diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52253-8.txt | 5105 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52253-8.zip | bin | 98460 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5105 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..692dc21 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52253 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52253) diff --git a/old/52253-8.txt b/old/52253-8.txt deleted file mode 100644 index cc8fc32..0000000 --- a/old/52253-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5105 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Vainottu, by Arthur Conan Doyle - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Vainottu - Romaani - - -Author: Arthur Conan Doyle - - - -Release Date: June 7, 2016 [eBook #52253] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAINOTTU*** - - -E-text prepared by Juha Kiuru - - - -VAINOTTU - -Kirj. - -A. Conan Doyle - -Suomentanut T. T. - -Englanninkielinen alkuperäisteos "A study in scarlet" - - - - - - -Pori, -G. Roneliuksen kirjakauppa, -1908. - - - - -SISÄLTÖ: - -ENSIMÄINEN OSA. Ote teoksesta: Ent. rykmentin lääkärin, -lääket. toht. John H. Watsonin muistiinpanot. - - I. Mr Sherlock Holmes. - II. Päätelmäoppia. - III. Murha Lauriston Garden'issa. - IV. Mitä John Rance tiesi kertoa. - V. Ilmoitus hankkii meille vierailun. - VI. Tobias Gregson osoittaa mihinkä hän kykenee. - VII. Valoa pimeydessä. - -TOINEN OSA. Pyhien maa. - - I. Suuri suola-aavikko. - II. Utah'in kukka. - III. John Ferrier puhelee profeetan kanssa. - IV. Pakolaiset. - V. "Kostavat Enkelit." - VI. Jatkoa tri Watsonin muistiinpanosta. - VII. Loppu. - - - - - - -ENSIMÄINEN OSA. - -(Ote teoksesta. Ent. rykmentin lääkärin, lääket. toht. John H. -Watsonin muistiinpanot.) - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -Mr Sherlock Holmes. - - -Vuonna 1878 suoritin lääketieteen tohtorin tutkinnon Lontoon -yliopistossa ja menin Netley'hin suorittaakseni sotilaslääkäreiksi -aikovilta vaaditun kurssin. Päätettyäni opintoni siellä sain toisen -rykmentinlääkärin paikan 5:nessä Northumberlandin rykmentissä. -Rykmentti oli silloin Intiassa ja, ennenkuin minä ehdin sinne, oli -toinen Afghanilainen sota alkanut. Bombay'hin saapuessani sain -kuulla, että minun rykmenttini jo oli kulkenut vuorensolien läpi ja -oli jo kaukana vihollisen maassa. Minä ja joukko toisia upseereita, -jotka olivat samassa asemassa, seurasimme joukkojen jälessä ja -onnistuimmekin pääsemään Candahar'iin, jossa löysin rykmenttini ja -rupesin heti palvelukseen. - -Sotaretki tuotti monelle sekä kunniaa että virkaylennyksiä, mutta -minulle ainoastaan onnettomuutta ja kurjuutta. Minut siirrettiin -omasta rykmentistäni Berkshir'in rykmenttiin, jossa palvelin -Maiwand'in verisessä taistelussa. Minun olkapäähäni sattui -Jezail-luoti, joka muserti luun ja kosketti solisluusuonta. Ellei -ordonnanssini Murray olisi osoittanut sellaista uskollisuutta ja -miehuutta, niin olisin varmaan joutunut verenhimoisten vihollisten -käsiin; hän heitti minut poikkipuolin erään kuormahevosen selkään -ja hänen onnistui kulettaa minut varmaan paikkaan englantilaisen -rintaman taakse. - -Perin laihtuneena ja kärsimieni tuskien ja vaivojen heikontamana -muutettiin minut ja osa toisista haavoittuneista Peshawur'in -kelvottomaan sairaalaan. Siellä aloin toipua ja olin jo siksi -parantunut, että voin kävellä ympäri sairassalia ja vieläpä istua -kuistikolla auringonpaisteessa, kun sain suolitulehduksen. Henkeni -oli useita kuukausia vaarassa, ja kun vihdoinkin jälleen tulin -tajuihini ja aloin parantua, niin olin niin heikko ja riutunut, että -lääkärit päättivät, päivääkään menettämättä, lähettää minut kotiin -Englantiin. Niinmuodoin lähetettiin minut kuljetuslaivalla Orontes ja -nousin maihin kuukauden kuluttua Portsmouthin satamassa. Terveyteni -oli tykkänään pilalla, mutta isällinen hallitus salli minun käyttää -seuraavat yhdeksän kuukautta parantaakseni. - -Englannissa ei minulla ollut ystäviä eikä sukulaisia, joten olin -vapaa kuin lintu -- tai ainakin niin vapaa, kuin ihminen 11 1/2 -shillingin päiväpalkalla voi olla. Kun olosuhteet olivat sellaiset -niin jouduin tietysti Lontooseen, siihen suureen likaviemäriin, joka -vastustamattomasti vetää puoleensa kaikki maan tyhjäntoimittajat. -Jonkun aikaa asuin eräässä yksityisessä hotellissa Strand'illa -viettäen sietämätöntä elämää ja jakelin rahojani anteliaammin kuin -varani sallivat. Ei kestänytkään kaukaa, ennenkuin asiani joutuivat -niin pelottavalle kannalle, että huomasin olevani pakotettu lähtemään -pääkaupungista kaivautuakseni johonkin paikkaan maaseudulla tai -ainakin täydellisesti muuttamaan elintapaani. Valitsin jälkimäisen ja -päätin lähteä hotellista muuttaakseni johonkin vaatimattomampaan ja -halvempaan paikkaan. - -Samana päivänä, kuin olin tehnyt tämän päätöksen ja seisoin -Criterian Barin luona, löi joku minua olkapäälle, ja kääntyessäni -ympäri, näin nuoren Stamford'in, joka ennen oli ollut apulaisenani -sairashuoneella. Kun ihminen on yksinään, niinkuin minä, on -todellakin hauskaa nähdä tutut kasvot rajattomassa Lontoossa. -Stamford ja minä emme milloinkaan olleet olleet erittäin läheisiä, -vaan nyt tervehdin häntä innostuneesti ja myöskin hän tuntui olevan -ihastunut saadessaan nähdä minut. Iloissani pyysin hänet aamiaiselle -Holborn Restaurantiin ja me lähdimme sinne ajurilla. - -"Mitä ihmeitä te olette tehnyt, Watson?" kysyi hän peittämättömällä -kummastuksella, kieriessämme Lontoon vilkasliikkeisiä katuja myöten. -"Olettehan kapea kuin humalaseiväs ja ruskea kuin intiaani." - -Kerroin lyhyesti seikkailuni ja ehdin juuri lopettaa kun saavuimme -määräpaikkaamme. - -"Miesraukka", sanoi hän kuultuaan kertomuksen onnettomuuksistani. -"Mihin aijotte nyt ryhtyä?" - -"Haen asuntoa", vastasin minä. "Koettelen ratkaista sitä probleemia, -josko on mahdollista saada hauskoja huoneita kohtalaisesta hinnasta." - -"Sepä oli ihmeellinen yhteensattumus", huomautti seuralaiseni. "Te -olette jo toinen, joka tänä päivänä sanoo minulle samat sanat." - -"Kuka oli ensimäinen?" kysyin minä. - -"Eräs tuttavani, joka työskentelee sairashuoneen laboratooriossa. Hän -valitteli aamulla sitä, ettei ole tavannut ketään, joka olisi halukas -asumaan yhdessä hänen kanssaan muutamissa hauskoissa huoneissa; hän -lienee löytänyt sellaiset, mutta ne olivat liian kalliit hänelle -yksinään". - -"No turkanen", huudahdin minä, "jos hän todellakin haluaa -asuntotoveria, niin olen minä oikea mies. Minäkin asun mieluummin -jonkun kanssa kuin yksinäni". - -Stamford katsahti hiukan merkillisesti minuun. "Te ette vielä tunne -Sherlock Holmes'ia", sanoi hän, "on mahdollista, ettette viihtyisi -hänen seurassaan joka päivä". - -"Kuinka niin? Mitä muistuttamista teillä on häntä vastaan?" - -"Oh! Enhän minä sanokkaan, että häntä vastaan olisi muistuttamista. -Hänellä on muutamia omituisia aatteita -- -- hän on intoilija -muutamissa tieteenhaaroissa. Sen mukaan minkä minä tunnen häntä, on -hän kelpo mies." - -"Hän opiskelee kaiketi lääketiedettä?" sanoin minä. - -"Ei! Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi hän aikoo. Luulen, -että hän tuntee hyvin anatomiian ja on taitava kemisti; en ole -milloinkaan kuullut hänen käyneen lääketieteen luennoilla. Hänen -opintonsa ovat kerrassaan tarkoituksettomia ja epäsäännöllisiä, mutta -hän on koonnut joukon tietoja, jotka ihmetyttäisivät professoriakin." - -"Ettekö milloinkaan ole kysynyt häneltä, miksikä hän aikoo?" kysyin -minä. - -"En! Hän ei ole sellainen mies, joka antaa urkkia itseltään, vaikka -hän toisinaan on hyvinkin puhelias, kun sattuu sille tuulelle." - -"Minä tahtoisin päästä tuttavuuteen hänen kanssaan", sanoin minä. -"Jos minun pitää asua yhdessä jonkun kanssa, niin valitsen mieluummin -henkilön, jolla on taipumusta opiskeluun ja joka on hiljainen -tavoiltaan. En ole vielä kylliksi vahva kärsimään melua ja hälinää. -Afghanistan'issa sain niin kyllältäni kummastakin, että siitä riittää -koko elinajakseni. Missä voin tavata ystävänne?" - -"Hän on luultavasti laboratooriossa," toisti Stamford. "Hän joko -karttaa sitä viikkokausia, tahi myös tekee työtä siellä aamusta -iltaan. Jos teitä haluttaa, niin ajamme sinne aamiaisen jälkeen?" - -"Hyvin mielelläni!" vastasin minä ja keskustelu siirtyi sitten -toisiin asioihin. - -Tiellä sairashuoneelle antoi Stamford minulle koko joukon tietoja -henkilöstä, jonka kanssa aijoin ruveta yhdessä asumaan. - -"Ei ole minun syyni, ellette viihdy yhdessä," sanoi hän. "Minä -olen ollut yksissä hänen kanssaan ainoastaan silloin tällöin -laboratooriossa. Te ehdotitte itse asian ja minä en voi sille mitään." - -"Ellemme me sovi, niin onhan helppo erota," vastasin minä. "Minusta -tuntuu siltä, Stamford", sanoin minä katsoen tarkasti häntä, "kuin -teillä olisi joku erikoinen syy, jonka vuoksi haluatte päästä eroon -koko asiasta. Onko hän häijyluontoinen, tai mikä sitten on? Puhukaa -suoraan!" - -"Ei ole helppo selittää sitä, joka on selittämätöntä", vastasi hän -nauraen. "Holmes on liian tieteellinen ollakseen minun mieleiseni; se -lähenee kylmäverisyyttä. Voin kuvitella mielessäni, että hän voisi -antaa ystävälleen annoksen uusinta alkaloidia, ei ilkeydestä, vaan -ainoastaan tutkimisen halusta, saadakseen kunnollisesti selville -sen vaikutukset. Jotta kuitenkin tekisin hänelle oikein, niin -luulen, että hän itsekkin olisi valmis nauttimaan sitä. Hän haluaa -intohimoisesti kaikenlaista määrättyä ja tarkkaa oppia." - -"Se on kyllä oikein." - -"Vaan se voi mennä liiallisuuksiin. Kun se menee niin pitkälle, -että hän lyö kepillä raatoja anatomiasalissa, niin tuntuu se hiukan -hullulta." - -"Lyö raatoja?" - -"Niin! Saadakseen selville, tuleeko ruumiiseen mustelmia kuoleman -jälkeen. Minä olen itse nähnyt sen." - -"Ja kuitenkin te sanotte, ettei hän opiskele lääketiedettä." - -"Niin! Jumala ties, mihin tarkoitukseen hän käyttää oppiaan. Mutta -nyt olemme täällä ja saatte itse arvostella." Me käännyimme kapealle -kujalle ja ajoimme sisään pienestä sivuportista, joka vie erääseen -suuren sairashuoneen sivurakennuksista. Tämä oli minulle tunnettua -tietä enkä tarvinnut ketään, joka näytti tien, kun menimme ylös -kolkkoja kivirappuja ja kuljimme pitkää käytävää, jonka pitkissä, -valkeiksi kalkituissa seinissä oli tummanruskeat ovet. Lähellä toista -päätä oli matala, holvikattoinen käytävä, joka vei laboratoorioon. - -Se oli suuri huone, jonka seiniä lukemattomat pullot peittivät. -Siellä täällä seisoi matalia leveitä pöytiä, jotka olivat retorttien, -koeputkien ja Bunsenin siniliekkisten lamppujen peitossa. Siellä -seisoi ainoastaan yksi mies, joka oli kumartunut erään pöydän yli -syventyneenä työhönsä. Kuullessaan meidän askeleemme kääntyi hän -ympäri ja huudahti ilosta. "Minä olen löytänyt sen! Olen löytänyt -sen", huudahti hän seuralaiselleni kiirehtien meitä kohden koeputki -käsissään. "Olen keksinyt reagenssin, jonka ainoastaan veri saostaa." -Jos hän olisi löytänyt kultakaivoksen, niin eivät hänen kasvonsa -olisi voineet osoittaa suurempaa ihastusta. - -"D:r Watson, -- Mr Sherlock Holmes", sanoi Stamford esittäen minut. - -"Miten voitte?" sanoi hän sydämmellisesti, samalla kun hän puristi -kättäni sellaisella voimalla, jota tuskin olisin luullut hänessä -olevan. "Näen, että olette ollut Afghanistanissa." - -"Millä ihmeen tavalla te sen voitte tietää?" kysyin minä -hämmästyneenä. - -"Sehän on yhdentekevää", sanoi hän naurahtaen. "Nyt on kysymys -veripisaroista. Te ymmärrätte epäilemättä keksintöni tärkeyden." - -"Kemian kannalta kyllä", vastasin minä, "mutta käytännölliseltä..." - -"Tuhat tulimmaista, sehän on käytännöllisin oikeuslääkeopillinen -keksintö, mitä useampaan vuoteen on tehty. Ettekö huomaa, että -se tuottaa meille pettämättömän tavan huomata veripilkut. Tulkaa -mukanani tänne!" Innoissaan tarttui hän takkiini ja veti minut sen -pöydän luo, jossa hän oli työskennellyt. "Hankkikaamme vähän tuoretta -verta", sanoi hän ja työnsi pitkän neulan sormeensa ja antoi veren -tippua kemialliseen pipettiin. "Katsokaa nyt. Minä kaadan nämä -muutamat veritipat yhteen litraan vettä. Uusi seos on aivan veden -näköistä. Veren suhde veteen ei voi olla suurempi kuin 1 yhteen -miljoonaan. Minä en kuitenkaan epäile, ettei luontaista reaktionia -tapahtuisi." Puhuessaan heitti hän muutamia valkeita kristalleja -veteen ja kaatoi sitten siihen muutamia pisaroita väritöntä nestettä. -Sisällys muuttui heti tumman mahognyn väriseksi ja astian pohjalle -laskeutui ruskea sakka. - -"Ha! ha!" nauroi hän ja paukutti käsiänsä näyttäen iloiselta kuin -lapsi, joka on saanut uuden lelun. - -"Se näyttää olevan jotenkin merkillinen koe", huomautin minä. - -"Erittäin mainio! Vanha guaiacu-koe oli kömpelö ja epävarma. Samaten -on myös verihiukkasten mikroskooppinen tutkiminen. Jos pilkut ovat -vain muutamankin tunnin vanhoja, niin on viimemainittu arvoton. Tämä -sitävastoin tuntuu olevan yhtä varma, jos pilkut ovat tuoreet tai -vanhat. Jos tämä olisi ennen keksitty, niin olisivat sadat ihmiset, -jotka nyt kävelevät vapaina saaneet sovittaa rikoksensa jo kauvan -sitten." - -"Todellakin", mutisin minä. - -"Tähän juuri rikosasiat aina seisahtuvat. Mies on esim. -epäilyksenalainen murhasta, kuukausia teon tapahduttua. Hänen -päällys- ja alusvaatteensa tutkitaan ja niissä on ruskeita pilkkuja. -Ovatko nämä nyt likaa tai verta -- tai ruostetta tai hedelmäpilkkuja --- tai mitä ne ovat? Tämä on kysymys, joka on saattanut monen -asiantuntijan pulaan, ja minkätähden? Sentähden, ettei ole ollut -mitään varmaa koetta. Kun nyt sitävastoin olemme saaneet Sherlock -Holmes-kokeen, käy se helposti päinsä." - -Hänen silmänsä loistivat, kun hän puhui, ja hän laski käden -sydämelleen kumartaen niinkuin käsiään taputtavalle yleisölle, jonka -hänen mielikuvituksensa loihti esille. - -"Teitä täytyy onnitella," sanoin minä jotenkin hämmästyneenä hänen -ihastuksestaan. - -"Ajatelkaa Bishoff-asiaa viime vuonna Frankfurtissa. Hänet olisi -varmaan hirtetty jos tämä koe olisi ollut tunnettu. Samaten olisi -käynyt Mason'in Bradfordissa ja kuuluisan Müllerin ja Lefevren -Montpellierissä ja Samson'in New-Orleans'issa. Voisin luetella -kymmenittäin juttuja, joissa se olisi ollut ratkaiseva." - -"Tehän olette elävä rikosasiain kalenteri", sanoi Stamford nauraen. -"Te voisitte julkaista kirjan niistä. Antakaa sille nimeksi -'rikosasiakertomuksia menneisyydestä'." - -"Ja siitä tulisi erittäin hauskaa lukemista", huomautti Holmes -sovittaessaan pientä laastarilappua neulanreikään sormessaan. "Minun -täytyy olla varovainen", sanoi hän kääntyen hymyillen minuun, "sillä -minä käsittelen paljon myrkkyjä." Hän ojensi kätensä ja minä näin, -että se oli täynnä samanlaisia laastaritilkkuja ja voimakkaiden -happojen tuottamia pilkkuja. - -"Me tulimme tänne liikeasioissa", sanoi Stamford istuutuen korkealle, -kolmijalkaiselle tuolille vetäen jalallaan samallaisen minulle. - -"Tämä ystäväni aikoo vuokrata huoneita, ja kun kuulin, että te -valititte sitä, ettette saa ketään asumaan kanssanne, niin arvelin, -että voin hyvin toimittaa teidät yhteen." - -Sherlock Holmes tuntui olevan ihastunut ajatukseen. "Minulla on", -sanoi hän, "Baker Streetin varrelta tiedossani eräs pieni huoneusto, -joka juuri sopisi meille. Toivon, ettei tupakansavu haittaa teitä." - -"Savuan itse kuin uuninpiippu", vastasin minä. - -"Sepä oli hyvä. Minulla on aina kemikalioita kotona ja teen toisinaan -kokeita. Onko se mielestänne epämiellyttävää?" - -"Ei mitenkään." - -"Antakaahan kun tuumin -- mitä muita huonoja tapoja minulla on! -Toisinaan olen huonolla tuulella enkä avaa suutani moneen päivään. Ei -teidän silti pidä luulla, että olisin vihoissani. Antakaa vain minun -olla rauhassa, niin se menee pian ohi. Mitä teillä on tunnustettavaa? -Jos kaksi henkilöä aikovat asua yhdessä, niin on parasta, että he -ensin oppivat tuntemaan toistensa huonot puolet." - -Minä nauroin hänen ristikuulustelulleen ja sanoin: "Minulla on -verikoiran penikka enkä pidä hälinästä hermojeni tähden, ja sitten -nousen ylös kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla ajoilla ja olen -hirveän laiska. Kun voin hyvin niin on minulla vielä joukko muita -huonoja tapoja, vaan mainitsemani ovat pääasiallisimmat nykyhetkellä." - -"Pidättekö viulunsoittoa hälinänä?" kysyi hän arasti. - -"Se riippuu soittajasta", vastasin minä. "Hyvä viulunsoitto on -Jumalallista -- vaan huonosti..." - -"Se oli hyvä", huudahti hän nauraen iloisesti. "Minä ehdotan että me -pidämme asian päätettynä s.t.s. jos te hyväksytte huoneet." - -"Milloin tarkastamme ne?" - -"Tulkaa tänne huomenna klo 12, niin voimme mennä sinne ja järjestää -kaikki", sanoi hän. - -"Hyvä -- tarkalleen klo 12", sanoin minä lyöden kättä. - -Me jätimme hänet kemikaalioidensa joukkoon ja palasimme jalan -hotelliin. - -"Sepä oli tosi", sanoin äkisti, seisahtuen ja kääntyen Stamfordiin. -"Millä ihmeen tavalla hän voi tietää minun tulleen Afghanistan'ista?" - -Seuralaiseni hymyili salaperäisesti. "Se on eräs hänen pienistä -omituisuuksistaan", sanoi hän. "Moni ihminen on halunnut saada -tietää, miten hän saa selvän kaikenlaisista asioista." - -"Vai niin! Se on salaisuus!" huudahdin minä hykertäen käsiäni. -"Sehän on tosiaankin hauskaa. Olen erittäin kiitollinen siitä, että -saatoitte meidät tuttaviksi. Voidakseen oppia tuntemaan ihmissuvun -täytyy tutkia ihmistä". - -"Tutkikaa sitä sitte", sanoi Stamford. "Tulette huomaamaan, että -ainakin tämä on vaikea arvoitus. Lyön vetoa, että hän oppii tuntemaan -teidät paremmin kuin te hänet. Hyvästi." - -"Hyvästi", vastasin minä ja kävelin hitaasti kotiin päin, melkoisen -huvitettuna uudesta tuttavuudestani. - - - - -TOINEN LUKU. - -Päätelmäoppia. - - -Seuraavana päivänä tapasimme toisemme sopimuksen mukaan ja -tarkastimme asunnon Baker Streetillä n:o 221 B. Siihen kuului kaksi -mukavaa makuuhuonetta ja hauskasti kalustettu, suuri, valoisa -vierashuone, johon valo tuli kahdesta suuresta akkunasta. Huoneet -olivat joka tapauksessa niin hyvät, ja vuokra kahteen osaan jaettuna, -siksi kohtuullinen, että kauppa päätettiin heti, ja me otimme -huoneet haltuumme. Minä muutin tavarani sinne vielä samana iltana ja -seuraavana aamuna saapui Sherlock Holmes mukanaan useita laatikoita -ja kapsäkkejä. Kahtena ensi päivänä oli meillä kylliksi työtä -ottaessamme esille tavaroitamme ja sovitellessamme niitä paikoilleen. -Sen jälkeen alkoi tuntua kodikkaalta ja aloimme tottua uuteen -ympäristöömme. - -Holmes oli henkilö, jonka kanssa ei ollut laisinkaan paha asua. -Hän oli tyyni luonteeltaan ja säännöllinen tavoiltaan. Ainoastaan -poikkeustapauksissa valvoi hän pitempään kuin klo 10 ja hän oli -aina syönyt aamiaisensa ja lähtenyt ulos, ennenkuin minä nousin -sängystäni. Toisinaan vietti hän päivänsä laboratooriossa, toisinaan -anatomiasaleissa ja joskus teki hän pitkiä kävelyjä, jotka näyttivät -vievän hänet kaupungin kurjimpiin osiin. Kun hän sattui työtuulelle, -niin oli hänen tarmonsa suunnaton; mutta toisinaan tapahtui -reaktsiooni ja silloin voi hän maata monta päivää vierashuoneen -sohvalla sanomatta sanaakaan, liikuttamatta yhtään lihasta. Näissä -tilaisuuksissa olin huomannut niin uneksivan ja hajamielisen ilmeen -hänen silmissään, että olisin voinut epäillä hänen käyttäneen -huumaavia aineita, ellei hänen kohtuullinen ja muutenkin kunnollinen -elämäntapansa olisi tehnyt sellaista epäluuloa mahdottomaksi. - -Vähitellen alkoi hän herättää minussa yhä enemmän mielenkiintoa -ja uteliaisuuteni oppia tuntemaan hänen ammattinsa, kasvoi. Hänen -persoonansa ja ulkonäkönsä olivat sellaiset, että niiden täytyi -pistää satunnaisenkin tarkkaajan silmään. Hän oli hiukan yli 6 jalkaa -pitkä ja äärettömän laihuutensa tähden näytti hän vielä pitemmältä. -Silmät olivat terävät ja läpitunkevat paitsi silloin, kun hän sattui -olemaan sellaisessa tylsässä tilassa, josta jo mainitsin; hänen -ohut kotkannenänsä antoi hänen kasvoilleen valppaan ja päättäväisen -ilmeen. Sormissa oli aina muste- ja kemikaaliotäpliä, vaan hänen -kätensä oli kuitenkin erittäin kevyt, jota olin tilaisuudessa -näkemään usein, kun hän puuhaili helposti särkyvien kemiallisten -koneidensa kanssa. - -Lukija pitää minua luultavasti kauhean hätiköivänä ihmisenä, kun -tunnustan, miten tämä mies ärsytti uteliaisuuttani ja kuinka usein -minä koetin särkeä sen hiljaisuuden, jota hän noudatti, mikäli -se koski häntä itseään. Heikko terveyteni kielsi minut menemästä -ulos, ellei ilma ollut erikoisen kaunis, eikä minulla ollut -keitään ystäviä, jotka olisivat käyneet luonani keskeyttääkseen -yksitoikkoisuutta jokapäiväisessä elämässäni. Siitä syystä olin -iloinen siitä salaperäisyydestä, joka verhosi huonetoverini, ja -käytin paljon aikaa nähdäkseni verhon lävitse. - -Hän ei opiskellut lääketiedettä. Hän oli itse, vastaukseksi -kysymykseeni myöntänyt Stamfordin käsityksen oikeaksi. Eikä hän -myöskään ollut päättänyt mitään opintoja, jotka olisivat oikeuttaneet -hänet pääsemään tieteelliseen maailmaan. Kuitenkin harjoitti -hän eräänlaisia opintoja ihmeellisellä innolla ja muutamissa -kummallisissa asioissa olivat hänen tietonsa niin äärettömän -täydelliset, että se ihmetytti. Ei kukaan ihminen tekisi niin paljon -työtä hankkiakseen niin tarkkoja tietoja, ellei hänellä ole jotakin -määrättyä päämäärää. - -Toisissa asioissa taas oli hänen tietämättömyytensä hämmästyttävä. -Hänellä ei tuntunut olevan minkäänlaista tietoa nykyajan -kirjallisuudesta, filosofiasta ja politiikasta. Kun minä käytän -Thomas Carlylen sanoja, kysyi hän perin yksinkertaisen näköisenä, -kuka Thomas Carlyle oli ja mitä hän on tehnyt. Hämmästykseni tuli -kuitenkin äärimmilleen, kun sain sattumalta tietää ettei hänellä -ollut aavistustakaan aurinkokuntamme kokoonpanosta, Copernicuksen -laista. Se, että yhdeksännellätoista vuosisadalla vielä löytyi -sivistynyt ihminen, joka ei tiennyt, että maa kiertää auringon -ympäri, oli niin hämmästyttävä tosiasia että sitä tuskin voi uskoa. - -"Te näytätte hämmästyneeltä", sanoi hän hymyillen, kun hän huomasi -miten ihmeissäni minä olin. "Nyt, kun olen saanut sen tietooni, -koetan unohtaa sen." - -"Unohtaa!" - -"Minun mielestäni", jatkoi hän, "ovat ihmisen aivot alunpitäen -niinkuin tyhjä ullakkokamari, joka hänen itsensä on kalustettava. -Houkkio kokoaa kaikenlaista roskaa, jota hän löytää, niin että -lopuksi ne tiedot, joista hänellä voisi olla hyötyä, häviävät -tai parhaassa tapauksessa sekaantuvat niin toisiin, että hänen -on vaikea saada niitä esille tarvittaessa. Taitava käsityöläinen -pitää sitävastoin hyvin tarkalla sitä, mitä hän kokoaa aivoihinsa. -Hän ei hanki mitään muita työkaluja kuin ne, jotka voivat työssä -olla hyödyksi, mutta näitä hänellä onkin suuri varasto ja kaikki -täydellisessä järjestyksessä. Se on erehdys, että tällä pienellä -huoneella olisi niin venyvät seinät, että niitä voisi venyttää -äärettömiin. Olkaa varma siitä, että kerran tulee joka ihmiselle -aika, jolloin jokainen uusi tieto työntää yhden vanhan pois tieltään. -Sitävarten on suuriarvoista se, ettei hanki itselleen tarpeettomia -tietoja, jotka työntävät tieltään hyödylliset." - -"Mutta aurinkosysteemi", muistutin minä. - -"Mitä hittoa se minuun koskee?" keskeytti hän kärsimättömästi. -"Te sanotte, että me kuljemme auringon ympäri! Jos me sensijaan -kiertäisimme kuuta, niin ei se tekisi pienintäkään muutosta minuun -eikä minun työhöni." - -Minä olin aivan kysymäisilläni, mikä hänen työnsä oli, vaan hänen -käytöksessään oli jotakin, joka näytti, ettei sellainen kysymys ollut -tervetullut. Minä tuumiskelin keskusteluamme ja koetin vetää siitä -johtopäätöksiä. Hän ei sanojensa mukaan, halunnut hankkia muita -tietoja kuin sellaisia, jotka hänelle olivat hyödyksi ammatissaan. -Siis olivat kaikki hänen tietonsa yhteydessä hänen ammattinsa kanssa. -Luettelin ajatuksissani kaikki ne erilaiset aineet, jotka hän oli -näyttänyt tuntevansa erikoisen hyvin. Otinpa vielä lyijykynän ja -kirjoitin ne muistiin. Saatuani kyhäyksen valmiiksi en voinut olla -nauramatta sille. Se oli tämän näköinen. - -_Sherlock Holmes'in tiedot:_ - - 1. Kirjallisuudesta ... ei tiedä mitään. - 2. Filosofiiasta ... ei tiedä mitään. - 3. Tähtitieteestä ... ei tiedä mitään. - 4. Politiikasta ... tietää hiukan. - 5. Kasvitieteestä ... tiedot vaihtelevat. Tuntee hyvin Belladonnan, - opiumin ja myrkyt yleensä. Aivan tietämätön käytännöllisestä - puutarhanhoidosta. - 6. Geologiiassa ... tiedot käytännölliset, vaan rajoitetut. Voi - silmänräpäyksessä eroittaa eri maalajit toisistaan. On kävelyjeni - jälkeen osoittanut likapilkkuja housuissani ja on tarkastettuaan - niiden väriä ja kokoomusta voinut sanoa, mistä Lontoon osasta - ne ovat kotoisin. - 7. Kemiassa ... tiedot perinpohjaiset. - 8. Anatomiassa ... tiedot tarkat mutta järjestelmättömät. - 9. Sensatsioonikirjallisuudessa ... tiedot suunnattomat. Tuntee - jokaisen yksityiskohdan jokaisessa rikoksessa, joka on tehty - vuosisadan alusta lukien. - 10. Soittaa mainiosti viulua. - 11. On mainio nyrkkitaistelija ja miekkailija sekä sapelilla - että floretilla. - 12. Tuntee hyvin ja käytännöllisesti Englannin lain. - -Kun olin joutunut näin pitkälle, niin heitin epätoivoisena luettelon -tuleen. "Jospa vaan voisin ymmärtää hänen aikomuksensa ja huomata -jonkun ammatin, jossa nämä tiedot välttämättömästi tarvitaan," sanoin -itsekseni, "mutta sitä ei kannata koettaakaan." - -Aikaisemmin olen maininnut hänen viulunsoitto-taidostaan. Se oli -ihmeellinen, mutta yhtä merkillinen kuin hänen muutkin tietonsa. -Tiesin kyllä, että hän osasi soittaa useita kappaleita, jopa -vaikeitakin, sillä hän oli minun pyynnöstäni soittanut Mendelsohnin -Lieder ja toisia mielikappaleitani. Saadessaan olla rauhassa soitti -hän harvoin mitään tunnettua säveltä. Illoin oli hänellä tapana -istuutua nojatuoliinsa, sulkea silmänsä ja hangata huolimattomasti -kieliä; viulu oli poikittain polvilla. Toisinaan olivat äänet -sointuvia ja synkkämielisiä. Usein ne olivat fantastisia ja iloisia. -Ne tulkitsivat epäilemättä niitä ajatuksia, jotka liikkuivat hänen -aivoissaan, mutta oliko soitto hänelle avuksi tai ainoastaan seuraus -oikusta, oli minun mahdoton sanoa. Ehkä olisin vastustellut näitä -hermostuttavia sooloja, ellei hän aina lopuksi olisi soittanut useita -lempilaulujani ikäänkuin palkitakseen kärsivällisyyttäni. - -Ensimäisellä viikolla ei meidän luonamme käynyt ketään ja minä -aloin arvella, että toverini oli yhtä ilman ystäviä kuin minäkin. -Vähitellen huomasin kuitenkin, että hänellä oli tuttavia mitä -erilaisimmissa kansanluokissa. Eräs pieni, kalpea, tummanverinen -mies, joka esitettiin minulle nimellä Mr Lestrade, kävi luonamme -kolme, neljä kertaa yhdellä ainoalla viikolla. Eräänä aamuna tuli -eräs nuori, hienosti puettu tyttö ja viipyi puoli tuntia tai ehkä -enemmänkin. Saman päivän iltapuolella tuli eräs harmaahapsinen, -kuluneessa puvussa oleva mies, joka näytti juutalaiselta -kulkukauppiaalta ja oli erittäin kiihtynyt ja hänen seurassaan oli -vanha akka, jolla oli jalassa rikkonaiset pieksut. Toisella kertaa -keskusteli eräs harmaapäinen, vanha herra Holmes'in kanssa ja eräänä -päivänä kävi hänen luonaan eräs rautatienkonduktööri virkapuvussaan. -Kun joku näistä eriskummaisista olennoista saapui, niin pyysi -Sherlock Holmes saada käyttää vierashuonetta ja minä vetäydyin -makuuhuoneeseeni. Hän pyysi aina anteeksi sitä, että vaivasi minua. -"Minun on pakko käyttää tätä huonetta konttoorinani", sanoi hän, -"ja nämä ihmiset ovat minun liiketuttaviani." Nyt minulla taas oli -tilaisuus kysyä häneltä suoraan, mutta taas esti hienotunteisuuteni -minut siitä. Minä luulin silloin, että hänellä oli vahvat syyt olla -sanomatta sitä, mutta hän karkotti pian epäluulot siten, että alkoi -itse puhua asiasta. - -Minulla on hyvät syyt pitää mielessäni 4:s p. Maaliskuuta, kun nousin -ylös tavallista varemmin ja näin, ettei Sherlock Holmes vielä ollut -lopettanut aamiaistaan. Emäntämme oli niin tottunut minun myöhäisiin -tapoihini, ettei minua varten vielä oltu katettu, ja kahvini ei -vielä ollut keitetty. Ihmisen tolkuttomassa oikullisuudessa soitin -kiivaasti kelloa ja huomautin lyhyesti olevani valmis. Sitten sain -käsiini erään aikakauskirjan pöydältä ja koetin kuluttaa aikaani -lukemalla, silläaikaa kun Holmes hiljaisuudessa söi käristettyä -leipäänsä. Erään artikkelin päällekirjoitus oli lyijykynällä -merkitty ja minä luin sen tietysti. Sen vähän liian mahtava -päällekirjoitus oli "Elämän kirja" ja se koetti osoittaa kuinka -paljon havaintokykyinen ihminen voi oppia tutkimalla tarkasti ja -järjestelmällisesti kaikkea, mikä sattuu hänen tielleen. Minun -mielestäni oli sisällys merkillinen sekoitus teräväjärkisyydestä -ja mahdottomuuksista. Tekijä sanoi kykenevänsä lukemaan jonkun -henkilön sisimmätkin ajatukset hetkellisestä kasvojenilmeestä, -lihasnytkäyksestä tai silmänluonnista. Hänen käsityksensä mukaan -olisi teeskentely mahdotonta sellaisen henkilön näkyvissä, joka on -oppinut tekemään huomioita, analyseeraamaan. Hänen johtopäätöksensä -olivat aivan yhtä kieltämättömät kuin Euklideen väitökset. -Perehtymättömille olivat nämä lopputulokset niin ihmetyttäviä, että -he varmaan pitäisivät häntä noitana, kunnes olisivat oppineet tavan, -jota hän käytti saavuttaakseen sellaiset. - -"Vesipisarasta", sanoi tekijä, "voisi loogikko todistaa Atlannin -valtameren tahi Niagaran olemassaolon mahdollisuuden, vaikkakaan -hän ei milloinkaan olisi kuullut eikä nähnyt kumpaistakaan. Samaten -on elämä pitkä ketju, jonka laadun tuntee, niinpiankuin on saanut -selville yhdenkin nivelen. Niinkuin kaikki toisetkin tieteet voi opin -johtopäätöksien tekemiseen ja analyseeraamiseen saavuttaa ainoastaan -opiskelemalla kauvan ja kärsivällisyydellä, mutta elämä on niin -lyhyt, ettei ainoakaan kuolevainen voi saavuttaa täydellisyyttä -siinä. Ennenkuin voi yrittääkään selvittää ihmisen moraalisia -ja henkisiä ominaisuuksia, täytyy alottaa ratkaisemalla enemmän -alustavia tehtäviä. Koettakaa esim. tavatessanne joku henkilö saada -selvä hänen historiastaan ja hänen käsityöstään tai ammatistaan. -Vaikka semmoinen harjoitus tuntuu lapselliselta, niin teroittaa se -kuitenkin huomiokykyä ja opettaa, mikä on otettava huomioon. Miehen -kynnet, hänen takinhihansa, saappaansa, housunsa, hänen peukalonsa -ja etusormensa kovuus, hänen kasvojensa ilme, hänen kalvosimensa, -jokainen näistä osoittaa selvästi miehen ammatin. On käsittämätöntä, -etteivät kaikki nämä yhdessä voisi antaa valppaalle tarkkaajalle -jotakin tietoa." - -"Sellaisia tyhmyyksiä", huudahdin minä heittäen lehden pöydälle. "En -milloinkaan elämässäni ole lukenut sellaista roskaa." - -"Mitä se on?" kysyi Holmes. - -"Tämä artikkeli", sanoin minä ja osoitin sitä munalusikallani -istuutuessani syömään aamiaistani. "Ymmärrän että te olette lukenut -sen, koska olette alleviivannut sen. Myönnän kuitenkin, että se -on koko hyvin kirjoitettu. Se on luultavasti joku erakko, joka -on keksinyt nämä merkilliset väitökset kotona työhuoneessaan. -Toivon että voisin viedä hänet istumaan kolmannen luokan vaunuun -maanalaisella rautatiellä ja pakottaa hänet ilmoittamaan kaikkien -matkatoveriensa ammatit. Tahtoisin lyödä vetoa 1,000 yhtä vastaan -siitä, että hän epäonnistuu." - -"Ja te menettäisitte rahanne", huomautti Holmes tyynesti. "Tämä -artikkeli on minun itseni kirjoittama." - -"Teidän!?" - -"Niin! minulla on jonkunverran taipumuksia huomioiden ja -johtopäätösten tekemiseen. Ne teoriiat, joista olen maininnut tuossa -ja joita te pidätte niin mahdottomina, ovat itse asiassa hyvin -käytännöllisiä -- niin, vieläpä niin käytännöllisiä, että minun -jokapäiväinen leipäni on niistä riippuvainen." - -"Ja miten?" kysyin minä tahtomattani. - -"Niin, minun ammattini on merkillinen. Luulen olevani ainoa -alallani. Minä olen neuvotteleva salapoliisi, jos ymmärrätte mitä -sillä tarkoitetaan. Täällä Lontoossa on suuret joukot virallisia ja -yksityisiä salapoliisiliikkeitä. Kun eivät ne voi tehdä mitään, niin -tulevat he minun luokseni ja minä opastan heidät oikeille jälille. -He ilmoittavat minulle kaikki yksityisseikat ja siitä syystä, että -yleensä tunnen rikoksia, olen tavallisesti tilaisuudessa auttamaan. -Kaikki rikokset muistuttavat toisiaan enemmän tai vähemmän ja, jos -tuntee hyvin yksityiskohdat tuhannesta, niin olisi merkillistä, -ellei kykenisi selvittämään tuhatensimäistä. Lestrade on kuuluisa -salapoliisi. Hän sotkeutui eräässä väärennysjutussa ja kävi hän juuri -sentähden täällä." - -"Entä ne kaikki muut?" - -"Useimmat tulevat yksityisissä asioissa. Ne ovat kaikki väkeä, -jotka ovat joutuneet johonkin pulaan ja tarvitsevat apua. Minä -kuuntelen, mitä heillä on kerrottavaa; he kuuntelevat mitä minulla on -muistuttamista, ja minä pistän palkkion taskuuni". - -"Tarkoitatteko," sanoin minä, "että te jättämättä huoneitanne -kykenette selvittämään jutun, jota toiset ihmiset eivät voi ymmärtää, -vaikka he itse ovat nähneet kaikki yksityisseikat." - -"Aivan. Minä luulottelen sen olevan niin. Joskus sattuu jotakin -mutkikkaampaa. Siinä tapauksessa täytyy minun lähteä ulos nähdäkseni -omin silmin. Nähkääs, minulla on joukko erikoistietoja, joita -käytän näissä tehtävissä ja jotka helpottavat asiaa koko joukon. -Ne johtopäätös-säännöt, joista kirjoitin tuossa artikkelissa, joka -herätti teissä suuttumusta, ovat minulle arvaamattoman hyödylliset. -Huomioiden tekeminen on painunut veriini. Kun ensi kertaa kohtasimme -toisemme, tunnuitte hämmästyneen kun minä sanoin teidän tulleen -Afghanistanista." - -"Joku oli epäilemättä kertonut siitä." - -"Ei suinkaan. Minä 'tiesin', että te olitte tullut Afghanistanista. -Tavan mukaan menivät ajatukset niin nopeasti aivojeni läpi, että -tulin tähän tulokseen niin, että tuskin tiesin, miten se oli -tapahtunut. Loppupäätösten järjestys oli suunnilleen seuraava: -'Tässä on herra, joka näyttää lääkäriltä ja samalla sotilaalta. -Selvästi siis rykmentinlääkäri. Hänen on täytynyt hiljakkoin palata -troopillisesta ilmanalasta, sillä hänen kasvonsa ovat ruskeat, mutta -tämä ei ole niiden luonnollinen väri sillä ranteet ovat valkeat. -Hänen riutuneista kasvoistaan näkyy, että hän on ollut vaikeasti -sairaana. Hänen vasen käsivartensa on loukkaantunut, sillä hän pitää -sitä kankeasti ja luonnottomasti. Missä kuumassa vyöhykkeessä on -englantilainen rykmentinlääkäri kokenut sellaisia vaivoja ja saanut -haavan käsivarteensa? Tietysti Afghanistanissa.' Kaikki tämä ei vienyt -pitempää aikaa kuin sekunnin. Minä huomautin, että olitte tullut -Afghanistanista, ja te hämmästyitte." - -"Nyt kun olette selvittänyt sen, näyttää se perin helpolta," sanoin -minä hymyillen. "Te muistutatte Edgar Allan Poe'n Dupin'ia. Minä -luulin aina, että semmoisia henkilöitä löytyi ainoastaan romaaneissa." - -Sherlock Holmes nousi ja sytytti piippunsa. "Te luulette kaiketi -sanovanne minulle kohteliaisuuden verratessanne minua Dupin'iin", -huomautti hän. "Minun käsitykseni mukaan oli Dupin jotenkin -vähäpätöinen henkilö. Tuo temppu keskeyttää ystävän ajatukset -neljännestunnin hiljaisuuden jälkeen tuntuu todellakin jotenkin -viekkaalta. Hänellä oli kyllä analyyttistä taipumusta, mutta hän on -kaukana sellaisesta, ilmiöstä, kuin Poe luuli." - -"Oletteko lukenut Gaboriaun kirjoja?" kysyin minä. "Onko Lecoq teidän -käsityksenne mukaan hyvä salapoliisi?" - -Sherlock Holmes puhisi vihaisesti. "Lecoq oli oikea hutilus", sanoi -hän kärsimättömästi. "Hänellä oli ainoastaan yksi hyvä ominaisuus -ja se oli hänen tarmonsa. Se kirja teki minut oikein kipeäksi. Koko -juttu oli vaan se, että piti identtifieerata eräs vanki. Minä olisin -tehnyt sen 24:ssä tunnissa. Lecoq tarvitsi kuusi kuukautta. Kirjaa -voisi käyttää, osoittamaan salapoliiseille, mitä heidän tulee jättää -tekemättä." - -Minua harmitti, että kahta henkilöä, joiden luonteita olin niin -paljon ihaillut, kohdeltiin niin välinpitämättömästi. Minä menin -akkunaan ja katselin kadulle. "Hän on ehkä lahjakas", sanoin minä -itsekseni, "mutta hän on myöskin hyvin itserakas". - -"Nykyään ei esiinny yhtään rikosta eikä rikollista", sanoi hän -riitaisasti. "Mitä hyödyttää se, että on järkeä meidän ammattiimme. -Tunnen itsessäni, että minussa on jotakin, joka voisi tehdä -nimeni kuuluisaksi. Ei ole ketään eikä ole ollut ketään, joka -olisi käyttänyt niin paljon opintoja ja niin paljon luontaista -lahjakkaisuutta rikoksien paljastamiseen, kuin minä. Mutta -minkälainen on lopputulos? Ei ole paljastettavia rikoksia, tai -parhaassa tapauksessa ovat ne niin kömpelösti tehtyjä ja syyt niin -läpinäkyvät, että ne voi ymmärtää vaikka Scotland Yardin salapoliisi". - -Koska minä vielä olin kiukuissani hänen kehuskelevasta puheestaan, -katsoin parhaaksi vaihtaa puheen aihetta. - -"Ihmettelenpä, mitä tuo mies hakee", sanoin minä ja osoitin -sormellani erästä yksinkertaisesti puettua henkilöä, joka kulki -hiljalleen katua myöten toisella katukäytävällä ja tarkasteli talojen -numeroita. - -"Tarkoitatteko tuota eroitettua laivastokersanttia", sanoi Holmes. - -"Kehumista ja lörpötystä", arvelin itsekseni. "Hän tietää, etten voi -koetella hänen arvaustaan". - -Tämä ajatus oli tuskin lähtenyt aivoistani, kun mies huomasi numeron -porttimme päällä ja kiiruhti poikki kadun. Me kuulimme lujan -koputuksen, bassoäänen ja raskaita askelia, jotka tulivat ylös -rappuja. - -"Mr Sherlock Holmes'ille", sanoi hän astuessaan sisään huoneeseen ja -antoi hänelle sinisen kirjeen. - -Nytpä oli tilaisuus nolata hänet. Hän ei tullut ajatelleeksi että -mies tulisi sisälle, kun hän lausui arvelunsa. - -"Sanokaa ystäväni", sanoin minä niin ystävällisesti kuin mahdollista, -"mikä teidän ammattinne on?" - -"Kaupunginlähetti, sir", sanoi hän jurosti. "Virkapuku on -korjattavana." - -"Ja mikä te olette ollut?" pitkitin minä katsahtaen pilkallisesti -toveriini. - -"Kersantti kunink. laivastossa. Eikö vastausta? Hyvä on sir." - -Hän otti asentoaskeleet, teki kunniaa ja meni. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Murha Lauriston Garden'issa. - - -Minun täytyy myöntää, että hämmästyin tästä uudesta näytteestä siitä, -miten käytännölliset ystäväni teoriiat olivat. Kunnioitukseni hänen -analyseerauskykyynsä kohosi paljon. Vielä minä tosin epäilin, että -kaikki oli mahdollisesti sovitettu edeltäpäin, jotta minä pettyisin, -mutta mitä syitä hänellä olisi ollut sellaista tehdäkseen, sitä -en voinut käsittää. Kun katsahdin häneen, niin oli hän lopettanut -kirjeen lukemisen, ja hänen silmiinsä oli tullut sellainen -tuijottava, tyhjä ilme, joka osoittaa hajamielisyyttä. - -"Miten voitte päättää sen?" kysyin minä. - -"Päättää minkä?" sanoi hän hitaasti. - -"Että mies oli entinen laivastokersantti." - -"Siihen ei minulla nyt ole aikaa", vastasi hän ärtyisästi; sitten -jatkoi hän hymyillen: "Suokaa anteeksi! Te katkaisitte ajatusteni -juoksun; vaan ehkä se oli hyvä sekin. Vai niin! Te ette tosiaankaan -voinut nähdä, että mies oli entinen laivastokersantti?" - -"Mahdotonta". - -"Jonkun asian selitys on usein helpommin sanottu kuin tehty. Jos -pyydettäisi teitä todistamaan, että kaksi kertaa kaksi on neljä, -niin huomaisitte sen kylläkin kiusalliseksi, vaikka olette varma -siitä. Kadun ylitsekkin voin nähdä suuren sinisen ankkurin joka oli -tatueerattu hänen kätensä ulkopuolelle. Tämä muistutti merestä. -Hän käyttäytyi sotilaallisesti ja hänellä oli ohjesäännön mukainen -poskiparta. Siinä on meillä kuva matroosista. Hän oli jotenkin -itsetietoinen henkilö, ja hänen ulkomuotonsa osoitti, että hän on -tottunut käskemään. Ettekö huomannut, miten hän piti päänsä pystyssä -ja miten hän heilutteli keppiään? Vakava, kunnioitusta herättävä, -keski-ikäinen mies -- kaikki seikkoja, jotka tekivät sen, että luulin -hänen olleen kersanttina." - -"Ihmeellistä", huudahdin minä. - -"Eipä suinkaan", sanoi Holmes, vaikka minä luulin huomaavani, että -hän ilostui minun ihmettelystäni ja ihailustani. "Juuri äsken sanoin, -ettei enää löydy rikoksellisia. Näyttää siltä kuin olisin väärässä -- -katsokaahan tätä!" Hän ojensi minulle sen kirjeen, jonka lähetti oli -jättänyt. - -"Tämähän on kauheata", huudahdin minä, luettuani sen läpi. - -"Se tuntuu todellakin tavattomalta", huomautti hän tyynesti. -"Tahtoisitteko olla hyvä ja lukea sen ääneen?" - -Kirje, jonka luin, oli seuraava: - - "Paras Mr Sherlock Holmes. - - On sattunut ruma tapaus tänä yönä n:o 3:ssa Lauriston Gardenissa - Brixton Road'in varrella. Tehdessään kierrostaan näki eräs - poliisikonstaapeleistamme tulta siellä klo 2, ja kun rakennus on - asumaton niin epäili hän, että jotakin oli hullusti. Hän tapasi - portin avoimena ja löysi kadunpuolisesta huoneesta hyvin puetun - herrasmiehen ruumiin, jonka taskussa oli visiittikortti, jossa - oli nimi Enoch J. Drebber, Cleveland, Ohio. U.S.A. Ryöväystä ei - ole tehty eikä löydy mitään, joka osottaisi, mistä syystä mies - on kuollut. Huoneessa on veripilkkuja, mutta ruumiissa ei ole - yhtään haavaa. Me emme voi ymmärtää, millä tavalla hän on tullut - asumattomaan taloon; koko asia on läpeensä arvoituksen tapainen. - Jos teillä on aikaa tulla taloon ennen klo 12, niin tapaatte - minut siellä. Jos sitävastoin ette voisi tulla, niin minä annan - teille enemmän tietoja, ja pitäisin sitä ystävyyden osoituksena, - jos tahtoisitte mainita oman mielipiteenne. - - Teidän uskollinen Tobias Gregson." - -"Gregson on etevin salapoliisi Scotland Yard'issa", huomautti -ystäväni. "Hän ja Lestrade ovat parhaat huonojen joukosta. Molemmat -ovat toimintakykyisiä ja tarmokkaita, mutta äärettömän kiintyneitä -vanhoihin tapoihinsa. He ovat kuin koira ja kissa ja kadehtivat -toisiaan yhtä paljon kuin kaksi kaunista tyttöä. Siitä tulee hauskaa, -jos molemmat ovat tämän rikoksen jälillä." - -Minua ihmetytti miten tyynesti hän voi istua ja puhella. "Mutta tässä -ei ole aikaa tuhlattavana!" huudahdin minä. "Lähetänkö noutamaan -ajuria?" - -"En tiedä huolinko koko asiasta. Minä olen suurin laiskuri mitä -löytyy -- s.t.s. toisinaan, sillä usein olen kylläkin terhakka." - -"Tämähän on juuri semmoinen tilaisuus, jota olette toivonut." - -"Paras ystäväni, mitä tämä oikeastaan liikuttaa minua? Jos esim. minä -selvittäisin koko arvoituksen, niin saisivat Gregson, Lestrade & C:o -koko kunnian, siitä syystä, etten ole virallinen henkilö." - -"Mutta hänhän pyytää teidän apuanne." - -"Niin senvuoksi, että hän tietää minun olevan itseään etevämmän, -mutta hän purisi mieluummin kielensä poikki, kuin myöntäisi sen -jonkun kolmannen henkilön kuullen. Voimmehan kuitenkin käydä -siellä katsomassa. Minä selvitän sen itselleni ja ellen mitään -muuta voittaisi niin saanpa kuitenkin nauraa kunnollisesti heidän -kustannuksellaan. Tulkaa, niin lähdemme!" - -Hän heitti päällysnutun selkäänsä sellaisella innolla, että minä -huomasin energiian seuranneen hänen edellistä tilaansa. - -"Ottakaa hattu päähänne", sanoi hän. - -"Haluatteko, että minä seuraan mukana?" - -"Kyllä! ellei teillä satu olemaan muuta tekemistä." - -Minuutti senjälkeen istuimme molemmat ajopelissä joka kulki täydellä -vauhdilla Brixton Road'ia kohden. - -Oli synkkä, sumuinen aamu ja rakennusten päädyissä riippui likaisen -keltainen sumu, joka oli kuin heijastus allaolevasta likaisesta -kadusta. Seuralaiseni oli erinomaisen hyvällä tuulella ja puheli -koko ajan Cremona-viuluista ja Stradivarius- ja Amati-viulujen -eroituksesta. Minä sitävastoin olin vaiti, sillä ikävä ilma sekä -surullinen asiamme tekivät minut alakuloiseksi. - -"Tepä ette näy tuhlaavan paljon ajatuksia juttuun, joka meillä on -käsillä", sanoin minä ja keskeytin hänen soitannollisen keskustelunsa. - -"Minulla ei vielä ole mitään tosiasioita", sanoi hän. "On suuri -erehdys, jos rupeaa tekemään teoriioja, ennenkuin on saanut kaikki -tiedot. Se vaikuttaa epäedullisesti arvostelukykyyn." - -"Kohta saatte tietonne," huomautin minä ja viittasin ulos; "tämä on -Brixton Road ja tuolla on talo, ellen erehdy." - -"Niin näkyykin olevan! Pysäyttäkää, ajaja, pysäyttäkää!" Me olimme -vielä 100 metriä paikalta, mutta hän vaati itsepäisesti, että -astuisimme pois, ja me lopetimme matkan jalan. - -Talo N:3 Lauriston Garden näytti synkältä ja runsasvaiheiselta. Se -oli yksi neljästä talosta, jotka olivat vähän matkaa poispäin itse -katulinjasta, kaksi niistä oli asuttua, toiset kaksi asumatonta. -Jälkimmäisissä oli kadullepäin kolme ikävää akkunariviä, jotka -olivat alastomat paitsi muutamia siellä täällä, joissa oli kirjoitus -"Vuokrataan." Pieni puutarha, jossa oli muutamia sairaloisia kasveja, -eroitti joka rakennuksen kadusta ja joka puutarhan läpi kulki kapea, -väriltään keltainen, nähtävästi savesta ja karkeasta hiekasta tehty -jalkakäytävä. Kaikki oli sateesta märkää ja liukasta, kun oli -satanut koko yön. Puutarhaa ympäröi kolme jalkaa paksu muuri, jonka -päällä oli puuaidotus, ja tätä muuria vastaan nojaten seisoi eräs -poliisikonstaapeli, jonka ympärillä seisoi joukko maleksijoita, jotka -kurkottivat kaulojaan ja vaivasivat silmiään siinä turhassa toivossa, -että näkisivät edes vilaukselta sitä, mitä sisällä tapahtui. - -Minä olin luullut, että Sherlock Holmes heti rientäisi sisään -alkaakseen salaisuuden tutkimisen. Mutta tämä ei läheskään näyttänyt -olevan hänen aikomuksensa. Hän käveli edestakaisin katukäytävällä -näyttäen niin suruttomalta, että se, asiain tällä kannalla ollessa, -näytti minusta melkein teeskentelyltä; hän katseli maata, taivasta, -vastapäätä olevia taloja ja muuria. Päätettyään tutkistelunsa, meni -hän hitaasti polkua myöten eli ehkä paremmin pitkin ruohoreunaa -toisella laidalla, silmät maahan luotuina. Hän seisahtui kaksi -kertaa ja kerran näin hänen hymyilevän ja huudahtavan hiljaa -tyytyväisyydestä. Kosteassa savisessa maassa oli joukko jalanjälkiä, -mutta senjälkeen kuin poliisit ja muutkin olivat kävelleet siinä -edestakaisin, en voinut ymmärtää, mitä selvää ystäväni voi saada -niistä. Minä olin kuitenkin saanut niin tavattomia todisteita hänen -huomiokykynsä terävyydestä, että en suurestikaan epäillyt, ettei hän -kykenisi näkemään paljon sellaista, jota minä en huomannut. - -Portilla tapasi meidät eräs pitkä, kalpea, pellavatukkainen mies, -joka riensi luoksemme muistikirja kädessä ja tervehti lämpimästi -ystävääni. "Oli hyvin ystävällisesti tehty, että tulitte tänne", -sanoi hän. "Minä olen jättänyt kaikki koskematta." - -"Huomioonottamatta tätä", vastasi ystäväni ja osoitti katukäytävää. -"Vaikka tästä olisi kuletettu lauma puhvelihärkiä, niin ei se olisi -pahemmin tallattu. Te olette kaiketi itse tehneet huomioita, Gregson, -ennenkuin olette sallinut tämän." - -"Minulla on ollut niin paljon tekemistä sisällä talossa", sanoi -salapoliisi vältellen. "Virkatoverini, Mr Lestrade, on myös täällä. -Minä luotin siihen, että hän tarkastaisi sen." - -Holmes katsahti minuun ja kohotti halveksien kulmakarvojaan. "Kun -täällä jo on kaksi sellaista miestä kuin te ja Lestrade, niin ei -liene minulla paljoakaan selville otettavaa", sanoi hän. - -Gregson hykersi itsetyytyväisenä käsiään. "Minä luulen, että me -olemme tehneet kaikki mitä voi tehdä", vastasi hän, "mutta tämä on -mutkikas juttu ja minä tiedän teidän pitävän sellaisesta." - -"Tulitteko te ehkä tänne ajurilla?" kysyi Sherlock Holmes. - -"En, sir." - -"Eikä Lestradekaan?" - -"Ei, sir." - -"Menkäämme sitten katsomaan huonetta." Tämän epäjohdonmukaisen -huomautuksen jälkeen menimme sisälle taloon, Gregsonin kanssa, jonka -kasvonpiirteet osoittivat suurta hämmästystä. - -Lyhyt, laudoitettu, tomuinen käytävä vei kyökkiin. Sieltä meni -kaksi ovea, toinen oikealle ja toinen vasemmalle. Toinen näistä oli -nähtävästi ollut sulettuna useita viikkoja. Toinen vei ruokasaliin, -jossa salaperäinen rikos oli tapahtunut. Holmes meni ensin sisälle ja -minä seurasin perässä sellaisen tunteen painostamana, jonka kuolema -aina vaikuttaa. - -Se oli suuri nelikulmainen huone, joka näytti vieläkin suuremmalta -siksi, että se oli kalustamaton. Seiniä koristi huonot, loistavan -väriset seinäpaperit ja nämä olivat useista kohdin kosteuden -tahraamat ja siellä täällä riippui irtirevittyjä kaistaleita, jotka -jättivät keltaisen rappauksen paljaaksi. Vastapäätä ovea oli korea, -avonainen uuni, joka oli varustettu jäljitellystä marmorista tehdyllä -askeleella. Tämän nurkalla oli kiinnitettynä punaisen vahakynttilän -palanen. Ainoa akkuna, joka löytyi, oli niin likainen, että huoneessa -oli puolihämärä, joka teki kaikki likaisenharmaan näköiseksi, ja sitä -lisäsi vielä paksu tomukerros. - -Kaikki nämä yksityisseikat huomasin vasta myöhemmin. Sillä hetkellä -kiinnitti minun huomiotani ainoastaan hirveä, liikkumaton olento, -joka makasi pitkänään lattialla ja tuijotti likaseen kattoon -ilmeettömin, avonaisin silmin. Se oli 43-44 vuotiaan, keskikokoisen, -leveäharteisen miehen ruumis, jolla oli kihara tukka ja sänkiparta. -Hän oli puettuna pitkään hännystakkiin ja hienoihin liiveihin, -vaaleisiin housuihin ja lumivalkeisiin kalvosimiin ja kaulukseen. -Hieno, harjattu silinterihattu seisoi vieressä lattialla. Hänen -kätensä olivat nyrkissä ja käsivartensa ylösnostetut ja jalat olivat -kiertyneet toistensa ympäri, aivan kuin hänen kuolinkamppauksensa -olisi ollut tuskallinen. Hänen jäykistyneet kasvonpiirteensä -osoittivat kauhua ja vihaa. Hänen ilkeät, hirveästi vääntyneet -kasvonsa, matala otsansa, tylppä nenänsä ja eteentyöntyvä alaleukansa -antoivat kuolleelle merkillisen, apinamaisen muodon, jota näköä vielä -lisäsi ruumiin luonnoton asento. Monta kertaa olen nähnyt kuoleman, -vaan milloinkaan se ei ole tuntunut niin kamalalta kuin tässä -pimeässä, kurjassa huoneessa Brixton Road'in varrella. - -Ovella seisoi Lestrade, laihana ja notkeana kuin kärppä ja tervehti -meitä. - -"Tämä juttu tulee kyllä herättämään huomiota, sir", huomautti hän. -"Se voittaa kaikki, joita olen ennen kokenut, enkä minä ole mikään -eilisen teiren poika." - -"Siinä ei ole mitään johtolankaa", sanoi Gregson. - -Sherlock Holmes lähestyi ruumista, polvistui sen viereen ja tutki -sitä tarkasti. "Oletteko varma siitä ettei löydy mitään haavoja?" -kysyi hän osoittaessaan useita veripilkkuja, jotka värjäsivät lattian. - -"Täydellisesti!" huudahtivat molemmat salapoliisit. - -"Siinä tapauksessa on veri tullut toisesta henkilöstä -- luultavasti -murhaajasta, jos nyt murha olisi tapahtunut. Tämä muistuttaa -tapahtumista van Jensen'in kuolemasta Utrecht'issa vuonna '34. -Muistatteko sen tapauksen, Gregson?" - -"En, sir." - -"Tutkistelkaa sitä sitten -- se teidän on tosiaankin tehtävä. Ei -mikään ole uutta auringon alla. Kaikki on tapahtunut kerran ennen." - -Puhuessaan hän kopeloi nopeasti käsillään joka kohtaa, hän -tunnusteli, painoi, avasi nappeja ja tutki ja koko ajan oli hänen -silmissään sama hajamielinen ilme, jonka jo ennen olin havainnut. -Tutkiminen tapahtui niin nopeasti, että sitä tuskin voi aavistaa, -kuinka huolellisesti se kävi. Lopuksi hän haistoi kuolleen huulia ja -tarkasti sitten hänen kiiltonahkakenkiensä anturat. - -"Oletteko siirtäneet häntä?" kysyi hän. - -"Ei enempää kuin tarkastuksemme vaati." - -"Nyt voitte viedä hänet ruumishuoneeseen", sanoi hän. "Enempää emme -tarvitse häntä." - -Gregsonilla oli käsillä paarit ja neljä miestä. Ne tulivat hänen -käskystään sisälle ja veivät ruumiin pois. Kun he nostivat sen, niin -putosi eräs sormus lattialle ja vieri jonkun matkaa. Lestrade otti -sen ylös ja tuijotti hämmästyneenä siihen. - -"Tässä leikissä on mukana joku nainenkin!" huudahti hän. "Tässä on -naisen vihkimäsormus." - -Puhuessaan näytti hän sormuksen meille kämmeneltään. Me kokoonnuimme -kaikki hänen ympärilleen ja katselimme sitä. Ei ollut pienintäkään -epäilystä siitä, ettei tämä yksinkertainen kultasormus joskus ollut -koristanut morsiamen sormea. - -"Tämä tekee asian sekavammaksi", sanoi Gregson. "Ja Jumala tietää, -että se jo ennaltaankin oli kyllin sekava." - -"Oletteko varma, ettei se sen sijaan tee asiaa yksinkertaisemmaksi", -huomautti Holmes. "Ei se hyödytä mitään, että seisoo ja töllistelee -siihen. Mitä löysitte hänen taskuistaan?" - -"Tässä on kaikki", sanoi Gregson ja osoitti sormellaan muutamia -esineitä, jotka olivat kasassa alimmalla rapun astimella. - -"Kultakello n:o 97,163 Barrand'ilta Lontoosta. Painavat ja vankat, -kultaiset perät. Vapaa-muurarimerkillä varustettu kultasormus. -Kultainen rintaneula -- rubiinisilmäinen verikoiran pää. -Käyntikorttikirja venäläisestä nahasta, sisältäen korttia nimellä -Enoch J. Drebber, Cleveland, sopii E.J.D:hen alusvaatteissa. Kukkaro -puuttuu, mutta taskussa on 7 puntaa 13 shillingiä pieniä rahoja. -Taskupainos Boccaccio'n 'Decameronea' Joseph Stangerson'in nimi -kansilehdellä. Kaksi kirjettä -- toinen osoitettu E.J. Drebberille ja -toinen Joseph Stangersonille." - -"Millä osoitteella?" - -"American Exchange, Strand -- post -- restante. Molemmat ovat -Guionin höyrylaivayhtiöltä ja huomauttavat heidän höyrylaivojensa -lähtöajoista Liverpoolista. Arvattavasti aikoi onneton palata -New-York'iin." - -"Oletteko kyselleet Stangersonia?" - -"Sen tein heti, sir", sanoi Gregson. "Minä olen lähettänyt -ilmoituksen kaikkiin sanomalehtiin ja yksi miehistäni on mennyt -American Exchang'iin, mutta ei ole vielä palannut." - -"Oletteko kirjoittanut Cleveland'iin?" - -"Me sähkötimme aamulla." - -"Miten kirjoititte sähkösanoman?" - -"Me ilmoitimme yksinkertaisesti kaikki seikat ja sanoimme, että -olimme kiitolliset minkälaisista tiedoista hyvänsä, jotka voivat -meitä hyödyttää." - -"Te ette pyytänyt tietoa mistään erityisestä kohdasta, jota piditte -tärkeänä!" - -"Kysyin vaan Stangersonia." - -"Eikö mitään muuta? Eikö ole mitään asiaa, josta tämä juttu voisi -riippua? Ettekö aijo sähköittää enempää?" - -"Olen sanonut kaikki, joka minulla on sanottavaa," sanoi Gregson -loukatun näköisenä. - -Sherlock Holmes naurahteli itsekseen ja aikoi juuri tehdä jonkun -huomautuksen, kun Lestrade, joka oli ollut sisällä huoneessa, sillä -aikaa kun tämä keskustelu tapahtui eteisessä, äkisti tuli ulos -hykertäen käsiään kehuskelevan ja itsetyytyväisen näköisenä. - -"Mr Gregson", sanoi hän, "minä olen juuri tehnyt huomion, joka -varmaankin olisi jäänyt tekemättä, ellen minä olisi tutkinut seiniä -niin tarkoin." - -Pienen miehen silmät loistivat, kuin hän puhui, ja hän oli nähtävästi -äärettömän ihastunut siitä, että oli voittanut yhden pisteen -virkaveljestään, vaikka hän koetti peittää sitä. - -"Tulkaa mukaan", sanoi hän ja kääntyi takaisin huoneeseen, jonka ilma -tuntui käyneen puhtaammaksi, senjälkeen kun kamala vieras oli viety -pois. "Asettukaa nyt tähän!" - -Hän sytytti tulitikun ja piti sitä lähellä seinää. - -"Katsokaa tätä!" huudahti hän voitonriemuisena. - -Olen jo huomauttanut, että seinäpaperi oli lähtenyt irti toisin -paikoin. Nurkasta oli suuri palanen pudonnut pois ja jättänyt -neliön keltaiseen rappaukseen. Tämän alan poikki oli kirjoitettu -veripunaisilla kirjaimilla yksi ainoa sana: - - RACHE. - -"Mitä tästä sanotte?" huudahti salapoliisi niinkuin näyttäjä -näyttelynsä edessä. "Tämä jäi näkemättä siitä syystä, että se oli -huoneen pimeimmässä osassa eikä kukaan ajatellut sitä tarkastaa. -Murhaaja on kirjoittanut sen omalla verellään. Katsokaa tänne miten -se on juossut pitkin seinää! Tämä todistaa, ettei itsemurha ole -tapahtunut. Miksi hän valitsi tämän nurkan kirjoittaessaan? Sen minä -selvitän teille. Kun tuo kynttilä uunilla oli sytytetty, oli tämä -nurkka valoisin eikä pimein huoneessa." - -"Ja mitä se todistaa, nyt kun olette löytänyt sen?" kysyi Gregson -epäilevästi. - -"Mitä se todistaa? Se todistaa, että murhaaja on aikonut kirjoittaa -Rachel, mutta häntä on häiritty, ennenkuin hän on ehtinyt lopettaa. -Muistakaa minun sanani, kun tämä juttu tulee selväksi, niin saatte -nähdä, että joku nainen nimeltä Rachel on ollut tekemisissä sen -kanssa. Te voitte mielellänne nauraa, Mr Sherlock Holmes. Kyllä te -olette terävä ja taitava mies, mutta kun kaikki käy ympäri, niin on -kuitenkin vanha vanhin." - -"Pyydän anteeksi," sanoi ystäväni, joka oli suututtanut pienen -miehen purskahtamalla nauruun. "Tämän keksiminen on kyllä teidän -ansionne ja, niinkuin te sanotte, on se selvästi toisen osanottajan -kirjoittama. Minä en vielä ole ehtinyt tarkastaa tätä huonetta, vaan -teidän luvallanne teen sen nyt." - -Puhuessaan otti hän taskustaan mittanauhan ja suuren, pyöreän -suurennuslasin. Näiden kahden esineen kanssa käveli hän ympäri -huoneessa; toisinaan hän seisahtui, toisinaan painui hän polvelleen -ja vieläpä kerran vatsalleenkin. Hän tuntui olevan niin innostunut -työhönsä, että näytti unohtaneen meidän läsnäolomme, sillä hän -puheli hiljaa itsekseen ja toisinaan hän huudahti, vaikeroi ja -vihelsi, ääniä, jotka ilmaisivat tyytyväisyyttä ja toivoa. Kun -katselin häntä, niin muistutti hän tavattomasti täysiveristä, hyvin -opetettua kettu koiraa, joka syöksyy edestakaisin pensaikon lävitse, -vaikeroiden innoissaan, kunnes taas löytää oikeat jäljet. Hän jatkoi -tarkastustaan noin 20 minuuttia, mitaten suurimmalla tarkkuudella -välimatkat jälkien välillä, jälkien, joita minun oli mahdoton nähdä, -ja käyttäen mittanauhaansa myöskin seinillä samalla selittämättömällä -tavalla. Yhdestä kohdasta lattialla kokosi hän vähän harmaata tomua -ja pani sen varovasti kirjekuoreen. Lopuksi hän tarkasti sanan -seinällä mitä tarkimmin suurennuslasilla ja tutki jokaisen kirjaimen -erittäin tarkoin. Tämän tehtyään näytti hän olevan tyytyväinen ja -pisti mitan ja lasin taskuunsa. - -"Sanotaan, että 'nero on kyky vaivata itseään äärettömästi.' Se on -tyhmä määritelmä, vaan se soveltuu salapoliisin ammattiin." - -Gregson ja Lestrade olivat katselleet amatöörivirkaveljensä -manöövereitä suurella uteliaisuudella, mutta myöskin halveksien. -Nähtävästi eivät he kyenneet ymmärtämään sitä tosiseikkaa, jonka minä -aloin käsittää, nimittäin, että kaikki Sherlock Holmesin pienimmätkin -teot tähtäsivät samaa määrättyä päämäärää kohti. - -"Mitä te arvelette asiasta?" kysyivät molemmat. - -"Jos minä rohkenisin auttaa teitä niin veisin teiltä kunnian", -huomautti ystäväni. "Te näytätte tulevan niin hyvin toimeen -yksinänne, että olisi synti häiritä teitä." Hänen sanansa kuuluivat -ilkkuvilta. "Jos te tahtoisitte antaa minulle tietoja siitä, miten -asia edistyy," jatkoi hän, "niin pitäisin itseäni onnellisena -voidessani auttaa teitä minkä voin. Sillä aikaa haluaisin puhutella -sitä poliisikonstaapelia, joka löysi ruumiin. Voitteko antaa minun -saada hänen osoitteensa?" - -Lestrade katsoi muistikirjaansa. "John Rance", sanoi hän. "Hän on -vapaa nyt. Hän asuu 46 Andley Court, Kennington Park gate." - -Holmes kirjoitti muistiin osoitteen. - -"Tulkaa nyt, tohtori," sanoi hän, "niin lähdemme hakemaan häntä. Minä -mainitsen muutamia asioita, jotka voivat olla teille apuna tässä -jutussa", jatkoi hän molemmille salapoliiseille. "On tehty murha ja -murhaaja on mies. Hän on yli 6 jalkaa pitkä ja parhaassa ijässään; -hänellä on pituuteensa verraten pienet jalat ja käyttää painavia, -leveitä saappaita ja polttaa Trichinopoly sikaareita. Hän tuli tänne -uhrinsa kanssa 4 pyöräisissä ajopeleissä, joita veti hevonen, jolla -oli 3 vanhaa kenkää ja vasemmassa etujalassa uusi. Murhaaja on -punakka ja hänen oikean kätensä kynnet ovat tavattoman pitkät. Tässä -on vaan muutamia osoituksia, mutta ehkä ne voivat olla teille avuksi." - -Gregson ja Lestrade katselivat toisiinsa epäilevin silmäyksin. - -"Jos tämä mies on murhattu, niin mitenkä se on tapahtunut?" kysyi -jälkimmäinen. - -"Myrkkyä", sanoi Holmes lyhyesti ja lähti kulkemaan. "Vielä yksi -asia, Lestrade", lisäsi hän ja kääntyi ovelta. "'Rache' on saksaa -ja merkitsee 'kosto'! siis ei kannata tuhlata aikaa hakemalla Miss -Rachelia". - -Tällä hyvästijätöllä hän lähti ja jätti molemmat kiistaveljet -seisomaan hämmästyksestä mykkinä. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Mitä John Rance tiesi kertoa. - - -Kello oli yksi, kun lähdimme n:o 3:sta Lauriston Garden'issa. Menimme -lähimmälle sähkösanoma-asemalle ja Sherlock Holmes lähetti sieltä -pitkän sähkösanoman. Senjälkeen kutsui hän erään ajurin ja käski -tämän ajaa siihen osoitteeseen, jonka Lestrade oli ilmoittanut. - -"On aina parasta hankkia itse tiedot", huomautti hän; "itse asiassa -on minulla koko juttu selvillä, mutta joka tapauksessa on parasta -ottaa tietoja niin paljon, kun voi saada". - -"Te hämmästytätte minut, Holmes", sanoin minä. "Mutta te ette -kuitenkaan ole niin varma kaikista yksityisseikoista, kuin olitte -olevinanne?" - -"Niistä on mahdoton erehtyä", sanoi hän. "Ensimäinen, jonka huomasin, -oli se, että jotkut nelipyöräiset ajopelit olivat tehneet kahdet -jälet aivan jalkakäytävän viereen. Koko viikolla ei ole satanut muuta -kuin viime yönä, joten niiden pyörien, jotka tekivät niin syvät -uurteet maahan, on täytynyt käydä siellä yöllä. Myöskin löysin merkit -hevosen kengistä ja näistä oli yksi paljon terävämpi kuin toiset -kolme; se todistaa, että hevosella oli yksi uusi kenkä. Kun nyt siis -ajoneuvot ovat olleet siellä, senjälkeen kun on alkanut sataa eikä -aamulla -- Gregson vakuutti minulle sen --, niin seuraa siitä, että -ne ovat käyneet yöllä ja siksi tuoneet molemmat henkilöt sinne." - -"Tämä tuntuu perin yksinkertaiselta", sanoin minä, "mutta nyt miehen -pituudesta?" - -"Niin, miehen pituus voidaan 9:ssä tapauksessa 10:stä laskea hänen -askeltensa pituudesta. Tämä on hyvin yksinkertainen lasku, vaan ei -hyödytä ollenkaan että vaivaan teitä numeroilla. Minä löysin miehen -jälet sekä savessa ulkona että sisältä tomusta. Sen lisäksi olin -tilaisuudessa tarkistamaan laskuni. Kun ihminen kirjoittaa seinälle -niin kirjoittaa hän vaistomaisesti silmiensä tasalla. Tämä kirjoitus -oli 6 jalkaa lattiasta. Koko juttuhan oli oikeastaan leikintekoa." - -"Entä hänen ikänsä?" kysyin minä. - -"Jos mies voi ottaa neljä ja puoli jalkaa pitkiä askeleita ilman -pienintäkään ponnistusta, niin ei hän juuri voi olla vanha eikä -kuihtunut. Tämä oli erään vesilätäkön leveys puutarhatiellä, josta -hän oli astunut ylitse. Kiiltonahkakengät olivat menneet ympäri -ja saappaat olivat hypänneet ylitse. Minä sovitan ainoastaan -jokapäiväiseen elämään muutamia niistä määräyksistä, joita -suosittelin siinä artikkelissa. Onko jotakin muuta, jota ette -ymmärrä?" - -"Kynnet ja Trichinopoly-sikaari", ehdotin minä. - -"Sana seinällä oli kirjoitettu miehen etusormella, joka oli kastettu -hänen omaan vereensä. Suurennuslasini näytti, että rappaus oli -raapiintunut, kun hän kirjoitti. Tämä ei olisi tapahtunut, jos -hänellä olisi ollut lyhyet kynnet. Minä kokosin vähän tuhkaa, joka -oli pudonnut lattialle. Se oli väriltään tummaa ja suomuksista -- -sellaista tuhkaa tulee ainoastaan Trichinopoly-sikaarista. Minä -olen erikoisesti tutkinut sikaarin tuhkaa -- vieläpä kirjoittanut -artikkelinkin siitä. Minä luulen kykeneväni tuhasta määräämään -jokaisen tunnetun sikaari- ja tupakkalajin. Juuri semmoisissa -yksityisseikoissa eroaa taitava salapoliisi sellaisista kuin Gregson -ja Lestrade." - -"Ja hänen punakka naamansa?" kysyin minä. - -"Se oli ainoastaan arvaaminen, vaikka minä en epäile, että minulla on -oikein. Mutta jutun tällä kannalla ollessa ette saa kysellä minulta -enempää." - -Minä vein käden otsalleni ja sanoin: "Kaikki pyörii päässäni ja -jota enemmän ajattelen asiaa sitä vaikeammalta se tuntuu. Kuinka -voivat nämä kaksi miestä -- jos heitä nyt oli kaksi -- tulla sisälle -asumattomaan taloon? Mihin ajaja on hävinnyt? Kuinka voi mies -pakottaa toisen ottamaan myrkkyä? Mistä veri on tullut? Millä tavalla -tuli naisen sormus sinne? Ja, ennen kaikkea, miksi kirjoitti murhaaja -saksalaisen sanan Rache seinälle, ennenkuin lähti pois? Minä myönnän, -etten voi keksiä mitään teoriiaa, joka sopisi näihin kaikkiin -tosiseikkoihin." - -Seuralaiseni hymyili hyväksyvästi. - -"Te olette lyhyesti maininneet kaikki vaikeudet", sanoi hän. "Vielä -on paljon pimeyden peitossa, mutta pääasiassa on kaikki minulle -selvillä. Lestraden löytö oli aivan yksinkertaisesti viekkaus -johdattaakseen poliisia väärille jälille koettaen saada heitä -ajattelemaan sosialisteja ja salaisia seuroja. Huomasitteko että -suuri 'A' oli kirjoitettu saksalaisella tavalla. Oikea saksalainen -kirjoittaa sen aina latinaksi ja tämän perusteella voimme varmuudella -sanoa, ettei tämä ollut saksalaisen kirjoittama, vaan kömpelön -jäljittelijän, joka on liioitellut sen. Se oli ainoastaan temppu, -jolla koetettiin eksyttää takaa ajajat. Tehän tiedätte, että noita -menettää sädekehänsä, kun hän on selvittänyt temppunsa, ja jos minä -näytän temppuni, niin tulette te siihen päätökseen, että minä olen -tavallinen kuolevainen." - -"Sitä en milloinkaan tule tekemään", huudahdin minä. "Te olette -saattanut ammattinne niin lähelle tiedettä, kuin se koskaan voi -tulla." - -Ystäväni punastui tyytyväisyydestä kuullessaan minun sanani ja -nähdessään sen vakavuuden, jolla olin sanonut sanani. Olen jo ennen -maininnut, että hän oli yhtä herkkä imartelulle, kun oli puhe hänen -ammatistaan, kuin nuori tyttö kuullessaan kauneudestaan. - -"Sanon teille vielä erään asian", jatkoi hän. "Kiiltonahkakengät ja -saappaat tulivat samoissa ajoneuvoissa ja kävelivät polkua myöten -kuin hyvät ystävät ainakin -- luultavasti käsikoukussa. Kun he -olivat tulleet sisälle, niin kävelivät he edestakaisin huoneessa, -eli oikeammin, kiiltonahkakengät seisoivat alallaan ja saappaat -kävelivät edestakaisin. Sen voin nähdä tomussa ja sitäpaitsi -näin, että sitämukaa, kuin jälkimäiset kävelivät, tuli omistaja -yhä kiihtyneemmäksi. Tämä näkyi siitä että askelten pituus eneni. -Hän puhui koko ajan, saattoi itsensä vähitellen raivoon ja sitten -tapahtui murhenäytelmä. Nyt olen kertonut kaikki, mitä tiedän; kaikki -loppu on arvaamisia ja olettamuksia. Meillä on kuitenkin hyvä pohja, -jolle rakentaa. Kiiruhtakaamme, sillä minä aijon Hallé'n konserttiin -iltapuolella kuulemaan Norman-Neruda'a." - -Tämä puhelu tapahtui silläaikaa, kun vaunut vierivät likaisilla -kaduilla ja pimeillä kujilla. Pimeimmässä ja likaisimmassa kaikista -seisahtui ajaja. "Tuolla on Audley Court", sanoi hän ja osoitti -erästä aukkoa likaisten tiilirakennusten välissä. "Minä odotan, -kunnes te tulette takaisin." - -Audley Court ei ollut mikään hauska paikka. Kapea aukko johti -kivitetylle pihalle, jota ympäröi joukko kurjia rakennuksia. Me -kiipeilimme varovasti likaisten lapsiryhmien välitse ja pujottelimme -pyykkinuorien alta, joilla riippui puolipuhtaita alusvaatteita, -kunnes tulimme n:o 46:een, jonka ovea koristi pieni messinkilevy, -jolle oli kaiverrettu nimi Rance. Kysymykseemme saimme vastaukseksi, -että konstaapeli oli vielä sängyssä, ja meidät pyydettiin pieneen -vierashuoneeseen odottamaan, kunnes hän ehtisi pukeutua. - -Vähän ajan kuluttua tuli hän sisään ja näytti olevan suutuksissaan -siitä, että häntä oli häiritty. "Minä jätin raporttini -poliisikonttooriin", sanoi hän. - -Holmes otti esille 10-shillingin rahan ja leikki sen kanssa. "Meistä -olisi ollut hauskaa kuulla se teiltä itseltänne", sanoi hän. - -"Suurimmalla mielihyvällä kerron kaikki, mitä tiedän", vastasi -konstaapeli silmät luotuina pieneen kultarahaan. - -"Kertokaa kaikki siinä järjestyksessä, kuin se tapahtui." - -Rance istuutui jouhisohvaan ja rypisti kulmansa, ikäänkuin hän olisi -päättänyt, ettei hän jätä mitään pois kertomuksestaan. - -"Minä alotan alusta", sanoi hän. "Virantoimitukseni kestää klo -10:stä illalla klo 6:teen aamulla. Kello 11 oli tappelu 'Valkoisessa -sydämmessä', mutta muuten oli kaikki rauhallista. Klo 1 alkoi sataa -ja minä tapasin Harry Murcherin -- hänet, jolla on paikkansa Holland -Grovella -- ja me seisoimme puhellen vähän aikaa Henriettekadulla. -Vähän ajan päästä, noin klo 2:n tienoissa, arvelin että voin käydä -katsomassa Brixton Road'illa, oliko kaikki, niinkuin piti. Oli kovin -likaista ja yksinäistä. En tavannut yhtään sielua koko matkalla -vaan parit ajopelit ajoivat ohi. Minä kävelin hiljalleen alaspäin -ja tuumin itsekseni, miten hyvältä yksi gintoti maistuisi, kun -yhtäkkiä huomasin tulentuikkeen siitä talosta. Minä tiesin, että -kaksi rakennusta Lauriston Garden'issa olivat asumatta, kun ei niiden -omistaja ollut korjauttanut lokaviemäreitä, vaikka viimeinen asukas -oli kuollut lavantautiin. Minä seisoin kuin puusta pudonnut, kun näin -tulen akkunasta, ja epäilin heti, että jotakin oli hullusti. Kun -tulin portille --" - -"Seisatuitte te ja menitte takaisin puutarhan portille", keskeytti -Holmes. "Minkätähden teitte sen?" - -Rance hypähti ja tuijotti äärettömällä hämmästyksellä häneen. - -"Se on totta, sir", sanoi hän, "vaan kuinka te sen voitte tietää, -se menee yli minun ymmärrykseni. Niin, nähkääs, kun minä tulin ylös -portille, niin oli niin hiljaista ja kolkkoa, että minä tuumin, ettei -olisi vahinko, jos saisi jonkun mukaansa. Minä en pelkää mitään tällä -puolen haudan, vaan minä ajattelin, että se ehkä oli se lavantautiin -kuollut joka oli tullut takasin tarkastaakseen likaviemäreissä, -mikä hänet oli tappanut. Tämä vähän niinkuin pelotti minua ja minä -menin takaisin puutarhan portille nähdäkseni jos Murcherin lyhty -oli näkyvissä, mutta ei hänestä eikä kenestäkään muusta näkynyt -jälkeäkään." - -"Ettekö nähnyt ketään kadulla?" - -"En sieluakaan, sir, en edes kissaakaan. Silloin minä rohkasin -mieleni, käännyin takasin ja avasin portin. Kaikki oli hiljaa, -niin että minä menin sisään huoneeseen, jossa tuli oli. Punainen -vahakynttilä lekutti uunilla, ja sen valossa minä näin -- -- --" - -"Niin, minä tiedän, mitä te näitte. Te kulitte ympäri huonetta useita -kertoja, te laskeusitte polvillenne ruumiin viereen ja sitten te -menitte pois ja koetitte kyökin ovea ja sitten --" - -John Rance hyökkäsi pystyyn pelästyneenä ja katseli epäilevästi -ystävääni. "Missä te olitte piilossa, kun te voitte nähdä kaikki?" -huudahti hän. "Te näytätte tietävän koko joukon enemmän, kun teidän -pitäisi." - -Holmes nauroi ja heitti käyntikorttinsa pöydälle. "Elkää viitsikö -vangita minua murhasta", sanoi hän. "Minä olen yksi koirista enkä -kettu; Mr Gregson ja Mr Lestrade vastaavat siitä. Mitä teitte sitten?" - -Rance istuutui jälleen, näyttäen yhä kuitenkin epäluuloiselta. "Menin -takasin portille ja annoin merkin pillilläni. Silloin tulivat Murcher -ja pari muuta paikalle". - -"Oliko katu silloin tyhjä?" - -"Oli melkein", vastasi Rance. - -"Mitä tarkoitatte sillä?" - -Konstaapelin naama vetäytyi leveään irvistykseen. "Minä olen nähnyt -monta juopunutta aikanani", sanoi hän, "mutta en ainoatakaan niin -täynnä kuin se raukka oli. Hän seisoi puutarhan portilla, kun minä -tulin ulos, nojautuen aitaa vastaan ja lauloi täyttä kurkkua laulua -'Columbian uusi lippu' tai jotakin sen tapaista. Hän ei voinut -seisoakkaan yksinään ja vielä vähemmän auttaa ketään muuta." - -"Minkälainen mies se oli?" kysyi Sherlock Holmes. - -John Rance tuntui suuttuvan tästä keskeytyksestä. "Hän oli hyvin -humalaisen lainen mies", vastasi hän. "Ellei meillä olisi ollut niin -paljon tekemistä, niin olisi mies varmaan saanut ryömiä putkaan." - -"Hänen kasvonsa, hänen vaatteensa -- ettekö te huomannut, minkä -näköinen mies oli?" keskeytti Holmes kärsimättömästi. - -"Luulisinpa kyllä, että huomasin sen, kun minun oli pakko auttaa -hänet jaloilleen -- minun ja Murcherin yhdessä. Se oli pitkä, -punainen otus, toinen puoli naamaa peitossa --" - -"Se riittää," huudahti Holmes. "Mihin hän lähti?" - -"Meillä oli kylliksi työtä, ettemme joutaneet katsomaan, mihin hän -hävisi", sanoi Rance jurosti. "Lyönpä vetoa siitä, että hän lopuksi -hoippuroi kotiinsa." - -"Kuinka hän oli puettu?" - -"Ruskeaan takkiin." - -"Oliko hänellä ruoska kädessään?" - -"Ruoska? Ei!" - -"Sen on hän varmaan jättänyt jälkeensä", mutisi seuralaiseni. -"Kuulitteko tai näittekö jotakin vaunua senjälkeen?" - -"En, sir." - -"Tuossa saatte 10 shillingiä", sanoi Holmes, nousten ylös ottaen -hattunsa. "Pelkään, Rance ettette koskaan ylene virassa. Teidän -pitäisi käyttää päätänne enemmän eikä pitää sitä ainoastaan -koristuksena. Sinä yönä olisitte voinut yletä. Mies, joka teillä oli -käsissänne, on sama, jolla on käsissään avain koko salaisuuteen, -ja hän on se, jota me etsimme. Ei kannata kiistellä, minä vakuutan -teille, että asia on niin. Tulkaa, tohtori, niin lähdemme." - -Me lähdimme ajurin luo ja jätimme konstaapelin epäluuloisena, ja -nähtävästi hiukan peloissaan. - -"Sellainen aasi!" sanoi Holmes kiukustuneena, kun me ajoimme kotiin. -"Ajatelkaa toki, kun miehellä on semmoinen tilaisuus, eikä osaa -käyttää sitä hyväkseen." - -"Minä en vieläkään ymmärrä. Kuvaus miehestä, joka oli humalassa, on -tosin yhtäpitävä sen käsityksen kanssa, joka teillä on murhaajasta. -Mutta minkätähden hän tuli takasin taloon sieltä kerran lähdettyään? -Eiväthän rikokselliset tavallisesti käyttäydy sillä tavalla?" - -"Sormus, tohtori, sormus! Sen tähden hän tuli takaisin. Ellemme saa -häntä käsiimme muulla tavalla, niin voimme käyttää sormusta syöttinä. -Minun täytyy saada hänet kiinni. Tohtori -- minä lyön vetoa 2 yhtä -vastaan siitä, että saan hänet käsiini. Minun täytyy kiittää teitä, -sillä ilman teitä en ehkä olisi tullut osalliseksi yhdestä hauskimpia -tapauksia koko virka-ajallani. Syökäämme nyt aamiaista ja lähtekäämme -sitten kuulemaan Norman-Nerudaa. Hänen soittonsa on mainiota. Mikä -Chopinin pienistä kappaleista se olikaan, jonka hän soittaa niin -loistavan hyvin? Tra-la-la-la." - -Hän nojautui taaksepäin vaunuissa ja liverteli kuin leivonen. Minä -mietiskelin ihmissielun monipuolisuutta. - - - - -VIIDES LUKU. - -Ilmoitus hankkii meille vierailun. - - -Aamu oli ollut niin rasittava heikolle terveydelleni, että minä -olin aivan uupunut, kun tulimme kotiin. Kun Holmes oli lähtenyt -konserttiin, niin minä laskeusin sohvalle nukkuakseni pari tuntia. -Vaan se oli turhaa yrittääkkään. Minä olin liian kauhuissani siitä, -mitä oli tapahtunut; mitä ihmeellisimmät ajatukset ja arvelut -risteilivät aivoissani. Joka kerran kun suljin silmäni, näin edessäni -murhatun miehen apinan näköiset, vääristyneet kasvot. Se vaikutelma, -jonka nämät kasvot olivat tehneet minuun, oli niin kauhea, että minun -oli vaikea tuntea muuta kuin kiitollisuutta sitä kohtaan, joka oli -toimittanut niiden omistajan pois maailmasta. Jos milloinkaan mitkään -kasvot ovat osoittaneet kurjimpia paheita, niin olivat ne Enoch J. -Drebberin. Minä käsitin kuitenkin, että lain täytyy kulkea tietänsä, -ja ettei uhrin kunnottomuus ollut mikään puolustus lain edessä. - -Jota enemmän minä ajattelin, sitä vähemmän todenmukaiseksi kävi -ystäväni otaksuma, että mies olisi myrkytetty. Minä muistin, että hän -oli haistanut ruumiin huulia, enkä epäillyt vähintäkään, ettei hän -olisi huomannut jotakin, joka antoi tukea tälle käsitykselle. Jos ei -myrkkyä kuitenkaan olisi käytetty, niin mikä sitten oli syynä miehen -kuolemaan, kun ei mitään haavoja eikä kuristuksen jälkiä löytynyt? -Mutta taaskin, kenen verta se oli, jota oli räiskynyt ympäri -lattiata? Ei ollut mitään jälkiä taistelusta eikä uhrilla ollut -mitään asetta, jolla hän olisi voinut haavoittaa vastustajaansa. -Minä tunsin, että uni oli mahdottomuus sekä Holmesille että minulle, -niinkauan kuin nämä kysymykset olivat vastausta vailla. Hänen tyyni, -tyytyväinen käytöksensä sai minut vakuutetuksi siitä, että hänellä -oli joku teoriia, joka selvitti kaikki tosiasiat, mutta minun oli -mahdoton ymmärtää, minkälainen se oli. - -Hän tuli hyvin myöhään kotiin, -- niin myöhään, että minä ymmärsin, -ettei hän ollut voinut olla konsertissa koko aikaa. Päivällinen oli -jo pöydässä, ennenkuin hän saapui. - -"Se oli erinomaista", sanoi hän istuutuessaan. "Muistatteko mitä -Darwin sanoo? Hän väittää, että kyky synnyttää ja käsittää säveliä -oli ihmissuvussa jo, ennenkuin puhe keksittiin. Ehkä se on syynä -siihen, että me olemme herkkiä niille. Meidän sieluissamme löytyy -ehkä hämäriä muistoja niiltä pimeiltä vuosisadoilta, jolloin -maapallomme vielä oli kätkyessään." - -"Se on suuri ajatus", huomautin minä. - -"Meidän ajatustemme täytyy olla suuria niinkuin luonto, jos niiden -pitää kyetä selvittämään sitä", vastasi hän. "Miten on teidän -laitanne? Te ette voi hyvin. Murha Brixton Road'illa on pelottanut -teitä." - -"Niin, sehän se on", vastasin minä. "Seikkailujeni jälkeen -Afghanistanissa olisi minun pitänyt olla karaistuneempi. Maiwandin -luona näin miten omia tovereitani hakattiin kappaleiksi enkä -menettänyt malttiani." - -"Minä ymmärrän. Se on tämän asian salaperäisyys, joka kiihottaa -mielikuvitusta; siinä, jossa mielikuvitus ei ole mukana, ei ole -mitään hätää. Oletteko nähnyt iltalehden?" - -"En." - -"Siinä on jotenkin hyvä selonteko asiasta. Vihkimäsormuksesta, joka -putosi lattialle ei siinä mainita mitään, ja se oli hyvä." - -"Miten niin?" - -"Lukekaa tämä ilmoitus", vastasi hän. "Minä lähetin heti aamulla sen -kaikkiin sanomalehtiin." - -Hän heitti sanomalehden minulle ja minä silmäsin läpi sen -ilmoituksen, jonka hän oli näyttänyt. Se oli ensimäinen ilmoitus -päällekirjotuksen "Talteen otettu" alla! "Aamulla", kuului se, -"löydettiin Brixton Road'illa 'Valkoinen sydän' nimisen ravintolan -ja Holland Groven välillä sileä kultasormus. Sen voi periä Tri -Watson'ilta, 221 B Baker Street, klo 8 ja 9 välillä tänä iltana." - -"Suokaa anteeksi, että käytin teidän nimeänne", sanoi Holmes. "Jos -minä olisin käyttänyt omaani, niin olisi joku noista houkkioista -tuntenut sen ja tarttunut asiaan." - -"Se ei tee mitään", vastasin minä. "Mutta jos joku tulee kysymään -sitä, niin ei minulla olekkaan sormusta." - -"Onpa kyllä", sanoi hän ja antoi minulle sellaisen. "Se on hyvä -kylläkin; hyvänlainen jäljitelmä." - -"Kenenkä luulette tulevan vastaamaan ilmoitukseen?" - -"Ruskeatakkisen miehen -- punakan ystävämme saappaineen. Ellei hän -tule itse, niin tulee joku hänen rikostovereistaan." - -"Ettekö luule, että hän pitää sitä liian uskallettuna?" - -"En suinkaan. Jos minun käsitykseni asiasta on oikea, ja minulla on -syytä luulla niin, niin uskaltaa tämä mies mitä hyvänsä saadakseen -sormuksen takasin. Luulen, että hän kadotti sen, seisoessaan -kumartuneena Drebber'in ruumiin yli huomaamatta sitä silloin. -Lähdettyään talosta kaipasi hän sormusta ja kiiruhti takaisin, mutta -tapasi poliisin jo siellä, kun hän oli ollut niin ajattelematon, -että oli jättänyt kynttilän palamaan. Hänen oli pakko näyttäytyä -juopuneelta päästäkseen niistä epäluuloista, joita hänen portilla -olonsa mahdollisesti oli herättänyt. Asettukaapa itse tämän miehen -asemaan. Kun hän ajatteli asiaa, niin juolahti hänen mieleensä, että -hän oli pudottanut sen talosta lähdettyään. Mitä hän tekisi siinä -tapauksessa? Hän lukisi tarkoin sanomalehdet toivoen löytävänsä -sen talteen otettujen tavaroiden joukossa. Hän huomaa tietysti -ilmoituksemme. Hän riemastuu tavattomasti. Minkätähden hän pelkäisi -ansaa? Hänen näkökannaltaan katsottuna ei sormuksen löytöä missään -tapauksessa voitaisi yhdistää murhaan. Hän tulee tänne. Hänen täytyy -tulla. Te saatte nähdä hänet tunnin päästä!" - -"Entä sitten?" - -"Jättäkää se minun haltuuni. Onko teillä mitään asetta?" - -"On, virkarevolverini ja muutamia patroonia." - -"On parasta, että lataatte sen. Hän on epätoivoinen mies; ja vaikka -minä vangitsen hänet, niin ettei hän huomaa sitä, niin on parasta -kuitenkin olla varuillaan." - -Minä menin makuuhuoneeseeni ja seurasin hänen neuvoansa. Kun palasin -revolvereineni oli pöytä jo puhdistettu ja Holmes oli mieli työssään --- hän soitti viulua. - -"Juoni vetäytyy kokoon", sanoi hän, kun tulin sisään. "Olen juuri -saanut vastauksen sähkösanomaani Amerikasta. Minun käsitykseni on -oikea." - -"Ja se on?" kysyin minä innokkaasti. - -"Viuluni tarvitsee uudet kielet", huomautti hän. "Pistäkää revolveri -taskuun. Kun mies tulee, niin puhukaa tyyneesti hänen kanssaan. -Lopusta minä pidän huolen. Älkää pelottako häntä katsomalla liian -tarkasti häneen." - -"Kello on 8", sanoin minä ja katsoin kelloani. - -"Muutaman minuutin kuluttua on hän luultavasti täällä. Asettakaa -ovi raolleen! Se on hyvä! Ottakaa avain sisäpuolelle! Kiitos! -Katsokaahan, minkälaisen omituisen, vanhan kirjan sain käsiini eilen --- 'De Jure inter Gentes' --, ilmestynyt latinaksi Luttich'issä -Belgiassa v. 1642. Charles I:sellä oli silloin vielä päänsä jälellä, -kun tämä pieni ruskea kirja ilmestyi." - -"Kuka sen on painanut?" - -"Philippo de Groy, kuka hän sitten lie ollut. Nimilehdelle on -vaalenneella musteella kirjoitettu 'Ex libris Guliolmi Whyte'. -Haluaisinpa tietää kuka William Whyte oli. Kenties joku hätiköivä -asianajaja seitsemännellätoista vuosisadalla. Käsiala muistuttaa -lakimiestä. Mutta nyt taitaa hän tulla." - -Samassa kuului kova kellonsoitto. Sherlock Holmes nousi hiljaa ylös -ja siirti tuolinsa lähemmäksi ovea. Me kuulimme palvelustytön menevän -eteisen läpi ja avaavan oven. - -"Asuuko Dr Watson tässä?" kysyi selvä, mutta jotenkin terävä ääni. -Me emme kuulleet palvelijattaren vastausta, mutta ovi sulettiin ja -joku alkoi astua ylös rappusia. Askeleet kuuluivat epävarmoilta -ja hitailta. Ystäväni kasvoilla näkyi hämmästynyt ilme, kun hän -kuunteli. Askeleet lähenivät hitaasti ja vihdoin kuului heikko -naputus ovelle. - -"Tulkaa sisään!" huusin minä. - -Minun kehoituksestani tuli sisään, sen rajun miehen asemesta, jota -olimme odottaneet, vanha, ryppyinen akka. Äkillinen valo näytti -häikäisevän häntä ja niiattuaan, hän vilkkui meihin vetisillä -silmillään ja hapuili käsillään. Minä katsoin Holmes'iin ja hänen -kasvonsa osoittivat sellaista toivottomuutta, että minun oli vaikeata -pidättää nauruani. - -Vanha akka otti esille erään iltalehden ja näytti sormellaan -meidän ilmoitustamme. "Tämä on tuonut minut tänne, kiltit, kiltit -herrat", sanoi hän ja niiasi. "Kultainen vihkimäsormus löydetty -Brixton Road'ilta, se on minun tyttäreni Sallyn, joka meni naimisiin -12 kuukautta sitten, ja hänen miehensä on tarjoilijana eräällä -Unionyhtiön laivoista, ja mitä mies sanoisi, jos tulisi kotiin ja -näkisi hänet ilman vihkimäsormusta, en uskalla ajatellakkaan; sillä -hän on häijy kylläkin, ollessaan selvänä, mutta humalassa ollessaan -on hän vaarallinen. Niin katsokaa tyttäreni meni sirkukseen eilen -erään --" - -"Onko tämä hänen sormuksensa?" kysyin minä. - -"Jumalan kiitos!" huudahti vanhus. "Kuinka Sally tulee iloiseksi tänä -iltana. Se on hänen sormuksensa." - -"Mikä on teidän osoitteenne?" kysyin minä ja otin esille lyijykynän. - -"N:o 13 Duncan Street, Houndsditch. Sinne on pitkä matka täältä." - -"Brixton Road ei ole minkään sirkuksen ja Houndsditchin välillä", -sanoi Sherlock Holmes terävästi. - -Vanhus kääntyi ja katsoi terävästi häneen pienillä punaisilla -silmillään. "Tämä herra kysyi minun osoitettani", sanoi hän. "Sally -asuu n:o 3:ssa Mayfield Place, Pechham." - -"Mikä teidän nimenne on?" - -"Minun nimeni on Sawyer -- hänen Dennis ja Tom Dennis meni naimisiin -hänen kanssaan -- reipas ja vankka poika niin kauvan, kun hän on -vesillä ja paras yhtiön kaikista tarjoilijoista; mutta maalle -tullessaan hän juo -- -- --" - -"Tässä on sormuksenne, Mrs Sawyer", keskeytin minä Holmes'in -merkistä, "se on nähtävästi teidän tyttärenne ja minä olen iloinen -voidessani antaa sen oikealle omistajalleen." - -Vanhus pisti sormuksen taskuunsa siunaten ja kiitellen ja ontui -alas rappusia. Samassa silmänräpäyksessä, kuin hän lähti, hyökkäsi -Sherlock Holmes huoneeseensa. Muutaman hetken päästä palasi hän -takaisin, puettuna päällystakkiin ja suuri kaulahuivi kaulassaan. -"Minä seuraan akkaa", sanoi hän nopeasti. "Hänen täytyy olla -kanssarikollinen ja hänen täytyy viedä minut miehen luo. Istukaa -valveilla ja odottakaa minua." Ovi oli tuskin mennyt lukkoon akan -jälestä, kun Holmes jo oli rappusissa. Minä katsahdin ulos akkunasta -ja näin akan hoipertelevan poispäin toisella puolen katua ja Holmes -oli vähän matkaa perässä. "Ellei Holmes'in teoriia ole väärä", -ajattelin minä, "niin saa hän nyt avaimen arvoitukseen." Hänen -kehoituksensa minulle pysyttäytyä valveilla oli tarpeeton, sillä minä -tunsin, ettei unta voinut ajatellakaan, ennenkuin olin saanut tietää, -miten hänen seikkailunsa päättyi. - -Kello oli lähes 9, kun hän lähti. Minulla ei ollut aavistustakaan -siitä, miten kauvan Holmes viipyisi, istuin tyynesti tupakoiden ja -katselin Henri Murger'in "Vie de Bohéméä". Kello löi 10 ja minä -kuulin piian askeleet, kun hän meni ylös ruvetakseen makaamaan. Klo -11 kuulin emännän juhlallisemmat askeleet, kun hänkin meni ylös. -Kello oli lähes 12 kun kuulin lukon ratisevan. Samassa hetkessä, -kun hän astui sisään, näin minä hänen kasvoistaan, että hän oli -epäonnistunut. Nauru ja kiukku näyttivät taistelevan ylivallasta, -kunnes edellinen äkisti voitti, ja hän purskahti sydämmelliseen -nauruun. - -"Minä en mistään hinnasta haluaisi, että Scotland Yard'in herrat -saisivat tietää tämän", huudahti hän ja heittäytyi tuoliinsa. "Minä -olen kiusannut heitä siksi paljon, että saisin syödä tämän monta -kertaa. Minä voin kuitenkin sallia itselleni naurun kun tiedän ajan -mittaan olevani heitä etevämpi." - -"Mikä nyt on sitten?" kysyin minä. - -"No! Eipä minulla ole mitään vastaan, vaikka kerronkin jutun, joka -on omaksi vahingokseni. Se vanha akka käveli vähän matkaa ja alkoi -sitten ontua ja näyttää siltä, kuin jalkansa olisivat käyneet -helliksi. Hän seisahtui ja huusi ohiajavaa ajuria. Minä kiirehdin -lähemmäksi kuullakseni osoitteen, mutta minun ei olisi tarvinnut -olla niin arka, sillä akka sanoi niin lujasti, että se kuului yli -kadun: 'Ajakaa N:oon 13 Duncan Streetille, Houndsditch'iin'. Tämä -näyttää todenmukaiselta, arvelin itsekseni ja tarkastettuani, että -hän oli noussut ajopeleihin kunnollisesti, kiipesin minä taakse. Se -on temppu, joka jokaisen salapoliisin olisi osattava. Me lähdimme -matkaan emmekä seisahtuneet kertaakaan, ennenkuin tulimme sanotulle -kadulle. Minä hyppäsin pois, ennenkuin tulimme portille, ja kävelin -rauhallisesti katua myöten. Minä näin ajurin pysäyttävän. Hän hyppäsi -alas ja avasi vaununoven ja odotti. Mutta ketään ei tullut ulos. -Kun tulin perille, niin hän kopeloi vimmattuna vaunussa ja lateli -kiukuissaan sellaisen joukon valittuja kiroussanoja, etten ennen -ole moista kuullut. Hänen matkustajastaan ei näkynyt jälkeäkään ja -luulen, että hän saa odottaa maksuaan vielä kauvan. Kun kyselin -n:osta 13, niin sain tietää, että talo oli erään Keswick nimisen, -vakavan verhoilijan, joka ei milloinkaan ollut kuullut puhuttavankaan -mistään Sawyeristä eikä Dennis'istä". - -"Luuletteko", huudahdin minä hämmästyneenä, "että se vanha raihnas -akka olisi voinut hypätä pois vaunun ollessa täydessä vauhdissa sekä -ajajan että teidän näkemättä?" - -"Heittäkää h----iin akat", sanoi Sherlock Holmes terävästi. "Me -olemme vanhoja akkoja, kun annoimme pettää itsemme. Hänen on täytynyt -olla nuori, reipas mies ja verraton näyttelijä. Hänen valepukunsa oli -mainio. Hän huomasi luultavasti, että häntä seurattiin, ja hän käytti -tätä keinoa päästäkseen pakoon. Se osoittaa, että mies, jota etsimme -ei ole yksinään, vaan on hänellä ystäviä, jotka uskaltavat koko -joukon hänen tähtensä. Nytpä te näytätte perin uupuneelta, tohtori. -Totelkaa neuvoani, ruvetkaa nukkumaan." - -Minä tunsin itseni tosiaankin niin väsyneeksi, että mielelläni -seurasin hänen neuvoansa. Jätin Holmes'in istumaan tulen eteen ja -kuulin myöhään yöhön valittavat, surumieliset äänet hänen viulustaan, -joka osoitti, että hän vielä istui valveilla ja tuumiskeli -probleemia, jonka hän oli päättänyt ratkaista. - - - - -KUUDES LUKU. - -Topias Gregson osoittaa mihinkä hän kykenee. - - -Seuraavana aamuna olivat sanomalehdet täynnä kertomuksia -"Brixton-jutusta". Kaikissa oli pitkä kirjoitus siitä ja useissa -se oli pääkirjoituksena. Muutamissa oli tietoja, joita en ennen -tiennyt. Minulla on vieläkin salkussani joukko irtileikkauksia ja -artikkeleita, jotka koskivat tätä asiaa. Tässä on lyhennys muutamista. - -"Daily Telegraph" huomautti, että rikosten aikakirjoissa oli harvoin -sattunut tällaista. Uhrin saksalainen nimi, se, ettei ollut mitään -vaikuttimia, ja kamala kirjoitus seinällä, kaikki osoitti, että -rikos oli poliittisten pakolaisten ja vallankumouksellisten tekemä. -Sosialisteilla oli monta yhdistystä Amerikassa ja kuollut oli -epäilemättä rikkonut heidän kirjoittamattomia lakejansa vastaan, ja -senvuoksi murhattu. Kosketettuaan sivumennen useita sosialistien -rikoksia ja heidän mullistavaa oppiansa loppui artikkeli varoitukseen -hallitukselle ja kehoitukseen pitää paremmin silmällä ulkomaalaisia -Englannissa. - -"Standard" selitti sen tosiseikan, että tämän tapaisia laittomia -rikoksia aina sattui vapaamielisen hallituksen aikana. Syy tähän -oli se, että rahvaan käsitteet olivat huojuvia, ja siitä syystä -heikkeni siviilivalta. Kuollut oli amerikalainen ja oli ollut -jonkun viikon pääkaupungissa. Hän oli asunut Madame Charpentier'in -täysihoitolassa, Torquay Terrace, Camberwell. Matkoilla oli hänellä -mukanaan yksityissihteerinsä, Mr Joseph Standerson. Molemmat -sanoivat hyvästi emännälleen tiistaina 4:nä p:nä tätä kuuta ja -ajoivat Euston-asemalle aikoen matkustaa pikajunalla Liverpooliin. -Heidät oli nähty yhdessä asemasillalla. Sen jälkeen ei heistä ollut -kuulunut mitään ennenkuin -- Mr Drebberin ruumis löydettiin eräästä -asumattomasta talosta Brixton Roadin varrella, monta penikulmaa -Euston asemalta. Kysymykset, miten hän oli joutunut sinne ja miten -murhattu, olivat vielä vastaamatta. Ei tiedetty, missä Stangerson -oli. Oli ilahduttavaa tietää, että Mr Lestrade ja Mr Gregson Scotland -Yard'ista olivat ottaneet asian käsiinsä, ja voi luottaa siihen, että -nämä molemmat etevät salapoliisit saavat asian selville. - -"Daily News" huomautti, ettei siitä ollut epäilystäkään, että se ei -olisi valtiollinen murha. Mannermaan hallitusten sortovaltius ja viha -kaikkea vapaamielistä kohtaan oli syynä siihen, että suuri joukko -henkilöitä jotka olisivat jääneet rauhallisiksi kansalaisiksi, ellei -heidän mielensä olisi katkeroitunut kärsityistä tuskista, oli paennut -Englantiin. Näiden henkilöiden kesken oli ankarat lait, ja sitä, -joka rikkoi niitä vastaan, rangaistiin kuolemalla. Ponnistettaisi -kovasti, että saataisi selville sihteeri Stangersonin olinpaikka ja -vähän tietoja kuolleen tavoista. Suuri voitto oli jo saatu, kun oli -löydetty talo, jossa hän oli asunut -- tulos, joka oli saavutettu Mr -Gregsonin, Scotland Yardista, teräväjärkisyyden ja tarmon kautta. - -Sherlock Holmes ja minä luimme läpi nämä artikkelit aamiaista -syödessämme ja ne tuntuivat kovasti huvittavan häntä. - -"Eikö ollut, niinkuin sanoin, että, mitä tapahtuneekin, niin Lestrade -ja Gregson omistavat ansion itselleen". - -"Mutta sehän riippuu siitä miten tämä loppuu." - -"Ei suinkaan. Se ei kuulu tähän asiaan. Jos murhaaja vangitaan, niin -se tapahtuu 'heidän ponnistustensa johdosta'; jos hän pääsee pakoon, -niin on se 'huolimatta heidän ponnistuksistaan.' Se on suunnilleen -sama, kuin jos sanoo: jos tulee kruunu, niin minä _voitan_, klaava -niin te _häviätte_. Joka tapauksessa heitä kiitetään. 