NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3423 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5f6375b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52918 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52918)
diff --git a/old/52918-8.txt b/old/52918-8.txt
deleted file mode 100644
index b6b9dd5..0000000
--- a/old/52918-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3423 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Eversti Chabert, by Honoré de Balzac
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Eversti Chabert
-
-Author: Honoré de Balzac
-
-Translator: Huvi Vuorinen
-
-Release Date: August 28, 2016 [EBook #52918]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EVERSTI CHABERT ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-EVERSTI CHABERT
-
-Kirj.
-
-Honoré de Balzac
-
-
-Ranskankielestä suomentanut Huvi Vuorinen
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1918.
-
-
-
-
-Honoré de Balzac.
-
-
-Honoré de Balzac (1799-1850) syntyi toukok. 20 p:nâ Toursissa.
-Suvun nimi oli alkuaan Balsa tai Baissa, mutta Honorén isä oli sitä
-hieman kaunistellut ja Honoré itse liitti siihen v. 1830:n jälkeen
-de-partikkelin. Balsat olivat olleet jonkinlaisia päivätyöläisiä tai
-pikkuviljelijöitä, mutta vallankumouksen myrskyissä oli Honorén isä
-osannut kohota johonkin tärkeään asemaan armeijan sanitääri- ja
-vartiovirastoissa. Äiti oli kaunotar, pesijätär, sitä paitsi lahjakas
-ja miestään paljon nuorempi. Honorélla oli kaksi siskoa, joista
-vanhempi, Laure, oli hänen hyvä uskottunsa ja myöhemmin hänen
-elämäkertansa kirjoittaja, sekä yksi veli, Henri, josta tiedetään vähän
-ja sekin vähemmän mairittelevata.
-
-Isä toivoi pojastaan lakimiestä, mutta taipumukset veivät häntä
-toisaalle. Hänestä tuli kirjailija, vieläpä laatuaan aivan
-ensiluokkainen, hänestä tuli hänen oman aikansa Ranskan paras
-kirjallinen kuvastin.
-
-Balzac aloitti kirjallisen toimintansa salanimellä. Hän julkaisi
-muutamia romaaneja, mutta niillä ei ollut menestystä. Nyt koetti
-hän onneaan kustantajana, mutta velkaantui siten ainoastaan
-pahanpäiväisesti. Tällöin saavutti hän kuitenkin runsaasti kokemusta ja
-ihmistuntemusta ja sai sammumattoman keinottelemishalun, mikä painoi
-lähtemättömän jäljen hänen myöhempään elämäänsä ja kirjalliseen
-toimintaansa. Pysyäkseen taloudellisessa tasapainossa hän kirjoitteli
-vuorokaudet umpeen, usein kuusikintoista tuntia yhteen menoon. Ja hänen
-kirjallisesta työpajastaan läksikin sitten teos toisensa jälkeen,
-kaikkiaan parisataa, mitkä hän järjesti yhdeksi suureksi kokoelmaksi,
-"inhimilliseksi komediaksi" (La comédie humaine). Sitäpaitsi julkaisi
-hän "Sata hullunkurista kertomusta" (Les cent contes drolatiques),
-vieläpä joukon näytelmiäkin.
-
-Balzac ei ottanut suuresti osaa seuraelämään, hän eli vain työssään ja
-omassa mielikuvamaailmassaan. Ja hän olikin oikea mielikuvituksen
-jättiläinen. Hänen terävä silmänsä tunki inhimillisen elämän kaikille
-aloille, sen salaisimpiinkin sopukoihin, näki kaikki sen pyyteet, sen
-kiehumisen ja kuohumisen. Ja tämän kaiken hän esitti räikeässä
-alastomuudessaan. Hän viihtyi kernaammin ihmisluonteen kehnompien
-puolien, kuten rahanhimon, ahneuden ja eläimellisten vaistojen
-kuvaamisessa ja vaikutti siten kokonaan uuden, n.s. naturalistisen
-taidekoulun syntymiseen, niin romanttisen runsas ja rikas kuin hän itse
-olikin ollut mielikuvitukseltaan ja esittämistavaltaan.
-
-_Eversti Chabert_, joka nyt tarjotaan suomalaiselle yleisölle, edustaa
-hyvin, suppeudestaan huolimatta, Balzacin suunnatonta tuotantoa. Siinä
-saadaan tutustua tekijän tyyliin, sen moniin ansioihin, mutta myöskin
-sen vikoihin, hänen haluunsa esittää ihmisiä, joilla on jokin kiihko,
-tai joku päähänpisto, mikä ratkaisevasti vaikuttaa heidän kohtaloonsa.
-Saammepa siinä tutustua jossain määrin hänen paatokseensakin.
-
-
-
-
-I.
-
-
--- _Kas niin_, siinäpä on taas tuo meidän vanha kuskinkauhtanamme!
-
-Näin huudahti eräs asianajajan apulainen, sitä lajia, jota
-lakiasiaintoimistoissa nimitetään _katuojan harppojiksi_. Hän nakersi
-parastaikaa hyvällä ruokahalulla leivänpalasta, mistä otti murusen,
-hieraisi sen pieneksi palloksi ja singahutti iloisesti ulos
-ilma-aukosta ikkunassa, jota vastaan hän nojasi. Hyvin tähdättynä
-pallonen ponnahti melkein ikkunaristikon tasalle, kosketettuaan ensin
-erään tuntemattoman hattuun, joka astui pihamaan poikki, Vivienne
-kadulla, missä herra Derville, asianajaja, asui.
-
--- Kas niin, Simonnin, älä tee kujeita ihmisille, taikka ajan sinut
-ovesta ulos. Hitto vieköön, olipa asiallinen kuinka köyhä hyvänsä,
-ihminen hän on aina sentään, -- sanoi pääkirjuri, keskeyttäen
-kustannusarvion yhteenlaskemisen.
-
-Katuojan-harppoja on tavallisesti, kuten Simonninkin,
-kolmen-neljäntoista vuotias poika. Kaikissa asianajotoimistoissa hän on
-pääkirjurin erikoisen ylivallan alaisena ja saa nähdä vaivaa tämän
-asioista ja rakkauskirjeistä, kuljetellessaan asiapapereita virastojen
-vahtimestareille ja anomuksia raastupaan. Tavoiltaan hän kuuluu
-Pariisin katupoikiin, tarkoitukseltaan lainsaivartelijain
-ammattikuntaan. Tällainen poika on melkein aina säälimätön, ohjaton,
-hillitön, laulunpätkien sepittäjä, koiranhammas, ahnas ja laiska. Siitä
-huolimatta melkein kaikilla näillä apulaisilla on vanha äiti, joka asuu
-jossakin ullakkokerroksessa ja jonka kanssa he saavat jakaa ne
-kolmekymmentä tai neljäkymmentä frangia, mitkä he ansaitsevat
-kuukaudessa.
-
--- Jos hän on ihminen, niin miksi sanotte häntä vanhaksi
-kuskinkauhtanaksi? -- sanoi Simonnin sellaisen koulupojan äänellä, joka
-saa opettajansa kiinni virheestä.
-
-Ja hän alkoi uudelleen syödä leipäänsä ja juustoaan, nojaten
-olkapäällään ikkunanpieltä vasten, sillä hän lepää seisaallaan, kuten
-ajurin hevonen, toinen jalka nostettuna toisen päälle, nojalleen kengän
-kärkeä vasten.
-
--- Minkähän kepposen voisimme tehdä tuolle ukonkääkkänälle? -- sanoi
-matalalla äänellä kolmas, Godeschal-niminen apulainen, pysähtyen
-keskelle perustelmaa, kehitellen sitä eräästä anomuksesta, jota neljäs
-apulainen juuri kirjoitti puhtaaksi ja jota kaksi oppipoikaa paraikaa
-jäljensi.
-
-Sitten Godeschal jatkoi esitystään: -- _Mutta ylevässä ja
-hyväntahtoisessa viisaudessaan hänen Majesteettinsa Ludvig
-kahdeksastoista_ (kirjoittakaa kaikki kirjaimilla, te oppinut Desroches
-siellä, joka kirjoitatte puhtaaksi) _ottaessaan uudestaan hallitusohjat
-käsiinsä, käsitti_ (mitähän se suuri velikulta käsitti?) _sen korkean
-tehtävän, johon hänet jumalallinen kaitselmus oli kutsunut!_...
-(huutomerkki ja kuusi pistettä: oikeudessa ollaan siksi suopeita, että
-se sallitaan meille), _ja hänen ensimäisenä ajatuksenaan oli, kuten käy
-ilmi allamainitun asetuksen päiväyksestä, korjata ne vahingot, jotka
-meidän vallankumouksellisten aikojemme hirveät ja surulliset hävitykset
-ovat aiheuttaneet, palauttamalla uskollisille ja lukuisille
-palvelijoilleen_ (lukuisa on tässä mairittelua, minkä pitäisi
-miellyttää tuomioistuinta) _kaikki heidän myymättä jäänyt omaisuutensa,
-tavattiinpa se sitten yhteismailla, tavattiinpa se sitten kruunun
-tavallisilla tai erityisillä alueilla, tavattiinpa se sitten vaikka
-julkisten laitosten eläkemailla, sillä me olemme ja tahdomme olla
-oikeutetut väittämään, että sellainen on tuon kuuluisan ja niin suoran
-asetuksen henki, asetuksen, joka on annettu_... -- Odottakaa, -- sanoi
-Godeschal kolmelle apulaiselle, -- tämä lauselurjus on täyttänyt koko
-sivun! No niin, -- jatkoi hän, kostuttaen kielellään taitetun arkin
-selkää saadakseen käännetyksi leimapaperinsa paksun sivun. -- No niin,
-jos haluatte tehdä hänelle kepposen, niin hänelle on sanottava, että
-asianajaja ei voi puhella liiketuttaviensa kanssa muulloin kuin kahden
-ja kolmen välillä yöllä. Saammepa nähdä, palaako tuo vanha hylkiö! --
-Ja Godeschal tarttui alottamaansa lauseeseen: -- _joka on annettu_...
-Seuraatteko mukana? -- hän kysyi.
-
--- Kyllä! -- huusivat nuo kolme kopistia.
-
-Kaikki tapahtui samalla kertaa, anomuksen lukeminen, lörpöttely ja
-kepposen suunnitteleminen.
-
--- _Joka on annettu_... Kuulkaapas, ukko Boucard, minä päivänä asetus
-on annettu? Täytyy toimittaa kaikki perusteellisesti, totta maar! Sillä
-lailla täytetään sivuja.
-
--- _Totta maar!_ -- toisti eräs kopisteista ennenkuin Boucard,
-pääkirjuri, oli vastannut.
-
--- Mitä, oletteko kirjoittanut _totta maar?_ -- huudahti Godeschal
-luoden yhteen vastatulleista silmäyksen, joka samalla kertaa oli vakava
-ja ivallinen.
-
--- Kuinkas muuten, -- sanoi Desroches, -- neljäs apulainen, kumartuen
-katsomaan naapurinsa jäljennöstä, hän on kirjoittanut: _Täytyy
-kirjoittaa kaikki perusteellisesti!_ ja _totta maar'in_ yhdellä a:lla.
-
-Kaikki apulaiset päästivät suuren naurun.
-
--- Kuinka, herra Huré, te pidätte _totta maaria_ lakiterminä, ja
-sanotte olevanne Mortagnesta! -- huudahti Simonnin.
-
--- Raaputtakaa se tarkoin pois, -- sanoi pääkirjuri. -- Jos tuomari,
-jonka tehtävä on kantaa maksut asiapapereista, näkisi sellaista, niin
-hän sanoisi _että on tehty pilaa tuhertamisesta!_ Ja te aiheuttaisitte
-ikävyyksiä isännällemme. Kas niin, älkää enää koskaan tehkö sellaisia
-tyhmyyksiä! Normandialaisen ei sovi kirjoittaa huolimattomasti
-anomusta. Se merkitsee tuomarin kirjureille samaa kuin _kiväärit
-olalle!_ sotilaille.
-
--- _Joka on annettu_...? -- kysyi Godeschal. --- Sanokaa minulle toki,
-koska, herra Boucard?
-
--- Kesäkuussa 1814, -- vastasi pääkirjuri keskeyttämättä työtään.
-
-Koputus asioimiston ovelle keskeytti pitkäveteisen anomuksen lauseen.
-Viisi kähärätukkaista, hyvillä hampailla varustettua apulaista, joiden
-katse ilmaisi eloisuutta ja valmiutta pilantekoon, kohotti nenänsä ovea
-kohden huudettuaan ensin lukkarin äänellä: -- Sisään! Boucard jäi
-katselemaan erästä asiapaperikasaa, joita juristien erikoiskielessä
-tarkoitetaan nimellä _brousilles_ (vähäpätöiset asiat), ja jatkoi
-kustannusarvionsa laatimista, mikä oli paraikaa hänen huolenaan.
-
-Asioimisto oli suuri huone, jota koristi tuo klassillinen uuni, mikä
-tavataan kaikissa lainsäätäjäin luolissa. Lämmitysputket kulkivat
-viistoon huoneen läpi ja yhtyivät toivottomassa tilassa olevaan
-tulisijaan, jonka marmorilaatalla nähtiin monenlaisia leivänpaloja ja
-kolmikulmaisia kappaleita Brie juustoa, tuoreita sian kyljyksiä,
-laseja, pulloja ja pääkirjurin suklaakuppi. Näiden ruokatavarain haju
-sekoittui niin hyvin ylenmäärin lämmitetyn uunin tunkkaan ja siihen
-tuoksuun, mikä on ominaista virastoille ja vanhoille paperikuluille,
-että ketusta lähtevää löyhkää ei olisi voinut erottaa. Lattian peitti
-loka ja lumi, mitä apulaiset olivat tuoneet tullessaan. Lähellä ikkunaa
-sijaitsi kääntökannella varustettu konttoripäällikön pulpetti, minkä
-takasyrjää vasten oli asetettu hänen apulaisensa pieni pöytä. Toinen
-apulainen oli parastaikaa oikeudessa.
-
-Kello saattoi olla noin kahdeksan ja yhdeksän välillä, aamusella.
-
-Asioimiston ainoana koristuksena olivat nuo suuret keltaiset
-ilmoitukset, joissa tehtiin tiettäväksi kiinteistöjen takavarikot,
-myynnit, täysi- ja alaikäisten väliset tilitykset, lopulliset tai
-väliaikaiset päätökset, asioimistojen koko kunnia! Pääkirjurin takana
-oli iso, monilokeroinen hylly, mikä ulottui maasta kattoon asti ja
-minkä jokainen osasto oli ahdettu täyteen papereita. Niistä riippui
-lukematon joukko nimilippuja ja punaisia nauhanpäitä, jotka tekevät
-oikeudenkäyntipaperit niin erikoisen näköisiksi. Hyllyn alemmat rivit
-olivat täynnä käytännössä kellastuneita, sinisellä paperilla
-reunustettuja pahvikansia, joihin oli kirjoitettu suurten
-liiketuttavain nimet, heidän mehevien asioittensa parastaikaa
-kypsyessä. Likaiset ikkunalasit päästivät sisään ainoastaan vähän
-valoa. Muutoin on Pariisissa hyvin vähän asioimistoja, missä ennen
-kymmentä voidaan helmikuussa kirjottaa ilman lampun apua, sillä ne
-kaikki ovat huomattavassa määrässä laiminlyötyjä: kaikki ihmiset käyvät
-niissä, kukaan ei jää sinne, mikään mieskohtainen harrastus ei kiinny
-sellaiseen, mikä on niin tavallista: ei asianajaja, ei käräjöitsijät
-eivätkä apulaisetkaan välitä sellaisen paikan aistikkuudesta, joka
-toisille on luokkahuone, toisille läpikäytävä ja isännälle työpaja.
-
-Tahraantunut irtaimisto siirtyy asianajajalta toiselle sellaisella
-turhantarkkuudella, että muutamissa asioimistoissa tavataan vielä
-"pohjasakka"-koteloita, pergamenttirihman punomiskoneita, laukkuja,
-jotka polveutuvat _Chletin_, lyhentämättömässä muodossa _Chateletin_,
-asianajajilta, mikä ennen vanhaan vastasi ensimäisen asteen
-oikeusistuinta.
-
-Niinpä oli tässäkin pimeässä, tomusta tahmeassa toimistossa, niinkuin
-kaikissa muissakin, jotakin vastenmielistä käräjöitsijöille, jotakin,
-minkä vuoksi se oli Pariisin kaikkein iljettävimpiä eriskummisuuksia.
-Jollei olisi homehtuneita sakasteja, missä rukoukset punnitaan ja
-maksetaan kuin mausteet, jollei olisi vanhain tavarain kaupustelijain
-myymälöitä, missä liikutellaan ryysyjä, jotka särkevät kaikki
-elämämme kauniit harhakuvat näyttämällä meille, mihin kaikki meidän
-juhlamme päättyvät, niin, jollei näitä kahta runouden lokaviemäriä
-olisi olemassa, niin asianajotoimisto olisi varmasti kaikista
-markkinakojuista kaikkein hirvittävin. Mutta niinpä on pelihelvettien,
-oikeusistuinten, arpajaistoimistojen ja porttoloittenkin laita.
-
-Mutta miksi? Kenties siksi, että näissä paikoissa draama, joka
-esitetään ihmisen sielussa, tekee hänet välineistä ja syrjäseikoista
-välinpitämättömäksi. Tämä seikka selittänee myöskin suurten
-ajattelijain ja pyrkimysten miesten koreilemattomuuden.
-
--- Missäs on minun kynäveitseni?
-
--- Minä syön aamiaista!
-
--- Mene ja hirtä itsesi, tässä on musteläntti, tässä anomuksessa!
-
--- Hiljaa, herrat!
-
-Nämä eri huudahdukset pääsivät ilmoille samaan aikaan kun vanha
-käräjöitsijä sulki oven sellaisella nöyryydellä, mikä tekee onnettoman
-ihmisen liikkeet luonnottomiksi. Tuntematon koetti hymyillä, mutta
-hänen kasvojensa lihakset herpautuivat, kun hän oli turhaan etsinyt
-joitakin ystävällisyyden merkkejä kuuden apulaisen taipumattoman
-välinpitämättömiltä kasvoilta. Tottuneena epäilemättä arvostelemaan
-ihmisiä hän kääntyi hyvin kohteliaasti katuojan-harppojan puoleen,
-toivoen, että tuo kaikkien asiain toimittaja vastaisi hänelle
-ystävällisesti.
-
--- Onko isäntä itse tavattavissa, herra?
-
-Pahanilkinen katuojan-harppoja ei vastannut mies-raukalle muulla lailla
-kuin jatkuvasti näpäyttäen vasemman kätensä sormilla korvaansa,
-ikäänkuin sanoakseen: -- Minä olen kuuro.
-
--- Mitä haluatte, herra? -- kysyi Godeschal, joka sitä sanoessaan
-nielaisi suuntäydeltä leipää, mikä hyvinkin olisi painanut
-neljännesnaulan, heilutti veistään ja pani koipensa ristiin, kohottaen
-aina silmiensä kohdalle sen jalan, joka joutui päällimmäiseksi.
-
--- Tulen tänne jo viidennen kerran, -- vastasi neuvonkysyjä. --
-Haluaisin puhutella herra Dervilleä.
-
--- Onko jotakin asiaa?
-
--- Kyllä, mutta minä en voi sitä selittää muille kuin itse herra...
-
--- Isäntä nukkuu; jos haluatte kysyä hänen neuvoaan joissakin vaikeissa
-asioissa, niin hän ei tee vakavaa työtä muulloin kuin keskellä yötä.
-Mutta jos tahtoisitte sanoa meille asianne, niin voisimme, yhtä hyvin
-kuin hänkin, teille...
-
-Tuntematon pysyi järkähtämättömänä. Hän alkoi katsella vaatimattomasti
-ympärilleen, kuten koira, joka pujahdettuaan vieraaseen keittiöön
-pelkää siellä saavansa iskuja. Ammattinsa vuoksi apulaiset eivät
-koskaan pelkää varkaita, he eivät siis ollenkaan epäilleet
-kuskinkauhtanaan puettua miestä, vaan antoivat hänen tarkastaa
-huonetta, mistä hän haki turhaan tuolia voidakseen istuutua, sillä hän
-oli ilmeisesti väsyksissä. Järjestelmällisesti asianajajat asettavat
-hyvin vähän tuoleja asioimistoihinsa. Tavallinen liiketuttava, joka
-väsyy odottamaan seisaallaan, poistuu mutisten, mutta hän ei hävitä
-aikaa, josta häntä, erään vanhan asianajajan sanojen mukaan, ei voida
-veloittaa.
-
--- Hyvä herra, -- vastasi hän, -- minulla on jo ollut kunnia ilmoittaa
-teille, että minä en voi selittää asiaani muille kuin herra
-Dervillelle. Minä odotan siksi, kunnes hän nousee ylös.
-
-Boucard oli lopettanut yhteenlaskunsa. Hän tunsi suklaansa hajun, jätti
-rottinkisohvansa, meni uunin luo, mittasi vanhuksen kiireestä
-kantapäähän, tarkasti kuskinkauhtanaa ja virnisti sanoin
-selittämättömästi. Hän ajatteli luultavasti, että puristelipa
-tuollaista asiakasta millä tavalla tahansa, häneltä ei ainakaan voisi
-kiskaista penninpyöryläistäkään. Näin ollen hän puuttui puheeseen
-muutamin sanoin, vapauttaakseen toimiston huonosta vieraasta.
-
--- Hyvä herra, he ovat puhuneet totta. Herra Derville ei tee työtä
-muulloin kuin yöllä. Jos teidän asianne on tärkeä, niin neuvon teitä
-tulemaan takaisin yhden aikaan yöllä.
-
-Neuvonkysyjä katsahti pääkirjuriin ällistyneen näköisenä ja pysyi
-hetken liikkumatta. Tottuneina kaikenlaisiin kasvonilmeiden muutoksiin
-ja erikoisiin, epäröinnin tai mietiskelyn aiheuttamiin mielijohteisiin,
-mikä on ominaista oikeudenkäynninhenkilökunnalle, -- apulaiset
-jatkoivat syöntiään, synnyttäen sellaisen äänen leukaluillaan, kuin
-hevoset appeensa ääressä, eivätkä enää välittäneet koko vanhuksesta.
-
--- Palaan tänä iltana, hyvä herra, -- sanoi vihdoin vanhus, joka
-onnettomille ihmisille ominaisella itsepintaisuudella tahtoi säilyttää
-hyvänsävyisyytensä.
-
-Kurjuudelle on sallittu ainoastaan sellainen ivanteko, että se
-pakoittaa oikeuden ja hyväntahtoisuuden aiheettomiin kieltäymyksiin.
-Kun kurjat ovat saaneet yhteiskunnan todistetuksi valheelliseksi, niin
-he heittäytyvät sitä kiihkeämmin Jumalan huomaan.
-
--- No eikös sillä olekin aivan mainio päänuppi? -- sanoi Simonnin,
-odottamatta edes sen vertaa, että vanhus olisi ennättänyt sulkea oven.
-
--- Hän on aivan haudasta nousseen näköinen, -- vastasi apulainen.
-
--- Joku eversti, joka vaatii maksamatta jäänyttä eläkettä, -- sanoi
-pääkirjuri.
-
--- Eipäs, hän on entinen ovenvartija, -- sanoi Godeschal.
-
--- Minä lyön vetoa, että hän on aatelismies, -- huudahti Boucard.
-
--- Minä lyön vetoa, että hän on ollut ovenvartijana, -- vastasi
-Godeschal. -- Ainoastaan ovenvartijat on luonto varustanut kuluneilla
-kuskinkauhtanoilla, jotka ovat niin rasvaisia ja liepeistään
-repeytyneitä kuin tämän ukon takki. Ettekö ole nähneet hänen linttaan
-menneitä kenkiään, jotka vuotavat, tai hänen kaulaliinaansa, jota hän
-pitää paitana? Hän on maannut siltojen alla.
-
--- Hän saattaa olla jalosyntyinen ja silti ollut ovenvartijana, --
-huudahti Desroches. -- Sellaista on ennenkin nähty.
-
--- Ei, -- vastasi Boucard keskellä äänekästä naurua.
-
--- Minä väitän, että hän on ollut oluenpanijana 1789 ja everstinä
-tasavallan aikoihin.
-
--- Ah, minä lyön vetoa teatteripiletit teille kaikille siitä, että hän
-ei ole ollut sotilaana, -- sanoi Godeschal.
-
--- Olkoon menneeksi, -- vastasi Boucard.
-
--- Herra, herra, -- huudahti pieni apulainen, avaten ikkunan.
-
--- Mitä sinä teet, Simonnin? -- kysyi Boucard.
-
--- Minä kutsun häntä, kysyäkseni, onko hän eversti vai ovenvartija.
-Hänen pitäisi se tietää, hänen.
-
-Kaikki apulaiset alkoivat nauraa. Mitä vanhukseen tulee, niin hän nousi
-jo uudestaan portaita.
-
--- Mitäs me nyt aiomme hänelle sanoa? -- huudahti Godeschal.
-
--- Sallikaa minun pitää huolta siitä, -- vastasi Boucard.
-
-Mies-raukka astui sisään arastelevasti, luoden katseensa maahan,
-kenties siksi, ettei olisi ilmaissut nälkäänsä katselemalla liian
-ahnaasti ruokatavaroita.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi hänelle Boucard, -- haluaisitteko olla niin
-hyväntahtoinen, että ilmoittaisitte meille nimenne, jotta isäntämme
-tietäisi...
