diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52936-8.txt | 13098 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52936-8.zip | bin | 269056 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13098 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..752f26f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52936 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52936) diff --git a/old/52936-8.txt b/old/52936-8.txt deleted file mode 100644 index 21af7bf..0000000 --- a/old/52936-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13098 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pamela vainottuna, by Samuel Richardson - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Pamela vainottuna - -Author: Samuel Richardson - -Translator: V. Hämeen-Anttila - -Release Date: August 30, 2016 [EBook #52936] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAMELA VAINOTTUNA *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - -PAMELA ELI HYVEELLISYYDEN PALKKA - -Kirj. - -Samuel Richardson - - -Suomentanut ja johdannolla varustanut - -V. Hämeen-Anttila - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1919. - - - - - - -Mikään ei estä lukijaa häiriintymättömästi tutustumasta tähän -teokseen niinkuin tavalliseen "suuren yleisön romaaniin", -ilman minkäänlaista ennakkovalmistelua, vaikka se ilmestyykin -maailmankirjallisuuden vakaantuneita huippusaavutuksia edustavassa -sarjassa, jollaisessa yleensä tarvitaan nykyaikaista johdantoa -iäkkään esityksen pohjaksi. Pyylevän lontoolaisen kirjanpainajan -tuote ei ole vieläkään erityisemmin vanhentunut käsittelyltänsä, eikä -sen yleisinhimillinen sisältö kaipaa kääntäjän reunamuistutuksiakaan, -paikallisvärityksen tai ajanviitteiden lisävalaistukseksi; sellaista -asiatieto-luetteloakin klassillinen kirjallisuus kyllä enimmiten -vaatii ollakseen täydesti tajuttavaa meidän päivinämme. - -"Pamelan" lukijalle, kuten sanottu, ei tarjoa mitään välttämätöntä -alkuopastusta se selvitys, että hän täten tulee tuntemaan maailman -runsaimman kirjallisuudenhaaran lähtökohdan -- _romaaneista_ -ensimäisen. Jos hänen luonnonlaatunsa on siinä vireessä, että -Richardsonin henki löytää vastakaikua, niin tämä historiallinen -seikka vain hiukan kartuttaa lukemisen tuottamaa mielihyvää, -- -ja toisaalta taasen on myönnettävä, että se tuskin on riittävä -kannustin niille, jotka ilman tuota myötätuntoisen ymmärtämyksen -edellytystä tahtoisivat pelkästä uteliaisuudesta väkisinkin tarkata -läpi näin laajan teoksen. Mutta kun kaikki inhimillinen työskentely -on edistyväistä laadultaankin, joten myös romaaneja on saatavissa -sisällöltään ja rakenteeltaan etevämpiä kuin "Pamela", on tämän -kirjan yleisestä asemasta huomautettava maltillisille tutkijoille, -jotka haluavat ottaa selkoa lukemistonsa "klassillisuuden" -perusteista ja saada yhtenäistä käsitystä ihmiskunnan henkisen -luomistyön päävaiheista. Edustavimpia kaunokirjailijoita ja heidän -merkitystänsä opiskellessaan ei voi sivuuttaa nykyaikaisen romaanin -keksijää. - -_Samuel Richardsonin_ (1689-1761) rauhallinen elämänura on muutamalla -sanalla novellinmainittu. Hän oli maalais-puusepän poika ja sai -kaikeksi opilliseksi sivistyksekseen vain kyläkoulun tiedot, -paitsi mitä satunnaisesti tuli myöhemmällä tutustuneeksi aikansa -kirjallisuuteen. Pienestä pitäin sävyisänä ja hempeäluontoisena hän -viihtyi paremmin tyttöseurassa kuin vallattomien poikien parissa, ja -hän huolitteli nuorten ystävättäriensä rakkauskirjeitäkin kuntoon -ensimäisenä ituna vanhuutensa kirjalliselle tuotannolle. Hän joutui -seitsemäntoista ikäisenä Lontooseen kirjanpainajan oppiin, edistyi -rehellisyydellä, uutteruudella ja hyvällä liikemies-älyllä, perusti -oman kirjapainon, meni naimisiin entisen isäntänsä tyttären kanssa ja -vaurastui vuosi vuodelta yhä huomattavampaan porvarilliseen asemaan. -Hänen leppoisa olemuksensa saavutti runsaan ystäväpiirin, ja kun hän -usein autteli asiakkaitansa -- painatustöiden tilaajia esipuheiden -ja omistuskirjoitusten kyhäämisellä kaikenlaatuisiin kirjasiin, -sattui kerran niinkin, että pari kirjakauppias-ystävää pyysi häntä -sommittelemaan "maittavaan muotoon" sarjan kotoisia kirjeitä, -jonkunlaiseksi tavallisiin elämänsuhteisiin käytännölliseksi -kaavioksi. - -Richardsonilla oli silloin jo kuudes ikäkymmen alulla, kun hän ryhtyi -tähän tehtävään, joka aavistamattomasti ikuisti hänen nimensä. -Hänen onnellisena aatoksenaan oli antaa "kirjemalleille" syvempää -inhimillistä mielenkiintoa siten, että kokoelmalla olisi yhtenäinen -koossapitävä juoni ja opettavainen moraali. Ja kerran käytyänsä -käsiksi työhön hän lämpeni laventamaan kuvailuansa ja menetti piankin -näkyvistään alkuperäisen tarkoituksen. Sellaisesta satunnaisesta -sysäyksestä on monta muutakin kirjallisuuden merkkituotetta -sukeutunut -- sitenhän esim. Dickensin ensimäinen suurteos -"Pickwick-kerhon paperit" sai alkunsa tilauksesta, jonka piti -toimittaa hupainen teksti muutamiin urheiluelämästä valmistettuihin -kuvalaattoihin. Ihan läheltä Richardsonia on mainittavissa -samanlaisena tapauksena, että romaanikirjallisuuden toinen -uranaukaisija, Henry Fielding, joutui tälle alalle vain tahtoessaan -tehdä pikku pilaa "Pamelasta". - -Tämä kirjeromaani nimittäin oli Richardsonin kolmikuukautisen työn -tuloksena. Sen toiminta on varsin yksinkertainen -- meistä sitäkin -enemmän, kun kirjanpainajamme romaani sai suunnattoman määrän -suoranaisia jäljittelijöitä, joiden jäljittelijöitä on kaikkialla -työssä vielä tänä päivänä. Mutta "Pamela" osoittausi aikalaisilleen -uudeksi ilmestykseksi ja saavutti tässä ominaisuudessaan aivan -tavatonta suosiota; vuoden kuluessa myytiin viisi painosta -- siihen -aikaan poikkeuksellinen menekki --, ja varsinkin naiset olivat -hurmaantuneita kirjaan, ihan palvoen sen tekijää. Richardsonin -viimeiset vuodet vierivät kunnian ja maineen sädekehässä, jonka -loistetta lisäsi erityisesti vielä onnistuneempi romaani "Clarissa" -(1748). Sitä ennen oli hän antanut houkutella itsensä kyhäämään -"Pamelalle" jatkonkin, jossa päähenkilö esitetään avioliiton -koettelemuksista suoriutuvana; tämä toinen jakso on kaikin puolin eri -kirja, eikä tekijänsä tasalla. Vähemmin onnistunut on myös neljäs -romaani, "Sir Charles Grandison", jossa -- yhäti kirjetyylillä --- esitellään Pamelan miehinen vastine. Richardsonia yleensä -kuvataan tältä loistoajaltaan "pönäkäksi, punakaksi, turhamaiseksi, -arkipuheiseksi pikku mieheksi". Voisi ajatella, että tässä on -jotakin puolueellisuutta sen kiistan vaikutuksesta, joka syntyi -hänen ja Fieldingin "leirien" kesken: mutta kaikesta päättäen hän -ei tosiaan ollut mikään varsinainen henkevyyden edustaja, ja tuon -vakinaisen naispiirin ainainen rajaton ihailu luonnollisesti teki -tehonsa vaillinaisesti koulittuun porvarissieluun, -- hänellä ei -edes ollut meidän päiviemme Paul Bourgetin sisäistä ylemmyyttä -ihastelijattariinsa verraten. - -Silti "Pamelasta" koitui nykyaikaisen romaanikirjallisuuden -perusteos, kuten sanottu; se esiintyi eri kehitysasteena -kirjallisessa sepittelyssä eikä vain enemmän tai vähemmän -pysyväisesti menestyneenä saavutuksena jo valmiiksi suuntaillulla -kerronnan alalla. Ainoastaan tämä kirjallisuushistoriallinen merkitys -on säilyttänyt Richardsonin esikoisen suurten uudempien edistysten -rinnalla. - -Näytelmä ja varsinaisen runouden päähaarat eepos ja lyriikka -- ovat -meille periytyneet oleellisissa piirteissään jo esihistoriallisilta -ajoilta ja ammoin nostattaneet esiin kaikkein korkeimman tason -mestareita. Kolmas niistä päämuodoista, joihin kaunokirjallinen -luominen muovailee mielikuvituksen ainehistoa, -- romaani, -- -ei ainoastaan jäänyt myöhäisimmäksi synnyltään, vaan vieläpä -polveutuu siis vasta vuodelta 1740! Tahi jos hyvinkin laveasti -tulkitsemme sitä todella venyvää käsitettä, jota nyttemmin -romaanilla ymmärretään, emme kuitenkaan pääse muutamaa vuosikymmentä -tuonnemmaksi, tämän kertomislaadun ensi alkua etsiessämme. Se ilmiö -tuntuu nyt jälkeenpäin ajatellen omituiselta, kun tarinoiminen -silti varmastikin on maailman vanhin taiteellinen kyky ja -syvimmälle juurtunut ihmissydämeen. Saaneehan pitää selvänä, että -ammatillisiakin jutustelijoita esiintyi jo ennen kuin järeimpiäkään -luolapiirroksia kiveen kaiverrettiin. Kaikki varhaisin runous -on pelkästään kertomista erityiseen poljentoon ja somisteluun -sovitettuna. Tarinat, jutut, kertomukset ovat lapsen heräävän mielen -ensimäisenä kirjallisena harrastuksena. Mikä siis pidätteli romaanin -kehittymistä, vaikka se kaikista kirjallisista kertomisen tavoista -tuntuu suullista juttelua likeisimmältä? - -Syyksi ei näy olevan esitettävissä muuta kuin että näytelmä ja runous -olivat kaunokirjallisen luomistyön ehdottomasti innoittavimpina -muotoina päässeet kaikkivoittavaan vauhtiin niin pitkäksi aikaa -kuin niillä vain riitti uutta elinvoimaisuutta kunkin aikakauden -täydeksi viehäkkeeksi. Ne olivat vanhana sivistyskautena ja -jälleen uudennuksen (renesanssin) herätessä yksinomaan vetäneet -kaunokirjailija-kykyjä puoleensa ja tyydyttäneet sitä valiopiiriä, -jolla oli tilaisuutta ja halua taidenautintoon. Ainaista kehittelyä -ja kilvoittelua täytyi kuitenkin yhä tiheämpään ilmenevän ehtymyksen -ja rappeutumisen seurata, niinkuin ihmiskunnan sivistyshistoria -lakkaamatta jatkuu aaltoliikkein. Silloin kohdistettiin harrastusta -aivan uusienkin sepitystapojen kokeiluun, ja askel askeleelta näemme -maailmankirjallisuudessa romaanin ensi aihelmien ilmestyvän ja -täydentyvän, kunnes se ilman Richardsoniakin olisi epäilemättä jo -pian esiintynyt nykyisessä hahmossa jommallakummalla puolen Englannin -Kanaalia, missä tämä virtaus viimeksi oli parhaiten voimistunut. - -Toisaalta sitä yrittelyä suoranaisestikin muodosteli kaikki muu -inhimillinen kehitys. Näytelmä on tarkoitettu esitettäväksi, -varhaisempi runous samaten suullisesti lausuttavaksi; mutta -kun keskiajan lopulla pääsi yleinen sivistysliike leviämään -kirjapainotaidon keksimisen avulla, siirtyi esilukemisen sijalle -itselukeminen: käsikirjoitusten syrjäytyessä painettujen kirjojen -tieltä piankin ihan katosi se viimeinen muoto, jolla runous oli -koettanut tyydyttää uutuudenvaatimuksia -- runoromaani --, ja vanhoja -aiheita oli sommiteltava sellaisiin muotoihin, jotka eivät lainkaan -perustuneet lausunnallisiin kauneuksiin, sekä sellaisiinkin, jotka -olivat helposti tajuttavia vähäisemmän yleissivistyksen saaneille, -lukutaitoisten enemmistölle; tämän elpyvät henkiset harrastukset -eivät myöskään voineet käyttää hyväkseen teatteria lainkaan siinä -määrin kuin entinen suppea yleisö. Lisäksi osoittausi suorasanainen -esitys ehdottomasti soveliaammaksi uusille aiheille kuin näytelmä ja -runous, joiden aihepiiri on luonnostaan jotensakin tarkoin rajoitettu -ylevään ja (huvinäytelmän) naurettavaan, kykenemättä tehoisasti -laajentautumaan ihmiskunnan valtavan keski-enemmistön elämän -esittämiseen, joskin sitä on meidän päivinämme yritelty. Tätä taasen -kaipasi yhäti voimistuva kansanvaltaisuuden henki. Suorasanaisen -sepittelyn erityisiä aiheita kartuttivat ja vilkastuttivat -myös suuret löytöretket seikkailurikkauksillaan ja oudoilla -toimintanäyttämöillään. - -Tämänlaisista yleisvaikutteista juontuu romaanimme synty. Mutta mitä -lopulta tarkoitamme romaanilla, voidaksemme puhua sen ensimäisestä -varsinaisesta edustajasta? - -Itse sana on kotoisin Ranskasta, missä nykyaikaisen romaanin -edelläkävijät runsaimmin kehittyivätkin. Se on nimisanaksi muuttunut -laatusana, jolla ensimältä ilmaistiin kaikkea kansankielellä -sepitettyä, vastakohtana latinankieliselle kirjallisuudelle, -- -ja kun tieteellistä tutkistelua kauvan keskiajallakin julkaistiin -yksinomaan "kansainvälisellä kielellä", jäi kansalliskielen -käsiteltäväksi nimenomaan ei-tieteellinen eli mielikuvitukseen -perustuva tuotanto, jossa siihen aikaan esiintyivät huomattavimpina -edellämainitut "runoromaanit". Sama nimi ulotettiin sittemmin -syntyneeseen suorasanaiseen kerrontaan, ja myöhempi käytäntö -on vähitellen supistanut romaani-sanan varsinaista merkitystä -kirjallisen tutkimuksen luokittelussa. Nykyisen pääpiirre-määritelmän -mukaan romaani on yhtenäinen suorasanaiseksi sepitetty laajahko -kertomus, joka esittää yhden tai useamman henkilön ("sankarin", -"sankarittaren") kehitystä ja kohtaloa heidän määrättyyn suuntaan -tapahtuvan pyrintönsä alusta tämän päättymiseen asti -- kuten -sankarin rakastumisesta häihin tai kuolemaan saakka. Romaanin tulee -tällöin yleensä sisältää runsaanlainen sarja samaan toimintajuoneen -punoutuvia tapauksia, tuon yhteyden kuitenkaan olematta niin -ankarasti rajoitettua kuin näytelmän rakenteessa. Pelkästään jo -suorasanaisella asullaan romaani siis eroaa toisesta naapuristaan -eepoksesta ja laajuutensa puolesta jotenkuten (mutta paljon -rajamuotoja esiintyy) toisesta, -- novellista, jonka tulisi kuvaellen -kertoa yksityinen tapaus, erillisempi vaihe, mielenkiintoinen, -uudenlaatuinen [Tästä novellin nimitys, merkiten "uuteloa", joksi -se meidän kaunokirjallisuutemme äskeisinä alkuvuosina käännettiin, -vaikka tämä suomalaisuusharrastuksen tulos ei valitettavasti päässyt -yleiseen käytäntöön.], yllättävä ihmiselämän ilmiö. Romaanisepittelyn -syntyä eritelläksemme on meidän kuitenkin lisättävä, että romaanilta -on johduttu vaatimaan erikoista sielullista syvällisyyttä, sattuvalta -tuntuvaa henkilö- ja luonnekuvausta, tarkkaa tunteiden tapailua sekä -viimein myös romaanin toimintakautta vastaavaa olojen ja tapojen -havaannollistuttamista, kuten todenmukaista paikallisväritystäkin -ja luonnontunnetta. Englanninkielisessä osassa maailmaa ja Espanjan -kirjallisuudessa ei nimityksen uusi merkitys ollenkaan kotiutunut, -vaan nykyinen romaani sai novellin nimen, jälkimäisen käsitteen -tullessa ilmaistuksi toisin. - -Tällaisenaan ajatellessamme romaania me Richardsoniin pysähdymme, -samalla nähden moninaisia alkukehityksen asteita, joiden säilyviin -piirteisiin hän liitti vain yhden tärkeän lisän, tullessaan -siten luoneeksi sen esitystavan, jota usein erikseen nimitetään -"perheromaaniksi", kun tahdotaan lyhyeen määritellä se eroon niistä -vanhemmista sepittelyn muodoista, joilla kirjallisuushistoriassa -on samasta juurisanasta saatu yhdysnimi; arvostelevan tutkimuksen -ulkopuolella taasen sanotaan nykyään "romaaniksi" melkein mitä -hyvänsä kaunokirjallisuutta, mutta se sikseen. Ainoakaan varhaisemman -suorasanaisen kerronnan neljästä suuresta ja kaikissa sivistysmaissa -mitä ahkerimmin viljellystä päähaarasta ei lähene nykyisen romaanin -olemusta. - -Se _novelli_, jonka Italia loi 14. vuosisadalla (Boccaccion -"Decamerone"), vastasi meidän kertomus- tai jutelma-käsitettämme, --- novelli nykyisessä merkityksessään on romaania nuorempi, -- ja -sellaisena se kyllä on edistänyt romaaninkin kerrontavilkkautta. -1400-luvun loppupuolelta kukoistukseen päässyt _ritariromaani_ --- peruskirjanaan portugalilainen tai espanjalainen "Amadis -Gallialainen", italialaisen Sannazaron "Arcadiasta" v. 1502 -sukeutunut _paimenromaani_ ja espanjalaisen kertoelman "Lazarillo -Tormesilaisen" samaan aikaan alottama _veijariromaani_ taasen -olivat rakenteeltaan vain hyvinkin mielivaltaisesti jatkeltuja -seikkailusarjoja, käsittelyltään jättiläiskertomuksia ja -kaskuja -tai kokoelmia. Ne olivat pohjaltaan yksinkertaista ja ulkokohtaista -kertoilua, ulkonaisesti vaikuttavaa ja vailla kokonaisuudeksi -kiertyvää toimintajuonta, jossa tapaukset liittyisivät henkilölliseen -kehitykseen ja kuuluisivat tämän edustaman perusajatuksen -välttämättömään esillesaamiseen. - -Ritari- ja paimenromaani eivät muuten oikeastaan laisinkaan -kuvanneet todellista inhimillistä _elämää_, jota uusi romaani yhä -uskollisemmin esittää aihe-alanaan. Edellinen sepitteli ylettömästi -ihannoitujen haaveluomuksiensa tiliin uskomattomia mainetöitä, -joissa henkimaailmakin esiintyi mukana, ja paimenromaanin "henkilöt" -olivat tunnelmoimishaamuja: nämä asetettiin aivan sovinnaisesti -kaavaillun luonnon helmaan harjoittelemaan loputtomia hiutuvan -lemmen ja hienostelevan kauneudenrakkauden keskustelemuksia, -jotka parhaasta päästä ilmaisivat kirjoittajan lukeneisuutta. -Nämä yleensä runoelmilla kukitetut sepitysmuodot sulausivat -sittemmin yhteen, muodostuen ylimykselliseksi, sievisteleväksi ja -haaveksivaksi salonkikirjallisuudeksi, joka parhaiten kukoisti -Ranskassa, markiisitar de Rambouilletin seurapiirissä 1600-luvun ensi -vuosikymmeninä; mutta sekään kehitys ei erityisesti tähdännyt meidän -romaaniimme, tuntuvammin ilmeten yhäti ulkonaisessa: sepittelyn -suunnattomasti paisuvassa laajaperäisyydessä, kun kuluneita aiheita -kyettiin koristamaan vain yltyvään monisanaisuuteen johtavalla -tunteilun tehostamisella, joka samalla vaati rungokseen ainiaan -lisääntyvää tapahtuma- ja tilannejaksoittelua sekä vaihtelukseen -kaikenmoisia irrallisia jutelmia jonkun toimivan henkilön suuhun -sovitettuina. Nykyaikaisen tutkijan on mahdoton enää perehtyäkään -tähän hautautuneeseen tuotantoon; mitä sen ajan joutiot jaksoivat -ja ehtivät lukea, siitä antaa käsitystä maininta, että esim. La -Calprenèden suosittu "Cléopâtre" ilmestyi kolmenakolmatta tavallisen -nykyromaanin kokoisena nidoksena ja neiti de Scudéryn "Grand Cyrus" --- toinen enimmin levinneitä siitä piiristä -- 7,000-sivuisena. - -On vaikea puhua näistä mahtipontisista, ritarillisista, -sirostelevista tekeleistä vakavasti. Jos yrittää lyhyimmiten selostaa -tuollaisen tuotteen "juonta", niin se tuntuu ilvehtimiseltä. Niiden -oleellisena lisänä kirjallisuuteen oli yrittely eritellä ja esittää -miesten ja naisten luonnonlaadun nopeita tunne-elähdyksiä; juuri tätä -romaanin puolta kehitteli sitten edelleen Richardson, ja sitä tietä -on meidän aikamme realistinen sielullisuudenkuvaus päässyt pitkälle. -Mutta huomautettava on myös siitä haitallisesta vaikutuksesta, jota -tuo peräti teennäinen kirjallisuudenhaara on saanut tuntumaan tähän -päivään asti vuoropuhelun teatraalisuutena ja kamarisommitteluna -sekä "sankarin" tai "sankarittaren" ei-ihmisellisenä ihannoimisena; -todellisuusharrastus ja järkevämpi huomioitseminen ei ole -näitä luontevuuden puutteita vielä kokonaan häivyttänyt monien -johtavienkaan kirjailijain tuotannosta, kun heidän lukemistossaan -on yhä tarttumusta niistä. Melkoisessa määrin on keskustelu vielä -deklamationia esim. Walter Scottin historiallisissa romaaneissa, -joissa myös on näytteitä runokukittelusta ja irtokertomuksista, -ja vanhanaikaisen värittömän ihannesankarittaren saatamme tavata -niinkin myöhäisellä mestarikertojalla kuin Thackeraylla ("Turhuuden -markkinain" Amelie). Ja vain vähitellen on romaani ylimalkaan -supistunut kooltansa; todellisuustajun tuottaman ytimekkään sanonnan -lisäksi ja taiteellisuustunteen kehittelemän kiinteämmän rakenteen -ohella on tähän toisaalta pakoittanut se seikka, että nykyajan -hyörinässä on ihmisillä vähemmän malttia ja tilaisuutta kovin -eepillisestä esityksestä nauttimiseen. - -Englannissa, uuden romaanin aluksi vallitsevassa tyyssijassa, -on vasta äskettäin (1880-luvulla) vapauduttu kolminiteisen -romaanirakentelun kaavasta; siellähän enimmin voimistuikin n.s. -romanttinen hengensuunta, joka kirjallisuudessa suosi kaikkinaisten -tyylillisten apukeinojen runsautta ja höllempää toiminnan -yhteyttä. Mutta Ranskassa sai tuo supistus alkunsa jo varhain, -juuri noiden jättiläistuotteiden vastavaikutuksena, liittyen -n.s. klassilliseen virtaukseen, joka kreikkalaisroomalaisen -esitystavan jälleenheräämisenä puolsi käsittelyn asiallisuutta -ja oli valloittanut suureksi vaikutusvälineeksensä teatterin -- -kun sitävastoin Englannissa oli draamakin omista kansallisista -alkuvaikutteista itsenäisesti kehittynyt romanttiseksi. Se -ranskalainen uudistus suorasanaisen kerronnan alalla loikin ne -kolmen kirjailijan teokset, jotka esiintyvät entisen ja nykyisen -romaanin suoranaisina välimuotoina; useat tutkijat pitävät näitä jo -ensimäisinä uuden ajan romaaneina, varsinkin milloin kansallisylpeys -saattaa tuntua tässä käsityksessä mukana. Joka tapauksessa kreivitär -de Lafayette, apotti Prevost ja Marivaux edustavat aivan erityistä -astetta romaanin kehityshistoriassa. - -Suorasanaisen sepittelyn silloisessa päämaassa ei -sankarillis-hienosteleva sen paremmin kuin realistinenkaan -(veijari)romaani kyennyt pitkäksi aikaa kumpikaan omaa yleisöänsä -tyydyttämään. Neiti de Scudéryn lyhemmätkin vanhuudentuotteet --- v:n 1660 jälkeen -- saivat yhä vähenevää menekkiä, ja -Furetièresin "Porvarisromaanin" ilmestyttyä veijarikirjallisuuden -lähimpänä askeleena nykyromaania kohti v. 1666 tuntui harrastus -tätäkin tavattoman vilkkaasti suosittua tapakuvailua kohtaan -huomattavasti laimentuneen. Toisessa lajissa lopultakin kylläännytti -mahdottomuuksien ja teennäisyyksien tulva, toisesta puuttui sitä -haaveellista, tunteellista ainesta, jota ajanvietelukemiseen sentään -jossakin määrin kuuluu. Mitä toisen lajin edustajilla oli liiaksi, -sitä ilmeni kovin niukasti toisaalla. Oli tullut uuden kertomislaadun -vuoro, ja kreivitär _de Lafayetten_ ansioksi on tunnustettava -psykologisen eli sielunelämää esittävän romaanin synty. - -Sielulliseen syventymiseen oli ranskalaisessa kirjallisuudessa -tosin jo varemminkin pyritty, vuosisadan alkupuoliskolla, -eräissä d'Audiguierin, Duverdierin, Mareschalin ja du Bailin -kaunokirjallisissa tuotteissa, joissa senaikuisen -toisiaansaseuraamisen mukaisesti kaikissa on aiheena sama ongelma: -keimaileva, oikullinen nainen, jonka luonnetta koetetaan eritellä, -mutta vielä kutakuinkin paimenromaaniympäristöön asetettuna. Että -nimenomaan kuitenkin oltiin pyrkimässä uuteen romaanimuotoon, -siitä on todisteena muuan de Puren satiirissa esiintyvä huomautus: -sen henkilöistä eräs esittää, että valtaanpäässeiden romaanien -sijaan pitäisi saada uusi laji, joka ulkonaisten tapausten -asemesta kuvailisi sisäisiä, sielullisia vaiheita -- minkä -kreivitär de Lafayette toteutti "Kleven prinsessassa" v. 1678. -Ja toisaalta vaikutti tähän heräävään sielunelämän harrastukseen -se kaihomielisyyden muotitauti, joka samaan aikaan sai etevimmän -ilmauksensa _kirjekirjallisuudessa_. - -Siro ja henkevä kirjetyyli oli saanut vauhtinsa venetialaisesta -kardinaalista Pietro Bembosta 1500-luvulla ja muun italialaisen -hienostelun mukana kulkeutunut Ranskaan Katarina di Medicin -hoviseurassa. Kaikenlaatuisia kulttuurikysymyksiä käsittelevä -kirjetuotanto sai markiisitar de Rambouilletin piirissä, johon myös -kreivitär de Lafayette kuului, mainehikkaiksi kehittäjikseen J. L. -Balzacin, Voituren ja rouva de Sévignén, jonka viimeksimainitun -sepitelmät tältä alalta sukeutuvat erinomaisen vilkkaaksi elämän -ja ihmisten kuvailuksi, paljon vaikuttaen myöhemmän romaanin -elävyyteen. Montesquieun "Persialaiset kirjeet" v:lta 1721 on jo -tavallaan kirjeromaani, vaikkakin vain ulkonaisesti kaunokirjallinen -ja olemukseltaan kuuluva siihen suoranaisen satiirin luokkaan, jota -Rabelais, Cervantes ja Swift olivat veijariromaanista kehitelleet -erityiseksi kirjallisuuden haaraksi. - -Varsinaisena _tunteen_ ja muun sielunelämän välineenä sai -kirjesepittely eri edustuksensa, parhaana innoituksenaan muuan aivan -pienoisena kirjasena v. 1669 ilmestynyt ranskalainen käännös n.s. -"Portugalilaisen nunnan kirjeistä"; uudemman ajan tutkimusten mukaan -oli niiden kyhääjä fransiskaaninunna Marianna Alcofarado, ja ne ovat -todelliselle henkilölle kirjoitettuja. Nämä välittömän tunnekuohun -vallassa syntyneet naissielun syvyyksien ilmaukset vaikuttivat ihan -ilmestykseltä, ja esim. Rousseau sittemmin kirjeromaanissaan "Uudessa -Heloisessa" nojasi yhtä paljon tähän vihkoseen kuin Richardsonin -vankkoihin Pamela-niteisiin. -- "Vanha" Heloise oli samojen -portugalilaisten kirjeiden ansiosta herättänyt uuden harrastus-innon: -Abaelardin ja Heloisen liikuttava kirjeenvaihto oli käännetty -ranskaksi v. 1687, ja runsas lemmenkirje-teoksien sepittely kohosi -suureen "kukoistukseen". - -Tässä ympäristössä ilmestyi "Kleven prinsessa". Se on todella perin -huomattava edistysaskel Rambouillet-koulun esitystavasta; koreat -ulkonaiset haavekulissit on riisuttu pois, naiivit luonnottomuudet -karsittu järkevällä harkinnalla, ihmeellisyys siirretty -sielunilmiöihin. Hienona ja hellyttävänä sielullisten ristiriitojen -käsittelynä se kuitenkin on pikemmin meidän novellimme lähtökohta -kuin laajapohjaisemman romaanin; ei voi todenperään väittää, että -se antaa yksityispiirteisen kuvan _jokapäiväisestä elämästä_ siinä -piirissä, johon sen ajatusperäinen ongelmatehtävä on sijoitettu, -ja tämän piirin täytyi yhäti olla ylhäisöä, kun ei vielä tajuttu, -että silloin suosiossa ollutta mielenylevyyden ja hentomielisen -tunteellisuuden esittelyä voitiin saada siitä yhteiskunnan -varsinaisesta osasta, josta veijariromaani oli vain koomillisia -piirteitä valinnut. Kuvauksena hovipiirin seurustelusta se omalla -suunnallaan kyllä edisti todellisuudentavoittelua, jollaiseksi -veijariromaanikin oli kehittymässä, ja yhä enemmän edistyy -tämä ihmiselämän tutkistelu apotti _Prevostin_ "Manon Lescaut" --kertoelmassa (1733). - -Siinäkin ilmenee sama nykyiselle romaanikäsitteelle vielä liian -yksipuolinen kohdistuminen tunne-elämään tai oikeastaan yhteen -tunteeseen, ja tässä suhteessa se on maailmankirjallisuuden -ensimäinen teos jossa todella syvennytään kaikista kaavautuneista -rajoituksista vapautuneella taiteella vakuuttavasti erittelemään -kiihkeätä rakkautta kaikkivoipana intohimon lieskana, joka -joutuu toivottomaan ristiriitaan siveellisten periaatteiden -ja porvarillisten kunniallisuuskäsitysten kanssa, samalla kun -naisen arvoituksellinen olemus on toimintajuonen pontimia. Yhä -lähempänä meidän romaanikäsitettämme ovat jokseenkin samanaikuiset -_Marivauxin_ teokset "Mariannen elämä" ja "Talonpoikaisnousukas". -Näiden ilmeinen porvarillinen henki -- nykyaikainen ajatussuunta --- nimenomaan kääntyy yleensä kevytmielistä hienostoa vastaan. On -olemassa muuta arvossapidettävää -- ja parempaakin -- kuin usein vain -mahtipontisuudella esitetty sankariurhous ja salonkisievistelynä -ilmenevä komea maailmansivistys; porvarillisen piirin vakavat -periaatteet, sen rehellisyys, siveät kotiolot, sydämellinen -tunteellisuus, luonnollinen esiintyminen, velvollisuudentuntoinen -uurastus elämänosansa täyttämisessä ansaitsevat todenmukaista -kuvailua kirjallisuudessa mieluumminkin kuin hienosto-elämän -korkealentoista haave-ihanteellisuutta, ja paremmin kuin "suuren -yleisön" heikkoudet ja muut koomilliset puolet antavat aihetta -veijariromaanin satiireille. Kaunokirjalliselta kannalta emme -silti tämänkään ranskalaisen kertojan tuotteissa havaitse -varsinaisen romaanin monipuolista kuvailumuotoa ja arkielämän -tarkkapiirteisyyttä, mutta etenkin "Mariannen" aiheesta tekisi mieli -päätellä, että Richardson on jotenkuten välillisesti saanut siitä -vaikutusta. Marivaux taasen, kuten muutkin hänen suuntansa silloiset -ranskalaiset edustajat, nojautui Englannissa Anne-kuningattaren -aikana tapahtuneeseen porvarillisuuden henkiseen nousuun, joka -oli siellä kirjallisena virtauksena erikoisimmin ilmennyt "The -Spectator"-aikakauslehden _luonnekuvauksissa_. - -Viimeksimainittu kirjallisen sepittelyn laji viimein vie meidät -suoranaisesti Richardsoniin. - - * * * * * - -Kreikkalaisen kulttuurin jälkikaudelta antoivat Theophrastuksen -"Luonnekuvat" sysäyksen sille yksilöiden luonteiden tutkistelulle -ja määrittelylle, joka 17. vuosisadalla loi eritoten Ranskassa -ja Englannissa kaksikin kirjallisen tuotannon haaraa. Toinen -näistä perustui myöskin antiikkiin elämäkerta-kirjallisuuteen -(Platarkhokseen, Cornelius Nepokseen) ja tahtoi osaltaan tyydyttää -vähemmin haaveelliseksi muuttuneen ajanhengen vaatimusta, tämän -kaivatessa todenteolla eläneiden miesten ja naisten tunteiden -sekä sisäisten ajatusten ja aistimusten erittelyä; siten syntyi -nykyinen biografinen ja autobiografinen eli muistelmakirjallisuus, -joka pääasiallisesti on tuottanut romaanille vain aiheita, etenkin -historialliselle romaanille. Mutta suoranaisemmin vaikutti -romaanityypin muodostumiseen se luonnekuvailu, jota alettiin -omistaa erityisille ihmisyksilöiden perikuville tai vallitseville -inhimillisille ominaisuuksille; se tutkistelu oli viimeksi -saavuttanut suurinta sattuvaisuutta ranskalaisen _La Bruyèren_ -"Luonteita"-teoksessa v. 1688, kunnes tämän esikuvan perusteella -päästiin jo aivan lähelle nykyaikaista romaania Englannissa. - -Täällä oli saman vuosisadan kuluessa tullut suureen suosioon -tuo oman ajan ihmistyyppien esittäminen lyhyissä kuvailevissa -kyhäyksissä, joissa tupakankaupustelijan tai aatelisperheen -pöydänkattajan olemusta esitettiin realismiin kehittyvältä -kannalta, tosihuomioiden perusteella; La Bruyèren vaikutuksesta -muodostui Englannissa erikoinen uusi kerronnan laji, jossakin -määrin yhtenäisiä pakinasarjoja; näissä _Daniel Defoen_ -- peräti -tuotteliaan sanomalehtimiestemme uranuurtajan --, Richard Steelen ja -etenkin Joseph Addisonin kehittelemissä kuvaussikermissä esiintyy -jatkuvaa suunnittelua, uudestaan samoja henkilöitä, todelliselta -vaikuttavaa ja vilkasta vuoropuhelua, arkielämän kirjavien ilmiöiden -ja pientenkin piirteiden havaannollistuttamista, syvää tunnetta ja -leppoista huumoria, luonnekehitykseen ja luonteen _monijakoisuuteen_ -liittyviä ja vauhdikkaasti kerrottuja tapauksia, terveellistä -ivaa, luontevan, luonnonmukaisen esitystavan tietoista tapailua, --- kaiken kaikkiaan varsinkin Coverley-sikermä jo osoittaa meille -nykyisen romaanin päämerkityksen: se ei ole entisaikaisen selostuksen -ulkokohtaisuutta eikä vallitsevan tunteen selvittelyä, vaan -vähitellen kehittyvää kerrontaa, jossa näkymätön ja kaikkitietävä -huomioiden tekijä esittelee todellisia eläviä ihmisiä _täydessä_ -ympäristövalaistuksessaan. - -Romaaneja ei siten vielä syntynyt, eheän toimintajuonen puutteessa, -mutta Richardsonia se jo on, joskin kirjanpainaja ja hänen -lähimmät seuraajansa palasivat siihen varhaisempaan esitysmuotoon, -autobiografiseen kerrontaan, jossa päähenkilö itse esiintyy -kokemustensa kuvailijana. Sitä enimmäkseen käytti veijariromaani -paremman uskottavuuden saavuttamiseksi; ilmeisine rajoituksineen -se toki tämän tarkoituksen täyttääkin. Ja useita perikuvallisia -veijariromaaneja sepitettyään Defoe tällä esitystavalla loi uuden -kirjallisuudenlajin, yhdistelmäksi edellisestä ja matkakertomuksista: -syntyi nykyisten seikkailuromaani laatujen suureksi edelläkävijäksi -"Robinson Crusoe". Ainoastaan sitä puuttui: Richardsonin tehtäväksi -koitui vuorostaan yhdistää tämä sepittelyn muoto "Spectatorin" -pakinasarjoihin. - -Defoe sai teoksiinsa aivan eksyttävän todellisuussävyn, tarkoin -ottaessaan vaarin kaikista pikkupiirteistä, kertoessaan näennäisesti -turhiakin sivuseikkoja, joihin päähenkilö muka eksyy "omakohtaisissa -muistelmissaan", mutta joiden pelkkä mainitseminen kuitenkin -herättää lukijan luottamuksen. Ilman Defoeta me tuskin näkisimme -"Pamelassa" niin huolellisesti kerrattavan kirjetukkujen sisältöä -vartavasten isälle ja äidille, niiden jo ollessa lukijalle -tunnettuja, mutta aiotuilta vastaanottajiltaan hukkaan joutumassa, -- -tai selitettävän, miten erinäisiä vieraiden kirjeiden jäljennöksiä -on saatu liitetyksi mukaan. Monet nykypäivienkin kertojat -tekevät tässä kohden huomaamattomuuden virheitä, joita suurten -kirje- ja päiväkirjeromaanien sepittäjä visusti varoi. Defoen -niinikään tunnemme Pamelan irtaimen luetteloimisista ja kaikesta -muusta runsaasta arkisuudesta, joka kyllä vaikuttaa lukijaan nyt -painolastilta, mutta samalla alinomaa vetää hänet uskomuksen -myötätuntoiseen valtaan. Ja erityisesti on Richardson suoriutunut -hyvin siitä vastaväitteestä, jonka tällainen kirjeromaani muuten -helposti herättää: vähin erin hän yhä vakuuttavammin valaisee -lukijalle, miten Pamela johtuu näin tuotteliaaseen ja perusteelliseen -kynäilyyn. - -Defoen kuviteltu matkakertomus esittää _tavallisen_ sielunelämän -toimintaa oudoissa ja ihmeellisissä olosuhteissa; Richardson loi -sellaisen kertomislajin, joka esittää _tavallista_ sielunelämää -tavallisissa oloissa. Siihen asti ei oltu milloinkaan ajateltu, että -halpasäätyisen ja vähäpätöisen ihmiselämän jokapäiväisen aineksen -epälukuisista pikkuseikoista voitaisiin ikäänkuin mikroskoopilla -tutkien saada ilmi omituisia ja uusia, syvää harrastusta herättäviä -näkyjä. "Spectatorin" luonnetutkimukset olivat pääasiallisesti -kohdistaneet huomion erikoislaatuisiin ilmiöihin ja oikullisuuksiin, -Richardson lisäsi luonnekuvailuun mitä yksityispiirteisimmän -tähystelyn, joka tarkkaili ja merkitsi muistiin itsetiedottomiakin -henkisiä ja tunne-elähdyksiä, ja vasta hänestä alkaen esittää -kaunokirjallisuus unohtumattomia eläviä _henkilöitä_, jotka tunnemme -tuttaviksemme. - -Erityisesti juuri autobiografisessa esitystavassa ei enää ulkonainen -tapahtuminen ole harrastuksen aiheena, vaan sen tapahtumisen -sielullinen heijastus toimivien eli kirjoittavien henkilöiden -mielessä. Sellainen esitystapa tavallisesti johtaa suureen toiminnan -yksinkertaisuuteen, ja Richardsonin ylen laveiden teoksien -varsinainen juoni on helppo selostaa muutamalla rivillä. Mutta -nimenomaan kirjeromaani, yhtenä itsekertovan sepittelyn muotona, -tarjoaa erityisen edun siinä, että samalla kun tapahtumisen jakso jää -sivuasiaksi, tapaukset ja ilmiöt saavat mitä erilaisinta valaistusta -useinkin laajalle haarautuvassa kirjeenvaihdossa eri henkilöiden -kesken, ja taitavasti käyteltynä tämä saman asian erilainen -esittäminen ja arvosteleminen antaa mielenkiintoisen havaannollista -selvyyttä kunkin henkilön yksilöllisyydestä. - -Harjaantuneelle ammatilliselle kirjeidenkirjoittajallekin tämä -sepittelyn laji silti luonnistui niin tavatonta mielenkiintoa -herättävästi vain sen johdosta, että hän samalla oli peräti -"kotiutunut" säveän ja terveluontoisen naisolemuksen tuntija. -Naisten ystävyys ja likeinen luottamuksellisuus oli ollut hänen -seuranaan pienestä pitäen, ja nykyisten romaaniemme sankaritarten -alku-ilmiöinä hänen romaaniensa naishenkilöt hämmästyttävät meidänkin -päiviemme lukijaa sillä luonnollisuudella ja yksilöllisellä -elävyydellä, joka hänen aikalaisilleen oli sellainen ihme, että -skeptillinen ranskalainen valistusfilosofi Diderot saattoi verrata -kirjanpainajaamme Homerokseen ja Moosekseen! Tuskin mikään -maailmankirjallisuuden teos, "Robinson Crusoeta" lukuunottamatta, -on niin nopealla vauhdilla valloittanut koko sivistysmaailmaa kuin -"Pamela" ja sitä seuranneet muut Richardsonin romaanit, ja ani -harvalla ihmishengen saavutuksella on ollut niin laajakantoista -vaikutusta kirjallisuuden kehittymiseen kautta aikojen. - -Rousseaun "Uusi Heloise" sai suoranaisimman sysäyksensä "Pamelasta" -ja tuntui vuorostaan laajalti Ranskassa ja Saksassa, niinkuin -sitte samasta lähteestä syntynyt Goethen "Nuoren Wertherin -kärsimykset" taas nostattivat vastakaikua Italiassa (Foscolon -"Jacopo Ortisin viimeiset kirjeet"), Unkarissa ja muualla. Wielandin -"Aristippos" ja Hölderlinin "Hyperion" ovat "Pamela"-satoon -kuuluvia kirjeromaaneja, Lessingin näytelmä "Miss Sara Sampson" on -muodostettu Richardsonin "Clarissasta", "Sir Charles Grandisonin" -mukaan kirjoitettu on Musäuksen "Toinen Grandison", j.n.e. Näiden -teoksien välityksellä tuntuu "Pamelan" tekijän vaikutus alinomaa -meidänkin aikamme romaanituotannossa, mutta suurimman merkityksensä -saa tuo kirjallisuushistoriallinen tapahtuma v:lta 1740 nykyisen -perheromaanin alkuna eräitten englantilaisten kirjailijain -esiintymisen voimasta. - -Rousseaunkin romaani, joka läheisimmin liittyy "Pamelaan", kohoaa -suuresti sen yläpuolelle oman voimakkaan intohimon kannattelemana; -sen rinnalla "Pamelan" pikkumaisen moralisoiva sovittautuminen -vanhanpuoleisten kunniallisten englantilaisten porvarisrouvien -teepöytää varten tuntuu sellaiselta harkitulta säädyllisyydeltä, joka -nykyaikaisessa arvioimisessa jää matalalle. Mutta jo Richardsonin -omassa ympäristössä tajuttiin tämä puute, ja niinpä sattui, että -jälkimaailma todella saa olla Richardsonille kiitollisempi "Pamelan" -heikkouksista: ne antoivat sukkelalle lakimiehelle Henry Fieldingille -aiheen pilaromaaniin, jonka päähenkilönä oli olevinaan Pamelan -veli Josef (!) niinikään hyveellisyyttänsä puolustamassa. Fielding -ajatteli vain sivuhommakseen pikku ilvettä, mutta hänkin lämpeni -tehtäväänsä ja otti vaikutuksia myös "Pamelan" ansioista, kuitenkaan -käyttämättä kirjetyyliä, -- ja nyt oli meidän romaanimme jälleen -päässyt melkoisen askeleen eteenpäin kehityskulussaan: "Josef -Andrewsin seikkailut" on ensimäinen kaunokirjallinen tuote joka on -todella _kerrottu_ hyvin. Fieldingillä ei ole Richardsonin harrasta -tunteellisuutta ja naissielun tuntemusta, mutta hänellä on peräti -elävien mies-yksilöiden tehokkaan ryhmittelyn taito, erityinen -käsittelytapa henkilöiden oman aistimuspiirin ulkopuolella tapahtuvan -esillesaamiseksi, ehtymätön huumori ja se vapaa rakenne, joka -sittemmin siirtyi englantilaisesta romaanisepittelystä vallitsemaan -romaanikirjallisuutta yleensä, ennen uutta realismia, vaikkakaan -ei niin väljänä kuin Dickensillä. Fielding on taiteilija, jonka -siveellinen elämänkatsomus perustuu maailmantuntemukseen eikä supistu -Richardsonin tunteilevan, arkisen ja usein liian käytännöllisenkin -siveellisyysopetuksen rajoihin, ja jälkimäinen lopultakin kuvasi -enemmän ihmisluontoa kuin ihmiselämää, jonka kirjava vilinä heijastuu -Fieldingin tuotannossa. - -Nyt olivat romaanituotannon sulut lauenneet; kirjallisuuden kehitys -oli kaikkialla joutunut sellaiselle asteelle, että tällä uudella -sepittelyllä ei ollut mitään kilpailijaa yleisön suosiossa, -ja ihmeellisenä tulvana alkoi mestariteoksia vyöryä varsinkin -saarivaltakunnan kirjapainoista. Richardson ja Fielding jatkoivat -kilpailuansa, kumpainenkin sai heti peräti kyvykkään sarjan -seuraajia, suuri romanttinen heräännys myös otti uuden romaanimuodon -yhdeksi välineeksensä kaikissa sivistysmaissa, ja todellisena -hyökylaineena otti tämä sepittelyn laji haltuunsa melkein koko -kaunokirjallisuuden. Siinä asemassaan se on säilynyt. - -Uudemman romaanin monijaksoisesta kehityksestä tulee puhetta -sen edustavimpien tuotteiden liittyessä vuoronsa jälkeen tähän -suomennossarjaan. Sen aikaisempia ilmauksia on mahdoton täydesti -tajuta ilman "Pamelaa", mutta suomentajan on täytynyt yhtyä siihen -monen auktoriteetin lausumaan käsitykseen, että tämä siveydestään -arka ja hieman kiusallisen järkeväkin pikku neitonen ansaitsee -tutustumista myös oman itsensä tähden, vaikka hänellä on peräti -laajasanainen esittelijä ajalta, jolloin ihmisillä ei ollut kiirettä. -Sitäpaitsi: onhan kirjallisuudella kaksinainen suhde elettyyn -elämään; se on sekä kuvastin että vapautus. Taannoisina rauhan -vuosina oli jännityskirjallisuuden suuri valtakausi; mieli kaipasi -vastaelähdykseksi huimia seikkailuja. Nyt olemme kylliksi _kokeneet_ -jännitystä, kiihtymystä, melskeitä; niinkuin juuri sotaisimpina -aikoina viehätyttiin paimenromaaniin, samoin nyt monikin saattaa -hakea kirjallisuudesta rauhaisaa viihdykettä. - -"Pamela" ilmestyi alkuaan kaksiosaisena; myöhemmin kirjoitettu -lisäys, niinikään kaksiosainen, tunnetaan englantilaisessa -kirjallisuudessa nykyään useimmiten nimellä "Pamela naimisissa" --- mutta vain nimeltään, joskin siitä on äskettäin otettu uusi -painos "Everyman's Library "-sarjaan. Suomennoksessa on katsottu -asiallisemmaksi omaksua tämä nimitys alkuperäisen "Pamelan" toiselle -niteelle, ja sen mukaan on edellinen saanut nimekseen "Pamela -vainottuna", käsitellessään hyvinkin erillistä tapausjaksoa. - - - - - - -PAMELA - -ELI - -HYVEELLISYYDEN PALKKA - - - - -1. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Minulla on suurta murhetta, ja hiukan lohtuakin, ilmoitettavana -teille. Murheena on se että hyvä emäntäni kuoli siihen viime kerralla -mainitsemaani sairauteensa ja jätti poislähdöllään syvän kaipuun: -hän oli herttaisen sävyisä rouva ja ystävällinen kaikille meille -palkollisilleen. Suuresti pelkäsin, että kun hänen armonsa oli -ottanut minut erityiseksi yksityisavukseen, nyt joutuisin jälleen -aivan hoivattomaksi ja häätyisin palaamaan teidän ja äiti-rukan -luokse, joilla on kylliksi huolta omasta elannostanne. Ja kun -armollisen rouvan suopeus oli toimittanut minulle kirjoitustyötä ja -tilinpitoa, tehnyt minut hieman harjaantuneeksi neulan pitelijäksi -ja muutenkin antanut minulle asemani yläpuolelle kuuluvaa kehitystä, -niin ei olisikaan jokainen perhe kyennyt suomaan Pamela-poloisellenne -soveliasta paikkaa. - -Mutta Jumala, jonka laupeutta olemme omassakin kohdassamme saaneet -niin usein kokea, johdatti hyväsydämisen valtiattareni mieleen -juuri tuntia ennen kuolemaa suositella nuorelle herralleni -kaikkia palvelijoitansa, yksitellen; ja minun vuoroni tullessa -(kun nyyhkytin ja vaikersin hänen päänalusensa ääressä) hän sai -sanotuksi ainoastaan: "Rakas poikani!" ja siihen sortui ääni, mutta -tointuessaan hän sitte lisäsi: "pidä mielessäsi Pamela-parkaani". Ne -olivat hänen viimeisiä sanojaan. Oi kuinka silmäni vettyvät! Älkää -ihmetelkö tämän paperin tuhrautumista. - -Niin, mutta Jumalan tahdon täytyy tapahtua! Ja niin tulee se -lohdutus, että minulle ei käy pakolliseksi palata sinne rakkaiden -vanhempieni rasitukseksi! Sillä nuoriherra lupasi: "Minä otan -pitääkseni huolta teistä kaikista, hyvät neidot. Ja mitä sinuun -tulee, Pamela" -- ja hän tarttui käteeni, niin, hän otti minua -kädestä kaikkien nähden -- "tahdon rakkaan äitini tähden olla -sinulle ystävä, ja sinä saat hoitaa liinavaatteitani". Jumala häntä -siunatkoon! ja rukoilkaa te, isä ja äiti, minun kanssani siunausta -hänelle; sillä hän on lahjoittanut vuoden palkan ja surupuvun -kaikille hänen armonsa palkollisille, ja kun minulla ei ollut vielä -mitään palkkaa, koska hänen armonsa oli sanonut sen järjestävänsä -niinkuin osoittaisin ansaitsevani, käski hän talouden hoitajattaren -laitattaa minulle surupuvun samalla kun toisillekin ja antoi minulle -omakätisesti neljä kultaguineaa ja muutamia hopearahoja, jotka olivat -vanhan rouvan taskussa hänen kuollessaan. Siinä hän sanoi, että jos -olin hyvä tyttö, ja uskollinen ja ahkeroitseva, hän olisi minulle -ystävä, äitinsä tähden. - -Niinpä lähetänkin tämän mukana ne neljä guineaa teidän mukavuuttanne -varten, sillä Kaitselmus ei täällä jätä minua puutteeseen: osalla -voitte siis maksaa jonkin vanhan velan ja toisen osan käyttää olonne -huojentamiseen. Jos saan lisää, niin varmastikin on velvollisuutenani -ja tulee huolekseni rakastaa ja helliä teitä kumpaistakin, jotka -olette minua rakastaneet ja hellineet silloin kun minusta ei ollut -tekemään mitään hyväkseni. Ne saa tuoda meidän palvelijamme John, -jolla on käyntiä sinne päin: mutta hän ei tiedä, mitä käärössä on, -sillä minä sinetitsen lähetykseni sellaiseen pieneen pillerirasiaan, -joita hänen armollaan oli, ja kiedon rahat tiukasti paperiin, jotta -ne eivät helise. Ja varokaa te avaamasta rasiaa hänen nähtensä. - -Minä tiedän, rakas isä ja äiti, että minun täytyy tuottaa teille sekä -surua että mielihyvää, ja pyydän siis vain rukoilemaan Pamelanne -puolesta, joka tahtoo ainiaan olla kuuliainen tyttärenne. - -Nyt jouduin ihan tolkuttomaksi säikähtymään, sillä vastikään, juuri -kun taitoin tätä kirjettä kokoon rouvavainajan pukuhuoneessa, -astuikin nuoriherra sisälle! Kuinka minä peljästyinkään! Käännyin -kätkemään kirjettä poveeni, mutta nähdessään minun vapisevan kysyi -hän hymyillen: "Kenelle sinä olit kirjoittamassa, Pamela?" - -"Pyydän, teidän arvoisuutenne", sopersin minä sekaannuksissani, -"suokaa minulle anteeksi! -- isälle ja äidille vaan". - -"No, annahan siis nähdä, kuinka pitkälle olet kehittynyt -kirjoittamisessa", sanoi hän. - -Voi kuinka minä olin häpeissäni! Hän otti kirjeen sen enempää -virkkamatta, luki läpi ja antoi takaisin, jolloin minä toistin: -"Pyydän, teidän arvoisuutenne, suokaa minulle anteeksi!" En -kuitenkaan tiedä, mitä olisi saattanut lukea siinä viakseni, sillä -hän on aina täyttänyt velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan, ja miksi -olisi häntä pahastuttanut, että minä samaten muistin teitä! Eikä hän -ollutkaan vihoissaan, sillä hän tarttui käteeni ja haastoi: - -"Teet hyvin, Pamela, ollessasi hyväsydäminen iällistä isääsi ja -äitiäsi kohtaan. Minulla ei ole mitään muistuttamista siitä, että -kirjoitat tällaista viatonta -- joskin sinun pitää punnita, mitä -meidän perheemme asioita kerrot ulommaksi. Ole uskollinen ja ahkera, -ja tee mitä sinulta sopii odottaa, niin yhä paremmin pidän sinusta -silloin." Ja sitte hän jatkoi: "Mutta sinullahan on perin sievä -käsiala, Pamela, ja oikokirjoituksesikin välttää. Kelpo äitini -huolenpito sinun opiskelustasi ei näy menneen hukkaan. Hänellä oli -tapana sanoa, että lukeminen viehättää sinua; saat kyllä tutkia hänen -kirjojaan edistyäksesi, kunhan pitelet varoen." - -Minä en muuta kuin niiailin ja itkin, ja olin aivan hämmennyksissäni -hänen hyvyydestänsä. Totisesti hän on herrasmiesten parahin, luulen --- mutta tästähän pyrkii sukeutumaan toinen pitkä kirje, joten lisään -ainoastaan, että olen aina teidän kuuliainen tyttärenne, - -PAMELA ANDREWS. - - - - -2. KIRJE. - - -RAKAS PAMELA, - -Kirjeesi toi suurta murhetta, mutta myös viihdytystäkin, minulle -ja äiti-rukallesi. Meitä murehduttaa hyvän emäntäsi kuolema, kun -hän niin erityisesti huolehti sinusta ja auttoi opiskelemaan, ja -kolmen tai neljän vuoden ajan on pitänyt sinut vaatteissa ja muissa -tamineissa sillä lailla, että vallasnaisenkaan ei olisi tarvis niissä -hävetä. Mutta meidän pahimpana surunamme on, ja kovasti painaakin -mieltämme, semmoinen pelko, että jos sinä juohtuisit johonkin -kunnottomuuteen taikka pahanjuonisuuteen noin ollessasi nyt ylempänä -asemaasi. - -Jokainen sitä puhuu, kuinka sinä olet edistynyt, ja mikä hieno -tyttö sinä olet; ja jotkut sanovat, että sinä olet hyvin sievä: -ja niin minä kuusi kuukautta takaperin sinut viimeksi nähdessäni -olisin itsekin ajatellut, jollet olisi meidän lapsemme. Mutta mitä -hyvää tästä kaikesta on, jos se on maksettava sinun tärviölläsi ja -hukkaantumisellasi? Rakas Pamelani, me alamme olla raskaassa huolessa -sinun tähtesi, sillä mitä merkitsee kaikki maailman rikkaus, jos -omatunto soimaa ja mieli on viallinen? Olemmehan me kyllä hyvin -köyhiä, ja toimeentulomme on vaikeata, vaikka aikoinaan olimme -vauraammassa tilassa, niinkuin tiedät. Mutta mieluummin eläisimme -vedellä ja, jos mahdollista, niiden ojien savella, joita kaivan, kuin -saaden mukavuuksia lapsemme pilaantumisen hinnalla. - -Toivottavasti ei hyvänsävyisellä herrallasi ole mitään mielessä; -mutta kun hän on antanut sinulle niin paljon rahaa, ja puhuttelee -sinua niin ystävällisesti, ja kiittelee edistystäsi -- ja voi tuota -onnetonta huomautusta, että hän suosii sinua, _jos teet mitä sinulta -sopii odottaa_, se ihan lamauttaa meidät ahdistuksella! - -Olen puhunut siitä kunnon leskimuori Mumfordille, joka on aiemmin -ollut säätyläisperheissä, niinkuin tiedät, ja hän hiukan tyynnytti -mieltämme. Hän nimittäin sanoo, että vallasnaisen kuollessa ei ole -tavatonta antaa hänen kaikkia taskuvarojaan kamarineidolle ja niille -jotka ovat hänen tautivuoteensa ääressä valvoneet. Mutta toisekseen, -mikä hänet panee niin sydämellisesti hymyilemään sinulle? minkä takia -hän ottaa sinunlaistasi köyhää tyttöä kädestä, niinkuin kirjeessäsi -sanotaan kahdesti tehneen? Miksikä hän alentuu lukemaan meille -kyhäämääsi kirjettä ja kehumaan käsialaasi ja oikokirjoitustasi? -Ja mitä syytä hänellä voi olla tarjota äitinsä kirjoja sinun -luettavaksesi? - -Tosiaankin, rakkahin lapsonen, meidän sydäntämme kivistelee sinun -vuoksesi: ja sinä vielä tunnut olevan niin _iloissasi_ hänen -ystävällisyydestään, niin _viehättynyt_ hänen sydämellisistä -sanoistansa (jotka kyllä ovatkin hyvin suuria suosiollisuuden -osoituksia, jos hänen tarkoituksensa on oikea), että me _pelkäämme_ --- niin, rakas lapsi, _pelkäämme_ -- sinun ehkä tulevan _liian_ -kiitolliseksi ja palkitsevan häntä hyveellisyytesi jalokivellä, jota -sinulle ei voisi korvata mikään varallisuus eikä suosio, ei mikään -tässä elämässä. - -Minultakin on kirje pitkäksi venynyt, mutta lausun vielä yhden -seikan, -- että nimittäin me köyhyytemmekin ja vastoinkäymistemme -keskellä olemme luottaneet Jumalan hyvyyteen ja olleet kunnollisia -ja uskomme pääsevämme onneen tämän jälkeen, jos ajallisen osamme -raskaudesta huolimatta pysymme horjumattomina; mutta rakkaan lapsemme -puhtaan mielen menetys olisi sellainen isku, jota me emme kykenisi -kestämään, vaan se veisi meidän harmaat hapsemme hetikohta hautaan. - -Jos siis rakastat _meitä_, jos toivot _Jumalan_ siunausta ja _omaa_ -tulevaista onneasi, niin me molemmin vannotamme sinua asettumaan -varuillesi: ja jos havaitset vähäisimmälläkään yrityksellä uhattavan -hyveellisyyttäsi, niin jätä kaikella muotoa kaikki siihen ja tule -pois meidän luoksemme; sillä mieluummin me sinut näkisimme ryysyjen -peitossa ja kirkkomaallekin sinua saattaisimme, kuin kuulisimme -kuisketta, että meidän lapsemme on pitänyt mitään maallista -mukavuutta hyveen tietä parempana. - -Hyvällä mielellä otamme vastaan sinun alttiin lahjasi, mutta ennen -kuin pääsemme tästä tuskasta emme voi sitä käyttää, jotta me kenties -emme olisi osilla tytär-poloisemme häpeän hinnasta; niinpä olemmekin -sen tallettaneet riepuun kiedottuna katto-olkiin ikkunan kohdalle, -joksikin aikaa, varkaita varoaksemme. Siunaten sinua ja kaikesta -sydämestä rukoillen sinun puolestasi olemme _sinun huolekas, mutta -rakastava isäsi ja äitisi_, - -JOHN JA ELIZABETH ANDREWS. - - - - -3. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ, - -Minun täytyy sanoa, että teidän kirjeenne on saattanut minut kovasti -raskaalle mielelle. Sydämeni oli tulvillaan kiitollisuutta isäntäni -suopeuden johdosta, mutta nyt se on epäluuloinen ja pelokas; -toivoakseni en sentään milloinkaan havaitse hänen toimivan asemalleen -arvottomasti, sillä mitä hän kostuisi tällaisen nuoren olento-paran -elämän tärvelemisestä? Mutta enimmin painostaa minua se että teiltä -näkyy puuttuvan luottamusta lapsenne kunnollisuuteen. - -Ei, rakas isä ja äiti, olkaa vakuutettuja siitä, että Jumalan -armon vahvistamana minä en konsaan tee sellaista, mikä toimittaisi -harmaat hiuksenne murheella hautaan. Tuhatkertaisesti kuolen ennen -kuin millään tavoin antaudun mihinkään kelvottomuuteen. Ottakaa se -varmaksi tiedoksi ja antakaa sydämenne rauhoittua; sillä vaikka -nyt jonkun vuoden olenkin elänyt asemaani ylempänä, minä kykenen -kuitenkin tyytymään ryysyihin, köyhyyteen, vedellä ja leivällä -elämiseen, ja valitsen mieluummin sen kuin menetän hyvän nimeni, -olkoon kiusaajana kuka tahansa. Minä pyydän, uskokaa nämä sanani ja -ajatelkaa parempaa _kuolemaan asti kuuliaisesta tyttärestänne_. - -Isäntäni on edelleen hyvin huomaavainen minua kohtaan. Vielä en -näe mitään arastumisen aihetta. Rouva Jervis, taloudenhoitajatar, -on niinikään erittäin sävyisä minulle, ja minulla on kaikkien -rakkaus. Ei suinkaan se kohteliaisuus osoita heillä kaikilla olevan -vehkeitä minua vastaan! Toivon käyttäytyväni aina sillä tavoin, -että jokainen pitää minua arvossa, ja että kukaan ei tuottaisi -minulle enempää vastoinkäymistä kuin minä millään muotoa kellekään -soisin. Meidän John käy niin usein siellä päin, että minä pyydänkin -häntä poikkeamaan aina tervehtimässä, kuullaksenne minusta joko -kirjallisesti (mikä harjaannuttaa käsialaanikin) tai suusanallisesti. - - - - -4. KIRJE. - - -RAKAS ÄITI, - -Viime kirjeeni osoitin isälle vastaukseksi, joten kirjoitan nyt -sinulle, vaikka minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin sellaista -mikä saa minut näyttämään melkeinpä vaan turhamaiselta hupakolta; -toivottavasti en toki niin ylpisty että unohtaisin oikean asemani. -Salaista mielihyvää sentään synnyttää kiitoksensa kuuleminen. - -Minun tulee mainita, että armollinen rouva Davers -- herrani sisar, -muistanethan -- on asunut talossa kuukauden ajan ja ottanut paljon -huomatakseen minua ja antanut minulle hyviä neuvoja, varmistuakseni -itsestäni. Hän sanoi minulle, että minä olin hyvin sievä tyttönen -ja että jokainen antoi minusta erittäin hyviä todistuksia ja piti -minusta; mutta samalla hän varoitti minua pidättämään miesväkeä -loitolla, vakuuttaen minun kyllä kykenevän siihen ja siten -saavuttavan vain suurempaa arvonantoa lähentelijäinkin taholta. - -Mutta erityisesti tunsin ilahdusta siitä, mitä nyt kerron sinulle. -Rouva Jervis sanoo, että nuoriherra ja hänen armonsa osuivat pöydässä -puhelemaan minusta, jolloin hänen armonsa arveli minun olevan -miellyttävimpiä neitosia, mitä hän oli konsaan tavannut; minä muka -olinkin liian sievä asumaan nuorenmiehen talossa, koska hän naimisiin -mennessään ei kuitenkaan löytäisi sellaista puolisoa, joka huolisi -edelleen pitää minua perheessä. Siihen oli nuoriherra sanonut, että -minä olin hyvin huomattavasti kaunistunut, mutta ymmärtäväisyyden -ja järkevyyden puolesta kehittynyt enemmän kuin tällä iällä oli -tavallista: olisi sääli, jos ansiollisuuteni kääntyisi minulle -onnettomuudeksi. - -"Ei", virkkoi hänen armonsa, "Pamelan pitänee muuttaa minun -luokseni". Nuoriherra mukausi kaikesta sydämestään; hän oli -hyvillään, jos minulle suotiin niin edullinen hoiva. "No niin", -päätti hänen armonsa, "minä neuvottelen asiasta loordin kanssa". Hän -kysyi, kuinka vanha minä olin, ja rouva Jervis vastasi, että täytin -helmikuussa viisitoista. "Niinkö!" lausui hän sitte; "jos tyttö pitää -huolta itsestään, niin hän kohenee vielä yhä enemmän ja enemmän, sekä -ulkonäöltään että henkisen puolensa kehityksessä". - -Sanokaahan, rakas isä ja äiti: vaikka tämä saattaa näyttää liian -turhamaiselta minun kerrata, eikö teitä sentään riemastuta niinkuin -minuakin, kun herrani on niin valmis eriämään minusta? Tämähän -osoittaa, että hänellä ei ole mitään pahaa sydämessään. Mutta John on -juuri lähdössä, joten minun on vain vakuutettava, että minä olen nyt -ja aina _teidän vilpitön kuten kuuliainenkin tyttärenne_. - -Käyttäkää vaan niitä rahoja. Sen voitte tehdä huoletta. - - - - -5. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Kun Johnilla on taas käyntiä sinne päin, tekee mieleni kirjoittaa, -sillä hän on niin aulis toimimaan asiallani. Hän sanoo sydäntään -virkistävän nähdä teitä kumpaakin ja kuulla haasteluanne, te kun -olette niin järkeviä ja suoramielisiä, että hän aina oppii teiltä -jotakin elämän ohjeeksi. On kerrassaan sääli, hän sanoo, että -tuollaista kuntoisuutta ei ole enemmän onnistanut maailmassa, ja hän -ihmettelee, että te, isä, joka olette niin kyvykäs opettamaan ja -kirjoitatte niin sievää käsialaa, ette saanut yrittämäänne koulua -menestymään paremmin, vaan näitte pakolliseksi ryhtyä ruumiilliseen -työhön. Mutta minulle on suurempana ylpeytenä tämä, että olen saanut -sellaiset kunnon vanhemmat, kuin että olisin jalosukuinen synnyltäni. - -En ole vielä kuullut mitään muuttamisesta armollisen rouva Daversin -luo, ja minulla on täällä nykyään hyvin viihdyttävät olot, kun -rouva Jervis kohtelee minua kuin omana tyttärenään; hän on erittäin -hyväluontoinen nainen ja ottaa herrani edut omikseen. Hän antaa -minulle aina sattuvaa opastelua, ja teitä kahta lähinnä minä -luullakseni rakastan häntä enimmin kaikista. Hän pitää niin hyvää -hallintaa ja järjestystä, että me kaikin kunnioitamme häntä, ja hyvin -halukkaasti hän kuulee minun lukevan ääneen; ainoastaan hyvistä -kirjoista hän välittää, ja sellaisiin me syvennymme kahden kesken -ollessamme, niin että silloin tuntuu kuin olisin kotona teidän -parissanne. - -Eräs miesväestämme, Harry, joka ei ole parempi kuin hänen pitäisi -olla, oli hänen kuultensa vapaapuheinen minulle, -- taisi sanoa -minua kaunoiseksi Pamelakseen ja tarttui minuun kuin suudellakseen. -Voitte arvata varmaksi, että minä suutuin kovin; mutta rouva Jervis -otti hänet lujalle ja oli hänelle niin vihoissaan kuin suinkin -saattaa olla, sanoen sitte minulle olevansa oikein hyvillään -ymmärtäväisyydestäni ja häveliäisyydestäni, kun kartoin kaikkea -kurielua. Ja varma olen siitä, että ylpeyttäni minä en pysyttele -heistä loitolla, sillä minä koetan esiintyä säveästi kaikkia -kohtaan; mutta minusta tuntuu sietämättömältä olla miespalvelijani -katseltavana, sillä he näyttävät ihan kuin tahtovan tuijottaa -lävitse. Sentähden olenkin hyvilläni, kun minulla on niin vähän -puhuttavaa heille, saadessani yleensä aamiaisen, päivällisen ja -illallisen rouva Jervisin seurassa -- niin hyväntahtoinen hän on -minua kohtaan. Kyllähän he ovat minulle varsin kohteliaita rouva -Jervisin tähden, jonka näkevät kiintyneen minuun, ja hän vaikuttaa -heihin silläkin, että hänen tiedetään olevan säätyläisnainen -syntyään, vaikka sittemmin joutuikin vastoinkäymisiin. - -Kirjoittamiseen viehättyneenä olen taaskin johtunut lavertamaan -pitkälti ja pian väsytän teitä. Mutta alottaessani piti minun -ainoasti sanoa, että minulla ei nyt ole mitään vaaran pelkoa, ja -saatan vain ihmetellä itseäni, kun hupsuuttani olin kovin rauhaton; -teidän varoittelunnehan taasen johtui valppaasta rakkaudestanne. -Varmana saan pitää, että herrani ei alentautuisi ajattelemaan -tällaista tyttö-parkaa vahingokseni. Sillä se pilaisi hänen maineensa -kuten minunkin, se on tiettyä, -- ja hänhän saa katsoa puolisonsa -maan parhaimmista vallasnaisista. Ei siis enempää tällä kertaa, -paitsi että minä olen _teidän ainiaan kuuliainen tyttärenne_. - - - - -6. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ ja ÄITI, - -Herrani on ollut viimeisen jälkeen hyvin suosiollinen minua kohtaan, -sillä hän on antanut minulle rouvavainajan varastosta vaatekerran, -puoli tusinaa paitoja, kuusi hienoa nenäliinaa sekä kolme hänen -kamritsiesiliinaansa ja neljä Hollannin-aivinaista. Pukineet ovat -kallista silkkiä, ja minulle totisesti liian ylelliset ja hienot. -Soisin ettei niiden muuttaminen rahaksi olisi loukkaus häntä kohtaan, -voidakseni lähettää teille; se tyydyttäisi mieltäni paremmin. - -Nyt te kai jälleen pelkäätte jotakin juonittavan minua vastaan, -kunnes kerron teille, että lahja annettiin rouva Jervisin ollessa -saapuvilla, ja hän antoi tälle kahmalollisen kaikenlaatuista -hyvää samalla kertaa ja pyysi häntä käyttämään niitä yllään hyvän -ystävänsä, hänen äitinsä muistoksi. Ja valittuaan minulle nuo -hienoudet hän sanoi: "Nämä ovat sinua varten, Pamela; laitata ne -sopiviksi itsellesi siihen mennessä, kun luovut surupuvusta, ja pidä -niitä hyvän emäntäsi nimeen. Rouva Jervis on puhunut esiintymisestäsi -peräti suotuisasti, ja toivoakseni käyttäydyt edelleenkin yhtä -ymmärtävästi, jotta saat jokaisesta itsellesi ystävän." - -Olin niin ihmetyksissäni hänen suopeudestaan, etten tiennyt mitä -vastata. Niiasin hänelle ja ystävällisestä puoltolauseestaan rouva -Jervisille ja sanoin toivovani, että voisin ansaita armollisen herran -suosiollisuutta ja rouva Jervisin lempeyttä, ja koettavani tässä -parastani mikäli vain tiesin. Oi kuinka herttaista on tehdä hyvää! -Ainoastaan siitä minä kadehdin isoisia. - -Olen aina pitänyt nuorta herraani sydämenäänkin aatelisena, niinkuin -jokainen sanoo hänen olevan; mutta nämä suuriarvoiset lahjat hän -jakoi meille niin ylevästi, että minä ihan ajattelin enkeliä. - -Rouva Jervis sanoo hänen kysyneen, osasinko minä hillitä -tungettelijoita, kun muka olin hyvin sievä ja antautuminen -mihinkään turhanaikaiseen seurusteluun voisi saattaa minut turmioon -sekä ennen pitkää kärsimyksiin ja kurjuuteen. Sydämellinen -taloudenhoitajattaremme ei milloinkaan lyö laimin tilaisuutta hyvän -sanan lausumiseen minusta ja alkoi nytkin ylistellä minua, kertoi -hän. Mutta toivottavasti ei hän ole taannut enempää kuin minä -yritän täyttää, vaikka tällä haavaa en sitä kaikkea ansainnekaan. -Varmastikin minä rakastan häntä aina lähinnä sinua ja armainta -äitiäni, ollen _teidän aina kuuliainen tyttärenne_. - - - - -7. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ, - -Viime kirjeeni jälkeen antoi herrani minulle lisää koruja. Hän -kutsui minut rouva-vainajani vaatekaapille, veti auki laatikoita ja -lahjoitti minulle kaksi hienoa pitsinauhaista hilkkaa, kolme paria -parhaita silkkikenkiä, -- kaksi vain vähän käytettyjä ja aivan -sopivia minulle (kun hänen armollaan oli hyvin pieni jalka) ja -toisessa taotut hopeasoljet, moniväriset nauhat ja ruusukkeet, -- -neljä paria valkoisia puuvillasukkia, kolme paria hienoja silkkisiä -ja kaksi paria muhkeita kureliivejä. Minä olin ihan hämmästyksissäni -ja kykenemätön puhumaan vähään aikaan; mutta kuitenkin minua -ajatuksissani hävetti ottaa vastaan sukat, sillä rouva Jervis ei -ollut mukana: jos hän olisi ollut, niin siinä ei olisi ollut mitään. -Lienen korjannut ne haltuuni kovin kömpelösti, sillä hän hymyili -epävarmuudelleni ja sanoi: "Älä punastu, Pamela; etkö luule minun -tietävän, että sievillä neitosilla täytyy olla kengät ja sukat?" - -Olin niin hämilläni näistä sanoista, että minut olisi voinut lyödä -maahan höyhenellä. Sillä teidän on ajateltava, että tällaiseen -ei ollut mitään vastattavana, ja niinpä minä hupsun tavoin olin -herahtaa itkuun ja läksin pois niiaten ja varmastikin korvia myöten -punehduksissa; sillä vaikka hänen huomautuksessaan ei ollut mitään -pahaa, en kuitenkaan tiennyt miltä kannalta sen ottaisin. Mutta minä -menin ja kerroin kaikki rouva Jervisille, joka sanoi, että Jumala on -saattanut hänen sydämensä hyväksi minua kohtaan ja että minun tulee -ahkeroida kaksin verroin. Hänestä näytti, hän sanoi, kuin aikoisi -nuoriherra varustaa minulle soveliaat vaatetustarpeet armollisen -rouva Daversin yksityisen kamarineidon paikkaan. - -Mutta vieläkin tulivat mieleeni teidän sydämelliset isälliset -varoituksenne, niin että kaikki nämä lahjat eivät olleet -minulle lähimainkaan sellaisen mielihyvän aihe kuin ne olisivat -muutoin olleet. Kuitenkaan ei huolestuksella ole toivoakseni -mitään perustetta, sillä mitä hyvää hänelle koituisi tällaisen -yksinkertaisen tytön vahingoittamisesta? Sitäpaitsi, varmaan ei -yksikään vallasnainen päästäisi häntä näkyviinsä, jos hän niin -itsensä häpäisisi. Sentähden häädän painostuksen mielestäni, enkä -tosiaan olisi mitään ahdistusta koskaan tuntenutkaan, jollette te -olisi johdattanut ajatuksiani tuollaiseen mahdollisuuteen, oman -menestykseni tähden, sen hyvin tiedän. Mutta kukaties minä liiaksi -pöyhistyisin, jollei moisia levottomuuden puuskauksia sekaantuisi -kokemiini suosiollisuuden osoituksiin: päättelen siis, että kaikki -tapahtuu meidän parhaaksemme. Ja Jumala siunatkoon teitä, rakas isä -ja äiti; tiedän että te alituiseen rukoilette siunausta minulle, joka -ainiaan olen _teidän kuuliainen tyttärenne_. - - - - -8. KIRJE. - - -RAKAS PAMELA, - -En voi muuta kuin uudistaa varoitteluni herrasi ystävällisyydestä ja -hänen vapaapuheisuudestaan sukkien suhteen. Kuitenkin on mahdollista, -että asiassa ei ole mitään, ja näin toivon ilmenevän. Mutta kun -ajattelen, että siinä _saattaa_ olla ja että jos olisi, siitä ei -ole uhattuna sen vähempää kuin lapseni iäinen onni tässä maailmassa -ja tulevaisessa, niin se riittää tekemään mielen pelokkaaksi sinun -tähtesi. Varustaudu, rakas lapseni, pahimpaan, ja päätä menettää -pikemmin henkesi kuin hyveellisyytesi. Vaikkakin epäilykset, joita -olen sinussa herättänyt, vähentävät mielihyvää, jota muutoin olisit -herrasi suosiollisuudesta saanut, niin mitä kuitenkaan merkitsevät -hyvän omantunnon rinnalla ilahdukset, joita muutamat hienot -vaatekappaleet tuottavat? - -Perin anteliaasti hän sinulle osoittaa hyväntahtoisuuttansa, -mutta sitä enemmän tämä aiheuttaa aavistelua; ja kun sanot hänen -näyttäneen niin herttaiselta ja enkelimäiseltä, niin pahemminpa -pelkään noiden lahjojen vaikuttavan sinuun liiaksi! Sillä vaikka -sinulla onkin järkevyyttä ja ymmärtäväisyyttä yli ikävuosiesi, niin -vapisen kuitenkin ajatellessani, millainen surullinen uskallus on -vasta viisitoista täyttäneen köyhän neitosen asettua tämän maailman -kiusauksia ja salakavalaa herrasmiestä vastaan -- jos hän sellaiseksi -osoittautuisi --, jolla on niin paljon _mahtia_ pakoitteluun ja -jonkunlainen _käskyvalta_ isäntänäsi. - -Lasken sydämellesi, rakas lapseni, meidän siunaustemme nimessä, niin -köyhiä kuin olemmekin, että pysyt varuillasi: siitä ei voi olla -mitään vahinkoa. Ja koska rouva Jervis on niin hyvä säätyläisnainen -ja sinulle niin ystävällinen, niin tunnen siitä paljon huojennusta, -samoin kuin äitisi; ja me toivomme, että sinä et salaa mitään -häneltä, vaan noudatat hänen neuvojaan kaikessa. Toivottaen sinulle -siis siunausta ja vakuuttaen rukoilevamme sinun puolestasi enemmän -kuin omastamme me olemme _sinun rakastava isäsi ja äitisi_. - -Pidä huoli siitä, että ihmisten mairitellessa sinua sieväksi et anna -sijaa turhamaisuudelle, sillä sinä et ole tehnyt itseäsi, joten et -ansaitse siitä mitään kiittelyä. Ainoastaan hyveellisyys ja sydämen -hyvyys luovat todellisen kauneuden. Muista se, Pamela. - - - - -9. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Pahoilla mielin ilmoitan teille, että toiveeni armollisen rouva -Daversin kamarineidoksi pääsemisestä ovat lopullisesti rauenneet. -Hänen armonsa olisi kyllä ottanut minut, mutta herrani ei kuulu -suostuneen siihen. Hän oli sanonut, että loordin veljenpoika -saattaisi mieltyä minuun ja minä houkuttaa häntä tai joutua hänen -houkuteltavakseen, ja koska hänen äitinsä rakasti minua ja uskoi -minut hänen huolenpitoonsa, niin hän oli mielestään velvoitettu -pitämään minua edelleen taloudessansa ja rouva Jervis olisi minulle -äitinä. - -Rouva Jervis kertoo hänen armonsa pudistaneen päätänsä ja sanoneen: -_"Ah, veli!"_ ja siinä kaikki. Ja kun te olette tehneet minut -pelokkaaksi varoituksillanne, niin sydämeni joutuu toisin ajoin -ahdistuksen valtaan. Mutta minä en sano vielä mitään teidän -muistutuksistanne tai omasta levottomuudestani rouva Jervisille; -luottaahan saan häneen, mutta minua pidättää pelko, että hän -saattaisi pitää minua havittelevana, turhamaisena ja itseluuloisena, -kun saan sellaista päähänikään, tuollaisen aatelismiehen ollessa niin -toisella tasolla kuin köyhä palvelustyttö. Mutta rouva Jervis tuntui -sentään perustavan jotakin armollisen rouva Daversin päänpudistukseen -ja lyhyeen sanelmaan. - -Jumala varmaan antaa minulle armonsa, ja niinpä tahdon välttää -liikanaista rauhattomuutta, mikäli voin sitä auttaa, sillä -toivoakseni ei siihen ole aihetta. Mutta teen teille selvää -pienimmästäkin seikasta, mitä sattuu, jotta sieltä voidaan edelleen -suoda minulle hyvää neuvontaanne ja sulkea rukouksiinne _murheellinen_ - -PAMELA. - - - - -10. KIRJE. - - -RAKAS ÄITI, - -Te ja isä-hyvä varmaan oudostelette, kun ette ole näin moneen -viikkoon saaneet minulta kirjettä; mutta siihen on ollut syynä -surkea, hyvin surkea kohtaus. Sillä nyt on toki liiankin selvää, että -kaikki teidän varoituksenne olivat täysin oikeutettuja. Voi, rakas -äiti! Minä olen onneton, todella onneton! -- Mutta älkää kuitenkaan -säikähtykö, olen kunniallinen -- Jumala laupeudessaan säilyttäköön -minut sellaisena! - -Oi, tämä enkelimäinen isäntä, tämä hieno herrasmies, tämä Pamela -parkanne armollinen hyväntekijä, jonka piti hoivata minua -hyväsydämisen, kuolevan äitinsä rukousta noudattaen, -- joka oli niin -huolissaan puolestani loordi Daversin sukulaisen takia, että hän ei -voinut sallia minun muuttaa armollisen rouva Daversin palvelukseen, --- tämä samainen herrasmies (niin, siksi minun _täytyy_ häntä -sanoa, vaikka hän on alentunut sen nimityksen tasolta) on kehdannut -esittää vapauksia palkollis-poloiselleen! Hän on nyt näyttäytynyt -oikeassa karvassaan, ja _minusta_ ei mikään näytä niin mustalta ja -kauhistavalta. - -Minä en ole ollut jouten, vaan olin tuon tuostakin piirtänyt -paperille, kuinka hän viekkain pikku astein paljasteli häijyjä -tarkoituksiaen; mutta joku varasti kirjeeni, ja minä en tiedä mihin -se on joutunut. Se oli hyvin pitkä. Pelkään että se, joka oli -kyllin halpamainen pahuuteen yhdessä suhteessa, ei tätäkään epinyt. -Mutta olkoon se miten tahansa, muuhun ei hän voi sitä käyttää kuin -ehkä hävetäkseen _omasta_ puolestaan, _minun_ joutumattani siitä -sekaannuksiin: sillä hän näkee vain, että minä olin päättänyt pysyä -siveänä ja ylpeilin köyhien vanhempieni kunnollisuudesta. - -Kerron teille kaikki ensi tilassa, sillä minua pidetään hyvin -tarkoin silmällä ja hän sanoo rouva Jervisille: "Tuo tyttö se aina -kirjoittelee; minusta hän saisi olla paremmassa askartelussa." Ja -kuitenkin minä tunnit läpeensä neuloskelen hänen liinavaatteitaan ja -perheen hienompia pukutarpeita, ja sitäpaitsi parhaillaan kukitan -hänelle liivejä. Mutta voi! sydämeni on melkein murtunut, sillä mitä -saanenkaan palkakseni muuta kuin häpeätä ja häväistystä, tai sitten -kovia sanoja ja tylyä kohtelua! Selitän teille kaikki kohdakkoin, ja -toivon löytäväni pitkän kirjeeni. _Tuskainen tyttärenne_. - -Kenties minä _hänettelen_ häntä liian paljon: mutta on hänen -oma vikansa, jos niin teen. Sillä miksi hän hukkasikaan kaiken -arvokkuutensa minun silmissäni? - - - - -11. KIRJE. - - -RAKAS ÄITI, - -No, kirjettäni ei löydy, joten yritän muistella sitä kaikkea ja -kerrata niin lyhyeen kuin voin. - -Kaikki kävi ylimalkaan varsin hyvin jonkun aikaa viimeisenedellisen -kirjeeni jälkeen. Lopuksi havaitsin hiukan syytä _epäillä_, sillä -aina minut nähdessään hän katseli minua sellaiseen tapaan, että se -ei tuntunut oikealta. Eräänä päivänä hän tuli luokseni, kun ompelin -pikku puutarhan kesämajassa; rouva Jervis oli juuri poistunut, ja -minäkin aioin lähteä, mutta hän sanoi: "Ei, älä mene, Pamela; minulla -on puhuttavaa sinulle: ja sinä aina pakenet minua lähelle tullessani -niinkuin pelkäisit." - -Minä olin pahoin hämilläni, kuten saatatte arvata; mutta viimein -virkoin: "Ei ole soveliasta teidän halvan palkollisenne jäädä -saapuville, herra, teidän asianne sitä vaatimatta, ja toivoakseni -minä aina oivallan sijani." - -"No", hän sanoi, "minun asiani vaatiikin sitä toisinaan, ja nyt -haluan, että jäät kuulemaan, mitä minulla on sinulle sanottavana". - -Seisoin yhä sekaannuksissa ja aloin vavista, ja vielä pahemmin -häkellyin, kun hän tarttui käteeni, eikä ainoatakaan sielua ollut -lähettyvillä. - -"Sisareni Davers", hän alotti (ja tuntui saavan sanoiksi yhtä -epävarmasti kuin minäkin) "olisi tahtonut ottaa sinut palvelukseensa; -mutta hän ei tekisi sinun hyväksesi mitä minä olen päättänyt tehdä, -jos pysyt uskollisena ja alttiina. Mitä sinä sanot, tyttöseni", hän -kysyi hieman kiihkeästi, -- "etkö mieluummin jäisikin tänne kuin -menisit sisareni luo?" Hän katsoi minuun niin että värjyin: en osaa -sanoa kuinka, -- rajusti, tuntui minusta. - -"Teidän arvoisuutenne suokoon minulle anteeksi", sanoin kyetessäni -puhumaan, "mutta kun teillä ei ole rouvaa palvellakseni ja hänen -armonsa on jo vuoden ollut vainajana, minä mieluummin, jos se ei -pahoittaisi teitä, palvelisin armollista rouva Daversia, _koska_ ---" olin jatkamassa, ja hän keskeytti hiukan pikaisesti: "Koska sinä -olet pikku hupsu etkä tiedä, mikä sinulle on hyväksi. Kuulepas, minä -teen sinusta vallasnaisen, jos olet myötämielinen etkä jättäydy -oman katsantokantasi kammitsaan", ja samassa hän kietaisi kätensä -vyötäisilleni ja suuteli minua! - -Nyt, sanonette, kaikki hänen pahuutensa ilmeni selkeästi. Minä -tempoilin ja vapisin ja olin niin lamaannuksissa kauhusta, että -vaivuin maahan, en tainnuksissa enkä kuitenkaan itsenäni; ja tunsin -yhä olevani hänen sylissään, ihan voimattomana, ja hänen suutelevan -minua kahteen kolmeen kertaan kamalan kiihkeästi. Viimeinkin -tempauduin hänen käsistään ja olin livahtamassa ulos kesämajasta, -mutta hän pidätti minut ja sulki oven. - -Olisin ollut valmis heittämään henkeni siihen paikkaan. Ja hän sanoi: -"Minä en tee sinulle pahaa, Pamela; älä pelkäile minua." - -"En jää tänne", minä sanoin. - -"Etkö jää, letukka!" koveni hän; "tiedätkö kelle puhut?" - -Minä menetin kaiken pelkoni ja kaiken kunnioitukseni ja vastasin: - -"Kyllä, tiedän, herra, liian selvästi! Hyvin sietää minun unohtaa, -että olen palvelijanne, kun te unohdatte mitä isännän arvoon kuuluu." - -Minä niiskutin ja voikersin mitä surkeimmin. - -"Mikä tyhmä letukka sinä oletkaan!" sanoi hän; "olenko tehnyt sinulle -mitään pahaa?" - -"Olette, herra", vastasin minä, "maailman suurinta pahaa: te -olette saanut minut unohtamaan itseni ja mitä minun asemaani -kuuluu, ja vähentänyt välimatkaa, millä sääty on meidät eroittanut, -alentautumalla kohtelemaan köyhää palvelijatarta noin vapaasti. -Kuitenkin rohkenen sanoa, että minä olen kunniallinen, vaikka köyhä: -ja vaikka ruhtinas olisitte, minä en olisi toisin." - -Hän oli suutuksissaan ja kivahti: - -"Kuka sinua tahtoo toisin olemaan, hupakko! Herkeä jo vetistelemästä -siinä. Myönnän kyllä alentautuneeni, mutta ainoastaan koetellakseni -sinua: jos osaat pitää tämän asian salassa, niin annat minulle -paremman käsityksen ymmärtäväisyydestäsi, ja tässä hiukan" --- hän lisäsi pistäen pari kultarahaa käteeni -- "korvausta -peljästytyksestäni. Mene, tee kävely puutarhassa, äläkä pistäydy -sisälle ennen kuin olet toipunut itkustasi; ja muista olla -hiiskumatta sanaakaan tapahtuneesta, niin kaikki kääntyy hyvin päin -ja minä annan sinulle anteeksi." - -"En ota rahaa, en millään muotoa, herra", epäsin minä; "köyhä kyllä -olen, mutta minä en ota". Sillä toden sanoakseni se tuntui minusta -kuin käsirahalta, ja niinpä laskin kolikot rahille, ja kun hän -näytti kiusaantuneelta ja hämmentyneellä tekosestaan, minä käytin -tilaisuutta avatakseni oven ja pujahdin ulos kesämajasta. - -Hän huusi vielä jälkeeni: "Pidä salassa, muistutan sinua, Pamela, -äläkä mene vielä sisälle, kuten sanoin." - -Voi kuinka kehnoja ja halpoja täytyy tuollaisten tekojen olla ja -kuinka vähäisiltä niiden täytyy saattaa parhaatkin herrasmiehet -näyttämään, kun he tarjoavat sellaista mikä ei ole heidän arvoistansa -ja asettavat alempiensa valtaan olla suurempia kuin he! - -Tein pari kierrosta puutarhassa, mutta pahimman varalla talon -näkösällä, ja huo'uin kädelleni, jotta sain silmäni kuiviksi, kun en -tahtonut olla tottelematon. Ensi kirjeeni kertoo teille lisää. - -Rukoilkaa minun puolestani, rakas isä ja äiti, älkääkä olko -vihoissanne, kun en ole vielä juossut tieheni tästä talosta, joka -niin äskettäin oli viihdytyksenäni ja ihastukseni aiheena, mutta nyt -tuottaa minulle kauhua ja tuskaa. Minun täytyy keskeyttää joutuin. -_Kuuliainen ja kunniallinen tyttärenne_. - - - - -12. KIRJE. - - -RAKAS ÄITI. - -Niin, minä jatkan surullista kertomustani. Kuivattuani silmäni -menin sisälle ja aloin pohtia, mitä minun oli paras tehdä. Väliin -ajattelin jättää talon ja lähteä lähikaupunkiin odottamaan tilaisuutta -päästä teidän luoksenne; mutta siinä jouduin ymmälle, ottaako -mukaani hänen lahjoittamansa tavarat vai eikö, ja miten viedä ne -matkassani. Arvelin taas kyllä sopivimmaksi luopua niistä ja pitää -vain mitä ylläni oli; mutta toisaalta oli otettava lukuun, että -kaupunkiin oli puolenkolmatta penikulmaa [1 Engl. penikulma vastaa -1,600 metriä. Suom.] ja syrjätietä, ja ollen varsin hyvissä pukimissa -saattaisin joutua ikävyyksiin, melkein yhtä tukaliin kuin mistä -olin karkaamassa. Ja sitten johtui mieleeni: "Minun huhuttaisiin -varastaneen jotakin ja siten häätyneen pakosalle, -- ja surkeata -olisi minun viedä paha maine mukanani rakkaitten vanhempieni luo!" - -Oi kuinka minä toivottelinkaan takaisin harmaata takkiani ja -karkeata pukua, jolla te varustitte minut (ja lujallekin otti teidän -saada sitä aikaan!) tullakseni tähän paikkaan, vasta kahtatoista -käydessäni, armollisen rouvani päivinä! Toisinaan teki mieleni kertoa -rouva Jervisille ja kysyä häneltä neuvoa, ja pelkäsin ainoastaan -hänen käskyänsä, että minun oli pidettävä salassa koko asia, -- sillä -hän saattaa olla häpeissään eikä kenties enää milloinkaan yritä -sellaista, ajattelin, ja kun rouva Jervis-parka on riippuvainen -hänestä, kohtaamiensa vastoinkäymisten vuoksi, olisi surullista -toimittaa hyväsydäminen taloudenhoitajatar mahdollisesti hänen -epäsuosioonsa minun tähteni. - -Tässä pulassa -- harkiten, itkien ja tietämättä mitä tehdä -- minä -pysyin iltaan asti sulkeutuneena kamariini, kunnes rouva Jervis, -kuultuaan minun estelevän tulemasta illalliselle, pistäysi ylös -luokseni ja tiedusti: "Minkätähden minun pitäisi illastaa ilman -sinua, Pamela? Kuulehan, huomaan että sinua vaivaa jokin; sano -minulle, mikä sinun on." - -Minä pyysin saada maata hänen kanssaan öisin: pelkäsin henkiä, ja ne -eivät häiritsisi niin hyvää ihmistä kuin hän oli. - -"Siinäpä tyhmä veruke", sanoi hän, "sillä mikset sitten ennen ole -henkiä peljännyt?" Sitä en tosiaan ollut tullut ajatelleeksi. "Mutta -kaikesta sydämestäni otan sinut makuukumppanikseni", hän myöntyi, -"olkoon syy mikä hyvänsä; tulehan vain illalliselle". - -Minä pyysin saada pysyä poissa, "sillä minä olen niin itkettynyt", -huomautin, "että toiset panisivat sen merkille, -- enkä tahdo salata -teiltä mitään, rouva Jervis, sitte kun olemme kahden kesken". - -Hän suostuikin suopeasti oikkuuni, mutta piti kiirettä -makuulletulossa ja ilmoitti toisille, että minä nukkuisin hänen -kanssaan, kun hän ei oikein saanut unta ja halusi ottaa minut -lukemaan hänelle ääneen unetukseen asti, tietäen minun pitävän -lukemisesta. - -Yksinäisyydessämme minä kerroin hänelle kaikki mitä oli tapahtunut, -sillä minä olin johtunut sille mielelle, että asemani ei olisi -pahempi, vaikka hälyyttäjäni saisikin kieltonsa rikkomisen tietoonsa. -Nyt nimittäin pelkäsin tuollaisen salaisuuden säilyttämisen -ehkäisevän minulta hyvää neuvontaa, jota en ollut koskaan kipeämmin -kaivannut, ja saattavan rohkaista häntä luulottelemaan, että minä en -ollutkaan niin pahastuksissani kuin minun olisi pitänyt, joten muka -pysyisin vaiti pahemmastakin; sellaisen käsityksen katsoin voivan -yllyttää häntä yhä häikäilemättömämmäksi. Olinko minä oikeassa, rakas -äiti? - -Rouva Jervis ei voinut olla kyyneltymättä minun mukanani, kun -seikkailua kertoessani itkin kaiken aikaa ja rukoilin häntä -neuvomaan mitä tehdä; ja minä näytin hänelle kaksi rakkaan isäni -kirjettä, ja hän kiitti niiden oikeamielisyyttä ja sanamuotoa ja -lausui minulle mieluisia huomautuksia teistä molemmista. Mutta hän -pyysi, etten ajattelisi palveluksestani poistumista, "sillä kaiken -todennäköisyyden mukaan", hän haastoi, "sinä käyttäydyit niin -kunnokkaasti, että hän häpeää tekoansa eikä enää koskaan loukkaa -sinua sillä tavoin, -- vaikkakin, rakas Pamelani", hän virkahti, -"pelkään sinun viehkeyttäsi enemmän kuin mitään muuta, koska maan -parhainkin voisi rakastaa sinua" -- niin hän suvaitsi lausua. Hän -toivotteli, että hänen vallassaan olisi asustaa omintakeisena; -silloin hän vuokraisi pienen yksityistalon, ja minä saisin jäädä -hänen luokseen kuin omana tyttärenä. - -Ja kun sinäkin käskit minun noudattaa hänen ohjaustansa, minä päätin -viipyä nähdäkseni, kuinka asiat kehittyisivät, jollei hän eroittaisi -minua palveluksesta, vaikka kyllä ensimäisessä kirjeessäsi sanoit, -että minun piti tulla pois hetikohta, kun saisin mitään pahan -aavistuksen aihetta. Ei siis toivoakseni ole tottelemattomuutta, -rakas isä ja äiti, että jäin tänne; sillä minä en voisi odottaa -siunausta enkä rukoustenne hyviä hedelmiä, jollen olisi kuuliainen. - -Koko seuraavan päivän olin syvästi murheissani ja alotin pitkän -kirjeeni. Hän näki minun kirjoittavan ja sanoi (kuten mainitsin) -rouva Jervisille: "Tuo tyttö se aina kirjoittelee; eikö hän voisi -löytää muutakin tehtävää", tai siihen suuntaan. Ja lopetettuani -kirjeen minä panin sen pöytäliinan alle rouva-vainajan pukuhuoneessa; -siellä ei käy muita kuin minä ja rouva Jervis, paitsi herraani. -Mutta tullessani jälleen ylös sinetitsemään sitä, se suureksi -hätäännyksekseni olikin kadoksissa, eikä rouva Jervis tiennyt siitä -mitään, eikä kukaan tiennyt herrani käyneen lähelläkään sillaikaa. -Olen ollut suuressa huolessa siitä; mutta rouva Jervis luulee kuten -minäkin, että se on hänen hallussaan, sillä hän näyttää nyreältä ja -vihaiselta ja tuntuu karttelevan minua samaten kuin hän moitti minun -häntä väistelleen. Parempi olisi aseman jäädä tälleen kuin paheta! - -Mutta hän on käskenyt rouva Jervisin kieltää minua kuluttamasta niin -paljon aikaa kirjoittamiseen. Ei kannattaisi sellaisen herrasmiehen -kiinnittää huomiotansa niin vähäiseen seikkaan, minä kun en ole -leväperäinen muussakaan, jollei hän ole äkeissään siitä, mitä -kirjoitin, -- ja tuo muistutus tuntuu siihen ikävyyteen viittaavan. - -Minä olen kyllä muuten melkoisesti keveämmällä mielellä sen jälkeen -kun saan maata rouva Jervisin kanssa, vaikka minulla silti on enemmän -kuin kylliksi kärsimistä omassa pelonalaisuudessani ja nähdessäni -hänen äreän tyytymättömyytensä minun askartelustani. - -Voi, jospa en olisi konsaan jättänyt pikku ylisvuodettani, -joutuakseni täten alttiiksi kiusauksille toiselta puolen tai -inhontunteille toiselta. Kuinka onnellinen olinkaan vähän aikaa -takaperin! Kuinka toisin on nyt! Sulkekaa surkutteluunne ja -rukouksiinne _tuskainen_ - -PAMELA. - - - - -13. KIRJE. - - -RAKKAHIN LAPSENI, - -Meidän sydäntämme viiltelee sinun ahdinkosi ja viekoituksiin -joutumisesi. Sinulla on puolellasi meidän jokahetkiset rukouksemme, -ja tahtomme on, että sinä pakenet sitä pahaa isoista taloa ja miestä, -jos huomaat hänen uudistavan lähentelyänsä. Sinun olisi pitänyt se -tehdä hetikin, jollei sinulla olisi ollut rouva Jervisiä neuvojanasi. -Emme tähän asti havaitse käytöksessäsi mitään vikaa, mutta pahimman -pelko kuitenkin puristaa sydäntämme. Oi lapseni, kiusaukset ovat -karvaita koettelemuksia, mutta ilman niitä me emme tunne itseämme -emmekä pystyväisyyttämme. - -Sinun vaarasi on suuri: sinun on seistävä rikkautta, nuoruutta ja -komeata herrasmiestä vastaan; mutta suurtapa kunniaa sitte saatkin -torjumisestasi! Kun ajattelemme sinun entisiä esiintymistäsi ja -hyveellistä kasvatustasi, joka on sinut johtanut enemmän häpeämään -kunnottomuutta kuin köyhyyttä, niin luotamme Jumalaan, että hän -toimittaa sinut voitolle. Meidän nähdäksemme käy sinulle elämä -kuitenkin raskaaksi noiden suurten huolten aina painaessa mieltäsi, -ja voipi olla vaativaista luottaa liiaksi sinun omaan lujuuteesi. -Sinä olet vasta peräti nuori, ja paholainen saattaa johduttaa hänen -mieleensä joitakin juonia, jollaisista ylhäisillä ei ole puutetta, -sinun viettelykseksesi. Sentähden arvelen että sinun olisi muutenkin -parempi vain tulla kotiin osalliseksi köyhyydestämme turvassa kuin -asustaa tuollaisen painostuksen alaisena kylläisyydessä, joka saattaa -olla vaarallinen. - -Jumala sinua parhain päin ohjatkoon! Niin kauvan kuin sinulla on -rouva Jervis neuvojana ja makuukumppanina (ja siinä sinä menettelit -hyvin ymmärtäväisesti, rakas lapseni!), on mielemme toki tyynempi -kuin muutoin olisi mahdollista, ja jumalallisen varjeluksen huomaan -sinut uskovat siis _todella rakastavaiset, mutta varovaiset isä ja -äiti_. - - - - -14. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Rouva Jervis ja minä olemme nyt kaksi viikkoa elelleet hyvin -mukavasti yksissä; herrani oli koko tämän ajan lincolnshireläisellä -tilallaan ja sisarensa, armollisen rouva Daversin luona. Hän tuli -kotiin eilen ja antausi pian jälkeenpäin puheluun rouva Jervisin -kanssa, enimmäkseen minusta. - -"No, rouva Jervis", oli hän sanonut, "tiedän teidän arvostelevan -Pamelaa hyvin suotuisasti; mutta luuletteko hänestä olevan mitään -hyötyä perheessä?" - -Taloudenhoitajatar kertoi kummastuneensa kysymyksestä, mutta -vastanneensa, että minä olin siveimpiä ja ahkerimpia olentoja, mitä -hän oli milloinkaan tuntenut. - -"Miksi juuri _siveimpiä"_, tokaisi hän, "kuulkaas? Onko ollut mitään -syytä olettaa häntä toisenlaiseksi -- tai onko kukaan saanut päähänsä -_koetella_ häntä?" - -"Minua ihmetyttää, herra", huomautti toinen, "että sellaista -kysyttekään! Kuka rohkenisi esittää hänelle mitään sopimatonta näin -säädyllisessä ja hyvinhallitussa taloudessa, jonka isännällä on niin -hyvä kunnon ja kunniallisuuden maine?" - -"Suuri kiitos suosiollisesta mielipiteestänne, rouva Jervis", virkkoi -hän; "mutta kysynpä luuletteko, että _jos_ joku yrittäisi, Pamela -antaisi _teidän_ tietää sen?" - -"Ka, teidän arvoisuutenne", vakuutti taloudenhoitajatar, "hän on -viaton lapsukais-parka, ja uskoakseni hän luottaa minuun sikäli, että -hän kuulustaisi minun neuvoani siinä missä oman äitinsäkin". - -_"Viaton_ -- taas! ja _siveä_, tietenkin. Runsaasti te ja'atte -nimittelyä, rouva Jervis; mutta minun käsittääkseni hän on viekas -heilakka, ja jos minulla olisi nuori pulska kellarimestari tai -isännöitsijä, niin hän väleen kietoisi tämän kauppoihinsa, jos -katsoisi kannattavan siepata siitä miehen itselleen." - -"Hyväinen aika, herra", päivitteli rouva Jervis, "liian varhaista se -olisi Pamelalle, eikä hän vielä naimisiinmenoa ajattele, sen takaan; -ja teidän kellarimestarinne ja isännöitsijänne toki ovatkin ikämiehiä -molemmin eivätkä ota lukuun mitään sellaista". - -"Eivät kylläkään", hän myönsi, "ja jos he olisivat nuorempiakin, -niin heillä sentään olisi enemmän älyä kuin tuommoisen tytön -pauloihin puuttuakseen. Sanon teille suoraan mielipiteeni hänestä, -rouva Jervis: minä en usko tätä suosikkianne niin peräti vakaiseksi -tyttöseksi kuin te kuvittelette." - -"Minun ei sovi väittää teidän arvoisuuttanne vastaan", lausui rouva -Jervis, "mutta rohkenen sanoa, että jos miehet jättävät hänet -rauhaan, ei hän ota heitä ajatellakseenkaan". - -"No, tiedättekö keitään miehiä, jotka eivät jättäisi häntä rauhaan, -rouva Jervis?" kysyi hän. - -"En todellakaan, herra", vastasi taloudenhoitajatar; "hän pysyttelee -niin itsekseen ja kuitenkin käyttäytyy niin ymmärtävästi, että he -kaikin pitävät häntä arvossa ja osoittavat häntä kohtaan sellaista -kunnioitusta kuin hän olisi säätyläisneiti syntyään". - -"Niin, se on sitä hänen oveluuttaan, josta huomautin", väitti -hän. "Mutta minä sanon, että siinä tytössä on turhamaisuutta ja -itseluuloisuutta, ja ylpeyttä myös, ellen erehdy; ja kenties voisin -mainita teille siitä esimerkin". - -"Teidän arvoisuutenne kykenee näkemään pitemmälle kuin tällainen -yksinkertainen ihminen", sanoi rouva Jervis; "mutta minä en ole -koskaan havainnut hänessä muuta kuin viattomuutta". - -"Ja _siveyttä_ samaten, -- niinhän!" virkahti toinen. "Mutta entä jos -minä voisin mainita teille sellaisen tapauksen, että hän on hieman -liian vapaasti laverrellut _eräältä taholta_ osakseen tulleista -ystävällisyyden näytteistä ja turhamaisesti tulkinnut muutamia -pelkästä nuoruutensa ja olosuhteittensa säälittelystä johtuneita -myötätunnon sanoja sala-aikeeksi itseänsä vastaan, -- vieläpä -rohjennut sekoittaa hullutteluunsa nimiäkin, joita hän ei saisi -mainita muutoin kuin kunnioituksella ja kiitollisena, -- mitä siihen -vastaisitte?" - -"Siihenkö, herra!" vastasi suojelijattareni; "en ollenkaan osaa -sanoa, mitä siihen vastaisin. Mutta Pamela toivoakseni on kykenemätön -sellaiseen kiittämättömyyteen." - -"No, sikseen jo se hupakko", lopetti hän. "Ystävänä teidän vain -sietää varoittaa häntä omaksumasta liiallisia vapauksia sen -suosiollisuuden nojalla, jota hänelle osoitetaan; ja jos hän jää -tänne, älköön kirjoitelko minun huonekuntani asioista pelkästään -kynänsä ja mielikuvituksensa harjaannuttamiseksi. Uskokaa minua, hän -on nokkela, juonikas huippana, ja ajan mittaan sen kyllä huomaatte." - -Onko mokomaa ennen kuultu, rakas isä ja äiti? On ilmeistä, että hän -ei ollut odottanut sellaista torjumista ja että hän epäilee minun -kertoneen rouva Jervisille; ja nyt myös vahvistuu, että hänellä on -hallussaan se pitkä kirje, jonka aioin teille lähettää, joten hän -tuntee tästä kaikesta tukalaa kiusaannusta. Mutta sitä en minä voi -auttaa. Mieluummin annan pitää itseäni ovelana ja juonikkaana kuin -olen sitä _hänen_ tarkoittamassaan merkityksessä; ja niin kepeältä -kannalta kuin hän ottaakin sanat _siveys_ ja _viattomuus_ minusta -puheen ollessa, hän olisi vähemmän suuttunut niistä, jos minä olisin -vähemmin ansainnut tätä hänen tulkintaansa, sillä silloin olisi -kenties minun _viallisuuteni_ ollut hänen mielestään _avuni_ -- niin -ilkeä herrasmies hän on! -- Kirjoitan taas pian, mutta nyt minun -on lopetettava vakuuttaen, että minä olen ainiaan _teidän vilpitön -tyttärenne_. - - - - -15. KIRJE. - - -RAKAS ÄITI, - -Keskeytin äkkiä viime kirjeeni, kun pelkäsin hänen olevan tulossa, -ja niin kävikin. Sujautin kirjeen poveeni ja otin neulomukseni, joka -oli vieressäni; mutta minussa oli niin vähän sitä nokkeluutta, jota -hän muka oli havainnut, että näytin niin hämmentyneeltä kuin jostakin -suuresta pahanteosta tavattu. - -"Istu alallasi, Pamela", alotti hän, "äläkä anna minun häiritä -hommailuasi. -- Et toivota minua tervetulleeksi kotiin matkaltani -Lincolnshirestä." - -"Olisi kovaa, teidän arvoisuutenne", vastasin minä, "ellette olisi -aina tervetullut omaan taloonne". - -Olisin samalla poistunut, mutta hän kielsi: "Älä juokse tiehesi, -sanoinhan jo. Minulla on pari sanaa lausuttavana sinulle." Voi -hyväinen, kuinka sydämeni alkoi pamppailla! "Kun olin _hieman -ystävällinen_ sinulle kesämajassa", hän jatkoi, "ja sinä sen -perusteella käyttäysit niin _hupsusti_ kuin olisin aikonut tehdä -sinulle suurta pahaa, niin enkö kieltänyt sinua kielimästä kellekään -mitä oli tapahtunut? Ja kuitenkin sinä olet asian saattanut yleiseksi -puheenaineeksi, pitämättä arvossa minun mainettani sen paremmin kuin -omaasikaan." - -"Minäkö saattanut puheenaiheeksi, herra!" virkahdin minä. "Minullahan -ei ole ketään puhekumppania, juuri." - -"_Juuri_, -- sinä pikku verukkelehtija!" keskeytti hän; "mitä sillä -rajoituksellasi tarkoitat? Kysynpä: etkö ensiksikin ole kertonut -rouva Jervisille?" - -"Pyydän, teidän arvoisuutenne", sanoin minä kiihdyksissä, "sallikaa -minun mennä alas, sillä minun ei sovi ryhtyä väittelyyn teidän -arvoisuutenne kanssa". - -"Taas kiertelyä!" tiukkasi hän käteeni tarttuen; "mitä sinä -_väittelystä_ puhut? Kiistaatko muka minun kanssani, jos vastaat -yksinkertaiseen tiedustukseen? Anna vastaus kysymykseeni." -- - -"Voi, hyvä herra", estelin minä, "älkää nyt pakoittako minua -pitemmälle, jotten taas unohtaisi itseäni ja olisi röyhkeä!" - -"Vastaa minulle vaan, minä vaadin!" kovisti hän; "etkö ole kertonut -rouva Jervisille? Se röyhkeätä on, jos et vastaa minulle oitis -siihen, mitä kysyn." - -"Teidän arvoisuutenne", sanoin yrittäen vetää kättäni pois, "kenties -tekisi mieleni vastata teille toisella kysymyksellä, ja se ei olisi -huomautuksekseni soveliasta". - -"Mitä haluaisit sanoa?" kysyi hän; "puhu suoraan". - -"Miksi siis", tokaisin minä, "teidän arvoisuutenne olisi niin -suutuksissaan rouva Jervisille tai kelle hyvänsä kertomisesta, jos te -ette tapahtuneella tarkoittanut mitään pahaa?" - -"Hyvin sanottu, sievä _viaton_ ja _vakainen_, kuten rouva Jervis -sinua nimittelee", tuohtui hän; "ja näinkö sinä julkeat ilkkua ja -viisastella minun edessäni! Mutta yhäkin tahdon selvän vastauksen -kysymykseeni." - -"No sitte, herra", mukausin minä, "kun en missään nimessä voisi -valehdella: minä _kerroin_ rouva Jervisille, sillä sydämeni oli -pakahtua; mutta kellekään muulle en ole suutani avannut". - -"Hyvä on, ynseäsilmä", sanoi hän, "ja verukkelehtija jälleenkin: sinä -et suutasi avannut kellekään muulle, mutta etkö kirjoittanutkaan?" - -"Kas nyt, suvaitkoon teidän arvoisuutenne", huomautin minä (ollen -juuri sillähaavaa aivan pelkäämätön), "tätä te ette olisi voinut -kysyä minulta, ellette olisi siepannut kirjettä isälleni ja -äidilleni; tunnustan kyllä siinä avomielisesti selittäneeni asian, -kun kysyin heidän neuvoaan ja haastoin murheitani!" - -"Ja tuollainen hurnakka siis tahtoo solvata minua sekä kodissani että -kotini ulkopuolella, koko maailmalle, niinkö?" kivahti hän. - -"En, hyvä herra", minä vastasin, "ja toivon että teidän arvoisuutenne -ei olisi suutuksissaan minulle: enhän solvaa teitä, jollen muuta sano -kuin totta". - -"Vai niin, taasko pitittelyä! Sinua julkeata!" kiivastui hän; -"tällaista puhuttelutapaa minä en suvaitse!" - -"Pyydän, herra", kysyin minä, "keltä voi kokematon tyttö-parka -kuulustaa ohjausta, ellei vanhemmiltaan ja sellaiselta hyvältä -ihmiseltä kuin rouva Jervisiltä?" - -"Hävytöntä!" hän ärähti jalkaa polkien; "sinunlaisesiko kelpaa -asettamaan minut tutkisteltavakseen?" - -Minä painuin polvilleni ja sanoin: - -"Taivaan tähden, teidän arvoisuutenne, säälikää taitamatonta olentoa, -joka ei osaa velvollisuudestaan muuta kuin kuntonsa ja hyvän nimensä -varjelemisen! Minulla ei ole mitään muuta turvaa, ja köyhänä ja -ystävättömänäkin minua on aina opetettu pitämään kunniallisuutta -kalliimpana kuin henkeäni." - -"Kunniallisuutesiko tässä nyt tulee tielle, hupsu tyttö!" sanoi -hän. "Eikö kunniallisuuteesi juuri kuulukin olla tottelevainen ja -kiitollinen isäntääsi kohtaan, vai mitä?" - -"Niin, mahdotonta onkin, herra", vastasin, "minun olla kiittämätön -teidän arvoisuuttanne kohtaan, tai uppiniskainen, tai ansaita julkean -ja hävyttömän nimityksiä, joilla minua puhuttelette, paitsi milloin -teidän tahtonne on ristiriidassa sen ensimäisen velvollisuuden -kanssa, joka ainiaan pysyy elämäni perustana". - -Hän näytti liikutetulta, nousi seisaalle ja asteli isoon kamariin -parille kolmelle kierrokselle, jättäen minut polvilleni. Minä heitin -esiliinan kasvojeni yli, laskin pääni tuolille ja itkin katketakseni, -jaksamatta hievahtaakaan. - -Viimein hän tuli jälleen sisälle, mutta voi! pahanjuonisuutta oli -hänellä sydämessään. Kohottaen minut ylös hän haastoi: - -"Nouse, Pamela, nouse; sinä olet oma vihollisesi. Luonnoton -hupsuutesi johtaa sinut vielä hukkaan. Kuulepas nyt, olen kovasti -vihoissani siitä, että olet sillä tavoin halventanut nimeäni -taloudenhoitajattarelleni kuten isällesikin ja äidillesi; ja niinpä -sinulla sopii yhtä hyvin olla _todellista_ aihetta vapaaseen -esiintymiseesi minun suhteeni kuin _kuvitella_ kaikenlaista -kiusakseni." - -Ja hän yritti ottaa minut polvelleen, hiukan voimaakin käyttäen. -Oi kuinka kauhuissani minä olin! Parahdin mitä olin iltaa tai -paria ennen lukenut eräästä kirjasta: "Enkelit ja pyhimykset, -ja koko taivaallinen joukko, suojelkaa minua! Älköönkä jääkö -minuun hetkeksikään henkeä sen turman tapahduttua, että hukkaan -viattomuuteni." - -"Sievä hupakko", sanoi hän, "kuinka sinä hukkaisit viattomuutesi, -jos sinun on alistuttava voimaan, jota et voi torjua? Ole huoletta, -tapahtukoon pahintakin mitä voipi, niin _sinä_ saat ansion ja -_minä_ vian, -- ja siitä koituu hyvää aihetta kirjeisiin isällesi -ja äidillesi sekä päällisiksi pakinoimisen aineksia rouva Jervisiä -varten." - -Hän suuteli väkisin niskaani ja huuliani ja jatkoi: "Kuka konsaan -onkaan soimannut Lukretiaa! Kaikki häpeä kohtasi ainoasti raiskaajaa: -ja minä tyydyn ottamaan kaiken moitteen itselleni, kun olen jo saanut -liiallisen osan siitä mitä olisin ansainnut." - -"Saanko minä", huudahdin, "Lukretian tavoin puhdistautua -kuolemallani, jos minua pidellään raakamaisesti?" - -"Ohoo, tyttöseni", ivasi hän, "sinulla on lukeneisuutta, huomaan; ja -mepä laitammekin keskenämme sievän romanttisen tarinan, ennen kuin -eriämme, sen takaan". - -Hän pisti sitte kätensä poveeni, mutta järkkymys antoi minulle kaksin -verroin voimia -- äkillisellä ponnahduksella pääsin irti ja juoksin -ulos huoneesta; ja kun viereinen kamari oli auki, minä syöksähdin -sinne ja vedin oven kiinni perässäni, ja se meni lukkoon. Mutta hän -ahdisti minua niin kintereillä, että sai kahmaistuksi hameestani, -jota repesi kappale riippumaan oven ulkopuolella, sillä avain oli -sisäpuolella. - -Muistan hädin sen, että pääsin tähän turvaan; mitään muuta en -tiennyt asiasta ennen kuin jälkeenpäin. Minä nimittäin sain kauhusta -kohtauksen, ja siinä minä makasin, kunnes hän avaimenreiästä -tirkistäessään lienee keksinyt minut sortuneena lattialle kasvoilleni -pitkin pituuttani. Silloin hän kutsui luokseni rouva Jervisin, joka -hänen avullaan röykytti oven auki; ja nähdessään minun alkavan -tointua hän meni pois, varoittaen taloudenhoitajatarta hiiskumasta -mitään asiasta, jos oli viisas. - -Rouva Jervis-parka luuli pahemmin käyneen ja itki minun ylitseni -kumartuneena niinkuin olisi ollut äitini, ja kahteen tuntiin minä -en vironnut tajulleni. Juuri kun hiukan pääsin jalkeille, hän astui -huoneeseen, ja silloin minä uudestaan peljästyin pyörryksiin. Hän -peräytyi heti, mutta jäi viereiseen huoneeseen ehkäistäkseen ketään -osumasta lähellemme, jotta hänen rumat hankkeensa eivät tulisi -tiedoksi. - -Rouva Jervis ojensi minulle hajupulloansa, ja hän oli leikannut -poikki kurenauhani ja asettanut minut isoon tuoliin, kun herra kutsui -hänet luoksensa. - -"Kuinka tyttö jaksaa?" hän kysyi; "en ole eläissäni nähnyt sellaista -hupeloa. Minä en tehnyt hänelle mitään." Rouva Jervis ei itkultaan -kyennyt puhumaan. "Kas, hän näkyy kertoneen teille, että minä -puhuttelin häntä ystävällisesti kesämajassa, mutta vakuutan teille, -että siinä ei ollut mitään pahaa sen enempää kuin nytkään, ja pitäkää -te tämä juttu omana tietonanne älkääkä antako _minua_ siinä nimetä." - -"Oi, teidän arvoisuutenne tähden ja Kristuksen nimessä --!" alotti -taloudenhoitajatar. Mutta hän ei tahtonut kuunnella, vaan tokaisi: - -_"Teidän itsenne tähden_ sanon teille, rouva Jervis: jättäkää se -silleen. Minä en ole kohdellut häntä pahoin. Ja minä en enää suvaitse -häntä talossani lörpöttelemässä kaikenmoisia hassuja kuvitelmia! -Mutta koska hän on niin luontuvainen saamaan kohtauksia tai ainakin -teeskentelemään niitä, niin valmistakaa hänet esittäytymään -puheilleni huomenna päivällisen jälkeen äitini kammiossa; olkaa te -mukana kuullaksenne koko haastelun." - -Ja niin hän läksi äkeissään ulos, käski esille nelivaljakkonsa ja -ajoi jonnekin vieraskäynnille. - -Rouva Jervis tuli sitte minun luokseni; kerroin hänelle kaikki mitä -oli tapahtunut ja sanoin päättäneeni, etten jää taloon, ja hänen -vastatessaan: "Samaa hän tuntui uhkaavan", minä sanoin: "Siitä olen -iloissani; sitte saankin olla huoletta." Kuulin nyt kaiken, mitä -edellä mainitsin hänen puhuneen. Rouva Jervis on kovin vastahakoinen -näkemään minun lähtevän, ja kuitenkin hän, nais-parka, alkaa olla -peloissaan omastakin puolestaan; mutta missään nimessä hän ei -antaisi minun joutua vahinkoon. Hän sanoo, että herra varmastikaan -ei haudo mitään hyvää, mutta että hän ehkä nyt nähdessään minut niin -päättäväisenä luopuu kaikista yrityksistä, ja että minä paremmin -tiedän mitä tehdä huomisen jälkeen, jolloin minun on ilmestyttävä -varsin pahan tuomarin eteen, aavistelen. - -Voi kuinka minä kauhistelen tätä huomispäivän esittäytymistä! Mutta -olkaa huoletta, rakkaat vanhempani, lapsi-rukkanne kuntoisuudesta, -niinkuin minäkin taatusti tiedän teidän pitävän rukouksissanne _oman -kuuliaisen tyttärenne_. - -Oi tuota kamalaa huomispäivää! kuinka sitä pelkäänkään! - - - - -16. KIRJE. - - -RAKKAAT VANHEMPANI, - -Tiedän teidän kaivanneen kuulla minusta pian, ja lähetän tämän heti -kun tuli tilaisuutta. - -Niin, voitte arvata, kuinka rauhattomasti aikani kului hänen -määrähetkeensä asti. Hetki hetkeltä sen lähetessä yltyi kauhuni, -ja väliin olin hyvin miehuullisella päällä ja sitte taas aivan -lannistunut, ja luulin pyörtyväni, kun herrani sitte pääsi -päivälliseltä. Minä puolestani en voinut syödä enkä juoda, enkä -mitenkään voinut pidätellä itkua turvottamasta silmiäni. - -Viimein hän meni ylös kammioon, joka oli ollut hyvän emäntäni -pukeutumishuoneena; kammosin sitä huonetta nyt yhtä paljon kuin ennen -rakastin. Eikö teidän sydäntänne kivistele minun tähteni? Minun -lepatteli niinkuin vastapyydetty lintu häkissä. -- Oi Pamela, -- -mietin itsekseni, -- miksi olet niin hupsu ja pelokas? Et ole tehnyt -mitään pahaa! Jos pelkäät väärämielistä tuomaria ollessasi viaton, -niin mitä tekisitkään syyllisenä oikean edessä? Ole urhea, Pamela; -sinä tiedät pahimman! Ja kuinka helppoa onkaan valita köyhyys ja -kunniallisuus mieluummin kuin yltäkylläisyys ja syntisyys. - -Näin minä elvyttelin mieltäni, mutta kuitenkin masentui -sydän-parkani, ja minä olin ihan murtunut. Vähimmänkin liikahduksen -ajattelin kutsuvan minut tilille; minä säikyin sitä selvittelyä ja -kuitenkin jo toivottelin tulevaksi. - -No, vihdoin hän soitti kelloa. -- Oi, -- ajattelin, -- jospa se -olisikin minun ruumiskelloni! -- Rouva Jervis meni ylös, sydän -kylläkin täynnä, sillä hyväsydämisellä nais-paralla! - -"Missä Pamela on?" sanoi herra. "Toimittakaa hänet tänne, ja tulkaa -te hänen kanssaan." - -Taloudenhoitajatar tuli kamariini; minä olin varustautunut lähtemään, -mutta sydämessäni olin rakkaan isäni ja äitini luona valmiina käymään -osalliseksi teidän köyhyydestänne ja kovaonnisuudestanne. Menin -kuitenkin ylös. - -Oi, kuinka voivat pahat miehet näyttää mustin sydämin niin tyyniltä -ja huolettomilta, viattomien poloisten seistessä kuin rikoksentekijät -heidän edessään! - -Hän oli niin ankara sävyltään, että sydämeni salpautui ja minä -toivottelin olevani missä hyvänsä muualla kuin siellä, vaikka juuri -edellä olin ponnistanut kaiken miehuullisuuteni. - --- Armias taivas, -- rukoilin ajatuksissani, -- anna minulle -rohkeutta seistä tämän ilkeän isännän edessä! Oi, pehmitä hänet tai -karkaise minut! - -"Tule sisään, hupakko!" hän käski vihaisesti ja tempasi minua -kädestä; "kyllä sietääkin sinua hävettää nähdä minut hälyämisesi ja -jaarittelusi jälkeen, solvattuasi minua houreillasi." - --- Minuako hävettäisi nähdä _sinut!_ -- ajattelin; -- vai sillä -tavalla! -- Mutta minä en hiiskunut mitään. - -"Rouva Jervis", virkkoi hän, "tässä nyt olette kumpainenkin. -Istuutukaa te, mutta hän seisköön jos tahtoo." (-- Kyllä, -- -ajattelin minä, -- jos _voin_, -- sillä polveni hytisivät yhteen.) -"Ettekö, nähdessänne tytön siinä tilassa, missä hänet tapasitte, -ajatellut että minä olin hänelle antanut suurinta valituksen syytä, -mitä naiselle voi sattua? Ja että minä olin suorastaan saattanut -hänet tärviölle, puhuakseni hänen tavallaan? Sanokaa, _saatoitteko_ -ajatella mitään vähempää?" - -"Todellakin, sitä ensimältä pelkäsin", myönsi toinen. - -"Onko hän kertonut teille, mitä hänelle tein, ja _kaiken_ mitä tein, -aiheuttaakseni tuollaisen hupsuttelun, joka on voinut halventaa -arvoani teidän ja koko huonekuntani silmissä? Ilmoittakaa minulle, -mitä hän on teille puhunut." - -Taloudenhoitajatar oli hiukan liiaksi säikyksissä, kuten jälkeenpäin -tunnusti, hänen ankaruudestaan ja sanoi: - -"Kyllä hän minulle kertoi että te _ainoastaan_ veditte hänet -polvellenne ja suutelitte häntä." - -Silloin minä sain hieman rohkaistuksi luontoani. _"Ainoastaan_, rouva -Jervis?" puutuin puheeseen; "eikö se riittänyt osoittamaan minulle, -mitä minulla oli peljättävää? Kun hänen arvoisuutensa tasolle -kuuluva isäntä alentuu kohtelemaan _noin_ vapaasti minunlaistani -halpaa palkollista, niin mitä on lähinnä odotettavissa? Mutta -teidän arvoisuutenne menikin pitemmälle: te uhkasitte minulle, mitä -tekisitte, -- puhuitte Lukretiasta ja hänen kovasta kohtalostaan. -Teidän arvoisuutenne tietää, että menitte paljoa pitemmälle kuin -isännän sopii käyttäytyä palvelijaa tai vertaistansakaan kohtaan, ja -minä en voi sietää sitä." Ja niin minä puhkesin haikeaan itkuun. - -Rouva Jervis alkoi puolustella minua ja pyyteli häntä säälimään -tyttö-parkaa, jolle maineensa oli niin suuren arvoinen. - -"Pidän häntä varsin sievänä", lausui herrani, "ja luulin häntä -nöyräksi, enkä siis olisi uskonut hänen pöyhistyvän suosiollisuuteni -osoituksista tai huomaavaisuudesta, jolla annoin tunnustusta hänen -edistyspyrkimyksilleen; mutta minua kammoksuttaisi ajatellakaan hänen -pakoittamistansa mihinkään. Tunnen itseni paremmin", hän vakuutti, -"ja mitä asemaani kuuluu; ja totisesti olenkin kylliksi alentautunut -ottaessani huomatakseni hänenlaistansa letukkaa, -- mutta hän lienee -viehättänyt minut esiintymään vapaammin kuin minulle oli sopivaa, -joskaan en millään muotoa aikonut pitemmälle jatkaa pilaa." - -Kuinka viheliäistä puhdistautumista tämä olikaan, rakas äiti, -järkimiehen puheeksi! Mutta siinä näkee, kuinka sekaannuksiin huono -asia ja kehnot teot saavat etevimmänkin älyn. Se antoi minulle -silloin hiukan rohkaisua; huomaan että viattomuus alhaisessakin -asemassa ja heikkojen luonnonlahjain avittamana on edullisemmalla -puolella kuin kaiken rikkauden ja viisauden kannattelema paheellisuus. - -Lausuin siis: "Teidän arvoisuutenne sanokoon sitä pilaksi tai -kujeiluksi taikka miksi hyvänsä; mutta, herra, sellainen pilanteko ei -sovellu isännän ja palkollisen etäisyyteen toisistansa." - -"Kuuletteko nyt, rouva Jervis", huudahti hän, "tämän heilakan -nenäkkyyttä? Sain melko lailla tätä lajia jo ennen kesämajassa, ja -eilen niinikään, ja se saattoikin minut kenties maltittomammaksi -häntä kohtaan kuin olisin muutoin ollut." - -Rouva Jervis varoitti: "Älä ole noin tokinainen hänen -arvoisuudelleen, Pamela: sinun pitää käsittää alamaisuutesi; näethän -että hänen arvoisuutensa tarkoitti vain leikkiä." - -"Oi rakas rouva Jervis", sanoin minä, "älkää tekin moittiko minua. -On kovin vaikea pysyä täysin kunnioittavana ylhäisimpiäkään -kohtaan silloin kun he itse eivät säilytä välimatkaa halvimpien -palkollistensa kohtelussa." - -"Siinä taas!" virkahti hän; "voisitteko tätä uskoa nuoresta -suupaltista, jollette olisi itse kuulemassa?" - -"Sentäänkin, teidän arvoisuutenne", pyysi rouva Jervis, "olkaa -tyttö-paralle armollinen ja antakaa hänelle anteeksi. Hän on vain -tyttönen ja pitää siveyttänsä kalleimpanaan; minä menen hengellänikin -vastuuseen hänestä, että hän ei ikinä käyttäydy nenäkkäästi teidän -arvoisuuttanne kohtaan, jos suvaitsette olla kiusaamatta häntä sen -enempää tai uudestaan säikyttämättä. Te näitte hänen kohtauksestaan, -herra, että hän oli kauhun vallassa; hän ei voinut sitä auttaa, ja -vaikka teidän arvoisuutenne ei aikonut hänelle mitään pahaa, kävi -kuitenkin sen pelko melkein kuolemaksi hänelle, ja suurella vaivalla -minä vaan sain hänet toinnutetuksi." - -"Oh, sitä pikku ulkokullattua", väitti hän, "hänellä on sukupuolensa -kaikki viekastelulahjat -- ne ovat _synnynnäisiä_ hänellä. -Huomautinhan teille jo äskettäin, että te ette tuntenut häntä. -Mutta tämä ei ollut pääasiallisena syynä siihen, että kutsuin -teidät yhdessä puheilleni: minä huomaan, että tämän tytön mieletön -hulluttelu hyvinkin saattaa haitata mainettani. Hän on kertonut -teille kaikki, ja varmaan enemmän kuin kaikki, -- epäilemättäkin; -ja hän on kyhännyt kirjeitä (sillä hän on osoittautunut valtavaksi -kirjeiden sepustelijaksi) isälleen ja äidilleen sekä mikseipä -muillekin, esittäen itsensä niissä valon enkeliksi, mutta suopean -isäntänsä ja hyväntekijänsä hän mustaa ilmetyksi paholaiseksi." -(-- Oi kuinka ihmiset toisinaan osuvat antamaan itselleen sattuvia -nimityksiä! -- ajattelin minä.) "Ja tällaista", hän lisäsi, "minä -en ota sietääkseni; ja niinpä olen päättänyt, että hän palatkoon -ahdinkoon ja köyhyyteen, mistä hänet otettiin, -- ja varokoonkin -pitelemästä minun nimeäni kovin vapaasti, lähdettyään tästä talosta." - -Minä elähdyin näistä tervetulleista sanoista; vilpittömästi -ilostunein sydämin heittäysin polvilleni hänen jalkoihinsa ja -haastoin: - -"Olkoon teidän arvoisuutenne ainiaan siunattu päätöksestänne! Nyt -saan olla onnellinen. Sallikaa minun polvillani kiittää teitä -kaikista hyvistätöistä ja suosionosoituksista, joita olette -minulle niin runsaassa mitassa jaellut -- edistyksen ja oppimisen -tilaisuuksista, joita minulla on ollut armollisen rouvan ja teidän -välityksellänne. Tahdon nyt unohtaa kaiken mitä teidän arvoisuutenne -on yrittänyt minulle, ja minä lupaan teille, etten milloinkaan anna -nimenne tulla huuliltani muutoin kuin kunnioituksen ja kiitollisuuden -tunteilla. Jumala kaikkivaltias siunatkoon teidän arvoisuuttanne -iankaikkisesti, _aamen!"_ - -Kohoten asennostani poistuin sitten aivan toisella mielellä kuin -olin hänen eteensä astunut, -- ja niin ryhdyin kirjoittamaan tätä -kirjettä. Ja näin on kaikki onnellisesti lopussa. - -Ja nyt, rakkahin isä ja äiti, odottakaa pian näkevänne tytär-parkanne -taas luonanne nöyränä ja kuuliaisena, älkääkä peljätkö, etten minä -osaisi olla teidän parissanne yhtä onnellinen kuin aina, sillä minä -makaan ylisillä kuten ennenkin, ja toimittakaahan pikku vuoteeni -kuntoon. Minulla on vähän rahaa, ostaakseni vaatekerran, joka -paremmin soveltuu asemaani kuin nykyiset pukineeni, ja leskimuori -Mumfordin avulla hankin siellä ompelutyötä; älkää peljätkö, että -koidun taakaksenne, jos vaan terveenä pysyn. Minä tiedän, että -minulla on siunausta -- ehkei omasta kohdastani, niin _teidän_ -kumpaisenkin tähden, jotka olette kaikissa koettelemuksissanne ja -vastuksissanne säilyttänyt sellaisen nuhteettomuuden, että kaikki -puhuvat teistä pelkkää hyvää. Mutta toivottavasti hän sallii hyvän -rouva Jervisin antaa minulle päästökirjan, jotta minun ei luultaisi -tulleen eroitetuksi jonkin vilpin takia. - -Ja olkoon siis teillä siunausta minun puolestani, rakkaat vanhemmat, -ja minulla teidän puolestanne. Ja minä tahdon aina sulkea rukouksiini -isäntäni ja rouva Jervisin. Hyvää yötä vain, -- sillä on jo myöhä, ja -minut kutsutaan pian makuulle. - -Toivoakseni ei rouva Jervis ole pahastuksissaan minulle. Hän ei -pyytänyt minua illalliselle; tosin en olisi voinutkaan mitään syödä, -vaikka olisi kehoitettukin. Mutta varmastikin nukun puhtaasti ensi -yönä ja näen unta, että olen jälleen teidän kanssanne rakkaassa, -rakkaassa onnekkaassa ullakkosuojassani. - -Hyvää yötä siis uudestaan, rakas isä ja äiti, toivottaa _teidän -kunniallinen tytär-poloisenne_. - -Kenties en pääse tulemaan vielä tällä viikolla, kun minun pitää -laittaa kokoon liinavaatteet ja jättää järjestykseen kaikki mitä -minun hoidossani on ollut. Lähettäkää minulle rivi, jos voitte, -antaaksenne tietää olenko tervetullut; John paluumatkallaan käy -kysymässä sitä. Mutta älkää hänelle vielä mainitko mitään minun -poistulostani, jotta minun ei sanottaisi hölpöttelevän kaikkea. - - - - -17. KIRJE. - - -RAKKAHIN TYTTÄRENI, - -Tervetullut, kymmenkertaisesti tervetullut olet sinä luoksemme, -sillä palaathan viattomana, onnellisena ja vilpittömänä: sinä -olet vanhuutemme tuki ja viihdytys. Ja vaikka me emme kykene -hyväksesi tekemään mitä tahtoisimme, niin huoletta saat toki olla -siitä, että me elämme yhdessä onnellisesti: minä kun yhäti raadan, -äiti-rukkasi kehrää ja sinä otat neulomista, niin varmastikin me -tulemme toimeen paremmin ja paremmin. Äiti-parkasi silmät vaan -alkavat jo heikontua, mutta minä -- Jumalan kiitos -- olen yhtä -hyvissä voimissa ja kykenevä ja työteliäs kuin koskaan. Ja oi, rakas -lapseni, sinun kunnokkuutesi tuntuu elähdyttäneen minut jaksavammaksi -ja terveemmäksi kuin ennen olinkaan. Suuria siunauksiapa ovat -koettelemukset ja kiusaukset silloin kun meillä on voimaa niiden -vastustamiseen ja voittamiseen. - -Mutta olen rauhattomalla mielellä noista neljästä guineasta: minun -nähdäkseni sinun pitäisi antaa ne takaisin isännällesi, ja kuitenkin -olen jo rikkonut rahaa tästä säilystä. Valitettavasti on nyt vain -kolme jäljellä; mutta yritän neljännen saada lainatuksi osittain -palkkaani vastaan ja osittain muori Mumfordilta, lähettääkseni koko -erän sinulle palautettavaksesi Johnin ensi käynnillä, jos hän tulee -uudestaan ennen sinua. - -Tahdon tietää kuinka olet tulossa. Kelpo John kaiketi mielelläänkin -saattaa sinua osan matkaa, jollei isäntäsi ole niin nyreissään että -kieltää. Jos ilmoitat kyllin tarkkaan ajan, niin äitisi kävelee -viitisen penikulmaa sinua vastaan taipaleella ja minä kymmenenkin tai -kunnes kohtaan sinut, mikäli yksi vapaapäivä riittää -- sillä sen -verran minä kyllä saan luvan pitää lomaa tällaisella perusteella; ja -me otamme sinut vastaan suuremmalla mielihyvällä kuin syntyessäsi -tunsimme tai olemme koko elinaikanamme kokeneet. - -Ja Jumala siis siunatkoon sinua, kunnes se onnellinen hetki koittaa, -toivotamme sekä äitisi että minä; eikä nyt muuta ole sanottavaa -_sinun hartaasti rakastavilla vanhemmillasi_. - - - - -18. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Tuhannet kiitokseni hyvyydestänne, jota viime kirjeessänne ilmaisette -minua kohtaan. Kaipaan nyt päästä suoriutuneeksi hommastani ja -takaisin vanhaan omaan ylissuojaani, joksi voin sitä sanoa. Olen -ollut ihan toinen olento siitämisin kun herrani antoi minulle -eron; ja kun tulen luoksenne kunniallisena tyttärenä, niin onpa se -mielelleni viihdyttävää siihen verraten, että ainoasti paheeseen -sortuneena olisin voinut silmienne eteen astua. No, kirjoitteluaikani -päättyy pian; käytänkin sitä siis nyt vielä ja kerron kaikki mitä on -tapahtunut viime kirjeeni jälkeen. - -Kummeksuin että rouva Jervis ei kutsunut minua illastamaan kanssansa -ja pelkäsin hänen olevan pahastuksissaan; ja lopetettuani kirjeeni -kaipailin häntä makuulle. Hän tuli viimein ylös, mutta näytti aralta -ja pidättyvältä. - -"Rakas rouva Jervis", virkahdin minä, "olen iloissani, kun näen -teidät; ettehän ole suuttunut minuun?" - -Hän vastasi pahoittelevansa, että asiat olivat kehittyneet näin -pitkälle. Hän oli minun mentyäni puhellut vielä melkoisen tovin -herrani kanssa; tämä oli näyttänyt liikutetulta minun sanoistani ja -polvistumisestani hänen eteensä sekä siitä, että eron saadessani -rukoilin hänen puolestaan. Minä olin omituinen tyttö, oli hän -huomauttanut; hän ei tiennyt miten päin käsittää minua. "Ja joko hän -nyt meni?" sanoi hän. "Aioin lausua hänelle vielä jotakin muuta; -mutta hän käyttäysi niin oudosti, etten tullutkaan pysähdyttäneeksi -häntä." Rouva Jervis kysyi, pitikö hänen kutsua minut takaisin. -"Kutsukaa", virkkoi hän, ja samassa: "Ei: menköön vain, se on parasta -hänelle ja minullekin; hän saa jättää paikkansa, kun nyt olen sanonut -hänet irti. En osaa ymmärtää, mistä hän on tuon kaiken saanut, mutta -eläissäni en ole hänen kaltaistansa kohdannut." - -Rouva Jervis sanoi hänen kieltäneen häntä kertomasta minulle kaikkea, -mutta hän uskoi, että hänen arvoisuutensa ei koskaan enää yrittäisi -minulle mitään; ja hänen arvatakseen -- joskaan hän ei ollut siitä -varma -- minä saisin kyllä jäädä, jos pyytäisin sitä suosiollisuutena. - -"Minäkö jäisin, rakas rouva Jervis!" huudahdin; "mieluisampaahan -uutista en olisi voinut saada kuin että hän antaa minun mennä. -Ikävöitsen takaisin _ahdinkooni_ ja _köyhyyteeni_, joilla hän minua -uhkasi, sillä vaikka olenkin varma köyhyydestä, en joudu kokemaan -puoleksikaan sellaista ahdinkoa kuin näinä viime kuukausina." - -Rouva Jervis, se rakas hyvä sielu, syleili minua kyynelsilmin ja -pahoitteli: - -"No, no, Pamela, en minä olisi luullut osoittaneeni niin vähän -rakkautta sinua kohtaan, että sinä ilmaisisit noin suurta ilahdusta -minut jättäessäsi. Varmastikaan en ole edes omaan lapseen kiintynyt -puoleksikaan niin suuresti kuin sinuun." - -Hyrähdin itkuun kuullessani hänen puhuvan minulle noin -sydämellisesti, jollainen hän tosiaan on aina ollutkin. "Mitä -mielestänne _voisin_ tehdä, rakas rouva Jervis?" valitin. "Teitähän -rakastan lähinnä isää ja äitiä, ja teistä eriäminen on minulle -suurimpana huolena tästä paikasta lähtiessäni; mutta olen varma -siitä, että jääminen olisi ehdoton hukka. Voinko jäädä ja tuntea -oloni turvalliseksi tuollaisten yritysten ja uhkausten jälkeen -- kun -hän juuri viime kerralla jo vertasikin itseänsä julmaan raiskaajaan -ja sitte käänsi puheensa sellaiseksi leikiksi, että me laittaisimme -keskenämme sievän romanttisen tarinan? Eikö hän jo kahdesti ole -alentanut itseään? Minun on varottava kolmatta kertaa, koska hän -voisi virittää ansansa taatummin, sillä hän ei kenties ollut -odottanut, että halpa palvelustyttö tekisi siinä määrin vastarintaa -herralleen. Ja jos tämän jälkeen pysyisin paikassani, eikö sitä -katsottaisi jonkunlaiseksi oikeutukseksi tuollaisille teoille? Sillä -minun nähdäkseni, jos joku meidän sukupuoleemme kuuluva kohtaa -törkeätä hätyyttelyä ja ilman pakkoa asettuu sille alttiiksi, se -on ahdistajalle rohkaisua hankkeittensa pitkittämiseen: se ei ole -muutakaan kuin hänen johdattamistansa ajattelemaan, että hänelle -annetaan anteeksi mitä suorastaan _ei saa_ antaa anteeksi. Sellainen -alistuminen ei ole mitään vähäistä kannatusta rumille teoille, sanon -teille." - -Hän painoi minut rintaansa vasten ja huudahti: "_Sanon teille!_ Mistä -sinä saatkaan kaiken tietosi, kaunoiseni, ja järkevät päätelmäsi, -vuosiltasi noin nuorena? Ihme sinä olet ikäiseksesi, ja minä rakastan -sinua elämäni ajan. Mutta päätätkö siis jättää meidät, Pamela?" - -"Kyllä sen teen, rakas rouva Jervis", vakuutin minä, "sillä mitä -muuta voisin asiain ollessa tällä kannalla? Mutta ensin lopetan -keskeneräiset tehtäväni, jos se suvaitaan, ja toivon saavani teiltä -päästökirjan, mainetodistuksekseni, jotta minun ei luultaisi -joutuneen pois paikastani millään haitallisella perusteella." - -"Kyllä, annanhan tietysti", lupasi hän; "kirjoitan sinulle -todistuksen jollaista yksikään tyttö ei vielä ole sinun iälläsi -osoittanut ansainneensa". - -"Olen varma siitä", lausuin kiitollisena, "että ainiaan rakastan ja -pidän kunniassa teitä kolmantena parhaana ystävänäni, minne hyvänsä -menen tai miksi vain kehitynkin". - -Niin menimme vuoteeseen, ja minä en herännyt ennen kuin oli aika -nousta; vilkkaana kuin lintunen sitten aloin peräti hyvillä mielin -valmistella hommiani. - -Herrani lienee minulle suutuksissaan, sillä hän meni pari kolme -kertaa ohitseni sanaakaan virkkamatta. Illemmalla hän sitte kohtasi -minut puutarhaan johtavassa käytävässä ja lausui minulle sanan -sellaisen, jota en ollut koskaan kuullut hänen käyttävän miehelle, -naiselle tai lapselle. Ensin hän ärähti: "Tuo letukka on aina -tiellä." Painautuen niin kiinni seinään kuin saatoin (ja käytävän -leveys olisi ollut riittävä vaunuillekin) minä virkoin: "Toivoakseni -en enää kauvan ole teidän arvoisuutenne tiellä." -- "Mene h--ttiin -siitä", tulistui hän (ja se oli se hänen jyrkeä sanansa), "pikku -hylky; viet minulta jo kaiken maltin". Vapisinpa kuullessani hänen -noin kiroavan, mutta huomasin samalla, että hän oli kiusaantunut, ja -ollen menossa pois en piitannut siitä niin paljoa. No, näen, rakkaat -vanhemmat, että kun joku tahtoo tehdä pahuutta, ei ole ihme jos hän -pahoin puhuukin. Olkoon niiltä molemmilta suojassa Jumalan avulla -_teidän kuuliainen tyttärenne_. - - - - -19. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Johnimme saadessa tilaisuuden kulkea sitä kautta kirjoitan jälleen -ja lähetän molemmat kirjeet yhtaikaa. En osaa vielä sanoa, milloin -pääsen lähtemään tai millä tavoin tulen, syystä että rouva Jervis -näytti herralleni liivejä, joita hänelle kukitan, ja hän oli sanonut: -"Se näkyy olevan kylläkin hyvää työtä; sen letukan lienee paras jäädä -kunnes saa sen valmiiksi." - -Hänellä ja rouva Jervisillä näkyy nykyisin olevan kahdenkeskistä -puheltavaa, josta minulle ei mainita mitään; mutta rouva Jervis on -kuitenkin hyvin ystävällinen minua kohtaan, enkä minä epäile häntä -- -kovin kehnoa olisikin, jos epäilisin. Taloudenhoitajattaren tietenkin -täytyy tehdä hänen mielikseen ja totella kaikkia hänen laillisia -määräyksiään; muunlaisia hän ei toki ota noudattaakseen: siksi -hyväsydäminen hän on ja minuun kiintynyt. Mutta _hänen_ on pysyttävä -paikassaan minun mentyäni, joten hänen on kartettava herättämästä -nurjamielisyyttä. - -Hän on taas suostutellut minua jäämään ja nöyrtymään. - -"Mutta mitä minä olen tehnyt, rouva Jervis?" surkeilin minä. "Jos -olen ollut hurnakka, ynseäsilmä ja nenäkäs letukka, kuten hän minua -nimittelee, niin eikö minulla ole ollut syytä puolellani? Luuletteko -että olisin koskaan unohtanut asemaani, jollei _hän_ olisi unohtanut -esiintyä _herrani_ tavoin? Sanokaa minulle suoraan sydämestänne, -rakas rouva Jervis, saatanko mielestänne jäädä turvallisesti: mitä -_te_ ajattelisitte tai kuinka te tekisitte _minun_ sijassani?" - -"Pamela kulta", vastasi hän suudellen minua, "enpä tiedä kuinka -menettelisin tai mitä ajattelisin. Toivoakseni tekisin kuten -sinä teet. Mutta tuskin kukaan muu. Hänen arvoisuutensa on hieno -herrasmies; hänellä on paljon sukkeluutta ja hyvät järjenlahjat, -ja häntä ihailee, kuten tiedän, puolisenkymmentä vallasnaista, -jotka tuntisivat olevansa onnellisia hänen huomaavaisuudestaan. -Hänellä on uljas kartano; ja kuitenkin luulen hänen rakastavan -sinua, vaikka oletkin hänen palkollisensa, enemmän kuin kaikkia -maan säätyläisneitejä. Hän on varmaan yrittänyt voittaa tunteensa, -kun olet niin paljoa alempana häntä, ja arvatenkin hän huomaa, että -hän ei voi. Se kiusaannuttaa hänen ylpeätä sydäntään ja saa hänet -päättämään, että sinun on muutettava pois: ja siksi hän puhuttelee -sinua äreästi, kun sattumalta näkee sinut." - -"No, mutta, rouva Jervis", muistutin minä, "kysynpä teiltä: jos -hän voi kumartua minunlaiseni halvan tyttösen puoleen, -- kuten on -juuri mahdollista, sillä olenhan lukenut melkein yhtä kummallisista -tapauksista isoisten miesten ja köyhien neitosten kesken, -- niin -mihin se voi _tähdätä?_ Hän saattaa kenties alentautua ajattelemaan, -että minä ehkä kelpaisin hänelle huvinaiseksi; ja maailman ollessa -nykyisellään ei semmoinen elämä toimita miehiä häpeään, mutta -syöksee naispoloiset perikatoon. Ja jos minä taipuisin moiseen -paheellisuuteen, hän siis pitäisi minut kunnes olisin mennyttä -ja hänen mielensä muuttuisi -- sillä paheellisetkin miehet, olen -lukenut, pian kyllästyvät irstaaseen elämään saman henkilön kanssa -ja tahtovat vaihtelua. Silloin Pamela-rukka häädettäisiin matkaansa -ja häntä osoiteltaisiin hyljittynä pillomuksena; jokainen halveksisi -häntä, ja oikeudenmukaisesti, rouva Jervis, sillä se joka ei kykene -siveyttänsä säilyttämään ansaitsee häpeän. Mutta, rouva Jervis", -jatkoin, "vakuutanpa teille, että jos olisin varmakin hänen -pysyväisestä suosiollisuudestaan ja turvattomuudesta säästymiseltä, -minulla toivoakseni toki on voimaa Jumalalta inhotakseni ja -vastustaakseni hänen kiusauksiaan, vaikkapa hän ei ainoastaan olisi -isäntäni, vaan kuninkaanikin -- itse _synnin_ kammossa. Tätä ovat -rakkaat vanhempani aina opettaneet minulle; ja minä olisin aivan -kurja olento, jos rikkauden tai suosion tavoittamiseksi hukkaisin -hyvän nimeni, -- niin, ja kelvottomampi kuin yksikään muu nuori -tyttö, kun kerran saan ihan tyytyväisenä palatuksi köyhyyteeni ja -pidän vähäisempänä häpeänä joutua kulkemaan ryysyissä ja elämään -ruisleivällä ja vedellä kuten ennenkin, kuin ruveta maailman -ylhäisimmänkään miehen ilottelijaksi." - -Rouva Jervis kohotti käsiään, ja hänen silmänsä olivat täynnä -kyyneliä. "Jumala sinua siunatkoon, kultaseni!" hän sanoi; "sinä olet -ihailtava ja viehättävä. -- Kuinka voinkaan erota sinusta?" - -"No, hyvä rouva Jervis", lausuin minä, "sallikaa minun nyt tehdä -teille kysymys. Teillä ja hänellä on ollut jotakin keskinäistä -puheltavaa, ja teillä mahdollisesti ei ole lupaa kertoa minulle -kaikkea: mutta arveletteko että, jos pyytäisin saada pitää paikkani, -hän on pahoillaan käytöksestänsä? -- niin, ja _häpeissään_ siitä -myös, sillä varmastikin hänen pitäisi hävetä, kun ottaa lukuun hänen -korkean säätyarvonsa ja minun alhaisen asemani, jossa minulla ei -ole mitään muuta turvaa kuin kunniallisuuteni. Uskotteko _omassa_ -tunnossanne -- rukoilen teiltä suoramielistä vastausta -- että hän -ei enää koskaan yrittäisi minulle mitään ja että minä saisin täyden -rauhan?" - -"Voi, rakas lapsonen", vältteli hän, "älä asettele vastattavakseni -tuollaisia suorasukaisia tiedustuksiasi noin viehkeän totisin -katsein. Minä tiedän vaan, että hän on pahoillaan esiintymisestään; -hän suututteli _ensimäisestä_ kerrasta ja vielä enemmän _toisesta."_ - -"Niin", virkoin minä, "ja samaten hän kaiketi suututtelee -_kolmannesta_ ja neljännestäkin kerrasta, kunnes on saattanut -neito-paran ihan tärviölle -- ja kellä silloin on syytä pahoitteluun?" - -"Ei, Pamela", sanoi hän, "älä vain kuvittele, että minä millään -muotoa edistäisin osaltani sinun hairahduttamistasi. Voin ainoastaan -muistuttaa, että hän ei ole vielä tuottanut sinulle mitään vahinkoa, -eikä ole ihme, jos hän rakastaakin sinua, kun olet niin sievä, -vaikkakin niin paljoa alempi häntä, mutta uskaltaisin vannoakin, että -hän ei enää milloinkaan yritä sinua kohtaan väkivaltaa." - -"Te sanotte", huomautin minä, "että hän pahoitteli _ensimäistä_ -yritystä kesämajassa. No, kuinka kauvan sitä mielialaa kesti? Vain -siihen asti kun hän jälleen tapasi minut yksinäni, ja tällöin hän -oli hurjempi kuin ennen ja joutui niin _uudestaan_ pahoillensa. Ja -jos hän on ajatellut rakastavansa minua eikä -- teidän sanojenne -mukaan -- voi sille mitään, niin eihän hän uuden tilaisuuden -ilmetessä voisi _kolmannellakaan_ kerralla pidättyä kiusaamasta -minua. Ja minä olen lukenut, että moni mies, joka on hävennyt kehnoja -hankkeitaan torjutuksi tultuansa, ei olisi lainkaan hävennyt, jos -olisi onnistunut yrityksessään. Sitäpaitsi, rouva Jervis, jos -hän todellakaan ei aio yrittää mitään _väkivaltaa_, niin mitä se -merkitse? Sanoessanne että hän _ei voi_ olla pitämättä minusta -- -sillä _rakkautta_ se ei voi olla -- eikö sillä tule lausutuksi, että -hän toivoo suistavansa minut turmioon omalla _suostumuksellani_? -Minä _luulen_", sanoin (ja toivoakseni minulla olisi Jumalan avulla -voimaa siten _tekemään_), "että minä en _missään_ nimessä myötäisi -hänen viekoitteluunsa; mutta kovin vaateliasta olisi minun luottaa -omaan lujuuteeni noin etevälahjaista ja rikasta herrasmiestä vastaan, -joka on _isäntäni_ ja katsoo olevansa oikeutettu soimaamaan minua -julkeaksi ja miksi hyvänsä, vain asettautuessani puolustautumaan, -vieläpä käyttäessäni itsevarjelusta ainoastaan siinä, mikä yhtaikaa -koskee sieluni ja ruumiini turvaamista sekä velvollisuuttani Jumalaa -ja vanhempiani kohtaan. Kuinka siis, rouva Jervis", lopetin, "voisin -_pyytää_ tai _haluta_ pysymistä paikassani?" - -"No, no", arveli hän, "koska hän näkyy kovasti tahtovan, että sinä -_et_ jäisi, niin se toivottavasti johtuu hyvästä vaikuttimesta -- -pelosta että hän lankeisi häpäisemään itsensä kuten sinutkin". - -"Ei, ei, rouva Jervis", väitin minä. "Minäkin olen sitä -ajatellut, sillä ilomielin pitäisin häntä arvossa asemani -velvollisuuden mukaisesti. Mutta silloin hän olisi heti suostunut -minun siirtymiseeni armollisen rouva Daversin luo eikä olisi -estellyt edistymistäni; eikä hän olisi sanonut minun joutuvan -palaamaan _ahdinkooni_ ja _köyhyyteeni_, kun olin hänen äitinsä -hyväntahtoisuuden nojalla jo kohoutunut kärsimästä puutetta. Hän -aikoi säikyttää ja _rangaista_ minua, kuten luuli, kun en ollut -mukautunut hänen paheellisuuteensa; ja tämä osoittaa, mitä minun -on odotettava hänen vastaiselta suosiollisuudeltaan, ellen ota -ansaitakseni sitä hänen omalla kalliilla hinnallaan." - -Taloudenhoitajatar jäi äänettömäksi, ja minä lisäsin: - -"No niin, siitä ei ole sen enempää puhumista. Minun on lähdettävä, -se on selvää; ainoaksi huolekseni koituu, miten erota _teistä_ ja -teidän jälkeenne kaikista toisista, sillä koko toveripiirini on ollut -minuun kiintynyt -- te ja he tulette maksamaan minulle vielä usein -huokauksen ja kyyneleenkin." Ja samassa purskahdin itkuun, en voinut -sitä auttaa, sillä mieluista on olla maahovissa suuren palveluskunnan -parissa ja heidän kaikkien rakastamanansa. - -Niin, minun olisikin jo varemmin pitänyt kertoa teille, kuinka -ystävällisesti ja kohteliaasti herra Longman, isännöitsijämme, -esiintyy; tavattoman huomaavainen hän tosiaan on kaikin ajoin! Hän -virkkoi kerran rouva Jervisille toivottelevansa minun tähteni, että -hän olisi nuori mies; minusta muka tulisi hänen vaimonsa, ja hän -säätäisi minulle naimasopimuksessa kaiken omaisuutensa -- ja hänellä -arvioidaan olevan paljon varoja, tietäkääs. - -En ollenkaan ylpeile tästä, vaan kiitän Jumalaa ja teidän hyvää -esimerkkiänne, rakkaat vanhempani, kun olen kyennyt käyttäytymään -sikäli, että minulla on jokaisen hyvä sana puolellani -- paitsi -että keittäjättäremme, joka on väliin hieman ärtyinen, eräänä -päivänä nurisi minulle: "Kas, tämä _meidän_ Pamela kulkee hienona -kuin vallasnainen. Siinä sen näkee, mitä on saada korukasvot! -- -mihinkähän se tyttö viimeiseltä päätyykään." Hän oli kuumissaan -työstänsä, ja minä menin pois, kun harvoin pistäydynkään alhaalla -keittiössä. Kuulin vielä kellarimestarin huomauttavan: "Sinullapa, -Jane, ei ole hyvää sanaa kellekään: mitä Pamela on sinulle tehnyt? Ei -suinkaan hän ketään loukkaa." -- "Ja mitä minä sitte sanoin hänelle, -siunailija", kivahti närkäs palvelijatar, "muuta kuin että hän on -korea?" Sitte kuulin heidän riitaantuvan ja olin siitä pahoillani, -mutta en sen enempää välittänyt asiasta. Antakaa anteeksi tämä tyhmä -lörpötykseni, pyytää _kuuliainen tyttärenne_. - -Ka, unohdin mainita, että tahtoisin jäädä valmistamaan ne liivit, jos -käy turvallisesti päinsä: rouva Jervis vakuuttaa, että minun varmasti -sopii viipyä siihen asti. Minulla ei ole milloinkaan ollut sirompaa -työtä, ja olen valveilla varhain ja myöhään suoriutuakseni siitä, -sillä minä ikävöin teidän luoksenne. - - - - -10. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -En saanut toimitetuksi perille viime kirjeitäni niin pian kuin -toivoin, syystä että John (epäilleekö herrani vai eikö, en tiedä -sanoa) oli lähetetty armollisen rouva Daversin luo Isaacin sijasta, -jolla on ollut tapana siellä käydä; ja minä en rohjennut niin -vapaasti vaivata Isaacia enkä niin luottaakaan häneen, vaikka hän -kyllä on hyvin kohtelias minulle. Minun oli siten pakko viivytellä -kunnes John tuli takaisin. - -Kenties en taas kohdakkoin voi laittaa uutta kirjettä matkalle. -Tiedän teidän säilyttelevän kyhäyksiäni ja lukevan niitä uudestaan ja -yhä uudestaan -- niin John kertoi -- puhdehetkinänne: siinä määrin -saa sydämellisyytenne teidät rakastamaan kaikkea tytär-raiskaltanne -tulevaa. Saattaa myös minulle tuottaa hiukan huvia lukea niitä itse, -tultuani luoksenne, johdattaakseni mieleeni mistä olen selviytynyt -ja kuinka suuri Jumalan laupeus on ollut minua kohtaan; ja se -toivoakseni edelleen vahvistaa minua hyvissä päätöksissäni, jotta en -tästäpuoleenkaan toimita huonolla käytöksellä ikäänkuin omia sanojani -tuomitsemaan itseäni. Näillä kaikilla perusteilla aion kirjoitella -sikäli kuin saan aikaa, ja tilaisuuden mukaan lähetän selostukset -teille, kun sattuu asioita; ja jollen joka kerta muodollisesti -uudista loppuvakuutustani, niin varmastihan aina uskotte, että se ei -tapahdu kuuliaisuuden puutteesta. Jatkan siis jo taas heti siitä, -mihin viimeksi jäin -- rouva Jervisin kehoittelusta, että pyytäisin -saada pitää paikkani. - -Taloudenhoitajattaren tietämättä otin käytäntöön erään -suunnitelman, joksi voinen sitä sanoa. Ajattelin itsekseni joku -päivä takaperin: Tässä minä nyt joudun menemään kotiin köyhän -isäni ja äitini luo, eikä minulla ole mitään asemaani soveltuvaa -ylleni, sillä miltä näyttäisikään tytär-rukkanne silkkisessä -yönutussa, silkki-alushameissa, kamritsihilkoissa, hienoissa -Hollannin-aivinaisissa liinavaatteissa, päärmekengissä, jotka olivat -armollisen rouvan, ja muhkeissa sukissa! Ja vähän ajan kuluttua olisi -näiden täytynyt näyttää vanhalta hylkytavaralta, ja minun samaten, -esiintyessäni niissä. Ihmiset olisivat sanoneet -- sillä köyhä -kansa on kateellista yhtä hyvin kuin rikkaatkin: "Katsokaas matami -Andrewsin tyttöä passitettuna kotiinsa hienosta paikastaan! Onpas se -nyt prameilevinaan! Sopiiko tuommoinen asu hänen köyhien vanhempiensa -olosuhteisiin!" - -Kuinka viheliäisinä nuo hepenet verhoisivatkaan minua, ajattelin, -kun kävisivät hiukioimiksi ja menisivät pilalle! Ja miltä näyttäisin -siinäkään tapauksessa, että voisin sitten ostaa kotikutoisia -vaatteita, kutistuakseni niihin yksitellen sikäli kuin saisin -hankituksi? Vanhan silkkihameen alta vilahtelisi esimerkiksi -puolivillainen alushame, ja niin edelleen. Katsoinpa siis paremmaksi -laittautua uuden asemani mukaiseen asuun. Ja vaikka tämä vaatekerta -saattaa näyttää kovin vaivaiselta siihen verraten, mitä olen viime -aikoina tottunut panemaan ylleni, niin se kuitenkin kelpaa minulle -teidän luonanne hyväksi juhla- ja pyhäpuvuksi ja on sellainen, että -voin toivoa kykeneväni edelleenkin pysyttelemään sen tasalla, jos -uutteruudellani on siunausta. Kenenkään tietämättä, kuten sanoin, -ostin sentähden lampuoti Nicholin vaimolta ja tyttäriltä hyvää -tummanruskeata kangasta, heidän omaa kutomaansa, sen verran että -siitä riitti minulle puvuksi ja kahdeksi alushameeksi; ja somistelua -ja rintamuksen sain sievästä kuviollisesta sitsikaistaleesta, joka -oli varastossani. - -Minulla oli myös varsin hyvä läpineulottu kamlottitakki, joka -mielestäni kelpasi edelleenkin, ja ostin kahdet flanelliliivit, -jotka kylläkään eivät ole yhtä hyvät kuin joutsenennahkaiseni ja -hienot aivinaiseni, mutta lämpimänä ne minut pitävät, jos joku -naapuri ottaa minut auttamaan lypsyssä, kuten joskus ennen. Sillä -minä olen päättänyt tehdä kaikille teidän hyville naapureillenne -mitä palveluksia suinkin voin, ja toivoakseni saavutan teidän -läheisyydessänne yhtä paljon ystävällisyyttä kuin täällä on osakseni -tullut. - -Myöskin hommasin itselleni skotlantilaista palttinaa ja kenenkään -näkemättä valmistin siitä aamu- ja iltapuhteina kaksi paitaa. Jäipä -siitä vielä kahteen pariin teillekin, rakas isä ja äiti. Kotiin -tultuani ompelen ne teille ja toivon teidän ne kelpoittavan. - -Sitten ostin kulkukauppiaalta kaksi sievää korville ulottuvaa -hilkkaa, pienen olkihatun, parin kudottuja sitsipäärmeisiä käsineitä -ja kaksi paria valkoisilla suikkeleilla koristettuja sinisiä -piukkalankaisia villasukkia, jotka tosiaan tekevät hyvin siron -vaikutuksen, sekä kaksi kyynärää mustaa nauhaa paidanhihoihin ja -kaularuusukkeeksi. Saatuani ne kaikki kotiin menin kahden päivän -mittaan niitä joka toinen tunti katselemaan: minulla, nähkääs, vaikka -nukun rouva Jervisin kanssa, on oma vaatekammioni, jonne kellään ei -ole asiata. Sanonette, etten ole ollut huono taloudenpitäjä, kun -olen säästänyt niinkin paljon rahoja kokoon; mutta hyvä herttainen -emäntäni aina antoi minulle jotakin. - -Minulla oli mielestäni sitä suurempi syy näin menetellä, -kun minut oltiin eroittamassa paikastani muka puutteellisen -velvollisuudentunnon takia ja koska isäntäni odotti lahjoistaan muuta -tunnustusta kuin aioin hänelle myöntää, ja minusta siis oli vain -oikeudenmukaista lähtiessäni jättää hänen lahjansa jälkeeni; sillä -mitenkäpä olisin voinut niitä pitää, ellen tahtonut ansaita hänen -palkkaansa? - -Älkää olko huolissanne niistä neljästä guineasta tai lainatko niiden -suorittamiseen takaisin, sillä ne annettiin minulle muutamien -hopearahojen kanssa satunnaistulona, ne kun olivat hänen armonsa -taskussa hänen kuollessaan. Ja kun en odota mitään palkkaa, rohkenen -ajatella ansainneeni nuo rahat armollisen rouvan kuolemasta kuluneina -neljänätoista kuukautena: hänen armonsahan -- kunnon sielu -- ennen -maksoi minulle liiaksikin ystävällisyydellään ja toimittamalla -minulle oppia. Jos _hän_ olisi elänyt, ei mitään tällaista olisi -kaiketikaan tapahtunut! Mutta minun tulisi olla kiitollinen, ettei -ole käynyt pahemmin. Kaikki kääntyy vielä parhain päin; se on -luottamuksenani. - -Kuten sanottu, olen siis hankkinut uuden ja sopivamman puvun -ja kaipaan esiintyä siinä halukkaammin kuin ikinä olen uuteen -vaatteukseen laittautunut; sillä silloinhan jo pian pääsen teidän -luoksenne ja rauhalliselle mielelle -- mutta, hst! Nyt hän taitaa -tulla... _Teidän j.n.e_. - - - - -21. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Minun täytyi keskeyttää, koska pelkäsin isäntäni tulevan; mutta se -olikin vain rouva Jervis. - -Hän sanoi: "En voi sallia, että sinun on oltava niin paljon yksinäsi, -Pamela." - -"Mitään en pelkää pahemmin kuin seuraa", vastasin minä, "sillä juuri -nytkin säikähdyin niin että sydämeni melkein lakkasi sykkimästä, kun -luulin herran tulevan. Mutta teidän näkemisenne, rakas rouva Jervis, -minua aina ilahduttaa." - -"Olen kovin paljon saanut puhua sinusta isäntäni kanssa", huomautti -hän. - -"Minua surettaa", virkoin, "kuulla itseäni pidettävän kyllin tärkeänä -hänen minusta haastaakseen". - -"Oh", sanoi hän, "minä en saa kertoa sinulle kaikkea. Sinä olet -hänelle tärkeämpi kuin luuletkaan." - -"Tai _toivonkaan_", lisäsin minä, "sillä seuraukset siitä, että -hänelle jotakin merkitsen, tekisivät minut arvottomaksi itselleni -- -ja kaikille muillekin". - -"Oletpa älykäs kuin konsaan joku säätyläisneiti", sanoi rouva Jervis -siihen; "mistä lienetkin sen oppinut". Mutta kehnoja vallasnaisia -niiden täytyy olla, täytyy tosiaan, jotka suurine mahdollisuuksineen -eivät muka ole minua älykkäämpiä. Jääköön tämä kuitenkin sikseen! - -"Luulen", lausuin minä, "että olen toki kyllin tärkeä kiusatakseni -häntä, vaikka vain saattamalla hänet ajattelemaan, ettei hän voi -pitää pilkkanaan minunlaistani tyttöstä. Ja se ei muuta ole kuin -soimaus hänen korkeasta asemastaan johtuvalle ylpeydelle, jollaista -nuhdetta hän ei odottanut ja johon hänen on vaikea alistua." - -"Siinäkin saattaa olla perää", myönsi taloudenhoitajatar, "mutta -hän on sinulle kovin _vihainenkin_, Pamela; herjaa sinua kymmenillä -nimityksillä ja ihmettelee omaa hupsuuttansa, kun muka osoitti -sinulle niin suurta suosiota, johon sanoi ensin olleensa taipuvainen -äitinsä vuoksi, ja olisi tästedes osoittanut sitä sinun itsesi -tähden, ellet olisi oma vihollisesi". - -"Nyt olette minusta häijy, rouva Jervis", sanoin minä; "tahdotte -kehoittaa minua pyytämään, että saisin jäädä tänne, vaikka tiedätte, -mihin vaaroihin siinä antautuisin". - -"Ei", muistutti hän, "armollinen herra sanoo, että sinun _on_ -lähdettävä: hän näet ei luule maineellensa edulliseksi, että pitää -sinua kartanossaan. Mutta hän toivotteli (älä kerro sitä maailmalle, -Pamela), että tuntisi jonkun jalosukuisen neidin, aivan sinun -kaltaisesi ulkonäöltään ja mielenlaadultaan; ja hän naisi hänet -huomispäivänä." - -Punehduin korviani myöten tämän kuullessani, mutta vastasin: -"Jos olisin tuo jalosukuinen nainen ja hän tekisi ensin törkeitä -ehdotuksia, kuten on kahdesti esittänyt minulle raukalle, en -tiedäkään, huolisinko hänestä; sillä sitä naista, joka sietäisi -senlaatuisen loukkauksen, en pitäisi _arvokkaana_ todellisen -herrasmiehen puolisoksi, enempää kuin syyllinen itse olisi mielestäni -herrasmies." - -"No, no, Pamela", sanoi taloudenhoitajatar, "kyllä sinä menet sentään -liian pitkälle mielipiteissäsi". "Nähkääs, paras rouva Jervis", -puhuin minä perin vakavasti, sillä muuta en voinut, "minä pelkään nyt -enemmän kuin koskaan ennen. Minä tahdon vain anoa teiltä, joka olette -parhaimpia ystäviäni maailmassa, ettette sanallakaan kehoita minua -jäämään. Puhua isäntäni mieltymyksestä minuun, kun tiedän mihin hän -pyrkii, on kauhistus korvilleni; enkä minä katso olevani turvassa -ennen kuin olen päässyt äiti-rukkani ja isä-parkani luo." - -Hän oli minulle hiukan vihoissaan, kunnes vakuutin hänelle, etten -vähääkään ollut levoton hänestä, vaan uskoin olevani turvassa hänen -suojeluksessaan ja ystävyydessään. Ja niin lopetimme keskustelumme -siksi kertaa. - -Toivon saavani ne kurjat liivit valmiiksi kahdessa päivässä, jonka -jälkeen minun on vain järjestettävä joitakin liinavaatteita. Sitten -ilmoitan teille, millä keinoin saavun kotiin. Sillä rankkasateet -tekevät jalkapatikassa kulkemisen tukalaksi. Mutta ehkä saan tilaa -lampuoti Nicholin katetuissa kärryissä ja pääsen siten kymmenen -penikulman päähän matkan varrella. Minä näettekös en osaa ollenkaan -hyvin ratsastaa, ja kenties ei kenenkään suotaisi näkevän minua -julkisella valtatiellä. Mutta toivoakseni saatte pian kuulla enemmän -_kuuliaiselta tyttäreltänne_. - - - - -22. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Kaikilla palvelustovereillani on nyt vihiä lähdöstäni, mutta he eivät -osaa arvata syytä. Rouva Jervis kertoo heille, että isä ja äiti -vanhentuessaan eivät tule toimeen ilman minua, jonkavuoksi palaan -kotiin viihdyttelemään heitä iällisyydessään; mutta sitä eivät näy -uskovan. - -He saivat sen tietää kellarimestarilta, joka kuuli isäntäni -kysäisevän minulta eteissuojamaan vievässä käytävässä: "Kuka siellä?" --- "Pamela, teidän arvoisuutenne", vastasin minä. -- "Pamela!" sanoi -hän, "kuinka kauvan _sinä_ täällä viivyt?" -- "Vain siksi kun olen -kukittanut liivit, jos armollinen herra suvaitsee", selitin minä, -"ja ne ovatkin melkein valmiit". -- "Olisit voinut valmistaa ne -jo aikoja sitten", tiuskaisi hän. -- "Olen tosiaan, sen vakuutan -teidän arvoisuudellenne, ahkeroinut varhain ja myöhään: niissä on -melkoisesti työtä." -- _"Niissäkö työtä!"_ huudahti hän. "Sinä käytät -uutterammin kynääsi kuin neulaasi; en huoli mokomista laiskoista -letukoista talossani." - -Hän tuntui säpsähtävän nähdessään kellarimestarin, astuessansa -eteissuojamaan, missä herra Jonathan seisoi. "Mitä _te_ täällä -teette?" sanoi hän. Kellarimestari joutui yhtä hämilleen kuin -minäkin; sillä kun ei minua koskaan ennen ollut noin töykeästi ja -syyttävästi puhuteltu, puhkesin haikeaan itkuun ja riensin pois -heidän kummankin tieltänsä rouva Jervisin luo suruani valittelemaan. - -"Se rakkaus", virkkoi hän, "on sitä riivattua! Kuinka monenlaisissa -muodoissa se ihmisissä esiintyykään! Ja jotkut se saa esiintymään -aivan päinvastaisesti omalle sisimmälle luonteellensa." - -Yksi ja toinen on senjälkeen kuiskaillut: "Ka, rouva Jervis, -menetämmekö me Pamela-rouvan?" kuten he minua nimittävät. "Mitä -hän on tehnyt?" Ja sitten hän kertoo heille kotiinlähdöstäni -yllämainittuun tapaan. - -Hän sanoi jälkeenpäin minulle: "No, Pamela, sinä olet tehnyt -isännästämme, joka ennen oli maailman säysein herrasmies, mitä -närkkäimmän kiukuttelijan. Mutta sinun vallassasi on lauhduttaa hänet -entiselleen, vaikka toivon ettet koskaan tee sitä hänen ehdoillaan." -Tämä rouva Jervisin puhe oli hyvin ystävällistä, mutta se vihjaisi -minulle, että hän ajatteli yhtä pahaa herrani aikeista kuin minäkin; -ja koska hän tunsi hänen aivoituksensa paremmin kuin minä, saivat nuo -sanat minut vakuutetuksi, että minun oli lähdettävä pois niin pian -kuin suinkin. - -Isäntäni tuli juuri silloin sisälle juttelemaan rouva Jervisin -kanssa talousasioista, koska hän oli kutsunut vieraita päivälliselle -huomiseksi. Minä nousin ylös, ja kun olin itkenyt hänen tylyytensä -vuoksi käytävässä, käänsin kasvoni poispäin. "Voit hyvinkin", sanoi -hän, "kääntää kirotut kasvosi pois; jospa en olisi niitä koskaan -nähnyt! -- Rouva Jervis, kauvanko häneltä menee niiden liivien -kukittamiseen?" - -"Teidän arvoisuutenne", virkahdin minä, "jos olisitte suvainnut, -olisin ottanut työn mukaani; ja vaikka saisinkin sen valmiiksi jo -muutamassa tunnissa, tahdon vieläkin menetellä niin ja poistaa tämän -vihatun Pamela-rukan talostanne ja silmistänne ainiaaksi". - -"Rouva Jervis", sanoi hän, vastaamatta minulle, "luulen että tuo -pieni huippana osaa noitua, mikäli noitia koskaan on ollut; sillä hän -lumoo kaikki, jotka tulevat hänen lähelleen. Hän saa _teidätkin_, -jonka pitäisi paremmin tuntea maailmaa, luulemaan häntä enkeliksi." - -Aioin lähteä pois; sillä luullakseni hän tahtoi pyytää minua pysymään -paikoillani suuresta suuttumuksestaan huolimatta; ja hän sanoi: "Jää -tänne, jää tänne, kun minä käsken!" ja tarttui käteeni. Minä vapisin -ja myöntelin: "kyllä, kyllä!" -- sillä hänen ankara puristuksensa -kivisti sormiani. - -Hänellä näkyi olevan mielessä sanoa minulle jotakin; mutta hän -pidättäysi äkkiä ja kivahti: "Mene tiehesi!" Ja tieheni minä tipsutin -niin nopeasti kuin pääsin. Ja hän jutteli paljon rouva Jervisin -kanssa, kuten tämä minulle kertoi, ja oli muun muassa maininnut -pahoittelevansa, että oli puhunut herra Jonathanin kuullen. - -Teidän on tiedettävä, että herra Jonathan, kellarimestarimme, on -hyvin vakava, hyvänlaatuinen vanha mies, hapset hopeanvalkoiset; ja -rehellinen, kunnon mies hän on. Riensin pois kirppu korvassani, kuten -sanotaan, ja mennessäni portaita alas vierashuoneeseen minä tapasin -hänet. Hän tarttui käteeni (kuitenkin lempeämmin kuin isäntäni) -molemmin käsin ja sanoi: "Ah, herttainen, herttainen rouva Pamela! -Mitä minä vastikään kuulin? Olen sydämestäni pahoillani; mutta kyllä -minä uskon, että syy pikemmin on _kenessä muussa_ tahansa kuin -_sinussa."_ - -"Kiitos, herra Jonathan", sanoin minä, "mutta jos pidätte paikkaanne -arvossa, älkää näyttäytykö puhuttelemassa sellaista kuin minä". Minä -itkin myös ja livahdin pois hänen lähettyviltään niin sukkelasti kuin -voin, hänen itsensä tähden, jotta hänen ei nähtäisi minua säälivän. - -Ja nyt kerron teille esimerkin näyttääkseni kuinka suuressa arvossa -myöskin herra Longman minua pitää. - -Olin jollakin tavoin hukannut kynäni, ja kun olin kirjoittanut -paperinikin loppuun, pistäysin herra Longmanin, isännöitsijämme, -toimistoon, pyytämään häneltä muutaman kynän ja pari arkkia paperia. -Hän sanoi: "Kah, kyllä saat, suloinen tyttöseeni!" ja antoi minulle -kolme kynää, muutamia suulakkoja, lakkapuikon ja kaksitoista arkkia -paperia; sitten hän astahtaen esille pöytänsä takaa, missä kirjoitti, -lisäsi: "Annahan minun haastaa jokunen sana kanssasi, suloinen pikku -emäntäni" (täten nuo kaksi vanhaa herraa minua usein nimittävät, -sillä luullakseni he pitävät minusta oikein paljon); "olen kuullut -pahoja uutisia: sanotaan, että menetämme sinut. Toivoakseni se ei ole -totta?" - -"Kyllä se totta on, herra Longman", myönsin minä, "mutta olin -toivonut, ettei asia tulisi tiedoksi ennen lähtöäni". - -"Mikä h--tto", huudahti hän, "on isäntäämme viimeiseltä mennyt! En -ole eläissäni nähnyt sellaista muutosta kenessäkään miehessä! Hän ei -tunnu olevan tyytyväinen kehenkään; ja kuten herra Jonathan minulle -juurikaan kertoi, hän on aivan mahdoton sinua kohtaan. Mitäpä _sinä_ -olisit saattanut hänelle tehdä? Ellei rouva Jervis olisi perin -kunnollinen nainen, niin pelkäisin, että _hän_ on ollut vihollisesi." - -"Ei", vakuutin minä, "ei mitään sellaista. Rouva Jervis on -rehellinen, hyvä ihminen ja lähinnä isääni ja äitiäni paras ystävä, -mitä minulla maailmassa on." - -"No, sitten", arveli hän, "se on jotakin pahempaa. Arvaisinko! Sinä -olet liian _kaunis_, suloinen emäntäni, ja kenties liian hyveellinen. -Ah, enkö osannut oikeaan?" - -"Ei, hyvä herra Longman", vastasin minä, "älkää ajatelko, että -isännässäni on mitään vikaa. Hän on kyllä äreä ja vihainen minulle, -se on totta; mutta olen saattanut antaa hänelle siihen aihetta, -mahdollisesti. Ja koska minä haluan mennä isän ja äidin luo -mieluummin kuin jäädä tänne, hän kenties pitää minua kiittämättömänä. -Mutta tiedättehän", jatkoin, "että isän ja äidin lohduttaminen on -hyvälle lapselle rakkain velvollisuus, mitä ajatella saattaa". - -"Suloinen neitoseni!" sanoi hän: "tuo on _sinussa_ kaunis piirre, -mutta minä tunnen maailman ja ihmiset liian hyvin, vaikka minun -täytyy olla kuulemistani ja näkemistäni mitään hiiskumatta! Ja -seuratkoon siunaus pientä sulotartani, mihin tahansa menetkin!" Minä -lähdin huoneesta niiaten ja kiitellen. - -Niin, minulle on mieluista, armas isä ja äiti, että minua -rakastetaan. Kuinka paljoa parempi onkaan puhtaalla maineella ja -vilpittömyydellä ansaita hyvä sana jokaiselta, paitsi _yhdeltä_, kuin -_tuota yhtä miellyttämällä_ tehdä _jokainen muu_ vihollisekseen ja -joutua sitäpaitsi inhotuksi hylkiöksi! _Teidän j.n.e_. - - - - -23. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Meillä oli suuri joukko naapuriston herrasmiehiä ja heidän -rouvasväkeänsä tänään päivällisillä. Isäntäni toimitti heille muhkeat -pidot: Isaac, herra Jonathan ja Benjamin palvelivat pöydässä; ja -Isaac on kertonut rouva Jervisille, että naiset aikovat piakkoin -käydä taloa katselemassa, uteliaina tarkatakseen minua, sillä he -kuuluvat sanoneen isännälleni, kun ilo oli ylinnä: "Kuulkaahan, herra -B..., teillähän on palvelustyttö, joka on maan kuulu kauneudestaan; -ja me tahdomme kaikin mokomin nähdä hänet ennenkuin täältä lähdemme." - -"Tyttönen on varsin mukiin menevä", vastasi hän, "joskaan ei -sellainen kaunotar kuin te sanotte. Hän oli kamarineitona äidilläni, -joka kuolinvuoteellaan kehoitti minua kohtelemaan häntä hyvin. Hän on -nuori, ja kaikki, mikä on _nuorta_, on _kaunista."_ - -"Niin, niin", virkkoi eräs naisista, "se on totta; mutta vaikkei -äitinne olisikaan häntä siten suositellut, kauneudella on sellainen -teho, että teidänlaisenne komea herrasmies epäilemättäkään ei olisi -tarvinnut mitään kehoitusta ollakseen hänelle ystävällinen". - -He nauroivat kaikin isännälleni ja hän kuuluu nauraneen seuran -vuoksi, mutta sanoneen: "En tiedä, mistä johtuu, että katselen -toisenlaisilla silmillä kuin muut. Olen näetten kuullut hänen -kauneuttansa kehuttavan enemmän kuin se mielestäni ansaitsee: hän on -varsin sievä, kuten sanoin; mutta hänen suurin etunsa on siinä, että -hän on nöyrä, kohtelias ja uskollinen ja saa kaikki palvelustoverit -häntä rakastamaan. Varsinkin taloudenhoitajattareni on häneen -hullaantunut, ja tiedättehän, hyvät naiset, että hän on perin -tarkkasilmäinen. Mitä taasen meidän Longmaniin ja Jonathaniin tulee, -olen kuullut, että jos he olisivat kyllin nuoria, he taistelisivat -tytöstä. Eikö totta, herra Jonathan?" - -"Tosiaankin, teidän arvoisuutenne", vastasi tämä, "suvainnette -minun vakuuttaa, etten koskaan ole tuntenut hänen vertaistaan; ja -armollisen herran koko huonekunta on samaa mieltä". - -"Nyt sen kuulitte!" virkkoi isäntäni. - -"Kah", huudahtivat naiset, "lähdemmekin tästä rouva Jervisiä -tervehtimään ja toivomme näkevämme tuon helmen". - -Luulen että he ovat tulossa. Kerron teille lopun myöhemmin. Jospa he -jo olisivat käyneet ja menneet tiehensä! Eivätkö he voi leikitellä -ilman minua? - - * * * * * - -Niin, ne hienot naiset kävivät täällä ja ovat jälleen menneet. -Olisin tahtonut olla poissa, jos olisin voinut, ja pujahdinkin -pukuhuoneeseen; mutta he näkivät minut sisälle tullessaan. Niitä oli -neljä: lady Arthur, joka asuu suuressa valkoisessa talossa mäellä, -lady Brooks, lady Towers ja neljäntenä kuulemma joku kreivitär, jonka -vaikeasti lausuttavan nimen olen unohtanut. - -"Kah, rouva Jervis", sanoi eräs naisista, "hyvää päivää! Olemme -tulleet tiedustamaan vointianne." -- "Olen hyvin kiitollinen -armollisille naisille", vastasi rouva Jervis; "suvaitsetteko -istahtaa?" - -"Mutta", virkkoi kreivitär, "emme ole tulleet _ainoastaan_ -tiedustellaksemme rouva Jervisin vointia, vaan samalla katsomaan -harvinaisuutta". -- "Ah", säesti lady Arthur, "en ole nähnyt -Pamelaanne kahteen vuoteen, ja sanotaan hänen sillävälin varttuneen -ihmeellisen sieväksi". - -Silloin toivoin, etten olisi ollut pukusuojassa, sillä tullessani -ulos heidän täytyi ehdottomasti tietää, että olin kuullut heidän -puheensa: mutta olen usein huomannut, että ujot ihmiset tuottavat -itselleen kiusaa ja häkeltyvät sitä enemmän, kun koettavat sellaista -välttää. - -"Niin, niin", myönsi rouva Jervis, "Pamela on tosiaan hyvin sievä; -hän onkin tuolla pukuhuoneessa. -- Pamela, tulehan tänne!" Minä tulin -ulos aivan punehtuneena, ja he hymyilivät toisilleen. - -Kreivitär tarttui minua kädestä. "Kas, todellakin", suvaitsi hän -sanoa, "huhu ei ole liioitellut, vakuutan teille! -- Älä ujostele, -lapsi", -- ja hän tuijotti minua suoraan kasvoihin; "soisin, että -minäkin voisin tuollaisista kasvoista kainostella". Oi, kuinka -hupsulta minä näytinkään! - -Lady Arthur virkkoi: "Niin, hyvä Pamelani" (kertaan hänen armonsa -lauseen sanasta sanaan), "älä noin hämmästy, vaikka sekin sinua -pukee. Minusta kunnon emäntä-vainajasi valitsi viisaasti ottaessaan -itselleen sellaisen suloisen ja sievän seuralaisen. Jos hän vielä -eläisi, niin hän olisi sinusta aika ylpeä, koska hän sinua aina -ylisteli." - -"Ah, madam!" puuttui puheeseen lady Brooks, "ettekö luule, että -niin _kuuliainen_ poika kuin naapurimme, joka aina _ihaili_ mitä -hänen äitinsä _rakasti_, ylpeilee tällaisesta sievästä neitosesta, -puhuipa hän pöydässä mitä tahansa?" Hän katseli niin ilkkuvasti ja -virnistellen, -- en voi häntä sietää. - -Lady Towers sanoi vapaapuheisemmin (häntähän kuulutaan pidettävänkin -nokkelana): "No, rouva Pamela, en voi sanoa pitäväni sinusta -niin paljoa kuin nämä arvoisat naiset; sillä jos olisit _minun_ -palvelijattareni, en suinkaan huolisi jättää sinua _herrasi_ kanssa -kahdenkesken samaan huoneeseen." Sitten he kaikki purskahtivat isoon -nauruun. Minä tiedän mitä olisin sanonut, jos olisin uskaltanut. -Mutta he ovat ylhäisiä naisia -- ja sellaiset saavat haastaa mitä -tahansa. - -Lady Towers virkkoi: "Osaako tuo ihana kuva puhua, rouva Jervis? -Puhuvat silmät sillä ainakin on! Voi sinua pikku veitikkaa", lisäsi -hän ja taputti minua poskelle, "sinä olet syntynyt syöksemään muita -turmioon tai itse siihen joutumaan!" - -"Jumala varjelkoon _kummastakin_, teidän armonne", sanoin minä. -"Pyydän saada poistua; sillä halpuuteni tunto tekee minut -sopimattomaksi näin ylhäisten ihmisten seuraan." - -Sitte lähdin pois parhaimman taitoni mukaan niiaten, ja lady Towers -huomautti mennessäni: "Näpeästi sanottu, totisesti!" Ja lady Brooks -sanoi: "Katsokaa tuota vartaloa! En ole eläissäni nähnyt moisia -kasvoja enkä moista vartaloa; ihan varmaan hän on parempaa sukua kuin -olette minulle kertoneet!" - -Ja niin he jatkoivat vielä puolisen tuntia minun ylistelemistäni, -kuten minulle on mainittu; ja iloinen olin päästessäni heidän -sanojensa kuuluvilta! - -Mutta he näkyvät alas mentyään kertoneen isännälleni _sellaista_ ja -puhuneen niin paljon _minusta_, että hänen oli vaikea sitä kestää; -mutta koska se ei juuri ollut edullista maineelleni, en tietenkään -voinut siitä ylpeillä; ja pelkäsin ettei siitä minulle mitään hyvää -koituisi. Tämä on uusi syy, miksi toivon pois tästä talosta. - -Nyt on torstai-aamu, ja ensi torstaina toivon pääseväni lähtemään; -sillä minä olen nyt lopettanut työni, ja hänen arvoisuutensa on -hirveän äreä! Minua suututtaa, että hänen äkäisyydestänsä niin -paljon piittaan. Jos hän joskus onkin tuntenut minua kohtaan -ystävällisyyttä, uskon että hän nyt minua sydämestään vihaa. - -Eikö ole omituista, että rakkaus niin paljon lähentelee vihaa? -Mutta tämä häijy rakkaus ei suinkaan olekaan todellisen hyveellisen -rakkauden kaltaista: sellaisen _rakkauden_ täytyy olla yhtä kaukana -_vihasta_ kuin valo on pimeydestä. Ja kuinka paljon tämä viha -olisikaan karttunut sitte kun hänen ilkeä tahtonsa olisi tullut -tyydytetyksi, jos hän olisi löytänyt viheliäisen rikostoverin! - -Niin, pienestä esimerkistä voimme käsittää paljon. Ellei -_viattomuudella_ voi saavuttaa tavallista kohteliaisuutta, mitä -_syyllisyys_ voikaan toivoa, sitte kun uutuuden viehätys on haihtunut -ja mieli kaipaa vaihtelua? Luemmehan pyhässä raamatussa, kuinka -jumalaton Amnon saatettuaan Tamar-paran tärviölle vihasi häntä -enemmän kuin milloinkaan oli häntä rakastanut ja tahtoi häätää hänet -talostaan. - -Kuinka onnellinen olen, vaikka minut häädetäänkin, kun minulla on -suloisena seuralaisena viattomuuteni! Pysyköön se aina kumppaninani! -Ja kun en ylimielisesti luota omiin voimiini ja tahdon välttää -kiusaajaa, toivon Jumalan armollansa minua auttavan. - -Suokaa anteeksi, että kirjeessäni toistan osan jokahetkistä -rukoustani. Lähinnä Jumalan hyvyyttä olen kaikesta -kiitollisuudenvelassa teidän hurskaudellenne ja opettavaiselle -esimerkillenne, rakkaat _köyhät_ vanhempani! Lausun tuon sanan -ilolla, sillä teidän _köyhyytenne_ on minun _ylpeyteni_, kuten teidän -vilpittömyytenne on oleva esikuvanani. - -Heti kun olen syönyt päivällistä, puen ylleni uudet vaatteeni. Minä -ikävöin niiden käyttämistä. Tiedän, että tuotan rouva Jervisille -yllätyksen, sillä hän saa nähdä minut vasta kun olen täysissä -tamineissa. John on palannut, ja pian lähetän teille kirjoittelujani. -Olen kuullut hänen lähtevän varahin aamulla, ja siksi lopetan tähän, -vakuuttaen olevani _teidän mitä kuuliaisin tyttärenne_. - -Älkää hukatko aikaanne tulemalla minua vastaan, kun hetki on niin -epätietoinen. On kovaa, ellen saa kyytiä teidän luoksenne. Mutta -ehkei isäntäni kiellä Johnia lähtemästä minua tuomaan. Luullakseni -voin varsin hyvin ratsastaa hänen takanaan, sillä hän on perin -huolellinen ja rehellinen. Te tunnette Johnin yhtä hyvin kuin -minäkin; hän rakastaa teitä molempia. Sitäpaitsi voinee rouva Jervis -minua jollakin tavoin auttaa matkalle. - - - - -24. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Kirjoittelen niin kauvan kuin viivyn, vaikkakin pelkkiä typeryyksiä. -Sillä minä tiedän teidän iltaisin lueskelevan kirjeitäni, senvuoksi -että ne tulevat minulta. John on kertonut, kuinka suuresti te -ikävöitsette kotiintuloani; mutta hän mainitsi sanoneensa teille, -että hän toivoi tapahtuvan jotakin, mikä sen estäisi. - -Olen mielissäni, ettette ilmoittanut hänelle poismuuttoni syytä; -sillä _jos_ palvelustoverini sen arvannevatkin, on parempi niin, kuin -että kuulisivat sen teiltä tai minulta. Sitäpaitsi todellakin soisin, -että isäntäni lakkaisi minunlaistani tyttö-poloista ajattelemasta. -Paitsi häneltä osakseni tullutta epäsuosiota on hänen luonteensa -muutenkin aivan muuttunut, ja minä alan uskoa rouva Jervisin sanoja, -että hän pitää minusta eikä voi sille mitään. Ja kuitenkin hän -koettaa ne tunteensa voittaa eikä keksi siihen muuta keinoa kuin olla -minua kohtaan tyly. - -Älkää pitäkö minua havittelevana ja itseluuloisena. Sillä minua -pikemmin surettaa kuin ylpeillyttää nähdessäni sellaisen herrasmiehen -alentavan itsensä ja minun takiani vähentävän kunnioitusta, jota -kaikki hänen palkollisensa häntä kohtaan ennen tunsivat. -- Mutta -tänään minun on kerrottava teille uudesta puvustani. - -Päivällisen syötyäni menin siis ylikertaan ja sulkeuduin pieneen -kammiooni. Siellä laittausin uuteen asuuni ja panin tavallisen -pyöreän hilkan päähäni, mutta vihreällä solmukkeella somistettuna. -Pukeuduin kotikutoiseen viittaani ja hameeseeni, ja sileihin -nahkakenkiin, jotka kuitenkin olivat valmistetut niin sanotusta -Espanjan sahvianista. Vedin jalkaani vaatimattomat sukat -- nimittäin -vaatimattomat niiden rinnalla, jollaisia viimeiseltä olen käyttänyt, -vaikka mielestäni nämä oivallisesta langasta kudotut kelpaavat varsin -hyvin jokapäiväisiksi; sidoin kaulaani musliinisen poimukauluksen ja -mustan silkkihuivin armollisen rouvan minulle antaman ranskalaisen -röyhelön asemesta, ja irroitin korvarenkaat korvistani. Kun olin -täysissä pukimissa, otin kahdella sinisellä rihmalla kiinnitettävän -olkihatun käteeni ja vilkaisin kuvastimeen niin ylpeänä kuin konsaan. -Sanoakseni totuuden en ole ikänä esiintynyt mielestäni niin hauskassa -asussa. - -Kovin suloiselta tuntuu astua alas vaatimattomaan olotilaan kevein -mielin, viattomana ja kohtaloonsa tyytyväisenä! Mitään sen vertaista -ei olekaan! Näen selvästi, ettei nöyrää sydäntä voi kohdata mikään -varsin kamala pettymys, kääntyköön onnen ratas minnepäin tahansa. - -Menin siis alikertaan etsimään rouva Jervisiä, nähdäkseni mitä hän -asustani piti. Portaissa tapasin sisäkkömme, Rachelin; hän niiasi -minulle syvään eikä näkynyt minua tuntevan. Minä hymyilin ja astuin -taloudenhoitajattaren tupaan, missä kunnon rouva Jervis istui työnsä -ääressä ompelemassa naisenpaitaa: ja voitteko sitä uskoa? Hänkään ei -aluksi tuntenut minua, vaan nousi, sieppasi silmälasit nenältänsä ja -virkkoi: "Etsittekö todellakin _minua?"_ - -En voinut olla nauramatta ja sanoin: "Hei, hei, rouva Jervis! mitä, -ettekö minua tunne?" -- Hän seisoi aivan kummastuneena ja tarkkasi -minua kiireestä kantapäähän. "Kah, sinä ihan hämmästytät minut!" hän -sanoi. "Mitä, Pamelako noin muuttuneena! Kuinka se on tapahtunut?" - -Isäntäni sattui astumaan sisälle, ja kun seisoin selin häneen, luuli -hän minua rouva Jervisin kanssa juttelevaksi vieraaksi ja poistui -jälleen, kuulematta taloudenhoitajattaren kysymystä, oliko hänen -arvoisuudellaan mitään määräyksiä annettavana. Rouva Jervis käänteli -minua puolelle ja toiselle, ja minä näytin hänelle kaikki pukineeni -alushametta myöten, jolloin hän kävi istumaan lausuen: "Kah, olen -ihan ihmeissäni! Minun täytyy istua. Mitä tuo kaikki tarkoittaa?" - -Kerroin hänelle, että kun minulla ei ollut uuteen asemaani sopivia -vaatteita isän kotiin palatessani, oli parempi, että varasin niitä jo -täällä, koska lähtöni oli lähellä, jotta palvelustoverini näkisivät -minun osaavan sovittautua niihin olosuhteisiin, joihin nyt jälleen -jouduin. - -"Oh", sanoi hän, "en ole sinunlaistasi ennen nähnyt. Mutta tämä -surullinen lähtövalmistus (sillä nyt näen sinun olevan aivan -tosissasi) vaikuttaa minuun niin masentavasti, etten tiedä kuinka -kestän. Oi, rakas Pamelani, kuinka voin sinusta erota?" - -Isäntäni soitti takasalista, joten minä poistuin ja rouva Jervis -riensi häntä palvelemaan. Hän sanoi tälle: "Olin tulossa sisälle -ilmoittaakseni teille, että matkustan Lincolnshireen ja mahdollisesti -sisareni luo Daversille, viipyen poissa jonkun viikon. Mutta -sanokaahan, kuka sievä neitonen teidän luonanne oli?" - -Rouva Jervis sanoo hymyilleensä ja kysyneensä, eikö hänen -arvoisuutensa tiennyt, kuka se oli. "En", vastasi hän; "en ole häntä -koskaan ennen nähnyt. Lampuoti Nicholilla ja lampuoti Bradyllä ei -kummallakaan ole sellaista siistiä, keimeätä tytärtä, ei suinkaan? -Vaikken nähnyt hänen kasvojansakaan", lisäsi hän. "Ellei teidän -arvoisuutenne pahastu", virkkoi rouva, "tuon hänet nähtäväksenne; -sillä minun mielestäni hän vie voiton Pamelastamme". - -Tästä en ollut hänelle kiitollinen, kuten hänelle jälkeenpäin -sanoinkin (sillä se tuotti minulle paljon kiusaannusta ja -ikävyyksiäkin, saatte kuulla). - -"Ei voi olla mahdollista", suvaitsi armollinen herra lausua, "mutta -jos saatte keksityksi jonkun verukkeen, niin antakaa hänen tulla -sisälle". - -Sitten rouva Jervis tuli minun luokseni ja sanoi, että minun oli -lähdettävä hänen kanssaan isännän puheille. "Mutta", hän lisäsi, -"anna hänen kaikella muotoa itse ottaa selko siitä, kuka olet, sillä -hän ei tunne sinua". -- "Hyi, rouva Jervis", pahoittelin, "kuinka -saatoitte minulle sellaista tehdä? Sitäpaitsi se näyttää liian -vapaalta sekä minun että hänen esiintymiseksi." -- "Sanon sinulle", -tivasi hän, "että sinun on tultava sisälle; ja älähän paljasta -itseäsi ennen kuin hän sinut tuntee". - -Niin menin sisälle, tyhmä tyttö mikä olinkin; vaikka kyllähän -hän olisi minut joskus toiste nähnyt, ellei silloin. Ja -taloudenhoitajatar pakoitti minut ottamaan olkihattuni käteeni. - -Niiasin syvään, mutta en virkkanut sanaakaan. Kaiketikin hän tunsi -minut heti kasvoni nähtyänsä; mutta hän oli viekas kuin Lucifer. Hän -astahti luokseni, tarttui käteeni ja virkkoi: "Kenen sievä tyttö sinä -olet? Varmaankin Pamelan sisar; olet niin hänen näköisensä. Niin -siro, niin siisti, niin kaunis! Kah, lapseni, sinulle ei sisaresi -Pamela läheskään vedä vertoja!" - -Jo hämmästyin aivan tolkuttomaksi; olisin puhunut, mutta hän tarttui -minuun niskasta. "Ka", sanoi hän, "sinä olet perin sievä, lapseni; -en olisi näin vapaa _sisartasi_ kohtaan, sen vakuutan; mutta minun -täytyy suudella _sinua"_. - -"Armollinen herra", hätäännyin minä, "voi, olen tosiaan Pamela, olen, -Pamela minä olen, juuri hän itse!" - -Hän suuteli minun kykenemättäni sitä estämään ja sanoi: "Mahdotonta! -sinä olet puolta suloisempi tyttö kuin Pamela; ja varmaan voin olla -viattoman vapaa _sinun_ kanssasi, vaikken osoittaisi sellaista -suosiota hänelle." - -Tämä oli minulle todellakin paha kepponen, jollaista en ollut voinut -odottaa; ja rouva Jervis näytti yhtä hölmistyneeltä kuin minäkin -- -avuliaisuutensa vuoksi. Vihdoin pääsin pois ja juoksin ulos salista -mitä tuskallisimmin kiusaantuneena, niinkuin saatatte arvata. - -Hän jutteli paljon rouva Jervisin kanssa ja määräsi vihdoin minut -saapumaan luoksensa. "Tule sisälle, hälläkkä!" kutsui hän -- siten -hän minua todellakin nimitti. Voi hyväinen, olipa se puhetta! "Ketä -varten sinä kujeilit? Olin päättänyt, etten enää koskaan osoittaisi -niin paljoa huomaavaisuutta mokomalle kelvottomalle", sanoi hän; "ja -sinun pitää silloin laittautua valepukuun viehättääksesi minua, ja -vielä olla olevinasi, senkin tekopyhä..." - -Nyt loppui kärsivällisyyteni. "Heretkää, hyvä herra", lausuin, "älkää -ainakaan syyttäkö minua valepuvusta ja teeskentelystä: sillä molempia -minä vihaan, vaikka olenkin halpa. En ole pannut ylleni valepukua." - -"Mitä hittoa" -- juuri niin hän sanoi -- "sitten tarkoitat tuolla -asulla?" - -"Kah, teidän arvoisuutenne", vastasin, "sallikaa minun sanoa, että -tarkoitukseni on mitä rehellisin. Olen tosiaan käynyt valepuvussa -aina siitä asti kun armollinen rouvani, teidän äitinne, otti minut -köyhien vanhempaini luota. Tulin hänen armonsa taloon niin köyhänä -ja halpana, että nämä vaatteet, joihin nyt olen puettuna, ovat -ruhtinaalliset niihin verraten, mitkä minulla silloin oli ylläni. Ja -hänen hyväntahtoisuutensa kasaannutti minulle rikkaita vaatteita ja -muita lahjoja. Mutta koska nyt niin pian palaan köyhien vanhempaini -luo, en voi käyttää noita uhkeita pukineita joutumatta sormella -osoitetuksi, ja senvuoksi olen ostanut sellaista, mikä paremmin sopii -asemaani ja samalla kelpaa hyväksi pyhäpuvuksi, kun pääsen kotiin." - -Hän otti minut syliinsä ja samassa työnsi minut luotaan. "Rouva -Jervis", sanoi hän, "viekää pois tämä pieni velho; en voi häntä -sietää enkä olla sietämättäkään!" -- Kummalliset sanat! -- "Mutta -odotahan; älä mene!... Mene sentään!... Ei, tule jälleen!" - -Luulin, että hän oli hullu; sillä hän ei tiennyt mitä tahtoi. Aioin -kuitenkin lähteä, mutta hän astui perässäni, tarttui käsivarteeni ja -vei minut jälleen sisälle: varmaan hän puristi käsivarteni sinelmiin, -sillä siinä on vieläkin merkit. "Herra, herra", rukoilin minä, -"säälikää toki; tulenhan minä sisälle, tulenhan minä!" - -Hän istahti ja katsoi minuun, ja tätä jälkeenpäin ajatellessani hän -tuntui minusta yhtä houkkiomaiselta kuin minunlaiseni tyttö-parka. -Vihdoin hän lausui: "Niin, rouva Jervis, kuten teille sanoin, te -voitte sallia hänen viipyä vähän kauvemmin, nähdäkseni huoliiko -sisareni Davers hänestä, jos hän sillävälin nöyrtyy, pyytää sitä -suosionosoituksena sekä katuu nenäkkyyttänsä ja sitä vapautta, millä -hän on minua kuvaillut talonväelle kuten muillekin". - -"Niin teidän arvoisuutenne minulle sanoi", virkkoi rouva Jervis, -"mutta en ole nähnyt hänessä pienintäkään taipumusta tunnustamaan -mitään rikkoneensa". - -"Ylpeyttä ja nurjuutta", sanoi hän, "oikein kukkuramitalla! Ja -kuitenkin hän on teidän erikoinen suosikkinne! No, vielä kerran -alennun ilmoittamaan sinulle, huippana", lausui hän puhuen minulle, -"että saat viipyä edelleen kaksi viikkoa, kunnes olen tavannut -sisareni. Kuuletko mitä sanon, kuvapatsas? Etkö osaa puhua, etkä ole -kiitollinen?" - -"Teidän arvoisuutenne säikähdyttää minut niin", selitin, "että -tuskin osaan puhua: mutta rohjennen sanoa pyytäväni ainoastaan sitä -suosionosoitusta, että saan lähteä isän ja äidin luo". - -"Hupsu tyttö", virkkoi hän, "etkö tahdo mennä sisarelleni Daversille -kamarineidoksi?" -- "Hyvä herra", vastasin minä, "kerran olisin ollut -mielissäni siitä kunniasta, mutta te suvaitsitte sanoa, että hänen -armonsa sukulainen olisi minulle vaarallinen tai minä hänelle." -"Kirottua nenäkkyyttä!" tiuskaisi hän; "kuuletteko, rouva Jervis -- -kuuletteko, kuinka töykeästi hän minulle vastailee? Onko tuollaista -verratonta, itsetietoista röyhkeyttä ennen nähty?" - -Silloin minä purskahdin itkuun. Rouva Jervis sanoi: "Hyi, Pamela, -hyi!" Ja minä sanoin: "Osani on tosiaan hyvin raskas. Minä en -suinkaan tahtoisi loukata ketään; ja kuitenkin näyn tehneen -itseni syypääksi varomattomuuksiin, jotka ovat maksaneet minulle -palveluspaikkani, ja herrani suosion; ja niin minut on häädetty. Ja -kun aika on tullut, jolloin minun pitäisi palata köyhien vanhempaini -luo, minun ei sallita rauhassa lähteä. Armollinen herra, mitä -olenkaan tehnyt, jotta minua kohdellaan pahemmin kuin varasta?" - -"Varasta!" huudahti hän, "se sinä juuri oletkin, letukka; sinä _olet_ -minut ryöstänyt". - -"Kuka, minäkö, herra", sanoin minä. "Minäkö teitä ryöstänyt? Ka, -tehän olette rauhantuomari ja voitte lähettää minut vankilaan, jos -tahdotte, ja alistaa minut henkipattona tuomittavaksi! Jos voitte -todistaa, että minä olen teiltä varastanut, niin varmaan ansaitsen -kuoleman." - -En laisinkaan käsittänyt hänen tarkoitustansa, vaikken siitä -sittenkään pitänyt, kun se jälkeenpäin minulle selitettiin. --- Kas niin, -- ajattelin, -- mitä tästä lopuksi tuleekaan, -jos Pamela-rukkaa syytetään varkaaksi! -- Sitten juolahti heti -mieleeni, kuinka julkeisin näyttää kasvojani rehellisille köyhille -vanhemmilleni, jos minua vain epäiltäisiinkin. - -"Mutta, hyvä herra", sanoin minä, "sallikaa minun tehdä vain yksi -kysymys älkääkä minua senvuoksi herjatko, pyydän; sillä minä en -tarkoita mitään puutteellisesti kunnioittavaa: jos olen tehnyt -väärin, miksei minua jätetä taloudenhoitajattarenne tutkittavaksi -ja häädettäväksi, kuten on tapahtunut muille tytöille? Ja jos Jane, -Rachel tai Hanna rikkoisivat, alentuisiko armollinen herra ottamaan -heitä huomioonsa? Ja miksi niin alennutte minun tähteni? Sanokaahan, -herra, ellen ole ollut muita pahempi, niin miksi minun on kärsittävä -enemmän kuin muiden? Miksei minua ajeta talosta enemmittä mutkitta? -Sillä minä en tosiaan ole kyllin tärkeä, jotta isäntäni alentuu -minusta välittämään ja vihastuu minunlaiseni olennon tähden." - -"Kuuletteko, rouva Jervis", huusi hän jälleen, "kuinka nenäkkäästi -tuo hävytön suupaltti minua kuulustelee? Ka, julkimus", sanoi hän, -"eikö hyvä äitini toivonut, että pitäisin sinusta huolta? Ja eikö -sinua aina ole kohdeltu tavallista palkollista parempana? Siitäkö -sinä kiittämättömyydessäsi minua moitit?" - -Mutisin jotakin itsekseni, ja hän vannoi tahtovansa sen kuulla. -Pyysin päästä sanojani ääneen lausumasta, mutta hän vaati sitä. "No -hyvä", virkoin, "jos teidän arvoisuutenne täytyy tietää, minä sanoin, -ettei hyvä emäntäni toivonut huolenpitonne ulottuvan _huvimajaan_ -eikä hänen _pukuhuoneeseensa"_. - -Niin, tämä oli jokseenkin röyhkeätä, sanonette. -- Ja hän suuttui -niin kovin, että minun täytyi puikkia tieheni; rouva Jervis sanoi -olleenkin onnellista, että pääsin livistämään. - -No, mikä siis paneekaan hänet noin ärsyttelemään? Se vastaukseni -kyllä melkein surettaa minua; mutta joka tapauksessa olisin iloinen -päästessäni heti pois. Sillä minä alan käydä yhä pelokkaammaksi. - -Juuri nyt herra Jonathan lähetti minulle nämä rivit (hyväinen aika, -mitä minun on tehtävä?): - -RAKAS PAMELA-NEITO, - -Ole varuillasi; sillä Rachel kuuli isäntäni lausuvan rouva -Jervisille, joka hänen luullakseen puolusteli sinua: 'Älkää sanoko -enempää, rouva Jervis, sillä jumaliste, minä otan hänet.' Polta tämä -heti. - -Oi, rukoilkaa tytär-poloisenne edestä! Rouva Jervis kutsui minua -makuulle, sillä kello on yli yksitoista, ja kylläpä hän saa tästä -kuulla; sillä kaikki oli hänen syytänsä, vaikkei hän tarkoittanut -pahaa. Mutta minä olen ollut ja olen vieläkin kovin kiihtyneenä, ja -kaiketi hän sanoo, että olen ollut perin suulaskin. - -Oi, rakas isä ja äiti, mahti ja rikkaus eivät koskaan tarvitse -asianajajia! Mutta tuo köyhä säätyläisnainen ei voi elää ilman häntä, -ja herra on ollut hänelle kovin ystävällinen. -- Hyvää yötä siis! -Kenties lähetän tämän aamulla, mutta saattaa jäädä lähettämättäkin, -minkävuoksi en lopeta, vaikken voi kyllin usein toistaa (joskin teen -sen varsin pelokkaasti), että _olen teidän kuuliaisin tyttärenne_. - - - - -25. KIRJE. - - -RAKKAAT VANHEMMAT, - -Oi, sallikaa minun uudistaa valitukseni ja sanoa: Koskaan ei -ole ollut maailmassa niin onnetonta ihmislasta, eikä ketään ole -niin raa'asti kohdeltu, kuin Pamela-rukkaa. Tosiaan, rakas isä -ja äiti, sydämeni on aivan murtunut! En osaa kirjoittaa niinkuin -minun pitäisi, enkä voi olla kirjoittamattakaan: kellepä muille -paitsi teille voin kertoa surujani, jotta sydän-poloiseni ei -pakahtuisi? Häijy, häijy mies! Minulla ei riitä kärsivällisyyttä -häntä ajatellessani! Mutta älkää sentään säikähtykö, sillä minä -toivon olevani hyveellinen! -- Mikäli pääni ja käteni sallii, kerron -teille kaikki. Eikö ole mitään konstaapelia tai kunnanvanhinta, -joka veisi minut pois tästä talosta? Olen varma, että voin hyvällä -omallatunnolla syyttää isäntääni väkivaltaisuudesta: mutta voi! hän -on mahtavampi kuin mikään konstaapeli, hän itse on rauhantuomari. -Pelastettakoon minut sellaisen tuomarin käsistä! -- Mutta toivoakseni -Jumala kaikkivaltias vielä kerran suo minulle oikeutta; sillä hän -tuntee sydämeni vilpittömyyden! - -John lähti teille päin tänä aamuna; mutta olin liian sekaannuksissa -lähettääkseni kirjeeni hänellä, enkä ole nähnyt ketään muuta kuin -rouva Jervisin ja Rachelin sekä erään, jonka näkemistä kammon ja -jonka en soisi myöskään itseäni näkevän. Muuten minulle onkin perin -vastenmielistä nykyisin tavata ketään. Merkillisiä asioita minulla -on teille kerrottavana, jotka tapahtuivat sitten eilis-illan. -Kunnon herra Jonathanin kirje ja isäntäni tylyys saivat minut kovin -kiihdyksiin; mutta en tahdo pitää teitä jännityksessä. - -Menin rouva Jervisin huoneeseen; ja voi kauheata! isäntäni, tuo -kurja mies, oli piiloutuneena hänen pukukomeroonsa, missä hänellä on -muutamia kirjoja, lipasto ja muuta sellaista. En voinut sellaista -aavistaa, vaikka tähän yöhön asti aina oli ollut tapani vilkaista -tuohon kammioon ja toiseenkin huonekomeroon sekä sängyn alle aina -siitä pitäin, kun hän teki tuon kepposensa kesämajassa; mutten -koskaan ollut mitään löytänyt. Senvuoksi en sitä nyt tehnytkään, -koska olin päättänyt vihoitella rouva Jervisille päivän tapahtuman -johdosta enkä siis tullut muuta ajatelleeksi. - -Minä istahdin vuoteen toiselle syrjälle ja hän toiselle. Aloimme -riisuutua, mutta hän oli lähemmällä puolella tuota kurjaa komeroa, -missä maailman ilkein sydän oli kätkettynä. "Kah, Pamela", virkkoi -rouva Jervis, "sinä et tahdo minulle puhua! Huomaan sinun olevan -minulle vihoissasi." -- "Niin, rouva Jervis", vastasin, "hiukan -kyllä; turhaa olisi sitä kieltää. Näettehän, mitä olen kärsinyt, kun -pakoititte minut isäntäni puheille: teidän ikäisenne ja niin kokeneen -naisen täytyi toki tietää, ettei minun sopinut itseni tähden eikä -kunnioituksesta herraa kohtaan olla olevinani joku muu." - -"Mutta", sanoi hän, "kuka olisi arvannut, että asia niin päin -kääntyi?" - -"Ah", lausuin minä, aavistamatta kuka minua kuunteli, "Lucifer -on aina valmis edistämään työtänsä ja avustamaan sen tekijöitä. -Näittehän kuinka herra käytti tilaisuutta hyväkseen olematta minua -tuntevinaan, voidakseen käyttäytyä minua kohtaan vapaasti sekä -toruakseen minua ja kovistellakseen sitte kun suvaitsi minut tuntea. -Ja vielä tekin huusitte: 'hyi, hyi, Pamela!' -- se viilsi sydäntäni." - -"Luuletko, rakas lapsi", virkkoi hän, "että minä tahdoin häntä -rohkaista? En ole koskaan ennen sinulle niin sanonut; mutta koska -sinä pakoitat minut siihen, täytyy minun mainita, että siitä asti -kun kysyit neuvoani, olen tehnyt kaiken voitavani saadakseni hänet -luopumaan häijyistä aikeistaan; ja hän antoikin kauniita lupauksia; -mutta sanoakseni kaiken yhdellä sanalla, hän on sinuun hullaantunut, -ja alan käsittää, ettei hän itse sille mitään voi." - -Onneksi en maininnut mitään herra Jonathanin kirjelapusta. Aloin -epäillä koko maailmaa, mutta sanoin rouva Jervisiä koetellakseni: -"No, mitä sitte neuvoisitte minun tekemään? Nyt hän nähkääs haluaa -toimittaa minut lady Daversin palvelukseen." - -"Ka, kerron sinulle avomielisesti, rakas Pamelani", vastasi hän, -"ja luotan siihen, että järkevästi pidät puheeni salassa: hänen -arvoisuutensa on usein toivonut minun kehoittavan sinua pyytämään -häneltä, että saisit jäädä..." - -"Sallikaa minun keskeyttää, rouva Jervis", lausuin minä; "tahdon -ilmoittaa teille, miksen voisi sellaista ajatellakaan. Se ei johdu -sydämeni _ylpeydestä_, vaan _viattomuuteni_ tunto sitä vaatii. -Sillä millaisiksi täytyykään tapahtumat käsittää? Isäntänihän on -käyttäytynyt minua kohtaan kovin karkeasti, kerran ja kahdesti. -Te sanotte, ettei hän voi sitä auttaa ja että hän on siitä -pahoillaan. Hän on sanonut minut irti palveluksestaan ja kohtelee -minua perin tylysti. Kenties hän tahtoo peloittaa minua alistumaan -tarkoituksiinsa, hän kun otaksuu, että mielelläni jäisin -- kuten -tosiaan jäisinkin, jos tuntisin olevani turvassa; sillä minä rakastan -teitä ja kaikkea talonväkeä sekä pitäisin häntä itseänsä arvossa, -jos hän käyttäytyisi kuin isännän tulee. Mutta koska tiedän hänen -tarkoituksensa ja hän myöntää, ettei voi itseänsä hillitä, olisiko -minun pitänyt pyytää tännejäämistäni, tietäen että hän hätyyttäisi -minua uudestaan? Sillä te voitte minulle vakuuttaa ainoastaan sen, -että hän ei käyttäisi _väkivaltaa_, jotenka minä, heikko tyttö-rukka, -jäisin oman voimani varaan! Eikö se niin sanoakseni olisi samaa kuin -sallia hänen saattaa minut kiusaukseen ja rohkaista häntä jatkamaan -häijyjä elkeitänsä! -- Kuinka, rouva Jervis, siis voisin näin ollen -pyytää tai toivoa jäämistäni?" - -"Sinä puhut hyvin, rakas lapseni", sanoi hän; "ja arvostelet asioita -oikeammin ja järkevämmin kuin sinun ikäiseltäsi odottaisi; ja -ottaen huomioon kaikki nuo näkökohdat sekä sen, mitä kuulin tänään -poisjuostuasi -- iloinen olenkin, että menit, -- en voi kehoittaa -sinua jäämään. Olisin mielissäni -- ja sitä en koskaan luullut -voivani sanoa -- että jo olisit isäsi luona; sillä jos lady Davers -haluaa ottaa sinut, hän voi yhtä hyvin saada sinut sieltä kuin -täältäkin." - -"Nyt puhutte hyvin, rakas rouva Jervis!" kiitin minä. "Jumala -siunatkoon teitä tästä kovin ahdistetulle neitsytrukalle antamastanne -hyvästä neuvosta! Mutta kertokaahan, mitä hän sanoi sitte kun olin -lähtenyt?" - -"Niin", virkkoi rouva Jervis, "hän oli sinulle kovin vihainen". - -"Mutta hän tahtoi sen kuulla!" huomautin minä. "Kaiketi olin hiukan -röyhkeä, mutta hän ärsytti minut siihen. Ja ellei kunniani olisi -ollut kysymyksessä, en suinkaan olisi ollut niin nenäkäs. Sitäpaitsi, -rouva Jervis, se oli mielestäni totta; ellei hän halua kuulla -_kesämajasta_ ja _pukuhuoneesta_, miksei hän häpeä jatkaa samoja -mielitekojaan?" - -"Mutta", muistutti taloudenhoitajatar, "kun olit mutissut sen vain -itseksesi, olisithan voinut lausua hänelle jotakin muuta". - -"Minä nähkääs en osaa tahallani valehdella, siinä kaikki. Mutta -huomaan teidän nyt lakkaavan häntä puolustelemasta ja ajattelevan, -että täällä viipyminen on vaarallista. Taivas teitä palkitkoon! Kunpa -olisin etäällä tästä talosta, vaikkapa sitten liejuisen ojan pohjalla -Englannin autioimmalla kedolla." - -"Niin", lausui hän, "on hyödytöntä kerrata sinulle kaikkia hänen -sanojansa, mutta hän lausui kylliksi herättääkseen minussa pelon, -ettet ole täällä niin turvallisena kuin toivoisin; ja vakuutan -sinulle, Pamela, en ihmettelekään, että hän sinua rakastaa, sillä -imartelematta sanoen sinä olet hurmaava tyttö! En ole eläissäni -nähnyt sinua suloisempana kuin tuossa uudessa puvussasi. Ja sitten se -oli aika yllätys meille kaikille! Luulen tosiaan, että vaarasi osaksi -johtuu siitä herttaisesta asusta, missä ilmestyit eteemme." - -"Siinä tapauksessa", virkoin minä, "tahtoisin paiskata vaatteet -tuleen: en odottanut niiden tekevän _mitään_ vaikutusta, tai jos -odotinkin, niin odotin aivan päinvastaista. -- Hst! ettekö kuullut -jotakin liikkuvan tuolla komerossa?" - -"Ei, tuhma tyttö", sanoi hän; "sinä aina säpsähtelet". - -"Mutta", intin minä, "luulin kuulleeni jonkun rasahduksen". - -"Mahdollista", sanoi hän, "kissa on saattanut päästä sinne; mutta -minä en kuule mitään". - -Heristin korviani, mutta hän sanoi: "No, tyttöseni, riennäpäs -makuulle. Katso, onko ovi lukossa." Tein niin ja aioin kurkistaa -komeroon; mutta kun en sieltä enää mitään kuullut, pidin sitä -tarpeettomana, palasin istumaan vuoteen laidalle ja jatkoin -riisuutumistani. Rouva Jervis, joka nyt oli jo riisuutuneena, meni -vuoteeseen ja käski minun kiirehtiä, koska häntä jo nukutti. - -En tiedä, mistä se johtui, mutta sydämessäni tunsin pahoja -aavistuksia: herra Jonathanin kirje sen lisäksi, mitä rouva Jervis -oli kertonut, riitti kylläkin tuon levottomuuteni aiheeksi. Riisuin -kureliivini ja sukkani ja kaikki vaatteeni alushametta myöten. -Sitte kuulin komerosta jälleen rahinaa. -- Taivas meitä varjelkoon! -Ennen kuin luen iltarukoukseni täytyy minun vilkaista tuonne. -- Ja -niin minä menin sinne hatarassa puvussani, mutta voi kauheata! Ulos -hyökkäsi isäntäni kallisarvoisessa silkkisessä hopealla kirjaillussa -aamunutussa. - -Minä kiljahdin ja juoksin vuoteeseeni; myöskin rouva Jervis parkaisi. -Hänen arvoisuutensa sanoi: "En tee teille mitään pahaa, jos herkeätte -tuosta melusta; mutta muutoin saatte syyttää itseänne." - -Hän astui heti vuoteen luo (sillä minä olin ryöminyt siihen rouva -Jervisin viereen nuttu ylläni ja kengät jalassa) ja ottaen minut -syliinsä virkkoi: "Rouva Jervis, nouskaahan toki ja menkää ylikertaan -estämään palvelustytöt tulemasta tähän hälinään. Minä en tee tälle -kapinoitsijalle mitään pahaa." - -"Säälikää minua Jumalan tähden, rouva Jervis!" pyysin minä. "Ellei -minua ole kavallettu, älkää jättäkö minua; ja minä rukoilen teitä -herättämään koko talon." - -"Ei", vakuutti rouva Jervis, "minä en hievahda paikaltani, -karitsaiseni; en jätä sinua. Te kummastutatte minut, herra", -puhui hän tarttuen ystävällisesti kiinni nutustani ja kietaisten -käsivartensa vyötäisilleni. "Te ette saa loukata tätä viatonta", -jatkoi hän; "sillä minä puolustan häntä henkenikin kaupalla. Eikö -ole maailmassa", hän lisäsi, "kyllältä riettaita tyttöjä teidän -viheliäisiin tarkoituksiinne, kun teidän täytyy hätyyttää tällaista -karitsaa?" - -Isäntä oli vimmatun vihainen ja lupasi heittää rouva Jervisin -ikkunasta ulos ja häätää hänet talostaan seuraavana aamuna. "Sitä -teidän ei ole tarvis, armollinen herra", sanoi tämä; "sillä minä en -tahdo tänne jäädä. Jumala varjelkoon Pamela-rukkaani huomiseen asti, -ja sitten me molemmat lähdemme yhdessä." - -Isäntäni sanoi: "Salli minun vain väitellä pari sanaa kanssasi, -Pamela." -- "Älä, Pamela", varoitti rouva Jervis, "älä kuuntele -ainoatakaan sanaa, ellei hän lähde vuoteen luota ja mene toiselle -puolen huonetta". -- "Niin, vieläpä huoneesta ulos", tiukkasin minä; -"puhukaa huomenna, jos teillä on jotakin sanottavaa!" - -Minä tunsin hänen kätensä povessani, ja niin pian kun pelolta tulin -tolkulleni olin valmis kuolemaan; minä huokasin, parahdin ja menin -tainnuksiin. Ja yhä hänen käsivartensa olivat kaulassani; rouva -Jervis piteli jalkojani ja nuttuani. Minä uin kylmässä kastemaisessa -hiessä. "Pamela! Pamela!" kertoo rouva Jervis huutaneensa. "Oi!" -ja sitten hän taas kirkaisi, "Pamela-rukkani on varmaan kuollut!" -Ja sitä minä jonkun aikaa olinkin; sillä minä en tiennyt enää -mistään, kohtaus seurasi kohtausta, kunnes noin kolmea tuntia -myöhemmin huomasin olevani vuoteessa ja näin rouva Jervisin istumassa -viittaansa kääriytyneenä toisella puolen ja Rachelin toisella; mutta -isäntääni ei näkynyt, sillä se jumalaton mies oli lähtenyt. Olin niin -ylen iloinen, että itse tuskin saatoin sitä uskoa. Ensi sanoikseni -lausuin: "Rouva Jervis -- neitsyt Rachel, voinko olla _varma_, että -te siinä olette? Sanokaa minulle, voinko? -- Missä olen ollut?" - -"Hiljaa, rakas lapsi", tyynnytti rouva Jervis; "sinulla on ollut -setki toisensa perään. En ole ikänä nähnyt ketään niin kauheassa -tilassa!" - -Tästä päätin, ettei Rachel tiennyt asiasta mitään; ja häijy -isäntäni näkyi livahtaneen pois, kun rouva Jervis pyörtyessäni oli -alkanut jälleen huutaa; ja ikäänkuin parkumisen hälyttämänä omasta -kamaristaan tullen hän oli mennyt palvelijatarten huoneeseen -- -missä nämä melun kuullessaan vapisivat uskaltamatta liikahtaa -- ja -käskenyt heidän rientää alas katsomaan, mikä rouva Jervisiä ja minua -vaivasi. Hän varoitti taloudenhoitajatarta ja lupasi antaa tälle -anteeksi, mitä hän oli sanonut ja tehnyt, jos pitäisi asian salassa. -Palvelijattaret tulivat siis alas meidän luoksemme, mutta minun vähän -toinnuttuani kaikki palasivat ylikertaan, paitsi Rachel, joka jäi -valvomaan vuoteeni ääreen rouva Jervisin seuraksi. Luullakseni he -kaikin arvaavat, että asia on varsin paha, vaikka eivät tohdi mitään -hiiskua. - -Ajatellessani vaaraani ja niitä vapauksia, mitä hän todella itselleen -otti, vaikka rouva Jervis luullakseni pelasti minut pahemmasta, -kuten hän sanoo tehneensäkin (mutta mitäpä minä tiedän, joka olin -tainnuksissa ja tolkuttomana?), tulen melkein hulluksi. - -Ensin pelkäsin rouva Jervisiä, mutta nyt olen täysin vakuutettu hänen -hyvyydestään ja kunnollisuudestaan, ja ilman häntä olisin joutunut -hukkaan; tapaus koskee häneen kovin. Miten olisi minun käynyt, jos -hän olisi poistunut huoneesta palvelustyttöjä rauhoittamaan, kuten -isäntäni käski? Herra olisi varmaan sulkenut hänet ulos, ja silloin -voi minua onnetonta! Kuinka olisi käynyt Pamela-parallenne? - -Minun täytyy hiukan pysähtyä; silmäni kirvelevät ja päätäni -pakottaa. Tämä oli kauhea koettelemus! Tämä oli pahin kaikesta! Oi, -kunpa jo pääsisin tuon hirveän häijyn miehen vallasta! Rukoilkaa -_ahdistuksessa olevan tyttärenne_ puolesta. - - - - -26. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Nousin vasta kello kymmeneltä, ja koko huonekunta oli huolissaan -ja lausui toivomuksiansa minun suhteeni, ja tehtiin lukemattomia -kysymyksiä voinnistani. Häijy isäntäni oli aikaisin aamulla lähtenyt -metsästämään! mutta oli ilmoittanut palaavansa murkinalle. Ja niin -hän palasikin. Hän tuli meidän huoneeseemme yhdentoista tienoilla, -eikä hänellä mielestään ollut syytä katumisiin, sillä olihan hän -_isäntämme_, ja sen vuoksi hän alussa näyttäytyi hyvin vihaisena. -Tunsin suurta järkkymystä hänen astuessaan huoneeseen, viskasin -esiliinan pääni yli ja puhkesin itkemään kuin olisi sydämeni ollut -pakahtumaisillaan. - -"Rouva Jervis", sanoi hän, "koska minä tunnen _teidät_ ja te _minut_ -niin hyvin, en tiedä, kuinka tästäpuoleen saamme eletyksi samassa -talossa". - -"Teidän arvoisuutenne", vastasi taloudenhoitajatar, "otan itselleni -vapauden sanoa, mikä mielestäni on parasta meille molemmille. Olen -kovasti pahoillani, että yritittekään tehdä mitään pahaa tälle -tyttö-rukalle ja päällepäätteeksi minun huoneessani, ja pitäisin -itseäni osallisena pahuuteen, ellen siitä mitään välittäisi. Vaikka -turmioni voi siitä olla seurauksena, en halua jäädä, vaan pyydän -teitä sallimaan Pamela-poloisen ja minun yhdessä lähteä." - -"Hyvin kernaasti", sanoi isäntä, "mitä pikemmin, sitä parempi". Rouva -Jervis puhkesi itkuun. "Huomaan", jatkoi toinen, "että tämä tyttö on -saanut koko talonväen liittolaisikseen minua vastaan". - -"Viattomuudellaan hän sen meiltä kaikilta ansaitsee", virkkoi -taloudenhoitajatar hyvin ystävällisesti, "enkä koskaan olisi voinut -aavistaa rakkaan hyvän emäntä-vainaani pojan siihen määrin unohtavan -kunniansa, että yrittäisi tuhota hyveen, jota hänen tulisi suojella". - -"Ei siitä sen enempää, rouva Jervis", tiuskaisi hän, "en sitä -siedä. Mitä Pamelaan tulee, hänellä on onnellinen luontumus saamaan -kohtauksia milloin vaan haluaa. Mutta teidän kummankin kirottu -parkuna se sai minut unohtamaan itseni. En aikonut tehdä hänelle -mitään pahaa, kuten teille molemmille sanoin, jos olisitte lakanneet -ulvomasta: enkä mitään pahaa tehnytkään muille kuin itselleni; sillä -minä häristin parven vaapsahaisia pesästään korvilleni ja ne ovat -hyvinkin saattaneet pistää maineeni kuoliaaksi." - -"Teidän arvoisuutenne", sanoi rouva Jervis, "sitte pyydän, että herra -Longman saa järjestää tilini, ja minä lähden talosta niin pian kun -voin. Mitä Pamelaan tulee, niin hänellä on toivoakseni vapaus lähteä -ensi torstaina, niinkuin hän aikoo?" - -Minä istuin ääneti, sillä minä en voinut puhua enkä katsahtaa ylös, -hänen läsnäolonsa kun sai minut kokonaan ymmälle; mutta olin pahalla -mielellä kuullessani onnettomuudeksi aiheuttaneeni rouva Jervisin -palkanmenetyksen, ja toivon että asia vielä korjautuu. - -"Niin", sanoi hän, "järjestäköön herra Longman tilinne niin pian -kuin tahdotte; ja rouva Jewkes" (hänen taloudenhoitajattarensa -Lincolnshiressä) "saa tulla teidän tilallenne, eikä hän suinkaan ole -vähemmän tottelevainen kuin _te_ olette ollut". - -Rouva Jervis vastasi: "Tähän asti en koskaan ole ollut teille -tottelematon, ja sallikaa minun sanoa teidän arvoisuudellenne, että -jos tietäisitte mitä maineenne ja kunnianne vaatii..." - -"Ei enää, ei enää", keskeytti hän, "noita vanhentuneita -puheenaiheita. Olen ollut teille ystävä; pidän teitä aina arvossa, -vaikkette ole vartioinut salaisuuksiani niin uskollisesti kuin olisin -voinut toivoa, ja vaikka olette paljastanut minut tälle tytölle ja -saattanut hänet pelkäämään minua enemmän kuin hänellä oli syytä." - -"Ka, hyvä herra", sanoi rouva Jervis, "sen jälkeen, mitä tapahtui -eilen ja viime yönä, menin mielestäni pikemmin liian pitkälle teidän -ohjeittenne hyväksi kuin päinvastoin. Olisin ansainnut jokaisen -moitteet viheliäisimpänä olentona, jos olisin voinut ryhtyä teidän -laittomia yrityksiänne avustamaan." - -"Yhä te, rouva Jervis, yhä te kohdistatte sananne minuun ja -syytätte minua luulotelluista rikoksista. Mitä pahaa sitten -olen tälle tytölle tehnyt? En tahdo kuulla tuota, sen teille -vakuutan. Mutta kunnioituksesta äitiäni kohtaan haluan sentään -erota teistä sovinnossa; vaikka teidän molempain pitäisi miettiä -vapaapuheisuuttanne minun suhteeni, josta olisin suuttunut paljoa -enemmänkin, jollen olisi tietoinen siitä, ettei minun olisi sopinut -pujahtaa teidän huonekomeroonne, missä saatoin odottaa kuulevani -paljon hävyttömyyttä teidän keskustelussanne." - -"No niin, herra", esitti taloudenhoitajatar, "toivoakseni ei teillä -ole mitään sitä vastaan, että Pamela lähtee torstaina?" - -"Te olette kovin levoton Pamelasta", sanoi hän siihen; "mutta en minä -hänestä välitä, -- lähteköön milloin vaan haluaa: hän on pahankurinen -tyttö ja on tuottanut itselleen kaiken tämän vaivan ja minulle -enemmän kiusaa kuin hänellä on voinut olla minun tähteni. Mutta olen -sen voittanut enkä enää koskaan välitä hänestä. -- Minulle on tehty -ehdotus", hän lisäsi, "senjälkeen kun olin ulkona tänä aamuna, ja -melkeinpä olen varma, että otan sen varteen. Toivon siis ainoastaan, -että sitä, mikä on tapahtunut, käsitellään hienotuntoisesti ja -varovasti. Ja nyt on kaikki minun ja Pamelan välillä lopussa, sen -vakuutan." - -Panin käteni esiliinani alla ristiin ylen iloisena tämän kuullessani, -vaikka olinkin pian lähdössä pois. Sillä vaikka hän on ollutkin -minulle paha, toivon hänelle kaikesta sydämestäni menestystä hyvän -vanhan emäntäni tähden. - -"No, Pamela", lausui hän, "sinun ei nyt tarvitse peljätä, minua -puhutellessasi. Sano minulle: miksi kohotit kätesi ylös?" Kun -en virkkanut mitään, hän jatkoi: "Jos sinulle on mieluista mitä -haastoin, anna minulle kätesi sen vakuutukseksi." Minä pistin käteni -esille esiliinani takaa, sillä minä en voinut hänelle puhua, ja -hän tarttui siihen ja puristi sitä, mutta ei niin kovaa kuin eilen -käsivarttani. "Miksi se pikku hupakko peittää kasvonsa?" kysyi hän; -"vedä esiliinasi pois ja anna minun nähdä kasvonilmeesi viimeöisen -vapaan puhuttelusi jälkeen. Eipä ihme, että häpeilet katsella minua. -Sinä tiedät, että arvostelit minua kovin vapaasti." - -En voinut kestää tätä karkeata herjausta, jollaiseksi sen käsitin -ottaen huomioon hänen käytöksensä minua kohtaan. Niinpä puhkesin -puhumaan: "Oi kuinka erilainen mieli sinun luontokappaleillasi on, -hyvä Jumala! Kuinka toiset painuvat alas viattomuudessaan toisten -ylvästellessä rikollisuudessansa!" - -Näin lausuen menin portaita ylös kammiooni ja kirjoitin tämän. Sillä -vaikka hänen ärsyttelynsä kiusasi minua, olin kuitenkin mielissäni, -kun kuulin, että hän aikoi avioliittoon ja että hänen häijyt elkeensä -minuun nähden niin onnellisesti raukesivat. Tämä sai minut tuntemaan -hiukan huojennusta sielussani. Toivon suoriutuneeni pahimmasta; -tai muutoin ottaa perin kovalle. Enkä kuitenkaan voi tuntea täyttä -levollisuutta ennen kuin olen teidän luonanne: sillä minusta -näyttää sittenkin, että hänen katumuksensa ja parannuksensa ovat -tavattoman äkillisiä. Mutta jumalallinen armo ei ole ajan pituudesta -riippuvainen ja on saattanut, kuten toivon, iskeä hänen sydämeensä -yhtäkkiä hänen minulle poloiselle osoittamiensa loukkausten tähden! -Mutta en tahdo olla liian varmanakaan. - -Tilaisuuden saadessani lähetän teille nyt tämän, minkä tiedän -murehduttavan teitä sydämenne syvimpään. Mutta toivoakseni tuon ensi -riimusteluni itse; ja siis lopetan nyt, vaikka puolittain murtunein -sydämin, ollen _alati kuuliainen tyttärenne_. - - - - -27. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Olen iloinen, että pyysin teitä olemaan tulematta minua vastaan, ja -John sanoo, että te ette tulekaan; sillä hän oli teille vakuuttanut -että minä kyllä pääsen joko jonkun palvelustoverini takana hevosen -selässä tai lampuoti Nicholin välityksellä. Mutta mitä hänen -teille mainitsemiinsa vaunuihin tulee, en varmaankaan voi odottaa -sellaista suosiota; enkä siitä välittäisikään, koska se näyttäisi -minun säädylleni sopimattomalta komeudelta. Mutta lampuoti Bradyllä -kuuluu olevan yhden hevosen vedettävät kääsit, ja toivomme hänen -kyllä ne lainaavan tai vuokraavan. Tosin alkavat rahani käydä vähiin -tekemieni ostoksien jälkeen. Mutta siitä en huoli täällä mainita, -vaikka varmaan saisin mitä tahtoisin, -- rouva Jervisiltä, herra -Jonathanilta tai herra Longmanilta. Mutta kuinka sen kykenisin -maksamaan, sanoisitte silloin, enkä muutenkaan halua velkaantua. - -Pääsyy, miksi iloitsen, ettette tule minua vastaan, on kuitenkin -saapumiseni epätietoisuus; sillä näyttää siltä, että minun on -viivyttävä vielä toinen viikko, mutta toivon varmasti pääseväni -lähtemään torstaista viikon päästä. Rouva Jervis rukka näetten sanoo -lähtevänsä samalla kertaa, eikä hän tule aikaisemmin matkavalmiiksi. - -Oi, jospa jo olisin turvassa teidän luonanne! -- vaikka isäntäni -onkin minulle hyvin säyseä nykyisin, eikä niin yrmeä kuin ennemmin. -Ja kuitenkin hän on yhtä kiusallinen toisella tavoin, kuten -saatte kuulla. Sillä eilen hän tuotatti itselleen kallisarvoisen -vaatekerran, jota nimitetään syntymäpäivä-puvuksi; hän aikoo -nimittäin matkustaa Lontooseen ensi syntymäpäiville, käydäkseen -hovissa, ja väki täällä otaksuu, että hänestä tehdään loordi. -Toivon että tekisivät hänestä kunnon miehen, jollaisena häntä aina -on pidetty -- vaikka hän minulle onnettomalle ei ole sellaiseksi -osoittautunut! - -Niin, kuten sanoin, hänelle lähetettiin nuo pukineet kotiin, ja hän -koetti niitä ylleen. Ja ennen kuin hän riisui ne jälleen hän kutsutti -minut vierashuoneeseen, missä ketään muita ei ollut hänen kanssaan. -"Pamela", virkkoi hän, "sinä olet niin sievä ja viehättävä omassa -asussasi" (ah, enpä sitä tiennyt!) "että sinun on oltava meidän -pukumme arvostelijana. Miten ovat nämä vaatteet tehdyt? Sopivatko ne -minulle?" - -"Minä en ole mikään arvostelija, armollinen herra", sanoin, "mutta -mielestäni ne ovat hyvin komeat". - -Hänen liivinsä olivat hopeanauhalla päärmätyt, ja hän näytti perin -ylväältä. Mutta hänen viime tekosestaan olen tullut kovin vakavaksi -enkä voinut häntä kohteliaasti onnitella. Hän sanoi: "Mikset sinä -käytä tavallisia pukineitasi? -- Tosin näyttää kaikki mielestäni -sievältä sinun ylläsi" (minä käyn nimittäin yhä uusissa vaatteissani). - -Sanoin hänelle: "Minulla ei ole muita pukineita kuin nämä, joita -voisin nimittää omikseni: eikä ole väliä, millaisissa vaatteissa -minunlaiseni käy." - -"Kah", sanoi hän, "sinä näytät kovin totiselta, Pamela. Huomaan, että -osaat kantaa kaunaa." - -"Kyllä sitäkin, hyvä herra", vastasin minä, "jos asianhaarat niin -vaativat!" - -"Kah", toisti hän, "silmäsi punoittavat aina, niin minusta näyttää. -Etkö ole hupsu, kun lasket äskeisen vapaan käyttäytymiseni niin kovin -sydämellesi? Varmasti sinä ja se hupakko rouva Jervis säikähdytitte -minut kauhealla kirkumisellanne yhtä paljon kuin minä saatoin -säikähdyttää teitä." - -"Se olikin meille ainoana hyvityksenä", sanoin minä, "ja jos te -noin pelkäsitte omien palkollistenne saavan tietää yrityksistänne -poloista arvotonta olentoa kohtaan, joka täällä viipyessäni olen -suojeluksessanne, epäilemättä teidän arvoisuutenne tulisi vielä -enemmän kavahtaa kaikkivaltiasta Jumalaa, jonka kasvojen edessä -kaikki seisomme, mitä ikinä elämässämme teemmekin, ja jolle -suurimpain yhtä hyvin kuin pienimpäinkin on vastattava töistänsä, -ajatelkoot mitä tahansa." - -Hän tarttui käteeni hyväluontoisen ilkkuvaan tapaan ja lausui: "Hyvin -sinä saarnaat, kaunis papittareni! Kun kappalaiseni Lincolnshiressä -kuolee, puetan sinut kauhtanaan ja messupaitaan, niin täytät hyvin -hänen paikkansa." - -"Toivon", sanoin minä hiukan närkästyneenä hänen ivailustaan, -"että teidän arvoisuutenne omatunto saarnaisi teille, jolloin ette -tarvitsisi mitään muuta kappalaista". - -"Riittää, riittää, Pamela", hillitsi hän, "lopeta jo tuo muoditon -jaarittelusi. En kutsunut sinua niin paljon senvuoksi, että lausuisit -mielipiteesi uudesta puvustani, kuin ilmoittaakseni sinulle, että -olet tervetullut jäämään, koska rouva Jervis haluaa sitä, kunnes hän -itse lähtee." - -"Tervetullut!" toistin minä. "Minä riemuitsen, kun olen tästä talosta -lähtenyt!" - -"Hm", virkahti hän, "sinä olet kiittämätön kappale; mutta minusta -on sääli, että noine valkoisine hienoine käsinesi ja kun hipiäsikin -on noin hurmaavan hieno" (niin hän sitä nimitti tarttuen käteeni) -"palaisit raskaaseen työhön, kuten sinun täytyy, jos lähdet isäsi -luo. Senvuoksi neuvoisin rouva Jervisiä vuokraamaan huoneuston -Lontoosta ja ottamaan meitä parlamentin jäseniä asumaan, jahka -lähdemme pääkaupunkiin; ja sellainen sievä tytär, jona sinä voisit -esiintyä, täyttäisi kyllä aina hänen huoneustonsa, ja hän ansaitsisi -melkoisesti rahaa." - -Hänen raaka leikkinsä suututti minua kovin; mutta kun jo muutoinkin -olin itkuun purskahtamaisillani, syöksyivät kyyneleet silmistäni, ja -yrittäen turhaan irroittaa kättäni hänen puristuksestaan lausuin: "En -voi parempaa odottaakaan: teidän käytöksenne minua kohtaan, herra, -on ollut juuri tuon puheenne mukaista; niin, minä sanon sen, vaikka -tulisitte kuinka vihaiseksi." - -"Minäkö vihaiseksi, Pamela! Ehei, siitä kaikesta olen päässyt", -vakuutti hän; "ja koska sinä kerran olet lähtemässä, katselen sinua -nyt rouva Jervisin vieraana niin kauvan kun te kaksi viivytte, -enkä palkollisenani, joten voit lausua mitä tahdot. Mutta sanonpa -sinulle, Pamela, miksi sinun ei tarvitse tästä seikasta niin -ylväästi loukkaantua! Sinulla on varsin romantillinen taipumus -hyveellisyyteen ja niin edespäin. Enkä epäilekään, että siinä yhä -pysyt ja ettei kukaan voi sinua suostutella. Mutta tyttöseni" -(ilkkuen hän sen sanoi), "ajattelehan toki, mikä oivallinen tilaisuus -sinulla silloin olisi saada kerrottavaksesi joka päivä uusi tarina -kelpo Jervis-äidille ja millaisia aiheita kirjeiden kirjoitteluun -vanhemmillesi, ja mitä sieviä nuhdesaarnoja voisit pitää nuorille -herrasmiehille. Kautta kaiken! Minusta se olisi parasta, mitä sinä ja -hän voisitte tehdä." - -"Teette kauniisti, hyvä herra", vastasin minä, "kohdistaessanne -sukkeluutenne minunlaiseeni tyttö-rukkaan; mutta sallikaa minun -sanoa, että jos ette olisi rikas ja mahtava ja minä köyhä ja -alhainen, niin ette minua tuolla tavoin solvaisi. Suokaa minun -kysyä teiltä: sopiiko tämä mielestänne noiden komeiden vaatteiden -kantajalle ja isännän asemalle?" - -"Miksikä olet niin tosissasi, sievä Pamelani", sanoi hän, -"minkätähden niin vakavana?" - -Tässä hän tahtoi suudella minua; mutta sydämeni oli täynnä, ja minä -vastasin: "Jättäkää minut rauhaan, minä _sanon_ teille, että vaikka -olisitte kuningas, niin herjatessanne minua, niinkuin olette tehnyt, -olette unohtanut käyttäytyä herrasmiehen tavalla. Enkä minä tahdo -viipyä tällaisen kohtelun alaisena: menen läheisimmän lampuodin -luo odottaakseni siellä rouva Jervisiä, jos hänen täytyy muuttaa. -Tietäkää, herra, että näine kurjine pehmeine käsineni mieluummin -alennun keittiötyttöjenne halvimpiin toimiin kuin kuuntelen mokomia -epähienoja, sivistyneen miehen arvolle sopimattomia vihjauksia." - -"Olin hyvällä tuulella antaessani sinut tänne kutsua", puhui hän; -"mutta on mahdotonta tuollaista julkeutta kauvemmin kestää: kuitenkin -tahdon malttaa mieleni. Mutta kun olet täällä silmäini edessä, niin -älähän toki tekeydy noin synkän vakavaksi: kah, tyttö, sinun tulisi -jo oman ylpeytesi tunnosta sellaista välttää; sillä talonväki luulee -sinun surevan lähtöäsi." - -"Sitten, herra", sanoin minä, "koetan saada heidät vakuutetuiksi -päinvastaisesta samoin kuin teidän arvoisuutennekin; sillä juuri -siitä syystä tahdon yrittää olla iloisempi niin kauvan kun vielä -viivyn". - -"No", vastasi hän, "merkitsen tämän huomiooni ensimäisenä kertana, -jolloin mikään antamani neuvo on sinuun jotakin vaikuttanut". - -"Ja minä lisään", sanoin, "että se ansaitsee tulla merkillepannuksi -ensimäisenä noudatettavaksi kelpaavana neuvona, minkä minulle -viimeiseltä olette antanut". - -"Toivoisin", virkkoi hän (melkein häpeän kirjoittaa, mitä se hävytön -herrasmies lausui), "että olisit yhtä _nopsa toisessa suhteessa_ kuin -olet terävissä vastauksissasi". Ja hän nauroi. Minä riuhtaisin käteni -irti ja tipsutin tieheni niin nopeaan kuin voin. Ah, ajattelin minä, -naimisiin! Varmaan teidän tulisikin olla naimisissa, sillä näissä -oloissa ei kenenkään siivon neitosen sovi elää talossanne. - -Rakas isä ja äiti, hänestä tulee varmaan oikea huikentelija! Kuinka -helppoa on luisua yhä loitommaksi pahalla polulla, kun kerran antaa -alhaisille vaistoille valtaa! - -Kuinka suuresti olisikaan emäntä-parkani surrut, jos olisi ollut tätä -näkemässä! Mutta ehkä herra olisi käyttäytynyt paremmin _silloin!_ -Vaikka kuuluuhan hän sanoneen rouva Jervisille, että hän jo äitinsä -eläessä minua tähtäili; ja hän aikoi joskus kertoa sen minullekin, -sanoi hän hänelle! -- Tässä saatte kuulla julkeutta! Epäilemättä -täytyy maailmanlopun olla lähellä; sillä kaikki herrasmiehet -täällä ovat kuulemma yhtä pahoja kuin hän. Ja näkyvätpä sellaisten -esimerkkien hedelmätkin! Niinpä maajunkkari Martinin talossa -Grovessa kuuluu viimeisten kolmen kuukauden ajalla syntyneen kolme -lehtolasta: yhteen tapaukseen on hän itse syypää, toiseen hänen -kuskinsa ja kolmanteen metsänvartija, eikä hän ole ketään heistä -häätänyt. Ja mitenkä hän voisikaan, kun he vain seuraavat hänen omaa -esimerkkiänsä? -- Hän ja pari kolme muuta hänenlaistaan asuu täällä -kymmenen penikulman piirissä meiltä; he seurustelevat ja käyvät -metsästysretkillä uljaan isäntämme kanssa, enkä suinkaan luule heidän -esimerkkinsä olevan hänelle hyväksi. Mutta taivas armahtakoon minua, -sanon minä, ja lähettäköön minut pois tästä jumalattomasta talosta. - -Mutta, rakas isä ja äiti, minkälaisia olentoja täytyykään niiden -naisihmisten olla, jotka antautuvat sellaiseen pahuuteen? Ka, -siitäpä johtuukin, että jokaista pidetään samanlaisena: ja, voi -sentään! millaisessa maailmassa me elämmekään! Onhan miesten -halujen _vastustamista_ alettu pitää ihmeellisempänä kuin naisten -_suostumista_. Tämä kaiketi tekee minusta sellaisen ynseäsilmän, -nokkaviisaan ja hurnakan, ja kaikki vain senvuoksi etten -todellisuudessa halua olla julkimus ja letukka. - -Mutta olen suruissani näistä seikoista: en voi tietää, mitä keinoja -ja sotajuonia miehet käyttävät päästäkseen häijyjen pyyteittensä -perille; ja siksi ajattelen niin hyvää kuin voin niistä tärviölle -joutuneista tyttöparoista ja säälin heitä. Sillä murheellisesta -tarinastani ja vaaroista, jotka töin tuskin olen välttänyt, näette -mitä vaikeuksia ne poloiset neitoset saavat kokea, joiden osana -on mennä maailmalle palvelukseen, varsinkin sellaisiin taloihin, -missä perheen päät eivät elä Herran nuhteessa eivätkä noudata Hänen -viisaita käskyjänsä. - -Näette, että olen tullut aivan vakavaksi ja totiseksi; ja se sopiikin -_kuuliaisen tyttärenne_ nykyiseen tilaan. - - - - -28. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -John sanoo teidän itkeneen lukiessanne viime kirjettäni, minkä hän -teille toi. Olen pahoillani, että sallitte hänen sen nähdä; sillä -kaikki he jo aavistelevat asiain todellista laitaa; eikä minulle ole -suositukseksi, että minua on _hätyytetty_, vaikka _kieltäytymiseni_ -kylläkin. Mutta silti on mieleni raskas senvuoksi, että he jonkun -meikäläisen tähden saavat aihetta ajatella isännästäni niin pahaa. - -Rouva Jervis on järjestänyt tilinsä herra Longmanin kanssa ja jää -paikkaansa. Olen siitä iloinen hänen itsensä ja isäntäni tähden; -sillä tämä on hänelle hyvä herra, kuten tosiaan kaikille muillekin -paitsi minulle raukalle; ja rouva Jervis taas hoitaa hänen -talouttansa hyvin. - -Herra Longman kuuluu ottaneen puhuakseen isännälleni, kuinka -uskollinen ja hänen etujaan valvova rouva Jervis on ja kuinka -täsmälliset hänen tilityksensä, ja sanoi hänelle, ettei niihin voinut -verratakaan rouva Jewkesin kirjanpitoa hänen lincolnshireläisellä -tilallaan. - -Hän kuuluu lausuneen niin paljon ylistelevää rouva Jervisistä, että -isäntäni lähetti noutamaan hänet herra Longmanin läsnäollessa; ja hän -sanoi, että Pamela voisi tulla hänen mukanaan. Kai hänen aikomuksensa -oli minua nöyryyttää ja solvaista, koska minun oli lähdettävä, kun -emännöitsijä sitävastoin jäisi. Mutta koska minä talon jättäessäni -en lähdekään hänen kanssaan eikä hän ollut lähtevä minun kanssani, -ei se paljoa merkinnyt. Olisihan vain ollut luottamusta herättävää -minunlaiseeni köyhään tyttöön nähden, jos taloudenhoitajatar olisi -lähtiessäni tehnyt minulle seuraa. Herra sanoi hänelle: "Niin, rouva -Jervis, Longman sanoo teidän järjestäneen tilinsä hänen kanssaan -tavanmukaisella uskollisuudellanne ja täsmällisyydellänne. Minulla -oli hyvä halu ehdottaa teille, että jäisitte edelleenkin luokseni, -jos voitte hiukan katua pikaisia sanojanne, jotka tosiaan eivät -olleet niin kunnioittavia kuin olisin teidän puoleltanne ansainnut." -Rouva Jervis näkyi olevan aivan ymmällä, koska hän herra Longmanin -kuullen ei voinut puhua noiden sanojen aiheesta, jona olin _minä_. - -"Todellakin", virkkoi herra Longman, "minun on sanottava teille -suoraan, että siitä asti kun olen tuntenut isäntäni perheen, en -ole koskaan tavannut täällä niin hyvää talouden hoitoa enkä niin -sydämellistä huolenpitoa ja sopusointua. Kunpa Lincolnshiren kartano -olisi yhtä hyvän emännän hoivassa!" - -"Ei siitä sen enempää", päätti isäntäni; "mutta rouva Jervis saa -jäädä, jos tahtoo. Ja tässä, hyvä rouva, ottakaahan vastaan nämä, -pyydän; sen summan lahjoitan teille jokaisen vuoden tilinpäästössä -vuosipalkkanne lisäksi niin kauvan kun pidätte taloudestani yhtä -hyvää ja kiitettävää huolta." Hän antoi hänelle viisi guineaa. -- -Rouva Jervis niiasi syvään, kiittäen häntä, ja katsahti minuun -ikäänkuin jotakin sanoakseen. - -Hänen arvoisuutensa käsitti luullakseni hänen tarkoituksensa; -sillä hän lausui: "Minä tahdon tosiaan rohkaista ansiollisuutta -ja palvelevaisuutta, Longman: mutten voi koskaan olla yhtä -ystävällinen niille jotka eivät sitä minulta ansaitse, kuin niille -jotka ansaitsevat"; ja tässä hän katsahti minua suoraan kasvoihin. -"Longman", jatkoi hän, "sanoin että tyttö voisi tulla sisälle rouva -Jervisin mukana, koska he mielellään ovat aina yhdessä. Sillä rouva -Jervis on hänelle hyvin ystävällinen ja rakastaa häntä kuin omaa -tytärtä. Mutta muutoin..." - -Keskeyttäen hänet herra Longman virkkoi: "_Ystävällinen_ -Pamela-neidolle! Niin, sir, sitä hän epäilemättä on! Mutta -jokaisenhan täytyy olla hänelle ystävällinen; sillä..." - -Hän aikoi jatkaa, mutta isäntäni kielsi: "Ei enempää, ei enempää, -herra Longman. Näen että vanhat miehet viehättyvät sieviin nuoriin -tyttöihin yhtä hyvin kuin muutkin; ja kaunis ulkomuoto kätkee monet -viat, jos henkilö osaa käyttäytyä miellyttävästi." - -"Suokoon teidän arvoisuutenne anteeksi", yritti herra Longman; -"Jokainen..." - -Kaiketi hän aikoi lausua vielä jotakin ylistyksekseni; mutta herra -pidätti hänet sanoen: "Ei sanaakaan enempää tästä Pamelasta; en -voi sallia hänen jäädä, sen vakuutan teille, en ainoastaan hänen -oman röyhkeän puhetapansa vuoksi, vaan myöskin siksi, että hän -kirjoittelee kaikista perheeni salaisuuksista." - -"Niin", myönteli kunnon vanha mies, "siitä minäkin olen pahoillani! --- Mutta, herra..." - -"Ei enempää, sanon minä", vastusti isäntäni; "sillä minun maineeni on -niin hyvin tunnettu" (on tosiaankin! ajattelin minä), "etten välitä -siitä, mitä joku _minusta_ puhuu tai kirjoittelee; mutta sanoakseni -teille totuuden -- vaikkei sitä tarvitse pitemmälle levittää -- aion -piakkoin päättää nuorenmiehen elämän; ja te tiedätte, että nuoret -jalosukuiset ja varakkaat naiset valitsevat itse palkollisensa. Se on -pääsyy, miksi en voi kauvemmin pitää Pamelaa. Muutoin", hän jatkoi, -"tyttö on varsin hyvänlaatuinen, kun ottaa kaikki huomioon; vaikka -minun täytyy sanoa, että hän äitini kuoleman jälkeen on käynyt hiukan -nenäkkääksi vastauksissaan ja antaa kaksi sanaa sanasta. Sitä minä en -voi sietää, eikä minulla tietääkseni ole siihen syytäkään, Longman." - -"Eipä suinkaan, herra", vastasi hän, "mutta on kummallista, että -Pamela, ollessaan perin lempeä ja nöyrä meille kaikille tässä -talossa, unohtaa itsensä sen edessä, jolle hänen tulisi osoittaa -suurinta kunnioitusta!" - -"Niin todellakin", myönsi isäntäni, "mutta näin on asian laita, -vakuutan teille; ja hänen nenäkkyytensä tähden rouva Jervisille ja -minulle sattuikin sananharkkaa. En siitä niin paljoa välittäisi, -ellei tyttö -- tuossa hän seisoo ja sanon sen hänelle vasten silmiä --- olisi ikäisekseen perin järkevä ja osaisi paremminkin käyttäytyä." - -Minua halutti kovin lausua jotakin, mutten tiennyt, mitä olisin -herra Longmanin kuullen voinut sanoa. Rouva Jervis katsahti minuun -ja käveli ikkunan luo salatakseen huolestumistansa minun suhteeni. -Vihdoin virkoin: "_Teidän_, hyvä herra, sopii puhua mitä suvaitsette, -mutta _minun_ sopii sanoa ainoastaan: Jumala siunatkoon teidän -arvoisuuttanne!" - -Longman-parka änkytti puhuessaan ja oli vähällä puhjeta kyyneliin. -Herjaava isäntäni sanoi minulle: "No, Pamela, osoittauduhan nyt herra -Longmanille sellaisena kuin olet. Etkö voi antaa hänelle näytettä -röyhkeydestä, jota minä toisinaan olen saanut sinulta kokea?" - -Eikö hän, rakas isä ja äiti, ansainnut, että hänelle olisi sanottu -koko totuus? Mutta minä hillitsin itseni sikäli että virkoin vain: -"Teidän arvoisuutenne voi ilkkua tyttö-rukalle, jonka tiedätte -_voivan_ teille vastata, vaikkei hän sitä _uskalla_." - -"Kah, ole hyvä nyt, vihjailija", lausui hän, "ja sano pahin, -mitä _voit_: Longmanin ja rouva Jervisin kuullen haastan sinut -paljastamaan _kaiken_ röyhkeytesi; ja koska sinä olet pois lähtevä ja -koska sinua jokainen rakastaa, olisi minulle pieneksi puolustukseksi -perheeni edessä, että sinulla ei ole syytä valittaa kovaa kohtelua ja -sortoa minun puoleltani, kuten minulla on valituksen aihetta sinun -nenäkkäiden vastaustesi ja kielittelevien kirjeittesi vuoksi". - -"En suinkaan minä, herra", vastasin, "ole niin tärkeä teidän -arvoisuutenne perheen silmissä, että teidänlaisenne mahtavan -herrasmiehen tarvitsee minun suhteeni puolustautua. Olen iloinen, -että rouva Jervis jää teidän arvoisuutenne palvelukseen; ja minä -tiedän, etten minä _ole ansainnut_ jäädä, ja enemmänkin, -- tiedän -etten _halua_ jäädä." - -"Mitä joutavia!" huudahti herra Longman astahtaen minua kohti, -"älä sano niin, älä sano niin, rakas mamseli Pamela! Me kaikki -pidämme sinusta hyvin paljon; lankeahan polvillesi anomaan hänen -arvoisuudeltaan anteeksi, ja kaikki yhteisesti, minä ja rouva Jervis -etunenässä, rukoilemme sinulle hänen arvoisuutensa suosiollisuutta ja -pyydämme häntä pitämään sinut, ainakin siksi kun hänen arvoisuutensa -menee naimisiin." - -"Ei, herra Longman", kieltäysin minä, "en voi anoa; enkä tahdo jäädä, -vaikka saisinkin. En halua mitään muuta kuin palata köyhän isäni ja -äitini luo; vaikka rakastan teitä kaikkia, en tahdo jäädä." - -"Hyväinen aika, hyväinen aika!" huudahti vanha kunnon mies, "tätä en -odottanut! Kun olin saanut asiat näin pitkälle ja olin järjestänyt -kaikki rouva Jervisin hyväksi, toivoin tuottavani kahdenkertaisen -riemun koko perheelle siitä, että sinäkin saisit anteeksiannon." - -"Kah", virkkoi isäntäni, "tässä on pieni näyte siitä, mitä teille -kerroin, Longman. Nyt näette, että hänessä on sisua, jollaista ette -odottanut." - -Rouva Jervis kertoi minulle jälkeenpäin, ettei voinut viipyä -kauvemmin kuuntelemassa, kuinka nurjasti minua kohdeltiin; ja jos -olisi viipynyt kauvemmin, hänen olisi täytynyt puhua, ja sitä hänelle -ei olisi koskaan suotu anteeksi. Hän lähti siis ulos. Minä katsoin -hänen jälkeensä aikoen myöskin lähteä, mutta isäntäni sanoi: "No, -Pamela, annahan toinen näyte Longmanille, minä haluan sitä: ja -varmaan et voi ollakaan sitä tekemättä, kunhan vain _avaat suusi_." - -"Hyvä on, herra", vastasin minä, "koska teidän mahtavuutenne näkyy -tarvitsevan minun alhaisuuteni puolelta syyttömäksi julistamista -ja koska en suinkaan halua, että kärsisitte perheenne silmissä, -tunnustan polvillani" (ja tässä minä polvistuin), "että minussa on -ollut paljon vikaa ja että olen ollut kovin kiittämätön isäntien -_parhaalle_; olen ollut kovin häijy ja nenäkäs, enkä ole teiltä muuta -ansainnut kuin että minut häädetään huonekunnastanne häpeässä ja -epäsuosiossa. Minulla ei siis ole muuta sanottavaa itsestäni kuin -että en ole _kelvollinen_ jäämään, enkä siis voi jäämistäni toivoa, -enkä tahdo jäädä. Siunatkoon siis teitä Jumala kaikkivaltias -- ja -teitä, herra Longman -- ja hyvää rouva Jervisiä -- ja jokainoata -huonekuntaanne kuuluvaa! Minä rukoilen teidän kaikkien puolesta niin -kauvan kun elän." -- Sitten minä nousin, ja minun oli pakko tukea -itseäni isäntäni nojatuolia vasten, koska muutoin olisin lysähtänyt -lattialle. - -Vanha kunnon mies itki enemmän kuin minä ja huudahti: "Hyväinen aika, -voi hyväinen... onko tällaista koskaan ennen kuultu! tämä on liikaa, -liikaa, en voi sitä kestää. Niin totta kuin toivon eläväni, olen -ihan sulanut. -- Rakas herra, antakaa hänelle anteeksi; tyttö-parka -rukoilee teidän puolestanne, hän rukoilee meidän kaikkien puolesta, -hän tunnustaa vikansa eikä kuitenkaan _tahdo_ anteeksiantoa! En -totisesti tiedä, mitä tästä ajatella." - -Isäntäni itsekin, niin paatunut heittiö kuin olikin, näytti hiukan -liikutetulta, otti nenäliinan taskustaan ja astui ikkunan luo. -"Minkälainen ilma on tänään?" sanoi hän. Ja sitten käyden vähän -kovasydämisemmäksi virkkoi: "No, saat lähteä näkyvistäni, sinä -kummallisen epäjohdonmukainen olento! mutta et saa viipyä talossa yli -aikasi." - -"Ei, hyvä herra, ei, hyvä herra", rukoili vanha kunnon mies, -"heltykäähän hiukan. Totta toisen kerran, te nuoret herrasmiehet -olette raudasta ja teräksestä, niin minusta näyttää. Mutta minun -sydämeni", sanoi hän, "on varmaan muuttunut voiksi ja valuu sulaneena -silmistäni. En koskaan ennen ole tähän tapaan tuntenut." - -Isäntäni sanoi käskevään sävyyn: "Mene näkyvistäni, huippana; en -voi sietää sinua silmieni edessä." -- "Hyvä herra", vastasin minä, -"menenhän niin nopeasti kuin voin". - -Mutta tosiaan, rakas isä ja äiti, päätäni huimasi ja jäseneni -vapisivat niin että minun täytyi astua koko matka pidellen molemmin -käsin laudoituksesta, enkä luullut pääseväni ovelle. Mutta -kynnykselle ehdittyäni ja koska toivoin tämän olevan viimeinen -kohtaukseni kauhean, kovasydämisen isäntäni kanssa, minä käännyin, -niiasin syvään ja sanoin: "Jumala siunatkoon teidän arvoisuuttanne! --- Jumala siunatkoon _teitä_, herra Longman!" ja sitten menin isoon -saliin vievään eteiseen, missä lysähdin ensimäiselle tuolille; sillä -pitkään toviin en kyennyt astumaan edemmäksi. - -Jätän kaikki nämä asiat teidän harkittaviksenne, rakkaat vanhempani; -mutta en voi kirjoittaa enempää. Sydän-parkani on melkein särkynyt, -on todellakin. -- Oi, milloin pääsen täältä pois? Lähetä minut, hyvä -Jumala, jälleen turvallisesti köyhän isäni rauhalliseen mökkiin! ja -pahinkin, mitä siellä voi tapahtua, tuottaa ehdotonta iloa siihen -verrattuna, mitä nyt kärsin. Oi, säälikää _ahdistettua tytärtänne_. - - - - -29. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Minun pitää kirjoittaa, vaikka jo pian tulenkin: sillä nyt minulla on -tuskin mitään puuhaa. Olen saanut valmiiksi kaikki, mitä minulla oli -tehtävänä, ja odotan sopivaa tilaisuutta lähteäkseni. Rouva Jervis -sanoi, että rahavarojeni täytyy olla vähissä, kun olin tehnyt niin -paljon ostoksia, ja halusi senvuoksi lahjoittaa minulle kaksi guineaa -niistä saamistaan viidestä, mutta minä en voinut ottaa niitä häneltä -vastaan, koska hänellä, poloisella vallasnaisella, on maksettavana -lastensa vanhoja velkoja, ne kun olivat tuhlaavaisia, ja hän kyllä -tarvitsee itse rahansa. Hyvin ystävällistä hänen tarjouksensa oli. - -Olen pahoillani, että minulla on vain vähän tuotavaa, mutta tiedän, -että te _ette_ ole, -- suuressa hyvyydessänne! ja minä aherran sitä -uutterammin, kun tulen kotiin, jos voin saada vähän liinavaatteiden -ompelua tai mitä työtä tahansa. Mutta koko naapuristonne on niin -köyhä, että pelkään minulle tulevan työn puutetta, ellei matami -Mumford kentiesi toimita minulle sellaista joistakin tuntemistaan -säätyläisperheistä! - -Tässä on surullista se, että minut on kasvatettu väärään suuntaan, -asiain näin ollen! Sillä hyvä emäntänihän, joka nyt on taivaassa, -rakasti laulua ja tanssia; ja koska minulla hänen mielestään oli -hyvä ääni, antoi hän minun oppia kumpaakin. Usein, varsin usein hän -pyysi minua laulamaan itselleen jonkun viattoman viisun tai hurskaan -virrenkin sekä tanssimaan hänen edessään. Ja minun täytyi oppia -myöskin kukitusta, piirustusta ja koruompelua; ja niinpä olenkin -näissä taidoissa kehittynyt jokseenkin näppäräsormiseksi, kuten -sanovat; ja hänellä oli tapana ylistää minua, ja hyvinpä hän osasikin -sellaista arvostella. - -Mutta nyt, mitä kaikki tuo hyödyttää, kun asiat ovat kääntyneet tälle -tolalle? - -Ka, ei muuta kuin että olen niinkuin sadun heinäsirkka, josta luin -eräässä armollisen rouvan kirjassa tähän tapaan: - -"Kun muurahaiset kerran talvella tuulettivat muonavarastojansa, tuli -nälkäinen heinäsirkka (ehkä se olin minä raukka) anomaan niiltä -almua. Ne vastasivat sille, että sen olisi pitänyt kesällä uurastaa, -ellei tahtonut talvella kärsiä puutetta. 'Mutta', sanoi heinäsirkka, -'en minä jouten ollutkaan, sillä minä lauleskelin kaiken suvea'. -- -'Sitten', neuvoivat ne, 'sopiikin sinun viettää iloinen vuosi ja -talvella tanssia kesäisten säveltesi tahtiin'." [Aisopoksen satuja. -Tekijä.] - -Kylläpä olen soma otus laulu- ja tanssitaitoineni, kun tulen kotiin. -En kelpaa siellä edes vappukisoihin, sillä nämä menuetit, rigadunit -ja ranskalaiset hypyt, joita olen harjoitellut, soveltuvat minulle -huonosti vastaisten toverieni, karjatyttöjen, seurassa. Näin ollen -olisi parempi, että olisin oppinut pesemään vaatteita ja lattioita, -panemaan olutta, leipomaan ja muuta sellaista. Mutta ellen voi saada -ompelutyötä ja pääsen palveluspaikkaan, toivon pian oppivani nuo -taidot, kunhan vain joku on kyllin ystävällinen kärsiäkseen minua, -kunnes ehdin harjaantua: sillä isäntäni väitöksestä huolimatta toivon -olevani nöyräluontoinen ja opetuksesta vaarinottavainen; ja lähinnä -Jumalan armoa se onkin ainoa lohdutukseni. Minä näetten en pidä -mitään kunniallista työtä liian halpa-arvoisena. Alussa se saattaa -tuntua hiukan vaikealta; mutta voi ylpeätä sydäntäni, jos koetuksessa -sen sellaiseksi huomaan! Minä pakoitan sen taipumaan asemaansa tai -muserran sen. - -Olen lukenut hurskaasta piispasta, joka oli uskonsa tähden tuomittu -poltettavaksi. Koettaakseen, kuinka sen kestäisi, hän pisti -sormensa sytytetyn kynttilän lieskaan. Niinpä minäkin äskettäin -Rachelin ollessa kääntynyt minuun selin koetin, osasinko puhdistaa -tinalautasta, jota hän oli alkanut hangata. Vähitellen se onnistui; -sainhan vain kahteen kohti rakon käteeni. - -Nyt ajattelen ainoasti, että jos saisin kylliksi liinavaatteiden -ompelua, niin minun ei tarvitse pilata sormiani; mutta ellen saa, -tulkoot käteni vaan punaisiksi kuin verivanukas ja koviksi kuin -pyökkinen leikkuulauta, soveltuakseen minun asemaani. Täytyy -keskeyttää kirjeeni: joku tulee. -- Se oli vain Hanna tuomassa sanaa -rouva Jervisiltä. -- Mutta seis! taas tulee joku. -- Kah, se oli -Rachel. - -Minä säikähdyn yhtä paljon kuin samassa satukirjassa mainitut -kaupunkilaishiiri ja maalaishiiri, kun vain kuulen jonkun -hisahduksen. Näitä seikkoja kertomalla voin huvittaa teitä -talvi-iltoina sitte kotiin tultuani. Jos voin saada työtä ja minulta -jää vähän aikaa lukemiseenkin, toivon meidän olevan hyvin onnellisia -turvevalkeamme ääressä. Syy, miksi vihjaisin teille, että toisin vain -vähän mukanani, on tämä: - -Teidän on tiedettävä, etten aikonut tehdä niinkuin tänä iltapäivänä -olen tehnyt, -- otin nimittäin kaikki pito- ja liinavaatteeni ja -jaoin ne kolmeen osaan, kuten olin rouva Jervisille maininnut -aikovani, ja sanoin: "Nyt on maanantai, rouva Jervis; minun on -lähdettävä aikaisin torstai-aamuna: ja vaikka tiedän, että te -ette epäile rehellisyyttäni, pyydän teitä tarkastamaan tavarani -ja antamaan jokaiselle mitä hänelle kuuluu; tiedättehän että olen -päättänyt ottaa mukaani ainoasti mitä todella voin nimittää omakseni." - -Hän sanoi (en tiennyt, mihin hän silloin pyrki; epäilemättä hänen -tarkoituksensa oli hyvä; mutta en ollut hänelle siitä kiitollinen, -kun sen sain tietää): "Anna viedä tavarat alas viheriään huoneeseen, -niin teen kaikki mitä minulta tahdot." - -"Hyvin mieluusti", sanoin minä, "viheriään huoneeseen tai mihin -hyvänsä; mutta minusta voisitte tulla ylös ja katsastaa ne sellaisina -kuin ne ovat". Kuitenkin vein ne alas ja asetin ne kolmeen myttyyn -kuten ennenkin. Senjälkeen menin siis kutsumaan hänet niitä katsomaan. - -Mutta hän näkyi tietämättäni ilmoittaneen herralle tästä -kohtauksesta; ja tässä viheriässä huoneessa on työntöovella ja -uutimella varustettu komero, missä taloudenhoitajatar säilyttää -hillojansa ja muita makeita ruokia. Hän teki sen kaiketi saadakseen -isännän muuttamaan mielensä, kun tiesi tarkoitukseni, ja aikoi siis -taivuttaa hänet antamaan minulle nuo tavarat. Sillä siinä tapauksessa -minä olisin niiden myynnillä voinut hankkia rahaa, mikä olisi tullut -meille hyvään tarpeeseen kotiin päästyäni. Enhän minä niitä kapineita -koskaan olisi voinut itse käyttää. - -No niin, kuten olin sanomassa, hän oli tietämättäni livahtanut -tuohon kylkeiseen, luullakseni sillä välin kun menin rouva Jervisiä -kutsumaan, ja jälkeenpäin tämä tunnusti minulle, että se oli -isännän tahto hänen kuullessaan aikomuksestani. Muutoin hän ei -olisi niin menetellyt: vaikka minulla on syytä muistaa viimeistä -komeroseikkailua. - -Emännöitsijän saapuessa lausuin siis: "Tässä, rouva Jervis, on -ensimäinen mytty: levitän kaikki nähtäväksi. Nämä ovat hyvän -emäntäni minulle antamia. Ensiksikin" -- ja sitte minä luettelin -pito- ja liinavaatteet, jotka armollinen rouva oli minulle -lahjoittanut, ja tätä tehdessäni siunasin vähän väliä häneltä -kokemaani ystävällisyyttä. Käytyäni sen mytyn läpi sanoin: "Se siitä -vaatekasasta, rouva Jervis; ne olivat hyvän emäntäni lahjoja. - -"Nyt tulen arvoisan hyveellisen isäntäni lahjoihin: heh, tiedättehän, -tässä on _komeron_ edestä, rouva Jervis!" Hän nauroi ja sanoi: "en -ole iässäni nähnyt niin lystikästä tyttöä, mutta jatka". -- "Niin -teenkin, rouva Jervis", vastasin minä, "heti kun olen avannut mytyn"; -sillä minä olin perin reipas ja nokkela, ollenkaan aavistamatta, kuka -minua kuunteli. - -"Tässä nyt", sanoin, "ovat alati arvokkaan isäntäni lahjat", ja -sitten minä luettelin yksin kappalein toisen mytyn sisällön. -Senjälkeen käännyin omiini ja virkoin: - -"Nyt tulee Pamela-rukan nyytti; ja pieni se on toisiin verrattuna. -Tässä on ensiksikin puuvillainen yöhame, jota oli tapani käyttää -aamusilla. Se on minulle kotiin tultuani melkein liian hieno; mutta -jotakinhan minulla täytyy olla. Sitten on tässä vanulla sisustettu -röijy kukitetusta villakankaasta, pari kaupustelijalta ostamiani -sukkia, olkihattu sinisine nauhoineen sekä palanen skotlantilaista -palttinaa, josta tulee kaksi miehen- ja kaksi naisenpaitaa (samaa -kangasta kuin ylläni oleva), isä- ja äiti-rukalleni. Ja tässä on -neljä muuta paitaa, yksi niistä aivan samanlainen kuin nyt ylläni, -toinen varsin hyvä ja molemmat muut vanhoja kelpo kapineita, -jotka sopivat kotona työssä laahattaviksi, sillä ne eivät ole -tännejättämisen arvoisia; ja tässä on kaksi paria kenkiä: olen -ottanut niistä päärmeet pois, myydäkseni, ja ehkäpä niistä saamillani -rahoilla ja parilla vanhalla hopeasoljella voin vielä ostaa jotakin -hyödyllistä, jos tiukalle käy. -- Mitä te nauratte, rouva Jervis?" -kysyin. "Kah, te olette kuin huhtikuun päivä; itkette ja nauratte -samassa hengenvedossa! - -"No, odottakaas: tässä on kaupustelijalta ostamani -puuvilla-nenäliina; pitäisi minulla olla vielä toinenkin. Kas tässä -se on! Ja tässä ovat äsken ostamani kudotut kintaat; tämä on uusi -flanellitakkini, samanlainen kuin on ylläni; ja tässä nuppineuloilla -kiinnitetyssä kimpussa on useita paloja karttuunia, silkkiuikkuja -ja sen sellaista, mikä kelpaa liepeiksi, rintamuksiksi ja muuhun, -jos onnistun saamaan työtä. Tässä on pari taskupussia, liian -hyviä minulle, mutta minulla ei ole huonompia. Hyväinen aika, en -aavistanut, että minulla oli niin hyviä tavaroita! - -"Kas niin, rouva Jervis", lopetin, "nyt olette nähnyt koko varastoni, -ja nyt istahdan kertomaan teille hiukan mitä ajattelen". - -"Mutta puhuhan lyhyeen, tyttöseni", kehoitti hän; sillä, kuten hän -jälkeenpäin mainitsi, hän pelkäsi minun sanovan liian paljon. - -"Asia näetten on tällä tavalla: minä aion toimia tasapuolisesti ja -omantunnon mukaan, rouva Jervis; ja minun täytyy pyytää, jos minua -rakastatte, että sallitte minun pitää oman pääni. Noihin emäntäni -antamiin tavaroihin ei minulla voi olla sellaista oikeutta, että -ottaisin niitä mukaani; sillä hän antoi ne minulle edellyttäen että -käyttäisin niitä hänen palveluksessaan ja tuottaakseni tunnustusta -hänen anteliaisuudelleen ja hyvälle sydämelleen. Mutta kun minut nyt -häädetään paikastani, en tietenkään voi käyttää niitä köyhän isäni -kodissa; sillä minä saisin koko kylän niskaani; ja senvuoksi päätän -olla _niitä_ ottamatta. - -"Siis, rouva Jervis", puhuin edelleen, "on minulla vielä paljoa -vähemmän oikeutta arvoisan isäntäni lahjoihin: näettehän, mikä hänen -tarkoituksensa oli hänen antaessaan ne minulle. Ne olivat aiotut -häpeäni hinnaksi, ja jos minä voisin niitä käyttää, en usko, että ne -koskaan tuottaisivat minulle menestystä. Ja sitäpaitsi, käsitättehän, -rouva Jervis, että kun en tahdo tehdä mitä tuo arvoisa herrasmies -minulta vaatii, niin miksi ottaisin häneltä vastaan palkankaan? -Omantunnon, kunnian ja kaiken nimessä minulla ei ole sinulle mitään -sanottavaa, sinä häijy _toinen mytty_. - -"Mutta", lausuin, "tulehan käsivarsilleni, rakas _kolmas_ nyyttini, -köyhyydentoverini ja kunniallisuuteni todistaja! Enkä tahdo tunnustaa -ansaitsevani pienintäkään siinä olevaa riepua, jos joskus menetän -oikeuteni siihen viattomuuden hohteeseen, jonka toivon aina olevan -elämäni ylpeytenä. Varmaan se on korkein lohdutukseni kuolemaan asti, -jolloin kaikki maailman rikkaus ja komeus on arvottomampaa kuin -viheliäisimmät ryysyt, mihin kerjäläisetkään voivat olla puettuina!" - -Tässä minä syleilin _kolmatta_ myttyäni. "Mutta, rouva Jervis", -virkoin sitte (ja hän itki kuunnellessaan minua), "vielä on minun -vaivattava teitä eräällä seikalla, ja sitten olenkin sanonut kaiken -sanottavani. - -"Oli neljä guineaa, kuten tiedätte, jotka hyvän emäntäni kuoltua -löydettiin hänen taskustaan, ja ne ynnä hiukan hopearahaa nuori -isäntäni antoi minulle: ne neljä guineaa lähetin köyhille -vanhemmilleni, ja he ovat ne rikkoneet. Mutta he tahtoisivat ne -korvata, jos niin haluan. Ja jos se teidän mielestänne on tehtävä, -niin se tehdään. Mutta ilmoittakaahan minulle rehellisesti -mielipiteenne; luuletteko että, kun niinä kolmena vuonna ennen -emäntäni kuolemaa en nauttinut mitään palkkaa, minua voitaisiin pitää -velasta vapaana? Sanoessani velasta vapaana en tietenkään tarkoita, -että vaivaiset palvelukseni olisivat vastanneet armollisen rouvan -hyvyyttä; sehän olisi mahdotonta. Mutta koska kaikki hänen suomansa -oppi ja kasvatus asiain käännyttyä tälle tolalle minua nyt vähän -hyödyttävät, olisi parempi, jos minut olisi totutettu raskaaseen -työhön, joka kuitenkin lopuksi on edessäni, ellen onnistu saamaan -paikkaa -- ja kyllähän te tiedätte, että palveluspaikoissakin -joutuu vallan kamalien kiusausten alaiseksi. Velattomuudesta -puhuessani tahdon sanoa: enköhän, palautettuani kaikki hänen -antamansa oivalliset lahjat, voi asettaa vähäpätöistä palvelustani -ylläpitoni vastineeksi, koska oppini ei nyt tule kysymykseen ja -varmasti tiedän, että rakas kunnon emäntäni olisi samaa mieltä, -jos vielä eläisi? mutta siitä on nyt turha puhua. No, jos niin on, -tahtoisin kysyä teiltä, enkö tämän runsaan vuoden mittaan, jonka -olen viettänyt isäntäni palveluksessa, jätettyäni hänen lahjansa -jälkeeni ole oikeutettu katsomaan elantoni lisäksi ansainneeni noita -neljää guineaa sekä näitä ylläni ja kolmannessa mytyssäni olevia -vaatekappaleita? Sanokaa nyt minulle vapaasti mielipiteenne puoltani -pitämättä tai minua suosimatta." - -"Ah, rakas tyttöseni", virkkoi hän, "sinä teet minut kykenemättömäksi -sinulle laisinkaan puhumaan: olisi suurin loukkaus, mitä voit tehdä, -jos jättäisit mitään näistä tamineista jälkeesi; sinun täytyy ottaa -kaikki myttysi, tai muutoin ei herra koskaan anna sinulle anteeksi". - -"No niin, rouva Jervis", sanoin minä, "en välitä, olen liiaksi -tottunut torumiseen ja kovaan kohteluun isäntäni puolelta -viimeksi. En ole tehnyt hänelle mitään pahaa; rukoilen ainiaan -hänen puolestansa ja toivon hänen tulevan onnelliseksi. Mutta -minä en ansaitse näitä tavaroita; en voi käyttää niitä, vaikka ne -ottaisinkin, joten niistä ei ole minulle mitään hyötyä. Toivoakseni -minulta ei puutu se vähäinen erä, mitä minä vain haluan sielun ja -ruumiin koossa pitämiseksi. Vedellä ja leivällä voin elää varsin -tyytyväisenä. Vettä saan mistä hyvänsä; ja ellen saa leipää, elän -kuin lintu talvella orjantappuran ja orapihlajan marjoilla ja muina -aikoina multasienillä, perunoilla ja nauriilla. Mitäpä minä siis -näillä kapineilla teen? -- Mutta kysyn mielipidettänne ainoasti -niistä neljästä guineasta: luuletteko että minun tulee ne palauttaa? -Vain sen minä haluan tietää." - -"Ei suinkaan, hyvä lapsi, sitä sinun ei tarvitse", vastasi hän; "sinä -olet ne hyvin ansainnut jo pelkästään niillä liiveilläkin". - -"Ei, en luule pelkällä sillä työllä _niitä_ ansainneeni; mutta -luuletteko, että liinaompeluni ja muut askarteluni siihen riittävät?" - -"Kyllä, kyllä", vakuutti hän, "ja enempäänkin." - -"Ottaen huomioon myöskin ylläpitoni, tarkoitan", sanoin minä, "ja ne -vaatekappaleet, jotka minulla on ylläni, muistakaa se, rouva Jervis". - -"Kyllä, hyvä lapsi, epäilemättä sinulla on oikeus niihin rahoihin." - -"No sitte", sanoin, "olen onnellinen kuin prinsessa. Olen aivan -niin rikas kuin toivon olevani; ja vielä kerran, rakas kolmas -myttyni, minä tahdon painaa sinut poveani vasten. Pyydän ettette -sano tästä mitään, kunnes olen lähtenyt, jotta isäntäni ei kovin -suutu, vaan että saan lähteä rauhassa; sillä teistä kaikista -erotessani on sydämeni pakahtua, muista seikoista puhumattakaan. Nyt, -rouva Jervis", jatkoin, "vielä yksi asia, isäntäni viimekertainen -esiintyminen minua kohtaan herra Longmanin läsnäollessa". - -"Kuulehan, rakas Pamela", tokaisi hän, "pistäydypäs kamaristani -noutamassa pöydälle jättämäni paperi. Minulla on siinä jotakin -näytettävää." - -"Sen teen", sanoin minä ja lähdin alas; mutta se olikin hänellä vain -veruke isäntäni määräysten kuulustamiseen, huomasin sitte. Tämä sanoi -pari kolme kertaa olleensa syöksähtämäisillään esille; hän ei voinut -sitä kestää ja toivoi etten minä saisi tietää hänen siellä olleen. - -Mutta minä tepsutin niin ripeästi takaisin (mitään paperia kun en -löytänyt), että ehdin parahiksi näkemään hänen selkänsä, ikäänkuin -hän olisi ollut tulemassa viheriästä huoneesta ja menossa sitä -lähimpään. Ensimäisestä ovesta, joka oli avoinna, minä livahdin -sisälle ja suljin ja salpasin sen. - -"Oi, rouva Jervis", surkeilin, "mitä olette minulle tehnyt! Näen -etten voi luottaa kehenkään. Minua ahdistetaan joka puolelta. -Kurja, kurja Pamela! mistä voit toivoa tapaavasi ystävän, jos rouva -Jerviskin liittyy sinua noin pettämään?" - -Hän vakuutteli hartaasti hyvää tarkoittaneensa, kertoi minulle kaikki -ja sanoi isäntäni tunnustaneen, että olin saanut hänet pari kolme -kertaa pyyhkimään silmiänsä; hän sanoi toivovansa, että se tekisi -hyvän vaikutuksen, ja muistutti minulle, etten ollut lausunut muuta -kuin sellaista, mikä pikemmin herättäisi sääliä kuin suuttumusta. -Niinpä annoinkin hänelle anteeksi. Mutta oi, kunpa pääsisin -turvallisesti tästä talosta! Sillä koskaan ei ihmis-poloista liene -niin kiusattu kuin minua jo monta kuukautta perätysten. Mitähän -lähinnä tapahtuu _teidän kuuliaiselle tyttärellenne_. - -Rouva Jervis sanoo olevansa varma, että minut saatetaan vaunuilla -kotiin teidän luoksenne. Vaikka tämä näyttää minulle liian -suurelliselta, osoittaa se kuitenkin, ettei minua ole epäsuosiossa -häädetty paikastani. Lincolnshirestä onkin saapunut matkavaunut, ja -luullakseni pääsen niissä, sillä toiset ovat aivan muhkeat. - - - - -30. KIRJE. RAKAS ISÄ JA ÄITI, - - -Kirjoitan jälleen, vaikka ehkä tuonkin tämän teille taskussani; -toivoakseni ei minulle teidän luoksenne tultuani jääkään aikaa -kirjoittelemiseen. Nyt on keskiviikko-aamu, ja toivon pääseväni -kotimatkalle huomenaamulla; mutta minulla on ollut uusia -koettelemuksia ja uusia vastuksia, toisenlaatuisia, vaikka kaikki -samasta lähteestä. - -Metsästämästä palattuaan isäntäni eilen kutsutti minut. Menin kovin -peloissani, sillä odotin että hän riehuisi ja olisi minulle vihainen -vapaapuheisuudestani. Senvuoksi päätin heti alussa alistuvaisuudella -riisua hänen suuttumukseltaan aseet ja lankesin polvilleni niin -pian kun hänet näin, lausuen: "Arvoisa herra, sallikaa minun, niin -totta kuin itse toivotte anteeksiantoa sekä rakkaan kunnon emäntäni --- teidän äitinne -- vuoksi, joka viime sanoikseen suositteli minua -teille, rukoilla teitä suomaan minulle anteeksi kaikki vikani. Ja -myöntäkää minulle vain se suosio, viimeinen jota teiltä pyydän, -että sallitte minun lähteä talostanne, rauhassa ja tyynellä -mielellä, voidakseni minulle sopivalla tavalla jättää jäähyväiset -palvelustovereilleni ja jotta sydämeni ei aivan murtuisi." - -Hän nosti minut ylös ystävällisemmin kuin olin koskaan kokenut ja -sanoi: "Sulje ovi, Pamela, ja tule luokseni työhuoneeseeni: tahdon -hiukan vakavasti puhella kanssasi." - -"Kuinka minä voin, herra", estelin minä, "kuinka voisin!" ja -vääntelin käsiäni. "Oi, hyvä herra, sallikaa minun poistua -läheisyydestänne, minä rukoilen teitä." -- "Jumalan, Luojani kautta", -vakuutti hän, "minä en tee sinulle pahaa. Sulje vierashuoneen ovi ja -tule luokseni kirjastoon." - -Sitte hän meni työhuoneeseensa, joka on hänen kirjastonsa ja -sitäpaitsi täynnä kallisarvoisia tauluja: uhkea suoja, vaikka -sitä nimitetään työhuoneeksi; ja se sijaitsee yksityispuutarhan -vieressä, jonne siitä käy ovi. Suljin vierashuoneen oven, kuten hän -käski, mutta jäin epäröiden sen viereen seisomaan. -- "Koetahan -vähän luottaa minuun", pyysi hän: "epäilemättä sinä voit, kun olen -puhutellut sinua näin juhlallisesti". Sitte minä hiivin häntä -kohti vapisevin askelin ja pamppailevan sydämeni kohautellessa -kaulahuiviani. "Tule sisälle", tivasi hän, "kun sinua käsken". - -Minä tottelin. "Pyydän, teidän arvoisuutenne", virkoin, "säälikää ja -säästäkää minua!" - -"Sen teen", vastasi hän, "niin totta kuin toivon tulevani autuaaksi". -Hän istahti muhkealle leposohvalle, tarttui minua kädestä ja -sanoi: "Älä epäile minua, Pamela. Tästä hetkestä alkaen en enää -katsele sinua palvelijanani: ja toivon ettet ole kiittämätön siitä -ystävällisyydestä, jonka aion sinulle lausua." Tämä hiukan rohkaisi -minua; pitäen molempia käsiäni omissaan hän jatkoi: "Sinä olet liian -järkevä ollaksesi huomaamatta, että ylpeän sydämeni uhallakaan en voi -olla sinua rakastamatta. Katsahda minuun, ihanakasvoinen tyttöni! -Minun _täytyy_ sanoa, että rakastan sinua: ja minä olen käyttäytynyt -sinua kohtaan tavalla, joka oli vallan vastoin sydäntäni, toivoen -peloittavani sinut luopumaan arasta karttavaisuudestasi. Näet että -tunnustan sen vilpittömästi; äläkä senvuoksi käytä sukupuolesi -valtteja minua vastaan." - -En kyennyt mitään lausumaan, ja kun hän näki minun olevan liian -tuskastuneena ja häkeltyneenä jatkaakseen samaan suuntaan, hän -virkkoi: "Ka, Pamela, ilmoita minulle, millaisessa asemassa isäsi -elää; tiedän kyllä, että hän on köyhä mies: mutta onko hän yhtä -alhaisessa asemassa ja kunniallinen kuin hän oli silloin kun äitini -otti sinut luokseen?" - -Silloin kykenin hiukan puhumaan ja luoden katseeni alas (sillä minä -tunsin kasvojeni hehkuvan kuin tulessa) sanoin: "Kyllä, herra, yhtä -_köyhä_ ja yhtä _kunniallinenkin_: ja se on minun ylpeyteni." -- -Hän sanoi: "Tahdon tehdä jotakin hänen hyväkseen, ellet sinä asetu -esteeksi, ja tehdä koko perheenne onnelliseksi." - --- "Ah, hyvä herra!" vastasin minä, "hän on jo onnellisempi kuin -miksi hän koskaan voi tulla, jos hänen tyttärensä viattomuus on -suosionne hintana; ja minä pyydän teitä olemaan puhumatta siltä -_ainoalta_ puolelta, miltä minua voi haavoittaa". - -"Minulla ei ole mitään sellaisia aikeita", kielsi hän. - --- "Oi, hyvä herra", huudahdin minä, "älkää sanoko niin, älkää -sanoko niin!" - -"On helppoa", vastasi hän, "rakentaa isäsi onni _sinua_ -vahingoittamatta." -- "No, armollinen herra", sanoin siihen, "jos -se on mahdollista, sallikaa minun tietää millä tavoin; ja kaikki, -minkä hyveellisenä pysyen voin tehdä, koituu elämäni pyrkimykseksi ja -harrastukseksi. Mutta mihinkäpä minunlaiseni tyttö-parka kyennee?" - -"Minä soisin", lausui hän, "että viipyisit vielä edes viikon tai -kaksi ja käyttäytyisit minua kohtaan ystävällisesti; nöyrryn -sitä sinulta pyytämään, ja saat nähdä, että kaikki käy paremmin -kuin toivotkaan. Huomaan", jatkoi hän, "että aiot vastata toisin -kuin minä haluaisin; ja minua alkaa jo ärsyttää, että pitää näin -viheliäisesti kerjäillä. Käytöksesi kunnon Longmanin edessä, jolloin -kohtelin sinua niin tylysti ja helposti olisit voinut puhdistautua, -on aivan hurmannut minut. Ja vaikkei minua miellytä kaikki, mitä -eilen sivukammiossa kuunnellessani lausuit, on se kuitenkin -saattanut minut ihailemaan sinua entistä enemmän; näen sinussa -suurempaa arvollisuutta kuin konsaan olen naisessa havainnut. Kaikki -palkolliset, ylimmästä alimpaan, ovat sinuun hullaantuneet, sensijaan -että sinua kadehtisivat, ja pitävät sinua niin ylempänänsä, että -sekin aavistuttaa, millaisen aseman ja arvon sinä ansaitsisit. Olen -nähnyt useampia kirjeitäsi kuin luuletkaan" -- tämä hämmästytti -minua! -- "ja olen aivan ihastunut sinun kirjoitustavastasi, se kun -on niin vapaata, niin keveätä, ja monet mielipiteesi osoittavat sinun -ikäisellesi harvinaista kehitystä. Kaikki tämä yhdessä saa minut -ylenmäärin rakastamaan sinua. Nyt, Pamela, olen alentunut sinulle -tämän tunnustamaan. Jää minun mielikseni vielä vain viikoksi tai -kahdeksi, antaaksesi minulle aikaa järjestää joitakuita asioita; ja -sinä saat nähdä, kuinka edulliseksi se sinulle osoittautunee." - -Vapisin huomatessani sydän-parkani myötäävän. "Oi, hyvä herra", -sanoin, "säästäkää poloista tyttöä, joka ei voi teihin katsahtaa ja -teitä puhutella. Sydämeni on täysi; ja miksi te tahtoisitte saattaa -minut turmioon?" - -"Jäähän vain minun mielikseni vielä pariksi viikoksi", toisti hän, -"niin John saa viedä sanan isällesi, että sillä välin haluan tavata -hänet joko täällä tai hänen kotikylässään Joutsenen majatalossa". - -"Oi, teidän arvoisuutenne", vastasin, "sydämeni on pakahtumaisillaan; -mutta polvillani rukoilen teitä, että sallitte minun lähteä huomenna, -kuten olin aikonut, älkääkä ryhtykö kiusaamaan tyttö-rukkaa, jonka -tahto olisi teidän tahtonne, jos hyveellisyyteni sen vain sallisi". - -"Se sallii sen", vakuutti hän, "sillä minä en aio tehdä sinulle -mitään pahaa, siitä otan Jumalan todistajakseni!" - -"Mahdotonta!" huudahdin minä: "senjälkeen, herra, mitä on tapahtunut, -en voi teitä uskoa. Kuinka monella tavalla voidaankaan poloiset -ihmis-lapset saattaa tärviölle! Hyvä Jumala, suojele minua vielä -_tämä_ kerta ja saata minut turvallisesti rakkaan isäni majaan!" - -"Kummallinen, kirottu kohtalo", sadatteli isäntäni, "että näin -juhlallisesti puhuessani minua ei uskota!" - -"Mitä minun sitten _tulisi_ uskoa, armollinen herra?" sanoin minä, -"ja mitä _voin_ uskoa? Mitä te olette sanonut, paitsi että minun -olisi jäätävä vielä kahdeksi viikoksi? Ja mihin minä sitten joudun?" - -"Sukuylpeyteni ja varallisuuteni -- hiiteen kumpikin", huudahti -hän, "koskeivät ne voi vaikuttaa sinuun, vaan ainoastaan lisäävät -epäluulojasi! -- eivät salli minun yhtäkkiä alentua: pyydän sinua -senvuoksi viipymään vain viikon, jotta voin rauhoittaa niiden -korskeat vaatimukset". Oi, kuinka sydämeni värähti! ja minä aloin -(kun en tiennyt mitä tehdä) lukea isämeitää. "Älä huoli minun -tähteni vieritellä rukousnauhasi helmiä, Pamela!" virkkoi hän; "sinä -olet oikea nunna". Mutta minä lausuin ääneen, silmäni kohotettuina -taivasta kohti: "Älä johdata minua kiusaukseen; mutta päästä minut -pahasta, oi hyvä Jumala!" - -Hän sieppasi minut syliinsä ja sanoi: "No niin, tyttöseni, sinä jäät -siis näiksi kahdeksi viikoksi, ja saat nähdä, mitä tahdon hyväksesi -tehdä. Jätän sinut tuokioksi ja menen viereiseen huoneeseen, -antaakseni sinulle miettimisaikaa ja osoittaakseni sinulle, etten -sinua väijy." Tuo ei mielestäni näyttänytkään pahalta. - -Hän läksi ulos, ja hetkisessä ahdisti minua parikymmentä erilaista -ajatusta; joskus tuumin, että viikon, parin pitempi viipyminen -tässä talossa häntä totellakseni ei rouva Jervisin ollessa kanssani -voinut paljoa vahingoittaa: -- Mutta sitten, -- ajattelin, -- mistä -tiedän, mitä _voinen_ tehdä? Olen kestänyt hänen _vihansa_; mutta -enkö saattaisi heltyä hänen _ystävällisyydestään?_ Kuinka voin sen -kestää? No, toivoakseni saman suojelevan armon avulla, johon aina -tahdon turvata. Mutta mitä hän sitten on luvannut? Niin, hän tekee -isä- ja äiti-rukkani elämän mukavaksi. Oh! -- sanoin itsekseni, -- -se on ihana ajatus; mutta en huoli viipyä siinä, jotten antaisi sen -johdattaa itseäni perikatoon. Mitä hän voi tehdä sellaiselle köyhälle -tytölle kuin _minä?_ Mihin saattaa hänen ylevyytensä alentua? -Hän puhuu, -- ajattelin, -- sydämensä ylpeydestä ja isoisesta -asemastaan: oi, ne mietteet ovat hänen _päässänsä_ ja myöskin hänen -sydämessänsä, muutoin hän ei niitä minulle _tällaisella_ hetkellä -tunnustaisi. No sitten, -- tuumin, -- se saattaa tarkoittaa vain -minun viettelemistäni. Hän ei ole mitään nimenomaan luvannut. Mutta -saanhan _nähdä_, mitä hän aikoo, jos jään vielä kahdeksi viikoksi. -Eivätkä nuo kaksi viikkoa kovin suuri asia ole: ja näenhän jo -muutaman päivän kuluessa, kuinka hän käyttäytyy. -- Mutta kun sitten -jälleen ajattelin hänen ja itseni välistä juopaa ja hänen nyttemmin -avonaisesti tekemäänsä rakkaudentunnustusta, kuten hän sitä nimitti, -ja että hän tämän jälkeen haastaisi minulle asiasta _selvemmin_ kuin -koskaan ennen ja minä kenties olisin heikompi ja _aseettomampi_ häntä -vastustamaan, niin silloin tuumin: -- Ka, ellei hän tarkoittanut -mitään häpeällistä, niin hän puhuisi rouva Jervisin kuullen; ja -inhoittava, hirveä komeroselkkaus, josta töin tuskin olin pelastunut, -muistui taas mieleeni; ja minä ajattelin, kuinka helppo hänen -olisi lähettää rouva Jervis ja palvelustytöt tieltä pois, ja että -kaikki hänen minulle aivoittelemansa tuho voisi tapahtua lyhemmässä -kuin siinä ajassa: ja niin päätin lähteä talosta ja jättää kaikki -kaitselmuksen huomaan, luottamatta ollenkaan itseeni. Ja kuinka -kiitollinen tulisi minun tästä päätöksestä ollakaan, kuten saatte -kuulla! Mutta päästyäni juuri tähän kohtaan kirjettäni John lähettää -minulle sanan, että hän ihan hetikohta lähtee teille päin. Toimitan -siis teille sen, mitä olen kirjoittanut, ja toivon jo huomen-illalla -anovani siunauksianne omassa köyhässä, mutta onnellisessa majassanne -ja kertovani teille lopun suusanallisesti. Jään siis siihen asti ja -ainiaan _teidän velvollisuudentuntoiseksi tyttäreksenne_. - - - - -31. KIRJE. - - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Tahdon vielä jatkaa kirjoitustani, koska ehkä mielelläni luen sitä -teidän luoksenne tultuani, nähdäkseni mitkä vaarat olen kyennyt -välttämään; vaikka tuonkin kirjeen itse mukanani. - -Kerroin teille päätöksestäni -- onnellisesta päätöksestäni, -jollaisena minulla on syytä sitä pitää; ja juuri silloin isäntäni -palasi hyvin ystävällisen näköisenä ja virkkoi: "En epäilekään, -Pamela, että minun mielikseni viivyt vielä nämä kaksi viikkoa." -En tiennyt, miten asettaa sanani kielloksi häntä kuitenkaan -raivostuttamatta. - -"Mutta", sanoin minä, "antakaa anteeksi, hyvä herra, poloiselle -hätääntyneelle palvelijattarellenne, -- tiedän etten voi hyveellisenä -pysyen ansaita teiltä minkäänlaista suosiota, ja minä pyydän, että -sallitte minun mennä köyhän isäni luo". - -"Kah", päivitteli hän, "sinä olet suurin hupsu mitä olen koskaan -tavannut. Sanonhan sinulle, että tapaan isäsi; minä lähetän huomenna -noutamaan hänet matkavaunuillani tänne, jos niin tahdot. Ja minä -annan hänen tietää, mitä aion tehdä _hänen_ ja _sinun_ hyväksesi." - -"Mitä, hyvä herra, saattaisi se olla? Teidän arvoisuutenne voi -ylhäisessä asemassanne helposti tehdä _hänet_ onnelliseksi, ja ehkä -_te_ voitte tavalla tai toisella käyttää häntä hyödyksennekin. Mutta -mikä hinta on minun suoritettava kaikesta tästä?" - -"Sinä tulet niin onnelliseksi kuin saatat toivoa", sanoi hän, "sen -sinulle vakuutan: kas tässä, tahdon antaa sinulle tämän kukkaron, -jossa on viisikymmentä guineaa, ja sen summan suoritan isällesi joka -vuosi ja hankin hänelle mieleistään hommaa ansaitakseen _sen_ ja -_enemmänkin_: Pamela, hänen ei milloinkaan tarvitse kärsiä puutetta, -siitä saat olla varma. Olisin antanut sinulle enemmänkin hänelle -vietäväksi, ellen olisi peljännyt sinun epäilevän siinä jotakin -juonta minun puoleltani." - -"Oi, hyvä herra", virkoin minä, "ottakaa takaisin kultarahanne; minä -en koske ainoaankaan niistä, eikä isänikään, siitä olen varma, ennen -kuin hän tietää mitä niiden edestä on tehtävä, ja eritoten, miten -_minun_ käy". - -"No sitten, Pamela", sanoi hän, "otaksukaamme, että hankin sinulle -puolisoksi rehellisen miehen, jolla on arvossapidettävä toimi ja joka -tekee sinusta eliniäksesi vallasnaisen!" - -"Minä en huoli puolisosta, herra", vastasin; sillä nyt aloin nähdä -hänen kaiken mustuutensa; mutta kun olin niin suuresti hänen -vallassaan, päätin hiukkasen teeskennellä. - -"Mutta", sanoi hän, "sinä olet niin kaunis, että menet minne tahansa, -et koskaan voi säästyä joidenkuiden meidän sukupuoleemme kuuluvien -ahdistelulta; ja mielestäni en kunnollisesti täytä kuolevan äitini -tahtoa, joka jätti sinut minun huostaani, ellen hanki sinulle -aviomiestä puolustamaan kunniaasi ja viattomuuttasi; ja oikein -kunnollinen puoliso minulla onkin sinulle katsottuna." - --- Oi, musta, petollinen olio! -- ajattelin minä, -- millainen -väline sinä oletkaan paholaisen käsissä hänen tärvelläkseen tämän -vilpittömän sydämen! -- Mutta kuitenkin vielä teeskentelin; sillä -minä pelkäsin sekä häntä että paikkaa, missä olin. "Mutta ketä -sitten, hyvä herra, olette minulle ajatellut?" -- "No", sanoi hän, -"nuorta herra Williamsia, kappalaistani Lincolnshiressä; hän tekee -sinut onnelliseksi". - -"Tietääkö hän", kysyin, "mitään teidän arvoisuutenne aikomuksista?" --- "Ei, tyttöseni", vastasi hän ja suuteli minua (aivan vastoin -tahtoani; sillä hänen henkäyksensäkin oli minulle myrkkyä), "mutta -hänen riippuvaisuutensa minun suosiostani sekä sinun kauneutesi ja -ansiokkuutesi saavat hänet riemuitsemaan hänelle osoittamastani -ystävyydestä". - -"No sitten, armollinen herra", sanoin minä, "on vielä aikaa tätä -asiaa tuumia, eikä se voi estää minua lähtemästä isäni luo; sillä -mitäpä kahden viikon täällä viipyminen tässä merkitsisi? Teidän -arvoisuutenne huolenpito ja ystävällisyys voivat ulottua minuun -siellä yhtä hyvin kuin täälläkin; ja herra Williams ja koko maailma -saa tietää, etten häpeä isäni köyhyyttä." - -Hän aikoi suudella minua jälleen, mutta minä sanoin: "Jos minun -on puolisokseni ajateltava herra Williamsia tai ketä tahansa, -pyydän _teitä_ välttämään liikoja vapauksia minuun nähden; se -ei suinkaan ole kaunista." -- "Niin", puhui hän, "mutta jää nyt -sentään seuraaviksi kahdeksi viikoksi, ja sillä ajalla minä kutsutan -Williamsin ja isäsi tänne. Sillä minä tahdon, että asia ratkaistaan -omassa talossani: ja kun olen sen saanut sille tolalle, niin te -voitte yhdessä päättää kuinka itse tahdotte. Sillävälin saat ottaa -ja lähettää nämä viisikymmentä kultarahaa isällesi suosiollisuuteni -vakuudeksi, ja minä teen teistä kaikista onnellisia." - -"Herra", sanoin minä, "pyydän ainakin kaksi tuntia tämän asian -harkitsemiseen". -- "Minun on lähdettävä tunnin päästä", vastasi hän; -"ja haluan että kirjoittaisit isällesi ehdotuksestani; John saa sitte -vartavasten lähteä sitä viemään, ja hän ottaa myös tämän kukkaron -sille vanhalle kunnon miehelle annettavaksi, jos siihen suostut". --- "Hyvä herra", sanoin minä, "ilmoitan siis päätökseni teille -tunnin kuluttua". -- "Tee niin", kehoitti hän, suuteli minua vielä -toistamiseen ja laski menemään. - -Oi, kuinka riemuitsin, että olin päässyt hänen kynsistään! -- Sitte -kirjoitin teille tämän, jotta voisitte nähdä, miten asiat ovat; sillä -minä olen päättänyt tulla pois, jos mahdollista. Kurja, jumalaton, -petollinen herrasmies, mikä hän onkin! - -Tässä oli minulle, Pamela-rukallenne, ansa asetettu! Vapisen sitä -ajatellessani! Millaisen näytelmän tässä olikaan häijyys suunnitellut -koko elämäni varrelle! Mustasieluinen heittiö, kuinka minä häntä -vihaan! -- Sillä ensiksi, kuten kirjoittamastani näette, hän tahtoi -saattaa minut uskomaan muuta; ja tuo herra Williams luullakseni -juolahti hänen mieleensä sen jälkeen kun oli lähtenyt ulos -yksityishuoneestaan ehtiäkseen miettiä miten minut paremmin pettäisi: -mutta verho oli nyt liian ohut ja helposti läpi nähtävissä. - -Menin huoneeseeni ja ensi työkseni kirjoitin hänelle; sillä minä -ajattelin, että olisi parasta olla häntä jälleen tapaamatta, mikäli -se oli mahdollista; ja jäljennettyäni kirjoitukseni pistin hänen -arkihuoneensa oven alle näin kuuluvan kyhäykseni: - - ARVOISA HERRA, - - Viimeksi minulle tekemänne ehdotus saa minut vakuutetuksi siitä, - ettei minun pidä jäädä tänne, vaan että minun on mentävä isän luo, - vaikkapa vain kysymään hänen neuvoaan herra Williamsiin nähden. Ja - olen tässä päätöksessäni niin varma, ettei minua voi saada sitä - muuttamaan. Kiittäen siis teidän arvoisuuttanne tuhat kertaa - kaikista suosionosoituksistanne minä lähden aikaisin - huomenaamulla; vaunujanne taas, minkä kunnian rouva Jervisin - sanojen mukaan olitte minulle aikonut, en tarvitsekaan, koska - luullakseni saan vuokrata lampuoti Bradyn kääsit. Pyydän siis, - ettette pane sitä pahaksenne, ja olen aina _teidän kuuliainen - palvelijanne_. - - Mitä kukkaroon tulee, hyvä herra, ei köyhä isäni suinkaan antaisi - minulle anteeksi, jos sen ottaisin, ennen kuin hän tietää, miten - se on ansaittavissa: ja se on mahdotonta. - -Juuri nyt hän onkin lähettänyt rouva Jervisin ilmoittamaan minulle, -että koska olen päättänyt lähteä, niin lähteä saan, ja matkavaunut -laitetaan valmiiksi; mutta sitä pahempi muka minulle, sillä hän ei -enää eläissään minusta välitä. No niin, vähät siitä, kunhan vain -pääsen tästä talosta; mutta olisin iloinnut, jos hyveellisenä pysyen -olisin voinut tehdä teidät, rakkaat vanhempani, onnellisiksi. - -En voi keksiä syytä siihen, mutta John, jonka piti lähteä viemään -viime kirjettäni, tekee nyt vasta lähtöä; ja hän lähettää kysymään -minulta, onko minulla mitään muuta vietävää. Siksi keskeytän ja -lähetän tämän kyhäykseni edellisen kirjeeni mukana. - -Valmistaudun nyt matkaan ja sanon kohta jäähyväiset -palvelustovereilleni: ja ellei minulla ole aikaa kirjoittamiseen, -kerron teille loput, jahka saan onnen olla luonanne. - -Vielä sananen: pistän mukaan paperin, johon on kyhätty runosäkeitä -lähtöni johdosta -- vaivaista sepustusta, mutta kun ne ovat minulta, -niin ette niitä kenties halveksu. Näytin niitä rouva Jervisille, ja -hän piti niistä, ottipa jäljennöksenkin; ja antoi minun laulaa ne -itselleen, vielä viheriässä huoneessa; mutta minä vilkaisin ensin -komeroon. Lisään vain, että olen teidän _velvollisuudentuntoinen -tyttärenne_. - -Saan vielä sanoa, että juuri tällä hetkellä hän rouva Jervisin -välityksellä lähetti minulle viiden guinean lahjan taskurahoikseni. -Olen siis kovin rikas; sillä _hänen_, rouva Jervisin, tuomina -katsoin voivani ottaa rahat vastaan. Isäntäni sanoo, ettei hän -tahdo minua nähdä: ja minä saan lähteä aamulla, milloin haluan. -Lincolnshireläinen Robin tulee minua kyyditsemään: mutta herra on -niin vihainen, että on kieltänyt ketään lähtemästä kanssani ulos -ovesta edes vaunupihalle. No, en sille mitään voi, en minä! Mutta -eikö se saata häntä itseänsä juoruille alttiiksi pikemmin kuin minut? - -Mutta John odottaa, ja minä olisin tuonut tämän samoin kuin -edellisenkin kirjeen itse mukanani. Hän sanoo kuitenkin asettaneensa -sen muiden kapineiden joukkoon, joten voi yhtä hyvin tuoda -molemmatkin. - -John on hyvin ystävällinen ja rehellinen: olen hänelle suuressa -kiitollisuudenvelassa. Nyt kun olen näin rikas, antaisin hänelle -guinean, jos luulisin hänen ottavan sen vastaan. En kuule mitään -emäntäni vaatteista enkä isäntäni minulle lahjoittamista: sillä -minä sanoin rouva Jervisille, etten niitä ottaisi; mutta parista -korvaani sattuneesta sanasta päättelen, että ne lähetetään minulle -jälestäpäin. Hyväinen aika, kuinka rikkaana saattekaan Pamelanne -kotiin, jos ne saapuvat! Mutta kun en sittekään voi niitä käyttää, en -niitä halua; ja jos ne saan, vaihdan ne tilaisuuden tullen rahaksi. -No, ei enempää -- minulla on tulinen kiire. - - LÄHTÖNI JOHDOSTA. - - Te kumppanini, kuulkaahan, - kun piirsin rivin muutaman; - ma tiedän teidän uskovan: - teit' aina muistaa Pamela. - - Majasta matalasta vain - perheeseen hienoon paikan sain: - oi' ansioton siihen ain' - avuton, arka Pamela. - - Mut sentään tämän onnenkin - ma vaihdan mielin tyytyvin - taas köyhään, halpaan kotihin, -- - jo sinne kaipaa Pamela. - - Ja mitä muuta onni on - kuin omatunto tahraton? - Se mulle aarre olkohon, -- - ja Luojaa kiittää Pamela. - - Ma tulevaista tiedä en, - mut minne vaan ma matkannen, - mit' olen, teen, ma sanon sen: - on kiitollinen Pamela. - - Ei kaiho kalva sydäntäin. - eest' isännän ja rengin näin - ja teidän muitten päivittäin - käy rukoukseen Pamela. - - Ja Luojan tahto teillekin - ain' olkoon ohje ylhäisin, - eest' isäntämme lämpimin - rukoilkaa mielin Pamelan. - - Kateuden sijaan _säälikää_ - isoisten tilaa täperää: - kiusausten vaarain väijymää, - joit' emme tunne me pienet. - - Vie ansat heidän ilojaan, - vaaroistaan ovat huolissaan, -- - keveempää heidän konnullaan - on palvella -- päättää Pamela. - - Ain' olkoot teille vanhemmat -- - omaiset kaikki -- rakkahat, - niin taivaan armon siunaamat - te ootte, ja niin on Pamela. - - Jos konsaan hävettänyt ois - mua synty halpa, työntäin pois - onnesta kodin, -- mitä vois - odottaa kehno Pamela? - - Teit' onni aina seuratkoon - ratoksi kunkin kohtaloon; - ja milloin mielessänne oon, - rukoilkaa eestä Pamelan. - - Rukoilkaa hälle tyytyvää - kotoisen rauhan elämää, - ja konsaan ette pois te jää - hartaudentyöstä Pamelan. - - Nyt jääkää haltuun Jumalan, - ma laulun pienen lopetan; - vain kiitoksensa kauneimman - näin tulkita tahtoo Pamela. - - * * * * * - -Tässä on tarpeellista lukijan saada tietää, että kaunoisen Pamelan -koettelemukset eivät vielä olleet ohi: pahin oli jäljellä ja sattui -aikaan, jolloin hän luuli ahdinkonsa jo päättyneen ja pääsevänsä -kodin suojaan. Sillä kun hänen isäntänsä oli turhaan koettanut -voittaa intohimoaan ja näki, ettei hänen hyveellisyyttänsä voinut -horjuttaa, oli hän elostelevana ja juonittelevana herrasmiehenä -määrännyt Lincolnshiressä olevan ajomiehensä tuomaan sieltä hänen -matkavaununsa, koska hän ei huolinut luottaa bedfordshireläiseen -hevospalvelijaan, tämä kun muiden palkollisten mukana suuresti -rakasti ja kunnioitti herttaista neitoa. Ja isännän annettua -ensinmainitulle asianmukaisia toimintaohjeita ja kiellettyä muita -palvelijoita -- muka siksi että oli suuttunut Pamelan käytökseen -- -saattamasta tyttöä askeleenkaan vertaa, kyyditsi Robin Pamelaa viisi -penikulmaa hänen isänsä kotia kohti, mutta kääntyi sitte poikkiteitse -toisaalle, viemään häntä isännän lincolnshireläiselle maatilalle. - -On myös merkille pantava, että lähetti, joka kuljetti tytön kirjeitä -tämän isälle ja jolla muka niin usein oli asiaa sinnepäin, toimi -isäntänsä kätyrinä, jonka palveluksia tämä sitten käytti hyväkseen. -Mies luovutti tytön kirjeet aina ensin herralleen, jolla oli -tapana avata ne ja lukea ja sitte lähettää ne perille. Näin ollen -ei Pamelan kirjeiden sisältö ollut kartanonherralle tuntematon; -siihenhän tämä kerran itsekin viittaa, kuten niiden lähettäjätär -eräässä kyhäyksessään mainitsee. Täten oli neito-parka joka puolelta -ahdistettu; ja se kaikki osoittaa mitä kehnoja keinoja salakavalat -miehet häijyjen tarkoitustensa toteuttamiseksi käyttävät, sekä kuinka -kauniimman sukupuolen on oltava perin varuillaan taitavia vehkeilyjä -vastaan, varsinkin milloin rikkaus ja mahti yhtyvät väijymään -alhaissyntyistä viattomuutta. - -On vielä muutama sana huomautettava seuraavan paremmaksi -ymmärtämiseksi. Juonitteleva herrasmies katsoi näet kuitenkin -sopivaksi pidättää tytön kolme viimeistä kirjettä isälle saapumasta. -Näissä tämä kertoo, kuinka talonherra oli piiloutunut kuuntelemaan -mitä hän puhui vaatteitaan jaoitellessansa, mainitsee tämän viime -yrityksestä saada hänet jäämään taloon vielä kahdeksi viikoksi, -uskotellusta kappalaisen kosinnasta, toivomuksistaan pian nähdä -vanhempansa sekä runosepitelmästään. Julkesipa aatelismies lähettää -neitosen isälle näin kuuluvan kirjeenkin: - - KUNNON ANDREWS, - - Varmaan ihmettelette saadessanne minulta kirjeen. Mutta mielestäni - tulee minun ilmoittaa teille keksineeni teidän ja tyttärenne - omituisen kirjeenvaihdon, perin haitallisen kunnialleni ja - maineelleni; sitä teidän ei olisi minun nähdäkseni sopinut - rohkaista ennen kuin tiesitte olevan riittäviä perusteita noihin - herjauksiin, joita hän runsaalla mitalla minua vastaan syytää. - Jotakin perää voi kenties olla siinä, mitä hän tuontuostakin - lavertelee; mutta uskokaa minua, teeskennellyn yksinkertaisuutensa - ja viattomuutensa ohella hän kykenee niin paljoon romantilliseen - sepittelyyn, etten ole moista ennen nähnyt. Sanalla sanoen tytön - ovat saaneet päästänsä pyörälle ne haaveelliset lorukirjat, joiden - pariin hän on ylenpalttisesti sulkeutunut siitä saakka kun hänen - hyvä emäntänsä kuoli. Ja hän on niin olevinaan kuin olisi hän - täydellisyyden kuvastin ja ikäänkuin jokainen juonittelisi häntä - vastaan. - - Älkää sentään käsittäkö sanojani väärin; uskon hänet hyvin - rehelliseksi ja hyveelliseksi; mutta olen myöskin saanut selville, - että hän harjoittaa jonkunlaista kirjeenvaihtoa tai on - lemmensuhteissa nuoren pappismiehen kanssa, josta toivoakseni voin - aikanaan pitää huolen, mutta jolla nykyisin ei ole mitään muuta - omaisuutta kuin minun suosioni: ja mikä, ajatelkaahan, olisi - seurauksena, jos kaksi nuorta ihmistä, joilla maailmassa ei ole - mitään omasta kohden turvakseen, liittyisivät yhteen ja saisivat - lukuisan perheen ennen kuin heillä on leipää syödäkseen? - - Minä puolestani tunnen liian suurta ystävyyttä heitä kumpaakin - kohtaan ollakseni yrittämättä sellaista ehkäistä, jos voin; ja - senvuoksi olen lähettänyt Pamelan pois hänen lähettyviltään, - kunnes saan heidät molemmat järkevämpiin mietteisiin. Siksi - pyydänkin, ettette kummeksu, jos ette näe tytärtänne niin pian - kuin ehkä odotatte. - - Kuitenkin vakuutan teille kautta kunniani, että hän on turvassa ja - loukkaamattomana; ja toivoakseni ette epäile minua, vaikka hän - lieneekin vähän pöyhistellyt hilpeän leikinlaskuni johdosta sekä - siitä, että olen hänen kanssaan joskus viattomasti kisaillut, mikä - on tavallista eri sukupuoliin kuuluvien nuorten ihmisten kesken, - kun ovat kauvan tunteneet toisensa ja yhdessä kasvaneet: ylpeys - näetten ei ole vahvoja puoliani. - - Koska hän on veikeä kirjeiden kirjoittaja, on hän toivoakseni - ollut kyllin velvollisuudentuntoinen ilmoittaakseen teille - lemmensuhteestansa nuoreen pappismieheen; enkä tiedä, katseletteko - sitä hyväksyvillä silmillä: mutta nyt, kun Pamela on jonkun aikaa - poissa (sillä minä tiedän, että tuo mies olisi seurannut häntä - teidän kyläänne, jos tyttö olisi tullut kotiin; ja siellä he ehkä - avioliittoon menemällä olisivat saattaneet toisensa turmioon), en - epäile saavani häntä näkemään oman parhaansa ja luopumaan - naimahommista, kunnes tietää kykenevänsä vaimon elättämään; ja - sitte kun se on mahdollista, yhtykööt he Jumalan nimessä, minun - puolestani. - - En odota tähän muuta vastausta kuin hyvän ajatuksenne minusta ja - luottamuksenne kunniallisuuteeni, koska olen _harras ja etuanne - katsova ystävänne_. - - _J. K_ Kuulen että John-palvelijani on välitellyt tuota - kirjeenvaihtoa, jossa _minua_ on niin vapaasanaisesti kosketeltu. - Annan sen nenäkkään olennon pian itselleni sopivalla tavalla - tietää, kuinka paljon paheksun hänen osallisuuttansa tässä - hommassa. On katkeraa, että omat palvelijat näin vapaapuheisesti - lörpöttelevät minun asemassani olevasta miehestä. - -On helppo arvata, kuinka vanhus-poloinen huolestui lukiessaan tämän, -niin mahtavan ja arvossapidetyn herrasmiehen lähettämän kirjeen. -Hän ei tiennyt mihin ryhtyä, eikä mitenkään epäillyt tytär-parkansa -viattomuutta, varmana että rumia juonia oli suunniteltu häntä -vastaan. Kuitenkin hän toisinaan toivoi parasta ja oli valmis -uskomaan pappismiehen ja tytön luuloteltuun kirjeenvaihtoon, kun -ei ollut saanut viimemainitun kyhäämiä kirjeitä, joista asia olisi -selvinnyt. - -Mutta sittenkin hän päätti sekä omansa että äidin levottomuuden -tyynnyttämiseksi lähteä matkalle aatelisherran kartanoon; ja jättäen -vaimo-rukkansa toimeksi pyytää hänen poistumistansa anteeksi -maanviljelijältä, jonka työssä hän oli, hän lähti jo samana iltana, -vaikka olikin myöhä; ja matkattuaan kaiken yötä hän heti päivännousun -jälkeen saapui herraskartanon portille ennen kuin huonekunta vielä -oli jalkeilla. Siinä hän sitten istahti levähtämään, kunnes näkisi -jonkun liikkeellä. - -Ensimäiseksi hän näki tallirengit, jotka tulivat hevosia juottamaan; -ja hän tiedusteli Pamelan kohtaloa niin hätäännyksissään, että nämä -luulivat häntä mielipuoleksi ja sanoivat: "Ka, mitäpä Pamela teitä -koskee, äijä-rukka? Menkää pois hevosten jaloista." - -"Missä isäntänne on?" kysyi ahdistunut. "Älkää, hyvät miehet, -vihastuko: sydämeni on melkein murtunut." -- "Hän ei koskaan anna -mitään ovella, uskokaa minua", ilmoitti eräs rengeistä; "näette -turhaa vaivaa". -- "En minä _vielä_ ole kerjäläinen", virkkoi vanha -mies. "En pyydä häneltä mitään muuta kuin Pamelaani: voi minun -lastani, voi lastani!" - -"Istu ja pala", sanoo muuan, "eiköpä tämä mies olekin Pamelan isä!" --- "Niin, niin", vakuuttaa vanhus väännellen käsiänsä, "niin olen"; -purskahtaen itkuun: "missä on lapseni? missä on Pamela?" -- "Kah, -isä", virkkoi eräs heistä, "suokaa anteeksi; mutta hän on lähtenyt -kotiin luoksenne: kauvanko olette ollut kotoa poissa?" -- "Vasta -eilis-illasta", vastasi hän; "olen vaeltanut kaiken yötä. Onko -kartanonherra kotona vai eikö?" -- "On, mutta hän ei vielä ole -liikkeellä", ilmoitti renki. - -"Jumalalle kiitos siitä!" huudahti vanhus, "Jumalalle kiitos! Sitten -toivoakseni sallitaan minun häntä jo pian puhutella." He kehoittivat -häntä tulemaan sisälle, ja hän astui talliin, istahti siellä -portaille ja kuivaillen silmiänsä huokaili niin surullisesti, että -palvelijain teki pahaa sitä kuulla. - -Huonekunta pääsi pian jalkeille, kun kuultiin Pamelan isän saapuneen -kuulustamaan tytärtänsä; ja palvelijattaret, olisivat mielellään -toimittaneet hänet keittiöön. Mutta kun rouva Jervisille oli -ilmoitettu hänen tulostaan, riensi tämä arkihuoneeseensa, otti -hänet mukaansa sinne, antoi hänen kertoa koko surullisen tarinansa -ja luki kirjeen. Taloudenhoitajatar itki katkerasti, mutta koetti -kuitenkin vanhuksen edessä salata huolestumistaan ja virkkoi: "Ka, -kunnon Andrews, en voi olla itkemättä teidän murheenne vuoksi, -mutta toivoakseni ei siihen ole mitään aihetta. Älkää näyttäkö -tätä kirjettä kellekään, tehnettepä muuten mitä tahansa. Rohkenen -vakuuttaa, että tyttärenne on turvassa." - -"Niin, mutta", väitti toinen, "minä näen, että _te_, hyvä rouva, -ette tiedä hänestä mitään: jos kaikki olisi oikein, niin asiata ei -olisi kätketty teidänlaiseltanne kunnolliselta säätyläisnaiselta. -Varmastikin te luulitte hänen olevan minun luonani!" - -Rouva Jervis sanoi: "Herra ei aina ilmoita palvelijoilleen -toimenpiteistänsä, mutta teidän ei tarvitse hänen rehellisyyttään -epäillä. Teillä on siitä vakuutena hänen käsialansa: ja näettehän, -ettei hän voi hautoa mitään juonia tyttöä vastaan, koska hän ei ole -matkustanut eikä edes puhu aikomuksesta lähteä täältä." - -"Oi, se onkin minulle ainoa toivonsäde, todellakin ainoa!" sanoi -Andrews. "Mutta..." lisäsi hän, aikoen jatkaa, kun kartanonherra, -joka oli ehtinyt kuulla hänen tulostansa, saapui aamunutussa ja -tohveleissa arkihuoneeseen, missä hän ja rouva Jervis haastelivat. - -"Mikäs on hätänä, kunnon Andrews?" kysyi hän, "mikäs on hätänä?" -- -"Oi lastani!" huudahti rehellinen vanhus, "antakaa minulle lapseni! -Minä rukoilen teitä, armollinen herra." -- "Kah", virkkoi isäntä, -"luulin jo tyynnyttäneeni teidät hänen suhteensa: ettekö sitten -ole saanutkaan teille omakätisesti kyhäämääni kirjettä?" -- "Olen, -olen, teidän arvoisuutenne", sanoi hän, "ja sen johdosta minä tänne -tulinkin; olen kävellyt koko yön". - -"Mies-parka", vastasi isäntä näköjään hyvin säälivästi, "olen siitä -pahoillani, tosiaan! Ka, tyttärenne on aiheuttanut kummallista -hälinää perheessäni; ja jos olisin luullut sen teitä niin suuresti -häiritsevän, olisin päästänyt hänet kotiinsakin. Mutta sen minkä -tein, tein _tyttärenne_ ja _teidän_ etuanne silmällä pitäen. Hän -on täydessä turvassa, sen vakuutan teille, kunnon Andrews; voin -antaa teille kunniasanani, etten tahtoisi häntä millään ehdolla -vahingoittaa. Luuletteko, että sen tekisin, rouva Jervis?" - -"Ette, toivoakseni ette, herra", sanoi emännöitsijä. -- _"Toivoakseni -ette!"