'Un sot trouve -toujours un plus sot qui l'admire.'" - -"Mitähän tuo mahtaa olla", huudahdin minä, sillä me kuulimme monien -jalkojen töminän eteisestä ja rappusista ja emännän tyytymättömät -huudahdukset. - -"Se on etsivän poliisin Baker Streetin osasto", sanoi ystäväni -vakavasti ja seuraavassa silmänräpäyksessä ryntäsi sisälle joukko -mitä likaisempia ja risaisimpia katupoikia. - -"Asentoon"! huusi Holmes ankarasti ja likaiset raukat seisoivat heti -rivissä, liikkumattomina. "Vast'edes saatte lähettää Viggins'in -yksinään sisälle ilmoittamaan ja te toiset saatte odottaa -ulkopuolella. Oletteko löytänyt sen?" - -"Emme, sir", vastasi eräs pojista. - -"En sitä juuri odottanutkaan. Saatte jatkaa etsimistänne. Tässä on -palkkanne." Hän antoi jokaiselle 1 shillingin. "Lähtekää nyt ja -tulkaa paremman ilmoituksen kanssa takaisin." - -Hän teki kädellään liikkeen ja samassa juoksivat he alas rappusia -kuin joukko rottia, ja seuraavalla hetkellä kuulimme kadulta heidän -kimakat äänensä. - -"Nuo nulikat hyödyttävät minua enemmän kuin tusina konstaapeleita. -Virkapukuisen henkilön näkeminenkin tekee ihmiset epäluuloisiksi. -Nuo raukat voivat tunkeutua joka paikkaan ja kuulla kaikki. He ovat -ovelia kuin ketut, heidät täytyy vaan järjestää hyvästi." - -"Tämän Brixton-jutun tähdenkö te niitä käytätte?" - -"Niin, tahdon saada varmuutta eräästä kohdasta. Se on ainoastaan -ajankysymys. Halloo! Nyt saamme kuulla uutisia niin, että riittää! -Tuolla tulee Gregson kadulla autuaallisen näköisenä. Hän tulee -varmaankin tänne. Niin, hän seisahtuu. Tuossa hän on." - -Kello kilisi kiivaasti, ja muutamaa silmänräpäystä myöhemmin tuli -vaaleaverinen salapoliisi ylös rappusista ottaen kolme askeletta -kerrallaan ja syöksyi vierashuoneeseemme. - -"Paras ystäväni", huudahti hän ja puristi Holmes'in kättä, -"onnitelkaa minua. Olen nyt saanut asian selväksi." - -Hetkellinen pelonilmaus näkyi ystäväni ilmekkäillä kasvoilla. - -"Te tarkoitatte, että olette päässeet oikeille jälille?" kysyi hän. - -"Oikeille jälille! Minulla on mies lukkojen takana." - -"Mikä hänen nimensä on?" - -"Arthur Charpentier, aliluutnantti kuninkaallisessa laivastossa", -huudahti Gregson pöyhistellen, hykertäen lihavia käsiään ja löi -rintaansa. - -Sherlock Holmes huokasi helpotuksesta, ja hänen suunsa vetäytyi -hymyyn. - -"Istukaa ja koetelkaa tätä sikaaria", sanoi hän. "Me olisimme -uteliaat kuulemaan, miten te käyttäydyitte. Haluatteko vähän whiskyä -ja vettä?" - -"Sitä vastaan ei minulla ole mitään", sanoi salapoliisi. "Olen -aivan loppuun kulunut näiden kahden päivän ponnistuksista. Ei niin -paljon ruumiillisista ponnistuksista, te ymmärrätte, vaan oikeastaan -ajatustyötä. Te voitte arvostella sen oikein, Mr Sherlock Holmes, -sillä mehän olemme molemmat ajatustyöntekijöitä." - -"Te olette aivan liian kohtelias", sanoi Holmes totisena. "Kertokaa -nyt miten se tapahtui." - -Salapoliisi istuutui nojatuoliin ja poltteli tyytyväisenä sikaariaan. -Yhtäkkiä hän löi kädellä sääreensä ja purskahti nauruun. - -"Hauskinta kaikesta", sanoi hän, "on kuitenkin se että tuo tyhmä -Lestrade, joka luulee olevansa niin viisas, on lähtenyt väärälle -jälelle. Hän etsii sihteeri Stangersonia, jolla ei ole enempää koko -asian kanssa tekemistä kuin vastasyntyneellä lapsella. Luulenpa, että -hän on jo vanginnut miehen." - -Tämä ajatus huvitti Gregsonia niin, että hän nauroi, että oli -läkähtyä. - -"Mutta miten tulitte jälille?" - -"Minä kerron kaikki, mutta se on tietysti meidän kesken Tri Watson. -Ensimäinen vaikeus oli saadessa selville amerikkalaisen entisyys. -Eräät henkilöt olisivat odottaneet, kunnes olisivat saaneet -vastauksen ilmoitukseensa, tahi kunnes joku vapaaehtoisesti olisi -tullut tuomaan tietoja. Mutta semmoinen ei ole Topias Gregsonin tapa. -Muistatteko hatun, joka oli ruumiin vieressä lattialla?" - -"Muistan", sanoi Holmes, "John Unterwood ja Pojat, 129 Camberwell -Road." - -Gregson näytti nololta. - -"Minä en luullut teidän huomanneen sitä", sanoi hän. "Oletteko käynyt -siellä?" - -"En." - -"Ha!" huudahti Gregson kevenneellä mielellä. "Ei pidä koskaan jättää -pienintäkään seikkaa huomioonottamatta." - -"Suurille sieluille ei ole mikään vähäpätöistä", sanoi Holmes -teeskennellen. - -"No niin, minä menin Underwoodille ja kysyin jos he olivat myyneet -saman näköisen ja kokoisen hatun. Hän tarkasti kirjojaan ja löysi sen -heti. Hän oli lähettänyt erään hatun eräälle Mr Drebberille, joka -asui Charpentier'in täysihoitolassa, Torquay Terracella. Siten sain -hänen osoitteensa." - -"Sukkelasti -- hyvin sukkelasti", mutisi Sherlock Holmes. - -"Senjälkeen menin Madame Charpentier'in luokse", jatkoi salapoliisi. -"Tapasin hänet hyvin kalpeana ja surullisena. Huoneessa oli myös -hänen tyttärensä -- erittäin kaunis tyttö; hän näytti itkeneeltä ja -hänen huulensa vapisivat, kun minä puhuttelin häntä. Se ei jäänyt -minulta huomaamatta. Sen takana piili tietysti jotakin. Te tunnette -tuon tunteen, Mr Sherlock Holmes, kun tulee oikealle jälelle -- -väreet käyvät pitkin selkäpiitä! 'Oletteko kuulleet, että entinen -vuokralaisenne, Mr Enoch J. Drebber Clevelandista on murhattu?' -kysyin minä. - -"Äiti nyökäytti päätään. Hän ei näyttänyt voivan lausua sanaakaan. -Tytär purskahti itkuun. Minä olin vakuutettu siitä, että nämä ihmiset -tiesivät jotakin murhasta. - -"'Mihin aikaan lähti Mr Drebber teidän talostanne?' kysyin minä. - -"'Kello 8', sanoi hän ja pakotti itsensä tyyntymään. 'Hänen -sihteerinsä, Mr Stangerson, sanoi, että lähtisi kaksi junaa, toinen -klo 9,15 ja toinen klo 11. Hänen piti lähteä ensimmäisellä!' - -"'Ja senjälkeen ette nähneet häntä?' - -"Naisen kasvot muuttuivat hirveästi kun tein tämän kysymyksen. Hänen -kasvonsa tulivat lumivalkeiksi. Kului useita sekunteja, ennenkuin hän -voi sanoa sanan 'ei' -- ja kun hän sanoi sen; niin oli ääni matala ja -luonnoton. - -"Hetken kesti hiljaisuutta, mutta silloin sanoi tytär tyynellä, -selvällä äänellä: - -"'Valheesta ei voi tulla mitään hyvää, äiti. Olkaamme avomielisiä. Me -näimme Mr Drebberin uudelleen sittemmin!' - -"'Antakoon Jumala sinulle anteeksi!' huudahti Madame Charpentier -väännellen käsiään ja takasin tuolilleen. 'Sinä olet murhannut -veljesi.' - -"'Arthur tahtoisi varmaankin meitä puhumaan totta', sanoi tyttö -lujana. - -"'Taitaa olla parasta, että kerrotte kaikki minulle,' sanoin minä. -'Puolinainen luottamus ei kelpaa. Sitäpaitsi te ette tiedä, kuinka -paljon me jo tiedämme.' - -"'Edesvastuu lankeaa sinun niskoillesi Alice!' huudahti äiti ja -kääntyi minuun. 'Minä kerron kaikki, sir. Älkää luulko, että -liikutukseni poikani tähden tulee siitä, että pelkäisin hänen olleen -osallisena tässä jutussa. Hän on aivan viaton. Minä pelkään, että hän -teidän ja toisten silmissä näyttäisi syylliseltä, mutta se on sentään -mahdotonta. Hänen hyvä nimensä, toimensa ja hänen entinen elämänsä -kieltävät sen.' - -"'Se on parasta, että kerrotte avonaisesti kaikki', vastasin minä. -'Jos teidän poikanne on viaton, niin voitte olla varma, ettei hän -joudu kärsimään mitenkään tästä.' - -"'Alice, ehkä on parasta, että jätät meidät kahdenkesken', sanoi hän -ja tytär vetäytyi pois. 'Minun aikomukseni ei ollut kertoa kaikkea -tätä', sanoi hän, 'mutta kun tytärraukkani on pyytänyt, niin täytyy -minun tehdä se. Nyt, kun kerran olen päättänyt puhua, en jätä pois -mitään.' - -"'Se on paras, minkä voitte tehdä', sanoin minä. - -"'Mr Drebber on asunut meillä lähes kolme viikkoa. Hän ja hänen -sihteerinsä Stangerson olivat matkustelleet mantereella. Minä -huomasin nimen 'Köpenhamina' eräässä matkalaukussa, joka osoittaa, -että se oli ollut heidän viimeinen olinpaikkansa. Stangerson oli -hiljainen, vaatimaton mies, mutta hänen isäntänsä sitävastoin oli --- ikävä sanoa -- hänen täysi vastakohtansa. Hänen tapansa olivat -raa'at ja käytöksensä törkeä. Samana iltana, kun hän saapui, oli -hän juovuksissa ja hyvin harvoin sattui hän olemaan selvänä klo -12 jälkeen päivällä. Hänen käytöksensä palvelusväkeä kohtaan oli -vapaata ja tuttavallista. Mutta pahin kaikesta oli se, että hän alkoi -käyttäytyä samalla tavalla, tytärtäni Alicea kohtaan, ja useamman -kuin yhden kerran puheli hän hänelle tavalla, jota tyttäreni onneksi -oli liian viaton tajuamaan. Erään kerran otti hän Alicen syliinsä ja -syleili häntä -- halpamaisuus, josta hänen oma sihteerinsäkin nuhteli -häntä.' - -"'Mutta minkätähden te kärsitte sellaista?' kysyin minä. 'Minä -otaksun, että te voitte sanoa irti vuokralaisenne, milloin vaan -haluatte?' - -"Mrs Charpentier punastui kuullessaan tämän nenäkkään kysymyksen. -'Toivonpa, että olisin sanonut irti hänet heti, kun hän tuli', sanoi -hän. 'Mutta kiusaus oli liian suuri. He maksoivat yhden punnan -päivältä kumpikin -- 14 puntaa viikossa -- ja nyt on kuollut sesonki. -Minä olen leski, poikani laivastossa maksaa paljon. Minä en tahtonut -menettää tätä tuloa ja toimin omasta mielestäni oikein niin. Se, jota -viimeksi mainitsin hänen nenäkkyydestään, oli kuitenkin liikaa ja -minä sanoin hänet irti. Juuri sen vuoksi, lähti hän meiltä.' - -"'No.' - -"'Minä tunsin sydämmeni kevenevän, kuin näin hänen lähtevän. -Poikani on parast'aikaa lomalla, mutta minä en uskaltanut mainita -hänelle mitään, sillä hänellä on tulinen luonne ja hän rakastaa -intohimoisesti sisartaan. Kun olin sulkenut oven heidän jälkeensä, -niin oli aivan kuin olisi paino pudonnut rinnaltani. Mutta oi! -Vähemmän kuin tunnin kuluttua kuulin kellon soivan ja minulle -ilmoitettiin, että Mr Drebber taas oli saapunut. Hän oli liikutettu -ja nähtävästi juovuksissa. Hän tunkeutui sisälle huoneeseen, jossa -minä istuin tyttäreni kera; hän mutisi jotakin siihen tapaan, että -hän oli tullut liian myöhään junalle. Senjälkeen kääntyi hän Aliceen -pyytäen häntä karkaamaan kanssaan. 'Te olette täysi-ikäinen eikä -mikään laki voi teitä estää', sanoi hän. 'Minulla on enemmän rahaa, -kuin voin käyttää. Mitä te huolitte tuosta vanhasta akasta. Seuratkaa -minua. Te saatte elää kuin prinssessa.' Alice raukka pelästyi niin, -että hän vetäytyi vavisten poispäin, mutta mies otti häntä ranteesta -ja koetti laahata häntä ovelle. Minä huudahdin ja samassa astui -poikani Arthur sisään. Mitä sitten tapahtui siitä en tiedä. Kuulin -kirouksia ja painin jyräkkää. Ensin olin niin peloissani etten -uskaltanut katsoa sinnepäin. Kun vihdoin tein sen, niin näin Arthurin -seisovan nauraen ovella keppi kädessä. 'Minä uskon, ettei tuo hieno -herra enää vaivaa meitä', sanoi hän. 'Minä menen ulos ja katson, -mitä hän aikoo tehdä.' Näin sanoessaan otti hän hattunsa ja meni -kadulle. Seuraavana aamuna saimme kuulla Mr Drebberin salaperäisestä -kuolemasta.' - -"Mrs Charpentier kertoi tämän kertomuksen vaikeasti ja pysähtyen -vähän väliä. Toisinaan puhui hän niin hiljaa, että tuskin voin kuulla -hänen sanojaan. Minä kirjoitin kuitenkin pikakirjoituksella muistiin -hänen puheensa välttääkseni erehdyksiä." - -"Sehän on oikein jännittävää", sanoi Holmes haukotellen. "Mitä sitten -tapahtui?" - -"Kun Mrs Charpentier oli lopettanut", jatkoi salapoliisi, "huomasin -minä, että kaikki riippui ainoastaan yhdestä kohdasta. Samalla -kuin katsoin häneen tavalla, jonka aina olen huomannut vaikuttavan -naisiin, kysyin minä, mihin aikaan hänen poikansa oli palannut kotiin. - -"'Sitä en tiedä', vastasi hän. - -"'Te ette tiedä sitä?' - -"'En, sillä hänellä on oma avaimensa ja hän avaa sillä.' - -"'Senjälkeen kun te olitte mennyt makuulle?' - -"'Niin.' - -"'Mihin aikaan te menitte nukkumaan?' - -"'Noin kello 11.' - -"'Silloin oli teidän poikanne poissa vähintäinkin kaksi tuntia!' - -"'Niin.' - -"'Mitä hän teki tämän ajan?' - -"'Minä en tiedä!' vastasi hän kalveten. - -"Enempäähän ei siellä voinut tehdä. Minä otin selville, missä -luutnantti Charpentier oli, otin kaksi konstaapelia mukaani ja -vangitsin hänet. Kun minä laskin käteni hänen olalleen ja kehoitin -häntä seuraamaan mukana tyynesti, vastasi hän hävyttömästi: 'Minä -otaksun, että te vangitsette minut tuon Drebber roiston murhasta?' -Me emme olleet maininneet mitään siitä, joten hänen huomautuksensa -tuntui epäiltävältä." - -"Suunnattomasti", sanoi Holmes. - -"Hänellä oli vielä mukanaan se keppi, jonka äiti oli sanonut olleen -hänellä seuratessaan Drebberiä." - -"Mikä on teidän teoriianne?" - -"Minun teoriiani on, että hän seurasi Drebberiä Brixton Road'ille. -Siellä he joutuivat uudelleen riitaan, ja siinä sai Drebber iskun, -sydänalaansa luultavasti ja se tappoi hänet jättämättä mitään jälkiä. -Yö oli kolkko eikä ketään ollut lähistöllä, joten Charpentier laahasi -uhrinsa sisälle asumattomaan taloon. Valo, veri, kirjoitus seinällä -ja sormus olivat ainoastaan temppuja joilla koetettiin saada poliisia -harhateille." - -"Hyvä!" sanoi Holmes kehoittavasti. "Gregson, te edistytte. Teistä -voi tosiaankin tulla jotakin." - -"Minä rohkenen kehua suorittaneeni tämän jutun jotenkin hienosti", -sanoi Gregson ylpeästi. "Nuori mies tunnusti vapaaehtoisesti, -että kun hän oli seurannut Drebberiä vähän matkaa, niin huomasi -tämä hänet, ja otti ajurin päästäkseen pakoon. Tiellä tapasi hän -erään vanhan toverin ja teki tämän kanssa pitkän kävelyn. Kun -häneltä kysyttiin toverin olinpaikkaa niin ei hän kyennyt antamaan -tyydyttävää vastausta. Minun mielestäni sopii kaikki hyvin yhteen. -Mikä minua enimmän huvittaa, on se, että Lestrade on antautunut -väärille jälille. Luulenpa, ettei hän saa suuria vaivoistaan. Mutta -tuhat tulimmaista, tuoltahan hän tulee itse." - -Se oli tosiaankin Lestrade, joka oli tullut ylös rappusista, meidän -puhuessamme, ja astui nyt huoneeseen. Se luottamus ja suruttomuus, -joka tavallisesti oli ominaista hänen esiintymisessään ja puvussaan, -oli nyt poissa. Hän näytti olevan hämmennyksissä ja levoton ja hänen -pukunsa oli hoitamaton. Hän oli silminnähtävästi tullut kysyäkseen -neuvoa Sherlock Holmes'ilta, sillä huomatessaan virkakumppaninsa, -näytti hän ujolta. Hän seisoi keskellä huonetta ja peukaloi -hermostuneesti hattuansa, nähtävästi epävarmana siitä, mitä piti -tehdä. "Tämä on mitä ihmeellisin juttu", sanoi hän vihdoin, "aivan -selittämätön juttu." - -"Vai niin, niinkö arvelette, Mr Lestrade", huudahti Gregson -riemuiten. "Jo minä sen arvasin, että te tulisitte siihen -lopputulokseen. Oletteko onnistunut löytämään sihteeri Joseph -Stangersonin?" - -"Sihteeri, Mr Joseph Stangerson", sanoi Lestrade vakavasti, -"murhattiin Hallidayn yksityishotellissa klo 6 tänä aamuna!" - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Valoa pimeydessä. - - -Se uutinen, jonka Lestrade toi meille, oli niin tärkeä ja -odottamaton, että me seisoimme hämmästyksestä mykkinä. Gregson -hyökkäsi ylös tuoliltaan ja kaatoi whiskylasinsa. Minä tuijotin -Sherlock Holmes'iin, joka puri hampaansa yhteen ja rypisti otsaansa. - -"Stangerson myöskin!" mutisi hän. "Asia käy sekavammaksi." - -"Se oli aivan tarpeeksi sekava ennestäänkin", mutisi Lestrade -kiukkuisesti, istuutuessaan. "Minä näyn tulleen häiritsemään herrojen -sotaneuvottelua." - -"Oletteko -- oletteko aivan varma tästä?" änkytti Gregson. - -"Minä tulen suorastaan hänen huoneestaan", sanoi Lestrade. "Minä -huomasin ensimäiseksi, mitä oli tapahtunut." - -"Me olemme juuri kuulleet Gregsonin käsityksen asiasta", huomautti -Holmes. "Tahtoisitte ehkä antaa meidän kuulla, mitä te olette tehnyt -ja nähnyt?" - -"Ei minulla ole mitään vastaankaan", vastasi Lestrade. "Minä myönnän -julkisesti, että olin siinä käsityksessä, että Stangerson oli -sekaantunut Drebberin kuolemaan. Tämä uusi kehitys on osoittanut, -että olen täydellisesti erehtynyt. Tämän käsityksen valtaamana aloin -etsiä sihteeriä. He olivat olleet yhdessä Euston asemalla noin kello -puoli 9 illalla t.k. 3:na p:nä. Klo 2 aamulla oli Drebber löydetty -Brixton Roadilta. Kysymys, joka mielestäni oli ratkaistava, oli, mitä -Stangerson oli tehnyt kello 1/2 9 ja sen ajan välillä, jolloin rikos -tehtiin, ja mikä hänestä oli tullut sitten. Sähkötin Liverpooliin -ja pyysin heitä pitämään silmällä Amerikkaan meneviä laivoja. Sen -jälkeen tein kyselyjä kaikissa aseman lähellä olevissa hotelleissa; -sillä minä ajattelin näin: Jos Drebber ja hänen seuralaisensa ovat -eksyneet toisistaan, niin kaiketi jälkimäinen oli ottanut huoneen -yöksi jostakin läheltä ollakseen seuraavana aamuna lähellä asemaa." - -"He olivat varmaankin sopineet edeltäpäin jostakin -kohtaamispaikasta", huomautti Holmes. - -"Niin, siten se näyttäytyi olevankin myöhemmin. Koko eilisen -illan tein turhaa työtä. Tänä aamuna alotin taas varhain jo klo 8 -saavuin Hallidayn yksityishotelliin Little Georg Streetin varrella. -Kysymykseeni josko siellä asui joku Mr. Stangerson, sain myöntävän -vastauksen." - -"'Te olette epäilemättä se herra, jota hän on odottanut', sanoivat -he. 'Hän on odottanut erästä herraa kaksi päivää'. - -"'Missä hän on nyt?' - -"'Hän on huoneessaan ja makaa vielä. Hän pyysi herättämään itsensä -klo 9.' - -"'Minä menen heti hänen luokseen', sanoin minä. - -"Minä arvelin, että äkkinäinen ilmestymiseni tekisi sen että hän -menettäisi malttinsa ja sanoisi jotakin erehdyksestä. Harjaaja -tarjoutui saattamaan minut hänen huoneeseensa; se oli toisessa -kerroksessa ja sinne vei kapea käytävä. Harjaaja näytti minulle -oven ja oli juuri menossa alas, kun minä näin jotakin, joka -saattoi minut voimaan pahoin huolimatta kahdenkymmenen vuotisesta -kokemuksesta. Oven alta tuli esiin pieni verivirta, joka oli juossut -yli käytävän ja muodostanut pienen lammikon toisella puolella listan -vieressä. Minulta pääsi huudahdus, jonka kuullessaan harjaaja tuli -takaisin. Hän oli pyörtymäisillään nähdessään sen. Ovi oli sulettu -sisäpuolelta, mutta me painoimme olkapäillämme sen auki. Akkuna oli -auki ja sen vieressä makasi yöpuvussa oleva miehen ruumis. Hän oli -aivan kuollut ja oli ollutkin jo jonkun aikaa, sillä hänen jäsenensä -olivat kylmät ja kankeat. Kun me käänsimme ruumiin niin tunsi -harjaaja hänet siksi herraksi, joka oli vuokrannut huoneen nimellä -Joseph Stangerson. - -"Syynä kuolemaan oli syvä puukonpisto vasemmassa kyljessä, jonka -piston oli täytynyt sattua sydämmeen. Ja nyt tulee ihmeellisin -kaikesta. Mitä te luulette löytyneen murhatun miehen yläpuolelta?" - -Minä tunsin väriseväni ja aavistin jotakin kauheaa jo ennenkuin -Sherlock Holmes vastasi: - -"Sana 'Rache' kirjoitettuna verellä." - -"Niin, aivan", sanoi Lestrade hämmästyen; ja me olimme vaiti muutamia -hetkiä. - -Tuntemattoman murhaajan teoissa tuntui olevan jotakin niin -järjestelmällistä ja selittämätöntä, että se lisäsi hänen rikoksiensa -kamaluutta. Hermoni, jotka olivat tyynet taistelukentällä, pettivät -nyt. - -"Mies nähtiin", jatkoi Lestrade. "Eräs maitopoika, joka oli matkalla -maitomyymälään, kulki sattumalta sitä kujaa myöten, joka lähtee -hotellin takapihalta. Hän huomasi, että tikapuut, jotka tavallisesti -olivat maassa pitkällään, olivat nostetut erästä avonaista akkunaa -vastaan toisessa kerroksessa. Kun hän oli kulkenut sivutse kääntyi -hän katsomaan taakseen ja näki erään miehen tulevan alas tikapuita -myöten. Hän kiipesi alas niin tyynesti, että poika luuli hänen olevan -jonkun nikkarin tai peltisepän, jolla oli ollut työtä hotellissa. -Hän ei ajatellut sen enempää asiaa, muuta kuin tuumi vaan, että mies -oli merkillisen aikaseen työssä. Hän tuli siihen käsitykseen, että -mies oli pitkä, punakka ja puettu pitkään ruskeahtavaan takkiin. -Hänen oli täytynyt olla huoneessa jonkun aikaa murhan jälkeen, sillä -vesi pesuvadissa oli verensekaista; hän oli pessyt kätensä siinä, ja -pyyhkinyt veitsensä lakanaan, jossa myös oli jälet." - -Minä katsahdin Holmesiin, kun kuulin tämän kuvauksen murhaajasta. -Sehän oli aivan sama kuin hänen käsityksensä. - -Hänen kasvoissaan ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään voitonriemusta -eikä tyytyväisyydestä. - -"Ettekö löytänyt mitään sellaista huoneesta, joka voisi johtaa -murhaajan kiinnisaamiseen?" kysyi hän. - -"Ei mitään. Stangerson'illa oli Drebberin kukkaro taskussaan, mutta -tämä oli tavallista, sillä hän maksoi kaikki. Siinä oli vähän päälle -80 puntaa eikä mitään oltu varastettu. Mikä näiden murhien syy -lieneekin, niin ei se missään tapauksessa ole ryöstämishalu. Murhatun -miehen taskuissa ei ollut mitään kirjeitä eikä muita papereita -kuin eräs sähkösanoma, joka oli päivätty noin kuukausi takaperin -Clevelandissa, ja kuului näin: 'J.H. on Europassa'. Eikä mitään -allekirjoitusta." - -"Eikö ollut mitään muuta?" kysyi Holmes. - -"Ei mitään tärkeätä. Eräs romaani, jota vainaja oli lukenut illalla, -makasi sängyn päällä ja hänen piippunsa oli tuolilla vieressä. -Pöydällä oli lasi vettä ja akkunalaudalla oli pieni pahvilaatikko, -jossa oli pari pilleriä." - -Sherlock Holmes hypähti ilosta huudahtaen pystyyn. - -"Viimeinen nivel", huudahti hän voitonriemuisena. "Minun ketjuni on -valmis." - -Molemmat salapoliisit katselivat ihmetellen häneen. - -"Nyt minulla on käsissäni kaikki langat, jotka yhdessä muodostavat -tämän sekavan vyyhden", sanoi ystäväni varmana. "Tietysti on -joitakuita aukkoja, mutta pääasiasta olen varma, siitä hetkestä -lähtien, jolloin Drebber eksyi Stangersonista asemalla, siihen asti, -kun jälkimäisen ruumis löydettiin, niinkuin olisin nähnyt kaikki omin -silmin. Minä näytän teille kokeen siitä. Voisitteko hankkia minulle -ne pillerit?" - -"Minulla on ne mukanani", sanoi Lestrade ja otti esille pienen -rasian. "Minä otin mukaani ne sekä kukkaron ja sähkösanoman -säilyttääkseni ne poliisiasemalla. Aivan sattumalta tulin ottaneeksi -nämä pillerit, sillä minun täytyy myöntää, etten pane mitään arvoa -niille." - -"Antakaa tänne ne", sanoi Holmes. "Kuulkaahan, tohtori", kääntyen -minuun, "ovatko nämä tavallisia pillereitä?" - -Sitä ne eivät varmaankaan olleet. Ne olivat pieniä, harmaita, -pyöreitä ja milt'ei läpikuultavia. "Niiden keveyden ja -läpikuultavuuden tähden otaksuu niiden helposti liukenevan veteen", -huomautin minä. - -"Aivan niin", vastasi Holmes. "Tahtoisitteko mennä alas ja tuoda sen -pienen terrier raukan tänne, joka on kauvan ollut sairaana ja jota -emäntämme eilen pyysi teitä lopettamaan?" - -Minä menin alas ja kannoin koiran ylös käsilläni. Sen raskas hengitys -ja lasimaiset silmät osoittivat, ettei sillä ollut pitkää aikaa -elettävänä. Lumivalkea kuono osoitti, että se jo oli hyvin vanha. -Minä laskin sen tyynylle lattialle. - -"Minä halkaisen nyt toisen näistä pillereistä kahdeksi", sanoi Holmes -ottaen veitsen ja tehden sen. "Toisen puolikkaan panen takaisin -rasiaan vastaisen varalta. Toisen puolikkaan panen tähän viinilasiin, -jossa on teelusikallinen vettä. Huomaatte, että ystäväni, tohtori, -oli oikeassa, että ne liukenevat helposti." - -"Tämä voi kyllä olla hauskaa", sanoi Lestrade loukkaantuneena, -ikäänkuin epäillen, että hänestä tehtiin pilkkaa. "Minä en kuitenkaan -voi huomata, että tällä on mitään tekemistä Josef Stangersonin -kuoleman kanssa." - -"Kärsivällisyyttä, ystäväni, kärsivällisyyttä! Vähitellen näette, -että sillä on paljonkin tekemistä sen kanssa. Minä lisään nyt vähän -maitoa, tehdäkseni sekoituksen maukkaammaksi, ja kun tarjoan sen -koiralle niin saatte nähdä, että se latkii sen mielihyvällä sisäänsä." - -Puhuessaan kaatoi hän viinilasin sisällön teevadille ja asetti sen -koiran eteen, joka pian nuoli pois sen. Sherlock Holmes'in vakava -käytös oli tehnyt vaikutuksen meihin, niin, että me kaikki istuimme -vaiti silmät kiinnitettyinä koiraan, odottaen jotakin hämmästyttävää -tulosta. Mutta sitä ei tullutkaan. Koira makasi yhä tyynyllä -hengittäen raskaasti, vaan nähtävästi aivan samanlaisena kuin -ennenkin. - -Holmes oli ottanut esille kellonsa, ja sitämukaa kun minuutit -kuluivat, osoittivat hänen kasvonsa surua ja pettymystä. Hän -puri huuleensa, naputti sormillaan pöytään ja osoitti kaikkia -kärsimättömyyden merkkejä. Hänen ulkonäkönsä oli sellainen, että -minä todellakin tunsin sääliä, kun molemmat salapoliisit hymyilivät -halveksivasti, nähtävästi hyvillään hänen vastoinkäymisestään. - -"Se ei voi olla mikään sattuma", huudahti hän lopuksi ja nousi -tuolistaan alkaen kävellä kiivaasti edestakaisin huoneessa, "se on -mahdotonta, että tämä olisi sattuma. Samat pillerit, joita minä -epäilin Drebberin kuolemassa, löydetään Stangersonin murhan jälkeen. -Ja kuitenkin ovat ne vaarattomia. Mitähän sillä tarkoitetaan? Koko -minun lopputulokseni ei ole voinut olla väärä. Se ei ole mahdollista. -Ei tämä koiraraukka kuitenkaan tunnu olevan huonompi. Nytpä tiedän!!" -Oikein ulvoen ilosta hyökkäsi hän rasian luo, leikkasi kahtia toisen -pillerin, liuotti sen, lisäsi maitoa ja antoi koiralle. Eläinraukan -kieli oli tuskin kostunut, kun se jo sai kouristuksia ja kuoli kuin -salaman iskemänä. - -Sherlock Holmes huokasi helpotuksesta ja pyyhki hikipisaroita -otsaltaan. "Minun olisi pitänyt luottaa enemmän", sanoi hän. "Minun -olisi pitänyt tietää, että kun joku tosiseikka on riidassa pitkän -loppupäätösjonon kanssa, niin osoittaa se ainoastaan, että asia -voidaan käsittää toisella tavalla. Pillereistä oli toinen mitä -kuolettavinta myrkkyä ja toinen aivan vaaraton. Sehän minun olisi -pitänyt tietää, jo ennenkuin näin rasiatakaan". - -Tämä viimeinen huomautus tuntui minusta niin mahdottomalta, että -en luullut hänen olevan oikein täydessä tolkussaan. Tuossa makasi -kuitenkin kuollut koira todistuksena siitä, että hänen otaksumansa -oli ollut oikea. Tuntui siltä, kuin huntu putoisi silmiltäni, ja minä -rupesin saamaan vähän käsitystä totuudesta. - -"Kaikki tämä tuntuu teistä kummalliselta", jatkoi Holmes, "kun ette -alusta lähtien ole päässeet käsiksi arvoituksen oikeaan avaimeen. -Minun onnistui löytää se, ja kaikki, mitä senjälkeen on tapahtunut, -on ainoastaan vahvistanut ensimäistä olettamustani ja on oikeastaan -vain ollut sen loogillinen lopputulos. Sitävarten ovat asiat, -jotka ovat saattaneet teidät ymmälleen ja tehneet asian hämäräksi, -ainoastaan selvittäneet ja vahvistaneet minun loppupäätöksiäni. -On suuri erehdys sekoittaa harvinainen ja salaperäinen seikka -keskenään. Jokapäiväisin rikos on useimmiten salaperäisin, kun se -ei tarjoa mitään tukikohtaa, josta voisi tehdä johtopäätöksiä. Tätä -murhaa olisi ollut paljon vaikeampi selittää, jos uhrin ruumis olisi -yksinkertaisesti löydetty kadulta ilman näitä huomiotaherättäviä -lisiä, jotka tekevät sen niin huomattavaksi. Nämä seikat eivät -laisinkaan tee asiaa vaikeammaksi, vaan päinvastoin ovat ne tehneet -sen paljon yksinkertaisemmaksi." - -Mr. Gregson, joka oli kuunnellut kärsimättömänä tätä esitelmää, ei -voinut pidättää itseään enään. "Kuulkaa nyt Mr Sherlock Holmes", -sanoi hän, "me myönnämme mielellämme, että te olette taitava ja että -te työskentelette omalla tavallanne. Mutta nyt me pyydämme jotakin -muuta kuin teoriioja ja saarnoja. On kysymyksessä saada mies kiinni. -Minä olen esittänyt käsitykseni ja se on näyttäytynyt vääräksi. Nuori -Charpentier ei ole voinut olla osallisena tässä toisessa murhassa. -Lestrade etsi Stangersonia ja hän oli myös väärässä. Te olette siellä -täällä tehneet viittauksia siihen suuntaan, että tiedätte enemmän -kuin me, mutta nyt on se aika tullut, jolloin me katsomme olevamme -oikeutetut kysymään teiltä, kuinka paljon te oikeastaan tiedätte. -Voitteko sanoa sen miehen nimen, joka on tehnyt molemmat rikokset?" - -"Minä en voi muuta kuin myöntää, että Gregson on oikeassa", huomautti -Lestrade. "Me olemme molemmat tehneet voitavamme ja epäonnistuneet. -Senjälkeen, kun minä tulin huoneeseen, olette te useamman kuin yhden -kerran viittailleet siihen, että teillä on kaikki tarvitsemanne -tiedot. Ette suinkaan te aijo pitää sitä salassa pitempää?" - -"Jos viivytellään pitempään", huomautin minä, "niin voi mies tehdä -vielä uusia kataluuksia." - -Holmes näytti epäröivän, kun häntä näin kaikki pakottivat. Hän jatkoi -kävelyään huoneessa pää kumarassa ja otsa rypyssä, niinkuin hänen -tapansa oli ollessaan vaipuneena ajatuksiinsa. - -"Useampia murhia ei tule tapahtumaan", sanoi hän ja seisahtui vihdoin -meidän eteemme. "Sitä syytä ei teidän siis tarvitse ajatella sen -enempää. Te kysyitte minulta jos tiedän murhaajan nimen. Sen kyllä -tunnen. Mutta hänen nimensä tunteminen on pieni asia siihen verraten, -kuinka vaikea häntä on saada kiinni. Sen minä luulen voivani tehdä -jotenkin pian. Minä toivon voivani tehdä sen omien toimenpiteitteni -perustuksella; mutta se on asia, joka on käsiteltävä varovasti, -sillä me olemme tekemisissä uskaliaan, epätoivoisen miehen kanssa. -Sitäpaitsi kannattaa häntä eräs toinen, niinkuin olen saanut kokea, -toinen, joka on yhtä taitava kuin itsekkin. Niin kauvan kun tämä -mies ei aavista, että hänen jäljillään ollaan, on mahdollista saada -hänet käsiinsä; mutta jos hän saisi pienimmänkään aavistuksen -siitä, niin hän muuttaisi nimensä ja häviäisi heti suuren kaupungin -4:n miljoonan asukkaan joukkoon. Vaikka en tahdo loukata teitä, -täytyy minun kuitenkin sanoa, että pidän näitä miehiä virallista -poliisia taitavampina, ja senvuoksi en ole pyytänyt teidän apuanne. -Jos epäonnistun niin saan tietysti kärsiä siitä laiminlyönnistä, -mutta siihen olen valmis. Nyt tahdon kuitenkin luvata, että -samalla hetkellä, kun voin ilmoittaa teille siitä vahingoittamatta -yhteensovittelijani, niin teen sen." - -Gregson ja Lestrade näyttivät varsin tyytymättömiltä tähän -vakuutukseen ja myös huomautukseen etsivästä poliisista. Edellinen -punastui hiusrajaansa myöten ja jälkimäisen silmät kiilsivät -uteliaisuudesta ja kiukusta. Ei kumpikaan ehtinyt puhua mitään, -ennenkuin kuului naputus ovelle, ja katupoikien johtaja, nuori -Viggius, näytti pienen, pahaltahaisevan persoonansa. - -"Sir", sanoi hän vieden käden otsalleen, "minulla on vaunut -ulkopuolella." - -"Se oli nopeasti poikani", sanoi Holmes. "Miksi ette käytä tätä lajia -Scotland Yard'issa?" jatkoi hän ja otti esille parin käsirautoja -piirongin laatikosta. "Katsokaa kuinka hyvin vieteri toimii. Ne -menevät silmänräpäyksessä lukkoon." - -"Vanha laji on hyvä kyllä, kun vain saisi miehen käsiinsä", sanoi -Lestrade. - -"Tietysti", sanoi Holmes hymyillen. "Ajaja voi kyllä tulla ylös -auttamaan minua matkalaukkuineni. Käskekää hänen tulla ylös, Viggins." - -Minua ihmetytti, kun ystäväni puhui aivan kuin olisi aikonut -matkalle, vaikkei ollut maininnut minulle mitään siitä. Huoneessa oli -pieni matkalaukku ja tätä hän alkoi laittaa kiinni. Hän oli siinä -toimessa, kun ajaja tuli sisälle. - -"Iskekää kiinni tähän remmiin vähän, ajuri", sanoi hän ollessaan -polvillaan ja kääntämättä päätään. - -Mies meni sinne uhkaavan, haluttoman näköisenä ja ojensi kätensä -auttaakseen. Samalla kuului kova napsaus ja metallin helinä ja Holmes -hypähti pystyyn. - -"Herrani" sanoi hän, silmät salamoiden, "sallikaa minun esittää -teille Mr Jefferson Hope, -- Enoch Drebberin ja Joseph Stangersonin -murhaaja!" - -Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä -- niin nopeasti ettei minulla -ollut aika ajatellakkaan. Minä muistan hyvin voitonriemuisen ilmeen -Holmes'in kasvoissa ja äänessä, ajurin hämmästyneet, raivoisat -katseet, kun hän katsahti kiiltäviin käsirautoihin, jotka olivat -kuin taikatempun kautta joutuneet hänen ranteisiinsa. Sekunnin -tai pari seisoimme me kuin kivettyneinä. Senjälkeen repäisi vanki -itsensä irti Holmesista ja syöksähti huudahtaen kiukusta ulos -akkunasta. Akkunan kehys antoi myöten ja lasit myös, vaan ennenkuin -hän oli ehtinyt kokonaan ulos, hyökkäsivät Gregson, Lestrade ja -Holmes hänen kimppuunsa kuin yhtä monta verikoiraa. Hänet vedettiin -takaisin huoneeseen ja senjälkeen alkoi epätoivoinen taistelu. -Hän oli niin vahva ja raivoisa, että hän repi itsensä irti meistä -neljästä monta kertaa. Hän tuntui omaavan sen kouristuksentapaisen -voiman, jonka ihminen saa epileptisissä kohtauksissa. Hänen ranteensa -ja kasvonsa olivat pahasti särkyneet lasiin vaan veren hukka ei -tuntunut vähentävän hänen vastustusvoimaansa. Vasta sitten, kun -Lestrade oli saanut kätensä hänen kaulaliinansa sisäpuolelle, ja -puoliksi kuristanut hänet saimme me hänet huomaamaan, että hänen -ponnistuksensa olivat turhia, emmekä vielä silloinkaan tunteneet -itseämme varmoiksi, ennenkuin olimme sitoneet hänen kätensä ja -jalkansa. Senjälkeen nousimme seisomaan hengästyneinä ja väsyneinä. - -"Hänen vaununsa on kaiketi tuolla alhaalla", sanoi Holmes. "Me voimme -käyttää sitä kulettaaksemme hänet Scotland Yard'iin; ja nyt herrani", -jatkoi hän ystävällisesti hymyillen, "olemme tulleet salaisuutemme -loppuun, ja te olette tervetulleita tekemään mitä kysymyksiä hyvänsä -minulle, sillä nyt ei ole mitään syytä, olla vastaamatta niihin." - - - - - - -TOINEN OSA. - -Pyhien maa. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -Suuri suola-aavikko. - - -Suuren pohjois-amerikkalaisen mantereen keskiosassa on poltettu, -hirmuinen erämaa, joka monta vuotta on estänyt sivistyksen eteenpäin -tunkeutumista. Sierra Nevadasta Nebraskaan, ja Yellowstone-Virrasta -pohjoisessa Coloradoon etelässä on seutu hiljaista ja autiota. Luonto -ei ole kuitenkaan samalla tavalla muodostunutta koko seudussa. Siellä -on korkeita, lumipeitteisiä vuoria ja pimeitä, synkkiä laaksoja. -Kohisevat virrat syöksyvät vuorensolien läpi ja siellä on tasankoja, -jotka talvella ovat lumen, kesällä harmaan suolatomun peitossa. -Kaikilla on kuitenkin sama hedelmätön, kolkko, ja autio luonne. - -Tässä epätoivon maassa ei ole mitään asukkaita. Joku Pawnee- tahi -Mustajalka-joukkue kulkee joskus sen kautta matkallaan toisille -metsästysmaille, mutta rohkeinkin rohkeista on iloinen päästessään -pois näiltä kauheilta tasangoilta ja tullessaan takasin -ruoho-aavikolle. Präriesusi hiipii ympäri pensaissa, korppikotka -lentää raskaasti läpi ilman ja kömpelö, harmaa karhu liikuskelee -kankeasti pimeissä rotkoissa, elättää itseään sillä, mitä sattuu -löytämään kallioiden välistä. Nämä ovat erämaan ainoat asukkaat. - -Koko suuressa maailmassa ei löydy autiompaa näköalaa kuin Sierra -Blancan pohjoiselta rinteeltä. Niin pitkälle kuin silmä kantaa, näkyy -vain suola-aavikkoa, jossa siellä täällä näkyy kutistuneita, okaisia -pensasryhmiä. Taivaanrannalla näkyy pitkä vuorijono epätasaisine, -lumisine huippuineen. Tässä suunnattomassa seudussa ei löydy mitään -elämää, ei viittaustakaan siihen. Ei ainoatakaan eläintä synkässä, -harmaassa maaperässä -- ja ennenkaikkea, siellä vallitsee täydellinen -hiljaisuus. Kuunnelkoon kuinka tarkasti hyvänsä, siellä ei kuulu -äänen tapaistakaan koko tässä suunnattomassa erämaassa; ei mitään -muuta kuin hiljaisuutta -- ehdotonta hiljaisuutta. - -Me mainitsimme, ettei siellä ollut elon merkkiäkään, vaan tämä on -tuskin totta. Kun katselee alas Sierra Blancalta, eroittaa läpi -erämaan tien, joka luikertelee eteenpäin ja katoaa etäisyyteen. Se -on pyörien uurtama ja monen seikkailijan jalkain tallaama. Siellä ja -täällä on siroteltuna valkeita esineitä, jotka kiiltävät auringossa -ja eroavat tummasta suolatomusta. Lähene ja tarkastele niitä! Ne -ovat luita, toiset suuria ja paksuja, toiset pienempiä ja hienompia. -Edelliset ovat härkien, jälkimäiset ihmisten. 1500 penikulmaa voi -seurata tätä kamalaa karavaanitietä niiden jätteiden mukaan, jotka -ovat kaatuneet tielle. - -4:nä päivänä Toukokuuta v. 1847 seisoi yksinäinen vaeltaja ja -katseli tätä näkyä. Hänen ulkonäkönsä oli sellainen kuin olisi hän -ollut tämän seudun haltia. Oli vaikeata päättää oliko hän 40 tahi -60 vuotinen. Hänen kasvonsa olivat laihat ja riutuneet ja ruskea -pergamentin tapainen nahka oli vetäytynyt kokoon esiinpistävien -kasvoluiden päälle; hänen pitkässä, ruskeassa tukassaan ja -parrassaan oli harmaita haituvia; hänen silmänsä olivat painuneet -syvälle päähän ja loistivat luonnottomasti, ja käsi, joka piteli -pyssyä, oli tuskin lihakkaampi kuin luurangon. Kun hän seisoi siinä -nojautuneena pyssyään vastaan, osoittivat hänen pitkä vartalonsa ja -vankka ruumiinrakennuksensa sitkeyttä ja voimaa. Hänen laihtuneet -kasvonsa ja vaatteensa, jotka riippuivat väljinä hänen kuivettuneilla -jäsenillään, näyttivät mikä oli syynä hänen raihnaiseen ja -voimattomaan ulkonäköönsä. Mies oli kuolemaisillaan nälkään ja janoon. - -Hän oli laahautunut ylös rotkosta tälle pienelle kunnaalle siinä -turhassa toivossa, että löytäisi vähän vettä. Suuri suola-aavikko -ja etäinen vuoristo näkyivät nyt vaan ei ainoatakaan kasvia tai -puuta, joka olisi osoittanut veden läsnäoloa. Koko laaja maisema ei -synnyttänyt toivon kipinääkään. Hän katseli pohjoiseen, itään ja -länteen ja käsitti että hänen vaelluksensa nyt oli loppunut ja hänen -piti kuolla. "Niin, miksei yhtä hyvin tässä nyt, kun höyhenpatjalla -kahdenkymmenen vuoden päästä", mutisi hän ja istuutui suuren -kivilohkareen varjoon. Ennenkuin hän istuutui laski hän tarpeettoman -pyssynsä maahan ja sitäpaitsi erään suuren käärön, jonka ympärillä -oli harmaa suuri saali, jota hän oli kantanut selässään. Se tuntui -olevan liian raskas hänelle, sillä kun hän aikoi laskea sen alas, -niin se kävi kovasti maahan. Heti kuului harmaasta kääröstä heikko, -valittava ääni ja kaksi pientä kättä ja pienet pelästyneet kasvot -ruskeine silmineen tulivat näkyviin. - -"Sinä olet tehnyt pahaa minulle", sanoi lapsellinen ääni nuhdellen. - -"Olenko", vastasi mies hätäytyneenä. "Se ei ollut minun aikomukseni." -Puhuessaan avasi hän saalin ja otti esille pienen viisivuotiaan -tytön, jonka sievät kengät ja hieno hame pienine liinaesiliinoineen -todistivat äidin huolenpidosta. - -Lapsi oli hiukan kalpea ja laihtunut, mutta hänen pyöreät -käsivartensa ja jalkansa osoittivat hänen kärsineen vähemmän kuin -hänen seuralaisensa. - -"Miltä nyt tuntuu?" kysyi hän huolestuneena, sillä tyttönen hieroi -yhä kultaisia kiharoitaan, jotka peittivät pään takaosaa. - -"Suutele minua tähän, niin siitä tulee hyvä", sanoi hän aivan -vakavasti ja näytti sormellaan kipeää kohtaa. "Niin oli äidin tapana -tehdä. Missä on äiti?" - -"Äiti on mennyt pois. Luulen, että sinä pian saat tavata hänet." - -"Onko äiti mennyt pois?" sanoi tyttönen. "Se oli merkillistä, ettei -hän sanonut hyvästi; sen hän aina teki, kun hän meni tädin luo teetä -juomaan, ja nyt hän on ollut poissa kolme päivää! Minun on kovin -jano. Eikö täällä ole mitään syötävää eikä juotavaa?" - -"Ei mitään, rakkaani. Ole vaan kärsivällinen vielä vähän aikaa, -niin tulee hyvä olla. Laske pääsi minua vastaan, niin tunnet itsesi -pirteämmäksi. Ei ole helppo puhua kun huulet ovat kuin nahkaa, mutta -ehkä on parasta, että saat tietää, miten asia on. Mitä sinulla on -siinä?" - -"Kiiltäviä kappaleita", sanoi lapsi innostuneesti ja näytti kahta -kiiltävää katinkultapalasta. "Kun tulemme kotiin niin saa Bob ne." - -"Kohta saat nähdä kauniimpia kappaleita kuin nuo", sanoi mies -tyynesti. "Odota vaan. Minä kerron sinulle -- muistatko, kun lähdimme -joen luota?" - -"Muistan tietysti." - -"Me toivoimme löytävämme toisen virran, näetkö. Mutta jotakin oli -hullusti, kompassi tahi jokin muu, ja me emme löytäneet tietä. Vesi -loppui. Lukuunottamatta pientä tilkkaa meitä varten -- -- --" - -"Ja sinä et voinut pestä itseäsi", keskeytti tyttö vakavasti, ja -katsahti hänen likaisiin kasvoihinsa. - -"En, enkä juoda myöskään. Ja Mr Bender meni ensin pois ja sitten -Indian Pete ja sitten mrs Mc Gregor ja sitten Johnny Hones ja vihdoin -sinun äitisi." - -"Silloin on myös minun äitini kuollut?" huudahti pienokainen ja kätki -kasvonsa esiliinaansa nyyhkyttäen katkerasti. - -"Niin, kaikki muut ovat kuolleet paitsi sinä ja minä. Minä luulin, -että olisimme löytäneet vettä tältä suunnalta, ja niin nostin minä -sinut olalleni ja lähdin matkalle. Ei kuitenkaan näytä siltä kuin -tilamme olisi parantunut. Mahdollisuus, joka meillä on jälellä, on -äärettömän pieni." - -"Tarkoitatko, että me kuolemme"? kysyi lapsi, lakkasi nyyhkyttämästä -ja nosti ylös kyyneleiset kasvonsa. - -"Niin, sitä melkein tarkoitan." - -"Miksi et sitä ennen sanonut?" sanoi hän nauraen iloisesti. "Sinä -pelotit minut kovasti. Jos me kuolemme, niin tulemme me taas äidin -luo." - -"Niin, rakkaani." - -"Ja sinä myös. Minä kerron, kuinka tavattoman kiltti sinä olet ollut -minulle. Minä luulen varmaan, että äiti tulee meitä vastaan taivaan -portille suuri vesisankko muassaan ja monta lämmintä vehnäleipää -käsissään, sellaista, joista Bob ja minä niin paljon pidimme. Kuinka -kauvan siihen kestää?" - -"En tiedä -- ei kauvan." Miehen silmät tuijottivat taivaan rantaan. -Sinisellä taivaalla näkyi kolme pientä pilkkua, jotka suurenivat joka -hetki; niin nopeasti ne lähenivät. Ne olivat kolme suurta, ruskeata -lintua, jotka kiertelivät ympyröissä kulkijoiden päiden päällä ja -istahtivat sitten muutamille kiville heidän yläpuolellaan. Ne olivat -korppikotkia, joiden tulo oli kuoleman enne. - -"Kukkoja ja kanoja", huudahti pienokainen iloisesti ja näytti ilkeitä -lintuja ja paukutti käsiään niin että ne lensivät ylös. "Sanohan, -loiko Jumala tämän maan?" - -"Tietysti", vastasi mies hämmästyneenä tästä odottamattomasta -kysymyksestä. - -"Mutta hänhän on tehnyt maan myöskin Illinois'issa ja Missourissa", -jatkoi lapsi. "Minä luulen, että joku toinen on luonut nämä seudut. -Ne eivät puoliksikaan ole niin hyvin luodut. Veden ja puut ovat ne -unohtaneet." - -"Ehkä me lukisimme jonkun rukouksen?" sanoi mies epäröiden. - -"Ei ole ilta vielä", vastasi lapsi. - -"Se ei tee mitään. Eihän tämä kylläkään ole tavallinen aika, mutta ei -Hän katso siihen, siitä voit olla varma. Lue läpi ne yhden kerran, -joita tavallisesti luit präriellä vaunussa." - -"Miksi et lue itse?" kysyi lapsi ihmetellen. - -"Minä olen unohtanut ne", sanoi mies. "Minä en ole lukenut -ainoatakaan rukousta, sitten kun olin niin pitkä kun puolet tästä -pyssystä. Mutta se ei ole milloinkaan liian myöhäistä. Lue ne ääneen -niin minä seison vieressä ja luen mukana ne kohdat, jotka osaan." - -"Silloin täytyy sinun olla polvillasi ja minun myös", sanoi lapsi ja -levitti saalin maahan polvistuakseen sen päälle. "Pane kädet ristiin -tällä tavalla, niin tuntee itsensä aivan kuin kiltimmäksi." - -Olisi ollut outo näky, jos siellä olisi ollut muita katselijoita -kuin korppikotkat. Saalilla olivat molemmat onnettomat polvillaan -rinnakkain, viaton lapsi ja peloton, karaistunut seikkailija. Tytön -pyöreät ja miehen kuihtuneet kasvot olivat molemmat käännetyt -taivaaseen päin hartaassa rukouksessa, ja molemmat äänet -- toinen -heikko ja kirkas, toinen syvä ja karkea -- yhtyivät rukoilemaan armoa -ja sääliä. Lopetettuaan rukouksensa menivät he jälleen paikoilleen -kallionlohkareen varjoon, kunnes lapsi nukkui suojelijansa leveälle -rinnalle. Mies valvoi vielä vähän aikaa lapsen nukkuessa, mutta -luonto voitti kuitenkin lopuksi. Kolmeen päivään ja yöhön ei hän -ollut suonut itselleen lepoa eikä rauhaa. Hiljaa painuivat väsyneet -silmäluomet väsyneille silmille, ja pää painui alas rinnalle, kunnes -miehen karkea parta sekaantui lapsen kultaisiin kiharoihin, ja -molemmat nukkuivat samaa syvää, levollista unta. - -Jos molemmat vaeltajat olisivat olleet valveilla vielä puoli tuntia, -niin olisivat he nähneet merkillisen näyn. Kaukana suola-aavikon -laidalla näkyi pieni tomupilvi, ensin hyvin pienenä, niin että sitä -oli miltei mahdoton eroittaa sumusta kaukana, mutta vähitellen se -tuli suuremmaksi ja leveämmäksi ja lopulta se oli suuri näkyvä -pilvi. Tämä pilvi suureni yhä, kunnes kävi selväksi, että sen voivat -aikaansaada ainoastaan elävät ihmiset ja eläimet. Jos se olisi ollut -hedelmällistä maata, niin olisi voinut luulla, että se oli joku -suunnaton biisoni-lauma, joka lähestyi, mutta se oli mahdotonta tässä -erämaassa. Sitämukaa kuin pilvi lähestyi sitä yksinäistä vuorta, -jolla nuo kaksi onnetonta lepäsivät, alkoi telttakankaalla verhottuja -vaunuja ja asestettuja ratsastajia vilahdella tomun seasta, vihdoin -näyttäytyi se olevan suuri karavaani matkalla länteenpäin. Mutta -minkälainen karavaani! Kun joukon alkupää oli kallion juurella, niin -ei loppua vielä näkynyt taivaan rannalta. Läpi koko suuren erämaan -ulottui tämä epäsäännöllinen jono vaunuja ja kärryjä, miehiä ratsain -ja jalkasin, lukemattomia naisia, jotka nääntyivät taakkojensa alla, -ja lapsia, jotka juoksivat vieressä tahi katselivat ulos valkean -telttakankaan läpi. Tämä ei nähtävästi ollut mikään tavallinen -siirtolaisjoukko, vaan paremmin joku paimentolaiskansa, jonka -olosuhteet olivat pakottaneet etsimään uutta kotimaata. Kirkkaassa -ilmassa kuului sekava hälinä ja melu suuresta ihmisjoukosta ja -siihen sekaantui pyörien kitinä ja hevosten hirnunta. Vaikka se -oli äänekästä niin ei se kuitenkaan kyennyt herättämään väsyneitä -matkamiehiä. - -Karavaanin etunenässä ratsasti tusinan verta vakavia miehiä, -puettuina tummiin, kotikutoisiin pukuihin, ja varustettuina -kivääreillä. Tullessaan kallion juurelle, he pysähtyivät ja pitivät -lyhyen neuvottelun. - -"Lähteet ovat oikealla, veljeni", sanoi eräs parraton, ohuthuulinen, -harmaapäinen mies. - -"Sierra Blancan oikealta puolen joudumme Rio Grande'en", sanoi toinen. - -"Älkää pelätkö veden puutetta!" huudahti kolmas. "Hän, joka voi saada -vettä kalliosta, ei hylkää valitsemaansa kansaa." - -"Amen! Amen!" yhtyivät kaikki. - -He aikoivat juuri jatkaa matkaansa, kun eräs nuoremmista ja -tarkkasilmäisimmistä huudahti ja näytti ylös kalliolle. Huipulla -liehui jotakin vaaleata, joka erosi jyrkästi takana olevasta -harmaasta vuoresta! Nähdessään tämän pysäyttivät he kaikki hevosensa -ja ottivat käsille kiväärinsä, samalla kun uusia ratsastajia tuli -nelistäen auttaakseen etujoukkoa. Sana "punanahka" oli kaikkein -huulilla. - -"Täällä ei voi löytyä mitään suurempaa punanahkajoukkoa", sanoi eräs -vanhempi mies, joka tuntui komentavan kaikkia. "Me olemme kulkeneet -Mustajalkojen sivu, ja tällä puolen vuoria ei löydy toisia heimoja." - -"Menenkö minä ylös katsomaan, veli Stangerson?" kysyi yksi heistä. - -"Ja minä! ja minä!" huusi tusina ääniä. - -"Jättäkää hevosenne tänne alas, niin me odotamme täällä", sanoi eräs -vanhemmista. Pian olivat nuoret miehet nousseet selästä ja sitoneet -hevosensa ja he kiipesivät rinnettä ylöspäin, esinettä kohden, joka -oli herättänyt heidän uteliaisuutensa. He etenivät nopeasti ja -äänettömästi tottuneiden vakoojien luottamuksella ja taitavuudella. -Katselijat alhaalta voivat nähdä heidän hyppivän kalliolta kalliolle -kunnes saapuivat huipulle. Nuori mies, joka heidät oli ensin -huomannut, kulki etunenässä. Yhtäkkiä näkivät toiset hänen lyövän -yhteen kätensä niinkuin hämmästyksen valtaamana, ja kun he joutuivat -yhtä pitkälle, vaikutti näky heihin yhtäpaljon. - -Sillä pienellä tasangolla, joka oli kallion huipulla, seisoi -yksinäinen, jättiläismäinen kivilohkare, ja sen varjossa makasi -pitkäpartainen mies, jolla oli terävät kasvonpiirteet, ja tavattoman -kuihtunut ruumis. Hänen tyynet kasvonsa ja tasainen hengityksensä -osoittivat hänen nukkuvan. Hänen vieressään makasi pieni lapsi, -joka oli kiertänyt valkeat käsivartensa hänen ruskean, jäntereisen -kaulansa ympärille, ja laskenut päänsä hänen rinnalleen. Tytön -ruusunväriset huulet olivat raollaan ja paljastivat kaksi riviä -valkeita hampaita, ja hänen lapsellisilla kasvoillaan väikkyi iloinen -hymy. Hänen pienet, paksut jalkansa, jotka päättyivät valkoisiin -sääryksiin ja sieviin kenkiin olivat jyrkkänä vastakohtana miehen -kuivuneille jäsenille. Kallion huipulla, tämän merkillisen parin -yläpuolella, istui kolme kamalaa korppikotkaa, jotka miesten tullessa -päästivät kovia huutoja pettymyksestä ja lensivät pois. - -Näiden inhottavien lintujen kirkuna herätti molemmat nukkuvat, jotka -katselivat unenpöpperössä ihmetellen ympärilleen. Mies hoiperteli -pystyyn ja katseli alas aavikolle, joka oli ollut niin autio, kun hän -oli nukkunut, ja jolla nyt oli semmoinen joukko eläimiä ja ihmisiä. -Hänen kasvoihinsa tuli epäilevä ilme, katsellessaan niitä, ja hän -pyyhkäisi kädellään silmänsä. "Tämä mahtaa olla sitä, jota kutsutaan -deliriumiksi", mutisi hän. Lapsi seisoi vaiti hänen vieressään ja -piteli häntä nutusta, mutta se katseli ympärilleen kummastelevin ja -kysyvin katsein. - -Tulleet saivat onnettomat kuitenkin pian vakuutetuksi siitä, ettei -se ollut mikään näköhäiriö. Eräs heistä nosti lapsen hartioilleen -ja kaksi muuta tukivat hänen seuralaistaan ja auttoivat hänet alas -vaunujen luo. - -"Minun nimeni on John Ferrier", selitti mies. "Minä ja tämä -pienokainen olemme kaikki, mitä on jälellä kahdestakymmenestäyhdestä -ihmisestä. Toiset kuolivat janoon ja nälkään tuolla etelämpänä." - -"Onko tyttö teidän lapsenne?" kysyi joku. - -"On, hän on nyt minun", vastasi hän ärsyttävästi. "Hän on minun, -sillä minä olen pelastanut hänet. Kukaan ei ota häntä minulta. Tästä -päivästä lähtien on hän Lucy Ferrier. Mutta keitä te olette", kysyi -hän, ja katseli uteliaana reippaita päivänpaahtamia pelastajiaan. -"Teitä näkyy olevan koko joukko." - -"Lähes kymmenen tuhatta", sanoi eräs nuorista miehistä, "me olemme -Jumalan vainottuja lapsia -- enkeli Meronan valittuja." - -"Niistä en koskaan ole kuullut puhuttavan", sanoi vaeltaja. "Hän -näyttää valinneen suuren joukon." - -"Älä puhu pilkkaa pyhistä asioista", jatkoi toinen terävästi. "Me -olemme niitä, jotka uskomme pyhään sanaan, joka on kirjoitettu -egyptiläisillä kirjaimilla kultaisille tauluille, jotka pyhä Joseph -Smith on saanut Palmyyrassa. Me tulemme Nauvo'osta Illinoisin -valtiossa, jossa olimme rakentaneet temppelin. Me lähdimme etsimään -pakopaikkaa häijyiltä jumalattomilta ihmisiltä, vaikka täytyisi jäädä -keskelle erämaata." - -Nimi Nauvoo muistutti John Ferrieriä jostakin. "Vai niin", sanoi hän, -"te olette mormooneja." - -"Me olemme mormooneja", vastasivat kaikki yhteen ääneen. - -"Ja mihin aijotte?" - -"Sitä emme tiedä. Jumalan käsi ohjaa meitä profeetan persoonassa. -Teidän täytyy seurata meitä hänen luokseen. Hän määrää mitä me teemme -teille." - -He olivat nyt tulleet tasangolle ja heidät ympäröi joukko -pyhiinvaeltajia -- kalpeita, nöyriä naisia, reippaita, iloisia lapsia -ja arkoja, vakavia miehiä. Monta ihmettelyn ja säälin huudahdusta -kuului kun he näkivät toisen nuoruuden ja toisen avuttomuuden. He -eivät kuitenkaan seisahtuneet, vaan kulkivat eteenpäin muutamien -mormoonien saattamina, kunnes saapuivat erään vaunun luo, joka -suuruutensa ja komeutensa kautta erosi muista. Sen edessä oli -kuusi hevosta kun taas toisissa oli vaan kaksi, korkeintaan neljä. -Ajajan vieressä istui eräs mies, joka ei voinut olla vanhempi kuin -korkeintaan 30 vuotta ja jonka suuri pää ja päättäväinen ulkomuoto -osoittivat, että hän oli johtaja. Hän luki erästä tumman ruskeata -kirjaa, mutta kun joukko lähestyi, laski hän pois sen ja kuunteli -tarkkaavaisesti kertomusta molemmista onnettomista. Sen jälkeen hän -kääntyi heihin päin ja sanoi juhlallisella äänellä: - -"Jos me otamme heidät mukaamme, niin voi se tapahtua ainoastaan -uskonheimolaisina. Me emme tahdo susia lammaslaumaan. Parempi olisi, -että teidän luunne valkenisivat tässä erämaassa, kuin että te -olisitte sen mädännäisyyden siemenenä, joka vähitellen pilaisi koko -hedelmän. Tahdotteko seurata meitä näillä ehdoilla?" - -"Minä seuraisin teitä millä ehdoilla hyvänsä", sanoi Ferrier -sellaisella painolla, etteivät totiset Vanhimmatkaan voineet olla -hymyilemättä. Ainoastaan johtaja pysyi totisen ja kunnioitusta -herättävän näköisenä. - -"Ota hänet, veli Stangerson", sanoi hän, "anna hänelle ruokaa ja -juomaa ja lapselle myös. Jääköön sinun tehtäväksesi opettaa hänelle -meidän pyhä oppimme. Eteenpäin! Eteenpäin Zioniin!" - -"Eteenpäin Zioniin!" huusi kansanjoukko ja nämä sanat kulkivat -karavaania myöten, kunnes vihdoin kuolivat etäisyyteen. - -Monin ruoskaniskuin ja meluten pantiin suuret vaunut liikkeelle, ja -pian luikerteli suuri karavaani taas eteenpäin. Se vanhin, jonka -hoitoon onnettomat oli jätetty, saattoi heidät erääseen vaunuun, -jossa heitä odotti hyvä ateria. - -"Te saatte jäädä tänne", sanoi hän. "Muutaman päivän perästä olette -parantunut vaivoistanne. Muistakaa sillä aikaa, että te nyt kaikessa -tulevaisuudessa kuulutte meidän uskontoomme. Brigham Young on sen -sanonut ja hän puhuu Joseph Smith'in äänellä joka on Jumalan". - - - - -TOINEN LUKU. - -Utah'in kukka. - - -Tässä ei ole syytä luetella niitä koettelemuksia ja kieltäymyksiä, -joita mormooni-siirtolaiset saivat kärsiä ennenkuin pääsivät uuteen -maahansa. Aina Missisippivirrasta Kalliovuorten läntiselle rinteelle -olivat he kulkeneet sellaisella sitkeydellä, jonka vertaista -historia ei tunne. Villit ihmiset, villit eläimet, nälän, janon -väsymyksen ja taudit -- kaikki esteet, jotka luonto, asetti heidän -tiellensä, olivat he voittaneet anglosaxilaisella sitkeydellä. -Pitkä matka monine vaaroineen oli järkyttänyt rohkeintakin -heistä. Ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi langennut polvilleen -sydämelliseen kiitosrukoukseen, nähdessään Utah'in suuren laakson, -auringonpaisteessa alapuolellaan ja kuullessaan johtajansa huulilta, -että tämä oli se luvattu maa, jonka neitseellinen maaperä aina tulisi -olemaan heidän omansa. - -Young osoitti pian, että hän oli yhtä taitava hallitsija kuin -johtajakin. Tehtiin karttoja, joille merkittiin tulevaisuuden -kaupunkien paikat. Jokaiselle jaettiin arvonsa mukaan maata. Kauppias -jatkoi kauppaansa ja työmies ammattiaan. Katuja ja toreja syntyi -kuin taian kautta kaupunkiin. Maaseudulla ojitettiin, aidotettiin, -istutettiin ja raivattiin, niin että jo seuraavana kesänä kypsät -nisuvainiot kultasivat maan. Kaikki kukoisti tässä ihmeellisessä -yhteiskunnassa ja ennenkaikkea suuri temppeli, jota rakennettiin -kaupungin keskelle, se nousi korkeammaksi ja korkeammaksi. -Auringon noususta sen laskuun kuului vasaran ja sahan ääni siitä -muistomerkistä, jonka he valmistivat Hänelle, joka oli vienyt heidät -vahingoittumattomina niin monien vaarojen lävitse. - -Molemmat onnettomat, John Ferrier ja pieni tyttö, joka oli kärsinyt -yhdessä hänen kanssaan ja jonka Ferrier oli ottanut ottolapsekseen, -seurasivat mormooneja matkan loppuun asti. Pieni Lucy Ferrier -matkusti Vanhemman Stangersonin vaunussa, jossa oli myöskin -Stangersonin kolme vaimoa ja hänen poikansa, hurja, pahantapainen, -kahdentoistavuotias poika; Lapsuuden pontevuudella sai hän pian -takaisin voimansa, ja unohti nopeasti äidin kuoleman aiheuttaman -surun. Hänestä tuli pian naisten lemmikki ja hän tottui uuteen -elämäänsä liikkuvassa kodissaan. Ferrier oli myös tointunut ja -osottautui mainioksi oppaaksi ja taitavaksi metsästäjäksi. Hän hankki -niin pian seuralaistensa kunnioituksen, että kun he pääsivät matkansa -perille, niin päätettiin, että hänen piti saada yhtä suuri maapalsta -kuin toistenkin uutisasukkaiden lukuunottamatta Young'ia itseään, -Stangersonia, Kemboll'ia, Johnston'ia ja Drebberiä, jotka olivat -neljä etevintä "vanhinta." - -Tälle palstalle rakensi John Ferrier itselleen lujan -hirsilinnoituksen, johon seuraavina vuosina ilmestyi niin monta -lisärakennusta, että se paisui tilavaksi huvilaksi. Hän oli -käytännöllinen mies, teräväjärkinen aikeissaan ja kätevä. Sen vuoksi -kukoisti hänen tilansa ja hänen omaisuutensa. Kolmen vuoden päästä -oli hänen parempi olla kuin naapureilla, kuuden vuoden kuluttua oli -hän varakas ja yhdeksän vuoden perästä rikas ja kahdentoista vuoden -kuluttua ei ollut koko uutisasutuksessa tusinaakaan henkilöitä, -joita olisi voinut pitää hänen arvoisinaan. Suuresta Suolajärvestä -kaukaisiin Wahsatchvuoriin asti ei ainoakaan nimi ollut parempi kuin -John Ferrierin. - -Ainoastaan yhdessä suhteessa ei hän ollut uskonveljiensä mieleinen. -Ei millään syillä eikä kehotuksilla saatu häntä ottamaan itselleen -vaimoja. Hän ei maininnut mitään syytä kieltämiseensä, vaan tyytyi -sitkeästi ja itsepintaisesti pitämään kiinni päätöksestään. Useat -syyttivät häntä siitä, että hän oli laimea uskonharjoituksissaan, -kun taas toiset arvelivat sen riippuvan itaruudesta, ettei hän -halunnut suuria menoja. Jotkut taasen puhuivat jostakin entisestä -rakkausjutusta ja eräästä vaaleatukkaisesta tytöstä, joka kuihtui -ikävissään Atlannin valtameren rannalla. Mikä lieneekin syy ollut, -mutta Ferrier jäi naimattomaksi. Kaikissa muissa suhteissa seurasi -hän uuden yhteiskunnan uskontoa ja hänen sanottiin olevan Jumalaa -pelkääväisen ja rehellisen. - -Lucy Ferrier kasvoi hirsirakennuksessa ja auttoi kasvatusisäänsä -kaikissa tämän toimissa. Raitis vuoristoilma ja kuusimetsän -balsamituoksu korvasivat sekä hoitajattaren että äidin. Vuosien -vieriessä hän kasvoi ja vahvistui, hänen poskensa kävivät -punakammiksi ja askeleensa joustavammiksi. Moni matkustaja -maantiellä, joka kulki sivu Ferrierin asunnon, tunsi kauvan sitten -unohdettujen muistojen elpyvän rinnassaan katsellessaan tytön hienoa, -miellyttävää vartaloa vehnävainiolla tai hevosen selässä, kuin hän -ohjasi sitä lännen lapsen helppoudella ja suloudella. Siten puhkesi -nuppu kukaksi, kun hänen isänsä oli rikkain kaikista, oli hän kaunein -tyttö koko Tyyneen Valtamereen viettävällä rinteellä. - -Isä ei kuitenkaan ensiksi huomannut, että lapsesta oli tullut nainen. -Sehän sattuu harvoin. Tämä salaperäinen muutos tapahtuu liian -huomaamatta. Kaikkein vähimmin tietää tyttö itse siitä, ennenkuin -joku ääni tahi kädenpuristus on liikuttanut hänen sydäntään, ja hän -tuntee sekä ylpeyttä että pelkoa siitä, että uusi, suurempi luonto on -herännyt henkiin hänessä. Harvat ovat jotka eivät muista sitä päivää -tai sattumaa, joka oli uuden elämän enteenä. Se päivä oli kylläkin -vakava itsessäänkin Lucylle, ellei ota huomioon sen vaikutusta hänen -myöhempiin vaiheisiinsa. - -Oli lämmin kesäkuun päivä, ja "viimeisten päiväin pyhät" olivat -ahkeria kuin mehiläiset, joiden keon he olivat valinneet -tunnusmerkikseen. Vainioilla ja kaduilla kuului sama ihmisellisen -uutteruuden hälinä. Tomuisella maantiellä kulki pitkät rivit -painavien taakkojensa alla huojuvia muuleja, kaikki menossa -länteenpäin, sillä Kaliforniassa oli alkanut raivota kultakuume ja -tie sinne kulki valittujen kaupungin läpi. Lammas- ja härkälaumat -palasivat ympäristön laitumilta ja tiellä kulki väsyneitä -siirtolaisjoukkoja. Lucy Ferrier, kasvot ratsastuksen lämmittäminä -nelisti tämän kirjavan joukon läpi, valiten tiensä tottuneen -ratsastajan taitavuudella. Hänen piti toimittaa joku asia kaupungissa -ja kiirehti sinne, niinkuin monta kertaa ennenkin, pelottomana ja -ajatellen ainoastaan, miten paraiten voisi täyttää tehtävänsä. - -Tomuttuneet matkustajat katselivat häntä ihastuneina ja intiaanitkin, -jotka kulettivat valmistamattomia vuotiaan markkinoille, unohtivat -tavallisen tyyneytensä, ihaillessaan hänen kalpeata kauneuttaan. Hän -oli saapunut kaupungin ulkolaitaan, kun tien sulki suuri karjalauma, -jota villit paimenet ajoivat eteenpäin. Kärsimättömyydessään ajoi -hän hevosensa karjan joukkoon. Mutta tuskin hän oli joutunut -elukoiden keskeen kun nämä sulkivat paluutien. Hän oli joutunut -villien pitkäkarvaisten härkien joukkoon. Häntä ei kuitenkaan -peloittanut, sillä hän oli tottunut käsittelemään elukoita, vaan -ajoi yhä eteenpäin toivoen pääsevänsä läpi. Mutta onnettomuudeksi -sattui eräs eläimistä koskettamaan hevosen kylkeä sarvillaan. -Hevonen pillastui. Se nousi takajaloilleen korskuen vihaisesti ja -potki niin, että tottumaton ratsastaja olisi pudonnut satulasta. -Asema oli vaarallinen. Jokainen villiintyneen hevosen hyppy saattoi -sen uudelleen koskettamaan härkien sarviin ja se raivostui yhä -enemmän. Tyttö ei voinut tehdä mitään muuta kuin koettaa pysyttäytyä -satulassa, sillä, jos hän putoisi, niin sotkisivat pelästyneet elukat -hänet jalkoihinsa. Hänen päätään alkoi pyörryttää, ja hänen kätensä -alkoivat herpoutua. Tomu ja taistelevista eläimistä lähtevät höyryt -olivat tukehuttamaisillaan hänet ja hän olisi ehkä epätoivoissaan -lopettanut ponnistelunsa, ellei hän olisi kuullut viereltään -ystävällistä ääntä, joka lupasi apua. Samalla hetkellä tarttui -jäntevä käsi hänen pelästyneen hevosensa suitsiin, raivasi tien -lauman lävitse ja vei hänet pian ulkopuolelle. - -"Toivon, ettette ole loukkaantunut, miss", sanoi hänen ritarinsa -kunnioittavasti. - -Tyttö katsahti miehen tummiin, uhkamielisiin kasvoihin ja naurahti. -"Minä olin hirveästi peloissani", sanoi hän yksinkertaisesti, "kukapa -olisi uskonut, että Poncho pelästyi niin lehmäjoukkoa." - -"Kiittäkää Jumalaa siitä, että voitte pysyttäytyä satulassa", -sanoi mies vakavasti. Hän oli pitkä hurjan näköinen mies, ratsasti -voimakkaalla ruskealla hevosella ja oli metsästäjän huonossa puvussa, -pyssy olalla. - -"Otaksun, että te olette John Ferrierin tytär", huomautti hän. "Näin -teidän tulevan hänen talostaan. Kun tapaatte hänet, niin kysykää jos -hän muistaa Jefferson Hope'n S:t Louis'ista. Jos hän on sama Ferrier, -niin olivat hän ja minun isäni hyvät ystävät." - -"Eikö olisi parasta, jos te tulisitte ja kysyisitte itse", sanoi -tyttö yksinkertaisesti. - -Nuori mies näytti niin tyytyväiseltä kuullessaan tämän ehdotuksen ja -hänen tummat silmänsä loistivat mielihyvästä. "Sen minä teenkin", -sanoi hän, "mutta me olemme asustaneet vuoristossa viimeiset kaksi -kuukautta emmekä ole juuri vierailupuvussa. Hänen täytyy kaiketi -ottaa vastaan meidät semmoisina kuin olemme." - -"Hän on teille suuressa kiitollisuuden velassa ja minä myös", vastasi -tyttö. "Hän pitää äärettömästi minusta, ja jos nuo lehmät olisivat -sotkeneet minut kuoliaaksi, niin olisi hän ollut suunniltaan surusta." - -"Minä myös", sanoi hänen seuralaisensa. - -"Te! Minä en voi käsittää, mitä se olisi vaikuttanut teihin. Ettehän -te ole edes meidän tuttavammekaan." - -Nuoren metsästäjän kasvot kävivät niin synkiksi, kun hän kuuli tämän -huomautuksen, että Lucy purskahti nauruun. - -"Sitä minä en tarkoittanut", sanoi hän, "nyt te tietysti olette -meidän ystävämme. Teidän täytyy tulla tervehtimään meitä. Nyt minun -täytyy kiiruhtaa, sillä muuten ei isä koskaan enää usko minulle -mitään asioita. Hyvästi." - -"Hyvästi", sanoi mies ja nosti leveäreunaista hattuaan ja kumarsi. -Tyttö käänsi hevosensa, läimäytti sitä ratsuruoskalla ja katosi -tomupilveen. - -Nuori Jefferson Hope jatkoi synkkänä ja ajatuksiinsa vaipuneena -ratsastustaan. Hän ja muutamat toiset olivat olleet Nevadan vuorissa -hakemassa hopeaa, ja palasivat nyt Utah'iin, koettaakseen hankkia -pääomaa, jolla voisivat ruveta kaivamaan muutamia malmisuonia, joita -olivat löytäneet. Hän oli ollut yhtä innostunut kuin toisetkin, -kunnes tämä tapaus muutti hänen ajatustensa juoksun. Kauniin, -nuoren tytön näkeminen oli saattanut hänen tulisen, kesyttämättömän -sydämensä kuohumaan. Kun tyttö katosi hänen näkyvistään käsitti hän, -että hänen elämässään oli sattunut käännekohta. Se rakkaus, joka -hänessä oli syttynyt, ei ollut nuoren pojan äkillistä ihastusta, -vaan vahvan, päättäväisen miehen hillitön intohimo. Onni oli aina -seurannut häntä kaikessa. Hän vannoi onnistuvansa tässäkin, jos vaan -inhimilliset ponnistukset ja sitkeys voivat jotakin vaikuttaa. - -Ennen iltaa kävi hän Ferrier'in luona ja sittemmin monta kertaa. -Ferrier, joka oli asunut laaksossaan tehden ahkerasti työtä, ei -ollut ollut tilaisuudessa kuulemaan mitään uutisia ulkoapäin -viimeisten kahdentoista vuoden kuluessa. Jefferson Hope tiesi -kertoa paljon, joka huvitti sekä Lucya että hänen isäänsä. Hän oli -ollut kullankaivajana Kaliforniassa ja kertoi monta merkillistä -juttua sieltä, miten omaisuuksia oli voitettu ja menetetty näinä -onnellisina päivinä. Hän oli ollut tarjoilijana, turkismetsästäjänä -ja karjankasvattajana. Missä vaan oli seikkailuja, siellä oli -hänkin. Pian hänestä tuli vanhuksen suosikki ja tämä ylisti häntä -usein. Semmoisissa tilaisuuksissa istui Lucy hiljaa, mutta hänen -punastuvat poskensa ja loistavat silmänsä osoittivat selvästi, ettei -hänen sydämensä ollut enään hänen omansa. Hänen rehellinen isänsä -ei huomannut näitä oireita, mutta se mies näki ne kyllä, joka oli -voittanut hänen sydämensä. - -Eräänä kesäiltana nelisti hän alas tietä myöten ja seisahtui -portille. Tyttö seisoi ovella ja meni miestä vastaan, kun tämä heitti -ohjat aidalle ja lähti rakennukseen päin. - -"Minä matkustan pois Lucy", sanoi hän ottaen tytön kädet omiinsa ja -katsoen hellästi hänen kasvoihinsa. "Nyt minä en tahdo pyytää sinua -seuraamaan itseäni, mutta tahdotko tehdä sen, kun tulen takasin?" - -"Koska se tapahtuu?" kysyi tyttö punastuen ja nauraen. - -"Kahden kuukauden kuluessa. Silloin tulen pyytämään sinua, rakkaani. -Ei kukaan voi eroittaa meitä." - -"Entä isäni?" kysyi tyttö. - -"Hän on suostunut siihen jos saamme oikeuden kaivoksiin, ja sitä minä -en epäilekkään." - -"Vai niin! Tietysti jos sinä ja isä jo olette järjestäneet kaikki, -niin ei ole mitään muuta sanottavaa", kuiskasi tyttö nojaten päätään -miehen leveään rintaan. - -"Jumalan kiitos!" sanoi mies ja kumartui suutelemaan tyttöä. "Me -olemme siis yhtä mieltä. Jota kauvemmin viivyn sitä vaikeampi on -minun lähteä. Toiset odottavat minua ylhäällä vuorensolassa. Hyvästi, -rakkaani, hyvästi. Kahden kuukauden päästä tapaamme toisemme." - -Hän irtautui tytöstä puhuessaan, heittäytyi satulaan ja nelisti -pois kääntymättä kertaakaan katsomaan taakseen, ikäänkuin peläten -päätöksensä pettävän. Tyttö seisot veräjällä ja katseli hänen -jälkeensä, kunnes hän hävisi. Sitten meni hän sisään ja oli -onnellisin tyttö Utah'issa. - - - - -KOLMAS LUKU. - -John Ferrier puhelee profeetan kanssa. - - -Kolme viikkoa oli kulunut siitä, kun Jefferson Hope ja hänen -toverinsa olivat lähteneet Utah'ista. John Ferrier oli suruissaan -ajatellessaan nuoren miehen takaisin tuloa ja eroaan tyttärestään. -Tytön iloiset, onnelliset kasvot tekivät hänet sentään tyytyväiseksi. -Hän oli aina rehellisen sydämensä syvyydessä päättänyt ettei hän -antaisi suostumustaan, jos tyttö aikoisi mennä naimisiin jonkun -mormoonin kanssa. Sellaista avioliittoa ei hän pitänyt avioliittona -laisinkaan, vaan häpeänä. Mitä hän muuten ajattelikin mormoonien -opista yleensä, tässä tapauksessa hän oli taipumaton. Hänen täytyi -kuitenkin olla vaiti, sillä jos näinä aikoina ilmaisi jonkun -alkuperäisestä poikkeavan opin, niin oli siitä ilmaisijalle tarjolla -suuri vaara "pyhien" maassa. - -Se oli niin vaarallista, että pyhimmätkin uskalsivat puhua -mielipiteistään ainoastaan kuiskaten, ettei mitään semmoista, joka -tuli heidän huuliltaan, käännettäisi toiseksi, sillä siitä seurasi -kova kosto. Ne, joita oli vainottu, vainosivat nyt vuorostaan -kauheimmalla tavalla. Milloinkaan ei Sevillan inkvisitsiooni, -saksalainen Vehm-oikeus tai Italian salaiset seurat olleet kyenneet -panemaan käytäntöön kamalampaa koneistoa kuin se, joka toimi Utah'in -valtiossa. - -Sen näkymättömyys ja se salaperäisyys, johon se verhoutui tekivät -sen vielä pelottavammaksi. Se oli läsnä kaikkialla ja kaikkivaltias -eikä sitä kuitenkaan voinut nähdä eikä kuulla. Se mies, joka uskalsi -olla tottelematon kirkkoa vastaan, katosi, kukaan ei tiennyt mihin -eikä mitä hänelle oli tapahtunut. Hänen vaimonsa ja lapsensa -odottivat häntä, mutta isä ei palannut kertomaan, kuinka salaiset -tuomarit olivat häntä kohdelleet. Pikaisuudessa lausuttua sanaa -tai ajattelematonta tekoa seurasi perikato eikä kukaan kuitenkaan -tuntenut sitä hirveätä valtaa, joka ympäröi kaikkia. Eipä siis ollut -ihme että miehet olivat peloissaan eivätkä edes erämaassa uskaltaneet -mainita ääneen epäilyksiään. - -Alussa käytettiin tätä voimaa ainoastaan niitä vastaan, jotka -käännyttyään mormoonien uskoon, taas tahtoivat erota siitä. Pian -se kuitenkin laajennettiin. Täysi-ikäisten naisten luku väheni -ja monivaimoisuus ilman suurta naisten lukumäärää oli todella -hedelmätön oppi. Alkoi levitä hämäriä huhuja -- huhuja murhatuista -siirtolaisista ja ryöstetyistä leireistä sellaisissa seuduissa, -joissa intiaanit eivät milloinkaan käyneet. Vanhimpien haaremeihin -ilmestyi uusia naisia, -- naisia, jotka kärsivät ja itkivät ja joiden -kasvoissa näkyi Sanomattoman kauhun jäljet. Matkustajat, jotka olivat -myöhästyneet vuoristossa, kertoivat asestetuista, naamioiduista -miesjoukoista, jotka olivat hiipien ja hiljaa kiirehtineet sivutse -pimeydessä. Nämä kertomukset ja huhut saivat varman muodon ja -ne vahvistuivat yhä, kunnes ne saivat määrätyn nimen. Lännen -yksinäisillä maatiloilla on vielä tänäänkin nimellä Daniten joukko -tahi "kostavat enkelit", synkkä ja onnettomuutta ennustava kaiku. - -Lähempi tutustuminen siihen järjestelmään, joka sai aikaan sellaiset -tulokset, oli omiaan vielä lisäämään pelkoa. Kukaan ei tiennyt -kuka kuului julmaan seuraan. Niiden nimet, jotka uskonnon nimessä -suorittivat nämä verityöt, pidettiin tarkasti salassa. Ehkä se -ystäväkin, jolle te mainitsitte epäluuloistanne, oli yksi niistä, -jotka tulisivat yön pimeydessä tulella ja miekalla suorittamaan -hirveätä kostotyötä. Siten pelkäsi jokainen naapuriaan eikä kukaan -uskaltanut puhua asioista, joita kantoi sydämessään. - -Eräänä aamuna kun John Ferrier aikoi lähteä nisuvainioilleen, -kuuli hän puutarhan portin aukeavan ja katsoessaan ulos akkunasta, -näki hän paksun, vaaleaverisen keski-ikäisen miehen tulevan polkua -myöten. Hänen sydämensä vavahti, sillä tulija oli Brigham Young itse. -Peloissaan -- sillä hän tiesi, ettei tämä käynti merkinnyt hyvää -- -kiirehti Ferrier portille tervehtimään mormoonien päämiestä. Tämä -vastasi kylmästi hänen tervehdykseensä ja seurasi vakavana häntä -sisälle vierashuoneeseen. - -"Veli Ferrier", sanoi hän istuutuen ja katsoen terävästi tätä, -"todelliset uskovaiset ovat olleet sinun hyviä ystäviäsi. Me -korjasimme sinut, kun olit nälkään kuolemaisillasi erämaassa, me -jaoimme leipämme sinun kanssasi ja veimme sinut tähän laaksoon -ja annoimme sinulle maata ja sallimme sinun koota rikkauksia -suojeluksemme alla. Eikö ole niin?" - -"Niin on", vastasi John Ferrier. - -"Kiitokseksi siitä olemme vaatineet ainoastaan yhden ehdon ja se -oli, että sinun piti kääntyä oikeaan uskoon ja seurata kaikessa sen -määräyksiä. Sen sinä lupasit tehdä, ja sen, jos se, mitä kerrotaan, -on totta, olet sinä jättänyt tekemättä." - -"Ja miten minä olen laiminlyönyt sen?" kysyi Ferrier ja ojensi -kätensä moittivasti. "Enkö ole auttanut yhteistä rahastoa? Enkö ole -aina käynyt temppelissä? Enkö ole -- --?" - -"Missä sinun vaimosi ovat?" sanoi Young ja katsahti ympärilleen. -"Käske heidän tulla sisälle, että voin tervehtiä heitä." - -"On kyllä tosi, etten ole naimisissa", vastasi hän. "Mutta täällä on -vähän naisia ja on ollut toisia, joilla oli suuremmat edellytykset -kuin minulla. Minä en ollut yksin kun tyttäreni oli luonani." - -"Juuri tästä tyttärestä haluan puhua", jatkoi mormooni. "Hän on -kukoistanut ja hänestä on tullut Utah'in kukka ja hän on saanut armon -monen korkean henkilön silmissä." - -John Ferrier huokasi hiljaa. - -"Minä olen kuullut huhuja, joita en kuitenkaan tahdo uskoa, -- -huhuja, jotka kertovat, että hän on luvattu pakanalle. Tämä on -kaiketi kuitenkin tyhjää puhetta. Mikä on kolmastoista opinkappale -Joseph Smithin pyhässä laissa? 'Sallikaa jokaisen oikeauskoisen -tytön mennä naimisiin jonkun valitun kanssa; sillä, jos hän menee -naimisiin pakanan kanssa, niin tekee hän suuren synnin.' Niinmuodoin -on mahdotonta, että sinä, joka sanot tunnustavasi oikeata oppia, -antaisit tyttäresi rikkoa sen." - -John Ferrier ei vastannut vaan sormisteli hermostuneesti -ratsuruoskaansa. - -"Tässä kohdassa tulee sinun uskosi koeteltavaksi -- niin on pyhä -neljänmiehenneuvosto päättänyt. Tyttö on nuori ja emmekä me tahdo, -että hän menisi naimisiin jonkun vanhan miehen kanssa, emmekä -myöskään tahdo ottaa häneltä kaikkea valitsemisoikeutta. Meillä -Vanhimmilla on monta vaimoa, mutta meidän on huolehdittava myös -lapsistamme. Stangersonilla on poika ja Drebberillä myös ja molemmat -ottaisivat tyttäresi mielihyvällä kotiinsa. Anna tytön valita heidän -välillään. He ovat nuoria, rikkaita ja oikeauskoisia. Mitä sanotte -tästä?" - -Ferrier oli vaiti muutamia hetkiä ja rypisti kulmiaan. - -"Anna meille aikaa!" sanoi hän vihdoin. "Tyttäreni on hyvin nuori -- -hän on tuskin naimaijässä." - -"Hän saa yhden kuukauden", sanoi Young ja nousi ylös, "Sen ajan -kuluttua on hänen annettava vastauksensa." - -Kun hän oli menossa, niin hän kääntyi ympäri ja kasvot vihaisen -näköisinä ja silmät säkenöiden. "Parempi olisi ollut, John Ferrier", -jyrisi hän, "jos sinä ja tyttö makaisitte vaalenneina luurankoina -Sierra Blancalla, kuin että asettaisit heikon tahtosi neljän pyhän -käskyä vastaan." - -Tehden uhkaavan liikkeen kääntyi hän pois ja Ferrier kuuli hänen -raskaiden askeltensa narisevan hiekkakäytävällä. - -Hän istui kyynärpää polven varassa tuumien, miten voisi ilmoittaa -asian tyttärelleen, kun pehmeä käsi laskeutui hänen kädelleen ja kun -hän katsahti ylös, niin seisoi tyttö hänen vieressään. Katsaus hänen -kalpeihin, pelästyneisiin kasvoihinsa saattoi Ferrierin käsittämään, -että tyttö oli kuullut kaikki. - -"Minä en voinut estää sitä", vastasi tyttö hänen katseeseensa. "Hänen -äänensä kuului läpi koko talon. Oi isä! Mitä meidän on tehtävä?" - -"Älä pelkää", sanoi tämä ja veti tytön luokseen ja antoi suuren -kätensä luisua hyväillen hänen ruskean tukkansa yli. "Kyllä me -järjestämme sen tavalla tahi toisella. Et suinkaan sinä ole -havainnut, että rakkautesi siihen poikaan olisi vähentynyt?" - -Nyyhkytys ja käden puristus olivat tytön ainoat vastaukset. - -"Ei; luonnollisesti ei. Minä en olisi tahtonut sinun sanovankaan -sitä. Hän on hyvä poika ja kristitty, joka on enemmän kuin voi sanoa -yhdestäkään täällä olevasta, huolimatta heidän rukouksistaan ja -saarnoistaan. Huomenna lähtee eräs seurue Nevadaan ja minä koetan -antaa hänelle tiedon siitä, mihin pulaan olemme joutuneet. Jos tunnen -nuoren miehen oikein, niin tulee hän tänne sellaisella nopeudella, -joka voittaa sähkösanoman nopeuden." - -Kyyneleet silmissä nauroi Lucy isänsä kuvaukselle. - -"Kun hän tulee, niin kyllä hän pelastaa meidät. Mutta minä pelkään -vain sinun tähtesi. Kuulee niin kamalia huhuja niistä, jotka -vastustavat profeettaa; heille tapahtuu aina jotakin kauheata." - -"Mutta emmehän me vielä ole vastustaneet häntä", sanoi hänen isänsä. -"Meillä on kuukausi aikaa. Kun se on lopussa, niin on parasta että -katoamme Utahista." - -"Jättää Utah!" - -"Aivan niin." - -"Entä maatila?" - -"Me koetamme saada kokoon niin paljon rahoja kuin suinkin ja loppu -saa jäädä. Sanoakseni totuuden Lucy, ei tämä ole ensi kerta, kun -ajattelen tätä. Minua ei haluta antaa tuon kirotun profeetan komentaa -itseäni. Minä olen vapaa amerikkalainen ja tämä on uutta minulle. -Luulen olevani liian vanha opetettavaksi. Jos hän vielä tulee tänne -juonittelemaan, niin voisi sattua, että hän tapaisi hauliparven, joka -kulkisi päinvastaiseen suuntaan." - -"Mutta he eivät missään tapauksessa anna meidän matkustaa", vastusti -tyttö. - -"Odota vaan, kunnes Jeffersson tulee, niin me kyllä järjestämme sen -asian. Älä ole peloissasi sillä aikaa äläkä itke silmiäsi punaisiksi, -sillä silloin minä saan takkiini, kun hän tulee tänne. Tässä ei ole -mitään vaaraa eikä mitään, jota pitäisi pelätä." - -John Ferrier sanoi nämä sanat vakuuttavalla äänellä, mutta tyttö -ei voinut olla huomaamatta, että hän sulki ovet illalla tavattoman -tarkasti ja että hän puhdisti ja latasi vanhan ruostuneen -haulikkonsa, joka riippui hänen makuuhuoneensa seinällä. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Pakolaiset. - - -Seuraavana aamuna meni John Ferrier kaupunkiin ja antoi Jefferson -Hopelle menevän kirjeensä eräälle henkilölle, joka oli menossa -Nevadaan. Kirjeessä kertoi hän nuorelle miehelle vaarasta, joka heitä -uhkasi ja pyysi häntä palaamaan mahdollisimman pian. Sen tehtyään -tunsi hän sydämensä kevenneen ja palasi kotiin. - -Lähestyessään asuntoaan huomasi hän ihmeekseen kaksi hevosta, jotka -olivat sidotut veräjän pylväisiin. Vielä enemmän hän hämmästyi -tavatessaan kaksi nuorta miestä vierashuoneessaan. Toinen niistä, -jolla oli pitkät, kalpeat kasvot, makasi pitkällään keinutuolissa -jalat kamiinin päällä. Toinen, nuori herra, jolla oli lyhyt niska ja -karkeat kasvonpiirteet, seisoi akkunan ääressä kädet housuntaskuissa -ja vihelsi erästä yleistä laulua. Molemmat nyökäyttivät päätänsä -Ferrierille, kun hän tuli sisälle, ja se, joka makasi keinutuolissa, -alkoi keskustelun. - -"Te ette luultavasti tunne meitä", sanoi hän. "Tämä on Drebberin -poika, ja minä olen Joseph Stangerson, joka matkusti teidän kanssanne -erämaassa, kun Herra ojensi kätensä ja otti teidät laumaansa." - -"Niinkuin hän on tekevä kaikille kansoille", sanoi toinen, puhuen -nenäänsä. - -John Ferrier kumarsi kylmästi. Hän oli aavistanut keitä vieraat -olivat. - -"Me olemme tulleet", sanoi Stangerson, "isiemme kehotuksesta -pyytämään tyttärenne kättä sille, jota hän ja te pidätte parempana. -Kun minulla on vaan neljä vaimoa ja Drebberillä on seitsemän niin -pidän omaa vaatimustani oikeutetumpana." - -"Ei, ei, veli Stangerson", huudahti toinen. "Siitä ei ole kysymys -kuinka monta vaimoa meillä on, vaan siitä kuinka voimme elättää -heidät. Isäni on antanut minulle myllynsä, ja siis olen minä -rikkaampi meistä kahdesta." - -"Mutta minun tulevaisuustoiveeni ovat paremmat", sanoi toinen -vilkkaasti. "Kun Herra katsoo sopivaksi kutsua pois isäni, niin jää -minulle hänen nahkuritehtaansa. Sitäpaitsi olen minä vanhempi kuin te -ja kirkollinen arvoni on korkeampi." - -"Antaa tytön valita", jatkoi nuori Drebber ja hymyili kuvalleen -peilissä. "Me jätämme sen hänen päätettäväkseen". - -Tämän vuorokeskustelun aikana oli Ferrier seisonut ovessa voiden -tuskin hillitä vihaansa. - -"Herrani", sanoi hän vihdoin ja meni heidän luokseen. "Kun tyttäreni -lähettää hakemaan teitä voitte tulla, mutta sitä ennen en tahdo nähdä -kasvojanne." - -Molemmat nuoret miehet tuijottivat ihmeissään toisiinsa. Heidän -mielestään oli tämä kilpailu tyttären kädestä suuri kunnia sekä -hänelle että isälle. - -"Tästä huoneesta on kaksi tietä ulos", huudahti Ferrier. "Toinen on -oven kautta toinen akkunan kautta. Kumpaa pidätte parempana?" - -Hänen kasvonsa olivat niin raivoisat ja hänen jäntereiset kätensä -puristuivat niin uhkaavasti nyrkkiin, että hänen vieraansa syöksyivät -pystyyn ja poistuivat nopeasti. Ferrier seurasi heitä portille. - -"Lähettäkää minulle tieto, kun olette sopineet keskenänne", sanoi hän -pilkallisesti. - -"Te saatte kärsiä tästä!" huudahti Stangerson ollen vihasta pois -suunniltaan. "Te olette uskaltanut uhmata profeettaa ja neljänmiehen -neuvostoa. Sitä saatte katua elämänne loppuun asti." - -"Herran käsi putoaa raskaasti teidän päällenne", huusi Drebber. "Hän -nousee ylös ja tappaa teidät." - -"Kyllä minä tapan", huudahti Ferrier vimmoissaan ja olisi käynyt -hakemassa kivääriä, ellei Lucy olisi ottanut häntä käsivarresta ja -estänyt häntä. Ennenkuin hän ehti riuhtaista itsensä irti, kuului -hevosten astunta, joka osoitti niiden jo olevan kaukana. - -"Sellaisia kirottuja lurjuksia", huusi hän ja pyyhki hikeä otsaltaan. -"Mieluummin näkisin sinut kuolleena tyttöseni, kuin naimisissa -tuommoisen kanssa." - -"Minä myös", sanoi tyttö voimakkaasti. "Mutta Jefferson tulee pian -tänne." - -"Niin. Ei voi kestää kauvaa ennenkuin hän tulee. Kuta pikemmin sitä -parempi, sillä me emme voi tietää, mihin he nyt ryhtyvät." - -Oli todellakin aika, että joku tulisi auttamaan vanhusta ja hänen -tytärtään. Koko uutisasutuksen historia ei tiennyt kertoa ainoatakaan -näin karkean tottelemattomuuden tapausta. Kun pienet rikokset -rangaistiin niin ankarasti, niin minkälainen tulisi silloin tällaisen -pääkapinallisen kohtalo olemaan. Toisia yhtä tunnettuja ja yhtä -rikkaita oli kadonnut, ja heidän omaisuutensa otettu kirkolle. -Ferrier tiesi etteivät hänen rikkautensa ja asemansa voineet -hyödyttää häntä vähäistäkään. Hän oli rohkea mies, mutta hän vapisi -ajatellessaan sitä epävarmaa, hämärää vaaraa, joka uhkasi häntä. -Hän ei pelännyt mitään näkyvää vaaraa, mutta epätietoisuus vaivasi -häntä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt pelkoaan tyttärelleen, vaan koetti -lyödä kaikki leikiksi, mutta tytär huomasi hyvin rakkauden terävillä -silmillä, että isä oli rauhaton. - -Hän odotti saavansa jonkun sanan tahi nuhtelun Young'ilta -käytöksestään, eikä hän erehtynytkään, vaikka se saapui merkillisellä -tavalla. Kun hän heräsi seuraavana aamuna löysi hän ihmeekseen pienen -paperilipun, joka oli nuppineulalla kiinnitetty peitteeseen juuri -rinnan kohdalle. Sille oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla: - - "29 päivää on teillä jälellä, jos ette silloin --." - -Ajatusviiva oli pelottavampi kuin mikään uhkaus olisi ollut. John -Ferrier ihmetteli suuresti, miten tämä varoitus oli voinut tulla -hänen huoneeseensa, sillä palvelusväki nukkui toisessa rakennuksessa -ja kaikki ovet ja akkunat olivat olleet hyvin lukitut. Hän rutisti -paperin eikä puhunut mitään tyttärelleen, mutta tapaus vaikutti -masentavasti häneen. Ne 29 päivää olivat selvästi se mitä oli jälellä -Young'in lupaamasta kuukaudesta. Mitä hyödytti voima ja rohkeus -semmoista vihollista vastaan, jolla oli näin salaperäinen voima? Sama -käsi, joka oli kiinnittänyt paperin peitteeseen olisi voinut työntää -tikarin hänen sydämeensä eikä hän olisi edes tiennyt kuka hänet oli -tappanut. - -Seuraavana aamuna kauhistui hän vielä enemmän. He olivat juuri -ruvenneet aamiaiselle, kun Lucy hämmästyksestä huudahtaen osoitti -ylöspäin. Keskelle kattoa oli kirjoitettu nähtävästi noetulla -kepillä -- 28. Hänen tyttärensä ei ymmärtänyt sen tarkoitusta eikä -hän selittänyt sitä. Tämän yön hän valvoi kivääri kädessään. Hän ei -nähnyt eikä kuullut mitään, mutta aamulla oli kuitenkin 27 maalattuna -portin ulkopuolelle. - -Siten meni päivä toisensa perästä; ja joka aamu näki hän, että hänen -näkymättömät vihollisensa olivat kirjoittaneet jollekkin näkyvälle -paikalle luvun, joka osoitti kuinka monta päivää oli jälellä hänen -kuukaudestaan. Joskus hän huomasi turmiolliset numerot seinällä, -toisinaan lattiassa ja joskus olivat numerot paperille kirjoitettuina -kiinnitetyt veräjän pylväisiin tai aitaan. Vaikka John Ferrier -tähysteli tarkasti, niin ei hän kuitenkaan voinut huomata mistä nämä -päivittäiset varotukset tulivat. Kun hän näki ne, niin valtasi hänet -miltei taikauskoinen pelko. Hän laihtui ja tuli levottomaksi, ja -hänen silmiinsä tuli sellainen ilme, kuin on vainotulla eläimellä. -Hänellä oli ainoastaan yksi toive. Hän toivoi nuoren metsästäjän -palaavan Nevadasta. - -Kahdestakymmenestä oli tullut 15; viidestätoista kymmenen, eivätkä -he vieläkään olleet saaneet tietoa poissaolevalta. Yhden kerrallaan -vähenivät numerot eikä häntä sittenkään kuulunut. Milloin vain -ratsastaja näkyi tai joku ajaja huuteli vetojuhdilleen, riensi -vanhus heti veräjälle toivoen, että apu vihdoinkin oli saapunut. Kun -hän vihdoin näki viitosen jättävän paikkansa neloselle ja nelosen -kolmoselle, niin menetti hän rohkeutensa eikä toivonutkaan apua. -Yksinäisenä ja tuntien vaillinaisesti ympärillä olevat vuoristot -oli hän voimaton. Yleisiä teitä vartioitiin, eikä kukaan saanut -kulkea ilman neuvoston lupatodistusta. Hänellä ei ollut mitään -keinoa välttääkseen uhkaavaa iskua. Vanhus ei kuitenkaan horjunut -mielipiteessään. Hän aikoi ennen uhrata henkensä kuin suostua -tyttärensä häpeään. - -Eräänä iltana istui hän yksin ajatellen huoliaan ja koetti keksiä -jotakin neuvoa. Samana aamuna oli kahden numero ollut seinällä ja -seuraava päivä oli viimeinen. Mitähän sitten tapahtuisi? Ja hänen -tyttärensä, -- mitä hänestä tulisi kun isä oli kuollut? Hän laski -päänsä pöydän varaan ja itki ajatellessaan voimattomuuttaan. - -Mitä se oli? Hiljaisuutta häiritsi heikko raaputtava ääni heikosti, -mutta selvästi kuului se yön hiljaisuudessa. Se tuli ovelta. Ferrier -hiipi eteiseen ja kuunteli. Muutamia hetkiä vallitsi hiljaisuus, -mutta sitten ääni uudistui. Joku kolkutti hyvin hiljaa ovelle. -Olikohan se joku öinen murhaaja, joka tuli täyttämään salaperäisen -tuomioistuimen käskyä? Tai ehkä joku kirjoitti sitä numeroa, joka -osoitti, että viimeinen päivä oli tullut? Ferrier tunsi, että -äkillinen kuolema olisi parempi kuin se epävarmuus, joka pilasi hänen -hermonsa. Hän syöksyi esille, vetäsi pois salvan ja työnsi oven auki. - -Kaikki oli hiljaista ja tyyntä. Oli kaunis yö ja tähdet kimalsivat -taivaalla. Hänen edessään oli pieni puutarha, jota rajoitti aidoitus -ja veräjä, mutta ei puutarhassa eikä tielläkään näkynyt ketään -elävää olentoa. Huoahtaen helpotuksesta katseli Ferrier oikealle ja -vasemmalle, kunnes sattumalta katsahti eteensä maahan ja huomasi -kummastuksekseen miehen, joka makasi pitkällään kädet ja jalat -levällään. - -Hän menetti tykkänään malttinsa, nojautui seinään ja nosti käden -suulleen tukahuttaakseen huudahdusta. Ensiksi hän luuli miehen olevan -haavoitetun tahi kuolemaisillaan, mutta katsoessaan lähemmin, näki -hän miehen matelevan sisään eteiseen notkeana ja äänettöminä kuin -käärmeen. Sisälle tultuaan hypähti mies pystyyn ja löi oven kiinni, -ja Ferrier tunsi ihmeekseen Jefferson Hopen uljaat päättäväiset -kasvot. - -"Jumalani!" huudahti Ferrier. "Kuinka te säikytitte minut! -Minkätähden tulitte tuolla tavoin?" - -"Antakaa minulle syötävää", sanoi toinen käheästi. "Minulla ei ole -ollut aikaa syödä eikä juoda neljäänkymmeneen kahdeksaan tuntiin." -Hän iski kiinni kylmään lihaan ja leipään, jotka olivat jääneet -isännän illallisesta, ja nielasi ne ahneesti. "Onko Lucy pysynyt -rohkeana?" kysyi hän tyydytettyään nälkänsä. - -"On, hän ei tunne vaaraa", vastasi hänen isänsä. - -"Se oli hyvä. Taloa piiritetään joka puolelta. Siitä syystä täytyi -minun ryömiä. Ne ovat