaittuihin vähäpätöisin yhtäläisyyksiin, jotka ovat liiaksi vähän -silmäänpistäviä, jotta niitä voisi määritellä. Eräillä Malpighiaceae -heimon kasveilla on sekä täydellisiä että vaillinaisesti kehittyneitä -kukkia; jälkimäisiltä on, kuten A. de Jussieu on huomauttanut, "suurin -osa lajille, suvulle, heimolle ja luokalle ominaisista tunnusmerkeistä -kadonnut, siten ivaillen meidän jaotustamme". Huolimatta siitä, että -Aspicarpa tuotti Ranskassa kasvatettuna useina vuosina perättäin -ainoastaan näitä vaillinaisia kukkia, jotka niin ihmeellisesti -poikkesivat monilta kaikkein tärkeimmiltä rakenteenkohdiltaan lahkolle -ominaisesta tyypistä, oli Richard Brown -- huomauttaa Jussieu -- -kumminkin kylliksi tarkkanäköinen havaitakseen, että tämä suku oli -edelleenkin luettava Malpighiaceae heimoon kuuluvaksi. Tämä tapaus on -kuvaava esimerkki meidän jaotustemme arvosta. - -Käytännössä eivät luonnontutkijat paljoakaan välitä näiden -ominaisuuksien fysiologisesta arvosta, joiden mukaan ne määrittelevät -jonkin ryhmän tai sijottavat jonkin erikoisen lajin. Jos he -havaitsevat, että jokin tunnusmerkki miltei yhdenmukaisena on yhteinen -suurelle joukolle muotoja, vaan ei toisille, antavat he sille suuren -arvon; jos se on yhteinen harvemmille muodoille, antavat he sille -toisarvoisen merkityksen. Monet luonnontutkijat ovat avomielisesti -tunnustaneet pitävänsä tätä periaatetta ainoana oikeana, eikä kukaan -ole lausunut sitä selvemmin kuin kuuluisa kasvientutkija Aug. St. -Hilaire. Jos havaitaan useiden vähäpätöisten tunnusmerkkien aina -esiintyvän toistensa seurassa, vaikkei niiden välillä voitaisikaan -havaita mitään näkyvää yhdyssidettä, annetaan niille erikoinen arvo. -Koska useimmissa eläinryhmissä tärkeät elimet, kuten verenkiertoelimet, -hengityselimet, sukupuolielimet, ovat miltei yhdenmukaiset, pidetään -niitä jaotukseen nähden erittäin arvokkaina; toisissa ryhmissä nämä -elintoiminnalle kaikkein tärkeimmät elimet sen sijaan tarjoovat -ainoastaan aivan toisarvoisia tunnusmerkkejä. Niinpä on Fritz Müller -äskettäin huomauttanut, kuinka samassa äyriäisryhmässä Cypridina on -varustettu sydämellä, kun sitävastoin kahdelta läheiseltä sukulaiselta, -Cypris ja Cytherea suvuilta, tämä elin puuttuu; eräällä Cypridina -lajilla on hyvin kehittyneet kidukset, mutta eräs toinen laji on niitä -vailla. - -On ymmärrettävää, että alkiosta saadut tunnusmerkit ovat yhtä tärkeät -kuin täysinkehittyneestä eliöstä saadut, sillä luonnollinen jaotus -käsittää tietysti kaikki ikäkaudet. Vallitsevalta käsityskannalta ei -sitävastoin suinkaan ole selvää, että alkion rakenne on tässä suhteessa -vielä tärkeämpikin kuin täysinkehittyneen eliön, koska ainoastaan -täysinkehittynyt eliö ottaa osaa luonnon talouteen. Kumminkin ovat -suuret luonnontutkijat Milne Edwards ja Agassiz väittäneet -embryologisia tunnusmerkkejä ehdottomasti kaikkein tärkeimmiksi, ja -tämä mielipide on yleisesti tunnustettu oikeaksi. Näiden tunnusmerkkien -tärkeyttä on tosin joskus liioteltu, kun ei niistä ole erotettu -toukkien adaptivisia (sopeutumis-) ominaisuuksia; osottaakseen tämän -jakoi Fritz Müller äyriäisluokan ainoastaan näiden tunnusmerkkien -perusteella ja järjestely osottautui luonnottomaksi. Mutta ei saata -olla mitään epäilystä siitä, että embryoniset ominaisuudet, -lukuunottamatta toukka-asteen tarjoamia tunnusmerkkejä, ovat sekä -eläinten että kasvien jaotuksessa kaikkein tärkeimmät. Niinpä kukkivien -kasvien pääjaotus perustuu alkiossa havaittaviin eroavaisuuksiin -- -sirkkalehtien lukumäärään ja asemaan sekä alkiosilmun ja juurukan -kehitystapaan. Tulemme kohta näkemään, kuinka näiden tunnusmerkkien -suuri arvo perustuu siihen, että luonnollinen järjestelmä on pohjaltaan -genealoginen. - -Meidän jaotuksiimme ovat usein selvästi vaikuttaneet -sukulaisuussuhteet. Ei mikään ole helpompaa kuin luetella joukko -kaikille linnuille yhteisiä tuntomerkkejä, mutta jokainen yritys -määritellä äyriäisiä yhteisten tuntomerkkien nojalla on tähän saakka -havaittu mahdottomaksi. Äyriäisluokan jäsenten muodostaman sarjan -äärimäisiin päihin kuuluvilla äyriäisillä on tuskin ainoatakaan -yhteistä tuntomerkkiä; mutta kumminkin voidaan havaita äärimäisissä -päissä olevien lajien, koska ovat selvästi sukua toisille, nämä jälleen -toisille j.n.e., epäilyksettömästi kuuluvan tähän eikä mihinkään muuhun -Articulata-luokkaan. - -Maantieteellistä levenemistä on usein, joskaan ei aivan -johdonmukaisesti, käytetty jaotusperusteena, etenkin kysymyksen ollessa -hyvin laajoista ryhmistä, jotka käsittävät lähisukuisia muotoja. -Temminck väittää menetelmän olevan hyödyllisen, vieläpä -välttämättömänkin eräisiin linturyhmiin nähden, ja sitä ovat -noudattaneet useat hyönteisten ja kasvien tutkijat. - -Mitä vihdoin eri lajiryhmien, kuten lahkojen, alalahkojen, heimojen, -alaheimojen ja sukujen suhteelliseen arvoon tulee, näyttää se, -ainakin nykyään, olevan miltei mielivaltainen. Useat etevimmistä -kasvientutkijoista, kuten Bentham y.m., ovat ehdottomasti väittäneet -niiden arvoa mielivaltaiseksi. Kasvien ja hyönteisten jaotus tarjoaa -esimerkkejä siitä, kuinka kokeneet luonnontutkijat ensin ovat pitäneet -jotakin ryhmää ainoastaan sukuna ja sittemmin kohottaneet sen -alaheimon, vieläpä heimonkin arvoon. Eikä tätä ole tehty siitä -syystä, että edistynyt tutkimus olisi paljastanut tärkeitä -rakenteen-eroavaisuuksia, jotka sitä ennen olivat jääneet huomaamatta, -vaan syystä että myöhemmin on löydetty lukuisia, ainoastaan lievästi -eroavia sukulaislajeja. - -Kaikki edellämainitut jaotussaännöt sekä sitä edistävät ja vaikeuttavat -seikat ovat, ellen pahasti erehdy, selitettävissä siten, että -luonnollinen järjestelmä perustuu polveutumiseen ja muunteluun, että ne -tuntomerkit, joiden luonnontutkijat katsovat osottavan todellista -sukulaisuutta kahden tai useamman lajin välillä, ovat perityt -yhteisiltä esivanhemmilta, jotenka jokainen oikea jaotus on -luonteeltaan genealoginen, että alkuperän yhteisyys on se kätketty -yhdysside, jota luonnontutkijat ovat itsetiedottomasti etsineet ja -ettei heidän tarkotuksenaan suinkaan ole ollut vain yleisten mietelmien -julkilausuminen eikä pelkkä enemmän tai vähemmän toisiaan muistuttavien -olioiden yhdisteleminen ja erotteleminen. - -Mutta minun on selitettävä käsitykseni täydellisemmin. Uskon ryhmien -_järjestelyn_ kussakin luokassa, ollakseen luonnollinen, täytyvän olla -tarkalleen genealogisen, jotta ryhmät olisivat oikein alistetut -toistensa alle ja oikeassa suhteessa toisiinsa. Mutta eroavaisuuksien -_suuruus_ saattaa suuresti vaihdella eri ryhmissä, vaikka nämä olisivat -yhtä läheisessä veriheimolaissuhteessa yhteisiin esivanhempiin, -riippuen siitä, kuinka suuren muuntelun alaisina ryhmät ovat olleet; ja -tämä on jaotuksessa ilmaistuna siten, että muodot jaotellaan eri -sukuihin, heimoihin, alalahkoihin tai lahkoihin. Lukija käsittänee -parhaiten tarkotukseni, jos hän ottaa vaivakseen uudelleen silmäillä -neljännessä luvussa julkaistua kuviota. Olettakaamme kirjainten A--L -esittävän silurikaudella eläneitä sukuja, jotka polveutuvat jostakin -vieläkin aikaisemmasta muodosta. Kolmesta suvusta (A, F ja I) polveutuu -kustakin yhdestä lajista toisintuneita jälkeläisiä nykyaikaan saakka, -joita esittävät nuo viisitoista ylimmällä vaakasuoralla viivalla olevaa -sukua a14 -- z14. Kaikki nämä yhdestä lajista polveutuvat muuntuneet -jälkeläiset ovat tietysti vereltään eli syntyperältään toisilleen yhtä -läheistä sukua, niitä saattaa kuvaannollisesti kutsua serkuksiksi niin -ja niin monennessa miljoonantiessa polvessa. Mutta kumminkin ne eroavat -suuresti ja eri määrässä toisistaan. A:sta polveutuvat muodot, jotka -nyt jakautuvat kahdeksi tai kolmeksi heimoksi, muodostavat I:stä -polveutuvista muodoista eroavan lahkon ja viimemainitut muodot ovat -nekin jakautuneet kahdeksi heimoksi. Nykyään eläviä A:sta polveutuvia -lajeja ei myöskään voida lukea samaan sukuun kuuluviksi kuin kantalaji -A, eikä I:stä polveutuvia samaan sukuun kuin kantalaji F. Mutta nykyään -elävän suvun F14 voidaan katsoa ainoastaan lievästi toisintuneen, ja se -kuuluu siis samaan heimoon kuin kantasuku F, aivan kuten muutamat vielä -elävät eliöt kuuluvat silurikauden sukuihin. Näin on eroavaisuuksien -suhteellinen suuruus näiden elollisten olentojen välillä, jotka kaikki -ovat toisilleen yhtä läheisiä veriheimolaisia, muodostunut hyvin -vaihtelevaksi. Kumminkin niiden genealoginen _järjestely_ pysyy -tarkalleen oikeana, eikä ainoastaan nykyaikaan vaan kuhunkin toistansa -seuraavaan polveutumiskauteen nähden. Kaikki A:n toisintuneet -jälkeläiset ovat välttämättä perineet jotakin yhteistä yhteiseltä -esi-isältään, samoin myös kaikki I:n jälkeläiset. Näin täytyy olla -jokaisen polveutumishaaran ja jokaisen toistansa seuraavan -polveutumisasteen laita. Jos kumminkin oletamme jonkun A:n tai I:n -jälkeläisen niin paljon muuntuneen, että se on kadottanut kaikki -vanhempiensa tunnusmerkit, on sen sija luonnollisessa järjestelmässä -tässä tapauksessa häipynyt näkymättömiin, kuten nähtävästi on käynyt -muutamille nykyisille eliöille. Oletamme kaikkien suvun F jälkeläisten -kautta koko polveutumissarjan vain lievästi muuntuneen, joten ne -muodostavat yhden ainoan suvun. Mutta vaikka tämä suku onkin kovin -eristetty, on sillä kuitenkin edelleenkin sille kuuluva välittävä -asema. Sellaisena kuin kuviomme tasapinnassa esittää ryhmien -polveutumisen, esittää se sen aivan liian yksinkertaisena. Haarautumien -tulisi lähteä kaikkiin suuntiin. Jos ryhmien nimet olisivat -yksinkertaisesti kirjotetut viivoille yhteen riviin, olisi esitys vielä -vähemmän luonnollinen; ja selväähän on, ettei ole mahdollista esittää -sarjassa tasapinnalla sukulaisuussuhteita, joita luonnossa havaitsemme -saman ryhmän jäsenten välillä. Luonnollinen järjestelmä on siis -luonteeltaan genealoginen, sukupuun tapainen; mutta sen muuntelun -suuruus, jonka alaisina eri ryhmät ovat olleet, on ilmaistava -ryhmittämällä ne eri sukuihin, alaheimoihin, heimoihin, alalahkoihin, -lahkoihin ja luokkiin. - -Valaistaksemme käsitystämme eliöiden jaotuksesta voimme ottaa -vertauskohdaksi kielet. Jos meillä olisi hallussamme ihmissuvun -täydellinen sukupuu, muodostaisi ihmisrotujen genealoginen järjestely -samalla niiden kielten parhaan jaotuksen, joita nykyään puhutaan kautta -maailman; ja jos otettaisiin lukuun myöskin kaikki kuolleet kielet ja -kaikki välittävät ja asteittaisesti toisiinsa sulautuvat murteet, olisi -tuo järjestely ainoa mahdollinen. Jotkut muinaiset kielet olivat -kenties muuttuneet hyvin vähän, synnyttäen vain harvoja uusia kieliä, -kun taas toiset olivat muuttuneet paljon, riippuen eri rotujen -levenemisestä, eristyksestä ja sivistyskannasta, siten synnyttäen monia -uusia murteita ja kieliä. Samasta emäkielestä alkunsa saaneiden kielien -suhteellista eroavaisuutta toisistaan olisi ilmaistava siten, että -kielet jaettaisiin ryhmiksi ja alaryhmiksi; mutta asianmukainen, -vieläpä ainoa mahdollinen järjestely olisi kumminkin genealoginen. Ja -tämä jaotus olisi tarkalleen luonnollinen, koska se liittäisi toisiinsa -kaikki kielet, sekä kuolleet että nykyiset, mitä läheisimmillä -sukulaisuussiteillä ja ilmaisisi kunkin kielen emäkielen ja alkuperän. - -Tullaksemme vakuutetuiksi tämän käsityskannan oikeudesta, tarvitsee -meidän ainoastaan luoda silmäys muunnosten jaotukseen, joiden tiedetään -tai arvellaan polveutuvan yhdestä ainoasta lajista. Nämä muunnokset -ryhmitetään lajin alle ja alamuunnokset muunnosten alle; muutamissa -tapauksissa, esim. kotikyyhkyseen nähden, on olemassa vielä useita -muitakin eroavaisuusasteita. Miltei samoin menetellään lajeja -luokitellessa. Useat kirjottajat ovat terottaneet, kuinka tärkeätä on -järjestää muunnokset luonnolliseen eikä keinotekoiseen järjestelmään; -niinpä meitä varotetaan esim. ryhmittämästä kahta ananasmuunnosta -samaan ryhmään ainoastaan sen nojalla, että hedelmä, joskin se on -tärkein osa, sattuu olemaan miltei samanlainen; eikä kukaan yhdistä -ruotsalaista naurista ja tavallista turnipsia samaan ryhmään, vaikka -niiden syötävät, turvonneet maanalaiset varret ovat niin yhtäläiset. -Muunnosten jaotus tehdään sen osan perusteella, joka on havaittu -pysyväisimmäksi, olipa tämä mikä tahansa. Niinpä etevä maatalousmies -Marshall sanoo sarvien olevan nautakarjarotujen parhaana tuntomerkkinä, -koska ne muuntelevat vähemmän kuin ruumiin muoto ja väri j.n.e., -jotavastoin sarvilla on vähäarvoisempi merkitys lammasrotujen -tuntomerkkeinä, koska näiden sarvet ovat muuntelevaisemmat. Olen sitä -mieltä, että jos muunnoksia luokitellessa olisi tarjolla todellinen -sukupuu, annettaisiin genealogiselle jaotukselle yleisesti etusija; ja -muutamissa tapauksissa on tätä yritettykin. Sillä voimme olla varmat -siitä, että olkoonpa muuntelu ollut voimakkaampi tai heikompi, -perinnöllisyyden lain nojalla ne muodot säilyvät yhtenä ryhmänä, joilla -on useimpia yhteisiä ominaisuuksia. Vaikka useat kuperkeikkakyyhkysen -alamuunnokset eroavat toisistaan eräältä tärkeältä tunnusmerkiltään, -nim. nokan pituuden puolesta, muodostavat kaikki yhteisen ryhmän, koska -niillä on yhteinen tapa heittää kuperkeikkoja; lyhytnokkainen -kuperkeikkakyyhkysrotu on tosin miltei tai kokonaan kadottanut tämän -tavan, mutta ensinkään katsomatta tähän seikkaan tämä rotu kumminkin -luetaan kuperkeikkakyyhkysten ryhmään, koska se on vereltään näiden -sukua ja eräissä muissa suhteissa niiden kaltainen. - -Luonnontilassa eläviä lajeja luokitellessaan ottaa jokainen -luonnontutkija lukuun polveutumisen sulkiessaan alimpaan -jaotusasteeseen, lajiin, molemmat sukupuolet. Ja kumminkin on -jokaiselle luonnontutkijalle tunnettua, kuinka suunnattomasti nämä -toisinaan eroavat kaikkein tärkeimmiltä ominaisuuksiltaan: eräiden -siimajalkaisten täysikasvuisilla koirailla ja hermafroditeillä on -tuskin ainoatakaan yhteistä tuntomerkkiä, eikä kumminkaan -kenenkään päähän pälkähdä erottaa niitä toisistaan. Niinpian kuin -orchidea-muotojen Monachautus, Myonthus ja Catacetum, joita -ennen oli pidetty eri sukuina, havaittiin joskus syntyvän samasta -kasvista, pidettiin niitä heti muunnoksina; ja sittemmin olen -onnistunut todistamaan, että ne ovat saman lajin uros-, naaras- ja -hermafrodiittimuoto. Luonnontutkija pitää saman yksilön eri -toukka-asteita, kuinka paljon ne eronnevatkin toisistaan ja -täysikasvuisesta eliöstä, samana lajina, samoinkuin Steenstrupin -"vuorottelevia sukupolvia", joita ainoastaan teknillisessä -merkityksessä voidaan pitää samana yksilönä. Hän lukee mukaan -epämuotoisuudet ja muunnokset, ei siksi, että ne osittain muistuttavat -kantamuotoa, vaan siksi, että ne polveutuvat tästä. - -Koska polveutuminen on otettu lukuun ryhmiteltäessä saman lajin -yksilöitä, vaikka urokset, naarakset ja toukat ovat usein tavattoman -eroavia, ja myöskin ryhmiteltäessä muunnoksia, jotka ovat jonkun -verran, vieläpä joskus huomattavastikin toisintuneet, eikö siis ole -mahdollista, että polveutuminen on itsetiedottomasti otettu lukuun -silloinkin, kun on ryhmitelty lajeja sukuihin, sukuja korkeampiin -ryhmiin ja kaikki nämä n.k. luonnolliseksi järjestelmäksi? Uskon että -näin todella on tapahtunut, ja ainoastaan täten voin käsittää -etevimpien systematikkojemme noudattamat säännöt. Koska meillä ei ole -mitään kirjotettuja sukujohtoja, on meidän etsittävä alkuperän yhteys -kaikenlaisten yhtäläisyyksien nojalla. Valitsemme siis ne ominaisuudet, -joiden oletamme vähimmin toisintuneen, katsoen niihin elinehtoihin, -joissa laji viime aikoina on elänyt. Surkastuneet rakennelmat ovat -tässä suhteessa yhtä hyviä, vieläpä toisinaan parempiakin tuntomerkkejä -kuin mitkä muut elimistönosat tahansa. Me emme pidä lukua siitä, kuinka -vähäpätöinen jokin tuntomerkki on -- olkoonpa vaikka niinkin -vähäpätöinen kuin alaleuan kulman taivutus, tapa millä hyönteisen siipi -on poimuutunut, karva- tai höyhenpeite -- jos se on vallitsevana -monilla erimuotoisilla lajeilla, etenkin sellaisilla, joiden elintavat -ovat hyvin eroavat, saa se suuren arvon. Sillä se seikka, että useilla -elintavoiltaan niin eroavilla muodoilla on jokin yhteinen tuntomerkki, -on selitettävissä ainoastaan siten, että tuo tuntomerkki on yhteisiltä -esivanhemmilta peritty. Me voimme tässä suhteessa erehtyä, jos katsomme -ainoastaan yhtä rakenteenkohtaa; mutta jos useat tuntomerkit, olkootpa -kuinka vähäpätöisiä tahansa, ovat yhteisiä laajalle olioryhmälle, jonka -jäsenet noudattavat erilaisia elintapoja, voimme polveutumisteorian -mukaan jotenkin varmasti pitää näitä tuntomerkkejä yhteiseltä -esimuodolta perittyinä. Ja tunnettuahan onkin, että tällaisille -toistensa seurassa esiintyville tuntomerkeille annetaan jaotuksessa -erikoisen suuri arvo. Me käsitämme, että laji tai lajiryhmä saattaa -erota sukulaisistaan monilta tärkeimmiltä tunnusmerkeiltään ja voidaan -kumminkin varmuudella lukea samaan ryhmään. Tämän voi huoleti tehdä ja -usein tehdäänkin, kunhan vaan riittävä määrä tuntomerkkejä, olkootpa -kuinka vähäpätöisiä tahansa, ilmaisee yhteisen, kätketyn alkuperän. -Vaikkapa kahdella muodolla ei olisi ainoatakaan yhteistä tuntomerkkiä, -voimme kuitenkin, jos sarja välittäviä ryhmiä liittää toisiinsa nämä -äärimäiset muodot, heti päättää niiden olevan samaa alkuperää, ja me -ryhmitämme ne samaan luokkaan. Koska havaitsemme niiden elinten, joilla -on tärkeä fysiologinen merkitys -- s.o. joiden tehtävänä on yksilön -elämän säilyttäminen mitä erilaisimmissa olosuhteissa -- yleensä olevan -konstantisimpia, annamme niille erikoisen arvon. Mutta jos näiden -elinten havaitaan jossakin toisessa ryhmässä tai alaryhmässä suuresti -eroavan, arvostamme ne jaotuksessamme heti vähäpätöisemmiksi. Saamme -kohta nähdä, miksi embryologisilla tunnusmerkeillä on jaotuksessa niin -tärkeä merkitys. Myöskin maantieteellinen leveneminen tarjoo meille -usein hyödyllisen osviitan luokitellessamme suuria sukuja, koska saman -suvun eri lajit, jotka asustavat rajotetuilla ja eristetyillä alueilla, -kaiken todennäköisyyden mukaan polveutuvat samoista vanhemmista. - - - -ANALOGISIA YHTÄLÄISYYKSIÄ. - - -Edellä esitetyn nojalla selviää meille, mikä tärkeä ero on olemassa -todellisen sukulaisuuden ja analogisten eli adaptivisten (mukautumisen -aiheuttamien) yhtäläisyyksien välillä. Lamarck oli ensimäinen, joka -kiinnitti huomiota tähän asiaan ja Macleay y.m. ovat menestyksellä -noudattaneet hänen esimerkkiään. Ruumiinmuodon ja evänmuotoisten -eturaajojen yhtäläisyys dugongeilla ja valailla sekä näillä kahdella -imettäväislahkolla ja kaloilla ovat analogisia yhtäläisyyksiä. Samoin -yhtäläisyys eri lahkoihin kuuluvien hiiren ja päästäisen sekä Mivartin -väitteen mukaan vielä läheisempi yhtäläisyys hiiren ja erään pienen -australialaisen pussieläimen välillä. Jälkimäiset yhtäläisyydet ovat -ymmärtääkseni selitettävissä siten, että eläimet ovat samalla tavoin -mukautuneet sukkelasti liikkumaan ruohikossa ja pensaikossa ja -piiloutumaan vihollisiltaan. - -Hyönteisistä on olemassa lukemattomia samantapaisia esimerkkejä. -Ulkonaisen yhtäläisyyden harhaanjohtamalla Linné todella luki erään -kaskaan koiperhosiin. Jotakin samantapaista havaitsemme kotieläintemme -ja viljelyskasviemme muunnoksissa esim. eri lajeista polveutuvien -jalostettujen sikarotujen, kiinalaisen ja tavallisen sikamme, -hämmästyttävässä yhdenmuotoisuudessa sekä tavallisen turnipsin ja -ruotsalaisen nauriin -- jotka ovat eri lajeja -- samalla tavalla -turvonneessa varressa. Vinttikoiran ja englantilaisen juoksijahevosen -yhtäläisyys lienee tuskin enemmän mielikuvituksen keksintöä kuin ne -yhtäläisyydet, joita eräät kirjottajat ovat olleet huomaavinaan muissa -toisilleen hyvin etäistä sukua olevissa eläimissä. - -Jos asetumme sille kannalle, että tunnusmerkit ovat todella tärkeitä -ainoastaan mikäli ne ilmaisevat lajin alkuperän, käsitämme helposti, -miksi analogiset tai adaptiviset ominaisuudet, vaikka niiden merkitys -lajien menestymiselle on mitä suurin, ovat systematikolle miltei -arvottomat. Onhan näet mahdollista, että aivan eri alkuperää olevat -eläimet ovat mukautuneet samanlaisiin elinehtoihin ja siten -muodostuneet ulkonaisesti hyvin yhdennäköisiksi, mutta tällainen -yhdennäköisyys ei paljasta, vaan on pikemmin omansa salaamaan -veriheimolaisuuden. Tämä selittää meille tuon näennäisen paradoksin, -että aivan samat ominaisuudet ovat analogisia, jos jotakin ryhmää -verrataan toiseen ryhmään, mutta ilmaisevat todellista sukulaisuutta, -jos saman ryhmän eri jäseniä verrataan keskenään. Niinpä verrattaessa -valaita kaloihin näiden ruumiinmuoto ja evämäiset raajat ovat -ainoastaan analogisia yhtäläisyyksiä, koska kummassakin luokassa -mukautuminen vedessä uiskenteluun on määrännyt niiden muodon; mutta -valaiden heimon eri jäsenissä ovat ruumiin muoto ja evämäiset raajat -todellista sukulaisuutta osottavia ominaisuuksia, sillä koska nämä -tunnusmerkit ovat niin peräti yhtäläisiä koko valaiden heimossa, emme -voi epäillä, että ne ovat periytyneet yhteisiltä esivanhemmilta. Sama -on kalojen laita. - -Lukuisissa tapauksissa osottavat aivan erisukuisten olentojen -yksityiset osat ja elimet, jotka ovat mukautuneet samoihin -toimintoihin, hämmästyttävää yhtäläisyyttä. Hyvän esimerkin tästä -tarjoaa koiran ja tasmanialaisen "suden" (Thylacinus) -- jotka ovat -hyvin etäällä toisistaan luonnon järjestelmässä -- peräti yhtäläinen -leuanmuoto. Mutta tämä yhtäläisyys rajottuu yleiseen ulkomuotoon, kuten -kulmahampaiden esiinpistäväisyyteen ja poskihampaiden terävyyteen. Itse -teossa näiden eläinten hammasrakenne on hyvin erilainen. Koiralla on -näet yläleuassa kummallakin puolella neljä sahateräistä ja ainoastaan -kaksi nystermäpintaista poskihammasta, kun taas Thylacinus-eläimellä on -kolme sahateräistä ja neljä nystermäpintaista poskihammasta. Sitäpaitsi -kummankin eläimen poskihampaat eroavat suhteelliselta kooltaan ja -rakenteeltaan. Ennen pysyväisiä hampaita ilmestyvät maitohampaat ovat -suuresti eroavat. Jokaisen vallassa on tietysti olla uskomatta, että -luonnollinen valinta on kummassakin tapauksessa vaikuttanut polvi -polvelta esiintyviin muunteluihin soveltaen hampaat lihan puremiseen; -mutta jos kerran myönnetään, että näin on tapahtunut eräissä -tapauksissa, on minulle käsittämätöntä, että sitä voitaisiin kieltää -toisissakaan. Mielihyväkseni olen havainnut, että niin pätevä -asiantuntija kuin professori Flower on tullut samaan johtopäätökseen. - -Eräässä aikaisemmassa luvussa