_ huudahti mies-poloinen. "Niin, sitä minä toivoin: mutta, -pyydän että teidän arvoisuutenne antaa minulle lapseni; en muuta -halua; ja minä pidän huolta, ettei mikään pappismies saa häntä -lähennellä." - -"Ka, Lontoo on varsin etäällä", virkkoi kartanonherra, "enkä minä nyt -heti voi lähettää häntä noutamaan". -- "No, oletteko siis lähettänyt -minun Pamela-parkani Lontooseen?" hämmästeli vanhus. -- "En tahtoisi -niin sanottavan", vastasi isäntä; "mutta minä vakuutan teille kautta -kunniani, että hän on aivan turvassa ja tyytyväisenä ja ilmoittaa -siitä pian teille kirjeessä. Hän on hyvämaineisessa perheessä, ei -vähäisemmän henkilön kuin piispan luona, rouvan kamarineitona, siihen -asti kun saan teille mainitsemani asian järjestetyksi." - -"Oi, kuinka voin sen tietää?" päivitteli isä. -- "Mitä!" huudahti -herrasmies teeskennellen suuttumusta, "epäilläänkö minun sanojani? -Uskotteko minulla voivan olla joitakin aikeita tytärtänne kohtaan? -Ja jos niin olisi, luuletteko että käyttäisin siihen tarkoitukseen -_tämänlaisia_ menettelytapoja? Totisesti, mies, te unohdatte, ketä -puhuttelette!" - -"Oi, hyvä herra", haastoi Andrews, "pyydän anteeksi; mutta muistakaa, -että rakas lapseni on kysymyksessä: ilmoittakaahan minulle vain, kuka -piispa, se on ja missä, niin vaellan jalkaisin Lontooseen tapaamaan -tytärtäni, ja sitten minä olen tyytyväinen". "Kah, kunnon Andrews, -luulenpa että olette lukenut tarinoita samoin kuin tyttärennekin, ja -ne ovat panneet päänne pyörälle. Eikö minun sanani riitä? Luuletteko -että tekisin tyttärellenne mitään häpeällisiä tarjouksia? Onko mitään -aihetta sellaiseen luuloon? Ajatelkaahan toki hiukan, kuka olen; ja -ellei minua uskota, niin mitä hyödyttää puhuminen?" - -"Niin, teidän arvoisuutenne", virkkoi toinen, "pyydän että suotte -minulle anteeksi: mutta eihän olisi mitään haittaa siitä, että -sanoisitte kuka piispa se on ja missä hän asuu?" - -"Niin, ja sitten te menisitte kiusaamaan hänen kunnianarvoisuuttansa -sopimattomalla pelollanne ja jutuillanne? Tyydyttekö, jos viikon -päästä saatte tyttäreltänne kirjeen? ja ellei hän ole huolimaton, -kirjoittanee hän jo ennenkin vakuuttaakseen teille, että hän voi -aivan hyvin." - -"Olisihan siitä jotakin lohdutusta", myönsi miesparka. - -"No hyvä", virkkoi herrasmies, "vaikka minä en tietenkään voi vastata -hänen laiminlyönnistään, mikäli hän itse ei huoli kirjoittaa; ja jos -hän lähettää kirjeen teille, rouva Jervis (minä en halua sitä nähdä; -olen jo kylliksi kiusaantunut hänen tähtensä), niin älkää unohtako -toimittaa miestä ja hevosta matkalle sitä viemään heti kun sen -saatte". - -"Sen teen varmasti", takasi taloudenhoitajatar. - -"Kiitän teidän arvoisuuttanne", sanoi kunnon maalainen; "ja minun -täytyy siis jäädä odottamaan niin kärsivällisesti kuin voin viikon -ajaksi, mikä minusta tuntuu vuodelta". - -"Huomautan vieläkin", virkkoi aatelismies, "että ellei hän kirjoita, -niin se on hänen oma vikansa; sillä siihen minä häntä vakavasti -kehoitin oman maineeni vuoksi, enkä minä liikahda tästä talosta, sen -teille vakuutan, ennen kuin hänestä saadaan tyydyttäviä uutisia". - -"Jumala siunatkoon teidän arvoisuuttanne", lausui mies-poloinen, -"niin totta kuin tarkoitatte mitä sanotte". _"Aamen, aamen_, kunnon -Andrews", sanoi talonherra: "näette, etten pelkää sanoa _aamen_. -Kestitkää siis, rouva Jervis, tätä kelpo miestä parhaanne mukaan; -älköönkä toimitettako minulle mitään kohua tästä asiasta." Sitten hän -kuiskaten taloudenhoitajattarelle pyysi tätä antamaan vanhukselle -muutaman guinean kotimatkan kuluiksi, ja selitti hänelle, että hän -olisi tervetullut viipymään talossa kirjeen saapumiseen asti, jos -tahtoisi, todetakseen että hänen tarkoituksensa olivat rehelliset. - -Mies-poloinen jäi päivälliselle rouva Jervisin kanssa jokseenkin -levollisena, toivoen muutaman päivän kuluttua kuulevansa rakkaasta -tyttärestään; ja sitten hän ottaen lahjan vastaan palasi kotiin ja -päätti olla mahdollisimman maltillinen. - -Sillävälin rouva Jervis ja koko huonekunta olivat mitä suurimmassa -murheessa Pamela-rukalle tehdystä kepposesta, ja hän sekä -isännöitsijä esittivät sen herralleen niin liikuttavin sanoin -kuin rohkenivat. Mutta heidän oli tyytyminen hänen ylimalkaisiin -vakuutuksiinsa, ettei aikonut tytölle mitään pahaa. Tätä rouva -Jervis ei kuitenkaan juuri uskonut, kun tiesi että kartanonherran -kirjeessään mainitsema kirjeenvaihto Pamelan ja nuoren pastorin -kesken oli vain keksitty veruke, vaikkei hän tohtinut sitä sanoa. - -Mutta viikkoa myöhemmin heitä jonkun verran rauhoitti tuntemattoman -henkilön tuoma ja rouva Jervisille annettavaksi jättämä kirje, jonka -hankkiminen myöhemmin kerrotaan: - - RAKAS ROUVA JERVIS, - - Minut on _kurjasti petetty_, ja sensijaan että Robin olisi - kyydinnyt minut rakkaan isäni luo, minut vietiin pois erääseen - paikkaan, jota en saa mainita. Kuitenkaan ei minua nykyisin - _oleellisesti_ kohdella pahoin; ja minä kirjoitan teille - pyytääkseni ilmoittamaan rakkaalle isälleni ja äidilleni (joiden - sydämet varmaan ovat pakahtumaisillaan), että olen terve ja että - Jumalan armosta olen ainiaan heidän kunniallinen ja kuuliainen - tyttärensä, teidän _kiitollinen ystävänne_ - - PAMELA ANDREWS. - -En saa ilmoittaa aikaa enkä paikkaa; mutta minulle on mitä -juhlallisimmin vakuutettu, että minua kohdellaan kunniallisesti. -Tämä on ainoa kerta, jolloin alhainen asemani on tuntunut minusta -tukalalta, koska se on saattanut minut kaikkeen siihen säikkymiseen, -mitä olen saanut kokea. Sydämellinen tervehdys teille itsellenne -ja kaikille palvelustovereilleni. -- Jääkää Jumalan haltuun, mutta -rukoilkaa puolestani! - - PAMELA. - -Vaikkakaan tämä kirje ei kokonaan tyynnyttänyt heidän pelkoansa, -se näytettiin koko huonekunnalle ja kartanonherralle itselleen, -joka ei ollut tietävinään, kuinka se oli saapunut. Rouva Jervis -lähetti sen rehellisille vanhuksille, jotka ensin epäilivät sitä -väärennetyksi, arvellen tyttärensä käsialan olevan mukailtua; mutta -huomattuaan ettei niin ollut laita he tunsivat hiukan huojennusta -tiedosta, että tyttö oli elossa ja hyveellinen. He kyselivät sitte -kaikilta tuttaviltaan, mitä olisi tehtävä, mutta kukaan ei osannut -neuvoa heille mitään menettelytapaa näin erikoisessa tilanteessa -tuollaista rikasta ja päättäväistä herrasmiestä vastaan; ja kun -vanhemmat pelkäsivät pahentavansa asiaa (vaikka selvästi näkivät -ettei tyttö ollut minkään piispan perheessä ja senvuoksi epäilivät -koko juttuakin), antautuivat he rukouksiin tytär-poloisensa -puolesta, anoen onnellista päätöstä asialle, joka melkein sai heidät -suunniltaan. - -Jätämme nyt rehellisen vanhan pariskunnan rukoilemaan rakkaan -Pamelansa puolesta ja palaamme kertomukseen, jonka hän itse kaikesta -tästä on laatinut. Hän oli kirjoittanut sen päiväkirjan muotoon, -huvikseen ja ajankulukseen, toivoen että ilmaantuisi joku tilaisuus -lähettää se ystävilleen ja -- kuten hänen ainaisena silmämääränään -oli -- voidakseen myöhemmin kiitollisena vilkaista takaisin -vaaroihin, joista oli päässyt, sitte kun ne olivat onnellisesti -väistyneet, niinkuin hän toivoi kerran käyvän; ja saadakseen -tarkastuksessansa joko hyväksyä tuonaikaisen käytöksensä tai katua -sitä. - - - - -32. KIRJE. - - -OI, RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Sallittakoon minun kirjoittaa valittaakseni kurjaa kohtaloani, -vaikkei minulla olekaan mitään toiveita, että kyhäykseni on teille -toimitettavissa. Minulla ei ole nyt muuta tehtävää kuin kirjoittaa, -itkeä ja rukoilla! Mutta mitä voinkaan toivoa, kun näyn joutuneen -häijyn, Jumalan ja ihmisten lakien rikkojan mielivallan uhriksi? --- "Mutta laupias taivas, suo minulle anteeksi äkkipikaisuuteni ja -masentumukseni! Oi, älä salli minun tehdä syntiä sinua vastaan; -sillä sinä parhaiten tiedät, mitä palvelijasi tarvitsee! Ja koska -et salli poloisia luotujasi kiusattaa yli voimiensa, minä alistun -sinun suojelevaan tahtoosi!" Kuitenkin toivon, näyttäköönpä asemani -kuinka valottomalta tahansa, että -- koska nämä koettelemukset eivät -ole tulleet osakseni omasta alotteestani eivätkä johdu pöyhkeästä -itserakkaudesta tai turhamaisuudesta -- minä kykenen ne voittamaan ja -Jumalan nähdessä hyväksi tulen niistä pelastetuksi. - -Näin minä rukoilen puutteellisesti, mieltäni järkyttävän pelon ja -kaameiden aavistusten ahdistuksessa. Oi, yhtykää rukouksiini, rakkaat -vanhempani! Mutta, ah! kuinka voitte tietää, kuinka voin ilmaista -teille tytärparkanne kauhean tilan! Onneton Pamela voi joutua -tärviölle (mistä Jumala varjelkoon ja pikemmin riistäköön minulta -hengen!) ennen kuin saatte tietää hänen kovaa kohtaloansa! - -Voi noiden herrasmiehiksi itseänsä nimittävien ääretöntä häijyyttä -ja vehkeileväisyyttä! Tuosta nimestään huolimatta he kääntävät -nurin kaitselmuksen suunnitelmat, saatuaan siltä runsaita keinoja -hyviintöihin, ja siten saattavat itsensä ikuiseen turmioon sekä -poloisen, vainotun viattomuuden tärviölle! - -Nyt kerron teille, mitä minulle on tapahtunut; mutta kuinka te sitten -voitte kirjeeni saada? Täällä ei ole ketään rehellistä Johnia niitä -teille kuljettamassa! Ja sitäpaitsi vartioidaan joka askeltani, -ja niin tapahtunee edeskinpäin, kunnes kova kohtaloni kypsyttänee -hänen ilkeät aivoituksensa minun tuhokseni. Tahdon kuitenkin joka -päivä kirjoitella kurjasta tilastani, ja kenties ilmestyy joku keino -lähettääkseni surullisen kuvaukseni teille. Mutta, ah, saatuanne -tietää kohtaloni, mitäpä se tieto muuta kuin pahentaa kärsimyksenne! -Sillä mitä voivat köyhät ja kurjat rikkaita ja mahtavia vastaan, -milloin nämä ovat päättäneet heitä sortaa? - -No niin, mutta minun täytyy kirjoittaa vielä edelleen asioista, joita -olin toivonut muutaman hetken päästä saavani teille suullisesti -kertoa, samalla kun uskoin saavani vastaanottaa teidän kiitolliset -siunauksenne palatessani kotiin näistä monista vaikeuksista. - -Alotan kertomukseni siitä, mihin päättyi viimeinen teille kyhäämäni -kirje, johon olin liittänyt vaivaiset säkeeni, ja jatkan aina -tilaisuuden mukaan, vaikka, kuten jo sanoin, en tiedä millä tavoin -sanani teidät saavuttaisivat. - -Tuli kauvan odotetttu torstai-aamu, jolloin minun oli määrä -lähteä matkalle. Olin jo edellisenä iltana sanonut hyvästi -palvelustovereilleni: murheelliset jäähyväiset ne olivat meille -kaikille; sillä mies- yhtähyvin kuin naispalvelijatkin itkivät -erotessaan minusta; ja _omasta_ puolestani olin aivan upota kyyneliin -nähdessäni heidän liikuttavan sydämellisyytensä ja arvonantonsa. -Kaikki he tahtoivat antaa minulle pikku lahjoja rakkautensa merkiksi; -mutta minä en huolinut mitään alemmilta palvelijoilta. Herra Longman -kuitenkin vaati minua vastaanottamaan usean kyynärän Hollannin -palttinaa, hopeisen nuuskarasian ja kultasormuksen, jota hän pyysi -minun pitämään muistona häneltä. Hän itki minun tähteni, mutta sanoi: -"Varmasti Jumala siunaa niin kunnollista neitoa; ja vaikka palaat -köyhän isäsi luo ja hänen halpaan asemaansa, kyllä kaitselmus sinut -löytää. Muista niin sanoneeni; ja _kerran_, vaikka minä en sitä -päivää nähne, sinä saat palkkasi." - -Minä vastasin: "Oi, paras herra Longman, te teette minut liian -rikkaaksi ja ylpeäksi, mutta minun täytyy nyt tällä haavaa -sentään kerjätä, sillä usein minä haluaisin kirjoitella" (vähänpä -aavistin, että se näin pian tulisi ainoaksi työkseni) "ja pyydän -teitä hankkimaan minulle hiukan paperia. Heti kotiin päästyäni -tahdon lähettää teille kirjeen kiittääkseni teitä kaikkia minulle -osoittamastanne ystävällisyydestä, ja kirjoittaa myös hyvälle rouva -Jervisille." - -Tämä oli onnellinen ajatus; sillä muutoin minulla ei olisi ollut -mitään paperia käytettävissäni, ellen olisi pyytänyt ja saanut sitä -tylyluontoiselta emännältäni, kuten häntä voinen nimittää. Mutta nyt -minä voin kirjoittaa mieleni kevennykseksi, vaikken saakaan sitä -teille lähtemään, ja kirjoittaa mitä tahdon, sillä hän ei tiedä, -kuinka hyvin varustettu minä olen. Kunnon herra Longman antoi minulle -nimittäin viidettäkymmentä arkkia paperia, tusinan kyniä ja pienen -pullollisen mustetta, minkä viimemainitun pistin paperiin kietaistuna -taskuuni, samaten kuin hiukan lakkaa ja muutamia suulakkoja. - -"Herra Longman", sanoin minä, "olette minut oivallisesti varustanut; -miten voin teidät palkita?" Hän vastasi: "Suutelolla, kaunis -tyttöseni", ja minä annoin sen kernaasti, sillä hän on hyvä vanha -mies. - -Rachel ja Hanna itkivät haikeasti sanoessani heille hyvästi; Jane, -joka välistä oli ollut hiukan äreä ja Cicelykin nyyhkyttivät -surkeasti ja lupasivat rukoilla puolestani; mutta Jane-rukka -epäilemättä _sen_ unohtaa, sillä harvoin hän rukoilee omastakaan -puolestaan, sen pahempi! Puutarhuri Arthur, kuski Robin ja myös pieni -Lincolnshiren Robin, jonka oli määrä tulla minua kyyditsemään, olivat -hyvin herttaisia. Heillä oli kyyneleet silmissä, ja sillä hetkellä -näytti minusta perin ystävälliseltä, että Lincolnshiren Robinkin -oli liikutettu, vaikka hän tunsi minua vain vähän. Mutta myöhemmin -havaitsin, että hänellä kyllä oli syytä, sillä hän oli jo saanut -ohjeensa ja tiesi että hänen oli oltava välikappaleena saattamassa -minua ansaan. - -Kolme muuta miespalvelijaamme, Harry, Isaac ja Benjamin, sekä -tallirengit ja apumiehet olivat myös kovin suruissaan; ja poloinen -pieni Tommy, keittiöpoika, oli murheen murtamana. - -He olivat kaikki kerääntyneet yhteen illalla, odottaen aamulla -saavansa muuta hommaa; kaikki halusivat puristaa kättäni. Minä -suutelin tyttöjä ja rukoilin Jumalaa heitä kaikkia siunaamaan; -ja kiitin heitä kaikkia minulle osoittamastaan rakkaudesta ja -ystävällisyydestä. Minun täytyi jättää heidät pikemmin kuin halusin, -koska en voinut sitä kestää: en tosiaan voinut. Harry (en olisi sitä -aavistanut, sillä hän on hiukan huimapää, niin sanovat) itki aika -paljon. Rehellinen John-parka ei ollut silloin vielä palannut teidän -luotanne. Mutta mitä isännöitsijään, herra Jonathaniin tulee, niin -hän ei edes voinut viipyä muiden seurassa. Olin aikonut kertoa teille -tästä paljonkin, mutta on muita, pahempia seikkoja kiinnittämässä -ajatuksiani. - -Rouva Jervis, kunnon rouva Jervis nyyhkytti rajusti myöhään yöhön, ja -minä tein parhaani häntä lohduttaakseni; hän vaati minua lupaamaan, -että jos isäntäni matkustaisi Lontooseen parlamentin istuntoihin tai -Lincolnshireen, minä saapuisin viikoksi hänen luokseen. Olisi hän -antanut minulle rahaakin, mutta minä kieltäydyin siitä. - -Valkeni sitten aamu, ja minä ihmettelin, kun kunnon Johnia ei -näkynyt, sillä minä halusin jättää hänelle jäähyväiset ja kiittää -häntä kaikesta auliista avuliaisuudestaan minua ja teitä kohtaan. -Mutta luullakseni isäntäni oli lähettänyt hänet jonnekin etäämmälle, -joten hän ei ehtinyt palata. Pyysin siis sanomaan hänelle terveiseni. - -Kun rouva Jervis suru sydämessä ilmoitti minulle, että vaunut olivat -valmiina ja neljä hevosta valjastettuna eteen, olin vaipua maahan, -vaikka niin kaipasinkin kotiin teidän luoksenne. - -Herra oli ylikerrassa eikä halunnut ollenkaan minua nähdä. Olin -siitä ylipäätään iloinen; mutta hän tiesi, tuo vilpillinen mies, -etten ollut hänelle saavuttamattomissa! -- Oi varjele minua, taivas, -hänen vallastaan ja häijyydeltään! Palvelijain ei sallittu tulla -kanssani askeltakaan, kuten teille jo varemmin kirjoitin; sillä hän -seisoi ikkunassa katsellen minun lähtöäni. Ja ulko-ovelle vievässä -käytävässä seisoivat he kaikin hänen näkemättänsä kahdessa rivissä -eivätkä voineet sanoa muuta kuin toivottaa: "Jumala siunatkoon -sinua!" ja "Jumala siunatkoon sinua!" kummaltakin puolelta. Mutta -Harry kantoi vaunuihin oman myttyni, kolmannen myttyni, kuten minun -oli tapana sitä nimittää, sekä hiukan luumukakkua ja minua varten -edellisenä iltana valmistettua hienoa ruokaleipää, vähän makeisia ja -kuusi pulloa kanariviiniä, jotka rouva Jervis tahtoi minun ottamaan -mukaani vasussa, ilahduttaaksemme mieltämme, kun tulisimme yhteen, -sanoi hän. Suutelin jälleen kaikkia tyttöjä; mutta herra Jonathan ja -herra Longman eivät olleet saapuvilla; sitte tipsutin portaita alas -vaunujen luo rouva Jervisin itkiessä mitä haikeimmin. - -Ajopelien luo päästyäni kohotin silmäni ja näin isäntäni seisomassa -ikkunan luona aamupuvussaan. Niiasin hänelle kolmasti hyvin syvään -ja rukoilin hänen puolestaan ylösnostetuin käsin, sillä puhua minä -en voinut, en mitenkään siihen kyennyt. Ja hän kumarsi minulle, ja -minä tulin hyvin iloiseksi tästä huomaavaisuudesta. Niin astuin -vaunuihin. Olin pakahtumaisillani murheeseen; ja kunnes Robin alkoi -ajaa saatoin vain huiskuttaa heille kyynelistä kosteata nenäliinaani. -Vihdoin karautimme aika vauhtia, Jehun tavoin, niinkuin sanotaan, -ulos kartanolta, ja pian huomasinkin, että minulla oli syytä vielä -suurempaan ja syvempään ahdistukseen. - --- No, -- ajattelin, -- tätä menoa pääsen pian rakkaan isän ja äidin -luo. -- Siihen asti, kun arvelin kulkeneeni puoli matkaa, ajattelin -jälkeen jääneitä hyviä ystäviäni; ja kun Robin pysähtyessään hevosia -syöttämään mainitsi minulle, että olinkin melkein puolitaipaleessa, -tuumin että oli jo aika kuivata kyyneleet ja ajatella niitä, joiden -luokse olin tulossa. Sitten aloin miettiä millainen kohtaukseni -teidän kanssanne olisi; kuinka iloisiksi tulisitte nähdessänne -minut kaikkien vaarojeni jälkeen turvassa ja viattomana luonanne. -Näin aloin viihdytellä itseäni ja koetin karkoittaa synkät aatokset -mielestäni, vaikka ne tuon tuostakin palasivat; sillä olisinhan -kiittämätön, jollen rakastaisi heitä, kun hekin minua rakastavat. - -Lähtö tapahtui luullakseni kahdeksan tienoissa aamulla. Kun -kello kahden vaiheilla ajoimme erään pienen kylän läpi ja sen -tapulikellosta näin ajan, ihmettelin että seutu näytti minusta vain -yhä oudommalta. -- Ohoh! -- ajattelin, -- onpa varsin omituista, että -tällä kummalla vauhdilla kulkien viivymme näin kauvan taipaleella, -jota ei ole paljoa päälle kahdenkymmenen penikulman! Mutta kyllähän -Robin tien tuntee, -- rauhoittelin sitten mieltäni. - -Vihdoin hän pysähdytti ja katsahti ympärilleen ikäänkuin epävarmana -suunnasta. Minä sanoin: "Herra Robert, olette varmaan ajanut -harhaan!" -- "Sitä pelkään", vastasi hän; "mutta paljoakaan emme -ole voineet tolalta poiketa; kysynpä ensimäiseltä henkilöltä, jonka -tapaan." -- "Tehkäähän niin", kehoitin minä; ja hän antoi hevosilleen -heinätukon; ja minä tarjosin hänelle kakkua ja kaksi lasia -kanariviiniä. Viivyimme siinä kaikkiaan puolen tunnin ajan. Sitte hän -ajoi taas hyvin vinhasti eteenpäin. - -Minulla oli niin paljon ajattelemista vaaroista, jotka nyt varmasti -luulin välttäneeni, ja jättämistäni rakkaista ystävistä, niinkuin -niistäkin parhaimmista ystävistäni, joiden luo olin matkalla, ja -monista kerrottavistani asioista, etten paljoa kiinnittänyt huomiota -tiehen, kunnes havahduin mietiskelystä nähdessäni auringon olevan -menemässä mailleen ja miehen yhä ajavan hikoilevia ja vaahtoisia -hevosiansa. Silloin jo äkkiä hätäännyinkin ja huusin hänelle. Hän -sanoi, että hänellä oli hirveän huono onni, kun oli eksynyt useita -penikulmia tieltä; mutta vakuutti nyt olevansa selvillä, niin että -päätyisimme perille ennen kuin oli aivan pimeä. -- Tällöin aloin -sydämessäni hiukan aavistella jotakin, ja olin kovin väsyksissä; -sillä minä en ollut sanottavasti nukkunut moneen yöhön. Vihdoin -virkoin: "Kuulkaahan, herra Robert, tuolla edessämme on kaupunki; -mikä sen nimi on? Jos olemme niin paljon ajaneet harhaan, olisi -parasta pysähtyä sinne, sillä yö saapuu väleen." - --- Herra minua varjelkoon, ajattelin; -- nyt minua ehkä uhkaavat -uudet vaarat _kyytimiehen_ puolelta, kun olen välttänyt _isäntäni -hätyyttelyn_; -- enhän voinut aavistaa jälkimäisen halpamaista juonta. - -Robin sanoi: "Olemme tuossa tuokiossa perillä; tölli sijaitsee vain -penikulman matkan päässä edessämme olevan kaupungin sivulla." -- -"No", vastasin, "olenhan saattanut erehtyä, kun on jo pitkä aika -siitä kun olin täälläpäin: mutta seutu ei täällä suinkaan näytä -sellaiselta kuin muistelen". - -Hän oli olevinaan kovasti suutuksissaan itselleen harhaanajostaan -ja pysähdytti vihdoin erääseen maalaistaloon noin kahden penikulman -päässä kauppalasta, jonka läpi olimme ajaneet; oli jo melkein pimeä, -ja hän astui vaunuista virkkaen: "Meidän täytyy tähän yöpyä; olen -aivan uuvuksissa." - --- Isä taivahinen, -- ajattelin minä, -- ole armollinen -Pamela-rukalle! Vielä lisää koetuksia! Mitä minulle lähinnä tapahtuu? - -Maanviljelijän vaimo, palvelijatar ja tytär tulivat ulos; vaimo -sanoi: "Mikä teidät tänne päin tuo näin iltamyöhällä, herra -Robert? Ja vielä nuoren neidin kanssa?" -- Silloin aloin säikähtyä -suunniltani; ja yhdistäen mielessäni kaikki seikat ja asianhaarat -hyrähdin itkuun ja sanoin: "Jumala suokoon minulle kärsivällisyyttä! -Olen varmaan hukassa! -- Kuulkaa, hyvä emäntä", sanoin minä, -"tunnetteko maajunkkari B:tä Bedfordshirestä?" - -Katala kyytimies olisi estänyt häntä vastaamasta minulle; mutta -yksinkertainen tytär tokaisi väliin: "Emmekö tuntisi hänen -arvoisuuttansa! Kyllä tietysti; isänihän on hänen alustalaisensa." - -"Ah", huudahdin minä, "sitten olen hukassa, ihan hukassa! Voi kurjaa -heittiötä, -- mitä olen teille tehnyt", valitin kyyditsijälle, "että -näin menettelitte minun kanssani? Jumalattoman herran viheliäinen -kätyri!" - -"Totisesti", vastasi mies, "minua surettaa että tämä homma -annettiin toimekseni; en vaan voinut sitä välttää. Mutta viihtykää -nyt kumminkin parhaanne mukaan; täällä on hyvin ystävällistä, -kunniallista väkeä; ja vakuutan teille, että olette täällä turvassa." - -"Sallikaa minun lähteä", sanoin, "niin kävelen takaisin kaupunkiin, -jonka läpi ajoimme, niin myöhä kuin onkin: sillä tähän taloon minä en -astu sisälle". - -Talonpojan vaimo sanoi: "Teitä kohdellaan täällä oikein hyvin, -uskokaa minua, nuori neiti, ja saatte mukavamman yösijan kuin missään -tuolla kauppalassa." - -"En välitä mukavuuksista", epäsin minä, "minut on petetty ja olen -hukassa! _Oman_ tyttärenne tähden säälikää minua. Antakaa minun -tietää, onko isäntänne, kuten häntä nimitätte, täällä?" - -"Ei, vakuutan teille, ei ole", vastasi vaimo. - -Ja sitten tuli maanviljelijä, hyvänlaatuinen mies, vakava ja -säveäkäytöksinen. Hän puhui sillä tavoin, että hiukan rauhoituin; -ja kun näin, ettei muutakaan neuvoa ollut, menin sisälle. Vaimo vei -minut heti ylikerran parhaaseen suojaan ja sanoi minulle, että se -oli minun niin kauvan kuin siellä viivyin ja ettei kukaan tulisi -lähelleni, paitsi milloin kutsuin. Heittäydyin huoneessa olevalle -vuoteelle väsyneenä ja melkein kuoliaaksi säikähtyneenä ja antauduin -ankarimman surun valtaan, mitä koskaan olen tuntenut. - -Tytär tuli luokseni ja sanoi, että herra Robert oli jättänyt hänelle -kirjeen minulle annettavaksi; ja siinä se nyt oli. Kohottausin ja -näin osoitteessa häijyn ilkimyksen, isäntäni, käsialan ja sinetin. -Tämä oli hiukan parempaa kuin että hän itse olisi ollut saapuvilla; -vaikka, jos hän olisi ollut, hänen olisi täytynyt tulla ilmojen -kautta, -- moisella kyydillä oli minua kiidätetty. - -Kunnon vaimo (sillä minä aloin nähdä asiat hiukan paremmassa -valossa enkä huomannut heissä mitään vilppiä, vaan pikemminkin luin -murhetta heidän kasvoillaan oman hätäni johdosta) tarjosi minulle -lasillisen jotakin sydämenvahviketta, minkä otin vastaan, koska olin -voipumaisillani. Sitten istahdin hetkiseksi tuolille, vaikka perin -heikkona. He toivat minulle kaksi kynttilää, sytyttivät risuvalkean -takkaan ja lupasivat heti tulla katsomaan, jos kutsuisin. Sitte he -jättivät minut miettimään surkeata tilaani ja lukemaan kirjettä, -mihin en kuitenkaan heti kyennyt. Hiukan toivuttuani avasin sen ja -luin seuraavat sanat: - - RAKAS PAMELA, - - Ne hellät tunteet, joita minulla on sinua kohtaan, sekä - itsepäisyytesi ovat pakoittaneet minut menettelemään tavalla, - jonka tiedän aiheuttavan sinulle suurta kiusaa ja rasitusta sekä - sielun että ruumiin puolesta. Mutta suo minulle anteeksi, rakas - tyttöni; sillä vaikka olenkin näin menetellyt, tahdon kautta - kaiken, mikä on hyvää ja pyhää, käyttäytyä sinua kohtaan - kunniallisesti. Älä salli pelkosi kiihoittaa sinua esiintymiseen - joka olisi häpeällistä meille kummallekin; sillä se paikka, missä - saat tämän kirjeen vastaanottaa, on minulle kuuluva maatila, ja - sen asukkaat ovat kohteliaita, rehellisiä ja avuliaita. - - Tämän saadessasi olet jo kaukana matkallasi siihen paikkaan, minkä - olen muutamiksi viikoiksi määrännyt asumukseksesi, kunnes olen - järjestänyt joitakuita asioita, jotka saavat sinut näkemään minut - aivan erilaisessa valossa kuin tämän huimapäisen toimenpiteen - johdosta peljännet. Ja saadakseni sinut uskomaan, etten tarkoita - mitään pahaa, vakuutan jättäväni uuden asuintalosi sinun valtaasi - siinä määrin, etten itsekään sitä lähesty saamatta siihen sinulta - lupaa. Rauhoitu siis, ole varovainen ja viisas; ja pian tuottaa - sinulle palkkion näistä vaivoistasi onnellisempi käänne kuin tällä - hetkellä aavistellet. - - Nyt vain säälin raskautusta, minkä olet saanut kokea tämän - saapuessa käteesi määräpaikassaan. Ja minä kirjoitan isällesi - vakuuttaakseni hänelle, ettei mitään epäkunniallisia tarjouksia - tule osaksesi _hellän_ ja _hartaan ihailijasi_ puolelta (kuten - minun täytyy itseäni nimittää). - - -- -- -- - - Älä tuomitse Robin-parkaa ankarasti: olet niin täydesti - saavuttanut kaikkien palvelijain suosion, että huomaan heidän - mieluummin tottelevan sinua kuin minua. Vastahakoisesti - mies-poloinen hommaan suostuikin; minun täytyi alistua - vakuuttamaan hänelle kunniallisia aikeitani sinua kohtaan, joita - olen päättänyt ehdottomasti noudattaakin, jollet pakoita minua - päinvastaiseen menettelyyn. - -Liiankin hyvin aavistin, että kirje oli kyhätty vain minun -hetkelliseksi rauhoittamisekseni; mutta kun vaara ei ollut niin -välitön kuin olin syystä peljännyt, ja koska hän oli luvannut välttää -luokseni tulemista ja luvannut kirjoittaa teille, rakkaat vanhempani, -teitä tyynnyttääkseen, tunsin mieleni sentään vähän keventyneeksi: -sain syödyksi pienen palan keitettyä kananpoikaa ja join lasillisen -sektiäni ja tarjosin jokaiselle talonväestäkin. - -Mutta senjälkeen jouduin taas hiukan hämmennyksiin: sillä sisään -astui kyytimies hirttäjän ilme kasvoillaan, kuten minusta näytti, -ja neiditteli minua omituisesti, sanoen pyytävänsä minua olemaan -valmis jatkamaan matkaani kello viideltä aamulla, koska hän muutoin -saapuisi liian myöhään. Olin tästä kovin murheissani; sillä minä -aloin voittaa vastenmielisyyteni seuralaisiini, kun otin huomioon, -kuinka asianlaita oli; toivoinpa saavani heidän keskuudestaan -liittolaisenkin, asettuakseni johonkin arvokkaaseen suojaan -naapuristossa mieluummin kuin jatkaisin matkaani. - -Hänen poistuttuaan aloin suostutella vuokraajaa ja hänen vaimoansa. -Mutta, voi! he olivat saaneet kirjeen samalla kertaa kun minäkin: -niin varmasti oli paholainen saanut hänet työnsä toimeenpanijaksi. -He pudistivat vain päätänsä ja näkyivät säälivän minua, joten minun -täytyi luopua siitä toivomuksesta. - -Kunnon talonpoika näytti minulle kuitenkin kirjeensä, jonka jäljensin -näin kuuluvana; sillä siitä ilmenee katalan isäntäni juonet ja kuinka -itsepäisesti hän näkyy tahtovan turmiotani, koska hän näki niin -paljon vaivaa riistääkseen minulta kaiken toivon hänen vallastaan -vapautua: - - LAMPUOTI NORTON, - - Lähetän kotiinne vain _yhdeksi yöksi_ nuoren herrasneidin varsin - vastoin hänen tahtoansa, hän kun on antautunut pitkälle - rakkausseikkailuun, mikä koituisi turmioksi hänelle samoin kuin - sillekin, jolle hän aikoo kihlautua. Minä olen _hänen isänsä - mieliä noudattaen_ käskenyt viedä hänet erääseen kartanoistani, - missä häntä kohdellaan hyvin, nähdäkseni voisiko poissaolo sekä - minun nuhteeni ja selittelyni kummallekin saada heidät ymmärtämään - oman etunsa. Luotan siihen, että kohtelette häntä ystävällisesti - minun tähteni; sillä lukuunottamatta tätä seikkaa, _mitä hän ei - teille tunnusta_, häneltä ei puutu älyä eikä maltillisuutta. Ensi - tilassa palkitsen teille kaikki vaivat, mitä tämä asia teille - tuottaa, ja olen - - _teidän aulis ystävänne_. - -Hän oli keksinyt minulle perin viekkaaksi paulaksi, että minä _en -tunnustaisi_ tätä oletettua rakkaussuhdetta, joten hän jo edeltäpäin -ehkäisisi heidät minua uskomasta, sanoinpa mitä tahansa; ja koska -he ovat hänen alustalaisiaan, jotka kaikin pitävät hänestä (sillä -hänellä on muutamia herttaisia ominaisuuksia, joita hän kyllä -tarvitseekin!), niin minä näin suunnitelmani raukeavan ja minun oli -pakko miltei vaieta. - -Itkin katkerasti, koska huomasin että hän oli minulle liian mahtava -sekä vehkeittensä että äveriäisyytensä vuoksi; sentähden otin -turvani jälleen ainoaan apuuni, lohduttaen itseäni sillä, ettei -Jumala koskaan kiellä viattomalta sydämeltä suojelustaan ja että Hän -yksinään kykenee tekemään tyhjiksi mahtavien vehkeet. Maanviljelijään -oli kirjeen sisältö tehnyt niin valtavan vaikutuksen, että hän alkoi -ylistää huolenpitoansa minusta ja varoittaa minua viekoittelevista -lähentelyistä, jotka tapahtuivat vastoin ystävieni neuvoa ja -suostumusta; vieläpä hän käytti minua varoittavana esimerkkinä -siveyssaarnassa tyttärensä hyväksi. Olin siis mielissäni, kun sain -lopettaa tämän keskustelun, koska ei tuntunut siltä, että minua -uskottaisiin. Pyysin ilmoittamaan kyytimiehelleni, että olin liian -uupunut voidakseni lähteä matkalle niin varhain seuraavana aamuna. -Mutta hän tiukkasi sitä ja sanoi, että päivämatkani siten kävisi -keveämmäksi, ja minä huomasin hänet uskollisemmaksi palvelijaksi -herraansa kohtaan kuin olin toivonut, vaikkakin tämä oli kirjeessään -puhunut hänen suuresta vastahakoisuudestansa. Näin siis yhä -selvemmin, että kaikki oli syvää teeskentelyä, ja juonittelu -osoittautui vain pahemmaksi ja pahemmaksi. - -Olisin voinut näyttämällä heille häneltä saamani kirjeen -täydellisesti todistaa valheelliseksi hänen heille lähettämänsä; -mutta en pitänyt luultavana, että saisin heitä puolelleni, ja -ajattelin siis, että koska olin niin pian lähtemässä, ei olisi -suurtakaan hyötyä asian seikkaperäisemmästä pohtimisesta heidän -kanssaan. Sitäpaitsi havaitsin, etteivät he olleet halukkaita -sallimaan minun jäädä sinne pitemmäksi aikaa, kun pelkäsivät -pahoittavansa isäntääni. Niinpä menin vuoteeseen, mutta en paljoa -lepoa saanut. He aikoivat lähettää palvelustyttönsä seuralaisenani -saattamaan minua viiden peninkulman matkan aikaisin aamusella, ja -hänen oli palattava jalkaisin. - -Olin matkan varrella vaunuissa istuessani perjantaiaamuna mielessäni -suunnitellut, että pysähdyttyämme johonkin kaupunkiin hevosten -syöttämistä ja lepuuttamista varten, kuten ajajan oli pakko tehdä, -kääntyisin majatalossa emännän puoleen, kertoisin hänelle kohtaloni -ja kieltäytyisin lähtemästä edelleen, koska minun ei siellä -tarvitsisi taistella muita kuin tätä häijyä kyytimiestä vastaan. - -Niin, olin aivan syventynyt tähän aikomukseeni, hyvässä toivossa, -että tällä tavoin voisin riuhtautua vapaaksi. Mutta juonikas heittiö -oli pitänyt huolta siitä, että tämä viimeinenkin turva minulta -riistettiin; sillä kun saavuimme tien varrella isoon majalaan -nauttiaksemme päivällistä ja minä olin täysissä aikeissa ryhtyä -tuumasta toimeen, niin kukapa muu oli majatalossa kuin häijy rouva -Jewkes minua odottamassa! Ja hänen kälynsä oli sen emäntä, ja hän oli -toimittanut minulle pienet tervetuliaiset. Sen minä kylläkin sain -kokea heti kun menin sisälle talonemäntää puhuttelemaan. Hän tuli -minua vastaan, ja minä sanoin: "Olen onneton nuori tyttö-raukka ja -toivon saavani teiltä neuvoa ja apua; te näytätte hyvänlaatuiselta -rouvalta ja tahtonette auttaa sorrettua viatonta olentoa." - -"Niin, neitiseni", vastasi hän, "toivoakseni arvaatte oikein: -ja minulla on onni tietää asiasta jotakin jo ennen kuin siitä -juttelettekaan. Kutsukaahan rouva Jewkes." -- Jewkes, Jewkes! -- -ajattelin minä. -- Olen kuullut sennimisestä henkilöstä, enkä siitä -nimestä pidä. - -Sitten saapui tuo häijy nainen, jonka olin ennen nähnyt vain -yhden ainoan kerran; ja minä peljästyin aivan suunniltani. -- Ei -mitään sotajuonta, -- ajattelin, ei _ainoatakaan_ jää viattomalle -tyttö-poloiselle, vaan kaikki kääntyy minua vastaan. Se on tosiaan -kovaa. -- Sitte jo kätkinkin kynteni, kuten sananparsi kuuluu; -sillä minä näin olevani pahemmassa hädässä kuin vuokraajan talossa -ollessani. - -Häijy nainen tuli luokseni muka luottamusta herättävänä ja suuteli -minua! "Katsos, käly", virkkoi hän, "mikä ihastuttava olento! Eikö -hän viettelisi maan parasta loordia karkaamaan kanssansa?" -- Voi -kauheutta! -- ajattelin minä, -- tässähän asia heti myönnetään. Olen -nyt hukassa, se on varmaa. -- Jouduin aivan sanattomaksi hämilleni. -Kun en nähnyt muutakaan neuvoa olevan (sillä hän ei tahtonut päästää -minua silmistään), täytyi minun hänen kanssaan nousta vaunuihin. Hän -näetten oli saapunut sinne ratsain erään miespalvelijan seurassa, -joka lopun tietä ratsasti vieressämme taluttaen hänen hevostaan. Nyt -luovuin kaikista pelastumisen ajatuksista ja olin epätoivoisessa -tilassa. - --- No, -- ajattelin, -- kylläpä näkevät kummallisen paljon vaivaa -tärvelläkseen viattoman, avuttoman ja _arvottoman_ nuoren tytön. -Tämä juoni on liian syvällisesti harkittu ja sitä on liian kauvan -haudottu minun kyetäkseni tekemään sitä tyhjäksi. -- Panin turvani -Jumalaan, jonka tiesin pystyvän tekemään kaiken puolestani silloinkin -kun kaikki muut mahdolliset keinot pettäisivät: ja Häneen minä päätin -luottaa. - -Seuraavasta voitte nähdä, millainen nainen tämä matami Jewkes on -kunnon rouva Jervisiin verrattuna: tuon tuostakin hän vaunuissa -istuessamme tuijotti kasvoihini ja puristi kättäni sanoen: "Oletkin -hyvin sievä, mykkä kaunokaiseni!" Ja kerran hän aikoi suudella minua. -Mutta minä sanoin: "En pidä sellaisesta menosta, rouva Jewkes; eihän -se sovi kahden samaan sukupuoleen kuuluvan henkilön kesken." Hän -purskahti tuttavallisen julkeaan nauruun ja virkkoi: "Näppärästi -sanottu, totisesti! Haluat siis mieluummin, että toinen sukupuoli -sinua suutelee! Sinua veitikkaa! Onnea vain!" - -Minua ärsytti kovin hänen julkeutensa ja röyhkeä esiintymisensä. -Mutta mitäpä ihmeellistä siinä oli: hän oli ollut majatalonpitäjän -emännöitsijänä ennen kuin tuli isäntäni palvelukseen, eivätkä -senlaatuiset olennot kaipaa luottamusta, tiedättehän. Aivan -häikäilemättä lausuikin hän minulle häpeämättömyyksiä -parissakymmenessä tilaisuudessa ja sanoi pari kolme kertaa, kun -ajaessamme näki kyynelten kierivän poskilleni, että "minulle oli -tosiaan katkera loukkaus tietää komeimman nuoren herrasmiehen, mikä -oli viidestä kreivikunnasta tavattavissa, olevan rakastunut itseeni!" - -Huomaan siis joutuneeni ilkeän parittajattaren käsiin; ja kun en -ollut turvassa hyvän rouva Jervisin seurassa ja kaikkien hellimänä, -mikä hirveä kohtalo odottaneekaan minua naisen käsissä, joka näkyy -iloitsevan saastasta! Mitä minun on tehtävä, mitä minun on tehtävä! -En varmaankaan voi kaikkia näitä väijytyksiä voittaa. - -Kahdeksan tienoissa illalla ajoimme tämän kauniin, suuren, vanhan ja -aution kartanon pihaan. Talo näyttää aivan kuin yksinäisyydelle ja -konnankujeille varatulta, ajattelin sen nähdessäni ja katsellessani -sitä ympäröiviä korkeita, huojuvia jalavan ja hongan hirmuja. -- -Täällä, -- tuumin, -- pelkään tärviöni tulevan, jollei kaikkivoipa -Jumala minua varjele! - -Olin masentunut ja sairas astuessani sisälle, osittain väsymyksestä, -osittain mielen apeudesta. Rouva Jewkes toimitti minulle kuumennettua -ja höystettyä viiniä ja näytti kovin puuhakkaalta lausuessaan minut -tervetulleeksi tänne. Hänen ollessaan poissa antamassa määräystä -viinistä tuli kelvoton Robin tupaan ja sanoi minulle: "Pyydän -tuhannesti anteeksi osuuttani tähän juttuun, koska näen murheenne ja -hätänne; ja vakuutan teille olevani kovin pahalla mielellä, että se -joutui minun tehtäväkseni." - -"Oivallista, herra Robert!" vastasin minä. "Vain kerran eläissäni -olen nähnyt teloituksen; ja silloin pyöveli pyysi mies-paralta -anteeksi, pyyhki suutansa, kuten te, vetosi velvollisuuteensa ja -hirtti sitte tyynesti rikollisen. Mutta tiedättehän, etten minä ole -rikoksentekijä; jos olisin katsonut velvollisuudekseni totella häijyn -isäntäni laittomia käskyjä, olisin säästänyt teiltä kaiken tästä -viheliäisestä palveluksesta saamanne ansion." - -"Minua surettaa", sanoi hän, "että otatte asian siltä kannalta; mutta -jokainen ei ajattele niin". - -"No niin", virkoin minä, "_te_, herra Robert, olette uskollisesti -suorittanut osanne minun saattamisessani tärviölle; ja kenties teillä -ajan oloon on syytä sitä surra, kun näette, mikä tuho siitä seuraa. -Teidän silmänne olivat auki; tiesitte että minut oli kyyditettävä -isäni kotiin ja että minut raakamaisesti kavallettiin ja petettiin. -Voin ainoasti vielä kerran kiittää teitä osuudestanne. Jumala suokoon -teille anteeksi!" - -Hän poistui hiukan allapäin. "Mitä olet sanonut Robinille, mamseli?" -kysyi rouva Jewkes, joka tuli sisälle hänen mennessään ulos; -"mies-poloinen on pillahtamaisillaan itkuun". -- "Minun ei tarvitse -peljätä, että _te_ seuraatte hänen esimerkkiänsä, rouva Jewkes", -vastasin; "minä sanoin hänelle, että _hän_ on suorittanut osansa -minun saattamisekseni tärviölle: eikä hän sille enää mitään voi! -Hänen katumuksestaan ei siis _minulle_ koidu mitään hyötyä: kunpa -siitä koituisi hänelle itselleen!" - -"Vakuutan sinulle, neitiseni", väitti emännöitsijä, "että olisin yhtä -valmis itkemään kuin hänkin, jos tuottaisin sinulle mitään pahaa". - -_"Hänen_ vallassaan ei enää ole asiaa auttaa", puhuin minä, "mutta -_teidän_ osanne on vielä suorittamatta: teillä on tilaisuus valita, -tahdotteko edistää hukkaantumistani vai ettekö". - -"Kah, sanonpa sinulle, neitiseni", vastasi hän: "minä pidän ankarasti -kiinni velvollisuudestani isäntääni kohtaan, sen vakuutan. Jos voin -täyttää _velvollisuuteni_ ja samalla palvella _sinua_, tahdon sen -tehdä; mutta täytyyhän sinun ymmärtää, että jos _sinun_ tahtosi -ja _hänen_ tahtonsa kalskahtavat vastakkain, niin minä menettelen -niinkuin hän käskee, olkoonpa se mitä tahansa." - -"Pyydän, rouva Jewkes", kielsin minä, "älkää minua noin _neiditelkö_: -olen vain tuhma tyttö-riepu, jota Onnetar kieräyttelee vappukisojen -kiekkona; milloin olen mitäkin, milloin en yhtään mitään, aivan -niinkuin kohtalo suvaitsee minua pyöritellä. Haastakaamme keskenämme -meille kummallekin kuuluvalta tasolta: sillä minä olen teitä alempi -palvelija, sitäkin enemmän, kun minut on ajettu pois paikastani." - -"Niin, niin", virkkoi hän; "ymmärrän minä siitä asiasta jotakin: -sinulla on niin suuri vaikutusvalta herraamme, että piankin saatat -tulla meidän kaikkien valtiattareksi; ja senvuoksi tahtoisin saada -sinut itselleni suosiolliseksi, jos voin. Minun täytyy ja minä tahdon -nimittää sinua neidiksi; sillä minun on käsketty osoittaa sinulle -kaikkinaista kunnioitusta, tiedätkös." - -"Kuka on teitä käskenyt?" kysyin. -- "No, herra tietenkin!" vastasi -hän. -- "Mutta kuinka se on mahdollista?" ihmettelin minä. "Ettehän -ole häntä hiljakkoin nähnyt." - -"Se on totta", myönsi hän; "mutta olenkin sinua täällä jonkun aikaa -odotellut". -- Voi sitä syvälti punottua häijyyttä! -- ajattelin. -- -"Ja sitäpaitsi on Robin tuonut minulle ohjeita kirjeessä. Mutta ehkei -minun olisi sopinut sanoa näin paljoa." - -"Jos näyttäisitte ne minulle", sanoin, "niin voisin päättää, -saatanko vai enkö odottaa teiltä kulloinkin suosiollisuutta joka on -sopusoinnussa velvollisuutenne kanssa isäntäämme kohtaan". - -"Pyydän sinulta anteeksi, kaunis neito, etten sitä tee", vastasi hän; -"minulla on riittävät toimintaohjeet, ja voit olla varma siitä, että -seuraan määräyksiäni; ja mikäli ne sallivat, teen sinulle mieliksi; -eikä siitä sen enempää". - -"No", sanoin, "toivoakseni ette tee mitään luvatonta tai häijyä -minkään isännän käskystä maailmassa". -- "Kah", virkkoi rouva Jewkes, -"hän on isäntäni; ja jos hän käskee minun tehdä jotakin, minkä -_voin_, tulee minun kaiketi se tehdä ja antaa hänen, jolla on valta -minua käskeä, pitää huolta asian _laillisuudesta_". -- "Mutta", -utelin, "jos hän käskisi teidän leikata kurkkuni poikki, tekisittekö -senkin?" -- "Siitä ei ole pelkoa", sanoi hän; "mutta sitä en suinkaan -tekisi; minuthan hirtettäisiin, sillä se olisi murha". -- "No", -jatkoin minä, "otaksukaamme, että hän päättäisi vietellä nuoren tytön -ansaan ja syöstä hänet turmioon, avustaisitteko häntä siinäkin? Sillä -ryöstää joltakulta hänen hyveellisyytensä on pahempaa kuin kurkun -katkaiseminen." - -"Kas nyt", sanoi hän, "kuinka omituisesti sinä haastat! Eivätkö -molemmat sukupuolet ole luodut toisiansa varten? Ja eikö ole -luonnollista, että herrasmies rakastaa sievää neitosta? Ja jos hän -pääsisikin halujensa perille, onko se yhtä pahaa kuin tytön kurkun -leikkaaminen?" Ja sitten se ilkimys purskahti nauruun ja puhui mitä -julkeimmin, osoittaen minulle, ettei minulla ollut mitään toivottavaa -hänen kunnollisuudeltaan tai omaltatunnoltaan; ja tämä tuotti minulle -paljon tuskaa, sillä minä olin toivonut voivani häneen vähitellen -vaikuttaa. - -Lopetimme siis keskustelumme tähän, ja minä pyysin häntä näyttämään -minulle, missä minun oli nukuttava. "Kah", sanoi hän, "nuku missä -haluat, neitiseni; minun on sanottava sinulle, että _minun_ tulee -toistaiseksi nukkua sinun kanssasi." -- _"Toistaiseksi!"_ huudahdin -minä, ja silloin tunsin vihjauksen sydämessäni! "Mutta sanotaanko -teidän _ohjeissanne_, että teidän on nukuttava minun kanssani?" --- "Sanotaan niinkin", vastasi hän. -- "Olen pahoillani", virkoin -minä. -- "Ka, terve ja siistihän minä olen, saan sinulle vakuuttaa." --- "Niin", sanoin, "sitä en epäile: mutta minä makaan mieluimmin -yksikseni". -- "Kuinka niin?" kysyi hän; "eikö rouva Jervis ollut -vuodetoverinasi toisessa kartanossa?" - -"No", huomautin minä aivan tuskaantuneena häneen ja olotilaani; -"teidän on kaiketi noudatettava ohjeitanne. Minä en voi auttaa -itseäni ja olen mitä onnettomin ihminen." -- Hän toisti sietämättömän -laverruksensa. "Kovin onneton todellakin, kun on rakastajana eräs -Englannin komeimmista herrasmiehistä!" - - - - -NYT OLEN KYHÄYKSESSÄNI PÄÄSSYT TÄHÄN LAUVANTAIHIN, JA PALJON OLENKIN -KIRJOITELLUT. - - -Häijyllä vuodetoverillani on perin täsmälliset määräykset; sillä hän -sulkee minut ja itsensä sisälle ja sitoo molemmat avaimet (huoneessa -on nimittäin kaksi ovea) ranteeseensa nukkumaan mennessään. Hän -kertoo, että pari kolme kertaa on taloon yritetty murtautua; puhuuko -hän sitä vain säikyttääkseen minua, en osaa sanoa; mutta se tekee -minut araksi: vaikkei siinä määrin kuin pelkäisin, jos minulla ei -olisi muita ja paljoa suurempia pelonaiheita. Nukuin vain vähän viime -yönä. Nousin ylös ja olin istuvinani avaraan puutarhaan avautuvan -ikkunan ääressä; mutta minä kirjoittelin kaiken aikaa aamunkoitosta -siihen asti kun hän nousi, ja jälkeenpäinkin hänen poissa ollessaan. - -Aamiaisella hän esitteli minulle molemmat palvelijattaret: -keittäjättären ja sisäkön. Saamattomia tyttöparkoja, joilta en voine -odottaa mitään apua, koska näkyvät olevan kiintyneitä emäntäänsä ja -tietämättömiä. Kuitenkin olen päättänyt, jos mahdollista, keksiä -jonkun pelastuskeinon ennen kuin häijy isäntäni saapuu. - -Täällä on sitäpaitsi muitakin palvelijoita: Robert-kuski, tallimies -ja miespalvelija. Kaikki paitsi Robert (joka on osallinen turmaani) -ovat outoja; heiltä ei voi mitään odottaa, ja kaikki ovat yhtä -hartaasti tämän naisen puolella. Puutarhuri näyttää kunnolliselta, -rehelliseltä mieheltä, mutta hänet pidetään loitolla, ja hän tuntuu -hiljaiselta ja umpimieliseltä. - -Ihmettelin etten tavannut herra Williamsia, pappismiestä, mutta en -tahtonut kysellä häntä, peljäten että se herättäisi emännöitsijässä -epäluuloja. Mutta nähtyäni kaikki muut hän oli ainoa henkilö, josta -mitään toivoin; sillä ajattelin, että hänen hengellinen asunsa -estäisi hänet alentumasta tärviötäni edistämään. Iltapäivällä hän -kuitenkin tuli; hänellä näetten kuuluu olevan pieni latinakoulu -lähikauppalassa, jossa hän käy opettamassa; ja tämä tuottaa hänelle -jonkun verran sivutuloja isäntäni suorittaman palkkion lisäksi, -kunnes jotakin parempaa esiintyy, niinkuin hän toivoo. - -Hän on järkevä, vakava nuori herrasmies; ja hänet nähdessäni -varmistuivat toiveeni; sillä hän tuntui kiinnittävän suurta huomiota -hätääni ja murheeseeni (niitähän en voinut salata), vaikka ilmeisesti -kavahtikin rouva Jewkesia, joka vaani kaikkia liikkeitämme ja -sanojamme. Hänellä on kartanossa huone; mutta hän asuu enimmäkseen -kauppalassa, mikä hänelle on pienen koulunsa vuoksi mukavampaa, -ja täällä vain lauvantai-iltapäivisin ja sunnuntaisin. Joskus hän -saarnaa tuon kolmisen penikulman päässä sijaitsevan pikkukaupungin -papin sijaisena. - -Toivon pääseväni hänen kanssaan kirkkoon huomenna. Ei suinkaan sen -kieltäminen ole emännöitsijän ohjeissa! Isäntäni ei toki ole voinut -_kaikkea_ ottaa huomioon! Ja siellä voi sattua jotakin edukseni. - -Teeskennellen pyysin rouva Jewkesia hyväntahtoisesti antamaan -minulle kynän ja mustetta (jottei hän aavistaisi minun olevan niin -hyvin varustettu), vaikka hänen poissaollessaan olen näin runsaasti -käyttänyt omia tarpeitani; pyysin nimittäin saada mahdollisimman -paljon olla yksinäni. Hän lupasi täyttää anomukseni; mutta sitte -minun täytyi vakuuttaa, etten hänen näkemättään lähettäisi mitään -kirjeitä kartanosta. Minä sanoin kirjoittelevani vain suruni -haihduttamiseksi yksin ollessani, koska pidin kirjoittamisesta samoin -kuin lukemisestakin: mutta eihän, sanoin, minulla ollut ketään, jolle -kyhäykseni lähettäisin, kuten hän hyvin tiesi. - -"Eipä kai, ehkei _tällä haavaa"_, huomautti hän; "mutta minulle on -ilmoitettu, että olet ahkera kirjoittelija, ja ohjeitteni mukaan -minun on tarkastettava kaikki mitä kirjoitat. Tästä siis saat kynän, -mustetta ja kaksi arkkia paperia", lisäsi hän; "sillä se hommailu -varjelee sinut pahemmasta hautomisesta. Mutta pyytäessäni täytyy -minun aina saada ne nähdäkseni, olkootpa sitten tyhjät tai täyteen -kirjoitetut." - -"Tuo on kovin ankaraa", sanoin minä; "mutta enkö voi pitää hallussani -makuuhuoneemme komeroa ja saada avainta lukitakseni tavarani sinne?" - -"Luullakseni voin suostua siihen", sanoi hän; "ja minä järjestän -sen sinulle jättäen avaimen oveen, ja siellä on spinettikin", -ilmoitti hän vielä: "jos se on vireessä, voit toisinaan soitella -aikasi ratoksi; sillä minä tiedän armollisen rouva-vainajan sinua -opettaneen. Ja alhaalla on isäntäni kirjasto, josta voit ottaa mitä -teoksia haluat." - -Nämä tosiaankin sekä kirjoitteluni tulevat ainoaksi ajanvietteekseni: -sillä minulle ei ole annettu mitään työtä tehtäväksi; mutta jos -spinetti onkin vireessä, niin minun mieleni ei varmaankaan ole -viritetty sillä soittelemaan. Menin heti valitsemaan kirjastosta -moniaita niteitä, joilla täytin hyllyn hänen luovuttamassaan -komerossa. Ja niistä toivon saavani hyötyä ja oppia kuten hupiakin. -Tuskin oli hän kuitenkaan kääntänyt selkänsä, kun ryhdyin kätkemään -omia kyniäni, yhden sinne toisen tänne, ja kaadoin hiukan mustettani -särkyneeseen porsliinikuppiin ja tilkkasen toiseen kuppiin. Pistin -arkin paperia sinne tänne liinavaatteitteni sekaan sekä hiukan lakkaa -ja joitakuita papereita eri paikkoihin siltä varalta että kompeitani -tutkittaisiin. Ja jotakin, ajattelin, voisi tapahtua, mikä avaisi -minulle vapautuksen tien, tavalla tai toisella. Oi, kuinka ylpeä -olenkaan, ajattelin, jos onnistun säilyttämään viattomuuteni ja -pakenemaan häijyn isäntäni viekkaita juonia! Jos hän tulee tänne, -olen varmastikin mennyttä! Sillä tämä ilkeä nainen pikemmin avustaa -kuin kieltäytyy avustamasta hänen pahimpiakin yrityksiään; eikä -herralla ole mitään syytä lähettää häntä tieltä pois, niinkuin kerran -aikoi toimittaa rouva Jervisin. Minun täytyy siis käyttää kaikkea -pientä älyäni ja oveluuttani. - -Kirjoitteleminen tuntuu minusta surulliselta, kun en voi lähettää -kyhäyksiäni teille; mutta se on nyt ainoa ajankulukkeeni, ja jos -Jumala suo, että pääsen hyveellisenä pakenemaan, kuten uskon hänen -armossaan suovan, niin millä riemulla jälkeenpäin luenkaan kaikista -näistä synkistä aavistuksistani! - -Olin sanomaisillani: "Rukoilkaa kuuliaisen tyttärenne puolesta", -niinkuin tapani on ollut; mutta ah! te ette voikaan tietää hätääni, -vaikka olenkin varma, että rukoilette edestäni. Ja minä kirjoitan yhä -eteenpäin, mikäli asiat kehittyvät, jotta töherrykseni mahdollisen -tilaisuuden tullen olisi valmis lähetettäväksi, sillä kaikki mitä -teen täytyy tapahtua äkillisesti, ikäänkuin tempauksesta. - -Oi, kuinka kaipaan Johnin kaltaista avuliasta, rehtiä miestä! - - - - -OLEN NYT EHTINYT SUNNUNTAIHIN. - - -No, surkeasti nyt kävi! Tuo julma nainen kieltää minua menemästä -kirkkoon, kuten olin suunnitellut; ja hän on sättinyt poloisen herra -Williamsin pahanpäiväiseksi, kun tämä yritti puhua puolestani. -Huomaan että hänet kielletään oleskelemasta talossa, jos rouva Jewkes -niin haluaa. Säälittävä herrasmies! Hän on kokonaan riippuvainen -isännästäni, jolla on tarjottavana hänelle varsin tuottava -papintoimi, kun sen nykyinen hoitaja kuolee, ja viimemainittu on -ollut jo neljä kuukautta vuoteen omana vanhuudenheikkouden ja -vesitaudin takia. - -Pastori osoittaa minulle suurta kunnioitusta, ja näen että hän -surkuttelee minua; ja kukaties hän olisi valmis avustamaan pakoani -näistä vaaroista, mutta minulla ei ole ketään puhumassa puolestani. -Ja miksikä tahtoisin saattaa mies-poloisen turmioon ottamalla vastaan -hänen -- omille eduilleen haitalliset -- palveluksensa? Mutta -tahtoisi tehdä mitä hyvänsä viattomuutensa säilyttämiseksi; ja ehkä -kaitselmus sen _hänelle_ korvaisi! - -Voittekin arvata hätääntyneen asemani (mutta miten voitte nähdä -mitä kirjoitan?) siitä, että olen joutunut ihan toivomaan ansojen -virittämistä ihmisten tielle! Mutta kovin hän haluaa minulle jotakin -lausua, kuten kuiskaamalla vihjaisikin. - -Heittiö (luulen, että tästälähin aina nimitän häntä _heittiöksi_!) -kohtelee minua yhä pahemmin ja pahemmin. Juttelin äsken hiukan toisen -palvelijattaren kanssa, tosin kylläkin vähitellen suostutellakseni -häntä, ja taloudenhoitajatar hyökkäsi kimppuumme sanoen: "Ei, -neitiseni, älä yritäkään viekoitella viattomia maalaistyttöjä -täyttämästä velvollisuuttansa. Sinä halusit häntä kävelylle kanssasi. -Mutta kiellän sinua, Nan, koskaan liikahtamasta askeltakaan hänen -seurassaan tai tottelemasta häntä antamatta minun tietää kaikkea ihan -pienimpiä yksityiskohtia myöten. -- Vai kävelylle kanssasi! Ja minne -sitten olisitte menneet?" - -"Ka, julma rouva Jewkes", vastasin minä, "vain hiukan katselemaan -tuota jalavakujaa, koskette sallinut minun lähteä kirkkoon". - -"Nan", sanoi hän näyttääkseen minulle, kuinka ne kaikki olivat hänen -vallassaan, "vedä mamselilta kengät jalasta ja tuo ne minulle. Olen -pannut talteen hänen toiset jalkineensa." -- "Sitä hän ei saa tehdä", -kielsin minä. -- "Mutta", virkkoi Nan, "minun täytyy, jos emäntäni -käskee: pyydän siis, mamseli, ettette minua siitä estä". Ja niin -hän todellakin (voisitteko sitä uskoa?) riisui kenkäni ja jätti -minut avojaloin; ja minä puolestani olen ollut sen johdosta niin -säikähtyneenä, etten kykene edes kyynelillä huojentamaan mieltäni. -Olen aivan pökerryksissä! -- Tässä minun täytyi keskeyttää. - -Nyt tahdon kuvailla teille sen heittiön. Hän on leveäharteinen, -lyhyenvanttera, pyylevä _lihakas_, kerrassaan ruma, jos mitään -inhimillistä voi siksi nimittää; noin nelikymmenvuotias. Hänellä on -jyhkeät kädet, ja käsivarret ovat luullakseni yhtä tukevat kuin minun -vyötäiseni. Nenä on lattea ja käpristynyt, kulmakarvat riippuvat -silmien yli; hänellä on tosiaan tunnottoman sisukkaat harmaat -mulkosilmät, ja kasvot ovat litteät ja leveät, väriltään kuin olisi -niitä kuukausi säilytetty salpietarissa. Rohkenenpa sanoa, että hän -juo. Hänellä on käheä miesmäinen ääni, ja hän on yhtä paksu kuin -pitkäkin. Ja kuitenkin näyttää hän niin kamalan rotevalta, että -pelkään hänen voivan tuossa tuokiossa paiskata minut jalkoihinsa, -jos hänet suututtaisin. Näin ollen ja koska hänen sydämensä on -rumempi kuin kasvonsa, hän peloittaa minua kauheasti; ja varmaan -olen hukassa, jollei Jumala minua suojele; sillä hän on kovin, kovin -häijy, on tosiaan. - -Tämä on vaivaista avutonta kiukkua minussa, -- mutta kuva on -sittenkin perin lähellä totuutta. Hän lähettää juuri ilmoittamaan -minulle, että saan kenkäni takaisin, jos suostun hänen seuraansa, -hänen kävelläkseen kanssani puutarhassa -- pikemminkin laapostaakseen -rinnallani, ajattelin. - -No, eihän minun sovi suorastaan haastaa riitaa hänen kanssaan. -Siinä tapauksessa minua vartioittaisiin vain sitä ankarammin. -Niinpä lähdenkin vihatun heittiön mukana. Oi, kunpa täällä olisi -rouva Jervis! tai pikemminkin, kunpa olisin rakkaan isäni ja äitini -luona! Oh, olen ihan suunniltani ilosta! Juuri kun olin saanut -kengät jalkaani, kuulin että John, kunnon John, on saapunut tänne -ratsain! Siunaan hänen uskollista sydäntään! Mikä riemu! Mutta kerron -teille myöhemmin enemmän. Minun ei tietenkään sovi ilmaista rouva -Jewkesille, että olen niin iloinen nähdessäni tämän rakkaan, siunatun -Johnin! -- Ah, mutta hänen muotonsa on murheellinen nähdessäni hänet -ikkunasta! Mikä häntä vaivannee? Toivoakseni rakkaat vanhempani ovat -terveet, rouva Jervis ja herra Longman myös, ja kaikki muut; en tee -poikkeusta häijyyn isäntäänikään nähden -- sillä minä toivon hänen -elävän ehtiäkseen katua kaikkea ilkeyttään minua poloista kohtaan. -- -Hyväinen aika! millaisessa maailmassa elämmekään! Olen nyt saapunut -komerooni tarttuakseni jälleen kynääni: mutta olen tosiaan pahassa -pulassa! Uusi hankala käänne, totisesti. - -Täällä kävi John, kuten sanoin; ja mies-poloinen tuli luokseni rouva -Jewkesin kanssa, joka kuiskasi, etten virkkaisi mitään kengistä oman -_itseni_ tähden, niin sanoi. Mies-parka luullakseni näki hätäni -punoittavista silmistäni ja kuihtuneesta muodostani; sillä minulla on -ollut surullinen aika, senhän arvaatte; ja vaikka hän olisi tahtonut -salata sen, jos olisi voinut, niin hänen omatkin silmänsä vettyivät. -"Oi, mamseli Pamela!" huudahti hän, "oi, mamseli Pamela!" - -"No, kunnon palvelustoveri", sanoin minä, "en sille tällä haavaa -mitään voi: olen tosiaan kiitollinen rehellisyydestänne ja -ystävällisyydestänne"; ja sitten hän itki vielä enemmän. Minä sanoin -(sydämeni oli näetten pakahtua murheesta, sillä surkeata on nähdä -miehen itkevän): "Kertokaa minulle pahin! Onko isäntäni tulossa -tänne?" -- "Ei, ei!" vakuutti hän nyyhkien. - -"No", sanoin minä, "onko mitään uutisia isä- ja äiti-rukastani? -Kuinka he voivat?" -- "Toivoakseni hyvin", vastasi hän; "en -tiedä mitään päinvastaista". -- "Eihän toki liene tapahtunut -mitään onnetonta rouva Jervisille, herra Longmanille tai -palvelustovereilleni!" -- "E-ei", vastasi mies-poloinen venyttäen -sanaansa kuin olisi sydämensä ollut pakahtumaisillaan. -- "No, -Jumalan kiitos sitten!" virkoin. - -"Se mies on varmaan hullu!" huudahti rouva Jewkes. "Mikä täällä on -hätänä? Ka, sinä lienet rakastunut, John! Etkö näe, että nuori neiti -voi hyvin. Mikä sinua vaivaa, mies?" - -"Ei mikään ollenkaan", vastasi hän; "olenhan vain sellainen hupsu, -että itken ilosta herttaisen Pamela-mamselin nähdessäni. Mutta -minullapa on teille kirje." - -Otin kirjeen, ja nähdessäni että se oli isännältäni pistin sen -taskuuni. "Rouva Jewkes", sanoin, "toivoakseni teidän ei tarvitse -tätä tarkastaa". -- "Ei, ei" sanoi hän, "näen varsin hyvin, keneltä -se on; muutoin minun kenties olisi täytynyt vaatia se luettavakseni". --- "Ja tässä on kirje teillekin, rouva Jewkes", sanoi mies; "mutta -teidän kirjeeseenne", virkkoi hän minulle, "tarvitaan heti vastaus, -joka minun on vietävä mukanani aikaisin aamulla tai vielä tänä -iltana, jos mahdollista". - -"Ei teillä kai ole muuta Pamelalle?" kysyi rouva Jewkes. -- -"Ei", vastasi hän, "ei muuta kuin jokaisen rakkaat terveiset ja -ystävyyden vakuutukset". -- "Niin, meille molemmille tietysti", sanoi -emännöitsijä. -- "John", lausuin minä, "tahdon lukea kirjeen, ja -pitäkäähän huolta itsestänne; sillä te olette hyvä mies, Jumala teitä -siunatkoon! Minua ilahduttaa nähdä teidät ja kuulla teistä kaikista." -Olisin hyvin mielelläni sanonut enemmänkin, jollei ilkeä rouva Jewkes -olisi ollut saapuvilla. - -Menin siis ylikertaan, sulkeuduin komerooni ja avasin kirjeen; ja -tämä on siitä jäljennös: - - RAKKAHIN PAMELANI, - - Kirjoitan sinulle vartavasten asiasta, joka koskee sinua hyvin - paljon, ja jonkun verran minuakin; mutta etupäässä teen sen sinun - tähtesi. Tiedän käyttäytyneeni sinua kohtaan tavalla joka syystä - voi herättää pelkoasi ja tuottaa kunnon ystävillesi huolta: kaikki - iloni on siinä, että _voin_ ja _tahdon_ korvata sinulle sen - raskautuksen, minkä olen sinulle aiheuttanut. Lupaukseni mukaan - toimitin lähtösi jälkeisenä päivänä isällesi tiedonannon, jottei - hän olisi sinun tähtesi liiaksi huolissaan, ja vakuutin hänelle - kunniallisia aikeitani sinun suhteesi. Ilmoitin syyn, jonka olisi - pitänyt häntä tyydyttää, selittäen miksi et saapunut hänen - luokseen. Mutta se ei näy riittäneen; sillä hän, mies-parka! tuli - seuraavana aamuna luokseni ja saattoi perheeni melkein - hätäännyksiin sinun tähtesi. - - Oi, rakas tyttöni! mitä tuskaa onkaan itsepäisyytesi tuottanut - minulle, ja itsellesi myös! En voinut häntä millään muulla tavoin - rauhoittaa kuin lupaamalla, että hän näkisi sinun rouva Jervisille - kirjoittamasi kirjeen, josta voisi todeta että sinä olet hyvissä - voimissa. - - Nyt johtuu kaikki huoleni tässä asiassa sinun iäkkäistä - vanhemmistasi, jotta heitä ei kohtaisi liian turmiollinen murhe - sinun tähtesi, jonka velvollisuudentunnon ja hellyyden heitä - kohtaan tiedän niin voimakkaaksi ja kiitettäväksi. Tästä syystä - pyydän, että kirjoitat heille muutamia rivejä ja sallit minun - sanella lauseittesi muodon. Olen ne kyhännyt asettuen - mahdollisimman läheisesti sinun sijallesi ja tulkiten tunteitasi - lämmöllä, jonka aavistan liiankin paljon sydämessäsi vallinneen. - - Sen jälkeen mitä on tapahtunut ja mitä ei enää voi tekemättömäksi - muuttaa, -- vaikka vakuutan sen päättyvän kunniallisesti, -- en - otaksu saavani kieltävää vastausta, koska minulla ei voi olla - tässä mitään muuta tarkoitusta kuin vanhempiesi rauhoittaminen, - mikä on pikemmin _sinun_ asiasi kuin _minun_; ja sentähden pyydän, - ettet muuttaisi rahtuakaan allaolevasta. Jos sen teet, niin minun - on mahdoton lähettää sitä -- se ei vastaisi suunnittelemaani hyvää - tarkoitusta. - - Olen luvannut olla sinua lähestymättä ilman omaa myönnytystäsi. - Jos huomaan sinut levolliseksi ja jollet yritä hangoitella vastaan - tai välttää nykyistä asemaasi, niin pidän sanani, vaikka se onkin - minulle vaikeata. Eikä sinun pakkotilasi tule pitkäaikaiseksi: - sillä minä vakuutan sinulle, että olen päättänyt hyvin pian - saattaa sinut varmuuteen ystävällisistä aikomuksistani ja siitä - palavasta innosta, millä olen _sinun_ j.n.e. - -Hänen minulle kaavailemansa kirje kuului: - - RAKAS ROUVA JERVIS, - - Sensijaan että minut olisi saatettu rakkaan isäni kotiin, - kyyditsikin Robin minut paikkaan, jota en saa ilmaista. Tätänykyä - minua ei kuitenkaan kohdella pahoin; ja minä kirjoitan teille - pyytääkseni teitä ilmoittamaan rakkaalle isälleni ja äidilleni, - joiden sydämet varmaan ovat miltei murtuneet, että voin hyvin ja - että olen ainiaan heidän hyveellinen kuten kuuliainenkin - tyttärensä samoin kuin olen _teidän kiitollinen ystävänne_. - - En saa ilmoittaa aikaa enkä paikkaa, mutta minulle on mitä - juhlallisimmin vakuutettu kunniallista kohtelua. - -En tiennyt, mitä tämän kummallisen pyynnön johdosta ja sen -aiheuttamassa tilanteessa tekisin. Mutta sydämeni vuoti niin verta -teidän tähtenne, rakas isä, joka olitte vaivautunut itse vaeltamaan -tiedustellaksenne tytär-rukkaanne, samoin kuin rakkaan äidinkin -vuoksi, että päätin kirjoittaa ja milteipä yllämainittua sanamuotoa -käyttäen, jotta se lähetettäisiin teidän rauhoittamiseksenne, kunnes -voisin tavalla tai toisella ilmoittaa teille asiain todellisen -laidan. Ja omituiselle, häijylle isännälleni itselleen kirjoitin -tähän tapaan: - - HYVÄ HERRA, - - Kunhan vain tietäisitte sieluni tuskan ja kaiken kärsimyksen, - minkä teidän hirveä kohtelunne on minulle tuottanut, niin varmaan - säälisitte minua ja suostuisitte päästämään minut vapauteen. Mitä - olen tehnyt, että minun täytyy olla julmuutenne _ainoana_ - esineenä? Minulla ei voi olla mitään toivoa, mitään elämänhalua - jäljellä, koska en sen jälkeen, mitä on tapahtunut, voi - vähimmässäkään määrässä luottaa teidän juhlallisiin - vakuutuksiinne. On mahdotonta sovelluttaa niitä siihen - kunnottomaan menettelyyn, johon olette ryhtynyt. - - Ainoastaan teidän lupauksenne, ettette käy minua tapaamassa täällä - surkuteltavassa vankeudessani, voi tuottaa minulle edes pienoisen - toivon pilkkeen. - - Älkää, rukoilen teitä, ajako ahdistettua Pamela-parkaa karille, - joka voi koitua hänelle sekä sielun että ruumiin turmioksi! Te - ette tiedä, arvoisa herra, kuinka hirvittävän paljon minä mieleni - ja järkeni heikkoudesta huolimatta _uskallan_, milloin - hyveellisyyteni on vaarassa. Ja, oi, kiirehtikää vapauttamistani, - jottei halpaa tyttö-raukkaa, joka ei ole teidänlaisenne - herrasmiehen huomion arvoinen, saatettaisi ylhäisen aseman leluksi - pelkästään sillä perusteella, että hän on kykenemätön - itsepuolustukseen tai vailla ystävää, joka hankkisi hänelle - oikeutta. - - Olen, hyvä herra, osittain kuuliaisuudesta eli lausuakseni - tottelevaisuuteni teitä kohtaan, mutta, sen tunnustan, vielä - enemmän siksi, että keventäisin ahdistukseen joutuneiden - vanhempaini mieltä -- joiden köyhyyden luulisi suojelevan heitä - tämänlaatuiselta väkivaltaisuudelta samoin kuin heidän - tytär-poloistaankin -- melkein sananmukaisesti jäljentänyt teidän - minulle esittämänne luonnoksen rouva Jervisille kyhättäväksi - kirjeeksi: tekemäni muutokset (sillä en voinut niitä kokonaan - välttää) ovat sellaisia, että vaikka ne hiukan ilmaisevatkin - huolestumistani, ne kuitenkin varmasti vastaavat tarkoitusta, - minkä suvaitsitte tätä kirjettä ehdottaessanne sanoa teillä - olevan. - - Jumalan tähden, hyvä herra, säälikää halpaa asemaani sekä nykyistä - suurta kurjuuttani; ja _sallikaa_ minun yhtyä muiden - palkollistenne kanssa siunaamaan sitä hyvyyttä, minkä olette - ulottanut jokaiselle, paitsi kurjalle, murheelliselle, sydämeltään - murtuneelle - - _PAMELALLE_. - -Laadittuani tämän kirjeen sekä isäntäni ohjeen mukaan kyhäämäni -ajattelin, että näyttäisi luottamukselliselta rouva Jewkesia kohtaan, -jos antaisin hänen lukea ne. Niinpä näytinkin ne hänelle ja samalla -kertaa myös isäntäni minulle lähettämän kirjeen. Arvelen nimittäin, -että hänen minua kohtaan ilmaisemansa arvonanto tuottaisi minulle -ansiokkuutta henkilön silmissä, joka tunnusti palvelevansa häntä -kaikessa, hyvässä tai pahassa; vaikka minulla olikin niin vähän syytä -siitä ylpeillä. En erehtynyt; se vaikuttikin häneen hiukan; hän on -nyt mairittelevan kohtelias ja ylistelee minua ylitsevuotavasti: -mutta siitä on sitä vähemmän syytä välittää, koska hän yhtä -paljon ylistää onnettomuuteni aiheuttajaa ja hänen _kunniallisia_ -aikeitansa, kuten niitä nimittää. Sillä minä näen hänen kykenevän -uskomaan, niinkuin pelkään isäntänikin uskovan, että kaikki hänen -häijyn tahtonsa nouteet ovat jotakin kunniallista, vaikka siitä -koituisikin viattoman turma. Suokoon Jumala, että huomaisin asian -olevan toisin! Silti toivon, aikokoon katala aatelisherra mitä -tahansa, että vihdoinkin pääsen kuulemasta emännöitsijän julkeata, -häpeämätöntä puheenlaatua, kun hän isäntäni kirjeestä päättelee tämän -aikomuksien olevan kunniallisia. - - - - -OLEN NYT PÄÄSSYT MAANANTAIHIN, VANKEUTENI JA KURJUUTENI VIIDENTEEN -PÄIVÄÄN. - - -Toivoin saavani tilaisuuden tavata Johnia ja hiukan jutella -hänen kanssaan kahden kesken ennen hänen lähtöänsä; mutta se oli -mahdotonta. Mies-paran ääretön suru sai rouva Jewkesin siihen -luuloon, että hän rakasti minua; ja sen vuoksi hän tänä aamuna toi -minulle Johnilta sanan, että tämä teki lähtöä. Halusin että hän -tulisi ylös _omaan_ komerooni, joksi sitä nimitin; mutta rouva tuli -mukana. Kunnon mies, jollaisena häntä pidin, oli hyvästi jättäessään -kovin huolissaan, kuten ennenkin. Annoin hänelle kaksi kirjettä; -toinen niistä, rouva Jervisille tarkoitettu, oli suljettuna isäntäni -kirjeen sisään: mutta rouva Jewkes tahtoi nähdä minun sulkevan ne -sinetillä, jotten pistäisi niihin mitään muuta. Ihmeekseni näin -miehen poismennessään pudottavan paperipalan ihan portaitten päähän, -ja minä otin sen rouva Jewkesin huomaamatta ylös; mutta kummastuin -tuhat kertaa enemmän, kun sopukkaani palattuani avasin sen ja luin -seuraavaa: - - HYVÄ MAMSELI PAMELA, - - Mielipahakseni täytyy minun kertoa teille, kuinka paljon teitä on - petetty ja harhaannutettu, ja että sen on tehnyt minunlaiseni - viheliäinen koira. En aavistanutkaan, että asia kehittyisi näin - pitkälle. Mutta minun täytyy sanoa, että jos maailmassa on konsaan - ollut lurjusta, niin se olen minä. -- Olen kaiken aikaa näyttänyt - kirjeenne herralle: hän käytti minua siihen tarkoitukseen; hän - luki jokaisen ennen kuin vein ne isällenne ja äidillenne; ja - sitten hän sulki ne ja lähetti minun mukanani. Minulla oli - joitakin asioita sinnepäin, muttei puoliksikaan niin usein kuin - sitä uskottelin. Ja niin pian kun kuulin, kuinka asianlaita oli, - olin valmis hirttämään itseni. Voitte hyvin käsittää, etten - kehdannut seisoa edessänne. Voi minua kurjaa, kurjaa raukkaa, kun - olen saattanut teidät tähän! Jos te joudutte turmioon, niin minä - kutale olen siihen syypää. Oikeuden nimessä en nyt voi muuta kuin - ilmoittaa teille, että olette kunnottomissa käsissä; ja pelkään - että joudutte hukkaan kaikesta suloisesta viattomuudestanne - huolimatta. En usko voivani elää sitte kun sen tiedän. Jos - saatatte minulle antaa anteeksi, olette tavattoman hyväsydäminen; - mutta en totisesti koskaan anna sitä itselleni anteeksi. Oli miten - oli, tämän ilmaisemisesta ei olisi teille mitään hyötyä; ja - kenties vielä voin tehdä teille jonkun palveluksen. Jos voin, niin - tahdon. Varmasti olen siihen velvollinen. -- Herra pidätti - viimeiset kaksi tai kolme kirjettänne eikä lähettänyt niitä - ollenkaan. Minä olen kaikista hylkiöistä kurjin. - - J. ARNOLD. - - Näette että turmiotanne on kauvan haudottu ja suunniteltu. - Olkaahan varuillanne. Rouva Jewkes on paholainen: mutta herran - toisessa kartanossa ei ainoakaan sydän syki teille vilpillisesti - omaani lukuunottamatta. Voi minua lurjusta! - -Rakas isä ja äiti, tähän kohtaan päästyänne tukkanne epäilemättä -nousee pystyyn, kuten omanikin. -- Voi ihmissydämen vilpillisyyttä! --- Tätä Johnia minä pidin miesten rehellisimpänä, ja samaa -ajattelitte hänestä tekin. Tämä mies, joka aina ylisteli teitä -minulle ja minua teille ja etupäässä _rehellisen_ sydämemme vuoksi, -juuri tämä mies oli kaiken aikaa kurja teeskentelijä ja petollinen -heittiö sekä avullinen minun saattamisessani turmioon. - -Mutta hän itse sanoo menettelystään kylliksi: tahdon vain istahtaa -kirjoittamaan sen surumielisen mietteen, että niiltä, joilla -on valtaa ja varallisuutta, ei koskaan puutu kätyreitä heidän -ilkeimpienkään pyrkimystensä avittamiseen; ja ettei ole mitään niin -vaikeata kuin ihmissydänten tunteminen. En voi muuta kuin sääliä sitä -kurjaa raukkaa, koska hänellä näkyy olevan suuria tunnonvaivoja; -luullakseni on parasta, että pidämme hänen pahuutensa salassa. -Jos minulla on siihen tilaisuutta, niin tahdon rohkaista hänen -katumustansa; sillä minä voin siten kenties keksiä jotakin. - -Tässä kohdassa minun on mainittava eräs seikka: hän toi mukanaan -matkalaukussa kaikki vaatteet ja muut kapineet, jotka armollinen -rouva ja isäntäni olivat minulle antaneet, ja sitäpaitsi kaksi -samettihilkkaa ja samettisen huivin, joita armollisen rouvan oli -tapana käyttää; mutta ne eivät tuota minulle lohtua, eikä mikään -muukaan. Rouva Jewkes antoi tuoda matkalaukun komerooni ja näytti -minulle, mitä se sisälsi; mutta sitte hän sulki sen ja sanoi -antavansa pyytäessäni sieltä minulle mitä haluaisin; mutta jos -minulla olisi avain, niin se kenties olisi vähän kuin matkoille -lähtöä; ja niin tuo ujostelematon nainen pisti sen taskuunsa. -Antauduin murheellisiin mietteisiin Johnin aavistamattoman ja -hämmästyttävän paljastuksen johdosta ja itkin paljon hänen tähtensä -ja myöskin itseni tähden. Sillä nyt näen, kuten hän sanoo, että -turmiotani on kauvan suunniteltu, enkä voi olla epätietoinen siitä, -mihin isäntäni _kunnialliset_ vakuutukset päättyvät. -- Millaisia -ankaria nimityksiä mies-parka itselleen antaakaan! Mutta mitä täytyy -niiden ansaita, jotka asettavat hänet moiseen työhön! Mistä kaikesta -tuon häijyn isännän onkaan vastattava, kun itse on niin turmeltunut -ja vielä turmelee muitakin, jotka olisivat olleet viattomia; ja -juonittelee tyttö-poloisen tärvelemiseksi, joka ei eläissään ole -tehnyt tai suonut hänelle mitään pahaa, vaan vieläpä voi rukoilla, -että hän tulisi onnelliseksi ja katuisi? - -En voi olla ihmetellen kysymättä itseltäni, mitä nämä _jalosukuiset -miehet_, niinkuin heitä nimitetään, ajatellevat itsestään ja näistä -kurjista teoista! Johnilla oli edes jotakin viettelystä, sillä -hän toivoi tekevänsä mieliksi isännälleen, joka häntä palkitsi; -ja samaa voi kaikesta hänen häijyydestään huolimatta sanoa rouva -Jewkesista. Mutta mitä vaikutinta on _isännälläni_ nähdäkseen -näin paljon vaivaa paholaisen työssä? -- Jos hän rakastaa minua, -kuten sitä valheellisesti nimitetään, täytyykö hänen senvuoksi -virittää minulle ansoja tärvelläkseen minut ja tehdäkseen minut -yhtä pahaksi kuin itsekin on? En voi käsittää mitä hyötyä hänelle -voi koitua minunlaiseni tyttö-poloisen saattamisesta turmioon. -- -Kieltämättömästi olen arvoton olento. Minua sanotaan kauniiksi, mutta -eikö niin ollen herrasmiehen tulisi pitää kunnollista palvelijaa -rikollista porttoa parempana? Ja täytyykö hänen sitä _vakavammin_ -yrittää minua vietellä, koska pelkään vietellyksi joutumista ja -mieluummin tahtoisin menettää henkeni kuin hyveellisyyteni. - -Niin, nämä ovat kummallisia asioita! En voi niitä selittää; mutta -varmaankaan ei kukaan väitä näillä komeilla herrasmiehillä olevan -muuta kiusaajaa kuin heidän oma häijy tahtonsa! -- Tämä ilkeä -isäntä saattoi juosta tiehensä luotani, kun pelkäsi palvelijainsa -mahdollisesti huomaavan hänen viheliäiset yrityksensä siinä surkeassa -komerojutussa. Mutta on ihmeellistä, ettei hän kavahda kaikkinäkevää -silmää, jolta hänen kurjan, juonittelevan sydämensä salaisimmatkaan -aivoitukset eivät voi olla kätkettyinä! -- Mutta mitäpä nämä -surulliset mietiskelyt hyödyttävät? Hän on häijy ja häijynä pysyy, -ja on määrännyt minut laittomien yritystensä uhriksi, jollei Jumala, -johon luotan ja jota joka hetki rukoilen, sitä estä. - - - - -TIISTAI JA KESKIVIIKKO. - - -En saanut tilaisuutta kirjoittaa tiistaina, kun tuo ilkeä nainen -vartioitsi minua niin visusti; yhdistän senvuoksi nämä molemmat -päivät. Olen ollut vaunuilla ajelemassa ja kävellyt useita kertoja -puutarhassa; mutta hän on aina kintereilläni. - -Herra Williams tuli viemään meitä kävelylle, ja sillävälin kun -rouva Jewkes oli meihin selin, lausuin pastorin minulle aikaisemmin -antaman vihjauksen rohkaisemana: "Herra pastori, näen kaksi tiiltä -tuolla persiljalavalla; eikö voisi niitä tarpeen vaatiessa peittää -mullalla ja pistää kirjelappua väliin?" -- "Hyvä viittaus", vastasi -hän; "olkoon tuo päivännouto tuolla puutarhan takaportilla paikan -merkkinä, -- minulla on portin avain, kun sitä kautta on lyhin matka -kaupunkiin". - -Oi, kuinka kekseliäiksi hätä meidät tekeekään! Minä tartuin tähän -ajatukseen, ja kun emännöitsijä saapui luoksemme, niin pastori lausui -ikäänkuin jatkaakseen alottamaamme keskustelua: "Ei, ei erittäin -hauska." -- "Mikä niin? mikä niin?" uteli rouva Jewkes. -- "Sanoinhan -vain", virkkoi hän, "ettei kaupunki ole kovinkaan hauska". -- "Eipä -olekaan", myönsi emännöitsijä, "ei se ole; se on mielestäni kurja -kaupunki". - -"Onko siellä mitään vallasväkeä?" kysyin minä. Siten me rupattelimme -kaupungista häntä eksyttääksemme, mutta se petos ei ollut tarkoitettu -ketään vahingoittamaan. - -Sitte me juttelimme puutarhasta, kuinka laaja ja hauska se oli, ja -istahdimme erään kalalammikon mättäiselle pengermälle katselemaan -kalojen karkeloa veden kalvossa. Rouva Jewkes sanoi, että saisin -onkia, jos tahtoisin. - -"Kunhan toisittekin ystävällisesti vavan ja syöttejä", vastasin -minä. -- "Älähän, kaunoiseni!" sanoi hän; "minä tiedän jo paremmin -tällä kertaa, vakuutan sinulle". -- "En tarkoittanut mitään pahaa", -virkoin minä, "en tosiaan". -- "Salli minun sanoa sinulle", tivasi -hän, "en tiedä ketään, jonka ajatukset olisivat valppaampina kuin -sinun. Sinun olopaikkaasi on pidettävä silmällä. Mutta huomenna me -hiukan ongimme." Herra Williams, joka kovin pelkää häntä, käänsi -puheen jokapäiväisiin asioihin. Minä astelin sisälle jättäen heidät -haastamaan kaksistaan. Pastori läksi pois kaupunkiin, ja emännöitsijä -tuli pian perässäni. - -Olin ehtinyt kastaa kynän musteeseen, ja sanoin: "Minä tarvitsen -vähän paperia, rouva Jewkes" (pistäen kirjoitelman poveeni); -"tiedättehän että olen kirjoittanut kaksi kirjettä ja lähettänyt -ne Johnin mukana". (Voi, kuinka hänen nimensäkin mainitseminen, -rikollisen mies-paran, minua tuskastuttaa!) -- "No", sanoi hän, -"onhan sinulla vielä jäljellä; yksi arkki riitti niihin kahteen -kirjeeseen". - -"Kyllä niin", myönsin minä; "mutta käytin puolet toisesta arkista -kuoreksi, tiedättehän; ja katsokaa kuinka olen töherrellyt