diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 05:30:29 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 05:30:29 -0800 |
| commit | e4259c3a3a242ec99efecd490027baf4f5764d7d (patch) | |
| tree | ac047b571df609d257115b09ee6af04a36424985 | |
| parent | 4317160e14e0911b330ecea741107142467c4134 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52926-8.txt | 5076 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52926-8.zip | bin | 78138 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5076 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3b60414 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52926 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52926) diff --git a/old/52926-8.txt b/old/52926-8.txt deleted file mode 100644 index 78ac505..0000000 --- a/old/52926-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5076 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia, by K. A. Järvi - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kuvauksia - -Author: K. A. Järvi - -Release Date: August 29, 2016 [EBook #52926] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KUVAUKSIA - -Kirj. - -K. A Järvi - - - - - -Helsingissä, -G. W. Edlund, -1891. - - - - -SISÄLLYS: - - Pari päivää Strauchin perheessä. - Elsa ja hänen tyttärensä. - Lapsuuden ystävät. - Sanomalehti-puuha. - Raittiuspakotusta. - Raittiuspuuhissa. - Helmikuun ruusu. - Köyhä äiti. - - - - -PARI PÄIVÄÄ STRAUCHIN PERHEESSÄ. - - -I. - -Oli kevättalvi-ilta. Ilma oli kuitenkin vielä kolea ja sentähden paloi -leimuava valkea salin uunissa. Pankinhoitaja istui keinutuolissa, -sanomalehteä lukien. Hänen rouvansa ja tyttärensä Sigrid istuivat -tehden käsityötä, mutta Laura, nuorempi tytär, soitti hiljaa pianoa. -Pankinhoitajan poika, lääketieteen ylioppilas, Johannes opetti -tuskautuneen näköisenä nuorempaa veljeään Fritziä. - --- Miten on latinaksi: Ihminen on eläin? - --- Muista aina ajatella, Johannes, ajaessasi oppia nuoremman veljesi -päähän, äläkä muodosta tuollaisia definitsioneja kuin tuo -vastalausumasi on! - -Näin keskeytti Strauch Johanneksen, mutta vaipui taas lukemaan -sanomalehteä. - --- On, hyvä isä, ihminenkin eläintieteelliseltä kannalta katsoen eläin, -puolusti Johannes itseään. - --- Onpa Laura edistynyt soitannossa! Kuulkaa äiti, miten sulavat -säveleet hän saapi, koetti Sigrid keskeyttää isän ja Johanneksen -kinastusta. - --- Hän soittaa taiteellisesti, vastasi rouva, joka aina oli mielestään -suuri musiikintuntija. - --- Miten on latinaksi: Ihminen on eläin? - --- Homo est animal, käänsi Fritz. - -Samassa aukeni salin ovi ja vähäinen poika toi sähkösanoman. -Pankinhoitaja kohotti silmänsä sanomalehdestä ja yritti nousemaan, -ottaakseen sähkösanoman, mutta Sigrid oli sillä välin pannut työnsä -pöydälle ja otti pojalta sen. - -Kuitattuaan antoi hän suletun sähkösanoman isälleen, joka kiihkoisasti -tarttui siihen. Sairaanomainen puna kohosi pankinhoitajan kasvoille ja -hänen kätensä hiukan vapisi, ottaessaan sähkösanomaa. Hän silmäsi -sähkösanoman läpi ja luki sitte aivan tyynesti: - --- Tervehdän teitä tänä iltana vieraana. Poikanne Walter. - --- Walter tänä iltana täällä, huudahti rouva. - --- Sepä hauska uutinen, lisäsi Laura, joka rakasti enin Walteria. - --- Fritz, mene sanomaan Marille, että hän heti järjestää Walterin -kamarin! - -Fritz totteli mielellään äitinsä käskyä ja lähti latinan äärestä, mutta -Johannes nousi ylös ja alkoi kävellä lattialla, liivinsä taskuja -kaivellen. - -Hän oli huomannut sen arkuuden, mikä vaivasi isää, ottaessaan -sähkösanoman. Tuo ihmetytti ääntä ja saattoi hänen miettimään siihen -syytä. - --- Lueppa, Laura, ajan kuluksi joku hauska runoelma, pyysi rouva. - --- Mutta kuka nyt ajaa kartanolle! - -Näin huudahdettuaan meni pankinhoitaja ovelle, sitte etehiseen, ja -kaikki muut, paitsi Johannes, seurasivat häntä. Hän tarkkasi isän -kaikkia toimia kiihkeällä uteliaisuudella ja pyrki pääsemään -tutkintonsa perille. - -Kohta avattiin salin ovi, ja pankinhoitajan vävy, tuomari Berg, -rouvansa ja neiti von Kleinin kanssa astui saliin. - --- Terve Johannes! Oletpa taas niin miettiväisen näköinen. Epäilemättä -tulee sinusta aimo tiedemies, kehui Berg tervehtiessään lankoaan. - --- Oletpa, rakas veli, laihtunut viime näkemältä, puheli Bergin rouva -Emilia. - --- Ja meillä on kunnia nähdä vieraanamme neiti von Kleiniäkin, sanoi -Johannes, tervehtiessään kaunista aatelisneitiä. - -Hildur von Klein oli puolisisko Bergille, sillä Bergin äiti oli -Hildurin isän ensimmäinen vaimo. - --- Olkaa tervetulleet! Istukaa alas! Tehkää hyvin, kehoitti rouva -Strauch. - --- Taisi olla kylmä viima, kysyi pankinhoitaja. - --- Ei suomalaisesta tunnu maansa ilma liian kylmältä. Hauskaa ja -terveellistä oli sitä henkiä, niin raikasta se oli, puheli Berg -istuutuessaan sohvaan. - --- Kyllä kai Heikki kestää vaikka Lapinki viimat, arveli Johannes. - --- Kestän minä, joka jo lapsena sain jäätä imeä, väliin lämpimän maidon -asemasta, vastasi Berg sohvalta. - -Berg oli syntynyt Tornion seuduilla, mutta jo aivan nuorena joutunut -pääkaupunkiin, kun hänen isänsä oli muuttanut sinne virkamieheksi. Hän -oli kookas mies, olkapäät pystyt ja hartiat leveät. Ijältään oli hän -noin kolmen; kymmenenvuotinen. - -Neidit siirtyivät toiseen päähän salia. Johannes meni myös sinne. - --- Mutta kuinka tulitte jo näin varhain? Me odotimme teitä vasta -muutamia päiviä myöhemmin. - --- Niin, mamma, me jouduimme todellakin varemmin kuin luulimmekaan. -Kajaanista kävi matka Ouluun sukkelasti, sillä keli oli mainio. Reki -meni, että vilisi, eikä lumi tarttunut haitaksi jalaksiin. - --- Kuulen, että olet, Emilia, ollut maalla, sillä ennen et tiennyt -jalaksista, keskeytti rouva Strauch. - --- Niin en tiennyt, mutta nyt tiedän ja on hauska tietää. Sitte Oulusta -ei tietysti rautatiellä viivytty pitkää aikaa Hämeenlinnaan, josta -poikkesimme Kleinin maa-hoviin. -- - --- Neiti von Klein, kuinka isänne voipi, kysyi Johannes. - --- Kiitos kysymästänne! Hän voipi varsin hyvin. - --- Onko hän vielä yhtä kiivas sanomalehtien tutkija kuin ennenkin? - --- Kyllä kai. - -Laura katsoi nuhtelevasti Johannekseen. - --- Mennään minun kamariini! Minulla on paljon näyttämistä Hildurille, -sanoi hän. - -Neidit menivät oikeanpuoleisesta ovesta, mutta Johannes jäi saliin. - --- Sitte tulimme taas Hämeenlinnaan, Hildur muassa, sillä hänkin halusi -tulla käväsemään taas pääkaupungissa. - --- Ja nyt olette täällä. - --- Nyt olemme täällä entisessä rakkaassa kodissamme. Hauskalta tuntuu -tavata aina ajan takaa omaisiaan entisessä kodissaan vaikka onkin oma -koti. Mutta onko teillä täällä ollut hauska? Isäkin on vanhentunut: -harmaita hiuksia ilmautuu päähän yhä useampia, ja leuka käy jo hieman -köykkyyn. - --- Niin, lapseni, aika ei säästä ketään. - --- Saammeko tuoda herroille jotain lämmintä, kysyi pankinhoitajan rouva. - --- Kiitos! Tuokaa vain! Oletpa Emilie oikein toimekkaan emännän -näköinen yksinkertaisessa puvussasi. - --- Niin, isä! Kaikki on meillä somaa ja kodikasta. Korutonta kyllä, -mutta maukasta. Jospa joskuskaan viitsisitte lähteä sinne katsomaan! - --- Ei, lapseni! Sinne on kovin pitkä matka meille -pääkaupunkilaisvanhuksille. - -Rouva lähti Emilien kanssa salista. Kauvan ei hän viipynyt, ennenkuin -hän palasi totineuvoin kanssa. - --- Kuuleppas, Henri, kun Walterkin tulee vielä tänä iltana! äiti sanoi, -että oli juuri tullut sähkösanoma. Tehkää hyvin! - -Samassa asetti Emilie tarjottimen pöydälle. - --- On hauska, kun saadaan oikea perhe-iltama. En ole vielä nähnytkään -Walter Strauchia luutnanttina, sanoi Berg. - --- Puolitoista vuotta hän vasta on ollutkin siinä toimessa, mutta -luulen, että hän toimittaa virkansa kelpo lailla, sanoi Johannes -valmistaessaan totia. - --- Aina on Walter ollutkin ahkera poika, eikä hänessä tähän saakka ole -ollut mitään moitittavaa, lisäsi Emilie. - -Pankinhoitaja loi katseen tyttäreensä, mutta ei virkkanut mitään. - --- Mutta vuodet ja seura, mitä ne saavat aikaan, vastasi Berg -tavallisella suoruudellaan. - -Emilie ei ollut tuota kuulevinaan. Strauch katsoa tuijotti -totilasiinsa, ja Johannes oli vaiti, vaikka hän olisi puhunut -mielellään. - -Kuului laulua läheisestä huoneesta. - --- Neidit siellä laulavat. Sallinevat kai he yhden rouvasihmisenkin -tulla heidän seuraansa. - -Emilie meni neitien luo. - -Johannes otti sanomalehden taskustaan ja silmäili sitä. - --- No hyvin siellä pohjosessa tulee aikaan? kysyi pankinhoitaja. - --- Ainakin minä olen mielistynyt virkaani. Ukot ovat aika hauskoja, -vaikka yksinkertaisia hieman. - --- Kummasti pian sinä sait vakinaisen viran. - --- Minulla on ollut aina hyvä onni. Mutta kuinka täällä kävi niin -hullusti valtiopäivämiesten vaalissa? Ei yhtään suomalaisten -- - --- Mitä? hullustiko? Oletko sinä suomenmielinen? - -Pankinhoitaja odotti aivan kummastuneena vastausta. - --- Täysiverinen fenno minä olen, sillä minä olen muuttunut. - --- Oletko todella, Heikki? Sepä hauskaa! Tuossa käsi sen päälle! - -Berg tarttui Johanneksen käteen, mutta Strauch katsoi karsaasti häneen. - --- Heittäkäämme nämä asiat sikseen, sanoi pankinhoitaja, koettaen olla -tyynenä. - --- Miks'emme voi puhua näistäkin, kysyi Johannes. - -Mutta pankinhoitaja ei ollut kuulevinaan kysymystä. - --- Maistetaanpas, kehoitti hän. - -Johannes ei puhunut mitään, nypläili vaan pöydällä olevaa liinaa. - -Maistettuaan totia aikoi Berg puheen uudestaan. - --- Pyydän anteeksi, että vielä sekaudun tuohon samaseen asiaan. Mutta -minun kertomukseni on hiukan opettavainen ja ehkä voi olla hyödyksi -teidänkin kuulla. Muutoin koko tapaus rajoittuu yksistään minun omaan -persoonaani. Niinkuin muistatte olin silloin, kun hain ja sain viran, -ruotsinmielinen, sillä minä olin tottunut näkemään vain pääkaupungin -ihmisiä ja kuulemaan heidän mielipiteitään. - --- Ei olisi muutoin lähtenytkään sinulle Emilie, ei ainakaan äidin -puolelta, keskeytti pankinhoitaja. - --- Tiedän kyllä, että anoppini on, ankara ruotsalaisuuden puolustaja ja -että te aina noudatatte... Mutta minä jatkan kertomustani. Minä sitte -jouduin maaseudulle virantoimituksiin, niinkuin tiedätte, ja siellä -opin tuntemaan kansaa ja sen toivomuksia. Säälien kuulin heidän -yksinkertaista, mutta sydämeen käypää valitustaan vieraan kielen -käyttämisestä heidän asiapapereissaan. Tietysti minun täytyi muuttua, -jos tahdoin olla rehellinen virkamies. Niin, vähitellen alkoi mieleni -muuttua. Luulenpa, että useakin ruotsinmielinen, kun perin pohjin -tutkisi asian, kääntyisi kansan etujen partaaksi puolustajaksi. Mutta -nyt vain nuoretkin ylhäisissä piireissä sokeasti seuraavat sitä -mielipidettä, mitä heidän isänsä, isoisänsä ja niin poispäin omat -seuranneet. - --- No jaa, puhui Strauch pitkäveteisesti, partaansa sivellen. - -Rouva Strauch avasi salin oven. - --- Kamreeri Heder pyytää tavata sinua, Hjalmar. Hän odottaa sinua -työhuoneessasi. - --- Vai niin. Lähden häntä tapaamaan. - -Pankinhoitaja lähti rouvineen salista. - - -II. - -Johannes nousi ylös ja alkoi kävellä. Ajattelevaisena alla päin kulki -hän salin käytävämattoa. - --- Mutta sinulla, Johannes, on jotain mielessäsi. Joku suru sinua -painaa. - --- Niin. Minä olen miettinyt heittää lukemisen sikseen ja ruveta -maanmieheksi. En minä pyrikään maineen sylilapseksi, vaan olen -mielelläni kunnian äpäräpoikana. - --- Mikä sinulle nyt on pistänyt päähän! Sinä maanmieheksi! Ethän sinä -ole paljon karhia etkä taikkoa nähnytkään! Ei hyvä mies sinusta ole -maanmieheksi. Tiede on paras ala hengellesi, sillä sinne on singonnut -neronkipunoita. - --- Mutta vaikea on taistella tunteita vastaan. Pane järki ja tunne -rinnakkain, kallistu tunteen puolelle ja sinä olet olemuksesi orja! - --- Sinä puhut tunteista! Oletko rakastunut? Ja keneen? - --- Et sinä tunne häntä. Minä olen kovasti taistellut tunteitani -vastaan, mutta minä olen lannistunut. Tuo taistelu on ollut kova, sillä -minä olen koettanut noudattaa säätyni arvoa. Vasta viikko takaperin -ilmaisin isälleni aikeeni, että aivon mennä kihloihin hänen kanssaan, -ja silloin tietysti seurasi suuri ällistys isäni puolelta, sillä hän -ei tiennyt koko asiasta mitään. Sillä minä olen koettanut olla -seurustelematta lemmittyni kanssa ja olen koettanut vierottaa itseäni -hänestä. Vasta viime syksynä hänet ensi kerran näinkin, jolloin hän -tuli äitinsä luo; hän oli ollut muutamassa maaseutukaupungissa -palveluksessa. - --- Kuka hän sitte on? Sinä selität, etkä kuitenkaan selitä mitään. - --- Hän on huvilamme vahdin tyttö. - --- Sepä romantillista! Taidatpa olla todella pyörällä. Kyllä on -parasta, että unhotat hänet, sillä nykyisessä seurapiirissä ei sinua -enää pidetä minkään arvoisena, jos morsiamesi on piika. - --- En minä voi häntä unhottaa! Se oli viime syyskuun alussa, me olimme -juuri kaupunkiin muuttohommissa, kun hänen ensi kerran näin. Minä jäin -häntä katsomaan, niin ihana hän oli. Niin sanomattoman suloinen, niin -vallattoman viehättävä! Tuossa on hänen valokuvansa. - --- Onpa tyttö kaunis, se täytyy myöntää mutta minkätapainen -esimerkiksi. Hän on jotenkin korskeasti puettu ja yli säätynsä. On -ollut kaupungissa. Tällaisissa tapauksissa on vähän miettimistä. - --- Hän on neitsyeellisen puhdas! Sen minä takaan sydänverelläni. Koko -päivän oli hänen kuvansa mielessäni ja illalla minun _täytyi_ mennä -häntä tapaamaan. Sitte olen käynyt aina joskus talvella siellä. - --- Tämä on vaikea asia. Jos hänet nait, niin muuna et menesty kuin -maanmiehenä, pelkkänä maan muokkarina. Ja uskaltaa yhden tytön tähden -niin paljon! Ei, se on liikaa! - --- Mutta, hyvät herrat! Te täällä vain istutte ja juttelette, ettekä -tule pitämään seuraa naisille! - -Näin lausui Emilie, avatessaan oven saliin. - --- Niin todellakin! - -Berg oli hyvillään, että pääsi pois muiden ihmisten pariin, sillä tuo -Johanneksen asia oli hänen mielestään kovin arkatuntoista laatua -vierailijalle vaikkapa sukulaisellekin. - -Johannes ja Berg menivät naisten huoneesen. - - -III. - -Strauch tapasi Hederin työhuoneessaan sanomalehti kourassa. Kamreerin -kasvot punottivat ja lihava toinen leuka hiukan näytti liikkuvan -sisällisestä kiihkosta. - --- Tässä on muuan suomalaisen puolueen sanomalehti. Siinä on pätkä, -jonka minä olen lukenut ja jonka haluan sinunkin kuulevan. Heti kun -olin lukenut, pisti päähäni että lähdenpä tämän lukemaan -Strauchillekin. Minä olen tilannut tätä sanomalehteä, se kun on -synnyinkaupunkini äänenkannattaja. - -Innoissaan asettui kamreeri kuin kuuluttajan asemaan, kohotti kädessään -olevan sanomalehden silmäinsä eteen ja alkoi lukea: - --- Milloin on koettava Suomelle aika, jolloin virkamiehet palvelevat -kansaa eikä kansa virkamiehiä... Taaskin on muuan suurimmista -virkamiehistä tehnyt 200,000 markan vailingin, herrastellut kansan -hiellä ja väellä... Noiden tekojen kautta, jotka Aapelin veren tavalla -huutavat kostoa, on koko virkamiehistö kärsivä kunniansa puolesta.. - -Omituisesti värisi koko Strauchin ruumis, tuntui kuin kaikki veri -ajautuisi päähän, vaikka sydän löi kuuluvasti. - --- Noinko julki kaikki kuulutetaan, lähti kuin väkinäisestä pakosta -hänen huuliltaan. - --- Minä luin vain makupalat. Kuule sitte lopuksi! - -"Herää siis sä, Suomen kansa, luomaan oikeita virkamiehiä! Perusta -kouluja, suomalaisia kouluja, joiden kautta kansan syväin rivien puhdas -virta pääsee ylimmillekin virkaistuimille. Kyllä kansasta pulppuaa kuin -kirkkaasta lähteestä puhdistavaa vettä, kun se vaan suodaan päästä -pulppuamaan koulusivistyksen kautta. Suomenkielisiä kouluja siis yhä -runsaammin!" - --- Tuollaista hävitöntä palstat täynnä. Kyllä tämä on eri aika, jolta -on kaikki hienous kadonnut! Pitääkö koko laumaa syyttää yhden syntein -tähden, pauhasi Heder suutuksissaan. - -Strauchista oli kuin kuulisi hän tuomion jostain hirveästä rikoksesta, -minkä hän on tehnyt ja mikä nyt aivan yhtäkkiä tuodaan julkisuuteen. -Kamreerin pauhaava ääni kuului hänen korviinsa kuin huumaava jyminä, -mikä ensin etäällä syntyen kuolee ilkeästi täristen aivan hänen -korvainsa juureen. Ruumis tuntui käyvän veltoksi ja päässä kihisi; -aivot saivat aikaan jotain lannistavan pelon tapaista. - --- Niin. Ei kumma, että koskee sinuun! - --- Koskee minuun -- lausui Strauch, puoleksi vaipuvalla äänellä. - --- Niin sinuun kuten jokaiseen todelliseen virkamieheen! Saako jokainen -nurkkalehti parjata meitä? Mutta sinä olet aivan kalpea! Herra Jumala! -Älä kaadu. - -Samassa tuki Heder pankinhoitajaa. - --- En mi... nä kaa... du... - --- Istuppa tuohon sohvaan! Minä tuon sinulle tuolta pöydältä vettä. - -Mennessään pöydän luo huomasi Heder kaapin päällä hajuvesipullon. Hän -otti sen ja siveli vedellä pankinhoitajan otsaa ja antoi hänen juoda -raitista vettä. Hiki juoksi Strauchin otsalta ja äskeinen kuumuus -muuttui puolittain viluksi. Hän näytti toipuvan. - --- Pelasta minun perheeni! Oi kuinka kauheaa! Veli, pelata! Minä olen -syvyyden reunalla ja minun perheeni; yksi askel ja me kaikki olemme -hukassa! - --- Mitä tarkoitat? - --- Oi miten vaikeata minun on puhua! Mutta muu ei auta! Voi tulla -jonakin päivänä pankin tarkastus ja minulla on 20,000 markan vailinki. -Esimieheni ovat luottaneet minuun ja ovat olleet jo yli määrä ajan -tarkastamatta, mutta minä pelkään, että jonakin päivänä tulee -tarkastaja ja minä joudun -- vankeuteen! - --- Mutta, hyvä veli, sinä olet suuressa pulmassa! Varmaan rouvasi -tähden! - --- Älä syytä häntä! - --- Mutta hän on minusta niin huikentelevainen ja liian itsevaltias -sinun talossasi. - --- Hän sanoo, että se on hänen. Hänellä oli myötäjäisiä, ja hän sanoo -minun ne menettäneen. Niin tosin. Mutta ei kuitenkaan. - --- Niin, niin. Tiedän, veli, että olet joutunut onnettomiin naimisiin. -Mutta mitäpä sille enää taidetaan. Hjalmar parka! Minä säälin sinua! - --- Kiitos myötätuntoisuudestasi! Meillä on kovin ylellinen elämä, mutta -vaimoni ei salli että sitä supistetaan. Ja minun tuloni eivät riitä... - --- Sinä olet aina ollut liiaksi alttiiksiantava; ei sinussa ole -toimeliasta rohkeutta. Sinun kasvatuksesi oli kovin hempeää! Et osannut -poikana muuta kuin syödä torttuja, kiusata piikoja ja kannella heistä -äidillesi, itkeä, kun et piisannut katupojille, ja sitte aloit sinä -aina läksyjäsi lukemaan, kun äitisi lupasi antaa sinulle piirakaista. -Sehän se oli sinun lempiruokaasi! - --- Se on surkeaa totuutta. - --- Niin, niin. Sinun täytyy se myöntää. Täysin sukulaisten leipomana -tulit sitte ylioppilaaksi, sait viran, ja vanhempaisi tahdosta jouduit -naimisiin hänen kanssaan; hän kun oli rikas ja hienosti sivistynyt. -Niinhän aina äitisi sanoi. Niin, niin. Tuo on sinun elämäsi surullinen -historia. - --- Todellakin surullinen! Minulla ei ole enää ainoanakaan hetkenä -oikeaa lepoa. Joskus jokapäiväisen elämän pyörinässä tuntuu hetkisen -lievemmältä, suru ja huolet poistuvat ja mieli tuntuu jotenkin -levolliselta ja vapaalta. Mutta se rauha on torkkuvan unta. Vähäinen -hälinä häiritsee sellaista unta, pieni syrjästä tuleva seikka tekee -minut taas levottomaksi. - --- Mutta koeta nyt tehdä vastarintaa vaimollesi, ett'ei hän niin -tuhlaisi! Tietääkö hän vajauksesta? - --- En ole sitä hänelle sanonut; olen häntä säälinyt. Luulin, että saan -sen jollain keinoin täytetyksi, mutta se näkyy olevan turha toivo. -Turvausin jo raha-arpajaisiinkin, ostin voiton venäläiseltä yhtiöltä -vaimoni tietämättä, mutta turhaa oli sekin. - --- Paha on päästä vetelästä suosta, turhaa on siinä turvautua -pajupehkoon, ei sen oksat kannata ylipääsemiseen. Eiköpä olisi parempi, -että vaimosi saisi nyt tietää, jotta tulisi vähän visummaksi? - --- Hän on niin omituinen. - --- Mitäpä tässä hänen omituisuutensa nyt auttaa. Minä annan sinulle -lainaksi koulukumppanuuden takia nuo 20,000 markkaa... - --- Kuinka oletkaan hyvä! Viimeisellä hengenvedollanikin olen sinua -tuosta muistava! - --- Mutta sillä ehdolla annan, että sanot koko asian vaimollesi, jotta -hän tulee hiukan viisaammaksi. - -Strauch ei puhunut mitään. Sydämellinen ilo, mikä äsken kaunisti hänen -kasvojaan, näytti vaipuvan tuijottavaksi katseeksi. - --- Lupaatko sanoa? Jos et sinä sano, niin _minä_ sanon puhtaasta -säälistä sinua kohtaan. - --- Minä lupaan. - --- No hyvä sitte. Tämä on siis päätetty. Tule huomenna noutamaan -minulta rahat. Mutta muista, ett'et enää toista kertaa joudu -tuollaiseen ansaan; ehk'ei silloin olekaan niin auttajia. Hyvästi nyt! - --- Mutta ole hyvä ja juo lasi toti! Minä käsken pian tuoda. - --- Kiitti! En nyt halua. Hermoni ovat muutenkin kovin ärtyneet. - -Kamreeri pisti kättä hyvästiksi pankinhoitajalle ja lähti pois. -Mennessään jupisi hän: sanomalehti ei ollutkaan niin väärässä, on niitä -tuollaisia virkamiehiä useampiakin. - -Strauch heittäytyi kamreerin mentyä veltosti sohvaan ja jäi miettivään -asemaan. Hänestä tuntui helpottavalta, kun pääsi tuosta pelosta: ei -hänen tarvitse nyt joutua vankeuteen, vaikka tarkastaja tulisi jo -huomenna. - -Piika aukasi oven, kävi uunin luoksi ja sulki sen. Saatuaan pellin -kiini, meni hän pois. - -Pankinhoitaja nousi sohvasta. Hän katsoi peiliin, näkyisikö kasvoissaan -jotain epäiltävää tuosta viime taistelusta. - --- Lähdenpä muiden luo saaman virkistystä. Täysi päihtyminen olisi nyt -tarpeen, jupisi hän itsekseen. - -Mutta yhtäkkiä pysähtyi hän. Sanoisiko hän vaimolleen vailingin, kuten -oli luvannut. Ei hän voisi sitä tehdä, ei ainakaan tänä iltana. Ehkä -jonakuna muuna sopivana hetkenä. - -Ovi aukeni ja rouva astui sisään jotenkin hyväntuulisen näköisenä. - --- Joko kamreeri Heder meni? Mitä hänellä oli asiaa? - --- Ei mitään erinomaista. Kävi vain istumassa ja puhelemassa. - --- Vai niin. Nuoret menivät kävelemään. Minulla on, ukkoseni, -herttainen juttu sinulle kerrottavana, eikä se taida olla niin -juttukaan. Hildur _on rakastunut_ Johannekseen. Ja se on hauska asia. - -Strauch vähän sävähti. Nyt taas tuli mieleen tuo Johanneksen rakkaus -huvilan vahdin tyttöön. - --- Mutta sinä et niin kovinkaan näy siitä välittävän. Etkö haluaisi -rikasta aatelisneitiä miniäksesi. Minusta se on paras asia, mitä -koskaan on tapahtunut. Olisipa Johanne suvulle kunniaksi, vaikka se -onkin semmoinen. No niin. Mitäpä omasta pojastani herjaan. - --- Mistäs tuon niin päätät? - --- Minä tarkkasin Hilduria äsken, kun hän oli Johanneksen seurassa. Hän -punastui, kun hän leikissä joutui pariksi Johannekselle, ja muutenkin -oli hän noin rauhaton Johanneksen läheisissä. Kyllähän minä näen, -milloin tyttö on rakastunut. Koettu asiahan tuo on. Mutta Johannes oli -kovin juro tänä iltana Johannekseksikin. Poika on minusta muuten -nyky-aikana ollut hiukan kummallisempi kuin tavallisesti! Näyttää kuin -hänellä olisi hirveän paljon miettimistä. - --- Johannes ei ole koskaan ollut mikään lepertelijä. - --- Ei, todella hän ei ole se ollut. Kovinkin juro sivistyneeksi seuran -mieheksi. Mutta ehkä hän