mainitsemani omituiset tapaukset -- se, -että eräillä aivan eri ryhmiin kuuluvilla kaloilla on sähköelimiä, että -peräti erilaisilla hyönteisillä on loistoelimiä ja että Orchidaceae ja -Asclepiadaceae heimojen kasveilla on siitepölymyhkyn päässä tahmea -levy, ovat nekin kaikki tällaisia analogisia yhtäläisyyksiä. Mutta nämä -tapaukset ovatkin siksi omituisia, että olen ne maininnut vaikeuksina, -jotka puhuvat teoriaani vastaan. Kaikissa tällaisissa tapauksissa on -huomattavissa jokin perinpohjainen poikkeavaisuus kyseessä olevien -elimistönosien kasvussa tai kehityksessä ja tavallisesti täysin -kehittyneen elimen rakenteessa. Saavutettu tarkotus on sama, mutta -keinot, joskin päältä katsoen näyttävät olevan samat, ovat olennaisesti -eroavat. Se laki, jonka aikaisemmin olemme maininneet _analogisen -muuntelun_ nimellä, on nähtävästi ollut näissä tapauksissa -vaikuttamassa: saman luokan jäsenet, jotka ovat toisilleen ainoastaan -etäistä sukua, ovat perineet kumminkin siksi yhtäläisen -elimistönlaadun, että ne samanlaisten kiihotinten vaikutuksesta -muuntelevat samalla tavalla; ja tämä on ilmeisesti edistänyt -elimistönosien tahi elinten kehittymistä luonnollisen valinnan -vaikutuksesta silmäänpistävän yhtäläisiksi, huolimatta siitä, etteivät -ne ole suoranaisesti yhteisiltä esi-isiltä perityt. - -Koska eri luokkiin kuuluvat lajit ovat usein polvi polvelta lievästi -muunnellen mukautuneet elämään miltei samanlaisissa olosuhteissa -- -esim. asustamaan maan, ilman ja veden eri elementeissä, -- käsitämme -kenties senkin seikan, että toisinaan on havaittu eri luokkien -alaryhmissä luvullista vastaavaisuutta. Luonnontutkija, jota tämä -vastaavaisuus on hämmästyttänyt, voi helposti, mielivaltaisesti -kohottamalla tai alentamalla eri luokkien jaotusryhmien arvoa (ja -kokemus osottaa, että niiden arvostus yhä vieläkin on mielivaltainen) -ulottaa vastaavaisuuden laajoille aloille; ja näin ovat todennäköisesti -syntyneet jaotuksemme seitsemine, viisine, neljine ja kolmine -alaryhmineen. - -On olemassa toinenkin omituinen ryhmä tapauksia, joissa suuri -ulkonainen yhtäläisyys ei riipu mukautumisesta samanlaisiin -elintapoihin, vaan on muodostunut suojeluskeinoksi. Viittaan siihen -ihmeelliseen tapaan, millä eräät perhoset jäljittelevät muita aivan eri -lajeja. Bates, joka ensimäisenä on esittänyt tämän ilmiön, on -osottanut, että muutamilla seuduilla Etelä-Amerikassa, missä erästä -Ithomia-lajia tavataan lukuisina parvina, usein nähdään eräs -Leptalis-laji sekaantuneena samaan parveen. Ja jälkimäinen laji -muistuttaa niin tarkoin Ithomia-lajia jokaiselta värivivahdukseltaan ja -juovaltaan, vieläpä siipiensä muodolta, että Bates alinomaa erehtyi -niistä, vaikka koettikin olla varuillaan ja vaikka hän yhdentoista -vuoden ajalla keräillessään perhosia oli terottanut silmänsä -havaitsemaan eri vivahduksia. Kun on saatu kiinni jäljittelijäperhonen -ja tämän esikuva ja näitä verrataan toisiinsa, havaitaan niiden eroavan -suuresti perusrakenteeltaan ja kuuluvan, ei ainoastaan eri sukuihin, -vaan usein eri heimoihinkin. Jos tällaista jäljittelyä (mimicry) -esiintyisi ainoastaan parissa tapauksessa, saattaisi sitä pitää -omituisena sattumana. Mutta jos jatkamme matkaamme seudulta, missä -Leptalis jäljittelee Ithomiaa, tapaamme toisen jäljittelijäperhosen -esikuvineen, jotka kuuluvat edellämainittuihin sukuihin ja yhtä tarkoin -muistuttavat toisiaan. Kaikkiansa mainitaan kokonaista kymmenen sukua, -joihin kuuluu muita perhosia jäljitteleviä lajeja. Jäljittelijät ja -jäljitellyt asuvat aina samalla seudulla; emme koskaan tapaa -jäljittelijää, joka asustaisi etäällä jäljittelemästänsä muodosta. -Jäljittelijät ovat miltei poikkeuksetta harvinaisia hyönteisiä, kun -taas näiden esikuvat miltei joka tapauksessa esiintyvät lukuisina -parvina. Samalla seudulla, missä eräs Leptalis-laji tarkoin jäljittelee -erästä Ithomiaa, on usein muita perhosia, jotka mukailevat samaa -Ithomiaa, niin että samalla alueella havaitaan kolmen perhossuvun -vieläpä erään koinkin tarkoin muistuttavan neljänteen sukuun kuuluvaa -perhosta. Erikoista huomiota ansaitsee, että useat jäljittelevät -Leptalis-muodot samoinkuin myöskin näiden esikuvat voidaan osottaa -samojen lajien asteittaisesti toisiinsa liittyviksi muunnoksiksi; -toiset kyllä ovat epäilemättä eri lajeja. Mutta minkä nojalla, -kysyttäneen, pidämme toista muotoa jäljittelijänä ja toista esikuvana? -Bates on antanut kysymykseen tyydyttävän vastauksen osottaessaan, että -jäljitelty muoto säilyttää sen ryhmän yleisen ulkomuodon, johon se -kuuluu, jotavastoin jäljittelijä on vaihtanut asua eikä muistuta -lähimpiä sukulaisiaan. - -Johdumme tästä kysymään, mistä johtuu, että eräät perhoset ja koit -niin usein omaksuvat muiden aivan eri muotojen asun. Miksi on luonto -alentunut ilveilytemppuihin, saattaen luonnontutkijat ymmälle? Bates on -epäilemättä osannut oikeaan selityksessään. Jäljiteltyjen muotojen, -jotka aina esiintyvät runsaslukuisina, täytyy tavallisesti suureksi -osaksi säästyä tuhoutumasta, sillä muutenhan ne eivät esiintyisi -sellaisina parvina; nyttemmin onkin kerätty suuri määrä todisteita, -jotka osottavat niiden olevan vastenmielisiä linnuille ja muille -hyönteisiä syöville eläimille. Samalla seudulla asustavat -jäljittelijämuodot ovat sitävastoin verrattain harvinaisia ja kuuluvat -harvinaisiin ryhmiin. Niitä siis yleensä epäilemättä vaanii jokin -vaara, koska ne muuten, katsoen suureen munamäärään, minkä kaikki -perhoset laskevat, kolmessa tai neljässä polvessa tiheinä parvina -leviäisivät yli koko maan. Jos nyt joku tällaisen vainotun ja -harvinaisen ryhmän jäsen omaksuu toisen, suojatun lajin asua niin -tarkoin muistuttavan muodon, että se kykenee tavan takaa pettämään -hyönteistutkijan tarkan silmän, täytyy sen usein pettää saalista -vaaniva lintu tai hyönteinen ja siten säästyä hävitykseltä. Bates'in -voi sanoa miltei omin silmin nähneen sen kehityskulun, jonka kautta -jäljittelijät ovat tulleet niin tarkoin esikuviensa muotoisiksi. Hän -näet havaitsi eräiden Leptalis-lajien, jotka jäljittelevät niin monia -muita perhosia, muuntelevan tavattomassa määrässä. Eräällä seudulla -esiintyi useita muunnoksia, ja ainoastaan yksi näistä muistutti -johonkin määrin samalla seudulla tavallista Ithomia-lajia. Toisella -seudulla eli kaksi tai kolme muunnosta, joista yksi oli toisia paljon -yleisempi, ja tämä jäljitteli tarkoin erästä toista Ithomia-muotoa. -Tästä Bates tekee sen johtopäätöksen, että Leptalis on alun pitäin -muuntelevainen, ja kun jokin muunnos sattuu johonkin määrin -muistuttamaan jotakin samalla seudulla asustavaa tavallista perhosta, -on tällä muunnoksella, koska se muistuttaa kukoistavaa ja siis vainolta -säästynyttä lajia, paremmat toiveet säilyä saalista vaanivilta -linnuilta ja hyönteisiltä, ja se jää elämään: "vähemmän täydelliset -yhdennäköisyysasteet tulevat polvi polvelta eliminoiduiksi ja -jäljellejääneet jäävät jatkamaan sukuaan". Tässä meillä siis on -oivallinen esimerkki luonnollisesta valinnasta. - -Myöskin Wallace ja Trimen ovat kuvailleet eräitä yhtä hämmästyttäviä -jäljittelytapauksia Itä-Intian saariston perhosten ja eräiden muiden -hyönteisten joukosta. Wallace on myöskin havainnut yhden sellaisen -tapauksen lintujen joukossa, mutta suuremmat imettäväiset eivät tarjoa -nähtäväksemme ainoatakaan tapausta. Se, että jäljittely on paljon -tavallisempaa hyönteisten kuin muiden eläinten keskuudessa, johtunee -hyönteisten pienestä koosta; hyönteiset eivät voi puolustautua, -lukuunottamatta pistimellä varustettuja lajeja, enkä milloinkaan ole -kuullut esimerkkiä siitä, että tällaiset lajit mukailisivat muita -hyönteisiä, joskin muut mukailevat niitä. Hyönteisten ei ole helppo -lentämällä pelastua pakoon suuremmilta eläimiltä, jotka niitä -pyydystävät; tämän tähden niiden, puhuakseni kuvaannollisesti, on pakko -turvautua viekkauteen ja petokseen, kuten useimpien heikkojen -olentojen. - -Huomattava on, ettei jäljittelyä luultavasti milloinkaan ole syntynyt -alkuansa aivan eriväristen muotojen välillä. Mutta lähtien muodoista, -jotka jo alkuansa ovat hieman toistensa näköisiä, on yllämainitulla -tavalla helposti voitu saavuttaa mitä suurin yhdennäköisyys, jos tämä -yhdennäköisyys on ollut edullinen; ja jos jäljitelty muoto myöhemmin -syystä tai toisesta vähitellen muunteli, saattoi jäljittelevä muoto -seurata sen esimerkkiä ja siten muuntua miltei kuinka paljon tahansa, -joten se lopulta voi saada heimon muista jäsenistä aivan eroavan -ulkomuodon ja värin. Tässä meitä kumminkin kohtaa eräänlainen vaikeus; -sillä meidän on tällöin välttämätöntä olettaa, että eräissä tapauksissa -moniaiden eri ryhmien muinaiset jäsenet satunnaisesti muistuttivat -- -ennenkuin ne olivat erilaistuneet nykyiseen määräänsä -- jonkun toisen, -suojatun ryhmän jotakin jäsentä siinä määrin, että tämä yhdennäköisyys -soi niille jonkunmoisen turvan, tarjoten sen perustan, jolla myöhempi -mitä täydellisin yhdennäköisyys oli saavutettavissa. - - - -ELOLLISIA OLENTOJA YHDISTÄVIEN SUKULAISUUSSITEIDEN LAATU. - - -Koska vallitsevien, laajempiin sukuihin kuuluvien lajien toisintuneilla -jälkeläisillä on taipumuksena periä ne edulliset ominaisuudet, -jotka ovat tehneet kyseessä olevat ryhmät sekä lajien vanhemmat -vallitseviksi, on miltei varmaa, että jälkeläiset tulevat leviämään -laajalti ja valtaamaan yhä uusia sijoja luonnon taloudessa. Laajemmat -ja vallitsevammat ryhmät pyrkivät näin ollen jokaisessa luokassa -karttumaan yhä suuremmiksi, jolloin ne tietysti syrjäyttävät useita -pienempiä ja heikompia ryhmiä. Tämä selittää, miksi kaikki eliöt, sekä -nykyiset että sukupuuttoon sammuneet, ryhmittyvät muutamiksi harvoiksi -suuriksi lahkoiksi ja vielä harvemmiksi luokiksi. Osotuksena -korkeampien ryhmien harvalukuisuudesta ja siitä kuinka laajalti ne ovat -levinneet yli maapallon, on se omituinen tosiasia, ettei Australian -löytö ole kartuttanut hyönteisten luokkaa ainoallakaan uuteen ryhmään -kuuluvalla hyönteisellä ja että se, mikäli toht. Hooker on minulle -ilmottanut, on lisännyt kasvikuntaa ainoastaan parilla kolmella -pienellä heimolla. - -Geologista vuorojärjestystä käsittelevässä luvussa koetin osottaa, -miten on selitettävissä,-- jos oletamme jokaisen ryhmän yleensä -suuresti erilaistuneen pitkän toisintumisprosessin kestäessä -- että -vanhemmat elämänmuodot usein osottautuvat tunnusmerkeiltään johonkin -määrin nykyisten ryhmien välimuodoiksi. Muutamien tuollaisten vanhojen -välittävien muotojen jälkeläiset ovat säilyneet nykypäiviin saakka -miltei muuttumattomina; nämä ovat noita n.k. yhteenliittäviä -tahi poikkeavia lajeja. Kuta poikkeavampi jokin muoto on, sitä -suurempi on täytynyt olla yhdistävien sukupuuttoon sammuneiden -välimuotojen lukumäärä. Jonkinmoisena todistuksena siitä, että ankara -sukupuuttoon-häviäminen on kohdannut "poikkeavia" ryhmiä, on se, että -niitä miltei aina edustavat peräti harvalukuiset lajit; sitäpaitsi ne -lajit, jotka ovat säilyneet, ovat toisistaan hyvin eroavia, mikä -myöskin edellyttää sukupuuttoon-häviämistä. Esim. Ornithorhynchus ja -Lepidosiren suvut eivät olisi vähemmän poikkeavia, jos kumpaakin -edustaisi tusina lajeja, sen sijaan että niitä nyt edustaa ainoastaan -yksi laji tai pari kolme. Luullakseni voimme selittää asian siten, että -pidämme poikkeavia ryhmiä muotoina, jotka ovat sortuneet taistelussa -voitokkaampia kilpailijoita vastaan ja joista ainoastaan muutamat -jäsenet ovat säilyneet erikoisen suotuisissa olosuhteissa. - -Waterhouse on huomauttanut, että jos jonkin eläinryhmän jäsen -osottautuu olevan sukua jollekin aivan eroavalle ryhmälle, on -sukulaisuus useimmiten yleisempää laatua, eikä lajinomainen. Niinpä -Waterhousen mukaan bizcacha-eläin on kaikista jyrsijöistä läheisintä -sukua pussieläimille; mutta niissä kohdin, missä se lähenee tätä -lahkoa, on sukulaisuus yleisempää laatua, s.o. eläin ei ole lähempää -sukua yhdelle pussieläinlajille kuin toisellekaan. Koska otaksumme -tällaisten sukulaispiirteiden olevan todellisia eikä adaptivisia, -täytyy niiden käsityksemme mukaan olla yhteisiltä esivanhemmilta -perittyjä. Meidän on siis joko oletettava, että kaikki jyrsijät, -bizcacha-eläin niihin luettuna, ovat haarautuneet jostakin muinaisesta -pussieläimestä, joka tietysti on ollut luonteeltaan enemmän tai -vähemmän välimuoto kaikille nykyisille pussieläimille -- tai että sekä -jyrsijät että pussieläimet ovat haarautuneet yhteisestä esi-isästä ja -että kumpikin ryhmä on sitten suuresti muuntunut eri suuntiin. -Kummassakin tapauksessa meidän on oletettava, että bizcacha on -säilyttänyt useampia muinaisen esi-isänsä perinnöksi jättämiä -ominaisuuksia kuin muut jyrsijät, joten se ei ole erikoisesti sukua -millekään nykyiselle pussieläimelle vaan välillisesti kaikille tai -miltei kaikille pussieläimille, koska se on osittain säilyttänyt -pussieläinten ja jyrsijöiden yhteisen esi-isän tai jonkin pussieläinten -ryhmän muinaisen jäsenen luonteen. Toisaalta -- huomauttaa Waterhouse --- muistuttaa Phascolomys eniten kaikista pussieläimistä koko -jyrsijöiden lahkoa yleensä, mutta ei erikseen mitään sen jäsentä. On -kumminkin hyvin luultavaa, että yhdennäköisyys on tässä tapauksessa -ainoastaan analoginen, johtuva siitä, että Phascolomys on mukautunut -samanlaisiin elintapoihin kuin jyrsijät. Vanhempi de Candolle on tehnyt -miltei samoja huomioita eri kasviheimojen sukulaisuussuhteiden -yleisestä luonteesta. - -Samasta esi-isästä polveutuvien lajien moninaistuminen ja -ominaisuuksien vähitellen tapahtuva erilaistuminen, lajien samalla -säilyttäessä perintönä joitakuita yhteisiä ominaisuuksia, tekee meille -ymmärrettäväksi ne äärettömän monimutkaiset ja eri suuntiin säteilevät -sukulaisuussuhteet, jotka liittävät toisiinsa saman heimon tai jonkin -ylemmän ryhmän kaikki jäsenet. Sillä kokonaisen heimon yhteinen -esi-isä, heimon, joka nyt on pirstoutunut eri ryhmiksi ja alaryhmiksi, -on jättänyt perinnöksi kaikille lajeille joitakin ominaisuuksiaan, eri -tavoin ja eri määrässä muuntuneina. Lajeja yhdistävät näin ollen -toisiinsa mutkikkaat, eripituiset polveutumisviivat, jotka kulkevat -monien esi-isien kautta. On vaikeata sukupuunkaan avulla osottaa jonkin -vanhan jalosukuisen perheen kaikkia sukulaisia ja ilman sukupuuta se on -miltei mahdotonta. Käsitämme siis hyvin sen äärettömän vaikeuden, mikä -luonnontutkijoilla on ollut voitettavanaan heidän selittäessään ilman -kuvion apua niitä eri sukulaisuussuhteita, joiden he havaitsevat -yhdistävän saman suuren luokan monia eläviä ja sukupuuttoon hävinneitä -jäseniä. - -Kuten neljännessä luvussa olemme nähneet, on sukupuuttoon kuolemisella -ollut tärkeä merkitys siinä suhteessa, että se on kussakin luokassa -selventänyt eri ryhmien välisiä rajoja. Voimme selittää kokonaisten eri -luokkien väliset eroavaisuudet -- esim. lintujen ja muiden -luurankoisten eroavaisuuden -- otaksumalla, että monet vanhat -elämänmuodot, jotka muinoin liittivät lintujen varhaisimmat esi-isät -muihin, tuohon aikaan vähemmän erilaistuneihin luurankoisluokkiin, ovat -tyyten hävinneet. Niiden muotojen joukossa, jotka muinoin yhdistivät -toisiinsa kalat ja sammakkoeläimet, on sitävastoin sukupuuttoon -häviäminen ollut paljon vähäisempi. Vielä vähäisempi on se ollut -muutamissa kokonaisissa luokissa, esim. äyriäisten luokassa, -sillä siinä liittää pitkä ja ainoastaan paikotellen katkennut -sukulaisuusketju toisiinsa mitä ihmeellisimmin toisistaan eriävät -muodot. Sukupuuttoon sammuminen on ainoastaan tehnyt ryhmät -varmapiirteisemmiksi, vaan ei suinkaan niitä muodostanut, sillä jos -kaikki muodot, mitkä milloinkaan ovat maapallomme pinnalla eläneet, -äkkiä uudelleen ilmaantuisivat eloon, niin vaikkakin olisi aivan -mahdotonta määritellä kutakin luokkaa muista erottavia tunnusmerkkejä, -olisi kuitenkin luonnollinen jaotus tai ainakin luonnollinen järjestely -mahdollinen. Näemme tämän luodessamme silmäyksen kuvioomme. -Otaksukaamme, että kirjaimet A--L esittävät yhtätoista siluriaikaista -sukua, joista muutamat ovat synnyttäneet laajoja muuntuneita -jälkeläisryhmiä, ja että jokaista haarautumaa ja alahaarautumaa -yhdistävät välimuodot ovat vielä elossa, eivätkä nämä eroa -yhdistämistään muodoista enempää kuin nykyisiä muunnoksia yhdistävät -välimuodot. Tässä tapauksessa olisi aivan mahdotonta määritellä -erotusta ryhmien eri jäsenten ja niiden läheisempien esivanhempien ja -jälkeläisten välillä. Siitä huolimatta pitäisi kuitenkin kuvion -järjestely paikkansa ja olisi luonnollinen, sillä perinnöllisyyslain -nojalla olisi esim. kaikilla A:sta polveutuneilla muodoilla jotakin -yhteistä. Puussa voimme nähdä jokaisen oksan erikseen, vaikka -varsinaisessa haarautumiskohdassa ne sulautuvat yhteen. Kuten sanottu, -emme voisi määritellä eri ryhmiä, mutta me voisimme valita joukosta -tyyppejä, s.o. muotoja, joihin sisältyvät kunkin ryhmän, joko suuren -tai pienen, useimmat tunnusmerkit, ja siten antaa yleisen käsityksen -niiden välisten eroavaisuuksien arvosta. Näin olisi meidän meneteltävä, -jos jolloinkin onnistuisimme keräämään jonkin luokan kaikkialla ja -kaikkina aikoina eläneet muodot. Varmaa on, ettemme milloinkaan onnistu -suorittamaan niin täydellistä keräilyä, mutta muutamissa luokissa -pyrimme kumminkin saavuttamaan tätä päämäärää. Milne Edwards onkin -äskettäin eräässä etevässä kirjotuksessaan terottanut mieleemme, kuinka -tärkeätä on kiinnittää huomiota tyyppeihin, katsomatta siihen, voimmeko -erottaa ja määritellä ne ryhmät, joihin tuollaiset tyypit kuuluvat. - -Olemme siis nähneet, kuinka luonnollinen valinta, joka on seurauksena -olemisen taistelusta ja joka miltei välttämättä johtaa sukupuuttoon -häviämiseen ja ominaisuuksien erilaistumiseen jokaisen vallitsevan -kantalajin jälkeläisissä, selittää tuon kaikkien elollisten olentojen -sukulaisuussuhteissa huomattavan suuren yleispiirteen, olioiden -jakautumisen ryhmiin ja alaryhmiin. Me annamme sukuperän ratkaista -ryhmittäessämme molemmat sukupuolet ja kaikki ikäasteet samaksi -lajiksi, vaikka näillä olisikin vain harvoja yhteisiä tunnusmerkkejä; -me annamme sen ratkaista ryhmitellessämme tunnustettuja muunnoksia, -erotkoot vaikka kuinka paljon vanhemmistansa. Ja minä uskon, että -polveutuminen on se kätketty yhdysside, jota luonnontutkijat ovat -etsineet "luonnollisen järjestelmän" nimellä. Käsittäessämme -luonnollisen järjestelmän genealogiseksi järjestelmäksi, jossa -eroavaisuusasteita osottavat nimitykset "suku", "heimo", "lahko" y.m., -tulevat jaotuksessa noudattamamme säännöt ymmärrettäviksi. Käsitämme, -miksi meidän on toisille yhtäläisyyksille annettava suurempi arvo kuin -toisille; miksi otamme lukuun surkastuneita ja hyödyttömiä tai muuten -fysiologisesti vähäpätöisiä elimiä; miksi keksiessämme kahden ryhmän -keskinäisen sukulaisuuden muitta mutkitta hylkäämme analogiset tai -adaptiviset tunnusmerkit, mutta käytämme hyväksemme näitä -tunnusmerkkejä saman ryhmän rajoissa. Käsitämme helposti, miksi kaikki -elossa olevat ja sukupuuttoon kuolleet muodot voidaan ryhmittää -muutamiksi harvoiksi luokiksi ja miksi jokaisen luokan eri jäsenet -liittyvät toisiinsa mitä monimutkaisimmilla, säteittäisesti -haarautuvilla sukulaisuussiteillä. Me emme kenties milloinkaan kykene -selvittämään sitä sotkuista verkkoa, mikä liittää luokan eri jäsenet -toisiinsa. Mutta jos päämaali, johon pyrimme, on selvänä edessämme, -emmekä koeta etsiä mitään tuntematonta luomissuunnitelmaa, on meillä -toiveita siitä, että varmasti, joskin hitaasti lähestymme päämaalia. - -Professori Haeckel on kirjassaan "Generelle Morphologie" y.m. -teoksissaan äskettäin suurella tietorikkaudellaan ja kyvykkäisyydellään -käsitellyt kaikkien elollisten olentojen sukujohtoa eli fylogeniaa, -kuten hän sitä nimittää. Eri polveutumissarjoja johtaessaan hän -turvautuu etupäässä embryologisiin tunnusmerkkeihin, mutta käyttää -myöskin apunaan homologisia ja surkastuneita elimiä sekä kiinnittää -huomiota niihin toisiansa seuraaviin aikakausiin, joiden kuluessa eri -elämänmuotojen arvellaan ensinnä esiintyneen geologisissa -muodostumissamme. Hän on näin ollen rohkeasti tehnyt tärkeän alotteen -ja osottanut meille, kuinka jaotus vastaisuudessa tullaan laatimaan. - - - -MORFOLOGIA. - - -Olemme nähneet, kuinka saman luokan jäsenet riippumatta niiden -elintavoista muistuttavat toisiaan elimistönsä yleiseltä kaavailulta. -Tätä samankaltaisuutta mainitaan usein nimellä "tyypin yhdenmukaisuus" -tai nimittämällä luokan eri jäsenten yksityisiä osia ja elimiä -homologisiksi. Koko asia sisältyy yleiseen nimitykseen morfologia. Tämä -on luonnonhistorian mielenkiintoisimpia aloja, voipa miltei kutsua sitä -sen sieluksi. Mikäpä on omituisempaa, kuin että ihmisen käsi, joka on -muodostunut tarttumaelimeksi, myyrän käpälä, joka on mukautunut -kaivamiseen, hevosen jalka, pyöriäisen evä ja lepakon siipi ovat kaikki -rakennetut samaan kaavaan, käsittäen samanlaisia vastaavissa asemissa -olevia luita? Kuinka omituista onkaan -- mainitaksemme toisen -vähäpätöisemmän, vaikka kylläkin kuvaavan esimerkin -- että kengurun -takajalat, jotka ovat niin hyvin soveltautuneet hyppimiseen lakeilla -tasangoilla, kiipeilevän, lehtiä syövän koalan takajalat, jotka ovat -yhtä hyvin soveltautuneet tarttumaan puiden oksiin, sekä maassa -oleskelevan, hyönteisiä syövän bandicootin ja muutamien muiden -australialaisten pussieläinten takaraajat ovat kaikki rakenteeltaan -samaa omituista tyyppiä: toisen ja kolmannen varpaan luut ovat -tavattoman hennot ja yhteisen nahkapeitteen peittämät, niin että ne -näyttävät yhdeltä ainoalta, kahdella kynnellä varustetulta varpaalta. -Huolimatta näiden elinten samanlaatuisesta rakenteesta on ilmeistä, -että eri eläimet käyttävät niitä mahdollisimman erilaisiin -tarkotuksiin. Tapaus on sitä omituisempi, kun Amerikan pussirotilla, -joilla on miltei samat elämäntavat kuin niiden australialaisilla -sukulaisilla, jalat ovat aivan tavallista rakennetta. Professori -Flower, jonka mukaan olen maininnut nämä esimerkit, lausuu -loppuhuomautuksenaan: "Voimme kutsua tätä tyypinmukaisuudeksi, mutta -emme sillä pääse lähemmäksi ilmiön selitystä". Ja sitten hän lisää: -"Mutta eikö tämä ehdottomasti pane olettamaan todellista sukulaisuutta, -yhteisen esi-isän jättämää perintöä?" - -Geoffroy St. Hilaire on voimakkaasti painostanut homologisten elinten -suhteellisen aseman ja yhteyden suurta merkitystä. Elimet voivat erota -miltei kuinka paljon tahansa muodoltaan ja kooltaan, ja