diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52961-8.txt | 13540 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52961-8.zip | bin | 321009 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13540 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ff8f11f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52961 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52961) diff --git a/old/52961-8.txt b/old/52961-8.txt deleted file mode 100644 index 0f5c67c..0000000 --- a/old/52961-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13540 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Suomalaiset Jäämeren rannalla, by A. W. Ervasti - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Suomalaiset Jäämeren rannalla - Matkamuistelmia - -Author: A. W. Ervasti - -Release Date: September 2, 2016 [EBook #52961] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISET JÄÄMEREN RANNALLA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -SUOMALAISET JÄÄMEREN RANNALLA - -Matkamuistelmia - - -Kirj. - -A. W. ERVASTI - - - - - -Kirjoittajan kustannuksella, Oulu, 1884. - - - - -SISÄLLYS: - -I. Matka Jäämerelle. - - Tiet Oulusta sinne. - Oulusta Kuusamoon ja sieltä Oulangansuuhun. Nuorusen tunturilla. - Oulangansuusta Knäsjään Kannanlahen rannalle. - Pohjoisimman Karjalan kartta. Sen kansa. - Kultturikuva Knäsjästä. Matka Kannanlahen kauppalaan. - Kannanlahti. Imandra. Umptek. - Sydänyön aurinko Maanselässä. Loppumatka Kuolaan. - Muuan sana Venäjän Lappalaisista. - -II. Ryssän ranta. - - Kuola. - Tuulomajoki. - Kuolasta Uuraan. - Saanivuono. - Uura. - Elämä Jäämeren rannalla. - Uuran rukoushuone. - Lähtö Uurasta. Jeretnika. Muotkavuono. - Karabella ja Oneikan saari. - Potseikka eli Tsip-navolok. - Suomalaisten siirtokuntain tila ryssän rannalla. - Potseikasta Vaitokupaan. - Vaitokupa ja Kervatia. - Pummanki. - Pummangista Nurmensättiin. - Petsamonvuono. Parkkina, Karjalan kylä ja Manasterin kylä. - Petshingin luostari. - Toinen yö Nurmensätissä. - Nurmensätistä Jaakobselvaan. - Suomelle pyydetty alue ryssän rannalla. - Täyssinän rauhanteko ja Suomen raja Lapissa Venäjää vasten. - Yhteisalue, fællesdistriktet, Varangissa. - Vielä yhteisalueesta. Rajaseikkain selvitys v. 1826. - -III. Etelä Varanki. - - Jaakobselvasta Paatsjoelle. Rautavuono. - Paatsjoki. Boris-Gleb. Kolttalappalaisten häämenot. - Akkulanniemelle ja siitä Naytämöön. - Naytämö ja Uutuanvuono. Onko Suomen raja näillä paikoin oikein - kuvattu karttoihimme. - Näytämöstä Pykeijan kautta Vesisaareen. - Entiset rajat Varangissa. - Etelä-Varangin tulevaisuus. - -IV. Ruija. - - Yleinen katsaus Ruijaan. - Vesisaari. - Vesisaari (jatkoa). - Suomalaisten ja norjalaisten väli Ruijassa. - Jokavuotinen kansanvaellus Jäämerelle. - Suomalaisten kulku Jäämerelle vähenemään päin. Syyt siihen. - Vesisaaresta Tenojoen suuhun. - Tenonsuussa ja siitä Nordkaapan ympäri Hammerfestiin. - Hammerfest. - Hammerfestistä Tromssaan. Alattio. Tromssa. - Lyhyt luku Ruijan kalastuksista. - -V. Paluumatka Jäämereltä. - - Tromssasta Suusiin. - Jyykeänvuono. - Suomalaisuuden lisääntyminen Ruijassa. - Vähän lappalaisista. - Tunturimatka Soikitan oudasta Mukkavuomaan. - Muonioa alas. - Muonionniskasta Kittilään ja sieltä Rovaniemen kautta Ouluun. - Lisäyksiä. - - - - -Esipuhe. - - -Koska Pohjan perä ja sen olot vielä meillä ovat suuressa määrässä -tuntemattomia, matkusti allekirjottanut kesällä 1882 jäämeren -rannalle oppiakseen näitä oloja ja äärimmäistä pohjolaa tarkemmin -tuntemaan. Hedelmänä matkasta nyt tämä kirja tarjotaan lukialle. - -Matka kävi Kuolasta Tromssaan eli pitkin koko sitä rannikkoa, -missä suomalaisia jäämeren rannalla asuu, ja oli sen puolesta siis -jotenki täydellinen. Vaan kun se kesti ainoastaan kuukauden, joka -oli aivan liiaksi lyhyt aika kaiken kulkiessa nähtävän ja kuultavan -perinpohjaiseksi käsittämiseksi, ei ainoastaan ole mahollista, vaan -hyvin luultavaaki, että siellä täällä ereys on voinut kertomukseen -pujahtaa. Matkan joutusuudesta niin ikään on varmaan seurannut, -että moni seikka on jäänyt huomaamatta ja kuulematta. Mutta -vaikka pelkään, että kertomus täten useassa suhteessa voipi olla -puutteellinen, rohkenen kuitenki sen julkaista, koska _joku_ tieto -aina on parempi kuin _ei mikään_ ja koska olen vakuutettu siitä, -että se kuva, minkä lukia tässä saa suomalaisten elämästä pohjoisen -valtameren partaalla, ainaki pääpiirteiltään on oikea. - -Matkan toimeentulo on saman isänmaallisen miehen ansio, joka varemmin -kustansi matkani Karjalaan ja Venäjälle, tehtaanomistajan Oulussa, -_Hemming Åströmin_, joka, yhtä vilkkaasti harrastaen kaikkea mikä -koskee maamme pohjois- kuin sen itäpuolta, itsestään tarjoutui -suorittamaan tämänki matkan kulungit. Mieluinen tehtävä on minun -tässä lausua hänelle vilpittömimmät kiitokseni. - -Kuvat, joilla kirja on varustettu, ovat Norjasta hankitut ja lainatut -kahesta norjalaisen professori Friisin teoksesta: tunnetusta -"En sommer i Finmarken, Russisk Lapland og Nordkarelen", josta -minulle muuten kirjottaissa on ollut paljo johtoa, ja pienemmästä -kertomuksesta: "Kong Oscar II:s Reise i Nordland og Finmarken Aar -1873". Kuvien suhteen olkoon tässä mainittu, että Vuorjeman suun -kuva on otettu pohjasta päin, Vesisaaren etelästä, Hammerfestin -idästä eli koillisesta ja Tromssan länsi-etelästä. Kuva nimilehen -rinnalla esittää oikeastaan Pasvigin eli niinkuin suomalaiset sanovat -Paasrikan kalastuspaikkaa lännenpuolella Vuorjemaa, vaan koska se -jotenki hyvästi sopii esittämään kalastajakylää yleensä Jäämeren -rannalla, käytän sitä tässä semmoisen osottajana. Päällyslehen kuva -esittää Nordkapia -- eli Nordkaapaa, niinkuin nimi suomalaisten -suussa kuuluu. - -Paljo löytyy Pohjanki puolella asioita, joitten suhteen meidän ei -pitäisi olla niin välinpitämättömiä kuin tähän asti olemme olleet, ja -jos tämä kirjanen onnistuisi tarkemmin kääntämään kansamme huomion -sinne päin, ei matka olisi ollut turhanpäiväisesti tehty. Oulussa 28 -p. jouluk. 1883. - -_Kirjantekiä_. - - - - -I. - -Matka jäämerelle. - - -Tiet Oulusta sinne. - -Oulusta kesän aikana jäämerelle aikojalla on monta eri tietä tarjona. -Joka etupäässä pitää mukavuuttansa silmällä, voipi Oulussa astua -laivaan ja lähteä _meritietä_ kulkemaan, jolloin saattaa valita -kolmen eri suunnan välillä: jos hän on maihin kyllästynyt ja vain -haluaa meri-ilmaa hengittää, kiertäköön Kyöpenhaminan ja Juutinrauman -kautta koko Skandinavian niemimaan ympäri Englantiin Oulusta -kulkevissa höyrylaivoissa hän helposti ja joutuin voipi Tanskan -pääkaupunkiin päästä; tai jos hän haluaa Ruotsin pääkaupunkia ja -sydänmaakuntia katsella, nouskoon Tukholmissa maihin ja kulkekoon -sieltä sitte rautatietä Kristianiaan; taikka viimein, jos hän -vain tahtoo lyhyintä tätä tietä perille päästä, kulkekoon Vaasan -kautta Sundsvalliin ja sieltä poikkimaisin rautatietä Trondhjemiin -sekä loppumatkan taas höyrylaivalla. Yksinäiselle matkustajalle -viimemainittu tie on Oulusta länsi-Ruijaan, Tromssaan, kesän aikana -sekä joutuisin että helpoin -- siihen asti kuin Luulaja--Ofotin -rautatie valmistuu. Se haitta kuitenki meritiestä on, että matka -tulee käymään mutkalla kaukana omasta maasta, ja sentähen jos on -halukas näkemään pohjoista Suomenmaata sekä Lappia, ja varsinki jos -matkan määrä on itä-Ruija eli Ryssän ranta, täytyy ajatella _maitse_ -kulkemista. Kolme päätietä on maitseki tarjona. Läntisin kulkee -_Tornion_ kautta ylöspäin Tornion ja Muonion jokia Muonionniskan -kirkolle, jossa se haarautuu kahelle suunnalle: _Tromssaan_ päin on -yhä noustava Muonionjokea sen latvoille asti ja sitte kuljettava -tunturin poikki Jyykeän vuonoon; _Hammerfestiin_ päin on kuljettava -Enontekiäisten kirkolle, sitte tunturin poikki ja Koutokeinon kautta -Alattioon. Keskimäinen päätie kulkee _Kemin_ kautta Kemijärvelle, -siitä ylöspäin joko Kitisenjokea eli Luirojokea maanselän -harjanteelle, sitte tämän poikki Ivalojoelle ja Kyrön kylään Inarin -etelärannalla sekä viimein Inarin poikki Näytämöön ja _Wesisaareen_. -Rovaniemeltä voipi myöski kulkea Kittilän kautta Ivalojoelle ja -Kyröön. Viimeinen, itäisin tie kulkee _Kuusamon_ kautta Venäjän -rajalle, rajalta pohjoisimman Karjalan kautta Kannanlahteen ja siitä -Venäjän Lapin halki _Kuolaan_. - -Jos matkan määrä on länsi-Ruija, ei muu maatie kernaasti voi tulla -kysymykseen kuin läntisin Tornion kautta -- jollei vähän mutkaa -tekemällä taho kulkea Rovaniemen kautta Kittilään ja Kittilästä -poikkimaisin Muonionniskaan, jonka mutkan teko kuitenki vasta -sitte on paikoillaan, kun maantie on valmistunut Rovaniemestä -Kittilään. Vaan jos matkan määrä on jäämeren ranta yleensä, on -vara valita kaikkein kolmen tien kesken. Kauon ei kuitenkaan -tarvitse mietiskellä, ennenkuin huomaa, että mukavin tie on tuo -vähimmän käytetty itätie Kuusamon kautta. Molemmilla toisilla -on nimittäin jokia kymmenittäin penikuormia noustava väkevään -vastavirtaan, joka ei ainoastaan ole ikävää, vaan lisäksi kysyy -sekä aikaa että rahaa, kun sitävastoin itäisellä joennuousua tuskin -on nimeksikään. Läntisimmällä tiellä on vähintäin koko Muonionjoki -Pajalasta Kilpisjärvelle, s.o. vähän päälle 30 penik., noustava -- -jos nimittäin hevosella Torniosta kulkee Ruotsin puolta Pajalaan; -Suomen puolella pysyen saa veneellä ruveta kulkemaan jo Pellosta, -s.o. viisi penikuormaa etelämpää Pajalasta. Keskimäisellä tiellä -on Kemijärveltä, johon hevoskyydillä pääsee, niin hyvin Kitisen -kuin Luiron virtoja noustava noin 25 penik. -- jollei Vikajärven -kestikievarista, joka on pari penik. itään päin Rovaniemen kirkolta, -jalkaisin kulje Sodankylän kirkolle (10 penik.), jossa tapauksessa -Kitistä tosin ei tarvitse nousta kuin kymmenkunta penikuormaa. -Itätiellä sitävastoin ei vastavirtaa ole kuljettava enempää kuin 3 -virstaa Imandrasta juoksevassa Nivajoessa; missä lännen puolella -pahimmat virtapaikat kohtaa, niillä tienoin on idässä mainittu -Imandran 10 penik. pitkä järvi. - -Tämä seikka ratkaisee ehottomasti vaalin noiden kolmen tien -välillä itäisen tien eduksi, koska matka sitä pitkin tulee -sekä joutuisimmaksi että niin hyvin kukkarolle kuin ruumiille -helpoimmaksi. Enempää kuin 3 penik. ei päivässä keskimäärin jaksa -vastavirtaa kulkea ja nousu esm. tuota koskista Muonionjokea ylöspäin -Pajalasta Kilpisjärvelle tulee siis vaatimaan vähintään 10 päivää -sekä paljaassa kyytipalkassa maksamaan ainaki 100 markkaa, kun -venekyyti tekee 1 m. 40 p. kulleki soutajalle ja 25 p. veneestä, siis -kahella soutajalla 3 m. 5 p. penikuorma; vaan useoissa paikoin on -pakko ottaa kolme soutajaa. Koko matka Oulusta Tornion kautta esm. -Tromssaan tuskin on tehtävä vähemmässä ajassa kuin 19--20 päivässä -eikä, hoidon kanssa, puolta kolmattasataa markkaa helpommalla. Matka -Kemin kautta Vesisaareen tulee vaatimaan saman verran aikaa ja ainaki -likipitäin yhtä paljon rahakulunkia. Kuusamon kautta sen sijaan voipi -Oulusta helposti ennättää Kuolaan 12 päivässä, ja jos huolii hankkia -itselleen "podoroshnajan", että rajan takana saapi venekyydin 50 -kopeekalla penikuorman, ei koko matka nykyisellä Venäjän kurssilla -tule maksamaan kuin 110 à 120 markkaa. - -Kun kesällä 1882 olin onnellinen pääsemään jäämerellä käymään, oli -minullaki vaali tehtävä tässä lueteltujen kolmen maatien välillä --- sillä maitse olin päättänyt kulkea. Aluksi arvelin vähän nousta -läntistä tietä Jyykeään ja Tromssaan, sieltä kiertää Ruijan ja -Ryssän rantaa Kuolaan, ja Kuolasta palata Kannanlahteen, jolloin -loppumatkalla taas olisi sopinut laajemmalta liikkua Karjalassa. Ne -vastukset, jotka länsitiellä kohtaisivat, alkoivat kuitenki kohta -tuntua liian arveluttavilta, varsinki ajanhukan puolesta, ja sitte -tuli yksi seikka, joka ratkaisi päätökseni itäisen tien eduksi. -Kuuden vuoden loma-ajan perästä hallituksemme nimittäin vihoin -viimein taas oli määrännyt papin lähtemään jäämeren venäjänpuolisella -rannalla asuvain suomalaisten luo papillisia toimia varten, ja -määräyksen saanut -- jumaluusopin lehtori Kuopiossa _Johannes -Schwartzberg_ -- sattui olemaan vanha tuttu. Tämä tilaisuus mieluisen -matkakumppalin saamiseksi oli liian hyvä käyttämättä jätettäväksi, ja -seuraus oli, että lyhyen kirjevaihon perästä matkakumppaluus meidän -kesken oli sovittu; ja kun lehtori S. oli päättänyt kulkea Kuusamon -kautta, joka hänelle, idemmäksi Ruijaa aikojalle, oli kaikin puolin -soveliain tie, raukesi minulta kaikki tuumat länsitien suhteen. - - -Oulusta Kuusamoon ja sieltä Oulangansuuhun. Nuorusen tunturilla. - -Perjantaina 30 p. kesäk. epp. lähin ajamaan Kuusamoon, johon -lehtori S. jo edellisenä päivänä oli Oulun kautta kulkenut ja jossa -hänen oli määrä minua odottaa. Matkaa Oulusta Kuusamoon ei juuri -voi lukea hauskimpain matkojen joukkoon Suomessa, pikemmin ehkä -päinvastoin. Oulujoen komeain siltain poikki on mukava kulkea ja -joen pohjoispuolelta on kaunis katsella kuohuvaa Merikoskea ja -Huvisaaria ja kaupunkia kosken tuolla puolen, vaan niin pian kuin -Laanilan tuomaripuustellin takaa tie jokivarrelta erkanee, tulee -suo kohta eteen ja kaikki kauniit näkö-alat ainaki Pudasjärvelle -asti ovat sitte loppuneet; soita ja kivikkoisia männikkökankaita -vain vaihettelee, joku ainoa huononnäköinen talo siellä täällä. -Kun Pudasjärvellä on Iijoen poikki kulkenut, alkaa maa vähitellen -kohota, niin että esm. Korennon kankaalta ja vielä enemmän usealta -kohti taipaleella Pintamosta Väätäjään voipi laajalta katsella -mailmaa; jälkimäisellä taipaleella varsinki pengertävä _Isosyöte_ -pohjassa päin vetää silmän puoleensa. Vaan nämätki näkö-alat ovat -kaikkia elonmerkkejä ja kaikkea vaihtelevaisuutta vailla: äärettömät, -tasaiset metsämaat vain ulottuvat jokaiselle ilman suunnalle, vaan -ihmisasuntoa tai vedenpintaa ei erota missään. Muutamissa harvoissa -paikoissa tie kulkee jonku pienen järven sivu tai pitkin Iijoen -vartta, ja silloin petäjikkö kangasten yksitoikkoisuuteen kyllästynyt -silmä saa hetkeksi ihailla veden sineä ja ihmisasunnoita, vaan nämät -paikat ovat, niinkuin sanoin, hyvin harvat. Maakuntaa liikkuu tiellä -sangen vähän: tavallisesti saa matkustaa 4--5 taivalta, toisinaan -päiväkauden, eikä ainoaakaan matkamiestä tule vastaan. Ainoastaan -eri tapauksissa, niinkuin esm. markkinain aikana, kohtaa enemmän -kansaa; ja koska viime vuosina siirtohalu on ylimäissä kiihtynyt -arveluttavaan määrään, sattui tällä kerralla parissa paikoin tulemaan -vastaan kymmenkunta hevosta Amerikaan aikojia. He olivat helposti -tunnettavat korvien ympärille käärityistä liinoistansa ja punaiseksi -maalatuista matka-arkuistansa. - -Yksi paikka tällä matkalla voipi ehkä ansaita uteliaan turistin -katselemista: se on _Taivalkosken_ putous Pintamojärvestä lähtevässä -joessa, pari virstaa järvestä alaspäin. Kahen puolen pientä kallioa -vesi syöksee pystyjyrkästi alas jonku 6--8 syltää ja jatkaa sitte -kuohuvana koskena korkeain törmäin välitse joutusaa kulkuansa alas -vähän matkaa, kunnes etelään käsin kääntyen katoaa näkymästä. Ojan -varrella käänteessä jonku kivenheiton päässä kasvavat isot kuuset -eivät latvoillansa hetikään yllä niin korkealle kuin putouksen -niskalla seisojan jalat ovat. Keväällä tulvan aikana paikka mahtanee -olla viehättävä katsella, vaan kesäsydännä veden vähyys on liiaksi -silmään pistävä. Mylly on putouksen niskaan rakettu ja niin ikään -pitkin koskea kuurna tukkien laskemista varten. -- Vanha taru -kertoo, että entisinä vihan aikoina joukko venäläisiä tässä olisi -surmansa saaneet siten, että kun järveltä olivat pakottaneet muutaman -nuorukaisen lähtemään oppaaksi jokea alas, poika koskelle tultaissa -oli kehottanut miehiä asettumaan pitkäkseen veneeseen, että olisi -parempi pitää perää, ja niin niskassa _à la Wilhelm Tell_ itse -hypännyt kalliolle, vaan antanut veneen mennä menoaan putousta alas. - -Viimeinen taival varsinki, ennenkuin Kuusamon kirkolle tullaan, on -hyvin mäkinen, kun Maanselän harjujen poikki on kuljettava -- suurin -osa Kuusamostahan on maanselän tuolla puolen. Virstaa pitkä ja sangen -jyrkkä on esm. muistaakseni Kalliovaaran mäki ja Säynäjävaaran -harjulta näkyy kirkonkylä 6 virstan päässä. Lännen puoleen näiltä -seuduin tulee Kostonjärven taa outoniminen _Pyhitysvaara_, johon --- samoin kuin useaan muuhunki tämänpuoliseen vaaraan -- sydänyön -auringon sanotaan juhannuksena näkyvän. - -Sunnuntaina 2 p. heinäk. jpp. tulin Kuusamoon, jonka pappilassa -puheen mukaan tapasin lehtori S:n odottamassa. Täältä meidän yhteisen -matkan nyt piti alkaa. En vielä ole maininnut että lehtori S:llä -oli Kuopiosta muassaan toinenki matkakumppali nim. lyseolainen _P. -Ranin_, joka oli päättänyt kesälupaansa käyttää pohjoisten maitten -katselemiseksi ja etenki Lapin kasviston tutkimiseksi; meitä tuli -siis kaikkiaan kolme matkamiestä. Kun lehtori S. oli kirjeessä -Uuralaisille ilmottanut 14 p. heinäk. tulevansa Uuraan ja kun -matkaan kaikki äkkinäisinä emme voineet aivan tarkkaan edeltäpäin -laskea perilletuloa, päätimme viipymättä lähteä edespäin kulkemaan; -ja vietettyämme pari hauskaa tiimaa pappilan ystävällisen isännän, -kirkkoherra Wichmannin, seurassa astuimme klo 6:n tienoissa siihen -purjeveneesen, jonka hän hyväntahtoisesti jätti käytettäväksemme ensi -taipaleelle, joka oli vesimatkaa. Talonväen hartaat onnentoivotukset -seurasivat meitä matkalle. - -Matka Kuusamosta Oulangansuuhun kesti kolmatta päivää. Se kävi ensin -pyhä-iltana myötätuulella pitkin Kuusamonjärveä Kantoniemen kylän -sivu 6--7 neljännestä itä-etelää kohti, sitte maitse pohjaan päin -joku virsta Muosalmelle, kun ei raskasta venettä huolittu ruveta -vastatuuleen soutamaan, sitte uudella veneellä yhä pohjoista eli -koillista kohti Muo- ja Kirpistön järvien poikki Heikkilään, johon -kirkolta luetaan 3 penik. Hauska oli kulku kesä-illan kirkkaudessa -pitkin järvien tyyntä pintaa. Heikkilään tullessa oli sydänyön ohitse -jo ennätetty ja päätettiin siis tähän jäädä yöksi, varsinki kun -vilu oli viimeisillä selillä tahtonut ahistaa, vaikka ilma muuten -kyllä oli kaunis. Heikkilän talo eli talot on rakettu kaitaiselle -kannakselle Kirpistön ja Kiitämän järvien välille, joka kannas -kuitenki on kaivettu puhki, että yhestä järvestä pääsee kulkemaan -toiseen. Kanavan teon kautta Kirpistön vesi juoksee kahelle, lopulta -isosti eriävälle suunnalle: pohjaan päin Kiitämään ja siitä usean -järven kautta Oulanganjokeen. Oulanganjokea alas Pääjärveen ja tästä -pitkin jokea ja Koutajärven kautta Kannanlahteen; etelään päin -Kajavansalmen kautta Muojärveen, siitä Pistojokea alas Pistojärveen -ja Kuittijärviin sekä viimein Kemijokea alas Vienanmereen. Tätä -kanavaa mekin laskimme, kun 3 p. heinäk. jatkettiin matkaa. Sinä -päivänä kuljettiin ensin Kiitämän poikki Hannilan vankkaan taloon, -jossa norjalainen professori Friis myöski kävi v, 1867 ja jota -hän syystä kiittelee, sitte ylöspäin jokea ja usean pienen järven -poikki sekä lopulta taivaltamalla Välijärven taloon Tavajärven -etelärannalle, ja siitä Tavajärven poikki ja Tavajokea alas Kuoringin -järvelle, jonka pohjoisrannalle rakettuun samanimiseen pikku taloon -jäätiin toiseksi yöksi. Ilma oli ihana ja kulku varsinki Hännilästä -tuota kaitaista, melkein virtaamatonta jokea ylöspäin vihantain -niittyjen ja hyvänhajuisten koivikkojen välitse erittäin miellyttävä. -Taipaleesta Välijärvelle saimme omin neuvoin suorittaa loppu-osan, -joka oli joku neljännes jalkamatkaa, kun saattomiehet pyysivät -veneellänsä saada suoristaan kulkea omille asioillensa; ylimaissa -ei olla kovin tarkkoja semmoisten pienihkeitten kuin mahollisen -eksymisen suhteen. Oikein kuitenki perille tultiin. Matkaa oli -tänäpänä tultu lähes 4 penik. ja loppupuoli päiväystä kuljettu -koilliseen päin, joka tästä lähin pysyi matkan suuntana Vienanmeren -vesille asti. Kuoringista, jonka pohjoispuolelle tulee _Nuorusen_ -korkea tunturi, eteläpuolelle _Ukonvaara_, kuljettiin sitte 4 p. -heinäk. rajan poikki Oulangansuuhun, jota taivalta tuli noin 3 1/2 -penik. ja joka oli kävelymatkaa paitsi kaksi viimeistä neljännestä -pitkin jotenki leveää Oulanganjokea. Lähin Karjalan kylä Kuorinkiin -olisi ollut Taavonsuu, Tavajoen suussa, vaan tuota 2 1/2 penikuorman -jalkamatkaa sinne valitettiin hyvin huonoksi, että siitäki syystä -kuljimme toista tietä. Kovin kehuttava ei kyllä meidän valitsema -tiekään ollut, sillä polku oli huono, usein tuntumaton, ja tiheät -suopaikat joko ei ollenkaan tai aivan kelvottomasti porrastetut. -Päivänlaskun aikana pääsimme Oulangansuuhun, johon Kuusamon kirkolta -tuli runsaasti 10 penikuormaa. - -Että Kuusamolaiset ovat ahkeria jäämerellä kulkioita, saattoi -matkalla helposti havaita. Kaikkialla oli jäämeri ja kalastus siellä -puhe-aineena. Ketkä olivat sieltä nykyään palanneet, tuoden niin ja -niin paljon -- toistasataa eli pari sataa kruunua -- säästettynä -tienestinä kotia, ketä kohta odotettiin, kenen arveltiin sinne -myötyriksi menneen; useimmasta paikasta käskettiin viedä terveisiä -nimitetyille henkilöille, jotka siellä vakituisesti asuivat. -Ilmotusten mukaan, jotka olen luotettavalta mieheltä saanut, käypi -Kuusamolaisia jäämerellä joka vuosi noin 200; kun pitäjän väkiluku on -6,700 henkeä, joista lähes 2000 saanee pitää täysikasvuisina miehinä, -on siis joka kymmenes mies vuosittain jäämerellä kalastamassa. - -Varsin helposti käsitettävän selityksen tähän alituiseen -kansanvaellukseen saimme toisessa yökortteerissamme, _Kuoringissa_. -Kun Tavajärven poikki kuljettiin, oli melkein suoraan veneenkeulan -edessä Nuorusen korkea vaara. Sitä katsellessa havaitsimme lähemmäksi -tullen sen kupeella pari valkeaa pilkkua, jotka saattajamme -ilmotti olevan lumihankia. Lunta heinäkuulla -- sepä outoa! Tuota -kummastellessamme sattui joku joukostamme mainitsemaan, että -pitäisipä likemmältä käydä noita kinoksia katsomassa, jotka eivät -vielä olleet sulanneet, sekä samassa nousta tuon vaaran huipulle, -joka on korkein Suomessa tänne asti. Esitys lyhyen keskustelun -perästä hyväksyttiin, vaan kun saattaja arveli, ei hyvin sopivan -lähteä vaaralle yön selkään, päätettiin jäädä Kuorinkiin yöksi -ja lykätä lähtö aamuksi, joka oli senki puolesta mukavampi, että -vaaralta sitte saattoi jatkaa kulkua eteenpäin, taloon takaisin -palaamatta. Mutta miten saada iltaa hauskasti kulumaan, kun vasta oli -6--7 seutu? Juodaan lasi totia, meillähän on vähän konjakkia muassa, -kuului jonku suusta vastaus. Hyvä, tuohan sopi hyvästi; iloisella -tuulella, odotettavan nautinnon toiveessa, jatkettiin kulkua talon -rantaan. Talo on rakettu järveen pistävän korkean niemen kannakselle. -Noustuamme jyrkkää rantatörmää ylös astuimme pirttiin. Se oli -korkeintaan 3 syltää neliskanttiin, josta alasta kuitenki uuni anasti -suuren osan; useoita lapsia ja pari aikaista ihmistä oli sisällä ja -kun rannassa olimme kulkeneet isännän ja yhen hänen kumppalinsa sivu, -alkoi arveluttaa miten talossa tultaisiin toimeen ensinkin mahtumisen -puolesta. Siitä huolesta kuitenki päästiin, kun vanha emäntä vähän -ajan takaa käski meitä astumaan porstuan toisella puolella olevaan -pieneen maitokamariin. Nyt tuli totinjuonti puheeksi. Kun meillä ei -itsellämme ollut sokeria matkassa, oli pakko kysyä emännältä, voisiko -hän meille sitä antaa. "Eipä sitä taida isosti meillä olla", arveli -emäntä, vaan meni kumminki talon varoja tutkimaan ja toi hetken takaa -pienoisen sokeripalasen esiin, niin suuren, että se olisi riittänyt -yhen kahvikupin juomiseksi; enempää ei talossa löytynyt. Vähän -pitkillä silmillä katselimme vuoroon tuota suurta varastoa, vuoroon -toisiamme, vaan kauon ei tarvinnut aivojemme saranain liikahella, -ennenkuin olimme saaneet selville 1:o että tuossa olisi tuskin varaa -yhelle, saati kahelle eli kolmelle, totilasia juontiin, ja 2:o -että olisi sääli viedä viimeiset varat talosta, jossa oli pieniä -lapsia, jotka voisivat sairaiksi ja sokerin tarpeeseen tulla; ja -päätös oli, että jätettiin sokeri ottamatta ja lykättiin totinjuonti -suotuisempiin aikoihin. Kun tuo odotettu nautinto näin oli tuuleen -rauennut, otettiin kysymys illallisesta tutkittavaksi. Että lehmän -antia talossa löytyi, saatoimme itse nähä, ja siis arvattavasti -myöski voita; vaan leipää --? "Onkos talossa leipää, emäntä?" -"Leivästä se tahtoo olla vähän tinka täällä, eihän sitä seottamatonta -jakseta saada", kuului vastaus; "vaan ehkäpä sentään joku leipä -löytyisi." Niin emäntä taas katosi ja palasi hetken takaa ison, -hyvännäköisen ja niinkuin sitte huomasimme hyvänmakuisenki pehmeän -leivän kanssa josta pyysimme ja kernaasti saimme toisen puolen. Vaan -se oliki _ainoa_ puhas leipä talossa! Ei olleet varat runsaat. -- -Että aamulla ei kahvista ollut puhetta, on tarpeeton sanoa, vaan -sen sijaan on mainittava, että, vaikka ilma ei edellisenä päivänä -ollut tuntunut ollenkaan kylmältä, maa aamulla tuvan ympärillä oli -_kuurassa_. - -Kun ajattelee, että tämmöisiä taloja -- torpista puhumatta -- varmaan -löytyy Kuusamossa koko joukko, että rahantienestin tilaisuutta -varsinki talvisaikoina tuskin on ollenkaan, ja että pyytö jäämerellä -aina antaa kohtuullisen, usein hyvän, ja toisinaan hyvinki hyvän -vaivojen palkan, onko kumma, jos sanottuun pyytöön mieslukuisesti -mennään? Kuoringista oliki poika vakinaisesti asumassa Pummangissa. - -Niinkuin mainitsin, olimme päättäneet nousta _Nuoruselle_. Tämän -päätöksen panimmeki toimeen 4 p. heinäk. Kuoringista lähti meitä -saattamaan Oulangansuuhun talon päälle 60-vuotinen, isopartainen -isäntä ja yksi toinen mies sekä talon vanha emäntä, viimemainittu -kuitenki vähemmän kantajana ollakseen kuin käydäkseen "ativoissa" -eli vieraissa rajan takana. Kun oli kuljettu joku neljännes -talosta, jatkoivat emäntä ja toinen mies, vähennettyään isännän -takkaa, kulkuansa suoraan parin neljänneksen päässä olevaan -Siikajärven taloon, jossa heidän piti meitä odottaa, ja me muut, -isäntä etupäässä, poikkesimme vasemmalle kädelle pohjaan päin -vaaraa kohti. Sen juurelle tulee Kuoringista pari neljännestä, -ei erittäin kovasti kohoavaa maata; matkalla on useita lampia. -Tunturi nousee etelänpuolelta kahtena eli tarkkaan ottaen kolmena -erittäin jyrkkänä rinteenä, joista alin puoliväliin kasvaa metsää; -ylimmän juurella, jossa on leveämmältä tasaista pengertä, oli ne -lumikinokset, jotka eilen olimme nähneet. Ylösnousu, jota kesti -juuri tiiman, oli jokseenki vaivaloinen; usein täytyi käsiä avuksi -ottaa eteenpäin päästäksensä, niin kova oli kaltevuus, ja lisäksi -puhalsi pohjaisesta ei tosin erittäin kova, vaan jäisen kylmä viima, -joka pyyhki vaaran eteläsyrjääki ja tuntui erinomaisen ilkeältä -hikoileville ruumiillemme. Vaan sillä näkö-alalla, joka eteemme -aukeni tunturin ylimmältä huipulta, johon kreikalainen puuristi on -pystytetty, saatoimme pitää ja pidimmeki vähäiset nousuvaivamme -täydellisesti korvattuina. Alppimaa, satakunta neliöpenikuormaa -laaja, oli vuorelta eri ilmansuunnille nähtävänä. Eteläänpäin oli -aivan allamme Kuoringinjärvi kuin kaitainen sininen nauha ja sen -toisella puolen melkein Nuorusen korkuinen _Ukonvaara;_ siitä vähän -lännemmäksi näkyi sininen pilkku -- se oli tuo lähes 2 penik. pitkä -Tavajärvi, jonka takana oli pienempiä vaaroja niinkuin Hirsivaara, -Mouruvaara, y.m.; etäisimpänä länsi-etelään käsin siinti 1626 -jalkaa korkea _Iivaara_ 5 penikuorman päässä. Lännen puoleen oli -lähimpänä penikuorman päässä _Kuntivaara_ ja sen vieressä vähän -pohjempana _Juumonvaara_. Pohjassa päin näkyi 2 1/2 penikuorman -päässä Paanajärven takaa kohoava _Mäntyvaara_, sitte vähän lähempänä -_Kometto_ ja viimemainitun sivutse koillispohjassa päin 6--7 -penikuorman päässä sämpylänmuotoinen pyöreähkö tunturi, jota ensin -luulimme Vaatimenoiviksi, vaan joka lie ollut _Peäsioiva_ Tuntsajoen -varrella. Idän puolella viehätti silmää etupäässä tuo 5 penik. pitkä -ja toista eli 2 penik. leveä _Pääjärvi_ rajan toisella puolen. Sen -takaa, siis 4--5 penikuorman päästä, siinti useoita vaaroja, joitten -nimeä ei kuitenkaan saattajamme enemmän kuin karttakaan tiennyt -ilmottaa, vaan tälle puolen järveä tuli ensin toista penikuorman -päähän meistä _Rivakka_ ja 2--3 penikuorman päähän Oulangansuun -pohjoispuolelle teräväkärkinen _Päänuorunen_ -- korkein kaikista -näkösällä olevista vaaroista, nähtävästi korkeampi Nuorustaki. -Paitsi nyt mainituita isompia vaaroja oli pienempiä joka taholla; ja -näitten silmän lepokohtain välillä ulottui toisesta toiseen tasaiset -viheriät kentät -- aarniometsät --, joitten alimmassa syvennyksessä -tavallisesti oli sininen pilkku -- järvi. Se oli tosiaan suurenmoinen -ja viehättävä näkemä, mikä vuorelle oli tarjona: niinkuin kartta -oli maa silmäimme alla. Omituiset tunteet täyttävät rintaa, kun -noin ylhäältä katselee alas; niinkuin ruumiillisesti on kohonnut -tavallisia oloja ylemmäksi, samoin tuntuu ikäänkuin henkikin olisi -ylennyt kirkkaampiin, laajempiin piireihin. Elämän riennot, jotka -aina antavat tarpeeksi, toisinaan liiaksiki, huolta, väistyvät -yhtä etäälle ja supistuvat yhtä pieniksi kuin maisemat jalkain -juuressa, ja niinkuin yhteen silmäykseen mahtuu penikuormain alat -tuolla alhaalla, samoin elämä ja olemassa olo ajatukselle esiintyy -suuremmissa piirteissä, kokonaisempana, jalompana, onnellisempana. -Kauon seisoimme tunturilla selittämättömän ihastuksen vallassa, emme -tahtoneet raskia lähtöä tehä; ja kauon on mielessämme säilyvä se -suuri nautinto, minkä käynti täällä meille soi. - -Nuorusella ollaan Inbergin kartan mukaan 1745 jalkaa korkealla -ilmassa. Kun Kuusamon järvet ovat 7--800 jalkaa ylempänä merenpintaa, -voipi siis Nuorusen korkeutta sen juurelta huippuun asti laskea 1000 -jalaksi, s.o. 5--6 kertaa niin korkeaksi kuin Oulun kirkontorni. -Suunnille 1000-jalan korkuisia rinteitä nousimme kyllä myöhemmin -Lapissa, esm. kun astuttiin Kuolavuouosta tunturein poikki Uuraan, -vaan näiltä tuntureilta puuttui se 7--800 jalan alusta, mikä -Nuorusella on, ja siksi ei myöhemmin oltu niin ylhäällä ilmassa kuin -nyt. Seuraus tästä s.o. niin ylhäällä olosta oli ehkä se pistävä -kylmyys, joka vuoren ylimmällä huipulla vallitsi. Vaikka oli kirkkain -ja lämpimin kesäpäivä, ei tunturin ylimmälle kohalle äskön mainitun -ristin viereen ollut yrittämistäkään, jollei ottanut päälleen yhtä -talvipalttoota, joka oli ylös varta vasten kannettu; niin läpitunkeva -tuo pohjainen viima oli. Kallion suojassa auringon puolella kärsi -sentään tavallisessa puvussa olla kuta kuinki. -- Tunturin ylimmällä -osalla ei muistaakseni kasva jäkälääkään. - -Milloin tuo kreikalainen risti -- jota lehtori S. vähän paheksimalla -katseli -- on vuorelle pystytetty, ei saattajamme tietänyt ilmottaa; -vuosikymmeniä vanhalta se kyllä näytti. Mahollista, että se on -niiden venäläisten nostama, jotka 20--80 vuotta takaperin uskonsa -tähen pakenivat rajan toiselta puolen Kuusamoon; mahollista, että -Tuoppajärven munkit jo varemmin ovat sen pystyttäneet. Mainitulta -pakolaisia muuten vielä elää moniaita Tavajärven rannalla ja -Hannilassa; ne ovat kielensä puolesta ummikko-ryssiä, eikä siis -karjalaisia -- arvaten siirtolaisia saaren monasterista, kun se -hävitettiin. - -Alaskulku Nuoruselta kesti 1/2 tiimaa. Se tapahtui idän puoleen, -johon tunturi loivemmin viettää. - -Siikajärvellä tapasimme toiset saattajamme, murkinoimme ja jatkoimme -sitte matkaa Oulangansuuhun., Kernaasti olisimme tässä viimeisessä -meidänpuolisessa talossa juoneet kahvia, vaan se oli tuntematon -ylöllisyyden tavara täällä. Vaikka kahvin puutetta saattaa pitää -köyhyyden merkkinä, todisti kuitenki talon olemassa olo edistymistä, -sillä joku miespolvi taapäin tässä vielä oli ollut kolkko korpi, -jossa vain kontiot Kivakasta toisinaan pitivät majaa. Nyt talossa -elätettiin useita lehmiä ja luulen ma hevonenki. - - -Oulangansuusta Knäsjään Kannanlahen rannalle. - -_Oulangansuun_ kylä on rakettu kahen puolen Paanajärvestä Kuusamosta -juoksevan Oulanganjoen jotenki leveää suuta; valtakylä pohjoiselle -rannalle, vähempi osa eteläiselle. Talot eivät sijaitse aivan joen -partaalla, vaan vähän ulompana rannasta, ja niiden ja rannan välillä -on kylän vähäiset viljavainiot. Rannassa, joka on matalanlainen, on -koko joukko nuottahuoneita; kyläläiset ovat näet ahkeroita kalastajia. - -Oulangansuuta sanottiin vankaksi kyläksi, ja tavallaan se kyllä -sen arvolauseen ansaitseeki, sillä senkokoista karjalaista kylää -ei ainakaan siitä pohjaan päin löydy. Ei tämä vankkuus kuitenkaan -itsessään mikään mainittava ollut, sillä kylässä ilmotettiin vain -löytyvän 19 taloa, joissa elätettiin 60--70 lehmää, 15 hevosta -ja satamäärä lammasta. Kuta pohjemmaksi Karjalassa tulee, sen -heikommiksi kylät kuitenki käyvät, niin että useassa vain on pari -kolme taloa; ja semmoisten rinnalla Oulangansuuta kyllä saattaa -ylistää. Pääjärven rannalla olevasta kaheksasta kylästä voipi -myöskin ainoastaan Sohjanansuu eteläisimmässä päässä sille vertoja -vetää, muut kaikki ovat pienemmät. Nämät kylät ovat seuraavat: -länsirannalla Oulangansuusta pohjaan päin _Kankahien_ kylä, etelään -päin _Taavonsuu_ Tavajoen suussa, _Kormanen_ Kormasenjoen suussa, -_Laitasalmi_ sekä _Sohjanansuu_ suuresta Tuoppajärvestä laskevan joen -suussa; järven itäpuolella _Niska_ ja _Majalahti_. Jo mainittu prof. -Friis, joka kävi näillä seuduin 1867, ilmottaa talojen luvun silloin -olleen näissä kylissä: Kankahissa 10, Oulangansuussa 14, Taavossa -3, Kormasessa 2, Laitasalmella 9, Sohjenansuussa 17, Niskassa 7 ja -Majalahessa 7. Valitettavasti emme voineet saada tarkkoja tietoja -niiden kaikkien nykyisestä talonmäärästä, joka vertauksen vuoksi -kyllä olisi ollut hauskaa, vaan ne tiedot, mitkä kolmesta kylästä -saimme, osottavat kumminki että maakunta vähitellen edistyy. -Oulangansuussa oli nyt, niinkuin jo kerroin, 19 taloa, Niskassa 9 -taloa (joissa elätettiin 28 lehmää ja 9 hevosta), Taavonsuussa 6 -taloa (10-kunta lehmää ja 3 hevosta). Enennys on siksiki hyvä. - -Samoin kuin Karjalan kylät ylipäänsä on Oulangansuuki -luonnon-ihanalla paikalla. Pohjassa ja lännessä päin näkyy useoita -korkeoita vaaroja, niinkuin Päänuorunen ja Kivakka, itäänpäin tulee -tällä kohalla paria penikuormaa leveä Pääjärvi saarinensa, joista -mainittakoon _Luptshinki_, Oulangansuusta kohastaan keskipaikoilla -järveä, ja _Hopiosaari_, enemmän pohjoisessa. Joki tekee kylän -kohalla vähäisen käänteen pohjaan päin, ja siten syntyy sen -eteläpuolelle tasainen, harvaa männikköä kasvava niemi, josta on -laaja näkö-ala Pääjärvelle päin. Itse kylää kaunistaa vasta valmiiksi -saatu kirkko joen pohjoisrannalla kylän alapäässä ja lähelle sitä -rakettu uusi pappila, joka on karjalaiseksi taloksi hyvin uhkea. - -Majapaikkamme oli _Ortto Rokkosen_ talo, joka on viimeinen -eteläpuolella jokea, siis vastapäätä uutta kirkkoa. Se tuntui -olevan toimeentuleva talo, vaikka hoitomme siinä, oudoksesta -ja kun ei isäntä ollut kotona, oli niin ja näin; vaan päätalo -kylässä lienee _Nikitan_ talo pohjoispuolella jokea, jossa Friis -oli kortteria. Paha kyllä ei aikamme sallinut meidän siinä käydä, -joka olisi senki puolesta ollut hauskaa, kun talon poika Timo -juuri vähää ennen oli tuonut kotia nuoren, meidän puolelta -- eikä -lähempää kuin "Oolannista"! -- naidun vaimonsa. Ainoa paikka, missä -kävimme vieraisilla, oli pappila, johon pappi itse tuli meitä -noutamaan, kuultuaan että Suomen pappi oli kylään saapunut. Hän -osasi suomea siksi että toimeen tultiin, näytti meille kirkkonsa -ja juotti meille tsajua, vaan valitteli katkerasti tulojensa -vähyyttä, jotka supistuivat paljaastaan kruununpalkkaan, joka on 300 -ruplaa. Emännöitsiänä ja piikana hänellä oli talossa tyttärensä; -palvelusväkeä ei ketään. Sama valitus toimeentulosta näkyy Venäjän -papistossa olevan yleinen, ja sehän kyllä ei olekaan kumma, kun rahan -arvo Venäjällä on niin halpa eikä papeilla pitäjältä ole mitään -muuta kuin asunto ja puut, ja kirkollisista toimituksista, niinkuin -vihkimisestä y.m., joskus joku ropo. - -Keskiviikkona 5 p. heinäk. kuljimme ensin Pääjärven poikki 2 penik. -_Niskakylään_, joka on järvestä lähtevän Kuntojoen niskassa, siitä -jonku penikuorman jokea alas _Kuntijärven_ kylään jokivarrella sekä -siitä ensin Kuntijärven itäpäähän veneellä 1 penik., taivalta sitte -pari neljännestä ja lopuksi sama määrä veneellä pitkin _Kuukasjärveä_ -samannimiseen kylään, jossa _Platonan_ taloon, eli mökkiin, -jäimme yöksi. Pääjärvestä lähtiessään Kuntojoki synnyttää kosken, -_Pääkoski_, joka ei ole erittäin kova -- se ääni, jolla perämiehemme, -valkopartainen ja kunnioitusta vaativa ukko Simanainen Petri kosken -niskassa itsekseen mutisi "blahoslovii hospodi" (varjele Jumala) -oliki hyvin rauhottava; sitte joki tasaisesti virtavana juoksee -korkeahkoin, kaunisten rantain välissä (pohjaiseen päin). Yhyttyään -Kuntojärven länsipäähän joki jatkaa kulkuaan enemmän luodetta -kohti ja saapi nimekseen _Kumajoki_; juoksee sitte _Soukelo- ja -Ruvajärvien_ läpi _Susijärveen_, johon Kuolajärven pitäjästä tuleva -_Tuntsajoki_ myöski laskee, sekä täältä, itään päin käännyttyään, -pienen Tutijärven läpi suureen _Koutajärveen_. Paitsi _Kuntijärven_ -kylää, jossa oli 15 taloa ja niissä 9 hevosta ja 36 lehmää, löytyy -joen varrella seuraavat kylät: _Soukelo_, jossa ilmotettiin olevan -12 taloa (Friisin käydessä 7), _Ruva_, myöski 12 taloa, _Sokka_, 11 -taloa, ja _Koudan pää_, 4 taloa, joista 1 meidänpuolelaisen. Paitsi -viimemainittua pientä kylää ei tuon kolmea neljää penikuormaa pitkän -(idästä länteen) ja 2--3 penik. leveän Koutajärven rannoilla ole -ainoaakaan asukasta. - -_Simanan_ talo Kuntijärvellä, jossa päivällinen syötiin, näytti -olevan verrattain varakas; siinä oli useampi lehmä ja 1 eli 2 -hevosta sekä paitsi suurenlaista pirttiä pari muutaki huonetta. -Isäntä oli aivan nuori mies, vaan oli jo käynyt Oulussaki linnun ja -poronlihojen kaupalla sekä suolain ostossa. Sitävastoin _Platonan_ -talo Kuukasjärvellä näytti huonommalta; muuta huonetta ei löytynyt -kuin pieni pirtti. Kuitenki siinä ja vierimäisessä talossa -- -eikä Kuukasjärven kylässä useampaa taloa löydykään -- pidettiin 5 -lehmää ja 1 hevonen. Yhessä suhteessa Platonan mökki oli rikas: -väen paljoudessa. Kun sydänyön aikana astuimme tupaan, oli lattia -täpötäynnä rinnakkain makaajia, ainaki kymmenkunta henkeä, ja suuri -vaiva oli isännällä saada yhestä lattian kulmasta unelle persoja -lapsia vähän syrjään, että vierailleki vähän tilaa tulisi; jopa oli -lopulta pakko jalkaaki siivosti liikutella. Elättäjiä ei talossa -ollut muita kuin isäntä yksin, joka kyllä oli nuorenlainen, riski -mies; toinen veli oli viety sotaväkeen. -- Levollisesti nukuimme -pirtissä useoita tiimoja, kumppalit rippumatoissaan, joilla olivat -itsensä varustaneet, minä porontaljalla lattialla, ja aamulla meille -paistettiin erinomaisen hyviä kalakukkoja. - -Platonasta matkustettiin tuorstaina 6 p. heinäk. _Mossan_ eli -Mossalan kylään muutamassa Nuutuanjärven saaressa. Matkaa tuli vain -noin 3 penik. -- edellisenä päivänä oli kuljettu 5. Matka kävi ensin -1 1/2 penik. pitkin Kuukasjärveä, _Hirviäniemen_ kylän sivu, jossa -on 5 taloa sekä 15 lehmää ja 6 hevosta, sitte kivenheiton määrän -jalkaisin muutaman kosken sivu, jonka Kuukasjärvestä lähtevä joki -tekee, jolloin vene oli vedettävä taipaleen poikki, sitte pienen -lammin poikki ja sen toisesta päästä taas jalkaisin virstan pari -koskien sivu _Solajärven_ länsipäähän, jossa onneksi löydettiin vene, -jottei omaa tarvittu käydä vetämässä; senjälkeen pitkin tuota 1 -penik. pitkää Solajärveä, joka Vintshankosken kautta purkaa vetensä -Nuutuanjärveen, sekä lopuksi pari neljännestä tämän järven poikki -Mossalaan. Solajärveen laskee etelästä päin Tiiksijärvestä tuleva -joki vähäisen kosken kautta vetensä; jollen muista väärin, tämä -joki on penikuormaa pitkä ja sen varrella lähellä Tiiksijärveä on -_Kuurilan_ 2 taloa lukeva kylä. Vintshankoskea ei voida laskea muuta -kuin köydestä, niin että siinä saatiin taas astuskella joku virsta. -Solajärven länsipäässä tuli meitä vastaan joukko jäämereltä palaavia -karjalaisia -- joku Kuusamolainen muassa -- ja kun Vintshankosken -alta lähimme järven selälle, näimme ison kotkan istahtavan korkean -petäjän latvaan, katselemaan kulkuamme. Erinomaisen jylhää erämaata -oli koko se seutu; selvästi muistan, että kun katselin ympärilleni ja -tuolle laajalle selälle, alakuloinen tunne hetkeksi valtasi mieleni, -ikäänkuin oltaisiin mailman viimeisiä ääriä kulkemassa. - -_Nuutuanjärveä_ (Inbergin kartassa Nuolojärvi) sanottiin 3 penik. -pitkäksi; leveys lienee 1/2 à 1 penik. Korkeoita vaaroja näkyi sen -etelä rannoilla, niinkuin _Irenien_ ja _Iivakkaisen_ vaarat; Mossalan -kylä on sen pohjoispuolella, pienen saaren itärannalla. Kylä, joka -luki 4 taloa ja 34 henkeä sekä 3 hevosta, 9 lehmää ja 1 sonnin, -34 lammasta ja 84 poroa, on puheen mukaan hyvin vanha ja muutaman -Moskovalaisen siirtolaisen perustama (josta nimiki?). Hänen tullessa -näille maille asui lappi vielä täällä. Paikkoja, missä mainitun -muinaiskansan kotia on ollut, näytetään useoita, ja tavallisesti -sanotaan aarteen niillä seuduin palavan; vahvaksi semmoiseksi -palopaikaksi mainittiin yhtä kohtaa kallion päällä _Meronaisen_ lahen -rannalla. Aarrepaikan pitäisi myöski löytyä Irenien vaaran kupeella, -vaikka se aarre ei olisi muinaiskansan kätkemää, vaan jumalan luomaa, -toisin sanoen kultaa. Siellä oli nimittäin aikanaan joku pakolainen -elänyt ja vuoresta löytänyt tuota kallista kalua; vaan valitettavasti -ei paikkaa tiedetä. -- Köyhän kansan unelmia! - -Vaikka ei Mossalan kylä kokonaisuudessaan liene köyhempi kuin -muutkaan paikat siellä puolen, näytti se kuitenki huonommalta sen -kautta, että kaikki asumukset olivat kovin vanhoja ja rappeutuneita. -Varsinki molemmat pohjoisimmat talot olivat viheliäisimpiä pöksiä -mitä ajatella voipi; vaan _niiden_ omistajat olivatki aivan -varattomia. Toisessa niistä, Mikkilässä, tulin sattumalta käyneeksi, -kun sivukulkiessani minua huudettiin sisään; siinä asui muuan -leskivaimo kahen tyttären kanssa. Ovi talon ainoaan huoneeseen oli -kenties 1 1/2 kyynärää korkea ja niin hatara, etten ymmärrä miten -kylmemmällä ilmalla voitiin sen sisäpuolella asua; itse pirtti -pieni, musta ja niin matala, että myötäänsä sai päätänsä varoa -kattoon koskemasta; noissa pienissä ikkunoissa lasin sirpaleita -ja päreitä sekaisin, ja huonekaluja ei mitään muuta kuin lavitsat -seinäin ympärillä. Vene kuului talossa olevan ja sitä tarjotakseen -meidän käytettäväksi emäntä minua kutsuiki sisään, vaan seki -lukuun otettuna, ei voine köyhempää taloa ajatella. Ja kuitenki -- -kummallinen omien sallimus! -- löytyi talossa aarre, joka toisessa -paikassa varmaan olisi saanut nuo mustat seinät ympärillänsä -valkenemaan, akkunat isoilemaan ja laipion kohoamaan -- se oli talon -vanhempi, 17-vuotias tyttö, _Marfa_ (Martha). Hän oli pienenlainen -ihminen, sisartansa Okkua vielä nuoremmalta näyttävä; nivusten -ympärillä oli tavallinen, punaisella vaatteella päällystetty, -tuohinen "perveäskä", kleninkinä kulunut, sininen "kosto" ja kenkinä --- en muista varmaan, oliko tohvelintapaiset "stupnit" vai avojalat. -Ulkonaiset kaunistusneuvot eivät siis olleet sanottavaa laatua, vaan -tukka oli paksu, silmä kirkas, kasvojen ovaali erinomainen, posket -punottavat ja hymy leikinlaskuun aina valmiilta näyttävillä huulilla -ihastuttava; koko olento sanalla sanoen viehättävää suloa täynnä. -Kuka olisi voinut aavistaa, että täällä, näin syrjässä, keskellä -erämaita, hengellistä pimeyttä ja maallista viheliäisyyttä, näin -ihana kukka olisi löytynyt kukoistamassa! - -Matka Mossasta Knäsöihin luetaan kesän aikana 5 1/2, talven aikana -4 1/2 penikuormaksi. Kun aikuisin 7 p. heinäk. lähettiin matkaan, -kuljettiin ensin kappale Nuutuanjärveä, sitte siitä lähtevää -Tyllinjokea ja joen muodostamain Lapinjärven ja Paasmajärven poikki -Koudan rantaan, kaikkiaan kolmisen penikuormaa; talvitie on tänne -vain 2. Paasmajärvi purkaupi _Paasmakosken_ kautta, Koutaan, vaan -koski on siksi kova, että vene oli vedettävä l/2 virstaa leveän -taipaleen poikki. Koudan itäpuolta senjälkeen kuljettiin milloin -suomeksi, milloin venäjäksi nimitettyin saarten välitse 1 penik. -Kuptshinan niemen nenään, josta Koudan joki alkaa _Verhne konetsin_ -jyrkällä putouksella, siitä 5 virstaa kapeaan ja kauniiseen -_Laitasalmeen_, joka on virstaa pitkä ja jossa oli muutamia -venäläisiä knäsjäläisiä kalanpyynnissä, sekä Laitasalmesta 5 virstaa -Koudan koilliseen päähän. Järvitaipaleella näkyi kaiken aikaa lännen -puolelta _Kallakoran_ korkea vaara. Valkamapaikasta, joka järvelle -päin tarjoaa erittäin kauniin näkö-alan, on näpeää kaksi neljännestä -hyvää polkutietä Knäsiän kauppalaan Kannanlahen rannalle. Matkamme -tänäpänä kesti noin 14 tiimaa, niin että perille tullessa aurinko jo -oli jotenki matalalla luoteisella ilmanrannalla. - - -Pohjoisimman karjalan kartta. Sen kansa. - -Jo kesällä 1879, kun kävin keski-Karjalassa, huomasin, että karttamme -niistä paikoista on isosti virheellinen. Sama muistutus täytyy tehä -pohjoisimmanki Karjalan kartallepanoa vastaan. Ne kolme karttaa, -joita (paitsi venäläisten karttoja) tietääkseni siitä löytyy, nim. -maanmittaus-ylihallituksen suuri kartta, Inbergin kartta ja Friisin -omatekoinen Venäjän Lapin kartta, kilpailevat keskenään virhettänsä -moninaisuudessa. Voiton siinä suhteessa vienee ensimäinen, sitte -tulee Friisin; Inbergin kartta on luotettavin, sekä nimien puolesta, -jotka molemmissa toisissa ovat jos jotenki väännetyt, oikein. -Ylihallituksen kartasta mainittakoon osotteeksi vain, että esm. -Pääjärvestä on merkitty _kaksi_ jokea juoksevaksi pohjaanpäin -Soukelojärveen! Friisin kartassa taas esm. Pääjärveen laskee sekä -Tiiksijärvi että Kuukas- ja Kuntijärvi, vaikka kahesta edellisestä -vesi juoksee Nuotuanjärven kautta Koutaan! Kuntijoki taas juoksee -Kuntijärven läpi. Vaikka ei likimainkaan näin puutteellinen, ei -sentään Inbergin karttakaan ole aivan tarkka. Niin siinä esm. -jo mainittu Kuukasjärvi on merkitty juoksevaksi Kuntijärveen ja -Kuntojokeen, vaikka se Solajärven ja Nuutuanjärven kautta juoksee -Koutaan; Tyllinjoki, joka lähtee Nuutuan itäpäästä, on merkitty -lähteväksi keskeltä järven pohjoisrantaa; Koutajärvi on ulotutettu -penikuormaa syvemmäksi eteläänpäin; Koudanjoki on osotettu alkavaksi -järven koillispäästä, (Friisin kartassa taas eteläpäästä), vaikka -se lähtee keskeltä itärantaa, ja sen ensimmäistä putousta on Verhne -konetsin sijaan nimitetty Paasmakoskeksi; j.n.e. Näistä ja muista -pienemmistä ereyksistä saatoimme itse matkalla omasta näkemästä tulla -vakuutetuiksi, vaan että I:n kartassa vielä muitaki vikoja löytyy, -pidän varmana, kun ne ilmotukset mitkä eri suunnilta ja luotettavan -näköisiltä miehiltä olen maisemista saanut, eivät sovi kartan kanssa -yhteen. Niin esm. ilmotettiin matkan määrää Kiestingistä Knäsiään -seuraavaksi, joka epäilemättä on oikein, vaikka ei kartan mukaan: -Kiestingistä Jelittijärven rantaan 2 penik., siitä samannimiseen -kylään 1 p., siitä Särkiniemeen Tiiksijärven rannalla 1 p. (toisen -ilmotuksen mukaan 12 virstaa), siitä Kyyrölään 3 p., siitä Mossaan -1/2 p., siitä Knäsöihin päälle 5, yhteensä lähes 13 p. -- Kieretin ja -Tyrhyn välillä, jossa kartan mukaan vain on pieni lammikko, löytyy -_paria penikuormaa_ pitkä järvi _Luovuska_. J.n.e. - -Nämät virheet ovat ikävä asia, jonka kernaasti soisi oikaistavaksi, -kuta pikemmin sen parempi[1]. - -Karjalan kartasta kerran puhuen mainittakoon, että jos puutteita -tahtoo siitä etsiä, niin niitä kyllä löytyy muunkilaatuisia kuin -vastamainitut. Niin esm. _vuoristoa_ ei ole kartoissa merkitty -ollenkaan, joka on erittäin valitettava asia siihen katsoen, että -karjala on hyvin mäkistä maata, paljo mäkisempää kuin meidän -puoli. Se korkokartta itämeren laakson pohjoisosasta, joka seuraa -Ignatiuksen suuren Suomen Maantieteen muassa ja jossa Suomen -mantereen vietto Wienan ja Jää-mereen myöski on merkitty, ei -ensinkään ole oikea, mitä jälkimäiseen seikkaan tulee. Itäpuoli -maanselkää on siinä merkitty ihan samanlaiseksi kuin länsipuoli, ja -ne ovat kuitenki kokonaan erilaisia; osotteeksi vain mainittakoon, -että pitkin Kannanlahen itärantaa kulkee vähintäin 1000, vaan -luultavasti 1,500 jollei 2000 jalkaa korkea vuoriharjanne, jatko -Umptekista: se on mainitussa korkokartassa kuvattu yhtä matalaksi -kuin -- Oulun seutu, joka on tasaista kuin pöytä eikä monta -kymmentä jalkaa ylempänä merenpintaa! Inbergin kartasta ei voi -saada minkäänlaista aavistusta karjalan maapinnan ulkomuodosta, kun -Päänuorunen, Lunnastunturi ja Peäsloiva ovat ainoat siihen kuvatut -vuoret. -- Toinen pää-asiallinen puute Inbergin kartassa on, että se -ulottuu liian vähän itäänpäin, niin että Äänisjärveä, jonka kernaasti -soisi Suomenmaan kartassa näkevän kokonansa, ei näy kuin länsipuoli. -Maanselän, joka on keskellä maata, pitäisi kait kartassaki olla kuta -kuinki keskellä. - -Näistä en suinkaan ole maininnut saadakseni tilaisuutta Inbergin -kartan moittimiseen; joka sitä luulisi, hän suuresti erehtyisi. -Päinvastoin on tämä kartta pidettävä suuressa arvossa siksi, että se -on ensimäinen Suomen kartta, johon myöski Karjala, ainaki pääosaltaan -ja siksiki tarkasti, on kuvattu. Virheistä ja puutteista olen -huomauttanut ainoastaan saadakseni ne sopivassa tilassa korjatuiksi -ja kartan siten vain tarkemmaksi ja paremmaksi. - -Venäjän Lapin eteläraja kulkee Pää- ja Tuoppajärvien välitse -suoraan itää kohti meren rantaan, johon päättyy eteläpuolella -Kieretin kauppalaa; matkamme oli siis oikeastaan koko ajan käynyt -Lapin kautta. Kansa on kuitenki täällä, ei lappalaisia, vaan -karjalaisia; edellisten asumus alkaa nykyään vasta Kannanlahen -perukan ja Vaatimenoivan pohjoispuolelta. Pohjoisimmat karjalaiset -ovat luonteeltaan samanlaatuisia kuin heidän etelämpänä asuvat -veljensä, yhtä ystävällisiä, iloisia ja alttiita halvasta maksusta -palvelemaan, ja matkustus heidän maansa halki, joka muussa -tapauksessa kulkukeinojen alkuperäisyyteen, maakunnan köyhyyteen -ynnä muuhun katsoen voisi käydä hyvin tukalaksi, tulee siten paljo -huokeammaksi. Lisäksi täällä samoin kuin karjalassa ylipäänsä -meidänpuolinen matkustaja aivan pian tuntee olevansa niinkuin -kotona ainaki, kun hän, jos on ensikertalainen, ilokseen huomaa, -että karjalaiset, muutamia vähäpätöisiä erotuksia lukuun ottamatta, -ovat ihan samoja suomalaisia kuin hän itse; ja tämä huomio ja -kotoisuuden tunne tietysti myöski isosti auttaa tekemään matkaa -hupaisemmaksi[2]. Se erotus pohjoisimman ja etelämmän karjalan -välillä kuitenki on, että varattomuus on pohjoisessa vieläki suurempi -(ja varattomuuden muassa myöski paikotellen siisteyden puute). -Kansan pää-elinkeino ei, niinkuin etelämpänä, ole kiertokauppa, jos -kohta jotkut henkilöt Pääjärven kylistä sitäki harjottavat, vaan -_kalanpyynti;_ kotijärvistä omaa tarvetta varten, Wienanmerestä -ja jäämerestä rahantienestiä varten. Kotikalastus ei tietysti voi -suuria tuottaa, ja mitä jälkimäiseen eli merikalastukseen tulee, -on se epäilemättä katsottava hyvin tärkeäksi sivutulolähteeksi -maakunnan taloudelle, vaan pää-elinkeinona sitä täytynee pitää vielä -vähemmin rikastuttavana kuin kulkukauppaa. Etäisyys pyyntipaikasta, -joka Wienanmeren suhteen on 5--15, vaan jäämeren suhteen 40--50 -penikuormaa, on seikka, jonka haittoja ei millään tavoin voida -kokonaan poistaa ja joka tulee aina estämään pyynnin harjottamista -samalla voimalla kuin esm. Kurjassa, jossa se todella on ja sopii -pää-elinkeinona olemaan. Niin kauon kuin pohjoisimman karjalan -toimeentulo etupäässä, perustuu kalastukseen, täytyy sen sentähen -pysyä minä se nykyään on, köyhyyden luvattuna maana. - -Paitsi kalastusta harjotetaan kyllä Koutajärvelle asti myöski -maanviljelystä pienissä peltotilkuissa talojen ympärillä, vaan -ilmanalan kovuus vaikuttaa, että halla useammin korjaa viljan kuin -pellon omistaja[3]; sitäpaitsi maitten yhteisyys, joka Venäjällä -on yleisenä sääntönä, estää laajempaan viljelyshommaan ryhtymästä. -Kaskenpoltto sen sijaan olisi maakunnalle hyvin mieluinen asia, ja -luulisi sitä saatettavan sallia noissa äärettömissä metsämaissa, -joita ei mihinkään käytetä ja joissa puut saavat itsestään hävitä, -vaan se on kovasti kielletty, ja siksi kansa sitä vain varkain -harjottaa syrjäisillä vaaroilla, johon ei metsäntarkastaja arvaa -mennä, kun kaikki kyläläiset ovat liitossa keskenään. Metsästä muuten -ei kansalla ole minkäänlaista tuloa, kun ensiksi kaikki metsät ovat -kruunun, ja toiseksi ei mitään saha- eikä ruukiliikettä löydy. -Metsäthän ne ovat näittenki seutujen kalliin tavara, vaan niinkuin -asiat nykyään ovat, ei niistä ole hyötyä mitään, jos rakennus- ja -polttotarpeet poisluetaan. Karjanhoito lopuksi, jonka ynnä -metsänviljelyksen ja kalastuksen kanssa pitäisi olla näin pohjoisten -seutujen aineellisen toimeentulon pohja, on varsin heikolla kannalla, -niin että lehmän anti vain niukasti riittää omaan tarpeeseen. - -Jos mieli saada ei ainoastaan pohjoisimman, vaan yleensä koko -karjalan varallisuudentilan paremmalle kannalle, olisivat olot -siellä kokonaan järjestettävät toisin. Maa-omaisuuden omistusoikeus -olisi turvattava, metsistä luovutettava osansa kansalle, veronmaksu -muutettava järjellisemmälle kannalle, kulkukeinot parannettavat, -kansan sivistys korotettava suomenkielisten pappien ja koulujen -kautta. Nykyisellä hallinnolla, kun kaikki annetaan mennä entistä -kelpaamatonta menoansa, täytyy sanoa, että karjalassa "_omnia ruunt -in pejus_", jos muistelee kuinka muualla mailmassa tähän aikaan -riennetään jättiläisaskelilla aineellisuuden alalla eteenpäin. Vaan -miten saada maakunnan olot muutetuiksi? Karjalaiset kyllä itse -älyävät että asiain pitäisi olla toisin, ja älyävät myöski, mihin -suuntaan muutostyön pitäisi mennä: "kun meillä olisi Suomen laki", -se huokaus nousee jokaisen karjalaisen suusta ja sydämestä. Vaan -sortuneina suunnattomasti väkevämmän vieraan vallan alle ja hylkynä -pidettyinä meillä, joitten velvollisuus kuitenki olisi puollustajina -seisoa heidän rinnallansa antamassa sitä apua, jota asianhaarat -sallivat, he kaipaavat sekä voimaa että rohkeutta ryhtyäkseen -mihinkään yhteiseen toimeen tilansa parantamiseksi. Ja kun he itse -eivät pysty mitään aikaansaamaan, lykkäytyvät kaikki parannustyöt -epämääräiseen tulevaisuuteen. - -Ihmeellinen on näin ollen se ilomielisyys nuoremmissa ja levollinen -tyytyväisyys vanhemmissa, mikä karjalassa yleensä tavataan. Sopisi -odottaa, että niin tukalat olot murtaisivat mielen ja tekisivät -kansan äreäksi ja tylyksi, vaan asianlaita on päinvastoin. Tottapa -suomalaisten veressä yhä vielä löytynee se omaisuus, joka aikanaan -pani Tacitusta kummeksimaan, että he ovat niin pitkälle ennättäneet, -ettei heillä ole haluakaan minkään paremman perään. Niiden joukosta, -jotka nyt matkalla tapasimme, ansaitsee tässä suhteessa erittäin -mainitsemista: vanhemmista ukko _Simanainen Petri_ Niskasta, josta -jo olen puhunut, nuoremmista varsinki _Iivanainen Matvei_ (Matti), -joka oli toinen saattajamme Kuntojoelta Kuukasjärvelle, ja _Oleksi_ -ja _Ontto_, jotka kalien muun kumppalin kanssa saattoivat meitä -Mossasta Knäsöihin. Ukko Petri, 70:llä oleva, naimaton mies, lienee -jotenkuten kuulunut hengelliseen säätyyn, koska hänellä oli nivukset -päälaelta ajetut niinkuin munkilla; kenties hän, vaikkei sitä -ilmottanut, oli niitä vanha-uskolaisten omia pappeja, joita kuuluu -karjalassa löytyvän. Ruumiiltaan erittäin pitkä ja vankka, hän oli -käytökseltään niin vakava, että ehottomasti vaati kunnioitusta, vaan -samalla niin lempeä, että herätti meissä suurinta mieltymystä. Matin -ulkomuotoa en selvästi muista, vaan tarkkaan on jäänyt mieleeni, -että vaikka taipaleella oli vastainen, sateensekainen tuuli ja vilu -tahtoi ahistaa, kun oli yön aika, hänen reippautensa ja lannistumaton -iloisuutensa piti meitä hyvällä tuulella koko ajan, ettemme matkan -vastuksia ennättäneet tuntea ollenkaan. Oleksi, isäntämme Mossalassa, -oli pienoinen, pyöreä, nuori mies, jonka silmistä tuon pitkän tukan -alta kirkkaasti loisti viaton veitikkamaisuus ja jonka suu ei muuta -tehnyt kuin vuorotellen joko nauroi taikka lausui jonku enemmän tai -vähemmän sattuvan komppasanan. Hänen naurunsa tarttui väkisinki -toisiin ja hänen _humori_-varastonsa oli aivan loppumaton: vaikka -koko päivä aamusta asti oli matkassa oltu, kävi leikinlasku häneltä -kuitenki Knäsöissä yhtä vilkkaasti kuin taipaleelle lähettäissä. -Ontossa hänellä oli hyvä, vaikka ei sentään aivan saman-arvoinen -leikkitoveri. - - * * * * * - -Hailinpyynti Vienanmeressä oli tänä kevännä onnistunut hyvin -huonosti, kertoivat saattajamme. Usea ei ollut pyrstöäkään saanut. -Pyyntiä harjotetaan keväällä "kylmäisin", jolloin sisämaasta tuliat -saavat Knäsiäläisiltä nuotan; sen hoidossa on kuusi henkeä ja -käyttämisestä omistaja saapi 4/10 osaa saaliista. Kalat suolataan -pieniin, leiviskän vetoisiin "potskoihin" eli pikkutynnyreihin, -jolloin käytetään noin 3 "hunttaa" (naulaa) suoloja potskaan; astiat -sitte viedään Vienaan (Arhangeliin), jossa saadaan 25:stä 70;een -kopeekkaan astialta. Friisin mukaan pyydetään koko Vienanmeressä -1--200,000 tynnyriä. Paras haili eli silli saadaan Solovetskoin -luostarista, jossa suolaus toimitetaan huolellisemmin. - - - - -Kultturikuva Knäsjästä. Matka Kannanlahen kauppalaan. - - -_Knäsjä_, jota siellä puolen enimmästä sanottiin Knäsöiksi ja jota -meikäläiset tavallisesti ääntävät Näsiäksi ja Näseiksi, on pieni -kauppala merestä länteen pistävän, paria neljännestä pitkän lahen -perukassa, johon vähäinen puro laskee. Kauppala, jossa ilmotettiin -olevan yli 40 taloa ja elätettävän 30 lehmää ja 9 hevosta, on rakettu -puron eteläpuolelle; pohjoispuolella, johon pieni silta saattaa, on, -jos en muista aivan väärin, ylinnä "tshassuna" eli rukoushuone, johon -Kannanlahesta pappi toisinaan tulee jumalanpalvelusta pitämään, sen -vieressä aitaamaton kirkkomaa, sitte myllyrakennus sillankorvassa ja -alaalla rannassa useoita makasiineja. Länsi-etelään päin, josta puro -juoksee, on sen molemmin puolin moniaita huonosti aidattuja niittyjä; -vaan muuta viljelyksen merkkiä (paitsi myöski vähän naurismaata) en -huomannut kauppalan ympäristöllä, joka onki hyvin mäkistä. - -Kauppalan väestö, jonka, talojen luvusta päättäen, ainaki pitäisi -nousta puoliväliin kolmattasataa, on pää-osalta venäläinen, vaan -koko joukko karjalaisia sanottiin siihen myöski kuuluvan, vieläpä -tapasimme muutamia meidänpuolisiaki vakinaisesti paikkakunnassa -asumassa. Yleinen puhekieli on venäjä, vaan niistä ilmotuksista, -jotka sain, tulin siihen käsitykseen, että noin puolet asukkaista -myöski osaa suomea. Kun illalla kävelimme kauppalan viittä kuutta -pientä korttelia katselemassa, oli muutamassa kohti poikasia -pallisilla ja vuorotellen kuului heidän joukosta suomenkieliset -ja venäjänkieliset huudot. Suomen kielen taito olisi epäilemättä -niin Knäsjässä kuin muissa Vienanmeren länsirannan kaupungeissa -paljo suurempi, jollei venäjä olisi vallitsevan kansan kieli ja -suomi senjohosta halveksittu; venäläiset ikäänkuin häpeävät suomea -osaamasta tai ainaki osaamistansa vieraalle näyttämästä. - -Majapaikkamme Knäsjässä oli kaupungin "stantsia" eli kestikivari, -jonka isännän nimi oli Ignatsii Petrovitsh. Se sijaitsi pienen -torintapaisen itälaidassa -- taikka tarkkaan sanoen kahen torin -välissä; sillä talon itäpuolella merelle päin oli myöski aukinainen -paikka. Eteläpuoli tuota varsinaista toria näytti tekevän talon -kartanon eli pihan virkaa. Talo oli yksikerroksinen, vaan laudotettu -ja maalattu, ja molemmat huoneet päädyssä, joista me otimme haltuumme -ensimäisen, torinpuolisen, olivat sekä suuria että siistiä. Näytti -siis siltä, kuin tässä saataisiin kerran taas mukavasti levähellä -matkan vaivojen perästä. - -Niin kyllä tavallansa tapahtuiki; vaan monta mutkaa siihen ensin -tarvittiin. - -Mackenzie Wallace kertoo etevässä teoksessaan "Russland", että -matkustavaisten ennen oli tapa Venäjällä kuljettaa kaikki matkan -tarpeet, rikasten yksin palveliatki, muassaan, että ravintolaan -tullessa eivät olleet muuta kuin kattoa päänsä päälle vailla. Tämä -kertomus muistui vilkkaasti mieleeni Knäsjän stantsiassa. Ensi -seikka perille tultua oli tietysti teen juonti, ja annettiin siis -käsky samovaarin lämmittämisestä. Sillä välin kuin käskyn noudatusta -odotettiin, selvitimme kyytimiehet, kävimme polttovärkkiä ostamassa -ja toimitti lehtori S. muutamia papillisia tehtäviä niiden puutteessa -oleville sikäläisille suomalaisille. Kohta sitte samovaari kiehui -pöydällä. Paljaalla samovaarilla ei kuitenkaan mihinkään pääse, -teetä, sokeria ja astioita myöski tarvitaan, ja kun näitä kaluja ei -näkynyt, pantiin joku saattajista niitä emännältä pyytämään. Nietu, -ei ole, kuului vastaus. Astioita, teetä ja sokeria ei talosta saada! -Lukia voipi arvata, olimmeko kummissamme, sillä talo näytti olevan -ja varmaan oliki varallinen, ja lisäksihän oltiin kauppamiehillä -varustetussa kaupungissa. Ei muu neuvoksi, kuin lähteä kauppiailta -näitä kaluja ostamaan; vaan kauppiaat olivat jo ennättäneet panna -maata! Jo uhkasi teenjuontimme kerrassaan jäädä sikseen, ja olisi -arvaten jäänytki, jos itseksemme olisimme olleet; vaan, kuka tiesi -kuinka suurten ponnistusten perästä, saattajamme viimein ilmestyivät -mikä milläki kapineella, ja niin päästiin kuin päästiinki tuon -halutun juoman nautintoon. Nyt tuli illallinen puheeksi: saadaankos -talosta mitään sitä varten? Monen mutkan ja juoksun perästä tuotiin -pöydälle vähän maitoa; muuta ei mitään. Taaski oli turvaaminen -saattajiin ja heidän avulla saatiin vähän leipää ja muistaakseni -kalakukko, arvaten heidän omista eväistänsä. Tämän jälkeen he menivät -majataloihinsa ja me rupesimme hyvällä ruokahalulla syömään. Sen -tehtyä vähän odottelimme, miten viimeinen kysymys, makuusijain -valmistus, alkaisi selvitä: ilmestyykö ketään talonväestä sitä -selvittämään? Ei näy, ei kuulu ketään, vaikka ovipuolessa kyllä -oli esine, jota Kuoringista lähettyä emme olleet nähneet, nim. -sänkyvaatteilla runsaasti täytetty sänky. No siitä pulasta kyllä itse -saatoimme päästä: sänkyvaatteet nostettiin lattialle ja niin sitte -rinnakkain maattiin kaikki kolme sikeästi aamuun asti. - -Erinomaisen oudolta tuntui meistä tämäntapainen kohtelu, ja -mahollista kyllä on, että emännältä ainaki jossain määrässä hyvä -tahto puuttui; vaan Kannanlahessa ja Kuolassa oli sama järjestys, -että tarpeet oli kaikki oman määräyksemme mukaan ostettavat mitkä -mistäki, muutamat majapaikasta, toiset muualta, ja tätä yleistä -sääntöä ehkä vain liika tarkasti noudatettiin Knäsjässä. Jos olisimme -maan tapaa tunteneet, olisimme siis kaikesta kummailemisesta ja -arvattavasti pulasta päässeet. Kuolassa myöski saimme kokea, kuinka -toinen seikka matkalla, joka meillä selviää ihan itsestänsä, saattoi -äkkinäisyytemme tähen meille tuottaa suurta rettelöä -- vaan siitä -vasta tarkemmin. - -Aamulla 8 p. heinäk. oli ylösnoustua ensi tehtävämme käydä teetä, -sokeria ja rinkeliä ostamassa, joita sitte käytettiin teen juontiin. -Kun senjälkeen oli vähän haukattu, suoriuttiin tuolle 3 penikuorman -merimatkalle Kannanlahteen. Veneemme oli puron suussa pohjoisrannalla -ja sinne oli siis sillan poikki astuttava. Se oli suuri, vankka -karpaso, jossa kuusi vaimonpuolta, enimmäkseen karjalaisnaisia, istui -soutopenkeillä valmiina lähtöön, ja perässä Temjasko niminen ryssä. -Kun muutamasta ojasta oli käyty vettä matkaan vielä noutamassa ja -kaikki olimme paikoillemme asettuneet, lykättiin vene möljästä irti -ja niin erkanimme Knäsjän kylästä. Huomattava on että kyytipalkka -oli edeltäpäin maksettava majapaikassa, jota järjestystä sitte -noudatettiin useimmissa paikoissa Kuolaan asti -- epäilemättä -varovaisuus, johon kokemus on kehottanut. - -Friis mainitsee, että hänen käydessään Knäsjässä 1867 asukasluku -siinä oli 125 henkeä. Tämä tuntuu vähän oudolta, sillä kun saman -luvun nyt pitäisi tehä ainaki 250 henkeä, olisi väestö 15 vuoden -kuluessa siis kasvanut kahenkertaiseksi, joka olisi melkein liian -suuri väenlisäys. Sitä vastoin Friis on oikeassa, kun moittii paikkaa -suuresta siivottomuudesta. Että tässä suhteessa löytyy moitteelle -sijaa, voipi lukia huomata kun kuulee, että sillä pienemmällä -torintapaisella, joka varsinaisesta toripaikasta tuli rantaan päin, -juhlallisesti seisoa törötti kolme, -- niin, älköön lukia panko sanaa -pahaksi, vaan kaikkein nähtävästä julkisesta paikasta saanee kait -julkisesti puhua -- kolme tunkioa. - -Uuden matkatoverin saimme odottamatta Knäsjästä mukaan; se oli eräs -staarosta Koudasta. Hän oli matkalla Kuolaan joitaki kunnan rahoja -noutamaan ja oli virkamiehenä oikeutettu käyttämään kyytiä ilman -maksutta, vaan Knäsjäläiset lienevät häntä pitäneet kovin mitättömänä -henkilönä, koska eivät olleet lähteneet häntä yksin kuljettamaan. -Pari päivää hän jo oli kauppalassa saanut odotella, ja meidän -tulomme oli siis sekä hänelle että varsinki kyydinpitäjälle hyvin -tervetullut. Se haitta hänestä oli että edespäin, kuin pienemmissä -veneissä kuljettiin, tila usein tahtoi ahtaaksi käydä, sillä hän -oli iso, pitkä mies; ja moneenki toviin kumppalit nurkuivat hänen -seuraansa vastaan. Minä tuota haittaa kernaasti kärsin, kun hänen -kanssa sain harjotella venäjän kielen puhumista. Hän oli älykäs, -nuori mies, jonka kanssa hyvin sopi puhella. - -Matka Kannanlahen kauppalaan kului ilman mainittavitta tapauksitta. -Kohta Knäsjästä lähettyä, jonku neljänneksen päässä, kuljettiin -_Huppovan_ eli _Huippanan_ korkean vaaran sivu, joka lahen -pohjoisrannalla pystyjyrkästi nousee vedestä ja jossa ilmotettiin -Hiidellä olevan asuinsijansa. Lahon suusta kääntyi matka koillista -kohti Kapsostrovan saaren luo, johon Knäsjästä luetaan 12 virstaa, -ja siitä pohjoista kohti. Useoita saaria senjälkeen sivuutettiin, -niinkuin Volei, Oleni, y.m. Ilma oli kaunis, hiukka vain liiaksi -helteinen, varsinki päivän päälle, kun tuuli kokonaan sammui. -Merilintuja nähtiin runsaasti ja silloin tällöin _njorpan_ (norpan, -hylkeen) musta pää kohosi vedenpinnalle. Näkemisistä kuitenki veti -etupäässä silmämme puoleensa parin penikuorman päähän tuleva lahen -itärantaa, jota pitkin noin 1 1/2 tuhatta jalkaa korkea lumenpeittämä -vuoriharjanne kulkee. Jo Knäsjään tullessa olimme tämän harjanteen -heti huomanneet ja nyt sivukuljettaissa pää aina tahtoi kääntyä sen -valkeaa ja sinertävää selkää kohti. Mitä Nuorusella ja jollakulla -muulla tunturilla tähän asti olimme lunta nähneet, ei ollut mitään -niitä kinoksia vastaan, jotka tämän vuoren kupeita penikuormain -pituudelta peittivät. Tämmöiseen näkemään tottumattomina olimmeki -kokonaan kummastuksen vallassa. - -Klo 4--5 seudussa iltapäivällä laskimme Kannanlahen kauppalan -rantaan, saatuamme matkalla kyllältämme nauttia saattajaimme -yksitoikkoisesta, pitkäveteisestä laulusta. - - - -Kannanlahti. Imandra. Umptek. - -Kahen puolen pohjoisesta juoksevaa ja väkevänä koskena mereen -purkautuvaa Nivajokea on Kannanlahen kauppala rakettu, Pitkin joen -idänpuolista vartta on vähän tasaista maata, jossa rinnakkain -seisoo pari eli toista kymmentä taloa ja alempana merelle päin -kirkko, vaan pian maa itään päin kohoaa korkeaksi, puita kasvavaksi -vuoreksi, jota kuulin _Ristivaaraksi_ nimitettävän, vaan jonka -nimeksi Friis ilmottaa _Valastedunder;_ kenties sillä on molemmat -nimet. Lännenpuolinen jokivarsi nousee heti vedestä jotenki jyrkkänä -törmänä, vaan ulottuu sitte kuta kuinki tasaisena penkereenä pari -kivenheittoa länteen päin, jättäen tilaa kartanojen rakentamiseen, -ja ylenee vasta sitte taas vaarantapaiseksi mäeksi, jota nimitettiin -_Kotivaaraksi_. Tämä vaara on paljo matalampi Ristivaaraa, vaan -sentään siksi korkea, että siitä on varsin laaja ja ihana näkö-ala -jokaiselle ilmansuunnalle. Sen pohjaan päin loivasti viettävällä -rinteellä on kirkkomaa ja kirkkomaan itäpuolella sekä siis kauppalan -pohjoispäässä toinen kirkko. Talojen lukumäärä vastamainitulla -penkereellä lienee puolensadan paikoille, koska koko Kannanlahessa -ilmotettiin olevan noin 70 taloa. - -Vaikka Knäsjää hiukka paremman näköinen, on kuitenki Kannanlahtiki -kaupungiksi mitätön. Talot olivat suurin osa hyvin vanhoja ja -rappeutuneita. Mitään katuja ja kortteleita ei löytynyt; kuitenki -läntisessä kauppalan osassa rannanpuoliset talot olivat järjestetyt -yhteen riviin, että niiden edustalle syntyi ikäänkuin kaduntapainen, -joka ei sentään ollut vähintäkään tasotettu, ja tämän itäpäästä -niin ikään lähti pohjaseen päin yhenlaatuinen kaduntapainen. Muuten -olivat talot rakettu miten milloinki oli sattunut. Tuon "rantakadun" -länsipäässä oli torintapainen aukkopaikka, josta mutkitteleva kuja -saattoi ylös kirkolle; ja sinne tuli myöski toinen mutkainen kuja jo -mainitulta itäkadulta. - -Väestön pää-elinkeino on kalastus, jota myöski harjotetaan itse -kaupungissa, s.t.s. koskessa, josta pyydetään lohta; lohen hinta -oli nykyään 6--7 ruplaa puuta eli 7--9 markkaa leiviskä. Vähän -poronhoitoa myöski pidetään ja sanottiin usealla olevan 70, 90 -j.n.e. poroa. Hevosia oli kauppalassa 5, lehmiä noin 50. Syrjätulona -on kaupunkilaisilla samoin kuin Knäsjäläisilläki m.m. haahkatelkän -untuvain keräileminen, joista puhistettuina, sanottiin maksettavan 4 -ja 6 ruplaa naulasta. - -Väkiluvun pitäisi 70 talon mukaan tehä 420 ja 450 hengen paikoille, -jos taloa kohti lukee 6 à 6,5 henkeä. Friis ilmottaa väkiluvun 1867 -385 hengeksi, ja väkiluvun enennys näyttää siis suunnalliselta. -Suomenkielisiä sanottiin olevan kymmenkunta, kaikki muut ovat ryssiä. - -Majapaikkamme oli erään _Pahkov_ nimisen kauppiaan talossa, joka -seisoi tuon torintapaisen ja rantakadun kulmauksessa ja näytti -olevan varakkaimpia taloja kauppalassa. Isäntä, joka keväällä oli -urakalla rakentanut Oulangansuun kirkon, oli viikko aikaa kuollut -("poomer"), ja isännyyttä piti vainajan veli, eräs keski-ikäinen, -komea ja hyvänsävyinen mies. Pulskalta ja siivoluontoiselta näytti -leskiki. Meille annettiin pienoinen, vaan siisti kamari kahella -akkunalla torille päin, jossa hyvästi tulimme toimeen sen lyhyen ajan -minkä kauppalassa viivyimme. Päähuolenamme tällä ajalla oli evästen -hankkiminen tuolle 23:n penikuorman matkalle Lapin halki Kuolaan, -jolla kuulimme ettei muuta voitaisi stantsioissa saada kuin ehkä -kalaa. Isäntä olisi ollut hyvin altis siinä suhteessa meille neuvoja -antamaan ja aluksi yritettiinki suorastaan hänen kanssa asiasta -tuumitella, vaan kohta tuli tulkin puute tuntuvaksi; taitomme venäjän -kielessä oli kovin heikko ja lisäksi luulen, että se venäjä, jota -Vienan meren länsirannalla puhutaan, on murteellista. Sanasta "mooko" -syntyi meille arvotus joka ehottomasti ajoi meidät Hymylään. Äkkiä -kuitenki luoksemme ilmestyi tulkki, eräs vanha karjalaisukko, nimeltä -Iivana, kotoisin Ruvajärveltä, ja hänen hiljaisesti ystävällisellä -avulla saatiin kaikki ne matkan tarpeet vähitellen hankituiksi, -jotka saatavissa olivat. Vakavana, ikäänkuin olisi ylen tärkeöistä -asioista ollut kysymys, Iivana kuunteli puhettamme ja selitti sen -sitte isännälle verkalleen ja juhlallisesti, aina alkaen sanoilla: -"govorjat shtoo". Leivästä oli kauppalassa kova puute, kun kolme -viikkoa turhaan oli Vienasta odotettu lotjia, joita vastatuulet -olivat pidättäneet; kuitenki viimein meille tuotiin mistä lie -tuotukaan suuri korttelinpaksuinen ryssän limppu. Tavallista voita ei -ollut, ainoastaan sulattua, jota ostettiin kolmisen naulaa; astian -puutteessa kaivettiin suuri kolo limppuun, voi pakattiin siihen ja -ympäri käärittiin öljytakki. Suoloja, kahvia ja teetä kyllä saatiin, -vaan papyrosseja tai sikarreja ei. Myöski muutamasta rauta-aitasta -otettiin piilokkali somasti sinetöitty putelli, sisältävä muka jotain -erinomaista, "nalifkaa"; se sitte kuitenki huomattiin mahottomaksi -nautita, ja ainoa huvitus siitä meille oli katsella, kuinka isosti -se kyytimiehillemme maistui. Taisi kyllä olla jotain muutaki pikku -kapinetta jolla varustauttiin, ja viimein kaikki oli selville saatu. --- Tuo "mooko" ei merkinnyt sen kummempaa kuin mooloko, maito. - -Kauniina sunnuntai-aamuna, 9 p. heinäk., lähettiin tuolle pitkälle -taipaleelle Kuolaan -- _f'Kooluu_, niinkuin venäjäksi sanotaan. -Iivana, johon olimme isosti mieltyneet hänen tasaisen käytöksensä -tähen, oli saattajana kirkolle ja toivotti erotessa hartaasti -onnellista matkaa sekä kertoi jo ennen tehyn pyyntönsä, että veisimme -terveisiä hänen pojallensa Oleksille Paasrikassa (Pasvigissä); jonka -kernaasti lupasimmeki, vaan joka jäi meiltä tekemättä, kun emme -yksikään siinä paikassa käyneet. Tie lähtee Kannanlahesta aluksi -Nivajoen länsivartta ylös ja on sangen mukava kulkea, kun on leveä -ja kuiva; jos vähänkään kostea paikka missä tulee eteen, siihen -on tehty kolmesta neljästä, rinnakkain asetetusta, veistetystä -plankusta erinomaisen hyvät portaat. Tämmöisiä portaita löytyy -Kuolaan saakka eikä niitä laitettaissa ole, niinkuin meidän puolella, -turhaa itaruutta noudatettu: yhessäki kohti saimme hyvin kovaan -astua täyden tiiman, siis vähintäinki puoli penikuormaa, ettei jalka -maahan koskenut. _Nivajoki_, joka tulee Imandrasta, on 3 penikuorman -matkallansa, niinkuin nimiki osottaa, erinomaisen virtava, ettei -sitä voida veneellä kulkea kuin yhessä kohti neljänneksen verta; -7--8 virstaa alempana Imandraa se kuitenki juoksee 1/2 penikuormaa -laajan järven, _Pinoseron_, läpi, jonka poikki kuljetaan veneellä. -Ensimäiset 12 virstaa Kannanlahesta se kuohuu yhtämittaisena koskena -ja tarjoaa, korkeain, havu- ja lehtipuita kasvavain törmäin välissä -juosten, useissa paikoin varsin kauniita näkö-aloja matkamiehelle, -milloin tie jokivartta lähenee. Nuo 12 virstaa astuttua, jotka -kuluivat tavallista hauskemmasti siihen katsoen, että virstain määrät -oli hakattu petäjien kylkeen, noustiin veneessä yksi neljännes, -jolla välin lehtori S. uistimellaan veti pari kolme aika harjusta -ylös joesta; sitte käveltiin 4 virstaa, kuljettiin taas ja hyvin -vuotavassa veneessä Pinoseron poikki ja käveltiin viimein 7 virstaa, -jolloin tultiin Imandran rantaan. Sasheikkaan. "Käveltiin" ei viime -jalkamatkasta ole aivan sopiva sana, "puolijuostiin" olisi ehkä -sattuvampi, ainaki mitä Raniniin ja minuun tulee, jotka Pinoseron -rannasta toisten edellä heti lähimme taipaleelle. Ääretön joukko -sääskiä otti nimittäin ystävällisesti tehäkseen meille matkalla -seuraa ja kun emme niitä vastaan mitenkään vielä olleet varustaneet -itseämme, ei muu kuin pako tullut työksi. Vähemmässä kuin tiimassa -pyyhkäsimme nuo 7 virstaa; vaan kiire oliki järven rantaan tultua -päästä veteen uimaan. -- Sasheikkaan tuli Kannanlahesta 32 virstaa, -jolla välin ei ainoaakaan ihmisasuntoa löydy. Perille tultiin noin -klo 7 illalla. - -_Sasheikka_ on ensimäinen stantsia Kannanlahesta Kuolaan. -Edellisessä olen suomentanut stantsian "kestikivarilla", vaan ereys -olisi ajatella näitä Venäjän Lapin stantsioita edes huonoimpain -meidän kestikivarein kaltaisiksi. Niihin kuuluu vain hirsitupa -ja lappalaiskota, muita rakennuksia ei mitään. Tuvan on kruunu -rakentanut matkustavia varten ja siinä löytyy takka oven suussa, -lavitsat ympäri seiniä ja pöytä; myöski samovari, "tshainikka" -eli teekannu ja moniaita kuppeja on aina matkamiesten varalla. -Kodassa, joka on tuvasta vähän syrjempänä, asuu kyytimiehet -perheinensä; ne ovat pitkin matkaa lappalaisia. Me kävimme kaikkiaan -viidessä tämmöisessä stantsiassa, nim. Sasheikassa, Jokostrovassa, -Rasnjargassa, Maanselässä ja Kitsassa, vaan siellä täällä kuljimme -toisten samannäköisten matkatupain sivu, joten luimme niitä yhteensä -9 eli 10. Vaikka itsessään aivan halpoja, ovat nämät matkatuvat -kotain rinnalla koko palatseja, eikä niiden hyötyä voi arvata kyllin -suureksi näissä äärettömissä erämaissa. Siisteyden puolesta ne eivät -antaneet aihetta erityisiin muistutuksiin. - -Sasheikassa oli pakko vähän viivähtää vatsan vaatimuksesta, joka -päivän vaivojen perästä uhkasi jo ruveta kovin nurkuvaksi. Samovaari -tietysti ensin tulelle, sitte päivällä pyydetyt harjukset pataan; ja -senjälkeen aljettiin leipä- ja verivarastoamme tutkia. Öljytakkia -varovasti käärittiin auki, vaan -- voi sitä siivoa, missä se oli! -Toinen puoli voista oli sulannut ja hataran kantensa kautta juossut -ulos. No mitäpä siitä, takki sai hyvänään pitää mitä oli saanut, ja -leipä, itsessäänki hyvänmakuinen, oli vain tullut rasvaisemmaksi. -Matkoilla ei ruokahalu tämmöisistä pikkuseikoista katoa. - -Ensi kerran eläissämme saimme täällä katsella _lapinkotaa_. Kyllä on -kurja asunto! Se on turpeista tehty kyhäys, muodoltansa kuin ylösalas -käännetty pata eli kuppi; laajuus alhaalla voipi poikkimitaten ehkä -olla kaksi syltää, vaan korkeus ei ole syltääkään, että sisällä -on mahoton pystössä seisoa. Oven suusta kulkee pitkin maata kodan -poikki kaksi rinnakkaista hirttä lähes kyynärän verta toisistaan, ja -keskellä kotaa leikkaa näitä hirsiä suorakulmaisesti kahet toiset -hirret, niin että kodan "lattia" näin on jaettu yheksään eri osaan. -Keskimäisessä on tulensija, jonka päällä pata riippuu; savua ja valoa -varten on kodan katossa reikä. Huonekaluja ei tietysti kodassa ollut -nimeksikään. - -Illallisen syötyä lähettiin kohta taas matkaan, koska olimme -päättäneet jos mahollista yhteen menoon kulkea Kuolaan asti. Matka -kävi nyt veneellä, jota täysikasvuiset lappalaiset _Mirona_ ja -_Larivon_ sekä joku poikanen kuljettivat. Vasemmalle kädelle länteen -päin jäi _Akkalan_-lahti, johon Suomen rajalta tuleva _Juonnijoki_ -laskee, oikealle kädelle jonku ajan takaa aukeni _Dikkeguban_-lahti. -Suoraan eteemme tuli yöllisen auringon valaisemat, rasvatyynet -Imandran selät. _Imandran_ eli niinkuin suomeksi enimmästi sanotaan -_Imantron_ järvi, lapiksi _Auerjaur_, joka on noin 400 jalkaa eli -yhtä paljon kuin Oulujärvi ylempänä merenpintaa, ulottuu etelästä -pohjaiseen 10 penikuormaa, vaan on keskimäärin ainoastaan 1 penik. -leveä; levein selkä _Einemannavuonon_ kohalla järven puolitiessä -on Friisin mukaan vain 15 virstaa. Järven suurinta syvyyttä, jota -en muista, josko me tiedustelimme, olivat lappalaiset Friisille -ilmottaneet 150 jalaksi, vaan itse hän ei sano löytäneensä -syvempää paikkaa kuin 66 jalkaa; vertauksen vuoksi sopii muistaa, -että Pohjanlahen syvyys on 50--100 jalkaa. Järvessä löytyy -tavallisia kalalajeja, niinkuin ahventa, siikaa, haukia, harjusta, -j.n.e., rannoilla kasvaa vankkaa koivunsekaista petäjämetsää ja -stantsiapaikoissa oli hyviä niittymaita; vaan yhtähyvin sanottiin -kaikkiaan järven rannoilla asuvan ainoastaan 15 perettä, joka ei -tekisi sataakaan henkeä. Kuinka luotettava tuo tieto sitte lienee -ollut; ainakaan ei Akkalan lappalaiset saattaneet olla siihen luetut, -sillä ne tekevät yksinään toistasataa henkeä. - -Ihanat oli Imandran selät yöllisen auringon valossa, vaan järven -komein puoli on kieltämättä sen itäranta, jota pitkin _Umptekin_ -jättiläistunturi kulkee, kohoten 2,500 jalan korkeuteen[4]. Vaikka -vuoriharju Kannanlahen itärannalla, joka on Umptekin jatko, oli -meille antanut jonkulaisen aavistuksen siitä, oli sen mahtavuus -sentään suurempi kuin olimme rohjenneet ajatella. Sasheikkaan -tullessamme luulimme sitä ensin pilvenjaksoksi, kun se odottamatta -ilmestyi eteemme. Sen juurta peitti viheriä metsä, vaan kyljet ja -harja olivat lumivalkeat ja tarjosivat auringon valossa silmälle -ihania värivivahuksia. Ihmettelemättä ja ihastumatta ei voine kukaan -kulkea Umptekin sivutse; tunturin mahottoman suuruuden täytyy -välttämättä koskea jokaisen mieleen. Nyt oli sydänkesä, jolloin -Lapinki luonto voipi ilmaista suloisuutta, vaan että Imandra ja -Umptek talvellaki valtavasti vaikuttavat matkamieheen, todistaa -Castrén, joka matkastaan Imandran poikki kevättalvella 1842 kirjottaa -(Nordiska Resor och Forskningar, I): "Nyt olemme Imandran järvellä -ja näemme suoraan edessämme selkiä, joille silmä turhaan etsii -muuta rajaa kuin tummansinistä taivaanrantaa. Vasemmalle kädelle -(s.o. itään päin, sillä C. matkusti Kuolasta etelään) kohoavat -Umptekin jättiläistunturin epäselvät, pilventapaiset piirteet. Niin -yksitoikkoinen ja järjestystä kaipaava (?) kuin tämä näkemä voipiki -olla, vaikuttaa se sentään ihmeellisellä voimalla ihmismieleen. -Kaiken mietiskelemisensä uhriksi ihminen on ja pysyy semmoisena, että -selvemmin huomaa Luojan käden suurissa ja mahtavissa luonnoksissa, -vaikka ei niiden muoto olisikaan aivan selvästi kuvattu, kuin -pienihkeissä, olivatpa ne muotonsa puolesta jos kuin täydelliset. -Vaan jos joku arvelisi, että luonnon, semmoisen kuin tämän, täytyy -tuntua elottomalta ja rasittavasti painaa mieleen, niin ajatelkoon -vain, että ilman tuulet pyyhkivät pitkin avaria ulapoita tahi että -ukkonen jyrähtelee pilvenkorkuisilla tunturihuipuilla, eikä eloa -kyllä puutu. Ja se joka ei tämmöistä elämää ihastele, matkustakoon -täällä kauniina talviyönä, jolloin taivaalla leimuaa tähet ja -pohjanpalo. Niin kauas kuin silmä eteenpäin kantaa, havaitsee -joka kohalla tuota äärettömää lumimerta vähäisen liikkeen, hienon -värähtelemisen, niin ihastuttavan, että koko olentosi uhkaa sulata -pois sen näkemisestä. Jos taas tahtoo luoda silmänsä tunturin -huippuihin, näkee niiden ympärillä liehuvan valon, joka näyttää -nousevan itse tunturista niinkuin liekki tulivuorten aukosta. Valo -leveää koko taivaankannelle, leimuaa jonku aikaa ja katoaa, hetken -perästä uudelleen samalla tavoin noustakseen ja kadotakseen." - -Meille kerrottiin, että tunturi on kahta penikuormaa leveä ja että -ylhäällä sen notkelmissa löytyy kalakkaita järviä. - -Imandran länsirannalla kulkee myöski tunturijakso, tosin ei -Umptekin veroinen, vaan sangen komea seki. Sen etelä-osan nimi on -_Tshunatunder_, pohjoisen _Monshetunder_. - -_Jokostrovaan_, ensimäiseen kyytipaikkaan Sasheikasta, joka samoin -kuin toinenki Rasnjarg on järven länsirannalla, tultiin sydänyön -jälkeen. Väli tekee sinne 3 penik. Emäntänä Jokostrovassa oli -karjalaisnainen, että siinä tunnettiin olevansa kuin kotona, kun taas -saatettiin ihmisten kanssa puhua -- sillä saattajat Sasheikasta eivät -suomea osanneet -- ja tee, jota samovaarin puutteessa juotiin kauhean -suuresta kahvipannusta, maistui kenties juuri tuon kotoisuudentunteen -tähen erittäin hyvälle. Jokostrovasta jatkettiin sitte heti matkaa -Mogilnii ostrovan sivu, jossa on hautauspaikka, ylöspäin Imandraa -Rasnjargaan, johon tulee 5 penik. Sinne saavuttiin maanantai-aamuna -klo 10--11 epp. Matkalla itsekuki muutamia tiimoja nukuimme, kun -edellisellä taipaleella ei nukkumisesta ollut tullut paljon taikaa. -_Rasnjarg_, venäjäksi Ras navolok, merkitsee Ruohonientä ja se on -sangen sievä paikka pohjoispuolella pientä lahelmaa; siinä kasvaa -vankkaa heinikkoa, josta se on nimensäki saanut (lapin _ras_ on -germanilainen _gras, gräs)_, vaan josta ainoastaan muutamille -lampaille on hyötyä, sillä lappalaiset eivät lehmiä pidä. Taival -Rasnjargista eteenpäin Maanselkään on 3 1/2 penik. ja kun sitä oli -kuljettu noin 1 1/2 penik. tultiin Imandran pohjoispäähän. Silloin -viimein alkoi Umptek jäädä taaksemme, vaikka aamusta saakka myötäänsä -olimme luulleet sen pään kohalle ennättävämme. - - -Sydänyön aurinko Maanselässä. Loppumatka Kuolaan, - -Imandran pohjoisrannalta oli noustava jyrkän ja korkean törmän päälle -ja sitte astuttava joku 4 virstaa, niin tultiin _Pieresjärven_ -rantaan. Tämä järvi, 12 virstaa pitkä, kulkee luoteesta itä-etelään -ja juoksee Imandraan; sen rannoilla sanottiin 2 perettä asuvan. -Tuskin olimme valkamopaikkaan saapuneet, niin laskee siihen pohjasta -päin tuleva vene, jossa oli tusinamäärä jäämereltä palaavia -kuusamolaisia; heti tehtiin kyytimiesten vaihto ja hyvää myötäistä -laskettiin sitte purjeessa tuliain veneellä Pieresjärven poikki. -Sen pohjaisesta perukasta oli taas virstan verta maataivalta -_Kuollejauriin_, ja tämä taival, joka on hyvin alhaista maata, on -_vedenjakaja_ Vienan ja jäämeren välillä; sillä Kuollejaurista eli -Kuolajärvestä vesi juoksee pohjaiseen, Kuolanvuonoon. Kun Kuolajärveä -oli kuljettu 3--4 virstaa, oltiin _Maanselän (Maa-sesiidin_ eli -_Maasel-siidin)_ stantsiassa. - -Maanselkä ei ollut kummempi muitakaan kyydinvaihtopaikkoja, jollei -nimensä puolesta, joka kuuluu suomalaiselta, vaan se pysynee -kuitenki erityisestä syystä kauvemmin mielessämme kuin toiset. -Siinä nimittäin ensi kerran näimme sydänyön auringon. Jo parina -kolmena edellisenä yönä olimme sitä tähystelleet, vaan niin hyvin -Knäsjässä kuin Kannanlahessa ja Imandralla oli suoraan pohjaiseen -meistä sattunut korkeoita vaaroja, joitten taa se hetkeksi oli -piiloutunut. Kun nyt Maanselässä, johon hiljan illalla tultiin, oli -päätetty muutamia tiimoja levähellä, oli asia tietysti taas mielessä -ja myötäänsä pistäyttiin tuvan ulkopuolella katsomassa -- sillä -tuvan akkunat olivat etelään ja itään päin. Stantsia on Kuolajärven -itärannalla, joka sillä kohalla kulkee luoteista suuntaa; ranta -kohoaa loivasti vaan yhtämittaa vedestä, ensin nurmikkokenttänä, -sitte männikkökankaana. Sydänyön lähetessä oli aurinko tuon kankaan -tasalla; vasemmalle siitä oli etäinen vaara korkeammalla aurinkoa ja -oikealle käsin maa myöski tasaisesti nousi ylemmäksi sitä kohtaa, -jossa aurinko oli. Jo koski päivän ruhtinas alasyrjällään metsän -laitaan, vieläpä aleni petäjien latvain taa, jotka kiiltelivät kuin -ilmitulessa; maassa ei enään näkynyt varjoa, ainoastaan tuvan katto, -jolla vuorotellen kävimme, oli valaistu, ja kumppalini jo väittivät, -että nytki olimme pettyneet. Vaan petäjien latvoja alemmaksi aurinko, -joka kaiken aikaa selvästi näkyi, ei alennut, vaikka maa pohjassa, -niinkuin sanoin, hiljaisesti kohosi idän puoleen; ja vähitellen valo -alkoi yhä kirkastua, siirtyi katolta tuvan ovelle ja viimein maahan, -ja kun ero tuli metsän ja tuon loistavan taivaankappaleen välillä, -ei enään ollut epäilykselle sijaa. Voitollisesti päivän -- taikka -paremmin sanoen yön -- ruhtinas oli taistelusta päässyt. - -Tämä oli yöllä heinäkuun 10 ja 11 pp:n välillä. Silloin oli jo kolme -viikkoa kulunut siitä kun aurinko oli ylimmällään. Kun seuraavina -öinä saatoimme sitä sopivammilta paikoilta katsella, oli se noin -kolme kertaa oman korkeutensa ylempänä ilmanrantaa. Viime päivinä -heinäkuuta se jäämeren rannalla jo painuu meren taa; yöllä vasten -5 p:ää elok., kun olin Porsangerin vuonon suulla, se jo laski 20 -minuutia vaille 11. - -Heikompi valo auringolla kyllä on sydänyöllä kuin päivällä, vaan ei -sitä kohti sentään kärsi katsoa ja varjon se heittää kuin muulloinki; -sen väri ei ole tulipunainen, vaan kullankiiltävä kuin ainaki. - -Saadaksemme levon aikana sääskiltä rauhaa, joita hyrisi sisällä -huoneessaki, yritimme täällä keinoa, jota olimme kuulleet hyväksi -kehuttavan. Takkaan, jossa itse olimme illalliseksi kalamme -keittäneet, tehtiin aika tulennos katajan-oksista, "pelti vedettiin -kiinni" s.t.s. savupiipun suuhun tuvan katolla pantiin turve, ja -huone täytettiin savulla. Savua kyllä itikat ainaki osaksi lähtivät -pakoon, vaan kovin hyvästi yrityksemme ei sentään onnistunut. -Äkkinäisinä savuun emme näet voineet ruveta maata, ennenkuin se oli -taas ajettu huoneesta pois, ja sitä tehessä nuo kutsumattomat pikku -vieraat uudelleen ilmestyivät sisälle; ne olivat pääsemättömiä. - -Parin kolmen tiiman riittämättömän unen perästä oltiin tiistaina 11 -p. heinäk. varhain aamusta taas matkassa Maanselästä Kitsaan, jota -väliä tulee 5 penik. Ensin kuljettiin joku penikuorma Kuolajärveä, -sitte käveltiin 4 virstaa _Pulujaurin_ rantaan, sitte purjehittiin -tämän kapean, vaan penikuormaa pitkän järven poikki, jolloin -muutamassa kohti tunturin laidasta äkkiä puhaltava vihuri oli -veneemme kaataa; kuljettiin taas 4 virstaa _Murdjaurin_ rantaan ja -sitä pitkin sitte veneellä 15 virstaa sekä lopuksi vielä 5 virstaa -taivalta ja 2 virstaa veneellä. _Kuollejaur_ on 15 virstaa pitkä -ja sen rannoilla sanottiin 4 perettä asuvan, Maanselän stantsiasta -oli hyvin kaunis katsella sen tyyntä vedenpintaa, vihantoja rantoja -ja sinertäviä tuntureita niiden takana: etäisimpänä itä-etelässä -päin Umptek, vähän lähempänä etelän ja lännen välissä Monshetunder -ja järven länsipuolella _Namges_-tunturi. Luoteisrannalla oli -_Koado-aiventsh_, venäjäksi "vishoova tundra", jonka jatkona pohjaan -päin _Poatsoaivon_ eli Porovaaran pitäisi Friisin kartan mukaan -olla. Pulujaurin eli Puloseron länsirannalla oli lapinkotia ainaki -kahessa kohti ja sen pohjoispäässä matkatupa, josta seuraamme -yhtyi kymmenkunta karjalaista, jotka olivat matkalla helmien eli -simpsukkain hakuun Kitsaan. Perille tullessamme oli 6--7 aika illalla. - -Maanselän lappalaisia, jotka talvella asuvat pokostassa eli kylässä -penikuorman verta itäänpäin Kuollejaurista, arvelee Castrén enemmän -karjalais- kuin lappalaissukuisiksi, mainiten että heillä on pitkä -vartalo, puhas muoto eikä se hieno, kimeä ääni, josta lappalaisen -heti tuntee, vaan karkea baasi. Samaa mielipidettä on Friis kertoen -hänki saaneensa pitkiä miehiä kyytiin. Meille ei sattunut sama -onni, päinvastoin kolmesta saattajastamme kaksi oli erinomaisen -pienikasvuista ja kimeä-äänistä; vaan jotain suomalaisen tapaista -arvelimme meki heissä huomaavamme, Kun nimittäin tultiin Kuolajärven -pohjoisrantaan, sanoin kumppaneilleni, että ajan voittamiseksi -itsekuki ottaisimme jonku osan matkakapineistamme selkään, niin ei -saattajaimme tarvitsisi niitä sitoa kantimiinsa kiinni, joka aina -viepi kappaleen aikaa, vaan voisivat jälille jääpiä kaluja irraltaan -kantaa. Saatuani myöntävän vastauksen viskasin laukkuni selkään, -hyppäsin maalle ja lähin astumaan. Äkkinäisenä kantamiseen, muutenki -väsyneenä ja kun oli helteinen aamupäivä, tulin jotenki palavissa -päin Pulujärven rantaan, jossa ennen toisten tuloa kiirehin uimaan. -Vaan harmini ja kummastukseni oli suuri, kun saattajien perille -tullessa huomasin, että he sitteki olivat tarkasti kantimiinsa -sitoneet vähäiset kannettavansa; niin ei yhelle ollut jäänyt muuta -kuin minun palttooni, vaan seki oli huolellisesti köytetty kiinni. -Vastaiseksi päätin kyllä olla kantajan virkaan turhanpäiväisesti -rupeamatta; vaan tuo tapaus mielestäni osottaa saattajissamme -tarkkuutta, jota pikemmin olisi odottanut suomalaiselta kuin -lappalaiselta. - -Kitsassa oli vähän puhe yöksi jäämisestä, koska kolmen päivän ja -kahen yön melkein yhtämittaisen matkustuksen perästä ruumista -tahtoi vähän väsyttää ja tulevalla taipaleella lisäksi oli kolmatta -penikuormaa kävelymatkaa. Vaan kun kuulimme, että karjalaiset -suurin osa jäisivät tähän, ja arvelimme, että heillä oli yhtä -suuri oikeus tupaan kuin meilläki, päätimme jatkaa matkaa Kuolaan -asti, koska pelkäsimme, että puolelletoista kymmenelle hengelle -tupa olisi liian ahas. Niin illastettua ruvettiin kymmenmiehisenä -joukkona -- sillä pari karjalaistaki teki meille seuraa painamaan -taipaleelle yön selkään. Ensin oli 18 virstaa jalkamatkaa astuttava, -joka kului verrattain hopusti ja helposti, kun alkutaipaleella -kerran oli _Ovetskin_ vaaran eli _Lambasvarren_ yli päästy; tie -oli hyvä, ilma siksi viileä, ettei kävellessä lämmin tullut, yö -kaunis, jopa ihana -- päivä paistoi kaiken aikaa pilvettömältä -taivaalta -- eikä sääskistäkään paljoa tiennyt, kunhan myötäänsä -matkassa oli ja koivunlehvillä huiski korviansa. Kantajat vain -niinkuin tavallisesti eivät oikein tahtoneet perässä pysyä. Vaan kun -taas tultiin Kuolajoelle, paikkaan jota Friis kutsun _Soangaksi_, -ja lähettiin jokea laskemaan alas 15 virstaa, alkoi tuskallinen -matka. Vene oli niin pieni, että ainoastaan kyykyllämme, polvet -koukussa, siihen kaikki mahuttiin, ja valkamopaikasta asti teki -meille lukematon joukko sääskiä seuraa, että olimme kokonaan niiden -peitossa. Niin epämukava ja tukala kuin asento veneessä oliki, -pakotti väsymys kuitenki tuo tuostaki silmämme väkisin umpeen, vaan -kun nukahtaissa lehvien huiske loppui, eivät sääsket jättäneet -tilaisuutta käyttämättä ja niiden pistoksesta heti heräsi. Tämä oli -tukalin taival koko kesäreissullani, eikä siitä tahtonut loppua tulla -koskaan, kun joen virtavuus oli sangen heikko ja veneemme oli isossa -lastissa. Kolmisen tiimaa piinamme varmaanki kesti. Vaan ikuista ei -ole mailmassa mikään, ja niin veneemmeki vihoin viimein laskettiin -joen länsirantaan, josta kovien koskien tähen oli neljänneksen verta -jalkamatkaa kaupunkiin. Klo 1/2 6 aamulla 12 p. heinäk. seisoimme -_Suolavarekan_ korkealla, luoteeseen päin melkein pystyjyrkällä -mäentörmällä ja näimme allamme sen tasaisen ruohoniemen, joka syntyy -Kuola- ja Tuulomajokien yhtymisestä ja jonka päähän Kuolan kaupunki -on rakennettu. - - -Muuan sana Venäjän lappalaisista. - -Ne lappalaiset, jotka Kannanlahen ja Kuolan välillä tapasimme --- ensimäiset eläissämme -- herättivät monessa suhteessa -huomioamme. Kasvultansa kaikki olivat pienempiä kuin meikäläiset -ja ruumiinrakennukseltaan heikommannäköisiä; jollakulla harvalla -oli vähän vankemmat hartiot, vaan toiset taas olivat hentoja kuin -puolikasvuiset pojat. Ääni oli kaikilla hieno, vaan muutamilla -ihmeellisesti kimeä, melkein kuin pikku lapsella. Mikä sentään -kaikkein enimmän pisti silmään, oli se erinomainen elollisuus ja -kielevyys, jota useimmat osottivat. Karjalaiset eroavat tässä -suhteessa huomattavalla tavalla meikäläisistä, vaan heidän -ilomielisyytensä ei ollut mitään näitten lappalaisten rinnalla: ne -pyörivät kuin väkkärät joka suunnalla ja kun kuuli heidän vikkelää, -lakkaamatonta puhelemistansa, joutui visertelevä varpus-parvi -ehottomasti mieleen. - -Esikuvaksi lappalaisten luonteesta ylimalkaan eivät puheena olevat -lappalaiset kuitenkaan kelpaa, pikemmin ne siinä suhteessa ovat -jonakuna poikkeuksena pidettävät. Jo _koltat_ eli ne kreikanuskoiset -lappalaiset, jotka asuvat Kuolasta Ruijan rajalle, tuntuvat paljo -vakavammilta käytöksessään, ja varsinki on erotus huomattava, jos -ensimainittuja verrataan lutherin-uskoisiin niin Ruijan kuin Venäjän -lappalaisiin. Näitten hiljaista arvelevaisuutta tuskin merkiksikään -tapaa ensimainituissa. Syynä siihen on epäilemättä, mitä jo Castrén -mainitsee, että Kuolan ja Kannanlahen väliset lappalaiset ovat -asuneet sillä valtatiellä, jota venäläiset ahkeraan kulkevat, ja -ovat näitä ottaneet oppi-isiksensä. He ovat isosti jäljitelleet -näitä tapojen, puvun, huvitusten, y.m. puolesta ja niin on heidän -luonteensaki vähitellen muuttunut. - -Mitä kieleen tulee, tuntuivat puheen-alaiset lappalaiset kaikki -hyvästi osaavan venäjää; vaan keskenään he aina puhuivat lappia, -joka Friisin mukaan sentään on isosti venäjänsekaista. _Mistä_ he -puhuivat, sitä emme kuitenkaan voineet ymmärtää, koska lapin kieli, -vaikka aikojen alussa lieneeki ollut samaa alkujuurta kuin suomi, -vähitellen on muuttunut kovin erilaiseksi. Vähäiset keskustelumme -saattajaimme kanssa kävivät sentähen venäjäksi, ja tätä kieltä -karjalaisetki puheessaan heidän kanssa käyttivät. Tosiaan omituista, -että alkuaan saman kansan jälkeläiset eivät voi tulla toimeen -kummallakaan omalla kielellänsä, vaan ovat pakotetut turvaamaan -kolmanteen ventovieraaseen kieleen. - -Kenties lukiaa huvittaa kuulla muutamia lapin sanoja; niistähän -voipi hiukka huomata, missä määrin lappi on suomen kaltaista. -Suolajärvellä kulkiessamme kirjotin seuraavat sanat muistokirjaani: -_Uiv_, pää, _tshelm_, silmä, _njelm_, suu, _njin_, nenä, _kainel_, -kainalo, _raind_, rinta, _tshouvi_, vatsa, _seam_, parta, _vuopt_, -tukka, _keät_, käsi, _julg_, jalka, _surm_, sormi, _könds_, kynsi, -_jook_, joki, _tshats_, vesi, _jaur_, järvi, _murd_, metsä, _pets_, -mänty, _kuus_, kuusi, _suikki_, koivu, _kiedik_, kivi, _rint_, -ranta, _kuusk_, koski, _neip_, veitsi, _kapper_, lakki, _porjas_, -purje, _varre_, vaara, _tunder_, tunturi, _jägel_, jäkälä, _suolo_, -saari (salo). Petsamon ja Norjan rajan välillä taas muutamalta -lutherilaiselta Venäjän lappalaiselta sain m.m. seur. sanat -kirjaani: _Oaivi_, pää (suomen aivo), _njunni_, nenä, _njälmi_, suu, -_seämu_, parta, _kiät_, käsi, _sorina_, sormi, _jäälgi_, jalka, -_räddi_, rinta, _tshövji_, vatsa, _peätsi_, petäjä, _puossa_, mänty, -_kuossa_, kuusi, _soakki_, koivu, _mear_, meri, _tshätshi_, vesi, -_paarru_, aalto, _njarg_, niemi. Niinkuin näkyy, ovat useat sanat -suomentapaisia, vaikka toiset taas aivan outoja. Varmimmasti voipi -ehkä kielten sukulaisuuden perille päästä laskusanoista, jotka -kymmeneen asti olivat Kuolan puolella: _uht, kuht_ (köht), _kolm, -njil, vit, kuut, tshitshme, kahtse, uhtse, loatj_, ja likempänä -Vesisaarta: _ouhte, köuht, kolm, njeljä, vit, kut, tshietshm, -käuhtsi, ouhtsi, logi_. Ainoa lause, jonka luulimme ymmärtäneemme, -oli _air murtek_, jonka eräs soutaja lausui, kun airo taittui, ja -jonka arvelimme merkitsevän: airo murtui. - -Vaan niin paljo kuin Kuolan-Kannanlahen lappalaiset vierasten -kansallisuutten, venäläisten ja karjalaisten, vaikutuksesta ovatki -muista lappalaisista muuttuneet, on kuitenki heitä tavatessa -helppo arvata, minkä kansan jäseniä he ovat. Kasvun pienuus, -voimien heikkous, hieno ääni ja parran harvuus eli puute ilmaisevat -muukalaiselle heti, että hän heissä näkee edustajia pohjoisimman -Europan alku-asukkaista. Venäläisiksi tai karjalaisiksi hän ei heitä -voi luulla, vaikka kuulisiki heidän vain puhuvan venäjätä. - -Etevässä teoksessaan "En sommer i Finmarken, russisk Lapland og -Nordkarelen" kertoo Friis venäjän lappalaisten elämästä seuraavalla -tavalla: - -"Ei yksikään kreikan-uskoinen venäjän lappalainen enään ole -paimentolainen siinä merkityksessä, että asuisi teltassa, eläisi -porokarjastaan ja alituisesti kiertelisi sen kanssa paikasta -paikkaan. He asuvat kaikki joko hirsituvissa tai turvekodissa. -Yhtähyvin jokainen perhe vaihtaa olinpaikkaa 3--4 kertaa vuodessa. -Keväällä nimittäin kaikki lappalaiset siirtyvät talvipaikastaan -kevätpaikkaan jonku pienemmän järven rantaan, jossa on hyvä -tilaisuus kalan ja linnun pyyntiin. Moniaat kulkevat myöski meren -rantaan, venäläisten ja karjalaisten kanssa ottamaan osaa suuriin -rannikkokalastuksiin. Kesempänä, noin Pietarinpäivän aikana (11 p. -heinäk.), muutetaan suurempain järvien eli jokien luo, harjottamaan -järvi- ja jokikalastusta verkoilla, nuotilla, reivillä ja tokeilla. -Elokuulla siirrytään syyspaikkoihin, joissa paitsi kalaa myöski -pyydetään lintuja, poroja, kärppiä, oravia, saukkoja ja karhuja. -Viimein joulun lähetessä muutetaan takaisin talvipaikkoihin, -missä asutaan likekkäin pienissä maakylissä, Nuo eri kalastus- ja -metsästyspaikat ovat ammoisista ajoista jaetut sukujen kesken -ja kulkevat perheissä perintönä. Talvi-asuinpaikkoja kutsutaan -pokostoiksi, ja kussaki pokostassa löytyy 6, 10, jopa 20:ki tupaa, -jotka milloin seisovat tiheässä ryhmässä, milloin ovat hajallansa -ilman järjestystä. Kuhunki tupaan kuuluu taas yksi eli useampi -aitta, jossa ruokatavaroita, nahkoja, y.m. säilytetään. Jokaisessa -pokostassa on pieni kirkko, rakettu tavallansa kahteen osaan; toisen -osan katto on vähän korkeampi kuin toisen, niin että se nähtävästi -nousee alempaa kattoa ylemmäksi. Tornia ei löydy; ainoastaan paljas -risti on pantu korkeamman katon harjalle. Sisällä on kirkko aukolla -varustetun seinän kautta jaettu kahteen huoneeseen; peremmäisessä -seisoo alttari, ja yltympäri seinille, varsinki etuhuoneeseen, on -ripustettu pyhimysten kuvia. Niiden eteen on lattialle asetettu -monihaaraisia puisia kynttiläjalkoja ja katosta ripustettu lamppuja, -joita usein on koristettu erivärisillä linnunmunilla. Itse kuorissa -riippuu kirjavia nenäliinoja, nauhoja eli muita kaluja, joita -lappalaiset ovat pyhimyksilleen lahjottaneet, saadakseen heiltä apua -taudissa eli muussa pahassa. - -"Pokostat eli maakylät eivät kovin monta vuotta ole samalla paikalla. -10--15 vuoden perästä, kun nimittäin ei