diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 05:44:00 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 05:44:00 -0800 |
| commit | dab29372763ba0dee589fd221c9f1b5b9c95d476 (patch) | |
| tree | fe73832ac9d9919ea32abafb59389dc71bbf5089 | |
| parent | 157f19da05d861e783bfb42847473fc9272657f5 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52953-8.txt | 3263 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52953-8.zip | bin | 70021 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3263 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..016282d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52953 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52953) diff --git a/old/52953-8.txt b/old/52953-8.txt deleted file mode 100644 index 08ce3f6..0000000 --- a/old/52953-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3263 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Antikristus, by Friedrich Nietzsche - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Antikristus - Arvostelukoe kristinopista - -Author: Friedrich Nietzsche - -Translator: Aarni Kouta - -Release Date: September 1, 2016 [EBook #52953] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTIKRISTUS *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ANTIKRISTUS - -Arvostelukoe kristinopista - - -Kirj. - -Friedrich Nietzsche - - -Suom. Aarni Kouta - - -Saksankielinen alkuteos: Der Antichrist -- Fluch auf das Christentum - - - - - -Helsingissä, -Vihtori Kosonen, -1908. - - - - -ALKULAUSE. - - -Tämä kirja kuuluu harvimmille. Tuskin yksikään sen lukijoista on vielä -syntynyt. Ne ovat niitä, jotka ymmärtävät Zarathustrani: kuinka -_saisin_ sekoittaa itseäni sellaisiin, jotka jo tänään saavat -kuulijoita? Vasta ylihuomenna on minun aikani. Muutamat syntyvät isän -kuoltua. - -Ne ehdot, joilla minua ymmärretään, ja ymmärretään silloin -_välttämättömästi_, vain liian hyvin ne tunnen. Tulee olla rehellinen -henkisissä asioissa aina kovuuteen saakka kestääkseen vain edes -totisuuttani, intohimoani. Tulee olla tottunut vuorilla elämään -- -näkemään viheliäisen loruilun politiikasta ja kansojen itsekkäisyydestä -_allaan_. Täytyy olla tullut välinpitämättömäksi, ei saa milloinkaan -kysyä hyödyttääkö totuus, tuleeko se jollekin turmioksi... Väkevyyden -mielihalu kysymyksiin, joihin ei yhdelläkään ole tänään rohkeutta; -rohkeus _kiellettyyn_; ennakoltamääräys labyrinttiin. Seitsemän -yksinäisyyden tunteminen. Uudet korvat uutta soittoa kuulemaan. Uudet -silmät etäisintä näkemään. Uusi omatunto tähän saakka vaienneille -totuuksille. Ja tahto ekonomiaan suurissa piirtein: säilyttää voimansa, -_ihastuksensa_ koossa... Kunnioituksen itseään kohtaan; rakkauden -itseensä; ehdottoman vapauden itseään kohtaan... - -Hyvä! Nämä yksin ovat minun lukijoitani, oikeita lukijoitani, -ennaltamäärättyjä lukijoitani: mitä _jäännöksestä?_ -- Jäännös on vain -ihmiskunta -- Tulee nousta ihmiskuntaa ylemmäksi voiman -sielunkorkeuden, -- ylenkatseen kautta. - -_Friedrich Nietzsche_. - - - - -1. - - --- Katsokaamme toisiamme kasvoihin. Me olemme pohjanperäläisiä, -- me -tiedämme kyllin hyvin, kuinka erillämme me elämme. "Et maata, et vettä -myöten ole löytävä tietä pohjanperäläisten luo": sen tiesi jo Pindarus -meistä. Tuollapuolen Pohjolaa, jäätä, kuolemaa _meidän_ elämämme, -_meidän_ onnemme... Me olemme löytäneet onnen, tiedämme tien, me -löysimme käytävän labyrintin vuosituhansista. Ken löysi sen _muutoin?_ --- Ehkä moderni ihminen? -- "En tiedä tietä ulos enkä sisälle; olen -kaikkea, mikä ei tiedä tietä ulos eikä sisälle" -- huokaa moderni -ihminen... _Tästä_ modernisuudesta me tulimme sairaiksi, -- lahosta -rauhasta, pelkurimaisesta kompromissista, modernin myöntämisen ja -kieltämisen koko siveellisestä saastasta. Tämä sydämen suvaitsevaisuus -ja _laajuus_, joka "antaa anteeksi" kaiken, koska se "ymmärtää" kaiken, -on meille sciroccoa. Mieluummin elää jäässä kuin modernien hyveiden ja -muiden etelätuulten joukossa!... Me kyllä olimme urhoollisia, me emme -säästäneet itseämme emmekä toisia: mutta me emme tienneet pitkään -aikaan, mihin käyttää urhoollisuuttamme. Me kävimme synkiksi, meitä -kutsuttiin fatalisteiksi. Meidän _kohtalomme_ -- oli runsaus, jännitys, -voimien patoutuminen. Me janosimme salamaa ja tekoja, me pysyttelimme -kauimpana raihnaiden onnesta, "taipumisesta"... Ukkosta oli ilmassamme, -luonto, jonka me muodostamme, pimeni -- _sillä meillä ei ollut yhtään -tietä_. Onnemme kaava: on, ei, suora viiva, päämaali... - - - - -2. - - -Mikä on hyvää? -- Kaikki, mikä kohottaa vallantuntoa, tahtoa valtaan, -valtaa itseään ihmisessä. - -Mikä on huonoa? -- Kaikki, mikä syntyy heikkoudesta. - -Mikä on onni? -- Tunto siitä, että valta _kasvaa_, -- että vastarinta -tulee voitetuksi. - -Ei tyytyväisyyttä, vaan enemmän valtaa; ei rauhaa yleensä, vaan sotaa; -ei hyvettä, vaan kuntoa (hyve renessansityylillä, _virtu_, moraalin -myrkystä vapaa hyve). - -Heikkojen ja epäonnistuneiden tulee käydä perikatoon: _meidän_ -ihmisrakkautemme ensimmäinen käsky. Ja heitä on siihen vielä -autettavakin. - -Mikä on vahingollisempaa kuin jokainen pahe? Teon sääli epäonnistuneita -ja heikkoja kohtaan -- kristinoppi... - - - - -3. - - -Kysymys siitä, mikä ihmisen vapauttaisi olennoiden järjestysjaksosta, -ei ole se problemi, jonka tässä esitän (-- ihminen on lopputulos --): -vaan mitä ihmistyyppiä tulee _kasvattaa_, tulee _tahtoa_ -korkeampiarvoisena, elämän-ansaitsevampana, tulevaisuudesta -tietoisampana tyyppinä. - -Tämä korkeampiarvoinen tyyppi on jo usein kyllä ollut olemassa: mutta -onnensattumana, poikkeuksena, ei milloinkaan _tarkoitettuna_. Pikemmin -on häntä juuri enin peljätty, hän on tähän saakka ollut miltei -_kammotus_; -- ja tämän kammon pohjalla toivottiin, kasvatettiin, -_saavutettiin_ päinvastainen tyyppi: kotieläin, laumaeläin, sairas -eläin ihminen, -- kristitty... - - - - -4. - - -Ihmiskunta ei osoita kehitystä parempaan tai voimakkaampaan tai -korkeampaan siten kuin tänään uskotaan. "Edistyminen" on vain moderni -idea, s.o. väärä idea. Nykyajan europalainen on arvoltaan paljon alempi -renessansin europalaista; edelleenkehittyminen ei valitettavasti kyllä -ole välttämättömästi lainkaan kohoamista, ylenemistä, vahvistumista. - -Toisessa merkityksessä sattuu kauimpana toisistaan olevissa paikoissa -maanpinnalla ja mitä erilaisimmissa kultuurioloissa onnellisia -yksityistapauksia, jotka todellakin synnyttävät _korkeamman tyypin_: -tyypin, joka suhteessaan ihmiskuntaan kokonaisuudessaan on jonkunlainen -yli-ihminen. Sellaiset suuren, suotuisan kehityksen onnensattumat ovat -alati olleet mahdollisia ja tulevat ehkä alati olemaankin. Ja -suotuisien olosuhteiden vallitessa voivat kokonaiset suvut, heimot, -kansatkin esittää sellaisia _sattumia_. - - - - -5. - - -Ei tule koristella ja kaunistella kristinoppia: se on käynyt _sotaa -henkeen ja veriin_ tätä _korkeampaa_ ihmistyyppiä vastaan, se on -kironnut tämän tyypin kaikki perusvaistot, se on näistä vaistoista -siivilöinyt esiin pahan olemuksen, _pahan_ olennon: voimakkaan ihmisen -tyypillisesti hyljättävänä, "hylkiönä". Kristinoppi on asettunut kaiken -heikon, matalan, epäonnistuneen puolelle, se on tehnyt vihamielisyyden -voimakkaan elämän itsesäilytysvaistoa vastaan ihanteeksi; se on -turmellut myös henkisesti voimakkaimpien luonteiden järjen opettamalla, -että henkisyyden korkeimmat arvot ovat käsitettävät syntisiksi, -harhauttaviksi, _kiusauksiksi_. Surkuteltavin esimerkki tästä on -Pascalin turmeltuminen, hänen, joka uskoi perisynnin turmelleen hänen -järkensä, vaikka hänen järkensä olikin hänen kristinuskonsa -turmelema! -- - - - - -6. - - -Kiusallinen, hirvittävä näytelmä on minulle avautunut: ihmisen -_turmeltuneen tilan_ edestä olen vetänyt esiripun. Tämä sanani on -turvattu siltä epäluulolta, että siinä voisi piillä siveellinen syytös -ihmistä vastaan. Sanani on -- tahtoisin vielä kerran alleviivata sen -- -_moraalin myrkystä vapaa_: ja siihen määrin, että voimakkaimmin tunnen -tämän turmeltuneen tilan juuri siinä, missä tähän saakka -itsetietoisimmin on tavoitettu "hyvettä", "jumalallisuutta". Minä -tarkoitan, sen huomaa heti, turmeluksella _dekadensia_: väitän, että -kaikki arvot, joissa ihmiskunta nyt lausuu korkeimmat toiveensa, ovat -dekadensiarvoja. - -Kutsun silloin sitä eläintä, sukua, yksilöä turmeltuneeksi, kun se -kadottaa vaistonsa, kun se valitsee, kun se _pitää parempana_ sitä, -mikä sitä vahingoittaa. "Korkeampien tunteiden", "inhimillisten -ihanteiden" historia -- ja mahdollista on, että minun täytyy kertoa se --- selittäisikin melkein sen, _miksi_ ihminen on niin turmeltunut. -Pidän elämää kasvavuuden, itsesäilytyksen, voimankokoamisen, vallan -vaistona: missä tahtoa valtaan puuttuu, siellä alkaa alentuminen. -Väitän, että ihmiskunnan kaikilta korkeimmilta arvoilta _puuttuu_ tätä -tahtoa, -- että alentumisarvot, _nihilistiset_ arvot hallitsevat -pyhimpien nimien varjossa. - - - - -7. - - -Kristinoppia kutsutaan _säälin_ uskonnoksi. -- Sääli on toonillisten -affektien vastakohta, jotka kohottavat elämäntunnon energiaa: se -vaikuttaa depressiivisesti. Sääliessä kadotetaan voimaa. Sääli -suurentaa ja tekee moninkertaiseksi ne voimanmenetykset, joita jo -kärsimys tuottaa elämälle. Sääli tekee itse kärsimyksen tarttuvaksi; -muutamissa olosuhteissa voidaan sillä saavuttaa elämän ja -elämänenergian yleinen menetys, joka on absurdissa suhteessa syynsä -määrään (-- kuten natsarealaisen kuolema). Tämä on ensimäinen -näkökanta; mutta on olemassa vielä tärkeämpiä. Jos sääli mitataan -niiden reaktsioonien arvon mukaan, joita sillä on tapana synnyttää, -näyttäytyy sen elämälle vaarallinen luonne vieläkin selvemmässä -valossa. Sääli ehkäisee suuressa kokonaisuudessa kehityksen lakia, joka -on _valinnan_ laki. Se säilyttää sitä, mikä on perikatoon kypsää, se -esiintyy elämän rappeutuneiden ja tuomittujen hyväksi, se antaa kaiken -epäonnistuneen runsaudella, jota se säilyttää elämässä, elämälle -itselleen synkän ja problemaattisen leiman. Sääliä on uskallettu kutsua -hyveeksi (-- jokaisessa _ylhäisessä_ moraalissa sitä pidetään -heikkoutena --); on menty pitemmälle, siitä on tehty hyve, kaikkien -hyveiden pohja ja synty, -- kuitenkin, se tulee alati muistaa, vain -yhden filosofian näkökannalta, joka oli nihilistinen, joka kirjoitti -kilpeensä _elämän kieltämisen_. Schopenhauer oli täydellisesti -oikeutettu siihen: säälillä kielletään elämä, tehdään _kieltämisen -arvoisemmaksi_, -- sääli on sovellutettua nihilismiä. Vielä kerran -sanottuna: tämä depressiivinen ja tarttuva vaisto ehkäisee niitä -vaistoja, jotka tarkoittavat elämän säilyttämistä ja arvossa -ylentymistä: se on sekä kurjuuden _monistajana_ että kaikkien kurjien -_säilyttäjänä_ dekadensin kiiruhtamisen parhaita keinoja, -- sääli -houkuttelee tyhjään "_ei-mitään_"!... Ei sanota "_ei-mitään_": sanotaan -sen sijaan "tuollapuolen"; tai "jumala"; tai "tosi elämä"; tai Nirvana, -lunastus, autuus... Tämä uskonnollis-moraalisen luontoperäisen -taipumuksen synnyttämä viaton kaunopuheisuus osoittautuu heti _paljon -vähemmän viattomaksi_, jos ymmärtää, _mikä_ tarkoitusperä tässä on -kietoutunut ylevien sanojen vaippaan: _elämälle vihollismielinen_ -tarkoitusperä. Schopenhauer oli vihollismielinen elämälle: _senvuoksi_ -kävi sääli hänelle hyveeksi... Aristoteles piti, kuten tiedetään, -sääliä sairaloisena ja vaarallisena tilana, jota oli toisinaan hyvä -herättää purgatiivia käyttämällä: hän käsitti tragedian purgatiivina. -Elämänvaisto vaatii todellakin, että etsitään keino, jolla kerrankin -saadaan puhkaistuksi se säälin sairaloinen ja vaarallinen patoutuminen, -josta Schopenhauer (ja valitettavasti kyllä kirjallinen ja taiteellinen -dekadensimmekin, Pietarista Parisiin, Tolstoista Wagneriin) on -todistuksena. Meidän epäterveellisessä modernisuudessamme ei mikään ole -epäterveellisempää kuin kristillinen sääli. _Tässä_ olla lääkärinä, -_tässä_ olla heltymätön, _tässä_ käyttää veistä -- se on _meidän_ -tehtävämme, meidän ihmisrakkautemme on sitä laatua, me olemme siten -filosoofeja, me pohjanperäläiset! -- - - - - -8. - - -On välttämätöntä selittää, _minkä_ me tunnemme vastakohdaksemme: -- -teoloogit ja kaiken, jolla on teoloogiverta ruumiissaan -- koko -filosofiamme... On täytynyt nähdä vaara läheltä, vielä paremmin, on -täytynyt elää se itsessään, on täytynyt sen aiheuttamana olla lähellä -perikatoa, jotta ei enää tajuaisi mitään leikkiä, kun tästä on kysymys -(-- herrojen luonnontutkijoiden ja fysioloogien vapaa-ajattelu on -minusta pilaa, heiltä puuttuu intohimo näissä asioissa, siitä -kärsiminen --). Tämä verenmyrkytys ulottuu paljon pitemmälle kuin -uskotaan: olen löytänyt "pöyhkeyden" teoloogivaistoa kaikkialla, missä -nykyään pidetään itseään idealistina, -- missä korkeamman alkuperän -nojalla vaaditaan oikeutta katsella ylimielisesti ja vieraasti -todellisuutta... Idealistilla on, aivan kuin papilla, kaikki suuret -käsitteet käsillä (-- eikä ainoastaan käsillä!), hyväntahtoisesti -halveksien hän viskaa ne "ymmärrystä", "aisteja", "kunniaa", -"hyvinvointia", "tiedettä" vastaan, hän näkee kaiken tuollaisen -_allaan_, vahingollisina ja viettelevinä voimina, joiden yllä "henki" -leijailee itsestään-puhtaana: -- ikäänkuin eivät nöyryys, siveys, -köyhyys, sanalla sanoen _pyhyys_, olisi vahingoittaneet elämää tähän -saakka äärettömän paljon enemmän kuin mitkään kauheudet ja paheet... -Puhdas henki on puhdas valhe... Niin kauan kuin pappia, tuota -ammatillista elämänkieltäjää, elämänsoimaajaa, elämänmyrkyttäjää, -pidetään korkeampilajisena ihmisenä, ei ole yhtään vastausta -kysymykseen: mikä on totuus? Totuus on asetettu jo päälaelleen, kun -tyhjyyden ja kieltämisen itsetietoinen puoltaja on tunnustettu -"totuuden" edustajaksi... - - - - -9. - - -Tätä teoloogivaistoa vastaan minä käyn sotaa: olen löytänyt sen jäljet -kaikkialla. Kenellä on teoloogiverta suonissaan, hän asettuu alusta -alkaen kieroon ja epärehelliseen asemaan kaikkiin olioihin nähden. -Paatosta, joka tästä kehittyy, kutsutaan _uskoksi_: suljetaan silmät -kerta kaikkiaan näkemästä omaa itseään, jotta ei kärsittäisi -parantumattoman valheellisuuden näöstä. Tästä kaikkiin olioihin nähden -virheellisestä optiikasta tehdään itselleen moraali, hyve, pyhyys, hyvä -omatunto ja väärinnäkeminen liitetään yhteen, -- vaaditaan, ettei -muunlainen optiikka saa enää olla minkään arvoinen, sittenkuin oma on -tehty korkeasti pyhäksi nimillä "jumala", "lunastus", "iankaikkisuus". -Olen kaivanut teoloogivaiston esiin kaikkialta: se on enin levinnyt, -alkuperäisimmän _maanalainen_ valheellisuuden muoto mitä maanpäällä on. -Mitä teoloogi pitää totena, sen _täytyy_ olla väärää: siinä on miltei -totuuden kriteriumi. Hänen alin itsesäilytysvaistonsa kieltää, ettei -todellisuus yhdessä ainoassakaan kohdassa pääse arvoonsa, ei edes tule -kysymykseenkään. Niin pitkälle kuin teoloogivaikutusta riittää, on -_arvojen arvioiminen_ asetettu päälaelleen, ovat käsitteet "tosi" ja -"väärä" sekoitetut: mikä elämälle on vahingollisinta, sitä kutsutaan -täällä "todeksi", mikä nostaa, kohottaa, myöntää, vanhurskauttaa elämän -ja tekee sen voitolliseksi, sitä kutsutaan "vääräksi"... Jos sattuu, -että teoloogit ruhtinaiden (tai kansojen --) äänettömällä -suostumuksella tavoittavat valtaa, niin älkäämme epäilkö, mitä joka -kerta pohjalla tapahtuu: tahto loppuun, nihilistinen tahto tahtoo -valtaan... - - - - -10. - - -Saksalaiset ymmärtävät minut heti, jos sanon, että teoloogiveri on -turmellut filosofian. Protestanttinen pappi on saksalaisen -filosofian isoisä, protestantisuus itse sen _peccatum originale_. -Protestantisuuden määritelmä: kristinopin -- ja järjen -- toispuolinen -halvaantuminen... Ei tarvitse lausua muuta kuin sana "Tübinger-Stift" -käsittääkseen, mitä saksalainen filosofia oikeastaan on -- salakavalaa -teologiaa... Svaabit ovat Saksan parhaat valhettelijat, he -valhettelevat viattomasti... Mistä se riemu, joka Kantin esiintyessä -valtasi Saksan oppineen maailman, jonka jäsenistä kolme neljäsosaa on -papin- ja opettajanpoikia, -- mistä tuo saksalainen vakaumus, joka -herättää vastakaikua vielä tänään, että Kantin kautta olisi tapahtunut -käännös _parempaan_? Saksalaisen oppineen teoloogivaisto vainusi, mikä -nyt jälleen oli mahdollista... salatie vanhaan ihanteeseen oli auki, -käsite "_tosi maailma_", moraalikäsite maailman esanssina (-- nämä -kaksi eniten onnettomuutta tuottavaa erhetystä mitä on olemassa!) -olivat uudelleen, kiitos olkoon kavalan-viisaan epäilyn, ainakin -_kumoamattomia_, vaikkakaan niitä ei voinut todistaa... Järki, järjen -_oikeus_ ei ulotu niin etäälle... Todellisuus oli tehty -"näennäisyydeksi"; kokonaan valheteltu maailma, olemisen maailma, oli -tehty todellisuudeksi... Kantin menestys on vain teoloogimenestystä: -Kant oli, kuten Luther, kuten Leibniz, saksalaisen itsessään -tahdittoman rehellisyyden lisähillike -- - - - - -11. - - -Vielä sana Kantia vastaan _moralistina_. Hyveen tulee olla _meidän_ -keksintöämme, _meidän_ personallinen puolustuksemme ja tarpeemme: -kaikissa muissa tapauksissa se on vaara. Mikä ei ole elämämme -ehtona, se _vahingoittaa_ sitä: hyve, joka perustuu ainoastaan -kunnioituksentunteeseen "hyve" käsitettä kohtaan, kuten Kant tahtoi, on -vahingollinen. "Hyve", "velvollisuus", "hyvä itsessään", hyvä, jolla -on personattomuuden ja yleispätevyyden leima -- houre, jossa -rappeutuminen, elämän viimeinen voimain loppuminen, königsbergiläinen -kiinalaisuus saa ilmaisumuotonsa. Säilymisen ja kasvamisen sisimmät -lait vaativat päinvastoin, että kukin keksii itselleen _oman_ hyveensä, -_oman_ kategoorisen imperatiivinsa. Kansa käy perikatoon, jos se -sekoittaa _oman_ velvollisuutensa velvollisuuskäsitteeseen yleensä. -Mikään ei hävitä perinpohjaisemmin, syvemmin kuin personaton -"velvollisuus", uhri abstraktsioonin Molokille. -- Oi, että Kantin -kategoorista imperatiivia ei ole huomattu _elämälle vaaralliseksi_!... -Teoloogivaisto yksin otti sen turviinsa! Teon, johon elämänvaisto -pakottaa, todistaa mielihalu _oikeaksi_ teoksi: ja tämä nihilisti, -jolla oli kristillis-dogmaattiset sisälmykset, piti mielihalua -_vastaväitteenä_... Mikä turmelee pikaisemmin kuin työnteko, -ajatteleminen, tunteminen ilman sisällistä tarvetta, ilman syvästi -personallista valintaa, ilman _mielihalua_? "velvollisuuden" -automaattina? Se on aivan yksinkertaisesti dekadensin _resepti_, -vieläpä idioottisuuden... Kant tuli idiootiksi. -- Ja hän oli _Goethen_ -aikalainen! Tätä hämähäkkiluonnetta pidettiin _saksalaisena_ -filosoofina, -- pidetään yhä vielä!... En tahdo sanoa, mitä -saksalaisista ajattelen... Eikö Kant pitänyt Ranskan vallankumousta -siirtymisenä epä-organisesta valtiomuodosta _organiseen_? Eikö hän ole -miettinyt, löytyykö tapausta, jota ei voi selittää muutoin, kuin että -ihmiskunnalla on joku moraalinen taipumus, niin että sillä "ihmiskunnan -tendensi hyvään" on kerta kaikkiaan _todistettu_? Kantin vastaus: se on -"vallankumous". Kaikessa harhaanosuva vaisto, luonnonvastainen -vaistoaa, saksalainen dekadensi filosofiana -- _siinä Kant_! -- - - - - -12. - - -Erotan pari skeptikkoa, säädyllisen tyypin filosofian historiassa: -mutta jäännös ei tunne intellektuaalin rehellisyyden ensimäisiä -vaatimuksia. He kaikki tyyni tekevät kuin naiset, kaikki nämä suuret -haaveksijat ja ihme-eläimet, -- he pitävät "kauniita tunteita" jo -todistuskappaleena, "pullistunutta rintaa" jumaluuden palkeina, -vakuutusta totuuden _kriteriumina_. Lopuksi vielä on Kant, -"saksalaisessa viattomuudessa", koettanut "käytännöllisen järjen" -käsitteessä tehdä tieteelliseksi tämän korruptsioonin muodon, tämän -intellektuaalin omantunnon puutteen: hän keksi erityisen järjen siihen -kohtaan, jolloin ei tarvitse huolehtia järjestä, nimittäin silloin kuin -moraali, silloin kuin ylhäinen vaatimus "sinun täytyy" korottaa -äänensä. Jos ajatellaan, että melkein kaikkien kansojen filosoofit ovat -papillisen tyypin edelleenkehitystä, silloin ei enää hämmästytä tämä -pappien perintö, tämä _vääristely itseään_ kohtaan. Kun on pyhiä -tehtäviä hallussaan, esim. tehdä ihmiset paremmiksi, pelastaa, lunastaa -heidät, kun kantaa povessaan jumaluutta, on tuonpuolisen imperatiivin -puhetorvi, silloin