kumminkin ne -pysyvät toisiinsa liittyneinä samassa muuttumattomassa järjestyksessä. -Emme esim. milloinkaan tapaa olka- ja kyynärvarren tai reiden ja säären -luita päinvastaisessa järjestyksessä. Näin ollen voidaan käyttää samoja -nimityksiä aivan erilaisten eläinten homologisista luista. Saman -yleisen lain näemme soveltuvan hyönteisten suunrakenteeseen. Kuinka -erilaisia elimiä ovatkaan kiitäjäperhosen suunnattoman pitkä -spiralimainen imukärsä, mehiläisen tai seinäluteen omituisesti -niveltyvä kärsä ja kovakuoriaisen suuret leukapielet! Ja kumminkin -kaikki nämä elimet, jotka täyttävät niin erilaisia tarkotuksia, ovat -muodostuneet lukemattomien toisintojen kautta ylähuulesta sekä -yläleuoista (mandibulae) ja kahdesta parista alaleukoja (maxillae). -Sama laki määrää äyriäisten suuosien ja raajojen muodostumisen. Ja sama -on myöskin kasvien kukkien laita. - -On aivan toivotonta yrittää selittää tätä saman luokan jäsenissä -havaittavaa samankaavaisuutta vetoamalla hyödyn periaatteeseen tai -"lopullisiin syihin". Yrityksen toivottomuuden on Owen nimenomaisesti -myöntänyt erittäin mielenkiintoisessa teoksessaan "jäsenten -luonteesta". Vallitsevan käsityksen kannalta, jonka mukaan kukin olento -on erikseen luotu, emme voi muuta kuin ainoastaan sanoa, että asia on -niinkuin se on ja että Luoja on nähnyt hyväksi laatia jokaisen -pääluokan eläimet ja kasvit yhdenmukaisiksi. Mutta tämä ei ole mikään -tieteellinen selitys. - -Varsin yksinkertaisen selityksen antaa sitävastoin teoria toisiaan -seuraavien lievien toisintojen valinnasta, toisintojen, joista jokainen -on jollakin tavoin hyödyllinen toisintuneelle muodolle, mutta usein -vaikuttaa vuorosuhteellisuuslain nojalla muihinkin elimistön osiin. -Tällaisiin muutoksiin ei sisälly mitään pyrkimystä alkuperäisen -suunnitelman muuttamiseen tai osien siirtämiseen. Jäsenen luut voivat -lyhetä tai litistyä miten paljon tahansa ja samalla peittyä paksulla -kalvolla, siten muodostuen eviksi; räpylöillä varustetun käden kaikki -tai jotkut luut voivat pidetä kuinka paljon tahansa ja niitä liittävä -kalvo kasvaa, niin että kädestä muodostuu siipi. Mutta mitkään -tällaiset muutokset eivät pyri muuttamaan luuston kokoonpanoa eikä -osien keskinäistä yhteyttä. Jos oletamme, että kaikkien imettäväisten, -lintujen ja matelijoiden muinaisen esi-isän -- kutsukaamme sitä -alkutyypiksi -- raajat olivat rakennetut nykyisen vallitsevan kaavan -mukaisesti, mitä tarkotusta nämä lienevätkin täyttäneet, käsitämme heti -selvästi jäsenten homologisen rakenteen merkityksen koko luokassa. -Niinpä, kun on kyseessä hyönteisten suunrakenne, meidän tarvitsee -ainoastaan olettaa, että niiden yhteisellä esi-isällä oli ylähuuli, -yläleuat ja kaksi paria alaleukoja, jotka kenties olivat rakenteeltaan -hyvin yksinkertaiset, luonnollinen valinta selittää hyönteisten -suuosien rakenteen ja tehtävien suunnattoman erilaisuuden. Kumminkin on -ymmärrettävää, että elimen alkuperäinen yhteinen kaavailu saattaa -himmetä ja lopulta aivan hävitä eräiden osien kutistuessa ja vihdoin -täydelleen surkastuessa, toisten yhteensulautuessa ja toisten -kaksistuessa tai monistuessa -- muunteluita, joiden tiedämme olevan -mahdollisia. Sukupuuttoon kuolleiden jättiläiskokoisten vesiliskojen -melamaisten evien ja eräiden loisäyriäisten suuosien rakenteessa -näyttää yleiskaava osaksi häipyneen näkymättömiin. - -Asialla on toinenkin yhtä mielenkiintoinen puoli: voimme näet, -sensijaan että vertaisimme toisiinsa saman luokan eri jäsenten -vastaavia (homologisia) osia ja elimiä, verrata keskenään saman yksilön -eri osia ja elimiä. Useimmat fysiologit pitävät pääkallon luita -homologisina -- s.o. luvultaan ja keskinäiseltä yhteenliitynnältään -vastaavina -- eräiden selkärangan nikamien alkeellisille osille. -Kaikkien luurankoisluokkien etu- ja takaraajat ovat selvästi -homologisia elimiä. Sama on laita äyriäisten ihmeteltävän -monimutkaisesti rakentuneiden leukojen ja jalkojen. Jokaiselle on -tunnettua, että kukan verhiön, teriön, hetiön ja emiön suhteellinen -asema sekä niiden sisäinen rakenne ovat ymmärrettävissä siten, että ne -ovat muodostuneet muuntuneista lehdistä, jotka ovat järjestyneet -spiralikierteisiin. Epämuotoiset kasvit usein selvästi todistavat -mahdollisuuden, että toinen elin on muuttunut toiseksi, ja voimmepa -tarkastaessamme kukan kehitystä varhaisimmilla eli alkioasteilla, -samoinkuin myöskin äyriäisten ja monien muiden eläinten varhaisinta -kehitystä, todella nähdä kuinka elimet, jotka täysi-ikäisyyden asteella -ovat muuttuneet aivan erilaisiksi, tällöin vielä ovat tarkalleen -samanlaisia. - -Kuinka käsittämätöntä tämä onkaan, jos katselemme osia vallitsevan -luomisopin valossa! Miksi ovat aivot suljetut tuollaiseen lukuisista ja -omituisesti muodostuneista luista kyhättyyn kuoreen, luista, jotka -ilmeisesti vastaavat selkänikamia? Kuten Owen on huomauttanut, ei se -seikka, että eri kappaleista kokoonpannun pääkallon taipuisuus -helpottaa synnytystä imettäväisillä, mitenkään voi selittää lintujen ja -matelijain samanlaista kallonrakennetta. Miksi ovat lepakon siipien ja -jalkojen luut luodut samanlaisiksi, vaikka näitä elimiä käytetään niin -erilaisiin tarkotuksiin kuin lentämiseen ja kävelemiseen? Miksi on -jollakin äyriäisellä, jolla on tavallista monimutkaisemmin rakentunut, -monista osista muodostunut suu, aina sitä vähemmän raajoja ja miksi -taas toisilla, joilla on useampia jalkapareja, on yksinkertaisemmin -muodostunut suu? Miksi ovat kukan verho-, terä-, hede- ja emilehdet -kaikki rakennetut samaan kaavaan, vaikka täyttävät niin erilaisia -tehtäviä? - -Omaksuessamme luonnollisen valinnan teorian voimme kutakuinkin -tyydyttävästi vastata näihin kysymyksiin. Meidän ei tässä tarvitse -ottaa huomioon sitä, kuinka eräiden eläinten ruumiit ensinnä -jakautuivat rengas-sarjoiksi tai kuinka eläinten ruumiit ovat -jakautuneet oikeaksi ja vasemmaksi ruumiinpuoliskoksi vastaavine -elimineen, sillä tällaiset seikat ovat miltei kaiken tutkimuksen -ulkopuolella. On kumminkin todennäköistä, että eräät sarjarakennelmat -ovat syntyneet jakautumalla monistuneista soluista, mikä on aiheuttanut -tällaisista soluista kehittyneiden osien moninaistumisen. Meille -riittää, jos pidämme mielessämme, että saman osan määrätön toistuminen -on, kuten Owen on huomauttanut, kaikkien alhaisten eli vähän -erikoistuneiden muotojen yhteinen tunnusmerkki. Luurankoisten -tuntemattomalla esi-isällä oli siis todennäköisesti lukuisia nikamia, -niveleläinten tuntemattomalla esi-isällä useita niveliä ja kukkivien -kasvien tuntemattomalla kantamuodolla useita yhdeksi tai useammaksi -spiralikierteeksi järjestyneitä lehtiä. Olemme myöskin aikaisemmin -nähneet, kuinka useasti toistuvat osat ovat tavattoman herkkiä -muuntelemaan, eivätkä ainoastaan luvultaan, vaan muodoltaankin. -Tällaiset osat, ollen jo ennestään huomattavan lukuisia ja hyvin -muuntelevaisia, tarjoovat tietenkin aineksia, jotka voivat -mukautua mitä erilaisimpiin tarkotuksiin; mutta kumminkin niissä -perinnöllisyyden voimakkuuden vuoksi on säilynyt selviä merkkejä -alkuperäisestä perusyhtäläisyydestä. Tämä yhtäläisyys on voinut niissä -säilyä sitä paremmin, koska muuntelut, jotka tarjosivat pohjan niiden -myöhemmälle, luonnollisen valinnan aikaansaamalle toisintumiselle, -aluksi pyrkivät olemaan samanlaisia, riippuen siitä, että elimet ovat -varhaisella kasvuasteella samankaltaisia ja miltei samojen elinehtojen -alaisia. Tällaiset osat, olivatpa sitten enemmän tai vähemmän -toisintuneita, ovat homologisia, ellei niiden yhteinen alkuperä ole -häipynyt aivan huomaamattomiin. - -Nilviäisten suuressa luokassa, jossa eri lajeilla kyllä voidaan osottaa -olevan homologisia elimiä, voimme sitävastoin harvoin samassa yksilössä -havaita homologisia elinsarjoja, sellaisia kuin Chitonidae-heimon -kuoren muodostavat levyt, s.o. kykenemme harvoin sanomaan, ovatko -saman yksilön tämä ja tuo elin keskenään homologisia. Tämä onkin -ymmärrettävää, sillä nilviäisissä emme tapaa luokan alhaisimmissakaan -jäsenissä läheskään sellaista saman osan rajatonta toistumista kuin -muissa eläin- ja kasvikunnan suurissa luokissa. - -Mutta morfologia on paljon monimutkaisempi asia kuin miltä se ensimältä -näyttää. Sen on äskettäin osottanut meille E. Ray Lankester eräässä -huomattavassa kirjotuksessaan tekemällä tärkeän eron eräiden -tapausryhmien välillä, joiden luonnontutkijat ovat tähän saakka -erotuksetta katsoneet koskevan homologisia elimiä. Hän ehdottaa, -että elimiä, jotka ovat eri eläimillä yhdenkaltaisia, johtuen -siitä, että myöhemmin toisintuneet eläimet polveutuvat yhteisistä -esivanhemmista, kutsuttaisiin _homogenisiksi_ (samansyntyisiksi), ja -että yhtäläisyyksiä, joita ei voida täten selittää, kutsuttaisiin -_homoplastisiksi_ (yhtäläisesti muovailluiksi). Niinpä hän arvelee että -lintujen ja imettäväisten sydämet ovat kokonaisuudessaan homogenisiä, -s.o. perityt yhteisiltä esivanhemmilta, mutta että kummankin luokan -neljä sydänkammiota ovat homoplastisia, s.o. kummassakin luokassa -itsenäisesti kehittyneet. Lankester huomauttaa myös ruumiin oikeaa ja -vasemman puoliskon sekä niveleläinyksilön perättäisten segmenttien -läheisestä yhtäläisyydestä. Ja nämähän ovat yleisesti homologisiksi -kutsuttuja osia, joilla ei ole mitään tekemistä eri lajien -polveutumisen kanssa yhteisistä vanhemmista. Homoplastiset rakennelmat -ovat niitä, joita minä olen määritellyt, joskin hyvin vaillinaisella -tavalla, analogisiksi toisinnoiksi eli yhtäläisyyksiksi. Niiden -muodostuminen on selitettävissä osaksi siten, että eri eliöt tai saman -eliön eri osat ovat muuntuneet samansuuntaisella tavalla, osaksi siten, -että samanlaatuiset toisinnot ovat säilyneet toimittamaan samoja -yleisiä tehtäviä ja tarkotuksia -- mistä voisi mainita useita -esimerkkejä. - -Luonnontutkijat puhuvat usein siitä, kuinka kallo on muodostunut -muuntuneista selkänikamista, kuinka äyriäisten leuat ovat muodostuneet -muuntuneista raajoista ja kukkien heteet ja emit muuntuneista lehdistä. -Useimmissa tapauksissa olisi kuitenkin oikeampaa, kuten professori -Huxley on huomauttanut, sanoa sekä kallon että selkänikamien, -sekä leukojen että raajojen muodostuneen, ei toinen toisistaan, -sellaisina kuin ne nykyään esiintyvät, vaan joistakin yhteisistä ja -yksinkertaisemmista aiheista. Useimmat luonnontutkijat käyttävät näin -puhuessaan kumminkin ainoastaan kuvaannollista kieltä. He eivät -ensinkään tarkota, että mitkään alkuperäiset elimet, kuten selkänikamat -tai raajat, todella olisivat pitkien polveutumiskausien kuluessa -muuntuneet pääkalloiksi tai leuoiksi. Mutta koska niin ilmeisesti -näyttää siltä, että näin on tapahtunut, on luonnontutkijain tuskin -mahdollista olla käyttämättä sanoja, joiden suoranainen merkitys on -tällainen. Tässä teoksessa esitetyltä käsityskannalta voidaan -sitävastoin aivan kirjaimellisessa merkityksessä puhua elinten -muuttumisesta. Ja siten saa osaksi selityksensä esim. se ihmeellinen -seikka, että äyriäisen leuat ovat säilyttäneet lukuisia ominaisuuksia, -jotka ne todennäköisesti olisivat voineet säilyttää perinnöllisyyden -vaikutuksesta, jos ne todella ovat muodostuneet oikeista, joskin -äärettömän yksinkertaisista raajoista. - - - -KEHITYS JA EMBRYOLOGIA. - - -Kysymys, jota tässä käsittelemme, on kaikkein tärkeimpiä koko -luonnonhistorian alalla. Hyönteisten muodonvaihdokset, jotka ovat -jokaiselle tunnetut, näyttävät yleensä tapahtuvan äkillisesti muutamin -harvoin astein; mutta todellisuudessa muuttuminen käsittää lukuisia, -asteittaisesti, vaikkakin salassa tapahtuvia muutoksia. Eräs -päivänkorento (Chloeon) kuoriutuu kehitysaikanaan enemmän kuin -kaksikymmentä kertaa -- kuten Sir J. Lubbock on osottanut -- ja joka -kerta siinä tapahtuu jokin vähäinen muutos; tässä tapauksessa -havaitsemme siis muodonvaihdoksen tapahtuvan alkuperäisellä tavalla, -s.o. vähitellen. Useat hyönteiset ja etenkin eräät äyriäiset osottavat -meille, mitä ihmeellisiä rakenteenmuutoksia voi tapahtua eliöiden -kehitysaikana. Mutta huippunsa saavuttavat nämä muutokset eräiden -alhaisempien eläinten n.k. sukupolvivaihtelussa. Kuinka ihmeellistä -onkaan esim. se, että merenalaiseen kallioon kiintynyt, hennosti -haarautuva korallisiirtola polyyppeineen synnyttää joukon suunnattoman -suuria maneetteja ja että nämä tuottavat munia, joista syntyy -uiskentelevia pienoiseliöitä, jotka vuorostaan takertuvat kallioihin ja -kehittyvät haarautuviksi korallisiirtoloiksi j.n.e. loppumattomiin. -Mielipide sukupolvivaihtelun ja tavallisen muodonvaihdoksen -oleellisesta identisyydestä on äskettäin saanut voimakasta tukea -eräästä Wagnerin havainnosta. Hän nimittäin huomasi erään kärpäsen -(Cecidomyia) toukan synnyttävän suvuttomasti toisia toukkia ja näiden, -jotka lopuksi kehittyvät koiraiksi ja naaraiksi, jatkavan sukuansa -tavallisella tavalla, munia laskemalla. - -Mainittakoon lisäksi, että Wagnerin havainnon ensinnä tullessa -tunnetuksi minulta kysyttiin, miten oli selitettävissä, että tämän -kärpäsen toukat olivat saavuttaneet kyvyn sikiytyä suvuttomasti. Niin -kauan kuin tämä tapaus pysyi ainoana laatuaan, ei voinut antaa mitään -vastausta kysymykseen. Mutta jo Grimm on osottanut erään toisen -Chironomus-nimisen kärpäsen sikiävän melkein samalla tavalla, ja Grimm -arvelee tämän olevan lahkossa yleistä. Kyky sikiytyä suvuttomasti on -Chironomus-kärpäsen _kotelolla_, eikä toukalla, ja Grimm osottaa -edelleen, että tämä tapaus jossain määrin yhdistää Cecidomyia-tapauksen -ja Coccidae-heimon parthenogenesiksen; "parthenogenesis" sanalla -tarkotamme, että Coccidae-heimon täysinkehittyneet naaraat kykenevät -ilman koirasten myötävaikutusta munimaan hedelmällisiä munia. On -tunnettua, että muutamat tavallisella tavalla sikiytyvät eri luokkiin -kuuluvat eläimet ovat siitoskykyisiä hyvin nuorella iällä. Meidän on -nyt ainoastaan ajateltava parthenogenetisen sikiämisen aste asteelta -siirtyneen yhä varhaisempaan ikään -- Chironomus lajin osottaessa -meille miltei tarkalleen keskiväliasteen, s.o. koteloasteen -- niin -voimme kenties selittää tuon ihmeellisen Cecidomyia-tapauksen. - -Olemme jo maininneet, että jotkut saman yksilön osat, jotka ovat aivan -yhtäläiset varhaisella embryoasteella, muuttuvat täysinkehittyneellä -asteella hyvin erilaisiksi, täyttäen tällöin aivan eri tarkotuksia. On -myöskin osotettu, kuinka mitä eroavimpien lajien alkiot yleensä ovat -hyvin toistensa kaltaisia, mutta muuttuvat valmiiksi kehityttyään perin -erilaisiksi. Parempaa todistusta jälkimäisestä seikasta ei voi esittää, -kuin minkä v. Baer on maininnut -- että "imettäväisten, lintujen, -sisiliskojen, käärmeiden ja todennäköisesti myöskin kilpikonnien alkiot -ovat aikaisimmilla asteilla tavattomasti toistensa kaltaisia sekä -yleiseltä muodoltaan että yksityisten osiensa kehitystavalta, vieläpä -siinä määrin, että usein voimme ainoastaan ko'osta erottaa toisistaan -alkiot. Minulla on väkiviinassa kaksi pientä embryota, joiden nimiä en -ole tullut merkinneeksi muistiin, ja nyt minun on aivan mahdotonta -sanoa, mihin luokkaan ne kuuluvat. Ne voivat olla sisiliskoja tai -pieniä lintuja tai hyvin nuoria imettäväisiä, niin täydellinen on -näiden eläinten pään- ja ruumiinmuodostuksen yhtäläisyys. Raajat -puuttuvat vielä näiltä alkioilta. Mutta vaikka ne jo olisivatkin -olemassa varhaisimmalla kehitysasteellaan, eivät ne ilmaisisi meille -mitään, sillä sisiliskojen ja imettäväisten jalat ja lintujen siivet ja -jalat saavat kaikki alkunsa samasta perusmuodosta, aivan kuten ihmisen -kädet ja jalat." Useimpien äyriäisten toukat muistuttavat vastaavilla -kehitysasteilla toisiaan tarkalleen, kuinka erilaisiksi ne -täysinkehittyneinä muuttuvatkin, ja sama on hyvin monien muiden -eläinten laita. Embryo-yhtäläisyyksien jälkiä säilyy usein jotenkin -myöhäiseen ikään; niinpä samaan tai läheisiin sukuihin kuuluvien -nuorten lintujen vielä kehittymätön höyhenpeite on usein yhtäläinen, -niinkuin eri rastaslajien poikasten pilkulliset höyhenet. Kissan suvun -useimmat jäsenet ovat täysikasvuisina juovikkaita tai rivittäisesti -täplikkäitä; leijonan ja puuman pennuissa ovat juovat tai täplät -selvästi näkyvissä. Toisinaan, joskin harvoin, havaitsemme jotakin -samantapaista myöskin kasveissa; niinpä piikkiherneen (Ulex) sekä -laakaruotisten akasioiden aikaisimmat lehdet ovat parilehtiset eli -kerrotut niinkuin palkokuoren tavalliset lehdet. - -Ne rakenteenkohdat, joilta hyvin erilaisten samaan luokkaan kuuluvien -eläinten alkiot muistuttavat toisiaan, eivät useinkaan ole missään -suoranaisessa suhteessa eläinten elinehtoihin. Emme esim. voi olettaa, -että luurankoisten sikiöissä lähellä kidusaukkoja havaittavat omituisen -silmukantapaisina mutkittelevat valtimot olisivat missään suhteessa -elinehtoihin -- nuoren imettäväisen elinehtoihin, joka kasvaa -äitinsä kohdussa ja munasta kehittyvän linnunpoikasen sekä vedessä -uiskentelevasta sammakon mädistä syntyvän sammakonpojan elinehtoihin. -Meillä ei ole ensinkään enempää syytä otaksua tällaisen suhteen olevan -olemassa kuin meillä on syytä otaksua, että ihmisen käden, lepakon -siiven ja pyöriäisen evän yhtäläiset luut ovat yhteydessä samanlaisten -elinehtojen kanssa. Eihän kukaan otaksu leijonanpennun taljassa olevien -juovien tai mustanrastaan poikasen pilkkujen olevan näille eläimille -miksikään hyödyksi. - -Aivan toinen on asianlaita, jos eläin jonakin alkiokautenaan on -pakotettu toimimaan ja itse huolehtimaan itsestään. Toiminnan aika voi -sattua joko varemmin tai myöhemmin, mutta olkoonpa se milloin tahansa, -on toukan mukauduttava elinehtoihinsa yhtä täydellisesti kuin -täysinkehittyneen eläimen. Kuinka tärkeä tämän seikan vaikutus on, sen -on äskettäin oivallisesti osottanut Sir J. Lubbock huomauttaessaan -siitä suuresta yhtäläisyydestä, mikä, riippuen elintavoista, on -nähtävissä eräiden hyvin eroaviin lahkoihin kuuluvien hyönteisten -toukissa, sekä erilaisuudesta, jota useat samaan lahkoon kuuluvien -hyönteisten toukat osottavat, riippuen niiden elämäntavoista. -Tällaisten mukautumisten johdosta on sukulaiseläinten toukkien -yhtäläisyys toisinaan himmennyt, etenkin jos on olemassa työnjako eri -kehitysasteilla, kuten silloin kun saman toukan on toisella -kehitysasteella etsittävä ravintoa ja toisella kiintymäkohtaa. -Esimerkkejä on tarjona siitä, että sukulaislajien tai lajiryhmien -toukat eroavat enemmän toisistaan kuin täysinkehittyneet muodot. -Useimmissa tapauksissa kuitenkin toukat, vaikka ovatkin toimivia, -noudattavat enemmän tai vähemmän tarkoin yleisen alkioyhtäläisyyden -lakia. Siimajalkaiset tarjoavat tästä hyviä esimerkkejä; kuuluisa -Cuvierkaan ei oivaltanut hanhenkaulaa äyriäiseksi; mutta pikainen -silmäys toukkaan osottaa tämän epäämättömästi. Siimajalkaisten kahden -alalahkon, varrellisten ja varrettomien, jotka suuresti eroavat -ulkomuodoltaan, toukat ovat eri asteillaan tuskin erotettavissa -toisistaan. - -Kehittyessään alkio yleensä kohoaa korkeammalle organisationiasteelle. -Käytän tätä sanaa, vaikka tiedänkin, että on tuskin mahdollista -selvästi määritellä, mitä tarkotetaan korkeammalla tai alhaisemmalla -organisationilla. Mutta kukaan ei kieltäne perhosen olevan korkeammalle -kehittyneen kuin toukan. Joissakuissa tapauksissa kumminkin täytyy -pitää täysinkehittynyttä eläintä, esim. eräitä loisäyriäisiä, -alhaisempana kuin toukkaa. Palataksemme vielä siimajalkaisiin, on -näiden toukilla ensi kehitysasteella kolme paria liikkumaelimiä, yksi -ainoa hyvin yksinkertainen silmä, kärsänmuotoinen suu, jolla ne ottavat -runsaasti ravintoa, koska se tällä asteella kasvaa suuresti kooltaan. -Toisella asteella, joka vastaa perhosten koteloastetta, niillä on kuusi -paria somarakenteisia uimajalkoja, pari komeita yhdistyneitä silmiä ja -tavattoman monimutkaisesti rakentuneet tuntosarvet. Sen sijaan niillä -on sulkeutunut, epätäydellisesti kehittynyt suu ja ne ovat -kykenemättömät syömään. Niiden tehtävänä on tällä asteella etsiä -hyvinkehittyneillä aisteillaan ja oivallisen uimakykynsä avulla -sovelias kiintymäpaikka, jossa ne suorittavat viimeisen -muodonvaihdoksensa. Kun tämä on tapahtunut, ovat ne kiinnitetyt -paikoilleen koko loppuiäkseen: niiden jalat ovat nyt muuttuneet -tarttumaelimiksi, ne ovat jälleen saaneet hyvinrakennetun suun, mutta -niillä ei ole tuntosarvia ja niiden kaksi silmää ovat nyt muuttuneet -yhdeksi ainoaksi pienen pieneksi ja hyvin yksinkertaiseksi -silmäpilkuksi. Tällä viimeisellä valmiilla asteellaan siimajalkaisia -saattaa pitää joko alhaisempina tai korkeampina organisationiltaan, -kuin ne olivat toukkatilassaan. Mutta muutamissa suvuissa toukat -kehittyvät osaksi kaksineuvoisiksi eliöiksi, joilla on tavallinen -rakenne, ja uroksiksi, joita olen kutsunut nimellä "täydentävät -urokset"; jälkimäisissä on kehitys varmaankin käynyt taaksepäin, sillä -uros on pelkkä pussintapainen eläin, joka elää lyhyen ajan suuttomana -ja vatsattomana ja ilman mitään muuta tärkeämpää elintä paitsi -siitoselimiä. - -Olemme niin tottuneet alkion ja täysinkehittyneen eliön rakenteiden -eroavaisuuteen, että olemme valmiit otaksumaan eroavaisuuden olevan -jossakin välttämättömässä yhteydessä eliön kasvamisen kanssa. Mutta ei -ole olemassa mitään syytä, mikä estäisi esim. lepakon siipeä tai -pyöriäisen uimusta heti alunpitäin, niinpian kuin jokin osa siitä on -tullut näkyviin, esiintymästä valmiiksi luonnostettuna siten, että -kaikki osat olisivat oikeassa suhteessa toisiinsa. Eräissä kokonaisissa -eläinryhmissä ja eräiden toisten ryhmien muutamissa jäsenissä onkin -asianlaita tällainen, eikä alkio millään kasvukaudellaan paljoa eroa -täysinkehittyneestä eliöstä. Niinpä Owen on huomauttanut, ettei -mustekaloissa "tapahdu mitään muodonvaihdosta, pääjalkaisten luonne -ilmenee jo kauan ennenkuin alkio on täydellisesti kehittynyt". -Maanilviäiset ja suolattoman veden äyriäiset ovat syntyessään -valmismuotoisia, jotavastoin samojen luokkien meressä elävien jäsenten -kehitys tapahtuu melkoisten, usein varsin suurtenkin muutosten kautta. -Hämähäkeissä tuskin tapahtuu mitään muodonvaihdosta. Useimpien -hyönteisten kehityksessä on madontapainen aste, olkoonpa toukka -liikkuvainen ja erilaistuneihin elintapoihin mukautunut tai -liikkumaton, koska se elää keskellä sille soveliasta ravintoa tai koska -vanhemmat sitä ruokkivat. Mutta muutamissa tapauksissa, kuten esim. -Aphis-hyönteisessä, jonka kehityksestä prof. Huxley on julkaissut -oivallisia piirroksia, näemme