-
--- Chabert.
-
--- Sama everstikö, joka sai surmansa Eylaussa? -- kysyi Huré, joka,
-oltuaan tähän asti vaiti, halusi kaikin mokomin jatkaa toisten
-alottamaa pilantekoa.
-
--- Juuri hän, herra, -- vastasi ukko vanhanaikaisella
-suorasukaisuudella ja poistui.
-
--- Huh!
-
--- Kas vaan!
-
--- Puff!
-
--- Oh!
-
--- Ah!
-
--- Burn, burn!
-
--- Oh, sitä hullunkurista ukkoa!
-
--- Hih hei! Hih hei!
-
--- Taas nolattuna!
-
--- Herra Desroches, te pääsette maksamatta teatteriin, -- sanoi Huré
-neljännelle apulaiselle pukaten häntä olkapäähän niin ankarasti, että
-sarvikuonokin olisi siitä kuollut.
-
-Siitäpä vasta alkoi nauru, kuului huutoja ja äännähdyksiä, joiden
-kuvaaminen veisi kaikki luonnonääniä jäljittelevät sanat.
-
--- Mihin teatteriin aiomme mennä?
-
--- Oopperaan, -- huudahti pääkirjuri.
-
--- Ensiksikään, -- tarttui Godeschal puheeseen, -- teatteria ei ollut
-määrätty. Minä voin, jos tahdon, viedä teidät rouva Saquin luokse.
-
--- Rouva Saqui ei ole mikään teatteri, -- sanoi Desroches.
-
--- Mikäs teatteri sitten on? -- kysyi Godeschal. -- Sopikaamme ensin
-siitä. Mitäs minä olen luvannut teille, herrat, näytännön? Mitäs on
-sitten näytäntö? Jotakin, mitä katsellaan...
-
--- Mutta sitä periaatetta noudattaen te kuittaisitte asianne viemällä
-meidät katsomaan kuinka vesi virtaa Pont Neufin alitse? -- huudahti
-Simonnin keskeyttäen hänet.
-
--- Mitä katsellaan maksua vastaan? -- sanoi Godeschal jatkaen.
-
--- Mutta maksua vastaan katsellaan monia asioita, joista ei kuitenkaan
-synny mitään näytelmää. Määritelmä ei ole tarkka, -- sanoi Desroches.
-
--- Mutta kuunnelkaahan minua ensin!
-
--- Te puhutte järjettömiä, hyvä veli, -- sanoi Boucard.
-
--- Onkos Curtius näytelmä? -- sanoi Godeschal.
-
--- Ei, -- vastasi pääkirjuri, -- se on vahakuvakokoelma.
-
--- Minä lyön vetoa sata frangia viittä penniä vastaan, -- jatkoi
-Godeschal, -- että Curtiuksen kokoelma on koottu sellaisista asioista,
-jotka oikeuttavat sille näytännön nimen. Se tekee mahdolliseksi
-katselemisen eri hinnoilla, aina niiden paikkojen mukaan, mihin
-tahdotaan sijoittua...
-
--- Ja niin edespäin ja niin edespäin, -- sanoi Simonnin.
-
--- Varo, etten minä anna sinulle korvapuustia! -- sanoi Godeschal.
-
-Apulaiset kohauttivat olkapäitään.
-
--- Muutoin ei ole näytetty toteen, että tämä vanha apina ei olisi
-tehnyt meistä pilaa, -- sanoi hän, keskeyttäen todistelunsa toisten
-apulaisten naurun vaientamana. -- Kunniani kautta, eversti Chabert on
-hyvinkin kuollut, hänen vaimonsa on mennyt uusiin naimisiin kreivi
-Ferraudin, valtioneuvoksen kanssa. Rouva Ferraud kuuluu meidän
-asiakkaihimme, liiketuttaviimme!
-
--- Asia on lykätty huomiseen, -- sanoi Boucard. -- Työhön, herrat! Hiis
-vieköön, me emme saa aikaan mitään valmista! Lopettakaa anomuksenne, se
-on jätettävä sisälle ennen neljännen osaston istuntoa, päätös annetaan
-tänään. Kas niin, nouskaa satulaan.
-
--- Jos hän olisi ollut eversti Chabert, niin eiköhän hän olisi
-suunnannut kenkänsä kärkeä tuon ilveilijä Simonninin takapuoleen, kun
-tämä tekeytyi kuuroksi, -- sanoi Huré, pitäen tätä huomautustaan
-Godeschalin muistutusta sitovampana.
-
--- Koska kerta mitään ei ole vielä lopullisesti ratkaistu, -- jatkoi
-Boucard, -- niin suostukaamme menemään toisen parven aitioon, Théâtre
-Françaisissa, katsomaan Talmaa Aarossa. Simonnin menee permannolle.
-
-Tämän jälkeen pääkirjuri istuutui pöytänsä ääreen ja kaikki noudattivat
-hänen esimerkkiään.
-
--- _Joka on annettu kesäkuussa tuhatkahdeksansataa neljätoista_ (kaikki
-kirjaimilla), -- saneli Godeschal. -- Seuraatteko mukana?
-
--- Kyllä, -- vastasi kaksi kopistia ja puhtaaksikirjottaja, joiden
-kynät alkoivat narista leimapaperilla synnyttäen huoneessa samanlaisen
-äänen kuin sata turilasta, jotka koulupojat ovat sulkeneet paperista
-tehtyihin lippaisiin.
-
--- _Ja me toivomme, että herrat oikeusistuimen jäsenet_, -- lausui
-sanelija. -- Pysähtykää! Minun täytyy lukea uudestaan lauseeni, en
-käsitä sitä enää itsekään.
-
--- Neljäkymmentä kuusi... Se esiintyy kai usein!... ja neljäkymmentä
-yhdeksän kolme kertaa, -- sanoi Boucard.
-
--- _Me toivomme_, -- lausui Godeschal, luettuaan kaiken uudestaan. --
-_että herrat oikeuden jäsenet eivät olisi vähemmän jaloja kuin
-asetuksen ylevä laatija, ja että he kohtelisivat ansion mukaan
-kunnialegionan ylikanslian kurjia vaatimuksia, tulkitsemalla lakia sen
-laajan hengen mukaisesti, jonka me olemme tässä tuoneet esille_...
-
--- Herra Godeschal, haluatteko lasin vettä? -- sanoi pieni apulainen.
-
--- Sinä kujeilija Simonnin! -- sanoi Boucard. -- Kuulehan, valjasta
-kaksikenkäinen hevosesi, ota tämä paketti ja vipellä aina
-Invalidi-hotelliin asti.
-
--- _Jonka me olemme tässä tuoneet esille_, -- jatkoi Godeschal.
-Liittäkää siihen: _rouva varakreivitär_ (kirjoittakaa kaikki
-lyhentämättä) _de Grandlieun puolesta_...
-
--- Mitä hittoa! -- huudahti pääkirjuri, -- aiotteko laatia anomuksen
-varakreivitär de Grandlieun asiassa kunnialegioonaa vastaan, asiassa,
-josta riippuu asianajotoimiston pystyssä pysyminen tai kukistuminen?
-Ah, te olette aika hölmö! Olkaa hyvä ja pankaa syrjään kaikki
-jäljennöksenne ja pöytäkirjanne, ne te voitte säilyttää juttua varten,
-jonka Navarreinsit ovat nostaneet turvakoteja vastaan. Nyt on
-myöhäistä, minä kyhään itse pienen anomuksen, missä on kaikki
-tarpeelliset _siihen nähden, katsoen_, ja menen itse oikeuteen.
-
-Tämä kohtaus esittää meille yhden niitä tuhansia huvituksia, jotka
-saavat meidät myöhemmin sanomaan, ajatellessamme nuoruuttamme: -- Sepäs
-oli kultaista aikaa!
-
-
-
-
-II.
-
-
-Kello yksi yöllä otaksuttu eversti Chabert tuli kolkuttamaan herra
-Dervillen ovelle, joka toimi asianajajana Soinen piirin alioikeudessa.
-Ovenvartija ilmoitti hänelle, että herra Derville ei ollut vielä
-saapunut kotiin. Vanhus vetosi sovittuun kohtaukseen ja nousi tuon
-kuuluisan lakimiehen asuntoon, lakimiehen, jota nuoruudestaan
-huolimatta pidettiin yhtenä kaikkein terävimmistä päistä koko
-Pariisissa.
-
-Soitettuaan tuo epäluuloinen neuvonkysyjä ei ollut suinkaan vähässä
-määrässä hämmästynyt, nähdessään ensimäisen apulaisen lajittelemassa
-sopivaan järjestykseen isäntänsä ruokasalin pöydälle lukuisia
-asiakirjavihkoja, joitten piti huomenna "tulla esiin". Apulainen, joka
-oli yhtä hämmästynyt, tervehti everstiä kehottaen häntä istuutumaan,
-mitä kehotusta neuvonkysyjä myöskin noudatti.
-
--- Vakuutan teille, hyvä herra, että luulin teidän eilen laskeneen
-leikkiä määrätessänne neuvottelua varten näin myöhäisen hetken, --
-sanoi vanhus teeskennellen iloisuutta sortuneen miehen tavoin, joka
-koettaa hymyillä.
-
--- Apulaiset laskivat leikkiä ja puhuivat totta samalla kertaa, --
-selitti pääkirjuri jatkaen työtään. -- Herra Derville on valinnut tämän
-ajan tutkiakseen asiansa, arvioidakseen edellytykset, määrätäkseen
-niiden ajotavan ja sommitellakseen puolustukset. Hänen suunnaton älynsä
-on vapaampi tällä hetkellä, ainoalla, jolloin hän voi saada
-hiljaisuutta ja rauhaa, mikä on välttämätöntä hyvien ajatusten
-synnyttämiseksi. Siitä saakka kun hän on ollut asianajajana te olette
-kolmas esimerkki neuvottelusta näin öiseen aikaan.
-
--- Saavuttuaan kotiin isäntä keskustelee jokaisesta asiasta, lukee
-kaikki, kuluttaa kenties neljä, viisi tuntia työssään, sitten soittaa
-minua ja selittää minulle aikomuksensa. Aamulla, kello kymmenestä
-kahteen, hän kuuntelee asiakkaitaan, sitten hän käyttää lopun päivää
-sovittuihin kohtauksiin, illalla hän menee seurapiireihin,
-säilyttääkseen siellä suhteensa. Ei ole tosiaankaan muuta kuin yö,
-jolloin hän voi syventyä juttuihinsa, tutkia lakikirjan asevarastoja ja
-tehdä taistelusuunnitelmansa. Hän ei halua hävitä yhdessäkään jutussa,
-hän rakastaa ammattiaan. Hän ei ota, ammattiveljiensä tavoin, ajaakseen
-kaikenlaisia asioita. Siinä on hänen elämänsä, mikä on erikoisen
-toimeliasta. Ja siten ansaitsee hän myöskin paljon rahaa.
-
-Kuunnellessaan tätä selitystä vanhus pysyi äänettömänä, ja hänen
-eriskummaiset piirteensä saivat ilmeen, josta puuttui kaikki ymmärrys
-niin täydellisesti, että apulainen, katsahdettuaan häneen, jätti hänet
-rauhaan.
-
-Muutamia minuutteja myöhemmin Derville saapui kotiin, juhlapuvussa;
-hänen pääkirjurinsa avasi oven ja ryhtyi lopettamaan asiapaperivihkojen
-järjestämistä.
-
-Nuori asianajaja jäi hetkeksi hämmästyksiin havaitessaan hämärässä
-omituisen asiakkaan, joka odotti häntä. Eversti Chabert pysyi yhtä
-liikkumattomana kuin Curtiuksen kokoelman vahakuvat, joita katsomaan
-Godeschal olisi halunnut viedä toverinsa. Tämä liikkumattomuus ei olisi
-kenties ollut mikään hämmästyksen aihe, jollei se olisi täydentänyt
-sitä yliluonnollista kuvaa, minkä sai koko hänen olennostaan. Vanha
-sotilas oli kuiva ja laiha. Hänen otsansa, joka tarkoituksellisesti oli
-kätketty sileäksikammatun tekotukan alle, sai hänet näyttämään jonkun
-verran salaperäiseltä. Hänen silmänsä näyttivät jonkunlaisen
-läpinäkyvän kelmun peittämiltä; te olisitte verranneet niitä likaisiin
-helmiäisiin, jonka siniseen vivahtavat heijastukset väikkyivät
-kynttilän valossa. Hänen kalpeat, lyijynharmaat kasvonsa, jotka olivat
-yhtä laihat kuin veitsen lape, jos sellainen rahvaanomainen sanontatapa
-sallitaan, näyttivät kuolleilta. Hänen kaulaansa kiristi huono, musta
-silkkinen kravatti.
-
-Tämän vaaterievun tumman reunan alapuolella Chabertin ruumis oli niin
-täydellisesti pimeyden peitossa, että hyvällä mielikuvituksella
-varustettu ihminen olisi voinut pitää tuota vanhaa päätä jonakin
-sattuman synnyttämänä varjokuvana tai Rembrandtin tekemänä
-kehyksettömänä muotokuvana. Vanhuksen otsaa peittävän hatun reunat
-loivat mustan juovan kasvojen yläosaan. Tämä eriskummainen vaikutus,
-vaikkakin luonnollinen, sai näkyviin, vastakohtaisuuden vuoksi, näiden
-ruumismaisten kasvojen kalmankalpeat rypyt, kylmät koukerot ja
-värittömän tunnun ja liikunnon puute ruumiissa, kaiken lämmön puute
-katseessa sopi yhteen tietyn, surullisen mielipuolenilmeen kanssa, kun
-siihen liittyi sellaisia alentavia tuntomerkkejä, jotka ovat kuvaavia
-tylsämielisyydelle. Kaikki tämä teki nämä kasvot niin sanomattoman
-surkeiksi, että mitkään inhimilliset sanat eivät pysty sitä
-ilmaisemaan.
-
-Mutta havaintojen tekijä, ja erittäinkin lakimies, olisi saattanut
-huomata tässä kovan onnen kolhimassa miehessä syvän surunkin merkkejä,
-jälkiä huolista, jotka olivat kuluttaneet hänen kasvonsa samalla lailla
-kuin pilvistä hienolle marmoriveistokselle putoilevat vesipisarat
-lopulta kalvavat pois sen piirteet. Lääkäri, kirjailija, tuomari olisi
-aavistanut kokonaisen draaman katsellessaan tätä äärimmäisen kauhun
-kuvaa. Sen vähin ansio oli siinä, että se muistutti niitä
-mielikuvituksen tuotteita, joita maalarit huvikseen piirtelevät
-valopainokiviensä kulmiin jutellessaan ystäviensä kanssa.
-
-Nähdessään asianajajan tuntematon säpsähti kouristuksenomaisesti kuten
-runoilijat silloin kun odottamaton ääni häiritsee heidän hedelmällistä
-haaveiluansa keskellä yötä ja hiljaisuutta. Vanhus otti nopeasti hatun
-päästään ja nousi kumartaakseen nuorelle miehelle. Kun nahka, joka
-verhosi hänen hattunsa sisäpuolta, oli epäilemättä hyvin rasvainen,
-niin hänen tekotukkansa jäi siihen kiinni vanhuksen sitä huomaamatta.
-Tällöin jäi nähtäväksi hänen paljas pääkallonsa, jota rumensi hirveä
-arpi, mikä alkoi takaraivosta ja päättyi oikean silmän päälle, kohoten
-kaikkialla suurena, silmiinpistävänä saumana. Tämän likaisen tekotukan
-äkkinäinen poistaminen, jota mies-rukka piti haavansa peittämiseksi, ei
-herättänyt noissa nuorissa lakimiehissä mitään naurun halua, siksi
-hirveännäköinen tuo halaistu kallo oli. Ensimäinen ajatus, jonka tämän
-haavan näkeminen synnytti, oli se, että äly oli sen kautta paennut
-pois.
-
--- Jos hän ei ole eversti Chabert, niin on hän ainakin urhea sotakarhu!
--- tuumi Boucard.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi hänelle Derville, -- ketä minulla on kunnia
-puhutella?
-
--- Eversti Chabertiä.
-
--- Ketä Chabertiä?
-
--- Häntä, joka sai surmansa Eylaussa, vastasi vanhus.
-
-Kuullessaan tämän omituisen lauseen apulainen ja asianajaja vaihtoivat
-keskenään silmäyksen, joka merkitsi: -- Hän on hullu!
-
--- Arvoisa herra, -- tarttui eversti uudestaan puheeseen, -- minä en
-haluaisi ilmaista olosuhteitteni salaisuutta muille kuin teille.
-
-Eräs mainitsemisen arvoinen seikka on asianajajain luonteenomainen
-pelkäämättömyys. Johtuneeko se sitten tottumuksesta ottaa vastaan suuri
-joukko ihmisiä, tai siitä, että he syvästi tuntevat lain heille
-tuottaman turvan, taikka luottamuksesta omaan tehtäväänsä, he menevät
-kaikkialle pelkäämättä mitään, niinkuin papit ja lääkärit. Derville
-antoi merkin Boucardille, joka poistui.
-
--- Hyvä herra, -- tarttui asianajaja puheeseen, -- päivisin en ole niin
-tarkka ajastani, mutta yöllä ovat minuutit minulle kalliita. Näin ollen
-olkaa puheessanne lyhyt ja täsmällinen. Käykää asiaan liioitta
-poikkeamisitta. Kysyn itse teiltä niitä selvityksiä, jotka minusta
-näyttävät välttämättömiltä. Puhukaa.
-
-Pyydettyään outoa asiakastaan istuutumaan nuori mies istuutui itse
-pöydän eteen, mutta, samalla kun kiinnitti kaiken huomionsa
-eversti-vainajan puheeseen, hän selaili asiakirjavihkojaan.
-
--- Arvoisa herra, -- sanoi vainaja, -- kenties te tiedätte, että minä
-komensin ratsuväkirykmenttiä Eylaun luona. Minusta oli suurta apua sen
-kuuluisan hyökkäyksen menestykselle, jonka Murat teki, ja joka
-ratkaisevasti vaikutti voiton saavuttamiseen. Minun onnettomuudekseni
-kuolemani on historiallinen tosiasia, kuten on mainittuna _Voitoissa ja
-Valloituksissa_, missä se on kerrottuna yksityiskohdittain.
-
--- Me tunkeuduimme kolmen venäläisen puolustuslinjan läpi, ja kun ne
-sulkeutuivat uudestaan, meidän täytyi murtautua uudelleen läpi, mutta
-päinvastaisessa järjestyksessä. Sillä hetkellä, kun me lähestyimme
-keisaria, hajotettuamme venäläiset, minä kohtasin vihollisen
-ratsuparven. Minä ryntäsin noita itsepintaisia ihmisiä vastaan. Kaksi
-venäläistä upseeria, oikeita jättiläisiä, kävi yhdessä minun kimppuuni.
-Toinen heistä iski minua päähän miekalla, ja se halkaisi kaikki,
-vieläpä mustan silkkimyssynkin, joka oli ihoa vasten päässäni, ja teki
-syvän haavan kallooni.
-
--- Putosin hevosen selästä. Murat riensi avukseni, ratsasti minun
-ruumiini ylitse, hän ja koko hänen väkensä, viisitoista sataa miestä,
-jollei enemmänkin. Kuolemani ilmoitettiin keisarille, joka,
-järkevyyssyistä (hän piti minusta, tuo keisari) halusi tietää, eikö
-olisi ollut mitään keinoa pelastaa sitä miestä, jota hän sai kiittää
-tästä voimakkaasta hyökkäyksestä. Hän lähetti kaksi kirurgia etsimään
-ja tuomaan minut kenttäsairaalaan sanoen heille, kenties liian
-huolettomasti, sillä hänellä oli kiire: "Menkää katsomaan, onko minun
-Chabert-raukkani vielä elossa." Nuo haavurin kirotut, jotka tapasivat
-minut ruhjottuna kahden rykmentin hevosten jaloissa, jättivät
-epäilemättä koettamatta valtimoani ja sanoivat, että olin kuollut.
-Virallinen todistus kuolemastani laadittiin luultavasti niiden ohjeiden
-mukaan, jotka sotalaissa on säädetty.
-
-Kuullessaan asiakkaansa ilmaisevan ajatuksensa täysin selväjärkisesti
-ja esittävän tapahtumat perin todennäköisiksi, joskin kummallisiksi,
-nuori asianajaja lakkasi selailemasta asiakirjavihkojaan, asetti
-vasemman kyynärpään pöydälle, vei käden otsalleen ja katsoi kiinteästi
-everstiin.
-
--- Tiedättekö, -- sanoi hän Chabertille keskeyttäen hänet, -- että minä
-olen kreivitär Ferraudin, eversti Chabertin lesken asianajaja?
-
--- Minun vaimoni! Tiedän sen kyliä, hyvä herra. Niinpä sadan
-hyödyttömän käynnin jälkeen lakimiesten puheilla, jotka kaikki ovat
-luulleet minua hulluksi, olen päättänyt tulla teitä tapaamaan. Puhun
-myöhemmin teille onnettomuuksistani. Sallikaa minun ensin esittää
-teille tosiasiat, selittää teille pikemmin, miten tässä on täytynyt
-käydä, kuin miten asiat ovat tapahtuneet. Eräät asianhaarat, joita ei
-voi tietää kukaan muu kuin taivaallinen isämme, pakoittavat minut
-esittämään monet niistä olettamuksina. Siis, arvoisa herra, saamani
-haavat ovat luultavasti aiheuttaneet minussa jäykkäkouristuksen, tai
-saattaneet minut tilaan, joka muistuttaa, luullakseni, kangistustautia.
-Mitenkä muutoin voitaisiin käsittää, että minut oli, sotatapojen
-mukaisesti, riisuttu ja heitetty sotilaskuoppaan niiden toimesta,
-joiden tehtävänä oli haudata kuolleet!
-
--- Sallikaa minun tässä esittää, -- jatkoi eversti, -- eräs pikku
-seikka, jota minä en ole voinut saada selville ennen kuin tapahtuman
-jälkeen, jota hyvinkin on voitu nimittää minun kuolemakseni. Olen
-kohdannut, vuonna 1814, Stuttgartissa, rykmentin entisen kersantin.
-Tämä kelpo mies, ainoa, joka on tahtonut tuntea minut ja josta puhun
-teille aivan heti, selitti säilymiseni sanomalla minulle, että hevoseni
-oli saanut luodin sisuksiinsa samalla hetkellä, jolloin minäkin olin
-haavoittunut. Hevonen ja ratsumies olivat siis kaatuneet yhteen riviin.
-Kaatuessani, tapahtui se sitten joko oikealle tai vasemmalle puolelle,
-olin epäilemättä joutunut hevosen alle, jonka ruumis suojeli minua
-hevosten survomiselta ja luodeilta.
-
--- Kun tulin tajuihini, niin olin sellaisessa tilassa ja sellaisessa
-ilmapiirissä, josta en voisi antaa teille täyttä kuvaa, vaikka
-selittäisin sitä teille huomiseen asti. Se vähäinen ilma, jota saatoin
-hengittää, oli saastaista. Halusin liikuttaa itseäni, mutta minulla ei
-ollut tilaa. Avatessani silmäni en nähnyt mitään. Kaikkein uhkaavinta
-oli ilman puute, mikä selvimmin valaisi minulle tilanteeni. Käsitin,
-että sinne, missä olin, ei virrannut yhtään raitista ilmaa, ja että
-kuolisin. Tämä ajatus haihdutti kokonaan sen sanoin selittämättömän
-kivun, jonka johdosta minä olin herännyt. Korvani soivat ankarasti.
-Kuulin tai luulin kuulevani, mitään en voi väittää varmasti,
-voihkimista, mikä läksi siitä ruumismaailmasta, jonka keskellä makasin.
-Muutamina öinä luulen vielä kuulevani tukahdutettuja huokauksia,
-vaikkakaan en muista hyvin sitä aikaa, vaikkakin muistelmani ovat hyvin
-sekavia, huolimatta niistä kärsimyksen tunteista, jotka olivat paljon
-syvempiä kuin ne, joita kohtalo pani minut kokemaan ja jotka ovat
-hämmentäneet ajatukseni.
-
--- Mutta, -- jatkoi edelleen eversti, -- jotakin vielä hirveämpää kuin
-huudot oli olemassa, hiljaisuus, jollaista en ollut koskaan ennen
-tavannut, oikea haudan hiljaisuus. Viimein, kohotettuani käteni ja
-tunnusteltuani kuolleita, keksin tyhjän paikan pääni ja sen yläpuolella
-olevan ihmisruumiin välillä. Saatoin siis mitata minulle sattumalta
-jääneen tilan, minkä aihe oli minulle tuntematon. Näytti siltä,
-että, huolimattomuuden vuoksi tai kiireen tähden, millä meidät oli
-heitetty sikin sokin, kaksi ruumista oli joutunut ristikkäin minun
-yläpuolellani, sellaiseen kulmaan, mihin kaksi korttia jää, kun lapsi
-rakentaa korttilinnan perustaa. Hapuillen ympärilleni nopeasti, sillä
-syytä ei ollut vitkastella, tapasin onnekseni irtonaisen käsivarren,
-oikean Herkuleen käsivarren, hyvän luun, jonka avulla minä pelastuin.