on jo ulkopuolella kaikkia arvioimisia, jotka vain -ovat järjellisiä, -- _itse_ jo sellaisen tehtävän pyhittämänä, itse jo -korkeamman järjestyksen tyyppinä!... Mitä kuuluu _tiede_ pappiin? Hän -on liian korkealla siihen nähden! -- Ja pappi on hallinnut tähän -saakka! -- Hän määräsi käsitteen "tosi" ja "valhe"!... - - - - -13. - - -Älkäämme väheksikö sitä: me _itse_, me vapaat henget, olemme jo -"kaikkien arvojen uudestaan arvioimista", ilmielävä sodan- ja -voitonjulistus kaikkia vanhoja "tosi" ja "valhe" käsitteitä vastaan. -Arvokkaimmat tiedot löydetään viimeiseksi; mutta arvokkaimmat tiedot -ovat _metoodit_. Nykyaikaisen tieteellisyytemme _kaikki_ metoodit, -_kaikki_ edellytykset ovat vuosituhansien kuluessa olleet syvimmän -ylenkatseen esineenä: niiden takia oli suljettu pois kaikkien -"kunniallisten" ihmisten seurasta -- pidettiin "jumalan vihollisena", -totuuden halveksijana, "riivattuna". Tieteelliseltä luonteelta oli -Tshandalaa... Ihmiskunnan koko paatos on ollut vastassamme -- sen -käsite siitä, mitä totuuden _tulee_ olla, mitä totuuden palveluksen -_tulee_ olla: jokainen "sinun täytyy" on tähän saakka ollut meitä -vastaan kohdistettu... Meidän objektimme, meidän menettelytapamme, -meidän hiljainen, varovainen, epäileväinen tapamme -- kaikki on -tuntunut ihmiskunnasta täydellisesti arvottomalta ja halveksittavalta. --- Viimein saattoi täydellä syyllä kysyä itseltään, eikö se ole -oikeastaan ollut esteettinen maku, joka on pitänyt ihmiskuntaa niin -pitkäaikaisessa sokeudessa: se vaati totuudelta _pittoreskia_ -vaikutusta, samoin vaati se tietäväiseltä, että hän vaikuttaisi -voimakkaasti aisteihin. Meidän _häveliäisyytemme_ on ollut sille -kaikkein vastenmielisintä... Oi, kuinka hyvin he käsittivät sen, nämä -jumalan kalkkunakukot -- - - - - -14. - - -Me olemme muuttuneet. Me olemme kaikessa käyneet häveliäämmiksi. Me -emme johda enää ihmisen alkuperää "hengestä", "jumaluudesta", me olemme -asettaneet hänet takaisin eläinten joukkoon. Hän on meistä voimakkain -eläin, koska hän on viekkain: seurauksena siitä on hänen henkisyytensä. -Toiselta puolen me suojelemme itseämme eräästä turhamaisuudesta, joka -tässäkin voisi tahtoa herätä jälleen eloon: siitä turhamaisuudesta, -että ihminen olisi ollut eläinmaailman kehityksen suuri salatarkoitus. -Hän ei ole suinkaan mikään luomisen kruunu, jokainen olento on hänen -rinnallaan samallaisella täydellisyyden asteella... Ja väittäessämme -tätä, me väitämme vielä liikaa: ihminen on, suhteellisesti -katsottuna, epäonnistunein eläin, sairaloisin, vaistoistaan -vaarallisimmin _eksynyt_ -- tosin, lukuunottaen kaiken tämän, myöskin -_mieltäkiinnittävin_! -- Mitä eläimiin tulee, on Descartes ensimäisenä -kunnioitettavalla rohkeudella uskaltanut ajatella, että eläin on -ymmärrettävissä koneena: koko fysiologiamme panee parhaansa tämän -väitteen todistamiseksi. Loogillisesti menetellen me emme aseta -ihmistäkään ulkopuolelle, kuten Descartes vielä teki: mitä tänään on -yleensä ihmisestä ymmärretty, ulottuu tasan niin etäälle kuin häntä on -ymmärretty mekaanisena ilmiönä. Muinoin annettiin ihmiselle, korkeamman -järjestyksen hänelle suomana myötäjäislahjana, "vapaa tahto": tänään -olemme riistäneet häneltä tahdonkin siinä mielessä, ettei siinä ole -enää mitään valtaa ymmärrettävissä. Vanha sana "tahto" on vain -kelvollinen ilmaisemaan resultantia, jonkunlaista yksilöllistä -reaktsioonia, joka välttämättömästi seuraa osittain ristiriitaisten, -osittain yhteensointuvien kiihoitusten paljoutta: -- tahto ei "toimi" -enää, ei "pane liikkeeseen" enää... Muinoin nähtiin ihmisen -tietoisuudessa, "hengessä", todistus hänen korkeammasta alkuperästään, -hänen jumalallisuudestaan; jotta ihminen _täydellistyisi_, neuvottiin -häntä kilpikonnan lailla kätkemään aistinsa sisäänsä, katkaisemaan -siteet maalliseen, heittämään yltään kuolevainen verho: silloin jäisi -pääasia hänestä jäljelle, "puhdas henki". Me olemme tässäkin suhteessa -johtuneet parempiin ajatuksiin: tietoisuuden kyky -- "henki" on meille -juuri organismin suhteellisen epätäydellisyyden oire, vain koe, -hapuileminen ja hairahtuminen, voimainponnistus, jossa kulutetaan -turhaan suurta hermovoimaa, -- me kiellämme, että mitään voidaan tehdä -täydelliseksi, niin kauan kuin se tehdään tietoisesti. "Puhdas henki" -on puhdas tuhmuus: ellemme ota lukuun hermorakennetta ja aisteja, _niin -me erhetymme laskussamme_ -- siinä kaikki!... - - - - -15. - - -Kristillisellä moraalilla ja kristinuskolla ei ole yhtään -kosketuskohtaa todellisuuden kanssa. Yksinomaan kuvitteellisia _syitä_ -("jumala", "sielu", "minä", "henki", "vapaa tahto" -- tai myös -"epävapaa"); yksinomaan kuvitteellisia _vaikutuksia_ ("synti", -"lunastus", "armo", "rangaistus", "syntien anteeksiantamus"). -Kanssakäyminen kuvitteellisien _olentojen_ kanssa ("jumala", "henget", -"sielut"); kuvitteellinen _luonnontiede_ (antroposentrinen; -luonnollisten syiden käsittämisen täydellinen vajavaisuus); -kuvitteellinen psykologia (pelkkää itsensä-väärinymmärtämistä, -mieluisien tai epämieluisien yleistunteiden tulkintaa, esim. _nervus -sympathicuksen_ tilan, uskonnollismoraalisen luontoperäisen taipumuksen -merkkikielen avulla -- "katumus", "omantunnonvaiva", "perkeleen -kiusaaminen", "jumalan läheisyys"); kuvitteellinen teleologia ("jumalan -valtakunta", "viimeinen tuomio", "iankaikkinen elämä"). -- Tämä puhdas -_valhemaailma_ eroaa hyvin epäedullisesti unelmamaailmasta siinä, että -jälkimäinen _kuvastelee_ todellisuutta, jota vastoin edellinen -vääristelee, alentaa sen arvon ja kieltää sen. Kun kerran "luonto" -käsite oli havaittu vastakkaiseksi "jumala" käsitteelle, täytyi sanan -"luonnollinen" merkitä "hyljättävää", -- koko tämän valhemaailman -maaperä on _viha_ luonnollisuutta (-- todellisuutta! --) kohtaan, se on -syvän tyytymättömyyden ilmaisumuoto todellisuutta kohtaan... _Mutta -tämä selittää kaiken_. Kenellä yksin on syytä valheella vetäytyä pois -todellisuudesta? Sillä, joka siitä _kärsii_. Mutta kärsiä -todellisuudesta, se on olla _epäonnistunut_ todellisuus... Tämän -valheellisen moraalin ja uskonnon _synnyttää_ se, että haluttomuuden -tunteet voittavat halun tunteet, mutta tällaisessa voitossa on -dekadensin _kaava_ valmiina... - - - - -16. - - -Samaan lopputulokseen pakottaa arvostelu _kristillisestä -jumalakäsitteestä_. -- Kansalla, joka uskoo vielä itseensä, on myöskin -vielä oma jumalansa. Hänessä se kunnioittaa niitä ehtoja, joilla se -pääsee voittoon, hyveitään, -- se projiseeraa halun itseensä, -vallantuntonsa olentoon, jota siitä voi kiittää. Ken on rikas, hän -tahtoo lahjoittaa; ylväs kansa tarvitsee jumalan, jolle _uhrata_... -Uskonto tällaisilla edellytyksillä on kiitollisuuden muoto. Ollaan -kiitollisia omasta itsestään: senvuoksi tarvitaan jumala. -- Sellaisen -jumalan täytyy voida hyödyttää ja vahingoittaa, täytyy voida olla -ystävä ja vihollinen, -- häntä ihaillaan niin hyvässä kuin huonossakin. -Jumalan _luonnotonta_ kastreerausta pelkäksi hyvän jumalaksi ei ole -lainkaan syytä toivoa. Tarvitaan niin pahaa kuin hyvääkin jumalaa: -eihän ole juuri kiittäminen suvaitsevaisuutta ja ihmisystävällisyyttä -omasta olemassaolostaan... Mitä jumalasta, joka ei tuntisi vihaa, -kostoa, kateutta, pilkkaa, viekkautta, väkivaltaa? Joka ehkä ei tuntisi -edes voiton ja hävityksen hurmaavaa kiihkoa? Sellaista jumalaa ei -ymmärrettäisi: mihin häntä käyttää? Tosin: kun kansa käy perikatoon; -kun se tuntee uskon tulevaisuuteen, toiveensa vapaudesta iäksi -katoavan; kun sille selvenee, että alistuminen on hyödyllisintä ja että -alistettujen hyveet ovat ainoat itsesäilytysehdot, silloin _täytyy_ sen -jumalankin muuttua. Hänestä tulee nyt liehakoiva, arka, nöyrä, -kehoittaa etsimään "sielun rauhaa", kieltää vihaamasta, kehoittaa -lempeästi säästämään, "rakastamaan" niin ystävää kuin vihollistakin. -Hän saarnaa siveyttä alati, hän ryömii jokaisen yksityishyveen luolaan, -hänestä tulee jokaisen jumala, tulee yksityinen, tulee kosmopoliitti... -Ennen hän edusti kansaa, kansan voimaa, kaikkea hyökkäävää ja -vallanhimoista kansan sielussa: nyt hän on ainoastaan hyvä jumala... -Totisesti, jumalilla ei ole muuta valintaa, _joko_ he ovat tahtoa -valtaan -- ja niin kauan he pysyvät kansanjumalina --, _tai_ ovat he -myöskin kykenemättömyyttä valtaan -- ja silloin heistä tulee -välttämättömästi _hyviä_... - - - - -17. - - -Missä tahto valtaan jossakin muodossa alenee, siellä alkaa myös joka -kerta fysiolooginen taantumus, dekadensi. Dekadensin jumaluudesta, -jonka miehekkäimmät hyveet ja halut ovat ympärileikatut, tulee nyt -välttämättömästi fysioloogisesti taantuneiden, heikkojen jumala. Itse -he _eivät_ kutsu itseään heikoiksi, he kutsuvat itseään "hyviksi"... -Ymmärretään, ilman vihjausta jo, minä historian silmänräpäyksinä -dualistinen fiktsiooni hyvästä ja pahasta jumalasta vasta käy -mahdolliseksi. Saman vaiston ohjaamana, joka sai voitetut alentamaan -jumalansa "yksinomaan hyväksi", poistavat he voittajiensa jumalalta -hyvät ominaisuudet: he kostavat herroilleen siten, että -_perkeleellistävät_ heidän jumalansa. -- Niin _hyvä_ jumala kuin -perkelekin: molemmat dekadensin sikiöitä. Kuinka voidaan vielä tänään -mukautua siihen määrin kristillisten teoloogien tuhmuuteen, että heidän -kanssaan säädetään _edistykseksi_ jumalakäsitteen kehitys "Israelin -jumalasta", kansanjumalasta, kristilliseen jumalaan, kaiken hyvän -yhteenvetoon? -- Mutta itse Renan tekee niin. Ikäänkuin Renanilla olisi -mitään oikeutta tuhmuuteen! Vastakohtahan on silmiinpistävä. Kun -_kohoavan_ elämän edellytykset, kun kaikki voimakas, urhoollinen, -käskevä, ylväs poistetaan jumalakäsitteestä, kun hän askel askeleelta -vajoaa väsyneiden sauvan, kaikkien hukkuvien pelastusankkurin -symbooliksi, kun hänestä tulee vaivaisten ihmisten jumala, syntisten -jumala, sairaitten jumala _par excellence_, ja predikaatti "vapahtaja", -"lunastaja" pysyy jumalallisena predikaattina yleensä; mistä puhuu -sellainen muutos? Sellainen jumalallisuuden supistus? Tosin: "jumalan -valtakunta" on siten suurentunut. Ennen hänellä oli vain oma kansansa, -"valittu" kansansa. Kuitenkin läksi hän, aivan kuin hänen kansansakin, -vieraisiin maihin, vaellukselle, siitä päivin hän ei pysynyt missään -alallaan: kunnes hän viimein koteutui kaikkialla, tuo suuri -kosmopoliitti, -- kunnes hän sai "suuren joukon" ja puolet maailmaa -puolellensa. Mutta "suuren joukon" jumalasta, demokraatista jumalien -seassa, ei tullut siitä huolimatta ylvästä pakanajumalaa! Hän jäi -juutalaiseksi, hän jäi loukkojen jumalaksi, kaikkien pimeiden nurkkien -ja paikkojen, maailman kaikkien epäterveellisten majojen jumalaksi!... -Hänen maailmanvaltakuntansa on nyt kuten ennenkin Tuonenvaltakunta, -sairashuone, _kellarikerros_-valtakunta, Ghetto-valtakunta... Ja hän -itse, niin kalpea, niin heikko, niin dekadentti... Vieläpä kalpeista -kalpeimmat pääsivät hänen herroikseen, herrat metafyysikot, -käsite-albinokset. Nämä kutoivat verkkojaan niin kauan hänen -ympärilleen, että hänestä itsestään, heidän liikkeittensä -hypnotiseeraamana, tuli hämähäkki, tuli metafyysikko. Nyt hän -vuorostaan kehräsi maailman itsestään -- _sub specie Spinozae_ -- nyt -hän uudestimuodosti itsensä yhä ohuemmaksi ja kalpeammaksi, tuli -"ideaaliksi", tuli "puhtaaksi hengeksi", tuli "absoluutiksi", tuli -"olioksi itsessään"... _Jumalan häviö_: jumalasta tuli "olio -itsessään"... - - - - -18. - - -Kristillinen jumalakäsite -- jumala sairaana jumalana, jumala -hämähäkkinä, jumala henkenä -- on turmeltuneimpia jumalakäsitteitä -mitä maan päällä on saavutettu; se muodostaa miltei jumalakäsitteen -alenevan kehityksen alhaisimman tason. Jumala rappeutunut elämän -_vastaväitteeksi_, sen sijaan että hänen tulisi olla sen selitys ja -iankaikkinen myöntäminen! Jumalassa julistettu vihollisuus elämää, -luontoa, elämäntahtoa vastaan! Jumala "tämän maailman" jokaisen -pilkkaamisen muotona, jokaisen valheen "toisesta"! Jumalassa -"ei-mitään" jumalallistettuna, tahto "ei-mihinkään" pyhäksi -julistettuna!... - - - - -19. - - -Että pohjois-Europan voimakkaat rodut eivät ole työntäneet luotaan -kristillistä jumalaa, se ei todellakaan ole kunniaksi heidän -uskonnollisille lahjoilleen, mausta puhumattakaan. Tuollaisesta -sairaasta ja vanhuudenheikosta dekadensin sikiöstä olisi heidän tullut -vapautua. Mutta heidän yllään lepää senvuoksi kirous, etteivät ole -hänestä vapautuneet: he ovat kaikkiin vaistoihinsa istuttaneet -sairauden, vanhuuden, vastaväitteen, he eivät ole senjälkeen _luoneet_ -enää yhtään jumalaa! Kaksi vuosituhatta melkein eikä yhtään ainoata -uutta jumalaa! Vaan yhä vielä ja järkähtämättä kuin laillisella -oikeudella, kuin jumalaamuodostavan voiman _ultimaatina ja maksimina, -creator spirituksena_ ihmisessä, tämä kristillisen monotonoteismin -surkuteltava jumala! Tämä nollan, käsitteen ja vastaväitteen -sekamuotoinen rappeutumistuote, jossa kaikki dekadensi-vaistot, kaikki -sielun pelkuruudet ja väsymykset saavat vahvistuksensa. - - - - -20. - - -Tuomiollani kristinopista en ole tahtonut tehdä vääryyttä eräälle -samansukuiselle uskonnolle, joka tunnustajiensa lukumäärään katsoen on -tärkeämpikin: _buddalaisuudelle_. Molemmat kuuluvat nihilistisinä -uskontoina yhteen -- ne ovat dekadensiuskontoja --, molemmat -ovat mitä merkillisimmällä tavalla toisistaan eroitetut. Että niitä -nyt voi _vertailla_, siitä on kristinopin arvostelija syvässä -kiitollisuudenvelassa intialaisille oppineille. Buddalaisuus on sata -kertaa realistisempi kuin kristinoppi, -- se on perinyt kyvyn asettaa -objektiivisesti ja viileästi probleemeja, se seuraa monisatavuotisen -filosoofisen virtauksen lopputuloksena; "jumala" käsite on jo -poistettu, kun buddalaisuus alkaa. Buddalaisuus on ainoa -varsinainen _positivistinen_ uskonto, minkä historia tietää, vielä -tietoteoriassaankin (ankaraa fenomenalismia), se ei sano enää "taistelu -_syntiä_ vastaan", vaan, antaen täyden oikeuden todellisuudelle, -"taistelu _kärsimystä_ vastaan". Se on -- tämä eroittaa sen syvästi -kristinopista -- vapautunut jo moraalikäsitteiden itsepetoksesta, -- se -on, minun kielelläni puhuaksemme, _tuollapuolen_ hyvää ja pahaa. -- Ne -kaksi fysioloogista tosiasiaa, joihin se perustuu ja joihin se on -kiinnittänyt katseensa, ovat: _tuntoherkkyyden ylen suuri ärtyisyys_, -joka saa ilmaisumuotonsa raffineeratussa kyvyssä tuntea tuskaa, ja -_suunnaton henkevöityminen_, liian pitkällinen oleskelu käsitteiden ja -loogillisten proseduurien parissa, jolloin personavaisto on turmeltunut -"personattoman" eduksi (-- molemmat tiloja, jotka ainakin muutamat -lukijoistani, "objektiiviset", tuntevat kokemuksesta kuten minäkin). -Näiden fysioloogisten ehtojen pohjalla on syntynyt _depressiooni_: -tähän Buddha käy hygienisesti käsiksi. Hän käyttää keinona sitä vastaan -elämää ulkoilmassa, vaelluselämää; kohtuullisuutta ja ruuan valintaa; -varovaisuutta kaikenlaisia väkijuomia kohtaan; samoin varovaisuutta -kaikkia mielen liikutuksia kohtaan, jotka kiihottavat sappea, jotka -kuumentavat verta; _suruja_ ei lainkaan, ei itsensä eikä toisten -vuoksi. Hän vaatii esityksiä, jotka joko rauhoittavat tai huvittavat -- -hän keksii keinoja vieroittaakseen toisista. Hän käsittää hyvyyden, -hyväntahtoisuuden terveyttä vaativiksi. Rukous on poistettu, samoin -myös _itsensä kiduttaminen_; ei mitään kategoorista imperatiivia, ei -mitään _pakkoa_ yleensä, ei edes luostarikunnassakaan (-- saattaa -päästä jälleen pois --). Nämä kaikki olivat keinoja tekemään -voimakkaammaksi tuon ylen suuren ärtyisyyden. Senvuoksi juuri hän ei -vaadikaan taistelua toisinajattelevia vastaan; hänen oppinsa ei suojele -itseään miltään niin kuin kostontunteelta, väkinäisyydeltä, -_ressentimentiltä_ (-- "ei vihollisuudella vihollisuus lopu": koko -buddalaisuuden liikuttava loppukerto...). Ja syystä kyllä: juuri -nämä mielenliikutukset olisivat täydellisesti _epäterveellisiä_ -dieteettiseen päätarkoitukseen katsoen. Henkisen väsymyksen, jonka hän -löytää, ja joka ilmenee aivan liian suuressa "objektiivisuudessa" (s.o. -yksilöintressin heikentymisessä, tasapainon, "itsekkäisyyden" -menettämisessä), hän voittaa ankarasti palauttamalla henkisimmätkin -intressit _persooniin_. Buddan opissa käy itsekkäisyys -velvollisuudeksi: "yksi on tarpeellinen", "kuinka vapaudut -kärsimyksestä" tasoittaa ja rajoittaa koko henkisen dieetin (-- on ehkä -johdettava mieleen tuo ateenalainen, joka samoin soti puhdasta -"tieteellisyyttä" vastaan, Sokrates, joka myös probleemien maailmassa -kohotti personaali-egoismin moraaliksi). - - - - -21. - - -Edellytyksenä buddalaisuuteen on hyvin leuto ilmanala, tapojen suuri -lempeys ja ylevyys; militarismia ei ole olemassa; sekä että liike on -saanut alkunsa korkeammista ja vieläpä oppineista säädyistä. -Tavoitetaan iloisuutta, hiljaisuutta, toiveista vapautumista -korkeimpana päämääränä, ja päämäärä _saavutetaan_. Buddalaisuus ei ole -uskonto, missä vain pyritään täydellisyyteen: täydellisyys on siinä -normaalista. -- - -Kristinopissa tunkevat voitettujen ja alistettujen vaistot etualalle: -alhaisimmat luokat etsivät siinä onneaan. Täällä käytetään sellaisia -keinoja ikävää vastaan kuin kasuistiikkaa synnistä, itsekritiikkiä, -omantunnoninkvisitsioonia; täällä ylläpidetään taukoamatta -(rukouksella) mielenliikutusta _mahtavaa olentoa_ kohtaan, jota -kutsutaan "jumalaksi"; täällä pidetään korkeinta saavuttamattomana, -lahjana, "armona". Täällä puuttuu myöskin julkisuutta: lymypaikka, -pimeä ala on kristillistä. Täällä halveksitaan ruumista, terveydenhoito -kielletään aistillisuutena; kirkko suojelee itseään puhtaudeltakin -(ensimäinen kristillinen teko maurilaisten karkottamisen jälkeen oli -yleisten kylpypaikkojen sulkeminen, joita Kordovassa yksin oli 270). -Kristillistä on jonkunlainen halu julmuuteen itseään ja toisia kohtaan; -viha toisinajattelevia kohtaan; tahto vainoamiseen. Synkät ja -kiihdyttävät esitykset ovat etualalla; halutuimmat, korkeimmilla -nimillä kuvatut tilat ovat kaatumataudinkohtauksia; ruokajärjestelmä -valitaan siten, että se edistää sairaloisia ilmiöitä ja kiihottaa -liiaksi hermoja. Kristillistä on verivihollisuus maan herroja kohtaan, -"ylhäisiä" kohtaan -- sekä myöskin kavala, salainen kilpailupyrkimys -(-- heille jätetään "ruumis", tahdotaan vain "sielua"...). Kristillistä -on viha henkeä kohtaan, hengen uljuutta, rohkeutta, vapautta, -_libertinagea_ kohtaan; kristillistä on viha aisteja kohtaan, aistien -iloja kohtaan, iloa kohtaan yleensä... - - - - -22. - - -Kun kristinoppi jätti ensimäisen maaperänsä, alhaisimmat säädyt, -antiikisen maailman _Manalan_, ja läksi barbaarikansojen keskuuteen -etsimään valtaa, ei sillä ollut edellytyksenä enää väsyneitä ihmisiä, -vaan henkisesti villiytyneitä ja itseään raatelevia, voimakas, mutta -epäonnistunut ihminen. Tyytymättömyys itseensä, itsestään kärsiminen ei -ole täällä kuten buddalaisten keskuudessa suunnatonta ärtyisyyttä ja -kykyä tuntea tuskaa, vaan pikemmin valtavaa halua tuottaa tuskaa, antaa -tilaisuus sisällisen jännityksen puhkeamiselle vihollismielisissä -teoissa ja esityksissä. Kristinoppi tarvitsi _barbaarisia_ käsitteitä -ja arvoja päästäkseen barbaarien herraksi: sellaisia käsitteitä ovat -esikoisuhri, verenjuominen ehtoollisessa, hengen ja kultuurin -halveksiminen; kiduttaminen jokaisessa muodossa, aistillisissa ja -epäaistillisissa; jumalanpalveluksen suuri komeus. Buddalaisuus on -uskonto _myötäsyntyisille_ ihmisille, lempeille, hiljaisille, liian -henkeviksi käyneille roduille (-- Europa ei ole vielä pitkiin aikoihin -kypsynyt siihen --): se palauttaa heidät rauhaan ja iloisuuteen, -dieettiin henkisissä asioissa, jonkunlaiseen karkaisuun ruumiillisessa -suhteessa. Kristinoppi tahtoo päästä _petoeläinten_ herraksi; sen -keinona on tehdä ne sairaiksi -- heikontaminen on kesyttämisen, -"sivistyksen" kristillinen resepti. Buddalaisuus on päättyneen, -väsyneen sivistyksen uskonto, kristinoppi sitävastoin ei löydä sitä -alettunakaan, -- muutamissa olosuhteissa se perustaa sen. - - - - -23. - - -Buddalaisuus, toistan sen vielä, on sata kertaa kylmempi, -totuudenmukaisempi, objektiivisempi. Sen ei tarvitse enää tehdä -itselleen kärsimystään, taipumustaan tuskaan säädylliseksi selittämällä -sitä synnin seuraukseksi, -- se lausuu vain, mitä se ajattelee: "minä -kärsin". Barbaarille sitävastoin ei kärsimys itsessään ole säädyllistä: -hän tarvitsee ensin selityksen myöntääkseen itselleen, _että_ hän -kärsii (hänen vaistonsa käskee hänen pikemmin kieltämään kärsimyksen, -äänettömänä kantamaan sen). Täällä oli sana "perkele" hyväteko: oli -olemassa ylivoimainen ja peljättävä vihollinen, ei tarvinnut hävetä, -että kärsi sellaisesta vihollisesta. - -Kristinopilla on oikeastaan muutamia hienouksia, jotka kuuluvat -itämaihin. Ennen kaikkea se tietää, että itse asiassa on täydellisesti -yhdentekevää, onko jokin totta, mutta tärkeintä on, _jos_ se uskotaan -todeksi. Totuus ja jonkin todeksi _uskominen_ ovat kaksi toisistaan -kokonaan ulkopuolella olevaa intressimaailmaa, melkein toistensa -_vastakohtia_, -- niihin joutuu perinpohjin toisistaan eroitettuja -teitä. Olla tästä tietoinen -- se _tekee_ itämailla jo miltei -viisaaksi: niin ymmärtävät bramiinit sen, niin ymmärtää Plato sen, niin -jokainen esoteerisen viisauden oppilas. Jos siinä uskossa esim. on -_onnea_, että on lunastettu synnistä, niin siihen _ei_ vaadita -edellytykseksi, että ihminen on syntinen, vaan että hän _tuntee_ -itsensä syntiseksi. Mutta jos yleensä usko ennen kaikkea on -välttämätön, täytyy järki, tieto, tutkimus saada huonoon maineeseen: -tie totuuteen käy _kielletyksi_ tieksi. -- Väkevä _toive_ on paljon -suurempi elämän kiihoitin kuin jokin erikoinen, todellisesti sattuva -onni. Täytyy ylläpitää kärsiviä toiveella, jota mikään todellisuus ei -voi kumota, -- jota täyttymys ei ratkaise: tuonpuoleinen toive. (Juuri -kykynsä takia ylläpitää onnetonta, pitivät kreikkalaiset toivoa -pahimpana pahana, todellisena _salakavalana_ pahana: se pysyi -pohjasakkana pahan astiassa). -- Jotta _rakkaus_ olisi mahdollinen, -täytyy jumalan olla persoona; jotta alimmat vaistot voisivat puhua -puolestaan, täytyy jumalan olla nuori. Naisten kaipuun takia täytyi -työntää etualalle ihana pyhimys, miesten takia Maria. Tämä sillä -edellytyksellä, että kristinoppi tahtoo päästä herraksi maaperään, -missä afrodiitiset tai adoniskultit ovat määränneet kultin käsitteen. -Siveysvaatimus vahvistaa uskonnollisen vaiston kiihkeyttä ja hartautta --- se tekee kultin lämpimämmäksi, haaveksivammaksi, sielukkaammaksi. -- -Rakkaus on tila, missä ihminen elävimmin näkee oliot sellaisina kuin ne -_eivät_ ole. Illusoorinen voima on saavuttanut silloin huippunsa, -samoin myös sulostuttava, _kirkastava_ voima. Rakkaudessa sietää -enemmän kuin muutoin, kärsii kaikkea. Tuli keksiä uskonto, jossa voi -tulla rakastetuksi: sillä on päästy pahimmasta elämässä -- sitä ei -nähdä enää lainkaan. -- Olkoon se sanottu kolmesta kristillisestä -hyveestä uskosta, rakkaudesta, toivosta: minä kutsun niitä kristinopin -kolmeksi _viisaudeksi_. -- Buddalaisuus on liian kypsä liian -positiivinen ollakseen siten älykäs. - - - - -24. - - -Tahdon koskettaa tässä ainoastaan kristinopin _syntyprobleemia_. Sen -ratkaisun _ensimäinen_ lause on: kristinoppi on ymmärrettävissä -ainoastaan silmälläpitäen sitä maaperää, josta se on noussut, se ei ole -juutalaisen vaiston vastaliike, se on itse seuraus siitä, se on sen -kauhistuttavan logiikan johtopäätös. Lunastajan lausumana: "pelastus -tulee juutalaisten joukosta". -- Toinen lause on: galilealaisen -psykolooginen tyyppi on vielä huomattavissa, mutta vasta täydellisesti -rappeutuneena (joka samalla on typistys ja vieraiden piirteitten -ylenmääräinen kasaantuminen --) on hän käynyt kelvolliseksi siihen, -mihin häntä on käytetty, ihmiskunnan _lunastajan_ tyypiksi. - -Juutalaiset ovat maailmanhistorian merkillisin kansa, koska he, -asetettuina olemassaolon tai häviämisen kysymyksen eteen, ovat aivan -hirvittävällä tietoisuudella valinneet olemassaolon _mistä hinnasta -tahansa_: hinta oli kaiken luonnon, kaiken luonnollisuuden, kaiken -todellisuuden, niin sisäisen kuin ulkonaisenkin maailman, radikaali -väärentäminen. He eristivät itsensä kaikista ehdoista, joilla kansa -tähän saakka saattoi elää, _sai_ elää; he loivat itsestään -_luonnollisten_ ehtojen vastakäsitteen, -- he ovat, toinen toisensa -jälkeen, vääntäneet auttamattomasti uskonnon, kultin, moraalin, -historian, psykologian _luonnonarvojen ristiriidaksi_. Me tapaamme -samat ilmiöt vielä kerran ja suunnattomasti suuremmissa suhteissa, -mutta siitä huolimatta ainoastaan jäljennettyinä: -- kristilliseltä -kirkolta puuttuu, "pyhien kansaan" verrattuna, alkuperäisyyden jokainen -vaatimus. Juutalaiset ovat, juuri senvuoksi, maailmanhistorian -turmiollisin kansa: jälkivaikutuksellaan he ovat tehneet ihmiskunnan -siihen määrin vääräksi, että kristitty vielä tänään voi tuntea -juutalaisvihollisia tunteita ymmärtämättä, että hän itse on _viimeinen -juutalainen konsekvenssi_. - -Olen teoksessani "Genealogie der Moral" ensi kerran tehnyt -psykoloogisen selonteon vastakkaisista käsitteistä ylhäinen moraali ja -ressentimentimoraali, jälkimäinen syntynyt edellisen _kieltämisestä_: -mutta tämä on kokonaisuudessaan juutaiaiskristillistä moraalia. -Voidakseen sanoa "ei" kaikelle, mitä elämän nouseva liikunto, menestys, -valta, kauneus, itsensämyöntäminen muodostaa maan päällä, täytyi -neroksi tulleen ressentimentivaiston keksiä itselleen _toinen maailma_, -jonka näkökannalta _elämän myöntäminen_ näytti pahalta, itsestään -hyljättävältä. Psykoloogiselta kannalta on Juudan kansa sitkeimmin -elinvoimainen kansa, joka, joutuneena mahdottomiin elinehtoihin, -vapaaehtoisesti, itsesäilytyksen syvimmästä viisaudesta, asettuu -kaikkien dekadensivaistojen puolelle, -- ei sen vuoksi, että ne -hallitsevat sitä, vaan siksi, että se on vainunnut niissä vallan, joka -voi "maailmasta" _huolimatta_ päästä perille. Juutalaiset ovat kaikkien -dekadenttien vastakohta: heidän on täytynyt näytellä dekadenttejä aina -illusiooniin saakka, he ovat näyttelijäneron _non plus ultralla_ -ymmärtäneet asettua kaikkien dekadensiliikkeiden etunenään (-- kuten -Paavalin kristinoppi --), luodakseen niistä jotakin, joka on -voimakkaampi kuin jokainen elämän _myöntävä_ puolue. Dekadensi on -juutalaisuuden ja kristinopin valtaan pyrkivälle ihmislajille, s.o. -_papilliselle_, ainoastaan _välikappale_: tämän ihmislajin -elämänintressi on tehdä ihmiskunta sairaaksi ja vääntää käsitteet -"hyvä" ja "paha", "tosi" ja "väärä", kunnes ne ovat saaneet elämälle -vaarallisen ja maailmaasoimaavan merkityksen. -- - - - - -25. - - -Israelin historia on verraton tyypillisenä historiana _luonnollisuuden -häviämisestä_ luonnonarvoista: mainitsen viisi tosiasiaa siitä. -Alkuaan, etenkin kuninkuuden aikana, oli Israelkin _oikeassa_, s.o. -luonnollisessa suhteessa kaikkiin olioihin. Sen Jahve oli vallantunnon, -itsestään iloitsemisen, itsestään toivomisen ilmaisumuoto: hänessä -odotettiin voittoa ja menestystä, hänessä luotettiin luontoon, että se -antaisi, mitä kansa tarvitsi -- _ennen_ kaikkea sadetta. Jahve on -Israelin jumala ja siis oikeuden jumala: jokaisen kansan logiikka, joka -on vallassa ja on siitä tietoinen. Juhlakultissa ilmenevät nämä kansan -itsensämyöntämisen molemmat puolet: se on kiitollinen niistä suurista -kohtaloista, jotka johtivat sen valtaan, se on kiitollinen vuoden -vaihteluista ja kaikesta onnesta karjanhoidossa ja maanviljelyksessä. --- Tämä asiaintila jäi vielä kauan ihanteeksi, senkin jälkeen kuin se -oli surullisella tavalla poistettu: anarkia sisällisenä syynä, -assyyrialainen ulkopuolelta tulevana. -- Mutta kansa piti korkeimmin -toivottavana mielikuvaa kuninkaasta, joka on hyvä sotilas ja -ankara tuomari: ennen kaikkea tuo tyypillinen profeetta (s.o. -silmänräpäyskriitikko ja satiirikko) Jesaias. -- Mutta jokainen toive -jäi täyttymättä. Vanha jumala ei _kyennyt_ enää mihinkään, mihin hän -muinoin kykeni. Olisi pitänyt antaa hänen mennä menojaan. Mitä -tapahtui? Käsitettä _muutettiin_, -- siltä _riistettiin_ sen -_luonnollisuus_: tällä hinnalla saatiin pitää hänet. -- Jahve -"oikeuden" jumala, -- _ei enää_ yhtä kuin Israel, ei enää ilmaisumuoto -sen itsetunnosta kansana, vaan tästälähin ainoastaan ehdollinen -jumala... Jumalakäsite käy välikappaleeksi papillisten agitaattorien -käsissä, jotka nyt selittävät kaiken onnen palkkioksi, kaiken -onnettomuuden rangaistukseksi tottelemattomuudesta jumalaa vastaan, -"synnin" rangaistukseksi: tämä valheellisin kaikista tavoista tulkita -luuloteltua "siveellistä maailmanjärjestystä", ja jolla luonnonkäsite -"syy" ja "seuraus" on kerta kaikkiaan asetettu päälaelleen. Jos vasta -palkkiolla ja rangaistuksella on poistettu maailmasta luonnollinen -syysuhteisuus, niin tarvitaan _luonnotonta_ syysuhteisuutta: ja nyt -seuraa epäluonnollisuuden koko jäännös. Jumala, joka _vaati_, -- -jumalan asemesta, joka auttaa, joka tietää neuvoja, joka on oikeastaan -rohkeuden ja itseluottamuksen jokaisen onnellisen inspiratsioonin -sana... _Moraali_ ei enää kansan elämän ja kasvavuusehtojen ilmaisuna, -ei enää sen sisimpänä elämänvaistona, vaan abstraktiseksi käyneenä, -elämän vastakohdaksi käyneenä, -- moraali mielikuvituksen -periaatteellisena huonontumisena, kaikkien olioiden "pahana katseena". -Mitä on juutalainen, _mitä_ on kristillinen moraali? Sattuma, jolta on -ryöstetty sen viattomuus; onnettomuus, joka on tahrattu käsitteellä -"synti", hyvinvointi vaarana, "kiusauksena", fysiolooginen pahoinvointi -omantunnontuskalla myrkytettynä... - - - - -26. - - -Jumalakäsite väärennetty; moraalikäsite väärennetty: -- juutalainen -papisto ei pysähtynyt tähän. Koko Israelin _historiaa_ ei voitu -käyttää: pois se! Nämä papit ovat saaneet aikaan sen väärennyksen -ihmetyön, jonka todistuskappaleena suuri osa raamattua on: he ovat -jokaista traditsioonia, jokaista historiallista realiteettia -suunnattomasti häväisten _kääntäneet_ oman kansansa muinaisuuden -_uskonnolliseksi_, s.o. tehneet sen typeräksi pelastuskoneistoksi -rikoksesta Jahvea vastaan ja rangaistuksesta, hurskaudesta Jahvea -kohtaan ja palkkiosta. Meihin koskisi paljon kipeämmin tämä -historianväärennyksen häpeällisin teko, ellei _kirkollinen_ -historiantulkinta sitten vuosituhansien olisi tehnyt meitä miltei -tylsiksi vaatimaan rehellisyyttä _historioitsijoissa_. Ja filosoofit -avustivat kirkkoa: _valhe_ "siveellisestä maailmanjärjestyksestä" käy -läpi uudemmankin filosofian kehityksen. Mitä merkitsee "siveellinen -maailmanjärjestys?" Että kerta kaikkiaan on olemassa jumalan tahto -siitä, mitä ihmisen tulee tehdä, mitä hänen tulee olla tekemättä; että -kansan tai yksilön arvo mitataan sen mukaan kuinka paljon tai kuinka -vähän jumalan tahtoa totellaan; että kansan tai yksilön kohtaloissa -jumalan tahto osoittautuu _hallitsevaksi_, s.o. rangaisten ja palkiten, -aina kuuliaisuuden mukaan. Tämän surkuteltavan valheen _realiteetti_ -sensijaan on: loisihmislaji, joka menestyy ainoastaan elämän kaikkien -terveitten muodostumien kustannuksella, _pappi_, väärinkäyttää jumalan -nimeä; hän mainitsee olioiden tilan, jossa pappi määrää olioiden arvon, -"jumalan valtakunta"; hän mainitsee keinot, joiden avulla sellainen -tila saavutetaan tai ylläpidetään sitä, "jumalan tahto"; hän mittaa -kylmäverisellä kyynillisyydellä kansoja, aikoja ja yksilöitä sen -mukaan, hyödyttävätkö ne vai vastustavat pappien ylivaltaa. -Katsottakoon heitä työssä: juutalaisten pappien käsissä tuli Israelin -historian _suuri_ aika rappion ajaksi; maanpakolaisuus, tuo pitkä -onnettomuus muutettiin iankaikkiseksi _rangaistukseksi_ suuresta ajasta --- ajasta, jolloin ei pappi ollut vielä mitään. He ovat Israelin -historian mahtavista, luonnostaan _hyvin vapaista_ hahmoista tehneet -tarpeen mukaan surkuteltavia teeskentelijöitä ja ryömijöitä tai myöskin -"jumalattomia", he ovat yksinkertaistuttaneet jokaisen suuren -tapahtuman psykologian idioottikaavan mukaan "tottelevainen tai -tottelematon jumalaa kohtaan". -- Askel eteenpäin: "jumalan tahto", -s.o. papin vallan säilytysehdot, täytyy olla _tunnettu_, -- tähän -tarkoitukseen tarvitaan "ilmestystä". Suomeksi: suuri kirjallinen -väärennys käy välttämättömäksi, "pyhä kirja" löydetään, -- kaikella -papillisella prameudella, katumuspäivillä ja pitkällistä "syntiä" -valittaen se saatetaan julkisuuteen. "Jumalan tahto" on jo kauan ollut -selvä: koko onnettomuus on siinä, että on käännytty pois "pyhästä -sanasta"... Mosekselle jo oli "jumalan tahto" ilmoitettu... Mitä oli -tapahtunut? Pappi oli ankarasti, turhantarkasi, aina suuriin ja pieniin -veroihin saakka, joita hänelle oli maksettava (-- maukkaimpia -lihapaloja unohtamatta: sillä pappi on pihvinahmija), kerta kaikkiaan -lausunut, _mitä hän tahtoo saada_, "mikä on jumalan tahto"... Tästä -alkaen ovat elämän kaikki asiat niin järjestetyt, että pappi -_kaikkialla on välttämätön_; elämän kaikissa luonnollisissa -tapahtumissa, syntymisessä, avioliitossa, sairaudessa, kuolemassa, -puhumattakaan uhrista ("ateria"), ilmestyy tuo pyhä loinen _riistämään -näiltä tapahtumilta niiden luonnollisuuden_: hänen kielellään -"pyhittämään"... Sillä tämä on ymmärrettävä: jokaisen luonnollisen -tavan, jokaisen luonnollisen laitoksen (valtio, oikeustoimi, -avioliitto, sairaan- ja köyhäinhoito), jokaisen elämänvaiston -synnyttämän vaatimuksen, lyhyesti sanoen kaiken, jolla on -arvonsa _itsessään_, tekee papin parasitismi (tai "siveellinen -maailmanjärjestys") perinpohjin arvottomaksi, iljettävän arvoiseksi: se -tarvitsee jälkeenpäin pyhityksen, -- _arvoa antava_ valta on tarpeen, -joka kieltää siinä luonnon ja juuri sillä mikä ensin luo arvon... Pappi -riistää luonnolta sen arvon, saastuttaa sen: tämä on se hinta, jolla -hän ostaa olemassaolonsa yleensä. -- Tottelemattomuus jumalaa kohtaan, -s.o. pappia kohtaan, "lakia" kohtaan, saa nyt nimen "synti", keinot -jälleen "sopia jumalan kanssa" ovat, kuten soveliasta on, keinoja, -joiden kautta alistuminen papin vallan alle vain perinpohjaisemmin -taataan: pappi yksin "lunastaa"... Psykoloogiselta kannalta käyvät -"synnit" jokaisessa papillisesti järjestetyssä yhteiskunnassa -välttämättömiksi: ne ovat itse vallan voimassapidon välikappaleita, -pappi elää synneistä, hänen takiaan täytyy "tehdä syntiä"... Päälause: -"jumala antaa sille anteeksi, joka katuu" -- suomeksi: _sille joka -taipuu papin vallan alle_. -- - - - - -27. - - -Niin _väärästä_ maaperästä, jossa jokaista luontoa, jokaista -luonnollista arvoa, jokaista realiteettia hallitsevan luokan syvimmät -vaistot vastustivat, nousi _kristinoppi_, tähän saakka saavuttamaton -verivihollisuuden muoto todellisuutta kohtaan. "Pyhä kansa", joka on -pidättänyt kaikille olioille yksinomaan pappisarvot, pappissanat ja -joka peljättävällä johdonmukaisuudella on työntänyt luotaan -"saastaisena", "maailmana", "syntinä" kaiken, mikä vielä oli maan -päällä vallassa, -- tämä kansa keksi vaistolleen viimeisen muodon, joka -on loogillinen aina itsensäkieltämiseen saakka: se kielsi, kuten -_kristinoppi_, vielä todellisuuden viimeisen muodon, "pyhän kansan", -"valitun kansan", itse _juutalaisen_ realiteetin. Tapaus on arvoltaan -ensimäinen: pieni kapinallinen liike, joka saa nimensä Jeesus -Natsarealaisen mukaan, on juutalainen vaisto _uudessa muodossa_, -- -toisin sanoen, pappisvaisto, joka ei kärsi enää pappia realiteettina, -vielä _ytimettömämmän_ olemismuodon, vielä epätodellisemman -maailmankuvan keksiminen kuin se on, jota kirkon organisatsiooni -vaatii. Kristinoppi kieltää kirkon... - -En käsitä, mitä vastaan se kapina oli tähdätty, jonka alkuunpanijana -Jeesus on ymmärretty tai _väärinymmärretty_, ellei se ollut kapina -juutalaista kirkkoa vastaan, kirkko aivan samassa merkityksessä kuin me -tänään käsitämme sen sanan. Se oli kapina "hyviä ja vanhurskaita" -vastaan, "Israelin pyhiä" vastaan, yhteiskunnan pappisvaltaa vastaan -- -ei sen turmelusta vastaan, vaan kastia, etuoikeutta, järjestystä, -muotoa vastaan, se oli _puuttuvaa uskoa_ "korkeampaan ihmiseen", "ei" -sanottu kaikelle, mikä oli pappia ja teoloogia. Mutta pappisvalta, joka -siten, vaikkakin vain silmänräpäykseksi, pantiin kysymykseen, oli se -paalurakennus, jonka varassa Juudan kansa kaikesta huolimatta vielä -säilytti itsensä keskellä "vettä", vaivaloisesti voitettu viimeinen -mahdollisuus jäädä jäljelle, sen poliittisen itsenäisyyden _residuumi_: -sen loukkaaminen oli syvimmän kansanvaiston loukkaamista, sitkeimmän -kansanelämistahdon, mitä maan päällä milloinkaan on ollut. Tämä pyhä -anarkisti, joka kehoitti alempaa kansaa, hyljättyjä ja "syntisiä", -juutalaisuuden Tshandalaa, taisteluun vallitsevaa järjestystä vastaan --- käyttämällä kieltä, jos evankeliumeihin olisi luottamista, joka -vielä tänään veisi Siperiaan, oli poliittinen rikollinen siihen määrin -kuin poliittiset rikolliset olivat mahdollisia _absurdisen -epäpoliittisessa_ yhdyskunnassa. Tämä vei hänet ristille: todistuksena -siitä on ristin päällekirjoitus. Hän kuoli oman syyllisyytensä takia, --- ei ole olemassa mitään perustetta siihen, niin usein kuin sitä onkin -väitetty, että hän kuoli toisten syntien takia. -- - - - - -28. - - -Aivan toinen asia on, tiesikö hän yleensä tuollaisesta vastakohdasta, --- eikö häntä vain _käsitetty_ täksi vastakohdaksi. Ja tässä vasta -kosketan _lunastajan psykologian_ probleemia. -- Tunnustan, että -harvojen kirjojen lukeminen tuottaa minulle sellaisia vaikeuksia kuin -evankeliumien. Nämä vaikeudet ovat toisia, kuin ne, joiden -osoittamisessa saksalaisen hengen oppinut uteliaisuus on viettänyt -yhden unhoittumattomimmista voitoistaan. Siitä on kauan kun minäkin, -jokaisen nuoren oppineen lailla, sulatin raffineeratun filoloogin -viisaalla hitaudella perinpohjin verrattoman Straussin teoksen. Silloin -olin kaksikymmenvuotias: nyt olen liian vakava sellaiseen. Mitä -kuuluvat minulle "traditsioonien" ristiriitaisuudet? Kuinka yleensä -voidaan kutsua pyhimystaruja "traditsiooniksi!" Pyhimyshistoriat ovat -arveluttavinta kirjallisuutta, mitä yleensä on olemassa: sovittaa -niihin tieteellinen metoodi, _kun muita lähdekirjoja ei ole tarjolla_, -näyttää minusta olevan alusta alkain tuomittu -- vain oppineeksi -ajankulukkeeksi... - - - - -29. - - -Lunastajan psykolooginen tyyppi on se, mikä kuuluu _minulle. Se voisi_ -sisältyä evankeliumeihin evankeliumeista huolimatta, vaikkakin sitä on -typistetty ja kasattu siihen vieraita piirteitä: kuten Fransiscus -Assisilaisen tyyppi on säilynyt legendoissa hänestä, huolimatta -legendoista, jotka koskevat häntä. Ei totuus siitä, mitä hän teki, mitä -hän sanoi, kuinka hän oikeastaan kuoli: vaan kysymys, _onko_ yleensä -vielä mahdollista synnyttää hänen tyyppiään, onko se säilynyt -"traditsioonissa"? -- Kokeet, jotka tunnen, etsiä evankeliumeista -sielun _tarinaakin_, näyttävät minusta todistavan inhoittavaa -psykoloogista kevytmielisyyttä. Herra Renan, tämä ilveilijä -psykoloogien joukossa, on ottanut avukseen Jeesuksen tyyppiä -selittäessään kaksi _sopimattominta_ käsitettä, mitä tähän -tarkoitukseen voi olla: käsitteen _nero_ ja käsitteen _sankari_ -("héros"). Jos mikään, niin käsite sankari on epäevankeelista. Juuri -kaiken taistelevan, kaikkien taistelutunteiden vastakohta on käynyt -täällä vaistoksi: kykenemättömyys vastarintaan käy täällä moraaliksi -("älä seiso pahaa vastaan" on evankeliumien syvin sana, niiden -avain eräässä suhteessa), autuus on rauhassa, lempeydessä, -kykenemättömyydessä _voida_ olla vihollinen. Mitä merkitsee "iloinen -sanoma"? Tosi elämä, iankaikkinen elämä on löydetty -- sitä ei luvata, -se on täällä, se on _teissä_: elämänä rakkaudessa, rakkaudessa -tinkimättä ja erottamatta, ilman välimatkaa. Jokainen on jumalan lapsi --- Jeesus ei vaadi lainkaan mitään erikoista itselleen --, jumalan -lapsena on jokainen toisensa arvoinen... Tehdä Jeesuksesta _sankari_! --- Ja minkälainen erhetys onkaan sana "_nero_"! Koko meidän -käsitteellämme, kultuurikäsitteellämme "henki" ei ole siinä maailmassa, -missä Jeesus elää, vähintäkään merkitystä. Fysioloogin ankaruudella -puhuen, olisi kokonaan toinen sana täällä paremmin paikallaan... Me -tunnemme _tuntoaistin_ sairaloisen ärtyisyyden erään tilan, joka -silloin kauhistuen pakenee jokaista kosketusta, jokaista tarttumista -kiinteään kappaleeseen. Käännettäköön tuollainen fysiolooginen -_habitus_ sen viimeisessä logiikassa -- vaistovihana kaikkea -todellisuutta