sen toisen -arkinpuoliskon täyteen!" Sitte näytin hänelle joukon katkonaisia -runoja, joita olin yrittänyt muistella ja vaseti riimustellut, jotta -hän näkisi ne ja luulisi minun tavallisesti kynäilevän sellaista -joutavaa. - -"Kah", sanoi hän, "niinpä oletkin: no, tuon sinulle vielä kaksi -arkkia; mutta anna minun nähdä, miten niitä käytät, olkootpa ne -kirjoitettuja tai tyhjiä". - --- No, -- ajattelin minä, -- toivonpa, Argus, että vielä vien -sinusta voiton. -- Arguksellahan sanovat runoilijat olleen sata -silmää, ja sen tehtävänä oli niillä kaikilla vaania, kuten tämänkin -vartijattaren. - -Hän toi minulle paperit ja sanoi: "Nyt, mamseli, annahan minun nähdä -sinun kirjoittavan jotakin." --. "Kyllä", virkoin, otin kynän ja -piirsin: "Soisin että rouva Jewkes olisi minulle yhtä hyvä kuin minä -olisin hänelle, jos se olisi vallassani." - -"Sepä on sievää", kiitti hän. "No, toivon olevanikin; mutta mitä -sitten?" -- "Kah, sitten" (kirjoitin minä) "hän ystävällisesti -sallisi minun tietää, mitä olen tehnyt, että minut on pakoitettu -hänen vangikseen, ja kuinka hän luulee minulle käyvän". -- "Ja entä -vielä?" kysyi hän. "No sitten" (piirsin minä) "hän tietenkin antaisi -minun nähdä ohjeensa, jotta tietäisin missä määrin minun on häntä -moitittava tai vapautettava hänet viasta". - -Täten hulluttelin yhä edelleen näyttääkseni hänelle, kuinka -kirjoitushaluinen olin (sillä minä en häneltä mitään hyvää -odottanut), jotta hän otaksuisi, etten käyttänyt aikaani, kuten -sanoin, mihinkään parempaan tarkoitukseen muinakaan hetkinä; sillä -hän epäilee minua itsepäisesti jostakin juonesta, kun olen niin -hiljainen ja niin mielelläni pysyttelen yksinäni. - -Hän olisi tahtonut minua kirjoittamaan yhä hiukan lisää. "Ei", sanoin -minä; "te ette ole minulle vastannut". -- "No", virkkoi hän, "mitäpä -sinä saatat epäillä, kun herra itse vakuuttaa sinulle kunniallista -käyttäytymistään?" -- "Niin", sanoin, "mutta vastatkaahan minulle -käsi sydämellä, rouva Jewkes, uskotteko häntä itsekään". -- "Kyllä", -vakuutti hän, "uskon varmaan". -- "Mutta", kysyin, "mitä _te_ -nimitätte kunnialliseksi?" -- "Ka", vastasi hän, "mitä luulet _hänen_ -nimittävän kunnialliseksi?" -- "Turmiota! häpeää! häväistystä!" -sanoin minä, "niin pelkään". -- "Ho, ho!" huudahti hän, "jos sitä -vähänkin epäilet, voi hän itse parhaiten selittää tarkoituksensa; -minä lähetän hänelle sanan, jotta hän heti tulee antamaan sinulle -tyydyttävän vastauksen, jos tahdot". - -"Kauhea ihminen!" parahdin minä säikähtyneenä, "ettekö voi lävistää -sydäntäni? Mieluummin soisin sen kuin että lausutte sellaista! Mutta -toivoakseni ei ole mitään pelkoa hänen tulostaan." - -Hän oli kyllin häijy sanoakseen: "Ei, ei; hän ei tietääkseni aio -tulla. Mutta hänenä minä en kauvan pysyisi poissa." - -"Mitä tuo tarkoittaa?" sanoin minä. -- "Mitäkö tarkoitan!" -huudahti hän kääntäen asian toisaanne; "no, tarkoitan että hänenä -minä saapuisin lopettamaan kaiken pelkosi, tekemällä sinut niin -onnelliseksi kuin suinkin toivot". -- "Hänen vallassaan ei ole tehdä -_minua_ onnelliseksi, niin mahtava ja rikas kuin onkin, muuta kuin -jättämällä minut viattomaksi ja sallimalla minun mennä rakkaan isäni -ja äitini luo", huomautin minä. - -Hän lähti pian sen jälkeen, ja minä päätin kirjeeni, toivoen saavani -tilaisuuden asettaa sen sovittuun paikkaan. Menin siis hänen luokseen -ja sanoin: "Saanenhan mennä vielä puutarhaan kävelemään, koskei ole -aivan pimeä." -- "On liian myöhä", vastasi hän; "mutta jos menetkin, -niin älä viivy, -- ja lähde sinä, Nan, saattamaan neitiä", kuten hän -minua nimitti. - -Kävelin siis lammikkoa kohti palvelustytön seuratessa minua ja -pudotin tahallani ompelulaukkuseni. Tullessani tiilten lähelle -virkoin: "Neitsyt Anne, olen pudottanut käsilaukkuni; olehan hyvä -ja mene sitä etsimään: kalalammikon rannalla se minulla vielä oli." -Tyttö palasi sitä hakemaan, ja minä sujautin kirjelapun tiilten -väliin peittäen ne niin nopeasti kuin voin keveällä mullalla, hänen -sitä ollenkaan huomaamattansa. Kun palvelustyttö löysi käsilaukun, -otin sen, astelin jälleen sisälle ja kohtasin rouva Jewkesin, joka -oli tulossa minua etsimään. Kirjeeni sisältö oli tällainen: - - ARVOISA HERRA PASTORI, - - Ajatusteni suusanallisen tulkinnan ehkäiseminen varmaankin riittää - puolustukseksi tälle tyttö-rukan rohkeudelle, hänen tultuaan - vietellyksi tänne kaikkein pahimmassa tarkoituksessa, kuten - minulla on syytä otaksua. Tiedätte jotakin elämäntarinastani, - omaisteni köyhyydestä, jota en häpeä, edesmenneen emäntäni - ystävällisyydestä ja isäntäni aivoituksista minua kohtaan. Tosin - hän lupaa kunniallisuutta ja kaikkea sellaista; mutta - jumalattomien kunnia on hyveellisille kunniattomuutta ja häpeätä: - niinpä voikin hän luulla pitävänsä lupauksensa oman käsityksensä - mukaan ja kuitenkin minun käsittääkseni -- ja jokaisen kunnon - ihmisen mielestä -- saattaa minut viheliäisesti tärviölle. - - Olen niin onneton, ja tämä rouva Jewkes kohtelee minua niin pahoin - ja on periaatteiltaan niin huono nainen, että koska minun pian - täytynee käyttää tilaisuutta, josta tämänpäiväinen onnellinen - vihjaus on minussa herättänyt toiveita, heittäydyn heti avoimesti - ja vähääkään epäröimättä teidän hyvyytenne varaan. Sillä eihän - minulle voi käydä tämän pahemmin, vaikka toivomukseni pettäisikin, - mutta toisin kaiketikin tapahtuu, sen rohkenen teidän - vaikutukseenne uskoen sanoa. Näenhän sen teidän katseestanne, hyvä - herra, toivon sitä papillisen pukunne vuoksi enkä epäile - auliuttanne sellaisessa onnettomassa tilassa kuin missä minä olen. - Sillä, hyvä herra, auttaessanne minut nykyisestä hädästäni te - yhdellä kerralla täytätte kaikki uskonnon vaatimukset ja osoitatte - korkeinta sääliä ja armoa tyttöpoloisen ruumiille ja sielulle -- - tytön, joka -- uskokaa minua, hyvä pastori -- ei tähän mennessä - ole edes ajatuksissaan poikennut viattomuudestansa. - - Eikö ole mitään keinoa löydettävissä, paetakseni ja pelastuakseni, - tuottamatta teille itsellenne vaaraa? Eikö täällä lähitienoilla - ole ketään kunniallista herrasmiestä tai rouvashenkilöä, jonka - hoivaan voin pyrkiä siihen asti kunnes saan tilaisuuden lähteä - köyhän isäni ja äitini luo? Ettekö voisi kirjeellä ilmoittaa lady - Daversille surkeasta kohtalostani? Poloisilla vanhemmillani on - niin alhainen asema maailmassa, etteivät he kykene muuhun kuin - riuduttamaan sydämensä minun tähteni; ja niin pelkään lopuksi - käyvänkin. - - Isäntäni lupaa, että jos olen levollinen, kuten hän sanoo, ja - tyydyn nykyiseen osaani, niin hän ei minun suostumuksettani saavu - tänne. Ah, hyvä herra, se ei mitään merkitse! -- Sillä mitäpä - sellaisen henkilön lupauksesta, joka luulee saavansa menetellä - niinkuin on minua kohtaan käyttäytynyt? Jos hän tulee, täytyy sen - koitua minun turmiokseni; ja kyllä hän varmasti ilmestyy, jahka - luulee vaientaneensa ystävieni huudot ja tuudittaneensa minut, - kuten epäilemättä toivoo, tuhoisaan varmuuteen. - - Nyt, hyvä herra, täytyy minun ajasta vaarin ottaen ponnistella ja - kilvoitella hyveellisyyteni säilyttämiseksi. Jos jään tänne hänen - tuloonsa saakka, niin olen hukassa. Teillä on avain puutarhan - takaporttiin; siitä toivon paljon. Käyttäkää harrastustanne ja - puuhatkaa, hyvä herra, puolestani. Minä tahdon uskollisesti kätkeä - salaisuutenne. -- Mutta minulle tuottaisi mielipahaa, jos - joutuisitte minun tähteni kärsimään! - - En sano enempää, vaan uskon tämän onnellisten tiilten huostaan - maan poveen, missä toivon pelastukseni siemenen itävän ja kantavan - sellaisia hedelmiä, jotka tuottavat minulle sanomatonta riemua ja - teille ikuisen palkan sekä tässä elämässä että tulevaisessa. Sitä - aina rukoilee - - _teidän ahdistettu nöyrä palvelijanne_. - - - - -TORSTAINA. - - -Nyt päättyy kauhea viikko, joka on kulunut siitä kun lähdin -toivoen näkeväni teidät, rakas isä ja äiti. Voi, kuinka erilaisia -olivat toiveeni silloin ja nyt ovat! Mutta kukapa tietää, mitä nuo -onnelliset tiilet voivat aikaansaada? Kuitenkin täytyy minun ensin -kertoa teille, kuinka rouva Jewkes kuritti minua! Se on ihan totta! -Ja näin se tapahtui: - -Kärsimättömyyteni päästä puutarhaan kävelemään oli suuri, koska -halusin nähdä, oliko mitään toivomusteni mukaista tilaisuutta -tarjoutunut. Mutta tämä häijy rouva Jewkes ei olisi sallinut minun -lähteä ilman häntä; ja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa. Meillä oli -sen johdosta aika sanasota; minä sanoin hänelle, että oli perin -ankaraa, kun minua ei uskottu yksinäni kävelemään puutarhassa, -hengittääkseni hiukan raikasta ilmaa, vaan täytyi olla vaanittuna ja -vartioituna pahemmin kuin varas. Hän vetosi yhä ohjeisiinsa ja sanoi, -ettei hän saanut uskoa minua näkyvistään. "Sinun olisi parasta" -sanoi hän, "olla levollinen ja tyytyväinen, vakuutan sinulle; sillä -minulla on pahempiakin määräyksiä kuin vielä tiedätkään. Muistan", -lisäsi hän, "sinun kysyneen herra Williamsilta, oliko naapuristossa -mitään vallasväkeä. Tämä saa minut aavistelemaan, että mielit paeta -heidän luokseen kertomaan synkkää, surullista tarinaasi, kuten sitä -nimität." Seisoin sydän kurkussa; sillä tuon viittauksen vuoksi -pelkäsin hänen nähneen kirjeeni tiilten alla. Oi, kuinka rauhaton -olin! Vihdoin hän sanoi: "No, koska panet sen niin pahaksesi, voit -mennä kävelemään kierroksen, ja minä tulen hetkisen perästä mukaasi." - -Päästyäni hänen ikkunansa näkyvistä menin toivorikasta paikkaa kohti; -mutta pian hänen inhoittava äänensä pakoitti minut hiljentämään -askeleeni. "Hehei, miksi niin ketterästi ja mihin niin joutuin?" -huusi hän; "mitä! juoksetko sinä kilpaa?" Ja minä pysähdyin häntä -odottamaan, kunnes hän lihavine ruhoineen oli lyllertänyt luokseni. -Hän tarttui käsivarteeni puolittain hengästyneenä, ja niin täytyi -minun kulkea rakkaan paikan ohitse rohkenematta siihen edes vilkaista. - -Puutarhuri oli työssä loitompana, ja minä aloin puhella hänen -taiteestaan; mutta rouva Jewkes sanoi: "Säisympään, ohjeitteni mukaan -en saa sallia, että teet liikaa tuttavuutta palkollisten kanssa." -- -"Oh", virkoin minä, "pelkäättekö että liittoutuisin heidän kanssaan, -ryöstääkseni jotakin isännältäni?" -- "Kenties sitä pelkään", sanoi -inhoittava heittiö; "sillä jos ryöstät häneltä itsesi, olisi se hänen -mielestään pahinta mitä voisi hänelle tapahtua". - -"Ja sanokaahan", haastoin minä kävellen eteenpäin, "kuinka jouduin -hänen omaisuudekseen? Mitä muuta oikeutta hänellä on minuun kuin -se, minkä varas saattaisi väittää itsellään olevan anastamaansa -tavaraan?" -- "Onko mokomaa ennen kuultu?" sanoi hän. "Tämä on suoraa -kapinaa, totisesti! No, no, karitsaiseni" (siten tuo hupsu nainen -minua usein nimittää), "jos minä olisin hänen sijassaan, niin hän -ei kauvan pitäisi omistusoikeuttansa sinuun kyseenalaisena". -- "Ja -mitä te tekisitte", tivasin minä, "jos olisitte hänen sijassaan?" -- -"En arvelisi ja epäröitsisi kuten hän, vaan päästäisin sekä itseni -että sinut tästä tuskastanne." -- "Kah, Jezebel", sanoin minä (kun en -voinut itseäni hillitä), "tärvelisittekö minut väkivalloin?" Tällöin -sivalsi hän minua huimasti olkapäähän. "Tuosta saat", huusi hän; -"ketä sinä nimität Jezebeliksi?" - -Kummastuin niin suuresti (sillä te, rakas isä ja äiti, ette ole -minua ikänä lyöneet), että olin kuin ukkosen iskemä; ja katsahdin -ympärilleni ikäänkuin etsiäkseni joltakulta apua. Mutta, ah! ketään -ei ollut saapuvilla; ja sanoin hieroen olkapäätäni: "Onko tämäkin -ohjeittenne mukaista? Voi minua, täytyykö minun kärsiä iskujakin?" -Ja sitte purskahdin itkuun ja heittäydyin ruohokäytävälle, jolla -seisoimme. Hän sanoi kovin ärtyneesti: "En siedä sellaisia -nimityksiä, sen sinulle vakuutan. Hei, tule nyt! Näen että olet -uhmamielinen: sinut täytyy taltuttaa ja sinut taltutetaan. Kyllä minä -sinunlaisesi pienet ärsyttelijät kesytän, ole varma! No, tule nyt, -menemme sisälle ja minä lukitsen sinut huoneeseesi; et saa kenkiä -etkä mitään muutakaan, jos asiat näin ovat." - -En tiennyt mitä tehdä. Tämä oli minulle julmaa; soimasin itseäni -suulaudestani: olinhan nyt antanut hänelle veruketta ankaruuteen ja -olin nenäkkyydelläni tuhonnut ainoan suunnitelman, mikä minulla vielä -oli. Puutarhuri näki tapahtuman, mutta emännöitsijä huusi hänelle: -"Kah, Jacob, mitä te töllistelette? Pitäkäähän huolta työstänne." Ja -mies käveli toisaalle, pois näkyvistämme. - --- No, -- ajattelin minä, -- täytyy näenmä hiukan teeskennellä. -- -Hän tarttui minua tylysti kädestä: "No, nouse ylös", sanoi hän, -"ja tule sisälle. Kyllä minä sinulle Jezebeliä näytän, näytän -niinkin!" -- "Ka, rakas rouva Jewkes", sanoin minä. -- "Ei mitään -helliä sanojasi ja mairitteluasi!" virkkoi hän; "mikset minua enää -nimitä Jezebeliksi?" Näin että hän oli vimmatusti vihainen, ja minä -olin aivan ymmällä. Olen usein kuullut naisia moitittavan heidän -kielestään; toivon etten olisi päästänyt omaani niin valtoimeksi. - -"Mutta minä en voi tulla sisälle", kieltäysin, "en tosiaan voi!" - -"Mikset voi?" tiuskaisi hän. "Vakuutanpa että voin ottaa sinunlaisesi -huippanan kainalooni ja kantaa sisälle, jollet tahdo kävellä. Sinä -et tunne voimaani." -- "Tunnen kyllä", sanoin minä, "tunnen liiankin -hyvin. Ja ettekö kohtele minua pahemmin, kun tulen sisälle?" Nousin -siis, ja hän mutisi pitkin tietä itsekseen, että hänkö, joka oli -kohdellut minua niin hyvin, oli käyttäytynyt minun suhteeni Jezebelin -tavoin! ja muuta sellaista. - -Kun tulin lähelle rakennusta, istahdin penkille ja virkoin: "Mutta -minä _en_ tahdo tulla sisälle ennen kuin sanotte antavanne minulle -anteeksi, rouva Jewkes. Jos suotte tuon teistä käyttämäni nimityksen -anteeksi, niin minä annan anteeksi, että minua löitte." Hän istahti -penkille viereeni, näkyi olevan kovin hämmennyksissään ja sanoi: "No, -tule pois, tahdon antaa sinulle anteeksi tämän kerran"; ja suuteli -minua sitten sovinnon merkiksi. - -"Mutta", virkoin minä, "sanokaa minulle, missä saan kävellä ja -oleskella, ja suokaa minulle niin paljon vapautta kuin voitte; ja kun -tiedän kaikki minkä suinkin voitte minulle suoda, saatte nähdä että -olen niin tyytyväinen kuin saatan, enkä pyydä teiltä enempää". - -"Niin", vastasi hän, "tuo kuulostaa paremmalta; toivoisin voivani -suoda sinulle kaiken vapauden, mitä haluat; sillä täytyyhän sinun -käsittää, ettei minulle tuota mitään iloa kytkeä sinua liepeisiini, -niin sanoakseni, ja kieltää sinua liikkumasta ilman minua. Mutta -ihmiset, jotka pitävät velvollisuudestaan väliä, eivät voi -välttää hankaluuksia; ja minähän olen maailman parhaan isännän -palveluksessa." -- "Kyllä", myönsin minä, "sitä hän kyllä on -jokaiselle muulle paitsi minulle!" -- "Hän rakastaa sinua totisesti -liiankin paljon", vastasi rouva Jewkes, "ja siinä syy; senvuoksi -sinun _tulisi_ tätä sietää". -- "Vai _rakastaa_!" vastasin minä. --- "No", sanoi hän, "älä anna palvelijattaren huomata, että olet -itkenyt, äläkä hänelle mitään kielittele; varmaankaan sinä et -kertoisi heille puolueettomasti. Minä lähetän hänet luoksesi, ja saat -lähteä uudelle kävelylle puutarhaan, jos tahdot. Kenties se antaa -sinulle ruokahalua päivälliseen, sillä sinä et syö kunnollisesti -pysyttääksesi sielua ruumiissasi. Sinun kauneutesi on tervettä -ytimiin asti, muutoin et näyttäisi niin hyvältä kuin näytät, vaikka -sinulla on niin vähän ruokahalua, olet niin levoton ja niin paljon -nureksit ja valittelet aivan aiheettomasti." - --- Hm, -- ajattelin minä, -- sano mitä tahdot, kunhan vain pääsen -vapaaksi pahasta kielestäsi ja seurastasi. Ja nyt toivon saavani -tilaisuuden pujahtaa päivännoutoni luo. -- Mutta kävelinkin -toisaalle, poiketakseni sinne vasta palatessani, jotta välttäisin -epäluuloja. - -Pakoitin palvelustytön juttusille, mutta haastelimme vain -jokapäiväisistä asioista; sillä minä huomaan että häneltä udellaan -kaikkia sanojani ja tekojani. Kun suunnitelmani mukaan tulin -paikalle, sanoin: "Käyhän tuolla puutarhurin pakeilla ja pyydä häntä -keräämään salaattia minulle päivälliseksi." Tyttö huusi "Jacob!" Minä -sanoin: "Hän ei voi kuulla sinua näin kaukaa; ja sanohan hänelle, -että haluaisin kurkunkin, jos hänellä niitä on." Hänen asteltuaan -nuolenkantaman päähän minä kumarruin, työnsin sormeni ylemmän tiilen -alle ja tempaisin sieltä osoitteettoman kirjeen ja sujautin sen -poveeni riemusta vavisten. Hän oli luonani ennen kuin sain sen oikein -talletetuksi, ja minä olin niin hätäännyksissäni, että pelkäsin -antavani itseni ilmi. "Mamseli näyttää säikähtyneeltä", ihmetteli -hän. "Kah", vastasin minä saaden onnellisen ajatuksen (ah, teidän -tytär-parastanne kehittyy vähitellen juonittelija, mutta toivoakseni -viatonta laatua!), "kumarruin haistamaan tuota päivännoutoa, ja iso -ilkeä mato ryömi siitä maahan säikäyttäen minut; sillä minä en voi -sietää matoja". Tyttö virkkoi: "Päivännoudot eivät tuoksu." -- "Eivät -tunnu tuoksuvan", myönsin minä. Ja sitte kävelimme sisälle. Rouva -Jewkes sanoi: "Kah, tällä kertaa olet kiirehtinyt; pääset toistekin." - -Menin komerooni, lukitsin itseni sinne ja avattuani kirjeen luin -seuraavat sanat: - - Olen äärettömästi huolissani hädästäsi. Kaikesta sydämestäni - toivon että minun vallassani olisi auttaa ja pelastaa niin suuri - viattomuus, kauneus ja ansiollisuus. Olen kokonaan riippuvainen - herra B:stä, ja minulla on toiveita, että hänen suosiostaan pian - saan paikkapitäjän. Mutta mieluummin uhraisin kaiken toivoni - häneen (luottaen muutoin vain Jumalaan) kuin epäisin sinulta - apuni, mikäli sitä saan toimeksi. En ole koskaan katsellut herra - B:tä siinä valossa kuin hän nyt ilmaantuu. Olen täydellisesti sitä - mieltä, että sinun pitäisi, jos mahdollista, päästä pois hänen - käsistään, varsinkin kun täällä rouva Jewkesin kaittavana olet - perin huonossa hoivassa. - - Meillä on täällä lady Jones, leskirouva, suuren omaisuuden haltija - sekä hyveellinen nainen, kuten uskon. Meillä on myöskin vanha sir - Simon Darnford ja hänen puolisonsa, joka on hyvä nainen; ja heillä - on kaksi tytärtä, siveellisiä nuoria neitoja. Kaikki muut - täälläpäin ovat vain keskisäätyisiä, korkeintaan käsityöläis- ja - kauppiasluokkaan kuuluvia. Koetan, jos haluat, tiedustella joko - lady Jonesilta tai lady Darnfordilta, sallisivatko he sinun paeta - heidän luokseen. En pidä laisinkaan luultavana, että voin pysyttää - itseni salassa tässä asiassa; mutta, kuten sanottu, tahdon panna - kaikkeni vaaraan auttaakseni sinua. Sillä minä en ole koskaan - nähnyt sinuun verrattavaa suloutta ja viattomuutta. Sinun kova - kohtalosi on kokonaan kiinnittänyt minut puolellesi; sillä tiedän, - kuten varsin onnistuneesti lausuit, että jos voin auttaa sinua - tässä tilanteessa, täytän siten yhtaikaa kaikki uskonnon - vaatimukset. - - Mitä lady Daversiin tulee, lähetän hänelle kirjeen, jos haluat; - mutta se ei saa lähteä meidän postitalostamme, sellaisesta sinua - varoitan. Sillä mies on herra B:lle kiitollisuudenvelassa - leivästään ja virastaankin; ja päättelen muutamista sanoista, - jotka häneltä olutkannun ääressä kirposivat, että hänellä on - ohjeensa. Et aavistakaan, kuinka saarrettu olet; ja se kaikki - vahvistaa mielessäni otaksumaasi, ettei sinulle mitään - kunniallista tarkoiteta, vakuuteltakoon mitä tahansa; ja olen - iloinen, ettet tässä suhteessa kaipaa varoitusta. Salli minun - sanoa, että olin kuullut sinua paljon ylistettävän, mutta en - luullakseni läheskään niin paljon kuin ansaitset sekä ulkomuotosi - että sielusi puolesta: silmäni vakuuttavat minut edellisestä, - kirjeesi jälkimäisestä. Peljäten menettäväni nykyisen onnellisen - tilaisuuden kirjoitin pitemmälti kuin muutoin tekisin. En - kuitenkaan jatka enempää, vakuutanhan vain, että olen parhaan - kykyni mukaan _uskollinen ystäväsi ja palvelijasi_ - - ARTHUR WILLIAMS. - - Tulen kerran joka aamu ja ilta kouluajan jälkeen etsimään sieltä - kirjeitäsi. Astun puutarhaan ja palaan taloon poikkeamatta, jos - näen että väylä on vapaa: muutoin minä epäluulojen välttämiseksi - tulen sisälle. - -Vastaukseksi tähän mieluisaan kirjeeseen kyhäsin heti seuraavan: - - ARVOISA HERRA PASTORI, - - Oi, kuinka toimenne ja asemanne mukainen teidän ystävällinen - kirjeenne on! Jumala teitä siitä siunatkoon! Nyt minä luulen - tulevani onnelliseksi. Olisin suruissani, jos joutuisitte minun - tähteni kärsimään; mutta toivon että sen teille satakertaisesti - korvaa se Jumala, jota näin uskollisesti palvelette. Olisin myös - kovin onnellinen, jos konsaan kykenisin sitä vähimmässäkään määrin - palkitsemaan. Mutta ah! minulle tehdyt palvelukset voivat tapahtua - ainoastaan Jumalan tähden; olenhan köyhä ja alhainen, vaikkakin - toivoakseni liian korkea mieleltäni halpaan ja kunnottomaan tekoon - kuningaskunnankaan saavuttamiseksi. - - Minulle on mieluista mitä vain te parhaaksi ajattelette: minähän - en tunne noita henkilöitä enkä tiedä millä tavoin heidän puoleensa - kääntyä. Olen kiitollinen postinhoitajaa koskevasta vihjauksesta. - Olin ajatellut turvautua kirjeiden lähettämiseen, milloin siihen - saisin tilaisuutta; mutta näen nyt yhä selvemmin ja selvemmin, - että vaarat ympäröivät minua joka puolelta ja ettei isäntäni - kunniallisuuteen voi ollenkaan luottaa. - - Luulisin, hyvä herra, että jos jompikumpi niistä säätyläisnaisista - sallisi minun tulla luokseen, niin voisin päästä täältä pakenemaan - teidän avaimenne avulla. Koska on mahdotonta tietää, minua kun - niin vartioidaan, milloin se voi tapahtua, niin mitenkähän olisi, - herra pastori, jos koettaisitte teettää toisen samanlaisen ja - asettaisitte sen ensi tilassa päivännoudon alle? Varmaankaan ei - saisi menettää aikaa. On jokseenkin ihmeellistä, ettei rouva - Jewkes ajattele avainta, vaikkei muuten unohda pienintäkään - seikkaa. Mutta jos minulla olisi tuo avain, niin voisin siinä - tapauksessa, etteivät nuo naiset tahdo suoda minulle turvapaikkaa, - juosta pois mihin vain; ja kun kerran olisin päässyt kartanon - ulkopuolelle, ei heillä olisi mitään tekosyytä pakoittaa minua - tänne palaamaan; sillä minä en ole tehnyt mitään pahaa ja - toivoakseni saisin jokaisen sääliväisen ihmisen uskomaan - kertomukseni: tällöin _teidän_ nimenne ei tulisikaan mainituksi. - Kidutuksellakaan ei minulta sitä voitaisi kiristää, sen vakuutan. - - Vielä yksi asia, hyvä herra. Ettekö ole ollenkaan kirjeenvaihdossa - isäntäni bedfordshireläisen huonekunnan kanssa? Sitä tietä kenties - voisin saada tietoja hänen aikeistaan tulla tänne ja milloin hän - saapuu. Liitän tähän mukaan petollisen heittiön kirjeen (sillä - minä voin luottaa teihin kaikessa), John Arnold-poloisen. Sen - sisällöstä selviää, miksi sen lähetän. Ehkä täten voidaan jotakin - keksiä: sillä hän näyttää halukkaalta sovittamaan minua kohtaan - harjoittamansa petoksen, vastaisia palveluksia luvaten. Jätän sen - viittauksen harkintanne mukaan käytettäväksenne ja olen, arvoisa - herra, _teidän alati kiitollinen palvelijanne_. - - Toivon, hyvä herra, että teidän avullanne voin silloin tällöin - lähettää pienen käärön isä- ja äiti-rukalleni. Minulla on viisi, - kuusi guineaa: asettaisinko puolet niistä teidän käytettäväksenne, - voidaksenne maksaa miehen ja hevosen tai mitä muuta satumme - tarvitsemaan? - -Olin tuskin ehtinyt jäljentää tämän ennen kuin minut kutsuttiin -päivälliselle; pistin herra Williamsille aiotun kirjeen poveeni, -voidakseni tilaisuuden tullen asettaa sen siihen rakkaaseen paikkaan. - -Kaikista puutarhan kukkasista päivännouto totisesti onkin armain! Se -on minulle onnekas! Kuinka oivallisesti juoneni menestyykään! Alan -vain peljätä, että kyhäilyni keksitään; sillä ne paisuvat laajoiksi: -tähän asti olen harsinut ne alusnuttuuni ja kannan niitä lähinnä -paitaani. Entä jos tuo syöjätär tarkastaisi pukuni! Mutta kun koetan -olla hänelle mieliksi, niin ei hän sitä tee. - -Olen vastikään palannut kävelyltä puutarhasta ja asettanut kätköön -kirjeeni. Me nimittäin lähdimme onkimaan, kuten rouva Jewkes oli -minulle luvannut. Hän pani syötin koukkuun, minä viskasin sen -lampeen ja pyydystin pian sievoisen toutaimen. "Uita sitä, uita", -neuvoi hän. Minä tein niin ja sain sen maalle. Murheellinen ajatus -juolahti juuri silloin mieleeni, ja minä heitin kalan takaisin -veteen. Kuinka hauskaa sen näkyikään olevan vapaudessaan pulikoida! -"Miksi sen takaisin paiskasit?" kysyi vartijani. -- "Oi, rouva -Jewkes", virkoin minä, "minusta tuntui kuin tuo toutain-parka olisi -ollut onneton Pamela. Vertasin teitä ja itseäni häijyyn isäntäämme. -Niinkuin me viettelimme toutain-raiskan, samaten minutkin petettiin -valheellisilla syöteillä; ja kun te sanoitte: 'Uita sitä, uita!' -koski sydämeeni ajatellessani, että leikkisin pettämäni kalapoloisen -turmiolla. En voinut olla heittämättä sitä takaisin veteen; ja ettekö -nähnyt, kuinka iloisesti onnellinen toutain pulahti tiehensä meitä -pakoon? Oi", lisäsin, "kunpa joku hyväsydäminen sääliväinen ihminen -toimittaisi minulle vapauteni takaisin samalla tavoin! Onhan minun -vaarani yhtä suuri." - -"Herra siunatkoon", sanoi hän, "mitä sinä ajatteletkin!" -- "En voi -enää onkia", vastustin minä. -- "Jahka _minäkin_ koetan onneani", -päätti hän ottaen vavan. -- "Tehkää niin", vastasin minä; "ja minä -tahdon kylvää elämää sillä välin kun te hävitätte sitä. Minulla on -muutamia härkäpapuja ja menenpä pistämään ne jonkun lavan syrjään -nähdäkseni, kuinka pian ne itävät esille; sitten nimitän niitä -puutarhakseni." - -Näette siis, rakas isä ja äiti, että täten saan hyvän verukkeen -käydäkseni toistekin puutarhaani katsastamassa; ja vaikka multa -näyttäisikin hiukan verekseltä, se ei nyt herätä niin suuresti -epäluuloa. Hän ei tässä aavistellut mitään; ja minä menin istuttamaan -papuni sinne tänne noin viiden kyynärän pituudelta kummallekin puolen -päivännoutoani; ja helposti talletin kirjeen kätköönsä. Enkä olekaan -vähäisen ylpeä tästä juonestani. Varmaankin joku keino lopuksi -keksitään! - - - - -PERJANTAI, LAUVANTAI. - - -Olen vastikään kertonut omasta juonestani; nyt kerron teille -eräästä tuon häijyn naisen käyttämästä. Hän tulee luokseni. Sanoo: -"Minulla on seteli, jota en voi vaihtaa ennen kuin huomenna, ja eräs -kaupustelija tahtoo kaikin mokomin saada rahansa; en halua lähettää -köyhiä kauppamiehiä pois ilman maksua. Onko sinulla antaa yhtään?" - -"On hiukan", vastasin minä, "kuinka paljon tarvitaan?" -- "Oh", sanoi -hän, "tarvitsen kahdeksan puntaa!" -- "Voi, kun minulla on vain viisi -tai kuusi!" - --- "No, lainaa ne minulle huomiseen", pyysi hän. Minä annoin; ja hän -läksi alikertaan. Ja sitten ylös palatessaan hän nauroi ja sanoi: -"No, minä maksoin kaupustelijalle." -- "Kai huomenna saan takaisin", -muistutin minä. - -Tähän hän vastasi nauraen: "Ka, mihin sinä rahaa tarvitset? -Sanoakseni totuuden, karitsaiseni, en ollut puutteessa. Pelkäsin -vain, että käyttäisit rahojasi väärin; ja _nyt_ voin uskoa Nanin -vähän useammin sinun pariisi, varsinkin kun minulla on matkalaukkusi -avain; näin ollen et voi lahjoa häntä rahalla etkä koreilla -kapistuksilla." - -Kukaan ei ole koskaan näyttänyt tyhmistyneemmältä kuin minä silloin. -Oi kuinka minua kiusasi, että niin houkkiomaisesti olin antanut -itseni puijata! -- sitäkin enemmän, kun olin vihjaissut herra -Williamsille, että asettaisin osan rahoistani hänen käytettäväkseen -niiden menojen suorittamiseksi, joita koituisi minun lähettämisestäni -teidän luoksenne. Minä itkin mielipahasta. -- Ja nyt minulla ei -ole viittä shillingiä jäljellä toimeentulokseni, jos pääsenkin -pakenemaan. -- Onko ollut minunlaistani hupsua! Kylläpä minun tosiaan -kannattaa vehkeistäni ylpeillä. -- Sanoin hänelle: "Oliko tämäkin -ohjeissanne, _susi_ hyvä?" (kun nimittäin hän puhutteli minua -_karitsaisekseen_). -- "_Jezebel_, tarkoittanet, lapsi!" virkkoi -hän. "No, nyt annan sinulle sydämellisesti anteeksi; suudelkaamme -toisiamme ja olkaamme ystäviä." -- "Pysykää loitolla!" torjuin minä; -"en voi teitä sietää". Mutta en uskaltanut häntä enää nimitellä; -sillä minä pelkäsin mitä kauheimmin hänen isoa käpäläänsä. Mitä -enemmän tätä ajattelen, sitä enemmän kadun, ja soimaan itseäni. - -Tänä iltana postitalon mies toi kirjeen rouva Jewkesille, ja sen -sisään oli suljettu minulle kirje. Emännöitsijä toi sen komerooni ja -sanoi: "Kah, hyvä isäntäni ei unohda meitä. Hän on lähettänyt sinulle -kirjeen, ja kuulehan mitä hän minulle kirjoittaa." Sitten hän luki, -kuinka hänen arvoisuutensa toivoi että rouvan kaunis suojatti jaksoi -hyvin, oli onnellinen ja tyytyväinen. "Ah, tosiaan", sanoin minä, -"täytyyhän minun tyytyä!" Kirjeessä sanottiin vielä, että herra ei -epäillyt hänen huolenpitoansa minusta ja ystävällisyyttänsä minua -kohtaan; että olin hänelle hyvin rakas ja ettei rouva voinut kohdella -minua liian hyvin, ja muuta sellaista. - -"Siinäpä on sinulla isäntää!" huudahti hän; "varmaankin rakastat -häntä ja rukoilet hänen puolestaan". Halusin että hän olisi lukenut -lopunkin. "Ei, ei", pidättyi hän, "sitäpä en tee". Minä sanoin: -"Käsketäänkö siinä riistämään minulta kengät ja lyömään minua?" -- -"Ei", vastasi hän, "eikä puhuta Jezebelistäkään". -- "No", sanoin, -"anon aselepoa: sillä en halua jälleen saada iskuja". -- "Luulin", -huomautti hän, "että olimme antaneet toisillemme anteeksi". - -Kirjeeni kuuluu näin: - - RAKAS PAMELANI, - - Alan jo katua, että sidoin itseni lupauksella olla sinua - tapaamatta kunnes annat siihen luvan! Sillä aikani käy minulle - ylen ikäväksi. Voitko luottaa minuun siksi paljon, että _kutsut_ - minut sinne? Ole varma siitä, että jalomielisyytesi minua kohtaan - ei olisi hukkaan heitettyä. Tahdon pyytää tätä hartaasti, koska - olen levoton sinun levottomuutesi tähden; rouva Jewkes näet on - ilmoittanut minulle, että tämä pakkotilasi tuntuu sinusta kovin - raskaalta ja että sinä et syö, juo, etkä lepää kunnollisesti. - Sinun terveytesi on minulle liian kallis, jotten haluaisi lyhentää - tämän koettelemuksesi aikaa, ja se olisi seurauksena minun - tulostani luoksesi. Johnkin on kertonut minulle huolistasi ja teki - sen niin murheellisin mielin, että tuskin sai sanoiksikaan; tuo - murhe hiukan hätäännyttikin sinua kohtaan tuntemaani hellyyttä. - Enhän silti pelkää mitään muuta kuin että sinun - välinpitämättömyytesi minua kohtaan, mitä ylpeä sydämeni sentään - tuskin sallii minun tunnustaa, voisi ajaa sinut johonkin - ajattelemattomaan tekoon, mikä voisi rohkaista toisen uskaliasta - toivetta. Mutta kuinka viheliäisesti alennunkaan ollessani - rauhaton hänenlaisensa halvan palvelijan takia! Sanon sinulle vain - yhden asian, nimittäin että jos sallit minun käydä puheillasi - kartanossa (ajattelehan, _kuka_ sinulta tätä _suosiota_ pyytää), - niin vakuutan juhlallisesti, että saat aihetta olla mielissäsi - tästä kiitollisuutta herättävästä luottamuksesi ja arvonantosi - ilmaisusta. Jos huomaan, että rouva Jewkes ei ole käyttäytynyt - sinua kohtaan niin kunnioittavasti kuin se ansaitsee, jota minä - hellästi rakastan, niin jätän kokonaan sinun valtaasi toimittaa - hänet talosta pois, mikäli soveliaaksi katsot; ja rouva Jervisin - tai sen, jonka vain valitset, on otettava sinut hoivaansa hänen - asemestaan. Tämän sanon Johnin lausuman viittauksen johdosta, - josta aavistin sinulla olevan jotakin tyytymättömyyden aihetta - siltä taholta. -- Rakkahin Pamela, vastaa suosiollisesti tähän - vakaaseen pyyntööni, henkilön pyyntöön, joka ei voi elää ilman - sinua ja jonka kunniallisesta käytöksestä itseäsi kohtaan voit - olla ehdottoman varma; sitäkin enemmän, kun perustat luottamuksesi - siihen. Minä olen ja varmasti olen aina _sinun uskollinen ja - hellä_ j.n.e. - - Tiedän sinua ilahduttavan kuulla, että isäsi ja äitisi voivat - hyvin ja ovat viime kirjeesi johdosta rauhoittuneet. Se tuotti - minulle mielihyvää ja olen päättänyt ettet saa sitä katua. Rouva - Jewkes toimittaa vastauksesi minulle. - -Silmäsin tämän kirjeen ensiksi vain nopeasti lävitse, syventyäkseni -toiseen, jonka nyttemmin toivoin odottavan minua herra Williamsilta. -Lähdin iltakierrokselle, kuten sitä nimitin, rouva Jewkesin seurassa, -ja kulkien paikan ohi sanoin: "Luuletteko, rouva Jewkes, että jotkut -pavuistani ovat juurtuneet sitten eilisen?" Hän nauroi ja sanoi: -"Sinä olet kehno puutarhuri, mutta mielelläni näen että saat hupia." -Hänen astuttuaan edelleen huomasin kelpo ystäväni varanneen minulle -kirjeen; ja sujauttaen sen poveeni (sillä matami oli selin minuun) -virkoin pitäen papua kädessäni: "Tässä on yksi niistä; mutta se ei -ole puhjennut." -- "Eipä tietenkään", vastasi hän ja lausui minulle -mitä ilkeimmän, naisen suussa sopimattoman pilan kylvämisestä j.n.e. -Sisälle tultuani menin komerooni ja luin seuraavaa: - - Ikäväkseni täytyy minun ilmoittaa sinulle, että olen lady - Jonesilta saanut epäävän vastauksen. Asiasi koskee häneen, sanoo - hän, mutta hän ei halua toimittaa itselleen vihollisia. Käännyin - lady Darnfordin puoleen ja kerroin hänelle mitä liikuttavimmin - sanoin surullisen historiasi ja näytin hänelle vieläkin - hellyttävämmän kirjeesi. Huomasin hänet varsin myöntyväiseksi; - mutta hän tahtoi neuvotella sir Simonin kanssa, joka ei ole - erikoisen lujaluontoinen mies hyveellisyyden puolesta. Hän - lausuikin puolisolleen minun läsnäollessani: 'Ka, mitäpä tämä - kaikki muuta on, rakkaani, kuin että naapurimme havittelee äitinsä - kamarineitoa! Ja jos hän huolehtii siitä, ettei tytöltä mitään - puutu, en käsitä että hänelle tässä mitään suurta vääryyttä - tapahtuu. Eihän sillä mitään _perhettä_ loukata.' (Näyttää siis - siltä, rakas isä ja äiti, ettei köyhien ihmisten kunnia merkitse - mitään.) 'Ja minusta, herra Williams, kaikkein vähimmin sopisi - teidän puuttua tähän asiaan ystäväänne ja suojelijaanne vastaan.' - Hän huomautti tämän niin päättävästi, ettei hänen rouvansa mitään - enempää virkkanut, ja minulla ei ollut muuta neuvoa kuin pyytää, - ettei asiaan kiinnitettäisi mitään huomiota _minun_ osaltani. - - Viittasin asiastasi herra Petersille, tämän pitäjän - kirkkoherralle; mutta ikäväkseni täytyy minun sanoa, että hän - otaksui minulla olevan itsekkäitä tarkoitusperiä, ikäänkuin - innollani tahtoisin saavuttaa sinun suosiotasi ja kiintymystäsi. - Ja kun mainitsin hänelle virkatoimemme velvollisuuksista ja muusta - sellaisesta sekä vakuutin epäitsekkyyttäni, sanoi hän kylmästi, - että olin varsin hyväsydäminen, mutta nuori mies enkä paljoa - tuntenut maailmaa. Ja vaikka kertomani oli surkuteltava seikka, - niin jos hän ja minä ryhtyisimme ihmiskuntaa tässä suhteessa - parantamaan, saisimme ylenmäärin hommaa; sillä se oli muka liian - tavallinen ja hienoston kannalta hyväksytty seikkailu, jotta pari - yksityistä pappismiestä sille mitään voisivat. Sitte hän - puolustuksena kylmäkiskoisuudelleen lausui muutamia mietteitä - kirkon nykyisten johtomiesten suhtautumisesta valtakunnan - etumaisiin henkilöihin. - - Kuvasin sinun asiasi eroavaisuutta, huomauttaen että toiset naiset - viettivät pahaa elämää omasta suostumuksestaan, kun sitävastoin - sinun auttamisesi olisi sellaisen hyveellisyyden pelastamista, - jolle harvoin näki vertaa. Näytin hänelle myös kirjeesi. - - Hän sanoi, että se oli sievästi kyhätty: hän sääli sinua ja - myönsi, että hyviä aikomuksiasi olisi rohkaistava. 'Mutta mitä', - lisäsi hän, 'tahtoisitte _minun_ tekemään, herra Williams?' -- - 'No, entä jos te, kirkkoherra', sanoin minä, 'antaisitte hänelle - suojaa talossanne puolisonne ja sisarentyttärenne seurassa, kunnes - hän pääsee ystäviensä luo?' -- 'Mitä, ja saattaisin itseni herra - B:n kaltaisen mahtavan ja rikkaan miehen vihoihin! Ei, en minä, - siitä voitte olla varma! -- ja kehoittaisinpa teitäkin miettimään, - mihin aiotte ryhtyä. Sitäpaitsi myöntää tyttö', jatkoi hän, 'että - kartanonherra lupaa käyttäytyä häntä kohtaan kunniallisesti; ja - neitosen ujous hankkii hänelle kylläkin hyvät ehdot; sillä hän ei - ole mikään ahne eikä häijy herrasmies, paitsi tässä tapauksessa; - ja kaikki nuoret herrasmiehethän näin tekisivät.' - - Olen suuresti huolissani hänen vastauksensa vuoksi, se on totta; - mutta tämä epäonnistuminen ei minulta riistä rohkeutta, - tapahtukoon mitä tahansa, kunhan vain voin auttaa sinua. - - En ole vielä kuullut, että herra B. aikoisi saapua. Olen iloinen - vihjauksestasi tuohon mies-poloiseen, John Arnoldiin nähden. Siitä - seikasta ehkä vielä koituu jotakin, mikä saattaa olla hyödyksi. - Mitä kääröihisi tulee, niin jos suljet ne sinetillä ja asetat - tavanomaiseen paikkaan, mikäli huomaat ettei sitä epäillä, niin - koetan järjestää tilaisuuden niiden lähettämiseen; mutta jos ne - ovat isoja, on parasta että olet hyvin varovainen. Olen huomannut - että se häijy nainen kovin epäilee minua. - - Kuulin juuri, että se kirkonmies on kuolemaisillaan, jonka - palkkapitäjän herra B. on minulle luvannut. Minua melkein - arveluttaa ottaa sitä vastaan, koska toimin näin vastoin hänen - pyrkimyksiänsä; mutta toivoakseni hän vielä kerran on minulle - siitä kiitollinen. Mitä rahoihin tulee; älä niitä tällä hetkellä - ajattele. Ole varma, että empimättä voit käyttää hyväksesi - kaikkea, mikä minun vallassani on. - - Luulen että kun kuulemme hänen tulostaan, on parasta käyttää - avainta, jonka sinulle pian toimitan. Voin lainata sinulle hevosen - odottamaan puolen penikulman päässä takaveräjästä laidunmaan - puolella, ja koetan joko itse tai jonkun muun avulla saada sinut - kyyditetyksi muutaman penikulman päähän, johonkin sikäläisistä - kylistä. Älä siis antaudu lohduttomien tunteiden valtaan, pyydän. - Olen, neitsyt Pamela, sinun _uskollinen ystäväsi_ j.n.e. - -Tämän kunnon herrasmiehen sydämellisen kirjeen alkupuoli herätti -minussa tuhannen murheellista aatosta; ja vain se rohkaisu, minkä -hän minulle lopuksi antoi, esti minut pitämästä asiaani aivan -menetettynä. Kirjoitin sitte kiittääkseni mitä hartaimmin hänen -ystävällisistä ponnistuksistaan sekä valitellakseni aateliston -minun surkuteltavassa asiassani osoittamaa vähäistä harrastusta ja -maailman pahuutta, kun ensin sallittiin sellaisten väärien muotojen -syntyä ja sitte vedottiin niiden tavallisuuteen sen puolustukseksi, -ettei yritetty niitä parantaa. Valitin vielä ihmisten kylmyyttä -muiden hätää kohtaan. Muistui mieleeni aikaisempi vihjaukseni -lady Daversille kirjoittamisesta, minkä pelkäsin vain ilmaisevan -hänen veljelleen, että sisar tunsi hänen häijyn suunnitelmansa, ja -saavan hänet tulemaan tänne sitä pikemmin ja yhä päättäväisemmin -pyrkimään minua viettelemään. Sitäpaitsi voitaisiin siitä arvata -herra Williams kirjeeni perilletoimittajaksi, ja myös pelkäsin että -jos tuo kunnon vallasnainen osoittaisi harrastusta minun asiaani -(mikä oli epäilyksenalaista, koska hän sekä rakasti että pelkäsi -veljeänsä), ei se kuitenkaan tekisi isäntääni mitään vaikutusta. -Mainitsin siis mieluummin odottavani sitä onnellista sattumaa, mitä -saatoin toivoa hänen ystävällisestä avustaan avaimen ja hevosen -hommaamisessa. Kerroin isäntäni kirjeestä, jossa tämä pyysi lupaa -saapumiseen: pelkäsin että se voisi tapahtua äkillisesti, ja sanoin -olevani sitä mieltä, että aikaa ei ollut lainkaan hukattavana; sillä -kaikki tilaisuudet saattaisivat livahtaa käsistämme. Mainitsin tuon -viheliäisen naisen kepposesta rahojeni pidättämiseksi j.n.e. - -Minulla ei ollut aikaa jäljentää kirjettä, olin niin vartioituna. -Mutta kun se oli minulla povessani, tunsin itseni levolliseksi. Ja -niin menin etsimään rouva Jewkesia ja sanoin kaipaavani häneltä -neuvoa isäntäni kirjeen johdosta; ja tämä luottamuksenosoitus ei -häntä vähää miellyttänytkään. - -"Ka", sanoi hän, "tämäpä on oikeata menettelyä: menemmekin kävelemään -puutarhaan tai mihin vain haluat". Teeskentelin että se oli minulle -samantekevää, ja niin lähdimme ulos puutarhaan. Aloin puhua hänelle -kirjeestä, mutten suinkaan ilmoittanut hänelle kaikkea sen sisältöä. -Mainitsinhan vain isäntämme haluavan suostumustani tännetuloonsa -sekä hänen toivomuksestaan, että taloudenhoitajatar kohtelisi minua -ystävällisesti, ja muuta sellaista. Ja sanoin: "No, rouva Jewkes, -neuvokaahan nyt minua tässä asiassa." - -"Sen teenkin aivan mielelläni", vastasi hän: "lähetä hänelle kutsu -suoraa päätä. Hän ihastuu siitä hyvin kiitolliseksi, ja uskallanpa -vakuuttaa, että sinun käy sitä paremmin siitä." -- "Millä tavoin -_paremmin_?" kysyin minä. "Kyllä maar te itsekin arvelette hänen -tarkoittavan minun tärviötäni." -- "Vihaan tuota hupsua sanaa", -virkkoi hän. "_Tärviötäsi!_ Kah, kukaan maan vallasnainen ei saane -onnellisempia päiviä kuin sinä, jos tahdot, eikä ketään kohdella -kunniallisemmin." - -"No niin, rouva Jewkes", sanoin, "en huoli tällä kertaa kiistellä -kanssanne sanoista 'tärviö' ja 'kunniallinen'; sillä minä huomaan -että meillä on aivan erilaiset käsitykset kummastakin. Mutta tahdon -puhua selvemmin kuin koskaan ennen. Luuletteko hänen aikovan ehdottaa -minulle, että pitäisi minua rakastajattarenaan tai pikemminkin -orjattarenansa?" -- "Kah, karitsaiseni", virkkoi hän, "mitä sinä itse -ajattelet?" -- "Minä pelkään että hän sellaista aikoo." -- "No", -sanoi hän, "mutta jos hän aikoo (sillä minä en tosiaankaan asiasta -mitään tiedä), niin saat itse määrätä ehtosi -- sen minä käsitän; -sillä sinä voit menetellä hänen kanssaan miten mielit". - -En voinut kuulla tästä puhuttavan, vaikka jo kauvan olin juuri -sitä peljännyt, ja aloin valitella mitä surkeimmin. "Niin", sanoi -hän, "hän saattaa naida sinut, mikäli minä ymmärrän". -- "Ei, ei", -vastasin, "niin ei voi käydä. Minä en sitä toivo enkä odota. Hänen -asemansa tekee minulle mahdottomaksi ajatella sellaista: koko hänen -käyttäytymisensä jakso vakuuttaa minua päinvastaisesta. Mutta te -tahtoisitte siis, että kehoittaisin häntä saapumaan? Eikö se olisi -oman turmioni pyytämistä?" - -"Siten tekisin _minä_ sinun asemassasi", sanoi hän; "ja jos asia -todella olisikin kuten sinä _luulet_, niin mieluummin vapautuisin -tuskastani kuin eläisin alituisessa pelossa ja levottomuudessa, -niinkuin sinä". -- "Ei", väitin minä, "_tunnin_ viattomuus on parempi -kuin _ikäkauden_ kestävä paheellisuus; ja vaikka elämäni senvuoksi -tulisi kuinkakin kurjaksi, en milloinkaan soisi itselleni anteeksi, -jollen pitentäisi hyveellisyyteni onnellista aikaa äärimmäiseen -silmänräpäykseen asti. Kukapa tietää, mitä kaitselmus saattaa -puolestani tehdä?" - -"Mutta kun hän sinua niin suuresti rakastaa", esitti hän, "niin -kenties voit rukouksillasi ja kyynelilläsi häneen vaikuttaa; ja siitä -syystä olisi minusta parasta, että sallisit hänen saapua". -- "No", -sanoin, "minä kirjoitan hänelle kirjeen, koska hän odottaa vastausta, -tai muutoin hän ehkä saisi tästä verukkeen saapuakseen. Mutta mitenkä -se hänelle lähetetään?" -- "Minä huolehdin siitä", selitti hän, "se -on ohjeitteni mukaista". - --- Niin, -- ajattelin minä, -- sitä epäilinkin, kun herra Williams -vihjaisi minulle postitalosta. - -Puutarhuri sattui lähelle, ja minä huomautin: "Herra Jacob, olen -istuttanut muutamia papuja ja nimitän sitä paikkaa puutarhakseni. -Se on ihan tuolla portin vieressä. Minä näytän ne teille; älkää -kaivako niitä ylös, pyydän." Menin siis hänen kanssaan; ja kun olimme -polun mutkan takana poissa emännöitsijän näkyvistä ja lähestymässä -kätköpaikkaani, pyysin: "Olkaahan hyvä ja käväiskää kysymässä -rouva Jewkesilta, onko hänellä enemmän papuja istuttaakseni." Hän -hymyili hupsuudelleni; minä työnsin kirjeen mullan alle ja astahdin -takaisin ikäänkuin odottaen puutarhurin paluuta, ja kun matka oli -lyhyt, hän palasikin heti ja rouva Jewkes tuli mukana. Mitä _minä_ -tekisin pavuilla? ihmetteli hän ja säikähdytti minut pahoin, sillä -hän kuiskasi minulle samassa: "Pelkäänpä että sinulla on joitakin -vehkeitä, kun juoksutat minua näin joutavilla asioilla." -- "Mitä -vehkeitä?" sanoin minä: "on kauheata, etten voi liikkua enkä puhua -epäluulon alaiseksi joutumatta". -- "Ka", virkkoi hän, "herra -kirjoittaa että minun on pidettävä sinua tarkoin silmällä; sillä -vaikka olet viaton kuin kyyhkynen, olet kuitenkin viekas kuin käärme. -Mutta annan sinulle anteeksi, vaikka _minua_ pettäisitkin." - -Sitten ajattelin rahojani ja olisin voinut häntä nimitellen soimata, -jos olisin uskaltanut. Sanoin: "Kuulkaahan, rouva Jewkes, nyt -kun puhutte anteeksiannosta, jos teitä petän, -- olkaa te niin -ystävällinen, että maksatte minulle takaisin rahani; sillä vaikken -niitä nykyisin tarvitse, tiedän teidän tehneen sen vain leikillä ja -aikoneen antaa ne minulle takaisin." - -"Kyllä ne aikanaan saat", vastasi hän; "mutta olin kuin olinkin -tosissani, kun keploittelin ne sinun käsistäsi, -- minä pelkäsin -sinun käyttävän niitä pahoin". Kinastelimme tästä asiasta taloon -kävellessämme, ja minä tulin ylös laatimaan kirjettä isännälleni. -Koska aioin näyttää sen rouva Jewkesille, päätin kirjoittaa -senmukaisesti, mikäli hänestä mainitsin; sillä minä en juuri ottanut -lukuun isäntäni tarjousta toimittaa rouva Jervis luokseni tämän -häijyn naisen asemesta (vaikka se lähinnä täältä pääsyäni olisikin -ollut minulle mieluisin käänne) enkä tosiaan muitakaan hänen -sanojansa. Eihän hänen menetelläkseen kunniallisesti sanan oikeassa -merkityksessä olisi tarvinnut antaa minua varkain kuljettaa pois eikä -tähän tapaan vangituttaa. Kirjoitin näin: - - ARVOISA HERRA, - - Kun ottaa huomioon, kuinka helposti voisitte tehdä minut - onnelliseksi, koska en muuta halua kuin että saisin lähteä köyhän - äitini ja isäni luo, ja ajattelee edellistä ehdotustanne minulle - henkilöstä, josta nyt ei mainita sanaakaan, sekä sitä omituista - tapaa, millä minut vastoin tahtoani vietiin pois ja yhä pidetään - täällä kurjana vankina, niin luuletteko, hyvä herra (suokaa - anteeksi palvelijatar-rukan suorapuheisuus; pelkoni tekee minut - rohkeaksi), luuletteko, sanon, että teidän ylimalkaiset - vakuuttelunne kunniallisuudesta voivat tehota minuun kuten niiden - tulisi? Voi, hyvä herra! Pelkään kovin, että _teidän_ ja _minun_ - käsitykseni kunniasta ovat perin erilaiset: ainoa toivoni on, että - edelleenkin pysytte poissa. Jos teillä on minulle joitakin - ehdotuksia tehtävinä, jotka ovat sopusoinnussa teidän - kunniallisten lupaustenne kanssa, niinkuin minä omalla halvalla ja - vaatimattomalla tavallani tuon sanan ymmärrän, niin voitte - muutamalla rivillä ilmoittaa ne minulle, ja minä tahdon lähettää - sellaisen vastauksen kuin minun sopii. Mutta mitäpä ehdotuksia - teidän korkeassa asemassanne olevalla voi olla tehtävänä näin - alhaiselle! Tiedän liian hyvin, mitä teidän ylhäinen asemanne - vaatii, kuvitellakseni voivani odottaa muuta kuin surkeita - viettelyksiä ja äärimäistä ahdistusta, jos tänne saavutte. Ette - tiedä, herra, mitä kurja Pamela _tohtii tehdä_, jos hänet - saatetaan epätoivoon! - - Mistä hurjapäisyydestä minua syyttänettekin, en voi asiaa auttaa; - mutta toivon ettei minua pakoiteta mihinkään sellaiseen - uhmamielisyyteen, joka ei muutoin milloinkaan pälkähtäisi - päähänikään. Suokaa anteeksi, arvoisa herra, koruttomuuteni; en - suinkaan haluaisi käyttäytyä isäntääni kohtaan sopimattomasti; - mutta minun täytyy sanoa teille: viattomuuteni on minulle niin - kallis, että huomautuksiani tulee sietää. Jos aikomuksenne ovat - kunnialliset, miksi, hyvä herra, ette anna minun sitä selvästi - tietää? Minkätähden on tarpeellista minut vangita minua siitä - vakuuttaaksenne? Miksi tarvitsee minua visusti vartioida, ja estää - ulkosalla liikkumasta, ketään puhuttelemasta, menemästä edes - kirkkoon, rukoilemaan teidän edestänne, joka vielä viime aikoihin - asti olitte ollut minulle niin jalomielinen hyväntekijä? Miksi, - hyvä herra, kysyn nöyrimmästi, miksi kaikki tämä, jos - tarkoituksenne ovat kunniallisia? - - Minun ei sopisi näin vapaasti väitellä teidän kanssanne, arvoisa - herra, joka olette niin paljoa ylempi minua. Suokaa minulle - anteeksi; toivon että suottekin: mutta mitä _teidän tapaamiseenne_ - tulee, en voi kestää tätä kauheata pelkoa. Mitä tahansa teillä on - ehdotettavana, mitä tahansa minulle aiotte, olkoon myöntymykseni - vapaan henkilön myöntymys, eikä viheliäisen orjan, joka - uhkauksilla peloitetaan suostumaan menettelyihin, mihin - käytöksenne viittaa. Pakkotilani rasittaa minua kovin; olen sen - johdosta perin levoton. Lyhentäkää sitä, minä rukoilen teitä, - tai... Mutta en rohkenekaan sanoa enempää kuin että olen _teidän - suuresti ahdistettu, onneton palvelijanne_. - -Jäljennettyäni tämän kirjeen käänsin sen kokoon, ja rouva Jewkes, -joka juuri sen tehtyäni astui sisälle, istahti viereeni ja virkkoi -nähdessään minun kirjoittavan osoitetta: "Haluaisin että sanoisit -minulle oletko neuvoani noudattaen suostunut isäntäni tännetuloon." --- "Jos se on teille mieluista", sanoin, "tahdon lukea kirjoitukseni -teille". -- "Se on oikein", vastasi hän; "silloinpa pidän sinua -rakkaana". Minä sanoin: "Sitten te ette saa yrittää sanaakaan -muuttaa." -- "En tahdokaan", vastasi hän. Luin siis kirjeen hänelle; -hän ylisteli suuresti sanamuotoani, mutta sanoi että hänen mielestään -olin omaksunut liian jyrkän kannan: siitä sietäisi paremmin _puhua_ -kuin _kirjoitella_. Hän halusi joitakin selityksiä siinä mainitusta -"erästä henkilöä" koskevasta ehdotuksesta; mutta minä sanoin -että hänen täytyi tyytyä siihen, mitä kirjeestä kuuli. "No, no", -sanoi hän, "en epäile, että ymmärrätte toisianne ja että vastedes -ymmärrätte yhä paremmin ja paremmin". Minä suljin kirjeen sinetillä, -ja hän otti toimittaakseen sen perille. - - - - -SUNNUNTAI. - - -Omasta puolestani tiesin turhaksi odottaa lupaa kirkossakäymiseen, -enkä siis pyytänytkään. Olin sitäkin välinpitämättömämpi, koska -luvan saadessanikin olisi naapuristossa asuvain, kärsimyksiäni -halveksineiden vallassäätyisten näkeminen tuottanut minulle suurta -kaihoa ja surua; ja oli mahdotonta, että mitkään herra Petersin -saarnaamat elämänohjeet olisivat ylentäneet mieltäni. Niinpä -antauduinkin yksityiseen hartauteeni. - -Herra Williams tuli eilen ja tänään, kuten tavallista, ja otti -kirjeeni; mutta kun ei meillä ollut siihen mitään hyvää tilaisuutta, -vältimme toistemme puhuttelemista ja pysyttelimme loitolla. Olin vain -huolissani, ettei minulla ollut avainta; sillä siinä tapauksessa en -olisi hukannut hetkeäkään. - -Rukouksissa ollessani rouva Jewkes tuli luokseni ja pyysi minua -veisaamaan hänelle virren, kuten hän usein arkipäivinä oli vaivannut -minua laulamaan spinetin säestyksellä; mutta minä kieltäydyin -siitä, koska olin niin alakuloisena, että tuskin voin puhua; enkä -halunnut itseänikään puhuteltavan. Mutta hänen lähdettyään tulin -ajatelleeksi, että 137. virsi oli jokseenkin liikuttava, etsin sen -ja otin vapaudekseni mukailla sitä omaan asemaani soveltuvammaksi. -Toivottavasti en siinä syntiä tehnyt; ja näin minä sen muutin: - - Kun kaitsemana vartijain - B:n kartanossa vietin - mä päivät pitkät murheissaan - ja yksinäni mietin, - niin muisteluunpa ystäväin - jo sydän miltei murtui, - kun heidän luotaan loitos jäin, -- - ja tuskaan mieli turtui. - Ja sortajatar juonikas - ivaksi ilkkui sille: - "Hei, reipastaudu, laulappas - nyt ilosävelille!" -- - "Voi!" lausuin, "kuinka raskahan - sydämmein lauluun saisin, - tai häijyn synnin saartaman - ma sielun soinnuttaisin? - Jos aatoksissanikin vain - sais paha hetken voiton, - niin saakoot sormet sitten ain' - unohtaa sulosoiton, -- - ja kielein olkoon ainiaan - lukittu laulelusta, - jos iloan ma, kunnes saan - ylistää pelastusta." - Oi, peri, Kaikkivaltias, - tään kärsimyksen hinta - niilt' uhmaajilta kunnias, - jotk' uhkaa kallehinta; - sa muista rouva Jewkesin - kovuutta paatunutta, - kun vehkein, väittein viekkahin - hän vainoo puhtautta! - Niin, itse vihdoin häpeään - kukistuu kiusaajani, - ja onneen pääsee pysyvään, - ken auttaa vaarassani; - hänelle koituu siunaus, - ken kaataa turmatelkeet, - se häijynkin on kirvoitus, - kun päättyy pahan elkeet. - - - - -MAANANTAI, TIISTAI JA KESKIVIIKKO. - - -Kirjoitan nyt hiukan mieluummin -- vaikka tilaisuutta on vähemmän, -- -koska herra Williams on saanut ison käärön kyhäilyjäni turvallisesti -omiin käsiinsä tilaisuuden tullen teille lähetettäviksi. En siis -käytä aikaani aivan hukkaan. Olen sitäpaitsi vapautunut pelosta, -että ne löydettäisiin, jos kompeitani tarkastettaisiin. Minun on -sallittu lähteä rouva Jewkesin kanssa huviajetulle viiden tai -kuuden penikulman päähän; mutta vaikken tiedä syytä siihen, hän -vartioi minua tiukemmin kuin koskaan. Senvuoksi olemme yhteisestä -sopimuksesta keskeyttäneet päivännoutokirjeenvaihtomme näiksi -kolmeksi päiväksi. - -Keittäjätär-parkaa on kohdannut ikävä tapaturma; sillä häntä puski -pahoin sonni laidunmaalla puutarhan vieressä, ei kaukanakaan -takaveräjästä. Minun on kuljettava laitumen yli, noin puoli -penikulmaa, ja sen takana on yhteismaa ja tämän lähellä yksityinen -hevostie, josta toivon löytäväni pakotilaisuuden heti kun herra -Williamsin onnistuu toimittaa minulle hevonen ja hän ehtii laittaa -kaikki valmiiksi minua varten: hän on hankkinut minulle avaimen, -jonka asetti multakokkareen alle ihan veräjän viereen. - -Hän on juuri nyt ilmoittanut, että se pappismies, jonka virasta -hänellä on ollut toiveita, on kuollut; hän oli tulevinaan sitä rouva -Jewkesille kertomaan. Tämä toivotti hänelle onnea. Sellaista tämä -maailma nähkääs on! Toisen kuolo on toisen ilo. Täten työnnämme -toisemme tieltämme! Kova kohtaloni tekee minut vakavaksi. Hän sai -tilaisuuden pistää kirjeen käteeni, ja on nyt lähtenyt. Mennessään -hän katsahti minuun niin kunnioittavasti ja juhlallisesti, että rouva -Jewkes sanoi: "Kah, mamseli, luulenpa nuoren pastorimme olevan sinuun -puolittain rakastunut." -- "Voi, rouva Jewkes", virkoin minä, "hän -tietää paremmin". Hän sanoi (kaiketi koetellakseen minua): "No, en -käsitä, että te, kumpikaan teistä, voisitte tehdä viisaammin; ja -mieltäni on viimeiseltä niin liikuttanut nähdessäni kuinka kovin -pelkäät häpeää isäntäni puolelta, että minusta olisi säälittävää, -jollet saisi herra Williamsia." - -Tiesin että tämän täytyi olla juoni hänen puoleltaan, koska -hän, sensijaan että olisi ollut huolissaan minun tähteni, kuten -teeskenteli olevansa, vartioi minua entistä tiukemmin ja pastoria -myös. Sanoin senvuoksi: "Maailmassa ei sitä miestä olekaan, jonka -kanssa haluaisin naimisiin. Kunhan vain saan pysyä kunnollisena, en -muuta pyydä, ja olla köyhille vanhemmilleni lohtuna ja apuna: kunpa -tämä tulisi onnelliseksi osakseni! se on korkein kunnianhimoni." - -"Niin, mutta", sanoi rouva, "olen varsin vakavasti ajatellut että -herra Williamsista tulisi sinulle hyvä puoliso; ja koska hän kaikesta -menestyksestään saa kiittää isäntääni, hän hyvin mielellään ja -kiitollisena ottaa vastaan hänen valitsemansa vaimon; varsinkin", -lisäsi hän, "niin sievän ja älykkään ja niin hyvin kasvatetun". - -Tämä saattoi minut aavistelemaan, että hän ehkä tiesi isäntäni -aikaisemmasta vihjauksesta siihen suuntaan. Kysyin häneltä, oliko -hänellä syytä luulla, että jotakin _sellaista_ oli suunniteltuna? -"Ei", vastasi hän sanoen ajatuksen heränneen vain hänen omassa -päässään; mutta huomautti olevan hyvin luultavaa, että isäntäni -aikoi joko sitä tai jotakin vielä parempaa minun osakseni. Jos taas -itse olin suostuvainen, niin hän kyllä suoraan esittäisi asian -isännälleen, ja hän antoi minulle inhoittavan vihjauksen, että -minun sietäisi nyt miettiä, miten omasta kohdastani avittaisin -sitä toteutumaan. Sanoin hänelle, että minua tympäisi moinen kehno -suunnitteleminen; ja mitä herra Williamsiin tuli, pidin häntä siivona -ja kunniallisena miehenä, mutta kun hän toiselta puolen oli minua -ylempänä, ja kun toiselta, sanoin, juuri papillisuus saattoi minussa -vähimmin herättää helliä tunteita, niin asiasta ei voinut mitään -tulla. Huomatessaan, ettei minua saanut mihinkään houkutelluksi, -rouva Jewkes luopui puheenaineesta. - -Avaan kohdakkoin tämän kirjeen ja ilmoitan teille sisällön; sillä -emännöitsijä hyörii niin paljon edestakaisin yli- ja alikerran väliä, -että pelkään hänen yllättävän. - -No, näen että kaitselmus ei ole hyljännyt minua: minun ei -tarvitsisikaan puolestani lähennellä herra Williamsia, jos olisinkin -(mitä en suinkaan ole) siihen halukas. Näin hän kirjoittaa: - - En tiedä kuinka lausua ajatukseni, jotten mielestäsi näkyisi - tavoittelevan itsekkäitä pyyteitä sinulle tarjoamassani - palveluksessa. Mutta tosiaankin tiedän vain yhden vaikuttavan ja - kunniallisen keinon, millä pääsisit siitä vaarallisesta tilastasi. - Se on avioliitto henkilön kanssa, jonka voit hyväksymiselläsi - tehdä onnelliseksi. Mitä minuun itseeni tulee, niin asiain näin - ollen se näköjään johtaisi minut turmioon! ja vielä pahempaa, - saattaisin sinutkin kurjuuteen. Mutta kuitenkin, niin suuri on - kunnioitukseni sinua kohtaan, niin täydellinen luottamukseni - kaitselmukseen tällaisessa oikeassa asiassa, että pitäisin itseäni - liiankin onnellisena, jos voisin sinulle kelvata. Siinä - tapauksessa tahtoisin uhrata kaikki toivomukseni ja johdattaa - sinut loitos johonkin turvalliseen paikkaan. Mutta miksi sanon - _siinä tapauksessa_? Teen sen siitä riippumatta, katsotko - sopivaksi palkita minua niin erinomaisesti vai etkö; ja hetikohta, - kun kuulen että herra B. on lähtöaikeissa (ja olen mielestäni nyt - ryhtynyt varsin hyviin toimenpiteisiin saadakseni tietoja hänen - liikkeistään), laitan hevosen valmiiksi ja tulen itse - kyyditsemään. Luotan täydellisesti sinun hyvyyteesi ja - järkevyyteesi ja olen mitä korkeimman kunnioituksen tuntein sinun - _nöyrin, uskollisin palvelijasi_. - - Älä luule, että tämä on mikään äkillinen päätös. Olen aina - ihaillut luonnettasi, mikäli siitä olen kuullut kerrottavan; ja - siitä hetkestä asti, kun sinut näin, toivoin voivani auttaa niin - oivaa neitoa. - -Mitäpä sanoisin, rakas isä ja äiti, tähän odottamattomaan -tunnustukseen? Tarvitsen entistä enemmän teidän siunaustanne ja -johtoanne. Mutta ei minulla kuitenkaan ole mitään halua naimisiin: -tahtoisin mieluummin elellä teidän kanssanne. Kernaammin toki menisin -avioliittoon miehen kanssa, joka kerjää ovelta ovelle, kuin panisin -hyveellisyyteni vaaranalaiseksi. Mielestäni en kuitenkaan voi kuulla -puhuttavan siitä, että joutuisin aviovaimoksi. Sielussani risteili -tuhat erilaista ajatusta, kunnes kirjoitin näin: - - ARVOISA HERRA, - - Jouduin kovin hämilleni viime kirjeenne johdosta. Te olette aivan - liian jalomielinen; en voi sietää, että vaarantaisitte kaikki - tulevaisuudentoiveenne näin arvottoman olennon tähden. En voi - ajatella tarjoustanne ilman yhtä suurta huolestusta kuin - kiitollisuuttakin; sillä mikään muu kuin perikatoni välttäminen ei - voisi saattaa minua ajattelemaan asemani muutosta. Ja siksi - teidän, herra pastori, ei tulisi vastaanottaa niin tahdotonta - suostumusta kuin omani olisi, jos äärimäisessä hädässäni - myöntyisin perin jalomieliseen ehdotukseenne. Luotan kyllä - täydellisesti teidän hyväntahtoisuuteenne minun auttamisessani; - mutta, eritoten teidän tähtenne, en tällä hetkellä _ajattele_ - minulle tekemäänne kunniakasta tarjousta, enkä koskaankaan ilman - vanhempieni suostumusta, joilla köyhyydestään huolimatta on - tällaisessa tärkeässä kysymyksessä yhtä suuri oikeus vaatia - minulta kuuliaisuutta ja velvollisuudentuntoa kuin jos olisivat - kuinkakin rikkaita. Pyydän senvuoksi, hyvä herra, ettette odota - minulta mitään muuta kuin ikuista kiitollisuutta, joka aina sitoo - minut teidän _hartaimmin kiintyneeksi palvelijaksenne_. - - - - -TORSTAI, PERJANTAI, LAUVANTAI, VANKEUTENI 14, 15. JA 16. PÄIVÄ. - - -Rouva Jewkes on saanut kirjeen ja on paljoa kohteliaampi minulle -ja herra Williamsillekin kuin hän tähän saakka yleensä on ollut. -Ihmettelen että minä en ole saanut mitään kirjettä isännältäni -vastaukseksi omaani. Kaiketikin esitin asian liian tiukasti, joten -hän on vihoissaan. Emännöitsijän kohteliaisuus ei minua enemmin -miellytä; sillä hän on hirveän ovela eikä vartioi minua rahtuakaan -vähemmän. Viritin ansan saadakseni käsiini hänen ohjeensa, joita hän -kantaa kureliivinsä povessa; mutta se ei ole vielä onnistunut. - -Viime kirjeeni on saapunut turvallisesti herra Williamsille vanhan -keinomme avulla, joten häntä ei epäillä. Hän on maininnut, että -vaikken ole myöntynyt hänen suunnitelmaansa niin auliisti kuin hän -toivoi, hänen uutteruutensa ei herpaudu, ja hän sanoo jättävänsä -kaitselmuksen ja minun itseni haltuun menetellä hänen kanssaan -niinkuin hän osoittaa ansaitsevansa. Hän on ilmoittanut minulle, -että hän piakkoin lähettää teidän luoksenne erityisen sanansaattajan -tuomaan kääröä; olen lisännyt siinä oleviin kyhäyksiin mitä -senjälkeen on tapahtunut. - - - - -SUNNUNTAI. - - -Olen juuri tällä haavaa aivan ihmeissäni! Toivoakseni kaikki on -hyvin, -- mutta minulla on teille kerrottavana omituinen käänne. -Herra Williams ja rouva Jewkes tulivat tänään luokseni, edellinen -haltioituneena ja jälkimäinen omituisen liehahtelevana. "Kah, -mamseli Pamela", sanoi hän, "minä ilmoitan sinulle iloisen uutisen! -Iloisen uutisen! Sallikaa minun yksin puhua!" Sitte hän istahti -ikäänkuin hengästyneenä, ähkyen ja puhkuen. "Kah, kaikki käy niinkuin -ennustin!" sanoi hän: "tulee tosi naimiskaupasta sinun ja herra -Williamsin kesken. Sitähän minä aina aattelinkin. Meidän isännällemme -ei ole hyvyydessä vertaa! Kas vaan, kas vaan, häijy, epäluuloinen -Pamela-neito... niin, rouva Williams -- voinhan yhtä hyvin nimittää -sinua siksi", haastoi tuo röyhkeä nainen. "Sinun tulisi langeta -polvillesi ja anoa tuhannesti anteeksi, että olet häntä epäillyt." - -Hän aikoi jatkaa; mutta minä sanoin: "Älkää kiduttako minua tällä -tavoin, pyydän, rouva Jewkes. Antakaa minun tietää kaikki! Ah, herra -Williams", huudahdin, "pitäkää varanne, pitäkää varanne!" -- "Jälleen -epäluuloinen!" sanoi taloudenhoitajatar. "Näyttäkäähän hänelle -kirjeenne, herra Williams, ja minä näytän hänelle omani: sama henkilö -ne toi." - -Vapisin ajatellessani mitä tämä voisi tarkoittaa ja lausuin: "Olette -niin yllättäneet minut, etten voi seistä, kuulla enkä lukea! Miksi -tulitte tuolla tavoin hätäännyttämään näin heikkoa sielua?" Pastori -sanoi tällöin rouva Jewkesille: "Annammeko kirjeemme neiti Pamelalle, -jättäen hänet toipumaan hämmästyksestään?" -- "No, kaikella muotoa", -vastasi toinen; "eihän niissä muuta ole kuin säihkyvää kunniaa ja -suosiota!" Ja niin he jättivät kirjeensä minulle ja poistuivat. - -Sydämeni oli ihmetyksestä ihan ahdistuksissa, niin etten -maltittomuudessanikaan voinut niitä heti lukea; mutta toivuttuani -sitte huomasin niiden sisällön näin omituiseksi ja odottamattomaksi: - - HERRA WILLIAMS, - - Herra Fownesin kuolema on nyt tuottanut minulle kauvan haluamani - tilaisuuden tehdä teidät onnelliseksi, ja kaksin verroin: sillä - minä annan pian teidän haltuunne hänen pitäjänsä, ja jos osaatte - tehdä itsenne neitoselle otolliseksi, toimitan teille erään - Englannin herttaisimpia tyttöjä vaimoksenne. Häntä ei ole kohdeltu - (niin hänellä on syytä ajatella) ansionsa mukaan; mutta jahka hän - näkee olevansa rehellisen kelpo miehen suojeluksessa ja joutuvansa - taatusti sellaisiin elämänoloihin, joihin on viime vuosina - tottunut, olen varma että hän suo anteeksi näennäisesti kovat - koettelemuksensa, valmisteluna onnekkaaseen asemaan, jonka täten - toivon tulevan teidän kummankin osaksi. Minun on vain tehtävä - tiliä kummallisesta käytöksestä, johon olen saattanut itseni - syypääksi, ja sen teen teidät tavatessani; mutta koska minun on - piakkoin matkustettava Lontooseen, en luule sen voivan tapahtua - enää tässä kuussa. Mutta jos sillä välin saatte Pamelan - suostumuksen, niin teidän ei ole tarvis siirtää molemminpuolisen - onnenne aikaa tuonnemmaksi. Ilmoittakaahan minulle vain ensin - asiasta ja tytön hyväksymisestä, jonka näin tärkeässä kysymyksessä - pitäisi riippua kokonaan hänen omasta valinnastaan; samoin kuin - toiselta puolen teille vakuutan, että haluaisin teidänkin toimivan - aivan vapaaehtoisesti, jottei teidän onnenne täydellisyydestä - mitään puuttuisi. Teidän _nöyrä palvelijanne_. - -Onko tällaista koskaan kuultu? -- Tyynny, toivon ja pelon vaiheilla -sykähtelevä sydämeni! -- Mutta näin kuuluu rouva Jewkesin minulle -jättämä kirje: - - ROUVA JEWKES, - - Olette ollut hyvin huolellinen ja uuttera toimessa, jonka teille - olin myöhemmällä selviävistä syistä uskonut. Teidän vaivannäkönne - on nyt melkein lopussa; sillä minä olen herra Williamsille - kirjoittanut aikomuksistani niin seikkaperäisesti, että minun - tässä tarvitsee sanoa sitä vähemmän, koska hän luullakseni ei - epäröitse ilmoittaa teille kirjeeni sisältöä. Minun on - huomautettava vain yhdestä seikasta, nimittäin että jos - havaitsette hänelle tekemäni vihjauksen vähimmässäkään määrin - herättävän jommassakummassa vastahakoisuutta, voitte molemmille - vakuuttaa että heillä on täysi vapaus noudattaa omia - taipumuksiansa. Ja olkaahan edelleenkin sävyisä epäilevää, - levotonta Pamelaa kohtaan, joka nyt alkanee ajatella parempaa - hänen ja _teidän ystävästänne_, j.n.e. - -Ehdin tuskin jäljentää nämä kirjeet, vaikka paljo kirjoitteluni -onkin harjaannuttanut kynänkäyttöni varsin joutuisaksi, kun he -molemmin jo jälleen saapuivat luokseni reippaalla tuulella; ja -herra Williams sanoi: "Olen iloinen, neitoseni, että jo _ennakolta_ -tulin tehneeksi sinulle tunnustukseni. Tämä jalomielinen kirje on -tehnyt minut maailman onnellisimmaksi mieheksi; ja, rouva Jewkes, -jos voin saavuttaa tämän kaunokaisen suostumuksen, pidän itseäni..." -Minä keskeytin kunnon miehen sanoen: "Ah, herra Williams, olkaa -varuillanne, olkaa varuillanne, älkää..." Siihen vaikenin, ja -rouva Jewkes tokaisi: "Yhä vaan epäilet! En ole mokomaa eläissäni -nähnyt! Mutta huomaanpa", jatkoi hän, "etten ollut väärässä, kun -entisten ohjeitteni aikana varoin teitä molempia, -- _minulla_ olisi -nähdäkseni ollut vaikea tehtävä teidän ehkäisemisessänne; kyllä -vakka kantensa löytää, sanoo sananlaskukin." En epäillyt, että rouva -Jewkes käyttäisi hyväkseen toisen riemukasta varomattomuutta. Otin -hänen kirjeensä ja sanoin: "Tässä, rouva Jewkes, on teidän kirjeenne, --- kiitän teitä siitä; mutta olen ollut niin kauvan sokkelossa, -etten osaa tähän mitään tällä haavaa vastata. Aika kyllä tuo -kaikki päivänvaloon. -- Tässä, herra pastori, on teidän kirjeenne; -kääntyköön kaikki teidän parhaaksenne. Onnittelen teitä isäntäni -hyvyyden suomasta elannosta." -- "Ilman sinua se koituu _kuoloksi_, -eikä _elannoksi_", sanoi hän. -- "Olkaa malttavainen, herra pastori", -pyysin minä; "niin kauvan kuin minulla on isä ja äiti, vaikka -köyhätkin, en ole oma käskijäni; ja tahdon päästä täyteen vapauteen -ennen kuin katson sopivaksi tehdä valintaa." - -Rouva Jewkes kohotti silmänsä ja kätensä ja sanoi: "Sitä harkintaa, -sitä varovaisuutta ja oveluutta tuon ikäisessä!" -- "No, kah", -virkoin minä (jotta pastori olisi osannut olla varuillaan, vaikka -tässä ei toivoakseni saata olla mitään petosta; olisihan se -kummallista halpamaisuutta, jos niin olisi!) "minä olen niin tottunut -kohtalon leikkipalloksi, että tuskin tiedän kuinka hallita itseäni, -ja olen melkein menettänyt ihmis-uskoni. Mutta toivon olevani -väärässä; tästälähin, rouva Jewkes, saatte ohjata mielipiteitäni -kuten tahdotte, minä kysyn neuvoanne kaikessa" -- missä pidän -sopivana, -- lisäsin itsekseni; sillä vaikka voinen antaa hänelle -anteeksi, en voi koskaan rakastaa häntä. - -Hän jätti herra Williamsin ja minut tuokioksi kahden kesken. Silloin -sanoin: "Ajatelkaa, hyvä herra, mitä olette tehnyt." -- "Tässä ei voi -olla petosta", sanoi hän. -- "Toivoakseni ei", virkoin minä; "mutta -mikä pakko teidän oli puhua _aikaisemmasta_ tunnustuksestanne? Olkoon -asia kuinka tahansa, _sen_ mainitseminen ei voinut olla miksikään -hyödyksi, varsinkaan tuon naisen kuullen. Suokaa anteeksi, hyvä -herra, puhutaan naisten suulaudesta, mutta huomaan ettei rehellistä -sydäntä voi aina uskoa yksikseen huonoon seuraan." - -Pastori aikoi vastata, mutta vaikka rouva Jewkesin toimen sanotaan -olevan _melkein_ lopussa (kiinnitin huomioni tuohon sanaan -"melkein"), tuli hän jälleen luoksemme ja sanoi: "Hei, minulla olisi -hyvä halu saattaa sinua kirkkoon tänään." Olin siitä iloinen, sillä -vaikka nykyisessä epätietoisessa asemassani en olisi sinne menosta -välittänyt, rohkaisin kuitenkin hänen ehdotustaan voidakseni päättää, -oliko hän tosissaan vai eikö, ja saattoiko siis muuhunkin luottaa. -Mutta herra Williams toimitti taas varomattomasti hänelle tekosyyn, -sanoen että nyt oli parasta siirtää se yhtä sunnuntaita tuonnemmaksi, -kunnes asiat ehtisivät kehittyä minun voidakseni esiintyä -soveliaammin. Rouva Jewkes tarttui mielellään siihen verukkeeseen ja -kannatti pastorin mielipidettä. - -Toivon sittekin parasta; mutta jos tämä osoittautuu juoneksi, niin -pelkään että vain ihme voi minut pelastaa. Mutta eihän ihmissydän -toki kyenne sellaiseen vilppiin. Sitäpaitsi on herra Williamsilla -hänen omakätinen sitoumuksensa, eikä isäntäni tällöin tohdi olla -muuta kuin tosissaan. Ja vaikka hän kylläkin on menetellyt varsin -väärin minua kohtaan, ei hänen kasvatuksensa eikä vanhempainsa -esimerkki ole kumpikaan opettaneet hänelle moista mustaa vehkeilyä. -Toivon siis parasta. - -Herra Williams, rouva Jewkes ja minä olemme olleet kolmisin kävelyllä -puutarhassa. Emännöitsijä otti esille avaimensa, ja me menimme vähän -matkaa laidunmaan puolelle katsoaksemme sonnia, julmaa, vihaista -jöröttelijää, joka puski keittäjätär-rukkaa; tyttö on jo melko hyvin -toipunut. Herra Williams osoitti päivännoutoa, mutta minun täytyi -olla hyvin vähäpuheinen hänen kanssaan; sillä tuo poloinen herrasmies -ei ollenkaan osaa olla välttelevä ja varovainen. - -Olemme juuri illastaneet kaikki kolme yhdessä; enkä voi vielä -muuta otaksua kuin että kaiken täytyy olla oikein. Mutta minä olen -päättänyt olla menemättä naimisiin, mikäli se minusta riippuu, enkä -ainakaan anna mitään rohkaisuja ennen kuin olen teidän luonanne, sen -olen päättänyt. - -Herra Williams sanoi rouva Jewkesin kuullen, että hän lähettää -viemään kirjeen isälleni ja äidilleni. Se mies ei näy ensinkään -osaavan pitää varaansa; mutta toivon, ettette lähetä mitään vastausta -ennen kuin saan nyt niin hartaasti haluamani ilon ja onnen pian -tavata teidät. Kääröön hän liittää mitä ikävimmän paperitukun, -joissa kyhäyksissäni kerron vain _ahdistuksestani, hädästäni_ ja -_pelonaiheistani_. Siksipä lähetänkin tämän sen mukaan (sillä rouva -Jewkes sallii minun toimittaa kirjeen isälleni, ja se seikka näyttää -hyvältä). Kaikkien kärsimysteni jälkeen lopetan ilomielin, kun voin -_toivoa_, että pian pääsen luoksenne, minkä tiedän tuottavan teille -lohtua; ja näin jään teidän jatkuvia rukouksianne ja siunauksianne -anoen _alati kuuliaiseksi tyttäreksenne_. - -RAKAS ISÄ JA ÄITI, - -Minulla on niin paljon vapaata aikaa, että minun täytyy kirjoittaa -askarrellakseni jotakin. Sunnuntai-iltana, johon viimeksi keskeytin, -rouva Jewkes kysyi minulta, halusinko mieluummin nukkua yksinäni. -Minä sanoin: "Kyllä, kaikesta sydämestäni, jos sen sallitte." -- -"No", vastasi hän, "tämän yön jälkeen saat". Pyysin häneltä enemmän -paperia, ja hän antoi minulle pullon mustetta, kahdeksan arkkia -paperia, jonka sanoi olevan koko varastonsa (sillä nyt hän antaisi -minun kirjoittaa puolestaan isännällemme, jos tarve vaatii) ja -kuusi kynää sekä palasen lakkaa. Tämä näyttää oikein hyvältä. Hän -mairitteli minua vuoteeseen tullessaan, kehoitteli kovin, että -rohkaisisin herra Williamsia, puhui paljon hänen puolestaan ja moitti -ujouttani häntä kohtaan. Sanoin hänelle, että olin päättänyt olla -pastoria rohkaisematta, kunnes olin puhellut isälle ja äidille. Hän -sanoi aavistelevansa, että ajattelin jotakuta toista, kosken muutoin -voisi suinkaan olla niin tunteeton. Vakuutin hänelle, kuten täysin -varmasti voin tehdäkin, ettei maan päällä ollut ainoatakaan miestä, -jota halusin. Mitä taas herra Williamsiin tuli, hän saattoi solmia -paljoa paremman naimisliiton; ja minä olin ajatellut itselleni niin -paljon onnea elämästäni köyhän isäni ja äitini luona, etten voinut -mielihyvällä ajatella mitään suunnitelmaa ennen kuin olin tätä -koettanut. Pyysin häneltä rahojani; hän sanoi niiden olevan ylhäällä -raha-arkussaan, mutta saisin ne huomenna. Kaikki tämä näyttää hyvältä. - -Herra Williams tahtoi mennä kotiin tänä iltana, vaikka oli myöhä, -koska hän halusi lähettää sanansaattajan teidän luoksenne tuomaan -kirjettä, jonka oli aikonut kyhätä omasta puolestaan, sekä minun -kääröni. Mutta, pyydän, älkäähän rohkaisko häntä, kuten sanoin; sillä -hän on liian äkkipikainen tässä asiassa; vaikka hän on hyvin kunnon -mies, jolle olen suuressa kiitollisuuden velassa. - - - - -MAANANTAIAAMUNA. - - -Voi! olemme saaneet ikäviä uutisia herra Williams-paralta. Hänelle -on sattunut surkea onnettomuus: oli joutunut roistojen käsiin -kotimatkallaan eilen illalla; mutta onneksi hän pelasti paperini. -Näin kertoo hän tapauksesta rouva Jewkesille: - - HYVÄ ROUVA JEWKES, - - Minua kohtasi ikävä onnettomuus teidän luotanne lähdettyäni. - Saavuttuani jo varsin lähelle kaupunkia eli padon luo ja - aikoessani juuri astua sen yli vievälle puusillalle kaksi - roikaletta tarttui minuun vannoen tappavansa, ellen luovuttaisi - heille mitä minulla oli. He penkoivat taskuni ja ottivat - nuuskarasiani, sinettisormukseni, puolen guinean kultarahan, - hiukan hopeaa ja puolen pennyn kolikoita sekä nenäliinani ja pari - kolme taskuissani olevaa kirjettä. Kaikeksi onneksi oli - Pamela-neidon antama kirje povessani, joten se säilyi; mutta ne - mukiloivat pääni ja kasvoni ja kiroillen, ettei minulla ollut - enempää rahaa, keikauttivat minut patoon ja huusivat: 'Viru - siellä, pappi, huomiseen asti!' Sääreni ja polveni kolhiintuivat - pudotessani erästä pölkkyä vasten; ja olin vähällä tukehtua veteen - ja liejuun. En voi liikkua ulkosalla päivään, pariin: sillä minä - olen hirvittävän näköinen! Hattuni ja peruukkini täytyi minun - jättää jälkeeni ja kävellä puolen penikulman matka ilman niitä: - mutta ne löydettiin nyt aamulla ja tuotiin minulle nuuskarasiani - keralla, joka roistoilta varmaan oli pudonnut. Kauhtanani on - pahoin revitty, samoin liperinikin. Peljästyin kovin; sillä näillä - seuduin ei ole vuosikausiin kuultu ryöstöistä. Rosvoja etsitään - tarmokkaasti. -- Nöyrät tervehdykseni kelpo Pamela-neidolle; jos - _hän_ säälii vastoinkäymisiäni, toivun sitä pikemmin ja kykenen - käymään häntä tervehtimässä ja häntä palvelemaan. Tämä ei estänyt - minua kyhäämästä kirjettä, vaikka se oli hyvin vaivaloista, kuten - tämänkin kirjoittaminen (se mies ei tosiaan osaa pitää mitään - salassa!) ja lähettämästä sitä hevosmiehellä tänä aamuna. Olen, - hyvä rouva Jewkes, _kiitollisin ja nöyrin palvelijanne_. - - Jumalan kiitos, ettei käynyt pahemmin! Ja huomaan etten ole - vilustunut, vaikka olin likomärkä kiireestä kantapäähän. - Säikähdykseni kaiketi esti minut vilustumasta; sillä useaan - tuntiin en ollut oma itseni, enkä tiedä kuinka kotiin pääsin. - Kirjoitan tänä iltana kiitoskirjeen, jos jaksan, jalomieliselle - suojelijalleni hänen arvaamattomasta hyvyydestään minua kohtaan. - Kunpa voisin sanoa kaikki, mitä toivon, hänen auliutensa - _paremmasta osasta_, verrattomasta Pamela-neidosta. - -Häijy hylky remahti nauruun lukiessaan tätä kirjettä, niin että -hänen lihavat kylkensä hytkähtelivät, ja sanoi: "Minkähänlaiselta -pastori-parka näyttikään, kun hän niin riemastuneena erottuaan -sievästä morsiamestaan sitte löysi itsensä padon juurelta! -Ja minkänäköinen hän lie ollutkin revityssä liperissään ja -kauhtanassaan, hatutta ja tekotukatta, kotiin päästyään! Kylläpä", -lisäsi hän, "mies-poloinen oli koreassa siivossa!" Minä sanoin -että oli kovin raakamaista nauraa sellaiselle pahoinpitelylle; -mutta hän vastasi nauravansa koska herra Williams oli pelastunut; -muutoin hän olisi ollut suruissaan. Sanoi olevansa iloinen syvästä -osanotostani... Se muka näytti _lupaavalta_. - -Minä en hänen päätelmästänsä piitannut; mutta kun olen tottunut -epäluulon aiheisiin, en voi olla sanomatta, etten tästä asiasta -pidä; ja hänen kirjeittensä ryöstö minua enimmin peloittaa. Kuinka -onnellista, etteivät saaneet käsiinsä minun kääröäni! En tiedä, mitä -asiasta ajatella; mutta miksi antaisin jokaisen tapauksen häiritä -rauhaani? Niin kuitenkin aina _käy_, täällä viipyessäni. - -Rouva Jewkes hoputtaa minua kovin lähtemään kanssaan vaunuissa herra -Williamsia tervehtimään. Hän on niin puuhakas edistämään meidän -välistämme asiaa, että hänen viekkauteensa ja oveluuteensa katsoen en -tiedä mitä siitä ajattelen. Olen ehdottomasti kieltäytynyt väittäen, -että jollen halua rohkaista hänen kosintaansa, minun ei tulisi lähteä -mukaan. Ja hän on nyt mennyt ilman minua. - -Tunnen merkillistä kiusausta paeta täältä hänen poissaollessaan -- -kaikista näistä hyvistä enteistä huolimatta. On surullista, kun ei -ole ketään, jolta kysyisi neuvoa: -- en tiedä mitä tehdä. Mutta voi -minua! Minulla ei ole rahaa ostaakseni kenenkään suosiollisuutta -taikka maksaakseni välttämättömistä tarpeista tai asunnosta. -Lähdenkin nyt puutarhaan ja teen päätökseni myöhemmin. -- - -Olen ollut puutarhassa ja takaveräjällä, ja siellä minä seisoin -sydän kurkussa. En voinut huomata että minua vartioitiin; se kyllä -näyttää hyvältä. Mutta jos jotakin taas menisi vinoon, en ikänä -antaisi itselleni anteeksi, etten käyttänyt tätä tilaisuutta. No, -menen jälleen alas, nähdäkseni onko kaikki selvää ja miltä tuntuu -takaveräjällä laidunmaan puolella. -- - -Epäilemättäkin tämä talo on loihdittu; ja minä luulen että Lucifer on -lahjottu niinkuin kaikki muutkin minun ympärilläni ja on hahmoittunut -tuoksi ilkeäksi yrmysonniksi minua vartioidakseen! Sillä minä olen -jälleen käynyt alhaalla veräjän luona, rohkeninpa sen avatakin ja -kävelin nuolenkantaman verran laidunmaalle; mutta siinä seisoi kauhea -sonni tuijottaen minuun hehkuvilla lautassilmillään, niinkuin minusta -tuntui. Käännyin siis ja astuin sisälle veräjästä, jotta se ei -karkaisi päälleni. Kukaan ei minua kuitenkaan nähnyt. Luuletteko että -on sellaisia olentoja kuin noitia ja henkiä? Jos niitä on, niin uskon -sydämessäni, että rouva Jewkes on saanut tämän sonnin puolelleen. -Mutta mitä voin tehdä rahattomana ja ystävittä? Voi sitä häijyä -naista, kun minut niin puijasi! Kaikki, miehet, naiset ja eläimet, -on luullakseni liittoutunut Pamela-rukkaanne vastaan! -- Sitäpaitsi -en tunne tiestä askeleenkaan mittaa enkä tiedä kuinka pitkältä on -johonkin taloon tai mökkiin, enkä myöskään saisinko suojaa, jos -johonkin taloon päätyisin. Ja kun vielä rosvotkin ovat liikkeellä, -voin joutua yhtä suureen vaaraan kun nyt tahtoisin karttaa, -jopa paljoa suurempaan, jos nämä lupaavat enteet osoittautuvat -toteutuviksi. Eikä suinkaan isäntäni voi olla mieleltään niin musta, -että ne pettäisivät! -- Mitä voin tehdä? Minulla on hyvä halu yrittää -sitä vielä kerran; mutta silloin voivat ajaa minua takaa ja saada -minut kiinni. Se olisi minulle entistä pahempaa; tämä ilkeä nainen -löisi minua, riistäisi kenkäni ja telkeisi minut kammiooni. - -Mutta oli miten oli, jos isäntäni tarkoittaa _hyvää_, hän ei voi -vihoitella pelkoni vuoksi, vaikka pujahtaisinkin tieheni; eikä -kukaan voi minua moittia. Teidän luonanne ollen, kun kaikki pelkoni -on ohi, voidaan minut helpommin kuin täällä saada miettimään hänen -ehdotustaan herra Williamsiin nähden. Kuten hänen kirjeestään olette -lukeneet, sanoo hän jättävänsä asian vapaaehtoisen valintani varaan. -Miksi siis pakoa pelkäisin? Taidanpa jälleen mennä veräjälle! Mutta -sydäntäni vapisuttavat kuitenkin pahat aavistukset paon vaikeuksista -ja koska olen niin köyhä ja ystävittä! -- Oi, hyvä Jumala! viattomien -suojelija! johda minun tekojani! - -Minulla on juuri tällä hetkellä kummallinen vakaumus, että -minun tulisi yrittää täältä pois ja jättää pakoni menestyminen -kaitselmuksen huomaan. Menen siis vielä katsomaan -- edes nähdäkseni, -onko se sonni vielä siellä. - -Voi, voi! Voi tätä kohtaloa! Minulla ei ole rohkeutta edes mennä, -enkä myöskään voi jäämistä ajatella. Mutta minun täytyy tehdä -päätökseni. Puutarhuri oli viime kerralla näkyvissä; siksi oli minun -tultava jälleen ylös. Mutta koetan lähettää hänet tieltäni, jos voin. -Jos nimittäin en koskaan enää saisi toista sellaista tilaisuutta, -niin katuisin ikäni kaiken. Vielä kerran tahdon uskaltaa. Johtakoon -Jumala askeleitani, tehköön polkuni sileäksi ja tasoittakoon -pelastukseni tien. - -Niin, täällä olen taas, takaisin tulleena, hupsun tavoin -säikähtyneenä kaikista suunnitelmistani. Voi, kuinka kauhealta kaikki -minusta näyttää. Olin edennyt kaksi vertaa niin loitos kuin ennen -olin käynyt takaveräjän tuolle puolen: katsahdin ja luulin näkeväni -sonnin minun ja portin välillä, toisen sonnin tullessa minua kohti -edestä päin. No, ajattelin, tässä on varmaan kaksinkertaista taikaa! -Nyt on isäntäni henki toisessa sonnissa ja rouva Jewkesin toisessa: -jo olen tosiaan hukassa! "Auttakaa, auttakaa!" huusin kuin hullu, -juosten takaisin veräjää kohti kuin lentämällä. Saatuani kiinni -portista rohkaistuin vilkaisemaan taakseni, nähdäkseni lähestyivätkö -otaksutut sonnit, ja silloin huomasin että siellä olikin vain kaksi -etäällä toisistaan kiertelevää lehmää, ja ne olivat pelokkaassa -mielessäni aiheuttaneet kaiken tämän hätäännyksen. Mutta kun -kaikki on minulle niin peloittavaa, huomaan etten kykene pakoani -ajattelemaan; sillä minä säikähtyisin samoin ensimäistä outoa -vastaantulijaa. Olen varma, että säikky saattaa ihmisen useampiin -vaaroihin kuin mistä sen aiheuttama varovaisuus pelastaa. - -Lukitsin sitten portinoven, pistin avaimen taskuuni ja olin surkean -neuvottomuuden tilassa. Nan tuli kysymään mikä oli hätänä, kun -niin usein juoksin portaita ylös ja alas! Jumala antakoon minulle -anteeksi, mutta ilkeä valhe kielelläni minä virkoin: "Vaikka rouva -Jewkes on joskus hiukan ankara minulle, en kuitenkaan tiedä mitä -ilman häntä tekisin; astun ylös ja menen alas puutarhaan kävelemään, -ja kun ei hän ole pateillani, tiedän tuskin mihin ryhtyä." -- "Niin", -vastasi se typerys, "hänestä on aika hyvää seuraa, mamseli; eipä -ihme, että häntä kaipaatte". - -Täällä siis olen taas, ja kaiketi tänne jään; sillä minulla ei ole -rohkeutta pyrkiä minnekään muualle. Oi, miksi hupakkoja neito-parkoja -koetellaan tällaisissa vaaroissa, kun heillä on näin vähän rohkeutta -niitä vastaan kamppaillakseen? Tahdon näin ollen toivoa parasta, -mutten kuitenkaan voi olla huomaamatta, kuinka kamalasti kaikki -kääntyy minua vastaan. Niinpä ne ryöväritkin, vaikken niiden käsiin -joutunutkaan, säikähdyttivät minut siinä määrin ja lisäsivät pelkoani -niin pahasti kuin jos olisivat hyökänneet kimppuuni. Ja sitte se -sonni; se on tosiaan peloittanut minut yhtä paljon kuin jos olisi -puskenut minua eikä keittäjätärtä. Nämä kaksi seikkaa yhdessä -tekevätkin minusta oikean pelkurin. Mutta oma hupsuuteni oli pahinta -kaikesta, koska siten menetin rahani; sillä jos minulla _ne_ olisi, -luulen että olisin kuitenkin uhmannut sekä sonnia että rosvoja. - - - - -MAANANTAINA ILTAPÄIVÄLLÄ. - - -Rouva Jewkes on siis palannut vierailultaan. "Kah", sanoi hän, -"saatkin rauhoittaa mielesi; sillä herra Williams toipuu varsin -hyvin. Hän ei ole puoleksikaan niin huonossa tilassa kuin luulotteli. -Voi niitä oppineita", sanoi hän, "niillä ei ole hiirenkään rohkeutta! -Hänellä on vain muutamia naarmuja kasvoissaan, jotka luullakseni -sai hapuillessaan somerossa padon juurella, kun yritti löytää -kuoppaa, mihin lymyisi rosvoilta. Hänen säärtänsä ja polveansa tuskin -mikään vaivaa. Kirjeessään hän sanoo olevansa kauhean näköinen: -saattoi ollakin ensin, sisälle tullessaan; mutta hän näyttää nyt -varsin terveeltä, ja ellei hän silloin tällöin vähän voihkailisi -ajatellessaan vaaraansa, en olisi huomannut hänessä mitään vikaa. -Siis, Pamela-neiti", puhui rouva Jewkes, "olehan aivan levollinen -siitä asiasta". -- "Se ilahduttaa minua", sanoin, "kaikista teidän -kokkapuheistanne huolimatta, rouva Jewkes". - -"Niin", haastoi emännöitsijä, "hän ei puhu muusta kuin sinusta; -ja kun mainitsin hänelle, että olisin kernaasti taivuttanut sinut -mukaani matkalle, oli mies minulle ylen kiitollinen; ja hän on -avannut minulle koko sydämensä, kertonut kaiken tapahtuneen ja mitä -teidän keskenne oli vehkeilty". Tämä säikähdytti minua tavattomasti, -koska parista kolmesta esimerkistä näin, ettei hänen rehellinen -sydämensä voinut säilyttää mitään omana tietonaan, hän kun piti -jokaista yhtä suorana ja vilpittömänä kuin itseänsä. Minä sanoin, -mutta raskaalla sydämellä: "Ah, rouva Jewkes, rouva Jewkes, se -olisi voinut saattaa minut hätään, jos hänellä olisi jotakin teille -kerrottavaa. Mutta tiedätte varsin hyvin, että jos meillä olisi -ollut haluakin sellaiseen, ei meillä ollut tilaisuutta siihen teidän -valppaan huolenpitonne ja tarkkasilmäisyytenne tähden." - -"Ei", sanoi hän, "se on kyllä totta, neitiseni; ei edes tuohon -tunnustukseenkaan, johon hän minun kuulteni myönsi saaneensa -tilaisuuden kaikesta valppaudestani huolimatta. No, noh", sanoi hän, -"ei enempää verukkeita minua vastaan! Sinulla on ikäiseksesi hyvin -terävä aju; mutta ehkä minä olen yhtä ovela kuin sinäkin. Kuitenkin -on kaikki nyt hyvin", hän lisäsi, "koska _vahtaamiseni_ on nyt -isäntäni käskystä loppunut. Mitä olet poissaollessani puuhaillut?" - -Olin niin hätääntynyt sen johdosta, mitä mahdollisesti oli herra -Williamsin ja hänen kesken puhuttu, etten kyennyt hämiäni salaamaan; -ja hän sanoi: "No, mamseli, koska kaikki