diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53505-8.txt | 5381 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53505-8.zip | bin | 79778 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5381 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..27c8d3a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53505 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53505) diff --git a/old/53505-8.txt b/old/53505-8.txt deleted file mode 100644 index d5e5389..0000000 --- a/old/53505-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5381 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Sininen lintu, by Maurice Maeterlinck, -Translated by Juhani Aho - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Sininen lintu - Satunäytelmä - - -Author: Maurice Maeterlinck - - - -Release Date: November 11, 2016 [eBook #53505] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SININEN LINTU*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SININEN LINTU - -Satunäytelmä - -Kirj. - -MAURICE MAETERLINCK - -Ranskankielestä suomentanut Juhani Aho - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1921. - - - - -PUVUT. - - -TILTIL: Peukaloisen puku: punaiset polvihousut, lyhyet, siniset liivit, -valkoiset sukat, kengät vaaleata nahkaa. - -MITIL: Punahilkan puku. - -VALO: Hame kuutamon värinen: se on vaaleata kultaa, jossa välkkää -hopeata; kiiltäviä harsoja ikäänkuin säteitä. Tyyli on uuskreikkalaista -tai englantilais-kreikkalaista Walter Cranen tai myös empiren tyyliin. --- Solakka vartalo, paljaat käsivarret j.n.e. Päässä on hänellä -otsaripa tai kevyt kruunu. - -HALTIJATAR. BERYLUNE, NAAPURIN VAIMO. BERLINGOT: Satujen -kerjäläishaltijattaren tavallinen puku. Ensimäisessä näytöksessä -tapahtuva prinsessaksi muuttuminen voidaan jättää esittämättä. - -ISÄ TIL, ÄITI TIL, ISO-ISÄ TIL, ISO-ÄITI TIL: Puvut sellaiset, -jommoisina ne tavataan Grimmin satujen kuvauksissa halonhakkaajista ja -saksalaisista talonpojista. - -TILTILIN veljet ja sisaret: Puvut muunnoksia Peukaloisen puvuista. - -AIKA: Ajan tavallinen puku: laaja viitta, musta tai tummansininen; -valkoinen, pitkä parta, viikate ja tuntilasi. - -ÄIDINRAKKAUS: Puku jotenkin samanlainen kuin Valolla; hienoja, -mahdollisimman valkeita ja läpikuultavia huntuja niinkuin -kreikkalaisissa veistoksissa. Helmiä ja kalliita kiviä, niin loistavia -ja niin paljon kuin halutaan, kun ne vain eivät riko kokonaisuuden -puhdasta ja hienoa sopusointua. - -ISOT ILOT: Niinkuin tekstissä on huomautettu, tulee niillä olla -loistoisat viitat, väreiltään sekä hieno- että herkkävivahteiset; -niissä tulee ilmetä ruusun puhkeaminen, veden väreily, aamuruskon sini -j.n.e. - -KODIN ONNET: Erivärisiä viittoja tai myös talonpoikain, paimenten, -halonhakkaajain y.m. pukuja, mutta ihannoituina ja sadullisesti -sovellettuina. - -SUURET ONNET: Ennen muuttumista komeita ja raskaita, punaisella ja -keltaisella kirjaeltuja viittoja, suuria ja paksuja jalokiviä j.n.e. -Muuttumisen jälkeen: kahvin tai suklaanruskeita ihokkaita, jotka saavat -ajattelemaan ruskeapukuisia tanssinukkeja. - -YÖ: Väljät, mustat vaatteet, joihin on siroteltu kullalle välkkyviä -tähtiä. Huntuja, tummia unikukkia j.n.e. - -NAAPURIVAIMON PIKKU TYTTÖ: Valkoinen ja loistelias tukka, pitkä, -valkoinen hame. - -KOIRA: Punainen hännystakki, valkoiset housut, kiiltokengät, -kiiltonahkahattu; puku yleensä muistuttaa englantilaista herrasmiestä. - -KISSA: Musta, helyillä koristettu ihokas. - -Näiden molempien päät saavat muistuttaa hiukan vastaavien eläinten -päitä. - -LEIPÄ: Pashan komea puku. Tummanpunainen, kullalla kirjaeltu, laaja -silkki- tai samettipuku. Suuri turbaani. Turkkilainen käyräsapeli. -Suunnaton vatsa, punaiset ja tavattoman pulleat posket. - -SOKERI: Silkkipuku, eunukkien puvun tapaan; puoleksi valkoinen, -puoleksi sininen, muistuttaakseen sokeritopan käärepaperia. -Haareminvartijan päähine. - -TULI; Punainen pusero, helakanpunainen, välkkyvä viitta, jonka sisusta -on kullanvärinen. Erivärisiä liekkejä muistuttavia töyhtöjä. - -VESI: Puku on sinertävä tai sinisenvihertävä, paikoitellen -läpikuultava, ikäänkuin se olisi tehty vetenä vuotavasta harsosta; -uuskreikkalaista tai englantilais-kreikkalaista tyyliä, mutta laajempi -ja valahtelevampi. Tukka joko kukkia tai vesiheiniä tai kaislaa. - -ELÄIMET: Puvut kansallispukuja tai maalaispukuja. - -PUUT: Pukujen värit eri vihreätä tai puiden runkojen mukaista; lisänä -on lehtiä tai oksia, joista ne tunnetaan. - - - -KUVAELMAT. - -ENSIMÄINEN KUVAELMA (I näytös): Halonhakkaajan tupa. - -TOINEN KUVAELMA (II näytös): Haltijattaren luona. - -KOLMAS KUVAELMA (II näytös): Muistojen maa. - -NELJÄS KUVAELMA (III näytös): Yön linna. - -VIIDES KUVAELMA (III näytös): Metsä. - -KUUDES KUVAELMA (IV näytös): Esiripun edessä. - -SEITSEMÄS KUVAELMA (IV näytös): Hautausmaa. - -KAHDEKSAS KUVAELMA (IV näytös): Esiripun edessä. - -YHDEKSÄS KUVAELMA (IV näytös): Onnien linna. - -KYMMENES KUVAELMA (V näytös): Tulevaisuuden valtakunta. - -YHDESTOISTA KUVAELMA (VI näytös): Jäähyväiset. - -KAHDESTOISTA KUVAELMA (VI näytös): Herääminen. - - - -HENKILÖT: - -Siinä järjestyksessä, missä ne ensiksi tulevat näyttämölle. - - ÄITI TIL. - TILTIL. - MITIL. - HALATIJATAR. - LEIPÄ. - TULI. - VESI. - SOKERI. - KOIRA. - KISSA. - VALO. - HETKETTÄRET. - ISÄ TIL. - ISO-ÄITI TIL. - ISO-ISÄ TIL. - PEKKA. - ROBERT. - HANNA. - LEENA. - PAAVO. - LIISA. - KERTTU. - YÖ. - UNI. - KUOLEMA. - NUHA. - I:NEN SININEN LAPSI. - 2:NEN " " - 3:S " " - 4:S " " - 5:S " " - 6:S " " - 7:S " " - 8:S " " - 9:S " " - YHDEKSÄN KIERTOTÄHDEN KUNINGAS. - 11:S SININEN LAPSI. - I2:S " " - I3:S " " - 14:S " " - PAKASTUNUT POIKA. - RAKASTUNUT TYTTÖ. - AIKA. - SYNTYVÄ PIKKU VELI. - TOISET SINISET LAPSET. - HOITAJATTARET. - SUURTEN ONNIEN PÄÄLLIKKÖ. - MUUT ONNET. - PIKKU ONNET. - NUORUKAISET. - ONNIEN PÄÄLLIKKÖ. - HYVINVOINNIN ONNI. - RAIKKAAN ILMAN ONNI. - VANHEMPIENSA-RAKASTAMISEN ONNI. - SINITAIVAAN-NÄKEMISEN ONNI. - METSÄSSÄ-OLESKELEMISEN ONNI. - PÄIVÄPAISTEESSA-OLESKELEMISEN ONNI. - KEVÄÄN ONNI. - AURINGONLASKUN ONNI. - TÄHTIENNOUSUN-NÄKEMISEN ONNI. - SATEISEN-ILMAN ONNI. - TALVISEN-TAKKATULEN ONNI. - VIATTOMIEN AJATUSTEN ONNI. - AAMUNKASTEESSA-PALJAINJALOIN-JUOKSEMISEN ONNI. - OIKEIN-TEKEMISEN ILO. - HYVÄNÄ-OLEMISEN ILO. - KUNNIAN ILO. - AJATTELEMISEN ILO. - YMMÄRTÄMISEN ILO. - ILO NÄHDÄ SITÄ-MIKÄ-ON-KAUNISTA. - RAKASTAMISEN ILO. - ÄIDINRAKKAUS. - TUNTEMATTOMAT ILOT. - NAAPURIN VAIMO BERLINGOT. - HÄNEN PIKKU TYTTÖNSÄ. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS - - -ENSIMÄINEN KUVAELMA - - Halonhakkaajan tupa - -Näyttämö kuvaa halonhakkaajan tupaa; se on yksinkertainen, mutta ei -köyhä. Takka, jossa kytee tuli. Keittokaluja, kaappi, leipälaatikko, -seinäkello, rukki, vesijohto y.m. Eräällä pöydällä sytytetty lamppu. -Kaapin vieressä lattialla nukkuvat kokoonkääriytyneinä, kuono hännän -alla, koira ja kissa. -- Heidän välillään on suuri sokeritoppa -käärittynä valko- ja siniraitaiseen paperiin. Seinällä riippuu pyöreä -lintuhäkki, jossa on turtturikyyhkynen. -- Perällä kaksi ikkunaa, -joiden sisäluukut ovat suljetut. -- Toisen ikkunan alla on rahi. -- -Vasemmalla on ulko-ovi, ja siinä suuri linkku. Oikealla toinen ovi. -- -Raput, jotka vievät ullakolle. Samoin on oikealla kaksi pientä -lapsenvuodetta, joiden päänpohjissa kahdella tuolilla on huolellisesti -kokoonkäännettyjä vaatteita. - -Esiripun noustessa Tiltil ja Mitil nukkuvat sikeästi pienissä -vuoteissaan. -- Äiti Til vielä viimeisen kerran tiukentelee heidän -peitteitään, nojautuu heidän ylitsensä, katselee heitä hetken. Viittaa -luokseen isä Tilin, joka pistää päänsä oven raosta. Äiti Til painaa -sormen suulleen merkiksi, ettei saa puhua, menee verkalleen oikealle ja -sammuttaa lampun. Näyttämö on hetken aikaa hämäränä, sitten alkaa yhä -lisääntyvä valo tihkua ikkunaluukkujen säleiden välistä. Lamppu -pöydällä syttyy itsestään. Lapset näyttävät heräävän ja nousevat -istumaan. - -TILTIL. Mitil? - -MITIL. Tiltil? - -TILTIL. Nukutko sinä? - -MITIL. Entä sinä? - -TILTIL. Enhän, enhän minä mitenkä nuku, koska puhun sinulle... - -MITIL. Nythän on joulu... mitä? - -TILTIL. Ei vielä; se on vasta huomenna. Mutta joulupukki ei tuo mitään -tänä vuonna... - -MITIL. Miksi ei?... - -TILTIL. Kuulin äidin sanovan, ettei hän ollut voinut mennä kaupunkiin -sille siitä puhumaan... Mutta ensi vuonna se tulee... - -MITIL. Sinne on niin pitkä aika, ensi vuoteen... - -TILTIL. Onhan sinne koko pitkä aika... Mutta rikkaiden lapsien luo se -tulee tänä yönä... - -MITIL. Niinkö?... - -TILTIL. Katsos. Äiti on unhottanut lampun palamaan... Kuulehan... - -MITIL. ...? - -TILTIL. Me nousemme ylös... - -MITIL. Sehän on kielletty... - -TILTIL. Kun ei kukaan näe... Katso ikkunaluukkuja... - -MITIL. Ai, kuinka ne loistavat... - -TILTIL. Ne on juhlatulia... - -MITIL. Mitä juhlatulia? - -TILTIL. Tuostapa tuosta vastapäätä, niiden rikkaiden lasten talosta. -Heidän joulukuusestaan. Avataan luukut... - -MITIL. Mutta saammeko? - -TILTIL. Totta kai, koska olemme yksin... Sieltä soitetaan, kuuletko?... -Noustaan... - - Lapset nousevat, juoksevat ikkunaan, nousevat rahille ja - avaavat luukut. Kirkas valo tunkee huoneeseen. Lapset - katselevat ahnaasti ulos. - -TILTIL. Tästä näkee kaikki... - -MITIL, jolla on huono paikka rahilla. En minä näe mitään... - -TILTIL. Siellä sataa lunta... Kahdet vaunut ja kuusi hevosta kumpienkin -edessä... - -MITIL. Vaunuista nousee kaksitoista pikku poikaa... - -TILTIL. Pöllö!... Tyttöjähän ne on... - -MTTIL. Mutta koska niillä on housut... - -TILTIL. Sinä et ymmärrä mitään... Elä tyrki minua noin... - -MITIL. Enhän minä ole koskenutkaan sinuun. - -TILTIL, joka on vallannut koko rahin itselleen. Sinähän valtaat koko -rahin... - -MITIL. Vaikka itse valtaat!... - -TILTIL. Ole vaiti, nyt näkyy kuusi... - -MITIL. Mikä kuusi? - -TILTIL. Joulukuusi tietenkin... Sinähän katsot seinään... - -MITIL. Minä katson seinään, koska sinä et päästä minua rahille. - -TILTIL, luovuttaen hänelle pienen pikkuruisen sijan rahilla. No?... -Riittääkö?... Onhan sinulla parempi paikka kuin minulla... Kylläpä -siellä on kynttilöitä. Kylläpä on... - -MITIL. Mitä ne tekevät nuo, jotka noin huitovat ja puhkuvat? - -TILTIL. Nehän soittavat. - -MITII. Ovatko ne toisilleen vihoissaan? - -TILTIL. Eivät, vaan se on hyvin vaikeata. - -MITIL. Siellä on vielä yhdet vaunut ja yhdet valkoiset hevoset!... - -TILTIL. Ole vaiti!... Katselehan... - -MITIL. Mitä ne on nuo kultaiset, jotka riippuvat oksista?... - -TILTIL. Etkö sinä nyt ymmärrä, että ne ovat leikkikaluja!... Sapeleita, -pyssyjä, sotamiehiä, kanunoita... - -MITIL. Ja nukkeja, sano, onko siellä nukkejakin?... - -TILTIL. Nukkejako?... Sinä vasta olet tyhmä; eivät ne välitä -nukeista... - -MITIL. Entä mitä ne ovat nuo tuolla pöydällä? - -TILTIL. Leivoksia, hedelmiä, kermatorttuja... - -MITIL. Minä söin kerran kermatorttuja, kun olin pieni... - -TILTIL. Niin minäkin; se on parempaa kuin leipä, mutta sitä saa niin -kovin vähän... - -MITIL. Nuo näkyvät saavan kuinka paljon tahansa... Niitä on siellä -pöytä täynnä. Syövätkö ne niitä?... - -TILTIL. Totta kai; mitäs ne niillä muuten tekisivät? - -MITIL. Minkähän tähden ne ei syö niitä hetipaikalla? - -TILTIL. Kun ei niillä ole nälkä... - -MITIL hämmästyksissään. Eikö ole nälkä?... Kuinka ei ole?... - -TILTIL. Koska ne saavat syödä, milloin vain tahtovat. - -MITIL ei oikein usko. Joka päiväkö? - -TILTIL. Kuuluvat saavan... - -MITIL. Syövätköhän ne kaiken?... Antaisivatkohan ne muillekin? - -TILTIL. Kenelle? - -MITIL. Meille... - -TILTIL. Eiväthän ne tunne meitä - -MITII. Jos menisi pyytämään?... - -TILTIL. Ei se sovi. - -MITIL. Miksi ei?... - -TILTIL. Koska se on kielletty. - -MITIL taputtaen käsiään. Oi, kuinka ne ovat kauniita! - -TILTIL innoissaan. Näetkö, kuinka ne nauravat? - -MITIL. Ja pikkulapset tanssivat!... - -TILTIL. Tanssitaan mekin. - - He tepastelevat ilosta rahilla. - -MITIL. Oi, kuinka se on hauskaa!... - -TILTIL. Nyt niille tarjotaan leivoksia!... Ne saavat ottaa niitä niin -paljon, kuin tahtovat... Nyt ne syövät... nyt ne syövät!... - -MITIL. Pikkulapsetkin saavat... Kaksi, kolme, neljä... - -TILTIL innoissaan ilosta. Voi, kuinka se maistuu makealle... Kuinka -maistuu makealle!... - -MITIL lukien kuviteltuja leivoksia. Minä, minä sain kaksitoista!... - -TILTIL. Ja minä sain neljä kertaa kaksitoista!... Mutt minä annan -sinullekin, jos tahdot... - - Ovelle kolkutetaan - -TILTIL yhtäkkiä jäähtyen ja pelästyen. Mitä se on? - -MITIL kauhuissaan. Se on isä... - - Kun he eivät mene avaamaan, näkyy suuri linkku nousevan - itsestään, narahtaen; ovi aukeaa puoleksi ja sisään tulee - vanha nainen, joka on puettu vihreään ja jolla on päässä - punainen myssy. Hän on kyttyräselkäinen ja toissilmä ja - ontuu; nenä ja leuka tavottelevat toisiaan; hän käy - nojautuneena sauvaan. Ilmeisesti hän on haltijatar. - -HALTIJATAR. Onko teillä täällä laulavaa heinää tai sinistä lintua? - -TILTIL. On meillä heiniä, mutta ei ne laula... - -MITIL. Meillä on lintu. - -TILTIL. Mutta minä en anna sitä. - -HALTIJATAR. Mikset? - -TILTIL. Koska se on minun. - -HALTIJATAR. Onhan se syy sekin, totisesti. Missä lintusi on?... - -TILTIL osoittaen häkkiä. Häkissä... - -HALTIJATAR asettaen silmälasit nenälleen ja tarkastellen lintua. En -huoli; ei ole tarpeeksi sininen. Teidän täytyy lähteä hakemaan minulle -sitä, jota tarvitsen. - -TILTIL. Mutta enhän minä tiedä, missä se on... - -HALTIJATAR. En minäkään. Sentähdenhän sitä täytyy etsiä. Laulavaa -heinää minä en nyt ihan välttämättä tarvitse, mutta minun täytyy -ehdottomasti saada käsiini Sininen Lintu. Minä tarvitsen sen pikku -tyttärelleni, joka on sairas. - -TILTIL. Mikä häntä vaivaa?... - -HALTIJATAR. Sitä ei kukaan oikein tiedä; hän tahtoisi olla onnellinen. - -TILTIL. Niinkö?... - -HALTIJATAR. Tiedättekö, kuka minä olen?... - -TILTIL. Olette hiukan naapurin rouvan, täti Berlingot'n näköinen... - -HALTIJATAR suuttuen yhtäkkiä. En ensinkään... Ei ole olemassa -minkäänlaista yhdennäköisyyttä... Se on hävytöntä... Minähän olen -Haltijatar. Berylune... - -TILTIL. Niinpä niin... vai niin... - -HALTIJATAR. Täytyy lähteä heti paikalla, - -TILTIL. Tuletteko te meidän kanssamme?... - -HALTIJATAR. Se on suorastaan mahdotonta, koska minulla on pata tulella -ja koska se kiehuu yli heti, joka kerta, kun olen poissa vähänkään yli -tunnin... (Osoittaen vuorotellen kattoa, uunia ja ikkunaa) Haluatteko -lähteä tuolta kautta vaiko tuolta vaiko tuolta?... - -TILTIL osoittaen ovea. Kyllä minä mieluimmin menisin tuolta kautta... - -HALTIJATAR suuttuen taas yhtäkkiä. Se on kerrassaan mahdotonta, se -olisi kerrassaan sopi-sopimatonta. (Osoittaen ikkunaa) Me menemme tuota -tietä... Kas niin... Mitä te odotatte?... Pukeutukaa hetipaikalla... -(Lapset tottelevat ja pukeutuvat nopeasti) Minä autan Mitiliä... - -TILTIL. Meillä ei ole kenkiä... - -HALTIJATAR. Ei sillä väliä. Minä annan teille pienen ihmeellisen hatun. -Mutta missä ovat vanhempanne?... - -TILTIL osoittaa oikealla olevaa ovea. Tuolla; ne nukkuvat... - -HALTIJATAR. Entä iso-isänne ja iso-äitinne?... - -TILTIL. Ne ovat kuolleet... - -HALTIJATAR. Entä pikku veljenne ja pikku sisarenne... Kai teillä on -niitä?... - -TILTIL. Onhan toki; kolme pikku veljeä... - -MITIL. Ja neljä pikku sisarta... - -HALTIJATAR. Missä ne ovat?... - -TILTIL. Ne ovat kuolleet nekin... - -HALTIJATAR. Tahdotteko nähdä heidät jälleen? - -TILTIL. Tahdomme, tahdomme... Hetipaikalla... Näyttäkää heidät -meille!... - -HALTIJATAR. Eivät ne ole minulla taskussa mukanani... Mutta sehän sopii -erinomaisesti; saatte nähdä heidät, kun kuljemme Muistojen maan kautta. -Se on sen tien varressa, joka vie Sinisen Linnun luo. Heti vasempaan -käteen, kolmannen risteyksen jälkeen... Mitä te teitte silloin, kun -minä kolkutin? - -TILTIL. Me leikimme leivoksien syömistä. - -HALTIJATAR. Onko teillä leivoksia?... Missä ne ovat?... - -TILTIL. Rikkaiden lasten linnassa... Tulkaa katsomaan, kuinka kaunista -siellä on!... - - Vetää Haltijattaren ikkunaan. - -HALTIJATAR ikkunassa. Mutta muuthan ne niitä syövät!... - -TILTIL. Niinpä niin, mutta me voimme kuitenkin nähdä... - -HALTIJATAR. Eikö käy kateeksesi? - -TILTIL. Mistä syystä?... - -HALTIJATAR. Koska he syövät kaiken eivätkä anna sinulle mitään. Minusta -se on kovin väärin... - -TILTIL. Eikä ole, koskapa he kerran ovat rikkaita... Mitä?... eikö -siellä ole ihmeen kaunista?... - -HALTIJATAR. Ei siellä ole sen kauniimpaa kuin täälläkään. - -TILTIL. Mitä? Täällä meillä on paljon pimeämpää ja pienempää, eikä ole -leivoksiakaan... - -HALTIJATAR. Täällä on aivan niinkuin sielläkin, sinä vain et näe -mitään... - -TILTIL. Kyllä minä näen, aivan erinomaisesti, ja minulla on hyvät -silmät. Minä näen kirkon kellotaulusta saakka, kuinka paljon kello on, -vaikk'ei isäkään näe... - -HALTIJATAR suuttuen yhtäkkiä. Ja minä sanon, että sinä et näe mitään... -Miltä minä sinusta näytän? Millainen minä sitten olen?... (Tiltil -vaikenee hämillään) Kas niin, et vastaa, tiesinhän, ettet näe... Olenko -minä kaunis vai ruma?... (Tiltil vaikenee yhä enemmän hämillään) Et -vastaa? Olenko nuori vai vanha? Olenko punaposkinen vai keltainen?... -Olenko ehkä kyttyräselkäinen?... - -TILTIL sovitellen. Et, et, et ainakaan paljon... - -HALTIJATAR. Olenpahan, naamastasi päättäen minä olen kauhean -kyttyräselkäinen... Olenko koukkunenäinen? Onko vasen silmäni puhki? - -TILTIL. Ei, ei, eihän toki... Kuka sen puhkaisi? - -HALTIJATAR yhä enemmän hermostuen. Mutta sehän ei ole puhki... -Hävytön... senkin kakara... Se on kauniimpi kuin toinen; se on -suurempi, kirkkaampi, se on sininen, taivaan sininen... Entä tukkani, -näetkö?... Se on keltainen kuin tuleentunut vilja... minun kutrini -hohtavat kuin kulta... Ja niitä on minulla niin paljon, että päätäni -painaa... Niitä pistää esiin kaikkialta... Näetkö, tässä? - - Hän vetää esiin kaksi hienoa harmaata suortuvaa. - -TILTIL. Näen, kyllä minä näen muutamia... - -HALTIJATAR ihan loukkaantuneena. Vai muutamia!... Vaikka tukkani on -tuuhea ja paksu kuin olkilyhde!... vaikka sitä on sylin täydeltä!... -vaikka se valuu kultana maahan!... Tiedän kyllä, että ihmiset sanovat, -etteivät ne näe minun tukkaani; mutta sinä et ole sellainen sokea, -ilkeä ihminen, ethän? - -TILTIL. En, en, minä näen niitä aivan hyvin sen verran, kuin niitä -näkyy... - -HALTIJATAR. Sinun pitää uskaltaa nähdä kaikki muukin, mikä ei näy!... -Ihmiset ovat kovin eriskummallisia... Sittenkuin haltijat kuolivat, -ihmiset eivät näe mitään eivätkä aavista mitään... Onneksi on -minulla aina mukanani kaikki, mitä tarvitaan sammuneiden silmien -sytyttämiseksi... Mikäs tämä on, jonka nyt vedän esiin pussistani? - -TILTIL. Oi, kuinka kaunis pikku lakki... Mikä se on tuo, joka niin -loistaa sen otsassa?... - -HALTIJATAR. Se on se suuri Timantti, joka avaa silmät... - -TILTIL. Ah... - -HALTIJATAR. Niin; kun hattu on päässä, niin pyöräytetään Timanttia -hiukan oikealta vasemmalle, kas näin, näetkö?... Se painaa silloin -erästä nystyrää päässä, jota kukaan ei tunne ja joka avaa silmät... - -TILTIL. Eihän se vain tee kipeää?... - -HALTIJATAR. Päinvastoin. Se on loihdittu. Siitä näkee heti samassa, -mikä on mihinkin kätkettynä; leivän sielun, viinin sielun, pippurinkin -sielun... - -MITIL. Näkeekö siitä sokerinkin sielun? - -HALTIJATAR yhtäkkiä suuttuen. Tietysti... Minä en siedä turhia -kysymyksiä... Sokerin sielu ei ole sen merkillisempi kuin pippurinkaan -sielu... Kas niin, nyt minä annan kaiken, minkä voin, auttaakseni teitä -etsimään Sinistä Lintua... Tiedän kyllä, että teillä olisi enemmän -hyötyä Näkymättömyyden sormuksesta tai myös Lento-Liinasta... Mutta -minä olen hukannut sen kaapin avaimen, johon ne panin... Ah, olin aivan -unohtaa... (Osoittaa Timanttia) Kun sitä pitää näin, näetkö... vielä -yksi kierros, niin näkee Menneisyyden... vielä pieni kierros, niin -näkee Tulevaisuuden... Se on hyvin ihmeellinen ja käytännöllinen eikä -sitä kukaan huomaa... - -TILTIL. Isä ottaa sen minulta... - -HALTIJATAR. Hän ei näe sitä, ei kukaan näe sitä, niin kauan kuin se on -päässä... Tahdotko koettaa?... (Panee Tiltilin päähän vihreän lakin) Ja -nyt, pyöräytä Timanttia... ensin yksi kierros ja sitten... - - Tuskin on Tiltil kiertänyt Timanttia, kun kaikki muuttuu yhtäkkiä - ja ihmeellisesti. Vanha haltijatar on yhtäkkiä ihana, ihmeellinen - prinsessa; kivet joista tuvan seinä on tehty, loistavat sinisinä - kuin safiirit, tulevat läpikuultaviksi, säteilevät, häikäisevät - kuin kaikkein kalleimmat jalokivet. Vanhat huonekalut alkavat - elää ja loistaa; valkoinen puupöytä näyttää yhtä juhlalliselta, - yhtä hienolta kuin marmoripöytä, kellon taulu iskee silmää ja - hymyilee hellän ystävällisesti, samalla kun sen kaapin ovi, - jonka takana heiluri liikkuu, aukeaa puoleksi, jolloin sieltä - astuvat ulos Hetkettäret käsikkäin ja nauraen, ja alkavat tanssia - suloisen soiton kuuluessa. On sanomattakin selvää, että Tiltil - pelästyy ja huudahtaa, osoittaen Hetkettäriä. - -TILTIL. Mitä ne ovat kaikki nuo kauniit naiset? - -HALTIJATAR. Elä pelkää, ne ovat elämäsi hetket, jotka iloitsevat siitä, -että ovat hetkeksi päässeet vapautumaan ja näkymään... - -TILTIL. Miksi seinät ovat näin kirkkaat?... Ovatko ne sokeria tai -kallista kiveä?... - -HALTIJATAR. Kaikki kivet ovat samanlaisia, kaikki kivet ovat kalliita -kiviä: mutta ihminen ei näe niistä kuin muutamia... - - Heidän puhuessaan jatkuvat ja täydentyvät ihmeet. Leipien henget, - jotka esiintyvät leivän kuoren värisiin mekkoihin puettuina - miehinä, syöksyvät pelästyneinä ja jauhoista valkeina - leipälaatikosta ja hyppelevät pöydän ympärillä, missä heidät - saavuttaa tuli, joka tultuaan uunista Tulikiven keltaisessa ja - punaisessa mekossa, ajaa heitä takaa ollen pakahtumaisillaan - naurusta. - -TILTIL. Keitä ovat nuo rumat miehet?... - -HALTIJATAR. Elä pelkää; ne ovat vain leipien henkiä, jotka käyttävät -hyväkseen tätä totuuden vallallaolo-aikaa päästäkseen vähän -jaloittelemaan laatikostaan, jossa niillä oli hiukan ahdasta olla... - -TILTIL. Entä tuo ruma punainen paholainen, joka haisee pahalle?... - -HALTIJATAR. St... Elä puhu liika kovaa, se on tuli... Hän on hyvin -ilkeäluontoinen. - - Tämä keskustelu ei ole keskeyttänyt ihmeitten jatkumista. Kissa - ja koira, jotka ovat maanneet kiehkurassa kaapin edessä, - parkaisevat yhtaikaa ja katoavat lattialuukkuun, ja heidän - sijaansa lennähtää sieltä kaksi henkilöä, joista toisella on - verikoiran naamio, toisella Kissan pää. Verikoiraksi naamioitu - pikku mies jota tästedes nimitämme koiraksi -- hyökkää Tiltiliin - kiinni, suutelee ja syleilee häntä raivokkaasti; samalla Kissaksi - naamioitu pikku nainen -- jota lyhykäisyyden vuoksi sanomme - Kissaksi -- vetäisee kammalla tukkaansa, pesaisee käsiään ja - silittelec viiksiään, ennenkuin lähestyy Mitiliä. - -KOIRA ulvoo, hyppii, panee kaikki paikoiltaan, ollen ihan sietämätön. -Sinä minun pikku jumalani. Hyvää päivää, hyvää päivää, pikku -jumalani... Vihdoin minäkin voin puhua. Minulla on ollut niin kauhean -paljon sanomista sinulle. Vaikka kuinka olisin haukkunut ja häntääni -heiluttanut, ethän minua ymmärtänyt... Mutta nyt... mutta nyt... Hyvää -päivää, hyvää päivää... Minä rakastan sinua... Tahdotko, että istun?... -Kuljenko käsilläni? vai tanssinko nuoralla?... - -TILTlL Haltijattarelle. Kuka on tuo herra jolla on koiran pää? - -HALTIJATAR. Mutta etkö sinä tunne?... Sehän on Vahdin sielu, jonka sinä -olet vapauttanut... - -KISSA lähestyen Mitiliä ja ojentaen hänelle kätensä, kursastellen, -varovasti. Hyvää huomenta, neitiseni... Olette kovin kaunis tänään... - -MITIL. Huomenta, rouvaseni... (Haltijattarelle) Kuka tuo on?... - -HALTIJATAR. Kai sinä hänet tunnet, sehän on Mirrin sielu, joka ojentaa -sinulle kätensä... Suutele häntä... - -KOIRA tyrkkien kissaa. Minuakin... Minäkin tahdon suudella pikku -jumalaa... Minäkin tahdon suudella pikku tyttöä... Minä tahdon suudella -koko maailmaa... Hih... Nyt pidetään hauskaa... Minä pelotan Mirrin... -Huti, huu huu... - -KISSA. Herraseni, en tunne teitä... - -HALTIJATAR uhaten koiraa kepillään. Pysytkö siivolla siinä; vai pitääkö -minun sulkea sinut äänettömyyteen iäksi päiväksi... - - Ihmeet jatkuvat: Rukki alkaa nurkassa pyöriä, kehräten ihania - valonsäteitä; vesijohto toisessa nurkassa alkaa laulaa kimeällä - äänellä, ja muuttuen välkkyväksi suihkuksi se pärskyttelee - tiskipöydälle helmiä ja smaragdeja, joiden keskeltä ponnahtaa - esiin veden sielu, joka on niinkuin vettä valuva, hajahapsi, - irvistelevä nuori tyttö; hän hyökkää suoraa päätä Tulen kimppuun. - -TILTIL. Kuka on tuo märkä nainen?... - -HALTIJATAR. Elä huoli pelätä, se on se vesi, joka tulee johdosta... - - Maitokannu kaatuu, putoaa pöydältä lattialle ja särkyy; maahan - menneestä maidosta nousee suuri, valkoinen, ujosteleva olento, - joka näyttää pelkäävän kaikkea. - -TILTIL. Entä tuo paitasillaan oleva nainen, joka pelkää?... - -HALTIJATAR. Se on Maito, joka on särkenyt kannunsa. - - Sokeritoppa, joka on kaapin edessä, alkaa suureta, laajentua - ja särkee paperisen kuorensa, josta tulee esiin imelähkö, - teeskentelevä olento, yllään väljä tallitakki, puoleksi valkea, - puoleksi sininen; hän lähestyy tekopyhästi hymyillen Mitiliä. - -MITIL levottomasti. Mitä tuo tahtoo?... - -HALTIJATAR. Mutta sehän on sokerin sielu... - -MITIL rauhoittuen. Onko sillä karamellia?... - -HALTIJATAR. On, taskut täynnä, sen joka sormi on karamelli... - - Lamppu putoo pöydältä, ja niin pian kuin se on pudonnut, - leimahtaa sen liekki loistavaksi, verrattoman kauniiksi - neidoksi. Hän on puettu läpikuultaviin, häikäisevän - valkoisiin pitkiin huntuihin ja seisoo liikkumatonna - ja kuin haltioituneena. - -TILTIL. Kuningatar! - -MITIL. Neitsyt Maaria!... - -HALTIJATAR. Ei, vaan Valo... - - Samaan aikaan ovat kastrullit hyllyillään alkaneet pyöriä kuin - hyrrät, liinavaatekaappi paukauttaa auki ovensa ja sieltä alkaa - purkautua kuun ja auringon värisiä liinavaatteita, joiden - kulkueeseen yhtyy, ullakon portaita laskeutuen, kaikenlaista - komeata riepua ja rääsyä. Silloin yhtäkkiä kolkutetaan kolme - kertaa oikeanpuoliseen oveen. - -TILTIL kauhuissaan. Se on isä... Isä on kuullut... - -HALTIJATAR. Kierrä Timanttia... Vasemmalta oikealle... (Tiltil kiertää -kiireesti timanttia) Ei niin nopeasti... Voi hyvä Jumala! Liian -myöhään... Sinä kiersit liian nopeasti. Nyt niillä ei ole aikaa palata -paikoilleen, voi, voi, mikä tästä tuleekaan!... (Haltijatar muuttuu -taas vanhaksi vaimoksi, tuvan seinät sammuvat, Hetkettäret rientävät -takaisin kellokaappiin, rukki pysähtyy j.n.e. Mutta yleisessä -hämmingissä ja sekasorrossa, kun Tuli juoksentelee hullaantuneena -pitkin huonetta etsien uunia, yksi leivistä, joka ei mahtunut -leipälaatikkoon, purskahtaa itkemään ja kauhuissaan kiljumaan.) Mikä on -hätänä?... - -LEIPÄ kyyneliin sulaen. Minä en mahdu laatikkooni... - -HALTIJATAR katsoo laatikkoa. Mahdutpas... (Siirtelee muita leipiä, -jotka ovat asettuneet entisille paikoilleen.) Kas niin, pian, pian, -limikkäin, lomakkain! - - Taas kolkutetaan ovelle. - -LEIPÄ epätoivoissaan, koettaa turhaan mahtua laatikkoon. Eihän se käy. -Se syö suuhunsa ensiksi minut... - -KOIRA hypellen Tiltilin ympärillä. Pikku jumalani... Minä olen vielä -täällä... Minä osaan vielä puhua... Minä voin vielä suudella ja -syleillä sinua... Vielä voin... Vielä. Vielä... - -HALTIJATAR. Kuinka? Sinäkin?... Oletko sinäkin vielä siinä?... - -KOIRA. Sattuipa hyvin... En ehtinytkään palata äänettömyyteen; luukku -meni kiinni liian pian... - -KISSA. Minun luukkuni myöskin... Mitä tulee tapahtumaan?... Onko -olemassa vaaraa?... - -HALTIJATAR. Minun täytyy sanoa teille totuus: kaikki, jotka lähtevät -näiden lasten mukana, tulevat kuolemaan matkan lopussa... - -KISSA. Entä ne, jotka eivät lähde?... - -HALTIJATAR. Ne elävät hetkisen kauemmin... - -KISSA koiralle. Tule, palataan takaisin luukun reikään... - -KOIRA. Ei, ei... Minä en tahdo... Minä tahdon lähteä pikku jumalan -mukaan... Tahdon yhtä mittaa puhua hänen kanssaan. - -KISSA. Pöllö!... - - Oveen kolkutetaan. - -LEIPÄ itkien kuumia kyyneleitä. Minä en tahdo kuolla matkan lopussa... -Tahdon heti paikalla takaisin laatikkooni!... - -TULI, joka yhä on huimaavaa vauhtia lennellyt edes takaisirs huoneessa -päästellen vihlovia hätävihellyksiä. En löydä enää uuniani... - -VESI, joka turhaan on koettanut tunkeutua johtoon. En voi päästä -takaisin johtoon... - -SOKERI, joka häärii paperitötterönsä ympärillä. Minä särjin -kääreeni!... - -MAITO haikeasti ja ujosti. Minun pikku kannuni on rikottu... - -HALTIJATAR. Olettepa te tyhmiä ja pelkureita!... Ennemmin elätte -kurjissa laatikoissanne, luukuissanne, loukoissanne ja torvissanne kuin -lähdette lasten mukaan, jotka menevät hakemaan Lintua?... - -KAIKKI paitsi Koira ja Valo. Niin, niin! Heti! Heti! -- Päästäkää minut -johtooni!... ja minut laatikkooni!... Ja minut uuniini... Ja minut -luukkuuni... - -HALTIJATAR Valolle, joka katselee haaveillen lamppunsa siruja. Entä -sinä, Valo, mitä sinä sanot?... - -VALO. Minä lähden lasten kanssa... - -KOIRA ilosta ulvoen. Minä myös, minä myös... - -HALTIJATAR. Se on järkevää puhetta se. Sitäpaitsi on jo myöhäistä -peräytyä; teillä ei ole enää valitsemisen varaa, teidän on kaikkien -tultava meidän kanssamme... Mutta sinä, Tuli, elä lähentele ketään, -sinä, Koira, elä härnää Kissaa, ja sinä, Vesi, seiso suorana ja koeta -olla juoksematta joka paikkaan... - - Ovelle isketään vimmatusti. - -TILTIL kuuntelee. Se on yhä isä... Nyt hän nousee ylös. Minä kuulen -hänen kävelevän... - -HALTIJATAR. Menkäämme ikkunasta. Te tulette kaikki minun luokseni, ja -minä annan sopivat vaatteet eläimille ja ilmiöille... (Leivälle) Sinä, -Leipä, ota tuo häkki Sinisen Linnun varalta. Pidä siitä tarkka vaari... -Pian, pian, elkäämme hukatko hetkeäkään... - - Ikkuna pitenee yhtäkkiä oveksi. Kaikki astuvat ulos, jonka jälkeen - ikkuna muuttuu entiselleen ja sulkeutuu äänettömästi. Huoneessa - pimenee ja pienet vuoteet joutuvat hämärän peittoon. Oikeaa ovea - raotetaan ja rakoon ilmaantuu isä ja äiti Tilin pää. - -ISÄ TIL. Ei se ollut mitään... Sehän on vain sirkka, joka sirittää... - -ÄITI TIL Näetkö sinä ne?... - -ISÄ TIL. Näen... Ne nukkuvat rauhallisesti... - -ÄITI TIL. Kuuluu, kuinka ne hengittävät... - - Ovi sulkeutuu. - -Esirippu. - - - - -TOINEN NÄYTÖS - - -TOINEN KUVAELMA - - Haltijattaren luona - -Komea etehinen. Haltijatar Berylunen linnassa. Kulta- ja hopeapäisiä -patsaita vaaleasta marmorista, portaita, pylväskäytäviä, parvekkeita -j.n.e. - -Perältä oikealla tulevat Kissa, Sokeri ja Tuli komeissa, kalleissa -puvuissa. Ne tulevat huoneesta, josta säteilee Valoa. Se on -Haltijattaren vaatehuone. Kissalla on mustasilkkisen puseronsa päällä -kevyt harso. Sokeri on puettu puoleksi valkoiseen, puoleksi -vaaleansiniseen silkkihameeseen, ja Tulella, jolla on päässään -monivärisiä töyhtöjä, on yllään pitkä, kullalla sisustettu -tummanpunainen viitta. Ne kulkevat salin läpi ja laskeutuvat etualalle, -oikealle, jossa Kissa vie heidät erääseen pylväskäytävään. - -KISSA. Täältä kautta. Minä tunnen kaikki tämän linnan sokkelot... -Haltijatar Berylune on perinyt sen Sini-Parralta... Sillaikaa kun -lapset ja Valo ovat käymässä Haltijattaren pikkutyttären luona, -käyttäkäämme hyväksemme vapautemme viimeisiä hetkiä... Olen tuonut -teidät tänne keskustellakseni kanssanne tilanteesta, johon meidät on -saatettu... Olemmeko kaikki koolla?... - -SOKERI. Tuolla tulee Koira. Haltijattaren vaatehuoneesta... - -TULI. Mitä ihmettä hänellä on yllään?... - -KISSA. Hän on pukeutunut Tuhkimon vaunulakeijan pukuun... Se on aivan -omansa hänelle... Hänellä on orjan sielu... Mutta piiloutukaamme -kaiteen taa... Häneen ei ole vähääkään luottamista... Olisi parempi, -jos hän ei kuulisi, mitä minulla on teille sanottavaa... - -SOKERI. Hän on jo saanut meistä vainua... Kas, tuolla tulee myöskin -Vesi vaatehuoneesta... Herran päivät, kuinka impi on ihana... - - Koira ja Vesi yhtyvät ryhmään. - -KOIRA harppaillen. Katsokaa!... Katsokaa!... Emmekö ole kauniita?... -Näettekö näitä pitsejä?... Näettekö näitä kahinoita?... Tämä on -kultaa... ja ihan oikeata!... - -KISSA Vedelle. Se on joka sään hame... Luulen tuntevani sen... - -VESI. Niin, se juuri sopiikin minulle... - -TULI mutisten. Puuttuu vain sateenvarjo... - -VESI. Mitä sanoitte? - -TULI. En mitään, en mitään... - -VESI. Luulin teidän puhuneen muutamasta suuresta punaisesta nenästä, -jonka näin tuonoisna päivänä... - -KISSA. Kas niin. Elkäämme nyt riidelkö, meillä on tärkeämpääkin -tekemistä... Puuttuu enää vain Leipä... missä hän on?... - -KOIRA. Hän oli hirveässä touhussa valitessaan itselleen pukua... - -TULI. Onhan ihan yhdentekevä, miten on puettu, kun on naama niin tyhmä -ja vatsa kuin tynnöri... - -KOIRA. Viimein hän päätti valita jalokiviä välkkyvän turkkilaisen -kauhtanan, käyräsapelin ja turbaanin... - -KISSA. Tuossa hän tulee... Hän on pukeutunut Siniparran kaikkein -komeimpaan kauhtanaan... - - Leipä tulee puettuna, niinkuin yllä on kuvattu. Silkkikauhtana - on tuiki tiukalla hänen mahdottoman suuren vatsansa päällä. Hän - pitää toisella kädellään kahvasta käyräsapelia, joka on pistetty - vyön alle; toisessa kädessään hänellä on Sinistä Lintua varten - aiottu häkki. - -LEIPÄ keinutellen ruumistaan itserakkaasti. Sanokaahan. Mitä?... Miltäs -minä teistä nyt näytän?... - -KOIRA harppaillen Leivän ympärillä. Ai, kuinka sinä olet hieno! Ai, -kuinka sinä olet hassu! Ai, kuinka hieno! ai, kuinka hieno... - -KISSA Leivälle. Ovatko lapset jo puetut?... - -LEIPÄ. Ovat, herra Tiltilillä on Peukaloisen punainen takki, valkoiset -sukat ja siniset polvihousut; neiti Mitilillä on Punahilkan hame ja -Tuhkimon tohvelit... Mutta vaikeinta oli saada Valolle sopivat -vaatteet... - -KISSA. Miksi? - -LEIPÄ. Haltijattaren mielestä hän on niin kaunis, ettei hän olisi -tarvinnut vaatteita lainkaan... Siihen minä panin ankaran vastalauseeni -meidän kaikkien ikuisten ja arvossa pidettävien elementtien kunnian ja -arvon nimessä, ja kun ei lopulta auttanut muu, ilmoitin minä, että minä -siinä tapauksessa kieltäyn näyttäytymästä hänen seurassaan... - -TULI. Sille olisi pitänyt ostaa lampun varjostin suojaksi... - -KISSA. Ja mitä sanoi Haltijatar siihen?... - -LEIPÄ. Paukautti minua kepillään päähän ja vatsaan... - -KISSA. Ja mitä sitten?... - -LEIPÄ. Huomasin heti olleeni väärässä, mutta viime hetkessä päätti Valo -ottaa kuutamohameen, joka oli Haltijattaren aarrearkun pohjalla. - -KISSA. Kas niin, on tarpeeksi jaariteltu, aika rientää... On kysymys -tulevaisuudestamme... Kuulittehan, mitä Haltijatar juuri sanoi, että -tämän retken päättyessä päättyvät myöskin meidän päivämme... Se on siis -saatava kestämään niin kauvan kuin mahdollista ja keinoilla millä -hyvänsä... Ja sitten vielä yksi asia; meidän on ajateltava rotumme -kohtaloa ja lastemme tulevaisuutta... - -LEIPÄ. Hyvä! Hyvä!... Kissa on oikeassa... - -KISSA. Kuulkaa, kun sanon... Meillä kaikilla tässä läsnäolevilla, -eläimillä, ilmiöillä ja elementeillä, meillä on sielu, jota ihminen ei -vielä tunne. Siitä syystä me olemme hänestä vielä jossain määrin -riippumattomia; mutta jos hän löytää Sinisen Linnun, hän tulee -tietämään kaiken ja näkemään kaiken ja me joudumme kokonaan hänen -valtaansa... Tämän ilmaisi minulle juuri vanha ystäväni Yö, joka -samassa on Elämän salaisuuksien vartija... on siis meidän etumme -mukaista estää näitä lapsia, maksoi mitä maksoi, löytämästä tätä -lintua, vaikkapa saattamalla vaaraan heidän henkensäkin... - -KOIRA suuttuen. Mitä sinä sanot?... Sano se vielä kerta!... - -LEIPÄ. Hiljaa!... Teillä ei ole puheenvuoroa!... Minä olen tämän -kokouksen puheenjohtaja... - -TULI. Kuka sinut on valinnut puheenjohtajaksi?... - -VESI Tulelle. Hiljaa!... Mitä te siihen sekaannutte?... - -TULI. Sekaannun, mihin sekaannun... En tarvitse teidän neuvojanne... - -SOKERI sovitellen. Hyvät ystävät... Elkäämme riidelkö. Hetki on -vakava... Ennen kaikkea täytyy sopia keinoista... - -LEIPÄ. Olen täydellisesti samaa mieltä kuin Sokeri ja Kissa... - -KOIRA. Se on typerää puhetta kaikki!... Kun Ihminen kerran on olemassa, -niin sillä hyvä... Häntä täytyy siis totella ja tehdä kaikki, mitä hän -tahtoo... Muusta ei voi olla kysymystäkään... En tunne muita kuin -hänet... Eläköön Ihminen!... Elämä ja kuolema, kaikki Ihmisen -hyväksi!... Ihminen on Jumala... - -LEIPÄ. Olen täydellisesti samaa mieltä kuin Koira... - -KISSA Koiralle. Olisi kuitenkin hauska kuulla, millä perusteella... - -KOIRA. Minä perusteista vähät... Minä rakastan Ihmistä ja se liittää... -Jos teette hänelle mitään pahaa, niin minä ensin kuristan teidät -kuoliaaksi ja sitten minä ilmaisen hänelle kaiken... - -SOKERI sulosuisesti valitellen. Sallikaa... Elkäämme kiivastuko, hyvät -ystävät... Eräältä kannalta katsoen te olette oikeassa, toinen niinkuin -toinenkin... Asia on niin ja voi myöskin olla näin... - -LEIPÄ. Olen täydellisesti samaa mieltä kuin Sokeri... - -KISSA. Emmekö me kaikki tässä, Vesi, Tuli ja tekin, Leipä ja Koira, -emmekö me kaikki ole kuulumattoman hirmuvallan uhreja?... Muistakaahan -aikaa, jolloin me, ennen tuon itsevaltiaan ilmestymistä, retkeilimme -vapaina Maan pinnalla... Vesi ja Tuli olivat yksin maailman herroina; -katsokaa, mitä heistä nyt on tullut... Mitä meihin, metsän suurpetojen -surkeihin jälkeläisiin, tulee... Varokaa!... Elkäämme olko -tietävinämmekään... Tuolta tulevat Haltijatar ja Valo... Valo on -asettunut Ihmisen puolelle; hän on meidän pahin vihamiehemme... Siinä -he ovat. - - Oikealta tulevat Haltijatar ja Valo, Tiltilin ja Mitilin - seuraamina. - -HALTIJATAR. No?... Mitä tämä on?... Mitä te teette siellä nurkassa?... -Näyttää siltä, kuin olisitte solmimassa jotain salaliittoa... On aika -lähteä taipaleelle... Olen päättänyt, että Valo on oleva teidän -päällikkönne... Teidän tulee kaikkien totella häntä niinkuin minua -itseäni ja minä uskon hänelle taikasauvani... Lapset käyvät tänä iltana -tervehtimässä iso-isäänsä ja iso-äitiään, jotka ovat kuolleet... -Hienotunteisuudesta te muut ette seuraa heitä sinne. He saavat viettää -siellä iltahetken manalle menneiden perheenjäsentensä keskuudessa... Te -sillaikaa varustaudutte huomispäivän pitkää matkaa varten... Ylös -kaikki; eteenpäin, paikoilleen jokainen... - -KISSA ulkokullatusti. Minä juuri sanoin heille samaa, rouva -Haltijatar... Kehoitin heitä tunnollisesti ja rohkeasti täyttämään -tehtävänsä; ikävä kyllä, Koira koko ajan keskeytteli minua... - -KOIRA. Mitä sinä sanot? Maltahan... - - Hän on karkaamassa Kissan kimppuun, kun Tiltil, joka on - ehtinyt väliin, pysähdyttää hänet uhkaavalla liikkeellä. - -TILTIL. Siivolla, Vahti... Varo itseäsi; jos sinä kerrankaan vielä -uskallat... - -KOIRA. Pikku jumala, pikku jumala, sinä et tiedä, mitä hän... - -TILTIL uhaten. Vaikene!... - -HALTIJATAR. Lakatkaahan toki... Leipä antakoon täksi illaksi häkin -Tiltilille... Onhan mahdollista, että Sininen Lintu piilee -Menneisyydessä, iso-isän ja isoäidin luona... Oli miten oli, se on -tilaisuus, jota ei saa jättää käyttämättä... Leipä, anna tänne häkki... - -LEIPÄ juhlallisesti. Heti paikalla, rouva Haltijatar, heti paikalla... -(Niinkuin puhuja, joka asettuu pitämään puhetta.) Arvoisat läsnäolijat, -olkaa minun todistajani, että tämä hopeahäkki, joka uskottiin minun -haltuuni... - -HALTIJATAR keskeyttäen. Riittää jo!... Ei nyt ole aikaa -korupuheisiin... Me menemme tuota tietä, lapset menevät tätä... - -TILTIL koko lailla levotonna. Onko meidän mentävä yksin?... - -MITIL. Minulla on nälkä... - -TILTIL. Niin minullakin... - -HALTIJATAR Leivälle. Avaa turkkilainen kauhtanasi ja anna heille -viipale lihavaa vatsaasi... - - Leipä avaa kauhtanansa, vetää käyrän sapelinsa ja leikkaa - vatsastaan kaksi viipaletta, jotka antaa lapsille. - -SOKERI lähestyy lapsia. Sallikaa minun samalla tarjota teille hiukan -rintasokeria. - - Hän taittaa yksitellen vasemman kätensä kaikki viisi sormea - ja tarjoo heille. - -MITIL. Mitä se tekee?... Se katkoo kaikki sormensa... - -SOKERI kohteliaasti ja ystävällisesti. Maistakaa, olkaa hyvä, ne ovat -erinomaiset. Se on oikeata rintasokeria... - -MITIL imeksien yhtä sormea. Herran päivät, kuinka se maistuu -makealle!... Onko sinulla sitä paljonkin? - -SOKERI vaatimattomasti. Niin paljon kuin vain tahdon... - -MITIL. Koskeeko sinuun kipeästi, kun niitä noin katkot?... - -SOKERI. Ei vähääkään... Päinvastoin; siitä on minulle vain hyötyä, -sillä kun ne kasvavat heti uudestaan, on minulla aina puhtaat ja uudet -sormet... - -HALTIJATAR. Kas niin, lapset, ei saa syödä sokeria liiaksi. Muistakaa, -että te heti kohta saatte illallista vaarin ja mummon on luona... - -TILTIL. Ovatko he täällä? - -HALTIJATAR. Te saatte nähdä heidät heti paikalla... - -TILTIL. Kuinka me voimme nähdä heidät, koska he ovat kuolleet?... - -HALTIJATAR. Kuinka he olisivat kuolleet, koska he elävät teidän -muistissanne? Ihmiset eivät tunne tätäkään salaisuutta, koska he -yleensä tietävät niin vähän; mutta kun sinulla nyt on tuo Timantti, -tulet sinä näkemään, että vainajat, joita muistellaan, elävät yhtä -onnellisesti, kuin jos eivät olisikaan kuolleet... - -TILTIL. Tuleeko Valo meidän kanssamme?... - -VALO. Ei, on sopivampaa, ettei ole vieraita läsnä... Jotten näyttäisi -tungettelevalta, odotan teitä täällä, aivan lähellä... He eivät ole -kutsuneet minua... - -TILTIL. Mistä kautta pitää meidän mennä?... - -HALTIJATAR. Tästä kautta... Olette aivan "Muistojen Maan" kynnyksellä. -Niin pian kuin olet kiertänyt Timanttia, näet suuren puun, jossa on -tienviitta, joka ilmaisee, että olet saapunut perille... Mutta -muistakaa, että teidän on kummankin oltava täällä jälleen neljännestä -vailla yhdeksän... Se on erinomaisen tärkeää... ennen kaikkea, olkaa -täsmällisiä, sillä kaikki on hukassa, jos myöhästytte... Näkemiin... -(Kutsuu Kissan, Koiran, Valon y.m.) Tätä tietä, ja lapset tuota... - - Hän poistuu oikealle, Valon, eläinten y.m. kanssa, - samalla kun lapset menevät vasemmalle. - -Esirippu. - - -KOLMAS KUVAELMA - - Muistojen maa - -Sakea sumu, josta oikealla puolella, aivan edustalla, häämöittää suuren -tammen runko, jossa on tienviitta. Vallitsee maitomainen, sekava, -läpitunkematon Valo. - - Tiltil ja Mitil seisovat tammen alla. - -TILTIL. Siinä on puu... - -MITIL. Ja tienviitta... - -TILTIL. En näe, mitä siihen on kirjoitettu... Odota, minä nousen tämän -juuren päälle... Niin se on... Siihen on kirjoitettu: "Muistojen maa." - -MITIL. Tästäkö se siis alkaa... - -TILTIL. Niin, tässä on nuoli... - -MITIL. Niinpä niin, mutta missä ovat ukki ja mummo? - -TILTIL. Sumun takana... Saamme pian nähdä... - -MITIL. Minä en näe yhtään mitään... En näe enää jalkojani enkä -käsiänikään... (Vetistellen) Minulla on vilu... En tahdo enää -matkustaa... Minä tahdon kotiin... - -TILTIL. Elä siinä yhtämittaa itke, niinkuin Vesi... Ettet häpeä!... Iso -tyttö!... Katso, kuinka sumu jo haihtuu... Näemme pian, mitä sen -sisässä on... - - Ja todellakin, sumu on alkanut liikkua, se ohenee, haihtuu, - häviää. Ennen pitkää näkyy kirkkaammassa valaistuksessa vihreän - holvin alla köynnösten peitossa oleva talonpojan tupa. Ikkunat ja - ovi ovat auki. Katoksen alla on mehiläisen pesiä, kukka-astioita - ikkunalaudalla, häkki, jossa nukkuu satakieli y.m. Oven vieressä - on penkki, jolla istuvat, sikeään uneen vaipuneina, vanha - talonpoika ja hänen vaimonsa, se on: Tiltilin ukki ja mummo. - -TILTIL yhtäkkiä, tuntien heidät. Ukki ja mummo... - -MITIL taputtaen käsiään. Niin, niin... Ukki ja mummo... - -TILTIL vielä hiukan epäillen. Varrohan vielä... En tiedä vielä, -nukkuvatko ne... Jäädään tähän puun taa... - - Iso-äiti Til avaa silmänsä, kohottaa päätään, venytteleikse, - huokaa ja katselee Iso-isä Tiliä, joka hänkin vähitellen herää. - -ISO-ÄITI TIL. Minusta tuntuu, kuin meidän lapsenlapsemme, jotka vielä -ovat elossa, tänään tulisivat meitä tervehtimään... - -ISO-ISÄ TIL. Aivan varmaan he ainakin ajattelevat meitä, sillä minusta -tuntuu niin kummalliselta ja on niinkuin muurahaisia kiipeliisi -säärissäni... - -ISO-ÄITI TIL. He varmaan ovat tässä ihan lähellä, koska ilokyyneleitä -hyppelee silmissäni... - -ISO-ISÄ TIL. Ei, ei, kyllä he vielä ovat kaukana... Tunnen vielä -olevani heikko... - -ISO-ÄITI TIL. Ei, usko minua, he ovat täällä, koska olen jo saanut -kaikki voimani takaisin... - -TILTIL ja MITIL hyökäten esiin tammen takaa. Tässä me olemme... Tässä -me olemme. Ukki, mummo. Ettekö tunne meitä?... - -ISO-ISÄ TIL. Siinähän ne ovat... Näetkö? Sanoinhan minä... Olin varma -siitä, että he tulevat tänään... - -ISO-ÄITI TIL. Tiltil... Mitil... Se on Tiltil.. Se on Mitil... -Lapset... (Koettaa juosta heitä vastaan.) En voi juosta... Leinini -vaivaa minua yhä... - -ISO-ISÅ TIL rientäen samalla tavalla ontuen heitä vastaan. En minäkään -voi juosta... Koska minulla on puujalka sen sijassa, joka katkesi -pudotessani suuresta tammesta... - - Ukki ja mummo ja lapset syleilevät toisiaan mielettömän - ilon vallassa. - -ISO-ÄITI TIL. Oletpa sinä, Tiltil, kasvanut ja voimistunut!... - -ISO-ISÄ TIL silitellen Mitilin tukkaa. Entä Mitil!... Katsohan!... -Katsohan sen kaunista tukkaa ja kauniita silmiä!... Kuinka hän tuoksuu -hyvälle!... - -ISO-ÄITI TIL. Syleilkäämme ja suudelkaamme vielä kerran!... Tulkaa, -istukaa polvelleni... - -ISO-ISÄ TIL. Entä minä, minäkö jäisin ilman?... - -ISO-ÄITI TIL. Maltahan... Minä ensin... Kuinka voivat isä ja äiti?... - -TILTIL. Erittäin hyvin, mummo... He nukkuivat, kun lähdimme... - -ISO-ÄITI. TIL katsellen heitä, hyväillen heitä lakkaamatta. Herran -päivät, kuinka te olette kauniit ja puhtaaksi pestyt!... Äitikö sinut -on pessyt?... Eikä sinun sukissasi ole yhtäkään reikää!... Minähän -niitä ennen muinoin parsin... Miksi ette tule useammin meitä -tervehtimään?... Se olisi meistä niin hauskaa... Ette muista meitä -kuukausimääriin, eikä kukaan tule meitä katsomaan... - -TILTIL. Mummo hyvä, emmehän ole voineet tulla; ilman tuota Haltijata -emme olisi voineet nytkään... - -ISO-ÄITI TIL. Me täällä aina odotamme, että joku elossa oleva -pistäytyisi luonamme... He tulevat niin harvoin... Viime kerralla, kun -tulitte, annahan olla, milloinkas se olikaan?... Sehän oli -pyhäinmiesten päivänä, kun kirkonkellot soivat... - -TILTIL. Pyhäinmiesten päivänäkö? Emme me silloin olleet missään, sillä -meillä oli hirmuinen nuha... - -ISO-ÄITI TII. Vaikk'ette, mutta te ajattelitte meitä... - -TILTIL. Niin teimmekin... - -ISO-ÄITI TIL. Sepä se, joka kerta kun te ajattelette meitä, me heräämme -ja näemme teidät... - -TILTIL. Kuinka, riittääkö se, että me?... - -ISO-ÄITI TII. Totta kai, etkö sitä tiedä?... - -TILTIL. En minä sitä tiennyt... - -ISO-ÄITI TIL Iso-isä Tilille. Onhan merkillistä siellä maailmassa; ne -eivät vieläkään tiedä... Eivätkö ne sitten opi mitään?... - -ISO-ISÄ TIL. Siellä on siis aivan niinkuin meidänkin aikanamme... -Elävät ovat niin kauhean tyhmiä, kun puhuvat meistä muista... - -TILTIL. Nukutteko te täällä koko ajan?... - -ISO-ISÄ TIL. Niin, me nukumme koko paljon, odottaessamme, että joku -Elävien ajatus meidät herättäisi... Ah! onhan ihanaa nukkua, kun elämä -on loppunut... Mutta hauskaa on myöskin herätä silloin tällöin... - -TILTIL. Ettekö siis olekaan oikein todella kuolleet? - -ISO-ISÄ TIL säpsähtäen. Mitä sinä sanot?... Mitä hän sanoo?... Hän -käyttää sanoja, joita me emme enää ymmärrä... Onko se joku uusi sana, -joku uusi keksintö?... - -TILTII. Sekö, että "kuolleet"?... - -ISO-ISÄ TIL. Se juuri, se oli juuri se sana... Mitä se merkitsee?... - -TILTIL. Sehän merkitsee sitä, että ei enää elä... - -ISO-ISÄ TIL. Kylläpä ne ovat typeriä siellä maailmassa... - -TILTIL. Onko täällä hyvä olla?... - -ISO-ISÄ TIL. Siinähän menee, siinähän menee; ja menisi vielä -paremminkin, jos siellä vielä rukoiltaisiin... - -TILTIL. Isä sanoi minulle, ettei enää pidä rukoilla... - -ISO-ISÄ TII. Pitää, pitää... Rukoileminen on muistelemista... - -ISO-ÄITI TIL. Niin, kaikki menisi hyvin, jos vain te hiukan useammin -tulisitte meitä katsomaan... Muistatko, Tiltil?... Viime kerralla, kun -minä tein sen kauniin omenatortun... Sinä söit ja söit niin, että tulit -kipeäksi... - -TILTIL. Mutta siitähän on vuosia, kun minä sain omenatorttua... Tänä -vuonna ei tullutkaan omenia... - -ISO-ÄITI TIL. Älä puhu tyhmyyksiä... Täällä niitä tulee aina... - -TILTIL. Täällä onkin toista... - -ISO-ÄITI TIL. Mitä? Toistako?... Ei mikään ole toista, niin kauan kun -me voimme syleillä toinen toistamme... - -TILTIL katsellen vuoroon iso-isää, vuoroon iso-äitiä. Et ole ollenkaan -muuttunut, ukki, et ollenkaan, et ollenkaan... Eikä mummokaan ole -ollenkaan muuttunut... Mutta te olette tulleet kauniimmiksi... - -ISO-ISÄ TIL. Ka, mikäs täällä on ollessa... Me kun emme enää vanhene... -Mutta te, teidän pitää kasvaa... Niin, niin, kovasti kasvattekin... -Katsokaa, tuossa ovessa, siinä on vielä viime kerran kasvun merkki... -Pyhäinmiesten päivänä... Katsotaanpas, seiso ihan suorana... (Tiltil -asettuu ovea vastaan) Neljä sormen leveyttä... Suurenmoista... -(Mitilkin asettuu ovea vastaan) Ja Mitil, neljä ja puoli... Hohhoo, -jajaa, tietäähäu sen, rikkaruohon; se rehottaa se, se rehottaa... - -TILTIL katsellen ihastuneena ympärilleen. Täällähän on kaikki aivan -ennallaan, kaikki paikoillaan. Mutta kaikki on kauniimpaa. Siinä on -seinäkellokin isoine viisareineen, josta minä taitoin kärjen... - -ISO-ISÄ TII. Ja siinä on soppamalja, jonka korvan sinä rikoit... - -TILTIL. Ja siinä on reikä, jonka tein oveen, kun löysin poran... - -ISO-ISÄ TIL. Niin, niin, sinä teit paljon pahojasi... Ja tuossa on -luumupuu, johon kiipesit aina minun poissaollessani... Se on yhä täynnä -kauniita, punaisia luumuja... - -TILTIL. Mutta paljon, paljon kauniimpia kuin ennen... - -MITIL. Ja siinä on vanha laulurastas, vieläkö se laulaa?... - - Rastas herää ja alkaa laulaa täyttä kurkkua. - -ISO-ÄITI TTL. Näetkö nyt... heti kohta, kun häntä ajattelit... - -TILTIL huomaten hämmästyksekseen, että lintu on ihan sininen. Mutta -sehän on sininen... Siinähän se nyt on... Sininen lintu, joka minun on -vietävä Haltijattarelle... ettekä hiiskuneet sanaakaan siitä, että se -on täällä... Oi, kuinka se on sininen, ihan sininen, niinkuin sininen -lasikuula... (Rukoillen) Hyvä, rakas ukki, hyvä, rakas mummi, antakaa -se minulle. - -ISO-ISÄ TIL. Ota vain... vai mitä sinä sanot, äiti Til? - -ISO-ÄITI TIL. Ota vain, ota vain... Mitäpä se täälläkään... eihän se -muuta kuin nukkuu... Eihän se koskaan laula... - -TILTIL. Minä panen sen häkkiin... Mutta missä on häkkini?... Ah, -minähän unhotin sen suuren puun taa... (Hän juoksee puun luo, noutaa -häkin ja sulkee linnun siihen.) Ihanko totta, ihanko totta, te annatte -sen minulle?... Kyllä Haltijatar nyt tulee hyvilleen... Ja Valo myös... - -ISO-ISÄ TIL. Linnusta en ota vastatakseni... Pelkään pahoin, ettei se -totu levottomaan elämään siellä ylhäällä, ja ensimäinen myötätuuli tuo -hänet tänne takaisin... No, senhän sitten näkee... Pane se tuohon -hetkeksi ja tule katsomaan lehmää... - -TILTIL huomaa mehiläispesät. Kuinka mehiläiset voivat?... - -ISO-ISÄ TIL. Kyllä ne voivat hyvin... Ne eivät elä nekään, niinkuin -siellä maailmassa sanotaan; mutta työtä ne tekevät uupumatta... - -TILTIL lähestyen pesiä. Niin... Tuntuu hunajan tuoksu... Pesät mahtavat -olla raskaat... Kaikki kukkaset täällä ovat niin kauniita... Pienet -sisarvainajani, ovatko nekin täällä?... - -MITIL. Ja minun kolme pienintä veljeäni, jotka haudattiin, missä ne -ovat? - - Tuskin ovat sanat lausutut, kun seitsemän pientä erikokoista - lasta tulee huoneesta toinen toisensa jälestä. - -ISO-ÄITI TIL. Siinä ne ovat... Tuskin heitä ajattelet, tuskin heistä -puhut, niin siinä ne näet!... - - Tiltil ja Mitil juoksevat lapsia vastaan. Tyrkitään, syleillään, - tanssitaan, lennetään, huudahdellen ilosta. - -TILTIL. Pekka, Pekka! (Tarttuvat toisiaan tukkaan.) Ollaanko -tukkanuottasilla niinkuin ennen muinoin... Ja Robert... Päivää, -Hanna... Missä sinun hyrräsi on?... Leena ja Paavo, Liisa ja Kerttu... - -MITIL. Kerttu, voi, katsokaa Kerttua... Hän käy vielä nelinkontan... - -ISO-ÄITI TIL. Niin, hän ei tule sen suuremmaksi... - -TILTIL huomaten pikku Koiran, joka haukahtelee heidän ympärillään. Kas -Kikiä, jolta minä leikkasin hännän Liisan saksilla... Ei sekään ole -muuttunut... - -ISO-ISÄ TIL syvämietteisesti. Niin on, niin on, täällä ei mikään muutu, -ei mikään muutu... - -TILTIL. Ja Leenalla on yhä näppylä nenässä... - -ISO-ÄITI TIL. Niin, se ei mene pois, sille ei voi mitään... - -TILTIL. Oi, kuinka ne ovat terveen näköisiä, kuinka ne ovat lihavia ja -pulskia!... Ei ole ollut ruuasta puutetta... - -ISO-ÄITI TIL. He voivat paljon paremmin, kun eivät enää ole elossa... -Ei tarvitse enää mitään pelätä, ei olla mistään levoton, kun ei kukaan -koskaan sairastu... - - Huoneessa lyö kello kahdeksan. - -ISO-ÄITI TIL hämmästyen. Mitä se oli? - -ISO-ISÄ TIL. Niin, mitähän se oli? Olisiko se ollut seinäkello... - -ISO-ÄITI TIL. Mahdotonta... Eihän se koskaan lyö... - -ISO-ISÄ TIL. Niin, kun emme enää ajattele, paljonko se on... Ajatteliko -kukaan, paljonko kello on? - -TILTIL. Minä ajattelin... Paljonko se on?... - -ISO-ISÄ TIL. Niin, paljonkohan se oli... En enää osaa sanoa... -Kahdeksan kertaa se löi, se oli kai sitä, niinkuin ennen sanottiin -siellä maailmassa, että kello on kahdeksan. - -TILTIL. Valo odottaa minua neljännestä vailla yhdeksän... Nyt minun -täytyy mennä, Haltijatar pahastuu... Se on aivan välttämätöntä... Minun -täytyy mennä... - -ISO-ÄITI TIL. Vaan ettehän te nyt mitenkään voi lähteä ilman -illallista... Pian, pian, katetaan pöytä tuohon oven eteen... Minulla -on aivan verratonta kaalisoppaa ja ihanoita luumutorttuja... - - Tuodaan pöytä huoneesta oven eteen ja katetaan, kannetaan - ruuat, lautaset y.m. Kaikki ovat mukana auttamassa. - -TILTIL. Koska minulla nyt jo on Sininen Lintu... Ja koska on -kaalisoppaa pitkästä aikaa... En koko sinä aikana, kun olen ollut -matkoilla... Hotelleissa ei koskaan saa kaalisoppaa. - -ISO-ÄITI TIL. Kas niin... Nyt se on valmis... Tulkaa syömään, lapset... -Elkäämme hukatko aikaa, koska teillä kerran on kiire... - - Lamppu on sytytetty ja soppa pantu lautasille. Vanhukset ja - lapset istuutuvat illalliselle, tyrkkien, meluten ja nauraen. - -TILTIL ahnaasti syöden. Sepä vasta maistuu... Herran päivät, kuinka se -maistuu... Minä tahdon vielä!... Vielä! - - Heiluttaa puulusikkaansa ja takoo sillä lautastaan. - -ISO-ISÄ TIL. Ei saa sillä tavalla, maltahan toki... Sinähän olet yhtä -vallaton kuin ennenkin; särjet vielä lautasesi, poika! - -TILTIL kohottautuen jakkaraltaan. Minä tahdon vielä, minä tahdon vielä! - - Hän vetäisee eteensä soppamaljan, joka kaatuu, kuuma soppa - hulahtaa pöydälle ja siitä syömämiesten syliin. Huutoja ja - kirkumisia. - -ISO-ÄITI TIL. Siinä sen nyt näet!... Johan minä sanoin... - -ISO-ISÄ TIL läimäyttäen Tiltiliä korvalle. Siinä saat!... - -TILTIL ei saa ensin sanaa suustaan, mutta panee sitten käden -poskelleen, ihastuksissaan. Sehän... sehän lätkähti aivan niinkuin -ennen eläessäsi... Ukki, sepä vasta tuntui hyvälle... Anna, kun minä -syleilen ja suutelen sinua... - -ISO-ISÄ TIL. Suutele vain; on täällä enemmänkin sitä makeata, jos -mielesi tekee... - - Kello lyö puoli yhdeksän. - -TILTIL hypähtäen. Puoli yhdeksän... (Heittää lusikkansa) Mitil, meidän -täytyy heti lähteä!... - -ISO-ÄITI TIL. Elkäähän nyt!... Viipykää vielä hetkinen... Eihän nurkka -ole tulessa... Kun niin harvoin tavataan... - -TILTIL. Ei, ei, kyllä meidän täytyy... Valo on niin hyvä... Minä -lupasin hänelle... Mennään nyt, Mitil!... - -ISO-ISÄ TIL. Aina ne nuo Elävät vain niine kiireineen ja touhuineen... - -TILTIL ottaa häkin ja syleilee kiireesti kaikkia. Hyvästi ukki... -hyvästi mummo... Hyvästi veljet ja sisaret, hyvästi Robert, Hanna, -Leena, Liisa, Paavo ja Kerttu, ja sinä myöskin, Kiki... Minä tunnen, -ettemme voi viipyä täällä kauemmin... Elä itke, mummi, me tulemme usein -teitä tervehtimään... - -ISO-ÄITI TIL. Tulkaa joka päivä... - -TILTIL. Me tulemme niin usein kuin suinkin mahdollista... - -ISO-ÄITI TIL. Se on meidän ainoa ilomme, meillä on suuri juhla aina, -kun ajatuksenne tulevat meitä tervehtimään!... - -ISO-ISÄ TIL. Meillä ei ole mitään muuta huvia... - -TILTIL. Pian, pian... Missä on häkki? Missä lintu? - -ISO-ISÄ TIL antaen hänelle häkin. Tässä ne ovat, mutta minä en vastaa -mistään, niinkuin sanoin; ja jos sen väri ei kelpaisi!... - -TILTIL. Hyvästi, hyvästi!... - -VELJET ja SISARET. Hyvästi, Tiltil!... Hyvästi Mitil!... Muistakaa -rintasokeria!... Hyvästi... Tulkaa pian takaisin... Tulkaa pian -takaisin... - - Kaikki heiluttavat nenäliinojaan Tiltilin ja Mitilin poistuessa - verkalleen. Mutta viimeisten sanojen aikana on usva asteittain - tullut takaisin ja äänet heikontuneet, niin että kohtauksen - lopussa kaikki on hävinnyt sen taa. Esiripun laskeutuessa - huomaavat Tiltil ja Mitil olevansa yksin näkyvissä suuren - tammen alla. - -TILTIL. Mennään tätä tietä, Mitil... - -MITIL. Missä Valo on? - -TILTIL. En tiedä... (Katsellen lintua häkissä.) Kas, lintu ei olekaan -enää sininen... Se on muuttunut mustaksi... - -MITIL. Anna minulle kätesi... Minua pelottaa ja paleltaa... - - Esirippu - - - - -KOLMAS NÄYTÖS - - -NELJÄS KUVAELMA - - Yön linna - -Suunnattoman suuri sali, rakenteeltaan ankaran komea, raudan jylhä ja -hautamainen, vaikuttaen kuin kreikkalainen tai egyptiläinen temppeli, -jonka pylväät, orret ja lattiakivet ovat mustaa marmoria, kultaa ja -elefantinluuta. Sali on puolisuunnikkaan muotoinen. Basalttiraput -jakavat salin kolmeen tasoon, jotka asteittain kohoavat taustaa kohti. -Oikealla ja vasemmalla pylväiden välissä tummasta pronssista tehtyjä -ovia. Perällä jykevä vaskiovi. Epämääräinen valo, joka näyttää tulevan -marmorin ja elefantinluun omasta loisteesta, on linnan ainoana -valaistuksena. - -Esiripun noustessa Yö, joka on hyvin kaunis nainen ja verhottu pitkiin -mustiin vaatteisiin, istuu keskimäisen tason portaalla kahden lapsen -välissä; toinen niistä on melkein alaston, niinkuin Amor, ja hymyilee -syvään uneen vaipuneena, toinen seisoo liikkumatonna ja hunnutettuna -päästä jalkoihin asti. -- Oikealta puolen etualalta tulee Kissa. - -YÖ. Kuka siellä? - -KISSA lyykähtäen uupuneena marmoriportaalle. Minä, äiti Yö... En jaksa, -en jaksa enempää... - -YÖ. Mikä sinua vaivaa, lapseni? Olet kalpea, laihtunut ja liassa -viiksiäsi myöten... Oletko taas tapellut katonräystäillä, sateessa ja -tuiskussa? - -KISSA. Kunpa ei olisikaan muusta kysymys... Ei nyt ole aikaa -semmoiseen. Meidän salaisuutemme on vaarassa... Nyt kohta kaikki menee -menojaan!... Pääsin hetkeksi pujahtamaan tänne teitä varottamaan; mutta -minä pelkään pahoin, ettei se enää ole autettavissa... - -YÖ. Miksei?... Mitä on sitten tapahtunut? - -KISSA. Olenhan jo puhunut teille pikku Tiltilistä, puunhakkaajan -pojasta, ja siitä ihmeellisestä Timantista... No niin, hän tulee tänne -vaatimaan teiltä Sinistä Lintua... - -YÖ. Vaadittu ei ole vielä saatu. - -KISSA. Mutta hän saa sen, jollei ihmettä tapahdu... Näin ovat asiat: -Valo, joka häntä johtaa ja joka pettää meidät kaikki, sillä hän on -asettunut kokonaan Ihmisen puolelle, Valo on juuri saanut tietää, että -Sininen Lintu, se oikea ja ainoa, joka voi elää päivän valossa, piilee -täällä unien sinisten lintujen joukossa, jotka elävät kuun säteistä ja -kuolevat kohta, kun näkevät auringon... Hän tietää, että hänet on -kielletty astumasta teidän linnanne kynnyksen yli; mutta hän lähettää -tänne lapset; ja koska te ette voi estää Ihmistä avaamasta -salaisuuksienne ovia, en tiedä, kuinka tämä kaikki tulee päättymään... -Jos kävisi niin onnettomasti, että he saisivat käsiinsä oikean Sinisen -Linnun, ei meillä olisi muuta neuvoa kuin hävitä... - -YÖ. Herra armahtakoon meitä, millaiset ovatkaan nämä nykyiset ajat!... -Minulle ei suoda hetkenkään lepoa... En ole enää moneen vuoteen -ymmärtänyt, mitä Ihminen oikein tahtoo... Mihin hän pyrkii?... Pitääkö -hänen päästä kaiken perille? Kolmannen osan salaisuudestani hän jo -tietää. Kaikki Kauhuni on vallannut pelko eivätkä ne enää uskalla -liikahtaakaan. Aaveeni ovat pakosalla, suurin osa Taudeistani -sairastaa... - -KISSA. Minä tiedän, äiti Yö, minä tiedän, että ajat ovat kovat, ja me -olemme melkein yksin jälellä taistelemassa Ihmistä vastaan... Kuulen -heidän tulevan... On olemassa vain yksi keino... Kun he ovat lapsia, on -heidät pelotettava niin, etteivät uskalla pitää kiinni vaatimuksestaan -eivätkä avata suurta peräovea, jonka takana Kuun linnut ovat... Toisten -luolien salaisuudet riittävät johtamaan heidän huomionsa toisaalle tai -saattamaan heidät kauhun valtaan... - -YÖ kuulostaa ulkoa kuuluvia ääniä. Mitä se on? Onko heitä useampia? - -KISSA. Ei se ole mitään vaarallista, ne ovat meidän ystävämme Leipä ja -Sokeri; Vesi voi pahoin ja Tuli ei voinut tulla, koska hän on Valon -sukulainen... Kaikki muut ovat meidän puolellamme paitsi Koira, mutta -häntä ei saa koskaan heistä haihdutetuksi... - - Oikealta, etualalta tulevat arastellen Tiltil, Mitil, - Leipä, Sokeri ja Koira. - -KISSA rientää Tiltiliä vastaan. Täältä kautta, täältä kautta, pikku -herrani... Olen ilmoittanut Yölle tulostanne ja hän on ihastunut -saadessaan ottaa teidät vastaan... Hän ei ole oikein terve, sentähden -hän ei voi tulla teitä vastaan... - -TILTIL. Hyvää päivää, rouva Yö. - -YÖ loukkautuneena. Hyvää päivääkö? Mitä se on?... Voisit sanoa minulle: -hyvää yötä, tai ainakin: hyvää iltaa... - -TILTIL nolona. Anteeksi, rouva... En tiennyt... (Osoittaen sormellaan -kahta lasta.) Ovatko nämä teidän lapsianne? Ne ovat kai kovin -kilttejä?... - -YÖ. Ovat, toisen nimi on Uni... - -TILTIL. Miksi hän on niin lihava?... - -YÖ. Siksi, että hän nukkuu hyvin... - -TILTIL. Entä tuo toinen, joka on piilossa?... Miksi hänellä on huntu -kasvoillaan?... Vai onko hän sairas?... Mikä on hänen nimensä?... - -YÖ. Hän on Unen sisar... On parasta olla mainitsematta hänen -nimeänsä... - -TILTIL. Miksi? - -YÖ. Koska hänellä on nimi, jota ei kernaasti mainita... Mutta -puhukaamme muusta... Kissa sanoi minulle juuri, että tulette tänne -etsimään Sinistä lintua?... - -TILTIL. Niin, juuri sitä varten tulimme, rouva hyvä... Olkaa hyvä ja -sanokaa minulle, missä se on... - -YÖ. Sitä en tiedä... En voi sanoa mitään muuta kuin että täällä se ei -ole... En ole koskaan sitä nähnyt... - -TILTIL. Kyllä se on täällä... Valo sanoi minulle, että se on täällä; ja -hän tietää, mitä hän sanoo... Olkaa hyvä ja antakaa minulle -avaimenne... - -YÖ. Mutta ymmärräthän toki, ystäväiseni, etten voi antaa avaimiani -kenelle tahansa... Minun tulee vartioida kaikkia Luonnon salaisuuksia, -olen niistä vastuussa ja minua on ehdottomasti kielletty ilmaisemasta -niitä kenellekään, kaikista vähimmin lapsille... - -TILTIL. Teillä ei ole oikeutta salata niitä Ihmiseltä, kun hän tahtoo -ne nähdä... minä tiedän sen... - -YÖ. Kuka sinulle on sen sanonut?... - -TILTIL. Valo.... - -YÖ. Aina ja aina vain se Valo ja Valo... Mitä hänellä oikeastaan on sen -kanssa tekemistä? - -KOIRA. Tahdotko, pikku jumala, että minä otan ne häneltä väkisin?... - -TILTIL. Vaiti sinä, pysy paikallasi ja koeta olla kohtelias... (Yölle) -Kas niin, olkaa hyvä ja antakaa minulle avaimenne... - -YÖ. Onko sinulla mitään valtakirjaa?... Missä se on?... - -TILTIL koskettaen lakkiaan. Tässä... tämä Timantti... - -YÖ on pakotettu taipumaan. No niin... Siinä on, sillä aukeavat salin -kaikki ovet... Mutta syytä itseäsi, jos sinulle tapahtuu joku -onnettomuus... Minä en vastaa mistään. - -LEIPÄ kovin levotonna. Onko se hyvinkin vaarallista? - -YÖ. Vaarallista?... En ainakaan minä itse tiedä, kuinka siitä -selviäisin, jos jotkut näistä pronssiovista avautuisivat kuiluun... -Siellä on tuolla tämän salin ympärillä, sen basalttiluolissa, kaikki -kivut, kaikki vitsaukset, kaikki taudit, kaikki kauhut, kaikki -onnettomuudet, kaikki salaisuudet, jotka maailman alusta alkaen ovat -elämää ahdistaneet... Vaivoin olen saanut heidät Kohtalon avulla sinne -teljetyiksi; ei ole helppoa pitää kurissa noita kurittomia olioita. -Pian näkyy, mitä tapahtuu, kun jokukaan heistä pääsee karkuun ja -ilmestyy maailmaan... - -LEIPÄ. Ikäni, kokemukseni ja uskollisuuteni nojalla olen minä näiden -lasten luonnollinen holhooja; sallikaa sen vuoksi, rouva Yö, minun -asettaa vastattavaksenne eräs kysymys... - -YÖ. Kysykää... - -LEIPÄ. Vaaran uhatessa, mitä tietä voi parhaiten päästä pakoon?... - -YÖ. Sitä tietä ei ole olemassa. - -TILTIL ottaa avaimen ja lähtee nousemaan ensimäisiä portaita. -Alkakaamme täältä... Mitä on tämän pronssioven takana? - -YÖ. Minä luulen, että siellä ovat Aaveet... On hyvin pitkä aika siitä, -kun olen sitä ovea avannut ja kun he ovat olleet ulkona... - -TILTIL panee avaimen lukon reikään. Katsokaamme... (Leivälle) Onko -teillä Sinisen Linnun häkki?... - -LEIPÄ hampaat kalisten. Minä en suinkaan pelkää, en suinkaan, mutta -eikö ehkä olisi viisaampaa olla aukaisematta ja tyytyä tirkistämään -avaimen reiästä?... - -TILTIL. En tarvitse neuvojanne... - -MITIL pillahtaa itkemään. Minua pelottaa... Missä on Sokeri?... Minä -tahdon mennä kotiin... - -SOKERI hätiköiden, mielistellen. Minä olen tässä, neiti, tässä... Elkää -itkekö, minä taitan yhden sormistani ja annan teille karamellia... - -TILTIL. Toimeen siis... - - Hän kiertää avainta ja raottaa varovasti ovea. Heti paikalla - pujahtaa sieltä ulos viisi tai kuusi erimuotoista ja - eriskummaista Aavetta, jotka hajaantuvat kaikille haaroille. - Kauhuissaan nakkaa Leipä häkin maahan ja kätkeytyy salin - perälle, sillaikaa kuin Yö, Aaveita takaa ajaen, huutaa - Tiltilille: - -YÖ. Pian, pian!... Ovi kiinni!... Jos ne pääsevät karkuun, emme voi -mitenkään saada heitä kiinni... Heidän aikansa käy siellä pitkäksi, kun -Ihminen ei enää heihin usko... (Hän ajaa takaa Aaveita, koettaen saada -heitä käärmepiiskalla pakoitetuksi takaisin vankilaan.) Auttakaa -minua!... Tulkaa tänne!... Tulkaa tänne!... - -TILTIL Koiralle. Autahan toki, Vahti, autahan!... - -KOIRA laukkailee ja haukkuu. Minä autan... au-hauta-hau-autan!... - -TILTIL. Ja missä on Leipä?... - -LEIPÄ salin perältä. Täällä... Minä olen täällä ovella estämässä heitä -pääsemästä ulos... - - Mutta kun Aaveet lähestyvät, pakenee hän minkä pääsee, - pelosta ulvoen. - -YÖ kolmelle Aaveelle, jotka on saanut kauluksesta kiinni. Tätä -tietä'... (Tiltilille) Raota ovea hiukan... (Hän työntää Aaveet -luolaan) Kas niin, hyvä on... (Koira tuo muut) Ja vielä ne... Sisään -vain... Saatte pysyä siellä Pyhäinmiesten päivään saakka... Sulkee -oven. - -TILTIL mennen toiselle ovelle. Mitä on tämän oven takana? - -YÖ. Mitä se nyt hyödyttää? Johan sanoin, ettei Sininen Lintu ole -täällä... Vaan tee, niinkuin tahdot... Avaa vain, jos se sinua -huvittaa... Siellä ovat taudit... - -TILTIL avain lukon reiässä. Onko avattava varovasti?... - -YÖ. Ei tarvitse... Ne pikku raukat kyllä pysyvät aloillaan... Ne -viettävät kovin onnetonta elämää, sittenkun Ihminen alkoi käydä heidän -kimppuunsa sillä tavalla... Varsinkin sen jälkeen kun mikroobit -keksittiin... Aukaise, niin näet... - - Tiltil avaa oven selkoselälleen; ei näy mitään. - -TILTIL. Eivätkö ne tule ulos?... - -YÖ. Sanoinhan jo... ne melkein kaikki ovat sairaita ja alakuloisia... -lääkärit eivät ole erittäin ystävällisiä heitä kohtaan... Käyhän -sisään, niin näet... - -TILTIL menee luolaan ja tulee takaisin melkein samassa. - -TILTIL. Sininen Lintu ei ole siellä... Taudit siellä ovat todella hyvin -sairaan näköisiä... Eivät edes nostaneet päätään... (Muuan pikku Tauti, -jolla on tohvelit jalassa, yllään aamunuttu ja päässään yömyssy, pääsee -pujahtamaan ulos ja alkaa harppailla salissa). Kas tuota pientä, kun -pääsi... Mikä se on?... - -YÖ. Ei se ole mitään, se on vain kaikista pienin. Nuha... Kun sitä -ahdistetaan vähemmän kuin muita, voi se paremmin kuin muut... (Kutsuen -Nuhaa) Tulehan tänne, pienokainen... Tulit ulos liika varhain; täytyy -odottaa jäiden lähtöä... - - Aivastellen, rykien ja nenäänsä niistellen palaa Nuha - luolaan ja Tiltil sulkee oven. - -TILTIL menee seuraavalle ovelle. Nyt katsomme tänne... Mitä täällä -on?... - -YÖ. Ole varuillasi... Siellä on Sodat... Ne ovat kauheammat ja -voimakkaammat kuin koskaan ennen... Jumala tietää, mitä tapahtuisi, -jos joku heistä pääsisi irti... Onneksi he ovat kömpelöitä ja -hidasliikkeisiä... Mutta meidän on kaikkien oltava valmiina painamaan -ovea, sillaikaa kun sinä vilkaiset sisään... - - Hyvin varovasti avaa Tiltil ovea sen verran, että silmä - mahtuu näkemään raosta. -- Samassa hän koko voimallaan - painaa ovea kiinni, huutaen: - -TILTIL. Pian, pian!... Painakaahan toki!... Ne näkivät minut!... Ne -tulevat kaikki!... Ne avaavat oven!... - -YÖ. Hei, kaikki tänne!... Painakaa!... Leipä, miksette paina?... -Painakaa!... Ne ovat kauhean väkeviä!... Aha! Hyvä tuli... -Taipuivatpas... jo olikin aika!... Näitkö ne?... - -TILTIL. Näinhän!... Ne olivat äärettömiä, hirmuisia!... Ei Sininen -Lintu voi olla siellä... - -YÖ. Ei totisesti... He olisivat jo aikoja sitten syöneet sen... No, -joko riittää?... Näethän, ettei siitä tule mitään... - -TILTIL. Minun on nähtävä kaikki... Valo sanoi... - -YÖ. Valo sanoi... On helppo sanoa, kun itse pelkää ja pysyy kotonaan... - -TILTIL. Menkäämme seuraavalle ovelle... Mitä tämän takana on?... - -YÖ. Sen taa olen sulkenut Pimeydet ja Kauhut... - -TILTIL. Saako avata? - -YÖ. Niin paljon kuin haluttaa... Ne ovat verrattain rauhallisia -olentoja, niinkuin Tauditkin... - -TILTIL avaten puoleksi oven, hiukan epäillen ja vilkaisten luolaan. -Eivät ne ole siellä... - -YÖ katsoen vuorostaan luolaan. Hoi! Pimeydet, ettekö kuule?... Tulkaa -hetkeksi ulos vähän verrytteleimään... Ja Kauhut myös... Ei teidän -tarvitse mitään pelätä... (jotkut Pimeydet ja jotkut Kauhut esiintyvät -hunnutettuina naisina, edelliset mustien, jälkimäiset vihertävien -huntujen peitossa, astuvat pelokkain askelin ulos luolasta, mutta -pakenevat sinne takaisin, niin pian kuin Tiltil tekee pienen liikkeen.) -Jääkäähän toki... Sehän on vain lapsi, ei hän tee teille mitään -pahaa... (Tiltilille) Ne ovat tulleet niin kauhean aroiksi; paitse -suuret, ne, jotka näkyvät perällä... - -TILTIL katsellen luolan perälle. Oo, mitä hirviöitä!... - -YÖ. Ne ovat kahleissa... Ne ovat ainoat, jotka eivät pelkää ihmistä... -On kuitenkin parasta, että suljet oven, jotteivät ne suuttuisi. - -TILTIL mennen seuraavalle ovelle. Kas!... Tämä ovi on muita synkempi... -Mitä on sen takana?... - -YÖ. Sen takana on joukko Salaisuuksia... Jos välttämättömästi tahdot, -voit avata senkin... Mutta elä mene sisään... Ole varuillasi ja -olkaamme valmiina painamaan ovea, niinkuin teimme Sodille... - -TILTIL raottaa ovea mitä varovaisimmin ja pistää pelokkaasti päänsä -sisään. Hui, kuinka kylmä!... Silmääni ihan polttaa!... Sulkekaa -pian... Painakaahan toki... Ne työntävät sieltä... (Yö, Koira, Kissa ja -Sokeri painavat ovea.) Kauheata!... - -YÖ. Mitä sinä näit? - -TILTIL järkytettynä. En tiedä, mutta kauheaa se oli... Ne istuivat -kaikki siellä niinkuin silmittömät hirviöt... Mikä oli se jättiläinen, -joka tavotti minua?... - -YÖ. Luultavasti Hiljaisuus; hän vartioi tätä ovea... Taisi hiukan -säikäyttää? Olet vieläkin kalpea ja vapiset... - -TILTIL. En olisi uskonut... En ole koskaan nähnyt... Käsiänikin ihan -palelee... - -YÖ. Tulee vielä pahempaa, jos jatkat... - -TILTIL menee seuraavalle ovelle. Mitä täällä on?... Onko täälläkin yhtä -kauheaa? - -YÖ. Ei ole, siellä on vähän minkä mitäkin... Minä säilytän siellä -virattomat Tähdet, omat yksityistuoksuni, kaikenlaiset pikku loistoni, -niinkuin virvatulet, kiiltomadot ja kiiltoperhot; sinne minä myöskin -suljen Kasteen, Satakielen Laulun j.n.e. - -TTLTIL. Tähdet ja Satakielen Laulun... Mutta silloin tämä lienee se -oikea ovi... - -YÖ. Avaa vain, jos tahdot; sieltä päin et tarvitse pahaa pelätä... - - Tiltil avaa oven selkoselälleen. Heti kohta Tähdet, kauniina - nuorina tyttöinä, verhottuina eri väreissä loistaviin huntuihin, - vapautuvat vankilastaan, leviävät saliin ja muodostavat siellä - pitkin portaita ja pylväiden välissä siroja sikermiä, joista - heijastuu tumma loisto. Melkein näkymättömät Yön Tuoksut, - Virvatulet, Tuliperhot ja Läpinäkyvä Kaste liittyvät heihin, - samalla kuin Satakielten Laulu aaltoillen ulos luolasta tulvii - yli yöllisen linnan salin. - -MITIL ihastuneena, taputtaen käsiään. Katsokaa noita kauniita -tätejä!... - -TILTIL. Kuinka hyvin ne tanssivat!... - -MITIL. Ja kuinka hyvälle ne tuoksuvat!... - -TILTIL. Ja kuinka kauniisti ne laulavat!... - -MITIL. Ketä ne ovat nuo, joita tuskin näkee?... - -YO. Ne ovat minun varjoni Tuoksut...? - -TILTIL. Entä nuo tuolla, jotka ovat kuin lasilangasta tehdyt?... - -YÖ. Se on metsien ja niittyjen kastetta... Mutta riittää jo... Ne eivät -koskaan lakkaisi... Niitä on melkein mahdoton saada sinne takaisin, kun -kerran ovat päässeet tanssin makuun... (Taputtaa käsiään) Kas niin, -pian, Tähdet!... Ei nyt ole tanssin aika... Taivas on paksussa -pilvessä... Kas niin, sisään kaikki, tai minä menen ja kutsun auringon -säteen... - - Tähdet, Tuoksut y.m. pakenevat kauhuissaan luolaan, joka suljetaan - heidän jälkeensä. Samaan aikaan taukoo Satakielen Laulu. - -TILTIL menee peräovelle. Siinä on nyt keskiovi... - -YÖ vakavasti. Sitä elä avaa... - -TILTIL. Miksi ei?... - -YÖ. Koska se on kielletty... - -TILTIL. Sininen Lintu on siis siellä, Valo sanoi... - -YÖ äidillisesti. Kuulehan, lapsi... Olen ollut sinulle hyvä ja -ystävällinen... Olen tehnyt mieliksesi, mitä en tähän saakka ole tehnyt -kenellekään... Olen paljastanut sinulle kaikki salaisuuteni... Sinä -miellytät minua, säälin sinua, kun olet niin nuori ja niin viaton, -puhun sinulle kuin äiti omalle pojalleen... kuule minua ja usko minua, -luovu aikeestasi, elä mene ovea edemmä, elä kiusaa Kohtaloa, elä avaa -tätä ovea... - -TILTIL epäröiden. Mutta minkätähden?... - -YÖ. Koska en tahdo, että joudut turmioon... Koska ei kukaan niistä, -kuuletko, ei kukaan, jotka raottavat tätä ovea, vaikkapa vain -hiuskarvankaan verran, ole elävänä palannut päivän valoon... Koska -kaikkein kauhein, kaikkein hirmuisin, kaikkein pelottavinkaan maan -päällä ei ole mitään verrattuna siihen, mikä valtaa Ihmisen, niin pian -kuin hän näkee viattomimmankin vilahduksen siitä kuilusta, jota hän ei -uskalla edes nimeltä mainita... Se on siihen määrin kamalaa, että minun -itsenikin täytyy, jos et kaikesta huolimatta luovu koskemasta tähän -oveen, pyytää sinua odottamaan, kunnes olen päässyt ikkunattoman -tornini turviin... Ja nyt mieti, mitä teet... - - Mitil pillahtaa itkuun, kirkuu kauheasti ja koettaa - vetää pois Tiltiliä. - -LEIPÄ hampaat kalisten. Elkää tehkö sitä, pieni herrani!... (Heittäytyy -polvilleen) Säälikää meitä!... Pyydän teiltä sitä polvillani... -Näettehän, että Yö on oikeassa... - -KISSA. Teillä ei ole oikeutta panna alttiiksi kaikkien meidän -henkeämme... - -TILTIL. Ei auta, minun täytyy avata... - -MITIL polkee jalkaa, samalla kuin itkee. Et saa... Et saa... - -TILTIL. Sokeri ja Leipä ottakoot Mitilin mukaansa ja menkööt... Nyt -minä avaan... - -YÖ. Pelastukoon, ken voi... Tulkaa!... Tulkaa, kun vielä on aika!... - - Pakenee. - -LEIPÄ pakenee, poissa suunniltaan. Odottakaa ainakin niin kauan, että -olemme ehtineet toiseen päähän salia... - -KISSA samoin paeten. Odottakaa!... odottakaa!... - - He piiloutuvat salin toisessa päässä olevien patsaiden suojaan. - Tiltil yksin jää Koiran kanssa pääoven luo. - -KOIRA läähättäen ja hikoillen pidätetystä kauhusta. Minä jään, minä -jään... Minä en pelkää... Minä jään... Minä jään pikku jumalani luo... -Jä-hä... Jä-hän... - -TILTIL taputtaen Koiraa. Se on oikein, Vahti, se on oikein... Syleile -minua... Meitä on kaksi... Ja nyt, jumala meitä auttakoon... (Hän panee -avaimen lukon reikään. Kuuluu kauhun huuto toisesta päästä salia, minne -pakenijat ovat piiloutuneet. Tuskin on avain koskettanut oveen, kun sen -molemmat puoliskot aukeavat keskeltä, liukuvat sivulle ja katoavat -seinään, toinen oikealle, toinen vasemmalle, jolloin tulee näkyviin -mitä ihmeellisin, satumaisin yöllisten unelmien puutarha, jossa tähtien -ja kuun loistossa lentelee jalokivestä jalokiveen, kuun säteestä -toiseen tarumaisia Sinisiä Lintuja, kierrellen ja kaarrellen -lakkaamatta ja sulavin liikkein aina taivaan ääriin saakka, ja niin -lukuisina, että ne näyttävät olevan tämän ihmepuutarhan sininen ilma, -sen henkäys, se aine, mistä se on tehty. -- Tiltil seisoo puutarhan -valon huikaisemana, haltioituneena.) Oh, sitä taivasta! (Kääntyen -niiden puoleen, jotka ovat paenneet.) Tulkaa pian!... Ne ovat -tuolla!... Ne on niitä... Ne on niitä... Ne on niitä... Nyt me ne -vihdoinkin löysimme... Siellä on tuhansia sinisiä lintuja... -Miljoonia!... Miljardeja!... Emme voi ottaa kaikkia... Tule, Mitil!... -Tule, Vahti!... Tulkaa kaikki!... Auttakaa minua!... (Rientäen lintujen -joukkoon.) Niitä voi ottaa kuinka paljon tahansa!... Ne ovat kesyjä!... -Ne eivät pelkää!... Tänne, tänne!... (Mitil ja muut juoksevat sinne. -Kaikki, paitsi Yö ja Kissa, menevät puutarhaan.) Näettekö?... Niitä on -liika paljon!... Ne lentävät suoraan syliin!... Katsokaahan, ne syövät -kuun säteitä!... Mitil, missä sinä olet?... On niin paljon sinisiä -siipiä, lentäviä höyheniä, ettei näe mitään!... Vahti, elä pure -niitä!... Elä tee niille pahaa!... Ota niitä varovasti! - -MITIL sinisten lintujen ympäröimänä. Minulla on jo seitsemän!... Oi, -kuinka ne räpyttävät siipiään!... Enhän voi niitä kaikkia pitää!... - -TILTIL. En minäkään!... Minulla on niitä liiaksi!... Nyt ne pääsevät. -Nyt ne tulevat takaisin!... Vahdillakin on!... Ne vievät pian meidät -mukanaan!... Ne vievät meidät pian taivaaseen!... Tule, mennään täältä -kautta!... Valo odottaa meitä!... Kyllä hän ilostuu... Tänne, tänne... - - He rientävät ulos puutarhasta, kädet täynnä lintuja, jotka - räpyttelevät siipiään irti päästäkseen, juoksevat salin läpi, - sinisten siipien tuiskussa ja poistuvat oikealle, josta - olivat tulleet; Leipä ja Sokeri, jotka eivät ole ottaneet - lintuja, seuraavat heitä. -- Yksin jäätyään Yö ja Kissa - rientävät perälle ja katsovat levottomina puutarhaan. - -YÖ. Saivatko he linnun?... - -KISSA. Eivät... Hän istuu tuolla tuon kuun säteen päällä... He eivät -ulottuneet, se oli liian korkealla... - - Esirippu laskee. Heti sen jälkeen tulevat samaan aikaan Valo - vasemmalta ja Tiltil, Mitil ja Koira oikealta; nämä juoksevat - esiin ottamiensa lintujen peitossa. Linnut näyttävät kuitenkin - elottomilta, niiden päät riippuvat ja siivet ovat rikki; ne ovat - muuttuneet heidän käsissään elottomiksi ruumiiksi. - -VALO. No... löysittekö?... - -TILTIL. Löysimme! Löysimme!... Siellä oli niin paljon, kuin halusimme. -Siellä oli tuhansia, miljoonia!... Kas tässä!... Näetkö!... (Ojentaa -lintunsa Valoa kohti ja huomaa samassa, että ne ovat kuolleet) Ne eivät -enää elä... Mikä niille tuli? Sinun lintusiko myös, Mitil?... Ja Vahdin -linnut myös... (Heittää vihoissaan pois lintujen ruumiit.) Voi -surkeutta... Kuka ne tappoi?... Minulla on niin hirmuisen ikävä... - - Peittää päänsä käsivarsiinsa ja näyttää hytkyvän nyyhkytyksistä. - -VALO sulkee hänet äidillisesti syliinsä. Elä itke, lapseni... Et -tavannut sitä, joka voi elää päivän valossa... Se lensi jonnekin -muuanne... Me kyllä hänet vielä saavutamme... - -KOIRA katselee kuolleita lintuja. Olisikohan noista syötäväksi?... - - Kaikki menevät oikealle. - -Esirippu - - -VIIDES KUVAELMA - - Metsä. - -Metsä. -- On yö. -- Kuutamo. -- Kaikenlaisia vanhoja puita, muun muassa -tammi, pyökki, jalava, poppeli, kuusi, sypressi, lehmus, kastanja. - - Kissa tulee. - -KISSA tervehtien kaikkia puita. Terve kaikille puille!... - -LEHDISTÖN HUMINA. Terve... - -KISSA. Tämä päivä on tärkeä päivä!... Meidän vihamiehemme tulee pian -tänne päästämään vapaaksi teissä piilevät voimat ja itse menettämään -vapautensa... Hänen nimensä on Tiltil, hän on puunhakkaajan poika, sen, -joka on tehnyt teille niin paljon pahaa... Hän etsii Sinistä Lintua, -jota te siitä lähtien, kun maailma luotiin, olette pitäneet Ihmiseltä -kätkössä ja joka yksin tuntee meidän salaisuutemme. (Lehvistössä -humahtaa) Mitä sanoitte? Poppeliko puhui?... Niin on, hänellä on -hallussaan Timantti, jolla on se voima, että se hetkeksi voi vapauttaa -henkemme; se voi pakottaa meidät luovuttamaan Sinisen Linnun ja silloin -me olemme lopullisesti Ihmisen vallassa. (Lehvistössä humahtaa) Kuka -puhui? Tammiko? Kuinka voitte? (Tammen lehvissä humahtaa) Aina vain -nuha?... Eikö Lakritsa enää hoida teitä?... ja ainako luuvalo vain -vaivaa?... Teidän ei pitäisi pitää niin paljon sammalia jalkojenne -ympärillä, se tulee siitä... Onko Sininen Lintu yhä teidän hallussanne? -(Tammen lehvissä humahtaa) Mitä sanoitte?... Niin juuri, koska nyt -sattui niin sopivasti, hänet on tuhottava... (Lehvistössä humahtaa) -Mitä?... On, hänellä on mukanaan pikku sisarensa; kuolkoon hänkin. -(Lehvistössä humahtaa) On kyllä, heillä on Koira mukanaan; häntä on -mahdoton saada haihdutetuksi... (Lehvistössä humahtaa) Lahjoako?... -Mahdotonta... Olen koettanut kaikkea... (Lehvistössä humahtaa) Kuusiko -siellä puhui?... Hyvä on, sahauta vain arkkulaudat valmiiksi... Siellä -on vielä Tuli, Sokeri, Vesi ja Leipä... He ovat kaikki meidän -puolellamme, paitse Leipä, joka on hyvin epäluotettava... Valo yksin on -kokonaan Ihmisen puolella, mutta hän ei tule... Olen yllyttänyt -pienokaiset pujahtamaan tänne häneltä salaa, hänen nukkuessaan... Näin -mainiota tilaisuutta ei enää koskaan tule... (Lehvistössä humahtaa) -Kuka puhui? Ahaa, Pyökki!... Olette oikeassa: on ilmoitettava -Eläimille... Onko Kaniinilla rumpunsa kunnossa?... Kai hän on näillä -mailla?... Hyvä, rummuttakoon hän heidät koolle heti paikalla... Siinä -ne tulevat!... - - Kuuluu Kaniinin rummun etenevä ääni. Tiltil, Mitil - ja Koira tulevat. - -TILTIL. Täälläkö? - -KISSA matelevasti, makeillen, hätiköiden, rientäen lapsia vastaan. Ah, -siinähän te olette, pikku hallitsijani!... Olettepa te taas terveen -näköinen ja kaunis tänä iltana... Riensin tänne ennen teitä -ilmoittamaan tulostanne... Kaikki käy hyvin... Tällä kertaa me varmasti -saamme Sinisen Linnun kiinni... Lähetin juuri Kaniinin rummuttamaan -kokoon tämän paikkakunnan huomattavimmat eläimet... Ne tulevat jo -tuolla puiden takana... Kuuletteko?... Ne hiukan arkailevat eivätkä -uskalla lähestyä... (Kuuluu lehmien ammuntaa, sikojen röhkinää, -hevosten hirnuntaa, aasien huutoja y.m.s. Hiljaa Tiltilille, vetäen -hänet syrjään.) Miksi otitte mukaanne Koiran?... Sanoinhan jo, että hän -on riidassa koko maailman kanssa, jopa puidenkin... Pelkään pahoin, -että hänen läsnäolonsa heitä ärsyttää ja että kaikki menee myttyyn... - -TILTIL. En päässyt hänestä erilleni... (Koiralle, häntä uhaten.) -Menetkö tiehesi, inhoittava elukka!... - -KOIRA. Minäkö?... Kuka?... Minkätähden?... Mitä pahaa olen tehnyt?... - -TILTIL. Mene tiehesi!... Aina sinä vain pyörit jaloissa!... Sinä -kyllästytät minua, nyt sen kuulit!... - -KOIRA. En tule hiiskumaan halaistua sanaa... Seuraan sinua kaukaa... Ei -kukaan minua näe... Tahdotko, että teen jonkun tempun?... - -KISSA hiljaa Tiltilille. Kuinka voitte suvaita tuollaista -tottelemattomuutta?... Lyökää häntä kepillä turpaan, hän on suorastaan -sietämätön!... - -TILTIL lyöden Koiraa. Siinä saat, niin opit heti tottelemaan!... - -KOIRA ulvoen. Ai! ai! ai! - -TILTIL. Mitäs siitä sanot? - -KOIRA. Sanon, että minun täytyy suudella sinua, koska... minua löit... - - Suutelee ja hyväilee kiihkeästi Tiltiliä. - -TILTIL. Hyvä... hyvä!... Riittää jo!... Mene tiehesi!... - -MITIL. Ei, ei, minä tahdon, että hän jää... Minua pelottaa, kun Vahti -on poissa... - -KOIRA hypähtää ja on vähällä kaataa Mitilin rajuilla ja innokkailla -hyväilyillään. Oo, sinä hyvä pikku tyttö!... Oo, kuinka sinä olet -kaunis!... Oo, kuinka sinä olet hyvä!... Hyvä, hyvä ja hellä... Anna -minä syleilen sinua! Vielä, vielä, vielä!... - -KISSA. Semmoinen pöllöpää... Mutta kyllä vielä nähdään... Elkäämme -kuluttako aikaa hukkaan... Kiertäkää Timanttia... - -TILTIL. Mihin minä asetun?... - -KISSA. Tähän, tämän kuun säteen kohdalle; siitä näette parhaiten. -Siihen niin! ja nyt kiertäkää hiljakseen... - - Tiltil kiertää Timanttia; heti kohta käy pitkä värähdys läpi - oksien ja lehtien. Vanhimmat ja mahtavimmat rungot aukenevat - päästääkseen ulos kukin henkensä. Nämä henget eroavat - ulkomuodoltaan ja luonteeltaan toisistaan sikäli kuin ne - puutkin, joita ne edustavat. Niinpä esim. Jalavan henki on - raskaasti hengittävä, isovatsainen, äreä maahinen, Lehmuksen - henki hiljainen, ystävällinen, leikkisä; Pyökin henki siro - ja uljas; Koivun henki valkoinen, umpimielinen ja levoton; - Pajun henki pienikasvuinen, hajahapsinen, surkeileva. Kuusen - henki on pitkä, laiha, vaitelias. Sypressin henki murheellinen; - Kastanjan henki vaatelias, hiukan keikarimainen; Poppelin henki - vilkas, isotilainen, puhelias. Toiset tulevat rungostaan - hitaasti, kankeasti, venytellen jäseniään kuin vuosisatoja - kestäneen vankeuden ja unen jälkeen, toiset vapautuen yhdellä - ainoalla reippaalla tempauksella. Ne asettuvat kaikki lasten - ympärille, pysyen samalla mikäli mahdollista sen puun - läheisyydessä, josta ovat syntyneet. - -POPPELI juosten ensimäisenä ja huutaen täyttä kurkkua. Täällä on -Ihmisiä!... Pikku Ihmisiä!... Niille voi puhua!... Ei tarvitse enää -vaieta. Ei tarvitse enää vaieta!... Mistä he tulevat?... Kuka tuo -on?... Ketä he ovat?... (Lehmukselle, joka tulee rauhallisesti, -piippuaan poltellen.) Tunnetko heidät, ukko Lehmus?... - -LEHMUS. En muista nähneeni... - -POPPELI. Varmaan tunnet... Sinähän tunnet kaikki Ihmiset, sinähän aina -käyskentelet heidän talojensa ympärillä... - -LEHMUS tarkastellen lapsia. En tunne heitä... Ovat liian nuoria... -Tunnen vain rakastuneita, jotka kuutamossa tulevat minua tervehtimään; -ja kannun kallistajoita, jotka maistelevat oluviaan oksieni alla... - -KASTANJAPUU olevinaan, hypistellen silmälasejaan. Keitä ne ovat nuo?... -Mieron kiertäjiäkö?... - -POPPELI. Senjälkeen kun teistä, herra Kastanjapuu, on tullut -suurkaupunkien bulevardipuu, te luulette, että kaikki, jotka... - -PAJU lähestyy linkuttaen puukengissä. Voi, hyvä jumala, voi hyvä -jumala... Joko ne taas tulevat nylkemään nahkani parkiksi?... - -POPPELI. Hiljaa!... Tammi tulee linnastaan... Onpa hän taas aika huonon -näköinen... Eikö hän mielestänne ole vanhentunut? Kuinka vanha hän -oikeastaan lieneekään?... Kuusi sanoo, että hän on neljän tuhannen -vuoden vanha, mutta minä luulen, että kuusi liioittelee... Olkaa vaiti, -hän sanoo meille, mitä tämä kaikki tietää... - - Tammi astelee hitaasti esille. Hän on tarumaisen vanha, päässään - mistelikruunu ja yllään pitkä, vihreä kauhtana, joka on koristettu - sammalilla ja jäkälillä. Hän on sokea, hänen valkea partansa - liikkuu tuulessa. Hän nojaa toisella kädellään ryhmysauvaan ja - toisella nuoreen tammeen, joka opastaa häntä. Sininen Lintu istuu - hänen olkapäällään. Hänen lähestyessään muut puut asettuvat - kunnioittaen riviin ja kumartavat. - -TILTIL. Hänellä on Sininen Lintu... Pian, pian... Tulkaa tänne!... -Antakaa se minulle!... - -PUUT. Vaikenehan toki!... - -KISSA Tiltille. Paljastakaa päänne, se on Tammi! - -TAMMI Tiltille. Kuka sinä olet?... - -TILTIL. Nimeni on Tiltil... Milloin minä voin saada Sinisen Linnun?... - -TAMMI. Tiltil, puunhakkaajan poika? - -TILTIL. Niin. - -TAMMI. Isäsi on tehnyt meille paljon pahaa... Ja minunkin perheestäni -hän on surmannut kuusisataa poikaani, neljäsataa seitsemänkymmentä -viisi setää ja tätiä, tuhat kaksisataa orpanaa, kolmesataa -kahdeksankymmentä miniää ja kaksitoista tuhatta lastenlasta... - -TILTIL. Enhän tiedä... Ei hän ole tehnyt sitä tahallaan... - -TAMMI. Mitä sinulla on täällä tekemistä? Ja miksi olet tullut -päästämään henkemme heidän asunnoistaan? - -TILTIL. Pyydän anteeksi, jos olen teitä häirinnyt... Mutta Kissa sanoi, -että te sanoisitte, missä on Sininen Lintu... - -TAMMI. Tiedän, sinä etsit Sinistä Lintua, se on: ilmiöiden ja onnen -suurta salaisuutta, jotta Ihmiset voisivat tehdä orjuutemme vieläkin -kovemmaksi... - -TILTIL. Ei suinkaan sitä varten, vaan että Haltijatar Berylunen pikku -tyttö tulisi terveeksi... - -TAMMI vaatien häntä vaikenemaan. Kiittää... Eikö Eläimiä jo kuulu?... -Missä ne viipyvät?... Tämä koskee heitä yhtä paljon kuin meitäkin... Ei -ole asianmukaista, että me Puut yksin otamme vastuullemme seuraukset -niistä ankarista toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä... Sinä päivänä, -jona ihminen saa tietää, että olemme tehneet sen, mitä aiomme tehdä, on -hän ryhtyvä meille kamalasti kostamaan... Päätöksemme tulee olla -yksimielinen, jotta jokainen olisi pakotettu vaikenemaan... - -KUUSI katsellen toisten puiden yli. Eläimet saapuvat... He tulevat -kaikki Kaniinin jälestä... Siinä on Hevosen henki, siinä Sonnin, siinä -Härän, siinä Lehmän, siinä Suden, siinä Lampaan, siinä Sian, siinä -Kukon, siinä Vuohen, siinä Aasin ja siinä Karhun... - - Eläinten henget tulevat perätysten siinä järjestyksessä kuin - Kuusi luettelee ja istuutuvat puiden väliin, kaikki muut paitsi - Vuohi, joka kuljeksii erillään, ja Sika, joka alkaa tonkia - puunjuuria. - -TAMMI. Ovatko kaikki saapuvilla? - -KANIINI. Kana ei voinut jättää muniaan, Jäniksen oli juostava jonnekin -asialle, Hirven sarvia särki, Kettu on sairas -- tässä on lääkärin -todistus -- Hanhi ei ymmärtänyt, mistä on kysymys, ja Kalkkuna suuttui -eikä tullut... - -TAMMI. Heidän poissaolonsa on kovin valitettava asia... Mutta onhan -meitä sentään riittämään asti... Te tiedätte, rakkaat veljet, mistä on -kysymys. Tuo poikanen tuossa voipi taikakalun avulla, jonka hän on Maan -Valloilta saanut, saada käsiinsä Sinisen lintumme, ja niin ryöstää -meiltä salaisuutemme, joka on ollut hallussamme Elämän alusta... -Tunnemme Ihmisen tarpeeksi hyvin tietääksemme, mikä on oleva -kohtalomme, niin pian kuin tuo salaisuutemme on hänen tiedossaan. -Sentähden on minusta, niinkuin kaikkinainen epäröiminen olisi yhtä -typerää kuin rikoksellistakin... Hetki on vakava. Tämä lapsi on -tuhottava, ennenkuin se on myöhäistä... - -TILTIL. Mitä hän puhuu?... - -KOIRA kierrellen Tammea ja näyttäen hampaitaan. Varo itseäsi, senkin -lahopökkelö!... - -PYÖKKI suuttuen. Hän uskaltaa parjata tammea!... Uskallatko sinä -parjata Tammea?... - -TAMMI. Oliko se Koira?... Ajakaa hänet ulos! Pois petturi -seurastamme!... - -KISSA hiljaa Tiltilille. Toimittakaa pois Koira... On olemassa -väärinkäsitys... Minä kyllä selvitän kaiken... Mutta toimittakaa ensin -Koira pois niin pian kuin suinkin... - -TlLTIL Koiralle. Mene tiehesi siitä!... - -KOIRA. Antakaa minun repiä sammaltohvelit tuon vanhan rähjän -jaloista!... Pidettäisiin hauskaa vähän!... - -TILTIL. Vaiti sinä!... Mene tiehesi!... Totteletko vai, elukka!... - -KOIRA. Hyvä, hyvä. Minä menen... Mutta minä tulen, kun minua -tarvitset... - -KISSA hiljaa Tiltilille. Olisi ehkä varovaisinta sitoa hänet, muuten -hän tekee tyhmyyksiä; puut suuttuvat ja kaikki päättyy pahoin... - -TILTII. Milläpäs hänet sitoisi? Olen hukannut hänen kahleensa... - -KISSA. Tuolla tulee juuri Muratti, häneltä saat lujat kahleet... - -KOIRA muristen. Minä tulen takaisin, tulen takaisin!... Senkin rujo ja -rampa pökkelö!... Senkin rääsyäijät!... Senkin lahokannot, -räkäpetäjät!... Se on Kissa, joka heitä yllyttää... Mutta maltahan... -Mitä sinä siinä kuiskuttelet, Juudas, Tiikeri, Iskariotti... Hau... -hau, hau... - -KISSA. Nyt sen näet, hän haukkuu kaikkia... - -TILTIL. Hän on sietämätön, eihän täällä enää kuule omaa ääntään... -Herra Muratti, olkaa hyvä ja sitokaa hänet!... - -MURATTI lähestyy pelokkaasti Koiraa. Jos se puree?... - -KOIRA muristen. Päinvastoin! päinvastoin!... Minä vain suutelen -sinua!... Koeta, niin saat nähdä... Tule lähemmä... Ka, tule lähemmä, -senkin narukerä!... - -TILTIL uhaten häntä kepillään. Vahti!... - -KOIRA ryömien Tiltilin jalkojen juureen ja heiluttaen häntäänsä. Mitä -käsket, pikku jumala?... - -TILTIL. Laskeu pitkällesi, vatsallesi!... Tottele Murattia... Anna -sitoa itsesi! Joll'et, niin... - -KOIRA muristen hampaittensa välistä, Muratin häntä sitoessa. Senkin -narukerä!... Senkin hirttonuora!... Vasikan kytkyt!... Sikain side!... -Hyvä, rakas pikku jumala... katsohan... Se sitoo käpäläni... Se -kuristaa minut kuoliaaksi!... - -TILTIL. Syytä itseäsi!... Ole vaiti, pysy paikoillasi, olet -sietämätön!... - -KOIRA. Samapa se. Olet väärässä... Heillä on paha mielessä... Ole -varuillasi, pikku jumala!... Nyt se sitoo kuononi... En voi enää -puhua... - -MURATTI on käärinyt Koiran kuin paketin. Mihin tämä on vietävä?... Nyt -sillä on semmoinen kapula suussa, että ei ääntä päästä... - -TAMMI. Sitokaa hänet lujasti tuonne, minun runkoni taa, paksuun -juureeni!... Sittenpähän saamme nähdä, mitä hänelle on tehtävä... -(Muratti ja Poppeli kantavat Koiran Tammen rungon taa.) Onko se -tehty?... Hyvä on, ja nyt, kun olemme päässeet ikävästä todistajasta ja -luopiosta, käykäämme päättämään, mitä oikeutemme ja totuutemme meille -käskee... En tahdo teiltä salata, että mieleni on järkytetty ja että -olen levoton... Ensi kerran on meille suotu tilaisuus tuomita Ihmistä -ja antaa hänen tuntea voimaamme... Kaiken sen jälkeen, mitä hän on -meille tehnyt, kaiken sen kuulumattoman vääryyden jälkeen, jota hän on -meitä kohtaan harjoittanut, en luule olevan pienintäkään epäilystä -siitä, mikä tuomio häntä odottaa... - -KAIKKI PUUT ja KAIKKI ELÄIMET. Ei, ei, ei!... Ei mitään epäilyä... -Hirteen!... Kuolemaan!... Liian kauan on vääryys...! Hän on kauheasti -käyttänyt väärin!... Murskatkaa hänet!... Syötäköön hänet!... Heti -paikalla!... Heti paikalla!... - -TILTIL Kissalle. Mikä heitä vaivaa?... Mistä he ovat tyytymättömiä?... - -KISSA. Rauhoittukaa... He ovat hiukan hermostuneita siitä, että Kevät -on myöhästynyt... Minä kyllä selvitän... luottakaa vain minuun... - -TAMMI. Koska siis olemme yhtä mieltä, niinkuin luonnollista olikin, on -meidän nyt toiseksi ratkaistava, kostotoimenpiteitä välttääksemme, mikä -rangaistustapa olisi sopivin, mukavin, nopein ja varmin, mikä vähimmin -jälille johtava, kun Ihmiset löytävät metsästä heidän pikku -ruumiinsa... - -TILTIL. Mitä tämä on?... Mitä hän aikoo?... Alan kohta saada -tarpeekseni... Koska hänellä on Sininen lintu, niin antakoon hän sen ja -heti... - -SONNI astuu esiin. Mukavin ja varmin keino on se, kun puskaisen heitä -vatsaan. -- Saanko? - -TAMMI. Kuka puhuu? - -KISSA. Sonni... - -LEHMÄ. Minun mielestäni olisi parasta malttaa mielensä... Minä en -ainakaan sekaannu koko asiaan... Minun on jyystettävä puhtaaksi niitty, -joka näkyy tuolla kuutamossa... Minulla on työtä tosissakin... - -HÄRKÄ. Minulla myös. Muuten hyväksyn edeltäpäin kaiken, mitä muut -tekevät... - -PYÖKKI. Ylin oksani on käytettävänänne, jos haluttaa hirttää heidät -siihen... - -MURATTI. Minä sidon surmansilmukan... - -KUUSI. Minä lahjoitan arkkulaudat... - -SYPRESSI. Minä annan aitani haudan paikan ikuisiksi ajoiksi... - -PAJU. Heittäkäämme heidät johonkin minun jokeeni... Minä kyllä otan sen -tehdäkseni... - -LEHMUS sovitellen. Mutta kuulkaahan toki... Onko nyt välttämätöntä -ryhtyä noin äärimäisiin toimenpiteisiin? He ovat vielä niin nuoria... -Estäkäämme heitä tekemästä pahaa sulkemalla heidät johonkin aitaukseen, -jonka minä kyllä otan laittaakseni heidän ympärilleen... - -TAMMI. Kuka puhui niin?... Eikö se ollut Lehmuksen vetinen ääni? - -KUUSI. Oli... - -TAMMI. On siis petturi meidänkin keskuudessamme, samoin kuin -Eläinten?... Tähän saakka meidän ei ole tarvinnut surra muiden kuin -Hedelmäpuiden lankeemusta, jotka oikeastaan eivät olekaan mitään -Puita... - -SIKA mulkoillen ahnaita silmiään. Minä olen sitä mieltä, että se pikku -tyttö on ensiksi syötävä... Sen liha on varmaankin hyvin mureaa... - -TILTIL. Mitä sinä puhut?... Odotahan, senkin... - -KISSA. En tiedä, mikä heitä oikein vaivaa; mutta tämä alkaa näyttää -pahalta... - -TAMMI. Hiljaa!... Nyt on ratkaistava, kuka meistä saa kunnian antaa -ensimäisen iskun; kuka on poistava päältämme vaaran, jota suurempi ei -ole uhannut meitä sitten Ihmisen syntymän... - -KUUSI. Se kunnia on oleva teidän, meidän kuninkaamme ja -patriarkkamme... - -TAMMI. Kuusiko puhui? Olen liika vanha. Olen sokea, raihnainen. -Kangistuneet käsivarteni eivät enää minua tottele... Ei, minusta ei -ole, mutta teidän, veli, teidän, joka pysytte vihreänä, aina seisotte -suorana, joka olette nähnyt melkein kaikkien näiden puiden syntyvän, -teidän on saatava minun sijassani tehdä se kunniakas, kaunis liike, -joka meidät vapauttaa... - -KUUSI. Kiitän teitä, arvoisa isä... Mutta koska vainajien viimeisen -asunnon valmistaminen joutunee minun kunniakkaaksi tehtäväkseni, -pelkään herättäväni kohtaani virkatoverieni oikeutettua kateutta; ja -niinpä arvelen, että meidän jälkeemme vanhin ja arvokkain tähän -tehtävään on Pyökki, hän, jolla myöskin on siihen sopivin nuija... - -PYÖKKI. Tiedättehän, että sydämeni on madonsyömä, ja että en voi -luottaa nuijaani... Mutta Jalavan ja Sypressin aseet eivät petä... - -JALAVA. Minä kyllä mielelläni muuten, mutta tällä haavaa minä tuskin -voin pysyä pystyssä... Myyrä väänti viime yönä sijoiltaan ison -varpaani... - -SYPRESSI. Olen kyllä valmis... Mutta joskaan minulla, niinkuin -veljelläni Kuusella, ei ole etuoikeutta valmistaa heille viimeistä -leposijaa, on minulla kuitenkin oikeus ennen muita itkeä heidän -haudallaan... Olisi kohtuutonta, jos sen lisäksi vielä... Ehdottaisin, -että kysyisitte Poppelilta... - -POPPELI. Minultako?... Mitä te ajattelette?... Mutta minun puunihan on -yhtä pehmoista kuin lapsen ruumis!... Ja sitäpaitsi, en tiedä, mikä -minua oikein vaivaa... Horkkako minua pudistanee... katsokaahan -lehtiäni... Luultavasti vilustuin tänä aamuna auringon noustessa... - -TAMMI suuttuu. Te pelkäätte Ihmistä!... Nämä pienet aseettomat -lapsetkin jo saattavat teidät sen salaperäisen kauhun valtaan, joka -teki meistä ne orjat, joita aina olemme olleet... Mutta ei!... Tästä on -tuleva loppu!... Koska on niin, koska tämä tilaisuus ei koskaan -uudistu, niin menen minä yksin, minä vanha ja vaivainen, minä sokea ja -rujo ja rampa, minä menen yksin verivihollista vastaan!... Missä hän -on?... - - Haparoiden kepillään hän lähestyy Tiltiliä. - -TILTIL vetää veitsen taskustaan. Minuako tuo äijä tavottelee -kepillään?... - - Nähdessään veitsen, Ihmisen salaperäisen ja voittamattoman aseen, - kaikki Puut kirkaisevat kauhistuneina ja pidättävät Tammea. - -PUUT. Sillä on veitsi!... Varokaa!... Sillä on veitsi!... - -TAMMI pyrkien irti. Päästäkää!... En välitä... Sama se, veitsikö vai -kirves!... Kuka minua pitelee? Mitä? Kaikkiko?... Mitä? Oletteko kaikki -yhtä mieltä?... (Heittää keppinsä) Olkoon sitten!... Raukkoja meitä!... -Tulkoot sitten Eläimet meitä vapauttamaan!... - -SONNI. Hyvä on!... Minä olen valmis!... Kerran viillän sarvillani, niin -se on tehty!... - -HÄRKÄ ja LAMMAS pidättäen häntä hännästä. Elä sinä sekaannu tähän!... -Elä tee tyhmyyksiä!... Se on paha juttu!... Se päättyy huonosti!... Me -saamme maksaa sen selkänahallamme. Jätä se Metsäeläinten asiaksi... - -SONNI. Ei! Ei!... Tämä tehtävä sopii juuri minulle!... Odottakaa!... -Pidättäkäähän toki, etten saa aikaan onnettomuutta!... - -TILTIL Mitilille, joka kirkuu. Elä pelkää!... Asetu taakseni... Minulla -on veitsi... - -KUKKO. Se on topakka poika tuo... - -TILTIL. Onko siis todella aikomus käydä minun kimppuuni?... - -AASI. Nytkö vasta se alkaa sinulle selvitä? - -SIKA. Parasta, että siunaat sielusi, viimeinen hetkesi on tullut. Elä -peitä tuota pikku tyttöä selkäsi taa... Anna, kuu ilahdutan hänellä -silmiäni... ja sitten syön hänet suuhuni... - -TILTIL. Mitä pahaa minä olen teille tehnyt?... - -LAMMAS. Et mitään, pienokainen, et mitään muuta kuin syönyt pikku -veljeni, kaksi siskoani, kolme setääni, tätini, isäni ja äitini... -Mutta maltahan, maltahan, on ne hampaat minullakin, jahka makaat tuossa -maassa... - -AASI. Ja minulla kaviot... - -HEVONEN korskeillen. Saattepa vielä nähdä sen, minkä vielä saatte -nähdä!... Puraisenko hänet kuoliaaksi vai potkaisenko?... Kummin -tahansa! (Hän lähestyy suurenmoisin elein Tiltiliä, mutta kun tämä -näyttää hänelle veistään, säikähtää Hevonen, pyörähtää perin ja laukkaa -pois.) Oohoh! Ei sillä tavalla! Ei tuo ole rehellistä peliä... Rupeaa -vastustelemaan!... - -KUKKO voimatta salata ihailuaan. Näittekö, se poika ei ole arkalasta -kotoisin!... - -SIKA Karhulle ja Sudelle. Hyökätkäämme yhdessä heidän kimppuunsa... -Minä autan teitä, takaa... Me tyrkkäämme heidät kumoon ja panemme pikku -tytön miehiä myöten, niin pian kuin hän makaa maassa... - -SUSI. Narratkaa heitä katsomaan tuonne... Minä sill'aikaa teen -kiertoliikkeen... - - Kiertää Tiltilin taa ja hyökkää hänen selkäänsä - ja kaataa hänet kontalleen. - -TILTIL. Juudas! Petturi!... (Hän nousee toiselle polvelleen, huitoo -veitsellään ja suojaa parhaansa mukaan pikku sisartaan, joka huutaa -hädissään. -- Huomatessaan, että Tiltil on puoleksi maassa, kaikki -Eläimet ja Puut lähestyvät ja koettavat iskeä. Yhtäkkiä tulee hämärä. -Epätoivoissaan huutaa Tiltil apua.) Auttakaa! Auttakaa! Vahti! Tulehan -tänne! Tule tänne!... Vahti! Vahti!... Missä on Kissa?... Vahti! -Vahti!... Mirri! Mirri!... Joutukaa! Auttakaa! - -KISSA teeskennellen, syrjästä. En pääse... nyrjäytin käpäläni... - -TILTIL torjuen iskuja ja puolustautuen parhaansa mukaan. Avuksi, -Vahti!... Minä uuvun!... Heitä on liian monta!... Karhu! Sika! Susi! -Aasi! Kuusi! Pyökki!... Vahti! Vahti! - - Laahaten perässään katkaisemiaan siteitä hyökkää Koira esiin - Tammen rungon takaa ja tyrkkien tieltään Puita ja Eläimiä hän - heittäytyy Tiltilin eteen ja puolustaa häntä raivoisasti. - -KOIRA vimmatusti purren. Tässä olen! Tässä olen!... Elä pelkää, pikku -jumala!... Ei hätää mitään!... Hampaistani saakoot senkin!... Siinä -sait, Karhu, paksuihin pakaroihisi!... Hahhaa!... Kuka tahtoo vielä? -Siinä sait, Sika, siinä sait, Hevonen, siinä sait häntääsi, Sonni!... -Hei, hei!... Siinä ratkesivat Pyökin pöksyt!... Siinä repesi Tammen -kauhtana!... Korjaa luusi, senkin Kuusi!... Hei vain! On vähän vari, -vaan ei se mitään... - -TILTIL nääntymäisillään. En jaksa enää!... Sypressi iski minua -päähän... - -KOIRA. Ai, se on Paju, joka iski... Löi käpäläni poikki! - -TILTIL. Nyt ne hyökkäävät taas!... Kaikki yhdessä!... Nyt se on -Susi!... - -KOIRA. Malta, kyllä minä sinut höyhennän!... - -SUSI. Hullu... Etkö ole veljemme? Hänen vanhempansa hukuttivat -pentusi!... - -KOIRA. Siinä tekivät oikein!... Hyvä, että heidät hukutettiin, koska -olivat sinun näköisesi!... - -KAIKKI PUUT ja KAIKKI ELÄIMET. Luopio!... Pöllö!... Petturi!... -Katala!... Juudas!... Jätä hänet!... Pelasta henkesi!... Tule meidän -puolellemme!... - -KOIRA hehkuen tulta ja uhrautuvaisuutta. En! En!... Yksin kaikkia -vastaan... En, en!... En petä jumaliani! parhaimpia! kaikkein -suurimpia!... (Tiltilille) Varo Karhua!... Varo Sonnia!... Käyn häntä -kurkkuun... Ai! Aasi potkaisi minulta kaksi hammasta! - -TILTIL. En jaksa enää, Vahti!... Ai! Jalava iski... Katso, kädestäni -vuotaa verta... Se oli joko Susi tai Sika... - -KOIRA. Odota, pikku jumala... Anna, kun suutelen sinua, nuolaisen -haavaa, se auttaa... Seiso takanani... Ne eivät uskalla enää tulla... -Nyt ne tulevat taas!... Nyt on leikki kaukana!... Mutta ei hätää -mitään!... Pystyyn vain!... - -TILTIL vaipuu maahan. En jaksa enää... - -KOIRA. Tullaan! Kuulen, vainuan!... - -TILTIL. Missä? Kuka?... - -KOIRA. Tuolla, tuolla! Se on Valo!... Hän on löytänyt meidät!... Olemme -pelastetut, pikku kuningas! Suutele minua!... Pelastetut!... Katso! Ne -jo väistyvät, hajaantuvat... Ne pelkäävät... - -TILTIL. Valo! Valo!... Tulkaahan!... Joutukaa!... Ne kapinoivat!... Ne -ovat kaikki meitä vastaan... - - Valo tulee; sitä mukaa kuin hän lähestyy, - valaisee Aamurusko metsää. - -VALO. Mitä tämä on?... Mitä on tapahtunut?... Etkö sinä, onneton, siis -tietänyt?... Kierrä Timanttia!... Ne palajavat Hiljaisuuteen ja -Hämäryyteen; etkä sinä enää näe heidän tunteitaan... - - Tiltil kiertää Timanttia. -- Heti kohta kaikkien Puiden henget - rientävät runkoihinsa, jotka sulkeutuvat. Eläinten henget katoavat - samalla tavalla; kauempana näkyy vain rauhallinen Lehmä ja Lammas - y.m. laitumella. -- Metsä on käynyt vaarattomaksi, hiljaiseksi. - Tiltil katselee ympärilleen. - -TILTIL pyyhkien veistään. Minne ne hävisivät?... Mikä niitä vaivasi?... -Olivatko ne tulleet hulluiksi?... - -VALO. Eivät, sellaisia ne ovat aina; mutta sitä ei tiedä, koska sitä ei -näe... Sanoinhan sinulle, että on vaarallista herättää heidät, kun minä -en ole mukana... - -TILTIL. Ei se mitään, mutta ilman Koiraa... ja jos minulla ei olisi -ollut veistäni... En olisi koskaan uskonut heitä niin ilkeiksi... - -VALO. Nyt näet, että Ihminen on yksin maailmassa, yksin kaikkia -vastaan... - -KOIRA. Pitelivätkö ne sinua hyvin pahoin, pikku jumala? - -TILTIL. Hiukan vain, mutta ei sillä väliä... Mitiliin ne eivät edes -koskeneetkaan... Mutta entä sinä itse, Vahti hyvä?... Suustasihan -vuotaa verta ja käpäläsi on poikki?... - -KOIRA. Ei se mitään... Huomenna on kaikki hyvin... Mutta kovalle se -otti!... - -KISSA tulee nilkuttaen pensaikosta. Kyllä otti kovalle! Härkä puski -minua vatsaan... Se ei näy päälle päin, mutta sitä särkee niin... Ja -kun Tammi löi minulta käpälän poikki... - -KOIRA. Olisi hauskaa tietää, minkä käpälän... - -MITIL silitellen Kissaa. Mirri parka, voi sinua, Mirri parka, ihanko -totta?... Missä sinä olit, kun en sinua lainkaan nähnyt?... - -KISSA ulkokullaillen. Rakas, pikku äiti, minä haavoituin heti -käydessäni Sian kimppuun, kun se ilkimys aikoi syödä sinut suuhunsa... -Silloin Tammi iski minua niin, että olin vähällä pyörtyä... - -KOIRA Kissalle, hampaittensa välistä. Minulla olisi sanottavana sinulle -pari sanaa, senkin... Mutta olkoon, perästähän kuuluu... - -KISSA valitellen Mitilille. Pikku äiti, kuuletko, se haukkuu minua... -Se aikoo tehdä minulle pahaa... - -MITIL Koiralle. Jätä hänet rauhaan, ilkeä elukka... - - Menevät. - -Esirippu - - - - -NELJÄS NÄYTÖS - - -KUUDES KUVAELMA - - Esiripun edessä. - - Tiltil, Mitil, Valo, Koira, Kissa, Leipä, - Tuli, Sokeri, Vesi ja Maito tulevat. - -VALO. Haltijatar Berylune on lähettänyt minulle tiedon, että Sininen -Lintu mahdollisesti on täällä... - -TILTIL. Missä? - -VALO. Täällä, hautuumaalla, joka on tämän muurin takana... Luultavasti -se piilee jonkun tässä hautuumaassa lepäävän vainajan haudassa... Kun -nyt vain saisi tietää, kenen... Heidät on tarkastettava järjestänsä -jokainen... - -TILTIL. Tarkastettava? Miten se voisi tapahtua?... - -VALO. Sopivin hetki on keskiyön aika; silloin ei tarvitse pelätä, että -heitä liiaksi häiritään... Sinä kierrät Timanttia ja näet heidän -lähtevän haudoistaan, tai näet sinä hautainsa pohjassa ne, jotka eivät -tule ulos... - -TILTIL. Eivätkö ne pane pahaksensa?... - -VALO. Eivät vähääkään, niillä tuskin on siitä aavistustakaan... Ne -eivät pidä siitä, että heitä häiritään, mutta kun heillä yleensä on -tapana olla liikkeellä keskiyön aikana, ei se heitä rasita... - -TILTIL. Miksi Leipä, Sokeri ja Maito ovat niin kalpeita? Miksi ette -sano mitään?... - -MAITO horjuen. Minua pyörryttää... - -VALO hiljaa Tiltilille. Elä heistä välitä... Ne pelkäävät vainajia... - -TULI hypellen. Minä en heitä pelkää... Olen tottunut heitä -polttamaan... Ennen aikaan minä poltin heidät kaikki; se oli paljon -hauskempaa kuin tätä nykyä... - -TILTIL. Mutta miksi Vahtikin vapisee?... Pelkäätkö sinäkin?... - -KOIRA hampaat kalisten. Minäkö?... Enhän minä vapise... Minä en koskaan -pelkää; mutta jos sinä menet pois, tulen minäkin... - -TILTIL. Miksi ei Kissa virka mitään?... - -KISSA salaperäisesti. Minä tiedän, mitä se on... - -TILTIL Valolle. Tuletko sinä meidän kanssamme?... - -VALO. En, on parempi, että Ilmiöiden ja Eläinten kanssa jään hautuumaan -portille. Aika ei ole vielä tullut... Valo ei voi vielä päästä -tunkeutumaan kuolleiden luo... Jätän sinut yksin Mitilin kanssa... - -TILTIL. Eikö Vahti voisi jäädä luoksemme?... - -KOIRA. Minä jään tänne, minä jään... Minä tahdon jäädä pikku jumalani -luo... - -VALO. Se on mahdotonta... Se on Haltijattaren käsky, ja sitä täytyy -totella; eikä teidän muuten tarvitse mitään pelätä... - -KOIRA. Hyvä, hyvä, mutta jos he aikovat tehdä sinulle pahaa, tee vain -näin (Hän viheltää), niin minä tulen... Sitten tehdään, niinkuin -tehtiin metsässä: Hau! Hau! Hau!... - -VALO. Kas niin, hyvästi nyt, pienokaiset... Olen tässä lähellä... -(Suutelee lapsia.) Olen aina lähellä niitä, jotka minua rakastavat ja -joita minä rakastan... (Ilmiöille ja Eläimille.) Te muut, tulkaa!... - - Hän poistuu Ilmiöiden ja Eläinten kanssa. Lapset jäävät yksin - keskelle näyttämöä. Esirippu avautuu ja seitsemäs kuvaelma - paljastuu. - - -SEITSEMÄS KUVAELMA - - Hautuumaa. - -On yö. Kuutamo. Maaseudun hautuumaa. Paljon hautoja, nurmipenkkejä, -puuristejä, hautakiviä. - -Tiltil ja Mitil seisovat erään pilarinpuolikkaan vieressä. - -MITIL. Minua pelottaa!... - -TILTIL koettaa olla rohkea. Minua ei milloinkaan pelota... - -MITIL. Sano, ovatko kuolleet pahoja? - -TILTIL. Eivät, koska eivät elä... - -MITIL. Oletko sinä nähnyt kuolleita?... - -TILTIL. Näin minä kerran, silloin kun olin hyvin pieni... - -MITIL. Mimmoista se on, sano? - -TILTIL. Se on ihan valkoista, ja hyvin kylmää, eikä se liiku, eikä -puhu... - -MITIL. Näemmekö heidät, sano?... - -TILTIL. Kyllä varmasti, koska Valo sanoi... - -MITIL. Missä kuolleet ovat? - -TILTIL. Täällä, nurmen alla tai näiden suurten kivien alla... - -MITIL. Ovatko ne siellä koko vuoden?... - -TILTIL. Ovat. - -MITIL osoittaen hautakiviä. Nuoko ovat heidän huoneidensa ovia? - -TILTIL. Ne. - -MITIL. Tulevatko ne ulos kauniilla ilmalla? - -TILTIL. Eivät ne voi tulla ulos muulloin kuin yöllä... - -MITIL. Miksi ei? - -TILTIL. Koska ovat paitasillaan... - -MITIL. Tulevatko ne ulos, kun sataa?... - -TILTIL. Eivät ne tule silloin, kun sataa... - -MITIL. Onko siellä hyvä olla? - -TILTIL. Sanotaan, että siellä on hyvin ahdasta... - -MITIL. Onko siellä pieniä lapsia?... - -TILTIL. Totta kai, koska siellä on kaikkia niitä, jotka kuolevat... - -MITIL. Mitä he syövät?... - -TILTIL. Juuria... - -MITIL. Saammeko me nähdä heidät? - -TILTIL. Totta kai, koska saa nähdä kaiken, kun on Timanttia -kiertänyt... - -MITIL. Mitä ne sanovat?... - -TILTIL. Eivät mitään, koska kerran eivät puhu... - -MITIL. Miksi ne eivät puhu? - -TILTIL. Koska heillä ei ole mitään sanomista... - -MITIL. Miksi heillä ei ole mitään sanomista?... - -TILTIL. Ole vaiti... - - He ovat vaiti hetken aikaa. - -MITIL. Milloin sinä kierrät Timanttia? - -TILTIL. Kuulithan sinä, että Valo käski odottamaan keskiyötä, koska -silloin emme häiritse heitä... - -MITIL. Miksi emme silloin häiritse heitä? - -TILTIL. Koska he silloin muutenkin lähtisivät hengittämään raitista -ilmaa... - -MITIL. Eikö ole jo keskiyö? - -TILTIL. Voitko erottaa tornikellon taulun?... - -MITIL. Voin, minä näen sen pikku viisarinkin... - -TILTIL. Nyt se soi... kuuletko? - - Kuuluu keskiyön kaksitoista kellonlyöntiä. - -MITIL. Mennään pois... - -TILTIL. Nyt se on myöhäistä, koska minä heti paikalla kierrän -Timanttia... - -MITIL. Elä, Tiltil, elä tee sitä!... Mennään pois!... Minua pelottaa, -minua pelottaa niin kauheasti! - -TILTIL. Eihän tässä ole mitään hätää... - -MITII. Minä en tahdo nähdä kuolleita!... Minä en tahdo heitä nähdä!... - -TILTIL. Eihän sinun tarvitsekaan. Sulje silmäsi!... - -MITIL tarttuu Tiltiliä vaatteihin. Tiltil, minä en voi!... En -mitenkään! Ne nousevat maan sisästä!... - -TILTIL. Elä nyt vapise noin... Nehän tulevat vain tuokioksi... - -MITIL. Sinähän vapiset itsekin... Ne hirvittävät minua!... - -TILTIL. Nyt on oikea hetki, aika rientää... - - Tiltil kiertää Timanttia. Lyhyt, kaamean hiljaisuuden ja - liikkumattomuuden hetki; sen kuluttua ristit alkavat - hiljalleen horjua, nurmipenkit avautuvat, hautakivet - nousevat paikoiltaan. - -MITIL kyyristyy Tiltiliin kiinni. Nyt ne tulevat!... Siinä ne ovat! - - Silloin alkaa auenneista haudoista vähitellen koheta kukinta, - ensin hento ja arka niinkuin vesihöyry, sitten vaalea ja puhdas - ja yhä enemmän tiivistyvä, nousten yhä ylemmä, käyden yhä - runsaammaksi ja ihmeellisemmäksi ja vallaten vastustamattomasti - kaikki esineet; hautuumaa muuttuu satumaiseksi hääpuutarhaksi, - jota alkavat valaista aamun koin ensimäiset säteet. Kaste välkkyy, - kukat aukenevat, tuuli humahtelee puissa, mehiläiset surisevat, - linnut heräävät ja ilmaan tulvii tulvimalla heidän laulujensa ensi - hurmaa, joilla he ylistelevät aurinkoa ja elämää. Hämmästyneinä, - häikäistyneinä seisovat Tiltil ja Mitil käsikädessä; sitten he - astuvat muutamia askeleita kukkasten keskessä ja etsivät hautoja. - -MITIL etsien nurmikolta. Missä ovat kuolleet? - -TILTIL samoin etsien. Kuolleita ei olekaan... - - Esirippu - - -KAHDEKSAS KUVAELMA - - Esiripun edessä, joka kuvaa kauniita pilviä. - - Tiltil, Mitil, Valo, Koira, Kissa, Leipä, Tuli, - Sokeri, Vesi ja Maito tulevat. - -VALO. Nyt luulen olevani Sinisen Linnun jälillä. Ihme, ettei se heti -johtunut mieleeni... Vasta tänä aamuna, saadessani uusia voimia aamun -koista, välähti se mielessäni kuin taivaasta tullen... Olemme nyt -lumottujen puutarhojen perillä, missä ovat kohtalon valvonnan alaisina -kaikki Ihmisten Ilot ja Onnet... - -TILTIL. Onko niitä siellä paljon? Saako ne omakseen? Ovatko ne pieniä -vai suuria? - -VALO. Niitä on pieniä ja suuria, karkeita ja hienoja, hyvin kauniita ja -myöskin vähemmän miellyttäviä... Rumimmat heistä karkoitettiin joku -aika sitten näistä puutarhoista ja ne pakenivat Onnettomuuksien -turviin. -- Sillä on huomattava, että Onnettomuudet elävät luolassa, -joka on aivan lähellä Onnen puutarhaa. Sen erottaa siitä vain -jonkunlainen sumuharso tai hieno esirippu, jota yhtä mittaa häilyttelee -Oikeuden korkeuksista tai Iäisyyden ääriltä puhalteleva ilman henki... -On sentähden oltava hiukan varuillaan... Yleensä Onnet ovat hyvin -siivoa väkeä, mutta on heidän joukossaan kuitenkin joitakuita, jotka -ovat vaarallisempia ja kavalampia kuin suurimmat Onnettomuudet... - -LEIPÄ. Tulin ajatelleeksi, kuulkaahan!... Jos ne ovat vaarallisia ja -kavalia, eikö olisi ehkä viisainta, että me odottaisimme portilla, -ollaksemme heti valmiina rientämään apuun, jos lapset olisivat -pakotetut pakenemaan?... - -KOIRA. Ei yhtään niin! ei yhtään niin!... Minä tahdon seurata -kaikkialle pikku jumaliani!... Jääkööt portille kaikki ne, jotka eivät -uskalla tulla sisään!... Me emme tarvitse (katsoo Leipään) pelkureita -emmekä (katsoo Kissaan) pettureita... - -TULI. Minä menen mukana!... Näyttää kuin siellä tulisi olemaan -hauskaa!... Siellä luultavasti tullaan tanssimaan... - -LEIPÄ. Saako siellä syödäkin? - -VESI vaikeroiden. En ole ikänäni tuntenut pienintäkään Onnea. Tahdon -hänet kerrankin nähdä... - -VALO. Olkaa vaiti! Ei kukaan kysy teidän mielipidettänne... Olen -päättänyt näin: Koira, Leipä ja Sokeri menevät lasten mukana. Vesi ei -mene, koska hän on liian kylmä, eikä myöskään Tuli, koska hän on liian -levoton. Maitoa kehoitan mitä hartaimmin jäämään ulkopuolelle, koska -hän on liian herkkä vaikutuksille; Kissa saa tehdä, niinkuin itse -tahtoo... - -KOIRA. Kissa pelkää!... - -KISSA. Minä pistäyn ohi mennen tervehtimässä eräitä Onnettomuuksia, -jotka ovat vanhoja ystäviäni ja asuvat tässä lähellä... - -TILTIL. Entä sinä itse, etkö sinä tulekaan?... - -VALO. En voi tässä asussani tulla sinne, missä Onnet asuvat; useimmat -heistä eivät voi minua sietää... Mutta minulla on tässä tiivis huntu, -jonka heitän ylleni mennessäni tervehtimään Onnellisia ihmisiä... (Hän -käärii auki pitkän hunnun ja kiertää sen huolellisesti ympärilleen.) En -tahdo, että säde sielustani sattuisi heihin ja säikähdyttäisi heitä, -sillä monet Onnet ovat onnestaan arkoja, eivätkä ole edes -onnellisiakaan... Kas näin, nyt heidän ei tarvitse mitään pelätä, ei -vähemmän kauniiden eikä edes kaikkein rumimpienkaan... - - Esirippu avautuu ja yhdeksäs kuvaelma paljastuu. - - -YHDEKSÄS KUVAELMA - - Onnen puutarhat. - -Esiripun avautuessa näkyy puutarhojen etualalla eräänlainen korkeiden -marmoripylväiden muodostama sali; pylväiden välissä riippuu -kultanuorien varassa raskaita, purppuranpunaisia verhoja, peittäen koko -taustan. Laitteet johtavat mieleen venetsialaisen ja flaamilaisen -(Veronese, Rubens) renesanssitaiteen aistillisimpia ja komeimpia -esityksiä. Köynnöksiä, runsaudensarvia, kiehkuroita, maljakkoja, -veistoksia, ylellisiä kultauksia kaikkialla. -- Keskustassa on jykevä -ja satumaisen ihana pöytä jaspiksesta ja kullatusta hopeasta, jonka -päällä on kynttiläjalkoja, kristallilaseja, kulta- ja hopea-astioita ja -mitä merkillisimpiä ruokia. Tämän maailman suurimmat Onnet syövät, -juovat, meluavat, laulavat, heittelehtivät, vetelehtivät tai nukkuvat -pöydän ympärillä paistien, ihmeellisten hedelmien, vesikannujen ja -viiniruukkujen keskessä. Ne ovat suunnattoman suuria, sanomattoman -lihavia ja punottavia, samettiin ja kirjailtuihin pukuihin puettuja, -päässä kultakruunuja, helmiä ja kalliita kiviä. Kauniit orjattaret -tuovat lakkaamatta sulkatöyhdöillä koristettuja ruokia ja vaahtoavia -viinejä. -- Soitto on meluavan jokapäiväistä ja räikeitä, jossa -vaskitorvet ovat voitolla. -- Raskas, punainen valaistus. -- - -Tiltil, Mitil, Koira, Leipä ja Sokeri seisovat aluksi hiukan peloissaan -Valon ympärillä etualalla, oikealla. Kissa menee sanaakaan sanomatta -perälle, oikealle, kohottaa erästä tummaa esirippua ja katoaa. - -TILTIL. Keitä ovat nuo lihavat herrat, joilla on niin hauska ja jotka -syövät noita herkkuja? - -VALO. Ne ovat Maailman Suurimmat Onnet, ne, jotka voi nähdä paljaalla -silmällä. On mahdollista, että Sininen Lintu joskus on eksynyt heidän -joukkoonsa, vaikkei se olekaan luultavaa. Elä sentähden vielä huoli -kiertää Timanttia... Tarkastamme kiireimmittäin ja vain muodon vuoksi -tämän osan salia. - -TILTIL. Uskaltaako heitä lähestyä?... - -VALO. Epäilemättä. Ne eivät ole pahoja, vaikka ovatkin hiukan raakoja -ja huonosti kasvatettuja. - -MITIL. Kylläpä niillä on makeita leivoksia!... - -KOIRA. Ja metsällistä ja makkaroita ja lammasta ja vasikan maksaa... -(julistaen) Ei mikään koko maailmassa ole parempaa, ei mikään ole -ihanampaa, eikä mikään ole sen veroista kuin vasikan maksa!... - -LEIPÄ. Paitse kaikkein hienoimmista vehnistä leivotut neljän kilon -leivät!... Oo, ne ovat suurenmoisia, ne ovat ihmeen ihania!... Ne ovat -suurempia kuin minä... - -SOKERI. Pyydän anteeksi, pyydän tuhat kertaa anteeksi... Sallitteko... -En tahtoisi loukata ketään, mutta elkäähän toki unhottako kaikkia näitä -imeliä, jotka ovat tämän pöydän kunnia ja joiden loisto ja ihanuus, jos -niin saamme sanoa, voittaa kaiken, mitä on tavattavana ei ainoastaan -tässä salissa, vaan luultavasti kaikkialla muuallakin... - -TILTIL. Katsokaahan, kuinka ne ovat tyytyväisen ja onnellisen -näköisiä!... Kuulkaahan, kuinka ne huutavat ja nauravat!... Nyt ne -näkivät meidät... - - Ja todella onkin kymmenkunta Suurempaa Onnea noussut pöydästä - alkaen vaivaloisesti ja vatsojaan pidellen lähestyä lapsia. - -VALO. Elä pelkää, ne ovat hyvin ystävällistä väkeä... Ne tulevat -luultavasti pyytämään sinua pöytäänsä... Elä suostu mihinkään, elä ota -vastaan mitään, muuten voit unohtaa tehtäväsi... - -TILTIL. Enkö saa ottaa pikku leivostakaan? Miksi en? Ne ovat niin -makean näköisiä, niin tuoreita, niin hyvin sokeroituja, niiden päällä -on hedelmäsylttiä, katsokaa, ne ovat kermalla voideltuja, miksen saa? - -VALO. Ne ovat hyvin vaarallisia, ne voisivat lamauttaa tahtosi. Täytyy -osata uhrata jotain sen velvollisuuden vuoksi, joka on täytettävänä. -Kieltäy kohteliaasti, mutta varmasti... Siinä ne ovat... - -SUURIN ONNI ojentaa kätensä Tiltilille. Päivää, Tiltil!... - -TILTIL ihmeissään. Tunnetteko minut?... Ken olette?... - -SUURIN ONNI. Olen Suurin Onni, olen Rikkaana-olemisen-onni, ja tulen -veljieni puolesta pyytämään teitä, teitä ja perhettänne, läsnäolollanne -kunnioittamaan meidän ainaista ateriaamme... Tulette istumaan siellä -tämän maailman oikeiden ja suurinten Onnien parhaimmiston seurassa. -Sallikaa minun esitellä teille heistä huomattavimmat. Tässä -on vävypoikani Omistamisen-onni, jolla on vatsa pullea kuin -päänala. Tässä on pulloposkinen Tyydytetyn-turhamaisuuden-onni. -(Tyydytetyn-turhamaisuuden-onni tervehtii suojelevasti.) Tässä on -Onni-juoda-juotuaankin ja Onni-syödä-syötyäänkin, ne ovat kaksoset ja -niiden jalat ovat makaroonista. (Ne tervehtivät horjuen.) Tässä -on Onni-olla-mitään-tietämättä ja hän on kuuro kuin kampela, ja -Onni-olla-mitään-ymmärtämättä, ja hän on sokea kuin myyrä. Tässä on -Onni-olla-mitään-tekemättä ja Onni-nukkua-enemmän-kuin-on-tarpeen; -niillä on kädet leivän sydämestä ja silmät hedelmähyytelöstä. Tässä on -vihdoin Röhö-Nauru, jolla on suuta korvia myöten ja jota ei kukaan voi -vastustaa... - - Röhö-Nauru tervehtii nauraen katketakseen. - -TILTIL osoittaen sormellaan erästä Suurinta Onnea, joka pysyttelee -hiukan syrjässä. Entä tuo, joka on selin eikä uskalla lähestyä?... - -SUURIN ONNI. Antakaa hänen olla, hän hiukan ujostelee, eikä hänestä ole -lasten seuraan... (Tarttuu Tiltiliä käsiin.) Mutta tulkaahan toki! -Juhla-ateria alkaa... Tämä on kahdestoista sitten auringon nousun... -Kaikki muut ovat jo saapuneet... Ettekö kuule, kuinka kaikki vieraat -yhteen ääneen kutsuvat teitä... En voi esittää teitä kaikille, koska -heitä on niin äärettömän monta... (Tarjoten käsivartensa lapsille.) -Sallikaa minun saattaa teidät kunniasijalle... - -TILTIL. Kiitän nöyrimmästi teitä, herra Maailman Suurin Onni... Ikävä -kyllä en voi... Valitettavasti täytyy meidän... Meillä on kovin kiire, -etsimme Sinistä lintua... Ette sattumalta tiedä, missä hän piilee? - -SUURIN ONNI. Sininen lintuko? Odottakaahan... Niinpä niin, nyt -muistan... Olen joskus kuullut hänestä puhuttavan... Sehän on kai niitä -lintuja, joita ei voi syödä... Ei häntä ainakaan ole koskaan näkynyt -meidän pöydällämme... Siitä päättäen hänestä ei täällä paljoakaan -välitetä... Mutta olkaa huoletta, meillä on tarjottavana paljon -parempaa... Tulkaa seuraamme, yhtykää meihin, tulkaa katsomaan, mitä -kaikkea me teemme... - -TILTIL. Mitä te teette? - -SUURIN ONNI. Me teemme aina sitä, ettemme koskaan tee mitään... Meillä -ei ole hetkenkään lepoa... Meidän täytyy juoda, syödä, nukkua... Aika -ei tahdo mitenkään riittää... - -TILTIL. Onko se hauskaa? - -SUURIN ONNI. Onhan se... Sen täytyy olla, koska ei ole muutakaan täällä -Maan päällä... - -VALO. Eikö todellakaan?... - -SUURIN ONNI osoittaen sormellaan Valoa, hiljaa Tiltilille. Kuka on tuo -huonosti kasvatettu nuori ihminen?... - - Edellisen keskustelun aikana on joukko toisarvoisia Suuria Onnia - lähennellyt Koiraa, Sokeria ja Leipää, vetäen heidät seuraansa. - Yhtäkkiä huomaa Tiltil heidät veljellisesti istumassa isäntiensä - kanssa pöydässä syömässä, juomassa ja remuamassa. - -TILTIL Valolle. Näettekö!... Nekin syövät ja juovat heidän kanssaan!... - -VALO. Kutsu heidät pois... muuten paha perii!... - -TILTIL. Vahti!... Vahti!... Tuletko? Heti paikalla, kuuletko!... Ja te -siellä, Sokeri ja Leipä, kuka on antanut teille luvan poistua -luotani?... Mitä teillä on siellä tekemistä, senkin tottelemattomat? - -LEIPÄ posket pullollaan. Etkö voisi puhua meille hiukan -kohteliaammin?... - -TILTIL. Mitä? Uskallatko sinä minua sinutella? Mitä sinä oikein -ajattelet? Ja sinä, Vahti!... Noinko sinua on opetettu tottelemaan? -Heti tänne!... polvillesi! polvillesi ja heti paikalla!... - -KOIRA puoliääneen pöydän päästä. Kun syön, en välitä kenestäkään enkä -kuule mitään... - -SOKERI metisesti. Anteeksi, mutta emmehän voi lähteä noin vain ja -loukata näitä herttaisia isäntiämme... - -SUURIN ONNI. Näettehän!... Ne näyttävät teille hyvää esimerkkiä... -Tulkaa, teitä odotetaan. Emme mitenkään salli, että kieltäydytte... -Viemme teidät väkisin! Auttakaa minua, Onnet! Kiskomme heidät väkisin -pöytään, teemme heidät onnellisiksi vasten tahtoaan!... - - Kaikki Suuret Onnet kiskovat, ilosta huutaen ja kömpelösti - hypellen, lapsia, jotka koettavat panna vastaan minkä voivat, - samalla kun Röhö-Nauru kietaisee kätensä Valon vyötäisten - ympäri. - -VALO. Kierrä Timanttia, kierrä pian!... - - Tiltil tekee, niinkuin Valo käski. Samassa näyttämön täyttää - sanomattoman puhdas, jumalallisen ruusun hohtava, tasainen keveä - valo. Etualan raskaat koristeet, paksut ja punaiset seinäverhot - irtautuvat ja katoavat, jolloin paljastuu satumaisen suloinen - puutarha, eräänlainen lehtipalatsi sopusuhtaisine aukeamineen, - jossa tuuhean ja loistelevan, uhkuvan ja samalla järjestyneen - lehvistön komeutta ja kukkien neitseellistä huumausta ja nopeasti - virtailevien vesien viileyttä pursuaa joka taholta, ikäänkuin - pyrkien näköpiirin kaukaisimpiin ääriin saakka levittämään onnen - aatetta. Herkkupöytä vajoaa maahan jälkeä jättämättä. Suurten - Onnien sametit, kullat, kruunut heilahtavat valohenkäyksen - puhaltaessa näyttämölle, nousevat sijoiltaan, repeytyvät ja - putoavat hämmästyneiden juhlijain jalkojen juureen. Nämä - lyyhistyvät kokoon niinkuin haljenneet rakot, katselevat - toisiaan, räpyttävät silmiään heille tuntemattomien, kirvelevien - auringon säteiden niihin sattuessa. Nähtyään itsensä semmoisina - kuin todellisuudessa ovat, se on alastomina, inhottavan rumina - ja surkuteltavina, alkavat he päästellä häpeän ja kauhun huutoja, - joista ylinnä ja selvimmin kuuluvat Röhö-Naurun huudot. Ainoastaan - Onni-olla-mitään-ymmärtämättä pysyy täysin tyynenä, sillaikaa kun - hänen toverinsa häärivät hädissään, koettaen paeta ja piiloutua - loukkoihin, joiden toivoisivat olevan vieläkin pimeämpiä. Mutta ei - ole enää olemassa mitään varjoa häikäisevänä säteilevässä - puutarhassa. Silloin useimmat heistä epätoivoissaan päättävät - tunkea sen uhkaavana seisovan esiripun läpi, joka eräässä oikealla - olevassa nurkassa sulkee Onnettomuuksien luolan aukon. Joka kerta - kuin joku pakokauhun valtaamana kohottaa esiripun lievettä, kuuluu - sen takaa luolan kuilusta sadatuksia, kirouksia, häväistyksiä. - Koira, Leipä ja Sokeri hiipivät hädissään lasten luo ja piiloutuvat - heidän taakseen. - -TILTIL katselee pakenevia Onnia. Kauheata, kuinka ne ovat rumia!... -Minne ne menevät? - -VALO. Aivanhan ne ovat päästään pyörällä... Ne pakenevat -Onnettomuuksien luo ja minä luulen, etteivät ne sieltä enää koskaan -palaja... - -TILTIL katsellen ympärilleen, haltioissaan. Oi, ihanaa puutarhaa. Oi -ihanaa puutarhaa... Missä me olemme? - -VALO. Samassa paikassa, missä äsken; sinun silmäsi vain näkevät toisin -nyt kuin taannoin... Me näemme nyt oikein sen, minkä juuri ikään näimme -väärin; saamme pian nähdä niiden Onnien sielun, joiden silmät sietävät -Timantinkin kirkkauden... - -TILTIL. Oi kuinka se on kaunista!... On ihan niinkuin keskellä -kesää... Kas, on niinkuin meitä lähestyttäisiin, niinkuin meitä -muistettaisiin... - - Puutarhoihin alkaa todella ilmestyä enkelimäisiä olentoja, - jotka näyttävät kuin heräävän pitkästä unesta ja liukuvat - sulavasti puiden välissä. Ne ovat puetut hohtaviin vaatteihin, - joissa vaihtelevat hienot suloiset värit: puhkeavan ruusun - väri, veden väreily, aamuruskon sini. - -VALO. Siinä tulevat eräät rakastettavat ja ihmeelliset Onnet, joilta -voimme saada tietää yhtä ja toista... - -TILTIL. Tunnetko heidät? - -VALO. Tunnen, tunnen heidät jokaisen; käyn usein heidän luonaan, -vaikkeivät he tiedä, kuka olen... - -TILTIL. Katso, kuinka niitä on paljon!... Niitä tulee joka taholta!... - -VALO. Niitä oli ennen vanhaan paljoa enemmän. Suuret Onnet ovat tehneet -niille paljon vääryyttä. - -TILTIL. Näkyypä heitä silti riittävän... - -VALO. Saat nähdä heitä vieläkin enemmän, kunhan Timantin voima vain -ehtii vaikuttaa puutarhoihin... Onnet ovat maailmassa lukuisammat kuin -luulisikaan; Ihmiset eivät vain osaa heitä löytää... - -TILTIL. Siinä tulee heitä muutamia pieniä; juostaan heidän luokseen... - -VALO. Ei tarvitse; ne, joita haluamme nähdä, tulevat tästä kautta. -Meillä ei ole aikaa tutustua heihin kaikkiin... - - Joukko Pikku Onnia tulee hypellen ja nauraen puiden takaa, - alkaen tanssia lasten ympärillä. - -TILTIL. Oi, kuinka ne ovat kauniita!... Mistä ne tulevat, keitä ne -ovat?... - -VALO. Ne ovat Lasten Onnia... - -TILTIL. Saako niitä puhutella? - -VALO. Se olisi turhaa, he laulavat, tanssivat, nauravat, mutta eivät -osaa vielä puhua... - -TILTIL ilosta säihkyen. Päivää! Hyvää päivää!... Katso tuota lihavaa -tuolla, joka vain nauraa!... Voi, voi, kuinka niillä on kauniit posket, -kuinka niillä on kauniit vaatteet!... Ovatko ne kaikki rikkaita?... - -VALO. Eivät, täällä niinkuin kaikkialla muuallakin on enemmän köyhiä -kuin rikkaita... - -TILTIL. Missä ovat sitten köyhät?... - -VALO. Heitä ei voi erottaa. Lapsen Onni pukeutuu aina siihen, mikä on -kauneinta taivaassa ja maan päällä. - -TILTIL voimatta enää pysyä paikoillaan. Tahtoisin tanssia heidän -kanssaan... - -VALO. Se on suorastaan mahdotonta, meillä ei ole aikaa... Näen, että -Sininen Lintu ei ole heidän hallussaan... Sitäpaitsi, heillä on kiire, -näetkös, nyt ne menivät jo... Ei heilläkään ole aikaa hukata, sillä -lapsuus kestää kovin vähän aikaa... - - Toinen joukko Onnia, hiukan suurempia kuin edelliset, hyökkää - puutarhaan ja laulaen kohti kurkkua... "Siinä ne ovat, siinä ne - ovat! Ovat nähneet meidät! ovat nähneet meidät!..." tanssii - lasten ympärillä iloisen tarandolan, jonka loputtua se, joka - näyttää olevan tuon pikku joukon johtaja, lähestyy Tiltiliä - ja ojentaa hänelle kätensä. - -ONNI. Päivää, Tiltil!... - -TILTIL. Siinä on vielä muuan, joka tuntee minut!... (Valolle) Minut -kohta tunnetaan kaikkialla... Ken olet? - -ONNI. Etkö tunne minua?... Lyön vetoa, ettet tunne näitä muitakaan?... - -TILTIL aika tavalla hämillään. En... En tiedä... En muista teitä -nähneeni... - -ONNI. Kuuletteko?... Enkö arvannut!... Hän ei muka ole meitä koskaan -nähnyt!... (Kaikki muut Onnet purskahtavat nauramaan.) Mutta ethän -sinä, Tiltil parka, tunne ketään muita kuin meidät!... Mehän olemme -aina ympärilläsi!... Mehän syömme, juomme, heräämme, hengitämme, elämme -sinun kanssasi!... - -TILTIL. Niinpä niin, kyllä, kyllä, minä tiedän, muistan... Tahtoisin -vain tietää nimenne... - -ONNI. Näen, ettet tiedä niin kerrassa mitään... Minä olen Koti-onniesi -johtaja; ja kaikki nämä ovat niitä Onnia, jotka teillä asuvat. - -TILTIL. Onko meidän kotona sitten Onnia? - - Kaikki Onnet purskahtavat nauramaan. - -ONNI. Kuulitteko?... Hän kysyy, onko hänen kotonaan Onnia?... Voi -sinua, kotisihan on niitä niin täynnä, etteivät ovet ja ikkunat tahdo -kestää!... Me nauramme, laulamme, remuamme ja riemuitsemme niin, että -luulisi seinien kaatuvan ja kattojen lentävän ilmaan, mutta sinä et -vain huomaa mitään, et kuule mitään... Toivon, että vanhetessasi vähän -viisastut... sitä odotellessasi tee hyvin ja tule paiskaamaan kättä -kuuluisimmille heistä, jotta tuntisit heidät helpommin, kun kerran -palajat kotiisi... Ja sittenhän voit jonakin päivänä ilahduttaa heidän -mieltään pienellä hymyilyllä, kiittää heitä ystävällisellä sanalla, -sillä he tekevät todella kaiken voitavansa keventääkseen elämääsi -ja hauskuttaakseen sitä... Minä, nöyrin palvelijasi, olen -Hyvinvoinnin-onni... En ole heistä kaunein, mutta olen tärkein. -Tunnetko minut nyt?... Tässä on Raikkaan-ilman-onni, joka on melkein -läpikuultava... Tässä on Vanhempiensa-rakastamisen-onni, jolla on -harmaa puku ja joka on aina hiukan alakuloinen, koska häntä ei koskaan -huomata... Tässä on Sinitaivaan-näkemisen-onni, jolla tietysti on -sininen puku; ja Metsässä-oleskelemisen-onni, joka tietystikin on -puettu vihreään ja jonka näet joka kerta, kun katselet ikkunasta... -Sitten on tässä vielä Päiväpaisteessa-olemisen-onni, jolla on -timantinvärinen puku, ja Kevään-onni, joka välähtelee kuin smaragdi... - -TILTIL. Oletteko joka päivä yhtä kauniita?... - -ONNI. Tietysti olemme, kaikissa kodeissa on aina pyhä, kun aamulla -herätään... Ja kun ilta joutuu, tulee tämä Auringonlaskun-onni, -joka on kauniimpi kaikkia kuninkaita maan päällä; ja jota -seuraa Tähtiennousun-näkemisen-onni, joka kiiltää kullalle kuin -muinaisajan jumala... Ja kun sitten tulee ruma ilma, on tässä -Sateisen-ilman-onni, jonka puku on yltyleensä helmillä koristettu, ja -Talvisen-takkatulen-onni, joka tarjoo kauniin purppuraviittansa -kohmettuneiden käsien hyväiltäväksi... En nyt esitä parasta -kaikista, koska hän on melkein niiden Suurten Taivaisten Ilojen -veroinen, jotka pian saatte nähdä, kaikista kirkkainta joukossamme, -Viattomain-ajatusten-onnea... Tässä on vielä... Mutta heitä on liika -paljon!... Heistä ei tule koskaan loppua ja minun täytyy lähettää sana -Suurille-Iloille, jotka ovat tuolla ylhäällä, perällä, taivaan porttien -luona, eivätkä vielä tiedä tulostanne... lähetän heidän luokseen -kaikista nopeimman Aamukasteessa-paljasjaloin-juoksentelemisen-onnen -(Onnelle, jonka nimen hän on maininnut ja joka lähestyy hypellen ja -kuperkeikkoja tehden.) Riennä!... - - Silloin tulee esiin mustaan puseroon puettu pikku paholainen, - tyrkkien kaikkia ja päästellen suustaan käsittämättömiä - kirahduksia. Hän lähestyy Tiltiliä ja harppailee hurjasti - sinne tänne näppäisten häntä nenälle, läimäytellen ja - potkiskellen häntä. - -TILTIL hämmästyksissään ja syvästi loukkaantuneena. Mikä se on tuo -villikko? - -ONNI. Se on Kiusanteon-huvi, joka on päässyt karkuun Onnettomuuksien -luolasta. Häntä ei tahdo saada pysymään missään. Hän karkaa kaikkialta, -eivätkä Onnettomuudetkaan tahdo enää pitää häntä luonaan. - - Paholainen kiusaa yhä Tiltiliä, joka turhaan koettaa puolustautua. - Yhtäkkiä se rähähtää nauramaan ja katoaa yhtä odottamatta kuin - oli tullutkin. - -TILTIL. Mikä hänen oikein oli? Eikö hän ole hiukan hassu? - -VALO. En tiedä, vaan etköhän sinä itse ole hiukan samanlainen silloin, -kun et ole kiltti. Mutta nyt meidän pitäisi odottaessamme ottaa selkoa -Sinisestä linnusta. On hyvin luultavaa, että Koti-ilojesi johtaja -tietää, missä hän on... - -TILTIL. Missä hän on?... - -ONNI. Hän ei tiedä, missä on Sininen Lintu!... - - Kaikki Koti-onnet purskahtavat nauramaan. - -TILTIL loukkaantuen. Niin, en tiedä... Mitä nauramista siinä on? - - Taas he purskahtavat nauramaan. - -ONNI. Kas niin, elähän suutu... mutta puhukaamme nyt totisesti... Eihän -tämä poika ole sen naurettavampi kuin Ihmiset yleensä... Siinä tulee -Aamukasteessa-paljasjaloin-juoksentelemisen-onni ilmoittamaan, että -Suuret Ilot saapuvat. - - Todellakin näkyy kauniita enkelien kaltaisia, loistaviin - vaatteihin puettuja olennoita lähestyvän. - -TILTIL. Katso, kuinka kauniita ne ovat!... Miksi ne eivät naura? -Eivätkö ne ole onnellisia?... - -VALO. Ei nauru ilmaise suurinta onnea... - -TILTIL. Keitä ne ovat?... - -ONNI. Ne ovat Suuria Iloja... - -TILTIL. Tiedätkö heidän nimensä?... - -ONNI. Tietysti, koska me leikimme usein heidän kanssaan... Siinä on -ensiksikin etumaisena Oikeintekemisen-suuri-ilo, joka hymyilee -joka kerta, kun joku vääryys oikaistaan -- olen liian nuori, -en vielä ole koskaan nähnyt hänen hymyilevän. -- Hänen takanaan on -Hyvänä-olemisen-ilo, joka on Iloista onnellisin, mutta samalla -myöskin surullisin, ja jota on hyvin vaikea estää menemästä -Onnettomuuksien luo, joita hän tahtoisi lohduttaa. Oikealla tuolla on -Suoritetun-työn-ilo ja hänen rinnallaan astuu Ajattelemisen-ilo. -Sitten tulee Ymmärtämisen-ilo, joka etsii aina veljeään, -Onnea-olla-mitään-ymmärtämättä... - -TILTIL. Minä näin hänet!... Hän meni Onnettomuuksien luo yhdessä -Suurten Onnien kanssa... - -ONNI. Minä arvasin sen!... Hän on joutunut hunningolle, huonot toverit -ovat hänet kokonaan turmelleet... Mutta elä puhu siitä hänen -sisarelleen. Hän lähtisi heti häntä etsimään ja me menettäisimme yhden -ihanimpia ilojamme... Siinä on vielä yksi kaikkein suurimpia ilojamme: -Ilo-nähdä-sitä-mikä-on-kaunista, joka lisää joka päivä joitakin säteitä -siihen valoon, joka täällä vallitsee... - -TILTIL. Entä tuo tuolla, kaukana, kaukana, kultapilvissä, jota tuskin -voin nähdä, vaikka kuinka nousisin varpailleni? - -ONNI. Se on rakastamisen-suuri-ilo... Elä koetakaan, olet liian pieni -voidaksesi nähdä hänet kokonaan... - -TIETIL. Entä nuo tuolla ihan perällä, nuo, joilla on huntu silmillä ja -jotka eivät tule lähemmä?... - -ONNI. Ne ovat niitä, joita Ihmiset eivät vielä tunne... - -TILTIL. Mitä ne nyt aikovat? Miksi väistyvät kaikki syrjään? - -ONNI. Ne väistyvät erään uuden Ilon tieltä, joka juuri lähestyy ja joka -ehkä on kaikista Iloistamme puhtain... - -TILTIL. Kuka hän on? - -ONNI. Etkö tunne häntä vielä?... Mutta katsohan tarkemmin, avaahan toki -silmäsi olentosi pohjaan saakka!... Nyt hän huomasi sinut, hän huomasi -sinut!... Hän rientää luoksesi avoimin sylin... Se on äitisi ilo, se -on, se on Äidinrakkauden-ilo, jolla ei ole maailmassa vertaa. - - Muut Ilot juoksevat esiin joka taholta ja tervehdittyään häntä - vetäytyvät kunnioittavasti syrjään Äidin-rakkauden-ilon tieltä. - -ÄIDINRAKKAUS. Tiltil ja Mitil!... Kuinka, oletteko te täällä!... -Minulla ei ollut aavistustakaan siitä! Olin aivan yksin kotona, ja nyt -te yhtäkkiä tulette aina tänne taivaaseen saakka, jossa säteilee Ilossa -kaikkien äitien sielu!... Mutta antakaahan, kun suutelen teitä, kun -suutelen teitä!... Tulkaa syliini, molemmat, ei ole maailmassa -suurempaa onnea!... Tiltil, miksi olet niin totinen? Ja sinä myös, -Mitil?... Ettekö tunne äitinne rakkautta? Mutta katsokaahan toki, -eivätkö nämä ole minun silmäni, minun huuleni, minun käsivarteni? -Ettekö tunne niitä? - -TILTIL. Minä tunnen, minä kyllä tunnen, mutta minä en tiennyt... Sinä -olet äidin näköinen, mutta sinä olet paljon, paljon kauniimpi... - -ÄIDINRAKKAUS. Tietysti, koskapa en enää vanhene... ja koska joka päivä -antaa minulle uusia voimia, nuoruutta ja onnea... Jokainen hymyilysi -keventää iästäni vuoden... Siellä kotona sitä ei näy, mutta täällä -näkyy kaikki, ja se on totta se... - -TILTIL ihastuneena, häntä vuoroon katsellen, vuoroon syleillen ja -suudellen. Mistä kaikesta on tehty tämä sinun kaunis hameesi?... Onko -se silkkiä vaiko hopeaa, vaiko helmiä? - -ÄIDINRAKKAUS. Se on tehty suuteloista, hellistä katseista, -hyväilyistä... jokainen uusi suudelma lisää siihen uuden auringon tai -kuun säteen... - -TILTIL. En olisi koskaan luullut sinua noin rikkaaksi... Mihin kummaan -sinä kätkit tuon pukusi? Oliko se siinä kaapissa, jonka avain on -isällä? - -ÄIDINRAKKAUS. