diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52989-8.txt | 5756 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52989-8.zip | bin | 126389 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5756 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..209188f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52989 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52989) diff --git a/old/52989-8.txt b/old/52989-8.txt deleted file mode 100644 index 9d5d54e..0000000 --- a/old/52989-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5756 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Peter Camenzind, by Hermann Hesse - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Peter Camenzind - -Author: Hermann Hesse - -Translator: Eino Railo - -Release Date: September 5, 2016 [EBook #52989] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PETER CAMENZIND *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -PETER CAMENZIND - -Kirj. - -Herman Hesse - - -Saksasta suomentanut Esko Railo - - - - - -WSOY, Porvoo, 1908. - - - - -I. - - -Taru, joka jumalista kertoi, oli alussa. Kuten suuri jumala eli -runohenkenä hindujen, kreikkalaisten ja germaanien sielussa, pyrkien -ilmoille, samoin hän nytkin päivittäin jokaisen lapsen sielussa -runollista elämää luo. - -En vielä tiennyt, mitkä olivat kotiseutuni järven, vuorien ja -purojen nimet. Muttet auringon valossa levisi silmäini eteen -sinivihreänä tasankona vetten lakeus, jonka pintaan valo tuhansiksi -säteiksi särkyi, ja vetten ympärillä näin jättiläisseppeleenä -äkkijyrkät vuoret, niiden huipuilla rotkoissa kimaltelevan lumen -ja pienet pauhaavat puroset, juurella viettävät, valonväriset -ruohokentät, omenapuineen, tupasineen ja harmaine alppikarjoineen. -Ja kun köyhä, pieni sieluni niin tyhjänä, niin hiljaisena ja niin -odottavana tuota katsoi, kirjoittivat järvien ja vuorien henget -sen syvyyteen omat kauniinrohkeat tekonsa. Nuo jäykät seinät, -nuo uhmaavat kivijoukot kertoivat uhkamielin ja kunnioituksella -niistä ajoista, joiden lapsia ne olivat ja joiden antamia arpia -ne rinnassaan kantoivat. Ne kertoivat ajasta, jolloin maa halkesi -ja taipui, kidutetusta ruumiistaan voihkivassa tulemisen tuskassa -synnyttäen huippuja sekä teräviä kallioita. Vuoria tungeskeli -jymisten ja rysähdellen ahtaudessaan, kunnes ne sinne tänne -lukemattomiksi huipuiksi pirstoutuivat; epätoivon tuskassa -taistelivat kaksoiskalliot keskenään, kunnes toinen voitti ja -ilmoille kohosi, veljensä murskaten ja syrjään heittäen. Ja yhä -vieläkin on noiden aikojen perintönä vuorten kuiluissa irtimurtuneita -kallioita, syrjääntungettuja ja muserrettuja huippuja, ja jokaisen -kevään vesiputouksena alas syöksyvä lumi toi mukanaan laaksoon -huoneensuuruisia kallioita, murskaten ne kuin lasin tahi mahtavalla -iskulla lyöden ne syvälle kedon pehmeisiin uumeniin. - -Nuo vuoret kertoivat aina samaa. Ja helppo oli niitä ymmärtää, kun -näki niiden äkkijyrkät seinämät, miten ne olivat kerros kerrokselta -murskautuneet, taipuneet, karhistuneet, täynnä ammottavia haavoja. -"Kauheasti olemme kärsineet", sanoivat ne, "ja me kärsimme vielä". -Mutta ne sanoivat sen ylpeästi, ankarasti ja jurosti, kuten vanhat, -taipumattomat, karaistut sotilaat. - -Sotilaat! Näin niiden taistelevan vettä, sadetta ja myrskyä vastaan -kauheina aikaisen kevään öinä, jolloin vimmainen föhn-tuuli mylvi -niiden vanhojen päitten kiireellä, ja jolloin alas syöksevät -ouruvedet repivät niiden kyljestä tuoreita, raakoja kappaleita. Näinä -öinä ne seisoivat uhmaillen, juuriaan maan uumeniin jännittäen, -synkkinä, päättäväisinä ja hengähtämättä, ojensivat myrskyä vastaan -pirstoutuneet tuulien puremat seinämänsä ja kalliosarvensa, ja -jännittivät kaikki voimansa nöyryytetyn uhmaavaan asentoon. Ja -jokaiselta uudelta haavalta antoivat ne kuulua raivon ja kauhun -pöyristyttävän jylinän, ja kautta kaukaisuuden kaikui murtuneena, -mutta raivoisana niiden kauhean voihkinan ääni. - -Näin ruohokenttiä ja vuorten vierteitä, joilla kasvoi ruohoa, -kukkia, kuolemankouria, sammalta, joilla kansankielessä oli omat -salaperäiseen vivahtavat nimensä. Huoleti väriloistossaan elivät -nuo vuorien lapset ja lastenlapset siellä paikoillaan. Tunteissani -elin niiden keralla, katselin niitä, nautin niiden tuoksusta ja opin -tuntemaan niiden nimet. Vakavammin ja syvemmin vaikutti minuun puiden -näkeminen. Näin jokaisen niistä elävän omaa erityistä elämäänsä, -muodostavan itselleen oman omituisen muotonsa ja latvansa kruunun -ja luovan tämän erikoisuuden mukaisen varjon. Mielestäni olivat ne -ikäänkuin vuorien läheisiä sukulaisia, erakoita ja taistelijoita, -sillä jokainen niistä, nekin, jotka korkeampana vuoren juurella -kasvoivat, taisteli hiljaista ja sitkeää taistelua tuulta, myrskyä -ja kivikkoa vastaan voidakseen elää ja kasvaa. Näin niiden joukossa -petäjiä, joihin myrsky oli jättänyt ikäänkuin säälistä oksat vaan -yhdelle puolelle, toisia, joiden punaiset rungot olivat kiertäytyneet -kuin käärmeet yllänsä riippuvien kallioiden ympäri, niin että puu ja -kallio toinen toistansa tukivat. Ne katsoivat minuun kuin sotaisat -miehet, ja herättivät sydämessäni arkaa pelkoa ja kunnioitusta. - -Meidän miehemme ja vaimomme olivat niiden kaltaisia, ankaroita ja -ryppy-otsaisia, harvapuheisia, ja kaikista harvapuheisimpia juuri -parhaimmat. Siitä opin minä katselemaan ihmisiä aivan samoin silmin -kuin puita tahi kallioita, ajatuksissani heidän kanssaan askaroimaan -ja heitä yhtäpaljon rakastamaan ja kunnioittamaan kuin hiljaisia -honkianikin. - -Pieni Nimikon-niminen kylämme on järven rannalla pienellä -kolmikulmaisella kahden vuorihaaranteen väliin puristuneella -viettävällä maapalalla. Läheiseen luostariin viepi tie, ja toinen -neljän ja puolen tunnin matkan päässä olevaan naapurikylään; muihin -järven rannalla oleviin kyliin päästään vesitse. Talomme ovat -rakennetut vanhaan puutyyliin; niiden ikää ei juuri voi määrätä, -sillä uutisrakennuksia rakennetaan harvoin, ja vanhoja korjataan -kohta kohdalta tarpeen mukaan yhä uudelleen; tänä vuonna tämä -lauta, toisena jo osa kattoa, ja moni laudan puolisko ja tukihirsi, -jotka ennen ovat kuuluneet tuvan seinään, on nyt kattomalkana, ja -jos ne eivät enää siihen kelpaa, mutta ovat sittenkin liian hyviä -poltettaviksi, niin käytetään niitä seuraavalla kerralla tallin tahi -heinäladon paikkaukseen tahi tuvan oven poikkilaudoiksi. Samoin -on itse asukkaidenkin laita; jokainen heistä on mukana niinkauan -kuin voimat riittävät, siirtyy senjälkeen vähitellen käytäntöön -kelpaamattomien lukuun ja katoaa lopuksi unohduksen pimeään, ilman -että siitä sen enemmän välitetään. Joka vuosia oloistamme poissa -oltuaan niihin jälleen palaa, huomaa, että tuskin mitään muuta on -muuttunut kuin että pari vanhaa kattoa on uudistettu ja pari uutta -vanhentunut; taannoiset vanhukset ovat tosin poissa, mutta toisia -on ilmestynyt sijaan, jotka asuvat samallaisissa majoissa, ovat -samannimisiä, kaitsevat samaa tummatukkaista lapsiparvea ja ovat -kasvoiltaan ja käytökseltään niin edeltäjäinsä kaltaisia, että heitä -tuskin toisiksi tiesi. - -Puutoksena yhteiskunnassamme oli se, että ulkoapäin niin harvoin -tuli joukkoomme raikasta verta ja elämää. Jokseenkin voimakasta -rotua olevat asukkaat ovat melkein kaikki keskenään hyvin läheistä -sukua, ja hyvinkin kolmen neljäsosan nimenä oli Camenzind. Se -täyttää kirkonkirjojen sivut ja hautausmaan ristit, upeilee -öljyvärimaalauksena tahi rohkeatyylisenä leikkaustyönä talojen -päätyseinillä ja on näkyvissä kyytimiehen vaunuissa, talli-ämpäreissä -ja venheissä. Isänikin tuvan oven yläpuolelle oli maalattu: "Jost ja -Franziska Camenzind ovat rakentaneet tämän talon", mikä ei kuitenkaan -tarkoittanut isääni, vaan hänen esi-isäänsä; ja vaikka minäkin kuten -luultavaa on kerran kuolisin lapsia jälkeeni jättämättä, niin tiedän -kuitenkin, että uudelleen taas tuohon vanhaan pesään joku Camenzind -muuttaa, jos se vaan muutoin siihen saakka kestää ja kattoa päällänsä -pitää. - -Huolimatta näennäisestä yksivärisyydestä oli yhteiskunnassamme -kuitenkin sekä hyviä että pahoja, ylhäisiä ja alhaisia, -mahtavia ja vähäväkisiä, monen viisaan rinnalla pieni huvittava -narrinjoukkue, hassahtavia ollenkaan huomioonottamattakaan. Kuten -yleensä oli tämäkin suuren maailman pienoiskuva, ja kun suuret ja -pienet, älymestarit ja narrit olivat keskenään eroittamattomasti -sukulaisia, astuivat usein ylpeys ja pöyhkeilevä kevytmielisyys -toistensa varpaille saman katon alla, niin että elämämme kyllä -tarjosi riittävästi aineksia ihmisluonnon syvimpien ominaisuuksien -tutkimiseen. Ainoastaan salaperäisyyden ja itsetiedottoman -masentumisen tukahduttava huntu tuntui peittävän kaikki. -Riippuvaisuus luonnonvoimista ja vaivaloinen rehkiminen toimeentulon -eteen olivat painaneet aikojen kuluessa jo ilman sitäkin vanhuuttaan -vaappuvan sukumme luonteeseen syvämietteisyyden piirteitä, jotka -tavallaan sopivatkin kasvonpiirteiden karkeuteen ja särmikkäisyyteen, -mutta eivät koskaan mitään, ei ainakaan iloisia, hedelmiä kantaneet. -Ilomielin kohdeltiinkin senvuoksi paria narria, jotka olivat kylläkin -hiljaisia ja vakavia, narreja ollakseen, mutta silti kykenivät -vaihtelua antamaan ja herättämään pilanhalua ja raikasta naurua. Ja -kun joku heistä jollain uudella kepposellaan sai puheen itsestään -kiertämään, kajasti Nimikonin poikain ruskeilla, ryppyisillä -kasvoilla poutainen välke, ja aivan suussa sulavaksi kohosi pilan -tuottama nautinto, kun siihen ryydiksi hiipi farisealainen itsetunto -omasta ylemmyydestä, joka esti miehen itsensä moisiin erehdyksiin -ja harha-askeliin horjahtamasta. Siihen lukuisaan joukkoon, joka -horjahteli vanhurskaitten ja syntisten välimailla, ja joka kernaasti -olisi kummankin puolelta nauttinut nautintoon kelpaavan, kuului -myös minun isäni. Ei yhtään koiranjuonta keksitty, ettei se olisi -täyttänyt hänen sydäntään autuaalla levottomuuden tunteella, ja niin -hän vaarui kahtaanne, milloin osaa-ottavaisesti veitikkata ihaellen, -milloin lujalla omanarvon tunteella teatterimaisesti viitaten omaan -nuhteettomuuteensa. - -Enoni Konrad taasen kuuluikin jo suorastaan narrien joukkoon, -olematta silti kuitenkaan järjeltään hiventäkään tyhmempi kuin -isäni tahi kylän muut sankarit. Päinvastoin oli hän täydellinen -älyniekka, jota vaivasi rauhaton keksimishalu, mitä toiset -olisivat saaneet häneltä sydämestään kadehtia. Mutta vika oli -vaan siinä, ettei hänelle mikään onnistunut. Oikeastaanhan oli -yksi hänen etevistä puolistaan se, että hän, vaipumatta noloon -mietiskelevään torkuntaan, ryhtyi aina vaan puuhaamaan jotakin -uutta, samalla kuitenkin aina eloisasti tuntien yritystensä -surettavan koomillisuuden. Tuota pidettiin kuitenkin vaan -jonakin hänen naurettavana erikoisominaisuutenaan, jonka vuoksi -hän yhteiskunnassamme sai olla ja elää aivan itseoikeutettuna -pilapukkina. Häneen nähden isäni alituisesti vaappui sinne tänne -vuoroin häntä ihaillen, vuoroon halveksuen. Jokainen uusi ehdotus, -jonka hänen lankonsa teki, saattoi isäni tavattoman levottomaksi ja -uteliaaksi, jota mielentilaa hän turhaan koetti salata pilkallisilla -kysymyksillään ja viittauksillaan. Ja kun enoni joskus luuli olevansa -puuhainsa onnistumisesta ihan varma ja rupesi esiintymään suurena -keksijänä, viehättyi isäni joka kerta samaa uskomaan liittyen -tuon neron kannattajaksi toivorikkaalla veljellisyydellä, mutta -kun aivan välttämätön epäonnistuminen olikin tapahtunut, holvasi -isäni suorastaan enoni vihansa ja pilkkansa ylenpalttisuudella, -kuukausimääriin pitämättä häntä tuskin sanan ja katseen arvoisena, -sillävälin kun tämä vaan kohautteli olkapäitään. - -Konradiamme sai kylämme kiittää ensimäisestä purjevenheestään, ja -isäni sai siihenkin kokeiluun ruuhensa antaa. Sirosti valmisti enoni -kalenterin puupiirrosten mukaan venheeseen purje- ja köysilaitteet, -ja jos ruuhemme lopuksi huomattiinkin purjevenheeksi liian kapeaksi, -niin eihän se lopultakaan ollut Konradin syy. Valmistukset kestivät -viikkokausia, isäni muuttui melkein elohopeaksi jännityksestä, -toivosta ja pelosta, ja muukin kylä puheli ainoastaan Konrad -Camenzindin uusimmasta yrityksestä. Se oli meille muistorikas päivä, -jolloin uusi venheemme piti eräänä tuulisena syyskesäpäivän aamuna -aalloille laskettaman. Onnettomuuden pahaenteiset aavistukset saivat -isäni pysyttelemään syrjässä koko puuhasta ja kieltämään minutkin -suureksi surukseni lähtemästä mukaan vesille. Füsslileipurin -poika yksinään meni purjehdustaiteilijalle kumppaniksi. Koko -kylä oli kokoontunut pihallemme ja puutarhaan katsomaan tuota -ennenkuulumatonta näytelmää. Järvellä puhalteli veltto itätuuli. -Aluksi täytyi soutaa, siksi kunnes venhe ehti tuulenhenkeen, -purjeensa pullistutti ja ylpeänä läksi pois aaltoja pitkin liukumaan. -Ihmetellen näimme sen lähimmän vuoriniemekkeen taakse katoavan ja -valmistauduimme sukkelaan enoa hänen palatessaan jo voittajana -tervehtimään sekä ivallisia takapanettelujamme häpeämään. Mutta yöllä -takaisin palatessaan ei venheessä enää ollutkaan purjeita, laivurit -olivat paremmin kuolleita kuin eläviä ja leipurin poika yski ja -sanoi: "Suurin huvi meni teiltä kuitenkin suun sivu, sillä helposti -olisi voinut ensi sunnuntaiksi sattua pari hautajaiskemuja". Isäni -täytyi nitoa ruuheensa kaksi uutta lautaa, ja sen jälkeen ei ole -konsanaan purje järven sinipintaan kuvastellut. Konradille huudettiin -vielä kauan jälkeenpäin, kun hänellä oli jonnekin kiire: "Laita -purjeet kuntoon, Konrad!" Isäni nieli kiukkunsa, ja vielä kauan -aikaa jälkeenpäin, kun onneton enoni tuli häntä vastaan, katsoi hän -vaan poispäin syläisten pitkän sylen sanomattoman halveksimisensa -osoitteeksi. Tätä kesti niin kauan, kunnes Konrad eräänä päivänä -suositteli hänelle uutta, tulenkestävää leivinuuniaan, joka sittemmin -saattoi keksijänsä suunnattoman pilkan alaiseksi ja maksoi isälleni -neljä taaleria puhdasta rahaa. Voi sitä, joka uskalsi muistuttaa -hänelle tästä neljän taalerin jutusta? Kun kerran myöhemmin hätä -saapui taloomme vieraaksi, sanoi äitini noin sivumennen, että olisipa -nyt hyvä olemassa sekin synnillisesti tuhlattu raha. Isäni sävähti -punaiseksi aivan paidankaulusta myöten, mutta hillitsi kuitenkin -itsensä ja sanoi ainoastaan: "Soisinpa ne yhtenä ainoana sunnuntaina -juoneeni!" - -Kun talvi oli lopussa, alkoi myrskyinen föhn-tuuli syvänkumisevan -huminansa, jota alppien asukas vavisten ja kauhulla kuuntelee, ja -jota hän vieraalla maalla, nääntyen koti-ikävästä, kaipaa. - -Kun föhn lähestyy, tuntevat sen miehet, vaimot, vuoret, metsän -eläimet ja karja jo aikoja edeltäpäin. Lämmin syvä suhina ilmoittaa -sen tulon, jota ennen melkein aina tuntuu viileitä vastapuuskia. -Sinivihreä järvi muuttuu parissa silmänräpäyksessä musteenmustaksi, -ja kuohahtaa äkkiä valkoisiksi vaahtoharjoiksi. Ja meren tavoin -sen jälkeen tuo äsken, muutama minuutti sitten, niin rauhallinen -järvi jyristen syöksee rantoja vastaan, katkerassa raivossaan sen -kallioihin sumuksi pirstoutuen. Koko seutu näyttää samalla ikäänkuin -pelokkaan arkana lysähtävän kokoon. Huipuilla, jotka muutoin -kaukaisuudessa sinertivät, voi nyt laskea kallioiden luvun, ja ennen -kaukaisuudesta ruskeina pilkkuina silmiisi siintäneet kylät näkyvät -nyt selvästi kattoineen, päätyineen ja ikkunoineen. Pelokkaan lauman -tavoin kokoutuu kaikki yhteen, vuoret, niityt ja talot. Ja niin alkaa -jyrisevä pauhu, tuntuu kuin maanpohja vapiseisi. Kuohuvia aaltoja -kuljettaa myrsky savuna ilman läpi, ja alituisesti, yölläkin, kuuluu -myrskyn epätoivoinen taistelu vuoristosta. Hetkistä myöhemmin kertoo -huhu kautta kylien umpeen peittyneistä kaivoista, murskautuneista -rakennuksista, rikki ruhjoutuneista venheistä, kadotetuista isistä ja -veljistä. - -Lapsena pelkäsin föhn-tuulta, jopa sitä vihasinkin. Mutta kun -poikuuden hurjuus rinnassani heräsi, rupesin rakastamaan tuota -kapinoitsijaa, tuota ijankaikkisesti nuorta ja röyhkeää ratsastajaa, -joka kevään tuloa ennustaa. Ihana oli se elämää pursuavana, rajuna ja -toivorikkaana esiin rynnätessään, ihana, kun se taistelunsa alkoi, -myrskyten, nauraen, voihkien, ulvoen läpi kuilujen kiidättäessään, -lunta vuorilta ahmiessaan ja jäykkiä vanhoja honkia karkein käsin -kumarruttaessaan ja niistä huokauksia esiin pusertaessaan. Myöhemmin -muuttui rakkauteni syvemmäksi ja nyt kertoi föhn minulle suloisesta, -kauniista, rikkaasta etelänmaasta, josta aina yhä uudelleen ilman, -lämmön ja valon virtoja kumpuilee, täällä vuoriin musertuakseen ja -vihdoin pohjolan kylmillä mailla verensä kuiviin vuodattaakseen. -Ei ole mitään harvinaisempaa ja kalliimpaa kuin tuo suloinen -föhn-kuume, joka föhn-tuulen aikoina palaa vuoriston ihmisten ja -erittäinkin naisten veressä, poistaa unen ja kiihoitellen kaikkia -aisteja hyväilee. Se on etelän hengetär, joka yhä uudelleen myrskyten -ja leimuten tunkeutuu köyhemmän, hennomman pohjolan sisarrintaan -ja julistaa lumien peittämille alppikylille, että jälleen Italian -purppurassa väreilevien järvien rannoilla kevätesikot, narsissit ja -mantelikukat kukoistavat. - -Mutta sitten kun föhn on loppuun puhaltanut ja viimeiset likaiset -lumivyöryt tiensä ovat löytäneet, silloin vasta seuraa kaikista -kaunein. Silloin kuroittelevat pitkin vuorien rinteitä kaikilla -puolilla kukkasin kukoistavat, kellahtavat ruohomatot. Lumihuippuiset -vuoret kohottavat kruunujaan puhtaina ja autuaina sekä välkyttävät -jäävirtojaan, järvi muuttuu siniseksi ja lämpimäksi sekä kuvastelee -pinnassaan aurinkoa ja pilvien ikiteitä. - -Kaikki tuo voi antaa sisältöä lapsen elämälle ja hätätilassa myös -kokonaisen ihmisijän kululle. Ihmisen huulilta ei ole koskaan -jumalan sana niin selvänä ja keskeymättömänä virrannut, kuin näiden -puhe jumalasta oli. Joka sen itselleen lapsuudessaan omisti, sen -sydämessä kaikuu se koko elämän ajan suloisena, voimakkaana ja -peloittavana, eikä sen pauloista voi koskaan irti päästä. Se, joka -on kotoisin vuorilta, saattaa vuosikausia tutkia viisaustiedettä ja -luonnonhistoriaa sekä niin juurittaa sydämestään tiehensä vanhan -Herran-Jumalan, -- kuullessaan föhn-tuulen pauhaavan tahi lumivyöryn -puita katkovan, vapisee sydän hänen rinnassaan ja hän ajattelee -jumalaa ja kuolemaa. - -Isäni tupasen vieressä oli pieni aidattu puutarha. Siinä kasvoi -katkeran makuista salaattia, juurikkaita ja kaalia, sitäpaitsi -oli äitini istuttanut sinne liikuttavan kapean, vaatimattoman -kukkapenkin, jossa pari ruusupensasta, georgiini ja kourallinen -reseedoja toivottomuudessaan ja ikävissään nääntyivät. Puutarhan -ja järven välillä oli pienoinen somerpenger. Siinä oli pari -rikkinäistä ruukkua, muutamia lautoja sekä paaluja, alhaalla -vedessä köydessään venheemme, joka vielä siihen aikaan joka toinen -vuosi uudelleen tilkittiin ja tervattiin. Ne päivät, jolloin tämä -tapahtui, ovat painuneet syvään muistooni. Ne olivat kevätkesän -lämpimiä jälkeenpuolisia, jolloin keltaiset kesäperhoset tanssivat -puutarhassamme auringon valossa, järvi oli rasvatyyni, sininen -ja rauhallinen, väliin vähän väreilevä, vuorten huiput autereen -peittämät, ja tuolla pienellä somerpenkereellämme tuoksusi väkevä -pien ja öljyvärin haju. Vielä jälkeenkinpäin tuoksusi ruuhi koko -kesän ajan tervalta. Ja milloin hyvänsä monta vuotta myöhemmin tunsin -nenässäni jossain meren rannalla käydessäni tuon omituisen veden -ja tervan sekaisen hajun, kuvastui mieleeni hetipaikalla tuo pieni -oman järvemme ranta, ja niin näin isäni jälleen paitahihasillaan -käyttelevän sivellintään ja keltaisten perhosten lyövän ilmassa -häilyvää leikkiään. Sellaisina päivinä oli isäni tavattoman hyvällä -tuulella, vihelteli itsekseen, jota hän oivallisesti osasikin, -ja kukatiesi hiukan laulaa hyräyttikin itsekseen, vaikkakin sen -puoliääneen. Äiti keitti silloin jotakin hyvää illalliseksi, tehden -sen siinä hiljaisessa toivossa, ettei Camenzind sinä iltana menisi -ravintolaan. Kuitenkin hän meni. - -En voi väittää, että vanhempani olisivat mitenkään joko edistäneet -tahi estäneet sieluni kehitystä. Äidilläni oli aina työtä enemmän -kuin tarpeeksi ja isäni ei ollut maailmassa mitään niin vähän -harrastanut kuin kasvatuskysymyksiä. Hänelle oli aivan kylliksi -siinä, että hän jaksoi hoitaa kitukasvuiset omenapuuparinsa, pitää -perunamaapalasensa kunnossa ja katsoa että heiniä oli riittävästi. -Mutta noin joka toinen viikko ennen ulosmenoaan otti hän minua -kädestä ja vei minut sanaasanomatta tallin heinäylisille. Siellä -toimitettiin sitten harvinainen jonkinmoinen rangaistus- ja -sovitusmeno: sain selkäsaunan, ilman että isäni tiesi paremmin kuin -minäkään, miksi. Ne olivat vaan kostottaren alttarille uhrattuja -hiljaisia uhreja ja ne suoritettiin ilman saarnaa hänen huuliltaan -paremmin kuin huutoa minun, jonkinmoisena velkapäänä verona jollekin -salaperäiselle voimalle. Aina kun myöhempinä vuosinani kuulin -puhuttavan "sokeasta kohtalosta", muistin nämä salaperäiset menot -ja tuntuivat ne minusta tuon käsitteen plastilliselta esitykseltä. -Tietämättänsä seurasi hyvä isäni tässä tuota elämän yksinkertaista -kasvatusoppia, jota aina saamme kokea, kun salama kirkkaalta -taivaalta leimahtaa, ja jättää meidät miettimään, millä pahoilla -teoilla olemme jälleen ylimmät voimat kamppailuun haastaneet. Paha -kyllä, en minä tullut tällaista itsetutkistelua viljelleeksi, -vaan otin tämän opetustavan vastaan välinpitämättömästi, ilman -tarpeellista tuomiolle käyntiä, taikka myöskin uhkamielisesti, aina -sellaisina iltoina mielessäni iloiten jälleen sakkoni maksaneeni -ja niin rangaistuksesta taas pariksi viikoksi päässeeni. Paljoa -itsenäisempi olin esiintyessäni vanhempiani vastaan silloin, kun -he halusivat totuttaa minua työhön. Käsittämätön ja tuhlaavainen -luonto oli yhdistänyt minuun kaksi vastakkaista lahjaa: aivan -tavattomat ruumiinvoimat, mutta ikävä kyllä aivan yhtäsuuren pelon -työtä kohtaan. Isäni pani kaikki voimansa liikkeelle tehdäkseen -minusta käyttökelpoisen pojan ja apulaisen, mutta minua nuo työt -vaan muka häpäisivät, ja vielä kimnasistina ollessani pidin kaikista -antiikin sankareista eniten Herkuleesta juuri sen vuoksi, että hänet -pakoitettiin noihin kuuluisiin, vaivaloisiin töihin. Joskus en -tiennyt mitään hauskempaa, kuin joutilaana vetelehtiä kallioilla, -niityillä ja järven rannalla. - -Vuoret, järvi, myrsky ja aurinko olivat ystäviäni, kertoivat minulle, -kasvattivat minua ja olivat minulle kauan aikaa rakkaammat ja -tutummat kuin mitkään ihmiset ja ihmiskohtalot. Mutta vasituisia -lemmikkejäni olivat pilvet, joita pidin parempina kuin kimaltelevaa -järveä, surullisia honkia ja aurinkoisia vuoria. - -Sanokaa minulle mies, joka maailmassa paremmin pilvet tuntee ja -niitä enemmän rakastaa kuin minä? Tai sanokaa minulle jotakin, joka -on kauniimpaa kuin pilvet! Ne ovat iloa ja silmien sulostusta, -siunausta ja jumalanlahjaa, vihaa ja kuolemanvoimaa. Ne ovat -helliä, herkkiä ja rauhallisia kuin vastasyntyneiden sielut, ne -ovat kauniita, rikkaita ja anteliaita kuin hyvät enkelit, ne -ovat synkkiä, kaikkialla ahdistavia, armottomia kuin kuoleman -lähettiläät. Hopeisina leijailevat ne keveissä kerrostumissa, hymyten -purjehtivat ne kultaruskoisina, kellan, punertavan ja sinertävän -väikkeessä seisahtuvat ne levähtämään. Synkkinä hiipivät ne hiljaa -kuin murhamiehet, suhisten lennättävät ne eteenpäin nurinniskoin -kuin hurjat ratsastajat, ja alakuloisen erakon tavoin viipyvät ne -surullisina vaaleassa korkeudessaan. Ne muistuttavat autuaitten -saaria, siunaavia enkeleitä, uhkaavia käsiä, lepattavia purjeita -ja kuljeksivia kurkia. Ne leijailevat jumalan taivaan ja köyhän -maan välillä kaiken inhimillisen kaipuun kauniina vertauskuvana, -kuuluen molemmille -- maan unelmina, joissa se syntisen sielunsa -antaa taivaan puhtauteen kohota. Ne ovat kaiken vaeltamisen, kaiken -hakemisen, kaipuun ja koti-ikävän iankaikkinen vertauskuva. Ja samoin -kuin ne ovat taivaan ja maan välillä epäröivinä, kaipaavina ja -paatuneina, samoin viipyvät ihmisten sielut epätietoisina, kaivaten, -mutta uhkamielisinä ajan ja ijankaikkisuuden välillä. - -Oi, nuo kauniit, leijailevat, väsymättömät pilvet! Tietämättömänä -lapsena niitä rakastin, katselin, enkä aavistanut, että itsekin -pilven tavoin läpi elämän kiitäisin -- vaeltajana, kaikkialla -vieraana, vaappuen ajan ja ijankaikkisuuden välillä. Lapsuuden -päivistä alkaen ovat ne olleet minulle rakkaita ystäviä ja sisaria. -Kadun yli mennessäni en voi olla niille päätäni nyökäyttämättä, me -tervehdimme toisiamme ja hetkisen silmästä silmään katselemme. En -ole myöskään unhottanut, mitä kerran niiltä opin: niiden muodot, -värin, piirteet, leikit, karkelot, tanssit ja lepohetket, ja niiden -harvinaiset maasta ja taivaasta kertovat tarinat. - -Erittäinkin muistan tarinan lumiprinsessasta. Tapahtuman paikka on -keskellä vuoristoa, kevättalven aikaan, kun lämmin tuuli puhaltaa -alhaalta laaksoista. Lumiprinsessa ilmaantuu pienen seurueen kanssa -pyörryttävästä korkeudesta ja valitsee itselleen lepopaikaksi laajan -kattilalaakson tahi jonkun leveämmän huipun. Kateellisena näkee -petollinen pohjatuuli puhtaan hengettären laskeutuvan lepäämään, -hiipii himokkaana vuorta ylös ja hyökkää äkkiä hänen päällensä -raivoten ja pauhaten. Hän heittää prinsessaa vastaan rikkirevityitä, -mustia pilvenriekaleita, pilkkaa häntä, sättii häntä ja tahtoisi -ajaa hänet pois. Hetkisen on prinsessa rauhaton, odottaa, kärsii, ja -usein kohoaa hän päätään pudistellen, hiljaa ja pilkallisena jälleen -korkeuteensa takaisin. Mutta usein kokoaa hän myös äkkiä pelokkaat -ystävättärensä ympärillensä, paljastaa häikäisevän ruhtinaalliset -kasvonsa ja poistaa vuorenhaltijan kylmin käsin luotansa. Tämä -vapisee, ulvoo ja pakenee. Ja prinsessa asettuu jälleen rauhallisesti -levolle, käärii istuimensa laajalta ympäriinsä harmajaan sumuun, -ja kun sumu on haihtunut, ovat laaksot ja kukkulat kirkkaat ja -välkkyvät, puhtaan, pehmeän, vastasataneen lumen peittämät. - -Tässä sadussa oli jotakin niin ylhäisen hienoa, jotakin kauneuden -kunniasta ja sielusta, että se minua ihastutti ja liikutti pientä -sydäntäni kuin iloinen salaisuus. - -Pian tuli myöskin aika, jolloin sain itse pilviä lähestyä, astua -niiden väliin ja katsella monta niiden joukosta yläpuolelta. Olin -kymmenen vuoden vanha, kun ensi kerran nousin vuoren huipulle, -Senn-alpin huipulle, jonka juurella kylämme Nimikon on. Siellä -näin minä ensikerran vuorien kauhut ja kauneudet. Syviä kuiluja, -täynnä lunta ja lumivettä, vihreitä jäävirtoja, ja kaiken yllä kuin -kellonkupu korkeana ja pyöreänä taivas. Joka kymmenen vuotta on -elänyt ahdattuna vuoren ja järven väliin ja läheisten kukkuloiden -aitaamana, se ei unohda sitä päivää, jolloin ensi kerran hänen -yllään kaareutuu vapaana suuren taivaan kansi ja ympärillään leviää -ääretönnä taivaan ranta. Jo ylös noustessani hämmästytti minua, -että nuo tutut alhaalta niin usein näkemäni rosot ja kallioseinämät -olivatkin niin mahtavan suuret. Ja nyt näin pelolla ja riemulla, ensi -kerran mahtavan silmänräpäyksen valtaamana, kuinka koko tuo ääretön -avaruus ikäänkuin joka haaralta tunkeutui päälleni. Niin satumaisen -suuri oli siis maailma! Koko meidän kylämme, joka ikäänkuin -katosi alhaisuuden syvyyteen, oli vaan pieni, kirkas täplä. Ja ne -huiput, jotka laaksosta katsoen näyttivät olevan aivan toistensa -läheisyydessä, olivatkin toisistaan monen tunnin matkan päässä. - -Silloin rupesin aavistamaan, että olin nähnyt maailmaa vaan -silmänvilahdukselta enkä sen laveammalta, ja että tuolla ulkona -saattoi vuoria seistä ja vuoria kaatua ja suuria asioita tapahtua, -ilman että niistä hiljaisinkaan tieto syrjäiseen vuorenkoloomme -kerkesi. Mutta samalla rupesi sielussani jotakin väräjämään -kompassineulan tavoin ja itsetiedottomasti pyrkimään tuonne suureen -kaukaisuuteen. Ja nyt vasta ymmärsin oikein pilvien kauneuden ja -surumielisyyden, kun näin, mitä loppumattoman kaukaisuuden polkua ne -kulkivat. - -Molemmat täysikasvuiset seuraajani kehuivat reipasta vuorelle -nousuani, levähtivät hetkisen tuolla jääkylmällä huipulla ja -nauroivat minun käsittämättömälle ihastukselleni. Mutta minä, -päästyäni selviämään suuresta hämmästyksestäni, mylvin suorastaan -ilosta ja liikutuksesta ikäänkuin härkä kirkkaaseen ilmaan. Se -oli minun ensimäinen luonnonlauluni kauneudelle. Olin odottanut -kuulevani uhkaavan kaiun jylinän vastaan, mutta huutoni kaikui pois -rauhallisiin korkeuksin jäljettömästi, heikon linnun huudon lailla. -Silloin häpesin ja olin hiljaa. - -Tämä päivä mursi jonkun jään elämästäni. Sillä nyt tapahtui sattuma -toisensa jälkeen. Ensinnäkin otettiin minut yhä useammin mukaan -vuorimatkoille, vaikeammillekin, ja minä tunkeuduin erityisellä -mieltä painostavalla hekumalla korkeuksien suuriin salaisuuksiin. -Senjälkeen pantiin minut vuohia paimentamaan. Eräällä niistä -vuorenkaltaista, joille tavallisesti laumani ajoin, oli pieni -tuulilta suojainen nurkka, jossa kasvoi sinertäviä katkerokukkia -ja joka oli rakkain paikkani maailmassa. Kylää ei näkynyt sinne ja -järvestäkin vaan vuorien yli kapea, kirkas kaistale; sen sijaan -loistivat kirkasväriset kukat, sininen taivas kaareutui lumihuipusta -huippuun kuin teltin katto ja vuohien kellojen hienon kilinän ohella -kaikui lakkaamatta jonkun matkan päässä olevan vesiputouksen pauhu. -Siellä loikoilin paistatellen itseäni, töllistellen pieniä valkoisia -pilviä ja loruten puoliääneen itsekseni, kunnes pukit laiskuuteni -huomasivat ja kohta olivat valmiit tekemään kaikenmoisia kiellettyjä -tepposia. Ja sen kautta sattui minulle jo ensi viikoilla ankara -keskeytys ihanassa laiskurinelämässäni, kun putosin pukkineni -muutamaan vuorenhalkeamaan. Pukki kuoli, minun pääkalloani pakotti -ankarasti ja muutenkin olin kuin surkeasti pieksetty, juoksin -kotiani, mutta palautettiin takasin manauksilla ja valituksilla. - -Helposti olisi tämä seikkailu saattanut olla minun ensimäinen ja -viimeinen. Silloin olisi tämä kirja jäänyt kirjoittamatta ja monet -muut vaivat kokematta sekä hulluudet tekemättä. Olisin luultavasti -nainut jonkun serkuistani tahi makaisin kentiesi myös jossain -unohdettuna, jäätyneenä jäävirran vesissä. Eikähän sillä väliä. -Mutta kaikki tapahtui toisin, eikä minun asiani ole vertailla -tapahtumattomia tapahtuneisiin. - -Isäni teki silloin tällöin pientä palvelusta Welsdörferin luostariin. -Kerran sattui hän kipeäksi ja käski minun mennä sinne hänen -sijastaan siitä ilmoittamaan. Sitäpä minä en tehnyt, vaan lainasin -naapurilta kynän ja paperia sekä kirjoitin oikein kiekuraisen kirjeen -luostariveljille, annoin sen sananviejävaimolle sekä menin niine -teineni vuorille. - -Seuraavalla viikolla tullessani eräänä päivänä kotia oli isäni siellä -jo valmiina odottamassa tuon kauniin kirjeen kirjoittajaa. Minua -hiukan jo peloitti, mutta hän vaan kiitti minua ja kehoitti enemmän -opiskelemaan. Eno Konrad oli sillä kerralla jälleen suosiossa ja -hän otettiin avuksi. Luonnollisesti innostui hän asiaan kohta, ja -haaveili, että minun piti oppia ja myöhemmin oikein asioita tutkia, -minusta piti tulla oppinut herra. Isä antoi myöskin vakuuttaa itsensä -asian tarpeellisuudesta, ja niin kuului myös minun kohtaloni noihin -samoihin vaarallisiin eno-yrityksiin, joihin leivinuuni, purjevenhe -ja monet muut samallaiset mielikuvitelmat olivat kuuluneet. - -Alkoi niin ankara opiskelu, latinan, raamatun historian, kasviopin -ja maantieteen tutkistelu. Tuo kaikki huvitti minua suuresti, enkä -ollenkaan ajatellut, että nuo vieraat asiat saattoivat maksaa minulle -kotimaani ja monta kaunista vuotta. Latinan ainoan laita ei ollut se. -Isäni olisi tehnyt minusta talonpojan, vaikkapa olisin tainnut _viri -illustres_ ulkoa edes ja takaisin. Mutta tuo viisas mies oli nähnyt -olemukseni perusluonteen, jossa painopisteenä ja päähyveenä oli -aivan voittamaton laiskuuteni. Milloin vaan suinkin pääsin, juoksin -pois työstäni, ja riensin sen sijaan vuorille tahi makasin syrjässä -piilossa läheisellä vuorenkaltaalla, luin, uneksuin ja laiskottelin. -Lopullisesti varmistuttuaan iässä huomiossaan antoi hän minun olla. - -Sanottakoon tässä tilaisuudessa sananen vanhemmistani. Äitini oli -ollut aikoinaan kaunis, mutta siitä oli nyt jäljellä ainoastaan luja -ja suora vartalo sekä miellyttävät tummat silmät. Hän oli suuri, -erinomaisen väkevä, ahkera ja hiljainen. Vaikka hän oli kehumatta -yhtä viisas kuin isäni ja ruumiinvoimiltaan häntä väkevämpi, ei hän -kuitenkaan huoneessaan hallinnut, vaan luovutti hallinnon isälleni. -Isäni taas oli keskikokoinen, heikko- ja hentojäseninen, mutta -itsepäinen ja viisas, jonka kirkkailla kasvoilla oli täynnänsä -pieniä, harvinaisen elokkaita poimuja. Huomattavat olivat lyhyet, -pystysuorat kulmapoimut. Niinpian kun hän kulmakarvojaan liikutti, -synkistyivät ne, antaen hänen kasvoilleen surullisen kärsivän ilmeen; -silloin näytti siltä, ikäänkuin koettaisi hän miettiä jotakin hyvin -tärkeää, mutta jo itsekin edeltäpäin tietäisi, ettei hän kysymystä -koskaan ratkaistuksi saisi. Olisi voinut pitää häntä raskasmielisenä, -mutta niin ei kuitenkaan kukaan ajatellut, mutta melkein kaikki -seutumme asukkaat ovat aina luonteeltaan keveän surumielisiä, johon -on syynä pitkät talvet, vaarat, vaivaloinen elämisen eteen ponnistelu -ja syrjäisyys maailmasta. - -Molemmilta vanhemmiltani olen saanut osia olemukseeni. Äidiltäni -vaatimatonta elämänviisautta, hiukan jumalaan luottamusta sekä -hiljaisen, harvapuheisen luonteen. Isältäni taas pelon lujia -päätöksiä kohtaan, tuhlaavaisen rahan pitelemistaidon sekä kyvyn -juoda paljo ja oikein harkinnan mukaan. Tämä viimemainittu ominaisuus -ei kuitenkaan osoittautunut minussa tänä hentona ikäkautena. -Ulkonaisesti on minulla isältäni silmät ja suu, äidiltäni raskas ja -luja käynti sekä ruumiinrakennus ynnä tuimat lihasvoimat. Isältäni ja -rodultani yleensä sain elämään astuessani tosin sen talonpoikaisen -viekkaan järjen, mutta myös suruisen luonteen ja taipumuksen -perusteettomaan raskasmielisyyteen. Kun määräni oli kerran oleskella -kaukana kotimaastani vieraitten keskellä, niin olisihan ollut parempi -saada tuon sijasta jonkun verran käytännöllistä liikkuvaisuutta ja -iloista kevytmielisyyttä. - -Siten varustettuna ja päälläni uusi puku astuin matkalleni maailmaan. -Vanhempaini lahjat ovat kestäneet koetuksen, sillä maailmassa olin ja -elin omien voimaini varassa. Mutta jotakin on täytynyt puuttua, jota -eivät tieteet eikä maailma ole minulle koskaan antaneet. Vaikka vielä -tänäänkin taidan kiivetä vuoren huipulle yhtä hyvin kuin koskaan -ennen, kävellä tahi soutaa kymmenen tuntia ja hätätilassa paljain -käsin lyödä miehen kuoliaaksi, niin puuttuu minulta elämisen taitoa -yhtä paljo tänään kuin koskaan ennen. Aikaisin alkanut yksipuolinen -seurustelu maan, sen kasvien ja eläinten kanssa oli kasvattanut -minuun hyvin vähän yhteiskunnallisia kykyjä ja vielä nytkin ovat -uneni selvänä todistuksena siitä, kuinka paljo minulla paha kyllä on -taipumuksia puhtaasti animaaliseen elämään. Uneksun nimittäin hyvin -usein makaavani merenrannalla jonakin eläimenä, useimmiten hylkeenä, -ja tunnen silloin niin voimakasta hyvinvointia, että herätessäni -ei minua ihmisarvoni jälleen tunteminen lainkaan ilahduta tahi tee -ylpeäksi, vaan mieluumminkin surulliseksi. - -Tavalliseen tapaan sain minäkin kimnaasissa vapaan paikan ja pöydän -ja määrättiin minut filoloogiksi. Miksi, ei tiedä kukaan. Mitään -toista niin hyödytöntä ja ikävää alaa ei löydy, eikä mitään, joka -olisi minusta ikävämpää. - -Kouluvuodet kuluivat minulta pian. Tappeluiden ja koulutöiden välillä -sattui aina koti-ikävän hetkiä, rohkeita tulevaisuudenunelmia, -tieteen harrasta palvelusta. Väliin puuttui asiaan myös minun -synnynnäinen laiskuuteni, saattoi minulle kaikellaista harmia ja -rangaistuksia, väistyäkseen jälleen uuden innostuksen tieltä. - -"Peter Camenzind", sanoi kreikanopettajani, "sinä olet niskoittelija -ja jääräpää, sekä pusket kerran vielä pääsi puhki". Katsoin tuota -ihraista rilliniekkaa, kuuntelin hänen puhettaan: minusta hän oli -koomillinen. - -"Peter Camenzind", lausui matematiikanopettajani, "sinä olet nero, -kun on kysymyksessä vaan laiskotteleminen, ja minä valitan, ettei ole -alempaa numeroa kuin nolla. Tämänpäiväiset työsi arvostelen minus -puoleentoista". Katselin häntä, surkuttelin hänen karsaskatseisia -silmiään ja huomasin hänet hyvin ikäväksi olioksi. - -"Peter Camenzind", sanoi kerran historianprofessori, "et ole mikään -hyvä oppilas, mutta siitä huolimatta tulee sinusta vielä kerran -hyvä historioitsija. Olet laiska, mutta osaat eroittaa pääasiat -sivuseikoista." - -Sekään ei minusta ollut niin erityisen tärkeätä. Kuitenkin kunnioitin -opettajiani, sillä arvelin heillä olevan hallussaan tieteen, ja -tiedettä kohtaan tunsin hämärää, voimakasta kunnioitusta. Vaikka -opettajani olivat yksimielisiä laiskuuteeni nähden, edistyin -kuitenkin ja istuin keskikohdan yläpuolella. Tosin huomasin hyvin, -että koulu ja koulutiedot olivat vaan mihinkään riittämätöntä -hajanaista työtä, mutta minä odotinkin myöhäisempiä aikoja. Otaksuin, -että näiden koulupoikamaisuuksien jälkeen avautuisi puhdas, henkinen, -epäilemätön tieteen tie totuuden tuntemiseen. Silloin vasta saisin -tietää, mitä historian hämärä sekasorto, kansojen taistelut, jokaisen -yksityisen sielun arat kysymykset