asiat näkyvät päättyvän -niin pian ja onnellisesti, salli minun neuvoa sinua olemaan hiukan -vähemmän huolissasi hänen paljastuksistaan; ja ota minut uskotuksesi -niinkuin _hänkin_ on ottanut, ja silloin minä ajattelen, että sinulla -on jotakin arvonantoa ja luottamusta minua kohtaan. Ja sitä et ehkä -katuisi." - -Hän oli niin vakavana, että epäilin hänen täten tahtovan lypsää -minulta tietoja. Osasin arvostella hänen ystävällisyyttään herra -Williamsia kohtaan tämän viimeksi käydessä täällä: sen tarkoituksena -oli vain puhuttaa miestä niin pitkälle kuin mahdollista. - -"Kuulkaahan, rouva Jewkes", sanoin, "miksi kaikki tämä onkiminen -sieltä missä ei mitään ole, jos _vahtaamisenne_, kuten sitä -nimitätte, nyt on lopussa?" - -"Se ei ole muuta kuin naisellista uteliaisuutta, sen sinulle -vakuutan", vastasi hän; "sillä luonto vetää ihmistä ottamaan asioista -selvää, milloin niin suurta salaperäisyyttä yritetään". - -"No", sanoin, "antakaahan minun tietää, mitä hän sanoi; niin sitten -vastaan teidän uteliaisuuteenne". -- "Välipä sillä", tuumi nyt hän, -"teetkö sen vai etkö; sillä minä olen kuullut häneltä niin paljon -kuin halusin; enkä uskokaan saavani sinulta udelluksi mitään, jota et -halua minun tietävän, viekas pikku kaunokaiseni". -- "No", virkoin -minä, "olkoon hän sanonut mitä tahansa, en pidä siitä lukua; sillä -minä olen varma, ettei hän voi sanoa minusta mitään haitallista; ja -puhukaamme jo muusta". - -Olin sitä levollisempana, koska hän kaikista urkkimisistaan -huolimatta ei viittaillut avaimeen ja porttiin j.n.e., sillä jos -pastori olisi niistä hänelle maininnut, ei hän olisi malttanut -antaa minun olla sitä tuntematta. Jätimme siis toisemme katsoen -toivottomaksi pyrkiä tarkoitustemme perille. Mutta varmastikin oli -pastori sanonut enemmän kuin hänen olisi sopinut, ja pelkään sitäkin -pahemmin, ettei kaikki ole niinkuin olla pitäisi, koska rouva -Jewkes on tosiaan nyt ollut kaksi tuntia huoneeseensa sulkeutuneena -kirjoittelemassa -- vaikka hän oli antavinaan minulle kaiken -paperivarastonsa ja sanoi että saisin kirjoittaa hänen puolestaan. -Alan toivoa että olisin uskaltanut kaikki ja lähtenyt tieheni silloin -kun olisin voinut. Oi, milloin tämä epäilyksen ja rauhattomuuden -ahdinko loppuu? - -Hän käväisi vastikään kammiossani ja sanoi toimittavansa -viestinviejän Bedfordshireen; lähetti veisi minultakin kiitoskirjeen, -jos tahdoin sellaisen kyhätä isäntäni suosion tunnustukseksi. -"Tosiaankaan", sanoin, "minulla ei ole mitään kiittämisen syytä ennen -kuin pääsen isän ja äidin luo: ja tiedättehän jo lähettäneenikin -kirjeen, vaikken ole saanut siihen vastausta". Rouva Jewkes sanoi -että isäntäni kirje herra Williamsille oli riittävä ja että vähin, -mitä saatoin tehdä, oli kiittää häntä. "Ei ole tarvis", intin minä, -"sillä minä en aio mennä herra Williamsille: mitäpä se kirje siis -minulle merkitsee?" -- "No", virkkoi hän, "näen että olet aivan -käsittämätön!" - -En pidä tuosta. Voi hupsua sonnien ja rosvojen pelkoa! Sillä -nyt kaikki levottomuuteni alkaa kiusata minua kaksin verroin. -Mitä lieneekään tuo varomaton mies sanonut! Epäilemättä se on -emännöitsijän pitkän kirjeen aiheena. - -Lopetan tämänpäiväisen kirjoitteluni sanomalla, että hän on kovin -vaitelias ja varovainen entiseen verraten ja vastaa kysymyksiini -vain yksikantaan "ei" taikka "kyllä". Ilmeisesti haudotaan jotakin, --- ja siitäkin päättäen, että hän ei pidäkään lupaustaan yksinäni -makaamisesta ja rahoista. Näihin kumpaiseenkin seikkaan hän antoi -epäiltäviä vastauksia, huomauttaen toiseen: "No, oletpa kovin hedas -rahoillesi; en minä niiden kanssa livistä!" ja toiseen: "Hyväinen -aika! eihän sinun tarvitse tietääkseni olla niin kärkäs pääsemään -minusta vuodetoverina ennen kuin olet varma toisesta, joka sinua -_paremmin miellyttää_." Tämä vihlaisi sydäntäni! Ja samalla kertaa se -tukki suuni. - - - - -TIISTAI, KESKIVIIKKO. - - -Herra Williams on ollut täällä, mutta meillä ei ole ollut tilaisuutta -jutella keskenämme; hän näytti ällistyneeltä rouva Jewkesin -muuttuneesta sävystä ja umpimielisyydestä tuon ystävällisen vierailun -jälkeen, jolloin olivat olleet niin vapaapuheisia keskenään, ja vielä -paljoa enemmän siitä, mitä nyt alan teille kertoa. Pastori kysyi -tahtoisinko lähteä kierrokselle puutarhaan rouva Jewkesin ja hänen -kanssaan. "Ei", kieltäysi emännöitsijä, "minä en voi tulla". Herra -Williams kysyi: "Eikö neiti Pamela voisi lähteä kävelylle?" -- "Ei", -sanoi hän, "minä en sitä halua". - -"Kah, rouva Jewkes", virkkoi pastori, "pelkäänpä että olen teitä -pahastuttanut". -- "Ette ollenkaan", vastasi toinen: "mutta pianhan -saanette vapaasti kävellä toisenne kanssa niin paljon kuin haluttaa. -Olen lähettänyt tiedustamaan viimeisiä ohjeitani _tästä_ ja -_tärkeämmistäkin_ asioista. Jahka ne saan, sallin teidän menetellä -niinkuin te molemmat tahdotte; mutta siihen asti ei merkitse mitään, -kuinka vähän te olette yhdessä." - -Tämä säikähdytti meitä kumpaakin. Herra Williams näkyi äkkiä aivan -tyrmistyvän ja sai itsesyyttävän ilmeen, kuten minusta tuntui. Menin -siis rouva Jewkesin selän taakse, pidin molempia kämmeniäni yhteen -liitettyinä ja paperinpalaa niiden välissä ja katsahdin pastoriin. -Tämä näkyi käsittävän tarkoitukseni, että alottaisimme jälleen -kirjeenvaihtomme tiilten avulla. Jätin heidät kahden kesken ja -vetäydyin komerooni kyhäämään kirjettä tiilten väliin kätkettäväksi. -Mutta kun minulla ei ollut aikaa sitä jäljentää, kerron vain -pääsisällön. - -Nuhtelin häntä liiallisesta avomielisyydestä ja kerkeydestä mennä -rouva Jewkesin ansoihin, mainitsin pelkääväni petollista peliä ja -selitin lyhyesti syyt, miksi olin huolissani ja kiihtyneenä. Pyysin -häntä ilmoittamaan mitä oli puhunut ja huomautin että mielestäni -oli mitä painavimpia perusteita palata pakosuunnitelmaan. Asetin -kirjeen iltasella tavalliseen paikkaan ja odotan nyt kärsimättömästi -vastausta. - - - - -TORSTAI. - - -Sain näin kuuluvan vastauksen: - - RAKAS NEITO, - - Olen aivan häkellyksissäni, ja minun täytyy myöntää itseni - syylliseksi kaikkeen siihen mistä minua aivan oikein nuhtelit. - Kunpa minulla olisi edes puolet sinun varovaisuudestasi ja - järkevyydestäsi! Toivon sentään, että tämä on vain tuon häijyn - naisen pahantuulen puuska, jotta hän voisi näyttää valtaansa ja - tärkeyttänsä: sillä minä en luule että herra B. voi tai uskaltaa - pettää minua niin perin kehnosti. Minä paljastaisin hänet kaikelle - maailmalle, jos hän sen tekisi. Mutta sellaista hän ei tarkoita, - _ei voi_ tarkoittaa. Olen saanut John Arnoldilta kirjeen, jossa - hän kertoo isäntänsä valmistautuvan Lontoon-matkalleen ja arvelee - hänen myöhemmin saapuvan näille maille; mutta hän sanoo lady - Daversin olevan heillä kotona, ja hänen pitäisi seurata veljeänsä - Lontooseen tai tapaamaan häntä siellä. John lupaa suurta intoa ja - harrastusta sinun auttamiseksesi, ja huomaan hänen viittaavan - minulle aikaisemmin lähettämäänsä kirjeeseen, joka ei kuitenkaan - ole saapunut käsiini. En _luule_, että tässä voi olla mitään - juonta, sillä minä olin käskenyt hänen osoittaa sen eräälle - erityiselle ystävälleni Gainsboroughiin, ja tämä jälkimäinen kirje - on saapunut minulle turvallisesti sitä tietä. Kyllähän nimittäin - hyvin tiedän, etten voi ollenkaan luottaa täkäläisen postitalon - Brettiin. -- Koko asia tuottaa minulle tuskaannusta; mutta - toivoakseni kaikki päättyy hyvin ja saamme pian kuulla, onko - tarpeellista turvautua varempiin aikeisiimme. Jos se käy - pakolliseksi, hankin siekailematta hevosen sinulle ja toisen - itselleni; sillä minä en voi milloinkaan tehdä Jumalalle - otollisempaa enkä itselleni parempaa palvelusta, vaikka minun - sentähden täytyisi luopua kaikista toivomuksistani täällä. Olen - _uskollisin ja nöyrin palvelijasi_. - - Puhuin liian vapaasti rouva Jewkesin kanssa; siihen minut - viekoitteli hänen teeskentelynsä ja näennäinen huolehtimisensa, - että tulisin sinun kanssasi onnelliseksi. Viittasin etten olisi - epäröinyt toimittaa sinulle vapautusta keinoilla millä tahansa ja - että olin ehdottanut sinulle -- ainoana kunniallisena -- - avioliittoa minun kanssani. Mutta vakuutin hänelle, vaikka hän - tuskin tahtoi minua uskoa, että sinä et rohkaissut kosintaani, - mikä on liiankin totta! Mutta takaveräjästä, avaimesta j.n.e. en - hiiskunut sanaakaan. - -Rouva Jewkes on yhä jurona ja pahalla tuulella, niin että melkein -peloittaa häntä puhutella. Hän vartioi minua yhtä tiukasti kuin -konsaan ja on ihmettelevinään, että välttelen hänen seuraansa. - -Olen juuri asettanut tiilten väliin seuraavat pelkoni sanelemat -rivit, jotka ovat tosiaan varsin jyrkkäsanaiset, mutta eivät -luullakseni aiheettomasti: - - HYVÄ HERRA, - - Kaikki kartuttaa levottomuuttani ja hätääni. John Arnoldin - hukkaantunut kirje saa minut aavistelemaan kavaluutta. Kuitenkin - on minulle vastenmielistä luulla itseäni niin tärkeäksi - henkilöksi, että otaksuisin jokaisen liittyvän minun turmakseni - juonittelemaan. Oletteko sentään varma, ettei Lontoon-matkasta - tulekin matka Lincolnshireen? Eikö John, joka on kerran pettänyt, - voisi jälleen olla petturi? Miksi _täytyy_ minun olla tässä - epäilyssä? Jos saisin sen hevosen, niin heittäisin ohjakset sen - kaulalle ja luottaisin siihen, että kaitselmus johdattaisi sitä - taattuna oppaanani! Sillä minä en tahtoisi saattaa teitä vaaraan - juuri nyt, kun virkaanasettamisenne on tapahtumaisillaan. Pelkään - kuitenkin, hyvä herra, että teitä onnettoman avomielisyytenne - vuoksi epäillään avustajakseni, vaikka olisimme kuinkakin - varovaisia! - - Jos _kunniani_ asemesta olisi kysymyksessä _henkeni_, en haluaisi - saattaa teitä tai ketään muutakaan pienimpäänkään hankaluuteen - näin arvottoman tyttö-poloisen vuoksi. Mutta, oi herra pastori! - minun _sieluni_ on yhtä kallis kuin jonkun prinsessan sielu, - vaikka olen asemaltani ja arvoltani halvinta orjaa alempi. - - Pelasta siis viattomuuteni, laupias taivas, ja varjele sieluni - tahrattomana! Onnellisena panen silloin alttiiksi arvottoman - henkeni, nähdäkseni kaikkien vaivojeni ja kaiken levottomuuteni - päättyvän. - - Suokaa anteeksi kärsimättömyyteni: mutta aavisteleva sydämeni - ennustaa kamalaa uhkaa! -- Kaikki näyttää ympärilläni synkältä, ja - tuon naisen läpitunkematon yrmeys ja äänettömyys, ilman mitään - näennäistä syytä tapahtuneena _päinvastaisen_ käyttäytymisen - muutoksena, saavat minut pelkäämään pahinta. Nuhdelkaa minua, hyvä - herra, jos luulette että olen väärässä; ja kuitenkin antakaa - minulle neuvojanne, mitä on tehtävä; siitä on teille kiitollinen - teidän _suuresti ahdistettu palvelijanne_. - - - - -PERJANTAI. - - -Olen saanut tämän puolittain tuiman vastauksen; mutta siihen oli -suljettu mukaan teidän kirjeenne, rakas isä, joka on minulle -suuremman arvoinen kuin mitkään maailman kirjeet voisivat olla. - - HYVÄ NEITO, - - Minusta sinä pelkäät aivan liikoja; rauhattomuutesi tuottaa - minulle mielipahaa. Voit luottaa minuun ja uskoa että teen - kaikkeni. Mutta minä en epäile Lontoon-matkaa enkä Johnin - katumusta ja uskollisuutta. Olen juuri saanut ystävältäni - Gainsboroughista tämän kirjeen, luullakseni kunnon isäsi - lähettämän, minulle osoitetussa kuoressa, kuten olin pyytänyt. - Toivottavasti se ei sisällä mitään lisäaihetta levottomuudellesi. - Pyydän, rakkain neito, että karkoitat pelkosi ja odotat muutamia - päiviä, nähdäksesi mikä vaikutus on rouva Jewkesin kirjeellä ja - minun herra B:lle lähettämälläni kiittelyllä. Asioiden _täytynee_ - olla paremmin kuin luulet. Kaitselmus ei hylkää sellaista - hurskautta ja viattomuutta; olkoon tämä ajatus sinun lohtunasi ja - turvanasi: se on paras neuvo, minkä sinulle voi antaa sinun - _uskollisin ja nöyrin palvelijasi_. - -Isän kirje kuului näin: - - RAKKAHIN TYTTÄRENI, - - Rukouksemme ovat vihdoinkin tulleet kuulluiksi, ja riemumme on - ylenpalttinen. Oi, mistä kärsimyksistä, mistä koettelemuksista - oletkaan suoriutunut! Siunattu olkoon jumalallinen armo, joka on - tehnyt sinut kykeneväksi vastustamaan niin monia kiusauksia! Emme - vielä ole joutaneet lukemaan lävitse pitkiä selvityksiäsi kaikista - noista vaikeuksista. Sanon _pitkiä_, koska ihmettelen, miten olet - saanut aikaa ja tilaisuutta niiden kyhäämiseen. Muutoin ne - kylläkin ovat joutohetkiemme ilona: luemme niitä yhä uudelleen ja - uudelleen, niin kauvan kuin elämme, kiitollisuuden tuntein Jumalaa - kohtaan, joka on antanut meille niin hyveellisen ja järkevän - tyttären. Kuinka onnellinen onkaan osamme köyhyytemmekin keskellä! - Oi, älköön kukaan koskaan katsoko lapsia itselleen taakaksi, koska - köyhimmätkin olosuhteet voivat synnyttää niin paljon rikkautta - sinunlaisessasi tytössä, Pamelamme! Pysy, rakas tyttäreni, - järkähtämättä samalla ylevällä tiellä; silloin emme kadehdi - isoisimpiakaan, vaan haastamme heitä esittämään sellaisen tyttären - kuin meidän. - - Sanoin ettemme olleet lukeneet kaikkia kirjoituksiasi lävitse. - Olemme liian levottomia ja ryhdyimme senvuoksi silmäilemään - loppua, mistä huomaamme hyveellisyytesi palkinnon pilkistävän ja - isäntäsi sydämen kääntyneenä näkemään menettelynsä hupsuuden ja - sen vahingon, mitä oli rakkaalle lapsellemme aivoitellut: sillä - hän _olisi_ tärvellyt sinut, jos olisi voinut. Mutta - hyveellisyytesi on hänen sydämensä hellyttänyt, ja hyvä - esimerkkisi on epäilemättä tuottanut hänelle herätyksen. - - Emme ymmärrä, että voit mitenkään muutoin menetellä yhtä hyvin ja - edullisesti kuin suostumalla nykyiseen ehdotukseen ja tekemällä - herra Williamsin, kunnon herra Williamsin -- Jumala häntä - siunatkoon! -- onnelliseksi. Ja vaikka me olemme köyhiä emmekä voi - lisätä rakkaalle lapsellemme mitään ansiollisuutta, -- mainetta - tai omaisuutta, -- vaan pikemminkin olemme hänelle häpeäksi - maailman silmissä, toivon kuitenkin ylpeyden syntiin lankeamatta - voivani sanoa, ettei ole ketään kunnollista, keskisäätyyn kuuluvaa - miestä, joka ei voisi pitää itseään onnellisena sinut saadessaan. - Mutta koska sanot että tällä haavaa mieluummin jätät - naimisajatukset, olkoon kaukana meistä, että yrittäisimmekään - sinua pakolla taivuttaa! Osoitettuasi niin paljon järkevyyttä - käyttäytymisessäsi me tekisimme kovin väärin, jos sinua tässä - suhteessa epäilisimme tai koettaisimme sinua valinnassasi opastaa. - Mutta ah, lapseni! mitäpä _me_ voimme puolestasi tehdä -- sinun - osanottosi kovaan kohtaloomme ja antautumisesi yhtä ankaraan - elämään ei hyödyttäisi _meitä_, vaan _lisäisi_ huoliamme. On kyllä - aikaa jutella näistä seikoista sitte kun saamme ilon nähdä sinut - luonamme, mistä nyt annat meille toiveita ja minkä Jumala suokoon. - _Aamen, aamen_ sanovat _hellimmät vanhempasi_, aamen! - - Nöyrät ja alamaiset terveisemme ja kiitoksemme arvoisalle herra - Williamsille. Sanomme vieläkin: Jumala häntä ainiaan siunatkoon! - - Oi, kylläpä meillä on sinulle paljon haasteltavaa! Suokoon Jumala - meille onnellisen kohtaamisen! Kuulemme kartanonherran lähtevän - matkalle Lontooseen. Hän on komea herrasmies, ja suuret on hänellä - hengenlahjat. Kunpa hän olisi yhtä kunnokas! Mutta toivon hänen - nyt tekevän parannusta. - -Oi, mitä sanomatonta lohtua, rakas isä, kirjeesi on minulle tuonut! --- Kysyt _mitä_ voit puolestani tehdä! -- Mitäpä sinä _et voisi_ -lapsesi puolesta tehdä? -- Sinä voit antaa hänelle niitä neuvoja, -joita hän on niin kovin kaivannut ja yhä kaipaa ja _aina_ tarvitsee: -sinä voit tukea ja vahvistaa häntä hyveen poluilla, joille hänet -alussa neuvoit; ja te voitte rukoilla hänen edestään sellaisin -vilpittömin ja puhtain sydämin, joita ei palatseissa tapaa! -- Oi, -kuinka minä ikävöin heittäytyä jalkainne juureen ja vastaanottaa -sellaisten hyvien vanhempain siunauksen! Mutta ah, kuinka ovatkaan -toiveeni jälleen pilviset siihen verraten, mitä ne olivat sulkiessani -viime kääröni. Yhä uusiin koettelemuksiin, uusiin vaaroihin pelkään -Pamela-parkanne väkisinkin joutuvan; mutta jumalallisen armon ja -teidän esirukouksienne avulla toivon lopultakin hyvin selviäväni -kaikista vaikeuksistani, koska ne eivät ole oman turhamaisuuteni tai -havitteluni tulos. - -Mutta jatkanpa toivotonta tarinaani. Huomasin herra Williamsin -käyneen hiukan kärtyiseksi kärsimättömyydestäni, ja niinpä kirjoitin -vakuuttaakseni hänelle, että tahdon olla niin levollinen kuin suinkin -ja täydellisesti noudattaa hänen opastustaan; varsinkin koska isäni, -jonka terveiset hänelle esitin, oli vakuuttanut minulle isäntäni -olevan lähdössä Lontooseen; ja sehän hänen täytyi tietää, sillä -muutoin hän ei olisi siitä minulle kirjeessään maininnut. - - - - -LAUVANTAI, SUNNUNTAI. - - -Herra Williams on ollut täällä näinä kahtena päivänä, kuten -tavallista; mutta rouva Jewkes otti hänet vastaan varsin -kylmäkiskoisesti; ja epäluulojen välttämiseksi minä jätin heidät -kahden kesken, viettäen komerossani enimmän aikaa, minkä hän täällä -viipyi. He kinastelivat, ja rouva Jewkes tuntuu olevan aivan -vihoissaan hänelle; mutta minä katsoin parhaaksi olla virkkamatta -mitään, ja pastori sanoi nyt enää harvoin käväisevänsä talon -rasituksena, kunnes saisi herra B:ltä vastauksen kirjeeseensä. "Mitä -vähemmän, sitä parempi", ärähti emännöitsijä. Mies-parka! vähän -on hän hyötynyt avomielisyydestään ja rouva Jewkesin ottamisesta -uskotukseen. - -Tulen yhä varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että kolttosia on -tekeillä: alankin kätkeä papereitani ja olla tarkkasilmäinen. Rouva -Jewkes näkyy maltittomasti odottavan vastausta herralle kyhäämäänsä -kirjeeseen. - - - - -MAANANTAI, TIISTAI, RASKAAN PAKKOTILANI 25. JA 26. PÄIVÄ. - - -Yhä vain kummallisempia asioita kirjoitettavaksi! Tänne on saapunut -lähetti, ja nyt on kaikki tullut ilmi! Oi kurja, kurja Pamela! mikä -minut viimein perii! -- Moisia ihmeellisiä käänteitä ja kokemuksia -ei minun ikäiselläni tyttö-raiskalla koskaan liene ollut. Mies toi -kaksi kirjettä, toisen rouva Jewkesille ja toisen minulle: mutta -koska ovelimmatkin voivat joskus erehtyä, niin -- kirjeiden ollessa -kokoonkäännettyinä ja sinetöityinä samalla kertaa -- oli _minulle_ -aiottu saanut rouva Jewkesin osoitteen ja _hänelle_ kirjoitettu -joutui sensijaan minulle. Mutta _molemmat_ ovat kauhean häijyjä! -Hän toi minulle omalla osoitteellani varustetun ja sanoi: "Tässä on -sinulle kirje: kauvan kaipailtu on vihdoinkin saapunut. Minä vähän -puhuttelen sanantuojaa ja sitte luen omani." Senjälkeen hän meni -alas, ja minä repäisin kirjeen auki komerossani ja huomasin sen -osoitetuksi: "mamseli Pamela Andrewsille". Mutta avattuani sen kirje -alkoi sanoilla: "Rouva Jewkes". Olin aivan ihmeissäni. -- Mutta, -- -ajattelin, -- tämä voi olla onnellinen erehdys. -- Ja niin ryhdyin -lukemaan sen kamalaa sisältöä. - - ROUVA JEWKES, - - Se mitä minulle kirjoitatte on tuottanut minulle hyvin paljon - kiusaannusta. Tuo viheliäinen _hupsun lelu_ on epäilemättä valmis - tarttumaan kaikkeen mitä vain tarjoutuu, mieluummin kuin ilmaisisi - vähäisintäkään kiitollisuudentunnetta kaikista meiltä saamistansa - suosionosoituksista, joita minä olin päättänyt kasata hänelle yhä - enemmän ja enemmän. Hän saakoon tuntea suuttumukseni; tehkää te - uuttera valppautenne kaksinkertaiseksi, pidättääksenne hänet - pujahtamasta pakoon. Lähetän tämän kirjeen rehellisen - sveitsiläisen mukana, joka seurasi minua matkoillani ja on taattu - välittäjä. Antakaa hänen siis toimia apunanne; sillä se _viekas - olento_ kykenee viettelemään puolelleen vaikka koko kansakunnan - näennäisellä viattomuudellaan ja yksinkertaisuudellaan; ja hän on - kenties saanut liittolaisen palvelijaini joukosta siellä kuten - hänellä on täälläkin. John Arnoldkin, johon luotin ja jota suosin - enemmän kuin ketään muuta, on osoittautunut viheliäiseksi - heittiöksi ja saa siitä ansaitun palkkansa. - - Mitä siihen _opiston keltanokkaan_ Williamsiin tulee, ei minun - tarvitse pyytää teitä huolehtimaan, ettei hän saa tavata - _korunukkea_; sillä minä olen antanut herra Shorterin, - asianajajani, tehtäväksi toimittaa hänet heti velkavankilaan - minulta lainaamiensa rahojen takia, joita en ollut aikonut häneltä - koskaan periä. Mutta minä tunnen kaikki hänen lurjusmaiset - hommansa sen lisäksi, mitä kirjoitatte kavalasta juonittelusta - tytön kanssa ja hänen itse tunnustamastaan vehkeilystä tämän - auttamisekseen pakoon, vaikkei tiennyt minun aikovan tehdä - hupakolle mitään pahaa. Ja olisihan hänen, jos häntä olisi - johtanut hurskasmielisyys tai säälintunne loukattua viattomuutta - kohtaan, kuten hän väittää, voinut nuhdella ja kehoitella minua, - mihin hänen virkansa ja minun ystävyyteni häntä kohtaan olisivat - saattaneet hänet oikeuttaa. Mutta ryhtyä halpamaiseen vehkeilyyn - sen _herttaisen kiiltokapineen_ kanssa, varustelemaan hänen - karkumatkaansa niin paheksuttavalla tavalla (puhumattakaan - häpeällisestä juonittelusta minua vastaan sir Simon Darnfordin - perheessä, mistä sir Simon on minulle kertonut), sellainen käytös - ajattelemani virkaylennyksen asemesta suistaa tuon kiittämättömän - heittiön sulaan perikatoon. Monsieur Colbrand, uskollinen - sveitsiläiseni, tottelee teitä empimättä, jos muut palvelijani - kieltäytyisivätkin. Tytön väitöstä, että hän ei muka ole - rohkaissut papin tunnustusta, minä taas en usko. On varmaa että - tuo _puhuva kuva_ kaikesta luulotellusta viattomuudestaan ja - kainoudestaan huolimatta olisi karannut hänen kanssaan. Niin, hän - olisi livistänyt miehen kanssa, jonka oli tuntenut vain muutamia - päiviä, ja kuitenkin hänellä juuri silloin oli mitä lujimmat - vakuutukset kunniallisista aikeistani. - - Luulen nyt täydellisesti vihaavani häntä; ja vaikken _itse_ tahdo - hänelle mitään tehdä, voin kuitenkin kostoni vuoksi, _loukatun - kunniani_ ja _vähäksytyn rakkauteni_ tähden sietää hänelle - _tehtävän_ mitä tahansa, sitäkin, mitä _hän enimmin pelkää_. Ja - sitten hänet voidaan laskea vapaaksi, työntää kurjan kohtalonsa - varaan, kajahduttelemaan metsiin ja lehtoihin surkeita - valituksiaan haaveenomaisen hyveellisyytensä menetyksestä, tuon - hyveellisyyden, josta se romantillinen hupsu tekee niin suuren - numeron. Minä lähden Lontooseen lady Daversin kanssa; ja heti kun - saan vapaata aikaa, kenties kolmen viikon kuluttua tästä päivästä - lukien, saavun luoksenne, ratkaisen _hänen kohtalonsa_ ja lopetan - teidän vaivannäkönne. Olkaa sillä välin kaksin verroin varovainen; - sillä tämä viaton on juonia täynnä, kuten olen teille varoittaen - huomautellut. _Teidän ystävänne_. - -Tuskin olin lukenut loppuun tämän pöyristyttävän kirjeen, kun rouva -Jewkes tuli ylös kovin säikähdyksissään, arvaten että minä olin -erehdyksessä saanut hänen kirjeensä. Hän tapasi minut pitelemässä -avointa kirjettä ja menehtymäisilläni. "Mitä asiaa sinulla oli lukea -minun kirjettäni?" tiuskaisi hän siepaten sen minulta. "Näethän", -sanoi hän vilkaisten siihen, "että se alkaa sanoilla 'Rouva Jewkes'; -kaiken säädyllisyyden nimessä sinun olisi pitänyt jättää se sikseen". --- "Oi, älkää lisätkö tuskaani!" sanoin minä. "Kyllä pian olen -poissa teidän kaikkien tieltänne! Tämä on liikaa! En voi tätä -mitenkään kestää..." Ja niin heittäydyin vuoteelleni komerossani ja -itkin nikahtuakseni. Hän luki kirjeen viereisessä huoneessa ja tuli -sitte jälleen sisälle. "Kah, tämä on tosiaan surkea kirje", sanoi -hän; "olen siitä pahoillani; mutta enkö peljännytkin, että menisit -herkässä arkailussasi liian pitkälle?" - -"Jättäkää minut hetkiseksi, rouva Jewkes", pyysin; "en voi puhua -enkä haastella". -- "Tyttö-parka!" virkkoi hän; "no, minä palaan -kohdakkoin ja toivon sinun silloin jo voivan paremmin. Mutta kas -tässä, ota oma kirjeesi; minä toivon sinulle hyvää: mutta ikävä -erehdys tämä on!" Näin sanoen hän laski minulle aiotun kirjeen -eteeni; mutta minulla ei ole rohkeutta sitä tällä haavaa lukea. -Voi sinua kovasydämistä, julmaa miestä. Mihin kataliin tekoihin -kykenetkään, hellittämätön vainooja! - -Hiukan toinnuttuani istuin ja mietin tuon katalan kirjeen lauseita, -eikä minulla ollut mitään halua vilkaista omaani. Rumat nimitykset -"hupsun lelu", "viekas olento", "korunukke", "kiiltokapine", "puhuva -kuva" ovat kovia sanoja Pamela-rukallenne; ja aloin jo ajatella, -enkö ollut varsin paha henkilö ja tehnyt jotakin viheliäistä. -Mutta muistaessani, että hän oli saanut ilmi John-paran, ja -ajatellessani sir Simonin alhaista liehakoimista hänen kertoessaan -isännälleni herra Williamsista, jolle nyt oli päätetty kostaa hänen -ystävällisyytensä minua kohtaan, jouduin aivan masennuksiin. Vieläkin -musertavammalta tuntui ajatella kauheata Colbrandia ja mitä isäntäni -voisi sietää _minulle tehtävän_; siihen olin aivan pakahtumaisillani, -ja sydämeni ihan salpautui. Ja kuinka hirveitä ovatkaan hänen -sanansa, että hän _ratkaisee kohtaloni_ kolmessa viikossa! -- -Laupias taivas! -- huudahdin, -- iske minut sitä ennen ukonvasamalla -kuoliaaksi tai anna minulle joku tilaisuus pelastua näiltä uhatuilta -tihutöiltä! -- Jumala suokoon minulle anteeksi, jos tein syntiä. - -Vihdoin tartuin rouva Jewkesille osoitettuun, mutta minulle aiottuun -kirjeeseen; ja huomaan ettei _se_ ole edellistä paljoa parempi. Näin -kuuluu sen tuima sisältö: - - Hyvin olet tehnyt, nurja, nenäkäs, juonitteleva ja kuitenkin hupsu - Pamela, saattaessasi minut vakuutetuksi, ennen kuin on liian - myöhäistä, kuinka mielettömästi olin menetellyt kiintyessäni niin - ansiottomalle taholle. Olin vannonut kunnioitusta ja rakkautta - sinun arvottomuudellesi, luullen sinua ujon kainouden ja - tahrattoman viattomuuden kuvastimeksi ja uskoen, ettei niin - sävyisässä povessa voisi piillä mitään petollisia aivoituksia. - Mutta nyt olen päässyt sinusta selville, valekiiltoinen - teeskentelijä! Kun tulinen rakkauteni pakoitti minut ylpeyteni ja - erilaisen asemamme uhallakin alentumaan narrimaisuuteen, josta nyt - itseäni halveksin, niin sinä et voinut suoda mitään luottamusta - vuosikausia tuntemallesi henkilölle, joka oli kelpo äitini sinulle - osoittaman harhaantuneen suosiollisuuden vuoksi ikäänkuin sinun - kanssasi kasvanut; mutta kuitenkin saatoit ryhtyä juoneen miehen - kanssa, jota et näihin viime päiviin asti laisinkaan ollut nähnyt, - ja päätit karata muukalaisen keralla, jonka kauniit kasvosi ja - vihjailevat eleesi olivat taikoneet katkaisemaan kaikki kunnian ja - kiitollisuuden siteet minua kohtaan, vieläpä hetkellä, jolloin - koko hänen vastaisen elämänsä onni riippui minun suosiostani. - - Milloin tästälähin näen kauniit kasvot, varon Pamelan tähden heti - petollista sydäntä, ja milloin kuulen muka suurenmoisesta - viattomuudesta, aavistelen salassa hautuvaa vehkeilyä. Sinä olit - päättänyt olla antamatta minulle luottamustasi, vaikka olin - juhlallisesti asettanut vakuudeksi kunniani. Mitäpä siitä, että - olinkin herättänyt pelkosi lähettämällä sinut toiseen paikkaan - kuin minne toivoit olevasi menossa! Sillä enkö minä ollut - rehellisen käyttäytymisen takeeksi sitoutunut olemaan saapumatta - luoksesi ilman omaa suostumustasi? Eikö tämä ollut vapaaehtoinen - todistus jalomielisistä aikomuksistani? Ja kuinka olet minua - palkinnut? Olet käynyt viekoittelemaan aivan ensimäistä henkilöä, - johon sievät kasvosi ja vihjaava puheenlaatusi kykenivät - tehoamaan, ja turmellutkin hänet (vieläpä syössyt häviöön, kuten - tuo kiittämätön raukka saa huomata), ja yltiöpäisesti olet - heittäytynyt hänelle. Näin ollen, koska et tahtonut lainkaan - luottaa minuun, en ole kunniani puolesta sinua kohtaan mihinkään - velvollinen; ja piankin joudut tuntemaan, kuinka suuresti olet - erehtynyt kohdellessasi siten miestä, joka kerran oli _harras ja - hellä ystäväsi_. - - Rouva Jewkes on saanut ohjeita sinun olostasi. Jos asemasi nyt on - kovempi kuin toivoisit, niin kärsit sen sitä helpommin, kun oma - ajattelematon hupsuutesi on sen tuottanut. - -Voi minua! millainen onkaan kohtaloni, kun minua täten pidetään -juonittelevana, yltiöpäisenä ja kiittämättömänä, vaikken ole -muuta tahtonut kuin säilyttää viattomuuteni! Ja kaikkiin pikku -vehkeisiini, jotka hänen suurempi älynsä ja oveluutensa ovat -saattaneet tehottomiksi, oli minun pakko turvautua välttämättömäksi -itsevarjelukseksi. - -Tullessaan jälleen luokseni rouva Jewkes tapasi minut hukkumassa -kyyneliin. Hän näytti mielestäni tuntevan surkuttelua. Nähdessäni -nyt olevani kokonaan hänen vallassaan, joten minun ei ollut hyvä -häntä ärsyttää, sanoin: "Nyt huomaan, että minun on turha taistella -kurjaa kohtaloani ja julman isäntäni etevää keinokkuutta vastaan. -Alistun Jumalan tahtoon ja valmistaudun odottamaan pahinta. Mutta -näettehän, kuinka herra Williams-parka on sotkettu asiaan ja -saatettu perikatoon; olen pahoillani, että minusta on tehty _hänen_ -turmionsa aiheuttaja. Voi mies-rukkaa! Että hän näin joutuu minun -tähteni surkeaan ahdinkoon! Mutta uskotte tai ette", sanoin minä, -"hänen naimistarjoustansa en millään tavoin rohkaissut; enkä luule -että hän olisi ehdotustaan tehnytkään, ellei olisi katsonut sitä -ainoaksi kunnialliseksi keinoksi, millä vielä arveli voivansa minut -pelastaa. Hänen päävaikuttimenaan oli hyve ja sääli hädänalaista -kohtaan. Mitäpä muuta tarkoitusta hänellä saattoi olla? Tiedätte että -olen köyhä ja ystävätön. En teiltä muuta pyydä kuin että ilmoitatte -isäntäni suuttumuksen sille poloiselle herrasmiehelle ja suotte -hänelle tilaisuuden paeta maasta, jottei häntä suljettaisi tyrmään. -Tämä sopii hyvin isäntäni tarkoitusperiin, se kun yhtä tehokkaasti -estää hänet minua auttamasta kuin jos hän olisi vankilassa." - -"Pyydä minua", sanoi hän, "tekemään mitä tahansa minun vallassani on; -kunhan se vain on sopusoinnussa velvollisuuteni ja minulle annetun -luottamuksen kanssa, niin sen teen. Säälittelen teitä molempia; mutta -minä en ryhdy mihinkään kirjeenvaihtoon hänen kanssaan enkä salli -sinunkaan sitä tehdä." - -Yritin puhua velvollisuudesta, joka oli korkeampi kuin hänen -mainitsemansa ja käski hänen auttaa ahdistettua viattomuutta eikä -sallinut hänen noudattaa kaikkia laittoman hirmuvallan vaatimuksia; -mutta hän sanoi suoraan ja selvästi, että minun oli vaiettava siitä -asiasta, koska oli turhaa yrittää suostutella häntä pettämään hänelle -osoitettua luottamusta. "Neuvon sinua vain olemaan levollinen", -haastoi hän; "luovu kaikista vehkeilyistä ja pakoyrityksistä; hanki -minut ystäväksesi välttämällä kaikkia epäilemisen aiheita; sillä -uskollisuuttani isäntääni kohtaan minä pidän kunnia-asiana: te olette -kumpainenkin käyttäneet omituisia viekkaita keinoja sellaisen tekosen -toteuttamiseen, mitä hän tunnusti teidän aikoneen. Minun täytyy olla -entistä valppaampi." -- Tämä huolestutti minua kaksin verroin, koska -nyt oivalsin että minua vartioitaisiin paljoa ankarammin kuin ennen. - -"No", sanoin, "kun olen kummallisen sattuman oikusta saanut tietää -kovan kohtaloni, sallikaa minun lukea uudestaan tuo kauhea kirjeenne, -jotta voin oppia sen ulkoa, turruttaakseni sillä tuskani tuntoa ja -tehdäkseni onnettomuuden itselleni tutuksi". -- "Anna sitte sinäkin -minun vielä lukea omasi", virkkoi hän. Minä luovutin hänelle kirjeeni -ja sain häneltä toisen. Jäljensin sen hänen luvallaan, koska tahdoin -valmistautua pahimman varalle. Sitte kiinnitin tämän nuppineulalla -vuoteeni pääpuoleen. "Näin", sanoin, "käytän kirjeenne kurjaa -jäljennöstä; ja täältä sen aina löydätte kyynelteni kostuttamana". - -Hän sanoi menevänsä alas antamaan määräyksiä illallisesta ja vaati -kaikin mokomin, että lähtisin hänen mukaansa. Olisin tahtonut siitä -päästä; mutta hän omaksui niin käskevän sävyn, etten rohjennut -vastustaa. Alas mennessämme hän tarttui minua kädestä ja esitteli -minut kamalimmalle hirviölle, mitä eläissäni olen nähnyt. "Tässä, -monsieur Colbrand", hän selitti, "on _teidän_ ja _minun_ kaunis -suojattimme; tehkäämme parhaamme hänen viihtymisekseen luonamme". -Mies kumarsi, irvisteli ulkomaiseen tapaansa ja mongersi minulle, -että "olin paljon onnekas, kun maanilman komeaisin monsieur -soi minulle lempi!" Säikähdyin ihan tuupertuakseni; kuvailen -hänet teille, rakas isä ja äiti, näin saatte itse päättää, eikö -minulla ollutkin syytä kammoon, kun olin saanut tietää että hänen -innoittavana toimenaan oli minua tarkemmin vartioida. - -Hän on mitaltaan jättiläinen; paljoa pitempi kuin Harry Mawlidge -siellä teidän naapuristossanne, isoluinen ja laiha. Ja entä hänen -kätensä! En ole sellaisia kouria eläissäni nähnyt! Hänellä on suuret -tuijottavat silmät kuin sonnilla, joka minut niin pahoin peloitti, -laajat, ulkonevat leukaluut, silmäin yli riippuvat kulmakarvat, kaksi -isoa arpea otsassa ja yksi vasemmassa poskessa, tuuhea poskiparta, -hirveän leveä suu, turpeat huulet, pitkät keltaiset hampaat ja -inhoittava irvistys. Päässään on hänellä oma kauhean pitkä tukkansa -sidottuna isoksi mustaksi mytyksi; keikkuvassa rumassa kaulassa -on mustasta harsosta leikattu huivi, ja kurkku pullottaa kuin -kasvannaisen tursistuttamana. Hän oli muuten kylläkin hyvin puettu, -ja vyötäisillä riippui räikeällä punaisella nauharuusukkeella -koristettu miekka; nahkasäärykset olivat soljilla kiinnitetyt polvien -alapuolelta, ja tosiaankin luulen että hänen jalkansa kantapäistä -varpaisiin ovat melkein yhtä pitkät kuin minun käsivarteni. - -Hän sanoi, että "hän pelkäännytti neitin", ja yritti poistua; mutta -rouva Jewkes ei sitä suvainnut. Minä huomautin emännöitsijälle, että -kun hän tiesi minun itkeneen, ei hänen olisi sopinut kutsua minua -herrasmiehen luo antamatta minun tietää siitä ennakolta. Menin pian -ylös komerooni, sillä sydäntäni särki kaiken aikaa pöydässä, kun en -voinut kauhistelematta katsahtaa häneen; ja tämä tunnoton nainen, -joka kyllä näki ahdistukseni jo _ennen_ kuin se seikka tuli sitä -lisäämään, toimitti näin varmaankin tahallisesti, saadakseen minut -yhä pahemmin säikytellyksi. Ja tehonsa sillä kyllä olikin; sillä -vuoteeseen mennessäni en kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin -tuota kamalaa olentoa ja isäntäni kamalampia tekoja, ja mielestäni -he kaksi sopivatkin hyvin yhteen. Nukahdettuani näin unissani noiden -kumpaisenkin tulevan vuoteeni viereen pahimmin aikein, jolloin minä -hypähdin unissani makuusijalta ja säikähdytin rouva Jewkesin, kunnes -kauhusta valveutuen kerroin hänelle näkyni. Se häijy olento vain -nauroi ja sanoi että kaikki pelkoni aiheet olivat pelkkää unta kuten -tämäkin. - - - - -JA NYT OLEN EHTINYT KESKIVIIKON, AHDINKONI 27. PÄIVÄN LOPPUUN. - - -Herra Williams-poloinen on tosiaan vangittu ja viety Stamfordiin, -joten nyttemmin en enää saata mitään hänen puoleltaan toivoa. -Pastori-parka! hänen hyvääuskova varmuutensa ja avomielisyytensä -on saattanut meidät kummankin turmioon. Olin liiankin pätevästi -vakuutettu siitä, ettei meidän olisi tullut menettää hetkeäkään: hän -pahastui ja piti minua ylen kärsimättömänä. Isäntäni kammottavat -vehkeet saivat minut ajattelemaan että hän, joka niin ovelasti -ja ilkimielisesti oli kaikki sotajuonensa harkinnut, tehden -niiden välttämisen mahdottomaksi, ei arkailisi mitään niiden -toimeenpanemisessa. Pelkään että aavisteluni pian toteutuu. - -Mutta yhden juonen olen minä juuri keksinyt, vaikka sen -suunnitteleminen on kovin lohdutonta, koska minulla ei ole ystäviä -eikä rahaa ja taivalkin on minulle tuiki tuntematon. Mutta olkootpa -vastassani sonnit, karhut, leijonat, tiikerit ja -- vielä pahempina --- petolliset, kavalat, vilpilliset ihmiset, en voi joutua suurempaan -vaaraan kuin missä jo olen. En ollenkaan luota hänen kolmeen -viikkoonsa: sillä kuinka voin tietää, nyt kun hän on niin vimmoissaan -ja on jo alottanut kostonsa herra Williams-poloiselle, ettei hän -muuta mieltänsä ja saavu Lincolnshireen ennen Lontoon-matkaansa? - -Sotajuoneni on tällainen. Koetan viekoitella rouva Jewkesin menemään -levolle ilman minua, kuten hän tekee usein minun istuessani -komerooni sulkeutuneena. Hänen ensi unensa on hyvin sikeätä, aina -ilmeten kuorsauksena. Jos siis vain kykenen pujottautumaan kahden -ikkunatangon välitse (olenhan hyvin hoikka), niin voin pudottautua -puutarhaan ulkonevan pienen kesäpirtin lyijykatolle, -- välimatka -on hiukan omaa mittaani pitempi. Kepeyteni varassa saan helposti -hypätyksi katolta, sillä se ei ole korkeallakaan maasta. Silloin olen -puutarhassa, ja kun minulla on takaveräjän avain, livahdan ulos. -Mutta minulla on vielä toinenkin juoni; laupias taivas, auta minua -vaarallisissa, vaikka viattomissa suunnitelmissani! -- Olen lukenut -mainiosta kapteenista, joka uhattuna ollessaan hyppäsi laivasta -mereen; ja kun viholliset hänen uidessaan ammuskelivat häntä jousilla -ja nuolilla, hän riisui takkinsa ja muutti suuntaansa. Tällä tavoin -hän ahdistajainsa heittokeihästen ja nuolien sattuessa niihin pääsi -pakoon ja jäi eloon, saadakseen vielä voiton heistä kaikista. Niinpä -minäkin riisun päällyshameeni ja viskaan sen lammikkoon kaulahuivini -keralla! Kaivatessaan minua he menevät ensin lammikolle arvellen -minun hukuttautuneen: ja nähdessään vaatteitani siellä kellumassa -he ryhtyvät kaikin naaraamaan, ja lammikko on varsin laaja. Ja kun -ei minua kenties ennen aamua kaivata, saan siten tilaisuuden edetä -pitkän matkan; ja kylläpä minä juoksenkin, kun olen ulos päässyt. -Uskon sitten, että kaitselmus johtaa askeleeni johonkin turvapaikkaan -ja tekee _jostakusta_ kunnon ihmisestä ystäväni. Sillä vaikka -kuinkakin kärsisin, en voi joutua suurempaan hätään tai pahempiin -käsiin kuin missä nyt olen tällaisten tunnustettujen häijyjen -suunnitelmien uhkaamana. - -Oi, rakkaat vanhempani! älkää säikähtykö saadessanne tämän -luettavaksenne! -- Mutta kaikki onkin jo ohi ennen kuin kyhäykseni -näette; ja johtakoon siis Jumala minut parhaiten! -- Kirjoitukseni -hautaan puutarhaan siltä varalta, ettei pakoni onnistuisi; sillä -epäilemättä minua tutkitaan ja kohdellaan hirveästi, ellen pääse -livahtamaan tieheni. Lopetan siis tällä kertaa tähän ja ryhdyn -juontani valmistelemaan. Avusta sinä, sorretun viattomuuden laupias -suojelija, tätä köyhän palvelijattaresi viimeistä ponnistusta, jotta -voin välttää viekkaat vehkeet ja ansat, joilla tahdotaan riistää -hyveellisyyteni! Paitsi tätä ainoata yritystä en enää näe mitään -pelastuksen tietä! Mitä tahansa minulle tapahtuneekin, siunaa -rakkaita vanhempiani ja varjele herra Williams-poloista perikadosta! -Sillä hän oli onnellinen, ennen kuin minua tunsi. - -Kuulin juuri rouva Jewkesin, joka on päihdyksissä, tunnustavan -sille kauhealle Colbrandille, että poloisen herra Williamsin ryöstö -oli hänen juoniaan, jonka tallirenki ja eräs apuri panivat toimeen -siepatakseen minun kirjeeni, vaikka tämä ei heille onnistunut. Nyt ne -molemmat nauravat tuolle surulliselle jutulle, jota eivät aavistakaan -minun kuulleen. -- Oi, kuinka sydäntäni kivistää! Mihinkäpä eivät -sellaiset heittiöt kykene? Voitteko moittia minua, että ponnistelen -pakoon mokomien kynsistä? - - - - -KELLO YHDENTOISTA JÄLKEEN. - - -Rouva Jewkes on tullut ylös ja mennyt nukkumaan; ja pyytää, etten -viipyisi kauvan komerossani, vaan tulisin vuoteeseen. -- Oh, kunpa -se kavala raakimus nukkuisi raskaasti kuin tukki. En ole koskaan -nähnyt häntä niin humaltuneena; se antaa minulle toiveita. Olen -jälleen koettanut ja huomaan että voin saada pääni mahtumaan -rautatankojen välitse. Olen nyt aivan valmis niin pian kun kuulen -hänen olevan sikeässä unessa; ja nyt suljen nämä lehdet sekä muut -kirjoitukseni, viimeisen työni, -- ja sinun kaitselmuksesi haltuun, -armollinen Jumala, jätän loput! -- Vielä kerran: Herra teitä molempia -siunatkoon! Ja suokoon meille onnellisen kohtaamisen, ellei täällä, -niin taivaallisessa valtakunnassaan. -- Aamen. - - - - -TORSTAINA, PERJANTAINA, LAUVANTAINA JA SUNNUNTAINA, AHDISTUKSENI 28., -29., 30. JA 31. PÄIVÄNÄ. - - -Niin, ahdistuksessa tosiaan; sillä täällä minä yhä olen, ja kaikki -on käynyt pahemmaksi ja pahemmaksi! Voi onnetonta Pamela-rukkaa! -Ei mitään toivoa jälellä, ja kaikki keksimäni suunnitelmat ovat -menneet myttyyn. Mutta, oi rakkaat vanhempani, riemuitkaa minun -kanssani tässäkin onnettomuuteni syvässä kuilussa; sillä koito -Pamelanne on päässyt vihollisesta pahemmasta kuin hän koskaan on -tavannut, vihollisesta jota hän ei koskaan ennen ollut ajatellut ja -tuskin kykeni vastustamaan. Tarkoitan hänen oman mielensä heikkoutta -ja hänen omaa itseluottamustaan, joka oli vähällä vajottaa hänet -kurjuuden ja perikadon syvimpään kuiluun, ellei jumalallinen armo -olisi tullut väliin! - -Jatkan surullista selostustani tilaisuuden mukaan, sillä kynäni on -ainoa millä voin kuluttaa aikaani; ja olen ollut niin heikko, etten -eilis-iltaan asti ole kyennyt kirjoittelua yrittämään. - -Otin mukaani vain yhden paidan sekä kaksi pientä nenäliinaa lisäksi -siihen mitä minulla oli ylläni, ja kaksi myssyä, jotka mahtuivat -taskuuni (sillä eihän minun sopinut haitakseni ottaa paljoa kamaa), -sekä vähäiset rahavarani, joita oli ainoastaan viisi tai kuusi -shillingiä, lähteäkseni tietymättömälle taipaleelle. Pääsin ulos -ikkunasta, vaikka vaikeanlaisesti, -- tangot likistivät hiukan -lanteitani; mutta olinhan päättänyt tunkeutua ulos, jos suinkin -mahdollista. Lyijykatolle oli pitempi matka kuin olin arvioinut. -Pelkäsin nyrjähdyttäneeni nilkkani, ja pudottauduttuani katolle oli -se vieläkin korkeammalta maasta. Mutta varsin onnellisesti siitä -suoriuduin; ainakaan en saanut mitään vammaa, joka olisi ehkäissyt -aikomustani. Ollessani nyt siis puutarhassa kätkin paperiarkit -ruusupensaan alle, peittäen ne mullalla, ja siellä ne toivoakseni -vieläkin ovat. Sitte hiippailin lammikolle. Kello löi kaksitoista -juuri kun pääsin ulos; oli pimeä ja sumuinen yö ja jotensakin kylmä; -mutta sitä en silloin tuntenut. - -Lammikolle tullessani heitin suunnitelmani mukaan päällystakkini, -kaulahuivini ja pyöreän nauharuusukkeisen korvamyssyn veteen. Sitte -juoksin suurella kiireellä veräjälle, ottaen avaimen taskustani. -Sydämeni löi kaiken aikaa rinnassani ihan haljetakseen. - -Mutta sain kokea mitä pahimman pettymyksen; häijy nainen oli ottanut -lukon pois ja pannut tilalle toisen, niin että avaimeni ei siihen -soveltunut. Yrittelin turhaan, ja hapuillessani ympärinsä keksin -vielä munalukon toisella kohdalla porttia. Oi kuinka mieleni masentui -silloin! Vaivuin maahan tuskasta ja hämmästyksestä hetkiseksi -kykenemättömänä liikahtamaan tai seisomaan jaloillani. Mutta pelko -herätti päättäväisyyteni, ja tietäen että yritykseni oli yhtä -kammottava kuin mikä muu kohdattavani vaara tahansa minä kiipesin -portin pienoja pitkin, ja lukolle astuen, se kun oli iso puinen -etulukko, ulotuin käsilläni portin yläreunaan. Vähänpä olin osannut -aavistaa että olin niin hyvä kiipeämään. Siirrähdin tarttuakseni -korkean kiviaidan yläsyrjään käsilläni; mutta voi minua! pelkkää -onnettomuutta! Pamela-paran paosta ei tullut mitään! -- Kun aita oli -vanha, niin kivet höltyivät juuri kun tein hyppäyksen päästäkseni -ylös. Alas minä paiskauduin, ja yhdestä tiilestä sain sellaisen -iskun päähäni että aivan pökerryin! Sitäpaitsi kolhaisin sääreni ja -niukahdutin nilkkani, ja toisesta kengästäni lohkesi korko irti. -Tässä kamalassa tilassa viruin maassa luullakseni viiden tai kuuden -minuutin ajan. Kun sitten yritin nousta, kaaduin jälleen pari kolme -kertaa; ja vasen lanteeni ja olkapääni olivat jäykkinä ja säjöilivät -ruhjevammoista; sitäpaitsi vuoti pääni verta ja sitä kivisti -kauheasti tiilen satuttamana. Mutta näistä kohluista en välittänyt, -vaan ryömin hyvän matkaa nelinkontin etsien tikkaita, jotka muistelin -nähneeni pystytettyinä muuria vasten paria päivää varemmin, kun -puutarhuri naulasi sinne nektari-persikkapuun oksaa; mutta mitään -tikkaita en löytänyt, ja muuri oli hyvin korkea. -- Mihin kurja -Pamela nyt joutuu! -- ajattelin. Sitten aloin kaikesta sydämestäni -toivoa, että jälleen olisin komerossani, ja katua yritystäni, jonka -nyt tuomitsin yltiöpäiseksi, koska se ei onnistunut. - -Jumala suokoon minulle anteeksi! mutta kamala ajatus juolahti juuri -silloin mieleeni! -- Vapisen sitä muistellessani! Sen kohtelun pelko, -mikä minua odottaisi, oli vähällä saattaa minut iäksi kadotukseen! -Oi, rakkaat, rakkaat vanhempani, suokaa anteeksi lapsi-raiskallenne; -mutta ollen aivan epätoivon vallassa minä ponnistausin horjuville -jaloilleni ja sitten onnuin eteenpäin! -- Mitäpä muuta tehtävänä kuin -heittäytyä lammikkoon ja lopettaa kaikki tuskani tässä maailmassa! -- -Mutta voi! saadakseni tuntea ne äärettömästi raskaampina onnettomassa -_iäisyydessä_ (ellei jumalallinen armo olisi minua pidättänyt)! Ja -tämän kiusauksen torjuneena (ylistetty olkoon siitä Jumala!) tahdon -kertoa teille taisteluistani tuossa kauheassa asemassa, jotta Jumalan -suuret armotyöt nähtäisiin pelastuksessanikin, koska olen vielä tällä -puolen sitä kamalaa juopaa, jonka takaa ei kukaan palaja. - -Onnelliseksi katsoinkin sittemmin, että olin niin runneltuna, koska -laahustamiseeni lammen partaalle täten meni enemmän aikaa, antaen -tilaisuutta miettimiseen ja tunteitteni rajun tyrskyn taittumiseen; -muutoin se kuohumus mahdollisesti olisi murheeni ensi huumauksessa -minua kiirehdyttänyt heittäytymään veteen, kun en nähnyt mitään -pelastuksen tietä ja silmieni edessä häämöitti peloittavien -kaitsijaini taholta odotettava ankaruus. Mutta ruumiillinen -heikkouteni hidastutti askeleeni niin verkkaisiksi, että ennätin -ajatella, ja armon säde ehti tunkeutua pimitettyyn sieluuni. Lammen -luo tullessani istahdin viettävälle äyräälle punnitsemaan kurjaa -tilaani; ja näin minä itsekseni tuumin: - --- Viivy tässä hiukan, Pamela, ja harkitse mitä olet tekemässä, -ennen kuin käyt hirveään hyppäykseen; ja ajattele eikö ole mitään -muuta keinoa jälellä, mitään toivoa; tai jos ei ole vähintäkään -mahdollisuutta paeta tästä jumalattomasta talosta, niin eikö ole edes -tilaisuutta välttää sitä tuhoa, mikä sinua siellä uhkaa? -- Sitten -mietin; ja pohdittuani mielessäni mistä minulle voisi koitua apua -en nähnyt ainoatakaan toivon välähdystä. Häijy, säälitön nainen! -Hänen kauheaksi apurikseen juuri saapunut hirvittävä Colbrand! -Vimmastuksiin joutunut isäntä, joka nyt vihasi minua ja uhkasi mitä -surkeimmilla onnettomuuksilla! Ja perin luultavasti riistettäisiin -minulta tilaisuus, mikä minulla nyt oli, vapautuakseni heidän -vainoamisistaan! - --- Mitäpä muuta voit, ahdistettu olento, -- puhuin itsekseni, -- -kuin heittäytyä armollisen Jumalan haltuun (joka tietää, kuinka -viattomasti kärsin), välttääksesi niiden tunnottomien ilkeyttä, -jotka ovat päättäneet saattaa sinut perikatoon? -- Ja sitten -ajattelin (oi, se ajatus oli varmaan paholaisen kuiskaama; sillä -se oli perin lohduttava ja vaikutti minuun voimakkaasti): -- nuo -ilkimykset, jotka eivät tunne mitään katumusta eivätkä sääliä minua -kohtaan, heltyvät silloin valittamaan pahoja töitään; ja nähdessään -onnettoman Pamelan hengettömän ruumiin naarattuna näille kosteisille -äyräille, virumassa elottomana heidän jalkainsa juuressa, heissä -herää katumus pehmittämään paatuneet sydämet, missä sillä nyt ei ole -sijaa! Isäntäni, vihainen isäntäni unohtaa silloin suuttumuksensa ja -sanoo: "Voi, tämä on onneton Pamela, jota olen aiheetta vainonnut ja -jonka olen tuhonnut. Nyt näen että hän piti hyveellisyyttä elämäänsä -kalliimpana", sanoo hän, "eikä ollut teeskentelijä ja pettäjä, vaan -se vilpitön tyttönen mikä väitti olevansa!" Sitten, -- ajattelin, -- -hän kenties vuodattaa muutaman kyyneleen ahdistetun palkollisensa -ruumiin ääressä; ja vaikka hän uskotellee muille oman rikollisuutensa -peittämiseksi, että se johtui rakkaudesta ja pettymyksestä onnettoman -herra Williamsin takia, hän kuitenkin sielussaan murehtii, ja -määrää minulle kunnialliset hautajaiset, säästäen minut kauhealta -häpeälavalta ja tien viereen kuoppaamiselta. Nuoret miehet ja -neitoset kaikkialla isä-parkani naapuristossa surkuttelevat silloin -poloista Pamelaa! Mutta oi, toivon etten joudu heidän ballaadiensa ja -surulaulujensa aiheeksi, vaan että muistoni rakkaan isäni ja äitini -tähden nopeasti häipyy unhoon. - -Kerran jo olin nousemassa; niin houkutteli minua tämä kaamea ajattelu -lammikkoon heittäytymään; mutta vammani hidastuttivat minua, ja -minä tuumin: -- Mitä aiot tehdä, kurja Pamela! Mistä tiedät, -- -vaikka kaikki häämöittää pimeältä lyhytnäköisille silmillesi, -- -mitä Jumala sinulle tehnee kaiken inhimillisen avun pettäessäkin? -Kaikkivaltias Jumala ei olisi asettanut minua näiden kirveltävien -kärsimysten alaiseksi, jos ei olisi antanut minulle voimaa niitä -vastaan taistella, kunhan ponnistelen niinkuin minun tulee. Ja ken -tietää, vaikka vihaisen ja juonikkaan isäntäni läheisyys, jota niin -paljon pelkään, olisikin minulle parempi kuin nämä hänen vainoavat -lähettinsä, jotka hänen palkkaaminaan rahan edestä uskollisesti -täyttävät heille annetun syntisen luottamustoimen, kun pitkäaikainen -tottumus jumalattomissa teoissa on heidät paaduttanut tunnonvaivoja -vastaan? Jumala _voi_ liikuttaa hänen sydämensä silmänräpäyksessä; ja -mikäli _ei_ niin tapahtuisi, voin _silloin_ lopettaa elämäni jollakin -muulla tavalla, jos välttämättömästi tahdon. Kuinka tiedän, etteivät -nämä kohlut ja ruhjeet, jotka sain yrittäessäni suunnittelemaani -pakoa, ehkä olekin tuottaneet minulle tilaisuutta heittäytyä nöyrällä -mielellä tahrattomana ja viattomana sen armollisen Olennon huomaan, -joka sen tilaisuuden soi. Sitten, -- ajattelin, -- ken antoi sinulle -röyhkeän vallan elämääsi? Ken valtuutti sinut sen lopettamaan, -joskaan heikko mielesi ei kykene esittämään sinulle keinoa, miten sen -kunnialla säilyttäisit? Kuinka tiedät, mitä tarkoitusperiä Jumalalla -saattaa olla antaessaan sinulle nämä koettelemukset, jotka sinua nyt -ahdistavat? Onko sinun määrättävä raja taivaalliselle tahdolle: "Näin -paljon suostun kantamaan enkä enempää?" Ja _rohkenetko_ sanoa, että -koettelemuksen lisääntyessä ja jatkuessa sinä mieluummin kuolet kuin -sen kestät? - --- Tämä toivottomuuden teko, -- ajattelin, -- on synti, jonka -täytäntöönpano sulkee minulta katumuksen mahdollisuuden ja siis -myöskin anteeksiannon toivon. Ja tahdotko sinä lyhentääksesi -ajalliset murheesi, olkootpa ne raskaatkin ja vaikka luulotteletkin -itseäsi heikoksi, syöstä sielusi ja ruumiisi iankaikkiseen -kurjuuteen? Tähän asti, -- tuumin, -- olet ollut viaton, kärsivä -Pamela; ja tahdotko nyt kärsimyksiä välttääksesi muuttua rikolliseksi -ja väkivaltaiseksi? Ja senkö vuoksi, että häijyt miehet vainoovat -sinua, lentäisit Kaikkivaltiaan silmille ja epäilisit sen armoa ja -hyvyyttä, joka _vielä_ voi kaikki nämä kärsimykset hyväksi kääntää? -Ja mistä tiedän, ettei Jumala, joka näkee kaiken sydämessäni piilevän -viheliäisyyden, olisikin sallinut näitä kärsimyksiä juuri _senvuoksi_ -ja saattaakseen minut luottamaan yksinomaan hänen armoonsa ja -apuunsa, minut, joka kenties olen liiaksi ylpeillyt turhaan -luottaessani omiin hupsuihin yrityksiini. - --- Ja vielä, -- ajattelin, -- jättäisitkö omasta kohdastasi -hukkaantumaan kaikki köyhiltä vanhemmiltasi saadut hyvät opetukset -ja heidän siunauksellisen esimerkkinsä, he kun ovat ponnistelleet -täyttääkseen velvollisuutensa, alistuen jumalalliseen tahtoon -äärimmäisessä pettymyksen, köyhyyden ja hädän ahdistuksessa sekä -kiittämättömän maailman ja armottomien velkojain vainotessa? Ja -tahtoisitko, kuten tästä yltiöpäisyydestäsi luultavasti johtuisi, -saattaa heidän harmaat hapsensa murheella hautaan, heidän kuultuaan -että rakastettu tytär vähäksyen jumalallisen armon huolenpitoa ja -epäillen laupiaan Jumalan lempeää suojelusta tällä _viimeisellä -teollaan_ on tahrannut _koko elämänsä_, jonka he tähän asti -olivat riemumielin hyväksyneet? -- Miksi siis, pöyhkeämielinen -Pamela, viivyt _täällä_? -- ajattelin. -- Lähde kiireesti näiltä -vaarallisilta äyräiltä ja pakene noita läikehteviä aaltoja, -jotka merkitsevällä kohinallaan ikäänkuin nuhtelevat sinua -hurjapäisyydestäsi! Älä kiusaa Jumalan hyvyyttä näillä sammaleisilla -rannoilla, jotka ovat olleet rikollisen aikeesi todistajina; ja -niin kauvan kun sinulla vielä on voimaa jälellä, pakene viettelevää -pahaa, jotta jumalallisen armon ja oikean harkinnan jo karkoittama -suuri vihollisesi ei uudistaisi hyökkäystään voimalla, jota -heikkoudessasi et kykenisi vastustamaan! ja jotta et yhdessä ainoassa -huimamielisyyden hetkessä hävittäisi kaikkia vakaumuksia, jotka nyt -ovat peloittaneet kapinallisen sielusi velvollisuudentuntoon ja -Jumalan tahdon alle alistumaan! - -Näine mietteineni minä nousin, mutta olin siinä määrin vammoistani -jäykistynyt ja niin yökasteen kohmetuttama ja viluissani märällä -ruoholla istumisesta samoin kuin tuolta laajalta vedenpinnalta -nousevista huuruistakin, että vain suurella vaivalla pääsin lammikon -luota, jota nyt kammoten ajattelen. Suunnaten ontuvat askeleeni -rakennusta kohti etsin sitte turvaa erään ulkohuoneen nurkasta, -missä säilytetään puita ja kivihiiliä talon tarpeiksi, kunnes julmat -vartijani minut sieltä löytäisivät ja saattaisivat kurjempaan -vankeuteen ja pahemman kohtelun alaiseksi kuin tähän asti olin -kokenut! ja sinne minä ryömin puupinon taakse ja heittäysin alas ihan -murtunein mielin, kuten voitte arvata, ja sydämessäni tuntien pelkkää -äärimmäistä hätää ja ankeutta. - -Tällainen, rakas isä ja äiti, oli Pamela-poloisenne tuloksettoman -yrityksen loppu; ja kuka tietää, olisinko takaveräjästä -ulospäästenkään joutunut lainkaan parempaan asemaan, rahattomana -ja ilman ystäviä kun olin vieraassa paikassa! Mutta älkää moittiko -tytär-rukkaanne liian paljon: ei, vaan jos konsaan näette tämän -kurjan, yltyleensä kyynelteni kostuttaman ja tahriman töherryksen, -antakaa säälinne voittaa nuhteenne. Ja tiedänhän, että niin käykin. -Mutta minun täytyy täksi erää lopettaa. Sillä, oi! voimani ja -tahtoni ovat nykyisin kovin erilaiset. Lisään kuitenkin, että vaikka -olisin kiittänyt Jumalaa pelastuksestani ja häijyjen kaitsijaini -ja juonittelevan isäntäni sorron välttämisestä, on minulla sentään -runsaampi syy ylistää häntä siitä, että hän on pelastanut minut -pahemmalta viholliselta, _itseltäni_. - -Nyt päätän surullisen kertomukseni. - -Rouva Jewkes kuuluu havahtuneen vasta päivän koittaessa; ja kun ei -löytänyt minua vuoteesta, hän huusi minua. Jäädessään vastausta -vaille hän kertoo nousseensa makuulta ja rientäneensä komerooni. -Sieltäkään minua löytämättä hän etsi sängyn alta ja toisesta -komerosta, huomaten kammion oven, niinkuin oli sen jättänyt, aivan -lukituksi ja avaimen riippuvan ranteessaan, kuten tavallista. Sillä -jos olisin voinutkin poistua kamarin ovesta, oli edessä pari, kolme -käytävää ja niiden ovissa kaksinkertaiset lukot ja salvat, ennen kuin -pääsi isoon puutarhaan. Näin ollen ei ollut mitään pakomahdollisuutta -muuta kuin siitä ikkunasta, josta olin mennyt ulos; sillä toiset -ikkunat olivat hyvin korkealla maasta. - -Rouva Jewkes säikähtyi pahanpäiväisesti; hän herätti heti -sveitsiläisen ja molemmat palvelijattaret, jotka nukkuivat jokseenkin -lähellä; ja nähdessään joka oven lukituksi hän sanoi, että "jonkun -enkelin oli täytynyt kuljettaa minut pois, niinkuin Pietari vietiin -vankilasta". Ihmeellistä, ettei hän mitään pahempaa ajatellut. - -Hän sanoi itkeneensä ja väännelleensä käsiään suuren murheen -vallassa ja juosseensa yltympäri kuin mielipuoli, aavistamatta että -olin voinut päästä ulos rautatankojen välitse komeron ikkunasta; -enkä tosiaan tiedä, voisinko sen tempun toistamiseen tehdä. Mutta -vihdoin huomatessaan ikkunanpuoliskon olevan auki he päättelivät, -että niin oli täytynyt tapahtua, riensivät sitte puutarhaan ja -keksivät jalanjälkeni kukkalavan mullassa, mihin olin lyijykatolta -pudottautunut. Heti lähtivät rouva Jewkes, Colbrand ja Nan katsomaan, -oliko takaportti lukittuna, sillä välin kun keittäjätär lähetettiin -ulkorakennukseen hälyttämään miehet ja valjastamaan hevoset, jotta -voitaisiin lähteä ajamaan minua takaa kullakin eri suuntiin. - -Huomattuaan että portti oli varmuuslukolla ja etulukolla suljettu, -löydettyään korkoni ja äkättyään murtuneet tiilet he arvelivat, -että olin jollakin tavoin päässyt pakenemaan tarhamuurin yli; ja -senjälkeen sanotaan rouva Jewkesin olleen ihan kuin järjiltään, -kunnes vihdoin Nanin päähän pälkähti mennä lammelle päin. Ja -huomatessaan siellä takkini, myssyni ja nenäliinani vedessä, melkein -rantaan huuhtoutuneina, luuli hän näkevänsä minut, parahti ja juoksi -rouva Jewkesin luokse kirkuen: "Oi, rouva, rouva, nyt on tapahtunut -kauheata! Mamseli Pamela viruu hukkuneena lammikossa." - -Sinne he kaikin juoksivat eivätkä vaatteeni löydettyään epäilleet, -että olin lammen pohjassa: kaikki, sveitsiläinenkin, löivät -rintoihinsa ja valittelivat mitä surkeimmin. Rouva Jewkes lähetti -Nanin miesten luo pyytämään että laittaisivat naarausnuotan -kuntoon, jättäisivät hevoset ja tulisivat viatonta tyttö-parkaa -etsimään! Sillä nimityksellä kuuluu hän minua _silloin_ maininneen, -vääntelehtien ja kovaa kohtaloani säälitellen; mutta vielä enemmän -hän oli voivotellut, kuinka heidän nyt kävisi ja mitä selittäisivät -herralle. - -Tässä tuoksinassa -- toisten itkiessä ja valittaessa, toisten -juostessa sinne tänne -- Nan pistäysi puuvajaan, missä minä -vaivainen viruin niin heikkona, niin masentuneena, niin murtuneena -ja vammoistani kangistuneena, etten voinut liikahtaa tai nousta -jaloilleni. Sanoin hiljaisella äänellä, kun tuskin kykenin puhumaan: -"Neitsyt Ann, neitsyt Ann!" -- Tyttö peljästyi pahoin ja otti -halonpölkäreen iskeäkseen minua päähän, luullen minua joksikin -varkaaksi, mutta minä huusin: "Neitsyt Ann, auta minua Jumalan -tähden! sillä minä en voi nousta!" -- "Herranen aika", päivitteli -hän, "tekö, mamseli! Kah, sydämemme ovat melkein murtuneet, ja aiomme -naarata teitä lammikosta, kun luulimme teidän hukuttautuneen. Nyt", -lisäsi hän, "palautatte meidät kaikki henkiin jälleen!" - -Ja auttamatta minua hän juoksi pois lammikolle ja toi kaikki -palvelijat puuvajaan. Sisälle tullessaan lausui paha nainen: "Missä -se on? Hitto hänet periköön oikkuinensa ja noitatemppuineen! Hän saa -kalliisti katua tätä kepposta, niin totta kuin nimeni on Jewkes"; -ja astuen luokseni hän tarttui käsivarteeni niin rajusti, tempasi -minua niin tuimasti, että parkaisin kovalla äänellä (olkapääni kun -oli siltä puolelta kolhiintunut), ja tuiskahdutti minut kasvoilleni. -"Teitä julmuria", valitin, "jos tietäisitte mitä olen kärsinyt, niin -se hellyttäisi sydämenne sääliin minua kohtaan!" - -Colbrandiakin näytti tilani surettavan, ja hän sanoi: "Hyi, rouva, -hyi, näettehän että hän on melkein hengetönnä! Ette saa olla noin -tyly hänelle." Ajomies Robin myös näkyi olevan ahdistuneella mielellä -minun tähteni ja sanoi nyyhkyttäen: "Kuinka nyt onkaan käynyt! -Ettekö näe, että hänen päänsä on aivan verissä ja ettei hän voi -liikahtaa?" -- "Kirottuja kujeita!" huudahti se kauhea olento, "hän -on peloittanut _minut_ aivan suunniltani, on tosiaan. Millä hiton -lailla sinä tänne tulit?" -- "Oi!" vaikeroitsin minä, "älkää kyselkö -minulta mitään, vaan antakaa neitojen kantaa minut ylös vankilaani ja -sallikaa minun siellä säädyllisesti ja rauhassa kuolla!" Sillä minä -en tosiaan luullut eläväni kahta tuntia. - -Yhä paatuneempana pauhasi siihen naarastiikeri: "Haluaisit kai -saada herra Williamsin vierellesi rukoilemaan, eikö totta? No, minä -lähetän hetipaikalla noutamaan isäntäsi; tulkoon hän itse vartioimaan -sinua minun asemestani; sillä sinua ei totisesti mikään pitele." -Palvelijattaret nostivat minut siis yhteisvoimin ja kantoivat -kammiooni; ja kun ilkimys näki, kuinka kurjassa tilassa olin, alkoi -hän hiukan lauhtua -- samalla kun jokainen ihmetellen arvaili, -kuinka kaikki tämä olikaan tapahtunut (minulla kun ei ollut voimia -eikä haluakaan sitä heille kertoa), ja luulivat siinä loihtua tai -noituutta ilmenevän. - -Ylikertaan päästyäni olin niin heikko, että menin tainnuksiin -masennuksesta, tuskasta ja väsymyksestä. Minut riisuttiin ja -toimitettiin vuoteeseen; ja rouva Jewkes käski Nanin haudella -olkapäätäni, käsivarttani ja nilkkaani vanhalla lämmitetyllä -rommilla. He leikkasivat hiukan tukkaani takaraivolta ja pesivät sen; -sillä siihen oli hyytynyt varsin pitkästä, vaikkakaan ei syvästä -haavasta valunutta verta, ja asettivat kotilaastaria päälle. Sillä -mikäli tällä naisella oli mitään hyviä ominaisuuksia, näkyy hänellä -olleen ripeyttä ja taitoa käsittelemään huonekunnassa äkillisesti -sattuneita tapaturmia. - -Tämän jälkeen vaivuin hyvin sikeään ja virkistävään uneen ja -nukuin jokseenkin levollisesti kello kahteentoista asti, kun ottaa -huomioon, että minulla oli kovaa kuumetta ja vilunväristyksiä. -Rouva Jewkes näki paljon vaivaa parantaakseen minut kestämään uusia -koettelemuksia, vaikka olin toivonut että ne nyt olivat onnellisesti -päättyneet. Mutta niin ei kaitselmus nähnyt hyväksi. - -Hän tahtoi saada minut nousemaan kello kahdentoista tienoissa; mutta -olin niin heikkona, että saatoin istua vain siksi kunnes vuode -oli tehty, jolloin menin uudestaan makuulle; ja minun sanotaan -hourineen jonkun aikaa iltapäivästä. Siedettävän yön vietettyäni olin -perjantaina paljon toipunut, ja lauvantaina nousin nauttimaan hiukan -lusikkaruokaa, ja kuume näkyi tyyten hellittäneen. Illaksi olinkin -sitte niin voimissani, että pyysin rouva Jewkesilta lupaa saada -jäädä yksin komerooni; siihen hän suostuikin, kun ovi oli edellisenä -päivänä varustettu kaksoissalvalla ja minä vakuutin hänelle, että -kaikki vehkeilyni, kuten hän yrityksiäni nimitti, nyt olivat lopussa. -Mutta ensin pakoitti hän minut kertomaan koko hankkeeni vaiheet; -ja sen teinkin hyvin tunnollisesti, tietäen nyt, että minua ei -voinut mikään auttaa eikä edistää turvallisuuttani tai pakoani. -Ja hän näkyi kovin ihmettelevän päättäväisyyttäni, mutta sanoi -minulle suoraan, että täydellinen pakoonpääsy olisi käynyt minulle -vaikeaksi; sillä täällä oli isäntäni lähettämä vangitsemismääräys -(hän kun on rauhantuomarina tässä kreivikunnassa yhtä hyvin kuin -toisessakin), siltä varalta että _olisin_ päässyt karkaamaan, ja -sillä valtuutuksella minut olisi pidätetty epäiltynä rikkomuksesta -häntä vastaan, olinpa missä tahansa. - -Voi, kuinka perusteellisesti ajateltuja ovatkaan minun onnettoman -varalle suunnitellut turmiolliset juonet! En suinkaan, en suinkaan -voi olla tätä kekseliästä salaliittoa ansainnut! Selkeästipä se -kaikki osoittaa todeksi, mitä minulle aikaisemmin toisessa talossa -vihjaistiin, että isäntäni vannoi minut _ottavansa!_ Oi, varjele -minua, taivas, joutumasta _hänen_ omakseen siinä jumalattomassa -merkityksessä, minkä hän valalleen itse antaa! Minun on lisättävä, -että nyt, kun näkee minun näin pian toipuvan, se nainen kohtelee -minua pahemmin ja on vähentänyt minulta paperin yhteen ainoaan -arkkiin, joka minun on pyydettäessä näytettävä hänelle kirjoitettuna -tai käyttämättömänä. Myöskin on hän sallinut minun pitää vain yhden -kynän. Mutta salaiset varastoni riittävät. Hän käy kuitenkin yhä -enemmän näykkiväksi ja äreäksi; ja nimittää minua härnäillen rouva -Williamsiksi ja miten milloinkin luulee minua kiusaannuttavansa. - - - - -SUNNUNTAINA ILTAPUOLELLA. - - -Rouva Jewkes on katsonut sopivaksi päästää minut nauttimaan -raikkaasta ilmasta kolmeksi tai neljäksi tunniksi tänä ehtopäivänä. -Voin nyt paljoa paremmin, ja tilani olisi vieläkin melkoisesti -reipastuneempi, jos tietäisin mitä varten säästyin. Mutta terveys on -minun olosuhteissani tuskin toivottava siunaus, koska se vain saattaa -minut sen onnettomuuden alaiseksi, jota alituisesti pelkään, kun sitä -vastoin heikkona ja kivuloisena kenties voisin herättää sääliä. Oi, -kuinka pelkäänkään vihaisen ja kiihtyneen herran saapumista, vaikka -varmasti tiedän, etten ole hänelle mitään pahaa tehnyt. - -Vastikään kuulimme että hän joku päivä sitten oli ollut vähällä -hukkua metsästysretkellä virran yli kulkiessaan. Minkähäntähden en -voi häntä vihata kaikesta hänen puoleltaan kokemastani häijystä -kohtelusta huolimatta? Varmaankaan en ole muiden ihmisten kaltainen! -Hän on totisesti antanut minulle kylliksi vihan aihetta; mutta -kuullessani hänen vaarastaan, joka oli ollut kovin täperä, en -voinut sydämessäni olla riemuitsematta pelastumisesta, vaikka hänen -kuolemansa olisi lopettanut tuskani ja kärsimykseni. Kiittämätön -isäntä! jos tämän tietäisitte, ette suinkaan minua näin paljon -vainoisi! Mutta kunnon emäntäni tähden minun täytyy toivoa hänelle -hyvää; ja mikä enkeli hän olisikaan silmissäni vieläkin, jos luopuisi -yrityksistään ja tekisi parannusta! - -Nyt olen kuullut rouva Jewkesilta, että John Arnold on eroitettu -palveluksestaan, kun havaittiin hänen kirjoittaneen herra -Williamsille, ja että herra Longman ja herra Jonathan, isännöitsijä, -ovat joutuneet herransa epäsuosioon yritettyään puhua minun -puolestani. Myöskin rouva Jervis on vaarassa; sillä luultavasti -kaikki kolme kävivät yhdessä rukoilemassa puolestani. Nyt näetten on -olinpaikkani tiedossa. - -Rouva Jewkes on isäntääni koskevien uutisten mukana saanut -kirjeen; mutta hän sanoo että sen sisältö on liian paha minulle -ilmoitettavaksi. Paha sen tosiaan täytyy olla, jos se on pahempi kuin -mitä jo olen saanut tietää. - -Juuri nyt tuo kamala olento kertoo minulle salaisuutena, että -hänellä on syytä luulla isäntäni keksineen keinon epäröimiseni -tyynnyttämiseksi: hän muka naittaisi minut sille kauhealle -Colbrandille ja ostaisi minut häneltä hääpäivänä rahasummalla! Onko -moista koskaan kuultu? Hän sanoo velvollisuuteni olevan totella -isäntääni ja että herra Williams rangaistukseksi pakoitetaan meidät -vihkimään; ja kun isäntäni on maksanut minusta, ja minut on hänelle -luovutettu, olisi sveitsiläisen palattava rahoineen kotiinsa -edellisen vaimonsa ja lastensa luo. Emännöitsijä nimittäin sanoo -niiden miesten keskuudessa olevan tapana, että heillä on vaimo joka -kansakunnassa. - -Mutta tämä on varmaankin hirveätä sepittelyä! Kaikessa -inhoittavaisuudessaankin se saattaa kuitenkin edistää jonkun -tekeillä olevan juonen toteuttamista! -- Mikä kummallinen hämmennys -kiihdyttääkään vaivaista järkeäni! Kenties suunnitellaan jotakin -valeavioliittoa minun turmiokseni: mutta voiko mies myydä vaimonsa -ilman tämän omaa suostumusta? Ja onko sellainen kauppa lain edessä -pätevä? - - - - -MAANANTAINA, TIISTAINA JA KESKIVIIKKONA, VANKEUTENI 32., 33. JA 34. -PÄIVÄNÄ. - - -Mitään muuta ei satu näinä päivinä kuin kinastelua rouva Jewkesin ja -minun kesken. Hän myrtyy minua kohtaan yhä villitymmäksi. Suututin -hänet eilen, koska hän puhui törkeästi; sanoin hänen haastavan -pikemmin viheliäisen lontoolaisen ilotytön kuin herrasmiehen -taloudenhoitajattaren tapaan; ja sitä kostaakseen hän mielestään ei -voi minua kyllin pahoin kohdella. Hän noituu minua ja hyökkäilee -kimppuuni kuin rakuuna ja tuskin kykenee pitämään hyppysensä -minusta erossa. Voitte uskoa, että hänen puheenlaatunsa täytyy -olla surkeata, hänen saattaakseen minut käyttämään näin jyrkeitä -sanoja: hänen lausumiansa ei totisesti voi toistaa, sillä hän on -häpeä sukupuolelleen. Ja sitte hän tekee minusta pilkkaa ja nauraa -kunniallisuuskäsitteilleni; sanoo -- häpeämätön -- että minustapa -koituu soma vuodekumppani isännälleni (ja sentapaista), kun minulla -"on niin hupelon käsitykset itsestäni"! Luuletteko että tätä saattaa -sietää? Ja kuitenkin haastaa hän, jos mahdollista, vielä pahempaakin! -Ihan rivouksia! Voi, mihin viheliäisiin käsiin minut on saatettukaan! - - - - -TORSTAI. - - -Minulla on nyt täysi syy peljätä, että isäntäni pian saapuu tänne; -sillä palvelijat puuhailevat huoneuston laittamisessa kuntoon; -ja tallia ja vaunuvajaa, joita ei ole vähään aikaan käytetty, -siistitään parhaillaan. Tiedustin rouva Jewkesilta; mutta hän ei -ilmoita minulle mitään ja tuskin edes vastaa, kun teen hänelle -jonkun kysymyksen. Joskus ajattelen että hän vaseti tekeytyy näin -omituisen ilkeäksi minua kohtaan saadakseen minut toivottelemaan -kaikkein enimmin pelkäämääni, nimittäin isäntäni tännetuloa. Sekö -mies puhuu rakkaudesta! Jos hänellä olisi vähääkään huomaavaisuutta -ja kunnioitusta minua kohtaan, niin hän ei antaisi tälle pahalle -naiselle sellaista valtaa minun sortamiseeni: ja jos hän todellakin -tulee, miten on silloin hänen lupauksensa laita, ettei saapuisi -minua tapaamaan ilman suostumustani? Mutta näyttää siltä, ettei -hänen kunniansa velvoita häntä minua kohtaan _mihinkään_. Niin hän -kirjeessään minulle sanoo. Ja miksi? Sentähden että minä tahdon -säilyttää oman kunniani. Mutta hänhän tunnustaakin, että hän minua -_sydämessään vihaa_, ja ilmeistä se onkin, koska minua ei muutoin -jätettäisi tämän naisen armoille ja -- mikä pahempi -- kauhean -pelkoni valtaan. - - - - -PERJANTAINA, VANKEUTENI 36. PÄIVÄNÄ. - - -Huomatessani portin olevan auki rohkenin eilen iltapäivällä -kävellä ulos kartanon edustalle, ja ennen kuin aavistinkaan olin -tullut pitkän jalavarivin päähän. Siellä istahdin maantielle -vievän leveän jalkaportaan askelmille; tie johtaa kaupunkiin. Ja -siinä mietiskellessäni mitä mielessäni aina liikkuu, näin useita -henkilöitä juoksevan talosta minua kohti, miehiä ja naisia, -ikäänkuin säikähtyneinä. Ensiksi ihmettelin, mikä heillä oli -hätänä, kunnes heidän lähemmäksi tultuaan huomasin heidän olevan -aivan hätäännyksissään minun luullusta karkaamisyrityksestäni. -Ensiksi tuli siinä se kauhea Colbrand harppoen pitkillä raajoillaan -lähes kaksi kyynärää askeleella, takanaan toinen rengeistä, herra -Williams-poloisen ryöstäjä. Sitte havaitsin Nanin hengästyksissään -ja keittäjättären juoksemassa hänen perässänsä. Viimeisenä tulla -vaappui rouva Jewkes niin joutuin kuin saattoi, ja huomasin hänen -syytävän mitä katkerimpia huudahduksia minua vastaan. Colbrand sanoi: -"Oi, kuinka te kaikki me säikäytti!" ja meni taakseni, kaiketikin -estääkseen minua vilistämästä tieheni. - -Istuin alallani näyttääkseni heille, ettei minulla ollut mitään -pakoaikeita; paitsi perin pientä menestymisen mahdollisuutta, oli -viime yritykseni vienyt minulta halun uusiin kokeihin. Ja kun -rouva Jewkes tuli kuuleman päähän, huomasin hänen olevan hirveästi -kuohuksissaan ja pauhaavan vehkeistäni. - -"Miksi", sanoin minä, "olette noin hädissänne? Täällä olen -istuskellut muutaman minuutin, eikä minulla ollut pienintäkään -aikomusta lähteä pois tai mennä mihinkään edemmäksi, vaan olisin -palannut heti kun alkaisi hämärtää." Hän ei tahtonut uskoa minua; ja -tuo raakalainen löi minua kauhealla nyrkillään ja olisi luullakseni -tuuperruttanut minut, jollei Colbrand olisi tullut väliin sanoen -nähneensä minut hiljaa istumassa katsellen ympärilleni pienintäkään -poistumisen oiretta osoittamatta. Mutta tämä ei riittänyt: hän käski -molempain palvelijatarten tarttua minua käsikynkästä ja viedä minut -takaisin taloon ja ylikertaan; ja täällä nyt olen ollut siitä asti -lukkojen takana, ilman kenkiä. Turhaan olen väittänyt, ettei minulla -ollut mitään suunnitelmaa mielessäni, niinkuin ei tosiaan ollutkaan. -Viime yö täytyi minun nukkua hänen ja Nanin välissä; ja huomaan että -hän on päättänyt siitä tytöstä tehdä itselleen kätyrin minua vastaan. -Niin, hänen kohtelunsa ja vielä pahempaa aavistelevan pelkoni vuoksi -olen tosiaan aivan kyllästynyt elämääni. - -Nyt vastikään on hän ollut luonani, antanut minulle kengät ja -komentavasti käskenyt minun kello kolmeksi tai neljäksi laittautua -matkalaukusta otettavaan pukuun, -- sitä matkalaukkua en ole -viimeiseltä nähnytkään, -- sillä hän sanoo odottavansa vieraisille -lady Darnfordin kahta tytärtä, jotka tulevat vartavasten minua -katsomaan; ja niin antoi hän minulle matkalaukun avaimen. Mutta minä -en totellut häntä, vaan sanoin, etten tahtonut olla näyteltävänä -tai tavata noita naisia. Hän jätti minut uhkaillen, että saisin -uppiniskaisuuttani vielä katua, mutta millä tavoin? - - - - -KELLO ON LYÖNYT VIISI, - - -eikä mitään neitejä ole saapunut! -- Taisikin siis... mutta kah! -luulen kuulevani heidän vaununsa. Astahdan ikkunan ääreen. Olen -päättänyt olla menemättä alas heidän luokseen. - -Hyväinen aika! hyväinen aika! Kuinka minun nyt käy? Isäntänihän on -saapunut komeissa vaunuissaan! On niinkin! -- Mitä minun on tehtävä? -Mihin lymytä? -- Voi, mitä minun on tehtävä? Rukoilkaa puolestani! -Mutta oi, ettehän te tätä saa nähdäkään! -- Laupias Jumala taivaassa, -varjele minua, jos se on sinun siunattu tahtosi! - - - - -KELLO SEITSEMÄN. - - -Vaikka pelkään hänen tapaamistansa, ihmettelen kuitenkin, ettei hän -ole vielä näyttäytynyt. Epäilemättä suunnitellaan jotakin minua -vastaan, koska hän viipyy kuuntelemassa kaikkia emännöitsijän -juttuja. Voin tuskin kirjoittaa; mutta kun en taida tehdä mitään -muutakaan, en tiedä kuinka voisin olla kirjoittamatta! -- En kykene -pitämään kynää kädessäni... Kuinka viistoja ja vapisevia ovat rivit! -Minun täytyy keskeyttää, kunnes sormeni tyyntyvät! -- Miksi pitää -viattomien näin vavista syyllisten pysyessä mieleltään levollisina? - - - - -LAUVANTAI-AAMUNA. - - -Sallikaa minun kertoa teille, mitä tapahtui viime yönä; sillä minulla -ei ollut voimaa kirjoittaa eikä tilaisuuttakaan ennen kuin nyt. - -Kurja nainen pidätti isäntääni puoli kahdeksaan; ja hän saapui -tänne kello viiden tienoissa iltapäivällä. Ja sitte kuulin hänen -äänensä portailta hänen tullessaan ylös minun luokseni. Hän puhui -illallisestaan, koska sanoi: "Mieluimmin haluan keitetyn kananpojan -voin ja persiljan kanssa." Ja sisälle hän tuli. - -Hän otti ankaran ja majesteetillisen muodon; ja hän voi näyttää hyvin -ylväältä milloin tahtoo. "Kah, kuriton Pamela, kiittämätön karkuri", -virkkoi hän minulle ensi tervehdyksekseen: "Teet hyvin, kai maar, -tuottaessasi minulle kaiken tämän vaivan ja kiusan?" En kyennyt -puhumaan, vaan heittäytyen lattialle kätkin kasvoni ja olin kuolla -suruun ja pelkoon. -- Hän sanoi: "Kyllä sinulla onkin syytä kätkeä -kasvosi! syytä häpeilyyn minut nähdessäsi, kurja, röyhkeä tyttö, -mikä oletkin!" Minä nyyhkytin ja itkin, mutten voinut puhua. Ja hän -antoi minun virua siinä, meni ovelle ja kutsui rouva Jewkesia. "No", -sanoi hän, "nostakaa ylös tuo langennut enkeli! Kerran luulin häntä -viattomaksi kuin enkeli: mutta nyt on kärsivällisyyteni häntä kohtaan -lopussa. Tuo pieni teeskentelijä heittäytyy tuolla tavoin maahan -voidakseen vaikuttaa heikkouteeni ja taivuttaakseen minut itselleen -suosiolliseksi ja jotta minä itse hänet nostaisin ylös. Mutta minä -en koske häneen. Ei", lisäsi hän, "kietoutukoot Williamsin kaltaiset -miehet hänen viekkaisiin pauloihinsa! Minä tunnen hänet nyt, ja hän -saa koettaa pyydystää verkkoihinsa kenen houkkion tahansa, joka -tahtoo niihin tarttua." - -Huokaisin sydän halkeamaisillaan! -- Ja rouva Jewkes nosti minut -polvilleni; sillä minä vapisin niin etten voinut seisoa. "Noh, -neito Pamela", sanoi hän, "opi tuntemaan paras ystäväsi! Tunnusta -kelvoton käytöksesi ja pyydä hänen arvoisuuttansa antamaan anteeksi -kaikki vikasi." Olin pyörtymäisilläni; ja isäntäni virkkoi: "Hän -on temppuilun taituri, vakuutan teille; ja panenpa kymmenen yhtä -vastaan, että hän voi tuokiossa teeskennellä taintumuskohtauksen." - -Tämä vihlaisi minua sydänjuuriin asti, mutta minä en voinut sillä -hetkellä puhua; kohotinhan vain silmäni taivasta kohti! -- Vihdoin -sanoin: "Jumala suokoon teille anteeksi, hyvä herra!" -- Hän näkyi -olevan vihansa vimmoissa ja käveli edestakaisin huoneessa vilkaisten -toisinaan minuun, ikäänkuin olisi tahtonut puhua, mutta hillitsi -itsensä. -- Vihdoin hän sentään sanoi: "Jahka hän on esittänyt -loppuun tämän _ensi näytöksensä_, saatan palata hänen luoksensa, ja -hän saa _pian_ tietää, mihin hänen nyt on turvautuminen." - -Ja sitte hän läksi huoneesta; ja minä olin aivan sydämestäni sairas. -"Varmaan", voikersin, "olen pahin olento, mikä konsaan on ilmaa -hengittänyt!" -- "No", vastasi röyhkeä nainen, "et sentään _niin_ -paha; mutta olen iloinen, että alat nähdä vikasi. Nöyryyttä ei mikään -voita. Ka, tahdon ystävänä puhua puolestasi, jos lupaat vastedes -olla velvollisuudentuntoisempi. Niin niin", lisäsi ilkimys, "tämä -kaikki voitaneen huomenna korjata, jollet ole hupsu". -- "Mene -tiehesi, inhoittava nainen!" sanoin minä, "äläkä lisää kärsimyksiäni -leppymättömällä julmuudellasi ja epänaisellisella paatumuksellasi". - -Hän töykkäsi minua ja meni pois vihasta hurjana. Hän näkyy tästä -juoruilleen ja sanoneen, että olin aivan sietämättömän uppiniskainen. - -Minä lysähdin lattialle, enkä kyennyt hievahtamaan ennen kuin kello -löi yhdeksän; ja sitten se häijyläinen tuli jälleen. -- "Sinun on -tultava alakertaan herran pateille", hän sanoi, "jos nimittäin -suvaitset, niskoittelija!" -- "En taida pysyä pystyssä", vastasin -minä. -- "Sitte lähetän monsieur Colbrandin kantamaan sinut alas", -uhkasi hän. - -Nousin niin hyvin kuin voin ja vapisin koko matkan portaita -alas mennessäni. Hän astui edelläni arkihuoneeseen, ja uusi -pöytäpalvelija, joka oli isännällä mukanaan Johnin asemesta, poistui -heti kun minä tulin sisälle. Sivumennen sanoen oli hänellä uusi -kuskikin, joten näytti siltä kuin Bedfordshiren Robin olisi eroitettu -toimestaan. - -"Ajattelin", sanoi hän alas tullessani, "että aterioitsisit kanssani, -kun minulla ei ollut seuraa; mutta huomatessani ettet voi unohtaa -alkuperääsi, vaan ehdottomasti viihdyt paremmin palvelijaini parissa, -minä kutsuin sinut tänne palvelemaan minua illallispöydässä, jotta -voin hiukan jutella kanssasi ja tuhlata sinuun niin vähän aikaa kuin -mahdollista". - -"Teidän arvoisuutenne", vastasin minä, "te tuotatte minulle kunniaa, -antaessanne minun teitä palvella; ja toivottavasti en koskaan unohda -alkuperääni". Mutta minun täytyi seisoa hänen tuolinsa takana -pitääkseni siitä kiinni. "Kaada minulle lasillinen tuota burgundia", -sanoi hän. Minä ryhdyin toimeen; mutta käteni tutisi niin, etten -voinut pidellä lautasta pikarineen läikäyttämättä viiniä. Silloin -rouva Jewkes kaatoi minun puolestani ja minä tarjosin sen niin hyvin -kuin kykenin ja niiasin syvään. Hän otti lasin ja käski: "Seiso -takanani, poissa näkyvistäni!" - -Sitte hän lausui: "No, rouva Jewkes, sanoitte että hän vielä on hyvin -nyrpeä eikä syö mitään." -- "Ei", vakuutti tämä, "ei edes sielun ja -ruumiin koossapitimiksi". -- "Ja ainako hän vain itkeekin, kuten -sanoitte?".-- "Niin, hyvä herra", vastasi hän, "aina hän vetistelee -syystä tai toisesta". - -"Ah", sanoi isäntäni, "teidän nuoret neitosenne ravitsevat itseänsä -kyynelillään; ja itsepäisyys riittää heille ruuaksi ja juomaksi. -Minusta hän ei ikinä ole näyttäytynyt paremmassa kunnossa. Mutta -luulenkin hänen elävän lemmestä. Herttainen herra Williams ja hänen -omat pienet häijynilkiset vehkeensä ovat pitäneet hänet hengissä ja -terveenä, sillä juoniminen, rakkaus ja vastaanhangoittelu ovat naisen -luonnollista ravintoa." - -Minun oli pakko ääneti kuunnella tätä kaikkea; ja sydämeni olikin -liian täynnä puhuakseni. - -"Ja sanotte", jatkoi hän, "että hänellä vielä eilispäivänä oli -_uusi_ pakosuunnitelma?" -- "Itse hän kieltää sen", selitti rouva -Jewkes; "mutta kyllä aivan siltä näytti. Ja aika hätään hän minut sen -johdosta tosiaan saattoi. Olen iloinen, että teidän arvoisuutenne on -saapunut; ja mitä tahansa hänen suhteensa aiottekin, niin toivon, -ettette siinä kauvan vitkastele; sillä varmaan hän osoittautuu -liukkaaksi kuin ankerias." - -"Hyvä herra", sanoin minä syleillen hänen polviansa, tietämättä mitä -tein, ja lyyhistyen alas, "säälikää minua ja kuunnelkaa, millä tavoin -luo häijy nainen on minua kohdellut". - -Hän keskeytti minut julmasti ja sanoi: "Tiedän hänen täyttäneen -velvollisuutensa; ei merkitse mitään, mitä sinä sanot rouva Jewkesia -vastaan. Että olet täällä, pikku teeskentelijä, puhumassa minulle -puolestasi, johtuu hänen tarkasta silmälläpidostaan; muutoin olisit -ollut papin matkassa. -- Paha tyttö", lisäsi hän, "joka houkuttelet -miehen turmioon, kuten olet hänet viekoitellut juuri kun olin -toimittamassa hänet eliniäkseen onnelliseksi!" - -Minä nousin, mutta sanoin syvään huoahtaen: "Jääköön sikseen, hyvä -herra, minä lopetan! Kummallisen tuomioistuimen edessä minun olikin -ajettava asiaani -- sellaiseen joutui sadun lammas-raukka, jota -korppikotka kuulusteli suden toimiessa syyttäjänä!" - -"Niin, rouva Jewkes", sanoi hän, "te olette susi, minä korppikotka -ja tämä tyttönen on viaton karitsapoloinen meidän tutkittavanamme! -Oh, ette aavistakaan, kuinka harjaantunut tämä viaton olento on -aprikoimaan. Ei häneltä älyä puutu, kun hän tahtoo osoitella -nuhteettomuuttansa muiden ihmisten maineen kustannuksella." - -"Kah", sanoi kiusanhenkeni, "ei tämä mitään ole siihen verraten, -miksi hän on minua nimitellyt. Minä olen ollut Jezebel, Lontoon -ilotyttö ja mitä kaikkea! Mutta tyydyn ottamaan vastaan hänen -herjausnimittelynsä, koska nyt näen sen kuuluvan hänen tapoihinsa ja -hän julkee sättiä teidän arvoisuuttanne korppikotkaksi." - -Minä huomautin: "En suinkaan aikonut verrata isäntääni mihinkään." -Aioin puhua enemmänkin, mutta hän tiuskaisi: "Älä pärpätä, tyttö!" -- -"Ei", säesti rouva Jewkes, "se ei tosiaankaan sovi sinulle". - -"No", sanoin minä, "koska en saa puhua, niin vaikenen; mutta on -vanhurskas tuomari, joka tuntee kaikkien sydänten salaisuudet; ja -häneen minä vetoan". - -"Kas niin!" huudahti isäntäni: "nyt tämä lakea, sävyisä olento -rukoilee tulta taivaasta meidän päällemme! Oh, hän voi sadatella -mitä sisukkaimmin kristillisen nöyryyden hengessä, totisesti. No, -julkeasilmä, anna minulle toinen lasillinen." Kaadoin hänelle viiniä -niin hyvin kuin kykenin; mutta itkin niin että hän sanoi: "Saankin -kai kyyneleitäsi viinin höysteeksi!" - -Lopetettuaan illallisensa hän nousi pöydästä ja sanoi: "Onpa -onnellista sinulle, että voit tuolla tavoin saada puhuvat silmäsi -tulvimaan niiden silti menettämättä kirkkauttansa! Kaiketikin sinulle -on sanottu, että kyynelehtiessäsi olet _kauneimmillasi!_ -- Oletteko -koskaan", hän lisäsi kääntyen rouva Jewkesiin (joka kaiken aikaa oli -seisonut salin nurkassa) "nähnyt ihanampaa olentoa kuin tämä? Onko -ihme, että näin alennun häntä huomaamaan! Katsokaa", sanoi hän ottaen -lasin toisella kädellään ja toisella pyöräyttäen minut sinne päin, -"minkälainen vartalo, millainen kaula, millainen käsi! Ja millainen -hehkeys noilla viehättävillä kasvoilla! Mutta kuka kuvailisikaan -kaikki kujeet ja koukut, joita piilee hänen pienessä juonikkaassa, -veikistelevässä sydämessään! Eipä ole kumma, että pastori-parka -häneen niin hullaantui. Minä moitin vähemmin häntä kuin tyttöä; sillä -ken saattoi noin nuorelta loihtijattarelta odottaa moista oveluutta?" - -Minä astuin huoneen perälle ja painoin kasvoni seinälaudoitusta -vasten; ja vaikka kuinkakin ponnistelin pidättääkseni kyyneleitä -itkin niin että sydämeni oli pakahtua. Hän sanoi: "Merkillinen -erehdys oli tuo kirjeiden vaihtuminen, josta minulle kerroitte, rouva -Jewkes! Mutta enhän pelkää, vaikka kirjoitukseni joutuisivat kenen -tahansa luettaviksi. Minä en harjoita mitään salaista kirjeenvaihtoa, -en ilmoittele jokaista tietooni tulevaa salaisuutta ja sitte viettele -ihmisiä kuljettelemaan kirjeitäni vastoin velvollisuuttansa ja -kaikkea hyvää omaatuntoa. -- Tule tänne, letukka", sanoi hän, "meillä -kahdella on tiukka tili tehtävänä. -- Miksi et tule, kun sinua -käsken?" - -"Hyi sinua, mamseli Pamela", torui emännöitsijä; "mitä? etkö -liikahdakaan, kun hänen arvoisuutensa käskee sinua luokseen? Kuka -tietää, vaikka hän hyvyydessään antaisi sinulle anteeksi?" - -Hän saapui luokseni (sillä minä en kyennyt hievahtamaankaan), laski -kätensä kaulalleni, tahtoi suudella minua ja sanoi: "Toden totta, -rouva Jewkes, ellen ajattelisi tuota kirottua pastoria, uskon -sydämessäni -- niin suuri on heikkouteni, -- että _vielä_ voisin -antaa anteeksi tälle pienelle vehkeilevälle huippanalle ja painaa -hänet povelleni." - -"Oi", kehui liehittelijä, "te olette kovin hyvä, armollinen herra, -tosiaan perin suopeamielinen! -- Mutta kah", lisäsi rietas heittiö, -"toivon että olettekin niin hyvä ja otatte hänet povellenne, ja että -huomisaamuksi saatatte hänet parempaan velvollisuutensa tuntoon!" - -Saattoiko naissukupuolessa olla mitään noin alhaista? -Kärsivällisyyteni loppui, mutta suru ja suuttumus tukahduttivat -kuitenkin sanat kurkkuuni, ja kykenin änkyttämään vain hartaan ja -kiihkeän huudahduksen, että taivas suojelisi viattomuuttani. Mutta se -sana joutui heidän ivansa aiheeksi. Onko koito ihmislapsi milloinkaan -ollut pahemmassa ahdistuksessa! - -Isäntäni virkkoi ikäänkuin olisi tällä välin miettinyt, saattoiko -leppyä minulle vai eikö: "Ei, en vielä voi antaa hänelle -anteeksikaan. Hän on aiheuttanut minulle paljon häiriötä, tuottanut -suurta häpeätä sekä pitäjällä että kotona, vietellyt pahuuteen -kaikki palvelijani toisessa kartanossa, halveksinut kunniallisia -aikomuksiani ja tarkoitusperiäni ja yrittänyt karata sen -kiittämättömän pastorin kanssa. Eikä minun suinkaan tulisi antaa -anteeksi kaikkea tätä!" - -Mutta tästä kurjasta ilveilystä huolimatta hän suuteli minua taaskin -ja tahtoi pistää kätensä poveeni; mutta minä ponnistelin vastaan ja -sanoin mieluummin kuolevani kuin sellaista kohtelua sallivani. - -"Ajattele, Pamela", kovisteli hän uhkaavalla äänellä, "ajattele missä -olet, äläkä näyttele hupsua! Muutoin sinut perii julmempi kohtalo -kuin aavistatkaan. -- Mutta viekää hänet ylikertaan, rouva Jewkes, -niin lähetän sinne muutaman rivin hänen mietittäväkseen; -- ja -toimita minulle vastauksesi aamulla, Pamela. Siihen mennessä sinun on -tehtävä päätöksesi, ja senjälkeen on tuomiosi langetettu." - -Menin siis ylikertaan ja antauduin murheeni valtaan, odotellen mitä -hän kirjoittaisi. Mutta olin kuitenkin iloinen tämän yön tuottamasta -lykkäyksestä. - -Hän ei sentään kirjoittanut minulle yhtään mitään. Ja kello -kahdentoista tienoissa rouva Jewkes ja Nan tulivat luokseni kuten -edellisenäkin iltana, ollakseen vuodetovereinani, ja minä tahdoin -käydä makuulle vain osaksi riisuutuneena, josta he jupisivat -surkuteltavia huomautuksia, -- ja rouva Jewkes eritoten naljaili -minulle. Olisinkin pelossani istunut valveilla kaiken yötä, jos hän -olisi sallinut. Sillä varsin vähän saatoin yön mittaan levätä siinä -tuskassani, että tuo nainen päästäisi sisälle isäntäni. Hän ei muuta -tehnyt kuin ylisteli häntä ja moitti minua; mutta minä vastasin niin -vähän kuin mahdollista. - -Herralla on tänään luonansa päivällisellä sir Simon Kielittelijä, -toisin sanoen Darnford, jonka perhe lähetti lausumaan hänet -tervetulleeksi tänne maalle; ja tuntuu siltä, että vanha aatelismies -haluaa nähdä minut. Otaksun siis, että minua lähetetään noutamaan, -kuten ennen Simsonia, huvittaakseni häntä. Tässä olen, ja minun -täytyy se kaikki kestää. - - - - -KELLO KAKSITOISTA PÄIVÄLLÄ LAUVANTAINA. - - -Vastikään on hän lähettänyt rouva Jewkesin tuomaan seuraavat -ehdotukset. Tässä nyt siis ovat ne kunnialliset aikomukset -kertakaikkiaan avoimesti esillä. Niiden tarkoituksena on, rakkaat -vanhempani, tehdä minusta viheliäinen rakastajatar; toivoakseni -aina inhoan sellaista ajatustakin. Mutta te näette niistä, kuinka -ne ovat sovitetut hartaimpiin toivomuksiini teidän menestyksestänne -ja onnestanne, mikäli olisin kunniallisella tavalla voinut sen -saada aikaan. Olen vastannut sellaiseen tapaan, minkä varmaan -hyväksytte, ja valmistaudun pahimpaan; sillä vaikka pelkään, ettei -mitään laiminlyödä minun suistamisekseni turmioon, ja vaikka heikot -voimani eivät riittäne minua puolustamaan, niin olen kuitenkin -aivoituksiltani ja Jumalan kasvojen edessä syytön rikokseen; ja -hänelle minä jätän kaikkien loukkausteni kostamisen. Kirjoitan -teille vastaukseni hänen pykäliensä mukaan; ja toivon parasta, -joskin pelkään pahinta. Mutta vaikka tulisin kotiin teidän luoksenne -tärveltynä ja hukkaan saatettuna enkä julkeisi katsoa teitä silmiin, -säälikää ja rohkaiskaa kuitenkin koitoa Pamelaa, keventääksenne hänen -elämänsä vähäistä jäännöstä; sillä en minä pitkälti elä häpeäni -jälkeen: ja voitte olla varmat, ettei se ole minun syyni, joskin -minun onnettomuuteni. - - MAMSELI PAMELA ANDREWSILLE. - - Allaesitetyt pykälät ovat tarkoitetut vakavasti harkittaviksesi; - ja anna minulle niihin kirjallinen vastaus, jotta voin sen mukaan - tehdä päätökseni. Muista vain, että minä en suvaitse leikiteltävän - kanssani; ja antamasi vastaukset ratkaisevat kohtalosi - ehdottomasti, jättämättä varaa vastaväitteille tai enemmälle - rettelöimiselle. - -TÄMÄ ON VASTAUKSENI. - - Suokaa anteeksi, arvoisa herra, se rohkeus, mitä halpa - palvelijattarenne on osoittamassa teidän pykäliinne vastatessaan. - Jollen tällaisessa tapauksessa olisi kiivas ja tosissani, niin - ilmaisisin _sellaista_ rikollisuutta, jota sieluni toki inhoo. - Minä en käy leikittelemään kanssanne enkä toimi niinkuin omasta - tahdostaan epätietoinen, sillä minun ei tarvitse hetkeäkään - harkita, ja senvuoksi lähetän tämänlaisen vastauksen, olkootpa - seuraukset mitkä tahansa. - - '_I pykälä_. Jos voit saata minut vakuutetuksi, että sinä et ole - millään tavoin rohkaissut vihaamani pastorin lähentelyä ja ettei - sinulla ole mitään taipumuksia hänen puoleensa, suurempia kuin - minua kohtaan, silloin jätän harkittaviksesi seuraavat ehdotukset, - jotka otan täsmällisesti täyttääkseni.' - - _Vastaus_. Mitä ensimäiseen pykälään tulee, hyvä herra, sopinee - minun (jotten teidän mielestänne ansaitsisi solvaisevia nimityksiä - _julkimus_ ja _viekastelija_ ja muita senkaltaisia) juhlallisesti - vakuuttaa, ettei herra Williams milloinkaan ole saanut minulta - pienintäkään rohkaisua siihen suuntaan kuin viittaatte; ja minä - luulen että hänen päävaikuttimenaan oli hänen - elämänkutsumuksestaan johtuva velvollisuus vastoin näennäisiä - etujaan avustaa henkilöä, joka hänen mielestään oli hädässä. - Voitte, arvoisa herra, uskoa sen sitäkin helpommin, kun vakuutan - etten tunne maailmassa ketään miestä, jonka kanssa haluaisin - naimisiin, ja että se ainoa, jota voisin kunnioittaa enemmän kuin - muita, on se herrasmies, joka kaikkein enimmin pyrkii saattamaan - minut ikuiseen häpeään. - - _'II pykälä_. Tahdon heti lahjoittaa sinulle viisisataa guineaa - omiin tarpeisiisi ja niitä saat käyttää mihin tarkoitukseen vain - haluat: summan luovutan ehdottomasti sinun sitä vastaanottamaan - määräämäsi henkilön käsiin enkä odota mitään suosiota - vastavuoroon, ennen kuin olet sen todella talteesi saanut.' - - _Vastaus_. Mitä toiseen ehdotukseenne tulee, olkoonpa seuraus mikä - tahansa, hylkään sen kaikesta sielustani. Rahat, hyvä herra, eivät - ole minulle suurin hyvä; hyljätköön minut Jumala kaikkivaltias, - milloin vain ne siksi tulisivat ja minä niiden takia voisin luopua - oikeudestani siihen siunattuun toivoon, mikä koituu tuekseni - silloin kun kultaiset miljoonat eivät voisi ostaa ainoatakaan - onnellisen mietiskelyn hetkeä kulunutta väärinkäytettyä elämää - muistellessani. - - _'III pykälä_. Niinikään siirrän heti sinulle Kentistä äskettäin - ostamani maatilan, joka tuottaa kaksisataaviisikymmentä puntaa - vuodessa kaikki ulosteot poisluettuina. Tämä luovutetaan täydellä - hallintaoikeudella sinun elinaikaiseksi omaisuudeksesi ja - jatkuvasti edelleen, mikäli perillisiksesi jää lapsia: ja isäsi - saa sen heti uskottunamiehenä tätä varten haltuunsa. Tilan - hoitaminen tuottaa hänelle ja äidillesi mukavan toimeentulon - heidän elinajakseen; ja minä korvaan kaikki mitä mahdollisesti - sattuisi tuosta tasaisesta summasta uupumaan ja myönnän hänelle - sitäpaitsi viisikymmentä puntaa vuodessa hänen ja äitisi eliniäksi - palkkiona tilasi hoitamisesta ja viljelemisestä.' - - _Vastaus_. Kolmannen ehdotuksenne, hyvä herra, hylkään samasta - syystä; minua surettaa, kun voitte luulla, että köyhät - kunnialliset vanhempani suostuisivat tuollaiseen osallisuuteen ja - ottaisivat hoitaakseen tilan, joka olisi heidän tytär-rukkansa - häpeän hintana. Suokaa anteeksi, hyvä herra, kiihtymykseni tässä - kohdassa; mutta te ette tunne sitä köyhää miestä ja sitä köyhää - vaimoa, rakasta isääni ja äitiäni, jos arvelette etteivät he - mieluummin tahtoisi nääntyä nälkään maantienojassa tai menehtyä - kurjassa vankiluolassa kuin ottaa vastaan ruhtinaallistakaan - rikkautta sellaisilla synnillisillä ehdoilla. En tohdi sanoa - kaikkea, mitä sydämeni tässä tukalassa vaiheessa kehoittaa - lausumaan. -- Mutta teidän arvoisuutenne ei heitä tunne; - peloittavimmat kuolemankaan kauhut eivät ikänä voisi pakoittaa - minua menettelemään sellaisia köyhiä kunniallisia vanhempia - häpäisevällä tavalla, -- moisesta kunnottomuudesta toivon Jumalan - auttavan armon minua varjelevan. - - _'IV pykälä_. Tahdon vielä ulottaa suosiollisuuteni kaikkiin - muihinkin sukulaisiisi, joiden arvelet sitä ansaitsevan tai joita - sinä pidät arvossa.' - - _Vastaus_. Neljänteen ehdotukseenne, hyvä herra, otan vastatakseni - samoin kuin kolmanteen. Jos minulla on ystäviä jotka haluavat - mahtavien suosiota, jääkööt he _iäksi_ sitä paitsi, jos kehtaavat - sitä toivoa arvottomilla ehdoilla! - - _'V pykälä_. Tilaan sitäpaitsi sinulle näytteitä aineksiksi - neljään täydelliseen vaatekertaan kallisarvoisesta kankaasta, - jotta voit esiintyä hienosti ja säätysi mukaisesti ikäänkuin - olisit puolisoni. Ja minä annan sinulle ne kaksi timanttisormusta - ja kaksi paria korvarenkaita sekä timantti kaulakoristeen, jotka - äitini osti neiti Tomlinsille lahjaksi siltä varalta että hänen ja - minun kesken ajatellusta liitosta olisi tullut tosi. Annan sinulle - vielä _muitakin_ lahjoja, kun näen hyvän käytöksesi ja hellyytesi - siihen johtavan.' - - _Vastaus_. Hienot vaatteet, teidän arvoisuutenne, eivät sovellu - minulle; eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa niiden - käyttämiseen. Ylpeilen enemmän köyhyydestäni ja halvasta - asemastani kuin ylpeilisin komeista puvuista ja koreista - hepeneistä. Tosiaan, hyvä herra, minusta sopivat sellaiset - kapineet halpasyntyiselle Pamelalle huonommin kuin ne repaleet, - jotka teidän kunnon äitinne vaihetutti parempiin pukimiin. - Sormuksenne, kaulakoristeenne ja korvarenkaanne sopivat - vallasnaisille paremmin kuin minulle: ja parhaan jalokiveni, - hyveellisyyteni, menetyksen nuo teidän ehdottamanne kalleudet - korvaisivat kehnosti. Mitä ajattelisin, kun sormeeni - vilkaistessani tai kuvastimeen katsoessani näkisin nuo timantit - kaulassani ja korvissani, muuta kuin että ne ovat kunniallisuuteni - hinta ja että pidän noita hohtokiviä ulkonaisesti, kun ei minulla - mitään sisäisiä helmiä ole? - - _'VI pykälä_. Tästä nyt näet, Pamela, minkä arvon annan henkilön - vapaalle tahdolle, vaikka hän _jo_ on vallassani. Ja jos hän ei - näitä ehdotuksiani hyväksy, saa hän kokea, etten ole nähnyt - kaikkea tätä vaivaa ja pannut mainettani alttiiksi päättämättä - kaiken uhallakin tyydyttää hänen minussa herättämäänsä intohimoa. - Ja jos kieltäydyt, panen tarkoitukseni täytäntöön suomatta - laisinkaan mitään ehtoja.' - - _Vastaus_. Tiedän, arvoisa herra, surullisesta kokemuksesta, että - olen teidän vallassanne. Tiedän että kaikki vastustus, mitä voin - tehdä, on vähäistä ja heikkoa ja ettei siitä kenties koidu minulle - suurtakaan apua. Pelkään että _tahtonne_ tärvellä minut on yhtä - suuri kuin _voimanne_: mutta kuitenkin, herra, rohkenen sanoa - teille, että vapaaehtoisesti en hyveellisyyttäni uhraa. Kaikki - minkä _voin_ tehdä, niin vähäistä kuin se onkin, _tahdon_ tehdä - osoittaakseni teille että tarjouksenne eivät vaikuta mitään - valintaani; ja jollen pelastu ihmisen väkivallasta, toivon Jumalan - armosta välttäväni vähintäkään aihetta moittia itseäni siitä, - etten olisi tehnyt kaikkea voitavaani häpeää paetakseni. Ja sitte - saatan luottavaisesti vedota suureen Jumalaan, ainoaan turvaani ja - suojelijaani, siinä lohdutuksessa ettei omalla tahdollani ollut - mitään osaa raiskaukseen. - - _'VII pykälä_. Sinä tulet minun ja omaisuuteni valtiattareksi - aivan kuin olisi se joutava muodollisuus toimitettu. Kaikki - palkolliseni ovat sinun käskettävissäsi: ja saat valita mitkä - kaksi henkilöä vain haluat, mies- tai naispuolista, - yksityispalvelukseesi minun mitenkään puuttumattani asiaan; ja jos - käyttäydyt niin, että minulla on syytä olla sinuun tyytyväinen, - enpä tiedä (joskaan en mene siitä takuuseen), vaikka vuosikauden - yhdyselämän jälkeen sinut naisin; sillä jos rakkauteni sinuun - lisääntyy, kuten se on monien kuukausien kuluessa yhä vahvistunut, - niin minun käy mahdottomaksi evätä sinulta mitään. - - Ja nyt, Pamela, mielihän tarkoin: sinun vallassasi on noudattaa - mieltäni sellaisilla ehdoilla, että sekä itse että ystäväsi - tulette onnellisiksi; mutta tänä samana päivänä se mahdollisuus - menee ohi, peruuttamattomasti ohi, ja sinä saat kokea kaiken - pelkäämäsi sen tuottamatta sinulle pienintäkään etua. - - Pyydän sinua hyvin harkitsemaan asiaa ja suostumaan ehdotuksiini: - silloin ryhdyn heti turvaamaan sinulle niiden täydet edut. Anna - minun, mikäli pidät itseäsi arvossa, tässä vaiheessa nähdä - kiitollisuutesi, niin suon kaiken entisen anteeksi.' - - _Vastaus_. En ole kertaakaan rohjennut katsahtaa niin korkealle - kuin seitsemännessä pykälässänne esitetään. Siitä ovat johtuneet - kaikki pienet tyhjiin rauenneet yritykseni vapautua tästä - vankeudesta, johon minut olette sulkenut, vaikka lupasitte - käyttäytyä minua kohtaan kunniallisesti. Tiedän hyvin, ettei oman - arvonne ja kunnianne tunto sallisi teidän kumartua niin halvan ja - arvottoman orjattaren puoleen kuin Pamela-rukka on. En toivo - itselleni mitään muuta kuin että minun sallitaan tahrattomana - palata syntyperäiseen halpuuteeni. Mitä olen tehnyt, hyvä herra, - ansaitakseni muuta? Tämän tarkoitusperän saavuttaakseni minä, - vaikkakaan en olisi mennyt _naimisiin_ kappalaisenne kanssa, - olisin silti _karannut_ halvimman palkkalaisenne kanssa, jos - olisin luullut siten voivani turvallisesti päästä takaisin - rakastamaani köyhyyteen. Kuulin teidän kerran sanovan, herra, että - joku mainio sotapäällikkö, joka saattoi elää palkohedelmillä, - hyvinkin kykeni hylkäämään mahtavimmankin yksinvaltiaan lahjukset: - ja koska elän tyytyväisesti halvimmankin mukaan, enkä katso - olevani alhaisimmankaan aseman yläpuolella, niin toivon että minä - myös kykenen kieltäytymään vaihtamasta hyveellisyyttäni kaikkiin - Intian aarteisiin. Jos käyn ylpeäksi ja koreita vaatteita ja - ulkonaisia helyjä haluavaksi (joksi toki en ikänä muuttune), niin - silloin voinen tärkeimpänä hyvänä tavoitella moisia koristeita ja - niiden tähden hyljätä hyvän maineen ja loukkaamattoman - hyveellisyyden arvokkaammat kaunistukset. - - Sallikaa minun, arvoisa herra, vastauksena viittaukseenne, että - vuosikauden kuluttua kenties minut naisitte, jos jatkuvasti - käyttäydyn hyvin, sanoa että _tämä_ tehoo minuun jos mahdollista - vielä vähemmän kuin kaikki muu mitä olette sanonut. Sillä - ensiksikin loppuu kaikki ansiokkuuteni ja kaikki hyvä käytökseni, - mikäli minulla _nyt_ niitä on, samalla hetkellä kun teidän - ehdotuksiinne suostun. Ja kaukana siitä, että sellaista kunniaa - _odottaisin_, päin vastoin lausun että olisin siihen mitä - _ansiottomin_. Mitä sanoisi maailma, jos te naisitte porton? Jos - teidän arvoisenne herrasmies ei ainoastaan kumartuisi - alhaissäätyisen Pamelan, vaan halpasyntyisen ilotytön puoleen? - Niin vähän kuin maailmaa tunnenkin, hyvä herra, ei minua noin - huonosti peitetyllä syötillä pyydystetä! - - Kauhea on kumminkin ajatus, että minä, köyhä, heikko, ystävätön, - onneton tyttö, olen liian täydellisesti teidän vallassanne! Mutta - sallikaa minun, arvoisa herra, nyt kirjoittaessani polvilleni - langenneena rukoilla, että tarkoin punnitsette asiaa, ennen kuin - päätätte saattaa minut turmioon. Tähän asti, herra, vaikka - olettekin rientänyt pitkiä askeleita tämän katalan synnin - tekemistä kohti, olette kuitenkin vielä _tällä_ puolella - kynnyksen, joka eroittaa aikomusta teosta. Kun se kerran on tehty, - ei sitä voi mikään peruuttaa! Ja mikä on voitonriemunne silloin? - Mitä kunniaa tuottaa teille näin heikolta viholliselta riistetty - saalis? Sallikaa minun vain nauttia köyhyyttäni kunnialla, - ainoastaan sitä anon; ja silloin _siunaan_ teitä ja _rukoilen_ - puolestanne elämäni joka hetkellä! Ajatelkaa, oi ajatelkaa ennen - kuin on myöhäistä, mitkä tunnonpistokset ja mikä katkera katumus - vaivaa teitä kuolinhetkellänne, kun tulette ajatelleeksi että - olette tärvellyt ehkä sielun ja ruumiin tyttö-poloiselta, jonka - ainoana ylpeytenä oli hänen hyveellisyytensä! Ja kuinka hyvillänne - olettekaan, jos tuolla peloittavalla hetkellä päinvastoin voitte - vierittää päältänne syytöksen tästä inhasta rikoksesta ja omasta - puolestanne vedota siihen, että sallitte onnettoman raukan - hartaiden rukousten vaikuttaa itseenne, joten jäitte itse - viattomaksi ja säästitte hänenkin tahrattomuutensa! Saakoon Jumala - kaikkivaltias, jonka armo äskettäin pelasti teidät hukkumasta - syvään virtaan (mistä toivon teidän antavan minulle syytä itseänne - onnitella!) koskettaa sydäntänne minun hyväkseni, ja pelastakoon - hän _teidät_ tästä synnistä ja _minut_ tästä turmiosta! Hänen - haltuunsa minä jätänkin asiani; ja hänelle minä annan kunnian ja - rukoilen edestänne yöt päivät, jos minun sallitaan tästä suuresta - pahasta pelastua! _Ahdistettu, mieleltään murtunut - palvelija-raukkanne_. - -Jäljensin tämän teidän luettavaksenne, rakkaat vanhempani, siltä -varalta että konsaan saan onnen jälleen nähdä teidät (sillä minä -toivon teidän hyväksyvän käytökseni); ja illalla sir Simonin -lähdettyä hän lähetti minua noutamaan. "No", kysyi hän, "oletko -miettinyt ehdotuksiani?" -- "Olen, arvoisa herra", sanoin minä, -"olen kyllä; ja tuossa on vastaukseni; mutta älkää lukeko sitä -minun nähteni, pyydän". -- "Johtuuko ujoudesta", kysyi hän, "vai -itsepäisyydestäsi, ettet haluaisi minun lukevani sitä sinun ollessasi -saapuvilla?" Aioin lähteä pois, mutta hän sanoi: "Älä nyt juokse -karkuun; minä en lue sitä ennen kuin olet lähtenyt. Mutta", hän -lisäsi, "sano minulle, Pamela, suostutko ehdotuksiini vai etkö?" --- "Hyvä herra", vastasin minä, "kyllähän sen pian näette; pyydän -ettette pidätä minua"; sillä hän tarttui käteeni. - -Hän sanoi: "Harkitsitko tarkoin, ennen kuin vastasit?" -- "Kyllä -harkitsin, herra", virkoin minä. -- "Jollei se ole sellaista, minkä -luulet minua miellyttävän", jatkoi hän, "niin ota se takaisin, rakas -tyttöseni, ja punnitse uudestaan. Sillä jos saan tämän lopullisena -vastauksenasi enkä siitä pidä, niin olet hukassa. Minä näet en tahdo -viheliäisesti kerjätä, kun voin käskeäkin. Sävystäsi päättäen", -lopetti hän, "pelkään ettei vastauksesi ole mieleni mukainen: ja -sanonpa sinulle, etten voi sietää epäystä. Jos tarjoamani ehdot eivät -ole riittäviä, niin korotan ne kahteen kolmannekseen kartanostani; -sillä", sanoi hän ja vannoi kauhean sadatuksen, "minä en voi elää -ilman sinua ja asian mentyä näin pitkälle _en tahdokaan_!" Ja niin -hän sieppasi minut syliinsä aivan säikähdyttävän rajusti ja suuteli -minua pariin kolmeen kertaan. - -Pääsin hänen käsistään, juoksin ylikertaan, menin komerooni ja olin -kovin levoton ja peloissani. - -Tunnin kuluttua hän kutsui rouva Jewkesin alas luokseen! Ja kuulin -hänen olevan vimmatusti vihoissaan -- kaikki minun raukan tähteni! -Emännöitsijä kuului haastavan, että se oli hänen oma syynsä: kaikki -valitteluni ja nurjuuteni muka loppuisi, jos hän kerran olisi -päättäväinen; ja sanoi hän muutakin hävytöntä ja pahentavaa. Olen -päättänyt tänä yönä olla menemättä vuoteeseeni, jos voin sen välttää! -Tyynny, tyynny, vavahteleva sydän-poloiseni! Mihin minä joudunkaan! - - - - -VÄHÄÄ VAILLA KELLO KAKSITOISTA LAUVANTAI-YÖNÄ. - - -Hän lähetti rouva Jewkesin luokseni kello kymmeneltä käskemään, että -saapuisin hänen puheilleen! "Minne?" kysyin. -- "Näytän sinulle", -vastasi hän. Astuin kolme tai neljä askelmaa alaspäin ja näin hänen -menevän isännän kamaria kohti, jonka ovi oli auki. Silloin sanoin: -"En voi sinne tulla!" -- "Älä ole hupsu", tiukkasi hän, "tulehan -toki; ei sinulle mitään pahaa tehdä". -- "Ei", vastustin minä, "sinne -en voi tulla, en vaikka kuolisin". -- Kuulin isäntäni sanovan: -"Laittakaa hänet tulemaan tai muutoin hänen käy huonosti. En voi -sietää, että häntä itse taivuttelisin!" -- "Ka, minä en voi tulla", -vastasin, "en tosiaan voi"; ja niin menin jälleen ylös komerooni, -odottaen että minut raahattaisiin sieltä väkisin. - -Mutta rouva Jewkes tuli pian perässä ja käski minun kiirehtiä -vuoteeseen. Minä sanoin: "En tahdo mennä nukkumaan tänä yönä, se on -varma!" -- "Silloin", uhkasi hän, "sinut _pakoitetaan_ vuoteeseen; -ja Nan ja minä riisumme sinut". Tiesin etteivät rukoukset eivätkä -kyyneleet liikuttaisi tätä tunnotonta naista ja sanoin senvuoksi: -"Olen varma että päästätte isäntäni sisälle, ja silloin minut perii -tuho!" -- "Perii sinut mikä", sanoi hän, mutta tahtoi vakuuttaa -minulle isäntäni olevan minulle liian kiukuissaan lyöttäytyäkseen -niin tuttavalliseksi minua kohtaan! "Ah", sanoi hän, "kyllä sinut -pian toisella tavalla huolletaan, sen voin lohdutukseksesi mainita, -ja toivoakseni _aviomiehesi_ saa sinut tottelemaan, vaikkei kukaan -muu saa". -- "Ei mikään aviomies ilmoisna ikänä", vastasin minä, "voi -pakoittaa minua väärään tai alhaiseen tekoon". Hän sanoi että se pian -saataisiin nähdä: ja samassa tuli Nan sisälle. "Mitä!" huudahdin -minä, "saanko minä taas _kaksi_ vuodetoveria, vaikka yötkin ovat niin -helteiset?" -- "Niin saat, liukastelija", sanoi hän, "kunnes tulee -_yksi hyvä_ vuodetoveri meidän asemestamme". -- "Älkää puhuko minulle -rivouksia, rouva Jewkes", kielsin minä. "Huomaan teidän jälleen -alottavan; ja kenties tulen taaskin loukanneeksi teitä; sillä pahoja -töitä lähinnä ovat pahat sanat: niitähän ei voisi lausua, jollei -niitä olisi sydämessä." - -"Tule vuoteeseen, puhtauden perikuva!" komensi hän. "Kaiketi sinä -olet aivan verraton lajiasi." -- "En todellakaan voi käydä makuulle", -intin minä; "eikä teille siitä mitään haittaa ole, että sallitte -minun istua kaiken yötä isossa tuolissa!" -- "Nan", käski hän, "riisu -nuori mamselimme. Jos hän rimpuilee, niin minä autan sinua; ja jollei -kumpikaan meistä kykene sitä hälinättä tekemään, niin pyydämme -isäntääni toimittamaan sen meidän puolestamme; vaikka", paransi hän, -"monsieur Colbrandillehan se tehtävä paremmin soveltuukin!" - -"Olette kovin paha", soimasin minä. -- "Tiedän sen", vastasi -hän; "olenhan minä Jezebel ja lontoolainen ilotyttö". -- "Olitte -suurenmoinen kertoessanne isännälleni kaiken tuon joutavan", -huomautin; "mutta ette kertonut hänelle, kuinka minua löitte". -- -"En, karitsaiseni", sanoi hän (en ollut kuullut sitä sanaa pitkään -aikaan), "sen minä jätin sinun kerrottavaksesi; ja sinä olisit sen -juuri lavertanutkin, jollei _korppikotka_ olisi asettunut _suden_ -puolelle ja käskenyt viattoman _karitsa-paran_ vaieta!" -- "Niin, -niin", vastasin minä, "en välitä teidän irvistelyistänne, rouva -Jewkes. Vaikken voi täällä saada oikeutta enkä armoa ja vaikkei minun -puolusteluani kuunnella, tulee ehkä aika, jolloin sitä _kuunnellaan_ -ja jolloin rikoksenne teidät mykistää!" -- "Ai, kuinka nokkelaa!" -sanoi hän; "ja _korppikotkan_ myös! Täytyykö meidän molempain -mykistyä? Kah, karitsaiseni, siitä tulee somaa! Silloin", lisäsi -häijyläinen, "saat yksinäsi puhua mielin määrin! Kuinka silloin -sievän karitsan kieli määkineekään _viattomuutta, hyveellisyyttä_ ja -_kunniallisuutta_, kunnes koko tutkinto on lopussa!" - -"Te olette todellakin kauhea nainen", sanoin minä; "jos vähääkään -ajattelisitte tulevaa maailmaa, ette voisi tuohon tapaan pilkata. -Mutta eipä ihme! -- Tästä näen, minkälaisiin käsiin olen joutunut!" --- "Niin, siitä näet", virkkoi hän; "mutta minä pyydän, että -riisuudut ja tulet vuoteeseen, tai muutoin luulen ettei viattomuutesi -voi suojella sinua _vielä pahemmista_ käsistä". -- "Minä tulen", -mukausin, "jos sallitte minun pitää avaimet omassa kädessäni; -muutoin en vapaaehtoisesti taivu". -- "Niin", sanoi hän, "ja sitten -joku uusi juoni, uusi pakoyritys!" -- "Ei, ei", vakuutin minä, -"kaikki yritykseni ovat ohi, uskokaa minua! Sallikaahan minun pitää -avaimet, niin käyn levolle." Hän tuli luokseni ja otti minut isoille -käsivarsilleen kuin olisin ollut höyhen ja sanoi: "Teen tämän -näyttääkseni sinulle, kuinka vähän voit minua vastustaa, jos haluan -käyttää voimaa; äläkä siis, karitsaiseni, sano sudellesi: 'Minä _en -tahdo_ tulla vuoteeseen'!" Sitte hän laski minut alas ja taputti -minua kaulalle: "Hei", huudahti hän, "sinä olet tosiaan sievä olento, -mutta kovin itsepäinen, kovin oikullinen! Jos voimasi vain olisi sen -mukainen, niin karkaisit meidän kaikkien kanssa ja ottaisit vielä -tämän ison talonkin selkääsi! -- Mutta riisuudu, riisuudu, sanon -minä." - -"Niin", haastoin minä, "näen että onnettomuuteni tekee teidät hyvin -hilpeäksi ja sukkelaksikin; mutta minä _pidän teistä_, jos tahdotte -myöntyä oikkuuni ja antaa minulle kamarin ovien avaimet". -- "Onko -_varmaa_ että pidät minusta?" kysyi hän. "Puhu nyt omantuntosi -mukaan!" -- "Ka", vastasin minä, "älkää nyt sentään noin tiukatko; -ette sitä tekisikään, ellette luulisi antaneenne aihetta epäilyyn! -Mutta minä tahdon pitää teistä niin paljon kuin voin! En halua ehdoin -tahdoin valehdella; ette minua silloin uskoisikaan, kaiken pahan -kohtelunne jälkeen." -- "No", sanoi hän, "tuo on rehellistä puhetta, -sen myönnän; mutta, Nan, vedähän nuoren mamselimme jaloista kengät ja -sukat." - --- "Ei, älkää, pyydän", vastustin minä, "tulen kyllä kohta -vuoteeseen, koska minun täytyy", ja niin lähdin komerooni -riimustelemaan hiukan tästä joutavasta pärpätyksestä, ja kun rouva -Jewkes kaikin mokomin vaati, täytyi minun mennä makuulle; mutta jätin -hiukan vaatteita ylleni, kuten edellisenäkin yönä. Ja hän salli minun -pitää molemmat avaimet; kaksinkertaisessa ovessa on näetten kaksi -lukkoa. Sitte minä hiukan nukahdinkin sinä yönä, kun en kahteen tai -kolmeen yöhön sitä ennen ollut saanut unta silmiini. - -En voi käsittää mitä hän hautoo mielessään; Nan yritti pari -kertaa hiukan puhua, mutta hän ehkäisi heti ja sanoi: "Kuulepas -nyt, hälläkkä, älä ollenkaan avaa suutasi minun edessäni: ja jos -mamseli Pamela tekee sinulle mitä hyvänsä kysymyksiä, älä vastaa -hänelle sanaakaan minun täällä ollessani!" Hän kyllä onkin kovin -korskea nainen palvelijattaria kohtaan; se on aina kuulunut hänen -ominaisuuksiinsa. Oi, kuinka erilainen hyvästä rouva Jervisistä joka -suhteessa! - - - - -SUNNUNTAI-AAMUNA. - - -Päähäni pälkähti ajatus: en tarkoittanut mitään pahaa, mutta hieman -rohkeatahan se oli. Sillä nähdessäni isäntäni pukeutuvan kirkkoon -mennäkseen ja hänen vaunujaan säälittävän valmiiksi minä menin -komerooni ja kirjoitin: - -_"Tämän seurakunnan esirukouksia anotaan hartaasti eräälle -hyvinarvoiselle ja kunnioitettavalle herrasmiehelle, joka on -kiusauksessa käyttää suurta valtaansa turmellakseen köyhän, -ahdistetun, arvottoman neitseen."_ Ja sitten: - -_"Tämän seurakunnan esirukouksia anoo hartaasti köyhä ahdistettu -tyttö-poloinen hyveellisyytensä ja viattomuutensa säilyttämiseksi."_ - -Rouva Jewkes saapui. "Aina raapustelemassa", virkkoi hän tahtoen -nähdä kirjoitukseni; ja suoraa päätä -- ennen kuin juuri mitään -ennätin sanoa -- hän vei sen alas herralle. Tämä vilkaisi siihen -ja lausui: "Sanokaa hänelle että hän pian saa nähdä, kuinka hänen -rukouksiinsa vastataan. Hän on hyvin rohkea: mutta koska hän on -hyljännyt kaikki suosionosoitukseni, ei tilinteko kaikesta ole -kaukana." Minä katsoin hänen jälkeensä ikkunasta, ja hän oli -ihastuttavasti puettu. Hän on komea, hieno herrasmies! Mikä vahinko, -ettei hän ole sydämeltään yhtä hyvä kuin ulkonäöltään! -- Miksi -en voi häntä vihata? -- Mutta älkää käykö levottomiksi, jos tämän -kyhäykseni näette; sillä on mahdotonta että häntä rakastaisin, kun -hänen paheensa hänet kauttaaltaan _rumentavat_, niin sanoakseni. - -Isäntäni lähetti sanomaan, ettei hän tule kotiin päivälliselle: -kaiketi hän aterioitsee sir Simon Darnfordin luona. Olen kovin -huolissani poloisen herra Williamsin tähden. Matami Jewkes sanoo -että hän on yhä pidätettynä ja kovin alla päin. Kaikkiin hänen -kärsimyksiinsä olen minä syypää: se surettaa minua kovin. Isäntäni -kuuluu vaativan häneltä rahojansa: se on perin kovaa, sillä hän -antoi pastorille kolme viidenkymmenen punnan rahaerää, jotka toinen -otaksui palkkioksi kolmivuotisesta virantoimituksestaan. Mutta -heidän keskensä ei ollut mitään sopimusta, ja hän oli kokonaan -riippuvainen isäntäni suosiosta. Sitä jalomielisempää menettelyä oli -hänen antautumisensa näihin vaaroihin ahdistetun viattomuuden tähden! -ja minä toivon hänen aikanaan saavan ansaitun hyvityksensä. Voi -minua! En uskalla puhua hänen puolestaan: se nostattaisi ahdistajani -mustasukkaisuutta vielä enemmän, eikä minusta ole omankaan hätäni -keventäjäksi. - - - - -SUNNUNTAI-ILTANA. - - -Rouva Jewkes on saanut jonkun rivin isännältäni; en osaa arvata, -mitä on tapahtunut, sillä hänen vaununsa tulivat kotiin ilman häntä. -Mutta emännöitsijä ei tahdo kertoa minulle mitään, joten on turha -häneltä kysyäkään. Minä niin pelkään vehkeitä ja kujeita, etten -tiedä mitä tehdä! Kaikkea minä epäilen; sillä mitä voin ajatella -nyt, kun epäsuosioni on tunnustettu? Epäilemättä yritetään pahinta. -Voin ainoastaan vuodattaa sieluni rukouksessa Jumalan eteen anoen -hänen siunattua suojelustaan; mutta jos minun täytyy kärsiä, älköön -minun annettako pitkää aikaa surussani elää! Älköön Jumala kuitenkaan -salliko minun synnillisesti lyhentää elämääni! - -Tuo nainen jätti isäntänsä lähettämän kirjeen kamarin pöydälle, ja -minä salpasin itseni huoneeseen, kunnes olin ehtinyt sen jäljentää. -Riveistä näette, kuinka käteni vapisi. Toivon poloisen herra -Williamsin vapaaksi päästämistä; mutta tämä kirje tuottaa minulle -sydämenkivistystä. Kuitenkin siirtyy turmioni uhka vielä päivää -tuonnemmaksi, Jumalan kiitos. - - ROUVA JEWKES, - - Minua on niin kiihkeästi suostuteltu Williamsin asiassa, että - lähden ehtoopäiväksi Stamfordiin sir Simonin vaunuissa pastori - Petersin kanssa, joka on hänen välittäjänsä; enkä palaa ennen kuin - huomenillalla, jos silloinkaan. Mitä holhottiinne tulee, olen - häneen kerrassaan julmistunut: hän on niskoitellut yli aikansa, ja - jos hän nyt tahtoisikin hyväksyä ja allekirjoittaa pykäläni, on se - myöhäistä. Kenties saan papilta jotakin kuulla; ja palattuani - annan tytön tietää, että mikään hänen kiehtova herttaisuutensa ei - voi pelastaa häntä kohtalosta, joka häntä odottaa. Mutta älkää - hiiskuko hänelle mitään tästä, jotta hän ei säikähtyneessä - mielessään ryhtyisi vehkeisiin ja kolttosiin. Älkää millään - ehdolla uskoko häntä kahden kesken kanssanne yöksi, jottei hän - hupsussa yltiöpäisyydessään yrittäisi ikkunasta ulos: sillä minä - vaadin hänet teidän käsistänne. _Teidän j.n.e._ - -Olin hädin saanut tämän jäljennetyksi ja laskenut kirjeen paikoilleen -sekä päästänyt oven salvasta, kun hän tuli ylös kovin kuohuksissaan -pelosta, että olin sen ehkä nähnyt. Mutta kun minä olin komerossani -ja kirje samassa paikassa mihin hän oli sen jättänyt, ei hän -epäillyt. "Oh", puhkui hän, "pelkäsin sinun nähneen isäntäsi -kirjeen, jonka huolimattomasti jätin pöydälle". -- "Jospa olisin sen -tiennyt!" virkoin minä. -- "Ka", sanoi hän, "jos olisitkin, niin et -kai olisi yrittänyt lukea minun kirjeitäni?" -- "Olisin kyllä tällä -kertaa, jos se olisi osunut silmiini", vastasin. "Antakaa minun se -nähdä." -- "Ah", sanoi hän, "toivon Williams-poloisen onnellisesti -selviytyvän: herra kuuluu lähteneen sopimaan hänen kanssansa, ja se -on kyllä oikein hyvä asia. Kieltämättä", lisäsi hän, "on hän perin -hyväluontoinen herrasmies ja hyvin anteeksiantavainen!" -- "No, mutta -kuinka hän voi sopia pastorin kanssa?" kysyin ikäänkuin en olisi -mitään tiennyt. "Eikö herra Williams ole Stamfordissa?" -- "On", -vastasi hän, "niin luulen: mutta pastori Peters ajaa hänen asiaansa, -ja isäntämme on matkustanut hänen mukanaan Stamfordiin eikä palaa -tänä iltana. Meillä ei siis ole muuta tekemistä kuin syödä aikaisin -illallisemme ja mennä levolle." -- "Voi, se on onnellista", sanoin -minä, "ja toivon tänä yönä saavani virkistävää unta". -- "Niin voisit -saada joka yö", selitti hän, "jollet turhia pelkäisi. Sinä pelkäät -ystäviäsi, kun ketään ei ole lähelläsi." -- "Niin, se on totta", -myönsin; "ketään ei ole lähelläni". - -Minulla on siis vielä yksi hyvä, kunniallinen yö edessäni; millainen -seuraavasta koituu, sitä en tiedä. Koetan siis nukkua hyvin, -voidessani olla hiukan levollisena. Senvuoksi sanon tässä: "Hyvää -yötä, rakkaat vanhempani"; sillä minulla ei ole mitään enempää -kirjoitettavaa tänä iltana; ja vaikka hänen kirjeensä kauhistuttaa -minua, tahdon kuitenkin olla niin reipas kuin voin, jottei matami -aavista minun sitä nähneen. - - - - -TIISTAI-ILTANA. - - -Vastedes epäilen aina enimmin, milloin kaikki näyttää kauneimmalta. -Voi tytär-parkaanne! Mitä onkaan hän saanut kärsiä sen jälkeen kun -sunnuntai-iltana kirjoitin! Pahimman koettelemukseni ja kamalamman -vaarani! Oi, kuinka minua puistattaa kertoessani teille mitä tänä -hirmuisena väliaikana on tapahtunut! Sillä ettekö te, rakkaat -vanhempani, säikähtyne liiaksi ja eikö hätäni koskene teihin -liian kovin, kun ilmoitan teille, että hänen matkansa Stamfordiin -olikin pelkkää inhoittavaa teeskentelyä? Hän näetten tuli salaa -kotiin, ja vähällä piti, ettei saanut kaikkia viheliäisiä aikeitaan -toteutetuiksi ja turmiota tytär-poloisellenne, vieläpä sellaisen -juonen avulla, jota en laisinkaan osannut aavistaa; ja, oh, mitä -halpamaista ja epänaisellista osaa tuo kurja heittiö, rouva Jewkes, -siinä esittikään! - -Lopetin viime kyhäilyni ilmoittamalla teille, kuinka mielissäni -olin, että hyveellisyyttäni uhkaava vaara vielä siirtyi yökautta -tuonnemmaksi. Mutta minulla oli vähemmän riemuitsemisen syytä kuin -koskaan, kuten voitte päättää siitä mitä jo sanoin. Lukekaa siis -kauhea kertomukseni sellaisena kuin sen osaan esittää. - -Palvelijatar Nan on hiukan juomahimoinen, jos saa väkeviä käsiinsä; -ja joko sattumalta tai luultavastikin tahallaan jätti rouva Jewkes -hänen saataviinsa pullollisen kirsikkaviinaa, josta tyttö joi -jonkun verran enemmän kuin hänen olisi sopinut. Kun hän sitte tuli -sisälle kattamaan pöytää, niin rouva Jewkes huomasi sen ja torui -häntä pahanpäiväisesti; sillä hänellä on itsellään liian paljon -vikoja, jotta voisi sietää mitään samanlaisia kenessäkään toisessa, -mikäli kykenee sen estämään. Ja hän käski tytön illallista syötyämme -korjata luunsa näkyvistään ja mennä levolle nukkumaan viinanhöyrynsä -pois ennen kuin me tulisimme vuoteeseen. Tyttö-raukka lähti siis -ylikertaan ja mutisi mennessään. - -Noin kahta tuntia myöhemmin eli kellon lähetessä yhtätoista rouva -Jewkes ja minä menimme vuoteeseen; ja minä olin kovin hyvilläni -ihanasta yöstä, mikä minua muka odotti. Lukitsimme molemmat ovet ja -näimme Nan-pahaisen, niinkuin luulin (mutta oi! se olikin kauhea -isäntäni, kuten kohta saatte kuulla) istuallaan sikeässä unessa, -vaipuneena nojatuoliin huoneen pimeässä nurkassa, esiliina pään ja -kaulan yli heitettynä. Rouva Jewkes sanoi: "Siihen sen epaton nyt -piti nykertyä sensijaan että nukkuisi vuoteessa! Tiesinkin", jatkoi -hän, "että hän oli ottanut melko annoksen". -- "Menen herättämään -hänet", tarjousin minä. -- "Ei, älä huoli", kielsi hän; "nukkukoon -vaan, meidän on parempi maata kaksistaan". -- "Niin onkin", myönsin -minä; "mutta eikö hän vilustu?" - -Rouva Jewkes meni toiseen asiaan: "Toivoakseni ei sinulla ole -mitään kirjoittelemista tänä iltana?" -- "Ei ole", vastasin minä, -"tulen teidän kanssanne hetikohta vuoteeseen, rouva Jewkes". -- -"Ihmettelen", puhui hän. "mistä saatkaan niin paljon kirjoittamisen -aihetta; ja varmaan sinulla on paremmat kynävehkeet ja enemmän -paperia kuin tiedänkään. Olinkin aikonut penkoa kompeitasi ja -olisin sen tehnyt, jollei herra olisi saapunut; sillä minä huomasin -särkyneen teekupin ja sen pohjalla mustetta, ja se herätti epäluuloa! -Mutta kun hän on tullut, tutkistelkoon hän puuhailuasi, jos tahtoo; -ja jos petät häntä, niin se on hänen oma vikansa." - -Kaiken aikaa me olimme riisuutumassa. Minä huokaisin syvään. "Mitä -sinä huokailet?" kysyi hän. "Ajattelen, rouva Jewkes", vastasin, -"mitä surullista elämää vietän ja kuinka kova on osani. Varmaankin -on varkauteen antautuneen pahantekijän paljoa parempi olla kuin -minun, syyllisyydentuntoa lukuunottamatta; luulen että pitäisin -armona, jos minut hirtettäisiin tieltä pois, mieluummin kuin eläisin -tässä hirveässä pelossa." Kun minua ei unettanut ja olin puheliaalla -tuulella, aloin esittää pikku elämäkertaa itsestäni, niinkuin kerran -ennen rouva Jervisille, tähän tapaan: - -"Minullahan oli köyhät kunnolliset vanhemmat", alotin. "He -juurruttivat huolellisesti mieleeni hyviä periaatteita, kunnes -vartuin lähes kahdentoista vanhaksi, ja opettivat minut pitämään -hyvyyttä ja köyhyyttä elämän korkeinta asemaa parempina. Omalla -käytöksellään ja esimerkillään he vahvistivat opetuksensa; sillä -viime vuosina he olivat kovin köyhiä, mutta aina yhtä ilmeisen -kunniallisia, niin että _rehellinen kuin kunnon Andrews_ kuultiin -paikkakunnalla usein sananpartena." - --- Ja sitte, jatkoin, tulee rakas hyvä emäntä-vainajani, mieltyy -minuun ja sanoo että hän tahtoo kasvattaa ja hoivata minua, jos olen -kiltti tyttö. Hän antoi minun oppia laulua, tanssia ja soittamaan -spinettiä kaihonhetkiensä huojennukseksi. Ja hän opetti minulle -myös kaikenlaista hienoa ompelutyötä; mutta yhä hänkin varoitteli: -_Hyvä Pamelani, ole siveellinen ja pidä miehet loitolla_. -- Niin -toivoakseni olinkin, ja loitolla ne pidin; ja kuitenkin, vaikka itse -sanon, he kaikki rakastivat minua ja pitivät kunniassa, ja olisivat -tehneet mitä hyvänsä puolestani niinkuin olisin ollut säätyläisnainen. - --- Mutta sitten, mitä sitten tulee? Niin, Jumala suvaitsee ottaa -hyvän emäntäni; ja sitte saapuu isäntäni, ja mitä hän sanoo? Kah, -jokseenkin näin: _Älä ole hyveellinen, Pamela_. - --- Täten olen elänyt kuusitoista vuotta siveellisenä ja -hyvämaineisena; ja yhtäkkiä, juuri kun olen oppinut käsittämään -mikä on hyvää ja mikä pahaa, täytyy minun luopua kaikesta hyvästä, -kaikesta kuudentoista vuoden viattomuudesta, josta minun lähinnä -Jumalan armoa oli kiitettävä etupäässä vanhempiani sekä emäntäni -oikeita ohjauksia ja esimerkkiä, ja valita paha, siten hetkisessä -muuttuen viheliäisimmäksi kaikista luoduista! Ja miksi tämä kaikki? -tahtoisin kysyä. Kah, tosiaan, parin jalokivi-korvarenkaan, -kaulakoristeen ja sormeeni sovitettavan timanttikalleuden vuoksi, -jotka eivät minulle sovi, ja saadakseni muutamia joutavia -hienoja pukuja, jotka niitä käyttäessäni tekisivät aikaisemman -köyhyyteni entistä naurettavammaksi jokaisen silmissä, ken -minut näkisi, varsinkin kun saisivat tietää ne alhaiset ehdot, -joiden perusteella niitä käytän. Mutta luvattiin toki iso käärö -kultarahojakin, en muista kuinka monta; sillä vaikka niitä olisi -ollut kymmenkertaisesti, eivät ne olisi merkinneet niin paljoa kuin -ne rehellisesti saadut kuusi guineaa, jotka te, rouva Jewkes, minulta -puijasitte. - --- Oh, taattiinhan minulle vielä suuri vuotuissumma, kuinka -monta puntaa se olikaan, eläkkeekseni; ja isäpoloiseni (siinä -se iva juuri olikin!) piti tulla hyljätyn ilotytön, tyttärensä, -taloudenhoitajaksi; ja (siinä taaskin iva!) hyväsydäminen, laupias -kunnon isäntäni antaisi vielä kaikki rikkomuksenikin anteeksi! - --- Niin, kyllä kestäisi kiittää häntä tosiaankin tyhjästä. Ja miksi, -kysyn, kaikki nämä väkivaltaisuudet? Kah, siksi että rohkenen pysyä -kiinni minulle opetetuissa hyvissä neuvoissa, kuuntelematta uutta -oppia, joka olisi kumonnut kaiken ennen saamani; siksi, etten -ollut tyytyväinen, kun minut viekkaudella tuotiin tänne tärviölle -saatettavaksi, vaan pyrin vähäisellä älylläni välttämään vaaraa ja -säilyttämään itseni hyveellisenä. - --- Sitte hän kerran oli mustasukkainen John-paralle, vaikka tiesi, -että John oli hänen oma kätyrinsä ja auttoi minun pettämisessäni. - --- Ja hän osoittautui häikäilemättömän julmaksi poloiselle pastori -Williamsille, jonka tämä hyvä ja laupias isäntä on raahauttanut -tyrmään; ja mistä hyvästä? Ka, toden totta siksi, että hän Herran -palvelijana ja hyvänä miehenä vaelsi Jumalan pelvossa ja oli -valmis uhraamaan kaikki toivomansa edut ahdistetun tyttö-raiskan -auttamiseksi. - --- Mutta epäilemättä minä olen röyhkeä, julkea, nenäkäs ja mitä -kaikkea, kun uskallan paeta varmaa turmiota ja pyrkiä pois -epäoikeutetusta vankeudesta; ja minun täytyi muka haluta naimisiin -pastorin kanssa, mikään ei sen varmempaa! - --- Vähäpätöisenpä elämänkumppanin hän olisi minusta saanut, jos -olisin suostunutkin; mutta hän tietää yhtä hyvin kuin _tekin_, etten -minä halunnut naimisiin _kenenkään_ kanssa. Tahdoin vain mennä -köyhien vanhempieni luo, saada vapauteni ja päästä tällaisesta -laittomasta pidätyksestä, johon minua ei olisi suljettu, ellen olisi -köyhä, avuton nuori tyttö ilman sellaisia ystäviä, jotka kykenisivät -hankkimaan minulle oikeutta. - --- Tässä, rouva Jewkes, sanoin, on tarinani kaikessa -lyhykäisyydessään. Olen kovin onneton nuori olento! Ja miksi sitä -olen? Siksi että isäntäni näkee minussa jotakin, mikä tällä hetkellä -viehättää hänen oikkujaan, ja koska en tahdo joutua tärviölle. -Senvuoksi minun täytyy ja minun pitää joutua turmioon! Ja tämä on -ainoa syy, minkä voi esittää. - -Hän kuunteli puhettani siinä samalla riisuutuessani, eikä ollenkaan -keskeyttänyt; ja minä sanoin: "Kah, minun täytyy vilkaista noihin -molempiin komeroihin, koska yhäti muistelen toisessa kartanossa -tapahtunutta komeroseikkailua, vaikka hän on niin kaukana. Ja -tekeepä mieleni herättää tyttö-riepu." -- "Ei, älä suotta", ehätti -emännöitsijä, "jätä se. Olen hänelle kovin suutuksissani, eikä hän -siinä mihinkään haittaan joudu. Ja jos hän herää, niin hän osaa -varsin hyvin tulla vuoteeseen, kun kerran uuninkamanalla on kynttilä." - -Katsahdin siis komeroihin ja polvistuin tapani mukaan rukoilemaan -omassani, aivan riisuutuneena, alusvaatteet kädessäni; ja palatessani -astuin nukkuvan tyttö-rukan ohi, kuten luulin. Mutta oi! vähänpä -aavistin, että siinä oli häijy, häijy isäntäni hänen hameessaan -ja alushameessaan ja hänen esiliinansa viskattuna kasvoille ja -hartioille. Mihin halpamaisiin keinoihin paholainen vietteleekään -palvelijansa alistumaan heidän inhoittavien pyrkimystensä -saavuttamiseksi! - -Tällöin oli rouva Jewkes jo käynyt vuoteeseen, sen tuonnemmalle -puolelle, kuten hänen tapansa oli, jättääkseen tilaa -palvelijattarelle, kun tämä havahtuisi. Minä laskeuduin makuulle -aivan hänen viereensä ja kysyin: "Missä avaimet ovat? Vaikka", -lisäsin, "en tänä yönä ole niin pahoin peloissani". -- "Täällä", -sanoi paha nainen, "pane käsivartesi omani alle, niin löydät ne -ranteestani kuten tavallista". Tein niin, ja inhoittava vehkeilijä -piteli vasenta kättäni oikealla kädellään, oikean käsivarteni ollessa -hänen vasemman käsivartensa alla. - -Ei ollut kulunut neljännestuntiakaan, kun sanoin: "Tuolla on -Nan-rukka jo hereillä; kuulin hänen liikahtavan." -- "Nukutaan pois", -kehoitti emännöitsijä, "älkäämme hänestä välittäkö: kyllä hän tulee -vuoteeseen, jahka täysin valveutuu". -- "Tyttö-poloinen", surkuttelin -minä, "olen varma, että hän tästä saa huomiseksi päänkivistyksen". - -"Ole nyt vaiti", käski hän, "ja nuku; pidätät minua valveilla: en -ole ikänä nähnyt sinua noin puheliaalla päällä". -- "Älkää toruko", -pyysin, "tahtoisin kysyä vielä yhtä asiaa: luuletteko että Nan -saattoi kuulla minun puhuvan isäntäni tarjouksista?" -- "Ei, ei", -rauhoitti emännöitsijä, "hän oli sikeässä unessa". - -"Olen iloinen siitä", sanoin, "sillä minä en tahtoisi paljastaa -isäntääni hänen tavallisille palkollisilleen; ja tiesinhän etteivät -hänen _kauniit_ pykälänsä olleet _teille_ tuntemattomia". Hän sanoi: -"_Kauniita_ pykäliä ne minusta olivatkin, ja sinä olit noiduttu, kun -et niihin suostunut. Mutta nukutaan jo." - -Vaikenin siis, ja oletettu Nan (voi sinuas, häijy, kurja -juonittelijan lurjus! kuinka odottamaton salahanke tämä olikaan!) -näkyi heräävän; ja rouva Jewkes, kauhistuttava olento, kutsui: "No, -Nan, oletko vihdoinkin herännyt? Tulehan vuoteeseen; sillä mamseli -Pamela on puhetuulella, eikä tahdo vielä kotvan aikaan saada unen -päästä kiinni." - -Silloin luuloteltu neitonen tuli vuoteen ääreen ja istahtaen -tuolille, missä uudin hänet kätki, alkoi riisuutua. Minä sanoin: -"Anne-parka, kai sinulla nyt on hirveätä päänkivistystä! Kuinka on -vointisi?" Hän ei vastannut sanaakaan, ja tuo häijyistä häijyin -nainen tokaisi: "Tiedäthän että olen kieltänyt häntä sinulle -vastaamasta." Juoni oli tietenkin jo punottu, kun hän edellisenä -iltana antoi tytölle ohjeensa. - -Hän kuulosti hengittävän nopeaan ja kiihkeästi. "Tyttö-poloinen -tosiaan voi pahoin, rouva Jewkes", huomautin minä. "Mikä sinua -vaivaa, neitsyt Anne?" Eikä vaan mitään vastausta. - -Värisen sitä kertoessani! Valeneitonen tuli vuoteeseen, mutta vapisi -kuin haavanlehti; ja minun hupakon kävi häntä kovin sääliksi. --- Mutta kyllä oli julmalla pettäjällä syytäkin vavista kurjan -teeskentelynsä ja viheliäisten aikeittensa takia. - -Mistä saan sanoja, rakas äiti (sillä isän ei pitäisi nähdä tätä -inhoittavaa kohtaa), kertoakseni sinulle lopun ja kuvatakseni -hämmennystäni, kun rikollinen roisto otti vasemman käsivarteni, -asettaen sen niskansa alle, kurjan parittajan pidellessä oikeatani; -ja sitte hän kietaisi kätensä vyötäisilleni! - -"Hulluko on, tyttö!" äännähdin minä. "Kah, mitä nyt noin liki...!" -luullen yhä, että se oli Nan. Mutta hän suuteli minua peloittavan -kiivaasti, ja sitte hänen äänensä jyrähti korvaani kuin ukkonen: -"Nyt, Pamela, on uhkaamani kauhean tilinteon hetki tullut." Minä -kirkaisin niin ettei moista hädän parahdusta ole milloinkaan kuultu, -mutta ketään ei ollut minua auttamassa, ja molemmat käteni olivat -kytketyt, kuten sanoin. Varmaankaan ei ihmis-parka ole konsaan ollut -sellaisessa hirvittävässä tuskan järkkymyksessä kuin minä. "Katala -mies!" voihkaisin; "julma, inhoittava nainen! Jumala, hyvä Jumala! -tämän kerran, _vain tämän kerran!_ pelasta minut tästä ahdistuksesta -tai iske minut heti kuoliaaksi!" Ja sitte minä kiruin kirkumistani. - -"Sananen vain, Pamela", haastoi hän; "kuule vain yksi sana; näethän -etten vielä yritä mitään". -- "Eikö ole _mitään"_, vaikeroitsin minä, -"että olette täällä vuoteessa? Molemmin pitelette käsistäni! Minä -kuuntelen, jos heti jätätte vuoteen ja viette tämän nais-kurjimuksen -luotani!" - -Emännöitsijä sanoi (voi sitä sukupuolensa häpäisijää!): "Mitä teette, -hyvä herra, se tehkää: älkää siinä jahkailko. Hän ei voi kiljua -äänekkäämmin kuin on jo parkunut, ja hän käy tyynemmäksi, kun tietää -pahimman." - -"Vaiti!" sanoi hätyyttäjäni hänelle. "Minun on virkettävä sinulle -sananen, Pamela! Näethän, olet nyt vallassani! Sinä et voi päästä -käsistäni tai auttaa itseäsi; enkä kuitenkaan ole yrittänyt tehdä -sinulle pahaa. Mutta jos itsepintaisesti kieltäydyt suostumasta -ehdotuksiini, niin en jätä tätä tilaisuutta käyttämättä. Jos -osoittaudut myöntyväiseksi, niin jätän sinut vielä." - -"Hyvä herra", rukoilin minä, "jättäkää minut, niin tahdon tehdä mitä -hyvänsä minun vain tulisi tehdä". -- "Vanno minulle siis", kovisti -hän, "että suostut ehdotuksiini!" ja samassa (sillä tämä kaikki oli -vain kurjaa ilvettä) hän työnsi kätensä poveeni. Ponnistelusta ja -kauhusta menin tainnuksiin, enkä vähään aikaan tointunut, ja kun -kylmä hiki peitti ruumiini, niin he kumpikin luulivat minun olevan -kuolemaisillani. Enkä muista mitään muuta kuin että heidän vaivoin -saadessaan minut tajulleni rouva Jewkes istui pukimissaan vuoteen -toisella reunalla ja isäntäni toisella, niinikään puettuna, viitta -yllä ja tohvelit jalassa. - -Pamela-rukkanne ei voi vastata tässä surkeassa tilassaan kokemastansa -pitelystä. Heidät nähdessäni kohottausin istualleni vuoteessa -ollenkaan välittämättä miltä näytin ja hartiat aivan paljaina, -isäntäni tyynnytellessä minua säälivin ja huolestunein ilmein. -Laskin käteni hänen suulleen ja hätäilin: "Oi, sanokaa minulle -- -älkää sentään sanokokaan... miten on minun tässä käynyt?" Puhuin -aivan sekaisesti enkä tiennyt mitä sanoin; olin totisesti ihan -mielipuolisuuden partaalla. - -Mitä juhlallisimmin ja katkerasti kiroten hän vannoi, ettei ollut -yrittänyt pienintäkään säädyttömyyttä; hän sanoi säikähtyneensä -kamalasta kohtauksestani ja luopuvansa hätyytyksestään. Ja hän -pyysi vain, että saisi nähdä minut levollisena ja rauhoittuneena, -vakuuttaen sitte jättävänsä minut ja menevänsä omaan vuoteeseensa. -"Niinpä viekää", vaikersin minä, "oi viekää mukananne pois tämä -naisista pahin, tämä kurja rouva Jewkes, osoittaaksenne todella, että -voin teitä uskoa". - -"Ja heittäisikö teidän arvoisuutenne sikseen tällaisen tilaisuuden", -tokaisi paatunut hylky, "jonkun pyörtymiskohtauksen takia? -- -Luulinpa teidän paremmin tuntevan naisväkeä. Näettehän että hän -jälleen voi aivan hyvin!" - -Tämän minä kuulin; enemmänkin hän saattoi sanoa, mutta tuon -tunnottomuuden kuullessani ja isäntäni taaskin siepatessa minut -syliinsä menin toistamiseen tainnuksiin. Hiukan tointuessani näin -hänen istuvan siinä ja Annen pitelevän hajupulloa nenäni edessä, -mutta rouva Jewkes oli poissa. - -Hän tarttui käteeni ja lausui: "Vakuutan sinulle, rakas Pamelani, -että jätän sinut sillä hetkellä kun näen sinut toipuneemmaksi -ja tyyntyneeksi. Nan tässä tietää ja voi kertoa sinulle, kuinka -huolestunut olen ollut. Vannon Jumalan edessä, etten ole tehnyt enkä -yrittänyt sinulle mitään säädytöntä, ja huomattuani rouva Jewkesin -sinulle niin vastenmieliseksi lähetin hänet palvelustytön vuoteeseen, -ja Nan makaa sinun kanssasi tämän yötä. Mutta lupaa minulle, että -rauhoitut; ja silloin lähden viipymättä." - -"Mutta", epäilin minä, "eikö Nan myös pitele kättäni? Eikö hän päästä -teitä jälleen sisälle?" Hän vastasi: "Kautta taivaan, minä en enää -palaa tänä yönä. Riisuudu, Nan, mene vuoteeseen ja tee minkä voit -viihdytelläksesi tuota rakasta olentoa -- ja nyt, Pamela", hän lisäsi, -"anna minulle kätesi ja sano että suot minulle anteeksi, niin jätän -sinut lepäämään rauhassa". - -Ojensin hänelle vapisevan käteni, jota hän suuteli, ja sanoin: -"Jumala antakoon teidän arvoisuudellenne anteeksi, mikäli _olette_ -menetellyt oikein hädässäni, ja niin totta kuin _tahdotte_ -rehellisesti pitää lupauksenne!" Hän poistui katuvan näköisenä; Nan -sulki ovet ja toi pyynnöstäni avaimet vuoteeseen. - -Tämä, rakkaat vanhempani, oli mitä hirmuisin koetus. Vapisen vielä -sitä ajatellessani, enkä uskalla muistella kaikkia sen kamaluuksia. -Toivon että hän ei ole tehnyt itseänsä syypääksi säädyttömyyteen, -kuten minulle vakuuttikin; mutta minulla on syytä kiittää Jumalaa, -joka lannistamalla voimani ja häivyttämällä tajuni antoi minulle -mahdollisuuden säilyttää viattomuuteni ja silloin kun oma voimani ei -mitään merkinnyt osoitti suuruutensa minun heikkoudessani. - -Olin niin voipunut koko maanantaipäivän, etten kyennyt nousemaan -vuoteestani. Isäntäni osoitti minua kohtaan suurta hellyyttä, -ja toivon että hän on todella pahoillaan ja että tämä oli hänen -viimeinen yrityksensä: mutta hän ei niin sano. - -Hän tuli sisälle aamulla, heti kun kuuli oven avautuvan, ja minua -alkoi peloittaa. Hän pysähtyi hiukan loitommalle vuoteesta ja sanoi: -"Mieluummin kuin aiheutan sinulle pelkoa, olen tulematta lähemmäksi." -Minä sanoin: "Teidän arvonantonne, hyvä herra, ja armollisuutenne -on kaikki mitä pyydän." Hän istahti vuoteen vierelle ja kysyi -ystävällisesti vointiani; pyysi minua rauhoittumaan ja sanoi että -vielä näytin hiukan säikkyneeltä. Sanoin siihen: "Pyydän, hyvä herra, -älkää antako minun enää nähdä sitä katalaa rouva Jewkesia: en voi -sietää hänen kasvojaan." - -"Hän ei tule lähellesi koko tänä päivänä, jos lupaat rauhoittua." --- "Sitte minä yritän, herra." Hän puristi kättäni hyvin hellästi -ja rneni ulos. Mikä muutos hänessä näkyykään tapahtuneen! Jospa -se olisi pysyväinen! -- Mutta, ah! hän näkyy vain muuttaneen -menettelytapaansa, ja aavistelen hänen pysyvän häijyssä aikeessansa. - -Kuultuaan että olin jalkeilla, lähetti isäntäni tiistaina kello -kymmenen tienoissa noutamaan minut alas arkitupaan. Minut nähdessään -hän virkkoi ensi sanoikseen: "Tule lähemmäksi, Pamela." Minä -tottelin, ja hän tarttui käteeni virkkaen: "Alat jälleen näyttää -reippaalta: se ilahduttaa minua. Sinua pikku letukkaa, kylläpä -minut säikähdytit sunnuntai-yönä!" -- "Hyvä herra", sanoin minä, -"älkää mainitko siitä yöstä, pyydän"; ja silmäni vettyivät sitä -muistellessani, ja minä käänsin pääni sivulle. - -Hän haastoi: "Suohan minulle hiukan luottamusta. Tiedän mitä nuo -ihastuttavat silmät tarkoittavat; sinun ei tarvitse mitään selittää. -Sillä minä vakuutan sinulle, että niin pian kun näin että äkkiä -kalpenit, kylmä hiki helmeili sieville kasvoillesi ja sinä menit -tainnuksiin, minä lähdin vuoteesta ja rouva Jewkes samoin. Puin -yönutun ylleni, ja hän nouti hajupullonsa, ja molemmin teimme -minkä voimme sinua toinnutellaksemme. Intohimoni hukkui kokonaan -huolehtimiseen toipumisestasi; sillä minä en ole eläissäni nähnyt -niin ankaraa ja rajua kohtausta, ja me pelkäsimme, ettemme saisi -sinua enää virkoamaankaan, sillä se setki, mikä sinulla kerran ennen -oli, ei ollut mitään tähän verrattuna. Ehkä", jatkoi hän, "olin -liian tietämätön siitä, mihin vimmattuun kiihtymykseen sukupuolesi -_kykenee_, kun olette oikein tosissanne. Mutta toistan sinulle, -jotta mielesi täydellisesti rauhoittuisi: mitä tahansa sinua kohtaan -yritinkään, se tapahtui ennen kuin menetit tajusi, ja olihan se toki -viatonta." - -"Hyvä herra", huomautin minä, "se oli kovin pahaa: ja oli liiankin -selvää että teillä oli kaikkein pahimmat aikeet". -- "Kun tunnustan -sinulle totuuden yhdessä suhteessa", lausui hän, "niin uskonet minua -toisessakin. Minä en tunne sinun sukupuoltasi -- tätä suloista povea -lukuunottamatta --, sen vakuutan; mutta varma tosi on, että aioin -tehdä mitä sinä nimität _pahimmaksi_. Vaikka en tahtoisi sinua tällä -hetkellä liian paljon säikähdyttää, voisin kirota heikkouttani ja -hupsuuttani, joka pakoittaa minut tunnustamaan, että rakastan sinua -enemmän kuin ketään naista ja etten voi elää ilman sinua. Mutta jos -voin hallita itseni ja omat päätökseni, en yritä pakoittaa sinua enää -mihinkään." -- "Teidän arvoisuutenne", sanoin minä, "voi helposti -pitää päätöksenne, jos lähetätte minut tieltänne pois köyhäin -vanhempaini luo. En muuta pyydä." - -"On hulluutta siitä puhuakaan", kielsi hän. "Sinä et lähde, et saa -lähteä! Ja jos voisin olla varma, ettet sitä yrittäisi, niin sinua -kohdeltaisiin paremmin ja vankeutesi tehtäisiin sinulle keveämmäksi." - -"Mutta missä tarkoituksessa, hyvä herra, on minun jäätävä?" kysyin. -"Ette näy itsekään olevan vakuutettu, että voitte pitää nykyiset -hyvät päätöksenne. Ja jos jäisin tänne, vaikka _voisin_ päästä pakoon -ja turvaan, eikö teidänkin mielestänne tuntuisi siltä että joko -luottaisin liian paljon omiin voimiini tai uhittelisin perikatoani ja -etten tarkoittaisikaan täyttä totta pyrkimiselläni turvaan ja pois -vaarasta? Ja kuinka kauvan minun sitte pitäisi täällä viipyä? ja -mitä varten? ja missä valossa on minun esiinnyttävä maailmalle? Eikö -_se_ moittisi minua, vaikka olisin viatonkin? Myöntänette, herra, -että jos hyvässä nimessä tai kunniallisessa maineessa on jotakin -arvossapidettävää tai esimerkiksi kelpaavaa, niin ei saa halveksia -maailman tuomiota, mikäli sen voi välttää." - -"Hm", virkkoi hän, "en juuri nyt kutsunut sinua tähän selvittelyyn, -vaan kahdesta muusta syystä: ensiksikin, että lupaisit minulle olla -kahden viikon aikana yrittämättä poistua ilman nimenomaista lupaani; -ja tätä toivon _sinun itsesi_ tähden, jotta voin suoda sinulle hiukan -enemmän vapautta. Ja toiseksi, että sallisit rouva Jewkesin tulla -puhelemaan kanssasi ja antaisit hänelle anteeksi; hän tuumii, että -kun hänen vikanaan oli vain kuuliaisuus minua kohtaan, olisi perin -kovaa uhrata hänet sinun suuttumuksellesi." - -"Mitä ensimäiseen seikkaan tulee, hyvä herra", vastasin minä, -"se on ankara vaatimus, mainitsemistani syistä. Ja se toinen -vaatimus on vielä kovempi, kun ottaa huomioon hänen halpamaisen, -epänaisellisen häijyytensä ja yrityksensä yhä enemmän kiihoittaa -teitä minun tärvelemiseeni, vaikka teidän palaava hyväsydämisyytenne -jo näkyi herättävän teissä jotakin sääliä minua kohtaan. Mutta -osoittautuakseni käskyjänne tottelevaksi" (sillä voinhan, rakkaat -vanhempani, yhtä hyvin hankkia itselleni etua myöntyväisyydelläni, -kun epäykseni ei minulle koidu miksikään hyödyksi), "tahdon suostua -molempiin; ja kaikkeen muuhunkin, mitä minulta suvaitsette vaatia, -kunhan voin sen viattomana tehdä". - -"Nyt olet hyvä tyttö!" sanoi hän ja suuteli minua. "Tuo on aivan -järkevää, ja siitä näen ettet käy suosiollisuudestani röyhkeäksi; ja -siitä on sinulle kukaties enemmän apua kuin aavistatkaan." - -Sitte hän soitti kelloa ja käski: "Kutsukaa rouva Jewkes tänne -alas." Emännöitsijä saapui, hänen arvoisuutensa tarttui käteeni, -pani sen hänen käteensä ja sanoi: "Rouva Jewkes, olen kiitollisuuden -velassa teille kaikesta uutteruudestanne ja uskollisuudestanne minua -kohtaan; mutta minun täytyy myöntää luonnolliseksi, että Pamela -ei teitä kiitä, koska palvelus, johon teitä käytin, oli hänelle -loukkaava; ja teidän asianne ei ollut noudattaa hänen mieltänsä, -vaan totella minua. Mutta vakuutan teille kuitenkin, että hän on -tämän ainoan kerran tehnyt minulle mieliksi suostumalla sopimaan -kanssanne; ja jollei hän anna minulle siihen mitään erityistä -aihetta, en aseta teitä enää niin epämieluiseen toimeen. Olkaa nyt -taas vuodekumppanuksina ja pitäkää toisillenne seuraa vielä muutama -päivä; huolehtikaa siitä, ettei Pamela lähetä mitään kirjeitä -tai tiedoituksia talosta eikä minun tietämättäni harjoita mitään -kirjeenvaihtoa, varsinkaan sen Williamsin kanssa. Osoittakaa tälle -rakkaalle tytölle muuten kaikkea kunnioitusta, joka on tuleva minun -rakastamani neitosen osaksi, jos hän sen ansaitsee, kuten hänen vielä -toivon ansaitsevan; älkääkä pitäkö häntä missään tarpeettomassa -tai ankarassa pakonalaisuudessa. Mutta valpas huolenpitonne ei saa -loppua; ja muistakaa, ettette saa hänen mielikseen luopua määräysteni -noudattamisesta. Minä en tahdo, en voi hänestä vielä erota." - -Rouva Jewkes näytti kovin nyrpeältä ja ikäänkuin halukkaalta -vielä tekemään minulle jonkun hyvän palveluksen, jos se olisi -hänen vallassaan. Sain rohkeutta lausuakseni sitte sanan, pari -Williams-paran puolesta; mutta isäntäni oli vihainen ja sanoi, ettei -hän voinut sietää sitä nimeä _minun_ suustani. Minun täytyi siis -siksi kertaa lopettaa. - -Kaiken aikaa olivat ruusupensaan alle kätkemäni paperit maanneet -yhä siellä. Pyysin lupaa lähettää teille kirjeen. Se kävi laatuun, -sanoi hän, jos ensin antaisin kirjeen hänen luettavakseen. Mutta -tämä ei vastannut tarkoitustani; ja kuitenkin olisin kyhännyt teille -hänenkin nähtäväkseen soveliaan kirjeen, jos olisin ollut varma -siitä, että vaarani oli ohi. Mutta sitä en voi olla; sillä nyt hän -tuntuu vain käyttävän toista menettelytapaa ja sellaista jota pelkään -enimmin; sillä hän saattaa vaania tilaisuutta ja lisäksi turvautua -väkivaltaankin, milloin olen siihen vähimmin valmistautunut: hän -näetten osoittautuu ylenmäärin ystävälliseksi, puhuu peittelemättä -rakkaudesta ja ottaa aivan empimättä vapaudekseen suudella minua, -mitä hän nimittää viattomaksi, mutta minä en siitä pidä, varsinkaan -hänen tavallaan tapahtuvana. Mutta se että isäntä laisinkaan suutelee -palvelijaansa merkitsee jo sellaisenaan liian paljon ollakseen -rehellistä sielua hätäännyttämättä. - - - - -KESKIVIIKKO-AAMUNA. - - -Huomaan että minua vielä kovin vartioidaan ja epäillään. Soisin -olevani teidän luonanne; mutta nyt kahteen viikkoon ei se ole -mahdollista. En pidä näistä viikoista, pelkään tämän ajan käyvän -minulle tukalaksi ja vaaralliseksi. - -Herra lähetti juuri noutamaan minut kävelylle puutarhaan kanssansa; -mutta minä en pidä hänestä ollenkaan enkä hänen tavoistaan, sillä hän -tahtoi pitää kätensä vyötäisilläni ja puhui ehtymättömästi helliä -sanoja, jotka olisivat riittäneet saattamaan minut ylpeäksi, ellei -hänen tarkoituksensa olisi ollut ilmeinen. Käveltyämme ympärinsä -hän vei minut pieneen lehtimajaan puutarhan takaosaan; ja sai minut -tosiaan pelkäämään omaa itseäni, sillä hän kävi kovin kiusalliseksi, -pani minut istumaan polvelleen ja suuteli minua niin usein, että -sanoin: "Hyvä herra, minä en ollenkaan pidä täällä olemisesta, -en tosiaan. Vallan te minut saatte pelkäämään!" Ja tunsin vielä -suurempaa ahdistusta muistaessani mitä kerran olin kuullut hänen -sanovan rouva Jewkesille, tietämättä minun sitä kuulevan, ja -mikä aina on ollut herkimmin mielessäni, vaikken ole siitä ennen -maininnut, kun en tiennyt miten sen kirjoituksessani esittäisin. - -Emännöitsijä oli luullakseni rohkaissut häntä hänen pahuudessaan, -sillä se oli viimeisen hirveän koetuksen edellä; ja minä kuulin -ainoastaan hänen vastauksensa. - -Hän sanoi: "Tahdon koettaa vielä _kerran_; mutta olen alottanut -väärästä päästä: sillä huomaan kauhun vain lisäävän hänen jäätävää -ynseyttään. Hän on ihastuttava tyttö, ja kenties hänet voi -ystävällisyydellä sulattaa. Minun olisi tullut taltuttaa hänet -rakkaudella, sensijaan että olen hyydyttänyt pelolla." - -Eikö hän tästä päättäen ole kurjan häijy mies? Ihan punehdun -tätä kirjoittaessani. Mutta luotan siihen, että Jumala, joka -on pelastanut minut leijonan ja karhun käpälistä, -- hänen ja -rouva Jewkesin väkivaltaisuuksista --, pian pelastaa minut tästä -_filistealaisestakin_, jotta en _uhmailisi elävän Jumalan käskyjä!_ - -Ja kun tuo lause muistui mieleeni, ajattelin etten milloinkaan voisi -olla liiaksi varuillani, varsinkaan kun hän otti sellaisia vapauksia, -vakuutellen kunniallisuutta, vaikka hänen tekonsa eivät olleet -sopusoinnussa sanojen kanssa. Pyysin ja rukoilin, että hän päästäisi -minut; ja jollen olisi osoittautunut aivan välinpitämättömäksi -kaikista hänen puheistaan ja päättänyt olla jäämättä, mikäli vain -saatoin riuhtaista itseni irti, en tiedä kuinka pitkälle hän olisi -mennyt: sillä minun oli pakko vaipua polvilleni. - -Vihdoin hän käveli ulos minun kanssani, yhä laverrellen kunniastaan -ja rakkaudestaan. "Niin, niin, hyvä herra", sanoin minä, "teidän -kunniananne on riistää minulta kunnia; ja teidän rakkautenne -tähtää minun perikatooni, sen näen selvästi. En tahdo enää kävellä -kanssanne, herra." -- "Tiedätkö, kelle puhut", sanoi hän, "ja missä -olet?" - -Voitte käsittää, ettei minulla ollut syytä luulla häntä niin -säädylliseksi kuin hänen olisi pitänyt olla; ja niinpä sanoinkin: -"Missä olen, teidän arvoisuutenne, sen tiedän liiankin hyvin, ja -tiedän myös, ettei täällä ole ketään minua ystävänä auttamassa. -Siihen nähden taas, kelle puhun, sallikoon teidän arvoisuutenne minun -kysyä teiltä, mitä haluaisitte minun vastaavan?" - -"Ka, sano minulle", tiukkasi hän, "minkä vastauksen tahtoisit antaa?" --- "Se vain vihoittaisi teitä", sanoin minä, "ja silloin joutuisin, -jos mahdollista, vielä pahemman kohtelun alaiseksi". -- "Minä en -suutu", vakuutti hän. -- "No, niin, herra", vastasin, "te ette voi -olla hyvän emäntä-vainajani poika; sillä hän rakasti minua ja opetti -minulle hyveellisyyttä. Ette voi olla minun isäntäni; sillä kukaan -isäntä ei käyttäydy noin alhaisesti poloista palvelijatartansa -kohtaan." - -Hän laski kätensä vyötäisilleni ja toisen kätensä kaulaani, ja -siitä minä yllyin vielä vihaisemmaksi ja rohkeammaksi; ja kun -hän kysyi: "Kuka minä sitten olen?" niin vastasin (ponnistellen -irroittautuakseni hänestä ja kovin vimmoissani): "Ka, varmaan olette -itse Lucifer isäntäni _hahmossa_; muutoin ette voisi minua täten -kohdella." -- "Tuo on liian vapaata puhetta", sanoi hän suuttuen; -"sinun itsesi tähden toivon, ettet niitä sanojasi toista; sillä jos -sinä et osoita säädyllisyyttä minua kohtaan, en minäkään haikaile -sinuun nähden." - -Aloin juosta pois hänen luotansa, mutta hän sanoi: "Tule takaisin, -kun sinua käsken." Tietäen että joka paikka oli minulle yhtä -vaarallinen ja ettei minulla ollut kenen turviin paeta, palasin -hänen kutsustaan; ja huomatessani hänen näyttävän pahastuneelta -panin käteni ristiin, itkin ja virkoin: "Pyydän, että suotte minulle -anteeksi, hyvä herra." - -"Ei", vastasi hän, "sano mieluummin: 'pyydän, Lucifer, suo minulle -anteeksi!' Ja kuinka voit nyt, kun pidät minua paholaisena, odottaa -minulta mitään hyvää? Kuinka voit olettaa saavasi minulta muuta kuin -pahinta kohtelua? -- Sinä olet antanut minulle mainelauseen, Pamela; -äläkä moiti minua siitä, että sen mukaisesti menettelen." - -"Arvoisa herra", lausuin minä, "sallikaa minun pyytää teiltä -anteeksi: olen tosiaan pahoillani rohkeudestani; mutta ettehän tekään -käyttäydy minua kohtaan herrasmiehen tavoin, -- ja kuinka voisin -ilmaista suuttumukseni, jos seuloisin sanojani, kun te olette niin -säädytön?" - -"Sievistelevä hupakko!" huudahti hän, "mihin säädyttömyyksiin olen -tehnyt itseni sinua kohtaan syypääksi? Olin noiduttu, kun en pannut -aikomustani täytäntöön viime sunnuntai-yönä. Silloin ei sinun -hillitön kielesi olisi antanut minulle pahinta nimitystä aivan -pienoisista vapauksista, jotka samalla kertaa todistavat rakkauttani -ja hupsuuttani. Mutta mene siitä", tiuskaisi hän, tarttuen käteeni ja -työntäen sen luotaan, "ja opi järjellisempää käytöstä; ja minä luovun -mielettömästä huomaavaisuudestani sinua kohtaan ja otan arvostani ja -asemastani vaarin. Mene siitä!" toisti hän korskeasti. - -"En tosiaan voi lähteä, hyvä herra", sanoin minä, "ennenkuin annatte -minulle anteeksi, jota teiltä anon polvilleni langenneena. Olen -todella pahoillani rohkeudestani. Mutta näen kuinka te edistätte -aikeitanne: te hiivitte vähä-vähältä kimppuuni, milloin viihdytellen -minua, milloin uhkaillen. Ja jos laiminlöisin osoittaa suuttumustani -teidän yrittäessänne minua kohtaan jotakin sopimatonta, eikö se -olisi samaa kuin aste asteelta suistua turmiooni? Eikö osoittaisi, -että voin sietää teidän puoleltanne mitä tahansa, jos en heti -ilmaisisi kaikkea närkästystä, minkä _kykenen_ ilmaisemaan, niin -pian kun alatte lähennellä sitä, mitä pelkään? Ja ettekö ole -miltei suoraan tunnustanutkin tavoittelevanne turmiotani? Oletteko -kertaakaan antanut minulle toiveita siitä, että luopuisitte -aikomuksistanne minua vastaan? Kuinka siis, hyvä herra, voin -muutoin puolustautua kuin osoittamalla inhoa jokaisesta perikatoani -tähtäävästä toimenpiteestä? Onko minulla muuta keinoa jälellä kuin -sanat? Ja voivatko ne sanat olla muuta kuin niin voimakkaita, -että ne osoittavat sydämeni pohjassa tuntemaani kammoa jokaista -hyveellisyyttäni uhkaavaa yritystä kohtaan? Asettukaa tuomitessanne -minun tilalleni, herra, ja suokaa minulle anteeksi." - -"Sinulle anteeksi", sanoi hän, "vaikket kadukaan! Vaikka röyhkeästi -puolustelet rikkomustasi muka oikeutettuna! Mikset sano, ettet enää -koskaan minua loukkaa?" - -"Tahdon koettaa, hyvä herra", lupasin minä, "aina säilyttää teitä -kohtaan sen säädyllisyyden, mikä minulle sopii. Mutta minun täytyy -tosiaan pyytää teiltä lupaa sanoakseni, että kun te unohdatte -säädyllisyyden vaatimukset teoissanne ja kun minulla ei ole muuta -käytettävissä kuin sanat närkästymiseni ilmaisuksi moisista -teoista, niin en tahdo luvata välttää ankarimpiakaan lauseita, mitä -hätäännyksissäni mieleeni tulee; eikä teidän äkäisyytenne minua siitä -peloita, milloin hyveellisyyteni on kysymyksessä." - -"Mistä siis", kysyi hän, "pyydät anteeksi? Missä on se lupaus -parannuksenteosta, jonka vuoksi minun pitäisi antaa sinulle -anteeksi?" -- "Myönnän kyllä, teidän arvoisuutenne", selitin -minä, "että sen täytyy kokonaan riippua siitä, millä tavoin minua -kohtelette: sillä minä siedän kärsivällisesti mitä tahansa minulle -teette, olenpa valmis antamaan henkenikin osoittaakseni teille -tottelevaisuuttani kaikessa muussa; mutta en voi olla myötämielinen, -en voi olla välinpitämätön, kun hyveellisyyteni on vaarassa, -- -muutoin menettelisin rikollisesti!" - -Hän sanoi, ettei ollut eläissään nähnyt sellaista hupsua! Ja hän -käveli muutaman kyynärän vieressäni virkkamatta sanaakaan ja näytti -tuohtuneelta. Vihdoin hän asteli sisälle käskien minun saapua -luoksensa puutarhaan päivällisen jälkeen. Saaden hiukan aikaa menin -ylös ja kirjoitin tähän asti. - - - - -KESKIVIIKKO-ILTANA. - - -Jos, rakkaat vanhempani, en ole entistä varmemmin määrätty turmioon, -on minulla nyt lohdullisempia toiveita kuin vielä milloinkaan tiedän -olleen: ja minä olen lähempänä _onneani_ tai _kurjuuttani_ kuin -koskaan ennen olin. Jumala varjelkoon minua viimemainitusta, jos -se on hänen siunattu tahtonsa! Minulla on nyt avattavana teille -sellainen näköala, minkä tiedän herättävän teissä sekä toivoa että -pelkoa, niinkuin se herättää itsessänikin. Asia on tällainen: - -Päivälliseltä noustuaan isäntäni käväisi talleissa katsastamassa -rotuhevosia; ja sisälle tullessaan hän pistäysi arkitupaan, missä -rouva Jewkes ja minä istuimme aterioimassa. Hänen tullessaan -me nousimme seisaalle, mutta hän sanoi: "Istukaa, istukaa vain -paikoillanne, jotta näen kuinka hyvällä ruokahalulla sinä syöt, -Pamela." - -"Oi", virkkoi rouva Jewkes, "varsin huonolla tosiaan, arvoisa herra". --- "Enpä niinkään", väitin minä, "syön aika hyvin, kun _ottaa -huomioon_..." - -"Ei mitään _huomioon ottamisiasi_, sieväsilmä!" huudahti hän ja -taputti minua poskelle. Minä punehduin, mutta olin mielissäni siitä, -että hän oli niin hyvällä tuulella, vaikken tiennyt kuinka istua tai -käyttäytyä hänen edessään. - -Sitte hän sanoi: "Minä tiedän, Pamela, että olet näppärä -paistinleikkaaja: hyvä äitini sitä usein sanoi." -- "Arvoisa -emäntäni", vastasin minä, "oli minulle kaikessa erinomaisen -ystävällinen ja pani minut aina johtamaan tarjoilua pöydässä, -aterioidessaan muutamien valittujen ystäviensä kanssa, joita hän -rakasti". -- "Leikkaahan tuo kananpoika", kehoitti hän. Minä tein -niin. "No", sanoi hän ottaen veitsen ja haarukan ja asettaen siiven -lautaselleni, "annahan minun nähdä sinun syövän sen". -- "Oi, hyvä -herra!" estelin, "olen jo maistanut kokonaisen rintapalan kananpoikaa -enkä jaksa näin paljoa". Mutta hän sanoi että minun täytyi syödä se -hänen mielikseen ja että hän opettaisi minut aterioimaan tukevasti. -Söin sen siis; mutta olin kovin hämilläni hänen perin ystävällisestä -ja tavattomasta tuttavallisuudestaan ja alentuvaisuudestaan. Ette -voi kuvitella, kuinka rouva Jewkes töllisteli ja tuijotti ja kuinka -kunnioittavalta hän minua kohtaan näytti, nimittäen minua _hyväksi -neidiksi_, niin juuri, ja kehoittaen ottamaan pikku palan leivoksesta. - -Herra asteli pariin kertaan edestakaisin huoneessa niin miettiväisenä -ja ajatuksissaan, etten ollut koskaan häntä sellaisena nähnyt; ja -lopuksi hän lähti ulos lausuen: "Menen puutarhaan; muistathan, -Pamela, mitä sinulle ennen päivällistä sanoin." Minä nousin, niiasin -ja vastasin seuraavani hänen arvoisuuttansa. Hän sanoi: "Tee niin, -hyvä tyttö!" - -"No", virkkoi rouva Jewkes, "näen kuinka asiat kehittyvät. Voi, -neiti", kuten hän minua jälleen nimitti, "olen varma että sinusta -tulee emäntämme! Ja sitte tiedän kuinka minun käy." -- "Ah, rouva -Jewkes", vastasin, "kunhan vain kykenen pysymään hyveellisenä, muuta -pyrkimystä ei minulla ole: eikä toivoakseni mikään kiusaus voi minua -muuksi muuttaa". - -Vaikkei minulla ollut mitään syytä olla mielissäni hänen kohtelustaan -ennen päivällistä, kiirehdin kuitenkin hänen luokseen. Tapasin -hänet kävelemässä sen lammikon partaalla, joka armon puutteessa ja -synnillisen epätoivon takia oli ollut vähällä koitua tuhokseni, ja -siitä asti on sen näkeminen aina vaivannut ja soimannut minua. Ja -juuri tämän lammikon partaalla eikä kaukana siitä paikasta, missä -minulla oli ollut kauhea taistelu itseni kanssa, alkoivat sarastaa -nykyiset toiveeni, jollen taaskin saa pettymystä osakseni. Tätä minä -mielelläni otaksun itselleni onnelliseksi enteeksi, ikäänkuin Jumala -kaikkivaltias tahtoisi näyttää syntiselle tyttärellenne, kuinka -oikein menettelin luottavaisena turvautuessani hänen hyvyyteensä -ja ollessani tuhoamatta itseäni, vaikka perikatoni näyttikin -lyhytnäköisissä ja pelon sumentamissa silmissäni vääjäämättömältä. - -Hän suvaitsi lausua: "Kah, Pamela, olen iloissani että tulit vapaasta -tahdostasi: anna minulle kätesi." Tein niin, ja hän katsoi minuun -hyvin kiinteästi ja hartaasti, puristaen kättäni kaiken aikaa, ja -sanoi viimein: "Haastan sinulle nyt vakavasti." - --- Sinulla on melkoisesti älyä ja terävänäköisyyttä, paljoa enemmän -kuin ikäisilläsi yleensä ja enemmän kuin olin luullut sinulla olleen -tilaisuutta sielunkykyjesi kehittämiseen. Sinulla on avoin, suora -ja ylevämielinen luonne; ja ulkonaisesti olet niin viehättävä, että -minun silmissäni eivät muut naiset vedä sinulle vertoja. - --- Kaikki nämä avut ovat saaneet minut kiintymään sinuun niin -syvästi, että -- kuten usein olen sanonut -- en voi elää ilman -sinua; ja tahdoin kaikesta sydämestäni jakaa omaisuuteni sinun -kanssasi, saadakseni sinut itselleni omilla ehdoillani. Nämä sinä -olet empimättä hyljännyt, tosin hyvinkin ujostelemattomin sanoin, -mutta silti tavalla, joka saattaa minut sinua yhä enemmän ihailemaan. -Sievä lepertelysi rouva Jewkesille viime sunnuntai-iltana kuvasti -mitä luonnollisinta viattomuutta ja kaunista yksinkertaisuutta; -se puolittain horjuttikin päättäväisyyteni ennen kuin lähestyin -vuodettasi. Näen sinun varjelevan hyveellisyyttäsi niin tarkoin, että -vaikka toivoinkin toista toteavani, en voi olla myöntämättä hurjan -rakkauteni siitä yltyneen. Mutta mitä nyt sanoa edelleen, Pamela? -Tahdon ottaa sinut, vaikka itse olet asianomainen, neuvonantajakseni -tässä kysymyksessä, joskaan en kenties päätösvaltaiseksi tuomarikseni. - --- Sinä tiedät, etten ole kovin hillitön hurjastelija: tähän -asti en ole tehnyt itseäni syypääksi mihinkään aivan tavattomiin -tai halpamaisiin tekoihin. Se että olen sinut täten vanginnut -lienee pahimpia. Jos olisin kokonaan ollut intohimojani valtaan -antautuneena, olisin jo ennen tätä päivää tyydyttänyt ne, -osoittamatta sinua kohtaan sitä katumusta ja sääliä, joka on useankin -kerran säästänyt sinut, ollessasi ehdottomasti vallassani; ja sinä -olet yhtä koskematon neitsyt kuin olit tullessasi talooni. - --- Mutta mitä voin tehdä? Ajattele asemani ylpeyttä. En voi sietää -ajatusta avioliitosta edes vertaiseni tai itseäni ylhäisemmän -henkilön kanssa. Olenkin evännyt useita senlaatuisia ehdotuksia. -Kuinka sitten, kun otamme huomioon säätyeromme maailman silmissä, -voisin ajatella ottaa sinut vaimokseni? Ja kuitenkin täytyy minun -sinut saada; en voi kestää ajatusta, että joku muu mies syrjäyttäisi -minut hellyydestäsi: jo pelko siitä on pakoittanut minut vihaamaan -Williamsia ja kohtelemaan häntä luonteelleni arvottomalla tavalla. - --- Ratkaise siis, Pamela, minun puolestani, nyt kun olen näin -rehellisesti tunnustanut mitä sielussani liikkuu. Ja näen -silmistäsi, punehtumisestasi ja suloisesta hämmennyksestä, jonka -huomaan kuohuttavan poveasi, että sinunkin mielessäsi liikkuu -jotakin tärkeätä ja merkityksellistä. Sano minulle yhtä avoimesti -ja vilpittömästi, mitä minun tulisi mielestäsi tehdä ja mitä minun -tahtoisit tekevän. - -Minun on mahdoton sanoin ilmaista sieluni liikutuksia tämän -odottamattoman tunnustuksen kuullessani, se kun oli niin perin -erilaista kuin hänen aikaisempi käytöksensä. Hänen sävyssäänkin -tuntui olevan jotakin niin jaloa ja vakavaa, että... voi minua! -huomasin tarvitsevani kaiken vähäisen maltillisuuteni torjumaan -iskua, jonka tämä kohtelu tähtäsi enimmin varjeltuihin ajatuksiini. -Heittäydyin hänen jalkoihinsa, sillä minä vapisin niin että tuskin -kykenin seisomaan. - -"Oi, arvoisa herra", sanoin, "säästäkää palvelijatar-rukkanne -hämmennystä! Säästäkää Pamela-parkaa!" -- "Puhu, puhu", kehoitti hän, -"ja sano minulle, mitä minun pitäisi mielestäsi tehdä?" -- "En voi -sanoa, mitä teidän _pitäisi_ tehdä", vastasin minä; "pyydänhän vain, -ettette saattaisi minua turmioon; ja jos pidätte minua hyveellisenä, -jos pidätte minua vilpittömästi kunniallisena, päästäkää minut -menemään köyhien vanhempaini luo. Lupaan teille, etten ikänä mene -kihloihin teidän hyväksymättänne." - -Yhä tiukkasi hän selvempää vastausta kysymykseensä, mitä hänen -olisi mielestäni tehtävä. Ja minä sanoin: "Mitä tulee _minun_ -mielipiteeseeni siitä, mitä teidän pitäisi tehdä, täytyy minun kyllä -sanoa että minusta teidän olisi otettava lukuun maailman arvostelu -ja vältettävä kaikkea syntyperällenne ja asemallenne sopimatonta. -Jos siis todella suotte Pamela-rukalle arvonantonne kunnian, niin -lyhykäinen erilläänolon aika ja seurustelu sukupuoleni arvollisempien -edustajien kanssa kyllä tehokkaasti auttaa teitä voittamaan -asemallenne niin arvottoman mieltymyksen. Ja tämä, hyvä herra, on -paras neuvo, minkä voin antaa." - -"Ihastuttava olento, herttainen Pamela!" sanoi hän, sävyssään -kiihkeä hartaus, joka ei ollut koskaan ennen vaikuttanut minuun niin -miellyttävästi; "tämä ylevä puheenlaatu on kaiken muunkin käytöksesi -mukaista. Mutta sano minulle vieläkin selkeämmin, mitä neuvoisit -minun tekemään tässä tapauksessa?" - -"Oi, arvoisa herra", vastasin, "älkää käyttäkö hyväksenne -herkkäuskoisuuttani ja näitä heikkoja hetkiäni; mutta jos olisin maan -ensimäinen vallasnainen, sensijaan että olen köyhä alhainen Pamela, -niin tahtoisin, niin _voisin_ sen teille sanoa. Mutta en voi lausua -enempää..." - -Oi, rakas isä ja äiti! Tiedän että huolestutte minun tähteni; sillä -nyt minä itsekin olen huolissani. Ja nyt alan pelokkaasti aavistella -tietäväni liiankin hyvin syyn, mikseivät hänen minulle tuottamansa -kovat koettelemukset ja synkkä pelkoni sallineet minun häntä vihata. - -Mutta olkaa yhä vakuutetut siitä, että Jumalan armosta en tee mitään -Pamelallenne arvotonta; ja jos havaitsen, että hän vielä kehtaa -minut pettää ja että tämän käytöksen tarkoituksena on vain enemmän -huikaista minua, niin minusta ei mikään tässä maailmassa ole niin -halpamaista ja inhoittavaa, eikä mikään niin armottoman kavalaa kuin -tuon miehen sydän. - -Hän sanoi jalomielisesti: "Säästän hämminkiäsi, Pamela. Mutta toivon -voivani vakuuttaa itselleni, että sinä voit rakastaa minua enemmän -kuin ketään muuta miestä ja ettei kellään maailmassa ole ollut mitään -osaa hellyydessäsi: sillä minä olen kovin arka rakastamastani; ja -jos luulisin sielussasi olevan mitään salaista, vielä toivomukseksi -kypsymätöntä tunteen aihelmaa ketä tahansa muuta miestä kohtaan, en -soisi _itselleni_ anteeksi, että pysyn rakkaudessani sinuun, enkä -_sinulle_, jollet sitä minulle avomielisesti ilmoittaisi." - -Koska yhä jäin polvilleni lammen ruohopyörtänölle, niin hän istahti -viereeni nurmelle ja otti minut syliinsä: "Miksi Pamelani epäröi?" -sanoi hän. "Etkö voi minulle vastata ihan todesti, kuten toivon? -Jollet voi niin puhu, ja minä suon sinulle anteeksi." - -"Oi, hyvä herra", selitin minä, "ei se _sitä_ ole, ei todellakaan: -mutta muistuu mieleeni jokunen kauhea sana, jotka lausuitte rouva -Jewkesille, kun luulitte etten ollut kuulemassa, ja se herättää -minussa pelkoa, että olen suuremmassa vaarassa kuin konsaan ennen -elämässäni". - -"Et ole milloinkaan voinut havaita minua tavalliseksi -valhettelijaksi", sanoi hän, "liian pelokas ja hupsu Pamela! Enkä -vastaa siitä, kuinka kauvan pysyn nykyisessä mielentilassani: sillä -ylpeyteni taistelee hurjasti rinnassani, vakuutan sinulle; ja jos -sinä epäilet minua, niin ei minulla ole mitään velvoitusta sinun -luottamuksesi ja mielipiteesi säilyttämiseksi. Mutta tällä hetkellä -tarkoitan todella vilpittömästi mitä sanon, ja toivon että sinäkin -olet yhtä avomielinen ja vastaat suoraan kysymyksiini." - -"Huomaan, hyvä herra", lausuin, "etten tunne itseäni; ja teidän -kysymyksenne on senlaatuinen, että vain haluan kertoa teille -kuulemani ja saada ystävällisen vastauksenne siihen. Muutoin se, -mitä minulla on sanottavaa teidän kysymykseenne, voi tasoittaa tien -turmiooni ja todistaa heikkoutta, jota en luullut itsessäni olevan." - -"No", sanoi hän, "voit kertoa, mitä olet tietämättäni kuullut; sillä -suoran vastauksen pidättämisellä sinä kidutat sieluani; ja puolet -siitä vaivasta, minkä olen nähnyt _sinun_ tähtesi, olisi tuonut -syliini jonkun Englannin hienoimmista naisista". - -"Oi, herra", selitin, "hyveellisyyteni on minulle yhtä kallis kuin -jos kuuluisin korkeimpaan säätyluokkaan; ja epäilyni -- joihin -tiedätte minulla olleen liiaksikin syytä -- ovat saattaneet minut -kiusalliseksi. Mutta nyt, hyvä herra, tahdon kertoa teille kuulemani, -joka on herättänyt minussa suurta levottomuutta." - --- Te sanoitte rouva Jewkesille, että olitte alottanut väärästä -päästä yrittäessänne taltuttaa minua peloittelulla; puhuitte -kylmäkiskoisuudestani ja muuta sellaista -- kyllähän muistatte -- ja -ilmoititte muuttavanne menettelytapaa ja yrittävänne _sulattaa_ minut -(sitä sanaa te käytitte) ystävällisyydellä ja hyvyydellä. - --- En pelkää, hyvä herra, että Jumalan armon ollessa tukenani -mitkään ystävällisyyden osoitukset saisivat minut unohtamaan, -mitä olen hyveellisyydelleni velkaa; mutta huomaan että sellaiset -toimenpiteet kyllä voivat tuottaa minulle suurempaa ankeutta kuin -kovuus. Luontonihan on liian suora ja vilpitön kyetäkseni esiintymään -kiittämättömänä; ja jos minulle opetettaisiin läksy, jota en vielä -koskaan ole oppinut, niin kuinka raskaasti pahoittelisinkaan kuoleman -hetkellä, etten voinut vihata turmioni tuottajaa ja että minun -viimeisenä suurena päivänä täytyisi nousta syyttämään onnetonta -sielu-parkaa, jonka pelastamisen toivoisin olevan vallassani! - -"Ylevämielinen tyttö", huudahti hän, "kuinka kaunis ajatus tuo -onkaan! Yhä verrattomammaksi sinut havaitsen, Pamela! Olet antanut -minulle vihjauksen, joka pitää minua vallassaan kauvan. Mutta, -suloinen olento", hän lisäsi, "kerro minulle, mikä se läksy on, jota -et vielä koskaan ole oppinut, ja jonka oppimista pelkäät?" - -"Jos, arvoisa herra", vastasin, "jälleen jalomielisesti säästätte -hämminkiäni, ei minun tarvitse sitä sanoa: mutta vastauksena -kysymykseen, jota näytte kiihkeimmin esittävän, tahdon lausua sen, -etten tunne ainoatakaan miestä maailmassa, jonka kanssa haluaisin -naimisiin tai jota koskaan olen siinä mielessä ajatellut. Olin -mielessäni totuttautunut niin köyhyyttä rakastamaan, etten muuta -toivonut kuin palata parhaitten, joskin köyhimpäin vanhempien luo -ja käyttää elämäni Jumalan palvelukseen ja heidän viihdyttelyynsä. -Ettekä aavistakaan, hyvä herra, kuinka saatoitte nuo toiveeni -pettymään ja riistitte minulta itselleni lupaamani rehelliset ilot -lähettäessänne minut tänne." - -"No, voinko sitten", virkkoi hän, "olla vakuutettu, ettei pastori -eikä kukaan muu mies ole vaikuttimenasi näin horjumattomasti -evätessäsi tarjoukseni?" -- "Voitte tosiaan", sanoin minä; "ja -koska suvaitsitte kysyä, niin minä vastaan, etten tunne toivomuksen -vivahdustakaan tai mitään ajatusta ainoankaan miehen puoleen -maailmassa". - -"Mutta", sanoi hän, "-- sillä minä olen hupsusti mustasukkainen, ja -se vain osoittaakin kiintymystäni sinuun, -- etkö ole rohkaissut -Williamsia siihen ajatukseen, että ottaisit hänet?" -- "En millään -muotoa", vakuutin, "vaan asianlaita on aivan päinvastoin". -- "Etkä -olisi hänestä huolinut", kysyi hän vielä, "jos olisit hänen avullaan -päässyt pakenemaan?" -- "Mielessäni olin päättänyt toisin, herra; hän -tiesi sen, ja mies-parka..." - -"Pyydän", sanoi hän, "älä yritä sanaakaan hänen puolustuksekseen! -Sinä nostat pyörretuulen sielussani, jos häntä ystävällisesti -mainitset; ja silloin myrsky tempaisee sinut mukaansa." - -"Hyvä herra", virkoin, "minä olen sanonut sanottavani ja vaikenen!" --- "Ei", vastasi hän, "älähän vaikene; anna minun tietää kaikki. Jos -hänestä vähääkään välität, niin puhu suusi puhtaaksi; sillä asia -päättyisi hirveästi sinulle, minulle ja hänelle, jos saisin tietää -että tässä arassa kohdassa olet minulta kätkenyt jonkun salaisuutesi." - -"Teidän arvoisuutenne", sanoin minä, "jos konsaan olen antanut teille -syytä pitää minua vilpittömänä..." "Puhu sitten", keskeytti hän hyvin -kiihkeästi, puristaen molempia käsiäni, -- "sano nyt Jumalan kasvojen -edessä vakuuttavasi, ettei sinulla ole mitään salatuintakaan ajatusta -Williamsin tai minkään muun miehen suhteen". - -"Sen teen", suostuin minä. "Niin totta kuin Jumala minua siunatkoon -ja säilyttäköön hyveellisyyteni, minulla ei ole." -- "Hyvä", sanoi -hän, "tahdon uskoa sinua, Pamela; ja ajan mittaan voinen paremmin -sietää tuon miehen nimeä. Ja jos pääsen vakuutetuksi, etteivät sinun -tunteesi ennakolta kuulu kellekään, niin itserakkauteni saa minut -uskomaan, että minä kyllä vielä voitan arvonannossasi saman tai -paremmankin sijan kuin ken hyvänsä Englannin mies. Mutta ylpeyttäni -kirveltää kuitenkin ytimiin asti se että niin helposti ja niin lyhyen -tuttavuuden jälkeen suostuit karkaamaan tuon keltanokan kanssa!" - -"Oi, hyvä herra", huomautin, "tahdotteko kuulla yhden seikan? Ja -vaikka se tuottaisi minulle suurimman suuttumuksenne, niin kerron -teille, ehkä tarpeettomasti ja epäviisaasti, kuitenkin koko totuuden." - --- Kunniallisuuteni -- köyhänä ja alhaisena minulla ei ole oikeutta -nimittää sitä _kunniaksi_ -- oli vaarassa. En nähnyt mitään keinoja -pelastuakseni teidän tunnustetuista yrityksistänne. Te olitte -osoittanut, ettette pysähtyisi pikku seikkoihin; ja mitä, hyvä -herra, olisi voitu ajatella vilpittömästä tahdostani, joka tässä -oli kaikkea muuta tärkeämpi, jos en olisi paennut vaarojani, mikäli -siihen oli minkäänlaista tilaisuutta tarjona? En aio sanoa mitään -hänen puolestaan; mutta todellakin, arvoisa herra, minä itse yllytin -hänet avustajakseni pakoyrityksessäni. Sain hänet ilmoittamaan, -mitä säätyläisperheitä paikkakunnalla oli, joiden suojaan voisin -pyrkiä; ja minä suostutin hänet... Älkää rypistäkö minulle otsaanne, -sillä minun täytyy kertoa teille koko totuus... Taivutin hänet -menemään erään lady Jonesin sekä lady Darnfordin puheille; ja -ystävällisyydessään hän myös vetosi herra Petersiin, kirkkoherraan. -Mutta kaikki he estelivät, ja silloin hän antoi minun tietää, -ettei ollut muuta kunniallista keinoa kuin avioliitto. Siitä minä -kieltäysin; ja hän suostui auttamaan minua Jumalan tähden. - -"Nyt", sanoi hän, "sinä alat..." Panin rohkeasti käteni hänen -suulleen tuskin tietäen minkä vapauden itselleni otin! "Pyydän, -herra", sanoin, "älkää suuttuko; kertomukseni on juuri lopussa; -tahtoisin vain lisätä, että mieluummin kuin olisin jäänyt perikatoani -odottamaan olisin heittäytynyt maailman köyhimmän kerjäläisen -hoivaan, jos olisin pitänyt häntä rehellisenä. Ja toivon että te -oikein harkittuanne kaikki seikat annatte minulle anteeksi, ettekä -pidä minua niin julkeana ja röyhkeänä kuin olette suvainnut minua -soimata". - -"Hm", sanoi hän, "tällä viime puheellasikaan, joka, salli minun se -sinulle sanoa, osoittaa enemmän sydämesi vilpittömyyttä kuin viisasta -pidättyväisyyttä, et ole minua liioin miellyttänyt. Mutta minun -_täytyy_ rakastaa sinua; ja se kiusaa minua. Sano minulle kuitenkin, -Pamela -- sillä nyt palaa edellinen kysymys: Koska pidät kunniaasi ja -hyvettäsi niin suuressa arvossa, koska kaikki yritykset sitä vastaan -ovat sinulle niin inhoittavia ja koska minä tunnustetusti olen tehnyt -useitakin sellaisia yrityksiä, niin pidätkö itsellesi mahdollisena -rakastaa minua _ennen_ ketään muuta sukupuoleeni kuuluvaa?" - -"Ah, hyvä herra", huudahdin minä. "Tässäpä palaakin epäluuloni, että -kohtelette minua näin suosiollisesti ja armiaasti käyttääksenne -herkkäuskoisuuttani hyväksenne." - -_"Vieläkin_ nurja ja epäilevä!" huudahti hän. "Etkö voi katsella -minua sellaisena kuin tällä hetkellä olen? Ja olenhan sanonut -sinulle, että nyt olen vilpitön enkä ajattele mitään juonta, olenpa -sitte tämän jälkeen mitä tahansa." - -"Ah, hyvä herra", estelin minä, "mitä voin vastata? Olen jo sanonut -liikaakin siinä tapauksessa, että tuo kauhea _'tämän jälkeen'_ joskus -tapahtuisi. Älkää käskekö minun sanoa, kuinka hyvin saatan..." -Ja sitte minä hehkuvin kasvoin aivan tolkuttomana nojasin hänen -olkapäätänsä vasten, kätkeäkseni hämmennykseni. - -Hän sieppasi minut syliinsä hyvin tulisesti ja sanoi: "Kätke armaat -kasvosi povelleni, rakas Pamelani! Sinun viaton vapaatapaisuutesi -hurmaa minua! -- Mutta sanohan siis, kuinka hyvin... mitä?" - -"Jos olette hyvä palvelijatar-rukkaanne kohtaan ja säästätte häntä", -vastasin, "en voi sanoa liian paljoa! Mutta jos ette, niin olen -kaksin verroin hukassa! Ihan hukassa!" - -Hän vakuutti: "Toivoakseni on nykyinen mielentilani pysyväinen; -sillä tunnustan sinulle avoimesti, että olen tällä ihanalla hetkellä -tuntenut enemmän vilpitöntä iloa kuin olen kokenut kaikissa -rikollisissa riehahteluissa, joihin himokas sieluni pakoitti minut -toivossa saada omistaa sinut omilla ehdoillani. Ja sinun täytyy -rukoilla tämän mielentilan jatkumista, Pamela; toivonkin että -rukouksesi saavat kiusauksistani voiton." - -Tämä suloinen ystävällisyys karkoitti ylivoimaisena kaikki epäilevät -arveluni; minä heittäysin hänen jalkoihinsa ja syleilin hänen -polviansa. "Sitä iloa, hyvä herra, minkä minulle näillä lempeän -suosiollisilla sanoilla tuotatte, teidän palvelijatar-rukkanne ei -kykene julki lausumaan! Saan liiankin suuren palkan kärsimyksistäni, -jos tätä hyvyyttä kestää! Jumala sen suokoon teidän oman sielunne -tähden niinkuin minunkin. Ja kuinka onnellinen olenkaan, jos..." - -Hän keskeytti minut lausumalla: "Mutta, rakas tyttöseni, mitä pitää -meidän tehdä maailman tähden ja maailman arvostelun vuoksi? Minä en -tosiaan voi mennä naimisiin." - -Nyt minä taas hämmennyin ihan ymmälle. Mutta pian kooten ajatukseni -sanoin: "Hyvä herra, sellaista kunniaa en rohkene toivoakaan. Jos -minun sallitaan palata rauhassa ja turvassa köyhien vanhempaini luo -rukoilemaan siellä puolestanne, en muuta tällä hetkellä pyydäkään! -Kaikkien ahdistusteni ja vaarojeni jälkeen se tuottaa minulle suuren -riemun. Ja jos tunnen oman sydän-parkani, niin toivon teidän tulevan -onnelliseksi jonkun yhteiskunnallisen asemansa puolesta sopivan -vallasnaisen kanssa ja iloitsen mitä vilpittömimmin jokaisesta -seikasta, mikä edistää hyvän emäntä-vainajani rakkahimman pojan -onnea." - -"Kah", sanoi hän, "tämä keskustelu, Pamela, on luisunut pitemmälle -kuin olin aikonut. Sinun ei tarvitse peljätä uskoa itseäsi _minun_ -pariini; minun tulisi epäillä itseäni ollessani _sinun_ kanssasi. -Mutta ennen kuin sanon mitään enempää tästä asiasta, tahdon käydä -tilille ylpeän sydämeni kanssa, ja siihen asti olkoon kaikki -niinkuin tätä haastelua ei olisi tapahtunutkaan. Salli minun vain -sanoa sinulle, että mitä enemmän minuun luotat, sitä paremmin teet -minulle mieliksi ja velvoitat minua: mutta epäilysi _aiheuttavat_ -vain epäilyjä." Ja tämän kaksimielisen lauseen jälkeen hän kumarsi -minulle muodollisemmin kuin ennen ja antoi minulle kätensä. Kävelimme -vierekkäin taloon, ja hän näytti hyvin vakavalta ja ajatuksiinsa -vaipuneelta, ikäänkuin olisi jo katunut hyvyyttänsä. - -Mitä minun on tehtävä, mihin toimenpiteisiin ryhdyttävä, jos -kaikki tämä on juonta? -- Voi tätä julmien epäluulojen synnyttämää -ristiriitaa! -- Jos hän on vilpillinen, niin olen tosiaan mennyt -liian pitkälle! Tätä peljätessäni olen valmis puremaan hillitöntä -kieltäni (tai oikeammin lyömään vieläkin hillittömämpää sydäntäni, -joka saneli lauseet tuolle poloiselle välikappaleelle) puheitteni -vuoksi. Mutta varmastikin hänen täytyi olla rehellinen _tällähaavaa!