enään ole runsaasti jäkälää -poroille eikä kyllin polttopuuta likellä, muutetaan koko kylä -toiseen mukavampaan paikkaan. Pokostat voivat siis olla pitemmän eli -lyhemmän, usein monen penikuorman, matkan päässä pääkirkosta, jonka -luona pappi asuu. Kun uuteen paikkaan on muutettava, hajotetaan -kirkko ensin ja siirretään sekä pystytetään yhistynein voimin uudelle -paikalle, jossa se sijotetaan vähän ulommaksi kylästä, valkianvaaran -tähen. Kirkon siirron jälkeen kukin perhe sitte muuttaa asuintupansa -ja aittansa ja rakentaa ne uudelleen, mihin soveliaimmaksi näkee. Kun -muutto on tehty, pidetään jumalanpalvelus, jos pappi sattuu paikalle -eli lähisyyteen. Kirkko vihitään uudestaan, jonka jälkeen sekä se -itse että ympäristö ja talot siunataan priiskotusvedellä." - - - - -II. - -Ryssän ranta. - - -Kuola. - -_Ryssän rannaksi_ kutsuvat suomalaiset Kurjasta itään päin tulevaa -venäjänpuolista jäämeren rannikkoa. Se on meillä enimmästi tunnettu -_Muurmannin rannan_ nimellä, vaan tätä nimeä pohjanpuoliset -suomalaiset eivät käytä, jos edes tuntevatkaan. Itsessään sana -"ryssänranta" on jotenki epämääräinen, niin että se voisi merkitä -vaikka koko Venäjän alle kuuluvaa rantamaata Ruijasta Behringin -salmeen saakka; vaan niin laajaa merkitystä ei sanalle vielä -anneta. Kun suomalaiset puhuvat ryssän rannasta, tarkottavat he -ainoastaan sitä osaa venäjän jäämerenrannikosta, jossa he itse -käyvät kalastamassa, t.s. rantamaata _Kuolasta Ruijaan_; ja siinä -merkityksessä meki sanaa käytämme tässä. Muurmannin rannalla on -nykyään laajempi merkitys, sillä se ulottuu vielä Kuolasta itäänpäin -noin 30 penik. Svjätoi nosiin eli Pyhään niemeen, jonka tienoilta -Lapin niemimaan ranta kääntyy etelää kohti Wienanmereen päin; ja -sen mukaan kuin suomalaisten kalastus ja asutus siirtyy idemmäksi, -tulee arvaten nimitys ryssänrantaki siirtymään, niin että se kerran -on ulottuva yhtä kauvas kuin nykyään Muurmannin ranta. Vaan tällä -hetkellä ryssän ranta jo päättyy Kuolan vuonoon. - -_Kuola_ eli niinkuin siellä puolen suomalaisten kesken enimmästi -sanotaan, _Kuolla_ on ainoa kaupunki ei ainoastaan Muurmannin -rannalla, vaan koko venäläisellä jäämerenrannikolla Siperiaan asti. -Saattaisi ajatella, että jäämeren ja Kuolan suhteen ehkä soveltuisi -vanha lauseparsi "_unum, sed leonem_", ja että Kuola siis olisi -jommoinenki kylä; vaan niin ei ole asianlaita. Se päinvastoin -tuskin on Kannanlahtea kummempi. Syy tähän on varsin selvä, kun -tuntee kaupungin aseman ja niitä oloja, joissa se elää. Ylimaasta -äärettömän harvalla asutuksellaan ei kaupungin kauppaliikkeelle -voi olla mainittavaa tukea, ja mitä näitten seutujen etevimpään -ansiolähteeseen, merikalastukseen, tulee, niin kaupungin asemapaikka -on sen suhteen niin sopimaton kuin suinki, kun se on kuutta -penikuormaa pitkän, kaitaisen vuonon pohjassa, jota tietysti on -hyvin hankala purjehtia ja joka lisäksi kahen penikuorman päähän -perukastaan jäätyy. Nämät seikat ovat estäneet ja tulevat arvaten -aina estämään Kuolaa pääsemästä mihinkään varsinaiseen kukoistukseen; -Ainoa tehokas keino paremman tulevaisuuden saamiseksi olisi -epäilemättä Friisin arvelun mukaan kaupungin siirtäminen johonki -sopivaan paikkaan aivan valtameren partaalle, jossa kalastusta -voitaisiin voimallisemmin harjottaa. - -Kuola ei ole mikään vasta perustettu kaupunki; sitä saattaa lukea 300 -vuoden ikäiseksi. Sen ensi alkuna oli luostari, joka norjalaisten -lähetten mukaan olisi ollut olemassa jo v. 1475, vaan jonka -Solovetsin luostarikirjat kertovat lappalaisten kääntäjän, erään -munkin Feodoritin, rakentamaksi vasta keskipaikoilla 1500-lukua. -Jos jälkimäisessä ilmotuksessa on perää, näyttää paikka ensi aluksi -verraten rivakasti lähteneen kasvamaan, siitä päättäen että jo v. -1582 eräs vojevoda eli sotapäällikkö lähetettiin sinne järjestyksen -pitäjäksi, ja että kymmenkunta vuotta myöhemmin kaksi sotaretkeä -Suomen puolelta tehtiin sinne asti. Paikan merkitys näkyy siitäki -että Norjan veronkanto itäpuolelta Kuolaa alusta 1600-lukua loppui -(1613). Vaan jos kaupungin alkua täten täytyy sanoa siksiki -loistavaksi, ei sen myöhemmästä elämästä voi samaa kehuvaa arvostelua -antaa. V. 1802 ei siinä ollut kuin 158 taloa ja 892 asukasta, v. -1826 ainoastaan 715 asukasta; sillä välin oli näet englantilaiset -kaupunkia pommittaneet ja osaksi hävittäneet v. 1809. Mihin -väkilukuun kaupunki oli jaksanut nousta ennen itämaan sotaa 1854, en -voi sanoa, vaan mainittuna vuonna englantilaiset toistamiseen sitä -pommittivat ja hävittivät sen kokonaan. Friisin käydessä 1867 oli -kaupungissa vain 80 taloa ja noin 500 asukasta. - -Kuola on, niinkuin mainitsin, rakettu Suolavarekan juurelta -pohjoisluodetta kohti pistävän niemen päähän, pääosa pitkin Kuolajoen -vartta, vähempi osa pitkin Tuulomaa. Edellisessä osassa on kaksi -pääkatua, rantakatu ja yhtä suuntaa sen kanssa vähän ylempänä kulkeva -toinen katu; niitä yhistää 4--5 poikkikatua. Tuulomanpuolisessa -kaup. osassa ei varsinaista katua ole. Mainitut pääkadut kulkevat -itä-etelästä luoteeseen; niiden keskimatkalla on äärettömän -suuri tori, ja keskellä sitä taas suuri kirkko. Kirkkokorttelia -ympäröipi, paitsi joen puolelta, vieläki nähtävät, vaikka osittain -alasvyöryneet, syvät vallihaudat, ja luultavasti tällä paikalla -seisoi se torneilla varustettu puulinnotus eli "ostrogi", jonka -Pietari Suuri 1704 Kuolan turvaksi rakensi. Kaupungin rannassa seisoi -6--7 makasiinia ja pari jahtia oli niiden lähellä ankkurissa. Pieni -saari on kaupungin edustalla Kuolajoessa, jossa kaupunkilaisten -kirkkomaa on. Siihen voipi hieman eli matalan veden aikana kulkea -kuivin jaloin, ja ennen aikaan se onki ollut pieni niemi, josta Kuola -on venäjäksi saanut nimen _Malmiis_, pikkuniemi. - -Kaduista puhuessani en voi olla mainitsematta, että niiden suhteen -ei ollut tehty minkäänlaista tasotustyötä, joten ne olivat hyvin -alkuperäisen näköisiä. Isoja kuoppia ja korkeoita, ruohoisia -multaläjiä oli tuhkatiheässä, siellä täällä myöski syviä ojia, -joitten yli joskus lautalava oli sillaksi pantu. Kantakadun -itäpuolessa oli keskellä katua entisen tuvan jäännökset, joita -ei ollut joudettu siirtää pois, vaikka jo näyttivät vuosikausia -paikallaan maanneen. Että kadut kasvoivat ruohoa, lienee tarpeeton -sanoa, ja siihen katsoen oli kyllä luonnollista, niin oudolta kuin se -ensin tuntuiki, että päähenkilö, minkä Kuolan kaduilla tapasimme, oli -muuan vankannäköinen sonni, joka käytti katuja laitumena, joskus pari -lehmää seurassansa. Merkillisempää sen sijaan oli, että havaitsimme -3--4 katulyhtyä. - -Kaupungin rakennukset eivät ansaitse mainitsemista; kuitenki -kauppamiesten talot rantakadulla olivat sekä suurempia että -laudotetuita ja -- joskin moniaat hyvin mauttomasti -- maalatulta, -joten ne ulkoapäin ilmaisivat jonkulaista varallisuutta. Kauppiaita -ilmotettiin kaupungissa olevan kuusi: _Hohlova, Serebtsova, Basarnoi, -Hipaakkina, Hartsova_ ja _Malistova_, niinkuin nimet kuuluivat -kaupungin suomalaisten suussa. Basarnoista mainittiin erittäin, että -hän piti hevosta -- asia, joka kyllä sietiki mainitsemista, koska -tämä hevonen oli _ainoa_ koko kaupungissa. Malistovalla taas oli -neljä poroa; muilla kaupunkilaisilla ei yhtään (?). - -Kuolan väkiluvun muuan kauppias vakuutti nyt nousevan 700:aan -henkeen. Karjaa kaupungissa sanottiin elätettävän 30--40 lehmää. -Hevosten tehtävää kotitaloudessa, niinkuin veden ja halkojen -vedättämistä, toimittaa koirat. - -Suomalaisia oli kaupungissa 3 perettä, kaikki nykyvuosina sinne -muuttaneita, ja Kuolajoen varrella jonku 3 neljänneksen päässä -kaupungista asui myös yksi suomalainen, Kuusamolainen Matti _Kuha_ -perheinensä. Yhteensä oli näitten suomalaisten luku 20 henkeä. -Sitäpaitsi kerrottiin _Nuortijärven_ länsipäässä kaksi suomalaista -perhettä asuvan. - -Olomme Kuolassa kesti keskiviikko-aamusta 12 p. heinäk. tuorstain -puolipäivään 13 p.s.k. Ainaki toinen puoli tästä ajasta oli omistettu -Morfeus jumalalle, joka nyt väkipakolla peri saatavansa. Toista -puolta käytimme kaupungin katselemiseen, johon tosin ei paljoa aikaa -eikä vaivaa tarvittu, sekä kaikenlaisten ostosten tekoon. Pastori -S. toimitti useoita virkaansa kuuluvia töitä. Majapaikassamme, joka -oli muuan pikkutalo kaupungin itäpuolessa vastapäätä Kuolajoen -rantaan rakennettua pientä kappelia, tultiin hyvästi toimeen: huone -oli siisti, emäntä siivoluontoinen, ja ruuan puolesta saatiin -mitä vaan haluttiin, kunhan ensin pantiin talon poika kaupungilta -aineita ostamaan. Kielen puolesta koimme joko omin neuvoin -selvitä tai käytimme tulkkina varsinki jo mainittua Kuhan Mattia, -joka useat vuodet oli asuskellut Kuolan tienoilla ja siis laski -venäjää kuin vettä -- vaikka kohta hirveästi suomeksi murtamalla. -Hän oli lyhyenlainen, vaan vankka mies, vakava käytöksessään ja -hidas puheessaan, eikä suinkaan kaikessa köyhyydessänsä mikään -aivan kelpaamaton Suomen edustaja kansan seassa, jota syytetään -viekkaudesta ja taipuvaisuudesta pettämiseen. Kömpelyytensä kautta -semmoiset luonteet useinki voivat vilkkaammassa kansassa herättää -naurua, vaan lopuksi heidän suoruutensa kuitenki vaatii kunnioitusta. -Matti ja hänen vaimonsa nyt vihittiin aviopariksi -- jonka toimeen -suhteen vaimon sanottiin osottaneen suurempaa intoa kuin Matin itse --- ja useat heidän lapsensa ristittiin. Kun vaimo oli kirkkoon -otettava, notkisti Mattiki kankeat polvensa lattialle, luullen -asian koskevan häntäki. Vihkimistä varten asetimme morsiuspalleiksi -lattialle kaksi tuolintyynyä, vaan vihittävät eivät rohjenneet niitä -käyttää. - -Kaupunki muuten näytti aivan kuolleelta siellä ollessamme. Kaduilla -ei ollut minkäänlaista ihmisliikettä eikä rannassa tai munalla -likitienoilla huomannut mitään hommaa. Miehenpuolista varsinki tuntui -olevan täydellinen puute: paitsi tuota jo mainittua nelijalkaista -herrasmiestä näimme kaduilla ainoastaan jonku poliisin ja pari -kauppamiestä. Kaikki arvaten olivat merellä -- tai kenties muutamat -niitylläki. Tätä pyydän lukian panemaan mieleensä, sillä kun tullaan -toiseen kaupunkiin jäämeren rannalla, Vesisaareen, saadaan nähä -jotaki aivan toista. - -Tuosta miesten puutteesta oli meilleki hankaluutta, vaan siitä -likemmin toisessa luvussa. - - -Tuulomajoki. - -Koska lukia ehkä on utelias kuulemaan, minkälaatuinen Tuuloman -jokilaakso on, vaan me emme itse käyneet sitä lähemmältä -katselemassa, tahon tähän Friisin edellämainitusta teoksesta -suomentaa kertomuksen siitä matkasta minkä hän ja prof. Daa v. 1807 -tekivät kappaleen matkaa ylöspäin jokea. Se kuuluu: - -"Niistä kahesta joesta, joitten suu on Kuolan kaupungin kohalla, -on suurempi nimeltä Tuuloma. Se juoksee Nuortijärvestä ja on -vedenpaljoutensa puolesta samankokoinen kuin Alattionjoki eli -3:nnen luokan joki Norjassa. Sen nimi on lappalainen. _Tulom-jok_, -oikeastaan _Tulvom- eli Dulvom-jok_, merkitsee Tulvajokea, jonka -nimen se ei ilman syyttä ole saanutkaan. Se on hyvin leveä, ettei -aina tiedä, pitääkö sitä kutsua joeksi vai järveksi. Laajalta sen -matalat rannat peittyvät kevät- ja syystulvan alle. Eli kenties nimi, -Tulvajoki, on siitä alkunsa saanut että nousuvesi vuonosta tuntuu -joen ensimäiseen koskeen saakka, noin 10 virstaa merestä. - -"10 p. heinäk. teimme retken ylöspäin jokea veneessä, jonka -vuokrasimme isännältämme ja jota kaksi suomalaista souti, joista -toinen, Isojussi, oli asunut Kuolassa monta vuotta. Matkaan lähettiin -silloin, kun ullivesi vuonosta alkoi nousta jokeen eikä siis -ainoastaan heikentänyt virran voimaa, vaan lisäksi usein synnytti -kosteita, joissa oli myötävirta. Tuulomalla on kauniit, matalat -ja metsäiset rannat. Ensimäisellä puolella penikuormalla ylöspäin -koivumetsä, joka alenee vesirajaan asti, on vielä hyvin matala, -melkein paljasta varvikkoa, vaan niin tiheä, että etäältä näyttää, -ikäänkuin tasaisesti viettäviä törmiä peittäisi rehevin heinikko. -Siellä täällä yksinäinen kuusi kohoaa varvikosta ylös. Se muistuttaa -aikaisemmin kasvaneesta metsästä, jonka ihmiset ja valkia arvaten -ovat hävittäneet. Sen mukaan kuta ylemmäksi tullaan, alkavat rannat -vähitellen kohota ja virta tulla kovemmaksi, vaan joki on vielä -noin virstaa leveä. Kuusia sekaisin mäntyjen kanssa alkaa olla -tiheämmässä. Haapaki ilmestyy kolmen neljänneksen päässä, vielä 11 -p. heinäk. punaisenruskeoilla lehillä, niin ikään pihlaja, raita ja -leppä, ja niitten suojassa tapaa siestarpensaita niin hyvin joen -törmillä, kuin kahiloita ja pajupensaita kasvavilla monilukuisilla -pikkusaarilla, joissa myöski kasvoi vahvaa heinää sekä runsaasti -vatukka- ja mansikkakukkia. Vaan elävää olentoa ei näkynyt ei -kuulunut ainoaakaan tässä viljavassa erämaassa, ennenkuin tulimme -vähän ylemmäksi, noin 8 virstaa kaupungista, jossa ensimäinen -lohenpyyntipaikka on. Pyyntiä harjottaa Kuolan papin hyväksi muutamat -lappalaiset, joista yksi oli todellinen rupikoltta (skurveskolt). -Merkillistä kyllä emme myöskään nähneet mitään vesilintuja, vaikka -jokiseutu näytti olevan etenki suorsien olopaikaksi varsin sovelias. -Koko retkellä en nähnyt kuin kaksi kappaletta ja ne olivat hyvin -arkoja, joka minusta tuntui varsin kummalliselta ja epäiltävältä -tässä aito kreikalais-katholisessa maassa, jossa toinen puoli vuotta -ollaan lihaa syömättä ja jossa metsä- ja vesilintujen luulisi saavan -elää paratiisin tapaisessa rauhassa ja olevan aivan kesyjä. Siksi -epäilen, että lappalaiset eivät niin tarkasti noudata paastosääntöjä -linnunlihan syömisen suhteen, ja tätä epäluuloani vahvisti se seikka, -että lappalaisen veneessä havaitsin pyssyn. Täällä ei sitä voinut -käyttää muuhun kuin linnustamiseen, jollei sillä tarkotettu kaataa -tokastansa eksynyttä poroa. Me ostimme 12 naulan lohen lappalaisilta -60 kopeekalla. Lappi joutui ihmeisiinsä kun käskin hänen itsensä -ilmottaa, milloin hän oli tarpeeksi maksua saanut, ja niin rupesin -laskemaan rahan toisensa perästä hänen aukinaiseen kouraansa. Niin -suurta luottamusta hänen rehellisyyteensä ei luultavasti koskaan -ollut hänelle osotettu. Ei hän kuitenkaan ottanut kopeekkaakaan -enemmän kuin sovittu oli. - -"Noin penikuorman päässä Kuolasta joki taas laajenee, että on järven -kaltainen. Tiheään kuljetaan saarten sivu, jotka kasvavat vesakkoa -ja erinomaista heinää. Harjanteet kahen puolen ovat matalia ja, niin -kauas kuin silmä siintää, metsänkasvavia harjulleen asti, jossa -ilmanrantaa vasten näkee hoikkain kuusten ja leveälatvaisten mäntyjen -kilpailevan kumpi likemmäksi pilviä pääsee. - -"Ei voi ollenkaan epäillä, ettei pitkin tämän suuren, komean joen -varsia, jossa vain löytyy joitakuita harvoja lohenpyynnistä eläviä -lappalaisia, jotka asuvat kurjimmissa, tilapäisissä turvekodissa; -löytyisi monilukuisia erinomaisia asuinpaikkoja karjanhoidosta -elävälle väestölle. Sikäli tosin asiantila täällä on suotuisampi kuin -Teno- ja Paatsjoella. Täällä ei uutisasukkaan tarvitsisi tehä paljo -työtä saadakseen niittymaata 6:lle eli 8:lle eli useammalle lehmälle. -Vaan ainoastaan yhessä kohti, 16--17 virstaa ylempänä joella, näin -muutamalla saarella ja samoin itärannalla merkkiä siitä, että ihmiset -olivat yrittäneet saada mitään hyötyä tuosta heinän ylenpalttisesta -runsaudesta. Täällä seisoi näet keskellä koivikkoa, muutamilla -aukinaisilla päivillä, haasioita heinäin kuivamista varten. Arvaten -heinää täällä tehtiin Kuolalaisten lehmille ja neljälle hevoselle, -Kuolan kaupungin oma alue ulottuu 4 virstaa sisämaahan ja 4 virstaa -ulos vuonolle päin. Koko muuta sisämaata, erinomaisilla metsästys- ja -kalastuspaikoillansa pidetään lapin kansan omana. - -"Tuulomajokea voidaan samoin kuin Paats- ja Tenojokia kulkea veneellä -ylös suureen Nuortijärveen asti, jossa löytyy uusi lappalaiskirkko -ja pappi, jonka seurakuntaan kuuluu yksistään lappalaisia, Tuuloma -kuuluu olevan lohesta hyvin rikas. Varmaa on, että isäntämme 4--5 -verkolla, jotka hän laski joen suuhun, kartanonsa kohalle Kuolassa, -yhtenä vuorokautena sai 21 puutaa lohta. Lappalaisten ilmotusten -mukaan lohi ei ainoastaan nouse Nuortijärveen, vaan kulkee -edemmäksiki, ylös niitä jokia, jotka tulevat Suomen rajatuntureilta -ja laskevat järveen. - -"Me emme nousseet jokea kauvemmaksi kuin 2 penik. Täällä on ensimäinen -kovempi koski, joka vaahoten pauhaa kivien ja kalliolohkaretten -välissä. Tänne asti aneroidini ei ollut osottanut enempää kuin 12 -jalan nousua. Joen leveys täällä ylhäällä on vielä 330 jalkaa. Paikan -nimi on _Galjebokka njarga_ ja se on varsin sopiva olinpaikaksi -sportsmannille, joka haluaisi pyytää lohta perhosella. Kunhan -säännöllinen höyrykulku tulee toimeen Vesisaaren ja Kuolan välillä, -löydetään ja anastetaan kyllä tämä paikka. Nyt tässä pyytää lappi, -jolla on talvimajansa _Kensesjaurin_ rannalla, vähän idempänä -Kuolaa. -- -- -- - -"Paluumatka jokea alas Kuolaan kävi hyvin joutusaan ja huokeasti, kun -oli laskuveden aika ja meillä siis koko matka oli luja myötävirta." - - -Kuolasta Uuraan. - -Lähtömme Kuolasta Uuraan, venäjäksi _v'Uuruu_, oli määrätty -tuorstai-aamuksi varhain. Ennenkuin keskiviikko-iltana luonamme -rukoushetkellä olleet suomalaiset lähtivät kotiansa, tiedustelimme -heiltä kyydinsaantia huomiseksi ja lupasi Kuhan Matti siitä pitää -huolta. Levollisina sen puolesta siis panimme maata. - -Aikaisin tuorstai-aamuna olimme ylhäällä, tilasimme samovaarin -ja rupesimme paneskelemaan kokoon elojamme, joita molemmalla -kumppalillani oli liiaksiki matkassa. Kyytimiehiä ei ilmestynyt tätä -tointa häiritsemään, niin että rauhallisesti saatiin se lopettaa; -vieläpä yhtä rauhallisesti saimme ruveta teetä juomaan ja vähän -haukkaamaan -- joka jälkimäinen oli tarpeellista, kun 8 penikuorman -merimatka oli edessä: 6 penik. näet Kuolavuonon suuhun ja 2 siitä -länteen päin Jeretnikan haminaan. Vaan kun syödessäkään ei vielä -saattajia alkanut kuulua, rupesimme vähitellen oottoa pitkäksymään -ja arvelemaan, että mikä lie syyksi tullut ja miten se Matti -lie asiamme ajanut. Ja viimein päätimme itse lähteä kaupungille -kuulustelemaan. Emäntä antoi vähän epäselvän osviitan missä -kyydinpitäjät asuivat, vaan onneksi tapasimme kadulla yhen niistä -karjalaisista, jotka Kitsasta olivat yhtä matkaa kanssamme tulleet, -seppä _Kirilän_, ja hän oli heti valmis rupeamaan tulkiksemme. -Turhaan yritettyämme ensimäiseen kyydinpitopaikkaan päästiin hänen -kyselemistensä avulla vähän ajan takaa toiseen; sivumennen sanoen -Kiriläki tuntui venäjässään murtavan aika lailla suomeksi, vaikka -tosin ei yhtä mainiosti kuin Matti. Isännän kysymykseen, oliko meillä -"podoroshnajaa," s.t.s. paperia joka oikeuttaa kyydin saantiin, -vedimme esiin lehtori S:n tämänkaltaisen asiakirjan, (joka myös -kulkee "otkriitii listan" nimellä). Hyvä; vaan nyt alkoi isäntä pitää -pitkiä puheita, jotka Kirilän selityksen mukaan sisälsivät: että -kyytimiehet kaikki olivat lähteneet kyytiin, kuka maitse Kitsaan, -kuka Tuulomajokea ylös; että jälkimäiselle matkalle toinen veneki oli -mennyt; toista taas ei sopinut antaa, kun stanovoin eli paikkakunnan -nimismiehen lauvantaina piti lähteä sillä Jeretnikaan. Siinä nyt -seisottiin neuvottomina kappaleen aikaa, -- jolla välin huoneesta -korjattiin makuusijoja pois; niitä oli lattian syrjät aivan täynnä. -Viimein isäntä ilmotti, että jos meillä oli hyvin kiire, sopisi -kulkea pienellä veneellä ensin 1 1/2 penik. Kuolanvuonoa alaspäin -ja sitte astua maitse tunturein poikki, jota tulisi noin 5 penik. -No mikäs tässä muu neuvoksi; kiire meilläki oli, sillä lehtori S. -oli seuraavaksi päiväksi ilmottanut tulonsa Uuraan. Vaan kolme -kantomiestä ainaki tälle matkalle tarvittiin -- mistä ne saataisiin? -Tämän kysymyksen selittämistä varten siirryttiin kaikki huoneesta -ulos kartanolle, eli kadulle, eli tielle, miksi häntä kutsuisin, -jonkulainen läpikuljettava aukkopaikka se oli. Ympärillemme -keräytyvästä joutoväestä isäntä pani yhen menemään sinne, toisen -tänne, tiedustamaan, oliko se ja seki mies kotona vai poissa, ja -kun sanansaattaja toisensa perästä palasi kieltävällä vastauksella, -että haettu ei ollut ollut tavattavissa, isäntä aina huudahti: "_aa -kanálja, eeka kanálja_", katso kanaljaa, siten muka osottaaksensa -katkeraa harmiaan ja meitä lohutellaksensa. Toista jollei kahtaki -tiimaa kestäneitten keskustelujen ja edestakaisin kuljeksimisten -perästä, jolla välin Kirilä jo oli kiirehtinyt pois, sittekun Mathias -Kuha oli joukkoon ilmestynyt, saatiin lopuksi asia niin selviämään, -että kantajiksemme lähtisi kaksi suomalaista ja yksi ryssä, joka -viimemainittu tunsi tien ja siis oppaaksi kelpasi. Vaan vieläki antoi -yksi seikka tuumailemisen aihetta, nimittäin maksukohta. Kysymykseeni -mitä miehistä menisi kyytipalkkaa, herra "Eeka kanálja", vaivuttuaan -hetkeksi mietteisiin ja näyttäen hyvin totiselta, vastasi: 10 1/2 -ruplaa. Kun kyytipalkka venematkasta vain olisi tullut tekemään 4 -ruplaa, vaikka se olisi ollut vähän pitempiki, en voinut olla tuota -hintaa paljoksumatta. Kyydinpitäjä silloin Matin tulkinnan mukaan -selitti, että meitä oikeastaan oli kolme kyytiä, että matkaa tuli 7 -penik., joka teki 3 1/2 ruplaa mieheen, ja että siis kyyti yhteensä -nousi vaadittuun määrään. "Hyvä", vastasin minä siihen, "kyllähän -me olemme valmiit itsekuki maksamaan kokonaisen kyytipalkan, -vaan laittakoon sitte kyydinpitäjä meille kulleki täyden kyydin, -s.t.s. toimittakoon kolme venettä ja jokaiseen kolme soutajaa." -Kun vastaukseni oli tulkittu, seurasi hetken äännettömyys; sitte -kyydinpitäjä kysyy: mitä me tahtoisimme maksaa? Se nyt oli järkevä -kysymys, ja arvellen, että kaksinkertainen kyytipalkka eli 1 rupla -penikuormalta saattoi riittää, vastasin: "5--6 ruplaa", koska -arvasin, että ilmotetussa matkan määrässä oli joku verta tinkimisen -varaa (niinkuin oliki). Pään puistutuksia ja muita vähäksymisen -merkkejä seurasi, vaan kun en ollut niistä millänikään, kuului -viimeinen esitys: "jos kyydinpitäjä maksaa ryssän, maksammeko me -suomalaiset?" Tämä outo esitys sai vuorostaan minun äänettömäksi, -sillä mahottomalta minusta tuntui, että ventovieras ihminen meidän -tähen joutuisi kulunkiin. Miettiessäni, voisinko esitykseen suostua, -ei sentähen että se oli kohtuuton, vaan päinvastoin koska suostuminen -olisi voinut ilmaista kohtuuden puutetta, meissä uudistettiin -kuitenki esitys entistä kiivaammin, ikäänkuin olisi peljätty, että -minä pidin sitä kovin kovana enkä sentähen halunnut sitä hyväksyä. -Kun muistelin, että jo olin sitounut suurempaan maksuun, kuin mitä -kumppalit arvaten olivat laskeneet -- Ranin oli ensin ollut muassani -tällä retkellä, vaan oli jo kylläyneenä palannut lehtori S:n luo -majapaikkaan -- kun toiselta puolen ajattelin, että ei suinkaan -kyydintoimittaja ilman syyttä olisi tuommoista esitystä tehnyt, -ja kun lopuksi näin että suostumustani kernaasti haluttiin saada, -hyväksyin viimein, vaikka kyllä vastenmielisesti, esityksen. Niin -oli kaikki selvänä ja minä pääsin majataloon palaamaan. Vaan jutun -päätös isosti minua arvelutti ja oikeinpa olisin kotia kulkiessani -häpeillyt, ellen olisi pannut mieleeni, että kyydintoimittaja -ilmeisesti ilostui, kun olin hänen esitykseensä suostunut. - -Näin mutkikkaaksi muodostui meille Kuolassa asia, johon ei Suomen -kaupungissa olisi tarvittu muuta kuin majatalon isännälle annettu -käsky. Syyksi, minkätähen niin huonosti oli lupaustansa täyttänyt, -ilmotti Kuhan Matti, että kun hän illalla luotamme lähti, kaikissa -paikoin jo oli maattu. Vaan taisi hänellä olla toinenki syy, niinkuin -jälestäpäin vähin saatettiin arvata. - -Pastori S. oli kyllä vähän kummissaan asian menosta, vaan mukautui -kuitenki nurkumatta täytymykseen. Sama ei sitävastoin ollut laita -nuorimman kumppalimme Raninin, joka, niinkuin lakia heti on näkevä, -oli saada koko tuuman kumoon. - -Puheen mukaan ilmaantui vähän ajan takaa molemmat suomalaiset -majataloomme noutamaan kalujamme. Toinen heistä oli nimeltä Joona -_Matero_, kotoisin Kiannalta, ammatiltaan seppä, toinen Aato -_Stierna_, työmies, kotoisin Kuusamosta; molemmat pitkiä, vankkoja -miehiä. Ennenkuin liikkeelle lähettiin, tuli kuitenki pieni lisäys -äsköiseen maksunlaskuun tehtäväksi. Matero, joka vastakerrotuissa -neuvotteluissa oli lopulla ollut läsnä, oli silloin luvannut lähteä -kantajaksi 3 ruplasta, vaan peruutti nyt, sittekun oli Stiernaa -puhutellut, sanansa, syyttäin tietämättömyyttään matkan pituudesta -ja vaikeudesta, eikä sanonut saattavansa lähteä vähemmästä kuin -S:kaan eli 1 ruplasta. S. taas vakuutti, että 4 ruplaa ei suinkaan -ollut muuta kuin kohtuhinta (ja muuksi emme kyllä jälestäpäin sitä -tahtoneet itsekään sanoa). No mitäs tehä, pyydetty maksu oli tietysti -luvattava. - -Rantaan Tuuloman varrelle tultuamme kului runsas puolitiima, -ennenkuin kaikki lähtövalmistukset oli selvitetty. Tätä aikaa -käytti kumppali R. pannakseen vilkkaimman vastalauseen koko näin -tuumailtua lähtöä vastaan. Yllyttämällä hän yllytti varsinki lehtori -S:ia tulkin kanssa menemään kaupungin ispravnikan eli pormestarin -luo ja otkriiti listansa nojalla vaatimaan venekyytiä Joretnikaan -asti. S. jo viimein joutui kahelle päälle ja alkoi menosta tuumailla -saattajain kanssa, joitten joukkoon kalan kaimaki, ystävä Kuha, -taas oli ilmestynyt; vaan viimemainitun puolelta kohtasi yhtä -siivo kuin sitkeä vastarinta. "Kuka sen tietää", Matti arveli, -"onko se ispravniekka kotona ja saapiko sitä tavata; ja mitäpä se -asialle voipi; aika vain kuluu, että sitte käypi liian myöhäiseksi -ollenkaan lähteä pitkälle taipaleelle", j.n.e. S. nyt kääntyi minun -puoleen neuvoa kysymään, hyvin huomaten, että Matin arvelut vain -olivat katumattoman esteitä. Jos minäki olisin häntä kehottanut -menemään, hän epäilemättä olisi mennyt ja ehkä saanutki veneen, vaan -kun jo olin nähnyt kylliksi vaivaa lähtöhommastamme, en ruvennut -kehottamaan enemmän kuin kieltämäänkään, vaan jätin kaikki hänen -omaan valtaansa. Totta puhuakseni olin omasta puolestani jo alkanut -mieltyä pakolliseen maamatkaamme, koska siten olisi tilaisuus nähä -sisämaata jäämeren rannikolla, joka veneellä kulkiessa ei tietysti -voinut tulla kysymykseen. Kun siinä nyt parhaillaan tuumiskeltiin -ja näytettiin tyhmiltä, ilmotti Matti, joka oli ollut kovassa -hommassa, että pikku veneemme oli valmis, ja tiima teki kaikista -arveluista lopun. Muutaman minuutin perästä olimme kaikki miten kuten -sijottuneet pikkaraiseen alukseemme ja lähimme vinhan etelätuulen -vallassa kulkemaan vuonoa alaskäsin. Lähtöhomma, johon koko aamupäivä -oli kulunut, ei tietysti matkalla voinut olla puheeksi tulematta, -varsinki kun se, matka nimittäin, oli sangen vaivaloinen, ja silloin -asiat saattajaamme selitysten kautta astuivat uuteen valoon. He -tiesivät ilmottaa, että kyydinpitäjä, jolla oli matkustavaisten -kuljetus urakalla, ei, niinkuin hänen velvollisuutensa olisi -kontrahin mukaan ollut, pitänyt vakinaisia kyytimiehiä, vaan haali -kyydin tullessa saattajia mistä sattui saamaan, siten paremmin -hyötyäkseen kontrahistaan. Toisesta veneestä he varmaan väittivät, -että se ei ollut lähtenyt Tuulomajoelle kyytiin, vaan isännän omalle -asialle, lohikalastuksesta tietoa hankkimaan, ja yhtä varmasti he -luulivat, että jos olisi meillä tullut lähtöä ispravnikkaan (eli -gorodnitshniin, järjestysmiehen luo), asia olisi toiselle uralle -kääntynyt, koska Kuolan herrat kyllä pitivät oikeudesta huolta. Mitä -Mattiin tuli, joka oli välittäjänämme ollut, niin hän saattajain -mielestä kyllä tiesi, miten asia meille parhaiten olisi ollut -järjestettävä, vaan seikka oli semmoinen, että Matti sattui olemaan -kyydinpitäjän työssä eikä siis häntä vastaan kovin jyrkästi voinut -etuamme valvoa. Saattajat itse eivät olleet tahtoneet neuvoja antaa, -koska, vieraassa paikassa ollen, olivat peljänneet joutuvansa -rettelöihin kaupunkilaisten kanssa. -- Senlaatuinen se oli eromme -Kuolan matalista majoista ja suurella kupulaella varustetusta -kirkosta. - -Kuolavuonon rannat kohoavat vähitellen kuta edemmäksi ulospäin -kulkee, vaikka kohoaminen ei niin jyrkästi pistä silmään kun -vuono hiljakseen levenee. Sinne asti, johon me kuljimme, olivat -vuonon syrjät sievät katsella, kasvaen vihantaa ruohoa ja -koivikkoa; jossakussa harvassa paikassa länsiranta pystyjyrkkänä -kalliona suistui veteen, tarjoten erilaisille merilinnuille -luoksepääsemättömiä pesimäsijoja. Koivikon keskeltä näkyi siellä -täällä myöski joku mänty, helposti tunnettava tummemmasta väristänsä, -vaikka varsinainen mäntymetsä alkaa vasta pari neljännestä -eteläpuolella Kuolaa. Rantojen vihannuus ulottuu runsaasti -puoliväliin vuonoa eli tuolle puolen _Srednii saliivin_, ja vasta -sieltä alkaen ne vähitellen muuttuvat alastomiksi kallioseiniksi. -Vuono on syvä, niin että Wienan ja Ruijan välillä kulkeva höyrylaiva -"Arhangelsk" voipi tulla aivan lähelle Kuolaa. - -Se paikka vuonon länsirannalla, johon venematkamme loppui, oli ryssän -ilmotuksen mukaan nimeltä _Kiia faraaka_, vaan Uuran suomalaiset -sitä kutsuivat _Launajoen suuksi_. Pieni puro siihen laskiki -tunturilta. Vuono, joka tähän asti kulkee pohjoisluoteista suuntaa, -kääntyy tässä koilliseen päin, niin että sitä alemmaksi laskeminen -ei enään hyödytä Uuraan jalkaisin aikovata. Rannalla oli toista -kyynärää korkea kalastajantupaa ja rantaan laskiessa veneemme kulki -"tupulissa" olevan lohiverkon yli. Tuvassa ei kuitenkaan ollut ketään -kotosalla. Ensi työ maalle päästyä oli kantovärkkien laitto. Venäjän -Lapissa käytetään omituisen näköisiä, vaan mukavia, "kroossiksi" -kutsutuita kanninneuvoja: ne ovat korkean, vaan kaitaisen luokan -kaltaisia, jonka vartten väliin verkko on sidottu; varren päitä -yhistää poikkipuu. Varsista lähteväin olkahihnojen kautta ne -ovat selässä kannettavat. Valmiita kroosseja ei saattajillamme -ollut muassa, että tilapäiset semmoiset oli tehtävät, s.t.s. noin -syllänpituinen koivunvesa taivutettiin luokalle, päät vilistettiin -poikkipuulla ja verkon virkaa sai pari kertaa ristiin sidottu köysi -tehä. Kroossintapaisia kanninneuvoja sanoo Friis käytettävän Norjanki -tunturimaissa, Kun väli-aikaiset kroossimme oli valmiiksi saatu, -johon kului runsas puolitiima, lähettiin kohta taipaleelle. Kello oli -silloin vähä vaille 3 jpp. - -Matka kävi aluksi ylöspäin vuonon hyvin jyrkkää rantatörmää tiheän -varvikon läpi tuskin tunnettavaa polkua myöten, jota kappaleen aikaa -ensin haettiin, Se paikka, josta nousu tapahtui, oli notkelma kahen -vuoriharjun välissä, joista varsinki etelänpuolinen oli hyvin korkea. -Vuonolle tullessamme tämä notko oli näyttänyt varsin matalalta, vaan -tässä saimme tehä havainnon, jonka uudistamiseen minulla jälestäpäin -usein oli tilaisuutta, että tunturein välissä olevain notkojen -korkeuden suhteen silmä voipi pettyä melkein yhtä isosti kuin outojen -vesimatkain suhteen. Yhteen menoon emme jaksaneet törmän päälle -nousta, vaan täytyi 3--4 kertaa seisahella hengähtämään, ennenkuin -palavissa päin ylös päästiin. Vähintäinki 200, vaan kenties lähes -300:ki, jalkaa korkean pitäisi arvatakseni törmän olla. Ylhäältä oli -taaksepäin laaja näköala pitkin vuonoa Sredniin asti; eteenpäin tuli -molemmalle sivullemme notkon syrjät ja kohastaan matkan suuntaan -länttä eli luodetta kohti jonku neljänneksen päähän yksinäinen -korkea tunturi, jonka nimi ryssän ilmotuksen mukaan oli _goraa -Vertjaasha_. Tunturin juurelle maa kohosi tasaisesti, vaikkei kovin -jyrkästi. Vähän levähettyämme törmän niskalla ja arveltuamme, että -minkäänlainen matka nyt edessä on, kun alku on tämmöinen, lähettiin -painamaan tunturia kohti. Se poluntapainen, jota ensin oli tultu, -hävisi pian kerrassaan, joka oli sen puolesta suuri vahinko, että -maa oli hyvin märkää ja soista: nilkkoja myöten saatiin vedessä -kahlaa, ja minulla, joka kuljin kalossit jalassa, alkoi vesi niitten -suista mennä sisään, jonkatähen riistin ne pois ja viskasin ne -muutamalle mättäälle. Kun tunturin juurelle oli tultu, ei ruvettu -sitä kiertämään vaan lähettiin ponnistamaan suoraan sen huippua -kohti, ryssä etupäässä. Ensin arvelimme, että tunturin kupeita ehkä -ei olisi päässyt kulkemaan, vaan ylös tultua hoksasimme; että ryssä -oli huipulle kiivennyt saadakseen matkan suunnasta vissin tiedon. -Sillä välin kuin hän tihrusilmin tähysteli eteenpäin, käytimme me -tilaisuutta katsellaksemme ympärillemme jokaiselle ilmansuunnalle -leveävää Lapin tunturimaata. Siitä päättäen, että vuonon rannalta -tunturin huipulle noustessa tiimakausi oli kulunut, oltiin noin 900 -à 1000 jalan korkeudella ja näkö-ala edessämme oli siis suunnille -yhtä laaja kuin Nuoruselta. Kovin jylhää oli se maisema, jota saimme -katsella, paljo jylhempää kuin Nuoruselta nähtävä. Metsiä ei ollut -missään, vähän varvikkoa vain tunturin juurella, vesiä ei myöskään, -paitsi joku pieni tunturilampi siellä täällä ja vuono takanamme; -alastomia, pyöreäpäisiä ja paikotellen lumikylkisiä tuntureita -vain loppumattomassa jaksossa näkyi joka suunnalle. Aavaa merta -ei voinut erottaa. Tuota hedelmätöntä ja hengetöntä sekä samalla -äärettömän avaraa erämaata katsellessa täytyi mielen synkistyä, niin -heleän kirkas kesäpäivä kuin oliki, ja kun ryssä oli tarkastuksensa -lopettanut, osottaen lähimmän matkan määräksi toista tunturia -luoteessa päin, aljettiin joutusaan laskeutua goraa Vertjashan -läntistä syrjää alas. Sen juurella oli taas märkää maata ja lopuksi -ylikahlattava puro, ja puron tuolla puolen alkoi vähän matkan perästä -se toinen tunturi, joka taas oli ensin noustava, sitte laskettava. -Kolmisen neljännestä oli sen tehtyä astuttu taipaletta ja tällä -kohalla vähän haukattiin; senjälkeen uudestaan lähettiin matkaan. -Ylös alas tunturintapaisia mäkiä sekä soisten varvikkonotkoin poikki -sitte kuljettiin vähäisillä levähyksillä kolme tiimaa yhtämittaa. -Tie -- eli oikeammin sanoen matka, sillä tiestä ei ollut paljo -taikaa, ainoastaan siellä täällä oli joku kappale poronpolkua -- -kulki muutamissa kohti tunturilampien välitse, ja omituista oli nähä, -kuinka vasemmalle kädellemme tulevan lammin vesi saattoi olla meidän -jalkaimme tasalla, kun oikealla kädellä, johon maa vietti, toinen -lampi jonku kivenheiton päässä oli syvällä allamme. Lammikkoseudusta -lähettyämme marssittiin tiimakausi ettei tietty, oltiinko oikeassa -vai eksyksissä. Tien viittoina on tällä taipaleella kaksi päällekkäin -olevaa kiveä tunturein huipulla, joista alempi ja isompi on -luojan asettama, ylempi ja pienempi ihmiskäden nostama; kirkasta -taivaanrantaa vasten voipi näitä kiviä helposti erottaa tunturilta -tunturille, kun vähänkään suuntaa tietää. Oppaamme, joka oli -huononäköinen ukko, vei meitä muutamaa pohjaan päin tulevaa tunturia -kohti, osotti sen harjaa ja kysyi, näkyykö kahta päällekkäistä -kiveä. Ei näkynyt. Kuljettiin vähän lännempää suuntaa, jo tekee -ukko taas saman kysymyksen toisen tunturin suhteen. Yhtä kieltävä -vastaus. No jatkettiin yhä kulkua loivasti vaan ehkä neljänneksen -pituisesti kohoavaa tunturia kohti; kysymystä odottamattaki silmämme -terävästi olivat kiintyneet sen harjaan. Hyvän aikaa kuljettiin kiviä -erottamatta, vaan äkkiä -- hyvä merkki -- jouduttiin poluntapaiselle, -ja samassa huomattiin vaaran harjullaki nuo etsityt kivet. Oikeassa -siis oltiin ja kohta istuttiin hetkeksi huokaamaan _Thisikova goraan_ -tunturille, jossa taival sanottiin olevan puolivälissä. Kello oli nyt -8. - -Tällä kohalla meitä yhytti kolme Uurasta tulevaa kolttalaista. -Ne olivat matkalla Kuolaan ja kun olivat ensi kertaa tätä tietä -kulkemassa, tulivat meiltä kyselemään tien suuntaa, ylempää vaaran -harjulta havaittuaan meidät. Ilman opasta olivat tämmöiselle aivan -tuntemattomalle taipaleelle lähteneet! Kyllä ei rohkeuden puute -heitä vaivannut. Saatuaan opastusta ryssältä, jonka kanssa yksinään -he saattoivat puhua -- kolttalaiset yleensä eivät suomea osaa -- -he palasivat heti noutamaan kapineitaan, jotka olivat taaksensa -jättäneet, ja sivuuttivat kohta meidät uudestaan, avopäin kiireesti -painaen Kuolavuonoa kohti. Laskuissaan he olivat sentään sen verran -erehtyneet, että jo luulivat Kuolan likitienoilla olevansa vaikka -vasta olivat puolitiessä vuonoon. Meitä olivat ensin luulleet -_karhuiksi_; se vielä olisi puuttunut, että kuulia olisi ruvennut -tuiskuinaan korviemme ympärillä -- heillä oli näet pyssyt muassa. - -Kun taipaleen kerran on kahtia saanut, kuluu jälki-osa aina verraten -helposti, ja niin kävi tavallansa nytkin. Kuitenki epäilen, oltiinko -Tshisikova goraalla puolitiessä. Maat tästä eteenpäin olivat tosin -yhtä mäkisiä kuin tähän asti, niin että yksi tunturi toisensa -perästä oli ylikuljettava, vaan niin korkealle vaaralle kuin goraa -Vertjaashalle lähellä Kuolavuonoa ei enään kiivetty, notkot tunturein -välissä eivät enään olleet niin vetisiä kuin ennen, ja sitäpaitsi -oli nyt hyvästi tuntuva polku perille asti, joka huomattavasti -helpottaa ja jouduttaa astumista. Kun yhtäkaikki jälkimäisellä -osalla taipaletta viivyttiin saman verran, jollei vähän kauvemminki, -kuin edellisellä eli yhteensä 5 tiimaa, arvelen, että taipaleen -keskikohta on siirrettävä vähän lännemmäksi Tshisikova vaaraa, -jota arvelua mielestäni kolttainki vastamainittu ereys laskuissa -vahvistaa. Mitään mainittavampia, erittäin silmään pistäviä paikkoja -ei jälkitaipaleella ollut; muutamassa kohti kulki polku pitkin -_osero Gremjatshniskaksi_ nimitetyn kauniin järven länsirantaa. -Matkaa muuten olisi huvikseen saattanut jatkaa, kun oli erittäin -ihana yö, eli oikeammin sanoen yön seutu, sillä päivähän paistoi -kirkkaasti kaiken aikaa, vaan tuo Lapin kesällinen vitsaus, -sääsket, tahtoi taaski liiaksi tehä kiusaa. Niin kauon kuin kovassa -liikkeessä oli ja ahkeraan korviansa huiski taikka tunturein harjalle -seisahtui vastatuuleen, tuli noilta yksitellen mitättömiltä, vaan -äärettömän paljoutensa kautta peljättäviltä verenjuojilta miten -kuten toimeen, vaan niin pian kuin alemmalla maalla hetkeksikään -istahti levähtämään, oli kuin polttavassa tulessa. Harsuvaatteista -(fluureista) ja muista päähineistä ei ollut tarpeeksi apua, sillä -nuo ahneet viholliset joko pistivät vaatteen läpi tai tunkeusivat -kasvojen puolelta vaatteen väliin; huiskiminen ei myöskään riittänyt, -ja tappaminen oli tarpeeton, sillä yhen tapetun sijaan ilmestyi -kymmenen tappamatonta tai paremmin sanoen sadan sijaan tuhat. -Vasta lopulla taivalta keksimme keinon, joka oli jotenki hyvä: -että nimittäin levähtäissä heti heittäyttiin pitkäkseen maahan ja -vedettiin takki pään päälle. Se oli ainoa tapa, jolla hetkeksi -saattoi vähän rauhaa saada. - -Viimein alkoi lähimpäin vaarain takaa siintävät taaemmat vaarat -värinsä kautta ilmottaa, että niiden ja edellisten välillä oli -pitempi matka -- arvaten vuonon vesi; niityiksi kelpaavia heinikoita -ja jonkulaisia koivikoita tuli näkyviin; karjapolkuja, puitten -kantoja ja muita ihmisasuntojen lähisyydestä puhuvia merkkejä pisti -silmään, ja klo vähän yli 1 seisottiin mäellä, joka loivasti laskeusi -alas merenlahteen. Perillä oltiin -- Saanivuono, Uuran syrjäkylä, oli -edessämme. Lahen perukkaan heti vasemmalla kädellämme laski pieni -puro, _Saanijoki_, ja lahelman toisella puolen näkyi talo, jota kohti -lähettiin astumaan. Vielä oli viimeinen koe kestettävä, ennenkuin -katon alle päästiin, nim. joen yli pääsö. Se oli noin 2--3 syltää -leveä, kyynärää syvä ja virtava. Miten kuten siitä jokainen kuitenki -kahlasi poikki ja taipale oli siten loppunut. - - -Saanivuono. - -Matkaa Launajoen suusta Saanivuonoon oli ilmotettu 5 penikuormaksi. -Siinä kuitenki varmaan oli liikoja pantu, He viivyimme taipaleella -yhteensä 10 tiimaa, jonka ajan kuluessa ei maantietäkään tai hyvää -polkua kerkeäisi paljo päälle neljä penik., mitä sitte semmoista -tietä, kuin tämä taival varsinki alkupuolellaan oli ollut. Siksi en -voi uskoa tätä matkaa pitemmäksi kuin noin 3 1/2 penikuormaksi. - -Se talo, johon Saanivuonossa oli tultu, oli J.P. _Lyhytniemen_ -eli Törmäsen, Kuusamosta. Tuntui olevan toimeen tuleva talo, sen -mukaan mitä toimeentulolla täällä voipi tarkottaa. Asuinrakennus oli -uusi, hirsistä tehty, turvekattoinen. Enempää kuin kolme huonetta -siinä ei ollut, nimittäin porstuan perällä maitokamari, oikealle -kädelle porstuasta, tupa ja vasemmalle kädelle pirtti, vaan useampaa -huonetta harvassa talossa ryssän rannalla tapaa. 5--6 lehmää talossa -elätettiin; oli kait lampaitaki useampi. Tulomme, vaikka tapahtui -keski yöllä, ei synnyttänyt vähintäkään mielipahaa, päin vastoin -nähtävää iloa; ja kummakos olikaan, jos mielihyvä oli suuri, kun ei -pappia ollut näillä seuduin nähty koko kuuteen vuoteen eli siitä -saakka kun kirkkoherra Snellman 1876 Uurassa kävi! Isäntä ei ollut -kotona; vaan emäntä, joka oli keski-ikäinen, lihavanlainen ihminen, -rohkealla pienellä pystynenällä, tuotti heti esiin parasta viiniänsä --- joka lienee ollut tuota n.k. "ryssänrommia" -- kahvipannu -pantiin tulelle ja atria valmistettiin pöydälle. Niin oli talossa -kaikin puolin hyvä olla; vieläpä löytyi ainaki kaksi sänkyä, toinen -tupakamarissa, toinen pirtissä, joista molemmat kumppalini yhteisesti -ottivat edellisen haltuunsa, minä yksin jälkimäisen. Niissä viimein -täydellisesti tyytyväisinä etsimme päivän vaivojen unehusta. - -Seuraavana päivänä huomeneltain jatkettiin täältä matkaa Uuraan, jota -luetaan 4 virstaa. Käyttämällä hieman aikaa saatettiin kulkea pitkin -kuivanutta meren rantaa; ullin eli korkean veden aikana olisi pitänyt -kiivetä niitten korkeain, pystyjyrkästi mereen kaatuvain kallioin -yli, jotka erottavat Saani- ja Uuravuonot toisistansa. Emäntä ja -joku lapsi olivat saattamassa Uuraan asti, vaikka olisimmehan -me itseki tien löytäneet. Kulkiissa tiedustelin emännältä muun -muassa Saanivuonon tilastoa ja oli hänen ilmotusten mukaan tuossa -puolikymmentä vuotta vanhassa kylässä 5 taloa mantereella ja 1 -saaressa, summa 6, 29 vakinaista asujaa ja yksi perhekunta, 6 henkeä, -hyyryläisinä, yhteensä siis 35 henkeä, jonka ohessa elätettiin 15--16 -lehmää ja vasikkaa. -- Jauhomaton hinta oli nykyään Jeretnikassa -Uuravuonon suulla 17 ruplaa, vaan talvempana se oli ollut 19 ja 20:ki -ruplaa (s.o. 50 markkaa.) - -Uurajoen suussa, jossa Uuran alakylä on, ei joen itärannalla ole -muuta kuin _Wilkisoivan_ yksinäinen lappalaistalo; muut talot ovat -kaikki joen länsirannalla. Sillä puolen oli papille toimitettu -kortteeripaikkaki ja sinne siis kohastaan kuljettiin joen -poikki. Lyhytniemen emäntä meitä saattoi muutamaan pieneen vaan -sievännäköiseen taloon, joka erkani muista taloista varsinki sen -puolesta, että oli 2-kerroksinen; sen omistaja oli eräs ruijalainen -Ludvig _Bergström_. Arvellen tätä taloa papin majapaikaksi -saattajamme jätti meidät taloon tultua rouva Bergströmin haltuun. - - -Uura. - -Uuraan päättyi yhteinen matkamme Schwartzbergin ja Raninin kanssa, -joka oli ollut päälle 50 penik. pitkä ja kestänyt 12 päivää. Täällä -nimittäin piti S:n varsinaisten virkatointen alkaa rippikoululla -y.m., joita varten hän arveli tulevansa kylässä viipymään 10-kunta -päivää. Minunki tutkimukseni oikeastaan alkoivat täällä, koska Uura -Saanivuonon kanssa on ensimäinen suomalaisten uutisasutus jäämeren -rannalla Kuolasta lukien, ja muutamia päiviä minäki sentähen päätin -täällä viipyä kaikellaista tiedustelemista varten; vaan niin pitkään -olemiseen kuin lehtori S. en voinut joudattaa itseäni ja siksi eromme -oli varma asia. - -Matka oli ylimalkaan ollut erinomaisen hupainen, niinkuin lukia ehkä -on kertomuksestani saattanut arvata. Uudet paikat ja uusi luonto, -uudet olot ja vieraat kansat herättävät kaikkialla tietohaluisen -matkamiehen uteliaisuutta ja jännittävät hänen mieltänsä, ja jos -luonto on kaunis ja kansa miellyttävä, muuttuu mielenjännitys -tyytyväisyydeksi sekä matka tavallansa huviretkeksi, vaikkapa se -toisinaan olisi vähän vaivaloinenki. Liiottelematta saattaa Karjalan -ja vississä määrässä myöski Lapin luonnosta ja kansasta sanoa, -että ne ovat, edellinen kaunis, jälkimäinen monessa suhteessa -miellyttävä, ja matkustus näiden maiden läpi sopivilla ilmoilla on -sentähen varsinki suomalaiselle sula virkistys. Jos kuitenki ilman -varsinaista matkakumppalia, s.t.s. paljaan saattomiehensä keralla -olisi matkassa, pelkään, että toisinaan voisi mieleen ilmestyä joku -kaipauksen tunne, joku ikävä toista samalla sivistyksen kannalla -seisovaa henkeä, joka pystyisi yhessä kanssasi täysin määrin ottamaan -osaa niihin tunteisiin, joita matkan näkemät vaikuttavat, pystyisi -esm. nauttimaan sitä sanomatonta suloa, jota yksinäinen karjalan -metsäjärvi kesäsydännä tarjoaa, tai ihmettelemään sitä mahtavuutta, -jota luonto esm. Imandran tienoilla osottaa; ihminenhän on tässäki -suhteessa _animal sociale_. Vaan tästä kaipauksesta emme olleet -tienneet mitään, meitä kun oli kolme, jotka keskenämme voimme vaihtaa -ajatuksia havainnoistamme; ja matkamme oli siis senki puolesta -tapahtunut onnellisilla ennustähillä. Se oli yleensä muodostunut niin -suotuisaksi, kuin olevaiset olot saattoivat myöntää. - -Yhtäkaikki jonkulaisen mielihyvän tunteilla ajattelimme, että nyt -oltiin perillä ja että matka oli loppunut. Niin hauska kuin se oli -ollutki ja niin helposti kuin lukuisuutemme kautta sen vastukset oli -leikin aineeksi saatu kääntymään, ei kuitenkaan käy kieltää, että -se viime päivinä oli alkanut rasittaa, jos ei mieltä niin ainaki -ruumista jossaki määrin, ja vähäisen lepäämisen tarve oli siis käynyt -tuntuvaksi. Sitä tilaisuutta uutten voimien saantiin, minkä tulomme -Uuraan tarjosi, otimme siis kernaasti vastaan. - -Rouva Bergström kestitsi meitä kahvilla nisun kanssa, jota emme, minä -ainakaan, olleet nauttineet sittekun Oulusta oli lähetty, ja joka -siis maistui erinomaisen hyvältä. Rouva B., omaa sukua Hehkonen, on -Torniosta kotoisin, vaan on myöski käymäseltään ollut Oulussa, jossa -hänellä on velimies kauppiaana; me olimme siis sitä tervetulleempia -vieraita, kun hän minun kautta sai tietoja tuttavistaan meidän -puolella. Oli minulla sitäpaitsi kirjeki hänelle hänen velimieheltään. - -Bergströmin talo on sievin talo Uurassa, vaikka pienenlainen: -kolme huonetta ala- ja sama määrä yläkerrassa. Se kamari, johon -meitä kutsuttiin, oli tapetseerattu, siis miellyttävän näköinen; -siinä oli provasti Thauvon, Uurassa käydessään, ollut kortteeria, -jonka muistoksi hänen valokuvansa ynnä muutamain muitten kuvain -kanssa riippui seinällä. Me luulimme, että sama paikka nytki oli -papin kortteeriksi määrätty, vaan kun olimme rouva B:n luona jonku -tiimakauden olleet, hän ilmotti, että kyläläiset, jotka täällä samoin -kuin koko ryssän rannalla antavat papille maksuttoman kortteerin sekä -vapaan kyydin, olivat hänen asuinpaikakseen ottaneet norjalaisen P. -_Fredriksenin_ vähän alemmaksi tulevan talon, jossa kortteeria oli -luvattu halvimmasta maksusta eli 1 ruplasta vuorokaudessa. Tämän -kuultuaan lehtori S. heti rupesi tekemään lähtöä ja kun en tahtonut -kumppaleista erota, tein minäki, vaikka vähän pahoilla aavistuksilla, -seuraa. Nämät aavistukseni toteutuivatki, sillä uusi kortteeri ei -näyttänyt niin mukavalta eikä läheskään niin siistiltä kuin B:llä -olisi ollut, ja mitä siisteyteen tulee, saimme jälestäpäin kokea, -että ensi luulossamme siitä valitettavasti emme olleet erehtyneet. -Kuitenkaan S. ei suostunut esitykseeni, että tiedusteltaisiin, eikö -rouva B. ottaisi häntä (ja meitä) kortteeriin paremmasta maksusta, -eholla että hän, S., puolestaan maksaisi erotuksen tämän paremman -ja kyläkunnan myöntämän maksun välillä ja me taas maksaisimme mitä -vaadittaisiin; arvellen S., että tämmöinen menetys kenties voisi -kyläläisiä loukata, kun muka hänelle ei kelpaisikaan se kortteri, -jota he olivat tarpeeksi hyvänä pitäneet, jossa arvelussa hän kyllä -saattoi oikeassa olla. Niin jäätiin siis tähän uuteen paikkaan. Se -etu sillä oli, että kokoushuoneeksi siinä löytyi isonlainen pirtti, -jonka minä väli-ajoiksi otin haltuuni. - -Oloni Uurassa kesti kolme päivää, jotka kuluivat sekä paikkakunnan -katselemiseen että varsinki kaikenlaisiin kyselemisiin elämästä ja -oloista jäämeren rannalla. Tämä elämä on aivan toisenlainen kuin -meillä; vaan ennenkuin rupean kertomaan, mitä siitä kuulin sekä nyt -täällä että myöhemmin muissa paikoissa, olkoon ensin muuan sana -sanottu Uuran topografiasta ja ensi perustamisesta. - -_Uuravuono_ tunkee jäämerestä mannermaahan samaa, länsieteläistä -suuntaa kuin Kuolavuono, noin 3 penikuormaa lännempänä tästä. -Niemimaa vuonojen välissä tulee merelle päin yhä korkeammaksi ja -kallioisemmaksi, kunnes se pystyjyrkästi päättyy mereen, muodostaen -kummanki vuonon suulla kallioniemet, joista Uuravuonon puolista -sanotaan _Siukun_ niemeksi eli "Vorju bafteksi", Kuolavuonon puolista -Pogo-navolokaksi eli _Korelan_ niemeksi. Uuravuono on suustansa -melkein yhtä leveä kuin Kuolavuonoki eli 5--6 virstaa, vaan ei -pistä maahan kuin kolmannen eli neljännen verran niin syvälle kuin -Kuolavuono; se on toisin sanoen vain 1 1/2 eli 1 3/4 penik. pitkä. -Ala- s.o. pohjois-osa vuonoa on jaettu kahteen haaraan vuonon suusta -ylöspäin vuonoa ulottuvan 7 virstaa pitkän ja paikotellen kahtaki -virstaa leveän saaren kautta, jonka nimi on _Häräntaljansaari_ -(lapiksi _Härgadak-suolo_, venäjäksi Friisin mukaan Salim-osero, -jonka kait pitänee olla _Salim-ostrov_). Tämän saaren eteläosasta on -lähes penikuorma Uurajoen suuhun, vaan sitä ennen vuono itärannalleen -muodostaa lahelman, tuon jo mainitun _Saanivuonon_. Saanivuonoon -laskeva Saanijoki tulee _Saanijärvestä_, johon joensuusta on pari, -kolme neljännestä ja joka ei ole penikuormaa pitkä (vrt. Inbergin -karttaa); yhä ylöspäin jokea kulkiessa tullaan toiselle järvelle, -nimeltä _Lastajärvi_. Uurajoki taas juoksee penikuorman pituisesta -_Uurajärvestä_ -- eli Uurajärvistä, sillä niitä sanottiin olevan -kaksiki, alainen ja keskimäinen U.järvi -- joihin joensuusta on -3 penikuormaa, ja kun niistä noustaan jokea ylemmäksi, tullaan -_Kalpajärville_ (Kilpijärville?), joita kuului olevan koko kolme. -Joensuusta alkaen kasvaa kuta kuinki hyvää koivikkoa pitkin -jokivartta, ja hirsiä saatiin varemmin jo Uurajärven tienoilta, -ehkäpä alempaaki, vaan nyt niitä tavataan vasta Kalpajärvien -seutuvilla. Hyviä niittymaita löytyy pitkin jokivartta. - -Uuravuonon syrjät ovat jylhää, vedestä jyrkästi parin kolmen sadan -jalan korkeuteen kohoavaa kalliokkoa, jossa turhaan etsii mitään -talonpaikaksi sopivaa kenttää. Vaan vuonon perukassa joensuussa -väistyy länsirannalla tunturi noin 1/2 virstan päähän vedestä -ja jättää siten itsensä ja joen väliin laajan, aivan tasaisen -ruohokentän. Tämän kentän laidassa pitkin jokivartta seisoo -Uuran alakylä, joku 6--7 taloa. Etelään käsin rajottaa alakylää -korkeanlainen mäenkukkula jokivarrella, jonka kukkulan länsisyrjää -tie kiertää. Kun tätä tietä kulkee, tulee kukkulan tuolla puolen -syvän kurun eteen, jonka pohjassa puro juoksee; sen yli eivät -kyläläiset ole pystyneet mitään siltaa rakentamaan -- yksimielisyyden -puute -- ja sen suusta on siis veneellä ylikuljettava. Kurun toisella -puolen on taas kymmenkunta taloa jonku virstan matkalla pitkin -mutkittelevan joen länsivartta; varakkain talo niistä on _Pelto_ -nimisen Kemiläisen, joka myös on kylän vanhimpia taloja. Näitten -talojen eteläpäässä vuoristo taas lähenee jokea korkealla tunturilla, -jonka nimi provasti Thauvonin tyttären mukaan on _Sallinvaara_ ja -jonka kylkeä töin tuskin pääsee kulkemaan; vaan sen eteläpuolella -taas laajenee maat hiukka, ja siellä vielä löytyy 3--4 taloa, joista -joku on joen itärannallaki. Koko kylän pituus on tällä tavoin noin 2 -virstaa. - -Uurassa löytyi meidän käydessä 19 asuttua taloa, joista 2 oli -tehty turppaista, muut hirsistä; sitäpaitsi 2 taloa oli joku aika -taapäin palanut ja 1 seisoi autiona. Asukasluku oli 95 miehen- ja 89 -vaimonpuolta eli yhteensä 184 henkeä. Lehmiä oli jokaisessa talossa -ainaki joku lypsävä, vaan enimmästi useampia, niin että koko kylän -karja teki 57 lehmää ja 26 vasikkaa. Lampaita oli puolitoista sataa -ja niitä pidettäisiin enemmänki, vaan sudet ovat viime aikoina -liiaksi tahtoneet niitä ahistella. Vähäinen määrä porojaki, eli noin -800, kyläläisillä oli. Merellä käymistä varten löytyi kylässä 5 -"vämpööriä", yhtä monta "lyysterpootia", 4 otrinkivenettä ja 10-kunta -soutuvenettä. - -Jos vertaa näitä numeroita niihin, jotka kirkkoherra Thauvon ensi -käynniltään Uurassa kevättalvella 1870 ilmottaa (Kirjallisessa -Kuukauslehessä, 1870, n:o 11), niin huomaa, että siirtokunta on -hiljakseen, joskin ei erittäin rutosti, kasvanut. V. 1870 oli talojen -määrä 16, joista 4 turppaista, asukasluku noin 160 henkeä, siihen -luettuna Kuolanki suomalaiset, lehmäin määrä 40--50, venetten: 3 -vämpööriä, 4 otrinkia ja 10 soutuvenettä. Lännempänä ryssän rannalla -on siirtolaisten lisääntyminen, varsinki Pummangissa, ollut isompi, -niinkuin tulemme näkemään. - -Uuran siirtokunta on nyt vähän päälle 20 vuotta vanha. Sen -alkuperustajiksi Thauvon mainitsee Sodankyläläistä Pekka -_Marjavaaraa_, Kuusamolaista Tuomas _Törmästä_ ja Ruijassa syntynyttä -Juhana Aaprami _Arpelaa_, jotka v. 1860 olisivat siirtyneet tänne. -Meille ilmotettiin, että vanhin talo Uurassa olisi jo mainitun Pelto -nimisen kemiläisen, joka kolmen muun miehen kanssa kolmattakymmentä -vuotta taapäin oli tänne asettunut. Voisi ajatella maholliseksi, että -nuo kolme muuta miestä olivat juuri ne, jotka Thauvon mainitsee, ja -että siis alkuperustajia oikeastaan olisi ollut neljä; ja kenties -asia niin onki. Vaan mitä Aaprami Arpelaan tulee, niin hän ja hänen -veljensä _Salomon Arpela_, jotka ovat kotoisin Vanhasta Kartanosta -Ala-Torniosta, nyt vakuuttivat tulleensa v. 1860 Pummankiin, siellä -asuneensa kaksi vuotta, sitte siirtyneensä Muotkaan, jossa asuivat -vuoden, ja sitte vasta muuttaneensa Uuraan, siis v. 1863 l. 1864. -Tämä ei taho sopia T:n ilmotuksen kanssa yhteen; sitäpaitsi sen ukko -Marjavaaran, Arpelain hyvän ystävän, nimi, joka vielä eli Uurassa, -ei ollut Pekka, vaan Salomon -- mahollista kuitenki että hänellä oli -molemmat nimet. Miten asianlaita oikeastaan lienee; siihen katsoen, -että kirkkoherra T:n käydessä asianomaisten muistin olisi pitänyt -olla tarkemman kuin nyt 12 vuotta myöhemmin, olisin omasta puolestani -taipuvainen pitämään hänen ilmotustaan oikeana. Hauskaa voisi olla, -jos se pappismies, joka tulevalla kertaa sinne lähtee, saattaisi -tästä seikasta varman selvän saada. - -Alimpana Uurajoen suussa länsirannalla löytyy vielä puolitusina -lappalaiskotain kaltaisia turvemökkejä, joitten likitienoilla -nähtävistä kreikalaisista risteistä arvaa, että ne ovat venäjän -kansan rakentamia. Niissä olostaaki ryssiä aina sen aikaa, kun -vuonon perukasta ovat kalansyöttiä hakemassa, Useat ristit osottavat -kuolleitten sijaa, toiset jotaki muuta muka merkillistä tapausta. -Venäläiset ovat ylimalkaan hyvin halukkaita ristien pystyttämiseen. - - -Elämä jäämeren rannalla. - -Yhellä sanalla saattaa ilmottaa elämisen yleisen luonteen -tuolla ylhäällä pohjoisen valtameren partaalla; se on sanalla -_kalastaminen_. Kalastus on rannikko-asukasten pää- ja voipi sanoa -ainoa elinkeino, josta heidän toimeentulonsa kokonaan rippuu ja -jota kaikki heidän työnsä ja tuumansa tarkottaa. Joku tuki heidän -taloudellensa on karjanhoidosta ynnä muista pienistä ansiolähteistä, -vaan näillä on kalastuksen rinnalla aivan vähäinen merkitys. "Meri on -meidän pelto", onki jäämeren suomalaisten kesken tavallinen ja varsin -sattuva lauseparsi. - -Katselkaamme siis millä tavoin kalastusta harjotetaan. - -Kenties on sopivin alkaa kalliimmalla osalla pyyntivarustuksista, -pyytöveneillä. Semmoisina käytetään etupäässä n.k. _vämpöörejä_, joka -sana on väännös norjalaisesta fembörding l. fembäring. Vämpööri on -lujasti rakettu, suuri vene, kokasta kokkaan eli niinkuin jäämerellä -sanotaan taunista tauniin 7--8 syltää pitkä. Purjeita siinä ei ole -kuin yksi vaan suuri raakapurje, joka vedetään 4 syltää korkeaan -mastoon. Täkkiä ei ole, vaan perässä on pieni, rautakamiinilla -varustettu kajutta. Vämpöörin kokat ovat korkeat ja ylin kylkilauta -on enimmiten maalattu, tavallisesti siniseksi tai keltaiseksi, joten -vämpööri on helposti erotettava ryssien käyttämistä veneistä, n.k. -troinikoista; nämä näet ovat aina maalaamattomia ja veneen laita -on niissä jotenki suora, kokkain puoleen kohoamatta, jonka ohessa -ne myös ovat kömpelömmän näköisiä. Vämpöörin hinta on noin 5--700 -kruunua; toisinaan sentään vähemmänki, jos sattuu paljon kaupaksi -olemaan. Useimmat vämpöörit ovat näet ostetut länsi-Norjasta -tulleilta kalastajilta. - -Paitsi vämpöörejä käytetään pyynnissä myöski n.k. _lyysterpooteja_, -norj. listerbaad, jotka ovat vämpöörin kokoisia ja näköisiä, sillä -erotuksella taklauksen suhteen, että niillä on spriiseili ja fokka, -sekä pienempiä _soutuveneitä_, joissa muistaakseni ei ole kajuttaa. -Pyytöveneisiin vielä kuuluu pikku vene, jota sanotaan "paaskiksi" -(norj. bask) ja joka matkoilla vedetään isomman veneen sisään, sekä -5-kourainen pieni ankkuri, jota sanotaan _träkiksi_ (norjan drseg). - -Kun vene kerran on olemassa, ei suuria lisävarustuksia tarvita -turskanpyyntiin ongella eli niinkuin sanotaan _hansnöörillä_. -Hansnööriin kuuluu ensin siima, s.t.s. tavallinen uistinrihma, -jota sanotaan _kaalaksi_ ja joka on kaksi palkkua, siis 90 à 100 -syltää pitkä -- sillä niin syvältä turskaa tavallisesti pyydetään; -sitte noin 3-naulainen rautapaino, "rantakivi", jonka yläpäähän -on kiinnitetty silmukoilla varustettu rautalankahaarukka; lopuksi -syllänpituinen tapsu, "försyyni", jonka toisessa päässä on -korttelinpituinen suuri onki, toisessa pieni messinkirustinki, -"vierkko". Tuon rautalankahaarukan yhteen silmukkaan sidotaan -kaala, toiseen vierkko, jonka määrä on estää försyyniä punoutumasta -auki. Paino kulkee ensimäissä alas, sitte seuraa tapsu ja kaala -rinnakkain, noin korttelin leveys välissä. Kaala maksaa Ruijassa 1 -kr. 20 äyr. palkku, siis 2 palkkua 2 kr. 40 äyr.; rautakivi 50 äyr.; -onki, vierkko ja rautalanka kuki 10 äyr., siis kaikki yhteensä 3 kr. -20 äyr. Sen suurempaa pää-omaa ei mies jäämeren rannalla tarvitse -voidakseen toisen veneessä ja apulaisena eli niinkuin sanotaan -"kipparina" ryhtyä kalanpyyntiin. - -Jos turskaa sitä vastoin tahotaan pyytää pitkällä reivillä, -_liinalla_, eli niinkuin ryssäksi sanotaan _jarussalla_, kysytään -suurempia kustannuksia, joita en kuitenkaan numeron päälle tiedä -ilmottaa; vaan enempään kuin sataan kruunuun ne kai kyllä nousee. -Liinan täytyy näet olla sekä lujempi hansnööriä että kymmeniä kertoja -pitempi ja sen ohessa varustettu tuhansilla koukuilla, jotka kuitenki -ovat pienempiä kuin hansnöörin koukku. Liinain pituus luetaan -"pookittain", niin että sanotaan liinassa olevan niin ja niin monta -"pookaa". Tavallinen määrä pookia on 20--30, vaan usein 40 ja joskus -50:ki. Pooka merkitsee 100 syltää ja esm. 30 pookaa tarkottaa siis -3,000 syllän eli puolen penikuorman pituutta liinassa. Aina syllän -päässä toisistaan riippuu pitkin liinaa noin 3--4 korttelin pituiset -tapsut koukkuinensa ja liinassa, joka on esm. 30 pookaa pitkä, on -siis 3,000 koukkua. Liinoja koetaan kerta vuorokaudessa tai jos -on hyvä kalansaalis, kahesti; merkiksi, missä liina makaa, kulkee -siitä "krapista" eli kiviriipasta, jolla liina lasketaan pohjaan, -vedenpinnalle köysi, jonka päähän on sidottu _tupuli_, s.t.s. -Ruijan puolella tavallisesti joukko köysikuteella ympärikäärittyjä, -lapsenpään kokoisia klasipalloja, Venäjän puolella pölkynpää, -varustettu luudantapaisella kepakolla. - -Tuo laskutapa pookittain on saanut alkunsa siitä, että kun Ruijan -puolella liinan koukkuihin pannaan syötit, joka usein tapahtuu -sisällä huoneissa, liina lasketaan poikkimitaten noin kyynärää -laajalle vanteelle (norjaksi baage, bogi), joka on päällystetty -hämähäkinverkon näköisellä rihmakuteella. Tälle vanteelle mahtuu 100 -syltää liinaa, ja niin pooka on tullut merkitsemään 100 syltää. - -_Turska (gadus morrhua)_ on se kalalaji, jota niin hyvin lihansa -kuin maksansa tähen jäämerellä etupäässä pyydetään, vasta kerrotulla -kahella tavalla. Suuressa määrin pyydetään kuitenki myös toista, -turskan-sukuista kalaa _saitaa_ (g. virens), ja tapahtuu sen pyynti, -paitsi syksyisin verkoilla, varsinki _sokkunuotalla_. Tämä nuotta on -neliskulmainen, kukin kulma 18 à 20 syltää pitkä, ja sen hoitamiseen -tarvitaan neljä venettä, kussaki pari kolme miestä. Nuotta lasketaan -matalikolle ja kun saitaparvi kulkee siitä yli, jonka huomaa -purskutuksesta vesikalvossa, aljetaan nuottaa yhellä kertaa nostaa -ylös ja samalla lyödä läiskitään veteen nuotan ympärillä, että kalat -säikähyksissään painuvat pohjaan päin ja siten tarttuvat kiinni. - -Varta vasten ei pyydetä, vaan yhessä turskan ja saidan kanssa saadaan -runsaasti vielä kolmatta turskansukuista kalaa _hyyssää_ (hysen l. -kolja, _g. æglefinus_), joka tunnetaan mustasta pilkusta kyljessään. -Se on hyvänmakuinen kala, vaan pienen maksansa tähen sitä vielä joku -aika taapäin pidettiin niin halpana, että se joko veneestä viskattiin -suoraa päätä takaisin mereen tai rannalla annettiin vaivanpalkaksi -sille, joka erotti sen toisista kaloista. Nykyään se kuitenki otetaan -talteen. - -Varsinainen turskanpyynti jäämerellä, johon läheltä ja kaukaa ihmisiä -tulvaa ottamaan osaa, kestää Maariasta lähemmäs Juhannusta. Sen -jälkeen alkaa saidan pyynti, jota jatketaan pari kolme kuukautta; -siihen eivät ulompaa tulleet sanottavasti ota osaa, koska he jo -ovat, ainaki useimmat, palanneet kotiansa. Saidan pyynnin rinnalla -harjotetaan kuitenki yhä edeskäsin turskan pyyntiä ynnä niiden -muitten kalalajien, joita satutaan saamaan, niinkuin _paltaan_ -(hypoglossus maximus), jota venäläiset pitävät herkullisimpana -kalana, _kammeliaan_ (pleuronectes flesus), _tainarin_ (anarichas -lupus), y.m. Pallas on aika poika, kun täysikasvuinen sattuu: pituus -5 jalkaa, leveys lähes yhtä suuri, paino 5--6 leiviskää. Tainari -on turskankokoinen, vaan sen puolesta merkillinen, että sillä on -pyöreä eli pallomainen pää ja suussa lujat hampaat, joten se on -hyvin ilkeännäköinen; norjalaiset sitä kutsuvat "merikissaksi" -(hafskatt). Perttulin jälkeen alkaa syksyn tullessa kalastaminen -kaikissa paikoissa loppua, osittain huonojen ilmojen ja pimeän -tähen, osittain syystä, että ryssän laivat, joihin kesäkalat -enimmästi myödään, silloin lähtevät pois, eikä kalastusta sitte -harjoteta paljo muuta kuin kotitarvetta varten. On kuitenki vielä -yksi pyynti jälillä, jota toimitetaan eli niinkuin lausepari kuuluu -"istutaan" myöhemmin syksyllä sekä kevättalvella: _holkerin. -Holkeri_ (scymnus microcephalus), norjaksi haakjerring, on hyvin -raatelevainen hai-kala, tavallisesti paria syltää vaan toisinaan -kolmea neljää, vieläpä sanotaan joskus viittä kuuttaki, pitkä. -Sitä pyydetään onkimalla, enimmästi noin puolentoista sadan syllän -syvyydeltä, toisinaan matalampaaki, niinkuin esm. Uuravuonosta, -joka ei ole 80--90 syltää syvempi. Onkivärkit tämmöistä otusta -varten ovat vähän jykeämpää laatua kuin tavallisesti. Onki on -sormenpaksuisesta rautalangasta tehty, noin kolmea korttelia pitkä; -tapsuna on syllänpituinen, sormenpaksuinen rautakettinki, ja siimana -paksu touvi; "rantakivi" painaa noin puoli leiviskää. Kun kala on -tarttunut hylkeen ihralla syötettyyn onkeen, haalataan se ylös veneen -kylkeen, vatsa halkaistaan ja maksa otetaan ulos, jonka jälkeen vatsa -puhalletaan ilmaa täyteen, haava sidotaan kiinni ja kala lykätään -vesi-ajolle. Muuta ei nykyään kalasta käytetä kuin maksaa, vaan -toivottavasti kohta opitaan kalan lihaaki hyväkseen käyttämään. -Kuitenki pyynti kannattaa paljastaan maksanki tähen, sillä siitä -saadaan yhtä hyvää traania kuin turskan ja saidan maksoista, ja -yhestä ainoasta suuremmasta holkerista lähtee 4--5 tynnyriä maksoja. - -Kaikkein edellä lueteltujen kalalajien, paitsi ehkä holkerin, -pyytäminen on niin yleinen, että siihen ottaa osaa jok'ainokainen -joka vain kynnelle kykenee, ja siitä elämän yleinen luonne jäämeren -rannalla muodostuu. Kalastuksista puhuen ei kuitenkaan sovi jättää -mainitsematta vielä kahta pyyntiä, jotka kyllä eivät ole yhtä -tärkeöitä kuin vastakerrottu, vaan joista ainaki toinen tuottaa -harjottajalleen suuria rikkauksia. Ne ovat _lohen_ ja _valaskalan_ -pyynti. Lohi nousee kaikkiin jäämeren jokiin ja sitä pyydetään -niin hyvin itse joeissa, enimmästi padoilla, kuin myöski vuonoissa -ulkopuolella jokien suuta verkoilla. Lohenpyyntiä harjottavat -etupäässä lappalaiset. Kovin tuottava ei lohensaalis kuitenkaan ole -varsinkaan Venäjän puolella, niinkuin ne summat, joista pyynti joessa -usein on arennille annettu, osottavat. Uurajoessa esm. maksettiin -nyt lohipadosta ainoastaan 24 ruplaa arentia; arenninpitäjä oli -eräs kyläläinen, jo mainittu Pelto niminen kemiläinen. Muutama -vuosi taapäin eräs engelsmanni kuitenki oli siitä maksanut 100 -ruplaa, Jollen kuullut väärin, oli engelsmanneilla lohenpyynti -Paatsjoessa nyt arennilla 212 ruplasta. Ruijan puolella on saalista -Näytämönjoessa viime vuosina laskettu noin 7--800 kruunuksi, vaan -esm. lohenpyynnistä Alattion joessa eräs englantilainen lordi joku -aika taapäin maksoi vuotista arentia 1,200 peesiä, s.t.s. 6,700 -markkaa, joka venäjänpuolisiin arenteihin verraten on suuri summa. -Valaskalan pyynti sitävastoin on kannattavampi yritys. Sitä on -viime vuosiin asti harjottanut ainoastaan yksi mies Vesisaaressa, -Tönsbergiläinen _Sven Foyn_, joka keksi omituisen keinon harppunan -heittämiseen, s.o. ampumisen ja keksinnölleen sai 10-vuotisen -patentin. Hän on usein saanut satamäärin valasta kesäkaudessa ja -jos tuloksi yhestä valaasta vain luetaan 3,000 markkaa, karttuu -kuitenki koko kesän saaliista arvossa pidettävä summa. Sittekun -hänen patentinsa loppui, on Ruijan puolelle perustettu ainaki -kolme jollei neljä valaskalatehasta, nimittäin kaksi Rautavuonoon -ja yksi eli kaksi Wuoreijaan. Venäjänpuolisella rannalla ei ole -löytynyt ainoaakaan, vaikka valaita kyllä käypi sielläki, varsinki -Muotkavuonossa, vaan viime aikoina pari venäläistäki yhtiötä on -ryhtynyt valaskalatehtaan perustamisen hankkeisiin. - -Kun turskan pyynnissä on oltu ja kalaa saatu, viedään kalat joko -suoristaan kauppiaalle tai kotia itsensä valmistettavaksi. Edellinen -tapahtuu, jos koti on kaukana ja kauppias likellä sekä kalansaalis on -hyvä ja rahanpuute kova, Kalat myödään eri tavalla, Venäjän rannalla -painon jälkeen, Ruijassa kappalettaan, s.o. satamäärin, jolloin -kaksi pienempää kalaa luetaan yheksi. Jos taas kalat viedään kotia, -ryhytään rantaan tultua heti niiden valmistamiseen, jolloin ensin pää -leikataan pois, sitte otetaan sisälmykset ulos ja, maksat kerätään -ammeisiin, sitte kala halkaistaan, ja kaiken tämän tehtyä kalat -_joko_ pannaan "henkomaan", s.t.s. rippumaan ja kuivamaan noin syltää -korkealle maasta asetetuille pitkille tangoille, joita sanotaan -_jälleiksi_ (norj. hjaeld), _taikka_ suolataan suolahuoneissa. -Varemmin keväällä kalaa enimmästä kuivataan, jolloin se erotus -kuivaamistavassa on huomattava, että ruijalaiset ripustavat kalan -pyrstöstä, ryssät niskaluusta; myöhemmin keväällä ja kesällä kalat -taas enimmästi suolataan, koska kuivatessa niihin tahtoo ilmestyä -toukkia. Turskanpäitä ei ennen huolittu ottaa talteen kuin joku osa -vain, jota käytettiin ruuaksi elukoille; nyt ne tarkasti korjataan, -sittekun on rakennettu tehtaita guanon valmistamiseksi niistä. - -Saitaa voidaan valmistaa samalla tavoin kuin turskaa, s.o. -kuivaamalla tai suolaamalla; vaan kuivaaminen ei lämpiminä kesinä -tule paljo kysymykseen, toukkien tähen. Semmoisina kesinä sentähen -melkein kaikki ja kylmempinä kesinäki suurin osa pyydetyitä saitoja -myödään tuoreina ryssän laivoihin, joihin ne suorastaan suolataan; -jolloin myönti enimmästi tapahtuu vaihtokaupalla, niin että maksuksi -otetaan jauhoja ja kryynejä. Länsi-Ruijassa kuivataan kylminä kesinä -suurempi määrä saitoja, jotka sitte viedään varsinki Ruotsiin, jossa -niitä pidetään parempana kuin muuta kuivattua kalaa. - -Maksojen suhteen en tiedä pyytömiesten pitävän muuta tointa kuin -että keräävät niitä tynnyreihin ja ammeisiin, joista sitte myövät -ne kauppiaille. 10:stä puudasta turskasta Uuralaiset sanoivat -keskimäärin saatavan 1 puudan maksoja, ja kun tynnyriin, joka vetää -noin 40 kannua, sanottiin menevän 6 puutaa maksoja, vaadittaisiin -siis maksatynnyriin 60 puutaa turskaa, s.t.s. 115 leiviskää, (kun -puuta on 38 1/2 naulaa). Jos turskan painoksi keskimäärin ottaa 1/2 -leiviskää, olisi siis yhtä maksatynnyriä varten pyydettävä kappale -kolmattasataa turskaa; vaan puoli leiviskää on ehkä keskimääräksi -liika paljo, jos tuo uuralaisten lasku muuten on oikea, koska Norjan -tilaston mukaan yhteen hektoliiteriin (38 kannuun) maksoja vaaditaan -neljättäsataa turskaa (v. 1876--8 esm. 313 kapp.). Maksoista -kauppiaat sitte keittävät traania, vaan ainoastaan turskan maksasta -saadaan medicinitraania ja tynnyri turskan maksoja onki sentähen -hinnan puolesta usein kahta kalliimpi kuin esm. tynnyri saidan -maksoja. - -Se pyytöneuvo, jota suomalaiset ryssän rannalla melkein yksistään -käyttävät turskanpyynnissä, on hansnööri; liinaa ei monella ole. -Venäläiset käyttävät etupäässä jarussaa, joka eroaa liinasta -senkautta, että on jykeämmin tehty; ruijan puolelaiset sekä liinaa -että hansnööriä, edellistä varsinki kotirannoilla, jälkimäistä, jos -ulommaksi täytyy kalaa lähteä etsimään. Ryssän rannan suomalaiset -kyllä kernaasti käyttäisivät liinaaki, vaan venäläiset eivät sitä -suvaitse: pyytömiesten poissa ollessa käyvät liinoja kokemassa ja -vievät kalat, vieläpä usein liinatki, ja jos tapaavat suomalaisia -tupulilla makaamassa, s.t.s. liinainsa luona, "tekevät tappelun". -Saidanpyynti ei ryssän rannan suomalaisten kesken vielä ole päässyt -oikein voimaan, kenties nuottain kalleuden tähen; saitanuottaa esm. -Pummangissa ei ollut ainoaakaan, ja Uurassa luullakseni vain yksi -ainoa. Verkoilla kuitenki joku määrä saadaan. - -Kalastaminen jäämerellä ei ole mitään helppoa työtä, jos pari -kuukautta kesäsydännä luetaan pois. Sekä keväällä että syksyllä -pakkanen ja myrskyt kilvan tahtovat ahistella kalamiestä. Tosin -jäämerellä ei liikuta jäitten keskellä ja päällä, niinkuin -äkkinäinen nimestä päättäen ehkä on valmis luulemaan; päinvastoin -jäämeri kappale matkaa rannikosta ei koskaan jäädy -- seuraus -tuosta lämpimästä Golfvirrasta, joka kiertää pitkin Norjan, Ruijan -ja Lapinniemen rantaa -- ja ilman-ala meren rannikolla on paljo -lauhempi kuin etelämpänä Lapin tunturimaissa. Vaan meren aavikolla -vähempiki pakkanen tuntuu, kun liikkumatonna veneessä istua kököttää, -varsinki jos tuulen henget ovat vallatonta elämäänsä pitämässä, -niinkuin jäämerellä enimmästi ovat. Kokonaan kurjaa mahtoi entisinä -aikoina kalastaminen olla, kun käytettiin veneitä ilman kajutatta -ja tulisijatta, ja suurena edistyksenä täytyy pitää, että nyt -veneessä löytyy kajutta, johon sopii pistäytyä lämmittelemään ja -keittämään sekä lepäämään, jos kohta veneet, samalla kun ovat tulleet -mukavammiksi ja kelvollisemmiksi, myöski ovat tulleet raskaammiksi -hoitaa. - -Mutta jos kalastus kysyy miehen voimia ja kestävyyttä, palkitsee -se myös hänen vaivansa, aina, voipi sanoa, kohtuullisesti, vaan -toisinaan ylönpalttisestiki. Kalarikkaus on jäämeressä niin suuri, -että esm. saitoja toisinaan yhellä nuotannostolla, johon, niinkuin -ylempänä on kerrottu, tarvitaan 4 venettä ja tavallisesti 12 miestä, -saadaan kymmenen veneen lasti, joka raha-arvossa tekee kappaleen -toistatuhatta kruunua. Niin ikään ei ole kovin harvinaista, että -turskia yhellä kokemalla, kun liinassa on 30--50 pookaa, saadaan -pienen vämpöörin lasti, s.t.s. raha-arvossa noin 300 kruunua. Kun -hansnöörillä ollaan pyytämässä ja kalaparven kohalle satutaan, ei -ole muu työnä kuin kalojen lappaminen veneeseen minkä kerjetään, ja -sievät rahat silläki pyytötavalla voidaan irti saada. Niin kuulin -matkallani eräältä kauppiaalta (Seebekiltä Karabellassa), että hän -keväällä oli maksanut 160 ruplaa kalasta, minkä 3 pyytömiestä _yhtenä -vuorokautena_ olivat saaneet -- hyvän syönnin aikana pyytömiehet näet -eivät enemmän kuin aurinkokaan muista yöksi levolle mennä. Usein -kala, ylös tullessaan on kyljestä kiinni -- niin tiheässä kaloja -meren pohjalla kihisee. Turska on erittäin nälkäinen otus; kun ei -syötiksi ole pikku kalaa eli niitä noin korttelin pituisia lieroja, -joita hieruasta eli laskuveden ajaksi paljastuvasta merenrannasta -kaivetaan, leikataan turskanvatsasta kaitainen viipale, joka pannaan -koukun mutkasta riippumaan, ja se on turskalle yhtä tervetullut. -Luulenpa toisinaan turskan ottavan paljaaseen koukkuun. - -Aina kyllä ei kala-onni ole myötäinen; joku kerta sattuu, että -saadaan retkeltä palata aivan tyhjin käsin. Vaan toisella kertaa -Ahti taas on anteliaampi ja tappio tänään voipi siten huomena tulla -korvatuksi. - -Tässä astuu eteemme kysymys: kuinka paljoon kalastajan vuositienesti -pyynnistä on arvattava? Siihen on vähän vaikea vastata, semminki -kun tienestit saattavat jossaki määrin vaihetella; ainoastaan -suunnille rohkenen siis vastausta yrittää. Säästöksi kevätpyynnistä -Kuusamolaiset esm. lukevat 2--300 kruunua, jolloin he ovat olleet -kolmatta kuukautta perillä ja kuukausi toista matkalla edestakaisin. -Jos nyt matkakustannuksiin ja perillä-oloon lukee 100 kruunua, -tekisi heidän tienestinsä kaikkiaan 3--400 kruunua, siis noin 500 -markkaa keskimäärin. Kevätpyynti on kuitenki paras, vaikka se -kestää ainoastaan kolmannen osan koko vuoden pyynti-ajasta, ja -siksi voinee tuloa kesä- ja syyspyynnistä tuskin ottaa muuta kuin -noin puoleksi ensimainitusta; olkoon siis 300 m. Tämä tekisi koko -vuoden tienestiksi 800 markkaa, jota summaa en huilisi liialliseksi. -Osotteeksi minkä arvoinen tämä summa jäämeren rannalla on, tahon -mainita, että Uurassa yksinäisen miehenpuolen kortteeri (huone, ruoka -ja pesu) Kekristä Maariaan, siis lähes viideltä kuukaudelta, maksoi -40 ruplaa eli 100 markkaa, joten koko vuoden kortteeri maksaisi 250 -markkaa. - -Kalastuksesta väestö jäämeren rannalla on määrätty etupäässä -elämään, sen menestymiseen kansan varallisuus kokonaan perustuu. -Löytyy kuitenki muutamia muitaki apulähteitä elämiseen tuolla pohjan -perällä, tosin itsessään vähänarvoisia ja talouden kannattamiseen -yksistänsä riittämättömiä, vaan lisänä kalastuksesta lähtevään -tuloon ei aivan ylönkatsottavia. Semmoinen apulähe on varsinki -_karjanhoito_ ja _niittyviljelys_. Hyvin harvassa on jäämeren -rannalla, paitsi kaupungeissa, se talo, jossa ei löytyisi ainaki -yksi lehmä, vaan useassa on kaksi ja kolme, joissakuissa enempiki. -Suurin osa karjantuotteita arvaten käytetään omiin tarpeisiin, vaan -joku määrä sentään liikenee myötäväksiki, ja voilla ja lihoilla -on Ruijan kaupungeissa hyvä hinta. Heinillä on niissä niin ikään -hyvä hinta, ja kaupungein likitienoilta sentähen tuodaan niihin -joku määrä heiniäki, jolloin myönti tapahtuu vähemmän painon -kuin mitan, s.o. tynnyrimäärän jälkeen. Paitsi lehmiä pidetään -hyvin yleisesti lampaitaki, joitten hoitoa kuitenki sudet isosti -häiritsevät, joku määrä poroja sekä Ruijan puolella vähän kilejä ja -sikoja. Toinen tulolähe jäämeren rantalaisille on _halkojen_ hakkuu -ja myönti kaupunkeihin ja äärimmäisenä meren partaalla asujille. -Että haloista toisinaan saattaa lähteä hyvä maksu, voipi käsittää -kun kuulee, että niiden hinta joskus keväillä on esm. Vesisaaressa -noussut 40 kruunuun kuutiosyltä! Sillä kyllä vaiva tulee palkituksi. -Länsi-Ruijassa lienee vähän tuloa myöski muista metsäntuotteista, -niinkuin hirsistä ja laudoista. Paitsi karjaa ja halkometsää, joista -jotenki yleisesti nautitaan hyötyä, on eri paikkakunnilla millä -mikin erityinen ansiolähteensä, joka on toimeentulolle apuna, niin -yhellä jonkumääräinen _maanviljelys_, toisella _lintujen_ pyynti, -kolmannella _turvetten_ keräys j.n.e. Niistä saamme vasta puhua -enemmän aina paikallansa. - -Jos tuloa lehmästä vuoden kuluessa laskemme noin 200 kruunuksi ja -taloa kohti luemme 1 1/2 lehmää, olisi siis jäämeren rantalaisella -vuotista tuloa karjastaan keskimäärin noin 300 kruunua eli päälle 400 -markkaa. Jos sitte summissa otamme hänen tuloansa muista pienistä -ansiolähteistä 150 à 200 markaksi, tekisi hänen tulonsa kaikesta -muusta paitsi kalastuksesta noin 600 markkaa, ja kun edellisessä -arveltiin kalastamisen yksistään tuottavan 800 m., olisi siis taloa -omistavan jäämeren asukkaan koko vuositulo noin 1400 markkaa. - -Kovin ylpeältä tämä kyllä ei kuulu, vaan sen verran siinä sentään -on, että 5--6-henkinen perhe hiljaisesti eläen voipi sillä vuoden -päähän päästä. Moni perhe Suomessa saapi vähemmällä tulla toimeen -ja meikäläisten alituinen siirtyminen jäämeren rannalle osottaa -parhaiten, että oloa siellä pidetään parempana. - -Tässä on vielä se kalastajille edullinen seikka huomattava, että -kalain ja maksain hinta ainaki ryssän rannalla -- jos luotuamme -yleisen katsauksen kalastukseen jäämerellä palaamme takaisin Uuraan --- näyttää ilmaisevan taipumusta kallistumiseen suuremmassa määrässä -kuin muut tavarat. Thauvon mainitsee (l. c), että tuoretten turskain -hinta v. 1870 oli 20 à 30 kopeekkaa puuta taikka jos Ruijaan vietiin, -2 peesiä, s.o. 8 kruunua sadalta; maksain hinta taas Kurjaan vietynä -1 rupla 20 kop. _viekosta_[5]. Meille uuralaiset ilmottivat hintain -olevan: turskista 40--50 kop. puuta tai Ruijassa 28 kruunua sadalta; -maksoista 1,50 à 2 ruplaa puuta ja Ruijassa 6:lta puudalta eli 1 -tynnyriltä 20 ruplaa, siis päälle 3 ruplaa puuta. Erotus hinnoissa -on varsinki Ruijanpuolisten suhteen suuri, joka kuitenki jossaki -määrin saapi selityksensä siitä, että turskan saalis Ruijassa -keväällä 1882 oli huono ja hinnat siis kalliit; vaan isosti eli lähes -kahenkertaisesti ovat hinnat Venäjänki puolella, niinkuin näkyy, -nousseet. Jauhojen hinta sitävastoin ei yhtä suuresti ole noussut: -Thauvonin mukaan kulen hinta Kuolassa kevättalvella 1870 oli 12 -ruplaa 30 kop., meidän käydessä hinta taas oli 16 ruplaa, jolloin -tosin oli kesän aika ja hinta siis halvempi. Talvella hinta oli ollut -18, 19 ja 20:ki ruplaa. - -Syrjätulona unralaisilla on varsinki voin ja halkojen vienti Ruijaan. -Voista on hinta ollut 1 kruunu naulasta ja haloista 15--20 kr. -syltä, jolloin halot ovat kahta kyynärää pitkät. Lakkoja myöski -poimitaan paljo ja keitetään huupaksi, joka sitte myödään Ruijaan -18 kruunuun ankka (ankkuri=15 kannua). Hylkeenpyyntiä uuralaiset ja -ryssän rantalaiset yleensä eivät luullakseni vielä ole varta vasten -ruvenneet harjottamaan, vaikka senki pitäisi kannattaa, koska heidän -oman ilmotuksensa mukaan suuria hyljeparvia toisinaan ilmestyy. Tuon -ilmotuksen he tekivät valittamalla, sillä hylkeet ajavat kalan pakoon. - -Talvisydän, s.t.s. vuoden pari viimeistä ja pari ensimäistä -kuukautta, on jäämeren rantalaiselle ikävin aika. Kaikki tienestin -tilaisuus on silloin loppunut ja jolla viime suvena on ollut huono -kala-onni tai joka, niinkuin usein ehkä tapahtuu, ei taitavasti ole -tulojansa käyttänyt, hän saapi nyt kärsiä puutetta ja nälkää. Meri -kyllä ei ole jäässä, vaan kaikki -- liike vesillä on mahoton siihen -aikaan vuodesta raivoavain, kauheain myrskyjen sekä merenpintaa -usein peittävän sakean "konnon" eli sumun tähen. Suurena esteenä -ulkotoimille yleensä on myöski se pimeys, jonka valtaan pohjola nyt -on joutunut: lopulla marraskuuta aurinko katoaa eteläisen ilmanrannan -taa eikä taas tule näkyviin ennenkuin lopulla tammikuuta, kahen -kuukauden perästä. Varsinki äkkinäiseen sen poissaolo mahtanee -vaikuttaa hyvin masentavasta; vaan epäilemättä tämä valoton aika -yhessä työttömyyden kanssa tekee päivät pitkällisiksi kauvemminki -pohjan perällä asuneelle. Jonkulaisia huvituksia voipi Ruijan -kaupungeissa olla ajan kuluksi tarjona, vaan maaseuduilla niistä -varmaan on täydellinen puute. Lopuksi pohjan perä on talven -aikana melkein tykkönään erotettu muusta mailmasta. Kaikki ne -lukemattomat ihmislaumat, jotka kesäksi ilmestyvät kalanpyyntiin, -ovat syksyn tullen paenneet pois eikä uusia vieraita talveksi -tule sijaan. Matkustavaisten liike, jotka meilläki vielä suuressa -määrässä välittävät yhteyttä eri paikkakuntain välillä, on loppunut -kerrassaan, ainoastaan parilla kolmella kaupunkeihin saattavalla -valtatiellä joskus saattaa porokyytejä ja raitoja nähä. - -Postikulkua tosin on Ruijan puolella, vaan se on talvella kovin -hidas, myöhästyen viikottain säädetystä ajastansa; niin Oulusta esm. -kirje Vesisaareen, joka vain on 5--6 penikuormaa Suomen rajalta, -viipyy viisi ja kuusi viikkoa eli puolta vertaa enemmän kuin -Amerikaan! Ja ryssän rannalla ei talvella ole postikulkua ollenkaan; -Kuolaan asti kirjeet etelästä kulkevat (jos kulkevat), vaan siihen -sitte jäävät, siitä ei niitä enään lähetetä pitkin rannikkoa -ennenkuin kesällä. Sähkölennätin Ruijan puolella tosin myöski on, ja -sitä täytyy sanoa suureksi eduksi ainaki sivistyneelle. - -Kovin synkäksi älkäämme sentään ajatelko talven kuvaa pohjan perältä. -Varjoja siinä kyllä löytyy enemmän kuin meidän puolisessa, vaan aivan -musta se ei siltä ole; valokohtia löytyy myöski. Tuota auringon -näkymättömyyttä esm. ei saa ajatella aivan pilkkopimeydeksi: päivää -on pimeimpänäki aikana noin 4 tiimaa, ja kun on kirkas päivä, ettei -taivas ole pilvessä, näkee hyvästi lukea ilman kynttilättä kolmisen -tiimaa. Illan ja yön pimeyttä taas karkottaa milloin kuutamo, -milloin komeat revontulet, joitten palo joskus on niin väkevä, että, -niinkuin olen kuullut sanottavan, voipi erottaa neulan jalkainsa -juuressa hangella; liekö tuossa sitte perää. Maanteitä ei Lapissa -vielä ole, paitsi Ruijassa joku pikku pala siellä täällä, vaan -kun joet ja järvet ovat jäässä ja valkea lumivaippa peittää maan, -ottaa Lapin hevonen, poro, joutusaan kuljettaaksensa matkamiestä -laajakylkisten tunturein poikki paikasta paikkaan; ja jos on hyvästi -varustettu pakkasta vastaan ja sattuu kauniit ilmat, lienee semmoinen -matkustus sangen huvittava. Erillään muusta mailmasta jäämeren -rannikko talvella tosin on, vaan se on asia, jota kerran, sittekun -sanotun rannikon arvoa paremmin käsitetään, voidaan auttaa parempain -kulkulaitosten ja paremman postikulun kautta. - -Tietysti kuitenki talvi tuolla ylhäällä pääluonteeltaan aina tulee -olemaan toisenlainen kuin meillä, kolkompi ja mieltä enemmän -rasittava: luonnon lakeja ei ihmisvoima pysty muuttamaan. Vaan onhan -pohjan perällä sen sijaan korvaus ihanassa kesässään, jolloin erotus -yön ja päivän välillä viideksi kuukaudeksi häviää ja aurinko parina -kolmena kuukautena lakkaamatta taivaalta paistaa. Jos talvi on ollut -hämärä, on kesä sitävastoin niin kirkas, että elämä jäämeren rannalla -silloin äkkinäiselle näyttää unelmalta. - - -Uuran rukoushuone. - -Uuran alakylän rakennusten joukossa oli vielä yksi, josta edellisessä -varta vasten olen ollut mainitsematta, säästääkseni sille oman luvun. -Se oli Uuran rukoushuone eli niinkuin paikalla sanottiin, kirkko. Sen -historia on lyhyt, vaan surullinen. - -Keväällä 1870, kun kirkkoherra Thauvon ensi kerran Uurassa kävi, -päätettiin kokouksessa, jonka hän kyläläisten kanssa piti, ryhtyä -hankkeisiin rukoushuoneen aikaansaamiseksi, jota varten uuralaiset -suostuivat maksamaan kukin miehenpuoli 2 ruplaa vuosittain kahtena -vuonna sekä, kun näin ehkä toinen puoli rakennussummasta saataisiin -kokoon, toisen puolen suhteen pyytämään Suomen hallitukselta lupaa -kollehtien kantamiseen Suomen kirkoissa. Rakennuskustannusten -arveltiin nousevan 500 ruplaan. Päätöksen johosta keräiltiin -seuraavina vuosina rahoja niin hyvin tuon sovitun verotuksen kuin -kollehtein kautta, ja vuoteen 1873 tarvittava summa oli saatu kokoon. -Siitä kuitenki oli Suomesta tullut 1200 markkaa eli 400 ruplaa ja -uuralaisilta vain lähes 100 r.; he kyllä sanoivat kuki maksaneensa -4 ruplaa, vaan tottapa "kipparit" eli satunnaiset pyytömiehet, -joilta he myöski olivat laskeneet veroa saatavan, olivat kieltäyneet -maksamasta, koska lopullinen summa oli niin paljo pienempi laskettua. - -Rakennustyö nyt jätettiin urakalla tehtäväksi uuralaiselle _Maurits -Bergströmille_, joka viipymättä kävi siihen käsiksi. Venäjän hallitus -osotti suosioansa hanketta kohtaan siten, että ilmaiseksi antoi puut -metsistänsä. Kun Thauvon viidennen ja viimeisen kerran kesällä 1874 -kävi Uurassa, seisoi rakennuksen kehä valmiina kivijalallansa. Uutta --- sen edemmäksi ei työ edistynyt. Se loppui kerrassaan siihen. Ei -edes kattoa tullut rakennukselle, saati lattiaa, ovia ja akkunoita. - -Yksimielisesti kyläläiset syyttävät urakkamiestä epärehellisyydestä, -että hän, kun oli saanut keinotelluksi itselleen koko urakkasumman, -piti rahat ja jätti työn sikseen; ja valitettavasti tässä syytöksessä -lienee perää. Sillä paljas kehä ei ole voinut maksaa 500 ruplaa. -Bergströmillä kyllä oli takuumiehet ja kirkkoherra Thauvon, jonka -kiitettävästä toimesta koko rakennushommaa saanee arvata etupäässä -lähteneeksi, kirjotti jälestäpäin kylän staarostalle, eräälle -ryssälle nimeltä _Filipoff_, että hän ahistaisi takuumiehiä, vaan -kirje ei näy vaikuttaneen mitään. Filipoff, joka on siivoluontoinen -mies, kenties tahtoi riitoja välttää tai kenties takuumiehiltä -ei ollut mitään ottamista. Bergström on nyt lähtenyt Amerikaan. -Rakennusta ei ollut aiottu mitenkään komeaksi: kehä on yksinkertainen -nelikulmainen huoneus, noin 8 syltää pitkä ja puoleksi niin leveä, -kolmella akkunan aukolla kummallaki sivullansa. Lähellä olevain -mökintapaisten talojen rinnalla se sentään nytki vetää huomion -puoleensa ja olisi varmaan valmistuneena kaikessa halpuudessaan ollut -paikkakunnalle kaunistukseksi. - -Semmoinen on Uuran kirkon historia. Uuralaiset eivät ole pystyneet -väärälle tolalle päässyttä rakennusjuttuansa korjaamaan, ja vuosi -vuodelta tuo keskentekoinen jumalanhuone joutuu yhä suuremmalle -rappiolle, akkunattomilla aukoillansa ja puuttuvalla katollansa -tarjoten katselialle kolkon kuvan. Onko sen kovaksi kohtaloksi -tuleva täydellinen häviäminen? Liian paha enne tuo mielestäni olisi -suomalaisille siirtokunnille ryssän rannalla enkä siksi voi olla sitä -arvelua esiintuomatta: josko ei olisi syytä, että suomen puolelta -uudestaan tultaisiin siirtolaisten avuksi? Entinen kehä kai vielä -kelpaisi, jos uuteen työhön kohta ruvettaisiin, eikä rakennuksen -valmiiksisaantiin siis pitäisi olla tarpeen kuin joku tuhat markkaa. -Helposti luulisi senvertaisen summan hyvällä taholla olevan maastamme -saatavana. - - -Lähtö Uurasta. Jeretnika. Muotkavuono. - -Uurassa ei meidän tullessamme ollut monta miestä kotona, melkein -kaikki olivat merellä. Heille oli nim. sattunut ereys papin tulon -suhteen: he olivat laskeneet ilmotettua tulopäivää (14 p. heinäk.) -vanhan luvun jälkeen eivätkä siis odottaneet häntä ennenkuin 26 p. -Vähitellen heitä kuitenki palasi yksi toisensa perästä kylään, kun -kalansaalis ei ollut onnistunut. Kaksi Oulun puolelaista tapasin -täällä: toinen, nimeltä G. A. _Turunen_ eli _Torvinen_, oli aikanaan -kulkenut Oulusta merellä, vaan jo toistakymmentä vuotta asunut -täällä, jossa oli naimisissa ja eli hyvänlaisissa varoissa; hänellä -oli vämpööriki; toinen, G. H. _Kaikkonen_, vielä aivan nuori, oli -käynyt Varjakan holhouslaitoksen läpi, josta hyvillä todistuksilla -oli laskettu ulos, ja vasta pari vuotta elänyt täällä. Molemmat -tuntuivat olevan tarkkoja ja toimellisia miehiä. Muita kyläläisiä -paitsi edellisessä sivumennen mainituita oli: Kaarlo _Uusitalo_, -Kiannalta, jonka muistan siksi, että hän usein kävi majatalossamme -emännöitsiällä sidottamassa kättänsä, jota karhu keväällä oli pahasti -purrut, sekä Matti _Halonen_ ja hänen vävynsä E. J. _Lahenperä_, -joilla oli tuvassaan koko seitsemän lasta kastettavana. - -Omituiset olivat emännöitsiämme, erään norjalaisen ikäpuoli lesken, -elämänvaiheet olleet. Hän oli ennen miehensä kanssa elänyt -- -Kyöpenhaminassa, vaan kun mies oli kivuloinen, he lääkärin neuvosta -olivat muuttaneet jäämeren rannalle ja asuneet jonku vuosikauden -_Kilttinän_ autiossa saaressa Kuolavuonon suussa. Mies oli kuitenki -kuollut, ja leski sitte asettunut Uuraan. Kyöpenhamina ja Kilttinä -- -suurempia vastakohtia lienee vaikea löytää. - -Sunnuntaina 16 p. heinäk. olin päättänyt Uurasta lähteä kulkemaan -eteenpäin. Kun lähöstä tuli puhe, arvelivat uuralaiset parhaaksi -kulkea veneellä vain Uuravuonon suuhun Jeretnikaan ja siinä nousta -höyrylaivaan, jonka muutamain päiväin perästä piti Vienasta tulla. -"Jos te venekyydillä kuljette koko matkan Vesisaareen", he sanoivat, -"niin se tulee niin kalliiksi, ettette voi aavistaakaan; sata ruplaa -ei piisaa hetikään". Tämä kuului kyllä vähän pelottavalta, vaan kun -höyryllä kulkien matkan tarkotus kokonaan olisi mennyt hukkaan, en -tietysti voinut ajatella tuon hyväntahtoisen neuvon noudattamista. -Päätökseni veneellä kulkemisesta oli siis alusta pitäin mielessäni -aivan varma. Vähän runsaampaa menoa ei minun tarvinnut siitäkään -syystä kovin isosti säikähtää, että matka Oulusta tänne, noin 80 -penik., oli tullut hyvin helpoksi eli vain vähän päälle sata markkaa -maksavaksi, kun Kuusamosta alkaen kaikki menot oli kolmia jaettu, ja -sitäpaitsi saatoin arvata, että nuo pelottavat ilmotukset sisältivät -jonku määrän tinkimävaraa; sillä sen olen tullut huomaamaan, -että kun äkkinnäinen matkamies tiedustelee hänelle tuntemattomia -oloja, niinkuin matkojen määrää ja vaikeutta ynnä muuta, hänelle -tavallisesti kuvataan oloja pahemmiksi kuin ne sitte näyttävät -olevansa. Tämä havaintoni kävi nytki toteen, sillä matka Uurasta -Vesisaareen, joka kaikilla mutkilla jotka tein tuli lähes kahta -vertaa pitemmäksi kuin Uuralaiset olivat arvelleet eli noin 35 penik. --- matka höyryllä Jeretnikasta Vesisaareen on 16--17 penik. -- ei -kuitenkaan noussut enempään kuin 160 a 170 markkaan. Olihan tuota -kyllä tarpeeksi siinäki, kun lisäksi tulin kulkeneeksi höyryssä 4 -penik., jotka vain maksoivat 1 ruplan. - -Erään Saanivuonolaisen Heikki _Mikkolan_ ja hänen appensa Salomon -Arpelan kanssa sovin aluksi kyydistä Potseikkaan eli Tsip-navolokaan -Karahellan niemellä; tätä väliä ilmotettiin 5 1/2 penikuormaksi ja -kyytipalkaksi määrättiin vähäisen keskustelun perästä 11 ruplaa. -Ystävä Ranin, joka pelkäsi, että aika hänelle Uurassa kävisi -pitkäksi, oli päättänyt vielä tälle taipaleelle lähteä mukaan, -ja hänen lupasivat miehet jonku ruplan lisämaksulla tuoda Uuraan -takaisin. Lähöksemme oli määrätty sunnuntai-ilta ja kun Mikkolan -"lyysterpooti" oli Saanivuonossa, tuli matka käymään sieltä kautta. -Jo Jumalanpalveluksen jälkeen, joka pidettiin majatalomme pirtissä, -oli Mikkolan määrä edeltäpäin palata kotia laittamaan venettänsä -reilaan, jota juuri oli tervattu ja maalattu; ja Arpelan ja kolmannen -saattajaksi lähtevän miehen, Salomon Marjavaaran, kanssa Ranin ja -minä myöhemmin illalla, sanottuamme lehtori S:lle jäähyväiset, -lähimme pienellä "paaskilla" kulkemaan Saanivuonoon. - -Matkakertomuksessaan (Kuukauslehessä) Thauvon mainitsee, että -huolettavin kohta uuralaisten siveydellisessä tilassa on väkeväin -juomain ylöllinen nautinto. Tästä saimme meki Uurasta erottuamme -silminnähtävän todistuksen. Niinkuin selvästi huomasimme ja -heiltä itseltäänki kuulimme, olivat molemmat saattajamme kokonaan -unohtaneet, minkä viisaan hebrealaiskuninkaan kaimoja olivat, ja -ainoastaan mielessä pitäneet pakanallista muinaiskreikalaista jumalaa -_Dionysusta_, jolle pitkin sunnuntain iltapäivää niin ahkerasti -olivat uhranneet, että näytti niinkuin ukko Marjavaaralla airot ensi -kertaa olisi käsissä olleet. Arpelaan ei viinin jumala vielä niin -raskaasti tuntunut sauvallaan koskeneen kuin Marjavaaraan, vaan ikävä -oli hänki, kun ei hetkeksikään malttanut olla sopertamatta korvani -kaikenlaista joutavuutta täyteen. Jos taival Saanivuonoon olisi -ollut pitempi kuin sattui olemaan, olisi se epäilemättä käynyt hyvin -tukalaksi, vaan onneksi se oli niin lyhyt, että vielä olimme naurun -ja suuttumuksen rajalla, kun saattajamme soutaa tolkutettuaan saivat -veneemme perille siirretyksi. - -Täällä makasi Mikkolan uusi ja komea lysterpooti ankkurissa lähellä -rantaa. Mastoa ei siinä kuitenkaan vielä ollut pystössä, ja kuin -yritimme siihen astua, oli sen pohjassa jalan verta vettä; sen -suhteen ei nähtävästi ollut tointa pidetty mitään, jota saattajamme -matkalla kyllä olivatki jonkalaisella riemullisella vakuutuksella -ennustelleet. Kun oli laskettu maihin ja hyvin märkää rantaa noustu -ylös taloon, selitti Mikkola, että hän oli lapsensa ristiäisiä -viettäessään tullut viipyneeksi Uurassa kauvemmin kuin oli aikonut -eikä sentähen vielä ennättänyt saada venettä kuntoon, vaan -miesvoimalla se nyt äkkiä oli valmiiksi saatava. Liikutettu oli kyllä -hänki, vaikkei kuitenkaan haitaksi asti. - -No mitäpä siihen, täytyi ruveta odottamaan. Sen teimme jotenki -maltillisella mielellä siihen katsoen, että vastaanotto talossa -- -eli paremmin sanoen mökissä, sillä talorakennuksia ei ollut muuta -kuin pieni pirtti ja navetta -- oli hyvin ystävällinen. Heti sisään -tultuamme isäntä tarjosi ryypyn ja emäntä kahvia, edellinen otti -paikalla venheen laiton puheeksi ja kuin miehet olivat kahvinsa -puolikuppina juoneet, hän kiirehti heidän kanssa ulos työhön. -Emäntä sillä välin rupesi huoneessa askaroimaan, toimitti yhtäkkiä -pöydälle leipää, voita, viiliä, taisipa olla lohtaki, ja pyysi -meitä sitte maistamaan. Turhaan koetimme estellä, sanoen että jo -olimme iltasen syöneet: ei auttanut mikään, uudestaan täytyi ruualle -ruveta; ja kun kaikki syötävät olivat erinomaisen hyvänmakuisia ja -edellinen iltasemme oli ollut laihanlainen, kiersimme nyt poskeemme -aika atrian, jonka päälle vielä lisäksi täytyi uutta kahvia juoda. -Mikkola oli näet verraten varakas mies, että talossa löytyi enemmän -tavaraa kuin ulkonäöstä päättäen olisi luullut. Syynä hänen asuntonsa -huonouteen oli että hän vaimoneen aikoi muuttaa Amerikaan niin -pian kuin talonpaikastaan, jonka oli eräälle Potseikkalaiselle -myönyt, oli maksun saanut. Piljetin hinta Tromssasta Newyorkiin -kuului pariskunnalle olevan 50 peesiä eli 100 ruplaa ja nämät rahat -Mikkolalla jo oli valmiina. - -Sydänyö saattoi nyt olla käsissä ja emäntä, valmistettuaan tuvan -nurkkaan vuoteen, kehotti meitä heittäytymään siihen pitkäkseen, -itse lähtien auttamaan miehiä venetyössä; ja kun ei meillä muutakaan -tekemistä ollut, noudatimme kehotusta. Tuvan toisessa nurkassa makasi -kaksi puolikasvuista poikaa, emännän lapsia edellisestä naimisesta --- hänellä oli jo yksi mies kuollut. Kun tiimakauden ehkä olimme -nukkuneet, niin tultiin ilmottamaan että venhe nyt oli valmis; -nousimme siis pystöön, sanoimme emännälle kiitokset ja jäähyväiset -ja astuimme lyysterpootiin, joka soutamalla pantiin liikeelle. -Kauvemmaksi ei sentään kuljettu kuin muutaman niemen taa jonku -kivenheiton päähän talosta, niin ankkuri laskettiin ja asetuttiin -kaikki maata. Mitä tuo lähtö tämänvertaisen matkan päähän talosta -merkitsi, en ymmärrä, vaan ehkäpä väsymys äkkiä saavutti saattajamme. - -Noin k:lo 8 seuraavana aamuna 17 p. heinäk. oltiin taas matkassa. -Päivä oli sumuinen, aina väliin tuli sadettaki, vaan tuulta, jota -hartaasti haluttiin saada, ei tullut. Miesten oli siis pakko -soutaa raskasta alustamme koko tuon 1 1/2 penik. pitkän taipaleen -Jeretnikaan asti, joka työ, itsessäänki voimia kysyvä, tuli kuninkaan -kaimoille kahta vaivaloisemmaksi sen kautta, että eilispäivän juonnin -jälkeen kova kohmelo heitä ankarasti ahisti. Tämä oli ikävänlainen -matka, kun ilma oli ruma, miehet huonolla tuulella ja veneen kulku -tuskallisen hidas, Viimein, kun kello jo kävi kolmea päivällä, -tultiin Häräntaljansaaren itäpuolta kulkien Jeretnikaan. - -_Jeretnika_ eli _Jeretik_, niinkuin venäjäksi taidetaan sanoa, on -vähäinen kalastuspaikka Häräntaljansaaren pohjoispäässä Uuravuonon -suussa. Eräällä venäläisellä, _Voroninalla_, on siinä kauppa, jota -Uurassa ennen asunut toinen venäläinen, Filipoff, meidän käydessä -hoiti, ja 5--6 muuta taloa siinä myöski löytyy; talvea ei kuitenkaan -paikalla sanottu asuvan muita kuin yhen vahtimiehen. Jeretnika on -hyvä kalansaantipaikka, vaan sen merkillisin puoli on epäilemättä -sen erinomainen _hamina_, jonka vertaista ei monessa kohti löytyne. -Uuravuonon itäisen haaran suun salpaa nimittäin merelle päin useat -rinnakkain olevat saaret -- Friis sanoo niitä kaikkiaan olevan kuusi --- joista läntisin ja suurin on Jeretnikan saari, ja näitten sekä -Häräntaljansaaren ja Kuolanpuolisen mannermaan väliin syntyy noin 4 -virstaa pitkä ja 2 leveä (Friisin mukaan noin 1/3 penik. pitkä ja 1/2 -penik. leveä) selkä, joka on kaikilta tuulilta turvattu, kun sekä nuo -likekkäin olevat saaret että mannermaa ovat erinomaisen korkeoita. -Tavallinen kulkuväylä mereltä tähän umpiselkään on itäpuolitse -Jeretnikan saarta, jossa on kapea, vaan syvä salmi; mutta Friisin -mukaan on mannermaan ja noiden viiden pienemmän saaren välissä myöski -hyvä väylä. Selän itäpuoleen tulee _Siukun_ lahti, johon Siukunjoki -laskee. Tuskin voipi suurelle kauppa- eli sotalaivastolle ajatella -parempaa suojapaikkaa kuin tämä selkä tarjoaa. Eikä siinä kyllä: sen -pohjoispuolesta pistää länttä kohti pieni lahelma, noin 1/2 virstaa -pitkä ja leveä, jonka etelä- ja länsisyrjänä on Häräntaljansaari, -pohjoissyrjänä Jeretnikan saari. Tämä lahelma, jonka pohjois- ja -etelärannalle Jeretnikan kalastuspaikka on rakettu, on vielä paremmin -kuin edellämainittu selkä turvattu kaikkia myrskyjä vasten; itään -selälle päin se ainoastaan on aukinainen. Pienemmille aluksille -ja pyytöveneille se siis on erinomainen hamina ja sen mukavuutta -jälkimäisille vielä enentää se seikka, että sen perältä kulkee -suoraan pohjaiseen molempain vastamainittuin saarten välitse kapea -salmi mereen, tarpeeksi syvä veneille, vaikka laivoille liian matala. - -Jeretnikan veroista haminaa en nähnyt ryssän rannalla enkä Ruijassa -Tromssaan asti ainoaakaan; ja Friiski sitä kiittelee erinomaiseksi. -Venäläiset kirjailiat mainitsevat sen rinnalla, eli oikeammin sen -edelläki, _Petsamon_ haminaa lännessä ja _Jekaterinaa_ Kuolavuonon -suussa; vaan edellinen ainakaan ei voi kilpailuun edes yrittää, -niinkuin vasta tullaan näkemään, ja Friisiin sopinee luettaa, kun -hän asettaa Jekaterinaa Jeretnikan jälkeen. Ainoastaan _Stolbova_ -voipi vene-, vaan ei laivahaminana turvallisuuden puolesta vetää -Jeretnikalle vertaa. - -Me laskimme veneemme ankkuriin Jeretnikan sisähaminaan, jossa -paitsi muutamia pienempiä veneitä oli kaksi skuunaria ja yksi -sotalaiva, seki skuunari nimeltä _Bakan_. Sillä välin kuin toiset -miehet veneessä ryhtyivät päivällispuuhiin ja kalan keittoon, souti -Marjavaara Raninin ja minun kauppiaan taloon, joka oli rakettu lahen -etelärannalle muutamaan vuorenrotkoon; minulla oli näet varsinki -tarve saada ostaa joko uudet kalossit Kuolavuonon törmälle heitettyin -sijaan taikka voidesaappaat. Puodissa kyllä oli kaikenlaista -kaupankalua, myöski meille sopivaa, niinkuin tupakkia ja nisua, -vaan kalosseja ei ollut -- kukapa täällä semmoisia tarvitsisi -- -ja saappaat olivat kaikki liian suuria. Veneeseen palattuamme ja -päivällisen syötyä arvelivat miehet, että tänäpänä ei sopinut -ajatella edemmäksi lähtöä, kun ei tuulta ollut, jonkatähen aikoivat -hetkeksi asettua etsonetta makaamaan, S. ja minä silloin astuimme -uudestaan paaskiin ja luvattuamme korkeintaan tiiman päästä palata, -lähimme lahen perukkaa kohti soutamaan noustaksemme sille korkealle -kalliovuorelle, jolla Häräntaljansaari merelle päin päättyy. Olimme -näet uteliaat sopivalta paikalta näkemään pohjoisen valtameren laajaa -pintaa. Lahen perältä kohosi ensin yksinäinen, itse päävuoresta -ulkoneva, sileä kalliokukkula, joka ei ollut erittäin korkea, -satamäärä jalkaa ehkä. Kun sen päälle olimme nousseet -- pohjan -puolelta sitä kyllä olisi saattanut kiertääki -- oli sen takana -syvä kuru, jonka toisella puolen vuori pystyjyrkkinä penkereinä -kohosi arviolta ainaki 300 jalan korkeuteen; ylimpänä huipulla näkyi -patsaantapainen merkki. Kiertelemällä nousimme tälle huipulle, -jonka luulimme olevan vuoren korkeimman nikaran, sillä sen takaa ei -veneeseemmekään ulos lähelle ollut korkeampaa kohtaa näkynyt; vaan -kun aloimme päälle päästä, oliki uusi, vielä korkeampi huippu länteen -päin näkö-alaa rajottamassa. Sille ei R. enään huolinut ruveta -kiipeämään, vaan istui vastamainitun patsaan viereen, katsellen -alas Jeretnikan haminaan, jonka laivat ja veneet olivat ikäänkuin -jalkaimme alla. Haluten nähä Uuravuonon länsihaaraa ja myöski -jäämerta avarammalta -- vuori nimittäin jatkui luodepohjaan päin ja -esti sieltä puolen merta näkymästä -- en minä kuitenkaan malttanut -tähän jäädä, vaan jatkoin nousemista. Uudelle, lahesta lukien -kolmannelle, vuorenkukkulalle tultuani, mikä harmi: neljäs kukkula, -yhä korkeampi, oli edessäni! Hiisi ja muut pakanalliset jumalat -nousivat hetkeksi manalan syvyydestä kielelleni tänne ylös kalliolle, -vaan sitte ponnistin tämänki kukkulan päälle. Turha vaiva, näkö-ala -ei muuttunut: uusi kukkula, viides järjestyksessä, ja se koko mokoma -kohosi edessäni! Sen etäisellä, varmaanki 1000 jalkaa ylemmäksi -merenpintaa nousevalla huipulla näkyi iso puuristi, josta päättäen -siellä viimein oli vuoren korkein kohta. Olisin kenties vielä -yrittänyt senki päälle nousta, vaan ensiksi oli edessäni syvä kuru, -jonka poikki näytti olevan hankala päästä, ja toiseksi ajattelin että -kumppali R. ehkä rupeaisi aikaansa pitkäksymään ja lähtisi jälkiäni -noudattamaan, joten tulisin häntä vasten hänen tahtoansa houkuttamaan -tänne; paitsi sitä alkoi oudoksesta tuntua vähän kaamealta yksinänsä -tuolla jylhässä vuoristossa. Päätin siis palata takaisin, vaikken -ollut matkan päähän päässyt; vaan oikeastaanhan olimmeki vain -aikoneet tuolle toiselle kukkulalle, johon R. oli jäänyt ja jossa -hänen alas laskeudessani tapasin odottamassa. Siihenki kyllä näkyi -jäämeren mahtavia selkiä koilliseen päin silmän siintämättömiin asti. - -Kun olimme paaskissa jälleen, poikkesimme pikku ostoksia varten -uudestaan kauppamiehen taloon. Rannassa tapasimme täällä useoita -Kilttinästä kalanpyynnistä palanneita uuralaisia, niitten joukossa -Ludvig Bergströmin, jonka rouvalle olin Oulusta tuonut kirjeen; hänen -kanssa astuimme puotiin ja maistelimme muutaman lasin erittäin hyvää -olutta. Kun siinä juttelimme, tulee hra Filipoff sisähuoneesta ulos -ja käskee meitä sinne juomaan lasin tshaijua. Käskyä noudatettuamme -tapasimme sisällä nuoren luutnantin Bakanista, erään laivakapteenin, -erään pappismiehen, taisipa olla joku muuki. Teetä juotiin konjakin -sekotuksella ja seura oli iloisella tuulella, jota varsinki -ensimainittu sankarin alku ylläpiti. Meidän tulomme johosta tehtiin -m.m. kysymys, mitä varten olimme täällä matkustamassa, ja kun minä -puolestani siihen vastasin, vain huvikseni kuljeksivan!, arveli -luutnantti nauraen ja sanojani kertoen: "nje värno, nje toljko -dlja sabaavi", "se ei ole totta, ette ole paljaastaan huviksenne -matkassa", joka arvelu kyllä oli yhtä odottamaton kuin huvittava. -Sen laajempaa selitystä en kuitenkaan ruvennut antamaan eikä sitä -vaadittukaan. Sitte "tehtiin" soittoa harmonikalla ja soitti -laivakapteeni norjalaisen kansallislaulun "Ja vi elsker detta -landet", joka ei kuitenkaan ollut luutnantille mieleen niin että hän -puolestaan ehotti ja lauloi "booshe tsarjaa hranii'n". Juotuamme -lasimme loppuun erkanimme jonku tiiman päästä seurasta, joka jäi -libationejansa jatkamaan. - -Kun palasimme miesten tykö veneeseen, pelkäsimme vähän nuhteita, -koska olimme ainaki neljä tiimaa olleet poissa, vaan niitä ei -kuulunut, sillä miehet yhä makasivat sikeässä unessa, josta meidän -tulomme vasta heidät herätti. - -Seuraavana päivänä olisi jo aamusta saattanut liikkeelle lähteä, -sillä ilma oli kaunis ja maalta myötäinen tuuli. Vaan miehet eivät -kiirettä pitäneet, arvellen että maatuuleen ei ollut luottamista ja -että viisaampi oli odottaa, kunnes päivän päälle luultavasti syntyisi -itätuuli. Eiköpä heillä lie ollut toinenki syy vastahakoisuuteensa -lähön suhteen, sillä liian paljo asiaa heillä tuntui kauppamiehen luo -olevan nyt niinkuin edellisenä iltanaki. Viimein kuitenki 12 seudussa -lähettiin matkaan, kun maatuulta yhä kesti. Se meitä kuljetti pari -kolme neljännestä Häräntaljansaaren nokan itäpuolitse aavalle -merelle, vaan lakkasi sitte niinkuin miehet olivat ennustaneet; mutta -ulkona aavikolla puhalsi raitis itäinen, joka astui edellisen sijaan -ja hopusti lähti viemään meitä eteenpäin. Kun katselimme taaksemme, -jäi idän puoleen ensin saaret Uuravuonon itähaaran suulla, sitte -Siukunniemi mantereella ja uloimpana tuo somaniminen Korelan eli -Karjalan niemi Kuolavuonon tällä puolen; saman vuonon suun tuolla -puolen sijaitsevaa Kilttinän saarta, johon niiltä paikoin missä nyt -kuljimme tuli 4 penik., ei sitävastoin voinut erottaa, kun siellä -päin oli "konto" eli merisumu. Selkeällä ilmalla saattajamme sanoivat -saaren kyllä näkyvän, se kun on hyvin korkeaa maata. Suoraan etelään -käsin meistä tuli Uuravnonon länsihaaran suu ja korkeat niemet sen -kahen puolen: idän puolella Häräntaljansaaren pää, lännen puolella -kaitainen _Einaniemi_, jonka toisella puolen pienoinen _Aaravuono_ -eli _Aarskopa_ tunkee maahan. Vasemmalle kädellemme lännen puoleen -aukeni suuri _Muotkavuono_, joka erottaa mantereen ja _Karabellan -niemimaan_ toimistansa. Viimemainitun maan korkeat, lumenpeittämät -kalliorannat astuivat veneenkeulan vasemmalta puolen yhä selvemmin -näkyviin kuta edemmäksi ennätettiin. Oikealle kädellemme taas -tuli valtameren värehtivä pinta, jolle ei mitään rajaa näkynyt. -Näissä kaikissa oli siksi paljo katselemista, että jos tuuli olisi -pysynyt heikkenemättä, matkan päähän varmaan olisi päästy aikaa -pitkäksymättä. Vaan valitettavasti oli liian myöhään taipaleelle -lähetty: ennenkuin vielä oikein olimme edes puolivälissä, loppui -tuuli tykkänään. Ei muuta kuin turvata airoihin samoin kuin eilen, -vaan tällä kertaa taas soutua vaikeutti tuulen perästä seuraava -kova merenkäynti eli niinkuin täällä suomalaisten kesken sanotaan, -_siikanne_, joten matkan lyheneminen oli tuiki hidasta. Ainoastaan -joku harva purje oli nähtävänä äärettömällä vedenpinnalla ja ainoa -vaihetus oli lopulta katsella, kuinka Muotkavuonoon päin valaskalat -tuo tuostaki suihkuttivat vesipatsaita ilmaan, josta syntyi sama -tömähtävä ääni kuin kaukaisesta tykinlaukauksesta. Sillä välin kuin -veneemme kiikkuu aaltojen harjalla, verkalleen kulkien eteenpäin, -tutkikaamme mitä Muotkavnonosta voipi olla mieleen pantavaa. Siinä -en kyllä itse tullut käyneeksi, niin että tietoni ovat korvakuulon -mukaan saatuja. - -_Muotkavuono_, eli tarkemmin _Iso_ Muotkavuono, on suustansa -Einaniemen kohalla lähes 2 penik. leveä ja kulkee, matkallansa vähän -kaveten, suoraan länsiluodetta kohti 4 penik., jolloin jyrkästi -kääntyy koillista sekä viimein luodetta kohti. Inbergin kartassa -kutsutaan, arvattavasti Friisin kartan mukaan, ainoastaan vuonon -suupuolta Muotkavuonoksi, vaan sisä-osaa "itäiseksi Puumangin (lue -Pummangin) vuonoksi". Tätä jälkimäistä nimitystä en kuitenkaan -kertaakaan kuullut: suomalaiset jäämerellä tuntevat ainoastaan yhen -Pummanginvuonon ja se on se jota kartoissa nimitetään "läntiseksi" -P. vuonoksi. Muotkavuonosta tunkee, paitsi jo mainittua Aarskopaa -juuri vuonon suulla, seuraavat vuonot mannermaahan, nimittäin: -_Kassivuono_, noin penikuormaa lännempänä Aaravuonoa, _Läätsivuono_ -(kartassa Laskivuono), ainoastaan kapeanlaisen niemen kautta -Kassivuonosta erotettu, _Kolttavuono_ (kartassa Titovskaja), kolmisen -penik. lännempänä Läätsivuonoa, ja viimein _Maalomuotka_ eli -pikku-muotka (Inbergin kartassa Kutovaja, Friisin kartassa Kutovajok) -Karabellan niemimaan juurella, johon lännen puolelta vastaa -Maattivuono (Maddefjord). Pohjoisrannalleen en kuullut Muotkavuonon -muodostavan mitään mainittavia lahtia. Asukkaita ilmotettiin -Muotkavuonon laiteilla olevan: _Aaravuonossa_ yksi lappalaisperhe[6], -_Kakkarissa_ (venäjäksi Litsa), Läätsivuonon suupuolessa 3 -suomalaista. 