merkitsivät. - -Vielä voimakkaampi ja eloisampi oli toinen toivo minussa. Halusin -mielelläni saada itselleni ystävän. - -Tovereissani oli eräs kähärätukkainen, vakava poika, nimeltä Kaspar -Hauri, ijältään kahta vuotta minua vanhempi. Hänen käyntinsä, -esiintymisensä oli varmaa ja hiljaista, hän piti päätänsä pystyssä -ja vakaana sekä puhui vähän toveriensa kanssa. Kuukausimääriä -katselin häntä suurella kunnioituksella, pysyttelin kadulla hänen -jäljissään ja toivoin, että hän minut huomaisi. Olin mustasukkainen -jokaiselle poroporvarille, jota hän tervehti, jokaiselle talolle, -jonne näin hänen menevän tai josta näin hänen tulevan. Olin kuitenkin -pari luokkaa hänestä jäljellä ja hän piti luultavasti itseään jo -minun luokkalaisiani miehekkäämpänä. Koskaan emme ole sanaakaan -keskenämme vaihtaneet. Hänen sijastansa liittyi seuraani ilman minun -myötävaikutustani eräs pieni, kivuloinen poika. Hän oli nuorempi -kuin minä, arka ja lahjaton, mutta hänellä oli kauniit, kärsivät -kasvonpiirteet ja silmät. Senvuoksi että hän oli heikko ja huonosti -kasvanut, sai hän luokallaan kärsiä paljo ikävyyksiä, sekä haki -minusta vankemmasta ja enemmän arvossa pidetystä, suojelijaa. Pian -tuli hän niin kipeäksi, ettei hän enää voinut käydä koulua. En häntä -kaivannut ja unhotin hänet pian. - -Oli sitten luokallamme eräs vallaton vaaleatukka, tuhattaituri, -soittoniekka, matkija-eläin ja veitikka. Hänen ystävyyttään en -saavuttanut ilman vaivaa, ja asettuipa tuo veitikka ikätoverikseni -alituisesti hiukan suojelevan suosivalle kannallekin minuun nähden. -Olipa miten hyvänsä, olihan minulla nyt ystävä. Kävin hänen luonansa -hänen pienessä huoneessaan, luin pari kirjaa hänen kanssaan, suoritin -hänen kreikantehtävänsä ja annoin hänen sen edestä auttaa itseäni -laskennossa. Usein menimme myös yhdessä kävelemään ja lienemme -silloin näyttäneet samalta kuin karhu ja kärppä. Hän se aina jutteli, -nauroi, laski sukkeluuksia eikä koskaan joutunut hämilleen, ja minä -kuuntelin, nauroin ja olin iloinen siitä, että minulla oli niin -poikamainen ystävä. - -Mutta kerran iltapäivällä tulin sattumalta näkemään, miten tuo pieni -kujeilija koulun etehisessä parhaillaan esitti eräille tovereilleen -muutamia koomillisista mielitempuistaan. Juuri oli hän matkinut -erästä opettajaa, nyt huusi hän: "Arvatkaa, kuka tämä on?" ja -alkoi ääneensä lausua paria värssyä Homerosta. Sitä tehdessään -matki hän minua hyvin osaavasti, ujoa ryhtiäni, aran pelokasta -lukutapaani, ylimaalaisen karkeata kieltäni, ja myös minun alituisia -tarkkaavaisuudenmerkkejäni, silmäin räpyttämistä ja vasemman silmän -sulkemista. Hän piti itseään hyvin onnistuneena ja oli niin sukkela -ja ilkeä kuin suinkin. - -Kun hän sulki kirjan ja odotti hyvin ansaittuja suosionosoituksia, -astuin minä takaa esiin ja kostin. En sanonut mitään, vaan osoitin -koko suuttumukseni, häpeäni, raivoni yhdessä ainoassa, jättimäisessä -korvapuustissa. Heti sen jälkeen alkoi tunti ja opettaja huomasi -entisen ystäväni, joka muutoin oli hänen mielikkinsä, valituksen ja -posken punoituksen. - -"Kuka sinua noin on opettanut?" - -"Camenzind." - -"Camenzind, astu esiin! Onko se totta?" - -"Kyllä." - -"Miksi olet häntä lyönyt?" - -Ei vastausta. - -"Eikö sinulla ole ollut mitään syytä siihen?" - -"Ei." - -Niinpä rangaistiin minua ankarasti, ja tyynenä kannoin kohtaloni -riemulla ajatellen marttyyrinä kärsiväni. Mutta kun en ollut mikään -stoalainen enkä pyhimys, vaan ainoastaan koulupoika, ojensin -viholliselleni rangaistuksen kärsittyäni kieleni niin pitkälle kuin -voin. Äkämystyneenä karkasi opettaja kimppuuni. - -"Etkö häpeä? Mitä tämä merkitsee?" - -"Sitä, että tuo tuolla on halpamainen kanalja ja että häntä -halveksin. Pelkuri on hän myöskin." - -Siihen päättyi ystävyyteni matkijaeläimen kanssa. Hänellä ei ollut -paikallaan ketään seuraajaa, ja niin vietin kypsyvät poikuusvuoteni -aivan yksinään ilman ystävää. Mutta vaikkakin ihmisten ja elämän -ymmärtämiseni senjälkeen on joitakin kertoja muuttunut, niin en voi -koskaan olla muistelematta tuota korvapuustia ilman syvää tyydytystä. -Toivottavasti ei valkotukkainenkaan ole sitä unohtanut. - -Seitsemäntoista vanhana rakastuin erääseen asianajajan tyttäreen. -Hän oli kaunis, ja minä olen ylpeä siitä, että elämäni pitkään olen -rakastanut vaan kauniita naisia. Mitä hänen ja muiden vuoksi kärsin, -siitä kerron toiste. Hänen nimensä oli Rösi Girtanner, ja on hän -vielä tänäänkin toisellaisten miesten rakkauden arvoinen kuin minä -olen. - -Siihen aikaan kohisi kaikissa jäsenissäni vielä käyttämätön -nuoruudenvoima. Sotkeuduin tovereineni hulluihin tappelunkahakoihin, -olin ylpeä ollessani paras painija, pallonlyöjä, kilpajuoksija sekä -soutaja, ja olin siinä sivussa alituisesti surumielinen. Se oli -yksinkertaisesti kevään suloista raskasmielisyyttä, joka vaikutti -minuun voimakkaammin kuin muihin, niin että ilonani olivat surulliset -mielikuvittelut, kuoleman ajatukset ja alakuloiset mietteet. -Luonnollisesti ilmestyi sitten sekin toveri, joka antoi minulle -luettavaksi Heinen "Laulujen kirjan". Se ei ollut oikeastaan enää -mitään lukemista, vaan vuodatin minä runoihin oman täyteläisen -sydämeni, kärsin runoilijan kanssa, runoilin ja vaivuin lyyrilliseen -haaveiluun, joka sopi luultavasti minun kasvoilleni kuin valkoinen -kaulus porsaan kaulaan. Siihen saakka ei minulla ollut ollut -aavistustakaan mistään "kaunokirjallisuudesta". Nyt tulikin sensijaan -Lenaun, Schillerin, sitten Goethen ja Shakespearin vuoro, ja äkkiä -oli tuo veretön varjo "kirjallisuus" muuttunut minulle suureksi -jumalaksi. - -Suloisella väristyksellä tunsin, kuinka noista kirjoista virtasi -sydämeeni elämän tuoksuvan viileä ilma, ja elämän, jota ei ollut -koskaan maan päällä ollut, mutta joka oli silti todellista ja halusi -nyt liikutetussa sydämessäni aaltoihinsa kuohahtaa ja kohtalonsa -kokea. Goethen ja Shakespearen henkilöt kävivät luonani vierailemassa -lukukomerossa ullakkokamarissa, jonne kuului ainoastaan läheisen -tornikellon lyönti ja tuossa vierellä asustelevan haikaran nokan -kalistus. Minulle selveni ihmisolemuksen jumalalliset ja naurettavat -puolet: oman ristiriitaisen kesyttömän sydämemme arvoitus, -maailmanhistorian syvä tosiasiallisuus, ja mahtava, ihmeellinen -hengen voima, joka kirkastaa meidän lyhyet päivämme ja kohottaa -meidän vähäpätöisen olemassaolomme välttämättömän ja ijankaikkisen -piiriin. Pistäessäni pääni kapeasta ikkunaluukusta näin auringon -paistavan katoille ja kapeille solakaduille, kuulin ihmetellen työn -ja jokapäiväisyyden pienen melun hälinänä korkeuteeni kaikuvan ja -tunsin suurten henkien täyttämän ullakkokamarini ja yksinäisyyden -ja salaperäisyyden ympäröivän itseäni kuin jonkun erikoisen kauniin -tarinan. Kuta enemmän luin, kuta ihmeellisemmin minuun noiden -kattojen ja katujen katseleminen vaikutti, sitä useammin sukelsi -vähitellen esiin sydämessäni ujo ja painostava tunne siitä, että -minäkin olin kentiesi näkyjen näkijä ja että tuo eteeni levitetty -maailma odotti vaan, että nostaisin ilmoille osan sen aarteista, -irrottaisin siitä satunnaisuuden ja alhaisuuden hunnun, ja siten -tempaisin perikadosta esiin runoilijan voimalla avatun maailman ja -vihkisin sen katoamattomuudelle, ikuisuudelle. - -Puoleksi häpeissäni aloin hiukan runoilla ja niin täyttyi vähitellen -muutamia vihkoja runoilla, suunnitelmilla ja pienillä kertomuksilla. -Ne ovat hävinneet ja olivatkin luultavasti arvoltaan mitättömiä, -mutta valmistivat itselleni kyllä kylliksi sydämen tykytystä ja -salaista riemua. Hitaasti kehittyi näiden yritysten seuraajana -itsenäisyys ja itsearvostelu, ja vasta viimeisenä kouluvuotenani -tapahtui minulle tuo välttämätön suuri pettymys. Olin jo ruvennut -raivailemaan esikoisrunojani säilöstäni pois ja kirjoittelemistani -ylipäätänsä hiukan epäilemään, kun sattumalta pari Gottfried Kellerin -teosta joutui käsiini, jotka heti luin läpeensä pari kolme kertaa. -Silloin tulin äkkiä huomaamaan, kuinka paljo minun epäkypsistä -unelmistani puuttui, että ne olisivat olleet oikeaa, läpeensä -omintakeista, todellista taidetta, -- poltin runoni ja novellini ja -katselin maailmaa selvällä päällä ja surullisena, kovan kohmelon -kiristämänä. - - - - -II. - - -Pulmakseni rakkaudesta, -- niin, niissä asioissa olen aina ollut -poikasten kirjoissa. Minulle on naisten rakkaus ollut aina -puhdistavaa, harrasta palvelemista, joka lämmittävänä liekkinä -leimahtaa raskasmielisyyttäni vastaan ja kohottaa taivaalle -rukoilevia käsiään. Jo äidistäni pitäen, ja omainkin epäilevien -tunteitteni perusteella kunnioitan naisia yleensä vieraana, kauniina, -arvoituksentapaisena sukuna, joka on meitä etevämpi synnynnäisen -kauneutensa ja olemuksensa sopusuhtaisen kokonaisuuden vuoksi ja jota -meidän tulee pitää pyhänä, koska se on meistä kaukana kuin tähdet ja -siniset vuorenkukkulat ja näyttää olevan lähempänä jumalaa. Mutta -kun elämän raakuus on siihen lisäksi sinappiaan runsaalla kädellä -siroittanut, niin on naisten rakkaus tuottanut minulle yhtäpaljo -katkeraa kuin makeaa; tosin jäivät naiset aina korkealle jalustalleen -seisomaan, mutta minun osani juhlallisesti rukoilevana pappina -joutuikin petetyn narrin tuskallisen koomilliseksi tehtäväksi. - -Syömään mennessäni kohtasin Rösi Girtannerin melkein joka päivä. -Hän oli noin seitsemäntoista vanha neito, luja ja notkeakasvuinen. -Hänen kapeilla, ruskean terveillä kasvoillaan lepäsi hiljainen, -sielullinen kauneus, jonka huomasi vielä hänen äidissäänkin ja -jonka hän oli perinyt esi-isiltään, Tästä vanhasta, ylhäisestä ja -siunatusta suvusta oli lähtenyt kaunis joukko naisia, sukupolvi -sukupolven perästä, kaikki hiljaisia ja ylhäisiä, terveitä, -aatelisia, poikkeuksetta kauniita. Eräs tuntematon mestari on -maalannut Fugger-perheeseen kuuluvan neidon kuvan kuudennellatoista -vuosisadalla, ja on se kauneimpia kuvia, mitä koskaan olen nähnyt. -Sellaisia olivat Girtannerin naiset ja sellainen oli myös Rösi. - -[Fugger, vanha ja rikas kauppias-, pankkiiri- ja ruhtinassuku -Augsburgista. Kaarlo V:n kerrotaan Augsburgissa käydessään -vierailleen Jacob von Fuggerin luona, jolloin tämä antoi lämmittää -hänen huonettaan kaneelilla. "Fuggertochter"-niminen kuuluisa taulu -kuvaa erästä tämän suvun naisjäsentä. _Suom. muist._] - -Tosin en tuota kaikkea silloin tiennyt. Näin vaan hänen hiljaisen ja -iloisen arvokkaana kulkevan ja tunsin hänen yksinkertaisen olentonsa -aateluuden. Silloin istuin iltaisin hämärässä mietiskellen, kunnes -minulle onnistui saada mielikuvitukseni avulla hänen kuvansa selvänä -ja tajuttavana eteeni, ja silloin värisytti suloinen salaperäinen -vavistus pojan-sieluani. Pian kuitenkin hämmentyivät nämä ilon hetket -ja tuottivat minulle katkeria tuskia. Tunsin äkkiä, kuinka vieras hän -oli minulle, hän ei minua tuntenut eikä minusta perustanut, vaan oli -uneni sieppaama varkaansaalis hänen autuaasta olemuksestaan. Ja juuri -kun tunsin sen mitä selvimmin ja tuskallisemmin, näin aina siinä -silmänräpäyksessä hänen kuvansa silmäini edessä niin todellisena ja -ilmielävänä, että tumma, lämmin aalto tulvahti sydämeeni ja vei oudon -tuskan tunteen suonien kaukaisimpaan sopukkaan. - -Päivisin saattoi tuommoinen tunnehyrsky sattua keskellä oppituntia -tahi keskellä kiivainta tappelua. Silloin suljin silmäni, annoin -käsieni vaipua ja tunsin liukuvani välinpitämättömyyden kuiluun, -kunnes minut herätti opettajan huomautus tahi toverini nyrkinisku. -Siirryin erilleen muista, juoksin ulos ja katselin hämmästyksellä, -oudoin unelmin maailmaa. Nyt näin äkkiä, kuinka kaunista ja -väririkasta kaikki oli, kuinka kaikesta virtasi elämää ja henkeä, -miten kirkkaanvihreä oli virta, punaisia katot ja sinisiä vuoret. -Tämä minua ympäröitsevä kauneus ei kuitenkaan saattanut minua -hajamieliseksi, vaan nautin minä hiljaa ja surumielisenä. Kuta -kauniimpaa kaikki oli, sitä vieraammalta se näytti minusta, ikäänkuin -minulla ei olisi ollut siihen mitään osaa, vaan olisin ollut siitä -pois suljettu. Sen ohessa johtuivat sumuiset ajatukseni jälleen -Rösiin: Jos tällä hetkellä kuolisin, niin ei hän siitä tietäisi, ei -siitä välittäisi, eikä surulliseksi tulisi! - -Kuitenkaan en toivonut, että hän minut huomaisi. Olisin mielelläni -tehnyt jotakin ennenkuulumatonta hänen puolestaan tahi sellaista -hänelle lahjoittanut, ilman että hänen olisi tarvinnut tietää, -keneltä tuo tuli. - -Ja paljo teinkin hänen vuoksensa. Sattui juuri lyhyt lupa-aika ja -minut lähetettiin kotia. Siellä suoritin kaikellaisia voimanäytteitä, -kaikki vaan mielessäni muka Rösin kunniaksi. Vaikeimmin kavuttavalle -huipulle kiipesin sen jyrkintä puolta. Järvelle tein minä -turhanpäiväisiä matkoja, pitkät taipaleet lyhyessä ajassa. Tullessani -eräältä sellaiselta matkalta päivettyneenä ja nälkäisenä, juolahti -päähäni olla iltaan saakka syömättä ja juomatta. Kaikki Rösi -Girtannerin tähden. Kaukaisille huipuille ja ennen tuntemattomille -kuiluille kannoin minä hänen nimensä kunniaa. - -Mutta samalla pääsi minun koulusalissa nuokkunut nuoruuteni myös -oikeuksiinsa. Hartiani levisivät voimakkaiksi, kasvoni ja niskani -ruskehtuivat ja lihakseni kehittyivät ja paisuivat kaikkialla -ruumiissani. - -Viimeistä edellisenä lupapäivänä uhrasin rakkaudelleni vaivaloisen -kukkaisuhrin. Tosin tiesin monella houkuttelevalla vuoren vierulla, -kapeilla maakannaksilla edelweiss-kukkia kasvavan, mutta tuo -tuoksuton ja väritön, sairaaloinen hopeakukka oli mielestäni aina -ollut sieluton ja tuskin sanottavasti kauniskaan. Sen sijaan tunsin -pari yksinäistä alppiruusupensasta, jotka kasvoivat ikäänkuin -paenneina muutaman suunnattoman kallion kyljen uomassa, myöhään -kukkien ja houkuttelevien vaikeuksien takaa noudettavina. Nyt -sen täytyi tapahtua. Ja koska nuoruudelle ja rakkaudelle ei ole -mitään mahdotonta, saavutin vihdoin revityin käsin ja horjuvin -polvin päämääräni. Vaarallisessa asemassani en tosin voinut hyppiä -ilosta, mutta sydämeni riemuitsi ja kuohui hyvästä mielestä, kun -varovaisesti leikkasin poikki pensaan jäykät oksat ja sain saaliin -käsiini. Takaisin täytyi minun kiivetä kukat suussa, takaperin, ja -Jumala yksin tietää, miten minä uhkarohkea poika jälleen pääsin -kallion juurelle. Aikoja sitten olivat alppiruusut muualla vuorilla -kukkineet, vuoden viimeiset umpuilevat ja hennosti kukoistavat oksat -olivat kädessäni. - -Seuraavana päivänä kannoin kukkia koko viiden tunnin matkan -kädessäni. Alussa tykytti sydämeni innosta lähestyessäni kauniin -Rösin kaupunkia; mutta kuta kauemmaksi korkea vuoristo jäi, sitä -voimakkaammin veti synnynnäinen rakkaus minut takaisin. Muistan -niin hyvin tuon rautatiematkan. Senn-alpit olivat aikoja sitten -painuneet näkymättömiin, ja nyt katosivat terävähuippuiset -läheisimmätkin vuoret toinen toisensa perään taivaanrannan taa kukin -niistä valittaen sydämestäni eroten. Nyt olivat kaikki kotivuoreni -poissa, ja laaja, alava, vaaleanvihreä maisema levisi silmäini -eteen. Ensi matkallani ei tuo minua niin liikuttanut. Mutta tällä -kerralla valtasi minut levottomuus, pelko ja suru, ikäänkuin -olisi minut tuomittu matkustamaan kauemmaksi yhä tasaisemmille -maille, ja saavuttamattomiksi menettämään vuoreni ja kotiseutuni -kansalaisoikeudet. Samalla näin aina Rösin kauniit ja kapeat kasvot -edessäni, niin hienoina, niin vieraina ja kylminä sekä minusta -välittämättä, että tuskasta ja katkeruudesta hengitykseni pysähtyi. -Ikkunoista näin iloisten ja puhdasten maisemien solakoine tornineen -ja valkoisine päätyinen liukuvan ohitseni, näin ihmisten nousevan -junaan ja siitä pois, kuulin heidän puhuvan, tervehtivän, nauravan -ja tupakoivan, laskevan leikkiä, -- kaikki he olivat paljaita -iloisia alamaalaisia, sukkelia, vapaita ja notkeita ihmisiä, minä -taas, ylämaan vakava poika, istuin mykkänä, surullisena ja itseeni -sulkeutuneena. Tunsin, etten ollut enää kotona. Tunsin tulleeni -ijäksi erilleni temmaistuksi vuoristani, mutta samalla myöskin, ettei -minusta ikinä tulisi alamaalaista, ei koskaan niin iloista, niin -notkeaa, liukasta ja varmaa kuin he olivat. Heikäläiset tulisivat -aina minulla hauskaa pitämään, heikäläinen naisi joskus Girtannerin -ja olisi aina tiellänsä askeleen minusta edellä. - -Sellaisissa aatoksissa saavuin kaupunkiin. Ensi tervehdysten jälkeen -nousin ullakolleni, avasin arkkuni ja otin siitä pakan paperia. Eihän -se juuri hienointa ollut, ja kun olin käärinyt alppiruusuni siihen ja -sitonut paketin kotoani tuomallani nauhalla, ei se suinkaan näyttänyt -miltään lemmen lahjalta. Vakavana vein sen mukanani sille kadulle, -jossa asianajaja Girtanner asui, pistäysin ensimäisessä sopivassa -silmänräpäyksessä ovesta sisään, katsahdin hiukan ympärilleni -puolihämärässä etehisessä ja panin muodottoman kääryni siihen -leveälle, hienolle portaalle. - -Kukaan ei nähnyt minua, enkä itse koskaan saanut tietää, saiko Rösi -tervehdystäni koskaan nähdäkseenkään. Mutta minä olin kiivennyt -kallioitten seinämille ja olin pannut elämäni alttiiksi saadakseni -laskea yhden ruusunoksan hänen kotinsa portaille, ja siinä oli -minusta jotakin suloista, surumielisen iloista, runollista, joka -teki minulle hyvää ja jota vielä tänäänkin tunnen. Ainoastaan -jumalattomina hetkinäni tuntuu minusta joskus, ikäänkuin olisi -tämäkin ruususeikkailu samoinkuin myöhemmät rakkausseikkailuni ollut -paljasta _Donquichotteriaa_. - -Tämä ensimäinen rakkauteni ei loppunut koskaan, vaan säilyi -sydämessäni kysyvänä, ratkaisemattomana koko nuoruuteni ajan, -esiintyen myöhempien rakastumisieni rinnalla ikäänkuin vanhempana -sisarena. En vieläkään voi kuvitella itselleni mitään ylhäisempää, -puhtaampaa ja kauniimpaa kuin tuo nuori, jalosyntyinen ja -tyynikatseinen ylimysneito. Kun monta vuotta myöhemmin Münchenissä -eräässä historiallisessa näyttelyssä näin muutaman nimettömän, -viehättävän neidon kuvan, tuntui minusta, ikäänkuin olisi haaveileva, -surullinen nuoruuteni edessäni ja katsoisi minuun tutkimattoman -syvillä silmillään syviin aatoksiinsa vaipuneena. - -Sillävälin kehityin minä, hitaasti ja ikäänkuin arvellen tosin, -vähitellen täydeksi nuorukaiseksi. Eräästä valokuvastani niiltä -ajoilta katselee maailmaan luiseva, suurikasvuinen, huonoihin -koululaisen tamineisiin puettu talonpoikaisnuorukainen, jonka silmät -ovat hiukan raukeat ja jäsenet keskenkehittyneet ja suhdattomat. -Ainoastaan päässä on jotakin pikkuvanhaa ja lujaa. Jonkunmoisella -hämmästyksellä huomasin heittäväni poikuuden tavat ja odottelin -hämärää ilon esimakua tuntien ylioppilasaikoja. - -Minun piti jatkaa opintojani Zürichissä ja olivatpa -suosijani suunnitelleet erityistarkoituksia varten jonkunmoista -opintomatkaakin. Kaikki tuo kuvastui mielessäni kauniina, -klassillisena kuvana: ystävällinen, hymyilevä lehtimaja, jossa -olisivat Homeroksen ja Platon rintakuvat, minä siellä istumassa -kumartuneena tutkimaan suuria nidoksia, joka haaralla, yli kaupungin, -järven, vuorien ja ihanan kaukaisuuden, kirkas näköala. Olin -muuttunut järkevämmäksi, mutta samalla lennokkaammaksi, ja iloitsin -tulevasta onnestani uskoen vahvasti itse olevani sen onnen arvoinen. - -Viimeisenä kouluvuotenani viehätyin tutkimaan italiankieltä ja -Italian vanhoja novellinkirjoittajia, joiden tarkemman tutkimisen -määräsin tulevaa Zürichin lukukautta varten sivutöistäni -ensimäiseksi. Sitten tuli se päivä, jolloin sanoin hyvästit -opettajilleni ja isännälleni, laitoin pienen matka-arkkuni kuntoon, -naulasin kannen kiinni ja mieluisella surun tunteella jättäen -hyvästit aloitin matkani ohitse Rösin talon. - -Nyt seuraava lupa-aika antoi minun tuntea elämän katkeraa esimakua ja -repi äkkiä ja raa'asti rikki kauniin unelmalinnani. Äitini oli kipeä. -Hän makasi vuoteessaan, ei puhunut paljoksi mitään, eikä näyttänyt -tuloani juuri huomanneenkaan. Paljoa en siitä välittänyt, mutta -kävihän tuo kuitenkin sydämelleni, kun ei iloni eikä nuori ylpeyteni -näyttänyt herättävän mitään vastakaikua. Vihdoin selitti isäni, ettei -hänellä puolestaan ollut mitään sitä vastaan, että jatkoin lukujani, -mutta ettei hänellä ollut antaa minulle rahaa sitä varten. Ellei -pieni apurahani riittäisi, saisin itse hankkia tarvittavan lisän. -Minun ijässäni oli hän jo aikoja sitten ollut omassa leivässä j.n.e. - -Tällä kerralla ei tullut paljo mitään kuljeskelemisesta yhtä vähän -kuin soutamisesta ja vuorilla kiipeilemisestäkään, sillä minun -täytyi olla työssä mukana kotona ja pellolla, ja vapaina hetkinäni -ei minulla ollut halua mihinkään. Ei edes lukemiseen. Suuttuen ja -väsyen näin, miten tavallinen arkipäiväinen elämä suurisuisesti vaati -itselleen oikeutensa ja ahmi kaiken ylevämmän ja liikarohkeuden, -mitä olin tuonut mukanani. Muutoin oli isäni, saatuaan -rahakysymyksen sydämeltään kevennetyksi, tapansa mukaan tosin -raaka ja lyhytsanainen, mutta ei kuitenkaan epäystävällinen minua -kohtaan, josta minulla ei tosin silti mitään iloa ollut. Myöskin se -seikka häiritsi ja loukkasi minua hiukan, että koulusivistykseni -ja koulukirjani näkyivät herättävän hänessä hiljaista puoleksi -halveksivaa arvonantoa. Ja niin ajattelin usein jälleen Rösiä, ja -kiusasin itseäni talonpoikaisesta kykenemättömyydestäni johtuvalla -ilkeällä ja kateellisella mielialalla, ajatellen, etten koskaan -voisi saavuttaa maailmanmiehen varmuutta ja keveyttä. Mietiskelinpä -jo päivät pitkät, eikö olisi parempi jäädä kotiin, ja unohtaa kodin -jokapäiväisen köyhän elämän ahtaudessa kaikki latinat ja muut -toivomukset. Tuskissani ja suutuksissani kuljeskelin ympäriinsä, -löytämättä edes sairaan äitini vuoteen äärestä lohdutusta ja rauhaa. -Haaveiltu lehtimajani Homeros-kuvineen kuvastui jälleen ikäänkuin -pilkkana mielessäni, ja niinpä hävitinkin sen kaiken kidutetun -sieluni katkeruuden ja vihan kostoksi. Viikot venyivät sietämättömän -pitkiksi, tuntui siltä, ikäänkuin olisin kadottanut koko nuoruuteni -näinä ristiriitojen ja vihan aikoina. - -Mutta jos olinkin ollut hämmästyksissäni ja mielipahoissani -nähdessäni elämän arkipäiväisyyden niin äkkiä ja perinpohjin -hävittävän onnellisen unelmoimiseni, niin vasta oli vuoroni -hämmästyä, huomatessani, kuinka äkkiä tuollekin ikävyydelle -ilmestyi voittajansa. Elämä oli minulle näyttänyt siihen saakka -harmaan työpäiväpukunsa, mutta nyt avasi se lyhytnäköisyyteni eteen -yhtäkkiä ijankaikkisuutensa syvyyden, rikastuttaen nuoruuttani -yksinkertaisella, mutta mahtavalla kokemuksella. - -Aikaisin erään kuuman kesäpäivän aamuna tunsin vuoteessa maatessani -janoa, ja nousin ylös mennäkseni kyökkiin, jossa aina oli saatavissa -saavissa raikasta vettä. Sinne päästäkseni täytyi minun mennä -vanhempieni makuuhuoneen lävitse, jolloin huomasin äitini ähkivän -omituisella tavalla. Astuin hänen vuoteensa ääreen, mutta hän ei -minua nähnyt eikä minulle vastannut, vaan voihki itsekseen kuivaan -ja hätääntyneesi, hänen luomensa nykähtelivät ja hän oli kasvoiltaan -sinertävän kalpea. Se ei kuitenkaan minua erityisesti säikähdyttänyt, -vaikkakin hätäydyin siitä hiukan. Mutta silloin näin hänen molemmat -kätensä lakanalla lepäämässä kuin nukkuvat, sisarukset. Niistä näin, -että äitini taisteli kuoleman taistelua, sillä ne kädet olivat -niin omituisesti kuolemanväsyneet ja tahdottomat, etteivät ne enää -elävälle kuuluneet. Unhotin janoni, polvistuin vuoteen ääreen, -panin käteni sairaan ohimolle ja koetin katsoa hänen silmiinsä. -Huomatessaan minut oli hänen katseensa lempeä ja tuskaton, mutta -jo sammumaisillaan. En tullut ajatelleeksi, että minun olisi ollut -herätettävä isäni, joka makasi tuossa vierellä raskaasti hengittäen. -Niin polvistuneena siinä vuoteen ääressä seurasin parin tunnin -ajan äitini kuolinkamppailua. Äitini kesti sen hiljaa, vakaasti ja -uljaasti, sukunsa esikuvan mukaan, ja antoi minulle hyvän esimerkin. - -Hiljaisuus vallitsi tuvassa, johon nousevan aamuauringon kirkkaus -vähitellen valaisemaan heräsi; talo ja kylä uinui unien helmoissa -suoden minulle rauhan ja tilaisuuden seurata kuolevan sielua -ajatuksissani yli talojen ja kylän, järven ja lumihuippuisten -vuorten puhtaan nousevan aamuvarhaisen viileään vapauteen. Surua en -tuntenut paljon, sillä hämmästyen ja kunnioituksella olin katsonut -tuon suuren arvoituksen ratkaisua, miten elämän taistelu loppui -hiljaiseen vavahdukseen. Kuolevan valitukseton uljuus oli niin -ylevää, että hänen katkerasta kunniastaan lennähti minunkin sieluuni -kirkkaana säteenä viileä ylevyyden tunne. En tullut huomanneeksi, -että isäni nukkui tuossa vierellä, ettei pappia ollut saapuvilla -ja etteivät sakramentit ja rukoukset olleet kotiin palaavaa sielua -siunaten saattamassa. Tunsin vaan hämärtävän tuvan läpi virtaavan -ijankaikkisuuden väristyttävän henkäyksen, joka omituisesti -olemukseeni tuntui yhtyvän. - -Viime silmänräpäyksessä, kun silmät olivat jo sammuneet, suutelin -ensi kertaa elämässäni äitini viileätä, veltostunutta suuta. Silloin -valtasi minut tuon kylmän kosketuksen vuoksi äkillinen pelko, -istuuduin vuoteen reunalle ja tunsin, kuinka suuri kyynel toisensa -perään hitaasti, ikäänkuin viivytellen vieri alas poskiani, leukaani -ja käsiäni. - -Pian sen jälkeen heräsi isäni, näki minun istuvan paikallani ja -kysyi unimielissään, mitä oli tekeillä. Tahdoin vastata hänelle, -mutta en voinutkaan sanoa mitään, vaan menin ulos huoneesta, tulin -ikäänkuin unessa kamariini ja rupesin pukeutumaan hitaasti, aivankuin -itsetiedottomasti. Pian tuli isäni luokseni. - -"Äiti on kuollut", sanoi hän. "Oletko tiennyt siitä?" - -Nyökäytin päätäni. - -"Miksi et herättänyt minua? Ja pappiakaan ei ollut! Vieköön -sinut -- -- -- ", hän kirosi synkästi. - -Silloin tunsin jostakin syystä päässäni tuskaa ikäänkuin joku suoni -olisi ratkennut. Astuin isäni luo ja tartuin häntä lujasti molempiin -käsiin -- hän oli voimiltaan kuin lapsi minuun verraten -- ja katsoin -häntä tiukasti silmiin. En saattanut sanoa mitään, mutta hän oli -aivan hiljaa ja arkana, ja kun sitten molemmat menimme äitini luo, -valtasi hänetkin kuoleman mahtavuus ja toi hänen kasvoilleen vieraan -ja juhlallisen ilmeen. Sitten kumartui hän kuolleen yli ja alkoi -valittaa aivan hiljaa ja lapsellisesti, uikuttaen heikosti melkein -kuin joku lintu. Menin ulos ja ilmoitin tapahtumasta naapureille. -He kuuntelivat sanomaani, eivätkä kysyneet mitään, vaan puristivat -kättäni ja tarjosivat apuansa orvoksi jääneeseen talouteemme. Joku -juoksi heti läheiseen luostariin noutamaan jotakin luostariveljeä, -ja palatessani kotia oli jo eräs naapurin eukko navetassamme lehmiä -ruokkimassa. - -Hänen korkea-arvoisuutensa saapui, melkein kaikki paikkakunnan -perheenemännät saapuivat myöskin, kaikki kävi menoaan tarkalleen -ja oikein, ikäänkuin itsestään, olipa itse ruumisarkkukin tullut -hankituksi ilman meidän erityistä huolenpitoa. Ensikerran huomasin, -kuinka edullista on vaikeissa oloissa olla kotonansa ja kuulua -vaikkapa pieneenkin varmaan yhteiskuntaan. Seuraavana päivänä sain -kokea saman seikan vieläkin perinpohjaisemmin. - -Kun nimittäin kirstu oli siunattu ja laskettu hautaan, sekä -tuo merkillinen, vanhanaikainen, villava sylinterihattujoukko -kadonnut kukin koteloonsa ja laatikkoonsa, siinä joukossa isänikin -samanlaatuinen, silloin muuttui isäni heikoksi raukaksi. Hän alkoi -äkkiä armoitella itseään ja puhui minulle kurjuudestaan omituisin -sanoin, sotkien sekaan raamatullisia lauseparsia ja puheenkäänteitä -sekä lausuen kadottaneensa vaimonsa ja nyt vielä lisäksi olevansa -pakoitettu kadottamaan poikansa ja näkemään tämän vaeltavan vieraille -maille. Hänen valituksensa tuntui loppumattomalta, säikähtyneenä sitä -kuuntelin ja olinpa jo vähällä luvata, että jäisin kotia. - -Silloin, juuri kun olin tämän sanomaisillani, tapahtui minulle -jotakin merkillistä. Yhdessä ainoassa sekunnissa näyttäytyi minulle -yhtenäisenä sarjana kaikki, mitä olin pienestä saakka unelmoinut, -toivonut ja kaivaten halunnut, ikäänkuin äkkiä auenneen henkisen -näkövoiman edessä. Näin suurien, kauniiden töiden odottavan -minua, näin luettavia kirjoja, näin myös kirjoitettavia. Kuulin -föhn-tuulen puhaltavan, näin kaukaisuudessa autuaita järviä ja -rantoja etelämaisessa kirkkaudessa välkkyvän. Näin viisaita ja -henkeviä ihmisiä, kauniita ja hienoja naisia, näin katuja, alppien -yli vieviä teitä, näin rautatiejunien kiiruhtavan kautta maiden, -kaikki näöt yhdellä kertaa, mutta jokaisen kuitenkin erikseen, ja -kaikkien takana kirkkaan taivaanrannan äärettömän kaukaisuuden, jossa -pilvenhattarat tietänsä vaelsivat. Oppia, luoda, nähdä, vaeltaa -- -elämän koko täyteläisyys kimalteli sielussani katoavana hopeanäkynä, -ja taas, samoinkuin poikuuteni vuosina, pyrki minussa jälleen jotakin -vavisten itsetiedottomuuden mahtavalla pakolla kohti maailman suurta -kaukaisuutta. - -Vaikenin ja annoin isäni puhua, pudistaen vaan päätäni ja odottaen, -kunnes hänen intonsa väsähtäisi. Se tapahtui vasta illalla. Nyt -ilmoitin hänelle lujan päätökseni jatkaa lukujani ja hakea tulevaa -kotimaatani henkien valtakunnasta, pyytämättä häneltä kuitenkaan -mitään avustusta. Silloin jätti hän minut rauhaan katsoen minuun -vain surkutellen ja päätään pudistellen. Hän ymmärsi, että siitä -alkaen kulkisin omia teitäni ja että pian muuttuisin hänen -elämälleen kokonaan vieraaksi. Kun tänään kirjoittaessani muistan -tuon päivän, näen isäni jälleen samanlaisena kuin silloinkin hänen -istuessaan tuona iltana tuolilla ikkunan luona. Hänen terävä, viisas -talonpojanpäänsä on liikkumatta heikon kaulansa nenässä, lyhyt tukka -rupeaa harmenemaan ja noissa kovissa ankarissa kasvonpiirteissä -taistelee murtumaton miehuudenvoima lähestyvän vanhuuden kanssa. - -Hänestä ja silloisesta oleskelustani hänen kattonsa alla on minulla -vielä kerrottavana pieni, mutta ei silti vähemmän tärkeä tapahtuma. -Lähtöviikollani otti isäni eräänä iltana lakkinsa ja tarttui -ovenripaan ulos mennäkseen. "Minne menet", kysäsin häneltä. "Mitäpä -se sinuun kuuluu?" vastasi hän. "Kyllä sen voisit minulle sanoa, jos -se vaan jotakin oikeata on", arvelin minä siihen. Silloin naurahti -hän sanoen: "Voithan sinäkin tulla mukaan, sillä ethän ole enää juuri -lasten kirjoissa". Niin menin mukaan. Kapakkaan. Siellä istui pari -talonpoikaa olutruukun ääressä, pari outoa rahtimiestä joi absintia, -ja pöydän ääressä pelasi joukko nuoria miehiä korttia ja elämöitsi. - -Olin kyllä tottunut juomaan silloin tällöin lasin viiniä, mutta -vasta nyt saavuin kuitenkin ensi kerran kapakkaan ilman varsinaista -tarvetta. Että isäni taas oli aikamoinen ryypiskelijä, tiesin -jo huhupuheista. Hän joi paljo ja hyviä tavaroita, ja niin jäi -hänen kotinsa ilman mitään tahallista huolimattomuutta ainaiseen -toivottomaan tilaansa. Isäntä ja vieraat osoittivat hänelle -kunnioitusta niin silmäänpistävällä tavalla, että minäkin sen -huomasin. Hän antoi tuoda eteemme litran waadtlantilaista viiniä, -käski minun täyttää lasit ja opetti, miten se oli tehtävä. Aluksi -piti kaataa matalalta, sitten pidentää viinin suihkua kohtuullisesti -ja lopuksi jälleen laskea pullo niin matalalle kuin suinkin. Sitten -alkoi hän kertoa eri viinilajeista, joita hän tunsi ja joita -hänellä oli tapana joskus harvinaisuudeksi nauttia käydessään -kaupungissa tahi vuorien toisella puolen Italiassa. Vakavalla -kunnioituksella haasteli hän tummanpunaisesta weltliniläisestä, -jota hänen tiedossaan oli kolmea eri lajia. Senjälkeen alkoi -hän jutella hiljaisella, tuttavallisemmalla äänellä erityisistä -waadtlantilaisista pulloviineistä. Ja lopuksi kertoi hän aivan -kuiskaamalla sadunkertojan tapaan _Neuchâtelin_ viinistä. Muutamilta -vuosilta oli tämä viini muka sellaista, että sen vaahto muodosti -lasiin kaataessa tähden kuvan. Ja hän piirusti tähden kuvan pöytään -kostutetulla sormellaan. Sitten vaipui hän syvämietteisiin arveluihin -aprikoiden sampanjan sisäistä olemusta ja makua, juoman, jota hän -ei ollut koskaan maistanut ja jota hänen luulonsa mukaan yksi pullo -pystyi saamaan pari miestä sikapäihinsä. - -Vaieten ja aatoksissaan sytytti hän piippunsa. Huomatessaan, ettei -minulla ollut mitään polttamista, antoi hän minulle rahaa ostaakseni -paperosseja. Ja niin istuimme me siinä vastakkain, puhallellen -savua toistemme silmiin ja ryypiskellen ensimäisen litran tyhjäksi. -Keltainen mieluisa waadtlantilainen maistui minusta erinomaiselta. -Vähitellen uskalsivat viereisen pöydän ääressä istuvat talonpojat -sekautua keskusteluumme, ja lopuksi muuttihen yksi toisensa jälkeen -arastellen ja varovaisesti istumaan meidän luoksemme. Pian olin minä -keskustelun esineenä, ja pian huomasin, ettei maineeni hyvänä vuorten -kiipeilijänä ollut unohtunut. Kaikenlaisia rohkeita ylös nousuja -ja uhkarohkeita alas syöksyjä, kaikki sadun sumuun peittyneinä, -kerrottiin, pohdittiin ja puolusteltiin. Sillävälin oli meillä jo -toinen litra melkein lopussa ja veri suhisi jo silmissäni. Kokonaan -vastoin luontoani aloin kerskata ääneensä ja kerroin myöskin -rohkean matkani Senn-alppien seinämälle, josta olin noutanut Rösi -Girtannerille alppiruusuja. Minua ei uskottu, ja kun minulle asiaa -todeksi vakuuttaessani naurettiin, suutuin. Jokaisen, joka ei minua -uskonut, vaadin painiin kanssani, ja annoin heidän huomata, että -hätätilassa heidät siihen pakoittaisin. Silloin nouti vanha, köyry, -pienikasvuinen talonpoika anniskeluhuoneesta suuren saviruukun ja -asetti sen pitkin pituuttaan pöydälle. - -"Minulla on sinulle hiukan sanomista", naurahti hän. "Jos olet niin -väkevä, niin lyö ruukku nyrkilläsi rikki. Silloin maksamme sinun -edestäsi viiniä niin paljo kuin se vetää. Mutta ellet pysty siihen, -niin saat itse maksaa saman verran." - -Isäni yhtyi kohta ehdotukseen. Niinpä nousin, käärin nenäliinani -käteni ympärille ja löin. Ensimäiset kaksi iskua eivät vaikuttaneet -mitään. Kolmannella meni ruukku kappaleiksi. "Maksakaa", huusi isäni -ja oikein loisti ilosta, vanhus näytti olevan yhtä iloinen. "Hyvä", -sanoi hän, "minä maksan viinin, niin paljon kuin sitä ruukkuun -menee. Mutta paljon sitä ei enää sinne mahdu." Ja todellakaan ei -sirpaleisiin mahtunut juuri mitään, ja niin sain osakseni vielä -pilkkaa sen tuskan lisäksi, jota tunsin käsivarressani. Nyt nauroi -isänikin minulle. - -"No niin, sinä olet siis voittanut", sanoin minä, täytin ruukun -sirpaleet pullostamme ja kaasin viinin vanhuksen pään päälle. Nyt -olivat naurajat meidän puolellamme ja voitto meidän. - -Paljo samallaista karkeaa pilaa tehtiin vielä. Sitten haalasi isäni -minut kotiin ja me jaarittelimme kiivaasti ja vihaisesti siinä -samassa huoneessa, jossa tuskin kolme viikkoa sitten oli ollut äitini -ruumisarkku. Makasin kuin kuollut ja olin seuraavana aamuna aivan -kuin murtunut ja rikkipieksetty. Isäni pilkkasi minua, oli iloinen -ja hilpeä sekä nähtävästi mielissään omasta etevämmyydestään. Minä -puolestani päätin hiljaisuudessa, etten koskaan enempää joisi, ja -odotin kiihkeästi lähtöpäivää. - -Lähtöpäivä tuli ja minä matkustin, mutta lupaustani en ole pitänyt. -Keltainen waadtlantilainen, tummanpunainen weltliniläinen, -neunburger-tähtiviini ja monet muut ovat siitä saakka olleet minulle -tuttuja sekä hyviä ystäviä. - - - - -III. - - -Päästyäni kotiseutuni arkipäiväisestä ja painostavasta ilmanalasta -kohosin ylpeänä siivilleni, ikäänkuin vapauden riemusta iloitseva -lintu. Vaikka olenkin muutoin elämässäni aina joutunut lyhemmän -tikun vetäjäksi, niin nuoruuden erikoisesta, haaveilevasta ilmasta -olen kuitenkin runsaasti ja puhtaasti nauttinut. Kukoistavan metsän -reunassa lepäävän nuoren sotilaan tavoin täytyi minun aina taistella -autuaassa levottomuudessa hulluttelun halua vastaan; kaukonäköisen -henkien näkijän tavoin seisoin onkaloiden reunalla, kuunnellen -suurien virtojen ja myrskyjen kohinaa, sielu valmiina kuulemaan -ja käsittämään olevaisen yhteissointua ja koko elämän harmoniaa. -Syvällä onnen tunteella join nuoruuden helmeilevästä maljasta, -kärsin hiljaisuudessa suloisia tuskia kauniiden, ujosti lempimieni -naisten vuoksi ja maistoin miehuullisen, iloisen, puhtaan ystävyyden -tuottamaa nuoruudenonnea pohjaan saakka. - -Uudessa kotitekopuvussani, mukanani pienessä kirstussa vähäiset -kirjani ja muu omaisuuteni saavuin maailmalle, valmiina valloittamaan -siitä itselleni osan ja osoittamaan kotiraakalaisilleni niin pian -kuin mahdollista, että olin aivan toista maata kuin muut Camenzindit. -Kolme ihmeellistä vuotta asuin minä tuossa samassa korkeassa, -tuulisessa ullakkokamarissa, lukien, sepittäen runoja, kaipaillen ja -tuntien maailman kaiken kauneuden lämpimällä henkäyksellään minua -ympäröivän. Kaikkina päivinä ei minulla ollut lämmintä ruokaa, -mutta joka päivä ja joka yö lauloi, nauroi ja itki minun sydämeni, -sykähdellen riemun runsaudesta ja puristaen kuumasti ja kaipuulla -rakasta elämää syleilyynsä. - -Ensimäinen suuri kaupunki, jonka minä keltanokka-Peter olin -nähnyt, oli Zürich, ja pari viikkoa siellä kuljeskelinkin silmät -suitsirenkaina. Tosin olin liiaksi talonpoika voidakseni todella -ihailla tahi moittia kaupungin elämää, mutta minua huvitti kuitenkin -katujen paljous, talojen sekä ihmisten moninaisuus. Katselin katuja, -joilla vaunut tungeskelivat, varastohuoneita, toreja, puutarhoja, -loistorakennuksia ja kirkkoja; näin ahkeroiden ihmisten joukottain -kiiruhtavan työhön, näin ylioppilaitten vetelehtivän joutilaina, -ylhäisten ihmisten ajavan ulos asioilleen, narrien röyhisteleivän -ja muukalaisten töllistelevän. Rikkaiden