tuskin jälkeäkään madontapaisesta -asteesta. - -Joskus puuttuvat ainoastaan varhaisemmat kehitysasteet. Niinpä Fritz -Müller on tehnyt sen huomion, että eräät Penoeus-sukuiset äyriäiset -ensin esiintyvät yksinkertaisena nauplius-muotona ja läpikäytyään kaksi -tai useampia zoea-asteita ja senjälkeen mysis-asteen vihdoin saavat -täysinkehittyneen muotonsa. Nyt ei koko suuressa kuoriäyriäisten -(Malaeostraca) lahkossa, johon nämä äyriäiset kuuluvat, ainakaan -vielä nykyään tiedetä minkään muun jäsenen ensinnä esiintyvän -nauplius-muotona, vaikka monet esiintyvät zoea-muotoina; kumminkin on -Müller esittänyt syitä lausumansa otaksuman tueksi, että kaikki nämä -äyriäiset esiintyisivät nauplius-muotona, ellei tämä aste olisi niiden -kehityksestä hävinnyt. - -Kuinka ovat nyt siis nämä eri embryologiset ilmiöt selitettävissä? -Kuinka on selitettävissä tuo hyvin tavallinen, joskaan ei yleisesti -vallitseva eroavaisuus alkion ja täysinkehittyneen eliön rakenteessa, -tai saman yksilön eri osien yhtäläisyys varhaisella alkioasteella, -osien, jotka vihdoin kehittyvät hyvin erilaisiksi ja eri tarkotuksia -täyttäviksi? Kuinka on selitettävissä saman luokan mitä erilaisimpien -jäsenten alkioiden tai toukkien hyvin yleinen, joskaan ei poikkeukseton -yhtäläisyys, tai se, että munassa tai emonsa kohdussa elävä alkio usein -säilyttää rakennelmia, jotka eivät ole sille miksikään hyödyksi tällä -tai jollakin myöhemmällä ikäkaudella, kun sitävastoin toukat, joiden on -itse huolehdittava itsestään, ovat täysin mukautuneet ympäröiviin -olosuhteisiin? Ja vihdoin se seikka, että muutamat toukat ovat -korkeammalla organisationiasteella kuin ne valmismuotoiset eläimet, -joiksi ne kehittyvät? Uskon, että kaikki nämä ilmiöt ovat -selitettävissä seuraavalla tavalla. - -Oletetaan yleisesti -- kenties siitä syystä, että epämuotoisuudet -ilmenevät alkiossa hyvin varhaisella ikäkaudella -- lievien -muunteluiden eli yksilöllisten eroavaisuuksien esiintyvän yhtä -varhaisella ikäkaudella. Meillä ei ole paljo tätä kysymystä valaisevia -todisteita, mutta ne, joita meillä on, osottavat varmaankin -päinvastaista, sillä onhan tunnettua, että hevosten, karjan ja muiden -eläinten kasvattajat vasta jonkun aikaa eläimen syntymän jälkeen voivat -varmuudella sanoa, mitkä heidän nuorten kasvattiensa ansiot ja viat -tulevat olemaan. Samaa havaitsemme selvästi omista lapsistamme: emme -voi sanoa, tuleeko lapsesta iso- vaiko pienikasvuinen, emmekä voi -selvästi nähdä lapsen tulevia piirteitä. Kysymys ei ole siitä, millä -ikäkaudella mikin muuntelu on aiheutunut, vaan siitä, milloin sen -vaikutukset ilmenevät. Syy on voinut vaikuttaa -- ja on arvatenkin -usein vaikuttanutkin -- jo toiseen tai molempiin vanhempiin ennen -siitosta. Huomattava on, että niinkauan kuin nuori eläin on äitinsä -kohdussa tai munassa tai niinkauan kuin emo sitä suojelee ja elättää, -sille on aivan yhdentekevää, kehittyvätkö useimmat sen ominaisuudet -vähän aikaisemmin tai myöhemmin. Esim. linnulle, joka ruokansa -hankkimiseen tarvitsee hyvin käyrää nokkaa, ei merkitse mitään, onko -sillä tällainen nokka jo poikasena, ollessaan vanhempainsa -elätettävänä. - -Olen lausunut teokseni ensi luvussa, että muunteluiden taipumuksena on -ilmetä jälkeläisissä samalla iällä kuin vanhemmissa, ilmetköötpä -vanhemmissa millä iällä tahansa. Eräät muuntelut eivät voikaan ilmetä -muulloin kuin vastaavalla ikäkaudella, esim. silkkiperhosen toukka-, -kotelo- ja imagoasteilla esiintyvät erikoisuudet taikkapa -raavaseläinten täysinkehittyneissä sarvissa esiintyvät muuntelut. Mutta -sellaiset muuntelut, jotka kaikesta päättäen saattaisivat ilmetä joko -varemmin tai myöhemmin, pyrkivät nekin ilmenemään jälkeläisissä samalla -ikäkaudella kuin vanhemmissa. Silti en suinkaan tahdo väittää, -että näin on poikkeuksetta laita, ja voisin mainita eräitä -poikkeustapauksia, joissa muuntelut (sanan laajimmassa merkityksessä) -ovat esiintyneet lapsessa varemmin kuin vanhemmassa. - -Nämä kaksi lakia, ensiksikin se, että lievät muuntelut eivät yleensä -ilmene varsin varhaisella iällä, ja toiseksi, että ne periytyvät -vastaavalla, ei aivan varhaisella iällä, selittävät luullakseni kaikki -edellämainitut embryologiset pääilmiöt. Mutta tarkastakaamme ensinnä -muutamia kotieläinmuunnostemme tarjoomia analogisia tapauksia. Jotkut -kynologit väittävät vinttikoiran ja bulldoggin, huolimatta suuresta -erilaisuudestaan, itseasiassa olevan läheisiä sukulaismuunnoksia, jotka -polveutuvat samasta villistä rodusta. Olin senvuoksi utelias näkemään, -kuinka paljon niiden pennut eroavat toisistaan. Kasvattajat väittävät -niiden eroavan aivan yhtä paljon kuin vanhempien, ja silmämäärällä -niitä vertaillessani näytti asia niin olevankin. Mutta tehtyäni -mittauksia vanhoista koirista ja kuuden päivän ikäisistä pennuista, -havaitsin, ettei suhteiden eroavaisuus ollut pennuissa vielä läheskään -täydellinen. Samoin olin kuullut sanottavan raskaista kuormahevosista -ja juoksijahevosista -- jotka rodut ovat miltei kokonaan luodut -siitosvalinnalla kesytystilassa -- että niiden varsat eroavat yhtä -paljon kuin täysikasvuiset hevoset. Teetettyäni huolellisia mittauksia -vanhoista hevosista sekä kolmen päivän ikäisistä varsoista olen -kuitenkin havainnut, ettei asian laita läheskään ole sellainen. - -Koska meillä on päteviä todistuksia siitä, että kaikki kyyhkysrodut -polveutuvat yhdestä ainoasta kesyttömästä lajista, vertailin eri -rotujen poikasia ennenkuin oli kulunut kahtatoista tuntia niiden -päästyä munasta. Mittasin huolellisesti nokan suhteet (tässä en -kuitenkaan tahdo mainita yksityiskohtia), suun laajuuden ja silmäluomen -pituuden, jalan koon ja säären pituuden kesyttömällä kantalajilla, -kupukyyhkysellä, riikinkukkokyyhkysellä, espanjankyyhkysellä, -numidiankyyhkysellä, lohikäärmekyyhkysellä, kirjekyyhkysellä -ja kuperkeikkakyyhkysellä. Muutamat näistä roduista eroovat -täysikasvuisina niin tavattomasti nokkansa pituudelta ja muodolta ynnä -muilta tunnusmerkeiltään, että ne varmasti luettaisiin eri lajeiksi, -jos niitä tavattaisiin luonnossa. Mutta kun näiden eri rotujen -untuvapoikaset asetettiin riviin, osottautuivat mainituissa kohdissa -ilmenevät suhteelliset eroavaisuudet verrattomasti vähäisemmiksi kuin -täysikasvuisilla linnuilla, joskin useimmat poikaset vaivoin saattoikin -erottaa toisistaan. Eräät luonteenomaiset eroavaisuudet -- esim. suun -laajuuden -- tuskin olivat ensinkään nähtävissä poikasissa. Yksi -huomattava poikkeus säännöstä sentään oli olemassa, nim. se, että -lyhytnokkaisen kuperkeikkakyyhkysen poikanen erosi kesyttömän -kalliokyyhkysen poikasesta ja muista roduista suhteellisesti miltei -yhtä paljon kuin täysikasvuiset linnut toisistaan. - -Nämä tosiasiat saavat selityksensä mainittujen kahden lain valossa. -Kasvattajat valitsevat koiransa, hevosensa, kyyhkysensä y.m. lähes -täysikasvuisina, koska heille on yhdentekevää, ilmenevätkö halutut -ominaisuudet aikaisemmin vaiko myöhemmin, kunhan täysikasvuiset eläimet -ne omistavat. Ja äskenmainitut esimerkit, etenkin kyyhkysten tarjoama, -osottavat, etteivät luonteenomaiset eroavaisuudet, jotka ovat -karttuneet ihmisen toimittaman valinnan johdosta ja jotka antavat -kullekin rodulle sen arvon, yleensä ilmene varsin varhaisella iällä ja -että ne periytyvät jälkeläisiin vastaavalla ikäkaudella. Mutta se -seikka, että lyhytnokkainen kuperkeikkakyyhkynen päivän vanhana omisti -rodulle ominaiset tunnusmerkit, osottaa, ettei mainittu laki ole -ehdottoman yleispätevä; sillä tässä tapauksessa on luonteenomaisten -eroavaisuuksien joko täytynyt ilmetä tavallista varemmin tai, ellei -niin ole asianlaita, on eroavaisuuksien täytynyt periytyä jälkeläiseen -varhaisemmalla eikä vastaavalla ikäkaudella. - -Sovittakaamme nyt nämä kaksi lakia luonnontilassa eläviin lajeihin. -Olettakaamme, että jokin linturyhmä polveutuu jostakin vanhasta -muodosta ja on luonnollisen valinnan vaikutuksesta muuntunut, mukautuen -erilaisiin elintapoihin. Jos nyt nuo monet toisiaan seuraavat lievät -muuntelut eivät ole ilmenneet varhaisella iällä ja jos ne ovat -periytyneet jälkeläisiin vastaavalla ikäkaudella, ovat eri lajien -poikaset vain vähän muuntuneet ja muistuttavat toisiaan läheisemmin -kuin täysikasvuiset linnut -- aivan niinkuin olemme havainneet -kyyhkysroduista. Voimme sovittaa tämän käsityksen laajemmallekin, -toisistaan jyrkästi eroaviin rakennelmiin ja kokonaisiin luokkiin. -Niinpä ovat eturaajat, joita jokin ammoin sitten elänyt esi-isä on -käyttänyt kävelyjalkoina, voineet pitkien polveutumiskausien kuluessa -muuttua yhdellä jälkeläisellä käsiksi, toisella uimuksiksi, kolmannella -siiviksi. Mutta yllämainittujen lakien mukaisesti eivät eturaajat ole -muuntuneet näiden eri muotojen alkioilla paljoakaan, niin suuresti kuin -ne eroavatkin täysinkehittyneellä asteella. Mikä vaikutus pitkällisellä -käytöllä tai käytön puutteella lienee ollutkin muunnellessaan jonkin -lajin jäseniä tai muita ruumiinosia, on se etupäässä tai yksinomaan -vaikuttanut ruumiinosaan vasta eläimen saavutettua lähipitäin täyden -kehityksensä, kun eläimen on ollut pakko käyttää kaikkia kykyjään -elantonsa hankkimiseen. Näin kehittyneet ominaisuudet ovat siirtyneet -jälkeläisiin vastaavalla, täysikäisyyttä lähentelevällä ikäkaudella. -Sen vuoksi eivät poikaset ole ensinkään tai ovat vain lievästi -toisintuneet elimistönosien lisääntyneen tai vähentyneen käytön -vaikutuksesta. - -Muutamissa eläimissä toisiaan seuranneet muuntelut ovat voineet -ilmaantua hyvin varhaisella iällä tai muunteluasteet ovat voineet -periytyä varhaisemmalla iällä, kuin millä ne aluksi esiintyivät. -Kummassakin tapauksessa poikanen tai alkio muistuttaa tarkoin -täysinkehittynyttä kantamuotoaan, kuten olemme havainneet -lyhytnokkaisesta kuperkeikkakyyhkysestä. Tällainen on kehityksen laki -eräissä kokonaisissa ryhmissä ja eräissä alaryhmissä, kuten esim. -mustekalojen, maanilviäisten, suolattoman veden äyriäisten, hämähäkkien -sekä suuren hyönteisluokan eräiden jäsenten joukossa. Perimmäisenä -syynä siihen, ettei näiden ryhmien poikasissa tapahdu mitään -muodonvaihdosta, on nähtävästi se seikka, että poikasten on hyvin -varhaisella iällä itse pidettävä huolta tarpeistaan ja että ne -noudattavat samoja elintapoja kuin niiden vanhemmat, minkä vuoksi on -välttämätöntä niiden olemassa-ololle, että ne toisintuvat vanhempien -kaltaisiksi. Mitä taas siihen omituiseen seikkaan tulee, että monet -maaeläimet ja suolattoman veden eläimet eivät ole minkään -muodonvaihdoksen alaisia, kun sitävastoin samojen ryhmien merissä -elävät jäsenet läpikäyvät monia muutoksia, on Fritz Müller lausunut sen -otaksuman, että eläimen vähitellen tapahtuva muuntuminen ja -mukautuminen elämään maalla tai suolattomassa vedessä, elettyään ennen -meressä, käy paljon yksinkertaisemmin päinsä, ellei eläimen ole -läpikäytävä mitään toukka-astetta. Sillä eihän ole todennäköistä, että -eläinten joutuessa tällaisten uusien ja suuresti muuttuneiden -elinehtojen alaisiksi luonnossa yleensä olisi olemassa sekä -toukka-asteelle että täysinkehittyneelle asteelle hyvin soveltuvia -sijoja, joita eivät muut eliöt jo ennen ole vallanneet itselleen tai -jotka ne vain vaillinaisesti täyttävät. Tässä tapauksessa luonnollisen -valinnan täytyy suosia täysinkehittyneen rakenteen saavuttamista aste -asteelta yhä varemmin, joten aikaisempien muodonvaihdosten jäljet -lopulta häviävät. - -Jos toisaalta jonkin eläimen poikaselle on edullista noudattaa -kantamuodon elintavoista hieman eroavia elintapoja ja siis muodostua -rakenteeltaan hieman erilaiseksi tai jos toukalle, joka jo erkanee -vanhemmastaan, on edullista yhä enemmän muuttua, silloin voivat -poikaset tai toukat, koska ominaisuudet periytyvät vastaavassa iässä, -luonnollisen valinnan niihin vaikuttaessa kehittyä vanhemmistaan -mahdollisimman eriäviksi. Toukassa esiintyvät muuntelut voivat myöskin -tulla vastaamaan toukan kehityksen eri asteita, niin että esim. toukka -kehityksensä ensi asteella eroaa suuresti toiselle asteelle -kehittyneestä toukasta, kuten useitten eläinten laita onkin. -Täysinkehittynyt eliö saattaa myös mukautua asemiin ja elintapoihin, -joissa liikuntoelimet, aistimet t.m.s. olisivat hyödyttömiä. Tässä -tapauksessa muodonvaihdos tulee olemaan takaperoinen. - -Edellisestä näemme kuinka nuorten eläinten rakenteessa tapahtuneiden -muutosten johdosta, jotka ovat sopusoinnussa muuttuneiden elintapojen -kanssa ja periytyvät vastaavalla iällä, eläimet saattavat joutua -läpikäymään kehitysasteita, jotka aivan eroavat niiden täysikasvuisten -esivanhempien alkutilasta. Useimmat etevimmistä auktoriteeteistamme -ovat nyt vakuutetut siitä, että hyönteistemme eri toukka- ja -koteloasteet ovat tuloksia mukautumisesta, eivätkä perintöä joltakin -muinaiselta esimuodolta. Sitaris-hyönteisen tarjoama omituinen -esimerkki -- kovakuoriainen, joka läpikäy useita tavallisuudesta -poikkeavia kehitysasteita -- on omansa valaisemaan asiaa. Ensimäinen -toukkamuoto on Fabren kuvauksen mukaan pienen pieni liikkuva -hyönteinen, varustettu kuudella jalalla, kahdella pitkällä -tuntosarvella ja neljällä silmällä. Nämä toukat syntyvät -mehiläispesissä; ja kun kuhnurit keväällä lähtevät piilostaan, minkä ne -tekevät ennen kuningatarta, hyppäävät toukat niiden päälle ja sitten, -kuhnurien pariutuessa, ryömivät naaraaseen. Niinpian kuin -naarasmehiläinen laskee munansa kennosoluihin kerätyn hunajan pinnalle, -hyökkäävät Sitaris-hyönteisen toukat munien kimppuun niitä syömään. -Sitten niissä tapahtuu täydellinen muutos, niiden silmät häviävät, -niiden jalat ja tuntosarvet surkastuvat ja ne elävät hunajalla, joten -ne nyt lähemmin muistuttavat tavallisia hyönteistoukkia. Ne läpikäyvät -senjälkeen uuden muodonvaihdoksen ja kehkeytyvät lopuksi täydellisiksi -kovakuoriaisiksi. Jos nyt hyönteinen, joka on sentapaisten -muodonvaihdosten alainen kuin Sitaris, tulisi kokonaisen uuden -hyönteisryhmän kantamuodoksi, olisi yksilön kehitys uudessa -hyönteisryhmässä peräti eroava nykyisten hyönteistemme kehityksestä, -eikä ensimäinen toukka-aste varmaankaan kuvastaisi minkään -täysinkehittyneen muinaisen muodon varhaisempaa olotilaa. - -Toisaalta on sangen todennäköistä, että useiden eläinten alkio- tai -toukka-asteet antavat meille enemmän tai vähemmän täydellisen kuvan -koko ryhmän esimuodosta tämän täysinkehittyneellä asteella. Suuressa -äyriäisluokassa esiintyvät nuo toisistaan ihmeteltävässä määrässä -eroavat muodot, loisäyriäiset, siimajalkaiset, kalvoäyriäiset, vieläpä -kuoriäyriäisetkin ensinnä toukkina nauplius-muodossa; ja koska nämä -toukat elävät avoimessa meressä eivätkä ole mukautuneet mihinkään -erikoisiin elintapoihin, y.m. Fritz Müllerin esiintuomista syistä, on -todennäköistä että jollakin hyvin etäisellä aikakaudella on ollut -olemassa naupliusta muistuttava riippumaton, täysinkehittynyt eläin, -josta myöhemmin ovat eri polveutumislinjoiksi haarautuen syntyneet -mainitut suuret äyriäisryhmät. Niinikään on todennäköistä, päättäen -siitä mitä tiedämme imettäväisten, lintujen, kalojen ja matelijoiden -alkioista, että nämä eläimet polveutuvat jostakin muinaisesta -esi-isästä, joka täysinkehittyneessä muodossaan oli varustettu -kiduksilla, uimarakolla, neljällä evämäisellä raajalla ja pitkällä -pyrstöllä, jotka kaikki olivat soveltautuneet vesielämään. - -Koska kaikki sekä nykyiset että sukupuuttoon kuolleet eliöt, mitkä -milloinkaan ovat eläneet, ovat järjestettävissä muutamiksi suuriksi -luokiksi, ja koska teoriamme mukaan jokaisen luokan kaikkia jäseniä -ovat liittäneet toisiinsa hienovivahteiset siirtymämuodot, olisi -genealoginen järjestelmä paras ja -- jos kokoelmamme olisivat läheskään -täydelliset -- ainoa mahdollinen; sillä polveutuminen samasta -alkuperästä on se kätketty yhdysside, jota luonnontutkijat ovat -etsineet "luonnollisen järjestelmän" nimellä. Tämä käsitys tekee meille -ymmärrettäväksi, miksi eliöitä luokitellessa alkion rakenne on -useimpien luonnontutkijain silmissä tärkeämpi kuin täysinkehittyneen -eliön. Jos jotkin eläinryhmät läpikäyvät samantapaisen alkioasteen, -voimme olla vakuutetut siitä, että ne polveutuvat samasta kantamuodosta -ja ovat siis läheistä sukua, vaikka ne täysinkehittyneessä muodossaan -eroisivat kuinka paljon tahansa rakenteeltaan ja elintavoiltaan. Siten -alkiorakenteen yhtäläisyys paljastaa sukuperän yhteisyyden; mutta -alkiokehityksen erilaisuuden ei tarvitse olla todistuksena eri -sukuperästä, sillä yhdessä tai kahdessa ryhmässä ovat jotkin -kehitysasteet saattaneet hävitä tai uusiin elintapoihin mukautuessaan -niin suuresti muuttua, ettei niitä enää voi entisiksi tuntea. -Sellaisissakin ryhmissä, joissa täysinkehittyneet eläimet ovat -äärettömästi muuttuneet, ilmaisee usein toukkien rakenne yhteisen -alkuperän: olemmehan esim. nähneet, kuinka siimajalkaiset, jotka -ulkonaisesti ovat niin nilviäisten kaltaisia, toukistaan heti tunnetaan -äyriäisten luokkaan kuuluviksi. Koska alkio usein enemmän tai vähemmän -selvästi osottaa meille ryhmän muinaisen, vähemmän toisintuneen -esi-isän rakenteen, oivallamme, miksi vanhat sukupuuttoon kuolleet -muodot täysinkehittyneellä asteellaan niin usein muistuttavat luokkansa -nykyisten lajien alkioita. Agassiz arvelee tämän säännön yleisesti -pitävän paikkansa luonnossa, ja toivottavasti voimme myöhemmin todistaa -sen oikeaksi. Kumminkin se on todistettavissa ainoastaan sellaisissa -tapauksissa, joissa ryhmän esi-isän alkuperäinen muoto ei ole tyyten -hävinnyt, joko sen johdosta, että toisiaan seuranneet muuntelut ovat -tapahtuneet hyvin varhaisella kasvukaudella tai että muuntelut ovat -periytyneet varhaisemmalle asteelle, kuin millä ne ensin ilmaantuivat. -Ottakaamme myöskin huomioon, että laki saattaa olla oikea, mutta ettei -se kenties pitkiin aikoihin tai ehkei koskaan ole toteen näytettävissä, -riippuen siitä, että geologian kertomus ei ulotu kyllin kauas ajassa -taaksepäin. Laki ei tarkalleen pidä paikkaansa niissä tapauksissa, -joissa jokin muinainen muoto toukka-asteellaan mukautui johonkin -erikoiseen elämäntapaan ja jätti perinnöksi saman toukka-asteen -kokonaiselle jälkeläisryhmälle, sillä sellainen toukkamuoto ei voi -muistuttaa jotakin vielä vanhempaa muotoa tämän täysinkehittyneellä -asteella. - -Mielestäni näyttävät siis embryologian pääilmiöt, joiden merkitys ei -suinkaan ole vähäinen, olevan selitettävissä siten, että jonkin -muinaisen esi-isän monissa jälkeläisissä tapahtuneet muuntelut eivät -ole ilmaantuneet varsin varhaisella asteella ja ovat periytyneet -vastaavalla ikäkaudella. Embryologia käy paljon mielenkiintoisemmaksi, -jos pidämme alkiota enemmän tai vähemmän himmentyneenä kuvana luokan -kaikkien jäsenten yhteisestä esi-isästä joko tämän täysinkehittyneellä -tai toukka-asteella. - - - -SURKASTUNEET JA KEHITYKSESSÄÄN PYSÄHTYNEET ELIMET. - - -Elimet tai osat, jotka ovat tässä omituisessa tilassa, kantaen selvää -hyödyttömyyden leimaa, ovat luonnossa varsin tavallisia, vieläpä aivan -yleisiäkin. Olisi mahdotonta mainita ainoatakaan korkeampaa eläintä, -jolla ei ole jotakin surkastunutta elintä. Niinpä esim. imettäväisten -luokassa uroksilla on surkastuneet nisät; käärmeillä on toinen keuhko -surkastunut; lintujen alasiipeä voidaan syystä pitää surkastuneena -sormena, ja muutamilla lajeilla on koko siipi niin surkastunut, ettei -sitä voida käyttää lentimenä. Mikäpä on omituisempaa kuin se, että -hetulavalaan sikiöllä on hampaat, kun taas täysin kehittyneellä -valaalla ei ole suussaan ainoatakaan hammasta, taikkapa syntymättömän -vasikan yläleuassa olevat etuhampaat, jotka eivät milloinkaan puhkea -ikenistä. - -Surkastuneiden elinten alkuperä ja tarkotus ilmenee selvästi useilla -eri tavoilla. On olemassa läheisiin sukulaislajeihin, vieläpä samaan -lajiinkin kuuluvia kovakuoriaisia, joilla on joko täysikokoiset ja -kehittyneet siivet tai pelkät kalvorudimentit, jotka usein ovat -peitinsiipien alla tiukasti yhteen juottuneina; tällaisessa tapauksessa -on mahdotonta epäillä, että rudimentit vastaavat siipiä. Surkastuneet -elimet säilyttävät toisinaan toimintakykynsä; niinpä esim. -urosimettäväisten nisien tiedetään toisinaan kehittyvän maitoa -erittäviksi. Lehmänsukuisten eläinten utarissa on säännöllisesti neljä -kehittynyttä ja kaksi surkastunutta nänniä; mutta kesyllä lehmällä nämä -jälkimäiset ovat toisinaan hyvin kehittyneet ja antavat maitoa. Kasvien -terälehdet ovat joskus saman lajin toisilla yksilöillä surkastuneet ja -toisilla hyvin kehittyneet. Kölreuter havaitsi risteyttäessään erästä -yksineuvoista kasvia, jonka hedekukissa oli surkastunut emi, erään -kaksineuvoisen lajin kanssa, jolla tietysti oli hyvin kehittynyt emi, -kuinka sekarotuisten jälkeläisten kukissa emi-rudimentti oli suuresti -kasvanut kooltaan; tämä osottaa selvästi, että surkastuneet ja -täydelliset emit ovat luonteeltaan olennaisesti toistensa kaltaisia. -Jollakin eläimellä saattaa olla täydellisesti kehittyneitä -elimistönosia, jotka kumminkin eräässä mielessä ovat surkastuneita, -nim. siinä, että ne ovat hyödyttömiä. Niinpä, kuten G H. Lewes -huomauttaa, tavallisen Tritonin eli vesiliskon poikasella on kidukset -ja se viettää elämäänsä vedessä; mutta Salamandra atra, joka elää -vuoristoissa, synnyttää täysinkehittyneitä poikasia. Tämä eläin ei -koskaan elä vedessä. Mutta jos avaamme raskaan naaraseläimen, näemme -sen sisällä poikasia, joilla on kehittyneet sulkamaiset kidukset; ja -vedessä ne uiskentelevat aivan kuin vesiliskon poikaset. Ilmeistä on, -ettei tämä vesieläin-organisationi ole missään yhteydessä eläimen -vastaisen elämän, yhtä vähän kuin niiden elinehtojen kanssa, joiden -alaisena se on sikiötilassa, se viittaa ainoastaan varhaisemmissa -sukupolvissa tapahtuneihin mukautumisiin ja toistaa erään esi-isien -kehityksessä esiintyneen vaiheen. - -Kahta eri tehtävää suorittava elin voi surkastua siten, että se tulee -kokonaan kykenemättömäksi toista, vaikkapa tärkeämpääkin tarkotusta -täyttämään, ja voi kumminkin toisessa suhteessa säilyttää täyden -tehokkaisuutensa. Niinpä on kasveissa emin tehtävänä saada siitosputket -yhtymään sikiäimen sisällä oleviin siemenaiheisiin. Emin muodostavat -luotti ja sitä kannattava vartalo; mutta eräiden yhdysponsisten kasvien -hedekukissa, jotka tietysti eivät voi hedelmöittyä, on surkastunut emi, -jonka päässä ei ole mitään luottia. Kumminkin emin vartalo on hyvin -kehittynyt ja sitä verhoavat, kuten tavallista, karvat, joiden -tehtävänä on