-Ilman tätä odottamatonta apua olisin joutunut hukkaan. Mutta nyt aloin
-vaivalla -- voitte hyvin käsittää sen -- raivata itselleni tietä
-ruumiiden läpi, jotka eroittivat minut meidän päällemme epäilemättä
-heitetystä maakerroksesta. Sanon meidän, aivankuin siellä olisi ollut
-muitakin eläviä! Minä tein lujasti työtä, sillä, arvoisa herra, tässä
-minä nyt olen! Mutta vielä tänäänkään en tiedä, miten sain puhkaistuksi
-sen lihapeitteen, joka asetti esteen elämän ja minun välilleni. Te
-voinette sanoa, että minulla oli kolme kättä! Tuo vääntökanki, jota
-minä käytin taitavasti, hankki minulle aina hieman ilmaa ruumiiden
-välitse, jotka raivasin tieltäni, ja hengitin säästäväisesti. Viimein
-näin päivänvalon, mutta lumen läpi, herra Derville!
-
--- Sillä hetkellä, -- jatkoi taas eversti, -- huomasin, että pääni oli
-puhkaistu. Onneksi toki vereni, tovereitteni veri tai kenties myöskin
-hevoseni ruhjoutunut nahka oli hyytyessään peittänyt haavan
-jonkinlaisella luonnon laastarilla. Tästä haavani peitteestä huolimatta
-menin tainnoksiin, kun kalloni taas joutui kosketuksiin lumen kanssa.
-Kuitenkin, kun se vähäinen lämpö, mikä minussa vielä oli jäljellä, oli
-sulattanut lumen ympärilläni, havaitsin olevani, tultuani tajuihini,
-keskellä pientä aukkoa, josta huusin niin kauan kuin jaksoin. Mutta
-silloin aurinko nousi ja minulla oli siis hyvin vähän mahdollisuutta
-saada ääneni kuulluksi. Mahtoiko jo olla ihmisiä kedolla? Ponnahdin
-ylös, käyttämällä pontimena jalkojani, joiden tukipisteinä oli noiden
-ruumiitten vahvoja rintakehiä. Voitte ymmärtää, että sellaisella
-hetkellä ei voinut tulla kysymykseenkään sanoa heille: Kunniaa
-onnettomalle rohkeudelle! Lyhyesti sanoen, saatuani kauan murheekseni
-nähdä, jos tämä sana ollenkaan pystyy ilmaisemaan raivoani, niin juuri,
-kauan, miten kirotut saksalaiset pötkivät tiehensä kuullessaan äänen
-tulevan sieltä, missä he eivät äkänneet ketään ihmistä, minut kaivoi
-vihdoin viimein maasta eräs vaimo, joka oli kyllin rohkea tai kylliksi
-utelias lähestyäkseen päätäni, kun se näytti sienen tavoin pistäytyvän
-maasta. Tuo nainen meni hakemaan miehensä, ja yhdessä he sitten
-kuljettivat minut kurjaan hökkeliinsä.
-
--- Näyttää siltä, että minut valtasi uudestaan kangistustauti, jos
-sallitte minun tällä sanalla kuvata tilaa, josta minulla ei ole mitään
-käsitystä, mutta jonka oletan olleen, isäntäväkeni selittelyn
-perusteella, tuon taudin seurauksena. Kuusi viikkoa hoipuin elämän ja
-kuoleman välillä, puhumatta mitään tai ajattelematta mitään puhuessani.
-Viimein isäntäväkeni toimitti minut Heilsbergin sairashuoneeseen. Te
-käsitätte, että minä olin noussut ylös haudasta yhtä alastomana kuin
-äitini kohdusta, sillä lailla, että kun kuusi kuukautta myöhemmin
-muistin olevani eversti Chabert ja saatuani järkeni takaisin tahdoin
-saada hoitajani osoittamaan minulle suurempaa kunniaa kuin jollekin
-köyhälle vaivaiselle, kaikki minun huonetoverini alkoivat nauraa.
-Mutta onnekseni lääkäri oli luvannut vastata parantumisestani,
-itserakkaudesta, vaikkei luonnollisesti osoittanut mitään mielenkiintoa
-sairasta kohtaan. Kun puhuin hänelle johdonmukaisesti elostani ja
-olostani, niin tuo kunnon mies, Sparchmann nimeltään, antoi vahvistaa
-todeksi, maansa oikeudellisten muotojen mukaisesti, sen ihmeellisen
-tavan, millä minä olin noussut haudasta, sen päivän ja hetken, jolloin
-hyväntekijättäreni ja hänen miehensä olivat löytäneet minut, ja haavani
-tarkan aseman, liittäen näihin erilaisiin pöytäkirjoihin kuvauksen
-ulkonäöstäni.
-
--- Niin, herra Derville, -- jatkoi eversti, -- minulla ei ole näitä
-tärkeitä papereita eikä liioin sitä lausuntoa, jonka annoin eräälle
-Heilsbergin notaarille, todistaakseni olevani se mikä olen. Siitä
-päivästä lähtien, kun sotatapahtumat karkottivat minut sanotusta
-kaupungista, olen yhtä mittaa harhaillut maankiertäjän tavoin, kerjäten
-leipäni ja saaden osakseni hullun kohtelun, jos olen kertonut
-seikkailuni, löytämättä, saamatta tai ansaitsematta viittä penniä
-voidakseni hankkia asiakirjat, jotka voisivat todistaa sanani ja
-saattaa minut jälleen omaan seurapiiriini. Usein kipuni ovat
-pidättäneet minua kokonaisia puolivuosia jossakin pienessä kaupungissa,
-missä ranskalaisesta sairaasta on pidetty huolta kaikella lailla, mutta
-missä hänelle on naurettu vasten naamaa, niin pian kuin hän on sanonut
-olevansa eversti Chabert. Pitkän aikaa nämä epäilykset ja naurut
-saattoivat minut raivoon, mikä tuotti minulle vahinkoa, vieläpä
-aiheutti senkin, että minut suljettiin houruinhuoneeseen Stuttgartissa.
-Voittehan päätellä minun tarinastani, että riittäviä syitä olikin
-olemassa panna ihminen telkien taakse!
-
--- Kahden vankeusvuoden jälkeen, jotka minun täytyi kestää, ja jona
-aikana olin kuullut vartijani tuhansia kertoja sanovan: "Kas tuossa on
-mies-rukka, joka luulee olevansa eversti Chabert!" ihmisille, jotka
-vastasivat: "Voi mies-parkaa!" tulin vakuutetuksi omituisen seikkailuni
-mahdottomuudesta, muutuin surulliseksi, alistuin kohtalooni, rauhoituin
-ja lupasin olla sanomatta itseäni eversti Chabertiksi, voidakseni siten
-päästä pois vankilasta ja nähdäkseni jälleen Ranskan. Oh, minulla oli
-sellainen kiihko nähdä jälleen Pariisi, että en voinut...
-
-Lopettamatta lausettaan eversti Chabert vaipui syviin mietteisiin,
-joita kohtaan Derville tunsi kunnioitusta.
-
---- Eräänä kauniina päivänä, -- jatkoi taas asiakas, -- eräänä
-kevätpäivänä minut päästettiin vapaalle jalalle ja minulle annettiin
-kymmenen thaleria muka siksi, että puhuin järkevästi kaikista asioista
-ja että en enää sanonut itseäni eversti Chabertiksi. Vakuutan, että
-siihen aikaan, ja ajoittain vielä tänäänkin, nimeni tuntui minusta
-vastenmieliseltä. En haluaisi olla oma itseni. Oikeuksieni tunto tappaa
-minut. Jos sairauteni olisi riistänyt minulta muiston aikaisemmasta
-olemassaolostani, niin olisin ollut onnellinen! Olisin ryhtynyt
-sotapalvelukseen minkä nimisenä tahansa. Ja kuka tietää, vaikka minusta
-olisi tullut Itävallan tai Venäjän sotamarski!
-
--- Hyvä herra, -- sanoi asianajaja, -- te hämmennätte kaikki
-ajatukseni. Luulen näkeväni unta kuunnellessani teitä. Pyydän teitä
-pysähtymään hetkiseksi.
-
--- Te olette, -- sanoi eversti ilmeeltään surullisena, te olette ainoa
-ihminen, joka on kuunnellut minua kärsivällisesti. Kukaan lakimies ei
-ole halunnut lainata minulle kymmentä napoleonia, jotta olisin voinut
-tuottaa Saksasta tarvittavat asiapaperit, pannakseni juttuni alulle...
-
--- Minkä jutun? -- sanoi asianajaja, joka unhoitti asiakkaansa
-surullisen tilanteen kuunnellessaan kertomusta hänen menneistä
-kärsimyksistään.
-
--- Mutta, hyvä herra, eikö sitten kreivitär Ferraud ole vaimoni? Hän
-nostaa vuosittain kolmekymmentätuhatta livreä korkoja, mitkä kuuluvat
-minulle, eikä tahdo antaa minulle penniäkään. Kun puhun näistä asioista
-asianajajille, järkeville miehille, kun minä, joka olen kerjäläinen,
-esitän nostettavaksi jutun kreiviä ja kreivitärtä vastaan, kun minä,
-joka olen kuollut, nousen kuolin-, vihkimä- ja kastetodistuksia
-vastaan, niin he osoittavat minut ovelle, heidän luonteestaan riippuen
-joko kylmällä kohteliaisuudella, jonka avulla te osaatte vapautua
-jostakin köyhästä raukasta, tai sitten karkeasti, kuten henkilöt, jotka
-luulevat kohdanneensa käräjöitsijän tai hullun. Olen ollut haudattuna
-kuolleitten alle, mutta nyt olen haudattuna elävien alle, asiapaperien
-alle, asianhaarojen alle, koko yhteiskunnan alle, joka tahtoo lähettää
-minut takaisin maan poveen!
-
--- Olkaa hyvä ja jatkakaa nyt kertomustanne, hyvä herra, -- sanoi
-asianajaja.
-
--- Olkaa hyvä ja jatkakaa! -- huudahti vanhus tarttuen nuoren miehen
-käteen. -- Siinä on ensimäinen kohtelias lause, minkä olen kuullut
-senjälkeen...
-
-Eversti itki. Kiitollisuus tukahutti hänen äänensä. Tuo läpitunkeva ja
-sanomaton kaunopuheisuus, mikä sisältyy katseeseen, liikkeeseen,
-vieläpä äänettömyyteenkin, sai lopulta Dervillen vakuutetuksi ja
-liikutti häntä syvästi.
-
--- Kuulkaapas, -- hän sanoi asiakkaalleen, -- olen tänä iltana
-voittanut pelissä kolmesataa frangia; tästä summasta voin hyvinkin
-käyttää puolet yhden ihmisen onnellistamiseksi. Aloitan tiedustelut ja
-välttämättömät tutkimukset saadakseni ne asiapaperit, joista te
-puhuitte, ja niiden saapumiseen asti annan teille viisi frangia
-päivittäin. Jos te olette eversti Chabert, niin te annatte anteeksi
-lainan pienuuden, siksi, että sen antaja on nuori mies, joka saa itse
-ponnistella omaisuuden keräämisessä. Jatkakaa!
-
-
-
-
-III.
-
-
-Oletettu eversti jäi hetkeksi liikkumattomaksi ja hämmästyneeksi. Hänen
-äärimäinen kurjuutensa oli hävittänyt hänestä kaiken uskon. Jos hän
-tavoittelikin kiivaasti sotilaallista arvoaan, omaisuuttaan, omaa
-itseään, niin hän totteli siinä kenties sitä selittämätöntä tunnetta,
-joka itää kaikissa ihmisissä, jota saamme kiittää alkemistien
-tutkimuksista, kunnianhimosta, astronomien ja fysiikan keksinnöistä,
-kaikesta, mikä ajoi ihmistä avartamaan itseään tekojen ja ajatusten
-avulla. Hänen ajatuksissaan minä ei ollut muuta kuin toisarvoinen asia,
-samoin kuin menestyksen turhuus tai voiton tuottama huvi tulevat
-rakkaammiksi pelurille kuin itse se esine, joka on pelissä.
-
-Nuoren asianajajan sanat tuntuivat siis ihmeeltä tästä miehestä, jota
-hänen vaimonsa, jota oikeus ja koko yhteiskuntarakenne oli kymmenen
-vuoden ajan työntänyt luotaan. Löytää erään asianajajan toimistosta ne
-kymmenen kultarahaa, jotka niin monet ihmiset ja niin monella eri
-tavalla olivat häneltä niin kauvan kieltäneet! Eversti muistutti sitä
-naista, joka, kun hänellä oli ollut kuumetta viisitoista vuotta, luuli
-vaihtaneensa sairautta sinä päivänä, jolloin hän parani. On olemassa
-iloja, joiden olemassaoloon me olemme lakanneet uskomasta, ne
-yllättävät meidät, kuten ukon nuoli, ne tuhoavat meidät. Niinpä oli
-mies-raukan kiitollisuus liian suuri hänen voidakseen ilmaista sitä
-sanoilla. Pintapuolisista ihmisistä hän olisi näyttänyt kylmältä, mutta
-Derville näki tässä hämmästyksessä rehellisyyden merkin. Veijari olisi
-kyllä osannut pitää ääntä.
-
--- Mihinkäs minä taas tulinkaan? -- sanoi eversti lapsen tai sotilaan
-naivisuudella, sillä usein on kunnon sotilaassa lasta ja lapsessa aina
-sotilasta, semminkin Ranskassa.
-
--- Stuttgartiin. Te pääsitte vapaaksi vankilasta, -- vastasi
-asianajaja.
-
--- Tunnetteko vaimoani? -- kysyi eversti.
-
--- Kyllä, -- vastasi Derville, nyökäyttäen päätään.
-
--- Millainen hän on?
-
--- Aina vain hurmaava.
-
-Vanhus heilautti kättään ja näytti nielleen jonkin salaisen tuskan
-vakavalla ja juhlallisella kohtaloonsa-alistumisella, mikä on ominaista
-henkilöille, jotka taistelukentällä ovat tulen ja veren koettelemia. --
-Hyvä herra, -- hän sanoi eräänlaisella hilpeydellä, sillä hän hengitti
-taas, tuo eversti-rukka, hän nousi uudestaan haudastaan, hän oli juuri
-sulattanut päältään lumipeitteen, mikä oli vaikeammin sulatettavissa
-kuin se, joka kerran ennen oli jäädyttänyt hänen päätään, ja hän veti
-sisäänsä ilmaa aivankuin olisi päässyt vapaaksi jostakin luolasta.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi hän, -- jos minä olisin ollut kaunis
-nuorukainen, niin mitään onnettomuutta ei olisi minulle tapahtunut.
-Naiset uskovat miehiin, kun nämä höystävät lauseensa rakkaus-sanalla.
-Silloin he rientävät, he tulevat ja menevät, tehden kaiken voitavansa,
-he vehkeilevät, he vahvistavat asiat tosiksi, he tekevät vaikka mitä
-sen hyväksi, joka heitä miellyttää. Kuinka minä olisin voinut herättää
-jonkun naisen mielenkiinnon? Minun kasvoni olivat kuin sielumessu ja
-minä olin puettuna _sans-culottin_ tapaan, muistutin pikemmin eskimoa
-kuin ranskalaista, minä, jota ennen, v. 1799, pidettiin hienoista
-keikareista kaikkein kauneimpana, minua, Chabertia, valtakunnan
-kreiviä!
-
--- Niin, -- jatkoi Chabert, -- juuri sinä päivänä, jolloin minut
-heitettiin kadulle kuin koira, tapasin sen kersantin, josta jo olen
-teille puhunut. Sotatoverini nimi oli Boutin. Tuo mies parka ja minä
-näytimme kurjimmalta hevoskoniparilta, mitä koskaan olin nähnyt.
-Huomasin hänet kävelyllä. Mutta vaikka tunsinkin hänet, niin hänen oli
-mahdotonta arvata, kuka minä olin. Me menimme yhdessä erääseen
-kapakkaan. Kun siellä ilmaisin nimeni, niin Boutinin suu vääntyi niin
-hirveään nauruun kuin huhmar, joka halkeaa. Hyvä herra, tämä iloisuus
-tuotti minulle yhden kaikkein syvimmistä suruistani! Se ilmaisi minulle
-suoraan, mikä muutos oli tapahtunut ulkomuodossani. Minua ei edes
-tuntenut eräs halvimmista ja kiitollisimmista ystävistäni!
-
--- Kerran, -- jatkoi Chabert edelleen, -- pelastin Boutinin hengen,
-mutta se oli ainoastaan hyvitys, jonka minä olin hänelle velkaa. Minun
-ei tarvitse sanoa, miten hän oli tehnyt minulle tuon palveluksen. Se
-tapahtui Ravennassa Italiassa. Talo, missä Boutin esti minut joutumasta
-surman suuhun, ei ollut perin kunniallinen. Siihen aikaan en ollut
-eversti, olin vain yksinkertainen ratsumies, kuten Boutinkin. Onneksi
-tähän juttuun liittyi yksityisseikkoja, joita ei voinut tietää kukaan
-muu kuin me kaksi. Ja kun minä palautin ne hänen mieleensä, niin hänen
-epäluulonsa väheni! Sitten minä kerroin hänelle omituisten kokemuksieni
-tarinan. Olivatpa sitten minun silmäni, minun ääneni, hän sanoi
-minulle, omituisella tavalla muuttuneetkin; vaikkapa minulla ei
-ollutkaan hiuksia, hampaita tai kulmakarvoja, ja vaikkapa minä olin
-väritön kuin valkotautinen, hän lopultakin tunsi everstinsä
-kerjäläisessä niiden tuhansien kysymysten jälkeen, joihin minä vastasin
-voitollisesti. Hän kertoi minulle seikkailunsa, mitkä eivät olleet
-vähemmän omituisia kuin minunkaan vaiheeni. Hän oli hiljan tullut
-Kiinan rajoilta, jonka läpi hän oli pyrkinyt paetessaan Siperiasta. Hän
-kertoi minulle Venäjän-retken surkeasta kohtalosta ja Napoleonin
-ensimäisestä vallastaluopumisesta. Tämä uutinen oli yksi niitä, jotka
-ovat tuottaneet minulle eniten tuskaa.
-
--- Me olimme, -- hän jatkoi kertomustaan, -- kaksi merkillistä
-pirstaletta, kierittyämme ympäri maapallon kuin kivensirut, joita
-tuulet valtamerillä huuhtelevat rannasta rantaan. Kahteen pekkaan me
-olimme nähneet Egyptin, Syyrian, Espanjan, Venäjän, Hollannin, Saksan,
-Italian, Dalmatian, Englannin, Kiinan, tattarien maan ja Siperian.
-Puuttui ainoastaan se, että kumpikaan meistä ei ollut käynyt Intiassa
-eikä Amerikassa! Lopulta Boutin, joka oli liikkuvampi kuin minä, otti
-tehtäväkseen mennä niin pian kuin mahdollista Pariisiin, ilmoittamaan
-vaimolleni, missä tilassa minä olin. Minä kirjoitin rouva Chabertille
-hyvin seikkaperäisen kirjeen. Se oli neljäs, herra Derville! Jos
-minulla olisi omaisia, niin kaikkea tätä ei olisi kenties tapahtunut.
-Mutta, sanoakseni teille asian suoraan, minä olen vaivaistalon lapsia,
-minä olen soturi, jonka perintöosana oli rohkeus, perheenä koko
-maailma, isänmaana Ranska, ainoana suojelijana hyvä Jumala. Mutta minä
-erehdyn! Minullahan on isä, keisari! Ah, jospa hän olisi elossa, tuo
-kunnon mies! Jospa hän näkisi _Chabertinsa_, kuten hänellä oli tapana
-sanoa, siinä tilassa, missä minä nyt olen, niin hän raivostuisi. Mutta
-mitäs tehdä! Aurinkomme on laskenut, ja nyt me olemme kaikki vilussa.
-Päällepäätteeksi poliittiset tapahtumat saattavat oikeuttaa minun
-vaimoni vaikenemisen!
-
--- Boutin läksi matkalle, -- jatkoi Chabert, -- hyvin onnellisena.
-Hänellä oli kaksi valkeata, hyvin hajotettua karhua, jotka hankkivat
-hänelle toimeentulon. Minä en voinut seurata häntä, koska kipuni ei
-sallinut minun vaeltaa pitkiä taipaleita. Minä itkin erotessani
-hänestä, marssittuani ensin hänen ja hänen karhujensa kanssa niin kauan
-kuin tilani salli. Karlsruhessa sain päähäni hermovaivan, mikä piti
-minua vuoteenomana kuusi viikkoa, eräässä majatalossa! Minä en
-pääsisi ollenkaan tarinani loppuun, jos kertoisin teille kaikki
-kerjäläiselämäni vastoinkäymiset. Moraaliset kärsimykset, joiden
-rinnalla kaikki fyysilliset kalpenevat, herättävät kumminkin vähemmän
-sääliä, koska ne eivät ole ollenkaan näkyviä. Muistan itkeneeni erään
-strassburgilaisen hienon talon edustalla, talon, missä kerran ennen
-olin pannut toimeen pidot ja missä minulle ei annettu mitään, ei edes
-leipäpalasta. Sovittuani Boutinin kanssa siitä tiestä, mitä minun piti
-kulkea, poikkesin jokaiseen postitoimistoon kysymään, oliko sinne
-tullut minulle kirjettä ja rahaa. Kuljin aina Pariisiin saakka
-tapaamatta mitään. Miten paljon murhetta minun pitikään kestää? --
-Boutin on kuollut, sanoin itselleni. Ja itse asiassa tuo mies-parka oli
-kaatunutkin Waterloossa. Kuulin hänen kuolemastaan myöhemmin,
-sattumalta. Epäilemättä hänen käyntinsä vaimoni luona oli jäänyt
-tuloksettomaksi.
-
--- Vihdoin saavuin Pariisiin, samaan aikaan kuin kasakatkin. Minulle se
-merkitsi tuskaa tuskan lisäksi. Nähdessäni venäläiset Ranskassa en enää
-ajatellut sitä, että minulla ei ollut kenkiä jalassa eikä rahaa
-taskussani. Niin, hyvä herra, vaatteeni olivat riekaleina. Ennen kuin
-saavuin Pariisiin minun oli täytynyt yöpyä Clayen metsään. Yön viileys
-aiheutti minulle tuntemattoman taudin, mikä valtasi minut kulkiessani
-Saint-Martinin esikaupungin läpi. Vaivuin maahan melkein tajuttomana
-erään rautakauppiaan ovella. Kun heräsin, niin olin eräässä Hôtel-Dieun
-vuoteessa. Siellä viivyin riittävän onnellisena yhden kuukauden. Minut
-ajettiin pian pois; minulla ei ollut rahaa, mutta olin terve ja minun
-jalkani polkivat Pariisin hyvää katukiveä. Millä riemulla ja kiireellä
-nyt meninkään Mont-Blancin kadulle, missä vaimoni kuului asuvan minun
-omassa talossani! Mutta voi, Mont-Blancin kadusta oli tullut Chaussée
-d'Antinin katu! Liioin en nähnyt taloanikaan, se oli myyty ja purettu.
-Keinottelijat olivat rakentaneet useampia taloja minun puutarhaani. Kun
-en tiennyt, että vaimoni oli naimisissa herra Ferraudin kanssa, niin en
-voinut saada hänestä mitään selkoa. Viimein menin erään vanhan
-asianajajan luokse, joka muinoin oli hoitanut asioitani, Ukko oli
-kuollut, luovutettuaan asiakkaansa eräälle nuorelle miehelle. Suureksi
-hämmästyksekseni sain tältä kuulla, miten tilojani hoidettiin, miten
-raha-asiat olivat järjestetyt, miten vaimoni oli mennyt uusiin
-naimisiin ja saanut kaksi lasta. Kun sanoin hänelle olevani eversti
-Chabert, niin hän rähähti niin äänekkääseen nauruun, että jätin hänet
-tekemättä pienimpiäkään huomautuksia. Stuttgartissa osakseni tullut
-kohtelu sai minut ajattelemaan Charentonin mielisairaalaa, ja päätin
-toimia viisaasti. Saatuani tietää vaimoni asunnon, ohjasin tieni sinne,
-täynnä toivoa. No niin, -- sanoi eversti, tehden raivoisan liikkeen, --
-minua ei otettu vastaan, kun esiinnyin salanimellä, ja kun esiinnyin
-omalla niinelläni, niin minulta kiellettiin pääsy koko taloon.
-
--- Nähdessäni kreivittären palaavan tanssiaisista tai teatterista
-vietin kokonaisia öitä painautuneena hänen ajoveräjänsä pylvästä
-vasten. Katseeni tunkeutui noihin ajoneuvoihin, mitkä kiitivät ohitseni
-salaman nopeudella, ja näin vilahdukselta sen naisen, joka kuului
-minulle eikä kuitenkaan ollut enää omani!
-
--- Oh, siitä päivästä lähtien olen hautonut kostoa! -- huudahti vanhus
-kaiuttomalla äänellä, ponnahtaen pystyyn Dervillen edessä. -- Vaimoni
-tietää, että olen olemassa, hän on saanut minulta, paluuni jälkeen,
-kaksi kirjettä, jotka itse olen kirjoittanut. Hän ei enää rakasta
-minua! En tiedä, rakastanko vai inhoanko häntä! Kaipaan häntä ja kiroaa
-häntä vuorotellen. Omaisuudestaan ja onnestaan hän saa kiittää minua,
-mutta hän ei ole toimittanut minulle pienintäkään apua! Välistä en
-tiedä, mitä minusta tulee!
-
-Sanottuaan tämän vanha sotilas vaipui uudestaan tuoliinsa ja tuli
-liikkumattomaksi. Derville pysyi vaiti, tarkastellen asiakastaan.