myös on mieltynyt Hilduriin ja silloin on -voitto varma. Eikö se olisi soma asia ukkoseni? - --- Aivan soma ja suloinen. Mutta minä pelkään, että Johannes ei pidä -Hildurista. - --- Et sinä huomaa. Sinä et ole ollenkaan tarkkatuntoinen. Minkätähden -ei Johannes pitäisi Hildurista, niin kauniista ja rikkaasta tytöstä. -Ethän sinäkään rohjennut ensin minua kosia, mutta kun minä annoin -merkkejä vähän sinne päin, niin heti sinäkin olit valmis. Tietysti -sydämessäsi kyti rakkaus minua kohtaan, mutta et uskaltanut sitä -ilmaista. Niin se on Johanneksenkin kanssa. Poika on tullut isäänsä. - --- Niin, mitä minua siinä suhteessa vertaat. Minä tein siinä -- niin -minä rohkenin kosia, kun näin, että sinä pidät minusta. Mutta ei nyt -puhuta siitä! - --- Minä tulinkin vain luoksesi hakemaan rahaa, sillä meidän pitää -laittaa komeat illalliset. Katsos kun meillä on niin harvinaisia ja -kaukaisia vieraita -- - --- Kuin omia lapsia! - --- Taas rupeat toraamaan! Aina minun pitää riidalla sinulta rahaa -saada. - --- Minä annoin toissapäivänä kesteihin sata markkaa ja nyt varmaan taas -joku viisikymmentä! Luuletko, että minä jaksan tienata tarpeeksi, kun -niin loistavasti eletään! - --- Mitä minä olen menettänyt, sen olen myös tuonut taloon. Ei sinun -tarvitsekaan tienata minulle, vaan itseäsi ja lapsiasi varten. - --- Aina sinä menet tuohon samaseen asiaan. No niin! Paljonko pitää -olla? - --- Johan summan sanoit. - --- Tuossa on viisikymmentä. Minun mielestäni välttäisi hyvin kyllä -yksinkertainen illallinen. - --- Kun sinäkin poikamiehenä olisit tyytynyt yksinkertaisiin illallisiin -etkä olisi velkaunut, jott'ei olisi tarvinnut minun myötäjäisrahojani -panna sinun nuorena miehenä tehtyihin velkoihin, niin voisit nyt aivan -tinkimättä syödä vaikka sadanmarkan illallisen, porisi rouva -paiskatessaan ovea kiini. - -Strauchia suututti. Tuskitellen alkoi hän kävellä työhuoneessaan. - --- Jos kukaan on onneton, niin se olen minä. Ja mikä siihen on syynä? -Olenko minä yksin kaikkeen onnettomuuteeni syypää? Kovin se tuntuu -raskaalta. Ehkä onkin siihen suurena syynä hempeä kasvatukseni, kuten -Heder sanoi. Jospa olisivat panneet minut ennemmin halkoja sahaamaan -kuin panivat minut kouluun! Luulen, että varmaan työmiehenä olisi -minulla joku rauhallinen hetki. Mutta nyt. Ei edes kerkeä unohtaa -ajatusta toisesta huolesta, kun jo toinen tulee sijaan. Kyllä painavat -minua poikamiehenä tehdyt syntini. Kun minä senkin Liisan olin -huvilaani! Mutta kun hän niin rukoili ja muistutti, mikä hän minulle -kerran maailmassa oli ollut. Ja onnettomuutta hän on saanut minun -tähteni kokea maailmassa. Tosin hän on naimisissa, mutta ehkä yhtä -onnettomissa kuin minäkin. Hänen miehensä näyttää hänelle olevan tyly. -Liisa oli siivo tyttö, kun hän oli kotonani palveluksessa, mitä sitte -nyt lie. Ja Hanna on minun tyttöni! Johannes rakastunut häneen! -Lapsirukat eivät tiedä mitään entisestä! Oi noita nuoruuden syntejä! - -Strauch vaipui sohvalle, ja siihen hän jäi käsi otsalla istumaan. -Kotvasen kuluttua nousi hän ylös ja alkoi uudestaan kävellä huoneessa. - --- Ja voisinko minä sanoa Johannekselle, että Hanna on minun tyttöni! -En koskaan. Minä en senjälkeen kehtaisi katsoa Johanneksen silmiinkään, -minun täytyisi hävetä poikaani! Mutta miten selvitä tästä? Johannes ei -luovu tytöstä, siltä se ainakin näyttää. Mutta naimisiin eivät he -myöskään koskaan saa mennä! - -Strauch pysähtyi miettimään käsi otsalla. - --- Vaimoni puhui Hildurin pitävän Johanneksesta. Ehkä sieltä päin -tulisi apua. Mutta miten...? - -Niin... Jos minä teen Johannekselle toisen paljastuksen... niin ehkä -sitten... Minä voisin ilmoittaa Johannekselle, että minulla on -vailinki, jota en saa muutoin täytetyksi, ell'ei hän mene naimisiin -Hildurin kanssa ja anna minulle rikkaista myötäjäisistään tuota -summaa... No se olisi vähän kunniakkaampaa... Mutta sitäkin on vaikea, -kovin vaikea omalle pojalleen tunnustaa... Johanneksen rehellisen -luonteen tunnen, ja Johannes on ainoa, jolle voin tuon tunnustuksen -tehdä. Ja minä sanon, että minä saan Hederiltä lainan joksikin aikaa, -jotta nyt voin tuon vailingin suorittaa, sillä tarkastuspäivä voi olla -pian käsissä, mutta en voi maksaa Hederille ilman tuota tekoa. -Johanneskin arvaa, ett'en minä yksinäni ole tuota koloa tehnyt. Siis -sieltä päin on alettava. Eikä minun tarvitse siinä tapauksessa virkkaa -ollenkaan vaimolleni vailingista. Ehkä hän vielä syyttäisi, että olen -entisiä velkojani tuolla summalla maksanut... Siis sieltä päin on -alettava... - - -IV. - -Sigrid ja Hildur tulivat ensin kävelemästä; he näet olivat käyneet -tekemässä ostoksia Hildurille ja siten eronneet muista. Kun he tulivat -saliin, olivat molempien posket kylmän vihurin punerruttamat. - -Sigrid oli raihnainen varreltaan. Hän oli syntymisestään saakka ollut -kivuloinen; poskensakin olivat hiukan kuopilla. Hildur oli taas terve -ja raitis. Jotain oikein plastillista kauneutta oli hänen kasvoissaan -ja suuret, tummansiniset silmät katsoivat niin suoraan ja rehellisesti -elämää. Hänen isänsä oli rikas, aatelinen tilanomistaja, vanhaa -ruotsinaikuista sukua. Hildur oli isänsä silmäterä; äitinsä oli hän -kadottanut jo viisivuotisena. Hän muisti vaan äidistään venäläisen -naisen suuret, vienonsurulliset silmät ja aaltoilevan kastanjatukan. - -Hänen isänsä oli ankara puoluemies ja luonteeltaan raaka, kuten -tavallisesti vanhat sotilaat ovat, sillä hän oli ennen ollut kapteeni -ja oli ottanut osaa Puolan kapinan kukistamisessa. Kiroileminen oli -hänestä aivan hupaista ja aamupäivät kulutti hän sanomalehtien -lukemiseen. Eikä hänellä juuri muuta työtä ollutkaan, hän kun hoidatti -pehtorilla taloaan. - --- Ole hyvä ja istu täällä hiukan aikaa! Katsele valokuva-albumia! Minä -vien äidille tämän rintaneulan, sanoi Sigrid Hildurille, mennessään -salista. - -Hildur istuutui ja alkoi katsella valokuvia. Selaillessaan tuli -Hildurin eteen Johanneksen kuva. Sepä veti hänen huomionsa heti -puoleensa. - --- Tuossa on hänen kuvansa! Ja miten onnistunut! Nuo sanomattoman -armaat silmät näyttävät saaneen pitää eloisuutensa; tuo valkoinen otsa -on ihmeteos luonnonkin töiksi. Miten somasti sitä reunustavat lyhyet -kiharat, miten hienona jatkuu siitä nenä! - -Mutta kuinka väärin hänkin minua käsittää! Minä olen aatelinen, rikas -ja semmoisena ihmiset arvostelevat minua aivan väärin. Mutta minä olen -käsittänyt aikani ja tahdon sitä seurata! Päivä on tuleva, jolloin -puhtaasti lausun ulos sisimmät ajatukseni! - -Tuota sanoessaan oli Hildur noussut ylös istumasta. - --- En tyydy ijankaiken tähän turhamaiseen asemaan. Salonki-daamiksi -olen minä kasvatettu, mutta väliajat ovat suoneet minulle kunnon -naisenkin opetuksia. Minua ei ole koskaan tyydyttänyt tuo naisen -tavallinen kasvatus: ranskankielentaito, soitto-, tanssitaito, -itsensä koristeleminen ja muu tarkoitukseton elämä. Isäni on suuri -kansansortaja, mutta minusta hän ei saa seuralaistaan. Eipä voi hän -uskoa, että hänen heikon tyttönsä sydämessä asuu ajatuksia, jotka -voisivat nostaa pystöön joka hiuskarvan hänen päässään. - -Puolihaltioissaan näytti Hildur olevan. Noissa suurissa silmissä -näyttäytyi tulta ja huulet vetäytyivät uhkaavaan asemaan. Pian hän -tulistui, niinkuin naiset tavallisesti tekevät, mutta hänessä -osottautui jotain uhmailevaa sankarillisuutta eikä mitään itsekästä -kiihkoa. Rohkeutensa tunsi hän paisuvan ja mieluisasti olisi hän -halunnut nyt kiistellä. - -Walter astui sisartensa ja isänsä kanssa saliin; perässä tuli rouvakin. -Kohta tulivat myös Berg ja Johannes. He olivat Lauran ja Emilien kanssa -olleet Walteria ottamassa vastaan asemalla. - -Nähtyään Hildurin, meni Walter keikarimaisesti häntä tervehtimään. - -Hetken aikaa puheltuaan valitteli Walter väsymystään. Hän ei voinut -koskaan viihtyä Hildurin seurassa, sillä Hildur oli hänen mielestään -liian suora. Hildur taas puolestaan melkein kammoi Walterin imartelua. - -Puoleksi salaa heitti aina Hildur silmäyksen Johannekseen ja vertaili -häntä Walteriin. Walterin matala otsa oli kaunis, mutta ei siinä ollut -tuota suoran luonteen puhtautta ja suloutta, mikä oli Johanneksen ehkä -liian korkeassa otsassa. Walterin hiukan kaareva nipukkanenä osoitti -oikullisuutta; täyteläiset posket puhuivat nautintoa; katse oli uljas, -mutta se näytti teeskennellyltä, ja kun hän vaipui ajattelemaan -syvemmin, näkyi silmissä omituista kiiltoa; suun seutu oli selvä -kevytmielisyyden kurva ja ilmaisi, että Walter saattoi käsittää kaikki -asiat helpoimmalta katsantokannalta. - -Walter nousi ylös ja meni isänsä luo. Hän puhui hänelle hiljaa ja sitte -lähtivät he yhdessä huoneesta. He menivät seuraavaan kamariin ja -tiivisti sulki Walter oven. - --- Minulla olisi vähäinen pyyntö papalle. - --- Ja minkälainen se olisi? - --- Pyydän papalta vähän rahaa. Tarvitsee aina, kun täytyy asua toisessa -kaupungissa, kuin missä koti on, niin paljon. Eihän pappa pahastu. - --- Mutta koeta elää säästäväisesti! - --- Tietysti, pappa rakas! - --- Paljonko sinä tarvitsisit? - --- Ehkä riittäisi 700 markkaa. - -Strauch olisi ollut halusta antamatta, mutta hän ei voinut. Ja jos hän -kieltäisi, niin Walter kääntyisi rouvan puoleen, äidin lellipoika kun -oli, ja sitte hänen täytyisi antaa. - --- Olisi niin hauskaa olla täällä kotona, mutta minä en jouda. -Aamujunassa täytyy minun matkata. - --- Aamujunassa jo! - --- Eikö ole ikävää, pappa? - --- Ikävää kyllä. Minä menen sitte hakemaan rahat. - -Strauch meni työhuoneesensa. - --- Saakelin hyväonninen on se Schildt! Minua suututtaa vieläkin, kun -yhtenä yönä voitti minulta neljä sataa. Jos minä olisin niin -hyväonninen, niin -- Mutta nyt kun menen, rupean hänen kanssaan heti -pelaamaan, ja minun täytyy lisän kanssa voittaa nuo neljäsataa -takaisin... - -Strauch tuli huoneesen setelit kourassa. - --- Varotan sinua vielä säästäväisyyteen. Minun raha-asiani eivät ole -nykyään kehuttavalla kannalla, mutta täytynee kai antaa, kun tarvitset. -Älä rupea, rakas Walter, tuollaisten hyvähajuvesien luutnantiksi, jolla -ei ole muuta puhdasta kuin hansikkaat! - -Kummallisen levollisesti kuunteli Walter puhetta. Hän tunsi isänsä -heikon puolen, että tämä oli siitä hyvillään, kun ei vastusteltu häntä, -kun hän torui tai varotteli. - -Walter alkoi vihellellä marssin säveltä, mennessään toiseen huoneesen. -Kohta palasi hän sieltä kädessään sikari. - --- Saanko tarjota papallekin oikeita Havanan sikareja? Nämä ovat -harvinaisen hyviä ja näiden tuoksukin on suloinen kuin viheriän metsän -tuore lemu keväällä. - -Walter tarjosi isälleen sikarin ja näpäytti sekä omasta että isänsä -sikarista pään pois. - --- Poltellaan nyt vähäisen! Minua ei juuri haluta tuolla seurassa olo; -olen niin väsynyt. - -Näin tuumi Walter kohottaessaan itseään sohvassa ja heittäytyi sitte -veltosti puoleksi makaavaan asentoon sohvan selustaa vasten. - --- Väsynyt on minunkin mieleni tuon Johanneksen tähden. Hän on aivan -meistä muista eroava... - --- Johanneksen tähden! huudahti Walter ja katsoi isäänsä. - --- Niin, hänen tähtensä. Mutta asia on Johanneksen ja minun -kahdenkeskinen. Vaan perheen täysi-ikäisenä miespuolisena jäsenenä -pitää se sinunkin saada tietää ja koettaa ponnistella voimaisi mukaan -asian eduksi, nimittäin meidän puolellamme. - --- Ja mikä se asia sitte on? - --- Johannes on tulisesti rakastunut meidän huvilan vahdin tyttöön. - --- Taitaa olla kaunis tyttö? - -Walter hymyili pilkallisesti ikäänkuin olisi tahtonut laskea leikkiä -koko asialla. - --- Niin, kaunis tyttö se on, mutta miten me voimme suvaita semmoista -morsianta Johannekselle! halpa, köyhä tyttö! - --- Mutta eihän tuo rakkaus lienekään niin kirkollista laatua... - -Taas hymyili Walter ivallisesti. - --- Mitä Johannekseen tulee, niin hänen rakkautensa on puhdas, minä olen -sen huomannut. Minä olen puhunut Johannekselle, nuhdellut häntä, mutta -hän sanoo, että hän ei koskaan _voi_ erota tytöstä. - --- Mitä joutavia! - --- Sinusta kun tuntuu koko asia mahdottomalta, niin sinä voit noin -puhua. Noin helposti en minä saata asiasta hymyillä kuin sinä, Walter. -Tahdotko kälyksesi huvilan vahdin tytön? - --- No, no! Enhän minä toki niin kauvas ajatellut. - --- Niin siinä se! Mutta minä olen ajatellut, olen ajatellut yöt ja -päivät; enkä minä saa tunnon rauhaa, ennen kuin olen hajoittanut heidän -liittonsa millä hinnalla tahansa! - -Strauch oli tulistunut, hänen ruumiinsa vapisi sisällisestä -liikutuksesta ja huulet värisivät niin kummasti. Näytti kuin kauvan -pidätetty salpa olisi avautunut. - --- Mutta rauhoittukaa isä! Ehkä tuosta asiasta nyt kuitenkin selvitään -vähemmälläkin. Pakottakaa hänen äitinsä naittamaan tytön jollekin -talonpojalle; totta sellaisella hempukalla on ottajia. - --- Vähänpä taitaisi siitä olla hyötyä. On nyky-ajan tytöilläkin jo -järkeä, ett'ei heitä niin mielin määrin naiteta kuin tahdotaan. - -Johannes tuli huoneesen. Molemmat vähän hämmästyivät. - --- Miksikä täällä istutte, ettekä tule saliin? - --- Meillä oli vähän puhelemista. Olen ajatellut kihlata muutaman -kauppaneuvoksen tyttären sieltä pohjosesta. - --- Vai niin! Saadaan suvun lisää! Joko välinne on valmis? - --- Valmis tytön puolelta. - -Johannes luuli asian olevan toden. - --- Minä luulin aina ennen, että kyllä sinusta ja Hildurista tulee -kerran aviopari, puhui Strauch ja koetti tarkastaa Johannesta, tekisikö -se häneen mitään vaikutusta. - -Mutta väärään kohtaan oli Strauch osunut, sillä Johannes oli aivan -tyyni, ja Walter ärtyneenä lausui: - --- Minäkö tuota epähienoa nautaa ottaisin! Ennen ottaisin senkin -huvilan vahdin... Mutta no niin! - -Johannes arvasi, että isä oli kertonut Walterille hänen rakkaudestaan. - --- Mutta mennään saliin, jott'eivät naiset kokonaan ikävysty, sanoi -Walter noustessaan sohvasta ja laittaessaan miekkansa hihnaa. - -Johannes olisi mielinyt puhua, mutta kun Walter ja isä lähtivät saliin, -niin jäi hänen sanansa vaan huulille. - -Hän seurasi toisten perässä. - -Salissa oli koko perhe koolla. - -Puheltiin viime-illallisesta teaterikappaleesta, mikä sai varsinkin -Walterin kiihkoon, sillä hän tunsi sen kappaleen ennestään. - -Kappale oli kuvannut nuoren luutnantin rakkausvehkeitä. - -Walterin mielestä se oli aivan epähieno kappale. Mutta Hildur uskalsi -sanoa, että sellaisia tavallisesti nuoret luutnantit ovat. - --- Ja niin kauvan kuin me kaikessa turvassa elävät naiset pysymme aivan -välinpitämättömästi erillämme alhaisemmista siskoistamme, noista, -joiden täytyy kaikin neuvoin ansaita elatuksensa, niin kauvan kuin me -vaan venymme mukavuuden vuoteella ja kadulla kävellessämme heitämme -heihin ylenkatseellisia silmäyksiä, kun huomaamme jonkun vaateparseelin -heidän puvussaan muistuttavan meidän nykyisestä muodista, jota he -tavottelevat kaunistaakseen itseään niinkuin mekin, mutta ehkä usein -omaksi turmiokseen, niin kauvan löytyy tuollaisia näytelmiä sekä -elämässä että näyttämöllä. - --- Hildur! Mitä tarkoitat? Miten noin puhut? Oletko suuttunut -Walteriin? - -Laura huudahti tuon kovalla äänellä, ikäänkuin Hildur olisi ollut -etäälläkin hänestä, vaikka tämä istui hänen vieressään. - --- En tiedä suututtaneeni neiti von Kleiniä. Jos minä olen niin tehnyt, -niin pyydän nöyrästi anteeksi. - -Pilkallinen hymy huulilla meni Walter Hildurin luokse, mutta Hildur ei -ollut häntä huomaavinaan. - -rouva Strauch haki hajuvesipulloa, sillä hän luuli jonkun pyörryttävän -puuskan kohtaavan Hilduria. - --- Minä olen suuttunut itseeni ja koko maailmaan! - --- Miksi emme me naiset voi muuta tehdä kuin joko itkeä tai nauraa? -Miksi emme ryhdy työhön. Sitä on niin paljon elämässä. - --- Mutta, hyvä Hildur, puhui rouva Strauch, mitä varten ryhtyisimme -työhön, kun meillä ei ole siihen pakkoa? - --- Vai niin! Rouva Strauch käsittää työn vain pakkona, mutta minä pidän -työn uhrauksena. Jos niinkin käsitetään, niin työ voi ollakin pian -pakkoa. Tänään on meillä hyvin, mutta miten huomenna! Herrasnaistenkin -tulee oppia tekemään työtä --. - --- Mutta miksi sitte heitä kasvatetaankin vain naimista varten, kun -heidän itsensä pitäisi työtä tehdä, kysyi taas rouva Strauch. - --- Äiti on oikeassa. Onhan sivistyneitten naisten asema turvattu -naimisissa, lisäsi Walter. - --- Hyvä Hildur! Mistä noita asioita olet saanut tietää, kysyi -kummastellen Laura. - -Mutta Hildur ei kuullut, vaan jatkoi: - --- Onko rouva Strauch aivan varma turvatusta asemastaan ikänsä loppuun? -No niin. Rouva Strauch voi kyllä olla, mutta moni muu ei siinä ole -niinkään varma. - -Joka olisi katsonut pankinhoitajaan olisi huomannut hänen kasvoissaan -outoja liikkeitä, kun hän ikäänkuin aristellen katsoi huoneessa -olijoita. - --- Sinä puhut kuin itse kokenut, ihmetteli rouva Strauch. - --- Minä olen tutkinut elämää, minä olen pyrkinyt päästä tuntemaan sitä. - --- Miten noin hienot ja ylhäiset naiset juuri elämää oppivat tuntemaan? -Joutavaa mielikuvitusta vain, myhäili Walter pilkallisesti. - --- Herra luutnantti Strauch! Te luulette, ett'ei ylhäältä voi katsella -alas. Mutta luullakseni sieltä vasta voipikin, kun vaan haluaa. Sieltä -voi tarkastella noita notkoja ja rotkoja, joissa kaikellaiset mätänevät -ainekset saastuttavat ilmaa, eikä vaan sinistä taivasta ja kirkasta -aurinkoa. Sieltä huomaa toisten kurjuuden ja oman yltäkylläisyyden. - --- Ehkä katsottuna kiikarin läpi, lisäsi Walter ivaten. -- Neiti von -Klein on oikeassa ja minä yhdyn häneen täydellisesti. Sivistyneet -naiset ovat kovin välinpitämättömät omasta ja alhaisempien siskojensa -elämästä. He nauravat niille naisille, jotka ovat paremmin käsittäneet -tehtävänsä ja ovat alkaneet moittia nykyisiä oloja. - --- Niin juuri! He nauravat niille, eivätkä huomaa, että juuri heille -saisi nauraa, kun ovat tuollaisia itseään määräämättömiä nukkeja, -lisäsi innolla Hildur. - --- Niinkauvan kuin toinen osa sivistyneitä naisia on kietoutunut -ulkonaiseen turhamaisuuteen, niin kauvan on noidenkin toisten tehtävä -vaikea, sillä he pilaavat niiden toimintoa. Naismaailma jakaupi silloin -todellisiin naisiin ja nukkeihin. - --- Oi miten puhutte, herra Strauch, mieleni mukaan! Niin juuri oli -ajatukseni sanoa, huudahti Hildur. - -Walter nykäsi isäänsä hihasta ja Strauch hymyili vastaukseksi. - --- Mitähän, hyvä Hildur, isänne sanoisi, jos kuulisi teidän noin -puhuvan, sanoi rouva Strauch. - --- Kas niin vaan! Tuossa taas yksi loistava esimerkki! Saanko -huomauttaa, että ihminen luotiin vapaaksi? - -Rouva Strauchin posket punottivat; hänen itsevaltiasta luonnettansa oli -pitkin aikaa loukattu. Selvästi huomasi, että hänen huulillaan pyöri -kiivaita sanoja, mutta hän malttoi mielensä. - --- Miten epähienosti hän käyttäytyy, kuiskasi Walter isälleen -tarkoittaen Hilduria. - -Piika tuli sisälle ja meni rouvan luoksi. Hän sanoi jotain rouvalle ja -meni pois. - --- Illallinen on jo, hyvät vieraat, valmis. Ehkä maistaa ruoka tämän -kiistan päälle. Pyydän teitä lähtemään illalliselle, lausui rouva. - -Johannes vei Hildurin ruokasaliin, missä perhe rupesi illastamaan. - - -V. - -Kun piika toi aamulla kahvia, tapasi hän Johanneksen torkkumassa -keinutuolissa. Tämä heräsi kohta; sitte siisti hän itseään ja -maistettuaan kahvia lähti saliin. - -Walter oli jo lähdössä. Isäänsä ei Johannes nähnyt: Kaikki häärivät -Walterin ympärillä ja näytti siltä, että perheen naisväki aivan -väkisten päästi hänet menemään. - -Rouva Strauch oli aivan reippaalla tuulella ja kuiskasi Johannekselle, -että hän lähtisi saattamaan Walteria asemalle Hildurin kanssa yhdellä -hevosella. Walter ja Laura ajaisivat yhdellä sekä hän ja Sigrid -toisella. Berg rouvineen lähtisi myös yhdellä hevosella. Isä ei -jaksanut tulla, sillä hän oli pahoinvoipa ja hänellä oli tänään -kiireitä toimia. - -Johannes pyysi Hildurin kumppalikseen, ja niin lähtivät he asemalle. - -Hildur näytti iloisetta ja kun tultiin asemalle, valitti hän, että -matka oli niin lyhyt. Reki luistikin liukkaasti illalla sataneessa -lumessa, mikä nyt oli aamukylmällä muuttunut iljanteeksi. - -Kaikki olivat toisilleen niin ystävällisiä; eilinen kiista näytti -kokonaan unhottuneen. - -Veturi vihelsi ja hiljaa lähti se ensin liikkeelle. Mutta vähitellen -sen vauhti eneni. Naiset liehuttivat nenäliinojaan ja Walter vastasi -junasta. Rouva näki pyhkivän vesikarpaloita nenäliinaansa. - -Laurakin oli pahoillaan, mutta iloisella luonteellaan sai Berg hänet -entiselleen. Laura ajoi tullessa Bergin hevosella sisarensa Emilien -kanssa. Berg oli kuskina ja lähetti aina jonkun sukkeluuden -istuinlaudaltaan. - -Viimeksi tulivat Hildur ja Johannes. - -Reestä noustessa katsoi rouva mielihyvällä heitä. Mielipä suu mennä -hiukan hymyyn nähdessään miten kohteliaasti Johannes auttoi Hilduria -reestä. - -Mutta kun Hildur kiitti Johannesta, näytti Johannes kylmältä. Hiukan -arasti katsahti Hildur häneen. - -Rouva käski heti aamiaiselle, kun tultiin sisälle. Hauskan ajoretken -jälkeen tuntuikin ruoka maistuvan. - -Kun aamiainen oli syöty, vetäytyi Johannes omaan kamariinsa. Berg jäi -naisten seuraan ja alkoi lukea heille sanomalehteä kahvia juotaessa. - -Tuon tuostakin keskeytti hänet rouva kyselemällä oloja -Pohjois-Suomessa. Hän ei tahtonut uskoa, vaikka Berg vakuuttavasti -puhui, että siellä voi viettää hauskaa elämää. - --- Mutta eihän siellä ole teaatteria, ei konsertteja eikä mitään -sivistynyttä seuraa, arveli rouva. - --- Teaatteria ei ole eikä konsertteja. Niiden nautintoa saa vain -sanomalehdistä, mitkä kertovat iloitsevan pääkaupungin huveista. - --- Tuleeko sanomalehti sinne monesti viikossa ehkä kolmasti. - --- Kahdesti vain. - --- Kahdesti! Mutta uutisetkinhan ovat aivan vanhoja! - --- Tuoreita ne siellä ovat. Sivistynyttä seuraa on, sillä meidän -pitäjässämme on pappi, sävyisä mies, lempeä sielunpaimen, ehkä vähän -liian yksipuolinen; nimismies on, jolla ei ole muuta vikaa kuin liika -kiroilemisen into; innokas kansakoulunopettaja... - --- Pappi, nimismies ja kansakoulunopettaja! Miten Emilie voit viihtyä -siellä. - --- Vallan hyvin! Onhan siellä Henri seuranani. - --- Sinun siis täytyy olla aina kotona! Tuskauttavan ikäväähän sekin on! - --- Kun tulee ikävä, niin menemme kylään. - --- Hm! Kylään! - --- Ja onhan siellä, jatkoi Berg, sellainen seura, jollaista ei täällä -ole. Siellä on avara luonto. - --- Pimeitä talvi-iltoja vuodet läpeensä! - --- Totta joskus kesääkin! Siellä on aikoja, jolloin ei pimeyttä ole -kuukausiin. Se on jotain toista! Ja talvellakin, kun puut ovat -jäähuurteessaan ja kun niiden jääkruunuihin kuu valaa kalpeaa valoansa, -niin silloin on hauskaa ottaa sukset jalkoihin, pyssy selkäänsä ja -lähteä ampumaan metsänriistaa tai ainoastaan huvikseen hiihtelemään. - --- Sehän on sporttia! Ja sitä on täälläkin. Voi laskea suksilla mäkeä, -luistella sähkövalossa luistinradalla, tehdä ajoretkiä Alppilaan ja -muualle. - --- Suuri erotus! Ja sitä ei tiedä muu kuin se, joka