pyyhkiä siitepöly ympäröivistä toisiinsa liittyneistä -ponsista. Toisaalta voi elin surkastua varsinaiseen tarkotukseensa -kykenemättömäksi, mutta mukautua johonkin toiseen tehtävään. Niinpä -eräiden kalojen uimarakko näyttää surkastuneen kykenemättömäksi -täyttämään varsinaista tarkotustaan kellumiselimenä, mutta alkaneen -kehittyä hengityselimeksi eli keuhkoiksi. Monia muitakin tapauksia -voisi mainita. Käyttökelpoisia elimiä, olkootpa kuinka vaillinaisesti -kehittyneet tahansa, ei ole pidettävä surkastuneina, ellei ole syytä -otaksua, että ne aikaisemmin ovat olleet täydellisemmin kehittyneet. Ne -saattavat olla alkeellisessa tilassa ja kehittymässä suurempaa -täydellisyyttä kohti. Surkastuneet elimet sitävastoin ovat joko aivan -hyödyttömiä, kuten esim. hampaat, jotka eivät koskaan puhkea ikenistä, -tai ainoastaan pieneksi hyödyksi, kuten strutsin siivet, joita lintu -käyttää yksinomaan purjeina. Koska tällaisten elinten tuottama hyöty on -aikaisemmin, niiden ollessa vielä vähemmän kehittyneitä, ollut vieläkin -pienempi kuin nykyään, eivät ne ole voineet kehittyä muuntelun ja -luonnollisen valinnan kautta, joka vaikuttaa ainoastaan säilyttämällä -hyödyllisiä toisintoja. Ne ovat osittain säilyneet perinnöllisyyden -voimasta ja viittaavat aikaisempaan olotilaan. Usein on kumminkin -vaikeata tehdä erotusta kehittyvien ja surkastuneiden elinten välillä, -sillä me voimme ainoastaan analogian nojalla päättää, onko jokin -elimistön osa edelleenkin kehityskykyinen. Tässä tilassa olevat elimet -ovat aina verrattain harvinaisia, sillä tällaisilla elimillä -varustettujen eliöiden on tavallisesti täytynyt väistyä seuraajiensa -tieltä, joilla elin on ollut täydellisemmin kehittynyt, joten eliöt -tavallisesti ovat aikoja sitten kuolleet sukupuuttoon. Pingvinin siipi -on erittäin hyödyllinen uimuksena, ja voisi siis edustaa kehityksensä -alulla olevaa siipeä. Kumminkaan en usko asian laidan olevan tällaisen; -paljon todennäköisempää on, että se on surkastunut elin, joka on -mukautunut uuteen tehtävään. Apteryx linnun siipi sitävastoin on aivan -hyödytön ja siis täysin surkastunut. Owen pitää Lepidosirenin -yksinkertaisia hapsimaisia raajoja "elinten alkeina, jotka korkeammissa -luurankoisissa saavuttavat täydellisen funktiollisen kehityksensä". -Mutta Güntherin äskettäin esittämän mielipiteen mukaan ne -todennäköisesti ovat surkastuneita jäännöksiä. Ornithorhynchus eläimen -maitorauhasia voi pitää kehityksensä alulla olevina eliminä, jos vertaa -niitä lehmän utareihin. Eräiden siimajalkaisten munaohjakset, jotka -eivät enää kiinnitä munia ja ovat heikosti kehittyneet, ovat kehittyviä -kiduksia. - -Surkastuneet elimet ovat hyvin alttiita muuntelemaan saman lajin -yksilöissä kehitysasteeseensa nähden ja muissa suhteissa. Läheisissä -sukulaislajeissakin on usein jonkin elimen surkastuneisuusaste hyvin -erilainen. Jälkimäisestä asiasta ovat hyvänä esimerkkinä samaan heimoon -kuuluvien naaras-yöperhosten siivet. Surkastuneet elimet voivat -täydelleen hävitä. Tällä tarkotamme sitä, että eräiltä eläimiltä ja -kasveilta kokonaan puuttuu eräitä osia, joita analogian nojalla -odottaisimme niillä tapaavamme ja joita toisinaan tavataan -epämuotoisilla yksilöillä. Niinpä useimpien Scrophulariaceae heimon -jäsenten viides hede on kerrassaan hävinnyt; kumminkin voimme päättää -viidennen heteen joskus olleen olemassa, koska monilla heimon jäsenillä -on tämän heteen rudimentti, joka joskus kehittyy täydelliseksi, kuten -välistä havaitaan tavallisella leijonankidalla. Etsittäessä jonkin osan -homologielimiä luokan eri jäsenissä ei mikään ole tavallisempaa -- eikä -myöskään, täydellisesti ymmärtääkseen osien keskinäisiä suhteita, -hyödyllisempää -- kuin rudimenttien löytäminen. Tämän osottavat -selvästi Owen'in julkaisemat piirrokset hevosen, härän ja sarvikuonon -jalanluista. Huomattava on, että surkastuneita elimiä, sellaisia kuin -valaiden ja märehtijöiden yläleuassa olevia hampaita, voidaan usein -havaita alkioissa, mutta että nämä myöhemmin täydelleen häviävät. -Yleisenä sääntönä lienee myöskin, että surkastunut osa on alkiossa -läheisiin osiin verraten kookkaampi kuin täysi-ikäisessä eliössä, joten -elin on varhaisella iällä vähemmän surkastunut, jos sitä ensinkään voi -pitää surkastuneena. Sen vuoksi sanotaankin usein täysi-ikäisen eliön -surkastuneista elimistä, että ne ovat pysyneet alkio-asteellaan. - -Olen nyt maininnut surkastuneita elimiä koskevat pääseikat. -Miettiessään niitä täytyy jokaisen tuntea hämmästystä. Sillä aivan -samoin kuin järkemme sanoo meille, että useimmat osat ja elimet ovat -erinomaisesti sovelletut eräisiin tarkotuksiin, samoin ja yhtä selvästi -se sanoo meille, että nuo surkastuneet tai kehityksessään pysähtyneet -elimet ovat epätäydellisiä ja hyödyttömiä. Luonnonhistoriallisissa -teoksissa sanotaan tavallisesti surkastuneista elimistä, että ne ovat -luodut "symmetrian vuoksi" tai "täydentääkseen luonnon kaavaelmaa". -Mutta tämä ei ole mikään selitys, vaan ainoastaan saman asian -ilmaisemista toisin sanoin. Sitäpaitsi ovat sanat itsessään -ristiriitaiset. Boa constrictor'illa on takaraajojen ja lantion -rudimentit; jos nyt sanotaan, että nämä luut on jätetty "täydentämään -luonnon kaavaelmaa", miksi -- kysyy professori Weismann -- ne eivät ole -säilyneet muilla käärmeillä, joilla ei ole jälkiäkään näistä luista? -Mitä arveltaisiin astronomista, joka väittäisi kuiden kiertävän -elliptisiä ratojaan kiertotähtien ympäri "symmetrian vuoksi", koska -kiertotähdet kiertävät täten auringon ympäri? Eräs etevä fysiologi -selittää surkastuneiden elinten tehtävänä olevan erittää jotakin -elimistössä liian runsaasti olevaa tai sille vahingollista ainetta. -Mutta voimmeko olettaa, että se pienen pieni nystyrä, joka hedekukissa -usein edustaa emiä ja on muodostunut pelkästä solukosta, voi näin -toimia? Voimmeko olettaa, että myöhemmin häviävät rudimentariset -hampaat ovat hyödyksi nopeasti kasvavalle sikiötilassa olevalle -vasikalle poistamalla niin arvokasta ainetta kuin fosforihappoista -kalkkia. Kun ihmisen sormet ovat leikatut poikki, kasvaa joskus, kuten -tiedetään, sormentynkiin epätäydelliset kynnet, ja olisin aivan yhtä -valmis uskomaan, että nämä kynnentapaiset ovat kehittyneet erittämään -sarveisainetta, kuin että manaatin evässä olevat surkastuneet kynnet -ovat kehittyneet tätä samaa tarkotusta varten. - -Polveutumis- ja muuntumisteorian kannalta surkastuneiden elinten -alkuperä on verrattain helposti selitettävissä ja tältä kannalta voimme -myöskin suureksi osaksi käsittää ne lait, jotka määräävät näiden -elinten epätäydellisen kehityksen. Kotikasvateillamme tapaamme -runsaasti surkastuneita elimiä; sellaisia ovat esim. pyrstöttömien -lintujen pyrstöntynkä, korvan jäännös korvattomilla lampailla, pienen -pienten liikkuvien sarvien esiintyminen sarvettomilla karjaroduilla, -etenkin, mikäli Youatt mainitsee, nuorilla eläimillä, sekä koko kukka -kukkakaalissa. Usein havaitsemme rudimentteja epämuotoisten eliöiden -eri osissa. Mutta epäilen, tokko mikään näistä tapauksista valaisee -niiden surkastuneiden elinten alkuperää, joita tavataan luonnontilassa -elävillä eliöillä, paitsi osottamalla, että rudimenttejä voi syntyä; -sillä tarjona olevat todisteet, tasapuolisesti punnittuina, osottavat -ilmeisesti, ettei lajeissa luonnontilassa tapahdu suuria ja äkillisiä -muutoksia. Mutta kotikasvattejamme tutkiessamme opimme, että osien -vähentynyt käyttö johtaa niiden ko'on pienentymiseen, ja tämä tulos on -perinnöllinen. - -Elinten vähentynyt käyttö on todennäköisesti ollut pääsyynä niiden -surkastumiseen. Se johti siihen, että elin aste asteelta kävi yhä -pienemmäksi, kunnes se lopulta tyyten surkastui, kuten pimeissä -luolissa asustavien eläinten silmät ja valtameren saarilla elävien -lintujen siivet, lintujen, joita petoeläimet eivät koskaan ole -säikäyttäneet lentoon ja jotka lopulta ovat kokonaan kadottaneet -lentokykynsä. Samoin voi elin, joka eräissä olosuhteissa on -hyödyllinen, toisissa olosuhteissa käydä vahingolliseksi, kuten -pienillä, suojattomilla saarilla elävien kuoriaisten siivet. Tässä -tapauksessa luonnollinen valinta on edistänyt elimen ko'on -pienentymistä, kunnes elin lopulta on tullut vaarattomaksi ja -surkastunut. Jokainen elimen rakenteen -- tai tehtävän -- muutos, joka -voi tapahtua vähittäisin askelin, on luonnollisen valinnan vaikutuksen -alainen. Elin, joka muuttuneiden elintapojen johdosta on käynyt -johonkin tarkotukseen hyödyttömäksi tai vahingolliseksi, voi mukautua -toiseen tarkotukseen. Elin voi myöskin säilyttää yhden ainoan entisistä -tehtävistään. Elimet, jotka alkuaan muodostuttuaan luonnollisen -valinnan avulla ovat käyneet tarpeettomiksi, ovat usein muuntelevaisia, -koska luonnollinen valinta ei enää voi ehkäistä niiden muuntelua. Tämä -on täysin sopusoinnussa kaiken sen kanssa, mitä luonnontilassa -havaitsemme. Sitäpaitsi, millä ikäkaudella käytön puute tai -luonnollinen valinta saaneekin elimen ko'on pienenemään -- ja tämä -tapahtuu tavallisesti kun eliö on saavuttanut kypsyytensä tai täyden -toimintakykynsä -- pyrkii perinnöllisyyden laki uudistamaan elimen -pienentyneessä ko'ossaan jälkeläisissä samalla täysikäisyysasteella, -mutta vaikuttaa harvoin alkioon. Tämä selittää meille surkastuneiden -elinten läheisiin osiin verraten suhteellisesti suuremman ko'on -alkiolla ja suhteellisesti pienemmän ko'on täysinkehittyneellä eliöllä. -Jos esim. täysi-ikäisen eläimen sormea on polvi polvelta yhä vähemmän -käytetty, riippuen muuttuneista elintavoista, tai jos jonkun elimen tai -rauhasen toiminta on yhä vähennyt, voimme otaksua sen ko'on pienenevän -eläimen täysi-ikäisillä jälkeläisillä, mutta alkion säilyttävän sen -miltei alkuperäisellä kehitysasteellaan. - -Yksi vaikeus kumminkin jää jälelle. Kuinka voi elin, sittenkuin sitä on -lakattu käyttämästä ja sen koko tämän johdosta on suuresti pienennyt, -yhä vielä pienetä kunnes siitä on ainoastaan vähäinen tähde jäljellä? -Ja kuinka se voi lopulta kerrassaan hävitä? Onhan tuskin mahdollista, -että käytön puutteesta voi vielä senkin jälkeen, kun elin on kerran -lakannut toimimasta, olla jatkuvia seurauksia. Tämä seikka vaatisi -lisäselityksen, jota en kykene antamaan. Jos voitaisiin näyttää toteen, -että jokainen elimistön osa on taipuvaisempi pienenemään kuin kasvamaan -ko'oltaan, silloin voisimme käsittää, kuinka hyödyttömäksi käynyt elin -on riippumatta käytön puutteen seurauksista surkastunut ja lopuksi -kokonaan hävinnyt. Sillä silloin ei luonnollinen valinta enää ehkäisisi -ko'on pienenemiseen tähtääviä muunteluita. Hyödyttömien elinten -surkastumiseen on kenties osaltaan vaikuttanut tuo eräässä -aikaisemmassa luvussa selittämämme kasvunsäästön laki, jonka mukaan -elimistö mahdollisimman paljon säästää aineksia, jotka muodostavat -jonkin omistajalle hyödyttömän osan. Mutta tämän lain täytyy miltei -välttämättä rajottua pienentymisprosessin varhaisempiin asteisiin, -sillä emmehän voi olettaa, että esim. se pienoinen nystyrä, joka -jossakin hedekukassa vastaa emikukan emiä ja on muodostunut pelkästään -solukosta, voisi yhä edelleen pienetä tai kokonaan hävitä ravinnon -säästämiseksi. - -Koska siis rudimentariset elimet, millä tavoin ne lienevätkin -surkastuneet hyödyttömiksi, kertovat aikaisemmasta olotilasta ja ovat -säilyneet yksistään perinnöllisyyden voimasta, käsitämme hyvin -genealogisen jaotuksen kannalta katsoen, miksi systematikot ovat usein, -määrätessään eliöiden paikan luonnollisessa järjestelmässä, antaneet -surkastuneille elimille yhtä suuren tai vielä suuremmankin arvon kuin -fysiologisesti tärkeille elimille. Surkastuneita elimiä voi verrata -jonkin sanan kirjoituksessa säilyneihin kirjaimiin, joilla ei enää ole -mitään äännearvoa, mutta jotka vielä ilmaisevat sanan johdon. -Muunteluteorian kannalta ei siis surkastuneiden, epätäydellisten ja -hyödyttömien elinten olemassa-olo, eipä niiden täydellinen -häviäminenkään suinkaan esiinny meille minään outona pulmana, kuten -vanhan luomisopin kannalta, vaan seikkana, joka on sopusoinnussa -teoksessamme esitettyjen käsitysten kanssa. - - - -JÄLKIKATSAUS. - - -Olen tässä luvussa koettanut osottaa, kuinka siinä mainitsemani seikat --- kaikkien olentojen ryhmittyminen toistensa alaisiksi ryhmiksi; -niiden sukulaisuussuhteiden laatu, jotka yhdistävät kaikkia eläviä ja -sukupuuttoon kuolleita eliöitä monimutkaisin, säteittäisesti -haarautuvin ja kaartelevin viivoin muutamiksi harvoiksi suuriksi -luokiksi; säännöt, joita luonnontutkijat noudattavat, ja vaikeudet, -joita he kohtaavat jaotellessaan olioita; konstantisille ja -vallitseville tunnusmerkeille annettu arvo, olivatpa sitten -tärkeitä tai vähäpätöisiä, tai, kuten surkastuneet elimet, aivan -merkityksettömiä; analogisten ja adaptivisten sekä todellisesta -sukulaisuudesta johtuvien ominaisuuksien eriarvoisuus -- tarjoutuvat -kaikki luonnollisina seurauksina, jos oletamme sukulaismuotojen olevan -yhteistä alkuperää sekä toisintuneen muuntelun ja luonnollisen valinnan -vaikutuksesta, ottaen samalla lukuun sukupuuttoon-häviämisen ja -ominaisuuksien erilaistumisen. Arvosteltaessa tätä käsitystä eliöiden -luokituksesta muistettakoon, että polveutumisaatteen nojalla on -poikkeuksetta luettu yhdeksi lajiksi lajin eri sukupuolet, ikäasteet, -dimorfiset muodot ja tunnustetut muunnokset, huolimatta siitä, kuinka -paljon ne eroavat toisistaan rakenteeltaan. Jos sovellutamme -laajemmalle tätä polveutumisaatetta -- joka tarjoaa ainoan selityksen -organisten olentojen yhtäläisyyteen -- käsitämme, mitä luonnollisella -järjestelmällä tarkotetaan; se on geneologiseksi tarkotettu -järjestelmä, jossa nimitykset "muunnos", "laji", "suku", "heimo", -"lahko" ja "luokka" osottavat saavutettuja eroavaisuusasteita. - -Tämä käsitys, että lajit polveutuvat toisistaan muuntumalla, selittää -useimmat morfologian pääilmiöt -- joko sitten kiinnitämme katseemme -saman luokan eri jäsenten homologisten elinten yhteiseen kaavailuun, -riippumatta elinten käytöstä, tai kussakin eläin- tai kasviyksilössä -havaittaviin homologisiin elinsarjoihin. - -Koska toisiaan seuraavat lievät muuntelut eivät välttämättä eivätkä -yleensä ole kohdanneet olioita kovin varhaisella ikäasteella ja -periytyvät jälkeläisiin vastaavassa iässä, voimme ymmärtää seuraavat -embryologiset päätosiasiat: läheisen yhtäläisyyden embryo-yksilön -homologisissa osissa, jotka täydellisiksi kehittyessään muuttuvat -peräti eroaviksi rakenteeltaan |a tehtävältään sekä eri lajien -homologisissa osissa tai elimissä havaittavan yhtäläisyyden, -huolimatta siitä, että nämä täysikäisyyden asteella ovat mukautuneet -mahdollisimman erilaisiin elintapoihin. Toukat ovat toimivia alkioita, -jotka ovat suuremmassa tai pienemmässä määrässä erikoisesti mukautuneet -elintapoihinsa ja joiden muuntelut periytyvät vastaavalla varhaisella -ikäasteella. Tältä kannalta on surkastuneiden elinten esiintyminen jo -ennalta otaksuttava asia, etenkin kun muistamme, että käytön puutteesta -tai luonnollisen valinnan vaikutuksesta aiheutunut ko'on pieneneminen -yleensä tapahtuu siinä iässä, jolloin olion on itse huolehdittava -itsestään, ja kun otamme lukuun perinnöllisyyden voimakkuuden. -Embryologisten ominaisuuksien sekä surkastuneiden elinten tärkeä -merkitys lajien jaotuksessa käy ymmärrettäväksi, jos katsomme -luonnollisen ryhmityksen välttämättä täytyvän olla genealogisen. - -Tässä luvussa käsittelemämme eri tosiasia-ryhmät näyttävät siis -mielestäni niin selvästi julistavan kaikkien noiden lukemattomien -maapalloa kansoittavien lajien, sukujen ja heimojen polveutuvan kunkin -omassa luokassaan tai ryhmässään yhteisistä vanhemmista, että empimättä -omaksuisin tämän käsityskannan, vaikkeivät mitkään muut tosiasiat ja -todisteet sitä tukisikaan. - - - - -XV LUKU. - -JÄLKIKATSAUS JA LOPPU. - - -Jälkikatsaus luonnollisen valinnan teoriaa vastaan tehtyihin -vastaväitteisiin. -- Jälkikatsaus teoriaa tukeviin yleisiin ja -erikoisiin asianhaaroihin. -- Syyt siihen, miksi yleisesti arvellaan -lajien olevan muuttumattomia. -- Kuinka laajalle luonnollisen valinnan -teoria on ulotettavissa. -- Kuinka sen omaksuminen vaikuttaa -luonnonhistorialliseen tutkimukseen. -- Loppuhuomautuksia. - - -Koska koko teoksemme muodostaa yhden ainoan pitkän todistelun, lienee -lukijalle mieluisaa, jos lyhyesti kertaamme teoksessamme esitetyt -tosiasiat ja päätelmät. - -Kieltämättä voidaan polveutumisteoriaa vastaan, jonka mukaan lajit ovat -toisintuneet muuntelun ja luonnollisen valinnan vaikutuksesta, esittää -monia painavia vastaväitteitä. Olen koettanut antaa niille täyden -arvonsa. Ensi katsannolla ei mikään tunnu vähemmän uskottavalta, kuin -että monimutkaiset elimet ja vaistot ovat kehittyneet, ei ihmisjärkeä -korkeampien, joskin sen kanssa analogisten voimien vaikutuksesta, vaan -lukemattomista vähä vähältä karttuneista muunteluista, joista jokainen -on yksilölle edullinen. Mutta vaikka tämä vaikeus näyttääkin meistä -voittamattomalta, ei sitä kuitenkaan voi pitää todellisena, jos -hyväksymme seuraavat esilauseet: että kaikki elimistön osat ja vaistot -osottavat ainakin yksilöllisiä eroavaisuuksia; että on taistelu -olemassaolosta, joka johtaa hyödyllisten rakenteen- tai -vaistonmuunteluiden säilymiseen; ja lopuksi, että jokaisessa elimessä -on voinut ilmetä eri täydellisyysasteita, joista jokainen on ollut -tavallaan hyödyllinen. Näiden esilauseiden paikkansapitäväisyyttä ei -minun nähdäkseni voida kieltää. - -On epäilemättä äärettömän vaikeata lausua minkäänlaisia arveluitakaan -siitä, minkä siirtymäasteiden kautta useat rakennelmat ovat kehittyneet -täydellisiksi, varsinkin kun on kysymys pirstoutuneista ja -harvalukuisista eliöryhmistä, joissa sukupuuttoon kuoleminen on ollut -suuri. Mutta me näemme luonnossa niin monia omituisia siirtymäasteita, -että meidän on oltava erittäin varovaisia väittäessämme, ettei jokin -elin tai vaisto tai kokonainen rakennelma ole voinut kehittyä nykyiseen -muotoonsa useiden siirtymäasteiden kautta. On myönnettävä, että on -olemassa erikoisen vaikeita tapauksia, jotka puhuvat luonnollisen -valinnan teoriaa vastaan. Yksi huomattavimpia tapauksia on se, että -samassa muurahaisyhteiskunnassa on kaksi tai kolme selvästi toisistaan -eroavaa työmuurahaisten eli hedelmättömien naaraiden muodostamaa -kastia. Olen kuitenkin koettanut osottaa, kuinka nämä vaikeudet ovat -voitettavissa. - -Mitä siihen seikkaan tulee, että lajit ensi kertaa toistensa kanssa -risteytyessään ovat miltei yleisesti hedelmättömiä, kun taas -muunnokset, muodostaen tässä suhteessa merkillisen vastakohdan, miltei -yleisesti ovat hedelmällisiä, täytyy minun viitata yhdeksännen luvun -lopussa esitettyihin tosiasioihin. Nämä tosiasiat näyttävät minusta -eittämättömästi osottavan, ettei hedelmättömyys ole mikään erikoinen -lajeille annettu ominaisuus, yhtä vähän kuin se, että kahta eri -puulajia ei aina voi oksastaa toisiinsa, vaan on hedelmättömyys seuraus -risteytyneiden lajien siitoselimistöön rajottuvista eroavaisuuksista. -Havaitsemme tämän todeksi siitä suunnattomasta eroavaisuudesta, joka -ilmenee risteytettäessä kahta eri lajia vastavuoroisesti, s.o. käyttäen -toista lajia ensin isänä ja sitten äitinä. Dimorfisten ja trimorfisten -kasvien tarjoama analogia vie meidät ilmeisesti samaan johtopäätökseen, -sillä muotojen "väärästä" yhtymisestä syntyy vain vähän tai ei -ensinkään siemeniä ja jälkeläiset ovat enemmän tai vähemmän -hedelmättömiä; ja kumminkin nämä muodot kuuluvat epäämättömästi samaan -lajiin eivätkä eroa toisistaan muuten kuin siitoselimiltään ja näiden -toiminnalta. - -Vaikka monet kirjailijat ovat väittäneet risteytyneiden muunnosten ja -näiden sekarotuisten jälkeläisten yleisesti olevan hedelmällisiä, emme -voi enää pitää tätä väitettä täysin oikeana sen jälkeen kun sellaiset -auktoriteetit kuin Gärtner ja Kölreuter ovat meille kertoneet -tekemistään huomioista. Useimmat niistä muunnoksista, joilla on tehty -kokeita, ovat syntyneet kesytystilassa; ja koska kesytys (en tarkota -pelkkää vankeutta) miltei varmasti pyrkii hävittämään sen -hedelmättömyyden, joka analogian nojalla päättäen olisi haitannut -kantalajien risteytymistä, emme voi otaksua, että kesytys voisi -aikaansaada hedelmättömyyttä muuntuneissa jälkeläisissä näiden -risteytyessä. Tämä hedelmättömyyden häviäminen johtuu nähtävästi -samasta syystä, jonka vuoksi kotieläimemme lisääntyvät runsaasti -erilaisissa olosuhteissa; ja tämä taas on seurauksena siitä, että -eläimet ovat asteittaisesti mukautuneet elinehtojen taajoihin -muutoksiin. - -On olemassa eräitä tosiasioita, jotka näyttävät luovan valoa -lajien ensikertaisen risteytymisen hedelmättömyyteen ja niiden -sekamuotojälkeläisiin. Toisaalta on syytä uskoa, että lievät -elinehtojen muutokset lisäävät kaikkien elollisten olentojen elinvoimaa -ja hedelmällisyyttä. Tiedämme myös, että saman muunnoksen eri -yksilöiden ja eri muunnosten välinen ristisiitos lisää jälkeläisten -lukumäärää ja varmaankin tekee ne kookkaammiksi ja elinvoimaisemmiksi. -Tämä johtuu etupäässä siitä, että risteytyneet muodot ovat joutuneet -hieman erilaisten elinehtojen alaisiksi; olen nimittäin tekemällä -uutteria kokeita todennut, että jos saman muunnoksen kaikki yksilöt -elävät useita sukupolvia samoissa olosuhteissa, niin yksilöiden -risteytymisen tuottama hyöty usein suuresti vähenee tai kokonaan -häviää. Tämä on asian toinen puoli. Toisaalta tiedämme, että lajit, -jotka ovat kauan olleet miltei samanlaisten elinehtojen alaisina, -jouduttuaan vankeudessa uusiin ja suuresti muuttuneisiin elinehtoihin -joko kuolevat tai, jos jäävät eloon, muuttuvat hedelmättömiksi, vaikka -muuten säilyvät aivan terveinä. Tällaista ei kumminkaan tapahdu -- tai -tapahtuu vain hyvin vähäisessä määrässä -- kotikasvateillemme, jotka -ovat kauan olleet vaihtelevien elinehtojen alaisina. Kun siis -havaitsemme kahden lajin sekasikiöiden olevan harvalukuisia, syystä -että ne kuolevat kohta sikiämisen jälkeen tai ainakin hyvin varhaisessa -iässä, tai jos jälkeläiset eloon jääneinä ovat enemmän tai vähemmän -hedelmättömiä, johtuu tämä hyvin todennäköisesti siitä, että niiden -elinehdoissa todella on tapahtunut suuri muutos, koska niissä on -yhtynyt kaksi organisationia. Ken voi tyydyttävästi selittää, miksi ei -esim. elefantti tai kettu esteettömästi sikiä vankeudessa omalla -kotiseudullaan kun taas kesy sika tai koira lisääntyy esteettömästi -mitä erilaisimmissa olosuhteissa, kykenee