-
--- Asia on vakava, -- sanoi hän viimein koneellisesti. -- Vaikkapa
-olettaisimmekin, että asiapaperit, jotka ovat Heilsbergissä, olisivat
-päteviä, minusta ei näytä ollenkaan todistetulta, että voisimme voittaa
-suoraa päätä. Juttu tulee joutumaan perättäin kolmeen eri oikeuteen.
-Minun täytyy harkita tätä asiaa levännein aivoin, sillä se on aivan
-eriskummainen.
-
--- Oh, -- vastasi eversti kylmästi, kohottaen ylpeällä liikkeellä
-päätään, -- jos joudun tappiolle, niin osaan kuolla, mutta en yksinäni.
-
-Heikko vanhus oli kadonnut. Toimitarmoisen miehen silmät säihkyivät
-intohimon ja koston kipinöitä.
-
--- Täytyy kenties tehdä myönnytyksiä, -- sanoi asianajaja.
-
--- Tehdä myönnytyksiä! -- toisti eversti Chabert. -- Olenko minä
-kuollut vai elänkö minä?
-
--- Hyvä herra, -- vastasi asianajaja, -- toivon, että seuraatte
-neuvoani. Otan asianne omakseni. Te tulette pian huomaamaan, millä
-mielenkiinnolla minä tartun asiaanne, jollaista tuskin tunnetaan koko
-oikeuden historiassa. Tällä hetkellä minä annan teille kirjeen
-viedäksenne sen notaarilleni, joka kuittaustanne vastaan jättää teille
-viisikymmentä frangia aina kymmenen päivän kuluttua. Teille ei olisi
-mukavata tulla täältä hakemaan apua. Jos te olette eversti Chabert,
-niin teidän ei pidä olla kenenkään armoilla. Tulen pitämään näitä
-ennakkomaksuja lainana. Teillä on voitettavana takaisin maatiloja, te
-olette rikas.
-
-Tämä viimeinen hienotuntoisuus sai kyyneleet herahtamaan vanhuksen
-silmiin. Derville nousi äkisti, sillä kenties ei kuulunut tapoihin,
-että asianajaja näyttäisi liikutetulta. Hän meni sisähuoneisiin, mistä
-hän palasi sinetöimättömän kirjeen kera, jonka jätti kreivi
-Chabertille. Pidellessään sitä sormiensa välissä miesrukka tunsi kaksi
-kultarahaa paperin lävitse.
-
--- Saisinko minä kuulla teiltä kysymyksessä olevan kaupungin ja
-kuningaskunnan nimet sekä kuvauksen mainitsemistanne asiapapereista? --
-sanoi asianajaja.
-
-Eversti saneli selostuksen tarkistaen paikannimien oikeinkirjoituksen.
-Sitten hän tarttui hattuunsa toisella kädellään, katsahti Dervilleen,
-ojensi hänelle toisen kätensä, känsäisen käden, ja sanoi hänelle
-koruttomalla äänellä: Hyvä herra, keisarin jälkeen te olette se mies,
-jolle minä olen suurimmassa kiitollisuuden velassa! Te olette kunnon
-mies.
-
-Asianajaja puristi everstin kättä, saattoi hänet portaille asti ja
-valaisi hänen tietään.
-
--- Boucard, -- sanoi Derville pääkirjurilleen, -- kuulin juuri jutun,
-mikä tulee minulle kenties maksamaan kaksikymmentäviisi louisia. Jos ne
-minulta peijataan, niin en kadu rahojeni menetystä, sillä silloin olen
-saanut nähdä aikakautemme taitavimman huvinäytelmän.
-
-Kun eversti oli joutunut kadulle ja erään katulyhdyn luo, niin hän otti
-kirjeen sisältä ne kaksi kultarahaa, jotka asianajaja oli hänelle
-antanut, ja katseli niitä hetken valossa. Hän näki kultaa ensi kerran
-yhdeksään vuoteen.
-
--- Minä voin siis polttaa sikaareja! -- hän sanoi itsekseen.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Noin kolme kuukautta eversti Chabertin ja Dervillen yöllisen
-keskustelun jälkeen, notaari, jonka tehtävänä oli maksaa se
-puoli-palkka, minkä asianajaja oli määrännyt suoritettavaksi
-omituiselle asiakkaalleen, saapui hänen luokseen keskustelemaan hyvin
-vakavasta asiasta ja alkoi vaatia häneltä takaisin niitä kuuttasataa
-frangia, jotka oli annettu vanhalle sotilaalle.
-
--- Sinä huvittelet siis ylläpitämällä vanhan hallituksen armeijaa? --
-sanoi hänelle nauraen notaari, nimeltään Crottat, nuori mies, joka
-juuri oli ostanut sen asianajotoimiston, missä hän oli ollut
-pääkirjurina, ja jonka isäntä oli paennut maasta tehden surkean
-vararikon.
-
--- Kiitän sinua, -- vastasi Derville, -- että olet muistuttanut minua
-siitä asiasta. Minun ihmisystävyyteni ei kohoa yli kahdenkymmenen
-viiden louisin. Pelkään jo, että minä olen antanut isänmaallisuuteni
-pettää itseäni.
-
-Lopettaessaan lausettaan hän näki pöydällään paketit, jotka hänen
-pääkirjurinsa oli siihen asettanut. Hänen silmäänsä pisti erilaiset
-postimerkit, soikeat, neliön muotoiset, kolmikulmaiset, punaiset ja
-siniset, jotka preussilaiset, itävaltalaiset, baijerilaiset ja
-ranskalaiset postilaitokset olivat kiinnittäneet erääseen
-kirjeenkuoreen.
-
--- Ah! -- hän sanoi nauraen, -- siinä nyt on huvinäytelmän
-loppusuoritus. Saammepa nähdä, onko minua vedetty nenästä. -- Hän otti
-kirjeen ja avasi sen, mutta hän ei ymmärtänyt siitä mitään, sillä se
-oli kirjoitettu saksaksi. -- Boucard, menkää itse ja toimittakaa tämä
-kirje käännetyksi ja tuokaa se heti paikalla takaisin, -- sanoi
-Derville raottaen työhuoneensa ovea ja ojentaen kirjeen
-pääkirjurilleen.
-
-Berliniläinen notaari, jonka puoleen asianajaja oli kääntynyt, ilmoitti
-hänelle, että asiapaperit, joiden lähettämistä oli pyydetty,
-saapuisivat muutamia päiviä tämän ilmoittavan kirjeen jälkeen.
-Asiapaperit olivat, sanoi hän, täysin asianmukaiset ja kaikilla
-laillisilla todistuksilla varustetut, jotta niitä voitaisiin käyttää
-todistuskappaleina oikeudessa. Hän ilmoitti lisäksi, että melkein
-kaikki näiden asiapaperien vahvistamien tapahtumien todistajat
-tavattiin vielä Eylaussa, Preussissa, ja että se nainen, jota herra
-kreivi sai kiittää elämästään, eli vielä Heilsbergin etukaupungissa.
-
--- Siitä tulee vakava juttu, -- huudahti Derville, kun Boucard oli
-selittänyt hänelle kirjeen sisällön. -- Mutta kuuleppas, poikaseni,
-jatkoi hän kääntyen notaarin puoleen, tarvitsen tietoja, joita pitäisi
-olla saatavissa sinun asioimistossasi. Eikös tuo vanha veijari
-Roguin...
-
--- Sanokaamme kovaosainen, onneton Roguin, -- puuttui Crottat puheeseen
-nauraen ja keskeyttäen Dervillen.
-
--- Eikö tuon onnettoman toimistossa järjestetty Chabertin perinnön
-selvittely, tuon onnettoman Roguinin, joka vei mennessään
-kahdeksansataa tuhatta asiakkaittensa rahoja ja saattoi useita perheitä
-toivottomaan tilaan? Minusta tuntuu siltä kuin olisin huomannut sen
-meille jätetyistä Ferraudin asiapapereista.
-
--- Olipa niinkin, -- vastasi Crottot, -- olin silloin kolmantena
-apulaisena ja olen jo jäljentänyt ja tarkoin tutkinut sanotut
-asiapaperit. Rose Chapotel oli Hyasinthen vaimo ja leski, tuon
-Hyasinthen, jota sanottiin Chabertiksi, ja joka oli valtakunnan kreivi
-ja kunnialegionan suurupseeri. He olivat menneet naimisiin avioehdotta,
-joten heidän omaisuutensa oli yhteistä. Mikäli voin muistaa, varat
-nousivat kuuteensataan tuhanteen frangiin. Ennen naimisiinmenoaan
-eversti Chabert oli tehnyt testamentin, missä määräsi Pariisin
-sairashuoneitten hyväksi neljänneksen siitä omaisuudesta, mikä hänellä
-sattui olemaan kuolinhetkellä. Toisen neljänneksen piti joutua
-valtiolle. Testamenttia moitittiin, seurasi pakkohuutokauppa ja sen
-jälkeen jako, sillä asianajajat pitivät kiirettä. Pesänselvityksen
-aikoihin hirviö, joka silloin hallitsi Ranskaa, palautti erityisellä
-asetuksella valtiorahastolle kuuluvan osan everstin leskelle.
-
--- Näin ollen kreivi Chabertin omakohtainen omaisuus ei nousisi
-kolmeasataa tuhatta korkeammalle?
-
--- Nähtävästi ei, hyvä veli! -- vastasi Crottat. -- Teillä on, teillä
-asianajajilla, välistä oikeata älyä, vaikka teitä syytetäänkin siitä,
-että ajatte asioita yhtä hyvin jotakuta vastaan kuin hänen
-puolestaankin...
-
-Eversti Chabert, jonka osoite oli kirjoitettuna ensimäisen kuittauksen
-alle, minkä hän oli antanut notaarille, asui Saint Marceaun
-esikaupungissa, Petit Banquierin kadulla, erään vanhan keisarillisen
-kersantin luona, josta oli tullut karjanhoitaja ja jonka nimi oli
-Vergniaud. Saavuttuaan sinne Dervillen täytyi mennä jalkaisin tapaamaan
-asiakastaan, sillä hänen ajurinsa kieltäytyi lähtemästä kiveämättömälle
-kadulle, jossa pyöränraiteet olivat liian syviä hänen keveitten
-ajoneuvojensa pyörille. Katseltuaan kaikille haaroille asianajaja löysi
-viimein siinä osassa katua, mikä ulottui vallituksille asti, kahden
-seinän välistä, jotka olivat rakennetut luista ja mudasta, kaksi kehnoa
-kivipylvästä, joita ohikulkevat ajoneuvot olivat pahasti kolhineet,
-kahdesta suojaksi asetetusta puuntyngästä huolimatta. Nämä pylväät
-kannattivat parrua, jonka päälle oli rakennettu tiilinen suojakatos.
-Parruun oli kirjoitettu punaisilla kirjaimilla: _meijeristi Vergiaud_.
-Nimen oikealla puolella oli munia ja vasemmalla lehmä, nämä kaikki
-valkealla maalilla maalattuina. Portti oli auki ja pysyi epäilemättä
-avoinna koko päivän. Riittävän avaran pihamaan perällä kohosi,
-vastapäätä porttia, talo, jos tosiaankin sitä nimitystä voidaan käyttää
-eräästä niistä hökkeleistä, joita on rakennettu Pariisin
-etukaupunkeihin ja joita ei voida verrata mihinkään, ei edes maaseudun
-viheliäisiin asumuksiin, vaikka ovatkin vertaisia kurjuudessa, mutta
-kokonaan vailla niiden runoutta.
-
-Maaseudun hökkeleillä on tosiaankin eräs viehätyksensä, jonka niille
-antaa ilman puhtaus, vehreys, luonnon ympäristö, kukkula, kiemurteleva
-tie, viiniköynnökset, vihreät pensasaidat, sammalpeitteiset olkikatot
-ja maanviljelyskalut. Mutta Pariisissa kurjuus saavuttaa arvonantoa
-ainoastaan herättämällä kauhua. Vaikkakin tämä talo oli hiljan
-rakennettu, niin se näytti melkein sortuvalta. Mitään sen
-rakennusaineista ei ollut käytetty oikeaan tarkoitukseen. Kaikki oli
-kokoonhaalittua revittyjen talojen jätteistä, jollaisia on aina
-saatavissa Pariisissa. Derville luki eräältä ikkunaluukulta, joka oli
-tehty ilmoituskilpilaudoista, seuraavat sanat: _Uutuus-Aitta_. Ikkunat
-eivät ollenkaan olleet toistensa kaltaisia ja ne olivat omituisella
-tavalla sijoitettuja. Alin kerros, mikä näytti olevan asuttava osa
-taloa, oli toisesta päästään maanpinnan yläpuolella, kun taas toinen
-pää upposi kummun sisään. Portin ja talon välillä oli lätäkkö, täynnä
-lantaa, missä sade- ja huuhdinvedet virtailivat. Seinää, jonka turvissa
-tämä hauras rakennus pysyi pystyssä, ja joka näytti vahvemmalta kuin
-muut, reunusti ristikoilla varustetut kopit, missä kaniinit siittivät
-lukuisia jälkeläisiään. Ajoportin oikealla puolella sijaitsi navetta,
-jonka parvella säilytettiin karjanrehua ja jonka maitohuone yhdisti
-talon päärakennukseen. Vasemmalla oli takapiha, talli ja sikopahna,
-joiden katot olivat valmistetut samalla lailla kuin päärakennuksenkin,
-nimittäin huonoista valkeista laudoista, mitkä olivat naulatut
-syrjittäin toinen toistensa päälle ja huonosti peitetyt kaisloilla.
-
-Kuten melkein kaikissa paikoissa, missä valmistetaan sen suuren aterian
-ainekset, jonka Pariisi nauttii joka päivä, niin pihamaallakin, jolle
-Derville nyt astui, havaittiin merkkejä kiireestä, jonka aiheutti
-välttämättömyys saada kaikki määräaikana valmiiksi. Nuo suuret
-kuhmuiset ja tinatut läkkipeltiastiat, joissa maito kuletettiin pois
-talosta, ja pullot, joissa pidettiin kermaa, olivat heitetyt hujan
-hajan maitohuoneen edustalle palttinasuullisineen, Risaiset rievut,
-joita käytettiin astiain pyyhkimiseen, liehuivat auringonpaisteessa,
-levitettyinä nuorille, jotka olivat kiinnitetyt seipäisiin.
-Rauhallinen hevonen, jota rotua tavataan ainoastaan meijeristeillä, oli
-kulkenut muutamia askelia pois rattaittensa luota ja seisoi tallin
-edustalla, mutta ovi oli kiinni. Vuohi pureskeli hennon ja pölyisen
-viiniköynnöksen vesaa, mikä reunusti talon keltaista ja halkeillutta
-seinää. Kissa oli laskeutunut vatsalleen kermapullojen päälle ja
-nuoleskeli niitä. Kanat, pelästyneinä Dervillen tulosta, lensivät
-kaakottaen tiehensä, ja talon vahtikoira haukkui.
-
--- Asuisiko täällä mies, joka on ratkaissut Eylaun voiton! -- sanoi
-Derville itsekseen, luoden tutkivan katseen tähän kurjaan näkyyn.
-
-Talo oli jätetty kolmen pienen pojan huomaan. Yksi heistä, kiivenneenä
-erään rehukuorman päälle, heitteli kiviä naapuritalon savutorveen,
-toivoen niiden putoavan pataan. Toinen koetti ajaa porsasta rattaitten
-pohjalaudoille, joiden päät koskettivat maata, sillä aikaa kun kolmas,
-riippuen toisessa päässä, odotti porsaan joutumista rattaille,
-saadakseen aloittaa keinuttamisensa. Kun Derville kysyi heiltä asuiko
-siellä Chabert, niin kukaan ei vastannut, ja kaikki kolme katselivat
-häntä älykkään typerästi, jos on sallittua yhdistää nuo kaksi sanaa.
-Derville uudisti kysymyksensä ilman tulosta. Tuskastuneena näiden
-kolmen hupsun veijarimaiseen ilmeeseen hän herjasi heitä sellaisilla
-ivasanoilla, joita nuoret miehet luulevat olevansa oikeutetut
-käyttämään lapsia puhutellessaan, ja nämä rähähtivät makeaan nauruun.
-Derville suuttui.
-
-Kuultuaan tämän läksi eversti pienestä, matalasta kamarista, mikä oli
-lähellä maitohuonetta, ja ilmestyi kynnykselle, sanoin kuvaamattoman
-sotilaallisen tyyneyden vallassa. Hänen suussaan oli hienosti
-_savutettu_ piippu (tupakoitsijain erikoista sanaa käyttääksemme), yksi
-niitä halpoja savipiippuja, joita sanotaan nysäpiipuiksi. Hän kohotti
-hirveän rasvaisen lakkinsa lippua, huomasi Dervillen ja kulki
-lantakasan poikki, päästäkseen pikemmin hyväntekijänsä luokse, huutaen
-ystävällisellä äänellä pikkupojille: "Hiljaa rivissä!" Pojat pitivät
-oitis suunsa kiinni kunnioittavasti, mikä osoitti vanhan sotilaan
-mahtia heihin nähden.
-
--- Miksi ette ole kirjoittanut minulle? -- hän sanoi Dervillelle. --
-Tulkaa navetan reunaa pitkin! Siellä on tie kivetty! -- huudahti hän
-huomatessaan asianajajan epäröimisen, kun tämä ei tahtonut ryvettää
-jalkojaan lannassa.
-
-Hyppien paikasta paikkaan Derville saapui sen oven kynnykselle, mistä
-eversti oli tullut ulos. Chabert näytti olevan ikävällä tavalla
-liikutettu sen johdosta, että oli pakoitettu ottamaan hänet vastaan
-huoneessa, joka kuului hänelle. Derville ei tosiaankaan huomannut
-siellä muuta kuin yhden tuolin. Everstin vuode oli laadittu muutamista
-olkikuvoista, joiden päälle hänen emäntänsä oli levittänyt pari kolme
-riekaletta samaa, ties mistä hankittua seinäpaperia, jota käytetään
-meijereissä rattaiden penkkien päällystämiseen.
-
-Lattiana oli vain poljettua multaa. Rapautuneet, vihertävät ja
-halkeilleet seinät levittivät niin voimakasta kosteutta, että seinä,
-jonka vieressä eversti nukkui, oli verhottu kaislamatolla. Kuulu
-kuskinkauhtana roikkui eräässä naulassa. Kaksi paria huonoja kenkiä oli
-nurkassa. Mitään jälkeäkään liinavaatteista ei ollut olemassa.
-Madonsyömäilä pöydällä oli avoinna suuren armeijan viralliset
-kertomukset, Plancherin uutena painoksena, mikä näytti olevan everstin
-luettavana. Hänen kasvojensa ilmeet olivat rauhalliset ja kirkkaat
-tämän kurjuuden keskellä. Hänen käyntinsä Dervillen luona näytti
-muuttaneen hänen piirteittensä luonnetta, joissa asianajaja huomasi
-onnellisen ajatuksen jälkeä, erityisen valon, minkä toivo oli niissä
-sytyttänyt.
-
--- Tupakansavu on teille kiusallista? -- sanoi hän ojentaen
-asianajajalle tuolin, minkä oljista tehty istuin oli kehnossa kunnossa.
-
--- Mutta, eversti, teidän on täällä hyvin paha olla.
-
-Asianajajille ominainen epäluulo ja valitettava kokemus, jonka he
-saavat jo aikaisin niistä tärisyttävistä ja oudoista näytelmistä, missä
-he joutuvat olemaan mukana, sai Dervillen päästämään tämän lauseen.
-
--- Kas niin, -- sanoi hän itselleen, -- siinäpä on mies, joka
-varmastikin on käyttänyt minun rahani soturin kolmen kristillisen
-hyveen harjoittamiseen: peliin, viiniin ja naisiin!
-
--- Se on totta, herra Derville, me emme häikäise ketään ylellisyydellä.
-Tämä on yöleirielämää, jota ystävyys pitää aisoissa, mutta (tässä
-kohden soturi loi syvän katseen lakimieheen) minä en ole koskaan
-työntänyt ketään luotani ja minä nukun rauhallisesti.
-
-Asianajaja arveli, että ei ollut hienotuntoista pyytää tilitystä niistä
-summista, jotka hän oli hänelle etukäteen antanut, ja tyytyi sanomaan
-hänelle: -- Miksi ette ole halunnut muuttaa Pariisiin, missä olisitte
-voinut elää yhtä halvalla kuin täälläkin, mutta missä teidän olisi
-ollut mukavampi olla?
-
--- Mutta, -- vastasi eversti, -- nämä kunnon ihmiset, joiden luona
-asun, ovat ottaneet minut vastaan ja ruokkineet minua _ilmaiseksi_
-kokonaisen vuoden. Miten olisin voinut jättää heidät hetkellä, jolloin
-minulla oli hieman rahaa? Sitten näiden kolmen pienen pojan isä on
-vanha _egyptiläinen_...
-
--- Miten niin, egyptiläinen?
-
--- Me nimitämme egyptiläisiksi sotilaita, jotka ovat palanneet Egyptin
-retkeltä, johon minäkin olen ottanut osaa. Kaikki ne, jotka ovat
-palanneet, eivät ole ainoastaan hieman veljiä, mutta Vergniaud palveli
-silloin minun rykmentissäni, me olemme tasanneet keskenämme veden
-erämaassa. Sitäpaitsi en ole vielä saanut näitä vekaroita oppimaan
-hyvin lukemaan.
-
--- Hän olisi voinut kumminkin majoittaa teidät paremmin, niillä
-rahoilla, hän.
-
--- Mitäs vielä! -- sanoi eversti, -- hänen omat lapsensakin nukkuvat
-oljilla kuten minäkin! Hänellä itsellään ja hänen vaimollaan ei ole
-parempaa vuodetta; he ovat hyvin köyhiä, nähkääs. He ovat ryhtyneet
-liikeyritykseen, joka käy yli heidän voimiensa. Mutta jos minä saan
-takaisin omaisuuteni!... No niin, riittää...
-
--- Eversti, minun pitäisi saada huomenna tai ylihuomenna
-heilsbergiläiset paperinne. Teidän henkenne pelastaja elää vielä!
-
--- Kirottu raha! Sanokaas sitten, että minulla ei sitä ole! -- huudahti
-eversti heittäen piippunsa maahan.
-
-Hyvin savustettu piippu on tupakoitsijoille kallisarvoinen, mutta liike
-oli niin luonnollinen, että kaikki tupakoitsijat, vieläpä itse
-myymisveronkantovirastokin, olisi antanut hänelle anteeksi tämän
-tupakanloukkausrikoksen. Kenties enkelit ovat keränneet kaikki
-sirpaleet.
-
--- Eversti, teidän asianne on äärimmäisen monimutkainen, -- sanoi
-hänelle Derville lähtien ulos huoneesta mennäkseen raittiiseen ilmaan,
-kävelemään pitkin taloa.
-
--- Minusta se näytti hyvin yksinkertaiselta, -- sanoi vanha sotilas. --
-Minua on luultu kuolleeksi, mutta minäpäs olenkin tässä! Toimittakaa
-minulle takaisin vaimoni ja omaisuuteni! Antakaa minulle kenraalin
-arvo, johon minulla on oikeus, sillä minut nimitettiin keisarillisen
-kaartin everstiksi Eylaun taistelun aattona.
-
--- Asiat eivät luista sillä lailla asiakirjamaailmassa, -- vastasi
-Derville, -- kuunnelkaahan minua. Te olette eversti Chabert, minä suon
-sen mielelläni, mutta se on laillisesti todistettava niille, joiden
-etujen mukaista on kieltää teidän olemassaolonne. Näin ollen teidän
-asiapapereistanne tullaan kiistelemään. Tämä kiista antaa aihetta
-kymmeneen, kahteentoista valmistavaan tutkimukseen. Kaikki kysymykset
-menevät vastaväitteineen ylioikeuteen asti ja aiheuttavat monia, suuria
-kuluja kysyviä oikeudenkäyntejä, jotka tulevat venymään hyvin pitkälle,
-vaikkapa minä toimisin asiassa miten tarmokkaasti tahansa. Teidän
-vastustajanne vaativat tutkimuksen toimittamista, josta me emme voi
-kieltäytyä ja joka aiheuttaa kenties sen, että on lähetettävä Preussiin
-erityinen tutkijakunta. Mutta olettakaamme, että kaikki käy parhaiten,
-olettakaamme, että oikeus tunnustaa teidät heti kohta eversti
-Chabertiksi. Tiedämmekö me, miten tulee ratkeamaan kysymys, joka syntyy
-kreivitär Ferraudin kaksinnaimisesta, johon hän on joutunut aivan
-tietämättään?
-
--- Teidän asiassanne, -- jatkoi Derville, -- lakikirja ei tiedä, missä
-on oikeus, eikä siinä voida tuomita muiden kuin omantunnon lakien
-mukaan, kuten valamiesoikeuksissa, kun niissä tulee esiin
-vaikeita kysymyksiä, mitkä aiheutuvat muutamien rikosjuttujen
-yhteiskunnallisista eriskummaisuuksista. Mutta teillä ei ollut
-avioliitostanne lapsia, joita kreivi Ferraudilla on kaksi; tuomarit
-voivat julistaa mitättömäksi avioliiton, jonka siteet ovat olleet niin
-heikot, sellaisen liiton hyväksi, missä ne ovat olleet vahvempia,
-semminkin kun tuon liiton solmijat ovat tehneet kaiken hyvässä uskossa.