muodinmukaisesti sirot, -hienokäytöksiset rouvat näyttivät minusta aivan samoilta, ihanilta, -ylpeiltä, hieman naurettavilta kuin kanalan riikinkukot. Oikeastaan -en ollut juuri arka, mutta olin jäykkä ja ylpeä, ja en hetkeäkään -epäillyt, etten pystyisi perinpohjin tutustumaan kaupunkien -vilkkaaseen elämään, ja itselleni siinä myöhemmin varman sijan -valloittamaan. - -Nuoruus lähestyi minua muutoin erään kauniin nuoren miehen muodossa, -joka lueskeli samassa kaupungissa ja oli vuokrannut itselleen pari -kaunista huonetta saman talon ensimäisestä kerroksesta, jossa minäkin -asuin. Päivittäin kuulin minä hänen soittavan alakerrassa pianoa, -ja tutustuin silloin ensikerran hiukan musiikin tenhoon, tuohon -kaikista taiteista naisellisimpaan ja suloisimpaan. Sitten näin -tuon kauniin nuorukaisen käyvän ulos, vasemmassa kädessä kirja tahi -nuottivihko, oikeassa paperossi, jonka savu liehahti hänen notkean -käyntinsä jälkeen kiemurtelemaan. Aralla rakkaudella rupesin häneen -kiintymään, mutta pysyttelin kuitenkin syrjässä, sillä minua pelotti -ruveta seurustelemaan miehen kanssa, jonka keveä, vapaa ja hyvinvoipa -olemus vaan nöyryyttäisi minua köyhyydessäni ja elämäntapoihin -tottumattomassa kömpelyydessäni. Silloin saapuikin hän itse -luokseni. Eräänä iltana koputettiin ovelleni, niin että jo säpsähdin -hiukan; eihän ollut kukaan siihen saakka luonani käynyt. Tuo kaunis -ylioppilas astui sisään, puristi kättäni, sanoi nimensä ja teki sen -niin vapaasti ja kohteliaasti, ikäänkuin olisimme olleet vanhoja -tuttuja. - -"Teki mieleni kysyä, ettekö haluaisi kanssani harrastaa hiukan -musiikkia", sanoi hän ystävällisesti. En ollut koskaan elämässäni -koskenutkaan mihinkään soittokapineeseen. Sanoin sen hänelle ja -lisäsin, etten ymmärtänyt mitään muuta taidetta kuin ainoastaan -"alppilaulua" [saksaksi "jodeln". Tarkoittaa alppien asukkaiden -omituista sanatonta laulua, milloin kurkku- milloin rintaääniä -käytellen. _Suom. muist._], vaan että hänen pianonsoittonsa oli usein -kuulustanut minusta kauniilta ja houkuttelevalta. - -"Kuinka saattaakin erehtyä niin suuresti!" huudahti hän iloisesti. -"Teidän ulkomuodostanne päättäen olisin minä ollut valmis vannomaan, -että Te olitte musikaalinen. Kummallista! Vai osaatte Te laulaa -vuoristolaisten tavalla! Koettakaapa sitä, kuulkaa, hiukan! Kuulisin -sitä niin mielelläni!" - -Olin pyynnöstä aivan hämmästyksissäni ja selitin hänelle, ettei se -käynyt päinsä näin vaan pyynnöstä ja sisällä huoneessa. Sen täytyi -tapahtua vuorilla tahi vähintäin ulkoilmassa ja kokonaan omasta -halusta. - -"No, sitten laulatte vuorella! Kentiesi jo huomenna? Pyydän Teitä -suorastaan. Voisimmehan iltapäivällä tehdä pienen retken kaupungin -ulkopuolelle. Vietämme siellä pienen joutohetken ja juttelemme -hiukan, sitten näytätte Te laulutaidettanne, ja lopuksi syömme -jossakin kylässä illallisen. Onhan Teillä aikaa?" - -Aikaa riitti kyllä. Kiiruhdin myöntymään hänen ehdotukseensa. -Sitten pyysin häntä soittamaan jotakin, ja niin menimme yhdessä -alakertaan hänen suureen ja kauniiseen huoneustoonsa. Pari taulua -uudenaikaisissa kehyksissä, piano, pientä siroa epäjärjestystä siellä -täällä -- kaikki tuo loi noihin kauniisiin suojiin jonkunmoista -mieluista ja vapaata hienoutta ja kodikasta tunnetta, joka oli -minulle kokonaan uutta. Rikhard istui pianon ääreen ja löi pari -tahtia. - -"Tehän tunnette tämän, vai kuinka?" kysyi hän minulta, ja oli uljaan -näköinen, kun hän siinä kohotti kauniin päänsä ja katsoi minuun -loistavin silmin. - -"En", sanoin, "en tunne mitään". - -"Se on Wagnerin kappale", sanoi hän uudelleen, "eräs kohta -Mestarilaulajista", ja soitti edelleen. Soitto kaikui keveältä ja -voimakkaalta, kaipaavalta ja iloiselta, ja ympäröitsi minut ikäänkuin -haalea, kiihoittava kylpy. Samalla katselin salaisella mielihyvällä -soittajan solakkaa niskaa ja selkää ja hänen valkoisia soittoniekan -käsiään, ja silloin valtasi minut sama arka ja ihaileva hellyyden -ja kunnioituksen tunne kuin silloinkin, kun kerran katselin sitä -tummatukkaista koulupoikaa; aralla kunnioituksella ajattelin, että -kentiesi tämä kaunis ylhäinen mies tahtoisi todellakin ruveta -ystäväkseni, ja siis toteuttaa minun vanhan, vieläkin elossa olevan -käsitykseni ja toivomukseni todellisesta ystävyydestä. - -Seuraavana päivänä menin häntä noutamaan. Hitaasti, keskenämme -jutellen nousimme me muutamalle kohtuullisen korkealle kukkulalle, -katselimme kaupunkia, järveä, puutarhoja, ja nautimme illansuun -täyteläisestä kauneudesta. - -"Ja nyt laulamaan!" huusi Rikhard. "Jos Teitä yhäkin ujostuttaa, niin -kääntykää selin minuun. Mutta ääneensä, olkaa hyvä!" - -Tyydytin hänen halunsa. Vuoristolaisten tapaan leikin äänelläni, -milloin raivoten, milloin iloiten kauas ruusuisen illan avaruuteen, -kaikissa äänilajeissa ja käänteissä. Lakattuani oli hän jotakin -sanomaisillansa, mutta jättikin sen tekemättä ja viittasi sensijaan -kuunnellen vuoriin päin. Kaukaisesta korkeudesta kuului vastaus, -hiljaa, venytellen ja paisuen: se oli jonkun paimenen tahi vaeltajan -tervehdys, ja me kuuntelimme sitä hiljaa ja iloisina. Siinä -yhdessä seisoessamme ja kuunnellessamme valtasi minut mieluisana -väristyksenä se tunne, että nyt ensikerran seisoin ystävän vieressä, -kahden siinä kauniiseen, rusopilviseen elämänavaruuteen katsellen. -Iltavalaistuksessaan alkoi järvi vienon värileikkinsä, ja juuri -ennen auringonlaskua näin haihtuvan sumun seasta pistävän esiin pari -uhmailevaa, röyhkeän särmikästä alppihuippua. - -"Tuolla on minun kotini", sanoin minä. "Keskimäisenä on 'Punainen -kallio', oikealla puolella 'Pukinsarvi' ja vasemmalla kauimpana -pyöreä Senn-alppiryhmä. Olin kymmenen vuoden ja kahden viikon ikäinen -ensikerran seistessäni tuolla leveällä selällä." - -Jännitin katsettani voidakseni huomata vielä jonkun etäisemmistä -huipuista. Hetkisen kuluttua sanoi Rikhard jotakin, jota en -ymmärtänyt. - -"Mitä sanoittekaan?" kysyin minä. - -"Sanon vaan, että nyt tiedän, mitä taidetta harrastatte." - -"Mitä sitten?" - -"Olette runoilija." - -Silloin punastuin ja suutuin, mutta olin samalla hämmästyksissäni -siitä, että hän oli sen arvannut. - -"En", sanoin minä, "runoilija en ole. Koulussa rakentelin runoja -kyllä aikoinani, mutta sen jälkeen en pitkään aikaan enää." - -"Saanko nähdä niitä joskus?" - -"Olen polttanut ne. Mutta vaikka minulla ne olisivatkin tallella, -niin ette niitä saisi nähdä kuitenkaan." - -"Ne olivat varmaankin hyvin uudenaikaisia. Paljo Nietscheä?" - -"Mitä se on?" - -"Nietsche? Suuri jumala, ettekö tunne häntä?" - -"En. Mistäpä minä hänet tuntisin?" - -Hän oli ihastuksissaan siitä, etten Nietscheä tuntenut. Minä -puolestani suutuin hiukan ja kysäsin häneltä, monenko alppijäätikön -yli hän oli kulkenut. Kun hän ilmaisi kokemattomuutensa tässä kohden, -olin minä olevinani yhtä pilkallisen hämmästynyt kuin hänkin äsken. -Silloin laski hän kätensä käsivarrelleni ja sanoi aivan vakavasti: -"Te olette hyvin arkatuntoinen. Mutta ettehän itse tiedäkään, kuinka -säälittävän turmeltumaton ihminen Te olette ja kuinka vähän Teidän -laisianne on. Nähkääs, yhdessä tahi parissa vuodessa opitte Te -tuntemaan Nietschen samoinkuin muunkin roskan, paljo paremmin kuin -minä, koska olette minua perinpohjaisempi ja ymmärtäväisempi. Mutta -juuri nykyisellänne pidän Teistä. Te ette tunne Nietscheä ettekä -Wagneria, mutta Te olette oleskelleet paljo lumivuorilla ja Teillä -on rehelliset vuoristolaisen kasvot. Ja aivan varmaan olette myös -runoilija. Voin sen nähdä katseestanne ja otsastanne." - -Jo sekin, että hän niin vapaasti ja ujostelematta minua arvosteli ja -lausui mielipiteensä, hämmästytti minua ja tuntui minusta oudolta. - -Mutta vielä hämmästyneemmäksi ja onnellisemmaksi tunsin itseni, -kun hän kahdeksan päivää myöhemmin joi eräässä usein käydyssä -olut-puistossa kanssani veljenmaljan, hyppäsi ylös tuoliltaan -kaikkien ihmisten nähden, suuteli ja syleili minua ja tanssi kanssani -pöydän ympäri aivan kuin mieletön. - -"Mitähän ihmiset ajattelevat!" varoitin häntä hiljakseen. - -"Ne ajattelevat näin: siinä on kaksi ylen onnellista tahi perki -juopunutta; useimmat sitävastoin eivät ajattele mitään." - -Yleensä tuntui Rikhard minusta usein rinnallani aivan paljaalta -lapselta, vaikkakin hän oli vanhempi, viisaampi, paremmin -kasvatettu, kokeneempi ja järkevämpi kuin minä. Kadulla osoitti -hän puolikasvuisille koulutytöille juhlallisen pilkallisesti -kohteliaisuuttaan, vakavimmat pianokappaleensa saattoi hän yhtäkkiä -keskeyttää täydellisiä lapsellisia sukkeluuksia jutellakseen, ja kun -me kerran olimme pilan vuoksi menneet kirkkoon, lausui hän äkkiä -keskellä saarnaa miettiväisesti ja tärkeän näköisenä: "Kuule, eikö -sinustakin tuo pappi näytä aivan samalta kuin vanha kaniini?" Vertaus -oli sattuva, mutta mielestäni olisi hän saattanut sanoa sen minulle -jäljestäkinpäin, ja sen huomautinkin hänelle. - -"No mitäpä siitä, kun asia vaan niin oli!" sanoi hän hiukan -nyrpeissään. "Sopivaa aikaa odottaessani olisin sen varmaan jo -unohtanut." - -Se että hänen sukkeluutensa eivät suinkaan aina olleet henkeviä, -vaan useinkin rajoittuivat jonkun lainatun kertomiseen, ei häirinnyt -minua paremmin kuin muitakaan; hänen sukkeluuttansa ja henkevyyttänsä -emme arvossa pitäneet, vaan hänen valoisan, lapsellisen olemuksensa -vastustamatonta iloisuutta, joka puhkesi esiin joka silmänräpäys -ympäröiden hänet keveällä ja iloisella ilmakehällä. Se saattoi ilmetä -muutamassa käsien liikkeessä, hiljaisessa naurussa, uskollisessa -silmäyksessä, mutta piilossa se ei voinut olla kauan. Olen varma -siitä, että hän unissaankin väliin nauroi tahi teki jonkun ilonilmeen. - -Rikhard toi minut usein muiden nuorten kanssa yhteen, ylioppilaiden, -musiikkimiesten, maalarien, kirjailijoiden, kaikellaisten -ulkomaalaisten, sillä olipa mitä hyvänsä mieltä kiinnittävää, -taiteen harrastajia, tahi muita erityisempiä kaupungissa oleskelevia -henkilöitä, kaikki joutuivat hänen seuraansa. Heidän joukossaan -oli monta vakavaa ja ankarasti taistelevaa henkeä, filosoofeja, -kaunotieteilijöitä ja sosialisteja, ja monelta oli minulla hyvä -joukko opittavana. Sirpaleina lenteli syliini tietoja mitä -erilaisimmilta aloilta, täydentelin niitä ja lueskelin paljo -siinä sivussa, ja niin sain vähitellen itselleni yleiskäsityksen -siitä, mikä aikani eloisimpia henkiä kidutti ja kirouksessa piti, -ja edullisesti eteenpäin kannustavan käsityksen myös siitä, mikä -aikani henkisessä elämässä oli kansainvälistä. Heidän toiveensa, -aavistuksensa, työnsä ja ihanteensa olivat minusta mieluisia ja -ymmärrettäviä, ilman että kuitenkaan mikään voimakkaampi halu -olisi pahoittanut minut taistelemaan niiden puolesta tahi niitä -vastaan. Useimpien näin suuntaavan ajatuskykynsä ja intohimojensa -voiman yhteiskunnan ja valtion oloihin, tieteisiin ja taiteisiin, -vähemmistöllä taas näytti olevan määräävänä oman olemuksensa -määritteleminen ilman ulkonaista päämäärää ja suhteensa ratkaiseminen -aikaan ja ijankaikkisuuteen. Tämä pyrkimys uinui minussa itsessäni -vielä puolihorroksissa. - -Muita ystävyydenliittoja en enempää tehnyt, sillä Rikhardia -rakastin aivan yksinomaan ja mustasukkaisesti. Koetin saada hänet -erilleen niistä naisistakin, joiden kanssa hän seurusteli paljo ja -tuttavallisesti. Pienimmätkin hänen kanssaan tekemäni sopimukset -täytin minä tuiki tarkkaan, ja loukkauduin, jos hän antoi minun -odottaa. Kerran pyysi hän, että tulisin noutamaan häntä määrätunnilla -soutelemaan. Tulin, mutta hän ei ollutkaan kotona ja sain odottaa -kolme tuntia turhaan hänen tuloaan. Seuraavana päivänä moitin häntä -kiivaasti hänen huolimattomuudestaan. - -"Miksi et sitten aivan yksinkertaisesti mennyt yksinäsi soutelemaan?" -naurahti hän kummastuneena. "Olin unohtanut jo koko asian: ja -- -eihän ole lopuksikaan mitään onnettomuutta tapahtunut." - -"Minulla on tapana pitää sanani säntilleen", vastasin kiivaasti. -"Mutta olenhan jo siihen tottunutkin, ettet paljoa välitä, jos -annatkin minun jossakin itseäsi odottaa. Onhan sinulla ystäviä -kylläkin riittämään saakka!" - -Hän katsoi minuun aivan rajattomasti kummastuneena. - -"Näinkö vakavalta kannalta otat kaikki pikku seikatkin?" - -"Ystävyyteni ei ole minulle pieni seikka." - - "Tuo sana tunki hälle sydämeen, - Ja kutsui esiin katumuksen kyyneleen", - -siteerasi Rikhard juhlallisesti, tarttui päähäni, hieroi itämaisen -lemmentavan mukaan nenäänsä minun nenääni ja hyväili minua, kunnes -puoleksi vihoissani puoleksi nauraen pääsin hänen käsistään; mutta -ystävyytemme oli jälleen entisellään. - -Ullakkokamarissani oli minulla lainassa kalleisiin nidoksiin -sidottuina uudenaikaiset filosoofit, runoilijat ja kriitikot, Saksan -ja Ranskan kirjalliset yleiskatsaukset, uusia teatterikappaleita, -Pariisilaisia följetongeja ja Wienin muoti-kaunotieteilijöitä. -Mutta vakaammin ja mieluummin kuin näitä keveitä lukemisia -harrastelin muinaisitalialaisia novellistejani ja historiallisia -opinnoita. Toivonani oli saada niin pian kuin suinkin lopettaa -kielitieteelliset opintoni ja antautua yksinomaan historiaa -lueskelemaan. Yleishistoriallisten teosten ja historiallisen metoodin -tutkimisen ohessa lueskelin nimittäin lähdeteoksia ja elämäkertoja -myöhäisemmältä Italian ja Ranskan keskiajalta. Silloin opin -ensikerran tarkemmin tuntemaan lemmikkini ihmisten seassa, autuaimman -ja jumalaisimman kaikista pyhimyksistä, Fransiskus Assisilaisen. Ja -niin kävi uneni, jossa olin nähnyt elämän ja hengen täyteläisyyden -eteeni avautuneena, päivittäin toteen, lämmittäen sydäntäni -kunnianhimolla, ilolla ja nuoruudenturhamaisuudella. Luentosalissa -omistin taas omakseni murun tuota vakavaa, hiukan happaman makuista -ja väliin myöskin hiukan ikävää tiedettä. Kotona seurustelin jälleen -kodikkaan, hurskaan tahi julman keskiajan historian kanssa, tahi -myöskin miellyttävien, vanhojen novellimestarieni kanssa, joiden -kaunis ja hyvinvoipa maailma ympäröitsi minut kuin varjoisa, -hämärtävä satujen valtakunta; väliin taas tunsin uusaikaisten -ihanteitten ja intohimojen synnyttämien aaltojen huuhtovan ylitseni. -Välillä kuuntelin musiikkia, laskin leikkiä Rikhardin kera, otin osaa -hänen ystäviensä kokouksiin, seurustelin ranskalaisten, saksalaisten -ja venäläisten kanssa, kuulin luettavan merkillisiä uudenaikaisia -kirjoja, pistäysin silloin tällöin jonkun maalarin atelieriin ja olin -mukana iltaseuroissa, jossa joukko nuoria, hapuilevia henkiä ympäröi -minut ikäänkuin mielikuvituksen maailman kulkueena. - -Eräänä sunnuntaina olin Rikhardin kanssa käymässä muutamassa pienessä -taulunäyttelyssä, jossa oli esillä uusia tauluja. Ystäväni pysähtyi -katsomaan erästä taulua, joka esitti alppia ja sen rinteellä pari -vuohta. Se oli ahkeran ja siron käden maalaama, mutta hiukan -vanhanaikainen ja oikeastaan ilman oikeata taiteellista ytimekkyyttä. -Missähyvänsä taulunäyttelyssä on nähtävänä samallaisia sieviä, mutta -merkityksettömiä pieniä tauluja. Sellaisenaankin miellytti se minua -kuitenkin, koska se oli jokseenkin uskollinen kuva kotiseutuni -alpeista. Kysyin Rikhardilta, mikä kuvassa häntä miellytti. - -"Tämä täällä", sanoi hän ja osoitti maalarin nimeä taulunnurkassa. -En voinut noista punasenruskeista kirjaimista saada nimeä kokoon -tavatuksi. "Tuo kuva", sanoi Rikhard, "ei ole suuriarvoinen. -Kauniimpia on paljo. Mutta kauniimpaa taiteilijatarta kuin sen -tekijä ei ole. Hänen nimensä on Erminia Aglietti ja jos tahdot, niin -voimme mennä huomenna hänen luokseen sanomaan, että hän on suuri -taiteilijatar." - -"Tunnetko hänet?" - -"Kyllä. Jos hänen taulunsa olisivat yhtä kauniita kuin hän itse, niin -olisi hän aikoja sitten jo rikas, eikä maalaisi enää mitään. Hänellä -ei nimittäin ole siihen enää yhtään halua, ja tekee hän sitä vaan sen -vuoksi, koska hän ei ole sattunut oppimaan muuta, millä hän voisi -elää." - -Rikhard unohti tämän asian jälleen ja otti sen puheeksi vasta pari -viikkoa myöhemmin. - -"Eilen tapasin Aglietin. Meidänhän piti oikeastaan käydä häntä -tervehtimässä. Tule siis! Onhan sinulla toki puhdas kaulus. Hän -katsoo nimittäin sitä." - -Kaulus oli puhdas ja me menimme yhdessä Aglietin luo, minä itsekseni -puolittain vastahakoisesti, sillä Rikhardin ja hänen toveriensa -hiukan poikamainen seurustelu taiteilijattarien ja ylioppilasneitojen -kanssa ei ollut minua koskaan miellyttänyt. Miehet esiintyivät -silloin aina jokseenkin suorasukaisesti, milloin karkeasti, milloin -pilkallisesti; tytöt taas olivat käytännöllisiä ja viisaita sekä -kokeneita; missään ei ollut huomattavissa sitä kirkastavaa ilmakehää, -jonka valossa minä mieluiten naisia katselin ja arvostelin. - -Hiukan ujona astuin atelieriin. Maalarityöpajojen ilmaan olin -minä hyvin tottunut, mutta nyt tulin kuitenkin ensikerran naisen -atelieriin. Siellä näytti hyvin järkevältä ja siistiltä. Kolme -neljä valmista taulua riippui kehyksissään, viides oli jalustallaan -tuskin vielä pohjamaalissa. Loput seinistä olivat hyvin hienojen, -miellyttävän näköisten lyijykynäpiirrosten peitossa, tuossa oli -vielä puoleksi tyhjä kirjahylly. Taiteilijatar otti tervehdyksemme -hyvin kylmästi vastaan. Hän pani siveltimensä syrjään, nojausi -maalauspuvussaan kaappia vastaan ja oli aivan sen näköinen, ikäänkuin -kuluttaisi hän vastenmielisesti aikaansa meidän tähtemme. - -Rikhard imarteli häntä kamalasti hänen näyttelyssä olevan taulunsa -johdosta. Taiteilijatar naurahti hänelle ja pyysi saada olla niitä -kiitoksia kuulematta. - -"Mutta neitiseni, saattaisihan käydä niinkin, että ostaisin tuon -taulun! Ne lehmät siinä taulussa ovat muutoin niin todenmuk --". - -"Vuohiahan ne ovat", oikasi taiteilijatar rauhallisesti. - -"Vuohia? Luonnollisesti vuohia! Halusinkin sanoa, että ne olivat niin -hyvin tutkitut, että hämmästyin. Ne ovat todellisia vuohia, jotka -elävät elämäänsä vuohien tavalla. Kysykää ystävältäni Camenzindilta, -olenko oikeassa; hän on vuoristolainen." - -Tällöin tunsin siinä hämilläni ja kummastuksissani tuota lavertelua -kuullessani taiteilijattaren katsovan ja tarkastelevan minua. Hän -katsoi minuun pitkään ja ujostelematta. - -"Olette ylimaalainen?" - -"Kyllä, neiti." - -"Sen näkeekin. No mitä pidätte vuohista?" - -"Oh, ovathan ne hyvin hyvät. Voin ainakin vakuuttaa, etten ole -pitänyt niitä lehminä kuten Rikhard." - -"Hyvä niinkin. Oletteko musiikkimies?" - -"En, ylioppilas." - -Enempää ei hän kanssani puhunut ja minulla oli nyt hyvää aikaa -häntä tarkastella. Pitkä maalarinviitta peitti ja rumensi hänen -vartaloansa, ja kasvot eivät näyttäneet minusta kauniilta. Piirteet -olivat terävät ja ikäänkuin ahtaat, silmät hiukan ankarat, tukka -runsas, musta ja pehmeä; kasvojen väri häiritsi minua ja ikäänkuin -vieroitti pois. Hänessä oli jotakin Medusanpään tapaista, enkä -olisi yhtään kummastunut, vaikka olisin huomannut hänen kasvoissaan -joitakin vihreitä juovia. En ollut vielä silloin nähnyt vaaleaverisiä -italialaisia, ja nyt, atelierin epäsuotuisassa aamuvalaistuksessa, -näytti hän aivan kuin kivestä tehdyltä -- ei marmorista, vaan -rapautuvasta, kellastuneesta. Myöskään en ollut tottunut -arvostelemaan naisen kasvoja niiden muotojen mukaan, vaan oli minulla -tapana etsiä niistä poikain tavalla jotakin sulavaa, lemmenväristä ja -hempeää. - -Ei Rikhardkaan meidän käynnistämme sen enempää puhunut. Sitä enemmän -hämmästyin tahi oikeammin säikähdyin, kun hän jonkun ajan kuluttua -ilmoitti minulle, että Aglietti mieluusti piirtäisi muotokuvani. -Kysymyksessä oli vaan pari skitsiä, kasvoistani ei hän välittänyt, -mutta leveässä vartalossani oli muka jotakin tyypillistä. - -Ennenkuin tästä asiasta ehdittiin sen enemmän puhua, sattui -toinen pieni tapaus, joka muutti koko elämäni ja antoi vuosiksi -tulevaisuudelleni määrätyn uran. Herätessäni eräänä aamuna oli -minusta tullut kirjailija. - -Rikhardin pakoituksesta olin, tarkoituksella vaan kehittää tyyliäni, -sattumoisin pienissä kuvauksissa, mahdollisimman todenmukaisesti, -esitellyt tyyppejä, pieniä tapahtumia, keskusteluja ja muuta -semmoista oman piirimme keskuudesta, sekä kirjoittanut myös siinä -ohessa muutamia kokeita kirjallisilta ja historiallisilta aloilta. - -Eräänä aamuna, vielä ollessani vuoteessa, astui Rikhard sisään -ja heitti vuoteeni peitteelle kolmekymmentäviisi frangia. "Se -on sinun omaasi", sanoi hän liikemiehen tapaan. Kun olin aikani -tiedustellut ja kaikki otaksumiseni olivat menneet turhaan, otti -hän vihdoin taskustaan sanomalehden ja näytti minulle sieltä erään -pienen novellini. Hän oli kopioinut useita käsikirjoituksistani, -vienyt ne eräälle tuttavalleen sanomalehtimiehelle ja niin kaikessa -hiljaisuudessa toimittanut ne painoon minun edestäni. Ensiksi -julaistu kappale ja tekijäpalkkioni siitä oli nyt kädessäni. - -Aivan erikoisen omituinen tunne valtasi minut. Oikeastaan olin -hiukan suutuksissani Rikhardin kohtalomaisesta välityksestä, mutta -ensikertalaisen suloinen esimaku kirjailijanmaineesta, tuo melkoinen -rahasumma ja aatos joskus kohota vaatimattomaksi kirjalliseksi -kuuluisuudeksi sai kuitenkin ylivallan ja voitti harmini lopuksi. - -Eräässä kahvilassa tutustuin sitten Rikhardin kautta tuohon -sanomalehtimieheen. Hän pyysi saada pitää Rikhardin näyttämät -muutkin kirjoitelmani, ja kehoitti minua silloin tällöin lähettämään -uusia. Minun kirjoituksissani, erittäinkin historiallisia aiheita -käsittelevissä, oli muka aivan erikoinen sävy, josta hän mieluusti -halusi nauttia enemmänkin ja josta hän kyllä oli valmis maksamaan -kunnollisesti. Silloin vasta valkeni minussa asian tärkeys. Nyt -saattaisin päivittäin syödä säännöllisesti, maksaa pienet velkani, -heittää pakolliset lukemiset sikseen ja kentiespä piankin elättää -henkeni omin voimin, mielialallani työskennellen. - -Kerran sain tuolta sanomalehtimieheltä läjän uusia kirjoja -arvosteltavaksi. Ahmimalla luin ne ja työskentelin niiden ääressä -viikkokausia; mutta kun palkkio maksettiin vasta neljännesvuoden -kuluttua ja minä olin elänyt sen toivossa vähän paremmin kuin -tavallista, ei minulla eräänä päivänä ollut penninhyrrääkään -taskussani ja saatoin siis vielä kerran koetella nälkäparannuskeinoa. -Pari päivää elin syömällä viereisestä ruokapuodista leipää ja -kahvia, mutta sitten ajoi minut nälkä erääseen ruokalaan. Kolme -arvosteltavana olevaa kirjaa otin mukaani antaakseni ne pantiksi -ruoka-ateriastani. Antikvaariin olin niitä jo turhaan koettanut -kaupata. Syödessä kävi vielä kaikki hyvin, mutta mustaan kahviin -päästyäni alkoi rohkeuteni lannistua. Ujostellen tunnustin -palvelijattarelle, ettei minulla ollut penniäkään rahaa, mutta että -halusin jättää yhden kirjoistani pantiksi. Hän otti kirjoistani -toisen -- runoteoksen -- käteensä, selaili sitä uteliaasti ja kysyi, -saisiko hän sitä lukea. Hän sanoi lukevansa hyvin mielellään, mutta -saavansa tuskin koskaan kirjoja käsiinsä. Tunsin olevani pelastettu -ja tarjosin hänelle nuo kolme nidosta maksuksi ruoastani. Hän suostui -siihen, ja on siten jälkeenpäin vähitellen saanut minulta kirjoja -seitsemäntoista frangin edestä. Pienemmistä runoteoksista vaadin -juustovoileivän, romaaneista vielä siihen viiniä, yksityisistä -novelleista sain sensijaan vaan kahvia leivän kanssa. Muistaakseni -olivat teokset enimmäkseen aivan vähäpätöisiä, uudenaikaiseen -kivuloiseen tyyliin kirjoitettuja, ja tuo hyväsydäminen tyttö -lienee niitä lukemalla saanut omituisen käsityksen uudemmasta -saksalaisesta kirjallisuudesta. Tyytyväisenä muistelen vieläkin -noita edeltäpuolisia, jolloin otsanhiessä ahmin läpi hurjaa vauhtia -jonkun nidoksen ja rivisen pari siitä kirjoitin, päästäkseni -valmiiksi päivällisille ja saadakseni kirjalla sitten jotakin -syötävää. Rikhardilta koetin rahapulaani huolellisesti salata, sillä -ujostelin häntä tarpeettoman paljo, ja turvauduin hänen apuunsa -vastenmielisesti sekä silloin kuin se tapahtui, ainoastaan hyvin -lyhyeksi ajaksi. - -Runoilijana en itseäni pitänyt. Mitä joskus kirjoitin, oli vaan -nurkkanovellia, mutta ei runoutta. Sydämeni syvyydessä hautui -kuitenkin salaisena toivona se ajatus, että eräänä päivänä minun -sallittaisiin luoda suuri, rohkea, kaipauksen ja elämän ihana laulu. - -Sieluni iloisen kirkas kuvastin päätyi kuitenkin väliin pilveilemään -jonkunmoisesta raskasmielisyydestä, mutta vakavammin sen peilipinta -ei sentään päässyt häiriytymään. Joskus yhdeksi päiväksi tahi -yöksi saapui alakuloisuuden henki uneksivan erakon suruna luokseni -vierailemaan, mutta hävisi sitten taas jäljettömiin ja palasi vasta -viikkojen ja kuukausien perästä. Totuin siihen vähitellen kuin -uskottuun ystävättäreen ja otin sen vastaan ikäänkuin ainoastaan -rauhattoman väsymyksen eikä kiduttajan, jolla oli mukanaan oma -viehätyksensä. Kun se öisin minut yllätti, saatoin tuntikausia -uneksia ikkunassa, katsellen synkkää järveä, vuorten varjokuvia -kalpealla taivaalla ja korkeuden kauniita tähtiä. Silloin valtasi -minut usein ahdistavan huumaava, voimakas tunne, ikäänkuin koko tuo -öinen kauneus katsoisi minuun syystä syyttävän vakavalla katseella. -Tuntui siltä, ikäänkuin kaipaisivat nuo tähdet, vuoret ja järvi -jotakin, joka ymmärtäisi ja toisi ilmoille heidän kauneutensa ja -mykän olemuksensa kärsimykset, ikäänkuin minä sitten olisin tuo joku, -jonka todellinen kutsumus olisi antaa mykälle luonnolle runollinen -ilmoille-astumisen muoto. En koskaan ajatellut, millä tavalla se -olisi mahdollista, tunsin vaan tuon kauniin, vakaamielisen yön -kärsimättömästi mykässä vaatimuksessaan minua odottavan. Sellaisessa -tunnelmassa en myöskään koskaan mitään kirjoittanut. Kuitenkin tunsin -näitä hämäriä ääniä kohtaan jonkunmoista vastuunalaisuutta ja läksin -tavallisesti sellaisten öiden jälkeen monipäiväisille yksinäisille -kävelymatkoille. Ajattelin sillätavoin voivani osoittaa jonkun verran -rakkautta tuota minua mykkänä rukoilevaa maata kohtaan, vaikka tälle -käsitykselleni jälleen toisella kerralla nauroin. Näistä vaelluksista -muodostui myöhemmän elämäni perustus; suurimman osan elinvuosistani -siitä saakka olen viettänyt viikkoja ja kuukausia kestävillä -matkoilla useimmissa maissa. Totuttelin kulkemaan vähällä rahalla, -pala leipää taskussa, pitkiä matkoja, olemaan yksin matkalla päivät -pitkät ja usein yöpymään vapaan taivaan alle. - -Taiteilijattareni olin unohtanut kokonaan kirjallisten harrastusteni -vuoksi. Silloin tuli häneltä pieni kirjelippu: "Pari ystävää ja -ystävätärtä tulevat luokseni teelle torstai-iltana. Olkaa hyvä ja -saapukaa Te myös, sekä tuokaa ystävänne mukananne." - -Menimme ja saavuimme pieneen taiteilijasiirtolaan. Kaikki olivat -pelkkiä tuntemattomia suuruuksia, unohdettuja, ilman menestystä, niin -että tunsin heitä kohtaan sääliä, vaikkakin he itse näyttivät olevan -hyvin tyytyväisiä ja luottavaisia. Juotiin teetä, syötiin voileipää, -kinkkua ja salaatia. Kun minulla ei ollut joukossa ketään tuttua ja -muutenkaan en ollut puhelias, annoin nälkäni päästä oikeuksiinsa ja -söin puolen tunnin ajan hiljakseen, mutta yhtämittaa, sillävälin kun -toiset vaan maistelivat teetänsä ja lorusivat. Mutta kun heistä nyt -toinen toisensa jälkeen myöskin halusi ryhtyä asiaan vähän lujemmin, -huomattiinkin, että olin syönyt siinä yksikseni melkein koko -kinkkuvaraston. Olinhan poloinen luottanut siihen, että ainakin pari -lautasellista oli varalta. Kun tapahtumalle hiukan naureskeltiin ja -minä huomasin muutamia pilkallisia katseita, raivostuin ja toivotin -italiattareni kinkkuineen tavallista kauemmas. Nousin pöydästä, -pyysin menoni häneltä lyhyesti anteeksi, mainiten toisella kerralla -haluavani tuoda illalliseni mukanani, ja tartuin hattuuni. - -Silloin otti Aglietti hatun kädestäni, katsoi silmiini hämmästyneenä -ja rauhallisena sekä pyysi minua vakavasti jäämään paikoilleni. -Pöytälampun varjostimen vaimentama valo sattui hänen kasvoilleen, ja -kesken suuttumukseni tunsin silmäni äkkiä avautuvan ymmärtämään tuon -naisen ihmeellistä, kypsää kauneutta. Äkkiä tunsin käyttäytyneeni -hyvin epäkohteliaasti ja tyhmästi, sekä istuuduin kuten nolattu -koulupoika muutamaan syrjäiseen nurkkaan. Sinne jäin istumaan ja -selailin erästä kuva-albumia Como-järveltä. Toiset joivat teetä, -kävelivät huoneessa edestakaisin, nauroivat ja puhelivat keskenään, -ja jossain syrjänurkassa kuulin viulua ja selloa viritettävän. -Esirippu vedettiin syrjään, ja niin näimme neljän nuoren ihmisen -valmiina, häthätää kokoonkyhättyjen nuottitelineiden ääressä, -soinnuttamaan jousillaan jousinelikön. Samalla saapui taiteilijatar -luokseni, asetti kupillisen teetä eteeni pöydälle, nyökäytti -ystävällisesti päätään ja istui viereeni. Nelikkö alkoi ja kesti -kauan, mutta minä en kuullut siitä mitään, tuijotin vaan silmät -pyöreinä tuota solakkaa, hienoa, hienosti puettua naista, jonka -kauneutta olin uskaltanut epäillä ja jonka varastot olin syönyt -loppuun. Ilolla ja pelolla muistin silloin, että taiteilijatar oli -halunnut piirustaa minut. Sitten ajattelin Rösi Girtanneria, nousuani -alppiruusuvuorelle, lumikuningattaren tarua, ja ne kaikki tuntuivat -minusta nyt ikäänkuin tämänpäiväisen hetken valmistusasteilta. - -Kun musiikki oli loppunut, ei taiteilijatar mennytkään pois luotani -kuten olin peljännyt, vaan jäi rauhallisesti istumaan paikoilleen -ruveten kanssani juttelemaan. Hän onnitteli minua erään novellini -johdosta, jonka hän oli nähnyt sanomalehdessä. Hän laski leikkiä -Rikhardista, jota pari nuorta tyttöä ahdisti ja jonka hilpeä -nauru väliin helähti yli muiden. Sitten pyysi hän uudelleen saada -piirustaa minut. Silloin sain minä erään päähänpiston. Muutin -keskustelun italiaksi ja sain siitä hänen etelämaisista silmistään -palkakseni en ainoastaan iloisen, hämmästyneen katseen, vaan vieläpä -todellisen nautinnon kuulla hänen puhuvan kieltä, joka sopi hänen -suulleen, silmilleen ja vartalolleen, sointuisaa, hienoa, sujuvaa -"_lingua Toscanaa_", johon yhä suuremmaksi sointuisuudeksi muutakin -murretta hiukan sekautui. Itse en puhunut paremmin kauniisti kuin -sujuvastikaan, mutta se ei minua silti häirinnyt. Seuraavana päivänä -oli minun määrä saapua piirustusmalliksi. - -"A rivederla" [hyvästi], sanoin jäähyväisiksi, kumartaen niin syvään -kuin taisin. - -"A rivederci domani" [hyvästi huomiseen], hymyili hän ja nyökäytti -päätänsä. - -Poistuessani hänen asunnoltaan astuin yhä kauemmas katua pitkin, -kunnes se päättyi eräälle harjulle, josta äkkiä pimeä maa kauniina, -öisenä maisemana eteeni avautui. Yksinäinen venhe souteli järvellä, -heittäen punaisesta lyhdystään pari väräjävää valojuovaa tummaan -veteen, jonka pinnalla muutoin vaan silloin tällöin karehtiva aalto -näyttäytyi heikossa hopeahohteessaan. Läheisestä puistikosta kuului -naurua ja mandoliininsoittoa. Taivas oli puoleksi pilvessä ja yli -kukkulan puhalsi vahva, lämmin tuuli. - -Ja samoinkuin tuuli hyväili, vallitsi ja taivutteli omenapuiden -oksia ja kastanjoiden tummia lehtikruunuja, niin että ne voihkivat, -nauroivat ja vapisivat, samoin piti intohimo minuakin leikkinään. -Olin polvillani kukkulan harjalla, hyppäsin pystöön voihkaten, -poljin maata, heitin hattuni menemään, pureksin ruohoa raivoissani, -pudistelin puunrunkoja, itkin, nauroin, nyyhkytin, riehuin, häpesin, -olin samalla sekä autuas onnesta että kuolemasta sairas. Hetken -kuluttua oli kaikki jo herpoutunutta ja minä itse tukahtunut -ahdistavaan mielentylsyyteen. En ajatellut mitään, en päättänyt -mitään, en tuntenut mitään; ikäänkuin uneksuen astuin kukkulalta -alas, harhailin läpi puolen kaupunkia, näin eräällä syrjäkadulla -vielä myöhäiselläkin pienen ravintolan olevan auki, astuin sisään -aivan tahdotonna, join pari litraa waadtlantilaista ja tulin -aamupuoleen yötä kamalasti juovuksissa kotiin. - -Seuraavana jälkeenpuolisena säikähtyi neiti Aglietti kovasti -tullessani hänen luoksensa. - -"Mikä Teillä on? Oletteko sairas? Olette aivan menehtyneen näköinen." - -"Ei mitään erityistä", vastasin. "Luulenpa olleeni viime yönä hyvin -juovuksissa ja siinä kaikki. Ryhtykää vaan, olkaa hyvä, työhönne." - -Sain istua tuolille ja pyynnön olla liikkumatta. Sen teinkin, sillä -nukahdin pian ja nukuin koko sen jälkeenpuolisen siinä atelierissa. -Maalivehkeistä lemuava tärpätti aiheutti luultavasti sen, että -unessa olin tuntevinani, että meidän venheemme kotona piti juuri -tervattaman. Makasin hietikolla siinä vierellä ja näin isäni -käyttelevän tervapytsiä ja sivellintä; äitinikin oli saapuvilla, -ja kun kysäsin häneltä, eikö hän ollutkaan kuollut, sanoi hän -hiljaa: "En, sillä ellen olisi luonanne, tulisi sinustakin vihdoin -samallainen vetelys kuin isästäsikin." - -Herätessäni putosin tuolilta ja huomasin hämmästyksekseni olevani -Erminia Agliettin atelierissa. Häntä itseään en nähnyt, mutta kuulin -hänen kalistelevan viereisessä huoneessa kuppeja ja astioita, ja -päätin siitä illallisen ajan olevan käsissä. - -"Oletteko hereillä?" huusi hän sieltä. - -"Kyllä. Olenko nukkunut kauan?" - -"Neljä tuntia. Ettekö häpeä?" - -"Kuinkas muutoin. Uneksuin kuitenkin niin kauniisti." - -"Kertokaapa!" - -"Teen sen, jos tulette sieltä ulos ja annatte minulle anteeksi." - -Hän tuli, mutta sanoi jäävänsä anteeksi antoon nähden odottavalle -kannalle, siksi kunnes saisin kerrotuksi uneni. Tein sen ja jouduin -siten unta kertoessani muistelemaan syvälle kätköihin painuneita -lapsuuteni aikoja, ja kun pimeän tullen vaikenin, olin kertonut -hänelle koko lapsuuteni historian. Hän tarjosi minulle kätensä, -silitti rypistyneen nuttuni, pyysi minua tulemaan uudelleen aamuisin -ja mennessäni tunsin, että hän oli ymmärtänyt ja antanut anteeksi -tämänpäiväisen epäkohteliaisuuteni. - -Seuraavina päivinä olin minä hänen mallinaan tunti tunnilta. Sinä -aikana ei puhuttu juuri mitään, ikäänkuin loihdittuna ja aivan -levollisesti istuin tahi seisoin, kuuntelin piirustushiilen pehmeää -kahinaa, hengitin keveää öljyvärinhajua enkä tiennyt mistään muusta -kuin että istuin rakastamani naisen läheisyydessä ja että hänen -katseensa kohdistui alituisesti minuun. Kirkas atelierin valaistus -ikäänkuin valui pitkin seiniä katosta alas, pari unenkärtyistä -kärpästä surisi ikkunassa ja viereisessä huoneessa suhisi -spriikeittiön liekki, sillä joka istunnon jälkeen sain kupin kahvia. - -Kotona ajattelin Erminiaa usein. Intohimooni ei ollenkaan koskenut -eikä sitä vähääkään vähentänyt se, etten voinut hänen taidettaan -kunnioittaa. Hän itse oli niin kaunis, hyvä, kirkas ja varma; -mitä minuun hänen kuvansa koskivat. Päinvastoin oli minusta hänen -ahkeruudessaan jotakin sankarillista. Nainen, hiljainen, kärsivä, -urhoollinen sankaritar, taistelemassa olemassa-olonsa puolesta! -Yleensä ei löydy mitään niin tuloksetonta, kuin miettiä ja arvostella -jotakin, jota rakastaa. Sellaiset ajatukset ovat aivankuin muutamat -kansan- ja sotilaslaulut, joissa esiintyy tuhatkin eri asiaa, mutta -joissa sama peräkaneetti aina itsepintaisesti kertautuu, sielläkin, -mihin se ei yhtään sovi. - -Muistissa kuvittelemani ja säilyttämäni italiattaren kuva ei tosin -ole epäselvä, mutta siitä puuttuvat kuitenkin ne monet pienet -viivat ja piirteet, jotka usein painuvat vieraan kasvoista muistiin -paremmin kuin omaisen. En muista enää, miten hän piti tukkaansa, -miten hän puki itsensä j.n.e., enpä edes sitäkään, oliko hän -vartaloltaan suuri tahi pieni. Häntä ajatellessani näen edessäni -tummatukkaisen, jalomuotoisen naisenpään, vaaleat, eloisat kasvot, -ja niissä pari teräväkatseista, ei varsin suurta silmää, sekä mitä -kauniimmin kaareutuvan, kapean, rohkean, nautintoihin kypsän suun. -Muistellessani häntä ja koko tuota rakastumiseni aikaa muistan heti -erityisesti tuon illan siellä kukkuloilla, jolloin lämmin tuuli -leyhki yli järven, jolloin itkin, iloitsin ja raivosin. Muistanpa -erään toisenkin illan, josta, nyt aion kertoa. - -Olin päässyt nyt selvyyteen siitä, että minun täytyi tehdä -taiteilijattarelle joitakin tunnustuksia ja että minun täytyi kosia -häntä. Jos hän olisi ollut minusta kauempana, niin olisin ihaillut -häntä rauhallisesti kaukaa katsoen ja kärsinyt hänen tauttansa -salaisia tuskia. Mutta sitä en kestänyt, että sain nähdä hänet -melkein joka päivä, sain puhua hänen kanssansa, ojentaa hänelle -käteni ja käydä hänen kodissansa, aina pistos sydämessä. - -Taiteilijat ja heidän ystävänsä panivat toimeen pienen kesäjuhlan. -Järven rannalla, ihanassa puutarhassa se pidettiin, uhkuvan rehevänä, -viehkeän lauhana sydänsuvi-iltana. Joimme viiniä ja jäävettä, -kuuntelimme soittoa ja katselimme pitkinä köynnöksinä puiden välillä -riippuvia paperilyhtyjä. Juteltiin, leikkiä laskettiin, naurettiin -ja lopuksi laulettiin. Muudan vetelys maalarinuorukaiseksi oli -esittävinään jotakin romanttista, töyhtölakki päässä, nojaten selin -aitausta vastaan ja soittaen pitkäkaulaista kitaraa. Pari vähä -parempaa taiteilijaa olivat joko kokonaan poissa tahi istuivat -huomaamattomina syrjässä vanhempien piirissä. Naisista oli pari -nuorempaa saapunut vaaleissa kesäpuvuissa, muut esiintyivät vaan -tavallisissa puvuissaan. Erittäin vastenmieliseltä tuntui minusta -muuan vanhempi ruma naisylioppilas, joka esiintyi tuppatukallaan -miehen olkihattu, polttaen sikaria, juoden vahvasti viiniä ja puhuen -kovaäänisesti sekä paljo. Rikhard seurusteli kuten tavallista nuorten -tyttöjen kanssa. Kaikesta kiihoituksesta huolimatta tunsin itseni -aivan kylmäksi, join vähän ja odotin Agliettia, joka oli luvannut -tänään tulla