samalla antamaan tyydyttävän -vastauksen kysymykseen, miksi kaksi lajia risteytyessään sekä niiden -sekarotuiset jälkeläiset tavallisesti ovat enemmän tai vähemmän -hedelmättömiä, kun taas kaksi kotikasvattimuunnosta ja niiden -jälkeläiset ovat keskenään täysin hedelmällisiä. - -Tarkastaessamme lajien maantieteellistä levenemistä kohtaamme varsin -vakavia vaikeuksia, jotka puhuvat polveutumis- ja muuntumisteoriaa -vastaan. Kaikki saman lajin yksilöt ja kaikki saman suvun, vieläpä sitä -ylempienkin ryhmien lajit polveutuvat yhteisistä vanhemmista. Niiden on -siis täytynyt toisiaan seuraavien sukupolvien kuluessa siirtyä samalta -alueelta nykyisille asuinseuduilleen, sijaitkootpa nämä vaikka aivan -eri osissa maailmaa ja olkootpa kuinka eristettyjä tahansa. Usein emme -kykene lausumaan minkäänlaisia arveluitakaan siitä, kuinka tämä -siirtyminen on tapahtunut. Mutta koska meillä on syytä uskoa, että -jotkut lajit ovat säilyttäneet muotonsa hyvin pitkien aikakausien -kuluessa -- vuosissa mitaten äärettömän pitkän ajan -- ei meidän tule -panna liiaksi painoa siihen vaikeuteen, joka kohtaa tällaisten lajien -laajaa tilapäistä levenemistä. Sillä äärettömän pitkien aikakausien -kuluessa on aina ollut mahdollisuuksia siirtymiseen joko tavalla tai -toisella. Levenemisalueen katkonaisuus on usein selitettävissä siten, -että laji on paikotellen hävinnyt sukupuuttoon. Ei ole kiellettävissä, -että nykyään tunnemme vielä varsin vähän erilaisten ilmastollisten ja -maantieteellisten muutosten vaikutusta, jotka ovat uudempina aikoina -kohdanneet maapalloa, ja tällaiset muutokset ovat usein saattaneet -helpottaa siirtymistä. Olen esim. koettanut osottaa, kuinka tehokas -vaikutus jääkaudella on ollut lajien ja sukulaislajien levenemiseen -kautta maailman. Me emme vielä ensinkään tunne monia tilapäisiä -siirtymiskeinoja. Mitä siihen seikkaan tulee, että saman suvun eri -lajeja elää toisistaan etäällä olevissa ja eristetyissä seuduissa, ovat -muuntumisen välttämättömän hitauden vuoksi hyvin monet siirtymiskeinot -olleet mahdollisia pitkän aikakauden kuluessa. Tämä vähentää jossain -määrin vaikeutta, minkä suvun eri lajien laaja leveneminen tuottaa. -Koska luonnollisen valinnan teorian mukaan on täytynyt olla olemassa -ääretön joukko välimuotoja, jotka ovat liittäneet toisiinsa kunkin -ryhmän kaikki lajit yhtä hienovivahteisin astein kuin nykyiset -muunnokset, voitanen kysyä, miksi emme näe noita välimuotoja kaikkialla -ympärillämme. Miksi eivät kaikki elolliset olennot ole sekaantuneet -selvittämättömäksi kaaokseksi? Mitä nykyään eläviin muotoihin tulee, on -meidän muistaminen, ettei meillä ole mitään oikeutta (paitsi -aniharvoissa tapauksissa) odottaa löytävämme muotoja suoranaisesti -yhdistäviä välirenkaita, vaan ainoastaan sellaisia, jotka liittävät -elossa olevan muodon johonkin sukupuuttoon kuolleeseen muotoon. -Laajallakaan alueella, joka pitkät ajat on ollut eheänä ja yhtenäisenä, -ja jossa ilmastolliset ja muut elinehdot vaihtuvat huomaamatta -siirryttäessä toisen lajin asuma-alueelta toisen läheisen sukulaislajin -alueelle, ei meillä ole mitään oikeutta odottaa tapaavamme -välivyöhykkeille ominaisia välimuotoja. Siliä on syytä uskoa, että -heimon lajeista kulloinkin ainoastaan harvat ovat muuntelun alaisia; -muut lajit häviävät lopulta sukupuuttoon jättämättä mitään -toisintuneita jälkeläisiä. Muuntelevista lajeista ainoastaan harvat -muuntelevat samalla alueella samanaikaisesti; ja kaikki toisiutuminen -tapahtuu hitaasti. Olen myöskin osottanut, että välittävät muunnokset, -jotka aluksi todennäköisesti elävät välivyöhykkeillä, helposti ovat -alttiina sille vaaralle, että kummallakin puolella elävät -sukulaismuodot ne syrjäyttävät; sillä lukuisampina ollen nämä muodot -yleensä toisintuvat ja kehittyvät nopeammin kuin harvalukuisemmat -välimuodot, mikä ajan pitkään aiheuttaa jälkimäisten syrjäytymisen ja -sukupuuttoon-häviämisen. - -Jos omaksumme tämän käsityksen, että äärettömän lukuisat yhdistävät -renkaat liittävät toisiinsa maailman elävät ja sukupuuttoon kuolleet -lajit ja liittävät kunkin toistaan seuraavan aikakauden sukupuuttoon -kuolleet lajit vielä vanhempiin lajeihin, nousee kysymys, miksi ei -jokainen geologinen muodostuma ole täynnä tällaisia välirenkaita. Miksi -ei jokainen kivettymäkokoelma anna selvää todistusta elämänmuotojen -asteittaisuudesta ja muuntumisesta? Vaikka geologinen tutkimus on -epäilemättä tuonut päivänvaloon monia aikaisemmin eläneitä välimuotoja, -jotka saavat lukuisat elämänmuodot paljon lähemmin liittymään -toisiinsa, ei se kumminkaan tuo nähtäville niin äärettömän monia -muinaisia ja nykyisiä lajeja yhdistäviä hienovivahteisia väliasteita, -kuin teoriamme vaatisi. Ja tämä on painavin niistä monista -vastaväitteistä, joita teoriaamme vastaan voidaan tehdä. Miksi -näyttävät kokonaiset laajat ryhmät sukulaislajeja äkkiä -- joskin usein -vain näennäisesti -- ilmestyvän geologisissa muodostumissa? Vaikka -nykyään tiedämmekin, että elolliset olennot ilmestyivät maapallollemme -jo arvaamattoman etäisenä aikana, paljon ennen kambrisen kerrostuman -syntymistä, miksi emme tapaa tämän kerrostuman alta suuria -kerroskasautumia, jotka ovat täynnä kambristen kivettymämuotojen -esi-isien jäännöksiä? Sillä onhan teoriamme mukaan sellaisia -kerrostumia täytynyt jossakin muodostua noina maapallon historian -muinaisina ja tyyten tuntemattomina aikakausina. - -Ainoa vastaus, minkä voin näihin kysymyksiin ja vastaväitteisiin -antaa, on se, että otaksun geologian aikakirjojen olevan paljon -vaillinaisempia kuin useimmat geologit uskovatkaan. Museoissamme -tavattavien näytteiden luku on aivan häviävän pieni verrattuna niihin -lukemattomien lajien lukemattomiin sukupolviin, joita varmasti on -elänyt. Kahden tai useampien lajien kantamuoto ei voi kaikilta -ominaisuuksiltaan olla toisintuneiden jälkeläistensä suoranainen -välimuoto, yhtä vähän kuin kalliokyyhkynen on kupunsa ja pyrstönsä -puolesta jälkeläistensä kupukyyhkysen ja riikinkukkokyyhkysen -suoranainen välimuoto. Me emme voi tuntea lajia toisen, muuntuneen -lajin kantamuodoksi, vaikka kuinka tarkoin tutkisimme kumpaakin lajia, -jollei meillä ole käytettävänämme useimpia välirenkaita; ja geologian -aikakirjojen vaillinaisuuden johdosta ei meillä ole mitään oikeutta -odottaa löytävämme näin monia välirenkaita. Jos löydettäisiinkin pari -kolme välimuotoa, pitäisivät useimmat luonnontutkijat niitä yhtä monena -lajina, etenkin jos ne ovat löydetyt geologisen muodostuman eri -kerrostumista, olkootpa niiden eroavaisuudet kuinka vähäpätöiset -tahansa. Nykyisistä muodoista voi mainita useita epävarmoja muotoja, -jotka todennäköisesti ovat muunnoksia; mutta kuka uskaltaa väittää, -että vastaisina aikakausina tullaan löytämään niin monia kivettyneitä -välimuotoja, että luonnontutkijat niiden nojalla kykenevät -ratkaisemaan, onko näitä epävarmoja muotoja kutsuttava muunnoksiksi? -Ainoastaan pieni osa maapalloa on geologisesti tutkittu. Ainoastaan -määrättyihin luokkiin kuuluvat elolliset olennot voivat säilyä -kivettyminä, eivät ainakaan suuremmissa määrin. Useat lajit eivät -kerran muodostuttuaan enää muutu, vaan sammuvat sukupuuttoon jättämättä -muuntuneita jälkeläisiä. Ja vaikkakin ne aikakaudet, joiden kuluessa -lajit ovat olleet toisintumisen alaisina, vuosissa laskien ovat olleet -pitkiä, lienevät ne kuitenkin olleet lyhyitä niihin aikakausiin -verrattuina, joiden kuluessa lajit ovat säilyttäneet entisen muotonsa. -Vallitsevat ja laajalti levinneet lajit muuntelevat useimmin ja -eniten, ja muunnokset ovat aluksi paikallisia; nämä molemmat seikat -tekevät välimuotojen löytymisen joistakin kerrostumista vähemmän -otaksuttavaksi. Paikalliset muunnokset eivät leviä uusiin, etäisiin -seutuihin, ennenkuin ne ovat melkoisesti toisintuneet ja kehittyneet; -ja kun näin on tapahtunut ja niitä löydetään jostakin geologisesta -muodostumasta, näyttää siltä, kuin ne olisivat sinne äkkiä ilmestyneet, -ja niitä pidetään uusina lajeina. Useimpien muodostumien kerrostuminen -on ollut katkonaista ja kerrostumiseen kulunut aika lienee ollut -lyhempi kuin lajimuotojen keskimääräinen ikä. Toisiaan seuraavia -muodostumia erottavat tavallisesti pitkät "kuolleet" aikakaudet; sillä -kivettymäpitoisia muodostumia, jotka ovat kylliksi vahvoja kestääkseen -vastaisen kulutuksen, voi yleensä syntyä ainoastaan siellä, missä -paljon liejua laskeutuu alenevalle merenpohjalle. Niistä aika ajoin -palautuvista kausista, joina merenpohja kohoaa tai joina se pysyy -entisessä tasossaan, ei geologia tavallisesti tiedä kertoa mitään. -Viimemainittuina aikakausina lienee lajien muuntelevaisuus suurempi -kuin muulloin, laskeutumiskausina taas lienee sukupuuttoon sammuminen -runsaampaa. - -Mitä siihen tulee, ettei kambrisen muodostuman alta ole löydetty -kivettymistä rikkaita kerrostumia, voin ainoastaan viitata -kymmenennessä luvussa lausumaani olettamukseen, että vaikka mantereemme -ja valtameremme ovat jo äärettömän pitkät ajat pysyneet jotenkin -nykyisessä muodossaan, ei meillä kumminkaan ole mitään syytä otaksua, -että näin on ollut laita aikojen alusta. Suurten valtamerten alle on -hautautunut muodostumia, jotka ovat paljon vanhempia kuin mitkään -nykyään tunnetut. Mitä taas Sir William Thompsonin esittämään -väitteeseen tulee -- joka kenties on kaikkein painavin tähän saakka -esitetyistä vastaväitteistä -- että aika, joka on kulunut planeettimme -jähmettymisestä, ei muka ole ollut riittävän pitkä niin suuriin -organisiin muutoksiin, voin ainoastaan lausua, että ensinnäkään -emme tiedä, millä nopeudella vuosissa laskien lajit muuttuvat, ja -toiseksi useat tiedemiehet eivät myönnä meidän tuntevan tarpeeksi -maailmankaikkeuden rakennetta ja maapallomme sisustaa, voidaksemme -minkäänlaisella varmuudella määrätä maapallomme ikää. - -Kaikki myöntävät geologian kertomuksen epätäydellisyyden, mutta harvat -myöntänevät sen siihen määrin epätäydelliseksi, kuin teoriamme -edellyttää. Jos pidämme silmällä kyllin pitkiä ajanjaksoja, osottaa -geologia selvästi, että lajit ovat muuttuneet; ja ne ovat muuttuneet -teoriamme vaatimalla tavalla, sillä muuttuminen on tapahtunut hitaasti -ja vähittäisesti. Havaitsemme tämän selvästi siitä, että perättäisistä -muodostumista löydetyt kivettymäjäännökset ovat aina paljon läheisempää -sukua kuin ne, jotka ovat löydetyt toisistaan etäällä olevista -kerrostumista. - -Nämä siis ovat ne pääasialliset vastaväitteet, joita voidaan hyvällä -syyllä tehdä teoriaamme vastaan. Olen samalla lyhyesti toistanut ne -vastaukset ja selitykset, jotka ymmärtääkseni voidaan antaa. Olen -vuosikausia ollut niin vakavasti tietoinen näistä vaikeuksista, että en -epäile niiden painavuutta. Mutta huomatkaamme tarkoin, että tärkeimmät -vastaväitteet koskevat kysymyksiä, joista emme sanottavasti tiedä -mitään -- emme edes sitäkään, kuinka tietämättömiä olemme! Me emme -tunne kaikkia mahdollisia muunteluasteita yksinkertaisimpien ja -kaikkein täydellisimpien elinten välillä. Emme voi väittää tuntevamme -kaikkia erilaisia levenemiskeinoja, jotka ovat olleet mahdollisia -pitkien ajanjaksojen kuluessa, emmekä tiedä sitäkään, kuinka -vaillinaiset geologian aikakirjat ovat. Niin vakavia kuin yllämainitut -vastaväitteet ovatkin, eivät ne käsittääkseni suinkaan riitä kumoamaan -teoriaamme lajien polveutumisesta ja jatkuvasta toisintumisesta. -Siirtykäämme nyt todistelumme toiseen puoleen. Kesytystilassa tapaamme -paljon muuntelevaisuutta, jonka aiheuttavat tai jota ainakin -kiihottavat muuttuneet elinehdot, joskin usein niin hämärällä tavalla, -että olemme taipuvaiset pitämään muunteluita spontanisina. Muuntelua -sääntelevät monet lait -- kasvun vuorosuhteellisuus, kasvunsäästö, -lisääntynyt käyttö tai käytön puute sekä ympäröivien olosuhteiden -suoranainen vaikutus. On varsin vaikeata määrätä, kuinka paljon -viljelystuotteemme ovat muuntuneet, mutta varmuudella voimme sanoa,, -että muutokset ovat olleet suuria ja että toisinnot saattavat pitkät -ajat olla perinnöllisiä. Niin kauan kuin elinehdot pysyvät samoina, on -meillä syytä otaksua muuntelun, joka jo on ollut perinnöllinen monet -sukupolvet, voivan edelleen periytyä miltei lukemattomiin seuraaviin -sukupolviin. Toisaalta on olemassa todistuksia siitä, että muuntelu, -kerran päästyään vauhtiin, ei kesytystilassa lakkaa pitkiin aikoihin. -Tietämätöntä on, lakkaako se koskaan, sillä kaikkein vanhimmistakin -viljelystuotteistamme syntyy yhä vieläkin toisinaan uusia muunnoksia. - -Muuntelevaisuuus ei sinänsä ole ihmisen aikaansaama. Hän vain -tahtomattaan asettaa elollisia olentoja uusiin elinehtoihin, jolloin -luonto vaikuttaa niiden organisationiin, aiheuttaen siinä -muuntelevaisuutta. Mutta ihminen voi valita -- ja valitseekin -- -luonnon hänelle tarjoamia muunteluita, siten kartuttaen niitä -haluamaansa suuntaan. Hän kehittää eläimiä ja kasveja oman hyötynsä tai -mielihalunsa mukaisesti. Hän saattaa tehdä tämän määräperäisesti tai -myöskin itsetiedottomasti, säilyttäessään itselleen hyödyllisimpiä tai -mieluisimpia yksilöitä, vaikka hänellä ei olekaan mitään tarkotusta -muuntaa rotua. On varmaa, että hän kykenee paljon vaikuttamaan rodun -luonteeseen valitsemalla polvi polvelta yksilöllisiä eroavaisuuksia, -jotka ovat niin vähäpätöisiä, että ainoastaan kokenut silmä ne huomaa. -Tämä itsetiedoton valinta on luonut selväpiirteisimmät ja -hyödyllisimmät kotieläin- ja viljelyskasvikantamme. Että useilla -ihmisen luomilla roduilla on suuressa määrin luonnonlajien luonne, -osottautuu siinä, ettemme voi ratkaista, ovatko eri rodut saman lajin -muunnoksia vai ovatko ne syntyneet eri luonnonlajeista. - -Ei ole mitään syytä epäillä, että samat lait, joiden vaikutus on ollut -kesytystilassa niin voimakas, ovat voineet yhtä tehokkaasti vaikuttaa -luonnossakin. Luonnon suosimien yksilöiden ja rotujen säilymisessä, -olemisen taistelun lakkaamatta riehuessa, näemme voimakkaan ja alinomaa -vaikuttavan valintamuodon. Olemisen taistelu on välttämätön seuraus -suuresta geometriseen sarjaan verrattavasta lisääntyväisyydestä, joka -on yhteistä kaikille elollisille olennoille. Tämän suuren -lisääntyväisyyden osottavat sekä tehdyt laskelmat, että useiden -eläinten ja kasvien lukumäärän nopea karttuminen erikoisen suotuisina -vuosina ja niiden kotiutuessa uusiin seutuihin. Yksilöitä syntyy -enemmän kuin niitä voi jäädä elämään. Aivan vähäpätöinen seikka voi -määrätä, mitkä yksilöt jäävät elämään ja mitkä kuolevat, mikä muunnos -tai laji on lisääntyvä, mikä lukumäärältään vähenevä ja lopuksi kuoleva -sukupuuttoon. Koska saman lajin yksilöt joutuvat kaikissa suhteissa -mitä ankarimmin kilpailemaan keskenään, on taistelu yleensä ankarin -näiden kesken; miltei yhtä ankara on taistelu saman lajin eri -muunnosten välillä ja sen jälkeen saman suvun lajien välillä. Toisaalta -voi taistelu olla ankara sellaistenkin olentojen välillä, jotka ovat -etäällä toisistaan luonnon järjestelmässä. Vähäisinkin etevämmyys, joka -asettaa eräät yksilöt jollakin ikäkaudella tai jonakin vuodenaikana -edelle kilpailijoistaan, tai vaikka vain hiukankin parempi -soveltautuminen ympäröiviin fysillisiin olosuhteisiin voi ajan oloon -painaa vaa'an niiden hyväksi. - -Yksineuvoisten eläinten kesken taistelevat tavallisesti koirakset -naarasten omistamisesta. Voimakkaimmat urokset ja yksilöt, jotka ovat -suurimmalla menestyksellä suoriutuneet taistelussaan elinehtojansa -vastaan, jättävät yleensä runsaimmin jälkeläisiä. Mutta usein menestys -riippuu urosten erikoisista aseista, puolustus- tai viehätyskeinoista, -ja pienikin etevämmyys näissä suhteissa voi tuottaa voiton. - -Koska geologia todistaa selvästi, että jokainen maa-alue on ollut -suurten fysillisten muutosten alaisena, voimme otaksua elollisten -olentojen muunnelleen luonnontilassa samoinkuin ne ovat muunnelleet -kesytystilassa. Ja jos luonnontilassa kerran on ollut olemassa -muuntelevaisuutta, olisi käsittämätöntä, ellei luonnollinen valinta -olisi tehnyt tehtäväänsä. On usein väitetty, että muuntelevaisuudella -on luonnontilassa tarkoin määrätyt rajansa, mutta tätä väitettä ei ole -voitu todistaa. Vaikka ihminen kehittää ainoastaan ulkonaisia -ominaisuuksia, usein noudattaen oikullisia päähänpistojaan, voi -hän lyhyessä ajassa saavuttaa suuria tuloksia kartuttamalla -viljelystuotteissaan pelkkiä yksilöllisiä eroavaisuuksia. Mutta -kaikki luonnontutkijat myöntävät, että tällaisten yksilöllisten -eroavaisuuksien ohella on olemassa luonnonmuunnoksia, joita katsotaan -kyllin selväpiirteisiksi ansaitakseen mainitsemista systematisissa -teoksissa. Ei kukaan ole voinut vetää selvää rajaa yksilöllisten -eroavaisuuksien ja lievien muunnosten välille tai selväpiirteisempien -muunnosten ja alalajien tai lajien välille. Eri mantereilla ja saman -mantereen eri osissa, joita erottavat maantieteelliset esteet, sekä -yksinäisillä merensaarilla elää suunnaton joukko muotoja, joita toiset -kokeneet luonnontutkijat pitävät muunnoksina, toiset maantieteellisinä -rotuina eli alalajeina ja jotkut taas läheisinä sukulaislajeina. - -Jos siis eläimet ja kasvit todella muuntelevat, vaikkapa kuinka vähän -ja kuinka hitaasti tahansa, niin miksi eivät jollakin tavoin -hyödylliset muuntelut tai yksilölliset eroavaisuudet säilyisi ja -karttuisi luonnollisen valinnan eli kelvollisinten yksilöiden -eloonjäämisen johdosta? Jos ihminen voi kärsivällisellä valinnallaan -luoda itselleen hyödyllisiä muunnoksia, niin miksikä ei vaihtelevissa -ja monimutkaisissa elinehdoissa voisi luonnossa usein syntyä ja säilyä -eliöille hyödyllisiä muunteluita? Mitä rajoja voisimme asettaa tälle -voimalle, joka vaikuttaa pitkien aikakausien kuluessa ankarasti -koetellen jokaisen eliön koko elimistön laatua, rakennetta ja -elintapoja, suosien kelvollisia ja hyljäten huonot? En saata huomata -mitään, mikä rajottaisi ja ehkäisisi tätä voimaa sen hitaasti ja -kauniisti sovelluttaessa jokaista muotoa mitä monimutkaisimpiin -elämänsuhteisiin. Luonnollisen valinnan teoria näyttää minusta mitä -suurimmassa määrässä todennäköiseltä, vaikka emme loisi katsettamme -tämänkään pitemmälle. Olen jo lyhyeen mahdollisimman rehellisesti -toistanut kaikki vaikeudet ja vastaväitteet, jotka puhuvat teoriaa -vastaan. Kääntykäämme nyt niihin erikoisiin tosiasioihin ja -todisteihin, jotka puhuvat sen puolesta. - -Olettaessamme, että lajit ovat ainoastaan selväpiirteisiä ja -vakiintuneita muunnoksia ja että jokainen laji on aluksi ollut muunnos, -käsitämme, miksi ei voida vetää mitään selvää rajaa lajien, joiden -tavallisesti otaksutaan syntyneen erikoisilla luomistöillä, ja -muunnosten välille, joiden tunnustetaan saaneen alkunsa sekundaristen -lakien vaikutuksesta. Samalta näkökannalta voimme käsittää, miksi -alueella, jolla jostakin suvusta on syntynyt useita, nykyään -kukoistavia lajeja, samoista lajeista esiintyy useita muunnoksia; missä -lajituotanto on kukoistanut, siellä yleensä voimme odottaa sen -edelleenkin kukoistavaa; ja näin onkin todellisuudessa asian laita, jos -muunnokset ovat alulla olevia lajeja. Lisäksi ne laajempien sukujen -lajit, joista esiintyy lukuisammin muunnoksia, s.o. alulla olevia -lajeja, johonkin määrin säilyttävät muunnosten luonteen, sillä ne -eroavat toisistaan vähemmän kuin pienempien sukujen lajit. Laajempien -sukujen läheisillä sukulaislajeilla on sitäpaitsi nähtävästi yleensä -suppeahkot levenemisalueet ja keskinäiseen sukulaisuuteensa nähden ne -ryhmittyvät pieniksi sikermiksi toisten lajien ympärille -- muistuttaen -kummassakin suhteessa muunnoksia. Nämä yhtäläisyydet olisivat -omituisia, jos lajit olisivat erikseen luotuja, mutta ne ovat -ymmärrettäviä, jos kukin laji on aluksi ollut muunnos. - -Koska jokainen laji pyrkii geometriseen sarjaan verrattavan -lisääntyväisyytensä johdosta kartuttamaan lukumääräänsä äärettömiin ja -koska kunkin lajin toisintuneiden jälkeläisten lisääntymiskyky on sitä -suurempi, kuta enemmän ne erilaistuvat rakenteeltaan ja elintavoiltaan, -tullen täten kykeneviksi valtaamaan useita uusia sijoja luonnon -taloudessa, tulee luonnollisen valinnan alinomaisena pyrkimyksenä -olemaan jokaisen lajin erilaistuneimpien jälkeläisten säilyttäminen. -Toisintumisen kauan jatkuessa pyrkivät siis saman lajin muunnoksille -ominaiset lievät eroavaisuudet kasvamaan suuremmiksi, suvun eri -lajeille ominaisiksi eroavaisuuksiksi. Uudet, parantuneet muunnokset -syrjäyttävät ja hävittävät sukupuuttoon vanhemmat, vähemmän kehittyneet -välimuotomuunnokset, ja näin muodostuvat lajit enimmäkseen varsin -selväpiirteisiksi ja toisistaan eroaviksi. Valtalajit, jotka -kuuluvat luokkansa laajempiin ryhmiin, synnyttävät uusia vallitsevia -lajeja, joten jokainen laaja ryhmä pyrkii kasvamaan yhä laajemmaksi ja -samalla yhä enemmän erilaistumaan ominaisuuksiltaan. Mutta -koska kaikki ryhmät eivät voi lisääntyä lukumäärältään, kun maailmassa -ei olisi kaikille tilaa, tuhoavat vallitsevammat ryhmät vähemmän -levinneet. Tämä laajoissa ryhmissä ilmenevä taipumus kartuttaa -lukumääräänsä ja erilaistua luonteeltaan ynnä siitä aiheutuva suuri -sukupuuttoonhäviäminen selittää, miksi kaikki elämänmuodot järjestyvät -toistensa alaisiksi ryhmiksi, jotka taas kaikki ryhmittyvät muutamiksi -suuriksi, kautta aikojen vallinneiksi luokiksi. Tämä suurenmoinen -tosiasia, kaikkien elollisten olentojen ryhmittyminen n.k. -luonnolliseksi järjestelmäksi, on aivan selittämätön luomisopin -kannalta. - -Koska luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan siten, että se -kartuttaa lieviä, toisiaan seuraavia edullisia muunteluita, ei se voi -aikaansaada mitään suuria äkillisiä toisintoja. Se etenee vain hitain -ja lyhyin askelin. Näin on oppilause "Natura non facit saltum", jota -jokainen uusi lisä tietovarastoomme on omansa vahvistamaan, teoriamme -kannalta käsitettävissä. Me voimme havaita, kuinka kaikkialla luonnossa -sama yleinen tarkotusperä saavutetaan miltei äärettömän erilaisin -keinoin, sillä jokainen kerran kehittynyt erikoisuus periytyy kauan, ja -rakennelmien, jotka jo ovat toisintuneet monin erilaisin tavoin, on -mukauduttava samaan yleiseen tarkotukseen. Voimme sanalla sanoen -ymmärtää, miksi luonto on tuhlailevainen vaihtelussaan, mutta itara -luomaan mitään varsinaisesti uutta. Mutta miksi luonnonlaki olisi -tällainen, jos jokainen laji olisi erikseen luotu, sitä ei kukaan -kykene selittämään. - -Monet muutkin seikat ovat nähdäkseni selitettävissä teoriamme avulla. -Kuinka omituista onkaan, että