on kokenut -kumpaakin. - --- Ja kummasti siellä ihminen muuttuu! Emiliekin seisoo nyt mieluummin -hellan kuin pianon ääressä! - --- Jos mamma näkisi minut kotona, kun minä olen oikein työssä! Ensin -minulla oli taloudenopettaja, mutta nyt minä itse valmistan ruoat, -silitän Henrin kaulukset, opetan pikku Allia lukemaan -- mutta -mitenkähän siellä Alli jaksaa! - --- Kyllä Liisa hänestä huolta pitää, vastasi Berg. - --- Alli oli vasta kovin kipeä, mutta hän parantui. Me olisimme, -niinkuin jo eilen sanoin, ottaneet hänet mielellämme mukaamme, mutta -hän ei saanut lähteä. Lääkäri kielsi sen kivenkovaan. - --- Olisipa ollut hauska nähdä tyttöä! Hän on varmaan jo isokin! - --- Hän on jo, hyvä äiti, puolikokoiseni. - --- Silloin kun hän täällä kävi, oli hän kyynärän pituinen, sanoi rouva. - --- Sitte minä vielä autan Henriä iltasilla puhtaaksikirjoittamisessa. - --- Nyt lasket liikoja! Että olet seisonut hellan ääressä, näen kyllä -sinun käsistäsi jotka ovat leveät ja karkeat, mutta mahdotontahan on -noin paljon kerjetä! - --- Aivan totta, lisäsi Berg. - --- Kylläpä sinä, Emilie, olet ahkera, sanoi Laura. - --- Mutta missä Johannes on, kun hän ei ole meidän seurassamme, huudahti -rouva, katsahtaissaan Hilduriin, joka näytti olevan mietteissään eikä -paljon kuunnellut muun seuran puhetta. - --- Todellakin, sanoi Berg. - -Hildur nousi ylös, meni Lauran luo ja kuiskasi hänelle jotakin. - --- Hildurilla on oiva tuuma! Lähdetään rekiretkelle perheen kesken -vaan! - --- Se ei ole huono ajatus! Ilma on sopiva, puolusti rouvakin. - --- Kyllä minä olen valmis, sanoi Berg. Menen hakemaan Johannesta. - -Naiset alkoivat valmistautua lähtöön, ja kaikki olivat iloisia, -kiittäen Hilduria, että hän oli keksinyt noin oivan huvin. - - -VI. - -Kun Johannes eineen jälkeen meni kamariinsa, tuli sinne kohta hänen -isänsä. Strauch oli jo käynyt ulkona, sillä hän tuli Hederin luota, -jolta oli saanut nuo 20,000 markkaa lainaksi määräämättömäksi ajaksi. - --- Hyvää huomenta, poikani! Minulla on sinulle puhumista. - -Strauch istuutui. - --- Niinkuin jo viime viikolla sanoin, minä en voi sallia sinun mennä -kihloihin tuon huvilanvahdin tytön kanssa. - --- Niin, sen tiedän. Mutta minä olen miettinyt siinä asiassa tehdä oman -mieleni mukaan. Minä olen laillinen mies, ja lain mukaan te ette voi -mitään, vaikka minä otankin hänet vaimokseni. - --- Sinä et saa! Minä en anna sinulle penniäkään, joi niin teet! - --- Siihen minä en taida mitään. Minulla on siksi tuttavia, että niiden -avulla saan maatilan, tuommoisen pienen maatilkan ja muutaman -asuinhuoneen sen päälle. Sinne vien hänet ja siellä elän erilläni -suuresta maailmasta. Minä olen kovin kyllästynyt tällaiseen elämään. - --- Mutta suottako minä olen sinua kouluuttanut, olen uhrannut rahoja -sinun tähtesi? Maanmieheksi olisit kyllä päässyt vähemmälläkin! Ja tuo -poika, josta olen aina enin toivonut, tekisi minulle noin yhden halvan -tytön tähden! ajattele toki! Ajattele asemaasi! Ajattele isääsi, -äitiäsi, sukulaisiasi! Voinet kai uhrata yhden tytön sukusi kunnian ja -oman tulevaisuutesi eduksi! Ja minunko pojastani tulisi maan kynsijä! -Ei se on liikaa, Johannes! - --- Minä olen taisteluni taistellut, päätökseni tehnyt. - --- Mutta sinun täytyy hänestä luopua! Sinun täytyy, sanon minä. - --- Ei koskaan! Tämä ei ote minulle mitään hänettä. - --- Johannes! Sinä masennat isäsi. - --- Ehkä. Mutta vastoin tahtoani. - --- Minulla on pyyntö sinulle, harras pyyntö; jos täytät sen, niin sinä -pelastat isäsi, kotisi, itsesi --. - --- Minä olen sanonut sanani. - --- Minä olen, Johannes, suuressa vaarassa: voin joutua minä päivänä -tahansa vankeuteen. - --- Vankeuteen! - --- Niin. Vankeuteen. - --- Vankeuteen! - --- Minulla on -- vailinki. - --- Vailinki! - --- Niin. - --- Vailinki! Aavistamatonta! - --- Ja on olemassa _yksi ainoa_ tie pelastukseen. - --- Ja mikä se? - --- Että sinä nait Hildurin. - --- Minä nain Hildurin! - --- Se on pelastuksemme, ainoa pelastuksemme. - --- Mutta onko se niin varma, että minä saankaan hänet. Sukumme kunnia! -Jokainen kammoksuisi meitä! Isä linnassa! Ei! En minä voisi olla näillä -mailla, jos niin kävisi. - --- Sinähän voit sen pelastaa, sillä Hildur pitää sinusta. - --- Mutta, isä, suuriko on vailinki? - --- 20,000 markkaa. - --- Ja mihin olet pannut nuo rahat? - --- Yksinäni en ole niitä kuluttanut; ne ovat kulutettu yhteisesti, -kovin ylellisellä elämällä viime vuosina. - --- Mutta onhan palkkasi suuri! - --- Se ei ole riittänyt. - --- Minun siis täytyy koettaa pelastaa nimemme ja kunniamme. Mutta kovin -ikävää, kauheaa! - --- Ei voida sille enää mitään. Sain joksikin ajaksi Hederiltä nuo -20,000 markkaa lainaan, mutta sillä ehdolla, että maksan ne takaisin -niinpian kuin voin. Ja miten sitä voin? - --- Heder siis tietää tästä? - --- Heder tietää. - --- Tietääkö muut? - --- Ei muut kuin me kolme. - --- Se on hyvä! Asia on siis vielä pelastettavissa. Ei äiti eikä sisaret -saa tästä tietää, se vain turhaan hävittäisi heidän rauhansa. Ei pidä -rauhaa ryöstää siltä, jolla sitä vielä on. Hyvä, ett'ei vailinki ole -päässyt tuon suuremmaksi. Minä uhraan itseni, jos voin asian parantaa. -Oi kurjaa elämää! - -Strauch meni pois, sillä hän ei saattanut mitään puhua. Nyt hän oli -tosin voittanut, mutta millainen oli tämä voitto. Sitä mietti Strauch -mennessään huoneesensa. - - - - -VII. - - -Kun Berg lähti naisten luota ja tuli eteiseen, oli Fritz menossa -kouluun leivos hampaissa. Piika tuli pauhaten jälessä, että Fritz on -varastanut häneltä leivoksen. Fritz aikoi jotain puhua Bergille, mutta -kun hän näki piian niin likellä, niin kiepsahti hän kartanolle. - -Berg olisi ottanut poikaa niskasta kiini, mutta se oli myöhästä. Ja -sitä paitsi ei olisi ollut soveliaskaan kurittaa muiden lapsia, mietti -Berg mennessään Johanneksen huoneesen. - -Johannes istui, tuijottaen eteensä sohvalla. - --- Olet vain aina yhtä surullinen! - --- Minun sydämeni on murtunut... - --- Raitis ilma ja hauska seura ovat sinulle tarpeesen. Me olemme -aikoneet lähteä rekiretkelle perheen kesken vain. Tulet kai mukaan? - --- En tiedä, minä olen kyllästynyt sellaisiin. - --- Tulet kai neiti von Kleinin seuralaiseksi? Minä olen yksinäni -miehenpuolena sitte, jos et tule. Sehän on kovin liikaa! - --- Eikö isä tule? - --- Hänellä kuuluu olevan kiireitä toimia. - --- Ehkäpä lähden. Siellähän voin alkaa, höpisi Johannes puoli-ääneen -itsekseen. - -Kun he tulivat saliin, olivat naiset jo odottamassa.` - -Hildur, nähdessään Johanneksen, loi häneen salaa katseen. - -Mutta Johannes oli kuin mykkä. Katseli vain huomiota panematta mitä -ympärillään tapahtui. - -Mutta kun päästiin kadulle, näytti Johannes hiukan elostuvan. Hän alkoi -jo puhellakin jotenkin vilkkaasti, vaikka kyllä elottomasti. - -Mutta yhtäkkiä hän taas jäi sanattomaksi. Hän alkoi miettiä -kosimistaan. Se tuntui hänestä vain mahdottomalta. Mutta hän oli -luvannut isälle. Johanneksesta tuntui, että hän voi aivan helposti -kysyä naiselta, jota hän ei rakastanut: rakastatteko minua? Mutta -kuitenkin tuntui nuo sanat mahdottomilta lausua. - -Reki liukui Töölön tullista ulos ja ajettiin Alppilaan päin. Keväinen -aurinko oli sanomattoman kirkas ja sen syömät luminietokset -tienvarsilla olivat kuin keuhkotautisen keuhkot. - -Yhtäkkiä reki solahti syrjemmälle ja Hildur sysäsi Johannesta, niin -että heidän kasvonsa sattuivat likemmäs toisiaan. Hildur tunsi, miten -hänen poskensa hehkuivat, miten Johanneksen hengitys tuntui hänen -kasvoillaan. - -Rauhallisesti siirtyi Johannes, ja Hildur asettui sanaakaan virkkamatta -paikalleen. - --- Rakastatteko luontoa, kysyi Johannes. - --- Sanomattomasti! - --- Tällainen päivä on virkistävä. Minäkin olen suuri luonnon ystävä. -Minä luulen, että me ajattelemme yhdellä tavalla, tunnemme yhdellä -tavalla. Te puhuitte eilen, niinkuin minäkin ajattelen. Saanko -pyytää että ajattelisimme aina yhdellä tavalla, saanko pyytää -tulevaisuuttanne? -- - -Hildur hiukan hämmästyi, ja veri pakkautui kauheasti päähän. - --- Saatte, sanoi hän hiljaa. - --- Kiitos! Meillä on elämässä tehtävä. Me uhraamme itsemme muiden -eduksi. Te puhuitte eilen langenneista naisista ja muista turvattomista -tytöistä, me tahdomme tehdä jotain niiden hyväksi. - --- Niin paljon kuin voimme. Hauskaa on toimia maailmassa sinun -kanssasi. - -Johannes painoi suudelman Hildurin poskelle. - --- Koittakaamme poistaa jonkun verran surua tästä matoisesta -maailmasta! - --- Ja se on onnistuva, sillä uhraavalle rakkaudelle onnistuu kaikki, -lausui Hildur. - -Hevonen pysähtyi, oltiin Alppilan edessä. - -Johannes ja Hildur olivat ajaneet viimeisessä reessä ja viimeksi -tulivat he myös Alppilan saliin. - - - - -ELSA JA HÄNEN TYTTÄRENSÄ. - - -I. - -Nahkatehdas, jossa Elsa kulki työssä, oli kaupungin yläpuolella -mahtavan kosken partaalla. Suuri se oli ja moni köyhä kaupungin asukas -ansaitsi siellä leipänsä. Laaja oli tehtaan liike ja kuta ahkerammin -työväki ponnisti voimiaan, sitä kauniimmat kultakolikot soluivat -omistajain ennestään täysiin kukkaroihin. Pölyn seassa teki työväki -työtään, naamat punakkaina ja hikisinä. Työ oli oikein voimakasta hikeä -pusertamaan, vaikka parkintomu pakkausi sulkemaan hikireikiä. Melkein -päivät ympäriinsä loi sähkö heijakasta valoaan lämmöstä höyryäviin -ihmisiin. Remmit kitisivät, hammasratas lonkui toistaan vasten, ja -parkkia leikkaava kone karautti aina sydämeen vihlovasti puunkuoren -sirpaleiksi. - -Tuon tuostakin kuului kovaa yskää, sillä kovin karmeaa oli niellä -koivunparkin pölyä. Vaimot kantoivat parkkitaakkoja alalattialta -ylhäälle, missä ne syötettiin koneen kitaan. Aina kuljettiin nuo samat -rappuset, kumarruttiin ottamaan parkkikimppu, lähdettiin uudestaan ylös -ja viskattiin taakka lattiaan. - -Noita rappusia myöten kulki Elsakin kipeillä jaloillaan, joita iltasin -kolotti ja joissa suonet olivat kiertäytyneet yhdeksi siniseksi -makkarajuovaksi. Parkki tunkeusi nenään, joka tiheästä aivastelemisesta -oli kipeä ja vuoti vettä. Mutta säännöllisesti kulki parkkikimppu hänen -seljässään; melkein itsestään veivät sen jalat leikkaavan koneen -ääreen. Tuohon hän sen taas viskasi, pyhki hiukan kasvojaan ja siveli -vähän korvien taakse hiuksiaan, jotka rappusilla kumarassa kulkiessa -olivat valuneet kasvoille ja tunkeutuneet silmiin. Taas sitte alas ja -parkkikimppu selkään, ettei puukhollari näkisi laiskottelevan ja -ilmoittaisi patruunille. Tahtoihan sitä väkisin joskus pysähtyä hiukan -juttelemaan parkkia syöttävän Eskoskan kanssa, mutta kuu näki muiden -vaimojen nousevan kimppu seljässä rappusia myöten, niin heti muistui -mieleen, ett'ei saa joutilaana seisoa, jott'ei puukhollari näkisi tahi -toiset siitä suuttuneina kantelisivat. Tuo puukhollari oli niin muka -olevinaan, vaikka itsekin oli alkuaan ollut parkinkantajapoikana, ja -hyvin tiesi, miten jalat uupuivat rappusia kulkiessa. Mokoma -silmänpalvelija oli hän. Tiesivätpä jotkut naiset kuiskia, että hän -juopikin verstaassa miesten kanssa, ja että hän viimevuosina on hyvin -rikastunut. - --- Jo minä Iitana tuolle sanoisin, mutisi Niilekselän Anna, kun kuuli -taas puukhollarin komentavan Leiviskäiskää. - --- Niin minäkin Iitana tekisin. Johan nyt on ihminen hupsu, kun -saattaisi sanoa eikä uskalla! Kun minä olisin mor... - --- Olenko minä teidän välikantanne? Entä kun panisi pois tehtaasta -minun ja äitini? - --- Elsanko ja sinun pois! Kaikkia nyt kuulee; kun vanhaksi tulee! Ennen -kai täältä muut saa mennä kuin sinä äitinesi. Kun nyt muka on jonkun -näköinen, niin luulee suuriki olevansa! Toista suu puhuu, kuin sisus -miettii, hangotteli Niilekselän Anna. - --- Mistäpä tiedät? - -Iita kohautti olkapäitänsä ja lähti alalattialle. Samassa nousi Elsa -kimppuineen ylälattialle. - --- Jopa nyt jotakin, kun puukhollarin anopin täytyy parkkia kantaa, -alkoi Anna virnailla Elsalle. - -Elsa ei vastannut mitään. Olihan hän ennenkin kuullut tuollaista -puhetta. Mitäpä Annasta! Sehän mäläkyttää vaikka päivän toiseensa, kun -saa vastakinastelijan. Ja saihan Elsalle puhua mitä tahtoi: Kukapa -hänestä välitti. Mokoma nahjus, joka oli aina hiljaa. Koetti voittaa -puukhollarin puolelleen ja hänelle tyttösen tarita. Täytenä totena -jutteli Niilekselän Anna tuota Eskoskalle ja niin sitä arvelivat -muutkin. - -Jopa kuului kumea vihellys. Yhtäkkiä oli työ loppunut. Parkkikimput -heitettiin tuhannen kyytiä minne sattui, ja jokainen riensi -alalattialle, missä parvi pienokaisia poikia ja tyttöjä kahvipurkit -kainalossa hääri ja etsivin silmin tarkkasi tulijoita. Tuolla oli äiti -tai sisar, ja kohta oli pienoisen väen lomitse pujotellut itsensä -sinne. Nyt oli kahviloma. Ruskea neste pulppusi kaikkialla purkeista -kuppeihin, ja iloisena katseli tuoja, miten mielihyvällä hänen -keittämäänsä nestettä nautittiin. Sillä hänen se oli keittämää. Olihan -äiti tai sisar pannut vain aamulla kahvit ja veden pannuun. - -Tuossa seisoi hän nyt odottaen, milloin kokin vuoro tulisi. Ja tulihan -se. Viimeiseksi niruutettiin hänelle purkeista, ja sokeriakin jäi -muutama pala, jotta maistui makealta suussa, kun lämpimän kahvin kanssa -nielasi. - -Kohta kuului taas vihellys. Kahviloma oli loppunut. Mutta eihän niin -kuoleman kiirutta, ett'ei joutaisi kääriä kahvipurkkia pienosen -kainaloon ja käskeä hänen illaksi jauhaa lisää kahvia, jotta saa -lämpimän kahvitilkan, kun työstä tulee. - -Puukhollari käyskenteli alalattialla, pitäen silmällä ett'eivät vaimot -saisi varastaa aikaa. Eikä ollutkaan tilaisuutta kuhnimiseen. Kiiruusti -kääri Elsakin purkin kahdentoistavuotisen poikansa kainaloon, kun -huomasi puukhollarin, mutta rauhallisena särpi vielä Iita nestettä. - --- Ka kun viivyt, huomautti Elsa, kun puukhollari oli aivan Iitan -edessä. - --- No eihän niin kiirettä Iitalla, puheli puukhollari, koettaen vetää -suutaan hienoon hymyyn. - --- Anna sitte kuppi Iitalle! - -Samassa lähti Elsa ja oli kohta parkkikimppu seljässä nousemassa -rappusia. - --- Kas taas, kun tahtoo jättää tyttönsä kahden kesken puukhollarin -kanssa, ilvehti Niilekselän Anna vieruskumppalilleen. - -Eivät uskaltaneet vaimot viivytellä, kun puukhollari oli alalattialla. -Vaistomaisesti meni Iitakin parkkiläjälle; vaikka väkisinkin teki mieli -kiusata muita näyttämällä, miten hän saa laiskana olla. Tuossa kumartui -hän ottamaan parkkikimppua. Puukhollari silmäili ympärilleen. Ei ollut -likiseuduilla ketään. Samassa kaappasi hän Iitaa vyötäisistä. Mutta -tuolla tulla köykki jo Elsa alas. Puukhollari hellitti vasten -tahtoansakin Iitan. Hän lähti pois verstaasen, mutta Iita alkoi nousta -kimppuineen. - --- Joko nyt sait rauhassa kisata, kysyi Niilekselän Anna ilkkuilevasti -iskien silmää Eskoskalle. - --- Mitä rupatat? Tahdotko, että kantelen puukhollarille, että sinä -täällä vain juoruilet, mokoma lapsentekijä? - --- Älä kiukkuile! tuolla tavalla sitä on ennenkin alettu! - --- Jatka vaan; kyllä sinusta puukhollarin rouva tulee, pilkkaili -Eskoskakin. - --- Nähdäänpähän, kuka siihen syöttäjäksi pääsee, jos et suutasi sule, -tiuskasi Iita. - -Noin taaksepäin keikautti hän niskaansa ja lähti alalattialle. - - -II. - -Syys-sade roiski akkunoita vasten. Tuulen ulvonta kuului kamalalta -Elsan huoneesen ja sai aikaan niin suloisen tunteen hänessä. Olipa -todella Jumalan siunaamaa, että oli lämmin huone, missä sai rauhassa -istua. Kuinka ilkeältä tuntuisi olla vähillä vaatteillaan tuolla -syys-sateessa kylmän tuulen puhaltaessa ohuiden riepujen lävitse. Ja -kun Elsa oikein ajatteli tilaansa, niin oli hän mielestään onnellinen. - -Kuinka monta raukkaa tuolla ulkona on, joilla ei ole näinkään paljon -kuin minulla, huoahti Elsa itsekseen. - -Iikka nukkui kuorsaten jo arkun kannella syvässä unessa. - -Hänen kuorsaamisensakin oli Elsasta hauskaa kuulla. Noin rauhallisesti -sai hänen poikansa nukkua, ei tarvinnut huutolaisena öitä myöten -hollissa maaseuduilla olla. Ja tämän hän sai aikaan, kun jaksoi tehdä -työtä. Kunhan vain ei joutuisi pois tehtaasta. Mutta pitää kaikin -voimin koettaa pysyä siellä. Ja kun tekee ahkerasti työtä ja noudattaa -kaikki käskyt säntilleen, niin kyllä kai pysyy... Kyllä kai... - -Eiköhän se Iitaki kohta tule. Mitäpähän nyt menikään sitä -parakaamivyöliinaa ostamaan. Hän on niin turhamielinen! - -Näin mielissään kävi Elsa pöytäkaapille ja otti linjementtipullon. -Tuossa uunin edessä rupesi hän nyt voitelemaan jalkojaan. Siveli -sivelemistään, jotta makkarat laskeutuisivat. Jo helpotti vähän -kolotusta. Vielä suloisemmaksi tuli Elsan mieli, ajatellessaan että -hänellä on oma huone, jossa saa lapsineen rauhassa lämmitellä ja -voidella jalkojaan nytkin, kun ulkona sataa ryskii ja tuuli vinkuu... - -Samalla kolkutti joku ovelle; Iita oli ottanut avaimen mukaansa. -Puoleksi tuskastuneena nousi Elsa ylös, kun nyt vaivasivat häntä -keskellä hänen voitelemistaan. Mutta mennessään lauhtui jo vihansa -ajatellessaan, että ehkä siellä on joku naapuri jotakin pyytämässä -lainaksi tai jollakin muulla asialla. - --- Kuka siellä, kysyi Elsa hiljaisella äänellä. - --- Minä, kuului vastaus. - -Elsa tunsi äänen. - --- Onko puukhollarilla jotain asiaa, kun tulee meille...? - --- On. Taitaa Iita olla kotona? - --- Ei ole -- hän meni tästä kaupunkiin. Mitä olisi puukhollarilla asiaa -Iitalle? - -Aivan arasti kysyi Elsa viimein. - --- Olisipa vähän. - --- Ei ole nyt kotona. Mutta jos puukhollari sanoo minulle niin minä -kyllä Iitalle. - --- Olisi ollut vähän kahdenkeskistä. - -Puukhollari luuli Elsan olevan mielissään, että hän Iitaa tavotteli ja -luuli eukon vain turhia verukettavan. -- Eipä sattunut nyt kotiin. - --- Eiköhän tule kohta? - --- Eiköpähän. - --- No minä tulen huoneesen häntä odottamaan. - --- Mutta -- - -Sisällinen aavistus tuskautti Elsan mieltä, mielellään olisi hän -vetänyt oven kiinni, mutta entä jos puukhollari panee pois työstä eikä -sitte pääse mihinkään, joutuu nälkää näkemään... - --- Puukhollari on hyvä ja tulee sisälle! - -Kohta vetäysi tuo turpeanaamainen puukhollari huoneesen. Hänellä oli -iho melkein lyijynkarvainen ja silmät vetisen harmaat, mitkä vilkkaasti -vilkkuivat vaaleiden silmäripsien alta. Väkevä portviinin haju lemahti -samalla huoneessa nenään. - --- Vai kaupungille se Iita on mennyt? - --- Niin sinne se tästä lähti. - --- Eipä teillä ole juuri mukava asunto; saisipa vaihtaa parempaan. - -Samassa katseli puukhollari pitkin pirttiä ja varsinkin uunin suurta -halkeamaa. - --- No eihän... puukhollaripa on hyvä ja istuu... mutta kyllä tässä -saattaa leipäänsä syödä, ja mitäpä ne meikäläisillä tarvitseekaan olla -niin pulskat paikat. - --- No onpa niinkin. Taidatte tulla toimeen hyvinkin. Onko tuo teidän -poikanne. Niin, olenhan sen nähnyt kahvia tuomassa. - --- Iisakkihan se on sinne kahvia tuoda ressuttanut. - -Puukhollari aukasi sikarikotelonsa, ja kohta lemusi hyvänhajuinen -sikaarin haiku pirtissä. Oikein arvokkaana koetti hän tuossa istua -polvet ristissä. - --- Pitäisipä laittaa poika jonnekin palvelukseen... Saakeli soikoon, -patruunihan puhui, että saisi ottaa uuden juoksupojan. Ehkä tuo... - -Elsa kuunteli kädet puuskassa puukhollarin puhetta. - --- Kyllä Iikka on ketterä. Kunpa pääsisi jonnekin hyvään paikkaan, -niin olisihan se minulle suureksi avuksi. - --- Johan poika joutaisi itse tehdä elatuksensa eteen työtä. Kyllä minä -koetan parastani, ehkenpä hän pääseekin siihen toimeen. - -Noin leperteli puukhollari mieliksi Elsalle joka vallan riemastui. -Nähdessään tuon vaikuttavan Elsaan, tuli puukhollari yhä puheliaammaksi -ja lupaavammaksi, vaikka hyvin tiesi, ett'ei ollut yhtään juoksupojan -paikkaa avoinna. Mutta sopihan nyt puhua mieliksi. - --- Puukhollaripa on hyvä ja puhuu patruunalle. Olisipa se minulle -suureksi avuksi. Kun poika pääsee hyvään paikkaan, on hänelle -itselleenkin parempi, että oppii jo nuorena palvelemaan ihmisiä. - --- Niin, palvelemaan ihmisiä... siinä juuri valtti on... Kyllä minä -tiedän, joka olen kokenut. Hyvä kun pääsee jo nuorena! - -Samassa kuului avainten vääntäminen. Ovi aukeni ja Iita astui pirttiin. - -Puoleksi hämillään jäi hän seisomaan oven suuhun. Mutta kohta tuli hän -entiselleen. - --- Kas harvinaisiapa vieraita meillä on, sanoi Iita teeskentelevästi. - --- Pistäysin ohimennessäni tupaanne... Olenpa tässä jo pakinoinutkin -hyvän aikaa... - --- Mitäs puukhollarille kuuluu? - --- Eipä kummia. Mietin vain lähteä tahtomaan Iitaa tansseihin. Siellä -on hyvin hupaista. Minä olin viime torstainakin. Onhan nyt vielä iltaa. - --- En nyt tiedä. Kun pitää nousta varhain ylös, niin eipä sitä juuri -haluta valvomaan illasta. - --- Kun minulla ovat taas nuo jalatkin niin kipeät, etten voi nousta -aamulla kahvinkaan keittoon, jonka tähden Iitan täytyy nousta vielä -varemmin tavallista, niin eikö... esteli Elsa. - --- Eihän ole niin hoppua työhönkään. Vaikkapa puoli tiimaa -myöhästyisikin, niin mitäpä se nyt haittaa: kyllä minä siitä huolen -pidän. - --- Joko olisi sitte lähteä? - --- Iita lähtee pois! - -Elsa olisi vieläkin estellyt, mutta mietti, että ehkä puukhollari -suuttuu ja eroittaa pois tehtaasta. Ja onhan tuo hyväsydäminen mies, -kun Iikankin laittaa niin hyvään paikkaan. - --- No jo menet, niin älä ole myöhään, varoitteli Elsa. - -Iita alkoi laittautua valmiiksi. Pitihän nyt tansseihin edes vähän -koristella. - -Ei sopinut kieltää, ett'ei Iita ollut kaunis tyttö. Aivan soma oli -hänen solea vartalonsa, ja yksinkertainen puku olisi sitä korvannut, -mutta nyt hän koetti siihen sommitella jotakin muodikasta. - -Elsa tunsi kuitenkin jotakin vastenmielistä, sulkiessaan ovea heidän -lähdettyään. Sitte rupesi hän taas lämmittämään jalkojaan. Tuossa hänen -istuessaan ja lämmitellessään juolahti mieleen jos jotakin. Ajatukset -liitelivät sinne ja tänne. - --- Entä jos hän vielä naisi Iitan... - -Ja Elsa koetti rauhoittua. - -Elsa oli merimiehen vaimo, joka jo seitsemättä vuotta eleli miehestään -tietämättä lastensa kanssa. Olipa siinä alussa kituroimista, mutta -olihan tuo nyt jo toista. Kuusi vuotta takaperin oli vielä elo surkeaa. -Jo ensi vuonna miehen mentyä oli kihlasormuskin viety leivän panttiin. -Niin toista oli silloin. - -Nyt kun Elsa ja Iita kulkivat tehtaassa työssä, tulivat he jotakuinkin -toimeen, vaikka Iikka sai laiskana olla ja kahvia vain lämmitellä -äitille ja Iitalle. Senpätähden olikin Elsa tyytyväinen eikä suuresti -ikävöinyt miestään. Ja hänen hartain halunsa oli saada pysyä tehtaassa -ja sentähden koettikin hän kaikissa noudattaa puukhollarin mieltä, -jottei tuo eroittaisi häntä pois. - --- Kun on saanut kovempaakin kokea, niin kyllä mielellään pysyy -ammatissaan, vaikkapa tuo olisi vaikeampikin, tuumi aina Elsa. - -Elsa kohenti pesää. Vielä ei hän sulkenut sitä, vaan istui -lämmittelemässä, katsellen punertavaa hiilosta. - --- Jos Elsa vielä pääsee puukhollarin rouvaksi, niin sitte... ja hiukan -myhäili Elsa itsekseen. - --- Mitäpä tässä tyhjää