kanssani soutelemaan. Hän tulikin, antoi minulle pari -kukkasta ja astui pieneen purteeni. - -Järvi oli kirkas ja tyyni kuin kuvastin sekä väritön öisessä -asussaan. Kiidätin keveätä purtta voimakkaasti järven hiljaiselle -lakeudelle, ja näin koko ajan tuon solakan naisen istuvan minua -vastapäätä peräsimessä mukavasti ja tyytyväisenä. Taivaan avaruus -oli vielä sininen, tähti toisensa perästä syttyi lauhaan liekkiin, -rannoilta kuului sieltä täältä soittoa ja ulkoilmajuhlien iloa. -Poristen hautautuivat airojen jäljet veden helmaan, toisia venheitä -liukui siellä täällä, häipyen melkein näkymättömiin hiljaisen -lakeuden syvään hämäryyteen, itse en tuota paljokaan huomannut, -vaan katselin taukoamatta peränpitäjätärtä ja tunsin suunnitellun -rakkaudentunnustuksen rautarenkaana painavan ahdistettua sydäntäni. -Illan koko näytelmän kauneus ja runollisuus, veneretkemme, tähdet, -lauha ja rauhallinen järvi, kaikki tuo ahdisti minua, sillä se tuntui -minusta ihanalta teatterikoristelulta, jonka keskuudessa minun oli -näyteltävä haikean tunteellinen lemmenkohtaus. Tuskassani, syvän -hiljaisuuden painostamana, sillä olimme molemmat vaiti, sousin -voimalla edelleen. - -"Kuinka vahva Te olette!" sanoi taiteilijatar miettiväisesti. - -"Tarkoitatteko _paksu_?" kysyin minä. [Alkuteoksessa sanat "stark" -ja "dick", joista tässä tuo pieni leikinlasku on muodostettu. _Suom -muist._] - -"En, tarkoitan lihaksianne", sanoi hän. - -"Niin, vahva olen." - -Tämä ei ollut suinkaan mikään mukava alku. Hetkisen kuluttua pyysin -häntä kertomaan jotakin omasta elämästään. - -"Mitä haluaisitte sitte kuulla?" - -"Kaikki", vastasin. "Mieluiten jonkun rakkaudentarinan. Sitten kerron -Teille jäljestäpäin omani samallaisen, ainoan. Se on hyvin lyhyt ja -kaunis ja huvittaa Teitä varmaan." - -"Mitä sanottekaan! Kertokaa toki!" - -"En, ensiksi Te! Tiedättehän jo sitäpaitsi minusta paljoa enemmän -kuin minä Teistä. Tahtoisin tietää, oletteko koskaan ollut oikein -rakastunut, tahi oletteko siihen kuten pelkään aivan liian viisas ja -ylpeä." - -Erminia mietti hetkisen. - -"Taas joku Teidän romanttisista päähänpistoistanne", sanoi hän, -"ruveta tässä yöllä synkän veden pinnalla naisen kertomuksia -kuulemaan. En osaa kertoa. Te runoilijat olette tottuneet löytämään -kaikelle suloiset sanat ja luulottelemaan, ettei niillä, jotka -eivät tunteistaan puhu, ole sydäntä ollenkaan. Minuun nähden olette -pettyneet, sillä luulenpa, ettei voida kiivaammin ja voimakkaammin -lempiä kuin minä lemmin. Rakastan erästä miestä, joka on sidottu -toiseen naiseen ja hän lempii minua yhtä paljo; kuitenkaan emme -kumpaisetkaan tiedä, onko meidän yhtymisemme koskaan mahdollinen. -Kirjoitamme toisillemme ja tapaammekin toisemme joskus..." - -"Uskallanko kysyä, tekeekö tuo rakkaus Teidät onnelliseksi vai -onnettomaksi, vaiko molemmiksi?" - -"Oi, rakkaus ei ole olemassa tehdäkseen meidät onnellisiksi. Luulen -sen tehtävänä olevan osoittaa, kuinka voimakkaita voimme olla -kärsimyksissä ja kohtalon kolhujen kestämisessä." - -Sen ymmärsin, ja en voinut estää, että vastauksen asemasta rinnastani -pusertui esiin hiljainen huokaus. - -Hän kuuli sen. - -"Tunnetteko Tekin jo ne tuskat?" sanoi hän. "Olette vielä niin nuori! -Tunnustakaa surunne minulle? Mutta tehkää se ainoastaan, jos oikein -todella tahdotte." - -"Toisella kerralla ehkä, neiti Aglietti. Olen muutoinkin tänään -huonolla tuulella ja mieleni on paha, jos kentiesi olen Teidänkin -tunnelmanne häirinnyt. Palaammeko takaisin?" - -"Kuten tahdotte. Kuinka kauas olemme oikeastaan saapuneet?" - -En vastannut enempää, vaan ponnistin airoillani niin että vesi -vaahtosi, käänsin venheen ja rupesin vetämään, ikäänkuin olisi ollut -pohjoismyrsky uhkaamassa. Pursi kiisi nopeasti pitkin tyyntä vettä, -ja kesken tuskani ja häpeäni pyörteiden tunsin hien suurina pisaroina -valuvan pitkin kasvojani ja samalla vilun puistavan ruumistani. -Ajatellessani tarkemmin, kuinka minusta aivan vähällä oli ollut tulla -rukoileva lemmenkerjäläinen ja ystävällisen-äidillisesti rukkaset -saanut rakastaja, puistatti horkka ruumistani. Se ainakin oli jäänyt -minulta kokematta, ja muun surun kanssa sai nyt tulla toimeen miten -parhaiten taisi. Sousin kotiapäin kuin noiduttu. - -Tuo kaunis neito oli hiukan vierautunut, kun rannalla jätin -jäähyväiset lyhyesti ja heitin hänet yksikseen. - -Järvi oli yhtä kirkas kuin äskenkin, soitto yhtä iloista ja -paperilyhdyt yhtä juhlallisen punaisia, mutta minusta näytti nyt -tuo kaikki tuhmalta ja naurettavalta. Erittäinkin soitto. Tuon -samettinuttuisen keikarin, joka tuossa yhäkin kerskailevasti -kanniskeli kitaraansa leveässä silkkinauhassa, olisin mieluiten -lyönyt mäskiksi mäkeen. Ja ilotulituskin oli vielä polttamatta! -Lapsellista! - -Lainasin Rikhardilta pari frangia, sysäsin hatun niskaan ja aloin -marssia ulos kaupungista, yhä kauemmaksi, tunti tunnin jälkeen, -kunnes minua rupesi nukuttamaan. Panin maata muutamalle niitylle, -mutta heräsin tunnin perästä kasteesta märkänä, jäykistyneenä ja -vilusta väristen sekä menin lähimpään kylään. Oli aamuvarhainen. -Niittymiehiä kulki pitkin pölyisiä kujia, uniset rengit töllistelivät -tallien ovilla, talonpojan kesä-ahkeruus tuli kaikkialla näkyviin. -Talonpoikana olisi sinun pitänyt pysyä, sanoin itselleni, livahdin -häpeissäni kylän läpi, juosten väsyneenä edelleen, kunnes auringon -ensimäinen aamulämpö soi minulle vihdoinkin lepoa. Nuoren -pyökkimetsän laitamalle heittäydyin kuivaan ruohoon ja nukuin -lämpimässä auringonpaisteessa myöhään jälkeenpuolisiin. Herätessäni, -pää täynnä niityntuoksua ja jäsenet niin hyväntunteesta raskaina kuin -ne voivat olla vaan pitkän levon jälkeen jumalan rakkaassa maassa, -tuntui minusta juhla, veneretki ja kaikki tuo niin kaukaiselta, -surulliselta ja puoleksi pois häipyneeltä ikäänkuin kuukausia sitten -luettu romaani. - -Olin poissa kolme päivää, annoin auringon paistaa selkääni ja -mietiskelin mennäkseni pistäymään kotona auttamaan isääni. - -Tuolla ei kuitenkaan tuskani ollut pitkään aikaan vaimennettu. -Palattuani kaupunkiin pakenin aluksi taiteilijatarta kuin ruttoa, -mutta pitemmän päälle se ei käynyt laatuun, ja joka kerta, kun hän -sitten näki minut ja puhutteli minua, tuntui tuskani tukahduttavana -kurkussani. - - - - -IV. - - -Sen, mitä isäni ei omastapuolestaan saanut tehdyksi, teki nyt tämä -onneton rakkaus. Se kasvatti minusta juopon. - -Se oli elämälleni ja olemukselleni paljo tärkeämpi muutos kuin -mikään muu noista tapahtumista, joista tähän saakka olen kertonut. -Tuosta väkevästä, makeasta jumalasta tuli hyvä ystäväni, joka se -on vielä tänäänkin. Kuka on niin kaunis, niin mielikuvituksen -mahtava luoja, haaveileva, iloinen ja surumielinen? Hän on sankari -ja loitsuniekka. Hän on lemmenjumalan johtaja ja veli. Hän tekee -mahdottomat mahdollisiksi; köyhät ihmissydämet täyttää hän kauniilla -ja ihmeellisellä runohengellä. Hän on tehnyt minusta, erakosta ja -talonpojasta, kuninkaan, runoilijan ja viisaan. Tyhjentyneitä elon -pursia lastaa hän uudelleen uusilla kohtaloilla ja vie rannoille -ajautuneet suuren elämän vinhaan virtaan uudelleen takaisin. - -Sellaista on viini. Senkin laita on kuitenkin samoin kuin kaikkien -muidenkin arvokkaiden lahjojen ja taiteiden. Se tahtoo, että häntä -rakastetaan, hänen seuraansa haetaan, häntä ymmärretään ja että hän -taistelun kautta omaksi voitetaan. Monet sitä eivät taida, ja niin -saattaa hän tuhannen toisensa jälkeen perikatoon. Hän vanhettaa ja -tappaa heidät, tahi sammuttaa heissä hengen liekin. Mutta lemmikkinsä -kutsuu se juhliin ja rakentaa heille sateenkaarisiltoja autuaitten -saarille. Väsyneille ystävilleen asettaa hän patjoja pään alle, ja -hoitelee heitä, kun suru heissä valtaan pääsee, ystävän hiljaisella -ja hyväntahtoisella syleilyllä kuin lastaan lohduttava äiti. Elämän -mullerruksen muuttaa hän tarujen maailmaksi ja soittaa harpullaan -luomisen mahtavaa laulua. - -Toisekseen on hän pieni lapsi, jolla on pitkät silkkiset kiharat, -kapeat hartiat ja hennot jäsenet. Hän nojautuu sydäntäsi vastaan, -kohottaa kapeat kasvonsa puoleesi ja katselee sinua rakkailla -suurilla silmillään hämmästyneesti ja uneksivasti, ja hänen -katseessaan asuu syvä paratiisin autuuden muisto ja unohtumaton tunne -jumalan lapsena olosta, joka aaltoilee kosteana ja kirkkaana lailla -vasta ilmoille puhjenneen metsälähteen. - -Tuo suloinen jumala muistuttaa myöskin virtaa, joka kevätyössä syviä -aaltojansa kuohuttaa. Sitä voisi myös verrata mereen, jonka viileillä -aalloilla keinuvat sekä myrsky että auringonsäteet. - -Puhuessaan suosikkiensa kanssa saattaa se salaisuuksien, muistojen, -runouden ja aavistusten aavan ulapan myrskyjen ja kuohujen -temmellyskentäksi. Maailma muuttuu pieneksi ja katoaa, aralla ilolla -heittäytyy sielu tuntemattomuuden tiettömään avaruuteen, jossa kaikki -on sekä vierasta että samalla tuttua, ja jossa musiikin, runouden ja -unelmien kieltä puhutaan. - -Mutta käynpä kertomustani jatkamaan. - -Saattoi tapahtua, että olin tuntimääriä iloinen, lukien, kirjoittaen -ja kuunnellen Rikhardin soittoa. Mutta yksikään päivä ei suruttansa -päässyt. Väliin tuli tuska mieleeni yöllä, silloin valitin, -heittelehdin vuoteessani ja vihdoin kyyneleihini nukuin. Tahi heräsi -se tavattuani Agliettin. Mutta useimmiten valtasi se minut tuossa -illansuussa, kun nuo kauniit, rauhalliset, lauhat ja raukaisevat -kesäillat alkoivat. Silloin menin järven rantaan, otin venheen, -sousin itseni hikeen ja väsyksiin sekä huomasin sittenkin olevan -mahdotonta mennä kotia. Siis kapakkaan tahi johonkin ulkoravintolaan. -Siellä koettelin eri viinilajeja, join ja haudoin tuskiani sekä -olin monta kertaa seuraavana päivänä puolisairas. Usein valtasi -minut silloin niin voimakas kurjuuden ja kyllästymisen tunne, että -päätin jättää juomisen ainaiseksi. Sitten menin juomaan uudelleen. -Vähitellen opin eroittamaan eri viinilajit ja niiden vaikutukset, -sekä nautiskelin niitä jonkunmoisella itsetietoisuudella, vaikka -tosi-asiassa vielä jokseenkin lapsellisesti ja raa'asti. Lopulla -omistin tummanpunaisen weltliniviinin vakinaisekseni. Ensi lasi -maistui minusta katkeralta ja kiihoittavalta, sitten verhosi se -aatosmaailmani hiljaiseksi, alituiseksi uinailuksi, alkaen vihdoin -lumota, luoda, itse runoilla. Silloin näin kaikki maisemat, mitkä -minua kuunaan olivat miellyttäneet, mitä kauniimmissa valaistuksissa -ympärilläni, itse niiden keskellä vaeltelin, lauloin, unelmoin, ja -tunsin suonissani virtailevan korkeamman, lämpimämmän elämän. Ja tämä -päättyi vihdoin ylipäätään mieluiseen surumielisyyteen, ikäänkuin -olisin kuunnellut kansanlauluja, joita viululla soitettiin ja -ikäänkuin olisi minulla ollut tiedossani suuri onni, jonka sivu olin -mennyt ja jonka olin jättänyt poimimatta. - -Vähitellen kehittyivät asiat itsestään niin, että hyvin harvoin -enää yksinäni ryypiskelin, vaan sain pian itselleni kaikenmoista -seuraa. Niin pian kuin ihmisiä oli seurassani, oli viinin vaikutus -minuun toinen. Minusta tuli puhelias, mutta mitään nousuinnostusta -en tuntenut, vaan erityistä viileätä kuumetta. Minulle itsellenikin -siihen saakka melkein tuntematon puoli olemustani pääsi esiin -yön kuluessa, mutta se ei suinkaan kuulunut puutarha- ja -koristekukkasiin, vaan paremminkin ohdakkeiden ja polttaraisten -heimoon. Kuta puheliaammaksi nimittäin tulin, sitä terävämpi, -kylmempi henki pääsi minussa valtaan, tehden minusta varman, -mahtipontisen, kriitillisen ja tärkeän henkilön. Jos saapuvilla -oli joitakin, joiden läsnäolo minua häiritsi, niin kiusasin ja -suututin heitä, milloin hienosti ja viekkaasti, milloin karkeasti -ja itsepintaisesti, niin kauan, että he menivät. Ihmisethän eivät -yleensä olleet minulle lapsesta alkaen juuri erityisemmän rakkaita -tahi tarpeellisia, nyt aloin heitä katsella kriitillisesti ja -pilkkamielellä. Erityisellä mielihyvällä keksin ja kertoilin -pieniä juttuja, joissa ivallisesti, ilman lämpöä ja näennäisellä -asiallisuudella, kuvattiin ihmisten keskinäisiä suhteita, sekä niitä -katkerasti pilkattiin. En itsekään tiennyt, mistä tämä halveksiva -henki minuun tuli, se puhkesi esiin kuin kypsyvä paise, josta en -vuosiin päässyt vapaaksi. - -Kun välillä vietin iltani yksikseni, niin uneksuin taas vuorista, -tähdistä ja surullisesta soitosta. - -Niinä viikkoina kirjoittelin sarjan katselmuksia aikamme -yhteiskunnasta, kultuurista ja taiteesta, -- pienen myrkyllisen -kirjasen, jonka kehtona juuri olivat omat kapakkapuheeni. -Ahkeruudella harrastamistani laajemmista historiallisista luvuista -saivat satiirini monellaisia historiallisia aineksia, mikä niille -antoi ikäänkuin hiukan lujemman perustan ja taustan. - -Tämän teokseni vuoksi pääsin erääseen suurempaan sanomalehteen -vakinaiseksi avustajaksi, josta työstäni jo melkein saatoin elää. -Heti senjälkeen ilmestyivät nuo kyhäelmäni erityisenä kirjasena, -ja saavuttivat hiukan huomiota. Nyt heitin kielitieteen kokonaan -syrjään. Olin päässyt jo korkeampiin piireihin, liityin avustajaksi -saksalaisiin aikakauskirjoihin, ja niin kohosin siihenastisesta -unohdetusta asemastani ja köyhyydestäni tunnustusta saaneitten -piiriin. Ansaitsin leipäni, en välittänyt avoinna olevasta -apurahasta ja riensin täysin purjein pienen kirjallisen kuuluisuuden -halveksittavaa elämää kohti. - -Ja huolimatta menestyksestäni sekä itserakkaudestani, huolimatta -pilkallisuudestani ja lemmenkärsimyksistäni, oli minussa kuitenkin -vallalla, ilossa ja surussa, nuoruuden lämmin elämänhalu. -Huolimatta kaikesta ironiiasta ja pienestä, vaarattomasta -maailmanmatinväsymyksestä uneksuin kuitenkin aina jostakin -päämäärästä, onnesta, jonka malja kerran eteeni täytettäisiin. Mikä -tuo päämäärä oli, sitä en tiennyt. Tunsin ainoastaan, että elämän -täytyi minulle joskus aalloiltaan huuhtoa jalkaini juureen jonkun -erityisemmän hymyilevän onnen, maineen, kentiesi lemmen, kaipuuni -tyydytyksen ja olemukseni kohottajan. Olin vielä hovipoika, joka -uneksuin aatelisnaisista, ritarilyönnistä ja suuresta kunniasta. - -Luulin aluksi käyväni polkuani ylöspäin. En tiennyt, että kaikki -siihenastiset kokemukseni olivat ainoastaan sattumuksia ja että -itseltäni ja elämältäni puuttui vielä oma syvä perussävynsä. En -tiennyt silloin rinnassani asuvan kaipuun, jolle ei lempi eikä maine -suonut rajaa eikä täyttymystä. - -Niin nautin pienestä, hiukan katkerasti ansaitusta maineestani koko -nuoruuteni innolla. Mielihyvän tunteella seurustelin viinin ääressä -viisasten ja henkevien ihmisten kanssa, ja sydäntäni hiveli, kun -ruvetessani puhumaan heidän katseensa kääntyivät minuun uteliaasti ja -huomaavasti. - -Väliin selveni minulle, kuinka ääretön kaipuu kaikissa näissä -sieluissa huusi vapahdusta, ja mitä ihmeellisiä teitä tämä kaipuu -noita sieluja johti. Jumalaan uskominen oli tyhmää, miltei -sopimatonta, vaikka muutoin uskottiin monellaisiin oppeihin ja -nimiin, Schopenhaueriin, Buddhaan, Zarathustraan ja moniin muihin. -Oli nuoria, nimettömiä runoilijoita, jotka hienoissa asumuksissaan -toimittivat juhlallisia hartaushetkiä kuvapatsaitten ja maalausten -edessä. Heitä olisi hävettänyt kumartua jumalan edessä, mutta he -polvistuivat Zeus Otricolin edessä. Oli askeetteja, jotka kiduttivat -itseään pidättäytymisellä ja joiden puku huusi taivaan kostoa -mauttomuutensa vuoksi. Heidän jumalansa nimi oli Tolstoi tahi Buddha. -Oli taiteilijoita, jotka kiihoittivat itsensä omituisiin tunnelmiin -erityisesti valikoitujen, mieltä masentavien seinäverhojen, musiikin, -ruoan, viinien, hajuvesien tahi sikarien avulla. He haastelivat -sopivasti ja teeskennellyllä yleispätevyydellä musikaalisista urista, -väri-akordeista ja vainusivat kaikkialla sitä n.k. "persoonallisuuden -säveltä", jonka useimmiten sitten muodosti joku pieni vaaraton -itsepetos tahi hullutus. Pohjaltaan minua tämä kivuloinen komedia -puoleksi huvitti puoleksi nauratti, mutta usein tunsin kuitenkin -erityisellä kauhulla, kuinka paljo vakavaa kaihoa ja todellista -sielun voimaa tuossa liekehti ja paloi hukkaan. - -En muista ainoatakaan kaikista niistä suurellisista uudenaikaisista -runoilijoista, taiteilijoista ja filosoofeista, joihin siihen aikaan -hämmästyksellä ja huvitettuna tutustuin, josta minulla olisi mitään -mainittavampaa sanottavana. Oli heidän joukossaan eräs ikäiseni -pohjoissaksalainen, seurakas olio, hellätuntoinen, miellyttävä mies, -hienomakuinen ja -tajuinen kaikessa, mikä jotakin taiteellista puolta -koski. Hänestä piti tulla yksi tulevaisuuden suurrunoilija, ja -muistan kuulleeni lausuttavan pari hänen runoansa, jotka muistissani -vieläkin väikkyvät tavattoman ilmavina ja sielullisina sisällöltään. -Kenties oli hän ainoa meistä kaikista, josta olisi voinut tulla -todellinen runoilija. Sattumalta kuulin myöhemmin hänen tarinansa. -Menetettyään rohkeutensa kirjallisen epäonnistumisen vuoksi, -siirtyi hän, ylen tunteellinen luonne kun hänellä oli, kokonaan -hiljaisuuteen, ja joutui erään mukamas mesenaatin kynsiin, joka hänet -pian saattoi kokonaan perikatoon, sen sijaan, että olisi innostanut -häntä ja saattanut hänet järkiinsä. Tuon rikkaan herran tahdosta -kulutti hän aikansa harjoittamalla tämän hermostuneitten naisten -kanssa epätervettä kaunotieteilyä, muuttui mielikuvituksessaan -vääryyttä kärsineeksi sankariksi ja tuli vihdoin, surkealla tavalla -väärään johdettuna, soittaen paljastaan Chopinia ja mietiskellen -uusrafaelilaisia ihmenäkyjä, täydelliseen mielenvikaan. - -Vastenmielisyydellä ja säälillä saatan ainoastaan muistella tuota -vaan puoleksi lentoon kykenevää käherrettyä runoilijalaumaa ja -kaunosielujoukkoa, nyt kun jälkeenpäin olen huomannut tuollaisen -seuran vaarallisuuden. Ylimaalainen talonpoikaisuuteni varjeli minua, -etten itse ottanut osaa tuohon sekamelskaan. - -Jalompi ja onnellisemmaksi tekevä kuin maine, viini, rakkaus ja -viisaus oli kuitenkin ystävyyteni. Se se lopultakin auttoi yksinään -jalkeille synnynnältään raskasmielisen olemukseni ja säilytti -nuoruuteni vuodet turmeltumattomana aamuvalaistuksessaan. Vielä -tänä päivänä en tiedä mitään kallisarvoisempaa maailmassa kuin -kunniallinen ja rehellinen miesten välinen ystävyys, ja jos joskus -sydämessäni miettiväisinä päivinä herää jotakin ikäänkuin nuoruuden -kaipuuta, niin herää se ainoastaan ylioppilasaikani ystävyysliittojen -vuoksi. - -Rakastuttuani Erminiaan olin pidellyt Rikhardia, hiukan -huolimattomammin. Alussa en itsekään sitä huomannut, mutta muutamien -viikkojen perästä havahtui omatuntoni. Tunnustin hänelle syntini, hän -kertoi koko ajan huomanneensa onnettomuuden saapuvan ja kasvavan ja -niin kiinnyin häneen uudelleen sydämellisesti ja mustasukkaisesti. -Sen mitä siihen aikaan saavutin itselleni iloisempaa ja vapaampaa -elämisen taitoa, sen kaiken saavutin Rikhardilta. Hän oli kaunis -ja iloinen ruumiiltaan ja sielultaan eikä elämällä näyttänyt hänen -kohdalleen varjopuolia olevankaan. Aikansa intohimot ja erehdykset -tunsi hän viisaana ja vilkkaana ihmisenä kyllä, mutta ne hän sivuutti -mitään vahinkoa kärsimättä. Hänen käyntinsä, puheensa ja koko hänen -olemuksensa oli notkeata, sointuvaa ja miellyttävää. Olisittepa -kuulleet hänen nauravan! - -Viinitutkimuksiani ei hän juuri ymmärtänyt. Tilaisuuden tullen -tuli hänkin mukaan, mutta sai kyllänsä jo kahdesta lasista sekä -katseli lapsellisella hämmästyksellä minun suurempaa janoani. -Mutta nähdessään minun kärsivän ja avuttomana lannistuvan -raskasmielisyyteni uhriksi, soitteli hän, luki minulle ääneen -tahi vei minut kävelemään. Pienillä huvimatkoillamme olimme usein -vallattomia kuin pari pientä poikaa. Kerrankin levähtelimme kuuman -puolenpäivän aikana eräässä metsäisessä laaksossa, heittelimme -toisiamme kuusenkävyillä ja lauloimme "Kauniin Helenan" tunteellisia -lauluja. Virtava kirkas puro pauhasi korvissamme viekoittelevasti -niin kauan, kunnes riisuuduimme ja heittäydyimme kylmään veteen. -Silloin pisti hänelle päähän ruveta esittämään komediaa. Istuutuen -sammaleiselle kalliolle oli hän esittävinään Loreleytä ja minä -laivurina purjehdin alatse. Silloin oli hän niin neitseellisen -häveliään näköinen, ja irvisteli niin hassunkurisesti, että minä, -jonka piti tuoda esiin tuskan tuimuus, töintuskin saatoin pidättää -nauruani. Äkkiä rupesi kuulumaan ääniä, eräs matkailijaparvi -näkyi saapuvan polkua myöten ja meidän täytyi nopeasti kiiruhtaa -piiloittamaan alastomuuttamme puron yli ulottuvan, ontelon -rantakallion taa. Kun mitään aavistamaton seurue kulki ohitsemme, -päästeli Rikhard kaikenmoisia harvinaisia ääniä, myrähteli, vinkui ja -sähisi. Matkailijat hämmästyivät, katselivat ympärilleen, katsoivat -veteen ja olivat vähällä huomata meidät. Silloin sukelsi ystäväni -puoleksi esiin piilostaan, katsoi hämmästyneeseen seurueeseen ja -lausui syvällä äänellä ja papillisella naamalla: "Menkäät herran -huomaan!" Samalla katosi hän taas, nyhkäsi minua kylkeen ja lausui: -"Kuva-arvoitus tämäkin". - -"Mikä sitten?" kysäsin. - -"Pan säikähdyttää paimenia", naurahti hän. "Paha kyllä, oli naisiakin -joukossa." - -Historiallisista luvuistani ei hän paljoa välittänyt. Minun -heikkouteni Fransiskus Assisilaista kohtaan ymmärsi hän kyllä pian, -mutta saattoi pian tehdä hänestä pilkkaakin, mikä minua hyvin -suututti. Näimme tuon autuaan marttyyrin ystävällisenä ja iloisena -kuin rakastettavan, suuren lapsen vaeltavan kautta Umbrian maiden, -jumalassansa iloiten ja täynnä nöyrää ihmisrakkautta. Luimme yhdessä -hänen kuolemattoman auriningonlaulunsa ja osasimme sen melkein ulkoa. -Kerran palatessamme höyryvenheellä järven yli eräältä kävelymatkalta, -kun iltatuuli hiljaa punaruskon kultaamia laineita läikytteli, kysyi -hän hiljaa: "Kuule, miten pyhä marttyyri nyt sanoisikaan?" Ja niin -toistin pyhimyksen sanat: - -_"Laudato si, mi Signore, per frate vento e per aere e nubilo et -sereno et onne tempo!"_ [Ole kiitetty, Herrani, veljistäni tuulesta, -ilmasta, pilvistä, poudasta ja kaikesta säästä.] - -Riitautuessamme ja puhuessamme pikkumaisuuksia, nimitteli hän -minua aina puoleksi leikillä koulupoikain tapaan kaikenmoisilla -hassunkurisilla pilkkanimillä, niin että pian purskahdin nauramaan, -jolloin suuttumukselta oli kärki poikki. Kunnon ystäväni oli -suhteellisesti vakava ainoastaan kuunnellessaan tahi soittaessaan -mielisäveltäjiään. Mutta silloinkin saattoi hän hetkiseksi heittää -vakavuutensa lausuakseen jonkun sukkeluuden. Siitä huolimatta rakasti -hän taidetta puhtaasti ja sydämellisesti, ja hänen tunteensa oikeasta -ja ytimekkäästä taiteesta oli rehellinen. - -Ihmeellisesti ymmärsi hän lohduttamisen hienotunteisen ja hellän -taidon, osaaottavan tukemisen ja ilahduttamisen merkityksen, kun -vaan joku hänen ystävistään oli hädässä. Ollessani huonolla tuulella -saattoi hän kertoa koko joukon pieniä jutuntapaisia, karhean -sieviä kertomuksiaan, ja hänen äänessään oli silloin jotakin niin -rauhoittavaa ja ilahduttavaa, että harvoin saatoin sen vaikutusta -vastustaa. - -Minua hän hiukan kunnioitti, koska olin häntä itseä vakavampi; paljo -enempi vaikutti häneen kuitenkin ruumiillinen voimani. Hän ylpeili -siitä muiden edessä, ja oli ylpeä sellaisesta ystävästä, joka saattoi -nutistaa hänet yhdellä kädellä. Hän pani suuren arvon ruumiilliseen -pystyväisyyteen ja notkeuteen, opetti minulle tennis-pelin, sousi ja -ui kanssani, otti minut mukaansa ratsastamaan, eikä antanut minulle -yhtään rauhaa, ennenkuin pelasin biljaardia melkein yhtä hyvin -kuin hän. Se oli hänen mielipeliään, jota hän taisi ei ainoastaan -mestarillisesti ja taiteellisesti, vaan vieläpä ollen itse sitä -pelatessaan erittäin vilkas, sukkela ja iloinen. Usein nimitti hän -nuo kolme palloa yhteisten tuttaviemme nimillä ja muodosti joka -töytäykseltä, katsoen pallojen asemaan, lähenemiseen ja erkanemiseen -toisistaan, kokonaisia romaaneja, täynnä sukkeluuksia, miellyttäviä -kohtia ja karrikeeraavia vertauksia. Siinä ohessa pelasi hän -rauhallisesti, keveästi ja yleensä sirosti, niin että oli nautinto -häntä siinä katsella. - -Kirjailuani ei hän pitänyt suuremmassa arvossa kuin minä itsekään. -Kerran sanoi hän minulle: "Katsoppas, olen pitänyt sinua aina -runoilijana ja pidän sinua sinä vieläkin, mutta en nurkkanovelliesi -vuoksi, vaan siksi, että tunnen sinussa elävän jotakin syvempää ja -kaunista, joka kerran ennemmin tahi myöhemmin puhkeaa esiin. Ja se on -silloin todellista runoutta." - -Sillävälin liukuivat lukukaudet sormistamme kuin pikkurahat ja -niin valkeni se ikävä päivä, jolloin Rikhardin oli ajateltava -kotimatkaansa. Hiukan teeskennellyllä vallattomuudella nautimme -viimeisten viikkojen riemut, ja sovimme lopuksi siitä, että ennen -tuota jäähyväisten katkeraa hetkeä lopettaisimme nämä ihanat vuodet -iloisesti ja lupaavasti jollakin loistavalla ja juhlallisella teolla. -Ehdoittelin juhlamatkaa Bernin alpeille, mutta kevät oli vielä -aikainen ja aika alppimatkaa varten oikeastaan liian varhainen. -Miettiessäni pääni ympäri toista ehdotusta toisensa jälkeen, -kirjoitti Rikhard isälleen ja valmisti minulle siten hiljaisuudessa -suuren ja iloisen yllätyksen. Eräänä päivänä saapui hän luokseni -kourassa vankka vekseli, ja pyysi minua oppaaksi matkalle -Pohjois-Italiaan. - -Sydämeni sykähti ilosta ja riemusta. Lapsuudesta saakka kytenyt -toivo, kaihoinen mielihalu, jonka tuhatkin kertaa olin yhä uudelleen -läpi unelmoinut, täyttyisi siis. Ikäänkuin kuumeessa tein pienet -matkavalmistukseni, opetin ystävälleni muutaman sanan italiaa ja -pelkäsin vielä viime päivään saakka, että joku voisi vielä keskeyttää -matkani. - -Matkatavaramme olivat lähetetyt edeltäpäin, istuimme vaunuissa -vihreiden ketojen ja kukkuloiden vilistessä ohitsemme, tuossa Urin -järvi ja Gotthard, tuossa vuorilinnat ja vuoripurot, vierukivirinteet -ja Tessinin lumihuiput, vihdoin ensimäiset mustahkot kivitalot -tasaisilla viinivuorilla, rikas matka kautta järvien ja viimeinkin -kulku kautta hedelmällisen Lombardian kohti meluisan vilkasta, -omituisen miellyttävää ja samalla vastenmielistä Milanoa. - -Rikhard ei ollut muodostanut itselleen koskaan minkäänlaista -käsitystä Milanon tuomiokirkosta, oli vaan pitänyt sitä yhtenä -rakennustaidon kuuluisuuksista. Mainiota oli nähdä hänen pettymystään -ja harmiaan. Päästyään jälleen tasapainoon ja vanhaan leikilliseen -mielialaansa, ehdoitti hän itse, että nousisimme temppelin katolle -lähemmin tarkastaaksemme pyhimyspatsaitten vilisevää paljoutta. -Tyydytyksellä pyysimme merkitä tosiasiaksi, että useimmat, ainakin -uusimmat, noista sadoista pyhimyskuvista olivat tavallista -tehdastyötä. Loikoilimme melkein pari tuntia noilla leveillä, -kaltevilla marmorilaatoilla, jotka huhtikuun aurinko oli lievästi -lämmittänyt. Mukavassa asennossa lepäillen tunnusti silloin Rikhard: -"Tiedätkös, ettei minulla ole pohjaltaan mitään sitä vastaan, vaikka -sattuisi osaksemme suurempiakin pettymyksiä kuin mitä tämä kirottu -tuomiokirkko meille valmisti. Koko matkan tänne tullessamme minua -noin hiukan ikäänkuin pelottivat kaikki ne suuremmoisuudet, joita -saisimme nähdä ja joiden edessä masentuisimme. Ja nyt alkaa koko -juttu näin ystävällisesti ja inhimillisesti. Sitten johti tuo kirjava -kivikuvajoukko, jonka keskuudessa makailimme, hänet kaikenmoisiin -vallattomiin mietelmiin." - -"Luultavasti", sanoi hän, "asetetaan tuonne kuoritornin huippuun, -joka on korkeinna, myös kaikista korkein ja suurin pyhimys. Koskapa -tuskin kenestäkään olisi juuri erittäin hauskaa ikuisesti kivisenä -pylväspyhimyksenä terävässä torninhuipussa tasapaino-oppia harrastaa, -niin lienee oikein ja kohtuullista, että aika ajoin ylimäinen pyhimys -vapahdetaan ja kiskaistaan taivaaseen. Ajattelehan, mikä meteli -siitä joka kerta syntyy. Sillä luonnollisesti ryntäävät nyt kaikki -muut pyhimykset tarkassa arvojärjestyksessä yhtä paikkaa ylemmäs, ja -jokaisen täytyy päästä yhdellä ainoalla hypyllä edeltäjänsä paikalle, -kaikki kiiruhtaen ja mustasukkaisina niiden niskaan, jotka vielä ovat -itsekunkin edellä." - -Joka kerta olen sittemmin matkustaessani Milanon kautta muistanut -tuota jälkeenpuolista, ja nähnyt surumielisellä hymyllä pyhimysten -tekevän rohkeita hyppyjään. - -Genuassa tuli sydämeni uutta rakkautta rikkaammaksi. Oli kirkas, -tuulinen päivä, hetki jälkeen puolenpäivän. Nojasin käsivarttani -leveää muurin rinnustinta vastaan, takanani siinti väririkas Genua, -allani kuohui ja eli vetten paljous. Meri. Synkästi pauhaten ja -käsittämättömiä vaatien tunki se ijankaikkisena ja muuttumattomana -sydämeeni, ja tunsin, että joku minussa teki ystävyysliiton elämäksi -ja kuolemaksi tämän sinisen, vaahtoavan elementin kanssa. - -Yhtä mahtavasti vaikutti minuun meren äärettömyyteen uppoutuva -taivaanranta. Ja taas valtasi minut tunne, etten ollut syntynyt -alinomaiseen kotielämään ihmisten seassa kaupungissa ja asunnoissa, -vaan kulkemaan vieraita maita ja harhailemaan merten ulapoilla. -Epäselvänä vaistona heräsi sydämessäni jälleen eloon tuo vanha, -surumielinen kaipuu heittäytyä jumalan rinnoille ja antaa vähäisen -olemukseni sulautua äärettömyyden ja ajattomuuden yhteyteen. - -Rapallossa taistelin ensikerran uimamatkallani meren kanssa, -maistaen katkeraa merivettä ja tuntien aaltojen voimaa. Ympäriinsä -vaan sinisiä, kirkkaita aaltoja, ruskeankeltaisia rantakallioita, -hiljainen syvä taivas ja ijankaikkinen, suuri kohina. Yhä uudelleen -viehätyin katsomaan kaukana purjehtivia laivoja, tummia mastoja -ja valkeita purjeita, tahi kaukana kiitävän höyrylaivan harmajaa -savupatsasta. Lähinnä lemmikkejäni, uupumattomia pilviä, en tiedä -kauniimpaa ja vakavampaa kaipuun ja vaelluksen kuvaa kuin laiva, joka -matkaa avaraan kaukaisuuteen, pienenee pienenemistään ja lopuksi -katoo taivaanrannan avoimeen syliin. - -Tulimme Florensiin. Kaupunki oli sellainen kuin olin oppinut sen -tuntemaan sadoista kuvista ja tuhansista unelmista -- valoisa, -tilava, vieraanvarainen, vihreäreunaiset, silloitetut virrat sitä -halkoivat, siintävät kukkulat sitä reunustivat. _Palazzo vecchion_ -ylväs torni kohosi uljaana kirkkaalle taivaalle, puhtaana ja -auringossa kummanhohtoisena oli kukkulallaan Fiesole ja kaikki -kukkulat ympäriinsä olivat valkopunapuvussa, kukkivien hedelmäpuiden -hunnuttamina. Vilkas, iloinen, kevyt Toskanan elämä oli minulle aivan -ihme ja pian koteuduin sinne paremmin kuin koskaan omaan kotiini. -Päivät kulutimme kuljeksimalla kirkoissa, toreilla, kaduilla, -loggioissa ja kauppapaikoissa, illat unelmoitiin kukkuloiden -puutarhoissa, joissa jo sitroonat kypsyivät, tahi lapsellisen -pienissä Chiantikahviloissa, juoden ja jutellen. Sillävälin -taas riemuisan rikkaita hetkiä taulukokoelmissa, luostareissa, -kirjastoissa ja sakaristoissa, jälkeenpuoliset Fiesolessa, San -Miniatassa, Settignanossa, Psatossa. - -Jo kotona tehdyn välipuheen mukaan jätin nyt Rikhardin viikoksi -yksikseen ja nautin yksinäni nuoruuteni jaloimmasta matkasta -kautta rikkaan, vihreän Umbrian kukkulamaan. Kuljin pitkin pyhän -Fransiskuksen teitä ja tunsin hänen monta kertaa vaeltavan -vierelläni, sydän täynnä tutkimatonta rakkautta, tervehtien -kiitollisuudella ja ilolla joka lintua, joka lähdettä ja joka -villiruusupensasta. Poimin ja söin sitrooneja auringonpaisteisilla -rinteillä, vietin öitäni pienissä kylissä, lauloin ja runoilin -sielussani ja vietin pääsiäistä Assisissa, pyhimykseni omassa -kirkossa. - -Minulla on aina se tunne, ikäänkuin olisivat nämä kahdeksan päivää -Umbriassa olleet nuoruuteni kruunu ja kaunis iltarusko. Joka päivä -pääsi minussa pulppuamaan uusia lähteitä, ja katselin valoisaan, -juhlivaan kevätluontoon kuin jumalan lempeisiin silmiin. - -Umbriassa kuljin kunnioittaen Fransiskuksen, "Jumalan soittoniekan" -askeleissa; Florensissa nautin jälleen alituisesti mielikuvitukseen -heräävästä viidennentoistavuosisadan elämästä. Olinhan jo kotona -kirjoittanut satiireja nykyisen elämämme eri muodoista. Mutta -Florensissa vasta tunsin ensikerran oikein elävästi nykyaikaisen -kultuurin naurettavaisuuden. Siellä valtasi minut ensikerran se -aavistus, että tulisin olemaan yhteiskunnassamme aina vieraana, ja -siellä heräsi minussa ensikerran toivomus päästä elämään ulkopuolella -tätä yhteiskuntaa ja jos mahdollista, etelässä. Täällä saatoin -seurustella ihmisten kanssa, täällä ilahdutti minua joka askeleella -elämän vapaa luonnollisuus, jota jalosti ja hienonsi klassillisen -kultuurin ja historian perintömuisto. - -Iloisesti ja onnellisesti kuluivat meiltä nuo ihanat viikot; -Rikhardia en ollut koskaan nähnyt niin haaveilevan ihastuneena. -Ylimielisinä ja iloisina tyhjensimme me nautinnon ja kauneuden -maljan. Kuljeskelimme syrjäisissä, kuumissa kukkulakylissä, hieroimme -tuttavuutta ravintolan isäntien, munkkien, maalaistyttöjen ja -tyytyväisten kyläpappien kanssa, kuuntelimme lapsellisia serenaadeja, -ruokimme ruskeita, ihania lapsia leivällä ja hedelmillä ja näimme -aurinkoisilta kukkuloilta Toskanan kevään kukoistuksessa ja kaukana -Ligurian meren siintävät laineet. Ja meitä molempia elähytti voimakas -tunne siitä, että kuljimme kohti suuren onnemme arvoista, rikasta, -uutta elämää. Työ, taistelu, nautinto ja maine olivat niin varmoina -kädessämme, että jo edeltäpäin onnemme päivistä iloitsimme. Läheinen -eronhetkikin tuntui keveältä ja sivumenevältä, sillä tiesimmehän -varmemmin kuin koskaan ennen olevamme tarpeellisia toinen toisellemme -ja varmoja toisistamme elämänijäksi. - - * * * * * - -Siinä kertomus nuoruudestani. Sitä ajatellessani tuntuu minusta, -ikäänkuin olisi se ollut lyhyt kuin kesäyö. Hiukan musiikkia, hiukan -henkevyyttä, hiukan rakkautta, hiukan turhuutta -- mutta kaunista, -rikasta ja väriloistokasta kuin Eleusiin juhlat. - -Ja sammui äkkiä ja köyhänä kuin kynttilä tuulessa. - -Zürichissä jätin Rikhardin hyvästi. Kaksi eri kertaa tuli hän -vielä rautatievaunusta minua suutelemaan, ja nyökytti ikkunasta -sydämellisesti päätään. - -Kaksi viikkoa myöhemmin hukkui hän uidessaan erääseen naurettavan -pieneen Etelä-Saksan jokeen. En kerinnyt häntä enempää nähdä, en -ollut hautajaisissa saapuvilla, kuulin kaikki vasta pari päivää -myöhemmin, kun hän jo arkussaan maassa makasi. Kotona kammiossani -makasin pitkänäni lattialla, kiroten jumalaa ja elämää kauheilla, -halpamaisilla häväistyssanoilla, itkien ja raivoten. En ollut siihen -saakka koskaan ajatellut, että ainoa varma säästöni näiltä vuosilta -oli ystävyyssuhteeni. Sekin oli nyt loppunut. - -Kauan en sietänyt olla kaupungissa, jossa päivittäin muistot -heräsivät sydämessäni ja ryöstivät minulta elämänhalun. Tuli -mitä tahansa -- yhtä minulle; sieluni ydin oli sairas ja minä -inhosin kaikkea elämää. Yhteen aikaan oli tuskin luultavaa, että -rikkiraastettu olemukseni jälleen pääsisi kohonemaan ja uusin purjein -kiitämään kohden miehuuden vuosien onnea. Tuntui jumalan tahdolta, -että olin antanut puhtaalle ja iloiselle ystävyydelle parhaan osan -olemuksestani. Kuten kaksi kevyttä ruuhta olimme rinnakkain kiitäneet -eteenpäin, ja Rikhardin purressa oli juuri se monipuolisuus, keveys, -onnellisuus, rakastettavuus, josta silmäni eli, johon luotin ja jonka -uskoin tempaavan minutkin mukaansa ihaniin päämääriin. Lyhyellä -hätähuudolla upposi hän ja ilman peräsintä ajelehdin nyt minä äkkiä -pimentyneellä ulapalla. - -Minun olisi pitänyt kestää tuo kova koettelemus, kohottaa -katseeni tähtiä kohden ja uudella vauhdilla ryhtyä taistelemaan -elämänkruunusta, taistelemaan ja harhailemaan. Olin uskonut -ystävyyteen, naisenrakkauteen, nuoruuteen. Kun nyt niistä toinen -toisensa jälkeen oli minut jättänyt, niin miksi en uskonut jumalaan -ja antautunut hänen voimakkaan kätensä johdettavaksi? Mutta minä olin -alati vaan penseä ja ynseä kuten lapsi sekä odottelin yhä vaan sitä -oikeata elämää, että se myrskyten karkaisi kimppuuni, tekisi minusta -ymmärtäväisen ja kypsyneen sekä veisi minut kotkan siivin kohti -todellista onnea. - -Mutta viisas ja säästäväinen elämä vaikeni visusti ja antoi -ajelehtia. Se ei lähettänyt tielleni myrskyjä eikä tähtiä, vaan -odotti, kunnes minusta taas oli tullut pieni ja kärsivällinen, -ja kunnes uhkamielisyyteni oli murtunut. Se antoi minun vaan -näytellä ylpeyden ja paremman tiedon narripeliä, ei ollut siitä -tietääkseenkään ja odotti, kunnes karkuun juossut lapsi taas löytäisi -äitinsä. - - - - -V. - - -Nyt alkaa se ajanjakso elämässäni, joka on melkoisesti vilkkaampi -ja kirjavampi kuin tähän saakka kulunut osa, ja joka kyllä kelpaisi -aiheeksi vaikka johonkin muotiromaaniin. Minun olisi siis kertominen -siitä, kuinka minut valittiin erääseen saksalaiseen sanomalehden -toimittajaksi. Miten silloin soin kynälleni ja pahalle suulleni -liian paljon vapautta ja miten minua siitä syystä moitittiin ja -mestaroitiin. Mitenkä sitten jouduin juopon kirjoihin ja lopuksi -myrkyllisten riitojen perästä, annoin lähettää itseni Parisiin -kirjeenvaihtajaksi. Ja miten vihdoin elin mustalaiselämää tuossa -kirotussa pesässä, ajelehdin tuuliajolla ja poltin väkevää tupakkaa -monella eri alalla. - -En tee sitä pelkuruudesta, jos näytänkin tällä kohdalla pitkää nenää -niille arvoisille lukijoilleni, jotka mahdollisesti sikamaisuuksia -rakastavat, ja sivuutan tämän lyhyen ajanjakson ilman muuta. -Tunnustan eksyneeni harhatieltä toiselle, nähneeni kaikellaista -saastaisuutta ja itsekin siinä saastuneeni. Mieltymys mustalaiselämän -romantiikkaan on minusta sittemmin haihtunut ja teidän täytyy sallia -minun