-Ettekö te olisi erittäin tylyssä siveellisessä tilassa, jos te
-vaatisitte takaisin, teidän ijällänne ja niissä olosuhteissa, joissa te
-nyt olette, vaimoa, joka ei teitä enää rakasta? Teillä tulisi olemaan
-vastassanne vaimonne ja hänen miehensä, kaksi mahtavaa henkilöä, jotka
-voivat vaikuttaa tuomioistuimiin. Jutussa on siis aineksia, jotka
-saattavat sen kestämään kauan. Teillä tulisi olemaan hyvä tilaisuus
-vanhettua mitä raskaimpien surujen painamana.
-
--- Entäs minun omaisuuteni?
-
--- Te luulette sitä olevan paljon?
-
--- Eikö minulla ole sitten kolmenkymmenentuhannen vuotuiset korkotulot?
-
--- Parahin everstini, te olette tehnyt, v. 1799, ennen naimisiin
-menoanne, testamentin, joka määräsi neljänneksen teidän omaisuudestanne
-sairashuoneille.
-
--- Se on totta.
-
--- No niin, kun teidät julistettiin kuolleeksi, niin täytyihän pitää
-perunkirjoitus ja muuttaa omaisuus rahaksi, jotta sairashuoneet
-saisivat neljänneksensä. Teidän vaimonne ei ollut rehellisyydessään
-köyhiä kohtaan kovin turhan tarkka. Pesäluettelo osoitti pesässä olevan
-omaisuutta kuudensadantuhannen frangin arvosta, ja siinä hän
-epäilemättä on tarkasti varonut ilmaisemasta käteisiä varoja ja
-jalokiviä; hän ei ole ilmoittanut kaikkia hopeakaluja ja irtaimisto on
-arvosteltu kahdeksi kolmanneksi osaksi sen varsinaisesta arvosta, joko
-siksi, että tahdottiin hyödyttää häntä, tai siksi, että tahdottiin
-supistaa sitä summaa, joka perintöverona meni valtion rahastoon.
-Arviointiin vaikutti luonnollisesti sekin, että arviomiehet olivat
-vastuunalaisia työstään. Omalta osaltaan teidän leskellänne oli oikeus
-puoleen omaisuutta. Kaikki myytiin huutokaupalla, missä hän huusi
-itselleen kaikki, luonnollisesti hyötyen kaikesta, sairashuoneiden
-saadessa seitsemänkymmentäviisi tuhatta frangia. Sitten, kun
-valtionrahasto peri teidät, niin keisari, siihen nähden että te ette
-ollut testamentissanne puhunut mitään vaimostanne, palautti leskellenne
-erikoisella säädöksellä sen osan omaisuuttanne, joka oli langennut
-valtiolle. Mihin teillä nyt on oikeus? Ainoastaan kolmeen sataan
-tuhanteen frangiin, mistä on vielä vedettävä kulut pois.
-
--- Ja te nimitätte tällaista oikeudeksi? sanoi eversti tyrmistyneenä.
-
--- Mutta, tietysti...
-
--- Kaunista oikeutta!
-
--- Sellaista oikeus on, hyvä eversti! Näette, että se, mitä te olette
-pitänyt helppona, ei sitä ole. Rouva Ferraud voi vielä vaatia senkin
-osan, minkä keisari on hänelle suonut.
-
--- Mutta hän ei ollut leski, tuo säädös ei siis voi merkitä mitään...
-
--- Olen samaa mieltä. Mutta kaikesta voidaan riidellä. Kuulkaahan
-minua. Näissä olosuhteissa, minä luulen, sovittelu olisi sekä teille
-että hänelle paras asian ratkaisu. Sitä tietä te voittaisitte takaisin
-enemmän kuin sen osan, mihin teillä on oikeus.
-
--- Se merkitsee samaa kuin myydä vaimoni!
-
--- Kahdenkymmenenneljän tuhannen frangin vuotuisilla koroilla te
-tulisitte saamaan, siinä asemassa, missä te nyt olette, naisia, jotka
-sopisivat teille paremmin kuin vaimonne ja jotka saattaisivat teidät
-onnellisemmaksi. Minä aion vielä tänään mennä tapaamaan rouva kreivitär
-Ferraudia, tunnustellakseni maaperää. Mutta en ole halunnut ottaa tätä
-askelta ilmoittamatta siitä teille etukäteen.
-
--- Menkäämme hänen luokseen yhdessä...
-
--- Siinä tilassa kuin te nyt olette? -- sanoi asianajaja. -- Ei, ei,
-eversti, ei. Te saattaisitte kokonaan turmella juttunne...
-
--- Voisinko minä sen sitten voittaa?
-
--- Kaikissa tapauksissa, -- vastasi Derville. -- Mutta hyvä eversti
-Chabert, te ette kiinnitä huomiotanne erääseen seikkaan. En ole rikas,
-minun velkani eivät ole kokonaan maksetut. Jos oikeus myöntää teille
-osingon, jonkun summan, mikä etukäteen suoritetaan teille omaisuutenne
-perusteella, niin se tapahtuu vasta sitten, kun olette todistanut
-olevanne kreivi Chabert, kunnialegionan suurupseeri.
-
--- Kas niin, minä olen kunnialegionan suurupseeri, sitä en enää
-ajatellut, -- sanoi hän naivisti.
-
--- No niin, -- virkkoi Derville, -- eikö siihen mentäessä teidän täydy
-ajaa asiaanne, maksaa asianajajia, nostaa juttuja ja lunastaa
-pöytäkirjoja, juoksuttaa vahtimestareita ja itse elää? Valmistavien
-tutkimusten toimittaminen tulee nielemään, arviolta, ainakin
-kaksitoista, viisitoistatuhatta frangia. Minulla ei niitä ole, minulla,
-jonka aivan musertaa ne hirveät korot, jotka minä saan suorittaa sille,
-jonka lainaamilla rahoilla minä ostin asioimistoni. Entäs te! Mistäs te
-voitte ne hankkia?
-
-Suuria kyyneleitä kertyi sotilasparan himmentyneisiin silmiin ja
-vierähti kurttuisille poskipäille. Näiden vastuksien huomaaminen vei
-häneltä rohkeuden. Yhteiskunnallinen ja oikeudellinen maailma puristi
-hänen rintaansa painajaisen tavoin.
-
--- Minä lähden, -- huudahti hän, -- Vendômen patsaan juurelle ja huudan
-siellä: "Olen eversti Chabert, joka tunkeutui Eylaussa venäläisten
-suureen neliöön. Tämä pronssinen patsas tuntee kyllä minut!"
-
--- Ja teidät teljettäisiin epäilemättä Charentoniin. [Hulluinhuone,
-Pariisin samannimisessä esikaupungissa. _Suom_.]
-
-Tämän pelätyn nimen lausuminen hävitti sotilasinnostuksen.
-
--- Eiköhän minulla olisi jotakin menestyksen mahdollisuutta
-sotaministeriössä?
-
--- Virastoissa! -- sanoi Derville. -- Menkää vain sinne, mutta viekää
-mennessänne hyvässä järjestyksessä oleva oikeuden päätös, joka julistaa
-mitättömäksi teidän kuolinasiapaperinne. Virastot toivoisivat voivansa
-lannistaa kaikki keisarikunnan kannattajat.
-
-Eversti jäi hetkiseksi ällistyneeksi, liikkumattomaksi katsoen
-tarkasti, näkemättä silti mitään, vajonneena rajattomaan
-toivottomuuteen. Sotaoikeus on suora, vapaa, se ratkaisee
-turkkilaisella tavalla ja tuomitsee melkein aina oikein. Tämä oikeus
-oli ainoa, minkä Chabert tunsi. Huomatessaan vaikeuksien sokkelon,
-johon hänen piti joutua, nähdessään, minkä verran siinä tarvittaisiin
-rahaa, sotilas-parka sai kuolettavan iskun siihen ihmisen erikoiseen
-kykyyn, jota sanotaan tahdoksi. Hänestä näytti mahdottomalta elää
-käräjöiden, hänestä näytti tuhat kertaa yksinkertaisemmalta jäädä
-köyhäksi, kerjäläiseksi, ruveta ratsumieheksi, jos vain joku rykmentti
-huolisi hänestä. Hänen ruumiilliset ja siveelliset kärsimyksensä olivat
-jo turmelleet muutamia hänen kaikkein tärkeimpiä elimiään. Hän
-lähenteli erästä niistä taudeista, joille lääkärit eivät tiedä mitään
-nimeä, hän lähenteli sairautta, joka jollain lailla on liikkuva, kuten
-potee hermosto, mikä koko ihmiskoneistossa on se osa, joka useimmin
-joutuu hyökkäyksen alaiseksi, hän lähenteli tautia, jota voisimme
-nimittää onnettomien sappitaudiksi. Niin vakava kuin tämä näkymätön,
-mutta silti todellinen tauti olikin, sen olisi voinut parantaa
-onnellinen asian päättyminen. Tämän voimakkaan rakenteen
-horjuttamiseksi riitti jokin uusi este, jokin aavistamaton tapaus, joka
-särki heikontuneet pontimet ja aiheutti ne epäilykset, käsittämättömät
-ja vajanaiset toimet, jotka fysioloogit huomaavat murheiden murtamissa
-ihmisissä.
-
-Havaitessaan asiakkaassaan syvän mielenmasennuksen merkit Derville
-sanoi hänelle: -- Rohkaistukaa, tämän asian ratkaisu saattaa olla
-teille vain edullinen. Koettakaa ainoastaan, jos voitte, luottaa minuun
-täydellisesti ja hyväksykää sokeasti se ratkaisu, jota minä pidän
-teille parhaimpana.
-
--- Tehkää miten tahdotte, -- sanoi Chabert.
-
--- Kyllä, mutta te antaudutte minun valtaani kuin mies, joka käy
-kuolemaa kohden?
-
--- Enkö minä sitten jää vaille yhteiskunnallista asemaa, nimeä? Onko se
-siedettävää?
-
--- Minä en käsitä asioita sillä lailla, -- sanoi asianajaja. -- Me
-koetamme saada aikaan sovinnolla tuomion, joka tekee tyhjäksi teidän
-naima- ja kuolintodistuksenne, jotta te pääsisitte entisiin
-oikeuksiinne. Vieläpä teidät, kreivi Ferraudin vaikutusvallan avulla,
-merkitään armeijan luetteloon kenraaliksi, ja te saatte epäilemättä
-eläkkeen.
-
--- Toimikaa vain sillä lailla, -- vastasi Chabert, -- luotan teihin
-täydellisesti.
-
--- Lähetän teille asianajovaltakirjan allekirjoitettavaksenne, -- sanoi
-Derville. -- Hyvästi ja pysykää rohkealla mielellä. Jos tarvitsette
-rahaa, niin kääntykää minun puoleeni.
-
-Chabert puristi kiihkeästi Dervillen kättä ja jäi seisomaan selin
-seinää vasten nojautuen, jaksamatta saattaa häntä muulla lailla kuin
-katseellaan. Kuten kaikki ihmiset, jotka vain vähän käsittävät
-lainopillisia asioita, hän pelkäsi tätä odottamatonta taistelua.
-
-Tämän neuvottelun aikana oli eräs kadulle asettunut mies, saadakseen
-selville Dervillen poislähdön, useita kertoja kurkistanut ajoportin
-toisen pylvään takaa ja lähestyi nyt häntä. Se oli vanha mies, puettuna
-sinisiin liiveihin, valkeaan, poimutettuun mekkoon, sellaiseen kuin
-oluenpanijatkin. Päässä hänellä oli hylkeennahkainen lakki. Hänen
-kasvonsa olivat ruskeat, vaivaantuneet ja ryppyiset, mutta poskipäät
-punottivat raskaasta työstä ja raittiista ilmasta.
-
--- Suokaa anteeksi, herra, -- sanoi hän Dervillelle, pysäyttäen hänet
-tarttumalla hänen käsivarteensa, -- kun rohkenen puhutella teitä, mutta
-arvelen, nähdessäni teidät, että olette meidän kenraalimme ystävä.
-
--- No niin, -- sanoi Derville -- missä suhteessa te sitten olette
-häneen? Ja kuka te olette? -- kysyi epäluuloinen asianajaja.
-
--- Minä olen Louis Vergniaud, -- vastasi mies. -- Ja minulla olisi pari
-sanaa sanottavana teille.
-
--- Tekö olette pannut eversti Chabertin asumaan sellaiseen huoneeseen?
-
--- Anteeksi, suokaa anteeksi, hänellä on talon paras kamari. Olisin
-antanut hänelle omani, jos minulla olisi niitä ollut enemmän kuin yksi,
-ja olisin itse nukkunut tallissa. Mies joka on kärsinyt niin paljon
-kuin hän, joka opettaa tenavia lukemaan ja on kenraali, egyptiläinen ja
-ensimäinen luutnantti, jonka alaisena minä olen palvellut... kuinkas
-muuten! -- Kaikista meistä hän asuu parhaiten. Olen jakanut hänen
-kanssaan kaiken, mitä minulla on. Onnettomuudeksi minulla ei ole ollut
-paljoa, vain leipää, maitoa, munia. Mutta sota kuin sota! Kaikki lähtee
-hyvästä sydämestä. Mutta hän on suututtanut meidät.
-
--- Hänkö?
-
--- Niin, herra, suututtanut, puhuakseni suoraan. Olen ryhtynyt
-liikeyritykseen, mikä käy yli voimieni, sen hän kyllä näki. Se suututti
-häntä, ja hän suki hevosta. Sanoin hänelle: "Mutta herra kenraali?" --
-"Pyh!" sanoi hän, "minä en tahdo olla tyhjäntoimittaja. Olen oppinut
-sukimaan hevosta jo vuosia sitten." -- Saadakseni rahaa navettani
-hinnan maksamiseksi olin tunnustanut vekselin eräälle Grados-nimiselle
-henkilölle. Tunnetteko häntä, herra?
-
--- Mutta, hyvä mies, minulla ei ole aikaa kuunnella teidän juttujanne.
-Sanokaa ainoastaan, millä lailla eversti on teitä loukannut?
-
--- Hän on meitä loukannut yhtä varmasti kuin minä olen Louis Vergniaud,
-ja vaimoni on itkenyt sen johdosta. Hän oli saanut kuulla naapureilta,
-että meillä ei ollut penniäkään vekselimme lunastamiseksi. Tuo vanha
-sotakarhu on, mitään sanomatta, koonnut kaiken, mitä te olette hänelle
-antanut, hankkinut vekselin käsiinsä ja maksanut sen. Se oli oikea
-kepponen! Ja minä kun vaimoineni tiesin, että hänellä ei ollut
-tupakkaa, tuolla vanhalla raukalla, ja että hän siitä kärsi! Oh! nyt
-hänellä on joka aamu sikaarinsa! Minä möisin vaikka itseni ennenkuin...
-Ei, hän on loukannut meitä. No niin, haluaisin ehdottaa että te
-lainaisitte minulle, ottaen huomioon, että hän on sanonut teitä kunnon
-mieheksi, satakunnan écu'tâ, että voisimme teettää hänelle vaatteita ja
-kalustaa hänen huoneensa. Hän on luullut vapauttavansa meidät velasta,
-eikö totta? Mutta te huomaatte, että päinvastoin, tuo vanhus on
-saattanut meidät velkaantumaan... ja loukannut meitä! Hänen ei olisi
-pitänyt tehdä meille sitä kepposta. Hän on meitä loukannut, meitä
-ystäviään! Kunnian miehen sanan kautta ja niin totta kuin nimeni on
-Louis Vergniaud, menisin mieluummin palvelukseen kuin jättäisin
-maksamatta teille tuon rahan...
-
-Derville tarkasti meijeristiä, astui muutaman askeleen taaksepäin
-nähdäkseen uudelleen talon, pihamaan, lantakasat, kaniinit, lapset.
-
-"Totisesti minä uskon, että hyveelle on luonteenomaista olla olematta
-rikas", -- hän sanoi itselleen.
-
--- No niin, sinä saat sata écu'tâ ja enemmänkin! Mutta minä en niitä
-voi antaa, vaan eversti, joka kohta on kyllin rikas auttaakseen sinua.
-Enkä minä tahdo riistää häneltä tätä iloa.
-
--- Tapahtuuko se piankin?
-
--- Tapahtuu kyllä.
-
--- Hyvä Jumala, kuinka vaimoni tuleekaan tyytyväiseksi!
-
-Ja meijeristin parkkiintuneet kasvot näyttivät loistavan ilosta.
-
-"Nyt", ajatteli Derville astuessaan ajoneuvoihinsa, "menkäämme
-tapaamaan vastustajaamme. Älkäämme näyttäkö hänelle korttejamme, vaan
-koettakaamme saada selville, millaiset lehdet hänellä on, voittaaksemme
-pelin yhdellä ainoalla iskulla. Häntä täytyisi pelotella? Hän on
-nainen. Mitä pelkäävät naiset eniten? Mutta naiset eivät pelkää muuta
-kuin..."
-
-Hän alkoi tutkia kreivittären asemaa ja vaipui sellaisiin mietteisiin,
-joihin suuret valtiomiehet antautuvat laatiessaan suunnitelmiaan,
-koettaessaan arvata vihollismaiden ministeristöjen salaisuuksia.
-Eivätkö sitten asianajajat ole jonkinlaisia valtiomiehiä, joiden
-tehtävänä on yksityisten asiain hoitaminen? Silmäys kreivi Ferraudin ja
-hänen vaimonsa asemaan on tässä välttämätön, jotta voisimme ymmärtää
-asianajajan taitavuuden.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Herra kreivi Ferraud oli Pariisin parlamentin erään entisen neuvoksen
-poika, jonka isä hirmuhallituksen aikana oli paennut maasta ja joka,
-jos olikin pelastanut henkensä, oli menettänyt omaisuutensa. Hän palasi
-Ranskaan konsulivallan aikana ja pysyi aina uskollisena Ludvig XVIII:n
-asialle, jonka seurapiirissä hänen isänsä oli oleskellut ennen
-vallankumousta. Hän kuului siis Saint-Germainin esikaupungin
-puolueeseen, joka ylevästi oli kestänyt kaikki Napoleonin houkutukset.
-Nuoren kreivin, jota silloin sanottiin vain yksinkertaisesti herra
-Ferraudiksi, tunnettu kyky saattoi hänet keisarin lähentelemisen
-esineeksi, keisarin, joka usein oli yhtä iloinen ylimystöstä kuin
-taisteluissakin saamistaan voitoista. Kreiville luvattiin antaa
-takaisin hänen entinen arvonimensä, hänen myymättä jääneet tiluksensa,
-viitattiin ministerin, senaattorin paikkoihin tulevaisuudessa.
-
-Keisari epäonnistui.
-
-Herra Ferraud oli, kreivi Chabertin kuollessa, nuori,
-kaksikymmentäkuusivuotias, ilman omaisuutta, miellyttävän näköinen. Hän
-oli saavuttanut suosiota, Saint-Germainin esikaupunki oli ylpeä
-hänestä. Mutta rouva kreivitär Chabert oli osannut saada niin suuren
-osan miehensä jättämästä omaisuudesta, että kahdeksantoistakuukautisen
-leskenäolonsa jälkeen hänellä oli noin neljänkymmenen tuhannen
-vuotuiset korot. Hänen naimisiinmenoaan nuoren kreivin kanssa ei
-Saint-Germainin esikaupungissa pidetty minään uutisena. Tyytyväisenä
-tähän liittoon, mikä oli sopusoinnussa hänen sulautustuumansa kanssa,
-palautti keisari rouva Chabertilie sen rahasumman, mikä hänen miehensä
-jälkisäädöksen mukaan oli joutunut valtiolle.
-
-Mutta keisarin toiveet pettivät nytkin. Rouva Ferraud ei ollut
-rakastunut ainoastaan rakastajaansa, vaan häntä viehätti ajatus päästä
-ylpeään seuraan, joka, vaikka olikin nöyryytetyssä asemassa, hallitsi
-keisarillista hovia. Tämä avioliitto tyydytti hänen turhamaisuutensa
-yhtähyvin kuin hänen intohimonsakin. Hän oli muuttumaisillaan hyvin
-hienoksi naiseksi. Kun Saint-Germainin esikaupunki huomasi, että nuoren
-kreivin avioliitto ei merkinnyt siirtymistä vihollisleiriin, niin hieno
-seurapiiri avasi ovensa hänen vaimolleenkin.
-
-Sitten tuli hallitusvaihdos. Kreivi Ferraudin poliittinen nousu ei
-ollut nopea. Hän käsitti sen ahdinkotilan, missä Ludvig XVIII oli, hän
-kuului niihin asiantuntijoihin, jotka odottivat, että vallankumouksen
-kuilu olisi sulkeutunut, sillä tällä kuninkaallisella lauseella, vaikka
-sitä vapaamieliset pilkkasivatkin, oli poliittinen merkityksensä. Siitä
-huolimatta säädös, johon viitattiin siinä pitkässä asianajajan
-lausunnossa, jolla tämä kertomus alkoi, oli palauttanut hänelle kaksi
-metsikköä ja yhden maatilan, joiden arvo oli huomattavasti kohonnut
-takavarikon aikana. Tällä hetkellä, vaikkakin kreivi Ferraud oli
-valtion asiamies, ylitirehtööri, hän piti asemaansa ainoastaan
-poliittisen uransa alkupisteenä.
-
-Kokonaan niiden huolien valtaamana, jotka aiheutuvat kalvavasta
-kunnianhimosta, hän oli kiinnittänyt itseensä, ottanut sihteerikseen,
-entisen rappiollejoutuneen asianajajan, Delbecqin, joka oli ylen
-taitava mies ja tunsi kaikki juristien juonet ja metkut. Tälle uskoi
-nyt kreivi kaikkien yksityisasiainsa hoidon. Kokeneena asianajajana oli
-Delbecq niin hyvin ymmärtänyt asemansa kreivin palveluksessa, että oli,
-järkisyistä, pysynyt rehellisenä. Isäntänsä avulla hän toivoi saavansa
-jonkun paikan ja hoiti sentähden hänen omaisuuttaan kaikella huolella.
-Hänen käytöksensä kumosi hänen entisen elämänsä, niin että häntä
-pidettiin panettelun uhriksi joutuneena.
-
-Kreivitär, joka oli ymmärtänyt hänen toimintansa vaikuttimet, piti
-häntä taitavasti silmällä, käyttäen kaikkea sitä vaistoa ja viekkautta,
-mikä on suuremmassa tai pienemmässä määrässä luontaista kaikille
-naisille, ja josta hän oli jo niin paljon hyötynyt lisätessään
-yksityisomaisuuttaan. Hän oli osannut saada herra Delbecqin
-vakautuneeksi siitä, että hän, kreivitär, hallitsi herra Ferraudia, ja
-oli luvannut toimittaa hänet, Delbecqin, raastuvanoikeuden
-puheenjohtajaksi erääseen Ranskan tärkeimmistä kaupungeista, jos hän
-vain pyhitti itsensä kokonaan palvelemaan hänen etujaan.
-
-Lupaus sellaisen paikan saannista, joka oli riippumaton ministeristöjen
-vaihdoksista ja joka tekisi mahdolliseksi naida edullisesti sekä
-saavuttaa myöhemmin korkean aseman poliittisella uralla, tulemalla
-valituksi kansanedustajaksi, teki Delbecqistä kreivittären halvan
-orjan. Hän ei ollut antanut kreivittären koskaan menettää
-yhtäkään niistä edullisista tilaisuuksista, joita pörssihintain
-vaihtelut ja maan arvon kohoamiset tarjosivat Pariisin taitaville
-henkilöille restauratsionin kolmena ensi vuotena. Hän oli kohottanut
-suojelijattarensa omaisuuden kolminkertaiseksi, sitäkin helpommin, kun
-kaikki keinot olivat näyttäneet kreivittärestä hyviltä, jos ne vain
-nopeasti paisuttivat hänen omaisuuttaan. Hän käytti kreivin eri
-viroista saamat palkat talousmenoihin, voidakseen liittää tulonsa
-pääomaan, ja Delbecq antautui tekemään näitä saidanlaskelmia
-koettamattakaan arvostella kreivittären toiminnan vaikuttimia.
-Hänenlaisiaan ihmisiä ei liikuta muu kuin ne salaisuudet, joiden
-paljastaminen on heidän etujensa vuoksi välttämätöntä. Muuten hän keksi
-niin luonnollisesti syyn tähän kullanhimoon, mikä on vallannut
-suurimman osan pariisilaisia, ja niin suuri omaisuus tarvittiinkin
-tukemaan kreivi Ferraudin pyyteitä, että tilanhoitaja luuli välistä
-näkevänsä kreivittären ahneudessa todistuksen hänen kiintymyksestään
-mieheen, jota hän yhä rakasti. Kreivitär oli kätkenyt käyttäytymisenä
-salaisuudet sydämensä sisimpään sopukkaan. Siellä olivat salaisuudet,
-jotka hänelle merkitsivät elämää ja kuolemaa, siellä oli tämän
-kertomuksen käännekohta.
-
-Alkupuolella vuotta 1818 restauratsioni lepäsi todennäköisesti
-vahvalla pohjalla; sen hallitusperiaatteiden piti viisaitten arvostelun
-mukaan tuottaa uusi kukoistuskausi. Parisilainen seurapiiri muutti
-muotoaan. Rouva kreivitär Ferraud huomasi solmineensa sattumalta
-rakkausavioliiton, mikä samalla tarjosi rikkautta ja tyydytti
-kunnianhimon vaatimukset. Ollen vielä nuori ja kaunis rouva Ferraud
-näytteli muotejaseuraavan naisen osaa ja eli hovin ilmapiirissä.