1 lappalainen ja 1 venäläinen (karjalainen?) talo, -_Läätsissä_ ja _Räätsissä_, jotka ovat vähän lännempänä Kakkaria, -6 taloa, joista 2 kylmillä, ja kolmattakymmentä vakinaista -asukasta (suomalaisia), Kolttavuonon perällä _Vaalisjoella_ 1 -lappalaisperhe ja l/2 penikuorman päässä siitä _Maalomuotkassa_ -myöski 1 lappalaisperhe; vuonon luoteisimmassa perukassa _Muotkassa_ -8 taloa ja 45 henkeä (suomalaisia) -- siitä vasta tarkemmin -- sekä -lopuksi vuonon pohjoisrannalla _Einassa_ varakkaan Jooni Pieran -lappalaistalo 7--8 hengellä. Jos luetaan taloa kohti niissä paikoin, -joista ei asukaslukua tietty ilmottaa, keskimäärin viisi henkeä, -joka ei ainakaan liene liian paljon, tulisi Muotkavuonon asukasluku -siis tekemään 115 à 120 henkeä, joista 25 à 30 lappalaista, muut -paitsi joku venäläinen suomalaisia; vaan sekä Kakkarissa että -Läätsissä sanottiin myöski asuvan hyyryläisiä toisten taloissa, joten -koko väestön sopinee arvata kenties 130 hengeksi, joista noin 100 -suomalaista. - -Kuinka tarkkoja nämät numerot ovat, sitä en ota taatakseni, koska -niinkuin jo mainitsin en itse tullut näissä paikoissa, paitsi -Muotkassa käymään; mahotonta ei suinkaan ole, että niissä on joku -ereys. Ylimalkaan on matkoilla hyvin, vaikea saada luotettavia -tietoja niistä paikkakunnista, joissa ei itse käy, jonka selvästi -huomaa siitä, että jos samaa seikkaa tiedustelee eri henkilöiltä, -melkein aina saapi enemmän tai vähemmän eroavaiset vastaukset. Mitä -erittäin Muotkavuonon seutuihin tulee, olivat ilmotukset niistä -sitä sekavammat, kun kansa ei tunne kartassa käytetyitä nimityksiä -ja lisäksi samaa paikkaa näytettiin kutsuttavan eri nimillä; niin -esm. puhuttiin Valasjoesta ja Määlisjoesta, jotka eivät voineet -olla muuta kuin jo mainittu Vaalisjoki eli kartan Puumanki, joka -viimemainittu samoin kuin Punmankijärvi oli kansalle aivan outo. -Kuitenki luulen, että tässä annettu lyhyt kuvaus Muotkavuonosta ei -voi olla kovin väärä; ainaki suunnille sen pitäisi oikea olla. Vuonon -pohjoisrannalla vakuutettiin ei olevan muita asukkaita kuin _Jooni -Piera_ Einassa vuonon _suulla_, vaikka kartalla löytyy kuudessa -seitsemässä paikassa pilkkuja muka asuinpaikkojen merkitsemiseksi. - -Saatuamme muun ikävän lisäksi vielä vähin taistella merikipeänki -kanssa tulimme vihoin viimein klo 9 tienoissa matkan perille -Karabellan haminaan. - - -Karabella ja Oneikan saari. - -Maalle astuttuamme seisoimme sen suuren, saarentapaisen niemimaan -rannalla, jota norjalaiset kutsuvat _Fiskeröksi_, venäläiset -_riibatshi polu-ostroviksi_, ruotsalaiset _fiskarhalföksi_, vaan -jäämeren suomalaiset _Karabellan niemeksi; Kalasaarennon_ nimeä, jota -suomen kirjakielessä enimmästi käytetään, viimemainitut eivät tunne. -Lapiksi on niemimaan nimi Friisin mukaan _Gikker njarg_. Inbergin -kartasta saapi jotenki tarkan käsityksen tämän maan ulkomuodosta; -kuitenki kartta sietää sen verran oikasua, että niemimaan itäranta -siinä on kuvattu liian lyhyeksi, pohjoisranta taas liian pitkäksi: -edellinen nim. on noin 2 1/2 penik. pitkä, jälkimäinen noin 4 penik. - -_Karabellan_ hamina, jossa tullessamme yksi skuunari oli ankkurissa, -on sievä, pyöreähkö lahelma niemimaan itärannalla, noin 3 neljännestä -etelämpänä saarennon koillisnokkaa; itätuulella hamina ei kuitenkaan -anna mitään suojaa, kun lahelma on sinne käsin aivan aukinainen. -Lahelman pohjoisrannalla on muutamalla pietarilaisilla kauppiaalla -(Pallisenilla?) useoita rakennuksia: suuri 2-kertainen asuin- ja -kaupparakennus, pääty rantaan päin, jossa myöski on makasiineja kalan -säilytystä varten, sen vieressä pienempi 1-kertainen asuinrakennus, -sitte traanin keittohuoneet, huone, jossa syöttökalaa keinollisella -tavalla pidetään jäätyneenä, y.m. Syrjempänä on muutamalla -suomalaisella talonsa, jossa elätetään pari lehmää; vaan muita taloja -ei pohjoisrannalla enemmän kuin lahen muillakaan rannoilla ole. -Syksyn tullen kaikki tuon pietarilaisen kauppiaan väki lähtee pois ja -ainoaksi talvi-asukkaaksi paikalle jääpi mainittu suomalainen, joka -siinä sitte keväimeen asti toimittaa vahin virkaa. - -Sen yön, minkä Karabellassa viivyimme, vietimme kauppalaitoksen -hoitajan, erään norjalaisen, hra _Seebekin_ luona, joka kohteliaasti -kutsui meitä sisään, kun paikan taloseikoista tietämättä kyselimme, -missä yösijaa voisi saada. Mitään maksua ei yökortteerista eikä -muusta kestitsemisestä otettu vastaan. Aamulla, kun juuri oltiin -lähtöhommassa, huomautti hra S. pienestä savupilvestä, joka näkyi -Jeretnikan puolelta, ja sanoi parahodan eli tampin (höyrylaivan) -olevan Vienasta tulossa. Se oli varsin onnellinen sattumus, sillä -siinä minun sopi kohta kulkea Potseista Vaitokupaan, jolla välillä -ei suomalaisia asu eikä muutenkaan löydy kuin yksi kalastuspaikka, -_Supuska_, että veneellä kulku olisi ollut sulaa ajan ja rahan -hukkaa. Ja vielä mukavampaa oli, kun hra S. vakuutti tampin viipyvän -Karabellassa lastin ottoa varten vähintäinki kaksi tiimaa; matkalla -Karabellasta Potseikkaan on näet Kalliopiirrustuksistaan kuulusa -_Oneikan_ saari (ven. Anikeijeff), jota olin päättänyt käydä -katsomassa, ja tämän päätöksen saatoin siis panna toimeen, vaikka -höyryssäki tulisin kulkemaan. - -Karabellasta Potseikkaan on vain pari neljännestä meritse ja vielä -vähemmän maitse. Kun olimme kiertäneet sen pienen niemen, joka -Karabellan lahen pohjoispuolitse pistää mereen, näkyi heti edessämme -suoraan pohjoiseen päin Oneikan saari ja sen ja mantereen välitse -vähän taaempaa Potseikan rakennukset. - -_Oneikan saari_ on pienoinen liuskakivi-luoto. Sen pohjoisrannalla -löytyy epätasaisten kivilohkareitten keskellä aivan sileä tanner, -tavallisen kamarilattian kokoinen, joka on hakattu kirjotuksia -täyteen. Nämät kirjotukset olivat useimmat paljaita nimiä ja -vuosilukuja, ainoastaan vanhimpiin, jotka olivat lopulta 1500- ja -alusta 1600-lukua, oli (tanskaksi eli saksaksi) tehty joku lisäys -esm. kotipaikasta, eli että laiva oli ryöstetty, eli m. s. Friisin -kirjassa löytyy usea näistä vanhoista nimikirjotuksista kuvattuna; -tavallisin sukunimi niissä oli Hansen Flensborgista (Tanskassa). -Uudemmista nimistä pisti silmääni _J. Fr. Thauvon, 1873_. - -Näistä kalliokirjotuksista mainitsee jo Castrén matkamuistelmissaan -(1 osa, siv. 175), vaikkei hän itse niitä nähnyt; vaan sen -kertomuksen mukaan, minkä hän kuuli, niiden sisältö olisi ollut -toisenlainen. "Muinais-aikoina oli nimittäin eräs englantilainen -merirosvo joka kesä tullut laivallaan 'Muurmannin' rannalle -kalastajilta veroksi perimään kaloja, traania, jauhoja, kryynejä -y.m. Jos kalastajat kielsivät veroa maksamasta, vaati rosvo parasta -painijaa kaksintaisteluun. Kun englantilainen oli uljas ja väkevä, -ei yksikään kalastajista rohjennut taisteluun ruveta, vaan maksoivat -kernaammin vaaditun veron. Eräänä kesänä oli kalastajien joukossa -mies, jota hänen mitättömän ulkonäkönsä tähen käytettiin kokiksi, -vaan joka yhtäkaikki oli erinomaisen väkevä. Tämä suostui merirosvon -vaatimaan taisteluun, ja hänen onnistui viimein vapauttaa kalastajat -tuosta ikävästä vieraasta." Kertomuksen tästä voitostaan kokki sitte -olisi hakannut kallioon. - -Hyvin mahollista on, että venäläisten kalastajain kesken yhä vielä -on sama luulo kirjotusten sisällöstä olemassa, vaan sittekun Friis -julkaisi kertomuksen käynnistään tällä paikalla, joka käynti -tapahtui juuri Castrénin ilmotusten johosta, tietää sivistynyt -mailma, että mainittu luulo on väärä. Mitä sen sijaan tulee tuohon -kaksintaistelujuttuun, kuulimme meki siitä saattomiehiltämme -sillä lisäyksellä, että taistelu tapahtui mantereella kivikehän -sisällä ja että merirosvo silloin heitti henkensä, jonka jälkeen -hän haudattiin kehän sisään. Vieläki tarkemman kertomuksen kuuli -Friis palvelialtaan, lappalaiselta Nille Haitilta, niinkuin -hänen kirjassaan on luettava. Kaikille Lapin niemen kansoille, -venäläisille, lappalaisille ja suomalaisille, tuo juttu siis näyttää -olevan tuttu ja jotain todellista perää siinä siis täytynee olla. - -Friis muuten kokee tuolle tarulle saada historiallisen selityksen. -Noin 300 vuotta takaperin löytyi nimittäin Petsamon vuonon perällä -Petsinginjoen varrella venäläinen luostari, joka kalanpyyntinsä -ja kauppansa kautta oli erittäin kukoistavassa tilassa. V. 1556 -suuriruhtinas Iivana Vasiljevitshilta saadun lahjakirjan nojalla tämä -luostari näkyy lyöneen allensa koko kalanpyynnin merenrannikolla -Kuolan tienoille saakka, niin että kalastajaan täytyi myödä kaiken -saaliinsa luostarille, arvaten siitä hinnasta, minkä kunnian-arvoiset -isät luostarissa suvaitsivat määrätä. Itse päästäkseen edullisella -tavalla kaloistansa, luostari-isät muun muassa tekivät sopimuksen -erään Amsterdamin kauppahuoneen kanssa, jolle määrätyillä ehoilla -suostuivat myömään kaiken kalansa. Tämän kauppahuoneen asiamies -oli nimeltä _Andreas Neich_ ja hän tuli joka kevät laivallansa -luostariin, josta sitte lähti pitkin rannikkoa kulkemaan periäksensä -mitä ei vielä luostariin ollut tuotu. Friis arvelee luultavaksi, että -sanottu Neich niin suurella kovuudella oli kohellut kalastajia, että -muisto siitä on lähtemättömästi painunut kansan mieleen ja antanut -aihetta kysymyksen-alaiseen taruun. Kun luostari v. 1590 perinpohjin -hävitettiin, hävisi tietysti Neichin yksin-oikeus kalastuksen suhteen -ja kauppa tuli vapaaksi muidenki laivoille, niinkuin juuri niiltä -ajoilta alkavat kalliopiirustukset Oneikan saaressa todistavat. -Tarun merirosvon nimi on venäläisten suussa Anika -- josta saaren -nimi Anikeijeff -- ja sen selittää Friis niin, että Neich olisi -kirjottannt nimensä A. Neich, josta sitte olisi tehty Anika. - -Tämä Friisin selitys tuntuu sangen hyväksyttävältä; kuitenki sillä -on se puute, ettei se puhu mitään itse kaksintaistelusta, joka -tosiaan näkyy tapahtuneen siitä päättäen, että tuo mailmaa kiertelevä -ruotsalainen luutnantti Sandeberg on täällä käydessään kaivattanut -maata taistelukehän sisällä ja siitä löytänyt erittäin suurikasvuisen -ihmisen reisiluun. Varsin helppo on kuitenki tämän puolesta ajatella -täydellisentävää lisäystä Friisin selitykseen. Se mies, joka Anikan -kanssa taisteli, oli, niinkuin Friisille kerrottiin, tuntematon -nuorukainen, joka äkkiä ilmestyi kalastajain pariin, ei tiedetä -mistä, ja taistelun jälkeen yhtä äkkiä katosi, ei tiedetä mihin; siis -oli heille täysi muukalainen. Tämmöisiä, ennen ei nähtyjä muukalaisia -saattoivat ainoastaan ne laivamiehet olla, jotka luostarin hävityksen -jälkeen ilmestyivät ryssän rannalle ynnä Neichin kanssa kilpailemaan -kalan ostossa. Mitä on luonnollisempi ajatella, kuin että kilpailiain -kesken syntyi kateus ja viha, josta viimein seurasi kaksintaistelu -riidan ratkaisemiseksi? - -Jos ajatellaan, että Anikan voittaja oli joku niistä miehistä eli -heidän kumppaleistaan, joitten nimet ovat vanhimmat kalliokirjotusten -joukossa, selviää myöski, kuinka kansaan on saattanut levitä se -luulo, josta Castrén mainitsee, että kalliokirjotukset sisältäisivät -kertomuksen itse taistelusta. Kun kansa näki voittajan voittonsa -jälkeen hakkaavan merkkejä kallioon, oli sen vaikea ajatella muuta, -kuin että tämä tapahtui tuon merkillisen tappelun muistoksi -- jossa -se ehkä ei niin isosti erehtynytkään -- ja että kirjotus, jota se -ei ymmärtänyt, sisälsi ilmotuksen voitosta. -- Muuten oli yläpuoli -kalliolaatasta, jossa vanhimmat nimet löytyivät, hyvin kulunut, että -joku kirjotus on saattanut hävitäki. - -Castrén puhuu myöski muista, Muurmannin rannalla löytyvistä -kalliokirjotuksista. Niitä emme Uuran puolella tulleet -tiedustelleeksi, vaan etelä-Varangissa kuulin, että Kuolavuouon -länsiniemellä pitäisi olla jonkulaisia merkkiä kalliossa, joita -arveltiin vanhoiksi rajamerkeiksi. Tätä nientä sietäisi siis tutkia. -Se on sitäpaitsi jo nimensä kautta (Korelan niemi) merkittävä. - -Peljäten höyryyn myöhästyväni kiirehin saaresta pois, sittekun vaan -hätäisesti olimme kuulusaa kalliolaattaa katsastaneet. Mitään uutta -en ollut täältä toivonutkaan saada, koska luotin siihen, että Friis -oli paikan ihan tarkasti tutkinut. Nyt jälestäpäin kuitenki vähän -kadun kiirettäni, sillä se ajatus, että Anikan voittajan nimi ehkä -olisi kalliosta löydettävä, ei näy Friisille johtuneen mieleen -- -enemmän kuin minullekaan kalliolla käydessäni -- ja siinä kuitenki -olisi tarjona uusi lähtökohta tutkimuksille. Vaikka ei jutun -selvillesaanti niin kovin tärkeä ole. - -Potseikka eli Tsip-navolok. - -Potseikan lahti on vielä aukeampi itään päin kuin Karabellan. -Tarkkaan ottaen se ei mikään lahti olekaan, siinä merkityksessä -että meri tunkisi sisään maahan; sen pohjoispuolitse vain pistää -mereen _Tsip-navolokan_ eli _Sabbenjargan_ niemi, Karabellan saaren -koillisnokka, joten kulmauksessa syntyy lahentapainen. Lahen rannat -ovat tasaista heinänkasvavaa maata, jossa nykyään seisoo 5--6 -norjalaista taloa sekä venäläinen kirkko ja lasaretti, vaan johon -kyllä sopisi rakentaa monta vertaa enemmän taloja. Norjalaisista -kaksi: _Ludvig Fredriks_, tavallisesti Isoksi Ludvigiksi kutsuttu, -ja _Anders Shersedt_, harjottavat kauppaa; edellinen on aikanaan -ollut paljas kalastaja, vaikka nyt on päässyt suureen varallisuuteen. -Kirkon on eräs Wienalainen eli Moskovalainen kauppias rakentanut -kolme vuotta aikaa, muistoksi pelastuksestaan kovasta merihädästä. -Suomalaisia ei sanottu talonomistajina asuvan Potseikassa yhtään, -vaan norjalaisten taloissa useoita on palvelioina. Venäläisiä ei -myöskään vakinaisesti s.o. talven yli asu paikkakunnassa ketään, vaan -kesäksi siihen ilmestyy heitä suuret joukot, niin että tänä kesänä -esm. kerrottiin siinä ja lähellä olevassa Supuskassa yhteensä olleen -noin 400 ryssän venettä, neljä miestä kussaki. - -Olomme Potseikassa rajottui atrian tilaamiseen kaupp. Shersedtin -talossa, josta kummiksemme taaskaan ei mitään maksua otettu, ja -käymiseen tuon todellaki jättiläisenkokoisen suuren Ludvigin -luona, joka tarjosi olutta. Kirkko ja lasaretti olisivat ehkä -ansainneet katselemista, vaan niihin emme joudattaneet itseämme. -Muuta katseltavaa ei täällä ollut: Shersedtin rannassa oli muutamia -makasiinejä sekä suuri määrä turskanpäitä kuivamassa jälleillä, Ison -Ludvigin rannassa samoin makasiinejä sekä pari syltää korkea silta -eli laituri ja sen päässä kalien hirren nokassa hyvin suuri ratas, -jota käytetään vivun eli _vinchin_ asemasta lastatessa. Tämmöisistä -rattaista sillan nenässä tuntee kalastuspaikoissa heti kauppiaan -talon. Suuria traani-ammeita ja muuripadan kokoisia kattiloita, -joissa maksoja keitetään, näkyi myöski ison Ludvigin kartanolla -- -kaikki esineitä, joita enimmästä aina tapaa kalastuspaikoissa missä -kauppiaita asuu. - -Puolenpäivän aikana saapui höyrylaiva, kooltaan pienenlainen ja -nimeltään "Arhangelsk"; sitä kuljetti pienikasvuinen tanskalainen -kapteeni. Siihen noustuani minulla tuli ero Raninista, jonka piti -Mikkolan veneessä palata takaisin Uuraan. Niinkuin häneltä sitte -Oulussa kuulin, oli heidän paluumatkansa ollut vielä hitaampi -kuin tulomatka, sillä Potseissa miehet olivat viipyneet lähes -kaksi vuorokautta minun lähtöni jälkeen sortuneina Dionysuksen -liian innokkaaseen palvelukseen, ja Jeretnikaan tultua olivat taas -ryhtyneet kurkkujen kastelemiseen, niin että R. siitä viimein oli -muitten veneessä kulkenut kotia. - - -Suomalaisten siirtokuntain tila ryssän rannalla. - -Suomalaiset siirtokunnat ryssän rannalla muodostavat erityisen -_voolostin_ eli kuntapiirin, jonka hallituksella v. 1882 oli -olopaikkansa Potseikassa. Tässä sopii siis puheeksi ottaa sanottujen -siirtokuntain hallinnolliset seikat. - -Sittekun suomalaisia ja norjalaisia oli alkanut asettua sinne -tänne ryssän rannalle, kääntyi vähitellen Venäjän hallituksen -huomio näitten tulokasten puoleen. V. 1864, kertoo Venäläinen -kirjailia Tshubinski (ks. Friis, siv. 215), lähetti Vienan kuvernöri -erään norjan kieltä osaavan miehen, hra Amonin, ottamaan selvää -siirtolaisten tilasta. Näitten lukumäärä teki silloin 8 norjalaista, -9 suomalaista ja 3 ruotsalaista perhettä, kappale toistasataa -henkeä siis arviolta, ja heillä oli yhteensä 63 nauta-eläintä -ja 112 lammasta. Heidän toimeentuloansa selittää hra A. sangen -tyydyttäväksi, vaan muistuttaa, että heille olisi edullisempi, jos -eivät asuisi niin hajalla toisistaan, vaan kokoutuisivat yhteen -paikkaan, sillä siten he voisivat toimittaa jonkulaista koulunkäyntiä -lapsillensa, saisivat ehkä oma-uskoisen papin luonansa käymään sekä -pystyisivät paremmin torjumaan jäämerelle tulvaavain pyytömiesten -loukkauksia. Tämmöiseksi paikaksi hra A. esittää Uuraa. Venäjällä -oli tähän aikaan paljo puhetta jäämeren rannikon asuttamisesta, ja -hra A:n kertomusta ja esityksiä otettiin mielisuosiolla vastaan. -Niin tuli v. 1868, 22 p. marrask., keisarillinen asetus ulos, joka 9 -pykälässä säätää, mitä etuja ryssän rannalle siirtyneille tai vasta -siirtyville kolonisteille on myönnettävä. Sekä Friis että Thauvon -(Kirj. kuukauslehessä) julkaisevat tämän asetuksen, vaikka kumpiki -vähän lyhentämällä. Tärkeimmät kohat siinä ovat: - -a) että siirtolaiset 6 vuoden kuluessa asetuksen antopäivästä -lukien saavat, suostuntaveroa maksamatta, harjottaa kaikenlaista -kauppaa ja elinkeinoa, sekä niin hyvin omaksi tarpeeksi kuin -siirtokunnissa myötäväksi tullaamatta ulkomaalta tuottaa kaikkia -teollisuudentuotteita ja muita kaluja, jotka ei ole tuotaviksi -kielletyitä; - -b) että lääninhallituksen on siirtolaisille valtiovaroista -myönnettävä 6-vuotisia lainoja 50:stä 150 ruplaan, kuitenki takausta -eli kiinnitystä vastaan; - -c) että siirtolaiset ovat oikeutetut kruunun jauhomakasiineistä sekä -ostamaan että lainaamaan jauhoja; - -d) että siirtolaisilla on oikeus turkki-eläinten ja lintuin -pyytämiseen sekä kalastamiseen uutisasuntojen likitienoilla olevissa -vesissä ja joeissa; - -e) että he ovat vapautetut: - -karttapaperin käyttämisestä sekä sotaväen majotuksesta 6 vuotena; - -sotapalveluksesta kolmen sotamiehen-oton aikana muutosta lukien; - -veroista ja ulosteoista 9 vuoden aikana, muuttovuoden alusta lukien; -ja - -f) että siirtolaiset saavat norjaksi tai suomeksi kirjottaa kaikki -anomuksensa lääninhallitukseen. - -Friis arvelee tämän asetuksen johosta, että jos Venäjän hallituksessa -yhä edeskäsin yhtä suosiollinen katsantotapa pysyy voimassa ja -paikkakunnalliset virastotki senjohosta osottavat siirtolaisille -hyväntahtoisuutta, näitten luku varmaan vähitellen on yhä karttuva -niin hyvin pohjois-Suomesta kuin Ruijasta. Thauvon niin ikään -kiittelee asetusta, kutsuen sitä siirtolaisten "_magna chartaksi"_, -joka on asettanut heidän elämänsä paljo vakavammalle kannalle -kuin ennen. Epäilemättä asetus kiitosta ansaitseeki, niinkuin se -kieltämättä osottaa suosiollista mieltä siirtohanketta kohtaan. -Laillinen perustus oli senkautta laskettu siirtokuntain olemassa -ololle, ja siirtolaisille senkautta vakuutettiin, että hallitus ei -ainoastaan kärsinyt heitä jonkulaisina pääsemättöminä nurkkavieraina, -vaan päinvastoin mielellään otti heitä vastaan ja soi että heidän -yrityksensä hyvästi menestyisi. Ilon syytä siirtolaisille siis -asetuksen ilmestymisen johosta sikäli kyllä oli, se täytyy myöntää; -vaan toinen kysymys on, sopiiko asetusta siltä edes leikillä -_magna chartaksi_ kutsua. Puhumatta siitä kuinka asetus tulisi -toimeenpanossa vaikuttamaan, se jo itsessään sisältää puutteita, -omiansa asettamaan sen hyviä puolia aivan syrjään. Niin siinä esm. -ei mainita mitään kalastuksen jälkeen tärkeimmistä kappaleista: -metsästä ja maasta (s.o. niityistä), mille kannalle niiden hoito -ja omistus oli järjestettävä. Jos asetuksen tarkotus oli, niinkuin -hyvin luultavasti oliki, että asiantila niiden suhteen jäisi -samalle kannalle kuin muualla Venäjällä, s.t.s. että metsä on -kruunun, josta talolliset vain saavat säädetyn määrän vuosihirsiä ja -polttopuut, ja että niityt ovat koko kyläkunnan yhteinen omaisuus, -ei voi olla kahta mieltä sen täydellisestä sopimattomuudesta siinä -suhteessa suomalaisille, joitten käsityksen mukaan yksityisellä -talollisella pitää olla niin hyvin metsäänsä kuin muuhun maahansa -täysi omistusoikeus. Toinen tärkeä muistutus asetusta vastaan on, -että senkautta ei mitenkään järjestetä siirtolaisten kirkollisia -ja kouluseikkoja; niistä ei enemmän kuin metsistä ja niityistä -mainita asetuksessa yhtään sanaa. Voipi kyllä yleiseltä kannalta -katsoa soveliaaksi, jopa kiitettäväksiki, että ne seikat on jätetty -kokonaan siirtolaisten itsensä selvitettäväksi, vaan mahotonta -on toiselta puolen ajatella, että köyhät kalastajat, joilta -ensimäiset elinehot puuttuvat, omin voimin heti pystyisivät näitä -seikkoja järjestämään; ja että asetus ei siinä suhteessa mitenkään -astu avuksi, on epäilemättä puutteena pidettävä, semminki kun -kirkkojen rakennus ja papiston palkkaaminen yleensä Venäjällä on -yksistään hallituksen asia. Venäjän alamaisiahan siirtolaisetki -ovat, vaikka vierasuskoisia. Jo näitten kahen itse asetuksesta -heti huomattavan vaillinaisuuden tähen on mielestäni vaikea yhtyä -siihen arvelemattomaan ihastukseen, jota sekä Friis että Thauvon -ovat asetuksen ulostulemisen johosta osottaneet; ja mitä sitte -tulee siihen tapaan, jolla asetus on toimeenpanossa vaikuttanut, -jota edeltäpäin tietysti on ollut mahoton ihan säntilleen arvata, -niin valitettavasti täytyy sanoa, että tämänki asetuksen on useassa -suhteessa käynyt samoin kuin monen muun: että se on tuottanut -toisenlaisia hedelmiä kuin oli odotettu. - -Ennen matkalle lähtöä en ollut tullut asetusta tarkemmin tutkineeksi, -vaan olin ottanut hyväksi Friisin ja Thauvouin kattelevat -arvostelut siitä, ja luulin siis, että siirtolaiset, jos ehkä vähän -valittaisivatki elämäänsä tuolla pohjan perällä raskaaksi, kuitenki -yhteiskunnallisiin oloihinsa olisivat kuta kuinki tyytyväiset. -Aivan pian huomasin ereykseni: luonnon ja elämän kovuutta kyllä -mainittiin, vaikka tyynesti ja asiana, jota tuli ja saattoi kestää, -vaan kun syntyi kysymys yhteiskunnallisesta tilasta, silloin ei -kummikseni kuulunut muuta kuin haikeita valituksia. Valitusten -aineena oli Uuran puolella etupäässä ne seikat, joista ei asetuksessa -puhuta mitään. Niin esm. valitettiin, että metsästä ei annettu -kuin 7 valia vuosittain taloa kohti -- sama järjestys siis kuin -Karjalassa; että niittymaista ylempänä jokivarrella kestää alituisia -riitoja, kun ei kukaan saa omistusoikeutta sarkaansa; ja varsinki, -että hengellinen tila on niin kovin kurja, että eletään aivan kuin -pakanain maassa. Viimemainitusta seikasta Uuralaiset merkillistä -kyllä eivät syyttäneet Venäjän hallitusta -- jota vastaan eivät -muutenkaan erityistä moitetta lausuneet, päinvastoin hyväksi -kiittelivät -- vaan Suomen. "Jos Suomen hallitus antaa asiain -näin mennä eikä meistä sen enempää huoli, niin 50 vuoden perästä -jok'ainoalla on risti kaulassa", arveli katkeralla mielellä ukko -Aaprami Arpela, tarkottaen että siirtokunta vähitellen muuttuisi -kreikan-uskoiseksi. Lännempänä rannikolla, Vaitokupassa, Pummangissa -y.m., ei näitä valituksia niinkään kuulunut: papinpuutetta ei kovin -isosti mainittu arvaten syystä, että kansa täällä puolen suurimmaksi -osaksi kuuluu kristittyinä s.o. tavallisesti hihhuleiksi kutsuttuin -uskonlahkoon, jolla on omat saarnamiehensä ja opettajansa, ja että -täältä tiheämmin käydään Ruijassa, jossa on lutherilaisia pappeja; -metsästä ei myöskään voitu isosti valittaa, koska semmoista, s.t.s. -hirsimetsää usealla kylällä ei ollenkaan ole, ja niittyjenki suhteen -lienee parempi sopu ollut olemassa kuin Uurassa. Sen sijaan täällä -oli valituksen aineena yleinen _laittomuuden_ valta ja turvallisuuden -puute niin hengen kuin omaisuuden puolesta -- asia tarpeeksi -tärkeä seki, jopa niin tärkeä, että se on järjestetyn yhteiskunnan -perus-ehtoja. Oikeushoidosta asetus kyllä puhun, niinkuin heti -tulemme näkemään, vaan että tämä hoito yhtäkaikki on jäänyt -arveluttavalle kannalle, osotti monituiset jutut, jotka matkalla sain -kuulla. Niistä tahon, mitä hengen (_personan_) turvallisuuteen tulee, -kertoa tässä kaksi, jotka ovat sangen valaisevia. Helluntain aikana -(1882) eräs _Selperi_ (Zellberg?) niminen mies, Tornionjoen varrelta -kotoisin, tunnettu väkivaltaisesta ja riitaisesta luonnostaan, oli -Supuskassa sivaltanut toista kalastajaa, _K. Juntusta_ Kiannalta, -puukolla kylkeen, sillä seurauksella, että Juntunen jonku viikon -perästä heitti henkensä Potseikan lasaretissa. Selperi oli ensin -pantu kiinni; vaan parin päivän päästä hän -- ei karannut, vaan -laskettiin siivosti irti ja meni niin, käytyään perheensä luona, -Läätsissä muistaakseni, matkaansa. Mistä syystä häntä saatettiin -vapaaksi laskea? Paluumatkallani kuulin Kittilässä, että hän sieltä -kautta oli kulkenut Tornioon, josta arvaten sitte on paennut -Amerikaan. Syynä tuohon kamalaan tapaukseen ei ollut ollut sen -kummempi asia kuin että Juntunen oli S:ltä velkonut yhtä ruplaa, -jonka S. oli häneltä vuosi takaperin lainannut. Juntunen oli ollut -hiljainen ja sovinnollinen mies, niin että hänen kovaa kohtaloansa -yleensä surkuteltiin. Samoin ikään Vaitokupassa on elänyt ja elänee -yhä vielä eräs Elias niminen Ruijan mies, joka häijyytensä ja -väkivaltaisten tekojensa tähen on ollut kaikkein naapureinsa kauhuna. -Hänelle eivät kyläläiset voi mitään. Muuan hänen naapurinsa, eräs -karjalainen nimeltä Samppa _Kämäräinen_, oli edellisenä talvena -jostaki pahasta teosta toimittanut hänen Kuolan linnaan, vaan sieltä -hän kohta oli päästetty irti, miten lie päästettykään, ja ilmestynyt -yhtäkkiä Vaitokupaan takaisin; ja Sampalle ei muu tullut neuvoksi -kuin pako Amerikaan. Lähtiissä oli Elias, pyssy veneessä, seurannut -hänen ja hänen kumppaleinsa jälissä kappaleen matkaa uhaten Samppaa -ampua, vaan tämä oli ollut pitkänään veneen pohjalla ja niin päässyt -eheänä tiehensä, kun Elias ei ollut jaksanut pakenevia saavuttaa. -Nämät kaksi esimerkkiä riittänevät antamaan käsityksen siitä, -millä kannalla turvallisuus hengen puolesta ryssän rannalla on. -Mitä omaisuuden turvallisuuteen tulee, niin on vähemmän mainittava -että kaikkein irtonaisten pikkukappalten suhteen ryssiä -- s.t.s. -ummikoita, ei karjalaisia -- peljätään kuin paholaista, koska -heillä on aivan sekava käsitys itsensä ja toisen omasta eikä voi -tulla kysymykseenkään oikeuden kautta periä takaisin, mitä heidän -avariin lakkareihinsa on sattunut solahtamaan. Pahempi asia on, että -suomalaisten kalanpyydykset merellä, nimittäin pitkät liinat eli -reivit eivät ole turvatut. Jos suomalaiset laskevat liinan mereen -ja sitte ovat pakotetut pois lähtemään, niin ryssät, jos sillä -välin sattuvat kohalle tulemaan, eivät ainoastaan koe pyydykset ja -pidä kalat saaliinansa, vaan vievät lisäksi liinatki koukkuineen -päivineen. Seuraus onki ollut, että suomalaiset pyytävät paljaastansa -hansnöörillä, liinalla tuskin nimeksikään. - -Tämä laittomuus ja oikeuden puute ei ole mikään tuntematon asia -Uuran puolelaisillekaan, vaikka heidän valituksensa etupäässä koski -hengellisen tilan huonoutta; heiltäki kuulimme kertomuksia kaupoista, -joissa olivat tulleet vääryyttä kärsimään, kun oikeudelta ei mitään -apua saa. Ja vielä etelä-Varangissa, Norjan alueella, kun eräältä -Salmijärveläiseltä kysyin, kuinka heidän kylässään tullaan toimeen, -sain vastaukseksi: "kyllähän muuten, vaan ei ole mitään lakia; -itsekuki elää kuinka tahtoo". Salmijärven kylä on Paatsjoen varrella, -vaan Venäjän puolella. - -Oikeustilan järjestämisestä 1868 vuoden asetus, niinkuin jo -mainitsin, kyllä puhuu, vaikka lyhykäisesti. Asetuksen viime -pykälässä sanotaan (Friis, siv. 217): "Koska päätöksen mukaan -19 p:ltä helmik. 1861 Vienan kuvernörille on jätetty määräysten -antaminen siirtokuntain alueen oikeushoidon järjestämisestä, on -hänelle myöski uskottu huolenpito siitä, että lappalaisten ja muitten -kolonistain lainkäytäntö erotetaan toisistansa". Tämän mukaan onki -ryssän rannasta (s.o. Kuolavuonon ja Ruijan välisestä alueesta) tehty -oma kunta- ja oikeuspiiri, jonka hallitus, "pravlenia" esimiehen -eli _starshinan_ ja kirjurin eli _piissarin_ kanssa meidän käydessä -piti asentoa Potseikassa eli Tsipnavolokassa Karabellan niemimaalla. -Kuntahallituksella Venäjällä ei nimittäin ole ainoastaan sama eli -tavallaan isompiki valta kuin meillä kunnan talousseikkain suhteen, -vaan myöski jonkumääräinen poliisi- ja tuomarivalta, niin että se -voipi pahantekiöitä panna kiinni, jota varten pravleniarakennuksessa -aina löytyy vankihuone, sekä vähemmissä oikeusjutuissa lausua -tuomion, joka tuomio toisinaan on lopullinenki, ettei siitä saa -vedota ylempään oikeuteen. Potseikan pravlenian alle kuului kolme -staarostan aluetta, Uura, Pummanki ja Petsamo, joitten esimiehet, -staarostat, kyläläiset valitsevat keskuudestansa; näitten on muun -muassa määrä ynnä kolmen kyläläisen kanssa syyskesällä kokoontua -pravleniaan vuotista kunnantakseerausta varten sekä sitte -kyläkunnastaan koota säädetyn veron. Tärkeämpiä oikeusjuttuja -varten on "mirovoiksi" kutsutun varsinaisen tuomarin määrä käydä -siirtokunnissa käräjiä istumassa. Täytyy siis sanoa, että ryssän -rannalla niin hyvin oikeushoidosta kuin kuntahallinnosta on huolta -koettu pitää; mutta -- nuo säädetyt laitteet eivät tee työtä. Koko -pravlenian olemassa olosta eivät uuralaiset sanoneet tiedettävän -muuta, kun että sitä varten vuosittain kannetaan kunnanvero, joka -tekee noin 1 rupla 40 kop. yli 15 vuotta vanhalta miehenpuolelta. -Staarostan alueitten kokousta ei viiteen vuoteen sanottu pidetyn eikä -mirovoita ainakaan kolmeen vuoteen näkyneen. Jos joku riita-asialla -on kääntynyt asianomaisten puoleen, ei siitä ole syntynyt sen -valmiimpaa; asia on tavalla tai toisella sammunut sikseen. - -Voisi ehkä arvella, että syynä tähän oikeustilan huonouteen ei ole -asetus, koska sen johosta Venäjällä tavallinen kunnallisjärjestelmä -on siirtokunta-alueeseen perustettu, vaan siirtolaiset itse, jotka -eivät älyä tätä järjestelmää panna toimeen. Tämmöinen arvelu ei -kuitenkaan paikkaansa pitäisi. Venäjän kuntahallituksen päähenkilö -ja varsinainen _spiritus rector_ on piissari, joka yksinään tuntee -lait ja asetukset -- sen verran minkä tuntee. Hän on ryssä, eikä -semmoisena tietysti osaa sanaakaan suomea, koska ryssät kerjäläisestä -alkaen ovat liian ylpeöitä oppiakseen suomea; siirtolaiset taas -eivät muuta osaa kuin suomea ja moniaat norjaa. Millä tavoin nyt -mikään tehollinen yhysvaikutus kuntalaisien ja heidän piissarinsa -välillä on mahollinen, kun ei virallista kielenkääntäjää löydy? -Aivan sattumuksen nojassahan on, voivatko kuntalaiset ja piissari -toisiansa ymmärtää. Ja vaikkapa tämmöinen sattumus silloin tällöin -tapahtuisiki, niin toiseksi siirtolaisten täydellinen äkkinäisyys -venäläiseen oikeusmenoon tekee, että kaikki jääpi piissarista -riippumaan; ja hän tietenki haluaa virassaan päästä niin vähällä -työllä kuin mahollista, s.t.s. hänen pääharrastuksensa on, että -ollaan kaikkiin toimiin ryhtymättä. Ihan luonnollista siis on, että -koko hallintokone seisahtuu; vaan se on vähemmän siirtolaisten, kuin -itse asetuksen vika. Sillä asetushan on olemassa siirtolaisia varten -eikä siirtolaiset asetusta varten, ja jos tämä ei heille sovi, niin -se ei sovi; se on jokseenki selvää. Vika siis siinä. - -Edellämainitut kolme seikkaa: _hengellisen hoidon puute, -maan-omistusoikeuden turvaamattomuus ja oikeustilan huonous_ -olivat pää-aineet, joita siirtolaisten valitukset koskivat. Niiden -lisäksi vielä tulee neljäs seikka, vähemmän tärkeä kuin edelliset -vaan mainitsemista kuitenki ansaitseva. Asetuksessa luvattiin, -että siirtolaiset saisivat norjaksi tai suomeksi kirjotetuilla -anomuksillaan kääntyä hallituksen puoleen, ja tätä lupaa he olivatki -käyttäneet, vaan anomukset olivat sille tielle jääneet, niistä ei -ollut kuulunut sen enempää: ne olivat auttamattomasti vajonneet -siihen virtaan, jota _Letheksi_ kutsutaan. Mahollista kuitenki, -että siirtolaiset tämän suhteen saavat syyttää itseänsä. Voipi näet -ajatella, että paperit ovat oikein tulleet perille Vienaan kuvernörin -käsiin ja siellä ehkä saaneet päätöksensäki, vaan ovat sinne -jääneet, kun ei erityistä ulosottajaa ole ollut; sillä kosk' eivät -siirtolaiset siitä mitään maininneet, eivät he liene hoksanneet, -että asiamies olisi Vienassa ollut tarpeellinen. Tässä tapauksessa -valitus siis saattaa olla ilman syyttä tehty -- jos toiselta puolen -onki helposti ymmärrettävä, kuinka vaikea, melkeinpä mahoton, -siirtolaisten olisi etäisessä ja tuntemattomassa Vienassa saada -asiamiestä. - -Niitä näitä muitaki valituksia vielä kuului, vaan vähempiarvoisina ne -jääkööt kertomatta. Omasta puolestani sen sijaan en voi olla vielä -yhtä epäkohtaa puheeksi ottamatta, josta siirtolaiset itse eivät -kyllä erittäin huomauttaneet, vaan josta pitkin merenrantaa kulkeva -ei voi jäädä tietämättömäksi. Se on se liian hyvä tilaisuus _väkeväin -juomain_ ylenmääräiseen nautintoon, mikä ryssän rannalla kaikkialla -on tarjona. Väkeväin myömisestä ei näet ole mitään veroa ja jokainen -on siihen lupaa hakematta oikeutettu. Enin käytetty juoma-aine on -_rommi_, joka valmistetaan Saksanmaalla, kulkee _transito_-tavarana -Norjan läpi ja Vuoreijasta ja Vesisaaresta tuodaan ilman tullitta -Venäjän puolelle. Sekä tullittomuutensa että verottomuutensa tähen -se voidaan hyvin halvasta myödä, eikä ole siis vaikea arvata, minä -vedenpaisumuksena se virtaa pitkin meren rantaa, kun lisäksi muistaa, -että kalanpyynti jossaki määrin on _hasardi_, onnen kauppa, ja että -suuri osa pyytömiehistä on irtonaista köyhää väkeä, joka vain on -harjaunut elämään päivän kerrallaan ja jota satunnainen menestys -pyynnissä kokonaan hurmaa, Uskomattoman suuria olivat ne määrät, -mitä yksityisten kauppiasten sanottiin kesäkaudessa tätä ainetta -myövän. Hallituksen tarkotus, kun se siirtokunnille soi verottoman -kauppa- ja elinkeinovapauden, ei varmaankaan ollut, että sanottu -vapaus kasvattaisi tämmöisiä hedelmiä; vaan kun niin kumminki on -käynyt, olisi isosti tarpeellista, että uusi asetus, joka epäkohtaa -järjestäisi, tulisi ulos. - -Niitä lupauksia, joita 1868 vuoden asetuksessa annettiin, on -ylimalkaan tarkasti pidetty, Niin esm. Uuralaiset ovat saaneet -rahalainoja sekä talojen että venetten rakentamiseksi (edellisiä -18, jälkimäisiä 2); kruunun jauhomakasiini on laitettu Uuraan, -josta jauhoja on annettu velaksiki -- vaikka makasiininhoitajat, -jotka ovat olleet Uuralaisia, eivät kaikki puheen mukaan ole kovin -tunnollisesti virkaansa toimittaneet, että makasiinista viime aikoina -ei ole ollut niin hyvä apu kuin olisi olla voinut; veroja kruunulle -ei vielä kertaakaan ole kannettu, niin että hallitus siinä suhteessa -on pitänyt enemmänki kuin oli luvannut, Sotamiehen ottoa kuitenki on -tapahtunut ja viime Turkin sodassa jäämeren suomalaisiaki taisteli -Venäjän lippujen alla. - -Jos edelläsanotun nojalla yrittäisimme yleistä lausetta suomalaisten -siirtokuntain tilasta ryssän rannalla, niin se ei voi tulla muu, kuin -että tämä tila kovin monessa suhteessa antaa kaipaamiselle sijaa. -Venäjän hallitus kyllä on osottanut hyväntahtoisuutta siirtolaisia -kohtaan, se on kernaasti myönnettävä, vaan tämän hyväntahtoisuuden -merkitys katoaa jotenki vähäpätöiseksi sen seikan rinnalla, että -siirtolaisten täytyy elää vierasten, heille sopimattomain lakien ja -laitteiden alla. Nämät eivät edistä, vaan päinvastoin hidastuttavat -siirtokuntain vaurastumista, ja niin kauon kuin ne pysyvät -muuttamatta, pysyy siirtokuntainki menestys horjuvalla kannalla. - -Todistukseksi olojen huonoudesta kelpaa myöski viime aikoina suuresti -enennyt siirtolaisten muutto Amerikaan. Yhestä ainoasta kylästä, -Pummangista, lähti keväällä 1882 tuohon luvattuun maahan koko 34 -henkeä eli 1/6 osa kylän vakinaisesta asukasluvusta! Vaitokupasta -lähti 10-kunta henkeä, Uuran puolelta sama määrä, Saanivuonosta -joku perhekunta. Kaikkiaan lienee muuttajia ollut 60--70, siis noin -1/12 osa rannikon asujamista. Tämä kiivas muuttohalu on kyllä ikävä -asia sille, joka soisi ryssän rantaa kansotetuksi, sillä jos se -yhä pysyy näin kovassa voimassa kauvemman aikaa, on siirtokuntain -häviö taattu; vaan väärä olisi siirtolaisia tästä muuttohalusta -soimata. Ajateltakoon vain, toiselta puolen siirtolaisen raskasta -ammattia merellä, pakkasen ja myrskyn vallassa, toiselta puolen -hänen huolellista elämäänsä maalla niin sanoakseni ilman jumalaa -ja esivaltaa -- eikä enään voi kummastella, että hän haluaa päästä -parempiin ihmisoloihin. - -Jonkulainen este muuttohalusta uhkaavalle häviölle ja samalla -tuntuva apukeino siirtokuntain tilan parantamiseen olisi Suomen -valtiovaroista palkatun _papin_ saanti ryssän rannalle. Puhumatta -siitä että senkautta siirtolaisten kipeät puutteet hengellisessä -suhteessa tulisivat korjatuiksi, voisi tämä mies myöski ottaa -heidän maalliset huolet hoimeensa, ja parempi tulevaisuus siten -heille koittaa. Hätätilassa voisi kunnollisesta, samoin palkatusta -kansakoulu-onettajastaki olla hyvä apu. Vaan paras neuvo ja ainoa -tehollinen olisi epäilemättä, jos se kävisi laatuun, koko ryssän -rannan yhistäminen Suomen suuriruhtinakuntaan ja siis laskeminen -Suomen lakien alaiseksi. Ne epäkohat, joista siirtolaiset nykyään, -ja syystä, valittavat ja jotka etupäässä pakottavat heitä miettimään -Amerikaan muuttamista, katoaisivat silloin yhellä haavaa tykkänään. - -Suomen lakeja -- sitähän kaikki ne siirtolaiset kaipaavatki, joissa -ei muutto Amerikaan vielä ole vakaantunut järkähtämättömäksi -päätökseksi; vaan yhistymistä Suomeen he eivät olleet tulleet -ajatelleeksi. Suuri oli sentähen kaikkein ilo, kun meiltä kuulivat, -että tämmöinen tuuma paraikaa oli hankkeessa. Uuran puolelaisissa -tämä ilo kohta kyllä paljon masentui, kun meidän täytyi selittää, -että kysymyksessä vain oli läntinen osa ryssän rantaa. Vaan kovin -hyvästi käsittäin, kuinka täydellisesti siirtokuntain tila muuttuisi -parempaan päin, jos ne voisivat Suomen alle tulla, eivät hekään -kuitenkaan voineet kaikista toivoista luopua ja viimeinen sana, -minkä muuan uuralaiuen lausui, kun hänen kanssa tästä puhelin, oli: -"Laittakaa te raja Tuulomajokea myöten, että meki pääsemme Suomen -alle." - - -Potseikasta Vaitokupaan. - -Kun Potseikasta lähetään lännemmäksi kulkemaan, käypi matka aluksi -koillista kohti Sabbenjargan eli Tsip-niemen nokkaan ja kääntyy vasta -kun tämä on kierretty, ensin luodetta ja sitte melkein suoraan länttä -kohti. Sabbenjarga ei kuitenkaan ole pitkä; Potseikan viimeisistä -taloista se vain ulottuu jonku virstan verran ulos mereen. Inbergin -kartassa se samoin kuin Potseikan muu ympäristö ja yleensä koko -Karabellan niemen itäranta on erehyttävästi kuvattu. Mitä itärantaan -tulee, olkoon tässä vain mainittu, että esm. sen kaksi asuttua -paikkaa on kartalla merkitty rannikon keski- ja eteläpuoleen, vaikka -ne ovat aivan pohjoispäässä, ja että Karabellan nimi on oikealta -paikaltaan siirretty Muotkavuonon pohjoisrannalle. - -"Arhangelskin" takille noustuani erkanin kaipauksella Raninista, -joka oli ollut mieluinen matkakumppali varsinki sen puolesta että -hän oli erinomainen kävelymies. Vaan laivassa tapasin odottamatta -kaksi vanhaa tuttua: metsäherra ja luonnontutkia _Goebelin_, jonka -kanssa olin yhellä kertaa ollut Solovetsin luostarissa kesällä -1879, ja usmanalaisen karjalaisen _Jepifanovan_, jonka kanssa -samana kesänä olin mainitusta luostarista kulkenut Vienaan. Heitä -oli varsin hauska aivan arvaamatta kohata. Hra Goebel oli nyt -tutkimassa valaskalan-pyyntiseikkoja jäämerellä ja katselemassa -paikkaa perustettavalle valastehtaalle, Jepifanov taas kulki -pienellä jähillänsä pitkin rannikkoa kauppaa tekemässä. Hän oli vain -pikimältään höyryssä käymässä ja palasi heti omaan likellä makaavaan -jahtiinsa, kun höyry rupesi lähtöä tekemään. Hra Goebel sitävastoin -oli matkalla Vesisaareen asti. - -Matka Vaitokupaan kului ilman mainittavia tapauksia. Ilma oli -hyvin kaunis ja niin erinomaisen lämmin, että harvoin Suomessakaan -lämpimämpää saa tuntea; ei edes tuuli, joka oli maalta eikä suinkaan -aivan heikko, tuonut viileyttä muassaan, vaan päinvastoin, joka oli -minusta kovin merkillistä. Keskitaipaleella poikettiin _Supuskan_ -(ven. Subofkan) haminaan, jossa viivyttiin hetki aikaa, kylä, joka -on rakettu lahen pohjaan laskevan joen varrelle ja johon kuuluu -10-kunta norjalaista taloa, ei muistaakseni kuitenkaan sopinut -näkymään laivaan. Keskivälillä Supuskasta Vaitokupaan on _Skorbähha -guban_ lahti, jonka rannoilla oli vähän tasaista viheriää maata; -se miellytti isosti silmää, sillä koko pohjoisrannikko on muuten -kolkkoa, jyrkkää kalliokkoa. Paikan suomalaista nimeä en tiedä, -vaan niille seuduin kuulin jälestäpäin _Karpion pahta_ nimisen -korkean kallioniemen tulevan ja mahollista siis on, että lahtea -suomeksi kutsutaan Karpion laheksi. Asukasta ei siinä ollut ketään. -Sen kohalla sivuutimme pienemmän höyryn, joka oli outoa saalista -kuljettamassa, nimittäin _valaskalaa_. Kala oli kiinnitetty laivan -kupeelle vasemmalle puolen, vaan takaperin, niin että pyrstö oli -korkealla keulassa ja pää viilti perän takana vedenkalvossa. Oli se -koko otus, ei kait kahestakymmenestä syllästä paljon alle. Laiva -oli kalan puolelle aivan kallellaan, vaikka sillä oli purjeetki -molemmassa mastossa päällä, jotka tietysti auttoivat sitä paremmin -kohallaan pysymään. Sen nimi oli _Gratia_ ja se oli yksi niistä -kolmesta höyrystä, joilla mainio valaskalanpyytäjä Sven Foyn -Vesisaaresta harjottaa ammattiansa, Olisi ollut hauska tietää, mistä -paikoin ryssän rannalta valas oli pyydetty, sillä ulkolaisten on -lupa pyytää valaita ainoastaan aavalla merellä vissin määrän päässä -rannasta, vaan valas, seuraten pikkukalain perässä, joita se syöpi, -liikkuu enimmästi rantamilla, joista sitä siis on paras pyytää. -Mahollista, että kysymyksenalainen valas oli aavalla pyydetty, vaan -mahotonta ei myöskään ole, että se oli rannempaa saatu. Laivan -kapteeni olisi kyllä saattanut pelkäämättä harjottaa pyyntiä -rannallaki, sillä jo mainittu skuunari "Bakan", joka oli täksi -kesäksi määrätty valvomaan kalastussääntöjen noudatusta Muurmannin -rannalla, makasi paraikaa Jeretnikan haminassa ja oli siellä -maannut kuka tiesi kuinka kauon. _Malici_ muuten tahtoi väittää, -että valaskalanpyytäjillä on ihan yhtä tarkka tieto kuin sanotun -sotalaivan kapteenilla kaikista laivan liikkeistä ja että sillä -tavoin molemmanpuoliseksi mielihyväksi kaikkia _kollisioneja_ voidaan -karttaa. - -Pari neljännestä ennenkuin perille tultiin, kuljettiin niemen sivu, -joka kahtena, rinnakkaisena, pystyjyrkkänä kalliokärkenä päättyi -mereen. Se oli "Vaitokuvan ööstaniemi", eli lapiksi luullakseni -_goaskem-njarga_, kotkaniemi. Sen korkeus ei näyttänyt vähemmällä, -vaan pikemmin suuremmalta kuin mainioimman pahtan jäämerellä, -Nordkaapan, jonka jälestäpäin matkalla näin ja joka on 1000 jalkaa. -Likitienoilla oli merellä useoita veneitä kalanpyynnissä -- -toistakymmentä luin yhellä näkemällä. Kun niemen sivu oli päästy, -kääntyi matka, joka tähän saakka oli kulkenut luodetta kohti, -länsi-etelään päin ja vähän ajan takaa laskettiin ankkuri Vaitokupan -lahen suulla. - -Piljetin hinta 4 penikuormalta oli peräsalissa 1 r. 5 kop. -Vämpöörillä kulkien sama matka ainaki olisi tullut maksamaan 8 ruplaa -ja huonolla onnella ehkä vaatinut yhtä monta päivää kuin nyt tiimaa. - - -Vaitokupa ja Kervana. - -_Vaitokupa_, venäjäksi _Vaideguba_, lapiksi _Aidevuodna_ (Aitavuono), -on lahti ja kalastuspaikka lähellä Karabellan niemen luoteisnokkaa. -Sitä lähestyessä rannat sekä idässä että lännessä painuvat etelään -käsin, joten muodostavat suuren, lahentapaisen redin, ja tämän -pohjasta varsinainen Vaitokupan lahti noin virstan levyisenä -tunkee jonku pari virstaa suoraan etelään käsin maahan. Höyrylaiva -seisahtui redille ulkopuolelle vuonon suuta, koska itse vuono on -suurille laivoille matala. Siltä kohalta, jossa oltiin ankkurissa, ei -merelle päin ollut ainoaakaan saarta eli luotoa, enkä lahen pohjaan -kulkiessani myöskään muistaakseni huomannut semmoisia; vaan koska -Friis sanoo, että kolme pienempää saarta eli luotoa suojaa haminaa -merelle päin, lienevät ne kai lahensuun syrjäpuolessa, josta eivät -aivan selvästi pistä silmään. Se käsitys vain jäi mieleeni, että -lahti venesatamaksiki on pohjatuulella huono, ja samaa Friis näkyy -ajattelevan, kun lisää, että lahti on isommille aluksille matala ja -"epäturvallinen" (usikker). - -Muutaman sattumalta laivaan tulleen Pummankilaisen veneessä kuljin -höyrystä maihin. Höyryn kapteeni oli laivassa esittänyt minun -eräälle norjalaiselle Vaitokupan kauppiaalle, _Pihlfeltille_, joka -täältä lähti Vesisaareen noutamaan kotia perhettänsä, ja hra P. -oli kyllin kohtelias kehottamaan minua menemään hänen taloonsa -kortteeriin, jonka teinki, koska saattomiehetki arvelivat muuta -soveliasta kortteeripaikkaa tuskin olevan saatavissa. Talossa ei -ollut muuta väkeä ketään paitsi suomalainen palvelusneitsyt, vaan -kun hänellä oli kaikki avaimet ja talo oli hyvästi varustettu, tulin -varsin hyvin toimeen sen yökauden, minkä siinä viivyin. Hra P., -vaikka nuorenlainen mies, tuntui olevan hyvissä varoissa tai ainaki -isonlaisissa asioissa, sillä asuinrakennuksessa oli 5--6 huonetta -paitsi viinapuotia ja lähellä oli useoita kalaliikkeeseen kuuluvia -toisia rakennuksia, niinkuin traanin-keittohuoneita, ruokamakasiineja -y.m. Salin akkunain alla oli pienoinen kryytimaa, jossa paitsi kukkia -kasvoi salaatia, rediisejä, nauriita, y.m. ja talon takana oli hyvin -laaja niittyvainio; Vaitokupan lahen rannat ovat nimittäin matalia -ja tasaisia. Hevonenki pidettiin talossa -- asia, josta kyllä sietää -mainita, koska, jollen erehy, se oli ainoa semmoinen eläin koko -ryssän rannalla, Kuolan yhtä hevosta lukematta. 25 ryssää sanottiin -kesällä olevan hra P:n työssä, s.o. kaloja pyytämässä; heillä ynnä -toisilla ryssillä oli mökkinsä yläpuolella P:n taloa, pohjoisimpana -lahen itärannalla. - -Vaitokupan kylä on rakettu lahen pyöreän perukan ympäri, sekä -itä- että länsirannalle. Ilmotusten mukaan, jotka sain paikkakunnan -toiselta kauppiaalta, Bernh. _Sehlströmiltä_, kylässä oli yhteensä -12 taloa, joista 3 rakettua turppaista. Vakinaisten asukasten luku -teki 56 henkeä, joista 16 ruijalaista, muut suomalaisia (joku -karjalainen); keväällä kuitenki 10-kunta henkeä oli muuttanut -Amerikaan. Taloissa elätettiin 8 lehmää, 2 sonnia, 2 vasikkaa ja 9 -lammasta. Pyytöveneitä oli kylässä 6 vämpööriä, 3 otrinkivenettä ja 2 -pienempää venettä. -- Friisin käydessä asui kylässä 4 perhettä ja 2 -löysää miestä sekä yksi kauppias, kaikki norjalaisia; suomalaista ei -yhtään. - -Vaitokupassa käypi ryssiä vakituisesti pyytämässä. Tänä kesänä niitä -oli 19 isoa venettä, snäkkää eli "troinikkaa", kussaki 4 miestä, -yhteensä siis 76 henkeä. Myöski suomalaisia tulee tänne pyytöön ja -oli niitä tänä kevännä ollut parisataa henkeä. Keskimäärin sanoi hra -Sehlström pyytömiehen osaksi Maariasta Juhannukseen tulleen lopulle -500:ttä kruunua. - -Kaupp. Sehlström oli aivan nuori, vielä naimaton mies, syntynyt -Ruijassa suomalaisista vanhemmista. Hänen talonsa lahen länsirannalla -oli halvemmannäköinen kuin Pihlfeltin, vaan hän oliki vasta -alkavainen. Kiitollisesti muistelen kuinka erittäin ystävällisesti -hän otti minua vastaan, kun aamulla Pihlfeltin luota soudatin itseni -lahen poikki hänen rantaan, ja kuinka alttiisti hän antoi kaikki -pyydetyt tiedot. - -Niiltä karjalaisilta, jotka Kitsassa tapasimme, oli minulla -terveisiä vietävänä eräälle heidän tuttavalleen, Iivana Korhoselle -Pistojärveltä, jonka piti renkinä palvella hra S:n tykönä. Hänen -tapasinki ja sain siis tervehykset toimitetuiksi. Yhtä onnellisesti -en päässyt muille karjalaisille jäämeren rannalle pitkin matkaa -uskotuista terveisistä. Niitä olisi ollut tuotava tänne Vaitokupaan -toiselleki miehelle, jo mainitulle Samppa Kämäräiselle, vaan hän oli -jo lähtenyt Amerikaan, niinkuin edellisessä on kerrottu; Paasrikaan -niitä olisi Iivanalta Kannanlahesta ollut tuotava hänen pojalleen -Oleksille, vaan Paasrikassa en käynyt; samoin Vesisaareen Nikolai -Maliselle, Vuonisesta, vaan häntä en muistanut tiedustella; samoin -myöski yheltä vaimonpuoliselta soutajaltamme Knäsjästä hänen -setälleen Arhippiselle "Ruijaan", vaan tämä adressi oli liian -epämääräinen miehen löytämiseksi; taisipa vielä olla muilleki. -Niinkuin näkyy, ovat karjalaisetki alkaneet asettua jäämeren -rannoille, vaikka siihen asti, kuin Friis siellä kävi, eivät vielä -olleet sitä tehneet. Että he sen jälkeen ovat perustaneet kokonaisen -oman kylän, tulemme kohta näkemään. - -Vaitokupasta kävelin jalkaisin _Kervanaan_, jota tulee kolmisen -virstaa aivan tasaista, vaan kokonaan puutonta kangasta. Kervana, -jossa olin hetken aikaa sisällä Pyhäjoelta kotoperäisen Joh. Hisk. -_Sunin_ talossa -- josta ei enemmän kuin Sehlströmiltäkään päästetty -kahvittamatta -- on pienempi kylä kuin Vaitokupa. Siinä lueteltiin -olevan vain 8 taloa[7], joista 5 turppaista, sekä 53 henkeä, joista -3 ruijalaista. Elukoita oli 7 lehmää, 3 sonnia ja 3 vasikkaa, sekä 5 -lammasta. Pyytöveneitä 4 vämpööriä, 1 otrinkivene ja 2 soutuvenettä. -Ulkopuolella kylää on _Lunnisaari_ niminen pieni luoto, josta ei -kuitenkaan ole sanottavaa suojaa tuolle muuten aivan aukinaiselle -haminalle. -- Merkillistä on, että Thauvonin kertomuksen mukaan -Kervana ennen näyttää olleen vankempi kylä, sillä v. 1870 siinä olisi -pitänyt löytyä koko 80 henkeä, joista 15 ruijalaista. - -Kervanassa tapasin puheen mukaan saman Pummankilaisen, Abraham -_Rikinän_ eli oikeammin _Reginan_, joka eilisiltana oli Vaitokupassa -saattanut minua maihin. Silloin olimme nimittäin sopineet, että hän, -joka oli matkalla kotia, kierrettyään Karabellan niemen luoteisnokan -poikkeaisi Kervanaan, ottamaan minua mukaansa Pummankiin. Niin hän -oli nyt tehnyt ja hänen vämpöörissä purjehittiin hyvän pohjatuulen -voimasta äkkiä tuo penikuorman väli Pummankiin. Eilisen helteen -jälkeen tuli tällä välillä vettä oikein kaatamalla alas, vaan veneen -kajutassa oli sadetta vastaan hyvin turvattu. - -Vaitokupasta vielä mainittakoon, että vaikka jo oli 20 p. heinäk. -ja kesä juhannuksesta asti oli ollut tavattoman lämmin, lahen -länsirannalla niittyjen takana matalan kankaan loivalla kupeella -vielä oli laajat -- lumikinokset. - - -Pummanki. - -_Pummanki_ -- ei Puumanki, niinkuin toisinaan näkee väärin -kirjotettavan -- on enin tunnettu paikka ryssän rannalla, samoin kuin -10-kunta penikuormaa siitä lännemmäksi tuleva Vesisaari on Ruijassa. -Jompikumpi näistä paikoista on kaikkein niiden suurten ihmislaumain -loppumäärä, jotka joka talvi etelästä, 40--60 penikuorman päästä, -kahen puolen Maanselkää ponnistavat lapin lumisten erämaitten halki -jäämerelle, pyytämään osaansa sen loppumattomista aarteista. - -Pummangin kylä on rakettu samannimisen vuonon etelärannalle. -Mainittu vuono, norjaksi Bomenifjord eli "vestra" Bomenifjord, on -suustansa penikuormaa leveä ja tunkee vähitellen soukkenemalla -runsaasti saman verran itä-etelään päin Karabellan niemimaahan, johon -päättyy kahella, kallioisen niemen kautta erotetulla perukalla, -joista pohjoisen nimi on _Muotkan perä_, eteläisen _Haminanperä_. -Kylä alkaa noin 6 virstaa vuonon suusta ja jatkuu perään päin pari -virstaa eli neljänneksen, niin että viimeisestä talosta on joku -virsta toista Haminanperään, jonka etelärannalta kohoaa korkea -vaara, _Haminantunturi_. Kylän kohalla on rannikko lähes virstan -leveydeltä tasaista maata, jota viljellään niittynä eli laitumena -sekä talojen lähellä vähissä määrin myöski pottumaana. Tämän tasangon -halki juoksee etelästä päin tunturilta vähäinen, mutkitteleva joki, -joka suupuolessaan jakaa kylän läntiseen ja itäiseen osaan. Pitkin -jokivarsia on aikanaan kasvanut vankkaa koivikkoa mereen asti, -niinkuin joensuussa siellä täällä nähtävät paksut kannot vielä -selvästi osottavat, vaan se on aikojen kuluessa hakattu kokonaan -pois, niin että polttopuuta ei enään tavata kuin joen latvoilla -jonku penikuorman päässä. Kun puhun "vankasta" koivikosta, ei sitä -kuitenkaan pidä käsittää samaksi kuin mitä me sillä ymmärrämme: -koivikko jäämeren partaalla on monta vertaa harvempaa sekä paljo -matalampaa. Kovan ilman-alan käsissä näet ainoastaan harva vesa -jaksaa puuksi kasvaa ja senki valin sitte tuimat myrskyt vääntelevät -jos minkälaiselle mutkalle, niin että juureltaan lähes jalkaaki -poikkimitaten paksu puu tavallisesti vain on paria syltää korkea. -Polttopuuksi tämmöinen koivu kuitenki hyvästi kelpaa. - -Pummanki on tähän saakka ollut vankin, niinkuin se on vanhin, -suomalainen kylä ryssän rannalla, vaan tämänkeväinen siirto siitä -Amerikaan oli niin suuri (34 henkeä), että se asukaslukunsa puolesta -nyt on joutunut toiseen sijaan. Nyt siinä nimittäin vain oli 183 -henkeä, siis yhtä vähemmän kuin Uurassa[8]. Taloja oli kylässä 30, -joista 3 kylmillä; 20 taloa oli rakettu turppaista, muut 10 puusta, -s.o. hirsistä eli paksuista plankuista, joita Vuoreijassa oli ostettu -Vienalaisten laivoista (ainaki suuri osa). Karjaa oli 45 lehmää, 2 -sonnia, 2 vasikkaa, sekä 47 lammasta. Enemmänki karjaa saatettaisiin -elättää, vaan kun sekä lihan että heinäin hinta on Ruijassa hyvä, -tulee edullisemmaksi kuljettaa molemmat sinne kuin pitää ne kotona. -Raavaanlihan hinta oli Vuoreijassa noin 14 kruunua vieko ja heinistä -sanottiin maksettavan 3 kr. tynnyristä, johon menee 1 vieko. Hevosia -ei kyläläisillä ollut omia, vaan tapa kuuluu olevan, että moni -Ruijan kauppiaista talveksi jättää hevosensa kylään ruokittavaksi, -jolloin ruokkija ei ainoastaan ole oikeutettu hevosta käyttämään -tarpeisiinsa, vaan lisäksi saapi jonku jauhomaton vaivansa palkaksi. -Pyytöveneitä oli kylässä 25 vämpööriä ja 4 soutuvenettä. Nuottia ja -verkkoja ainoastaan yksi nuotta lotan pyyntiä varten. - -Thauvonin käydessä Pummangissa v. 1870 oli kylässä 75 asukasta sekä -13 vämpööriä, 2 otrinkia ja 3 soutuvenettä. Niinkuin näkyy on kylä -siitä ajasta siis huomattavasti ollut edistymään päin. - -Ensimäinen, joka asettui Pummankiin asumaan, oli eräs Joh. Jak. -_Hiukka_, kotoisin Ruotsin puolen Karungista. Yhessä ruijalaisen -Maurits Bergströmin kanssa hän puolikolmattakymmentä vuotta takaperin -(Thauvon sanoo 1858) tuli tänne ja rakensi sen talon, jonka omistaja -nykyään oli kuljettajani Abr. Regina ja jossa olin kortteeria; siinä -löytyi kaksi tupaa ja niiden välissä porstua ja pieni kamari. Hiukka -kuuluu olleen hyvin häijy ja sydämikkö mies, niin että Bergströmin, -sitte kun jonku aikaa olivat epäsopuisesti yhessä eläneet, täytyi -paeta Muotkaan, josta hän sitte siirtyi Uuraan. Muutki talokkaat -Hiukka ensi vuosina karkotti pois, arvellen yksin parhaiten -hyötyvänsä, vaan kun hän pahoista töistään viimein oli pantu kiinni -ja viety Kuolaan ja Kemiin sekä sieltä päästyään karkuun oli -paennut kokonaan pois Suomeen, alkoi Pmnmankiin vähitellen asettua -siirtolaisia, niin että niiden lukumäärä Thauvonin käydessä 1870 -oli, niinkuin juuri mainittiin, 75. Hiukalla kuuluu 10-vuotisen olon -perästä Pummangissa olleen 12,000 kruunun säästöt, kertoi isäntäni. -Talonsa hän vaihetti Reginan maahan Muonionniskassa, jonka omistaja. -Abr. Rikinän isä Kaarle Rikinä, 1867 vuoden kovan kadon tähen oli -ollut pakotettu maastansa luopumaan; väliä antoi Hiukka 4000 m. -Thauvon kuitenki mainitsee, ettei Muonion seurakunta olisi ottanut -Hiukkaa vastaan niin että hänen olisi ollut pakko siirtyä pois -Ruotsin Lappiin. - -Oloni Pummangissa kesti lähes kaksi vuorokautta, jolla välin kerkesin -jossaki määrin tutustua kylän ainaki ulkonäköön. Päähuolenani -oli ylläkerrottujen tietojen hankkiminen kylän asukasluvusta ja -taloudesta, jotka luulen tulleen kuta kuinki tarkoiksi. Niiden -kerääminen tapahtui näet seuraavalla tavalla: kun isäntäni sanoi -hyvin tuntevansa länsipuolen kylää, jossa oli kymmenkunta taloa, -niiden joukossa hänen omansaki, annoin hänen järjestänsä luetella -kaikki tämän puolen talot, pääimmäisestä alkaen, sekä kultaki talolta -ilmottaa puheena olevat tiedot, jotka kirjotin muistokirjaani ja -sitte laskin yhteen. Itäpuolta kylää hän ei arvellut aivan tarkkaan -tuntevansa ja niin yhessä siirryttiin joen tuolle puolelle _Eero -Niskasen_ taloon, jossa toimitettiin samanlainen talojen luettelo -ja asukasten ynnä karjan ylöskirjotus kylän itäpuolesta kuin -kotona majatalossa oli länsipuolesta toimitettu. Niskasen pirtissä -oli useoita henkiä, jotka keskinäisesti oikaisivat toistensa -ilmotuksia, ja niin toivon, että niissä numeroissa, jotka sain, -ei ainakaan suuria ereyksiä pitäisi olla. Myöski kävimme isännän -kanssa Muotkanperässä katsomassa sitä kapeaa kannasta, jonkakautta -Karabellan niemimaa on yhistetty mantereenpuoliseen maahan. Tämä -kannas on matala, heinää ja varvikkoa kasvava notko, joka epäilemättä -aikanaan on ollut merensalmena, sillä yläällä sen kallion rinteellä, -joka kulkee pitkin notkon eteläsyrjää, näkyi senkaltaisia pitkiä -kivi- ja sora-aaltoja, joita ei kukaan muu kuin _unda marina_ voi -tehä. Kannas on ainoastaan 800 syltää, siis vähän yli virstaa pitkä; -sen toisella puolen on läheltä Jeretnikaa alkavan Muotkavuonon -perukka. Kun ajattelee kuinka suuri mutka esm. pitkin Muotkavuonon -rantoja asuville tulee, jos Karabellan niemen ympäri haluavat kulkea -Ruijaan, pistää _kanavan_ tarpeellisuus Muotkan kannaksen poikki -aivan pian silmään. Semmoisesta kanavasta on joku aika taapäin -ollutki kysymys, ja oli sitävarten venäläinen maanmittari käynyt -paikkaa tutkimassa, vaan sitte asiasta moneen vuoteen ei ole kuulunut -mitään. Kanavaa ei sanottu maanmittari kuitenkaan ollut ajatellut -tehtäväksi Muotkanperästä, vaan Haminanperästä Muotkavuonoon. -Oikeastaan nimittäin kulkee kaksi notkoa rinnakkain vuonojen -välissä, toinen Muotkanperästä, toinen Haminanperästä, erotettuina -korkeanlaisen kallioharjan kautta. Tuo eteläisempi notko, vaikka -vähän pitempi, mahtoi kai muuten tuntua kanavanteolle soveliaammalta. --- Siinä notkossa, missä me kävimme, ei mitään koivikkoa kasvanut, -ainoastaan vähän varvikkoa, vaikka Friis sanoo Muotkanki kannaksella -kasvaneen vankanlaista (ret frodig) koivumetsää. - -Kannaksen itäpuolelle tulee, niinkuin vasta sanoin, Muotkavuonon -perukka, ja sen rannoilla näkyi moniaita taloja, jotka kuuluvat -_Muotkan_ kylään. Näitä taloja on yhteensä 8, joista 2 puusta, muut -turppaista; asukasluku niissä teki 45 henkeä, kaikki, paitsi joku -ruijalainen, suomalaisia. Eläimiä elätettiin 13 lehmää, 2 sonnia, 5 -vasikkaa ja 5 lammasta. Pyytöveneitä oli 4 vämpööriä. Pummankilaisten -staarosta asui täällä ja hänen nimensä oli _Ervasti_. Samanniminen -mies asui Pummangissaki. - -Siinä kartassa, joka viime valtiopäivillä säädyille jaettiin Suomelle -pyydettävästä alueesta jäämeren rannalla, on Muotkan kylä merkitty -olevaksi Haminanperän pohjassa, joten se on tullut esitetyn Suomen -rajan sisäpuolelle. Tämä on ereys: Muotka jääpi kokonaan ulkopuolelle -sanottua rajaa. - -Pummankilaiset kuuluvat suurin osa siihen Pohjan perillä laajalti -levenneeseen uskonlahkoon, jonka jäsenet itse kutsuvat itseänsä -"kristityiksi" eli "jumalan lapsiksi", vaan lahkoon kuulumattomilta -tavallisesti saavat pilkkanimen "hihhulit". Paljon ja kovia syytöksiä -on tehty tätä lahkokuntaa vastaan, jolla ylimalkaan on huononlainen -maine suuressa yleisössä, eikä voitane kieltää, että jos muutamat -syytökset ovatki perättömiä tai liioteltuja, toiset sitävastoin -ovat täydellä syyllä tehtyjä. Niin esm. lahkolaisissa yleensä -vallitsee kristillisen nöyryyden sijasta hyvä määrä hengellistä -ylpeyttä ja kristillisen rakkauden sijasta tyly suvaitsemattomuus -toisin ajattelevia vastaan, ja se ankaruus, jolla autuuden asiaa -on ajettu ja kadotukseen joutuvain vaivoja kuvattu, on saattanut -monen mielenvikaan. Kuitenki täytyy myöntää, että lahkolla myöski -on hyvät puolensa, jos huonotki, ja että edelliset ehkä voittavat -jälkimäiset. Varsinki yhtä pahetta vastaan lahkolaiset ovat ottaneet -käydäkseen yhtä leppymätöntä kuin voitollista sotaa, pahetta, josta -koko liike lienee alkunsa saanut, juopumusta vastaan, eikä lahkon -suuria ansioita tässä suhteessa voi kyllin kiittää, etenki mitä -Lapin lapselliseen kansaan tulee, joka, kun tilaisuus on tarjona, -kerrassaan järjettömästi antaupi väkeväin nautintoon. Tämä seikka -yksinään riittää sovittamaan monta heikkoa puolta lahkolaisissa -ja vakuuttamaan pysyväisen merkityksen lahkon ilmestymiselle. -Verrattain vähempi-arvoisena lienee se elähyttävä vaikutus pidättävä, -minkä tuo muka uusi usko muuten on voinut tunnustajaansa elämään -tehä, vaikka toiselta puolen kait olisi liian hätäistä arvella -sitä aivan tehottomaksi tai jopa vahingolliseksiki. Mitä lopuksi -tulee lahkokunnan varsinaiseen opinpykälään, synnin tunnustukseen -ja siitä seuraavaan synninpäästöön -- eli, niinkuin lahkolaiset -sanovat, "todistukseen syntein anteeksisaamisesta" -- niin voipi ehkä -väittää, että se on siveellisesti hyödyllinen, koska "seurakunta" -tunnustuksen kautta harjottaa tarkkaa kontrollia jäsentensä suhteen -ja anteeksiannon kautta rohkaisee heitä paremmin elämään; vaan jos -ajattelee, kuinka nöyryyttävä tämmöisen tunnustuksen, varsinki -useamman kerran uudistettuna, välttämättä täytyy olla, koska sydän -ajatuksineen ei ole mikään kalu, jota sopii jokaisen nähtäväksi -paljastella, ja toiselta puolen ajattelee, kuinka vähän tyydyttävä -tuommoinen synninpäästö hellemmälle omalletunnolle on, joutuu kahen -vaiheelle, josko ei koko oppi ajan pitkään tule vaikuttamaan juuri -sen vastakohtaa, mitä sillä tarkotetaan, ja josko siitä ei ole tuleva -se loukkauskivi, johon uskonlahko kerran kompastuu kuoliaaksi. - -Tämä sikseen. Mitä aioin sanoa, oli, että hihhulilaisuuden leviämistä -ryssän rannalle ylimalkaan täytyy pitää suotavana asiana, koska -se jossaki määrin korvaa siellä kovin tuntuvaa papin puutetta. -Sillä niinkuin yleensä tiedetään, on lahkokunnalla erinomaisen -runsas varasto saarnamiehiä. Joka pyhä Pummankilaiset kokoontuvat -rukoushetkeä eli seuraa viettämään, jolloin joko joku kyläläisistä -taikka sattumalta Suomesta tullut saarnamies pitää saarnan. Kylän -saarnamiehistä mainittiin erittäin _Marsin Kustua_ ja Suomen puolelta -tulleista, jollen muista väärin, _Palovaaraa_. Hengelliset asiat -ovat täälläki rakkaana keskustelu- ja tutkintoaineena, ja että -tällä tavoin kristillinen elämä paremmin pysyy hereillä kuin jos -tuota uskonlahkoa ei olisi olemassa, on kai sopimaton kieltää -- -puhumattakaan siitä kaikin puolin terveellisestä vaikutuksesta, minkä -väkeväin juomain hylkääminen tuottaa. - -Hihhulilaisuudella on sitäpaitsi jäämeren rannalla, niin venäjän- kuin -norjanpuolisella, merkitys, joka sillä ei voi Suomessa, olla; -sillä on siellä valtiollinen merkitys. Se on nimittäin sinne -muuttaneille suomalaisille vahva tuki heidän kansallisuutensa -säilyttämiseksi ja side, joka lujasti heitä yhistää entiseen -emämaahan. Toimittaessaan jumalanpalveluksensa itsekseen omissa -seuroissansa ja omalla kielellänsä he tuntevat itseään samalla kertaa -erotetuiksi noista toisista kansoista, norjalaisista ja venäläisistä, -ja yhenarvoisiksi heidän kanssa; ja kun liikkeen johtajat asuvat -Suomessa (pääjohtaja on J. _Raattamaa_ Muonionvarrella), kääntyvät -heidän silmänsä myötäänsä tänne päin, entisten kansalaisten puoleen. -Niin suuri merkitys kansallisuuden säilytyksen suhteen kuin onki -annettava niille ihmislaumoille, jotka vuosittain tulvaavat -jäämeren rannalle kalanpyyntiin ja aina uudelleen virkistävät -heimolaisuudentunnetta siellä vakinaisesti asujissa, olen kahen -vaiheella, josko ei hihhulilaisuuden merkitys sanotussa suhteessa -ole vieläki suurempi, siihen katsoen että tuo mainittu ihmistulva -monessa paikoin, esm. luullakseni yleensä koko länsi-Ruijassa, on -verraten heikko ja sitäpaitsi vain kestää osan vuotta, joten sen -vaikutus voipi pikemmin haihtua, kun sitävastoin hihhulilaisuus -on yhtä vankka länsi- kuin itä-Ruijassa, ja uskonnollisten asiain -harrastajat, niinkuin jokainen tietää, erinomaisella sitkeydellä -pysyvät alueessansa kiinni. - -Täysiä hihhuleita eivät sentään kaikki Pummankilaiset olleet; -löytyi semmoisiaki, jotka eivät kokonaan kamoksuneet väkeväin -näkemistä, vaan pitivät niitä sinä, mitä ne ovatki, s.o. luvallisena -juotavana, kun niitä kohtuudella nautitaan. Näiden joukossa oli -isäntäniki yksi. Heti kun olimme hänen kotiansa tulleet, hän tarjosi -"trammin" s.o. ryypyn "akkaviitiä" eli norjan paloviinaa (_aqua -vitae_), joka sateesta tultua maistui hyvin hyvältä. Huono viinan -ystävä hän kuitenki itse näytti olevan, ja tuntui yleensä tarkalta -ja toimeliaalta mieheltä. Hän oli ensi vuotta naimisessa nuoren -emäntänsä, Amanda Keskitalon, kanssa, joka oli saanut kasvatuksensa -fiskaali Grapen perheessä Torniossa ja siis hyvin tunsi herrasväen -tapoja. Minua hoidettiinki talossa niinkuin parasta vierasta. -- -Muuten tämä pariskunta oli täydessä Amerikaanmuutto-hommassa, johon -vielä aikoivat muassaan viedä isännän jo ijälliset vanhemmatki. - -Pummankilaiset ovat enin osa Kuusamosta kotoisin ja ainaki kahelle -miehelle Pummankiin oli Kuusamossa uskottu meidän vietäväksi -terveisiä. Toisen näistä, _Kuoringin_ talon pojan, tapasin ja -sain hänelle jättää tervehykset, vaan toista, Antti _Kukkeaa_ eli -_Kallunkia_, en tavannut; hän oli neljä päivää ennen tuloani lähtenyt -Amerikaan. Hänen vanha äitinsä kävi meidän puheilla Välijärven -talossa Kuusamossa ja pyysi hartaasti ja pidätetyllä itkulla meitä -kysymään pojalta, ja käskemään häntä kotia ilmottamaan, aikoiko -hän tosiaan lähteä Amerikaan, niinkuin äiti oli kotiapalanneilta -pyytömiehiltä kuullut; sillä siinä tapauksessa uhitteli nuorempi -veliki seurata toisen perässä ja ajatus molempain poikain -kadottamisesta heitti äitin sydämen kovin katkeran murheen valtaan. -Valitettavasti äitin pelko vanhemman pojan suhteen oli käynyt toteen. - -Mikä koettelemusten ja surujen laakso tämä mailma on, siitä sain -Pummangissaki nähä esimerkin. Lähellä Rikinän taloa joen varrella -oli turvemökki, jossa erään rautio _Ahosen_ leski asui. Häneltä oli -mies ja vanhin poika hukkunut, kun Vuoreijasta kerran palasivat -- -samalla kertaa kolme muutaki henkeä hukkui; toinen poika oli viety -viimeiseen Turkin sotaan ja sieltä kyllä hengissä palannut Vienaan -asti, vaan sinne kuollut; kolmas poika 30-vuotias, oli viime talvena -kuollut kotona; ja kaksi poikaa tänä kesänä oli lähtenyt Amerikaan! -Yhelle ihmiselle tuossa kyllä saattaa olla huolen ainetta kyllin. -Lohutuksena leskellä sentään vielä oli kaksi poikaa, vanhempi -28-vuotias ja nainut, nuorempi 5--6 vuotias, syntynyt isän kuoleman -jälkeen, sekä 12-vuotias tyttö. Kasvisto Pummangissa ei näyttänyt -niinkään köyhältä. Kun kävin tunturilla kylän länsipäässä, huomasin -sivumennen niityn laidassa komeoita _Trollius_-kukkia, useoita -_ranunculus_-lajeja ja _umbellateja, cornus svecican_, muutaman -punaisen _alsinacen_, katajapensaita y. m. Pottuja viljellään kylässä -myöski vähin. Uurassa ne huonommin menestyvät. - -Talon-isäntäin nimet Pummangissa olivat: Ervasti, Törmänen, Armi, -Kärjen-aho, H. Törmänen. Kuorinki, Ahonen, Regina, J. Niskanen, G. -Marsi, A. Granroth, A. Enojärvi, Is. Moilanen, Konr. Granroth, M. -Saukko, G. Pesonen, Er. Niskanen, Uutela, J. Häki, J. Törmänen, H. -Pesonen, A. Karjalainen, Parkkinen, Granroth, M. Mursu, H. Marsi, Er. -Huotari, J. Nevala, G. Törmänen, Alb. Itteliin. - -Muotkan isäntäin nimet olivat: Anttilainen, Flinkki, Is. Haverinen, -J. Ervasti, L. Tauriainen, S. Pitkänen, A. Sankala, M. Vaarala. - - -Pummangista Nurmensättiin. - -Lauvantaina 22 p. heinäk. epp. lähin Pummangista kulkemaan eteenpäin. -Matkan lähin määrä oli Nurmensätti Petsamonvuonon suulla, johon -luetaan 3 penik. Saattajina oli Erkki _Sunnari_ pnolikasvaneen -poikansa kanssa ja Turun puolelta syntyperäinen pyytömies K. -_Wenberg_ -- sama mies, joka Uhtualla Karjalassa asuessaan kesällä -1879 sai kärsiä uskonvainoa ja viiden muun kumppalin kanssa pari -kuukautta pidettiin Kemin vankilassa. Tuuli oli itä-etelässä, siis -vuonon suuhun perintakainen, vaan hyvin vaisto s.o. heikko, niin -että toisinaan loppui kokonaan ja pakotti airoihin turvaamaan, joten -matka kului hitaanpuolisesti. Aika ajoin tuli sadetta, joka aina ajoi -minun ja pojan veneen kajuttaan ja toisinaan, kun oli hyvin rankkaa, -myöski molemmat miehet, vaikka heillä oli olevinaan öljyvaatteet -päällä. (Semmoiset öljyvaatteet, takki ja housut, maksavat Ruijassa -6:sta 9 kruunuun.) Nämät sadekuurot eivät kuitenkaan kestäneet -kauoa erältänsä. Pummanginnimen kohalta, jonka nimi norjaksi taitaa -olla _Haabrandsnäs_, kääntyi kurssi suorakulmaisesta länsi-etelää -kohti ja pysyi semmoisena perille asti. Kun tulimme _Maattivuonon_ -(Maddefjordin) edustalle, joka 1/2 penik. etelämpänä Pummanginvuonoa -pistää maahan, tuuli kiihtyi jonku verran, että viimeinen osa -matkasta lyheni aivan äkkiä. Maata lähetessämme, joka hyvin korkeana -ja pystyjyrkkänä kallioseinänä merestä nousee, erotimme vähitellen -selvästi Petsamonvuonon suun, kallioportteinsa välissä, vaan -veneemme kulki sen sivutse vähän lännemmäksi, missä Nurmensätti on. -Tätä paikkaa ei mereltä päin ollenkaan voinut aavistaa olevaksi, -sillä ranta näytti katkaisemattomana seinänä jatkuvan länteen -käsin; vasta kun tuosta kallioseinästä oltiin kivenheiton parin -päässä, aukeni äkkiä länsi-etelää kohti kapea, kaareva sola, ja -kun sitä oli puoliväliin laskettu, näkyi sen perältä matala ranta -ja asuinrakennuksia -- se oli Nurmensätti. Kello saattoi olla 8--9 -illalla, kun matkamme päättyi. - -Tällä matkalla olimme alkutaipaleesta kulkeneet linturikkaudestansa -kuulusain _Haaneian_ saarten sivutse. Nämät saaret, norjaksi -kutsutut _Han_- eli _Hen_-öarne, meidän kartoissa arvaamalla -pantu "Heinäsaariksi", ovat kaksi pientä, matalaa luotoa ulkona -aavassa meressä, joku kolme neljännestä Pummanginniemestä länteen. -Valitettavasti en niissä voinut käydä, koska miehet arvelivat, että -niihin poikkeamalla kovin joutuisimme tuulen alle, vaan että tuo -puhe saarten linturikkaudesta on oikea, saatoin helposti huomata -niistä suurista lintuparvista, jotka lentelivät ei ainoastaan -saarten rannassa, vaan lähellä meidän venettämmeki. Se lintu, joka -runsaslukuisimmin saaressa pesii ja jota etupäässä pyydetään on eräs -Kuikansukuinen lintu, _Lunni_. Pyytö, jota harjotetaan pitkin kesää, -tapahtuu enimmästi verkoilla, jotka levitetään sen pehmeän multamaan -päälle, johon lintu pesänsä tekee; vaan usea myöski harjottaa pyytöä -paljain käsin tai kepakolla. Friisin mukaan saarissa paitsi muita -lintuja myöski _haahkatelkkä_ tavataan. Lintujen pyytämiseen ei -kukaan ole etu-oikeutettu, vaan saa sitä harjottaa kuka haluaa; -lakkoja saarista jokaisella, joka tahtoo, niin ikään on valta poimia. -Sitävastoin Venäjän kruunu pitää saaria arennilla siitä toisesta -hyvyydestä, minkä ne tarjoavat, eli heinistä. Arennin omistajana on -tähän asti toistakymmentä vuotta ollut yhtiö, johon nyt kuului 10 -osakasta, enimmästi muistaakseni Pummankilaisia; arenti-aika, 12 -vuotta, oli nyt kuitenki loppumassa. Vuosimaksu on kruunulle tehnyt -30 ruplaa, vaan että arentimiehet eivät ole tappioon joutuneet, -osottaa se ilmotus, minkä Rikiniltä sain, joka myöski kuului -arentimiehiin. Hänellä oli 3 osaa ja niille tulevista heinistä hän -viime kesänä, jolloin heinillä oli ollut hyvä hinta, oli saanut 90 -kruunua. Jos toiset osamiehet yhtä edullisesti möivät heinänsä ja jos -osakkeita, niinkuin luulen, kaikkiaan oli 30, olisi siis saarista -yhteensä lähtenyt arentimiehille tuloa 900 kr. -- Itse korjattava -heinämäärä ei kuitenkaan näy mainittavan suuri olevan. Vämpööriin -sanottiin saatettavan lastata satamäärä viekoa s.o. vähän yli 200 -leiviskää heiniä, ja kun semmoisesta lastista hinta oli 300 kruunua, -ei noista saarista siis lähtisi enempää kuin 3 lastia, s.t.s. kolmen -lehmän talviheinät; sillä vämpöörin lasti luettiin yhen lehmän -talviheiniksi. - -_Nurmensätti_, norjaksi Normansät, ei ole mikään kylänpaikka, jossa -talveaki asuttaisiin, vaan ainoastaan kalastuspaikka kesällä. Siinä -löytyy toistakymmentä kalastajanmökkiä ja vähän paremmalta näyttävä -kauppiaantalo. Ne ovat rakennetut sitä lahtea kohti, johon me -olimme tulleet ja jota enimmästä käytetään paikan haminana, vaan -mökkien takapuolelle pistää toinen lahti lännestä ja luoteesta päin -ja paikka siis sijaitsee kapealla kaulanteella eli kannaksella. -Friis ei voi kyllin kiittää Nurmensättiä sekä sen haminasta että -soveliaisuudesta pienemmän kaupungin perustamiseksi, ja arvattavasti -hänen kertomuksensa mukaan Suomen säädyt viime valtiopäivillä, -pyytäessään Suomelle luvattua alaa jäämeren rannalla, arvelivat -välttämättömäksi, että kaikissa tapauksissa tämä paikka tulisi -sanottuun alaan kuulumaan. Mikä Friisille on antanut aihetta hänen -kiitoslauseisiinsa, en kuitenkaan voi oikein ymmärtää, Hamina -kyllä saattaa olla välttävä, vaikka se on itää kohti aukinainen, -vaan selittämätön asia on, mistä sijaa tuolle "pienemmällekään" -kaupungille olisi saatava; sillä kannaksen koko ala tuskin on -laajempi kuin tavallinen kaupungin kortteli. Jyrkät ja korkeat -kalliot kohoavat sekä pohjan että, varsinki etelän puolella, ja -idässä ja lännessä on merenlahet. Muuhun vakuutukseen ei siis voi -tulla, kuin että Friisiä hänen muistinsa on pettänyt, joten hän on -tullut paikan hyviä puolia kovin liiottelemalla esittämään. Varmaa -on, että säädyt ovat kerrassaan erehtyneet paikan suhteen -- joka -ereys sivumennen sanoen ei ole ainoa heidän anomuksessaan. - -Tupakkini oli kokonaan loppunut ja sen ostamisen otin asiaksi, -käydäkseni kauppiaan talossa. Totta puhuen samalla salaisesti -toivoin saavani talossa paremman yösijan kuin minkä vämpöörin alias -kajutta saattoi tarjota; ja siinä toiveessani en pettynytkään. -Kauppias oli nimeltä Anton _Dahl_, syntyisin Norjasta, vaan nykyään -asuva Petsamonvuonon perässä, Parldrinassa, josta hän kesän ajaksi -perheineen oli muuttanut tänne, ollakseen kalansaantia, lähempänä. -Vastattuaan, että hänellä ei ollut tupakkia kaupan, vaan että hänen -omista sikarreistaan saisin jonku osan, hän ystävällisesti kehotti -minua jäämään hänen luokseen yöksi, ja kun siinä huoneessa, jossa hän -yksin makasi, oli toinenki joutilas makuusija -- frouva lasten kanssa -makasi porstuan toisella puolen -- jäin mielihyvälle taloon, jossa -hyvä illallinen teen ja kahvin kanssa sitte syötiin. - -Vakinaiset kalastajat ja noitten mökkien omistajat Nurmensätissä -ovat sekanaista seuraa: ryssiä, karjalaisia ja kolttia. Se yhteisyys -näillä kuitenki on, että ovat kaikki samoilta seuduilta kotoisin, -s.t.s. Petsamonvuonon perältä ja samannimisen joen varrelta. Muutamia -karjalaisia puhuttelin ennen maatapanoa rannassa ja ne olivat -sydämellisiä niinkuin ainaki. Joku heistä, eräs vanhanpuolinen mies, -oli, jos en muista aivan väärin, aikanaan käynyt Oulussaki. - - -Petsamonvuono. Parkkina, Karjalan kylä ja Manasterin kylä. - -Matka-ohjelmaani kuului myöski käynti Petsamonvuonossa. Siinä en -kyllä ollut ajatellut tapaavani ketään vakinaista asukasta, koska se -päälähe, josta mitään tarkempia tietoja venäjänpuolisesta jäämeren -rannikosta on ollut saatavana, Friisin matkakertomus, ilmottaa, että -ylempänä vuonon pohjaan laskevan joen varrella löytyy ainoastaan -lappalaiskylä, lähellä venäläistä kirkkoa, vaan muita asukkaita ei -yhtään. Vaan kun vuono on historiallisesti merkillinen sen pohjassa -ennen olleen venäläisen luostarin kautta, ja sitä sen ohessa viime -aikoina usein on meillä mainittu, kun on ollut kysymys Suomelle -saatavasta alueesta ryssän rannalla, olin arvellut välttämättömän -tarpeelliseksi käydä sitäki katsomassa. - -Kummikseni kuitenki jo Pummangissa olin sivumennen kuullut, että -Petsamonvuono ei olisikaan aivan asumatta, ja kun nyt asiasta -tarkemmin kyselin sekä saattomiehiltäni että hra Dahlilta, sain sen -varman tiedon, että siellä löytyi koko joukko asujamia: ryssiä, -karjalaisia, suomalaisia, lappalaisia, kolttia ja norjalaisiaki. -Tähän paikkakuntaan, jota samoin kuin koko sivistynyt yleisö -maassamme olin luullut aivan autioksi, näkyi siis keräytyneen -edustajia kaikista niistä kansoista, joita jäämerellä käypi! -Suurimmalla uteliaisuudella valmistausin sinne lähtemään, koska -tuntui ikään kuin olisin varsinaisella löytöretkellä ottamassa selvää -asioista, joita ei kukaan tiennyt. Yhen löydön olin tavallansa -jo tehnyt, nimittäin Pummangin aseman suhteen, jota ei meidän -kartoissa ole ollenkaan merkitty, ja toivo vieläki tärkeämmän löydön -tekemisestä sai mieleni kovasti kiihtymään. - -Entisten saattajaini kanssa lähin matkalle sunnuntai-aamuna 23 p. -heinäk. Tuuli oli idässä, siis meille laitamyötäinen -- sillä vuono -kulkee länsi-etelään päin -- ja kun vuonon suu on aivan lähellä -Nurmensättiä, saatoimme jo melkein heti ankkurin nostettua vetää -purjeen mastoon ja laskea vuonon sisään kahen puolen sen suuta -kohoavain kallioitten välitse. Kuinka korkeoita nuo kalliot ovat, -on vähän vaikea silmämäärältä sanoa; minä arvelin niitä noin 50 -sylläksi, saattomieheni noin sadaksi. Jälkimäinen määrä lienee -oikeampana pidettävä, koska miehet arvaten olivat enemmän tottuneita -tämmöisten korkeutten määräämiseen. Vaan kallioitten yläsyrjältä -maa vielä, vaikka loivemmin, kohosi kappaleen matkaa ja jos tämäki -kohous, jota ei vuonon suulta voinut erottaa, otetaan lukuun, tekee -rantojen koko korkeus varmaan hyvän määrän toistasataa syltää eli -arvaten 8--900 jalkaa. Kun vuonoa vähän aikaa kuljettuamme katselin -taaksepäin, oli ylimmät kukkulat vuonon kummallaki puolen sumun -peitossa, vaikka päivä oli erinomaisen kirkas, ettei pilvenhattaraa -taivaalla näkynyt. Vuono on suusta noin 2 virstaa leveä ja jatkuu -semmoisena pari neljännestä, jolloin kapenee salmentapaiseksi; -levenee sitte taas, vaan kapenee toisen neljänneksen perästä -uudelleen, kun sekä idästä että lännestä siihen pistää kaksi -vastakkaista nientä. Itäisen niemen eteläpuolitse tunkee maahan pieni -lahti, _Iivananmutka_, ja tämän ruohoisella rannalla nyt näkyi kuin -näkyiki kaksi sievää taloa! Ne olivat, toinen erään norjalaisen, -toinen erään karjalaisen. Vastapäätä länsirannalla, _Trihvananniemen_ -kupeella, näkyi myöski taloja; niitä on yhteensä 4, lappalaisten -omistamia. Omin silmin saatoinki vakuuttaa itseäni siitä, että -Petsamonvuonossa todellaki oli vakinaisia asukkaita. Vaikka viimeksi -saatujen tietojen mukaan en kyllä ollut tätä epäillyt, katselin -kuitenki näitä taloja jonkulaisella iloisella kummastuksella, koska -ajatus vuonon asumattomuudesta oli niin lujasti mieleeni juurtunut. - -Iivananmutkassa heitettiin ankkuri ja Sunnarin kanssa lähin paaskilla -kulkemaan vuonon perukkaan, jota kutsutaan _Parkkinaksi_ ja johon -luetaan näiltä paikoin pari neljännestä -- vuonon koko pituus on 1 -1/2 penik. Rannikot, jotka tähän asti olivat olleet mustanharmaita -tai punertavia, alastomia kallioita, muuttuivat nyt heleänviheriöiksi -tiheäin koivikkojensa kautta. Jotenki korkeoita ne yhä vielä olivat, -vaan ei enään niin pystyjyrkkiä kuin suupuoleen. Vuonon perukka -siinti ankkuripaikkaan saakka keltaisena mullikkoviivana, joka -kasvoi yhä korkeammaksi kuta lähemmäksi tultiin. Perässänsä on vuono -vielä ehkä virstaa leveä, vaan hyvin matala, paitsi länsirannalla -missä väylä kulkee, niin että meidänki pieni paaski pari kertaa -tarttui karille. Kun olimme rannalle nousseet, huomasin, että tuo -mullikkotörmä, joka pitkin vuonon perää kulkee idästä länteen, ei -noussutkaan aivan rannasta, vaan että sen ja rannan välillä oli -jonku kivenheiton leveydeltä tasaista niittymaata. Tällä maalla -seisoi kaksi taloa, joista toinen oli viime-öisen isäntäni, hra -Dahlin oma; vaan sijaa kyllä olisi paljo useammalleki talolle pitkin -rantaa itään päin. Viipymättä tässä ollenkaan kuljimme rannasta -niityn poikki suoraan etelään päin, nousimme tuon 4--5 syltää korkean -mullikkotörmän päälle ja tulimme niin ihan tasaiselle, koivikkoa ja -heinää kasvavalle kentälle, joka saattoi olla noin virstaa leveä -ja jonka rajana oikealla kädellämme s.o. lännessä oli tunturi, -vasemmalla eli idässä joki; Petsamonjoki ei näet laske keskelle -vuonon perukkaa, vaan sen itänurkkaan. Etelään käsin, johon matkamme -kävi, kesti tasankoa myöski virstan verta; tässä siis olisi hyvästi -tilaa pienemmälle kaupungille. Tasangon eteläpuolella tunturi ja joki -taas lähenivät toisiaan, jättäen vain kaitaisemman kentän välillensä, -ja kun olimme sinne ennättäneet, näimme tällä kentällä edessämme -isomman joukon taloja, rakettuja pitkin jokivartta likekkäin -toisiansa; siinä oli Karjalan kylä. - -_Karjalan_ kylä on arvaten saanut nimensä siitä, että asukkaat -ovat karjalaisia. Siinä oli yhteensä 13 taloa. Kylän ensi -perustajani sanottiin paikalle tulleen 12--13 vuotta takaperin, -siis vuosina jälkeen Friisin matkan. Nykyiset asukkaat mainitsivat -kotoperäkseen Kiestinkiä, Röhöä, Sarvinientä ynnä muita paikkoja -pohjois-Karjalassa. Talon-isäntäin nimiä oli Miihkali, Petri, Jyrki, -Ontrei, Ohnaassei, Jeremei, Mikulainen, Vaassilei, Kaura, y.m. - -Sillä tientapaisella, joka kulki pitkin joentörmää talojen edustalla, -näimme jonku määrän sekä aikaisia että lapsia -- nythän oli pyhä, -siis joutopäivä. Aikaisista rupesimme puheisiin muutaman pitkän -ja komean, nuorenlaisen miehen kanssa, jonka nimen sitte kuulin -olevan _Mikulainen_. Kysymykseeni voisiko kylässä saada murkinoida -missään, hän kutsui meitä omaan, lähellä olevaan pikku taloonsa, -vaan arveli samassa, eikö ensi sopisi tsajua juoda. No miksei. Sillä -välin kuin hänen nuori vaimonsa, joka oli venakko, teetä valmisteli, -alkoi tupaan ilmestyä kyläläisiä yksi toisensa perästä, niin että -vähän ajan takaa huone oli väkeä täpötäynnä; arvaten uteliaisuus -oli asianomaisia liikkeelle saanut. Siinä sitte kielet oli työssä, -kunnes tee pöydälle tuotiin, jolloin muutamat katosivat, vaan suurin -osa jäi jälille; vaan seuraus oli, että kun pari kolme lasia (eli -kuppia) kuumaa teetä olin juonut, tuossa pienessä huoneessa, joka -oli väkeä täynnä ja jonka uunia lisäksi oli lämmitetty, minulle tuli -niin palava, etten kauvemmin saattanut sisällä pysyä; jonkavuoksi -esittelin isännälle, että ennen syöntiä käytäisiin kuulon mukaan -lähellä olevaa venäläiskylää katsomassa, johon hän heti oli valmis. -Merkillistä oli, että muita tuvassa olioita ei kuumuus ollenkaan -näyttänyt rasittavan. - -Mainittu venäläiskylä on joenvarrella virstan verta ylempänä Karjalan -kylää, samalla s.o. länsipuolella jokea kuin Karjalan kyläki. Kylien -keskivälillä yhtyy Petsamonjokeen pieni haarajoki, _Knjäsuhan_ joki, -joka tulee penikuorman päässä olevasta _Knäsään_ järvestä; Karjalan -kylästä ensi puoli taivalta sentähen kuljettiin veneellä tämän -haarajoen etelärannalle. Siinä oli hyvin korkea ja jyrkkä törmä -noustava, vaan sitten oli tasaista kangasta kylään asti. Vaikka kylät -ovat näin likellä toisiaan, ei välillä olevain törmäin tähen voi -toisesta nähä toiseen. - -Tuota venäläisten kylää sanotaan _Manasterin kyläksi_, syystä että -kylän paikalla emien muinoin on seisonut monasteri eli luostari --- Petshingin luostari, josta heti vähän enemmän. Kylässä oli 16 -taloa ja vanha kirkko eli rukoushuone sekä pappila, jotka kaikki -olivat ilman järjestyksettä raketut yhteen ryhmään vähäisen kosken -partaalle. Länsipuolella kylää ranta loivasti kohoaa ei erittäin -korkeaksi vaaraksi, jota luostarin perustajan mukaan sanotaan -_Trihvanantunturiksi_, ja vastapäätä joen itärannalla on toinen, -jyrkempi ja korkeampi vaara, _Ristitunturi_. Kylä on samanikäinen -kuin Karjalan kylä eli 12--13 vuotta. - -Kun olimme kulkeneet kylän läpi, jossa ei mitään erityistä -katseltavaa ollut, nousimme Trihvanantunturin rinnettä vähän -ylöspäin, paikalle, missä muutamalla tasaisemmalla kohalla kylän -lapsia oli leikittelemässä ja niistä vähän syrjässä moniaita -aika-ihmisiäki keskustelemassa. Mitään laajempaa näkö-alaa tästä -ei kuitenkaan ollut tarjona, kun seisontapaikkamme oli paljo -matalampi niitä korkeoita mäkiä ja vaaroja, joita oli lähellämme -joka suunnalle. Eikä tunturin huipultakaan olisi tainnut paljo -laajemmalle nähä, se oli siksi matala, Mutta näkö-alan tarkastaminen -oliki minulla tällä hetkellä vähemmän mielessä kuin eräs toinen -asia, nimittäin miten tästä kylästä saisin samallaiset tiedot kuin -varemmin Pummangista. Mikulaiselta olin kylää kulkiessamme ikäänkuin -sivumennen kysäissyt, montako taloa ja asukasta kylässä mahtoi -löytyä, vaan hän oli vastannut ei sitä tietävänsä. Selvintä tietysti -olisi ollut kääntyä kysymyksilläni kyläläisten puoleen, vaan tämä -tuntui arveluttavalta siihen katsoen, että he ehkä olisivat tahtoneet -kuulla syytä, miksi olin halukas tämmöisiä tietoja saamaan, ja jos -sitte olisin selittänyt Suomen pyyteistä jäämeren rannikon suhteen, -eivät nämät ehkä olisi heille olleet mieleen, joten mahollisesti -olisivat kieltäneet pyydetyitä tietoja antamasta. Tunturin rinteelle -seisahuttuamme päätin kuitenki tavalla tai toisella yrittää saada -tietohaluani tyydytetyksi, otin asian uudestaan puheeksi ja -arvelin niin hyvin Mikulaiselle kuin toiselle meitä seuranneelle -karjalaiselle, että he kait ainaki voisivat luetella kylän talojen -nimet. No joo. "Ruvetaanpa sitte kylän yläpäästä. Kenen talo se -viimeinen on?" Afanaasein. "Montakos henkeä siinä asunee?" Taisivat -tietää senki (4). "Mutta olisipa hauska myöski tietää, onko siinä -karjaa ja paljoko?" Miehet miettimään, eivät tienneet. Ratkaiseva -hetki oli nyt tullut; vaan samassa se toinen mies itsestään huutaa -vähän matkan päässä meistä seisoville venäläisille: "kuule sinä," -mainiten jonku nimen, "tulesta tänne." Eräs aivan nuori mies -lähestyi. "Paljoko lehmiä ja lampaita Afanaaseilla on?" "Miksi?" -"Tämä herra tahtoo tietää." "Miksi tahtoo tietää?" "Ilman vain, hän -on ulkolainen matkamies. Onko niitä kaksi vai yksi?" (tarkottaen -lehmiä). "Yksi lehmä ja yksi sonni." "Entä lampaita?" "Kaksi." "Yksi -lehmä ja yksi sonni sekä kaksi lammasta A:lla on," katsoi karjalainen -tarpeelliseksi selittää minulle; edellinen keskustelu oli näet -käynyt venäjäksi. Hyvä; numerot jo oli kirjassani. "Entäs toinen -vierimäinen talo, kuka sen omistaja on?" "Tirikov." "Montakos henkeä -siinä on?" Niin ja niin monta. "Entäs lehmiä ja lampaita?" Niin ja -niin paljo. Numerot kirjaan. Tällä tavoin kuljimme talo talolta ja -miehet kokonaan vaipuivat muistinsa jännittämiseen, unhottaen sen -tarkemmin tiedustella, mihin näitä tietoja tarvittaisiin. Niin sain -suureksi mielihyväkseni ilman pitemmittä mutkitta nuo halutut tiedot, -joita luulen kuta kuinki tarkoiksi, ja kun olin tuota siivoa ryssää -hartaasti kiittänyt, lähimme paluumatkalle Karjalan kylään. - -Entisen Petshingin luostarin sanottiin olleen juuri sillä paikalla, -mihin nykyään monasterin kylä on rakettu, vaan vakuutettiin -luostarista ei vähintäkään merkkiä, niinkuin esm. kiviperustuksia, -enään olevan jälillä. Paikka tuntui minusta vähän ahtaaksi niin -suurelle väestölle, kuin luostarissa aikanaan olisi pitänyt olla, -sillä kosken parras on jotenki soukka, ja melkein mukavammalta -näytti toinen paikka Trihvanantunturin pohjoispuolella, jossa oli -laajempi tasainen kenttä. Mahollista myös on, että ainaki joitakuita -rakennuksia on ollut itse tunturin harjalla, sillä venäjän munkit -rakastivat entiseen aikaan asuskella korkeoilla vuoren huipuilla. -Näistä seikoista voisi ehkä tarkempi tutkinto saada enemmän selkoa; -harjaunut silmä saattaisi kenties löytää merkkejä, joita ei -äkkinäinen älyä miksikään. Ainoat entisajan muistot, mitkä meille -näytettiin, oli muutamat vanhat puuristit tunturin koillisella -juurella, jotka osittain seisoivat pystössä, osittain makasivat -maassa pitkänään. Turhaan kuitenki niiden kuluneista kirjotuksista -koetin jotain vuosilukua löytää. - -Majataloon karjalan kylään palattuamme syötiin päivällinen ja -senjälkeen rupesin tästäki kylästä pyytämään tilastollisia tietoja. -Ensin kuitenki nyt selitin uteliaisuuteni syyn, s.t.s. että ja -millä perustuksella Suomi halusi saada aluetta jäämeren rannalla, -sekä kysyin, olisiko kyläläisille mitenkään vastenmielistä ruveta -Suomen alamaisiksi. Niin hyvin Mikulainen kuin moniaat toiset -tupaan saapuneet kylänmiehet vastasivat arvelematta, että saman kai -se heille tekee; ainoastaan isännän äitin puolelta kuului vilkas -vastalause sen nojalla, että viero eli usko sitte varmasti joutuu -vaaraan. Minun vakuutukseni, että tätä ei ollenkaan tarvinnut -peljätä, tyydytti heti täydellisesti kaikkia muita paitsi tuota -vanhaa emäntää, joka vasta lähtiessäni näytti epäluuloistansa alkavan -luopua, kun uudestaan olin vakuuttanut hänen pelkonsa olevan aivan -turhan. Sitte sain täällä läsnä-oliain alttiilla avulla kirjaani -kysymyksessä olevat numerot ei ainoastaan karjalan kylästä, vaan -myöski sekä ylempänä jokivarrella olevasta Koltan kylästä että -alemmaksi tulevista Kakarkan kylistä, Parkkinasta, Iivananmutkasta ja -Trihvananniemestä. Se oli koko saalis. - -Kun työ oli loppunut, istuimme vielä vähän aikaa pirtissä, puhellen -kaikellaisista asioista; sillä karjalaisten sydämellisyys on -minusta aina niin viehättävä. Muun puheen muassa Mikulainen teki -minulle hyvin huvittavan kysymyksen; vähän tavotellen sanoja hän -arveli: "oletteko te" (vai liekö sinuksi kutsunut) "tavallinen -talonpoika, vai lienettekö ehkä herrasmies?" Ennenkuin kerkesin -sanoa mitään, vastasi muuan läsnä-olioista vähän nuhtelemalla, että -"kaikkia häntä kysyy: ei suinkaan tavallinen talonpoika tuommoisia -asioita tiedustele kuin tämä herra täällä on tehnyt." -- Tässä -johtuu mieleeni, kuinka Pummangissa Eero Niskasen vaimo lausui yhtä -huvittavan arvelun vähäpätöisen personani suhteen, kun tilastollisen -työn lopetettuamme istuttiin hänen kamarissa kahvia juomassa; -kysyttyään mikä mies olin, johon tietysti vastasin: "mikäs muu -kuin mies vain", hän arveli: "niin, niin, kyllähän minä sen näen, -vaan olette te sentään joku korkeampi herra; ettehän vain liene -_senaatori_ (!)" - -Mikulaiselta lähtiessämme kysyin mitä olimme velkaa teestä, ruuasta -ja muusta vaivaamisesta. Ei mitään, mitäs siitä tulisi, kuului -kummikseni vastaus. Hyvilläni saaduista tiedoista tarjosin isännälle -ruplan setelin -- miehen atriasta on tavallinen maksu 8 eli 10 -kopeekkaa -- vaan hän ei ensinkään tahtonut sitä vastaanottaa. Kun -kuitenki jätin rahan pöydälle, käski vanha emäntä poikansa antaa -ainaki puolen ruplaa vastaan, eivätkä päästäneet minua menemään, -ennenkuin olin ottanut vastaan 40 kopeekkaa -- enempää ei nim. -talossa löytynyt. - -Karjalan kylästä palasimme samaa tietä jota olimme tulleet -Parkkinaan, istuimme paaskiin ja soudimme vämpöörin tykö. Juuri -perille tullessamme alkoi meille laitamyötäinen vihuri värähytellä -veden pintaa, jonka tähen heti paikalla purje vedettiin ylös ja -lähettiin vuonon suuta kohti kulkemaan. Tuuli pysyi sillä kulmalla -kaiken aikaa, niin että vuonoa nyt palasimme hopummin kuin aamulla -olimme tulleet ja hyvään aikaan iltamalla laskettiin ankkuri taas -Nurmensätin satamaan. - -Harvoin olen ollut niin tyytyväinen, saatanpa sanoa riemullinen, -mielessäni kuin tällä paluumatkalla Petsamosta Nurmensättiin. Sillä -päivä oli ollut kaikin puolin suotusa: ilman ihanuudesta ja venekulun -joutuisuudesta puhumatta en