pysytellä puhtaan ja hyvän rajoissa, jota myöskin elämässäni -oli, sekä pitää tuota kadotettua aikaa menneenä ja päättyneenä. - -Parisi erittäinkin oli minusta inhoittava: Ei mitään muuta kuin -taidetta, politiikkaa, kirjallisuutta, ilotyttölorua, ei mitään muuta -kuin taiteilijoita, kirjailijoita, politikoitsijoita ja huonoja -naisia. Taiteilijat olivat yhtä turhamaisia ja tunkeilevaisia kuin -politikotkin, kirjailijat vielä turhamaisempia ja tunkeilevampia, ja -turhamaisimmat ja tunkeilevimmat olivat naiset. - -Eräänä iltana istuin yksikseni mietiskellen, pitikö minun jättää -ainoastaan Parisi, vaan samallako myös koko elämä yleensä. Siinä -mietteissäni kävin ensikerran pitkästä kotvasta läpi koko elämäni -ja tulin siihen lopputulokseen, etten paljoa sen heittämisestä -kadottaisi. - -Mutta silloin kirkastui muistissani jälleen eräs aikoja sitten -mennyt ja unohdettu päivä -- aikainen kesäinen aamu kotona tuolla -vuorien keskellä, näin itseni polvistuneena erään vuoteen ääressä ja -vuoteella äitini kamppailemassa kuolemantuskissaan. - -Kauhistuin ja häpesin, että niin kauan olin saattanut olla -muistamatta tuota aamua. Tuhmat murha-ajatukset olivat kadonneet. -Sillä luulenpa, ettei kukaan vakava ihminen, ellei hän ole aivan -kokonaan perikatoon tuomittu, voi päättää päiviänsä, jos hän vaan -kerrankaan on nähnyt terveen ja hyvän elämän taittuvan. Näin -uudelleen äitini kuolevan. Näin jälleen hänen kasvoillaan kuoleman -hiljaisen ja vakavan työn, joka loi kasvoille aateluuden leiman. -Katkeran näköinen oli tosin kuolema, mutta myös niin mahtava ja hyvä -kuten hellä isä, joka noutaa kotiin eksyneen lapsen. - -Äkkiä tiesin taas, että kuolema on meidän viisas ja hyvä veljemme, -joka tietää oikean hetken ja jota me luottamuksella saamme odottaa. -Aloin myöskin ymmärtää, ettei kärsimys, pettymys ja masentunut -mieli ole meitä vaan kiusaamassa ja riistämässä meiltä arvoa ja -itsekunnioitusta, vaan olemustamme kypsyttämässä ja kirkastamassa. - -Kahdeksan päivää myöhemmin olivat tavarani lähetetyt Baseliin, -itse vaelsin jalan kautta kauniin Etelä-Ranskan ja tunsin päivä -päivältä noiden turmiollisten Parisin päivien, joiden muisto minua -vainosi kuin löyhkä, häipyen sumuna mielestäni. Olin yötä linnoissa, -myllyissä, ladoissa, ja join tummaveristen, puheliaitten talonpoikain -kanssa heidän lämmintä, kuuman auringon alla kypsynyttä viiniään. - -Ryysyissä, laihana, päivettyneenä ja sisällisesti muuttuneena -saavuin kahden kuukauden kuluttua Baseliin. Se oli ensimäinen suuri -vaellukseni, jommoisia tein myöhemmin monta. Locarnon ja Veronan, -Baselin ja Briegin, Florensin ja Perugian välillä ei löydy monta -paikkaa, jonka kautta en olisi ainakin pari kertaa tehnyt pölyisiä -pyhiinvaellusmatkojani -- ajaen takaa unelmia, joista ei yksikään ole -vielä toteutunut. - - * * * * * - -Baselissa vuokrasin itselleni huoneen eräästä esikaupungista ja aloin -tehdä työtä; minua ilahdutti elää kaupungissa, jonka hiljaisuudessa -ei kukaan minua tuntenut. Sitoumukseni muutamiin sanomalehtiin ja -aikakauskirjoihin olivat vielä voimassa, joten minulle riitti työtä -ja leipää. Alkuviikot kuluivat hyvin ja rauhallisesti, sitten alkoi -vähitellen vanha surumielisyys palata, jäi vieraakseni päiviksi, -viikoiksi, eikä kadonnut työskennellessäkään. Joka ei ole omalle -kohdalleen kokenut, mitä tämmöinen raskasmielisyys on, se ei sitä -ymmärrä. Kuinka sitä kuvaisin? Kamala yksinäisyydentunne vaivasi -minua. Ihmisten, kaupungin elämän, torien, talojen, katujen ja -minun välillä oli edelleen syvä juopa. Jos sattui suuri onnettomuus -tahi sanomalehdissä oli muita tärkeitä asioita -- minä en niistä -välittänyt. Vietettiin juhlia, kuolleita haudattiin, markkinoita -pidettiin, konsertteja annettiin -- miksi, mitä varten? Juoksin ulos, -harhailin metsissä, kukkuloilla ja maanteillä, ja ympärilläni olivat -niityt, puut, pellot hiljaisina sanattomassa surussaan, katsoivat -minuun mykkinä ja rukoilevina, ikäänkuin pakottaen itsensä minulle -jotakin sanomaan, saapumaan vastaani ja minua tervehtimään. Mutta -mitään ne eivät voineet sanoa, ja minä ymmärsin niiden kärsimykset ja -kärsin niiden kanssa, sillä en voinut niitä vapahtaa. - -Menin lääkärin luo, vein hänelle tarkat muistiinpanoni tilastani, -koetin sitä hänelle kuvailla. Hän luki, kysyi, tutki. - -"Olette kadehdittavan terve", kehui hän, "ruumiillisesti ei Teiltä -puutu mitään. Koettakaa ilahduttaa itseänne lukemisella tahi -soitolla." - -"Työssäni tulen lukeneeksi päivittäin joukon uusia asioita." - -"Jokatapauksessa täytyy Teidän suoda itsellenne liikettä raittiissa -ilmassa." - -"Juoksen päivittäin kolme neljä tuntia, lupa-aikoina vähintäin kaksi -kertaa enemmän." - -"Silloin täytyy Teidän pakoittaa itsenne hakemaan ihmisten seuraa. -Teistähän voi pian tulla suoranainen ihmisvihaaja." - -"Mitä siitä olisi hyötyä?" - -"Paljo. Kuta suurempi Teidän haluttomuutenne on seurusteluun, sitä -enemmän täytyy Teidän pakoittaa itsenne ihmisiä näkemään. Teidän -tilanne ei ole vielä mitään sairautta eikä näytä vaaralliselta; -mutta ellette lakkaa noin vaan välinpitämättömästi nahjustelemasta, -saatatte kyllä lopuksi kadottaa tasapainonne." - -Lääkäri oli ymmärtäväinen ja hyväntahtoinen mies. Kohtelin häntä -väärin. Hän esitti minut eräälle oppineelle, jonka kodissa -seurusteltiin paljo ja jossa vallitsi jonkunmoinen henkevä ja -kirjallinen elämä. Menin sinne. Nimeni tunnettiin, kohteliaita, -melkeinpä sydämellisiä oltiin, kävin siellä usein sen jälkeen. - -Kerran saavuin sinne kylmänä syksy-iltana. Tapasin siellä nuoren -historianharrastajan sekä hyvin solakan, tummaverisen neidon. -Neito hoiteli teekeittiötä, puhui paljon ja puhutteli pisteliäästi -historianharrastajaa. Välillä soitti hän hiukan pianoa. Sitten kertoi -hän minulle lukeneensa satiirini, mutta pitäneensä niistä aivan -vähän. Hän oli minusta viisas, vähän liiankin viisas, ja pian menin -kotiin. - -Sillävälin oli vähitellen saatu selville, että istuskelin paljo -kapakoissa ja olin oikeastaan salajuoppo. Se ei minua kummastuttanut, -sillä olihan juoruaminen juuri akatemisissa piireissä miesten ja -naisten keskuudessa suuressa kukoistuksessa. Seurusteluani ei tämä -hävettävä huomio ollenkaan haitannut, teki minut vaan päinvastoin -suositummaksi, sillä siihen aikaan oltiin juuri innostuneita -kohtuuden aatteen ystäviä, herrat ja naiset kuuluivat kohtuuden -ystäväin komiteoihin ja iloitsivat jokaisesta syntisestä, joka -heidän käsiinsä joutui. Eräänä päivänä tapahtui ensimäinen kohtelias -hyökkäys. Ravintolaelämän häpeä, alkoholismin kirous ja kaikki nuo -terveydelliseltä, siveelliseltä ja yhteiskunnalliselta kannalta -kamalat epäkohdat lajiteltiin silmieni eteen ja minut pyydettiin -saapumaan erääseen kohtuuden ystäväin illanviettoon. Olin aivan -hämmästyksissäni, sillä sellaisista yhdistyksistä ja pyrkimyksistä -oli minulla tuskin ollut siihen saakka aavistustakaan. Yhdistyksen -kokous, ohjelmassa soittoa ja yleensä uskonnollista makua, oli -minusta tuskastuttavan koomillinen, enkä tätä mielipidettäni -salannutkaan. Viikkokausia ahdisteltiin minua mitä ystävällisimmän -tunkeilevasti, asia oli minusta jo äärimmäisen ikävä, ja kun eräänä -iltana minulle taas veisattiin samaa virttä ja kaihoten toivottiin -kääntymystäni, masentuivat voimani ja pyysin ankarasti, että korviani -säästettäisiin moiselta lorulta. Tuo nuori neito sattui olemaan -saapuvilla. Hän kuunteli minua tarkkaavaisesti ja sanoi vallan -sydämellisesti: "Hyvä!" -- Olin kuitenkin liian huonolla tuulella -sitä sen enempää huomatakseni. - -Sitä suuremmalla tyytyväisyydellä olin katsomassa pientä -hassunkurista onnettomuudentapausta, joka sattui muutamassa -valtavassa raittiusjuhlassa. Tuon suuren yhdistyksen jäsenet sekä -lukuisat vieraat söivät päivällistä ja viettivät raittiuspäiviään -huoneustossaan, puheita pidettiin, ystävyysliittoja tehtiin, -kuorolauluja laulettiin ja suurella hosianna-riemulla vietettiin -hyvän asian edistymisen juhlaa. Eräästä lipunkantajaksi valitusta -virkailijasta tuntuivat kuitenkin nämä alkoholivapaat puheet liian -pitkiltä, jonka vuoksi hän pistäytyi niitä lyhentämään läheiseen -kapakkaan, ja kun suuri juhla- ja mielenosoituskulkue aloitti -kulkunsa, oli katsomaan saapuneilla vahingoniloisilla syntisillä -nähtävänä mainio näytelmä: iloisen nousuhumalan vallassa oleva -johtaja tuon innostuneen joukon etunenässä sekä sinisen ristin lippu -hänen käsissään heiluen kuin haaksirikkoisen laivan masto. - -Juopunut lipunkantaja eroitettiin; mutta sillä ei päästy erilleen -siitä inhimillisen turhamaisuuden, kateuden ja vehkeitten vilinästä, -joka syntyi kilpailevien yhdistysten ja toimikuntien välillä ja -joka kohosi yhä suurempaan kukoistukseen. Liike meni hajalle, -pari kunnianhimoista tahtoi anastaa koko maineen itselleen ja -ei katsonut muuta kuin heidän nimessään tapahtunutta syntisen -kääntymystä miksikään; jalot ja uhraavaiset voimat, joista ei -puutetta ollut, käytettiin hukkaan ja pian saattoivat asiantuntijat -todistaa, miten tälläkin alalla ihanteellisuuden nimessä kukoisti -kaikellaisia inhimillisiä likaisia heikkouksia. Kaiken tämän -narrinpelin sain kuulla aina siinä sivussa jonkun kolmannen suusta, -olin siitä hiljaisuudessa mielissäni ja aattelin öisin palatessani -juomaretkiltäni: "Kas vaan, me villit olemme kuitenkin parempia -ihmisiä." - -Pienessä, korkealla vapaassa ilmassa olevassa asunnossani, josta oli -näköala Reinille, tutkin ja ajattelin paljo. Olin aivan lohduton -siitä, että elämä näin vaan virtasi ohitseni, tempaamatta minua -mukaansa mihinkään väkevämpään pyörteeseensä, ettei mikään kiivas -intohimo tahi osanotto minua kiihottanut ja herättänyt minua -tukahduttavasta unestani. Tosin työskentelin kyllä päivittäin sen -verran kuin oli tarpeellista kirjoittamalla teosta, josta piti tulla -kuvaus ensimäisten minoriittien elämästä; tämä ei ollut kuitenkaan -mitään luomistyötä, vaan ainoastaan vaatimatonta kokeilemista eikä -tyydyttänyt kaipuutani. Rupesin selvittelemään itselleni, muistellen -Zürichiä, Berliniä ja Parisia, aikalaisteni ydintoivomuksia, -intohimoja ja ihanteita. Eräs teki työtä poistaakseen tähänastiset -huonekalut, seinäverhot ja puvut, sekä totuttaakseen ihmiset -vapaampaan ja kauniimpaan ympäristöön. Toinen taas työskenteli -saadakseen Häckelin monistisen filosofian leviämään laajemmalle -kansantajuisten kirjasien ja esitelmien kautta. Muutamista näytti -toivottavalta, että yleinen maailmanrauha saataisiin julistetuksi. -Tuossa taas yksi taisteli puutetta kärsivien alaluokkien puolesta, -tahi teki työtä ja harrasti sen eteen, että teatterit ja museot -rakennettaisiin kansaa varten ja pidettäisiin avoinna sille. Täällä -Baselissa taisteltiin alkoholia vastaan. - -Kaikissa näissä harrastuksissa oli elämää, pyrkimystä ja liikettä; -mutta ei yksikään niistä ollut minulle tärkeä, ja jos kaikki nuo -päämäärät olisi tänään saavutettu, niin ei se olisi minua ollenkaan -liikuttanut. Toivottomana lysähdin tuoliini, heitin kirjat syrjään -ja mietin -- mietin. Silloin kuulin ikkunan kautta Reinin solinan, -kuulin tuulen puhaltavan ja kuuntelin jännityksellä tuota surun, -kaikkialla vaaniskelevan kaihon ja raskasmielisyyden kieltä. Näin -yön värittömien pilvien suurin parvin liihoittelevan yli taivaan -kuin säikähtyneen lintuparven, kuulin Reinvirran vyöryvän, ajattelin -äitini kuolemaa, Pyhää Fransiskusta, lumivuorista kotiseutuani ja -hukkunutta Rikhardia, Näin itseni kiipeilemässä alppien rinteitä -noutaakseni Rösi Girtannerille alppiruusuja, näin itseni Zürichissä -innostuneena kirjoista, soitosta ja keskusteluista, näin meneväni -Agliettin kanssa öiselle veneretkelle, riehuvani epätoivossa -Rikhardin kuoleman vuoksi, matkustavan ja palaavan, parantuvan ja -taasen vajoavan kurjuuteen. Miksi? Minkä tähden? Oi jumala, oliko -tuo kaikki ollut vaan leikkiä, sattumusta, maalattu kuva vaan? Enkö -ollut taistellut ja kärsinyt himon tuskia janoten henkeä, ystävyyttä, -kauneutta, totuutta ja rakkautta? Eikö sydämessäni yhäkin kuohunut -kaihon ja rakkauden tukala tunne? Ja tämä kaikki tyhjän tähden, -itselleni tuskaksi eikä kenellekään iloksi. - -Silloin olin jo päässyt kapakkamielentilaani. Sammutin lampun, hiivin -alas vanhaa jyrkkää kiertoporrasta ja menin johonkin weltliner-tupaan -tahi waadtlannin viiniravintolaan. Siellä otettiin minut vastaan -kunnioituksella hyvänä vieraana, jotavastoin itse olin tavallisesti -tyly ja karkeakin. Luin joka kerta Simplisissimusta, joka aina -minua suututti, join viiniäni ja odotin sen lohdutusta. Ja suloinen -jumala kosketti minua naisellisen pehmeällä kädellään, toi jäseniini -hyväätekevän raukeuden ja vei harhailevan sieluni vieraaksi ihanien -unelmien maahan. - -Väliin itsekin ihmettelin, miksi kohtelin ihmisiä niin karkeasti -ja olin jopa huvitettukin siitä että heitä näykiskelin. -Ravintoloissa, joissa useimmin kävin, pelkäsivät ja manasivat minua -tarjoilijattaret, kuten ainakin ärmättiä ja pahantuulen tuojaa, -jolla oli ijankaikkiset vaatimukset. Joutuessani keskusteluun muiden -ihmisten kanssa olin tavallisesti pilkallinen ja karkea, vaikka -kyllä ihmisetkin käyttäytyivät sen mukaan minua kohtaan. Iästä -huolimatta löysin kuitenkin pari vähäisempää kapakkaveljeä, molemmat -jo vanhentaneita ja parantumattomia syntisiä, joiden kanssa pääsin -siedettävään suhteeseen ja istuin jonkun illan. Toinen heistä oli jo -vanhemmanpuoleinen äijänkarilas, ammatiltaan mallipiirustaja, naisten -vihaaja, sikamaisuuksien haastelija ja tammenkova, ensiluokkainen -viinamies. Tavatessani hänet iltasin jossain kapakassa yksinään, -syntyi siitä joka kerta tiukka juomajuhla. Aluksi poristiin, -lasketeltiin sukkeluuksia ja tyhjennettiin siinä sivussa puteli -punaista, sitten pääsi ryyppäys vähitellen etusijaan, puhe -taukosi ja me makasimme siinä toisiamme vastapäätä ja tyhjensimme -kumpainenkin omaa pulloamme. Siinä työssä olimme aivan toistemme -vertaiset, täytimme pullomme aina samalla kertaa ja katselimme -toisiamme puoleksi kunnioituksella puoleksi vahingonilolla. Myöhään -syksyllä uuden viinin aikaan kuljimme kerran yhdessä muutamissa -maaseudun viinikylissä ja siellä kertoi tuo vanha ystävämme minulle -elämäntarinansa. Luullakseni oli se mieltäkiinnittävä ja harvinainen, -mutta olen sen unohtanut paha kyllä, täydellisesti. Muistiini on -vaan jäänyt hänen kuvauksensa eräistä hänen myöhäisempinä vuosinaan -tapahtuneista juomingeista. Se oli jossain maalla muutamassa -kyläjuhlassa. Vieraana kunniavieraitten, papin ja kylävoudin -pöydässä, viekoitteli ystävämme nämä helposti liian aikaiseen -ukkohumalaan. Papin piti vielä pitää puhekin. Kun oli vaivalla -saatu hänet puhujalavalle, lausui hän sieltä niin hämmästyttäviä -ikitotuuksia, että hänet täytyi viedä syrjään, jonka jälkeen -kylävouti riensi ystäväänsä auttamaan. Valtavana rupesi hän -puistamaan puhetta hihastaan, mutta rupesi voimaan äkkinäisten -liikkeittensä vuoksi pian pahoin, ja lopetti puheensa oudolla ja -epähienolla tavalla. - -Myöhemmin olisin mielelläni kuunnellut tämän ja muut jutut vieläkin -kerran. Mutta eräänä ampumaseuran juhlailtana olimme riitautuneet -aivan sovittamattomasti, tarttuneet toisiamme partaan ja vihassa -eronneet. Senjälkeen sattui jonkun kerran, että jouduimme istumaan -samaan ravintolaan, mutta vihamiehinä luonnollisesti kumpikin oman -pöydän ääreen; mutta vanhan tavan mukaan tarkastelimme vaieten -toisiamme, joimme samassa tahdissa ja istuimme niin kauan, kunnes -aikoja jo olimme olleet viimeiset vieraat ja meitä kehoitettiin -lähtemään pois. Sovintoa emme tehneet koskaan. - -Turhaa ja väsyttävää oli ijankaikkisesti miettiä syitä suruuni -ja kykenemättömyyteeni elää. Minulla ei ollut yleensä sellaista -käsitystä, että olisin ollut valmis ja käytetty, vaan mieleni -oli täynnä hämäriä pyrkimyksiä ja minä uskoin oikealla hetkellä -kerran onnistuvani luomaan jotakin syvää ja hyvää, sekä tempaamaan -hauraasta elämän maljasta edes pivollisen onnea. Mutta tulisiko tuo -oikea hetki koskaan? Katkeruudella ajattelin noita uudenaikaisia -hermostuneita herrasmiehiä, jotka keinotekoisesti kannustivat -voimiaan taiteellisiin töihin, kun minussa sitävastoin suuret -voimat käyttämättöminä riutuivat ja jäivät lamaan. Ja minä -aprikoin uudelleen, mikä este tai demooni tukahdutti ja teki -yhä raskaammaksi sieluni muutoin niin uhmailevan voimakkaassa -ruumiissani. Siinä välähti mieleeni sekin omituinen ajatus, että -olin aivan erikoinen, jotenkin huonomman osalle joutunut ihminen, -jonka kärsimyksiä ei kukaan tuntenut, ei ymmärtänyt eikä osanotolla -hoitanut. Raskasmielisyyden pirullisin puoli onkin se, että se ei -tee uhriansa ainoastaan sairaaksi, vaan vieläpä luulottelevaksi -ja lyhytnäköiseksi, jopa ylpeäksikin. Luulottelee olevansa joku -Heinen mauton Atlas, jolla on hartioillaan koko maailman tuskat ja -arvoitukset, ikäänkuin ei tuhansia ihmisiä olisi kärsimässä samoja -tuskia ja samassa sokkelossa harhailemassa. Yksinäisyydessäni ja -kaukana kotiseudustani en sitäkään ollenkaan muistanut, että suurin -osa ominaisuuksiani oli paremmin Camenzindien perheomaisuutta kuin -erikoisesti juuri minun omaani. - -Joka kahden viikon kuluttua menin aina uudelleen vieraanvaraisen -oppineen taloon. Vähitellen opin tuntemaan jokseenkin kaikki siellä -seurustelevat ihmiset. Enimmäkseen nuoria akatemikkoja, joukossa -useita saksalaisia, kaikista tiedekunnista, sitäpaitsi pari maalaria, -muutamia soittoniekkoja, vihdoin pari tavallista kansalaista -rouvineen ja tyttärineen. Hämmästyksellä katselin usein näitä -ihmisiä, jotka pitivät minua harvinaisena vieraana ja joiden tiesin -tapaavan toisensa niin ja niin monta kertaa viikossa. Mitä heillä -riitti puhumista ja tekemistä keskenään? Useimmat heistä olivat -tuota tavallista kiteytynyttä yhteiskuntaihmislajia ja näyttivät -olevan kaikki keskenään ikäänkuin sukulaisia sen seuraelämällisen -ja tasoittavan hengen vuoksi, joka minulta juuri puuttui. Joukossa -oli monta hienoa ja huomattavaa henkilöä, jotka eivät nähtävästi -kadottaneet mitään tahi ei ainakaan paljo tuoreudestaan ja -personallisesta voimastaan tuossa seuraelämän ikuisuudessa. Yhden ja -toisen kanssa saatoin keskustella kauan ja mielenkiinnolla. Mutta -siirtyä yhden luota toisen luo, puhella kunkin kanssa vaan joku -minuutti, lausua naisille kohteliaisuuksia ja yhtaikaa kohdistaa -huomionsa teekuppiin, kahteen keskusteluun ja pianokappaleeseen, -ja näyttää tällöin vielä huvitetulta ja tyytyväiseltä, sitä en -voinut. Kauheinta oli minusta, kun täytyi jutella kirjallisuudesta -tai taiteesta. Näin, että näillä aloilla ajateltiin hyvin vähä, -valehdeltiin hyvin paljo ja ylipäätänsä loruttiin paljo. Valehtelin -itse mukaan, mutta se ei minua huvittanut ja tuntui minusta koko -tuo hyödytön suunpieksäminen ikävältä ja arvottomalta. Paljoa -mieluummin kuulin jonkun äidin kertovan lapsistaan tahi kerroin itse -matkoistani, pienistä päivän kokemuksista ja muista tosiasioista. -Silloin saatoin väliin olla avomielinen, jopa tyytyväinenkin. -Useimmiten menin kuitenkin sellaisten iltojen jälkeen vielä kapakkaan -ja huuhtelin weltlinerillä pois kaulastani kuivuuden ja ilkeän ikävän. - -Erään kerran näin muutamassa tällaisessa seurassa tuon tummaverisen -nuoren neidon uudelleen. Saapuvilla oli aika joukko vieraita, he -soittelivat ja pitivät tavallista menoansa, minä istuin muutamassa -syrjäisessä nurkassa lampun ääressä katsellen kuvia. Ne olivat -maisemia Toskanasta, ei noita tavallisia, tuhat kertaa nähtyjä -efektimaisemia, vaan sydämellisempiä, yksityiskohtaisempia -pienoiskuvia, jotka useimmat olivat talonisännän tuttavien ja -ystävien lahjoittamia. Parhaillaan katselin piirustusta eräästä -kivisestä, kapeaikkunaisesta talosta San Clementin yksinäisessä -laaksossa, jonka tunsin, sillä olin tehnyt sinne useita -kävelymatkoja. Laakso on hyvin lähellä Fiesolea, mutta matkailijat -eivät käy siellä koskaan, sillä siellä ei ole mitään muinaismuistoja. -Se on villin ja omituisen kaunis laakso, kuiva ja melkein asumaton, -ahtautuneena korkeiden ja kaljujen kallioiden väliin, kaukana -maailmasta, surumielinen ja koskematon. - -Tyttö astui luokseni ja katsoi olkapääni ylitse. - -"Miksi olette aina niin yksin, herra Camenzind?" - -Minua suututti. Kun herrat eivät muka häntä kylliksi puhuttele, -ajattelin, niin tulee hän nyt minun luokseni. - -"No, enkö saakaan vastausta?" - -"Anteeksi neiti; mitäpä minulla on vastaamista? Istun yksin, koska se -minua huvittaa." - -"Häiritsen siis?" - -"Olette koomillinen." - -"Kiitos; sitä olemme molemminpuolin." - -Hän istui. Odotellen pitelin yhä kuvaa kädessäni. - -"Olette vuoristolainen", sanoi hän. "Kuulisin kernaasti Teidän -kertovan jotakin sieltä. Veljeni kertoi, että teidän kylässänne on -vaan yksi ainoa sukunimi, Camenzind. Onko totta?" - -"Melkeinpä", murahdin. "On siellä kuitenkin Füssli-niminen leipuri. -Ja kapakoitsija, nimeltä Nydegger." - -"Ja muutoin paljaita Camenzindeja! Kaikki sukua keskenään?" - -"Enemmän tahi vähemmän." - -Näytin hänelle katsomaani piirustusta. Hän otti sen ja huomasin hänen -sitä jokseenkin ymmärtävän. Sanoin sen hänelle. - -"Kehutte minua", naurahti hän, "mutta aivan kuten koulumestari." - -"Ettekö tahdo kuvaa katsoa?" kysyin hiukan karkeasyisesti. "Panen sen -muutoin pois." - -"Mitä se kuvaa?" - -"San Clementin laaksoa." - -"Missä?" - -"Fiesolen luona." - -"Olette käynyt siellä?" - -"Monta kertaa." - -"Minkä näköinen on laakso? Tämä tässä on vaan osa siitä." - -Muistelin. Tuo vakava, jylhänkaunis maisema ilmestyi silmieni eteen -ja suljin silmäni pidättääkseni sen luonani. Vasta hetkisen kuluttua -saatoin ruveta puhumaan, ja minuun teki hyvän vaikutuksen se, että -hän malttoi olla niin kauan hiljaa. Hän ymmärsi minun muistuttelevan -maisemaa mieleeni. - -Kuvailin San Clementin laakson, miltä se näyttää kesäisen -iltapäivä-auringon paahtamana, mykkänä, kuivana, suurenmoisena. -Lähellä Fiesolessa harjoitetaan teollisuutta, kudotaan koreja ja -olkihattuja, myödään muistitavaroita tahi appelsiineja, pidetään -matkailijaa tahi kerjätään häneltä. Kauempana laaksossa on Florens, -kätkien itseensä kuohuaallon vanhaa ja uutta elämää. Clementistä -ei näy kumpaakaan. Taiteilijat eivät ole siellä työskennelleet, -roomalaiset eivät ole sinne rakentaneet, historia on unohtanut -köyhän laakson. Mutta siellä taistelee aurinko ja sade maan kanssa, -siellä pysyttelevät koukkuiset piniat vaivaloisesti hengissä, ja -pari sypressiä tunnustelee hiutuneilla latvoillaan ilman merkkejä, -lieneekö vihamielinen myrsky lähestymässä, lyhentääkseen heidän -tylyn elämänsä, josta he janoovin juurin kiinni pitävät. Väliin -vaeltaa sivu läheisistä meijerikartanoista tuleva härkävaljakko, tahi -retkeilee sen läpi Fiesoleen talonpoika perheineen, mutta ne ovat -kuitenkin satunnaisia vieraita, ja talonpoikaisvaimojen punaiset -puserot, vaikkakin muutoin hauskan ja vapaan näköisiä, häiritsevät -täällä ja saavat huoleti pysyä kaukana syrjässä. - -Kertoilin, kuinka nuorukaisena ystäväni kanssa niillä seuduilla -vaelsin, makasin sypressien juurella ja nojauduin niiden ohkaista -runkoa vastaan; kuinka tuon omituisen laakson suruisan kaunis -yksinäisyyslumo muistutti kotiseutuni luonnon mieleeni. - -Olimme hetkisen vaiti. - -"Olette runoilija", sanoi tyttö. - -Hymyilin pilkallisesti. - -"Tarkoitan hiukan toista", jatkoi hän. "Ette ole runoilija siksi, -että kirjoitatte novelleja ja muuta semmoista. Siksi vaan, että -ymmärrätte luontoa ja rakastatte sitä. Mitäpä useimmat ihmiset -siitä välittävät, jos puu humisee tuulessa tahi vuori hehkuu -auringonpaahteessa? Mutta Te löydätte siinä elämää, jossa voitte elää -mukana." - -Vastasin siihen, ettei kukaan voinut "luontoa ymmärtää", että kaiken -hakemisen, ymmärtämisen halun palkaksi saapi vaan pysähtyä ongelmia -arvaamaan ja suremaan. Auringonvalossa oleva puu, mureneva kivi, -eläin, vuori, niillä on elämänsä, historiansa, ne elävät, kärsivät, -uhmaavat, nauttivat, kuolevat, mutta me emme niitä ymmärrä. - -Puhuessani ja iloitessani hänen kärsivällisestä, hiljaisesta -tarkkaavaisuudestaan, rupesin häntä katselemaan. Hänen katseensa oli -suunnattu minuun eikä väistynyt oman katseeni tieltä. Kasvot olivat -aivan rauhalliset, hartaat ja niillä kuvastui tarkkaava jännitys. Hän -kuunteli melkein kuin lapsi. Ei, vaan kuten aikainen ihminen, joka -unehtuu kuuntelemaan, ja saa tietämättään lapsen katseen silmiinsä. -Ja häntä katsellessani huomasin vihdoin lapsellisella löytäjän -ihastuksella, että hän oli hyvin kaunis. - -Lakattuani puhumasta oli neitokin vaiti. Sitten säpsähti hän hereille -ja tuijotti siristäen silmiään lampunvaloon. - -"Mikä olikaan nimenne, neiti?" kysäsin, ajattelematta paljo, miksi. - -"Elisabeth." - -Hän meni ja sai pian ruveta soittamaan pianoa. Hän soitti hyvin. -Mutta tullessani lähemmäs huomasin, ettei hän enää ollutkaan niin -kaunis. - -Mennessäni kotimatkalla alas talon mukavia vanhanaikaisia portaita, -kuulin parin etehisessä pukeutuvan maalarin keskustelusta muutaman -sanan. - -"Kas sitä, on koko illan vaan seurustellut ihanan Lisbethin kanssa", -sanoi toinen ja nauroi. - -"Hiljaisessa vedessä --!" tuumi siihen toinen. "Huonoimpaan hän ei -käsiksi käynytkään." - -Nuo apinat keskustelivat siis jo asiasta. Huomasin äkkiä -paljastaneeni, vaikkakin vasten tahtoani, tuolle oudolle nuorelle -neidolle sydänmuistojani sekä melkoisen osan sielunelämääni. Miten -olin sen tehnyt? Ja pahat kielet heti saapuvilla! - -Menin tieheni enkä käynyt talossa kuukausimääriin. Sattumalta juuri -toinen noista nuorista maalareista kerran minulle kadulla siitä -huomautti. - -"Miksi ette käy siellä enää?" - -"En voi sietää tuota kirottua juoruamista", vastasin. - -"Niin, ne meidän naiset", naurahti mies. - -"Ei", vastasin, "tarkoitan herroja ja erittäinkin juuri herroja -maalareita." - -Näinä kuukausina näin Elisabethiä ainoastaan muutamia kertoja -kadulla, kerran myymälässä ja kerran taidekokoelmissa. Hän oli -tavallisesti hyvin sievä, mutta ei kaunis. Hänen ylenmäärin solakan -vartalonsa liikkeet olivat hiukat: omituiset, ne pukivat häntä ja -tekivät hänet huomatuksi, mutta monesti saattoivat ne näyttää myös -liioitelluilta ja teeskennellyiltä. Tuona kertana taidekokoelmissa -oli hän hyvin kaunis, ylen kaunis. Hän ei huomannut minua. -Istuin lepäämässä syrjempänä ja katselin luetteloa. Hän seisoi -läheisyydessäni kokonaan vaipuneena erästä Segantinin suurta taulua -tarkastamaan. Se esitti paria laihalla pellolla työskentelevää -talonpoikaistyttöä, heidän takanaan kohosi jyrkkiä terävähuippuisia -vuoria, muistuttaen alppiryhmää, yllä kaareutui viileä, kirkas taivas -ja taivaalla sanomattoman nerokkaasti maalattu, norsunluunvärinen -pilvi. Ensi silmäyksellä herätti pilvi huomiota omituisen, -säännöttömän, kutoutuneen muodostuksensa kautta; näki, miten tuuli -oli juuri sitä pyöritellyt ja survonut ja miten se nyt alkoi kohota -ja hitaasti liitää pois. Nähtävästi ymmärsi Elisabeth pilven, -sillä hän oli kokonaan vaipunut sitä katsomaan. Hänen kasvoillaan -heijastui jälleen hänen muutoin salassa oleva sielunsa, hiljainen -hymy loisti hiukan suurentuneista silmistä, kapea suu lauhtui -lapsellisen pehmeäksi, ja nuo ylenviisaat rypyt silmäkulmien väliltä -tasoittuivat. Suuren taideteoksen kauneus ja totuus pakoitti hänenkin -sielunsa paljastamaan kauneutensa ja todellisen laatunsa. - -Istuin hiljaa siinä vierellä, katsellen kaunista Segantinin pilveä, -ja siitä ihastunutta kaunista tyttöä. Sitten pelkäsin, että hän -kääntyisi, näkisi minut ja tulisi puhuttelemaan sekä kadottaisi -jälleen kauneutensa, jätin salin hiljaa ja nopeasti. - -Niihin aikoihin alkoi mykän luonnon minussa herättämä ilo ja suhteeni -siihen muuttua. Yhä vieläkin harhailin kaupungin satumaisen kauniissa -ympäristössä, mieluiten Jura-vuorten puolella. Yhä näin metsien, -vuorten, ruohokenttien, hedelmäpuiden ja pensaiden odottavan jotakin. -Kenties minua, mutta ainakin rakkautta. - -Niin aloin heitä rakastaa. Tunsin niiden hiljaista kauneutta kohtaan -voimakasta, janoavaa kaipuuta. Hämärästi tunsin minäkin sydämessäni -heräävän syvän elämänhalun ja kaipuun tunteen, kaihoten halasin -tietoisuutta, ymmärrystä ja rakkautta. - -Useat sanovat "rakastavansa luontoa". He tarkoittavat sillä, ettei -heillä ole mitään sitä vastaan saada silloin tällöin tuntea sen -tarjoomia suloja. He menevät ulos ja iloitsevat maan kauneudesta, -polkevat niityt, repivät irti oksia ja kukkia, heittääkseen ne kohta -taas pois tahi viedäkseen ne kotiansa kuihtumaan. Siten rakastavat he -luontoa. Sunnuntaina kauniilla ilmalla muistavat he tämän rakkautensa -ja ovat sitten liikutettuja siitä, että heillä on niin hyvä sydän. -Eihän heidän tarvitsisi puuttua mihinkään tuommoiseen, sillä "onhan -ihminen luomakunnan kruunu". Niinpä kylläkin, kruunu! - -Yhä ahnaammin kuroittelin siis nähdäkseni asioiden ydinuumeniin. -Kuulin tuulen soittavan puiden latvoissa monin äänin, kuulin -purojen pauhaavan onkaloissa ja virtain vaeltavan hiljaista tietään -tasankojen läpi, ja tiesin, että nuo äänet ovat jumalan puhetta, -että se, joka ymmärtäisi tuon kauniin, aikojen alusta kaikuneen -kielen, olisi samalla löytänyt paratiisin. Kirjat tietävät tästä -vähän, ainoastaan raamatussa on luettavana tuo ihmeellinen sana -eläinten "mykästä huokauksesta". Kuitenkin aavistin, että tämä -käsittämätön vaikutus oli kaikkina aikoina vallannut ihmisiä -aivan samoin kuin minut nyt, he olivat jättäneet työnsä, paenneet -hiljaisuuteen, kuunnellakseen luomisen laulua, katsellakseen pilvien -teitä ja ojentaakseen rukoilevat kätensä sammumattomalla kaipuulla -ijankaikkisuutta kohti -- he olivat erakoita, katujia, pyhimyksiä. - -Oletko ollut koskaan Pisan Camposantossa? Sen seinät on koristettu -vaalenneilla kuvilla menneiltä vuosisadoilta, ja eräs niistä kuvaa -muutaman erakon elämää Theban erämaassa. Tuosta lapsellisesta kuvasta -hohtaa vielä tänään, huolimatta vaalenneista väreistä, niin autuas -rauha, että äkkiä tunnet piston sydämessäsi ja sinussa herää vaativa -halu itkeä itsesi puhtaaksi synneistäsi ja saastaisuudestasi jossain -pyhässä kaukaisuudessa, josta et enää takaisin saapuisi. Lukemattomat -taiteilijat ovat koettaneet tulkita kaihonsa hartaissa kuvissa, ja -joku Ludvig Richterin pieni palanen laulaakin sinulle samoja tunteita -kuin Pisan freskot. Miksikä maalasi Tizian, joka muutoin on niin -samanaikaisuuden ja ruumiillisuuden ystävä, kuitenkin monta kertaa -kirkkaisiin ja selviin kuviinsa kirkkaimman avaruuden sinen pohjaksi? -Se on ainoastaan kaistale hyvää tummansinistä, ei voi nähdä, -tarkoittaako se kaukaisia vuoria, vai rajatonta avaruutta. Tizian, -realisti, ei sitä itsekään tiennyt. Hän ei tehnyt sitä väriharmonian -vuoksi, kuten taidehistorioitsijat väittävät, vaan se oli hänen -kunnianosoituksensa tuolle sammumattomalle, joka salattuna eli -tämänkin iloisen ja onnellisen ihmisen sielussa. Samaten on minusta -kaikkien aikojen taide koettanut pukea puheeksi jumaluuden mykkää -vaatimusta. - -Kypsemmin, kauniimmin ja kuitenkin paljoa lapsellisemmin toi sen -esiin pyhä Fransiskus. Vasta silloin ymmärsin hänet täydellisesti. -Hänen rakkautensa jumalaan oli samalla rakkautta koko maailmaan, -kasveja, tähtiä, eläimiä, tuulta ja vettä kohtaan, siinä oli hän -edellä koko keskiajasta, Dantestakin ja tulkitsi ajattomasti -inhimilliset tunteet. Hän kutsuu kaikkia luonnon voimia ja ilmiöitä -rakkaiksi veljikseen ja sisarikseen. Kun lääkärit kerran hänen -myöhempinä vuosinaan määräsivät, että hänen piti polttaa ohimoaan -hehkuvalla raudalla, nimitti hän keskellä sairauden ja kidutuksen -tuskaa raudan hehkua "tuleksi, rakkaaksi veljekseen". - -Ruvetessani nyt rakastamaan luontoa persoonallisesti, kuulemaan -sitä kuin toveria ja matkakumppania, joka puhuu vierasta kieltä, -oli raskasmielisyyteni myös tosin ei parannut, mutta jalostunut ja -puhdistunut. Korvani ja silmäni terottuivat, opin eroittamaan hienoja -värinöitä ja eroituksia, ja halusin kuulla yhä lähempää ja selvemmin -koko elämän sydämenlyöntejä, niitä ehkä kerran ymmärtää ja kenties -kerran saada lahjat, millä suoda niille runollinen ilmitulomuoto, -että muutkin pääsisivät niitä lähestymään ja ymmärtämään, sekä -käymään ainoan todellisen virkistyksen, puhtauden ja lapsen mielen -lähteellä. Se oli toivomus, unelma -- --, en tiennyt, toteutuisiko -se koskaan, siksi pidin siitä, mikä lähinnä oli, rakastamalla -kaikkea näkyväistä ja totuttelemalla siihen, etten mitään asiaa enää -kohdellut välinpitämättömästi ja halveksivasti. - -En voi kuvata, kuinka uudistavasti ja lohduttavasti tämä vaikutti -väsyneeseen elämääni. Ei löydy mitään jalompaa ja onnellisempaa -maailmassa, kuin äänetön, kestävä, intohimoton rakkaus, ja minulla -ei ole sydämellisempää toivomusta kuin että jotkut lukijoistani, -tahi kaksi, tahi ainoastaan yksi, tahtoisi oppia tuntemaan tämän -minun kehoitukseni johdosta tuota puhdasta ja autuaaksi tekevää -taitoa. Monet tuntevat sen luontaisesti ja harrastavat sitä -itsetiedottomasti, he ovat jumalan mielikkejä, hyviä lapsia ihmisten -seassa. Monet ovat oppineet sen tuntemaan vaikeiden kärsimysten -aikoina -- ettekö ole huomanneet, kuinka rampojen ja kurjien katse on -ylevä, hiljainen, loistava? Ellette tahdo kuulla minua ja koruttomia -sanojani, niin käykää niiden luo, joidenka himoton rakkaus on -voittanut ja kirkastanut tuskat. - -Surettavan kaukana olen tästä täydellisyyden asteesta, jonka olen -löytänyt monessa marttyyrissä. Mutta näinä vuosina oli minulla -useimmiten lohdutuksenani se varma usko, että tiesin varman tien -sinne päästäkseni. - -Sanomattakin on selvää, etten aina käynyt sitä tietä, vaan jäin -useinkin matkan varrelle kaikille penkeille istumaan enkä jättänyt -monta pahaa mutkatietäkään koettamatta. Kaksi itsekästä ja voimakasta -taipumusta taisteli minussa oikeata rakkauttani vastaan. Olin juoppo -ja ihmisvihaaja. Tosin rajoitin viinimäärääni tuntuvasti, mutta joka -toinen viikko houkutteli tuo liehakoiva jumala minut heittäytymään -hänen helmaansa. Tuskin koskaan on kuitenkaan tapahtunut, että olisin -jäänyt öisin kadulle makaamaan tahi tehnyt muita sellaisia yötöitä, -sillä viini rakasti minua ja houkutteli minut ainoastaan niin -pitkälle, että sen henget pääsivät parhaiten kanssani ystävälliseen -keskusteluun. Joka juopottelun jälkeen vaivasi minua pitkät ajat paha -omatunto. Mutta lopultakaan en voinut lakata kokonaan lempimästä -viinin jumalaa, jonka palvelukseen olin perinyt vahvat taipumukset -isältäni. Vuosikausia olin tätä perintöä huolellisesti ja hartaasti -säilyttänyt ja omistanut sen itselleni perusteellisesti, sen vuoksi -pääsin nyt pälkähästä tekemällä taipumukseni ja omantuntoni välillä -puoleksi vakavan, puoleksi leikillisen sopimuksen. Pyhän Assisilaisen -kiitoslauluun pääsi mukaan myös "viini, minun rakas veljeni". - - - - -VI. - - -Paljoa vaarallisempi oli toinen paheeni. Ihmiset eivät tuottaneet -minulle iloa ollenkaan, elelin erakkona ja olin aina valmis -pilkkaamaan ja halveksimaan inhimillisiä asioita. - -Alottaessani uutta elämääni en alussa tuota huomannut. Mielestäni -tein oikein jättämällä ihmiset omaan rauhaansa ja omistamalla -sydämellisyyteni, harrastukseni ja osanottoni yksistään luonnon -mykälle elämälle. Se täyttikin sydämeni alussa kokonaan. - -Öisin pannessani nukkumaan muistin äkkiä jonkun kukkulan, -metsänreunustan tai valiopuuni, jota en ollut pitkään aikaan käynyt -tervehtimässä. Nyt oli se yksin yön tuulessa, unelmoi, uinui ehkä, -voihki ja liikutti oksiaan. Miltä näyttänee se nyt? Jätin kotini ja -menin sen luo, näin sen vähäpätöisen varren pimeydessä seisovan, -katselin sitä hämmästyneellä sydämellisyydellä ja painoin siitä -muistiini hämärtävän kuvan. - -Nauratte tälle. Kentiesi oli tämä rakkaus harhaan mennyttä, mutta -turhaan tuhlattua se ei ollut. Mutta miten saatoin tämän kautta -löytää tien ihmisrakkauteen? - -Kun alku vaan on tehty, seuraa muu paras heti itsestään jäljessä. -Yhä lähempänä ja yhä mahdollisempana kuvastui minulle aate suuresta -runoelmastani. Ja jos rakkaudessani kerran kehittyisin siihen, että -voisin runoilijana kerran puhua metsien ja virtain kieltä, niin ketä -varten se sitten tapahtuisi? Ei omia rakkaitani varten, vaan ennen -muita kaikkia ihmisiä varten, joiden johtaja ja rakkauden opettaja -halusin olla. Ja näitä ihmisiä kohtaan olin raaka, pilkallinen ja -tyly. Huomasin tuon ristiriidan ja että oli välttämätöntä ryhtyä -taistelemaan tuota katkeraa vierastumista vastaan ja osoittaa -ihmisiäkin kohtaan veljellisyyttä. Ja se oli vaikeaa, sillä -yksinäisyys ja kohtalo olivat juuri siinä suhteessa tehneet minut -paatuneeksi ja pahaksi. Eihän riittänyt se, että koetin olla vähemmin -karkea kotona ja ravintolassa ja ystävällisesti tervehdin jotakin -vastaantulijaa. Muutoin näin jo tästä, kuinka hyväksi olin suhteeni -ihmisiin suolannut, sillä minun ystävällisyydenosoitteet otettiin -kylmästi ja epäluuloisesti vastaan, tahi pidettiin niitä pilkkana. -Pahinta oli, etten ollut vuoteen avannut tuon oppineen, ainoan -tuttavani ovea, ja huomasin välttämättömäksi ennen kaikkea uudestaan -mennä sinne kolkuttamaan ja hankkia siten jälleen pääsy senlaatuiseen -seuraelämään. - -Pilkkaamani ihmiskunta auttoi minua tässä melkoisesti. Tuskin -olin kerennyt muistella mieleeni tuon talon, kun näin hengessä -Elisabethin, yhtä kauniina kuin hänen seisoessaan Segantinin