-Rikkaana omasta puolestaan ja miehensä puolesta, miehensä, joka oli
-kuninkaan ystävä ja kuningasmielisen puolueen kaikkein pystyvimpinä
-pidettyjä miehiä ja joka näytti kuin ministerinpaikalle määrätyltä,
-kreivitär kuului aristokratiaan, jonka loistosta hän tuli osalliseksi.
-Keskellä tätä riemukulkua hän sairastui moraaliseen syöpään.
-
-On olemassa tunteita, jotka naiset huomaavat, huolimatta siitä
-huolellisuudesta, millä miehet koettavat niitä kätkeä. Heti kuninkaan
-palattua kreivi Ferraud oli tuntenut jonkinlaista katumusta
-avioliittonsa johdosta. Eversti Chabertin leski ei ollut tuottanut
-hänelle yhtään liittolaista, hän, kreivi Ferraud, oli yksin, ilman
-tukea, minkä avulla olisi vaeltanut uralla, joka oli täynnä kareja ja
-vihollisia. Kenties hän oli vielä sitten, voituaan tyynemmin arvostella
-vaimoaan, huomannut hänen kasvatuksessaan vikoja, jotka tekivät hänet
-sopimattomaksi avustamaan miehensä suunnitelmia.
-
-Eräät sanat, jotka kreivi lausui Talleyrandin avioliiton johdosta,
-ilmaisivat asian kreivittärelle, joka huomasi, että jos hänen miehensä
-olisi vielä naimaton, niin hänestä ei koskaan tulisi kreivitär
-Ferraudia. Antaisiko kukaan nainen anteeksi tällaista katumusta? Eikö
-siihen sisälly kaiken herjauksen, kaiken rikoksen ja kaikenhylkäyksen
-siemen? Mutta millainen haava sen olikaan täytynyt jättää kreivittären
-sydämeen, jos oletetaan hänen peljänneen ensimäisen miehensä
-takaisintuloa! Hän tiesi hänen elävän, hän oli työntänyt hänet luotaan.
-Kun hän sitten ei ollut kuullut toisesta enää puhuttavan, oli hänen
-mielensä tehnyt uskoa hänen kaatuneen Waterloon taistelussa,
-keisarillisten kotkien kera, Boutinin seurassa. Hän ymmärsi kiinnittää
-kreivin itseensä kaikkein vahvimmilla siteillä, kullan kahleilla, ja
-tahtoi tulla niin rikkaaksi, että hänen omaisuutensa olisi tehnyt hänen
-toisen avioliittonsa purkamattomaksi, jos kreivi Chabert sattumalta
-ilmaantuisi uudelleen. Ja hän oli ilmaantunut, eikä hän voinut selittää
-sitä itselleen, miksi hänen pelkäämänsä taistelu ei ollut jo alkanut.
-Kärsimykset ja tauti olivat kenties vapauttaneet hänet tuosta miehestä.
-Kenties oli hän puoleksi hullu, Charenton saattoi vielä järjestää
-asian. Kreivitär ei ollut tahtonut ilmaista salaisuuttaan ei
-Delbecqille eikä poliisille, pelosta, että joutuisi heidän valtaansa
-tai että jouduttaisi ratkaisevan hetken saapumista. Pariisissa on
-paljon naisia, jotka kreivitär Ferraudin tavoin elävät jonkun
-tuntemattoman moraalisen hirviön kanssa, tai kulkevat kuilun partaalla.
-He paaduttavat itsensä siinä suhteessa ja voivat vielä nauraa ja
-huvitella.
-
-"Kreivitär Ferraudin asemassa on jotakin hyvin erikoista", ajatteli
-Derville itsekseen havahtuessaan pitkästä mietiskelystä hänen
-ajoneuvojensa pysähtyessä Ferraudin talon portin eteen, Varennesin
-kadulla. "Miksei hän, niin rikas ja kuninkaan rakastama, ole vielä
-Ranskan pääri? On totta, että kuninkaan poliitikan mukaista on kenties
-pitää pääriyttä korkeassa arvossa, jakelematta päärin arvoa oikealle ja
-vasemmalle, kuten minulle on sanonut rouva Grandlieu. Sitäpaitsi
-parlamentin asiamiehen poika ei ole mikään Crillon eikä Rohan. Kreivi
-Ferraud ei voi päästä ylähuoneeseen muulla lailla kuin salaa. Mutta jos
-hänen avioliittonsa tehtäisiin tyhjäksi, niin eiköhän hän voisi saada,
-kuninkaan suureksi tyydytykseksi, siirretyksi itselleen päärin arvoa
-joltakin vanhalta senaattorilta, jolla on ainoastaan tyttäriä. Siinä on
-ainakin yksi veruke, jonka voi etukäteen esittää kreivittären
-peloittamiseksi", sanoi hän itselleen nousten portaita.
-
-Derville oli tietämättään pistänyt sormensa salaiseen haavaan,
-työntänyt kätensä syöpään, mikä kalvoi rouva Ferraudia. Kreivitär
-otti hänet vastaan sievässä salissa, missä syötiin talvisin ja
-missä hän parastaikaa oli aamiaisella, leikkien apinan kanssa,
-joka oli kiinnitetty vitjoilla eräänlaiseen sauvoilla varustettuun
-pylvääseen. Rouva Ferraud oli kääriytynyt hienoon aamunuttuun. Hänen
-huolimattomasti sidotut hiussuortuvansa tulivat esiin myssyn alta, mikä
-sai hänet näyttämään vallattomalta. Hän oli virkeä ja nauravalla
-tuulella. Hopeakalusto, kullatut astiat, helmiäiset välkkyivät
-pöydällä, ja hänen ympärillään oli harvinaisia kasveja, istutettuina
-suuriin porsliiniastioihin. Nähdessään eversti Chabertin vaimon
-kaikkine tavaroineen, ylellisyyden keskellä, korkeimpiin seurapiireihin
-kuuluvana, sillä aikaa kun tuo onneton eli köyhän karjanhoitajan
-nautojen keskellä, asianajaja ajatteli itsekseen: "Tästä saa sen
-moraaliopetuksen, että kaunis nainen ei koskaan tunnusta miehekseen,
-eipä edes rakastajakseen sellaista, joka on puettuna kuskinkauhtanaan,
-tappuraperuukkiin ja risaisiin saappaisiin."
-
-Pahanilkinen ja pureva hymyily ilmaisi puolittain filosofiset,
-puolittain pilkalliset ajatukset sellaisen miehen päässä, joka asemansa
-puolesta niin hyvin saattoi tuntea asiain oikean laidan huolimatta
-niistä valeista, joihin suurin osa parisilaisperheistä verhoavat
-elämänsä.
-
--- Hyvää huomenta, herra Derville, -- sanoi kreivitär, juottaen kahvia
-apinalle.
-
--- Hyvä rouva, -- sanoi Derville hieman äreästi, sillä häntä lonkkasi
-se kevyt äänensävy, millä kreivitär oli sanonut nuo sanansa: "Hyvää
-huomenta, herra Derville", -- niin, rouva, olen tullut puhumaan
-kanssanne hyvin vakavasta asiasta.
-
--- Olen kovin toivoton, herra kreivi on poissa kotoa...
-
--- Sitä parempi minusta, rouva. Olisi kovin toivotonta, jos hän olisi
-läsnä meidän neuvottelussamme. Delbecqiltä olen muuten saanut kuulla,
-että hoidatte kernaasti itse asianne, vaivaamatta niillä kreiviä.
-
--- No niin, sitten kutsutan tänne Delbecqin.
-
--- Taitavuudestaan huolimatta hän ei teitä hyödyttäisi, -- vastasi
-Derville. -- Kuulkaahan, hyvä rouva, yksi ainoa sana saa teidät
-vakavaksi. Kreivi Chabert elää.
-
--- Tahdotteko saattaa minut vakavaksi kertomalla sellaisia hullutuksia?
--- sanoi hän purskahtaen helähtävään nauruun.
-
-Mutta kreivittären masensi äkkiä läpitunkeva katse, jolla Derville
-tarkasti häntä ja näytti lukevan hänen salaisimmatkin ajatuksensa.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi Derville kylmän ja pistävän vakavasti, -- te
-ette tunne niiden vaarojen suuruutta, jotka teitä uhkaavat. Minun ei
-tarvitse puhua teille mitään asiakirjain laillisesta pätevyydestä eikä
-niiden todistusten luotettavaisuudesta, jotka näyttävät toteen sen,
-että eversti Chabert elää. En ole niitä miehiä, jotka ryhtyvät huonoon
-asiaan, kuten tiedätte. Jos te vastustatte meitä, kun näytämme
-oikeudessa, että tuo kuolintodistus oli väärä, niin te menetätte
-ensiksi sen jutun ja sitten häviätte kaikissa muissa kysymyksissä.
-
--- Mistä te oikeastaan aiotte puhua minulle?
-
--- En everstistä enkä teistä itsestänne. Minun ei liioin tarvitse
-viitata kirjelmiin, joita taitavat asianajajat voisivat tehdä, kun
-heillä on käsissään kaikki tämän eriskummaisen tapahtuman tosiasiat, --
-eikä liioin siihen hyötyyn, mikä heillä voi olla niistä kirjeistä,
-jotka te saitte ensimäiseltä mieheltänne ennenkuin menitte naimisiin
-toisen kanssa.
-
--- Se on valetta! -- huusi kreivitär kaikella muotinuken kiihkolla. --
-En ole koskaan saanut kirjettä Chabertilta. Ja jos joku sanoo olevansa
-eversti, niin hän ei voi olla mikään muu kuin juonittelija, joku
-vapautettu vanki, kenties joku Cogniard. Jo pelkkä ajatuskin siitä saa
-minut värisemään. Voisiko eversti nousta ylös kuolleista? Bonaparte on
-ajutanttinsa välityksellä ilmoittanut minulle hänen kuolemansa, ja
-vielä tänä päivänä nostan kolmen tuhannen frangin eläkkeen, jonka
-parlamentti on myöntänyt hänen leskelleen. Olen ollut tuhat kertaa
-oikeassa työntäessäni luotani kaikki Chabertit, jotka ovat
-ilmaantuneet, ja karkoitan vastaisuudessakin heidät kaikki.
-
--- Onneksi me olemme kahdenkesken, rouva. Me voimme valehdella miten
-paljon tahansa, -- sanoi Derville kylmästi, kiihdyttäen mielellään
-vihaa, joka kuohutti kreivitärtä, voidakseen houkutella häneltä jonkun
-varomattoman sanan, tavalla, mikä on ominaista asianajajille, jotka
-ovat tottuneet pysymään tyyninä silloin kun heidän vastustajansa tai
-asiakkaansa kiihtyvät.
-
-"No niin, siis, täytyy keksiä jokin keino, jolla voin osoittaa
-kreivittärelle hänen heikkoutensa", mietti Derville itsekseen. -- Hyvä
-rouva, se että te olette saanut hänen ensimäisen kirjeensä, käy ilmi
-siitä, että siinä oli arvopapereita...
-
--- Oh! Mitä arvopapereihin tulee, niin niitä ei siinä ollut.
-
--- Olette siis saanut hänen ensimäisen kirjeensä, -- huomautti Derville
-hymyillen. -- Olette jo joutunut ensimäiseen asianajajan virittämään
-ansaan, ja te luulette voivanne taistella oikeutta vastaan...
-
-Kreivitär punastui, kalpeni ja kätki kasvonsa käsiinsä. Sitten hän
-voitti häpeäntunteensa ja puhui kylmäverisesti, kuten hänenlaisensa
-naiset ainakin; -- Koska te olette niinsanotun Chabertin asianajaja,
-niin olkaa niin hyvä ja...
-
--- Hyvä rouva, -- sanoi Derville keskeyttäen hänet, -- tällä hetkellä
-minä olen vielä teidän yhtä hyvin kuin everstinkin asianajaja.
-Luuletteko, että minä haluaisin menettää niin kallisarvoisen asiakkaan
-kuin te olette! Mutta tehän ette kuuntele edes...
-
--- Puhukaa, herra, -- sanoi kreivitär suloisesti.
-
--- Te olette saanut omaisuutenne kreivi Chabertilta ja työnnätte hänet
-luotanne. Teidän omaisuutenne on suunnaton ja te annatte hänen kerjätä.
-Hyvä rouva, asianajajat ovat hyvin kaunopuheisia, kun asiat itsessään
-ovat kaunopuheisia: tässä jutussa ilmenee asianhaaroja, jotka voivat
-nostaa yleisen mielipiteen teitä vastaan.
-
--- Mutta, herra, -- sanoi kreivitär, kärsimättömänä sen tavan johdosta,
-jolla Derville käänteli ja väänteli häntä halstarilla, -- jos
-oletammekin, että teidän Chabertinne elää, niin oikeus tulee pitämään
-voimassa minun toisen avioliittoni lasten tähden, ja pääsen eroon koko
-asiasta toimittamalla herra Chabertille takaisin hänen kaksisataa
-kaksikymmentäviisi tuhatta frangiaan.
-
--- Emme tiedä, hyvä rouva, mille kannalle oikeus tulee tässä
-asettumaan. Jos meillä toisella puolella onkin äiti lapsineen, niin
-toisella puolella on onnettomuuksien murjoma mies, joka teidän
-tähtenne, teidän kieltävän vastauksenne vuoksi on vanhentunut Mistä hän
-saa vaimon? Sitten, voivatko tuomarit loukata lakia? Teidän
-avioliitollanne everstin kanssa on laki puolellaan, aikaisempi oikeus.
-Mutta jos te joudutte huonoon valoon, niin te saattaisitte saada
-itsellenne vastustajan, jota te ette osaa aavistaakaan. Siinä, hyvä
-rouva, onkin vaara, josta haluaisin vapauttaa teidät.
-
--- Uusi vastustaja! -- sanoi kreivitär, -- kuka?
-
--- Kreivi Ferraud, hyvä rouva.
-
--- Kreivi Ferraud on minuun liiaksi kiintynyt, ja lastensa äitiä hän
-kunnioittaa liian paljon...
-
--- Älkää lasketelko sellaisia joutavuuksia, -- sanoi Derville,
-keskeyttäen hänet, -- asianajajille, jotka ovat tottuneet kurkistamaan
-ihmisten sydämiin. Tällä hetkellä herra Ferraudilla ei ole pienintäkään
-halua purkaa teidän avioliittoanne, ja olen varma siitä, että hän
-jumaloi teitä. Mutta jos nyt joku tulisi hänelle sanomaan, että hänen
-avioliittonsa voidaan kenties julistaa mitättömäksi, että hänen
-vaimonsa muuttuu yleisen mielipiteen edessä rikolliseksi...
-
--- Hän puolustaisi minua, herra!
-
--- Ei, rouva.
-
--- Mitä syytä hänellä sitten olisi hyljätä minut?
-
--- Esimerkiksi se syy, että voisi naida jonkun päärin ainoan tyttären,
-päärin, jonka arvo siirrettäisiin hänelle kuninkaan erikoisella
-säädöksellä.
-
-Kreivitär kalpeni.
-
-"Siinä me nyt olemme!" mietti Derville. "Hyvä, olen saanut hänet
-kynsiini, eversti-raukan asia on voitettu."
-
--- Muuten, rouva, -- sanoi Derville kuuluvalla äänellä, -- Ferraudilla
-olisi sitäkin vähemmän tunnonvaivoja, kun sellainen mies kuin Chabert
--- kunnioitettu, kenraali, kreivi, kunnialegionan suurupseeri, ei ole
-mikään huono vaihtoehto. Ja jos tuo mies vaatii häneltä takaisin
-vaimoaan...
-
--- Riittää, riittää jo, herra! -- sanoi kreivitär. -- En ota koskaan
-ketään muuta kuin teidät asianajajakseni. Mitä tehdä?
-
--- Ryhtyä sovitteluhan! -- sanoi Derville.
-
--- Rakastaako hän vielä minua? -- sanoi kreivitär.
-
--- En luule, että asianlaita toisinkaan voisi olla.
-
-Kuullessaan nämä sanat kreivitär kohotti päätään. Toivon kipinä loisti
-hänen silmissään. Hän arveli kenties voivansa käyttää hyväkseen
-ensimäisen miehensä hellyyttä voittaakseen asiansa jonkun naisellisen
-kepposen avulla.
-
--- Odotan määräyksiänne, rouva, saadakseni tietää, pitääkö minun
-lähettää asiakirjat teille, vai tahdotteko tulla minun luokseni
-sopimaan välipuheen perusteluista, -- sanoi Derville kumartaen
-kreivittärelle hyvästiksi.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Eräänä kauniina kesäkuun aamuna, viikko senjälkeen kun Derville oli
-käynyt näillä kaksilla vieraisilla, aviopuolisot, jotka melkein
-yliluonnollinen sattuma oli eroittanut, läksivät kahdesta
-mahdollisimman vastakkaisesta paikasta Pariisista tapaamaan toisiaan
-yhteisen asianajajan toimistossa. Ne etumaksut, jotka eversti oli
-runsaassa määrässä saanut Dervilleltä, sallivat hänen pukeutua säätynsä
-mukaisesti. Vainaja saapui siis hyvin mukavilla ajoneuvoilla. Hänen
-päässään oli hänen kasvonilmeitänsä vastaava peruukki, hän oli puettuna
-siniseen verkaan, paita oli puhdas ja liinainen, ja hänellä oli
-liiviensä yllä kunnialegionan suurupseerin leveä, punainen nauha.
-Päästyään mukaville päiville hän oli saanut takaisin entisen
-sotilaallisen siroutensa. Hän oli pystyssä päin. Hänen vakavat ja
-salaperäiset kasvonsa, joista heijastui hyvyys ja kaikki hänen
-toiveensa, näyttivät nuortuneilta ja paksuvärisemmiltä, jos saan
-käyttää erästä taiteilijain kaikkein kuvailevinta ilmaisusanaa. Hän ei
-muistuttanut vanhassa kuskinkauhtanassa kulkenutta Chabertia enempää
-kuin vanha sou (viisipenninen) muistuttaa äskettäin lyötyä
-neljänkymmenen frangin kultarahaa. Nähdessään hänet olisivat
-ohikulkijat helposti tunteneet hänessä yhden meidän vanhan armeijamme
-kauneimmista jätteistä, yhden niistä urhoollisista miehistä, joissa
-meidän kansallinen kunniamme heijastuu ja jotka sitä edustavat samalla
-lailla kuin jäälohkare, auringon säteen valaisemana, näyttää
-heijastavan kaikkia säteitä. Nämä vanhat sotilaat ovat samalla kertaa
-sekä taulu että kirja.
-
-Kun kreivi hyppäsi alas ajoneuvoista mennäkseen Dervillen toimistoon,
-niin hän teki sen kuin nuoret miehet. Tuskin olivat hänen kääsinsä
-poistuneet, kun kauniit, vaakunalla varustetut vaunut saapuivat. Rouva
-kreivitär Ferraud astui niistä alas yksinkertaisesti puettuna, mutta
-sillä lailla, että hänen vartalonsa nuoruus tuli näkyviin. Hänellä oli
-sievä, punaisella reunustettu päähine, mikä ympäröi hänen kasvonsa
-täydellisesti, kätkien ääriviivat ja saaden hänet näyttämään
-nuoremmalta.
-
-Jos asiakkaat olivatkin nuortuneet, niin asioimisto oli jäänyt
-entiselleen ja tarjosi näyn, minkä kuvaamisella tämä kertomus alkoi.
-Simonnin söi aamiaista, nojaten olkapäällään ikkunaan, joka silloin oli
-auki, ja katseli taivaan sineä sen aukon kautta, minkä muodosti neljän
-mustan rakennuksen ympäröimä pihamaa.
-
--- Ah, -- huudahti pikku apulainen, -- kukas haluaa panna vetoon
-teatteriliput siitä, että eversti on kenraali ja kantaa punaista
-nauhaa?
-
--- Isäntämme on kuuluisa noita, -- sanoi Godeschal.
-
--- Hänelle ei tällä kertaa taidetakaan tehdä kepposia?
-
--- Siitä huolehtii hänen vaimonsa kreivitär Ferraud! -- sanoi Boucard.
-
--- Kas niin, -- sanoi Godeschal, -- kreivitär Ferraudin on siis pakko
-kuulua kahdelle...
-
--- Siinähän on kreivitärkin! -- vastasi Simonnin.
-
-Sillä hetkellä eversti astui sisään ja kysyi Dervilleä.
-
--- Hän on kotosalla, herra kreivi, -- sanoi Simonnin.
-
--- Sinä et siis olekaan kuuro, sinä pikkunen vekkuli? -- sanoi Chabert
-tarttuen katuojanharppojan korvalehteen, väännellen sitä apulaisten
-suureksi tyydytykseksi, jotka räjähtivät nauramaan ja katselivat
-everstiä hartaan tarkkaavasti hänen erikoisen olemuksensa vuoksi.
-
-Eversti Chabert oli Dervillen yksityishuoneessa sillä hetkellä kun
-hänen vaimonsa astui asianajotoimiston ovesta sisälle.
-
--- Minä takaan, Boucard, että isäntämme huoneessa tulee tapahtumaan
-aivan erikoinen näytös! Siinäpäs on nainen, joka voi mennä parittomina
-päivinä kreivi Ferraudin ja parillisina kreivi Chabertin luokse.
-
--- Ja karkausvuosina, -- sanoi Godeschal, -- menee lasku tasan.
-
--- Hiljaa, herrat! He saattavat kuulla... -- sanoi Boucard vakavasti.
--- Minä en ole koskaan nähnyt asioimistoa, missä pilkattaisiin
-asiakkaita, kuten te teette.
-
-Derville oli sulkenut everstin makuuhuoneeseensa, kun kreivitär
-ilmaantui.
-
--- Hyvä rouva -- sanoi Derville, -- kun en tiennyt, oliko teistä
-mieluisaa nähdä kreivi Chabertia, niin olen eroittanut teidät. Jos te
-kuitenkin haluaisitte...
-
--- Hyvä herra, siitä huomaavaisuudesta kiitän teitä.
-
--- Olen valmistanut luonnoksen asiapaperiksi, jonka ehdoista sekä te
-että herra Chabert saatte keskustella, täällä, tällä hetkellä. Käyn
-vuoron perään toisen ja toisen luona, jotta voin esittää molemmille
-kummankin mielipiteet.
-
--- Kuinka se siis kuuluukaan? -- sanoi kreivitär, tehden vaistomaisesti
-kärsimättömän liikkeen.
-
-    'Allekirjoittaneiden kesken:
-
-    Herra Hyacinthe Chabert, kreivi, kenraalimajuri ja kunnialegionan
-    suurupseeri, asuva Pariisissa, Petit-Banquierin kadulla, toiselta
-    puolen, ja rouva Rose Chapotel, edellämainitun kreivi Chabertin
-    vaimo, omaa sukua...'
-
--- Jatkakaa, -- sanoi kreivitär, -- jättäkäämme kaikki valmistelut ja
-tulkaamme itse ehtoihin.
-
--- Hyvä rouva, -- sanoi asianajaja, -- valmisteluissa ilmaistaan
-lyhyesti se suhde, missä te olette toinen toiseenne. Sitten,
-ensimäisessä pykälässä, te tunnustatte, kolmen todistajan läsnäollessa,
--- ne ovat kaksi notaaria ja meijeristi, jonka luona teidän
-aviomiehenne on asunut; heille olen vaitiolon ehdolla ilmoittanut
-teidän asianne ja he pitävät sen ehdottomasti salassa, -- sanon, te
-tunnustatte, että henkilö, joka on mainittu tähän keskinäiseen
-asiakirjaan liittyvissä papereissa, mutta jonka sääty ja asema on
-muutoin todistettuna julkisilla asiakirjoilla, jotka ovat laaditut
-Alexandre Crottatin, teidän notaarinne luona, on kreivi Chabert, teidän
-ensimäinen miehenne. Toisessa pykälässä kreivi Chabert, teidän onnenne
-vuoksi, sitoutuu olemaan käyttämättä oikeuksiaan muissa kuin itse tässä
-asiakirjassa mainituissa tapauksissa. -- Ja ne tapaukset, -- sanoi
-Derville aivan kuin sulkumerkkien välissä, -- eivät ole muuta
-kuin tässä salaisessa sopimuksessa mainittujen määräysten
-täytäntöönpanematta jättäminen. -- Omasta puolestaan, -- jatkoi
-Derville, -- suostuu herra Chabert sovinnossa teidän kanssanne
-hankkimaan oikeuden päätöksen, joka tekee mitättömäksi hänen
-kuolintodistuksensa ja julistaa hänen avioliittonsa puretuksi.
-
--- Se ei sovi minulle ollenkaan, -- sanoi kreivitär hämmästyneenä, --
-en tahdo oikeusjuttua. Te tiedätte syyn siihen.
-
--- Kolmannessa pykälässä, -- sanoi asianajaja, jatkaen esitystään
-häiritsemättömällä levollisuudella, -- te sitoudutte järjestämään
-Hyacinthen, eversti Chabertin nimelle, kahdenkymmenen neljän tuhannen
-frangin elinkoron, valtiopapereissa, mutta itse pääoma siirtyy teille
-hänen kuolemansa jälkeen...
-
--- Mutta se on aivan liian paljon! -- sanoi kreivitär.
-
--- Voitteko siis hankkia itsellenne paremmat ehdot?
-
--- Kenties.
-
--- Mitä te siis tahdotte, hyvä rouva?
-
--- Minä tahdon... minä en tahdo oikeusjuttua, minä tahdon...
-
--- Että hän jäisi kuolleeksi, -- sanoi Derville kiihkeästi, keskeyttäen
-hänet.
-
--- Hyvä herra, jos hän vaatii kaksikymmentä neljä tuhatta frangia
-korkoja, niin menkäämme silloin oikeuteen...