valvon, parasta on mennä levolle, tuumi hän -sulkiessaan uunin peltiä. - -Sitte alkoi hän laittautua yötelolle. Tuntuipa vähän oudolta mennä -yksinään vuoteesen, jossa aina ennen Iita oli jo ollut makaamassa. - - -III. - -Täynnä oli tanssitupa ihmisiä. Aivan kuin mettiäispesässä kihisi siinä -tanssijoita. Ei tämä ollut mikään kehuttu tanssitupa, sillä syvä juopa -oli täällä tanssijain ja kaupungin mallasväen välillä. Hienot neidit -eivät antaneet tietää läsnäolollaan jokaista muodin muutosta. -Piikatytöt vain ja ompelijattaret edustivat täällä kaunista sukupuolta -jos jonkinlaisissa puvuissa. - -Vähän ylempänä lattiasta oli lava ja täältä kaikuivat räikeät säveleet, -jotka tapailivat polkan musiikkia. Kaksi oli soittajaa, toinen -viululla, toinen käsiharmonikalla. - -Ja nuopa saivat aikaan äänen, joka matalassa huoneessa oli korvat -särkeä. - -Tuolla tanssia kykki lihava piika raitaisessa puvussa hiki otsassa. -Oikeinpa työtä näytti tanssi olevan hänestä. Tuolla taas toinen -puvussa, jossa näyttäytyivät useamman vuoden muodit. Epävakaisilla -askelilla hyppi tuolla muuan mies, takki auki ja kellonperät ilmassa -lentelemässä. Hienompi, ehkä herrasmies -- aina joku herrasmieskin -löysi täällä huvinsa -- töyttäsi häntä kylkeen. Mutta kohta meni taas -kumpikin yhtä mylläkkää tanssien ja sysien toisia. - -Ilma oli aivan raskas, vaikka kylmä ilma virtasi aukinaisesta ovesta. -Yläälle kattoon oli kohonnut sakea savukerros, mikä huojui ja aaltoili -tanssijain pään päällä. Lattia tömisi, ja aivan soinnuton kenkäin -kopina yhtyi tuohon pauhaavaan musiikkiin. - -Pää kenossa mennä renssitti puukhollarikin muiden muassa, pitäen Iitaa -kiinni vyötäisistä. Iitasta oli tämä sanomattoman hauskaa: niin paljon -ihmisiä ja kaikki iloisia. Tanssia hän nyt ei tosin hyvin osannut, -mutta ei sitä paljon tarvinnutkaan. -- Naurusuin vain puheltiin ja -rupateltiin. Kaikki tytöt olivat niin vapaita. Istuipa tuolla -käsikaulassakin muutamia pareja, levähtäessään. Iita nauroi ja puheli -muiden kanssa. Pian sai hän useita tuttavia. Olipa täällä toisenlaista -mäkeä kuin tehtaassa. - --- Sillä aikaa kuin puukhollari kävi ottamassa ryyppyjä, kerkesi Iita -tanssia jo muutaman pulskan maalaispojan kanssa. Sepä oli oikein reima -poika. Noin takki kallellaan ja pää pystössä tanssia letkutti hän, -kaksi kellon ketjua riippui liivin napista. Iitasta oli hauska olla -tuon pojan kanssa, mutta kun puukhollari tuli, niin täytyi se jättää. - -Ja Iita tunsi, että alkoi jo väsyttää. Kuuma hiki valui kasvoille, -posket punottivat ja sydän sykki tiheämmin. - --- Eikös Iita lähde nyt levähtäessä ottamaan viinilasia. - --- En ole koskaan sitä juuri maistanut... Taitaapa olla hyvääkin... Jos -ottaisi... - -Väen lomitse pujotteleutuivat Iita ja puukhollari, puukhollari edellä, -pitäen kädestä kiinni Iitaa, virvokkeiden myyntipaikan luo. - --- Kaksi lasia viiniä, tilasi puukhollari muutamalta nuorenpuoliselta -tytöltä. - --- Heti saatte, kun annan noille... Ne ovat odottaneet niin kauvan. - -Iita ja puukhollari katselivat sillä aikaa tanssijoita. - --- Olkaa hyvä, samassa asetti myöjä tarjottimelle kaksi viinilasia. - --- Iitapa maistaa! tämä virkistää. - -Iita maistoi ja kun viini tuntui makealta, niin kulautti Iita yhdellä -kertaa koko lasin. Puukhollarin huulet vetäytyivät hienoon hymyyn, ja -hän pyysi toiset lasit. Ne saatiin ja juotiin. - --- Lähdetään nyt lattialle! Peli juuri on alussa. - -Ja niin sitä mentiin. Iitasta tuntui tanssi huimaavalta ja musiikki -aivan kiihoittavalta. Yhä tulisemmasti pyörivät he huomaamatta muita. -Kun tanssi oli loppunut, tuntui Iitaa pyörryttävän ja silmäluomissa -tuntui kankealta. Mieli tehdä pään raskaaksi ja pakkausi -oksennuttamaan. - --- Eikö lähdetä jo pois; minä en voi hyvin, sanoi Iita. Kyllä täältä jo -joutaa; kohta menevät soittajatkin pois. - -Oikein oli ruumis Iitalla hervakka ja uupunut, kun hän työntäyi -väkivirran muassa ulos tuvasta. Vielä etäälle kuului pelin retkutus. - -Kylmä ilma tuntui Iitaa virkistävän ja haihdutti lämmön. - --- Eikö ollut hauska siellä, kysyi puukhollari poismentäessä. Hän oli -jo hyvänlaisesti hutikassa. - --- Oikein hauska. En ole koskaan ollut noin hauskassa. Aivanhan -lentämällä kului aika. - --- Minä uskon sen. Eikö käännytä tästä nurkasta? Mennään vielä vähän -kävelemään. Kello on vasta yksitoista. - --- Äiti on varmaan ikävissään; parasta on mennä kotiin? - --- No johan se vuoteessa pysyy. - --- Tokkopa voinee nukkua, kun ei ole tottunut olemaan iltasilla ilman -minua. - --- Kyllä hän nukkuu. - -Iita mietti vain lähteä pois. Puukhollari kärtti kävelemään. Iita -ajatteli, että eihän tuo nyt niin vaarallista liene, jos lähteekin -vielä vähän kävelemään. Ja niin kääntyi hän Uudelle kadulle. Tuonne -syysillan hämyyn katosivat he... - -Elsa nukkui ja heräsi. Taas nukahti ja vavahti. Oli niin rauhatonta -unta. Mieli jo ruveta kaipaamaan, että missä Iita viipyy, kun kello jo -on niin paljon. Vaan ehkäpä tanssivat niin myöhään. - --- Kun minä sen päästinkin, huoahti hän ja kääntyi toiselle kyljelleen. - - -IV. - -Muutamana iloisena kevätpäivänä kutsui patruuni puukhollarin -puheilleen. Aurinko paistoi täydellä terällä ja linnut lirittivät -tehtaan puistossa. - -Puukhollari siisti hiukan itseään. Tuonnekin takin selkään oli tainnut -lentää pölyä, ja puukhollari pyysi läheistä työmiestä puistamaan. Vielä -kerran silmäili puukhollari itseään kenkiin saakka ja otti pois -parkkipalasen, mikä oli takertunut housun lahkeesen. Tömisti sitte -jalkojaan ja lähti kävelemään. Tuli konttorin ovelle, pisti kätensä -avaimen ripasimeen ja astui sisälle. Pyyhkäsi tukkaansa, rykäsi ja -koetti saada patruunin häntä huomaamaan. - -Tuossa täyteläisenä, toinen leuka alas rippuen, istui patruuni -tuolissaan. Ähkien kääntyi hän piirustuksen tarkastamisesta -puukhollarin puoleen. Otti pois silmälasinsa, laski ne pöydälle ja -kääntyi yhä enemmän puukhollarin puoleen. - --- Jasoo... Samassa naputti patruuni kädellään pöytään. - --- Patruuni oli käskenyt... - --- Niin minä kutsuin... hän siirsi tuoliaan likemmäs pöytää, otti -nuuskaa pöydällä olevatta laatikosta, pisti sitte nenään, kumpaseenkin -sierameen. Ainoasti sitte pyhki nenäliinalla ja näpsäytti -nuuskalaatikon kiinni sormellaan. - --- Niin minä käskin... Minulla on vähän puhuttavaa sinun kanssa... - -Puukhollarin kasvot värähtelivät. Lyijynkarvaisiin kasvoihin pistäytyi -punaisia pilkkuja näkyviin, ja tummat silmänalustat saivat violetin -tapaisen värin. Tällainen oli aivan tavatonta... Olisikohan patruuni -saanut tietää... Oikein tahtoi vapisuttaa puukhollaria... Olipa jo -aikaa selvittää puolustusta, että ehkä on tainnut joku käydä -patruunille hänestä väärin kantelemassa, kun hän aina on koettanut -pitää niin talon puolta... - --- Minulla olisi... patruuni aivasti, pyyhkäsi nenäliinalla ja jatkoi: - --- Vähäinen tuuma sinulle... - -Jo helpotti puukhollaria. - --- Ja luulen, että se on sinulle mieleen. Olen aikonut lähettää sinut -Siltakorven sahalle päällysmieheksi... Minä luotan sinuun... Olet -osottautunut sellaiseksi, että voin uskoa omaisuuttani sinun -hoidettavaksesi. Viisi vuotta olet palvellut minua tässä virassa ja -olet ollut kelpo... atshi... ätshi... puukhollari... Tulet nyt aivan -liikkeenhoitajaksi, ja se on paljon uskottu. Rupeatko tuohon toimeen? - --- Kiitoksia! Aivan mielelläni! Tuhansia kiitoksia! - --- Siis se on päätetty. - -Patruuni käänsi itseään ja katsoi toiseen huoneesen. - --- Onko siellä Elli? - --- On. - --- Käskeppä piian tuota scherryä! - --- Maistetaan tässä lasi viiniä sen päälle. - -Patruuni siirsi tuoliaan enemmän puukhollarin puoleen, joka istui -sohvalla. Näpäytti taasen auki nuuskalaatikon ja pisti nuuskaa -nenäänsä. - --- Saat kohta alkaa laittautua matkalle... Tuoppas, Maija, toinenkin -lasi! etköpä ensi viikolla jo joutune... maistetaanpa nyt... onnea -uuteen ammattiisi! - --- Kiitos! Kiitos! - -Patruuni maistoi ja samoin puukhollari. - --- Kyllä joudun ensi viikolla, sanoi puukhollari, laskiessaan lasin -pöydälle. - --- Niin, ja pianhan yksinäinen mies siirtyy vaikka maailman ääreen... -Muutoin minä en pidäkään naimiselämästä, vetää vain pois työstä -kaikellaiset sivutoimet... tuskin olisin minäkään tämä mies, jos olisin -nainut... sittekun haluaa... no niin... kun jotkut pitävät naimista -välttämättömänä lasten kasvatusta varten... niin sittekuin on jo hyvin -rahoja ja haluaa kasvattaa lapsia, niin ottaa ottolapsen... se onkin -minusta paljon jalompaa, kun uhraa aivan vieraiden lasten kasvatukseen -varojaan... niinkuin minäkin olen tehnyt... minä aivoin juuri tästä -naimisesta puhua... sillä ehkä sinäkin nyt rupeat naimaan, kun saat -niin sopivan paikan... mutta et minua miellytä sillä... päin vastoin... -maistetaan nyt! - --- Eikö tuota pysyne poikamiehenä. - --- Se on paras... minä sanon paras. - --- Kyllä patruuni tietää. - --- En ole tosin kokenut, mutta olen jo eläissäni nähnyt kyllin yhtä ja -toista. - --- Se on tosi. - --- Mutta olin unohtaa pikku seikan. Sinä tarvitset siellä juoksupojan -ja minä luulen sinun helposti semmoisen löytävän. Kun saat sopivan, -niin ota se mukaasi! - --- Kyllä minä siitä pidän huolen. Onhan niitä poikanulikoita. - --- Niin, laita nyt sitte ensi viikolla itsesi valmiiksi matkalle. - --- Kyllä. Tuhannet kiitokset patruunille! - -Samalla kumarsi puukhollari ja lähti pois. - - - - -V. - - -Tuntui sanomattoman hyvältä puukhollarin rinnassa tuo aivan odottamaton -ylentyminen. Eihän hän ollut osannut aavistaakaan, että hän nyt pääsisi -uudelle Siltakorven sahalle inspehtoriksi. Ja oikein kauniilta soi tuo -nimi puukhollarin korvissa. Nyt hän pääsee muista riippumattomaksi... -no jos ei aivan... niin kumminkin on melkein itsenäinen mies... ainakin -sahalla, vaikkapa täällä käypikin jonkun kerran vuodessa selittelemässä -patruunille tilejä... Jopa pelkäsin, että on huomannut minun -näpistäneen parkinkantorahoista, mutta mitä tyhjää se ukon köntsikkä... -Hm... kielti naimasta... no mitäpä sillä... kyllä kai kuitenkin minun -pitää saada emännöitsijä ja Iitahan se siihen sopii... Neljä huonetta -ja kyökki... kylläksi vaikka suurelle perheelle. - -Noin mietti hän, ja jalat veivät eteenpäin. Yht'äkkiä kompastui hän -parkkihuoneen kynnykseen ja hän huomasi akat parkkikimppuineen. Siellä -oli Iitaki. Puukhollari astui sisälle. - --- Minulla on Iitalle oikein suloista asiaa. - --- Jokopa? - --- Iita on kotona kaheksan aikana, niin minä tulen sinne. - --- Saatan olla. Mutta mitä tuo --? - --- On nyt liika paljon kuulijoita, kyllä minä sitte paremmin... - --- Mistä? - --- No... Iitapa nyt on utelias... Kyllähän minä sitte. - -Iita huomasi Niilekselän Annan tarkkaavan heitä ja senvuoksi heitti -häneen vihaisen katseen ja sanoi: - --- Täällä on joka nurkassa joutilaita, niinkuin tuokin tuolla. - -Puukhollari katsoi Niilekselän Annaan päin. Tämä huomattuaan -puukhollarin katsovan, aikoi mennä ylälattialle parkkitaakka selässä. - -Tulipa Elsakin alalattialle. Siihen jäi puukhollarin ja Iitan -keskustelu. - -Seitsemän aikaan illalla pääsi tehtaan väki työstään. Kiiruusti lähti -puukhollari työpaikalta asuntoonsa. Ottipa juhlavaatteet esille; -juhlahan tämä oli hänelle, oikein suuri juhla. - -Tuossa housuja jalkaan pannessaan, siemasi hän aika kulauksen, ja kun -laittoi rosettia, piti ottaa toinen, jotta olisi verikin -juhlakiihkossa. - -Ja lämpimästi se kierteli suonissa pitkin ruumista. Kun oli saanut -liivin päälleen, oli viinikarahviini jo puolillaan. Tuolla päässä -hiukan huumasi, sieltä laskeusi lämpö alemmas, meni pitkin ruumista -sormien neniin ja jalkateriin saakka. Tuntuipa kohta hiukan raskaalta, -niin että teki mieli istumaan, kun oli saanut takin päälleen. Vaan -hervakkuus poistui uusien ryyppyjen muassa, tuntui taas niin nuorelta -ja voimakkaalta, aivan kuin olisi ottanut kiinni, niin -- - --- Kohta olen valmis, mutisi puukhollari. - -Nyt lähti hän Iitan tykö. - -Ikäänkuin olisi jo liiaksi odottanut, käski Iita puukhollarin istumaan. -Elsa ei puhunut juuri mitään, sillä hänen mieltään oli pahoitettu. -Eskoska oli näet haukkunut häntä parittajaksi tehtaasta lähdettäessä, -kun Elsa oli pyytänyt häneltä markkaa, minkä hän oli saanut Elsalta -lainaksi. Omituinen ihminen tuo Elsa! Kaikki hän voi kärsiä. Tuska -kuvautui metisissä, syvään painuneissa silmissä, mutta kaukana oli -niistä säihkyvän salaman tuli, vähän sietävän ihmisen merkki. Pitkät, -kuoppaset posket ja kalju otsa osottivat vain jäykkyyttä. - --- Minä tulin kysymään, eikö aita lähde minulle emännöitsijäksi -Siltakorvan sahalle... minä olen päässyt sinne inspehtoriksi... Iikkaki -saa siellä asiapojan viran. Tosinhan Elsa jää yksin, mutta voimmehan -muistaa häntä sielläki. Eikö lie hyvä niinkin? - --- Vai inspehtoriksi! No teitä se onni suosii, puhkesi Iita puhumaan. - --- Niinhän se nyt, ja aivan odottamatta -- - --- Kas sitä puukhollaria, keskeytti Elsa. - --- Jokopa, äiti, lähtenen, kysyi Iita. - --- No en tiedä sanoa. - --- Kyllä se on parempi toimi kuin tehtaassa, enkä minä palkalla -tinkaile. - --- Mutta kun minä jään ypö yksin. - --- Tulettehan toimeen yksinkin. Eikä teitä pääse hätä nakkelemaan. - --- Enköpä menne? - --- Kyllähän minulle tulee ikävät päivät. - --- No, jos ensi aluksi, sanoi puukhollari. - --- Minä lähden. - --- Miten lie. - --- Kyllä lähden, kun saan hoidon ja pari sataa vuodessa. - --- Se on sitte sovittu. Ensi viikolla olisi jo lähtö. - --- Jo ensi viikolla? No ehkäpä siihen kerkiää. - -Puukhollari näki Elsan kasvoissa jotain vastenmielistä eikä sentähden -pyytänyt Iitaa kävelemäänkään, vaikka kyllä halutti. Mietti itse lähteä -seurahuoneelle. - --- Iita sitte laittautuu valmiiksi. - --- Kyllä minä laittaudun. - -Puukhollari otti takkinsa, sanoi jäähyväiset ja lähti. - --- Mitä tyhjää estelette? Onhan siellä minulla paljon helpompi toimi, -puheli Iita. - --- Niin kyllä kai. - -Elsa mietti noita kulkupuheita. Päästäisikö hän Iitan? Ehkäpä sitte -jättäisivät nuo puheet, kun Iita ja puukhollari olisivat poissa -silmistä. - --- Vaan ikävä tulee. - --- Kyllä me muistamme. - --- Onhan tuo hyvä, kun Iikkaki pääsee. Lähetkö Iikka? - --- Lähen, vastasi poika, kun Iitaki lähtee. - --- Kyllä minä lähetän äidille rahaa ja kirjoitan tiheään. Eikö lie -parasta, että äiti heittää pois tehtaan työn ja tekee vain käsityötä. -Kyllä tulette toimeen, sen takaan, yksinänne. Ja minä vissiin lähetän -aina rahaaki. - -Tuopa Elsasta oli suloinen uutinen, että pääsee tehtaasta. Ennen oli -hän peljännyt poisjoutumista, mutta nythän tulisi toimeen muutenkin -niin mielellään hän lähti. Raskasta oli siellä työ ja jalat -heikkonivat. - --- No ehkenpä sitte menet? Lieneehän tuo sinullekin parempi ja ehkä -kaikille. - --- Niin minään luulen. On se sentään hyvä mies, tuo puukhollari. - - - - -VI. - - -Ovatpa jo tulokkaat olleet lähes vuoden Siltakorvan sahalla. Juoruja -oli kylä täynnä puukhollarista ja Iitasta, vaikka ei ne juuri tulleet -heidän korviinsa. Iikka kyllä kuuli, mutta eipä uskaltanut puhua, sillä -kova oli puukhollari hänelle, ehkä juuri Iitakaan sisaren kaltainen. - -Oli kaunis kesäilta. Puukhollari kävi ahkerasti kalastamassa, usein -Iitan kanssa. Nytkin hommaili hän lähtöä sinne ja tahtoi Iitaakin. Niin -sovittiinkin. - -Kohta solui vene vuolasta jokea alas. Tultiin suvannolle ja ruvettiin -kalastamaan. Iita katseli eikä virkkanut mitään. Koko päivän oli hän -ollut pahalla tuulella. Hän purki vain vitkaan langan vavan ympäriltä, -pani syötin ja heitettyään langan, tuijotti pitkin vapaa veteen. -Puukhollari alkoi myös onkia ja kääntyi syrjäkareittain Iitaan. - --- Kuulitko mitä Iikka sanoi, kun sinä aamulla häntä löit? - --- Mitä pojasta, sanoi puukhollari ja käännähti Iitan puoleen. - --- Etköpä liene lyönyt syyttömästi, vaikka pahasisunenhan tuo on. - --- Tosin tällä kertaa. Kirje löytyi konttorikirjain välistä. - --- Etkö kuullut, että hän aikoi mennä kantelemaan äitille minusta ja -sinusta? - --- Nähdenpä poika menee. - -Niin vain oli se niin ilkeä. -- Kuules, milloin vietämme häitä! - --- No eihän niin kiirutta. - --- Ei, mutta en minä, hyvä Hermanni, voi olla näin. Minä luulen -- - --- Älä turhia luule! - --- Vaan kuule, Hermanni älä petä minua! Sinä et, hyvä mies, usko, miten -minulla on paha olla. - -Rukoilevasti kääntyivät Iitan silmät puukhollariin. Puukhollari -säpsähti. Vapa notkahti hänen kädestään. - --- Mitä sinä joutavia! - --- Mutta minua niin hävettää, jos... - --- Jos...? - --- Jos joudun äidiksi ulkopuolella avioliittoa. - --- No jopa nyt! Kaikkia sinä sommittelet. - -Samassa veti puukhollari Iitaa lähemmä itseään ja heitti ikäänkuin -vakuuttavaisen katseen häneen. Veti sitte syliinsä, painoi -intohimoisesti rintaansa vasten ja höpisi: - --- Mitä turhia! - -Iita vaipui kuin unen horroksiin, meni veltoksi kuin lankavyhti. -Kiihtynyt hermosto raukasi ruumiin ja ahmimalla näytti hän nauttivan -puukhollarin hyväilyjä. Kasvot hehkuivat, silmät vaipuivat alas, ja -tuossa makasi hän kohta kuin lapsi puukhollarin sylissä. Kovaa sydämen -lyöntiä vain kuului yön hiljaisuudessa. - -Iita aukasi silmänsä ja kohtasi puukhollarin silmät. Mutta puukhollari -käänsi pois päänsä; hän häpesi katsoa Iitaa silmiin. - -Iita kohensi saaliaan, laittoi huivia, sillä yökylmä tuntui aivan -kolealta. - -Puukhollari oli mietteissään. - --- Eikö, Hermanni, lähdetä jo pois? Yö on kai kohta -puolivälissä. - --- Lähdetään. Anna minä tulen soutamaan! - --- Ei, kyllä minä soudan hiljaan. Eihän kiirutta. - -Tuntui vähän kylmältä ja vapisutti hiukan Iitaa. - --- Yökaste tuo kylmyyttä. Kas kuin usva nousee! - -Puukhollari koetti välinpitämättömästi puhua. - -Iita souti verkalleen. Puukhollari oli taas hiljaan. - -Veden loiske kuului niin selvään hiljaisena kesäyönä. - -Oltiin rannassa, ja vene vedettiin maalle. Ei oltu saatu yhtään kalaa. -Kun puukhollari meni vähän myöhemmin sisälle kuin Iita, hymähti hän -itsekseen. - --- Kummallinen ilta! Ensimmäinen ijässäni! - -Eikä puukhollari saanut heti unta, vaan kääntelehti vuoteellaan, -koettaen tukehduttaa ajatuksiaan, mitkä hänen päässään risteilivät. - - -VII. - -Itsekseen kehräili Elsa tuvassaan syksyisenä päivänä. Sur... rur... -rur... pani rukki, ja yhtämittaa painoi Elsa tahikkaasti jalallaan sitä -liikkeesen. Noin oli jo syöttänyt koko rullan, kun ovi aukesi. -Kummissaan katsoi Elsa ovelle. Hitaasti vain kieri rukki. - --- No Iikkako se on... Miten nyt olet päässyt tänne käymään... Tuliko -ikävä vanhaa äitiäsi. Eihän kumma... Olenhan koettanut aina sinua pitää -hyvänä... Istu nyt... Olet niin aran näköinen... Kerro nyt jotain -Iitasta ja puukhollarista... minä tässä juuri odotin kirjettä ja vielä -rahaa... no istu nyt... Kenen hevosella olet tullut? - --- Jalkasin paraasta päästä. Hyvä kun niinkin pääsin. - --- No, onko niin vähän kulkijoita... minä en ole tässä käynyt taas -ulkonakaan, kun nuo jalat ovat niin huonot. - -Samalla nousi Elsa ylös ja alkoi käydä konturoita uunia kohden. - --- Keitin tässä vasta kahvitipan... ehkäpä siinä on vielä sinulleki -suullinen... niin enhän niin perso ollut... kas tuossa... ota ja juo -nyt... Näyttää sinulla olevan kylmä... nuo jalat ovat niin huonot, -ettei tee mieli ulos mennä. - -Iikka istui ja alkoi ryyppiä lämmintä kahvia. - --- Hyvin siellä Iita voi ja puukhollari myös... Onhan sinne pitkä -matka... kolmekymmentä penikulmaa... terveenä tässä olen minäkin -ollut... - --- Eiköpä lie hyväki, että... - --- Mikä? - --- Että olette tervennä, kun muut... - --- Muut? - --- Sairastavat. - --- Sairastavat! Kutka? - --- Iita. - --- Iita! Onko hän kipiä? No Jumala nähköön... mikä tauti? - --- En tiedä. Ehkäpä lie se kuin sanovat... - --- Mitä sanovat? - --- Että... että Iita on... - --- On mitä? - --- Raskaana puuk... - --- Puukhollarille raskaana... Mitä... Ja se siitä nyt tuli... -Enkö sitä aavistanut... jo aikoja ja kun tahtoi sinne sahallekin -emännöitsijäksi... niin jo silloin mietin estää... mutta kun en houkka -tehnyt sitä... Ja nyt tämä viimeinen häväistys... Mutta voiko tuo olla -totta?... Voiko hän niin... - -Iikka ei puhunut mitään. - --- Oliko Iita semmoinen ja puukhollari... voi toki... täällä ollessaan -niin siivo mies... laittoi sinullekin palveluksen... Ja oli Iitalle -niin hyvä... kyllä minua on petetty maailmassa... ja nyt tuo vielä -lisäksi. Kun nyt Niilekselän Anna saa tietää, niin supattaa päivät -päästään siitä tehtaassa... Voi... sentään minua... kun minä hänen -päästinkin... mutta puukhollari olisi suuttunut... ja sinä et olisi -saanut semmoista paikkaa. Mutta minkälainen se puukhollari sinulle oli? - -Itku pullahti Elsan silmistä, mutta paikallaan istui Iikka. - --- Olipa tuo sellainen, että kiitän, kun pääsin hänen kynsistään. -Hakkasi minua päiväkaudet. - --- Vai niin... - -Suuret vesikarpalot valuivat kuumina pisaroina Elsan laihoja poskia -pitkin. Hän istui tuohon tuolille ja käsivarttaan vasten nojaten itkeä -tihuutti. - -Hyvän aikaa oltiin tuvassa hiljaa. Iikka istua jörötti sanatonna. - --- Kyllä kai nyt joudun köyhäinhuoneesen -- millä minä elän. - -Taas pullahti uusi kyyneltulva. - --- Sinäkin olet vasta niin nuori. Miten sinä viisitoista vuotinen poika -voit minua ja itseäsi elättää. Eikä Iitalta riitä enää antaa... No jo -se oli tuokin, vältti vain kerraksi! - -Elsa kuivaili silmiään. - --- Mitähän jos koetettaisiin päästä tehtaasen uudestaan... Kyllähän kun -minäkin jaksaisin vielä... Mutta sepä taitaa olla mahdotonta. Kyllä -minut köyhäinhuone perii... Kunhan nyt sinä saisit jotain tointa... oli -se asiaki, kun heitti meidät... Kyllä tämä on kummaa! Kuta enemmän -kärsii, sitä enempi saa kärsiä... Alkoi jo olla hiukka parempi, niin -kun tuo puukhollari... Vaan ehkä se naipi nyt Iitan... Eikö siellä -kuulunut mitään sellaista? - --- No jotain sitä joku puhui sinne päinkin. - --- Niin olisihan tuo sitte. Ei tuo lie Iita ensimmäinen maailmassa, -mikä on eksynyt... - -Alkoi vähän toivoa orastaa Elsan rinnassa, että puukhollari naipi -Iitan, ja silloinhan tuo asia menee sinään. Mutta vieläkin peloitti -Elsaa, että hän joutuu köyhäin-huoneesen. Siellä kun sekin päällysmies -on niin ilkeä. Ei kahvitilkkaa salli keittää ja sitte olla -köyhäinhuoneessa. Elsaa oikein värisytti, sillä hän oli kuullut niin -rumia juttuja köyhäin-huoneesta. - - -VIII. - -Kuului lapsen kirmakkaa itkua Siltakorvan sahankonttorin viereisestä -huoneesta. Naisen ääni koetti sitä tyynnyttää, mutta koetus kuulusti -olevan turhaa. Yhä kovemmin kirkui lapsi. - -Puukhollari istui konttoorihuoneessa. Hän oli kirjoittavinaan, mutta -näytti aivan olevan muissa mietteissä. Tuo lapsen itku oli hänen -mielestään aivan vastenmielistä kuulla. Kirkui eikä antanut rauhassa -kirjoittaa. Ja sitte tuo oli oma lapsi... Ja tuolla sitä äiti koetti -tyynnyttää... Nyt se vaikeni... taisi päätä nukkumaan... ja tällaista -kestää... ei sitä voi sietää... - -Konttoorihuoneen