pilveä -katsomassa, ja huomasin äkkiä, että hänellä olikin ollut suuri osa -kaipuussani ja sydämeni synkkyydessä. Ja tapahtuipa, että ensikerran -vakavasti ajattelin pyytää naisen kättä omakseni. Siihen saakka olin -ollut niin varma täydellisestä kykenemättömyydestäni avioliittoon, -että olin kohdellut itseäni purevalla ivalla siinä suhteessa. Olin -runoilija, vaeltaja, juomari, yksivaljakko! Nyt luulin huomanneeni, -että kohtaloni tahtoi avata minulle tien ihmisten yhteyteen antamalla -sillaksi rakkaudesta perustetun avioliiton. Kaikki näytti niin -houkuttelevalta ja varmalta! Että Elisabeth tunsi osanottoa minua -kohtaan, sen olin huomannut ja nähnyt; myös oli hän olennoltaan -tunteellinen ja jalo. Mietin, kuinka jutellessamme San Clementistä -ja sittemmin Segantinin edessä hänen kauneutensa oli ikäänkuin -herännyt eloon. Taiteesta ja luonnosta olin taas itse kerännyt -vuosien kuluessa rikkaan sisällisen omaisuuden. Minä opettaisin -hänet näkemään tuon kaikkialla uinuvan kauneuden, ympäröisin hänet -niin totuudella ja kauneudella, että hänen kasvonsa ja sielunsa -unohtaisivat kaikki epäsoinnut ja voisivat kehittyä edellytystensä -mukaiseen kukoistukseen. Harvinaista kyllä en huomannut sitä -koomillisuutta, jota äkillisessä muutoksessani kyllä oli. Minusta -erakosta ja ärmätistä oli tullut yhdessä yössä rakastunut hupakko, -joka uneksui aviollisesta onnesta ja oman kodin rakentamisesta. - -Mitä kiiruimmiten menin siis uudelleen vieraanvaraiseen taloon ja -minut otettiin vastaan ystävällisillä moitteilla. Menin sinne usein -ja muutamien käyntien jälkeen tapasinkin siellä Elisabethin. Oi -miten hän oli kaunis! Hän näytti siltä kuin olin kuvitellut hänen -näyttävän lemmittynäni: kauniilta ja onnelliselta. Tunnin verran -sain nauttia hänen läsnäolonsa iloista kauneutta. Hän tervehti -minua ystävällisesti, jopa sydämellisestikin ja jonkunmoisella -avomielisellä ystävyydellä, joka teki minut onnelliseksi. - - * * * * * - -Muistatteko vielä tuota iltaa, jolloin olimme järvellä venheessä -soutelemassa, punaiset paperilyhdyt loistivat, soittoa kuului ja -rakkaudentunnustukseni tukahtui alkuunsa? Se oli naurettava ja -surullinen kohtaus rakastuneen pojan rakkaudentarinassa. - -Naurettavampi ja -- surullisempi on rakastuneen miehen Peter -Camenzindin rakkaudentarina. - -Sivumennen sain kuulla, että Elisabeth oli mennyt aivan äskettäin -kihloihin. Onnittelin häntä, tutustuin hänen sulhaseensa, joka tuli -häntä noutamaan ja onnittelin häntäkin. Koko illan oli kasvoillani -hyvänsuopa holhoojan hymy, minulle itselleni vastenmielinen kuin -naamio. Jälkeenpäin en mennyt metsään enkä kapakkaan, vaan istuin -kotona vuoteellani, katsoin lamppua, kunnes se rupesi käryämään ja -sammui, hämmästyneenä, ukkosen iskemänä, kunnes vihdoin tietoisuuteni -alkoi palata. Silloin levisi jälleen ylleni tuskan ja epätoivon -tumma verho, makasin vuoteellani pienenä, heikkona ja murrettuna, ja -nyyhkytin kuin pieni poika. - -Sitten kokosin tavarani, menin aamulla rautatieasemalle ja matkustin -kotia. Halusin jälleen kiipeillä Senn-alpeilla, muistella lapsuuteni -aikaa ja nähdä, oliko isäni vielä elossa. - -Olimme vierastuneet toisistamme. Isäni oli kokonaan harmaantunut, -käynyt hiukan kumarammaksi. Hän kohteli minua melkeinpä arasti, ei -kysellyt mitään, ja näytti olevan tuloni johdosta sekä hämmästynyt -että hämillään. Tupa oli hänellä vielä, mutta niityt ja karjan oli -hän myönyt, hän eleli pienistä koroistaan ja teki pikkutöitä siellä -täällä. - -Jäätyäni yksin menin sille paikalle, jossa ennen oli äitini vuode -ollut, ja menneisyys vaelsi ohitseni leveänä, rauhallisena virtana. -En ollut enää mikään nuorukainen, ja ajattelin, kuinka nopeasti -vuodet vierivät, pian tulisi minustakin kumara, harmaahapsi-äijä ja -kallistuisin katkeraan kuolemaan. Tuossa pienessä tuvassa, jossa -kaikki oli melkein entisellään, jossa pienokaisena olin ollut, -latinaa lukenut ja äitini kuolemaa katsonut, juoksivat aatokset -niin rauhallisen luonnollisesti. Kiitollisuudella muistelin kaikkia -nuoruuteni rikkauksia, muistaen vihdoin Florensissa oppimani Lorenzo -Medicin runon: - - Quant e bella giovinezza, - Ma si fugge tuttavia. - Chi vuol esser lieto, sia: - Di doman non 'e certezza. - - [Kuinka ihana on nuoruus, - vaikkakin se alati meitä pakenee. - Ken tahtoo olla onnellinen, - hän älköön huoliko huomisesta päivästä.] - -ja samalla kummastellen, kuinka Italian muistot, historia ja aatokset -hengen rajattomasta valtakunnasta johtuivat mieleen vanhan kodin -kurkihirren alla. - -Annoin sitten isälleni vähän rahaa. Illalla menimme kapakkaan, jossa -kaikki kävi samoin kuin kerran ennenkin, paitsi että nyt minä maksoin -ja että isäni, puhuessaan tähtiviinistä ja sampanjasta vetosi minun -kokemukseeni sekä että minä siedin enemmän kuin hän. Kysyin sitä -vanhaa talonpoikaisäijää, jonka päälle olin kaatanut viiniä. Hän -oli ollut vitsiniekka ja tempputaituri, mutta oli kuollut aikoja -sitten ja hänen viiksiensä päälle alkoi jo ruoho kasvaa. Join -waadtlantilaista, kuuntelin keskustelua, kerroin sanasen joukkoon, -ja kun kotia mennessämme yöllä kuutamossa isäni humalapäissään yhä -puhui ja viittoili, valtasi minut aivan omituinen ennen tuntematon -lamauksen tunne. Entisyyden kuvat ympäröivät minua yhä, eno-Konrad, -Rösi Girtanner, äiti, Rikhard, Aglietti, ja minä katselin niitä kuin -kaunista kuvakirjaa, jonka kuvien kauneutta ja hienoutta ei voi -kyllin ihailla, mutta jotka todellisuudessa eivät ole puoleksikaan -sen arvoiset. Kaikki tuo oli sohisten solahtanut ohitseni, mennyt ja -melkein unohtunut, ja ilmestyi jälleen niin selvään silmieni eteen: -puoli elämääni oli säilynyt muistissani tahtomattani. - -Vasta kotia tultuamme, kun isäni vihdoin vaikeni ja nukkui, ajattelin -Elisabethia. Vielä eilen oli hän minua tervehtinyt, olin häntä -ihaillut ja toivottanut hänen sulhaselleen onnea. Tuntui kuin -olisi siitä kulunut pitkä aika. Mutta tuska heräsi, yhtyi hereille -häirittyihin muistoihin ja pudisti itsekästä ja huonoa sydäntäni -kuin föhn-tuuli tärisevää, rapistunutta olkimajaa. En voinut olla -kotona. Menin alakerran ikkunasta ulos, läpi puutarhan rantaan, -irroitin turvattoman purren ja sousin hiljaa järven sumuiseen -yöhön. Juhlallisen hiljaisina vartioivat ympärillä hopeaisen -sumun peittämät alpit, melkein täysikehäinen kuu loisti kalpeana -sinertävässä yössä yli mustien alppien terävien huippujen. Oli niin -hiljaista, että saatoin kuulla kaukaa Senn-alpeilta vesiputouksen -kohinan. Kotiseutuni ja nuoruuteni henget koskettivat minua kalpeilla -siivillään, täyttivät kokonaan pienen purteni ja osoittelivat -rukoilevasti ojennetuin käsin ja tuskallisin, käsittämättömin ilmein. - -Mitä merkitystä oli elämälläni ollut ja miksi oli osalleni sattunut -niin paljo iloa ja tuskaa? Miksi olin janonnut kaunista ja totta, -kun yhäkin vielä janon tuskia sain kärsiä. Miksikä olin uhmaillen -kyyneliä vuodattanut, lempeä ja tuskaa kärsinyt noiden ihanien -naisten vuoksi, minä, joka tänään taaskin painoin pääni alas häpeästä -ja hyljätyn rakkauden vuodattamista kyynelistä? Ja miksi oli jumala -käsittämättömässä viisaudessa luonut sydämeeni tuon polttavan -rakkaudenkaihon, koska hän kuitenkin oli määrännyt minut elämään -yksinäisenä ja osattomana. - -Vesi lorisi hiljaa keulan edessä ja tippui airoista hopeasateena, -äänettöminä vartioivat ympärillä vuoret ja rotkojen sumumeren yllä -loisti kalpeana viileä kuu. Nuoruuteni henget seisoivat vaieten -ympärilläni ja katsoivat minuun syvillä silmillään hiljaa ja -kysyvästi. Olin näkevinäni niiden joukossa myös kauniin Elisabethin, -ja hän olisi rakastanut minua ja tullut omakseni, jos olisin saapunut -oikeaan aikaan. - -Parhaimmalta tuntui minusta myös vaipua hiljaa valkeaan veteen, -niin ettei enää kukaan kysyisi. Mutta kuitenkin vedin yhä lujemmin -huomatessani, että vanha venhe vuoti. Vilu karsi äkkiä ruumistani -ja kiiruhdin kotia päästäkseni vuoteeseen. Makasin väsyneenä -valveillani, miettien elämääni ja koettaen huomata, mitä minulta -puuttui ja mikä olisi minulle tarpeellista, elääkseni onnellisemmin -ja eheämmin ja päästäkseni lähemmä olemisen sydäntä. - -Tiesin kyllä, että rakkauden ydin oli hyvyys ja ilo, ja että minun -täytyi ruveta vakavasti rakastamaan ihmisiä, huolimatta uudesta -Elisabethin tähden saamastani tuskasta. Mutta kuinka? Ja ketä? - -Silloin muistin vanhan isäni ja huomasin ensikerran, etten minä -ollut rakastanut häntä koskaan oikealla tavalla. Poikasena -olin katkeroittanut hänen elämänsä, sitten olin mennyt pois, -jättänyt hänet äidin kuolemankin jälkeen yksin ja lopuksi hänet -melkein kokonaan unohtanut. Kuvittelin mielessäni hänen lepäävän -kuolinvuoteellaan ja itseni siinä vierellä seisomassa yksin ja -orpona, nähden hänen sielunsa muuttavan pois, pysyttyään aina minulle -outona, jonka rakkautta en ollut koettanut saavuttaa. - -Niin alkoi minulla tuo vaikea ja suloinen tehtävä oppia rakastamaan -vanhaa rääsyistä juoppoa ihanan ja ihaillun armaan asemasta. En -vastannut hänelle koskaan enää karkeasti, puuhailin hänen kanssaan -niin paljo kuin mahdollista, luin hänelle kalenterijuttuja ja -kerroin hänelle niistä viineistä, joita Ranskassa ja Italiassa -kasvaa ja juodaan. Hänen pientä työtään en voinut mennä tekemään -hänen edestään, koska hän olisi ilman sitä vajonnut kokonaan -välinpitämättömyyteen. En myöskään voinut totuttaa häntä ottamaan -iltahumalaansa kanssani kotona, menemättä kapakkaan. Parina -iltana koetimme sitä. Noudin viiniä ja sikareja ja koetin saada -vanhuksen ajan kulumaan. Neljäntenä ja viidentenä iltana muuttui -hän hiljaiseksi ja pahantuulennäköiseksi ja rupesi valittamaan, kun -kysäsin häneltä, mikä häntä vaivasi: "Etkö päästä isääsi enää koskaan -kapakkaan?" - -"Älä puhu mitään", sanoin silloin, "sinä olet isä ja minä poika, -sinun asiasihan on, miten tehdään." - -Hän katsoi minuun hiukan epäillen, otti lakkinsa ja niin menimme -kapakkaan. - -Huomasin selvään, että pitempi yhdessä olomme oli isästä -vastenmielistä, vaikkei hän mitään siitä sanonut. Itsenikin teki -mieli hakea jostakin kaukaisuudesta rauhoitusta ristiriidoilleni. -"Mitä sanoisit, jos matkustaisin tänään?" kysäsin äijältä. Hän -kynsäsi korvallistaan, kohautti kapeaksi käyneitä hartioitaan, -naurahti viekkaasti ja vastasi: "Kuten tahdot". Mutta ennenkuin -matkustin, pyysin muutamien naapurien sekä luostariveljien pitämään -häntä silmällä. Yhden kauniin päivän käytin myöskin noustakseni -Senn-alpille. Sen kupevalta, leveältä laelta näin vuoria ja vihreitä -laaksoja, kirkkaita vesiä ja savua kaukaisista kaupungeista. -Poikana oli kaikki tämä sytyttänyt rintaani voimakkaan halun päästä -valloittamaan edessäni avautuva ihana maailma, ja kun se nyt jälleen -oli avoinna edessäni, yhtä ihanana ja vieraana kuin koskaan ennen, -olin valmis uudelleen sinne käymään ja vielä kerran onnen saarta -etsimään. - -Tutkimusteni vuoksi olin jo aikoja sitten päättänyt mennä asumaan -Assisiin pitemmäksi ajaksi. Matkustin ensin Baseliin, pannen -kuntoon välttämättömimmät, varustin tavarani ja lähetin ne -edeltäpäin Perugiaan. Itse matkustin Florensiin ja kuljeksin sieltä -pyhiinvaeltajana hitaasti ja mukavasti jalkasin eteläänpäin. Siellä -ei tarvita mitään erityisiä keinoja päästäkseen ihmisten kanssa -ystävällisiin suhteisiin; näiden ihmisten tunteet karehtivat aina -pintavesillä, heidän elämänsä on niin yksinkertaista, vapaata ja -lapsellista, niin että joka kaupungissa tulee tehneeksi aina uusien -ihmisten kanssa uusia tuttavuussuhteita. Tunsin olevani jälleen -pelastettu sekä kotiutunut ja päätin, etten vasta Baselissa hakisi -ihmisten lämmittävää läheisyyttä ylhäisempien seurassa, vaan -yksinkertaisen kansan joukossa. - -Perugiassa ja Assisissa saavutin jälleen innostusta ja elämää -historiallista teostani varten. Kun paljas oleskelukin niillä seuduin -oli nautintoa, alkoi vahinkoa kärsinyt olemukseni taas tervehtyä -ja rakentaa elämää kohti uusia hätäsiltoja. Taloudenhoitajattareni -Assisissa, rehellinen ja hurskas vihannesten myyjätär, jutteli -kerran kanssani pyhimyksestämme, ja muuttui innokkaaksi ystäväkseni, -saattaen minut väkevän katolilaisen maineeseen. Niin ansaitsematon -kuin tämä kunnia olikin oli siitä kuitenkin se hyöty, että pääsin -irti pakanuuden maineesta, joka muutoin on jokaisella muukalaisella -vastuksena. Vaimon nimi oli Anunziata Nardini, 35 vuoden vanha -leski, suunnattoman paksu ruumiiltaan, tavattoman siro tavoiltaan. -Sunnuntaisin oli hän kukallisessa iloisenvärisessä puvussaan kuin -itse ilmeinen juhlapäivä, silloin oli hänellä päällään, paitsi -korvarenkaita, vielä kultakäädyt rinnoillaan, joissa joukko kultaisia -mitaleja helisi ja välkkyi. Sitäpaitsi laahasi hän mukanaan -hopeahelaista, raskasta rukouskirjaa, jonka käyttäminen hänelle joka -tapauksessa olisi tullut hankalaksi, ja kaunista hopeaketjuista -rukousnauhaa, jota hän sensijaan käytteli sitä kätevämmin. Kun -hän näin kirkonmenojen välillä istui kirkon etehisessä kertoen -ihaileville naapurinvaimoille poissa olevien ystävätärten syntejä, -kuvastihe hänen pyöreillä, hurskailla kasvoillaan liikuttavasti -jumalan kanssa sovinnossa oleva sielu. - -Kun ihmiset eivät voineet lausua nimeäni, nimittivät he minua -yksinkertaisesti "herra Pietroksi". Kauniina, kultaraskoisina iltoina -istuimme yhdessä pienessä etehisessä, siinä naapurit, lapset ja -kissat joukossa, tahi myymälähuoneessa hedelmien, vihanneskorien, -siemensäkkien ja riippuvien savumakkaroiden keskellä, kerroimme -toisillemme kokemuksiamme, keskustelimme vuodentulontoiveista, -poltimme tupakkaa ja imeskelimme kumpikin melooniviipalettaan. -Kerroin pyhästä Fransiskuksesta, Portinukulasta ja Sentan -kirkosta, pyhästä Klarasta ja ensimäisistä luostariveljistä. -Vakavasti minua kuunneltiin ja tehtiin tuhansia pieniä kysymyksiä, -ylistettiin pyhimystä, ruvettiin kertomaan ja pohtimaan uudempia -ja jännittävämpiä tapauksia, joista ryövärijutut ja poliittiset -tapahtumat erittäinkin olivat mieluisia. Ympärillämme leikkivät ja -peuhasivat kissat, lapset ja koirat. Omasta halustani ja pitääkseni -yllä hyvää mainettani kertoilin pyhän Fransiskuksen historiaa -ylösrakentavaisten ja liikuttavain pyhimystarujen mukaan, ja olin -mielissäni, kun olin muiden vähien kirjojeni mukaan tullut myös -ottaneeksi Arnoldin "Vanhojen isien ja muiden jumalassa autuaitten -elämän", jonka hurskaat tarinat kääntelin pienillä muutoksilla -italialaiselle kansanmurteelle. Sivukulkijat pysähtyivät hetkiseksi, -kuuntelivat, juttelivat hiukan mukana, ja niin vaihteli seura illassa -usein kolme neljä kertaa, paitsi että rouva Nardini ja minä aina -olimme vakinaisesti paikoillamme. Vieressäni oli minulla punaviiniä -suuressa litteässä pullossa ja nuo köyhät sekä kohtuulliset ihmiset -katselivat kunnioituksella minun runsasta viinin käyttöäni. -Vähitellen muuttuivat naapurien arat naisetkin rohkeammiksi ja -ottivat kynnykseltä pitäen osaa keskusteluun, saivat lahjaksi pieniä -kuvia ja rupesivat uskomaan minun pyhyyteeni, koska en pakkautunut -tekemään mitään tunkeilevaista pilaa enkä yleensä pyrkinyt heidän -suosioonsa. Heissä oli muutamia suurisilmäisiä haaveksivia -kaunottaria, jotka näyttivät olevan kotoisin Peruginon tauluista. -Pidin heistä kaikista ja nautin heidän hyväntahtoisesta leikillisestä -seurastaan, mutta en rakastunut heistä kehenkään, sillä nuo -kaunottaret olivat niin toistensa näköisiä, että heidän kauneutensa -oli minusta rotuominaisuus eikä mikään persoonallinen etu. Usein -saapui seuraamme myös Mattheo Spinelli, leipurimestarin nuori -poika, aika velikulta ja sukkeluusmestari. Hän osasi matkia useita -eläimiä, tunsi tarkkaan joka häväistysjutun ja oli pakahtuakseen -täynnä kaikenmoisia julkeita ja viekkaita vehkeitä. Kertoessani -pyhimystaruja kuunteli hän vallan verrattoman hurskaasti ja nöyrästi, -mutta teki jälkeenpäin pyhistä isistä niin lapsellisen hurskaita, -ilkeitä kysymyksiä, vertauksia ja otaksumisia, emäntäni suureksi -kauhistukseksi ja kuulijain peittelemättömäksi ihastukseksi. - -Usein istuin yksinäni rouva Nardinin luona kuunnellen hänen -ylösrakentavaisia puheitaan ja nautin salassa hänen monista -inhimillisistä heikkouksistaan. Yksikään lähimmäisen vika ja synti -ei jäänyt häneltä huomaamatta ja hän määräsi kiusoittavan tarkkaan -jo edeltäpäin heidän jokaisen paikkansa kiirastulessa. Minut oli -hän kuitenkin sulkenut sydämeensä ja uskoi minulle avomielisesti -pienimmätkin kokemuksensa ja huomionsa. Pienimmistäkin ostoksistani -otti hän selvää, kysyi, miten paljon olin maksanut ja valvoi, -ettei minua petetty. Kerroin hänelle pyhimyksemme elämäkerran ja -hän puolestaan tutustutti minut hedelmä- ja vihanneskauppaan ja -kyökin salaisuuksiin. Eräänä iltana istuimme rappiolle joutuneessa -etehisessä. Lasten suunnattomaksi riemuksi olin laulanut -sveitsiläisen laulun ja vuoristolaisen tapaan hiukan äänelläni -lurikoinut. He aivan vääntelehtivät riemusta, matkivat vieraan -kielen kaikua ja näyttivät, miten koomillisesti kurkunpääni liikkui -edestakaisin hyräillessäni. Silloin alkoi joku puhumaan rakkaudesta. -Tytöt tirskuivat, rouva Nardini huokaili ja mulkoili surullisesti, ja -lopuksi vaadittiin minua kertomaan oma lemmentarinani. Elisabethista -en puhunut mitään, mutta kerroin veneretkestäni Aglietin kanssa -ja onnettoman lopun saaneesta rakkaudentunnustuksestani. Tuntui -omituiselta kertoa tätä asiaa, josta en ollut kellekään paitsi -Rikhardille sanaakaan virkkanut, tälle uteliaalle umbrialaiselle -kuulijakunnalle, edessä kapeat, etelämaiset kadut ja iltaruskon -punaamat kukkulat. Kerroin asian paljo sitä ajattelematta, vanhain -novellien tapaan, mutta kuitenkin oli sydämeni mukana ja salaa -pelkäsin, että kuulijani nauraisivat ja pilkkaisivat minua. - -Kun olin lopettanut, olivat kaikkien katseet osanottoisesti suunnatut -minuun. - -"Niin uljas mies!" huudahti vilkkaasti eräs tyttö. "Niin uljaskin -mies voi olla onneton rakkaudessaan!" - -Mutta rouva Nardini silitti lihavalla kädellään hiljaa tukkaani ja -lausui: "Mies parka". - -Toinen tyttö ojensi minulle suuren luumun, ja kun pyysin häntä -haukkaamaan siitä ensiksi, teki hän sen ja katsoi minuun hyvin -vakavasti. Mutta kun tahdoin antaa muidenkin siitä maistaa, ei hän -sitä sallinutkaan. "Ei, syökää itse! Olen lahjoittanut sen Teille, -koska olette kertoneet meille onnettomuudestanne." - -"Mutta Te rakastutte tietysti vielä johonkin toiseen", sanoi eräs -päivettynyt viininviljelijä. - -"En", vastasin. - -"Vieläkö sitten rakastatte tuota häijyä Erminiaa?" - -"Rakastan nyt pyhää Fransiskusta ja hän on opettanut minut -rakastamaan kaikkia ihmisiä, teitä, Perugian ihmisiä, kaikkia näitä -lapsia tässä, vieläpä Erminian rakastettuakin." - -Tämä idyllinen elämä häiriytyi ja joutui hiukan vaaranalaiseksi, -kun huomasin, että signora Nardinin oli vallannut vankka halu saada -minut lopullisestikin jäämään hänen luoksensa menemällä naimisiin -hänen kanssaan. Tämä pieni juttu kehitti minusta notkean diplomaatin, -sillä ei ollut suinkaan helppo hävittää noita unelmia, häiritsemättä -yhteistä sopusointua ja panematta mieluisaa ystävyyttä alttiiksi. -Kotimatkaa oli minun myöskin ajateltava. Ellen olisi yhä unelmoinut -tulevaa runoteostani ja ellei kassaani olisi ruvennut vaivaamaan -köyhyys, niin olisin jäänyt sinne. Olisinpa kenties kassani vuoksi -nainutkin Nardinin. Mutta se, mikä minut siitä kuitenkin pidätti, oli -vielä parantumaton sydämentuskani Elisabethin tähden ja halu saada -tavata häntä. - -Pyöreähkö leski mukautui vastoin odotustani hiljaisesti -välttämättömyyden pakkoon eikä kostanut pahoja tekojani. Lähtiessäni -tuntuivat jäähyväiset kentiesi minusta raskaammilta kuin hänestä. -Jälkeeni jäi täällä paljoa enemmän kuin koskaan kotoa lähtiessäni, -ja koskaan eivät ole lähdön hetkenä käteni useampaa sydämellistä -puristusta saaneet kuin nyt. Ihmiset toivat mukaani vaunuun hedelmiä, -viiniä, makeata viinaa ja makkaraa, ja minulla oli sydämessäni -outo tunne, että erosin ystävistä, joista ei ollut suinkaan sama, -jäinkö vai meninkö. Mutta rouva Anunziata Nardini suuteli minua eron -hetkellä molemmille poskille, ja kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. - -Aikaisemmin olin luullut erityiseksi nautinnoksi olla rakastettu, -tuntematta vastarakkautta. Nyt olin kokenut, kuinka kiusallista on -olla tuollaisen tarjoutuvan rakkauden esineenä, johon ei voi vastata. -Ja kuitenkin olin hiukan ylpeä siitä, että vieras nainen minua -rakasti ja toivoi miehekseen. - -Jo tämä pieni turhamaisuuskin merkitsi parannusaskelta tilassani. -Rouva Nardinia kävi säälikseni, mutta kuitenkin olin mielissäni, -että asia oli tapahtunut. Yhä enemmän opin vähitellen huomaamaan -että onnella ja ulkonaisten toiveiden täyttymisellä on hyvin vähä -yhteistä, ja ettei rakastuneitten nuorukaisten lemmentuskissa, -olivatpa ne kuinka tuskallisia tahansa, ole vähääkään -traagillisuutta. Tuskallistahan oli tietää, etten saisi Elisabethia -omakseni. Mutta elämäni, vapauteni, työ- ja ajatuskykyni säilyivät -silti ennallaan, ja saatoinhan kaukaa lempiä häntä sydämessäni -niin paljon kuin halusin. Tämä ajatustapa ja vielä enemmän oloni -lapsellinen iloisuus olivat olleet minulle näinä umbrialaisina -kuukausina yleensä terveelliset. Sitä ennen olin ollut terävä -huomaamaan kaikessa naurettavaa ja hassunkurista, jolla myös aina -olin turmellut oman iloni. Nyt rupesin vasta ymmärtämään elämän -huumoria ja minusta rupesi tuntumaan sovinnonteko tähtieni kanssa yhä -mahdollisemmalta ja helpommalta, sekä onnen suupala elämän pöydältä -jokseenkin todennäköiseltä. - -Niinpä taitaa olla useimmiten asianlaita Italiassa matkustaissa. -Silloin heitetään hitoille kaikki periaatteet ja ennakkoluulot, -pistetään kädet housuntaskuun, naureskellaan huolimattomasti ja -ollaan olevinaan ulosoppinut elämätaiteilija. On saatu uida hiukan -etelän lämpimissä elämänvesissä ja niin eletään siinä uskossa, että -samaa riittää edeskinpäin myös kotona. Niin on minullekin käynyt joka -kerta Italiasta palatessani ja tällä kerralla tuntuvimmin. Palattuani -Baseliin oli vanha, jäykistynyt elämä siellä nuorentumattomana -ja entisellään, ja niin sain astua iloni valtakunnasta askeleen -pikkumaisuutta ja harmien maailmaa kohti. Mutta hiukkanen -hankkimastani uutuudesta jäi kuitenkin edelleen itämään ja siitä -alkaen ei pieni purteni koskaan purjehtinut ei kirkasten eikä -sameitten vesien halki, ilman ettei sillä olisi aina ollut liehumassa -julkean rohkeana pieni värikäs lippupahanen. - -Muutoinkin oli elämänymmärrystapani vähitellen muuttunut. Ilman -suurempia suruja tunsin jättäväni nuoruuden vuodet ja saapuvani -siihen ikäkauteen, jolloin voi kulunutta elämäänsä pitää pienenä -kulettuna taipaleena ja itsensä matkalaisena, jonka vaellus ja -uppoaminen maailman mereen ei tule suurta huomiota herättämään eikä -paljon puuhaa tuottamaan. Päämäärä on pidettävä aina selvillä, -mieliunelma aina kirkkaana, mutta liiallista välttämättömyyden -tunnetta ei ole aina päästettävä valtaan, vaan on suotava itselleen -usein lepohetkiä, voidakseen omantunnonvaivoitta laiskotella -muutaman päivämatkan, maata ruohossa, viheltää laulunpätkän ja -nauttia rakkaasta nykyisyydestä ilman muita ajatuksia. Siihen -saakka olin oikeastaan ollut ylimysihminen, jumaloimatta kuitenkaan -koskaan Zarathustraa, eikä minulta ollut puuttunut itserakkautta -eikä vähä-arvoisempien kansalaisten halveksimista. Nyt opin yhä -paremmin ymmärtämään, ettei siinä suhteessa ole mitään rajoja, -että vähäpätöisten, sorrettujen ja köyhäin elämä on aivan yhtä -monipuolista, vieläpä lämpimämpää, todellisempaa ja mallikelpoisempaa -kuin parempiosaisten ja ylhäisten. - -Muutoin saavuin Baseliin juuri oikeaan aikaan ottaakseni osaa -illanviettoon, joka tapahtui ensikertaa tällävälin naimisiin -menneen Elisabethin kodissa. Olin hyvin tyytyväinen, vielä terve ja -päivettynyt matkani jälkeen ja muistin joukon kaikellaisia pieniä -hauskoja tapahtumia sitte viime näkemän. Kaunis rouva suvaitsi -osoittaa minulle erityistä hienoa tuttavallisuutta, ja iloitsin koko -illan siitä, että onneni oli varjellut minut myöhään tulleen kosijan -ikävästä asemasta. Sillä huolimatta kokemuksistani Italian matkalta -oli minulla yhäkin omat pienet epäluuloni naisia kohtaan, sillä -yhäkin luulin heidän julmalla ilolla katselevan niitä toivottomia -tuskia, joita heihin rakastuneilla miehillä oli kärsittävänä. -Erinomaisen valaiseva tällaisen kunniattoman ja piinallisen aseman -ymmärtämiseksi on eräs pieni kertomus lasten kouluelämästä, -jonka kerran kuulin muutamalta viisivuotiaalta pojalta. Siinä -lastenkoulussa, jossa hän kävi, oli käytännössä seuraava merkillinen -ja esikuvallinen tapa: Jos joku poikanen oli sattunut tekemään -jonkun tavallista raskaampaa laatua olevan kolttosen ja häneltä piti -sen vuoksi pudotettaa housut alas, niin määrättiin kuusi pientä -tyttöä pitämään tätä vastustelevaa rangaistusvankia rangaistuksen -täytäntöönpanoa varten kiinni penkillä tuossa kieltämättä -kiusallisessa asemassa. Koska tätä kiinnipitoa pidettiin suurena -kunnian ja luottamuksen osoituksena, pääsivät tuosta julmasta -riemusta osallisiksi aina ne tytöt, jotka kulloinkin olivat olleet -kilteimmät ja parhaimmat. Tuo leikillinen lasten juttu on usein -antanut minulle ajattelemista, onpa sellainen kohtalo sattunut -osakseni unessa pari kertaa, niin että ainakin unen kautta tiedän, -kuinka kurjalle tuntuu olo siinä asemassa. - - - - -VII. - - -Kirjailijatointani en ole juuri koskaan ottanut vakavalta -kannalta. Työstäni sain leivän, tein pieniä säästöjä ja lähetin -murun isällenikin silloin tällöin. Iloisena vei hän sen -vuorostaan kapakkaan, lauloi siellä kaikin mahdollisin äänin -ylistystäni ja miettipä jo ruveta vastapalveluksiakin tekemään. -Olin nimittäin kerran sanonut hänelle, että ansaitsen leipäni -sanomalehtiartikkeleilla. Nyt piti hän minua samallaisena -uutistoimittajana, jommoisia on maaseutulehdissä, ja kirjoitti -minulle kolme isällistä kirjettä, kertoen tapahtumista, joita hän -piti tärkeinä ja joilla hän arveli minun rahaa ansaitsevan. Eräs oli -muutaman ladon paloa koskeva, toisessa kerrottiin parin vuorituristin -tapaturmaisesta putoamisesta ja kolmannessa kylätuomarin vaalista. Ne -oli kirjoitettu jo valmiiksi karkean värikkääseen sanomalehtityyliin -ja tuottivat minulle todellista iloa, sillä olivathan ne todistuksia -välillämme vallitsevasta ystävällisestä suhteesta ja vuosien perästä -ensimäiset kotoa saamani kirjeet. Ne virkistivät minua myöskin -sen kautta, että ne olivat itsessään tahtomattansa hienoa pilaa -kirjailijatoimestani; ja takaanpa, että kuukausittain ilmoittelin -monta kirjaa, jotka eivät olleet läheskään niin tärkeitä kuin nuo -maaseudun tapahtumat. - -Siihen aikaan ilmestyi pari kirjaa, joiden tekijät tunsin jo -Zürichistä alkaen, jolloin he olivat molemmat yläpuolella tavallisten -rajojen eläviä runoilijanuorukaisia. Toinen heistä asui nyt -Berlinissä ja hänellä oli kerrottavana paljo mehukkaita asioita -suurkaupungin kahviloista ja tyttöpaikoista. Toinen oli rakentanut -itselleen Münchenin ympäristöön loistavan ylellisen erakonasumuksen, -jossa hän vietti aikansa, vaappuen innostuksesta toiseen, milloin -neurasteenisissa, itsetutkistelemuksissa, milloin spiritistisissä -kokeissa, halveksittavana ja toivotonna. Minun piti arvostella -kirjat, ja en voinut olla laskematta arvosteluissani herroista hiukan -viatonta pilaa. Neurasteenian tutkijalta tuli vastaukseksi ainoastaan -halveksiva, suorastaan ruhtinaallinen kirje. Mutta berliiniläinen -nosti asiasta häväistysjutun muutamassa aikakauskirjassa, hänen -vakavaa tarkoitustaan ei oltu muka ymmärretty, hän huusi avukseen -Zolan ja uskalsi lausua minun muka ymmärtämättömän arvosteluni -johdosta moitteen sveitsiläisten muka yleensä itserakasta ja -arkipäiväistä henkeä vastaan. Luulenpa, että tuolla miehellä oli -ollut ainoa edes jossakin määrin terve ja arvokas kirjallinen -kautensa Zürichissä. - -Tosin en ollut koskaan ollut mikään erityisempi -isänmaallisuudenharrastaja, mutta tämä berliniläisen annos oli -minusta kuitenkin jo vähän liian väkevä, ja kirjoitin siis tuolle -tyytymättömälle vastaukseksi pitkän epistolan, jossa en juuri -pannut vakan alle halveksimistani tuota pöyhkeää suurkaupungin -uutuussankaria kohtaan. - -Tämä nahina teki minulle hyvää ja pakoitti minut uudelleen tarkemmin -tutkimaan käsitystäni nykyaikaisesta sivistyselämästä. Se työ -oli vaikea ja pitkällinen sekä päättyi hyvin vähän virkistäviin -tuloksiin. Kirjani ei menetä mitään, vaikka vaikenemalla ne -sivuutankin. - -Mutta nämä mietteet saivat minut samalla lähemmin tarkastelemaan -itseäni ja kauan suunniteltua elämäntyötäni. - -Kuten olen selittänyt oli tarkoitukseni tehdä jossain suuremmassa -runoelmassa luonnon mykkä elämä nykypäivän ihmisille rakkaammaksi -ja läheisemmäksi. Tahdoin opettaa ihmisen kuulemaan maan -sydämensykintää, ottamaan osaa kaikkeuden elämään ja unohtamaan -oman pienen kohtalonsa kera taistellessaan, ettemme ole itsestämme -syntyneitä jumalia, vaan maailman kaikkeuden lapsia ja osia. -Halusin muistuttaa ihmisille sitä, että virrat, meret, kiitävät -pilvet ja myrsky ovat, samoinkuin runoilijan laulut ja öittemme -unet, kaipuun vertauksia ja esikuvia, jotka jännittävät siipiään -taivaan ja maan välillä ja joiden päämääränä on päästä epäämättömään -varmuuteen siitä, että kaikilla, joissa elämää on, on myös maailman -kansalaisoikeus ja kuolemattomuus. Jokaisen olennon ydin on -varma tästä oikeudestaan, se on jumalan lapsi ja lepää pelotta -ijankaikkisuuden helmassa. Mutta kaikki, mikä meissä on pahaa, -sairasta, turmeltunutta, vastustaa tätä uskoa ja uskoo kuolemaan. - -Mutta tahtoisin myös opettaa ihmiset huomaamaan, kuinka tästä -veljellisestä rakkaudesta luontoa kohtaan pulppuaa esiin elämänilon -lähde; tahtoisin saarnata katsomisen, kulkemisen, nauttimisen, -käsillä olevan hetken riemua. Tahtoisin antaa vuorten, merten ja -vihreitten saarien puhua heille mahtavalla viehättävällä kielellään -ja tahtoisin pakoittaa heidät näkemään, kuinka suunnattoman -monipuolinen ja vilkas elämä päivittäin kukoistaa sekä kuohuu teidän -talojenne ja kaupunkien ulkopuolella. Tahtoisin päästä siihen, että -häpeäisitte tietäessänne enemmän ulkomaisista sodista, muodista, -juoruista ja kirjallisuudesta kuin keväästä, joka teidän kaupunkeinne -edessä puhkeaa hillittömään monipuolisuuteensa, kuin virrasta, joka -siltainne alatse juoksee tahi kuin metsistä ja ihanista niityistä, -joiden läpi junamme kiitävät. Tahtoisin kertoa teille siitä -unohtumattomien kultaisten nautintojen sarjasta, jonka minä erakko -ja huono elämäntaituri tässä maailmassa olen löytänyt ja haluaisin, -että te, jotka kenties olette onnellisempia ja iloisempia kuin minä, -tekisitte tässä maailmassa vielä iloisempia löytöretkiä. - -Ja ennenkaikkea haluaisin kätkeä sydämiinne rakkauden kauniin -salaisuuden. Toivoisin voivani opettaa teitä olemaan veljiä kaikelle -eläväiselle, täyttämään sydämenne siihen määrään rakkaudella, ettette -enää pelkäisi kärsimyksiä ja kuolemaa, vaan ottaisitte ne vastaan -vakavina sisaruksina, jos ne teidän luoksenne saapuisivat. Tämän -kaiken haluaisin esittää, en hymneissä ja korkeissa lauluissa, vaan -koruttomasti, todenmukaisesti ja asiallisesti, kertoa kuten kotiin -palaava matkalainen kertoo toverilleen kokemuksiaan. - -Tahtoisin, -- haluaisin -- toivoisin --, sehän tuntuu todellakin -koomilliselta. Yhä odotan sitä päivää, jolloin tästä paljaasta -tahtomisesta sukeutuisi suunnitelma ja kehys. Mutta olinhan ainakin -kokoillut paljo aineksia. En ainoastaan päähän, vaan myöskin pieniin -kapeisiin kirjasiin, jommoisen aina pidin matkoillani taskussani ja -joista aina yksi joka toinen viikko täyttyi. Sinne olin vaillinaisina -ja lyhyinä lauselmina kirjoittanut muistiin kaikki, mitä mielestäni -oli näkyvää maailmassa, ilman mitään lisämietelmiä ja yhteyttä. Se -oli ikäänkuin taiteilijan skitsikirja, jossa oli lyhyin piirtein -kuvattuna paljaita tosi-olioita: Kuvia kaduilta ja maanteiltä, -varjokuvia vuorilta ja kaupungeista, talonpoikien, käsityöläisten, -torimuijien jutelmia, ilman ennussääntöjä, havaintoja valosta, -tulesta, sateesta, kivistä, kasveista, eläimistä, linnunlennosta, -aaltojen muodostumisesta, meren värivivahduksista ja pilvien -muodoista. Joskus olin myös muodostanut niistä lyhyitä kertomuksia -ja julaissut ne luonnon- ja matkatutkielmina, ollenkaan kuitenkaan -niissä inhimillisyyden asiaan tähtäämättä. Ilman inhimillisyyden -täytettäkin oli minua huvittanut jonkun puun tahi eläimen elämä tahi -jonkun pilven juoksu. - -Usein olin jo tullut ajatelleeksi, ettei suuremmalla runoteoksella, -jossa ei yleensä esiinny yhtään ihmistä, voi olla mitään todellista -arvoa, mutta vuosikausia haudoskelin kuitenkin tätä ihannettani -sydämessä hämärä toivo siitä, että kenties kuitenkin mahtava -inspiratsioni kerran voittaisi mahdottomuudetkin. Nyt ymmärsin -lopullisesti, että minun on kansoitettava kauniit maisemani, ja ettei -ihmisiä voisi kuvata niin luonnollisesti ja totuudenmukaisesti kuin -pitäisi. Äärettömän paljo aukeni silloin minulle parannettavaa, ja -sitä työtä teen vieläkin. Siihen saakka olivat ihmiset olleet minulle -kokonaisuudessaan vieraita. Viimeksi olen oppinut, kuinka hyödyllistä -on tutkia ja oppia tuntemaan yksityis-olioita abstraktisen -inhimillisyysaatteen asemasta, ja muistini sekä muistikirjani -täyttyivät aivan uusilla kuvilla. - -Näiden tutkimusten alku oli aika ilahduttava. Jätin lapsellisen -välinpitämättömyyteni ja miellyin moneen ihmiseen. Huomasin, kuinka -monta itsestään selvää asiaa oli minulle jäänyt vieraaksi, ja näin -myöskin, miten olin saanut auki ja teroittanut silmäni vaeltaessani -ja nähdessäni maailmaa. Koska aina olin tuntenut erityistä rakkautta -lapsia kohtaan, seurustelin niiden kanssa niin usein ja niin paljo -kuin mahdollista. - -Pilvien ja aaltojen tarkasteleminen oli kuitenkin ollut hauskempaa -kuin ihmisten. Hämmästyksellä huomasin, että ihmisen erottaa muusta -luonnosta erittäinkin jonkunmoinen häntä ympäröivä ja suojaava -valheaitaus. Lyhyessä ajassa saatoin huomata kaikissa tuttavissani -saman ilmiön -- mikä johtui siitä, että heidän oli pakko esiintyä -selväperiaatteisina henkilöinä, vaikka kukaan ei kuitenkaan tuntenut -heidän sisintä olemustaan. Omituisin tuntein huomasin itsessäni -samaa, ja koetin nyt tunkea henkilöiden ytimeen. Useimmille oli tämä -aitaus hyvin tärkeä. Lapsissakin jo saattoi sen huomata kaikkialla, -ja lapset myöskin alati, tietäen tai tietämättään, mieluummin -näyttelivät jotakin osaa kuin esiintyivät avoimesti ja peittelemättä -vaistojensa mukaan. - -Muutaman ajan kuluttua olin huomaavinani, etten tehnyt enää -mitään edistysaskeleita ja että vaan sotkeuduin harhaan johtaviin -yksityisseikkoihin. Aluksi koetin hakea vikaa itsestäni, mutta en -voinut pianaikaa enää salata itseltäni sitä, että olin pettynyt -ja etten löytänyt ympäristöstäni niitä ihmisiä, joita hain. -En tarvinnut erikoismerkillisyyksiä, vaan tyyppejä. Sellaisia -ei ollut akateemikkojen piirissä eikä seuraelämä-ihmisten -joukossa löydettävissä. Kaiholla muistelin Italiaa ja kaiholla -käsityöläispoikia, matkatovereitani ja ystäviäni monella pitkällä -jalkamatkalla. Heidän kanssaan olin hyvin tottunut seurustelemaan ja -löysin heissä monta kunnon nuorukaista. - -Oli turhaa ruveta pitämään kestikievaria kotimaan lentävien -lintujen vuoksi. Maankuleksijajoukot eivät minulle kelvanneet. -Olin taas jonkun aikaa neuvotonna, seurustelin lasten kanssa ja -kirjoitin tutkimuksiani kapakoissa, joista ei luonnollisesti ollut -mitään saatavana. Tuli pari surullista viikkoa, jolloin taas -olin epätoivoissani, pidin halujani ja toivomuksiani naurettavan -liioiteltuina, kuljeskelin paljo ulkona ja vietin jälleen puolet yöt -viinin vierellä. - -Sillävälin oli pöydälleni taas kokoontunut pari kantamusta -kirjoja, jotka kyllä olisin mielelläni säilyttänyt, viemättä niitä -antikvariin; mutta hyllyissäni ei ollut enää tilaa. Saadakseni -vihdoinkin asian autetuksi menin erääseen pieneen puusepänliikkeeseen -ja pyysin itse mestaria saapumaan asuntooni ottamaan mittaa pientä -kirjahyllyä varten. - -Hän tuli, mies pieni, hidasliikkeinen, miettivin askelin, rupesi -paikkaa mittaamaan, pani polvilleen lattialle, ojensi metrimitan -kattoon, tuoksahti hiukan liimalta ja kirjoitti muistikirjaansa -huolellisesti luvun toisensa jälkeen tuumankorkuisilla numeroilla. -Sattumalta töyttäsi hän muuatta tuolia, jossa oli kirjoja, niin että -pari kirjaa putosi alas. Hän kumartui, niitä nostamaan. Kirjojen -joukossa oli pieni käsityöläisten ammattisanakirja. Sen voi nähdä -missähyvänsä saksalaisessa käsityöläismajalassa, kirja on hyvin tehty -ja huvittava. - -Puuseppä, nähdessään tuon hänelle hyvin tutun kirjasen, katsahti -omituisesti minuun, puoleksi huvitettuna, puoleksi epäluulolla. - -"Mikä hätänä?" kysyn minä. - -"Anteeksi, tuossa on kirja, jonka minäkin tunnen. Oletteko todellakin -lukenut sitä?" - -"Matkoillani pitkin maanteitä olen tutkinut ammattikieltä", vastasin, -"ja katsonpa sieltä vieläkin silloin tällöin jonkun lauseparren." - -"Todellakin", huudahti hän, "ja oletteko sitten itse oppimatkalla -ollut?" - -"En varsin siinä mielessä kuin Te otaksutte, mutta matkoilla olen -ollut ja monessa majalassa yötä majaillut." - -Sillävälin oli hän