-
--- Niin, menkäämme vain! -- huudahti kumealla äänellä eversti, joka
-avasi oven ja ilmestyi yhtäkkiä vaimonsa eteen, toinen käsi liivin
-päällä ja toinen ojennettuna lattiaa kohden -- asento, jonka muisto
-hänen seikkailuistaan teki hirveän pontevaksi.
-
--- Se on hän! -- sanoi kreivitär itsekseen.
-
--- Vai liian paljon! -- toisti vanha sotilas. -- Olen teille antanut
-melkein miljoonan ja teette kauppaa minun onnettomuudellani. No niin,
-nyt tahdon teidät ja teidän omaisuutenne. Meidän omaisuutemme on
-yhteistä, meidän avioliittoamme ei ole purettu...
-
--- Mutta te ette ole eversti Chabert! -- huudahti kreivitär, koettaen
-näyttää hämmästyneeltä.
-
--- Ah! -- sanoi vanhus hyvin ivallisella äänellä, -- tahdotteko
-todistuksia? Minä löysin teidät Palais-Royaiilta...
-
-Kreivitär kalpeni. Nähdessään hänen kalpenevan, punastaan huolimatta,
-vanha sotilas pysähtyi, liikutettuna siitä elävästä tuskasta, minkä
-tuotti naiselle, jota hän kerran oli hellästi rakastanut. Mutta hän sai
-osakseen niin myrkyllisen katseen, että jatkoi yhtäkkiä: -- Te olitte
-silloin...
-
--- Sallikaa minun, herra Derville, -- sanoi kreivitär asianajajalle, --
-sallikaa minun lähteä. En tullut tänne kuuntelemaan sellaisia
-kauheuksia.
-
-Kreivitär nousi ja läksi. Derville ryntäsi asioimistoonsa. Kreivitär
-oli saanut siivet ja näytti lentäneen pois. Palatessaan työhuoneeseensa
-Derville tapasi everstin raivokohtauksen vallassa, mittailemassa
-lattiata pitkin askelin.
-
--- Siihen aikaan jokainen otti vaimonsa mistä halusi, -- hän sanoi, --
-mutta minä olin valinnut huonosti luottaessani ulkomuotoon. Hänellä ei
-ole sydäntä!
-
--- No niin, eversti, enkös minä sittenkin ollut oikeassa pyytäessäni
-teitä olemaan tulematta. Olen nyt varma siitä, että olette Chabert. Kun
-astuitte sisään, niin kreivitär teki liikkeen, jonka merkitystä ei
-voida selittää muulla kuin yhdellä tavalla. Mutta te olette menettänyt
-juttunne, teidän vaimonne tietää, että teitä ei voi tuntea!
-
--- Minä tapan hänet!
-
--- Hullutusta! Teidät otetaan kiinni ja mestataan kurjalla tavalla.
-Muuten kenties te voitte tehdä harhaiskunkin! Ja se olisi
-anteeksiantamatonta. Miehen ei pidä ampua harhaan, jos hän tahtoo
-tappaa vaimonsa. Antakaa minun korjata teidän tyhmyytenne, suuri
-lapsi! Lähtekää. Pitäkää varanne, hän saattaa virittää teille jonkun
-ansan ja toimittaa teidät Charentoniin. Vien asiapaperimme hänen
-allekirjoitettavikseen, jotta teiltä varmasti säästyy kaikki
-yllätykset.
-
-Eversti-raukka totteli nuorta hyväntekijäänsä ja läksi, soperrellen
-anteeksipyyntöjä. Hän laskeutui alas mustia portaita, synkkien
-ajatusten vallassa, kenties äsken saamansa iskun lannistamana, iskun,
-joka oli hänelle mitä ankarin, ja joka koski syvälle hänen sydämeensä,
-ja kuuli, saavuttuaan viimeiselle askeleelle, hameenhelmojen kahinaa.
-Hänen vaimonsa ilmestyi.
-
--- Tulkaa, eversti, -- sanoi kreivitär, ottaen miestään käsipuolesta
-tavalla, joka oli niin tuttu entisiltä ajoilta.
-
-Kreivittären teko, hänen suloiseksi muuttuneen äänensä sävy riitti
-asettamaan everstin vihan, ja hän antoi viedä itsensä aina vaunujen
-luokse asti.
-
--- No niin, nouskaahan siis! -- sanoi hänelle kreivitär, kun kuski oli
-laskenut alas astinlaudan.
-
-Ja niin löysi eversti itsensä, kuin taikavoiman tuomana, istumasta
-vaimonsa vieressä, vaunuissa.
-
--- Minne minä saan ajaa? -- kysyi kuski.
-
--- Groslayhin, -- vastasi kreivitär.
-
-Hevoset läksivät liikkeelle ja kulkivat koko Pariisin halki.
-
--- Eversti! -- sanoi kreivitär Chabertille äänellä, mikä ilmaisi niitä
-harvoja elämässämme sattuvia mielenliikutuksia, jotka saavat kaiken
-meissä kuohumaan.
-
-Sellaisina hetkinä sydän, solut, hermot, kasvonilmeet, sielu ja ruumis,
-kaikki, vieläpä jok'ikinen huokonenkin vapisee. Elämä näyttää jättäneen
-meidät. Se haihtuu pois ja palaa jälleen, se leviää kuin tartunnassa,
-se siirtyy katseen, äänensävyn, liikkeen välityksellä pakoittaen meidän
-tahtomme toisiin. Kuullessaan tuon sanan, tuon ensimäisen, tuon
-hirveän: "Eversti!" vanha soturi säpsähti. Mutta siihen sisältyi
-samalla kertaa syytös, rukous, anteeksianto, toive, toivottomuus,
-kysymys ja vastaus. Tuo sana käsitti kaikki. Kukaan muu kuin näyttelijä
-ei olisi voinut saada sisältymään yhteen ainoaan sanaan niin paljon
-tunnetta ja kaunopuheisuutta. Totuus ei ole niin täydellinen
-sanontatavoiltaan, se ei ilmaise ulkonaisesti kaikkea, se sallii meidän
-katsoa kaikkea sitä, mitä on sisäpuolella. Everstillä oli tuhansia
-tunnonvaivoja epäilyksiensä, vaatimuksiensa, vihansa vuoksi, ja hän loi
-katseensa maahan, jotta hänen mielenliikutuksensa ei olisi tullut ilmi.
-
--- Eversti, -- toisti kreivitär huomaamattoman vaitiolon jälkeen, --
-tunsin teidät heti!
-
--- Rosine, -- sanoi vanha soturi, -- nuo sanat sisältävät sen ainoan
-balsamin, joka voi saada minut unhoittamaan onnettomuuteni.
-
-Kaksi suurta kyyneltä vierähti aivan kuumina hänen vaimonsa käsille,
-joita hän puristi, ilmaistakseen siten isällistä hellyyttä.
-
--- Eversti, -- jatkoi kreivitär, -- ettekö voinut aavistaa, kuinka
-hirveästi minuun koski se, että minun piti olla vieraaseen ihmiseen
-nähden niin väärässä asemassa kuin tosiaan olin! Jos minun täytyy
-punastua sen johdosta, niin tapahtukoon se yksistään perheen piirissä.
-Eikö tämän pitäisi jäädä kätköön meidän sydämiimme? Te annatte minulle
-toivoakseni anteeksi näennäisen välinpitämättömyyteni Chabertin
-onnettomuuksia kohtaan, henkilön, jonka olemassaoloon en saattanut
-uskoa. Olen saanut teidän kirjeenne, -- sanoi hän kiihkeästi, pannen
-merkille miehensä kasvonpiirteissä ilmenneen vastaväitteen, -- mutta se
-saapui minulle kolmetoista kuukautta Eylaun taistelun jälkeen,
-avattuna, likaisena. Sitäpaitsi sen käsiala oli tuntematon, niin että
-minulla oli syytä luulla, saatuani Napoleonin allekirjoituksen uuteen
-aviosopimukseen, että joku rohkea veijari aikoi pettää minua. Jotten
-millään lailla olisi häirinnyt kreivi Ferraudin rauhaa ja rikkonut
-perhesiteitä, minun täytyi toki ryhtyä varokeinoihin väärää Chabertia
-vastaan. Enkö ollut oikeassa, sanokaapa?
-
--- Kyllä, sinä olet ollut oikeassa. Minä tässä olen ollut hölmö, elukka
-ja nauta, kun en ole paremmin laskenut sellaisen aseman seurauksia.
-Mutta minne me nyt ajamme? -- kysyi Chabert nähdessään La Chapellen
-tulliportin.
-
--- Minun maakartanooni, lähelle Groslayta, Montmorencyn laaksossa.
-Siellä me mietimme yhdessä, mitä meidän pitää tehdä. Minä tunnen
-velvollisuuteni. Jos oikeudellisesti kuulunkin teille, niin en
-kuitenkaan tosiasiallisesti. Toivoisitteko te, että meistä tulisi koko
-Pariisin puheenaihe? Älkäämme tehkö yleisölle tunnetuksi tilannetta,
-jolla minuun nähden on naurettavakin puolensa, vaan koettakaamme
-säilyttää arvomme. Te rakastatte minua vielä, -- lisäsi hän, luoden
-everstiin surullisen ja lempeän katseen, -- mutta eikö minulla ole
-ollut oikeutta solmia uusia siteitä? Tässä erikoisessa asemassa
-salainen ääni kehottaa minua luottamaan teidän hyvyyteenne, minkä niin
-hyvin tunnen.
-
-Olinko siis väärässä ottaessani teidät kohtaloni ainoaksi ja
-ainokaiseksi ratkaisijaksi? Olkaa samalla kertaa tuomarina ja
-asianosaisena jutussa. Jätän itseni teidän luonteenne jalouden haltuun.
-Teillä on hyvyyttä antaaksenne minulle anteeksi viattomuudessa
-tekemieni virheiden seuraukset. Tunnustan siis teille rakastavani herra
-Ferraudia. Olen luullut olevani oikeutettu rakastamaan häntä. En
-punastu teidän edessänne tuon tunnustuksen vuoksi. Jos se teitä
-loukkaa, niin se ei ollenkaan häpäise meitä. En voi salata teiltä
-tosiasioita. Kun sattuma jätti minut leskeksi, niin en ollut äiti.
-
-Saadakseen vaimonsa vaikenemaan eversti antoi hänelle kädellään merkin,
-ja he eivät virkkaneet sanaakaan puolen ranskalaisen penikulman
-matkalla. Chabert luuli näkevänsä nuo kaksi pientä lasta edessään.
-
--- Rosine!
-
--- Mitä, eversti?
-
--- Kuolleet tekevät siis kovin väärin noustessaan ylös?
-
--- Oh, eversti, eipä suinkaan! Älkää luulko minua kiittämättömäksi.
-Tapaatte ainoastaan rakastajattaren ja äidin sieltä minne te olitte
-jättänyt puolison. Jos minun vallassani ei ole enää rakastaa teitä,
-niin tiedän kyllä, mistä olen teille kiitollisuuden velassa, ja voin
-osoittaa teille tyttären kaikkea hellyyttä.
-
--- Rosine, -- jatkoi vanhus lempeällä äänellä, -- minulla ei ole enää
-mitään kaunaa sinua kohtaan. Unhoitamme kaiken, -- lisäsi hän
-sellaisella hymyllä, jonka sulous on aina kauniin sielun heijastusta.
--- En ole toki niin epähieno, että vaatisin naista, joka ei minua enää
-rakasta, olemaan rakastavinaan minua.
-
-Kreivitär loi häneen niin kiitollisen katseen, että Chabert-rukka olisi
-tahtonut palata hautaansa Eylaussa. Muutamat ihmiset ovat niin
-uhrautuvaisia, että heidän hyvityksekseen riittää varma tieto siitä,
-että ovat tehneet rakastamansa ihmisen onnelliseksi.
-
--- Ystäväni, me puhumme kaikesta sitten myöhemmin ja tyyntynein
-sydämin, -- sanoi kreivitär.
-
-Keskustelu kääntyi toiselle tolalle, sillä oli mahdotonta jatkaa
-puhetta yhdestä ja samasta asiasta. Vaikkakin molemmat aviopuolisot
-usein palasivat eriskummaiseen asemaansa, joko viittaillen tai sitten
-vakavasti, niin heidän matkansa oli hauska, sen kestäessä he
-muistelivat menneen yhdyselämänsä ja keisarikunnan aikuisia tapahtumia.
-Kreivitär osasi antaa näille pikku muistoille suloisen viehätyksen ja
-keskustelulle sellaisen surumielisen sävyn, mikä on välttämätöntä sen
-pitämiseksi vakavana. Hän osasi elvyttää rakkauden, herättämättä
-haluja, ja sai ensimäisen puolisonsa näkemään kaiken sen siveellisen
-suuruuden, jonka hän, kreivitär, oli saavuttanut, koettaen totuttaa
-kreiviä ajatukseen rajoittaa onnensa ainoastaan niihin riemuihin, joita
-isälle tuottaa hellästi rakastetun tyttären läsnäolo.
-
-Eversti oli tuntenut keisarikunnan aikuisen kreivittären, nyt hän
-tapasi hänet restauratsionin kreivittärenä.
-
-Viimein molemmat puolisot saapuivat erästä poikkitietä suuren puiston
-portille, mikä sijaitsi pienessä laaksossa, joka erottaa Margencyn
-kukkulat Groslayn sievästä kylästä. Kreivittärellä oli täällä ihana
-talo, missä eversti näki, saapuessaan, kaikki valmiina sekä hänen että
-vaimonsa oleskelua varten. Onnettomuus on eräänlainen taikakalu, jonka
-voima on siinä, että se tukee meidän alkuperäistä olemustamme. Se lisää
-tiettyjen ihmisten epäluuloisuutta ja ilkeämielisyyttä, samaten kuin se
-suurentaa niiden hyvyyttä, joilla on oivallinen sydän. Onnettomuus oli
-tehnyt everstin vielä avuliaammaksi ja paremmaksi kuin hän oli
-ollut ennen, hän saattoi siis ymmärtää naisellisen kärsimyksen
-salaisuuksia, joita suurin osa miehiä ei tunne. Kuitenkaan, huolimatta
-luottavaisuudestaan, hän ei voinut olla sanomatta vaimolleen:
-
--- Teitä ei niin ollen epäilyttänyt tuoda minua tänne?
-
--- Ei, -- vastasi kreivitär, -- kun kerran tapasin eversti Chabertin
-Dervillen asiakkaassa.
-
-Hän osasi sanoa tämän niin totuutta ilmaisevilla eleillä, että
-everstiltä hävisi kaikkein pienimmätkin epäilyt, joita hän oli
-häpeäkseen tuntenut. Kolme päivää kreivitär oli ihastuttava ensimäisen
-aviomiehensä seurassa. Hellällä huolenpidolla ja jatkuvalla lempeydellä
-hän näytti tahtovan hävittää muiston niistä kärsimyksistä, jotka
-eversti oli saanut kokea, annattaa anteeksi ne onnettomuudet, jotka hän
-tunnustuksensa mukaan oli viattomasti aiheuttanut; hän huvittelihe
-näyttelemällä Chabertille, antaen tämän havaita hänessä eräänlaista
-surumielisyyttä, niitä suloja, joiden suhteen hän tiesi hänet heikoksi,
-sillä miehiin vaikuttaa erityisemmin määrätty esiintymislaji ja sydämen
-tai hengen sulous, joita me emme voi vastustaa; hän tahtoi saada
-asemansa entisen miehensä mielestä mielenkiintoiseksi ja hellyttää
-hänet tarpeeksi voidakseen sitten vallata hänen sielunsa ja kohdella
-häntä ehdottomasti oman mielensä mukaisesti.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Päästäkseen tarkoitustensa perille kreivitär oli päättänyt ponnistaa
-kaikkensa; kuitenkaan hän ei vielä tiennyt, mitä hänen piti tehdä
-tuolle miehelle, mutta varmastikin hän tahtoi hänet yhteiskunnallisesti
-perinjuurin tuhota. Kolmannen päivän iltana hän tunsi, ponnistuksistaan
-huolimatta, ettei voinut kätkeä sitä levottomuutta, minkä tämän
-vehkeilyn tulos hänessä herätti. Päästäkseen hetkiseksi rauhaan hän
-sulkeutui huoneeseensa, istuutui kirjoituspöytänsä ääreen, riisui
-rauhallisuutensa naamarin, jota oli pitänyt eversti Chabertin nähden,
-kuten näyttelijätär, joka tuskallisen viidennen näytöksen jälkeen palaa
-väsyneenä pukuhuoneeseensa, vaipuu maahan puolikuolleena, jättäen
-katsomon kera kuvan, jota hän ei enää ollenkaan muistuta. Hän päätti
-aikaisemmin alottamansa kirjeen, minkä hän kirjoitti Delbecqille, jonka
-hän käski mennä, hänen nimessään, Dervillen luokse, pyytämään saada
-tutustua eversti Chabertia koskeviin asiapapereihin, ottamaan niistä
-jäljennökset ja tulemaan heti kohta Groslayhin tapaamaan häntä. Tuskin
-oli hän lopettanut, kun hän kuuli käytävästä everstin askelten äänen;
-tämä vallan levottomana tuli häntä tapaamaan.
-
--- Ah, kunpa olisin jo kuollut! -- huudahti kreivitär. -- Asemani on
-sietämätön...
-
--- No, mikäs teitä nyt vaivaa? -- kysyi vanhus.
-
--- Ei mikään, ei mikään, -- vastasi kreivitär.
-
-Hän nousi, jätti everstin ja laskeutui alas puhuttelemaan
-kamarineitoaan ilman todistajan läsnäoloa, lähetti hänet Pariisiin,
-käskien hänen viedä Delbecqille juuri kirjoittamansa kirjeen ja tuoda
-sen takaisin heti kohta, kun tämä oli sen lukenut. Sitten kreivitär
-istuutui eräälle penkille, missä hän oli hyvin näkyvällä paikalla,
-jotta eversti saattoi tulla häntä tapaamaan heti kun vain tahtoi.
-Eversti, joka jo haeskeli vaimoaan, riensi paikalle ja istuutui hänen
-viereensä.
-
--- Rosine, -- sanoi hän, -- mikä teitä vaivaa?
-
-Kreivitär ei vastannut. Ilta oli niitä suurenmoisia ja tyyniä iltoja,
-joiden salaiset sulosoinnut levittävät niin paljon ihanuutta kesäkuisen
-päivän mailleenmennessä. Ilma oli puhdas, ja syvä hiljaisuus oli
-vallalla, niin että etäisestä puutarhan nurkasta voitiin kuulla
-muutamain lasten äänet, jotka liittivät jonkunlaisen säveleen seudun
-ihanuuteen.
-
--- Ette vastaa minulle? -- kysyi eversti vaimoltaan.
-
--- Minun mieheni... -- sanoi kreivitär ja pysähtyi, teki pienen
-liikkeen ja keskeytti lauseensa kysyäkseen everstiltä punastuen: --
-Miten minun pitäisi sanoa puhuessani herra kreivi Feraudista?
-
--- Nimitä häntä mieheksesi, lapsiraukkani, -- vastasi eversti
-sydämellisellä äänellä, -- sillä eikö hän ole sinun lastesi isä?
-
--- No niin, -- myöntyi kreivitär, -- jos hän kysyy minulta, mitä olen
-tullut tänne tekemään, jos hän saa tietää, että minä olen sulkeutunut
-tänne erään tuntemattoman kanssa, niin mitä minä hänelle silloin
-sanoisin? Kuulkaahan, -- hän jatkoi ottaen hyvin arvokkaan asennon, --
-päättäkää te minun kohtaloni, olen valmis alistumaan kaikkeen...
-
--- Rakkaani, -- sanoi eversti, tarttuen vaimonsa käsiin, -- olen
-päättänyt kokonaan uhrautua teidän onnellenne...
-
--- Se on mahdotonta -- huudahti kreivitär, liikahtaen
-suonenvedontapaisesti. -- Ajatelkaa toki, että jättäisitte silloin
-tunnustamatta oman itsenne ja aivan lakivoimaisesti...
-
--- Miten, -- sanoi eversti, -- eikö sanani riitä teille?
-
-_Lakivoimainen_ sattui vanhuksen sydämeen ja herätti hänessä
-vaistomaisia epäilyjä. Hän loi vaimoonsa katseen, joka sai tämän
-punastumaan. Kreivitär loi silmänsä maahan, ja eversti pelkäsi, että
-hänen täytyisi halveksia vaimoaan. Kreivitär pelkäsi karkoittaneensa
-everstin aran häveliäisyyden ja ankaran vilpittömyyden, everstin, jonka
-jalomielisen luonteen ja alkuperäiset hyveet hän tunsi. Vaikka nämä
-ajatukset olivatkin levittäneet joitakin pilviä heidän otsalleen, niin
-hyvä sopusointu palasi heti heidän välilleen. Kas tällä lailla. Lapsen
-ääni kajahti kaukaa.
-
--- Jules, jätä sisaresi rauhaan! -- huudahti kreivitär,
-
--- Mitä? Ovatko teidän lapsenne täällä? -- kysyi eversti.
-
--- Kyllä, mutta olen kieltänyt heitä häiritsemästä teitä.
-
-Vanha soturi käsitti sen hienotunteisuuden ja naisellisen vaiston, mikä
-ilmeni tässä näin kohteliaassa menettelyssä, ja tarttui kreivittären
-käteen suudellakseen sitä.
-
--- Sallikaa niiden tulla, -- sanoi hän.
-
-Pieni tyttö juoksi esiin valittaakseen veljensä käyttäytymistä.
-
--- Äiti!
-
--- Äiti!
-
--- Hän se...
-
--- Hänpä se...
-
-Molempain kädet olivat ojennetut äitiä kohden, ja lasten äänet
-sekaantuivat toisiinsa. Se oli äkillinen ja suloinen kuva!
-
--- Lapsiraukat! -- huudahti kreivitär pidättämättä enää kyyneleitään,
--- minun täytyy luopua heistä. Kummalleko oikeus tuomitsee heidät?
-Mutta äidin sydäntä ei voi jakaa, minä vaadin heidät, minä!
-
--- Tekö tässä saatte äidin itkemään! -- huudahti Jules, luoden vihaisen
-katseen everstiin.
-
--- Vaikene, Jules! -- huudahti äiti käskevällä eleellä. Molemmat lapset
-jäivät seisomaan äänettöminä tutkien äitiään ja vierasta herraa
-uteliaisuudella, jota on mahdoton sanoin selittää.
-
--- Oh, niin, -- jatkoi kreivitär, -- jos minut erotetaan kreivi
-Ferraudista, niin jätettäköön minulle lapset, Silloin alistun
-kaikkeen...
-
-Tämä sana oli ratkaiseva ja sai aikaan kaiken sen, mitä kreivitär oli
-tavoittanutkin.
-
--- Niin, -- huudahti eversti aivankuin olisi lopettanut ajatuksissaan
-alottamansa lauseen, -- minun täytyy palata hautaan. Sitä olen jo
-ajatellutkin!
-
--- Voisinko minä hyväksyä sellaisen uhrauksen? -- kysyi kreivitär. --
-Jos onkin miehiä, jotka ovat kuolleet pelastaakseen rakastajattarensa
-kunnian, niin he eivät ole antaneet henkeään kuin kerran. Mutta tässä
-tapauksessa te uhraisitte elämänne jokikinen päivä! Pii, ei, se on
-mahdotonta. Jos ei olisi kysymys muusta kuin teidän olemassaolostanne,
-niin se ei olisi mitään; mutta todistaa oikeaksi, että te ette ole
-eversti Chabert, tunnustaa, että te olette veijari, luopua
-kunniastanne, valhetella pitkin päivää, niin pitkälle inhimillinen
-uhrautuvaisuus ei saa mennä. Ajatelkaahan toki!... Ei. Jollei minulla
-olisi noita lapsiraukkojani, niin olisin jo paennut teidän kanssanne
-kaiken maailman ääriin...
-
--- Mutta, -- keskeytti Chabert, -- enkö minä voisi elää täällä, teidän
-pienessä huvimajassanne, teidän sukulaisenanne? Olen kulunut kuin vanha
-kanuuna enkä kaipaa muuta kuin hiukan tupakkaa ja _Constitutionelin_.
-
-Kreivitär kylpi kyynelissä. Kreivitär Ferraudin ja eversti Chabertin
-kesken oli kilpailu jalomielisyydestä, ja sotaurho pääsi siinä
-voitolle. Nähdessään eräänä iltana tuon äidin lastensa keskellä soturi
-ei voinut vastustaa perhekuvan liikuttavaa suloa, maalla, varjossa ja
-hiljaisuudessa. Hän teki päätöksensä pysyä kuolleena, ja pelkäämättä
-enää asiakirjan lakivoimaisuutta hän kysyi, miten hänen pitäisi
-menetellä voidakseen peruuttamattomasti turvata perheen onnen.
-
--- Tehkää kuten tahdotte! -- vastasi hänelle kreivitär. -- Julistan
-olevani millään lailla sekaantumatta tähän asiaan. Minulla ei ole
-siihen oikeutta.
-
-Delbecq saapui muutamia päiviä myöhemmin, ja seuraamalla kreivittären
-suusanallisia ohjeita tilanhoitaja osasi voittaa vanhan soturin
-luottamuksen. Seuraavana aamuna eversti läksi entisen asianajajan
-kanssa Saint-Leu-Tavernyhin, missä Delbecq oli teettänyt eräällä
-notaarilla asiakirjan, joka sanontatavaltaan oli niin loukkaava, että
-eversti ryntäsi ulos toimistosta, kun oli kuullut sen luettavan.