kohtaan, pakona "käsittämättömään", "tajuamattomaan", -vastenmielisyytenä jokaista kaavaa kohtaan, jokaista aika- ja -paikkakäsitettä, kaikkea kohtaan, mikä on kiinteää, mikä on tapaa, -laitosta, kirkkoa, koteutumisena maailmaan, minne minkäänlainen -todellisuus ei enää ulotu, kokonaan "sisälliseen" maailmaan, -"tosi"-maailmaan, "iankaikkiseen" maailmaan -- "Jumalan valtakunta on -_teissä_"... - - - - -30. - - -_Vaistoviha todellisuutta kohtaan_: Seuraus äärimmäisestä kyvystä -tuntea tuskaa ja ärtyisyyttä, joka ei yleensä enää tahdo tulla -"kosketetuksi", koska se tuntee jokaisen kosketuksen liian syvästi. - -_Kaiken vastenmielisyyden, kaiken vihollisuuden, kaikkien rajojen ja -välimatkojen vaistomainen eroittaminen tunteesta_: Seuraus -äärimmäisestä kyvystä tuntea tuskaa ja ärtyisyyttä, joka tuntee -jokaisen vastarinnan, pakon vastarintaan sietämättömänä -vastenmielisyytenä, (s.o. vahingollisena, sellaisena, jonka -itsesäilytysvaisto kieltää) ja tuntee autuuden (halun) ainoastaan -siinä, että ei tee enää vastarintaa, ei kenellekään, ei pahalle -eikä _pahan_ olennolle, -- rakkauden ainoana, _viimeisenä_ -elämismahdollisuutena... - -Nämä ovat ne kaksi _fysioloogista realiteettia_, joiden varassa ja -joista lunastusoppi on noussut. Kutsun sitä hedonismin yleväksi -edelleenkehittymiseksi kokonaan sairaloisella perustuksella. Sen lähin -sukulainen on, vaikkakin kreikkalainen elinvoima ja hermovoima suurena -lisänä, epikuurolaisuus, pakanuuden lunastusoppi. Epikur _tyypillinen -dekadentti_: minä vasta hänet tunsin sellaiseksi. -- Tuskan pelko, -vieläpä äärettömän pienen tuskan -- se ei voi päättyä muuhun kuin -rakkauden uskontoon... - - - - -31. - - -Olen vastannut ennakolta probleemiin. Edellytyksenä tähän vastaukseen -on, että lunastajan tyyppi on säilynyt meille hyvin väärennellyssä -muodossa. Tässä väärennyksessä on paljon todennäköisyyttä: sellainen -tyyppi ei voisi useista syistä pysyä puhtaana, kokonaisena, lisäyksistä -vapaana. Sekä sen ympäristön, jossa tämä vieras olento liikkui, että -vielä enemmän ensimäisen kristillisen seurakunnan historian, sen -kohtalon, on täytynyt jättää häneen jälkensä: ympäröivien olosuhteiden -vastavaikutus lisäsi tyyppiin piirteitä, jotka vasta taistelu ja -opinlevittämistarkoitukset selittävät. Tuon kummallisen ja sairaan -maailman, minne evankeliumit vievät meidät -- maailman, joka on -ikäänkuin venäläisestä romaanista otettu ja johon yhteiskunnan hylyt, -hermosairaat, lapset ja mielipuolet näyttävät kokoontuvan -- on -täytynyt tehdä tyyppi kaikissa kohdissa _karkeammaksi_: vallankin -ensimäiset opetuslapset kääntävät omaan kruditeettiinsa kokonaan -symboolissa ja epäaistillisuudessa uivan olemassaolon, ennenkuin -ymmärtävät mitään siitä, -- heille oli tyyppi _tarjona_ vasta sitten -kuin se oli muodostettu tutumpiin muotoihin... Profeetta, Messias, -tulevainen tuomari, moraaliopettaja, ihmeittentekijä, Johannes kastaja --- niin monta tilaisuutta tuntea tyyppi väärin... Ja lopuksi älkäämme -väheksikö sitä mikä on ominaista kaikelle suurelle, nimittäin -lahkolaisten jumaloimista: se eroittaa jumaloidusta olennosta -alkuperäiset, usein tuskallisen vieraat piirteet ja luontoperäiset -taipumukset -- _se ei näe edes niitä_. Valitettavasti ei mikään -Dostojewski ole elänyt tämän mieltäkiinnittävimmän dekadentin -läheisyydessä -- tarkoitan joku, joka olisi käsittänyt valtavan -viehätyksen tällaisessa ylevyyden, sairauden ja lapsellisuuden -sekoituksessa. Viimeinen näkökohta: tyyppi olisi dekadensityyppinä -todellakin _voinut_ olla ristiriitaisuuksien moninaisuus ja runsaus: -tällainen mahdollisuus ei ole kokonaan poistettu. Ja kuitenkin kieltää -kaikki sellaisen otaksuman: juuri traditsiooni olisi siinä tapauksessa -ollut merkillisen tarkka ja objektiivinen: meillä on senvuoksi syytä -otaksua päinvastaista. Toisinaan ammottaa ristiriita vuori-, meri- ja -kenttäsaarnaajan välillä, jonka hahmo on miellyttävä kuin Buddha hyvin -vähän intialaisella maaperällä, ja ryntäysfanaatikon, teoloogien ja -pappien verivihollisen, jonka Renanin häijyys on ihannoinut "_ivan -suureksi mestariksi_". Omasta puolestani en epäile, että tuo runsas -määrä sappea (ja vieläpä _espritä_) vasta kiihoitetusta kristillisestä -propagandasta on siirtynyt mestarin tyyppiin: tunnetaanhan kylliksi -kaikkien lahkolaisten empimättömyys, kun he tahtovat mestaristaan tehdä -apologiansa. Kun ensimäinen seurakunta tarvitsi tuomitsevaa, -riitelevää, ärtyisää ja ilkeän viisastelevaa teoloogia, teoloogeja -_vastaan, loi_ se itselleen "jumalansa" tarpeensa mukaiseksi: kuten se -myös empimättä asetti hänen suuhunsa nämä kokonaan epäevankeeliset -käsitteet, joita ilman se nyt ei voinut olla, "takaisintulo", -"viimeinen tuomio", kaikenlaisia ajallisia toiveita ja lupauksia. -- - - - - -32. - - -Minä vastustan, sanottakoon se vielä kerran, fanaatikon yhdistämistä -lunastajan tyyppiin: sana _impérieux_, jota Renan on käyttänyt, -_peruuttaa_ jo yksin tyypin. "_Hyvä_ sanoma" on juuri siinä, että ei -enää ole olemassa vastakohtia; taivaanvaltakunta kuuluu _lapsille_; -usko, joka täällä ilmenee, ei ole mikään taistelemalla saavutettu usko, --- se on täällä, se on alusta alkaen, se on ikäänkuin takaisin -henkisyyteen vetäytynyt lapsellisuus. Myöhästynyt ja organismissa -kehittymätön mieskuntoisuus sukurappeutumisen seurausilmiönä ei ole -ainakaan fysioloogeille tuntematon. -- Sellainen usko ei vihaa, ei -moiti, ei puolusta itseään: se ei kanna miekkaa, se ei lainkaan -aavista, missä määrässä se kerran on voiva hajoittaa. Se ei todista -itseään, ei ihmetöillä eikä palkalla ja lupauksella, ei edes "sanalla": -se on joka hetki itse oma ihmetyönsä, oma palkkansa, oma todistuksensa, -oma "jumalan valtakuntansa". Tämä usko ei myöskään muodostu sanoiksi -- -se elää, se puolustaa itseään kaavoja vastaan. Tosin määrää satunnainen -ympäristö, kieli, esikuva määrätyn alan käsitteitä: ensimäinen -kristinusko käsittelee _ainoastaan_ juutalais-seemiläisiä käsitteitä -(-- syöminen ja juominen ehtoollisessa kuuluu tähän, tämä kirkon, kuten -kaiken juutalaisen, niin häpeällisesti väärinkäyttämä käsite). Mutta -kavahdettakoon, ettei siinä nähdä enempää kuin merkkipuhe, semiotiikka, -tilaisuus vertauskuviin. Juuri se, ettei yhtään sanaa oteta sanan -mukaan, on ensi ehto, että tämä antirealisti yleensä voi puhua. -Intialaisten joukossa hän olisi käyttänyt Sankhyam-käsitteitä, -kiinalaisten keskuudessa Laotsen -- tuntematta niissä mitään -eroavaisuutta. -- Jeesusta voisi, jonkunlaisella suvaitsevaisuudella -ilmaisumuodossa, kutsua "vapaaksi hengeksi" -- hän jättää huomioon -ottamatta kaiken kiinteän: sana _surmaa_, kaikki mikä on kiinteää, -_surmaa_. Käsite, _kokemus_ "elämä", jollaisena hän sen tuntee, -vastustaa hänessä sanan, kaavan, säännön, uskon, dogmin jokaista lajia. -Hän puhuu vain sisimmästä: "elämä" tai "totuus" tai "valo" ovat hänen -sanojaan sisimmästä, -- kaikella muulla, koko todellisuudella, koko -luonnolla, itse kielellä on hänelle vain merkin, vertauksen arvo. -- -Tässä kohdassa ei saa erehtyä, niin suuri kuin se houkutus onkin, joka -on kristillisessä, s.o. _kirkollisessa_ ennakkoluulossa: sellainen -symboliikka _par excellence_ on ulkopuolella kaikkea uskontoa, kaikkia -kultuurikäsitteitä, kaikkea historiaa, kaikkea luonnontiedettä, kaikkea -maailmankokemusta, kaikkia tietoja, kaikkea politiikkaa, kaikkea -psykologiaa, kaikkia kirjoja, kaikkea taidetta -- hänen "tietämisensä" -on juuri _puhdas hulluus_ sen suhteen, että on olemassa jotakin -sellaista. _Kultuuria_ hän ei tunne edes huhujen kautta, hänen ei -tarvitse taistella sitä vastaan, -- hän ei kiellä sitä... Sama koskee -_valtiota_, koko yhteiskunnallista järjestystä, _työtä_, sotaa, hänellä -ei ole milloinkaan ollut syytä kieltää "maailmaa", hän ei ole -milloinkaan aavistanut kirkollista käsitettä "maailma"... _Kieltäminen_ -juuri on hänelle täydellinen mahdottomuus. Samoin häneltä puuttuu -dialektiikkaa, hänellä ei ole käsitystäkään siitä, että "usko", -"totuus" voitaisiin todistaa syillä (-- sen todistuksia ovat sisäiset -"valot", sisäiset haluntunteet ja itsensämyöntäminen, pelkkiä "voiman -todistuksia" --). Sellainen oppi ei voikaan vastustaa, se ei lainkaan -ymmärrä, että on olemassa, että _voi_ olla olemassa toisia oppeja, se -ei kykene kuvittelemaan vastakkaista mielipidettä... Missä se tapaa -sen, on se syvimmällä myötätunnolla sureva "sokeutta" -- sillä se näkee -"valon" --, mutta ei ole tekevä mitään vastustusta... - - - -33. - - -"Evankeliumin" koko psykologiasta puuttuu käsite syyllisyys ja -rangaistus; samoin käsite palkka. "Synti", jokainen välimatkasuhde -jumalan ja ihmisen välillä on poistettu, -- _tämä juuri on "iloinen -sanoma"_. Autuutta ei luvata, sitä ei solmita ehtoihin: se on _ainoa_ -realiteetti-jäännös, puhuaksemme siitä, on merkkiä... - -Sellaisen tilan _seuraus_ projiseerautuu uuteen _käytäntöön_, -varsinaiseen evankeeliseen käytäntöön. Ei "usko" tee kristittyä muita -erilaiseksi: kristitty toimii, hän erottaa itsensä muista _toisella_ -menettelytavalla. Senkautta, että hän ei tee vastarintaa sanoilla eikä -sydämessään sille, joka tekee hänelle pahaa. Senkautta, että -hän ei tee mitään eroa vieraan ja kotimaisen välillä, juutalaisen ja -ei-juutalaisen välillä ("lähimmäinen" on oikeastaan samanuskoinen, -juutalainen). Että hän ei suutu kehenkään, ei halveksi ketään. Että hän -ei jätä milloinkaan asiaansa tuomioistuimen ratkaistavaksi ("älkää -vannoko"). Että hän ei missään olosuhteissa, ei edes silloin, kun on -todistettu aviovaimon uskottomuus, eroa vaimostaan. -- Kaikki -oikeastaan samaa päätelmää, kaikki saman vaiston seurauksia. -- - -Lunastajan elämä ei ollut mitään muuta kuin _tätä_ käytäntöä, --- hänen kuolemansa ei myöskään ollut muuta... Hän ei tarvinnut enää -mitään kaavoja, mitään juhlamenoja kanssakäymiseen jumalan kanssa --- ei edes rukousta. Hän on jättänyt pois laskusta koko juutalaisen -katumus- ja sovitusopin; hän tietää, kuinka yksin on elämän -_käytäntö_, mitenkä tuntee itsensä "jumalalliseksi", "autuaaksi", -"evankeeliseksi", joka hetki "jumalan lapseksi". Ei "katumus", ei -"rukous anteeksiantamuksesta" ole teitä jumalan tykö: _evankeelinen -käytäntö yksin_ johtaa jumalan luo, se on juuri "jumala". -- -Evankeliumilla oli poistettu juutalaiset käsitteet "synti", "syntien -anteeksiantamus", "usko", "lunastus uskon kautta", -- koko juutalainen -_kirkko_-oppi oli kielletty "iloisessa sanomassa". - -Syvä vaisto siitä, kuinka tulee _elää_ tunteakseen "olevansa -taivaassa", tunteakseen itsensä "iankaikkiseksi", tunne siitä, että ei -missään muussa tilassa suinkaan tunne "olevansa taivaassa": tämä yksin -on "lunastuksen" psykolooginen realiteetti. Uusi muutos, ei uusi -usko... - - - - -34. - - -Jos minä ymmärrän mitään tästä suuresta symbolistista, niin se on, että -hän piti vain _sisäisiä_ realiteetteja realiteetteina, "totuuksina", -- -että hän käsitti loput, kaiken mikä koski luontoa, aikaa, paikkaa, -historiaa, vain merkkeinä, tilaisuutena vertauksiin. Käsite "ihmisen -poika" ei ole konkreettinen persona, joka kuuluu historiaan, se ei ole -mikään yksityinen, ainoastaan kerran sattuva, vaan "iankaikkinen" -todenperäisyys, aikakäsitteestä vapautettu psykolooginen symbooli. Tämä -sama koskee vielä kerran, ja korkeimmassa merkityksessä, tämän -tyypillisen symbolistin _jumalaa_, "jumalan valtakuntaa", -"taivaanvaltakuntaa", oikeutta olla "jumalan lapsi". Mikään ei ole -epäkristillisempää kuin kirkolliset kruditeetit jumalasta -_personana_, "jumalan valtakunnasta", joka _tulee, tuonpuolisesta_ -"taivaanvaltakunnasta", "jumalan pojasta", kolminaisuuden _toisesta -persoonasta_. Tämä kaikki on -- suotakoon lausetapa anteeksi -- -_nyrkki_ vasten evankeliumin silmiä -- oi, mitä silmiä!: -- -maailmanhistoriallinen kynismi symboolin pilkkaamisessa... Onhan -käsillä, mitä merkillä "isä" ja "poika" tarkoitetaan -- vaikka ei -jokaisen käsillä, myönnän sen kyllä: sanalla "poika" ilmaistaan -_pääsyä_ kaikkien olioiden tunteeseen täydellisestä kirkastuksesta -(autuus), ja sanalla "isä" _itse tätä tunnetta_, iankaikkisuus-, -täydellistymistunnetta. -- Häpeän muistaa sitä, mitä kirkko on tehnyt -tästä symbolismista: eikö se ole asettanut Amfitryoni-kertomusta -kristillisen "uskon" kynnykselle? Ja uskonkappaletta "saastattomasta -sikiämisestä" sen lisäksi?... _Mutta sillä se on saastuttanut -sikiämisen_ --. - -"Taivaanvaltakunta" on eräs sydämen tila -- ei mikään "yläpuolella -maata" oleva tai "kuoleman jälkeen" tuleva. Luonnollisen kuoleman -käsite _puuttuu_ kokonaan evankeliumista: kuolema ei ole mikään silta, -ei mikään ylimeno, sitä ei ole olemassa, koska se kuuluu kokonaan -toiseen, vain silminnähtävään, vain merkiksi kelpaavaan maailmaan. -"Kuolinhetki" ei ole mikään kristillinen käsite -- "hetkeä", aikaa, -fyysillistä elämää ja sen käänteitä ei ole lainkaan olemassa "iloisen -sanoman" opettajalle... "Jumalan valtakuntaa" ei odoteta; sillä ei ole -mitään eilistä eikä ylihuomista, se ei tule "tuhannessa vuodessa" -- se -on sydämen kokemus; se on kaikkialla eikä missään... - - - - -35. - - -Tämä "iloinen sanansaattaja" kuoli kuten hän eli, kuten hän _opetti_ -- -ei "lunastaakseen ihmiset", vaan näyttääkseen, kuinka tulee elää. Se on -käytäntö, minkä hän jätti ihmiskunnalle: hänen menettelynsä tuomarien -edessä, vartiain edessä, syyttäjien ja kaiken pilkan ja ivan edessä, -- -hänen menettelynsä ristillä. Hän ei tee vastarintaa, hän ei puolusta -oikeuttaan, hän ei ota askeltakaan, joka torjuisi äärimmäisen hänestä, -päinvastoin, _hän vaatii sitä_... Ja hän rukoilee, hän kärsii, hän -rakastaa niiden kanssa, _niissä_, jotka tekevät hänelle pahaa... Ei -puolustaa itseään, ei vihastua, _ei_ vaatia edesvastuuseen... Ei edes -seisoa pahaa vastaan, -- _rakastaa_ sitä... - - - - -36. - - -Vasta meillä, meillä _vapautuneilla_ hengillä, on edellytys ymmärtää, -mitä yhdeksäntoista vuosisataa on väärinymmärtänyt, -- meillä on se -vaistoksi ja intohimoksi käynyt rehellisyys, joka vastustaa "pyhää -valhetta" enemmän kuin mitään muuta valhetta... On oltu äärettömän -kaukana meidän rakastavasta ja varovaisesta puolueettomuudestamme, -tästä hengen kurista, jonka kautta niin vieraiden, niin arkojen -asioiden arvaaminen käy mahdolliseksi: on alati, häpeämättömällä -itsekkäisyydellä, tahdottu niistä vain _omaa_ etua, evankeliumin -vastakohdasta on rakennettu _kirkko_... - -Ken etsisi merkkiä siitä, että irooninen jumaluus johtaa lankoja suuren -maailmanpelin takana, hän ei saisi luulolleen pienintäkään tukea siitä -_äärettömästä kysymysmerkistä_, jonka nimi on kristinoppi. Että -ihmiskunta on polvillaan evankeliumin synnyn, tarkoituksen, _oikeuden_ -vastakohdan edessä, että se "kirkko" käsitteessä on julistanut pyhäksi -juuri sen, minkä "iloinen sanansaattaja" tunsi olevan _allaan, -takanaan_ -- turhaan etsitään _maailmanhistoriallisen ironian_ -suurempaa muotoa -- - - - - -37. - - -Meidän aikamme on ylpeä historiallisesta aististaan: kuinka se on -voinut pitää uskottavana sellaista mielettömyyttä, että _karkea -ihmeentekijä ja lunastajataru_ olisi kristinopin alku, -- ja että -kaikki henkinen ja symboolinen olisi vasta myöhempää kehitystä? -Päinvastoin: kristinopin historia ristinkuolemasta saakka -- on askel -askeleelta _alkuperäisen_ symbolismin yhä karkeamman väärinymmärtämisen -historiaa. Sitä mukaan kuin kristinoppi levisi yhä laajempien, yhä -raaempien joukkojen keskuuteen, joilta puuttui yhä enemmän niitä -edellytyksiä, jotka olivat synnyttäneet sen, kävi välttämättömämmäksi -tehdä kristinoppi _alhaiseksi, raa'aksi_, -- se on niellyt _imperium -Romanumin_ kaikkien _maanalaisten_ kulttien oppeja ja juhlamenoja, se -on niellyt sairaan järjen kaikkien ilmestysten mielettömyyden. -Kristinopin kohtalo on siinä välttämättömyydessä, että itse sen uskon -täytyi tulla niin sairaaksi, niin alhaiseksi ja jokapäiväiseksi kuin ne -tarpeet, joita se oli aiottu tyydyttämään. Kirkkona kokoontuu _sairas -barbaria_ viimein vallaksi, -- kirkko, tämä verivihollisuuden muoto -kaikkea rehellisyyttä kohtaan, jokaista sielun _korkeutta_ kohtaan, -jokaista hengen kuria kohtaan, jokaista rohkeamielistä ja lempeää -ihmisyyttä kohtaan. -- Kristilliset ja _ylhäiset_ arvot: vasta me, me -_vapautuneet_ henget, olemme jälleen luoneet esiin vastakohdan niissä, -suurimman arvovastakohdan, mitä on olemassa! -- - - - - -38. - - --- Tässä kohdassa en voi olla huokaamatta. On päiviä, jolloin minut -valtaa tunne, mustempi kuin mustin alakuloisuus -- _ihmisen -halveksiminen_. Ja jotta ei olisi epäilyäkään siitä, _mitä_ minä -halveksin, _ketä_ minä halveksin: nykyajan ihmistä, ihmistä, jonka -aikalainen minä valitettavasti kyllä olen. Nykyajan ihminen -- minä -tukehdun hänen saastaisesta hengityksestään... Menneisyyttä kohtaan -minä tunnen, kuten kaikki tietäväiset, suurta suvaitsevaisuutta, s.o. -_ylevämielistä_ itseni hillitsemistä: synkällä varovaisuudella minä -kuljen läpi vuosituhansien hourujenhuonemaailman, kutsuttakoonpa sitä -nyt "kristinopiksi", "kristilliseksi uskoksi" tai "kristilliseksi -kirkoksi", minä varon asettamasta ihmiskuntaa edesvastuuseen sen -henkisistä sairauksista. Mutta minun tunteeni muuttuu yht'äkkiä, -tunkeutuu esiin, heti kun astun uudempaan aikaan, _meidän_ aikaamme. -Meidän aikamme on _tietäväinen_... Mikä ennen oli vain sairasta, se on -nyt käynyt säädyttömäksi, -- on säädytöntä nykyään olla kristitty. _Ja -tässä alkaa minun inhoni_. Katselen ympärilleni: ei sanaakaan ole enää -siitä jäljellä, mikä muinoin oli "totuutta", me emme siedä edes enää -papin puhuvankaan "totuudesta". Siivoimmillakin rehellisyyden -vaatimuksilla _täytyy_ tänään tietää, että teoloogi, pappi, paavi -jokaisessa lauseessaan _valhettelee_, eikä vain erehdy, -- että -hänen vallassaan ei enää ole valhetella "viattomuudesta", -"tietämättömyydestä". Pappi tietää, yhtä hyvin kuin joku toinenkin, -että ei enää ole "jumalaa", ei "syntistä", ei "lunastajaa", -- että -"vapaa tahto", "siveellinen maailmanjärjestys" ovat _valhetta_: -- -vakavuus, hengen syvä itsensävoittaminen ei salli enää kenenkään olla -tästä tietämätön... _Kaikki_ kirkon käsitteet tunnetaan sellaisiksi -kuin ne ovat: ilkeimpänä vääristelynä mitä on olemassa, tarkoituksella -tehdä luonto, luonnonarvot _arvottomaksi_; pappi itse tunnetaan -sellaiseksi kuin hän on: vaarallisimpana loislajina, elämän -varsinaisena myrkkyhämähäkkinä... Me tiedämme, meidän omatuntomme -tietää tänään, -- _minkä_ arvoisia nuo papin ja kirkon kauhistuttavat -keksinnöt ovat, _mikä arvo niille on annettava_, keksinnöille, joilla -on saavutettu tuo ihmiskunnan iljettävä itsesaastutustila, joka voi -tehdä sen näkemisen inhoittavaksi -- käsitteet "tuollapuolen", -"viimeinen tuomio", "sielun kuolemattomuus", "sielu" itse ovat -kidutuskoneita, ovat järjestelmällistä julmuuksia, joiden avulla pappi -tuli herraksi, jäi herraksi... Jokainen tietää sen: _ja siitä -huolimatta jää kaikki entiselleen_. Minne on joutunut siivouden, -itsekunnioituksen viimeinen tunne, kun valtiomiehemmekin, muutoin hyvin -ennakkoluulottomat ihmiset ja kauttaaltaan toiminnan antikristukset, -kutsuvat itseään vielä tänään kristityiksi ja käyvät ehtoollisella?... -Ruhtinas hallituksensa etunenässä, loistavana kansansa itsetunnon ja -itseylpeyden ilmaisuna, -- mutta häpeämättä tunnustaa itsensä -kristityksi!... _Kenenkä_ sitten kristinoppi kieltää? _Mitä_ se kutsuu -"maailmaksi"? Olla sotamies, olla tuomari, olla isänmaanystävä; -itsensäpuolustaja; pitää kunniastaan; tahtoa omaa parastaan; olla -_ylpeä_... Jokaisen hetken vaatima yritteliäisyys, jokainen vaisto, -jokainen toiminnaksi muuttuva arvioiminen on tänään antikristillistä: -minkälainen _valheellisuuden epäsikiö_ onkaan nykyajan ihminen, kun hän -siitä huolimatta _ei häpeä_ vielä olla kristitty! -- - - - - -39. - - --- Minä palaan takaisin, kerron kristinopin _oikean_ historian. Jo sana -"kristinusko" on väärinkäsitys oikeastaan on ollut vain yksi ainoa -kristitty, ja hän kuoli ristillä. "Evankeliumi" _kuoli_ ristillä. Tästä -hetkestä lähtien on kaikki, mitä evankeliumiksi kutsutaan, ainoastaan -sen vastakohta, mitä hän elämällään julisti: _"huono sanoma", -dysangelium_. On väärää aina mielettömyyteen saakka, jos "uskossa", -esim. uskossa Kristuksen lunastukseen nähdään kristityn tunnusmerkki: -vain kristillinen _käytäntö_, samallainen elämä kuin hänen, joka kuoli -ristillä, on kristillistä... Vielä tänään on _sellainen_ elämä -mahdollinen, vieläpä _muutamille_ ihmisille välttämätön: oikea, -alkuperäinen kristinoppi on oleva mahdollinen kaikkina aikoina... Ei -usko, vaan tekeminen, ennen kaikkea jättää paljon tekemättä, toinen -_oleminen_... Tietoinen tila, jokin usko, jonkin totena pitäminen -esimerkiksi -- jokainen psykoloogi tietää sen -- ovat täydellisesti -merkityksettömiä ja toisarvoisia vaistojen arvoon verrattuina: -ankarammin puhuen on koko käsite henkinen vaikutin väärä. Supistaa -kristittynä olemisen, kristillisyyden jonkin todeksi uskomiseen, -puhtaaksi itsetietoisuusilmiöksi, on kristillisyyden kieltämistä. _Itse -asiassa ei ole ollut yhtään kristittyä_. "Kristitty", hän, jota kaksi -vuosituhatta on kutsuttu kristityksi, on vain psykolooginen -itsensäväärinymmärtäminen. Tarkemmin katsellen hallitsivat hänessä, -kaikesta "uskosta" _huolimatta, vain_ vaistot -- ja _mitkä vaistot_! -- -"Usko" oli kaikkina aikoina, esimerkiksi Lutherilla, vain verho, -tekosyy, _esirippu_, jonka takana vaistot pitivät peliään, -- viisas -_sokeus muutamien_ vaistojen herraudesta... "Usko" -- olen kutsunut -sitä jo varsinaiseksi kristilliseksi _viisaudeksi_, -- alati on -_puhuttu_ "uskosta", alati on _toimittu_ vain vaistosta... Kristityn -kuvittelu-maailmassa ei esiinny mitään, joka edes koskettaa -todellisuutta; sitävastoin olemme vaistomaisessa vihassa kaikkea -todellisuutta kohtaan oppineet tuntemaan kiihottavan, ainoan -kiihottavan elementin kristinopin juuressa. Mitä seuraa siitä? Että -täällä _psykoloogienkin joukossa_ erhetys on radikaali, s.o. -olennon-määräävä, substansi. Yksi käsite täältä pois, yksi ainoa -realiteetti sen sijaan -- ja koko kristinoppi raukeaa tyhjiin! -- -Ylhäältä katsoen käy tuo kaikista tosiasioista oudoin, tuo ei -ainoastaan erhetysten perustalla syntynyt, vaan _yksinomaan_ -vahingollisissa, _yksinomaan_ elämää- ja sydäntämyrkyttävissä -erhetyksissä kekseliäs, vieläpä nerokaskin uskonto _näytelmäksi -jumalille_, -- niille jumaluuksille, jotka myös ovat filosoofeja, ja -joita esimerkiksi olen tavannut noissa ylistetyissä kaksinpuheluissa -Naxolla. Sinä hetkenä, jolloin _iljetys_ väistyy heidän luotaan (-- ja -meidän!), tulevat he kiitollisiksi kristityn näytelmästä: viheliäinen, -pieni tähti, jonka nimi on maa, ansaitsee miltei yksin tämän -kummallisen tapauksen vuoksi jumalallisen katseen, jumalallisen -osanoton... Älkäämme näet väheksikö kristittyä: kristitty, väärä _aina -viattomuuteen saakka_, on paljon ylempänä apinaa, -- ottaen huomioon -kristityn, käy eräs tunnettu syntyteoria pelkäksi kohteliaisuudeksi... - - - - -40. - - -Evankeliumin kohtalo ratkaistiin kuolemalla, -- se riippui "ristillä". -Vasta kuolema, tuo odottamaton, häpeällinen kuolema, vasta risti, joka -yleensä oli aiottu vain roistoja varten, -- vasta tämä hirvittävin -paradoksi vei opetuslapset varsinaisen arvoituksen eteen: _"Kuka se -oli? Mitä se oli?"_ -- Se tärisytti ja loukkasi syvimmin tunnetta, -epäily siitä, että sellainen kuolema voisi olla heidän asiansa -_kumoaminen_, hirvittävä kysymysmerkki "miksi juuri niin?" -- tämän -tilan ymmärtää vain liian hyvin. Täällä _täytyi_ kaiken olla -välttämätöntä, kaikella olla tarkoitus, järki, korkein järki; -opetuslapsen rakkaus ei tunne lainkaan sattumaa. Vasta nyt tuli kuilu -ilmi: "kuka on surmannut hänet? kuka oli hänen luonnollinen -vihollisensa?" -- tämä kysymys välähti mieliin kuin salama. Vastaus: -_hallitseva_ juutalaisuus, sen ylin sääty. Tästä hetkestä saakka -tunnettiin olevan kapinassa järjestystä vastaan, tämän jälkeen -ymmärrettiin Jeesus _kapinalliseksi järjestystä vastaan_. Aina siihen -saakka _puuttui_ tämä sotainen, tämä kieltävä, hävittävä piirre hänen -kuvastaan; vielä enemmän, hän oli sen vastakohta. Ilmeisesti ei tämä -pieni seurakunta ole ymmärtänyt juuri pääasiaa, esikuvallista tässä -tavassa kuolla, vapautta kaikista _ressentimenti_tunteista, ylemmyyttä -niiden suhteen: -- merkki siitä, kuinka vähän he yleensä ymmärsivät -häntä! Itsessään ei Jeesus voinut kuolemallaan tahtoa muuta kuin antaa -julkisesti korkeimman esimerkin, _todistuksen opistaan_... Mutta hänen -opetuslapsensa eivät voineet _antaa_ hänelle _anteeksi_ tätä kuolemaa --- joka olisi kuitenkin ollut evankeelista korkeimmassa merkityksessä; -tai edes _tarjoutua_ sydämen hiljaisessa ja lempeässä rauhassa -samanlaiseen kuolemaan... Juuri enin epäevankeelinen kaikista -tunteista, _kosto_, pääsi jälleen valtaan. Asia ei voinut loppua tähän -kuolemaan: tarvittiin "kostoa", "tuomiota" (-- ja kuitenkin, mikä voi -olla epäevankeelisempaa kuin "kosto", "rangaistus", "istua -tuomarina"!). Vielä kerran tuli etualalle kansanomainen Messiaksen -odottaminen; katse kiinnitettiin historialliseen hetkeen: "jumalan -valtakunta" tulee tuomitsemaan vihollisiaan... Mutta täten on kaikki -ymmärretty väärin: "jumalan valtakunta" loppunäytöksenä, lupauksena! -Evankeliumihan oli juuri ollut tämän "valtakunnan" olemassaolo, -toteutuminen, _todellisuus_. Juuri sellainen kuolema _oli_ "jumalan -valtakunta". Nyt vasta sekoitettiin mestarin tyyppiin koko ylenkatse ja -katkeruus farisealaisia ja teoloogeja kohtaan, hänestä _tehtiin_ siten -farisealainen ja teoloogi! Toiselta puolen ei näiden hurmautuneiden -sielujen mieletön kunnioitus sietänyt enää, että kaikki olivat -evankeelisesti yhtä oikeutettuja olemaan jumalan lapsia, kuten Jeesus -oli opettanut: heidän kostonsa oli hillittömällä tavalla _korottaa_ -Jeesus, erottaa hänet itsestään: aivan kuin juutalaiset muinoin -kostaakseen vihollisilleen olivat irroittaneet jumalansa itsestään ja -nostaneet hänet korkeuteen. Ainoa jumala ja jumalan ainoa poika: -molemmat _ressentimenti_tuotteita... - - - - -41. - - --- Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: "kuinka jumala -_saattoi_ sallia sen!" Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki -tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien -anteeksiantamukseksi, _uhriksi_. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? -_Vikauhri_, ja senlisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, -_viattoman_ uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä -pakanuus! -- Jeesushan oli poistanut itse käsitteen "syy", -- hän on -kieltänyt jokaisen kuilun jumalan ja ihmisen välillä, hän teki -_eläväksi_ yhteyden jumalan ja ihmisen välillä "iloisella -sanomallaan"... _Eikä_ etuoikeudella! Tästä lähtien liittyy lunastajan -tyyppiin askel askeleelta: oppi tuomiosta ja takaisintulosta, oppi -kuolemasta uhrikuolemana, oppi _ylösnousemuksesta_, jolla koko käsite -"autuus", evankeliumin yksi ja ainoa realiteetti, on sukkelasti -siepattu pois -- erään tilan hyväksi kuoleman _jälkeen_!... Paavali on -sillä rabbiinimaisella hävyttömyydellä, joka on hänelle kaikissa -suhteissa ominaista, asettanut tämän käsityksen, tämän _kevytmielisen_ -käsityksen seuraavaan syyperäiseen yhteyteen: "_jos_ Kristus ei ole -noussut kuolleista, _niin_ meidän uskomme on turha." -- Ja yhdellä erää -tuli evankeliumista halveksittavin kaikista täyttämättömistä -lupauksista, _hävytön_ oppi personallisesta kuolemattomuudesta... -Vieläpä Paavali opetti sitä _palkkana_!... - - - - -42. - - -On selvää, mikä päättyi ristinkuolemassa: uusi, täydellisesti -alkuperäinen halu buddhalaiseen rauhanliikkeeseen, todelliseen, _ei_ -ainoastaan luvattuun _onneen maan päällä_. Sillä tämä jää -- olen jo -huomauttanut sen -- peruseroksi näiden molempien dekadensiuskontojen -välillä: buddhalaisuus ei lupaa, vaan pitää, kristinoppi lupaa kaikki, -mutta _ei pidä mitään_. -- "Iloista sanomaa" seurasi kintereillä -_kaikkein huonoin_: Paavalin sanoma. Paavalissa ruumiillistuu "iloisen -sanansaattajan" vastakkaistyyppi, vihan, vihan mielikuvan, vihan -heltymättömän johdonmukaisuuden nero. _Mitä_ ei tämä huonon sanoman -saattaja olisi vihalle uhrannut! Ennen kaikkea lunastajan: hän naulitsi -hänet ristiinsä. Elämää, esimerkkiä, oppia, kuolemaa, koko evankeliumin -tarkoitusta ja oikeutta -- mitään ei ollut, paitsi mitä tämä vihan -kiihoittama vääristelijä käsitti, mitä hän yksin saattoi käyttää. Ei -realiteettia, _ei_ historiallista totuutta!... Ja vielä kerran teki -juutalaisen pappisvaisto samanlaisen suuren rikoksen historiaa vastaan, --- hän pyyhki yksinkertaisesti pois kristinopin eilisen ja eilisen -edellisen, _hän keksi itselleen ensimäisen kristinopin historian_. Ja -vielä enemmän: hän uudisti -- väärensi vielä kerran Israelin historian, -jotta se olisi näyttänyt _hänen_ tekonsa esihistorialta: kaikki -profeetat ovat puhuneet _hänen_ "lunastajastaan"... Myöhemmin väärensi -kirkko ihmiskunnankin historian kristinopin esihistoriaksi... -Lunastajan tyyppi, oppi, käytäntö, kuolema, kuoleman tarkoitus, vieläpä -kuoleman jälkeinenkin tila -- mikään ei jäänyt ahdistamatta, mikään -ei jäänyt edes todellisuuden kaltaiseksikaan. Paavali asetti -yksinkertaisesti koko tämän olemassaolon painopisteen _tuollepuolen_ -tätä olemassaoloa, -- valheeseen "jälleen-ylösnousseesta" Jeesuksesta. -Hän ei oikeastaan voinut käyttää lunastajan elämää yleensä, -- hän -tarvitsi ristinkuolemaa ja jotakin vielä lisäksi... Paavali oli -kotoisin stoalaisen valistuksen pääpaikasta; -- olisi puhdas joutavuus -psykoloogin puolelta pitää häntä rehellisenä, kun hän löytää eräästä -harhanäystä _todistuksen_ lunastajan jatkuvasta elämästä, tai edes -uskoa hänen kertomustaan siitä, että hän on nähnyt tämän harhanäyn: -Paavali tahtoi saavuttaa päämaalin, _siis_ tahtoi hän myös keinon... -Mitä hän itse ei uskonut, sen uskoivat ne idiootit, joiden joukkoon hän -heitti oppinsa. -- Hänen kaipuunsa oli _valta_; Paavalissa tahtoi pappi -jälleen valtaan, -- hän saattoi käyttää vain käsitteitä, oppeja, -symbooleja, joilla joukkoja pidetään hirmuvallan alaisina, muodostetaan -laumoja. _Mitä_ Muhamed yksin lainasi myöhemmin kristinopista? Paavalin -keksinnön, hänen keinonsa pappishirmuvaltaan, lauman muodostamiseen: -kuolemattomuususkon -- _se on opin "tuomiosta"_... - - - - -43. - - -Ellei aseta elämän painopistettä elämään, vaan "tuollepuolen" -- -"_ei-mihinkään_" --, niin on elämältä riistetty sen painopiste yleensä. -Suuri valhe personallisesta kuolemattomuudesta turmelee kaiken järjen, -kaiken luonnon vaistossa -- kaikki, mikä vaistoissa on terveellistä, -elämäävaativaa, tulevaisuuttalupaavaa, herättää nyt epäluuloa. _Niin_ -elää, että siinä ei ole enää mitään _tarkoitusta, se_ käy nyt elämän -tarkoitukseksi... Miksi yhteishenkeä, miksi vielä kiitollisuutta -syntyperästä ja esivanhemmista, miksi yhteistyötä, uskoa, miksi vaatia -ja pitää silmällä yhteistä hyvää?... Kaikki nämä ovat "kiusauksia", -kaikki kokeita johtaa pois "oikealta tieltä" -- "yksi on -tarpeellinen"... Että jokainen "kuolemattomana sieluna" on -samanarvoinen kuin toinen, että jokaisen yksityisen olennon "lunastus" -saa suunnattoman suuren merkityksen, että pienet tekopyhät ja -kolmeneljännes-hourupäät saavat kuvitella, että luonnonlakeja heidän -takiaan alati _rikotaan_, sellaista äärettömiin, _hävyttömyyteen_ -saakka kohonnutta itsekkäisyyttä ei voi kyllin suuren ylenkatseen -häpeäleimalla merkitä. Ja kuitenkin saa kristinoppi kiittää -_voitostaan_ tätä surkuteltavaa ryömimistä personallisen turhamaisuuden -edessä, -- sillä se on houkutellut luokseen kaiken epäonnistuneen, -kapinallisen, rappiolle joutuneen ihmiskunnassa, sen kaiken hylkyroskan -ja kuonan. "Sielun lunastus" suomeksi: "maailma kiertää minua". -_Myrkyllistä_ oppia "_samat_ oikeudet kaikille" on kristinoppi -johdonmukaisimmin kylvänyt; kristinoppi on huonojen vaistojen -salaisimmista sopista käynyt sotaa jokaista kunnioitus- ja -välimatkatunnetta vastaan ihmisen ja ihmisen välillä, s.o. edellytystä -kultuurin jokaista kohottamista, sen elinvoiman jokaista enentämistä -vastaan, -- se on joukkojen _ressentimentistä_ takonut itselleen -_pääaseen meitä_ vastaan, kaikkea ylhäistä, iloista, ylevämielistä -vastaan maan päällä, meidän onneamme vastaan maan päällä... Myöntää -"kuolemattomuus" jokaiselle Pietarille ja Paavalille oli tähän saakka -suurin ja ilkein murhayritys _ylhäistä_ ihmiskuntaa vastaan. -- Ja -älkäämme väheksikö sitä onnettomuutta, joka kristinopista on hiipinyt -itse politiikkaankin! Kenelläkään ei ole tänään rohkeutta erikoisiin -oikeuksiin, herrausoikeuksiin, kunnioituksen tunteeseen itseään ja -vertaisiaan kohtaan _välimatkan paatokseen_... Meidän politiikkamme on -_sairas_ tästä rohkeuden puutteesta! -- Mielen aristokratia on valheen -kautta sielujen yhtäläisyydestä kavalimmin turmeltu; ja jos usko -"enemmistön oikeudesta" nostaa ja _tulee nostamaan_ vallankumouksia, -- -niin älköön yksikään epäilkö, että se on kristinoppi, että ne ovat -_kristilliset_ arvojen arvioimiset, jotka jokainen vallankumous -vain muuttaa vereksi ja rikokseksi! Kristinoppi on kaikkien -maassa-matelevien kapina sitä vastaan, millä on _korkeutta_: -alhaisten evankeliumi _luo_ alhaisuutta... - - - - -44. - - --- Evankeliumit ovat verrattomat todistuksena siitä hillittömästä -turmeluksesta, joka vallitsi jo ensimäisen seurakunnan _keskuudessa_. -Minkä Paavali myöhemmin rabbiinin kyynillisellä johdonmukaisuudella vei -perille, oli siitä huolimatta vain se rappioprosessi, joka alkoi -lunastajan kuolemalla. -- Ei voi lukea evankeliumeita kyllin varovasti: -niillä on jokaisessa sanassa vaikeutensa. Tunnustan, luettakoon se -minulle ansioksi, että ne juuri senvuoksi tuottavat suurta nautintoa -psykoloogille, -- kaiken naivin turmeluksen vastakohtana, raffinementti -_par excellence_, psykoloogisen turmeluksen taiteellisuutena. -Evankeliumit pitävät puolensa. Raamattu yleensä ei siedä mitään -vertailua. Ollaan juutalaisten joukossa: ensimäinen näkökanta, jotta ei -kadottaisi täällä kokonaan lankoja. Tuo täällä neroksi tullut itsensä -"pyhäksi" teeskenteleminen, jonka vastinetta turhaan etsii kaikkien -aikojen kirjoista ja ihmisistä, tämä taiteeksi käynyt sanojen ja -eleiden vääristely ei riipu mistään erikoisista lahjoista, mistään -poikkeusluonnosta. Tähän vaaditaan _rotua_. Kristinopissa, taitona -valhetella pyhästi, saavuttaa juutalaisuus, monisatavuotisten -juutalaisten kaikkein-vakavimpien esiharjoitusten ja tekniikan jälkeen -lopullisen mestariuden. Kristitty, tuo valheen _ultima ratio_, on -juutalainen kaksinkerroin -- jopa kolminkerroin... Johdonmukainen tahto -käyttää ainoastaan käsitteitä, symbooleja, asentoja, jotka ovat -vanhurskautettuja senkautta, että pappi on käyttänyt niitä, jokaisen -_toisen_ tavan vaistomainen hylkääminen, jokaisen _toisen_ arvo- ja -hyötyperspektiivin -- se ei ole vain traditsioonia, se on _perintöä_: -ainoastaan perintönä se vaikuttaa kuin luonto. Koko ihmiskunta, vieläpä -parhaimpien aikojen parhaimmat päät -- (yhtä lukuunottamatta, joka ehkä -on vain hirviö) -- ovat antaneet pettää itsensä. On luettu evankeliumia -_viattomuuden kirjana_... ei vähintäkään todistusta siitä -mestariudesta, millä täällä on näytetty komediaa. -- Tosin: jos -saisimme nähdä heidät, vaikkakin vain sivumennen, kaikki nämä -kummalliset teeskentelijät ja tekopyhät, niin se olisi lopussa -- ja -juuri senvuoksi, etten lue sanaakaan katsomatta eleitä, _teen minä -heistä lopun_... Minä en siedä sitä tapaa, millä he aukaisevat -silmänsä. -- Onneksi ovat kirjat useimmille ihmisille vain -_kirjallisuutta_ --. Ei tule antaa eksyttää itseään: "älkää tuomitko"! -sanovat he, mutta he lähettävät helvettiin kaiken, mikä on heidän -tiellään. Antaessaan jumalan tuomita, tuomitsevat he itse; -korottaessaan jumalan, korottavat he itsensä; _vaatiessaan_ hyveitä, -joihin he itse kykenevät -- vielä enemmän, joita he tarvitsevat -pysyäkseen yleensä pystyssä --, antavat he teoilleen suuremmoisen -leiman taistelusta hyveen puolesta, kamppailusta hyveen herrauden -vuoksi. "Me elämme, me kuolemme, me uhraudumme hyvän puolesta" -(-- "totuus", "valo", "jumalan valtakunta"): todellisuudessa he -tekevät, mitä eivät voi olla tekemättä. Liehakoitsijain lailla -pakottaessaan itsensä läpi, istuessaan nurkassa, varjon lailla -eläessään elämänsä varjossa, tekevät he itselleen _velvollisuuden_ -siitä: velvollisuutena saa heidän elämänsä nöyryyden leiman, nöyryytenä -se on todistus lisää hurskaudesta... Ah tätä nöyrää, siveää, laupiasta -valheellisuuden lajia! "Meidän puolestamme on hyve itse oleva -todistuksena"... Luettakoon evankeliumeita viettelemisen oppikirjoina -_moraalin_ kautta: nämä pienet ihmiset ottavat moraalin takavarikkoon, --- he tietävät mihin moraali kelpaa! Ihmiskuntaa _vedetään nenästä_ -parhaimmin moraalilla! Realiteetti on, että itsetietoisin _ylpeys -kuulua valittuihin_ näyttelee häveliäisyyttä: on kerta kaikkiaan -asetuttu ja asetettu "seurakunta", "hyvät ja vanhurskaat" toiselle -puolelle, "totuuden" puolelle -- ja jäännös, "maailma" toiselle... Tämä -oli turmiollisin suuruushulluuden laji, mitä tähän saakka on maailmassa -ollut: teeskentelijäin ja valhettelijain pienet epäsikiöt alkoivat -käyttää hyväkseen käsitteitä "jumala", "totuus", "valo", "henki", -"rakkaus", "viisaus", "elämä", ikäänkuin heitä itseään merkitsevinä, -määrätäkseen siten rajat itsensä ja "maailman" välillä, pienet -superlatiivijuutalaiset, kypsiä jokaiseen hourujenhuoneeseen, käänsivät -arvot yleensä _oman_ mielensä mukaan, ikäänkuin kristitty vasta olisi -ollut kaiken jäännöksen tarkoitus, suola, mitta ja _viimeinen -oikeus_... Koko onnettomuus kävi mahdolliseksi senkautta, että oli jo -olemassa samansukuinen, rodunomainen suuruudenhulluus maailmassa, -_juutalainen_: heti kun kuilu juutalaisten ja juutalaiskristittyjen -välillä aukeni, ei jälkimmäisillä ollut mitään muuta valintaa kuin -käyttää juutalaisesta vaistosta johtuneita itsesäilytyskeinoja itse -juutalaisia vastaan, kun juutalaiset olivat käyttäneet niitä tähän -saakka vain kaikkea ei-juutalaista vastaan. Kristitty on vain -"vapaampaan" tunnustukseen kuuluva juutalainen. - - - - -45. - - --- Annan pari näytettä siitä, mitä nämä pienet ihmiset ovat panneet -päähänsä, mitä he ovat _asettaneet_ mestarinsa _suuhun_: pelkkiä -"kauniiden sielujen" tunnustuksia. -- - -"Ja jotka eivät teitä vastaanota, eivätkä kuule teitä, niin menkäät -pois sieltä, ja pyhkikäät tomu, kuin teidän jalkainne alla on, heille -todistukseksi. Totisesti minä sanon teille: Sodomalle ja Gomorralle on -tuomiopäivänä huokiampi, kuin sille kaupungille" (Markus 6, 11). -- -Kuinka _evankeelista_!... - -"Ja kuka ikänä pahentaa yhden niistä vähimmistä, jotka uskovat minun -päälleni, parempi olisi hänelle, jos myllynkivi pantaisiin hänen -kaulaansa, ja heitettäisiin mereen" (Markus 9, 42). -- Kuinka -_evankeelista_!... - -"Ja jos sinun silmäs on sinulle pahennukseksi, niin heitä se pois: -parempi on sinun silmäpuolena Jumalan valtakuntaan sisälle mennä, kuin -jos sinulla olisi kaksi silmää, ja heitettäisiin helvetin tuleen" -(Markus 9, 47). -- Tässä ei ole juuri kysymys vain silmästä... - -"Totisesti sanon minä teille: muutamain näistä, jotka tässä seisovat, -ei pidä kuolemata maistaman, siihenasti kuin he näkevät Jumalan -valtakunnan voimaila tulevan" (Markus 9, 1). -- Hyvin _valheteltu_, -jalopeura... - -"Kuka ikänä tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ja -ottakoon ristinsä, ja seuratkoon minua. _Sillä_..." (_Psykoloogin -huomautus_. Kristillinen moraali kumotaan "sillä" sanoillaan: sen -"perusteet" kumoavat, -- se on kristillistä.) Markus 8, 34. -- - -"Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi: sillä mitalla, jolla te -mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman" (Mattheus 7, 1). -- Mikä -käsite oikeudesta, vanhurskaasta tuomarista!... - -"Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, _mitä teidän -siitä palkkaa on?_ Eivätkö publikanit myös niin tee? Ja jos te -ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, _mitä te sen kanssa -erinomaista teette?_ Eivätkö publikanit myös niin tee?" (Mattheus 5, -46). -- Kristillisen rakkauden prinsiippi, se tahtoo lopuksi saada -hyvän maksun... - -"Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidän rikoksiansa, niin ei myös -teidän isänne anteeksi anna teidän rikoksianne" (Mattheus 6, 15). -- -Saattaa sangen huonoon valoon mainitun "isän"... - -"Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa, ja hänen vanhurskauttansa, ja -niin kaikki nämät teille annetaan" (Mattheus 6, 33). -- Kaikki nämät: -nimittäin ruoka, vaatteet, elämän kaikki tarpeet. _Erhetys_, -hyvänsävyisesti sanottuna... Vähän ennen esiintyy jumala räätälinä, -ainakin muutamissa tapauksissa... - -"Iloitkaat sinä päivänä, ja riemuitkaat: sillä katso, teidän palkkanne -on suuri taivaassa: niin tekivät myös heidän isänsä propheetaille" -(Lukas 6, 23). _Häpeämätöntä_ roskaväkeä! He vertaavat itseään jo -profeettoihin... - -"Ettekö te tiedä teitänne Jumalan templiksi, ja että Jumalan henki asuu -teissä? Jos joku Jumalan templin turmelee, _sen Jumala turmelee_: sillä -Jumalan templi on pyhä, _niinkuin tekin olette_" (Paavali, I Kor. 3, -16). -- Sellaista ei voi kyllin halveksia... - -"Ettekö te tiedä, että pyhät pitää maailmaa tuomitseman? Ja jos maailma -pitää teidän kauttanne tuomittaman, ettekö te siis kelpaa pienimpiä -asioita tuomitsemaan?" (Paavali I Kor. 6, 2). Valitettavasti kyllä ei -edes hourujenhuoneen asukkaan puhetta... Tämä _hirvittävä pettäjä_ -jatkaa sanasta sanaan: "Ettekö te tiedä, että meidän pitää enkeleitäkin -tuomitseman? Kuinka siis ei ajallisia asioita?"... - -"Eikö Jumala ole tämän maailman viisautta hulluudeksi tehnyt? Sillä -että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalata viisauden kautta, -niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen -uskovat...; ei monta lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei myös -monta suuresta suvusta ole kutsuttuja. Vaan ne kuin maailman edessä -hullut ovat, on _Jumala valinnut_, että hän viisaat häpiään saattaisi; -ja ne, kuin heikot ovat maailman edessä, on Jumala valinnut, että hän -väkevät häpiään saattaisi; ja ne alimmaisesta suvusta ja ylönkatsotut -maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, kuin eivät mitään ole, että hän -ne kuin jotakin ovat, turhaksi tekisi. Ettei hänen edessänsä yksikään -liha kerskaisi" (Paavali I Kor. 1, 20 j.n.e.). _Ymmärtääkseen_ tätä -kohtaa, ensiarvoista todistusta jokaisen Tshandalamoraalin -psykologiasta, luettakoon ensimäinen osa teostani _Genealogie der -Moral_: siinä tuotiin ensikerran päivänvaloon vastakohta _ylhäisen_ -moraalin ja ressentimentin ja voimattoman koston synnyttämän -Tshandalamoraalin välillä. Paavali on suurin kaikista koston -apostoleista... - - - - -46. - - --- _Mitä seuraa siitä?_ Että tekee viisaasti vetäessään hansikkaat -käteensä, kun lukee uutta testamenttia. Sellaisen saasta-paljouden -läheisyys melkein pakottaa siihen. Yhtä vähän kuin valitsemme -puolalaisia juutalaisia seuraamme, yhtä vähän valitsisimme "ensimäisiä -kristityltä": jokainen muistutus heitä vastaan on tarpeeton... -Kummatkaan heistä eivät haise hyvälle. -- Olen turhaan etsinyt uudesta -testamentista edes yhtä ainoata miellyttävää piirrettä; mikään siinä ei -ole vapaata, hyvää, avosydämistä, rehellistä. Ihmiskunta ei ole täällä -ottanut vielä ensimäistä alkuaan, puuttuu _puhtauden_ vaistoja... -Uudessa testamentissa on ainoastaan huonoja vaistoja, mutta ei edes -rohkeutta näihin huonoihin vaistoihin. Kaikki on pelkuruutta, kaikki on -silmiensulkemista ja itsepetosta siinä. Jokainen kirja käy puhtaaksi, -jos juuri on lukenut uutta testamenttia: luin, antaakseni esimerkin, -ihastuksella heti Paavalin jälkeen tuota rakastettavinta, ylimielisintä -pilkkaajaa Petroniusta, josta voisi sanoa samaa, mitä Domenico -Boccaccio kirjoitti Parman herttualla Cesare Borgiasta: "é tutto festo" --- kuolemattoman terve, kuolemattoman iloinen ja sopusointuinen... -Sillä nämä pienet teeskentelijät erhettyvät pääasiassa. He käyvät -kimppuun, mutta kaikki, minkä kimppuun he käyvät, on siten _merkitty_. -Sitä, jota vastaan "ensimäinen kristitty" hyökkää, sitä hän ei -tahraa... Päinvastoin: on kunnia saada "ensimäiset kristityt" -vastaansa. Uutta testamenttia ei lue tuntematta mieltymystä sitä -kohtaan, mitä siinä pidellään pahoin, puhumattakaan "tämän maailman -viisaudesta", jota joku hävytön tuulenpieksijä turhaan koettaa saada -häpeään "tyhmällä saarnalla"... Mutta itse farisealaiset ja -kirjanoppineetkin joutuvat edullisempaan valoon tuollaisesta -vastustuksesta: heidän täytyy kuitenkin olla jonkun arvoisia tullakseen -vihatuiksi niin säädyttömällä tavalla. Teeskentely -- se juuri oli -soimaus, jonka "ensimäiset kristityt" saivat tehdä! -- Nuo olivat -_etuoikeutettuja_: siinä kylliksi, Tshandalaviha ei tarvitse muita -syitä. "Ensimäinen kristitty" -- ja, pelkään minä, "viimeinenkin -kristitty", _jonka ehkä tulen vielä eläessäni näkemään_ -- on -kapinoitsija kaikkea etuoikeutettua vastaan syvimmästä vaistosta, -- -hän elää, hän taistelee alati "samojen oikeuksien" puolesta!... -Tarkemmin katsoen ei hänellä ole valinnan varaa. Jos omassa -personassaan tahtoo olla "jumalan valittu" -- tai "jumalan temppeli", -tai "enkelien tuomari", niin on jokainen muu valikoimisen periaate, -esim. rehellisyyden, hengen, miehekkyyden ja uljuuden, kauneuden ja -sydämen vapauden, aivan yksinkertaisesti "maailmaa", -- _pahaa -itsessään_... Moraali: "ensimäisen kristityn" jokainen sana on -valhetta, jokainen teko, minkä hän tekee, vaisto-vääryyttä, -- kaikki -hänen arvonsa, kaikki hänen päämääränsä ovat vahingollisia, _mutta ketä -hän vihaa, mitä hän vihaa, sillä on arvoa_... Kristitty, -pappiskristitty etenkin, on arvon mittapuu --. Tarvitseeko minun enää -sanoa, että koko uudessa testamentissa esiintyy vain yksi _ainoa_ -hahmo, jota täytyy kunnioittaa? Pilatus, roomalainen maaherra. Ottaa -_vakavasti_ joku juutalaisrähinä -- siihen hän ei anna itseään -houkutella. Yksi juutalainen sinne tai tänne -- mitä se merkitsee?... -Roomalaisen ylhäinen pilkka, jota kohtaan harjoitetaan häpeämätöntä -väärinkäyttöä sanalla "totuus", on rikastuttanut uutta testamenttia -sillä ainoalla sanalla, _jolla on arvoa_, -- joka on sen arvostelu, -itse sen tyhjäksiteko: "mikä on totuus!"... - - - - -47. - - --- Ei se työnnä meitä pois, että emme löydä jumalaa historiassa tai -luonnossa tai luonnon takana -- vaan se, että emme tunne -"jumalalliseksi" sitä, mitä jumalana kunnioitetaan, vaan pidämme sitä -surkuteltavana, mielettömänä, vahingollisena, emme ainoastaan -erhetyksenä, vaan _rikoksena elämää vastaan_... Me kiellämme jumalan -jumalana... Jos meille _todistettaisiin_ tämän kristittyjen jumalan -olemassaolo, niin voisimme vielä vähemmän uskoa siihen. -- Kaava: _deus -qualem Paulus creavit, dei negatio_. Uskonnon, jolla, kuten -kristinopilla, ei ole yhtään kosketuskohtaa todellisuuden kanssa, ja -joka heti kadottaa kaiken merkityksen, kun todellisuus yhdessä -ainoassakin kohdassa pääsee oikeuksiinsa, täytyy tietysti olla -"maailman viisauden", s.o. _tieteen_, verivihollinen, -- se hyväksyy -kaikki keinot, joilla hengen kuria, hengen puhtautta ja ankaruutta -omantunnon asioissa, hengen ylhäistä viileyttä ja vapautta voidaan -myrkyttää, solvata, saada _huonoon maineeseen_. "Usko" imperatiivina on -_kielto_ tiedettä vastaan, -- _käytännössä_ valhe mistä hinnasta -tahansa... Paavali ymmärsi, että valhe -- että "usko" oli välttämätön; -kirkko taas ymmärsi myöhemmin Paavalin. -- Tämä "jumala", jonka Paavali -keksi itselleen, jumala, joka "saattaa maailman viisauden" (ahtaammassa -merkityksessä nuo kaiken taikauskon molemmat suuret vastustajat, -filologian ja lääketieteen) "häpeään", on todellisuudessa vain Paavalin -jäntevä _päätös_ saattaa "maailman viisaus" häpeään: kutsua omaa -tahtoaan "jumalaksi", _thora_, se on alkujuutalaista. Paavali tahtoo -saattaa "maailman viisauden" häpeään: hänen vihollisiaan ovat -alexandrialaisen koulun _hyvät_ filoloogit ja lääkärit --, heitä -vastaan hän käy sotaa. Itse asiassa ei voi olla filoloogi eikä lääkäri -olematta samalla _antikristitty_. Filoloogina näet oivaltaa "pyhät -kirjat", lääkärinä ymmärtää tyypillisen kristityn fysioloogisen -rappion. Lääkäri sanoo "parantumaton", filoloogi "houretta"... - - - - -48. - - -Onko oikeastaan ymmärretty sitä mainiota kertomusta, jolla raamattu -alkaa, -- kertomusta jumalan äärettömästä kauhusta _tiedettä_ -kohtaan?... Sitä ei ole ymmärretty. Tämä pappiskirja _par excellence_ -alkaa, kuten luonnollista on, papin suurella sisällisellä pulalla: -_hän_ tuntee vain yhden ainoan suuren vaaran, _siis_ tuntee "jumala" -vain yhden ainoan suuren vaaran. -- - -Vanha jumala, kokonaan "henki", kokonaan ylimmäinen pappi, kokonaan -täydellisyys, käyskelee huvikseen yrttitarhassaan: kaikki hyvin, kunhan -hänen ei vain olisi ikävä. Ikävyyttä vastaan taistelevat itse -jumalatkin turhaan. Mitä hän tekee? Hän keksii ihmisen, -- ihmisestä on -huvia... Mutta katsohan, ihmiselläkin on ikävä! Jumalan sääli sitä -ainoata hätää kohtaan, jolta yksikään paratiisi ei ole turvassa, ei -tunne mitään rajoja: hän loi heti toisia eläimiä. Jumalan _ensimäinen_ -erhetys: ihminen ei löytänyt eläimistä huvia, hän hallitsi niitä, hän -ei edes tahtonut olla "eläin". -- Siis loi jumala naisen. Ja nyt oli -todellakin ikävyys lopussa, -- mutta jokin muukin vielä! Nainen oli -jumalan _toinen_ erhetys! -- "Nainen on olennoltaan käärme, Heva" -- -sen tietää jokainen pappi: "naisesta tulee _kaikki_ paha maailmaan" sen -tietää myöskin jokainen pappi. "_Siis_ tulee _tiedekin_ hänestä"... -Vasta naisen kautta oppi ihminen maistamaan tiedon puun hedelmiä. -- -Mitä oli tapahtunut? Vanhan jumalan valtasi helvetintuska. Ihminen itse -oli tullut hänen _suurimmaksi_ erhetyksekseen, hän oli luonut itselleen -kilpailijan, tiede tekee _jumalan kaltaiseksi_, -- papit ja jumalat -ovat lopussa, jos ihminen tulee tieteelliseksi! _Moraali_: Tiede on -itsessään kiellettyä, -- se yksin on kiellettyä. Tiede on _ensimäinen_ -synti, kaikkien syntien siemen, perisynti. Tämä yksin on moraalia. -"Sinun ei pidä tietämän:" -- kaikki muu seuraa siitä. -- Jumalan -helvetintuska ei estänyt häntä olemasta viisas. Kuinka _suojella_ -itseään tieteeltä? Se tuli pitkäksi aikaa hänen pääprobleemikseen. -Vastaus: pois ihminen paratiisista! Onni, toimettomuus johtavat -ajattelemaan, -- kaikki ajatukset ovat huonoja ajatuksia... Ihmisen ei -_tule_ ajatella. -- Ja "pappi itsessään" keksii hädän, kuoleman, -hengenvaaran raskaudessa, kaikenlaisen kurjuuden, vanhuuden, vaivan, -ennen kaikkea _sairauden_, kaikki keinoja taistelussa tiedettä vastaan! -Hätä ei _anna_ ihmisen ajatella... Mutta siitä huolimatta! Hirveätä! -Tiedon teko kohoaa tornina, taivasta uhkaavana, jumalia hämärtäen, -- -mitä tehdä? -- Vanha jumala keksii _sodan_, hän pirstoo kansat, -hän saa aikaan, että ihmiset keskenään tuhoavat toisensa (-- papit ovat -aina tarvinneet sotaa...). Sota muiden muassa suuri tieteen -rauhanhäiritsijä! -- Uskomatonta! Tieto, _vapautuminen papista_, enenee -sodasta huolimatta. -- Ja vanha jumala tekee viimeisen päätöksen: -"ihminen on käynyt tieteelliseksi, -- _mikään ei auta enää, hän on -hukutettava_!"... - - - - -49. - - --- Minut on ymmärretty. Raamatun alku sisältää papin _koko_ -psykologian. -- Pappi tuntee vain yhden ainoan suuren vaaran: tieteen, --- syyn ja seurauksen terveen käsitteen. Mutta tiede viihtyy yleensä -vain onnellisissa olosuhteissa, -- täytyy olla aikaa, henkeä _liiaksi_ -"hankkiakseen itselleen tietoa"... "Siis on ihminen tehtävä -onnettomaksi", -- se oli kaikkina aikoina papin logiikka. -- Huomaa jo, -_mitä_, tämän logiikan mukaisena, on tullut maailmaan vasta sen kautta: --- "synti"... Syy- ja rangaistuskäsite, koko "siveellinen -maailmanjärjestys" on keksitty tiedettä _vastaan_, -- estämään ihmisen -vapautumista papista... Ihmisen ei tule luoda katsettaan ulos, hänen -tulee luoda katseensa sisäänsä; hänen ei tule viisaana ja varovaisena, -oppivaisena katsella olioihin, hänen ei tule yleensä lainkaan nähdä: -hänen _tulee kärsiä_... Ja hänen tulee kärsiä niin, että hän alati -tarvitsee pappia. -- Pois lääkärit! _Yksi vapahtaja tarvitaan_. -- -Syy- ja rangaistuskäsite, siihen luettuna oppi "armosta", -"lunastuksesta", "anteeksiannosta" -- kauttaaltaan _valheita_ ja vailla -jokaista psykoloogista realiteettia -- on keksitty sekoittamaan ihmisen -syy-aistia: se on murhayritys syy- ja seurauskäsitettä vastaan! -- -_Eikä_ murhayritys nyrkillä, veitsellä, rehellisyydellä vihassa ja -rakkaudessa! Vaan arimmista, viekkaimmista, alhaisimmista vaistoista! -Pappismurhayritys! Parasiittimurhayritys! Kalpeitten manalaisten -verenimijäin vampyrismi!... Kun jonkun teon luonnolliset seuraukset -eivät enää ole "luonnollisia", vaan ajatellaan niiden johtuneen -taikauskon käsite-kummituksista, "jumalasta", "hengistä", "sieluista", -pelkkinä "moraalisina" johdonmukaisuuksina, palkkana, rangaistuksena, -viittauksena, kasvatuskeinona, silloin on edellytys tietoon turmeltu, --- _silloin on tehty suurin rikos ihmiskuntaa vastaan_. -- Synti, -toistan sen vielä kerran, tämä ihmisen itsesaastutusmuoto _par -excellence_ on keksitty siksi, että voitaisiin tehdä mahdottomaksi -tiede, kultuuri, jokainen korkeus ja ylhäisyys ihmisessä; pappi on -päässyt _hallitsemaan_ synnin keksimisen kautta. -- - - - - -50. - - --- En ryhdy tässä kohdassa valaisemaan "uskon", "uskovaisten" -psykologiaa, ja, selväähän on, juuri "uskovaisten" hyödyksi. Ellei -vielä tänään ole puutetta sellaisista, jotka eivät tiedä missä määrin -on säädytöntä olla "uskovainen" -- _tai_ olla merkkinä dekadensista, -murtuneesta tahdosta elämään, -- niin huomenna he tulevat jo tietämään -sen. Minun ääneni saavuttaa huonokuuloisetkin. -- Näyttää siltä, ellen -ole kuullut väärin, että kristittyjen keskuudessa on jonkunlainen -totuuden mittapuu, jota kutsutaan "voiman todistukseksi". "Usko tekee -autuaaksi: _siis_ se on tosi." -- Lähinnä voisi tässä muistuttaa, että -juuri autuaaksitekemistä ei ole todistettu, ainoastaan _luvattu_: -autuus "uskomisen" ehtoon solmittu, -- tulee _autuaaksi_ senvuoksi, -että uskoo... Mutta _että_ todellakin tulee täytetyksi, mitä pappi -lupaa uskovaiselle tuosta jokaisen kontrollin ulkopuolella olevasta -"tuonpuoleisesta maailmasta", millä _se_ näytetään toteen? -- Tuo -luuloteltu "voimantodistus" on siis oikeastaan jälleen vain usko -siihen, että se vaikutus, jota uskosta itselleen odottaa, ei jää -tulematta. Kaavana: "minä uskon, että usko tekee autuaaksi; -- _siis_ -on se tosi." -- Mutta siten olemme jo lopussa. Tämä "siis" olisi -totuuden mittapuuna itse mielettömyys. -- Mutta olettakaamme, hiukan -myöntymällä, että autuaaksitekeminen olisi todistettu uskolla -(-- _ei_ ainoastaan toivottu, ei ainoastaan luvattu papin hiukan -epäluotettavalla suulla): olisiko autuus -- teknillisemmin puhuen, -_ilo_ -- milloinkaan todistus totuudesta? Niin vähän, että se melkein -antaa vastatodistuksen, joka tapauksessa se herättää suurinta epäluuloa -"totuutta" kohtaan, jos ilontunteetkin puhuvat, kun on kysymyksessä -"mikä on totuus?" "Ilon" todistus on todistus "ilosta", -- ei enempää; -milloin kummalla tultiin siihen kokemukseen, että juuri _todet_ -arvioimiset tuottivat enemmän iloa kuin väärät ja, prestabilieeratun -harmonian mukaan, välttämättä toivat suloisia tunteita mukanaan? -- -Kaikkien ankarien, kaikkien syvästi muodostuneiden henkien kokemus -opettaa meille _päinvastaista_. On täytynyt taistellen voittaa -itselleen jokainen askeleen leveys totuutta, on täytynyt panna melkein -kaikki alttiiksi, mihin sydän, rakkautemme, luottamuksemme elämään on -kiintynyt. Siihen tarvitaan sielun suuruutta: totuuden palvelus on -kovinta palvelusta. -- Mitä sitten on olla _rehellinen_ henkisissä -asioissa? Että on ankara sydäntään kohtaan, halveksii "kauniita -tunteita", että tekee itselleen omantunnonasian jokaisesta -myöntämisestä ja kieltämisestä! -- Usko tekee autuaaksi: _siis_ se -valhettelee... - - - - -51. - - -Että usko muutamissa olosuhteissa tekee autuaaksi, että autuus ei vielä -tee päähänpistosta _totta_ ajatusta, että usko ei siirrä, mutta kyllä -_asettaa_ vuoria sinne, missä niitä ei ole: lyhyt kierto -_hourujenhuoneessa_ näyttää kylliksi toteen tämän. Tosin ei papille: -sillä hän kieltää vaistosta, että sairaus on sairautta, että -hourujenhuone on hourujenhuone. Kristinusko _tarvitsee_ sairautta, -melkein kuten helleenisyys tarvitsee liiallisen määrän terveyttä, -- -tehdä sairaaksi on kirkon koko pelastusmenettely-järjestelmän -varsinainen salatarkoitus. Ja kirkko itse -- eikö se ole katoolinen -hourujenhuone viimeisenä ihanteena? -- Maa yleensä hourujenhuoneena? -- -Uskonnollinen ihminen, sellaisena kuin kirkko _tahtoo_ hänet, on -tyypillinen dekadentti; sen ajan tunnusmerkkinä, jolloin uskonnollinen -käänne käy jonkun kansan herraksi, on kulkevat hermotaudit; -uskonnollisen ihmisen "sisäinen maailma" on ihan hämmennykseen saakka -liiaksi kiihoittuneiden ja voipuneiden "sisällisen maailman" kaltainen; -"korkeimmat tilat", joita kristinoppi on ripustanut ihmiskunnan ylitse -kaikkien arvojen arvona, ovat kaatumataudin muotoja, -- kirkko on -tehnyt pyhiksi vain hulluja tai suuria pettureita _jumalan yhä -korkeammaksi kunniaksi_... Olen kerran merkinnyt koko kristillisen -katumus- ja lunastusharjoituksen (jota tänään tutkitaan parhaiten -Englannissa) järjestelmällisesti luoduksi _kiertäväksi hulluudeksi_, -tietysti jo siihen valmistetussa, se on perinpohjin sairaassa -maaperässä. Kukaan ei tule vapaaehtoisesti kristityksi: kristinuskoon -ei tule "käännetyksi", -- siihen tulee olla kyllin sairas... Me muut, -me, joilla on _rohkeus_ terveyteen ja ylenkatseeseenkin, mitä muuta me -voisimme kuin halveksia uskontoa, joka opetti väärinymmärtämään -ruumista! Joka ei tahdo vapautua taikauskostaan sieluun nähden! Joka -tekee riittämättömästä ravinnosta ansion joka terveydessä taistelee -jonkinlaista vihollista, perkelettä, kiusausta vastaan joka kuvitteli, -että voisi säilyttää "täydellistä sielua" raadollisessa ruumiissa, ja -jolle senvuoksi oli välttämätöntä tehdä itselleen uusi "täydellisyyden" -käsite, kalpea, sairaloinen, tylsämielisen haaveksiva olento, tuo niin -sanottu "pyhyys", -- pyhyys, itse ainoastaan kurjaksi tehdyn, -kidutetun, parantumattomasti turmellun ruumiin symptoomisarja!... -Kristillinen liike europalaisena liikkeenä on alusta alkaen -kaikenlaisten hylky- ja rappioelementtien yhteisliike (-- nämä tahtovat -kristinopin yhteydessä valtaan). Se ei ole jonkun rodun alenemisen -ilmaisumuoto, se on yhteentunkevien ja toisiaan etsivien kaikkialle -hajautuneiden dekadensimuotojen yhteismuodostelma. Se ei ole, kuten -luullaan, itse muinaisajan turmelusta, joka teki kristinopin -mahdolliseksi: ei voi kyllin jyrkästi vastustaa sitä oppinutta -idioottisuutta, joka vielä tänään puolustaa tätä ajatusta. Siihen -aikaan, jolloin sairaat ja turmeltuneet Tshandala-kerrokset koko -_imperiumissa_ kääntyivät kristinuskoon, oli juuri _vastakkaistyyppi_ -olemassa, ylhäisyys kauneimmassa ja kypsimmässä muodossaan. Suuri -joukko tuli herraksi; kristillisten vaistojen demokraattisuus _pääsi -voittoon_... Kristinoppi ei ollut "kansallinen", ei rodun vaatima, -- -se kääntyi elämän jokaisen rappeutumalajin puoleen, sillä oli -kaikkialla liittolaisia. Kristinoppi on, perusteenaan sairaiden -kauna, kohdistanut vaiston terveitä, terveyttä vastaan. Kaikki -hyvinonnistunut, ylväs, ylimielinen, kauneus ennen kaikkea tekee pahaa -sen korville ja silmille. Muistutan vielä kerran Paavalin verrattomasta -sanasta: "Vaan ne, kuin _heikot_ ovat maailman edessä, ne kuin maailman -edessä _hullut_ ovat, ne _alimmaisesta suvusta_ ja _ylönkatsotut_ -maailmassa on Jumala valinnut"... tämä oli kaava, tämän merkin alla -voitti dekadensi. -- _Jumala ristillä_ -- eikö yhä vieläkään ymmärretä -tämän symboolin hirvittäviä sala-ajatuksia? -- Kaikki mikä kärsii, -kaikki, mikä riippuu ristillä, on _jumalallista_... Me kaikki riipumme -ristillä, siis me olemme jumalallisia... Me yksin olemme -jumalallisia!... Kristinoppi oli voitto, ylhäisempi ajatustapa kävi -perikatoon sen kautta, -- kristinusko oli tähän saakka ihmiskunnan -suurin onnettomuus. -- - - - - -52. - - -Kristinoppi on myöskin kaiken _henkisesti_ hyvin-onnistuneen -vastakohta, -- se voi käyttää vain sairasta järkeä kristillisenä -järkenä, se asettuu kaiken idioottisen puolelle, se kiroaa hengen, -terveen hengen ylivallan. Koska sairaus kuuluu kristinuskon olemukseen, -_täytyy_ myös tyypillisesti kristillisen tilan, "uskon", olla -sairaus-muoto, täytyy kirkon hyljätä kaikki tietoon vievät suorat, -rehelliset, tieteelliset tiet kiellettyinä teinä. Epäilykin jo on -synti... Psykoloogisen puhtauden täydellinen puute -- papilla jonka -katse ilmaisee -- on dekadensin _seurausilmiö_, -- tarkasteltakoon -hysteerisiä naisia tai riisitautiin taipuvaisia lapsia, jotta -huomattaisiin, kuinka vaiston synnyttämä säännöllinen vilpillisyys, -halu valhetella valhetellakseen, kykenemättömyys suoriin katseisiin ja -askeliin ovat dekadensin ilmaisumuotoja. "Usko" merkitsee, että _ei -tahdo_ tietää, mikä on totta. Pietisti, kummastakin sukupuolesta oleva -pappi, on väärä, _koska_ hän on sairas: hänen vaistonsa _vaatii_, että -totuus ei yhdessä kohdassakaan pääse oikeuksiinsa. "Mikä sairaaksi -tekee, se on _hyvää_; mikä runsaudesta, yltäkylläisyydestä, vallasta -johtuu, se on _pahaa_": niin tuntee uskovainen. _Epävapaus valheeseen_ --- siitä tunnen jokaisen ennalta määrätyn teoloogin. -- Toinen -teoloogin tunnusmerkki on hänen _kykenemättömyytensä filologiaan_. -Filologialla on tässä ymmärrettävä, hyvin yleisessä merkityksessä, -taitoa lukea hyvin, -- osata lukea tosiasioita, selityksillä niitä -vääristelemättä, kadottamatta varovaisuutta, kärsivällisyyttä, -hienoutta kaipuussa tulla ymmärretyksi. Filologia _ephexiksenä_ -selityksessä: koskekoonpa se nyt kirjoja, sanomalehtiuutisia, -ihmiskohtaloita tai ilmatieteellisiä havaintoja, -- puhumattakaan -"sielun pelastuksesta"... Se tapa, jolla teoloogi, yhdentekevää -Berliinissäkö tai Roomassa, selittää "raamatun sanan" tai jonkun -tapauksen, kotimaisen sotajoukon voiton esimerkiksi Davidin psalmien -korkeammassa valaistuksessa, on aina siihen määrin _uskalias_, että -filoloogi menettää mielenmalttinsa kuullessaan sen. Ja kuinka hänen -tulee käyttäytyä, kun pietistit ja muut lehmät Svaabista muodostavat -"jumalan sormella" olemassaolonsa viheliäisen jokapäiväisyyden ja -tupasauhun "armon", "kaitselmuksen" ja "lunastuskokemusten" ihmeeksi! -Häveliäimmänkin pyynnön hengestä, puhumatta _säädyllisyydestä_, -pitäisi kuitenkin saada nämä selittäjät huomaamaan täydellisen -lapsellisuuden ja halpuuden tuollaisessa jumalallisen sorminäppäryyden -väärinkäyttämisessä. Niin vähäinen määrä kuin meissä onkin hurskautta, -pitäisi meidän tuntea, että jumala, joka oikeaan aikaan parantaa nuhan, -tai käskee meidän nousemaan ajuriin, silloinkuin rankkasade puhkeaa, on -niin absurdi jumala, että hänet täytyisi poistaa, vaikka hän -olisi olemassakin. Jumala palvelijana, jumala kirjeenkantajana, -almanakantekijänä, -- on todellakin kaikenlaisten sattumien tyhmin -ilmaisumuoto... "Jumalallinen kaitselmus", sellaisena kuin sen -likipitäen joka kolmas ihminen "sivistyneessä Saksassa" vielä tänäkin -päivänä uskoo, olisi itsessään jo sellainen vastaväite jumalaa vastaan, -jota voimakkaampaa tuskin olisi ajateltavissa. Joka tapauksessa ei se -ainakaan puhuisi saksalaisten puolesta!... - - - - -53. - - --- Että _marttyyrit_ todistavat mitään jonkun asian totuudesta, on niin -vähän totta, jotta tahtoisin kieltää, että marttyyrilla on milloinkaan -ollut mitään tekemistä totuuden kanssa. Äänessä, jolla marttyyri -heittää totenapitämisensä vasten kasvoja maailmalle, ilmenee jo niin -alhainen älyllisen rehellisyyden aste, sellainen _kuurous_ kysymykseen -"totuus", että marttyyria ei tarvitse milloinkaan kumota. Totuus ei ole -jotakin, mitä toisella on ja toisella ei ole: niin voivat korkeintaan -talonpojat tai Lutherin kaltaiset talonpoikaisapostolit ajatella -totuudesta. Voi olla vakuutettu, että häveliäisyys, _rajoitus_ tässä -kohden lisääntyy samassa määrin kuin tunnontarkkuus henkisissä -asioissa. Olla tietoinen viidestä asiasta ja kevyellä kädellä ehkäistä, -että tietää muuta... "Totuus", kuten sen sanan jokainen profeetta, -jokainen lahkolainen, jokainen vapaa-ajattelija, jokainen sosialisti, -jokainen kirkonmies käsittää, on täydellinen todistus siitä, että ei -ole vielä ryhdyttykään siihen hengen kuriin ja itsensävoittamiseen, -joka on välttämätöntä, jotta pieninkin totuus löydettäisiin. -- -Marttyyrikuolema, sivumennen sanottuna, on ollut suuri onnettomuus -historiassa: se _vietteli_... Se johtopäätös, johon kaikki idiootit, -nainen ja kansa siihen luettuina, ovat tulleet, nimittäin että asia, -jonka vuoksi joku käy kuolemaan (tai joka ensimäisen kristinopin -lailla synnyttää tappavia kulkutauteja) on jonkin arvoinen -asia, -- tämä johtopäätös on ollut sanomattomaksi haitaksi -tutkimukselle, tutkivaiselle ja varovaiselle hengelle. Marttyyrit ovat -_vahingoittaneet_ totuutta... Vielä tänäänkin tarvitaan vain hiukan -julmuutta vainoamisessa hankkiakseen itsessään niin vähäpätöiselle -lahkouskoisuudelle _kunnioitetun_ nimen. -- Kuinka? Muuttaako se -lainkaan jonkin asian arvoa, jos joku antaa elämänsä sen vuoksi? -Erhetys, joka saavuttaa kunnioitusta, on erhetys, jolla on yksi -viettelykiihoitin enemmän: uskotteko te, että antaisimme teille, herrat -teoloogit, aihetta joutua marttyyreiksi valheenne puolesta? -- Asian -kumoo asettamalla sen kunnioittavasti jäähän, -- samoin kumotaan myös -teoloogeja... Se juuri oli kaikkien vainoojien maailmanhistoriallinen -tuhmuus, että he antoivat vastustamallensa asialle kunniallisuuden -vivahduksen, että -- he lahjoittivat sille marttyyriuden -haltioitumisen... Nainen makaa vielä polvillaan erhetyksen edessä, -koska hänelle on sanottu, että joku kuoli sen vuoksi ristillä. _Onko -sitten risti mikään todistuskeino?_ Mutta kaikista näistä asioista on -ainoastaan yksi sanonut sen sanan, jota vuosituhansia sitten olisi -tarvittu, -- Zarathustra. - -Verimerkkejä he piirsivät sille tielle, jota he kulkivat, ja heidän -hulluutensa opetti, että verellä todistetaan totuus. - -Mutta veri on huonoin todistus totuudesta; veri myrkyttää puhtaimmankin -opin sydämen harhaluuloksi ja vihaksi. - -Ja jos joku käy tulen läpi oppinsa vuoksi, -- mitä se todistaa? Enemmän -on totisesti, että omasta palosta oma oppi syntyy. - - - - -54. - - -Ei tule antaa johtaa itseään harhaan: suuret henget ovat skeptikkoja. -Zarathustra on skeptikko. Väkevyyden, hengen voimasta ja ylivoimasta -johtuvan _vapauden_ näyttää skeptillisyys toteen. Vakuutuksen ihmisiä -ei oteta lukuun, kun on kysymys oleellisesta arvossa ja arvottomassa. -Vakuutukset ovat vankiloita. Vakuutettu ei näe kyllin etäälle, ei näe -_alleen_: mutta ollakseen oikeutettu puhumaan arvosta ja arvottomasta -täytyy nähdä viisisataa vakuutusta _allaan, -- takanaan_... Henki, -joka tahtoo suurta, joka tahtoo myös välikappaleet siihen, on -välttämättömästi skeptikko. Vapaus kaikenlaisesta vakuutuksesta -_kuuluu_ väkevyyteen, _taitoon_ katsoa vapaasti... Suuri intohimo, -hänen olemuksensa pohja ja sen valta, vielä valistuneempi, vielä -itsevaltiaampi kuin hän itse, ottaa koko hänen älynsä palvelukseen; se -tekee harkitsemattomaksi; se _antaa_ hänelle rohkeutta epäpyhiinkin -keinoihin; se antaa hänelle muutamassa suhteessa vakuutuksia. Vakuutus -_keinona_: saavuttaa paljon ainoastaan vakuutuksella. Suuri intohimo -käyttää, _käyttää tyhjiin_ vakuutuksia, se ei alistu niiden alaiseksi, --- se tietää itsensä yksinvaltiaaksi. -- Päinvastoin: uskon tarve, -ehdottomuus myöntämisessä ja kieltämisessä, Carlylelaisuus, jos minun -sallitaan käyttää tätä sanaa, on _heikkouden_ tarve. Uskon ihminen, -"uskovainen", oli hän mitä lajia tahansa, on välttämättömästi -vallanalainen ihminen, -- sellainen, joka ei voi asettaa itseään -päämaaliksi, eikä voi myöskään yleensä asettaa päämaaleja itsestään. -"Uskovainen" ei kuulu itselleen, hän voi olla vain välikappale, hänen -täytyy tulla _käytetyksi_, hän tarvitsee jotakin, joka käyttää häntä. -Hänen vaistonsa antaa itsensäkieltämismoraalille korkeimman kunnian: -siihen houkuttelee häntä kaikki, hänen viisautensa, hänen kokemuksensa, -hänen turhamaisuutensa. Jokainen usko itse on itsensä-kieltämisen, -itsestäänvierautumisen ilmaisu... Jos tutkii, kuinka välttämätön -useimmille tasapainonpitäjä on, joka ulkoapäin sitoo ne ja tekee -lajiksi, kuinka pakko korkeimmassa merkityksessä, _orjuus_, on ainoa ja -viimeinen ehto, jonka alaisena tahdoltaan heikompi ihminen, etenkin -nainen, viihtyy: silloin ymmärtää myöskin vakuutuksen, "uskon". -Vakuutuksen ihmisellä on vakuutuksessa selkärankansa. Ei nähdä useita -olioita, ei omistaa vapaata mielipidettä yhdessäkään kohdassa, olla -kokonaan puolueellinen, omistaa ankara ja ehdoton optiikka kaikkiin -arvoihin nähden -- tämä yksin tekee mahdolliseksi, että yleensä on -olemassa sellainen ihmislaji. Mutta siten hän on todenperäisen, -- -totuuden vastakohta, vastustaja... Uskovaiselle ei ole yleensä vapaata -omistaa omaatuntoa kysymyksessä "tosi" ja "valhe": olla _tässä_ -kohdassa rehellinen olisi hänen perikatonsa silmänräpäyksessä. -Hänen optiikkansa patolooginen ehdollisuus tekee vakuutetusta -uskonkiihkoilijan -- Savonarola, Luther, Rousseau, Robespierre, -Saint-Simon --, voimakkaan, vapautuneen hengen vastakkaistyyppi. Mutta -se suuri asento, jonka ne ottavat, nämä _sairaat_ henget, nämä -käsitteen kaatuvatautiset, vaikuttaa suureen joukkoon, -- -uskonkiihkoilijat ovat pittoreskeja, ihmiskunta katselee mieluummin -eleitä kuin kuuntelee _syitä_... - - - - -55. - - --- Askel edelleen vakuutuksen, "uskon" psykologiassa. Jo kauan sitten -olen vaatinut harkittavaksi, eikö vakuutukset ole totuuden -vaarallisempia vihollisia kuin valheet (Menschliches, Allzumenschliches -I, aforismit 54 ja 483). Tällä kertaa tahdon asettaa tämän ratkaisevan -kysymyksen: onko yleensä olemassa mitään vastakohtaa valheen ja -vakuutuksen välillä? -- Koko maailma uskoo niin; mutta mitä ei koko -maailma uskoisi! -- Jokaisella vakuutuksella on historiansa, -esimuotonsa, yrityksensä ja erhetyksensä: se _käy_ vakuutukseksi, kun -se pitkään aikaan ei ole ollut sitä, kun se vielä pitempään aikaan -_tuskin_ on ollut sitä. Kuinka? Eikö valhekin voisi olla yksi -vakuutuksen alkiomuodoista? -- Toisinaan tarvitaan vain henkilömuutos: -isän valhe käy pojan vakuutukseksi. -- Minä kutsun valheeksi: ei tahtoa -nähdä jotakin, jonka näkee, ei tahtoa nähdä jotakin niinkuin sen näkee: -jos valhe tapahtuu todistajien läsnäollessa tai ilman todistajia, se ei -merkitse mitään. Tavallisin valhe on se, jolla valhetellaan itselleen; -toisille valhetteleminen on suhteellisesti poikkeustapaus. Nyt on tuo -_ei_-tahtoa-nähdä, mitä näkee, tuo _ei_-tahtoa-nähdä niinkuin näkee, -melkein ensimäinen ehto kaikille, jotka jossakin mielessä kuuluvat -_puolueeseen_: puolueihminen käy välttämättömästi valhettelijaksi. -Saksalainen historiankirjoitus esimerkiksi on vakuutettu siitä, että -Rooma oli despotiaa, että germaanit toivat vapaudenajatuksen maailmaan: -mikä ero on tämän vakuutuksen ja valheen välillä? Kun kaikki puolueet, -saksalaiset historioitsijatkin, vaistomaisesti käyttelevät moraalin -suuria sanoja ja mikä puolueihminen tahansa tarvitsee niitä joka hetki, --- voiko silloin epäillä, mikä suojelee moraalin asemaa? -- _Meidän_ -vakuutuksemme: me tunnustamme sen koko maailmalle, me elämme ja -kuolemme sen hyväksi, -- kunnioitusta kaikkea kohtaan, jolla on -vakuutuksia! -- Sellaisia sanoja olen kuullut juutalaisvihollistenkin -suusta. Päinvastoin, herrani! Juutalaisvihollinen ei suinkaan käy -säädyllisemmäksi senvuoksi, että hän valhettelee periaatteesta... -Papit, jotka sellaisissa asioissa ovat hienompia ja sangen hyvin -ymmärtävät sen ristiriidan, joka on käsitteessä vakuutus, -s.o. tarkoituksenmukaisuutensa vuoksi periaatteellisessa -epätodenmukaisuudessa, ovat saaneet juutalaisilta sen viisauden, että -työntävät sen sijaan esille käsitteen "jumala", "jumalan tahto", -"jumalan ilmoitus". Myöskin Kant, kategoorisine imperatiiveineen, oli -samalla tiellä: hänen järkensä tuli tässä _käytännölliseksi_. -- On -olemassa kysymyksiä, joissa ihmisellä _ei_ ole lupaa totuuden ja -valheen ratkaisemiseen; kaikki ylimmät kysymykset, kaikki ylimmät -arvoprobleemit ovat tuolla puolen inhimillistä järkeä... Ymmärtää -järjen rajat, -- se vasta on todellista filosofiaa... Miksi jumala -antoi ihmiselle ilmoituksen? Olisiko jumala tehnyt jotakin -tarpeettomasti? Ihminen ei _voi_ itsestään tietää, mikä on hyvää ja -pahaa, senvuoksi jumala opetti hänelle tahtonsa... Moraali: pappi _ei_ -valhettele, -- kysymystä "tottako" vai "ei totta" ei ole niissä -asioissa, joista pappi puhuu, nämä asiat eivät salli valhettelemista. -Sillä valhetellakseen pitäisi voida ratkaista, mikä täällä on totta. -Mutta sitä juuri ei ihminen _voi_; näissä kysymyksissä on pappi vain -jumalan puhetorvi. Sellainen pappissyllogismi ei ole suinkaan vain -juutalaista ja kristillistä! Oikeus valheeseen ja viisaus -"ilmoituksessa" kuuluu pappistyyppiin, sekä dekadensin pappeihin että -pakanuudenkin (-- pakanoita ovat kaikki, jotka myöntävät elämän, kaikki -joille "jumala" on kaikkien olioiden suuren myöntämisen ilmaisumuoto). --- "Laki", "jumalan tahto", "pyhä kirja", "inspiratsiooni" -- kaikki -vain niiden ehtojen ilmaisua, _joilla_ pappi pääsee valtaan ja joilla -hän säilyttää valtaansa, -- nämä käsitteet ovat kaikkien -pappisjärjestysten, kaikkien papillisten tai filosoofispapillisten -valtamuodostuksien pohjalla. "Pyhää valhetta" -- Confuciukselle, Manun -lakikirjalle, Muhamedille, kristilliselle kirkolle yhteinen --: ei -puutu Platoltakaan. "Totuus on siellä": tämä merkitsee, missä se vain -korottaa äänensä, _pappi valhettelee_... - - - - -56. - - -Viimein tulee kysymys siitä, mihin _tarkoitukseen_ valhetellaan. Että -kristinopilta puuttuu "pyhät" tarkoitukset, se on minun vastaväitteeni -sen keinoja vastaan. Vain _huonoja_ tarkoituksia: elämän myrkyttäminen, -soimaaminen, kieltäminen, ruumiin halveksiminen, ihmisen alentaminen ja -itsehäväistys synti-käsitteen kautta, -- siis ovat sen keinotkin -huonoja. -- Luen ihan toisella tunteella Manun lakikirjaa, verrattoman -henkistä ja ylhäistä teosta, jonka _mainitseminenkin_ vain samassa -henkäisyssä kuin raamatun olisi synti henkeä vastaan. Huomaa heti: -sen takana, siinä on todellista filosofiaa, eikä ainoastaan -pahallehaisevaa rabbiinisuuden ja taikauskon juutalaisuutta, se -tarjoo hemmotelluimmillekin psykoloogeille jotakin pureksittavaa. -_Unhoittamatta_ nyt pääasiaa, joka perinpohjin eroittaa sen -jokaisesta raamatusta: _ylhäiset_ säädyt, filosoofit ja sotilaat, -ovat tällä saaneet joukon käsiinsä; ylhäisiä arvoja kaikkialla, -täydellisyydentunne, elämän myöntäminen, riemuitseva mielisuosio -itseensä ja elämään, -- koko kirja on aurinkoinen. -- Kaikkia niitä -asioita, joiden yli kristinoppi purkaa käsittämättömän ilkeytensä, -esimerkiksi siittämisen, naisen, avioliiton, käsitellään täällä -kunnioituksella, rakkaudella ja luottamuksella. Kuinka oikeastaan -voidaan antaa lapsien ja naisten käsiin kirja, jossa on nämä -häpeälliset sanat: "Huoruuden tähden pitäköön kukin oman vaimonsa, ja -jokainen pitäköön oman miehensä... parempi on naida kuin palaa?" Ja -voiko olla kristitty niin kauan kuin ihmisen synty vielä -kristillistytetään, s.o. _tahrataan_ käsitteellä _saastuttamaton -sikiäminen_?... En tunne yhtään kirjaa, missä sanotaan niin paljon -hienoa ja hyvää naiselle kuin Manun lakikirjassa; nämä vanhat -harmaaparrat ja pyhimykset ovat kohteliaita naisille tavalla, jota ehkä -ei voiteta. "Naisen suu, -- on eräässä kohdassa -- tytön povi, lapsen -rukous, uhrin savu ovat aina puhtaita." Toisessa kohdassa: "ei ole -mitään puhtaampaa kuin auringon valo, lehmän varjo, ilma, vesi, tuli ja -tytön hengitys." Ja vihdoin -- ehkä sekin pyhä valhe --: "kaikki -aukeamat ruumiissa navan yläpuolella ovat puhtaat, kaikki sen -alapuolella ovat epäpuhtaita. Vain nuorella tytöllä on koko ruumis -puhdas." - - - - -57. - - -Tapaa kristillisten keinojen _epäpyhyyden selvimmässä muodossaan_, jos -mittaa kristillistä päämaalia Manun lakikirjan päämaalilla, -- jos tuo -tämän suurimman päämaalivastakohdan voimakkaaseen valaistukseen. -Kristinopin arvostelijalle ei säästetä kristinopin _halveksittavaksi_ -tekemistä. Sellainen lakikirja kuin Manun syntyy niinkuin jokainen hyvä -lakikirja: se kokoo yhteen pitkien vuosisatojen kokemuksen, viisauden -ja koemoraalin, se lopettaa, se ei luo enää mitään. Edellytys sen lajin -kokoomiseen on tieto siitä, että ne keinot, joilla hankkii hitaasti ja -kalliisti voitetulle _totuudelle_ auktoriteetin, ovat perinpohjin -eroitetut niistä, joilla tämä totuus todistetaan. Lakikirja ei kerro -milloinkaan hyötyä, syitä, kasuistiikkaa lain esihistoriassa: juuri -siten se poistaisi käskevän äänensä vaikutuksen, sanansa "sinun -täytyy", edellytyksen siihen, että sitä totellaan. Probleemi on juuri -tässä. -- Kansan kehityksen jossakin määrätyssä kohdassa selittää sen -laajimmalta ympärilleen katsova, s.o. taakse- ja eteenpäin katsova -kirjoitus, sen kokemuksen päättyneeksi, jonka mukaan tulee s.o. _voi_ -elää. Sen päämaali on korjata kokeilun ja _kovan_ kokemuksen ajan sato -niin rikkaana ja täydellisenä kuin mahdollista. Nyt siis on ennen -kaikkea varottava yhä-edelleen-kokeilemista, arvojen sulanaolemistilan -jatkumista, koettelemista, valitsemista, arvojen arvostelemista -_äärettömiin saakka_. Tätä vastaan asetetaan kaksinkertainen muuri: -toisella kertaa _ilmoitus_, se on väitös, että näiden lakien järki ei -ole syntyisin ihmisistä, että sitä ei ole hitaasti ja erhettyen -etsitty ja löydetty, vaan on se jumalallista alkuperää, kokonaan, -täydellisesti, ilman historiaa, lahja, ihme, ainoastaan ilmoitettu... -Sitten _traditsiooni_, se on väitös, että laki on ollut voimassa -ikivanhoista ajoista saakka, että on puuttuvaa kunnioitusta, rikosta -esi-isiä kohtaan epäillä sitä. Lain auktoriteetti perustetaan -väitteellä: jumala _antoi_ sen, esi-isät _noudattivat_ sitä. -- -Sellaisen menettelyn korkeampi järki on tarkoituksessa työntää askel -askeleelta takaisin tietoisuus oikeaksi tunnustetusta (s.o. äärettömän -ja ankarasti valikoidun kokemuksen kautta _todistetusta_) elämästä: -niin että saavutetaan vaiston -- täydellinen koneellisuus, -- tämä -kaiken mestariuden, kaiken elämän taidon täydellisyyden edellytys. -Laatia Manun tavoin lakikirja on antaa jollekin kansalle vapaus -vastaisuudessa tulla mestariksi, tulla täydelliseksi, pyrkiä elämän -korkeimpaan taitoon. _Sitä varten se täytyy tehdä itsetiedottomasti_: -tämä on jokaisen pyhän valheen päämaali. -- _Kasteihin järjestäminen_, -ylin, vallitseva laki, on vain luonnonjärjestyksen vahvistamista, -ensiarvoista luonnonlainmukaisuutta, joka ei ole yhdenkään mielivallan, -yhdenkään "modernin idean" vallan alaisena. Jokaisessa terveessä -yhteiskunnassa eroittautuu, tehden keskinäisesti toisiltaan -vaatimuksia, kolme fysioloogisesti eripainoista tyyppiä, joista -kullakin on oma terveydenhoitonsa, oma työalansa, oma lajinsa -täydellisyyden-tunnetta ja mestariutta. Luonto, _ei_ Manu, eroittaa -toisistaan henkisesti etevämmät, lihaksiltaan ja luonteensävyltään -voimakkaammat ja ne, jotka eivät missään suhteessa ole erikoisia, -keskinkertaiset, -- jälkimmäiset suurena joukkona, edelliset -valittuina. Ylimmällä kastilla -- kutsun sitä nimellä _kaikkein -harvemmat_ -- on täydellisenä myöskin harvimpien etuoikeudet: siihen -kuuluu edustaa onnea, kauneutta, hyvyyttä maan päällä. Vain -henkisimmillä ihmisillä on lupa kauneuteen, kauniiseen: heissä yksin ei -hyvyys ole heikkoutta. _Pulchrum est paucorum hominum_: hyvyys on -etuoikeus. Mitään ei voi sitävastoin vähemmän sallia heille kuin rumia -tapoja tai pessimististä katsomusta, silmää, joka _rumentaa_ --, tai -edes suuttumusta olioiden yleiskuvasta. Suuttumus on Tshandalan -etuoikeus; samoin pessimismi. "_Maailma on täydellinen_ -- niin puhuu -henkisimpien vaisto, myöntäväinen vaisto --: epätäydellisyys, jokainen -laji meidän valtamme alla olevaa, välimatka, välimatkan paatos, -Tshandala itse on osa tästä kokonaisuudesta". Henkisimmät ihmiset -_voimakkaimpina_ löytävät onnensa siinä, missä toiset löytäisivät -perikatonsa: labyrintissa, kovuudessa itseään ja toisia kohtaan, -koettamisessa; heidän ilonsa on itsensähillitseminen: askeettisuus käy -heissä luonnoksi, tarpeeksi, vaistoksi. Vaikeata tehtävää he pitävät -etuoikeutena, leikkiä taakoilla, jotka painavat toiset maahan, on -heille _virvoitusta_... Tieto -- askeettisuuden muoto. -- Heidän -lajinsa on kunnioitettavin ihmislaji: mikä ei estä, että he ovat -iloisimmat, rakastettavimmat. He hallitsevat, eivät senvuoksi, että -tahtovat, vaan siksi, että _ovat_; heille ei ole vapaaehtoista olla -toisarvoisia. -- _Toiset_ arvojärjestyksessä: ne ovat oikeuden -vartioita, järjestyksen ja varmuuden vaalijoita, ne ovat ylhäisiä -sotilaita, ennen kaikkea _kuningas_ sotilaan korkeimpana tyyppinä, -tuomarina ja lain voimassapitäjänä. Nuo arvoltaan _toiset_ ovat -henkisimpien käskyn toimeenpanijoita, lähimpinä heihin kuuluvia, niitä, -joiden osaksi on tullut kaikki _karkeampi_ työ hallitsemisessa, -- -heidän seurueensa, heidän oikea kätensä, heidän parhaat oppilaansa. -- -Kaikessa tässä, toistan sen vielä kerran, ei ole mitään mielivaltaa, -mitään "tehtyä"; mikä _toisin_ on, se on tehtyä, -- luontoa on silloin -häväisty... Kastien järjestys, _arvojärjestys_, muodostaa vain elämän -oman korkeimman lain; näiden kolmen tyypin eroittaminen on välttämätön -yhteiskunnan ylläpitämiseksi, tekemään mahdollisiksi korkeammat ja -korkeimmat tyypit, -- vasta oikeuksien _erilaisuus_ on ehtona siihen, -että oikeuksia on olemassa. -- Oikeus on etuoikeus. Olemisensa lajissa -on kullakin etuoikeutensa. Älkäämme väheksikö _keskinkertaisten_ -etuoikeuksia. Elämän kovuus kasvaa _korkeuden_ mukaan, -- kylmyys -kasvaa, vastuunalaisuus kasvaa. Korkea kultuuri on pyramiidi: -se pysyy pystyssä vain leveällä jalustalla, sen kaikkein -ensimäisenä edellytyksenä on voimakkaasti ja terveesti tiivistetty -keskinkertaisuus. Käsityö, kauppa, maanviljelys, _tiede_, -suurin osa taidetta, sanalla sanoen kaikki, minkä voi lukea -_ammatti_toimekkaisuuteen, viihtyy ainoastaan taitamisen ja halun -keskinkertaisuudessa; sellainen olisi siirrettävä poikkeuksien -joukkoon, siihen kuuluva vaisto vastustaisi sekä aristokraattisuutta -että anarkismia. Olla yleisenä hyötynä, pyöränä, funktsioonina, siihen -on olemassa luonnonmääräys; _ei_ yhteiskunta, vaan sellainen _onni_, -joihin kaikkein useimmat kykenevät, tekee heidät älykkäiksi koneiksi. -Keskinkertaiselle on onni olla keskinkertainen; mestaruus yhdessä, -erikoisala: luonnollinen vaisto. Syvemmälle hengelle olisi -täydellisesti arvoa alentavaa nähdä vastaväitettä jo -keskinkertaisuudessa itsessään. Se juuri on _ensimäinen_ -välttämättömyys, jotta poikkeuksia voisi olla: se vaatii korkeata -kultuuria. Jos poikkeusihminen kohtelee juuri keskinkertaisia -lempeämmin kuin itseään ja vertaisiaan, niin se ei ole ainoastaan -sydämen säädyllisyyttä, -- se on yksinkertaisesti hänen -_velvollisuutensa_... Ketä vihaan enin tämänpäivän roskaväestä? -Sosialistiroskaväkeä, Tshandala-apostoleita, jotka turmelevat työmiehen -vaiston, ilon, hänen tyytyväisyydentunteensa pienellä olemisellaan, -- -jotka tekevät hänet kateelliseksi, jotka opettavat hänelle kostoa... -Vääryys ei ole milloinkaan erilaisissa oikeuksissa, se on "yhtäläisten" -oikeuksien vaatimisessa... Mikä on _huonoa_? Mutta minä olen jo sanonut -sen: kaikki, mikä syntyy heikkoudesta, kateudesta, _kostosta_. -- -Anarkisti ja kristitty on samaa syntyperää... - - - - -58. - - -On todellakin jokin ero, mihin tarkoitukseen valhetellaan: jos sillä -ylläpitää tai _turmelee_. On täysi oikeus pitää _kristittyä ja -anarkistia_ yhtäläisinä: heidän tarkoituksensa, heidän vaistonsa tähtää -turmelemiseen. Tämän väitteen todistamiseksi ei tarvitse muuta kuin -lukea historiaa: se on siinä hirvittävän selvänä. Jos juuri olemme -oppineet tuntemaan uskonnollisen lainsäädännön, jonka tarkoituksena oli -"ikuistaa" elämän _kukoistamisen_ ensimäinen ehto, yhteiskunnan suuri -muodostus, -- niin kristinoppi on löytänyt tehtävänsä juuri sellaisen -muodostuksen hävittämisessä, koska _elämä viihtyi_ siinä. _Siellä_ piti -saattaa pitkäaikaisen kokeilun ja epävarmuuden järjensaalis -kaukaisimpien aikain hyväksi ja korjata sato niin suurena, niin -rikkaana, niin täydellisenä kuin mahdollista: täällä sitävastoin -_myrkytettiin_ sato yhtenä yönä... Se, joka oli _vaskea ikuisempi, -imperium Romanum_, suuremmoisin organisatsiooni-muoto vaikeitten -ehtojen alaisena, mitä tähän saakka on saavutettu, ja johon verrattuna -kaikki edelläkäypä, kaikki sen jälkeinen on keskeneräistä työtä, -hutiloimista, dilettantismia, -- nuo pyhät anarkistit ovat tehneet -itselleen "hurskaan ansion" siitä, että ovat tuhonneet "maailman", se -on _imperium Romanumin_, kunnes ei ollut kiveä kiven päällä, -- kunnes -germaanitkin ja muut lurjukset saattoivat tulla sen herroiksi... -Kristitty ja anarkisti: molemmat dekadentteja, molemmat kykenemättömiä -toimimaan toisin kuin hajoittavasti, myrkyttävästi, huonontavasti, -_vertaimevästi_, molemmat _verisen vihan_ vaistoa kaikkea kohtaan, mikä -on pystyssä, suuresti pystyssä, millä on pysyväisyyttä, mikä lupaa -elämälle tulevaisuutta... Kristinusko oli _imperium Romanumin_ -vampyyri, -- se on yhdessä yössä tehnyt tyhjäksi roomalaisten -suunnattoman työn voittaa maa-ala suurelle kultuurille, _jolla on -aikaa_. Eikö yhä vieläkään ymmärretä sitä? Tämä _imperium Romanum_, -jonka me tunnemme, jota Rooman provinsin historia opettaa meitä yhä -paremmin tuntemaan, tämä suuren tyylin ihailtavin taideteos, oli alku, -sen rakenne oli laskettu _todistamaan_ voimaansa vuosituhansilla, -- -tähän saakka ei ole vielä milloinkaan rakennettu niin, ei milloinkaan -edes uneksittu, että rakennettaisiin samassa määrin _sub specie -aeterni_! -- Tämä organisatsiooni oli kyllin luja kestämään huonoja -keisareita: henkilövaihdos ei saa merkitä mitään sellaisille olioille, --- kaiken suuren arkitehtuurin _ensimäinen_ perussääntö. Mutta se ei -ollut kyllin luja kestämään turmeluksen turmelevinta lajia, -_kristittyä_... Tämä salainen matelija, joka yössä, usvassa ja -kaksimielisyydessä ryömi jokaisen yksityisen kimppuun ja imi hänestä -vakavuuden _tosia_ asioita kohtaan, yleensä vaiston _realiteetteihin_ -nähden, tämä arka, feminiininen ja makoinen joukkio on askel askeleelta -vieroittanut "sielut" tästä suunnattomasta rakennuksesta, -- nuo -arvokkaat, nuo miehekkään-ylhäiset luonteet, jotka Rooman asiassa -näkivät oman asiansa, oman totisuutensa, oman _uljuutensa_. Tekopyhä -ryömiminen, hartauskokous-salakähmä, synkkä käsite kuten helvetti, -viattoman uhraaminen, _unio mystica_ verenjuonnissa, ennen kaikkea -koston, Tshandalakoston hitaasti liehdottu tuli -- se tuli Rooman -herraksi, samanlainen uskonto, jonka edeltäolomuotoa vastaan jo -Epikuros oli taistellut. Luettakoon Lukretiusta, jotta ymmärrettäisiin, -_mitä_ vastaan Epikuros on taistellut, ei pakanuutta, vaan -"kristinoppia" vastaan, s.o. sielujen turmelemista syy-, rangaistus- ja -kuolemattomuuskäsitteellä. -- Hän taisteli _manalaista_ kulttia -vastaan, koko salaista kristinoppia vastaan, kieltää kuolemattomuus oli -silloin jo todellista _lunastusta_. -- Ja Epikuros olisi voittanut, -jokainen kunnioitettava henki Rooman valtakunnassa oli epikuurolainen: -_silloin ilmestyi Paavali_... Paavali, lihallistunut, neroksi muuttunut -Tshandalaviha Roomaa kohtaan, "maailmaa" kohtaan, juutalainen, ikuinen -juutalainen _par excellence_... Hänen ymmärryksensä oli siinä, kuinka -pienen lahkolaisen kristillisliikkeen avulla juutalaisuuden ohessa -voisi sytyttää "maailmanpalon", kuinka symboolilla "jumala ristillä" -voisi yhteenlaskea suunnattomaksi voimaksi kaiken alemman, kaiken -salaisesti kapinallisen, kaikki anarkistisen vehkeilyn perilliset -valtakunnassa. "Lunastus tulee juutalaisista." -- Kristinoppi -kaikenlaisten manalaisten kulttien tarjoomismuotona, Osiriksen, suuren -äidin, Mithraksen esimerkiksi -- ja niiden yhteenlaskemismuotona: tässä -taidossa on Paavalin nerokkaisuus. Hänen vaistonsa oli tässä niin -varma, että hän säälimättömällä väkivallalla totuutta kohtaan asetti -keksimänsä "lunastajan" suuhun, eikä ainoastaan suuhun, juuri ne -ajatukset, joilla nuo Tshandala-uskonnot haltioivat -- että hän teki -hänestä sellaisen, jonka mithrapappikin saattoi ymmärtää... Tämä oli -hänen silmänräpäyksensä Damaskuksessa: hän ymmärsi _tarvitsevansa_ -kuolemattomuususkoa tehdäkseen "maailman" arvottomaksi, että "helvetti" -käsite tulee vielä Rooman herraksi, -- että "tuonpuolisella" _surmataan -elämä_... Nihilisti ja risti: ne muodostavat loppusoinnun, eivätkä -ainoastaan loppusointua... - - - - -59. - - -Antiikin maailman koko työ tehty tyhjäksi: minulla ei ole sanoja -ilmaistakseni, mitä tunnen näin hirvittävän johdosta. -- Ja katsoen -siihen, että sen työ oli esityötä, että juuri oli ennätetty laskea -perustus vuosituhansien työlle graniittikovalla itsetietoisuudella: -antiikin maailman koko _tarkoitus_ turhaan!... Miksi kreikkalaisia? -Miksi roomalaisia? Kaikki edellytykset oppineeseen kultuuriin, kaikki -tieteelliset _metoodit_ olivat jo olemassa, suuri, verraton taito lukea -oikein oli jo saavutettu -- tämä edellytys kultuurin traditsiooniin, -tieteen kokonaisuuteen; luonnontiede matematiikan ja mekaniikan -yhteydessä oli kukoistamassa, -- _asiallisuusaistilla_, -- viimeisellä --- ja -- arvokkaimmalla -- kaikista aisteista, oli koulunsa, jo -monisatavuotinen traditsiooninsa! Ymmärretäänkö tätä? Kaikki -_oleellinen_ oli löydetty, jotta olisi voitu ryhtyä työhön: -- -metoodit, täytyy toistaa se kymmenen kertaa, _muodostavat_ tuon -oleellisen, myös vaikeimman, myöskin sen, jota tottumus ja -laiskuus kauimmin vastustavat. Mitä me tänään sanomattomalla -itsehillitsemisellä, sillä meidän kunkin ruumiissamme on vielä tavalla -tai toisella huonot vaistot, kristilliset -- olemme valloittaneet -takaisin itsellemme, vapaan katseen realiteetteihin nähden, varovaisen -käden, kärsivällisyyden ja totisuuden vähäisimmässä, tietämisen koko -_rehellisyyden_ -- se on jo kerran ollut olemassa! Enemmän kuin kaksi -vuosituhatta sitten! Ja, sitäpaitsi, hyvä, hieno aisti ja maku! _Ei_ -aivotottumuksena! _Ei_ "saksalaisena" sivistyksenä tolvanatavoilla! -Vaan ruumiina, eleenä, vaistona sanalla sanoen realiteettina... _Kaikki -turhaan!_ yksi ainoa yö, ja sitten vain muisto! -- Kreikkalaiset! -Roomalaiset! Vaiston ylhäisyys, maku, metoodinen tutkimus, -järjestämis- ja hallitsemisnerokkuus, usko, _tahto_ ihmistulevaisuuteen, -kaikkien kappaleitten suuren myöntämisen toteuttaminen _imperium -Romanumina_, kaikkien aistien havaittavana, suuri tyyli ei enää vain -taiteena, vaan todellisuudeksi, totuudeksi, _elämäksi_ käyneenä... -- -Ja tätä ei yhtenä yönä hävittänyt luonnonmullistus. Sitä eivät -tallanneet maahan germaanit ja muut kämpäjalat! Vaan viekkaat, -hiipivät, näkymättömät, verettömät vampyyrit turmelivat sen! Sitä ei -voitettu, -- imettiin vain tyhjiin!... Kätketty kostonhimo, pieni -kateus tullut _herraksi_! Kaikki katala, itsestään kärsivä, huonojen -tunteitten rankaisema, sielun koko _ghettomaailma_ päässeenä yhdellä -erää _voittoon_! -- Luettakoon vain jotakin kristillistä agitaattoria, -pyhää Augustinusta esimerkiksi, jotta ymmärrettäisiin, tunnettaisiin -_hajusta_, mitkä siivottomat veitikat ovat täten tulleet herroiksi. -Pettyisi perinpohjin, jos epäiltäisiin, että kristillisen liikkeen -johtajilta puuttuisi hiukankin älyä: -- oi, he ovat viisaita, viisaita -aina pyhyyteen saakka, nämä herrat kirkkoisät! Aivan toista se on, mitä -heiltä puuttuu. Luonto ei ole pitänyt heistä huolta, -- se unhoitti -antaa heille kunnioitettavien, säädyllisten, _puhtaitten_ vaistojen -häveliään myötäjäislahjan... Meidän kesken, he eivät ole edes miehiä... -Jos Islam halveksii kristinoppia, niin sillä on tuhat kertaa oikeus -siihen: Islamilla on edellytyksenä _miehiä_... - - - - -60. - - -Kristinoppi on riistänyt meiltä antiikisen kultuurin sadon, se on -myöhemmin riistänyt meiltä myös _Islam_-kultuurin sadon. Espanjan -ihmeellinen maurilainen kultuurimaailma, _meille_ oikeastaan -läheisempi, meidän aistiamme ja makuamme enemmän miellyttävä kuin Rooma -ja Kreikka, _tallattiin maahan_ (-- en sano mitkä jalat tallasivat -sen --), miksi? Siksi, että se sai kiittää ylhäisiä, miehekkäitä -vaistoja synnystään, siksi että se myönsi elämän, ja vieläpä -maurilaisen elämän omituisilla ja raffineeratuilla kalleuksilla!... -Ristiritarit voittivat myöhemmin jonkin, minkä edessä heidän paremmin -olisi sopinut maata tomussa, -- kultuurin, johon verrattuna itse -yhdeksästoista vuosisatamme pitäisi tuntea itsensä hyvin köyhäksi, -hyvin jälkeenjääneeksi. -- Tosin, he tahtoivat saalista: itä oli -rikas... Voi olla huoletta! Ristiretket -- korkeampaa merirosvoutta, ei -muuta! Saksalainen aateli, viikinkiaatelia perinpohjin, oli siinä -mielialallaan: kirkko tiesi vain liian hyvin, millä _saa_ saksalaisen -aatelin... Saksalainen aateli, alati kirkon henkivartija, alati kirkon -kaikkein huonoimpien vaistojen palveluksessa, mutta _hyvästä -maksusta_... Juuri saksalaisten miekkojen, saksalaisen veren ja -rohkeuden avulla, on kirkko käynyt verivihollisuussotaansa kaikkea -ylhäistä vastaan maan päällä! Tässä kohdassa on kokonainen joukko -katkeria kysymyksiä. Saksalainen aateli on melkein poissa korkeamman -kultuurin historiasta: syyn arvaa... Kristinusko, alkohooli -- -turmelemisen molemmat suuret keinot... Itsessäänhän ei pitäisi olla -mitään valintaa Islamiin ja kristinoppiin nähden, yhtä vähän kuin -arapialaiseen ja juutalaiseen nähden. Se on jo ennakolta ratkaistu: -kenellekään ei ole vapaaehtoista valita tässä. Joko on Tshandalaa, tai -ei ole sitä... "Sotaa Rooman kanssa aina veitseen saakka! Rauhaa, -ystävyyttä Islamin kanssa": niin tunsi, niin toimi tuo suuri -vapaa-ajattelija, nero Saksan keisarien joukossa, Fredrik toinen. -Kuinka? Täytyykö saksalaisen ensin olla nero, ensin olla -vapaa-ajattelija tunteakseen _säädyllisesti_? En ymmärrä, kuinka -saksalainen on milloinkaan voinut tuntea kristillisesti... - - - - -61. - - -Tässä täytyy koskettaa saksalaisille vielä sata kertaa kiusallisempaa -muistoa. Saksalaiset ovat riistäneet Europalta viimeisen suuren -kultuurisadon, jonka Europa olisi voinut korjata, -- _renessansin_. -Ymmärretäänkö vihdoin, _tahdotaanko_ ymmärtää, mitä renessansi oli? -_Kaikkien kristillisten arvojen uudestaan arvioiminen_, koe kaikilla -keinoilla, kaikilla vaistoilla, kaikella nerolla saada vastakkaisarvot, -_ylhäiset_ arvot voittoon... Tähän saakka oli olemassa vain _tämä_ -suuri sota, tähän saakka ei ollut olemassa mitään ratkaisevampaa -kyseeseenasettamista kuin renessansin, -- _minun_ kysymykseni on sen -kysymys --: ei ollut myöskään milloinkaan perusteellisempaa, suorempaa, -ankarampaa, koko rintamalla ja keskukseen tähdättyä _hyökkäyksen_ -muotoa! Hyökätä ratkaisevimman paikan, itse kristinopin istuimen, -kimppuun, asettaa täällä _ylhäiset_ arvot valta-istuimelle, s.o. -sielläistuvien vaistoihin, sisäisimpiin tarpeisiin ja pyyteisiin... -Näen edessäni _mahdollisuuden_, jolla on aivan ylimaailmallinen lumo ja -väriloiste: -- minusta tuntuu kuin se säteilisi raffineeratun kauneuden -kaikissa väristyksissä, siinä on taide tarttunut työhön, niin -jumalallisesti, niin saatanallisen jumalallisesti, että turhaan etsii -halki vuosituhansien vielä toista sellaista mahdollisuutta; näen -näytelmän, niin nerokkaan, samalla niin ihmeellisen oudon, että se -antaisi kaikille Olympon jumaluuksille aiheen kuolemattomaan nauruun -- -_Cesare Borgia paavina_ -- Ymmärretäänkö minut?... No niin, se olisi -ollut se voitto, jota minä yksin tänään toivon --: sillä olisi -kristinoppi ollut hävitetty! -- Mitä tapahtui? Saksalainen munkki, -Luther, tuli Roomaan. Tämä munkki, epäonnistuneen papin kaikki -kostonhimoiset vaistot ruumiissaan, nousi Roomassa renessansia -_vastaan_... Sensijaan, että syvimmällä kiitollisuudella olisi -ymmärtänyt sen suunnattoman, mikä oli tapahtunut, kristinopin -voittamisen sen omalla _istuimella_, -- ymmärsi hänen vihansa ottaa -vain ravintoa tästä näytelmästä. Uskonnollinen ihminen ajattelee aina -vain itseään. -- Luther näki paavikunnan _turmeluksen_, kun vastakohta -juuri oli saavutettavissa: vanha turmelus, _peccatum originale_, -kristinoppi, ei ollut enää paavin istuimella! Vaan elämä! Elämän -riemuvoitto! Kaikkien korkeitten, kauniiden, rohkeiden asiain -myöntäminen! Myöntäminen!... Ja Luther _korjasi kirkon jälleen -entiselleen_: hän karkasi sen kimppuun... Renessanssi -- tapahtuma -vailla tarkoitusta, suuri _turhaanraukeaminen_! -- Ah näitä -saksalaisia, mitä ne ovat meille jo maksaneet! Tyhjiin -- se oli aina -saksalaisten _työtä_. -- Uskonpuhdistus; Leibniz; Kant ja tuo niin -sanottu saksalainen filosofia; "vapaus"-sota; valtakunta -- joka -kerta tyhjiin jokin, joka jo oli olemassa, jokin _entiselleen -palauttamaton_... He ovat minun vihollisiani, nämä saksalaiset, -tunnustan sen: halveksin heissä käsitteen ja arvojen epäpuhtauden -jokaista lajia, _pelkuruutta_ jokaiseen rehelliseen myöntämiseen ja -kieltämiseen nähden. He ovat, melkein jo vuosituhannen, sekoittaneet ja -hämmentäneet kaiken, mihin sormineen ovat tarttuneet, heidän -omallatunnollaan on kaikki puolinaisuudet -- kolmekahdeksasosaisuudet! --- joista Europa on sairas, heidän omallatunnollaan on myöskin -mauttomin laji kristinoppia, mitä on olemassa, parantumattomin, -kumoamattomin, protestanttisuus... Ellei milloinkaan päästä -kristinopista, niin saksalaiset ovat siihen syypäät... - - - - -62. - - --- Täten olen lopussa ja langetan tuomioni. Minä _tuomitsen_ -kristinopin, minä lausun kristillistä kirkkoa vastaan hirvittävimmän -kaikista syytöksistä, mitä yksikään syyttäjä milloinkaan on lausunut. -Se on minulle korkein ajateltavissa oleva turmelus, sillä on ollut -tahto äärimmäiseen mahdolliseen turmelukseen. Kristillinen kirkko ei -jättänyt turmeluksellaan mitään rauhaan, se on tehnyt jokaisesta -arvosta arvottomuuden, jokaisesta totuudesta valheen, jokaisesta -rehellisyydestä sielunalhaisuuden. Uskallettakoon minulle muistuttaa -vielä sen "humaanisia" siunauksia! _Poistaa_ yhtäkään hädänalaisuutta, -se soti sen syvimpiä harrastuksia vastaan, se eli hädänalaisuuksista, -se loi hädänalaisuuksia ikuistaakseen _itsensä_... Synnin madon -esimerkiksi: tällä hädänalaisuudella on vasta kirkko rikastuttanut -ihmiskuntaa! -- "Sielujen yhtäläisyys jumalan edessä", tämä -valheellisuus, tämä kaikkien halpamielisten _kaunan tekosyy_, tämä -käsitteen räjähdysaine, joka viimein on käynyt vallankumoukseksi, -moderniksi ideaksi ja koko yhteiskuntajärjestyksen -alenemisperiaatteeksi, -- on _kristillistä_ dynamiittia... Kristinopin -"humaaniset" siunaukset! Kurittaa humaanisuus ristiriitaisuudeksi -itsensä kanssa, itsesaastutustaidoksi, tahdoksi valheeseen mistä -hinnasta tahansa, vastahakoisuudeksi, kaikkien hyvien ja rehellisten -vaistojen halveksimiseksi! Ne ovat minusta kristinopin siunauksia! -- -Loiselämä kirkon ainoana tapana; juoden kalvetustauti-, "pyhyys" -ihanteellaan kaiken veren, kaiken rakkauden, kaiken elämäntoiveen; -tuonpuoleinen tahtona jokaisen realiteetin kieltämiseen; risti -tunnusmerkkinä manalaisimmasta salaliitosta, mitä milloinkaan on ollut, --- terveyttä, kauneutta, sopusointuisuutta, urhoollisuutta, henkeä, -sielun hyvyyttä, _elämää itseään_ vastaan... - -Tämän iankaikkisen syytöksen kristinoppia vastaan tahdon kirjoittaa -kaikille seinille, missä vain seiniä on, -- minulla on kirjaimia, jotka -tekevät sokeatkin näkeviksi... Minä kutsun kristinoppia ainoaksi -suureksi kiroukseksi, ainoaksi suureksi sisäiseksi turmelukseksi, -ainoaksi suureksi kostonvaistoksi, jolle yksikään keino ei ole kylliksi -myrkyllinen, salainen, manalainen, pieni, -- minä kutsun sitä -ihmiskunnan ainoaksi kuolemattomaksi häpeäpilkuksi... - -Ja ajanlasku alkaa tuosta epäonnen päivästä, _dies nefastus_, jolloin -kohtalokas tapahtumasarja käynnistyi -- kristinopin ensimmäisestä -päivästä! -- Miksei mieluummin _viimeisestä, tästä_ päivästä? -- Kaikki -arvot uusiksi! - -LOPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Antikristus, by Friedrich Nietzsche - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTIKRISTUS *** - -***** This file should be named 52953-8.txt or 52953-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/9/5/52953/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52953-8.zip b/old/52953-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 45ffd5c..0000000 --- a/old/52953-8.zip +++ /dev/null |