tikan muotoinen lintu pyytää hyönteisiä -maasta, että vuoristohanhella, joka harvoin, jos milloinkaan, laskeutuu -veteen, on uimaräpylät, että rastaantapainen lintu sukeltelee ja elää -vesihyönteisillä ja että jonkin myrskylinnun rakenne ja elintavat ovat -sovelluttaneet sen ruokin tapaisen linnun elämään j.n.e. Mutta jos -otamme huomioon, että jokainen laji pyrkii lakkaamatta kartuttamaan -lukumääräänsä ja että luonnollinen valinta on aina valmiina -sovelluttamaan kunkin lajin hitaasti muuntuvia jälkeläisiä -johonkin luonnossa esiintyvään valtaamattomaan tai vaillinaisesti -täytettyyn paikkaan, eivät tuollaiset ilmiöt meitä enää kummastuta, -päinvastoin tuntuvat ne meistä voivan olla ennalta odotettavissakin. - -Voimme jossain määrin ymmärtää, miksi luonnossa näemme niin paljon -kauneutta, koska tämä kauneus voidaan suureksi osaksi lukea valinnan -ansioksi. Ettei kauneus, sellaisena kuin me sen käsitämme, kuitenkaan -ole yleisesti vallitsevana, se täytyy jokaisen myöntää nähdessään esim. -eräitä myrkyllisiä käärmeitä, eräitä kaloja ja joitakin lepakkoja, -joiden kasvot irvikuvan tavoin muistuttavat ihmiskasvoja. -Sukupuolivalinta on antanut mitä loistavimmat värit, siroimmat muodot -ja muut koristukset lintujen, perhosten ja muiden eläinten uroksille ja -joskus naaraksille. Se on usein antanut uroslinnulle äänen, joka soi -kauniilta naaraksen ja meidänkin korvissamme. Kukat ja hedelmät ovat -saaneet kirkkaat, vihreistä lehdistä erottuvat värinsä, jotta -hyönteiset helposti keksisivät kukat niissä vieraillakseen ja niitä -hedelmöittääkseen ja jotta linnut levittäisivät siemeniä. Mistä johtuu, -että eräät värit, äänet ja muodot tuottavat mielihyvää ihmiselle ja -alhaisemmille eläinkunnan jäsenille -- s.o. kuinka kauneuden taju -yksinkertaisimmassa muodossaan on kehittynyt -- sitä emme tiedä, yhtä -vähän kuin sitäkään, miksi eräät tuoksut ja maut ovat ensinnä alkaneet -tuntua miellyttäviltä. - -Koska luonnollisen valinnan vaikutus perustuu kilpailuun, sovelluttaa -ja kehittää se kunkin alueen asukkaita ainoastaan mikäli suhde muihin -asukkaihin tätä vaatii. Meidän ei siis tule ihmetellä, että jonkun -alueen alkuperäiset asukkaat, joiden tavallisesti otaksutaan olevan -erikoisesti tätä aluetta varten luotuja ja siihen sovellettuja, -joutuvat tappiolle ja saavat väistyä toiselta alueelta tulleiden, -seudulle kotiutuneiden muotojen tieltä. Meidän ei myöskään tule -kummastella, etteivät kaikki luonnossa tavattavat rakennelmat ole -ehdottoman täydellisiä, mikäli kykenemme asiaa arvostelemaan, ei edes -ihmisen silmäkään, tai että jotkut tuntuvat meistä olevan kaikkea muuta -kuin tarkotuksenmukaisia. Älkäämme kummastelko, että mehiläisen pistin, -eläimen käyttäessä sitä vihollistaan vastaan, tuottaa mehiläiselle -itselleen kuoleman, että kuhnureita syntyy suunnattomat joukot yhtä -ainoata siitostointa varten ja että niiden hedelmättömät sisaret -surmaavat veljensä, niin pian kuin nämä ovat suorittaneet tämän -tehtävänsä. Älkäämme kummastelko havupuittemme suunnatonta siitepölyn -tuhlausta, mehiläiskuningattaren vaistomaista vihaa omia hedelmällisiä -tyttäriään kohtaan tai sitä, että loisampiaiset saavat kehittyessään -ravintonsa eräiden toukkien elävistä ruumiista y.m. sellaisia -tapauksia. Päinvastoin on luonnollisen valinnan teorian kannalta -omituista, ettei ole havaittu lukuisampia tapauksia, joissa ehdoton -täydellisyys puuttuu. - -Monimutkaiset ja vähän tunnetut luonnonlait, jotka aiheuttavat -muunnosten syntymisen, ovat mikäli voimme arvostella samat kuin ne, -mitkä ovat aiheuttaneet eri lajien syntymisen. Kummassakin tapauksessa -fysillisillä elinehdoilla näyttää olleen jonkinmoinen suoranainen ja -määräävä vaikutus, mutta kuinka suuri, sitä emme kykene sanomaan. -Niinpä muunnokset, jotka ovat saaneet jalansijaa jollakin uudella -seudulla, toisinaan omaksuvat joitakin tuon seudun lajeille kuuluvia -ominaisuuksia. Sekä muunnoksiin että lajeihin näyttää elimistön osien -käytöllä tai käytön puutteella olevan melkoinen vaikutus; on mahdotonta -olla tekemättä tätä johtopäätöstä tarkastaessa esim. paksupäistä -sorsaa, jonka siivet ovat lentämiseen kelvottomat, melkein samanlaiset -kuin ankan, tai tuku-tuku nimistä maankoloissa elävää eläintä, joka on -toisinaan sokea, tai eräitä myyriä, joiden silmät ovat säännöllisesti -sokeat ja nahan peittämät, taikkapa Amerikan ja Europan pimeissä -luolissa eläviä sokeita eläimiä. Sekä muunnokset että lajit näyttävät -olleen huomattavasti vuorosuhteellisen muuntelun alaisia, siten, että -jonkin elimistönosan muuntuminen on välttämättä aiheuttanut eräiden -muidenkin osien muuntumisen. Sekä muunnoksissa että lajeissa -havaitsemme toisinaan aikoja sitten hävinneiden ominaisuuksien -palautumista. Kuinka selittämätöntä onkaan luomisteorian kannalta, että -hevosen suvun lajien ja niiden sekasikiöiden jaloissa ja lavoilla -toisinaan esiintyy juovia. Ja kuinka yksinkertaisesti tämä seikka -onkaan selitettävissä, jos otaksumme kaikkien näiden lajien polveutuvan -juovikkaasta esi-isästä, samoinkuin eri kotikyyhkysrodut polveutuvat -siniharmaasta juovikkaasta kalliokyyhkysestä. - -Jos jokainen laji olisi erikseen luotu, miksi olisivat -lajitunnusmerkit, s.o. ne ominaisuudet, joilta suvun eri lajit eroavat -toisistaan, muuntelevaisempia kuin näille lajeille yhteiset -sukutunnusmerkit? Miksi olisi esim. kukan väri alttiimpi muuntelemaan, -jos muilla suvun lajeilla on erivärisiä kukkia, kuin jos kaikkien kukat -ovat samanväriset? Jos lajit ovat ainoastaan selväpiirteisiä -muunnoksia, joiden ominaisuudet ovat erittäin vakaantuneet, voimme -tämän ymmärtää; sillä ne ovat jo ennenkin, haarautuessaan erilleen -yhteisestä kantamuodostaan, muunnelleet eräiltä ominaisuuksiltaan, -minkä johdosta ne ovat tulleet toisistaan lajinomaisesti eroaviksi. -Tämän vuoksi on otaksuttavampaa, että juuri nämä ominaisuudet -edelleenkin muuntelevat enemmän kuin sukutunnusmerkit, jotka ammoisista -ajoista ovat muuntumattomina periytyneet. Luomisopin kannalta on -selittämätöntä, miksi elimistönosa, joka ainoastaan yhdellä suvun -lajilla on kehittynyt hyvin erikoisella tavalla ja siis, kuten tästä -luonnollisesti päätämme, on lajille erittäin tärkeä, on tavattoman -herkkä muuntelemaan. Meidän käsityksemme taas on se, että tämä osa on, -aina siitä pitäin kuin eri lajit haarautuivat yhteisestä kantamuodosta, -ollut tavattoman suuren muuntelun alainen, minkä vuoksi voimme olettaa -osan edelleenkin olevan muuntelevaisen. Mutta jokin osa saattaa olla -mitä omituisimmalla tavalla kehittynyt, kuten esim. lepakon siipi, -olematta silti sen muuntelevampi kuin mikään muukaan rakennelma, jos se -on yhteinen monelle vähempiarvoiselle muodolle, s.o., periytynyt hyvin -etäisiltä ajoilta; sillä tässä tapauksessa on luonnollinen valinta sen -vakiinnuttanut. - -Tarkastaessamme vaistoja havaitsemme, etteivät ne, niin omituisia kuin -jotkut niistä ovatkin, tarjoa teoriallemme sen suurempia vaikeuksia -kuin ruumiilliset rakennelmatkaan. Voimme käsittää, kuinka luonto on -aste asteelta kehittänyt saman luokan eri eläimille ominaisia vaistoja. -Olen yrittänyt osottaa, kuinka suuresti asteittaisen muuntelun periaate -on omansa valaisemaan mehiläisen ihmeellistä rakennustaiteellista -kykyä. Elintavat epäilemättä usein osaltaan myötävaikuttavat vaistojen -muuntumiseen; mutta tämä ei suinkaan ole välttämätöntä, kuten -havaitsemme suvuttomista hyönteisistä, jotka eivät jätä mitään -jälkeläisiä, mitkä perisivät kauan pitkitettyjen elintapojen -vaikutukset. Jos suvun kaikki lajit polveutuvat yhteisestä -kantamuodosta ja ovat perineet tältä paljon yhteistä, käsitämme miksi -sukulaislajit jouduttuaan aivan erilaisiin olosuhteisiin kumminkin -noudattavat miltei samoja vaistoja; miksi esim. Etelä-Amerikan -tropillisessa ja lauhkeassa vyöhykkeessä elävät rastaat vuoraavat -pesänsä mudalla, kuten brittiläiset lajimme. Jos vaistot ovat -luonnollisen valinnan hitaasti kehittämiä, ei ole ensinkään -ihmeellistä, että jotkin vaistot eivät ole täydellisiä ja ovat helposti -omansa hairahtumaan ja että monet vaistot aiheuttavat muille eläimille -kärsimyksiä. - -Jos lajit ovat ainoastaan selväpiirteisiä ja pysyväisiä muunnoksia, -käsitämme ilman muuta, miksi niiden risteytetyt jälkeläiset ovat -samojen monimutkaisten lakien alaisia kuin tunnustettujen muunnosten -risteytetyt jälkeläiset, mitä tulee sekasikiöiden ja näiden vanhempien -suurempaan tai pienempään yhtäläisyyteen ja tämän yhtäläisyyden -laatuun, sekä siihen, että ne jatkuvasti risteytyessään voivat sulautua -toisiinsa, y.m. sellaisiin seikkoihin. Tämä lajien ja muunnosten -välinen yhtäläisyys olisi varsin oudostuttava, jos lajit olisivat -luodut riippumatta toisistaan ja muunnokset olisivat syntyneet -sekundaristen lakien vaikutuksesta. - -Jos myönnämme, että geologian aikakirjat ovat peräti vaillinaiset, -tukevat geologiset tosiasiat vankasti polveutumis- ja muuntumisteoriaa. -Uusia lajeja on ilmestynyt näyttämölle hitaasti ja pitkien väliaikojen -jäljestä; ja saman ajanjakson kuluessa eri ryhmissä tapahtuneiden -muutosten suuruus on hyvin erilainen. Lajien ja kokonaisten lajiryhmien -sukupuuttoon-häviäminen, jolla on ollut niin huomattava osansa -elollisen maailman historiassa, on miltei välttämätön seuraus -luonnollisen valinnan laista, sillä uudet ja kehittyneemmät muodot -syrjäyttävät vanhat. Yksityiset lajit ja lajiryhmät eivät enää esiinny -uudelleen, senjälkeen kuin polveutumisketju kerran on katkennut. -Valtamuotojen asteittainen leveneminen ja niiden jälkeläisten hitaasti -tapahtunut toisintuminen ovat syynä siihen, että elämänmuotoja pitkien -aikakausien kuluttua esiintyy ikäänkuin samalla haavaa muuttuneina -kaikkialla maapallolla. Se seikka, että jokaisen muodostuman -kivettyneet jäännökset ovat johonkin määrin välimuotoja ylä- ja -alapuolella sijaitsevien muodostumien kivettymille, saa -yksinkertaisesti selityksensä niiden välittävästä asemasta -polveutumisketjussa. Se merkillinen seikka taas, että kaikki -sukupuuttoon kuolleet oliot ovat ryhmiteltävissä samoihin luokkiin kuin -kaikki nykyään elävät muodot, on luonnollinen seuraus siitä, että -elävät ja sukupuuttoon kuolleet eliöt ovat samojen esivanhempien -jälkeläisiä. Koska lajit ovat yleensä erilaistuneet pitkän -polveutumis- ja toisintumisaikansa kuluessa, käsitämme, miksi jokaisen -ryhmän vanhemmilla muodoilla eli sen varhaisilla esivanhemmilla niin -usein on johonkin määrin välittävä asema nykyisten ryhmien -välillä. Uudempien muotojen katsotaan yleensä olevan korkeammalla -organisationiasteella kuin vanhojen; näin täytyykin olla, koska -myöhemmät ja kehittyneemmät muodot ovat elämäntaistelussa voittaneet -vanhemmat ja vähemmän kehittyneet; niiden elimet ovat myöskin -yleensä enemmän erikoistuneet eri tehtäviä suorittamaan. Tämä ei -ensinkään ole ristiriidassa sen kanssa, että lukuisilla eliöillä yhä -vieläkin on yksinkertainen ja kehittymätön, yksinkertaisiin -elinehtoihin sovellettu rakenne, eikä sen kanssa, että jotkin muodot -ovat organisationiltaan taantuneet jokaisella polveutumisasteellaan yhä -paremmin soveltautuessaan uusiin yksinkertaisempiin elinehtoihin. Ja -vihdoin on myöskin se ihmeellinen seikka helposti käsitettävissä, että -eräät sukulaismuodot ovat pitkien aikakausien kuluessa olleet -vallitsevina jollakin mantereella -- kuten pussieläimet Australiassa ja -Hampaattomat Etelä-Amerikassa -- koska yhteinen alkuperä liittää -läheisesti toisiinsa sukupuuttoon hävinneet ja nykyiset muodot. - -Jos maantieteelliseen levenemiseen nähden myönnämme, että aikojen -kuluessa on tapahtunut runsaasti siirtymisiä maanosista toisiin, -johtuen aikaisemmista ilmastollisista ja maantieteellisistä muutoksista -ja monista satunnaisista ja tuntemattomista levenemistavoista, voimme -polveutumisteorian kannalta käsittää useimmat levenemistä koskevat -pää-ilmiöt. Voimme ensinnäkin käsittää tuon omituisen rinnakkaisuuden -elollisten olentojen paikallisessa levenemisessä ja niiden ajallisessa -geologisessa jatkuvaisuudessa. Kummassakin tapauksessa liittää eliöitä -toisiinsa luonnollisen polveutumisen side ja muuntumisen syyt ovat -olleet samat. Käsitämme täydelleen tuon ihmeellisen seikan, joka on -pistänyt jokaisen matkailijan silmään, että samalla mantereella kunkin -luokan useimmat jäsenet ovat selvästi toisilleen sukua, vaikka -elävätkin mitä erilaisimpien elinehtojen alaisina, kylmissä ja kuumissa -seuduissa, vuoristoissa ja tasangoilla, erämaissa ja soissa, koska ne -ovat samojen esivanhempien ja ensimäisten siirtolaisten jälkeläisiä. -Aikaisemmat siirtymiset ja niitä useimmiten seurannut toisintuminen -ynnä jääkausi selittävät, miksi kaukana toisistaan olevissa -vuoristoissa ja pohjoisessa ja eteläisessä lauhkeassa vyöhykkeessä -tavataan muutamia identisiä ja useita lähisukuisia kasvilajeja; samoin -ne selittävät muutamien pohjoisen ja eteläisen lauhkean vyöhykkeen -merenasujanten läheisen sukulaisuuden, huolimatta siitä, että alueita -erottaa kääntöpiirien välinen valtameri. Meidän ei tule ihmetellä sitä, -että vaikka kaksi eri aluetta voikin tarjota niin yhtäläisiä -elinehtoja, kuin saman lajin yksilöt suinkin voivat kaivata, asukkaat -kumminkin saattavat olla hyvin erilaisia, jos alueet ovat pitkien -aikojen kuluessa olleet täysin erillään toisistaan. Sillä koska -eliöiden keskinäisillä suhteilla on kaikkein tärkein merkitys ja koska -nuo kaksi aluetta lienevät saaneet toisiltaan tai joltakin muulta -alueelta uusia siirtolaisia eri aikoina ja eri suhteissa, on muuntelun -kummallakin alueella täytynyt käydä aivan eroavaan suuntaan. - -Olettamamme vaellukset ja niitä seurannut toisintuminen selittävät, -miksi valtamerensaarilla asustaa vain muutamia harvoja lajeja, joista -useat ovat endemisiä muotoja. On hyvin ymmärrettävää, miksi -valtamerensaarilla ei asusta sellaisiin eläinryhmiin kuuluvia lajeja, -jotka eivät kykene siirtymään aavojen valtamerenulappain ylitse, kuten -sammakkoja ja maaimettäväisiä, ja miksi kaukana mantereesta olevilla -saarilla sen sijaan usein tavataan useita erikoisia lepakkolajeja, -eläimiä, jotka kykenevät siirtymään valtameren ylitse. Tällaiset -tapaukset kuin valtamerensaarille erikoiset lepakkolajit ja kaikkien -maaimettäväisten täydellinen puuttuminen ovat luomisopin kannalta aivan -selittämättömiä. - -Kun kahdella alueella tavataan lähisukuisia eli toisiaan edustavia -lajeja, edellyttää tämä, että kummallakin on aikaisemmin elänyt samoja -kantamuotoja; havaitsemmekin miltei aina, kun kahdella alueella elää -useita lähisukuisia lajeja, joidenkin lajien vieläkin olevan alueille -yhteisiä. Missä tahansa esiintyy useita lähisukuisia vaikkakin -erikoisia lajeja, siellä myöskin tavataan samoihin ryhmiin kuuluvia -epävarmoja muotoja ja muunnoksia. On hyvin yleinen sääntö, että kunkin -alueen asukkaat ovat sukua lähimmän seudun asukkaille, mistä -siirtolaisia on voinut saapua. Näemme tämän esim. siitä, että -Galapagos-saariston, Juan Fernandez-saarten ja muiden Amerikan saarten -kaikki kasvit ja eläimet ovat ilmeisesti sukua läheisen Amerikan -mantereen asukkaille; samoin ovat Kap Verde-saarten ja muiden Afrikaan -kuuluvien saarten asukkaat läheistä sukua Afrikan mantereen asukkaille. -Ja myönnettäneen, ettei luomisteoria ensinkään voi selittää näitä -seikkoja. - -Se seikka, että kaikki muinaiset ja nykyiset elolliset oliot voidaan, -kuten olemme nähneet, järjestää muutamiksi suuriksi toisten ryhmien -alaisiksi ryhmiksi, ja että sukupuuttoon kuolleet ryhmät usein -lankeavat nykyisten väliin, on käsitettävissä luonnollisen valinnan -teorian ja siihen sisältyvän sukupuuttoonhäviämisen sekä ominaisuuksien -erilaistumisen avulla. Nämä samat periaatteet selittävät myöskin, miksi -kuhunkin luokkaan kuuluvien muotojen keskinäiset sukulaisuussuhteet -ovat niin monimutkaiset. Ne selittävät, miksi eräät tunnusmerkit paljon -paremmin soveltuvat jaotusperusteiksi kuin toiset; miksi adaptivisilla -ominaisuuksilla, vaikka ne eliöille itselleen ovat verrattomasti -tärkeimmät, on tuskin mitään merkitystä jaotuksessa; miksi -surkastuneiden elinten tarjoomilla tunnusmerkeillä, vaikka niillä ei -ole mitään arvoa eliöille, on usein erittäin suuri jaotuksellinen arvo; -ja miksi embryologiset tunnusmerkit ovat usein kaikkein arvokkaimmat. -Elollisten olentojen todelliset sukulaisuudet johtuvat, päinvastoin -kuin adaptiviset yhtäläisyydet, perinnöllisyydestä eli alkuperän -yhteisyydestä. Luonnollinen järjestelmä on genealoginen; saavutettuja -eroavaisuusasteita osottavat siinä nimitykset "muunnos", "laji", -"suku", "heimo" j.n.e., ja meidän on polveutumisviivoja seuratessamme -pidettävä silmällä pysyväisimpiä tunnusmerkkejä, mitkä nämä lienevätkin -ja kuinka vähäinen niiden merkitys lieneekin lajien elämälle. - -Ihmisen kädessä, lepakon siivessä, merisian uimuksessa ja hevosen -jalassa havaitsemamme samankaltainen luusto, sama kaulanikamien -lukumäärä giraffilla ja norsulla ja lukemattomat muut sellaiset seikat -selviävät muitta mutkitta polveutumisteorian valossa, joka edellyttää -hitaita ja lieviä toisiaan seuraavia muunteluita. Lepakon siiven- ja -takajalanrakenteen yhtäläisyys, huolimatta elinten erilaisista -tarkotusperistä, samoinkuin ravun leukojen ja raajojen sekä kukan -terälehtien, heteiden ja emien yhtäläinen muovailu on myöskin -suurimmaksi osaksi selitettävissä siten, että osat ja elimet, jotka -alkuaan olivat yhtäläiset kunkin luokan muinaisella kantamuodolla, ovat -asteittaisesti toisintuneet. Olettaen, että toisiaan seuraavat -muuntelut eivät aina esiinny varhaisessa iässä ja että ne periytyvät -jälkeläisiin samalla ikäkaudella, millä ne vanhemmissa esiintyivät, -käsitämme miksi imettäväisten, lintujen, matelijoiden ja kalojen sikiöt -ovat niin toistensa kaltaisia ja täysinkehittyneistä muodoista niin -eroavia. Meidän ei enää tarvitse ihmetellä sitä, että ilmaahengittävän -imettäväisen tai linnun alkiolla on kidusaukot ja kiduksissa -kaareutuvat valtimot niinkuin kalalla, jonka on hengitettävä happea -vedestä hyvinkehittyneillä kiduksillaan. - -Käytön puute lienee, toisinaan luonnollisen valinnan avustuksella, -pienentänyt elimiä, kun nämä ovat käyneet tarpeettomiksi elintapojen -tai elinehtojen muututtua. Tämä antaa meille oikean käsityksen -surkastuneiden elinten merkityksestä. Mutta käytön puute ja valinta -vaikuttaa yleensä jokaiseen olentoon vasta kun olento on saavuttanut -täyden kehityksensä ja joutunut toden teolla taistelemaan -olemassaolostaan, eikä niillä siis ole suurta vaikutusta elimistöön -eliön varhaisella ikäkaudella. Näin ollen ei elin tällä ikäkaudella -vielä pienene eikä surkastu. Niinpä on esim. vasikka perinyt hampaansa, -jotka eivät milloinkaan puhkea yläleuan ikenistä, joltakin muinaiselta -esi-isältä, jolla on ollut hyvinkehittyneet etuhampaat yläleuassa; ja -on syytä otaksua, että täysi-ikäisen eläimen hampaat ovat muinoin -surkastuneet käytön puutteessa, sittenkuin luonnollinen valinta on -tehnyt sen kielen ja kitalaen tai huulet oivallisesti soveltuviksi -ruohon katkaisemiseen ilman hampaitten apua. Vasikan hampaat ovat sen -sijaan jääneet tästä vaikutuksesta osattomiksi, ja tuon lain mukaan, -että ominaisuudet periytyvät vastaavassa iässä, ne ovat kaukaisista -ajoista periytyneet nykyaikaan saakka. Jos jokainen eliö kaikkine eri -osineen olisi erikseen luotu, kuinka selittämätöntä olisikaan, että -niin usein tavataan elimiä, jotka ilmeisesti ovat aivan hyödyttömiä, -sellaisia kuin sikiötilassa olevan vasikan hampaat tai useiden -kuoriaisten peitinsiipien alla olevat käpertyneet siivet. Voimme sanoa, -että luonto on tahtonut paljastaa meille muuntelusuunnitelmansa -surkastuneiden elinten ja embryologisten sekä homologisten rakennelmien -avulla, mutta me olemme sokeat ymmärtämään luonnon tarkotusta. - -Olen nyt toistanut kaikki tärkeimmät tosiasiat ja syyt, jotka ovat -täysin vakuuttaneet minut siitä, että lajit ovat pitkien -sukupolvijaksojen kuluessa toisintuneet. Tämä on tapahtunut pääasiassa -siten, että luonto on valinnut lukuisia, toisiaan seuraavia lieviä ja -edullisia muunteluita. Luonnollista valintaa ovat tärkeällä tavalla -avustaneet lisääntyneen tai vähentyneen käytön perinnölliset -vaikutukset ja vähäisemmässä määrässä ulkonaisten elinehtojen -suoranainen vaikutus adaptivisiin rakennelmiin, joko muinaisiin tai -nykyisiin, sekä muuntelut, jotka meistä näyttävät syntyneen -spontanisesti, koska emme tunne niiden syitä. Minusta tuntuu siltä, -että olen aikaisemmin arvostanut liian vähäisiksi jälkimäisten -muuntelumuotojen tavallisuuden ja merkityksen muunteluina, jotka -johtavat pysyväisiin toisintoihin riippumatta luonnollisesta -valinnasta. Mutta koska johtopäätöksiäni on viime aikoina aivan -vääristelty ja väitetty minun lukevan lajien muuntumisen yksinomaan -luonnollisen valinnan ansioksi, sallittakoon minun huomauttaa, että -teokseni ensimäisessä ja myöhemmissä painoksissa olen hyvin -huomattavalla paikalla -- Johdannon lopussa -- lausunut seuraavat -sanat: "Olen vakuutettu siitä, että luonnollinen valinta on ollut -muutosten tärkeimpänä, vaikkakaan ei yksinomaisena syynä." Tämä ei ole -mitään hyödyttänyt. Asioiden jatkuvalla vääristelyllä on suuri -vaikutus. Mutta onneksi tieteen historia osottaa, ettei tämä vaikutus -ole pitkäikäinen. - -Voitaneen tuskin kieltää, ettei väärä teoria voisi niin tyydyttävällä -tavalla kuin luonnollisen valinnan teoria selittää edellä esittämiämme -lukuisia tosiasioita. Äskettäin on väitetty, että tämä epäsuora -todistelutapa on epäluotettava. Kumminkin se on tapa, jolla -arvostellaan elämän jokapäiväisiä ilmiöitä, ja sitä ovat usein -käyttäneet suurimmat luonnontutkijamme. Sitä tietä on keksitty -valonaaltoiluteoria ja viime aikoihin saakka on tuskin voitu esittää -mitään suoranaisia todisteita senkään otaksuman tueksi, että maa pyörii -akselinsa ympäri. Mikään pätevä vastaväite ei ole sekään, ettei tiede -vielä voi luoda mitään valoa tuohon paljon korkeampaan problemiin, -elämän olemukseen ja alkuperään. Kuka voi selittää, mikä on veto- tai -painovoiman olemus, vaikka Leibnitz aikoinaan syytti Newton'ia siitä, -että tämä oli "tuonut filosofiaan salattuja aineksia ja ihmeitä". - -En ymmärrä, että tässä teoksessa esitetyt mielipiteet voisivat loukata -kenenkään uskonnollisia tunteita. Riittänee, jos muistutan osotukseksi -siitä, kuinka ohimeneviä sellaiset vaikutelmat ovat, että Leibnitz -kiivaasti vastusti suurinta keksintöä, minkä kukaan ihminen on