uudelleen nostanut kirjat paikoilleen ja teki -lähtöä. - -"Missä Te olette aikoinanne kuljeskellut?" kysyin häneltä. - -"Täältä Koblenziin, ja sittemmin aina Geneveen saakka. Se ei ollut -muutoin minun huonointa aikaani." - -"Ja putkassakin olette kentiesi pari kertaa ollut?" - -"Kerran, Durlachissa." - -"Kertokaapa, kuulkaa, minulle siitä joskus! Tapaamme toisemme -jossain ja juomme lasin terveydeksemme?" - -"Sitä en mielelläni, herrani tee. Mutta jos Teillä sopii joskus -vapaailtana tulla luokseni ja kysyä: mitä kuuluu? miten jaksatte? -niin silloin saamme nähdä. Ellette vaan mieli tehdä koiruuksia -kanssani." - -Muutama päivä sen jälkeen oli Elisabethilla vapaa vastaanottoilta, -mutta minä jäin kadulle miettimään, menisinkö sen sijaan puuseppääni -tervehtimään. Niinpä käännyinkin ympäri, jätin kylänuttuni kotia -ja menin puusepän luo. Työhuone oli jo aivan pimeä ja suljettu, -kompuroitsin pimeän etehisen ja ahtaan pihan kautta takarakennukseen -ja kiipeilemällä siellä portaita ylös toisia alas löysin vihdoin -oven, jossa oli mestarimme nimikilpi. Astuttuani sisään tulin -pieneen kyökkiin, jossa laiha vaimo laittoi illallista ja samalla -piti silmällä kolmea lasta, jotka tuossa ahtaassa huoneessa -asianmukaisesti elämöivät. Ujostellen vei vaimo minut viereiseen -tupaan, jossa itse puuseppä istui ikkunan ääressä sanomalehteä -lukien. Aluksi näytti hän melkoisen kärtyisältä pitäen minua -tunkeilevaisena liiketuttavana, mutta tunsi minut sitten ja ojensi -kätensä. - -Kun hän oli yllätyksissään ja hämillään, käännyin lapsia -puhuttelemaan; he pakenivat minua kyökkiin ja minä perässä. -Nähdessäni siellä talonemännän keittävän riisiryyniruokaa, heräsivät -kyökkimuistoni italialaisen suojelushengettäreni ajoilta eloon -ja minä otin osaa riisin valmistamiseen. Meillä keitetään maukas -riisi tunnottomasti useinkin jonkunmoiseksi liisteriksi, joka ei -maistu miltään ja on vastenmielisen limaista syödäkin. Nytkin -oli onnettomuus alussaan ja hädin tuskin sain ruoan pelastetuksi -temmattuani käteeni ruukun ja vaahtokauhan ja ruveten kiireimmiten -itse kokiksi. Rouva taipui kohtaloonsa ja näytti hämmästyneeltä, -riisi onnistui välttävästi, se kannettiin pöytään, lamppu sytytettiin -ja minäkin sain lautaseni. - -Puusepän vaimo sotki minut tänä iltana niin perinpohjin -kyökkikysymyksistä keskustelemaan, ettei hänen miehelleen jäänyt -suunvuoroa ollenkaan, joten hänen vaellusseikkailunsa täytyi siirtää -toiseen kertaan. Muutoin saivat nämä ihmiset pian selville, että -olin talonpojan poika ja köyhän kansan lapsi, herra ainoastaan -päältäpäin, ja niin tuli meistä jo ensi iltana avomieliset ystävät. -Sillä samoinkuin he minussa näkivät vertaisensa, samoin heräsi -minussakin köyhän koti-ikävä nähdessäni heidän köyhän taloutensa. -Heillä ei ollut aikaa hienostella, pöyhkeillä eikä olla narrimaisia, -katkera, köyhä elämä oli heille raskas ilman tuota sivistyksen ja -korkeampien pyrkimyksien valhepeitettä, ja liian hyvä, tarvitsematta -sitä puheilla parannella. - -Yhä useammin saavuin heidän luokseen ja unohdin siellä en ainoastaan -tuon kömpelön seuraelämäromun vaan vieläpä surullisuuteni ja hätäni. -Olin löytävinäni sieltä hiukan lapsuutta itseäni varten säilyneenä ja -olin jatkavinani täällä sitä elämää, jonka luostariveljet aikoinaan -olivat keskeyttäneet lähettäessään minut kouluun. - -Repaleista ja keltaista vanhanaikaista karttaa tarkastellen -seurailimme me puusepän kanssa meidän molempien matkoja, iloitsimme -jokaisesta torista tahi kadusta, jonka molemmat tunsimme, -laskettelimme silloin tällöin oikean kisällivitsinkin ja jopa -lauloimmekin useampia noita ikuisesti nuoria Straubingin lauluja. -Puhelimme käsityöläisen huolista, taloudesta, lapsista, kaupungin -asioista, ja pian kävi niin, että saimme vaihtaa osia ja minusta tuli -kiitollinen kuulija, hänestä antaja sekä opettaja. Tunsin syvään -hengähtäen, että nyt oli todellisuus ympärilläni salonkien solinan -sijasta. - -Hänen lapsistaan veti viisivuotias tyttö huomiota puoleensa -omituisella hellällä erityisyydellään. Hänen nimensä oli -Agnes, vaikka häntä sanottiin Agi'ksi, vaaleaverinen, kalpea, -pehmeäjäseninen, silmät arat ja suuret ja olennossa lauhkea arkuus. -Eräänä sunnuntaina mennessäni heitä noutamaan kävelymatkalle oli -Agi kipeä. Äiti jäi hänen luokseen, me muut vaelsimme hitaasti -kaupungista pois. Pyhän Margaretan taakse istuimme penkille, lapset -juoksentelivat ympäriinsä poimien kiviä, kukkia ja käpyjä, ja -me miehet katselimme kesäisiä niittyjä, Binningenin hautuumaata -ja kaunista, sinertävää Juran vuorijonoa. Puuseppä oli väsynyt, -alakuloinen ja hiljaa sekä näytti surulliselta. - -"Mikä Teitä vaivaa, mestari?" kysyin minä, kun lapset olivat -siirtyneet kylliksi kauas. Hän katsahti minuun hajamielisenä ja -suruissaan. - -"Ettekö sitten sitä huomaa?" alkoi hän puhua. "Agi kuolee minulta -pois. Olen sen tiennyt jo aikoja sitten ja olen ihmetellyt vaan, että -hän on niinkin vanhaksi päässyt, sillä hänellähän on ollut kuolema -aina silmissään. Nyt meidän täytyy uskoa se." - -Koetin häntä lohduttaa, mutta pian lakkasin siitä itsestäni. - -"Nähkääs", nauroi hän surullisesti, "ette itsekään usko, että hän -pääsee terveenä taudistaan. En ole mikään jumalinen, tietäkääs, käyn -kirkossa ainoastaan joka riemuvuosi, ja silloinkin vaan kerran, mutta -sen tunnen hyvin hyvästi, että herrajumalalla on nyt minulle sananen -sanottavana. Lapsihan hän vaan on, eikä ole ollut terve koskaan, -mutta jumala sen tietää että hän oli minulle rakkaampi kuin kaikki -muut yhteensä." - -Ilakoiden ja tehden tuhansia pieniä kysymyksiä juoksivat lapset -saapuville, ympäröivät minut, kyselivät kukkien ja ruohojen nimiä ja -tahtoivat lopuksi, että juttelisin heille satuja. Silloin kerroin -heille kukista, puista ja pensaista, että niilläkin on jokaisella -kuten lapsillakin sielu ja oma enkelinsä. Isä kuunteli myöskin, -naurahteli ja lisäsi joukkoon hiljaisen hyväksymisensä. Näimme -vuorien sinertyvän yhä enemmän, kuulimme iltakellojen soivan ja -menimme kotia. Illan punertava rusko kultaili niityt, kaukaiset -temppelien tornit kohosivat siroina taivaalle illan väräjävässä -ilmassa, kesän taivaan sini kutoutui kauniiksi vihertäviksi ja -kullahtaviksi vivahduksiksi, puut loivat yhä pitemmän varjon. -Pienokaiset olivat väsyneet ja vaienneet. He ajattelivat valmujen, -neilikoiden ja kissankellojen enkeleitä, sillävälin kuin me vanhat -muistelimme pikku Agia, jonka sielu oli jo valmis siipiä kantamaan ja -jättämään meidät, pienen aran joukon. - -Pari ensimäistä viikkoa kävi kaikki hyvin. Tyttö näytti paranevan, -saattoi jättää vuoteensa tuntikausiksi ja näytti maatessaan viileillä -patjoillaan tyytyväisemmältä kuin koskaan ennen. Sitten tuli -pari kuumeista yötä, ja nyt näimme, paljo siitä enää puhumatta, -että lapsi olisi vieraanamme ainoastaan muutamia viikkoja tahi -päiviä. Ainoastaan harvoin puhui hänen isänsä siitä. Se tapahtui -työhuoneessa. Näin hänen haeskelevan lantavarastostaan ja tiesin -itsestään, että hän teki sen sopivia lapsen ruumisarkun lautoja -löytääkseen. - -"Pianhan se kuitenkin tapahtuu", sanoi hän, "ja senvuoksi teenkin -mieluimmin tämän työn vapaailtana yksinäni." - -Istuin toisella höyläpenkillä, kun hän teki työtään toisen ääressä. -Höylättyään laudat sileiksi näytti hän niitä minulle jonkunmoisella -ylpeydellä. Kaunista, hyvin kasvanutta, virheetöntä kuusilautaa. - -"En lyö arkkuun yhtään naulaa, vaan sovittelen osat sievästi -toisiinsa, niin että siitä syntyy hyvä ja kestävä kapine. Mutta tälle -päivälle on tässä kylliksi, menkäämme vaimoni luo." - -Kuumat, ihmeelliset sydänkesäpäivät kuluivat, ja joka päivä -istuin tunnin tai pari pienen Agin luona, kerroin hänelle -kauniista niityistä ja metsistä, pidin leveässä kädessäni hänen -keveätä, ohkaista lapsenkättänsä ja nautin koko sielustani siitä -rakastettavasta, kirkastavasta sulosta, joka ympäröitsi lasta hänen -viime hetkiinsä saakka. - -Tuskaisina ja surullisina seisoimme vihdoin vuoteen vieressä, -katsoen, miten tuo laiha, pieni ruumis vielä kerran kokosi voimansa -taistellakseen väkevän kuoleman kanssa, joka voitti hänet pian ja -helposti. Äiti oli vaiti ja hillitsi surunsa; isä heittäysi vuoteen -yli ja jätti lemmikillensä hyvästit satakin kertaa, silitti hänen -vaaleita hiuksiaan ja hyväili kuollutta mielikkiään. - -Tuli sitten lyhyt, yksinkertainen hautajaisjuhla, ja ne ikävät illat, -jolloin lapset itkivät vuoteissaan toistensa vieressä. Tulivat -kauniit matkat hautuumaalle, jossa istutimme kukkia vastapeitetylle -haudalle ja keskustelematta toistemme kanssa istuimme penkillä -viileiden istutusten varjossa, muistelimme pientä Agia, ja katselimme -eri aatoksin muutoin kuin tavallisesti sitä maata, jossa lemmikkimme -lepäsi, puita ja ruohoa, jotka hänen päällään kasvoivat sekä lintuja, -jotka häiritsemättä ja iloisesti leikkiäan löivät keskellä hautuumaan -syvää rauhaa. - -Siinä ohessa kuluivat ankarat työpäivät entiseen tapaansa, lapset -leikkivät ja lauloivat taas, nauroivat sekä halusivat kuulla satuja, -ja kaikki totuimme huomaamattamme siihen, ettemme saisi Agia koskaan -enää nähdä, vaan että tiesimme hänen sijastaan taivaassa olevan -pienen, kauniin enkelin. - -Tällävälin en ollut käynyt professorin kodissa enää ollenkaan -ja Elisabethinkin ainoastaan muutamia kertoja, ja silloin olin -ollut kuunnellessani keskustelun loppumatonta virtaa omituisen -neuvottomalla ja ahdistuneella mielellä. Nyt menin jälleen tapaamaan -molempia, mutta ovet olivatkin suljetut, sillä herrasväet olivat -muuttaneet aikoja sitten maalle. Nyt vasta huomasin hämmästyksellä, -että olin kokonaan unohtanut kuuman vuodenajan ja kesäluvan pidon -ystävyyteni vuoksi puusepän perheen kanssa ja lapsen sairauden -vuoksi. Ennen olisi minulle ollut mahdotonta jäädä kaupunkiin -heinäkuuksi ja elokuuksi. - -Heitin hetkiseksi jäähyväiset ja lähdin jalkamatkalle Schwarzwaldin -vuoristoon, Bergstrassen ja Odenwaldin kautta. Harvinaisen hauskaa -oli minusta matkalta lähettää puusepän lapsille maisemakortteja -kauniista seuduista ja kaikkialla huvittaa itseäni sillä ajatuksella, -että näistä kaikista sittemmin kertoileisin lapsille ja heidän -isälleen. - -Frankfurtissa päätin vielä matkustaa pari päivää. Aschaffenburgissa, -Nürnbergissä, Münchenissä ja Ulmissa nautin uudella halulla vanhoista -taideluomista ja lopuksi pysähdyin aivan tyynesti Zürichiin. Kaikkina -vuosina olin siihen saakka kiertänyt tuota kaupunkia kuin hautaa, nyt -kuljeksin pitkin noita tuttuja katuja, kävin vanhoissa kapakoissa -ja puistoissa sekä saatoin muistella vanhoja asioita aivan ilman -tuskaa. Taiteilijatar Aglietti oli mennyt naimisiin ja sain tietää -hänen osoitteensa. Illalla menin sinne, luin ovesta hänen miehensä -nimen, katsoin ylös ikkunoihin, empien, astuisinko sisään. Vanhat -ajat muistuivat elävästi mieleeni ja nuoruuteni rakkaus alkoi -herätä hiljaisella tuskalla unestaan. Käännyin ympäri turmelematta -kauniin italiattaren kuvaa sydämessäni millään hyödyttömällä jälleen -näkemisellä. Jatkaen kulkuani kävin siinä rantapuistossa, jossa -taiteilijat viettivät kesäyön juhlaansa, katselin sitä pientä -taloa, jonka ullakkokamarissa olin asunut kolme lyhyttä hauskaa -vuotta, ja keskellä näitä vanhoja muistoja kohosi huomaamattani -Elisabethin nimi huulilleni. Uusi rakkaus oli kuitenkin vanhempaa -sisartansa voimakkaampi. Se oli myös hiljaisempi, vaatimattomampi ja -kiitollisempi. - -Säilyttääkseni hyvän tuuleni otin venheen ja sousin mukavasti -verkalleen lämpimälle valoisalle järvelle. Ilta oli tulossa ja -taivaalla oli ainoastaan yksi kaunis lumivalkoinen pilvi. Katselin -sitä koko ajan ja nyökäytin sille päätäni muistellen lapsuuteni -pilvirakkautta, Elisabethia sekä myös tuota Segantinin maalattua -pilveä, jonka edessä olin nähnyt kerran Elisabethin niin ihanana -ja hartaana seisovan. En ollut koskaan tuntenut niin ihanaa ja -puhdistavaa rakkautta kuin nyt muistellessa tuota lempeä, jota ei -sana eikä epäpuhdas himo ollut samentanut, kuin myös katsellessani -tuota pilveä rauhallisena ja kiitollisena kaikesta elämäni ajalla -kokemastani hyvyydestä, ja tuntien rinnassani vaan poikuuteni ajan -vanhaa kaipuuta, sekin kypsyneempänä ja hiljaisempana, entisten -ristiriitojen ja intohimojen sijaan. - -Vanhastaan olin tottunut hyräilemään tahi laulamaan airojen -rauhalliseen tahtiin. Nytkin lauloin jotakin hiljaa itsekseni ja -huomasin vasta laulaessani, että sanat muodostivatkin säkeitä. Ne -tarttuivat muistiini ja kirjoitin ne kotona talteen, muistoksi -ihanasta illasta Zürichin järvellä. - - Sinitaivahan valkopilvi - Ikiteitänsä kiiruhtaa, - Sinusta puhtautensa, - Elisabeth, kertoaa. - - On hiljaista pilven matka, - Sitä ehdi et huomaamaan, - Mutt' tiedä, oi, haaveesi juuri, - Sen yöhön sai katoamaan. - - Sen armautta autuus on nähdä, - Sitä unhottaa et sä voi, - Sun syömmessä alati aina - Vaan kaihon sävelet soi. - -Baseliin oli saapunut minulle kirje Assisista. Se oli rouva Anunziata -Nardinilta ja täynnä ilahduttavia uutisia. Hän oli vihdoinkin saanut -itselleen toisen miehen! Parasta on muutoin, että panen sen tähän -sanasta sanaan: - - Suuresti kunnioitettu ja rakastettu Herra Peter! - - Sallikaa uskollisen ystävättärenne kirjoittaa Teille pienen - kirjeen. Jumala on kaikkiviisaassa neuvossaan nähnyt hyväksi - suoda minulle suuren onnen, ja toivoni olisi nähdä Teidät - häissäni vieraana lokakuun 12 päivänä. Hänen nimensä on Menatti - ja on hänellä tosin vähänpuoleisesti rahaa, mutta hän rakastaa - minua vahvasti ja on jo ennenkin kaupannut hedelmiä. Hän on - kaunis, mutta ei niin suuri ja kaunis kuin Te Herra Peter. Minä - hoidan myymäläämme, hän myö torilla. Naapurin kaunis Marietta - menee myöskin naimisiin, mutta ainoastaan erään muukalaisen - muurarin kanssa. - - Olen muistellut Teitä joka päivä ja kertonut Teistä ihmisille. - Teitä ja pyhimystämme rakastan kovasti, olen sytyttänyt - pyhimykselle neljä kynttilää Teidän autuudeksenne. Menatti - ihastuisi myöskin, jos tulisitte häihin. Jos hän mielisi olla - epäystävällinen Teitä kohtaan, niin kiellän sen kyllä. Ikävä - kyllä on käynyt selville, että pieni Mattheus Spinelli todella - on kuten aina olen sanonut oikea rakkari. Minulta on hän usein - varastanut sitrooneja. Nyt on hän viety pois kotoa, koska hän - varasti isältään leipurilta 12 liraa ja myrkytti Giacomon koiran. - - Toivotan Teille jumalan ja hänen pyhäinsä siunausta. Kaipaan - teitä suuresti. - - Teidän alamainen ja uskollinen ystävättärenne - - Anunziata Nardini. - - Jälkikirjoitus. - - Sato oli tavallinen. Rypäleitä tuli huononpuoleisesti, ja tuskin - kylliksi luumujakaan, mutta sitrooneja sensijaan runsaasti, - vaikka ne täytyi myödä liian halvasta. Spellossa on tapahtunut - kamala onnettomuus. Eräs nuorukainen on lyönyt veljensä - kuoliaaksi peltoharavalla, ei tiedetä, miksi, mutta luultavasti - on hän ollut vainajalle mustasukkainen, vaikka tämä olikin hänen - veljensä. - - * * * * * - -Paha kyllä en voinut noudattaa tätä imartelevaa kutsua. Lähetin -onnentoivotukseni ja mainitsin mahdollisesti saapuvani sinne aikaisin -keväällä. Sitten menin puuseppämestaria tervehtimään ottaen mukaan -kirjeen ja lapsille muutamia Nürnbergistä tuomiani lahjoja. - -Siellä oli tapahtunut odottamattoman suuria muutoksia. Ikkunan luona, -syrjään pöydästä, kyyrötti tuolissaan romuluinen, vino raajarikko, -jonka tuolissa oli edessä pöytälauta kuin lapsilla. Vieras oli -talonrouvan veli Boppi, köyhä, puoleksi halvattu raajarikko, jolla -äsken kuolleen vanhan äitinsä jälkeen ei ollut paikkaa mihin -päänsä kallistaisi. Vastenmielisesti oli puuseppä vihdoin ottanut -hänet luokseen ja tuon sairaan kykyrän ainainen läsnäolo oli kuin -painajainen koko perheelle. Häneen ei oltu vielä totuttu; lapset -pelkäsivät häntä, äiti sääli häntä, oli hämillään ja huolissaan, isä -huonolla tuulella. - -Rumien kyttyräisten olkapäiden välissä oli Boppilla suuri, -voimakaspiirteinen pää, otsa oli leveä, nenä paksu ja suu kaunis, -kärsivän näköinen, silmät olivat kirkkaat ja katse rauhallinen, -hiukan arka, ja omituisen pienet ja kauniit kädet olivat hänellä -aina, rauhallisina, valkoisina, rintalaudan päällä. Minuakin -ujostutti ja pahoitti kurjan kuokkavieraan kohtalo, ja samalla oli -tuskallista kuulla puusepän kertovan hänen lyhyttä elämäkertaansa, -tämän itsensä siinä vierellä istuessa ja käsiinsä katsellessa, -ilman että kukaan häntä puhutteli. Hän oli kykyrä syntymästään, -mutta oli kuitenkin käynyt läpi kansakoulun ja saattoi vuosikausia -ansaita olkia letittämällä aina jotakin, kunnes vaikeat -jäsenkolotuskohtaukset osittain lamauttivat hänen ruumiinsa. -Vuosikausia oli hän nyt joko maannut vuoteessa tahi istunut -omituisessa tuolissaan patjojen väliin ahdettuna. Rouva tiesi kertoa -hänen vuosia sitten laulaneen itsekseen paljo ja kauniisti, mutta nyt -hän ei ollut kuullut sitä pitkään aikaan eikä sairas ollut heillä -laulanut ollenkaan. Ja koko ajan, kun tätä kaikkea kerrottiin, istui -hän hiljaa itsekseen katsellen eteensä. En voinut sitä katsoa, jonka -vuoksi menin, enkä seuraavina päivinä käynyt talossa. - -Koko ikäni olin ollut vankka ja terve, en ollut koskaan ollut -arveluttavammin sairaana, ja olin aina kohdellut säälillä, kentiesi -myös hiukan halveksien, kärsiviä, erittäinkin raajarikkoisia; -en ollut ollenkaan tyytyväinen, että iloinen mukava elämäni -käsityöläisen perheessä tuli häirityksi tämän lamauttavan, -onnettoman olennon olemassaolon kautta. Sen vuoksi siirsin toisen -käyntini heillä päivästä päivään ja mietin turhaan, miten voisin -saada halvatun Boppin pois vastuksena olosta. Täytyi olla jotenkin -mahdollista saada hänet halvasta maksusta johonkin sairaalaan tahi -hyväntekeväisyyslaitokseen. Usein teki mieleni mennä puuseppää -tapaamaan neuvotellakseni asiasta hänen kanssaan, mutta kuitenkin -arastelin ruveta puhumaan siitä ilman muuta, ja sairaan kohtaaminen -minua aina lapsellisesti peloitti. Minusta oli vastenmielistä aina -häntä nähdä ja antaa hänelle kättä. - -Niin annoin yhden sunnuntain mennä. Toisena olin juuri aikeessa -lähteä aamujunalla Juravuorille, kun kuitenkin häpesin heikkouttani, -jäin kotia ja menin syötyäni puusepän luo. - -Vastenmielisesti ojensin Boppille käteni. Puuseppä oli huonolla -tuulella ja ehdotti, että menisimme kävelemään; hän oli, kuten hän -minulle lausui, kyllästynyt tähän ijankaikkiseen kurjuuteen, ja -iloitsin siitä, sillä tiesin hänen taipuvan tuumiini. Rouva tahtoi -jäädä kotiin, mutta raajarikko pyysi häntä silloin menemään mukaan, -koska hän aivan hyvin saattoi jäädä kotia. Hänet sai huoleti sulkea -sisään ja jättää yksin, kunhan annettiin hänelle vaan joku kirja sekä -lasi vettä. - -Ja me, jotka kaikki kuitenkin pidimme itseämme siedettävinä ja -hyväsydämisinä ihmisinä, saatoimme sulkea hänet sisään ja mennä -kävelemään! Ja me olimme tyytyväisiä, leikimme lasten kanssa, -iloitsimme kauniista kultaisesta syysauringonpaisteesta, eikä kukaan -hävennyt eikä kenenkään sydän soimannut, vaikka olimme jättäneet tuon -ramman yksinään kotiini Ei, päinvastoin olimme iloissamme siitä, että -olimme päässeet hetkiseksi hänestä erilleen, hengitimme keventyneinä -kirkasta, kesälämmintä ilmaa ja olimme kuin hyväkin kiitollinen -ja kunnollinen perhe, joka ymmärtää nauttia jumalan sunnuntaista -ymmärtäväisesti ja kiitollisella mielellä. - -Istuttuamme juomaan lasin viiniä muutamassa puistossa, sattui isä -haastelemaan Boppista. Hän valitti liikavieraansa tähden, huokasi -taloutensa ahtautta ja kalleutta ja lopetti puheensa nauraen -seuraavalla huomautuksella: "Täällä ulkonahan tuota voi vielä -hetkisen viettää tyytyväisenä, kun hän ei ole häiritsemässä." - -Kuunnellessani näitä ajattelemattomia sanoja näin yhtäkkiä -ramparaukan edessäni, rukoilevana, kärsivänä, hänet, jota emme -rakastaneet, josta me toivoimme pääsevämme ja joka nyt istui yksinään -ja hyljättynä, surullisena hämärtävässä huoneessa. Huomasin, että -pian tulisi pimeä ja ettei hän pystyisi saamaan valkeaa eikä -siirtymään ikkunaa lähemmäksi. Hänen täytyisi siis panna kirja pois -ja istua yksinään puolihämärässä, ilman ketään, jonka kanssa hän -puhelisi, ilman mitään ajanvietettä, sillä aikaa kuin me joimme -täällä viiniä, nauroimme ja huvittelimme. Muistin, kuinka olin -Assisissa kertonut pyhästä Fransiskuksesta ja kehunut, kuinka hän oli -opettanut minut rakastamaan kaikkia ihmisiä. Mitävarten olin tutkinut -pyhimyksen elämää ja oppinut ulkoa hänen ihanan rakkaudenlaulunsa -sekä hakenut hänen jälkiään Umbrian vuorilla, jos nyt tuo kurja ja -avuton ihmisraukka sai tuolla sillänsä maata ja kärsiä, vaikka minä -siitä tiesin ja olin tilaisuudessa häntä lohduttamaan. - -Mahtava näkymätön voima laski kätensä sydämelleni, painoi sen maahan -ja täytti sen niin häpeällä ja tuskalla, että vapisin ja antauduin. -Tiesin että jumalalla oli minulle sananen sanottavana. - -"Sinä runoilija!" sanoi hän, "sinä Umbrialaisen profeetan poika, joka -haluat opettaa ihmisille rakkautta ja tehdä heidät onnellisiksi! Sinä -uneksija, joka tahdoit kuulla ääneni tulessa ja vesissä." - -"Sinä rakastat perhettä", sanoi hän, "joka on sinulle ystävällinen, -jonka keskuudessa vietät mieluisia hetkiä! Ja samana päivänä kun minä -kunnioitan tätä perhettä saapumalla sen luo, juokset sinä pois ja -mielit karkoittaa minut sieltä! Sinä pyhimys! Sinä profeetta! Sinä -runoilija!" - -Minusta tuntui aivan samalta, ikäänkuin olisi minut asetettu -puhtaan, himmenemättömän peilin eteen ja ikäänkuin näkisin peilistä -valhettelijan, suunsoittajan, pelkurin ja sanansa syöjän. Se koskee, -se on katkeraa, kiduttavaa ja kauheaa; mutta se, mikä tänä hetkenä -minussa musertui, kärsi tuskaa ja haavoittuneena vastusteli, se -olikin särkymään ja katoamaan omiaan. - -Suoraan ja kiiruusti heitin hyvästit, jätin viinin lasiin juomatta -ja murretun leivän pöydälle syömättä ja menin kaupunkiin takaisin. -Kiihdyksissäni kuvittelin aivan sietämättömällä kauhulla, että oli -tapahtunut joku onnettomuus. Saattoi tuli päästä irti, avuton Boppi -oli kentiesi pudonnut tuolistaan ja makasi lattialla tuskissaan tahi -kuolleena. Näin hänen siinä makaavan, luulin seisovani vieressä ja -ramman hiljaista nuhdetta täynnä olevan katseen suunnattuna minuun. - -Hengästyneenä saavuin kaupunkiin ja puusepän asunnolle, ryntäsin -portaita ylös ja vasta ovella huomasin, että se oli lukossa ja -ettei minulla ollut avainta. Mutta pelkoni katosi kuitenkin heti. -Sillä ennenkuin olin päässyt edes kyökin ovellekaan, kuulin sisältä -laulua. Se oli omituinen silmänräpäys. Sydän tykyttäen ja kokonaan -hengästyneenä seisoin portaan pimeällä lattialla ja kuuntelin sisään -suljetun ramman yksinäistä laulua, samalla tullen vähitellen jälleen -rauhalliseksi. Hän lauloi hiljaa, pehmeästi ja hiukan valittaen -erästä kansanomaista lemmenlaulua, "valko- ja punakukista". Tiesin, -ettei hän ollut laulanut pitkään aikaan ollenkaan, ja sydäntäni -liikutti kuullessani, miten hän käytti hiljaista hetkeä ollakseen -iloinen omalla tavallaan. - -Niinhän se on: elämä irroittaa mielellään vakavien tapahtumien ja -syvien tunnekuohujen joukkoon hiukan naurettavaakin. Niinpä minäkin -huomasin heti, mihin naurettavaan ja ujostuttavaan asemaan olin -joutunut. Äkillisen pelon valtaamana olin yhdessä hetkessä kiitänyt -pitkät matkat jäädäkseni nyt ilman avainta kyökinoven eteen. -Joko oli minun lähteminen tieheni tahi huutaminen rammalle hyvät -tarkoitukseni kahden lukitun oven läpi. Seisoin portailla mielessäni -hyvä päätökseni lohduttaa raukkaa, olla osaaottavainen ja tehdä -hänen hetkensä hupaisemmiksi, mutta hän istui siellä sisällä mitään -aavistamatta, lauloi ja olisi epäilemättä vaan säikähtänyt, jos -olisin koettanut herättää huomiota huutamalla ja kolkuttamalla. - -En voinut tehdä muuta kuin poistua jälleen. Hetkisen kuljeksin pitkin -sunnuntai-vilkkaita katuja, jonka jälkeen perhe oli jo palannut -kotia. Nyt ei minun tarvinnut voittaa itseäni ojentaissani Boppille -käteni. Istahdin hänen viereensä, rupesin keskustelemaan ja kysyin, -mitä hän oli lukenut. Tarjosin hänelle kirjoja luettavaksi ja hän -oli siitä kiitollinen. Suosittaessani hänelle Jeremias Gotthelfiä, -huomasinkin ramman tuntevan melkein kaikki hänen kirjansa. Gottfried -Keller oli hänelle kuitenkin outo, ja minä lupasin lainata hänelle -Kellerin teokset. - -Tuodessani seuraavana päivänä kirjat sain tilaisuuden olla hänen -kanssaan kahdenkesken, kun rouva juuri tahtoi mennä ulos ja mies oli -työssään. Silloin tunnustin hänelle, kuinka suuresti häpesin, että -olin jättänyt hänet eilen yksin, ja että olisin iloinen saadessani -usein olla hänen luonaan ja tulla hänen ystäväkseen. - -Pieni kykyrä käänsi hiukan suurta päätänsä puoleeni, katsahti minuun -ja sanoi: "Kiitos". Siinä kaikki. Mutta tuo pään kääntäminen oli -tuottanut hänelle vaivaa ja oli samanarvoinen kuin jonkun terveen -kymmenen syleilyä, ja hänen katseensa oli niin kirkas ja lapsellisen -puhdas, että veri kohosi häpeästä poskilleni. - -Vielä oli vaikein edessä, puhuminen puusepän kanssa. Minusta näytti -sopivimmalta suoraan kertoa hänelle eilinen tuskani ja häpeäni. -Ikävä kyllä ei hän minua ymmärtänyt, mutta salli kyllä kanssansa -neuvotella. Hän otti pitääkseen sairasta yhteisenä vieraana kanssani, -niin että otimme yhteisesti osaa kustannuksiin, ja minä sain vallan -tulla ja mennä Boppin luo mieleni mukaan ja pitää häntä omana -veljenäni. - -Syksy oli silloin tavattoman pitkä, kaunis ja lämmin. Ensimäinen, -mitä Boppin hyväksi tein, oli se, että hankin hänelle kuljetettavan -tuolin ja vein hänet päivittäin lasten kanssa ulos vapaaseen ilmaan. - - - - -VIII. - - -Minun kohtaloni oli aina ollut sellainen, että sain elämältä ja -ystäviltäni enemmän kuin saatoin heille antaa takaisin. Se oli -tuloksena seurustelustani Rikhardin, Elisabethin, rouva Nardinin -ja puusepän kanssa, ja nyt sain vihdoin kokea sen, että minusta -tuli täytenä miehenä jo kylläkin riittävän itsekunnioituksen ja -omanarvontunnon ohessa muutaman kurjan ramman hämmästynyt ja -kiitollinen oppilas. Jos joskus kävisi niin, että saisin aikoja -sitten aletun runoteokseni valmiiksi ja julaistuksi, niin vähä on -siinä sitä hyvää, jota en olisi Boppilta oppinut. Hyvä, iloinen aika -alkoi, josta minulla aina on runsaasti nauttimista. Minun suotiin -katsoa syvään, kirkkaaseen ja kauniiseen ihmissieluun, jonka pinnalla -sairaus, yksinäisyys, köyhyys ja pahoinpitely olivat kyenneet vain -pienenä vihurina karehtimaan. - -Kaikki ne pienet paheet, joilla katkeroitamme ja turmelemme -itseltämme tämän kauniin, lyhyen elämän, viha, kärsimättömyys, -epäluulo, valhe -- kaikki nämä inhoittavat mätähaavat, jotka -rumentavat meitä, oli pitkä, perinpohjainen, tuskallinen kärsimys -juuriaan myöten hävittänyt tästä ihmisestä. Hän ei ollut mikään -viisas eikä mikään enkeli, mutta hän oli hyvin ymmärtäväinen ja -harras ihminen, joka oli oppinut suurissa ja kauheissa tuskissaan ja -puutteissaan häpeämättä tunnustamaan heikkoutensa ja heittäytymään -jumalan huomaan. - -Kerran kysyin häneltä, miten hän saattoi kestää aina voimattoman -ruumiinsa tuskat. - -"Se on hyvin yksinkertaista", vastasi hän ystävällisesti. "Sairauden -ja minun välillä on ijankaikkinen sota. Milloin voitan minä, milloin -hän jonkun taistelun, taas taistelemme edelleen, väliin olemme -molemmat hiljaa, teemme aselevon, vakoilemme ja vaanimme toisiamme, -kunnes toinen taas rupeaa liian röyhkeäksi ja sota syttyy uudelleen." - -Siihen saakka olin aina luullut olevani tarkkasilmäinen, hyvä -huomioiden tekijä. Mutta siinäkin taidossa tuli Boppista ihailtu -opettajani. Kun häntä tavattomasti huvitti luonto ja erittäinkin -eläimet, vein hänet usein eläintieteelliseen puutarhaan. Siellä -vietimme hauskoja hetkiä. Lyhyen ajan kuluttua tunsi Boppi kaikki -eläimet, ja kun meillä aina oli mukanamme leipää ja sokeria, tunsivat -useat eläimet meidät, niin että teimme monenlaisia ystävyysliittoja. -Erittäinkin pidimme tapiirista, jonka ainoa hyve on muutoin sen -muulle heimolle tuntematon puhtaus. Muutoin huomasimme sen olevan -itserakkaan, tyhmän, epäystävällisen, kiittämättömän ja sangen -ahnaan. Toiset eläimet, erittäinkin elefantti, hirvi ja alppivuohi -osoittivat aina saamastaan sokerista jonkunmoista kiitollisuutta, -joko katselemalla meitä rauhallisesti tahi sallimalla meidän silittää -itseään. Tapiirissa ei ollut siitä jälkeäkään. Niinpian kuin -saavuimme sen luo, tuli se suoraan aitauksen eteen, söi hitaasti ja -perinpohjin, mitä sille annoimme, ja meni tiehensä muitta mutkitta, -nähtyään, ettei mitään enää herunut. Olimme huomaavinamme siinä -lujuuden ja itsenäisen ylpeän luonteen tuntomerkit, ja kun hän -aiottua osaansa ei kerjännyt eikä siitä kiittänyt, vaan otti sen -armollisesti vastaan kuin itsestään selvän veron, nimitimme häntä -veroherraksi. Väliin syntyi meillä pieni riita siitä, Boppi kun -ei useinkaan voinut itse eläimiä syöttää, oliko tapiiri jo saanut -kylläksi, vai tuliko hänen vielä saada joku palanen. Punnitsimme -kysymystä sellaisella asiallisuudella ja yksityiskohtaisuudella, -ikäänkuin olisi ollut esillä joku valtiollinen elinkysymys. Kerran -olimme menneet jo tapiirin sivu, kun Boppi arveli, että tapiirin -olisi sietänyt saada vielä pala sokeria. Niinpä palasimme sinne -uudelleen, mutta sillä välin olkivuoteelleen paneutunut tapiiri -räpyttelikin vaan ylpeästi silmiään eikä saapunutkaan aitaukselle. -"Suokaa kaikinmokomin anteeksi, hra verottaja", huusi Boppi sille, -"luulimme erehtyneemme yhdestä sokeripalasta." Niin mentiin edelleen -elefantin luo, joka jo kiihkeästi odottaen sinne tänne heilutteli -ruumistaan ja ojensi vastaamme lämpimän liikkuvan kärsänsä. Sitä -saattoi Boppi itse ruokkia, ja lapsellisella ilolla katseli hän, -miten jättiläinen taivutti häneen päin notkean kärsänsä, otti leivän -hänen kämmeneltään ja katseli uskollisilla, pienillä silmillään -viisaasti ja hyväntahtoisesti. - -Sovin erään vartijan kanssa, että Boppi sai jäädä puistoon niinäkin -aikoina, jolloin minulla ei ollut aikaa olla hänen seurassaan, -niin että hän silloinkin sai olla auringon paisteessa ja katsella -eläimiä. Jälkeenpäin kertoi hän minulle kaikki, mitä hän oli nähnyt. -Erittäinkin vaikutti häneen se kohtelias tapa, jolla leijona -kohteli puolisoaan. Heti kun tämä oli pannut lepäämään, muutti -hän väsymätöntä edestaaskulkuaan niin, ettei hän koskenut, ei -häirinnyt puolisoaan eikä hypännyt hänen ylitsensä. Eniten huvitti -Boppia kuitenkin saukko. Hän ei väsynyt katselemasta vilkkaan -elukan notkeita uinti- ja voimistelutemppuja ja niistä sydämestään -iloitsemasta, hän, joka itse makasi liikkumattomana tuolissaan ja -vaivoin sai hiukan päänsä ja kätensä liikkumaan. - -Sen syksyn ihanin päivä oli se, jolloin kerroin Boppille rakkauteni -vaiheet. Olimme tulleet niin tutuiksi, etten enää saattanut salata -häneltä näitäkään itsessään hyvin vähän ilahduttavia ja mainehikkaita -asioita. Hän kuunteli minua vakavasti ja ystävällisesti sanomatta -mitään. Sittemmin tunnusti hän haluavansa nähdä kerran Elisabethia, -valkopilveäni, ja pyysi minua pitämään sen mielessäni siltä varalta, -että sattuisimme Elisabethin kadulla kohtaamaan. - -Kun tämä ei näyttänyt koskaan tapahtuvan ja päivät alkoivat -muuttua viileiksi, menin Elisabethin luo ja pyysin häntä suomaan -ramparaukalle sen ilon. Hyväntahtoisesti suostui hän toivomukseeni, -ja eräänä päivänä kävin hänet noutamassa eläintarhaan, jossa Boppi -tuolissaan odotti. Kun tuo kaunis, hyvinpuettu ja hieno nainen ojensi -kykyrälle kätensä ja kumartui hiukan häneen päin, ja kun Boppi-raukka -kohotti ilosta loistavat kasvonsa ja katsoi häneen kiitollisesti, -melkeinpä sydämellisesti, niin enpä olisi voinut päättää, kumpi -noista kahdesta oli sydäntäni lähinnä. Nainen lausui pari -ystävällistä sanaa, kykyrä ei kääntänyt hänestä loistavaa katsettaan, -ja itse seisoin vierellä, ihmetellen, nähdessäni edessäni käsikädessä -kahden minulle elämässäni rakkaimman ihmisen, joita syvä juopa -eroitti toisistaan. Koko päivänä ei Boppi puhunut mistään muusta -kuin Elisabethista, ylisti hänen kauneuttaan, ylhäisyyttään, hänen -hyvyyttään, hänen vaatteitaan, keltaisia hansikkaitaan ja vihreitä -kenkiään, hänen käyntiään ja katsettaan, hänen ääntään ja kaunista -hattuaan, samalla kuin minusta tuntui koomilliselta, että olin ollut -todistajana, kun lemmittyni antoi almun parhaalle ystävälleni. - -Sillävälin oli Boppi lukenut "Nuoren Henrikin" ja Seldwylerin, ja -oli koteutunut näihin maailman ensimäisiin kirjoihin niin hyvin, -että Schmoller Pankroz, Albertus Zwiehau ja rehelliset kampain -tekijät olivat meidän molempien rakkaita ystäviä. Olin jonkun aikaa -epätietoinen, antaisinko hänen luettavakseen joitakin C. F. Meyerin -kirjoista, sillä minusta oli todennäköistä, ettei hän ymmärtäisi -pitää arvossa sen liian hiotun kielen melkein latinan tapaista -tarkkuutta, ja arvelutti minua myöskin avata historian kuilujen -ristiriitoja hänen hiljaisen ja iloisen sydämensä samentajaksi. -Sensijaan kerroin hänelle pyhästä Fransiskuksesta ja annoin hänen -lukea Möriken kertomuksia. Omituiselta tuntui minusta hänen -tunnustuksensa, ettei hän olisi saattanut nauttia suurimmasta -osasta erästä kaunista kertomusta, ellei hän olisi saanut olla -niin usein saukon altaan ääressä ja siinä antautua kaikellaisiin -vesihaaveiluihin. - -Hauskaa oli huomata, miten meistä vähitellen tuli sinut toistemme -kanssa. En ollut koskaan hänelle esittänyt lähempää tuttavuutta, eikä -hän olisi siihen suostunutkaan; aivan itsestään sattui tapahtumaan, -että sinuttelimme toisiamme, ja kun sen eräänä päivänä huomasimme, -naurahdimme vaan, emmekä siitä sen enempää välittäneet. - -Kun alkava talvi oli tehnyt meidän ulkoilmamatkamme mahdottomiksi -ja jälleen istuin illat pitkät Boppin langon luona, niin huomasin -vähitellen, ettei uusi ystävyyteni ollut saavutettu sentään aivan -ilman uhrauksia. Puuseppä nimittäin oli yhä huonolla tuulella, -epäystävällinen ja harvapuheinen. Pitemmänpäälle ei häntä suututtanut -ainoastaan tuon hyödyttömän syöjän läsnäolo, vaan vieläpä minun -suhteeni häneen. Saattoi tapahtua, että juttelin kokonaisen illan -ystävällisesti Boppin kanssa, kun talonisäntä itse sitävastoin istui -vieressä huonontuulisena lukien sanomalehtiä. Muutoin tavallisen -kärsivällisen rouvansakin kanssa hän riitautui, kun tämä tällä -kerralla oli luja kannallaan eikä tahtonut ollenkaan, että Boppi -vietäisiin muualle hoidettavaksi. Useita kertoja koetin lepytellä -häntä ja tehdä hänelle uusia ehdotuksia, mutta hän ei huolinut -mistään. Päinvastoin muuttui hän pisteliääksikin, alkoi pilkata -ystävyyttäni kykyrää kohtaan ja katkeroittaa hänen elämäänsä. -Tottahan olikin, että sairas ja minä, joka paljo oleskelin päivittäin -hänen luonaan, olimmekin liikalaisia tuossa jo muutenkin ahtaassa -kodissa, mutta minä toivoin vaan yhä, että puuseppä yhtyisi meihin ja -rupeaisi rampaa rakastamaan. Vihdoin oli minun aivan mahdotonta tehdä -tahi tekemättä jättää mitään, joka ei olisi joko loukannut puuseppää -tahi ollut Boppille epäedullista. Koska vihaan kaikkia nopeita ja -pakoittavia päätöksiä -- jo Zürichissä ollessa oli Rikhard ristinyt -minut Petrus Cunctatoriksi -- odottelin viikkokausia ja olin alinomaa -tuskassa ja pelossa, että kadottaisin jommankumman tahi mahdollisesti -molempien ystävyyden. - -Tämän epäselvän suhteen aina lisäytyvä vastenmielisyys ajoi minut -taas useammin kapakkaan. Kun tämä ikävä juttu oli eräänä iltana -taas minua erityisesti suututtanut, menin pieneen waadtlantitupaan, -ja join suutuksissani useampia litroja. Ensikerran jälleen kahden -vuoden perästä oli minun vaikea mennä pystössä omin jaloin kotia. -Seuraavana päivänä olin kuten tavallista juopottelun jälkeen hyvin -kylmäverisellä tuulella, rohkaisin itseni ja menin puusepän luo, -saadakseni tuon narripelin vihdoinkin loppumaan. Ehdoitin, että -hän uskoisi Boppin kokonaan minun huostaani, hän ei juuri pannut -vastaankaan ja muutaman päivän ajateltuaan suostui siihen kokonaan. - -Pian senjälkeen muutin kykyräraukan kanssa uuteen asuntoon. Tuntui -melkein siltä, ikäänkuin olisin mennyt naimisiin, kun meidän -oli nyt entisen nuoren miehen elämän sijaan kahden aloitettava -oikea talous. Menihän se kuitenkin, vaikka alussa teinkin monta -epäonnistunutta taloudellista koetta. Siivoamassa ja pesemässä -kävi muudan palvelustyttö, ruuan kannoimme muualta, ja pian -tuntui yhteiselämämme meistä molemmista lämpimältä ja hyvältä. En -säikähtänyt siitä, että olin pakoitettu luopumaan huolettomista -pienistä ja suurista matkoistani. Työtä tehdessäni tuntui minusta -ystäväni hiljainen läsnäolo rauhoittavalta ja edulliselta. Pienet -sairaalle välttämättömästi osoitettavat palvelukset kuten pukeminen -ja riisuminen olivat minulle uusia ja alussa tuskin virkistäviä; -mutta ystäväni oli niin kärsivällinen ja kiitollinen, että häpesin ja -oikein koetin häntä huolellisesti hoitaa. - - * * * * * - -Professorin luona en ollut enää usein käynyt, useammin Elisabethin -luona, jonka kodissa oli huolimatta kaikesta alituisesti -viehätysvoimaa. Siellä istuskelin, ryypiskellen teetä tahi viiniä, -kuuntelin talonemännän soittoa ja tunsin joskus tunteitteni -kaihoisasti heltyvän, vaikkakin alituisella pilkanteolla Vainosinkin -kaikkia wertherimäisyyksiä povessani. Nuoruuden pehmeä rakkauden -itsekkäisyys oli vihdoinkin lopullisesti