ovi aukeni ja sisään astui Iita. Hän oli heikon -näköinen, aivan kalvakat olivat posket ja vähän kuopalla. Silmät olivat -sisään paisuneet ja väsyneet. - --- Kyllä sinun, Hermanni, pitää tämä lopettaa... - --- Mikä? - --- Tämmöinen suhde minun ja sinun välillä... Ruvetaan oikein avio... - --- Aviopariksi? - --- Niin, aviopariksi. Etkö käsitä, miten surkeaa ja häpeällistä... -Miten äiti suree, kun on kuullut Iitalta! - --- Oletko sinä ensimmäinen? - --- Mitä sinä sanot? Tahdotko sinä kokonaan murtaa sydämeni. - --- No nyt --? - --- Etkä näe, missä tilassa minä olen nyt -- en minäkään vertainen. - --- Älä nyt noin... - --- Minä olen sinulle antanut kaikki, mitä voin antaa... Etkö sinä -antaisi minulle aivan helppoa aviolupausta... paria sanaa... Kun kerran -olet luvannut... - --- Niin mutta, kun minä... - -Enempää ei voinut puukhollari sanoa. Kuin kallioon isketty kirves -kirposi hänen katseensa pois Iitan säkenöivistä silmistä. Aivan -uhkaavilta näyttivät tuon kalpean naisen kasvot, tummien kulmakarvojen -alle vajonneet silmät säihkyivät, ja huulet puristuivat hetkeksi -yhteen. - --- Enkö minä sitä jo ole epäillyt? - --- Mutta kun minä... olen... luv... luvannut patruunille, etten... -mene... naimisiin... niin minä en -- voi... Etkö käsitä, jos menetän -patruunin suosion. - --- Jos menetät patruunin suosion, niin menetät inspehtori-virkasi. -Mutta oletko mieluummin inspehtori kuin sanasi syöjä. Olethan nuori -mies, voimaa on käsivarsissasi... - --- Mitä tarkoitat? - --- Lähde pois... Lähdetään pois... vaikka menetätkin paikkasi... - --- Miten minä --? - --- Sinä olet lapsen isä ja minun mieheni ja me... - --- Kuule! Voithan tulla toimeen lapsinesi, kun minä maksan vuotuisen -eläk... - --- Eläkkeen! - --- Niin. - --- Niinkö luulet? En koskaan! - --- Ajattele nyt! - --- Ei, ei! - --- Muuta en saata... - --- Et saata! Mikä sinua estää? - --- No huomaathan itsekin. - --- Sinä et uskalla... uskalla luottaa itseesi... et uskalla olla mies, -vaan kehno petturi! - --- Heitä jo! En voi kärsiä... - -Puukhollari otti oikein vakavan ryhdin. Mutta Iita oikasihe ja väistyi -likemmä häntä. - --- Et voi sietää! Mitä? - -Puukhollari käänsi selkänsä ja aikoi lähteä pois. Iita astui hänen -eteensä. - --- Kuule! Minulla on vielä sanomista! Minä tiedän sinun asioitasi. - --- Mitä? - -Puukhollarin kasvot levisivät tulipunaisiksi. - --- Mutta en tahdo puhua. Itsekseni olen sen luvannut, enkä riko -lupaustani. Mutta koska sinä hylkäät minut... niin... niin minä sanon. -Mutta en... tahtoisinko tulla sinun laiseksesi... en koskaan... on -minussaki jotakin hyvää... - --- Älä nyt tyhjää! - -Puukhollari jäi miettimään. Rukoilevasti katsoi Iita nyt häneen. -Ahkerasti näytti taistelevan puukhollarin sydän. - --- Minä nain sinut, vaikka tulisi mitä. Sinä olet voittanut minut... - --- Puhutko totta? - --- Aivan totta. Kyllä kai tulemme toimeen, vaikka patruuni suuttuukin. -Mutta suuttukoon! - -Puukhollari painoi Iitan rintaansa vasten ja vaipui sohvalle istumaan. - -Loppu. - - - - -LAPSUUDEN YSTÄVÄT. - - -I. - --- Saanko mennä, äiti, vähän soutelemaan, kysyi seitsentoista vuotias -Sanni äidiltään. - --- Joko sait isän takin repiämän korjatuksi? - --- Se on aivan korjattu. Nyt on niin sievä ilma eikä minulla ole juuri -erityistä työtä tässä. Saatanhan ottaa virkkauksen mukaan. - --- Kenen kanssa menet? Ethän vain Timosen Annin? - --- Miksi ei Timosen Annin? - --- Hänenkö kanssa aivot mennä? Et pääse sitte. - --- Ajattelin mennä Isolan Elnan kanssa. Mutta miksi en saisi mennä -Timosen Annin kanssa? Onhan hän minun lapsuuteni tuttava. Ainahan -olemme olleet yksissä. - -Ja aivan kummastuneena seisoi Sanni äitinsä edessä, -- nojaten toisella -kädellään ompelukoneen pöytään. - --- Hänestä puhutaan pahaa. Sinä et saa enää tästä lähtein seurustella -hänen kanssaan. - -Yhä uteliaammaksi tuli Sanni, vaikka tuntui ilkeältä kuulla tuollaista. - --- Mitä pahaa Anni on tehnyt? Onhan hän kyllä vallaton, mutta -sellaisiahan olemme toisetkin. Minusta on Anni ollut aina -rakastettavimpia tyttöjä. Ja hänellä on paljon paremmat lahjat kuin -meillä muilla. Koulussaki ennen aina opettaja kiitti häntä. - --- Lahjat eivät korvaa hyvää käytöstä. Nuoren tytön ei sovi olla -sellaisen, ei millään muotoa. Korkeammalla korolla huudahti äiti viime -sanat. - --- Millainen? - --- Hän ei ole siveä. - --- Siveä? Mitä? Kuka on juorunnut --? - --- Luuletko minun juoruja uskovan? - --- No mutta mitä puhutte? Anniko ei olisi siveä! - --- Niin. Minä olen itse nähnyt ja sitä ennen jo kuullut. - -Eilen illalla, kun tulin myöhäsemmällä seuroista, näin minä muutaman -tutun miehenpuolen hänen akkunansa alla, ja hän kopautti vielä -akkunanruutuunkin, mutta kun näki minun tulevan, niin lähti kiiruusti -kävelemään laiturille päin. - --- No mitä tuosta sitte päätätte? Eihän tuossa ollut Anni missään -pahuuden teossa. Ehkä oli mies juovuksissa ja lähti sitte pelosta pois -kävelemään. - --- Kyllä minä huomaan, kuka on juovuksissa, kuka ei. Ja sitäpaitsi minä -tunnustelinkin häntä. - --- Ja kenen hänen luulitte olevan? - --- Kapteeni Sulinin. - --- No nyt arvan. Annihan on juuri ollut neulomassa kapteni Sulinilla, -ja ehkä oli kapteenilla jotain asiaa tai, kun kuuluu olevan oikein -leikkisä, leikillään säikäytti Annia. - --- Niin luulet, lapsi kulta. Mutta eikö Anni ole koskaan osottaunut -tuollaiseksi, eikö hän ole puhunut koskaan mitään kapteeni Sulinista? - --- On. Kerran jutteli paljonkin. Sanoi hänellä olevan hauskan luonteen. -Sanoi sitte vielä, että hänen rouvansa on hyvin mutasukkainen ja kuuluu -kaikkia nuoria naisia epäilevän. - --- Ja tuota puhui sulle! Eikö sen enempää --? - --- Ei. Ja me vielä yhdessä nauroimme tuolle rouvalle, kun hän on niin -hassumainen. - --- No miten nyt lieneekään. Mutta kaiken mokomin sinä et saa -seurustella hänen kanssansa. - --- Vaan Anni on viaton. Sen minä takaan. - --- Vaikka olisikin. Mutta kun hänestä puhutaan tuollaista, niin sinä et -saa hänen kanssaan seurustella. - --- Mutta, äiti, te teette väärin Annille! - --- Sinä et näy oikein ymmärtävän. Naisen kunnia on veitsen terällä. - --- Minä en usko Annista semmoista. Hän on vallaton, ehkä joskus -liiaksikin, mutta epäsiveä hän ei ole koskaan. - --- Sokeassa ystävyydessä luotat sinä häneen. Kuuntele niitä, jotka ovat -enemmän nähneet ja kokeneet! Vai tahdotko, että sinustakin ruvetaan -puhumaan sellaista? - --- Miten he voivat minusta puhua sellaista, jos seurustelen Annin -kansa? - --- Miten he voivat! herranen aika! Oletko sinä aivan typerä! En minä -sinulle muuta voi tehdä kuin jyrkästi kieltää sinua seurustelemasta -hänen kansaan! Sinä et saa seurustella, minä sanon vielä kerran. - --- Äiti! Te teette väärin Annille ja minulle! - -Mutta äiti ei enää kuullut Sannia, vaan lähti pois huoneesta -suuttuneena. - -Sanni pyrskähti itkuun. Tuossa hän istui ompelukoneen vieressä ja itki -puoliääneen. Mutta äiti ei palannut, vaan kuulusti olevan sisähuoneessa -taloushommissa. - --- Miten ne voivat tuollaista puhua! - -Sanni nousi ylös ja pyyhki silmiään nenäliinalla. Samassa silmäsi hän -ulos ja näki Timosen Annin tulevan heille. - -Oikeinpa säpsähti Sanni. Miten voisi hän nyt vapaasti ottaa vastaan -Annin vieraanaan! Anni näkisi hänen punaisista silmistään -- Sanni kävi -kuvastimen ääreen ja katsoi silmiään, -- että hän on itkenyt. Anni -kysyisi häneltä, ja mitä hän vastaisi. Voisiko hän puhua suoraan? Ei -suinkaan, sillä Anni on viaton. Uudestaan oli Sanni pyrskähtää itkuun, -että noin syyttömästi panettelivat Annia, mutta jo oli Anni kohta -portaiden edessä. Anni koitti kuivata silmiään. Hän kuuli puhetta -sivuhuonesta. Kuuli, kun Anni kysyi: - --- Onko Sanni kotona? - --- Ei ole, vastasi äiti tuittuisesti. - -Mitä! Sanoiko äiti, ettei hän ole kotona. Ja Sanni oli syöksähtää -sivuhuoneesen tapaamaan Annia. Mutta ovelle hän pysähtyi, sillä äidin -ankaruus muistui mieleen. Kiinni pysyi ovi; ei Sanni uskaltanut sitä -avata. - -Sydän sykki Sannilla valtavammin. Hän toipui kuin jostakin -äkkipikaisesta säikähdyksestä, Hän meni akkunaan katsomaan, kun Anni -meni pois. Tuolla Anni meni, ja hänellä olisi ollut Annille sanomista, -niin paljon sanomista. - -Nyt oli Sannilla selvänä, että Annin pitää saada tietää kaikki tuo, -jotta hän voisi olla aivan varovainen kapteeni Sulinin suhteen; hän kun -on niin vallaton. - -Sanni mietti, mitä hän tekisi, että Anni saisi tietää. - -Hän päätti kirjoittaa ja äidin tietämättä lähettää kirjeen Annille. -Äiti ei kuitenkaan antaisi lähettää kirjettäkään. - -Sanni otti paperilipun ja kirjoitti: - --- Olen, rakas Anni, niin murhellinen maailman pahuuden tähden. Oi -miten syyttömästi se voi soimata. Olemme lapsuuden ystävät, -koulutoverit, rippikouluserkut; aina olemme olleet yhdessä. Mutta nyt -uhataan meitä eroittaa. Ja aivan syyttä. Äiti on kuullut joutavia -juoruja sinusta ja kapteeni Sulinista. Paha maailma on ne pannut -alkuun, ja äitikin on niin herkkä uskomaan. Sentähden kirjoitan sinulle -tämän lapun, kun en itse uskalla tulla. Äiti kieltää minua sinun -kanssasi seurustelemasta. Mutta älä luule, että minä sinua unhotan, -että minä uskon noita juoruja! Jospa voisimme tavata salaa toisiamme! -Mutta se taitaa olla mahdoton, sillä joka paikassa on näkijöitä. Ole -Anni varovainen. Muista minua, joka itken sinun viattomuutesi tähden! -Sannisi. - -Mutta miten hän nyt saisi tämän Annille. Hän koetti keksiä keinon, -mutta ei löytänyt. Viimein päätti hän lähteä Isolan Elnan luo, ehkä hän -tietäisi keinon. Mutta jos ei Elna tietäisikään koko asiasta, ja hän -menee nyt sen sanomaan. Mutta ystävien kesken on tuo luvallista ja -Annin oman hyödyn tähden. - -Ja niin aprikoituaan, nakkasi Sanni saalin päälleen ja läksi huoneesta. - --- Mihin sinä menet, kysyi äiti. - --- Isolaan. - --- Mene, mutta muista, mitä äsken sanoin. - -Äiti kai luuli, ettei Sanni tietänytkään Annin käyneen. Sanni tunsi -jotain halveksivaista rinnassaan äitiään kohtaan. - - -II. - -Rinta oli täynnä mietteitä Sannilla, hänen mennessään Isolaan. Aivan -huomaamattaan oli hän jo Isolan talon portilla. Sannista tuntui, kuin -olisi hän parilla askeleella harpannut nuo kaksi katuristeystä, mitkä -olivat heidän ja Isolan välillä? - -Sanni astui eteiseen ja tuli suoraan Elnan kamariin. Elna, -punatukkainen ja harmaasilmäinen tyttö, säpsähti kun ovi aukeni ja -koetti jotain piiloittaa kirjan väliin, mikä hänellä oli edessään -pöydällä. - -Sanni ei tuota huomannut, ei myöskään punervaa hehkua, mikä nousi Elnan -kesakoisille kasvoille. Puristi vain Elnan kättä. Elna antoi kätensä, -mutta ei virkkanut mitään. - --- Joko sinäkin olet kuullut, kun näytät vähän omituiselta. Nyt vasta -huomasi Sanni Elnan kasvoissa jotain outoa ja intohimoista. - --- Mitä? Näytän omituiselta? Miten niin? - --- Etkö ole kuullut? Arvasinhan, että se oli tyhjää juorua. - -Vielä valtavampi puna levisi Elnan poskille ja silmät kiihkeästä -asemastaan kävivät puoleksi tuijottaviksi. - --- Oletko kuullut minusta juoruja? Vai mitä? - --- En sinusta, mutta toisesta. Melkenpäin yhtä kuin sinusta, sillä yhtä -rakkaat olette molemmat minulle. - --- Ketä tarkoitat? Annia -- - ---- Niin Annia. Ja mitä hänestä? - -Laajemmin tykähti jo Elnan sydän ja outo tunne iski sydämeen. - --- Ne ovat niin ilkeitä ja aivan perättömiä. Mutta sinä näytät niin -kylmältä, vaikka tämä koskee lapsuuden siskoasi. - --- Kylmältä! - --- Etkö tiedä, että Annia parjataan ja haukutaan syyttömästi -epäsiveäksi? Kapteeni Sulin muka... - --- Tiedän. Tuo pujahti Elnan rinnasta niin kevyesti. - --- Sinä olet todellisempi ystävä! Et edes minulle puhunut mitään, -ennenkuin sanoin julki asian! Mutta minä... minä lapsellisesti luulin -ja ajattelin, että Annin pitäisi tuo saada tietää, että hän voisi olla -varovainen tuon kapteeni Sulinin suhteen... - --- Niin, mutta hän ei välitä... Mutta mistä olet tuota kuullut? - -Elna ei tiennyt koko asiasta mitään, mutta nyt piti saada tietää... - --- Eikö hän välitä? Totta kai? Mutta mistäkö kuullut? Äiti sanoi tänä -iltana. - --- Minä tulen juuri Annin tyköä ja hän aikoi lähteä teille. Hän kehui -kapteeni Sulinia niin lystiksi... - --- Mitä! onko ainakin totta? En minä voi uskoa! Ei, se on mahdotonta! - --- Mitä et voi uskoa? Sitäkö, ettei hän kehunut? Kun minä omin korvin -kuulin! Kehtaatko minua soimata valehtelijaksi? - --- Sen kyllä uskon; onhan hän sitä samaa minullekin puhunut. Hän kuu on -itsekin niin vallaton. - --- Vaan minusta on Anni ollut aina vähän liian rohkea, varsinkin -seurustellessaan miesten kanssa. Sinä olet vielä siksi nuori, ettet ole -huomannut, ja ehkä olet niin Anniin mielistynyt, ettet tunne etkä -huomaa hänen vikojaan. - --- Se on tosi, että Annia olen aina ihaillut. Enkä minä saata uskoa -hänestä tätä juttua. - --- Sokeaa mieltymystä? Niin, onhan Anni kaunis ja imartelijas. - --- Imartelijas! Nuoko kolme ikävuottasi, jotka olet minua vanhempi, -ovat sinua niin suuresti kehittäneet, että olet huomaavinasi noin -suuria vikoja lapsuutesi ystävässä? Luulin äsken aivan toista -sinusta... - --- Mutta hyvä ihminen! Mitä äitisi sitte tiesi Annista? - --- Hän sanoi seuroista tullessaan myöhäsellä illalla nähneensä -miehenpuolen koputtavan Annin akkunaan, ja kun äiti oli lähestynyt, oli -tuo mies lähtenyt pakoon laiturille päin. Eikö tuollainen puhe ole -joutavaa juttua? Voihan mies olla vaikka juovuksissa tai muuta... - --- Mutta kun oma äitisi on nähnyt? Epäiletkö häntä? Sanni oli vähällä, -muistaessaan äsköisen Annin käynnin, sanoa: epäilen. Mutta kuitenkin -kuoli tuo sana huulille. - --- Niin. En tiedä, vastasi hän vain. - --- Onhan hän kietonut Harjun Kallenkin pauloihinsa. Erittäin taitava on -hän lumoomaan toista sukupuolta. - --- Onko hän kietonut? Itsehän Kalle oli raittiusseuran huvi-iltamassa -tullut häntä pyytämään tanssiin. -- - --- Ja siitä saakka ovat he olleet aina yksissä! On haukkunut minuakin! -Ei suinkaan Harjun Kalle muutoin olisi niin tietänyt piikata minua, kun -oli haukkunut minua punapääksi ja kesakkonaamaksi, ja moneksi muuksi! -Onko tuo todellinen ystävä ja vielä lapsuuden ystävä, joka menee minusta -tuntemattomalla herramiehelle tuollaista puhumaan! Jumalahan minutkin -on luonut ja vaikka nyt en olekaan niin kaunis kuin hän, niin enpä ole -epäsiveä. Se minusta on rumempaa! - -Aivan hämmästyi Sanni kuullessaan tuollaista Elnan suusta. Eipä saanut -sanaa suuhun. Hän olisi tahtonut sanoa niin paljon yhdellä kertaa, -mutta kaikki tyyni takertui kurkkuun. - --- Joko nyt, Sanni, huomaat? - --- En! Eihän hän päälle päätteeksi pidäkään Harjun Kallesta ei -ollenkaan. Harjun Kalle vain häntä tavottelee joka paikassa, mutta -Annihan aina häntä pakenee. - --- Ainoastaan nimeksi, kun on niin kavala. Olenpa minä nähnyt heidät -iltasilla monesti kävelemässä. - --- Annihan sanoi juuri minulle, että hänen melkein tavan vuoksi täytyy -joskus lähteä Kallen kanssa, kun tämä kuuluu häntä niin kärttävän. -Olipa tunkenut Annille valokuvansakin. - -Elna säpsähti, ja taas punerva hehku koristi hänen kesakoisia -kasvojaan. - --- Kyllä minä olen kantanut aina Annia kohden nurjia silmiä; en -kateudesta enkä vihasta, vaan minun luontoni on huomannut hänessä -jotakin sellaista, mikä ei sovi todelliselle naiselle. - --- Mitä sellaista? - --- En itsekään osaa sanoa. - --- Niin. Mutta ehkä olet Anniin tuosta suuttunut, kun luulet hänen -sinua parjanneen. Päinvastoin Anni hyvin mielellään soisi sinulle -Harjun Kallen. Koko maailmahan tuon tietää, että sinä häntä rakastat. -Anni ei ole koskaan sinusta tuollaista puhunut. - -Elna oli punainen kuin kukko, silmänalustat helakan punaiset, ja huulet -liikkuivat niin omituisesti. - --- Noinko sinä, Sanni, minulle puhut! - -Elna pullahti katkerasti itkemään, sillä häntä oli koskettu arimpaan -kohtaan. - -Sanni ei puhunut mitään, selaili vain vaistomaisesti pöydällä olevaa -kirjaa ja otti sen käsiinsä. Sen lehtien välistä putosi valokuva. - -Elna hypähti ottamaan kuvaa, mutta Sanni oli jo kyykähtänyt sitä -ottaman. Elna tunsi vastustamatonta halua töydätä Sannin eteen ja -temmata kuva Sannin kädestä, kun hän alkoi ruveta sitä katsomaan. Mutta -vain kiivaaksi katseeksi jäi Elnan halu. - --- Onhan sinullakin hänen valokuvansa! - --- On. Mutta kuinka sinä, Sanni, minua kiusaat! - --- No tämähän on jo selvä todistus, että sinä rakastat Harjun Kallea! - --- Niin rakastan, Sanni! Minä olen avomielinen ja tunnustan sinulle -kuin paraimmalle ystävälleni, että minä häntä rakastan. Mutta älä minua -kiusaa. Jos sinä olisit minun sijallani, niin et varmaan noin minua -kiusaisi. - -Elna pyhki silmiään, lähestyi Sannia ja laski kätensä hänen -olkapäälleen. - --- Oi, miten minun mieltäni pahoittaa. Toivoton rakkaus kalvaa -sydäntäni... - --- Anna anteeksi, jos olen pahoittanut mieltäsi! Ja olenhan sitä -tehnyt. Tulin tuossa pikastuneeksi. En suinkaan minä aikonut sinua -loukata! - --- Oi, miten suuri vastakohta sinä olet Annille! Sinun rinnassasi -todellakin sykkii oikea naissydän. Paha vain, että se turmeltuisi Annin -tähden! Mutta älä, hyvä Sanni, virka tästä minun tunnustuksestani -mitään! - --- Annin tähdenkö minä turmeltuisin! - --- Niin se on. Pahaa on paljon. Minä olen vanhempi, usko minua! - --- Jos kaikki pahat ja sen tuntemiset seuraavat ijän muassa, niin -parempi on sitte jo aikaisin olla haudassa! - --- Rajoita ajatuksiasi! Vaan älkäämme koetteeksi seurustelko Annin -kanssa! - --- Sekin tuntuu niin vaikealta. Jos milloin neuloin ja mietin, niin -usein lensi ajatukseni Anniin, kunnes lähdin hänen luoksensa. - --- Koitteeksi vain! Minä puolestani kyllä uskonkin tuon jutun. Minä -tunnen, tunnen tarkkaan Annin luonteen. Hän on kiihkoinen, -intohimoinen, imartelias! olipa kapteeni Sulin saattanut häntä -kotiinkin, sen tiedän aivan tarkkaan. - --- Jos niin on, niin tuo lappu on arvoton. - -Vitkaan lausui Sanni tuon, ja ojensi Elnalle Annille kirjoittamansa -lapun. Elna tarttui siihen kiihkoisasti ja alkoi lukemaan ahmimalla. - --- Kas noin! - -Ja samalla repäsi Elna lapun kahtia, sitte pieniksi sirpaleiksi. - -Sanni aivan ajattelemattansa yritti estää sitä, mutta silloin oli lappu -jo tuhansina palasina. - --- Ehkäpä olette oikeassa äitini kanssa. Sekin kielsi minua -seurustelemasta. Vaan minä pidin parempana, että Annia pitäisi -varottaa, sillä varmaan uskoin, että hän on viaton. Mutta nyt, kun olen -sinultakin kuullut yhteen tapaan, niin... niin... minun täytyy kai -uskoa. Hyvästi! - -Murheellisella mielellä lähti Sanni pois Elnan tyköä. Olisiko Anni tuo -niin suloinen, miellyttävä Anni noin paha! Uudestaan epäilytti Sannia, -mutta kapteeni Sulin kuuluu kumminkin saattaneen häntä kotiinkin. Ja -Elna on tämän omin silmin nähnyt. Voipiko hän enää epäillä! - - -III. - -Oli iltapäivä, kun Timosen Anni istui kotonaan ompelukoneen ääressä. -Mutta aivan rauhassa oli kone; ei yksikään kappale siinä liikkunut. -Nojautuen konetta vasten istui Anni ja mietti. - -Äiti oli vasta häntä nuhdellut, kyynelsilmin nuhdellut. Olipa sanonut, -ettei hän olisi uskonut Annistaan semmoista, että Anni, hänen ainoa -lapsensa, olisi tuollainen kelvoton otus, jota hän on kaikella -hellyydellä kohdellut ja kasvattanut. - --- Olipa isä onnellinen, oli hän sanonut, kun pääsi pois kuulemasta -tytöstään tuollaista! Jospa minäkin lepäisin jo haudassa! Tuskinpa saan -enää sielläkään rauhallista unta, kun tyttöni on tuollainen! - -Tuo suretti Annia enin, että äitikin luuli hänestä tuollaista. Voi -sentään, miten äitikin voi uskoa tuollaista! Mutta kuitenkin oli Anni -itse jotenkin levollinen, sydämellinen suuttumus jäyti vain rintaa, ja -kaikenlaisia tuumia ja mietteitä kiehui aivoissa. Noin sekaisin ne -tulivat tulvimalla. Mutta hajanaiset olivat ajatukset ja intohimoinen -suuttumus teki ne aivan hurjiksi. - -Kahdesti oli hän yrittänyt Sannin luo, eikä kummallakaan kerralla ollut -Sanni ollut kotona. Niin oli Sannin äiti aina sanonut. Olipa Anni jo -syrjästäkin kuullut, että hänestä puhutaan pahaa, mutta hänen vallaton -luonteensa oli niistä ollut välittämättä. Mutta nuo äidin nuhteet -olivat koskeneet kipeästi, ja nyt tuli kaikki huhut ja kuulemiset -mieleen, jotka nyt arka ja epäilevä mieli teki kahta suuremmiksi. - -Hän epäili, että Sannikin luuli häntä sellaisiksi, kun juorut -kertoivat. Ja tuossa epäilyksessään oli hän kirjoittanut kirjeen -Sannille, viattomuutta puhuvan kirjeen. - -Puolitunti takaperin oli hän sen lähettänyt Sannille ja pyysi häntä -tulemaan heille. Tuossa hän nyt istui ja odotti. - -Jopa aukeni ovi, Anni kääntyi kiihkoisasti katsomaan, kääntyi niin -rivakasti, että palmikko heilahti. Ja tulija oli Sanni. - --- Tiesinhän, että tulet! - -Noin huudahti Anni, hypähti ylös ja sieppasi Annin rintaansa vasten. -Mutta äkkiä hän hellitti ikäänkuin olisi tuntenut jotakin kipua. - --- Mutta minähän olen... ehkä ei olekaan minulle luvallista. Sanni ei -puhunut mitään, veti Annin luokseen ja painoi yhä lujemmasti häntä -sydäntänsä vasten. - -Vihdoin hellitti Sanni, ja mielen tyyneys kuvautui hänen suloisissa -kasvoissaan. Se oli heijastus sydämen tyytyväisyydestä, jota hän siitä -saakka, kuin oli lähtenyt Elnan luota, oli kaivannut. Kaikki -kuulemiset, puheet ja juorut, yksin Elnankin uskottelemiset katosivat -yhden Annin katseen voimasta Sannista: lapsellinen myötätuntoisuus oli -hänet kerrassaan voittanut. - --- Oletko, Anni hyvä, minulle entinen ystävä? Mutta miksi kysyn: -entinen? Tulevahan paremmin sopisi kysyä? - --- Yhdenlainen olen oleva vastedes kuin olen tähänkin asti ollut. - -Tosin kyllä, minä sen tunnustan -- en ole sinulta koskaan mitään -salannut, ja miten voisinkaan sinulta salata -- että kun kaikki -puhuivat sinusta, niin minua alkoi joskus jo hiukan epäilyttää, mutta -aina yksin ollessani, kun sitte mietin, tuli sinun kuvasi niin -puhtaana, niin suloisena, niin vilkkaana minun silmiini, että voin -ainoastaan itkeä, kun ihmiset ovat sinua ruvenneet syyttä parjaamaan. -Mutta mitä me heistä! Ei kukaan voi meitä erottaa! - -Sanni puristi Annin kättä; kyynel vieri Annin poskelle. - --- Mutta mitä itken! Ei minun tarvitse vuodattaa katumuksen kyyneleitä, -sillä vaikka sydänverelläni voin kirjoittaa otsalleni: viaton. - --- En minä epäilekään, elä sitä uskokaan! Huomataanhan jo sinun -rehellisestä katseestasi, että olet viaton. - --- Minusta tuntuu niin kevyeltä, kun niin uskot. Jospa vielä äidinkin -saisin niin uskomaan, niin mitä minä muista! - --- Uskooko äitisi nuo jutut? - --- Uskoo. Ja sepä mieltäni pahoittaa! - --- Kummasti rohkeita olemme; puhumme kuin kokeneet vaimot. Oikeinpa -minua ihmetyttää! - --- Koetuksissa luonne karaistuu. Mutta olkaamme nyt iloisia! - --- Niinkuin ennenkin! Mutta onko sinua koskaan kapteeni Sulin -saattanut kotiin? - -Tuo kysymys oli koko ajan pyörinyt Sannin huulilla, sillä siihenhän -hänen epäilyksensä joskus perustui, kun Elna oli sanonut. - --- Ei kertaakaan. No tosin