tehnyt, -nimittäin painovoiman lakia, koska se muka oli "omansa hävittämään -luonnollisen ja siis myöskin ilmoitetun uskonnon". Eräs kuuluisa -kirjailija ja jumaluusoppinut on kirjottanut minulle "vähitellen -oppineensa ymmärtämään, että on aivan yhtä ylevä jumaluuden käsitys -uskoa, että Jumala on luonut muutamia harvoja muotoja, jotka ovat -kykeneviä kehittymään toisiksi hyödyllisiksi muodoiksi, kuin että Hänen -tarvitsisi turvautua uusiin luomistöihin täyttääkseen ne tyhjät tilat, -jotka ovat syntyneet Hänen lakiensa vaikutuksesta". - -Voitaneen kysyä, miksi kaikki etevimmät nykyään elävät luonnontutkijat -ja geologit eivät viime aikoihin saakka ole uskoneet lajien -muuttuvaisuutta. Ei voida väittää, etteivät lajit ole luonnontilassa -minkään muuntelun alaisia, eikä voida näyttää toteen, että pitkien -aikakausien kuluessa tapahtuvan muuntelun määrä on rajotettu; mitään -selvää rajaa ei ole voitu eikä voida vetää lajien ja vakaantuneiden -muunnosten välille. Ei voida väittää risteytyneiden lajien olevan -poikkeuksetta hedelmättömiä ja risteytyneiden muunnosten poikkeuksetta -hedelmällisiä, eikä sitäkään, että hedelmättömyys on jokin luomisessa -annettu erikoinen lajintunnus. Se usko, että lajit ovat muuttumattomia -luomia, oli miltei välttämätön niin kauan kuin arveltiin maapallon -historian käsittävän vain lyhyen ajan. Ja nyt, kun olemme saaneet -jonkinmoisen käsityksen kuluneen ajan pituudesta, olemme vain liian -kärkkäät enemmittä todisteitta olettamaan geologian aikakirjojen -kertomuksen olevan siksi täydellisen, että se tarjoisi meille selviä -todistuksia lajien muuttumisesta, jos tällaista todella olisi -tapahtunut. - -Mutta pääsyynä luontaiseen haluttomuuteemme myöntää, että toinen laji -on synnyttänyt toisia eroavia lajeja, on se, ettemme koskaan -mielellämme myönnä suuria muutoksia tapahtuneen, ellemme näe näiden -muutosten eri asteita. Samanlaisia epäilyksiä heräsi monissa -geologeissa, kun Lyell ensinnä esitti väitteensä, että pitkät sisämaan -vuorenselänteet ja syvät laaksot ovat muodostuneet samojen voimien -vaikutuksesta, joiden yhä vieläkin näemme toimivan. Ihmisajatuksen on -vaikea käsittää, mitä todella merkitsee vain miljoonakin vuotta. Se ei -voi laskea yhteen eikä täysin tajuta niiden monien pienten muunteluiden -vaikutuksia, jotka ovat karttuneet miltei lukemattomien sukupolvien -toisiaan seuratessa. - -Vaikka olenkin täysin vakuutettu tässä teoksessa esitettyjen ajatusten -oikeudesta, en ensinkään odota voivani vakuuttaa kokeneita -luonnontutkijoita, jotka ovat pitkien vuosien kuluessa tottuneet -katselemaan asioita vastakkaiselta kannalta. Meidän on niin helppoa -kätkeä tietämättömyytemme sellaisten lauseparsien taakse kuin -"luomissuunnitelma", "peruskaavan yhteisyys" j.n.e., ja luulla niillä -jotain selittävämme, vaikka itse asiassa ainoastaan mainitsemme -saman asian uusin sanoin. Jokainen, joka panee enemmän painoa -selittämättömiin vaikeuksiin kuin tiettyyn määrään selitettyjä -tosiasioita, on varmaankin hylkäävä teoriamme. Muutamiin harvoihin -luonnontutkijoihin, joilla on suuri mielen joustavuus ja jotka jo ovat -alkaneet epäillä lajien muuttumattomuutta, voi teokseni kenties jotakin -vaikuttaa. Mutta minä katson luottamuksella tulevaisuuteen -- nuoreen, -nousevaan luonnontutkijapolveen, joka kykenee näkemään molemmat puolet -asiassa ja arvostelemaan niitä puolueettomasti. Jokainen, joka on -johtunut uskomaan, että lajit ovat muuttuvaisia, tekee asialle hyvän -palveluksen omantunnon mukaisesti lausumalla julki vakaumuksensa. -Ainoastaan siten saadaan hävitetyksi se ennakkoluulojen verho, joka on -kietoutunut tämän kysymyksen ympärille. - -Useat etevät luonnontutkijat ovat äskettäin lausuneet ajatuksen, että -monet lajeina pidetyt muodot eivät ole todellisia lajeja; toiset -sitävastoin ovat oikeita lajeja, s.o. erikseen luotuja. Tämä -johtopäätös on mielestäni omituinen. Nuo luonnontutkijat myöntävät, -että joukko muotoja, joita he itsekin vielä hiljattain ovat pitäneet -erikoisina luomina, joita luonnontutkijain enemmistö edelleenkin -sellaisina pitää ja joilla siis on kaikki todellisten lajien ulkonaiset -luonteenomaiset piirteet, ovat syntyneet muuntelusta, mutta sen ohella -he kieltäytyvät ulottamasta samaa käsityskantaa toisiin, lievästi -eroaviin muotoihin. Kumminkaan he eivät väitä kykenevänsä ratkaisemaan, -eivätpä edes arvailemaankaan, mitkä elämänmuodot ovat luotuja ja mitkä -ovat syntyneet sekundaristen lakien vaikutuksesta. He myöntävät -muuntelun olevan todellisena, vaikuttavana syynä toisessa tapauksessa, -toisessa he sen mielivaltaisesti epäävät, millään tavoin erottamatta -näitä kahta tapausta toisistaan. On tuleva päivä, jolloin tätä tullaan -mainitsemaan omituisena esimerkkinä siitä, kuinka ennalta omaksuttu -mielipide tekee sokeaksi. Näitä tiedemiehiä ei luomisen ihmetyö näytä -hämmästyttävän sen enempää kuin luonnollinen syntyminenkään. Mutta -uskovatko he tosiaankin, että lukemattomina aikakausina maapallon -historiassa jotkut alkuaineatomit ovat yhdellä välähdyksellä muuttuneet -eläviksi kudoksiksi? Uskovatko he, että kussakin heidän olettamassaan -luomisessa on syntynyt yksi ainoa vaiko useampia yksilöitä? Ovatko -kaikki nuo lukemattomat eläin- ja kasvilajit luodut munina ja siemeninä -vaiko täysinkehittyneinä? Ja mitä imettäväisiin tulee, ovatko ne jo -luomisessa kantaneet merkkejä, jotka osottavat niiden saavan ravintonsa -äitinsä kohdussa? Epäilemättä niiden, jotka uskovat vain muutamien -harvojen elämänmuotojen ilmestymiseen eli luomiseen, on mahdotonta -vastata muutamiin näistä kysymyksistä. Useat kirjottajat ovat -väittäneet, että on yhtä helppoa uskoa miljoonan olennon luomiseen kuin -yhden ainoan; mutta Maupertuis'in filosofinen selviö "vähimmästä -työstä" vaikuttaa, että kernaammin oletamme tapahtuneen pienemmän -lukumäärän luomistöitä. Ja hyvin uskomatonta on, että kussakin suuressa -luokassa olisi luotu lukemattomia olentoja, jotka kantaisivat ilmeisiä, -mutta pettäviä merkkejä siitä, että ne polveutuvat yhdestä ainoasta -kantamuodosta. - -Edellisissä kappaleissa ja siellä täällä muuallakin teoksessani olen -säilyttänyt eräitä lauseita, jotka viitaten asioiden aikaisempaan -tilaan edellyttävät, että luonnontutkijat uskovat kunkin lajin erikseen -luoduksi, ja minua on paljon moitittu siitä, että olen käyttänyt -tällaisia sanoja. Mutta teokseni ensipainoksen ilmestyessä oli tämä -usko epäilemättä aivan yleinen. Olin aikaisemmin puhunut hyvin monelle -luonnontutkijalle evolutioniaatteesta, mutta kertaakaan saamatta -myötätuntoista kannatusta. Mahdollisesti jotkut todella uskoivat -evolutioniin, mutta he joko olivat ääneti tai ilmaisivat ajatuksensa -niin epäselvin sanoin, ettei ollut helppoa käsittää heidän -tarkotustaan. Nyt ovat asiat kokonaan muuttuneet ja melkein jokainen -luonnontutkija myöntää suuremmoisen evolutioniaatteen oikeuden. On -kumminkin muutamia, jotka yhä arvelevat, että lajit ovat äkkiä aivan -selittämättömällä tavalla synnyttäneet uusia, kokonaan eroavia muotoja. -Mutta, kuten olen yrittänyt osottaa, on olemassa painavia todisteita, -jotka vastustavat suurten ja äkillisten muutosten olettamusta. -Tieteelliseltä kannalta katsoen ei se otaksuma, että uudet muodot ovat -äkkiä selittämättömällä tavalla kehittyneet vanhoista, peräti eroavista -muodoista, vie meitä paljoa pitemmälle kuin vanha usko lajien luomiseen -maan tomusta. - -Voitaneen kysyä, kuinka laajalle ulotan opin lajien muuntumisesta. -Kysymykseen on vaikeata vastata, sillä kuta eroavammat tarkastamamme -muodot ovat, sitä niukemmat ja heikommat ovat yhteisen alkuperän -puolesta puhuvat todisteet. Mutta eräiden todisteiden todistusvoima -ulottuu hyvin kauas. Kokonaisten luokkien kaikkia jäseniä liittää -toisiinsa sukulaisuussuhteiden ketju ja kaikki voidaan ryhmittää tämän -jakoperusteen mukaan toistensa alaisiksi ryhmiksi. Kivettyneet -jäännökset täyttävät usein nykyisten lahkojen välillä olevat ammottavat -aukot. - -Surkastuneet elimet osottavat selvästi, että jollakin muinaisella -esi-isällä oli elin täysin kehittyneenä; tämä edellyttää muutamissa -tapauksissa, että jälkeläiset ovat tavattomassa määrässä muuttuneet. -Kautta kokonaisten luokkien ovat eräät rakennelmat muodostuneet saman -peruskaavan mukaisesti ja hyvin varhaisella ikäasteella muistuttavat -alkiot läheisesti toisiaan. En siis voi epäillä polveutumis- ja -toisintumisteorian käsittävän kaikki saman suuren luokan jäsenet. Uskon -eläinten polveutuvan enintään neljästä tai viidestä ja kasvien yhtä -monesta tai harvemmista kantamuodoista. - -Analogia saattaisi kehottaa minua astumaan vielä askelta pitemmälle, -nim. otaksumaan kaikkien eläinten ja kasvien polveutuvan samasta -alkumuodosta. Mutta analogia saattaa olla petollinen opas. Kaikesta -huolimatta on kaikilla elollisilla olioilla paljon yhteistä -kemiallisessa kokoomuksessaan, solurakenteessaan, kasvunlaeissaan ja -alttiudessaan turmiollisille vaikutuksille. Näemme tämän niinkin -vähäpätöisestä seikasta kuin siitä, että jokin myrkky vaikuttaa samalla -tavalla kasveihin ja eläimiin tai että äkämäampiaisen erittämä myrkky -synnyttää epämuodostumia yhtä hyvin orjantappurassa kuin tammessakin. -Kaikilla elollisilla olennoilla, paitsi kenties kaikkein alhaisimmilla, -on sukupuolisiitos oleellisesti samanlainen. Kaikilla on, mikäli -nykyään on tunnettua, iturakko sama, joten siis kaikki eliöt syntyvät -samanlaisesta alusta. Ja jos tarkastamme luomakunnan kahta pääluokkaa --- eläin- ja kasvikuntaa -- ovat eräät alhaiset muodot luonteeltaan -niin välittäviä, että luonnontutkijat ovat väitelleet siitä, kumpaanko -nuo muodot ovat luettavat. Professori Asa Gray on huomauttanut, kuinka -"useiden alhaisempien levien itiöiden ja muiden lisääntymiselimien voi -sanoa aluksi viettävän ensinnä luonteenomaisesti eläimellistä ja sitten -ilmeisesti kasvin elämää". Luonnollisen valinnan teorian kannalta, -johon sisältyy ominaisuuksien erilaistuminen, ei siis tunnu -uskomattomalta, että jostakin tuollaisesta alhaisesta, välittävästä -muodosta on voinut kehittyä sekä eläimiä että kasveja. Ja jos tämän -myönnämme, täytyy meidän myöskin myöntää, että kaikki elolliset oliot, -mitkä milloinkaan ovat tämän maan pinnalla eläneet, ovat voineet -polveutua jostakin yhteisestä kantamuodosta. Mutta tämä johtopäätös -perustuu etupäässä analogiaan ja yhdentekevää on, saavuttaako se -hyväksymisen vai eikö. Epäilemättä on mahdollista, kuten G.H. Lewes on -arvellut, että elämän alkaessa maapallolla kehittyi useita erilaisia -muotoja; mutta jos näin on laita, ovat vain hyvin harvat niistä -jättäneet toisintuneita jälkeläisiä. Sillä kuten äskettäin olen -huomauttanut kunkin suuren luokan, kuten luurankoisten, niveljalkaisten -y.m. jäseniin nähden, osottavat niiden embryologiset, homologiset ja -surkastuneet rakennelmat selvästi, että kunkin luokan kaikki jäsenet -polveutuvat yhdestä ainoasta esi-isästä. - -Kun minun tässä teoksessa esittämäni sekä Wallacen esittämät -ja muut samaan suuntaan käyvät mielipiteet lajien synnystä kerran -ovat saavuttaneet yleisen hyväksymisen, tapahtuu epäilemättä -luonnonhistoriallisen tutkimuksen alalla huomattava vallankumous. -Systematikot kykenevät silloin yhtä hyvin kuin nykyäänkin harjoittamaan -tutkimuksiaan, mutta heitä ei silloin enää ole alituisena painajaisena -rasittamassa epäilys, onko tätä tai tuota muotoa pidettävä tosi lajina. -Voin vakuuttaa oman kokemukseni nojalla, että tämä ei ole mikään -vähäinen huojennus. Silloin lakkaavat nuo loppumattomat kiistat siitä, -ovatko Britannian viisikymmentä Rubus-lajia aito lajeja vai eivätkö. -Systematikkojen on silloin ainoastaan ratkaistava, (mikä ei tosin ole -niinkään helppoa), onko jokin muoto kylliksi vakaantunut ja muista -eroava, jotta se voidaan määritellä; ja jos se on määriteltävissä, -ovatko eroavaisuudet siksi tärkeät, että muoto ansaitsee lajin nimen. -Jälkimäisellä seikalla tulee olemaan paljon oleellisempi merkitys kuin -nykyään. Sillä nykyään pitävät useimmat luonnontutkijat kahden muodon -vaikkapa kuinkakin vähäpätöisiä eroavaisuuksia, elleivät muodot liity -toisiinsa välittävin siirtymäastein, riittävinä kohottamaan kummankin -muodon lajien arvoon. - -Näin ollen minun on pakko tunnustaa ainoan erotuksen lajien ja -selväpiirteisten muunnosten välillä olevan sen, että jälkimäisten -tiedetään tai arvellaan nykyään liittyvän toisiinsa välimuotojen -avulla, kun taas lajit muinoin liittyivät samalla tavoin toisiinsa. -Väheksymättä niiden siirtymäasteiden merkitystä, jotka nykyään -liittävät toisiinsa kaksi muotoa, punnitsemme huolellisemmin ja annamme -suuremman arvon muotojen nykyiselle eroavaisuusmäärälle. On varsin -mahdollista, että muotojen, jotka nykyään tunnustetaan ainoastaan -muunnoksiksi, myöhemmin katsotaan ansaitsevan lajien nimen; tällöin, -tieteellinen ja jokapäiväinen kieli tulevat keskenänsä sopusointuun. -Sanalla sanoen, meidän on käsiteltävä lajeja samalla tavalla kuin ne -luonnontutkijat käsittelevät sukuja, jotka pitävät näitä vain -käytännöllisyyden vuoksi laadittuina keinotekoisina yhdistelminä. Tämä -ei kenties ole mikään ilahduttava tulevaisuudenkuva; mutta ainakin -pääsemme silloin turhaan tutkimasta laji-nimityksen oleellista -sisällystä, joka on ja jää selvittämättä. - -Muut, yleisemmät luonnonhistorian alat tulevat vastaisuudessa paljon -mielenkiintoisemmiksi. Luonnontutkijain käyttämät tiedesanat, sellaiset -kuin sukulaisuus, tyypin yhteisyys, polveutuminen, morfologia, -adaptiviset ominaisuudet, surkastuneet ja kehityksessään pysähtyneet -elimet j.n.e. lakkaavat olemasta kuvaannollisia ja saavat sananmukaisen -merkityksen. Kun emme enää katsele elollista olentoa niinkuin -villi-ihminen katselee laivaa, jonakin, joka käy yli hänen -ymmärryksensä, kun katselemme jokaista luonnon tuotetta jonakin, jolla -on ollut pitkä historiansa, kun jokaisessa monimutkaisessa -rakennelmassa näemme lopputuloksen monista eri asteista, joista -jokainen on omistajalleen hyödyllinen, samoinkuin jokainen suuri -koneellinen keksintö on monen työntekijän työn, kokemuksen, järjen ja -erehdysten tulos -- kun näillä silmillä katselemme kutakin elollista -olentoa, niin kuinka paljon mielenkiintoisemmaksi tuleekaan -luonnonhistoria, kuten oman kokemukseni perusteella voin vakuuttaa! - -Eteemme aukenee laaja ja melkein koskematon tutkimusala: muuntelun syyt -ja lait, vuorosuhteellisuus, käytön ja sen puutteen vaikutukset, -ulkonaisten elinehtojen suoranainen vaikutus j.n.e. Viljelystuotteiden -tutkimus saa verrattoman paljon suuremman merkityksen. Ihmisen -kasvattama uusi muunnos on oleva paljon arvokkaampi ja -mielenkiintoisempi tutkimuksen esine kuin jokin uusi laji lisää jo -tunnettujen lajien äärettömään lukumäärään. Jaotuksemme muuttuvat -mikäli mahdollista sukujohdoiksi ja silloin ne todella ilmaisevat -jotakin, mitä voi kutsua luomissuunnitelmaksi. Jaotussäännöt tulevat -epäilemättä yksinkertaisemmiksi, kun meillä on silmäimme edessä -määrätty tutkimuksen esine. Meillä ei ole käytettävänämme mitään -sukutauluja eikä vaakunamerkkejä. Meidän on keksittävä ja seurattava -luonnollisten sukujohtojemme monia haarautumia, kiinnittämällä -katseemme sellaisiin tunnusmerkkeihin, jotka ovat kauan olleet -perinnöllisiä. Surkastuneet elimet puhuvat pettämätöntä kieltään ammoin -hävinneiden rakennelmien luonteesta. Lajit ja lajiryhmät, joita -nimitetään poikkeaviksi (aberrant), ja joita voisi kutsua eläviksi -kivettymiksi, auttavat meitä luomaan itsellemme kuvan muinaisista -elämänmuodoista. Embryologia paljastaa meille usein kunkin pääjakson -esityypin jonkun verran himmenneen rakenteen. - -Kun pääsemme varmuuteen siitä, että kaikki saman lajin yksilöt ja -useimpien sukujen kaikki lähisukuiset lajit ovat verrattain myöhäisellä -aikakaudella polveutuneet samasta esi-isästä ja muuttaneet samalta -syntymäseudulta, ja kun paremmin olemme oppineet tuntemaan monia eri -vaellustapoja, kykenemme varmaankin siinä valossa, jota geologia -nykyään luo ja jota se vastaisuudessa on yhä enemmän luova aikaisempiin -ilmaston- ja maanpinnanmuutoksiin, oivallisesti seuraamaan koko -maapallon asukasten muinaisia vaelluksia. Jo nykyäänkin on mahdollista -saada jokin käsitys muinaisajan maantieteestä vertailemalla jonkun -mantereen kummallakin puolella elävien merieliöiden eroavaisuuksia ja -mantereen eri asukasten luonnetta silmälläpitäen niiden oletettavia -vaellusmahdollisuuksia. - -Geologian, tuon ylvään tieteen, loistoa himmentää sen aikakirjojen -ääretön epätäydellisyys. Maan kuori, sen kerroksiin hautautuneine -jäännöksineen, ei suinkaan ole verrattava mihinkään täyteen ahdettuun -museoon, vaan niukkaan kokoelmaan, jonka esineet ovat kerätyt -umpimähkään ja pitkien väliaikojen perästä. Tullaan kaiketi myöntämään, -että jokaisen kivettymiä sisältävän muodostuman kerrostuminen on -riippunut suotuisien asianhaarojen harvinaisesta yhteensattumisesta ja -että toisiaan seuraavien kerrostumien väliin sattuvat tyhjät aikakaudet -ovat olleet äärettömän pitkiä. Kumminkin voinemme jonkinmoisella -varmuudella arvioida näiden väliaikojen pituutta vertaamalla toisiinsa -niiden edellisiä ja niiden jälkeisiä elollisia muotoja. Meidän on -oltava varovaisia tahtoessamme elämänmuotojen yleisen vuorojärjestyksen -perusteella täydelleen yhdenikäisinä rinnastaa kaksi muodostumaa, jotka -eivät sisällä monia samoja lajeja. Koska lajit syntyvät ja häviävät -sukupuuttoon hitaasti ja vielä nykyäänkin työskentelevien voimien, eikä -suinkaan ihmeellisten luomistöiden vaikutuksesta, ja koska kaikkein -tärkein organisten muutosten syy -- eliöiden keskinäiset suhteet -- on -miltei riippumaton useinkin kenties äkkiä muuttuneista fysillisistä -elinehdoista, johtuu tästä, että toisiaan seuraavien muodostumien -kivettymissä huomattava organisten muutosten määrä jotenkin tarkoin -osottanee kuluneen ajan suhteellisen, joskaan ei sen todellista -pituutta. Joukko lajeja, jotka pysyvät yhdessä ko'ossa, voi pitkät ajat -säilyä muuttumatta, samalla kuin jotkut näistä lajeista samalla -aikakaudella vaeltaessaan uusille alueille ja joutuessaan kilpailuun -niiden outojen asujanten kanssa voivat toisintua. Me emme näin ollen -saa antaa organisten muutosten määrälle ajanmittana liian suurta arvoa. - -Tulevaisuudessa näen aukeavan uusia aloja vielä paljon tärkeämmille -tutkimuksille. Psykologia tulee rakentamaan Herbert Spencerin jo -laskemalle lujalle perustukselle, hänen opillensa jokaisen sielunkyvyn -asteittaisesta kehityksestä. Ihmisen alkuperä ja hänen historiansa on -saava paljon valaistusta. - -Useita kaikkein etevimpiä tiedemiehiä näyttää täysin tyydyttävän -käsitys, että kukin laji on erikseen luotu. Mutta minusta on paremmin -sopusoinnussa niiden lakien kanssa, joille Luoja on antanut ilmaisun -aineessa, että maailman muinaisten ja nykyisten asukasten syntyminen ja -häviäminen aiheutuu sekundarisista syistä, samantapaisista kuin ne, -jotka määräävät yksilön syntymän ja kuoleman. Eliöt muuttuvat minun -silmissäni vain jalommiksi, jos en pidä niitä erikoisina luomina, -vaan muutamien harvojen, ennen kambrista aikakautta eläneiden eliöiden -suoranaisina jälkeläisinä. Muinaisten lajien tarjoaman analogian -nojalla voimme päättää, ettei ainoakaan nykyään elävä laji tule -säilyttämään muotoansa muuttumattomana etäiseen tulevaisuuteen. Ja -hyvin harvat nykyisistä lajeista tullevat jättämään minkäänlaisia -jälkeläisiä kovin etäiseen tulevaisuuteen; sillä se tapa, millä kaikki -elolliset olennot ovat ryhmittyneet, osottaa että suurin osa kunkin -suvun lajeista ja monet kokonaiset suvut eivät ole jättäneet mitään -jälkeläisiä, vaan tyyten hävinneet sukupuuttoon. Niin paljon voimme -tulevaisuuteen nähden ennustaa, että voimme sanoa yleisten ja laajalle -levinneiden lajien, jotka kuuluvat kukin luokassaan laajempiin ja -vallitseviin ryhmiin, lopuksi pääsevän voitolle ja luovan uusia -valtalajeja. Koska kaikki elolliset muodot ovat kauan ennen kambrista -aikakautta eläneiden muotojen suoranaisia jälkeläisiä, voimme olla -varmat siitä, ettei luonnollinen polveutumisketju milloinkaan ole -katkennut eikä mikään luonnonmullistus hävittänyt autioksi maailmaa. -Voimme sen vuoksi joltisellakin varmuudella katsoa pitkäaikaiseen -turvalliseen tulevaisuuteen. Ja koska luonnollinen valinta vaikuttaa -ainoastaan työskentelemällä kunkin olennon hyväksi, pyrkivät kaikki -ruumiilliset ja sielulliset kyvyt kehittymään täydellisyyttä kohti. - -On mielenkiintoista tarkastella reheväkasvuista rinnettä, jota -verhoavat monenlaiset kasvit, jossa linnut laulavat pensaikossa, jossa -erilaiset hyönteiset liihoittelevat ja madot ryömivät kosteassa maassa --- on mielenkiintoista katsella kaikkea tätä ja ajatella, että nämä -taiten rakennetut muodot, jotka niin suuresti eroavat toisistaan ja -niin monimutkaisella tavalla ovat toisistaan riippuvaisia, ovat kaikki -samojen luonnonlakien synnyttämiä, jotka vieläkin vaikuttavat -ympärillämme. Nämä lait ovat, laajimmassa merkityksessä käsitettyinä, -kasvamisen ja suvunjatkumisen laki, perinnöllisyys, joka jo miltei -sisältyy suvunjatkumiseen, muuntelevaisuus, joka johtuu elinehtojen -välillisestä ja suoranaisesta vaikutuksesta ynnä käytöstä ja käytön -puutteesta, sekä lisääntyväisyys, joka on niin suuri, että se johtaa -taisteluun elämästä, josta on seurauksena luonnollinen valinta, mikä -taas tuo mukanaan ominaisuuksien erilaistumisen ja vähemmän -kehittyneiden muotojen sukupuuttoonkuolemisen. Luonnossa vallitsevasta -sodasta, nälästä ja kuolemasta on siis suoranaisena seurauksena ylevin -ilmiö, minkä voimme ajatella, nimittäin korkeampien eläinten -syntyminen. Jotakin suuremmoista on tässä ajatuksessa, että Luoja on -puhaltanut elämän ja sen voimat aluksi vain muutamiin harvoihin tai -yhteen ainoaan muotoon ja että kiertotähtemme kiertäessä rataansa -järkähtämättömän painolain mukaisesti tuosta yksinkertaisesta alusta on -kehittynyt ja edelleen kehittyy mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä -muotoja. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Lajien synty, by Charles Darwin - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAJIEN SYNTY *** - -***** This file should be named 52187-8.txt or 52187-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/1/8/52187/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52187-8.zip b/old/52187-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 211cfdd..0000000 --- a/old/52187-8.zip +++ /dev/null |