kadonnut rinnastani. -Meidän oikea suhteemme oli hieno, avomielinen sotatila, ja harvoin -tapasimme toisemme ilman ettemme olisi aina vähän kiistelleet -kaikessa ystävyydessä. Tuon viisaan rouvan vilkas ja naisten tapaan -hiukan erikoinen järki löysi rakastuneessa ja hieman karkeasyisessä -olennossani paljo kiinnekohtia ja kun pohjaltaan kunnioitimme -toisiamme, saatoimme sitä jäntevämmin joutua otteluun joistakin -vähäpätöisyyksistä. Erittäin koomillista oli minun puolustaa -vanhanpojan elämää -- naista vastaan, jonka äskettäin olisin -nainut vaikka millä ehdolla. Uskalsinpa kiusata häntä hiukan hänen -miehelläänkin, joka oli kunnon mies ja ylpeä henkevästä vaimostaan. - -Hiljaisuudessa kyti vanha rakkaus kytemistään, mutta nyt se ei ollut -enää entinen vaativainen ilotulitus, vaan hyvä ja kestävä hiilos, -joka pitää sydämen nuorena ja jonka loisteessa toivoton vanhapoika -saattoi väliin talvi-iltoina lämmitellä sormiansa. Siitä alkaen -kun Boppi oli kokonaan tullut ystäväkseni ja ja kun tiesin, että -omistin pysyväisen, puhtaan rakkauden, saatoin vaaratta sallia -lempeni elää ikäänkuin jonkunmoisena sydämessäni säilyneenä nuoruuden -runollisuutena. - -Muutoin opetti itse Elisabeth minua silloin tällöin tosi -naisellisilla huonon tuulen kohtauksillaan kylmentämään tunteitani ja -iloitsemaan sydämestäni nuoren miehen päivistäni. - -Siitä alkaen kun Boppi tuli asumaan luokseni, jäivät käyntini -Elisabethin luona yhä vähemmälle. Boppin kanssa lueskelin, -katselin kuvia matkoiltani ja selailin päiväkirjojani, pelasin -dominoa; hankimme iloksemme puudeli-koiran, katselimme ikkunasta -talven tuloa ja juttelimme päivät pitkät milloin oikeita asioita -milloin joutavuuksia. Sairas oli kasvattanut itselleen itsenäisen -maailmankatsomuskannan, jonkunmoisen hyväntahtoisen huumorin -elähdyttämän asiallisen elämänymmärryksen, josta minulla oli -jokapäivä oppimista. Kun lumi alkoi tupruta taivaalta ja talvi -näyttihen ikkunan läpi koko puhtaassa kauneudessaan, kuvittelimme -itsellemme poikamaisella riemulla elävämme kinosten keskellä -kodikkaassa pirtin lämpimässä. Ihmistuntemuksen taidon, jonka -hankkimisessa olin ennen niin monet pohjat kuluttanut, opin nyt aivan -siinä ohessa. Boppin sielu oli täynnä kuvia hänen aikaisimmasta -ympäristöstään, jota hän hiljaisesti ja terävästi aina oli -tarkastellut, ja hän saattoi kerran ruvettuaan kertoa ihmeellisen -hyvin. Kykyrä-raukka ei ollut elämässään oppinut tuntemaan kuin -tuskin kolme tusinaa ihmisiä eikä ollut koskaan ollut mukana suurissa -ihmisvirroissa, mutta siitä huolimatta tunsi hän elämän paljoa -paremmin kuin minä, oli oppinut huomaamaan pienimmätkin seikat ja -löytämään joka ihmisessä uuden kokemuksen, ilon ja tiedon lähteen. - -Eläinmaailmassa oli nyt kuten ennenkin meidän päähuvimme. Kun -emme enää voineet käydä eläintarhassa, kerroimme ja keksimme sen -eläimistä kaikellaisia satuja ja tarinoita. Useimmiten emme niitä -suoraan kertoneet, vaan esitimme ne dialoogeina aivan valmistamatta. -Esimerkiksi parin papukaijan rakkaudentunnustus, kohtauksia biisonin -perheessä, villisikojen illanviettoja. - -"Miten voitte, herra Mäyrä?" - -"Kiitos kysymästä, herra Kettu, siinähän se meneskelee. Kuten -muistatte kuoli rakas puolisoni ollessani vankeudessa. Hänen nimensä -oli Sutihäntä, kuten minulla jo oli kunnia Teille ilmoittaa. -Todellinen helmi, pyydän vakuuttaa, tod -- --." - -"Oh, jättäkää hyvä naapuri nuo vanhat jutut, Te olette usein, ellen -väärin muista, kertonut minulle helmestänne. Herra jumala, eihän -tässä maailmassa eletä kuin yksi ainoa kerta, ilonrahtuistaan ei -mitenkään sovi itseltään turmella." - -"Anteeksi, hra Kettu, jos olisitte tuntenut puolisoni, niin -ymmärtäisitte minua paremmin." - -"Niin kyllä, niin kyllä. Jassoo, vai oli hänen nimensä Sutihäntä, vai -mitä? Kaunis nimi, silittävä nimi! Mutta -- niin, mitä minun piti -sanomanikaan -- olettehan huomannut, miten tuo sietämätön varpusten -tiuskutus taas on lisääntynyt? Olen tehnyt pienen suunnitelman." - -"Varpusiako vastaan?" - -"Juuri niin. Katsokaas, ajattelin näin: panemme hiukan leipää -aitauksen eteen, ja rupeemme rauhallisesti makaillen niitä veitikoita -odottamaan. Sittehän nyt piru on, ellemme nappaa siitä yhden ja -toisen. Mitä arvelette?" - -"Oivallista, hra naapuri." - -"Olkaapa nyt sitte hyvä ja pankaa tuohon hiukan leipää. -- Ka se! -Mutta kentiesi siirrätte sitä hiukan enemmän oikealle, niin se on -meille kummallekin hyödyksi. Nähkääs, ikävä kyllä ei minulla ole -tällä kertaa yhtään penniä. Kas niin, sillä tavalla. Nyt varuillaan! -Paneudumme makaamaan, silmät kiinni -- ssst! tuossa lentää jo yksi!" -(Paussi.) - -"No, hra Kettu, eikö vielä mitään?" - -"Miten kärsimätön Te olette! Ikäänkuin olisitte ensi kertaa metsällä! -Metsästäjän täytyy osata odottaa, odottaa, kolme kertaa odottaa! Siis -vielä kerran!" - -"Mutta mihin on leipä joutunut?" - -"Lempo!" - -"Leipäähän ei olekaan enää!" - -"Onko se mahdollista! Leipääkö ei oi? Todellakin -- kadonnut! No vie -sun seitsemän seppää! Luonnollisesti tuo kirottu tuuli." - -"Hm-m, minulla on omat ajatukseni asiasta. Minusta kuulosti äsken, -että Te söitte jotakin." - -"Mitä? Minäkö jotakin syönyt? Mitä sitten?" - -"Luultavasti leipää." - -"Teidän otaksumisenne ovat selvyydessään suorastaan loukkaavia, -hra Mäyrä. Täytyyhän tosin sietää naapureiltaan sana silloin, -toinen tällöin, mutta tämä menee liian pitkälle, sanon minä. -Oletteko ymmärtäneet? Minäkö olisin syönyt Teidän leipänne? Mitä Te -ajattelette? Ensin pitää tässä kuulla tuhatkin kertaa tuota Teidän -imelää juttuanne helmestänne, sitten keksin minä hyvän tuuman, -panemme leivän syötiksi --" - -"Sen tein minä! Minähän annoin leivän." - -"-- panemme leivän syötiksi, rupean vaanimaan, kaikki käy hyvin, -silloin tulette Te joutavine loruinenne, -- varpuset tiehensä, -metsästys mennyt turhaan, ja nyt olen minä muka syönyt leivänkin! -Kyllä saatte odottaa, että sen takaisin tuon." - -Sillätavoin kuluivat jälkeenpuoliset ja illat nopeaan. Olin mitä -parhaimmalla tuulella, työskentelin mielelläni ja ihmettelin, miten -ennen olin ollut veltto, pahantuulinen ja raskasmielinen. Paras -ystävyyteni aika Rikhardin kanssa ei ollut ollut hauskempi kuin nämä -hiljaiset iloiset päivät, jolloin ulkona lumihiutaleet tanssivat -ja me lieden ääressä puudelin kanssa kolmikantaan hauskoja hetkiä -vietimme. - -Ja silloin juuri piti Boppin mennä tekemään ensimäinen ja viimeinen -tuhmuutensa! Omassa mukavuudessani olin luonnollisesti sokea -huomaamaan, että hän oli kipeämpi kuin tavallisesti. Mutta hän, -tuo pelkkä vaatimattomuus ja rakkaus, oli vaan tyytyväisempi kuin -koskaan ennen, ei valittanut, ei kieltänyt minua edes tupakoimasta, -ja niin sai hän maata yönsä kärsien, yskien ja hiljaa voihkien. Aivan -sattumalta kuulin hänen valittavan, kun kerran viereisessä huoneessa -kirjoitin myöhään yöhön saakka ja hän jo aikoja luuli minun menneen -nukkumaan. Miesparka oli aivan kivettyä säikähdyksestä, kun astuin -hänen huoneeseensa lamppu kädessä. Panin lampun syrjään, istuin hänen -vuoteensa reunalle ja panin toimeen kuulustelun. Kauan koetti hän -vieläkin kierrellä, mutta sitten tuli totuus esiin. - -"Ei se niin vaarallista ole", sanoi hän arasti. "Paljo liikkuessa -vaan sydämessä kouristava tunne, ja samoin myös väliin hengittäessä." - -Hän pyysi anteeksikin, ikäänkuin olisi hänen sairastumisensa ollut -joku rikos. - -Aamulla menin lääkärin luo. Päivä oli kaunis ja pakkasenkirkas, -ahdistukseni ja huoleni häipyivät ja rupesinpa jo ajattelemaan -jouluakin, miten sen laittaisin hauskaksi Boppin kanssa. Lääkäri -oli kotona ja lähti hartaasta pyynnöstäni mukaani. Ajoimme sinne -hänen mukavissa vaunuissaan, nousimme portaita ylös, tulimme -Boppin kamariin, siellä alkoi tunnusteleminen, koputtaminen ja -kuunteleminen, ja kun lääkärin kasvonilmeet ainoastaan hiukan -kirkastuivat ja tulivat tyynemmiksi, haihtui iloni kokonaan. - -Kolotusta, sydämen heikkoutta, vakavaa laatua -- kuuntelin vaan -kirjoittaen kaikki muistiini ja itsekin hämmästyen, kun en ollenkaan -vastustanut lääkärin ehdotusta, että Boppi vietäisiin sairaalaan. - -Iltapäivällä saapuivat sairasvaunut ja palatessani sairaalasta -tyhjiin huoneisiini olin sanomattoman surullisella tuulella, puudeli -tunkeili jalkoihini, sairaan suuri tuoli samoinkuin hänen huoneensa -olivat tyhjinä. - -Sellaista on rakkaus. Se tuottaa tuskia, ja niistä sain kärsiä -paljon seuraavana aikana. Mutta vähä on merkitystä sillä, kärsimmekö -vai emme. Kaikki riippuu siitä, onko toverinamme voimakas elämä, -huomaammeko sen läheisen, elävän suhteen, josta kaikki elämä meissä -riippuu ja huomaammeko valvoa, ettei rakkaus meissä koskaan lopu. -Antaisin kaikki iloiset päiväni, mitä minulla on koskaan ollut, -kaikki rakastumiseni ja runoilijasuunnitelmani, kunhan vain siitä -edestä vielä kerran saisin astua kaikkein pyhimpään samoin kuin tuona -aikana. Katkeraa tuskaa tuntevat silloin silmät ja sydän, kaunis -ylpeytemme ja itserakkautemme saapi myös tuntuvat pistonsa, mutta -jälkeenpäin muutumme sitten niin hiljaisiksi, niin vaatimattomaksi, -niin paljoa kypsemmiksi ja sydämessämme elinvoimaisemmiksi! - -Jo pienen, vaaleanverisen Agin kanssa oli osa vanhaa olemustani -hautaan laskettu. Nyt näin ramparaukkani, jota olin koko sydämestäni -rakastanut ja jonka kanssa olin jakanut koko elämäni, kärsivän -ja hitaasti, hitaasti kuolevan, ja itse kärsin joka hetki hänen -kanssansa ja otin osaa kuoleman pyhyyden kaikkeen kauheuteen. -Rakkauden taidossa olin vasta aivan alottelevainen ja sain jo ensi -kappaleessa samalla alottaa vakavan kertomuksen kuolemisen taidosta. -Tätä aikaa en sivuuta vaieten kuten Pariisin ajan. Siitä tahdon puhua -ääneen kuten rouva morsiusajastaan tahi harmaahapsi poikuutensa -päivistä. - -Näin ihmisen kuolevan, jonka elämä oli ollut vaan kärsimystä ja -rakkautta. Kuulin hänen laskevan leikkiä kuin lapsen, vaikka hän -aavisti kuoleman työn edessään. Näin kuinka hänen katseensa tuskien -keskelläkin haki minua, ei kerjätäkseen, vaan rohkaistakseen minua -ja osoittaakseen minulle, että nämä kohtaukset ja kärsimykset olivat -jättäneet parhaan hänessä koskematta. Silloin olivat hänen silmänsä -suuret ja hänen riutuvia kasvojaan ei silloin huomannut, vaan -ainoastaan hänen suurten silmäinsä loisteen. - -"Voinko tehdä sinulle mitään, Boppi?" - -"Kerro jotakin. Ehkä tapiirista." - -Kerroin hänelle tapiirista, hän sulki silmänsä ja vaivalla saatoin -puhua kuten ennen, sillä itku oli alituisesti kurkussani. Ja -luullessani hänen nukkuneen tahi ettei hän minua muuten kuullut, -vaikenin heti. Silloin avasi hän heti silmänsä. - -"-- Ja sitten?" - -Kerroin edelleen, tapiirista, puudelista, isästäni, pienestä, -häijystä Mattheus Spinellistä, Elisabethistä. - -"Niin, hän on ottanut tyhmän miehen. Niin saattaa käydä, Peter!" - -Usein alkoi hän äkkiä puhua kuolemasta. - -"Se ei ole leikin asia, Peter. Kaikista raskain työ ei ole niin -vaikeata kuin kuoleminen. Minussa saapi kuolema vaivansa palkituksi, -pääsen irti kykyrästäni, lyhyistä jaloistani ja rammoista -nivusistani. Mutta sinusta ei paljo lähde leveiden hartioittesi ja -kauniiden, terveitten jalkaisi vuoksi." - -Ja kerran viimeisinä elonpäivinään heräsi hän lyhyestä unesta ja -sanoi aivan ääneensä: - -"Sellaista taivasta, josta pappi puhuu, ei ole ollenkaan. Taivas on -paljoa kauniimpi. Paljoa kauniimpi." - -Puusepänvaimo tuli usein häntä tervehtimään ja oli hienotunteisesti -osaaottavainen ja avulias. Mutta puuseppää itseään ei suureksi -surukseni näkynyt. - -"Mitä arvelet?" kysäsin Boppilta kerran, "pääseeköhän tapiiri -taivaaseen?" - -"Pääsee", sanoi hän ja nyökäytti päätänsä. "Siellä ovat kaikki -eläimet, alppivuohetkin." - -Joulu tuli ja me vietimme pienen joulujuhlan hänen vuoteensa -vieressä. Oli kovia pakkasia, jälleen taas suvesi, ja uutta lunta -sateli iljanteelle, mutta siitä kaikesta en huomannut mitään. Kuulin -Elisabethin synnyttäneen pienen pojan, mutta unehdutin senkin. Rouva -Nardinilta tuli aivan hassunkurinen kirje, luin sen hätäpikaa läpi -ja panin pois. Työni toimitin aivan kuin vihurilla, alati tuntien -varastavani omaa ja kuolevan aikaa. Sitten riensin kiihtyneenä -ja väsyneenä sairaalaan ja siellä vallitsi iloinen hiljaisuus, -Boppin vuoteen vieressä istuin puolet päivät, uneksuen syvän rauhan -ympäröimänä. - -Vähää ennen loppuaan oli hänellä muutamia parempia päiviä. -Kummallista oli, että silloin näytti juuri eletty aika kokonaan -häipyneen hänen muistostaan, hän eli kokonaan aikaisempaa elämäänsä. -Kahteen päivään ei hän puhunut muista kuin äidistään. Pitkältähän hän -ei voinut puhua, mutta noina tuntikausia kestävinä välihetkinä näki -hänen äitiään ajattelevan. - -"Olen kertonut hänestä sinulle liian vähän", valitti hän, "et saa -unohtaa mitään siitä, mitä häntä koskevaa olen kertonut, sillä -muutoin ei löydy ketään, joka hänestä tietäisi ja olisi hänelle -kiitollinen. Olisi hyvä, Peter, jos kaikilla ihmisillä olisi -sellainen äiti. Hän ei vienyt minua vaivaishoitoon, kun en enää -voinut tehdä työtä." - -Hän hengitti vaivaloisesti. Hetkisen kuluttua alkoi hän puhua -uudelleen. - -"Hän on rakastanut minua eniten kaikista lapsistaan ja on pitänyt -minut luonansa kuolemaansa saakka. Veljet, ovat menneet maailmalle -ja sisar on mennyt naimisiin puusepän kanssa, minä vaan olen ollut -kotona, ja vaikka hän oli köyhä, ei hän antanut minulta mitään -puuttua. Et saa, Peter, unehduttaa äitiäni. Hän oli hyvin pieni, -kentiesi pienempi kuin minä. Kun hän antoi minulle kättä, niin oli -niinkuin pienen pieni lintu olisi käteni päälle istahtanut. Naapuri -Rütimann oli sanonut, että äidilleni riittää hänen kuoltuaan lapsen -kirstu." - -Hänelle itselleenkin olisi lapsen kirstu hyvin riittänyt. Puhtaassa -sairasvuoteessaan makasi hän niin pienenä ja vaatimattomana, hänen -kätensä näyttivät sairailta naisen käsiltä, ne olivat pitkät, -ohuet, valkoiset ja vähän rypistyneet. Kun hän herkesi äidistään -uneksimasta, tuli minun vuoroni. Hän puheli minusta, aivan kun en -olisi ollut läsnä. - -"Hän on, tottakyllä, oikea pahanonnenlintu, mutta ei siitä ole ollut -hänelle mitään vahinkoa. Hänen äitinsä on kuollut liian varhain." - -"Tunnetko minua vielä, Boppi?" kysyin minä. - -"Kyllä, hra Camenzind", sanoi hän leikillisesti ja naurahti hyvin -hiljaa. - -"Kunpa vaan voisin laulaa", tuumi hän kohta perään. - -Viime päivänään kysyi hän vielä: "Kuule, eihän sairaala ole vaan -liian kallis? Saattaisi käydä sinulle liian kalliiksi." - -Vastausta ei hän kuitenkaan kaivannut. Hieno puna kohosi hänen -kalpeille kasvoilleen, hän sulki silmänsä ja näytti hetkisen aivan -ylen onnelliselta. - -"Loppu lähestyy", sanoi sairaanhoitajatar. - -Mutta vielä kerran avasi hän silmänsä, katsoi minuun veitikkamaisesti -ja liikutti kulmakarvojansa ikäänkuin hän olisi halunnut nyökäyttää -päätään. Nousin, panin käteni hänen vasemman olkapäänsä alle, ja -kohotin häntä hiljaa, mikä aina oli lievittänyt hänen kärsimyksiään. -Maaten siten käsissäni värähtelivät hänen huulensa tuskasta, kunnes -hän käänsi hiukan päätänsä ja värisi ikäänkuin vilusta. Se oli -vapahduksen hetki. - -"Miten voit, Boppi?" kysyin vielä. Hän oli kuitenkin tuskistaan -vapaa ja kylmeni sylissäni. Se oli tammikuun seitsemäs päivä klo -1 iltapäivällä. Iltaan mennessä oli meillä jo kaikki valmiina, ja -tuo pieni epämuodostunut ruumis makasi arkussaan rauhallisesti -ja puhtaana, odotellen hetkeä, jolloin hänet vietäisiin pois -haudattavaksi. Näiden kahden päivän aikana ihmettelin alituisesti, -miksi en ollut juuri erittäin surullinen enkä toimetonkaan, enpä -edes itkenytkään. Olin sairauden aikana jo kerennyt niin perinpohjin -oppia tuntemaan eron ja jäähyväisten katkeruuden, ettei minulla ollut -enää uusia tunteita paljo jäljellä, joten vapahduksen hetkenä omakin -tuskani rauhalliseksi levoksi ja tyyneydeksi kirkastui. - -Siitä huolimatta oli minusta kuitenkin nyt sopiva aika lähteä -kaupungista kaikessa hiljaisuudessa, ja levähtää jossakin syrjäisessä -seudussa, mieluimmin etelässä, ja vihdoinkin panna vasta karkeille -kuteille saadun runoteokseni oikeisiin kangaspuihin. Rahaa oli -minulla hiukan jäljellä, jonka vuoksi heitin kirjalliset sitoumukseni -sikseen ja laittauduin valmiiksi kevään tullen valmistamaan huoneeni -ja lähtemään. Ensiksi Assisiin, jossa vihannesrouva odotteli -käyntiäni, sitten lujasti työhön jonnekin syrjäiseen vuorenloukkoon. -Olin mielestäni nähnyt jo niin riittävän paljo elämää ja kuolemaa, -että hyvällä syyllä saatoin kehoittaa ihmisiä itseäni kuulemaan. -Hyväntuulisella kärsimättömyydellä odottelin maaliskuuta jo -edeltäpäin nauttien korvat täynnä italialaisia voimasanoja ja nenässä -kutkuttava tuoksu riisiruuista, appelsiineista ja chiantiviinistä. - -Suunnitelmani oli moitteeton ja tyydytti minua sitä paremmin kuta -enemmän sitä harkitsin. Oli hyvä kuitenkin, että edeltäpäin osasin -nauttia chiantiviinistä, sillä kaikki tapahtuikin aivan toisin kuin -olin aikonut. - -Ravintolanisäntä Nydeggerin liikuttavasta, omituisesti kirjoitetusta -kirjeestä sain tietää, että lunta oli satanut hyvin paljo, että -kylässä ei ollut karjan ja ihmisten laita hyvin ja että erittäinkin -oli minun isäni tila niin ja näin, joten kaikenkaikkiaan olisi -hyvä, jos voisin lähettää rahaa tahi tulla itse. Kun minun ei -sopinut lähettää rahaa ja todellakin tunsin itseni huolestuneeksi -vanhuksen takia, niin päätin matkustaakin sinne. Saavuin kylään -ikävänä talvipäivänä, tuulen ja lumituiskun vuoksi en voinut nähdä -vuoria enkä huoneita, joten oli vallan hyvä, että tunsin tien -ummessasilminkin. Vanha Camenzind olikin vastoin otaksumistani -jalkeilla ja istui köyhänä ja surkutuulisena uuninpankolla, jossa -häntä oli piirittämässä eräs naapurinvaimo, joka juuri oli tuonut -hänelle maitoa ja parhaillaan perinpohjin ja hartaasti saarnasi -hänelle hänen huonon elämänsä johdosta, antamatta minunkaan tuloni -itseään häiritä. - -"Ole vaiti, Peter on täällä", sanoi harmaapää syntinen iskien minulle -silmää. - -Mutta häiriytymättä jatkoi vaimo saarnaansa. Istuuduin tuolille, -odottelin hänen lähimmäisenrakkautensa ehtymistä, ja huomasin hänen -saarnassaan muutamia kohtia, jotka eivät minuakaan vahingoittaneet. -Kuunnellessani katselin, miten lumi suli päällysvaatteiltani ja -kengiltäni, muodostaen ensin ympärilleni märjän paikan ja vihdoin -tyynen lammikon. Vasta kun vaimo oli saanut saarnansa loppuun seurasi -tuo vähän juhlallisempi jälleennäkemisen kohtaus, johon hänkin hyvin -ystävällisesti osaa otti. - -Isä oli menettänyt voimiaan tuntuvasti. Muistin jälleen tuonnoista -lyhyeen loppunutta koettani hoitaa häntä. Sillä ei näkynyt asia -kuitenkaan silloin tulleen autetuksi, että matkustin pois, joten nyt -saatoin, kun se todella oli tarpeen, ryhtyä asiaan uudelleen. - -Mutta eihän voi vaatiakaan vanhalta, kärtyiseltä talonpojalta, joka -ei ole ollut miehuutensakaan päivinä mikään siveyden esikuva, että -hän vanhuudenvaivoissaan olisi mikään lempeys ja liikutuksella -ottaisi vastaan pojanrakkauden osoitteet. Sellainen ei ollut -isänikään, vaan muuttui sitä vastenmielisemmäksi kuta kipeämpi hän -oli ja maksoi minulle kaiken, millä ennen olin häntä kiusannut, -takaisin, ellei juuri koron kanssa niin kuitenkin kuitiksi ja hyvällä -mitalla. Sanoja hän kyllä osasi säästää ja varovaisesti käyttää minua -vastaan, mutta hänellä oli muita karkeita keinoja, joilla hän osoitti -sanoihin turvautumatta olevansa tyytymätön, katkera ja pahantuulinen. -Väliin ihmettelin, tulisiko minustakin mahdollisesti vanhuuden tullen -samallainen, mahdoton, oikullinen äijänkarilas. Juopottelu oli hänen -kohdalleen jokseenkin loppunut, ja sen lasin hyvää etelän viiniä, -jonka hänelle joka päivä tarjosin, joi hän hyvin pahantuulisena, -koska vein aina heti pullon takaisin kellariin, jonka avainta en -antanut hänelle koskaan. - -Vasta helmikuun lopussa tulivat nuo kirkkaat viikot, jotka -tekevät vuoriston talven niin ihanaksi. Korkeat, lumenpeittämät -vuoriharjanteet kohosivat huikaisevan kirkkaina tummansiniselle -taivaalle ja näyttivät kuulakkaan kevätilman vuoksi olevan hyvin -lähellä. Niittyjä ja rinteitä peitti lumi, -- vuoristotalven lumi, -joka on niin valkoista, kylmän hohteista ja kristalleja täynnä, ettei -laaksoissa koskaan. Pienissä kohopaikoissa viettää auringon valo -keskipäivällä loistavia juhlia, notkoissa ja pimennon puolella on -täyteläisiä, sinertäviä varjoja, ja koko ilma on viikkoja kestäneen -lumisateen vuoksi niin puhdas, että jokainen hengähdyskin on -nautinto. Loivemmilla rinteillä huvittelee lapsikansa mäenlaskulla, -ja päivällisen jälkeen näkee vanhojen ihmisten seisoskelevan kujilla -ja paistattelevan auringossa, vaikka yöllä on niin pakkanen että -nurkat paukkuvat. Keskellä valkoista lumimaisemaa väikkyy sinisenä -ja tyynenä koskaan jäätymätön järvi, kauniimpana kuin milloinkaan -kesällä. Joka päivä ennen päivällistä vein isäni ulos oven eteen -istumaan, ja katselin, miten hän oikoi ruskeita, ja ryhmyisiä -koukkusormiaan ihanassa auringon lämmössä. Mutta hetkisen kuluttua -alkoi hän kuitenkin yskiä ja valittaa vilua. Se oli vaan kuitenkin -yksi hänen viattomia konstejaan, joiden nojalla hän sai syytä vaatia -minulta ryyppyä; sillä ei yskää paremmin kuin viluakaan tarvinnut -ottaa vakavalta kannalta. Niinpä sai hän ryypyllisen gentsianaa tahi -absinttia, alkoi taiteellisesti vähentää yskimistään ja iloitsi -selkäni takana luullen vetäneensä minua nenästä. Syötyämme jätin -hänet yksin, sidoin säärystimet jalkaani ja samoilin pari tuntia -vuorilla, niin paljo kuin mahdollista oli, ja palasin kotia liukuen -pitkin jäisiä hankia mukaan otetun heinäsäkin päällä. - -Kun se aika tuli, jolloin olin aikonut matkustaa Assisiin, oli -mailla vielä metrin paksuinen lumi. Vasta huhtikuussa alkoi kevät -näyttää elonmerkkejä, ja lumi suli yhtäkkiä niin pahanenteisen -nopeasti, ettei meidän kylässä oltu moista ennen nähty. Öin ja -päivin ulvoi föhn, kaukaa kuului lumivyöryjen jyrinää, tulvapurot -pauhasivat raivoten ja temmaten mukaansa suuria kallioita ja -murskattuja puita heitellen niitä meidän köyhälle, kaltaiselle -maakaistaleellemme ja hedelmäviljelyksillemme. Föhn karkoitti uneni, -läpi öiden kuuntelin jännityksellä ja pelolla myrskyn pauhaavan, -lumivyöryjen jyrisevän ja kuohuvan järven ryntäävän rantojaan -vastaan. Tänä kevään taistelun kuumeisena aikana valtasi minut -vielä kerran tuo jo voitettu rakkauteni sellaisella voimalla, että -nousin yöllä ylös, menin ikkunaan ja huusin katkerien tuskien -vallassa lemmensanoja Elisabethille ulos pimeyteen ja myrskyyn. Sen -jälkeen kun Zürichissä yöllä raivosin rakkaudesta tuolla kukkulalla, -yläpuolella italialaisen taiteilijattaren asuntoa, ei intohimo ollut -tähän saakka saanut niin vastustamatonta valtaa kuin nyt. Usein -tuntui minusta siltä, ikäänkuin olisi tuo ihana nainen minua aivan -lähellä ja hymyilisi minulle, mutta väistyisi joka askeleelta, -minkä häntä lähemmäksi kävisin. Tulivatpa ajatukseni mistä hyvänsä, -aina palasivat ne muuttumatta tähän mielikuvaan takaisin, jota -takaa-ajaessaan aivoni työskentelivät haavoitetun tavoin, joka aina -on pakoitettu kutkuttavaa haavaansa kynsimään. Häpesin itseäni, -vaikka sekin oli yhtä kiduttavaa kuin hyödytöntäkin, kirosin -föhn-tuulta ja tunsin kuitenkin kaikkien tuskieni ohessa salaisen, -lämpimän virran, samallaisen kuin poikuuteni aikoina ajatellessani -ihanaa Rösiä, jolloin lämmin verivirta suonissani kuohui. - -Ymmärsin ettei tälle sairaudelle voinut löytää mitään lääkitsevää -yrttiä, ja koetin siis edes tehdä hiukan työtä. Rupesin tekemään -alustavia töitä suureen teokseeni, tein muutamia harjoitelmia ja -huomasin pian, ettei aika ollut sitä varten sopiva. Sillävälin -kuului kaikkialta huonoja uutisia föhn-tuulen tekosista ja omassa -kylässämmekin tuli hätä käteen. Purojen tokeet olivat puoleksi -hävitetyt, monet talot, ladot ja tallit olivat tuntuvasti -vahingoittuneet, ulkokylistä saapui useita, jotka olivat jääneet -kodittomiksi, kaikkialla hätää ja valitusta eikä kellään rahaa. -Silloin tapahtui omaksi onnekseni, että kylätuomari pyysi minua -saapumaan raatihuoneelle ja kysyi, enkö tahtoisi avustaa heidän -yhteisen hädän avustamiseksi asettamaansa valiokuntaa. Minulle -uskottaisiin asian esittäminen kantonin neuvostolle ja erittäinkin -pitäisi minun sanomalehtien kautta saada muu maa liikkeelle -avunantoon. Oli omiaan, että sain tilaisuuden unohtaa omat -hyödyttömät kärsimykseni vakavammissa ja arvokkaammissa tehtävissä, -ja niin ryhdyin epätoivoissani asiaan. Kirjeellisesti sain Baselissa -heti keräyksen toimeen. Kantonilla ei ollut kuten jo edeltäpäin -tiesimme ollenkaan rahaa ja lähetti se vaan pari aputyömiestä. -Nyt käännyin sanomalehtien kautta yleisön puoleen; kirjeitä, -avustuksia ja kysymyksiä alkoi tulla ja kirjeiden kirjoittamisen -ohella oli minun vielä kunnallisneuvostossa riiteleminen pahapäisten -talonpoikaiskollojen kanssa. - -Nämä pari ankaraa heltiämätöntä työviikkoa tekivät minulle hyvää. Kun -asiat oli laitettu laidallensa ja minun osanottoni niiden hoitoon -oli käynyt vähemmän välttämättömäksi, niin silloin jo viheriöitsivät -yltympäri ruohokentät, järvi välkkyi lempeän sinertävänä ja vuorten -rinteiltä oli lumi kadonnut. Näihin aikoihin oli isä ennen tervannut -venheensä, äiti sitä katsellut puutarhasta ja minä myöskin seuraillut -tuota vanhaa tuttua työtä, isän piipusta pullahtelevia savupilviä -sekä keltaisia perhosia. Nyt ei ollut enää venhettä tervattavana, -äiti oli aikoja sitten maannut maan mullassa ja isäni värjötti -pahantuulisena turvattomassa kodissaan. Eno-Konrad muistutti myös -usein mieleeni entisiä aikoja. Usein tarjosin hänelle isän tietämättä -lasillisen viiniä, ja kuulin hänen juttujaan monista keksinnöistään, -joita hän kuvaili ja kertoili hyväntahtoisesti hymyillen, mutta -myöskin hiukan ylpeänä. Nykyisin ei hän enää uusia tehnytkään ja ikä -oli häneenkin jo tuntuvasti koskettanut, vaikkakin siitä huolimatta -hänen kasvoissaan ja naurussaan oli vieläkin jotakin poikamaista -ja nuorta, joka virkisti minua. Hän oli usein lohdutuksenani ja -ajankulukkina, kun en aina voinut viihtyä kotona isäukon luona. -Viedessäni häntä viinin juontiin astua köpytteli hän kiireesti -vierelläni ja koetti kaikin voimin pysyä rinnallani väärillä, -laihoilla säärillään. - -"Tartu purjeisiin, eno-Konrad!" kehoittelin minä häntä silloin, ja -purjeesta johtui puhe aina vanhaan venheeseemme, jota ei enää ollut -olemassa ja jota hän muisteli kuin rakasta vainajaa. Kun tuo vanha -palvelija oli minullakin rakkaassa muistossa, muistelimme kaikki sen -yhteydessä olevat asiat pienimpiä yksityiskohtia myöten. - -Järvi oli yhtä sininen kuin ennenkin, aurinko yhtä juhlallinen -ja lämmin, minä vanhapoika katselin keltaisia perhosia ja tuntui -mielestäni siltä, ikäänkuin kaikki olisi pohjaltaan aivan entisellään -ja ikäänkuin voisin nyt kuten ennenkin heittäytyä ruoholle poikuuden -unelmia uneksumaan. Mutta ettei asia niin ollut ja että jo olin -menettänyt suuren osan elämääni koskaan näkemättömiin, siitä saatoin -tulla joka päivä vakuutetuksi pestessäni, jolloin ruosteisesta -läkkimaljasta isonokkainen ja hapansuinen naamani vastaani -välkähteli. Vielä parempaa huolta piti Camenzind vanhempi siitä, -etten joutunut väärään käsitykseen aikojen muuttuvaisuudesta, ja jos -halusin kokonaan temmaista itseni keskelle nykyisyyden todellisuutta, -niin en tarvinnut tehdä muuta kuin avata ahtaan pöytälaatikkoni, -jossa tuleva suurteokseni virui ja nukkui, s.o. pakka vanhentuneita -kokeita ja seitsemän kahdeksan suunnitelmaa. Mutta laatikon avasinkin -harvoin. - -Vanhuksen hoidon ohella oli minulla kylliksi työtä pitää kunnossa -rappiolle joutunutta talouttamme. Lattioissa oli syviä kuiluja, uuni -ja liesi olivat puutteelliset, savusivat ja toivat häkää sisään, -ovet eivät menneet kiinni ja portaat vinnille, muinoiselle isän -kurittavan olemuksen näyttämölle, olivat hengenvaaralliset. Ennenkuin -siinä voitiin mitään tehdä oli kirves tahkottava, saha terotettava, -vasara lainattava ja nauloja haalittava kokoon, ja lopuksi etsittävä -muinaisesta puuvarastosta käsille kelpaavia laudankappaleita. -Työkalujen ja vanhan tahkon korjuussa auttoi hiukan eno-Konrad, mutta -hänkin oli käynyt liian vanhaksi ja kumaraksi ollakseen erityisesti -avuksi. Niinpä hieroin rakoille valkoiset käteni vastahakoisia -puita taivutellessani, pyöritin kolkkuvaa tahkoa, kiipeilin -kaikinpuolin vuotavaksi käyneelle katolle, naulasin, vasaroitsin, -panin uusia kattopäreitä, veistin, jolloin hiukan lihavanpuoleinen -Aatamini monta hikipisaraa tipahdutti. Väliin herkesin työstäni -keskellä vasaran iskua, erittäinkin ikävän pärekaton naulauksen -aikana, suoristin selkääni, vetäsin puoleksi sammuneen sikarin -palamaan, katselin syvää sinitaivasta ja nautin laiskuudestani siinä -ilahduttavassa varmuudessa, että nyt ei isä ollut minua kiiruhtamassa -ja haukkumassa. Sattuipa silloin naapureita, vaimoja, vanhuksia ja -koululapsia käymään sivu, heti ryhdyin laiskuuteni kaunistukseksi -ystävällisenä naapurina heidän kanssaan juttelemaan ja sain -vähitellen sellaisen maineen, että siinä on mies, jonka kanssa sopii -jutella järkevä sana silloin tällöin. - -"Aika lämmin tänään, Lisbeth?" - -"Niin on, Peter. Mitäs teet?" - -"Kattoa naulaan." - -"Kyllä jo kannattaakin, kauan se on jo sen tarpeessa ollutkin." - -"Niinpä kyllä!" - -"Mitäs ukko raataa? Hänhän täyttää jo pian seitsemänkymmentä." - -"Kahdeksankymmentä, Lisbeth, kahdeksankymmentä. Mitähän arvelet, kun -mekin kerran pääsemme niin vanhoiksi? Siinä ei ole leikin tilaa." - -"Niinpä niin, Peter, mutta minun täytyy kiiruhtaa miehelleni ruokaa -laittamaan. Tee työsi hyvin sillävälin!" - -"Hyvästi, Lisbeth." - -Ja kun hän kulki edelleen, juomanoppo kädessään huivilla peitettynä, -puhaltelin savupilviä ilmaan, katselin hänen jälkeensä ja mietin, -miksi kaikki ihmiset näyttivät hyörivän toimissaan niin ahkerina, ja -minä vaan kaksi kokonaista päivää naulaisin samaa kattoa. Vihdoinkin -sain sen toki valmiiksi. Poikkeuksen vuoksi seurasi isänikin -hartaasti työtäni, ja kun en mitenkään voinut päästää häntä katolle, -täytyi minun kuvailla työtäni perinpohjin ja tehdä tili jokaisesta -päreenpuoliskostakin, jolloin kaikki kehuminen minun osaltani jäi -sikseen. - -"Hyvä on", myönteli hän, "hyvä on, vaikka en olisi juuri uskonut, -että saat sen tänä vuonna valmiiksi." - - * * * * * - -Kun tarkastelen ja mietiskelen matkojani ja elämän yrityksiäni, niin -minua sekä ilahduttaa että suututtaa se seikka, että olen omallekin -kohdalleni tullut kokemaan sen vanhan totuuden, että kalat kuuluvat -veteen ja talonpojat maalle, ja ettei Nimikonin Camenzindistä -voi millään keinolla tehdä kaupunki- ja maailma-ihmistä. Totutan -itseni pitämään tämän aivan säännönmukaisena ja olen iloinen, että -kömpelö maailmallisen onnen metsästykseni päättyi vasten tahtoani -tähän vanhaan kulmaukseen järven ja vuorien väliin, jonne kuulun ja -jossa hyveeni ja paheeni, ja erittäinkin paheeni, ovat ikäänkuin -asiaan kuuluvia ja perittyjä. Ulkona maailmalla olin ollut vähällä -unohtaa kotiseutuni ja olinpa melkein jo pitänyt itseänikin -jonakin harvinaisena kasvina; nyt ymmärrän taas, että se oli vaan -Nimikonien henkeä, joka näytteli elonmerkkejä eikä tahtonut taipua -muun maailman elämään. Täällä ei kenellekään juolahda mieleen -pitää minua minään eräkkäänä, ja katsellessani vanhaa isääni tahi -eno-Konradia olen minä aivan kelvollinen poika ja sisarenlapsi. Niitä -muutamia harakanhyppyjä, joita olen tehnyt hengen valtakunnassa -etsiessäni sitä niinsanottua sivistystä, saattaa vallan hyvin -verrata enoni kuuluisaan purjehdusyritykseen, paitsi että ne tulivat -minulle kalliimmiksi rahassa, vaivoissa ja ihanissa vuosissa. -Ulkonaisestikin on minusta jälleen tullut kokonaan täkäläinen, nyt, -kuin nepaani Kuoni leikkaa partaani ja kun jälleen käytän tuppivyötä -housunkannattimeksi ja juoksentelen paitahihasillani, ja kun kerran -vanhenen ja pääni harmaantuu, voin aivan huoleti huomaamatta siirtyä -isäni tilalle ja ruveta hoitamaan hänen pientä tehtäväänsä kylämme -elämässä. Ihmiset tietävät vaan, että olen vuosikausia oleskellut -ulkona maailmalla, ja varonpa visusti heille ilmoittamasta, -minkälaista koiranvirkaa siellä olen toimittanut ja minkälaisissa -ämpäreissä uinut, sillä silloin sataisi pian pilkkaa ja liikanimiä. -Aina kertoessani Saksasta, Italiasta ja Pariisista röyhistän rintaani -hieman ja tulenpa itsekin joskus kunniallisimmissa kohdin epäilleeksi -omaa totuudenrakkauttani. - -Ja mitä on minulta nyt saalista näiltä näin monilta harharetkiltäni -ja menneiltä vuosiltani? Nainen, jota rakastin ja rakastan vieläkin, -kasvattaa paraillaan Baselissa kahta kaunista lastansa. Toinen, joka -rakasti minua, on sopinut kohtalonsa kanssa ja myö edelleen hedelmiä, -vihanneksia ja siemeniä. Isäni, jonka vuoksi olen palannut tähän -pesään, ei ole kuollut eikä parantunut, istuu vaan vuoteellaan tuossa -minua vastapäätä ja kadehtii minua hallussani olevan kellarinavaimen -vuoksi. - -Mutta siinähän ei ole kaikki. Onhan minulla paitsi äitiäni ja -hukkunutta nuoruudenystävääni enkeleinä taivaassa vaalea Agi ja -pieni, kyttyräselkä Boppi. Ja olenhan kokenut senkin, että kylämme -talot on taas korjattu ja kivitokeet rakennettu uudelleen. Jos -tahtoisin, valittaisiin minut kyläneuvostoonkin. Mutta siellähän on -Camenzindeja jo entuudelta kylliksi. - -Äskettäin on minulle avautunut uusi toimiala. Ravintolanisäntä -Nydegger, jonka tuvassa isäni kera olemme tyhjentäneet monet -litrat weltliiniläistä, wallisilaista ja waadtlantilaista, alkaa -peloittavasti vanhentua eikä tunne toimestaan enää mitään iloa. -Eräänä päivänä valitti hän minulle kurjuuttaan. Pahinta on se, -että ellei ketään kotikylästä saada tähän virkaan, niin pian on -meillä kylässämme joku ulkoa saapunut oluenpanija ja silloin -on asia pilassa, eikä meillä ole kylässämme enää ollenkaan -mieluista kapakkaa. Ketään vierasta kapakoitsijaa ei saisi päästää -paikkakunnalle, sillä hän myö tietysti mieluummin olutta kuin viiniä, -ja turmelee ja pilaa Nydeggerin hyvän viinikellarin. Saatuani tietää -tämän en ole saanut hetken rauhaa; Baselissa on minulla pankissa -hiukan rahaa ja kenties ei vanha Nydegger pitäisi minua kaikista -huonoimpana seuraajana. Vaikeus on vaan siinä, etten tahtoisi ruveta -ravintolanisännäksi isäni eläessä. Sillä ensiksi en voisi silloin -aina estää isääni ryyppimästä ja toiseksi syntyisi hänelle iso ilo -siitä, etten kaikella latinallani ja suurella opillani ollut päässyt -kauemmaksi kuin Nimikonin kapakanisännäksi. Se ei käy laatuun, ja -senvuoksi olenkin alkanut vähitellen odotella isäni kuolemaa, en -minkään kärsimättömyyden, vaan yhteisen hyvän asian vuoksi. - -Eno-Konradilla on taas vuosien perästä herännyt eloon aivan tavaton -työnhalu, ja se ei minua miellytä. Hänellä on alituisesti etusormi -suussa ja ankarat aatteelliset rypyt otsalla, hän astua tapsuttelee -pienin kiireisin askelin tupansa lattialla ja katselee kirkkaalla -ilmalla järvelle. Vanha Cenzine arvelee väliin: "Varmaankin -meinaa hän ruveta venettä rakentamaan", ja hän näyttää todellakin -taas vuosien perästä niin elämänhaluiselta ja rohkealta, hänen -kasvonilmeensä ovat niin ylön ymmärtäväiset ja viisaat, ikäänkuin -hän varmaan tällä kerralla tietäisi, miten oli oltava. Luulen -kuitenkin, ettei kysymyksessä ole mitään semmoista, vaan että hänen -väsynyt sielunsa ainoastaan pyrkii kohoamaan siivilleen aloittaakseen -kotimatkaansa. Tartu purjeisiin, enovanhus! Mutta jos hänen elämänsä -on nyt kerran sille kohdalle päässyt, niin silloin saavat Nimikonit -kokea jotakin ennenkuulumatonta. Olen nimittäin päättänyt papin -jälkeen lausua muutamia sanoja hänen haudallaan, seikka, jota ei -vielä tällä seudulla ole tapahtunut. Aion ylistää enoni autuaaksi -ja ja jumalan mielikiksi, ja tätä ylösrakentavaista osaa puheestani -annan seurata toisen, jossa rakkaat jäljelle jääneet saavat osakseen -kohtuullisen pivollisen suolaa ja pippuria, jota he eivät heti unohda -eivätkä minulle anteeksi anna. Toivottavasti elää isänikin vielä -silloin. - -Ja pöytälaatikossani on yhä alku suureen runoteokseeni. -"Elämäntyökseni" voisin sitä nimittää. Se tuntuu kuitenkin -liian juhlalliselta enkä sitä nimeä mielelläni käytäkään, sillä -tunnustanpa, että sen jatkaminen ja valmistaminen on vielä kokonaan -epätietoista. Kenties saapuu joskus aika, jolloin aloitan uudelleen, -jatkan ja valmiina lopetan; silloin on nuoruuteni kaiho sittenkin -ollut oikeassa ja minä olen kuitenkin ollut runoilija. - -Se olisi minusta samanarvoista tahi kentiesi arvokkaampaakin -kuin kunnallisneuvosto ja kivitokeet. Mutta sille se ei vertoja -vetäisi, mitä elämästäni on mennyt, eikä ole kuitenkaan kadoksiin -mennyt, yhtävähän kuin kaikille rakkaille ihmisilleni alkaen Rösi -Girtannerista aina Boppi-raukkaan saakka. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Peter Camenzind, by Hermann Hesse - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PETER CAMENZIND *** - -***** This file should be named 52989-8.txt or 52989-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/9/8/52989/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52989-8.zip b/old/52989-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c4ada14..0000000 --- a/old/52989-8.zip +++ /dev/null |