ainoastaan ollut saanut katsella sitä -paikkaa, missä entinen, Suomenki historiaan kuuluva Petshingin -luostari oli seisonut, vaan lisäksi olin tavannut verrattain vankan -asutuksen siellä, missä varemmin olin luullut löytyvän ainoastaan -jylhää erämaata; ja tästä asutuksesta olin ilman suurempaa vaivaa -onnistunut saamaan kuta kuinki tarkat tiedot. Josko tuon asutuksen -olemassa olo oli Suomen pyyteille toivottava tai haitallinen asia, -sitä en nyt tullut ajatelleeksi; se seikka vain täytti mieleni, -että semmoinen, muille tietämätön asutus löytyi, ja tunteeni tällä -hetkellä olivat varmaan, joski miniatyrissä samaa laatua kuin -varsinaisella löytöretkeiliällä. - -Ne paikalliset ja tilastolliset tiedot, mitkä Petsamonvuonosta sain, -ovat yhteenjärjestettyinä seuraavat: - -_Koltan_ kylässä, johon joensuusta tulee jokea myöten hyvästi 2 1/2, -vaan talvikelillä vain noin pari penikuormaa, asuu kolttalaisia, -s.o. kreikan-uskoisia lappalaisia 13 talossa. Heillä on poroja ja -lampaita, vaan ei muuta karjaa. Suven aikana he enimmästi pyytävät -verkoilla lohta pitkin Petsamonvuonoa, jolloin asuvat rannalle jonku -kallion lomaan raketuissa turvekodissa; kymmenkunnan tämmöistä kotaa -meki näimme. Muutamat ottavat, myös osaa turskanpyyntiin jäämerellä. -Heidän lukumäärästään en saanut tarkkaa tietoa, vaan sopinee sitä -arvata noin 70 hengeksi. - -Puoli penikuormaa Koltan kylästä alas, s.o. pohjoiseen päin on -komeaksi kehuttu venäläinen kirkko, jonka lähellä ei kuitenkaan -asu ketään paitsi pappi joskus käydessään. Kirkon tienoilla yhtyy -Petsamonjoen kolme lähehaaraa, joista yksi tulee luoteesta, toinen -länsi-etelästä, kolmas etelän puolelta. Kirkon sanottiin olevan joen -_itä_-puolella. - -_Manasterin_ kylässä asui 10 talossa, ja pappilassa yhteensä 87 -henkeä, ryssiä. Niillä oli 20 lehmää, 10 nuorta ja vasikkaa, 3 sonnia -ja 75 lammasta. Pyytöveneitä 4 vämpööriä ja 4 "snjokkua" eli isompaa -soutuvenettä. - -_Karjalan_ kylässä asui 13 talossa 81 karjalaista. Heillä oli 16 -lehmää, 8 nuorta, 10 vasikkaa, 1 sonni, ja 61 lammasta sekä noin -80 poroa. Pyytöveneitä 5 vämpööriä ja 2 troinikkaa (troinikka on -luullakseni vähän isompi snjokkua). - -Kun Karjalan kylästä kulkee jokea alas, on keskivälillä Parkkinaan -pienen haarajoen, Kakarkan, suulla. - -_Kakarkan_ kylä, jossa 4 talossa asui 17 lappalaista -(lutherinuskoista). Niillä oli 7 lehmää, 1 nuori, 1 sonni, 1 vasikka -ja 20 lammasta. Pyytöveneitä 3 vämpööriä. - -_Parkkinan_ 2 talossa oli 15 henkeä ja elätettiin 6 lehmää 1 sonni ja -vasikka sekä 11 lammasta. Pyytöveneitä 1 vämpööri. Sitä paitsi hra -Dahlilla 1 tetrinki eli jähintapainen alus. - -_Iivananmutkan_ 2:ssa talossa oli toistakymmentä henkeä ja elätettiin -4 lehmää, 2 lähtemää, 2 vasikkaa ja 12 lammasta. Sen karjalaisen -talon emäntänä oli Mikulaisen sisar, komea, reipas ihminen. - -_Trihvananniemessä_ oli 4 taloa, lappalaisten omistamia. Niissä asui -18 henkeä ja elätettiin 9 lehmää, 1 sonni, 5 nuorta ja vasikkaa sekä -noin 40 lammasta. -- Pyytöveneistä tässä kylässä en kuullut mitään, -niinkuin en myöskään samoista Iivananmutkassa. - -Koko väestön Petsamonvuonossa olisi tämän mukaan pitänyt tehä noin -300 henkeä, joista noin 90 karjalaista, sama verta venäläisiä, 70 -kolttaa, 35 lappalaista, toistakymmentä norjalaista (2 perhettä) sekä -1 suomalainen perhe. - -Vielä sietänee ehkä mainita, että hirsimetsä on joensuusta 4--5 -penikuorman päässä. Se lienee hyvä, sillä turvemökkiä en koko -Petsamossa nähnyt kuin muistaakseni yhen ainoan; Trihvananniemessä -ja Kakarkassa en kuitenkaan käynyt. Halkoja kuljetetaan Petsamosta -paljo Vuoreijaan, jossa niistä saadaan 14--15 kruunua syllältä; halot -ovat kumminki 2 kyynärää pitkät. Iivananmutkan perältä kohoaa korkea -vaara, Oleni gora eli _Porovaara_. - -Sutten tuhotöitä Petsamolaiset kovasti valittivat. Niin oli hukka -tänäki kevännä heiltä vienyt 13 lammasta, jonkatähen kaikki lampaat -kesäksi oli viety Nurmensätistä mereen pistävälle kallioniemelle. -Sama valitus muuten kuului pitkin ei ainoastaan ryssän, vaan -etelä-Varanginki rantaa. - - -Petshingin luostari. - -Petshingin eli _Petshengan_ luostaria on suomalaisilla erityinen syy -muistella, koska, niinkuin jokainen Suomen historiaa lukenut tietää, -luostarin hävitys tapahtui esi-isäimme kautta. Kun nyt olemme käyneet -niillä paikoin, jossa luostari muinoin on seisonut, olkoon tässä -muuan sana sen muistoksi sanottu. - -Luostarin perustaja oli eräs _Trifan_ eli _Trifon_ niminen mies, -kotoisin keski-Venäjältä -- Novgorodista eli Torshokista. Hän oli -aikanaan ollut väkevä sotasankari, joka oli mielessä pitänyt kaikkea -muuta kuin laupeuden töitä, vaan oli viimein joutunut katumukseen -ja omantunnon vaivoihin ja päätti silloin pyhittää elämänsä Herran -palvelukseen, pakenemalla erämaahan. Niihin aikoihin oli juuri eräs -Solovetsin luostarin munkki Feodorit ruvennut kääntämään lappalaisia -kristin-uskoon ja Kuolajoen suuhun rakentanut monasterin. Tänne -Trifan nyt kulki, vaan siirtyi Kuolasta vielä edemmäksi Petsamon -vuonon pohjaan, johon joen varrelle rakensi mökin itselleen. Yksin -asuttuaan täällä jonku aikaa ja saatuaan oman mielensä tasapainoon, -hän alkoi kristin-uskoon käännellä sen puolen lappalaisia. -Käännöstyötä kohtasi ensin monta vastusta varsinki lappalaisten -pappismiesten eli "noitain" puolelta, jotka joskus olivat käsiksiki -käyneet, koetellen käännösmiehen tukan lujuutta, vaan vähitellen -työ menestyi, että Trifan pystyi paikalle rakentamaan kirkon, jonka -suojaan sitte luostari syntyi. Kirkon perustusvuotta en tarkkaan -tiedä, vaan kun tsaari Iivana Vasiljevitsh, _julma_ nimeltä, v. 1556 -antoi lahjotuskirjan, jonka kautta koko senpuolinen maa laskettiin -luostarin alle, sopinee noin vuodesta 1550 lukea luostaria olemassa -olleeksi. - -Sittekun luostari kerran oli saatu toimeen, alkoi se erittäin -rivakasti menestyä, sillä maine Trifonin pyhyydestä houkutti paljo -hurskaita miehiä hänen luokseen. V. 1565 luostarissa jo löytyi 20 -munkkia ja 30 maallikkoveljestä eli palveliaa; v. 1572 tämä määrä -oli kasvanut 50 munkiksi ja yli 200 palveliaksi. Kun ajattelee, että -vielä nykyisen vuosisadan edellisellä puoliskolla ainoa asuttu paikka -koko Lapinniemen pohjois rannikolla oli Kuolan pienoinen kaupunki -muutamalla sadalla asukkaalla, voipi parhaiten ymmärtää, kuinka -loistava luostarin alku oli. Kalastus niin jokiloissa kuin meressä -tietysti oli pää-elinkeino, vaan sen ohessa luostarissa rakennettiin -veneitä ja laivoja joilla harjotettiin merikulkua Ruijaan, keitettiin -suoloja, joita saatiin ilman tullitta viedä Venäjälle, sekä pidettiin -suuri määrä karjaa. Mitä kalastukseen tulee, ei luostari hyötynyt -ainoastaan siitä kalasta, minkä se omalla väellään pyyti; niinkuin jo -varemmin, Oneikan saaresta puhuessamme, olemme maininneet, näkyvät -pyhät isät käyttäneen Iivana julman lahjotuskirjaa perustaakseen -itsellensä yksin-oikeuden kalanpyyntiin koko rannikolla aina Kuolaan -asti. Pyynnin esineenä eivät ainoastaan tavalliset kalalajit, lohi ja -turska, olleet, vaan myöski valaskalat, koska siinä sovintokirjassa, -minkä luostari teki edellisessä mainitun Amsterdamilaisen -kauppahuoneen kanssa, myöski puhutaan valaantraanista, jota luostarin -piti kauppahuoneelle jättää. - -Vaan tätä kaunista alkua seurasi pikainen ja surkea loppu. Trifan -oli kuollut v. 1583, sittekun oli rakentanut kirkon myöski Paatsjoen -varrelle (Boris ja Glebin kirkon). Syystalvella 1590, tarun mukaan -itse joulupyhänä, ilmestyi luostarin eteen aseellinen joukko vierasta -väkeä. Ne olivat suomalaisia talonpoikia Oulun ja Kemin tienoilta, -muutamia satoja luvultaan; päällikkönä oli Iiläinen Juho _Vesainen_, -joka jo vuotta varemmin oli tehnyt nimensä kuuluisaksi sen -hävitysretken kautta, minkä hän oli saanut toimeen Kannanlahen kyliä -vastaan. Miten tätä joukkoa otettiin vastaan s.t.s. yritettiinkö -luostarin puolelta mitään vastarintaa, en valitettavasti tiedä -sanoa; Friis, jolta tässä mainitut tiedot useimmat ovat lainatut, -ei siitä mainitse mitään, ja itse olen turhaan sekä Pietarista että -Helsingistä koettanut saada joitaki valaisevia lähteitä asiaan. -Mahotonta kyllä ei ole, että varsinainen tappelu suoritettiin, -sillä luostarit olivat ennen muinoin jonkulaisia linnotuksia -- -niin esm. juuri näihin aikoihin Solovetsin luostarin vielä kestävät -vankat muurit alkoivat valmistua; ja niihin tuhotöihin katsoen, -mitkä Vesaisen joukko teki, olisi meidän puolelta kyllä suotava, -että tappelua olisi ollut. Vaan mahollista on myöski, että Vesainen -nyt samoin kuin entisellä retkellään Kannanlahessa arvaamattomalla -rynnäköllä heti vallotti luostarin. Oli miten oli, seuraus -suomalaisten tulosta oli luostarin turmio: se hävitettiin niin -perinpohjin, ettei jäänyt kiveä kiven päälle. - -Friis julkaisee muutaman Norjan valtio-arkistossa säilytetyn vanhan -käsikirjotuksen, joka tarkemmin kertoo itse hävitystyöstä. Se on -kirjotettu Vuoreijan linnassa 7 p. elok, 1590 (1591?) ja kuuluu -suomennettuna: - -"Nämät allamainitut on ruotsalainen kuoliaaksi lyönyt Pesantsin -munkkiluostarissa, joka on 8 meripenikuormaa Vuoreijan linnasta. -Ylimmäisen munkin, igumén Guriin. Kolme pappia nimeltä Packum N., -Foser N., Jionno N. Munkkeja: Fodosra. Naharii. Phefyl. Annodii. -Annopher. Samsson. Jiuda. Felofe. Anisse. Jermandi. Jiob. Serop -Jon. Jiop. Yfsmaina. Sauffua. Spiridon. Sauvatte. Kyrilaa. Semion. -Alaxander. Kallstrath. Ambrosia. Griermandt. Daniel. Fegnast. Moise. -Föderich. Laurian. Giörrasfy. Abraham. Derofey. Ploien. Juffrin. -Fedossii. Pauessy. Annorii. Filimion. Siihen lisäksi 51 luostarin -palveliaa, jotka myöski nimitetään. Vaimonpuolia, joita oli sanotun -luostarin karjatalossa, jotka ruotsalainen tappoi: Kyllinna, Fefemj". - -Tämä tekisi kaikkiaan 94 henkeä. Vaan toinen kertomus, venäläinen, -sanoo, että 56 munkkia ja 65 palveliaa eli yhteensä 121 henkeä olisi -surmattu ja että luostarista poissa-oliat olivat ainoat, jotka -jäivät henkiin. Vieläpä kolmas kertomus tietää, että tapettujen luku -kaikkiaan olisi ollut 200. -- Hävittäjiä tuo norjalainen kirjotus -nimittää ruotsalaisiksi, tarkottaen Ruotsin alamaisia. - -Käsikirjotus sitte jatkaa: - -"Seuraavat poltti ruotsalainen samassa luostarissa: kaikki siinä -löytyvät rakennukset, ja kirkon ja suurimman osan tavaroista, ja -karjatalo ja mylly myöski poltettiin. Niin ikään talon nimeltä -Vickits (?), joka oli munkkein haminapaikka, johon he nostivat -hirsiänsä ja veneitänsä, sen he polttivat poroksi, ja kaikki veneet -mitkä ruotsalainen haminassa tapasi, ne he hakkasivat kappaleiksi. -Luostarissa ei jäänyt mitään rakennusta jälille paitsi sauna, joka -oli vähän syrjässä, ja kaksi kotaa ja aittaa, jotka oli saarella, -niihin ei ruotsalainen päässyt." - -Lyhyesti mutta kammottavan selvästi tuo muistoonpano kertoo luostarin -hävittämisestä. Kaikki asukkaat siinä, yksin vaimonpuoletki, -menetettiin miekalla, ja tulen omaksi uhrattiin mitä vain -uhrattavissa oli. Ei voi täydellisempää hävitystyötä ajatella. - -Tämä kauhea joulupyhä oli viimeinen päivä luostarin elämässä; -sen jälkeen se ei enään vironnut henkiin. Joitakuita munkkeja -tosin myöhemmin vielä paikalla tavataan, vaan itse luostari -siirrettiin Kuolaan ja yhistettiin sikäläisen luostarin kanssa -"Kolsko-Petshengskin" luostariksi. - - * * * * * - -Kun lukee Petshingin luostarin hävityksestä, ei voi olla joutumatta -miettimään, mistä syystä Oulun läänin rauhalliset talonpojat olivat -mahtaneet tämmöiseen kauheaan verityöhön ryhtyä? Yllyttikö heitä -siihen paljas hävittämisen halu? Sillä aikakaudella kyllä oli -kansain kesken tapana toimittaa toistensa alueille vainoretkiä eli -käydä "peittosotia", niinkuin karjalainen sanoo, joitten ainoana -tarkotuksena oli vahingonteko viholliselle niin suuressa määrässä -kuin mahollista, vaan paljaaksi semmoiseksi vainoretkeksi on -sentään vaikea selittää Vesaisen retkeä jäämerelle. Tuommoisia -retkiä, milloin kansa itse niille lähti, tehtiin ainaki meillä -tavallisesti vain rajaseuduilla naapureita vastaan, joilta oli -saatettu loukkauksia kärsiä; vaan Ii- ja Kemiläisethän eivät -jäämeren venäläisten kanssa olleet naapureita, kun 100 penikuorman -väli niitä toisistaan erotti. Syvempiä syitä täytyy mielestäni -ajatella Vesaisen kummalleki retkelle, jos tahtoo niitä oikein -käsittää; paljas hävittämisen halu ei voinut häntä houkuttaa niin -vaivaloiselle ja kalliille retkelle kuin esm. jäämerelle, jossa -verraten vähän hävitettävää, oli, ja jos retken tarkotus vain olisi -ollut mahollisimmasti suurin vahingonteko viholliselle, olisi sen -tietysti pitänyt kääntyä etelän puoleen asuttuja seutuja vastaan eikä -Lapin autioille tuntureille. Toisia syitä ei olekaan mahoton arvata. -Muistakaamme mitä jäämeriretkeen tulee, että ne jotka niinä aikoina, -jolloin sekä Kuolan että Petshingin luostarit perustettiin, vielä -kantoivat lappalaisilta Suomen ja Ruotsin puolesta veroa, olivat -juuri rantalaiset Pohjanlahen perukalla; kenties Vesainen itseki oli -ollut veronkantajana. Luostarein kautta tämä kanto tietysti joutui -ahtaammalle, jollei kokonaan estynyt, ja hyvin ymmärrettävä siis on, -etteivät pohjanmaan talonpojat suosiollisilla silmillä katsoneet -luostarein olemassa oloa. Ja veronkanto ehk'ei ollut ainoa syy vihaan -luostareita vastaan. Se mitä Lapista etupäässä haluttiin saada, oli -metsä-eläinten nahkoja, vaan vaikea on ajatella, että veronkantajilta -niin tärkeä asia kuin kalanpyynti meressä olisi jäänyt huomaamatta, -ja hyvin luultava on siis, että heidän ja luostarein edut olivat -myöski kalanpyynnin suhteen joutuneet ristiriitaan. Näitä -asianhaaroja mielessä pitäen voipi Vesaisen matkalle löytää paremman -selityksen kuin luullakseni yleisesti arvellaan: hävitysretki se -epäilemättä oli, vaan se saattoi samalla myös, joski vähäisessä -määrässä, olla varsinainen sotaretki, siinä merkityksessä, että sen -alkusyynä ehkä ei ollut paljas hävitys- ja ryöstöhimo, vaan erityinen -riidan-aine (veronkanto y.m. Lapissa), ja tarkotuksena ei sokea -vahingonteko viholliselle, vaan -- kenties -- määrätty asia: Lapin -seikkain järjestäminen toiselle kannalle. -- Mitä Vesaisen varempaan -retkeen Kannanlahelle tulee, on kenties mahollinen sitäki selittää -samaan laatuun kuin retkeä jäämerelle. - -Isosti suotavaa mielestäni olisi, että nämät selityssyyt voisivat -paikkansa pitää ja siten heittää jonku lieventävän valon niille -tuhotöille, jotka Vesaisen joukko pani toimeen. Sillä se julmuus, -jolla he menettelivät varsinki Petsamossa, on kovin kauhistava; -semmoista odottaisi ainoastaan aasialaisilta pakanahordeilta, eikä -kristityiltä ihmisiltä. - -Omituista muuten, sivumennen sanoen, on, että Vesaista ja hänen -retkiänsä ei meillä ole vielä romaanin aineeksi otettu. Pitäisihän -niiden siihen hyvin kelvata. Vesainen tosin oli julma eikä sen -puolesta voi osanottoamme herättää, vaan julmuus oli tälle -Iivana _julman_ ja Nuijasodan aikakaudelle yleinen tunnusmerkki, -joten yksityisen senaikuisen henkilön syyllisyys siinä suhteessa -isosti vähenee, ja sitäpaitsi, puhumattakaan muista mahdollisista -lieventävistä asianhaaroista, Vesainen jo eläissään sovitti pahat -tekonsa, itse aivan pian, eli ennenkuin toiselta retkeltään vielä -oli kotia ennättänyt, kaatumalla miekkaan. Meidän antipatiamme -häntä kohtaan puheena olevan vian tähen voipi siis monesta syystä -heiketä, kunnes se hänen kuolemassaan melkein muuttuu sympatiaksi. -Vaan julmuudesta puhumatta Vesaisessa löytyi muita, semmoisinaan -aina kiitettäviä omaisuuksia: että hän oli erinomaisen voimallinen, -rohkea ja aikaansaava mies, sitä ei voi ollenkaan epäillä, ja -semmoisia omaisuuksiahan historiallisen romaanin sankarilla etupäässä -vaaditaan. Hänen retkensä taas ovat sitä laatua, että niiden pitäisi -vähälläki mielikuvituksella lahjotetulle kirjailialle tarjota -tilaisuutta monenlaisten sekä miellyttäväin että jännittäväin -kuvausten esittämiseen. Ne tapahtuivat äärimmäisessä pohjassa, vuoden -kolkoimpana aikana ja kirjottajalla olisi siis edessään pohjolan -talviluonto lumellaan ja pakkasellaan, hämärillä, päivillään ja -verraten kirkkailla, revontulien valaisemilla öillään, jossa kaikessa -pitäisi olla kiitollinen ala runoniekan kynälle. Yhtä kiitollinen ala -olisi ihmisen taistelu luonnon kovia valtoja vastaan ja, ihmishimojen -voima, jota eivät jäämeren jäiset viimatkaan pysty lannistamaan. -Tämmöisiin outoihin oloihin taitavasti sovitettu rakkauden-juttu -voisi epäilemättä tulla hyvin viehättäväksi. Mitä lopuksi tulee -Vesaisen kuolemaan, niin se, niinkuin tiedetään, tapahtui erään -vangiksi otetun, _Ahma_ nimisen karjalaisen käden kautta. Vesainen -kävi sotaa ehkä vielä enemmän karjalaisia kuin venäläisiä vastaan ja -Ahmassa, siis olisi valmis vihollisten sankari, koska luultavasti -hän oli heidän puolella saman-arvoinen mies kuin Vesainen Oulun -lääniläisten puolella. Tässä seisoo siis kaksi saman kansan jäsentä, -s.o. tavallaan kaksi veljestä vastatusten, kuolemanviha mielessä --- mikä kamala kohtaus! Siinähän jo yksistään ainetta kyllin -murhenäytelmäksi. - -Vaan kirjallisuutemme, kaunis kirjallisuutemme varsinki, on vasta -syntymäisillään, etteivät runoniekkamme vielä ole ennättäneet -tarkasti luoda huomionsa semmoisiin syrjätapauksiin kansamme -historiassa, kuin Vesaisen retket ovat. Näitten soveliaisuus -runolliseksi työ-alaksi on kuitenki jo sivumennen pistänyt ainakin -yhen runoilian silmään (ks. Suonion "Kuun tarinoita") ja jotenki -varmasti tohtinee toivoa, että vastaiset runoniekat eivät tule -käyttämättä jättämään niitä mielestäni erittäin hyviä aineita, joita -näissä retkissä on runonteolle tarjona. - - -Toinen yö Nurmensätissä. - -Kun Petsamosta palatessa lähestyimme Nurmensättiä, olisin tahtonut -kulkea siitä sivu suoraan länteen päin, koska minulla ei enään -ollut siihen mitään asiaa. Vaan miehet arvelivat, että he kernaasti -jäisivät tänne kalanpyyntiin, jos saisin toiset kyyditsiät, ja siis -poikettiin Nurmensättiin uudestaan, sittekun saattajani olivat -vakuuttaneet ei kuitenkaan jättävänsä minua taipaleelle, jos en muita -saattomiehiä saisi. - -Jätettyämme veneemme träkiin soudimme paaskilla rantaan ja -lähestyimme siinä seisoksivaa miesjoukkoa, jossa myös oli useoita -eilisillasta tuttuja karjalaisia. Kun olin heille asian selittänyt, -vastasi se muistaakseni Oulussa käynyt parta-ukko, jota tahon -Mikoksi nimittää, että kyytiä kyllä saapi, kun kaikki haluavat rahaa -tienata. Sepä hyvä; ruvettiin sitte tuumimaan, kuka kyytiin lähtisi, -ja jo arvelin asian selviävän. Silloin eräs merkkirahalla rinnassa -koristettu venäläinen, jonka sitte kuulin olevan Petsamon staarostan, -puuttuu puheeseen ja joutuu vähitellen Mikon kanssa hyvin kiivaaseen -sananvaihtoon, joka melkein uhkasi tappeluksi muodostua, kunnes -molemmat äkkiä ryntäsivät ylös hra Dahlin taloon, vedotakseen siellä -paraikaa vierastelevaan Kuolan stanovoihin eli nimismieheen. Riita -koski sitä kuka kyytiin saisi lähteä. Hetken takaa molemmat palasivat -ja staarosta ilmotti, että stanovoi halusi saada minua puhutella. -"Älä mene", arveli Mikko puolestaan, "anna hänen tulla tänne; sie -olet yhtä hyvä herra kuin hänki". Huomattava on, että Mikko oli -pyhäpäivän kunniaksi vähän nauttinut. Bacchuksen antimia, niin -että oli tavallista rohkeammalla tuulella. Arvoluokista huolimatta -noudatin kuitenki kernaasti stanovoin pyyntöä, koska se sitäpaitsi -tarjosi sopivan syyn käymään hra Dahlin tykönä, ja astuin siis -toistamiseen vieraaksi tämän luo. - -Kun olin häntä tervehtinyt ja kiittänyt viimeisestä, hän esitti -minua stanovoille, joka oli nuori, näppärä mies, mustatukkainen, -mustalla huuli- ja leukaparralla. Tämän ensimäinen kysymys oli --- passia. Semmoinen kyllä on, vastasin hra D:n kautta, vaan se -oli vämpööriin jääneessä laukussani ja kun heti aioin matkustaa -edeskäsin, arvelin, että oliko tuota niin tarpeellinen tuoda esiin, -varsinki kun sen näyttäminen ei tähän asti ollut kertaakaan tullut -kysymykseen. Stanovoi kuitenki pysyi pyynnössään eikä siis muuta -neuvoksi kuin lähettää laukkua veneestä noutamaan. Sillä välin hra D. -toi esiin putellin fiiniä sherryä sekä kertoi, sitä maistellessamme, -suuttuneella mielellä uutisen, jonka vasta oli stanovoilta kuullut: -kuntahallitus oli nim. tuominnut hänen 8 päivän arestiin siitä, että -hän. talvella oli kutsunut muutamaa staarostaa "durakiksi" ja ajanut -hänen luotansa ulos. Tätä päätöstä vastaan, joka oli langetettu hra -D:n läsnä olematta, ei lisäksi ollut mitään valittamisen valtaa, -niinkuin stanovoi kysymyksestäni nimenomaan vakuutti! Stanovoi -kuitenki koki lohutella D:ia sillä, että rangaistuksen kärsiminen oli -lykätty talvisajaksi ja että D. Kuolassa, jossa aresti oli istuttava, -saisi asua hänen luonaan, jolloin vankeusaika kortinlyönnillä kyllä -hopusti kuluisi. - -Nyt tuotiin laukkuni ja vähän arvelemalla aloin sitä aukoa, koska -se ajatus pisti päähäni, että tuo tarpeellinen asiakirja olisi -matkalla saattanut hävitä. Vähän haettuani löysin sen kuitenki ja -jätin sen stanovoille, joka siitä kirjotti jotain muistokirjaansa ja -sitte antoi sen minulle takaisin. Kohta sen jälkeen hän lähti pois, -kulkeaksensa matkansa perille, Petsamoon. Kyydistäni ei ollut ollut -mitään puhetta. - -Niin kohteliaasti kuin hän oliki käyttänyt itseänsä, täytyy minun -kuitenki sanoa, että tämä passijuttu teki vähän ikävän vaikutuksen -minuun. Kun on nimensä ja säätynsä ilmottanut ja asianomainen -virkamies yhtäkaikki vaatii passia nähtäväksi, tämä ilmaisee hänessä -epäluuloa, joka ei voi tuntua muuta kuin loukkaavalta. Ruijassa ei -kertaakaan passia kysytty. Mitä Suomeen tulee, täytyy valitettavasti -myöntää, että meidänki poliisimiehet tässä suhteessa usein osottavat -tarpeetonta virka-intoa, siten näyttäen katsovansa asiaa _à la -russki_. - -Stanovoin mentyä kävin ulkona puhuttelemassa miehiäni ja tapasin -heidän parissa muutaman lappalaisen, joka kernaasti sanoi lähtevänsä -kyytiin. Isosti olin kahen vaiheella josko heti lähteä matkaan, -niinkuin alusta olin aikonut, tai jäädä yöksi tänne. Vaan muistellen, -kuinka hartaasti hra D. taas oli kehottanut minua jäämään, päätin -viimein tehä niin, ja sovittiin siis lappalaisen kanssa, että -aikaisin aamusta lähettäisiin. - -Hra D:n kanssa sitte istuimme vielä kotvan aikaa yläällä jutellen -niistä näistä, jolloin hän m.m. kertoi, että Vienan kuvernörin -Baranovan piti huomen-aamulla varhain tulla Nurmensättiin. D. oli -muuten hyvin ihastunut Friisin matkakertomukseen, joka minulla oli -muassa ja jonka laukkua avatessani olin ottanut esiin, ja tavaili -sitä hyvin ahkerasti -- se kun oli ruotsalainen käännös, ei hän sitä -oikein selvästi heti tajunnut. Viimein asetuimme maata, kumpiki -menneen-öiselle vuoteellemme. - -Vaan ei ollut sallittu, että rauhallisesti saisin yöni viettää; -kovin paljo hyvää olisi muuten yhen päivän osaksi tullut. Tuskin -olin alkanut ensimäiseen unen vienoon vaipua, niin heräsin niistä -mahtavista kuorsauksista, joilla isäntäni toisesta sängystä jyrisytti -huoneen seiniä. Hän oli iltamalla arvaten tavallista suuremmassa -määrässä uhrannut viinin jumalalle sen harmin johosta, minkä häntä -kohannut tuomio hänessä oli herättänyt, ja tämmöisen uhraajan -kuorsaukset ovat aina väkeviä. Jonku tiimakauden perästä huoneen -seinät kuitenki alkoivat päästä rauhaan ja jo olin tainnut uudestaan -nukahtaa, kun taas heräsin, vaan tällä kertaa äänestä huoueen -ulkopuolelta. Hra D:lla oli nimittäin kamarinsa lännenpuolisen -akkunan alla keväällä pyydetty tunturikettu eli _naali_ (canis -lagopus) syllänpituisessa rautakettingissä kiinni. Sydänyön tullen -kun ihmishälinä vähän asettui, naali oli hiipinyt häntä varten -huoneen seinän viereen tehystä lautakopperosta esiin ja rupesi -nyt, vimmalla, joka oli kerrassaan hurja, riuhtomaan kahlettansa, -päästäkseen pois tuntureille, vapauteen. Se melu, minkä se tällä -lailla sai aikaan, oli yön hiljaisuudessa siksi kova, että vähän -ajan perästä olin täydellisesti hereillä. Tuskastuneena tuohon -uuteen kiusaan nousin sängystä ylös ja menin akkunasta kurkistamaan -ulos. Vaikken millään tavoin ilmottanut läsnä-oloani, havaitsi -eläin minun kuitenki akkunan takana, jätti juoksunsa kesken ja -katsoi minua uskollisesti silmiin hetken aikaa, kunnes näytti -peljästyvän ja kiireesti pakeni kopperoonsa. Se oli sievä pieni -otus sinisenharmaassa turkissa; alkuaan niitä oli ollut kaksiki, -uros ja naaras, vaan toisen olivat koirat tappaneet. Surkeaa oli -katsella kettu-paran yhtä raivokkaita kuin hyödyttömiä ponnistuksia -kohtaloansa vastaan, ja vihan sijaan astuneella säälimisen tunteella -palasin takaisin vuoteelleni. Nyt seurasi jonku puolentiiman -hiljaisuus niin sisällä kuin ulkona olevain häiritsiäini puolelta; -vaan se oli kiihtyneille hermoilleni liian lyhyt uneen pääsemiseksi, -ja kauvemmin ei naali malttanut odottaa, ennenkuin Sisyphustyöhönsä -taas ryhtyi. Uneni oli kolmanteen kertaan keskeytetty. - -Jo alkoi käydä selväksi, että unta ei tänä yönä ollut isosti -odottaminen enään, ja katkera harmi täytti sydämeni, kun muistelin, -kuinka varmasti varemmin illalla olin aikonut viipymättä matkustaa -edeskäsin. Jollen olisi antanut houkuttaa itseäni luopumaan -aikeestani, olisin nyt ollut kaukana tästä kiusan paikasta. Harmiani -vielä lisäsi se ajatus, joka unen houreissa muodostui hyvinki -suunnattomaksi, että jos puheen mukaan tuo venäläinen kuvernöri -aamulla saapuisi tänne ja samaan aikaan stanovoi palaisi Petsamosta, -jossa minun käyntiäni olisi hänelle saatettu selittää erehyttävällä -tavalla, he ehkä voisivat ryhtyä jonkulaiseen tutkintoon -minua vastaan ja, jos ei muuta, niin ainaki anastaa kalliin -muistoonpanokirjani, jota he tietysti eivät ymmärtäisi, kun siihen -oli kaikki suomeksi kirjotettu. Asianomaisten mielivaltaan katsoen -josta tuomio Dahlia kohtaan oli aivan veres esimerkki, tätä tosin -olisi täytynyt pitää helppona pääsönä rettelöstä, vaan siten kuitenki -koko matkani tärkeimmät hedelmät olisivat menneet! Todellakaan ei -erittäin kehuttava loppu ilolleni. - -Kuitenki koetin vielä runsaan tiimakauden saada Unettaren helmoista -kiinni, vaan ystäväni tuolla ulkona oli siksi levoton, että kaikki -yritykseni raukesivat tyhjäksi. Silloin juolahti päähäni tuuma, jonka -kautta saatoin pulastani ilman mutkitta päästä ja joka tämmöisissä -tiloissa lienee mukavin panna toimeen: nim. jättää molemmat toverini, -isännän ja naalin, oman onnensa nojaan ja itse lähteä pois. Hetken -takaa olin tehnyt päätökseni, nousin hiljaa ylös, puin päälleni ja -menin varovasti ulos. - -Oli ihana kesäinen yö, s.t.s. yön aika, sillä pimiästä tietysti ei -voinut olla kysymys. Kello oli ehkä 1/2 2. Aurinko valaisi tunturein -huippuja, vaan ei itse näkynyt siihen paikkaan, missä olin, kun -merelle päin tuli korkeat kalliot. Yön viileys vaikutti virvottavasta -kiihtyneeseen vereeni. Ihmisliike alempana kalastajamökkien ympärillä -oli vähennyt, vaan ei kokonaan laannut: muuan lapsi lauleli jossain -ja lähimpänä olevan mökin ovesta kulki vaimonpuolia edestakaisin. -Saadakseni selvää siitä, missä se kyytiin lähtevä lappalainen -oleksi, menin aluksi tähän mökkiin ja koin selittää asiani; vaan -vaimonpuolet tiuskasivat jotain vastaukseksi ja paiskasivat oven -kiinni. Ympärilleni katsoessani havaitsin sitte muutaman ohutpukuisen -miehen pujahtavan etäämpänä seisovan pöksän ovesta sisään ja lähin -kohta sinne. Mies, ryssä, kuitenki äreästi vastasi ei voivansa -pyydettyä tietoa antaa, vaan ilokseni huomasin oven suussa toisen -makaajan, joka oli tuttu, nim. Mikon, karjalaisen. Kohta kävin hänen -kimppuun, vaan hänen unensa oli niin raskas, etten saanut häntä -valveelle, jonkatähen lähin täältäki pois ja kiertelin rantaa, jossa -useoita miehiä liikkui työssä. Turhaan heidän puoleen käännyttyäni -palasin uudestaan Mikon tykö enkä nyt hellittänyt, ennenkuin hänen -valveelle sain. Tekö te olette, sanoi Mikko, kun viimein selveni, ja -hypähti vilkkaasti ylös, mikäs nyt? No se ja se, lähtisin pois, kun -sen lappalaisen käsiini saisin. Mennään hakemaan, sanoi Mikko heti, -ja lähti sitte paitasillaan ulos kanssani. Jotenki pitkän etsimisen -perästä, johon pari muutaki henkeä otti osaa, ja sittekun lappalaisen -vämpöörissäki turhaan olimme käyneet, mies viimein löydettiin -yksinään muutamasta mökistä. Hän nim. ei ollut Nurmensätissä asuva, -ettei tietty hänen olopaikkaa. Makuulta häntä ei voitu henkiin saada -muuten kuin että hän miesvoimalla nostettiin seisaallensa lattialle, -jolloin taito viimein palasi. Vaan vähääkään pahastumatta tästä -oudosta kohtelemisesta hän paikalla oli suostuvainen tuumaani ja -sittekun olin auttajiani, varsinki Mikkoa, kiitellyt, kuljimme yhessä -Dahlin taloon. - -Täällä kiireesti sulloin laukkuni kiinni ja havautin sitte hartiosta -hra Dahlia, joka hyvin kummastuneena aukoi silmiään. Rupeamatta -pitempiin selityksiin sanoin hänelle jäähyväiset ja osottaen Friisin -matkakertomusta, jota hän maata pantuaanki oli lukenut ja joka makasi -hänen vieressään, pyysin saada jättää sen hänelle muistoksi. Sitte -riensin ulos, ennenkuin hän luultavasti vielä oli koko lähtöäni -oikein selville saanut. - -Kun olimme lappalaisen vämpööriin tulleet ja saaneet sen liikkeelle, -oli ensin soudettava viimeisten saattajaini vämpöörin kylkeen, sillä -heille oli vielä kyytipalkka suorittamatta. Sen tehtyä vedettiin -kohta purje puuhun ja Nurmensätin niemen kierrettyä lähettiin -viiltämään hyvällä myötäisellä melkein suoraan länttä kohti. -Kevenneellä sydämellä erkauin Nurmensätistä, jossa satunnaiset -asianhaarat olivat tehneet viimeisen oloni niin tuskalliseksi, ja -täysin vetoin hengittäen aamun raikasta ilmaa jätin kuorsaajat ja -naalit, kuvernörit ja stanovoit, kunki hoitamaan toimiansa parhaimman -tahtonsa ja taitonsa mukaan. - - -Nurmensätistä Jaakobselvaan. - -Matka Nurmensätistä Norjan rajalle Jaakobselvaan tulee kolmatta -penikuormaa. Rannikko on tällä välillä yhtämittaista, kolkkoa -kalliokkoa, enemmän tai vähemmän jyrkästi merestä kohoavaa usean -sadan jalan korkeuteen. Ainoastaan kahessa kohti kalliojakso on -katkaistu halkeamain kautta, joitten pohjaa pitkin pienet joet -juoksevat mereen; ja kahessa muussa kohti on pienet lahelmat, joita -käytetään haminapaikoiksi. - -Ensimäinen maallemenopaikka tällä rannalla Nurmensätistä länteen on -_Peuravuono_ (venäjäksi _dolgaja gubaa)_, johon Petsamon suulta tulee -runsas penikuorma ja joka siis on keskivälillä Jaakobselvaan[9]. -Vuono on suustansa sisempään perukkaan ehkä 3 virstaa pitkä, vaan -soukkenee keskikohallansa kapeaksi salmeksi, joten se jakautuu -kahteen haminapaikkaan: ulommaiseen ja sisempään. Ulommaisen -länsiranta on pystyjyrkkää, korkeaa kallioa, vaan itäranta, johon -vesi kaarevasti tunkee, on noin neliövirstan alalta tasaista -tannerta, joka kasvaa vankanlaista heinikkoa. Salmen syrjät ovat -molemmin puolin aivan pystyjyrkkiä sekä hyvin korkeoita, niin -että ihminenki ainoastaan henkensä kaupalla voipi maitse kulkea -ulommaisesta vuonosta sisempään ja lehmiä esm. aina täytyy veneellä -kuljettaa; lampaat kuitenki pääsevät jalan. Sisävuonon rannalla -asui hirsituvassa lappalaisperhe, johon kuului kolme henkeä, sekä -yksinäinen Suomen mies, eräs _Seppälä_ Kolarista; heillä oli -yhteisesti 4 lehmää ja neljättäkymmentä lammasta, vaan poroja ei. -Sisävuonon perukkaan laskee joki, joka tulee parin penikuorman päästä -Trihvananjärvestä läheltä Petsamoa. - -Peuravuonossa käytiin maalla, koska halusin sekä paikkaa tarkemmin -katsella että myöski syödä. Asianlaita nimittäin oli, etten ollut -syönyt sitte kuin Petsamossa eilispäivänä puolista, joten oli kova -nälkä. Dahlin tykö tullessa kyllä heti kysyttiin, halusinko ruokaa, -vaan kun luulin talonväen ei vielä syöneen illallistansa enkä -tahtonut erityistä vaivaa itseni tähen aikaansaada, vastasin, ettei -minulla _vielä_ ollut nälkä, odottaen että myöhemmin samoin kuin -toisena iltana yhteisesti atrioittaisiin. Vaan vastaustani lienee -väärin ymmärretty, sillä sen kovemmin ei ruuasta ollut puhe, joten -sain syömättä panna maata. Erityinen nälkä tosin ei silloin ollut, -vaan mahollista, että syömättömyyteni osaksi oli syynä huonoon -nukkumiseeni yöllä. Nyt kuitenki vatsan vaatimus oli hyvin tuntuva. - -Peuravuonolaiset olivat lehmineen päivineen kesäksi muuttaneet -sisävuonosta ulommaiseen, jonka itärannalle salmen suuhun olivat -telttansa pystyttäneet. Heillä oli itäranta kruunulta arennilla 23 -ruplasta vuodessa. Kun tulimme heidän tykö, noin klo 5 aamulla, -he jo olivat täydessä työssä, miehet kalanpyydyksiään korjaten, -vaimonpuolet elukoita hoitaen. Ruuan laittoon alttiisti ruvettiin -ja vähän ajan perästä tuo leveänaamainen, kippuranenäinen ja -mustatukkainen pieni lappalaisvaimo minua käski syömään, kehottaen -sitä varten sääskien tähen lähtemään telttaan. Teltan raskaan -vaatteen alatse, jota ainaki länsi-Ruijassa sanotaan "loutteeksi", -konttasin siis sisälle, johon vaimo ja kohta jälkeen hänen -puolikasvanut tyttärensäki seurasivat perässä, ja istuin atrialle. -Tarjona oli kuumennetuilla kivillä paistettu leipä ja sangon -pohjassa ehkä kannullinen maitoa; vaan kun leipä oli hyvänmakuinen, -maito vasta lypsetty ja sangon laita puhas, ei ruualta noustessani -leivästä eikä maidosta ollut sanottavia tähteitä jälillä. Äitin ja -tyttären yhteinen raskas huolen-aine oli, miten tyttö voisi päästä -rippikouluun, vaan kun tyttö vielä oli nuori, ei asia mielestäni -sietänyt liiallista huolehtimista. - -Peuravuono voisi venesatamaksi olla varsin hyvä, kun se ainoastaan -kapeanlaisen kurkun kautta on yhteydessä meren kanssa, vaan -yhtäkaikki sitä ei semmoiseksi käytetä, päinvastoin kartetaan niin -paljo kuin suinki. Syynä tähän on, että sanottu kurkku on kovin -matala, niin että toisinaan hieman aikana sanottiin saatettavan -siitä kahloa poikki. -- Eikä venäjän hallituskaan ehkä suvaitsisi, -että taloja tähän rakennettaisiin; ainaki nykyisiä asukkaita -Kuolan stanovoi kovasti oli kokenut häätää pois. Paikka kenties on -liian lähellä valtakunnan rajaa, jätettäväksi muiden kuin puhasten -venäläisten haltuun. - -Lähin vuono Peuravuonosta länteen päin on puolen penikuorman päässä - -_Suolavuono_, jota, jollen muista väärin, sanottiin venäjäksi -kutsuttavan "hasarnoi gubaaksi". Se on ehkä virstanpituinen, jyrkkäin -kallioitten väliin itä-etelää kohti pistävä, kaitainen lahelma, jonka -suu on luoteeseen päin aivan aukinainen. Lännen puolelle suuta laskee -pieni joki ja siitä lähtee länttä kohti tasainen maakaistale, jonka -edessä merelle päin kuitenki on teräväkärkinen kallioriutta. Vuonossa -ei ole mitään asujamia, vaan sen perukassa sanottiin muutamia -autioita huoneita löytyvän; vuonon syrjiltä haettiin nimittäin joku -aika taapäin metalleja ja huoneet ovat näitten hakiain rakentamia. -Metalleja kuuluu löydetynki, vaan kovin vähässä määrässä. - -Tässä vuonossa emme astuneet maalle, vaan kuljettuamme sitä -puoliväliin, palasimme takaisin ja jatkoimme matkaa 4 virstaa -eteenpäin useimmin mainittuun vuonoon tällä rannalla. - -_Stolbovanlahteen_. Se on pienoinen, suoraan etelään päin -painuva pyöreä lahelma, suustansa tuskin puolta virstaa leveä ja -pituudeltansa ei suinkaan kokonaista virstaa. Sen perukassa oli joku -kapan-ala tasaista nurmikkoa, vaan muuten ovat rannat ylt'ympäri -paljasta korkeaa kalliokkoa, joka lahen länsisyrjällä pystyjyrkästi -kaatuu veteen, paitsi keskikohalla, jossa on vähäinen lomapaikka, -niihin pari tupaa on rakettu, vaan itäisellä syrjällä on vähän -loivempaa, niin että kalliopenkereille on voitu rakentaa joku tusina -kalastajanmökkiä. Kaikki nämät mökit ovat tänne pyydön ajaksi -tulevain ryssäin rakentamia, joita tänä kesänä oli täällä satamäärä -yli 30:lla troinikalla; vaan talvi-asukkaita ei täällä ole ollut -ketään ennenkuin viime talvena, jolloin yksi suomalainen perhe ensi -kerran täällä talvea vietti. Tämä perhe, jossa kävin ja jonka kanssa -yhessä kaksi muutaki suomalaista perhettä nyt asui, niin että siis -suomalaisia täällä oli vähä toistakymmentä henkeä, oli 60 ruplalla -ostanut yhen noista ryssän mökeistä; elukoita talossa löytyi 1 -lehmä ja 4 lammasta. Useamman tuvan rakentamiseen, kuin Stolbovassa -jo löytyi, ei näyttänyt sanottavasti olevan tilaa. Muuten on -Stolbovanlahti verrattoman hyvä venehamina, sillä sitä suojaa merelle -päin kaksi korkeampaa kalliosaarta ja pari matalampaa "laassaa" -eli luotoa, ettei mikään myrsky voi lahessa tuntua; kulkuväylänä -on mereen ainoastaan hyvin kapeat, vaan syvät salmet kahen puolen -saaria. Laivahaminaksi lahti sitä vastoin ei ole yhtä hyvä. syystä -että se on varsinki perän puoleen matalanlainen; saarten kupeella -kuitenki käydessämme makasi ankkurissa kaksi skuunaria ja kaksi -jähtiä. - -Stolbovanlahesta Jaakobselvaan on 3 virstaa. Sillä välillä on virstan -päässä rajajoelta. - -_Lapinmutkan_ pienoinen lahti, jossa oli vakinaisina asukkaina eräs -norjalainen kauppias Osk. _Knudsen_, ja eräs suomalainen; niillä on -joitakuita lehmiä. Paikalla käypi venäläisiä pyytömiehiä, joita tänä -kesänä oli ollut joku kolmekymmentä. Lahti, joka pistää itä-etelää -kohti, on merelle päin aukinainen. Me emme siihen poikennet, vaan -kuljimme suoraan. - -_Jaakobselvaa_ kohti, joksi rajajoen suuta kutsutaan. Sinne emme -kuitenkaan voineet päästä, kun tuuli oli aivan vastainen, vaan -täytyi meidän, sittekun olimme tehneet luovin joen suun poikki, -laskea veneemme sen korkean kallioniemen itäpuolelle, jolla rajajoen -venäjänpuolinen ranta päättyy mereen. Tämän niemen ylimmälle huipulle -on rajanmerkiksi pystytetty kivipatsas, ja norjalaiselta rannalta -taas näkyi rajanmerkkinä sievä göthiläiseen malliin harmaasta kivestä -rakettu kirkko, "Oskarin kappeli". Kun niemen kaitaisen kannaksen -yli olimme nousseet, oli edessämme rajajoen suu, jonka kummallaki -rannalla seisoi 6--8 tupaa. Venäjän puolella on kaksi talvi-asukasta -(ryssää) ja muissa tuvissa kesiin aikana asun pyytöryssiä joku -puolisataa miestä; norjan puolella ei talvisaikana asu muita kuin -yksi vahti. Ensin ajattelin mennä kortteeriin johonki taloon -venäjänpuolisella rannalla, vaan kuinka olikaan, päätin siirtyä -norjan puolelle, joka näytti miellyttävämmältä. Joki on tässä niin -kapea -- eikä tuo muutenkaan kovin leveä ole -- että muutamalla -aironvedolla oltiin toisella puolen, jossa saattajani minun vei -norjalaisen rajaviskaalin Olsenin taloon. - -Ne lappalaiset, jotka Nurmensätistä olivat minua tänne tuoneet, -olivat kaksi veljestä nimeltä _Jouna_ (Joonas) ja _Piera_ (Pehr, -Pekka) _Nilsen_. Edellinen osasi hyvästi suomea, jälkimäinen -huonommin. Kun perille tultua kysyin Jounalta, mitä kyytipalkka -teki, hän ei määrännyt mitään, niin että itse aluksi esitin kolmea -ruplaa. J. purskahti nauramaan. "Onko siinä liian vähä? No pannaan -25 kopeekkaa lisää". J. taas nauramaan. "No mutta veli kulta, kovin -mahottomiahan sinä vaadit. Vieläkö täytynee 25 lisätä?" J. vain yhä -nauroi. Nyt otin rahat esiin, 3 r. 50 k., ja annoin ne hänelle, -vakuuttaen että kovin hyvän maksun hän nyt sai. Hymysuin hän otti -rahat vastaan, ilmottamatta oliko tyytymätön vain tyytyväinen, ja -niin erkanimme. - - -Suomelle pyydetty alue ryssän rannalla. - -Sittekun näin olemme kulkeneet pitkin koko ryssän rantaa Kuollasta -norjan rajalle asti, sopii meidän tutkittavaksi ottaa kysymystä siitä -aineesta tällä rannalla, jota Suomelle on pyydetty: onko mainittu -alue kohtuullisen suuri, vai onko pyydetty liian paljo eli liian -vähän? - -Niinkuin lukia hyvin muistanee, päättivät 1882 vuoden säädyt -yksimielisesti H. M:llensä esittää, että Suomen omaksi Venäjän -Lapin luoteisimmasta nurkasta luovutettaisiin noin 3 penik. leveä -ja toistakymmentä penik. pitkä maakaistale, jonka rajana länteen -päin tulisi olemaan nykyinen Norjan ja Venäjän valtaraja ja itään -päin linja, alkava Konnastunturista Suomen rajalta 3 penik. -etelämpää Paatsjokea ja kulkeva ensin itää kohti siihen järveen, -josta Paatsjoen itäinen lähehaara lähtee, sitte itäkoillista kohti -toiseen järveen, josta Petsinki- eli Petsamojoen läntinen lähehaara -alkaa, senjälkeen pitkin tätä haaraa ja varsinaista Petsamonjokea -Petsamonvuonon perukkaan, siitä Karabellan niemen kannakseen Muotkaan -sekä tästä viimein pohjoista kohti mereen itäpuolelle Vaitokupaa. -Koko ala tulisi olemaan noin 40 neliöpenikuormaa. - -Jos vain silmällä pidetään sitä tarkotusta, jonka perille nyt lähinnä -pyritään, eli että Suomi meren rannalla saisi vähän jalansijaa, mistä -sen alamaiset olisivat oikeutetut vapaasti ja muiden häiritsemättä -hankkimaan itselleen osansa jäämeren rikkauksista, ei voi kieltää, -että tämä tarkotus jossaki määrin saavutettaisiin säätyjen esityksen -kautta, jos se tulisi hyväksytyksi. Sillä puheena oleva rannikko, jos -kohta se suurimmalta osalta onki jylhää kallioa, tarjoaa kuitenki -siellä täällä joitakuita asuttavaksi soveliaita paikkoja. Ja tämä -rannikko saisi esityksessä seuraavan sisämaan kautta luonnollisen -vahvikkeen ja tuen. - -Mutta jos myöski muistellaan, mitä oikeutettuja vaatimuksia Suomella -on osallisuuteen jäämeren rannikossa, ja näihin vaatimuksiin -verrataan nyt esitettyä aluetta, täytyy tunnustaa, että tämä alue on -niin niukka kuin suinki. - -Mainitut vaatimukset nojaavat kahteen oikeusperusteeseen: 1:o -vastineen saantiin Rajajoen alueen luovutuksesta Venäjälle, ja 2:o -korvauksen saantiin siitä ylimuistoisesta kalastamisoikeudesta, -mikä Suomen alamaisilla on jäämeressä ollut. Säädyt ovat, saattaa -sanoa, mielessä pitäneet yksistänsä edellistä oikeusperustetta -ja siihen rakentaneet esityksensä, vaan jälkimäinen on, niinkuin -tullaan näkemään, yhtä tärkeä, vaikka säädyt siitä vain sivumennen -mainitsevat. - -Jos nyt ensin tahomme tutkia, missä määrässä edellisestä -oikeusperusteesta syntyvä vaatimus esityksen kautta tulisi -tyydytetyksi, voidaan ehkä myöntää, että puheena oleva alue -jäämerellä saattaa riittää vastineeksi Rajajoen aineesta. -Äkkinäiselle, jäämeren rannikkoa tuntemattomalle voipi kyllä näyttää, -niinkuin nuo 40 neliöpenikuormaa tuolla pohjassa olisivat kerrassaan -suunnaton korvaus Rajajoen kahestatoista neliö-_virstasta_; vaan -molempain alueitten suhteettomuus suuruuden puolesta ei suinkaan -hämmästytä sitä, joka kummanki luonnetta vähänkään tuntee. Jäämeren -rannikolla on nimittäin ainoastaan itse rantamaa ja jokien suut -vuonojen pohjassa arvokkaita -- ei tosin maalaatunsa tähen, vaan -senkautta että antavat meressä kalastajille tilaisuutta asuntojen -rakentamiseen; sisämaa sitävastoin on monen penikuorman laajuudelta -ihan arvotonta, tarjoten katselialle ainoastaan alastomia tuntureita -ja märkiä soita, joissa joku vaivaiskoivu tuskin jaksaa kasvaa, ja -vasta 5--6 penikuorman päässä merestä voidaan maahan jotaki arvoa -taas panna siinä kasvavan, itsessään kyllä halvan metsän sekä jonku -niittytilkun vuoksi. Noista 40:stä penikuormasta saadaan siis aivan -arvottomina pyyhkiä pois varmaanki 20, vaan luultavasti 30:ki penik., -ja lukuun otettavaksi jääpi siis sisämaasta jälille ainoastaan -noin kymmenkunta neliöpenikuormaa laihanlaista metsämaata. Jos nyt -katsellaan itse kysymyksen-alaista rantamaata, niin ne paikat, -joihin on voitu tai voidaan ihmisasuntoja rakentaa, _eivät tee edes -12 neliövirstaa_, niinkuin seuraavasta laskusta näkyy: Jaakobselva, -kaitainen, lyhyt penger joenvarrella, korkeintaan kymmenes osa -neliövirstaa, siis 0,1, Lapinmutka samoin 0,1, Stolbovanlahti niin -ikään 0,1, Peuravuono 1,2, Nurmensätti 0,2, Petsamo yhteensä 1,5, -Maattivuono[10] 0,1, Pummanki 2, Kervana-Vaitokupa ehkä 4,5; siis -kaikkiaan 9,5 eli ei täyttä 10 neliövirstaa. Kun Rajajoen alueella -luultavasti saattaisi asumuksia rakentaa jok'ainoaan paikkaan -noilla 12:lla neliövirstalla, tulisi tämän mukaan, jos paljasta -asumisen tilaisuutta silmällä pidetään, alue jäämerellä itse teossa -olemaan _pienempi_ kuin Rajajoen alue -- tosiaanki ensi kuulemalta -kumma asia! Vaan muistettava on, että Paatsjoen itävarrella löytyy -tasaisia niittymaita, joihin toistakymmentä, ehkäpä pariki kymmentä -suomalaista uutisasukasta on asettunut, samoin ikään vähäinen kenttä -Boris-Glebin kirkon kohalla, ja että siten asuttavaksi kelpaava alue -tuolla pohjassa voipi olla yhtä suuri kuin Rajajoella. Jos nyt tässä -suhteessa pidetään molempia alueita yhenveroisina, näyttää Suomen -voitoksi vaihtokaupassa jäävän vastamainitut kymmenkunta neliöpenik. -metsämaata Paatsjoen ja Petsamonjoen varsilla; vaan huomattava on: -1:o että alue Rajajoella itse maalaadun puolesta on monta monituista -vertaa etevämpi noita moniaita tasaisia paikkoja jäämeren puolella, -koska se, ollen eteläisin osa Suomea, epäilemättä on sekä pellon -että niityn ja metsän viljelykselle varsin sovelias; 2:o että -alueen lähisyys Venäjän valtakunnan sydämeen, sen pääkaupunkiin, -johon Rajajoen suulta vain on pari penikuormaa, antaa sille arvon, -jota tosin on mahoton tarkasti määrätä, vaan yhtä mahoton kieltää -suureksi, ja hyvinki suureksi. Nämät Rajajoen alueen edut epäilemättä -ainaki riittävät vastineeksi noista kymmenestä neliöpenikuormasta -metsästä jäämeren puolella. Kaikki yhteen laskettuna ei voine tulla -muuhun päätökseen, kuin mitä jo lausuimme, että molemmat alueet, -vaikka kooltansa niin erilaiset, kuitenki arvonsa puolesta ovat -yhenveroiset. - -Mutta jos tällä tavoin säätyjen esittämä alue riittää tyydyttämään -niitä vaatimuksia, mitkä Suomi Rajajoen vaihtokaupan nojalla voipi -asettaa, mitä jääpi jälille niiden vaatimusten tyydyttämiseksi, joita -maamme vanhan kalastusoikeuden nojalla voipi tehä? - -Valitettavasti, niinkuin näemme -- ei mitään. - -Tämmöinen vanha, ylimuistoinen kalastusoikeus on Suomen alamaisilla -kuitenki jäämeressä ollut. Milloin se alkunsa sai, on mahoton -tarkasti sanoa, vaan arvaten heti siitä kun lappalaisia ensi -kerran asettui nykyiseen suomen Lappiin; sillä lapissa on aina -ollut sääntönä, että sisämaan asukkaat kesäksi ovat muuttaneet -meren rannalle kalastamaan. Sittekun Lapin laajaa maata ruvettiin -valtakuntain kesken jakamaan, joka ensi kerta tapahtui v. 1595, -jäi vanha kalastustapa kuitenki entiselleen, niin että Suomen -lappalaiset Karabellan niemestä aina Tromssan tienoille saakka saivat -esteettömästi käydä kalastamassa. Norjan puolella heidän käyntiänsä -järjestettiin erityisen sopimuksen kautta (v. 1750). Vaan v. 1826 -tapahtui tässä asiantilassa muutos. Asianlaita nimittäin oli, että -niin hyvin nykyinen etelä-Varanki kuin Petsamon seutu, s.t.s. koko -rannikko Pykeijasta Varankivuonon suulta aina Karabellan niemimaan -luoteisnokkaan, "Aidenjargaan" eli Aitaniemeen saakka, oli ennen -vuotta 1826 tavallansa isännätöntä maata eli oikeammin sanoen -useammanki isännän alaista: alueella asui lappalaisia -- vähempi osa -kreikan-uskoisia (yht. 67 henkeä), suurempi lutherilaisia ja siis -arvaten Suomen puolelta kotoperäisiä (82 henkeä) -- vaan yliherruutta -vaati niin hyvin Norja kuin Venäjä itsellensä; aluetta kutsuttiinki -sentähen "Fällesdistriktet" eli yhteisalueeksi, kun sitä pidettiin -Norjan ja Venäjän yhteisenä maana. Sanottuna vuonna (1826) mainitut -kaksi valtaa nyt jakoivat tämän alueen keskenänsä sillä tavoin kuin -nykyiset rajat osottavat; vaan puhumatta siitä, ettei Suomelle mitään -osaa rannikosta annettu, ei edes pidetty vähintäkään huolta siitä -oikeudesta, mikä meidän lappalaisilla muinaisista ajoista oli ollut -häiritsemättömään kalanpyyntiin meren rannalla. Seuraus oli, että kun -rajaseikat vähän olivat saaneet vakaantua, alettiin Suomen alamaisia -karkottaa meren rannalta pois ja sitte on vähitellen käynyt niin, -että suomalaiset saavat kalanpyyntiin ottaa osaa ainoastaan toisten -palkkalaisina tai, jos itse päältänsä tahtovat kalastusta harjottaa, -ovat pakotetut rupeamaan joko Norjan tai Venäjän alamaisiksi[11]. - -Entistä nautintoa meillä ei siis tällä hetkellä enään jäämeressä -ole; vaan kun nyt on kysymys jonku aineen luovuttamisesta Suomelle -venäjänpuoliselta jäämerenrannikolta, on aivan paikallaan, että -mielessä pidetään myöski tätä vanhaa, v. 1826 menetettyä meikäläisten -kalastamisoikeutta, jota varsinki Varangin tienoilla harjotettiin. -Sillä se oli Venäjän syy etupäässä, että tämä oikeus sovinnonteossa -Norjan kanssa menetettiin. Venäjälle ei suinkaan saattanut olla -tietämätöntä, että olojen järjestäminen tuolla pohjassa myöski -koski Suomea; tämmöistä tietämättömyyttä on mahoton ajatella jo -paljastaan senvuoksi, että silloin myöski määrättiin Suomen rajat -sekä Norjaa että osaksi Venäjääki vastaan. Jos nyt Venäjä tahtoi -tässä jutussa ajaa Suomenki asiaa, olisi sen tietysti pitänyt ottaa -selvä, mitkä oikeudet Suomen puolelta saattoivat tulla kysymykseen, -ja niitä tarkasti valvoa; jos se taas ei tahtonut näistä oikeuksista -huolta pitää eikä niitä valvoa, olisi sen pitänyt kutsua Suomesta -oma edusmies niitä varten. Ei kumpikaan tapahtunut. Omaa edusmiestä -ei Suomella sovinnonteossa ollut, ja Venäjä niin vähän huoli -meidän eduistamme, ettei ainoastaan antanut meikäläisten vanhan -kalastusoikeuden jäämeressä mennä menojaan, vaan lisäksi sopi -Suomen itärajan päättymisestä Venäjää vasten Mutkevaaraan Paatsjoen -niskalle toistakymmentä penikuormaa meren rannalta, vaikka tämän -rajan, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme tarkemmin näkemään, olisi -entisten rauhantekojen mukaan pitänyt päättyä _jäämereen!_ Kumma -olisi tosiaan, jollei sopisi sanoa, että tässä heikomman oikeutta on -loukattu. Vaan loukatulla pitäisi kait olla oikeus vaatia korvausta -siitä vahingosta, minkä hän on kärsinyt. - -Millä olisi nyt tämä vahinko korvattava? Todestaanki hankala -kysymys. Vaan jos summakaupassa pannaan koko Suomelle pyydetty alue -korvaukseksi, tuskin luulen, että Suomella olisi syytä kauppansa -kehumiseen. Ajateltakoon vain, kuinka laajalle alalle Suomen -alamaisten kalastamisoikeus ulettui, Karabellan niemeltä Tromssaan -asti! - -Ne perusteet, joiden nojalla Suomi voipi Venäjän jäämerenrannikolta -vaatia kappaletta itsellensä, ovat siis, niinkuin näkyy, sitä -laatua, että nyt kysymyksessä oleva alue olisi meille luovutettava -_kummanki_ perusteen nojalla yksistään. Sanottu alue ei olisi liian -suuri vastineeksi Rajajoen alueesta, eikä myöskään erittäin runsas -korvaus vanhasta kalastusoikeudestamme meressä. Jos nyt Suomi tyytyy -sitä pitämään riittävänä hyvikkeenä _molemmasta_ vaatimuksestansa, -täytynee myöntää, että Suomi ei ainakaan erityistä ahneutta asiassa -osota. - -Tarpeelliselta on minusta tuntunut vähän laajemmin ottaa näitä -seikkoja selvitettäväksi, koska pelkään, että hyvin moni, joka ei -tiedä muuta oikeusperustetta kuin Rajajoen vaihtokauppaa Suomen -puolella löytyväksi eikä tunne maan luontoa jäämeren rantamilla, -voipi karttaan katsellessaan ruveta ajattelemaan, että vaihetettavat -alueet eivät ole missään suhteessa toisiinsa ja että säätyjen -esitykseen on otettu runsaasti tinkimävaraa. Säädyt itseki -näyttävät vähän esitystänsä isoksuneen, koska hyväksyivät senki -kohan valiokunnan lausunnossa, että Nurmensätin tulee välttämättä -kuulua Suomen alueeseen; joka toisin sanoen merkitsee, että siitä -itään päin tuleva alue ei ole niin välttämätön. Onnetonta olisi -tosiaan, jos tämä ajatustapa pääsisi niin valtaan, että se jossaki -määrin vaikuttaisi kysymyksen ratkaisemiseen; sillä jos siten -jäämeri-alueemme supistettaisiin esm. länsipuolelle Petsamonvuonoa, -jäätäisiin yhtä etäälle kuin ennen siitä tarkotusperästä, johon on -pyritty, eli jalansijan saantiin meren rannalla, ja koko asia olisi -pilattu. Niinkuin lukia jo edellisestä luvusta on voinut havaita, -on rannikko Jaakobselvasta Petsamoon sitä laatua, että edullisinta -olisi ehkä meille jos siitä saisimme pysyä aivan erillään. Ainoat -kalastuspaikat tällä rannalla, jotka sietävät mainitsemista, Stolbova -ja Nurmensätti, ovat ensiksi jo kokonaan otetut toisten haltuun, -toiseksi itsessään niin pienet ja mitättömät, että niissä ei ole -tilaa useammalle mökille kuin niille kymmenkunnalle, mitkä niissä jo -on kummassaki. Entisten isäntäin poislunastaminen kohtaisi varmaan -hyvin suuria vastuksia, erittäinki mitä Nurmensättiin tulee, joka -on Petsamonvuonon perässä asujain oma; vaan jospa lunastus suurilla -uhrauksilla kävisiki maholliseksi, on hyvin epäiltävä, olisiko -noista kalliorotkoista edes sen verran hyötyä, että lunastussumina -tulisi korvatuksi. Voitto tämän rannikon saannista yksistään olisi -Suomelle varmaan yhtä kuin noll; vaan se tappio siitä olisi, että -vastaisista vaatimuksistamme rannikon suhteen olisi tehty loppu, -kun muka saatavamme olisimme saaneet. Paras todistus rannikon -sopimattomuudesta asuinpaikaksi on, että siihen vasta nyky-aikoina on -asettunut pari kolme suomalaista perhettä, jotka ynnä Jaakobselvan -kahen venäläisperheen ja Peuravuonon lappalaisten kanssa ovat ainoat -vakinaiset asukkaat koko rannikolla. - -Tarkotusperällemme sovelias ja meille siis arvokas on vasta rannikko -itäpuolella Petsamonvuonoa eli Karabellan niemimaan länsisyrjä. -Täällä löytyy Pummangin, Kervanan ja Vaitokupan kylänpaikoilla -tasaista maata vähän enemmän, niin että ensimainittuun paikkaan -voisi rakentaa pienen kauppalan ja Kervana-Vaitokupan väliin -varsinaisen kaupunginki. Kalastuksesta puhumatta nämät paikat -olisivat laivaliikkeelleki sopivat asemansa kautta ulkona meressä; -Pummanki tosin on sisempänä vuonon syrjällä, vaan vuono on sekä leveä -että syvä (kylänki kohalla sanottiin syvyyden pohjoisrannalla vielä -olevan 40--50 syltää). "Jos siis", käyttääksemme säätyjen valiokunnan -sanoja, "suomalaisten kipeä puute jalansijasta jäämeren rannalla edes -jossaki määrin on poistettava, tulisi _näitten paikkain_ välttämättä -kuulua Suomelle saatavaan alueeseen." Suomalaisten vahva asettuminen -näihin seutuihin todistaa tarpeeksi, kuinka mieluisia ne heille ovat -olleet eikä uuden järjestyksen säätäminen täällä tuottaisi asukasten -puolelta mitään vaikeuksia, koska he päinvastoin ilomielin odottavat -alueensa joutumista Suomen alle. - -Petsamonvuonon perukassa kyllä myöski löytyy kappale tasaista -tannerta, vaan esm. kauppalan rakentamiseen paikka on monesta syystä -vähemmän sopiva. Tuon kaitaisen ja jyrkkärantaisen, vaan siksiki -pitkän lahen tähen on pääsö siihen sangen hankala purjeveneelläki ja -olisi purjelaivalla melkein mahoton; sitäpaitsi vuonon perä on hyvin -matala ja menee arvaten talveksi jäähän. Kauppala tällä paikalla, -näin syrjässä meren rannasta, tulisi arvaten elämään samanlaatuista -kituvaa elämää kuin Kuolla, jonka suurin haitta juuri on sen etäisyys -merestä. Suomalaiset ovatki sentähen karttaneet Petsamoa kokonaan, -ja nykyisetki asukkaat siirtyvät aina kesäksi kalanpyyntiä varten -Nurmensättiin. -- Huomattava sen ohessa on, että suomalaisten -asettuminen tälle paikalle varsinki siinä jo asuvain ryssäin tähen -saattaisi synnyttää kaikenlaisia rettelöitä. - -Ikävä muuten on, että tuon 1864 annetun keisarillisen lupauksen -täyttäminen on lykkäytynyt näin myöhäiseksi. Puhumatta siitä, -että maamme tähän asti on saanut olla sitä hyötyä vailla, mitä se -rannikosta jäämerellä olisi saattanut saada, on sitä paitsi sanotun -rannikon arvo vuodesta 1884 noussut ei ainoastaan samassa, vaan -monta vertaa suuremmassa määrässä, kuin millä kiinteimistö yleensä -nousee. Tämän voipi parhaiten nähä, jos vertaa väkiluvun seikkoja -v. 1864 ja nyt. Silloin ei itse rannikolla löytynyt kuin muutamia -harvoja perheitä Pummanginvuonossa ja kenties nuo pari venäläistä -perhettä Jaakobselvassa; sisämaassa oli joitakuita suomalaisia -Paatsjoen itävarrella ja muuten vain lappalaisia, joitten lukumäärää -tuskin saattanee arvata euemmäksi kuin noin 150:ksi, siitä päättäen -että Friisin mukaan v. 1867 kaikkein kreikan-uskoisten, pohjoiseen -Nuortijärvestä ja länteen Kuollasta asuvain lappalaisten luku vain -teki noin 300. Koko Suomelle nyt pyydetyn alueen väkiluku ei siis -silloin mahtanut nousta päälle 200 henkeä, joista ehkä 20--30 asui -meren rannalla. V. 1882 väkiluku, niinkuin seuraavasta laskusta -näkyy, teki vähintäin neljä vertaa enemmän, joista rannikolla asuvia -oli lähes 600: - - Paatsjoen itävarrella ja Salmijärven rannalla - suomalaisia arviolta ............................... 100. - Boris-Glebin kolttalaiset ja venäläinen pappi, arv. ... 70. - Jaakobselvan ryssät, arv. ............................. 10. - Lapinmutkassa, norj. ja suom, arv .................... 10. - Stolbovanlahessa, suomalaisia ......................... 11. - Peuravuonossa, 1 suom. 3 lapp. ....................... 4. - Petsamossa: karjalaisia ............................... 87. - " ryssiä .................................... 87. - " lappalaisia (luth. usk.) .................. 35. - " norjalaisia ............................... 15. - " suomalaisia, arv. ......................... 5. - Petsamonjoen varrella, Koltan kylässä, kolttia, arv. .. 70. - Maattivuonossa, lapp. ja norj., arv.................... 10. - Pummangissa: suomalaisia .............................. 183. - Kervanassa: suomalaisia ............................... 50. - " norjalaisia ............................... 3. - Vaitokupassa: suomalaisia ............................. 40. - " norjalaisia ............................. 16. - Yhteensä 806. - -Muutamat numerot ovat tässä arviolta otetut, mutta pääsumman ei -ainakaan pitäisi olla liian suuren, pikemmin ehkä päinvastoin, kun -esm. lappalaisten ja kolttain lukumäärää tässä vain olemme laskeneet -168 hengeksi, vaikka arvelimme jälkimäisten yksin v. 1864 jo tehneen -150. - -Silminnähtävää on, että kysymyksessä olevalla rannikolla nykyään -on ihan toinen, paljo suurempi arvo kuin v. 1864. Kumpi arvo asiaa -järjestettäissä nyt on perusteeksi otettava, nykyinen suurempi vai -entinen alempi? Näyttää kyllä siltä, kuin kohtuus vaatisi, että -ainoastaan jälkimäinen, entinen, tulisi kysymykseen, koska hyvin -luultavasti Rajajoen alueen arvo ei ole noussut samassa määrässä kuin -jäämeren[12]. Vaan mahotonta ei suinkaan ole, että Venäjän puolelta -vain tahotaan silmällä pitää jäämeri-alueen nykyistä tilaa ja arvoa; -siis erimielisyys heti valmis. Jos asian selvittämiseen aikanaan -olisi ryhytty, ei mitään riidan ainetta tämän puolesta olisi voinut -syntyä. Vaan tässä on meille uusi kehotus kokemaan saada kysymystä -onnelliseen loppuun niin pian kuin suinki. - -Vasta luetetuista asukkaista tuolla pohjassa on 895, lähes puolet -siis kaikista, suomalaisia, 130 kolttia, 107 ryssiä (Boris-Glebin -papin perhe 10 henkeä), noin 90 karjalaisia (pari kolme -Jaakobselvassa ja Vaitokupassa, jotka edellisessä ehkä sentään ovat -luetut ryssiin ja suomalaisiin), norjalaisia 44 ja lappalaisia -(luth. usk.) 43. Kolttain lukumäärä lienee kuitenki otettu liian -vähäksi. Mitä esitetyn uuden rajan kulkuun tulee, on sitä vähän -vaikea arvostella, kun ei rajan leikkaamia maita tunne. Kuitenki olen -halukas vähän epäilemään, onko rajan kulku pitkin Petsamon_jokea_ -aivan sovelias, koska Lapinniemen vähäisiä jokia ei sovi pitää -rantojensa erottajina, vaan päinvastoin yhistäjinä; molemmat -jokivarret yhteisesti muodostavat kokonaisuuden. Ne jotka Lapissa -paljo paremmin sopivat rajoiksi, ovat jokilaaksojen välissä kulkevat -autiot tunturit. Jos sentähen Petsamonvuono ja joen suu esityksen -mukaan tulisivat kuulumaan Suomen alle, olisi epäilemättä sopivinta, -jos koko se sisämaa, jota joen lähehaarat kostuttavat, seuraisi myötä -ja raja pantaisiin kulkemaan pitkin niitä tuntureita, joita varmaan -löytyy itäisimmän lähehaaran itäpuolella. Siten kaikki maholliset -riidat niityistä ja metsästä rajajoen kahen puolen vältettäisiin. -Tosin Suomen alue tällä tavoin kartan mukaan tulisi Petsamonjoen -itäisen lähehaaran kohalla siirtymään kappaleen matkaa itään päin, -vaan ne selitykset, mitkä joen lähehaaroista sain, antavat syytä -siihen luuloon, että kartta on väärä tässä niinkuin useassa muussaki -kohen ja että joen itäisin lähehaara juoksee paljon lännempänä -kuin kartta näyttää. -- Rajan päättyminen mereen heti itäpuolella -Vaitokupaa ei myöskään tunnu oikein soveliaalta. Kylän kalavedet -ulottuvat ulommaksi esitettyä rajanpäätä, ja koska ne kait pitäisi -saada rajan sisäpuolelle, olisi rajan mukavammin sopinut tulla mereen -joku penikuorma idempänä, jossa löytyy korkea kallioniemi (oikeastaan -kaksiki), nimeltä, jos en erehy, _Karpion pahta_. - -Vielä sietänee ehkä Jaakobselvan ja Petsamonvuonon Välisestä -rannikosta mainita, että siinä on viime vuosina useassa kohti -esm. Suolavuonossa ja Nurmensätissä; haettu kalliosta mineraaleja -ja löydettyki tinaa, vaan siksi vähässä määrässä sekä niin -isosti vierailla aineilla sekotettua, että työ ei ole katsottu -kannattavaksi. Eräs karjalainen, _Elias_, viralliselta sukunimeltään -_Kondratiev_, jonka matkallamme tapasimme lähellä Kitsaa, ilmotti -olevansa löydön tekiä ja sanoi siitä antaneensa tiedon muutamalle -Pietarin kauppiaalle, joka sitte oli toimittanut etsintöjä. - - -Täyssinän rauhanteko ja Suomen raja Lapissa Venäjää vasten. - -Sittekun viime luvussa on ollut puhe niistä kahesta perusteesta, -joiden nojalla Suomi voipi vaatia itselleen ja on oikeutettu saamaan -jonku alueen venäjänpuolisella jäämerenrannikolla, sopii tässä -vähän tarkemmin tutkittavaksi ottaa jälempää noista perusteista, -minkäluontoinen se oikeastaan oli; tapahtuiko lappalaistemme kalastus -jäämeren rannikolla paljaan _nautinto-oikeuden_ nojassa, vai -tapahtuiko se paremman oikeuden, s.o. _osittaisen_ eli _täydellisen -omistusoikeuden_ perustuksella? Kysymys ei suinkaan ole tärkeyttä -vailla. Tietysti nautintoki on oikeus, jota ei ilman vääryyttä -tekemättä voi toiselta viedä, vaan Suomen korvausvaatimukset voisivat -saada vielä enemmän voimaa, jos tulisi toteen näytetyksi, että -puheena oleva kalastus tapahtui jonkulaisen omistusoikeuden nojalla, -Sillä edellisessä tapauksessa kalastusta olisi harjotettu _toisen_ -alueella ja toisen luvalla, jälkimäisessä _omalla_ alueella, keltään -lupaa kysymättä, ja kalastuksen kieltäminen meikäläisille olisi siis -jälkimäisessä tapauksessa ollut selvä ryöstö. - -Väärinkäsityksen välttämiseksi kiirehän muistuttamaan, että tässä -tarkotan ainoastaan kalastamista Varangin puolessa, s.t.s. sillä -rannikolla, joka ennen vuotta 1826 tuli varsinaisesta Norjan alueesta -itään päin; sillä että lappalaistemme käynti varsinaisella Norjan -alueella tapahtui paljaan nautinto-oikeuden perustuksella, siitä ei -voi olla eri mieltä. - -Yleinen on meillä se ajatus eli paremmin sanoen se miettimätön -(reflekteeramaton) arvelu, että semmoinen kuin suuriruhtinakuntamme -nykyään on, semmoiseksi niin sanoakseni luoja on Suomenmaan aikonut. -Mitä suuriruhtinakunnan rajain sisällä löytyy, se on Suomea, vaan -kaikki näitten rajain ulkopuolella on vierasta maata. Sitä ei -ajatella, että nykyiset rajamme, missä ei luonto niinkuin osittain -lännessä ja etelässä itse oli niitä asettanut, ovat ihmistekoa; että -niitä määrättäissä ei ole noudatettu luonnollisten asianhaarain -vaatimuksia, vaan sota-onnen oikkuja; että ne siten ovat sattuneet -kulkemaan halki suomalaisia seutuja, ja että niiden ulkopuolella -sentähen löytyy suuria aloja, jotka historiallisen ajanjakson ensi -koitosta saakka ovat olleet ja yhä vielä ovat suomalaisten hallussa -ja joita siis täytyy pitää osana Suomenmaasta. Tästä kaikesta ei -huolita mitään; Suomenmaa se on Suomen suuriruhtinakunta eikä mitään -muuta. Aivan varma olen siitä, että jos kysyisi mihin Suomenmaa -esm. Birgen Jarlin aikana ulottui, saisi vastaukseksi: "nykyiseen -itärajaan tietenki", vaikka tämä raja tuli toimeen vasta v. 1617. - -Näihin mietteisiin olen saanut aihetta siitä, että lappalaistemme -yllämainittua kalastusta jäämerellä niin yksimielisesti on arveltu -paljaan nautinto-oikeuden perustuksella harjotetuksi. "Eihän -Suomenmaa ulotu jäämereen asti: lappalaiset ovat siis meren rannalle -kulkiessaan tulleet vieraaseen maahan" -- näin on ilmeisesti -ajateltu. Ja koska toisen alueella ei ilman luvatta saa elinkeinoa -harjottaa, on väitetty ja väitetään, että lappalaisillamme on -jäämerellä käyntiinsä ollut lupa valtiollisten sovintokirjain, -_traktatein_, nojalla. Valitettavasti se, joka ryhtyy asiantilaa -tarkemmin tutkimaan, ei voi näihin arveluihin ja väitöksiin yhtyä, -ensiksi koska hän ei voi löytää mitään lupakirjaa sen rannikko-osan -suhteen, josta tässä on kysymys, ja toiseksi, koska hän tutkintojaan -jatkaessa joutuu epätietoiseksi, kenen puheena oleva rannikko-osa -oikeastaan oli. - -Päästäksemme asiassa selville meidän täytyy luoda silmäys entisiin -rajaseikkoihimme Lapissa Varangin tienoilla, jotka ovat olleet -sekavampia kuin moni ehkä luulee. - -Siitä ei ole monta aikaa, sittekun pohjainen puoli itärajastamme -Venäjää vasten ensi kerta tarkasti määrättiin: se tapahtui, kumma -kyllä, vasta niin sanoakseni meidän päivinämme eli tämän vuosisadan -alkupuolella. Oulun lääniläisten ja Vienan läänin karjalaisten -välillä kestäväin rajariitojen selvittämiseksi määrättiin ja -aukaistiin nimittäin vuosina 1827, 1829 ja 1830 raja Oulun ja Vienan -läänien välillä, jolloin Suomen valtuutettuna asiamiehenä oli -ensi vuonna esitteliäsihteeri Senaatissa Lars Sacklén ja kahtena -myöhempänä vuonna maanmittaushallituksen päällikkö, översti C. G. -Tavaststjerna, Venäjän asiamiehenä taas kaikkina vuosina Kemin -ispravniekka Artemi Postnikov. Eteläisin osa tästä rajasta eli -Kuhmoniemen alapäästä Iivaaran tienoille Kuusamoon oli entuudesta -määrätty, vaan sanotusta vaarasta aikain aina Paatsjoen tuolle -puolen, rajanpääksi nyt määrättyyn Muotkevaaraan asti, kaikkiaan joku -50 penikuormaa, ei muuta rajaa löytynyt, kuin mistä kyläläiset meidän -ja karjalan puolella etelämpänä olivat sopineet. Mitään valtakuntain -lähettämiä rajan määrääjiä ei Kuusamoa ylempänä koskaan ollut käynyt, -ja v. 1809, jolloin Suomi joutui Venäjän yhteyteen, itärajamme -pohjaan päin itse teossa siis päättyi Iivaaraan Kuusamoon. - -Mutta vaikka meillä ei ollut varsinaista, tarkkaan käytyä rajaa -Venäjää vasten Lapissa, oli meillä kuitenki määräys olemassa, joka -sanoi että tämmöisen rajan piti siellä kulkea. Tämä määräys tehtiin -kohta kolmesataa vuotta taapäin eli v. 1565, jolloin Ruotsin ja -Venäjän vallat solmivat rauhan Täyssinässä. Mistä kohti rajan -piti kulkea, sitä tosin ei rauhakirjassa tarkemmin sanota, vaan -mainittu asiapaperi kuitenki sisältää sen verran mielestäni hyvin -selviä viittauksia tämän suhteen, että niiden avulla ei pitäisi -tasapuoliselle olla vaikea ilmottaa ainakaan rajan pääsuuntaa. -Katselkaamme vähän lähemmältä puheenalaista rauhakirjaa. - -Sanat siinä kuuluvat, mitä Lapin seikkoihin tulee, Suomi, 1841, -5 vihko, siv. 59: "-- -- Samoin ylhäisen hallitsian Tsaari ja -Suuriruhtinas Feodor Ivanovitshin, koko Venäjän itsevaltiaan; -tsaarilliset käskynhaltiat eli muut alamaiset eivät millään -tavalla saa estää meidän (s.o. Ruotsin) suurivaltiaan kuninkaan -käskynhaltioita kantamasta veroa (niiltä) lappalaisilta, Pohjanmaalta -aina Varankiin asti jotka muinaisista ajoista (tillförende och -utaff ålder) Ruotsin valtakuntaan ovat kuuluneet ja veronsa Ruotsin -kuninkaalle maksaneet. Ja siihen saakka, kunnes molemmat riitaveljet -(s.o. Valtakunnat) ovat totuuden mukaan etsineet ja määränneet rajat, -ei kumpikaan valtakunta ennen sitä aikaa saa nostaa mitään veroa -niiltä lappalaisilta, joista riita on syntynyt. Samoin ikään Ruotsin -käskynhaltiat eivät millään tavoin saa estää ylhäisen hallitsian, -Tsaarin ja suuriruhtinaan Feodor Ivanovitshin, koko Venäjän -itsevaltiaan, tsaarillisia käskynhaltioita nostamasta veroa niiltä -lappalaisilta, jotka kuuluvat Vienan, Käkisalmen ja Kuolan linnan -alle." - -Niinkuin tästä näkyy, jaettiin lappalaiset rauhakirjassa kolmeen -osaan: 1) niihin, jotka asuivat Pohjanmaalta Varankiin, 2) -niihin, jotka kuuluivat Vienan ja Kuolan linnan alle, sekä 3) -niihin, jotka elivät näitten äärimmäisten välissä. Ensimainitut -tunnustettiin muinaisista ajoista kuuluneen ja yhä vielä kieltämättä -kuuluvan Ruotsin alle, Vienan ja Kuolan lappalaiset olivat yhtä -kieltämättömästi Venäjän alle kuuluvia, vaan keskessä olevain -suhteen molemmat vallat suostuivat luopumaan vaaditusta herruudesta, -kunnes raja oli etsitty ja määrätty. Tästä kait ei voi tulla muuhun -päätökseen, kuin että rajan piti kulkea pitkin eli halki tuota -riidan-alaista keski-aluetta. - -Itse rajankäynnin suhteen Täyssinän rauhakirja sitte säätää, että -kesällä 1595 -- rauhakirja allekirjotettiin 18 p. toukokuuta -- -valtuutettuja rajanmäärääjiä oli lähetettävä kolmeen eri paikkaan: -Rajajoelle, Puumalaan ja Repolaan, joista ensimäisten piti aukaista -raja Rajajoelta Puumalaan, toisten Puumalasta Repolaan, ja viimeisten -"Repolasta Lapin kautta aina pohjoiseen mereen asti." Tässä saamme -Lapin rajan molemmat päät määrätyiksi: etelässä Repola, pohjassa -_jäämeri_. - -Täyssinän rauhakirjan mukaan Suomen rajan Lapissa siis piti -sisämaassa kulkea jossain itäpuolella sitä aluetta, joka on -pohjanmaan ja Varangin välissä, sekä päättyä jäämereen. - -Jos vertaamme tätä rajan suunnitusta nykyiseen rajaan, täytynee -sanoa, että se oli nykyistä paljo edullisempi. Itse Iivaara, johon -asti se käytiin auki, tosin näkyään on kokonaan Suomen sisällä, -ja jos Iivaarasta ajatellaan entistä rajaa suunnitetuksi melkein -suoraan pohjoista kohti, olisi Suomi siis jälestäpäin Kuusamossa ja -Kuolajärvellä laajentanut aluettansa jonku määrän itään päin; vaan -jos toiselta puolen ajatellaan linjaa vedetyksi, Varankivuonon suusta -Iivaaraan, jonka linjan länsipuolelle tuleva alue rauhakirjassa -tunnustetaan muinaisista ajoista kuuluneen ja yhä kuuluvan Ruotsin -alle, niin huomaamme, että nykyinen raja Inarin tienoilla kulkee -kappaleen matkaa _lännen_ puolella tätä linjaa. Mitä Suomi etelämpänä -ehkä on voittanut, se siis pohjempana on menettänyt, ja kuitenki -olemme arvelleet, että rauhakirjassa puheena olevan, riidan-alaisen -keski-alueen _kokonaan_ piti tulla Venäjän alle -- arvelu, joka -sivumennen sanoen kyllä olisi kummallinen; sillä eihän riidan-alaista -esinettä tavallisesti niin jaeta, että toinen riitaveli viepi sen -kokonaan. Mutta olkoon, että voittomme etelämpänä korvaisi tappion -pohjempana ja että molemmat rajat sen puolesta siis olisivat -yhenveroiset, jääpi kuitenki entisen rajan hyväksi etu, jota vastaan -ei nykyinen raja voi panna mitään. Entinen rajamme päättyi mereen -ja Suomella siis sen mukaan oli oma rannikko merellä; sitä meillä -nykyään ei ole. Rajamme Venäjää vasten on meren rannalta siirretty -noin 12 penik. ylöspäin Paatsjokea sisämaahan ja osallisuutemme -jäämeren rantaan siten tyhjäksi tehty. Entinen raja, lykättiinpä -sitä niin paljo länteen kuin suinki mahollista, oli siis kieltämättä -isosti arvokkaampi sen rannikko-alueen kautta, minkä se Suomelle soi. - -Vaan tässä astuu eteemme se tärkeä kysymys: mikä tämä rannikko-alue -mahtoi olla? Siihen on erittäin vaikea vastata, koska sanottua -aluetta ei milloinkaan tarkemmin määrätty: Täyssinän rauhanteon -jälkeen toimeenpantu rajankäynti keskeytyi Kuusamoon ja myöhemmissä -rauhanteoissa Ruotsin ja Venäjän välillä ei Lapin rajasta ollut muuta -puhetta kuin että sen sanottiin kulkevan niin, kuin Täyssinässä oli -sovittu. Norjaa vasten jäi alueen raja yhtä epämääräiseksi. Asiaan -kuuluvia erityisiä seikkoja punnitsemalla ja yhteensovittamalla voipi -kuitenki suunnille arvata, missä alueen olisi pitänyt löytyä, ja -niin epäluotettava kuin tämmöinen arvaaminen yleensä onki, täytyy -siihen tässä sentään paremman apuneuvon puutteessa turvata. Sillä -että puheena oleva alue oli olemassa, seuraa kieltämättä siitä, kun -rauhanteoissa Ruotsin ja Venäjän välillä aina viitattiin Täyssinän -rauhanteon rajaan, joka nimenomaan päättyi mereen. Arvaamiskykymme on -siis liikkeelle pantava. - -Hankalampi puoli kysymyksessä on kuinka kauas itään päin alue -ulottui, toisin sanoen, mihin kohti merenrannalle itärajamme -päättyi; ryhtykäämme siis sen selvittämiseen ensin. Läntisestä, -norjanpuolisesta rajanpäästä kyllä sitte saadaan selvä. - -Ylempänä on kerrottu mitä Täyssinän rauhakirja Lapin seikoista puhuu. -Sen mukaan Varanki kieltämättä kuului Ruotsin, Kuola yhtä kieltämättä -Venäjän alle, vaan välissä oli riidan-alainen sentti, josta rajan -käymällä oli sovittava. Mikä näyttää luonnollisemmalta, jos näiden -osotusten mukaan rajakohta meren rannalla on määrättävä, kuin että -semmoiseksi otetaan joku paikka Varangin ja Kuolan _keskivälillä_? -Riitakappaleen kahtia-jako, kun se käypi laatuun, sehän on tavallinen -tapa riitain ratkaisemiseksi. Mutta Kuolan ja Varangin keskivälille -tulee Karabellan niemimaan mantereenpuolinen kannas, Madder- eli -_Maattimuotka_; rajan tulisi siis päättyä tähän. Ja koska mainitun -niemimaan länsiranta, vastapäätä olevan Ruijan puolen kanssa, -muodostaa tavallansa suuren merenlahen, voipi mukavasti ajatella -rajaa jatkuvaksi niemimaan molempain kannasten poikki ja sitte sen -luoteisimpaan nokkaan asti, Aidenjargaan, että tuon merenlahen -itärantaki tulisi kuulumaan yhteen etelärannan kanssa[13]. - -Muotkaa ja Aidenjargaa saatetaan Täyssinän rauhakirjasta ilman -väkinäisettä tulkitsemisetta johtaa itärajamme pääksi. Kuitenki -saapi tätä johtoa vastaan odottaa ainaki kaksi Väitettä: 1:o että -rauhakirjassa vasituisesti mainitaan _Varankia_ rajan pääksi ja 2:o -että ne Lappalaiset, joista riideltiin ja joitten maan halki uusi -raja oli käytävä auki, eivät asuneet meren rannalla, vaan Kuusamossa -ja Kuolajärvellä. Mitä edelliseen vastaväitteeseen tulee, niin -Varankia rauhakirjassa kyllä rajan loppukohaksi mainitaan; sanat -kuuluvat: että vissit rajat ja vanhat rajamerkit ovat tarkastettavat, -pystytettävät ja vahvistettavat etelämpänä ja sitte "itä- ja -pohjois-pohjanmaalta aina Varankiin asti pitkin Lapin rajaa (eli -kenties oikeammin Lapin rajan 'vieritse', utt med), aina Pohjoiseen -mereen" (ooh ifrå öster och norr bottn allt in till Varånger -utt med Lappe Grenttzen, altt in i Norre Haffvedh). Jos tällä -paikalla seisoisi Varangin _vuono_ (Varangerfjord), sitte ei olisi -paljon epäilemistä siitä, mitä kohtaa meren rannalla tarkotetaan -sillä sanottu vuono tietysti ei ulotu suutansa idemmäksi. Vaan -rauhakirjassa vain mainitaan Varangista semmoisenaan, ja paljas sana -Varanki näkyy jo entisinä aikoina samoin kuin nykyäänki merkinneen, -ainaki etupäässä, _maata_, eikä vettä. "Etelä-Varangilla" tarkotetaan -nykyään sitä Norjan aluetta, eli pitäjää, joka vuonon suupuolesta (ei -perukasta asti) ulottuu Vuorjemaan s.o. Venäjän rajalle saakka ja -merenrannalta sisämaahan monta penikuormaa; "Varangilla" yksistään -taas sekä etelä-Varankia että seutua vuonon perukan ympärillä -(Uunientä eli Nässebytä) ja arvattavasti koko Varangin nientä -Vuoreijaan asti (katso esm. Friisin "En sommer i Finmarken", 2 -painos, siv. 15, ruotsalaisessa ensi painoksen käännöksessä siv. 18, -jossa puhutaan "tunturilappalaisista Varangissa"). Sanan käyttämistä -entisinä aikoina yhellä tavoin todistaa seur. muistoonpano vuodelta -1596, jonka Koskinen julkaisee Kirj. Kuukauslehessä, n:o 6, 1868, -ja joka tähän sopii otettavaksi sitä kernaammin kuin se myöski -ilmaisee, kuinka laajaksi Varanki-sanalla merkityn seudun aluetta -saadaan ajatella. Muistoonpano kuuluu: "Siihen aikaan, jolloin -koko Lappi oli Pirkkalaisten käden alla, oli heidän kesken aina -vanha juttu, että heillä piti olla joku vanha perintö-oikeus veroa -nostamaan venäläisten kanssa Turjaniemellä Oriavuonon tykönä -(Trinnes ved Oriafjerdh) sekä Kuolan alaisilta lappalaisilta, -nimittäin kaksi oravannahkaa kultaki joutselta. Mutta kun tahtoivat -koettaa tätä veroa nostaa, niin venäläiset heidät löivät tai -vangitsivat ja mestasivat; niin etteivät Pirkkalaiset milloinkaan -veroa saaneet edempää kuin Inarista ja Varangista, vaan ei niiltä -maaseuduilta, jotka ovat Inarista ja Varangista itäänpäin, jotka -ovat Orjatunturi, Orjavuono ja koko Turjaniemen maa." Niinkuin -näkyy, käytetään tässä sanoja Inari ja Varanki merkitsemässä maita, -ja että Täyssinän rauhakirjassaki "Varangilla" tarkotetaan maata, -näyttää sitä luultavammalta, kun rauhakirja ja muistoonpano ovat -aivan samoilta ajoilta. Jos nyt tämän, Ruotsin alle kuuluvaksi -tunnustetun Varangin seudun laajuutta utelemme, niin on aluksi -muistettava, että ennen muinoin alueilla ei ollut niin tarkkoja -rajoja kuin nykyään ja että siis samannimiset alueet ennen ovat -olleet laajempia kuin nyt. Varanki (eteläinen nimittäin) ulottuu -tätä nykyä Vuorjemaan eli Jaakonjokeen, jonka ylävarrelta vain on -penikuorman verta Petsamonvuonoon; onko mahoton ajatella, että -ennen muinoin tämä penikuorman ala myöski olisi Varankiin luettu ja -Varangin ala siis ulottunut Petsamonvuonoon asti? Kummapa tosiaan, -jos se olisi mahotonta, kun rauhakirjassa ei sen tarkempaa erotusta -tehä eteläisempäin, paremmin tunnettujen paikkojenkaan välillä, -kuin että Repolan sanotaan olevaksi ainoastaan vähän matkan päässä -pohjoispohjasta eli nykyisestä Kainuusta tuolla puolen Tornionjoen -(icke långtt ifrå Norbottens landh)! Vaan lisäksi on huomattava, -että vastakerrottu muistoonpano, joka Inarin ja Varangin rajamaiksi -ilmottaa Oriatunturia ja Oriavuonoa, sallii ulottaa Varangin aluetta -ei ainoastaan Petsamonvuonoon, vaan vähän sen toiselle puolelleki. -Missä Oriatunturi on ollut, ei tarkkaan tiedetä, vaan Oriavuono -(lue Uurjavuono) on nähtävästi nykyinen Uuravuono, ja arvattavasti -Oriatunturi oli sen likitienoilla, kenties sisempänä maassa. Jos nyt -Uuravuonon aluetta laajennamme länteen päin Muotkavuonon perukkaan -asti, jossa maa tulee eteen, näyttää siinä olevan laajennusta -tarpeeksi, ja kannaksen länsipuolella olisi siis Varanki alkanut, -johon siten Petsamonvuonon _molemmat_ rannat olisivat kuuluneet. Kun -nyt tahomme entiseen Varankiin saada luetuksi ainoastaan sanotun -vuonon länsirannan, ei meitä pitäisi saattaa syytellä ainakaan -liiallisista vaatimuksista. - -Täyssinän rauhakirjassa tavattava Varanki sana ei siis ymmärtääkseni -ollenkaan estä ajattelemasta Suomen itärajaa sanotun rauhakirjan -mukaan kulkevaksi Muotkaan ja Aidenjargaan. Katselkaamme nyt sitä -toista väitettä, että riidan-alaisia lappalaisia vain olisi löytynyt -Kuusamossa ja Kuolajärvellä. - -Tämä väite arvaten perustuu 1596 vuoden rajankäyntikirjaan, jossa -vain puhutaan mainituissa paikkakunnissa asuvista lappalaisista ja -järjestetään niiden oloja. Vaan että muuallaki asuvista lappalaisista -oli riitoja kestänyt, osottaa parhaiten ne rauhakirjassa löytyvät -laveat vakuutukset, ettei kumpikaan valtakunta häiritsisi toista -hänen lapinveronkannossaan, jotka vakuutukset selvästi viittaavat -siihen, että häiriötä ja riitaa oli ollut. Samaa osottaa myös vasta -kerrottu muistoonpano vuodelta 1596, joka sanoo, että Pirkkalaiset -vaativat veroa, vaikka henkensäki uhalla, Uuravuonon tienoilta ja -vieläpä edempääki. Kun puhutaan riidoista Lapissa näihin aikoihin, -ei lopuksi suinkaan ole mahollinen unehuttaa merkillisintä tapausta -melkeinpä kaikkina aikoina ryssän rannalla, Petshingin monasterin -hävitystä. _Sovinnollistenko_ seikkojen tähen näillä seuduilla -pohjanmaan talonpojat olisivat lähteneet lähes 100 penik. pitkälle -sotaretkelle, jonka tarkotuksena oli -- jumalanhuoneen polttaminen? -Jos mitenkään tahtoo tätä Suomen, ei sotamiesten, vaan talonpoikain -tekoa ymmärtää, täytyy mielestäni pääsyyksi siihen ajatella sitä -järkähtämätöntä vakuutusta heissä, että luostarin olemassa-olon -kautta heille tapahtui vääryys, joka ainoastaan laitoksen -perinpohjaisen hävityksen kautta saatettiin oikaista. Mieletöntä -olisi sentähen kieltää, että Petsamon seuduista ei olisi riitoja -ollut, ja yhtä mieletöntä väittää, että rauhansopijat pari vuotta -luostarin häviön perästä eivät olisi koko tapausta enään muistaneet. - -Jos siis ajatellaan: että Varanki merkitsi maata, että sen alue -ulottui, jollei Muotkan kannakseen asti, niin ainaki Petsamonvuonoon, -että Lapinmaa siitä Pohjanmaalle saakka kieltämättä kuului Ruotsin -alle, vaan että itäpuolella Ruotsin aluetta aina mereen asti oli -riidan-alainen seutu, jota pitkin uusi raja oli käytävä auki ja -josta, kun se oli jaettava, tavallisen jakoperustuksen mukaan ainaki -kaitainen maakaistale oli yhistettävä entiseen Ruotsin alueeseen; -voipiko edes tahtomalla saada rajaa päättymään lännemmäksi kuin -Muotkaan? - -Rajan kulkeminen Iivaarasta itäpuolitse Kuusamon ja Kuolajärven -kirkkoja sekä Kuolajärven pohjoispäästä nykyisen Venäjän Lapin halki -Muotkaan ja Aidenjargaan näyttää siis parhaiten sopivan yhteen -Täyssinän rauhakirjan kanssa. - -Jos näin saatuamme rannikko-alueen itärajan arvatuksi käymme -tutkimaan, missä länsirajan olisi pitänyt kulkea, niin Täyssinän -rauhanteon aikana semmoista paikkaa emme olisi löytäneet, koska -Ruotsin kuningas ynnä Tanskan kuninkaan kanssa kantoi veroa pitkin -koko Ruijan rantaa. Vaan kohta jälkeen eli Knärödin rauhanteon kautta -v. 1613 tämäki raja syntyi. Sanotussa rauhanteossa jäi nimittäin -Ruijan rannikko _Varankia_ myöten yksistään Norjan-Tanskan omaksi, -toisin sanoen raja Ruotsin ja Norjan välillä määrättiin kulkemaan -Varangissa. Missä kohti, se tosin jäi yhtä epämääräiseksi kuin -Täyssinässä rajan kulku Venäjää vasten, vaan niinkuin myöhemmin -tullaan näkemään, ei Norjan raja ensin voinut ulottua edemmäksi -kuin Varanginvuonon perukkaan, joten sanotun vuonon eteläpuoli jäi -Ruotsin alle. Puheena olevan rannikko-alueen länsirajana oli siis -alkupuolella 1600-lukua Varanginvuonon perukka; myöhemmin saivat -norjalaiset rajanpään siirretyksi vuonon suuhun Pykeijaan. - -Se rannikko-alue, jonka Täyssinän ja Knärödin rauhantekojen mukaan -olisi pitänyt kuulua Ruotsin valtakuntaan s.t.s. Suomeen, olisi -siis ulottunut Muotkasta ja Aidenjargasta idässä ensi aikoina -Varanginvuonon perukkaan lännessä ja myöhempinä aikoina Pykeijaan. -Se olisi toisin sanoen myöhemmin käsittänyt juuri saman alueen, jota -sittemmin kutsuttiin yhteisalueeksi, "fællesdistriktet". - - -Yhteisalue, fællesdistriktet, Varangissa. - -Se arvelu, johon edellisen luvun lopussa olemme tulleet, on uusi ja -lisäksi vähän rohkea; uskaltaneeko sitä oikeana pitää? Uutuudelta -ja rohkeudelta se kyllä voipi oikea olla, vaan löytyy seikka, joka -paremmalla syyllä näyttää antavan aihetta epäilemiseen, ja se on -1596 vuoden rajankäyntikirja. Tässä kirjassa, joka allekirjotettiin -Rajasuolla (Kuhmoniemellä) 25 p. maalisk. 1596 ja jossa tarkasti -määrätään rajan kulku Pisamäeltä Iivaaraan Kuusamoon, sanotaan -niitä Lapin rajaan tulee, että se "Iivaarasta kulkee Inarin järven -halki ja Inarista Varangin ja Neogdoman s.o. Näytämön välitse -pohjoiseen mereen" (ks. Suomi 1841). Ei sovi kieltää, että tämä -asiapaperi ensi katseelta näyttää kokonaan kumoavan arvelumme rajan -päättymisestä Aidenjargaan; siinähän selvästi rajanpääksi määrätään -jotaki paikkaa paljo lännempänä, Varangin ja Näytämön välillä. -Historiamme tutkiat, Koskinen ja Ignatius esm. ovatki sitä pitäneet -taattuna todistuskappaleena ja tuskin tulleet ajatelleeksikaan -muuta rajanpäätä maholliseksi -- eivät he ainakaan tietääkseni -ole tämmöisestä mahollisuudesta mitään maininneet. Tarkemmin -tutkiessa kuitenki puheen-alaisen rajankäyntikirjan epäilemätön -luotettavuus alkaa vähin kadota. Huomattava on näet ensiksi, että -rajankäyntikirjan allekirjottajat eivät todestaan näy käyneen rajaa -auki pohjemmaksi kuin ehkä korkeintaan Iivaaraan; muuan Moskovan -valtio-arkistossa löytyvä muistoonpano, jonka Akiander on kopioinut -ja ruotsintanut (ks. Suomi 1842), sanoo selvästi, että "Novgorodin -linnan-isäntä ruhtinas Nogtev v. 1598 lähetti pajarinpojan Simuna -Skripitsinan toimittamaan Lapissa _keskenjäänyttä_ rajankäyntiä", -ja kun 1506 vuoden rajankäyntikirjassa lähimmäksi pyykkipaikaksi -Iivaarasta mainitaan -- Inaria, eikä myöskään rajanpäätä -merenrannalla sen tarkemmin ilmoteta, voipi jotenki varmasti päättää, -että varsinainen rajankäynti v. 1596 päättyi Iivaaraan. Jos nyt -niin oli, supistuu 1596 vuoden rajankäyntikirjan arvo Lapin rajan -suhteen paljaaksi _viittaukseksi_, joka vasta oli noudatettava eli -noudattamatta jätettävä, kuinka parhaiten sopi; rajankäyntikirjan -arvoa ei sanotulle asiapaperille jää muuta kuin Pisamäki-Iivaaran -osalle rajasta, josta tarkasti oli sovittu. Ja että tuosta -viittauksesta ei isosti huolittu, nähään siitä, kun yllämainitussa -muistoonpanossa lisätään, että "Ruotsin valtuusmiehet Gabriel -Thomasson ja Johan Johansson eivät käyneet suoraa (?) linjaa auki", -jonkatähen "molempain valtain rajankäviät erkanivat", jättäen työnsä -sikseen. Toiseksi on huomattava, että 1596 vuoden rajankäyntikirja -on ilmeisessä ristiriidassa itse rauhakirjan kanssa ilmottaessaan, -että rajan piti kulkea _halki Inarin_; sillä rauhakirjahan sanoo, -että alue Varangista Pohjanmaalle on Ruotsin alle kuuluvaa, ja Inari -on, niinkuin kartasta näkee, kokonaan tämän alueen sisällä, vaikka -Varangilla käsitettäisiinki paljastaan vuonoa. Rauhakirja on kai -pääkirjana aina pidettävä suuremmassa arvossa kuin rajankäyntikirja -ja missä ne joutuvat riitaan, on kait ratkaisuvalta annettava -edelliselle; jos siis Lapin rajaa Inarin halki käytyä olisi tultu -huomaamaan, että oliki jouduttu ruotsalaiseksi tunnustetun alueen -sisälle, olisi epäilemättä rauhakirjan nojalla raja ollut siirrettävä -idemmäksi. Saattaako kaikkeen tähän katsoen sanoa, että 1596 vuoden -asiakirjan kautta raja Lapissa Ruotsin ja Venäjän välillä tarkasti -määrättiin? - -Sopimatonta olisi ehkä sentään väittää, ettei puheen-alaista -rajankäyntikirjaa voi pitää minään osotteena asianomaisten -hallitusten ajatuksesta rajan suhteen; maholliseksi täytyy myöntää, -että niiden ajatus ainaki suunnille saattoi siinä tulla ilmi. -Tästä seurais, että meidän arvelumme ei sopisi yhteen heidän -ajatuksensa kanssa; vaan siitä ei siltä seurais, että arvelumme -olisi väärä kokonaan. Jos kerran myönnetään, ja sitä kait ei voida -olla myöntämättä, että Lapin raja Täyssinän rauhanteon jälkeen jäi -epämääräiseksi, siis vastaisten hallitusten tarkemmin sovittavaksi, -on jotenki yhentekevää miten rauhanteon aikaiset hallitukset -käsittivät rajan kulkua, kunhan vain myöhemmät hallitukset olivat -vissistä suunnasta yksimieliset. Heistähän rajan tarkempi määrääminen -yksistään riippui, ja rauhanteon aikuisten hallitusten ajatukselle -jääpi vain historiallinen arvo. - -Useat asianhaarat viittaavat siihen, että myöhempäin hallitusten -ajatus kävi jotenki samaan suuntaan kuin meidän arvelumme. Että -Ruotsissa jonku ajan takaa ajateltiin rajaa idemmäksi kuin 1596 -vuoden rajankäyntikirja osottaa, näkyy mielestäni esm. siitä, kun -kuninkatar Kristiina v. 1648 rakensi kirkon Inarin rannalle -- eli -kenties muutamaan sen saareen. Jos hän olisi arvellut Inaria rajaksi, -eikö kirkon rakentaminen ihan rajalle olisi ollut kovin uhkarohkea -ja siis ymmärtämätön työ? Vielä selvempiä todistuksia löytyy siitä, -ettei Venäjäkään pitänyt lukua Iivaara-Inarin-linjasta. Sen mukaan -kuin suomalaisten uutisasutus nousi pohjaan päin, näkyvät he itse -luoneen itsellensä jonkulaisen rajan Iivaarasta ylös päin, joka -ehkä kappaleen matkaa kulki 1596 vuoden rajankäyntikirjan osottamaa -suuntaa; vaan kun he olivat määränsä pohjoiseen nousseet, he -vähitellen alkoivat siirtyä tämän omatekoisen rajansa yli itään päin, -_eikä tätä siirtymistä vastaan Venäjän hallituksen puolelta tehty -mitään muistutusta_. Mainittu hallitus ei siis pitänyt sitä minään -rajanloukkauksena. Pohjassa Ruotsi (tosin yhessä Venäjän ja Norjan -kanssa) kantoi lapinveroa myöski "Sondengeldistä" (Suonjelasta?), -joka oli Inarin itäinen rajakylä ja tuli kokonaan ulkopuolelle -nykyistäki Suomen rajaa (siitä itään päin oli Nuortijärven ja pohjaan -päin Petsamon kylä; ks. Suomi 1816, siv. 148--9). Jos Venäjä olisi -pitänyt Inaria rajana, ei suinkaan se olisi sallinut Ruotsin kantaa -veroa kymmenkunta penikuormaa idemmältä. Vielä merkillisempi seikka -on mielestäni, että Petsamon luostaria hävityksen perästä ei rakettu -uudestaan, vaan siirrettiin kokonaan pois Kuollaan. Venäjällä ollaan -kuitenki kirkollisissa asioissa hyvin tarkkoja ja arkatuntoisia, -ja jos Venäjä olisi pitänyt Petsamoa taattuna alueenansa, olisi -varmaan luostari rakettu uudestaan ja ehommaksi entistänsä, koska -se häviöönsä asti oli niin hyvästi menestynyt. Lopuksi lienee joku -todistusvoima annettava Venäjän kartoilleki. Laajassa karttateoksessa -Venäjän valtakunnasta, joka vv. 1801--1804 valmistettiin Pietarin -keisarillisessa karttavirastossa, kulkee raja (ks. Sjögren, -Anteckningar om Kemi Lappmark, siv. 337) Nuortitunturista Kuolajärven -pohjoispäästä, ei luodetta kohti niinkuin nykyään, vaan koillista -kohti Petsamonjoen lähejärvelle, joten paikotellen 7 penik. leveä -ja 12--13 penik. pitkä maakappale itäpuolella nykyistä rajaa -- eli -toisin sanoen tuo vastamainittu Sondengeldin kyläkunta -- jääpi -Suomen alle[14]. Sanotusta järvestä raja kyllä kääntyy luoteeseen -päin ja kulkee Varankivuonoon asti; vaan toisia karttoja löytyy, -joissa raja ei pääty sanottuun vuonoon. V. 1808 ulostuli Londossa -europalaisen Venäjän kartta, tehty Pietarin tiede-akademian karttain -mukaan, ja siinä Venäjän raja merellä päättyy itäpuolelle Karabellan -nientä[15]. - -Mitä kaiken edelläsanotun johosta tulee ajatella? Rohkenemmeko -väittää, että se alue, minkä Täyssinän rauhanteko Suomelle soi, -oikeutta myöten oli sama yhteisalue, jonka Venäjä ja Norja v. 1826 -jakoivat keskenänsä? Kenties, lähettemme vaillinaisuuteen katsoen, -on varovaisinta olla tämmöistä väitettä tekemättä. Vaan varmaa on, -että moni seikka, joka muuten jääpi hämäräksi ja ymmärtämättömäksi, -isosti selviää, jos sanotuita alueita ajatellaan samaksi. Miten esm. -tuo "yhteisalue" saattoi syntyä? Muinaisina aikoina Norja kyllä -vaati herruutensa alle koko Lapinnientä aina Vielijokeen Kannanlahen -tienoille saakka, vaan kun se Knärödin rauhanteossa hyväksyi -rajaksi Varanginvuonon perukan, josta Täyssinän rauhanteon mukaan -Ruotsin alue alkoi, on kait tämä ymmärrettävä niin, että se luopui -vaateistaan ulommaisen ryssän rannan suhteen -- johon luopumiseen -sillä oli sitä suurempi syy, koska koko Ruijan ranta, josta myöski -Venäjä ja Ruotsi siihen asti olivat veroa kantaneet, nyt joutui sen -yksistään hallittavaksi. Muutamassa norjalaisessa muistoonpanossa -(ks. Suomi, 1840, siv. 152--3) sanotaanki, että lähin kylä Varangin -pohjasta itäänpäin v. 1614 oli Petsamo ja kun tätä oli kovin pitkäksi -valitettu, asetti Kuolan pajari kaksi lappalaista (perhettä) -Paatsjoelle ja kaksi Näytämöön. Tämä muistoonpano mielestäni -selvästi osottaa, että norjalaiset itse pitivät Varanginpohjaa -alueensa äärimmäisenä paikkana. Knärödin rauhanteko ei voinut -Venäjälle olla enemmän tuntematon kuin Täyssinän Norjalle; jos -nyt Venäjä olisi arvellut alueensa 1596 vuoden rajankäyntikirjan -mukaan ulottuvan kieltämätönnä aina Näytämön länsipuolelle saakka, -miten se olisi suvainnut, että Norja ulotutti vaatimuksiaan -Aidenjargan tienoille saakka, miten viimein myöntänyt, että Norjalla -tänne asti oli yhteinen omistusoikeus sen kanssa? Norjalaisten -uutisasutus ei vielä v. 1826:kaan ollut ennättänyt Saalomansaarta -Paatsjoen suussa idemmäksi. Miten lopuksi juuri Aidenjarga olisi -yhteisalueen rajapääksi otettu? Venäjän hallituksen käytös jääpi -aivan käsittämättömäksi. -- Jos sen sijaan ajatellaan, että mainittu -hallitus epäili, josko ei tuo yhteisalue oikeastaan ollut Ruotsin -omaa, niin muuttuu sen käytöstapa aivan ymmärrettäväksi. - -Toinen seikka, joka arvelumme kautta myöski täydellisesti selviää, -vaan muuten pysyy hämäränä ja mielivaltaisten selitysten nojassa, on -se, josta tämä luku sai alkunsa ja johon näin pitkän mutkan perästä -jo on aika palata: lappalaistemme kalastus yhteisalueen rannikolla. -Niinkuin ylempänä jo mainittiin, väitetään tämän kalastuksen -tapahtuneen valtiollisten välipuhetten, traktatein, nojalla; vaan -näin väitettäissä on valitettavasti unehutettu kertoa, milloin nämät -välipuheet olisi tehty. Yksi ainoa välipuhe kalastuksestamme jäämeren -rannalla tietääkseni vain löytyy ajoilta ennen v. 1826 ja se tehtiin -vasta v. 1751 Norjan kanssa Strömstadin rajasovinnossa, vaan se -koskee ainoastaan Ruijan rannikkoa _eikä yhteisaluetta_, niinkuin -jokainen voipi havaita, joka mainittua sovintokirjaa lukee (ks. -Modée, Alliancetraktater, liitteiden viime §). Täyssinän rauhanteossa -ei Ruotsin alamaisille myönnetty mitään nautinto-oikeutta Venäjän -alueella (enemmän kuin venäläisillekään tällä puolen rajaa), -päinvastoin esm. 1596 vuoden rajankäyntikirjassa jyrkästi kielletään -kummanki valtakunnan alamaisia, myöski Lapissa, kulkemasta rajan -poikki jotaki etua saamaan ("icke öffverträde eller ther ingå i -plöijde eller opiögde, skogh eller vatn och med bijstecker eller -diurafangh allehande nyttigheeter till sitt landh sigh tilegne -eller emoth thage"). Minkään traktatin nojalla lappalaisemme eivät -siis yhteisalueella käyneet. Mutta millä oikeudella he sitte siellä -kävivät? Jos ajatellaan, että yhteisalue oli vieraan valtakunnan -maata, ei heillä käyntiinsä olisi ollut oikeutta mitään; koko heidän -kalastuksensa olisi tapahtunut ilman luvatta. Vaikea on kuitenki -siinä tapauksessa ymmärtää, kuinka tämä luvaton kalastus olisi niin -lujasti saattanut juurtua, että ne lappalaiset jotka yhteisalueella -etupäässä isännöivät, olivat Suomen lappalaisia. Helppohan olisi -vieraan valtakunnan hallitukselle pitänyt olla häätää heitä -alueeltansa pois; vaan tämmöisestä häätämisestä ei koskaan liene -puhetta ollut. Asia jääpi näin jotenki käsittämättömäksi. Jos sitä -vastoin arvelemme, että yhteisalue oikeastaan oli Ruotsin valtakunnan -maata, selviää kaikki heti: lappalaiset kalastivat oman oikeutensa -nojalla, heidän ei tarvinnut muilta valloilta siihen saada lupaa. - - -Vielä yhteisalueesta. Rajaseikkain selvitys 1826. - -Mahollista on, että tarkempi lähetten ja muitten asianhaarain -tutkiminen voisi vahvistaa sitä arvelua, jonka edellä olemme tehneet: -että n.k. yhteisalue alkuaan oli Ruotsin valtakunnan yksityinen -omaisuus. Sitte tämä sekava kysymys olis isosti selvenemään päin. -Vaan mahotonta ei myöskään ole, että asia piternmänki tutkimisen -perästä yhä jäisi hämäräksi. Niin kauon kuin ei kaikkia löytyviä -lähteitä ole läpikäynyt, ei tässä suhteessa saata mitään varmaa -sanoa, ja sentähen meidän tällä kertaa on pakko jättää arvelumme -semmoisekseen. - -Mutta jos edellisessä mainitut asianhaarat eivät riitäkään -todistamaan, että Ruotsi oli yhteisalueen ainoa omistaja, antavat -ne sentään tarpeeksi syytä väittämään, että Ruotsilla oli sanottuun -alueeseen ainaki yhtä suuri oikeus kuin toisilla valtakunnilla, -että sillä toisin sanoen oli heidän kanssa yhteinen omistusoikeus -(_condominium_). Kieltämätöntä näet on, että Ruotsin raja Venäjää -vasten Täyssinän rauhanteon mukaan päättyi jäämereen, että tätä -rajaa ei myöhemmissä rauhanteoissa muutettu, ja ettei Norjan rajaa -koskaan, s.o. ei missään rauhanteossa ole ulotutettu tähän rajaan -asti; sillä Strömstadissaki Norjan rajapääksi määrättiin Kolmisoiva, -joka on lännempänä sitäki rajan suunnitusta, josta 1590 vuoden -rajankäyntikirja puhuu. Venäjällä oli siis rajansa länsipuolella -- -ei Norja, vaan Ruotsi; kulki raja missä tahansa, niin Ruotsi aina oli -Venäjän ja Norjan välissä. Miten näin ollen voipi ajatella aluetta -meren rannalla, jossa Norjan ja Venäjän maat olisivat sattuneet -yhteen ja antaneet rajariitoihin syytä? Sehän on sula mahottomuus. -Jos rajoista saattoi riitaa syntyä, täytyi Ruotsin välttämättä olla -kolmantena muassa, jos se vain tahtoi oikeuksistansa pitää kiinni; -eikä voi ajatella mitään Venäjälle ja Norjalle yhteistä aluetta -heidän rajainsa vieressä täällä puolen, jossa ei Ruotsillaki olisi -ollut osa. - -Tosin voidaan, ja näennäisesti jollaki syyllä, väittää, että Ruotsi, -jos sillä olisi ollutki oikeuksia rannikon suhteen, oli niistä -luopunut. Niin esm. voidaan viitata viime pykälään Strömstadin -rajasovinnossa, joka sanoo, että Kolmisoivasta alkaa Norjalle -ja Venäjälle yhteinen maa, Nejden eli Neudama: sen mukaanhan ei -Ruotsi olisi ulottanut vaatimuksiaan sanottuun yhteismaahan; niin -ikään voidaan huomauttaa siitä, että ne, jotka myöhemmin kantoivat -yhteisalueen asukkailta veroa, olivat ainoastaan Venäjä ja Norja. -Että Ruotsi myöhempinä aikoina isosti laiminlöi etujensa valvomista -pohjan puolessa, se on kyllä kieltämätöntä: sitä erinomaista -harrastusta Ruotsin valtakunnan rajojen laajentamiseen idän ja -pohjan puoleen, jota Kaarle IX niin suuressa määrässä osotti, ei -yhelläkään hänen jälkeläisellään valitettavasti ollut. Vaan siltä ei -ole sanottu, että Ruotsi olisi oikeuksistaan Varanginmeren rannikkoon -luopunut. Semmoiseen väitteeseen voidaan aina muistuttaa, että Ruotsi -päinvastoin yhä harjotti herruuttansa rannikolla senkautta, että sen -lappalaiset joka vuosi kävivät siellä vapaasti kalastamassa. Mitä -vastamainittuihin esimerkkeihin tulee, niin Strömstadin rajasovinnon -tarkotus vain oli tarkasti määrätä rajaa Norjalle ja Ruotsille -kieltämättä kuuluvain Lapin alueitten välillä sekä järjestää oloja -kahen puolen uutta rajaa; rajankäynti Venäjää vasten ei siinä ollut -kysymyksenä. Itse sovintokirjaan on liitetty kaksi laajaa lisäystä -ja toisen lisäyksen eli "liitteen" (bihangin) 31 §:ssä löytyy tuo -lause Näytämöstä; arvellaan näet "kuinka suotavaa olisi, että rajasta -sitä vastaan sovittaisiin", ja lisätään että "asiasta on vasta -tarkemmin tuumittava ja molemmilta hoveilta pyydettävä käskyjä". -Mikä arvo on tämmöiselle, asiaan kuulumattomalle, sivumennen -lausutulle toivomukselle ja siinä käytetyille sanoille annettava? -Liian rohkea olisi kait väittää, että Ruotsi senkautta luopui siitä -rannikosta, minkä Täyssinän ja Knärödin rauhanteot sille soivat; jos -rajaa jälestäpäin olisi ruvettu käymään auki ja Ruotsi, tutkittuaan -entisiä rauhakirjoja, olisi niiden nojalla ruvennut vaatimaan, -että joku osa rannikosta oli silleki annettava, ei suinkaan mainittu -toivomus ja siinä käytetyt sanat olisi voineet sen vaatimuksille -mitään estettä tehä. Tuota lausetta, että Näytämö oli ainoastaan -Norjan ja Venäjän yhteismaa, ei mielestäni siis voi pitää muuna kuin -_lapsus calamina_, joka on tullut maholliseksi sen leväperäisyyden -kautta, jolla Ruotsi hoiti valtakuntansa koillis-osan asioita -- ja -ehkäpä myös norjalaisten viisauden kautta. Mitä taas tulee siihen, -että Norja ja Venäjä vain kantoivat veroa yhteisalueen asukkailta, -niin on huomattava: 1:o että Lapissa ennen vanhaan, kun ei -merikalastuksella vielä ollut sama merkitys kuin meidän päivinämme, -meren rannikkoa vain pidettiin liitännäisenä sisämaalle, niin että -sen arveltiin kuuluvan sisämaan asukkaille samoin kuin muualla meren -arvellaan kuuluvan rannikon asujamille; ja 2:o että yhteisalueen -rannikolla Täyssinän rauhanteon aikana ei näy asuneen ketään (paitsi -ylempänä Petsamonjoella ehkä joku lappalainen), siitä päättäen, -että ensimäisten lappalaisten sanotaan vasta vuoden 1614 jälkeen -asettuneen Paatsjoelle ja Näytämöön (ks. Suomi 1846, siv. 153). -Jos nyt Venäjän ja Norjan alamaisia vähitellen siirtyi joitakuita -yhteisalueelle ja kumpiki valtakunta omilta alamaisiltaan kantoi -veroa, ei siitä välttämättä seuraa että alue oli noitten valtain maa; -kyllä Ruotsilla siltä saattoi siinä osansa olla. Sillä rannikkohan -oli sisämaan oma, ja sisämaassa Ruotsiki kantoi veroa niin hyvin -Inarissa kuin Suonjelassa. - -Yhteinen omistus ei kyllä ole saman arvoinen kuin yksityinen -ja yksinomainen, vaan puheena olevassa kysymyksessä se sentään -on tarpeeksi hyvä siihen tarkotukseen, jonka perille lähinnä -olemme pyrkineet. Vaikka ajatellaan että Ruotsi oli vain yksi -yhteisalueen omistajista eikä sen ainoa