kyllä tavattoman ovelia, mutta eivät ne petä -niin vanhaa metsästäjää kuin minä olen." - -John Ferrier oli kuin toinen ihminen, huomatessaan saaneensa -uskollisen liittolaisen. Hän tarttui nuoren miehen molempiin käsiin -ja puristi niitä sydämellisesti. "Te olette mies, josta voi ylpeillä. -Ei löydy montaa, jotka olisivat halunneet jakaa meidän vaaramme ja -huolemme." - -"Siinä te olette oikeassa", sanoi nuori metsästäjä. "Minä kunnioitan -teitä, mutta jos olisitte olleet yksin, niin olisin kyllä arvellut -parikin kertaa, ennenkuin olisin pistänyt pääni tällaiseen -ampiaispesään. Lucyn tähden olisin tullut ja ennenkuin hänelle -tapahtuu mitään vahinkoa, tulee Hopen suvussa Utah'issa olemaan yhtä -henkilöä vähemmän." - -"Mitä nyt teemme?" - -"Huomenna on viimeinen päivä, ja ellemme tänä yönä toimi, niin olemme -hukassa. Minulla on yksi muuli ja kaksi hevosta Caglen rotkossa. -Kuinka paljon teillä on rahaa?" - -"Kaksi tuhatta dollaria kullassa ja viisi seteleissä." - -"Se riittää. Minulla on yhtä paljon lisää. Meidän täytyy koettaa -päästä Carson Cityyn vuorien yli. On parasta herättää Lucy nyt heti. -Se oli hyvä, ettei palvelusväki makaa tässä rakennuksessa." - -Sillä aikaa kun Ferrier oli poissa valmistamassa tytärtään matkaan, -kokosi Jefferson Hope kaikki syötäväksi kelpaavat aineet, jotka -voi löytää, pieneen kääröön ja täytti erään ruukun vedellä, -sillä hän tiesi kokemuksesta, että vuorilähteitä oli vähäsen ja -pitkien välimatkojen päässä. Hän oli juuri ehtinyt lopettaa nämä -valmistukset, kun vanhus palasi tyttärineen, puettuna ja valmiina -lähtemään. Rakastuneet tervehtivät toisiaan lämpimästi mutta -lyhyesti, sillä hetket olivat kalliit, ja vielä oli paljon tekemättä. - -"Meidän täytyy kiiruhtaa", sanoi Jefferson Hope, puhuen matalalla -mutta päättävällä äänellä niinkuin se, joka tuntee vaaran suuruuden, -mutta on terästänyt sydämensä sitä kohtaamaan. "Molemmilla -sisäänkäytävillä on vartijat, mutta, jos olemme varovaisia, niin -voimme ehkä kiivetä ulos jostakin sivuakkunasta ja paeta peltojen -yli. Kun kerran pääsemme maantielle niin on vaan kaksi penikulmaa -siihen paikkaan, jossa hevoset ovat. Aamuhämärissä pitäisi meidän -olla jo puolimatkassa yli vuorten." - -"Mutta jos ne pidättäisivät meidät?" kysyi Ferrier. - -Hope löi revolverinperälle, joka pisti esille hänen takkinsa alta. -"Jos niitä on liian monta, niin saa ainakin pari kolme niistä tehdä -meille seuraa", sanoi hän hymyillen synkästi. - -Kaikki valot rakennuksesta sammutettiin ja pimeästä akkunasta katseli -Ferrier peltojaan, jotka hän nyt aikoi jättää. Hän oli jo kauvan -ajatellut tätä muutosta ja ajatus tyttären onnesta voitti kaikki -epäilykset. Kaikki näytti niin kauniilta ja rauhalliselta, humisevat -puut ja laajat hiljaiset pellot, että oli vaikeata kuvitella -murhaajien odottavan ulkona. - -Ferrier kantoi kulta- ja setelipussia. Hope otti haltuunsa ruokavarat -ja veden, ja Lucyllä oli pieni käärö, jossa oli hänen kalleimmat -tavaransa. Avattuaan varovasti akkunan odottivat he, kunnes suuri -pilvi oli tehnyt yön pimeäksi, ja kiipesivät senjälkeen yksi -kerrallaan puutarhaan. Hiipien henkeään pidätellen ehtivät he jo -pensasaidan luo, jota he seurasivat erääseen aukkoon asti, josta -pääsi pelloille. He olivat juuri tulleet siihen paikkaan, kun nuori -mies tarttui heihin ja veti heidät alas varjoon, jossa he makasivat -vaiti ja vapisten. - -Olipa hyvä että Jefferson Hopen kuuloaisti oli niin tarkka. Tuskin -olivat hän ja hänen ystävänsä kyyristyneet kokoon, kun he kuulivat -huuhkajan huudon ainoastaan muutaman metrin päästä. Samassa tuli -eräs mies esille pensaikosta ja päästi taas valittavan huudon, jonka -jälkeen näkyi toinen mies lähestyvän pimeydessä. - -"Huomenna keskiyön aikaan", sanoi ensimäinen. "Kun kehrääjä huutaa -kolme kertaa." - -"Hyvä", sanoi toinen. "Ilmoitanko veli Drebberille?" - -"Ilmoita vaan ja käske hänen antamaan tieto toisille. Yhdeksästä -seitsemään." - -"Seitsemästä viiteen", toisti toinen, ja olennot katosivat eri -suuntiin. Heidän viimeiset sanansa olivat nähtävästi olleet -jonkunlaiset tunnussanat. Heti kun heidän askeliensa ääni oli -lakannut kuulumasta, hyökkäsi Jefferson Hope pystyyn ja auttoi -seuralaisensa aukon läpi, vei heidät suurimmalla kiireellä peltojen -yli, tukien ja puoliksi kantaen tyttöä, kun tämän voimat tahtoivat -uupua. - -"Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa!" kehotti hän. "Nyt me olemme päässeet -vahtien sivu. Kaikki riippuu nyt nopeudesta. Kiiruhtakaa!" - -Kun he olivat saapuneet maantielle kului matka pikemmin. Ainoastaan -kerran tapasivat he jonkun, ja piiloutuivat peltoon ja onnistuivat -pääsemään huomaamatta. Ennenkuin he tulivat kaupunkiin asti, -kääntyivät he pienelle kapealle, epätasaiselle polulle, joka vei -vuorille. Pimeässä häämötti heidän yläpuolella kaksi epätasaista -huippua ja niiden välissä oli se rotko, joka vei Eagle Canon'iin -jossa hevoset odottivat. Pettämättömällä vaistolla haki Jefferson -Hope tien kalliolohkareiden välissä ja kuivanutta joen uomaa myöten, -kunnes hän saapui suurten kivien suojaamaan, etäiseen nurkkaan, jossa -uskolliset eläimet olivat lieassa. Tyttö istui muulin selkään ja -vanhus Ferrier toisen hevosen selkään ja Hope talutti toista jyrkkää, -vaarallista polkua myöten. - -Sille, joka ei ollut tottunut, oli polku eksyttävä. Toisella puolen -nousi suuri kallio tuhannen jalkaa korkeana, mustana, synkkänä ja -uhkaavana. Pitkät basalttipilarit muodostivat sen pinnalle ikäänkuin -jonkun suunnattoman hirviön luurangon. Toisella puolen oli erämaa -täynnä kiviä ja kallionlohkareita, jotka estivät tykkänään kulun. -Niiden välissä kulki kapea polku, joka oli niin kivinen, että -ainoastaan tottuneet ratsastajat voivat kulkea sitä. Näistä vaaroista -huolimatta olivat pakolaiset hyvällä mielellä, sillä jokainen askel -suurensi välimatkan heidän ja heidän vihollistensa välillä, joilta -he olivat paenneet. Pian saivat he kuitenkin todistuksen siitä, että -he vielä olivat pyhien alueella. He olivat saapuneet yksinäisimpään -jylhimpään osaan solaa, kun tyttö huudahti ja osoitti ylöspäin. -Korkealla vuorella, joka hallitsi koko polkua, seisoi yksinäinen -vartija, kuvastuen terävästi ja selvästi taivasta vastaan. Hän näki -heidät samaan aikaan kun he näkivät hänet ja hänen sotilaallinen -huutonsa "Kuka siellä!" kaikui hiljaisessa solassa. - -"Matkustavaisia Nevadaan", vastasi Jefferson Hope käsi kiväärillä, -joka oli satulassa. - -"Kenen luvalla?" kysyi vartija. - -"Neljänmiehenneuvoston", vastasi Ferrier. Hänen kokemuksensa oli -osoittanut, että tämä oli korkein valta, josta voi puhua. - -"Yhdeksästä seitsemään", sanoi vartija. - -"Seitsemästä viiteen", vastasi Jefferson Hope, äkisti muistaen sen -tunnussanan, jonka oli kuullut puutarhassa. - -"Kulkekaa ja Herra olkoon kanssanne", sanoi ääni heidän -yläpuolellaan. Tämän jälkeen tie leveni, niin että he voivat antaa -hevosten juosta. Katsoessaan taakseen näkivät he vahdin seisovan -kivääriinsä nojautuneena ja tiesivät nyt kulkeneensa viimeisen -etuvartian ohi, ja että heillä oli vapaus edessään. - - - - -VIIDES LUKU. - -"Kostavat enkelit." - - -Koko yön kulki heidän tiensä vaikeiden vuorensolien läpi huonoja, -kivisiä seutuja. Usein he eksyivät, mutta Hope tunsi vuoret niin -hyvin, että heidän aina onnistui päästä takaisin oikealle tielle. -Auringon noustessa aukeni heidän silmiensä eteen ihmeteltävän kaunis, -villi näköala. Heitä ympäröi joka puolella korkeat lumipeitteiset -kukkulat. Kallioseinät heidän molemmilla puolillaan olivat niin -jyrkät, että kuuset ja lehtikuuset joita niillä kasvoi, olisivat -heikonkin tuulen vaikutuksesta pudonneet heidän päälleen. Tämä pelko -ei ollut aivan mielikuvituksen tuoma, sillä autiossa laaksossa oli -paljon puunrunkoja ja kallionlohkareita, jotka olivat pudonneet alas -sillä tavoin. Eräällä paikalla tuli suuri kivi pyörien alas rinnettä -hirveällä ryskeellä, joka kaikui vuorissa ja pelotti väsyneet hevoset -juoksuun. - -Sitämukaa kuin aurinko nousi itäiseltä taivaanrannalta, tulivat -suuret vuoret valoisiksi, toinen toisensa perästä, niinkuin lamput -johonkin juhlaan, kunnes ne kaikki olivat punaiset ja hehkuvat. Tämä -suuremmoinen näytelmä virkisti kolmea pakolaista ja lisäsi heidän -tarmoaan. Erään vuolaan virran rannalle he seisahtuivat vähäksi -aikaa, juottaakseen hevosia ja söivät nopean aamiaisen. Lucy ja hänen -isänsä halusivat jäädä pitemmäksi aikaa siihen, mutta Jefferson Hope -oli taipumaton. "He ovat nyt meidän jälillämme", sanoi hän, "Kaikki -riippuu meidän nopeudestamme. Kun tulemme kunnollisesti Canon'iin, -niin voimme levätä kuinka kauvan tahansa." - -Koko tämän päivän he kulkivat eteenpäin ja illalla laskivat olevansa -kolmenkymmenen penikulman päässä vihollisistaan. Illalla he -lepäsivät erään riippuvan kallion alla, joka suojasi heitä kylmältä -tuulelta, ja nukkuivat muutamia tunteja. Ennen aamuhämärää olivat -he taas pystyssä ja matkalla. He eivät olleet nähneet jälkeäkään -takaa-ajajista ja Jefferson Hope alkoi uskoa että he olivat päässeet -pakoon siltä hirveältä voimalta, jonka vihollisiksi he olivat -joutuneet. - -Toisena pakopäivänä alkoi ruokavarasto käydä pieneksi. Tämä ei tehnyt -metsästäjää levottomaksi, sillä vuoristossa oli yllin kyllin riistaa, -ja hänen oli usein täytynyt hankkia ruokavaroja kiväärillään. Hän -valitsi suojaisen paikan, kokosi muutamia oksia ja teki tulen sillä -he olivat lähes viidentuhannen jalan korkeudessa merenpinnasta ja -ilma oli kylmä ja raaka. Pantuaan hevoset liekaan ja sanottuaan -hyvästi Lucylle, heitti hän kiväärin olalleen ja lähti matkaan -saadakseen jotakin ammutuksi. Kääntyessään katsomaan taakseen, näki -hän vanhuksen ja tytön kumartuneina tulen yli ja kolme eläintä, jotka -seisoivat liikkumattomina taustassa. Senjälkeen peittivät vuoret -heidät hänen silmiltään. - -Hän vaelsi pari penikulmaa menestyksettä, vaikka merkit puun -kuorissa ja muualla osoittivat että läheisyydessä löytyi karhuja. -Kahden tahi kolmen tunnin turhan etsimisen jälkeen aikoi hän lopulta -epätoivoissaan kääntyä kotiinpäin, kun hän sattumalta huomasi -jotakin, joka ilahutti häntä. Erään vuorenhuipun reunalla, kolme -tai neljäsataa jalkaa hänen yläpuolellaan, seisoi eräs eläin, joka -jonkunverran muistutti lammasta mutta sillä oli suuret sarvet. -Paksusarvilammas -- niin sitä nimitettiin -- seisoi luultavasti -jonkun lauman vartijana, joka oli piilossa metsästäjän silmältä, -mutta onneksi se oli kääntyneenä toiseen suuntaan eikä ollut nähnyt -häntä. Hän asettui pitkälleen, nojasi kiväärinsä kiveen ja tähtäsi -kauvan ja tarkasti, ennenkuin laukaisi. Eläin hypähti, koetti hetken -pysyä tasapainossa kallion reunalla ja putosi sitten alas laaksoon. -Se oli liian raskas kannettavaksi ja metsästäjä tyytyi leikkaamaan -vaan lavan ja kappaleen kylkeä. Tämä saalis selässään hän kiiruhti -takasin päin, sillä ilta lähestyi. Tuskin hän oli kulkenut muutamia -askeleita, kun hän jo huomasi, mitkä vaikeudet hänen oli voitettava. -Innoissaan oli hän kulkenut oudoille paikoille eikä ollut helppo -löytää sitä tietä, jota myöten hän oli tullut. Sen laakson poikki, -jossa hän oli, kulki monta solaa, jotka kaikki olivat niin yhden -näköisiä, että niitä oli mahdoton eroittaa toisistaan. Hän lähti -kulkemaan erästä vuorensolaa myöten ja kulki noin penikulman verran, -kunnes saapui eräälle koskelle, jota hän ei ennen ollut nähnyt. -Vakuutettuna siitä, että hän oli eksynyt koetti hän kulkea toista -solaa myöten, mutta tulos oli sama. Alkoi hämärtää ja oli miltei -pimeä ennenkuin hän pääsi tutulle seudulle. Silloinkaan ei ollut -helppo pysyä oikealla tiellä, sillä kuu ei ollut vielä noussut, ja -korkeat vuorenseinät loivat tummia varjoja. Taakkansa painamana ja -ponnistustensa väsyttämänä, pyrki hän eteenpäin, sillä se herätti -hänessä toivoa, että jokainen askel vei hänet lähemmäksi Lucya ja -että hänellä oli mukanaan tarpeeksi ruokavaroja koko jälellä olevalle -osalle matkaa. Hän oli nyt saapunut sen vuorensolan alkupäähän, johon -oli jättänyt seuralaisensa. Hän tunsi pimeässäkin niiden kallioiden -rajapiirteet, jotka olivat sen ympärillä. Heidän täytyi -- ajatteli -hän -- odotella peloissaan hänen paluutaan, sillä hän oli ollut -poissa viisi tuntia. Iloissaan hän vei käden suulleen ja huusi -kaikuvan halloon, merkiksi siitä, että hän oli tulossa. Hän seisahtui -ja kuunteli hetken. Ei kuulunut mitään muita ääniä kuin hänen oman -huutonsa kaiku, joka toistui ja tuli takaisin tuhatkertaisena. -Vielä kerran hän huusi ja lujemmin kuin ennen, mutta hän ei kuullut -kuiskaustakaan niiltä ystäviltä, joista niin vähän aikaa sitten oli -eronnut. Hänessä syntyi hämärä, epävarma pelko, hän kiirehti yhä -enemmän ja pudotti kiireissään kalliin taakkansa. - -Kääntyessään nurkkauksessa, näki hän täydellisesti sen paikan, jossa -tuli oli ollut. Se kyti vielä mutta sitä ei ollut kukaan korjannut, -sen jälkeen kuin hän oli lähtenyt. Joka paikassa oli yhtä hiljaista. -Hänen pelkonsa oli muuttunut varmuudeksi. Tulen lähistöllä ei ollut -ainoatakaan elävää olentoa; eläimet, mies ja tyttö olivat kadonneet. -Joku äkillinen hirveä onnettomuus oli nähtävästi tapahtunut hänen -poissa ollessaan -- onnettomuus, joka oli kohdannut heitä kaikkia -eikä kuitenkaan jättänyt mitään jälkiä. - -Hän oli niin hämmästynyt ja huumaantunut tästä iskusta, että -häntä alkoi pyörryttää ja hänen täytyi nojata kivääriinsä ettei -kaatuisi. Mutta hän oli perinpohjin toiminnan mies ja tointui -pian satunnaisesta heikkoustilastaan. Hän otti puoliksi palaneen -puukappaleen hehkuvasta tuhasta, puhalsi siihen, niin että se syttyi -tuleen, ja alkoi tutkia pientä leiriä. Maa oli hevosten polkema, -ja se osoitti, että joku suurempi ratsujoukko oli saavuttanut -pakolaiset, ja jälkien suunta osoitti heidän sitten kääntyneen -takasin Suureen Suolakaupunkiin. Olivatko he vieneet pois mukanaan -hänen molemmat seuralaisensa? Jefferson Hope oli miltei vakuutettu -siitä kun hänen silmänsä sattuivat erääseen esineeseen, joka jääti -hänen verensä. Heti leirin vieressä oli pieni punertava multaläjä, -jota siinä ei ennen ollut. Se oli nähtävästi vastakaivettu hauta. Kun -nuori metsästäjä lähestyi, näki hän pienen halaistun puupuikon, johon -oli kiinnitetty paperilippu. Kirjoitus siinä oli lyhyt mutta selvä: - - John Ferrier - Suuresta Suolakaupungista. - Kuollut 4:nä p:nä Elokuuta 1860. - -Rehellinen, vanha mies, josta hän niin äsken oli eronnut oli kuollut -ja tämä oli koko hänen hautakirjoituksensa. Jefferson Hope tuijotti -raivoisasti ympärilleen näkyisikö toista hautaa missään, mutta -sellaista ei ollut. Takaa-ajajat olivat vieneet Lucyn mukanaan. -Kun nuori mies oli varmistunut tytön kohtalosta ja käsitti oman -voimattomuutensa sitä estämään, toivoi hän makaavansa yhdessä -vanhuksen kanssa tämän viimeisessä, hiljaisessa Iepokammiossa. - -Mutta hän pudisti uudelleen pois sen horrostilan, jonka epätoivo -vaikuttaa. Ellei hän voinut tehdä muuta, niin voi hän kuitenkin -pyhittää elämänsä kostolle. Seisoessaan tulen ääressä tunsi hän, -että ainoa, joka voi lieventää hänen surunsa, oli se, että hän -omin käsin saisi kostaa täydellisesti vihollisilleen. Hän päätti -pyhittää voimakkaan tahtonsa ja väsymättömän tarmonsa yksinään tälle -asialle. Synkin, kalpein kasvoin palasi hän takasin sinne, johon oli -pudottanut saaliinsa, ja kohennettuaan tulta vähän hän paistoi niin -suuren osan lihasta, että se riitti muutamiksi päiviksi. Tämän sitoi -hän kääröön ja lähti, vaikka hän oli väsynyt, seuraamaan "kostavien -enkelien" jälkiä. Viisi kokonaista päivää laahasi hän itseään -eteenpäin helläjalkaisena ja väsyneenä samojen solien kautta, joista -oli ennen kulkenut hevosella. Illalla heittäytyi hän johonkin kallion -koloon muutamiksi tunneiksi nukkumaan, mutta ennen auringonnousua -oli hän taas matkalla. Kuudentena päivänä saapui hän Cagle Canoniin, -josta heidän runsasvaiheinen pakonsa oli alkanut. Sieltä voi hän -katsella alas pyhien kaupunkiin. Heikkona ja väsyneenä nojautui -hän kivääriinsä ja puisti uhkaavasti jänteistä kättänsä hiljaista -kaupunkia kohden allansa. Katsellessaan sitä, huomasi hän, että -suurimmat kadut olivat koristetut lipuilla. Hän seisoi ja tuumi, -mikä tarkoitus sillä oli, kun hän kuuli hevosen astuntaa ja näki -erään ratsastajan tulevan vastaansa. Kun tämä lähestyi, tunsi hän -mormoonin, jonka nimi oli Cowper, jolle hän oli ollut tilaisuudessa -tekemään muutamia palveluksia. Hän huusi miehen luokseen koettaakseen -saada tietoja Lucy Ferrierin kohtalosta. - -"Minä olen Jefferson Hope", sanoi hän. "Muistatteko minut?" - -Mormooni katseli häneen peittämättömän hämmästyksen valtaamana --- oli todellakin vaikea tuntea tämä repaleinen, raaka vaeltaja -aaveentapaisine kasvoineen ja villine silmineen, entiseksi -reippaaksi metsästäjäksi. Tunnettuaan hänet lopuksi, muuttui hänen -hämmästyksensä peloksi. - -"Te olette hullu, kun tulette tänne", huudahti hän. "Oma elämäni -ei olisi suuren arvoinen, jos joku näkisi minun puhelevan teidän -kanssanne, Neljänmiehenneuvosto on laatinut vangitsemismääräyksen -teitä varten, kun autoitte Ferrierin pakoa." - -"Minä en pelkää heitä enkä heidän määräyksiään", sanoi Hope -vakavasti. "Teidän täytyy tietää jotakin tästä, Cowper. Minä vannotan -teitä kaiken nimessä, joka teille on rakasta, vastaamaan muutamiin -kysymyksiin. Mehän olemme aina olleet ystäviä. Elkää Jumalan tähden -kieltäytykö vastaamasta." - -"Mitä se on?" kysyi mies levottomasti. "Kiiruhtakaa. Täällä on -kalliolla korvat ja puilla silmät". - -"Mitä Lucy Ferrieristä on tullut?" - -"Nuori Drebber meni naimisiin hänen kanssaan eilen. Rohkaiskaa -mielenne; tehän olette aivan menehtynyt". - -"Älkää ajatelko minua", sanoi Hope hiljaa. Hän oli kalpea kuin -kuolema ja oli vaipunut istumaan kivelle, jota vastaan hän oli -nojannut. "Naimisiin sanotte te?" - -"Meni naimisiin eilen -- sentähden liputetaan Endowment Housessa. -Drebber ja Stangerson kuuluvat joutuneen kiistaan siitä, kenen -piti saada tyttö. He olivat molemmat seuranneet retkikuntaa ja -Stangerson oli ampunut hänen isänsä, joka näytti antavan hänelle -parhaat toiveet; mutta kun asiasta keskusteltiin neuvostossa, niin -oli Drebberillä enemmän puolustajia, niin että profeetta antoi tytön -hänelle. Kukaan ei häntä kuitenkaan saa pitää kauvaa, sillä minä näin -eilen kuoleman hänen kasvoissaan. Hän muistutti enemmän aavetta kuin -naista. Joko te lähdette?" - -"Jo", vastasi Hope, joka oli noussut ylös. Hänen kasvonsa näyttivät -olevan veistetyt marmorista, niin kova oli niiden ilme, ja silmissä -hehkui onnettomuutta ennustava tuli. - -"Mihinkä te aijotte?" - -"Se on yhdentekevää", vastasi hän, heitti aseen olalleen ja meni ylös -vuorensoliin, jossa villit eläimet asustivat. Niiden joukossa ei -kuitenkaan ollut ainoatakaan niin raivoisaa ja vaarallista kuin hän -itse. - -Miehen ennustus toteutui liiankin hyvin. Lucy raukka kuihtui ja -kuoli kuukauden kuluessa ja oliko siihen syynä hänen isänsä hirveä -kuolema tai se vastenmielinen avioliitto, johon hänet oli pakotettu, -on mahdoton sanoa. Hänen tylsä puolisonsa, joka oli mennyt naimisiin -hänen kanssaan ainoastaan Ferrierin rikkauksien tähden, ei osoittanut -minkäänlaista surua hänen kuollessaan; mutta Drebberin toiset vaimot -surivat ja valvoivat ruumiin luona yön ennen hautausta, niinkuin -mormoonien tapa oli. Varhain aamulla istuivat he paarien ympärillä, -kun ovi heidän ihmeekseen lensi auki ja sisälle tuli päivänpaahtama -repaleinen mies. Suomatta ainoatakaan sanaa tai silmäystä vapiseville -naisille meni hän kuolleen ruumiin luo, jossa kerran oli asunut Lucy -Ferrierin puhdas sielu. Hän kumartui ruumiin yli ja painoi hartaasti -huulensa tytön otsaan, otti sitten hänen kätensä ja veti pois -vihkimäsormuksen siitä. "Häntä ei haudata sen kanssa", huudahti mies -raivoisasti, ja ennenkuin kukaan ehti hälyyttää, syöksyi hän alas -rappusista ja katosi. Niin merkillinen ja lyhyt oli tämä kohtaus, -että ne, jotka valvoivat, tuskin uskoivat sitä todeksi itsekkään -ellei vihkimäsormus olisi ollut poissa. - -Jefferson Hope oli muutamia kuukausia vuorilla ja kantoi sydämessään -sitä raivoisaa koston toivetta, joka täytti hänet. Kuului huhuja -kuihtuneesta olennosta, joka hiipi kaupungin ulkolaidoilla ja -kummitteli vuoristossa. Kerran suhisi luoti Stangersonin akkunan läpi -ja litistyi seinään yhden jalan päässä hänestä. Toisen kerran kun -Drebber kulki erään kallion sivu, tuli suuri kallionlohkare hyppien -alaspäin ja hän säilyi hirveältä kuolemalta vaan heittäytymällä -pitkälleen. Molemmat nuoret mormoonit huomasivat pian syyn näihin -murhayrityksiin ja tekivät useita retkiä vuorille saadakseen -vihollisensa vangiksi tai ammutuksi, mutta aina menestyksettä. -Senjälkeen olivat he niin varovaisia, etteivät he menneet ulos pimeän -tultua ja antoivat sitäpaitsi vartioida talojansa. Jonkun ajan -kuluttua he lopettivat nämä varokeinot, sillä heidän vastustajastaan -ei kuulunut mitään, ja he toivoivat hänen kostonhimonsa laimenneen. - -Se oli päinvastoin kasvanut. Metsästäjän luonne oli kova ja -talttumaton ja ajatus kostosta oli saanut sellaisen vallan, ettei -hänen sydämessään ollut tilaa muille tunteille. Ennen kaikkea oli -hän käytännöllinen. Hän huomasi pian, ettei edes hänenkään voimakas -ruumiinsa jaksaisi kestää sellaisia rasituksia. Jos hän kuolisi kuin -koira vuorille, niin mitä hänen kostostaan sitten tulisi? Niin palasi -hän vaikka vastenmielisesti kaivoksiin Nevadassa, parantaakseen -terveytensä ja kootakseen varoja voidakseen täyttää päätöksensä -kärsimättä puutetta. - -Hän oli aikonut olla poissa vaan yhden vuoden, mutta arvaamattomat -tapaukset estivät hänet lähtemästä kaivoksilta viiteen vuoteen. -Tämän ajan kuluttua oli hänen kostonhimonsa vielä yhtä voimakas -kuin sinä yönä, kun hän seisoi Ferrierin haudalla. Valepuvussa ja -vieraalla nimellä palasi hän Suureen Suolakaupunkiin, välittämättä -omasta hengestään, niin kauvan kun hän voi kostaa. Siellä oli häntä -vastassa huonot uutiset. Muutamia kuukausia aikaisemmin oli sattunut -erimielisyyksiä valittujen joukossa; muutamat nuoremmat jäsenet -olivat tehneet kapinan Vanhimpien valtaa vastaan, ja seuraus oli että -he olivat eronneet kirkosta, jättäneet Utahin ja menneet "pakanain" -sekaan. Näiden joukossa olivat Drebber ja Stangerson, eikä kukaan -tiennyt, mihin he olivat lähteneet. Huhu kertoi, että Drebberin -oli onnistunut muuttaa suurin osa omaisuudestaan rahaksi ja hän -oli matkustanut rikkaana miehenä, kun taas Stangerson oli verraten -köyhä. Moni olisi ehkä jättänyt kostontuumansa kohdatessaan tällaisia -vaikeuksia, mutta Jefferson Hope ei horjunut milloinkaan. Mukanaan -ne vähät, jotka hänellä oli, ja ansaiten leipänsä kaikenlaisella -työllä, matkusti hän kaupungista kaupunkiin Yhdysvalloissa etsimässä -vihollisiaan. Vuodet kuluivat, hänen musta tukkansa oli harmaantunut, -mutta hän jatkoi yhä samaa päämäärää kohden. Vihdoin tuli hänen -uutteruutensa palkituksi. Hän näki ainoastaan vilaukselta eräät -kasvot, mutta se vilaus sanoi hänelle, että miehet, joita hän -etsi olivat Clevelandissa Ohiossa. Hän palasi huonoon asuntoonsa -kostonsuunnitelmat valmiina. Sattumalta oli Drebber tuntenut -maankiertäjän kadulla ja lukenut murhaa hänen katseestaan. Hän -kiiruhti rauhantuomarin luo mukanaan Stangerson, josta oli tullut -hänen yksityissihteerinsä, ja kertoi tuomarille, että heidän -henkensä oli vaarassa erään vanhan kilpakosijan mustasukkaisuuden -tähden. Samana iltana vangittiin Hope, ja kun hän ei voinut hankkia -takauksia, niin sai hän olla kiinni pari viikkoa. Kun hän vihdoinkin -pääsi vapaaksi, niin hän näki että Drebberin talo oli tyhjä ja että -tämä ja Stangerson olivat matkustaneet Eurooppaan. - -Taas oli kostaja pettynyt ja taas kehoitti viha häntä jatkamaan -vainoomistaan. Hän oli varaton ja hän oli pakotettu hakemaan työtä -hankkiakseen matkarahat. Kun hän oli saanut kokoon tarpeeksi -pysyäkseen hengissä, matkusti hän Eurooppaan, seurasi vihollistensa -jälkiä kaupungista kaupunkiin ja eli ottamalla tehdäkseen mitä -kehnoimpia töitä, mutta ei saavuttanut heitä milloinkaan. Kun hän -tuli Pietariin, olivat he lähteneet Pariisiin, ja kun hän oli -seurannut sinne, olivat he juuri lähteneet Kööpenhaminaan. Tanskan -pääkaupunkiin tuli hän taas muutamia päiviä liian myöhään, sillä he -olivat jatkaneet Lontooseen, jossa hän vihdoin saavutti heidät. Emme -voi tehdä paremmin kuin käyttää tästä lähtien vangin omaa kertomusta, -joka on kirjoitettuna tri Watsonin päiväkirjassa, jolle jo olemme -niin suuressa kiitollisuuden velassa. - - - - -KUUDES LUKU. - -Jatkoa tri Watsonin muistiinpanoista. - - -Vankimme vimmattu vastarinta ei näyttänyt johtuvan persoonallisesta -kiukusta meitä kohtaan, sillä huomatessaan itsensä voimattomaksi, -hymyili hän ystävällisesti ja toivoi, ettei hän ollut vahingoittanut -ketään meistä taistelussa. "Otaksun, että te aijotte viedä minut -poliisiasemalle", huomautti hän Sherlock Holmesille. "Minun vaununi -seisoo ulkopuolella. Jos tahdotte päästää jalkani kahleista, niin -voin itse kävellä alas. Minä en ole niin kevyt kannettavaksi, kuin -kerran olen ollut." - -Gregson ja Lestrade katsoivat toisiinsa, niinkuin olisivat pitäneet -tätä ehdotusta hävyttömänä, mutta Holmes täytti vangin pyynnön ja -irroitti pyyhinvaatteen, jonka oli sitonut vangin jalkojen ympäri. -Tämä nousi seisomaan ja ojensi jalkojansa, ikäänkuin varmentuakseen -siitä, että hän taas oli vapaa. Muistan, että ajattelin itsekseni, -kun katselin häntä, että olen harvoin nähnyt voimakkaampirakenteista -miestä, ja hänen tummissa, auringonpaahtamissa kasvoissaan oli -päättäväisyyden ja tarmon ilme, joka oli yhtä pelottava kuin hänen -ruumiillinen voimansakin. - -"Jos on avonainen poliisimestarin paikka jossakin, niin pitäisi -teidän saada se", sanoi hän ja katseli peittelemättömällä -ihastuksella ystävääni. "Se taitavuus, jolla seurasitte minun -jälkiäni oli verraton." - -"On parasta, että te tulette minun kanssani", sanoi Holmes molemmille -salapoliiseille. - -"Minä voin kyllä ajaa", sanoi Lestrade. - -"Hyvä! Gregson voi istua sisällä vaunussa. Tulkaa te myöskin mukaan -tohtori, koska asia huvittaa teitä." - -Minä suostuin mielelläni, ja me menimme kaikki yhdessä alas. -Vankimme ei tehnyt mitään yritystä lähteä pakoon, vaan nousi -tyynesti vaunuihinsa, ja me seurasimme perässä. Lestrade nousi -ajajan istuimelle, läimäytti hevosta, ja vähän ajan päästä olimme -poliisiasemalla. - -Me menimme sisälle pieneen huoneeseen, jossa poliisikomisarius -kirjoitti muistiin vangin nimen ja niiden henkilöiden nimet, joiden -murhaamisesta häntä syytettiin. Hän oli kalpea, flegmaattinen mies, -joka hoiti tointaan jäykällä koneellisella tavalla. "Vanki tulee -oikeuden eteen viikon kuluessa", sanoi hän. "Haluatteko te, mr -Jefferson Hope, antaa sitä ennen jonkun selvityksen? Minä varotan -teitä siitä, että teidän sananne kirjoitetaan muistiin ja käytetään -mahdollisesti teitä vastaan." - -"Minulla on koko joukko sanottavaa", sanoi vanki hitaasti. "Minä -haluan kertoa kaikki teille." - -"Eikö olisi parasta odottaa tutkintoon?" kysyi komisarius. - -"Minä en taida koskaan joutua oikeuden eteen", vastasi hän. "Älkää -pelätkö, minä en ajattele itsemurhaa. Ettekö te ole lääkäri?" Hän -katsoi minuun tummilla silmillään, kun hän teki tämän kysymyksen. - -"Olen kyllä." - -"Laskekaa kätenne tähän", sanoi hän hymyillen ja osoitti raadelluilla -käsillään rintaansa. - -Minä tein niin ja huomasin heti tavattoman kolkutuksen. Rintakehä -vapisi ja tärisi, niinkuin se olisi heikko rakennus, jossa oli -käynnissä voimakas kone. Hiljaisuudessa, joka vallitsi huoneessa -kuulin kumean, sorisevan ja lorisevan äänen. - -"Teillähän on valtasuonenpullistuma", huudahdin minä. - -"Siksihän sitä nimitetään", sanoi hän tyynesti. "Minä kyselin neuvoa -eräältä lääkäriltä viime viikolla ja hän sanoi sen särkyvän muutaman -päivän kuluttua. Tauti on pahentunut vuodesta vuoteen. Minä sain -sen ollessani alttiina kaikenlaisille ilmoille ja ruoan puutteessa -Suolajärven vuoristossa. Työni on nyt tehty, enkä pidä väliä siitä, -kuinka pian kuolen, mutta sitä ennen haluaisin kertoa tarinani, sillä -minä en tahdo, että minua muistellaan niinkuin tavallista murhaajaa." - -Komisarius ja salapoliisit keskustelivat keskenään, olisiko sopivaa -antaa hänen kertoa. - -"Arveletteko te, tohtori, että tässä on vaara tarjolla?" kysyi -edellinen. - -"Aivan varmaan!" vastasin minä. - -"Siinä tapauksessa vaatii velvollisuutemme meitä oikeuden tähden -sallimaan hänen antaa selitys", sanoi komisarius. "Te saatte puhua, -mutta minä huomautan, että kertomuksenne tulee kirjoitettavaksi -muistiin." - -"Teidän luvallanne minä istuudun", sanoi vanki ja teki niin. "Tautini -vaikuttaa sen, että väsyn helposti ja taistelu puoli tuntia sitten -ei parantanut minua. Minä seison haudan partaalla, joten ei ole -luultavaa että valehtelisin teille. Jokainen sana on täyttä totta, -ja se, mihin tarkoitukseen te niitä käytätte, on minusta aivan -yhdentekevää". - -Tämän sanottuaan nojautui Jefferson Hope taaksepäin tuolissaan ja -kertoi seuraavan ihmeellisen kertomuksen. Minä menen edesvastuuseen -sen tarkkuudesta, sillä olen käyttänyt Lestraden muistikirjaa, johon -vangin kertomus kirjoitettiin sanasta sanaan. - -"Se ei kuulu tähän, mistä syystä minä vihasin näitä miehiä", sanoi -hän, "se on kylliksi, että he olivat syynä kahden ihmisen kuolemaan --- isän ja tyttären -- ja tästä syystä oli heidän kuoltava. Kun oli -kulunut niin pitkä aika heidän rikoksestaan, niin oli minun mahdoton -saada heitä tuomituiksi missään tuomioistuimessa. Minä tunsin heidän -rikoksensa ja päätin olla itse tuomarina, jurynä ja pyövelinä -samalla kertaa. Te olisitte tehneet saman jos olisitte olleet minun -asemassani. - -"Tyttö, josta puhuin, olisi mennyt naimisiin minun kanssani -kaksikymmentä vuotta sitten. Hänet pakotettiin naimisiin Drebberin -kanssa, ja hänen sydämmensä särkyi siitä. Minä otin vihkimäsormuksen -kuolleen sormesta sentähden, että Drebber näkisi sen kuollessaan ja -muistaisi rikoksen, josta häntä rangaistiin. Minulla on ollut se -mukanani aina ja olen vainonnut Drebberiä ja hänen rikostoveriaan -kahdessa maanosassa, kunnes vihdoin sain heidät käsiini täällä. -He luulivat voivansa väsyttää minut, mutta sitä he eivät voineet. -Vaikka kuolisin huomenna, -- joka ei ole lainkaan mahdotonta, niin -kuolisin varmana siitä, että työni on täytetty tässä maailmassa, -sillä he ovat kuolleet minun käteni kautta, ja mitään muuta en -enää toivo. He olivat rikkaita ja minä köyhä, ja siksi ei minun -ollut helppo seurata heitä. Kun tulin Lontooseen, olivat taskuni -melkein tyhjät, ja minun oli pakko tehdä työtä elääkseni. Ajaminen -ja ratsastaminen oli minusta aivan yhtä helppoa kuin käveleminen -ja senvuoksi ilmoittauduin eräälle vaununomistajalle ja sain pian -työtä. Joka viikko piti minun maksaa hänelle määrätty rahasumma, ja -ylijäämän sain pitää itse. Harvoin jäi paljon yli, mutta kuitenkin -voin elää sillä. Tutustuminen oli vaikeinta, sillä kaikista maailman -labyrinteistä lienee tämä sekavin. Minulla oli kartta vieressäni ja, -niinpian kuin opin tuntemaan tärkeimmät hotellit ja asemat, tulin -hyvin toimeen. - -"Kesti jonkun aikaa, ennenkuin sain tietää, missä molemmat herrani -asuivat, mutta minä kyselin ja kyselin, kunnes löysin heidät. He -asuivat eräässä täysihoitolassa Camberwellissä toisella puolen -virtaa. Kun kerran olin löytänyt heidät, niin tiesin, että he olivat -minun vallassani. Olin nimittäin antanut partani kasvaa, niin ettei -ollut luultavaa, että he tuntisivat minut. Minä aijoin seurata heitä -kunnes sattuisi sopiva tilaisuus, sillä minä olin varmasti päättänyt, -etteivät he enää pääsisi karkuun minulta, mutta hyvin läheltä piti, -että he olisivat onnistuneet. - -"Vaikka he menivät mihinkä Lontoossa, niin olin minä aina heidän -kintereillään. Toisinaan seurasin heitä vaunuillani, toisinaan jalan, -mutta edellinen tapa oli parempi, sillä silloin he eivät milloinkaan -päässeet näkyvistä. Ainoastaan varhain aamulla ja myöhään illalla -voin ansaita jotakin, ja sentähden jouduin vaillinki puolelle -työnantajani kanssa, mutta se ei surettanut minua niin kauvan kuin -olin tilaisuudessa käymään käsiksi heihin, kun halusin. - -"He olivat kuitenkin ovelia. Ehkä he aavistivat, että heitä -seurattiin, sillä he eivät menneet milloinkaan ulos yksinään tahi -pimeän tultua. Kaksi kokonaista viikkoa ajoin heidän perässään joka -päivä, mutta en nähnyt heidän milloinkaan eroavan toisistaan. Drebber -oli puolet ajasta humalassa, mutta Stangerson oli aina varuillaan. -Minä vartioin heitä varhain ja myöhään, mutta tilaisuutta ei -ilmestynyt; en kuitenkaan menettänyt rohkeuttani, sillä jokin sanoi -minulle, että heidän aikansa oli pian tullut. Minä pelkäsin vaan, -että tämä täällä rinnassani särkyisi liian pian ja jättäisi työni -tekemättä. - -"Lopulta eräänä iltana, kun ajoin edestakaisin Torquay Terrace'lla, -joka on sen kadun nimi, jolla he asuivat, näin eräiden vaunujen -ajavan portille. Sieltä tuotiin ulos joku määrä matkatavaroita ja -vähän aikaa sen jälkeen tulivat Drebber ja Stangerson ulos, ja -ajoivat pois. Minä kehotin hevostani ja pidin silmällä heitä tuntien -itseni tyytymättömäksi, sillä pelkäsin heidän matkustavan pois. -Euston asemalla he nousivat pois, ja minä maksoin eräälle pojalle -hevoseni pitelemisestä ja seurasin heitä asemasillalle. Kuulin heidän -kysyvän Liverpooliin menevää junaa ja konduktööri vastasi että yksi -oli juuri lähtenyt ja seuraava lähtisi muutamien tuntien kuluttua. -Stangerson näytti olevan kiukuissaan mutta Drebber oli tyytyväinen. -Pääsin tungoksessa niin lähelle heitä, että voin kuulla joka sanan. -Drebber sanoi, että hänellä oli pieni yksityinen asia toimitettavana -ja jos Stangerson tahtoi odottaa häntä, niin tulisi hän pian takasin. -Hänen seuralaisensa nuhteli häntä ja muistutti häntä siitä, että -he olivat päättäneet pysytellä yhdessä. Drebber sanoi, että asia -oli arkaluontoinen, ja että hänen täytyi mennä yksin. En voinut -kuulla toisen vastausta, mutta Drebber kirosi ja sanoi, että -Stangerson oli ainoastaan palkkaa nauttiva palvelija, eikä hänen -sopinut käskeä isäntäänsä. Senjälkeen ei Stangerson koettanutkaan -enää estellä, he sopivat vain siitä, että jos Drebber tulisi -liian myöhään viimeisellekin junalle niin tapaisivat he toisensa -Hallidayn yksityishotellissa; johon Drebber vastasi, että hän olisi -asemasillalla klo 11 ja lähti asemalta. Se hetki, jota niin kauvan -olin odottanut, oli vihdoinkin tullut. - -"Minulla oli viholliseni vallassani. Kun he olivat yhdessä, niin -voivat he auttaa toisiaan, mutta erillään olivat he minun käsissäni. -Minun suunnitelmani oli jo valmis. Kosto ei tuota mitään tyydytystä, -ellei uhri saa aikaa huomata, kuka häntä rankaisee ja mistä syystä -kosto on tullut. Minä olin suunnitellut tekoni niin, että olin -tilaisuudessa muistuttamaan vihollistani hänen rikoksestaan. Muutamia -päiviä ennen oli eräs herra, joka kävi katsomassa huoneustoa Brixton -Roadilla pudottanut avaimen minun vaunuihini. Vein sen takasin -samana iltana, mutta olin ottanut jäljennöksen siitä ja teettänyt -toisen samanlaisen. Siten oli minulla ainakin yksi paikka suuressa -kaupungissa, jossa voin olla häiritsemättä. Vaikeus oli nyt siinä, -kuinka minun piti käyttäytyä saadakseni viholliseni sinne. Hän käveli -alas katua ja kävi parissa kapakassa ja oli lähes puoli tuntia -jälkimäisessä. Tullessaan ulos horjui hän ja oli nähtävästi koko -lailla hutikassa. Minun edessäni seisoi vaunut ja hän kutsui ne. Minä -seurasin niin lähellä niitä, että hevoseni pää oli vaan jalan päässä -niistä koko ajan. Me ajoimme Waterloo Brigden yli ja useita katuja -myöten, kunnes olimme sen talon luona, jossa hän oli asunut. Minä en -voinut ymmärtää hänen aikomustaan kun hän palasi takasin sinne, mutta -jatkoin ajoani ja seisautin noin sadan metrin päähän talosta. Hän -meni sisälle ja vaunut ajoivat pois. -- Olkaa hyvä ja antakaa minulle -lasillinen vettä, sillä suuni kuivaa, kun puhun niin paljon." - -Minä annoin hänelle vettä ja hän joi sen. - -"Kiitos, nyt tuntuu paremmalta", sanoi hän. "Niin, minä odotin noin -neljännestunnin tahi vähän päälle, kun kuulin painimisen äänen -sisältä talosta. Seuraavalla hetkellä avautui ovi ja minä näin -kaksi miestä, joista toinen oli Drebber ja toinen joku, jota en -tuntenut. Tämä piti Drebberiä kauluksesta, ja kun he olivat tulleet -ulos rappusille, niin potkasi hän Drebberiä, niin että tämä lensi -keskelle katua. 'Lurjus!' huudahti hän ja heristi keppiään hänelle. -'Minä opetan sinut loukkaamaan rehellistä tyttöä.' Hän oli niin -suuttunut että luulin hänen lyövän Drebberiä kepillään, mutta tämä -horjui pois, niin pian kuin jalat kantoivat. Hän juoksi kulmaan, -ja nähdessään minun vaununi hyppäsi hän niihin. 'Ajakaa Hallidayn -yksityishotelliin', sanoi hän. - -"Kun olin saanut hänet vaunuihini, niin löi sydämmeni niin rajusti -ilosta, että pelkäsin suonen rinnassani särkyvän viime hetkessä. Minä -ajoin hitaasti, ajatellen, mitä nyt olisi paras tehdä. Minä ajaisin -ulos maalle ja siellä, jossakin yksinäisessä lehtokujassa tapaisimme -toisemme viimeisen kerran. Olin jo miltei päättänyt tehdä niin, -kun hän itse ratkaisi asian. Juomisen halu oli taas saanut hänet -valtaansa, ja hän käski minun seisahtua erään kapakan eteen. Hän meni -sisälle ja käski minua odottamaan. Hän oli siellä, kunnes huoneusto -sulettiin, ja kun hän tuli ulos, oli hän niin juovuksissa, että minä -käsitin hänen nyt olevan vallassani. - -"Teidän ei pidä luulla, että minä aijoin tappaa hänet kylmäverisesti. -Se olisi tosin ollut täysin oikeutettua, mutta minä en voinut tehdä -sitä. Minä olin kauvan sitten päättänyt, että hänen piti saada yksi -mahdollisuus, jos hän tahtoi käyttää sitä. Vaeltaessani ympäri -Amerikassa olin ollut muunmuassa vahtimestarina York'in korkeakoulun -laboratooriossa. Eräänä päivänä piti professori esitelmän myrkyistä -ja näytti ylioppilaille erään alkaloidin, jota hän oli valmistanut -jostakin etelä-amerikkalaisesta nuolimyrkystä ja joka oli niin -voimakasta, että pieninkin erä siitä tappoi. Minä vainusin esille -sen pullon, jossa myrkkyä säilytettiin, ja kun kaikki olivat -lähteneet pois, olin varuillani ja otin sitä vähäsen. Minä olin -jotenkin taitava farmaceutti ja valmistin myrkystä muutamia pieniä, -helposti liukenevia pillereitä, sekä asetin yhden sellaisen ja yhden -samannäköisen mutta vaarattoman pillerin, jokaiseen laatikkoon. -Päätin, että kun aika oli tullut niin saisivat nämä herrat ensiksi -valita pillerin ja minä sitten ottaisin toisen. Tämä tapa oli aivan -yhtä varmasti kuolettava, kuin ampuminen, eikä läheskään yhtä -meluisa. Siitä päivästä lähtien pidin aina pillerit mukanani ja nyt -oli tullut aika käyttää niitä. - -"Kello oli lähempänä yhtä kuin kahtatoista, ja yö oli tavattoman -kolkko, tuuli kovasti ja sade valui virtanaan. Vaikka oli niin -kurjaa, niin olin minä kuitenkin iloinen -- niin, niin iloinen, -että olisin voinut huutaa ilosta. Jos te joskus kaksikymmentä -vuotta olette toivoneet jotakin ja yht'äkkiä saatte sen, niin -voitte käsittää minun tunteeni. Minä sytytin sikaarin ja poltin -sitä vahvistaakseni hermojani, mutta käteni vapisivat ja ohimoni -tykyttivät. Kun ajoimme, näin minä vanhan Ferrierin ja Lucyn -hymyilevän minulle, yhtä selvästi kuin nyt näen teidät. Ne seurasivat -minua koko matkan, yksi kummallakin puolella, kunnes seisotin -hevoseni Brixton Road'illa. Ei näkynyt ainoatakaan ihmistä, eikä -kuulunut muita ääniä kuin sateen tippuminen. Kun katsoin sisään -akkunasta, niin näin Drebberin makaavan humalassa ja nukkuvan eräässä -nurkassa. Minä pudistin häntä ja sanoin: 'Nyt on aika nousta pois -vaunuista.' - -"'Se oli hyvä, ajaja', sanoi hän. - -"Minä otaksuin, että hän luuli meidän tulleen siihen hotelliin, -jonka hän oli maininnut, sillä hän tuli ulos sanomatta sanaakaan, ja -seurasi minua puutarhan lävitse. Kun tulimme ovelle, avasin minä sen, -ja saatoin hänet kadunpuoleiseen huoneeseen. Voin vakuuttaa, että isä -ja tytär kulkivat koko ajan edelläni. - -"'Täällä on kirotun pimeä', sanoi hän ja tömisti ympäri huonetta. - -"'Kohta saamme valoa', sanoin minä ja raapasin tulitikulla tulta ja -sytytin vahakynttilän, jonka olin tuonut mukanani. 'Nyt Mr Enoch -Drebber', jatkoin minä, häneen kääntyneenä, ja pidin kynttilää -kasvojeni edessä. 'Kuka minä olen?' - -"Hän katseli minua muutaman silmänräpäyksen talisilla, juopuneilla -silmillään, senjälkeen näin kauhistuneen ilmeen hänen kasvoissaan -ja tiesin, että hän tunsi minut. Hän horjui kalveten taaksepäin, ja -minä näin hikipisaroiden nousevan hänen otsalleen ja hänen hampaansa -kalisivat. Tämän nähdessäni nojauduin oveen ja nauroin ääneen. Olin -aina uskonut, että kosto olisi suloinen, mutta en milloinkaan ollut -toivonutkaan sellaista tyytyväisyyttä, joka nyt täytti minut. - -"'Roisto!' sanoin minä. 'Minä olen seurannut teitä Suuresta -Suolakaupungista Pietariin, mutta te olette aina päässyt pakoon. -Nyt on teidän vaelluksenne päättynyt, sillä toinen meistä ei näe -auringon nousevan huomenna.' Hän peräytyi vapisten, kun minä puhuin, -ja minä voin nähdä hänen kasvoistaan, että hän uskoi, että minä olin -hullu, ja ehkä minä olinkin silloin. Ohimoni löivät kuin vasarat ja -luulen, että olisin saanut halvauksen, ellei veri olisi syössyt ulos -nenästäni ja helpottanut. - -"'Mitä te nyt ajattelette Lucy Ferrieristä?' huusin minä, lukitsin -oven ja pudistin avainta hänen kasvojensa edessä. 'Rangaistus on -viipynyt, mutta nyt se on vihdoinkin tullut.' Minä näin hänen -raukkamaisten huuliensa vapisevan. Hän olisi tahtonut kerjätä -henkeään, mutta hän tiesi sen olevan turhaa. - -"'Aijotteko te murhata minut?' änkytti hän. - -"'Ei se ole murha', vastasin minä. 'Kuka puhuu murhasta, kun koira -lyödään kuoliaaksi? Mitä armoa te osoititte minun rakastetulleni, -kun laahasitte hänet pois murhatun isänsä luota ja veitte hänet -kirottuun, hävyttömään haaremiinne?' - -"'En minä murhannut hänen isäänsä!' huudahti hän. - -"'Mutta teidän tähtenne särkyi tytön sydän', huusin minä ja tarjosin -hänelle pillerilaatikosta. 'Antaa Jumalan olla tuomarinamme. Valitkaa -ja syökää. Toisessa on kuolema, toisessa elämä. Minä otan sen, jonka -te jätätte. Saamme nähdä onko maan päällä oikeutta, vai vallitseeko -meitä sattuma.' - -"Hän painui kokoon lattialle kiljaisten raivoisasti, ja rukoili -armoa, mutta minä vedin veitseni ja pidin sitä hänen kurkkunsa -päällä, kunnes hän totteli. Senjälkeen nielin minä toisen, ja me -katselimme toisiamme noin minuutin odottaen saada nähdä, kumpi eläisi -ja kumpi kuolisi. Unhottanenko koskaan sitä katsetta, joka tuli hänen -silmiinsä kun hän tunsi, että hän oli syönyt myrkyn. Minä nauroin sen -nähdessäni, ja pidin Lucyn vihkimäsormusta hänen silmiensä edessä. -Mutta sitä kesti vaan silmänräpäyksen, sillä alkaloidi vaikuttaa -nopeasti. Kouristuksen tapainen vetäisy vääristi hänen kasvonsa, -hän ojensi kätensä, horjui käheästi parkaisten ja kaatui raskaasti -lattialle. Minä potkasin häntä jalallani ja laskin käteni hänen -sydämelleen. Se ei lyönyt. Hän oli kuollut. - -"Verta oli tullut minun nenästäni mutta en ollut huomannut sitä. -En tiedä mistä se johtui, että kirjoitin seinälle. Ehkä se oli koe -eksyttää poliisia, sillä minä olin iloinen ja huoleton. Muistin, -että New-York'issa oli löydetty eräs saksalainen, jonka yläpuolella -oli sana 'Rache', ja sanomalehdet otaksuivat, että murhan olivat -tehneet salaiset seurat. Minä ajattelin, että ehkä se, joka saattoi -heidät New-York'issa hämilleen, tekisi sen myös Lontoossa, niin että -kastoin sormeni omaan vereeni ja kirjoitin seinälle. Senjälkeen -palasin vaunuilleni ja näin, ettei ketään ollut läheisyydessä, ja -että yö oli vielä sateinen. Olin ajanut vähän matkaa, kun pistin -käteni siihen taskuun, jossa tavallisesti säilytin Lucyn sormusta, -mutta en löytänyt sitä. Jouduin epätoivoon siitä, sillä se oli ainoa -muisto, joka minulla oli häneltä. Kun luulin, että olin pudottanut -sen ollessani kumartuneena Drebberin ruumiin ylitse, palasin takasin, -jättäen vaununi eräälle sivukadulle ja kävelin tyynesti takasin talon -luo, sillä olin valmis uskaltamaan mitä tahansa saadakseni sormukseni -takaisin. Kun tulin rakennuksen eteen, niin menin suoraan poliisin -syliin, joka tuli ulos, ja minä voin poistaa epäluulot ainoastaan -sillä, että tekeydyin juopuneeksi. Tämä on kertomus Drebberin lopusta. - -"Nyt oli enää tehtävä samoin Stangersonille ja maksettava -John Ferrierin velka. Minä tiesin, että hän asui Hallidayn -yksityishotellissa, ja odotin siellä koko päivän, mutta hän ei tullut -ulos. Minä epäilin, että hän aavisti jotakin, kun ei Drebber ollut -saapunut takasin. Hän oli aina viekas ja varuillaan, tuo Stangerson. -Jos hän luuli pääsevänsä minusta sillä, että hän pysyi sisällä, -niin hän erehtyi. Minä sain pian tietooni mikä oli hänen akkunansa, -ja aikaisin seuraavana aamuna käytin niitä tikapuita, jotka olivat -kujassa hotellin takana, ja pääsin siten hänen huoneeseensa. Minä -herätin hänet ja sanoin, että nyt oli tullut hetki, jolloin hänen -oli vastattava siitä hengestä, jonka hän oli ottanut kauvan sitten. -Minä kuvasin hänelle Drebberin kuoleman ja tarjosin hänelle samaa -valintaa. Sensijaan että hän olisi käyttänyt hyväkseen tätä viimeistä -pelastuskeinoa, hyökkäsi hän ylös sängystä ja kävi minun kurkkuuni. -Minä lävistin hänen sydämensä itsepuolustuksekseni. Tulos olisi -varmaan ollut sama, sillä sallimus ei kuitenkaan olisi sallinut hänen -ottaa muuta kuin myrkyllisen pillerin. - -"Vähän on minulla enää lisättävää, ja se onkin hyvä se, sillä nyt -olen aivan lopussa. Minä ajoin vaunujani vielä muutamia päiviä ja -aijoin jatkaa sitä, kunnes olisin ansainnut tarpeeksi palatakseni -Amerikkaan. Eräänä aamuna seisoin pihalla, kun eräs repaleinen poika -tuli ja kysyi, jos löytyi joku ajuri, jonka nimi oli Jefferson Hope, -sillä hänen vaunujensa piti mennä Baker Streetille 221 B. Minä ajoin -sinne epäilemättä mitään, enkä muista mitään muuta, kuin että tuo -nuori herra pani ranteisiini nämä rannerenkaat niin ovelasti kuin -suinkin voi ajatella. Tämä on minun koko historiani ja te voitte -pitää minua murhaajana, mutta itse mielestäni olen minä yhtä hyvin -oikeuden palvelija kuin tekin." - -Miehen kertomus oli ollut niin kauhistuttava ja hänen käytöksensä -niin kunnioitusta herättävä, että me olimme istuneet vaiti ja -kuunnelleet tarkkaavaisesti. Myöskin salapoliiseissa, vaikka he -olivat tottuneet kaikenlaisiin rikoksiin, tuntui se herättävän suurta -mielenkiintoa. Kun hän oli lopettanut, niin seurasi muutaman hetken -hiljaisuus, jota häiritsi vaan Lestraden kynän raaputus, kun hän -lopetti muistiinpanonsa. - -"On vaan yksi kohta, josta haluaisin hiukan lähempiä selityksiä", -sanoi Sherlock Holmes. "Kuka oli teidän rikostoverinne, joka kävi -hakemassa sormuksen?" - -Vanki iski silmää leikillisesti. "Omista salaisuuksistani voin puhua, -mutta en halua toisille ikävyyksiä. Minä näin teidän ilmoituksenne ja -ajattelin, että teillä joko on sormus tahi on se viekkautta. Ystäväni -tarjoutui käymään katsomassa sitä ja teidän täytyy myöntää, että hän -teki sen hyvästi." - -"Aivan varmaan", sanoi Holmes sydämellisesti. - -"Nyt, herraseni", huomautti komisarius vakavasti, "täytyy lain muodot -täyttää. Tuorstaina tapahtuu vangin kuulustelu ja teidän täytyy myös -olla läsnä." Hän soitti kelloa ja kaksi vanginvartijaa taluttivat -pois Jefferson Hopen ja me lähdimme myös ja otimme ajurin Baker -Streetille. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Loppu. - - -Me olimme saaneet kutsun saapua tuorstaina, mutta kun päivä tuli, -niin ei meidän todistustamme tarvittukaan. Korkeampi tuomari oli -ottanut asian käsiinsä ja Jefferson Hope oli kutsuttu korkeamman -tuomioistuimen eteen, jossa hän sai oikeutta. Yöllä vangitsemispäivän -jälkeen repesi suoni, ja hänet löydettiin makaamassa pitkällään -kopin lattialla, onnellinen ilme kasvoillaan, ikäänkuin hän olisi -viimeisillä hetkillään voinut tyytyväisenä katsella taakseen hyvin -elettyyn elämään. - -"Gregson ja Lestrade raivostuivat hänen kuolemansa tähden", huomautti -Holmes, kun istuimme ja puhelimme tästä seuraavana iltana. "Missä -heidän reklaaminsa nyt on?" - -"Minä en voi huomata, että heillä oli paljoakaan tekemistä hänen -vangitsemisensa kanssa", vastasin minä. - -"Mitä te _'teette'_ tässä maailmassa ei ole suuresta arvosta", -muistutti hän katkerasti. "Kysymys on siitä mitä saatte ihmiset -_'luulemaan'_teidän tehneen. Missään tapauksessa", jatkoi hän -iloisesti hetken kuluttua, "en olisi tahtonut jättää tätä tekemättä. -En voi muistaa ainoatakaan näin mieltäkiinnittävää tapausta, vaikka -se oli yksinkertainen, mutta kuitenkin erittäin opettavainen." - -"Yksinkertainen?" huudahdin minä. - -"Niin, sitä voi tuskin muuksi sanoa", sanoi Sherlock Holmes -hymyillen minun hämmästykselleni. "Todistus siitä on, että voin -jo kolmen päivän kuluttua saada hänet kiinni ainoastaan muutamien -yksinkertaisten johtopäätösten avulla." - -"Se on totta", sanoin minä. - -"Olen jo selittänyt teille, että eriskummaisuus on enemmän -avuksi kuin vastukseksi. Vaikeinta tämän tapaista brobleemia -ratkaistaessa on kyllä tekemään johtopäätöksiä takaperin. Se on sekä -hyödyllistä että helppoa, mutta ihmiset eivät harjoittele sitä. -Jokapäiväisessä elämässä on suurin hyöty siitä, että kykenee tekemään -johtopäätöksensä eteenpäin, ja sentähden jää toinen tapa käyttämättä. -Jos viisikymmentä voi päättää synteettisesti, niin voi ainoastaan -yksi tehdä sen analyyttisesti." - -"Minä tunnustan", sanoin, "etten oikein ymmärrä teitä." - -"Sitä tuskin luulinkaan. Saa nähdä, jos voin selittää paremmin. Jos -minä luettelen sarjan tapahtumia, niin voivat useimmat sanoa, mikä -niistä seuraa. He liittävät yhteen tapahtumat ja päättävät sitten, -että jotakin tapahtuu. Sitävastoin löytyy vain harvoja, jotka, jos -te kertoisitte tuloksen heille, voisivat siitä johtaa ne tapaukset, -jotka ovat johtaneet tähän tulokseen. Tätä kykyä tarkoitin, kuin -puhuin johtopäätösten tekemisestä analyyttisesti eli takaperin." - -"Nyt ymmärrän", sanoin minä. - -"Tämä oli nyt yksi tapaus, jossa tulos oli tunnettu ja meidän oli -pakko itsemme ottaa selko muusta. Minä koetan osoittaa teille, -millä tavalla tein johtopäätökseni. Alotan alusta. Minä lähestyin -rakennusta, niinkuin tiedätte, jalan, eivätkä mitkään seikat -olleet vaikuttaneet arvostelukykyyni. Alotin tietysti tutkimalla -tietä ja näin siinä selvät vaunujen jäljet, niin kuin jo olen -ennen selittänyt, joiden huomasin käyneen siellä yön kuluessa. -Tiesin, että ne olivat olleet ajurin vaunut eikä yksityiset, lyhyen -pyörä-välimatkan tähden. Tavallisissa ajurinvaunuissa Lontoossa on -väli paljon kapeampi kuin yksityisissä vaunuissa. Se oli ensimäinen -kohta. Senjälkeen kävelin hitaasti puutarhakäytävää myöten, joka -sattumalta oli savimaata, jossa helposti näkyy jäljet. Teidän -mielestänne se kaiketi näytti ainoastaan tallatulta sohjolta, -mutta minun tottuneissa silmissäni kertoi jokainen syvennys oman -historiansa. Ei mikään haara salapoliisin tieteessä ole niin tärkeä -ja kuitenkin niin laiminlyöty kuin taito seurata jalan jälkiä. -Onneksi olen minä aina pannut paljon painoa siihen. Minä näin -konstaapelin raskaat jäljet, mutta myöskin kahden miehen jäljet, -jotka olivat kulkeneet aikaisemmin puutarhan läpi. Näkyi selvästi, -että nämä kaksi olivat tulleet ennen toisia, sillä jälkimäisten -jäljet olivat monessa kohden hävittäneet tykkänään edellisten jäljet. -Tällä tavoin sain toisen nivelen, joka sanoi minulle, että yöllisiä -vieraita oli ollut kaksi, toinen pitkä (jälkien mukaan laskettuna) -ja toinen muodinmukaisessa puvussa, jonka osoittivat hänen kenkiensä -pienet sirot painamat. - -"Kun tulimme sisälle taloon, niin näyttäytyi jälkimäinen otaksuma -oikeaksi, sillä hienokenkäinen mies makasi edessämme. Siis oli pitkä -mies tehnyt murhan, jos sellainen oli tapahtunut. Kuolleen ruumiissa -ei ollut ainoatakaan haavaa, mutta kauhistunut kasvojensa ilme -osoitti, että hänellä oli ollut aikaa arvata kohtalonsa, ennenkuin -se tapasi hänet. Ihmisillä, jotka kuolevat sydämmen halvaukseen -tai muulla äkillisellä, luonnollisella tavalla, ei milloinkaan ole -kasvoillaan ankaran mielenliikutuksen ilmettä. Minä haistoin kuolleen -miehen huulia ja tunsin heikon happaman hajun ja tulin siihen -päätökseen, että hänet oli pakotettu nauttimaan myrkkyä. Pelokas -ilme hänen kasvoillaan saattoi minut siihen käsitykseen, että se -oli tapahtunut pakottamalla. Älkää luulko, että tämä on mikään uusi -ajatus. Rikosasioissa ei tämä ole millään tavoin uutta. Dolskyn -tapaus Odessassa ja Leturiér'in Montpellierissä olivat samanlaiset." - -"Nyt tuli suuri kysymys, mistä syystä? Ryöstö ei ollut syynä, sillä -mitään ei ollut otettu. Oliko se politiikka vai nainen, joka oli -syynä? Se oli kysymys. Minä kallistuin heti jälkimäisen otaksuman -puoleen. Poliittiset murhaajat pakenevat heti rikoksen tehtyään. Tämä -murha oli tehty varman harkitsemisen jälkeen, sillä murhaaja oli -jättänyt jälkiä koko huoneeseen, joka osoitti hänen olleen siellä -pitemmän ajan. Syynä tähän sääntöperäiseen kostoon täytyi olla -joku yksityinen eikä poliittinen vääryys. Kun löydettiin kirjoitus -seinältä, niin se vahvisti vaan tätä otaksumaa. Se oli selvästi vain -petos. Kun sormus löytyi, niin oli arvoitus ratkaistu. Murhaaja -oli nähtävästi käyttänyt sitä muistuttaakseen uhriaan jostakin -kuolleesta tai poissaolevasta naisesta. Juuri tässä kohdassa minä -kysyin Gregsonilta oliko hän erityisesti pyytänyt Clevelandista -tietoja Drebberin entisestä elämästä. Hän vastasi kieltäen, niinkuin -muistatte. - -"Senjälkeen tarkastin koko huoneen huolellisesti ja se vahvisti -otaksumani miehen pituudesta todeksi sekä hankki minulle muutamia -muita yksityisseikkoja, niinkuin Trichinopoy-sikaari ja hänen -kynsiensä pituus. Kun ei mikään osoittanut, että olisi tapahtunut -mitään taistelua, tulin siihen loppupäätökseen, että se veri, -joka oli lattialla, oli juossut murhaajan nenästä hänen liiaksi -kiihoittuneen mielentilansa vaikutuksesta. Näin, että veripilkut -olivat yhtäpitäviä hänen jalanjälkiensä kanssa. Sellaista sattuu -hyvin harvoin, ellei mies ole erikoisen verevä, ja siitä syystä -arvasin, että mies oli roteva ja punakka. Tämä näyttäytyikin todeksi -sittemmin. Kun olimme lähteneet talosta, niin tein minä sen, -jonka Gregson oli jättänyt tekemättä. Minä sähkötin Clevelandin -poliisipäällikölle ja pyysin tietoja ainoastaan Drebberin -avioliitosta. Vastaus oli ratkaiseva. Se ilmoitti, että Drebber -oli pyytänyt poliisin suojelusta erästä vanhaa, Jefferson Hope -nimistä kilpakosijaa vastaan, ja että tämä Hope oli nyt Europassa. -Tiesin nyt, että minulla oli käsissäni arvoituksen avain ja nyt oli -ainoastaan otettava murhaaja vangiksi. Olin jo arvellut, että juuri -vaunujen ajaja oli saattanut Drebberiä. Merkit tiellä osoittivat -hevosen kävelleen sinne tänne tavalla, joka oli mahdotonta, jos joku -olisi pitänyt silmällä sitä. Missä ajaja siinä tapauksessa olisi -ollut, ellei juuri sisällä talossa? Toiselta puolen on mahdoton -ajatella, että täysijärkinen ihminen tekisi niin hyvin suunnitellun -rikoksen kolmannen henkilön nähden, sillä tämä olisi varmaan antanut -hänet ilmi. Lopuksi, jos joku mies tahtoi seurata toista Lontoossa, -niin voiko hän valita mitään parempaa keinoa kuin ajaa ajurinvaunuja. -Tämä kaikki johti minut siihen epäilemättömään loppupäätökseen, että -Jefferson Hope oli löydettävissä pääkaupungin ajurien joukossa. - -"Jos hän oli ollut sellainen, niin ei ollut luultavaa, että hän olisi -jättänyt toimensa. Päinvastoin olisi se, hänen katsantokannaltaan -nähtynä, kiinnittänyt huomion häneen. Ainakin jonkun aikaa hän -jatkaisi ammattiaan. Ei ollut mitään syytä luulla, että hän olisi -muuttanut nimeänsä sellaisessa maassa, jossa hänen alkuperäistä -nimeänsä ei tunnettu. Sentähden järjestin minä katupoikaprikaattini -ja lähetin heidät Lontoon kaikkien ajurivaunujen omistajien luo, -kunnes he löysivät hänet. Teillä on kaiketi tuoreessa muistossa, -miten hyvin he onnistuivat ja kuinka pian minä käytin sitä hyväkseni. -Stangersonin murha oli aivan odottamaton eikä sitä luultavasti olisi -voinut estää. Sen kautta sain käsiini pillerit, joiden olemassaolon -olin jo aavistanut. Te näette, että kaikki muodostaa ketjun -loogillisia johtopäätöksiä ilman ainoatakaan keskeytystä." - -"Se on ihmeteltävää!" huudahdin minä. "Teidän ansionne pitäisi -julkisesti palkita. Teidän pitäisi kirjoittaa kertomus asiasta. -Ellette te tee sitä, niin teen minä sen." - -"Tehkää, niinkuin tahdotte, tohtori", vastasi hän. "Katsokaa tähän", -sanoi hän ja ojensi minulle erään sanomalehden. - -Se oli päivän "Echo", jossa oli artikkeli rikoksesta. - -"Yleisö", sanoi se, "ei päässyt kuulemaan huomiota herättävää -oikeusjuttua, kun Hope kuoli niin äkillisesti, sillä hänen epäiltiin -murhanneen Mr Enoch Drebberin ja Mr Joseph Stangersonin. Asian -yksityisseikat eivät luultavasti tule milloinkaan tietoon, mutta -meille on ilmoitettu varmalta taholta, että rikos johtui monta vuotta -takaperin alkaneesta, romanttisesta taistelusta, jossa rakkaus ja -mormonismi näyttelivät pääosat. Molemmat uhrit näyttävät nuorina -ollessaan kuuluneen 'viimeisten päivien pyhiin' ja myöskin Hope, -kuollut vanki, oli kotoisin Suuresta Suolajärvenkaupungista. Jos -asia ei olekkaan johtanut muihin tuloksiin, niin on se kuitenkin -tuonut esille salapoliisiemme kelvollisuuden, ja kelpaa varoitukseksi -muukalaisille, että he sopisivat riitansa kotonaan eivätkä toisi -niitä englantilaiselle maaperälle. On julkinen salaisuus, että -ansio tulee molemmille Scotland Yardin salapoliiseille, herroille -Gregson ja Lestrade. Mies vangittiin erään Mr Sherlock Holmesin -asunnossa (hän on itse, amatöörinä, osoittanut omaavansa jonkunverran -taitavuutta salapoliisin alalla ja voi sellaisten miesten johdossa -toivomme me, vielä vastaisuudessa saavuttaa jonkun osan heidän -taitavuudestaan). Puhutaan, että on aikomus antaa palkinto molemmille -salapoliiseille tunnustukseksi heidän ansiostaan." - -"Enkö sitä jo sanonut, kun alotimme?" huudahti Sherlock Holmes -nauraen. "Meidän kaikkien puuhiemme tuloksena on se, että olemme -hankkineet heille kunnialahjan." - -"Olkaa te tyyni", vastasin minä. "Minun päiväkirjassani löytyy kaikki -tosiseikat ja yleisö saa oppia tuntemaan ne." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAINOTTU*** - - -******* This file should be named 52253-8.txt or 52253-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/2/5/52253 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52253-8.zip b/old/52253-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f91f197..0000000 --- a/old/52253-8.zip +++ /dev/null |