_ -Hän ei voinut olla niin taitava teeskentelijä! Jos hän sellaiseen -kykenisi, niin eikö ihmisen sydän olisi sanomattoman paha? Ja mistä -olisi hän kaikki nuo hirmuiset vehkeet oppinut? Silloinhan sen -varmaan täytyisi olla miehen sukupuolelle synnynnäistä! -- Mutta -vaietkoot ajattelemattomat moitteeni, tyyntykööt häirityn mieleni -rajut myrskyt! Eikö minulla ole isänä kunnon mies -- mies, joka -ei mistään vilpistä tiedä, joka ei tekisi mitään väärää, joka ei -kuningaskunnankaan voittamiseksi ketään pettäisi tai sortaisi! -Kuinka siis voin ajatella, että sellainen olisi hänen sukupuolelleen -luontaista? Ja minun täytyy myös toivoa, ettei hyvän emäntäni poika -ole miesten _pahin!_ Jos hän sitä on, niin kova on sen oivallisen -naisen osa, joka hänet synnytti! Mutta paljoa kovempi on hänen -käsiinsä joutuneen Pamela-parkanne kohtalo! Tahdon kuitenkin luottaa -Jumalaan ja toivoa parasta; ja niin lasken tällä kertaa kynän -kädestäni. - - - - -TORSTAI-AAMUNA. - - -Joku koputti kamarimme ovelle tänä aamuna heti päivän valjettua. -Rouva Jewkes kysyi, kuka siellä oli. Isäntäni sanoi: "Avatkaa ovi, -rouva Jewkes." -- "Älkäähän Jumalan tähden, rouva Jewkes", kielsin -minä. -- "Täytyyhän minun toki", väitti hän. - -"Sallikaa minun sitten ensin pujahtaa pukimiini", pyysin minä ja -tarrasin häneen kiinni. Mutta koputus kuului jälleen, ja emännöitsijä -tempautui irti. Säikähtyneenä kääriydyin makuuvaatteisiin. - -Hän astui sisälle ja sanoi: "Mitä, Pamela, noinko pelokkaana sen -jälkeen, mitä eilen tapahtui meidän keskemme?" -- "Voi, hyvä herra, -hyvä herra", huudahdin minä, "pelkään ettei rukouksillani ole ollut -toivottua vaikutusta. Pyydän teidän arvoisuuttanne ajattelemaan..." - -Hän istahti sängyn laidalle ja keskeytti minut: "Hupsu pelkosi on -turha; virkan vain pari sanaa ja sitte menen pois. -- Ylikertaan -lähdettyäsi sain kutsun tanssijuhlaan, joka pidetään tänä iltana -Stamfordissa eräiden häiden johdosta; samalla käyn tapaamassa sir -Simonia, hänen rouvaansa ja tyttäriänsä, sillä morsian on heidän -sukulaisiaan. En palaa kotiin ennen lauvantaita ja tulen senvuoksi -varoittamaan _teitä_, rouva Jewkes, Pamelan kuullen, jotta hän ei -ihmettelisi havaitessaan olevansa tiukemmin vartioituna kuin viimeksi -kuluneina kolmena tai neljänä päivänä. Varoitan teitä pitämään -huolta siitä, ettei kukaan saa häntä tavata eikä tuoda hänelle -mitään kirjeitä sillä välin; sillä joku henkilö on nähty täällä -hiiviskelemässä ja kyselemässä häntä. Ja minulle on ilmoitettu, -että joko rouva Jervis tai herra Longman on kyhännyt kirjeen, joka -on tarkoitettu hänelle toimitettavaksi; -- ja", lisäsi hän, "sinun -tulee tietää, Pamela, että olen käskenyt herra Longmanin jättää -tilikirjainsa hoidon ja eroittanut palveluksestani Jonathanin ja -rouva Jervisin senjälkeen kun tänne tulin; sillä heidän käytöksensä -on ollut sietämätöntä. He ovat saaneet sisareni ja minun välit niin -rikkoutumaan, ettei suhteemme kenties koskaan korjaudu entiselleen. -Nyt, Pamela, pitäisin ystävällisenä tekona, jos pysyttelisit -kammiossasi sen aikaa kun olen poissa etkä tuottaisi rouva Jewkesille -vaivaa tai antaisi hänelle syytä levottomuuteen, kun kerran tiedät -hänen toimivan minun käskystäni." - -"Voi, hyvä herra", huudahdin minä, "pelkään että kaikki nuo kunnon -ihmiset ovat kärsineet minun tähteni!" -- "Luulenpa niin", myönsi -hän; "eikä varmaankaan ole koskaan ollut tyttöä, joka niin viattomana -ja hyveellisenä on saattanut suuren huonekunnan tällaiseen hälinään. -Mutta se sikseen. Tiedätte kumpikin mielipiteeni ja osittain -syynkin siihen. Sanon vain, että olen saanut sisareltani kirjeen, -jollaista en olisi voinut odottaa. Eikä sinulla, Pamela", hän jatkoi, -"enempää kuin minullakaan ole syytä häntä kiittää, kuten palattuani -saanet tietää. Lähden kuomuvaunuillani, rouva Jewkes, koska otan -lady Darnfordin ja herra Petersin sisarentyttären sekä erään lady -Darnfordin tyttäristä mukaani; ja herra Simon ajaa toisen tyttärensä -kanssa huvivaunuissaan. Lukituttakaa siis kaikki portit, älkää -lähtekö ajalemaan kumpaisissakaan vaunuissa, älkääkä päästäkö ketään -portille muutoin kuin teidän seurassanne, rouva Jewkes." -- "Varmasti -noudatan teidän arvoisuutenne määräyksiä", vastasi tämä. - -"En tahdo tuottaa rouva Jewkesille mitään vaivaa ja vastusta", -lupasin minä; "koetan pysytellä kammiossani enkä liikahda sieltä edes -puutarhaan mennäkseni ilman häntä, jotta näette että tahdon totella -teitä kaikessa, missä _voin_. Mutta alan peljätä..." - -"Uusia juonia ja salahankkeita, niinkö?" sanoi isäntäni. "Mutta -vakuutan sinulle, ettei sinulla koskaan ole ollut siihen vähemmin -syytä, ja minä puhun sinulle totta; sillä _tällä kertaa_ matkustan -todellakin Stamfordiin ja mainitsemaani tilaisuuteen. Anna siis, -Pamela, minulle kätesi ja suudelma; ja sitte minä heti lähden." - -En tohtinut kieltää ja sanoin: "Jumala siunatkoon teitä, hyvä -herra, mihin tahansa menette! Mutta minua surettaa mitä kerroitte -palvelijoistanne." - -Hän jutteli rouva Jewkesin kanssa hiukan oven ulkopuolella, ja kuulin -viimemainitun sanovan: "Voitte luottaa, armollinen herra, minun -huolenpitooni ja valppauteeni." - -Hän lähti vaunuissaan, kuten oli sanonut, ja hyvin komeasti puettuna; -se antaa hänen sanoilleen todellisuuden leiman. Mutta olenhan -saanut kokea niin monta kepposta, juonta ja yllätystä, etten tiedä -mitä ajatella. Suren vain rouva Jervis-poloisen kohtaloa. Nyt siis -pastori Williams, pahankurinen John-raukka, hyvä rouva Jervis, herra -Longman ja herra Jonathan ovat minun tähteni menettäneet paikkansa! -Herra Longman on kyllä varakas, eikä hänen siis tarvitse siitä -niin paljoa välittää; mutta tiedän että se surettaa häntä. Ja mitä -Jonathan-parkaan tulee, niin varmaankin se kovin kipeästi koskee -siihen vanhaan hyvään palvelijaan. Voi minua! mitä tuhoa olenkaan -aiheuttanut! Tai pikemminkin, voi isäntääni, jonka hankkeet minua -vastaan ovat saaneet niin monta hyvää ystävääni menettämään minun -tähteni hänen suosionsa! - -Olen hyvin suruissani näistä seikoista: jos hän todella rakastaa -minua, ei hänen pitäisi mielestäni olla niin vihainen siitä, että -hänen palvelijansakin minua rakastivat. En tiedä mitä ajatella! - - - - -PERJANTAI-ILTANA. - - -Olen korjannut pois paperini ruusupensaan alta; sillä näin -puutarhurin ryhtyvän kaivamaan lähettyvillä ja pelkäsin hänen -löytävän kätköni. - -Rouva Jewkes ja minä katselimme eilen vastapäätä jalavia olevan -rautaportin lävitse, jolloin eräs mustalaisen näköinen olento saapui -luoksemme ja sanoi: "Jos matami antais mulle joitakin ruuanjätteitä, -niin ennustaisin teille kummallekin." Minä sanoin: "Kuulkaamme -millaista tulevaisuutta hän meille esittää, rouva Jewkes." Tämä -vastasi: "En pidä mokomista ihmisistä: mutta haastakoonpa nyt -sentään. En viitsi hakea teille mitään ruokatarpeita, eukkoseni; -mutta annan muutamia kolikoita", puhui hän. - -Mutta kun Nan tuli ulos, virkkoi hän tytölle: "Tuo leipää ja jotakin -kylmää ruokaa, niin kuulet kohtalosi, Nan." Tätä te pitänette varsin -joutavana kirjoittamisen aiheena, kuten muutamia muitakin seikkoja, -joista olen riimustellut. Mutta ottakaahan huomioon, että siten -sain selville hirveän salahankkeen. Oi taivas! mitä minun tuleekaan -ajatella tästä häijystä, tästä häijyn häijystä herrasmiehestä? Nyt -alan vihata häntä kaikesta sydämestäni. Näin on asia: - -Rouva Jewkes ei laisinkaan epäillyt naista, kun rautaportti oli -lukossa; hän seisoi ulkopuolella ja me sisäpuolella. Emännöitsijä -pisti siis kätensä ristikosta. Mutisten sekavia lauseita sanoi eukko: -"Kah, matami, te pääsette pian naimisiin, saan teille ilmoittaa." -Siitä rouva Jewkes näkyi olevan mielissään ja virkkoi: "Sepä oli -hauskaa kuulla", ja nauroi niin että lihavat kyljet hytkyivät. -Akka katsahti samalla mitä totisimmin minuun ikäänkuin tarkoittaen -jotakin. Sitte pälkähti isäntäni varoituksen johdosta päähäni, -että kenties tuota naista käytettiinkin pujahduttamaan kirje minun -käsiini, jos mahdollista; ja päätin pitää silmällä kaikkia hänen -liikkeitänsä. - -Rouva Jewkes kysyi: "Minkälaisen miehen minä saan? olkaahan hyvä ja -sanokaa." -- "Ka", selitti ennustaja, "itseänne nuoremman; ja oikein -hyvä puoliso hänestä tuleekin". -- "Se ilahduttaa minua", sanoi -toinen ja nauroi jälleen. "No, mamseli, kuulkaamme _sinun_ kohtalosi." - -Eukko astahti luokseni ja tarttui käteeni. "Oh", huudahti hän, "en -osaa mamselille ennustaa: kätesi on niin valkoinen ja hieno, etten -voi nähdä viivoja; mutta", hän sanoi riuhtaisten pienen ruohotukon -maasta, "keksinpä siihenkin keinon". Ja niin hän hieroi kämmentäni -ruohotöppään multaisella juuripuolella. "Nyt", sanoi hän, "eroitan jo -piirrot". - -Rouva Jewkes tarkkasi huolellisesti kaikkia hänen puuhiansa, otti -ruohotupsun ja vilkaisi siihen nähdäkseen, ettei siinä mitään -ollut. Ja sitte muija sanoi: "Tässä on Jupiterin viiva kulkemassa -elämän viivan yli; tuossa Marsin... Kummallista!" huudahti hän, -"sinun pitää olla hyvin varovainen, kaunokaiseni, sillä sinä olet -kovassa ahdingossa, sen sulle vakuutan. Sinä et näemmä koskaan joudu -naimisiin, ja kuolet ensimäisen lapsesi synnyttämiseen." -- "Pois -täältä, akka!" huudahdin minä. "Parempi olisi, kun et olisi koskaan -tänne tullutkaan." - -Rouva Jewkes jupisi: "En pidä tuosta: se haiskahtaa petokselta. -Menehän, Pamela, hetikohta sisälle." -- "Niin teenkin", sanoin; -"sillä minä olen saanut kyllikseni ennustamisista". Ja sisälle minä -menin. - -Eukko tahtoi kovin kertoa minulle lisää, ja se sai rouva Jewkesin -uhkaamaan häntä, sillä hän kävi yhä epäluuloisemmaksi. Ja pois akka -läksi ennustettuaan ensin Nanille, että tämä hukkuisi veteen. - -Tämä kohtaus askarrutti kovin meidän kaikkien ajatuksia; ja tuntia -myöhemmin menimme katsomaan, vieläkö eukko hiiviskeli lähettyvillä, -ja otimme herra Colbrandin vartijaksemme. Katsoessamme rautaportin -läpi näimme miehen verkalleen astelevan keskellä polkua, ja se lisäsi -yhä enemmän rouva Jewkesin uumoilua. Hän sanoikin: "Te, monsieur -Colbrand, ja minä kävelemme tuota miestä kohti nähdäksemme, miksi hän -siellä vetelehtii; ja jää sinä, Nan, mamselin kanssa portille." - -Avaten rautaportin he siis kävelivät miestä kohti; ja arvaten että -eukon, jos hän oli palkattu, täytyi tarkoittaa jotakin tuolla -ruohomättäällä minä loin silmäni sinnepäin, mistä hän oli sen -riuhtaissut, ja huomasin että siitä oli ikäänkuin vihjaisuksi -reväisty enemmänkin ruohoa. Silloin en epäillyt, että sinne oli -pistetty jotakin minua varten. Kävelin siis sinne ja astuen kohdan -päälle virkoin Nanille: "Kah, mikä kaunis metsäkukka tuolla jalavan -juurella kasvaa, viidennen jalavan meistä vasemmalle; poimihan se -minulle." Tyttö vastasi: "Se on tavallinen rikkaruoho." -- "Olkoon -vain", sanoin minä, "mutta noukkasehan se minulle; niilläkin on -toisinaan kauniit värit". - -Hänen mennessään minä kumarruin vetäisemään hyvän kourallisen ruohoa -ja sen mukana paperipalan, jonka sujautin heti poveeni, pudottaen -ruohot; ja sydämeni sykki rajusti tämän omituisen seikkailun -johdosta. Minä sanoin: "Menkäämme sisälle, Anne-neito." -- "Ei", -vastasi tyttö; "meidän täytyy jäädä tänne siksi kun rouva Jewkes -tulee". - -Olin kovin utelias lukemaan tuon paperin: ja kun Colbrand ja -emännöitsijä saapuivat, menin sisälle. Rouva Jewkes tuumi: -"Epäilemättä on jotakin syytä isäntäni varoitukseen: en voi päästä -selville tuosta vetelehtijästä, mutta siinä mustalaisessa oli -varmaankin kujetta." -- "No", huomautin minä, "jos oli, niin sen -aikeet raukesivat tyhjiin, näittehän". -- "Niin, totta kyllä", myönsi -hän; "mutta se johtui minun valppaudestani; ja sinä teit oikein hyvin -lähtiessäsi pois, kun sinua käskin". - -Kiirehdin ylös komerooni ja näin kirjelapun sisältävän muunnetulta -tuntuvalla käsialalla ja huonolla oikeinkirjoituksella kyhättyinä -seuraavat sanat: - - Kymmeniä keinoja on ajateltu ilmoittaaksemme sinulle vaarasi; - mutta kaikki on osoittautunut turhaksi. Ystäväsi toivovat, ettei - vielä ole liian myöhäistä antaa sinulle tätä varoitusta, jos se - vain saapuu käsiisi. Aatelisherra on ehdottomasti päättänyt - saattaa sinut turmioon; ja koska hän nyt kerrassaan epäilee - kaikkien muiden keinojen tehokkuutta, hän aikoo teeskennellä - suurta rakkautta ja ystävällisyyttä sinua kohtaan ja lupaa sinut - naida. Tätä varten voit odottaa muutaman päivän kuluttua erästä - pastoria; mutta se onkin viekas, kavala rappiolle joutunut - asianajaja, jonka hän on palkannut toimimaan pappina. Mies on - leveäkasvoinen, kovin rokonarpinen ja varsin hyvä seuranpitäjä. - Ole siis varuillasi. Älä epäile tätä neuvoa. Ehkä sinulla - jo on ollut liiankin paljon syytä vakuuttautuaksesi sen - todenperäisyydestä. -- Sinulle hartaasti kaikkea hyvää toivova - - JOKU. - -Mitä, rakas isä ja äiti, sanommekaan nyt tästä todella pirullisesta -isännästä! Mistä saan sanoja kuvaillakseni murhettani ja hänen -petostaan! Olen melkein suoraan tunnustanut rakastavani häntä; -mutta senhän tein siinä oletuksessa, että hän oli hyvä. Tämä on -kuitenkin antanut hänelle liian paljon etua. Mutta nyt tahdon -murtaa kurittoman, hillittömän sydämeni, jollei se tahdo oppia -häntä vihaamaan! Voi, mikä synkän musta sydän hänellä täytyykään -olla! Tässä on siis salahanke minun tärvelemisekseni, vieläpä -omasta suostumuksestani! Eipä ihme, ettei hän käyttänyt hyväkseen -inhoittavia tilaisuuksiaan (minkä luulin johtuvan synnintunnosta ja -säälistä minua kohtaan), kun hänellä oli _tällainen_ suunnitelma -varalla! -- Näin olisi minut voitu pettää sellaisen onnen toiveilla, -jota vain korkein kunnianhimoni olisi saattanut tavoitella! --- Mutta kuinka kauhea olisikaan kohtaloni ollut, kun olisin -huomannut olevani tärvelty olento ja rikollinen portto sensijaan -että olisin ollut laillinen aviovaimo! Oi, tämä on tosiaan liikaa -Pamela-parkanne kestettäväksi! Toivoin että kaikki pahin oli jo -ohitse ja että minulla oli ilo nähdä parannuksen tehnyt mies eikä -hillittömien himojensa valtaan antautunut irstailija. Mitä on teidän -tytär-poloisenne tehtävä? Kaikki hänen toiveensa ovat nyt menneet -pirstoiksi! Ja jos isäntäni ei tässä onnistu, niin siitä seuraa minun -väkivaltainen häpäisemiseni! Sillä tämä osoittaa, ettei hän ennen -hellitä kuin on minut tärvellyt! -- Voi kurjaa, kurjaa Pamelaa! - - - - -SUNNUNTAINA PÄIVÄLLÄ, KELLO YHDEN AJOISSA. - - -Isäntäni on tullut kotiin, ja on todellakin ollut siellä missä sanoi -käyvänsä. Siis _kerrankin_ on hän puhunut totta; ja tämä näkyy -tapahtuneen ilman mitään salahanketta. Epäilemättä hän luottaa tuohon -jumalattomaan valevihkimiseen! Hän on tuonut muassaan päivälliselle -erään herrasmiehen, joten en ole häntä vielä nähnyt. - - - - -KELLO KAHDELTA. - - -Olen hyvin suruissani, ja siihen on minulla nyt vielä suurempaa -syytä. Sillä juuri nyt, kun sivukammiossani ollessani avasin -ruusupensaan alle kätkemääni myttyä, nähdäkseni oliko se -pitkällisestä hautautumisesta tärveltynyt, yllätti minut rouva Jewkes -ja iski kouransa siihen; sillä hän oli nähtävästi tirkistellyt -avaimenreiästä. - -En tiedä mitä tehdä! Sillä nyt isäntäni näkee kaikki yksityiset -ajatukseni hänestä ja kaikki salaisuuteni, niin sanoakseni! Olenpa -minä aika hutilus! -- Kyllä ansaitsenkin rangaistuksen. - -Tiedätte että minulla oli onni herra Williamsin välityksellä lähettää -teille kaikki kyhäykseni siihen sunnuntai-iltaan asti, joka oli -vankeuteni seitsemästoista päivä. Mutta nämä paperit sisältävät -nyt kaikki kyhäykseni siitä ajasta keskiviikkoon, ahdinkoni -seitsemänteenkolmatta päivään; ja koska ette niitä näin ollen kenties -milloinkaan saa nähdä, tahdon lyhyesti mainita teille niiden sisällön. - -No niin, noissa papereissa oli kerrottu rouva Jewkesin juonista, -joilla hän koetti vietellä minua hyväksymään herra Williamsin -naimatarjouksen, ja kuinka minä siitä kieltäydyin ja lausuin -toivonani, että te ette hänen kosintaansa rohkaisisi. Kerron kuinka -herra Williams ilkivaltaisesti ryöstettiin ja rouva Jewkesin -käynnistä hänen luonaan, jolloin hän urkki selville kaikki pastorin -salaisuudet; kuinka minä rouvan kotoa lähdettyä olin halukas -karkaamaan tieheni, vaikka minut siitä esti hupsu pelkoni, ja -niin edespäin. Minulla näetten oli takaportin avain. Rouva Jewkes -kirjoitti isännälleni ilmoittaen hänelle kaikki herra Williamsilta -nuuskimansa salaisuudet. Mainitsin myös hänen käytöksestään minua ja -pastoria kohtaan senjälkeen. Kerroin kirjeenvaihtoni jatkumisesta -herra Williamsin kanssa tiilten avulla, teidän saamastanne kääröstä -alkaen. Olin nuhdellut häntä siitä, että siten oli ilmaissut itsensä -rouva Jewkesille; ja sitte kirjoitti pastori minulle vastaukseksi -uhaten paljastaa isäntäni, jos tämä hänet petti, mainiten vielä -John Arnoldin kirjeenvaihdosta kanssansa ja Johnin lähettämästä, -kaikesta päättäen vieraiden käsien sieppaamasta kirjeestä, samoin -kuin kirjeenvaihdosta joka tapahtui erään hänen Gainsboroughissa -asuvan ystävänsä välityksellä, ja aikomuksestaan hankkia minulle -hevosen ja toisen itselleen. Kerroin teille, mitä herra Williams -oli tunnustanut rouva Jewkesille ja kuinka olin rohkaissut hänen -ehdotuksiansa. Joukossa oli jäljennös hartaasta kirjeestä, jonka -kyhäsin hänelle osoittaakseni kuinka tarpeellisena pidin pakoani -ennen isäntäni tuloa, sekä hänen puolittain vihainen vastauksensa -minulle. Samoin herra Williamsin avulla lähettämänne kirje, -rakas isä, jossa te toivoitte minun menevän herra Williamsille, -kuitenkin jättäen asian minun ratkaistavakseni; ja onneksi te siinä -mainitsette haluttomuudestani menemään naimisiin. Puhuin hartaasta -toivomuksestani päästä teidän luoksenne, selostin pääsisällön herra -Williamsille lähettämästäni vastauksesta, joka ilmaisi parempaa -kärsivällisyyttä, j.n.e. Eräs isäntäni rouva Jewkesille kirjoittama -hirveä kirje oli erehdyksestä osoitettu minulle, ja toinen, minulle -aiottu, samanlaisesta erehdyksestä osoitettu hänelle, joista -kummastakin kertoessani lausuin omia mietelmiäni hyvin vapaasti. -Kuvailin mieleni ahdistusta herra Williamsin narraamisesta, -pettämisestä ja turmioon saattamisesta. Sitte kerroin kuinka rouva -Jewkes kerskui inhasta uskollisuudestaan. Kuvailin pahansisuisesti -monsieur Colbrandia, henkilöä, jonka herra lähetti avustamaan rouva -Jewkesia minun vartioitsemisessani. Herra Williamsin pidättämisestä -ja sulkemisesta vankilaan tulkitsin sitte murhettani, lausuen -vapaasanaisia arvostelmia isännästäni, joka sen oli pannut toimeen. -Ilmoitin vielä yrityksestäni paeta ikkunan ja takaveräjän kautta ja -kuinka heitin nuttuni ja kaulahuivini lammikkoon heidän ajankulukseen -sillä välin kun itse pakenisin -- mikä seikkailu oli vähällä päättyä -minulle perin kauheasti! Yhäti tuskittelin, että herra Williams -oli minun tähteni menettänyt kaikkensa, ja lopuksi kerroin salaa -kuulleeni rouva Jewkesin kerskuvan, että hän olikin järjestänyt herra -Williamsin ryöväyksen, saadakseen käsiinsä paperini, jotka pastori -kuitenkin sai säilymään ja lähetti koskemattomina teille. - -Nämä seikat pakoaikeeni onnettomaan toimeenpanoon asti ovat parhaan -muistini mukaan niiden kyhäysten sisältönä, jotka tuo armoton nainen -minulta sieppasi; sillä ne lehdet, joilla kerron kuinka huonosti -minun siinä kävi ja mitä sitte seurasi, minulla toivoakseni on vielä -tallella, alusnuttuni sisäpuolelle lanteitteni kohdalle ommeltuina. - -Turhia olivat kaikki rukoukseni ja kyyneleeni, pyytäessäni häntä -olemaan näyttämättä niitä kyhäyksiä herralle. Hän sanoi, että nyt -tulikin ilmi, miksi muka niin mielelläni olin yksikseni ja aina -kirjoittelin. Ja hän sanoi pitävänsä itseään onnellisena, kun oli -nämä paperit löytänyt; sillä hän oli usein etsinyt joka paikasta, -missä voi ajatella minun sellaisia säilyttelevän, mutta tähän asti -aina tuloksetta. Hän sanoi nyt vain toivovansa, ettei niissä ollut -mitään sellaista, jota ei _ken tahansa_ saisi nähdä. "Sillä", hän -lisäsi, "olethan sinä pelkkää _viattomuutta!"_ -- "Hävytön olento", -vastasin minä, "te olette varmaan pelkkää _rikollisuutta!_ Ja teidän -täytyy siis tehdä pahimpanne. Nythän en voi auttaa itseäni, ja näen -ettei teiltä ole mitään armoa odotettavissa." - -Juuri nyt, kun isäntäni oli tullut ylös, rouva Jewkes meni häntä -vastaan portaille ja antoi hänelle paperini. "Kah", virkkoi hän, -"teidän arvoisuutenne sanoi aina, että mamseli Pamela oli suuri -kirjoittelija; mutta en vielä koskaan ennen ole voinut saada -käsiini mitään hänen kyhäyksiänsä". Herra otti paperit ja minun -luokseni tulematta meni takaisin arkihuoneeseen. Ja osaksi tuon -mustalaisseikkailun vuoksi, osaksi tästä syystä minä en voinut -ajatella päivälliselle menoa. Siitäkin rouva Jewkes hänelle mainitsi, -ja siksipä luulen, että saan hänet tänne ylös niin pian kun hänen -vieraansa on lähtenyt. - - - - -LAUVANTAINA KELLO KUUDELTA. - - -Isäntäni pistäysi ylikertaan ja virkkoi herttaisempaan sävyyn kuin -olin odottanut: "Olemme siis, Pamela, siepanneet sinun kavaltavat -paperisi?" -- "Kavaltavat!" toistin minä kovin nyreissäni. -- "Niin", -sanoi hän, "sellaisia niiden otaksun olevan, sinä kun olet suuri -vehkeilijätär; mutta en ole niitä vielä lukenut". - -"Sitten, hyvä herra", lausuin hyvin totisena, "menettelette todella -kunniallisesti, jos _ette_ luekaan niitä, vaan luovutatte ne minulle -takaisin". -- "Kelle ne ovat kirjoitetut?" kysyi hän. -- "Isälleni, -hyvä herra; mutta kaiketihan _näettekin_, kelle ne ovat." -- "En ole -tosiaan vielä silmännyt kolmea riviä", vastasi hän. -- "Sitte pyydän -teidän arvoisuuttanne, _älkää_ penkoko niitä, vaan antakaa ne minulle -takaisin." -- "Sitä en tee", kieltäysi hän, "ennen kuin _olen_ -lukenut ne". - -"Hyvä herra", huomautin minä, "te ette tehnyt oikein minua kohtaan -lukiessanne aikaisemmin kyhäämäni kirjeet: minun mielestäni ei -ollut teidän arvonne mukaista keinotella niitä käsiinne sen -vilpillisen John Arnoldin välityksellä; sillä sopiiko teidänlaisenne -herrasmiehen kiinnittää huomiota siihen, mitä kurja palvelijattarenne -kirjoittelee?" - -"Kyllä", vastasi hän, "kaikin mokomin on minun kiinnitettävä -huomiota siihen, mitä sellainen palvelijatar kuin _minun_ Pamelani -kirjoittelee". - --- _Sinun_ Pamelasi! -- ajattelin. Sitte muistui mieleeni se -valevihkiminen; eikä se tosiaan ole juuri ollutkaan ajatuksistani -poissa tuon mustalaisseikkailun jälkeen. "Mutta", jatkoi hän, -"onko näissä kirjoituksissa mitään, jota et soisi minun näkevän?" --- "Epäilemättä, hyvä herra, niissä on", vastasin minä; "sillä -se mitä joku kirjoittaa isälleen ja äidilleen ei sovi jokamiehen -tutkittavaksi". -- "Enkä minä olekaan jokamies", sanoi hän. - -"Ne kirjeet", hän lisäsi, "jotka sain luettavikseni Johnin -välityksellä, eivät olleet sinulle epäedullisia, sen vakuutan; -sillä ne antoivat minulle hyvin korkean käsityksen älystäsi ja -siveydestäsi: ja luuletko että olisin vaivautunut kirjeilläsi, jollen -olisi sinua rakastanut?" - -_"Ah_, hyvä herra!" huudahdin minä, "onpa minulla _siitä_ -ylpeilemisen syytä! Sillä ne antoivat teille sellaisen käsityksen -siveydestäni, että päätitte saattaa minut turmioon. Ja mitä hyötyä -ovat ne tuottaneet _minulle_, joka olen teljetty tänne vankina ja -saanut osakseni tällaista kohtelua teidän ja taloudenhoitajattarenne -puolelta?" - -"Miksi, Pamela", kysyi hän vakavanlaisesti, "miksi palkitset -puutarhassa osoittamani hyvyyden moisella käytöksellä? Tämä ei pidä -yhtä silloisen esiintymisesi ja sydämellisyytesi kanssa, joka aivan -hurmasi minut. Et saa antaa minulle syytä luuloon, että pöyhistyt -sikäli kuin huomaat minut ystävällisemmäksi." -- "Ah, hyvä herra!" -pahoittelin minä, "itse tunnette parhaiten oman sydämenne ja -aivoituksenne! Mutta pelkään olleeni siellä liian avosydäminen ja -pelkään että yhä pysytte päätöksessänne saattaa minut tärviölle, vain -menettelytapaanne muuttaneena." - -"Sanoessani sinulle vielä kerran", lausui hän hiukan ankarasti, -"ettet voi millään miellyttää minua paremmin kuin osoittamalla -minulle jonkun verran luottamusta, tahdon ilmoittaa sinulle, että nuo -hupsut ja nurinkuriset epäilyt ovat pahinta, mihin voit tehdä itsesi -syypääksi. Mutta", hän lisäsi, "ehkä saankin selville niiden _aiheen_ -näistä yksityiskohtaisista sepustuksistasi; sillä tietenkinhän olet -ollut vilpitön _isääsi_ ja _äitiäsi_ kohtaan, vaikka saatatkin -_minut_ jo epäilemään sinua. Sillä minä sanon sinulle, nurja tyttö, -että sinun olisi mahdoton olla noin kylmä ja tunteeton sen jälkeen, -mitä viimeksi tapahtui puutarhassa, jollei sinulla ennakolta olisi -mielessä joku _muu_ suosimasi henkilö. Ja salli minun lisätä, että -jos havaitsen asian siten olevan, niin seuraukset saavat jokaisen -sydänsuonesi vuotamaan verta." - -Hän aikoi lähteä vihapäissään, mutta minä huudahdin: "Vielä yksi -sana, hyvä herra, vielä sana, ennen kuin luette ne, koska _tahdotte_ -ne lukea. Ottakaahan huomioon lieventävät asianhaarat, lukiessanne -ankarat mietteet, joita niissä tapaatte käyttäytymisestänne minua -kohtaan, -- muistakaa ainoasti, että ne eivät olleetkaan kirjoitetut -teidän nähtäväksenne, että ne on piirrellyt kovasti kohdeltu tyttö, -eläessään alituisessa pelossa, että saisi kokea teidän puoleltanne -pahinta mitä ihminen voi toiselle tuottaa." - -"Jos siinä kaikki", sanoi hän, "eikä ole mitään muunlaatuista, -sellaista, jota _en voisi_ antaa anteeksi, niin sinulla ei ole mitään -levottomuuden syytä. Sainhan edellisissä kirjeissäsi lukea yhtä -monta näytettä nenäkkäistä mietelmistäsi minun suhteeni kuin niissä -oli rivejä, silti koskaan kovistelematta sinua sillä perusteella, -vaikkakin kenties olisin suonut, että olisit enemmän säästellyt -nimityksiä ja vapaapuheisuuttasi." - -"No, herra", lopetin minä, "koska te _tahdotte ne_ lukea, niin -enhän sille mitään voi. En luule itselläni olevan syytä peljätä, -että minut havaittaisiin vilpilliseksi tai että missään suhteessa -olisin teille valehdellut; sillä vaikken muistakaan mitä kaikkea -kirjoitin, niin tiedän kuitenkin, että kirjoitin sydämeni sanelusta; -ja sydämeni ei ole vilpillinen. Muistakaa vielä, herra, että aina -selitin pitäväni oikeutenani yrittää paeta tästä pakollisesta ja -laittomasta vankeudesta: teidän ei siis pidä suuttua siitä, että -olisin niin tehnyt, jos olisin kyennyt." -- "Älä pelkää", rauhoitti -hän, "tuomitsen sinua niin, suopeasti kuin ansaitset; sillä sinulla -on liian voimakas puolustaja omassa sydämessäni". Ja niin hän meni -alas. - -Kello yhdeksän tienoissa hän lähetti kutsumaan minut -seurustelutupaan. Menin hiukan peloissani, ja hän piti papereita -kädessään ja lausui: "Nyt, Pamela, tulet tuomiollesi." Minä sanoin: -"Toivon että minulla on _oikea_ tuomari asiaani tutkimassa." -- -"Niin", vastasi hän, "ja sinulla on syytä toivoa, että hän on -_laupiaskin_, taikka muutoin en tiedä kuinka sinulle käy". Sitte -hän jatkoi: "Pyydän että vastaat minulle heti suoraan ja selvästi -jokaiseen kysymykseen, minkä sinulle esitän. Ensiksikin on tässä -muutamia sinun ja Williamsin keskinäisiä lemmenkirjeitä." - -"Lemmenkirjeitäkö, herra?" äännähdin minä. -- "No, nimitä niitä miksi -tahdot", virkkoi hän; "en niistä totta tosiaan oikein pidä, vaikka -otankin kaikki lieventävät asianhaarat huomioon, kuten pyysit". -- -"Rohkaisenko teidän mielestänne, hyvä herra, hänen ehdotuksiansa?" -kysyin minä. -- "Hm", vastasi hän, "sinä kyllä näennäisesti hylkäät -hänen kosintansa mutta vain sillä tavoin kuin viekas sukupuolenne -meihin nähden aina tekee kiihoittaakseen meitä yhä hartaampaan -tavoitteluun". - -"Ka, arvoisa herra", sanoin minä, "tuo on teidän selityksenne; mutta -se ei käy ilmi lauseitteni sisällöstä". -- "Sukkelasti sanottu!" -virkkoi hän. "Mistä p--stä olet tuolla iällä saanut kaiken tämän -viisauden? Ja sitten on sinulla, kuten kyhäyksistäsi näen, muisti -jolta ei mitään unohdu." -- "Ah, hyvä herra", huomautin minä, "ne -vähäpätöiset avut, joita minulla on, tekevätkin minut vain yhä -kurjemmaksi! Minulla ei ole mitään iloa muististani, kun se syövyttää -mieleeni asioita, jotka mielellänikin soisin _olemattomiksi_ tai -iäksi _unhoittavani_." - -"Niin", sanoi hän, "mutta koska kerran olet pitänyt tarkkaa -päiväkirjaa kaikesta mitä sinulle on tapahtunut, niin missä ovat -näitä käsiini joutuneita _aikaisemmat_ selostukset?" -- "Ne on -isälläni, hyvä herra", sanoin minä. -- "Mitä tietä hän on ne saanut?" -kysyi hän. -- "Herra Williamsin välityksellä", ilmaisin minä. -- -"Hyvin vastattu", kiitti hän; "mutta etkö voisi hankkia niitä minun -nähtävikseni?" -- "Sepä olisi somaa!" huudahdin. "Soisin että olisin -onnistunut varjelemaan nuokin teidän silmiltänne." - -"Minun _täytyy_ ne nähdä, Pamela, tai muutoin en koskaan saa rauhaa; -sillä minun pitää tietää, kuinka tuo kirjeenvaihto sinun ja pastorin -kesken pääsi alkuun: ja jos _saan_ ne nähdäkseni, niin sitä parempi -sinulle, mikäli ne vastaavat niitä toiveita, joihin nämä antavat -minulle aihetta." - -"Voin sanoa teille, hyvä herra, aivan rehellisesti", vastasin minä, -"mikä alkuna oli; sillä minä olin kyllin rohkea _alottajaksi_". - -"Se ei riitä", väitti hän; "sillä vaikka tämä saattaa _sinusta_ -näyttää pikkuseikalta, niin minulle se on perin tärkeätä". - -"Hyvä herra", ehdotin minä, "jos suvaitsette sallia minun mennä -isäni luo, niin lähetän ne teille millä sanansaattajalla vain, jonka -toimitatte ne noutamaan". - -"Niinkö? Mutta varmaan, jos kirjeellisestikin pyydät niitä -vanhemmiltasi, he lähettävät ne sinun tarvitsemattasi vaivautua -sellaiselle matkalle; ja teekin nyt se." - -"Ajattelen kylläkin", vastasin, "että kun Johnin halpamaisuuden -perusteella olette nähnyt kaikki edelliset kirjeeni ja nyt nämä -uskollisen taloudenhoitajattarenne valppauden tuloksena, niin -_voisittehan_ lukea kaikki loputkin; mutta toivon ettette sitä -vaadi ennen kuin näen minkä verran minua itseäni hyödyttää mielenne -noudattaminen tässä kohdassa". - -"Sinun tulee siinä luottaa kunniantuntooni. Mutta sano minulle, -Pamela", virkkoi viekas herrasmies, "olisitko _nämä_ nähtyäni -vapaaehtoisesti näyttänyt minulle ne toisetkin, jos ne olisivat -olleet hallussasi?" - -En aavistanut tähän kysymykseen kätkettyä johtopäätöstä ja sanoin: -"Kyllä, todellakin luulen, hyvä herra, että olisin, jos olisitte -käskenyt." -- "No sitten, Pamela", lausui hän, "koska olen varma, -että olet joillakin keinoin jatkanut päiväkirjaasi, niin haluan että -näytät minulle _jatkon_, siksi kun edellinen osa ehtii saapua". --- "Oi, herra", hätäännyin minä, "näinkö olette minut sanoissani -solminut? Mutta tässä teidän tosiaan täytyy suoda kieltäytymiseni -anteeksi." - -"Ka", virkkoi hän, "sano minulle totuudenmukaisesti, etkö ole -jatkanut selostustasi tähän asti?" -- "Älkää kysykö minulta." -- -"Mutta minä vaadin vastausta", tivasi hän. - -"No niin, arvoisa herra, en tahdo kierrellä: jatkanut kyllä olen." --- "Nyt olet hyvä tyttö!" kiitti hän; "minä pidän vilpittömästä -sydämestä". -- _"Toisessa_ henkilössä, tarkoittanette!" huomautin -minä. - -"No", sanoi hän, "saathan sinä laskea minusta hiukan sukkeluuksia, -koska se on sinun _luonteessasi_, etkä sille mitään voi; mutta teet -minulle kovin mieliksi, jos vapaasta tahdostasi näytät mitä olet -kirjoitellut. Haluan tuntea juonesi yksityiskohdat ja pettymyksesi -siitä alkaen, mihin nämä paperit päättyvät; sillä sinulla on niin -kaunis kirjotustapa, että osaksi siitä syystä, osaksi rakkauteni -tähden olen tullut hartaaksi lukemaan kaiken mitä kirjoitat, -vaikka se suuressa määrin kärjistyykin minua itseäni vastaan. -Senvuoksi sinun täytyykin odottaa saavasi hiukan kärsiä; ja koska -olen toimittanut sinulle aiheen, on minulla oikeus nähdä kynäsi -tuotteet. Sitäpaitsi", hän lisäsi, "on _sinun_ vehkeissäsi ja _minun_ -vehkeissäni niin viehkeä romantillisuuden tuntu, että siten saan -ohjausta siihen, millaiseksi tämän sievän romaanin loppuratkaisun -punon". - -"Jos olisin teidän vertaisenne, hyvä herra, niin moittisin tätä perin -ärsyttäväksi tavaksi härnäillä minua tuottamistanne onnettomuuksista." - -"Oh", arveli hän, "se vapaapuheisuus, millä kirjeissäsi olet -kuvaillut minua ja luonnettani, ainakin tasoittaa velkamme, tässä -suhteessa". -- "Hyvä herra, en olisi voinut ryhtyä sellaiseen -vapauteen, ellette olisi antanut minulle siihen aihetta: tiedättehän, -että _syy_ on ennen _seurausta."_ - -"Tosiaankin, Pamela", vastasi hän, "sinä järkeilet erittäin näpsästi. -Miksi hitossa me miehet käymme koulua? Jos älymme vetäisi vertoja -naisten terävyydelle, niin voisimme säästää paljon aikaa ja vaivaa -kasvatuksessamme; sillä luonto antaa teidän sukupuolellenne, mitä me -pitkän kokemuksen ja opintojen aikana tuskin kypsymme oivaltamaan. -Mutta eihän jokainen vallasnainen olekaan Pamela." - -"Te suvaitsette tehdä pilaa palvelijatar-parastanne", pahoittelin -minä. - -"Enpä niinkään", väitti hän; "muuten luulenkin, että minun täytyy -lukea ansiokseni puolet älykkyydestäsikin; sillä se viaton harjoitus, -jonka kohteena minä olen ollut, on varmaankin hionut nokkeluuttasi". - -"Hyvä herra", tokaisin minä, "jos olisin voinut olla ilman tuota -_viatonta_ harjoitusta, kuten sitä suvaitsette nimittää, niin olisin -mielelläni tyytynyt olemaan tyhmä kuin kuoriainen". - -"Mutta silloin, Pamela", vastasi hän, "en olisi sinua niin suuresti -rakastanut". -- "Mutta silloin, hyvä herra, olisin ollut turvassa, -levollinen ja onnellinen." - -"Ehkä niin ja ehkei sentään; ja sitäpaitsi jonkun -turpeenpuskija-moukan vaimona." -- "Silloin kuitenkin olisin elänyt -tyytyväisenä ja hyveellisenä; ja se on parempi kuin olla prinsessana -ja elää toisin." - -"Eipä osaa sanoa", haastoi hän; "sillä kun sinulla on noin sievät -kasvot, niin joku meistä teräväsilmäisistä ketunpyydystäjistä olisi -sinut keksinyt; ja romanttisista haaveistasi huolimatta, joilla -silloin ei kenties olisi ollutkaan niin valtavaa sijaa mielessäsi, -olisi hänellä saattanut olla parempi onni kyntömiehen vaimon parissa -kuin minulla on ollut äitini Pamelan suhteen." -- "Toivoakseni, hyvä -herra", sanoin minä, "olisi Jumala suonut minulle suurempaa armoa". - -"No niin", jatkoi hän, "mutta mitä noihin soman suunnitelmasi -jälkeisiin kirjoituksiisi tulee, niin minun _täytyy_ ne nähdä". - -"Te ette todellakaan _saa_ niitä nähdä, mikäli minä voin sen estää." - -"Ei mikään", lausui hän, "ole minulle mieluisempaa, kuin että sinulla -kaikissa vehkeissäsi ja sotajuonissasikin on suuri totuudenrakkaus -ja että kaikissa pikku petoksissasikin olet turvautunut vain -harvoihin _tahallisiin_ hätävalheisiin. Odotan nyt, että noudatat -tätä kiitettävää ohjetta keskustelussamme. Ilmoita minulle, mistä -olet saanut tarvitsemasi kynät, musteen ja paperin, kun rouva Jewkes -oli niin valpas ja antoi sinulle vain kaksi arkkia erältään? -- Sano -minulle totuus." - -"Ka, hyvä herra, vähänpä aavistin että ne tulisivat minulle -tällaiseen tarpeeseen; mutta lähtiessäni kartanostanne minä pyysin -vähän kutakin hyvältä herra Longmanilta, joka antoi minulle -yltäkyllin." -- "Niin, niin", murisi hän, _"hyväksi_ herra -Longmaniksihan sinun täytyy häntä nimittää! Kaikki liittolaisesi ovat -hyviä, jok'ainoa heistä; mutta ne palvelijani, jotka ovat täyttäneet -velvollisuutensa ja totelleet käskyjäni, ne sinä maalaat mustiksi -kuin paholaisen; sellaiseksi olen totta tosiaan minäkin kuvailtu." - -"Hyvä herra", virkoin, "toivon ettette vihastu; mutta luuletteko, -että he itseänne lukuunottamatta ovat kuvattuja pahemmiksi kuin -ansaitsevat?" - -"Sinä sanot: itseäni lukuunottamatta, Pamela. Mutta eikö tuo -poikkeuksen tekeminen ole pelkkä kohteliaisuus, koska olen saapuvilla -ja sinä olet minun käsissäni?" -- "Arvoisa herra, suokaa minulle -anteeksi; mutta minusta tuntuu että voisin kysyä teiltä, miksi niin -ajattelette, jollei joku pieni tunnonpistos sanoisi teille siihen -olevan liiankin paljon syytä?" - -Hän suuteli minua ja virkkoi: "Minun täytyy joko tehdä näin tai -suuttua sinuun; sillä sinä olet kovin tokinainen, Pamela. Mutta -hurmaavasta lepertelystäsi ja sievästä julkeudestasi huolimatta -en jätä kysymystäni. Missä piiloittelit papereitasi, kyniäsi ja -mustettasi?" - -"Vähin yhtäällä, vähin toisaalla, jotta minulle jäisi jälellekin, -vaikka osa löydettäisiin." -- "Nyt olet hyvä tyttö!" huudahti hän; -"minä pidän suloisesta totuudenrakkaudestasi. Ilmoitahan nyt minulle, -missä tallettelet kirjoitettuja papereitasi, nenäkästä päiväkirjaasi!" - -"Teidän tulee suoda minulle anteeksi, hyvä herra, etten sitä tee", -vastasin minä. -- "Mutta", sanoi hän, "siihen minä en suostu: sillä -minä _tahdon_ sen tietää ja tahdon ne _nähdä"_. -- "Tuo on tuiki -ankaraa", vastustin minä; "mutta minun täytyy sanoa, että te ette -niitä saa, mikäli voin sen estää". - -Olimme seisoneet enimmän aikaa, mutta nyt hän istuutui, tarttui -molempiin käsiini ja virkkoi: "Hyvin sanottu, sievä Pamelani, _mikäli -voit sen estää!_ Mutta minä en salli sinun sitä estää. Sano minulle, -ovatko ne taskuissasi?" -- "Ei, hyvä herra", vastasin sydän kurkussa. - -Hän sanoi: "Tiedän ettet mistään hinnasta lausuisi suorastaan -_valheellista_ sanaa; mutta kaksimielisyyksissä ei mikään jesuiitti -ole sinua voittanut. Vastaa minulle, ovatko ne kumpaisessakaan -taskussasi?" -- "Eivät ole, herra", sanoin minä. -- "Eivätkö ne ole -jossakin liiviesi välissä?" -- "Eivät", vastasin taaskin: "mutta -älkäähän kyselkö enempää; sillä vaikka kuinka tiukkaisitte, en sitä -kuitenkaan ilmoita teille". - -"Oh", tuumi hän, "kyllä siihenkin keinon keksin. Voin tehdä niinkuin -ulkomailla rikollisten niskuroidessa menetellään: niitä kidutetaan, -kunnes taipuvat". -- "Mutta, hyvä herra", virkoin minä, "onko se -oikein ja kunniallista? Minä en ole mikään rikollinen; ja minä en -tahdo tunnustaa." - -"Oi, tyttöseni!" sanoi hän, "moni viaton henkilö on asetettu -kidutettavaksi. Mutta anna minun vain tietää, missä kirjeet ovat, -niin vältät tuollaisen kovistelututkinnon." - -"Hyvä herra", muistutin minä, "kidutusta ei käytetä Englannissa; ja -toivoakseni ette te ota sitä käytäntöön". - -"Mainiosti sanottu!" myönsi hän. "Mutta voin mainita sinulle yhtä -hyvästä rangaistuksesta. Jos rikollinen täällä Englannissa ei suostu -meille puhumaan, niin _ahdistamme_ hänet kuoliaaksi tai jatkamme, -kunnes hän puhuu. Ja tämä rangaistus, Pamela, tulee varmaan osaksesi, -jollet muutoin kerro." - -Kyynelsilmin valitin: "Voi, tämä on kovin julmaa ja raakaa." - -"Eipä väliä", vastasi hän; "sehän on vain minun hahmossani asuvan -Luciferisi tapaista, ja tehtyäni sinua kohtaan niin paljon -kamaluuksia, kuten _sinä_ ajattelet, sinulla ei ole suurta syytä -tuomita tätä niin ankarasti; tai sitä on joka tapauksessa pidettävä -vain muiden tekojeni mukaisena". - -"Mutta, hyvä herra", estelin yhä, kauheasti peljäten, että hän -aavisteli niiden olevan vaatteissani, "jos näin kohtuuttomasti -vaaditte tottelemista -- vaikka se totisesti on surkeaa -hirmuvaltaisuutta, -- niin sallikaa minun mennä ylös lukemaan ne -vielä kertaalleen, ja te saatte ne silmäilläksenne sen surullisen -kertomuksen loppuun asti, joka on jo hallussanne olevien kyhäysten -jatkona". - -"Tahdon nähdä ne kaikki", tivasi hän, "tähän hetkeen asti, jos olet -niin pitkälle kirjoittanut, tai ainakin vielä tämän viikon päiviin". - -"Sallikaa minun siis mennä ylös niitä silmäämään", vastasin, -"nähdäkseni mitä olen kirjoittanut ja mihin päivään asti, jotta tuon -ne teille, sillä ettehän tahtone ihan kaikkea nähdä". - -"Tahdon niinkin", vastasi hän. "Mutta kah, Pamela, sano minulle -totuus, _ovatko_ ne ylhäällä?" Säikähdyin kovasti. Hän huomasi -hämminkini. "Sano minulle totuus", toisti hän. -- "Ka, hyvä herra", -vastasin minä, "olen joskus paloitellut niitä kuivan multakokkareen -alla puutarhassa ja milloin missäkin paikassa; nuo, jotka teillä on -kädessänne, olivat useita päiviä ruusupensaan alla puutarhassa". - -"Viekas huippana!" sanoi hän. "Mitä tuo tähän kysymykseen kuuluu? -Ovatko ne _puvussasi?"_ - -"Jos", virkoin nyt, "minun täytyy kaivaa ne kätköstään -seinälaudoituksen takana, niin ettekö te katsele minua?" - -"Yhä enemmän viekkaita verukkeita", virkkoi hän. "Onko sekään -vastaus kysymykseeni? Olen etsinyt niitä kaikkialta ylhäältä ja -makuukomerostasi, enkä kykene niitä löytämään; senvuoksi _tahdon_ -tietää, missä ne ovat. Nyt", lisäsi hän, "olen tullut siihen -käsitykseen, että ne ovat sinulla mukanasi; ja vaikken eläissäni -ole riisunut tyttöä, niin alanpa nyt vähentää verhoa kauniilta -Pamelaltani, eikä minun toivoakseni tarvitse mennä pitkälle, ennen -kuin ne löydän." - -Hyrähdin itkuun ja sanoin: "On aivan armotonta kohdella minua tällä -tavoin. Ajatelkaahan, hyvä herra" --. sillä hän alkoi irroitella -neuloja huivistani, -- "ajatelkaa! Pyydän, ajatelkaa toki!" - -"No", sanoi hän, "ajatteletko _sinä?_ Sillä minä tahdon nähdä ne -paperit. Mutta kenties ne ovat sidottuina sukkarihmoillasi polvien -kohdalle"; ja hän kumartui. Onko koskaan kuultu mitään niin häijyä ja -halpamaista? Minä painuin polvilleni ja sanoin: "Mitä _voin_ tehdä? -Jos sallitte minun mennä ylös, niin tuon ne." - -"Tuotko todellakin", kysyi hän, "vakuutatko kautta kunniasi, että -annat minun nähdä ne kaikki etkä yritä piiloittaa ainoatakaan -lippusta?" - -"Kyllä, hyvä herra." -- "Kunniasanallasi?" -- "Niin, herra." -- Ja -sitte hän salli minun mennä ylikertaan. Itkin katkerasti kiukusta. -Varmastikaan ei kukaan ole sellaista kokenut kuin minä! - -Menin sivukammiooni ja istahdin. En voinut sietää ajatusta, että -luopuisin papereistani. Sitäpaitsi olisi minun täytynyt melkein -riisuutua irroittaakseni ne. Niinpä kirjoitin tähän tapaan: - - HYVÄ HERRA, - - Tiedän ettei hyödytä mitään väitellä niin mielivaltaisen - herrasmiehen kanssa; perin kovasti käytätte te valtaa, jonka niin - häijysti olette minua kohtaan saanut. Minulla on kylliksi - rohkeutta ryhtyä tekoon, joka saisi teidät tätä kohteluanne - katumaan: voin tuskin sietää moista ja mitä vielä edessäni on. - Mutta ylempi ajatus estää minua; Jumalalle siitä kiitos! Tahdon - kuitenkin pitää sanani, jos tämän luettuanne sitä vaaditte; mutta, - hyvä herra, sallikaa minun anoa teiltä aikaa huomisaamuun, jotta - voin edes silmäillä kyhäykseni lävitse, nähdäkseni mitä itseäni - syyttävää teidän käsiinne asetan. Sitte tuon kirjoitukseni teille, - tekemättä niihin pienintäkään muutosta. Vieläkin sentään pyytäisin - teitä minua tästä säästämään; mutta jos ette siihen suostu, niin - antakaa minun pitää ne huomisaamuun asti, ja tätä minä näin - ankarasti kohdeltuna katson suosionosoitukseksi, josta olisin - erittäin kiitollinen. - -Arvasin että ennen pitkää kuulisin hänestä; ja hän lähettikin rouva -Jewkesin noutamaan, mitä olin luvannut. Annoin siis tämän kirjelapun -vietäväksi, mutta isäntäni lähetti sanomaan, että minun täytyi pitää -lupaukseni ja että hän myönsi minulle aikaa aamuun asti; minun piti -silloin tuoda kirjeet hänen tarvitsemattansa niitä uudelleen pyytää. - -Riisuin siis alusnuttuni ja ratkoin paperit suurella vaivalla irti. -Niitä on aimo tukku. Tahdon hiukan kosketella niiden sisältöä, koska -kenties en saa niitä takaisin ja teidän nähtäviksenne. - -Ne alkavat kertomuksella pakoyrityksestäni: miten ensin pujottausin -ikkunasta ulos ja sitte heitin takkini ja huivini lammikkoon, ja -kuinka suuri oli pettymykseni, kun huomasin takaveräjän lukon -vaihdetuksi toiseen. Yrittäessäni kiivetä portin yli pudota -rytkähdin maahan ja sain pahoja ruhjevammoja, kun tiilet irtautuivat -ja vierivät päälleni. Huomatessani etten voinut päästä pakoon -ja peljäten kovaa kohtelua olin niin jumalaton, että ajattelin -heittäytyä lampeen. Sitten oli siinä surullisia mietteitäni sen asian -johdosta. -- Kerroin kuinka rouva Jewkes tässä tilaisuudessa minua -kohteli, kuinka isäntäni oli metsästysretkellä ollut vähällä hukkua -virtaan ja kuinka kaikesta hänen puoleltaan kokemastani ahdistelusta -huolimatta tunsin puistatusta hänen vaarastaan. Kerroin teille, millä -häijyillä uhkauksilla rouva Jewkes koetti minua säikytellä vakuuttaen -minulle, että minut naitettaisiin rumalle sveitsiläiselle, jonka -oli hääpäivänä määrä myydä minut herralleen. Rouva Jewkes puhutteli -minua rivosti kuin joku Lontoon katunainen. Olin kovin ahdistuneella -mielellä, nähdessäni isäntäni tuloa valmisteltavan. Rouva Jewkes -pelkäsi aiheettomasti, että yrittäisin jälleen paeta, vaikken sitä -ollenkaan aikonut; ja minua kohdeltiin senvuoksi ankarasti. -- Sitte -kirjoitin isäntäni kauheasta saapumisesta ja siitä kovasta, perin -kovasta kohtelusta, mitä sain häneltä osakseni, sekä rouva Jewkesin -herjauksista. Isäntäni oli mustasukkainen minusta herra Williamsille, -ja rouva Jewkes koetti halpamaisesti yllyttää häntä pahuuteen. -- -Kaikki tähänastiset kyhäykseni sidoin yhdeksi kimpuksi, toivoen että -ne tyydyttäisivät häntä. Mutta peljäten, etteivät ne riittäisi, -laitoin sitä seuraavista toisen käärön. - -Tässä oli ensiksikin jäljennös hänen minulle tekemistään -ehdotuksista: hän tarjosi kultaa, hienoja pukuja ja sormuksia sekä -maatilan, joka tuottaisi, en muistakaan kuinka paljon vuodessa, ja -lisäksi viisikymmentä puntaa teidän kummankin, rakkaat vanhempani, -eliniäksenne, jos suostuisin hänen rakastajattarekseen. Vihjaisipa -hän vuoden kuluttua minut naivansakin. Kaikki oli kurjan halpamaista, -ja kieltäytymiseni varalta hän uhkasi saattaa minut turmioon, -suomatta minulle mitään. Oli siinä myös jäljennös vastauksestani, -jossa oikeutetun kammoksumisen valtaamana hylkäsin kaikki, mutta -lopuksi rukoilin hyvyyttä ja laupeutta niin liikuttavin sanoin kuin -osasin. Kerroin hänen vihaisesta käytöksestään ja rouva Jewkesin -häijystä neuvonnasta. Isäntäni koetti saada minut kamariinsa, mutta -minä kieltäysin sinne menemästä. Paljon haastelua ja rupattelua minun -ja inhoittavan rouva Jewkesin kesken, joka oli kovin ilkimielinen -ja pahasuinen. Kyhäsin kaksi kirjelappua ikäänkuin kirkkoon -vietäväksi, jotta rukoiltaisiin isäntäni parannuksen ja minun -turvallisuuteni puolesta; ne rouva Jewkes sieppasi ja liehakoiden -näytti hänelle. Tunnustin teille, että hänen pahasta kohtelustaan -huolimatta en voinut häntä vihata, ja murehdin herra Williamsin -tähden. Kuvailin kauhean vehkeen, johon isäntäni ryhtyi tärvelläkseen -minut, ollen huoneessani pukeutuneena palvelustytön vaatteisiin; -tyttöhän tavallisesti nukkui minun ja rouva Jewkesin kanssa. Töin -tuskin pelastuin -- sydäntäni kirvelee sitä ajatellessani -- kun -menin tainnuksiin. Rouva Jewkesilla oli inhoittava osansa tässä -yrityksessä. Isäntääni näkyi vaarallinen tilani liikuttavan, hän -luopui kamalista aikeistaan ja vakuutti minulle, ettei ollut -yrittänyt mitään säädytöntä. Olin sitte päivän, pari varsin -sairaana, ja hän näytti hyvin ystävälliseltä. Hän suostutti minut -antamaan emännöitsijälle anteeksi. Senjälkeen hän kuitenkin -- -teeskenneltyään suurta ystävällisyyttä -- hätyytteli minua raa'asti -puutarhassa, mutta minä pääsin pakoon. Olin siitä jälleen kovin -kuohuksissa. Sitten olin kirjoittanut teille, kuinka hyvä hän oli -minulle, ylisteli minua ja antoi minulle suuria toiveita siitä, -että vihdoinkin tulisi kunnolliseksi. Kerroin siitä liian herkästä -vaikutuksesta, minkä se minuun teki; ja kuinka aloin peljätä omaa -heikkouttani ja kiintymystäni häneen, vaikka hän oli kohdellut minua -niin pahoin. Kuvailin kuinka surkean mustasukkainen hän oli herra -Williamsille, kuinka haihdutin hänen epäluulonsa siinä suhteessa, -niinkuin vilpittömästi saatoin tehdäkin, ja kuinka hän kohotettuaan -korkeimmilleen toiveeni hänen hyvyydestään jälleen petti minut -ja poistui entistä kylmempänä. Sitten oli siinä vielä vapaita -mietteitäni tämän koettelevan tilanteen johdosta. - -Täten pääsin kyhäyksissäni torstaista, vankeuteni -kahdennestakymmenennestä päivästä, keskiviikkoon, sen -neljänteenkymmenenteenyhdenteen. Tähän päätin lopettaa, tuli mitä -tuli; sillä enää on jälellä vain torstai, perjantai ja lauvantai -selostettavina. Torstaina hän lähti tanssiaisiin Stamfordiin; -perjantaina kävi se mustalainen, ja nyt on lauvantai, jolloin hän -palasi Stamfordista. Vähänpä tosiaan rohkenen kirjoittaa, jos hänen -pitää kaikki nähdä. - -Nämä kaksi paperikääröä olen laittanut valmiiksi hänen varalleen -huomisaamuksi. Kirjoituksissani olen aina puhunut hänestä varsin -vapaasti, mitään armeliaisuutta osoittamatta; mutta siitä hän saa -kiittää itseänsä, koskapa olen puhunut vain totta; ja toivoisin -kyllä, sekä hänen että itseni tähden, että hän olisi ansainnut -minulta paremman arvolauseen. En tiedä, saatteko koskaan nähdä -kirjoitustani; mutta minun täytyy sanoa, että menen vuoteeseeni -muistellen teitä rukouksissani, kuten aina teen ja kuten tiedän -teidän minun puolestani tekevän. Hyvää yötä siis, rakkaat vanhempani! - - - - -SUNNUNTAI-AAMUNA. - - -Muistin hänen varoituksensa, etten saisi pakoittaa häntä jälleen -pyytämään papereitani; ja ajattelin suoriutua väkinäisestä -luovutuksesta siten, että hänelle ilmenisi pyrkimykseni olla häntä -tahallani pahoittamatta, vaikkakin tämä kovistelu oli minulle karvas -pala niellä. Laitoin siis molemmat kääröni valmiiksi; ja kun hän ei -aamulla mennyt kirkkoon, käski hän rouva Jewkesin sanoa minulle, että -hän oli mennyt puutarhaan. - -Tiesin että minun piti mennä sinne hänen luokseen. Lähdin siis: -sillä mitenpä voisin välttää hänen määräilynsä tottelemista? Se -kiusaa minua kovin, vaikka hän onkin isäntäni. Olen kokonaan hänen -vallassaan, eikä minulle olisi mitään hyötyä hänen ärsyttämisestään. -Jos kieltäytyisin mukautumasta pikku asioissa, niin epäykselläni -suuremmissa olisi sitä vähemmän vaikutusta. Lähdin siis alas -puutarhaan; mutta hänen kävellessään yhdellä käytävällä minä -pyörähdin toiselle, jotten näyttäisi liian rohkealta. - -Hän huomasi minut pian ja sanoi: "Odotatko että suostuttelisin sinut -tulemaan luokseni?" -- "Hyvä herra", sanoin astuen käytävän yli häntä -kohti, "en tiennyt, sopiko minun häiritä teitä mietteissänne tänä -kauniina päivänä". - -"Sekö oli syy", kysyi hän, "oikeinko todella ja sydämestäsi?" - -"Ka, hyvä herra", vastasin minä, "en epäile, ettei teillä toisinaan -ole sangen hyviä ajatuksia, -- joskaan ei minua kohtaan". - -"Toivoisin", sanoi hän, "että voisin olla ajattelematta sinusta niin -hyvää kuin ajattelen. Mutta missä on paperit? -- Olen varmakin, että -ne oli sinulla muassasi eilen: sillä jo hallussani olevissa sanot -aikovasi haudata kyhäelmäsi puutarhaan siltä varalta, että sinut -_tarkastettaisiin_, jollet pääsisi pakenemaan. Siitä", lisäsi hän, -"sain loistavan verukkeen sinun ruumiintarkastukseesi, ja olen kaiken -yötä harmitellut, etten riisunut sinua vaate vaatteelta, kunnes -olisin ne löytänyt". - -"Hyi, herra", huudahdin minä, "älkää säikähdyttäkö minua antamalla -minun kuulla, että teillä tosiaan oli sellaiset aikeet!" - -"Hm", virkkoi hän, "kyllä toivon, ettei sinulla nyt ole noita -papereita minulle antaa: sillä mieluummin etsisin ne itse, sen -vakuutan". - -En ollenkaan pitänyt sellaisesta puhetavasta; katsoen parhaaksi olla -siihen enempää puuttumatta sanoin: "Mutta suonette sentään anteeksi, -kun luovutan kyhäelmäni." - -"Älä leikittele kanssani", tokaisi hän; "missä ne ovat? Olin kenties -liiankin mukautuvainen eilen illalla, kun sillä tavoin annoin sinun -pitää pääsi. Jos olet joko lisännyt tai ottanut pois etkä ole -tiukasti pitänyt lupaustasi, niin paha sinut perii!" - -"En ole tosiaankaan lisännyt enkä poistanut, herra. Tässä on käärö -kirjeitäni, joissa kuvailen onnetonta pakoyritystäni ja mitä kauheita -seurauksia oli siitä koitumassa. Nämä kyhäykset ulottuvat minulle -lähettämiinne häijyihin pykäliin asti; ja koska tiedätte kaikki, mitä -senjälkeen on tapahtunut, niin toivoakseni nämä tyydyttävät teitä." - -Hän aikoi puhua; mutta johtaakseni hänen ajatuksensa pois tästä -asiasta minä lisäsin: "Minun täytyy pyytää teitä, hyvä herra, -lukemaan kuvaukset suopein mielin, jos olen sallinut kynälleni -jotakin liiallista vapautta." - -"Minusta", virkkoi hän hiukan hymyillen, "sinulla on syytä ihmetellä -kärsivällisyyttäni, kun niin maltillisesti voin nähdä itseäni -moisella tavalla herjattavan sinunlaisesi nenäkkään tytönheilakan -kyhäyksissä". - -"Hyvä herra", sanoin minä, "olenkin ihmetellyt, että olette niin -halukas näkemään röyhkeätä töhertelyäni; ja juuri siitä syystä olen -pitänyt sitä joko perin _hyvänä_ tai perin _pahana_ merkkinä". - -"Mikä", kysyi hän, "on sinun _hyvä_ merkkisi?" -- "Että -vilpittömyyteni ehkä lopultakin vaikuttaisi teidän mielialaanne minun -hyväkseni." - -"Entä _paha_ merkkisi?" -- "No, jos voitte lukea ajatukseni ja -huomautukseni käytöksestänne tyynesti ja liikutuksetta, niin se -todistaa perin julmaa ja päättäväistä sydäntä. Älkäähän nyt, hyvä -herra, vihastuko rohkeudestani, kun lausun teille näin vapaasti -ajatukseni." -- "Erehdyt sitten ehkä vähemmän", sanoi hän, "jos -ajattelet pahaa merkkiäsi". -- "Jumala varjelkoon!" huudahdin minä. - -Otin esille paperini ja sanoin: "Tässä, hyvä herra, ne ovat. Mutta -jos suvaitsisitte antaa ne takaisin sinettiä murtamatta, niin -menettelisitte hyvin jalomielisesti; ja minä pitäisin sitä suurena -suosionosoituksena ja hyvänä enteenä." - -Hän mursi sinetin heti ja avasi käärön. "Tuossa on sinun hyvä -_enteesi!"_ vastasi hän. - -"Olen pahoillani siitä", sanoin minä hyvin vakavasti ja kävelin -poispäin. - -"Mihin nyt?" kysyi hän. -- "Aioin mennä sisälle, jotta saisitte aikaa -niiden lukemiseen, jos hyväksi näette." Hän pisti ne taskuunsa ja -virkkoi: "Sinulla on _enemmän_ kuin nämä." -- "Niin on, herra; mutta -kaiken, minkä ne sisältävät, tiedätte _te_ yhtä hyvin kuin minäkin." -"Mutta", huomautti hän, "en tiedä missä valossa olet asiat esittänyt. -Anna siis nekin minulle, jollet tahdo että sinut tarkastetaan." - -"Hyvä herra", sanoin minä, "en voi viipyä, ellette luovu käyttämästä -tuota rumaa sanaa". -- "Älä sitten anna minulle siihen aihetta. Missä -ne toiset kirjeet ovat?" - -"Kovin olette tyly; mutta kun niitä välttämättömästi vaaditte, niin -tässä ne ovat"; ja minä annoin hänelle taskustani toisen käärön, -sinetöidyn niinkuin edellinenkin, ja sen päälle oli piirrettynä: -"Häijyistä pykälistä surkeihin yrityksiin asti ja torstaihin, -vankeuteni neljänteenkymmenenteenkahdenteen päivään." - -"Siis viime torstaihin, niinkö?" -- "Niin, hyvä herra; mutta kun -nyt tahdotte nähdä kaiken kirjoitteluni, on minun keksittävä -joku toinen keino kuluttaakseni aikaani; sillä kuinkapa voin -jotenkinkaan ujostelematta kirjoittaa, kun kyhäykseni joutuvat teidän -luettaviksenne, eivätkä niiden, joita varten surullisia tarinoitani -piirtelin?" - -"Ka", virkkoi hän, "haluaisin kaikin mokomin, että jatkaisit -kirjoitteluasi; enkä minä pyydä nähtäväkseni mitään näiden jälkeen, -jollei jotakin aivan erikoista tapahdu. Minulla on vielä muutakin -sinulle sanottavaa", lisäsi hän; "sinun on lähetettävä noutamaan -isäsi saamat kirjeet ja annettava minun lukea ne. Hyvinkin -luultavasti palautan kaikki sinulle." - -Tämä hiukan rohkaisee minua pitkittämään kirjoitteluani; mutta -pahimman pelosta tahdon, jos mahdollista, saada ne piiloitetuiksi, -jahka niitä kerääntyy joltinenkin määrä, jotta voin vakuuttaa, -etteivät ne ole pukuuni kätkettyinä. Sitähän en ennen voinut, ja se -teki hänet niin päättäväiseksi aikomuksessaan etsiä niitä minulta, -jolloin olisin voinut joutua kärsimään kauheita säädyttömyyksiä. - -Hän vei minut sitte lammen rannalle, istahtaen rinteelle ja -pakoittaen minut istumaan viereensä. "Ka", sanoi hän, "koska tämä on -osa suunnitelmasi näyttämöä, missä niin viekkaasti viskasit muutamia -vaatekappaleitasi veteen, niin tahdon vilkaista siihen kohtaan -kertomustasi". - -"Sallikaahan minun kävellä jonkun matkan päähän", pyysin minä; -"sillä minä en voi sietää sellaista ajatusta". -- "Älä mene loitos", -varoitti hän. - -Kun hän oli otaksuakseni päässyt siihen kohtaan, missä mainitsin -päälleni pudonneista tiilistä, hän nousi, käveli veräjälle ja -katsahti korkean kiviaidan murtuneeseen kohtaan; sillä sitä ei ollut -korjattu. Sitte hän palasi lukien itsekseen, tuli minua kohti, -tarttui käteeni ja pisti sen kainaloonsa. - -"Kah, tyttöseni", virkkoi hän, "tämä on hyvin liikuttava tarina. Se -oli epätoivoinen yritys, ja jos olisit päässyt ulos, niin olisit -voinut joutua suureen vaaraan; sillä sinulla oli edessäsi kovin paha -ja yksinäinen tie, ja minä olin ryhtynyt sellaisiin toimenpiteisiin, -että olisin sinut tavoittanut, olitpa missä tahansa." - -"Siitä voitte nähdä, arvoisa herra", vastasin minä, "mitä uskalsin -mieluummin kuin antauduin turmiooni; ja tahtonette tästedes -tunnustukseni vilpittömyydestä hyväntahtoisesti päätellä, että -hyveellisyyteni on minulle henkeäni kalliimpi". -- "Haaveellinen -tyttö!" hymähti hän ja luki eteenpäin. - -Mietelmäni siitä, mistä Jumala oli auttanut minut pelastumaan, -sai hänet hyvin totiseksi, ja päästyään huomautuksiini veteen -hyppäämisestä hän sanoi: "Kävele hiljalleen edeltäpäin", ja näytti -niin liikutetulta, että käänsi kasvonsa minusta; ja minä siunasin -tätä hyvää merkkiä enkä kovin paljoa pahoitellut, että hän oli -nähnyt tämän murheellisen kohdan kertomuksestani. Hän pani paperit -taskuunsa, luettuaan vielä kiitokseni siitä, että olin pelastunut -_omalta itseltäni_; ja sanoi tarttuen minua vyötäisiltä: "Oi rakas -tyttöni! sinun surullinen tarinasi ja suloiset mietteesi sen johdosta -ovat koskeneet minua herkkään kohtaan. Olisin tullut todella -onnettomaksi, jos niin olisi käynyt. Näen että sinua on liian tylysti -kohdeltu; ja oli taivaan armo, että kestit koettelemuksesi tuolla -kamalan kohtalokkaalla hetkellä." - -Sitte hän sulki minut hyvin hellästi syliinsä. "Lähtekäämme, -Pamelani, pois tämän kirotun veden ääreltä; sillä en voi enää sitä -kevein mielin katsella, muistellessani kuinka vähällä se oli tulla -kaunokaiseni tuhoksi. Aioin", lisäsi hän, "peloittaa sinut alistumaan -tahtooni, kun en voinut sinua lemmellä suostuttaa; ja rouva Jewkes -totteli minua liiankin hyvin, kun palaamisesi kauhut pettymyksesi -jälkeen olivat niin suuret, että sinulla tuskin oli rohkeutta -niitä kestää, vaan olit vähällä tehdä noin turmiollisen valinnan, -välttääksesi kohtelun jota pelkäsit". - -"Hyvä herra", sanoin, "minulla on syytä siunata rakkaita vanhempiani -ja hyvää emäntääni, äitiänne, siitä että antoivat minulle -uskonnollisen kasvatuksen. Ilman sitä ja Jumalan armoa olisin jo -useasti yrittänyt epätoivoista tekoa. Sitä vähemmin ihmettelen, -että ihmis-parat, joilla ei ole jumalanpelkoa silmiensä edessä -ohjaajanaan ja jotka sallivat alakuloisuuden aivan masentaa mielensä, -heittäytyvät turmioon." - -"Kah, suutele minua", virkkoi hän, "ja sano antavasi minulle -anteeksi, että olen saattanut sinut niin suureen vaaraan ja hätään. -Jos saan nähdä ne aikaisemmat kirjeesi, eivätkä nämä taskussani -olevat anna minulle aihetta mielipiteeni muuttamiseen, niin tahdon -koettaa uhmata maailmaa ja sen moittivia arvosteluja sekä korvata -Pamelalleni, mikäli koko elinaikanani siihen kykenen, kaikki kovat -koettelemukset, mitkä olen hänelle tuottanut." - -Kaikki tämä kuulosti hyvältä; mutta pian näette, kuinka kummallisen -käänteen asia sai; sillä tuo valeavioliitto muistui jälleen mieleeni, -ja minä sanoin: "Teidän palvelijatar-rukkanne on aivan arvoton -sellaiseen suureen kunniaan: mitäpä siitä muuta seuraisi kuin -kateutta häntä itseänsä kohtaan ja häpeätä teille? Sallikaa siis, -arvoisa herra, minun palata köyhien vanhempaini luo; en muuta pyydä." - -Silloin hän suuttui kamalasti. "Ja _näinkö"_, kiivastui hän, -"vastataan minulle ja halveksitaan herkkien hetkieni alentuvaa -hellyyttä? Nurja, kohtuuton Pamela! Mene pois silmieni edestä ja -opi käyttäytymään yhtä hyvin toivorikkaan näköalan avautuessa kuin -ahdistetussa tilassa. Silloin ja vasta silloin vedät huomioni -puoleesi." - -Minä säikähdin ja aioin puhua, mutta hän polki jalkaa ja tiuskaisi: -"Mene siitä, sanon; en voi sietää tuota typerän romantillista -hupsuutta." - -"Sana vain", virkoin minä, "vain yksi sana! Minä rukoilen teidän -arvoisuuttanne." - -Hän kääntyi luotani kovin vihaisena ja poikkesi kulkemaan toista -käytävää alaspäin. Menin sisälle perin raskain mielin. Pelkään -olleeni liian kohtuuton juuri sillä hetkellä kun hän oli niin -alentuvainen; mutta jos se hänen puoleltaan oli joku juoni, kuten -pelkäsin, tuon valevihkimisen aikaansaamiseksi (sillä hän on täynnä -sotajuonia ja vehkeitä), niin minua ei voitane järin paljon moittia -käytöksestäni. - -Menin sitten ylös kylkeiseeni ja kirjoitin näin pitkälle, hänen -kävellessään päivälliseen asti. Hän on nyt käynyt aterialle ja on -kovin nyreissään, miettiväisenä ja pahalla päällä, kuten rouva -Jewkesilta kuulin. Viimemainittu kysyy, mitä olen hänelle tehnyt. Nyt -minua jälleen peloittaa hänen tapaamisensa! Milloin loppunevatkaan -ahdistukseni aiheet? - - - - -KELLO KOLMELTA. - - -Niin, hän on yhä tavattomasti raivoissaan, ja on määrännyt laittamaan -matkavaununsa kiireimmiten kuntoon. Mitähän nyt lähinnä seurannee! - -Enhän minä todella varsin _paljoa_ sanonut! Mutta kas, sellainen -on ylhäisen aseman suurellisuus! Poloinen raukka ei saa hiiskua -sanaakaan vastaan, milloin heidän päähänsä pistää vihoitella! -Mitäpä kaikkea samanarvoinenkin henkilö saisi kokea, jos joskus -menisi tuollaisen kanssa naimisiin! Ensiksi hänen rakas äitinsä -hemmoitteli hänet pilalle. Kukaan ei kuulemma saanut puhutella häntä -tai sanoa mitään vastaan hänen lapsena ollessaan; ja niin ollen -hän ei ole tottunut hillitsemiseen eikä voi sietää vähintäkään -seikkaa, mikä käy ristiin hänen rajun tahtonsa kanssa. Tämä on -niitä siunauksia, jotka tulivat korkeasäätyisten ihmisten osaksi! -Paljon hyvää se tuottaneekin heille heidän synnynnäisessä ja -varallisuudesta aiheutuvassa ylpeydessään! Sanoisin: se ei minun -nähdäkseni saa aikaan muuta kuin tekee heidän levottomuutensa aiheet -moninkertaisiksi samoin kuin jokaisen muunkin, joka joutuu heidän -kanssaan tekemisiin. - -Kas nyt! Mihin tämä päättyy? Rouva Jewkes on ollut hänen -lähettämänään luonani ja sanoo, että minun pitää hetikohta lähteä -talosta. - -"No", kysyin minä, "mutta mihin minut nyt taas viedään?" -- "Ka, -kotiisi", vastasi hän, "isäsi ja äitisi luo". - -"Voikohan se olla mahdollista?" epäilin minä. "Ei, ei, en usko, että -saan sellaisen onnen! Varmaankin on joku katala juoni taas tekeillä! -Ei suinkaan, rouva Jewkes", sanoin, "hän ole keksinyt jotakuta _teitä -pahempaa_ taloudenhoitajatarta!" - -Rouva Jewkes suuttui kovin, niinkuin hyvin voitte arvata. Mutta -tiedänhän, ettei hän voi tulla häijymmäksi kuin jo on. - -Hän saapui jälleen ylös. "Oletko valmis?" kysyi hän. "Hyväinen aika!" -huudahdin, "olettepa kovin kiireissänne: on kulunut vasta vajaa -neljännestunti, kun tästä kuulin. Mutta kyllä minä pian suoriudun -valmiiksi; sillä minulla on vain vähän mukaani otettavaa, eikä -minulla tässä talossa ole hyviä ystäviä, joiden hyvästeleminen minua -viivyttäisi. Ja kuitenkaan, hupsu mikä olenkin, en voi pidättää -itkuani! Olkaa hyvä", sanoin, "ja pistäytykäähän alhaalla kysymässä, -enkö voi saada kyhäyksiäni". -- - -Olen nyt aivan valmis, kun hän palaa vastauksineen; ja nämä muutamat -lehtiset, mitkä minulla on jälellä, minä kätken poveeni. - -En tiedä, mitä ajatella tai kuinka tätä asiaa arvostella; mutta en -minä koskaan voi uskoa olevani luonanne ennen kuin teidän eteenne -polvistuen anon siunaustanne. Silti minua surettaa, että hän on -minulle niin _vihainen_. En mielestäni sanonut _niin paljoa_. - -Kah, nyt näen vaunuja vedettävän ulos, hevoset tuodaan myös, ja -hirveä Colbrand on nousemassa ratsun selkään. Kuinka tämä kaikki -päättyy? - - - - -MAANANTAINA. - - -Niin, mihin tämä päättyy, en osaa sanoa. Mutta täällä minä nyt -olen, pienessä kyläpahaisessa, melkein samanlaisessa kuin teidän. -Kohdakkoin tiedustan sen nimeä; ja Robin vakuuttaa minulle, että -hänellä on määräys tuoda minut teidän luoksenne, rakas isä ja äiti. -Oi, kunpa hän ei minua jälleen pettäisi! Mutta kun ei minulla ole -mitään muuta tehtävää ja kun olen varma, etten saisi unta silmääni, -jos menisinkin vuoteeseen, niin kirjoittelen aikani kuluksi, ja -jatkan siitä, mihin kertomukseni sunnuntaina iltapäivällä jäi. - -Rouva Jewkes tuli luokseni tuoden kirjeistäni sen vastauksen, että -isäntäni sanoi jättävänsä niiden lukemisen toistaiseksi, "jottei -niissä mikään hellyttäisi häntä muuttamaan päätöstänsä. Mutta jos hän -ne lukee, hän lähettää ne sinulle jälkeenpäin kotiin. -- Ja", sanoi -rouva Jewkes, "tässä ovat lainaamani guineasi: sillä huomaan että -kaikki on nyt sinuun nähden ohitse" Hän näki minun itkevän ja kysyi: -"Kaduttaako?" -- "Mitä minä katuisin?" sanoin minä. -- "No, enpä -tiedä", vastasi hän; "mutta herra on varmaan saanut kokea ivallisia -letkauksiasi, muutoin hän ei olisi niin vimmoissaan. Niin", jatkoi -hän ja nosti kätensä ylös, "sinulla on sisua! Mutta toivoakseni se -nyt talttuu." "Sitä minäkin toivon", vastasin. "No, olen valmis." - -Hän nosti ikkunan ylös ja sanoi: "Minä käsken Robinin noutaa -matkalaukkusi -- kimpsusi ja kampsusi! Olen iloinen, että lähdet." - -"Minulla", lausuin minä, "ei ole sanoja _teille_ tuhlata, rouva -Jewkes; mutta", niiaten hänelle hyvin syvään, "minä kiitän -teitä mitä sydämellisimmin kaikista tehoisan siveellisistä -kohteliaisuuksistanne; ja sitte hyvästi. Sillä minulla ei ole mitään -matkalaukkua, sen teille vakuutan, eikä muutakaan paitsi nämä jotkut -kapineet, mitkä olen tuonut huivissani, sekä vaatteet ylläni." Olin -näetten kaiken aikaa käyttänyt omia ostovaatteitani, vaikka isäntäni -oli tahtonut toisin. Otin kuitenkin mukaan paperia, mustetta ja kyniä. - -Kulkiessani vierashuoneen ohi, hän astahti sisälle ja kysyi: "Eikö -teidän arvoisuudellanne ole mitään sanottavaa tälle tytölle, -ennen kuin hän lähtee?" Kuulin isäntäni vastaavan, vaikken häntä -nähnyt: "Kuka on teidän käskenyt, rouva Jewkes, tuolla tavoin puhua -_tytöstä?_ Hän on loukannut ainoastaan minua." - -"Pyydän teidän arvoisuuttanne suomaan anteeksi", sanoi heittiö; -"mutta jos olisin teidän arvoisuutenne asemassa, ei hän kaiken sen -vaivan jälkeen, mitä on teille tuottanut, pääsisi täältä ehjin -siivin". -- "Ei siitä enempää, kuten teille _jo sanoin"_, vastasi -hän; "mitä! kun minulla on moiset todistukset siitä, että hänen -hyveellisyydessään on hänen kaikki ylpeytensä, niin pitäisikö minun -se häneltä ryöstää? Ei", lisäsi hän, "menköön hän, nurjamielinen -ja hupsu, mikä onkin; mutta hän _ansaitsee_, että saa lähteä -kunniallisena, ja sellaisena hänen on lähdettävä!" - -Jouduin niin riemastuksiini tästä odottamattomasta hyvyydestä, että -avasin oven, ennen kuin tiesin mitä tein, ja sanoin polvilleni -langeten ja kohottaen ristiinliitetyt käteni: "Oi, minä kiitän teidän -arvoisuuttanne tuhannen tuhatta kertaa! Jumala siunatkoon teitä tästä -minulle osoittamastanne hyvyydestä! Rukoilen teidän puolestanne niin -kauvan kuin elän, ja samoin tekevät myöskin rakas isäni ja äitini. -Ja, rouva Jewkes", sanoin, "rukoilen _teidänkin_ puolestanne, vaikka -olettekin sellainen jumalaton ilkimys". - -Hän kääntyi pois, meni yksityiskammioonsa ja sulki oven. Hänen ei -olisi tarvinnut niin tehdä; sillä minä en olisi mennyt lähemmäksi. - -En minä suinkaan sanonut _niin paljoa_, että olisin kaiken tämän -suuttumuksen ansainnut. - -Luulenpa että lähdin talosta vastahakoisesti. Voitteko sitä uskoa? --- Mikähän mahtoikaan minua vaivata? Tunsin jotakin niin outoa -sydämessäni. Mikähän minun oikeastaan on! Mutta tämä tuli niin -_odottamatta!_ -- siitä se varmaankin kaikki johtui. Silti olen yhä -sangen omituinen. En suinkaan voi olla niiden vanhojen nurisevien -israelilaisten kaltainen, jotka ikävöitsivät takaisin sipulien ja -kynsilaukan ääreen Egyptiin, sitte kun olivat siellä kärsineet -niin raskasta orjuutta? -- Minä vaadin sinut, oi ristiriitainen, -hillitsemätön sydän, ankaralle tilille tästä omituisesta tunnelmasta, -jahka pääsen rakkaan isäni ja äitini luo; ja jos löydän sinussa -jotakin sopimatonta, niin saat olla varma, että sinut nöyryytetään, -mikäli ankara kieltäymys, rukous ja lihan kuritus voi sen tehdä. - -Mutta kuitenkin kaikitenkin, tuo hänen _viimeinen_ hyvyytensä on -herkästi koskenut minuun. Melkein toivoisin, etten olisi niitä sanoja -kuullut; ja kuitenkin aavistelen olevani iloinen, että ne kuulin; -sillä minua riemastuttaisi ajatella hänestä parasta hänen _itsensä_ -tähden. - -No niin, menin ulos vaunujen luo, samojen, joilla minut oli tuotukin. -"Kah, herra Robert", sanoin, "tässä olen jälleen! Isoisten poloisena -leikkihyrränä! Pelkkänä kohtalon pallona! Teillä on varmaan -määräyksenne." - -"Niin on, neiti", sanoi hän. -- "Älkäähän nyt", pyysin, "nimittäkö -minua _neidiksi_ tai seiskö lakitta päin minunlaiseni edessä". --- "Vaikkei herra olisikaan _varoittanut_ minua laiminlyömästä -kunnioitusta teitä kohtaan, olisin sittenkin osoittanut sitä parhaani -mukaan", sanoi hän. -- "Niin", vastasin minä, sydän täynnä, "te -olette hyvin ystävällinen, herra Robert". - -Herra Colbrand, joka oli ratsun selässä pistoolit vyöllä, saapui -luokseni niin pian kun olin päässyt vaunuihin, hänkin avopäin. - -"Mitä, monsieur!" huudahdin minä. "Oletteko tekin tuleva mukaani?" --- "Saatan teidän osaa tiestä", sanoi hän, "olla turvana". -- "Minä -_toivon_, että tekin menettelette siinä ystävällisesti, herra -Colbrand", virkoin minä. - -Minulla ei ollut ketään, jolle olisin heiluttanut nenäliinaa tai -jättänyt hyvästi; ja antausin omiin mietteisiini tästä omituisesta -uhittelevasta sydämestäni, jota en koskaan ennen ole huomannut niin -uppiniskaiseksi ja tolkuttomaksi. - -Pois kulkivat siis vaunut! Ja kun olin päässyt ulos jalavakujalta -isolle maantielle, saatoin tuskin muuta luulla kuin että näin unta -kaiken aikaa. Muutamaa tuntia varemmin melkein isäntäni sylissä -hänen puhuessaan minulle satoja helliä sanoja ja ollessaan herkästi -huolestuneena minulle tuottamistaan onnettomuuksista; ja sitten yksi -ainoa sananen oli hänet ärsyttänyt minua vastaan, ja minut häädettiin -talosta, saatuani vain hetkeä aikaisemmin karkoituksestani tiedon. -Ja kaikki hänen ystävällisyytensä muuttunut vihaksi! Ja nyt kello -kolmesta viiteen ajettuamme olen joutunut usean penikulman päähän! -Mutta jos olen matkalla teidän luoksenne, niin kaikki toivottavasti -kääntyy hyväksi jälleen. Oi, voi, mitä omituisia olentoja ovatkaan -miehet! _herrasmiehet_, tulisi minun pikemminkin sanoa! Sillä -rakkaalla, ansiokkaalla, hyvällä äidilläni, vaikka köyhyys on teidän -molempain osanne, on ollut parempi onni, ja te olette ja olette aina -olleet siunatut keskenänne! -- Mutta tämäkin miellyttää minua: hän -oli niin hyvä, ei sallinut rouva Jewkesin puhua minusta pahaa ja -hylkäsi hänen inhoittavan, epänaisellisen neuvonsa. Voi, mikä musta -sydän sillä kurjalla raukalla on! -- Ei minun siis tarvitse niin -suuresti moittia _miehiä_; sillä isäntäni, niin häijyksi kuin hänet -luulinkin, ei ole puoleksikaan niin paha kuin tuo nainen. Varmaan se -on jumalankieltäjä! Ettekö luulekin? - -Emme voineet päästä edemmäksi kuin tähän pieneen kurjaan paikkaan ja -viheliäiseen kapakkaan -- sitä se pikemmin on kuin majatalo; -- sillä -alkoi hämärtää, eikä Robin kiirehtinyt niin paljoa kuin olisi voinut; -ja vaivoin sai hän hevosensa jollakin tavoin hoivatuiksi. Herra -Colbrand ja Robert myös ovat hyvin kohteliaita. Näen että hänellä on -matkalaukkuni sidottuna vaunujen perään. Minä en sitä halunnut; mutta -nythän en tule aivan tyhjin käsin. Täydellinen suoriutuminen eroon -minusta, näen mä -- kimpsut ja kampsut, käyttääkseni rouva Jewkesin -sanoja. -- Niin, minun tarinastani tulisi varmaan hämmästyttävä -romaani, jos se hyvin kerrottaisiin. - -Herra Robert saapui juuri ja pyysi minua syömään jotakin. Kiitin -häntä, mutta sanoin ettei minulla ollut ruokahalua. Käskin hänen -pyytää herra Colbrandia sisälle, ja tämä tuli; mutta kumpikaan heistä -ei tahtonut istua eikä panna hattua päähänsä. Mitä narrinpeliä se -onkaan minunlaiseni tyttö-paran edessä! Kysyin heiltä, oliko heillä -lupa sanoa minulle totuus siihen nähden, mitä heidän oli minulle -tehtävä. Jos ei, niin en sitä pyytäisikään. Molemmat vakuuttivat, -että Robinilla oli määräys kyyditä minut isäni kotiin; ja herra -Colbrandin oli jätettävä minut kymmenen penikulman päähän ja sitten -ratsastettava toiseen kartanoon odottamaan isäntäni saapumista. -Molemmat puhuivat niin juhlallisesti, etten voinut olla heitä -uskomatta. - -Mutta kun Robin meni pihalle, sanoi toinen, että hänellä oli -annettavana minulle kirje huomenna puolenpäivän aikaan, jolloin -meidän oli poikettava syöttämään hevosia rouva Jewkesin sukulaisen -luona. "Enkö voisi pyytää teiltä sitä suosiota, että saisin nähdä sen -tänä iltana?" kysyin minä. Hän näytti niin vähän halukkaalta sitä -minulta kieltämään, että toivon hänet vähitellen taivuttavani. - - * * * * * - -Niin, rakas isä ja äiti, olen saanut tuon kirjeen lupaamalla ja -vakuuttamalla, että pidän asian salassa ja etten ryhdy sen johdosta -mihinkään toimenpiteisiin. Yritän sen avata sinettiä murtamatta, jos -mahdollista, ja otan siitä vähitellen jäljennöksen; sillä kun Robin -kulkee ulos ja sisälle, niin tässä pienessä talossa ei juuri ole -mitään tilaisuutta olla pitkää aikaa yksinään. Ka, näin kuuluu kirje: - - Kun nämä rivit sinulle annetaan, olet jo etäällä täältä matkallasi - isäsi ja äitisi luo, jonne olet niin kauvan ikävöinyt; ja minä - toivon, että voin karkoittaa ajatuksistani vähäisimmänkin häivän - siitä hellyydestä, jota hupsu sydämeni oli sinua kohtaan tuntenut. - En kanna sinulle mitään kaunaa; mutta kun tarkoitus, jota varten - sinua pidätin, oli rauennut, en tahtonut että viipyisit luonani - hetkeäkään sen tylyn vastauksen jälkeen, minkä annoit juuri - ollessani taipuvainen syrjäyttämään kaikki muut mietteet, - esittääkseni sinulle kunnioittavan kosinnan. Sillä näinhän hyvin, - että osat olivat kokonaan vaihtuneet saattaen minun asemani - vaikeaksi ja että minua uhkasi paljoa pikemmin vaara _sinun_ - puoleltasi kuin sinua _minun_ puoleltani. Olin tekemäisilläni - päätöksen uhmata kaikkia maailman moitteita ja arvosteluja ja - ottaa sinut vaimokseni. - - Tunnustan vielä toisenkin totuuden: jos en olisi eronnut sinusta - niin kuin erosin, vaan sallinut sinun viipyä kunnes olisin lukenut - päiväkirjasi siinä epäilemättä tavattavine mietelmineen ja kuullut - sinun hurmaavat puolustelusi, niin pelkäsin etten olisi voinut - luottaa omaan päätökseeni. Ja tämä on avomielisesti tunnustaen - syy, miksi päätin olla sinua näkemättä, ja kuulematta puhettasi; - sillä tunnenhan hyvin heikkouteni sinun suhteesi. - - Mutta minä tahdon voittaa tämän hellän hulluuden; toivon sen - voittaneenikin, koska se oli vähällä käydä minulle niin kalliiksi. - Ja tämän kirjoitan sanoakseni sinulle, että toivotan sinulle hyvää - kaikesta sydämestäni, vaikka olet levittänyt sellaista tuhoa - huonekunnassani. Kuitenkaan en voi olla lausumatta, että minä en - soisi sinun aivan pian menevän naimisiin, varsinkaan sitä kirottua - Williamsia ottavan. Mutta mitäpä kaikki tuo minulle nyt merkitsee? - Heikkouteni vain pakoittaa minut sanomaan, että koska jo katselin - sinua _omanani_ ja sinä niin pian pääsit eroon ensimäisestä - puolisostasi, niin ethän kieltäne _muistoltani_ sitä kahdentoista - kuukauden kohteliaisuutta, mihin säädyllisyyteen jokainen - tavallinen henkilö alistuu; vaikka se olisikin _pelkkä_ - kohteliaisuus tomulleni. - - Kyhäyksesi palautetaan uskollisesti; ja minä olen maksanut - uteliaisuuteni niin kalliisti niiden sieluuni syövyttämällä - rakkaudella sinua kohtaan, että pitäisit itseäsi yltäkyllin - kostettuna tietäessäsi mitä ne ovat minulle maksaneet. - - Aioin piirtää vain muutamia rivejä, mutta kirjeeni on venynyt - pitkäksi. Tahdon nyt koettaa tointua ajatusteni sekavuudesta ja - palautua järjen tolalle: ja minulle käy kylläkin vaivaloiseksi - korjata asioitani, sovittaa välejäni omaisteni kanssa ja täyttää - juopaa, jonka sinä olet aiheuttanut. Sillä salli minun sanoa - sinulle, että vaikka voin antaa anteeksi _sinulle_, en voi koskaan - suoda anteeksi _sisarelleni_ enkä palkollisilleni, sillä - johonkinhan minun täytyy purkaa mieleni karvautta. En epäile, että - järkevästi vältät panemasta minua alttiiksi enempää kuin oman - puolustuksesi vuoksi on välttämätöntä; ja _sitä_ varten sallin - sinun syyttää minua ja tarpeen tullen olen valmis itsekin - syyttämään itseäni. Sillä minä olen ja olen aina _sinulle hyvää - toivova harras ystäväsi_. - -Tämä kirje hetkellä, jolloin pelkäsin jotakin uutta juonta, on -vaikuttanut minuun enemmän kuin mikään muu _sitä_ lajia olisi voinut. -Tässä hän tunnustaa, kuinka suuressa arvossa hän minua pitää, ja -hänen ankara käytöksensä on selitetty tavalla, joka kovin koskee -sydämeeni. Tuo ilkeä mustalaistarina on petosta meitä kumpaakin -vastaan ja on minut aivan tuhonnut. Rakkaat vanhempani, suokaa -minulle anteeksi! Mutta jo aikaisemmin huomasin surukseni, että -sydämeni oli liian puolueellinen häntä kohtaan; ja _nyt_, kun hän -osoittaa niin paljon avomielisyyttä, hellyyttä ja _kunnioitustakin_ -(mitä minä vain olinkin epäillyt), olen aivan järkkynyt. Tämä oli -kuitenkin onni, jonka odottamiseen minulla ei ollut mitään syytä. -Mutta minun täytyy sanoa teille, etten koskaan voi ajatella ketään -muuta maailmassa kuin häntä. "Havittelua!" sanonette; ja sitä se -onkin; mutta rakkaus ei ole vapaaehtoista -- _rakkaus_, sanoin... -Kuitenkaan ei se toivoakseni liene mennyt niin pitkälle, että tekisi -minut _kovin_ rauhattomaksi; sillä minä en tiedä, miten se syntyi tai -milloin se alkoi; mutta se on hiipinyt varkaan tavoin sydämeeni ennen -kuin tiesin mikä minua vaivasikaan. - -Soisin -- koska on liian myöhäistä ja kohtaloni jo päätetty -- etten -olisi tätä kirjettä saanut enkä kuullut hänen puolustavan minua tuota -kurjaa naista vastaan. Sillä silloin olisin kiittänyt taivasta, -päästyäni näin onnellisesti hänen hyveellisyyttäni vaanivia juoniansa -pakoon. Mutta nyt on järki-parkani aivan ylösalaisin, ja minä olen -paennut ollakseni vain entistä enemmän vanki. - -Toivon kuitenkin, että kaikki kääntyy parhaaksi ja että teidän -viisaiden neuvojenne ja hurskaiden rukoustenne avulla kykenen -voittamaan tämän heikkouden. Mutta, rakas herrani, minä pysyn -pitemmän ajan kuin kaksitoista kuukautta _todellisena_ leskenä -kohteliaisuudesta ja _enemmän_ kuin kohteliaisuudesta teidän -tomullenne! Oi tuota rakasta sanaa! Kuinka ystävällinen, kuinka -liikuttava, kuinka hellä! Miksen ollut herttuatar voidakseni osoittaa -kiitollisuuttani siitä? Mutta nyt minun olisi täytynyt ponnistella -kiitollisuudenvelan painon alla, jos osakseni olisi tullutkin tämä -onni, joka olisi puristanut minut kuoliaaksi ja jota en koskaan -voisi palkita elinkautisellakaan uskollisella rakkaudella ja auliin -iloisella kuuliaisuudella! - -Suokaa anteeksi tytär-poloisellenne! Minua surettaa tuntiessani -tämän koettelemuksen koskevan itseeni niin kipeästi ja huomatessani -sukupuoleni ja hennon ikäni koko heikkouden yllättäneen minut ja -olevan liian valtava sitä vastustaakseni. Mutta aika, rukoukset -ja Jumalan tahtoon alistuminen sekä teidän hyvien opetustenne ja -hyödyllisten esimerkkienne teho toivoakseni auttaa minut suoriutumaan -tästä raskaasta koettelemuksesta. - -Oi, sinä petollinen sydämeni, ettäs olet minulle tämän tehnyt -- -edes edeltäpäin varoittamatta minua tuhosta, jota olit minulle -tuottamassa! Ettäs noin hupsusti antauduit ylpeän tungettelijan -valtaan, edes neuvottelematta koidon omistajattaresi kanssa! Mutta -sinun rangaistuksestasi tulee _ensimäinen_ ja _suurin_: ja kyllä -ansaitsetkin saada kärsiä, kavala petturi, kun niin helposti antausit -kokonaan ennen kuin käsky saapui, ja vieläpä sellaiselle, joka oli -kohdellut minua niin pahoin, ja kun jo olitkin niin hyvin pitänyt -puoliasi hurjimpia ja tunnustettuja ja senvuoksi vaarallisemmiksi -otaksumiani hyökkäyksiä vastaan! - -Mutta kuitenkin täytyy minun joko olla teille ilmaisematta tätä -heikkouttani tai reväistä tämä kohta pois kirjoituksestani. -- -_Huomaa!_ Tätä on kotiin päästyäni mietittävä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pamela vainottuna, by Samuel Richardson - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAMELA VAINOTTUNA *** - -***** This file should be named 52936-8.txt or 52936-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/9/3/52936/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52936-8.zip b/old/52936-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index eef1aeb..0000000 --- a/old/52936-8.zip +++ /dev/null |