omistaja, niin lappalaisemme -kuitenki tämän osittaisenki omistuksen perustuksella saattoivat -yhteis-alueella käydä aivan yhtä hyvin kuin toisten valtain -alamaiset; heidän ei tarvinnut siihen toisilta pyytää lupaa. -Lappalaistemme kalastus yhteisalueella ei siis missään tapauksessa -ollut mikään luvallinen tai luvaton nautinto toisen alueella, vaan -omistusoikeuden harjotus omalla alueella. - -Jos katsellaan jäämerikysymystämme tältä uudelta kannalta, että -Ruotsi s.o. sittemmin Suomi oikeutta myöten oli yhteisalueen kolmas -omistaja, astuu kysymys toisenmuotoisena eteemme: paljo selvempänä -ja sen puolesta siis tyydyttävämpänä kuin ennen, vaan toiselta -puolen entistä ikävämpänä, koska paremmin voimine, huomata mitä -olemme menettäneet. Jos Suomen etuja 1826 vuoden rajaselvityksessä -olisi valvottu, olisi tietysti aluksi muistissa ollut pidettävä -lappalaistemme käynti yleensä jäämerellä ja siitä vaadittava -hyvike eli korvaus, jos olisi sovittu sen lakkauttamisesta. Vaan -tähän ei etujemme valvominen olisi loppunut, vaikka nykyään meillä -yleisesti vallitseva mielipide ehkä niin arvelee. Selvää on, että -Suomi yhteisalueen kanssa-omistajana myös olisi ollut oikeutettu -saamaan osansa samasta alueesta, ja vasta kun tämäki olisi sille -annettu, sen olisi ollut syy olla tyytyväinen. Ajatellaan, että tämä -osa, joka olisi ollut toisten alueitten välissä, olisi määrätty -kolmanneksi osaksi koko yhteisalueesta, joten se olisi tullut -käsittämään Paats-virran jokilaakson sekä rannikon esm. Utsavuonosta -Vuorjemaan; ajatellaan sitte, että Norja hyvikkeeksi lappalaistemme -käynnin lakkauttamisesta olisi ollut halukas antamaan maata, esm. -osansa yhteisalueesta; niin seuraa, että Suomi olisi tullut saamaan -koko nykyisen etelä-Varangin pitäjän sekä jonku palstan pitkin -Paatsjoen itävartta. Sen saattaa nyt sanoa menneeksi, kun ei silloin -silmiä pidetty auki -- tosiaanki kova muistutus vasta pitämään -Unetarta vähemmässä arvossa. Kuitenki, vähemmänhän tämä vahinko on -luettava meidän omaksi syyksi kuin ulkonaisten asianhaarain, ja -tuo puhe korvauksesta on siis paikallaan, niinkuin säädytki viime -valtiopäivillä näkyvät arvelleen. Jos Suomen sopisi Venäjältä vaatia -korvausta _koko_ siitä vahingosta, minkä se v. 1826 kärsi, niin tosin -alueemme lähenisi Tuulomaa sangen likelle, kun viime valtiopäivillä -pyydetty alue luettaisiin vastineeksi Rajajoen alueesta ja -itäpuolelle tuota pyydettyä alaa lisättäisiin samankokoinen kappale -kuin etelä-Varanki. Vaan tämmöinen vaatimus olisi ehkä kohtuuton; -joku osa puheena olevasta vahingostamme jääpi epäilemättä oman -uneliaisuutemme syyksi. Rupeamatta sen laajemmin punnitsemaan, mikä -määrä tuosta vahingosta voipi tulla itsemme, mikä toisten syyksi, -tahon tässä vain muistiin johattaa, mitä ylempänä lausuttiin, että -Suomelle viimeksi pyydetty alue ei suinkaan ole millään tavoin -liiallisen suuri, vaan päinvastoin niin niukka kuin olla saattaa, -jonka lauseen toivon nyt myönnettävän oikeaksi. - -Omituista on muuten, että niin hyvin Venäjän kuin Norjan puolella -näytään olevan tyytymättömiä 1826 vuoden rajaselvitykseen. Venäläiset -kirjailiat valittavat, että Norja jakokaupassa vääryydellä -Venäjältä vei 20--50 pehik. (!) pitkän rannikko-alueen Rautavuonon, -Paatsjoensuun ja Näytämön oivallisilla haminoilla, joka vääryys muka -oli mahollinen ainoastaan siten, että Norja lahjoi Venäjän asiamiehen -(översti Galaminin) 20 ketunnahalla ja 2000 specietaalarilla; Norjan -puolella taas valitetaan, että sen raja ainoastaan ulotettiin -Paats- ja Jaakonjoelle, vaikka koko Lapin niemimaa (!) oikeastaan oli -sen alusmaata (ks. Friisin matkakertomusta). Minkähän äänen nämät -kirjailiat olisivat nostaneet, jos Suomen puolesta olisivat puhuneet? - - * * * * * - -Ennenkuin tämän luvan lopetan, en voi olla lausumatta, kuinka -suotavaa olisi, että kaikki lähteet, jotka koskevat pohjan perän -entisiä oloja, otettaisiin tarkan tutkinnon alle, jota tietääkseni -ei vielä ole tapahtunut. Siitä voisi ehkä olla paljoki hyötyä; -ainaki moni omituinen seikka on silmääni pistänyt jo edellisessä -mainituita lähteitä läpikäydessäni. Joku niistä tässä kerrottakoon. -Nykyinen itärajamme Venäjää vasten päättyy _Muotkavaaraan_; -eikö ole kummallinen sattumus, jos se sattumus lienee, että kun -itärajamme pannaan kulkemaan sitä suuntaa, jota edellisessä olemme -ajatelleet enimmän Täyssinän rauhakirjan mukaiseksi, s.o. Muotkan -kannakseen, rajan pääksi yhtäkaikki tulee -- _Muotkavaara_ (eli -Muotkatunturi)? Muotkan kannaksella näet löytyy vaara, jolla -ainaki ennen oli tämä nimi (ks. Suomi, 1846 siv. 148). Toinen -merkillinen seikka on, että suomalaiset ennen näkyvät käyneen -kalastamassa myöski Lapinniemen etelärannalla, Kannanlahesta -itäänpäin. V. 1517 antoi näet suuriruhtinas Vasilii Moskovassa -(ks. Suomi 1846, siv. 151) suojeluskirjan Vienan lappalaisille, -jossa m.m. sanotaan, että merenranta "Palitz-rekousta" Omboon on -oleva lappalaisten yksin hallittava ja että "älkööt karjalaiset, -eli nougorodilaiset eli _ruotsalaiset_ eli ketkään muut rohjetko -siinä kalanpyyntiä harjottaa" (draga og bruka sin näring). Ombo on -tietysti Umpa ja Palitz-rekon ei voi olla muu kuin Pjalitsajoki -Vienanmeren suulla Lapinniemen kaakkoispäässä. Kun tämä ranta nyt -vakuutetaan lappalaisten omaksi ja kaikki muut, niiden joukossa -myös "ruotsalaiset" s.o. suomalaiset kielletään pois, täytyy siitä -päättää, että suomalaistenki oli ollut tapa sanotulla rannalla -käydä. Jos niin tosiaan on ollut asianlaita, olisi siitä paitsi -muuta se tärkeä seuraus, että voisi hyvin ymmärtää Iiläisten julmaa -hävitysretkeä Kannanlahelle 1589; syyksi siihen ei tarvitsisi -ajatella paljasta ryöstöhimoa, niinkuin tähän asti on tehty vaan -ainoastaan vanhain oikeutten puollustamista. -- Edellisessä on jo -mainittu, kuinka Iiläisten retkeä jäämerelle ja Petsamon luostarin -hävittämistä niin ikään voipi selittää paljaaksi hätäkeinoksi -oikeutten puollustamisessa. - -Nämät vain esimerkeiksi. Kuka tietää, mitä hauskoja tietoja vielä -olisi senpuolisista oloista saatavina? Näitä maita koskevain lähetten -tutkimisesta olisi ainaki se hyvä, että V. Karjalan historia, jota -yhä ollaan vailla, tulisi maholliseksi kirjottaa. - - - - -III. - -Etelä-Varanki. - -Jaakobselvasta Paatsjoelle. Rautavuono. - - -Sen poikkeuksen perästä, minkä viimeksi olemme menneitten aikain -hämärälle alalle tehneet, palatkaamme takaisin matkaamme ja Pohjolan -kesän kirkkaaseen päivään. - -Jaakobselvaan tullessani 24 p. heinäk. olin kaheksan päivää kulkenut -merta ja sillä ajalla jo kerraksi taas ennättänyt siihen kyllästyä. -Mieleni teki sentähen nyt jos mahollista päästä maitse matkustamaan, -ja onneksi tämä ei ollut ainoastaan mahollista, vaan soveliaintaki. -Kuultuaan, että aioin etelä-Varangin kirkolle, isäntäni Olsen, joka -oli hyvin kohtelias ja vieraan palvelemiseen altis, ilmotti, että -tätä väliä usein kuljettiin maitse, jolloin oli ensin käveltävä -Vuorjeman vartta pari neljännestä ylöspäin, sitte tunturin poikki -Rautavuonoon ja sieltä Paatsjoenvarrelle Elvenäsiin, jossa oli hyvin -sopiva mennä nimismies Klerkin taloon ja josta kyllä saatettaisiin -kirkolle. Muuta en pannut mieleeni, kuin että matka oli mahollinen ja -ensi taival ylöspäin Vuorjeman vartta. Viivyttyäni hra Olsenin tykönä -pari tiimaa ja saatuani hänen toimestaan kantomiehen itselleni, erään -nuoren norjalaisen, lähin klo 2 aikana päivällä matkalle. - -_Vuorjema_, norjaksi Jakobselv, on pienoinen joki, joka mutkitellen -juoksee etelästä pohjaan kulkevan kaitaisen laakson pohjassa. Sen -rannat ovat kuivia ja kasvavat merestä aikain heinää ja varvikkoa, -joka jälkimäinen verraten pian muuttuu vesakoksi ja koivumetsäksi. -Jokilaakso on ehkä 1/2 virstaa leveä; sen syrjinä on erinomaisen -korkeat ja jyrkät tunturit. Ylimalkain joki pysyy idänpuolisen -tunturiharjan kupeella, niin että mitä tasaista maata laaksossa -löytyy, se ainaki penikuorman verta ylöspäin on melkein kaikki -norjan puolella; itse joensuussa on venäjänpuoliset talot saatettu -rakentaa ainoastaan kaitaiselle penkereelle kallion kupeessa, kun -norjanpuoliset talot ja kirkko ovat jotenki leveällä, viheriällä -kentällä, joka pitkänä ruohoniemenä pistää venäläistä rantaa vasten. -Jossakussa harvassa paikassa lännenpuolinen tunturi kuitenki ulottui -jokeen asti ja uhkasi, pystyjyrkästi alas kaatuessaan, kokonaan -estää eteenpäin pääsön, vaan niissä paikoin oli kallion syrjään -hakattu noin kyynärän-levyinen tie, jota oli hyvin mukava kulkea, -kunhan varoi alas syvyyteen vasemmalle puolellensa katsomasta. -Runsaan parin neljänneksen päässä joensuusta oli ensimäinen talo, -siitä jonku virstan päässä kaksi muuta taloa likekkäin toisiansa -ja niistä taas kappaleen matkan päässä vielä kaksi taloa; yhteensä -siis 5. Venäjänpuolisella jokivarrella ei ole yhtään taloa (paitsi -joensuussa). Asukkaat noissa viidessä talossa ovat kaikki norjalaisia -siirtolaisia, muutamat tulleita Trondhjemin eteläpuolelta asti; -vanhin talo oli toistakymmentä vuotta vanha. Kyläkunnan elatuskeinona -on karjanhoito, halkojen hakkuu, joita lyhyinä rankoina uittavat -joensuuhun, sekä varsinki tietysti kalastus meressä, jota varten -suveksi suurin osa kylästä siirtyy joensuuhun. Talot joensuussa -olivat, luulen ma, kaikki tämän kylän rakentamia ja omia. - -Jo ennen klo 5 olimme kylän ylimmässä, s.o. eteläisimmässä talossa, -josta uusi kantomies oli saatava, ja toivoin siis samana iltana -pääseväni matkustamaan tunturin poikki. Tämä toivo kuitenki petti. -Talon isäntä oli paraikaa halkojen uitossa ja vastasi sanan -saatuansa, ei millään muotoa joutavansa saattajaksi. Entinen -kantajani, joka ei myöskään voinut edemmäksi lähteä, paluutti minun -sentähen toiseen taloon, jonka sivu jo olimme kulkeneet, vaan siinä -taas isäntä oli metsässä, josta vasta hiljemmin illalla odotettiin -kotia; ja kun muita aikaisia miehenpuolia ei kylässä ollut, ei -tullut muu neuvoksi kuin jäädä tänne yöksi. Se tuntui kyllä hyvin -vastenmieliseltä, varsinki kun tupakkani oli aivan lopussa, vaan -mitäs tehä? Kuitenki aika kului siksiki joutusaan, sillä talonväellä -oli joku määrä sivistystä ja kirjallisia tietoja, että pystyivät -eri aineista keskustelemaan. Täällä majapaikassa, _Nils Nilsenin_ -talossa, näin ensi kerran Oulusta lähettyäni sanomalehen, pienen -kansanlehen nimeltä "Almuevännen", jonka tietysti luin ensi sanasta -viimeiseen asti. Muutamia tuoreita valtiollisia uutisia siitä sain, -vaan _Alexandrian pommituksesta_ (11 p. heinäk.) ei siinä vielä -mainittu. Kuitenki isäntä, kotiin tultuaan, tiesi kertoa epäselvän -huhun tästäki merkillisestä tapauksesta. Mikä erotus kansan tilassa -länsi- ja itäpuolella rajajokea! Valtiolliset uutiset olivat -idänpuolisille aina Kuusamosta Jaakobselvaan asti kokonaan tuntematon -asia, vaan heti lännen puolella rajajokea, Norjan äärimmäisessä -nurkassa, keskellä synkkää erämaata, seurattiin tarkasti päivän -tapauksia ei ainoastaan omassa valtakunnassa, vaan niin kaukana -kuin pharaonein vanhassa maassa! Muissaki suhteissa oli erotus -Norjan ja Venäjän välillä silmäänpistävä. Vast'ikään mainitsin että -matkalla tähän pieneen kylään joensuusta kallion kylkeen oli hakattu -_tie_; Venäjän puolella ei Kuolasta länteen päin yhessäkään kohti -näkynyt vähintäkään tienteon merkkiä. Pikku höyry, joka kuljettaa -_postia_, lähtee Vesisaaresta joka viikko etelä-Varangin kirkolle, -poiketen välillä oleviin paikkoihin, ja ulottaa joka toinen viikko -matkansa Jaakobselvaan asti; talvella posti taas säännöllisesti -kulkee maitse rajalle asti. Venäjän puolella on viime kesinä kyllä -isompi postihöyry alkanut kulkea Vienasta Vesisaareen, joka poikkeaa -pääkalastuspaikkoihin (rajaseuduilla Vaitokupaan ja Nurmensättiin), -vaan syrjäisempiin paikkoihin ei niistä ole mitään postikulkua ja -talvisaikana ainoa postitoimisto koko Lapinniemen 70 penik. pitkällä -pohjoisrannalla on Kuolassa. Lasten _koulua_ sanottiin aina talvella -pidettävän tässä Vuorjeman tunturikylässäki, juuri majatalossani; -Venäjän puolella ei maakylissä tietääkseni löydy koulua ennenkuin -Uhtualla keski-karjalassa. Kuinka isosti edistyneemmällä kannalla -Norjan puoli on, voipi näistä esimerkeistä jo havaita; ja ensimäiset -tunteeni tässä kohin eivät jälestäpäin suinkaan heikenneet. - -Nilsenin talon arvoa kuitenki kaksi seikkaa mielessäni alensi. -Ensimäinen oli syöpäläisten paljous sängyssä, joista kuitenki pääsin -rauhaan siirtymällä lattialle huoneen toiseen nurkkaan; toinen oli -se runsas maksu, minkä isäntä määräsi tunturin poikki saattamisesta. -Tämä taival ei voi olla täyttä kahta penikuormaa ja siitä hän vaati --- 8 kruunua, s.o. yli 11 markkaa! Kun tuota hintaa en voinut olla -paljoksumatta, hän vastasi, että tie eli matka oli hyvin paha (meget -slem) ja että engelsmannit aina maksoivat niin paljo. Hänen kunniaksi -olkoon sanottu, että hän määräsi maksun edeltäpäin, ennenkuin -taipaleelle lähettiin; vaan siitä ei minulle suurta apua ollut, kun -ei toista kantomiestä kylässä löytynyt. - -25 p. heinäk. lähimme eineen jälkeen tuolle muka niin pahalle -tunturimatkalle, Lännenpuolisessa vuoriharjussa on kylän kohalla -notko, josta kuljetaan läpi, ja sitä kohti aluksi painettiin. Kahen -puolen kohoavain korkeain kallioseinäin välissä notko näytti jotenki -matalalta, vaan kun sitä olimme alkaneet nousta, huomasin ereykseni. -Tiimakausi kului ennenkuin sen päälle päästiin, vaikka sen juurelle -talosta vain oli ehkä 5 minutin matka muutaman niityn ja ha'an -poikki. Vuoren rinne oli niin jyrkkä, kivikkoinen ja sulavista -lumikinoksista liukas, että ilman sauvan varatta olisi ollut mahoton -nousta ylös. Täkäli oli saattajani puhe matkan huonoudesta ollut -aivan paikallaan; vaan mitä jälellä olevaan pääosaan taipaleesta -tulee, oli sitä tarpeeton moittia erittäin pahaksi. Siellä täällä -oli tosin joku syvä rotko poikki mentävä tai mäen rinne noustava ja -toinen laskettava, vaan usein oli pitkät matkat jotenki tasaista -tai heikosti länteen päin viettävää maata. Lappalaiset ovat ennen -poroillansa liikkuneet näillä ylängöillä ja osotti saattajani siellä -täällä "lapin kenttää" eli heidän entistä olopaikkaa, vaan nykyään he -ovat häädetyt pois eikä tuntureilla liiku muita eläviä kuin hukkia -("ulfvar"), joitten vereksiä jälkiä näkyi monessa kohti pitkin vanhaa -poropolkua. Järvistä ja lammikoista ei ollut puutetta ja kun niissä -olisi venettä ollut, olisimme ainaki yhessä kohti päässeet jonku -neljänneksen huokeammin kulkemaan. Muutamassa lammissa en malttanut -sydänpäivällä olla uimatta, kun ilma oli hyvin lämmin. Pienten -tunturipurojen yli oli siellä täällä hypättävä, vaan muuten maat -olivat verraten sangen kuivia. Metsää tietysti ei tunturilla ollut -ensinkään eikä yksityisiä puitakaan, vähän heinikkoa vain lampien -rannoilla; vasta kun aloimme Rautavuonoon laskeutua, tuli varvikko ja -se erinomaisen sakea eteen, että töin tuskin saattoi läpi tunkeutua. -Maa oli lisäksi hyvin märkää, niin että loppukappale taivalta oli -vaikka toisessa muodossa, yhtä vaivaloinen kuin alku-osa. Klo 2 -aikana oltiin perillä, kuudetta tiimaa kestäneen hitaanlaisen kävelyn -perästä. _Rautavuono_, norj. Jarfjorden, on ensimäinen syvempi -vuono lännen puolella Petsamoa. Jaakobselvasta on sen suulle pari -penikuormaa, jolla välin _Paasrikan_ eli Pasvigin kalastuspaikka -meren rannalla löytyy. Vuono tunkee noin 2 virstan levyisenä -runsaan penikuorman suoraan etelää kohti, vaan tekee sitte käänteen -länsi-etelään päin, johon suuntaan vielä jatkuu pari neljännestä. -Läntinen ranta on korkeaa, pystyjyrkkää kallioa melkein perukkaan -asti, vaan itärannalla on alankomaata jo parin neljänneksen päässä -merestä, niin että siihen on taloja voitu rakentaa; tähän paikkaan me -olimme tulleet. Rautavuonon rannoilla sanottiin olevan 8 norjalaista -ja 4 suomalaista taloa, jonka ohessa "koko joukko" lappalaisia -kuului asukkaisiin. Mainittavin asia vuonosta on -- paitsi -syvyys sen suulla, jonka sanottiin olevan 400 syltää -- ne kaksi -_valaskalatehasta_, jotka nykyään on vuonon itärannalle rakettu; -toinen erään yhtiön oma, jonka johtaja oli muistaakseni eräs kapteeni -_Evensen_, toisen omistaja on nimeltä Kasten _Brunn_. Tehtaan -isännät ovat Tönsbergistä etelä-Norjasta, ja tulevat joka kevät -työmiehinensä kotoa tänne. Edellisellä tehtaalla oli 2 pyytöhöyryä, -8 miestä kummassaki, joilla oli jo tänä kesänä ennätetty saada 53 -valasta; hra Bruun, jonka tehas ei vielä ollut aivan valmis, oli -yhellä höyryllään saanut 12 kalaa. Edellisen tehtaan rannassa makasi -paraikaa kaksi tuommoista ääretöntä merenhirviötä, joitten ihrapukua -syllänpituisilla veitsillä leikeltiin noin kyynäränlevyisiin pitkiin -viipaleisiin, jotka sitte rautaketjuilla hinattiin ylös tehtaaseen. -Kolmannen valaan kuorittu raato oli rantaantunut vähän syrjempään ja -turmeli kauhealla hajullansa ilman laajalti ympäriltänsä. - -Majatalostani, jossa viimeisen saattomieheni vävy asui, oli -venematkaa vähän toista penikuormaa vuonon perukkaan. Tältä matkalta -kahella soutajalla vävy, arvaten appensa yllytyksestä, vaati hänki --- kaheksan kruunua! Nyt kuitenki tein siksi jyrkän tenän, että -hinta aleni 6:een kruunuun, joka sitteki, niinkuin kuulin, oli -kaksinkertainen maksu tavallista vastaan. - -Kylläyneenä tuommoiseen kiskomiseen, josta eräs Norjan herra -myöhemmin arveli, että sitä ei häpeämättä saattanut kuulla, -kiirehin erkanemaan sekä apesta että vävystä, vaikka edellinen oli -keskustelemiseen harjaunut ja jälkimäinen pulskan ulkomuotonsa -kautta miellyttävä. Venematka kului ilman mainittavaa tapausta; ison -merikotkan vain näimme istua kököttävän ylhäällä kalliolla muutamassa -kohti vuonon länsirannalla, saalista tehtaista vaanien. Kun olin -perille tullut, oli taas kummailemisen esine edessä, sillä lahen -rannasta alkoi kaitainen, mutta muuten hyvä _maantie_. Semmoista -en ollut nähnyt, sittekun Kuusamon kirkolta lähimme. Koivumetsä -molemmin puolin tietä oli jotenki vankka, niin että tietä kulkiessaan -saattoi ajatella olevansa puolisataa penikuormaa etelämpänä. -Jonku virstan päässä rannasta oli talo, jonka omistaja oli eräs -norjalainen nimeltä muistaakseni _Tharaldsen_; siinä viivyin vähän -aikaa syödäkseni ja sitte lähin matkaa jatkamaan jalkaisin, kun ei -hevosta ollut saatavissa, muuan vaimopuoli laukkuni kantajana. Väli -Rautavuonon perukasta Paatsjoelle Jokiniemeen eli "Elvenäsiin", -missä jo mainittu nimismies Klerk asuu, on kolme neljännestä. Sitä -oli aamulliseen tunturimarssiin verraten oikein lysti kävellä, kun -tie oli hyvä ja maat jotenki tasaisia, Taloja ei ollut taipaleella -muistaakseni ainoaakaan, vaan sen sijaan ilahutti silmää siellä -täällä joku mänty, jota puulajia en ollut nähnyt Kuolasta tänne -asti. Muutamassa kohti näin tiepuolessa valkean otuksen, joka -lähetessämme pakeni mäen rinnettä ylöspäin ja jota illan hämärässä -luulin jänekseksi. Saattajani, joka ei ennättänyt sitä nähä, arveli -kuitenki, että se varmaan oli susi, sillä näillä seuduin löytyi tätä -petoa runsain määrin; muutamia päiviä takaperin oli postinkuljettaja -tavannut viisi yhessä laumassa, jotka hän kivenheitoilla oli ajanut -pakoon. Ne olivat olleet pienikasvuisia ja vaalakoita. Syyksi sutten -enentymiseen arvelivat asukkaat valaskalatehtaista hylyksi joutuvia -valaanraatoja, joitten haju houkuttaa metsänpetoja. - -Klo 10 seudussa illalla tulimme perille Elvenäsiin, viivyttyämme -taipaleella 1 1/2 tiimaa. - - -Paatsjoki. Boris-Gleb. Kolttalappalaisten häämenot. - -_Elvenäs_, nimismies _Klerkin_ asuinpaikka, jota suomalaiset -kutsuvat _Jokiniemeksi_, on Paatsjoen itärannalla, lähellä joen -laskua meriveteen. Se on varsin sievä paikka. Tuon korkean rannan -suojassa on kappale tasaista maata, joka pienenä niemekkeenä -pistää pohjaanpäin mereen. Tällä maalla kasvaa siellä täällä -korkeoita, tuuheoita koivikoita ja muuten koko niemi on raivattu -niitty-saroiksi, joitten heleä vihanuus miellyttävästi koskee -silmään. Talorakennukset ovat ylhäällä niemen juurella, johon maa -niemen nenästä tasaisesti kohoaa, ja paikka tarjoaa siis varsinki -merelle päin viehättävän näkö-alan. Pää-asuinrakennus on näille -seuduille odottamattoman komea; leveä ja tilava se sisältää -tavallansa kaksi kertaa, sillä siinä on ainaki puolitusinaa -vinttikamareita, ja muistuttaa jossaki määrin rikkaammasta Suomen -pappilasta maalla. - -Taloon tullessani se näytti niin mahtavalta, että useasta syystä -kernaammin olisin mennyt halvempaan majaan, vaan kun ei toista taloa -paikalla ollut, oli pakko tässä pyytää yösijaa. Käytettäväkseni sain -siistin vinttikamarin pytingin itäpäässä, sisustetun hotellihuoneen -tapaan paitsi että soittokelloa ei näkynyt. Sen kummallaki puolella -oli kamarit ja ulkona oli salintapainen vintti, jonka toisella -puolen taas oli kamareita. Niissä oli eräs matkustava Venäjän herra -paraikaa kortteeria ja myöski kolme englantilaista, jotka kesäksi -olivat tänne tulleet, vaikka tällä hetkellä eivät olleet kotona vaan -pyytöreissulla jossain ylempänä joella. Muuten talossa liikkui paljo -ihmisiä sekä omaa väkeä että vieraita, varmaanki kolmattakymmentä -henkeä, ja kaikki muistutti isosti kaupungin ravintolasta. Tämä oli -minulle hyvin mieleen, sillä ravintolassahan itsekullaki on oma -vapautensa, ja ensimäinen arvelevaisuudentunteeni talon suhteen -alkoi siis kohta kadota. Mitä vapauteeni tulee, ei sitä suinkaan -millään tavoin häirittykään sen ajan kuluessa, minkä talossa -viivyin, vaan siitä erotessani sain kuitenki harmikseni kokea, -että olin erehtynyt ravintolatuumissani, sillä mitään maksua ei -olostani otettu vastaan. En voi muuta uskoa, kuin että tämä tapahtui -paljaasta hyväntahtoisesta vieraanvaraisuudesta minua kohtaan, vaan -varmaa on, että tämmöisissä tapauksissa ei tavallisilla tunteilla -varustettua matkamiestä voida syvemmin pahottaa, kuin jos häneltä -kielletään maksamisen oikeus. Kun hän ei saata vaatia mitään ei -rahalla ei rahatta, täytyy hänen aina sentään jäädä kiitollisuuden -velkaan, vaikkapa saisiki tavallisen maksun suorittaa, ja jos ei -hänelle anneta tähän lupaa, kasvaa tuo kiitollisuuden velka kovin -rasittavaksi. - -Frouva Klerk oli muuten miellyttävä, hiljaluontoinen ihminen, joka -nuoruudessaan varmaan oli ollut hyvin suloinen, koska hän vielä -nytki, vaikka kuudetta kymmentä käyden, näytti niin nuorekkaalta, -että luulin häntä parinkymmenvuotisen tyttärensä vanhemmaksi -sisareksi. Herra Klerk, jonka seurassa olin ainoastaan einepöydässä, -tuntui sitävastoin rohkealuontoiselta ja käskevältä; näytti melkein -kuin jos hän olisi arvellut olevansa joku ylimyksenvertainen eli -niinkuin norjaksi sanotaan "stormand". Vankka hän kyllä oliki -ruumiiltansa. Hänellä oli tätä nykyä täysi homma kaikenlaisen avun -antamisessa eräälle nuorelle englantilaiselle pohatalle, joka viikko -aikaa höyryllään Pandora oli saapunut Paatsjoen suuhun. Juuri perille -tultaissa oli nimittäin laivan kapteeni äkkiä kuollut samassa kun -laiva hänen luotsaamanansa oli ajaunut karille, ja hautaamisesta -tietysti laivan omistajalle oli siksi huolta, että neuvonantaja, joka -niinkuin hra Klerk täydellisesti osasi englannin kieltä, oli hänelle -yhtä tarpeellinen kuin tervetullut. - -Keskiviikkona 26 p. heinäk., levättyäni kerran taas herrasvuoteella -sekä eineen syötyäni, lähin katsomaan _Boris-Glebiä_, joka paikka -jokaiselle jäämerikysymystämme harrastavalle on nimeltään tuttu. -Se tulee Elvenäsistä noin virstan verta ylöspäin s.o. etelään -päin jokea. Herskapi Klerkin kaksi poikaa souti minua ensin -joen länsirannalle ja sitte astuin heidän osviittansa mukaan -yksin paikalle tunturintapaista jokivartta pitkin. Boris-Gleb, -etupäässä tunnettu venäläisestä kirkostansa, ei näet ole Paatsjoen -itärannalla, joka on Venäjälle kuuluvaa, vaan merkillistä kyllä, -joen läntisellä, siis norjanpuolisella rannalla. Norjan ainetta -ei paikkakunta kuitenkaan ole, sillä juuri tuon venäläisen kirkon -tähen 1826 vuoden rajaselvityksessä erotettiin Venäjälle 2 virstaa -pitkä ja l/2 virstaa leveä maakaistale pitkin joen länsivartta. -Kirkon seutu on samoin kuin Elvenäs varsin somannäköinen paikka. Se -on puolipyöreä notkelma korkeain vaarain välissä, joitten syrjät -loivasti viettävät alas, kasvaen kaunista koivumetsää; itse notkelman -pohjaa peittää vahva heinikko. Paikan etelälaidalla pauhaa joessa -väkevä koski, _Tshaunus-kuusk_, jonka mukaan paikkaa kutsutaan myös -Tshaimuskyläksi; vähän ylempänä on toinen koski, _Njommd-kuusk_, -joka on varsinainen vesiputous, ettei lohi siitä pääse ylös. -Lähellä Tshaunus-koskea, siis notkon eteläpuolessa, on niiden -kolttalappalaisten mökit, jotka ylempää joen varrelta kesäksi aina -muuttavat tänne varsinki lohta koskesta pyytämään; kirkko taas on -notkon pohjoisrinteellä. Jonkulaisen käsityksen paikan ulkonäöstä -saapi tähän liitetystä kuvasta. Se on otettu etelästä päin ja näyttää -etupuolessa kolttain mökit ja pyytöneuvot, vieläpä itse koltatki, -perempänä pienen kirkon keskellä koivikkoa; oikealla kädellä näkyy -osa jokea ja itärantaa. Kuvasta kuitenki puuttuu kaksi tärkeää -kappaletta, joita ei Friisin käydessä vielä ollut olemassa: tuon -kuvassa nähtävän mitättömän rukoushuoneen takana seisoo nykyään -uusi, erittäin uhkea kirkko, joka valmistui 1874, ja sen rinnalla -vasemmalle kädelle verraten yhtä uhkea pappila, jossa oma pappi asuu -ympäri vuotta. - -Kun Boris-Glebistä kuljetaan jokea ylöspäin -- jota minä -en kumminkaan tehnyt --, tullaan noin penikuorman päästä -_Vaalakkajärveen_ (kartoissamme Valegasj.) ja siitä toisen -penikuorman päästä suurimpaan järveen, minkä läpi joki juoksee, -_Salmijärveen_ (kart. Koalmejärvi). Rantatörmät, jotka joen -suupuolessa ovat noin 500 jalkaa korkeat, mataloivat isosti jo -Vaalakkajärven seuduilla joita norjalainen Vulfsberg kirjassaan "Om -Finmarken" kiittelee erinomaisen ihaniksi, vaan vasta Salmijärven -heinävät rannat ovat uutisasukkaille erittäin soveliaat. Taloja -löytyyki järven sekä itä- että länsirannalla, kaikki luulen ma -suomalaisia; suurin ryhmä niitä on Venäjän puolella sen pitkän -lahen länsirannalla, jonka järvi muodostaa koillista kohti. Järven -länsirannalla on lahti, jonka nimi norjaksi on Svanvigen, ja -pohjoiseen järvi laskee _Kontionsuntin_ (norj. Björsundin) salmen -kautta. Järven pituus on noin 5 neljännestä, leveys pari kolme. -Salmijärvestä ylöspäin seuraa vaihetellen salmia, järventapaisia -suvantoja ja koskia, (joita viimemainitulta kaikkiaan löytyy joessa -kolmisenkymmentä); 3 penikuorman päästä tullaan _Räämälompoloon_, -joka on paria neljännestä pitkä, ja siitä yhä ylöspäin on ensin -_Menikankoski_ ja sitte _Menikanjärvi_ (Friisin _Männikkö_koski ja --järvi), josta tulee pari kolme penikuormaa rajalle. Yhteensä 9--10 -penikuorman matkalla Paatsjoki täten on Norjan ja Venäjän rajana. -Josko Salmijärvestä ylöspäin löytyy taloja, en tiedä varmaan sanoa, -vaikka luulen, että ainaki itärannalla joku harva talo löytyy. Kuta -ylemmäksi, s.o. etelämmäksi tullaan, sen sopimattomammaksi muuten -maanlaatu ja kolkommaksi ilman-ala muuttuu: ainoastaan yhessä -suhteessa, metsän puolesta, ylämaa on etevämpi, sillä täällä on -hyvää hirsimetsää. Aivan osaton ei sentään alamaakaan ole samassa -suhteessa, sillä mänty alkaa kasvaa jo puoli penikuormaa etelämpänä -Boris-Glebia. - -Valtiopäivillä toimitettu kartta selityksensä kanssa antaa -epäilemättä väärän käsityksen Paatsjoen jokilaaksosta. Tosin en itse -käynyt Boris-Glebiä etelämpänä, vaan tässä luettava kertomukseni, -joka perustuu sekä suupuheisiin, jotka kuulin, että Friisin ja -Vulfsbergin selityksiin, on varmaan ainaki suunniltaan oikea, ja -se eroaa huomattavasti kartantekiäin arveluista. Kun kartassa esm. -merkitään mäntymetsää löytyväksi vasta Räämälompolon seuduilla, -on ilmeisesti joudettu erehykseen, sillä Friisin ja Vulfsbergin -mukaan _hyvä_ mäntymetsä alkaa jo Salmijärven eteläpäästä. Saman -järven itäpuolella kartta sanoo olevan "soita ja matalaa koivikkoa," -joka myöski on ereys. Mitään asukkaita ei kartassa ole joen -venäjänpuoliselle rannalle merkitty, ja yhtäkaikki siellä asuu ainaki -satamäärä suomalaista. Itse jokiki on nähtävästi kuvattu aivan väärin. - -Boris-Glebissä olin sisällä pappilassa. Pappi, jonka nimen -Elvenäsissä sanottiin olevan Konstantin _Shekoldin_, oli nuori mies, -minun ikäiseni, vaan jo 7--8 lapsen isä. Hän osasi sen verran norjaa -kuin minä venäjää, että kuta kuinki tulimme toimeen, kun hän lähti -minulle näyttelemään ensin uutta, sitte vanhaa kirkkoansa. Uusi -kirkko, joka on puusta rakettu, on niinkuin jo sanoin sangen komea; -se kuuluuki maksaneen 30,000 ruplaa. Siinä oli nähtävänä niiden kahen -ruhtinaan, Boriksen ja Glebin, muotokuvat, joitten mukaan kirkolle -on nimi annettu ja jotka, jollen muista väärin hra Shekoldinin -selitystä, ensiksi rakensivat kappelin tänne joku, 300 vuotta -takaperin; vaan lupa lienee epäillä, josko nuo kuvat oli porträttejä. -Vanha kirkko oli sekä ulkoa että sisää niin mitätön ja tuiki pieni, -että sen kyllä jo oli aika antaa sijaa uudelle paremmalle -- vaikka -Suomen pyyteille ehkä kyllä olisi saattanut olla edullisempi, jos -se yhä vielä yksin olisi paikkakunnassa hallinnut. Siinä säilytettiin -bibliografille varmaan hyvinki kallisarvoista kirjaa, nimittäin -kirjotettua raamattua (eli raamatun osaa), Kirkkojen ympärillä kasvoi -isoja komeoita koivuja. - -Nuo Venäjän papit ovat ylimalkaan ystävällistä luonnonlaatua ja niin -oli hra Shekoldinki. Kun uudessa kirkossa olimme astuneet pyhimpään -osaan, hän otti esiin kaikki ne vaatekappaleet, jotka papilla -jumalanpalveluksessa on, puki ne päälleen, veti syrjään keskimäisen -niistä esiripuista, jotka peittävät käytäviä pyhän ja pyhimmän osan -välillä, ja asettui juhlalliseen asemaan aukon taa; aivan kuin tosi -jumalanpalveluksessa tapahtuu. Kun kellotapulissa käytiin, hän minun -kunniakseni ja arvaten kolttien kummiksi pani kellot iloisesti -soimaan. - -Boris-Glebistä palasin jokea pitkin Elvenäsiin ja päivällisen -jälkeen, jolloin m.m. oli tarjona joen mainiota lohta, matkustin -täältä alas etelä-Varangin kirkolle Akkulanniemeen, johon tuli ehkä -penikuorma. - -Kenties lukiaa, ennenkuin Boris-Glebille sanomme jäähyväiset, -huvittaa kuulla jotain tällä paikalla kesäänsä viettäväin -kolttalappein häämenoista, jotka ovat toisenlaiset ja enemmän -vanhempain aikain mukaiset kuin muilla lappalaisilla. Friisin -matkakertomuksessa löytyy selitys näistä menoista, jonka hän sai -tulkiltaan, eräältä kolttalaiselta. Kosioretki tehään melkein aina -talvella, jolloin on helpompi poron perässä matkustaa tunturein -laajain tannerten ja jäätyneitten järvein poikki. Kun morsiamen -kotitaloon on tultu ja tavalliset tervehykset lausuttu, kysyy -puhemies, saavatko tulokkaat asiansa sanoa (lägo mist loppe sardnot -maidege), ja kun lupa on annettu, kumartaa hän syvästi kolme kertaa, -kiittäen luvasta; vaan ilman sen pitemmittä selityksittä hän sitte -ottaa povestansa viinapullon ja kaataa siitä morsiamen isälle, -äitille ja veljille kulleki kolme ryyppyä. Jollei ryyppyjä oteta, -on kosioretki päättynyt rukkasilla, vaan kun ne juotanee, lausuu -puhemies seuransa puolesta kiitokset ja sillä asia on selvitetty. -Tämän enempää ei ensi päivänä tehä, vaan lähtee kosiojoukko siihen -suojaan, joka on heille osotettu. Toisena päivänä pitää yrkämies -tässä suojassa tuleville appivanhemmillensa pidot, joihin morsian ei -kuitenkaan tule, vaan jääpi yksin kotia itkemään ja valittamaan; ja -kolmanneksi päiväksi, joka on varsinainen hääjuhlapäivä, kutsutaan -morsiustaloon sekä kosioväki että muita sukulaisia ja tuttavia, niin -paljo kuin mahtuu. Tästä päivästä kuuluu Friisin kertomus: - -"Morsiamen täytyy tämän päivän istua tuvan nurkassa. Hänen kasvojansa -peittää vaate ja sen takana hänen täytyy itkeä ja huoata. Apuna -hänellä on tässä toimessa pari parasta tyttö-ystäväänsä, jotka -kyykistyvät hänen viereensä loukkoon. Kun sukulaiset ja tuttavat -ovat saapuneet, laitetaan sana yrkämiehen tupaan. Vieraat ilmestyvät -sieltä, vaan tapaavat kaksi nuorta miestä vartiana morsiustuvan -ulko-oven edessä. Kussaki lapin kotarakennuksessa on näet kaksi ovea, -kaitainen käytävä välissä. Joukko kääntyy vartiain puoleen pyytäen: -'_luoite min sisa_!' laskekaat meitä sisään! Miehet vastaavat: -'antakaa rahaa, niin pääsette!' Pari kopeekkaa maksetaan, ja niin -tuliat pääsevät ensi ovesta. Vaan toisen oven edessä seisoo myöski -kaksi nuorukaista ja joukon täytyy tässä niin ikään suorittaa veron. -Kun ovat tupaan tulleet, nousevat kaikki sisällä-oliat pystöön, -kolme astuu tulioita vastaan ja ajaa heidät suoraa päätä ulos -kartanolle. Viivyttyään hetken ulkona ja sillä välin peitettyään -päänsä ja hartionsa lumella, he taas yrittävät sisään eikä vartiat -heitä nyt mitenkään estä. Sisään tultuaan valittavat sitä kauheaa -ilmaa, joka ulkona raivoo, ja pyytävät surkealla äänellä suojaa. -Tämä kepponen ei heitä kuitenkaan hyödytä; säälimättä he uudestaan -ajetaan ulos. Viimein kun kolmannen kerran tulevat tupaan, näyttäen -aivan paleltuneilta, isäntä sanoo heidät tervetulleiksi ja saattaa -yljän vanhemmat ylimmälle sijalle, jonka jälkeen kaikki istuvat -pöydän ympärille. Tässä nyt edeskäypä antaa kulleki osansa ja hääväki -syöpi, juopi ja iloitsee. Vaan morsian yhä istuu loukossa itkien -ystäväinsä kanssa. Syötyään yrkämies menee morsiamen tykö, istuu -hänen viereen ja kurkistaa peri peitteen alle, johon hän on verhottu. -Samoin tekevät yljän jälkeen tämän vanhemmat ja sukulaiset. Sitte -puhemies lausuu morsiamen isälle: 'nyt olemme siis kädestäsi saaneet -tyttäres vaimoksi sille ja sille?' Isä vastaa: 'niin nyt olette, ja -saatatte nyt kohella häntä niinkuin tahotte, saatatte _basset su -tshalmid dolast_, paistaa hänen silmänsä tulessa, jos haluatte, nyt -on valtani tyttäreni suhteen loppunut!' Niin tuovat morsiuspiiat -esiin morsiamen matkapuvun. Vaan sillä välin kuin tätä puetaan -hänen päälle, hän ponnistaa kaikin voimin vastaan, hyppii ja potkii -kuin kesytön poro. Kaikkein tyttöin täytyy nyt työhön ottaa osaa, -muutamain pidellä häntä käsivarsista ja sääristä, toisten sillä välin -vetää vaatteita päälle. Viimein tiheä huntu taas pannaan hänen päänsä -peitoksi. Sillä aikaa kuin pukeminen sisällä tapahtuu, ajelevat -miehet ulkona kilvan ympäri tupia, huutavat, meluavat, laukasevat -pyssyjänsä, aivan kuin olisivat tulisimmassa tappelussa. Kun morsian -viimein on puettu, taluttavat yksi yljän ja yksi morsiamen sukulainen -häntä ulos, jolloin hänen ovella täytyy astua ilmassa pidetyn, -suoloilla varustetun leivän ja pyhän kuvan alatse. Oven ulkopuolella -seisoo kaksi ahkioa, joitten eteen suurimpia ja kauniimpia poroja on -valjastettu. Yrkämies nyt itse tarttuu morsianta kainalosta ja viepi -häntä toiseen ahkioon, johon hän asetetaan ja sidotaan liinoilla -kiinni ikään kuin jos hän pakoon pyrkisi. Sitte yrkämies itse -asettuu toiseen ahkioon ja pariskunta istuu käsikynkässä kappaleen -aikaa, jolloin molempain sukulaiset verkalleen taluttavat poroja -taipaleelle. Sillä välin toiset hurjasti ajelevat heidän ympäri. -Vähän matkaa talosta yrkämies sitoo morsiamen poron oman ahkionsa taa -ja koko saattokunta lähtee samassa ajamaan niin paljo kuin kaviosta -lähtee, ikäänkuin hurjimmalla pakoretkellä. Yrkämiehen asunnon -likitienoille tultaissa moniaat ajavat toisten edelle ilmottamaan -kotona oleville saattojoukon tulosta, ja jos taipaleella vähän on -hellitetty morsiamen siteitä, että hän voipi istua mukavammin, -vedetään ne nyt kireemmälle. Kun morsian ajaa pihaan, kiirehtivät -kotona oliat aukomaan niitä nuoria, joilla hän on sidottu, leikaten -ne poikki, jolleivät niitä muuten saa äkkiä auki. Sen jälkeen häntä -saatetaan ovelle, jossa kaksi henkeä taas pitelee leipää, suoloja -ja pyhää kuvaa hänen päänsä yli, kun hän astuu sisään. Täällä häntä -vastaanottaa anoppi, joka antaa hänelle leivän sanoen: 'ole nyt -tästälähin '_laibe-ämeden_', emäntä tässä talossa!' Morsian pitää -vielä kaheksana päivänä huntua päässään ja jokaisen, joka haluaa -häntä nähä, täytyy maksaa muutamia kopeekoita. Kaheksan päivän -kuluttua mennään papin luo vihille; vaan tätä tointa ei pidetä yhtä -tärkeänä kuin vanhain häämenoin noudattamista." - -Friis arvelee, että useat puolet näissä menoissa, esm. vartiat -ovella, ne temput joilla kosioväki pyrkii sisään, tappelumelu, -morsiamen vastarinta ja viimein pakoretki, jolloin morsian on -siteissä yljän ahkion takana, näyttävät viittaavan siihen, että -lappalaisilla ennen aikaan samoin kuin muillaki Suomen heimoilla on -ollut tapana ryöstää vaimo itsellensä; ja tässä arvelussa hän varmaan -on oikeassa. - - -Akkulanniemelle ja siitä Näytämöön. - -_Akkulanniemeksi_ suomalaiset kutsuvat sitä nientä, jolle etelä -Varangin kirkko on rakettu; norjaksi paikan nimi vain on Kirkenäs, -kirkkoniemi. Tämä niemi on noin 4--5 virstaa leveä ja toista -penikuormaa pitkä; sen itäpuolella on Paatsjoki ja Paatsjoen suu, -länsipuolella kaitainen _Utsavuono_ (norj. Langfjorden). Jälkimäisen -perukkaan laskee pieni joki, joka tulee Utsavuononjärvestä -(Langfjordvandet), ja jos tämä joki, niinkuin on ollut kysymys, -perkattaisiin salmeksi, josta veneet pääsisivät järveen kulkemaan, -jatkuisi Akkulanniemi lähes toisen verran eteläänkäsin. Niemen -nenässä on Paatsjoensuun puolella seurakunnan pappila, merelle päin -kirkko ja Utsavuonon suun puolella lukkarintalo ja kansakoulu, -kauppias Figenschoun talo sekä lääkärin asuinpaikka. Ylempänä vuonon -varrella asuu suomalaisia ja lappalaisia, edellisiä, jos en erehy, -varsinki länsirannalla, _Oitsujärvestä_ (Inb. kart. Vaitsjärvestä) -juoksevan pienen joen suulla. - -Akkulannientä lähetessämme souti saattajani rantaan joku pari virstaa -ylempänä kirkkoa. Valkamopaikalta alkoi leveä polku, joka samoin -kuin polku Vuorjeman varrella paikotellen oli raivattu kallioon. -Lähellä pappilaa tämä polku yhtyi varsinaiseen kaitaiseen maantiehen, -joka kiersi ympäri nientä kaikkein talojen läpi eli sivu, vaan en -tullut tiedustelleeksi, kuinka kauas ylöspäin pitkin vuonojen syrjiä -se ulottui. Saattajani vei minun kortteeriin kauppias Figenschoun -taloon, jossa viivyin koko iltapäivän, se tiimakausi pois luettuna, -mikä kului käyntiin pastori Sandbergin, paikkakunnan papin, luona. -Kaupp. _Figenschou_ oli erittäin ystävällinen ja huvittava mies, niin -että aika hänen seurassaan ratosti kului, ja oloani hänen tykönä -säilytän kiitollisessa muistissa. Vaikka tahoin kiirettä pitää, hän -ei päästänyt minua luotaan, ennenkuin olimme runsaan illallisen -syöneet, ja olisi pidättänyt minua yötäki talossa, jolleivät -kyytimiehet olisi olleet yhtä halukkaat taipaleelle pääsemään kuin -minä itseki. Pastori _Sandberg_ oli myös kohtelias herra; ne tiedot -väkiluvun suhteista etelä Varangissa, jotka häneltä pyysin, hän -yhtä alttiisti kuin tarkasti antoi. Hän tuntui olevan oppinut mies -ja harras luonnontutkia -- kaksi asiaa, jota harvat Suomen maapapit -lienevät. Juuri minun istuissani hänen luona tuli sinne Pandoran -omistaja hra Klerkin saattamana pyytämään todistusta kapteeninsa -hautaamisesta, joka samana päivänä oli toimitettu. Hänen kanssa hra -Sandberg kuta kuinki sujuvasti puhui engelskaa, jolla kielellä myöski -oli ruumissaarnan pitänyt. Sitte hän kutsui meidät kaikki muutamaan -kamariin yläkerrassansa, jossa luonnon-esinekaapistaan veti esiin -yhen laatikon toisensa perästä, kaikki täynnä perhosia ei ainoastaan -Ruijasta ja Norjasta, vaan muistaki Europan maista, vieläpä -pohjois- ja etelä-Amerikasta ja aina itä-Indiasta saakka. Niitä -oli erinomaisen hauska katsella ja engelsmanniki kertoi myötäänsä -tyynen _indeedinsä_ suurella vakuutuksella, vaikkei liene mikään -luonnontutkia ollut hänkään. - -Sillä vuonolla, joka Akkulanniemestä noin 1 1/2 penikuorman -pituisena ulottuu mereen, on norjaksi nimi _Bög_- eli _Kloster_ -(Klister) _fjorden_, suomeksi _Utsavuono_. Muuksi en minä ainakaan -kuullut suomalaisten sitä nimittävän. Keskivälillä mereen on vuonon -itä-syrjällä pienoinen _Reineijan_ saari (Rehnö) ja vuonon suussa -vähän isompi _Kälmeijän_ saari (Kjälmetsö, Hjelmsö), jonka kohalla -itärannalla on Holmakrovanniemi (Holmengrånäs). Mannermaa ei -kuitenkaan lännen puolella ole vuonon syrjänä kuin 2--3 neljännestä, -jonka jälkeen rannikko äkisti kääntyy länteen eli länsi-etelään -käsin, muodostaen korkean niemen, jota sanotaan _Hirsiniemeksi_; vaan -meressä on vastapäätä mantereen länteen päin Hirsiniemestä lähtevää -pohjoissyrjää suuri saari, jonka nimi suomeksi on _Saalomansaari_, -norjaksi _Skogerö_, ja joka lännen puolella rajottaa Utsavuonon -suuta. Tämän saaren etelärannan ja mantereen välissä kulkee noin -neljännestä leveä ja 6--7 nelj. pitkä syvä salmi, jonka nimi on -_Ristivuono_ (Korsfjorden); saaren länsisyrjää vastapäätä on taas -mannermaa ja välissä oleva, parin penikuorman pituinen salmi on -jatko _Näytämönvuonoon_. Saalomansaarta, jonka pinta-ala on 2--3 -neliöpenikuormaa, ympäröipi siis pohjassa jäämeri, idässä Utsavuono, -etelässä Risti- ja lännessä Näytämönvuono. Se on hyvin korkea -varsinki luoteispäässään, johon muutamalle tunturille sanotaan -Inarijärven näkyvän. Kesän aikana siinä pidetään poroja, jotka -uitetaan Ristivuonon poikki. Joitakuita asukkaita löytyy etelä- ja -länsirannalla. - -Hyvilläni hyvänäpidosta erkanin hra Figenschousta ja Akkulanniemen -matalanlaisesta rannasta hiljan illalla 26 p. heinäk. Edessä oli 3 -penikuorman venematka, vaan ilma oli niin ihana kuin olla saattaa, -että pelvotta sopi taipaleelle lähteä. Pohjolan kirkas yö levitteli -sanoin selittämätöntä suloansa maille ja vesille eikä sen nauttimista -enään häirinnyt tuo Lapin kesän suuri kiusa, sääsketkään, sillä -näin lähelle aavaa merta ne eivät juuri tule. Tuuli oli kokonaan -sammuksissa, vaan siitä ei tarvinnut valittaa, sillä matka kävi siksi -moneen suuntaan, että myötätuuli yhellä kohti olisi toisella ollut -vastainen, ja yö oli muuten siksi viileä, ettei tuulen jäähytystä -ollut puute niinkuin päivällä olisi ollut. Pari päivää nähtyäni -tupakan nälkää olin hra Figenschoulta saanut ostaa erinomaisen hyviä -sikarreja, ja semmoinen suussa viruin ilman minkään kaipauksetta, -olemiseen täydellisesti tyytyneenä, veneen pohjalle laitetulla -makuusijalla. Kahen nuoren saattomieheni, erään suomalaisen ja erään -norjalaisen, reippaasta soudosta, jota keskitaipaleella virkistin -muutamalla sikarrilla, pienoinen aluksemme joutusaan leikkeli -yhen merenselän toisensa perästä. Matka kävi ensin Hirsinientä -kohti, sitte sen ympäri Ristivuonoon, sitte pitkin koko tätä -vuonoa Näytämönvuonoon asti sekä lopuksi Ristivuonon suulta vielä -etelän puoleen jatkuvaa Näytämönvuonoa sen perukkaan asti, missä -Näytämönjoki siihen laskee. Kello kolmea käydessä olimme perillä, -jolloin oli viivytty noin 4 1/2 à 5 tiimaa taipaleella. Kyytipalkka -oli samoin kuin jo Elvenäsistä, taksan mukaan maksettava ja teki vain -6 kruunua. Taksa on näet Ruijassa 1 kruunu mieheltä ja penikuormalta. - -Yksi paikka jäi minulta tällä taipaleella katsomatta, nim. _Trihvanan -luola_ (Trifan-raige) jossain Utsavuonon itärannalla; en muistanut -koko luolaa tiedustella. Sillä on nimensä pyhän Trihvanan jälkeen, -joka aikanansa on siinä käynyt rukoilemassa, ja sivukulkiessaan -kolttalaiset aina siinä ristivät silmänsä sekä uhraavat usein jonku -lantin, jos pyytöreissulla ovat. Luolassa on verhon takana neitsyt -Maarian kuva, jonka edessä tavallisesti on kaksi vahakynttilää -(Friis). - - -Näytämö ja Uutuanvuono. Onko Suomen raja näillä paikoin oikein -kuvattu karttoihimme? - -Jaakobselvasta Näytämöön asti olin pitkin matkaa ollut norjalaisten -parissa, jos luen pois toisen saattajani viime taipaleella. Koska -luulin tietäväni, että paljo suomalaisia asui itäisessä Ruijassa, en -voi kieltää, että tämä asianlaita vähän kummastutti ja että rupesin -epäilemään, josko en ollut luulossani erehtynyt. Käynti pastori -Sandbergin luona poisti kuitenki epäilykseni ja vakuutti, etten -ollut erehtynyt. Hänen hyväntahtoisesti antamain tietojen mukaan -asukasluku etelä-Varangin seurakunnassa, johon Varanginvuonon perukka -ei kuulu, v. 1880 oli yhteensä 1,761 henkeä, joista norjalaisia -321, lappalaisia 670 ja suomalaisia 770. Norjalaisten lukumäärä -ei siis tehnyt edes viidettä osaa koko väestöstä, suomalaisten -sitävastoin lähes puolet. Huomattavaa lisäksi on, että suomalaisten -lukumäärä myötäänsä on ollut suhteellisesti enenemässä. V. 1875 oli -asukasluku 1,641 henkeä, joista 294 norjalaista, 645 lappalaista ja -702 suomalaista, s.t.s. suomalaisia oli silloin 42 % koko väestöstä; -vaan v. 1880 ne tekivät 43%. V. 1882 hra S. arveli suhteen varmaan -olevan yhä edullisemman suomalaisille ja samalla epä-edullisen -norjalaisille, sillä edellisiä yhä muuttaa sisään, kun jälkimäisiä -sitävastoin siirtyy pois, enimmästi Amerikaan. - -Jos luemme suomalaiset ja lappalaiset yhteen, jotka eivät ainoastaan -molemmat ole norjalaisille yhtä vieraita kansoja, vaan myöski -keskenään heimolaisia, jos lisäksi norjalaisten luvusta erotamme -herrasväen ja virkamiehet pois, huomaamme, että varsinainen Norjan -kansa eli talonpojisto etelä-Varangissa on arveluttava vähemmistö. -Itsekseen jätettynä tämä vähemmistö epäilemättä aikojen kuluessa -katoaisi kokonaan pois, osittain ulos vaeltamalla, vaan parhaastaan -arvaten toisiin kansoihin sulaamalla; vaan hallituksen turvissa -se ehkä voipi hengissä kitua. Että asianhaarain luonnollinen -pakko yhtäkaikki jo näkyvästi osottaa voimaansa, saatoin -taipaleella Näytämöön selvästi huomata. Kun kysyin suomalaiselta -saattomieheltäni, kuinka hän kumppalinsa kanssa puheessa tuli -toimeen, kun tämä oli norjalainen, hän vastasi hyvin totisesti, että -kumpiki auttavasti osaavat toisensa kieltä. Sen havainnon kuitenki -tein, että osaamisen tarpeellisuus kokonaan oli norjalaisen puolella; -suomalainen ystäväni tuskin tunsi kymmentä norjan sanaa, puhumisesta -ei kysymystäkään. - -Vaikka en pastori Sandbergiltä olisi sattunut saamaankaan -vastamainituita tietoja, olisin Näytämössä tullut näkemään, että -suomalaisiaki Varangissa löytyy. Tämä paikkakunta on nimittäin -kokonaan suomalainen, paitsi että ylimpänä joen varrella kolme -kolttalaista perhettä, yhteensä ehkä kymmenen henkeä, vielä tavataan. -Ensimäiseksi asukkaaksi joen varrella sanottiin nimismies Ekdahlia -Suomesta, joka noin 30 vuotta aikaa tänne asettui; hänen omaisiaan -vielä elää täällä. Vähitellen sitte on toisia muuttanut, että joen -varrella nyt löytyy kolmattakymmentä suomalaista taloa. Norjalaisia -ei täällä tietääkseni koskaan ole asunut, vaan paikan alku-asujamet -olivat koltteja, arvaten nykyisten kolttien esivanhempia, jotka -jälkeen v. 1614 tänne siirtyivät. Joessa on heti yläpuolella -nykyisten kolttien kenttää, noin pari neljännestä joensuusta, -jyrkkä köngäs, josta lohi ei pääse ylös ja jossa sentähen on hyvä -lohenpyyntipaikka. Se epäilemättä houkutti ensimäisiä kolttia -tänne asettumaan. Ekdahlin talo on vähän alempana köngästä, joen -pohjoisrannalla. - -Näytämönvuono, norjaksi _Nejden_ eli _Kjöfjorden_, lapiksi _Njavdam_, -haaraupi samoin kuin Utsavuono peräpuolessaan kahteen eri lahelmaan: -varsinaiseen Näytämönvuonoon, johon samanniminen joki laskee, -ja _Uutuanvuonoon_, johon Uutuanjoki, norjaksi Munkelv laskee. -Molemmalla joella on lähteensä Suomen puolella. Jälkimäiseen yhtyy -pohjasta päin pieni lisäjoki tuolla oudolla nimellä "Pakanajoki", -joka tulee Pakanajärvestä. Nimen "Munkelv" Uutuanjoki arvaten on -saanut siitä, että sen varrella aikanaan on mahtanut asua joku -pyhä mies; 2 1/2 penik. joen suusta, Suomen rajan sisällä, löytyi -nimittäin ennen kirkko, joka 4--5 vuotta aikaa siirrettiin Näytämöön, -ja vielä nytki sanottiin toisen, hyvin vanhan "kirkon" löytyvän -Pakanajoen varrella, niin ikään Suomen alueella. - -Majapaikkani Näytämössä oli _Kersilän_ talo joensuussa. Siitä -matkustin 27 p. heinäk. isännän kera ylöspäin jokea aina -vastamainitulle könkäälle asti. Joki on matala, vaikka leveä, -rannat paikotellen hyvin korkeat, vaan multaiset, että vierivät -alas veteen. Tenojoen suupuoli oli samallainen, leveä, matala ja -paikotellen mullikkotörmäinen. Ulliveden aikana isommilla veneillä -kuitenki voidaan Näytämönjokea nousta joku 2--3 virstaa ylöspäin. -Könkäällä pistäysimme ensin kolttein templissä, joka oli helposti -tunnettava katolle pystytetystä pienestä puurististä. Se oli sangen -halpa jumalanhuone: noin 4 kyynärää leveä, yhtä syltää pitkä -ja miestä tuskin korkeampi, iän-ikuinen pöksä, akkunoina kaksi -korttelinkokoista aukkoa niinkuin meidän riihissä. Peräseinällä, -kahen askeleen päässä ovelta, oli vanha neitsyt Maarian kuva ja -ehkä jotain muuta kirkon romua; ovi oli puusäpillä kiinni pantava. -Kerran vuodessa, eikä aina sitäkään, kuuluu Paatsjoelta pappi -käyvän täällä. Yhellä silmäyksellä nähtyämme koko rustingin menimme -kirkosta yhteen koltan tupaan ja siitä hetken perästä kolttain -kanssa könkäälle, katsomaan kuinka siinä lohta pyydetään. Itse -putouksen alla on sileäpohjainen pyörre, sen kokoinen kuin isompi -kamarinlattia, johon kalat keräytyvät, kun turhaan ovat putouksesta -koettaneet ylös päästä. Pyytöneuvona on "käpäläksi" sanottu, noin 3 -syltää pitkä ja perältään toista syltää korkea, pitkillä köysillä -varustettu nuotta. Kaksi henkeä jääpi rannalle köytten päistä kiinni -pitämään, kolmas (ja neljäs, jos on) kahlaa kallion suojassa koskeen -ja viskaa nuotanpään valtaväylään. Kun se on tehty, saadaan nuottaa -heti ruveta, ja vieläpä kiireen kautta, lappamaan rantaan. Sillä -heitolla, jota me olimme katsomassa, saatiin kaksi suurta lohta -ja pari pienempää kalaa, vaan toisinaan sanottiin saatavan monta -kymmentä lohta yhellä kertaa. Heitto, johon kuluu ehkä pari minuutia, -tapahtuu aina tiiman tai puolentiiman perästä, sen mukaan kuinka -kaloja lähtee. Pyytöön on koko jokivarsi osallinen ja kaksi miestä on -aina erältänsä vuorokauden pyytämässä ynnä kolttain kanssa. Saalis on -viime vuosina tehnyt noin 30 kruunua osamiehelle, joka kun osamiehiä -on ollut 24, tekisi koko pyydöstä 7--800 kruunua. Isäntäni kuitenki -valitti, että talo on entisestä isosti vähennyt, sillä ennen hänen -muistiinsaki oli jokaiselle osamiehelle tullut 90--100 kruunua. -Yhestä viekosta suolalohea on hinta ollut 18 kr., tuoreesta lohesta -12 kr. - -Sääliksi kävi katsella noiden kolttien nykyistä tilaa ja vielä -enemmän sääliksi ajatella heidän tulevaa kohtaloansa. Ennen he -ovat yksin omistaneet lohenpyynnin könkäässä, josta tietysti oli -tuntuva toimeentulon apu, kun osamiehiä oli vähemmän ja saalis ehkä -oli runsaampi; nyt saavat olla kiitollisia, jos heille suodaan -osakaan heidän entisessä oikeudessansa. Ennen heitä oli siksi suuri -lukumäärä, että pystyivät siirtymään merenrannalle ja haltuunsa -ottamaan Reisvuonon toisen syrjän (ks. Suomi, 1846, siv. 147); nyt -he ovat sukupuuttoon häviämäisillään. Hiljainen nöyryys tuntui -olevan pääjuonne heidän luonteessaan, vaan tämä nöyryys ei ollut -sitä laatua, jonka voittamattomat esteet hetkeksi synnyttävät -voimallisessa luonnossa, se oli semmoinen, jonka pohjana on kaiken -toivomisen puute. Näytämön koltat olivat kuolevan kansan elävä kuva. - -Lohenpyytöpaikka ja kolttain tuvat ovat eteläpuolella jokea. -Vastapäätä pohjoisrannalla on vähäinen huvila, jonka eräs Vesisaaren -kauppias, Esbensen, on tänne rakentanut. Sopimaton ei paikka -kesämajalle olekaan, sillä koski on sievä katsella ja joenvarret -ovat siitä alaspäin kappale matkaa aukeat ja kuivat. Jonkulainen -jylhyys vallitsi kuitenki luonnossa kosken seudulla, varsinki lännen -puolessa, josta joki juoksi ja jossa synkkä metsä kasvoi. Suuri kotka -kohosi sivultamme ilmaan, kun könkäältä palasimme. - -Näytämöstä kulkee sulan maan aikana paljo käytetty tie Suomeen. -Siitä kysellessäni jouduin merkillisen asian perille. Polku näet, -joka eroaa könkään alta etelään eli länsi-etelään päin, leikkaa jo -_puolentoista_ penikuorman päässä Suomen rajan _Huonekuolpumassa_ -(eli -- kuolpunassa) ja jatkuu sitte _neljä_ penik. Suomen sisällä -_Suolisjärven_ (kartan Tschuolisjärven) pohjoispäähän. Koko väli -Näytämönjoen suusta Suolisjärveen sanottiin olevan 8 penik. Kun nyt -vertaa näitä ilmotuksia Inbergin karttaan, huomaa, että ainoastaan -viimemainittu ilmotus sopii kartan kanssa yhteen; vaan kartan mukaan -on Näytämönjoen suusta Suomen rajalle ainaki 4 penik. ja rajalta -Suolisjärveen korkeintaan kaksi. Kummissani tästä ristiriitaisuudesta -kyselin sitte, kuinka paljo Uutuanjoen suusta luetaan rajalle. -Vastaus kuului: kaksi penik. Kartan mukaan sitäki väliä on lähes 4. -Pakanajoki ja -järvi, jonka edellisen poikki kuljetaan jonku matkan -päässä Huonekuolpumasta, sanottiin olevan Suomen rajan sisällä; -kartassa niille ei voisi Suomen sisällä saada sijaa. Kun isäntäni, -joka hyvin tunsi nämät paikat, vähintäkään epävarmuutta osottamatta -antoi pyydetyt tiedot, joitten tärkeyttä hän ei aavistanut, en voinut -olla rupeamatta epäilemään, josko ei kartassa ollut ereys, ja tämä -epäilys muuttui varmuudeksi, sittekun sen norjalaisen kartan lisäksi, -mikä minulla oli matkallani muassa (Reisekart över det nordlige -Norge. Efter forhaandenværende hjælpekilder udarbeidet ved Oscar -Nielsen, Christiania 1881) olin Vesisaaressa saanut ostaa Vulfsbergin -jo ylempänä mainitun kirjan "Om Finmarken", johon on liitetty tarkka -Ruijan kartta. Molemmissa kartoissa kulkee näet raja näillä seuduin -ei suorana eli melkein suorana linjana niinkuin meidän kartoissa, -vaan suurena kaarena itäänpäin, läheten Näytämön ja Uutuan vuonoja -niin paljo, kuin Näytämössä ilmotettiin. Myöski Andréen suuressa, -nykyään ulostulleessa karttateoksessa raja on näin merkitty (ks. esm. -10:ssä vihkossa Ruotsin ja Norjan sekä Venäjän karttoja). - -Asia on epäilemättä niin tärkeä, että siitä sietäisi ottaa tarkka -selvä. Jos, niinkuin olen vakuutettu, Norjan kartat ovat oikeat ja -Suomen väärät, löytyy siis Inarin tienoilla 8 eli 10 neliöpenikuormaa -maata, jotka kuuluvat Suomen alle, vaikka luulemme niiden olevan -Norjan aluetta. Tätä maata tietysti ei Norja voi viedä, sillä -rajahan kulkee siinä niissä kulkee, vaan sen etäisyydestä ja -tuntemattomuudesta seuraa, että on ikäänkuin se ei meidän maahan -kuuluisikaan. Jos sentähen raja tulisi oikaistuksi, merkitsisi se -itse teossa melkein samaa kuin maamme laajennusta sanotulla alueella. -Tämmöinen laajennus ei itsessäänkään ole mikään ylenkatsottava asia, -vaan se tulee monta kertaa tähellisemmäksi sen kautta, että siten -matkaamme tiedetään paria penikuormaa lyhemmäksi kuin on luultu -siihen loppumäärään, johon Suomen varemmin tai myöhemmin täytyy -ruveta ponnistamaan, jäämeren rantaan. - - -Näytämöstä Pykeijan kautta Vesisaareen. - -Viivyttyäni Näytämössä kaksi päivää lähin iltamalla 28 p. heinäk. -ullin aikana edemmäksi kulkemaan majataloni pojan Kaarle Kersilän -veneessä. Hänen oli mentävä Pykeijaan, viemään sinne tilatuita -vämpöörin rakennusaineita, joista hänen veneensä tuli sopivaan -lastiin, ja kun halusin sanottua paikkaaki katsella, päätin seurata -hänen muassaan. Muuten kyllä olisi ollut tilaisuus päästä suoraan -Vesisaareen, sillä yhellä kertaa meidän kanssa lähti sinne kaksi -Kersilässä majaa ollutta miestä viemään halkolastia. Näytämöstä -käydään ahkerasti Vesisaaressa viemässä ja noutamassa kalua. Sinne -viedään varsinki halkoja, lautoja, heiniä ja jäkäliä, kaloista -puhumatta. Halkosyltä, joka on vähän isompi suomen syltää, oli viime -talvena siellä maksanut 24 kr.; vaan toisinaan keväillä sanottiin -hinnan nousseen aina 40:ään kruunuun! Lautain, 1 tuumaa paksujen ja 8 -kyyn. pitkäin, hintana on ollut 1:20 kr. à 2 kr., toisinaan kuitenki -4. Laudat saadaan Suomen puolen metsistä. Heinätynnyrin hinta (heiniä -enimmästi myödään mittaamalla) on Vesisaaressa ollut 3--4 kr., vaan -karjalle parhaasta päästä näillä seuduin laihain niittymaitten tähen -syötetään jäkäliä, joita tynnyri on maksanut 1:50 kr., toisinaan 2 -kr., vaan Vesisaaressa 3 kr. Päätuomistavara on tietysti jauhot, -jotka kesän aikana vähemmän hankitaan ostamalla kuin vaihtokaupalla -ryssäin laivoista. Kun saidan pyynnissä on oltu, jota kalalajia -melkein yksinomaisesti kesällä pyydetään, kuljetaan lastilla suoraan -venäläisen laivan kylkeen ja kahenpuolinen punnitus alkaa. Yhestä -puudasta jauhoja oli tänä kesänä mennyt ainoastaan 5 eli 6 puutaa -saitoja, vaan tavalliseksi jauhojen ja kalain suhteeksi sanottiin -1:7 à 8. Jauhomatto, 9 puudan painoinen, maksoi nykyään ostaessa 25 -kr. Muita tuontitavaroita ovat esm. kahvi, joka on maksanut noin 80 -äyriä naula, ja sokeri, jonka hinta on ollut 60 äyr. -- norjan naula -on sentään noin 1/4 osaa isompi meidän naulaa. Lämmityskoneita, -joina jäämeren rannoilla kamareissa melkein yksistään käytetään -rautakamiineja, tuodaan myöski kaupungista; niiden hinta on noin 30 -kr. Niistä lämpiää huone hyvin äkkiä, muutamassa minuutissa, vaan -jähtyy yhtä äkkiä, jonkatähen ylösnouseminen talvi-aamuna kuuluu aina -olevan kovin kolkko. - -Näytämönvuono on kolmas syvempi lahti etelä-Varangissa ja heti sen -rinnalla länteen päin on neljäs ja viimeinen, _Reisvuono_ (norj. -Bugöfjord). Edellinen on runsaasti 3 penik. pitkä, vaan hyvin -kaitainen, tuskin paikotellen virstaa leveämpi, jälkimäinen on puolta -lyhempi, vaan 3--5 virstaa leveä. Kun Näytämönvuonoa on pohjaan päin -kulkenut Ristivuonon sivutse, alkaa rannat kohota ja kolkostua, -kunnes ne vuonon suupuolessa kaatuvat alas veteen pystyjyrkkinä, -usean sadan syllän korkuisina kallioseininä. Jos näillä paikoin -joutuisi veden hätään, olisi kyllä hankala missään päästä maalle. -Yhessä kohti länsirannalla on kallion kylkeen hakattu risti, merkiksi -että mies, eräs lappalainen, kerran on siinä surmansa saanut. Juuri -vuonon suussa pistää länsirantaan pieni poukama, jonka pohjoisella -kalliorannalla ennen aikaan kuuluu asuskelleen venäläisiä kauppiaita, -vaikka käsittämättömältä näytti, miten ensinki mitään taloa on -saatettu kallion huipulle pystyttää ja miten sitte on voitu kulkea -mantereen puolelle, sillä rannat olivat ihan pystöä kallioa. Se -oli _Raasvuono_, Brasshavn. Ulkopuolella Näytämönvuonon suuta on -_Kiviön_ saari, josta hakataan ja viedään Vesisaareen poltettavaksi -suuret määrät turpeita; ne kuuluvat tässä saaressa olevan niin -hyviä, että halot eivät niille lämmittäessä vedä vertaa. Näillä -paikoin kulkiessamme matkamme, joka alusta oli puuttuvan tuulen tähen -ollut hitaanlainen, edistyi hyvin nopeaan. Tuuli oli yön selkään -kiihtynyt puolimyrskyksi ja vaikka se oli länsi-etelässä, siis meille -oikeastaan laitainen, se kuitenki pusertuessaan alas siihen syvään -ja kaitaiseen solaan, jossa kuljimme, muuttui meille perintakaiseksi -tai melkein laitamyötäiseksi oikealta puolen. Kun olimme -Näytämönvuonon suusta ulos tulleet, kääntyi matkamme Raasvuonon -niemen ja Kiviönsaaren välitse pohjoisesta luoteen ja lännen väliin -ja tuuli muuttui laitaiseksi tai melkein vähä hankavastaiseksi; -vaan kun vämpöörit, joitten tapaan veneemme oli rakettu, ovat hyvät -nousemaan tuuleen jos tuulta vain tarpeeksi on, eikä siitä tällä -kertaa puutetta ollut, yltyi veneemme vauhti vain yltymistään. Meitä -ei ollut matkassa muita kuin Kaarle Kersilä ja minä, ja kun minun -vuoroni oli lopputaipaleella pitää perää, hän keulaan asettui maata. -Hauska oli ohjata veneen kiitävää kulkua vaahtopäisten aaltojen -halki, varsinki Reisvuonon suulla, missä ilmanhenki 1 1/2 penikuorman -selällä oli saanut voimiaan koota; ainoa huoleni oli, etteivät -minunki silmäni samoin kuin kumppalini painuisi kerrassaan umpeen, -jota väkisinki tahtoivat tehä, sillä sydänyö jo oli kulumassa. Kun -olimme päässeet tuon ainaki 3 neljänneksen levyisen selän poikki, -johon muistaakseni meni 30 minuutia, ja tulleet lähelle Pykeijaa -siihen salmeen, joka on mantereen ja Pykeijan saaren välissä, -hyppäsi kuitenki kumppalini äkkiä ylös, juoksi perän puoleen ja -laski purjeen kiiruusti alas juuri samassa kuin kallion huipulta -syöksähtävä vastainen vihuri oli keikahuttaa veneemme kumoon. Minun -turvissani olisimme varmaan kapselssanneet näin sataman suurilla. -Ei mikään ole jäämeren rantamilla purjehtialle vaarallisempaa kuin -nuo kallioitten lomista odottamatta tulevat tuulenpuuskat; monen -päänmenoon ne ovat syynä olleet. Vähennettyään purjetta puoleen -määrään Kersilä uudestaan veti sen mastoon, tarttui itse peräsimeen -ja niin kryyssättiin vinkuvaa vastatuulta rantaan. - -_Pykeija_, norj. Bugö, on pyöreä lahelma mantereen ja siitä -koillista kohti pistävän korkean niemen kainalossa. Kun lahen itään -päin tulevaa suuta Pykeijan saari suojelee, on paikka erinomaisen -turvallinen hamina veneille ja pienemmille laivoilleki. Pari -kolmekymmentä taloa on rakettu ympäri lahen rantoja, jotka eivät -kovin jyrkästi vietä alas veteen. Muutamissa taloissa löytyy joku -lehmä, vaan muuten kalastus näytti olevan kylän ainoa elinkeino, -venetten ja pyytöneuvojen paljoudesta päättäen. Vähän idempänä -Pykeijaa, sen ja Reisvuonon suun välillä, pistää mereen _Utternakin_ -niemi, jonka pitäisi olla vanha rajanpää. Suurin osa niistä -suomalaisista jotka vuosittain Lapin halki kulkevat Vesisaareen, -matkustaa Pykeijan kautta, johon tulevat Reisvuonon perukasta. - -Maattuani muutamia tiimoja Pykeijassa kuljin aamupäivällä 29 p. -heinäk. kyytiveneellä tuon 5 neljännestä leveän Varanginvuonon poikki -Vesisaareen. Kersilä jäi Pykeijaan. Koska edellisessä olen tullut -maininneeksi, kuinka jäämeren rannoilla matkustaja toisinaan voipi -joutua kiskomisten alaiseksi, lienee velvollisuuteni tässä kertoa, -että Kersilä ei venematkasta Pykeijaan ottanut mitään maksua; töin -tuskin sain hänelle tyrkytetyksi pari kruunua ruuasta ja muusta -hoidosta. Saattaa siis tuolla ylhäällä joskus päästä halvallaki -kulkemaan. - - -Entiset rajat Varangissa. - -Mieluinen puhe-aine kaikille suomalaisille jäämeren rannalla aina -Tenojoelta Kuolavuonoon saakka on entiset rajat. Niistä niin -halukkaasti keskustellaan, että tätä ainetta tavallaan saattaa -sanoa päivän kysymykseksi siellä. Asianlaita nimittäin on, että -suomalaiset koko sanotulla alalla niin Norjan kuin Venäjän -puolella ovat hyvin tyytymättömiä nykyiseen tilaansa -- syistä, -joita jo olemme selittäneet mitä ryssän rantalaisiin tulee, ja -vasta tulemme norjanpuolisten suhteen tarkemmin selittämään; ja -tyytymättömyydessään he ovat ruvenneet ajattelemaan, että rajat -ennen ovat kulkeneet toisin, heille edullisemmalla tavalla, ja -että ne sentähen olisivat oikaistavat. Mikään muinaistieteellinen -harrastus ei heillä siis ole yllyttimenä, vaan suora käytännöllinen -tarkotusperä. Rajoja koetetaan lykätä niin ulohtaalle kuin suinki, -norjan puolella länteen, ryssän rannalla itään, ja väliin tulevaa -aluetta halutaan saada yhteyteen Suomen kanssa. Viimemainitun -pyrinnön eli toiveen suhteen on kuitenki se erotus huomattava, että -kun ryssän rantalaiset selvästi käsittävät, että yhteys Suomen kanssa -on jotain aivan toista kuin Venäjän alle kuulumista, seotetaan nämät -asiat norjan puolella jossaki määrin yhteen, niin että yhistymistä -Suomeen ja Venäjän alle joutumista ajatellaan melkein samaksi; sillä -Norjassa niinkuin ulkomailla ylimalkaan Suomea pidetään Venäjän -alusmaana. Tämä seotus ei kuitenkaan laimenna norjan puolelaisten -intoa, koska he, vaikka arvellen Venäjän alamaisiksi joutuvansa, -yhtäkaikki toivovat pääsevänsä Suomen lakien turviin. - -Mielten kiihko on tässä asiassa, niinkuin odottaa sopii, paikotellen -vienyt liikoihin; niin esm. Tenojokiset uneksivat, että vanha raja -on Tenoa pitkin kulkenut mereen, ja Uurassa arveltiin, niinkuin jo -edellisessä on kerrottu, että vanhoja rajamerkkejä pitäisi löytyä -Kuolanvuonon länsisuussa. Vaan mitä etelä-Varankiin tulee, niin -kysymyksen harrastaminen täällä seisoo historiallisella pohjalla -ja siksi täällä onki tultu tai ollaan tulemassa päätöksiin, jotka -luullakseni ovat kuta kuinki oikeat. - -Kun Vaitokupassa kuljin höyrylaivasta maihin, joutui rajaseikat -puheeksi, en muista enään mistä syystä, ja silloin yksi soutajista, -joka oli Vesisaarelainen, ilmotti, että Näytännössä löytyisi vanhoja -miehiä, joitten pitäisi tietää kertoa, missä raja ennen on kulkenut. -Näytämöön tultuani rupesin näitä miehiä tietysti etsimään ja löysinki -viimein yhen: se oli yli 90-vuotias Petter _Riesto_, syntyisin -Sompion kylästä Sodankylän pitäjästä, joka poikainsa kanssa eleli -omassa talossa Näytämönjoen länsivarrella. Hänen kertomuksensa -mukaan vanha raja oli kulkenut _halki Varangin_, merestä vuonon -perukkaan, ja sitte _poikkimaisin Tenojoelle_; vaan myöhemmin, kun -rajaa lännestä päin käytiin auki, olivat Pulmankilaiset, jotka -persoivat niittymaita lähellä Pulmanginjärveä, rahoja käyttämällä -saaneet rajan Tenojoelta kääntymään etelään päin ja sisämaahan, -sen sijaan että sen olisi pitänyt kulkea Varankivuonon perukkaan. -Nykyinen raja siis petoksen kautta tuli toimeen. -- Ukko Riesto, joka -vielä oli täysissä hengen voimissa, sanoi Ruijassa eläneensä noin -60 vuotta ja nuorempana vanhoilta ihmisiltä kuulleensa entisestä -rajasta. Kun muistuttelin hänelle, että vanhaan aikaan Ruotsillaki -olisi pitänyt olla maata meren rannalla, ja kysyin, missähän raja -Ruotsin ja Venäjän välillä olisi kulkenut, hän arveli, että olisiko -se ollut Paatsjoella tai Muotkassa. Hänen vastauksensa ei ollut niin -varma kuin olisin suonut, vaikkei toiselta puolen myöskään sillä -äänellä annettu, ikäänkuin hän olis epäillyt, että semmoista rajaa -olisi löytynyt. Asia saapi siitä selityksensä, että norjan puolen -suomalaisten huomio rajakysymyksessä yksistään on kääntynyt länteen -päin eli läntisen rajan puoleen. - -Muusta rajasta kuin entisestä Varangin halki sekä nykyisestä ei -Riesto tiennyt mitään; vaan Pykeijassa kuulin nuoremmilta miehiltä, -että vanhan rajan olisi pitänyt kulkea niilläki paikoin ja päättyä -mereen joku virsta idempänä kylää _Utternakin_ niemeen. Tämän niemen -nenässä pitäisi löytyä jonkunlaisia rajamerkkejä ja samoin pitäisi -merkkejä löytyä meressäki. Valitettavasti ei kertojani tietänyt -merkkien olopaikkaa, että olisi saattanut oppaaksi lähteä, vaan -neuvoi minua toisen pykeijalaisen luo, jonka nimi oli Lindström ja -joka oli Tornion jokivarrelta kotoisin; mutta tämä taas ei rajoista -eikä rajamerkeistä näillä paikoin sanonut tietävänsä mitään. Hänen -käytöksensä synnytti minussa kuitenki sen luulon, että hän _ei -tahtonut_ ruveta mitään tietoja antamaan, jos hänellä semmoisia -oliki, sillä vaikka rajakysymys siellä oli jokaisen ihmisen suussa, -hän koki sen suhteen osottaa suurinta tietämättömyyttä, ikäänkuin ei -asiasta olisi koskaan kuullut mainittavankaan. Seuraus oli, etten -saattanut lähteä tuota nientä tutkimaan, vaan sain kulkea suoraan -Vesisaareen. - -Vielä kolmannestaki vanhasta rajasta kuulin Vesisaaressa, ja siksi -ilmotettiin 1 1/2 penik. länteen kaupungista tulevaa _Annijokea_. -Tämän joen nimi on norjaksi Jakobselv (indre Jakobselv) ja kun raja -v. 1826 määrättiin Norjan ja Venäjän kesken, olisivat norjalaiset -uskotelleet venäläisille, että vanhoissa välipuheissa mainittu -rajajoki Jakobselv tarkotti nykyistä Jaakobselvaa eli Vuorjemaa. -Petoksella olisi Norja siis tässäki päässyt voitolle, kuuluu puhe. - -Kaikki nämät ilmotukset vanhasta rajasta sain Norjan suomalaisilta. -Semmoisiksi, jotka myöski tietäisivät tässä asiassa joitaki tietoja -antaa, mainittiin sen ohessa kolttia; vaan heitä en tavannut kuin -pari henkeä Näytämön könkäällä ja nämät eivät rajoista tienneet -mitään. Kolttien kertoivat suomalaiset väittävän että raja ennen on -Reisivuonon suun länsipuolelta (siis Utternakin tienoilta) lähtenyt -ylös sisämaahan[16]. - -Meillä on täten vanha raja etsittävä kolmelta kohalta: Pykeijan -tienoilta, Varangin keskeltä ja Annijoelta. Jos nyt kysyy, ja -niin varmaan moniki jäämeren rannalla kysyy, mikä näistä rajoista -mahtanee oikea olla, joutuu epäilemättä ymmälle, sillä kutaki rajaa -voipi puollustaa yhtä tukevilla eli paremmin sanoen yhtä heikoilla -syillä. Että osotetuilla paikoilla missään löytyisi varsinaisia -rajapyykkejä, sitä en usko, koska ei historiassa mainita tämmöisestä -pyykinteosta mitään ja kansanki puheet niistä ovat niin epävarmoja; -vaikka toiselta puolen kyllä on mahollista, että puheenalaisilla -paikoilla voipi löytyä merkeiksi sopivia esineitä, niinkuin oudompia -kalliomuodostuksia y.m.s., joita kansanpuhe ilmottaa vanhoiksi -rajapylväiksi. Paras tuki kulleki rajalle on vanhain ihmisten -puheet, vaan vaikka puhe keskimäisestä rajasta, "Varangin halki", -tuntui olevan laajimmin levinnyt, ei tietysti sillä ole sanottu, -että puheet toisista olisivat tuulesta otetuita ja siis arvottomina -pidettäviä. Mutta kysymystä ei välttämättä tarvitse asettaa siihen -muotoon, kuin tässä on tehty, että yksi raja on saatava oikeaksi, -muut vääriksi; valtakuntain rajathan aina silloin tällöin muuttuvat: -miksei voi ajatella, että kysymyksessä oleva rajaki aikanaan on -ollut vaikkapa kaikilla kolmella paikalla ja että nuo eriävät puheet -Varangin vanhasta rajasta kaikki ovat oikeat? Tätä ajatustapaa -puollustaa lisäksi historia, joka puhuu ainaki kahesta vanhemmasta -rajamääräyksestä näillä tienoin. Noudattakaamme sentähen sitä -ja katselkaamme, emmekö siten voisi päästä selvemmälle Varangin -rajaseikkain suhteen. - -Mainitut kaksi rajanmääräystä tehtiin v. 1613 Knärödissä ja 1751 -Strömstadissa. Varsinainen rajankäynti tosin ei edellisenä vuonna -tapahtunut; silloin solmittiin kestäneen sodan jälkeen Ruotsin ja -Tanskan-Norjan välillä rauha, joka järjesti riitaseikat Lapissa, -vaan itse rajan aukaisu lykättiin vastaiseksi. Mutta kun rauhakirja, -jonka mukaan Ruotsi luopui vanhasta veronkannostaan Ruijan -merilappalaisilta, sanoo, että tämä luopuminen käsitti koko rannikon -aina Tyysvuonosta Atlantin mereltä _Varangiin asti_, sisältää se -myöski rajan määräyksen sikäli, että rajan äärimmäinen pää on siinä -ilmotettu. Missä tämä pää nyt mahtoi olla? Koska vanhain ihmisten -puheet osottavat kolmea paikkaa Varanginvuonon rannoilla rajakohaksi, -sopinee pitää varmana, että rajanpää on ainoastaan jostakusta -näistä löydettävä; vaan mistä? Selvintä näyttäisi olevan etsiä sitä -samalta paikalta, mihin moni arvelee, että Ruotsi ja Venäjä vähän -varemmin eli v. 1596 olisivat ajatelleet rajaansa päättyväksi, -s.t.s. Reisvuonon tienoilta; sillä kun Ruotsi kerran luopui -osallisuudestaan toistasataa penikuorman pituisessa rantamaassa, mitä -se olisi ajatellut muutaman penikuorman säilyttämistä valtakuntansa -äärimmäisessä nurkassa? Kuuluvathan sanat sekä Täyssinän että -Knärödin rauhakirjoissa aivan samoin eli että niin Venäjän kuin -Norjan rajan piti päättyä _Varankiin_; eikö ole mielivaltaista -ajatella, että edellisessä tapauksessa oli tarkotettu Varangin -itäistä, jälkimäisessä sen läntistä puolta? Näin voipi kyllä sanoa -ja se kuuluu hyvin luontevalta, vaan yhtäkaikki ei mielestäni voi -semmoista selitystapaa hyväksyä. Sillä jos rajanpääksi olisi pantu -Reisvuono jo v. 1613, miten rajan aukaisussa 1751 tämä pää olisi -siirretty Kolmisoivaan, 3--4 penik. lännemmäksi? Se joka Varangin -puolella valvoi asioitaan, ei ollut Ruotsi vaan Norja; kun Norja -viime vuosisadan keskipaikoilla ei ollut Ruotsia vastaan kärsinyt -mitään tappioa, joka olisi sitä pakottanut eduistansa luopumaan, -kuinka selittää, että Norja vapaatahtoisesti olisi rajansa päätä -ruvennut peräyttämään? Se tosin olisi ollut kummallista etujensa -valvomista. Toiseksi, jos raja jo v. 1613 olisi kulkenut Kolmisoivaan -ja Reisvuonoon, miten tuo aivan yleinen puhe rajan kulkemisesta -Tenojoen ja Varankivuonon perukan välillä olisi voinut syntyä? Sen -pitäisi siinä tapauksessa tarkottaa aikoja ennen vuotta 1613, ja -syystä sopii epäillä, jaksettaisiinko enään, ja näin vilkkaasti, -muistella muutoksia, jotka ovat tapahtuneet koko kolmisen sataa -vuotta taapäin. Sitäpaitsi varsinaista rajankäyntiä Ruotsin ja -Norjan välillä Lapissa, jossa rajankäynnissä Rieston kertomuksen -mukaan raja Tenojoelta käännettiin itäisestä suunnastaan etelän -puoleen Pulmanginjärvelle, ei ole toimitettu kuin yksi ainoa kerta -ja se oli keskipaikoilla viime vuosisataa. Rieston kertomus koskiki -etupäässä juuri tätä rajan käännettä Pulmankiin ja sisälti siksi -paljo yksityisseikkoja -- vaikken niitä niin pannut mieleen -- että -hän tuntui tietonsa saaneen miehiltä, jotka itse olivat rajankäynnin -aikana eläneet. Kun lopuksi luetaan, mitä jo edellisessä (siv. 171) -on mainittu, kuinka norjan voudit, jotka noin v. 1614 alkoivat -vuosittain kulkea Kuollaan, valittavat, että matka Varanginvuonon -_perukasta_ on liian pitkä (= 20 penik.) Petsamoon -- jonka jonosta -Kuolan "pajari" sitte asetti lappalaisia Paatsjoelle ja Näytämöön --- osottaa se mielestäni selvästi, etteivät norjalaisetkaan siihen -aikaan arvelleet alueensa ulottuvan Pykeijaan asti, sillä muuten kait -tämä paikka olisi mainittu tuon asujattoman taipaleen alkukohaksi. -Kaikista näistä syistä se arvelu, että Knärödissä rajan pääksi olisi -määrätty Pykeijan seutu, on ymmärtääkseni hyljättävä. - -Jälille jääpi Varankivuonon perukka ja Annijoki. Että raja -_myöhemmin_ vakaantui vuonon perukan ja Tenojoen välille, pidän -epäilemätönnä niin hyvin vasta sanotun nojalla kuin siitä syystä, -että rajan kulku tässä näyttää luonnollisimmalta. Vaan kun kansan -puhe myöski osottaa Annijokea vanhaksi rajaksi, en voi olla sille -arvelulle sijaa antamatta, että _alkuaan_ ehkä ajateltiin Annijokea -rajaksi ja että norjalaiset sen siitä huomaamatta siirtivät vuonon -perukkaan samoin kuin jälestäpäin saivat sen vuonon perukasta -siirretyksi sisämaahan. Rajaksi Annijoki ei kyllä olisi ollut -niin luonnollinen kuin vuonon perukka, vaan niitä näitä syitä -voipi sentään löytää, joitten nojalla se ei olisi siihen virkaan -ollut aivan sopimatonkaan. Näyttää siltä kuin Varangissa entisinä -aikoina olisi norjalaisille vastassa ollut toinen ja väkevämpi -kansallisuus kuin lappalaiset, joita yksistään he tänne asti olivat -meren rannalla tavanneet, nimittäin karjalaiset. Varankivnonon -eteläisempää perukkaa, jonka nimi norjaksi on _Karlbunden_ ja nykyään -suomeksi Isovuono, olen jossain nähnyt eli kuullut sanottavan myöski -_Karjalanpohjaksi_, joka nimi viittaa siihen, että lahen perällä -aikanaan olisi asunut karjalaisia. Nimi Karlbunden (Karelbunden) -merkitsisi siinä tapauksessa samaa kuin Karjalanpohja. Aidenjargan -nimeä (Karabellan niemimaalla) kirjotetaan norjaksi myöski -Karelsgamodd, ja seki nimi siis saattaisi merkitä karjalankodan -nientä sekä ilmaista vanhaa karjalaista asumapaikkaa. Lähellä -Kuolavuonoa löytyy niinkuin varemmin on kerrottu, karjalanniemi. -Jos nyt vanhaan aikaan karjalaisia olosteli pitkin merenrantaa -Varangin vuonon perukkaan asti, ei rajan oleminen keskellä vuonon -pohjoisrantaa mitenkään olisi ollut outo. Ja että karjalaisia ennen -on Varangin tienoilla asunut, on kaikkea muuta kuin uskomaton -asia. Karjalaiset olivat aikanaan yhtä ahkeria lapinkäviöitä -kuin norjalaiset ja sittemmin suomalaiset, ja hyvin hyvästi joku -heistä olisi vakituisesti saattanut meren rannalle asuttua. Paitsi -paikannimiä löytyy muitaki todistuksia, jotka tekevät heidän -asumisensa uskottavaksi. Noin 3 penik. lännempänä Vesisaaresta -on Morttisessa (Mortensnäsissä) vielä tänä päivänä nähtävänä -lähes 4 kyynärää korkea, 1 kyynärää leveä ja 4--5 tuumaa paksu, -pystöön nostettu kivi, jota lappalaiset kutsuvat _zävdse-gädgeksi_ -(bantakiveksi, ks. Friisiä). Friis arvelee, kuitenki mitään syitä -mainitsematta, että joku skandinavilainen viikinki olisi kiven -pystyttänyt, vaan venäläinen kirjailia Verefshagin antaa siitä -toisenlaisen, enemmän uskottavalta kuuluvan selityksen. "Vanhoina -aikoina", hän kertoo, "kun Karjala ja Vienan seudut kuuluivat -Novgorodin alle, eli mahtava mies ja maanomistaja nimeltä _Valit_ -eli _Varrent_. Novgorodin posadniekat jättivät koko Karjalan tämän -Valitin hallittavaksi. Valit, haluten laajentaa Novgorodin alusmaita, -lähti muurmannin rannalle sotimaan. Peljästyneet muurmannilaiset -kutsuivat njemetskejä (ulkolaisia, norjalaisia) avukseen, vaan nämät -eivät voineet autettaviansa puollustaa. Valit löi heidät Varengassa, -sillä hän oli aimo soturi ja sotajoukon ystävä. Sille paikalle, -missä tapeltiin, hän pystytti suuren kiven ja asetti sen ympärille -12-kertaisen kivimuurin, sekä antoi patsaalle voiton muistoksi nimen -'Babylon'. Itse hän asettui asumaan Shalemi saarelle (Salim-ostrovaan -Uuravuonon suussa, siis lähelle karjalannientä). Norjalaisten täytyi -Valitille jättää koko Lappi Jivkeää (Jyykeää, Lyngeniä) myöten, -jonka jälkeen lappalaiset joutuivat veron-alaisiksi Novgorodille ja -Moskovan ruhtinaille." Tätä kertomusta, jonka suuriruhtinas Feodor -Joannovitshin lähettiläät v. 1592 kuulivat Kuolassa käydessään, -Friis pitää arvottomana taruna; vaan kovin hätäinen on mielestäni -tämmöinen päätös. Sillä varsinaiset tappelut ovat olleet niin -harvinainen asia jäämeren rannalla, että tuommoinen taru ei itsestään -olisi voinut syntyä; jotain perää siinä täytyy olla. Jos asia olisi -tapahtunut niin kuin kertomuksessa sanotaan, saataisiin siitä hyvä -tuki karjalaisten maholliselle asutukselle Varangin perässä; sillä -mikä olisi ollut luonnollisempaa, kuin että tappelun voittajat -oikein asumalla olisivat tahtoneet ottaa vallotetun maan haltuunsa? -Nimi Valit saattaisi hyvin olla karjalaista sukuperää ja tarkottaa -_Valittua_ eli _Vaalittua_; onhan virolaisilla samanmuotoinen -sankarinimi (Lemmitty). - -Omituinen analogia sen ohessa tahtoo houkutella ajattelemaan -Annijokea rajapaikaksi. Niin oudolta kuin rajan oleminen tällä -kohalla, kapean vuonon yhellä rannalla, ensi katseelta näyttääki, on -Norjalla kuitenki varemmin ollut aivan samanluontoinen raja toisessa -paikassa, nimittäin Vienanmeren pohjoisrannalla, Ummassa Vielijoen -suussa. Täälläki Norjan alue päättyi ulkopuolelle kapeanlaisen -merenlahen (Kannanlahen) perukkaa, vaan alkoi taas vähän pohjempana -perukasta, Akkalassa, aivan kuin Annijoesta olisi Tenon suussa -alkanut! Todellaki merkillinen yhenlaatuisuus[17]. - -Kenties Annijoen hyväksi vielä voisi saada todistetuksi, että -norjalaisten uutisasutus Knärödin rauhanteon aikana ei ulottunut -peremmäksi Varangin vuonoa kuin Vesisaareen, ja siitä tavallansa -tulisi uutta puollustusta tuolle puheelle, että sanottu joki on -vanha valtakunnanraja. Vaan kaikki tässä mainitut asianhaarat -yhteenlaskettuina eivät sittekään voi tehä muuta kuin maholliseksi, -että Knärödissä Annijokea olisi rajaksi ajateltu; mitään vakuutusta, -että niin todella ajateltiin, ne eivät pysty synnyttämään, siksi ne -ovat liian heikot. Tarkempi lähetten tutkiminen, johon minulta nyt -kuitenki tilaisuutta puuttuu, voisi ehkä luoda enemmän valoa tähän -asiaan; vaan nykyisillä tiedoillani en voi tulla muuhun päätökseen -kuin jo mainittuun, että Annijoki 1613 vuoden jälkeen _kenties_ -jonku aikaa oli rajana. Melkein olen enemmän taipuva ajattelemaan, -että puhe Annijoen rajana-olosta on sovitettava varempiin, Knärödin -rauhantekoa edelläkäyneisiin aikakausiin. - -Jollei se siis ehkä tapahtunutkaan aivan heti, niin _Varankivuonon -perukka_ ainaki jonku ajan kuluttua Knärödin rauhan jälkeen muodostui -tavan-omaiseksi rajaksi Ruotsin ja Norjan välillä pohjassa. - -Strömstadin sovinnossa 1751 tämä raja kuitenki muutettiin: Pulmangin -kirkon tienoilta Tenojoelta, korkeintaan kahen penikuorman -päässä merestä, se suunnattiin itä-etelää kohti sisämaahan -_Kolmisoiva-Madakietsaan_, johon tulee noin 3 penik, Tenojoelta. -Ruotsin alamaiset saatiin siten häädetyiksi Varankivuonosta -kokonaan pois. Mutta mihin rajan piti Kolmisoivasta kulkea, sillä -sopimatontahan sen oli päättyä yksinäiseen tunturiin keskelle -erämaata? Siitä ei sovintokirjassa mainita mitään; vaan muuta -vastausta tietysti ei voi ajatella, kuin: mereen. Mihin kohti mereen, -josko länsi- eli itäpuolelle Kuolaa tai vaikkapa Kannanlahteen saakka, -siitä voipi pitää eri mieltä, vaan muualle kuin mereen rajaa oli -mahoton ajatella päättyväksi. Tarpeetonta ja asiaan kuulumatonta -on kuitenki ruveta arvaamaan, mitä laajoja aikeita norjalaisilla -siihen aikaan ehkä saattoi olla; itse teossa rajaksi vakaantui linja -Kolmisoivasta Reisvuonoon, arvaten Pykeijan itäpuolelle. Vakaantui, -nimittäin sikäli, että Norjan valta ei päässyt kulkemaan sanotun -linjan yli, koska sen toisella puolen kohtasi niin hyvin Venäjän -hallituksen; nimen-omainen kuin Venäjän ja Suomen lappalaisten -faktillinen vastarinta. Reisvuonosta pohjassa ja Kolmisoivasta -etelässähän se yhteisalue lännen puolelta alkoi, jonka jako tapahtui -v. 1826[18]. - -Jos edelläsanotusta tahomme tehä lyhyen yhteenvedon, tulemme siis -siihen käsitykseen että Ruotsin ja Norjan rajan päänä jäämerellä -oli ainaki kohta Knärödin rauhanteon jälkeen Varanginvuonon perukka -ja Strömstadin sovinnon jälkeen Pykeijan seutu; että Annijoki -muinaisina aikoina hyvin luultavasti on ollut rajana norjalaisten ja -karjalaisten välillä, vaan että epätietoista on, josko sitä Knärödin -rauhanteon aikana rajaksi ajateltiin. Tästä näemme, että kansan -puheet vanhoista rajoista eivät suinkaan ole mitään mielikuvituksia, -vaan perustuvat varsinaisiin tosi-asioihin. -- Selvää on edellisestä -myöski, että hallitukset eivät yhessäkään kohti ole rajaa nimenomaan -määränneet ja vahvistaneet, vaan on se niin sanoaksemme itsestään -eli asianhaarain pakosta syntynyt ja käytännön kautta ajaksi saanut -pyhityksensä. - -Kieltämätöntä on, että Norja Varangin tienoilla on viettänyt -voittoja, vaikka norjalaiset valittavat muka tappioista, sillä Norjan -raja on kulkenut eteenpäin ensin Annijoesta vuonon perukkaan, sitte -vuonon perukasta Pykeijaan ja Pykeijasta viimein Vuorjemaan. Tämä -saapi tyydyttävän selityksen siitä seikasta, että Norjalla on näillä -tienoin ollut pysyviä asemapaikkoja Vuoreijassa ja Vesisaaressa, -joista se on voinut tarkasti silmällä pitää etujansa siellä puolen -ja hyväkseen käyttää asianhaaroja. Venäjän tila on Kuolan kautta -ollut jossaki määrin yhenlaatuinen, joski ei aivan yhtä hyvä; vaan -Ruotsi ja Suomi on tässä suhteessa ollut kokonaan osaton, kun lähin -kaupunkimme Tornio on ollut lähes 100 penikuorman päässä. Vakinaisen -asentopaikan, kaupungin eli kauppalan eli edes suuremman kylän, puute -jäämeren rannalla on juuri ollut onnettomuutemme, josta on seurannut -niidenki etujen menetys, joihin olemme varsinaisten valtiollisten -sovintokirjain nojalla olleet oikeutetut. Jos Vesisaari ja Vuoreija -alusta pitäin olisivat olleet suomalaisia kaupungeita, olisivat -Suomen rajat jäämeren seuduilla varmaan aivan toiset kuin nykyään. - - -Etelä-Varangin tulevaisuus. - -En aio ruveta miksikään profeetaksi, koska semmoisen virka on yhtä -vanhan-aikuinen kuin huonomaineinen, eikä lukian siis tarvitse -peljätä mitään enemmän tai vähemmän onnistumatonta yritystä -etelä-Varangin horoskopin asettamiseen. Kuitenki lienee luvallinen -esittää muutamia mietteitä siitä, mihin päin sanotun paikkakunnan -tulevaisuus olisi suotava muodostuvaksi. - -Suomen pohjoinen raja, pitkin matkaansa kyllä kummallinen, on -varsinki Varangin tienoilla kovin luonnoton. Tenon viime polvesta -alkaen se jonku 7--8 penik. kulkee yhtä suuntaa merenrannikon -kanssa, siitä erotettuna ainoastaan parin penikuorman levyisen -kaistaleen kautta. Tämän kaistaleen ja sisämaan välillä ei löydy -mitään vuoriharjannetta, joka niinkuin Kööli Ruotsin ja Norjan -välillä kelpaisi rajaksi, ei myöskään muuta luonnollista erotinta, -vaan on rajalinja mielivaltaisesti vedetty halki maan. Missä hyvänsä -tämmöinen raja, joka lohkaisee kahta yhteen kuuluvaa kappaletta -erilleen, tuntuisi oudolta, vaan Lapissa se on kahta kummempi siihen -katsoen, että merenrannikko siellä alkuaan vain on ollut liitännäinen -sisämaalle. Kesän muutamiksi kuukausiksi sisämaalaiset ovat -rannikolle muuttaneet sekä porojensa tähen, jotka tahtovat meressä -uida ja meri-ilmaa hengittää, että kalastusta varten, vaan syksyn -tullen on rannikolta palattu takaisin ja se on jäänyt autioksi. -Rannikko on siis Lapissa alkuaan kuulunut sisämaahan samoin kuin -muualla meri kuuluu rantaan, ja Varangin rajan luonnottomuutta voipi -vasta oikein käsittää, jos ajattelee, että eteläisemmissä maissa raja -jossain kulkisi pitkin merenrantaa, niin että maa olisi yhen vallan, -vesi toisen. - -Jo edeltäpäin, _a priori_, olisi helppo sanoa, että tämmöinen raja ei -voi hyviä seurauksia tuottaa, koska kaikki väkivalta luontoa vastaan -on vahingollinen; ja yleisesti tunnettu on, että Varangin rajaki on -ollut kaikkea muuta kuin hyvä. Niin pian kuin tätä rajaa ruvettiin -rajana pitämään eli se _suljettiin_, niinkuin lauseparsi kuulun, -joka Norjan puolelta tapahtui noin v. 1885, Suomen puolelta v. 1852, -alkoi haikeita valituksia kuulua alku-asukkailta rajan kummaltaki -puolen. Suomen lappalaiset valittivat varsinki, etteivät samoin kuin -ennen saa meressä vapaasti kalastaa, norjanpuoliset taas, että heidän -poronsa eivät vanhan tavan mukaan talveksi saa tulla sisämaan s.o. -Suomen jäkälätuntureille. Nämät näet ensinki ovat paremmin säilyneet -kuin norjan jäkälämaat ja niissä toiseksi porot helpommin pääsevät -jäkälään käsiksi, kun se kasvaa metsän suojassa ja siis on löyhemmän -lumipeiton alla kuin Norjan puolella, jossa lumi puuttomilla -tuntureilla kovettuu hangeksi, jota ei poro jaksa särkeä, Tarpeetonta -on tässä kertoa, sillä jokainenhan sen tietää, kuinka Suomen hallitus -puolentoista vuosikymmenen kuluessa koki, vaikka turhaan, saada -Norjan hallitusta luopumaan tuosta rajan sulkemisesta ja kuinka -rajan sulku Suomen puolelta vain oli hätäkeino kostoksi Norjaa -vasten. Vaan seuraus Norjan hallituksen itsepintaisuudesta on ollut, -että valitukset eivät ole laanneet ja että ne Norjan lappalaisten -puolelta nykyään ovat vielä haikeammat kuin Suomen lappalaisten. -Kuinka turmiollisesti rajan toimeenpano ja voimassapito todellaki on -poroviljelykseen vaikuttanut, näkee siitä, että porojen lukumäärä -Utsjoella joka v. 1834 teki 12--15,000, v. 1860 oli alennut 4,000:ään -(ks. Rein, Materialier till utredande af Finlands Statistik, II -Uleåborgs län, siv. 215--6) ja nykyään ilmotetaan tekevän ainoastaan -1,700, ja että Norjan puolella Uuniemessä ja etelä-Varangissa -vuodesta 1855, jolloin porojen luku teki 28,000, ne vuoteen 1865 -olivat vähenneet 13,500:een (ks. Friis, En sommer i Finmarken siv. -12). Että rutto eli peto-eläimet sanottuina aikakausina etupäässä -olisivat olleet syynä tuohon suureen vähennykseen, siitä ei ole -mitään tietoa. - -Jos voitaisiin väittää, että ne vahingot, mitkä poroviljelys näin -on kärsinyt, ovat olleet välttämätön seuraus toisten paremmin -kannattavain elinkeinojen menestyksestä, sitte voisi asiantilaa -vähemmin valittaa. Vaan siitä ei ole puhettakaan, että syynä noihin -vahinkoihin olisi ollut mikään muu kuin luonnoton valtakunnanraja. -Karjanhoidon ja kalastuksen edut eivät Varangissa ole poroviljelyksen -kanssa olleet missään sanottavassa riidassa; kalastuksen harjottajat -pikemmin ovat poroviljelyksen vähenemisestä voineet kärsiä haittaa -siten, että heidän lukumääränsä on enennyt. Paras todistus rajan -sopimattomuudesta on epäilemättä, että maakunnan alkuperäinen -pää-elinkeino näin on joutunut kokonaan rappiotilaan, ilman että -siitä olisi muille elinkeinoille ollut vähintäkään hyötyä. - -Moni kenties arvelee, että poronhoidon aikakausi vähitellen kallistuu -loppuansa kohti ja että sentähen porojen mainittu äkillinen vähennys -Varangissa ei ansaitse erityistä huomioa; vaan tämmöinen arvelu olisi -varmaan väärä. Poronhoito kyllä on pää-elinkeinon asemalta saanut -väistyä syrjään kalastuksen edestä, joka jälkimäinen varsinki viime -aikoina on suuressa määrässä laajennut, vaan ainoastaan ajattelematon -tietämättömyys voipi pitää suotavana asiana, että poronhoito Lapissa -kokonaan loppuisi. Poro ei ainoastaan anna ihmisille hyvänmakuisen -lihansa ruuaksi ja tiheäkarvaisen turkkinsa vaatteiksi, vaan -on lisäksi voipi sanoa ainoana niin ihmis- kuin tavaraliikkeen -välittäjänä varsinaisessa Lapinmaassa. Jos poro häviäisi pois, mitä -saataisiin sijaan? Lapin laajat jäkälätunturit, jotka nyt elättävät -yhteensä pari kolme sataatuhatta poroa, eivät pystyisi elättämään -yhenveroisen määrän lehmikarjaa, sillä ne eivät kasva muuta kuin -jäkäliä eikä jäkälä ole lehmälle pääravinto-aine samoin kuin -porolle. Hevonen taas ei voisi ajojuhaksi astua poron sijaan, kun -ei Lapissa löydy maanteitä nimeksikään, ja jos porolla kulkeminen -voitaisiin jollakin tavoin äkkiä lakkauttaa, lakkaisi samalla kaikki -liike tuolla ylhäällä, joka ei sentään ole aivan mitätön. Porojen -häviämisestä ei siis olisi mitään hyötyä, vaan hyvin paljo vahinkoa, -ja jokaisen joka Lapin parasta harrastaa, täytyy sentähen toivoa, -että poroviljelys yhä edespäin saisi siellä häiritsemättä edistyä. - -Mutta jos rajan kautta myönnetäänki poroviljelyksen eteläpuolella -Varanginvuonoa kärsineen valitettavaa vahinkoa, eikö ole -mahollista, että raja muitten elinkeinojen suhteen on vaikuttanut -niin hyödyllisesti, että siten mainittu vahinko ylenmäärin -tulee korvatuksi ja rajan voimassapito suotavaksi? Mahollista -se epäilemättä on ja tutkikaamme sentähen sitäki puolta -asiasta; poronomistajathan ovat vähemmistö väestöstä. Tässä -meidän täytyy erikseen silmällä pitää elinkeinonharjottajia -etelä- ja pohjoispuolella rajaa. Mitä edellisiin s.t.s. Suomen -kalastajalappalaisiin ja pohjoissuomalaisiin tulee, niin ilman -pitemmittä selityksittä itsestään on selvää, että rajasta heille -vain on ollut harmia ja haittaa. Se on vaikeuttanut heidän totuttua -kulkuansa merenrannalle ja on alituisena uhkana tämän kulun -täydelliselle lakkaamiselle. Aivan heti voimme siis sanoa, että -heidän suhteen ei rajasta ole ollut vähintäkään hyötyä; heillä on -yhtä suuri syy valittaa rajan toimeenpanoa kuin porolappalaisilla, -niin vielä suurempiki, siihen katsoen että he ovat näitä monin kerron -lukuisammat. Jälille jääpi tuo maakaistale pohjoispuolella rajaa, -etelä-Varanki (ja eteläinen osa Uunientä). Onko raja sen suhteen -siunausta tuottanut? Friisin ajatus kulkee sanottuun suuntaan: hän -viittaa jonkulaisella ylpeydellä siihen seikkaan, että Norjan alle -v. 1828 joutunut alue jaon jälkeen on edistynyt niin rivakasti, -että siinä v. 1865 luettiin 1171 asukasta, jotka muodostivat -omituisen seurakunnan, kun venäjänpuolinen osinko sitävastaan on -pysynyt aivan autiona, sekä lausuu hän sen vakuutuksen, että jos -venäläisen kotkan siivet jotenkuten pääsisivät heittämään varjonsa -etelä-Varanginki yli, "jota jumala estäköön", tälläki puolella -kaikki muuttuisi yhtä autioksi ja elottomaksi kuin idempänä. Ei -sovi kieltää, että olot Friisin käydessä olivat omansa synnyttämään -hänessä tämmöisen ajatuksen, sillä vuoteen 1867 venäjänpuolinen -jäämerenranta oli pysynyt jotenki asumatonna. Vaan nyt tuskin -Friiskään enään voisi tätä ajatusta kannattaa tai lausua samaa -vakuutusta kuin ennen; sillä, niinkuin edellisessä olemme nähneet, -on väestö venäjänpuolisella osalla yhteisalueesta viidentoista -vuoden kuluessa kasvanut kohta yhtä suureksi kuin norjanpuolisella -osalla 40 vuoden kuluessa, eli runsaasti 800:ksi hengeksi, ilman -että lait ja hallitustapa siellä olisivat mitenkään muuttuneet, jota -Friis kuitenki näyttää pitävän asutuksen välttämättömänä ehtona, -koska hän syyksi kummanki osan eriäväisyyteen väestönsuhteissa -arvelee erilaista lainsäädäntöä ja hallitustapaa. Yksistään rajan -toimeentulon ansiona on siis etelä-Varangin edistystä väkiluvussa -mahoton pitää. Pääsyyksi siihen on epäilemättä luettava Oulun -lääniläisissä viime aikoina herännyt kova siirtohalu, joka -on pakottanut ihmisiä muuttamaan pois ensin hyvin tunnettuun -Ruijaan ja etelä-Varankiin, sitte vähemmän tunnetulle ryssän -rannalle, ja viimein aivan tuntemattomaan maahan, Amerikaan. Jos -etelä-Varangin raja mitenkään on vaikuttanut maakunnan asutukseen, -on se arvattavasti tapahtunut ainoastaan siten, että kun rajan -aikaansaannin jälkeen Norjan hallitus kielsi suomalaisia ja -lappalaisia kalastamasta etelä-Varangissaki, jossa he oman oikeutensa -nojalla ylimuistoisista ajoista olivat kalastusta harjottaneet, useat -heistä, kernaammin kuin luopuivat kalastuksesta, rupesivat Norjan -alamaisiksi ja asettuivat vakinaisiksi asujamiksi maahan. Vaan tätä -tehessään he tietysti eivät pitäneet, uutta rajaa minään hyvänä -asiana, niinkuin Friis näkyy arvelevan, vaan päinvastoin haittana, ja -tarkkaan ottaen voipi näin syntynyttä asutusta yhtä hyvin sanoa rajan -viaksi kuin ansioksi; siten näet viaksi, että asutus oli pakollinen. - -Vaan tämä sikseen; älkäämme menneistä ruvetko riitelemään, Meidänhän -piti katsella, kuinka muu väestö paitsi porojen omistajat nykyään -etelä-Varangissa menestyy. Siinä suhteessa luulen, että tuskin -norjalaisetkaan, jos heidän tilansa, koska he kuuluvat hallitsevaan -kansaan, ensin otamme puheeksi, ovat olevaisiin oloihin täysin -tyytyväiset; ainaki se seikka, että siirtohalu verrattain kovimmin -heitä vaivaa, todistaa sitä vastaan. Syynä tähän on arvaten jossaki -määrin luonnon ankaruus ja siitä seuraava elämän kovuus pohjan -perällä, jotka tietenki aina tulevat asukkaissa vireillä pitämään -toivoa huokeammasta elämästä lauhemmassa ilmanalassa, vaan voipi -ehkä löytyä muitaki syitä, jotka riippuvat ihmistahosta. Semmoisten -joukkoon on epäilemättä luettava ne suuret vaatimukset mitkä -vallitseva mielipide Norjassa asettaa yksityiselle yhteiskunnan -hyväksi ja jotka varsinki tulevat esiin raskaassa kunnanverotuksessa -ja pitkässä koulunkäynnissä. Niin hyvä asia kuin monipuoliset ja -täydelliset yleiset laitteet sekä laaja ja tarkka oppi ovatki, on -_eläminen_ aina kuitenki tärkein kysymys, ja vasta kun se on jossaki -määrin turvattu, voipi tulla puhe sivistyksen kohottamisesta ja -hyödyllisten yhteiskuntalaitosten kannattamisesta. Vaan tuntuu -melkein siltä, kuin jos ne, joilla on Norjassa valta, eivät olisi -tätä tarkkaan mielessä pitäneet, sillä kun esm. etelä-Varangissa -kunnan verot tekevät 7--8,000 kruunua (v. 1877 esm. 7,616 kr., ks. -Norges Land- ooh Bykommuners finantser i Aaret 1877) s.t.s. päälle -4 kr. eli noin 6 markkaa henkeä kohti, ja koulukurssi siellä samoin -kuin muualla Ruijassa on 5--6 talvinen, täytyy sanoa, että kansan -voimia näytään liiaksi kysytyn; Kuusamossa esm. kunnallisvero ei -nouse 13--14,000 markkaa ylemmäksi, joka tekee vain 2 markkaa henkeä -kohti, eikä varsinaista koulunkäyntiä ole vaadittu muuta kuin -rippikoulua papin edessä. Ei voi olla ajattelematta, että syynä -mainittuihin vaatimuksiin Ruijassa on ollut ei ainoastaan yleinen -sivistyksen harrastaminen, vaan myöski erinäinen valtiollinen -tarkotusperä Norjan vallanpitäjissä. Yleinen on nimittäin Ruijassa -ja luultavasti koko Norjassa norjalaisten kesken se pelko että -Venäjä heittää halullisia silmäyksiä Ruijaan, ja jos norjalaiset, -luottaen siihen että sivistys on voima, olisivat, etelä-Varangin ja -Ruijan edistystä harrastaessaan, arvelleet siten myöski paremmin -voimistavansa Venäjää vastustamaan, ei sitä sopisi kovin kummastella. -Toinen asia kyllä on, pääsevätkö he täten tarkotuksensa perille. -Sillä sivistys on kallis kapine, jonka hankkiminen voipi varattomalle -tulla liian rasittavaksi, ja jos norjalaisten sivistyspuuhain -hedelmäksi Ruijassa kasvaa tyytymättömyys heidän valtaansa vastaan, -on vaara tarjona, että maan vastustusvoima ulkonaista vihollista -vastaan sanotuista, itsessään kyllä kiitettävistä puuhista ei enene, -vaan päinvastoin vähenee. - -Etelä-Varangin norjalaisten mielialasta nykyisiä oloja kohtaan -en kuitenkaan rohkene sanoa mitään varmaa, koska liian vähän -seurustelin norjalaisen rahvaan kanssa; jos he eivät olekaan tilaansa -erittäin ihastuneita, niinkuin heidän siirtymisestänsä Amerikaan -sopii päättää, on kuitenki mahollista, että he pitävät nykyistä -järjestelmää Ruijassa tarpeen vaatimana. Vaan etelä-Varangista -puhuttaissa tulee vähemmän kysymykseen mitä sikäläiset norjalaiset -ajattelevat, siihen katsoen että he ovat niin suuri vähemmistö, -eli ei edes viides osa, koko väestöstä; etupäässä on tietysti -huomioon otettava mikä mieli-ala lukusimmassa kansallisuudessa -siellä, suomalaisissa, vallitsee, ja senjälkeen mikä mieli-ala lähes -yhtä lukuisilla lappalaisilla on, ne kun yhteensä ovat väestön -verraton enemmistö. Edellisessä jo mainittiin sivumennen, että -suomalaiset itä-Ruijassa samoin kuin ryssän rannalla ovat kaikkea -muuta kuin tyytyväiset oloihinsa; tutkikaamme nyt tässä mitä -syitä heillä tyytymättömyyteensä on. Heidän valituksensa koskevat -kolmea seikkaa: 1:o verojen lisääntymistä ja elämän kallistumista -yleensä viime aikoina; 2:o sitä ylönkatsetta ja vääryyttä, jota -he kansallisuutensa tähen norjalaisten puolelta kärsivät; ja 3:o -sitä sortoa ja vainoa, jonka alaisna heidän kielensä on. Mitä -ensimäiseen valituspykälään tulee, niin verojen suuruus kyllä -on valitusvirsi, jota esm. Suomessa yleensä ja usein ehkä ilman -syyttä veisataan ja josta ei aina tarvitse kovin tarkasti huolia --- jos kohta, sivumennen sanoen, joku verotus meillä, niinkuin -esm. tulli, kyllä sietäisi runsasta alentamista; vaan Varangin ja -yleensä koko itä-Ruijan suomalaisten valituksia tässä suhteessa en -voi luulla perättömiksi, vaikkapa niitä olisi esiintuotu vähemmän -katkeralla äänelläki kuin mitä tapahtui. Jos nimittäin, niinkuin -vastikään olemme nähneet, taloudelliset olot Varangin rannoilla -voivat jo hallitsevan kansan jäsenille, norjalaisilleki, antaa -aihetta valituksiin, täytyy samain olojen kahta kovemmin painaa -suomalaisia, jotka ovat vallan-alainen kansa. Suomalaisiltahan -puuttuu se lohutus, joka norjalaisille huojentaa kuorman kantoa, eli -että siitä on isänmaalle hyötyä, koska Ruijan suomalaiset eivät pidä -itseänsä norjalaisina eikä Norjaa isänmaanaan; vieras valta, jolla -he käsittävät Suomen valtaa, ei heidän mielikuvitukselleen esiinny -minään kammottavana, vaan päinvastoin hartaasti suotavana asiana, ja -niitten ponnistusten, joita norjalaiset tekevät ulkonaisen vihollisen -torjumiseksi ja joihin he pakottavat suomalaisiaki ottamaan osaa, -täytyy näille välttämättä näyttää kerrassaan sopimattomilta. -Mahollista kuitenki, etteivät he norjalaisten tarkotusta selvästi -käsitä, ja se voipi heille olla kylläki hyvä asia, koska tieto tässä -tapauksessa vain enentäisi kuorman painoa, vaan tietämättömyys ei -itsessään ole mikään lohutus, jos kohta onki tällä kertaa parempi -kuin tieto. Mitä toiseen ja kolmanteen, oikeastaan yhteenkuuluvaan -valituskohtaan tulee, niin suomalaisten sorto ja heidän kielensä -vaino Ruijassa on vanhuudesta tunnettu asia, joka yhä vielä näkyy -olevan parempaan päin muuttumatta. Niin kauon kuin suomalaiset elävät -hiljaisuudessaan, ettei heistä tiedetä mitään, heitä kärsitään; -vaan jos heidän on pakko mitenkään muistuttaa olemisestansa, esm. -virkamiehen puheilla käynnin kautta eli oikeuden eteen astumalla, -on kärsivällisyys kohta lopussa. Pelolla norjaa osaamattomat -suomalaiset sanoivat kääntyvänsä niinki tärkeän miehen kuin lääkärin -puoleen, jos kohta heillä on tulkki muassa, sillä lääkäri tuskin -puolella korvalla huolii kuunnella tulkin selitystä; ja yleinen -on ainaki itä-Ruijassa se mielipide, että jos suomalaisen ja -norjalaisen välillä syntyy oikeudenjuttu, suomalainen aina tulee -oikeudessa tappiolle: hänen tuomionsa on jo edeltäpäin langetettu. -Vallasväki Ruijassa yleensä kohtelee suomalaisia vielä halvemmin -kuin lappalaisia, sillä siihen ylönkatseeseen, joka jälkimäisten -osaksi tulee, sekaantuu sentään joku sääliväisyys sen nöyryyden -johosta, jolla lappalainen sallii polkea itseänsä, joka sääliväisyys -vähän lieventää tuota ylönkatseellista käytöstapaa; kun sitävastoin -ylönkatseeseen suomalaisia kohtaan vain yhtyy suuttumus ja viha sen -sitkeyden tähen, jolla suomalaiset pitävät ihmisarvostaan kiinni, -ja sen norjalaiselle kokonaan ymmärtämättömän "ylpeyden" tähen, -että suomalaiset, _horribile dictu_, rohkenevat pitää itseänsä -norjalaisten vertaisina. Mutta vielä enemmän kuin itse suomalaisia -norjalaiset vihaavat heidän kieltänsä, suomea; sitä he eivät millään -muotoa sallisi Ruijan rannoilla puhuttavan. Moni, kenties useimmat -Norjan virkamiehistä pohjan perällä ymmärtävät ja puhuvat lappia, -vaan tuskin ainoakaan älyää tai osaa suomea, joten suomalaisten on -pakko heitä puhutella tulkin avulla. Jotku harvat papit ainoastaan -tekevät poikkeuksen, vaan mitä arvoa heki suomelle antavat, olin -tilaisuudessa näkemään Vesisaaren kirkossa, kun muutamat suomalaiset -kävivät ehtoollisella: toimitus tapahtui muuten kokonaan suomeksi, -vaan kun pappi (provasti Gjölme) tuli asetussanoihin, hän luki -ne -- _norjaksi_. Ikäänkuin Vapahtaja ehtoollista asettaessaan -olisi puhunut norjaa! Kansakoulujen päätehtävä suomalaisten lasten -suhteen näyttää olevan opettaa heille norjaa, sillä opetuksen on -määrä käydä kokonaan norjaksi; alussa ainoastaan käytetään molempia -kieliä, kunnes suomalaisia lapsia on vähän opastettu norjaa -tuntemaan, jota varten katkismus ja piplianhistoria ovat painetut -rinnakkain suomalaisella ja norjalaisella tekstillä. Niin ankaria -sanottiin norjan oppimisen ja suomen unohtamisen suhteen oltavan, -että jos lapset lupahetkilläkään puhuvat keskenään suomea, opettaja -heille antaa kynsille! Että hallitus ja virkamiehet julistaisivat -yleisiä kuulutuksia ja ilmotuksia myöski suomeksi, ei näy tulevan -kysymykseen; niin esm. minun käydessäni ei ollenkaan tietty, että -juuri oli ollut valitsiamiesten vaali valtiopäiville eli "Isoon -Tinkaan" (Storthinget). Julistusten kerrottiin tapahtuvan siten, että -jumalanpalveluksen jälkeen nimismies kirkkomäellä lukee kuulutukset -julki norjaksi, joten ne jäävät niidenki ymmärtämättä, jotka -seisahtuvat niitä kuulemaan. Saarnoja ainoastaan joskus pidetään -suomen kielellä; se on ainoa, minkä kautta hallitus osottaa muka -huolenpitoaan suomalaisistaki alamaisistansa. - -Ei sovi kieltää, että suomalaisilla on syytä valituksiin. Niinkuin -norjalaiset itse myöntävät, on suomalainen ainaki yhtä kelvollinen -työhön kuin norjalainen ja molemmille olisi siis sama arvo annettava; -sen sijaan suomalaista koetaan alentaa lappalaistaki alemmaksi. -Suomalaisia vihataan siksi, että he eivät taho äitinkielestään -luopua, vaan onko rakkaus äitinkieleen mikään rikos? Ja missä on -sanottu, että paitsi lapin kieltä ainoastaan norja saa Ruijan -rannalla kuulua? Kun tämän lisäksi muutenki raskasta elämää pohjan -perällä tehään vielä raskaammaksi tarkotusperiä asettamalla, joita -suomalaisten täytyy pitää ei ainoastaan vähemmän tarpeellisina, vaan -suorastaan vahingollisina niinkuin esm. lasten vierottamista heidän -omasta kielestään ja muuttamista norjankielisiksi, ei tarvitse ruveta -kummastelemaan, jos ilmestyisi tyytymättömyyttä. Ja tyytymättömyys -yleensä itä-Ruijan suomalaisissa onki todella niin suuri, että -meikäläinen hämmästyy. Kun olin Tenon varrelle tullut, olin -täydellisesti vakuutettu siitä, että jos suomalainen armeija voisi -ilmestyä Varangin tienoille, jok'ainoa suomalainen itäpuolella Tenoa -yhtyisi siihen ja nousisi kapinaan Norjaa vasten. - -Mitä lopuksi tulee kolmanteen kansaan Varangissa, lappalaisiin, -niin he samoin kuin koko Lapin kansa ovat vuosisatojen kuluessa -niin harjaantuneet sortamiseen, että pitävät sitä luonnollisena -asiana, joka ei ole muutettavissa. Heidän valituksensa eivät -sentähen ylipäänsä olleet, mitään suomalaisten valitusten rinnalla; -ainoastaan jo puheena ollutta seikkaa kuulin heidän valittavan yhtä -katkerasti kuin suomalaiset valittavat sortoansa yleensä, nimittäin -sitä sääntöä, joka kieltää heitä talvella syöttämästä porojaan -suomen alueella. Kuitenki seurustelin lappalaistenki kanssa verraten -vähän enkä toiseksi voinut heidän kanssa puhella heidän omalla -kielellänsä, niin että moni asia saattoi jäädä minulta kuulematta. -Syytä tyytymättömyyteen on lappalaisilla kyllä samassa määrässä -kuin suomalaisilla, koska olevaiset olot rasittavat molempia yhtä -suuresti, sillä erotuksella vain, että lappalaiset kansallisuutensa -tähen kärsivät sortoa etupäässä norjalaisen paikkakunnallisen väestön -puolelta, suomalaiset taas enemmän hallituksen ja vallanpitäjäin -puolelta. Ja kun lappalaisten ajatustapa ja harrastukset -ylimalkaan kulkevat kuta kuinki samaan suuntaan kuin suomalaisten, -voipi pitää aivan varmana asiana, etteivät he myöskään ole eri -mieltä tyytymättömyydessä norjan valtaa vastaan, jos kohta tämä -tyytymättömyys lappalaisissa ei niin tule julki. - -Niinkuin näkyy, ei norjalaisten valta etelä-Varangissa ole tuottanut -hyviä hedelmiä. Tosin sinne on rakettu kaksiki kirkkoa, joista -toinen sentään on enemmän rajamerkkinä pidettävä, on asetettu -pappi, nimismies ja tohtori, raivattu joku tiekappale, järjestetty -koululaitosta j.n.e., joka kaikki kyllä on kiitettävää. Vaan -porolappalaiset ovat häviötilassa, suomalaiset valmiit nousemaan -kapinaan, muut lappalaiset tekemään heille seuraa, ja norjalaiset -Amerikaan siirtymässä. Voipiko sanoa, että maakunta menestyypi? - -Mihin päin vain katselemme on nykyinen valtaraja Varangissa -vaikuttanut pahaa. Porolappalaiset kahen puolen rajaa, -kalastajalappalaiset ja suomalaiset sen eteläpuolella, Varangin oma -väestö sen pohjoispuolella, kaikki ovat siihen tyytymättömiä. Sopii -kysyä: eikö siitä sitte ole minkäänlaista hyötyä? Ja jos ei ole, -miksi sitä ei saada muutetuksi? No toki, yksi hyvä siitä on, jos -tuo sitte hyvä lienee: se imartelee norjalaisten kansallisylpeyttä, -koska Norjan valta Varanginvuonon itäpuolella olevan maakaistaleen -kautta on 20--30 neliöpenik. laajempi kuin muuten olisi. Vaan -valitettavasti tähänki hyvään sekaantuu paha puoli, joka katkeroittaa -tuon kansallisturhuuden tyydyttämisen nautintoa: se on pelko tuon -kalliin kappaleen menettämisestä. Tämä pelko on yltynyt siihen -määrään, että melkein saattaa sanoa norjalaisten _vapisevan_ valtansa -puolesta itä-Ruijassa: jos tässä asiassa neula putoaa lattialle, he -säikähyksestä hypähtävät pystöön. Keskinkertainen ilo mahtanee olla -kappaleesta, jonka omistaminen tuottaa noin paljo huolta[19]. - -Yksi keino löytyy, jonka kautta norjalaiset jossain määrin -voisivat tuon luonnottoman valtarajan haittoja edes itseltään -poistaa, voisivat arveluttavaa asiantilaa itä-Ruijassa parantaa ja -horjahtelevaa valtaansa siellä vahvistaa: se on lyhyesti sanoen -_eri kansallisuutten oikeuden tunnustaminen_. Jos norjalaiset -myöntäisivät suomalaisia ja lappalaisia yhtä oikeutetuiksi olemaan -olemassa kuin itse arvelevat olevansa, jos he sen johosta lakkaisivat -toisia sortamasta, luopuisivat arvaten turhista yrityksistään -heidän norjalaistuttamiseksi, määräisivät heille virkamiehiksi -ainoastaan semmoisia jotka täydellisesti osaisivat heidän kieltänsä, -sanalla sanoen rupeaisivat pitämään noita tähän asti halveksittuja -alamaisiansa ihan vertaisinansa ja heidän kieltänsä yhen-arvoisena -norjan kielen kanssa, sitte on hyvin luultavaa, että maakunnassa -nykyään vallitseva tyytymättömyyys, jos ei kokonaan häviäisikään, -niin sentään isosti heikkenisi. Sillä suunnattomia ei suomalainen, -eikä lappalainen varsinkaan, ole harjaunut vaatimaan, ja kun he -kerran tulisivat siitä vakuutetuiksi, että hallituksella on hyvä -tahto, he varmaan kokisivat niitä kuormia kärsivällisesti kantaa, -joita hallitus ulkonaisen politiikinsa tähen arvelisi olevansa -pakotettu laskemaan alamaistensa hartioille. Isosti suotavaa olisi -siis ei ainoastaan etelä Varangin vaan Norjan oman edun kannalta, -että norjalaiset ryhtyisivät tähän apukeinoon ja luopuisivat -entisestä hallintojärjestelmästä. - -Tosin sitte vielä yksi varsinainen valituksen syy olisi jälillä, -nimittäin poronhoidon hankala tila, jota ei Norjan hallitus yksin -pystyisi auttamaan. Vaan Norjassahan hyvin tiedetään, että Suomen -hallitus ei parempaa pyydä kuin saada asiassa sovintoa toimeen. Se -ei ollut Suomi, vaan Norja itse, joka ensin sulki rajan, ja Suomi -seurasi esimerkkiä vasta senjälkeen, kun turhaan lähes parinkymmenen -vuoden kuluessa oli kokenut asiaa saada sovinnolla järjestetyksi. -Samana hetkenä kun Norjan hallitus ilmottaa sallivansa, että -lappalaiset ja suomalaiset taas saavat Varangin rannoilla vapaasti -kalastaa niinkuin ennen vuotta 1826, samana hetkenä ihan epäilemättä -Suomenki hallitus suostuu peruuttamaan kieltonsa rajan suhteen -ja suvaitsemaan, että Norjan lappalaiset tuovat porojansa Suomen -jäkälämaille. - -Vaan turhaa olisi ainaki lähimmässä tulevaisuudessa toivoa mitään -tämäntapaista muutosta Norjan hallitustavassa. Ne tunteet ja -mielipiteet, jotka kehottavat norjalaisia menettelemään niinkuin -tekevät, ovat liiaksi syvälle juurtuneita, että voisivat toisiksi -muuttua ennenkuin kenties miespolvien perästä, jos edes sittekään. -Norjalaiset arvelevat jo luojan säätämästä olevansa jalompaa rotua -kuin suomalaiset ja lappalaiset, siis määrätyt näitä hallitsemaan, -ja jälkimäisten tunnustaminen yhen-arvoisiksi heidän itsensä kanssa -olisi norjalaisten mielestä luonnon järjestyksen kumoamista. Jos -sentähen olot itä-Ruijassa jäävät norjalaisten hyvästä tahosta -riippumaan, on varmaa, että kaikki yhä tulee pitkät ajat edespäin -menemään entistä menoansa ja kansan tila pysymään yhtä huonona kuin -tähän asti. - -Se on tämä vakuutus, joka itä-Ruijan suomalaisissa vaikuttaa niin -katkeran mielen Norjan valtaa vastaan ja kehottaa heitä kääntämään -silmänsä toisaalle päin, ulkovallan puoleen. Ainoastaan _Suomen alle -joutuen_ he toivovat saattavansa elää elämää, joka ei ole paljasta -kärsimistä ja tuskaa, vaan jolla myöski on joitakuita valokohtia; -norjalaisilta he eivät odota mitään. - -Ja epäilemätöntä on, etteivät he näissä toiveissaan pettyisikään, -kun ne vain voisivat toteen käydä. Jos etelä-Varanki joutuisi -Suomen alle, seuraisi siitä aluksi, että suomalaisten ja suomen -kielen sorto tietenki heti lakkais ja siis pahin aine valituksiin -ja tyytymättömyyteen yhellä haavaa poistettaisiin. Toinen seuraus, -josta olisi hyötyä myöski lappalaisille ja norjalaisille, olisi, että -se kuumeentapainen into, jolla Norja kokee sivistyneessä elämässä -ennättää naapurinsa Venäjän edelle ja joka pakottaa sitä ylenmäärin -jännittämään raja-asukasten varallisia voimia, myöski tulisi isosti -asettumaan, koska yllytintä siihen eli pelkoa Venäjän vallasta, -ei kauvemmin löytyisi. Sivumennen olkoon tässä sanottu, vaikka se -ehkä on vähän tarpeetonta, että etelä-Varangin kehitystä tietysti -nykyäänki etupäässä ajetaan Norjan valtiovaroilla eikä maakunnan -omalla kustannuksella, vaan selvää on, että jo paljas osanotto -hallituksen rientoon myöski maakunnalle on tavalla tai toisella -tuottava rahan menekkiä; niin esm. lasten kouluutus laajemmin, kuin -mitä tarve itsessään vaatii, tulee rasitukseksi. Vielä seuraisi -Varangin joutumisesta Suomen alle, että poronhoito, joka 1826 vuoden -rajan kautta on kärsinyt niin paljo vahinkoa ja joka Lapissa aina -tulee jossaki määrin olemaan välttämättömän tarpeellinen, voisi -virkistyä ja epäilemättä virkistyisiki uuteen voimaan, hyödyksi -ei ainoastaan poron-omistajille itselleen, vaan koko maakunnalle. -Muuttuneesta valtiollisesta tilasta ei voisi lappalaisille heidän -kansallisuutensa ja kielensä puolesta olla muuta kuin voittoa, sillä -lappalaisethan ovat meidän veljeskansa ja Suomen hallitus tulisi -varmaan heitä semmoisena aina kohtelemaan, niinkuin suomalaiset -ja lappalaiset pohjan perällä nytki elävät veljeksinä. Lapin -kielen suhteen ei ainoastaan ei tarvitsisi peljätä mitään vainoa, -vaan päinvastoin on enemmän kuin luultavaa, että kun lappalaisten -lukumäärä suuriruhtinakunnassamme enenisi, heidän kielensäki saisi -meikäläisten kesken varsinaisia viljeliöitä, jotka sen kohottaisivat -sen nykyisestä alkuperäisestä tilasta enemmän sivistyneelle -kannalle; tämä olisi meille paljo sopivampi työ kuin norjalaisille, -joitten laimeat yritykset tässä suhteessa eivät olekaan sanottavia -hedelmiä kantaneet. Mitä lopuksi Varangin norjalaisiin tulee, -niin heki saattaisivat ilman huoletta ottaa tuota valtiollista -muutosta vastaan; puhumatta siitä, että myöski heidän taloudellensa -olisi muutoksesta hyötyä, he voisivat olla varmat siitä, että -heidän kansallisuudellensa annettaisiin täysi arvo etteikä siinä -asiassa noudatettaisi heidän omaa esimerkkiänsä. Sillä Suomi on -itse tarpeeksi saanut kokea, mitä kielen ja kansallisuuden sorto -merkitsee, että se tahtoisi muita tarpeettomasti pakottaa kokemaan -samaa. - -Etelä Varangin menestymisen kannalta täytyy siis sanoa kaikin puolin -suotavaksi, että maa yhistettäisiin Suomeen. Ainoastaan senkautta sen -tulevaisuus on luotettavalle kannalle perustettava. - -Selvää on sanomatta, että Suomen edut tässä käyvät Varankilaisten -etujen kanssa aivan yhteen. - -Vaan toinen asia on, voidaanko tätä suotavaa tapausta, etelä-Varangin -yhistämistä Suomeen, ajatella maholliseksi? Kun lie puhe lähimmästä -tulevaisuudesta, täytynee tähän vastata aivan kieltämällä. Ensimäinen -ehto sitä varten on, että Suomessa yhtä hartaasti haluttaisiin saada -etelä-Varankia omaksi, kuin suomalaiset etelä-Varangissa haluavat -päästä yhteyteen Suomen kanssa, ja tätä ehtoa ei vielä ole olemassa. -Yhteisten asiain harrastus meillä ei vielä ulotu Lapinmaahan, -s.t.s.: ne asiat, joita yleisemmin meillä harrastetaan, koskevat -ainoastaan maata eteläpuolella napapiiriä; Lapista ei huolita juuri -enempää kuin tshuktshien tuntureista itä-Siperiassa taikka eskimoein -lumisista kentissä pohjois-Amerikassa. Usean mielestä Oulu ja Tornio -ovat Suomen äärimmäisessä päässä pohjaan käsin; niitten takana -on vain joku palsta autiota lumi-maata, jossa joskus lappalainen -porollansa kiitää hangen yli. Hyvin harvassa on semmoinen, joka -olisi tullut ajatelleeksi, että Oulu on vasta _puolivälissä_ -Hankoniemestä Utsjoelle ja että maanviljelystä ja karjanhoitoa -ahkeraan ja laajasti harjotetaan vielä 40--50 penikuormaa pohjaiseen -Oulusta. Hallituksenki huolenpito Lapinpuolisesta maasta on ollut -niin mitätön kun on olla saattanut: Kuusamon tienoilta Tenojoelle -ja Kilpisjärvelle, siis alueella, joka on neljäs osa koko maasta, -ei esm. ole kuin yksi ainoa postikonttori (Rovaniemellä, ja seki -vain pari vuotta vanha) ja yksi lääkäri (Kittilässä)! Maanteitä ei -ole kuin kaksi pientä palasta Kemi- ja Tornionjokien suissa, ja on -sattunut, että samaan aikaan kun etelä-Suomessa on miljonia pantu -rautateihin, on Lappiin turhaan pyydetty -- maanteitä kenties, -arvaa lukia? Ei, vaan muutama tuhat markkaa niiden suopolkujen -porrastamiseksi, joita joka vuosi lukemattomat joukot suomalaisia, -jäämereltä palaten, astuvat. Sanalla sanoen, Lapin puoli on suuren -yleisömme mielessä niin kuin ei sitä ollenkaan olisi olemassa, ja -mitä sen takana on, on tietysti vielä vähemmän olemassa. - -Mutta jos tällä hetkellä ei yleisempää halua meillä löydy -Varangin perään, ei siltä ole sanottu, että asianlaita aina tulee -semmoisena pysymään. Suomen etu kuta kuinki suuresta osallisuudesta -jäämeren rannikossa on niin silmäänpistävä, että kun sitä kerran -ruvetaan ajattelemaan, vakuutus asiassa paikalla on valmis. Sen -saattoi selvästi nähä viime valtiopäivillä, jolloin esitys alueen -pyytämisestä venäjänpuolisella rannalla yksimielisesti kaikissa -säädyissä hyväksyttiin, vaikka asiasta esm. sanomissamme oli ollut -sangen vähän puhetta. Ja aivan varmaa on, että kun suuri yleisö -meillä kerran tulee toiselta puolen hoksaamaan, mitä määrättömiä -aarteita jäämeri povessaan kätkee, toiselta puolen tietämään -minkälainen kansan tila etelä-Varangissa on, sekä sen ohessa alkaa -muistella millä itsessään vähemmän kiitettävällä tavalla Norja on -valtaansa levittänyt Tenojoelta nykyiseen itärajaansa saakka, niin -halu saada asiaa oikaistuksi ja entistä vääryyttä korjatuksi on -meikäläisissä äkkiä syttyvä täyteen tuleen. Ja tämä "kerran" on -kenties lähempänä kuin luullaan. Annahan kielikysymys, joka tähän -asti yksinomaisesti on vetänyt yleisömme koko huomion puoleensa, -tulee selvitetyksi, niinkuin onneksi vähitellen näyttää tulevan, niin -saadaan tilaisuutta muittenki yleisten kysymysten harrastamiseen, -ja niistä jäämeriseikka on liian tärkeä, että se voitaisiin jättää -huomaamatta. - -Mitä ensimäiseen ehtoon etelä-Varangin yhistämiseksi Suomen alle -tulee, saanee sen puolesta siis olla huoleti; aikanaan se kyllä -on oleva olemassa. Vaan sillä asia vasta on pantu alkuun, eikä -suinkaan vielä loppuun ajettu. Norjan hallitus tietenki on kynsin -hampain vastusteleva kaikkia tuumia tässä suhteessa ja asiaan, jos -sitä todenteolla ruvetaan ajamaan, ilmestyy varmaan monta mutkaa. -Koska Suomella kuitenki ilmeisesti on parempi oikeus puolellansa, -ei ole epäilemistä, ettei se viimein asiassa voitolle pääse, ja -toivottavaa vain on, että asiaan käytäisiin käsiksi niin pian kuin -mahollista. Liian etäälle sentään sorruttaisiin aineestamme, jos -tässä ruvettaisiin miettimään kaikkia mahollisia keinoja, joilla -voitaisiin puheenalaisen tarkotuksen perille päästä; meillähän nyt -vain on kysymyksenä, mihin suuntaan Varangin tulevaisuuden pitäisi -muodostua. Se vain olkoon sivumennen sanottu, että kun Norjan paras -tuki sen alueen loukkaamattomuuden suhteen on länsivaltain suojelus, -näille voitaisiin Suomen toimesta antaa tarkempi ja oikeampi käsitys -asiain oikeasta laadusta itä-Ruijassa ja siten ehkä saada heidän -suostumuksensa esm. _yleiseen kansan-äännestykseen_ etelä-Varangissa, -jonkakautta riitaseikat siellä rauhallisella tavalla tulisivat -ratkaistuiksi[20]. - - - - -IV. - -Ruija. - -Yleinen katsaus Ruijaan. - - -Ruija merkitsee suomeksi samaa kuin norjaksi sana _Finmarken_, s.o. -Suomen pohjoisrajan ja jäämeren väliin tulevaa, nykyään Norjan alle -kuuluvaa _Lapinmaata_. Josko sana, jota myöski äännetään _Rutja_, -johtuu sanoista _ruija_ eli _rutea, rutia_, joista edellinen -merkitsee kivi-, jää- eli muunlaista _roukkioa_ ja myöski _hylkyä_ -eli repaletta, jälkimäinen _kolkkoa_ eli raakaa (rutia ilma esm.), -en ota taatakseni, vaikka mahottomalta ei kyllä näytä että niin on -asianlaita; sillä kiviä ja kallioita sekä jää- ja lumitantereita -Ruijassa kyllä löytyy, ilman-ala on raakaa ja viljeltäväksi maa -ei isosti kelpaa. Ruijan laajuus on runsaasti 1,000 maantiet. -neliöpenikuormaa; paitsi Ruijan lääniä eli "Finmarkun amtia", joka -on 872 neliöpenik., luetaan näet Ruijan maahan myöski itäinen osa -Tromssan lääniä Paatsivuonosta asti, joka osa ainaki tekee 130 -neliöpenik. Suurin leveys on Paatsivuonon ja Vuoreijan (Balsfjordin -ja Vardön) välillä ja tekee 45 suomen penik.; suurin korkeus etelästä -pohjaan Peltovaddon ja Havösundin välillä 25 penik. Maakunnalla on -etelässä hyvä luonnollinen raja siinä vuoriharjussa, joka Köölin -jatkona kulkee Kilpisjärveltä Peltovaddoon asti, sitte vähemmän -hyvä samallainen raja Tenojoessa aina Pulmankiin saakka; mitä rajan -loppu-osaan Pulmangista Muotkavaaraan ja Vuorjemaan taas tulee, -olemme sen luonnottomuudesta jo edellisessä puhuneet. Muuten luonto -näkyy aikoneen yheksi kokonaisuudeksi ainaki Ruijaa, Inaria ja -Utsjokea sekä Nuortijärven ja Kuolavuonon länsipuolelle tulevaa osaa -Venäjän Lapista, vaan ihmiset ovat luonnon osottamia rajoja ryhtyneet -muuttamaan ja turmelemaan. Muilta puolilta paitsi etelän ympäröipi -Ruijaa pohjoinen jäämeri. - -Ruijan sisämaa, Ruijan "Lappi", on jotenki tasaista ylänkömaata, -joka kohoaa noin 1,000 à 1,500 jalkaa yli merenpinnan. Tasaisuus -ei kuitenkaan ole ymmärrettävä sileydeksi eli pöydäntapaiseksi -lakeudeksi niinkuin esm. Oulun läänin rannikko; laajat tunturit -nostavat pyöreöitä päitänsä tuo tuostaki ilmaan, täyttäen maan -kukkuloilla ja synnyttäen vaihtelevia näkö-aloja. Korkein tunturi -itä-Ruijassa on Raste-kaissa, vastapäätä Utsjokea Tenon länsi -varrella, joka Andreen kartassa ilmotetaan 876 meeteriksi, siis -2,950 jalaksi; lähellä sitä on useat muut kaissat, niinkuin -_Keino- ja Askaskaissa_ y.m. Korkeimmat tunturit länsi-Ruijassa ovat -Haldishok, Haltiavaara, Suomen luoteisin rajavuori, ja Paarras -(Inbergin kartassa _Paarah)_, pari penikuormaa suoraan länteen -Kilpisjärveltä, joitten korkeus Inbergin kartan mukaan on, edellisen -4,235, jälkimäisen 4,540 jalkaa. Tuntureilla ei kasva muuta kuin -peuran ruokaa, jäkäliä, eikä laaksoissa tunturein välissä, joitten -syvimmällä kohalla tavallisesti on lampi eli pienempi järvi, tavata -muuta kuin heinikkoa eli matalaa koivikkoa. Vaan jokilaaksoissa -löytyy hyviä sekä koivu- että petäjämetsiä ja kuta kuinki kelvollisia -niittymaita. Paitsi _Tenoa_, rajajokea, joka on yli 30 penik. pitkä -ja johon lännestä juoksee _Kaarasjoki_, on varsinki mainittava -_Alattionjoki_, Alten, noin 20 penik. pitkä, jonka varrella on -Koutokeinon, Maasin ja Alattion kirkot. Havumetsä ulottuu Alattion -suuhun asti, ja joen suussa, 70 asteen leveydellä, viljellään -pottuja, kauraa, ohraa, vieläpä kesäruistaki. - -Ruijan rannikko on sen puolesta yhenluontoinen ryssän rannan kanssa, -että seki kaikkialla päättyy mereen jyrkkänä, alastomana kalliona; -vaan muuten molemmat rannikot ovat kuta kuinki toisennäköiset. -Jos luetaan Karabellan niemimaa ja Kuolavuono pois, kulkee ryssän -ranta aivan tasaisena linjana pitkin matkaa, muodostamatta mitään -suurempia niemiä eli lahelmia; ja ainoastaan joku harva pienempi -saari löytyy sen edustalla. Ruijan rannalla sitävastoin isot vuonot -yksi toisensa perästä tunkevat syvälle maahan, synnyttäen väliinsä -pitkiä niemimaita, _njargoja_, ja kuta lännemmäksi tullaan, sen -lukuisampi saaristo suojelee rantaa. Suurimmat vuonot ovat Tenonvuono -eli _Taana_, johon Tenojoki laskee, Laijisvuono eli _Laxefjord_, -Porsanginvuono, joka on kolmatta penikuormaa leveä ja toista kymmentä -pitkä, sekä Alattionvuono, _Altenfjord;_ pienempiä ovat näistä -neljästä länteen tulevat Naavuono, _Koenangerfjord_, Jyykeänvuono, -_Lyngenfjord_, Ulvus- eli Muskuvuono, _Ulfsfjord_, ja Paatsivuono, -_Balsfjorden_, jonka suussa olevalle pikkusaarelle Tromssan kaupunki -on rakettu. Niemimaista mainittakoon _Varjak-njarg_, Varangin ja -Tenon vuonojen välissä, _Tshorgashnjarg_, Tenon ja Laijisvuonojen -välissä, jonka päässä on Europan mantereen pohjoisin nokka _Nordkyn_ -(lapiksi Gidni), _Spierttanjarg_, Laijis- ja Porsanginvuonojen -välissä, joka päättyy teräväkärkisellä, linturikkaudestaan kuulusalla -_Spierttaklubun eli Svärtholtklubin_ nokalla, _Vuorjenjarg_, -Porsanginvuonon länsipuolella, _Alnasnjarg_, Alattion ja Naavuonojen -välissä, jonka päässä on Skandinavian ainoa "jökuli" eli jäävirta, -sekä _Jirgunjarg_, Jyykeän vuonon länsipuolella. Saarista ovat, -huomattavimmat _Vuoreija_, Vardö, samannimisellä kaupungilla ja -linnalla, Varjaknjargan itäisimmässä päässä, _Makkar-avju_, Magerö, -Porsanginvuonon länsipuolella, jossa Europan pohjoisin nokka -_Nordkaapa_ on, _Valassaari_, Hvalö, Kvalö, johon Europan ja mailman -pohjoisin kaupunki _Hammerfest_ on rakettu, sekä sitä vastapäätä -kuudetta penikuormaa pitkä _Söreia_, molemmat Alattionvuonon suussa, -ja lopuksi _Tromssa_, Tromsö, samannimisellä kaupungilla. - -Itä-Ruija on verrattain matalaa maata; suurin osa Varjaknjargaa -kohoaa vain 3--500 jalkaa yli merenpinnan. Länteen käsin rannikko -kuitenki nousee; Makkaravju lienee keskimäärin lähes 1,000 jalkaa -korkea ja jäätikkö Alnasnjargalla on noin 3,000 jalkaa. Korkein -vuoriharju tavataan Jyykeänniemellä, jonka sinertävällä jäällä -peitetyt jyrkät huiput kohoavat 1,500--2,000 meteriä, siis noin -5--6,500 jalkaa yli merenpinnan. - -Useimmat Ruijan niemimaista ovat muinaisina aikoina luultavasti -olleet yhtenä eli useampana saarena. Sen voipi päättää siitä, että -Ruijanki tiedetään vähitellen kohoavan ylös samoin kuin Suomessa -varsinki Pohjanmaan, ja että sanotuilla niemimailla tapaa melkein -jokaisessa yhen tai useamman matalan ja kaitaisen paikan, jota -lappalaiset ja suomalaiset kutsuvat _muotkaksi_, norjalaiset -_eidiksi_. Tämmöisiä muotkia ovat esm. kaulanne Varanginvuonon ja -Tenojoen välillä, _Varanger-eidet_, joka kyllä on 1 1/3 penik. leveä, -vaan sangen matala, _Hopseidet_, Taanan ja Laijisvuonon välissä, joka -vain on 2,000 kyynärää, siis runsaasti virstaa leveä, _Alteidet_, -Alnasnjargalla, noin 1 penik. leveä, _Jyykeänmuotka_, Kjosen, Jyykeän -niemellä, 3 virstaa leveä, y.m.m. Nämät muotkat ovat kiusanpaikkoja -porolappalaisille joka kevät, kun he karjoinensa sisämaasta siirtyvät -niemimaitten neniin eli meren saariin, ja joka syksy, kun he sieltä -palaavat takaisin tuntureille. Muotkiin, jotka tavallisesti ovat -varsin soveliaita sekä niitty- että myöski muulle viljelykselle, -on nimittäin sallittu uutisasukasten asettua, huolimatta siitä, -että porot aina ovat niitä käyttäneet kulkuteinään. Ne niitty- eli -peltotilkut, mitkä uutisasukas on kannakselle raivannut, ovat usein -aivan aitaamattomia, toisinaan peräti mitättömällä aidalla muka -suojatut. Kun nyt porolauma, joka lukee 500 eli 1,000 päätä eli -enemmänki, tulee tämmöiselle paikalle, se tietysti jatkaa matkaansa -vanhan totutun tavan mukaan pitämättä tarkkaa vaaria siitä, polkeeko -viljeltyä tai viljelemätöntä maata; vaan helppo on ajatella, -minkänäköiseksi viljelys muuttuu kun tuommoinen lauma on siitä mennä -sukinut yli. Ilman riidatta ja tappelutta lappalainen sentähen -harvoin noista paikoista pääsee ja useimmiten seuraa poikkimenon -jälkeen käräjänkäynti vahingonpalkkiosta[21]. - -Ruijan lääni on sivilihallintonsa puolesta jaettu viiteen -_voutikuntaan_: Alattio, Hammerfest, Taana, Vuoreija ja Varanki. -Kuki voutikunta taas jakaantuu useaan piirikuntaan, _herred_, joka -luullakseni vastaa meidän nimismiespiiriä; näitä piiriä oli Ruijan -läänissä v. 1875 yhteensä 17. Kaupungit muodostavat samoin kuin -meillä oman oikeus- ja kuntapiirin, jonka esimiestä eli pormestaria -sanotaan kaupunginvoudiksi, _byfogde_. -- Tromssan läänissä on -ainoastaan yksi voutikunta, _Senjen og Tromsö_, jonka 18:sta -"herredistä" 6 voipi lukea Ruijan maakuntaan kuuluvaksi: Naavuono, -Kierua, Jyykeä, Paatsivuono, Tromssansalmi ja Kalsa. - -Kirkollisessa suhteessa koko Ruija kuuluu _Tromssan hippakuntaan_ -ja on jaettu _provastikuntiin_, jotka taas jakauvat pitäjiin, -_præstgjeld_, kappelinensa, _annex_. - -_Väkiluku_ teki 31 p. jouluk. v. 1875 Ruijan läänissä 24,075 henkeä, -joista 5,187 kaupungeissa, ja Tromssan läänin Ruijaan kuuluvassa -osassa 22,974, joista 5,409 Tromssan kaupungissa; yhteensä _koko -Ruijassa_ siis 47,149 henkeä[22]. V. 1882 väkiluku saattoi tehä -55,000 henkeä. - - -Vesisaari. - -Kun 29 p. heinäk. tulin Vesisaaren satamaan, kohtasi siinä -toisenlainen näkemä silmää kuin lähimmässä kaupungissa Venäjän -puolella, Kuolassa. Kuolan parin kolmen pienoisen väettömän jähin -sijasta makasi täällä joku 30--40 laivaa ankkurissa, useammat suuria -3-mastoisia venäjän jähtejä, vaan joukossa myöski lännestä päin -tulleita skuunareita ja prikejä. Laivain veneitä liikkui edestakaisin -haminassa, ja kalastajain vämpöörejä oli mikä tulossa, mikä lähössä, -mikä laivan kupeella tai möljässä kiinni. Kaupungin ranta oli suuria -makasiineja täynnä, joitten ympäri rakettujen lautasiltain päässä -seisoa törötti nuo omituisen näköiset, vipuna käytetyt rattaat; -silloilla oli vilkas ihmisliike. Sen äänettömyyden sijasta, mikä -Kuolassa vallitsi, täyttyi korvat täällä soutajain huudoista, -merimiesten laulusta ja yleensä siitä sekavasta melusta, joka -isossa ihmistössä aina syntyy; keskellä hälinää kuului joskus jonka -höyrypillin kimeä vihellys. Hamina, jossa toimellinen elämä pauhasi -joka taholla, tarjosi tulialle yhtä odottamattoman kuin miellyttävän -kuvan, ja sen ja siihen verratun venäjänpuolisen haminan välillä oli -siis kerrassaan silmäänpistävä erotus. - -Kun olimme venetten ja laivain välitse päässeet kulkemaan erään -arvaten pakkihuoneeseen kuuluvan sillan päähän, oli ensin noustava -parin syllän korkuisia portaita ylös. sillä nousuveden korkeus -Vesisaaressa on samoin kuin Ruijassa yleensä sangen suuri, 9--10 -jalkaa, jonkatähen korkealle raketuilta makasiinisilloilta on -tehty portaat alas, laskuveden liikettä varten. Saattomieheni -eivät tienneet soveliaaseen majapaikkaan viedä, vaan kadulla sain -muutamalta herrasmieheltä osotuksen, jonka mukaan pian löysin -kaupungin ainoan "hotellin" matkustavia varten. Se oli 2-kertainen -puurakennus rantakadun varrella, sievällä näkö-alalla vuonolle päin, -vaan ei suuren suuri: kadulle päin oli yläkerrassa neljä akkunaa, -alakerrassa kolme -- neljännen sijalla sisäänkäytävä; huoneita -alakerrassa porstua, kööki ja kolme kamaria, yläkerrassa kolme -tai olisiko ollut neljä kamaria. Tämän tapaisia olivat useimmat -talot keskimäisessä eli vanhimmassa osassa kaupunkia: pieniä vaan -kaksikertaisia. Muutamat, etupäässä kauppiasten, talot olivat kyllä -isompia, vaan toisia löytyi taas niinki pieniä, että kummassaki -kerrassa vain oli kaksi akkunaa kadulle päin. - -"Keskimäisessä osassa" sanoin; tämä lausetapa osottaa, ja niin -onki asianlaita, että Vesisaaressa löytyy kaksi muutaki kaupungin -osaa. Varsinaista kaupunkia on näet viime vuosikymmeninä jatkettu -pitkin merenrantaa sekä länteen että varsinki itään päin ja kun -ne, jotka ovat näihin osiin asettuneet, melkein yksistään ovat -olleet suomalaisia, ovat norjalaiset alkaneet sanotuita osia kutsua -"suomalaiskaupungiksi", qvænbyen, lännempää "indre", idempää "ydre" -qvænbyen (sisempi ja ulompi suomalais- eli kainulaiskaupunki). -Suomalaiset Vesisaaressa kutsuvat edellistä "Sisäpääksi", jälkimäistä -pienen puron mukaan "Ulkojoeksi". Sisäpäässä ei löydy taloja kuin -ainoastaan pitkin rantaa kulkevan kadun pohjoisvarrella -- yhteensä -ehkä noin 30, kaikki pieniä; Ulkojoella kulkee toinen katu ylempänä -yhtä suuntaa rannemmaisen kanssa ja taloja, joita kaikkiaan on ehkä -70--80, niistä muutamat vankemmannäköisiä, on rakettu kummanki kadun -varrelle. Sekä Sisäpäässä että Ulkojoella talot ovat yksikertaisia ja -erkanevat siten keskimäisen kaupungin-osan taloista; ne ovat myöski -raketut harvempaan -- tilavuushan on suomalaiselle vanhasta rakas. -Keski-osa kaupunkia, jossa kenties on hiukka enemmän taloja kuin -Ulkojoella, on keskuspaikaltaan, missä mereen pistää vähäinen niemi, -4--5 pientä kaupunginkorttelia leveä, vaan muuten vain kahta. Sen -pohjoispuolella, johon maa tasaisesti nousee, seisoo aukealla mäen -kukkulalla kaupungin sievännäköinen kirkko, jonka edustalta on sangen -ihana näkö-ala vuonolle päin. Kaupungin koko pituus saattaa ehkä olla -1 1/2 virstaa. - -Vesisaari, norjaksi _Vadsö_, lapiksi _Tshatsesuolo_, on saanut -nimensä kaitaisesta, vaan kenties lähes virstaa pitkästä saaresta -kaupungin edustalla, jossa ennen aikaan on ollut lähe. Alkuaan -kaupunki oli rakettu tälle saarelle, jossa myöski kirkko oli, -niinkuin saaren toinen nimi "kirke-öen", kirkkosaari, osottaa, -vaan lopulla 1600-lukua kaupunki siirrettiin mannermaalle. -Nykyään ei saarella asu ketään eikä löydy muita rakennuksia -paitsi valaskalanpyytäjä Svend Foynin tehtaat, jotka ovat saaren -länsipäässä, sen ja kaupungin välillä olevan salmen varrella. Saman -salmen länsisuussa on kaupungin satama, johon päästäkseen laivojen -mereltä tullen täytyy kiertää saaren länsinokan ympäri, koska salmen -itäsuu on niin matala, että joskus hieruan aikana saatetaan kahloa -sen poikki. - -Vesisaarella on jäämerenkaupungiksi erinomaisen hyvä asemapaikka. -Rannikko on nimittäin kaupungin kohalla noin 5 virstan pituudelta -ja 2--3 virstan leveydeltä verraten sangen alavaa ja tasaista, että -tilan puutteesta ei ole puhettakaan. Niin laajaa tasankopaikkaa -ei Kuolaan asti tietääkseni löydy kuin yksi ainoa, eli -Vaitokupa-Kervanan kangas. Pohjoispuolella kaupunkia on laidun- ja -niittymaita, jälkimäisistä ainaki moniaat rautalanka-aidoilla -suojatut, ja takimaisena rajottaa näkö-alaa matala vuorenharju. - -Yhtä puuttuu Vesisaari kuitenki täydellisesti ja se on puuta. -Turhaan silmä semmoista etsii: ainoastaan jalankorkuista, vaivaista -pajukkoa ja varvikkoa kasvaa siellä täällä. Ennen aikaan on kyllä -koivikkoa kasvanut Vesisaaren tienoille asti, vaan se on hakattu -pois tykkänään, että koivupuuta tapaa vasta joku penikuorma pari -lännempää. Suuren kaunistuksen on kaupunki täten menettänyt, ja -heikko lohutus on, että arvaten koivikon kanssa sääsketki ovat -kokonaan hävinneet. Vulfsberg esittää, että varta vasten ruvettaisiin -koivikkoa istuttamisella kasvattamaan, vaan hänen esitystänsä ei -liene otettu korviin, koska en tullut huomanneeksi mitään istutuksen -merkkiä. - -Kuola, jonka haminaan alussa tätä lukua olemme Vesisaaren haminaa -verranneet, on puitten ja metsän puolesta kuta kuinki välttävästi -varustettu, että sillä ei siinä suhteessa ole erityistä kaipauksen -syytä; ja jos vertausta molempain kaupunkien välillä tahomme jatkaa, -on edellinen sikäli siis etevämpi jälkimäistä. Vaan tämä seikka, -metsän olemassa-olo, joka etusijassa on luonnollinen seuraus kummanki -paikan eri maatieteellisestä asemasta -- Kuolahan on toista astetta -etelämpänä Vesisaarta -- lieneeki ainoa kohta, missä Kuola jättää -Vesisaaren takapajulle; kaikissa muissa suhteissa jälkimäinen tuntuu -voitolle pääsevän kilpailusta. _Kadut_ ja aukeat paikat, jotka -Kuolassa ovat yhtä huonossa jollei huonommassaki tilassa kuin mihin -luonto ne on jättänyt, ovat Vesisaaressa, tosin ei kivitetyt, vaan -muuten hyvästi tasotetut ajettavaksi ja varustetut trottoareilla -jalkamiehiä varten. Aina väliin näki jonku kärryn kiirehtivän sivu, -jota ensin oli kyllä outo katsella, sillä hevosta ja kärryä en ollut -nähnyt sittekun Kuusamon kirkolla veneeseen istuttiin. Kuolasta ei -lähe muuta tietä kuin se polku Suolavarekalle, jota olimme kaupunkiin -tulleet; Vesisaaresta kulkee _maanteitä_ sekä länteen että itään, -edellinen, jollen erehy, aina vuonon perukkaan Nyborgiin asti, -jälkimäinen kappale matkaa Vuoreijaan päin, johon sen on määrä -aikanaan ulottua. Kolmaski ajotie erkani kirkolta pohjaan päin, -vaan se päättyi jo kaupungin pohjoispuolitse kulkevan vuoriharjun -alle. Kaupungin kaduilla, varsinki rantakadulla, liikkui myötäänsä -suuret ihmisjoukot ja kauppiasten tilavat kräämäpuodit sanotun kadun -pohjoispuolella samoin kuin heidän makasiineinsa edustat eteläisellä -puolella olivat ostohaluisia täynnä; Kuolassa joku ainoa ihminen -onnen kaupalla tuli kadulla vastaan ja kauppiasten puodit olivat -sisällä kartanolla jossaki pienessä aitassa. Josko _apteekia_ -Kuolassa löytyi, en tiedä tarkkaan sanoa, vaikka isosti sitä epäilen, -koska en ollenkaan muista, että olisin tunnettua kotkankylttiä -nähnyt, vaan _kirjakauppaa_ ja _kirjapainoa_ oli kaupunki ainaki -ilman; Vesisaaressa löytyi kaikki kolme ja näytti kirjakauppa, -jossa kävin, olevan kuta kuinki hyvästi varustettu. Kirjapainosta, -jonka omistaja hra F. _Kjeldseth_ on, toimitetaan mailmalle -viikkolehti "Finmarkens amtstidende", Meriliikkeestä kaupungissa -on jo ollut puhe; siihen sopii tässä lisätä, että _tehasliikeki_, -josta ei Kuolassa löydy merkkiäkään, on Vesisaaressa jonkulainen. -Paitsi Foynin suurta valaskalatehasta löytyy kaupungin länsipäässä -kaksi tehasta guanon valmistamiseksi turskanpäistä, joista toisen -omistaja on kauppias Hans _Esbensen_, toisen, ulommaisen, kaupp. -Herman _Dahlin_ konkurssipesä; jälkimäinen yritys päättyi näet -konkurssilla, josko huonon kannattavaisuuden tai muun tähen, en ota -ratkaistakseni. Sen ravintolan lisäksi, jossa olin kortteeria, löytyi -sievä _kahvihuone_ ja _biljardi_. Lopuksi kaupunki voipi ylpeillä -kahesta laitoksesta, joita ei suomalaisen luulisi Lapin takana -tapaavansa, nimittäin _vesijohosta_, jota Suomessa ei löytyne muualla -kuin Helsingissä ja Tampereella, ja _telegrafista_. Sanalla sanoen, -kaikissa, missä ihmistoimi tulee kysymykseen, Vesisaari osottaa -verratonta edistystä Kuolan rinnalla ja todistaa loistavalla tavalla, -kuinka isosti voimallisempi vapaa, omavaltainen kansa on isällisesti -jumalan armolla hallittua kansaa. - -Vesisaari sai kauppakaupungin oikeudet v. 1833, vaan niinkuin -jo äskön mainittiin, on paikkakunta ammoisista ajoista ollut -asuttu. Jo v. 1596 löytyi saarella, jossa kaupunki silloin oli, 35 -norjalaista perhettä paitsi virkamiehiä, joten väkiluku saattoi -tehä noin 200 henkeä. Vesisaaren samoin kuin ylimalkaan koko Ruijan -edistystä hidastutti kuitenki myöhempinä aikoina Tanskan-Norjan -hallituksen sopimattomat säädännöt, joista varsinki Ruijan kaupan -läänitys yksin-oikeudeksi ensin vuodesta 1680 Bergeniläisille, -sitte muutamille Kyöpenhaminan tukkukauppiaille vv. 1729--1789 sekä -pahantekiäin lähetys tuonne ylös ikäänkuin Venäjällä Siperiaan -oli kovin haitallinen. Vasta sitte kun kaupan vapaus oli säädetty -v. 1789, alkoi maakunta taas vähitellen vaurastua, niin että -väkiluku, joka Ruijassa v. 1769 teki 5,984 henkeä, v. 1801 oli -kohonnut 7,700:aan. Ja tämän vuosisadan keskipaikoilta alkaen on -edistys ollut varsin huomattava; väkiluku, joka Ruijan läänissä v. -1835 oli vähän päälle 10,000 henkeä, teki v. 1875 niinkuin jo on -mainittu 24,000. Vesisaaren väkiluku oli vielä v. 1845 ainoastaan -388 henkeä, vaan oli 1855 jo noussut 886:een, v. 1865 l,343:een -ja 1875 l,764:ään sekä teki tämän vuoden (1883) alussa 2,150. -Vähemmässä kuin neljässäkymmenessä vuodessa se siis on enennyt lähes -_kuusikertaisesti_ (eli tarkkaan 5,54-kertaisesti). - - -Vesisaari (jatkoa). - -Oloni Vesisaaressa kesti lauvantaista 29 p. heinäk. keskiviikkoon 2 -p. elok., siis 4 vuorokautta. Niin kauoa en ollut aikonut kaupungissa -viipyä, vaan kun olin päättänyt täältä jatkaa kulkua eteenpäin -höyrylaivalla ja semmoinen vain joka keskiviikko kulki länteen, oli -viipymiseen pakko. Pitkäksi ei kuitenkaan aika ennättänyt tulla. -Sittekun olin viettänyt kuukauden luonnon helmassa ja alkuperäisten -yhteiskunnallisten olojen keskellä, tuntui palaaminen takaisin -sivistyneeseen elämään jonkulaiselta vaihetukselta. Täältä saatoin -sähkölangalla antaa tiedon itsestäni kotia, jota en matkallani vielä -ollut tehnyt, koska tiesin, että kirje Karjalasta eli Lapista, Vienan -ja Pietarin kautta kulkien, ei kuitenkaan kerkeäisi perille niin -aikaisin kuin telegrammi Vesisaaresta. Täällä sai lukea Kristianian -sanomalehtiä, jotka tiesivät kertoa kaksi odottamatonta uutista: -että kuulusa venäläinen kenraali _Skobelev_, joka viime talvena -valtiollisten puhettensa kautta taas oli puoleensa kääntänyt mailman -huomion, oli sekä kuollut että haudattu, ja että rauhaa rakastava -vanha Gladstone oli antanut amiraali _Seymourin_ 11 p. heinäk. -pommittaa Alexandriaa. Täällä oli tilaisuus olla konsertissaki, jonka -taiteiliat, norjalainen viuluniekka Emil Kortoe ja ruotsalainen -pianisti Fredr. Lindholm, matkallansa Vienaan ja Pietariin, antoivat -kaupungin kansakoulussa 1 p. elok. Kuuliakunta ei kuitenkaan noussut -kuin ehkä 30:een henkeen, josta taideniekat myöhemmin ravintolassa -olivat isosti pahoillaan. Kaupungin kirkossa kävin sunnuntaina ja -oli niin hyvin provasti _Gjölmen_ enemmän järkiperäinen saarna kuin -virrenveisuun nopeampi _temppo_ miellyttävä. Veisuuta säesti urut. - -Muuten aika kului, niinkuin vieraassa paikassa ainaki, itse -paikkakunnan katselemiseen ja kaikenlaisten tietojen utelemiseen. -Usein nousin kirkkomäelle, josta niinkuin jo sanoin oli ihana -näköala punaisilla kaakeleilla eli vihannoilla turppailla katettujen -kaupungin talojen yli vuonolle päin. Idän puoleen tuli aava meri, -vaan etelässä rajotti näkö-alaa etelä-Varangin korkea rannikko, joka -ikäänkuin sinertävä muuri kohosi ylös vedestä. Selvästi saattoi -siinä erottaa Reis-, Näytämön ja Utsavuonojen suut, Saalomansaaren -tunturineen ja Holmakrovan niemen, vaan viimemainitun taa maa -katosi päivän autereeseen. Vesisaaren herrasväen kävelypaikkana -näytti kuitenki olevan, ei kirkkomäki, vaan rantakatu Säsäpäähän; -iltaisin tällä kadulla aina kohtasi käveliöitä, ja vieraaseen teki -ilahuttavan vaikutuksen, että usea käveliöistä kohteliaasti tervehti -häntäki. Erittäin muistan noista tervehtiöistä erästä ihmeen kaunista -puolikasvuista tyttöä. Jonkulainen societeeti on myöski täällä, -mailman äärimmäisessä päässä, saatava kokoon. Sen pääpylväinä -ovat arvaten kaupungin neljän etevimmän kauppiaan: _Brockhoffin, -Hans Esbensenin, Rasmus Esbensenin_ ja _Jentoftin_, sekä venäjän -konsuli _Brodtkorbin_ perheet; näiden ympäri sitte sijottuu -perheineen paikkakunnan useat virkamiehet, niinkuin molemmat papit, -tohtori, vouti, tullin-, postin- ja telegrafin-hoitajat, apteekari, -koulu-opettajat y.m. sekä lopuksi pienemmät kauppiasperheet j.n.e. -Mitään varsinaista seurahuonetta ei kaupungissa kuitenkaan löydy. -Yläpuolella kirkkoa kulkee idästä länteen matala kangas, jonka harju -on täynnä pienoisia, pyöreöitä eli munanmuotoisia kiviä, joita -ilmeisesti merivesi aikanaan on silitellyt; jäämeren aallot ovat -siis kerran näin ylhäällä lainehtineet ja nykyinen kaupunki on ollut -meren pohjana. Että kalastus on paikkakunnan elinkeino, saattoi -nähä niistä lukemattomista veneistä, joita oli rannassa pitkin -koko kaupungin pituutta, ja veneitä vähän ylempänä seisovista yhtä -lukuisista tällingeistä kalain ja pyytöneuvoin kuivamista varten; -niin ikään noista pienistä maksatynnyreistä ja summattoman suurista -traani-ammeista. Samaan viittasi suutarikylttein paljous talojen -seinillä ja tavallansa myöski useassa kohti puodinoven yläpuolella -luettava ilmotus: "udsalg af spiritus", s.o. viinan myönti. Näkipä -joskus sokkunuotanki kadulle levitetyksi. Joku määrä lehmiä -kaupunkilaisilla on, 50 à 100, ja 10 hevosta. Lehmän hinta on ollut -noin 100 kr. ja siitä päälle. - -Ravintolan isäntä, jonka luona olin kortteeria, oli norjalainen -nimeltä _Krogh_. Niinkuin useimmat Vesisaaren herrat puhui hänki -suomea, vieläpä puhtaasti kuin syntyperäinen, vaikka vasta jonku -päivän perästä sattumalta tulin tästä hänen kielitaidostansa -tietämään; ja keskustelumme, jotka aluksi, niin kauon kuin hän käytti -"Norränatungan" tanskalaista, minä sen ruotsalaista murretta, olivat -käyneet vähän kankeasti, sujuivat sitte esteettömästi. Hänessä oli -hyvä lähe kaikenlaisten tietojen saantiin. Toinen samallainen lähe -minulla oli eräässä meidänpuolisessa, hra Z. A. _Nordbergissa_, joka -kymmenkunta vuotta on palvellut konttoristana konsuli Jentoftilla ja -"Pohjois-Suomen" sanomalehen lukioille on tuttu niistä huvittavista -kirjeistä, joita hän "Pohjanvuoren" nimellä on Ruijasta sanotulle -lehelle lähettänyt. Minulla oli hänelle kirje hänen Oulussa asuvalta -frouvalta, ja illoilla, kun hän oli työstään joutilas, istuimme -vuoroon hänen, vuoroon minun tykönä, nauttien hänen luonaan hyvin -fiiniä viiniä ja erinomaisen hyviä sikarreja. Eräänä iltana hän -vei minua sen suomalaisen, erään _Meethin_, taloon Sisäpäässä, -jossa kuningas Oskar II v. 1873 oli käynyt suomalaista perhettä -katsomassa; se oli pienoinen, vaan siisti talo. Kuningas oli vähän -aikaa tulkin kautta puhutellut talonväkeä ja lähtiessään muistoksi -antanut sekä omansa että kuninkaattarensa valokuvat, joita vielä -talossa säilytettiin. Emäntä, kotoisin Alkkulasta, oli epäilemättä, -niinkuin Friis kertomuksessaan kuninkaan matkasta sanoo, aikanaan -ollut kaunotar, vaan oli nyt jo vanhennut; vaan hänen puolikasvanut -tyttärensä lupasi tulla äitinsä näköiseksi. Hra N:n osotuksen mukaan -kävin parissa muussaki suomalaisessa talossa; toisen omistaja -oli entinen Oulun värjäri, _Helander_, kotoisin Kajaanista, joka -parikymmentä vuotta aikaa pakeni Ruijaan, oltuaan jossaki kahakassa -tullimiesten ja kasakkain kanssa lähellä Tornioa. Hän oli tunnettu -ahkeraksi ja onnelliseksi kalastajaksi eli "fiskariksi", niinkuin -Vesisaaressa sanotaan, ja eli hyvissä varoissa, jonka saattoi -ulkoapäinki nähä, sillä lihava hän oli kuin prouvasti ja hänen -vaimonsa, kotoisin Oulusta, vieläki lihavampi. Muutamia päiviä -ennen tuloani Vesisaareen hänelle oli merellä sattunut onni, jonka -vertaista ei ennen ollut hänen osaksensa tullut. Kun neljällä -veneellä, kussaki 3 miestä, olivat lähteneet saidanpyyntiin ja -saaneet suuren nuottansa lasketuksi, ilmestyi niin tiheä kalaparvi -nuotan päälle, että saalis ei mahtunut noihin neljään veneeseen, -vaan oli kaheksan venettä lisäksi haettava; ja lähti kaloista; 25 -tynnyriä maksoja, siis, kun hinta oli 21 kruunua tynnyri, 525 kr., -17 mattoa jauhoja vaihtokaupassa kaloista venäläisten kanssa, joka -30 kruunun jälkeen matto olisi tehnyt 510 kr., sekä lopuksi muille -myödyistä kaloista ja päistä toistasataa kr., kaikkiaan siis lähes -1200 kr., joista puolet jäi Helanderin perheen osaksi. Yhen iltaman -tienestiksi se kyllä välttää. Vanhukset olivat hyvin ystävällisiä; -eivät laskeneet ilman kahvitta menemään. "Ruijan suomalaisen lehen" -perustajan, kauppias Isr. _Bergströmin_, tykönä myöski kävin; hänellä -oli sievä 2-kertainen talo, vaan hän lienee ryhtynyt liian suuriin -yrityksiin, koska oli -- konkurssitilassa. Hauska oli kuulla hänen -kertomuksiaan mainitusta lehestä, millä hämmästyksellä sitä otettiin -vastaan ei ainoastaan Ruijassa, vaan Kristianiassaki, ja millä -kiivaudella sen hengeltä-saantiin ryhyttiin; jonka seurauksena oliki, -että lehti, jonka toimittaja oli Suomen ylioppilas J.G. Cajan, puolen -vuotta eli kesästä 1877 vuoden loppuun elettyään, muutti manalan -majoille. B:n ajatuksen mukaan norjalaisten vaino oli ainoa syy lehen -kuolemaan. - -Svend _Foynin_ tehtaassa en voinut olla käymättä. Se on suurenmoinen -laitos. Alinna rannassa on suuri makasiini, jossa pitkissä riveissä -seisoi petroleumitynnyrein kokoisia astioita täynnä traania. -Makasiiniin kulkee itse tehtaasta pitkä putki eli rööri, jota myöten -traani juoksutetaan. Tehtaassa oli eri rakennuksissa ja kerroissa -keittohuoneita, survinlaitoksia, myllyjä, kuivaushuoneita, sanalla -sanoen jos mitäki. Foyn nimittäin hyväksi käyttää valaasta kaikki -osat paitsi sisälmykset; lihasta ja luista valmistetaan guanoa. -Muissa valastehtaissa valmistetaan ainoastaan traania. Työmiehiä, -joista Foyn keväällä Tönsbergistä tullessaan tuopi suurimman osan -muassaan, sanottiin nyt olevan tehtaassa 78. Pyytölaivoja, pieniä -höyryjä, on kolme: _Spes, Fides_ ja _Gratia_, joissa yhteensä on 27 -miestä väestönä; kesäkuun alusta, johon asti valas uudesta vuodesta -on Varanginvuonossa rauhotettu, ne olivat tänä vuonna jo saaneet 83 -valasta. Vähän hankala oli kulkea tehtaan kaitaisia portaita ylös ja -alas, kun ne olivat paksussa ihrassa ja siis vietävän liukkaita; ja -masiinain räminä, höyryn suhina, työväen juoksu ja polttava kuumuus -huoneissa tahtoi panna pään aivan pyörälle, ettei tehnyt mieli kovin -kauon sisällä viipyä. Hra Foynia en saanut nähä ennenkuin olin -rannasta paluumatkalle lähtenyt, jolloin soutajani osotti sillalla -seisovaa vanhaa, pientä vaan vankannäköistä, isopartaista ukkoa, -jota ilmotti laitoksen isännäksi. Foyn, joka itse ennen on ollut -pyytömies, ei mitenkään kuulu herrastelevan, vaan on itse ylimmäisenä -työnjohtajana tehtaassansa. -- Se haitta tehtaasta Vesisaarelaisille -on, että etelätuulella väkevä paha haju leveää kaupunkiin, joka vain -tuskin virstan leveän salmen kautta on tehtaasta erotettu. - -Vesisaaren kahessa toisessa tehtaassa, joissa turskanpäistä -tehään guanoa, en käynyt sisällä, vaikka eräänä iltana kävelimme -likemmäisen, Esbensenin, tehtaan kartanon läpi. Ne ovat pienempiä -kuin Foynin tehas; kummassaki oli vain yksi päärakennus, se kuitenki -monikertainen. Esbensenin tehas on aivan Sisäpään vieressä, Dahlin -siitä joku näpeä virsta lännempänä meren rannalla. Jälkimäinen ei -ollut käynnissä ja näkyi viime talven kovasta myrskystä kärsineen -isosti vahinkoa, sillä katosta oli toinen puoli hävitetty. Esbensenin -tehtaan sekä kartanolla että ulkopuolella riippui jälleissä suuret -määrät turskanpäitä, joihin kesähelteellä oli ilmestynyt toukkia, -niin että kaikkialla maassa, tiellä, tiepuolessa ja kartanolla, -oikein kuohui näitä tuumanpituisia vaaleoita matelioita, jotka -olivat päistä varisseet alas; ja senki tähen kiirehittiin tehtaalta -takaisin. Turskanpäistä on hinta ollut toista ja kolmatta kruunua -vieko. - - -Suomalaisten ja norjalaisten väli Ruijassa. - -Vesisaarta saattaa, jos asukasten kansallisuudesta pitää kiinni, -paljo paremmin sanoa suomalaiseksi kuin norjalaiseksi kaupungiksi. -Suomalaiset ovat nimittäin väestön suuri enemmistö. Väenlaskussa -v. 1875 kaupungin l,764:stä asukkaasta oli 1027 suomalaista, 5 -lappalaista, 124 sekarotuista[23] ja 608 norjalaista; viimemainituita -siis ainoastaan kolmas osa koko väestöstä. Minkälainen -kansallisuutten suhta v. 1882 oli, en voi tarkkaan sanoa, koska -provasti _Gjölme_, jonka luona väkilukuseikkoja varten kävin, ei -pystynyt sitä ilmottamaan -- virallinen väenlasku toimitetaan -näet vain joka kymmenes vuosi; vaan koska yleensä itä-Ruijassa -suomalaisten lukumäärän vakuutettiin suhteellisesti nousseen, saanee -pitää varmana, että norjalaiset Vesisaaressa v. 1882 olivat vielä -suurempi vähemmistö kuin 1875. Paikkakunnan suomalaiset väittivät, -että norjalaiset nyt korkeintaan tekivät _neljännen_ osan koko -väkiluvusta. Suomea kuuliki kaikkialla puhuttavan, ainoastaan -keskimäisessä kaupungin-osassa myöski norjaa. - -Koska Friis Vesisaaresta kertoessaan on puheeksi ottanut suomalaisten -ja norjalaisten keskinäisen välin Ruijassa, tahon minäki esimerkkiä -noudattamalla lausua muutaman sanan samasta asiasta. - -Friis sanoo, että "norjalaisten ja suomalaisten väli, kun he -ovat naapureita, on erilainen eli enemmän tai vähemmän hyvä eri -paikkakunnissa, vaan että he ylipäänsä sopivat paremmin, kuin voisi -odottaa kahelta kielensä puolesta niin eroavalta kansalta". Syrjäinen -ei voi tästä tulla muuhun käsitykseen, kuin että mainittu väli on -niin hyvä kuin olevaisiin oloihin katsoen olla saattaa eikä siis -anna aihetta mihinkään muistutuksiin. Joka on lukenut, mitä ylempänä -on kerrottu itä-Ruijan suomalaisten mieli-alasta yleensä Norjaa -vastaan, on varmaan kuitenki taipuvainen minun kanssa epäilemään, -kuinka tarkasti Friis lienee voinut totuuden perille päästä. En taho -väittää, että hänen arvelunsa on käsitettävä ihan päinvastoin kuin -mitä se sanoo eli että puheenalaisten kansallisuutten sopu olisi niin -_huono_ kuin olla saattaa, vaan varmaa on, että joka Friisin arveluun -luottaa, joutuu valitettavaan ereykseen asian laadusta, semmoisena -kuin se ainaki nykyään on. - -Tosin Friis puhuu "naapureina" elävistä norjalaisista ja -suomalaisista, siis nähtävästi tarkottaen itse rahvasta kummallaki -puolen, meillä taas on ylempänä etupäässä ollut puhe suomalaisista -heidän suhteessaan hallitusta ja hallituksen edustajia, virkamiehiä, -vastaan; näennäisesti siis on ollut kysymys kahesta eri asiasta. Vaan -Norjan hallitus ja kansa niinkuin tiedetään eivät suomalaisuuden -sortamisessa seiso vastakkain, vaan vetävät uskollisesti yhtä köyttä, -josta seuraa, että jos suomalaiset pitävät nurjaa mieltä hallitusta -vastaan, he eivät voi olla samaa tekemättä myöski norjalaisia vastaan -yleensä; ja jos lukia siis ylempänä sanotun johosta on tullut siihen -päätökseen, että norjalaisen ja suomalaisen rahvaankaan väli ei ole -kehuttava, on hän päättänyt aivan oikein. - -Mikä ajatus itä-Ruijan suomalaisilla norjalaisista yleensä on, -osottaa se puheenparsi, jota he norjalaisista käyttävät ja joka -kuului: _venäläinen, kissa ja ruijalainen ovat yhtä hyviä_. -(Ruijalaisiksi jäämeren suomalaiset enimmästi kutsuvat norjalaisia, -vaikka sanan paremmin sopisi merkitä kaikkia Ruijan asujamia). Vasta -se joka tietää, millä silmillä norjalainen venäläistä katselee, -kuinka hän venäläiseen ajattelee yhistyneeksi kaikkea mitä ihmisessä -löytyy kelvotonta ja halpaa, vasta hän voipi täydesti älytä, -kuinka solvaava mainittu puheenparsi on, joka asettaa norjalaisen -samalle asteelle hänen syvimmän ylönkatseensa esineen kanssa. Kun -Vesisaaressa ensi kerran kuulin tuon sananparren, sattui samassa -seurassa istumaan myöski kaksi norjalaista kansakoulu-opettajaa. -Toinen heistä niin pahastui, kuultuaan solvauksen, jonka isäntä minun -kysymysteni johosta siihen pakotettuna kuitenki ikäänkuin leikillä -lausui, että paikalla rupesi lähtöä tekemään, vaikka juuri oli taloon -vieraaksi tullut. - -Sanaa _kvän_, kainulainen, joksi suomalaista Ruijassa kutsutaan, -norjalaiset puolestaan taas käyttävät enemmän tai vähemmän yleisenä -haukkumanimenä. - -Onni on, että Ruijaan muuttaneet suomalaiset ovat kotoisin Oulun -läänin pohjois- ja sisä-osista, siis siivoluontoista ja tappeluun -harjaumatonta kansaa. Jos, niinkuin Friis ereyksestä mielihyvällä -arvelee, muuttajat olisivat samaa sukua kuin Vaasan lääniläiset, -vallitsisi varmaan rauhattomampi elämä Ruijassa kuin nykyään; -puukko ei suinkaan joutaisi pitkiä aikoja tupessa asumaan. Vaan -pohjois-suomalaiset kärsivät paljo, ennenkuin edes käsirysyyn käyvät, -ja tappelussa he tuskin milloinkaan paljastavat puukkoansa. - -Tietysti voipi löytyä tapauksia, milloin suomalainen ja norjalainen -ovat joutuneet yhessä eli likekkäin elämään, ovat aluksi pakosta -saaneet kärsiä toisiansa ja opittuaan toistensa kielen lopulta -alkaneet kuta kuinki hyvin sopia keskenänsä; länsi-Ruijassa varsinki -tämmöiset tapaukset eivät liene aivan harvinaisia. Vaan puhumatta -siitä, että niissäki asianomaisten väliä sen seikan aina toisinaan -täytyy häiritä, että toinen kuuluu sorrettuun toinen sortavaan -kansaan, niin nämät tapaukset ovat poikkeus eikä sääntö. Suomalaiset -kokevat niin paljo kuin suinki pysyä erillään norjalaisista, ja -jos tästä seuraa että ilmi-riitaa paremmin kartetaan, seuraa siitä -myöski, että lähempää tuttavuutta ei voi syntyä. - -Vastoin Friisiä minun siis täytyy sanoa, että ainaki itä-Ruijassa -norjalaisten ja suomalaisten väli on arveluttavan huono. Heidän -kesken vallitsee varsinainen _kansallisviha_. Ainoastaan harvoin tämä -viha tosin puhkeaa ilmi suuremmissa tai pienemmissä väkivallantöissä, -vaan asianomaisten mieliä se sen sijaan sitä syvemmin kalvaa -ja katkeroittaa. Jos, niinkuin Friis näyttää arvelevan, ainoa -eripuraisuuden syy olisi kieli-erotus s.t.s. ne hankaluudet, jotka -syntyvät siitä etteivät ihmiset toisiaan ymmärrä, olisi tuota -vihaa vaikea selittää; sillä kun suomalaiset ovat sovinnollisia ja -luullakseni suurin osa Ruijan norjalaisesta väestöstä _itsessään_ -samanluontoisia, pitäisi molempain kait keskinäisellä hyvällä taholla -saattaa toisistaan selvitä ilman riidatta ja vihatta. Ja että he sitä -saattavatki, todistaa useat esimerkit niin hyvin Ruijasta kuin ryssän -rannalta kieltämättömällä tavalla. Vaan kielierotus semmoisenaan on -vähin syy Ruijan kahen pääkansan epäsopuun; suurin syy on Norjan -hallituksen ymmärtämätön nurjuus kaikkea suomalaisuutta vastaan ja -sen siitä seuraava moitittava käytöstapa suomenkielisiä alamaisiansa -kohtaan, Sen sijaan, että hallitus olisi ryhtynyt välittäjänvirkaan -eri kansallisuutten kesken ja tasapuolisuudellaan kokenut viihyttää -ja poistaa sitä luonnollista karsautta, joka aina tahtoo vierasten -kansain jäsenten välillä vallita, se päinvastoin itse on ruvennut -käymään leppymätöntä sotaa suomalaisuutta vastaan, juurittaaksensa -sitä valtakunnastaan kokonaan pois; ja että se tällä tavoin ei ole -voinut sopua rakentaa ja ylläpitää, on selvä sanomatta. Osotteeksi, -kuinka perusteellisesti se sotaansa käypi, mainittakoon tässä vielä -sen lisäksi, mitä jo etelä-Varangin tulevaisuudesta puhuttaissa on -kerrottu, että esm. yleisiin kruununtöihin, niinkuin maantientekoon -tai muuhun semmoiseen, _ei oteta suomalaisia_ yksistään siitä syystä, -etteivät he osaa norjaa! Jotenki luonnollista on, että hallitus tässä -kansallissodassa on uskollisiksi liittolaisikseen saanut Ruijan -norjalaisen väestön; vaan sopiiko toiselta puolen kummastella, jos -suomalaisetki, kaikin tavoin kiusattuina, viimein kärsivällisyytensä -menettävät ja alkavat yhtä katkerasti vihata kaikkea mikä on -norjalaista kuin norjalaiset vihaavat kaikkea suomalaista? Muuta -seurausta tosin olisi ollut mieletön odottaa: joka tuulta kylvää, se -myrskyä niittää. - -Mitä länsi-Ruijaan tulee, on tila siellä luullakseni parempi, -vaikka matkani Jyykeän kautta kävi niin joutusaan, että oli mahoton -ennättää saada mitään varmaa vakuutusta asiassa. Väestöä länsi-Ruijan -pääpaikoissa, Alattiossa, Kieruassa ja Jyykeässä, ilmotetaan -3-kielisiksi, että suuri osa asukkaista puhuu sekä norjaa että -suomea ja lappia, ja jos niin tosiaan on laita, auttaa se tietysti -isosti sovun säilyttämiseen. Niissä seuroissa, joissa itse matkalla -olin ja joissa saattoi olla kaiken kolmen kansan jäseniä, puhuttiin -kyllä aina vain suomea, ja tästä tulin vähän siihen luuloon, -että suomi on suuremmassa määrässä yhteinen kieli kuin norja; -vaan mahollista kyllä, että erehyin. Että sentään länsi-Ruijanki -norjalaisilla on ylevä tunne oman kielensä vastaansanomattomasta -etevyydestä, sain itse nähä. Kun Jyykeänvuonon länsirannalla olin -majaa muutaman lappalaisen talossa Molttivuonossa, satuin sivumennen -kysymään mitä kieltä Jyykeässä pidetään parhaimpana eli pää-kielenä. -Kysymys oli tehty molemmille saattajilleni sekä kolmelle yhteen -matkueeseen kuuluvalle heidän kumppalillensa, joita kaikkia luulin -suomalaisiksi, kun he selvästi puhuivat suomea. Se äänettömyys, joka -kysymyksen johosta seurasi ystävällisessä puheessamme, huomautti -minua siitä, että kysymys ei liene ollut aivan paikallansa. Kun -katselin puhekumppaleihini, oli kolme heistä muuttunut hyvin -totisennäköisiksi, yksi ikäänkuin häpeillen koki peräytyä niin -paljo kuin mahollista loukkoon, ja viimeinen, jonka tiesin Ruotsin -suomalaiseksi, loi minuun eriskummallisen, ihmeen ja ivan sekaisen -katseen, ikäänkuin tahtoen sanoa: "oletko sinä tosiaan niin tyhmä -kuin kysymyksesi osottaa, vaan ilmanko piloillasi tyhmäksi tekeyt?" -Viimein hän äänellä, joka ikäänkuin toisilta pyysi anteeksi siitä -että hän niin päivänselvää asiaa rupesi selittämään, vaikka se -samalla korvissani soi vähän pilkalliselta heitä kohtaan, sanoi, että -paras kieli tietysti oli norja. -- Tämä tapaus riittää mielestäni -selvästi valaisemaan kuinka arkoja länsi-Ruijanki norjalaiset, -kolmikielisyydestä huolimatta, ovat oman kielensä ja tietysti -samalla oman kansallisuutensa paremmuudesta; nuo kolme kysymyksestä -loukkauneet miehet olivat näet norjalaisia -- neljäs oli lappalainen. -Jos tämänlaatuisessa tilaisuudessa joku rohkenisi väittää, että esm. -suomi on yhtä hyvä kieli kuin norja, olisi epäilemättä riita heti -valmis. Heikonlaisella perustuksella siis sopu näkyy länsi-Ruijassaki -seisovan. Ja suomen kieltä täällä vainotaan vielä enemmän kuin -itä-Ruijassa, sillä jumalanpalvelusta ei koskaan sanottu suomeksi -pidettävän ja koulut ovat joko norjan- tai lapinkielisiä. - - -Jokavuotinen kansanvaellus jäämerelle. - -Niistä suomalaisista, jotka joka vuosi käyvät jäämerellä -kalastamassa, kulkee joku vähäinen osa Ryssän rannalle Pummankiin, -muutamat harvat myöski länsi-Ruijaan Jyykeään ja Alattioon, vaan -verrattomasti suurin osa Vesisaareen. Koska meki nyt olemme tässä -kaupungissa, sopii meidän sivumennen tarkastettavaksi ottaa tuota -omituista niin meikäläisten kuin muitten kansain säännöllistä -vaellusta jäämerelle. - -Tämä vaellus tarkottaa etupäässä osan ottamista kevätturskan eli -niinkuin norjalaiset sanovat _lotaturskan_ pyyntiin. Nimitys -lotaturska on syntynyt siitä, että keväisin pieni lohensukuinen kala, -_lota_ eli _lotta_, norj. _lodde_ (malotus arcticus), suunnattoman -suurissa parvissa nousee jäämeren rannikoille kutemaan ja että -turska, jolle se on mieluinen ruoka, melkein yhtä suurissa parvissa -seuraa sen perässä, jonkatähen lotaa ahkerasti pyydetään ja sitte -käytetään turskan syötiksi. Varangin tienoille, ja ryssän rannalle -lota tavallisesti ilmestyy maaliskuun lopussa eli huhtikuun alussa ja -silloin heti turskanpyynti alkaa. Lotan tuloa voipi jo etäältä arvata -niistä suurista lintuparvista, jotka kimeästi huudellen lentelevät -yläpuolella vesikalvossa kulkevaa lotaparvea; myöski valaskalain -näkyminen osottaa lotan ilmestymistä, sillä valaskala on lotalle -yhtä perso kuin turska ja linnut. Joka taholta, maalta, merestä -ja ilmasta, uhkaa perikato tuota pientä kalaa ja tässä kovassa -taistelussa se epäilemättä jo aikaa olisi hävinnyt sukupuuttoon, -jollei sitä löytyisi niin suunnattoman paljo. Lota kulkee niin -tiheässä parvissa, että sitä, kun se rantaan tulee, usein saatetaan -lipillä ammentaa ylös ja yhellä nuotanvedolla saadaan sadointuhansin, -ehkä miljonittain. - -Pyytöön aikojien pitää tietysti ennen syöttökalan tuloa koettaa olla -perillä, ja maaliskuun keskipaikoilla sentähen joka päivä yksi vene -toisensa perästä laskee Vesisaaren rantaan, pyytömiehiä täynnä. Nämät -pyytömiehet ovat kaikki, tai melkein kaikki, suomalaisia, kotoisin -eri osista Oulun lääniä. Ne tulevat Varanginvuonon poikki veneellä, -koska vuono aina on sula, vaan vuonon etelärannalle Pykeijaan ne ovat -tulleet maitse Lapin kautta. Maamatkustus tapahtuu suurimmaksi osaksi -porokyydillä, joka on hyvin helppoa -- taksan mukaan maksu porosta ja -penikuormasta nykyään on 30 penniä, vaan oli ennen ainoastaan 25 p.; -kuitenki itsekullaki on muassa sukset eli "sivakat", että hätätilassa -voidaan hiihtämällä lähteä taipaleelle. Kymmenkunta tai useampi -mies tavallisesti kulkee yhessä matkueessa; joskus seuraa joku -vaimonpuoliki muassa. Että matkustus pakkasen käsissä Lapin autioilla -tuntureilla ei ole mikään huviretki, on arvattava, koska useimmat -matkamiehet vaatteuksen puolesta tietenki ovat huonosti varustettuja. - -Perille tultua sopii matkan vaivojen perästä muutama päivä levähtää -Ulkojoella eli Sisäpäässä, Norjan alamaisiksi ruvenneitten -maamiesten tykönä; vaan sitte on työpaikka etsittävä. Tämä etsintä -ei kuitenkaan ole vaikea, kun kalanpyyntiin otetaan miehiä niin -paljo kuin otettavissa vain lienee. Huutamat sitoutuvat pyytämään -edeltäpäin määrättyä palkkaa vastaan, joka voipi vaihetella 75 ja -150 kruunun välillä koko pyynti-ajalta, s.o. parilta kuukaudelta, -vaan toiset, ja ne ovat useimmat, ottavat kernaammin pyytääkseen -_osalla_, niin että saalis, oli se suurempi tai vähempi, vissin -perustuksen mukaan jaetaan tasan venekunnan kesken. Kauppiaat, -saadakseen miehiä palvelukseensa, ovat hyvin alttiita antamaan -etumaksoa ja kaikin puolin varustamaan miehiänsä pyytöretkelle, ja -ensimäiset olopäivät kaupungissa ovat sentähen tulokkaille hyvin -hupaisia. Vaan äkkiä tulee sanoina, että kalaa on ruvettu saamaan -siinä ja siinäki paikassa, ja silloin on kiireen kautta lähettävä -sinne. Säännöllisen telegrafijohon lisäksi asetetaan näet Ruijassa -kevätpyynnin ajaksi väli-aikaisia sähkösanoma-asemia useampiin, -jollei kaikkiin, kalastuspaikkoihin pitkin merenrannikkoa, ja niin -pian kuin kala johonkuhun ilmestyy, lennätetään tieto siitä heti -joka haaralle. Näitä väli-aikaisia asemapaikkoja hoitaa varsinaiseen -telegrafikuntaan kuulumattomat henkilöt, jotka vain osaavat -sähkösanomia lähettää ja vastaanottaa; niin esm. Vesisaaressa tapasin -kansakoulu-opettajan, joka keväällä oli ollut telegrafistina ja, jos -en muista väärin, samalla myöski järjestyksenpitäjänä muutamassa -kalastuspaikassa. - -Suomalaiset ja niihin luettuna Suomen lappalaiset eivät kuitenkaan -ole ainoat, jotka jäämerellä käyvät; päinvastoin ne muihin kavioihin -verraten ovat ainoastaan vähäinen osa. _Maitseki_ kulkee Maanselän -itäpuolella karjalasta ja "pomoriasta" s.o. rantamaasta Kemin -ja Vienan väliltä paljo paksumpi kansantulva ylös pohjoiselle -valtamerelle kuin meidän puolella, ja niiden lukumäärä, jotka -_meritse_ tulevat jäämeren pyyntöön ottamaan osaa, on monta -monituista vertaa isompi kuin suomalaisten. Meritse tuliat ovat -kaikki norjalaisia länsi-Norjasta; ryssät eivät voi meritse tulla, -koska Vienan merellä laivaliike alkaa vasta silloin kun kevätturskan -pyynti jo rupeaa lopussa olemaan. V. 1878 oli 1 p. toukok. Ruijan -läänin kalastuspaikoissa läsnä yhteensä 16,429 pyytömiestä 4,644:lla -veneellä (ks. Norges officielle statistik, Norges Fiskerier i Aaret -1878). Ruijan lääniläisiä oli näistä 5,020 miestä ja 1,976 venettä, -ryssiä 80 venettä ja tavallisen laskun mukaan siis 320 miestä, -suomalaisia (ja ruotsalaisia) 753 (ulkomaalaisia oli yhteensä 1,073 -henkeä); siis norjalaisia ulkopuolelta Ruijan lääniä 10,336. Jos -tästä summasta luemme pois noin 2,800, jotka olivat kotoisin Tromssan -läänistä itäpuolelta Paatsivuonoa, jota ylempänä olemme lukeneet -Ruijan _maakunnan_ rajaksi, oli siis norjalaisia ulkopuolelta -Ruijaa (Ruijan maakuntaa) yhteensä 7,536 henkeä Ruijan rannoilla -kalastamassa. Paljoonko pyytömiesten luku ryssän rannalla samana -vuonna nousi, en tiedä sanoa, vaan jos summissa lasketaan se 5,000 -hengeksi, tuskin ainakaan otamme sen liian korkeaksi. Näistä saattoi -ehkä noin 500 olla meren rannalla vakinaisesti asujia, Suomesta -tulleita ehkä 400, Norjasta sama tai kenties vähän suurempi määrä, -otetaan 500, Venäjältä ja Karjalasta siis 3,600. Yhteen laskettuna -olisi siis ulompaa tulleita v. 1878 Ruijassa ollut 7,536 + 1,073 -= 8,609 pyytömiestä ja ryssän rannalla 400 + 500 + 3.600 = 4,500, -siis kaikkiaan _13,109_ henkeä eli tasaisessa luvussa 13,000, (koska -niistä ryssistä, jotka olivat norjan puolella, ja varsinki niistä -norjalaisista, jotka olivat ryssän rannalla, joku osa saattoi olla -jäämeren rannalla vakituisesti asuvia). Kun Suomesta tulleitten -lukumäärän edellisessä olemme arvanneet (ruotsalaisten s.o. Ruotsin -suomalaisten kanssa, joita ei ole monta henkeä voinut olla) 1153 -hengeksi, eivät he siis olisi olleet 11:ttä osaakaan koko siitä -väestöstä, joka v. 1878 oli eri haaroilta ilmestynyt jäämerelle -pyyntiin. - -Se on kirjava joukko, joka yhä ylemmäksi nousevan auringon valossa -joka kevät lähtee jäämeren laineita leikkomaan. Norjalaisia, ryssiä, -suomalaisia, karjalaisia, lappalaisia ja kolttia liikkuu kilvan -ahistelemassa Vellamon vetistä väkeä, rajapaikoilla joskus kaikki -kuusi kansaa yhessä kohti ja yhellä haavaa. Norjalaisen voipi kohta -tuntea hänen rohkeammasta käytöksestään sekä syydvestistä päässä, -öljytakista ruumiin ympärillä ja mustakenkäsaappaista jaloissa, -ryssän hänen karvalakistaan, repaleisesta puvusta, takkuisesta -parrasta ja sivistymättömästä ulkonäöstä yiimalkain, lappalaisen -hänen korkeasta neliskulmaisesta "kapperistaan" eli lakistaan, -paidantapaisesta peskistä eli "käyhtistä" ja pieksunkaltaisista -"kaapmagoista" jaloissa sekä hiljaisesta olosta muuten. Suomalainen -lähenee pukunsa puolesta kuta kuinki norjalaista, vaan eroaa hänestä -tasaisemman käytöksensä kautta, karjalaista voipi enimmiten luulla -suomalaiseksi, kolttaa enimmiten ryssäksi. Paras tunnusmerkki -asianomaisten kesken on tietysti kuitenki kieli, ja murteista -puhumatta kaikuu neljä pääkieltä pyytömiesten huulilta. Kielen -suhteen on huomattava, että useat lappalaiset puhuvat myöski suomea, -samoin kuin useat suomalaiset lappia, joten jäämeren suomalaiset -ja lappalaiset lähemmin liittyvät toisiinsa; ja kolmantena astuu -liittoon karjalaiset, joitten on helpompi tulla toimeen suomen- kuin -venäjänkielisten kanssa. Suomalaiset, karjalaiset ja lappalaiset -muodostavat näin omituisen ryhmän, jonka yhistävänä siteenä on yksi -kieli ja sen ohessa ehkä myöski se tunne, että he kaikki vallitsevain -kansain, norjalaisten ja venäläisten, rinnalla ovat syrjäytettyjä. - -Kun ajattelee tätä kansain moninaisuutta ja samalla muistaa, että -kustaki kansasta eivät suinkaan parhaimmat ole liikkeelle lähteneet, -vaan pikemmin ehkä parhainten vastakohta, ei voi olla sitä kysymystä -tekemättä, onko hyvä sopu mahollinen ylläpitää näin erilaisista -osista yhistetyssä ihmistössä. Vastaus kysymykseen saadaan sentään -parempi kuin ensin luullaan. Norjan puolella luullakseni hyvin -harvoin mitään yleisen järjestyksen häiritsemistä tapahtuu; siellä on -hallitus lujempi, lainkuuliaisuudentunne tarkemmin mieliin painunut, -ja mitä erittäin kalastamiseen tulee, niin kevät-pyynnin ajaksi -useimpiin kalastuspaikkoihin asetetaan erityiset järjestyksenpitäjät -(Opsynsbetjente). V. 1878 esm. sakotettiin ainoastaan 7 henkeä -rauhattomuuden teosta ("rolighedsforstyrrelse"); noita erityisiä -järjestyksenpitäjiä oli silloin 20:ssä kalastuspaikassa. Ryssän -rannalla tosin oikeuden- ja järjestyksen hoito, niinkuin varemmin -on selitetty, on enemmän leväperällä eikä erityisiä järjestysmiehiä -kalastuspaikoissa löydy, niin että siellä on suurempi tilaisuus -laittomuuden ja omankäden-oikeuden harjottamiseen, vaan onneksi ne -kansat, jotka siellä parhaastaan liikkuvat, ovat sen luontoisia, -että jos kiistoja heidän kesken syntyyki, niitä harvoin -ruvetaan käsivoimalla ratkaisemaan. Venäläisten ja lappalaisten -siivoluontoisuus, suomalaisten hidasmielisyys estää kumpaaki -varsinaisesta ottelusta. Ylipäänsä saattanee siis sanoa, että sopu -ryssänki rannalla on parempi, kuin asianhaaroihin katsoen voisi -toivoa. - -Siltä ei kuitenkaan ole sanottu, että järjestys täällä olisi kaikin -puolin tyydyttävä. Jos tavallisissa oloissa sopu eri kansain jäsenten -välillä kuta kuinki säilyy, voipi se sattuvassa tapauksessa kuitenki -rikkua ja kun ei hallituksen valvovaa kättä likitienoissa löydy, -yltyä todelliseksi sodaksi. Tämmöinen tapaus on aina tarjona, milloin -suomalaiset ovat päättäneet viinan jumalalle toimittaa vähäiset -pidot, sillä, niinkuin tiedetään, rohkaisee viina meikäläisen mielen -siihen suuntaan että hän pitää itseänsä yhtä hyvänä herrana kuin ketä -muuta hyvänsä ja on valmis nyrkeillänsä herramaisuuttaan todistamaan. -Suomalaisilla on yleensä se muistutus venäläisiä vastaan, etteivät -nämät tee erotusta oman ja toisen tavaran välillä, venäläiset taas -katselevat karsain silmin suomalaisia, kun he muka ovat toisen -kala-apajille tunkeuneet; molempain mielessä on näistä syistä se -luonnollinen antipatia, joka vierasten kansain välillä enimmästä -vallitsee, yhä terottunut ja kun "tulijuoma" on suomalaisen verelle -antanut vähän joutilaamman juoksun, tämä antipatia puhkeaa ilmi -väkivaltaisissa teoissa. Osotteeksi kuinka tämmöisissä tapauksissa -käypi, tahon kertoa muutamasta kahakasta suomalaisten ja venäläisten -välillä kerran Supuskassa, josta kuulin eräältä osamiessä olleelta -Kittiläläiseltä. Suomalaisia istui rannalla kaheksan kappaletta, -korttia lyöden ja viinaa juoden, kun muuan ryssä sattui kulkemaan -sivu ja teki jonku muistutuksen kortinlyönnin suhteen. Yksi -suomalaisista, joka oli muka venäjää ymmärtävänään, nousi silloin -ylös vaatimaan ryssältä selitystä, sanavaihto syntyi ja suomalainen -viimein koppasi toista korvalle, että hän kaatui. Ryssä silloin -riisti takin päältään, viskasi sen maahan, rupesi sadattelemaan ja -lähti jonku matkan päässä olevain maamiestensä tykö apua noutamaan. -Kohta lähenee näitä 20--30 miehinen joukko, kaikilla kivet kädessä, -joilla jo etäältä alkavat vihollisiaan pommitella; ryssä kuuluu -kernaasti kiveä aseena käyttävän. Suomalaiset tietysti vastasivat -kivenheitolla heki, vaan varustivat itseään sen ohessa kangilla -ja muilla lyömä-aseilla käsikähäkkää varten. Kun "ampumista" oli -kotvan aikaa kestänyt, rynnättiin yhteen niinkuin sodassa ainaki. -"No mitenkäs tappelussa kävi, kuka voitti?" kysyin kertojalta. -"Mitenkäpä siinä saattoi käydä", kuului vastaus; "kyllähän me koimme -puoltamme pitää niin kauon kuin jaksoimme, vaan heitä kun oli niin -paljo, saimme viimein aika lailla selkään." "Eikös teille sattunut -ketään tulla apuun?" kysyin. "Oli niitä kyllä meidän miehiä joku -parikymmentä lähellä", sain vastaukseksi, "mutta ne eivät avuksi -tulleet, katsoivat vain päältä". Kun suomalaiset viimein olivat -pakotielle painaneet, menivät ryssät heidän veneisiin ja hävittivät -mitä hävitettävissä oli. Siihen asia sitte loppui; ei ainakaan -kertojani maininnut, että mitään jälkilaskuja olisi syntynyt. - -Tässä tapauksessa näyttää vika olleen suomalaisten puolella, vaan -siitä ei sentään voi päättää, että he etupäässä olisivat riitain -ja tappelujen alkuunpanioita. Päinvastoin luulen, että heidän -käytöksensä ylipäänsä on enemmän kiitettävä kuin moitittava, johon -luuloon olen tullut varsinki siitä seikasta, että Vesisaaressa, -ei koskaan, niinkuin vakuutettiin, löydy kuin yksi, sanoo _yksi_, -poliisimies, joka hyvin jaksaa pitää järjestystä usein 3--4:ään -tuhanteen henkeen nousevassa ihmisjoukossa. Jos suomalaiset olisivat -väkivaltaisuudesta tunnetut, sopisi odottaa, että poliisivoima -sanotussa kaupungissa pyytömiesten olin-ajaksi vahvistettaisiin. -Pahemmaksi riidan-syyksi ryssän rannalla luulen sinne tulevia -länsinorjalaisia, jotka jäämerellä kulkevat "_nordfaarain_" nimellä; -ainaki niitä yleisesti moitittiin mielivaltaisesta ja sopimattomasta -käytöksestä, että vahingoittavat liinoja, perkkaavat kalat mereen -(jota muuten tarkasti kartetaan), ja kohtelevat toisia, etenki -venäläisiä, röyhkeästi. Ja että venäläisetki ovat sekanaista seuraa, -saattanee varmana pitää. Niitä "Muurmanskien" matkueita, joita -Castrén ja Lönnrot Imandralla kulkiessaan kohtasivat, sanoo edellinen -_rosvojoukkoin_ kaltaisiksi, ja tätä nimitystä en vieläkään luule -sopimattomaksi; ainaki niitten ryssäin, jotka itse matkallani näin, -ei olisi tarvinnut hävetä tuommoiseen matkueeseen kuulumasta. - -Suurin osa pyytömiehistä, yleensä puhuen voipi ehkä sanoa kaikki, -kalastaa ilman edeltäpäin määrättyä palkkaa _osa-kaupalla_, niin -että kukin pyytäjä saa vissin osan venekuntansa koko saaliista. Tätä -osaa sanotaan norjaksi _mandslod_, venäjäksi _pai_, ja sen suuruus -osottaa, kuinka kalastus oli onnistunut. Miehen osaa ei kuitenkaan -määrätä saman perustuksen mukaan koko jäämeren rannalla. _Venäjän_ -puolella pyytömiehet saavat yhteisesti jaettavaksi ainoastaan 1/3 -osan koko saaliista, muut 2/3 osaa veneen isäntä yksin perii. Kun -näet Muurmannin rannalla ei löydy muita vakinaisia asujia kuin -Kuolan väestö ja suomalaiset siirtokunnat ja enin osa pyytömiehistä -siis on sinne tuotava ulompaa, harjotetaan pyyntiä siellä siten, -että varakkaammat miehet talven kuluessa kotiseuduiltaan pestaavat -itselleen yhen eli useamman venekunnan, jotka sitte kevättalvella -siirtyvät jäämerelle; näille isäntä antaa kaikki: veneet, -pyyntineuvot, asuinhuoneet ja ruuan, vieläpä laivoillansa suvella -toimittaa ne takaisin Vienaan, joskus ehkä ylöski merelle, niin että -heillä ei ole itsellään muu huolena kuin vaatteet. Tämä selittää, -kuinka pyytömiehet voivat tyytyä niin vähään kuin 1/3:nteen osaan -saaliista -- joka, kun tavallisesti on 4 miestä veneessä, vain -tekee kulleki 1/12 osan kaikesta -- sillä isännänhän on noista 2/3 -osastaan suoritettava kaikki menot "promiislaa" eli pyyntiä varten. -Joskus tapahtuu kuitenki poikkeuksia tästä yleisestä jakotavasta; -niin kuulimme esm. Kannanlahessa olevan tapana että venekunta saapi -puolet saaliista, vaan sitte myöski on velkapää ottamaan puoleksi -osaa mahollisiin vahinkoihin, esm. jos liina kadotetaan. Suomalaisten -kesken ryssän rannalla on pää-asiallisesti sama jakotapa kuin -_Ruijassa_, että pyytömiesten kesken koko saalis jaetaan, ainoastaan -poislukemalla vähäinen osa veneen "laikoksi" eli hyyryksi. Ryssän -rannalla tämä laikko tekee 1/8 eli 1/9 osan saaliista, Ruijassa -vähän enemmän, luullakseni tavallisesti 1/4 osan; ihan tarkkaan -en sentään tohi tätä sanoa, koska muistiinpanokirjassani en löydä -sitä ilmotetuksi. Vaan pyytömiehet, "kipparit", saavatki sitte itse -varustaa itsensä kaikella paitsi liinalla ja nuotalla, jotka veneen -isäntä hankkii. - -Juhannuksen eli niinkuin pohjan puolessa sanotaan Johanneksen -aikana taikka jo ennenki alkaa se kansantulva kääntyä takaisinpäin, -joka talvella on kulkenut ylös jäämerelle. Nordfaarat, jotka jo -heti uudenvuoden jälkeen ovat liikkeelle lähteneet, kulkien ensin -Lofotin saarille talviturskan pyyntiin ja sieltä sitte ylemmäksi -jäämerelle, palaavat, nyt viimein kotiseuduilleen, jotka saattavat -olla Bergenin luona asti, useat lähtiissään myöden vämpöörinsä -jäämeren rantalaisille. Suomalaiset ja karjalaiset niin ikään -kiirehtivät kotimatkalle, jolla usein vuorokausittain yhteen mittaan -kahlaavat Lapin soita tai laskevat sen virtoja; muutamat kuitenki -höyryllä kulkevat Vienaan ja Kemiin. Ainoastaan venäläisistä joku -määrä jääpi jälille jatkamaan kesäkalan pyyntiä, ja palaavat vasta -elokuun lopulla tai syyskuun alussa Vienaan. Sittekun heki ovat -pois lähteneet, jäävät jäämeren avarat ulapat taas autioiksi; se -vilkas ihmisliike, mikä kesän aikana on niillä vallinnut, lakkaa, -merenkulkiain iloisia lauluja ei enään kuulu, aallot vain yhä -levottomammin hyrskyvät ja myrskyt pauhaa. - -Liikkeestä jäämerellä puhuttaissa on vielä lisättävä, että Vienan -mereltä kesän kuluessa suuri määrä laivoja ilmestyy jäämerelle, -leveten pitkin rantaa Svjätoinosista aina Tromssaan asti. Ne ovat -lastatut etupäässä ruokatavaroilla, niinkuin jauhoilla ja kryyneillä, -vaan tuovat myöski muuta kalua: hamppua, köysiä, tervoja, plankkuja, -hirsiä. Suurimman osan lastistaan ne vaihtavat tuoreeseen kalaan, -varsinki saitaan, jonka itse suolaavat laivoihinsa. Elokuun lopulla -sitte palaavat Vienassa syyskuulla kestäville kalamarkkinolle, vieden -muassaan viimeiset venäläiset pyytömiehet venäjän rannikolta. -- Joku -määrä laivoja tulee lännestäki päin kaloja Ruijasta noutamaan; vaan -suurin osa kaloista ehkä lähetetään ulkomaille niissä postihöyryissä, -jotka säännöllisesti kulkevat pitkin Norjan rantamaata. - - -Suomalaisten kulku jäämerelle vähenemään päin. Syyt siihen. - -Viime luvussa on sivumennen arveltu, mikä määrä suomalaisia v. -1878 saattoi jäämerellä olla pyyntiä varten käymässä. Tässä seuraa -muutamia tarkempia numeroita meikäläisten nykyisestä käynnistä siellä. - -Tietojen mukaan, jotka Oulun lääninhallituksesta suosiollisesti -olen saanut, on viime vuosina Suomesta keskimäärin lähtenyt Ruijaan -ja ryssän rannalle: Utsjoelta 70 henkeä, Inarista 150, Kittilästä -ja Sodankylästä noin 1/10 osa kaikista täysikasvaneista, joka, kun -näiden seurakuntain yhteinen väkiluku voipi olla noin 4.900 à 5,000 -henkeä (v. 1880 31 p. jouluk. se oli 4,773), tekisi noin 250 à 300 -henkeä, sekä miehen- että vaimonpuolia, Kemijärveltä 56, joitten -joukossa toistakymmentä vaimonpuolta, Kuolajärveltä 13, Rovaniemestä -25, Kolarista 3 à 4, Alkkulasta (Ylitorniosta) 15, Alatorniosta 30 -à 50, Kemistä 30, sekä Oulun kihlakunnasta noin 190, suurin osa -Kuusamolaisia. Tämä tekisi yhteensä 832 à 903 henkeä. Kajaanin -kihlakunnasta ei ollut tietoja, vaikka senki pohjoispuolelta, -Kiannalta, luullakseni aina joku jäämerellä säännöllisesti käypi; -samoin Muonionjoen varrelta, joku käypi, vaikkei niin ilmoteta. -Sittekään ei sentään jäämerelle pyrkiväin Suomen alamaisten luku -nousisi tuhanteen henkeen. - -Mahollista, että tässä luetetut numerot eivät ole ihan tarkkoja, -sillä ne ovat tietääkseni arviolta lasketut, ja että siis jäämerellä -kulkiain lukumäärä on ollut hiukka isompi. Vaan vaikka niinki olisi, -en voi kieltää, että yhteen saatava summa mielestäni tuntuu jotenki -vähäiseltä. Sillä tuota meikäläisten vaellusta Ruijaan on aina -kerrottu erittäin suureksi, ja matkallaniki kuulin, että Pykeijan -kautta yksistänsä usein kulkisi Vesisaareen pari kolme tuhatta -"lantalaista", niinkuin meikäläisiä Lapin puolella kutsutaan. -Tämä määrä kyllä lienee umpimähkään otettu, vaan liian isostahan -Pykeijalaiset olisivat erehtyneet, jos todestaan vain 5--600 -lantalaista tavallisesti olisi matkassa ollut. - -Asianlaita kuitenki on, että tulva jäämerelle ennen on ollut isompi -kuin se nykyään on. Sitä todistaa joka haaralta kuultava ilmotus, -että Ruijassa ei enään käydä niin kovasti kuin ennen. Kun ei mitään -luetteloita meillä ole pidetty jäämerellä kulkioista, on kuitenki -vaikea edes suunnille määrätä kuinka paljoon kysymyksen-alainen -väkitulva nousi silloin kuin se oli ylimmällään eli vuosina 1807 -vuoden kadon jälkeen. Vaan kun jo v. 1860 sanomissamme kerrotaan, -että tuskin ainoaakaan seurakuntaa Oulun läänissä oli, josta ei -jäämerelle olisi joku eli joitakuita lähtenyt, voidaan päättää, että -niiden määrä, jotka mainitun katovuoden jälkeen pyrkivät pohjoiselle -valtamerelle, oli niin suuri, että Pykeijalaisten äskön kerrottuun -ilmotukseen ei isosti jää tinkimisen varaa. - -Jos ruvetaan tutkimaan, mitkä syyt ovat vaikuttaneet vähennystä -kulussa jäämerelle, niin voidaan semmoisia löytää useoita. Pääsyyksi -lienee katsottava, että kalanpyynti itsessään, jos kohta se antaa -kohtalaisen vaivojen palkan, ei kuitenkaan ole niin tuottava, -että kaikkina aikoina kannattaisi sitä varten liikkeelle lähteä -monen kymmenen penikuorman päästä, Jos sattuu hyvä vuosi tulemaan -Suomeen tai muu parempi rahan-ansion tilaisuus, on epäilemättä Lapin -eteläpuolella asuvain edullisempi pysyä kotona kuin jäämerelle -mennä; ja verraten hyviä vuosiahan maamme on saanut nauttia nyt -toistakymmentä vuotta yhteen mittaan, jonka ohessa tuo väkevä -tukkiliike 8--9 vaotta takaperin tarjosi työstä hyvän palkan. -Sitäpaitsi suomalaisten kalastusta, puhumatta heidän etäisyydestään -pyyntipaikalta, nykyään haittaa varsinki se seikka, että kalastus -on harjotettava vieraan vallan alueella. Siitä seuraa monta -hankaluutta: paljaasta oikeudesta pyyntöön suomalaisten täytyy -suorittaa vero, joka nykyään on ollut 1 peesi s.o. 5 markkaa -60 p. hengeltä, vaan joka milloin hyvänsä voidaan korottaa; he -eivät omilla veneillä saa pyytöä harjottaa, vaan ovat pakotetut -rupeamaan kippareiksi rantalaisten veneisiin, joten veneen laikoksi -saaliista menee suuri osa; kun kauppiaat meren rannalla, jotka ovat -vierasta kansallisuutta, ylönkatsovat, jopa vihaavatki heitä heidän -kansallisuutensa tähen, jos kohta itse hyötyäkseen käyttävätki -heitä työssään, ei ole sanottu, että kaikissa kaupoissa heille -oikeus tapahtuu, eikä suomalaisen tarvitse ajatella lain huutamista -avuksi, sillä riidassa norjalaisen kanssa hän aina on väärässä. -Tuo edellisessä mainittu lainan anto pyydön alussa saattaa myöski -usein olla pyytömiehelle enemmän vahingoksi kuin hyödyksi, koska -tietenki kauppias koron kanssa perii saatavansa; sanotaanpa myöski -kauppiaan usein koko venekunnaltaan eli palkkaväeltään perivän, -mitä joku yksityinen on jäänyt velaksi eikä ole maksanut. Kun tämän -lisäksi tulee, että meikäläiset, havaiten olevansa norjalaisten -mielessä jonkulaisia halpoja nurkkavieraita, toisinaan lohutuksekseen -väkevillä rohkaisevat sydäntään -- jota he sitäpaitsi satunnaisen -pyytö-onnen tähen voivat ilostaki tehä -- voipi ymmärtää, että -useanki säästö, kun hän pitkältä matkaltaan kotia palaa, on jotenki -vähäinen. Äskön lueteltuihin tietoihin pyynnissä käviäin paljoudesta -on myöski liitetty arviolta lasketut ilmotukset heidän säästöjensä -suuruudesta ja tietävät nämät ilmotukset: että Kuolajärveläisten -säästö henkeä kohti vain on ollut 25 à 50 kr., Kemijärveläisten 100 -kr.. Kolarilaisten 100 markkaa, Alkkulalaisten korkeintaan 150 kr., -Ala-torniolaisten noin 200 m., Kemiläisten 1--300 m., Kuusamolaisten -lähes 200 m. Kumma kyllä ilmotetaan lähimpänä pyyntipaikkaa asuvain -Inari- ja Utsjokelaisten säästöä kaikkein vähimmäksi: yhtenä vuonna -170 markaksi, toisena puolta vähemmäksi, kolmantena ei miksikään, -neljäntenä velaksi (?!). Nämät tulot eivät kyllä ole niin isot, että -ne voisivat houkuttaa ihmisiä _à tout prix_ lähtemään pitkälle ja -vaivaloiselle matkalle ja tukalaan työhön. - -Joka myöski on isosti vaikuttanut jäämerellä käyntiin, on epäilemättä -viime puolena vuosikymmenenä niin kovaksi kasvanut siirto Amerikaan. -Sinnehän Oulun läänistä vuosittain on muuttanut monta sataa henkeä -ja niistä luultavasti suuri osa on ollut semmoisia, jotka muuten -olisivat pohjaan päin kääntyneet. Monesta paikasta ilmotetaanki -etupäässä Amerikaan muuttoa syyksi jäämerellä käynnin vähenemiseen. - -_Pitkä matka, tunkeuminen vieraaseen maahan, monesta asianhaarasta -syntyvä huononpuolinen tienesti jäämerellä ja Amerikaan siirto_ --- siinä helposti huomattavia syitä, miksi Oulun läänin keski- ja -etelä-osan asujamet ovat herjenneet jäämerellä kulkemasta. Niihin -voipi vielä lisätä yhen seikan, joka kyllä on kaikille pohjan puolen -asukkaille tuttu, vaan johon tottumuksesta luullakseni pannaan -liian vähän arvoa. Se on _teitten_ eli yleensä _kulkukeinojen -alkuperäisyys_ Lapissa. Ne kun aina ovat olleet samanluontoisia kuin -nykyään, s.o. lyhyesti sanoen _olemattomia_, ei niitä niin oteta -lukuun, jos kansantulva sattuu joskus heiketä; vaan syrjäinen, joka -tietää hyväin teitten arvon ja kuulee minkälaisia tiet Lapissa ovat, -on varmaan valmis myöntämään, että ne jäämerellä käynnin vähenemisen -suhteen ovat tärkeämpiä kuin ylipäänsä luullaan. Kruununvouti -Lapissa Ch. Em. _Ahnger_, joka kaiken aikaansa on osottanut valpasta -harrastusta laajan voutikuntansa asiain suhteen, lähetti pyynnöstäni -jo vuosi takaperin hyväntahtoisesti minulle selityksen teistä Lapissa -ja siitä tahon tähän ottaa sen osan, joka puhuu lantalaisten enimmän -käytetystä tiestä Ruijaan. Lukia voipi siitä helposti muodostaa -itselleen käsityksen niistä vaivoista, joita jäämerellä kulkiat -saavat matkalla kärsiä. - -"Viides valtatie Lapissa", kertoo selitys, "kulkee Sodankylästä -Inarin kautta Näytämönvuonoon. Katselkaamme ensin, mistä paikoin tätä -tietä _talvella_ kuljetaan." - -Kun Kemijärveltä on tultu Kemijokea ylös Sodankylän rajalle -_Kantolan_ taloon, jatketaan matkaa pitkin jokea eli jokivartta ensin -1/2 penik. _Saunavaaran_ suuriin ja komeoihin taloihin ja sitte -toinen l/2 penik. _Pelkosenniemen_ taloihin. Vähän ylempänä näitä -laskee Kemijokeen Kitinen, jota kuljetaan joku neljännes Luirojoen -suulle; siitä käännytään viimemainitulle, joelle ja kuljetaan sitä -kappale matkaa ylöspäin _Luiron_ taloihin, joihin Pelkosenniemeltä -luetaan 2 penik. Luirosta on noin _viisi_ penik. _Tanhuan_ taloon, -jolla välillä on ainoastaan hyvin pieni metsävahintupa 3 neljännestä -etelämpänä Tanhuaa. Tanhuaan tulevat myöski Kuolajärveltä jäämerelle -pyrkiät, joille pitäjänsä rajalta on hyvä tie _Savukoskelle_ Kemijoen -ylävarrelle, vaan siitä noin _kuusi_ penikuormaa erämaata Tanhuaan, -jolla matkalla vain on _Arojärven_ ja _Värriön_ talot. Tanhuasta -on talvella oijustamalla ainoastaan _viisi_ penik. asumatonta -taivalta _Lokan_ kylään; kesällä 9. Lokasta sitte 2 penik. _Rieston_ -taloihin ja niistä sama määrä _Sompioon_ eli _Muteniaan_. Muteniasta -sitte on _kaheksan_ penikuorman matka tunturein ja metsäselkosten -poikki _Törmäsen_ taloon Kyrön kylään Ivalojoella. Tällä pitkällä -taipaleella löytyy kuitenki v. 1870 rakettu ja minun (hra A:n) -esityksestä v. 1879 perinpohjin korjattu autio tupa, suuri ja -hyvä. Lantalaiset olivat polttaneet penkit, pöydän ja lattian kun -maaliskuulla 1878 kävin täällä, vaan nyt on kaikki kunnossa taas. -Tupa on melkein keskitaipaleella, vähän lähempänä Inaria ehkä. Sen ja -Törmäsen välillä vähän tiepuolessa Luttojoen lähteillä on asumaton -kullankaivajain mökki, jossa hätätilassa saapi suojaa. - -Törmäsestä kuljetaan sitte _Inarijärven_ rantaan ja senjälkeen järven -poikki _seitsemän_ penik. _Partakon_ taloon järven pohjoisrannalle. -_Siltasaaren_ luodolla Inarissa löytyy minun toimestani nykyään -(1880) lantalaisille yökortteeriksi rakettu autio tupa, joka on -tilava ja hyvässä kunnossa. Partakossa yhtyy matkaan Kittilästä -tuliat, joilla Inarin pappilasta on ollut 7--8 penikuorman taival -tänne. Partakosta on sitte vain yksi taival _Reisivuonoon_, vaan -se on _toistakymmentä_ penikuormaa pitkä. Yksi eli kaksi taloa on -taipaleella. - -Kulkekaamme nyt samaa tietä takaisin _kesällä_. - -Lähtökohta on _Näytämö_, johon mereltä päin ympäri vuotta pääsee -höyrylaivalla ja veneellä. Siitä on jalkaisin astuttava _kuusi_ -penik. tunturi- ja metsämaata _Suolisjärven_ pohjoispäähän, jolla -välillä löytyy vain yksi metsävahintorppa Pakana-ojalla. Polun -suhteen ei ole muuta työtä tehty kuin että jossakussa kohti petäjä -on kaadettu puron poikki, vaan kun maa ei ole soista, ei kulku -ole erittäin vaikeaa. Ajotie olisi tässä kuitenki välttämättömän -tarpeellinen, että Inarilaiset voisivat kesän-aikana hevosella -vedättää jauhonsa ja muut tarvekalunsa meren rannalta; nyt ne -ovat kannettavat, joka maksaa liian paljo. Suolisjärven rannalle -olisi joku suoja eli kernaimmin oikea talo saatava, että palaavat -lantalaiset tässä pääsisivät katon alle ja myös voisivat saada -ruokaa, sillä usein heidän tässä täytyy _pari kolme viikkoa_ -odotella venettä. Asujaa tässä ei ole ketään ja venettä saadaan -vain siten, että Ivalojokelaiset sattuvat tulemaan lantalaisia -täältä noutamaan; joskus sentään vene on jätetty valmiiksi järven -rannalle. V. 1870 eräs Ruijan kauppias tarjoutui panemaan toimeen -säännöllisen höyrylaivakulun Inarinjärvelle, jos hänelle annettaisiin -oikeus käyttää halkoja höyryn lämmitykseksi, rakentaa vajoja laivan -säilyttämiseksi talvisaikana sekä viimein suotaisiin joku vähäinen -valtio-apu. Senaati kielsi kaikki edut, vaan myöntyi itse höyrykulun -toimeenpanemiseen, josta tietysti sitte ei sentään tullut mitään. -Paljo hyvää meni tuuman raukeamisen kautta lantalaisilta hukkaan, -sillä heitä kulkee vähintäin tuhat joka kesä täältä kautta. - -Suolisjärvi on pari penik. pitkä ja on Inarin vesistä erotettu -10--15 syltää leveällä kannaksella, jonka poikki vene vedetään -varsinaisesta Inarista koillista kohti pistävän kolmatta penik. -pitkän _Suolisvuonon_ perukkaan. Siitä on noin 10 penik. _Kyrön_ -kylään Inarin etelärannalle ja tästä 3 penik. _Törmäseen_. Nyt -venematka on loppunut ja kävely on edessä. Taival _Sompioon_ -on, niinkuin äskön jo mainitsin, _kaheksan_ penik., enimmästi -soita ja rämeitä; parempaa tietä ei ole kuin se polku, mikä -lantalaisten astumisesta on syntynyt. Minä kuljin tätä tietä v. -1881 ja esitin sitte sen aukiraivaamista metsissä, porrastamista -soissa, sillottamista puropaikoissa sekä viitottamista puuttomilla -tuntureilla; vaan siitä ei seurannut mitään. Tänä vuonna (1882) -muistutin asiasta uudestaan, vaan sain vastaukseksi, että kun en -ollut kustannuslaskua tehnyt, ei esitystä voitu mietittäväksi ottaa. -Ensi kesänä jos elän, aion valmistaa kustannuslaskun ja toivon -muutamain vuotten perästä sitte saatavan tänne oikean kävelytien. --- Sittekun suurella vaivalla on rämpinyt tämän tien päähän ja -taipaleella kiivennyt korkean _Nattastunturin_ yli, pääsee taasen -ihmisten ilmoille, sillä Sompion pohjoisrannalla aina löytyy veneitä -varta vasten lantalaisten tarpeeksi. Järven poikki, jossa pikkukalaa -runsaasti pyydetään verkoilla -- tunturipuroissa karjalaiset pyytävät -helmiäki -- kuljetaan _Mutenian_ taloihin, joista sitte jatketaan -matkaa pitkin jokia ensin _Riestoon_, sitte _Lokkaan_. 2 penik. -alempana Lokkaa suuri osa lantalaisista nousee maihin ja astuu -jalan tiettömiä metsätaipaleita _Tanhuaan_ 3 penik. Tätäki taivalta -aion ensi kesänä mitata ja esittää korjattavaksi. Veneellä kulkien -tulee matka kolmatta vertaa pitempi eli _seitsemän_ penikuormaa, -kun joki tekee suuria mutkia; lisäksi taipaleella on yhteensä 20 -koskea ja nivaa, joista _Venään maalimakoski, Ylikangas, Melakoski, -Junnikankoski_ ja _Alakotakoski_ ovat hyvin kovia ja pahoja laskea. -Tanhuassa jalkamiehet taas istuvat veneeseen ja sitte kuljetaan jokea -alas _kuusi_ penik. _Luiron_ taloihin, jolloin ensin on kolmisen -neljännestä suvantoa ja sitte yhteensä 16 koskea, joista _Saarikoski_ -ja _Alaköngäs_ ovat hyvin kovia. Luirosta alaspäin ei ole kuin yksi -koski. - -Niinkuin näkyy, ei matka Suomen Lapin kautta jäämerelle ja sieltä -takaisin ole mikään kehuttava. _Viiden kuuden_, jopa _seitsemän, -kaheksan_ tai vieläki useamman penikuorman pituisia, _asumattomia_ -ja _tiettömiä_ taipaleita -- siinä seikkoja, jotka voivat rohkeaaki -matkamiestä arveluttaa. Ajatellaan vain, että tuommoisella -taipaleella nöyrä ilma sattuu tapaamaan, tai että matkue joutuu -eksyksiin, joka kyllä ei ole kovin harvinaista, ja vähälläki -mielikuvituksella on helppo ymmärtää, minkälaiseksi matka muuttuu. -Monta epätoivon näytelmää Lapin tunturit epäilemättä ovat nähneet, -monta tuskan huutoa kuulleet, joista ei mailma ole tullut tietämään -mitään. - -Mutta paitsi vaivoja ja mahollisia vaaroja seuraa teitten huonoudesta -tietysti myös, että matka tulee paljo kalliimmaksi. Varsinki Lapissa -ollaan erinomaisen oppineita nylkemään matkustajia. Niin esm. -molemmat kumppalini Schwartzberg ja Ranin, jotka palasivat Inarin ja -Sodankylän kautta, saivat paljasta veneenhyyryä Inarijärven poikki -maksaa -- _60 markkaa!_ Kahelle saattomiehelleen sitäpaitsi saman -määrän. Näin häpeämätöntä maksua ei arvattavasti lantalaisilta -voida vaatia, koska he eivät pystyisi sitä maksamaan, vaan verraten -kalliista tietysti heidänki täytyy kulkea[24]. - -Koska ensi ehto kaikelle liikkeelle on kulkukeinojen kelvollisuus, -tulisi hallituksen aluksi pitää huolta siitä, että Lappiin -lantalaisten päätielle saataisiin edes kelvollisia _polkuja_ ja -joku _matkatupa_ sinne tänne. Jäämerellä kulku, vaikka nykyään -satunnaisista syistä vähän vähenemään päin, ei koskaan voi laata, -päinvastoin asian omasta laadusta seuraa, että se ajan pitkään on -aina vain kasvava isommaksi; ja jotain apua se hallituksen puolelta -varmaan ansaitsee. Sitäpaitsihan Lappi, siitä huolimattaki, on oman -itsensä tähen oikeutettu jonkulaisia kulkulaitoksia saamaan[25]. - - -Vesisaaresta Tenojoen suuhun. - -Vesisaaressa ja sen likitienoilla Suomesta tulleet pyytömiehet -enimmästi kalastavat. Länteen päin tulevista pyytöpaikoista -mainittakoon _Annijoen_ suu; itäänpäin tulevista molemmat _Ekkeröt, -Golnäs, Krampenäs, Nyhavn, Langbonäs_ ja _Kramvik_ -- paikkain -suomalaisia nimiä en tiedä paitsi kahen viimemainitun, jotka ovat -_Lamppuniemi_ ja _Kraaviika_. Lähellä Kraaviikaa on _Kiberg_, -jossa samoin kuin siitä penikuorman päähän tulevassa _Vuoreijassa_ -venäläisiä paljo käypi pyytämässä. - -Ne päivät, mitkä Vesisaaressa vietin, olivat erinomaisen ihania. -Lämpimyys oli toisinaan oikein tukala, varsinki öillä, jos ei -maatapannessa muistanut nakata pois noita höyhenillä täytetyitä -polsterintapaisia peitteitä. Kun ei maja-talossani eikä itselläni -ollut lämpömittaria, en tiedä lämpömäärää tarkkaan ilmottaa, vaan -paljo alle 30° C. se ei voinut olla. Ruijassa kesä toisinaan on -hyvin helteinen, että päiväpaisteessa joskus havaitaan 38° C. -Maanantai-iltana 31 p. heinäk. tuli äkkiä sangen kova ukkosen-ilma, -että päivä muuttui aivan pimeäksi ja salamat hyvin tiheään -välkkyivät, vaan sitä kesti ainoastaan pari tiimaa. Koska ukkonen -kuitenki harvoin täällä päin kuuluu, olivat kaikki ihmiset seuraavana -päivänä ilmasta isosti ihmeissään. - -Niinkuin jo olen maininnut, olin höyrylaivalla aikonut jatkaa matkaa -eteenpäin. Keskiviikkona 2 p. elok. teinki niin, nousin höyryyn -ja lähin kulkemaan; ei kuitenkaan siihen suuntaan kuin ensin olin -luullut matkan tapahtuvaksi, vaan päinvastaiseen. Ne isot höyryt, -jotka säännöllisesti kerta viikossa lähtevät Vesisaaresta länteen -ja etelään päin, palaavat nimittäin ensin itää ja koillista kohti -Vuoreijan kaupunkiin, josta vasta kääntävät kurssinsa länttä kohti, -niiden kun täytyy kiertää Varjakan niemimaan ympäri. Se höyry -sen sijaan, johon olin astunut, kulki Vesisaaresta heti suoraan -länteen päin. Asianlaita näet oli, että asuinkumppalini Kroghin -hotellissa, Ruijan yli-metsäherra Andr. _Solem_, jonka matkan määrä -samoin kuin minun oli Tromssan kaupunki, arveli mukavammaksi kulkea -pikkuhöyryllä Varanginvuonon pohjaan, siitä hevosella kannaksen -poikki Tenojoelle ja sitte jokea alas siihen paikkaan, johon ison -höyryn oli määrä tulla, jossa vasta noustaisiin tähän höyryyn. Tätä -tietä hänen aina oli ollut tapa kulkea ja sitä hän nytki aikoi -käyttää. Kun höyrylaivoilla matkustaen, isoilla varsinki, ei juuri -ole tilaisuudessa nähä mitään paitsi pysähyspaikkoja, ja niitäki -enimmästi liian etäältä ja vain vilaukselta, päätin kohta tehä -hra Solemille seuraa. Vuoreijan kaupunki ja linna jäi tosin täten -näkemättä, vaan hra S. lohutti minua sillä, että vahinko ei ollut -suuri. - -Vesisaaresta Varanginvuonon pohjaan _Nyborgiin_ tulee noin 4 penik. -ja tämän välin pienoinen höyry "Varanger" kulki vähemmässä kuin yhtä -monessa tiimassa, niin että kun klo 8 aam. oli kaupungista lähetty, -klo 1/2 12 oltiin perillä. Taipaleella seisahettiin Annijoella, -Morttisessa ja Uuniemessä. _Annijoki_, norj. Jakobs- eli Skidenelv, -on 1 1/2 penik. päässä Vesisaaresta; se on rajana Vesisaaren ja -Uuniemen seurakuntain välillä. Minkälainen kylänpaikka, Finnäs on, -en voinut nähä, kun höyry jäi kauas merelle. Kylän kohalla oli -vähäinen tunturi, _Suluvaara. Morttinen_, norjaksi Mortensnäs, on -kuulusa siitä hautakivestä, joka kylän vieressä seisoo; sanoivat -sen näkyvän höyryynki ja osottivat sitä myöski minulle, vaan -en tiedä varmaan, lienenkö sitä oikein saanut näköön, kun taas -olimme rannasta kappaleen matkan päässä ja muuten oli sumuinen ja -sateensekainen ilma. Pari kolmeki patsaantapaista olin näkevinäni. -Morttisen takana oli _Käyripahta_ niminen korkea kallio. _Uuniemessä_ -pysähyttiin kirkonkylän kohalla, josta seurakunnan pappi, pastori -_Holm_, äsken valittu valitsiamieheksi valtiopäiville, tuli laivaan, -kulkeakseen vaalitoimitukseen Hammerfestiin. Uuniemen eli lapiksi -Uunjargan, norjaksi _Näsebyn_, seurakunta käsittää maisemat kahen -puolen Varanginvuonon perukkaa sekä kappaleen Tenojoen länsivartta -Utsjoen sivu aina Rastekaissaan asti. Asukasluku seurakunnassa -teki v. 1876 yhteensä 1291 henkeä, joista 784 oli lappalaisia, 85 -suomalaisia, 249 norjalaisia ja 173 sekakansallisuutta. Lappalaisista -oli 72 paimentolaista (tunturilappalaista); etelä-Varangissa oli -125 tunturilappalaista. Heti lännen puolella Uuniemen kirkkoa -Varanginvuono jakaantuu kahteen lahelmaan, joista pohjoisemman, -pienemmän, nimi on _Mäskivuono_, eteläisemmän _Isovuono_ (norj. -Karlbunden); välissä on _Selesniemi_, Ängsnäs. Edellisen vuonon -pohjassa on Nyborg, joka oli matkamme määrä. Vastapäätä Selesnientä -pohjoisrannalla on korkeanlainen vaara, _Aldashok_. - -Nyypori ei ollut sen suurempi paikka, kuin että siinä oli kaksi tai -olisiko ollut koko kolmeki taloa; me mentiin kortteeriin kauppias -_Pleymin_ luo, Juuri kun olimme katon alle päässeet, alkoivat aamusta -asti uhkaa tehneet pilvet runsaasti vuodatella sisältöänsä alas, -jota sitte kesti lakkaamatta iltaan saakka. Oli siis pakko pitää -sadetta, jota kumppalit Solem ja Holm mielellään tekivät, kun olivat -isäntäväelle tuttuja, minä sen sijaan enemmän vastenmielisesti, -kun toisten parissa kulkien kävin muka tutusta, ja yhtäkaikki olin -vieras. Oliko talo kestikivarin tapainen, jossa matkamiehen oli -oikeus olla, vai ainoastaan yksityisen asunto, sitä en tiennyt enkä -voinut siitä selkoa saada; hevosta kuitenki isäntä lupasi minulleki -antaa ja jälestäpäin olen kuullut, että Pleymin samoin kuin Klerkinki -talo Paatsjoen suussa ovat puolittain kestikivareita, joihin on lupa -mennä. Muuten talo oli sievällä paikalla, sillä seutu oli mäkistä -ja mäet eivät olleet alastomia, vaan kasvoivat tiheää ja tuuheaa -koivikkoa; kivenheiton päässä näkyi vuono, jonka talvella sanottiin -menevän hevosta kantavaan jäähän jonku neljänneksen pari Nyyporista -ulospäin. Pienoinen kryytimaa oli talon edustalla. Kun päivällinen -oli syöty ja se varsin hyvä, josta ei vaadittu ja josta en itse -typeryydessäni rohjennut tarjota mitään maksua, ja kun kyytipalkka -oli edeltäpäin suoritettu -- verraten runsas, sillä kahen penikuorman -matkalta, joksi taipaletta ilmotettiin, se teki minun hevoseltani -kuusi kruunua, jotka maksamattomaan päivälliseen katsoen kuitenki -oikein mielihyvällä maksoin -- aljettiin viimein tehä lähtöä, vaikka -sadetta yhä kesti. Kahet kiesit, toiset kahen hengen, toiset yhen -istuttavat, jälkimäiset minulle aiotut, ajoivat esiin, hra Pleymille, -jonka silmäänpistävänä tunnusmerkkinä oli erinomaisen korkea, -ihmeellisesti uskollisella tavalla hänen pojillensa perinnöksi mennyt -nenä, sanottiin jäähyväiset ja rankkasateessa lähettiin kulkemaan. -Kyytimies istui minun taakse ja senjohosta toiset käskivät minun -ajaa edelle, jonka teinki. Maantie oli hyvin kaitainen, mutta muuten -erittäin hyvä, niin että sitä oli hauska ajaa. Mäkiä kyllä oli -taipaleella, vaan kaikki pienoisia; vaaraa ei näkynyt ainoaakaan, -niin että korkein paikka, mihin nousimme, ei saattanut olla monta -sataa jalkaa yli merenpinnan. Koivumetsää ulottui joka ilmansuunnalle -niin kauas kuin silmä otti. Ajettuani vähän parempaa hölkkää noin -puolitoista tiimaa, jolla aikaa emme varmaankaan olleet saattaneet -ennättää enempää kuin noin viisi neljännestä, oli leveä Tenojoki -edessämme korkean törmän alla; tästä maantie kääntyi pohjaiseen päin -ja jatkui vielä jonku neljänneksen _Seidan_ kylään, jossa menimme -kortteeriin metsänvartia Rajalan taloon. Nuo ilmotetut 2 penik. -kutistuvat siis puoleentoista, vaan kenties niillä tarkotettiinki -Norjan penikuormia, jotka ovat kolmatta osaa lyhemmät kuin Suomen. - -Vaikka ajelin jotenki hiljaa, eivät kumppalit tahtoneet jaksaa -perässä pysyä, että niitä myötäänsä sai seisahtua odottamaan. -"Kyllä näkee", sanoi hra Solem viimein Tenon varrella, "että -olette tottuneet venäläisillä postihevosilla kulkemaan, kun niin -kovaan ajatte." "Kovaako tämä on", vastasin siihen, luullen hänen -puhettansa ensin pilkaksi, sillä meillähän pidetään huonona ajona, -jos keveällä kuormalla enemmän kuin tiima kuluu penikuormaan, -ja lisäsin sitte, että "Venäjällä kyllä taidetaan ajaa kovasti, -vaan omasta kokemuksesta en tiedä kuinka, koska en siellä ole -hevosella ajanut." "Ah, suokaa anteeksi", sanoi siihen hra S., "en -muistanutkaan, että te pidätte Venäjää ja Suomea eri maina." Hän -oli siis "venäläisillä" postihevosillaan tarkottanut kyydin-ajoa -Suomessa; näin valistuneemmatki norjalaiset seottavat Suomea ja -Venäjää yhteen. Hoksattuani hänen puheensa tarkotuksen saatoin sitte -hänelle selvittää ajotavasta meillä. - -Kaarle _Rajala_, jonka talossa viivähimme jonku tiimakauden, oli -syntyisin Sodankylästä. Hän oli naimisissa lappalaisen vaimon kanssa -ja mikä vielä oudompaa, kävi lappalaisen puvussaki; puhui tietysti -lappia ja myöski norjaa. Ettei hän sentään ollut lappalainen, -saattoi pian arvata hänen rohkeasta puheestansa -- lappalaisen -puhe on aina hiljaista ja nöyrää. Aamupäivällä olin höyrylaivassa -puhellut muutaman nuoren suomalaisen kanssa, joka surkuttelevalla -vaan samassa ivaavalla tavalla selitti, kuinka suuresti norjalaiset -kauppiaat tekevät lappalaisille vääryyttä kaikissa kaupoissa ja -kuinka lappalaiset vähääkään vastaansanomatta kärsivät vääryyttä -tehtävän. Muuan lappalainen, joka puhui suomea, seisoi vieressämme -kuunnellen puhetta, vaan ei siihen sanonut sanaakaan vaikka hänen -kyllä olisi mielestäni ei ainoastaan sopinut vaan pitänytki -kansaansa puollustaa. Vaan kesken puhetta ilmaantui seuraan mies, -jota en voinut luulla muuksi kuin lappalaiseksi, koska hänellä oli -täysi lapin puku päällä: päässä sininen _kapper_, takin sijasta -punaisilla eli keltaisilla nauhoilla olkapäitten kohalta koristettu -sarka-_käyhti_, sen ympärillä kirjava _boagan_ eli vyö, josta riippui -tuo kamalan suuri lapinpuukko, sekä jalkineina _kaapmagat_. Hän kohta -puuttui puheeseen, myönsi toisen kertomukset pääasiassa oikeoiksi, -vaikka niitä osittain oikaisi, vaan rupesi sitte itse selittämään -oloja pohjan perällä ja teki sen niin taitavasti ja miehekkäästi, -että minun lopulta täytyi kysyä, oliko hän todella lappalainen; -vaikken kyllä muuta voinut luulla, koska en uskonut, että suomalaiset -kulkevat lappalaisen puvussa. Ei se ole kuin suomalainen, tiesivät -ympärillä seisojat siihen sanoa. Se oli juuri Rajala, isäntämme -Seidassa. Että hän kulki lappalaisen puvussa, tuli siitä, että -suomalaisten niillä seuduin useanki on tapa niin tehä (arvaten -sentään etupäässä semmoisten, jotka ovat lappalaisnaisten kanssa -naimisissa). - -Kenties tässä sietää kertoa, miten tuon vääryydenteon selitettiin -tapahtuvan. Kun lappalainen tulee kaloineen kauppiaan tykö, kuului -selitys, kysyy kauppias, eikö kalanmyöjän pidä ostaa jotain kalua, -viepi sitte aittaansa ja antaa hänelle kaikellaista tavaraa. Siitä -sitte määrää lopussa maksun, selittämättä mitä kukin ostos erikseen -tekee, määrää sitte niin ikään summissa paljoko kaloista lähtee, -ja enimmästi tapahtuu, että tavarat nousevat enempään kuin kalat, -joten lappalainen saa maksaa erotuksen. Kaikkeen tähän lappalainen -vain vastaansanomatta myöntyy, ei mitenkään tutki, ovatko laskut -oikeat vai väärät, ei tiedä kalojensa määrää ja kun kauppias jääpi -saamiseen, toinen aukaisee kukkaronsa jos siinä mitään on, ja -maksaa, muuten summa kirjotetaan velaksi. Voipi kyllä ajatella, -että tässä kaikki käypi oikein, vaan täytyy toiselta puolen -myöntää, että lappalaisen tietämättömyys ja sokea luottamus on -omansa houkuttelemaan vähemmän tunnollista kauppiasta petokseen; -ja Ruijassaki kauppiaita kyllä löytyy monenkarvaisia. Niin esm. -eräs kauppias, nimeä en taho mainita, jonka konkursissa _passivat_ -nousivat ainaki puoleen, jollei koko miljonaan ja joka siis oli -nauttinut suurta luottamusta, paraikaa oli syytöksen alaisena --- varkaudesta. Eräältä varakkaalta porolappalaiselta, joka oli -ollut majaa hänen tykönä, oli nimittäin kadonnut 4000 kruunua, ja -kun he kahen olivat talossa olleet, haasti lappalainen kauppiaan -oikeuteen. Asia oli jo ollut oikeuden tutkittavana ja kertoi joku, -joka näytti hyvin tuntevan jutun erityisseikkoja, jollei se ollut -yksi itse oikeuden jäsenistä, että tuomarit olivat olleet vakuutetut -kanteenalaisen syyllisyydestä, vaan puutteellisen toteennäytön -tähen asia kuitenki oli lykätty toisiin. -- Käytetäänkö kauppain -sujuttajaisiksi tuota lappalaisen nektaria viinaa, en tullut erittäin -tiedustelleeksi, vaan hyvin luultavaa on, että sitäki tehään. - -Rajalan emäntä laittoi meille hyvät kahvit, jotka maistuivat -sitä paremmalta, kuin hra Solem oli Vesisaaresta muistanut ottaa -nisua mukaan. Sitte lähettiin "sinertävää Taanaa" kulkemaan alas. -Kumppalit istuivat molemmat yhteen veneeseen, minä yksin toiseen, -kun veneet eivät kovin monta henkeä kanna. Saattajaksi sain yhen -lappalaisen, _Piera Samulinpoika Antin_, ja hänen vaimonsa _Kaarin_, -molemmat jo vanhoja; pienikasvuisia, mustatukkaisia ja poskipäiltään -leveöitä. Piera osasi jotenki hyvästi suomea, vaan vaimonsa tuskin -ollenkaan. Tenojoki on sangen leveä, vaan hyvin matala, että airolla -luullakseni joka paikassa yltää pohjaan; useassa kohti multaiset -rantatörmät näyttivät vierivän jokeen. Joku penikuorma alempana -Seidaa ulottui hiekkasärkkä länsirannasta melkein koko joen poikki, -ettei meidänkään pieni venonen siitä uinut yli, ja lähellä joen -suuta moneen toviin keskellä jokea tartuttiin matalalle. Saaria ei -kuitenkaan joessa ollut kuin joku harva; 2 penik. alempana Seidaa oli -Norskholman saari, jonka lähellä lännestä _Kolkukjoki_ laski Tenoon -hyvin savensekaista vettänsä, ja Tenon suussa oli _Gullholman_, -Gollisuolon, luoto. Pitkin joen itävartta kulki _Leuloma tuotdarin_ -korkeanlainen vuoriharju, jossa saattajani sanoi vieläki paikotellen -nähtävän pakanallisten lappalaisten entisiä uhripaikkoja; länsivarsi -oli ensin matalampi, vaan kohosi lähellä joensuuta edellistä tunturia -vielä korkeammaksi _Alkas-kaissaksi_, joka lopulta pystyjyrkästi -kaatui alas jokeen, jättäen juureensa ainoastaan kapean kaistaleen -tasaista maata, johon Tenon kirkko ja kirkonkylä on rakettu. -"Kaissa", jota norjalaiset kirjottavat _gaise_, samoin kuin tuotdaria -(tunturia) _duoddar_ eli _dudder_, merkitsee niinkuin saattajani -ilmotti "korkeinta tunturia". - -Seidasta luetaan Tenon suuhun Gullholmaan 4 penik. Perille tullessa -oli jo aika kulunut sivu sydänyön, niin että taipaleella oli viivytty -5--6 tiimaa. Keskustelut Pieran kanssa lyhensivät kuitenki isosti -matkaa, Asia, josta hän varsinki halukkaasti puhui, oli rajan -sulku ja se haitta, mikä norjanpuolisille lappalaisille siitä on. -Kernaasti, arveli Piera, maksettaisiin 100:lta porolta 5 kruunua, -jos joulusta kaksi kuukautta eteenpäin saataisiin poroja syöttää -Suomen puolella. Niinkuin jälestäpäin eräältä asiantuntevalta -mieheltä kuulin, tekisi se porojen summittainen määrä, jota Suomen -puolelle talvisydämmeksi haluttaisiin viedä: Pulmangista 4000, -Kaarasjoelta (ei Karasjoelta) 5--8,000 ja Koutokeinosta 10,000, -siis yhteensä parikymmentä tuhatta; vero niistä siis 1000 kruunua. -Ei tuo suuri summa ole; vaan jos meidän jäkälälaitumia ei kokonaan -tarvita omille poroillemme, olisi kenties syytä lakkauttaa rajakielto -Suomen puolelta, jollei tuon vähäpätöisen veron tähen, niin ainaki -sen suuren vahingon vuoksi, minkä mainittu kielto lappalaisille -tuottaa. Sanotulla kiellolla ei kuitenkaan näytä voitettavan mitä -sillä ehkä on tarkotettu, nim. meidänpuolisten vapaata kulkua meren -rannikolle, koska kiellon vaikutus ei nimeksikään ulotu varsinaisiin -norjalaisiin; ja sääliväisyydestä puhumatta -- jota kuitenki on -vaikea olla tuntematta esm. siinä tapauksessa, että porot väkisin -karkaavat Suomen puolelle ja joka kymmenes siellä sitteki menee -takavarikkoon -- pitäisi yksinkertaisimman valtioviisauden kehottaa -meitä toisenlaiseen menetystapaan. Sillä jos lappalaiset kerran -kyllästyisivät Norjan ikeeseen, voipiko ajatella maholliseksi, että -he kääntäisivät silmänsä ja toivonsa Suomen puoleen, kun me käytämme -itseämme heitä kohtaan yhtä tylysti kuin norjalaiset? - -Myöski kieliseikat ja valtiolliset olot ylipäänsä itä-Ruijassa -joutuivat puhe-aineeksemme. Lapin kieli on siellä lähes saman vainon -alaisena kuin suomi, niin että väkipakolla koetetaan lappalaisiaki -norjalaistuttaa. Kun tiedustelin syytä miksi norjan hallitus niin -tehnee, ehätti Pieran vaimo sanomaan, että se tapahtuu sentähen ettei -"vieras hallitsia tulisi sanomaan Ruijan asukkaita omiksensa". Että -lappalaiset muuten samoin kuin jokainen kansa rakastavat kieltänsä ja -että norjalaisilla tulee olemaan yhtä kova kuin turha työ heidänki -norjalaistuttamisessa, on varmaa. Keskenään he aina puhuvat lappia, -vaikka olisivatki muitten kanssa juuri puhuneet esm. suomea; ja -kun nyt Pieran veneessä hänen vaimonsa mieliksi lausuin muutamia -lappalaisia sanoja, jotka matkalla olin oppinut, kiilsivät molempain -pienet silmät peittämättömästä ilosta. - - -Tenonsuussa ja siitä Nordkaapan ympäri Hammerfestiin. - -_Gullholman_ saari on Tenon suussa lähellä länsirantaa. Se ei ole -sen suurempi, kuin että talo on siihen saatettu rakentaa, vaan -varsinaiselle talonpihalle ei ole ollut sijaa. Paikan nykyinen -omistaja oli eräs nuori kauppias _Schanke_, poika eli veljenpoika -eräälle vanhemmalle Schankelle, joka aikanaan oli liikkunut laajoissa -asiossa ja m.m. rakentanut suuren tehtaan guanon valmistusta -varten turskanpäistä, vaan sittemmin tehnyt konkurssin samoin kuin -Herman Dahl Vesisaaressa, jättäen jälkeensä epäiltävän maineen -rehellisyydestänsä. - -Tenonsuu kuuluu _Taanan_ seurakuntaan, joka on viides ja viimeinen -Vesisaaren provastikunnan seurakunnista. Raja Uunientä vastaan kulkee -länsi-etelästä koilliseen poikki joen näpiä penikuorma pohjempana -Seidaa, joka viimemainittu siis kuuluu Uuniemeen. Taanan väkiluku -teki viime väenlaskussa (31 p. jouluk. 1875) 2064 henkeä, joista -201 suomalaista, 788 lappalaista, 204 sekarotuista ja loput (871) -norjalaisia. Norjalaiset siis silloin olivat lukuisin kansallisuus; -miten asianlaita nyt oli, en tiedä sanoa, kun en pappia, joka ehkä -olisi voinut tietoa antaa, saanut tavata. - -Itä-Ruijassa on muuten suomalaisten lukumäärä erittäin isosti -enennyt jonku miespolven kuluessa. V. 1846 oli nykyisessä Vesisaaren -provastikunnassa yhteensä 335 suomalaista, nimittäin Vuoreijassa 8, -Vesisaaren kaupungissa 134 ja maaseurakunnassa (johon etelä-Varankiki -kuului) 129 sekä Uuniemessä 64 (ks. Suomi, 1870, siv. 182). V. -1855 oli samoissa seurakunnissa 740 suomalaista, nim. Vuoreijassa -12, Vesisaaressa 645, Uuniemessä ja Tenossa 83 (Suomi, l.c.). Ja -kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli Norjan virallisen tilaston mukaan -Vesisaaren pitäjässä yhteensä 2,587 _puhasta_ suomalaista, nimittäin -Vuoreijan maa- ja kaupunkiseurakunnassa 163, Vesisaaren kaupungissa -1027, maaseurakunnassa 457, etelä-Varangissa 654, Uuniemessä 85 ja -Taanassa 201. Mutta huomattava on, että näiden puhasten suomalaisten -rinnalla vielä löytyi yhteensä 933 sekarotuista, joitten joko isän -tai äitin täytyi olla suomalainen, koska norjalaiset ja lappalaiset -vain harvoin menevät naimisiin, ja jotka epäilemättä kaikki -puhuivat suomea. Jos nämät "sekarotuiset" olisivat kielen mukaan -eri kansallisuutten kesken jaettavat, olisi niistä siis suurin osa -siirrettävä suomalaisten joukkoon, ja siten saattaa sanoa, että -suomalaisten lukumäärä itä-Ruijassa, Lehesbyytä lukuun ottamatta, v. -1875 teki kappaleen yli 3,000 henkeä eli noin kolmannen osan koko -alueen väkiluvusta, joka oli 9.883 h. Vuodesta 1846 se siis 30 vuoden -kuluessa oli kasvanut 10-kertaisesti. - -Tenon suuhun asti isot höyryt eivät tule, vaan jäävät 2--3 -neljännestä ulommaksi _Vaggeen_ eli Russehamniin, Stangenästunturin -juurelle vuonon itäpuolelle. Maattuani yön Gullholmassa oli aamulla -matkaa jatkettava tänne, joka tapahtui illallisten saattajaini -veneessä. Kumppalit Solem ja Holm olivat yöpyneet vähän ylemmäksi -joenvarrelle erään alametsäherran luo ja heidän tultuaan Gullholmaan -lähettiin kiireen kautta edespäin, ettei höyrystä myöhästyttäisi, -huolimatta siitä, että vettä tuli taivaasta kaatamalla alas; -kyllähän kesä kuivaa. Vaggessa, joka on lapin sana ja merkitsee -"laaksoa", kuultiin iloksemme, että höyry ei vielä ollut tullut, -joten siis olimme pelastetut. Paikalla seisoi edellisessä mainittu -Schanken guanotehas, muutamia makasiineja ja pieni 2-kertainen -huonerakennus, jossa peräänkatsoja, eräs Larssen, asui ja -jossa sateelta oli suojaa etsittävä. Siellä jo oli höyrylaivan -odottajia, nimismies _Oevre_ ja lukkari ja kunnan esimies _Isaksen_ -Kaarasjoelta, molemmat valitsiamiehiä valtiopäiville ja matkalla -Hammerfestiin; kun sitte sinne saapui Solem ja Holm ja heidän -yöllinen isäntänsä, metsäsubstituti _Nikolaisen_ sekä tohtori -_Klouman_ Taanasta, myöski valitsiamies, karttui meitä koko joukko -miehiä, mieli kaikilla yhtäälle päin kääntyneenä, nim. höyrylaivan -tuloon. Onni oli, että meitä oli näin monta, muuten aika ehkä olisi -käynyt ikäväksi; höyrystä nim., jonka klo 11 epp. olisi pitänyt -olla Vaggessa, ei koko päivänä kuulunut mitään. Se saapui vasta -seuraavana aamuna klo 6, niin että lähes vuorokauden saimme sitä -odottaa; ja kiireemme Gullholmasta oli siis ollut aivan turha. Syynä -höyrylaivan viipymiseen oli ollut osittain sumu Vuoreijan tienoilla, -osittain että laiva Vesisaaressa oli kuusi tiimaa odottanut hra -Holmia Uuniemestä sinne, kun kapteenille oli Hammerfestistä -Ruijan amtmanilta eli kuvernööriltä tullut sähkösanoma pyynnöllä -odottamiseen. Että Holm kulki suoraan Taanaan, sitä ei laivan -kapteenille ollut tiedetty ilmottaa. - -Ne vastamainitut herrat, joille Vaggessa tulin esitetyksi, olivat -sivistyneitä ja kohteliaita miehiä samoin kuin hrat Solem ja -Holm, ja päivämme kului siis verraten hauskasti. Että politiiki -ja valtiolliset kysymykset olivat pääpuheaineena, arvaa lukia -sanomattaki. Norjalaiset ovat yleensä valtiollisesti paljo -edistyneempi kansa kuin meikäläiset ja kesällä 1882 Norjan -sisäpolitiikan asema tosiaan oli omansa kiihottamaan kansalaisten -mieliä ylimpään määrään. Keväällä hajonneet valtiopäiväthän olivat -joutuneet ilmi riitaan hallituksen kanssa kuninkaan rajattomasta -kieltovallasta eli _"absoluti vetosta"_ peruslakikysymyksissä ja -maan piti uutten vaalien kautta lausua, kummanko se arveli oikeassa -olevan, toisin sanoen ratkaista kuninkuuden ja kansanvallan välillä. -Semmoisesta tehtävästä epäilemättä olisi jokaiselle monarkillisesti -hallitulle kansalle tarpeeksi miettimisen ja puhelemisen ainetta, -ja niin nyt täälläki sekavassa vilinässä kaikui korvissa absoluti -veto ja kansanvalta, hallitus ja valtiopäivät, vanhoillaan-olemus -ja liberalismi, Sverdrup, Björnstjerne-Björnson, Selmer, y.m. -Varsinaista riitaa ei kuitenkaan syntynyt, kun kaikki tuntuivat -pää-asiassa olevan samaa mieltä eli että kuninkaan valta oli -ylläpidettävä, vaan toht. Klouman kuitenki arvaten enemmän leikin -päältä tehyillä muistutuksillaan piti huolta siitä, että keskustelu -erimielisyyden puutteesta ei sammunut. Vaan omain valtiollisten -kysymysten ohessa muisteltiin muittenki maitten, ja minun läsnä-oloni -antoi aihetta keskusteluihin Suomenki oloista. Suomen valtiollisesta -tilasta on Ruijan norjalaisilla ylipäänsä tarkempi käsitys kuin olin -luullut, niin että asiat, vähäisellä opastuksella olivat heille -selvät. Että meillä on oma hallitus, omat lait, omat valtiopäivät, -oma raha j.n.e., ne olivat kaikki tunnettuja asioita, ja kun -matkallani tuli puhe esm. Suomen ja Venäjän valtiovälistä, moni -aivan pian arveli, että sehän on sama kuin Norjan ja Ruotsin. Sen -seikan suhteen en kuitenkaan voinut olla sitä havaintoa tekemättä, -että usealla näytti siinä olevan kahenlaatuinen käsitys eli tunto, -niin sanoakseni ajateltu ja ajattelematon: kun vasituisesti oli -valtioliitostamme Venäjän kanssa puhe, tuli edellinen käsitys ilmi, -vaan jos muista asioista puhuttaissa meidän maa ja meikäläiset -sivumennen mainittiin, silloin Suomi oli Venäjää ja suomalaiset -ryssiä. Vanhemman ajan väärä ja uuden ajan oikeampi käsitys näin -vielä näkyvät norjalaisten mielissä taistelevan. Tuliko mitään -merkkiä tästä taistelusta nyt Vaggessa näkyviin, en muista tarkkaan, -vaikka hyvin luultava on, että niin tapahtui; sen vain muistan, että -se uteliaisuus, jota täälläki Suomen olojen suhteen osotettiin, oli -isosti miellyttävä. Eikä tämä uteliaisuus rajottunut ainoastaan -valtiolliseen alaan; sekä hartaudella että tiedolla o'ottokumppalini -myös puhelivat esm. kirjallisuudestamme. En voi kertoa kuinka -hämmästyin, kun puhellessamme hra Nikolaisen yht'äkkiä alkoi -lausua julki pitkiä kappaleita Runebergin "Ojan Paavosta", johon -hän oli erittäin ihastunut. Tokkohan meidän maassa, meidän Lapista -en puhukaan, moni osaisi lukea kappaleita norjalaisten runoiliain -teoksista? - -Mainittu hra Nikolainen oli komea mies, pitkä ja hoikka, vaan -harteva, sangen nuori ja hyvin iloinen, että häntä mielellään -katseli. Iltamalla hän lähti meille näyttämään tuota Schanken -guanotehasta, jonka seinällä kyllä seisoi: "ei yhtän vierasda sa -mennee Fabrikkin", vaan johon yhtäkaikki nyt mentiin; se sitä -paitsi ei nyt ollut käynnissä. Tehas, 3-kertainen, puinen, oli -lujasti rakettu ja hyvin varustettu; ratasta pani heti tehtaan takaa -kohoavan tunturin kupeelta juokseva kirkasvetinen puro käymään. -Rakennus kuuluiki tulleen kaikkiaan maksamaan 120,000 kruunua; vaan -konkurssihuutokaupassa se joutui erään Vuoreijalaisen kauppiaan -(Brodkorbin?) omaksi 12,000 kruunusta. - -Esimerkki jäämeren kalarikkaudesta oli täälläki tarjona, Juuri ennen -päivällistä lähtivät moniaat seurasta uistamaan ja palasivat jonku -tiiman takaa, tuoden, niinkuin punnittaissa nähtiin. 1 leiv. 3 naulaa -taimenen tapaista kalaa, "Sö-öret" norjaksi. Enemmänki olisivat -luultavasti saaneet, vaan eivät kauvemmin tohtineet viipyä, peljäten -höyrystä myöhästyvänsä. - -Lukkari Isaksen Kaarasjoelta oli lappalainen, vaikkei luullakseni -puhasverinen. Hän oli käytökseltään hyvin hiljainen, niinkuin -lappalaiset ylipäänsä, vaan tuntui älykkäältä ja talonpojaksi -sivistyneeltä mieheltä. Puhui paitsi lappia myöski suomea ja norjaa; -piti, niinkuin lappalainen ainaki, takin sijasta "käyhtiä", joka -kuitenki oli mustasta verasta, vaan jaloissa oli mustat saappaat -eikä pieksut; päähinettä en muista, vaan ei se ollut "kapper". -Sama Isaksen vastaanotti Tenon varrella kuningas Oscaria, kun -hän 10 vuotta takaperin matkusti Ruijassa, lappalaisten puolesta -lapinkielisellä puheella, jonka kuninkaan seurassa tulkkina -kulkeva professori Friis sitte kuninkaalle selitti. Puhe päättyi -3-värssyisellä runolla, joista ensimäinen oli näin kuuluva (ks. Kong -Oscar II:s Reise i Nordland og Finmarken 1873 ved J. A. Friis): - - Gonagas Oskar boåtta, - Bagjan mu vaibmo ja gæts - Maid oudal don in læk oaidnam! - I æra gonagas oappaladdam - Du nuft armolasat, rakkaset. - O, ilo- ja gudne bæivve! - -joka Friisin käännöksen mukaan merkitsee: "Kuningas Oskar tulee, -Pakaha sydämeni ja katso mitä et ennen koskaan nähnyt! Ei kuningas -vielä ole luokses tullut Niin armollisesti ja rakkahasti. Oi ilon ja -kunnian päivä!" Puhe pidettiin _Suoppanjargassa_ (Suopunkiniemessä), -noin 1/2 penik. etelään Seidasta, kun kuningas sinne saapui -Nyyporista. Purjehittuaan ympäri Varjakan niemen Vesisaareen -ja sieltä kuljettuaan rajalle asti Vuorjemaan sekä käytyään -etelä-Varangin kirkolla, johon hän Rautavuonon perukasta käveli -poikkimaisin (Elvenäsiin), kuningas palasi Varangin kannaksen poikki -Tenon suulle, jossa vasta taas nousi fregattiinsa "St. Olaf". -Kannaksen poikki saattoi silloin vielä matkustaa ainoastaan jalkaisin -eli ratsain, jota jälkimäistä kulkutapaa kuningas käytti. Nykyinen -maantie, jonka kerrottiin tulleen maksamaan koko 2 kruunua kyynärältä -eli 36,000 kr. penikuormalta -- mahoton summa! -- ei vielä silloin -ollut valmis. - -Sydänyön tuolle puolen odotettiin höyrylaivaa; vaan kun ei sitä -kuulunut, ruvettiin levolle. Toinen puoli meistä taisi saada sängyssä -maata, vaan toisen puolen täytyi asettua lattialle. Mitä he kukin -allensa haalinut; minulla ei ollut muuta panna kuin vanha palttooni, -että jos toisilla lattiavierailla ei sen parempaa ollut, ei heidän -tilansa kovin pehmeä ollut. Yhtä kaikki kohta oltiin unen vallassa, -josta klo 6 aikana herättiin siitä sanomasta, että höyry oli tullut. -Hurjassa kiireessä hypättiin ylös, selvitettiin kortteeri, johon vain -meni joku kruunu hengeltä, ja riennettiin laivaan; ja kun siihen -hyvin oli päästy, se lähti matkaan. - -Höyryn nimi oli _Haakon Adalstein_. Se oli Söndenfjeldin -höyrylaiva-yhtiön oma. Sanotulla yhtiöllä, jonka omistajat ovat -Trondhjemi- ja Bergeniläisiä, kerrottiin olevan yhteensä 15 -höyrylaivaa, jotka säännöllisesti kulkevat Vesisaaren ja Hampurin -väliä. Ne ovat hyvin suuria; montako hevosvoimaa Haakon Adalsteinilla -oli, en muista, vaan muutamassa kohti laivaa luettavan ilmotuksen -mukaan laivalla, joka myös kuljetti kalua, oli lupa ottaa 625 -matkustajaa aavoilla vesillä ja 750 saaristoissa. Oulun ja Pietarin -välillä kulkevat höyryt saavat tuskin ottaa kolmatta osaa. Laivaan -noustiin sen kyljessä olevasta portista eli ovesta. - -_Tenovuono_ on penikuormaa leveä ja 4 penik. pitkä. Ulkomuodoltaan -se on yhtä kolkonnäköinen kuin Ruijan muut pohjoiset vuonot: rannat -ovat ylt'ympäriinsä jyrkästi veteen suistuvia, korkeoita ja aivan -alastomia kallioita, eikä vihantaa paikkaa näe missään. Nyt oli -kuitenki erinomaisen kaunis kesä-aamu: tuulta oli tuskin nimeksikään -ja heleä päiväpaiste kirkasti maita ja vesiä, niin että koko luonto, -yksin tuo jylhä vuonoki, esiintyi miellyttävässä valossa, Tenovuonon -itäranta, joka päättyy _Tanahornin_ korkeaan kallioniemeen, on -jotenki suora, ilman sanottavia lahtia; länsirannan keskikohalla -pistää kaksi kaitaista vaan syvää vuonoa, toinen länsi-etelään -päin, toinen länttä kohti: _Lang-vuono_ (lapiksi Guandaluoht?) -ja _Hopsvuono_. Langvuonon ja Tenovuonon väliin tulevan niemen -pää on nimeltä _Digermulen;_ vastapäätä Tanahornia on _Omgangin_ -niemi. Itäpuolelle Tenovuonoa tulee Varjaknjargan niemimaa, jonka -pohjoissyrjällä Tanahornin ja Vuoreijan välillä on useoita suurempia -kalastuspaikkoja, niinkuin _Berlevåg_, peniknorman verta idempänä -Tenovuonon suuta, johon asti uuralaiset ryssän rannalta toisinaan -kulkevat, _Baadsfford_ ja _Makur, Syltefjord ja Havningberg_. - -Tenovuonon rannoilla on joitakuita pieniä kalastuspaikkoja, -vaan ne ovat siksi mitättömiä, että höyrymme vasta poikkesi -_Finkongkjeiliin_, lapiksi _Seidivuodnaan_, vuonon suussa -länsirannalla. Se oli, niinkuin useimmat Ruijan kalastuspaikat eli -"fiskeväärit" meren partaalla, pienoinen lahen poukama korkeain -kallioseinäin välissä, joitten juurelle oli sopinut moniaita -ihmisasuntoja rakentaa; siinä asui muuan kauppias, jolta otettiin -kuivia kaloja laivaan. Kun siitä jonku tiimakauden viivähyksen -perästä jatkettiin matkaa, oltiin varsinaisella valtamerellä, -jonka selkiä kuitenki, ilman kauneuteen katsoen, huoleti lähettiin -kyntämään. Toinen paikka, johon höyry poikkesi, oli _Gamvik_, noin -1 1/2 penik. länteen Seidivuonosta, vankka kalastuspaikka omalla -kirkolla. Siitä vähän länteen oli _Mehavn_ ja kun Mehavnista oli -lähetty, tultiin kiertämään Europan mannermaan pohjoisinta nokkaa, -_Nordkyn_ eli _Kinerodd_, lapiksi _Gidni_. Sen tasalla oltiin klo -1/2 2 päivällä, 4 p. elok. Se on noin 7--800 jalkaa korkea, mereen -ulos pistävä kalliokärki -- tai jollen muista väärin, siinä on -pari kolmeki kärkeä rinnakkain; vaan joka etupäässä veti huomion -puoleensa ja teki katsellaan vähemmän edullisen vaikutuksen, oli se -seikka että kallio on murenevaa laatua, joten se juureltansa ainaki -kolmanteen osaan korkeuttansa on alasvierineen soran peitossa. Rinne -ei siis hetikään pystyjyrkästi kohoa merestä ylös, joka kuitenki -tämmöiselle paikalle olisi kaunistukseksi. Niemen ympäri kierrettyä -pantiin kurssi lähes suoraan etelää kohti ensin _Skjötningsbergiin_ -ja _Kjöllefjordiin_, jotka molemmat ovat _Tshorgashnjargan_ -länsirannalla, ja sitte _Tauvisiidaan_ eli _Lebesbyhyn_, syvälle -_Laijisvuonon_ sisään. Kun lähenimme Kjöllefjordia, jonka suomalainen -nimi on _Kelavuono_ -- niin ainaki Jyykeässä sanottiin; vaan -tämä nimi kyllä sopisi _Kjelvigilleki_ Magerön itärannalla-- -kiintyi silmä eriskummalliseen, itseksensä rannalla seisovaan -kalliomuodostukseen, joka etäältä isosti vivahti kirkkoon. Sen -nimi onki _Finkirken_, Lapinkirkko, vaan onko se tuon nimen saanut -ulkonäöstään tai siitä, että lappalaiset ennen vanhaan, niinkuin -kerrottiin, ovat sitä pitäneet uhripaikkanaan, en ota ratkaistakseni; -kenties kumpiki seikka on nimen antoon vaikuttanut. Kjöllefjordin -eteläpuolella pistää itään päin pitkänlainen lahti, _Eddsfjord_, -johon Tenovuonon puolelta vastaa Hopsfjord, niin että väliin jääpi -tuo ainoastaan virstan levyinen kannas Hopseidet. Vulfsberg esittää, -että kannas puhkaistaisiin, niin että laivat pääsisivät siitä -kulkemaan ja tuota syksyn ja myrskyn aikana vaarallista kulkua -Nordkyn ympäri siten voitaisiin karttaa, ja esitys näyttää olevan -niin paikallansa, että se varmaan kerran hyväksytään ja pannaan -toimeen. Kjöllefjordissa oli samoin kuin Gamvikissa kirkko, vaan -kun Gamvik on Taanan pitäjän kappeli, kuuluu Kjöllefjord Lebesbyn -pitäjään; raja pitäjäin välillä kulkee Rastekaissan tienoilta pitkin -Laijistunturia ja Hopseidin kannaksen poikki Nordkyyhyn. Lebesbyn -länsiraja taas kulkee Spierttanjargan halki sen äärimmäiseen nokkaan -"Svärholtklubben", _Spierttaklubunn_, joten siis tuo Tenovuonoa -vähän isompi Laijisvuono on kokonaan pitäjän sisällä. Lebesbyn -pitäjän väkiluku teki v. 1875 672 henkeä, joista 64 suomalaista (v. -1855 43), 266 lappalaista, 100 sekarotuista ja 242 norjalaista. -Kirkolta käännettiin taas kurssi pohjaan päin _Svärholtiin_, joka -on heti Spierttaklubun itäpuolella, ja sitte kierrettiin tämä niemi -ja alettiin painaa _Porsangin_ eli niinkuin suomeksi myös sanottiin -_Porsangerin_ vuonon sisään. Niemen nokassa, joka on korkea ja -jyrkkä, on mainio "lintuvuori"; kalliorinteen koloissa pesii tässä -sadointuhansin, kenties miljonittainki, eri merilintuja, enimmästi -kalalokkeja. Sivukuljettaissa hiljennettiin vähän höyryn vauhtia ja -useat matkustajat ottivat esiin pyssynsä, ampumalla säikyttääkseen -suuremman määrän lintuja liikkeelle vuoresta, muutamain laukausten -perästä lehahtiki kauheasti kirkuen semmoiset parvet ilmaan, että oli -ikäänkuin lumipyry edessämme, ja yhtäkaikki enin osa sitteki lienee -paikoillensa jäänyt kallion rotkoihin. Höyheniä ja munia kalastajat -täältä keräilevät suuret määrät. - -Svärholt-niemen kohalla oltiin iltamalla klo 10:n tienoissa. Kun -siitä oli päästy sivu, alkoi aurinko laskea -- elokuun alussa se -täällä jo muutamaksi tiimaksi katoaa, Auringonlasku oli erinomaisen -juhlallinen ja kaikki matkustajat nousivatki täkille sitä katsomaan -ja ihmettelemään. Tuo ääretön meren ulappa oli ihan rasvatyyni ja -kirkas kuin peili; taivas oli yhtä kirkas ja aivan pilvetön -- -ainoastaan auringon yläpuolella oli vähän kullankarvaista liennettä; -ja näköpiirin äärimmäisessä päässä, missä taivas ja vesi sulivat -yhteen, päivän loistava ruhtinas, tulipunaisena ja häikäisevän -valonsa menettäneenä, vyöryi verkalleen ja majesteetillisesti alas -aaltojen viileään syliin. Laskua kesti klo 10,15--10,40 eli tasan 25 -minuutia, lukien siitä kun auringon alin laita ensin koski veteen -siihen asti kun ylälaita katosi. Tuo ylevä näkemä vaikutti mahtavasti -jokaiseen; yksin ruijalaisetki, joitten kuitenki olisi luullut -olevan siihen tottuneita, olivat ihmeen vallassa. Minä puolestani en -eläissäni ollut tämmöistä päivänlaskua nähnyt, eikä semmoista muualla -voikaan nähä paitsi pohjoisen valtameren ääressä, koska aurinko -etelämpänä alenee jyrkemmästi. - -Päivänlaskun jälkeen useat vielä jäivät ylös valvomaan ja yön -ihanuutta nauttimaan, vaan kahen edellisen yön riittämätön lepo -yllytti minua menemään alas makuusijaa etsimään. Siitä oli sentään -kova tinka, sillä kaikki paikat olivat täynnä, vaan hyvä sopu sijaa -antaa ja salin sohvilla ja lattialla mitenkuten jokainen, joka ei -ollut hyttipaikkaa saanut, pääsi viimein pitkäkseen. Muuan nuori -norjalainen luopui itse altaan minun hyväkseni paikastaan sohvalla, -etten tällä kertaa ollut pakotettu niinkuin viime yönä lattialle -asettumaan. - -Yön aikana laiva kävi _Kistrannin_ kirkolla, jotenki alhaalla -Porsanginvuonon länsirannalla, ja _Repvågissa_, pohjempana samalla -rannalla. Jälkimäisessä paikassa unemme loppui klo 1/2 6 aamulla -suuresta hälinästä sekä ylhäällä täkillä että alhaalla salissa. -Hammerfestiin valtiopäivämiesvaaliin aikovat valitsiamiehet, -luvultaan 16, erkanivat nimittäin tässä laivasta ja astuivat -toiseen pikkuhöyryyn, nimeltä "Nor", joka varta vasten oli tullut -heitä noutamaan, että ajoissa kerkeäisivät vaaliin. Tämän piti -näet tapahtua samana päivänä, lauvantaina 5 p. elok., klo 5 j.pp. -ja siihen asti ei iso höyry, jonka piti poiketa useaan paikkaan, -olisi perille ennättänyt. Edellisenä iltana valitsiamiehet -olivat päättäneet Kistrannista kulkea maisin _Vuorenjargan_ -poikki _Rappefjordiin_ (suomeksi Repovuonoon?), jota taivalta on -pari penikuormaa, ja tilasivat sähkölangan kautta vuonon perään -pikkuhöyryn viemään heitä siitä kaupunkiin, vaan Hammerfestistä -tuli vastaus, että pikkuhöyry tulee Repvågiin ja että jatkaisivat -matkaa sinne, niin pääsisivät tunturin poikki kulkemasta, joka -vastaus tietysti oli heille mieleen. Repvågissa meidän laiva vielä -viipyi pari kolme tiimaa, ennenkuin taas lähti kulkemaan pohjaa -kohti, sillä monta venelastia kuivia kaloja oli täällä otettava -sisään. Kun oltiin matkassa, tulin vähän levottomaksi sen puolesta, -kulkisimmeko meki Magerön salmen kautta niinkuin "Nor" tai sanotun -saaren ympäri; edellisessä tapauksessa jäisi näet mainio _Nordkap_ -näkemättä ja sitte olisi ollut parempi päästä Norissa kulkemaan, niin -olisi Hammerfestiä kerjennyt tarkemmin katsella. Ilokseni kuitenki -kuulin, että kapteeni, ilman yhä kestävään kauneuteen katsoen ja kun -useat muutki matkustajat olivat halunneet "Nordkaapaa" nähä, oli -päättänyt kulkea Magerön ympäri. Kauniilla säällä kapteenein on tapa -näin mukautua matkustajain mielen mukaan. Ilma oliki tänäpänä yhtä -ihana kuin eilen, lämmin ja niin tyyni, että meren pinnalla selvästi -siellä täällä erotti ne klasipulloiset tupulit, jotka osottivat -alaslasketuita liinoja. Pyytöveneitä näkyi useoita meren selällä; -Porsanginvuono on nim. hyvä varsinki saidan pyytöpaikka. Muutamia -Kieruan suomalaisia oli aamulla tullut laivaan ja heiltä kuulin, että -juhannuksesta elokuun alkuun Repvågin tienoilla oli nuottaa kohti, -jota 12 miestä hoitaa, saatu toistasataa tynnyriä saidan maksoja, -siis, kun tynnyrin hinta oli 21 kruunua, noin 200 kr. miestä päälle, -sekä sen lisäksi kaloista 4--5 mattoa jauhoja niin ikään miestä -päälle; joten, kun jauhomaton hinta oli noin 30 kr., miehen ansioksi -oli jäänyt kaikkiaan noin 330--340 kr. Sangen sievä tienesti kuudelta -viikolta. Kun tultiin Magerönsalmen suulle, kuljettiin muutetun -kurssin tähen ensin lännempänä salmen pohjoisrannalla olevaan -_Honingsvangiin_ ja sitte idempään _Kjelvigiin_. Viimemainitussa -paikassa, jolla on hyvä, saaren suojaama hamina on ollut oma kirkko, -vaan se kauhea länsi-eteläinen myrsky, joka talvella 1882 teki -niin suuria vahingoita Ruijassa, kohotti koko kirkon ilmaan ja vei -tietämättömiin; muutamia laudanpalasia vain on jälestäpäin löydetty -lähellä olevalta tunturilta. Satama antaa koillista eli itää kohti -ja kaikilta muilta puolin, siis länsi-eteläiseltäki, josta myrsky -tuuli, paikkaa ympäröipi ihan pystyjyrkät, korkeat kallioseinät, -(josta nimiki: Kjelvig, supistettu Kjedel-vigistä, Kattilalahti); -vaan, niinkuin jo edellisessä on mainittu, on juuri tunturin laelta -alassyöksevän vihurin voima vaarallisin. Sama myrsky hävitti -toisenki kirkon Ruijassa, _Talmulahen_, ei kuitenkaan kokonaan -poisviemällä, vaan toiselle paikalle siirtämällä. Lähin pysäyspaikka -Kjelvigistä eteenpäin on _Gjesvär_ Magerön länsipuolella, ja tällä -taipaleella on _Nordkap_ kierrettävä. Kjelvigistä Nordkaapaan on noin -2 1/2 penik. Kun on Skibsfjordin poikki kuljettu ja tultu Magerön -koillisnokan kohalle, näkyy Nordkap selvästi jonku penikuorman -päästä. Idästäpäin tulialle tuo mailman mainio niemi ehkä parhaiten -esiintyy, sillä koillisnokasta alkava laaja merenlahti sallii nähä -niemen koko itäsyrjän, joka kulkee suoraan pohjasta etelään ja on -5--6 virstaa pitkä. Niemimaa on samoin kuin Magerö yleensä aivan -tasainen, noin 1000 jalkaa korkea kalliotanner, joka Nordkaapassa -melkein pystysuorasti kaatuu mereen. Klo 1 aikana oltiin niemen -nenän kohalla. Tosiaanki uljas ja mieleen valtavasti koskeva oli se -kuva, minkä tuo suunnaton kallio tarjosi. Nordkap on paljo paremmin -säilynyt kuin Nordkyn, niin että alasvierinyttä soraa vain vähäinen -määrä oli nähtävä, ja sitä ihmettelemisen tunnetta, minkä edellinen -sivukulkiassa vaikuttaa, ei siis häiritse saman puutteen huomaaminen, -joka Nordkyn komeutta niin isosti vähentää. Sattuvalla tavalla -italialainen Juoseppi _Acerbi_, joka kohta sata vuotta aikaa (1799) -kulki Oulun kautta ja Lapin halki Nordkaapaan, kertoo seuraavissa -sanoissa, minkänäköinen Nordkap ympäristöneen on ja minkä vaikutuksen -se katseliaan tekee: - -"The North Cape is an enormous rock, which projecting far into the -ocean, and being exposed to all the fury of the waves and the outrage -of tempests, crumbles every year more and more into ruines (tässä -arvelussa kirjottaja kuitenki näkyy erehtyneen). Here every thing -is solitary, every thing is steril, every thing sad and despondent. -The shadowy forest no longer adorns the brow of the mountain; the -singing of the birds, which enlivened even the woods of Lapland, is -no longer heard in this scene of desolation; the ruggedness of the -dark gray rock is not covered by a single shrub; the only music is -the murmuring of the wawes, ever and and anon renewing their assaults -on the huge masses, that oppose them. The northern sun; creeping at -midnight at the distance of five diameters along the horizon, and -the immeasurable ocean in apparent contact with the skies, form the -grand outlines in the sublime picture presented to the astonished -spectator. The incessant cares and pursuits of anxious mortals are -recollected as a dream; the various forms and energies of animated -nature are forgotten; the earth is contemplated only in its elements, -and as constituting a part of the solar system." - -Hyvästi sanottu. Mitä kuitenki paikan autiouteen ja alastomuuteen -tulee, niin koko jäämeren rannikko on samallainen: puuta eli -pensasta, saati metsää, et meren partaalla näe missään, laululintua -et kuule koskaan, kaikkialla vain ranta monta sataa jalkaa korkeana -kalliomuurina jyrkästi nousee merestä, sallien ainoastaan hyvin -harvoissa paikoissa halullisen päästä kuiville; ja sitä ikävyyden ja -alakuloisuuden tunnetta, minkä Nordkaapan elottomuus näkyy Acerbissä -herättäneen, ei siis pitemmän matkaa pitkin jäämeren rantaa kulkenut -huomattavasti tunne. Vaan Acerbi tuliki Alattiosta suoraan Magerölle. - -Kuningas Oskar nousi v. 1873 ylös niemen harjulle ja muistoksi -hänen käynnistään seisoo aivan kallion äyräällä harmaakivipatsas, -"Oscarsstötten". Bædeker kertoo, että myrsky talvella 1882 olisi -kaatanut sen kumoon, vaan jos kertomuksessa on perää, oli patsas kait -pystytetty uudelleen, sillä höyrylaivastamme ainaki osotettiin missä -se seisoi. - -Nordkaapaa, joka on 71° 10' leveydellä, mainitaan tavallisesti -Europan pohjoisimmaksi niemeksi; tarkkaan ottaen tämä ei kuitenkaan -ole oikein. Länsipuolella Nordkaapaa, siitä erotettuna lahen kautta, -pistää _Knivskärodd_ vielä pohjemmaksi jonku pari virstaa. Tämä -niemeke on kuitenki hyvin matala ja kaitainen ja lienee siitä syystä -pidetty kovin halpana asetettavaksi Nordkaapan edelle; mahollista -myöski, että se ennen aikaan on ollut veden alla. - -Lännen puolella Knivskäroddia on _Tunäs_ niminen niemi, joka ennen -vanhaan oli pohjoisin asuttu paikka maan päällä. V. 1567 siinä -oli koko 32 verotaloa (Friis). Nyt paikka on autio ja mailman -pohjoisimmat asukkaat, muutamat norjalaiset ja yksi suomalainen -perhe, tavataan tätä nykyä _Skaarsvågissa_ heti itäpuolella -Nordkaapaa. - -Magerön ympäri kierrettyä pantiin kurssi länsi-etelään päin. Ne -paikat, joissa höyry sitte kävi, olivat _Gjesvär, Maasö_, jossa oli -kirkko, _Havösund_ ja _Bolfsöhavn_, josta viimeisestä kuljettiin -suoraan Hammerfestiin. Luonto muuttuu länsipuolella Nordkaapaa vähän -toisenlaiseksi sikäli, että nyt alkaa leveä saaristo, jota yhtämittaa -kestää puolisataa penikuormaa etelään päin Vestfjordiin saakka -Lofotin saarten alle. Mageröstä itäänpäin ei mitään saaristoa löydy -suojaksi jäämeren aaltoja vastaan, joku yksinäinen pieni luoto vain -siellä täällä, niinkuin Vuoreijan ja Haaneian saaret Varangissa, -joku saari Supuskan edustalla ja Oneikan saari Karabellan niemen -rannoilla sekä Kilttinä Kuolavuonon suussa. Länsiruijassa myöski maa -nousee korkeammaksi ja itä-Ruijan tasaisten vuori-ylänköjen sijaan -astuu terävähuippuiset vuoriharjut. Kasvullisuuden puolesta kaikki -sentään pysyy kappale matkaa eteenpäin yhtä kolkkona kuin idempänä, -niin että saarten ja mantereen rannat ovat paljasta kallioa, milloin -punertavaa, milloin harmajaa, milloin mustaa; pieniä ruohikkokenttiä -vain kalastuspaikoissa näkee. Yhtäkaikki matkustus nyt niinkuin -saaristossa ainaki on vaihettelevampi ja hauskempi. Magerö ja siitä -länteen tulevat yhtä pohjoiset saaret: Maasö, Hjelmsö, Rolfsö, y.m., -muodostavat oman pitäjän _Maasö_, jonka väkiluku 1876 oli 1,322 -henkeä. Suomalaisia oli niistä 69, lappalaisia 480, sekarotuisia -186. V. 1855 oli Maasössä suomalaisia vain 10 henkeä, joten niiden -lukumäärä täällä siis näkyy verraten isosti karttuneen. _Kistrannin_ -pitäjässä, joka ulottuu ympäri Porsanginvuonon, oli asukasmäärä -viime väenlaskussa 1357 henkeä, niistä suomalaisia 162, lappalaisia -606, sekarotulaisia 293, norjalaisia 206. V. 1855 oli Kistrannissa -suomalaisia 270, joten niiden lukumäärä täällä näyttää vähentyneen; -vaan huomattava on ensinki, että v. 1855 näkyy Kistranniin luetun -myöski _Kaarasjoki_, jossa 1876 oli 24 suomalaista ja 7 sekarotuista -(sekä 483 lappalaista ja 26 norjalaista), joten suomalaisten yhteinen -lukumäärä molemmissa seurakunnissa siis tekisi 186, sekä toiseksi, -että noista sekarotuisista, joita ei v. 1855 erittäin mainita, toinen -puoli ehkä on luettava suomalaisiksi, niin että meikäläisiä kaikkiaan -siis karttuu 336. Jollei suomalainen väestö Kistrannissa siis olekaan -sanottavasti enennyt, ei sen ainakaan olisi pitänyt vähetä. - -Klo 10 lauvantai-iltana 5 p. elok, Haakon Adalstein höyrysi -Hammerfestin, mailman pohjoisimman kaupungin, satamaan. - - -Hammerfest. - -Hammerfest on perustettu Hvalö eli Kvalö nimisen saaren (Valassaaren) -länsirannalle, luoteesta päin saareen pistävän lahen perukan ympäri. -Kaupungin-oikeudet sai paikka v. 1787, vaan asukkaita, vaikka vain -joitakuita, siinä oli ollut ainaki 200 vuotta varemmin. Tämän -vuosisadan alussa ei väkiluku vielä tehnyt kuin 77 henkeä ja v. -1835 ainoastaan 400, vaan vuoden 1855 jälkeen Hammerfest niinkuin -Ruija yleensä on rivakasti edistynyt, että sen väkiluku v. 1875 jo -oli noussut 2101:een henkeen eli enempään kuin kummassakaan Ruijan -kahessa toisessa kaupungissa. Hammerfestissä asuuki Ruijan amtmanni -eli maaherra. - -Ulkonäöltään ei kaupunki ole mikään mainittava. Ranta on täynnä -tavaramakasiineja ja niitten takana seisoo pienet, enimmästi -2-kertaiset puurakennukset, ryhmitettyinä likekkäin toisiansa, -kaitaisten katujen varsilla. Se ala, jolle kaupunki on rakettu, on -hyvin ahas. Heti kaupungin takaa kohoaa jyrkkä ja korkea vaara, -_Sadlen_, "Satulavaara", jonka pää ulottuu niin lähelle lahen -perukkaa, että väliin vain on jäänyt yhen kaupunginkorttelin -leveys; ja tällä kaitaisella alalla suurin osa kaupunkia sijaitsee. -Ainoastaan länsipäässä on vähän avarammalta tilaa pitkin lahen -rantaa; siellä seisoo kaupungin v. 1840 rakettu kirkko. Itäpuolella -kaupunkia laskee vähäinen puro mereen ja kun sen vartta kulkee -muutaman askeleen ylöspäin, aukeaa itä-etelään päin pieni laakso, -jonka pohjassa on lammikko, "Storvandet". Lammin rannat ovat tehty -niittymaiksi, joitten vihannuus miellyttävästi koskee silmään, ja -siellä täällä näkyy joku huvila, että paikka on jotenki sievä; -puuta ei kuitenkaan löydy ainoaakaan. Pitkin lahen itärantaa kulkee -kaupungista noin virstan pituinen maantie siihen niemennokkaan, -_Fuglnäs_, lintuniemi, joka lahen suussa idästä päin pistää mereen, -muodostaen luonnollisen möljän aavan meren aaltoja vastaan. - -Ylimalkaan ei Hammerfest tee vieraaseen minkään edullisen -vaikutuksen; siksi sillä on liian pohjoinen (arktillinen) luonne. -Tuota pientä, itsessään kyllä mitätöntä laaksoa kaupungin itäpuolella -lukuun ottamatta, on kaupungin ympäristö paljasta jylhää kallioa, -jossa luonnon ainoa elonmerkki on nuo monilukuiset, kimeä-ääniset -merilinnut. Kaupungista ei edes, niinkuin Vesisaaressa, ole mitään -laajempaa näköalaa tarjona; vähänkään ympärilleen nähäksensä täytyy -kiivetä vaaralle kaupungin eteläpuolella. Ilma kaupungissa on -turmeltunut siitä hajusta, minkä lukemattomat, täyteen ripustetut -kala-jällit ja puolessa sadassa, jollei useammassa, isossa padassa -kiehuvat maksat ympärillensä levittävät. Syksyn ja talven aikana -mahtanee pimeys kaupungissa olla vieläki suurempi kuin muissa paikoin -Ruijassa, kun vasta mainittu "Satulavaara" estää ensin alhaalle -vaipunutta aurinkoa ja sitte, auringon täydellisen katoamisen -jälkeen, eteläiselle taivaanrannalle sydänpäiväksi ilmestyvää -valon kajastusta kaupunkiin näkymästä. Kylmäksiki norjalaiset -moittivat paikkaa, ja moitteessa varmaan on perää, koska esm. v. -1867, joka tosin oli harvinaisen kolkko vuosi, vielä 16 p. heinäk. -lammikko kaupungin itäpuolella oli jäässä! Kylmyyttä ei kuitenkaan -saa käsittää äkeäksi pakkaseksi, sillä talvella meri, joka aina -on sulana, lämmittää ilmaa ja estää pakkasta kovin kiihtymästä, -vaan on kylmyys ymmärrettävä tasaiseksi kolkkoudeksi. Skandinavian -kaupungeista kiihtyy pakkanen kovimmalleen Haaparannalla. - -Hammerfestillä on vähän epämukava asema sikäli, että se tuolla -etäällä meren saaressa, johon kulku talvisaikana on hyvin hankala, -on aivan erotettu sisämaasta, luonnollisesta kaupantekoalastaan. -Vaan Hammerfest on perustettu yksistään kalastusta varten ja -sitä tarkotusta silmällä pitäen tuskin olisi edullisempaa asemaa -kaupungille voitu saada. Sillä Hammerfest on ihan sen valtaväylän -partaalla, joka länsi-Norjasta kulkee itä-Ruijaan; jokainen -matkamies siihen poikkeaa ja itä-Ruijassa kalanpyynnissä olleista -hyvin moni siihen myöpi saaliin. Vaikka vähän lännenpuolessa Ruijaa -voipi Hammerfest ottaa osaa kalanpyyntiin itä-Ruijassaki, jos kala -sinne ilmestyy, sillä kaikki saalis kuitenki viedään länteen ja -etelään päin. Länsi-Ruijan kalastukseen sitävastoin Vesisaaren ja -Vuoreijan asukkaat eivät sanottavasti, jos ollenkaan, voi ottaa -osaa. Pitemmille pyytöreissuille ylös pohjaa kohti on Hammerfestistä -tietysti myöski hyvä tilaisuus lähteä, ja säännöllisesti kaupungista -toimitetaanki retkiä sekä Huippuvuorille hylkeen, mursun y.m. pyyntiä -varten että matalikoille eli "pankeille" aavassa meressä holkerin -pyyntiä varten. Edellisestä pyynnistä on vähän alettu luopua, kun -mursu on käynyt yhä harvinaisemmaksi liiallisen pyynnin tähen, vaan -jälkimäistä harjotetaan yhä hyvällä menestyksellä. - -Osotteeksi kuinka vireä kauppakaupunki Hammerfest on, tahon -muutamasta Ruijan sanomasta tähän ottaa kertomuksen liikkeestä -kaupungissa v. 1882. Silloin klareerattiin _sisään_ tullikamarissa: -16 norjalaista laivaa, 1 ruotsalainen, 2 tanskalaista, 3 saksalaista, -1 englantilainen, 2 venäläistä höyryä, matkalla Jeniseihin, 48 -venäläistä rannikko-alusta, ja 39 norjalaista, ulkomaalta lähtenyttä -postihöyryä, eli yhteensä 112 laivaa, kantaen 29,428 tonia. Näistä -klareerattiin _ulos_: 11 norj. laivaa Vienaan painolastilla, 3 -Englantiin 1,436 tynn. traanilla ja 3,000 kilogr. valaanruodoilla, -2 Italiaan 423,503 kilogr. kapakalalla, "Rundfisk";[26] 6 ulkomaan -laivaa Vienaan painolastilla. Noilla norj. postihöyryillä ulosvietiin -9217 tynn. traania ja 129,600 kilogr. kapakalaa, siis yhteensä viety -10.653 tynn. traania, 3000 kilogr. valaanruotoja, 553,103 kilogr. -kapakalaa; sitäpaitsi höyryissä vietiin ulos 94 kilogr. poronsarvia, -4 elävää karhua, 3 karhunnahkaa ja 69,028 kilogr. kapasaitaa Ruotsiin. - -Venäjälle lähtevällä 53 laivalla, yhteensä kantaen 3001 tonia, -vietiin: 148,004 kilogr. kapakalaa (rotskjær), 104,167 kilogr -kapasaitaa, 3,016,654 kilogr. suolakalaa, 474 tynn. silliä, 524 -ketunnahkaa, 171 saukonnahkaa, 1,483 hektoliiteriä suoloja, 37 -ankkuria rommia, 70 islannin villapaitaa, 427 tahkoa, 340 kilogr. -viiniä, 480 kilogr. kahvia, 86 kilogr. sokeria, 15 kilogr. teetä, 200 -paria villakarttoja, 4 tynn. kölitervaa. - -Eri paikkoihin Norjassa vielä vietiin: 990 kilogr. "rundfisk" ja -34,900 kilogr. "rotskjær", 472,626 kilogr. kapasaitoja, 81,040 -saitaa, 1,219 tynn. traania, 618 tynn. silliä, 12,457 kilogr. -mursunnahkoja, 35,019 kilogr. hylkeennahkoja, 8 karhunnahkaa. - -_Huippuvuorilta_ toi 9 laivaa, kantaen yht. 268 tonia: 102 mursua, -3,361 hyljettä, 17 kuollutta ja 4 elävää merikarhua, 6 poroa, -90 kilogr. höyheniä ja 20 tynn. valaan-ihraa merellä tavatusta -kuolleesta valaskalasta. Sitäpaitsi 2 kaupungin omaa laivaa toi 6,000 -suolattua turskaa. 1 laiva, jähti, jota J. Rouso (suomalainen?) -kuljetti, joutui haaksirikkoon. - -_Holkerinpyyntiin_ otti osaa 13 kaupunginlaivaa, kant. yht. 346 -tonia, ja toivat 2,123 tynn. maksoja ja 36 tynn. valaan-ihraa -kuolleena tavatusta valaskalasta. Näistä aluksista 9 teki 2 retkeä, -yksi 3 ja kolme kuki 1 retken, yht. 24 retkeä. - -Ylläseisovista numeroista voipi saada käsityksen liikkeen -määrästä Hammerfestissä. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että -esm. Oulun suureen merikaupunkiin v. 1881 vain tuli 240 laivaa, -kant. 66,717 tonia. Niinkuin edessäpäin tullaan näkemään, näyttää -liike Vesisaaressa ja Vuoreijassa olevan vieläki suurempi kuin -Hammerfestissä, arvaten niissä löytyväin valaskalatehasten tähen. -Hammerfestin satamassa oli meidän tullessa joku 25 à 30 skuunaria -ankkurissa. - -Höyrylaivamme viipyi Hammerfestissä 2--3 tiimaa, jolla välin hyvin -kerkesi käydä kaupunkia katsastamassa. Laiva laski ankkuriin vähän -matkan päähän möljästä, vaan sen kupeelle ilmestyi heti soutuveneitä, -jotka halvasta hinnasta veivät matkustajia maihin. Mitään erityistä -katseltavaa ei kaupungissa ollut; länsipäässä oli moniaita -varakkaamman näköisiä taloja ja komea koulurakennus. Tuolle vaaralle -kaupungin eteläpuolella, joka lumivyöryillään alituisesti uhkaa -kaupunkia, en tullut nousseeksi, koska aika oli siksi täpärä; ja jos -kerran tahtoo Hammerfestin tienoilla nauttia laajasta näkö-alasta, -onki paras kulkea ylös toiselle vähän etelämpänä olevalle tunturille, -jonka nimi norjaksi on _Tyven_ ja joka on noin 1,300 jalkaa korkea. -Siitä on puheen mukaan ihmeen kaunis näkö-ala sekä aavalle merelle -pohjaan päin että tuntureille idässä, etelässä ja lännessä, joista -varsinki _Söreian_ ja _Seilannin_ saarten jäätiköt pistävät -silmään. Yhessä paikassa lähellä kaupunkia olisi sopinut käydä, -vaan tietämättömyydestä en tullut sitä tehneeksi; se olisi ollut -Fuglnäsissä lahen suussa. Tänne nim. päättyi se meridianilinja, joka -vv. 1816--1852 määrättiin Ruijan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän halki -Tonavan suuhun asti, ja jonka työn muistoksi tänne on pystytetty -kivipatsas, jonka päällä on vinoon asetettu pronssinen maapallo. Se -kyllä olisi sietänyt katselemista. Patsaassa on sekä latinainen että -norjalainen päällekirjotus, vaan merkittävää on, että niitten maitten -joukossa, joitten halki linja on käyty, ei ollenkaan mainita Suomea. -_"Per Norvegiam, Sueciam et Rossiam"_, sanoo kirjotus, ovat _"trium -gentium geometrae"_ määränneet kaaren. Suomi on ystävällisesti -pistetty Venäjän kotkan siipien turviin. - -Suomesta puhuen löytyi Hammerfestissä v. 1875 suomalaisia 309 henkeä; -maaseurakunnassa sitäpaitsi 21, yhteensä siis 330. Suomi-kirjassa -1870 niiden lukumäärä ilmotetaan v. 1855 olleen 356, joten näyttää -niinkuin suomalaisuus Ruijan pääkaupungissa olisi vähenemään päin. -Tässä on kuitenki sama muistutus tehtävä kuin äskön Kistrannista -puhuttaissa, että paitsi puhtaita suomalaisia myöski sekarotuiset -ovat lukuun otettavat, ja niitä oli v. 1875 Hammerfestin kaupungissa -163 ja maaseurakunnassa 121. Jos edellisistä luetaan toinen puoli -eli 81, jälkimäisistä 2/5 osaa eli 48 suomalaisiksi[27], tekisi siis -suomalaisten lukumäärä Hammerfestin kaupungissa: 309 + 81 = 390 -henkeä eli lähes 1/5 osa kaupungin koko väkiluvusta; maaseurakunnassa -21 + 48 = 69. Molemmissa seurakunnissa yht. 459 henkeä. Tämän mukaan -ei suomalainen väestö olisi vähenemässä, eikä niitten suomalaisten -puheesta, jotka satuin kaupungin sataman rannalla tapaamaan, -tuntunutkaan niinkuin suomen valta olisi siellä alenemaan päin. - -Valtiopäivämiesvaali Ruijan läänin maalaiskuntain puolesta oli -iltapäivällä ennen tuloamme toimitettu kaupungissa maaherra J. -_Blackstadin_ edessä ja kun Repvågissa meistä eronneet valitsiamiehet -olivat ajoissa perille ennättäneet, oli vaali päättynyt kahen -hallitusta kannattavan miehen vaalilla. Kaikki 16 Haakon -Adalsteinissä seurannutta valitsiamiestä oli nim. kuningasmielisiä -ja valitsiamiehiä yhteensä ei ollut kuin 25. Noista 9:stä muusta oli -kuitenki 5 eli 6 vapaamielisiä, niin että jos edellämainitut 16 eivät -olisi vaaliin kerjenneet, olisi sen päätös ollut toinen. Maaherran -kohteliaisuus Holmia kohtaan, kun hän käski höyryn kapteenia -odottamaan tätä kuusi tiimaa, saapi kai siitä selityksensä, että Holm -tiettiin olevan hallituksen kannattaja. - -Nimismies Klerk, joka myös oli valitsiamies, arveli vaalin johosta, -että kun se oli ensimäinen (muistaakseni) koko maassa, sillä tulisi -olemaan jossaki määrin ratkaiseva merkitys, kuningasmielisiä kaikissa -paikoin rohkaisemalla. Tämä arvelu kuitenki petti, sillä niinkuin -tiedetään tuli enemmistö valtiopäivillä hallituksen vastustajia. - - -Hammerfestistä Tromssaan. Alattio. Tromssa. - -Kolmantena päivänä, sittekun Taanasta oli lähetty, kuljettiin -Hammerfestistä Tromssaan, jolla välin höyry kävi seuraavissa -paikoissa: _Hasvikissä_ Söreian eteläpäässä, _Aksuvuonossa_ -(Oksfjord) Alnasnjargan pohjoisrannalla, jonka perukkaa 2--3,000 -jalan korkuiset, vedestä pystysuoraan nousevat tunturit ympäröivät -ja jonka suussa Ruijan rikkaimmaksi mieheksi kehuttu kauppias, -_Buch_, asuu, _Bergsfjordissa_ samoin Alnasnjargan pohjoisrannalla, -vaan vähän lännempänä Aksuvuonoa; siitä näki jonkun matkan päässä -röysteisen, sinertävän jäätikön, joka juoksee, s.t.s. hiljaisesti -liikkuu länteen päin, kunnes pudottelee jäätelinsä korkealta ilmasta -alas Jökulfjordiin niemen länsirannalla; se taitaa olla Skandinavian -ainoa jäävirta, _Lappeassa_ (Loppen), jossa on samannimisen pitäjän -kirkko, _Kieruassa_ (Skjerfö) ja _Kalsassa_ (Karlsö), niin ikään -pitäjiensä kirkoilla, kaikki kolme pienokaisia saaria. Kieruaan -tullessa kuljetaan _Naavuonon_ (Kvenangerfjordin) suun poikki -ja matkalla Kalsaan _Jyykeän- ja Ulvusvuonojen_ suitten poikki, -joitten välistä siintää Jivgnnjargan 2,000 jalkaa korkea niemennenä -_Lyngs-tuen_. Kalsasta kuljettiin ensin, jollen aivan erehy, tuota -kaltaista salmea Ringvadsön ja Reinön välissä, jonka vihantia, -niityiksi raivatuita rantoja oli yhtä outo kuin miellyttävä katsella -Tenojoelta tänne asti kestäneitten kallioiden perästä, sitte -Grötsuntia länsipuolella _Stuorranjargaa_ eli niinkuin suomalaiset -sanovat _Isonientä_, ja viimein Tromssan salmea Tromssaan, johon -tultiin sunnuntaina 6 p. elok. klo 11 illalla. Hammerfestin ja -Tromssan väli on ainoastaan 25 meri- eli 16 maapenikuormaa, vaan -yhtäkaikki oli matkalla viivytty lähes vuorokausi, kun höyrylaiva -oli käynyt siksi monessa paikassa ja sitä paitsi Aksuvuonossa oli -5--6 tiimaa saatu odottaa pikkuhöyryä "Nor", joka kulkee Hammerfestin -ja Alattion väliä ja Aksuvuonossa tapaa isot höyryt; se oli nyt -matkavuoroissaan myöhästynyt senkautta, että edellisenä päivänä oli -Repvågista käynyt noutamassa valtiopäivämieselektoreja Hammerfestiin. - -_Alattioon_ ei Haakon Adalstein poikennut ja se oli vahinko, koska -Alattion seutu, jota yksimielisesti kiitetään Ruijan kauniimmaksi -paikaksi, siten jäi näkemättä. Sinne kuljetaan Hammerfestistä ensin -sitä salmea. "_Strömmen_", Virta, joka on Valassaaren ja Seilannin -välissä ja jossa valaskaloja ennen aikaan kävi hyvin paljon, sitte -Seilannin ja Vuorjenjargan väliin tulevaa salmea, _Vargsund_. Paitsi -viime mainitun salmen kautta on Alattionvuono yhteydessä valtameren -kanssa kahen toisenki "mahtavan" salmen kautta, _Rognsundin_, joka -on Seilannin ja Stjernön välissä, ja _Stjernmndin_, joka on Stjernön -ja Aluasnjargan välissä. Alattionvuonon länsirannalla pistää maahan -ensin pitkä ja kaitainen _Lankovuono_ (Langfjord), sitte lyhempi -_Talmulahti_ (Talvig), jonka rannalla Talmulahen pitäjän kirkko -seisoo, "in reizender Lage", niinkuin Bædeker sanoo; itärannalla -on pienempiä vuonoja. _Kaamavuono_ (Komagfjord) _Liinavuono_ -(Lerrisfjord) y.m. Perukassa vuono jakaantuu tuon 700 jalkaa korkean -_Pyhävaaran_ (? _Bassevarekin_, norjaksi _Kongshavnfjeldin_) -kautta kahteen haaraan, idempään, _Rässivuonoon_, Rafsbottn, -johon Alattionjoki vetensä laskee, ja lännempään _Bossakoppaan_, -jonka sisin perukka on nimeltä _Kaavuono_. Bossakopan rannalla on -samanniminen kylänpaikka, kuulusa suurista talvimarkkinoistaan; -lähellä kylää on Alattion uusi kirkko. Kaavuonon pohjoisrannalla on -englantilaisten omistama Kaavuonon vaskitehas. Alattionjoen suussa on -kylä nimeltä "Elvebakken", -- paikan suomalaista nimeä en tiedä -- -jonka asukkaat melkein yksistään ovat suomalaisia. Varsinki kauniiksi -kiitetään jokilaaksoa viimemainitusta kylästä ylöspäin: reheviä -laidun- ja niittymaita, vaihetellen viljavien ohra- ja kaurapeltojen -sekä verraten laajain pottumaitten[28] kanssa, ulottuu virstottain -pitkin jokivartta; tuuheoita koivikoita näkyy siellä täällä ja paitsi -koivua tapaa myöski muita lehtipuita, niinkuin haapaa, pihlajaa, -tuomea; ja ylempänä vuorten syrjillä kasvaa vankat mäntymetsät. -Puhumatta lakoista, mustikoista ja puoloista kypsyy täällä myöski -viinimarjat, vaaraimet ja vatukat; kryytimaissa mansikatki. Ja tämä -kaikki Lapin takana 70 asteen leveydellä! - -Alattiosta kulkee Koutokeinon kautta valtatie Suomeen. Koutokeinoon -käytetään kahta eri tietä: lyhempää läntisempää, joka kulkee tuon -2700 jalkaa korkean _Nuppivaaran_ ynnä muitten tunturein poikki ja -on 18 penik. pitkä, sekä itäisempää, 22 penikuorman pituista pitkin -Alattion jokea ja _Maasin_ kautta, jolloin koskein välttämiseksi -Alattiosta lähettäissä kuljetaan _Peskaalas-tunturin_ poikki. -Talvella Alattion markkinain aikana joulu- ja maaliskuun alussa on -näillä teillä vilkas liike, kun sisämaasta ja Suomen ja Ruotsin -puolelta viedään alas voita, lihoja ja lintuja (metsikanoja, -riekkoja) ja tuodaan takaisin jauhoja, kaloja ja kolonialitavaroita. -Toinenki valtatien tapainen kulkee Alattiosta itä-etelään päin -Jetsjärven kautta _Kaarasjoelle_, 20 penik. pitkä. - -_Alattion_ väkiluku teki v. 1875 yhteensä 2389 henkeä, joista -716 suomalaista, 178 lappalaista, 461 sekarotuista ja siis 1034 -norjalaista. _Talmalahen_ väkiluku teki 2146 henkeä, joista 155 -suomalaista, 740 lappalaista, 435 sekarotuista ja 816 norjalaista. -_Koutokeinon_ väkiluku oli 719 henkeä, niistä 18 suomalaista, 651 -lappalaista, 38 sekarotuista ja 12 norjalaista; lappalaisista oli 488 -paimentolaisia (tunturilappeja). - -_Tromssa, Tromsö_, lienee alkuaan suomeksiki samoin kuin norjaksi -merkinnyt sitä pienenlaista _saarta_, joka on yläpuolella -Paatsivuonon suuta mantereen (Stuorranjargan) ja Kvalön välissä; -nyt samalla etupäässä tarkotetaan sanotulla saarella löytyvää -_kaupunkia_. Saari on noin penikuorman pituinen ja parin virstan -levyinen, ulottuen etelästä pohjoiseen, 1--2 virstaa leveän salmen, -Tromssan salmen, Tromsösundin, kautta erotettu mantereesta. Se -on toisenlaatuinen kuin muut Ruijan saaret sen puolesta, että on -verraten hyvin matala, vaan mataluutensa johosta se myöski on toisia -viljavampi: vihannat niityt peittävät sen rantoja ja paitsi koivua -siinä myöski kasvaa pihlaja ja tuomi. Kaupunki on rakettu Tromssan -salmen varrelle, saaren itärannan eteläpuoleen. Jos saari on sievä, -täytyy sanoa, että kaupunki ehkä on vielä sievempi; kadut olivat -leveöitä ja puhtaita ja rakennukset, jotka haminassa ja vähän -ylempänä rannasta kulkevan pääkadun varrella olivat oikein komeoita -ja suuria, useat kolmikertaisia, alakerrat laitetut loistaviksi -kauppabutikeiksi, olivat syrjäisemmissäki kaupungin-osissa hyvässä -kunnossa pidettyjä, laudotetuita ja maalatuita. Kirkkotori oli -tehty puilla ja pensaskasveilla istutetuksi kauniiksi esplanadiksi. -Länteen käsin maa kaupungista vähitellen kohoaa kankaaksi, joka -rajottaa näkö-alaa sinne päin, vaan idän puoleen silmä ihastuneena -kiintyy vastapäätä kaupunkia salmen toisella rannalla nousevaan, -noin 4000 jalkaa korkeaan, ikuisella lumella ja jäällä peitettyyn -_Tromstindin_ mahtavaan tunturiin. Vaikka katselin kaupunkia sateisen -yön hämärtävässä valossa, en voi muuta sanoa kuin että se teki -erittäin miellyttävän vaikutuksen, ja aivan perustetuksi myönnän sen -ihastuksen, jolla norjalaiset sekä suullisesti että kirjallisesti -puhuvat tästä "_ultima Thulen_ pääkaupungista". - -Tromssa sai kaupungin-oikeudet v. 1794, vaan eli samoin kuin -Hammerfest ensi alusta kituvaa elämää, niin että siinä vielä v. -1818 vain oli 35 taloa (Friis) s.t.s. noin 3--400 henkeä. Viime -aikoina seki sentään on rohkeasti edistynyt, vieläpä rohkeammin -kuin muut Ruijan kaupungit, niin että siinä v. 1875 oli 5,409 -henkeä. Kaupungissa asuu Tromssan läänin _maaherra_ ja Tromssan -hippakunnan _piispa_. Kauppiaita oli Tromssassa v. 1875 102, -joista 75 tukkukauppiasta; Ruijan kolmessa toisessa kaupungissa -oli kauppamiehiä sanottuna vuonna yhteensä ainoastaan 72, joista -38 tukkukauppiasta. Etevimmiksi Tromssan kauppiaiksi sanottiin -P. _Hansenia_, Kr. _Dreijeriä_ ja _Holstia_. Kaupungissa on -_kansakouluopettajaseminari_ ja kymnaasi; kirkkoja oli muistaakseni -kolme, niistä yksi _katolinen_. Kymmenkunta vuotta taapäin -perustettiin kaupunkiin _museo_, joka on lähellä kaupungin komeaa -vierasten majaa, _grand hotel_, ja varustettu arvokkailla luonnon- ja -kansantieteellisillä esineillä. _Vesijohto_ on laitettu kaupunkiin -vähän lännempänä olevasta järvestä. Tämän järven ympärille Tromssan -pohatat ovat rakentaneet huviloita, niin sieviä puutarhoillensa, että -Friisin arvelun mukaan niiden ei tarvitsisi hävetä Kristianiankaan -seuduilla olemasta. Jos lukia suvaitsee muistaa, että Tromssassa -ollaan 69° 38' asteen leveydellä, siis yhtä pohjoisessa kuin -_Utsjoella_, ei hän varmaan voi olla kaikesta tästä kummiinsa -joutumatta. - -Omituista on, että ihanalla Tromssalla entiseen aikaan on ollut, -sama maine kuin Blocksbergilla Saksassa eli Blåkullalla Ruotsissa, -niin että sinne on luultu velhojen ja noitien juhla-öinä kokontuvan -syömään, juomaan ja mässäämään (Friis); jonka taikauskon perintönä -ehkä on pidettävä, että länsi-Ruijan suomalaisetki puheessaan -käyttävät tuota suomalaisen korvalle outoa sanaa "trolli". Kenties -asia on siten selitettävä, että Tromssan saaren kauneus pisti -lappalaistenki silmään, kun he poroineen tulivat Tromstindin -kupeelle, että he juhliensa viettopaikaksi valitsivat tuon kauniin -saaren, ja että nämät juhlat, joihin arvaten joku epäjumalanpalvelus -oli yhistetty, näyttivät norjalaisille niin eriskummaisilta, etteivät -he voineet pitää juhlanviettäjiä muuna kuin noitina. - -Näkö-alaa Tromstindin harjulta muuten kiitetään verrattoman -laajaksi ja ihanaksi, ja semmoinen se mahtanee ollaki. Itään päin -tulee Ulvus- ja Muskuvuonojen taa Jyykeänniemen valkoselkäinen -alppijakso; pohjassa päin kiiltävät _Skulgamtunturit_ Ringvatsön -etelärannalla; länsi-etelään käsin tulee _Bensjordtind_ mantereen -päähän Paatsivuonon suun tuolle puolen, ja lännessä kulkee pitkin -Kvalön saarta alppiharju, josta _Vastindin, Blaamandin_ y.m. tunturit -kohottavat huippujansa ilmaan. Syvällä jalkain alla Tromstindin -juuren ja Kvalön välissä lepää sinisten aaltojen sylissä Tromssan -viheriä saari, ja Kvalön tunturein takaa siintää valtameren ääretön -vedenpinta. - -Tromstindin eteläpuolella on Tromssan laakso, _Tromsödalen_, johon -vierasten matkustajain on Tromssasta tapa poiketa lappalaisleiriä -katsomaan. Kesäksi nimittäin Tromssan laaksoon aina tulee muutamia -ruotsin lappalaisperheitä Karesuvannosta Muonionjoen varrelta, tuoden -muassaan 4--5000 poroa. - -Tromssa on melkein aivan norjalainen kaupunki. V. 1875 siinä oli -suomalaisia ainoastaan 98 henkeä ja lappalaisia vain 8; sekarotuisia -64. Tromssansalmessa ei ollut suomalaisia kuin 11 henkeä. Tromssaan -ei kuitenkaan suomalaisten asutus lopu, joku määrä heitä vielä -löytyy länsi-etelään päin siitä. Niin oli vuonna 1875 suomalaisia -_Paatsivuonossa_ 64 henkeä, _Malangissa_ 20, Malanginvuonoon -laskevan _Maals-elvan_ ja tämän lisäjoen _Bardu-elvan_ varrella 118, -_Hillesössä_ 32, _Senjen_ saaren kahessa pitäjässä, Bergissä ja -Tranössä 239, _Lenvikissä_ 73, _Salangissa_ 47, _Ibestadissa_ 62, -Sandissa, Trondenäsissä ja Kvedfjordissa 14; yhteensä 675 henkeä. -V. 1855 oli Tromssasta alaspäin ainoastaan 248 suomalaista (Suomi, -1870), ja suomalaisten lukumäärä täällä päin näyttää siis olevan -kasvamaan päin. V. 1875 oli sitäpaitsi sekarotuisia vastaluetetuissa -pitäjissä 1,431. - -Tromssan lääni, jonka ainoa kaupunki Tromssa on, ulottuu -Alnasnjargalta pohjoispuolelle Ofoten-lahtea 68° 30' asteen -leveydelle. Vaikka kooltansa pienempi Ruijan lääniä on se kuitenki -kolmatta vertaa väkirikkaampi: v. 1875 siinä luettiin 54,019 -asukasta, kun Ruijan läänissä vain oli 24,075. Tromssan läänistä -etelään päin tulee Tromssan hippakunnan kolmas lääni, _Nordlannin_ -amtti, joka ulottuu 68° 30' asteen leveydeltä 65:lle asteelle saakka, -siis Oulun tasalle; hallituskaupunki on siinä _Bodö_ Saltenfjordin -suussa (67° lev.). Mainittavia paikkoja Nordlannin läänissä ovat -_Fagernäs_ Ofoten-lahen perukassa, johon Luulaja--Ofotin rautatie -on aiottu päättyväksi, kalastuksesta tunnetut _Lofoten-saaret_, -joitten kahen eteläisimmän välissä vaarallinen _Malström_, -Myllyvirta, pauhaa. _Salt-_ eli _Storströmmen_ Saltenfjordin -suussa, samanluontoinen vaan vielä kauheampi virta kuin Malström, -ja _Svartisen_ Saltenfjordista etelään päin, noin 7 penik. pitkä, -2--4 leveä, lumi- ja jääkenttä, joka peittää keskimäärin 4000 -jalan korkuista tunturimaata. Mal- eli Saltströmiä ovat Kalevalan -laulajat luultavasti tarkottaneet puhuessaan "Ruijan koskesta -kovasta, palavasta pyörtehestä"; karjalaisille nämät seudut eivät -ole olleet tuntemattomia, niinkuin arvaa siitäki, että karjalainen -siirtokunta 13:lla vuosisadalla asettui Malangiin. -- Väkiluku -Nordlannin läänissä v. 1875 oli 105,141 henkeä. Etelä-osa Nordlandia -oli ennen vanhaan nimeltä _Haalugaland_ (Helgeland), johon Oulun ja -ruotsinpuolisen Kainuun läänien asukasten esivanhemmat, kainulaiset, -aikanaan tuo tuostaki tekivät sotaretkiä tunturein poikki. - -Tromssasta annetaan ulos tietääkseni kolme sanomalehteä: -_Tromsö-posten, Tromsö Amts-_ ja _Tromsö Stifts-tidende_. - - -Lyhyt luku Ruijan kalastuksista. - -Tromssa on Ruijan maakunnan läntisin kaupunki ja koska nyt olemme -siihen tulleet, heittäkäämme yleinen katsahus Ruijan kalastuksiin. -Norjan virallinen tilasto tarjoaa hyviä lähteitä tämmöiseen -katsahukseen[29]. - -Niinkuin edellisessä usein jo on mainittu, on pääkalastus Ruijassa -_turskan_ pyynti, jota varsinki harjotetaan keväällä vaan vähin jo -talvellaki. Pyydetty määrä teki vuosikymmenenä 1873--1882 keskimäärin -15 1/4 miljoonaa kappaletta turskaa; suurin saalis, 23 1/2 milj. -oli v. 1880, vähin, 5 l/4 milj., v. 1876. V. 1882 teki saalis 7 1/4 -milj. Turskan saalis koko Norjasta oli vuosina 1872-1880 keskimäärin -vuodessa 54 1/4 milj. kapp., joten saalis Ruijasta siis oli lähes -28%. (Ruijalla tässä ja seur. sivulla tarkotan _lääniä_). - -Rahassa tämä saalis, heti pyydettyä myötynä, teki (maksojen y.m. -kanssa) Ruijassa keskimäärin vuodessa 8,680,000 ja koko Norjassa -14,400,000 kruunua. - -Kesäkalan, etupäässä _saidan_, pyyntimäärää Ruijassa en ole -tilastossa löytänyt ilmotetuksi, vaan sen raha-arvo teki esm. v. -1880 788.000 kr. eli enemmän kuin puolet koko maan kesäkalan pyynnin -arvosta (1,448,000 kr.). Vuosikymmenenä 1860--1878 tämä arvo Ruijassa -vuosittain teki 706,000 kr. - -_Lohen_ ja _taimenen_ pyynnin arvoa Ruijassa ilmotetaan vv. -1869--1878 keskimäärin vain 3,000 kruunuksi, joka tuntuu niin -vähältä, että olisi taipuvainen luulemaan ilmotusta ereykseksi. -Todenmukaisemmalta kuuluu maaherran ilmotus tästä pyynnistä v. 1878, -jolloin oli saatu 1138 viekoa lohta (ja taimenta), raha-arvossa -laskettua 13,646 kruunuksi. Pääpyyntipaikkoja olivat Taana (500 -viekoa), etelä-Varanki (350 v.), Kistranni (150 v.) ja Talmulahti -(60 v.). Lohensaalista koko Norjasta vv. 1869--1878 ilmotetaan -keskimäärin 336,000 kruunuksi. - -_Holkerinpyynti_ tuotti vuosina 1873--1878 keskimäärin 4,179 tynnyriä -maksoja, joitten arvoa rahassa laskettiin 92,649 kruunuksi. Suurin -saalis oli v. 1873 eli 6,363 tynnyriä, arvattua 154,000 kruunuksi, -vähin v. 1877 eli 2,344 tynnyriä (48,500 kr.) - -Pyynti _Huippuvuorilla_ ja _Novaja Semljan_ luona tuotti vuosina -1871--1878 keskimäärin 122,250 kruunua. V. 1878, jolloin saaliin -arvo teki 92,000 kr., pyydettiin 363 mursua, 3,676 hyljettä, 69 -merikarhua, 789 peuraa sekä 3 (valkeaa) delfiiniä, jonka ohessa -kerättiin 13 viekoa höyheniä. Pyytöön lähetään sekä Hammerfestistä ja -Alattiosta että Vesisaaresta. - -_Valaskaloja_ saatiin Varangissa vv. 1874--1877 keskimäärin 40 -kappalta, joitten arvo laskettiin 80,000 kruunuksi. V. 1878 saalis -teki 135 valasta ja 266,000 kr. V. 1882 saivat Vesisaaren Sanoman -mukaan Ruijassa: Sv. Foyn 3 laivalla 99 kapp., Karsten Bruun -Rautavuonossa 1 laivalla 16, kapteeni Evensen samassa paikassa 1 -laivalla 62, kapteeni Ellefsen Vuoreijassa 1 laivalla 59, kapt. Gerh. -Sörensen myöski Vuoreijassa 2 laivalla 83; sitäpaitsi kapt. Berg -Syltefjordissa, 1 laivalla 26, kapt. Hansen Magerössä 1 laivalla 8 ja -kapt. Bull Söreijassa 1 laivalla 40. Yhteensä 393 valasta, joka 2000 -kruunun mukaan kappaleelta tekisi 786,000 kr. - -Yksi kalastus vielä on mainitsematta, nimittäin _rasvasillin_, jota -länsi-Ruijassa vähin harjotetaan. Se antoi vv. 1876--1878 keskimäärin -11,400 tynnyriä eli raha-arvossa 80,000 kr. V. 1878 oli tulo vähin, -41,000 kr. - -Tulon kaikista Kuijan läänin kalastuksista läänin maaherra v. 1878 -arvelee tehneen: - - Talvi- ja kevätpyynnistä .......... kr. 2,069,000. - Kesä- ja syyspyynnistä[30] ........ " 771,000. - Sillinpyynnistä ................... " 41,000. - Holkerinpyynnistä ................. " 48,000. - Pyynnistä ulompana jäämeressä[31] . " 110,000. - Valaskalanpyynnistä ............... " 266,000. - Yhteensä kr. 3,305,000. - -Tämä summa on kuitenki vähempi kuin keskimääräinen tulo edellisten -kaheksan vuoden saaliista, joka teki 4,077,250 kr. Vaan turskan -saalis v. 1878 oli alle keskinkertaisen (12 milj.) _Neljäksi_ -miljonaksi kruunuksi saattanee siis ainaki lukea vuotista tuloa -kalanpyynnistä Ruijassa. - -Nimittäin Ruijan _läänissä_; Ruijan _maakunnassa_ se tulee vähän, -vaikkei paljo isompi. Tromssan läänin kalastukset tuottivat esm. -v. 1880 602,000 kr., vaan siihen ei tuloa holkerin- ja mursun -y.m. pyynnistä ole luettu, niin että tämän kanssa koko tuloksi -saanee laskea 7--800,000 kr. Jos tätä summaa sopii pitää läänin -keskimääräisenä tulona ja siitä luetaan läänin Ruijaan kuuluvan osan -hyväksi esm. 300,000 kr., tekisi kalanpyynnistä lähtevän tulon määrä -koko _Ruijan maassa_ vuosittain lähes 4 1/2 miljoonaa kruunua eli -noin 6 milj. markkaa. Siihen ei ole otettu pyynti kotitarvetta varten. - -Huomattava kuitenki on, että mainittu summa osottaa ainoastaan juuri -merestä saadun ja siis _valmistamattoman_ kalan arvoa. Kun kala -ja muu saalis on kaupankaluksi ennätetty saada, on sanottu arvo -noussut paljo suuremmaksi. Sen voipi nähä Ruijan neljästä kaupungista -tapahtuvan _viennin_ suuruudesta, joka esm. v. 1881 oli seur.: - - Tromssasta ................. kr. 1,196,300. - Hammerfestistä ............. " 1,351,300. - Vuoreijasta ......... ...... " 1,635,800. - Vesisaaresta ............... " 2,198,600. - Yhteensä kr. 6,382,000. - -Kalan ja muun merestä lähtevän saaliin osaksi saanee tästä -summasta lukea ainaki 6 milj., koska Ruijasta ei muuta mainittavaa -kalua ole ulkomaille vietävää. Pyydetyn kalan y.m. arvo olisi -siis ulosvietäissä enennyt kolmannella osallaan, joka osa jääpi -kauppiasten omaksi, niinkuin valmistamattoman kalan arvo jääpi -pyytömiesten vaivain palkaksi. - -Vienti yleensä, niin kalatuotteiden kuin muiden tavarain, koko -Norjasta teki v. 1881 120 milj. kruunua, joten vienti Ruijasta oli -vähän enemmän kuin 1/20 osa eli 5,32 %. Ruijan väkiluku ei kuitenkaan -v. 1875 eikä siis luultavasti v. 1881:kään ollut kuin 1/40 osa eli -2,6 % koko valtakunnan väkiluvusta -- Ruijan maakunnassa oli v. -1875 47,149 ja koko Norjassa 1,806,900 henkeä -- ja vienti Ruijasta -lienee siis v. 1881 suhteellisesti ollut _kahta_ suurempi kuin muusta -Norjasta. Kaloja vietiin yleensä Norjasta ulos v. 1881 42 miljonan -arvosta, kalanmätiä, maksoja ja kalaguanoa 2 1/2 milj. sekä traania -ja ihraa 5 1/2 milj. arvosta, kaikkiaan 50 miljonan arvosta. Ruijan 6 -milj. tekee tästä viennistä 12 %.[32] - -Vielä paremman käsityksen Ruijan viennin suuruudesta saamme, jos -vertaamme sitä esm. Oulun läänin vientiin. Oulun läänin viennin arvo -teki v. 1881[33]: - - Oulusta .................... 6,493,430 m. - Praahessta ................. 724,253 " - Kemistä .................... 795,442 " - Torniosta .................. 1,694,269 " - -Siis yhteensä 9,707.394 markkaa eli ainoastaan 772,594 m. enemmän -kuin Ruijasta, jonka vienti suomen markoissa tekee (à 1:40) 8,934,800 -m. Oulun läänin väkiluku v. 1881 oli kuitenki 207,782 henkeä, siis 4 -vertaa suurempi kuin Ruijan. - -Ruijan kala viedään suurimmaksi osaksi ulos ainoastaan kuivattuna, -jolloin se Norjassa kulkee nimellä "törfisk", kapakala. Muualla -Norjassa turska taas enimmästi sekä kuivataan että suolataan ja -kutsutaan silloin "klipfisk". Jälkimäisen vienti on ylipäänsä -kolmatta vertaa suurempi kuin ensimainitun; niin vietiin esm. v. 1877 -45 milj. kilogrammia "klipfisk" ja 21 milj. kilogr. "kuivaa" kalaa, -v. 1881 42 milj. kilogr. edellistä ja 19 milj. kilogr. jälkimäistä. -_Kuivan kalan vienti_ Ruijasta oli 1000-kilogrammissa: - - V. 1877. V. 1881. - - Tromssasta .............. 3,861. 1,945. - Hammerfestistä .......... 2,842. 1,357. - Vuoreijasta ............. 1,296. 1,483. - Vesisaaresta ............ 1,643. 2,206. - -Yhteensä siis Ruijasta v. 1877 9 milj. 642,000 kilogr., v. 1881 6 -milj. 991,000, tehen Ruijan vienti siis koko Norjan kuivankalan -viennistä edellisenä vuonna lähes 46%, jälkimäisenä 36,8 %. - -_Traania_ vietiin Norjasta ulos: a) medicinitraania -(kalanmaksa-öljyä) v. 1877 31,096 hektoliiteriä, v. 1880 33,638, -v. 1881 22,006; b) muunlaatuista v. 1877 121,258, v. 1880 134,917, -v. 1881 102,910 hektoliiteriä. Yhestä hektoliiteristä (s.o. 38 1/5 -suomen kannusta) maksoja luetaan tulevaksi sama määrä traania. - -Turskan _mätiä_, jota suolattuna käytetään sardiininpyynnissä -syöttinä, ei Ruijasta viedä ulos, koska turska pyydettäissä jo on -kutenut. Muusta Norjasta viedyn mädin määrä tekee runsaasti kolmannen -osan traanin vientimäärästä. - -Suhta turskan ja siitä lähteväin syrjätuotteiden arvon välillä -lasketaan niin, että jos mätiä saadaan, itse kala antaa 72,8, maksat -17,6, mäti 8,0 ja päät 0,7 prosenttia, ja jos mätiä ei saada, siis -Ruijassa, itse kala 75,9, maksat 23, päät l,1 prosenttia. - -Osanottajia lotaturskan pyynnissä oli vv. 1869--1877 keskimäärin -14,205, joilla oli 4055 venettä. Suurin määrä oli v. 1872 eli 16,636, -vähin v. 1877, 10,355. Kunki kalastajan osaksi luetaan vuosikymmenenä -1869--1878 vuosittain tulleen 920 kapp. turskaa, joitten arvo ei -kuitenkaan nouse kuin noin 180 kruunuun. Hinnat ovat näet Ruijassa -sen etäisyyden tähen paljo halvemmat kuin etelämpänä. Kun Lofotissa, -joka on vahvin pyytöpaikka, jo mainittuna vuosikymmenenä hinta 100 -turskalta keskimäärin oli 30 kr., oli se Ruijassa vain 19 1/2 kr. -Hintaan oli silloin luettu myöski maksat, mäti ja päät. - -Kesä- ja syyskalan pyyntiä harjotti Ruijassa (läänissä) v. 1878 -yhteensä 8269 miestä, joista ulkolaisia (Ruijan ulkopuolelta) 4633. -Miehen osaksi tuli arviolta 94 kr. - -Rasvasillin pyyntiin samana vuonna otti 1080 miestä 411 veneellä osaa. - -Holkerinpyynnissä oli Ruijan läänistä v. 1878 32 venettä 136 miehellä -ja 18 alusta 89 miehen väestöllä. Edellisinä vuosina laivain määrä -varsinki oli isompi: v. 1876 se teki 31, 165 miehen väestöllä, v. -1874 42 ja 221 miestä, v. 1873 49 ja 262 miestä. - -Huippuvuorilla ja Novaja Semljaalla kävi Ruijan läänistä v. 1875 24 -alusta 231 miehen väestöllä, v. 1877 20 alusta 203 miehen väestöllä -ja v. 1878 16 alusta ja 149 miestä. - -Tromssan läänistä kävi v. 1878 35 alusta 158 miehen väestöllä -ulompana jäämerellä, joista 33 alusta pyyti: 258 mursua, 2180 -hyljettä, 142 delfiiniä, 41 merikarhua, 702 peuraa, 52 viekoa -höyheniä, ja 3 milj. kalaa, joista lähti 554 tynnyriä kalanmaksoja -ja 508 tynn. holkerinmaksoja. Koko tulo arveltiin 120,000 kruunuksi, -jolloin esm. mursu on laskettu 48 kruunuksi, hylje 12 kr., peura 12 -kr., vieko höyheniä 48 kr., tynnyri kalanmaksoja 12 kr. ja tynn. -holkerinmaksoja 18 kruunuksi. - -Kauppalaivoja oli lotaturskan pyynnissä läsnä v. 1877 257, joilla -oli 11,600 tonin kantavuus ja 1296 miehen väestö. V. 1878 olivat -nämät numerot: laivoja 260, toneja 12,389, miehiä 1342. Suurin määrä -laivoja oli v. 1875 eli 356. - -_Laivaliike_ yleensä ulkomaan kanssa Ruijan neljässä kaupungissa oli -v. 1881: - - Tulleitten laivojen Lähteneitten l. - Tonimäärä. Tonimäärä. - - Tromssa ....................... 20,372. 20,895. - Hammerfest .................... 7,665. 9,322. - Vuoreija ...................... 16,337. 15,986. - Vesisaari ..................... 9,959. 11,517. - 54,333. 57,720. - -_Tullitulot_ tekivät v. 1881: - - Tromssassa ................... 166,254. kr. - Hammerfestissä ............... 68,775. " - Vuoreijassa .................. 56,821. " - Vesisaaressa ................. 67,289. " - Yhteensä siis 359,139. kr. eli 502,794 markkaa. - -Tullitulot Oulun läänin neljässä kaupungissa olivat v. 1881 yhteensä -949,917 markkaa, jaettuna seur. tavalla: - - Oulu ....................... 577,938. - Praahe ..................... 157,315. - Tornio ..................... 121,006. - Kemi .........,............. 93,658. - -Tullitulojen vähemmyys Ruijassa saapi siitä luonnollisen -selityksensä, että konsumenttein määrä siellä on niin paljo pienempi -kuin Oulun läänissä -- jos molempain maitten tullitaksat muuten -ovat yhenlaatuiset. Suhteellisesti nämät tulot sitteki Ruijassa -ovat kahta suuremmat, kun väkiluku siellä vain on neljäs osa Oulun -läänin väkiluvusta. Ja että, niinkuin ylempänä jo osotettiin, Ruijan -vienti suhteellisesti väkilukuun on neljä ja suhteellisesti alueen -suuruuteen kolme vertaa isompi kuin Oulun läänin, on tosiaan omansa -herättämään kummastelemista. - - - - -V. - -Paluumatka jäämereltä. - -Tromssasta Suusiin. - - -Tromssan tienoilla Jäämeren ja Atlantin aallot kohtaavat toisiansa -ja tähän kaupunkiin tultuani olin siis matkani loppupäähän päässyt. -Tosin siitä alaspäin vielä asuu suomalaisia, vaan ne eivät enään -kuulu ruijalaisiin eikä jäämeren rantalaisiin. Tromssasta sentähen -paluumatkani alkoi. - -Oloni kaupungissa kesti vain muutamia tiimoja. Maanantaiaamuna klo -5 piti näet, niinkuin kumppaliltani Solemilta olin kuullut, pienen -höyryn nimeltä "Malangen" lähteä Tromssasta _Suusiin_, norj. Kjosen, -lähelle Jyykeän kirkkoa, ja siinä olin päättänyt heti jatkaa matkaa. -Jonku päivän pari olisin kyllä kernaasti tahtonut kaupungissa viipyä, -vaan jos kerran viipymään olisi ruvennut, olisi ollut pakko jäädä -koko viikoksi, koska Malangen vasta viikon päästä, jollen kuullut -väärin, taas kulki Suusiin; ja niin kauon en joutanut viipyä. -Sentähen Tromssan haminaan tultuamme soudatin kapineeni suoraan -Malangiin, lähin siitä kaupunkia katselemaan, johon kului ehkä pari -tiimaa, ja palasin sitte sydän-yön jälkeen höyryyn. Aamulla herätessä -jo oltiin matkalla. - -Suurella mielihyvällä ja ilman vähintäkään kaipausta erkanin -Haakon Adalsteinistä, joka meidän jälkeen vielä jäi Tromssan -haminaan. Oloa siinä ei kyllä erityisesti sopinut moittia: laiva -oli siisti, kapteeni hiljainen, ruoka erinomainen eikä maksukaan -kovin liiallinen: piljetinhinta Taanasta Tromssaan peräsalissa -teki 26 kr. ja hoito 24, siin kaikki yhteensä 50 kr. eli 70 -markkaa. Lisäksi oli pitkin matkaa ollut hyvin ihanat ilmat, että -merikipeästäkään ei ollut tiennyt mitään. Vaan yhtäkaikki yksi -asia oli alkanut siinä käydä yhä tukalammaksi: se oli se paha, -joka pitemmillä höyrylaivamatkoilla luullakseni itsekutaki enemmän -vai vähemmän vaivaa, ikävyys. Mikä siihen sitte lie syynä, että -höyryllä kulkian kumppaliksi ikävä aivan pian tahtoo pakata: -liekö oudot ja enimmästi kylmäkiskoiset ihmiset, vai näkö-alojen -yksitoikkoisuus, vai oma täydellinen toimettomuus, vai se tunto, -että on toisen miehen (kapteenin) isännyyden alla, vai kaikki -yhteensä -- en tiedä, vaan pitkäksi kai minulle kulku höyryssä aina -on käynyt, kun sitä lie useampi päivä kestänyt; ja saman kokemuksen -olin tälläki kertaa saanut tehä. Paitsi syömistä, jota ainaki -peräsalin matkustajat näyttivät pitävän tärkeimpänä tehtävänään -siitä innosta päättäen, jolla kaikki kävivät ruokiin käsiksi, oli -ainoana huvituksena matkalla ollut puhella niiden suomalaisten -kanssa, joita sattui keulan puolella kulkemaan, tai katsella -muutamaa englantilaista vaimonpuolta, jolla oli kantapäihin asti -ulottuva palmikko. Jälkimäiseen huviin kuitenki kohta kyllästyi -ja mitä edelliseen tulee, niin sitä häiritsi niin hyvin rauhaton -elämä laivassa kuin norjalaisten tuttavaini -- mitenkä sanoisin? -- -kierot silmät. Useasta pienestä merkistä huomasin, että keskusteluni -suomalaisten kanssa ei ollut heille mieleen, ja kerran muuan noista -ystävistä suorastaan, vaikka hyvin siivosti, minua varotti yhestä -suomalaisesta, joka oli luokseni tullut ja jonka kanssa sitte -olin pitemmän aikaa jutellut, koska tämä muka oli kelvoton mies. -Tuommoista outoa käytöstä voipi käsittää vasta kun tuntee Ruijassa -vallitsevaa ylenmääräistä valtiollista luulevaisuutta[34]. Tietysti -oli valta olla noiden ystäväin mielipahasta huolimatta, vaan kun he -muuten olivat kohteliaita miehiä, en varta vasten tahtonut heitä -loukata enkä sentähen liian hartaisiin puheisiin heidän epäsuosionsa -esineitten kanssa ruvennut. Kaikki yhteensä teki, että höyrykulku oli -ollut kohtuullisen huvittava, ja ilomielin nyt sentähen istuin Ma -langin täkillä, kun tiesin muutaman tiiman päästä taas saavani sanoa -höyrymatkoille jäähyväiset. - -Päivä valitettavasti ei nyt ollut yhtä kaunis kuin edelliset olivat -olleet: taivas oli pilvessä ja ilma sakeaa sumua täynnä. Vettä -tosin ei sanottavasti tullut eikä sumu kulkuamme estänyt. kun se -ei laskeutunut vedenpinnalle asti, vaan siitä oli kuitenki se -haitta, että ne uhkeat näkö-alat, jotka matkalla muuten olisivat -tarjona olleet, niinkuin esm. Jyykeänniemen tunturiharju Ulvusvuonon -itäpuolella, olivat nyt menetetyt; vuorten syrjiä saattoi erottaa -noin 2--300 jalan korkeuteen juurelta ylös, vaan ylempänä ne -täydellisesti katosivat sumuun. Norjassa kyllä saapi pilvisiä päiviä -odottaa paljo tiheämmin kuin meillä, koska sateenmäärä siellä on -3--4 vertaa isompi; Lofotissa esm. se on lähes 2 meeteriä s.o. -seitsemättä jalkaa, kun se Helsingissä vain on 20 tuumaa. Vaan -yhtäkaikki oli harmittavaa, että juuri siksi päiväksi sattui sumu, -kun selkeästä ilmasta olisi niin suuri tarve ollut. Mitäpä siihen -sentään! Eihän se päivittelemällä parannut. Juttelemalla koimme sen -sijaan saada matkaa kulumaan kuta kuinki hopusti. Meitä oli kolme -samaan seuraan kuuluvaa: Solem, joka nyt läheni kotiansa Jyykeässä, -eräs telegrafi-tarkastaja H. _Henriksen_, joka Tromssasta oli tullut -laivaan, ja minä. Hra H. oli iso, pitkä mies, niinkuin norjalaiset -useinki ovat, vaan käytökseltään arvelevainen ja puheessaan hidas, -että sen puolesta hyvin olisi voinut suomalaisesta käydä -- hra Solem -oli vilkkaampi-luontoinen ja kasvultaan pienenlainen mies; ja jo tuon -suomalaisesta muistuttavan luonteensa kautta hra H:ki oli mieluinen -puhekumppali. Paitsi meitä seurasi laivassa myötä eräs saksalainen -seura eli joukko, niiksi heitä kutsuisin, kolme herraa ja yksi -vaimonpuoli: yksi herroista tuntui olevan oppinut mies, vaan mitä -toiset olivat, en tiedä sanoa, vaikka ne herrasväestä muka kulkivat. -Niiden tähen meitä oli makuulta nostatettu hyvin aikuisin, että -niille muka einettä laitettaisiin, vaan se nyt oli ollut liiallista -kohteliaisuutta emännöitsiän puolelta. Näin suuri matkustajamäärä -lienee muuten höyrylle ollut jotain harvinaista, koska sekä kahvia -juodessa että einehtiessä "talon" varat uhkasivat loppua. - -Matkamme oli käynyt ensin Tromssan salmea ja Grötsuntia pohjaan ja -itään päin, sitte Stuorranjargan nokan ympäri Ulvusvuonoa etelään -päin, jolloin _Bredvik_ jäi oikealle ja _Ulfsnäs_ vasemmalle -kädellemme, sekä lopuksi taas itäänpäin syvälle Jyykeän niemeen -pistävän kaitaisen Suusin lahen perukkaan. Perille tultiin klo 12 -jälkeen päivällä. Solemia oli täällä hänen vaimonsa ja lapsensa -vastassa ja niiden kanssa hän viipymättä lähti rannasta ajamaan -kotiansa Jyykeän kirkolle, niin että meidän pitkä kumppaluutemme -tähän loppui. Henriksenille ja minulle ylempänä rannalla seisovan -talon nuori isäntä lupasi hevosen viemään kapineitamme kirkolle, -sittekun muut laivasta tulevat kalut oli maihin saatu. Hevosta -odottaessamme astuttiin ylös taloon. Talon vanha isäntä oli -nimeltä _Figenschou_, sen kauppias Figensehoun isä, jonka luona -Akkulanniemellä olin kortteeria ollut. Ukko lienee kuullut, että olin -suomalainen, koska hän heti puhutteli minua suomeksi, joka kieli -häneltä sujui yhtä hyvin kuin syntyperäiseltä meikäläiseltä. Hän oli -näet usein matkustanut Suomen puolella, ja sitäpaitsi Jyykeässä asuu -suomalaisia koko joukko. Vaikka jo 80:llä hän vielä oli täydessä -hommassa, vilkas puheissa ja liikunnoissa, ja meistä tuli heti hyvät -ystävät. Talossa syötiin päivällinen; vaan muistellessani viimeistä -atriaa Pleymillä Nyborgissa lisäsin varmuuden vuoksi siihen pyyntöön, -jonka ukolle ruuasta tein, sanat _maksua vastaan_, joka lisäys ei -näyttänyt häntä kummastuttavan. Maksun suoritti myös hra H. ja -eräs kolmas vieras, ja teki se ruuasta ja kahvista koko -- 50 äyr. -hengeltä. - -Suusista kulkee Jyykeän kirkolle notko, joka katkaisee Jyykeänniemen -vuoriharjanteen kerrassaan poikki, sillä korkeimmalla kohallaankaan -se ei voi olla kuin jonku satamäärän jalkaa ylempänä merenpintaa. -Notko on noin 3 virstaa pitkä, vaan keskimäärin ehkä vain puolta -virstaa leveä pohjassaan; 5--6000 jalan korkuiset tunturit kohoavat -sen kummallaki puolen. Valitettavasti en näitä tuntureita oikein -saanut katsella, kun ne paitsi juureltaan olivat sumun peitossa; -ainoastaan pikimältään Figensehoun talon kartanolta saimme -Henriksenin kanssa kahen tunturin huiput näköön, kun hetkeksi sumu -huippujen kohalla hälveni. Notko ei ollut tässä sen leveämpi kuin -että kartanon toisella puolen oli pienempi niitty, jonka takaa vuori -alkoi nousta. Tunturein korkeutta ei tietty tarkemmin ilmottaa, vaan -kun muutaman minutin olimme niitä katselleet, alkoi H. valittaa -niskaluitansa, että olivat katketa, kun päätä täytyi kääntää melkein -suoraan zenithiä kohti; ja samaan valitukseen minunki oli pakko -yhtyä. Tästä voipi ymmärtää, että tunturit olivat toisenlaisia kuin -meidän mäet. Vaan Jyykeänniemen vuoriharju onki korkeimpia koko -Norjassa; ainoastaan _Dovre- ja Ymesfjeldin_ huiput etelä-Norjassa -nousevat jonku 1--1500 jalkaa ylemmäksi. Mainittu Jyykeänniemi -sentähen hyvin sopi siksi rajantapaiseksi, jona se ennen vanhaan oli -Norjan ja Venäjän välillä. - -Pitkin notkon pohjaa kulkee Suusista kirkolle hyvä maantie. Puolisen -jälkeen ukko F. itse lähti kalujamme ajamaan, jolloin hän vuoroon -käveli kärryn perässä, vuoroon siihen nousi istumaan; H, ja minä -astuimme jalan koko tuon lyhyen taipaleen. Tien varrella oli siellä -täällä joku mökki, jonka lähellä oli pottumaata; muuten tiepuolet -oli viljaviksi niityiksi raivatut ja vuorten juuria peitti hyvä -koivumetsä. Tien kummassaki päässä näimme myös ohra- ja kaurapeltoja. -Laukkuni kuljetus maksoi 25 äyr., jotka ukko uskollisesti pisti -plakkariinsa. - - -Jyykeänvuono. - -Jyykeän _kirkonkylä_ on keskellä samannimisen vuonon länsirantaa -Suusista tulevan tien päässä. Se on varsin soma, vaikkei juuri -laaja paikka. Paitsi talonpoikaisten taloja siinä myös on useoita -herraskartanoja, pienoisia vaan sieviä, niinkuin pappila, kauppiaan -ja lääkärin talot. Ne olivat koivikkojen keskellä ja ainaki kauppiaan -talon edustalla oli hyvästi hoidettu kryytimaa, ja samoin luultavasti -muidenki. Paitsi tietä Suusiin kulki toinen tie pitkin rannikkoa --- kuinka kauas kummalleki puolelle en sentään tiedä -- ja teitten -varsilla oli vihantia pelto- ja niittymaita. Koivut eivät olleet -vääriä ja kutistuneita niinkuin esm. Pummangin tienoilla, vaan yhtä -solakoita kuin meillä. - -Ukko F. vei meidät kauppiaan taloon, joka oli juuri teitten -yhtymäpaikassa. Talon isäntä oli nimeltä _Jæver_, pulska, -keski-ikäinen mies. Kun en aikonut tässä viipyä, tuli puheeksi -heti edespäinkulku ja ilmotti hra J., kuultuaan mihin matkani -kävi, että minulle oli sattunut erinomaisen hyvä onni: kirkolta -oli juuri lähtemäisillään eräs suomalainen Muonionjoen varrelta, -joka oli täällä jauhojen nounnissa, ja hänen kanssa varmaan -pääsisin kulkemaan hänen kotiinsa asti valtarajan tuolle puolen, -siis toistakymmentä penikuormaa. Hän oli luotettava mies, että -kyllä veisi oikein perille; ja kulku tulisi täten varmaan paljo -helpommaksi kuin muuten. No tuopa mukava asia: lähetettiin miestä -etsimään ja äkkiä hän ilmestyiki lähellä olevasta talosta. Jo ensi -katse riitti vakuuttamaan, että hän oli suomalainen, nimittäin -hämäläisen ja karjalaisen heimojen välillä olevaa kainulais- eli -Oulun lääniläis-heimoa: ruumis pikemmin lyhyt kuin pitkä, mutta -vankkatekoinen, parrankasvu heikko, liikunto hitaanpuolinen ja kasvot -vakaiset, vaikka kohteliaisuudesta nyt hymyileviksi sovitetut. Hän -oli _Mukkavuoman_ talon isäntä Kilpisjärven eteläpäästä, nimeltään -_Jussi_. Kun olin hänelle asiani selittänyt, joka tapahtui tiellä -Jæverin talon edustalla, hän paikalla suostui, niin että kauppa -muutamassa minuutissa oli tehty; maksusta ei kuitenkaan kysymystä -ollut. Hän ja hänen kumppalinsa olivat aivan valmistumaisillaan -lähtöön ja jonku puolentiiman päästä jo olimme matkassa. - -Jæverin talo näytti ulkoa päin hyvin varakkaalta: siinä oli useoita -sekä asumus- että muita rakennuksia ja sali, johon meitä käskettiin -sisälle, oli melkein ylellisesti sisustettu. Kun saattajiltani -kuitenki matkalle lähettyä kysyin, oliko kauppias hyvinki rikas, -sain kummikseni kuulla, että hän oli -- konkurssitilassa, johon -sentään oli takuitten kautta joutunut. Omaisuutta eivät kumminkaan -velkamiehet olleet saaneet, kun se, niinkuin meilläki usein on -tapana, oli siirretty jonku lähisen sukulaisen nimiin. -- Konkurssia -lähellä ilmotettiin ukko Figenschounki joku aika taapäin olleen, vaan -hänen luona usein käymässä ollut englantilainen oli hänen päästänyt -pulasta, antamalla hänelle plakkarilainaksi muutama tuhat puntaa. - -Tuntuu melkein siltä kuin kauppiaat Ruijassa joku aika taapäin -olisivat ryhtyneet liian laajoihin yrityksiin. Edellisessä jo -olen maininnut useasta konkurssista itä-Ruijassa; tässä vielä -lisättäköön, että Hammerfestinki kahesta pääkauppiaasta, _Nilsen_ ja -_Finckenhagen_, jälkimäinen nyt kerrottiin olevan häviötilassa. Hän -oli arvaten sama konsuli Finckenhagen, jonka luona kuningas Oskar v. -1873 oli. - -Jyykeän kirkolta vuonon sisimpään perukkaan luetaan lähes 4 penik. -Tähän väliin meiltä kului melkein vuorokausi, kun emme erityistä -kiirettä pitäneet; yötä oltiin muutaman lappalaisen talossa -_Molttivuonossa_, jossa Jussi m.m. sai minulle selittää norjan -kielen etevyyttä, niinkuin edellisessä jo on kerrottu. Molttivuonoa -melkein vastapäätä on Jyykeänvuonon itärannalla _Jyykeän-_ eli -_Jiukeanpohja_, norjaksi _Skibotten_, Jykeisen enon suussa. -Siinä pidetään kolmasti vuodessa: kekrinä, Loppiaisen jälkeen ja -viikkoa ennen Maariaa suuret markkinat, joihin Suomenki puolelta -väkeä tulee. Molttivuonon eteläpuolella on ensin _Vuosvaara_ ja -sitte tuo yli 5,000 jalkaa korkea _Njallavaara_[35], joitten -välissä on _Vuosvankan_ notko (vankka = notko). Näillä paikoin -on vaarallinen asua, sillä keväillä usein sattuu, että suuret -luminietokset vyörähtävät tuntureilta alas, hautaen toisinaan talot -kokonaan allensa. Noin 3 neljännestä vuonon perukasta pohjaan -päin on itärannalla _Sokkukentän_ kylä, norjaksi _Horsnäs_. Siinä -katselimme kuinka asukkaat, jotka enimmästi lienevät suomalaisia, -valmistausivat nuotalla pyytämään saitoja, joita havaittiin kulkevan -vuonon läntisellä rannalla. Tämä nuotta ei ollut neliskulmainen, -veneisiin nostettava, niinkuin varemmin kerrotut, vaan tavallinen -apajanuotta, kuitenki kooltaan oudompi: 180 syltää pitkä ja 18 -syltää perästä syvä. Nuotanvedon onnistumista emme kuitenkaan -joutaneet jäädä katsomaan, kun kahvinjuontiin jo olimme pari tiimaa -paikalla kuluttaneet. Sokkukentältä etelää kohti kulkiessa tulee -vasemmalle kädelle _Hatuvaaran_ teräväkärkinen, vuonoon jyrkästi -kaatuva tunturi, ja suoraan eteenpäin vuonon perukan taa Paatsivuonoa -kohti _Saukkunavaara_. Hatuvaara on luultavasti saanut norjalaisen -nimensä "Hatten" siitä, että se etäältä katsottuna muistuttaa -tästä päähineestä. Sen pohjoispuolitse juoksee _Kuolpavankajoki_, -eteläpuolitse _Soikitan eno_, ja näitten välissä se ulottuu itää eli -itä-etelää kohti jonku penikuorman, jolloin se jyrkällä rinteellä -loppuu. Sen eteläpuolella vuonon rannalla on muutamia norjalaisia -taloja, joitten rantaan venematkamme päättyi. - -_Jyykeä_, norj. _Lyngen_, johon, jollen erehy, kappelina kuuluu -_Muskivuono_, Sörfjorden, Ulvus ja Muskivuonojen ympärillä, on Ruijan -väkirikkain pitäjä. V. 1875 siinä oli 4,653 asukasta. Niistä oli -suomalaisia 712, lappalaisia 1,561, sekarotuisia 994, norjalaisia -siis 1,386. Kielensä puolesta sanottiin Jyykeäläisiä samoin kuin -Kierualaisia _kolmi_kielisiksi, niin että asukkaat yleensä osaisivat -sekä norjaa että lappia ja suomea; miten asianlaita tarkkaan -lienee. Kieruassa oli v. 1875 389 suomalaista, 579 lappalaista, 809 -sekarotuista ja 1343 norjalaista, yht. 3,120 henkeä. V. 1855 olisi -Jyykeässä pitänyt löytyä 819 ja Kieruassa 858 suomalaista. - -Paitsi Sokkukenttää ja Jyykeänpohjaa on Jyykeänvuonon itärannalla -mainittavia paikkoja _Langnäs_ (suomalaista nimeä en tiedä) pienen -Kaavuonon rannalla melkein vastapäätä kirkonkylää ja _Sjenganlahti_, -norj. "Dybvik", pari penik. pohjempana. Viimemainittuun paikkaan -hra Henriksen oli matkalla. Siitä hänen muistaakseni piti ryhtyä -toimeensa, s.o. telegrafilangan tarkastamiseen, joka ei ole helppoa -työtä, kun lanka usein on johatettu suoraan tunturimaitten halki. -Telegrafihallituksen onki sinne tänne tuntureille täytynyt rakentaa -tupia tarkastusväkeä varten. - -Siinä norjalaisessa talossa, joka oli lähellä Soikitan enon -suuta, viivyttiin vähän aikaa, kunnes saattajat olivat saaneet -hevosen valjastetuksi jauhokuormansa eteen[36]. Minä sillä -välin hyvin kerkesin syödä päivällisen sekä keskustella -talon nuorenlaisen isännän kanssa. Puhe-ainetta sain siitä -kun huoneessa näin ei ainoastaan pari kolme vastustuspuolen -sanomalehteä, joku jokapäiväinenki niiden joukossa, vaan myös -useoita valtiollisia lentokirjoja, muitten muassa erään esitelmän -Björnstjerne-Björnsonilta "tasavallasta". "Luetaanko täällä -tämäntapaisia kirjoja", täytyi minun isännältä kysyä, kun -viimemainittu kirjanen käsiini sattui. Mitenkäs muuten, kuului -vastaus. "No minkälainen kirja on?" "Hyvä on, kyllä se puhuu kaikki -oikein". "Te kenties olette tasavaltalainen mieleltänne?" "Niin -olen ja niin alkaa kansamme koko enemmistö olla"; jonka jälkeen -hän rupesi laajemmin tätä väitettä todistamaan. "Mutta Norja kun -on kuningaskunta, eihän tasavaltaiset mielipiteet täällä oikein -ole paikallaan ?" "Kuningaskunta me kyllä olemme, vaan meistä -kohta tulee tasavalta", kuului jyrkkä vastaus. "Ettehän kapinaa -aikone", kysyin hämmästyen; "pitkin matkaa olen kuningastanne -kuullut kiitettävän kelvolliseksi mieheksi ja outoa olisi mielestäni -yrittää semmoista syöstä valta-istuimelta pois". "Nykyinen kuningas -Oskar on kyllä siivo mies", arveli isäntä tähän, "ja sentähen ei -hänen elin-aikanansa luultavasti tule mitään tapahtumaan; vaan kun -hän kuolee, kuolee kuningaskuntaki meillä", se oli puhekumppalini -rohkea loppuväitös. Sitte tuli kysymys paraikaa toimitettavista -valtiopäivämiesvaaleista. Minä kerroin että Hammerfestissä oli -valittu kaksi vanhalla-oliaa, siis kuninkuuden puollustajaa. -Sen hän kyllä sanoi arvanneensa edeltäpäin, vaan väitti, että -jo Tromssan läänistä toinen edusmies tulisi vapaamielinen ja -että koko valtakunnasta ihan varmaan enemmistö tulisi samoin -vastustuspuolueeseen kuuluvia. Nämät väitökset molemmat kyllä -myöhemmin ovat käyneet toteen. Käynekö sitte tuo kolmas tasavallasta -myöski. - -En voi kieltää, että tästä keskustelusta taas sain kummastelemisen -ainetta norjalaisten suhteen. Sillä en ollut odottanut, että täällä, -yhä vielä varsinaisen Norjan ulkopuolella, näkisin talonpoikaisessa -kansassa valtiollisia perusaatteita harrastettavan melkein vain oman -itsensä vuoksi, niinkuin isäntäni hartaus tasavallan suhteen oli. - -Vaan hevonen oli jo valmis ja matkalle siis lähettävä. Matkan määrä -oli _Soikitan-outa_, viimeinen asuttu paikka Norjan puolella, kun -Jyykeän perukasta kuljetaan Suomeen ja Ruotsiin. Siihen luetaan -vuonon rannalta 3 neljännestä, joita saattaa ajamallaki kulkea, -kun tie on jotenki välttävä. Paitsi Mukkavuoman isäntää oli nyt -matkassa sekä hänen kumppalinsa, eräs Hansen, nimeltä muistaakseni -_Ola_, että tämän isä _Peder Mikael Hansen_ ja veli, _Niilo_ Hansen, -kaikki Soikitan oudasta ja niinkuin nimi osottaa norjalaisia. -Viimemainitut olivat myöski paluumatkalla Jyykeän kirkolta, vaikka -he ja heidän venekumppalinsa, eräs vanha lappalainen _Vuolla_ äijä, -vasta Molttivuonossa olivat meidät saavuttaneet. Maa ei Soikitan -outaan sanottavasti noussut, ainoastaan pari kolme pienempää mäkeä -oli taipaleella. Koivujen seasta pisti siellä täällä esiin joku -mänty, joita en koko matkalla etelä-Varangasta tänne ollut nähnyt. -Tiepuolessa kasvoi runsaasti mustikoita. Keskitaipaleella oli mökki, -jossa ukko Hansenin vanhin poika asui ja johon hetkeksi pistäyttiin -levähtämään. Mökin isäntää, joka muuten oli vankka mies, vaivasi joku -särky polvessa, joka monta kuukautta oli pitänyt häntä makuulla ja -johon ei lääkärinkään sanottu tietävän mitään apua, että kuolema vain -oli odotettavissa. Hän oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja -puhui selvästi suomea; ukko Hansenin kolmella muulla täysikasvuisella -pojalla, jotka asuivat Soikitan oudassa, oli niin ikään kaikilla -suomalaiset vaimot, ja olivat heki samoin kuin ukko itse selviä -suomalaisia. Kauon ei mökissä viivytty ennenkuin ukko ja minä taas -lähimme taipaleelle; minun ainaki ja ukon arvaten ehkä vielä enemmän -oli vaikea katsella auttamatonta potilasta. Toiset kumppalit jäivät -taloon, jossa heitä, niinkuin sitte kuulin, oli kahvitettu. Kahvia -jäämeren rannalla erinomaisen uutterasti juodaan. - -Hyvään aikaan illasta tultiin perille outaan. Siinä oli parin -kivenheiton leveydeltä tasaista niittymaata joen pohjoisvarrella, -jossa näkyi kolme pientä taloa. Ukko H. vei minun keskimäiseen ja -vankimman näköiseen, jossa hän itse yhen poikansa kanssa asui; -molemmissa toisissa taloissa asui hänen kaksi muuta poikaa. Useampaa -taloa ei oudassa ollutkaan. - - -Suomalaisuuden lisääntyminen Ruijassa. - -_Soikitan_ eli niinkuin myös sanottiin _Soikitaman oudassa_ sain -viipyä koko kaksi pitkänlaista vuorokautta, koska saattomieheni -tunturin poikki ei varemmin joutanut taipaleelle lähteä. Käyttäkäämme -tätä pakollista leväysaikaa yleisen silmäyksen luomiseksi -suomalaisuuden menestymiseen Ruijassa, s.t.s. sen kysymyksen -selvittämiseksi, onko suomalaisuus siellä kasvamaan tai heikkenemään -päin. Tämmöinen silmäys voipi tässä olla paikallaan siihenki katsoen, -että nyt ollaan Ruijasta erkanemaisillaan. - -Suomalaisten lukumäärä 1 p. tammik. 1876 teki Tromssan hippakunnassa -(ks. Norges off. statistik, Folketællingen i Norge i Januar 1876): -maalla 4,967 henkeä, joista Nordlannin amtissa 93, Tromssan 2009 -ja Ruijan 2865, sekä kaupungeissa 1,519, nimittäin Tromssassa 98, -Hammerfestissä 309, Vuoreijassa 85 ja Vesisaaressa 1,027. Yhteensä -siis 6,486 henkeä[37]. Jos kuitenki, niinkuin ylempänä olemme -tehneet, Ruijan rajaksi lännessä luemme Paatsivnouon, on tästä -summasta vedettävä pois sanotusta vuonosta alaspäin tulevissa -paikkakunnissa tavattavat suomalaiset, yhteensä 704 henkeä; joten -siis v. 1876 Ruijassa (Ruijan maakunnassa) löytyi 5,782 suomalaista. - -V. 1855 (ks. Suomi 1870) oli Tromssan hippakuunassa 4,596 ja Ruijassa -4,470 suomalaista; enennys 20 vuoden kuluessa tekisi siis koko -hippakunnassa 1,890 ja Ruijassa 1,312 henkeä. - -Tämä enennys tuntuu jotenki vähältä, varsinki jos sitä verrataan -enennykseen vuosikymmenenä 1845--1855, jolloin suomalaisten lukumäärä -kasvoi lähes 2-kertaisesti: v. 1845 se oli näet vain 2,687. Vaan -puhumatta siitä että ilmotukset "Suomessa" ovat eri lähteistä otetut -(vuodelta 1845 Norjan tilastollisista tauluista, vuodelta 1855 -Friisin kansantieteellisestä kartasta), joten luetteloja tehessä -on voitu eri perusteita noudattaa, on huomattava: 1:o että tuona -myöhempänä aikakautena joku määrä Ruijan suomalaisista niinkuin -tiedetään on siirtynyt ryssän rannalle, joku määrä Amerikaan ja joku -määrä luultavasti myöski alemmaksi Tromssaa, ja 2:o että suuri määrä -heistä on mennyt naimisiin norjalaisten ja lappalaisten kanssa, joten -heidän lapsensa on otettu sekarotuisten joukkoon. Nämät asianhaarat -riittävät ainaki jossain määrin selittämään, miksi puhasten -suomalaisten määrä Ruijassa vv. 1855--1875 tuntuu heikonlaisesti -kasvaneen. - -Suomalaisuudesta Ruijassa puhuttaissa ei kuitenkaan millään muotoa -saa unehuttaa noita _sekarotuisiksi_ kirjotettuja Ruijan asujamia. -Olin-aikani siellä tosin oli liian lyhyt, että voisin varmasti sanoa, -minkäluontoisia nuo sekarotuiset ovat, s.t.s. mihin kansallisuuteen -ne parhaiten näyttävät kallistuvan, vaan kun muistellaan, kuinka -sitkeästi suomalaiset yleensä pitävät kansallisesta omituisuudestaan -kiinni, saanee päättää, että sekarotuiset ruijalaiset ainaki -samassa määrässä ovat säilyttäneet suomalaisen kuin norjalaisen -tai lappalaisen vanhempansa kansallisuutta. Sekarotuisia, joista -v. 1855 ei Suomi-kirjassa mainita mitään -- eikö heitä sitte liene -ollut ollenkaan olemassa tai liekö heitä vissi määrä luettu pahasten -suomalaisten joukkoon -- löytyi v. 1875 Tromssan hippakunnassa: -maalla 7513, kaupungeissa 401, yhteensä 7,914, ja Ruijassa: maalla -5,396, kaupungeissa edellinen määrä, yhteensä siis 5,797. Jos nyt -arvellaan, että kuki kansallisuus on noissa sekarotuisissa puolensa -pitänyt toista kansallisuutta vastaan, ja jos sitte tahotaan -sen perusteen mukaan, josta ylempänä (siv. 285) on ollut puhe, -jakaa nuo Ruijan sekarotuiset eri kansallisuutten kesken, tulisi -maakuntalaisista 2/3 osaa eli 2,158, kaupunkilaisista toinen puoli -eli 200, yhteensä siis 2,358 henkeä kuulumaan suomalaisiin. Täten -saataisiin suomalaisten, puhasten ja sekarotuisten, koko lukumäärä -Ruijassa v. 1875 tekemään 5,782 + 2,358 = 8,140 henkeä. - -Jos tämä summa verrataan 1855 vuoden 4,470 suomalaiseen ja samalla -muistellaan Ruijan suomalaisten siirtoa sekä itään päin että muualle, -ei enennys vv. 1855--1875 enään tunnu niin vähältä kuin ensin. - -Ruijan väkiluvun v. 1875 olemme ylempänä (siv. 231) laskeneet 47,149 -hengeksi. Nuo 8,140 suomalaista tekevät tästä 17,25 %. Kuinka -suuri Ruijan väestö v. 1855 oli, en tarkkaan tiedä sanoa, vaan jos -väenlisäys siellä vuosikymmenenä 1855--1865 oli sama kuin vuosikymm. -1865--1875 eli 20 %, olisi väkiluku v. 1855 ollut 32--33,000. Tästä -summasta 1855 vuoden suomalaiset, 4,470, tekevät 13,9 à 13,54 %. -Suomalaisten lisäys olisi siis suhteellisesti ollut suurempi kuin -muun väestön. - -Voipi sanoa, että 17 prosenttia, s.o. viides, kuudes osa koko -väestöstä, on jotenki vähäinen määrä ja että Ruijan norjalaisten -siis pitäisi saattaa itseensä sulattaa tuon vieraan kansan-aineksen, -varsinki kun heidän takana seisoo koko Norjan kansa. Toisin sanoen, -tuo norjalaisten pelko suomalaisuuden suhteen Ruijassa voipi -näyttää sangen turhalta. Asialla kuitenki, tarkemmin tutkittuna, -on useat arveluttavat puolet, jotka tekevät norjalaisten pelvon -ymmärrettäväksi. Ensiksi jälille jäävät 83 prosenttia väestöstä -eivät ole puhtaita norjalaisia; Ruijan väestöstä v. 1875 oli -11,998 lappalaisia, siis 25,44 %, ja niinkuin vast'ikään sanottiin -5,797 sekarotuisia, s.o. 12,29 %, joten puhtaita norjalaisia -vain jääpi 45 %. Lappalaisilta norjalaisille ei ole mitään apua -suomalaisuuden vastustamisessa, pikemmin ehkä haittaa; he saavat -siis yksin kestää taistelua. Tässä taistelussa suomalaiset eivät -enään ole viides, kuudes osa, vaan niinkuin näkyy, jo enemmän kuin -kolmas. Ja jos hiukan vain siirrämme taistelun alaisen alueen -rajoja Tromssasta itään päin, ei edemmäksi kuin tuohon vanhaan -rajapaikkaan Jyykeänniemeen, muuttuu suhta taistelevien välillä vielä -epä-edullisemmaksi norjalaisille. Väestö Ruijassa Jyykeänniemeltä -Vuorjemaan teki v. 1875 ainoastaan 33,504 henkeä -- kun Jyykeään -arvaten kuuluvan Muskivuonon (Sörfjordin) väestö on laskettu 1,000 -hengeksi puhtaita norjalaisia -- jaettuna seur. tavalla: - - suomalaisia .................... 5,592. - sekarotuisia ............,...... 5,104. - lappalaisia .................... 10,649. - norjalaisia .................... 11,159. - Yht. 32,504. - -Prosenttiluvussa tämä tekee: suomalaisia 17,2, sekarotuisia 15,7, -lappalaisia 32,76, ja norjalaisia 34,33. Vaan jos yhtäläisyyttä -edellisen laskumme kanssa saavuttaaksemme noista sekarotuisista -taas luemme vissin määrän, tässä 2074[38], suomalaisiin, nousee -heidän lukunsa 7,666;een, joka tekee 28,58 % koko väkiluvusta. -Suomalaisten ja norjalaisten suhta on nyt siis kuin 23,58 ja 34,33, -toisin sanoen puhtaita norjalaisia ei Jyykeänniemen itäpuolella ole -kun 1 1/2 vertaa enemmän kuin (sekä puhtaita että sekarotuisia) -suomalaisia. Jos norjalaistenki lisäksi luemme sovitun määrän noista -sekarotuisista, tulee heitä tosin olemaan 12,519 eli 38,41 % koko -väestöstä. - -En voi tässä olla yhtä arvelua esiintuomatta, joka suomalaisuuden -tilaa Ruijassa tutkiessani on mieleeni johtunut. Mahollista -kyllä, että arvelu on väärä, vaan että se olisi turhanpäiväisesti -tuulesta otettu, en luule saatettavan väittää. Se koskee noiden -tilastollisten numeroin luotettavuutta: sopiiko niitä pitää ihan -oikeoina, s.t.s. niin tarkkoina, kuin niitä on mahollinen saada? -Voipi näyttää moitittavalta ja loukkaavalta pitää mitään epäilyksiä -tämän suhteen: virkansa puolestahan papisto nuo tiedot antaa. Vaan -ei saa jättää lukuun ottamatta, mikä voima valtiollisilla himoilla -on, kuinka sama asia eri valtiolliselta kannalta voipi näyttää ihan -toisenlaiselta. Meillä on omasta maasta hyvä esimerkki sanottujen -himojen voimasta, johon sopii sitä paremmin viitata, kun se koskee -yhenlaatuista seikkaa kuin tässä puheena oleva: minä tarkoitan -noita joku aika taapäin kerätyitä tietoja oppineissa kouluissamme -kulkiain äitinkielestä. Tietojen oli määrä osottaa, kumpi kieli, -suomi vai ruotsi, parhaiten soveltuisi opetuskieleksi, ja tiedot, -ruotsikiihkoisen koulu-ylihallituksen silmän alla ylöspantuja, -olivat sitä laatua, että jokainen asianhaaroja tunteva kerrassaan -hämmästyi. Olivatko numerot siis vääristettyjä? Sitä lienee vaikea -väittää, vaan vääriä ja ilmotetun tarkotuksen selvittämiseksi -sopimattomia ne varmaan olivat. Niitä kerättäissä oli noudatettu -perusteita, jotka puolueellinen katsantotapa oli määrännyt -- siinä -asian selitys. Onko mahoton ajatella, että mitään tämänlaatuista -olisi Ruijassa voinut tapahtua, että väenlaskussa olisi noudatettu -perusteita, jotka antavat erehyttävän käsityksen asiain olosta? -Luullakseni ei ollenkaan ole. Valtiollisia asioita papit saattavat -harrastaa yhtä kiivaasti kuin muutki kansanluokat, ja koska heidän -mielensä ja hengenlaatunsa ei liene kummempi kuin muitten ihmisten, -he voivat samassa määrässä kuin muutki joutua valtiollisten himojen -alaisiksi; ja mahollisuus erehyksiin sattuvissa tapauksissa on -siis taattu. Mitä erittäin Ruijaan tulee, niin mielten kiihko eri -kansallisuutten kesken ainaki itä-Ruijassa on niin suuri, että -epäsopu meidän ruotsin- ja suomenmielisten välillä siihen verraten -on vain lapsenleikki; ja Ruijan papeista täytynee todenmukaisesti -sanoa, että he yleensä ovat yhtä hyviä norjalaisia kansalaisia s.o. -suomalaisuuden vastustajia kuin ikänä muut norjalaiset. Olisiko -kumma, jos he toimittaisivat väenlaskua tavalla s.o. perusteiden -mukaan, jotka supistavat suomalaisuuden merkitystä niin vähäksi kuin -mahollista? - -Itselläni minulla on erityinen syy tässä puheeksi otettuihin -epäilyksiin. Ne tiedot, jotka provasti Gjölmeltä Vesisaaressa sain -suomalaisten y.m. lukumäärästä hänen provastikunnassaan, eroavat -näet isosti muualta saaduista tiedoistani saman alueen suhteen. Niin -hän ilmotti suomalaisten määrää esm. etelä-Varangissa (v. 1875) 400 -sadaksi (ja norjalaisten samaksi); past. Sandbergilta olin kuitenki -vähän varemmin kuullut, että suomalaisia siellä v. 1875 löytyi -- -702. ja norjalaisia vain 294! Vuoreijan maa- ja kaupunkiseurakunnassa -prov. Gjölme ilmotti sanottuna vuonna olleen 100 suomalaista, 10 -lappalaista ja 1,990 norjalaista, yht. 2,100 henkeä; virallinen -tilasto ilmottaa seur. numerot: 163 suom., 30 lapp., 149 sekarotuista -ja 1,722 norj., yht. 2,063 henkeä. Uuniemessä ei G:n mukaan v. 1875 -löytynyt yhtään suomalaista; vir. tilasto ilmottaa 85, ja sitäpaitsi -173 sekarotuista. Prov, G:n ilmotukset siis ilmeisesti näyttivät -pyrkivän vähentämään suomalaisten määrää[39]. - -Jos arveluni olisi oikea, saisimme siis ajatella suomalaisten -lukumäärää Ruijassa jonku verran isommaksi kuin virallisesti -ilmotetaan. Eikä tätä vertaa tarvitsisi ottaa kovin vähäiseksi. Eri -ilmotusten korkeimman määrän mukaan Vesisaaren provastikunnassa v. -1875 olisi löytynyt 3,050 suomalaista; virallinen tilasto antaa vain -luvun 2,587. Erotus siis silmään pistävä. Kun itä-Ruijassa, jossa -kansallisuudet jyrkimmästi ovat toisistaan erotetut, laskut näin -isosti voivat vaihetella, kuinka paljo luultavampaa eikö ole, että ne -länsi-Ruijassa voisivat sitä tehä vielä suuremmassa määrässä, siihen -katsoen että eri kansat siellä likemmin ovat toisiinsa liittyneet? -Tuhatmäärällä, ehkäpä enemmälläki, voisi suomalaisten luku kasvaa. - -Tämä jääköön kuitenki sikseen, koska on mahoton saada mitään -epäilemätöntä varmuutta asiassa. Vaan suomalaisuuden voimasta -Ruijassa puhuttaissa on vielä yksi seikka jälillä, joka ansaitsee -huomiota: se on _suomen kielen puhuminen_ siellä. Niitten määrä, -jotka osaavat suomea Ruijassa puhua, ei rajotu ainoastaan puhtaisiin -suomalaisiin, vaan käsittää paljo suuremman joukon. Kun 20:sta -sekarotuisesta maalla 16:lla lapsella on suomalainen joko isä tai -äiti ja kaikilla sekarotuisilla kaupungeissa samoin joko isä tai äiti -suomalainen, saattaa suomen kieltä osaaviin joukkoon aluksiki noista -Ruijan 5,797:stä sekarotuisesta luullakseni hyvin lukea 5,000. Sitte -saanee suomea osaaviin lukea jollei kaikki, niin ainaki useimmat -niistä norjalaisista ja lappalaisista, jotka ovat suomalaisten kanssa -naimisissa. Lopuksi muistaki norjalaisista ja lappalaisista joku, -eikä ehkä aivan vähäinenkään, osa puhu suomea; niinhän vakuutetaan, -että länsi-Ruijassa useat paikat ovat 3-kielisiä. Numeron päälle on -tietysti mahoton arvata, kuinka suureksi tällä tavoin suomenkielisten -määrä Ruijassa nousee. Vaan jos summissa lasketaan se 16,000:ksi, -siis puoleksi koko väestöstä itäänpäin Jyykeänniemeltä, en luule, -että kovin isosti erehytään. Loppupäätökseksi edelläsanotusta tulee, -että suomalaisuus Ruijassa on ollut verrattain vahvasti kasvamassa. -Joka pitää tätä kasvamisia suotavana asiana, enkä ymmärrä, miksi ei -suomalaisen sopisi sitä semmoisena pitää, hänellä siis sikäli on -syytä olla tyytyväinen. - - * * * * * - -Norjalaiset eivät kuitenkaan asiaa tältä kannalta katso. Seuraukseksi -suomalaisuuden leviämisestä Ruijassa he pelkäävät koko maakunnan -menettämistä, ja sentähen heidän mielestään suomalaisuus s.o. -etupäässä suomen kieli on Ruijasta hyvällä tai pahalla juuritettava -pois. - -Mitä tuohon pelkoon tulee, niin se ainaki Suomen suhteen tätä nykyä -on aivan turha. Meillä on, niinkuin jo kerran olen maininnut, hyvin -lujaan juurtunut se vakuutus, että nykyinen suuriruhtinakunta -käsittää kaikki, mitä mailmassa on Suomen maaksi aiottu, ja kun emme -ole mikään vallanhimoinen kansa, ei meissä voi syntyä mitään halua -muka vierasten rajaseutujen perään; jo paljas ajatus tämmöisen halun -mahollisuudesta meitä kammottaa, koska siten ikäänkuin asettuisimme -Luojaa vasten sotaan. - -Mitä aikeita Venäjällä voipi olla, siitä ei meillä tiedetä mitään, -vaan koska Norja itse näkyy arvelevan, että syy, minkä nojalla Venäjä -voisi sekaantua Ruijan asioihin, on suomalaisuuden puollustus, -näyttää pelko Venäjänki suhteen olevan perätön, koska tietysti Venäjä -vielä vähemmin huolii suomalaisuuden menestyksestä tai häviöstä -Ruijassa kuin suuriruhtinakuntalaiset itse. - -Myönnettävä kuitenki toiselta puolen on, että norjalaisilla voipi -olla syytä pelkoon, joski ei nykyisyyden, niin tulevaisuuden suhteen. -Suomen pohjoinen raja on niin eriskummallinen, että joka kerran -siihen huomionsa tarkemmin kääntää, hänen välttämättä täytyy tehä se -havainto, että Ruijan kuuluminen Suomeen olisi paljo luonnollisempi -asia kuin sen kuuluminen Norjaan. Mahollista sentähen on, että -meidän kansa kerran tekee tämän havainnon, mahollista myös, että se -luomishistoriaa tarkemmin tutkiessa hoksaa, että Mooses yhtä vähän -puhuu Suomen maan luonnollisista rajoista kuin Ruijan kuulumisesta -Norjan alle, mahollista lopuksi, että kansamme kerran _tuntee_ mitä -se nyt ainoastaan _tietää_, nim. että Ruijan varsinaiset omistajat, -lappalaiset, ovat sen veljeskansa, joka onnellisemmin eläisi yhessä -meidän kuin vierasten norjalaisten kanssa; lyhyesti sanoen: voipi -ajatella, että kansassamme syntyy mitä siinä ei vielä löydy, halua -Ruijan perään. - -Tämä mahollisuus yhessä Venäjän mahollisten aietten kanssa nyt -norjalaisia pelottaa. Ja koska siinä tapauksessa, että mahollisuus -kerran muuttuisi todellisuudeksi, se seikka on sangen tärkeä, -jos Ruijassa löytyy tai ei löydy suomalaisuutta, norjalaiset -kokevat laittaa asian vastaista tilaa itsellensä niin edulliseksi -kuin suinki, yrittämällä saada Ruijassa perehtymään päässyttä -suomalaisuutta juurinensa poishävitetyksi. - -Mutta saattaako sanoa, että norjalaiset ovat keksineet parhaimman -keinon tuon mahollisen vaaran torjumiseksi? Tietysti kaikki -riippuu siitä, jos sopii odottaa heidän yrityksensä onnistumista; -ja suomalainen ainaki lienee isosti taipuva sitä epäilemään. -Tosin kansamme vielä nykyään Lapin ja Ruijan seikkojen suhteen -vetelee vanhurskasten sikeää unta, niin että Ruijan suomalaiset -yksin saavat taistelussa norjalaisia vastaan kestää. Vaan 1:o -mainitut suomalaisetki samoin kuin kansamme yleensä ovat tunnetut -sitkeydestänsä ja 2:o semmoinen tappotyö, johon norjalaiset -ovat ryhtyneet, ei ole yhessä päivässä tehty, vaan vaatii -vilkasluontoisenki kansan suhteen jonku pari miespolvea, suomalaisten -suhteen siis arvaten kolme neljä -- jos edes ollenkaan ottaa -menestyäkseen. Nyt on kysymys: kuka takaa että kansamme untansa -jatkaa siksi asti kuin suomalaisuus Ruijassa on hengeltä saatu? Entä -jos jo varemmin herättäisiin? Siinä tapauksessa juuri norjalaisten -käytös Ruijan suomalaisia kohtaan voisi olla ratkaiseva käännöskohta -asiassa, joka yllyttäisi Suomea koettamaan panna haluaan Ruijan -omistamisen suhteen toteen. Eikä Suomi niin heikko ole, ettei se -hätätilassa voisi ruveta miekan mittelöön Norjan kanssa. - -Arveluttavaan hankkeeseen norjalaiset siis ovat Ruijassa ryhtyneet; -tuskin olisivat asiansa hyväksi voineet huonompaa keinoa löytää. - -Paljo paremmalta ja heidän tarkotukselieen soveliaammalta näyttää -se keino, johon jo edellisessä, etelä-Varangista puhuttaissa, -olen viitannut: eri kansallisuutten oikeuden tunnustaminen. -Jos norjalaiset hyvällä kohtelemisella saisivat suomalaisiaan -tyytymään kohtaloonsa ja rakastamaan Norjan valtaa, sittehän he -naapurivalloilta riistäisivät pää-aseen, jota nämät voisivat käyttää -sekaantuakseen Ruijan asioihin. Kerrotaan, että 1854--1855 vuotten -itämaan sodan aikana muutamalta Suomen ruotsalaiselta talonpojalta -kysyttiin, mitä hän tekisi, jos Ruotsalainen sodalla tulisi -Suomeen. Menisin pyssy kädessä häntä vastaan, kuului vastaus. Liekö -kertomuksessa perää, en tiedä, vaan meillä ei kukaan epäile, että -jos Ruotsi rupeaisi Suomea vastaan sotaan, maamme asukkaat, niin -suomen- kuin ruotsinkieliset, yksimielisesti ryhtyisivät vastarintaan --- ei pakosta, vaan omasta vapaasta tahosta, suojellakseen maatansa -vihollista vastaan. Eikö norjalaisille olisi paljo viisaampi laittaa -niin, että Ruijan suomalaisissaki Ruijan suhteen sama mieli-ala -pääsisi voimaan kuin nykyään Suomen ruotsalaisissa vallitsee Suomen -suhteen, että he olisivat valmiit ase kädessä maatansa puollustamaan? - -Siveelliseltäki kannalta tämä keino olisi ihan toinen kuin -tuo murhamielinen, jota norjalaiset ovat päättäneet koettaa. -Sillä kieltämätöntä lienee, että kansallisuuden väkivaltainen -lopettaminen on tappo seki, etteikä tarkotus välikappaleita pyhitä -politiikissäkään. - -Suomen suuriruhtinakuntalaisille Norjan nykyinen menetys tarkemmin -ajatellessa ei kyllä voi olla muuta kuin mieleen, jos he alkavat -tulevaisia mahollisia tapauksia miettiä. Sillä vainotoimillaan -norjalaiset, vain valmistavat meille tietä ja alaa, kun itse, -_mirabile dictu_, kasvattavat alamaisiaan kapinallisiksi. Vaan niin -julmia ja itsekkäitä me emme ole, että epävarmojen vastaisten etujen -tähen mielihyvällä katselisimme, kuinka kansalaisemme kärsivät -kiusaa, ja siksi meillä epäilemättä suotaisiin, että norjalaiset -Ruijassa käyttäisivät tuota itsessään parempaa keinoa, jos kohta se -meille voisiki olla haitallinen. - -Ihmeellistä tosiaan on, kuinka kansallinen suvaitsemattomuus -voipi ihmisissä olla laajasti levinnyt. Venäläisiä eli tarkemmin -sanoen yhtä puoluetta Venäjällä syytetään siitä, että he tahtovat -nivelleerata kaikki, hävittää kaikki kansalliset erilaisuudet -valtakunnassaan, ikäänkuin yksitoikkoisuus olisi suurin onni. Kuka -uskoisi, että sama himo yhtä voimallisesti vaivaa _vapaamielistä_ -Norjaa! - -Jos edes olisi kysymys Norjan sydänmaakunnista, että saattaisi -sanoa norjalaisten taistelevan oman olemisensa puolesta, _pro aris -et focis_, sitte voisi jossaki määrin heidän käytöstänsä käsittää. -Vaan kysymyksenähän on Norjan äärimmäinen pää, jonka olot, vaikkapa -olisivatki vähän erilaatuiset, eivät sanottavasti voi vaikuttaa -maahan kokonaisuudessaan. Ja lisäksi on huomattava, että tämä -maan ääri oikeastaan ei olekaan varsinaista Norjan maata, vaikka -norjalaiset kyllä kokevat terottaa sekä itselleen että muille, että -niin on asianlaita. Jokainen tietää, että Ruijan alku-asukkaat, -ne jotka ensin sen haltuunsa ottivat, olivat lappalaisia eikä -norjalaisia. Jälkimäisillä on ainoastaan _vallottajan_ oikeus Ruijaan -eikä se oikeus, jota sanotaan _jus primi occupantis_. Tämänki seikan -pitäisi kehottaa norjalaisia suurempaan suvaitsevaisuuteen Ruijan -suhteen. - -Mainittu seikka muuten antaa meille syytä tässä vielä puhumaan - - -Vähän Lappalaisista. - -Yleinen on viime aikoihin asti ollut ja jotenki levinnyt ollee vielä -nytki se ajatus, että Lappalaiset ovat _kuoleva_ kansa. Heidän on -arveltu muinaiseen aikaan lukuisena kansana asuneen paljo etelämpänä -kuin nykyään, ainaki koko Skandinaviassa ja Suomessa, ehkäpä -Venäjälläki, josta heitä vähitellen on tungettu ylös äärimmäiseen -pohjolaan, "poloa ja eloa leivätöntä" kärsimään. Niin hyvin tällä -matkalla kuin sitte perillä, Lapin "vesattomilla ahoilla ja mailla -kyntämättömillä", heidän lukumääränsä vähitellen on muka huvennut -kokoon, että heitä nyt vain on pieni kourallinen jälillä. - -Harmiksi niille, joille tuommoinen kuoleminen kaikessa haikeudessaan -tarjoaa jotaki viehättävää, vaan iloksi kaikille muille, tuo -ajatus kuitenki näkyy olevan väärä. Tunnettu Lapin kansan harras -ystävä, kertomuksessani usein mainittu professori J.A. Friis -on kieltämättömällä tavalla kirjassaan "En Sommer i Finmarken" -osottanut, että ainaki Ruijassa, missä lappalaisia aina on -enimmin löytynyt, heidän lukumääränsä 300 vuoden kuluessa on -tasaisesti ja isosti kasvanut, kaikesta siitä sorrosta huolimatta, -jolla norjalaiset ovat tätäki kansaa vaivanneet[40]. Ja Ruotsin -lappalaisista ruotsalainen G. von _Düben_ laajassa teoksessaan -"Om Lappland och Lapparne" (Tukholmassa 1873) todistaa samaa[41]. -Suomen Lapeissa arvellaan lappalaisten kyllä vähenneen, etupäässä -suomalaisiin sulaamalla, ja mahollista on että niin on tapahtunut; -niin v. 1759 olisi meillä pitänyt, löytyä 1,867 lappalaista, ja -v. 1865 niitä ilmotetaan olleen vain 615. Samoin arvellaan, että -lappalaiset Venäjän Lapissaki ovat vähenemään päin. Vaan huomattava -on ensiksi, että niin hyvin meillä kuin Venäjällä ollaan tarkempia -tietoja näistä seikoista vailla, ja toiseksi, että vaikkapa idän -puolella lappalaisten lukumäärässä vähennys olisiki joistaki syistä -tapahtunut, Lapin kansan suuri enemmistö on asunut lännempänä ja -kun se on lukumäärältään karttunut, voipi siis sanoa, että kansa -kokonaisuudessaanki on karttunut.[42] - -Että lappalaisia ei koskaan, ei ainakaan missään sanottavassa -määrässä, ole löytynyt etelä-Skandinaviassa ja tuskin -lounais-Suomessakaan, ja että he siis yhä vielä asuvat jotenki -samalla alalla kuin heidän vanhat esi-isänsä, on Düben kirjassaan -myöski osottanut enemmän kuin uskottavaksi. Mahollista siis, ettei -lapin kansa koskaan ole lukenut niin monta jäsentä kuin nykyään. - -Düben tekee lappalaisista ja heidän poroistansa seur. laskun: - - Lappalaisia. Poroja. - - Ruotsissa ............ (1870) 6,702. 220,800. - Norjassa ............. (1865) 17,178. 101,768. - Suomessa ............. (1865) 615. 40,200. - Venäjällä ............ (1859) 2,207. 232? - Yhteensä 26,702. 363,000. - -Kansaksi nuo 26,702 henkeä kyllä eivät ole mikään suuriarvoinen -joukko, kun ne lisäksi ovat, hajotetut alueelle, joka on yhtä suuri -kuin koko Suomen suuriruhtinakunta, ulottuen Trondhjemin tienoilta -lännessä Turjanniemelle Vienanmeren suulle idässä. Vaan Ruijan -suhteen siellä asuvain lappalaisten merkitys yhtäkaikki ei ole aivan -halpana pidettävä, siihen katsoen että he täällä ovat ahtaammalle -alalle verraten lukusasti kokoutuneet, tehen sekarotuistensa kanssa -itäpuolella Jyykeännientä 12,238 henkeä eli 37,65 % koko maakunnan -väestöstä. _Jos_, niinkuin vast'ikään olemme mahollisuudeksi, -vaikkapa hyvin etäiseksi, ajatelleet, tulevaisuudessa syntyisi -valtiollisia rettelöitä Ruijassa -- kaikkihan on mailmassa mahollista --- ja lappalaisten määrä siellä olisi kasvanut samassa suhteessa -kuin tähän asti, olisi ilmeistä ajattelemattomuutta olla heitä -valtiollisissa laskuissa kokonaan lukuun ottamalta. - -Tosin lappalainen luonteeltaan on senlaatuinen, että näyttää -rohkealta sattuvassa tapauksessa häneltä odottaa mitään tointa. Hän -rakastaa rauhaa ja sopua, vihaa riitaa ja tappelua. Castrén ihan -sattuvasti kuvaa Lapin kansan luonnetta, sanoessaan: "Lappalaisen -luonne on jotenki yhtäläinen kaikkialla; se on verrattava puroon, -jonka vesi juoksee niin hiljaa, että tuskin huomaa, liikkuuko se -ollenkaan. Jos joku suurempi este ilmaantuu puron eteen, niin tämä -sievästi kääntyy syrjään, vaan tulee kuitenki viimein perille. -Semmoinen on lappalaisenki luonne: hiljainen, rauhallinen, -myöntyväinen. Rauha on hänen lempisanansa; rauhasta hän ensin kysyy, -rauha on hänen jäähyväisensä, rauha hänen kaikki. Rauhaa hän rakastaa -niinkuin äiti sylissään imetettyä lasta. Satu kertoo että Lapin -maassa kaikki ulkoa päin on alastonta, rumaa ja köyhää, vaan lisää -että sisällä syvyydessä löytyy puhtainta kultaa. Ihanampaa aarretta -tuskin voipi ajatella kuin sitä rauhallista levollisuutta, joka on -lappalaisen oma. Elämän useimpia nautintoja vailla, voittamaton -luonto ympärillään, puutteeseen ja kurjuuteen vajonneena, on -lappalainen kuitenki kadehittavaksi osakseen saanut sen hyvän, että -häiritsemättömällä mielentyyneydellä voipi kaikkia vaivoja kestää. -Hän vaatii vain viihtymisensä välttämättömäksi ehoksi, että häntä ei -häiritä hänen vähäisen hyvänsä nautinnossa, että hänen vanhoja tapoja -ei loukata, ettei hänelle tehä mitään rauhattomuutta. Epäsuosiollinen -luonto ajaa häntä usein liikkeelle ja työhön, vaan sillä välin hän -kernaasti viettää toimetonta, eli hänen oman lausetapansa mukaan, -_rauhallista_ elämää. Hän ei rakasta laajoja hankkeita, viisaita -tuumia eli mitään ulospäin kääntyvää tointa, vaan vaipuu kernaimmin -hiljaisiin mietteisiin uskonnon kysymyksistä tai muista aineista, -jotka löytyvät hänen pienessä piirissänsä." - -Niin tosi kuin tämä kuvaus on, ei sitä sentään pidä väärin käsittää. -Lappalainen kyllä on myöntyväinen, vaan kaikkeen hän ei kuitenkaan -myönny. Turhaan esm. norjalaiset miespolvien kuluessa ovat koettaneet -lappalaisia norjalaistuttaa: kaikki heidän innokkaat yrityksensä -siinä suhteessa ovat tyhjäksi rauvenneet. Rauhaa ja sovinnollisuutta -lappalainen epäilemättä samoin kuin suomalainen isosti rakastaa, -vaan tapahtuuko tämä _ainoastaan_ luonnollisesta taipumuksesta, joka -millä eholla tahansa riitaa karttaa? Eikö voi ajatella, että syynä -siihen ainaki osaksi myös on -- pakko? Liian vähän tunnen lappalaisia -voidakseni tämän suhteen mitään varmaa väittää, vaan mielestäni -näyttää, niinkuin lappalaisten historiaa muistellessa etsimättä -voisi löytää toisenki syyn tuohon suureen rauhanrakkauteen kuin -paljaan luonnollisen taipumuksen. Harva muu, yhtä heikko kansahan -lienee saanut kestää niin lukuisain vihollisten rynnäköitä kuin Lapin -kansa: norjalaiset, ruotsalaiset, suomalaiset, venäläiset, kaikki -ovat kilvan iskeneet sen niskaan. Mihin tämmöisissä oloissa jyrkkä -vastarinta olisi auttanut? Sehän olisi ollut sula hulluus. Ja kun -lappalainen jälestäpäin riidoissa vallottavain kansain yksityisten -jäsenten kanssa enimmästi aina lienee jäänyt tappiopuolelle, onko -kummaa, jos hän lopuksi on nähnyt ainoan pelastuskeinonsa kaikkein -riitain mahollisimmasti suuressa karttamisessa? Vaan että voimain -koetteleminen, taistelu, semmoisenaan olisi lappalaiselle jotain -aivan vastenmielistä, en usko saatettavan sanoa. Pelkäämättä hän -ahistaa erämaan petoja, karhua, ahmaa, sutta; yhä vielä säilyvät -kansassa rakkaana muistin aineena vanhat sankarisadut; ja yksityiset -tapaukset, niinkuin esm. meteli Ruijassa 30 vuotta taapäin -- jota -kyllä on selitetty paljaan uskonvimman ilmaukseksi, vaan jolla -kenties saattoi olla valtiollinenki puolensa -- osottavat, että -lappalainen hätätilassa ei vääjää aseisiinkaan tarttumasta. - -Mahollisten taisteluin aikana voisi siis Ruijan lappalaisista -epäilemättä yhelle riitaveljelle olla yhtä hyvä liittolainen kuin -toiselle hankala vastustaja. - -Olisikoon tämä ymmärtääkseni jotenki selvä asia jo norjalaisille -johtunut mieleen, koska he viime aikoina ovat jossain määrin -luopuneet siitä hävityssodasta, jota varemmin ovat käyneet kaikkea -lappalaisuutta vastaan, ja ruvenneet lappalaisia kohtelemaan enemmän -ihmistavalla --? - -Palataksemme takaisin lappalaisten luonteeseen ja kansallisiin -omaisuuksiin, niin heillä niinkuin kaikilla muilla kansoilla on sekä -hyviä että huonoja, sekä kiitettäviä että moitittavia omaisuuksia. -Heitä syytetään laiskuudesta, raakuudesta ja siivottomuudesta, -viekkaudesta, luulevaisuudesta ja tylyydestä varsinki vieraita -kohtaan, kiittämättömyydestä; kehutaan taas kestävyydestä, -rehellisyydestä, avosydämisyydestä ja ystävällisyydestä, siivoudesta, -kohteliaisuudesta, vieraanvaraisuudesta. Niinkuin näkyy, käyvät -moitteet ja kiitokset useasti ristiin. Että edellisissä on jotaki -perää, ei liene kiellettävissä, vaan toiselta puolen täytyy muistaa, -että syy noihin moitteen-alaisiin seikkoihin on helposti löydettävä. -Luulevaisuus esm. on varsin luonnollinen hedelmä siitä sorrosta, -jota lapin kansa kaiken ikänsä on saanut kärsiä; viekkaus yhtä -luonnollinen seuraus samasta asiasta -- viekkaushan on heikomman -ainoa turva suunnattomasti väkevämpää vastaan; kiittämättömyys -samoin: siltä jolle yheksän pahaa tekoa on tehty, ei sovi odottaa -erityistä kiitollisuutta yhestä hyvästä teosta; lappalaisten elintapa -estää heitä toimissaan noudattamasta niin tarkkaa puhtautta kuin -mitä muut voivat; ja kummaa olisi, jollei joku määrä raakuutta noin -alkuperäiselle kannalle vielä jääneellä kansalla olisi havaittava. -Mitä laiskuuteen tulee, niin lappalainen epäilemättä rakastaa -mukavuutta eikä hänen enemmän kuin suomalaisenkaan mielestä jumala -ole kiirettä luonut, vaan että hänki tarvittaissa, esm. porokarjansa -hoidossa, voipi ahkeruutta osottaa, on kieltämätöntä. Olkoon -kuitenki, että lappalainen niissä näissä suhteissa sietää moitetta: -jos hänen huonoille puolillensa asetetaan vastapainoksi hänen hyvät -omaisuntensa, kallistuu vaaka varmaan jälkimäisten eduksi. Jos ei -niin olisi, olisi vaikea ymmärtää kuinka miehet, semmoiset kuin -esm. Rode, Stockfleth ja Friis Norjassa, joille lappalaiset ovat -olleet aivan vieras kansa, vaan jotka ovat oppineet heitä tarkasti -tuntemaan, olisivat voineet heihin niin isosti mieltyä, jopa saattaa -sanoa suorastaan ihastua. - -Yksi pahe lappalaisilla on, joka on uhannut heitä yhtä täydellä -turmiolla kuin Atlantin tuolla puolen Amerikan ruskeanahkoja: -määrätön himo väkeväin perään. Viime aikoina kuitenki tämä himo -isosti on heikennyt niin hyvin hallitusten toimenpiteistä kuin -sen uskonnollisen liikkeen, hihhulilaisuuden, kautta, minkä L. L. -_Laestadius_ 30--40 vuotta aikaa pani alkuun; eikä juopumus nykyään -liene mainittavampi Lapissa kuin muuallakaan. Viinan sijaan on -astunut kahvi. - -Ylipäänsä saanee lappalaisista oikeimman käsityksen, jos Castrénin -kanssa pitää heitä Suomen kansan heikompana veljeksenä. Düben tosin -jyrkästi väittää, että suomalaisten ja lappalaisten välillä ei ole -mitään sukulaisuutta, että ne alusta pitäin ovat olleet eri kansoja, -vaan sen suomalaisen, joka lappein parissa vähänkään on ollut, -lienee vaikea tätä väitettä hyväksyä. Sillä yhtäläisyys molempain -kansain välillä on kovin silmään pistävä ei ainoastaan kielessä, -vaan mielenlaadussa, ajatustavassa ja käytöksessä. Kieltä ei Düben -sukulaisuuden määräämiseksi kansain kesken pidä juuri missään -arvossa, vaan joku merkitys lienee sentään hänenki kannalta esm. -sille tosiasialle annettava, että lappalaiset kutsuvat kieltänsä -_Saame_ eli _Saabme kiel_ ja itseänsä _Saamelats_ eli niinkuin -Tenojoella kuulin _Saabmilash_, jotka nimitykset kieltämättä lienevät -samat kuin _Suomen kieli_ ja _Suomalaiset_[43]. Molempain kansain -sukulaisuutta todistaa mielestäni myöski se helppous, jolla he -toisiinsa sulaavat, ei ainoastaan lappalaiset suomalaisiin, vaan -suomalaisetki lappalaisiin; Kaarasjoen ja Porsangerin lappalaiset -esm. ovat isosti suomalaisella verellä sekotettuja. - -Suomen kansa ei ainakaan -- eikä luultavasti kukaan muukaan -kohtuutta rakastava, Lappiin osaton kansa -- tahtone väittää, -ettei lappalainenki olisi oikeutettu olemassa olemaan ja toisten -häiritsemättä elämään siinä syrjäisessä mailman nurkassa, mihin -luoja on hänen asettanut. Kun norjalaiset siis ovat yrittäneet -lappalaisiansa eri kansallisuutena hengiltä saada, ovat he -epäilemättä menetelleet yhtä väärin kuin julmasti. Vaikkapa -lappalaiset alkuaan olisivat tunkeuneetki heidän maahansa, vaan -siinä sitte pitemmän nautinnon kautta perehtyneet, ei norjalaisten -menetystä voisi puollustaa. Ja mitä tulee heistä ajatella, kun -asianlaita on, että päinvastoin _he itse_ ovat Lapissa muukalaisia, -että _juuri he_ ovat lappalaisten alueelle väkisin asettuneet! - -Viime aikoina he tosin, niinkuin juuri sanoin, ovat vähän muuttaneet -käytöstänsä, siirtäen suomalaisia kohtaan sen leppymättömän -vainohimon, jolla ennen lappalaisia etsivät. Vaan helposti huomaa, -että tämän muutetun käytöksen perusteena ei ole se ajatus, että -lappalaiset olisivat Lapin oikeat omistajat, ei edes se, että he -olisivat maassaan yhen-arvoiset norjalaisten kanssa; kylläyminen -entisiin turhiin yrityksiin, tai valtioviisaus, tai ja luultavasti -etupäässä sääliväisyys ovat sanotun muutoksen arvaten vaikuttaneet. -Siitä että he lappalaisia _kärsivät_ pääsemättömänä pahana, on -kuitenki pitkä askel näiden asettamiseen tasa-arvoon heidän itsensä -kanssa. - -Kun ajattelee lappalaisten elämää, ei mieli voi olla heltymättä. -Tämä elämä on lakkaamatonta taistelua luonnon kovia valtoja vastaan, -milloin kolkoilla tuntureilla, milloin pohjoisen meren myrskyisillä -ulapoilla. Tosin he itse ovat kohtaloonsa kuta kuinki tyytyväisiä, -kun eivät muilta kansoilta kärsi kiusaa, joka osottaa, kuinka ihminen -voipi mukautua kaikkeen. Vaan eikö sen, joka on parempia oloja saanut -nähä, ole pakko kysyä, onko heidän elämänsä todella elämää? - -Ja heidän entisyytensä on yhtä synkkä. Jos ylipäänsä saattaa sanoa, -että suomalaisten kansain elämä muodostaa pääluvun ihmiskunnan -kärsimishistoriassa, täytynee samalla sanoa, että surullisimpia -sivuja tässä luvussa on lapin kansan onnen vaiheet. _Meillä_ on -sentään joitakuita ilahuttavia muistoja, jotka menneitten aikain -hämärästä pilkottavat meitä vastaan ikäänkuin tähet vastaan pilvien -lomasta, ja nykyisyytemme on toivoa täynnä. Mitä lappalaisilla on? -Niin kauas kuin heidän muistinsa menee, kaikki on kurjuutta ja sortoa -vain, paljasta pilkkopimeää, ei valokohtaa yhtään. - -Jos sentähen suodaan, että Suomi kerran heräisi ja yrittäisi pohjan -perän oloja toiselle uralle kääntää, täytyy mielestäni samalla myöski -suoda, jopa välttämättömänä ehtona pitää, että kansamme ei samoin -kuin norjalaiset unehuta, kenen oma äärimmäinen pohja oikeastaan on, -vaan omia etujaan valvoen myöski muistaa silmällä pitää, että Lapin -asukkaille valmistetaan elämisen ehot, joitten perustuksena on Lapin -kansan täydellinen tasa-arvo muitten kansain kanssa. Suomalaisten -on sitä parempi syy muilla tätä, kun heilläki ehkä on jotain -sovitettavaa lappalaisten suhteen. - - -Tunturimatka Soikitan oudasta Mukkavuomaan. - -Soikitan kaltainen jokilaakso kulkee kahen rinnakkaisen tunturin, -_Hatuvaaran_ ja _Olmavaaran_, välissä, joista edellinen tulee -koilliselle, jälkimäinen länsi-eteläiselle puolelle jokilaaksoa. -Tunturit ovat varmaan useoita tuhansia jalkoja korkeat, juureltaan -vihannat, keskeltä mustanpuhuvat, harjaltaan vaaleansiniset. Siellä -täällä syöksee kirkasvetinen puro niiden kupeita alas. Oudassa, johon -nyt olemme tulleet, saattoi tunturein välillä tuskin olla virstan -verta matkaa. - -Outa merkitsee _metsää_, ja sangen hyvää koivikkoa täällä yhä -kasvoi pitkin vuorten juuria. Myöski joku mänty näkyi siellä täällä -jokivarrella, helposti huomattava omituisesta punaisenruskeasta -väristään ikäänkuin olisi palossa ollut; viime talven jälkeen -ne sanottiin semmoisiksi tulleen, olisiko myrsky niiden juuria -turmellut. Tämänpuolisten metsäin kelvollisuutta riittää jossaki -määrin todistamaan se seikka, että vuonon rannalla, muistaakseni -Soikitan enon suussa, ukko Figenschoulla oli varsinainen vesisaha, -joka ei nykyään sentään ollut käynnissä; moniaita pienempiä -sahatukkeja meki tullessamme olimme rannalla nähneet. Lähelle -Soikitan enon suuta laskee myöski toinen, isompi joki, _Omasen -eno_, joka juoksee eteläpuolitse Olmavaaraa ja jonka latva kiertää -Paarrastunturin juurta melkein aivan ympäriinsä. - -Hansenin talossa oli kaksi eri asuinrakennusta jäletysten, toisessa -pieni pirtti ja vielä pienempi kamari, toisessa pieni tupa ja -porstua, jonka perällä oli konttuuri. Tämä tupa jossa molemmat -vanhukset asuivat luovutettiin minun käytettäväksi. Etelän puolella -pirttiä oli aitta ja pohjan puolella jonku matkan päässä sauna; -pohjan puolella vanhusten tupaa navetta ja joku muu varastohuone. -Talon ympärillä oli niittyä ja pottumaata, ja muistaakseni vähä -peltoaki. - -Kun illalla tiistaina 8 p. elok. oli perille tultu, ilmotti -Mukkavuoman isäntä, että seuraavana päivänä ei vielä voitaisi -taipaleelle lähteä, koska matka olisi parhaiten järjestettävä niin, -että Kilpisjärven luoteispäästä kuljettaisiin veneellä Mukkavuomaan, -vaan sopimuksen mukaan veneentuojat vasta tuorstaina tulisivat -järven päähän. Niin ikävä kuin tämä ilmotus oliki, suostuin kuitenki -esitykseen. Tuorstai-aamuna ei sentään lähtöä vielä tullut. Osittain -satoi kovasti, joka itsessään oli matkan este, osittain odotettiin -kahta matkalle aikovaa kumppalia, ja lopuksi Jussi arveli että -kenties, ja luultavasti, Mukkavuomasta ei sinäkään päivänä vielä -lähettäisi Kilpisjärvelle, joten meidän olisi paras lähteä liikkeelle -vasta tuorstai-iltana, niin perjantaina päivällisen jälkeen oltaisiin -järven rannalla ja siihen aikaan veneentuojatki hyvin olisivat -yhtymäpaikkaan ennättäneet. Näin lykkäytyi lähtömme tuorstai-iltaan -saakka. - -Kuluivathan kuin kuluivatki nuo kaksi päivää, vaikka pitkiksi kyllä -tahtoivat venähtää. Kun olisi ollut pouta-ilmat, sitte ei olisi -hätää ollut; muutamasta notkosta Hatuvaaran harjalla pilkisti -niin viettelevästi sinertävä jäätikkö esiin, että varmaan hyvällä -säällä olisin yrittänyt sitä lähemmältä katsella -- sen luo olisi -vain ollut pari neljännestä. Nyt en tullut nousseeksi kuin vaaran -alinta rinnettä vähän matkaa, ei edes puunrajalle asti, sillä -päivä oli melkein kaiken aikaa pilvessä ja milloin ei satanut, -tuli enimmästi niin paksu sumu pyyhkien Olmavaaran harjulta alas, -että olisi luullut saattavansa veitsellä leikkoa sitä kappaleiksi. -Niinkuin Kalevalaa ylipäänsä voipi oikein käsittää vasta kun karjalan -kankaita ja järviä on nähnyt, niin tuo sakea sumu täällä Soikitan -oudassa johatti mieleeni, että sankarirunomme sepittäjät eivät olisi -niin sattuvasti voineet kertoa, kuinka Väinämöinen, sammon kanssa -pakomatkalla pohjolasta jouduttuaan keskelle merisumua, turvasi -_miekkaan_ selville päästäkseen, jolleivät he, runon tekiät, itse -olisi jäämerellä käyneet ja sen sumuja nähneet. Kuinka läpitunkeva -sumusta lähtevä kosteus on, sain ensi yönä kokea, kun läpimärkäuä -heräsin keskellä yötä -- huone oli kyllä lämmittämättä; ja kun -avatusta laukustani otin esiin toisia vaatteita, olivat ne yhtä -kosteoita. Toisena päivänä moneen toviin sain pitää valkeaa kamarini -rautakamiinissa. - -Hansenin suku ei ollut lähempää kuin Islannista kotoisin, josta -ukko H:n isän-isä oli Norjaan muuttanut; siis jaloa rotua, jos niin -tahtoo. Talon nuori emäntä sitävastoin, niinkuin jo olen maininnut, -oli suomalaisnainen Muonionvarrelta, vaikka Ruotsin puolelta, -muistaakseni Naimakan talosta kotoisin; mutta vaikka "halvempaan" -rotuun kuuluen hän kuitenki näytti talossa hyvin puoltansa pitävän. -Usein olen tuolle haaveksivalle Laura _Kielerille_ hymyillyt, kun -hän kirjassaan "André från Kautokejno" kuvailee kainulaisnaista -Ruijassa ja puhuu kainulaisen "kovasta, taipumattomasta kopeudesta" -(hårda, obändiga trots); sillä tuommoinen puhe on minusta tuntunut -joutavalta. Vaan nähtyäni Soikitan oudan emännän, en taho sanoa, -että mainitussa kirjassa kuvatulle luonteelle ei voisi olla -vastaavaisuutta tosi-elämässä; sillä selvästi oli nähtävä, että se -joka Hansenin talossa isännyyttä piti, oli nuori emäntä. Ulkonäöltään -hän oli tavallinen, vaan ruumiiltansa suurenlainen. Hoito muuten -tuntui talossa olevan hyvä; ainaki mitä minulle tarjottiin, -niin ruoka kuin kahvi, oli kiitettävää, vaikka edellinen tosin -yksitoikkoisuutensa kautta alkoi lopulta käydä ikäväksi, kun siihen -vain kuului leipää, voita ja maitoa eli viiliä, iltaiseksi vain -kalaa. -- Nuo kaksi päivää talossa maksoi 5 kruunua, siis jotenki -paljo. - -Tuorstai-iltana klo 1/2 7 oltiin viimein valmiina lähtöön. Hevonen -talutettiin pihalle ja sen selkään ripustettiin jauhosäkkejä ja muuta -kalua noin 15 leiviskää. Mukkavuoman isäntä ei itse lähtenytkään -mukaan, vaan astui hänen sijaan hänen parikymmen-vuotias poikansa -_Matti_. Muut kumppalit oli kaksi veljestä Muonion varrelta, Suomen -puolelta, _Saarenpään_ talosta, vanhempi nimeltä _Heikki_, sanotun -talon isäntä, nuorempi _Joona_. Ne olivat olleet kalanpyynnissä -jäämerellä, vaan eivät olleet saaneet mitään; vähän jauhoja heillä -sentään oli vietävänä, joita, suurimman osan ainaki, kantoivat -selässään. - -Sittekun olin selvittänyt sekä talon että tulomatkani tänne, josta -viimemainitusta Mukkavuoman isäntä ensin ei tahtonut ottaa mitään -maksua, vaan minun kehotusteni johosta neuvoteltuaan Ola Hansenin -kanssa viimein määräsi ainoastaan 50 _äyriä_ -- kuitenkaan en -voinut olla antamatta 5 kr., joka sitteki oli hyvin halpa maksu -- -erottiin Hansenin talosta. Näin yön selkään lähteminen kyllä minua -vähän arvelutti ja puhuin siitä toisilleki, vaan he vastasivat, että -vähemmässä kuin vuorokaudessa ei kumminkaan ennätettäisi taipaleen -poikki, jota Kilpisjärvelle luetaan 4 penik. ja siitä kolmatta -Mukkavuomaan, niin että oli yhentekevä, mihin aikaan taipaleelle -lähettiin; ja kun itseki olin lähtöön halukas, ei asiasta sen -kovemmin puhetta ollut. Taivas oli iltapuoleen vähän seestynyt, että -sadetta vain silloin tällöin vihmoi. Kohta talosta lähettyä oli -Soikitan enon eteläpuolelle päästävä, jota varten Ola Hansen seurasi -myötä hevosellaan saattamaan meitä kaikkia tuon siksiki syvän ja -virtaisen puron poikki. Sen etelärannalta otti vähäinen poluntapainen -ylöspäin jyrkemmin kuin outaan nousevaa jokivartta. Maa oli kappale -matkaa eteenpäin hyvin märkää niin omasta vetisyydestään kuin -edellisten päiväin sateista, että vesi äkkiä oli tunkenut saapasteni -läpi, kun ei niitä kalossitkaan suojanneet, joita en ollut muistanut -tai saanut ostaa. Jalkain märkyydestä ei kuitenkaan kävellessä tunne -suurta haittaa, vaan ilkeämpi oli, että maassa kasvava ruohikko, -paikotellen toista kyynärää korkea, sateesta märkänä kokonaan -kasteli housut polvien ympärillä. Kulkumme kävi jokseenki hitaasti -sekä huonon tien ja vastamaan että niiden kuormain tähen, jotka -hevosella ja kumppaleilla oli kannettavana. Vasemmalle kädellemme -tuli ensin Hatuvaara, sitte _Raitikas-kaissa_, jonka läpi kulkee -reikä, niinkuin meki saatoimme nähä, ja viimein _Hiihtanporin_ vaara; -oikealle kädelle muistaakseni sen kankaan rinne, jota astuttiin, esti -edemmäksi näkemästä, vaan takanamme siinti _Olma-, Saukkuna-_ y.m. -korkeat vaarat, antaen maisemalle omituisen muotonsa. Vaarat näillä -paikoin eivät olleet yksijaksoisia vuoriharjoja, vaan itsekseen -seisovia, toisistaan erotettuja, enemmän tai vähemmän laajoja -huippuja, joitten päät ja kyljet pystyjyrkästi laskeusivat alas. -Raitikaskaissan reikään esm. ei kukaan ole päässyt, kerrottiin. Kun -oli kuljettu runsaasti pari neljännestä, oli taas mentävä Soikitan -enon poikki sen pohjoispuolelle, jolloin minä hyppäsin hevosen -selkään ja niin pääsin hyvästi yli, vaan kumppalit saivat vedessä -huppuroida, kun liukkaat kivet puron pohjassa pettivät jalkaa. -Puron pohjoisvartta sitte yhä astuttiin hetki aikaa ja niin tultiin -pienelle tasaiselle nurmikolle, jonka nimi oli _Suorkin kenttä_. -Oudasta sanottiin tänne tulevan 3 neljännestä ja olimme matkalla, -viipyneet koko kolme tiimaa. - -Paikalle seisahettiin, niinkuin ensin luulin vain hetkeksi -hengähtämään. Kun vähän ajan kuluttua ei kuitenkaan ruvettu lähtöä -tekemään, käännyin kumppalein puoleen ja huomasin heidät kaikki -kolme vähän syrjempänä ikäänkuin salaisesti keskustelemassa. Kohta -tulee Matti luokseni ja arvelee, että tässä pitäisi hevosta syöttää -ja levähtää joku tiimakausi. Matkan hitaudesta vähän huolissani -kysyin, eikö ensin sopisi kulkua jatkaa hiukka edemmäksi, vaan kun -hän sanoi että soveliasta syöttöpaikkaa ei enään aivan heti löytyisi -sekä lisäsi, että pahat vastamaat nyt oli tulossa, raukesi tietysti -vastustelemiseni ja asetuttiin tänne. Hevoselta purettiin taakka -selästä, jonka jälkeen se pantiin liekaan, ja kentällä nähtävälle -vanhalle tulensijalle miehet keräilivät koivunrankoja, jotka -ylimääräisen tuohen tuhlaamisen jälkeen viimein syttyivät palamaan, -vaikka märkiä kyllä olivat. Tänne asti vielä kasvoi huonoa varvikkoa, -vaan täällä oliki kasvillisuuden raja. - -Niinkuin seuraavana päivänä Matilta kuulin, oli hän ja molemmat -toiset kumppalit myöski neuvotelleet toisesta asiasta, nimittäin -palaamisesta takaisin outaan. Sillä ilma yhä näytti arveluttavalta: -sadetta tuli tuo tuostaki ja paksut pilvet peittivät taivasta, että -oli jotenki pimeä. Eivät kuitenkaan olleet rohjenneet tuumaansa -minulle esittää, joka oli onni, sillä muuten arvattavasti olisi -paluutielle pyörretty. - -Ennen oudasta lähettyä olin ottanut villapaitani pois, arvellen että -tunturia noustessa kyllä pysyisi lämpimänä. Puute siitä oli nyt -kuitenki tullut tuntuvaksi, sillä ilma oli sangen kolea. Kun sentähen -kentällä huomasin lapin teltan rangat pystössä, menin sinne, levitin -rangoille shaalini vähän suojaksi tuulta ja sadetta vastaan, riisuin -vaatteeni ja sain sitte tuon tarpeellisen lämmityskappaleen päälleni. -Osotteeksi ilman kylmyydestä tahon mainita että kun sitte aljettiin -tunturin jyrkkiä rinteitä nousta, ei tullut ollenkaan palava, tuskin -lämminkään, vaikka minulla oli ensin paksu shaali ruumiin ympärillä -ja päällä talvipalttoo. Tunturin harjalla miehet sanoivat varemmin -illalla varmasti sataneen lunta. - -Nuotion ympärillä olisi muuten ollut hyvä olla, vaan kun ruohikko oli -aivan märkä, ei jalkain kuivamisesta voinut puhetta tulla eikä isosti -istumisestakaan: oli pakko joko seistä tai olla kyykyllänsä. Se hyvä -jälkimäisestä muuten epämukavasta asemasta oli, että polvet kuivui. -Kahvipannun kiehuminen oli lohutus mielelle ja kolmen neljän kupin -juonti lämmitti ja virkisti tuntuvasti. - -Kun pari tiimaa näin oli levähetty, lähettiin Suorkin kentästä -eteenpäin. Silloin oli sydänyön aika ja merkillisen pimeä. Kolmas -ja viimeinen kerta mentiin kahlomalla Soikitan enon poikki jonka -lähteet ovat täällä, ja ruvettiin tunturille nousemaan. Suorkin -kentältä luetaan matkan ylimmälle kohalle neljänneksen verta; se -on yhtämittaista jyrkkää vastamaata, ainoastaan keskikohalla on -paikotellen vähän loivempaa viettoa. Jalka polkee melkein kaiken -aikaa sileää kallioa, joskus vain soraa. Hyvin pysty oli vuoren -alin rinne, jossa tie kulki pitkin kallion penkerettä, niin että -vasemmalle kädelle tuli syvä kuru, oikealle kallioseinä, vaan -kaikkein jyrkin oli ylimmäinen rinne. Hevonen ei päässyt siitä -suoraan nousemaan, vaan oli kaartamalla talutettava pitkin sen -kattilantapaisen suuren rotkon eteläsyrjää, jonka rinne alapuolessaan -muodostaa. Me jotka kuljimme suoraan, saimme monta kertaa noustessa -levähtää. Kun viimein olimme törmän päälle päässeet, seisoimme -ikäänkuin suuressa portissa, jonka luonto on kahen puolen nousevain -kallioitten väliin hakannut. Hauska olisi ollut tietää, kuinka -korkealla ilmassa oltiin; matalammalta kyllä vuori tuntui, kuin olin -ajatellut, vaan jos Kilpisjärvi on noin 1000 jalkaa yli meren pinnan, -lienemme sentään olleet ainaki 1500 jalan korkeudella. Se paikka, -jossa nyt hetken aikaa istuttiin, on nimeltä _Sihtikuru_ ja siihen -luetaan Soikitan oudasta 1 penik. - -Sihtikurun toisella puolen näkyi allamme vuorten syvennyksessä -pieni järvi, jonka nimen sanottiin olevan _Satsaa_ (arvaten lapin -_Tshatse_, vesi). Vesi siitä juoksee toiseen, alempaan Satsaajärveen, -vaan ei lopuksi purkau Kilpisjärveen, niinkuin luulisi, vaan Norjan -puolelle jäämereen. Niin ainaki saattajani vakuuttivat, jollei -muistini aivan petä. Sihtikurusta eteenpäin kestää nimittäin -vuorimaata vielä kolmisen penikuormaa, vaikka tosin alemman -Satsaajärven alta samanluontoinen laakso laskee Kilpisjärvelle kuin -Soikitan jokilaakso Jyykeänvuonoon. Merkillisenä seikkana saattajat -kertoivat Satsaajärvestä, että siinä löytyi taimenensukuinen -kala, arvellen miten ja milloin se siihen on voinut tulla. Jää -kuuluu järvestä tavallisesti lähtevän Jaakonpäivän aikana, siis -lopulla _heinäkuuta_. Matkamme kulki Sihtikurusta pitkin järven -pohjoisrinnettä, jota oli erinomaisen hankala astua, koska rinne -ensiksi oli hyvin kalteva ja toiseksi teräviä kiviliuskoja aivan -täynnä, että jos olisi luiskahtanut kumoon, varmaan olisi lyönyt -päänsä ja kätensä veriin. Kaitainen polku kulki pitkin rinteen -keskikohtaa -- muuten sitä olisiki ollut mahoton päästä kulkemaan --- vaan polulla pysyäkseen sai ehtimiseen sauvalla varata. Kuinka -hevosemme saattoi polkua astua, oli mielestäni todellinen ihme. -Onneksi ei sentään tätä pahaa matkaa kestänyt kuin virstan verta, -niin tehtiin järven päässä jyrkkä käänne etelän puoleen ja kuljettiin -molempain järvien välitse ja ylemmästä juoksevan joen poikki -yksinäistä kallioa kohti, jonka nimeä en sentään muista. Taaksemme -jäi koilliseen päin _Laukkavaaran_ tunturi ja _Laukkavankan_ laakso. -Tuon kallion itäkupeella alempaa Satsaajärveä vasten oli viittä eli -kymmentä syltää paksu lumikinos, jonka Matti ei kuitenkaan arvellut -hevosta kantavan, niin että hän lähti tätä taluttamaan kallion -länsisyrjän ympäri, vaan me muut astuimme suoristaan hankea myöten ja -kallion tuolla puolen Mattiki sitte meihin yhtyi, kun oli huomannut -kappaleen matkaa eteenpäin yhä ulottuvan hangen hyvästi kantavan -hevostaki. Parin kivenheiton päästä hanki loppui järven lahteen ja -matkamme taas kääntyi itä-etelää kohti, jota suuntaa sitte kuljettiin -melkein poikkeamatta Kilpisjärvelle asti. Korkeaa tunturin kylkeä -oli vielä kerran noustava, vaan sitte maa alkoi tasaisesti viettää -alaspäin. Kello oli 3 tienoissa aamulla, kun aljettiin tätä viettoa -alaskäsin painaa. Kun oli kolme neljännestä eteenpäin kuljettu, -oli oikealla kädellämme _Allipahtan_ korkea kallioseinä ja sen -alla _Koutavankan_ leveä laakso (lapin sana _kouta_ eli _konto_ -merkitsee _leveää_). Tässä oltiin _keskivälillä_ Kilpisjärvelle; 2 -penik. oli siis tultu. Vastapäätä Allipahtaa laski pohjan puolelta -laksoon monihaarainen tunturipuro, jonka poikki kuitenki tuon tähän -taipaleeseen hyvin harjauneen hevosen seljässä jotenki mukavasti -pääsin. Jo ylempänä Koutavankkaa oli alkanut näkyä poronjäkälää ja -täällä nyt kasvoi sekä ruohoa että vaivaiskoivua. Vielä kuljettiin -kaksi neljännestä ja sitte tultiin klo 1/2 7 aamulla nurmikolle, -jossa kasvoi vähän parempaa koivikkoa, että pystyttiin valkian -tekoon. Sen nimi oli _Tormikenttä_, lapiksi _Koht oruha_, ja siinä -aina on tapa levähtää. - -Mielellään istuttiin hetkeksi alas, sillä ruumista tahtoi vähän -raukaista, kun Suorkin kentältä yhteen menoon oli astuttu tänne asti. -Miehet, joilla oli raskaat takkansa, olivat tietysti vielä enemmän -väsyksissä kuin minä. Vähän ennenkuin perille tultiin, ruvettiin -kaipaamaan Saarenpään Joonaa, joka aina oli tahtonut perässä pysyä, -kun oli nuori ja hento kasvultansa ja siis enimmin tunsi taakkansa -painoa. Heikki palasi häntä etsimään ja löysiki hänen nukkumasta -muutaman kallion kyljessä, johon oli istahtanut levähtämään. Kun -yhä vielä toisinaan sateli, ei tietysti nukkuminen taivasalla olisi -ollut terveellinen, jonka tähen Heikki heti oli hänen nostattanut; ja -vähän aikaa Matin, hevosen ja minun perästä veljekset myös saapuivat -levähyspaikalle. - -Täällä ryhyttiin samoihin toimiin kuin Suorkin kentällä: hevonen -vapautettiin kuormastansa ja laskettiin laitumelle, valkia -viritettiin, kahvi keitettiin ja eine syötiin. Pilvet hajausivat -syödessämme hetkeksi idässä ja sallivat auringon heittää lämpimiä -säteitänsä alas, joista vaatteemme joutusammin kuivivat kuin nuotion -tulesta. Taakse päin, josta olimme tulleet, katsoessani pisti -silmääni kirkas, korkea tunturi, joka näytti olevan vain jonku -virstan parin päässä; kun en muistanut, että sen sivu olisi tultu, -kysyin kumppaleilta, mikä tunturi se mahtoi olla. "Raitikas-kaissa", -kuului vastaus. "Mahotonta, siihenhän täältä tulee kaksi -penikuormaa?" "Se se kumminki on." Ja kun ei se muuksikaan voinut -sopia, täytyi minun uskoa miesten vakuutusta. Niin isosti voipi silmä -etäisten korkeain vuorten suhteen pettyä. - -Tormikentän nimen synnystä kerrottiin taru, jota en enään tarkasti -muista, vaan jotain vesitulvaa se koski, joka oli hukuttanut yhen -eli kahen lappalaisperheen kaikki jäsenet paitsi pienen, kätkyessä -(komsissa?) makaavan pojan; kätkyen virta oli vienyt muassaan, vaan -nostanut maalle sillä paikalla, jota pojan nimen mukaan nyt kutsutaan -Tormin kentäksi. Tormi muuten isosti muistuttaa ruotsin sanasta -myrsky (storm). - -Sittekun runsaasti kaksi tiimaa oli tälläki paikalla viivytty, -lähettiin klo 9 aamulla muka viime taipaleelle Kilpisjärvelle. Lähtöä -vähän viivytti se seikka, että hevonen, juuri kuin ruvettiin ylös -nousemaan, pääsi karkaamaan, vaikka Matti, joka tiesi sen tavat, -koki sitä silmällä pitää. Monta minuutia ei ollut kulunut siitä -kun hän viimeksi sen puoleen katsoi ja näki sen paikallansa, vaan -yhtäkaikki hän vasta neljänneksen päästä sen saavutti ja sai viimein -kiinni. Tormikentästä alaspäin laakso yhä leveten ulottui itä-etelää -kohti. Tunturit sen vasemmalla, pohjoisella, puolella eivät olleet -erittäin korkeoita, ennenkuin lähempänä Kilpisjärveä muodostivat -_Koltapahan_; oikealla puolen kulki rinnallamme ensin _Markusvaara_ -jonku 1/2 penik., sitte astui näköön _Moskanan_ y.m. tunturit, -kaikki komeoita. Laakso näytti lähtiissä jotenki tasaiselta, vaan -noin kolmen neljänneksen matkalla sitä myötäänsä leikkeli syvät -kurut, joitten poikki tie kulki, niin että tavallaan oli, kuin olisi -astunut aaltoellessaan jähmistynyttä merta. Kun oikeanpuolisen -tunturin pään kohalla oltiin, kääntyi tie enemmän etelään päin, -ja silloin huomasin, että sanotun tunturin eteläpuolitse nousi -länttä kohti samanlainen vaan leveämpi laakso, kuin pohjoispuolitse -se jota Satsaajärviltä olimme yöllä laskeutuneet; tunturin pään -kohalla molemmat laaksot yhtyivät ja ulottuivat sitte yhtenä -tasankona Kilpisjärvelle asti. Jollen muista väärin, kuului tämä -tunturinpää Markusvaaraan ja Moskana taas tuli tuon yhteisen -laakson eteläpuolelle. Kun Markusvaaran pään sivu oli ennätetty, -että sen alapuolitse nouseva laakso hyvästi näkyi, siinti viimein -lännestä runsaan penikuorman päästä tunturi, jota jo kauon olin -Matilta tiedustellut, tuo mahtava vuorijättiläinen _Paarras_. Se -oli yksinäinen, neliskulmainen vaara, jonka sinertävät syrjät ihan -pystyjyrkästi kaatuivat maahan, ja kun ainaki kolmesta jollei -kaikista neljästä sen nurkasta korkeat huiput kohosivat pilvien -piiriin, se etäällä seisojalle ihmeellisen uskollisesti näytti -suunnattomalta, muureilla ja torneilla varustetulta kalliolinnalta. -Umptekin jälkeen en näin juhlallista tunturia koko matkallani -ollut nähnyt -- kun Jyykeänniemen (eli niinkuin myös sanotaan -_Tittuniemen_) tunturit sekä Tromstind olivat jääneet näkemättä. -Pohjoisimman huipun pää oli kauon sumun peitossa, vaan viimein, kun -jo aljettiin olla taipaleen lopussa, seki selkeni peitostaan, että -sain katsella huippua kokonansa. Se oli nähtävästi toisia huippuja -korkeampi ja muodoltaan pohjaan päin kallistuvan sarven tapainen. - -Viimeiset pari neljännestä taipaleesta olivat tasaista, suoperäistä -maata, joka kasvoi vaivaiskoivua -- sekä siellä täällä lakkoja, -joilla sai suutansa virvottaa. Vasemmalla kädellä pohjan puolella oli -silmän kiinnekohtana _Koltapahta_, oikealla kädellä matalarantainen -_Koltajärvi_ ja tunturit sen takana. Pitkältä tahtoi matka tuntua, -ennenkuin oltiin ensin Koltapahan kohalla ja sitte järven päässä -- -Koltapahta nimittäin on kokonaan Norjan alueella, joku pari virstaa -lännempänä rajalinjaa. Viimein kuitenki tuo ikävä tasanko loppui. -Koltajärvestä ei vesi juokse suoraan Kilpisjärveen, vaan ensin -_Kuokkimasjärvi_-nimiseen lammikkoon, ja tämän ja Koltajärven välillä -olevaa kannasta raja kulkee. Kannaksella seisoo rajapatsas N:o 294, -huolellisesti tehty, miehenkorkuinen, ehkä syltää paksu kivikasa. -Ylimmäksi pystytettyyn kivilaattaan oli hakattu länsipuolelle -puustavi F ja viitonen (merkiten kuningas Fredrik V Tanskassa) -sekä vuosiluku 1764, ja itäpuolelle A.F. (Adolf Fredrik) ja sama -vuosiluku, jonka ohessa nimien yläpuolella oli kruunut. Rajalinja -tekee tässä polven, tullen länsi-etelästä eli melkein suoraan -lännestä päin ja kulkien pohjaa kohti. Niinkuin lukia tietää, -sattuu tässä Norjan, Ruotsin ja Suomen rajat ja maat yhteen, vaan -merkillistä kyllä ei löytynyt mitään merkkiä, joka olisi osottanut, -_että_ ja _missä_ Suomen raja kulki. - -Rajalta ei ollut enään kuin ehkä parin kivenheiton matka, niin -tultiin toivotun _Kilpisjärven_ rantaan. Kello oli silloin 2 jpp. - -Järvi on Ruijasta tulialle mieluinen näkemä ei ainoastaan sentähen, -että astuminen siihen usein loppuu, vaan oman itsensäki tähen. -Lännenpuolinen tasanko laskeupi järveen ainoastaan niin korkeana -viettona, että ranta hyvästi kuivana pysyy, ja viettoa kaunistaa -rehevä nurmi sekä jonkulainen koivikko. Edessäpäin pitkin järven -sekä pohjois- että eteläpuolta rannat kuitenki kohoavat, milloin -loivempina rinteinä, milloin pystöinä kallioina. Pohjoisrannalla on -varsinki mainittava kauniiksi kehuttu _Saana_-tunturi; eteläpuolella -nousi heti vieressämme vuononperukasta molemmat _Tantat_, iso ja -pieni Tantta. _Tuipala, Kuolpanoiva_ ja _Kaarinasvaara_ ovat myöski -korkeoita niemiä eli tuntureita järven rannalla, vaan niiden asemaa -en näy muistokirjaani panneen. Viimemainitun luulen kuitenki olevan -sen salmen varrella, jonkakautta tuo runsasti kahta penik. pitkä -järvi on jaettu kahteen lähes yhtä suureen osaan. Merkillisenä ei -ainoastaan arveluna, vaan tosi-asiana kerrottiin järvestä, että vesi -siinä nousee ja laskee niinkuin valtameressä, jonka todisteeksi -etenki mainittiin että tuossa salmipaikassa, jossa verkoilla -pyydetään siikoja, käypi kova virta, vaan _kahtaalle_ suunnalle, että -viepi verkot väliin itään, väliin länteen päin, vaikka tuulta ei -ole. Asiasta sietäisi ehkä ottaa selvä. Järvi on paikotellen puolta -penikuormaa leveä; vaan asukasta eli taloa sen rannoilla ei tähän -asti ole ollut, yhtään. - -Mielihyväämme järven näkemästä, kun Matin kanssa sitä lähestyimme --- sillä molemmat Saarenpäät olivat Markusvaaran päästä lähteneet -muka pohjoisempaa oikotietä kulkemaan ja jääneet meistä jälkiin --- häiritsi kuitenki se seikka, että venemiehiä, joita silmämme -etupäässä järven rannalta etsi, ei näkynytkään. Paha aavistus -alkoi mieleni täyttää: eivätköön miehet olleetkaan tulleet? -Tulenpitopaikalle astuttuamme, jossa ei mitään vastaolleitten merkkiä -näkynyt, Matti, riisuttuaan hevoselta jauhosäkit, lähti kulkemaan -pitkin rantaa, jos vene olisi johonki suojapaikkaan vedetty, ja hänen -palattua pettyneellä toivolla, minäki, vaikka ilman toivotta, tutkin -rantaa järven perukan ympärillä. Turha vaiva; venettä ei löytynyt; -miehet eivät siis olleet tulleet. - -Tämä oli sangen ikävä ereys laskuissamme, sillä nykyiseltä -olopaikaltamme vielä oli 2 1/2 penikuorman matka Mukkavuomaan. -Mahollista, että joku sadatus pääsi huuliltani, kun ajattelin, että -edessä-olevaan taipaleeseen arvaten kuluisi koko tuleva yö, jos kulku -olisi yhtä hidasta kuin tähän asti. Siksi väsynyt olin sentään, etten -kovin isosti jaksanut suuttua, ja mitä suuttuminen toiseksi olisi -auttanutkaan? Matti osotti tässä tilassa olevansa hyvä filosofin -alku: sittekun hän vähällä, vaan sangen vähällä, kummastuksella oli -konstateerannut asian, hän hyväksyi sen semmoisenaan eikä sen enempää -siitä huolinut. Suuttumuksesta ei merkkiäkään. - -Onneksi ei tällä hetkellä satanut, vaan oli kirkas päiväpaiste, jonka -tähen heittäysin pitkäkseni nuotion ääreen, jota Matti sytytteli, -ja vaivuin uneen. Tiimakauden korkeintaan nukuttuani heräsin siitä -ilkeästä tunnosta, jolla Tantan harjulta laskeutuva jääkylmä viima -selkärankaani karsi. Molemmat Saarenpäät istuivat nuotion ääressä -ja Matti juuri otti tulelta valmiiksi kiehunutta kahvipannua, joka -sitte miehissä halukkaasti tyhjennettiin. Samalla syötiin ja syömisen -jälkeen kumppalit vuorostaan asettuivat levolle. - -Jos rannalla olisi ollut minkäänlaista suojaa, kalastajamökkiä edes -tai turvekotaa, olisivat miehet ehkä ajatelleet tähän yöpymistä; vaan -semmoista ei ollut. Kun ilma lisäksi taas alkoi näyttää uhkaavalta, -havautin jonku tiiman perästä Matin ja kysyin, eikö olisi pakko -uudestaan painaa taipaleelle. Hän oli siihen heti valmis, Saarenpäät, -herätettyinä, niin ikään; aljettiin siis lähtöä tehä. Kaikki -jauhosäkit kuitenki nyt ladottiin päällekkäin järven rannalle ja -jätettiin siihen, suojaksi sadetta vasten asetetun öljytakin alle, -että hevosellemme ei tullut muuta kuormaa kuin minun laukkuni ja -miesten eväspussit; miehille itselleen ei jäänyt mitään kantamista. -Hyvällä toivolla nopeammasta kulusta sitte lähettiin astumaan. Kello -oli nyt 5 jpp. - -Vaan lukia ehkä jo alkaa kertomukseeni tästä matkasta kyllästyä -yhtä paljo kuin me aloimme kyllästyä itse matkaan, ja viime taival -olkoon sentähen vain lyhyesti kerrottu. Kovin paljo kertomista ei -siitä olisikaan. Matka kävi ensin etelään tulevaa rinnettä ylöspäin, -molempain Tantrain välissä olevaa notkoa kohti, joka tunturein -huippuihin verraten näytti niin matalalta, että luulin viidessä, -korkeintaan kymmenessä minuutissa ylös ennätettävän; juuri täyteen -tiima kuitenki kului, ennenkuin ylhäällä oltiin. Sitte laskeuttiin -pienen Tantan itä-eteläistä kylkeä alas, kuljettiin Tantanjoen -poikki, jonka alapuoli oli sulana, yläpuoli vahvan jääkannen alla; -ja aljettiin taas nousta loivaa, vaan ehkä kolmen neljänneksen -pituista tunturikylkeä ylös. Jonku neljänneksen matka kävi itä-etelää -kohti, vaan kääntyi sitte enemmän etelän puoleen. Maa kasvoi siellä -täällä vähän mitätöntä jäkälää, vaan oli muuten paljasta kallioa -tai soraa; sanottavaa polkua ei ollut. Ennenkuin tuon pitkän vieton -päälle oli päästy, saavutti meitä erinomaisen rankka sade, jota -herkeämättä kesti lähes tiimakausi ja joka kasteli kumppalit ihan -likomäriksi, kun heillä ei ollut muuta vaatetta kuin takit päällä. -Sateenpitopaikkaa ei aavalla tunturilla ollut. Vastamainitun vieton -harjalle päästyä oli kappale myötämäkeä laskettava ja sitte oikealle -kädellemme tuli pieni tunturilammikko, johon idästä päin juokseva, -siis meidän yli kahlattava vähäinen puro laski; senjälkeen maa -taas rupesi nousemaan. Ylös alas alastomia tuntureinkylkiä näin -kuljettiin, kunnes viimein maa rupesi nähtävästi viettämään alas, -ja klo 1/2 10 tultiin paikalle, jossa taas alkoi koivua kasvaa; sen -nimi oli _Liksujuova_. Siihen tuo 6--7 neljännestä pitkä varsinainen -tunturimatka Kilpisjärveltä päättyi niinkuin siinä siellä täällä -nähtävistä tulensijoista yksistään olisi saattanut arvata; sillä -tunturilla ei semmoisia löydy. Tässä vähän levättiin, keitettiin -kahvia ja syötiin iltanen; sitte joutusaan lähettiin viimeistä -penikuormaa lyhentämään. Tämä penikuorma tahtoi jo lopulta voimia -liiaksi koettaa, varsinki kun maa oli suoperäistä, siis raskaampaa -kulkea. Hevonen yksinään, joka kaiken aikaa oli etupäässä oppaana -kulkenut, jatkoi kulkuaan niinkuin ainaki; vaan miehet horjuivat -perässä puoleksi, jollei kokonaan, nukuksissa, enkä kovin virkku -ollut itsekään. Joonasta, joka yhä pysyi perimpänä, oli suurin -huoli, ettei hän taipaleelle vaipuisi nukkumaan, ja tuo tuostaki -saatiin pysähtyä häntä huutamaan ja odottamaan. Matti koki kerran -nousta hevosen selkään nukkumaan, vaan luopui jonku virstan perästä -yrityksestään. Viimein, sittekun moneen kertaan olin kallion kylkeä -tai paksumpaa sumua yön hämärässä luullut talon harmajaksi seinäksi, -tuli toki talo eteen; se oli Mukkavuoma. Pitkä taipaleemme oli -loppunut. Kelloni osotti 1/2 1 yöllä ja 30 tiimaa oli siis matkassa -oltu. - - -Muonioa alas. - -En voi kieltää, että viime luvussa kerrottua tunturimatkaa syystä -valitetaan vaikeaksi. Sen kautta, että meillä oli ollut hevonen -muassa, joka käynnissä ei koskaan miehelle pidä, oli matkamme tosin -hidastunut, vaan vähemmässä kuin vuorokaudessa emme tätä taipaletta -kumminkaan olisi voineet astua, se on siksi pitkä ja huonokulkuinen. -Lisäksi olimme sitä kulkeneet kesän kauniimpana aikana, jos kohta -vähän sadetta olimmeki saaneet; talvipakkasella tai nöyrällä -ilmalla se epäilemättä tuntuisi monta vertaa tukalammalta. Ei puutu -esimerkkejä siitä, että matkamiehet ovat henkensäki tälle taipaleelle -heittäneet. Niin muutamia vuosia taapäin eräs vaimonpuoli yksin, joka -tosin oli rohkeaa, lähti kevättalvella Mukkavuomasta Ruijaan, vaan -kun ei häntä kuulunut perille tulleeksi, aavistettiin, että surma oli -hänen perinnyt; ja ensi eli toisena kesänä hänen luunsa löydettiin -Koltajärven autiolta rannalta. Hän oli eksynyt tieltä, kun oli -sanotun järven _etelä_-rannalle sortunut. Myöski toisesta varemmasta -kuolemantapauksesta mainittiin. - -Valtatie Muonionlatvalta Ruijaan ei kuitenkaan kulje Mukkavuomasta -Soikitan outaan ja Hatuvaaraan, vaan Jyykeänpohjaan (Skibotten). -Kilpisjärveltä tie tänne erkanee järven luoteisimmasta perukasta -_Siilasvuomasta_, joka on vähän pohjempana sitä perukkaa, jossa me -olimme käyneet, ja seuraa sitte tunturein tuolla puolen Jyykeisen -jokilaaksoa. Mukkavuomasta Jyykeänpohjaan on vielä pitempi matka kuin -Hatuvaaraan, vaan Jykeisen enon varrella on 2--3 penikuorman päässä -joensuusta talo _Pyhässä oudassa_, norj. "Helge skov", niin että -asumatonta taivalta pohjoisella tiellä kenties on hiukka lyhemmältä; -suuri ei erotus voi olla. Ilolla on mainittava, että Muonionniskan -nimismiehen, K. _Bäcklundin_, hartaasta esityksestä Suomen kruunu -paraikaa rakennuttaa uutistaloa Siilasvuomaan, jossa matkustajat -voivat saada majaa ja heidän hevosensa suojaa (talli tehään niin iso, -että siinä tulee tilaa kaheksalle hevoselle). - -Mukkavuomassa sain itsepäällisen kamarin, jonka takkaan tehyn tulen -edessä oli suloinen lämmittää ja kuivaa itseänsä. Maitohyllyllä -havaitsin hillahuupparoppeen, jonka sisältöä maistelin maidon -kanssa. Kun rupesin maata panemaan, havaitsin että talonväki -hyväntahtoisuudessaan olivat sänkyyn olkipolsterin alle levittäneet -vastaniitetyitä, siis aivan märkiä heiniä; ne viskasin kiiruusti -lattialle ja asetuin sitte levolle; eikä unta tarvinnut odottaa. - -Lauvantai-aamuna 12 p. elok. lähin veneellä laskemaan Muonioa eli -niinkuin sen latvapuolta sanotaan _Könkömää_ alas. Saattajiksi -lähti talon kaksi vanhempaa poikaa, joitten nimiä en enään muista; -eikö tuo toinen sentään lie ollut _Pekka_. Matti jäi kotia. Myöski -Saarenpään Heikki pyysi ja sai kernaasti veneessä kulkea alas. -Mukkavuoman talo ei ole Muonion vaan sen lisäjoen _Kuma_- (eli -_Kumma_-) joen varrella, jonka pohjaan päin kääntyvään suuhun ensin -oli soudettava, ennenkuin päävirralle päästiin. Täällä saatiin -heti vetää purje puuhun, kun edellispäiväin läntinen tuuli yhä -puhalsi; joku penikuorma eteenpäin oli näet joki suvantona eli -järvenä. Tuon välin kuljettuamme olimme _Peeravaaran_ kohalla, -joka näytti siksi tunturilta, että sen nimeä tiedustin, vaikka se -Ruijanpuolisiin tuntureihin verraten oli sangen matala; Inbergin -kartan mukaan sen korkeus on koko 2,880 jalkaa. Vaaran juurella oli -ensimäinen koski, _Peerakoski_, jota täytyi köydestä laskea. Lähinnä -seuraavista koskista panin mieleeni _Latinan nivan_ niin hyvin tuon -klassillisen nimen tähen kuin siksi, että sen alta uistimellani sain -suuren harrin. 2 1/2 penik. kuljettuamme tulimme ensimäiseen taloon -jokivarrella, _Vittankiin_, jonka rannassa pikimältään käytiin; -se niinkuin seuraavatki kolme alempaa taloa oli Ruotsinpuolisella -jokivarrella. Suomen puoli on Ruijan rajalta toistakymmentä -penikuormaa alaspäin asumatta. Vittanginjärven poikki päästyä tultiin -_Lammaskosken_ niskaan, joka, vaikka nimeltään siivo, on aika äkeä. -Se jakaantuu neljään eri osaan: ylinen kurkkio, järämä-, väli- ja -alinen kurkkio, joista ainaki kaksi oli köydestä laskettavaa. Sitte -tuli jonku matkan takaa _Iiton_ suvanto, jonka rannalle jos en erehy -Suomen kruunu aikoo perustaa uutistalon, senjälkeen _Saukkokoski_, -sitte _Ainuvarppijärvi_ ja koski. Kun viimeistä laskettiin, oli jo -hiljainen ilta ja aivan hämärä, että perämies jo epäili, näkisikö -enään oikein laskea; hyvin kuitenki kävi. Heti kosken alla oli toinen -talo jokivarrella, enemmän vankannäköinen, _Naimakka_, johon mentiin -yöksi. Siihen luetaan Mukkavuomasta 5 1/2 penik. - -Seur. päivänä Naimakasta jatkettiin kulkua alaspäin. Joltaki kohalta -aamupuolen matkalla oli laajempi näkö-ala maisemaan; selvästi saattoi -huomata, kuinka maat viettivät alaspäin, ja myöski mäenharjuja ja -vaaroja erotti, vaan Ruijan vuoret mielessä maakunta tuntui jotenki -lakealta. Penikuorman matkan perästä tuli _Pättikän_ putous, joka -on niin kova, ettei sitä edes köydestä saateta laskea, vaan on vene -vedettävä virstan verta pitkin kosken pohjoispuolta. Kosken alla -olevassa _Siikavuopion_ talossa viivyttiin kappale aikaa kahvilla ja -eineellä ja taas kahvilla; jonka kahvittamisen syyksi vähän epäilin -hyvältä näyttävää väliä perämiehemme, ja talon tyttären välillä. -Siikavuopiosta alaspäin oli _Rautukurkkion_ kova koski, jonka alla -oli _Vuokkasen_ eli _Kaltiorovan_ talo, nykyään muistaakseni autio. -Kaikki nämät talot: Vittanki, Naimakka, Siikavuopio ja Kaltiorova, -ovat neljän veljeksen perustamia. Nyt tultiin _Kelottijärvelle_, -2 penik. alempana Siikavuopiota, ja tämän rannalla on _ensimäiset -talot_ Suomen puolella, _Saarenpää_ ja vähän alempana _Luspavaara. -Ensimäiset männytki_, ainaki meidän puolella, täällä kasvaa. Jollen -muista väärin, sanottiin taloissa toisinaan viljeltävän ohraa, -joten siis täältä Jyykeänvuonon ohrapeltoihin tuli noin 15 penik. -leveä, viljaa tuottamaton ala. Penikuorma alempana Kelottijärveä -on _Maunun_ kylä Ruotsin puolella ja siitä kahen penikuorman -päässä Ruotsinpuolinen _Enontekiäinen_ eli niinkuin sitä ylempänä -olevan pitkän suvannon mukaan kutsutaan _Karesuvanto_, joskus -_Kaare_suvanto. Suomenpuolisen Enontekiäisen kirkko seisoi ennen -_Lätäsenon_ yhtymäpaikassa Könkömään, josta alkaen varsinainen -Muonionjoki syntyy, vaan siirrettiin sitte nykyiselle paikalleen -_Hetan kylään_ Ounasjärven rannalle. Lätäsenon suussa Muonio laajenee -leveäksi seläksi, niin että kirkko kyllä oli sievällä paikalla. -Maunun ja Karesuvannon välillä oli muistaakseni vain yksi koski, ja -siitä alaspäin oli joessa eriskummaisen näköinen, pyöreä ja korkea -saari, _Jyppyräsaari_, jonka huipulla on kulkiain tapa käydä. - -Karesuvantoon tultuani kuulin majatalossa, että Muonionniskan -nimismies Bäcklund, joka oli käynyt Muonion latvalla ja edellisenä -iltana kulkenut Karesuvantoon, vielä oli täällä virkaveljensä -Karesuvannon nimismiehen eli komisariuksen _Forsströmin_ tykönä. -Koska olin aikonut hra B:n kotona käydä, menin nyt jo häntä -tapaamaan. Vaikka molemmalle etsittävälleni olin tuntematon, he -ottivat minua seuraansa vastaan sydämellisyydellä, jonka vertaista -harvoin olen nähnyt, ja minunki täytyi hra F:n luo vieraaksi jäädä -seuraavan päivän puoliseen asti. Koko tämä aika, lyhyt nukkumisen -väli pois luettuna, oli yhtämittaista pitojen pitoa niin herkullisten -ruokien kuin hienojen juomien puolesta; sillä virkakumppalit, jotka -eivät vuosikauteen olleet toisiaan tavanneet, arvelivat runon -sanoilla, että "harvoin yhtehen yhymme, harvoin saamme toisihimme, -näillä raukoilla rajoilla, poloisilla pohjanmailla", ja semmoinen -tilaisuus oli siis juhlallisesti vietettävä. Hr F. on Upsalan -ylioppilas ja tuntui täydeltä _gentlemanilta_. Naimaton mies samoin -kuin Bäcklundki. - -Viimemainittu tarjosi minulle sijan veneessänsä, jonka kernaasti -otin vastaan, ja 14 p. elok. lähimme Muonionniskaan kulkemaan. -Tällä välillä, jota luetaan 10 penikuormaksi, on Ruotsin puolella -muistaakseni vain yksi kylä, _Kuttainen_, tunnetun J. _Raattamaan_ -kotipaikka, Suomen puolella sitävastoin ensin _Palojoensuu_, josta -kuljetaan Enontekiäisten kirkolle ja jossa on ensi kestikivari, -sitte _Kätkäsuvanto_ ja viimein _Ylimuonio_, 1 penik. ylempänä -Muonionniskaa. Palojoensuussa jo näkyi vähän parempia ohrapeltoja; -Kuttaisesta alkaen hyvä mäntymetsä. Useoita koskia on joessa, -niinkuin _Kuttaisen kurkkio_, molemmat _Tapokosket_, jossa meillä oli -laskiana vastamainitun Raattamaan eräs sukulainen _Iisko Raattamaa_, -tyynen vakavuutensa kautta huomioa herättävä mies, _Kelokurkkio, -Jalon_ ja _Noidan poiat_. Useimmat laski hra B. itse. Yötä oltiin -_Purasen_ metsävahintorpassa, joka oli erittäin siisti paikka, ja -päivällisen aikana 15 p. elok. tultiin perille Muonionniskaan. - -Matka Karesuvannosta tuli helpoksi, kun maksutta pääsin jokea -laskemaan, vaan nuo 11 penik. Mukkavuomasta Karesuvantoon maksoivat -44 markkaa (kyytipalkassa), joka mielestäni tuntui paljolta. -Saarenpään Heikki, joka kotoansa pyytämättäni oli seurannut vielä -3 penik. kirkolle asti, sai osakseen 10 markkaa, vaan koki olla -tyytymätön siihen, vaatien yhtä monta kruunua, samoin kuin toiset -miehet. Enempää en kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi antaa. - - -Muonionniskasta Kittilään ja sieltä Rovaniemen kautta kotia. - -Muonionniskan kirkonkylä on sangen sievä, vaikkei erittäin -vankannäköinen paikka Muonion koillisrannalla. Jokivarrella -on useoita taloja, jotka punaisilla seinillään ja valkeoilla -akkunoillaan ilottavat silmää, ja takimaisena vähäisellä -törmänrinteellä seisoo pitäjän kirkko. Kylästä on laaja näkö-ala -sekä luodetta kohti joen leveöille suvannoille ja vihannoille -rantaniityille että etelään päin Ruotsin puolen tiheöille -männikkökankaille, joitten juurella joen varrella vastapäätä -Muonionniskaa kauppias Forsströmin, Karesuvannon nimismiehen isän, -talo _Muoniovaara_ on. Pohjasta siintää 4 penikuorman päässä -_Ounastunturi_ huipullaan _Outakka_, ja siitä alaspäin itäpuolitse -Muonioa kulkeva vuoriharju kohottelee tuo tuostaki tuntureita ylös, -niinkuin tuon 2,900 jalkaa korkean _Pallastunturin_, jonka korkein -pyöryläinen huippu on nimeltä _Himmelriiki, Keimiötunturin_, y.m. -Itä-etelään Muonionniskasta on yksinäinen _Olostunturi_. - -Nimismies Bäcklundin tykönä viivyin sen päivän, jona olimme -tulleet, ja seuraavan yön, yhtä vieraanvaraisesti pidettynä kuin -Karesuvannolla. Hän kyllä koki houkuttaa minua jäämään viikkokaudeksi -taloon, vaan tuohon ystävälliseen pyyntöön ei aikani sallinut -myöntyä. Sittekun hän itsestään oli kysynyt matkakassani tilaa ja -kuultuaan että se kaipasi vahvistusta, täyttänyt mitä puuttui, -sanoin hänelle ja hänen sisarelleen, joka hänen talouttansa hoiti, -kiitolliset jäähyväiset ja jatkoin aamulla 16 p. elok. taas matkaa. -Etupäässä saadakseni matkassa vaihetusta en enään lähtenyt Muonioa -alas, vaan poikkesin itäänpäin kulkeakseni Kittilään. Muonionniskan -ja Kittilän välille tehtiin 1867 vuoden kadon jälkeen maantie, s.t.s. -kolmatta syltää leveä linja raivattiin metsästä auki ja varustettiin -ojilla sekä silloillaki, jotka jälkimäiset kuitenki jäivät -puolitekoisiksi sikäli, että tietä ei kohotettu niiden tasalle; -joten hevosella oli mahoton useanki päälle päästä. Tätä tietä ei -kuitenkaan pantu täyteen kuntoon eikä sitä jälestäpäin ole voimassa -pidetty, niin että siinä jo kasvaa miehenkorkuisia vesoja ja näreitä, -ja sillat alkavat lahota; pitkin tietä kulkee vain jalkapolku, -jota varsinki postimies käyttää. Tie tehtiin pitkin Jerisjokea -_Siepin_ eli _Kotakorvan_ talon sivu siiasta rikkaan _Jerisjärven_ -luoteiskulmaan _Kutunivan_ talon luo, siitä pitkin järven -pohjoisrantaa Keimiötunturin alatse Palorannan eli _Rauhalan_ taloon -järven itärannalla, Rauhalasta _Sirkan_ kylään Ounasjoen varrella -ja täältä Kittilän kirkolle. Tien pituus on 8 penik. Useassa kohti -käytin tätä tietä, toisissa kuljettiin suoraan metsien halki, vaan -enemmän kuin puolet koko matkasta sopi veneellä kulkea. Se hankaluus -oli tällä matkalla, että saattajista tahtoi tulla tinka. Niin esm. -Jerisjärven rantaan tultuani sain saattomiehen, ja senki vain vanhan -ämmän, ainoastaan 1 1/2 neljännestä eteenpäin Keimiön taloon; täällä -ei ollut kotona kuin emäntä kahen pienen tyttönsä kanssa. Hän kyllä -lupasi lähteä edespäin saattamaan, jos ämmä toiseksi tulisi, jota -tämä ei kovin kovasti kieltänytkään, vaan kun sitte aiottiin lähtöä -hommata, nousi kauhea parku tyttöjen puolelta, joitten olisi pitänyt -yksin kotia jäädä; eikä auttanut muu kuin ottaa lapset mukaan, että -viiden miehen siis tultiin Rauhalan rantaan. Yötä olin _Rovasen_ -talossa Kittilän puolella, johon Rauhalan isäntä minua saattoi, ja -Rovasesta 17 p. elok. ensin kävelin 2 penik. Sirkan kylään ja kuljin -siitä sitte veneellä saman määrän Kittilän kirkolle. Tuota Rauhalan -isäntää erittäin muistelen mielihyvällä siitä syystä, että hän oli -erinomainen käymämies; minulla oli täysi työ pysyä hänen perässään. -Ainoastaan Karjalassa olen yhtä hyviä kulkioita tavannut. - -Kittilän kirkonkylä on joen oikealla, siis läntisellä varrella. Joki -on kirkolta ylöspäin kappaleen matkaa suorana suvantona tasaisilla -heinäisillä rannoilla. Kirkonkylä on jo paljo vankemman näköinen kuin -Muonionniskan. Siinä on koko joukko varakkailta näyttäviä taloja -pitkin jokivartta, ja talojen ympärillä ja vieressä on peltoja ja -niittyjä niin laajoja, että yhtä hyvin saattaisi luulla olevansa -40 penik. _etelämpänä_ kuin pohjempana Oulua. Kittilä kuuluu Lapin -kihlakuntaan ja maamme suuri yleisö, ei ainoastaan sivistymätön -vaan slvistynytki ulkopuolella Oulun lääniä, varmaan ajattelee -Kittilää varsinaiseksi lapin maisemaksi autioilla jäkälätuntureilla -ja kitukasvuisilla metsiköillä, jossa ihmiset kurjasti elättävät -henkeänsä poronhoidolla ja kalastamisella, asuen kenties, lisännee -moni ajatuksessaan, pienissä lappalaiskodissa. Suurempaan erehykseen -ei voi joutua. Poroja tosin joku määrä pidetään niinkuin lähelle -Oulua asti (Pudasjärvellä), vaan hevonen ja lehmä tekevät samaa -virkaa Kittilässä kuin muuallaki -- ne ovat kotieläimiä eikä -poro. Tuntureista ei tiedetä muuta kuin että pohjan puoleen pari -kolme, niinkuin _Aakenus-, Levi-_ ja _Kätkä_-tunturit kohottelevat -matalia päitänsä metsäin yli taivaanrantaa vasten. Varsinaista -porolappalaista ei Kittilässä tietääkseni ole ainoaakaan yhtä vähän -kuin Muonionniskassa; ainoastaan Enontekiäisissä ilmotetaan nykyään -olevan 48 semmoista 1,280 porolla. Kittilä on yhtä suomalainen seutu -kuin mikä paikka maassa tahansa -- talvella vain vähän pimeämpi ehkä. - -Kittilästä kulkee valtatie Inariin ja Utsjoelle sekä sitte -jäämerelle. Matka käypi ensin _Kiistalaan_ (4 penik.), johon pääsee -hevosella, sitte porokyydillä _Seurujärvelle_ (2 1/2 penik.), -_Pokkaan_ (1 1/2 p.), _Mirhaminpirtin_ autiotupaan (2 p.), jossa -kuusi loppuu, _Ivalojoelle_ (3/4 p.), _Karvaselälle_ (2 p.) ja -_Menesjoen_ latvalle (1 1/2 p.), molemmat viimeiset autioita -tupia, _Menesjärven_ taloon (1 1/2 p.) ja _Paadarjärvelle_ (2 p.), -josta on _Inarin_ pappilaan pari penik. Paadarjärveltä erkanee tie -Utsjoelle, kulkien _Muddusjärven_ poikki ja Inarin nimismiehen -virkatalon _Toivoniemen_ sivu sekä _Syys-_ ja _Säytsäjärvien_ ja -matalan _Petsikkotunturin_ poikki _Utsjoelle_, jota jokea pitkin -sitte kuljetaan _Utsjoen_ kirkolle. -- Muonionniskasta taas kuljetaan -suomen Enontekiäisten kautta Alattioon, jolloin Ounasjärveltä -ensin on 4 penik. (porotietä) _Näkkäläjärvelle_, siitä 2 penik. -_Sitsajärvelle_ rajan pohjoispuolelle, sitte 2 penik. _Sieppiin_ -ja Siepistä sama määrä _Koutokeinon_ (eli suomeksi _leveän tien_, -valtatien) kirkolle, josta päästään kahta tietä Alattioon. - -Kittilässä löytyy koko joukko säätyhenkiä: siellä asuu tuomari, -tohtori, kruununvouti, nimismies, pappi ja metsäherra. Toivottavasti -sinne saadaan postitoimistoki, sittekun uusi maantie Rovaniemelle -ehkä ensi syksynä valmistuu. Tämä lähes 15 penik. pitkä tie, jonka -tekoon kruunu muutamia vuosia sitte ryhtyi ja johon tähän asti -lienee pantu noin 120,000 markkaa, tulee olemaan mahtava askel Lapin -lähentämiseksi muuhun Suomeen. - -Kittilästä arvelin vähän poiketa Sodankylään saadakseni nähä sinne -juuri Suomen puolesta pystytettävää pohjoista havaintopaikkaa, -_polari-asemaa_, vaan vaikka Inbergin kartassa on _maantie_ merkitty -kulkevaksi sekä Sodankylään että sieltä Rovaniemelle, arveltiin -Kittilässä, että _jalkaisinki_ olisi melkein mahoton Sodankylään -suoristaan päästä. Siksi lähin 18 p. elok. jokea alas Rovaniemelle, -jonka kirkolle tulin 20 p. aamulla. Mitään erityistä ei tästä -matkasta ole mainittavaa; joutusaan solui vene myötävirtaa alas. -Pohjoiseen Rovaniemen kirkolta on 3--4 penik. pitkä, aivan suora -suvanto, _Sinetänsuvanto_, jonka yläpuolta kuljin hiljan illalla 19 -p. Vasta tällä suvannolla hoksasin, kuinka pimeät yöt jo olivat, -vaikka kyllä jo varemmin, mutta mieleen panematta, olin sen seikan -huomannut. Ilta oli nimittäin erinomaisen ihana, että kehotti -mietteisiin vaipumaan, ja kun pitkänäni veneen pohjalla katselin ylös -taivasta kohti, näin yhen tähen toisensa perästä tummansinisellä -ilmankannella syttyvän palamaan; nämät ensi kerran sinä kesänä -nähyt tuttavat nyt muistuttivat, että syksy oli tulossa. Omituista -tosiaan oli ajatella, että pimeyden luvatussa maassa, äärimmäisessä -pohjolassa, en ollut pimeää ollenkaan nähnyt, vaan että se nyt täällä -etelässä, auringon ja valon puolella, tuli vastaan! - -Rovaniemen kirkolla tapasin kestikivarissa piiri-ingeniörin Oulusta -Ferd. Smedbergin ja kiirehin hänen kanssa pääsemään matkaan. Yhessä -sitte ajettiin Kemin komeasti rakettua jokilaaksoa alas Kemin -vähäiseen kaupunkiin ja siitä pitkin Pohjanlahen rantaa Ouluun, -johon tultiin 22 p. aamulla. Kun en Rovaniemellä olisi kiirettä -pitänyt, olisin sieltä voinut toisetki matkatoverit saada, nimittäin -kumppalit kesällisen retken alusta, Schwartzbergin ja Raninin, jotka -Kemijärveltä tulivat ajaen Rovaniemen kestikivariin tiimaa lähtöni -jälkeen. Kemijärven ja Rovaniemen välillä kulkee näet maantie, joka -vahvistettiin tehtäväksi v. 1851; se ynnä maantie Rovaniemeltä Kemin -suuhun, joka on kymmenen vuotta vanhempi, onki ainoa ajettava tie -koko Kemin jokilaaksossa. Mitä karttoihin on merkitty muita teitä, -ne löytyvät ainoastaan paperilla, s.t.s. niitä on aikanaan aljettu -tehä, vaan ne ovat sitte kasvaneet umpeen. Semmoinen on esm. tie -Vikajärveltä Sodankylään, joka vahvistettiin tehtäväksi v. 1850. - -Vasta 23 p. elok. Schwartzberg ja Ranin tulivat Ouluun; kun me -olimme niiltä Kemin varrella hevoset vieneet. Hauska oli heitä taas -tavata ja vielä hauskempi kuulla, että heki olivat kesänsä viettoon -täydellisesti tyytyväisiä. - - -Lisäyksiä. - -Lehtori Schwartzbergin laskujen mukaan _asui ryssän rannalla_ v. -1882 625 suomalaista ja 63 lappalaista (lutherin-uskoista). Minun -laskuni mukaan suomalaisia olisi pitänyt löytyä päälle 700 henkeä. -Erotus saapi siitä selityksensä, että leht. S. ei ole ottanut lukuun -suomalaisia Paatsjoen varrella. - -_Valaskalatehas_ on nyt perustettu ryssän rannalleki, luullakseni -Jeretnikaan. - -_Petshingin_ luostarin uudelleen-rakentamisesta on Venäjällä nostettu -kysymys, tietävät, venäläiset sanomalehet kertoa. - -Matka _etelä-Varangin_ kautta on kerrottu erikseen matkasta _Ruijan_ -kautta, vaan myöhemmät tilastolliset ilmotukset Ruijasta yleensä -koskevat myöski etelä-Varankia, koska norjalaiset lukevat tätäki -Ruijaan. Toivoakseni tämä ei lukian mielessä mitään sekavuutta -synnytä, vaikken ole muistanut siitä tekstissä erittäin huomauttaa, -kun oli täysi työ Ruijan _läänin ja maakunnan_ välillä olevan -erotuksen mielessä pitämisestä. - -Miten miehen osinko, _mandslod_, Norjan puolella oikeastaan luetaan, -on jäänyt minulta hämäräksi. Virallisen tilaston mukaan se lasketaan -niin, että kalasaaliin arvomäärä jaetaan pyytömiesten summalla. -Suomalaiset luullakseni miehen osalla tarkottavat ainoastaan sitä -määrää, mikä kulleki pyytömiehelle jääpi, sittekun veneen "laikko" -s.o. kolmas osa saaliista on luettu pois. - -Paitsi lukkari Isakseniä, joka oli varsin etevä _lapin kansan -edustaja_, tahon vielä semmoiseksi mainita toistaki lappalaista, -jonka tapasin Sokkukentällä Jyykeänvuonon rannalla ja joka oli -nimellä _Pieran Edes Hamar_ eli _Vasara_. Hän tuntui olevan -erittäin innokas "kristitty", niin että vastaanottiki minua -kysymyksellä "oletko jumalan lapsi", vaan kun vähistä merkeistä -lienee huomannut, etten ollut halukas kovin pitkältä kuuntelemaan -hänen hyväntahtoista, vaan vähän yksinkertaista puhetta, hänellä -oli siksi älyä ja itsehillitysvoimaa, että rupesi muista asioista -puhumaan; jonka kautta hän isosti kohotti arvoaan silmissäni, -koska tuommoista itsehillintöä uskon harrastajissa harvoin tapaa. -Ainoastaan lähettäissä hän taas palasi lempi-aineeseensa, kiivaasti -kehottaen viemään terveisiä _kaikille_ kristityille matkalla, jotka -epämääräiset terveykset, onnellisesti sainki jätetyiksi kahelle -"kristitylle" saattomiehelle Kittilässä. - - - - -Viitteet: - - -[1] Sen suhteen lienee sentään kyllä varaa "kärsivällisyyden piipun -polttamiseen", niinkuin turkkilainen sanoo. - -[2] Hauska oli minun tässä suhteessa ottaa vaari molemmista -matkakumppaleistani: ennenkuin Oulangansuuhun tultiin ja vielä -sielläki kulki heidän arvelunsa "venäläisistä" samaa yhtä väärää ja -pahottavaa suuntaa, kuin valitettavasti yleensä koko sivistyneessä -säädyssämme vielä on laita; vaan Knäsiässä heidän mielensä jo oli -aivan muuttunut, "venäläisistä" ei enään ollut puhe, halveksimisen -sijaan oli mielisuosio astunut, ja peittelemättä he nauroivat -entisille harhaluuloillensa. - -[3] Joku harva paikka löytyy, joka on hallaa vasten tavattu; niin -esm. Mossalan saaresta mainittiin, että halla ei siinä käy koskaan. - -[4] Sanaa _Umptek_ Friis kirjottaa _Umbdek_, samoin kuin sanaa -_tunder_ (tunturi) _dunder_. Pt:ääni edellisessä oli kuitenkin aivan -selvä, ja Castrénki kirjottaa Umptek; samoin t:ääni jälkimäisessä. -Muitaki Lapin nimiä Friis kirjottaa toisin kuin ne meidän korvissa -soivat, esm. _Aver_ pro Auer (Auver) jaur, _Tschynedunder_ -pro Tshunatunder, j.n.e.; liekö hän sitte oikeassa. Että hän -suomenkielisten nimien ja sanain suhteen usein isosti erehtyy, huomaa -jokainen, joka hänen matkakertomustaan on lukenut. - -[5] Vieko, norjan Vog, on vähän isompi puutaa eli 42 Suomen naulaa. - -[6] Huomaa: lappalaisilla tarkotetaan ryssän rannalla aina -lutherin-uskoisia lappalaisia; kreikan-uskoisia kutsutaan "_koltiksi_ -eli _kolttalaisiksi_" (norj. skolter). - -[7] Talon-isäntäin nimiksi on muistokirjaani pantu: Treijat, -Hänninen, Suni, Romssi, Takkinen, Hirsivaara, Haataja ja Torf (?). - -[8] Lehtori Schwartzberg sai käydessään väkiluvun nousemaan 220:een -henkeen, jota en voi muuten ymmärtää, kuin että hänen lähes -Pummankiin oli tullut irtonaista väkeä muista kylistä, jotka myöski -otettiin väenlaskuun. Sitä näyttää todistavan se seikka, että hänen -laskunsa mukaan esm. Kervanassa oli vain 28 henkeä, kun minulle -lueteltiin 53. - -[9] Siinä ryssän rannan kartassa, joka viime valtiopäivillä säädyille -jaettiin, on tämä vuono väärin nimitetty Stolboanlaheksi. - -[10] Maattivuonon pohjoisrannalla, pienen joen suussa, jossa on vähän -"outaa" (metsää), asuu 1 lappi ja 1 ruijalainen. - -[11] Että Suomen lappalaisilla ennen oli tapa käydä myöski -nykyään Venäjälle kuuluvalla osalla yhteisaluetta, seuraa asian -omasta luonnosta, sillä sisämaan lappalaiset ovat aina kulkeneet -merenrannalle jokien osottamaa suuntaa ja itäpuolitse Paatsjokea -kulkevilla esm. on tie ollut jotenki suora Karabellan niemelle. -Mutta tähän löytyy kirjallisiaki todistuksia. Niin norjalainen Th. -v. Vesten sanoo, että viime vuosisadan alkupuolella lutherilaisia -lappalaisia tavattiin Muotkavuonon rannalla, ja ne lappalaiset -jotka Friis tapasi Kervanassa, kertoivat että heidän esivanhempansa -jo ennen v. 1826 olivat Venäjän puolelle muuttaneet ja että heitä -entiseen aikaan oli ollut paljo enemmän. Nämät lutherilaiset (poro) -lappalaiset tietysti ovat olleet Inarin s.o. Suomen lappalaisia, -jonka näkee siitäki, että vaikka Friisin aikana jo löytyi -lutherilainen kirkko Akkulanniemellä etelä-Varangissa, lappalaiset -yhtäkaikki sanoivat käyvänsä kirkolla myöski Inarissa, johon kuitenki -on kolmatta vertaa pitempi matka. Siinä kertomuksessa Norjan ja -Suomen välisestä rajasta, jonka maaherra Oulun läänissä S.F. von -Born v. 1823 antoi senaatiin (Suomi 1843), sanotaan nimenomaan, että -mitä rajaan Varangin tienoilla tulee, vanha kalastustapa Näytämön, -Paatsjoen ja _Petsamon_ joeissa tekee rajan virkaa (gamla häfden -å fisket uti Nejdens, Passvig och _Peitse_ elfvar tjenar här till -rättesnöre i stället för ordentelig gräns). - -[12] Väkiluku koko Viipurin läänissä oli v. 1870 276,000, v. 1880 -301,000 henkeä, enennys siis noin 9 prosenttia, joka 20 vuotena -tekisi 18 % eli ei täyttä viidettä osaa. Jäämeren rannalla enennys, -niinkuin juuri näimme, on ollut 300 %, siis suunnattomasti suurempi. - -[13] Jos noilla rauhakirjassa tavattavilla sanoilla, että rajan piti -kulkea "allt in i hafvet", oikein meren "sisään", olisi erittäin -tarkotettu mitään, niin ne parhaiten sopisivat viittaamaan rajan -päättymistä Karabellan maan sanottuun luoteisnokkaan, joka terävänä -kärkenä ja edemmäksi kuin mikään muu niemi ryssän rannalla pistää -mereen; vaan mahollista on, että noilla sanoilla ei ole muuta -tarkotettu kuin rajan kulkua mereen "asti". Omituista yhtäkaikki on, -että mainitulla luoteisnokalla, jota norjalaiset muinoin nimittivät -"Carlsgamoddeksi", on lapiksi nimi _aide-njarga_, aita-niemi, joka -viittaa siihen, että niemellä olisi ollut joku rajotuksen merkitys. - -[14] Hauska olisi tietää, mitä perusteita rajankäynnissä 1830 -noudatettiin, kun rajamme tuli kulkemaan niin paljo lännempänä kuin -mitä Venäjän kartat osottavat. Näitähän olisi sopinut perusteiksi -ottaa, kun meillä arvaten ei karttoja ollut. - -[15] Ks. Friis, En sommer i Finmarken, 1880, siv. 108. -- Kumma -etteivät Suomen kirjailiat näistä kartoista ole puhuneet mitään. - -[16] Sisämaassa, 3 neljänneksen päässä Pykeijasta, löytyy somaniminen -vaara _Patteritunturi_. Muutamia vuosia taapäin eräs norjan herra oli -tälle vaaralle pystyttänyt 3 kyynärää korkean kivipaalun eli -pyykin, -ja puhe oli silloin käynyt, että se oli vanha rajapaikka. - -[17] Vastapäätä Annijoen suuta Varanginvuonon etelärannalla on pieni -lahti, jonka nimi norjaksi on _Gandvik_ (siis Kannanlahti!). Suomeksi -lahen nimi kartan mukaan on Juurivuono. - -[18] Jälestäpäin, sittekun ylläseisova jo oli kirjotettu, olen nähnyt -pienemmän Ruotsin ja Norjan seinäkartan, jonka Maatieteellinen Seura -(geografiska inrättningen) on ulosantanut ja C.P. Hällström tehnyt v. -1815. Siinä kulkee Norjan raja Kolmisoivasta Reisvuonon perukkaan. -- -Mitään "yhteisaluetta" ei karttaan ole merkitty. - -[19] Oloja Varangissa kuvaa sattuvasti seur. tapaus, josta kuulin -matkallani. Eräs Suomen virkamies oli Varangissa kerran leikillään -kertonut, että Venäläinen kohta tulee vallottamaan itä-Ruijaa. -Väestö s.o. suomalaiset joutui tästä aivan ilon vimmaan, uhitteli -norjalaisille, että pian heidän valtansa loppuu, koko maakunta oli -täydessä häiriössä ja tuon perättömän puheen levittäjä pelastui -vankeudesta ainoastaan senkautta, että itä-Ruijan virkamiehille -sattui olemaan hyvä tuttu. - -[20] _Muist_. Etelä-Varangin pitäjän luoteisraja kulkee Kolmisoivasta -Juurivuonon itäpuolelle; naapuri-seurakuntana on Uuniemi. Uuniemessä, -varsinki sen eteläpuolelle Varanginvuonoa tulevassa osassa, -asuu melkein yksistään lappalaisia ja siitä mitä tässä luvussa -on etelä-Varangin seurakunnasta lausuttu, sopii siis Uuniemen -etelä-osaan oikeastaan vain se, mikä lappalaisia koskee. - -[21] Uusin asetus muuttolappalaisista Ruotsissa ja Norjassa, annettu -6 p. kesäk. 1838, järjestää kuitenki tässä mainitut seikat paremmalle -kannalle, säätäen 5 §:ssä, että porojen vanhoja kulkuteitä ei saa -sulkea ja että, missä niin on jo tapahtunut, ne valtion huolenpidosta -ovat uudestaan avattavat. - -[22] Nämät samoin kuin jälestäpäin tavattavat tilastolliset numerot -ovat Norjan virallisesta tilastosta otetut. - -[23] Sekarotuisilla tarkoitetaan Norjan tilastossa niitä, joitten -vanhemmat ovat eri kansallisuutta; norjalaista, suomalaista, -lappalaista tai sekarotuista. Niistä pidetään niin tarkka luku, että -syrjäistä tahtoo sekä naurattaa että pyörryttää. Mihin kansaan esm. -se kuuluu, jonka isä on norjalaisesta isästä ja suomalaisesta äidistä -syntynyt ja äiti lappalaisesta isästä ja sekarotuisesta äidistä? - -[24] Kyröläisten nylkemistavasta kuulee toisinaan kerrassaan -kammottavia juttuja. Niin olivat kerran lähteneet erästä Ivalosta -tullutta venäläistä saattamaan Sompioon. Sanomatta on arvattava, että -he olivat määränneet hyvän palkan työstään, vaan keskellä taipaletta -he ilmottivat saatettavalleen, että heidän vielä piti sovitun maksun -lisäksi saada sata markkaa. Vihoissaan tuommoisesta kelvottomuudesta -venäläinen jyrkästi kielsi. Silloin miehet laskivat taakkansa -maahan ja lähtivät palaamaan kotia, jättäen matkamiehen keskelle -tietöntä erämaata! Juuri kuin he olivat näkyvistä katoamaisillaan, -he saivat merkin palata takaisin ja kulkian oli pakko maksaa mitä -toiset julkesivat vaatia. -- Sankarityöstään saattajat itse olivat -kerskumalla kertoneet eräälle Lapissa usein kulkeneelle Suomen -virkamiehelle, jolta minä olen tapauksesta kuullut. - -[25] _Oikaiseva lisäys sivulle 252_. Sen tavan suhteen, jolla -pyynnistä lähtevä tulo Ruijassa jaetaan, voin tässä kauppias D. -_Haloselta_ Kemissä viime arkin painamisen jälkeen tulleen kirjeen -mukaan lisätä, että veneen ja pyytöneuvojen osaksi luetaan _kolmas -osa_ saaliista (siis vielä enemmän kuin ylempänä arvelin) ja muut -kaksikolmattaosaa jaetaan tasan veneessä tavallisesti kulkevan kolmen -miehen välillä, niin että itsekuki saa kaksiyheksättä osaa. Veneen -osasta kuitenki on maksettava huoneet pyytö-aikana ja "jällit" -(kuivauställingit), vaan koukkujen syöttäminen, johon työhön usein -käytetään vaimonpuolia, on kipparein toimitettava. Ryssän rannalla -luullakseni myös toisinaan otetaan veneen laikkoa enemmän kuin -kaheksas eli yheksäs osa saaliista. -- Esimerkiksi niistä vaivoista, -joita pyytömiehet saavat kokea, mainitsee hra H. sivumennen, että kun -lumimyrsky merellä tapaa ja kalastajat läpimärkinä ja vilustuneina -pakenevat huoneestansa lämmintä hakemaan, voipi sattua niinki, että -koko huone on kadonnut näkymättömiin lumikinosten alle, jolloin -ei muuta neuvoksi kuin lapiot käsiin, että asunto löydettäisiin -peitostansa. - -[26] Kun turskalta ainoastaan vatsa halkaistaan ja se sitte -kuivataan, norjalaiset sitä kutsuvat _"rundfisk"_; jos taas kala -halkaistaan selkää myöten ja selkäruoto otetaan pois, sanotaan kalaa -_"rotskjær"_. -- 1 kilogrammi on 2,35 Suomen naulaa; 1 hektoliiteri = -38,2 suomen kannua. - -[27] Ruijan kaupungeissa asuu kussaki ainoastaan pari kolme -lappalaista, että sekarotuiset lapset ovat melkein yksistään -norjalaisten ja suomalaisten avioliitoista syntyneet. V. 1875 oli 30 -lapsesta Ruijan kaupungeissa 20:lla norjalainen isä ja suomalainen -äiti, 10:llä suomalainen isä ja norjalainen äiti; sekarotuiset olivat -siis tasan kumpaaki kansallisuutta. Ruijan läänin maaseuduilla -oli 20:stä lapsesta 8:lla suomalainen, 7:llä lappalainen ja 5:llä -norjalainen isä, 8:lla suomalainen, 9:llä lappalainen ja 3:lla -norj. äiti. Jos sekarotuiset maalla tämän mukaan tahtoisi jakaa eri -kansallisuutten kesken, olisi siis kaksi viidettä osaa luettava -suomalaisiksi, runsaasti kolmas osa lappalaisiksi ja neljäs osa -norjalaisiksi. - -[28] Pottuja saatiin Alattioon vuosikymmenenä 1856--65 keskimäärin -vuosittain 3,500 tynnyriä, joka, kun väkiluku oli noin 2,300 henkeä, -tekee puolitoista tynn. henkeä kohti (Vulfsberg). Oulun läänissä oli -pottusato v. 1880 148,000 tynn., siis ainoastaan kolme neljättä osaa -tynnyriä henkeä kohti. - -[29] Ks. esm. Statistisk Aarbog for Kongeriget Norge, 1882, Norges -Fiskerier i Aaret 1878, Resumé des renssignements statistiquea sur la -Norvége, 1875. - -[30] Siihen on lohenpyyntiki luettu. - -[31] Tähän luettu tulo turskanpyynnistä Huippuvuorilla 18,000 kr. - -[32] Puutavaroita vietiin Norjasta v. 1881 42 miljonan arvosta. - -[33] Suomen tilast. virastosta saadun tiedon mukaan. - -[34] Tuosta luulevaisuudesta vielä yksi esimerkki. Juuri vasta -mainittu suomalainen näytti minulle muutaman keväällisen numeron -Vesisaaren norjalaista viikkolehteä, joka kerrottuaan, että eräs -nuori venäläinen oli tulossa Ruijaan, hartaimmasti terotti lukiain -mieleen, etteivät tulokkaalle antaisi minkäänlaisia tietoja -maakunnan oloista, koska hän arvaten oli liikkeellä valtiollisia -salatarkotuksia varten. Valveella norjalaiset kokevat olla. -- -Huvittavinta oli, että puhekumppalini ensin näytti luulevan minua -tuoksi venäläiseksi. - -[35] _Njalla_ merkitsee ylös ilmaan, pylvään päähän pystytettyä -aittaa. Vaaralla kerrottiin lumessa olevan joku muuri, minkä merkiksi -tuo sitte lie rakettu? - -[36] Jauhomaton (venäläisen) hinta Jyykeässä oli 27 kr. (= 38 -markkaa). Sen paino oli silloin 9 puutaa. - -[37] Etelä-Norjassa rinnakkain Vermlannin kanssa sitäpaitsi löytyi -1062 sekä Trondhjemin hippakunnassa 46 suomalaista, niin että koko -lukumäärä Norjassa teki 7,594 henkeä. - -[38] Sekarotuisista maalla (4767) kaksi viidettä osaa, oli 1906, ja -sekarotuisista kaupungeissa (337) puolet eli 168. - -[39] Omasta seurakunnastaan, Vesisaaresta, prov. G. antoi seur. -ilmotuksen: suomalaisia 1,800, lappalaisia 55, norjalaisia 1,000. -Vir. tilastossa ilmotetaan: suomalaisia 1,484, lapp. 49, sekarotuisia -198 ja norj. 1,105. Tässä taas täytyy kysyä; miten suomalaiset vir. -tilastossa ovat vähenneet päälle 300:lla? - -[40] V. 1567 oli Ruijassa 154 veronmaksavaa lappalais-isäntää, s.o. -perhettä, v. 1865 sitävastoin 1,556. - -[41] V. 1759 löytyi Kainuussa ja länsipohjassa yhteensä 4,186 -lappalaista, v. 1870 yht, 6,031, v. 1860 ilmotetaan 6,483. - -[42] Keskipaikoilla tätä vuosisataa Venäjän lappalaiset kuitenki -vielä näyttävät olleen lisääntymässä, jos saapi siihen luottaa, että -heidän lukunsa v. 1842, niinkuin Castrénille Kuolassa ilmotettiin, -oli 1844 henkeä, ja v. 1859, niinkuin viralliset ilmotukset tietävät, -2207. Suomen Lapissa taas lappalaiset _viime_ aikoina näkyvät -lisääntyneen, siitä päättäen että heidän lukumääränsä v. 1830 -ilmotetaan tehneen 961 henkeä. - -[43] Düben ei juuri, sivumennen sanoen, näy suosiollisilla silmillä -katselevan suomalaisia. Niin hän esm. kutsuu Vaasan hovi-oikeuden -julistusta Lapin rajan sulkemisesta (v. 1852) _keisarilliseksi -venäläiseksi ukaasiksi_; Enontekiäisten lappia _venäläiseksi -kiilaksi_; ja suomalaisten sorron suhteen Ruijassa, josta meillä on -ollut sangen vähän puhetta, hän arvelee, että useat suomalaiset jo -ovat siitä _rääkyneet_ (skräna!). - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Suomalaiset Jäämeren rannalla, by A. W. Ervasti - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISET JÄÄMEREN RANNALLA *** - -***** This file should be named 52961-8.txt or 52961-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/9/6/52961/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52961-8.zip b/old/52961-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f437a42..0000000 --- a/old/52961-8.zip +++ /dev/null |