kerran, mutta ei suinkaan yksin. - --- Isolan Elna sanoi nähneensä sinut hänen seurassa. - --- Vai sanoi? Voi sitä Elnaa! Varmaan mustasukkaisuudesta minua parjaa. -Niin nythän muistan. Sulin oli rouvansa ja muutaman muun rouvan kanssa -menossa soutelemaan, minä juuri satuin silloin lähtemään pois Sulinilta -työstä ja siten jouduin yhteen matkaan. Tosin kapteeni koko matkan -puhui minun kanssani ja käveli rinnallani, mutta olihan hänen rouvansa -matkassa. Ja Elna juuri tuli silloin vastaan. - --- Ja noin sitte saattoi Elna puhua! Lapsuuden ystävä! - --- Hän on varmaan minulle suutuksissa Harjun Kallen tähden. Mitä -arvelet tuosta Kallesta? Unhotetaan nyt nuo pois, kaikki pois nuo -juorut! - --- Onhan hän pulska mies. - --- Ja kohta suorittaa perämiehen tutkinnon. - --- Mutta onko äitis kieltänyt sinua seurustelemasta minun kanssani? -Minä vähän kuulin siihen tapaan. - --- On. - --- Minkä hän sanoi syyksi? - --- Hän sanoi muutamana iltana myöhäisemmällä nähneensä oudon miehen, -jota hän kyllä oli tunnustellut kapteeni Suliniksi, koputtavan sinun -akkunaasi. Kun mies oli nähnyt hänet, oli hän lähtenyt laiturille -pakoon. - --- No mutta kaikkea sitä kuulee! -- Harjun Kallehan oli yhtenä iltana, -kun minä jo nukuin, koputtanut akkunaani; hänellä näet oli vene -laiturissa, ja hän olisi tahtonut minua soutelemaan. Kaikkia juoruja se -Kalle mokoma saa aikaan! Itserakas kähnys! - --- Arvasinhan jo! - --- Mutta ovat ne nuo ikäviä tuollaiset jutut! Väsyy niitä korva -kuulemasta! - --- Sanomattoman ikäviä! Mutta kummasti tyyni voit kuitenkin olla. - --- En minä juuri niin muista välittäisi kuin äidistä ja sinusta. - --- Sinulla on soma luonto, melkeinpä kadehdittava! - --- Mutta miten minä saisin äidin puolelleni? Vaan on mulla yksi keino, -olen sitä jo hiukan miettinytkin. Minä rupean Kallen vaimoksi. Totta -kai sitte antavat minun olla rauhassa. - --- Kallen vaimoksi! Mutta rakastatko häntä! - --- Aivan hiljakkoin on mieleni paljon muuttunut hänen suhteensa, olenpa -alkanut häntä melkein rakastaa. Hän on osoittaunut niin jalomieliseksi, -sillä hän ei ole uskonut minusta mitään pahaa, vaikka ovat hänellekin -juorunneet. - --- Hän on kunnon mies! - --- Niin, ja hän on komeakin! Katsotaanpa hänen valokuvaansa. - -Anni meni pöydän luo ja otti valokuva-albuminsa, selaili sitä muutamia -lehtejä. - --- Mutta mitä! Hänen kuvansa on poissa! Onko hän itse ottanut sen pois? - --- Mutta minä näin Elnallakin hänen kuvansa! - --- Onko hän ottanut pois ja vienyt Elnalle; hänkin siis jo uskoo nuo -juorut? - --- Mutta Elna puhui toivotto... - -Enempää ei Sanni puhunut, hän muisti Elnan kiellon. Mutta samassa astui -Harjun Kalle sisälle. Hän oli kookas mies, tummien ripsien alta säteili -veltot silmät. - --- Hyvää iltaa neidit! - -Samassa kumarsi hän jotenkin syvään. - --- Taisipa tulla hauska ilta, kun näin yhteen yhdyimme. Hän kätteli -Annia ja Sannia, loi sitten silmänsä valokuva-albumiin, jota Anni piti -kädessään. - --- Oletko ottanut pois kuvasi? Et sillä ole minua miellyttänyt. Olen -jotenkin pahoillani tällä kertaa. - --- Minäkö ottanut pois! huudahti Kalle. - -Ja oikeinpa taaksepäin keikahti Kallen pää kummastuksesta. Nuo veltot -silmät suurenivat, niin että ruskeat silmäterät kiilsivät kuin -kissalla. Kalle nosti toisen kätensä viiksihinsä, siveli niitä ja -sanoi: - --- En suinkaan! - --- No mutta missä se sitte on? - -Anni selaili läpeensä lehdet, mutta ei löytänyt. - --- Oletko antanut Isolan Elnalle valokuvaasi? - --- Jumala varjelkoon! Tuolleko punapäälle minä antaisin valokuvani! - --- Mutta hänellä kuuluu olevan se. Sanni on nähnyt. - --- Onko hänellä minun valokuvani? Aivan tutkivin katsein kääntyi Kalle -Sannin puoleen. - --- On. - --- No, sitte hän on sen ottanut sinulta, Anni. - --- Ehkäpä. Hän kävi viikko takaperin meillä. Me katselimme yhdessä -albumia, ja sitte en ole sitä katsonut. - --- Hän sen on ottanut, vakuutti Kalle aivan varmalla äänellä: - --- Eipä voi muuta uskoa, lisäsi Anni. - --- Saisipa lähettää noutamaan pois, kun viepi omin lupinsa! - -Ja aivanpa sieramet laajenivat Kallella. - --- Mitäpä tuosta nyt! Kun on ottanut, niin pitäköön. - --- Kuten tahdot. - -Mutta oudot ajatukset valtasivat Sannin. Elna olikin itsekkäin, ilkein -ihminen maailmassa. - --- Minäpä olenkin jo, neidet, perämies. - --. Onnea! huudahtivat molemmat tytöt. - --- Ja kävikin tutkintoni loistavasti: 62 ääntä. - --- Kylläpä! - --- Mutta minun täytyy jo, Anni, lähteä kotiin, sanoi Sanni ja samalla -puristi hänen kättään. - --- Voi hyvin ja muista minua, Sanni! - -Puoleksi rukoilevin katsein sanoi Anni tuon. - -Heitettyään hyvästin, läksi Sanni pois. Mielensä oli iloinen; nyt oli -hän oppinut tuntemaan täydelleen molemmat lapsuuden ystävänsä, ja tämä -päivä oli hänestä melkeinpä tärkein elämässään. - -Mutta noustessaan kotinsa rappusia tykytti hänen sydämensä hiukan -kovemmin: hän tunsi rikkoneensa äitiään kohti. Ikäänkuin lannistaakseen -tuota tunnetta hypähti hän kiivaasti rappusia ylös ja tuossa hetkessä -oli hän huoneessa. - --- Mistä sinä tulet? - -Näin kysyi äiti, nostaen silmänsä Sanniin. Kysymys tuli aivan -odottamatta, ja se oli kokonaan lannistaa Sannin. Mitä hän sanoisi! - --- Pistäysin vähän kylässä. - -Sanomattoman kekseliäältä tuntui Sannista tuo vastaus. - -Äiti ei puhunut enempää, kävi vain käsiksi työhönsä. Sukkelaan livahti -Sanni perähuoneesen. - -Tuolla ryhtyi hän neulomaan. Siinä työtä tehdessään johtuivat hänen -mieleensä Annin sanat: minä menen Kallelle vaimoksi. Voiko Anni -rakastaa Kallea? Vai äitinsäkö tähden uhraisi Anni ajallisen onnensa? -Tuossa hän mietti, mutta aina vaan sai hän päätökseksi, että ei Anni -voi rakastaa Kallea täydestä sydämestä. Ei kai olisi ennen siten Kallea -kohdellut. - - * * * * * - -Parin päivän takaa sai Sanni Annin ja Kallen kihlakortin. Kohta oli -Anni aivan yleisen puheen esineenä. Monenlaisia olivat puheet, mutta -vähitellen unohtuivat ihmisten mielestä nuo Sulini-jutut. - -Loppu. - - - - -SANOMALEHTI-PUUHA. - - --- Kuuleppas, veikko! Olen kutsunut sinut tärkeän asian tähden -luokseni. - --- Korttisi sain eli oikeammin löysin kirjoitus-pöydältäni, sillä olin -kävelemässä kaupungin puistossa, kun se oli tuotu, mutta siinä oli -ainoastaan asiana, että tulisin juomaan lasin totia luoksesi. - --- Niin, voinko julkaista vielä asian! Olisihan se ollut jo läpi koko -kylän tietona, jos olisin kirjottanut korttiisi, että tule kuulemaan -luokseni sanomalehden perustamisesta tähän kaupungin! - --- Sanomalehden perustamisesta! Todellakin! - --- Eikö ole oiva aate, aate joka -- näin meidän kesken puhuen -- -tuottaa sekä henkistä että aineellista hyvää meille. Olla sanomalehden -toimittaja, se on jotain suurta pikkukaupungissa! Sanomalehden -toimittaja pikkukaupungissa on suurempi kuin pormestari, sillä hän se -voi pitää pormestariakin kurissa, antaa aika löylyn, jos niin -tarvitaan. - --- Niin, sanomalehden toimittaja on korkeiden aatteiden edustajana, ja -valta on hänellä: sanalla sanoen, hän on kynätyranni, tai oikeammin ei -hän se ole, mutta hän saa sellaisen mahdin pikku kaupungissa. - --- Niin katsoppa sitä! Me köyhät kolleegat voimme sen toimittamisessa -tehdä sivutyötä, ja voittoa siitä on, sillä kaupunkilaiset ovat ylpeitä -kun heillä on oma äänenkannattajansa. Meille avautuvat kaupungin -ylimysten, noiden rikkaiden porvarien, ovet ja mitä hyötyä siitä! Mutta -eipä se matami joudukaan totiveden kanssa. - -Samassa nousi maisteri Ilvonen istumasta ja kurkisti toiseen huoneesen. -Hän oli pikkuinen, kymärähartiainen mies, mutta kasvot olivat kauniit -ja silmät veitikkamaiset. - --- Eikö vesi ala olla tarpeeksi kuumaa? - --- Kyllä maisteri kohta. Puut ovat vähän märkiä, mutta kyllä minä tässä -puhaltelen, että palavat. Vasta kun on satanut, niin ne olivat tuolla -sahalla märkiä, vaikka minä valitsinkin kuivempia... - -Maisteri painoi samalla oven kiinni ja kävi istumaan. - --- Ja näetkös, veli, varmaan jo ensi vuonna kumpikin saa tuhat markkaa -toimituspalkkaa. - --- Oiva keksintö! Minun täytyy sanoa, että sinä olet järkevä mies. - -Ilmonen siveli tyytyväisenä viiksiään ja sytytti sikaarin palamaan. - --- Luulen, että vanhempana veljenä minä rupean vastaavaksi -toimittajaksi. - --- Minä suostun siihen. - --- Tämä ajatus on minulla ollut jo melkein puoli vuotta haudottavana, -mutta muille en sitä ole ilmaissut, en sinullekaan. Olen tutkistellut -asianhaaroja, urkkinut salaa, mitä mieltä pikku kaupunkimme porvarit -olisivat, kun heillä olisi oma sanomalehtensä, ei tosin heillä, mutta -tässä kaupungissa; mutta ymmärräthän, että heidän kannatuksestaan sen -toimeentulo suuresti riippuu; sillä olen vielä miettinyt, voisiko tässä -kaupungissa perustaa jotain ultra-vapaa-mielistä sanomalehteä, vai -olisiko se perustettava kristillis-uskonnolliselle pohjalle. Olen sitte -tiedustellut maaseutukirjoittajaa ja lukenut tarkoin kaikki -pääkaupungin lehdet. Kun sitte vielä olen tehnyt sopimuksia -kirjanpainajan kanssa, niin luulen olevani valmis ja kyllin kypsynyt -sanomalehden toimittaja tänne. - --- Ja millaiseksi perustetaan uusi sanomalehti? Vapaamieliseksikö? - --- Kristillis-uskonnollis-siveelliselle pohjalle perustettu lehti -tuottaisi ehkä enemmän tilaajia maaseuduilla, mutta sitä vähemmän -kaupungissa. Ja kaupunkilaisten mieltä on meidän noudatettava, että -uusi tulokas ainakin aluksi pääsisi heidän suosioonsa. Kehittymisoppia -ynnä muuta darwinismia me nyt emme ota selvitelläksemme, sillä todella -sitä itsekin kauhistun, enkä halua olla apinan jälkeläinen, -mutta raittiusasia, siveellisyysasia, naisasia, uskonollisen -suvaitsevaisuuden asia... hm... -- Ilvonen veti pitkän sauhun -sikaaristaan -- ... Uskonnosta me nyt voimme olla aivan hiljaa, sillä -minä pelkään kajota siihen, ja minun prinsiipini mukaan uskonto ei -kuulukaan sanomalehtien ohjelmaan... - --- Virkavallan masentaminen otetaan varmaan ohjelmaan... - --- Siitä on niin usein ikäviä rettelöitä ja oikeusasioita. Sattuu niin -saa maksaa suuria sakkoja ja sinne ne sitte hupenevat toimituspalkat. -Mutta voimmehan, kun tiedämme asian varmaksi, ja kun siitä on jo ennen -ollut muissa lehdissä painettuna, mekin silloin sanomalehteemme -siitä... Ja jos on voittoa omalle arvollemme ja sanomalehdellemme, niin -silloin... ymmärräthän. - --- Ja voimmehan sivumennen mainita ohjelmassa tästäkin. - --- Niin oikein... voimme mainita. - -Samassa aukasi matami oven ja toi höyryävän totiveden sisälle. -Tarjottimella seisoivat lasit lusikoineen ja pienoinen sokerirasia -seisoa törötti siinä keskellä. Pantuaan tarjottimen pöydälle, meni -matami kyökkiinsä. - -Ilvonen otti kaapista konjakkikarahviin ja asetti sen tarjottimelle. - --- Valmistapas lasi, kehoitti hän maisteri Alannetta. - -Kumpikin valmisti lasinsa ja viekottelevana höyrysi lämmin juoma -lasista. Alanne imasi pitkään, oikein kiihkoisasti lasista. - --- Mutta tuota asiaa olen miettinyt. Annetaanko lehti kaksi kertaa -viikossa ulos. Minä luulen, että se olisi etuisampa, sillä viikkolehti -on jo kovin harvinainen meidän maassammekin. - --- Eikö anneta kolmasti mutta pienemmässä muodossa? - --- Ei, se on liian varhaista. - --- No annetaan kahdesti, ehkä viisipalstaisena. - --- Samaa minä ajattelin. -- Kippis sen päälle! - --- Kippis! Sinulla on erinomaista konjakkia. - --- Voisimme valmistaa näytenumeron jo viikon takaa. Minulla on -otsakirjoituskin jo valmiina. - --- Millainen? Tietysti puhut siinä lehden tärkeydestä paikkakunnalla? -Sallinet kai minun jo lukea? - --- Kyllä. Maistetaanpa! - -Ilvonen alkoi selailla papereitaan. Viimein löysi hän kaitaselle -paperiarkille kirjoitetun pätkän ja ojensi sen Alanteelle. - -Alane siristi silmiään, rypisti kulmakarvojaan ja alkoi hyvin likeltä -tähystellä paperia. - --- Jättiläisaskelin, luki hän, rientää aikamme eteenpäin, vanhoillaan -olijat oikein kauhistuvat uudistusten tulvaa... Mutta mikä sana tuo -tuossa? - --- Näytäppäs! Kaikki... - -Ilmonen kuunteli itseensä tyytyväisenä. - --- Kaikki pyrkivät päästä elämään sellaisena kuin luonto; heidät on -asettanut. Vanhat etuluulot katkotaan, ruhdotaan rikki kuin -harakanpesät, niin etteivät ne enää voi peloittaa ihmiskuntaa... oikein -sanottu... Ihmiskunta ei ole enää lapsi, mikä tyytyy kävelemään sinne -tänne tiedotonna itsestään. Valistus leviää kuin keväinen tulva; -sivistyksen valtava vyöry heittelee laineitaan jo kansain alempiin -kerroksiin. Paljon on saatu aikaan, mutta paljon on myös tehty työtä. -Sanomalehdillä on epäilemättä tässä suuri ansio, sillä ne ne juuri ovat -asettuneet tienraivaajiksi. Jokaisella pikku kaupungillakin on jo oma -äänenkannattajansa, oma sivistävien rientojen tulkkinsa, mikä vie -pienimmätkin suuren maailman tapahtumat yksinäisiin korpiinkin, joissa -tuskin ennen on tiettykään ihmisiä löytyvän. Meidänkin kylämme kaipaa -sanomalehteä ja katsoen siihen tarpeesen, pyrkii tämä tulokas olemaan -meikäläisten olojen äänenkannattajana... - -Sitte seurasi pitkälti mitä etua sanomalehdestä on paikkakunnalle, -kuinka se osoittaa, että täälläkin eletään, että täälläkin pystytään -hengittämään yleisinhimillistä ilmaa... - --- Kelpo kirjoitus! Minä suomennan vielä kaunokirjoitukseesi jonkun -Sigurdin pätkän ja sittehän se aikaa jo olla valmis, kun saadaan joku -maaseutukirje. - --- Minä olen jo pitänyt siitäkin huolta. Ylioppilas Korvelta saamme -kirjeen M:stä ja kirkkoväärti Salmelalta P:stä, ulkomaan osastosta -pidän vielä huolta, niin sitte... - --- On sanomalehti valmis! - --- Niin valmis. Mutta eiköhän maisteta? Juo pohjaan ja tee uutta! - --- Saapa nähdä, miten suurta huomiota se herättää! - --- Luulen, ettei se ole vähäinen meikäläisissä oloissa. Panepas tässä -sikari palamaan! Mutta ehkä nyt alamme, kun on hyvää aikaa, myös -suunnitella ohjelmaa valmiiksi. - --- Niin todella. Tässä on paperia. Alappas sanella niin minä kirjotan! - --- Mutta nimi oli kerrassaan unohtua. Mietippäs sitä. - --- Mielestäni olisi R:n Uutiset sopiva nimi. - --- No samapa mikä nimi! Pannaan se nimeksi! - --- R:n Uutiset -- kirjoita nyt -- ilmestyvät ensi vuoden alusta -kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Hinta vuodelta -postimaksuineen kaikkineen 4 smk ja sen mukaan lukien vuosi-puoliskolta -ja -neljännekseltä. - -R:n Uutiset ovat lämpimästi kannattavat kaikkia uusia aatteita, joista -voidaan toivoa menestystä maallemme, niinkuin raittiusasiaa, sillä -juoppous on suuri kansaamme kalvava syöpä, jota on koitettava perin -juurin pois nyhtää, naisasiaa, sillä Suomen naiset ovat päästettävät -samoihin oikeuksiin kuin miehetkin ja lopetettava jo tuo vuosisatoja -kestänyt holhoustila, siveellisyyasiaa, mikä tärkeytensä vuoksi on -nykyajan ensimmäisiä kysymyksiä, ynnä muita hyvää tuottavia pyrinnöitä -niin suuressa määrässä, kuin oloissamme ja eduksemme suinkin on -soveliasta; maistetaan nyt. -- - --- Kippis! Tästähän tuleeki pulska ohjelma... - --- Puhumattakaan siitä, että lehti on oleva jyrkästi suomenmielinen ja -kansanvaltainen. Tällaisena se tuntee voivansa tyydyttää kylämme -etua... Eipä taida tarvita muuta... - --- Mitäpä muuta... - --- Asia on sitte päätetty -- Kippis! - --- Kippis! - -Alanne pisti kirjotuksensa otsakirjoituksen sisään. Siihen he jäivät -viettämään sanomalehtensä ristiäisiä. - -Loppu. - - - - -RAITTIUSPAKOTUSTA. - - -Ville Alanne istui kamarissaan maanantai-iltana tutkimassa latinalaista -kirjaa. Se oli joku Horatiuksen runoteos, mitä hän siinä tutkiskeli. -Hiljaista oli kamarissa, sillä hänellä oli jotenkin rauhaisa asunto -Annan kadun varrella Helsingissä. Hän tietysti oli ylioppilas ja pyrki -kielitieteen maisteriksi. - -Kaksi kynttilää oli edessä pöydällä, mutta toinen oli vain -koristuksena, sillä ei Ville raainut polttaa kynttilöitä kaksittain -yhtäaikaa, kun itsensä piti hankkia valo. Muutenkin meni kovin paljon -hyyryyn, nimittäin kolmekymmentäviisi markkaa kuussa paljaasta -huoneesta; ei edes saanut aamusella kahvia siihen. Kun noin visusti -menetteli kynttilöiden kanssa, niin riitti niitä enemmäksi kuin -puoleksi viikkoa. Ruokapaikkaan meni vielä neljäkymmentä markkaa -aamiaisesta ja päivällisestä, joten koko olo kuussa maksoi -seitsemänkymmentäviisi markkaa. Illallisesta ei ollut tässä tapauksessa -puhettakaan; korkeintaan oli siinä kuppi teetä, minkä Ville kävi -juomassa läheisessä konditorissa Bulevardin kadulla. - -Piti koettaa olla tarkkana, sillä rahat olivat toisten miesten takana. -Viime syksynäkin sai juosta monta päivää takuita hakemassa eikä -sittekään, vaikka oli takuutkin hankkinut, saanut rahaa kotikaupungin -säästöpankista siitä yksinkertaisesta syystä, ett'ei siellä sitä ollut, -vaan piti hakea yksityisiltä, ja viimein käytyään varakkaiden -käsityöläisten ja lääkärien sekä monen kassanhoitajan luona onnistui -saamaan rahoja muutamalta varakkaalta talonpojalta, mikä sääli köyhää -ylioppilasta. - -Nyt Ville tiesi panna arvoa noille rahoille, ei hän hevin niitä -hurvitellut. Asunto tuli tosin kalliinpuoleiseksi ja olisipa saanut sen -vähän helpommalla, kun olisi ollut kumppali. Vaan enemmän tuli luetuksi, -kun asui yksin eikä ne kaikki kumppalitkaan olleet erin häävejä ottaa. -Iloisessa Helsingissä on iloisia miehiä eikä jokainen kevytmielinen -velikulta sovi huonekumppaliksi ahkeroivalle ylioppilaalle. Ville oli -punninnut tuota asunto-asiaa koko rautatiematkan kotoaan Helsinkiin, ja -päätökseksi oli hän saanut, että hän asuu yksin. - -Ville oli odottanut aamulla kotoaan rahakirjettä, sillä hän oli jättänyt -kotiin suurimman osan lukukausirahoistaan. Ei näet ole hyvä vakavankaan -miehen, saati sitte Villen laisen, ottaa yhdellä kertaa mukaansa -Helsinkiin useampia satoja, sillä toiset kun saavat siitä tietää -- ja -ainahan ne saavat -- tulevat kärttämään lainaksi mikä kymmentä -viikoksi, mikä viittäkolmatta pariksi ja saa niiltä sitte periä. - -Niin, Ville odotti aamulla rahakirjettä, sillä hänellä oli aikomus -maksaa asunto tulevasta kuusta. Kaikki säännölliset ylioppilaat -maksavat näet jo etukäteen, ja Ville pyrki olemaan säännöllinen. - -Nyt oli jo ilta eikä rahakirjettä ollut tullut. No samapa se nyt, jos -tulee huomennakin! Ei niillä varmaan ole kotona tullut niin päivän -päälle pannuksi postiin... - --- Jam satis terris nivis atqve dirae, luki Ville, kun oven päälle -naputettiin. - --- Astukaa sisään, huusi Ville. - -Ovesta astui sisälle posteljooni laukkuineen. - --- Oletteko herra Ville Alanne? - --- Kyllä. - --- Teille on vakuutettu kirje. Minä yritin aamupäivällä, mutta herra ei -ollut kotona. Olkaa hyvä ja kirjoittakaa nimenne tuohon kohtaan kirjaa. - -Ville otti kirjan ja piirsi nimensä. Posteljooni antoi hänelle -postikuitin ja lähti matkoihinsa. - -Kirje oli rahakirje kotoa. No olipa hyvä, että tuli, jotta saa maksaa -rouvalle. - -Ville silmäsi kelloaan. Se oli puoli kuusi. Kerkeää sen vielä noutaa -postista, sillä postikonttorista saa rahakirjeitä vielä. Tänä iltana on -vielä ylioppilaskunnan kokous. Puheenjohtajan vaali siellä toimitetaan. -Jos nyt lähtisi, niin saattaisi olla poissa niinkauvan kuin kokous -alkaa -- nimittäin kello seitsemään. Ei sitä viitsi enää palata kotiin, -kun kerran lähtee, sillä puolentunnin takia ei kannata tulla kotia. - -Ville pani palttoon päällensä, kalossit jalkaansa ja lähti ulos. - -Ulkona oli pimeänpuoleinen ja sataa tihuutti. Ville nosti palttoon -kauluksen pystyyn ja alkoi astua Annan katua. Kohta kääntyi hän -Bulevardin kadulle. Bulevardin puut näyttivät hämärässä salaperäisiltä -ja niiden myrskyn karsimat oksat jättiläiskäsiltä, mitkä avaruuteen -hapuilivat. - -Tämä katu on Helsingin hiljaisimpia katuja ja siksipä rakastavatkin -vanhat korkeat virkamiehet asua sen varrella. Jonkun issikan hevosen -kavioiden kopina kuului, kun se kummipyörillä varustettuine ajopelineen -tulla karautteli kohti. Sekin taas vähitellen vaikeni. Hiljaista oli; -vastaantulijain sipsuttavat askeleet häiritsivät vain äänettömyyttä. - -Ville käveli Erittäjä-torin poikki ja oli kohta Pohjois-Esplanaadikadulla. -Loistavat olivat Wreden ja Böckerman'in palatsien kauppapuotien -akkunat. Lasia oli akkunoissa talonpojan tuvan seinän leveydeltä ja -pituudelta. Komeat kankaat ja monet muut kauppatavarat niissä -houkuttelivat ostajia. - -Villelle tuossa kävellessään muistui mieleen yksinkertainen kotonsa. -Siellä se oli kaukana Pohjanmaalla. Mitähän äiti mahtanee kirjoittaa? -Yksin siellä varmaan nytkin istuu himmeän lampun ääressä ja parsii -sukkia. Sehän oli hänen tavallista työtään. Äitirukka! Erillään oli hän -lapsistaan ja siellä viettää yksinään vanhuutensa päiviä... - -Ville kulki jo senatintorin poikki ja oli kohta postikonttorissa. - -Vasemmalle puolelle hän kääntyi huoneessa ja työnsi muutamasta luukusta -kuitin postivirkamiehelle. - -Postivirkamies tarkasti kuittia, selaili rahakirjekasaa ja löysi sieltä -viimein haetun. Vielä hän kädessään sitä tarkasteli ja ojensi sen sitte -viimein Villelle. - -Jokainen ylioppilas tietää varmaan, miltä tuntuu saada rahakirje. -Silloin on mies taas niinkuin itsenäinen akateemian kansalainen, kun -postikonttorista vasta saatu satanen painaa taskussa ja ajatuksissa -pyörii, missä saisi sen särjetyksi. Kävisikö jossain sikaripuodissa tai -ravintolassa? - -Astuessaan Aleksanterin katua päätti Ville puikahtaa "bierhalliin." -Siellä joisi hän seidelin olutta ja lukisi kirjeen. - -Ville piiloutui "bierhallin" yläkerran perimmäisimpään sopukkaan ja -tilasi seidelin. Punaröijyinen neiti toi sen tuossa paikassa. Ville -kipautti viisikolmattapennisen pöytään ja oli nyt seidelin isäntä. - -Hän rikkoi kirjekuoren ja satanen kirjeen kanssa tuli näkyviin. - -Ensin oli uutisia, jotka Ville vain noin ylisilmäten luki. Mutta sitte: - --- Minä huokaan joka ilta Jumalan puoleen, että hän pitäisi sinua -siellä Helsingissä kaukana kaikista paheista, sillä sinä olet nuori ja -mieleltäsi jotenkin taipuvainen... Jotta jos Jumala suopi minulle -pitemmän ijän, minulla olisi elämässäni jokukaan iloinen päivä... - -Ville luki edellisen puoli ääneen. Se koski vähän syvemmälle tuo -loppuosa. Sillä ylipäänsä Ville, talonpoikanen lapsi kun oli, ei juuri -erin hälynnyt tunteitaan äidille eikä äiti liioin hänelle. Äiti -kirjoitti kirjeessään tavallisesti enemmän uutisia kuin omia tunteitaan -ja niin Villekin. - -Ville maistoi seidelistä ja pisti rahat kukkaroonsa. Tuli vähän -alakuloiseksi hänen mielensä, kun äiti noin huolehti. - -Ville tyhjensi seidelinsä. Ei hän voinut kauvemmin istua kapakassa; -sillä tuolla äidin kirjeellä oli kummallinen vaikutus. Oli hän ennen -voinut aivan rauhallisesti juoda seidelinsä, mutta nyt tuntui siltä, -että olisi ollut paras kun ei olisi tullutkaan. Hän pani palttoonsa -kiinni ja lähti pois. - -Ulkona oli taas ruvennut satamaan. Ville mietti käydä rikkomassa -satasen vastapäätä olevassa sikaripuodissa. - -Sen hän tekikin. - -Kello ei ollut kuin puoli seitsemän vasta. Lähellä asui muutamia -papiksilukevia, jotka olivat Villen entisiä luokkakumppaneja ja olivat -samana vuonna tulleet ylioppilaiksi kuin hänkin. Villen päähän pisti -mennä heidän luokseen odottamaan seitsemän aikaa. - -Kolmannessa kerroksessa suuressa kivitalossa asuivat nuo teoloogit. -Tahtoipa väsyä, ennenkuin oli harpannut kuutisenkymmentä askelta. - -Teoloogien luona oli muitakin heidän tiedekuntalaisiaan. Sohvan edessä -oli pöytä, minkä päällä oli yksinkertainen posliini kuupalamppu, -valaisten himmeästi huoneen. Huonekalut olivat aivan yksinkertaiset, -puolikymmentä yksinkertaisella pumpulivaatteella päällystettyä tuolia, -jotka eivät olleet aivan vakavat jaloilleen. Hamppuvaatteella -päällystetyn sohvan edessä oli huoneen ylpeys, jotenkin kulunut -divaanipöytä, jonka ympärillä nyt papinsällit suloisessa sovussa -istuivat ja käänsivät hebrealaista Vanhaa testamenttia. Huoneessa oli -muuten niin hiljaista, ja tutkivat naamat tekivät lampun himmeässä -valossa mieleen tyynnyttävän vaikutuksen. - -Villeä epäilytti, Uskaltaisiko hän häiritä tuota seuraa. Mutta kun -isäntä nosti päätänsä, kuultuaan oven aukenevan, lähetti Ville iloisen -tervehdyksen. Muutkin havahtuivat tutkimisestaan ja ikäänkuin -kainostellen työnsivät ulommas kirjojaan ja katsoivat tulijaan. - --- Terve mieheen! - --- Terve! terve! - -Niin kuului usean suusta ja sittepä seurasi yhteinen kädenpuristus. - --- Ehkä jo lopetamme tämän käännöksen, tuumi muuan. - --- Lopetetaan! - -Silloin sulkivat he kirjansa. - --- Eikö ukot lähde ylioppilaskunnan kokoukseen, kysyi Ville. - --- Niin siellähän on puheenjohtajan vaali. - -Saisipa lähteä! - --- Kyllä ne fennot voittavat. Enpä minä taida lähteä, arveli eräs -teoloogeista. - --- Sinä se olet aina niin välinpitämätön kaikesta muusta, mikä ei koske -omaa personaasi ja etuasi. Jumaluusopin ylioppilas, joka nuorena on -välinpitämätön osakuntansa asioista, on -- - --- Älä saarnaa vanhemmalle miehelle, Ville! - --- Minä olisin sinulle vain sanonut Topeliuksen sanat, ehkä vähän -muutetussa valossa. Jumaluusopin ylioppilas, joka nuorena on -välinpitämätön osakuntansa asioista, on myös pappina välinpitämätön -seurakunnastaan. Se, joka nuorena ei viitsi taistella totuuden -puolesta, ei viitsi sitä vanhanakaan. - --- Ville se on aina kiistelemään valmis! - --- Ne ylioppilasseurathan ovat mallikelpoisia, joissa kiistat ja -väittelyt ovat jokapäiväisiä asioita, niin sanoo Snellman "Suomen -Ylioppilaassa." - --- Ettäkö myötään kiistellä on vasta ylioppilasmaista! Oletko poissa -suunniltasi, huudahti isäntä. - --- Ainakin pitää kiistellä välipalaksi! Se panee verenkin vilkkaammin -juoksemaan. Ja nytkin, kun meitä on tässä niin paljon koolla, kuluu -hupaisemmin aika, kun vähän kiistellään. Minulla onkin mielessä muuan -asia, josta sopii puhua. - -Ville oli aina halukas väittelemään, varsinkin teoloogien kanssa. - --- Annas kuulua, lausui muuan. - --- Minä olen miettinyt, että ylioppilaiden pitäisi lukuisammin ryhtyä -raittiusseuroihin kuin tähän asti. Ylioppilaiden raittiusseurassa on -niinkuin tiedätte kolmisenkymmentä jäsentä. - --- Ehdoton raittius on vastoin ihmisen vapautta, ainakin minun -mielestäni. - --- Minä en kannata ehdotonta raittiutta. Olen samaa mielipidettä kuin -piispa Johansson. - --- Semmoiset, jotka eivät muuten voi olla juomatta, niiden on paras -ryhtyä raittiusseuraan. Lie sinunkin kanssasi niin asia, puhui muka -kovin vakavana isäntä. - -Ja teoloogit sitte eivät koskaan juo! Kulkevat noissa syrjäkapakoissa -ja juovat kotonaan viidenkolmatta pennin olutta! - --- Ei pitäisi minun huoneessani noin parjatella, muistutti isäntä. - --- Ei suinkaan tarvitsisi niin parjata minua. Minä luulen, että meissä -jokaisessa on vikaa, ja se ei parane ennenkuin se miehissä poistetaan -ja ruvetaan ylioppilaiden raittiusseuran jäseniksi. - --- Se, joka haluaa, ruvetkoon! - --- Sitä ei vaadi ainoastaan meidän oma tilamme, vaan sitä vaatii -kotomme, sitä vaatii kansamme. Halveksien katselee kansa ylioppilaita, -noita valon vartijoita, maan toivoja, jotka muka ovat aatteen -palveluksessa ja hylkäävät esim. ehdottoman raittiuden. Kansa -sitäpaitsi voisi vielä lukuisammin ruveta raittiiksi, jos ylioppilaat -innolla ryhtyisivät asiaan. Se on ylioppilaiden siveellinen -velvollisuus. Ja kuinka paljon me tuhlaamme täällä aikaa ja rahaa -hukkaan, sentakia ett'emme ole raittiita. Kuinka paljon neroa sammuu -juoppouden lokaan! Vastainen asemammekin yhteiskunnassa kärsii sen -tähden! -- - --- Lasin kilistäminen on isiltä peritty tapa, mos patrum, keskeytti -muuan joka tähän saakka oli ollut hiljaa ja joka ei ollut kovinkaan -lasin vihaaja. - --- Siinä se juuri onkin pulma ja vaikeus! Me olemme niin -ennakkoluulojen orjia, niin perittyjen tapojen orjia, ett'ei meissä ole -miehiä niitä poistamaan, pauhasi Ville. - -Nyt olisi ollut jokaisella sanomista, mutta kello löi seitsemän. Se -poisti mielet asiasta, sillä nyt piti lähdettämän ylioppilaskunnan -kokoukseen. - -Mutta tuota, joka oli edelläkin ollut sitä mieltä, ett'ei sinne ole -välttämätöntä mennä, ei sinne saatu. Hän sanoi siellä menevän vain -turhaan aikaa hukkaan. - -Ylioppilashuoneen vestibyylissä kihisi miehiä kuin muurahaismättäässä -muurahaisia. Oltiin vielä jotenkin arkipäiväisellä tuulella. Juteltiin -ja naurettiin tuttavien kanssa. - -Juhlasali oli valaistu ja perällä huonetta oli puheenjohtajan ja -kirjurin paikat. Kokous aletaan ja puheenjohtaja kysyy, onko asiasta -mitään sanottavaa, ennen kuin ruvetaan äänestämään. On siinä -kaikellaista puhumista. Ensinnä vallitsee tyyni hiljaisuus molemmissa -leirissä. On useitakin puhujia, ja muuan esittää kompromissia, että -puheenjohtajiksi valittaisiin sekä suomenmielinen että ruotsinmielinen, -toinen varsinaiseksi ja toinen varapuheenjohtajaksi ja että -hoitokomiteaan valittaisiin yhtä monta molemmasta puolueesta. Kuuluu -hyväksymyshuutoja, jos vastaisiakin. Nyt vasta alkaa tavallinen melu ja -hälinä. Joka loukossa puhellaan, joka ryppäässä jutellaan ehdokkaista. -Sisällisempää vilkkautta kuvautuu jo kasvoissa, ja posket alkavat -innokkaammilla punottamaan, sillä salissa on tavaton lämpö. Joka huone -on täynnä miehiä. Siinä kuhistaan ja kuljetaan levottomina paikasta -toiseen. Pistäytään väliin ravintolan puolelle ja tullaan takaisin -saliin. - -Ville oli jo eksynyt joukossa kumppaleistaan ja oli toisten parissa. - -Jo ruvettiin äänestämään, hyväksytäänkö kompromissi-asia vai ei. -Yhdestä ovesta astuivat sisään puolustajat, toisesta vastustajat. Aivan -liha lihassa kiinni sulloudutaan saliin, kun on päästy päiden laskijain -ohitse. - -Kompromissia ei hyväksytty. Suomenmieliset eivät sitä hyväksyneet. Jo -rupeaa ruotsalaisten veri kiukkuilemaan, sillä he tietävät, että he -joutuvat tappiolle, kun suomenmieliset näin lukuisasti ovat saapuneet -kokoukseen. Agiteerattu oli jo monta päivää ennen, ja jokaisella on -puolueensa äänestyslista taskussa. - -Puheenjohtaja huutaa kurkkunsa kaikella voimalla, mihin paikkaan -itsekukin osakunta asettuupi äänestämään. Ja nytpä syntyy joukossa -monipäinen virta, missä ristilaineet paiskelevat toisiansa vasten. -Jokainen pyrkii omien vaalintoimittajiensa luo, mitkä ennen äänestystä -määrättiin. Huudetaan nimiä, jotta sali kaikuu. Liput annetaan aina -vuoron päästä. Sitte työnnytään ulommas odottamaan vaalin tulosta. - -Ville pistäysi ulos salista kumppaneinsa kanssa. Ne menivät ravintolan -puolelle ja sinne meni Villekin. - --- Eikö oteta, Ville, pullo olutta, kysyi muuan hänen tovereistaan. - -Toiset olivat jo asettauneet muutaman pöydän ääreen ja paraikaa -tilasivat, mikä tuutingin, mikä olutta. - --- Syödään mieluummin illallinen. - --- Eipä minulle haluta ruokaa. Paremmin janottaa. - -Ville silmäsi ympärillensä, näkyikö yhtään noita teoloogeista. Ei hän -nähnyt yhtään niistä. - --- No otetaan pullo! - --- Pullo olutta ja kaksi lasia, tilasi sitten kumppali. - -Kyyppäri toi ja he alkoivat maistella. Villestä tuntui vähän -vastahakoiselta oluenjuonti; mietti, mitä oli puhunut noille -teoloogeille. Mutta kun hänen kumppalinsa tavallisella sukkeluudellaan -alkoi jutella Villelle, niin pian hän unohti miettimisensä. Tämä -kumppali oli sitä paitsi Villen mielestä mieluisin. Ville tunsi arvonsa -ikään kuin kasvavan, kun sai olla hänen seurassaan. Helmer se oli -nimeltään ja korkeamman virkamiehen poika. Miehessä oli jotain -magneettia, mikä veti kumppaleita puoleensa ja hänen komeat, miehekkäät -kasvonsa herättivät myös myötätuntoisuutta miestä kohtaan. Jo nuoruuden -hilpeyttä oli niinhyvin ruumiissa kuin sielussa hänellä. - -Siinä he puhelivat, kun muuan noista teoloogeista, äskeinen isäntä, -meni huoneen poikki. Hän huomasi Villen ja Ville hänet. Villeä hiukan -hävetti, mutta pilkallinen hymy vetäysi teoloogin suupieliin. - --- Eiköhän juoda pohjaan ja lähdetä kuulustelemaan vaalin tulosta, -sanoi Ville. - --- Tehdään niin! - -He tulivat vestibyliin, kyselivät vaalista, mutta saivat tietää, ettei -oltu vielä laskettu ääniä. Eteisessä he kuljeksivat sitte ja -odottaessaan puhelivat. - -Jopa tulee salista muuan ja ilmoittaa, että fennot ovat voittaneet -suurella enemmistöllä. Tekipä mieli hurrrata sen päälle, mutta kiinni -pysyivät kuitenkin suut. Kohta kulki tieto kuin sotaväessä tunnussana -miehestä mieheen. - -Sveesit suutuksissaan pistivät kalossit jalkoihinsa, tukkivat palttoot -selkäänsä ja lähtivät pois. - -Mutta suomenmieliset eivät pitäneet niin kiirutta. Haastelivat ja -nauroivat ruotsinmielisten tappiolle. Sitte alkoi joukko hajaantua, -mikä meni ravintolan puolelle, mikä taas pois ylioppilastalosta. - -Ville ja Helmer miettivät myös lähteä pois. Siihen tuli toisiakin -heidän kumppaleitaan ja heitä oli puolikymmentä kappaletta, kun he -lähtivät pois ylioppilastalosta. - --- Nytpä kannattaa käydä juomassa seideli olutta, ukot, tuumi yksi. - --- Tosiaan! Sellaista voittoa ei aina saada! - --- Lähdetkö sinä, Ville, kysyi Helmer. - --- Enpä taida lähteä. - --- Mitä? Etkö lähde? - --- Mietin lähteä kotiin. - --- Lähde nyt pois, kehoittivat toiset Villeä. - -Ville olisi nyt mieluummin ollut kotonaan, kuin tässä. - --- Et suinkaan nyt viitsine jäädä pois? - --- Minä tulen, mutta en minä jouda kauvan olla. - --- Niin kauvan kuin haluttaa! - -He menivät samaseen olutkellariin, missä Ville äsken oli pistäytynyt. -Mutta ylös he eivät jääneet, vaan työntyivät rappusia alas, pysähtyivät -vasta neljänteen huoneesen. Kapakka oli herroja täynnä. Korkeita, -silinterimäisiä silkkihattuja näkyi ylioppilaslakkien ja upseerien -vormutakkien seasta. Itsekunkin pöydän ääressä oli kolme tai neljä -kappaletta. Tarjoojaneidit hääräsivät ja kantoivat seidelejä. - -Kimeästi soi pöytäkello neljännessä huoneessa, kun Helmer sitä puisti. -Neiti tuli ja Helmer tilasi viisi seideliä. - --- Myös annos makkaraa, käski Ville. - -Mitä tilattu oli, tuotiin ja seura oli kuin kotonaan. Puhuttiin kovalla -äänellä ja naurettiin. Ville vaan pysyi vähän totisempana. - -Seidelit olivat jo lopussa ja muuan tovereista mäiskäytteli tyhjää -seidelin kantta. - --- Totta me otetaan uudet seidelit? - --- Tietysti. - -Ennenkuin Ville kerkesi vastustaa, helisti jo äskeinen kelloa, ja neiti -tuli. - --- Hva befalls? - --- Fem sejdlar. - --- Älä tilaa minulle! En minä juo enää. - --- Mitä sinä, Ville, hupsuilet! Yksi seideli nyt ei suuria tee! - -Miehet istuivat taas täysinäisten seidelien ääressä. Ville koetti -sukkelasti juoda seidelinsä, jotta voisi sitte lähteä pois ja jättää -toiset istumaan. Mutta yhtä sukkelasti tyhjentyivät toistenkin -seidelit, sillä kun Ville nosti seidelin huulilleen, niin nousi se -muidenkin huulille ikäänkuin äänettömän komennon vaikutuksesta. - --- Kolme on pohjaluku! Siis kolmas seideli pöytään, sanoi Helmer, -pannessaan tyhjän seidelin alas pöydälle. - -Helmer ei ollut tavallisesti mikään viftari, ja Ville mietti, että kun -Helmerkin nyt ottaa, niin ehkä hänkin. - -Oli juotu jo kolme seideliä. Neljännet ja viidennet tarjosi Helmer -omalla kustannuksellaan. - --- Eikö lähdetä henkäsemään vähän raitista ilmaa, kysyi yksi joukosta. - --- Olemmepa täällä jo istuneet. Lähdetään vain, sanoi Helmer, -taittaessaan rillejään. - -He lähtivät pois. Rappusia ylös noustessa tuntui vieno väsymys Villen -jäsenissä; mutta muuten virtaili veri ruumiissa kiivaasti. Päähän -tuntui kävellessä nousevan jotain huumaavaa höyryä, mikä lumosi -ajatusvoimaa ja muistia. - --- Lähdetään Cambriniin! - --- Sinne me lähdetään! - -Ilta lennätteli viileää tuulta heidän poskilleen ja tuntui somalta -kuumenevan pääkallon pinnalla. Se ikään kuin keventi alkohoolihöyryjen -paksuutta ja poisti väsymystä: - -Vanhoja herroja istui Cambrinissa, jonne he työntäytyivät sisälle. - --- Otetaan punssia nyt, sanoi muuan. - --- Sitä otetaan! - -Tilattiin punssia, ja oluen kanssa alkoi se yhdessä rammata heidän -aivojansa. Ei voinut punssin kanssa nautittu seltterivesi vähentää -näiden vaikutusta. Ehkä esti aamulla kohmelon tuntumista. Nyt vaan veri -ajautui ylemmäs ja pakkautui ruumiin pinnalle. - --- Mutta eikö siirrytä U:n kahvilaan, siellä saa laulaa. - --- Kippis! Terve! - --- Juodaan tämä ja sitte lähdetään. - -Villeä tuntui oksettavan, ja ylös pakkausi punssi. Hän pyysi kiiruusti -toisia lähtemään pois, ulos vilvakkaasen ilmaan. - --- Polta tupakkaa, niin se menee yli! - -Ville ahmasi sikarista, ja yli se tuntui menevän. Mutta kun tuli -mieleenkään punssi, niin taas se tuntui pyrkivän ylös. Kun Olisi -päässyt kotiin maata, ajatteli Ville. - --- Eikö me oteta issikka? - --- Otetaan! - -Vihellys kuului ja kohta ajoi issikka ravintolan edustalle. - --- Toinen myös! - -Uusi vihellys. - -Villeä pyrki taas ulkona oksettamaan, ja nikotus alkoi häntä vaivata. -Kun hän oli niissä hommissa, työnti Helmer hänet issikkaan ja nyt -ajettiin B:n kahvilaan. - -Loppu. - - - - -RAITTIUSPUUHISSA. - - -Piiat ja rengit olivat laittamassa istumia Kaukolan pirtissä, sillä nyt -oli jotain erinomaisempaa tekeillä. - -Oli asetettu jo pöytä peräseinälle ja tuoli sen taakse. Likaisen uunin -verhoamiseksi oli pantu tuoreita koivuja, joista levisi suloinen tuoksu -pirttiin. - --- Mitähän se maisteri nyt aikoo, tuumi yksi piioista ja käänsi leveän -naamansa kysyvästi toisen puoleen. - --- Se on joku seura. - --- Hihhuliseurako? Meidän puolessa niitä seuroiksi kutsutaan. - --- Älkää lorisko! Tuokaa tänne yksi penkki, komenti isäntärenki. - -Piiat veivät penkin. - --- Kas nyt alkaa olla jo paikallaan, myhähti isäntärenki. - --- Pitääkö tuoda isännille myös oluthaarikka, kysyi toinen piioista. - --- Hemmetti sinut vieköön! Etkö sinä tiedä, että nyt aijotaan perustaa -raittiusseura! - --- Raittiusseura? Mikähän kumma se on! - --- Taidetaan kieltää yöjuoksu. Se onkin hyvä, että kerran ruvetaan -niitäkin seuraksi seulomaan, sanoi toinen piika. - --- Menkää nyt tiehenne! Te olette maailmasta ja sen menosta aivan -tietämättömät, puheli isäntärenki naurahtaen. - -Mutta piiat jäivät paikoilleen kuullakseen isäntärengiltä, mikä tuo -seura oli. - --- Mitä te töllistelette? En suinkaan minä teille tässä rupea -selittelemään. Pois nyt! - --- Tulkaa sitte muiden muassa! - -Piiat menivät pois. - --- Hassuja nuo tytöt! Vaan kun ovat ylimaassa, niin mistäpä tietävät. - -Minä kaupunkilainen tuota tiedän siitäkin, kun on palvellut -kauppamiestä kaupungissa, niin on täällä vähän muita ihmisiä viisaampi, -kehui Erkki, nuorempi renki. - --- Mitä tuosta kaupunkilaisuudesta aina kehuu. Tuommoista lörpötystä ei -viitsi kuulla. Jos edes tietäisit senkään verran asioista kuin minä -- - --- Niinkuin te! - --- Anna minun puhua loppuun? Oletko vienyt kauroja hevosille? - --- Kauroiksipa se viisaus menikin. - --- Laiskuri! Vissiin ovat hevoset nälissään sinun isottelijan tähden. -Muistaisit hevosia, niinkuin viisauttasi -- samalla painoi isäntärenki -pirtinoven kiini ja meni ulos. - --- Äläpäs kiirehdi! Eikö iän se ala minunkin valtani vähän kasvaa, kun -nuori herra on kotona. Mutta mitä se maisteri nyt oikein tarkoittaa, -kun puuhaa tuollaista. Nytkin kun tultiin kaupungista, olimme kumpikin -alkutaipaleella niin tupakassa, että hevonen mieli meitä viemään minne -tahtoi... - -Ovi aukeni ja ylioppilas Kaukola tuli pirttiin. - --- Siis kaikki valmiina! - -Hän katseli ympärilleen ja meni pöydän luo. - --- Käypäs Erkki nyt käskemässä piian tuoda tähän vesikarahvi ja pari -juomalasia! Niin on tapana ja täytyy saadakin kurkkuansa totella, kun -mielii pitkään puhua. - -Erkki lähti ja Kaukola aikoi siirtää pöytää ikäänkuin se olisi -sopimattomassa paikassa. Työnti sen vähän ulommas penkeistä. - --- Olipa tämä oiva keksintö! Ei mitään voi niin helposti vetää nenästä -kuin noita itsepäisiä ukkoja. Eipä taitaisi tuo meidänkään ukko muuten -taipua antamaan rahoja, jotta saan tuon Helsinki-velkani maksetuksi. -Mutta nyt hän tietysti uskoo minua kuin vanhaa rovastia... - --- Erkki tuli vesitarjottimen kanssa. - --- Pane ne siihen pöydälle. Kas noin! Meille tulee, Erkki, vielä hauska -kesä! - --- Mutta mitä maisteri nyt meinaa, kun puuhaa raittiusseuraa? Eikö me -enää otetakaan konjakkareita? - --- Puhu vähän hiljempaa! Me tietysti juodaan yhtä paksusti kuin -ennenkin, jos vaan sinä olet hyvä asiapoika ja umpisuu. Umpisuu, -muista! - --- No, mutta minkätähden sitte tätä? - --- Katsos! Ensinnäkin saamme hyvän maineen ja nimen. Meitä kehutaan -oikein kelpo nuorukaisiksi. Toiseksi sitte saadaan tänne hauska -nuorisoseura, johon eivät ukot muutoin suostuisi kuin raittiusseuran -nimellä. Kolmanneksi on siitä se hyöty, että saadaan pappilan -ryökkynätki tähän seuraan, kun se on raittiusseura, muutoin ei rovasti -heitä päästäisi. Sorja tyttö on tuo pappilan Helmi! Vieläpä saamme -vapaammin juoda, kun olemme muka raittiusseurassa. - --- Hah! Hah! Kyllä maisteri on kirjansa läpi lukenut. - --- Ei minkään ole niin vaikea olla kuin talonpoikais-ylioppilaan. Hän -riippuu kuin muinoin Absalon taivaan ja maan välillä. Maa se on se, -jossa matelevat nämä itsepäiset ukot tiivisti suljettuine kukkaroineen -ja siveyssydämineen, taivas on taas tuo loistava herrasmaailma, jossa -eletään niinkuin tuleekin, ja minä olen silloin maassa, kun olen -täällä, taivaassa, kun olen Helsingissä. Jos Erkki olisit kerrankaan -siellä, niin minä sinut oluessa uittaisin. Kyllä siellä on toisenlaista -kuin täällä. Mutta vielä yksi asia, Erkki! Kun minä puhun ja noin aina -väliin lakkaan, levähtääkseni hiukan, niin taputa näin käsiäsi, se on -niin tapa ja asia vaatii. Ja se noiden tolloin silmissä tuottaa sinulle -itsellesikin kunniaa, kun näkevät, että sinä sen tiedät. Kyllä sitte -pappilankin ryökkynät taputtavat, kun sinä panet alkuun. Minä annan -noin vähän merkkiä. Silloin kun kosken näin tukkaani, niin silloin -taputat. -- - -Samassa astui Kaukolan isäntä sisään. Hän oli vanha voimakas -maalaiskarhu, hartiat leveät ja hiukan kierosäärinen. - --- No poikani! Oletko valmis tärkeään toimeesi? - --- Aivan valmis. - --- Jumalan siunaus, että minulla on tuollainen poika, joka ei -ainoastaan itse vaella siveästi Herran kasvoin edessä, vaan tahtoo -muitakin niin tekemään. - -Jopa piti ensimmäinen kyläläinen päänsä ovesta, ja kohta koko -ruumiinsakin. Hänen perässään oli muita ja piakkoin oli pirtti -puolillaan väkeä. Tulivat pappilan ryökkinätkin. Nuori Kaukola kävi -kohteliaasti heitä vastaan. - --- Terve tuloa! Käykää peremmäksi! Olkaa hyvä! - -Kaukolan maisteri meni edellä ja laittoi ryökkinöille sopivat sijat -etupenkille. - --- Kiitos! Isämmekin olisi tullut, mutta hän oli vähän pahoinvoipa. Hän -käski sanoa herra Kaukolalle terveisiä, että hän lämpimästi kannattaa -herra Kaukolan hanketta ja kiittää Jumalaa, että seurakunnassa löytyy -sellaisia miehiä, jotka tahtovat häntä auttaa hänen tärkeässä -tehtäväsään ja vaikeassa työssään, tahtoessaan tehdä kaikki -seurakuntalaisensa autuaiksi, sanoi Helmi. - --- Kiitos paljon terveisten edestä! Olkaa hyvä ja istukaa! - -Sillä välin oli pirtti kokoontunut jo täyteen väkeä, ja kaikkien -kasvoista näki, että he odottivat jotain outoa ja erinomaista. - -Nuori Kaukola kävi pöydän taakse ja pani rillit nenälleen. - --- Eiköpä lie jo sopiva aika alkaa kokous. Kunnioitettavat -kansalaiseni! Nykyaikana koetetaan parantaa maailmaa kaikin puolin; -yhteiskunnan halvimmankin jäsenen elämä ja toimeentulo otetaan varteen. -Nuo suuret aatevirrat saavat alkunsa ulkomailla, mutta maininkeina -saapuvat ne meidänkin syrjäisen maamme rannikoille. Ja täällä meidänkin -maassamme löytyy miehiä, jotka ovat alttiit tuollaisille uudistaville -pyrinnöille, ja etupäässä ovat ylioppilaat ne, jotka innostunein sydämin -rientävät noiden maininkien luo ja pyrkivät niitä omistamaan -itsellensä, voidaksensa sitte alkaa ne kansansa keskuudessa ja sen -hyväksi. - -Kaukolan maisteri pyhkäsi tukkaansa, ja silloin Erkki, joka jo oli -pitkästynyt odottamaan merkkiä, alkoi taputtaa käsiään. Muut kääntyivät -häntä katsomaan, mutta kun pappilan ryökkinät ja kansakoulunopetajakin -yhtyivät taputukseen, niin alkoivat muutkin taputtaa, varsinkin -pojannaskalit, joita oli kokounut oviloukko täyteen. - --- Me ylioppilaat, valon vartijat, kansan toivo ja tuki, me emme voi -olla ottamatta huomioon, vähintäkään seikkaa, mikä voi parantaa -kansamme ja rakkaan isänmaamme tilaa. - -Sitte maisti puhuja juomalasista, taittoi rillejään ja jatkoi: - --- Kun sitte tuo seikka on niin mahtavavaikutteinen ja jaloja hedelmiä -tuottava kuin se asia, jonka tähden olen teidät kokoon kutsunut, niin -silloin ylioppilaan sydän laajenee, ja hän tuntee miten sisäinen ääni -kehottaa häntä toimimaan kansansa eduksi, kansansa, joka on hänelle -kalliin kaikista. Asia, joka jo ympäri koko maatamme on tunnettu ja -yleisesti kannatettu, on innostanut minuakin koettamaan toimia teidän -parissanne sen eduksi. Se asia on raittiusasia, luopuminen viinan ja -muiden väkijuomien nauttimisesta. Eikö täällä ole puolisoja, jotka -saavat vuodattaa katkeria kyyneleitä sekä itsensä että lastensa tähden, -kun heiden miehensä viepi ansionsa salakrouvarin syövään kukkaroon. -Minä näen jo kyyneleitä, joita tieto tuosta puristaa näiden puolisojen -sydämistä. Täällä on varmaan äitejä, jotka katkerasti muistelevat sitä -hetkeä, jona näkivät poikansa ensi kerran hoipertelevan tuon vimmatun -viinan vaikutuksesta. Niin turmiokas on viinan vaikutus. Se on kauhein -myrkky, mitä ihminen on koskaan keksinyt. Sillä viina tekee ihmisen -siaksi, ja järjettömäksi elukaksi, mikä jonkun aikaa levättyään tulee -taas kauniisti järki-ihmiseksi, häpeäksi itselleen ja omaisilleen. -Viinan tuottama vahinko on niin yleisesti tunnettu, ettei minun -tarvitse siitä yleisemmästi puhua. Nyt minä kehoitan teitä, miehet ja -naiset, harrastamaan innolla tätä minun ajamaani asiaa. Voitto on sekä -henkinen että aineellinen. - -Puhuja kosketti tukkaansa ja Erkki alkoi taputtaa käsiänsä ja muut -perässä. - --- Tässä on kirja, johon jokainen, joka haluaa ruveta tämän erittäin -hyödyllisen seuran jäseneksi, voi kirjoittaa nimensä. Puhutaan sitte -seurasta lähemmin kun ensin nähdään, saadaanko sitä aikaan. Siis hyvät -miehet ja naiset tehkää hyvin ja kirjoittakaa nimenne tähän listaan. - -Sillä välin oli vanha kiertokoulunopettaja koonnut oppilaansa -ovensuuhun. Kyläläiset katselivat vain eikä yksikään mennyt. -kirjoittamaan nimeään. - -Kansakoulunopettaja Antti Aarnio nousi penkiltään ja kävi puhujan luo. - --- Saisinko minä kirjoittaa nimeni ja puhua sitte puolestani pari -sanaa, sanoi hän Kaukolan maisterille. - --- Tehkää hyvin! Tahdotte puhua myös asian eduksi? - --- Niin, hiukan. - --- Olkaa hyvä! - -Ylioppilas kävi istumaan pappilan neitien luo. Kansakoulunopettaja -alkoi vitkaan puhua. - --- Herra Kaukola on jo kyllä selvästi ja sattuvasti puhunut asian -puolesta, mutta suotanee ehkä minunkin lausua joku sana. Jo itse -raittiusseura raittiutta harrastavana ja juoppoutta ehkäisevänä on mitä -suurimmasti kannatettava. Mutta vielä on toinenkin syy. Meidän -paikkakunnaltamme puuttuu sivistävä seura, seura -- sanon minä -- jossa -nuoriso voisi puhtaasti ja säädyllisesti viettää joutoiltojaan. Nuo -nurkka-tanssiseurat ja muut semmoiset pilaavat meiltä nuorison voimat, -vievät sen harhateille, eksyttävät sen Jumalasta ja säädyllisyydestä. -Tämä oli se asia, jonka tähden aivoin puhua, sanoa sanasen. Olen -puhunut puhuttavani. Kehoitan teitä, kunnioitettavat ihmiset, -innokkaasti ottamaan osaa raittiusseuraan. - -Erkki nousi ylös mennäkseen kirjoittamaan nimeään. Kun hän oli -pääsemäisillään pöydän luo, nykäsi ylioppilas, mikä istui ensimmäisellä -penkillä pappilan ryökynäin vieressä, häntä takin liepeestä takaisin. - --- Tehkää hyvin, osoitti hän samalla pappilan neideille pöydällä olevaa -listaa. - -Neidit menivät kirjoittamaan nimensä. - --- Seuratkaa muut hyvää esimerkkiä, kehoitti ylioppilas. - -Kyläläisiä meni jo pöydän luo. Tuossa tuli muuan isäntä, tarttui kynään -ja kirjoitti nimensä. Sitte seurasi muita ja he joko itse kirjoittivat -tai kirjoitti kansakoulunopettaja heidän nimensä. - -Mutta yhtäkkiä alkoi laulu kaikua oven puolelta ja -kiertokoulunopettajan johdolla lauloivat lapset virren: "Juopumus -viisaan villitsee." - --- Mielestäni oli sopiva alottaa seuran vaikutus sopivalla virrellä. - --- Opettaja on oikeassa, sanoi vanha Kaukola. - --- Seuraan on jo kirjoittautunut kaksikymmentä jäsentä. Eikö ole kyllin -riittävä luku seuran perustamiseen, kysyi ylioppilas. - --- On, kuului ääniä. - --- Olisi ensinnäkin valittava puheenjohtaja eli esimies. - --- Minä ehdotan siksi herra Kaukolan. Hän on aivan sopiva siihen, sillä -hän on itse innostunut asiaan ja sivistynein mies joukossa, esitti -Aarnio. - --- Minä tahdon myös häntä, lisäsi Erkki. - --- Kaukolan maisteri puheenjohtajaksi, kuului ääniä. - --- Kiitän nöyrimmästi tästä minulle osoitetutta kunniasta. Ilon -värähdykset täyttävät rintani, kun näen, että kuntalaisillani on niin -paljon minuun luottamusta. Sydämeni täydellä innolla antaun toimimaan -tämän asian eduksi. Tosin talvisaikoihin en voi olla seuran esimiehenä, -mutta onhan kuntalaisilla niin järkevä ja kykenevä opettaja kuin Antti -Aarnio. Hänet voin kyllä silloin uskoa sijaisekseni. - --- Se on oikein, kuului joku ääntävän. - --- Olisi sitte valittava toimikunta laatimaan sääntöjä ja muutoin -seuraa järjestämään. Eikö riittäisi viisimiehinen toimikunta? - --- Mielestäni riittää, puhui Aarnio. - --- Minä esitän tähän toimikuntaan opettaja Aarnion ja kauppias -Konkeron. En tunne muita esittää, puhui ylioppilas. - --- Minä esitän lisäksi isäntä Kaukolan, siltavouti Juhosen ja lautamies -Pekkalan, lausui Aarnio. - --- Kaikkiapa tässä nyt esitetään kuin Juhoraukkaakin, joka porsaiden -kanssa maantien ojassa makaa, lausui muuan isäntä. - --- Mitä sinä heinänvaras puhut? Jos et tuki suutasi, niin sinun käy -huonosti. Kyllä minä sinun tiedän, mitä sinä olet! - -Oikein kauhuissaan lateli Juhonen näin vastaukseksi. - --- Pyydän huomauttaa, että isännät käyttäisivät sopivampaa puhetta. -Tuollainen menettely on jotenkin törkeää, sillä täällä on sellaisiakin, -jotka voivat pian erota koko hankkeesta, jos tuolla tavalla ruvetaan -menettelemään, nuhteli Kaukola. - --- Kyllähän minä sen tiedänkin, vaan pisti niin sapelleni, kun rupeaa -täällä tuollaista puhumaan, puolusti Juhonen itseään. Ensimmäinen -isäntä oli aikeessa ruveta vastustamaan, mutta muut häntä estivät. -Kuitenkin mörähti hän jotakin. - --- Hiljaan! Täällä ei saa rähistä! Joka ei voi olla siivolla menköön -ulos! - -Kun kaikki olivat hiljaa, lisäsi sitte nuori Kaukola! - --- Onko näitä ehdokkaita yksimielisesti kannatettava. - --- On, kuului vastauksia. - --- Siis tämä on päätetty. Toimikunta ottaa laatiakseen säännöt ja pitää -huolen muista asioista. Esitän puheenjohtajaksi opettaja Aarnion. - --- Tietysti herra Kaukola tulee myös kuulumaan toimikuntaan ja juuri -hän olemaan puheenjohtaja, sanoi Aarnio. - --- Niin, niin! - --- Tämä asia on päätetty. Mutta vielä tahdon hiukan puhua nuorten -puolesta. Kun nyt nuoret miehet täten uljaasti luopuivat väkeväin -juomain nauttimisesta ja siitä huvista -- minä nimitän sitä ivalla -huviksi -- jota viinasta on heidän mielestään lähtenyt, niin on heidän -hupinsa jollain tavalla palkittava ja sentähden ovat raittiusseuran -iltamat somistettavat nuorison tansseilla ja leikeillä. - --- Poikani on mielestäni oikeassa. Minä kyllä sallin nurmellani ja -pirtissäni nuorison leikkivän. - --- Se on oikein! - --- Mutta minä luulen, että seura tulee syntiseksi, kun siellä saadaan -harjoittaa kaikellaista mellastusta. Se on vain lihan kutkuttamista, -niinkuin sanassa sanotaan, puheli muuan isäntä. - --- Niin minäkin ajattelen. Pois tanssi ja ilot! - --- Mutta me voimme veisata aina lomahetkenä jäsenten hartaudeksi -sopivan virren. Minä kyllä alttiisti rupean johtamaan veisuuta. En -vaadi muuta palkkaa kuin jos kekrin aikana isännät muistavat minua -jyvätynnyrillä, ehdotti kiertokoulunopettaja. - --- Jätetään se asia nyt toisiin. Voidaanhan väliin veisatakin, mutta -mielestäni isäni on aivan oikeassa. - --- Oikeassa Kaukolan isäntä on, kuului lautamies Pekkalan ääni. - --- Kyllä nuoriso kaipaa leikkiä, lisäsi Aarnio. - --- Siis saadaan huvitteleida iltasin, kysyi puheenjohtaja. - --- Saa kyllä. - --- Asia on päätetty. Nyt on siis jo alusta tehty. Ei muuta kuin lopetan -tämän kokouksen. - --- Eiköhän me toimikunnan jäsenet lähdetä tuonne minun kamariini jo -keskustelemaan, kehoitti Kaukolan isäntä. - --- Eikö lie sopiva, tuumi Pekkala. - --- Niinpä taitaa olla. Mutta nuoret kai haluavat vähän leikkiä, arveli -ylioppilas. - --- Lähdetään nurmelle tanssimaan, kehoitti Erkki. - -Väki alkoi siirtyä pois tuvasta. Nurmikolta kuului kohta mietoa -piiritanssin laulua, sillä siellä huvitteli puheennjohtaja -raittiusseuralaistensa kanssa. - -Loppu. - - - - -HELMIKUUN RUUSU. - - --- Kuule, Siiri, kun tohtorinna Hallbeckilla on kaunis ruusu, niin -kaunis... nyt vasta puhjennut... Voi kun se on soma... Ja -helmikuussa... Mutta minä en muistanut tervehtiäkkään... Tuo kukka oli -vain mielessäni... Voi kun minulla olisi sellainen! - -Noin tuprusi sanoja neiti Zinsin suusta. Pinnistetyin korvin kuunteli -neiti Ringvall puhetta, joka näytti kokonaan hänen vievän muassaan. - --- Ai helmikuussa! Ja minkä värinen? - --- Kaunis tummanpunainen! - -Samassa pyörähti neiti Zins istumaan ja alkoi valitella omain -ruusujensa huonoa kasvua. - --- Nyt on niin sumuiset ilmatkin, että kukkarukat ovat aivan kuoleutua, -valitteli neiti Zins. - --- Ja miten se ruusu on päässyt puhkeamaan, ihmetteli neiti Ringvall. - --- Niin! Siinä se! Tohtorinna Hallbeckilla on joku salainen keino, -jolla hän kasvattaa kukkiaan. Meidän pitää se saada tietää. - --- Meidän pitää, toisti päättävästi neiti Ringvall. - --- Muuten ei olisi tuo kaunis ruusu puhjennut näin aikaisin. Keskellä -päätalvea! - --- Hänellä on joku keino, lisäsi vielä neiti Ringvall. - --- Mutta lähdetään katsomaan tuota ruusua, lisäsi hän. - --- Lähdetään, lähdetään! - --- Sitä on hauska nähdä. - --- Minä olen jo käynyt katsomassa, mutta en minä väsy sitä katsoa. Minä -olisin myötään sen vieressä. - -Neidit lähtivät ulos huoneesta, ja kohta astui pari muodikasta naista -kaupungin katuja pitkin. - --- Minne neidit menevät noin kiiruusti? Suvaitsetteko seuraa? - -Nuori keikari, kauppaneuvos Krookin poika, kumarsi samassa kauniisti -neideille. - --- Tulkaa, herra Krook! Tehkää hyvin ja tulkaa katsomaan -vastapuhjennutta kaunista ruusua tohtorinna Hallbeckilla. - --- Kiitos! Mielelläni! - -Pian saavuttiin tohtori Hallbeckin komeaan taloon. Nuori tohtorinna -otti aivan kohteliaasti vieraat vastaan ja vei heidät saliin, missä tuo -ruusu kasvoi komeimmassa astiassa. - --- Ah! Kuinka kaunis! - -Noin huudahti jo neiti Ringvall kynnyksellä. - --- Todellakin! Sanomattoman ihana, lisäsi nuori keikari -teeskentelevästi. - -Vieraat emännän kanssa astuivat ruusun tykö. samassa aukeni salin ovi -ja tohtori Hallbeck jotenkin kärttyisen näköisenä ohjasi vieraat -sisään. Siinä oli nuoria neitiä puolikymmentä. Kaikki tulivat katsomaan -tuota tummanpunaista ruusua. Siinä ihmeteltiin, huudahdeltiin ja nyt -kulki jokaisen nenä vuorotellen kukun lemua haistamassa. - -Niin ujona nyökkää se oksassa, niinkuin tietäisi ennen aikojaan -tulleensa maailmaan, lausui herra Krook, mikä sitä viimeksi haistoi. - -Nuori tohtorinna näytti aivan nauttivan tuosta kukastaan ja hyvillään -kuunteli hän vierasten ylisteleviä sanoja. - --- Miten kaunis se olisi neiti Haganin morsiuspuvussa, huudahti neiti -Sjöstedt. Neiti Hagan punastui korvia myöten tuosta kunniasta, että -ruusu hänen tähtensä katkaistaisiin. - --- Oi jos minä saisin sen, supisi neiti Zins herra Krookin korvaan. - --- Milloin pääsemme neiti Haganin näihin? kysyi tohtorinna vähän -tuskastuneena. - --- Perjantaina, siis ylihuomenna, vastasi neiti Sjöstedt. - -Tohtorinnan kasvot selkenivät. - --- Ehkä annammekin tämän ruusun koristaa neiti Haganin lumivalkoista -morsiuspukua. - -Nyt seurasivat tuhannet kiitokset neiti Haganin puolesta. - --- Mutta jos se lakastuu, uskalsi neiti Zins muistuttaa. - --- Ei lakastu, vastasi tohtorinna lyhyesti, vaikka varmaan tiesi, -ett'ei ruusu kestäisi päivää enempää enää varisematta. - -Muut luottivat tohtorinnan vakuutukseen ja lähtivät iloisina pois. - - * * * * * - -Samana iltana oli pikku kaupungin vallasnaisilla klubi-iltamansa. - -Aivan levottomana astui nuori tohtorinna sisälle ja kysyi, joko neiti -Hagan on tullut. Saatuaan myöntävän vastauksen, riensi hän suin päin -saliin ja astui suoraan neiti Haganin tuo. - --- Minä surkuttelen teitä, neiti Hagan, ruusu on kuollut! - --- Kuollut! - --- Niin minun pikku Valtterini pääsi huomaamatta saliin, ja hän rutisti -ruusun, jonka minä olin asettanut pikku tuolille keskelle lattiaa -auringon paistetta varten, aivan muuskaksi. - --- Nuuskaksi! - -Seura kuuli neiti Haganin huudahduksen ja rupesi tiedustamaan syytä, -miksi tohtorinna ja neiti olivat noin hermoja kiihoittavassa -keskustelussa. - -Tohtorinna pakotettiin kertomaan koko ruusujuttu uudestaan ja niin -alkoi rouvasväen klubi-iltama. - -Loppu. - - - - -KÖYHÄ ÄITI. - - -I. - --- Tuo minulle raitista vettä, Anniseni, lausui ripeä äiti, muurari -Juuren leski, pienelle seitsenvuotiaalle tyttärelleen. - -"Heti, äiti kultani", vastasi Anni, mennen noutamaan. Kyynele näkyi -valahtavan Annin poskelle, hänen ottaessaan saavista vettä pieneen -läkkiseen astiaan. Hänen pieni sydämensä tunsi jo surua, jos äiti -kuolisi. Olihan äiti usein sanonut Annin jäävän yksin maailmaan, jos -hän kuolee. Tuopa suretti Annia. - -Lääkäri oli sanonut äidissä olevan kuumeen; vieläpä oli epäillyt -paranisiko äiti enää. - -Äiti oli niin kipeän näköinen; hänen täytyi väkiselläkin vaikeroida -tuskissaan. Kuumuus oli koko hänen ruumiissaan vallan päällä. Lääkäri -oli kieltänyt häntä juomasta vettä, sillä vesi lisäisi vain kuumetta. -Mutta kuitenkin tahtoi äiti sitä, sillä hän tunsi ainakin hetkeksi -viileämpää. - -Anni vei vesikipon äidille, joka makasi kalpeana ja laihana vuoteellaan -pirtin nurkassa. Pirtissä kävi matkamiehiä, talonpoikia maaseuduilta. -Tämä pirtti oli nimittäin muutaman rikkaan kauppaneuvoksen oma. Äiti -oli ollut sen siivoojana koko talven. Myöskentelemällä kahvia -matkamiehille oli hän elätellyt Annia ja itseään. Nyt kun hän oli -sairastunut, oli kauppaneuvos ottanut uuden asukkaan pirttiin, vanhan -mummon näet. -- Äiti oli jo ollut viikon verran kipeänä. Kauppaneuvos -oli häädellyt äitiä köyhäinhuoneesen sairastamaan, mutta rouva oli -sääliväinen ihminen ja oli taivuttanut pyynnöillään herraansa, jotta -tämä oli suvainnut äidin sairastaa pirtissä. Rouva oli tuonut usein -ruokaakin äidille, hänen sairastaessaan, mutta aina herransa näkemättä. -Annikin oli saanut osan noista anteista. Hän olikin suuresti kiintynyt -rouvaan, sillä monta ystävällistä sanaa oli hän saanut rouvalta. Anni -muisti joka ilta rukoilla rouvan edestä, vieläpä herrankin. - -"Turvattomaksi jäisit lapseni, oma rakas Anniseni, jos äiti kuolisi", -sanoi äiti, antaessaan vesitörpön Annille. Anni katseli suurilla -ruskeilla silmillään äitiä. - -Äiti ojensi laihat käsivartensa ja kietoi ne Annin ympäri. Hän veti -Annin puoleensa ja nyt nyyhkivät he yhdessä. - -Ovi avautui, ja rouva astui sisälle lihaliemikuppi kädessä. - -"Toin teille vähän ruokaa, ettehän ole vielä maistaneetkaan ruokaa -tänään, niin kertoi Anni minulle". Samalla laski hän kupin penkille. - -"Ei ole ihmekään, ettei ruoka maita, eihän sairas voi syödä huonoa -ruokaa. Ennemmin nauttii se pahimpia lääkkeitä kuin jyrsii kuivaa -leipää." - -Hän siirsi penkin vuoteen viereen ja käski äidin syödä. Annille antoi -hän pehmeätä voileipää ja käski tulla hänen kyökkiin syömään lisää -vähän ajan perästä, sillä herra menee valtuusmiesten kokoukseen -raatihuoneelle. - -Rouva, puhuteltuaan hiukan aikaa äitiä, sanoi pitävänsä lähteä herran -turkkia lämmittämään. Kun rouva oli mennyt, käski äiti Annin lukea -"Isämeidän" rukouksen. - -Anni pani kätensä ristiin ja luki "Isämeidän". - -Äiti näytti sangen väsyneeltä ja vaipui vasten tahtoaan makaamaan. Kun -Anni oli lukenut rukouksen, oli hän hiljaa. Kohta kuuli hän äidin -hengittävän raskaasti ja näki hänen vaipuneen uneen. - -Anni lähti kyökkiin syömään ja sulki oven hiljaa mennessään. Ripeästi -juoksi hän kartanon poikki. Hänen mustat suortuvansa heiluivat ylös ja -alas hänen juostessansa. Kun hän pääsi kyökkiin, niin käski rouva häntä -murkinoimaan. Halukkaana istui Anni syömään rouvan antamaa -lihakeitosta. Rouva kehotti häntä syömään kylliksensä. Ei Anni -näyttänyt säästävänkään, söi kun söikin suun täydeltä. Iloisena katseli -rouva Annin ruokahalua ja ajatteli mielessään, että jospa Jumala olisi -suonut hänellekin tuollaisen sievän tytön. Vasten tahtoaankin, hän näet -ei tahtonut häiritä Annin syöntiä, meni hän Annin luo ja alkoi silittää -hänen kiharoitaan. Iloisena nosti Anni suuret silmänsä rouvaan päin ja -katseli sitten niin viehättävästi ylös. Ihastus voitti rouvan, hän -tarttui Anniin ja asettui istumaan Anni helmassa. Rouva tunsi -sanomatonta iloa saada puristaa tuollaista viatonta olentoa sydäntänsä -vasten, joka useasti olisi ollut paljon iloisempi, jos hänellä -itsellään olisi ollut tuollainen olento, olisi ollut lapsi, jonka -poskilta hän olisi saanut kuivata ne kyyneleet, jotka miehensä tylyys -puristi hänen silmistään. - -"Minullahan on vielä niin paljon tehtävää", huudahti rouva, pannessaan -Annin pois helmastaan. - -"Mene nyt äidin tykö ja vie tämä maitolasi hänelle", sanoi hän, -antaessaan lasin Annille. - -Varovaisesti lähti Anni kävellä sipsuttelemaan pirttiin. Kun hän tuli -pirttiin, oli äiti hereillään. Anni meni äidin luokse, joka näytti -sangen kipeältä. Varovaisesti laski Anni maitolasin penkille vuoteen -viereen ja istui itse vuoteen laidalle. - -Pirtin siistijä-mummo oli myös kotiutunut. Ahnaasti katseli hän -lihaliemikuppia ja maitolasia, mutta sitä eivät vuoteessa olijat -huomanneet. Äiti valitti kuumettaan. Kuin ruumis makasi hän vuoteella, -silmät sisään vajonneina ja posket aivan kelmeinä. - -Ilta lähestyi. Aurinko aleni alenemistaan ja loi punertavan ruskon -taivaanrannalle. Ainoastaan vieno hämärä vähitellen peitti maat; -pimeyttä ei enää tullut, sillä oli jo toukokuun alku. - - -II. - -Aamu valkeni, muuan noita suloisia kevätaamuja. Aurinko paistoi -kirkkaasti pirtin akkunasta sisään. Muori heräsi ja alkoi kömpiä ylös. -Pantuaan ryysyjä selkäänsä, rupesi hän kahvinkeittoon. Äiti ei -nukkunut; tylsästi katseli hän huoneen kattoon, välinpitämätönnä -ympärillä olevista seikoista. Anni nukkui vielä. Muijan puuhatessa -kahvia, pani äiti kätensä ristiin. Hän näytti hiljaan rukoilevan. - -Jo heräsi Annikin unestaan. Hän pyyhki silmiään ja meni äidin luo. - -"Oletko, äiti, vielä kovasti kipeä?" - -"Olen", lähti vain äidin huulilta. - -Jonkun ajan kuluttua käänsihe äiti ja käski Annin mennä pyytämään -rouvalta maitoa. Hänen suutansa kuivasi ja mitään juotavaa ainetta ei -hänellä ollut. Yöllä oli hän juonut Annin illalla tuoman lasin maitoa. -Varmasti luottaen rouvan hyvänsydämisyyteen käski hän Annia; tuntui -kyllä äitistä oudolta lähettää pyytämään, mutta kyllä rouva toisi -pyytämättäkin, jos hän tietäisi. - -Anni lähti kyökkiin ja saikin maitoa. Taaskin katsoi eukko nurjasti -äitiin, melkeinpä kadehtivaisesti. - -Päivä kului menojaan. Kirkonkellon kumajava ääni kaikui kolmen -lyönnistä. Äidin sairaus ei ollut ollenkaan paranemaan päin. Kun olisi -ollut varoja käskeä lääkäriä taas tulemaan, niin olisi ollut ehkä -hyödyksi, mutta ei ollut ja ainoastaan köyhäinhuoneessa saivat köyhät -maksutta lääkärin hoitoa. Tosin olisi myös saanut, kun olisi hankkinut -todistuksen köyhäinhoidon johtokunnalta, vaan kukapa sitä hankki. - -Äidin käänteleytyessä vuoteella aukeni pirtin ovi; ja kauppaneuvos astui -vihaisena sisään. - -"Sinä täällä vain eläisit ja laiskottelisit talon kustannuksella! Kun -saat ilmaiseksi talossa sairastaa, niin vielä sinulle sitte ruoat! Minä -olen isäntä talossa enkä kärsi sellaista. Sinun pitää heti laittautua -köyhäinhuoneesen!" Samassa paiskasi kauppaneuvos oven kiinni. Eukko oli -käynyt kantelemassa hänelle, että sairas saa ruokaa talosta. Tuosta oli -kauppaneuvos vihastunut, ja vihan vimmoissaan astui hän pirttiin. - -Voi sitä tuskaa, mikä kuvautui äidin kasvoille! Kohta muuttuivat ne -aivan vaaleiksi eivätkä edes värähtäneetkään. Hänen silmissään kuvautui -jotain kiiltävää, kentiesi, kyynelpisaroita. Ei hän voinut puhua -mitään, vaikka Anni itkein painoi kiharatukkaista päätänsä hänen -rintaansa vasten. Hänen silmänsä vaipuivat umpeen, eikä elon -värettäkään näkynyt hänen kasvoissaan. - -Vähän ajan perästä aukasi äiti silmänsä, mutta hän ei voinut, hän ei -jaksanut puhua. Hänen arkatuntoisuutensa oli niin kovasti loukkautunut -noista kauppaneuvoksen sopimattomista sanoista, johon vielä tulivat -lisäksi taudin tuottamat tuskat. - -Piika tuli pirttiin ja ilmoitti kauppaneuvoksen käskyn toistamiseen ja -käski Juuriskan laittautua matkaan, kaksi miestä kuului lähtevän -viemään häntä köyhäin kasarmille. Vieläpä tiesi piika, että kova kiista -oli ollut herran ja rouvan kesken, ja itkien oli rouva mennyt -kamariinsa. - -Hevosen ja kärryjen kopina kuului pirtin ulkopuolelta. Hevonen -seisahtui. Sisään astui talon renki muutaman toisen miehen kanssa. He -käskivät Annin kokoamaan äitinsä pienet rihkamat kärryihin, sillä nyt -lähdettiin köyhäinkasarmille. Pian olikin se tehty. Anni totteli -nöyrästi, sillä äitikin oli hiukan toipunut ja käski Annin koota. Vähä -oli Juuren leskellä maallista hyvyyttä. Kun kaikki oli viety, nostivat -miehet myös äidin sinne. Ohkaiseen peitettiin hän, ja niin lähdettiin -köyhäinhuoneesen, joka oli toisessa päässä kaupunkia. Kärryt häilyivät -ja jyskyivät mennessä. Äidin tuskat lisääntyivät, sillä hänen elimensä -olivat liian arat kestämään tuota heilumista ja keikkumista. Viimein -päästiin perille. Tämä köyhäinkasarmi oli vanha, tiilistä tehty -rakennus pienoisen metsikön laidassa. - -Miehet kantoivat äidin sinne muutamaan huoneesen, jossa jo oli kaksi -potilasta. Paha löyhkä syöksyi nenään, kun ovi avattiin. Äiti ei ollut -enää taidollaan; hän hourasi. Miehet asettivat hänet huoneen nurkkaan -ja läksivät pois. Muuan vanha mummo, joka oli sairaiden hoitaja, tuli -äitiä holhoomaan. Mummo lohdutteli Annia, joka vähitellen tyyntyikin. -Päivä oli jo sammumaisillaan, ja kaikenlainen hälinä taukosi läheisissä -huoneissa. - - -III. - -Seuraavan yön oli äiti aivan houriossa. Kun aamu tuli, lähti mummo -hakemaan lääkäriä. Lääkäri tulikin ja sanoi äidin hetket olevan tullut. -Kovin oli äiti kipeytynyt kasarmille tultaessa. - -Kun kello oli yksitoista, tuli kauppaneuvoksen rouva katsomaan äitiä ja -Annia. Anni riensi iloisena rouvaa vastaan; hänestä tuntui niin -hyvältä, kun rouva ei ollut heitä unhottanut. Kun äiti näki rouvan, -näytti hän vähän tointuvan. Rouva puheli hiukan äidille, sillä paljon -ei äiti voinut vastata. - -Mummo nouti Uuden Testamentin ja alkoi lukea sairaalle. Mielihyvällä -kuunteli äiti. Sitten luki mummo vielä "Herran siunauksen." Ristissä -käsin kuuntelivat rouva ja Anni rukousta. Hetken hiljaisuus vallitsi -huoneessa, ainoastaan aidin raskas hengitys kuului. - -"Anni tule luokseni", kuuluivat sitte äidin heikot sanat. Anni meni ja -painoi kiharaisen päänsä äidin rintaa vasten. - -"Minun täytyy, Anni, kuolla. Jumala suojatkoon sinua!" Enää yksi koraus -ja äiti oli ruumiina. - -Mummo painoi kiinni kuolleen silmät. Nyyhkytystä kuului vaan huoneessa, -ei yhtään sanaa virketty toisilleen. He ymmärsivät toisensa -puhumattakin. - -Rouva itki tuon nuoren, turvattoman orpolapsen onnettomuutta, tuon, -jolta ainoa tavara oli ryöstetty. Ei Annilla ollut mitään maailmassa, -ei sukulaista, ei kotoa, ei leivän murusta. Kentiesi olisi ollut -parempi, että Annikin olisi kylmennyt äitinsä ruumiin viereen, että nuo -kaksi olentoa olisivat yhdessä saaneet levon, ijäisen levon, jonne -eivät itsekkäisyyden eivätkä kavaluuden myrskyt olisi tunkeuneet. Mutta -toisin oli määrätty. Tuon nuoren tytön täytyi alkaa tietään maailmassa, -kentiesi yhtä surullista kuin äitinsäkin tai vielä surullisempaa. Annin -äitinä oli nyt yhteiskunta, sen velvollisuus oli tehdä Annista kunnon -ihminen hyveen ja totuuden tiellä. - -Loppu. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kuvauksia, by K. A. Järvi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA *** - -***** This file should be named 52926-8.txt or 52926-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/9/2/52926/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52926-8.zip b/old/52926-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 40cf239..0000000 --- a/old/52926-8.zip +++ /dev/null |