-
--- Tuhat tulimmaista! Jo minä olisin aika otus! Kävisin väärentäjästä!
--- hän huudahti.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi Delbecq. -- En kehoittaisi teitä
-allekirjoittamaan tätä liian nopeasti. Teidän sijassanne minä vaatisin
-kolmekymmentä tuhatta livreä korkoa tästä jutusta, kyllä kreivitär ne
-maksaisi.
-
-Ruhjottuaan tuota vanhaa veijaria suuttuneen, rehellisen ihmisen
-katseella eversti pakeni tuhansien ristiriitaisten tunteiden
-valtaamana. Hän muuttui uudestaan epäileväksi, suuttui ja rauhoittui
-vuoron perään. Lopulta hän astui Groslayn puistoon muurissa olevan
-aukon kautta ja meni hitain askelin lepäämään ja miettimään rauhassa
-erääseen sivuhuoneeseen, mikä oli rakennettu pikku huvimajan
-alapuolelle. Sieltä saattoi nähdä Saint-Leun tien. Kun lehtokuja oli
-hiekoitettu eräänlaisella kellertävällä mullalla, jota käytetään
-jokihiekan asemasta, niin kreivitär, joka istui huvimajan pienessä
-salongissa, ei kuullut everstin tuloa, sillä hänen asiansa menestys oli
-siinä määrin hänen mielessään, ettei hän voinut omistaa pienintäkään
-huomiota sille vähäiselle kolinalle, jonka hänen miehensä aiheutti;
-vanha soturi ei liioin huomannut vaimoaan, joka oli hänen
-yläpuolellaan, pienessä huvimajassa.
-
--- No niin, herra Delbecq, onko hän allekirjoittanut? -- kysyi
-kreivitär tilanhoitajaltaan, jonka hän näki yksinään tiellä,
-viemäriojaa reunustavain pensaiden takana.
-
--- Ei, rouva. En edes tiedä, mihin koko mies on joutunut. Vanha hevonen
-on noussut takajaloilleen.
-
--- Täytyy siis lopultakin toimittaa hänet Charentoniin, -- arveli
-kreivitär, -- koska hän kerta on käsissämme.
-
-Eversti, joka oli saanut nuoruutensa notkeuden harpatakseen ojan
-poikki, oli silmänräpäyksessä tilanhoitajan edessä ja antoi hänelle
-pari niin kovaa korvapuustia, että minkään asianajajan posket eivät lie
-koskaan ennen moisia saaneetkaan.
-
--- Lisätkää, että vanhat hevoset osaavat potkiakin, -- sanoi eversti
-hänelle.
-
-Kun tämä vihan puuska oli lauhtunut, niin eversti ei tuntenut itsellään
-olevan voimia hypätä ojan yli. Totuus oli näyttäytynyt kaikessa
-alastomuudessaan. Kreivittären sanat ja Delbecqin vastaus olivat
-paljastaneet koko salaliiton, jonka uhriksi hän oli ollut vähällä
-joutua.
-
-Se huolenpito, jota hänelle oli niin tuhlaavaisesti osoitettu, oli
-ollut syötti, jolla hänet oli tahdottu houkutella ansaan. Nuo sanat
-olivat kuin pisara jotakin hienoa myrkkyä, mikä toi takaisin vanhalle
-soturille hänen kärsimyksensä, niin hyvin ruumiilliset kuin
-henkisetkin. Hän palasi huvimajaan puiston portin kautta, kävellen
-hitaasti kuin herpaistu ihminen.
-
-Häntä varten ei ollut siis olemassa rauhaa eikä lepoa. Siitä hetkestä
-lähtien hänen piti aloittaa tuon naisen kanssa inhoittava sota, josta
-Derville oli hänelle puhunut, hänen piti ruokkia itseään sapella ja
-tyhjentää joka aamu murheen malja. Sitten tuo hirveä ajatus: mistä
-saada tarvittavat rahat ensimäisten oikeudenkäyntikulujen maksamiseen?
-Hänet valtasi sellainen vastenmielisyys elämää kohtaan, että jos
-hänellä olisi ollut pistooli, niin hän olisi lävistänyt kallonsa.
-Sitten hän vaipui uudelleen sellaiseen sielullisen päättämättömyyden
-tilaan, mikä hänen keskustelunsa jälkeen Dervillen kanssa,
-karjanhoitajan luona, oli muuttanut hänen ajatuskantansa.
-
-Saavuttuaan vihdoin huvimajan luo hän nousi huoneeseensa, jonka pienet
-ruusu-ikkunat tarjosivat näköalan laakson kaikkien ihanien maisemien
-ylitse, ja löysi sieltä vaimonsa istumassa tuolilla. Kreivitär
-tarkasteli maisemaa, säilyttäen mielen malttinsa ja näyttäen niin
-selittämätöntä naamaa kuin ainoastaan sellaiset naiset, jotka ovat
-valmistuneet kaiken varalta. Hän pyyhki silmiään aivankuin olisi
-vuodattanut kyyneliä ja leikitteli hajamielisesti vyönsä punaisilla
-nauhoilla. Huolimatta näennäisestä levollisuudestaan hän ei kuitenkaan
-voinut olla värisemättä nähdessään edessään kunnioitettavan
-hyväntekijänsä, seisaallaan, käsivarret ristissä, kasvot kalpeina, otsa
-vakavana.
-
--- Hyvä rouva, -- sanoi hän katsottuaan kiinteästi häneen hetken ja
-pakoitettuaan hänet punastumaan, -- minä en kiroa teitä, vaan
-halveksin. Nyt kiitän sitä sattumaa, joka on meidät eroittanut. En
-tunne edes kostonhalua, en rakasta teitä enää. En tahdo teiltä mitään.
-Saatte elää rauhassa, annan siitä sanani, mikä painaa enemmän kuin
-Pariisin kaikkien notaarien töherrykset. En enää koskaan vaadi
-itselleni nimeä, jonka kenties olen tehnyt kuuluisaksi. En ole enää
-muuta kuin Hyasinthe-niminen köyhä raukka, joka ei pyydä muuta kuin
-paikkansa auringon alla. Hyvästi...
-
-Kreivitär heittäytyi everstin jalkojen juureen ja tahtoi pidättää
-hänet, tarttuen hänen käsiinsä, mutta toinen työnsi hänet luotaan
-sanoen: -- Älä koske minuun!
-
-Kreivitär teki sanoin selittämättömän liikkeen kuullessaan miehensä
-askelten äänen. Sitten arvostellen asiaa syvällä tarkkanäköisyydellä,
-jonka synnyttää suuri rikollisuus tai seurapiirien häikäilemätön
-itsekkäisyys, hän luuli voivansa elää rauhassa tuon vilpittömän soturin
-lupauksen ja halveksumisen turvissa.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Chabert katosi tosiaankin. Karjanhoitaja teki vararikon ja rupesi
-pika-ajuriksi. Aluksi kenties everstikin antautui johonkin samanlaiseen
-ammattiin. Kenties hän koskeen syöstyn kiven tavoin ajautui pyörteestä
-toiseen, hävitäkseen ryysyläisten sekaan, joita vilisemällä vilisee
-Pariisin kaduilla.
-
-Kuusi kuukautta tämän tapauksen jälkeen Derville, joka ei kuullut enää
-puhuttavan eversti Chabertista eikä kreivitär Ferraudista, arveli, että
-heidän välillään oli epäilemättä syntynyt sopimus, jonka kreivitär oli
-kostoksi teettänyt jossakin toisessa asioimistossa. Ja niin eräänä
-aamuna hän laski yhteen Chabertille lainaamansa rahasummat, liitti
-niihin asianajopalkkiot ja pyysi kreivitär Ferraudia vaatimaan herra
-kreivi Chabertilta sanotun laskun ilmaisemaa määrää, olettaen
-kreivittären tietävän ensimäisen miehensä olinpaikan.
-
-Vielä seuraavana päivänä kreivi Ferraudin tilanhoitaja, joka
-hiljattain oli nimitetty erään tärkeän kaupungin raastuvanoikeuden
-puheenjohtajaksi, kirjoitti Dervillelle seuraavat nolostuttavat sanat:
-
-    'Hyvä herra,
-
-    Rouva kreivitär Ferraudin puolesta saan ilmoittaa Teille, että
-    Teidän asiakkaanne oli kokonaan väärinkäyttänyt luottamustanne
-    ja että henkilö, joka sanoi olevansa Chabert, on tunnustanut
-    anastaneensa hänelle kuulumattomia arvoja.
-
-    Kunnioittavimmin
-
-                                                 Delbecq.'
-
--- Sellaisia ihmisiä tapaa, ja, kunniani kautta, he eivät ole aivan
-pässinpäitä. He eivät ole ansainneet kastetta! huudahti Derville. --
-Olkaa sitten inhimillisiä, anteliaita ihmisystäviä ja asianajajia,
-teitä petetään! Siinä on juttu, mikä maksaa minulle kaksituhatta
-frangia.
-
-Jonkun aikaa mainitun kirjeen saapumisen jälkeen Derville etsi
-raastuvasta asianajajaa, jolle halusi puhua jotakin ja joka ajoi
-poliisiasioita koskevia juttuja. Sattuman kautta Derville astui
-kuudenteen osastoon sillä hetkellä, kun puheenjohtaja tuomitsi
-Hyasinthe nimisen henkilön irtolaisuudesta kahdeksi kuukaudeksi
-vankeuteen ja määräsi hänet sitten vietäväksi Saint-Denisin
-köyhäintaloon, mikä päätös poliisipäällikön oikeusopin mukaan
-merkitsi samaa kuin elinkautinen vankeus. Kuullessaan mainittavan
-Hyasinthe-nimeä Derville katsahti pahantekijään, joka istui syytettyjen
-penkillä kahden santarmin välissä, ja tunsi tuomitussa henkilössä
-väärän eversti Chabertinsa.
-
-Vanha soturi oli rauhallinen, liikkumaton ja melkein hajamielinen.
-Huolimatta ryysyistä, huolimatta siitä kurjuudesta, mikä painoi
-leimansa hänen kasvoihinsa, niissä ilmeni ylevä ylpeys. Hänen
-katseessaan oli stoalainen ilme, jota mikään oikeusviranomainen ei
-olisi saanut olla tuntematta. Mutta siitä hetkestä lähtien, kun ihminen
-joutuu oikeuden käsiin, hän ei ole enää muuta kuin moraalinen olento,
-oikeusasia, samaten kuin hän tilastotieteilijän silmissä muuttuu
-pelkäksi numeroksi.
-
-Kun soturi saatettiin takaisin kansliaan, vietäväksi myöhemmin pois
-muun irtolaisjoukon kanssa, jota parastaikaa tutkittiin, niin Derville
-käytti hyväkseen asianajajille myönnettyä oikeutta mennä kaikkialle
-raastuvassa ja seurasi häntä kansliaan, missä tarkasti häntä jonkun
-aikaa, samoinkuin niitä eriskummaisia kerjäläisiä, joiden keskelle hän
-oli joutunut. Kanslian eteisessä tapahtui silloin yksi niitä näytelmiä,
-joita lainlaatijat, ihmisystävät, maalarit ja kirjailijat eivät
-onnettomuudeksi käy tutkimassa. Kuten kaikki oikeushuoneustot, tämäkin
-etehinen oli pieni, pimeä ja haiseva, seinillä puiset penkit, jotka
-olivat mustuneet onnettomien ainaisesta istuskelemisesta, onnettomien,
-jotka tulevat näihin yhteiskunnallisen kurjuuden kohtauspaikkoihin,
-niin tarkkaan, että ketään heistä ei puutu.
-
-Joku runoilija voisi sanoa, että päivä häpeää valaista tätä roskaväen
-tyyssijaa, minkä läpi niin paljon kurjia vaeltaa. Ei ole olemassa yhtä
-ainokaista paikkaa, missä ei olisi istunut joku rikos, joko sitten
-ituna tai täysin kehittyneenä, eikä yhtä ainokaista nurkkaa, missä ei
-olisi tavattu ihmistä, joka ensimäisestä rikoksesta saamansa, oikeuden
-painaman vähäpätöisen häpeänleiman, aiheuttamassa epätoivossa ei olisi
-alottanut vaellusta, mikä lopulta johtaisi mestauslavalle tai sitten
-itsemurhaan. Kaikki ne, jotka kaatuvat Pariisin katukivitykselle,
-ponnahtavat näitä kellertäviä seinämiä vastaan, ja sieltä ihmisystävä,
-joka ei ole teoreetikko, voisi löytää lukuisain itsemurhain
-oikeutuksen, joita tekopyhät tuhertajat valittavat, kykenemättä
-ottamaan askeltakaan niiden ehkäisemiseksi, -- sillä tämä oikeutus on
-kirjoitettuna tässä eteisessä, mikä on kuin Morguen [Morgue on
-ruumishuone, mihin tuntemattomien, tapaturmaisesti kuolleitten ruumiit
-pannaan näytteille] ja Grèven [La place de la Grève (Grèven tori) on
-entinen mestauspaikka Pariisissa] murhenäytelmäin esipuhe.
-
-Tällä hetkellä eversti Chabert istui näiden karkeapiirteisten miesten
-keskellä, puettuna kurjiin riekaleihin, milloin vaiti, milloin puhellen
-matalalla äänellä, sillä kolme vahtivuorossa olevaa santarmia kulki
-edestakaisin, sapelien kalkutellessa permantoa vasten.
-
--- Tunnetteko minua? -- kysyi Derville vanhalta soturilta asettuen
-hänen taakseen.
-
--- Kyllä, herra, -- vastasi Chabert nousten.
-
--- Jos te olette rehellinen mies, -- jatkoi Derville matalalla äänellä,
--- niin miten olette voinut jättää maksamatta minulle veikanne?
-
-Vanha soturi punastui kuin nuori tyttö, jota hänen äitinsä syyttää
-luvattomasta rakkaudesta.
-
--- Mitäh! Eikö rouva Ferraud ole sitä teille maksanut? -- huudahti hän
-kuuluvalla äänellä.
-
--- Maksanut! -- sanoi Derville. -- Hän on kirjoittanut minulle, että te
-olette veijari.
-
-Eversti kohotti katseensa kauhun ja kirouksen ylevällä liikkeellä,
-ikäänkuin kutsuakseen taivaan tämän uuden petoksen todistajaksi.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi hän heikentyneellä äänellä, --- hankkikaa
-santarmeilta minulle lupa mennä kansliaan. Siellä kirjoitan
-maksumääräyksen, joka tulee varmasti hyväksytyksi.
-
-Yhdellä sanalla sai Derville vahtisotilaalta luvan viedä asiakkaansa
-kansliaan, missä Hyasinthe kirjoitti muutamia rivejä osoittaen ne
-kreivitär Ferraudille.
-
--- Lähettäkää tämä hänelle, -- sanoi soturi, -- niin saatte hyvityksen
-asianajovaivoistanne ja lainoistanne. Uskokaa minua, että jos minä en
-olekaan osoittanut teille sitä kiitollisuutta, jonka velassa minä
-teille olen, teidän hyvien tekojenne tähden, sitä ei ole silti vähemmän
-täällä, -- hän sanoi, pannen kätensä sydämelleen. -- Niin, siellä se on
-täysinäisenä ja kokonaisena. Mutta mitä onnettomat voivat tehdä? He
-rakastavat, ja siinä kaikki.
-
--- Ettekö te sitten -- kysyi Derville, -- vaatinutkaan itsellenne
-korkoja?
-
--- Älkää puhuko minulle siitä! -- sanoi vanha soturi. -- Te ette voi
-tietää, missä määrin minä halveksin tätä ulkonaista elämää, josta
-suurin osa ihmisiä pitää kiinni. Minut on vallannut eräs tauti, inho
-ihmisiä kohtaan. Kun minä ajattelen, että Napoleon on St. Helenan
-saarella, niin kaikki on minusta samantekevätä. Minä en voi enää olla
-sotilaana, siinä minun onnettomuuteni. Lopultakin, -- hän jatkoi tehden
-liikkeen, mikä oli täynnä lapsellisuutta, -- on parempi nauttia tunteen
-rikkaudesta kuin pukujen. Minä en pelkää kenenkään halveksimista, minä.
-
-Ja eversti meni istumaan penkilleen. Derville poistui. Saavuttuaan
-toimistoonsa hän lähetti Godeschalin, joka silloin oli hänen toinen
-apulaisensa, kreivitär Ferraudin luo, joka luettuaan kirjeen antoi heti
-määräyksen maksaa kreivi Chabertin asianajajan vaatiman summan.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Vuonna 1830, kesäkuun lopulla, matkusti Godeschal, joka silloin toimi
-itsenäisenä asianajajana, Pariisiin Dervillen kanssa, jonka toimiston
-hän oli ostanut. Kun he saapuivat lehtokujaan, mikä vie maantieltä
-Bicêtreen, he huomasivat erään tienvieressä olevan jalavan juurella
-yhden niitä valkohapsisia ja uupuneita vanhoja köyhiä, jotka ovat
-saaneet kerjäläisten marsalkansauvan, kerjäläisten, jotka elävät
-Bicêtressä kuten köyhät naiset Salpêtrièressâ. Tuo mies, yksi niistä
-kahdestatuhannesta, jotka ovat sijoitetut vanhainkotiin, istui eräällä
-rajapyykillä ja näytti keskittäneen kaiken älynsä vaivaisten kesken
-hyvin tuttuun hommaan, mihin kuuluu heidän nuuskanenäliinainsa
-kuivattaminen auringossa, kenties siksi, ettei tarvitsisi niitä pestä.
-Tällä vanhalla miehellä oli puoleensa vetävä ilme. Hän oli puettuna
-tuohon punertavaan sarkakauhtanaan, eräänlaiseen hirveään virkapukuun,
-jonka vanhainkoti tarjoaa asukkailleen.
-
--- Katsokaas, Derville, -- sanoi Godeschal matkakumppanilleen, --
-näettekö tuota vanhusta. Eikö hän muistuta niitä outoja olentoja, jotka
-tulevat tänne Saksasta? Ja hän elää, ja kenties on onnellinenkin.
-
-Derville otti silmälasinsa ja tarkasteli vanhusta, teki hämmästyneen
-liikkeen ja sanoi: -- Tuo vanhus, hyvä veli, on oikea runoelma, taikka,
-kuten romantikot sanovat, näytelmä. Oletkos joskus tavannut kreivitär
-Ferraudia?
-
--- Kyllä, hän on henkevä ja hyvin miellyttävä nainen, mutta hieman
-liian hurskas, -- sanoi Godeschal.
-
--- Tuo vanha Bicêtren asukas on hänen laillinen puolisonsa, kreivi
-Chabert, entinen eversti. Kreivittären on täytynyt epäilemättä
-sijoittaa hänet tänne. Että eversti asuu nyt täällä eikä hyvinkin
-rikkaana miehenä omassa talossaan, johtuu yksistään siitä että hän
-muistutti kauniille kreivitär Ferraudille siepanneensa hänet kadulta
-kuin vuokravaunut. Muistan vielä sen tiikerimäisen katseen, jonka
-kreivitär loi häneen sillä hetkellä.
-
-Kun tämä alku oli herättänyt Godeschalin uteliaisuuden, Derville
-kertoi hänelle koko edelläkäyvän tarinan. Kaksi päivää myöhemmin,
-maanantai-aamuna, palatessaan Pariisiin ystävykset loivat katseensa
-Bicêtreen, ja Derville ehdotti mentäväksi katsomaan eversti Chabertia.
-Puolivälissä lehtokujaa molemmat asianajajat tapasivat vanhuksen
-istumasta erään kaadetun puun kannolta. Hänellä oli kädessään keppi,
-millä hän huvikseen veteli vakoja hiekkaan. Katsottuaan häntä tarkkaan
-he huomasivat, että vanhus oli syönyt aamiaisensa jossakin muualla eikä
-laitoksessa.
-
--- Hyvää päivää, eversti Chabert, -- sanoi hänelle Derville.
-
--- Minä en ole Chabert! Minä en ole Chabert! Minun nimeni on Hyasinthe,
--- vastasi vanhus. Minä en ole enää ihminen, minä olen numero 164,
-seitsemännestä salista, -- lisäsi hän katsoen Dervilleen pelokkaan
-levottomasti, arkana kuin lapsi ja vanhus.
-
--- Te menette katsomaan kuolemaantuomittua! -- sanoi hän hetken
-vaitiolon jälkeen. -- Hän ei ole naimisissa, hän! Hän on hyvin
-onnellinen!
-
--- Miesparka, -- sanoi Godeschal. -- Tahdotteko rahaa ostaaksenne
-itsellenne tupakkaa?
-
-Täysin naivisti kuin Pariisin katupoika eversti ojensi ahnaasti käden
-kumpaakin tuntematonta kohden, jotka antoivat hänelle kahdenkymmenen
-frangin rahan. Hän kiitti heitä hölmön näköisenä, sanoen: -- Kunnon
-soturit! -- Hän asettui kiväärinkantoasentoon, oli tähtäävinään ja
-huusi hymyillen: -- Laukaiskaa molemmat kanuunat! Eläköön Napoleon! --
-Ja hän piirsi ilmaan kepillään jonkun kuvion.
-
--- Hänen haavansa laatu on epäilemättä tehnyt hänestä lapsellisen, --
-sanoi Derville.
-
--- Hänkö lapsellinen! -- huudahti eräs vanha Bicêtren asukas, joka
-katseli heitä. -- Ah! on päiviä, jolloin ei sovi astua hänen
-varpailleen. Hän on vanha veitikka, täynnä filosofiaa ja päähänpistoja.
-Mutta tänään, nähkääs, hän on pitänyt joutomaanantaita. Vuonna 1820 hän
-oli jo täällä. Silloin eräs preussilainen upseeri, jonka vaunut
-nousivat Villejuifin mäkeä, meni tästä ohitse jalkaisin. Me olimme
-kahdenkesken, Hyasinthe ja minä, tien varrella. Tuo upseeri keskusteli
-kävellessään erään toisen, erään ryssän tai jonkun muun senkaltaisen
-kanssa. Nähdessään vanhuksen preussilainen sanoi hänelle piloillaan:
-"Kas siinä on vanha kenttäjääkäri, joka kai on ollut Rossbachissa." --
-"Minä olin silloin liian nuori", vastasi hänelle Hyasinthe, "ollakseni
-siellä, mutta kyllin vanha ollakseni Jenassa". Silloin preussilainen
-meni matkoihinsa tekemättä muita kysymyksiä.
-
--- Mikä kohtalo! -- huudahti Derville. -- Lähteneenä löytölasten
-kodista hän palaa kuolemaan vanhainkotiin, autettuaan sillä välin
-Napoleonia Egyptin ja Europan valloittamisessa. Tiedättekö, ystäväni,
-että meidän yhteiskunnassamme on kolme miestä, pappi, lääkäri ja
-asianajaja, jotka eivät koskaan voi ajatella hyvää tästä maailmasta, He
-käyvät kaikki mustassa puvussa, kenties siksi, että he surevat kaikkien
-hyveiden ja toiveiden katoamista.
-
--- Onnettomin heistä on asianajaja. Kun ihminen tulee papin puheille,
-niin hän saapuu katumuksen, tunnonvaivojen ja vakaumuksen ajamana,
-mitkä tekevät hänet mielenkiintoiseksi, kohottavat ja lohduttavat
-välittäjän sielua, jonka tehtävä ei siis ole vailla eräänlaista riemua;
-hän puhdistaa, korjaa ja sovittaa. Mutta me, me asianajajat, me näemme
-samojen pahojen tunteiden toistuvan, mikään ei niitä korjaa, meidän
-asioimistomme ovat likaviemäreitä, joita ei voida puhdistaa.
-
--- Millaisia asioita minä olenkaan tullut tuntemaan harjoittaessani
-ammattiani! Minä olen nähnyt isän kuolevan ullakkokamarissa, ilman
-rahaa, kahden tyttärensä hylkäämänä, joille hän oli antanut
-neljänkymmenentuhannen livren vuotuiset korkotulot! Minä olen nähnyt
-testamentteja poltettavan; olen nähnyt äitejä, jotka ovat riistäneet
-lapsensa paljaiksi, miehiä, jotka ovat varastaneet vaimoiltaan, naisia,
-jotka ovat surmanneet miehensä ja herättämällään rakkaudella tehneet
-puolisonsa hulluiksi tai typeriksi, voidakseen sitten elää rauhassa
-rakastajansa kanssa. Olen nähnyt naisia, jotka ovat herättäneet
-aviolapsessaan sellaisia haluja, että hän joutuisi hautaan,
-rikastuttaakseen siten laittomasta suhteestaan saamaansa lasta.
-
--- En voi sanoa teille kaikkea mitä minä olen nähnyt, sillä olen nähnyt
-rikoksia, joita vastaan oikeus on voimaton. Lyhyesti sanoen kaikki ne
-kauhut, joita romaaninkirjoittajat keksivät, eivät ole koskaan mitään
-todellisiin tapahtumiin verrattuina. Te, Godeschal, tutustutte kyllä
-näihin somiin juttuihin. Mutta minä muutan asumaan maalle vaimoni
-kanssa, Pariisi kauhistuttaa minua.
-
-Pariisi, helmi-maaliskuussa 1832.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Eversti Chabert, by Honoré de Balzac
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EVERSTI CHABERT ***
-
-***** This file should be named 52918-8.txt or 52918-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/9/1/52918/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/52918-8.zip b/old/52918-8.zip
deleted file mode 100644
index 094e756..0000000
--- a/old/52918-8.zip
+++ /dev/null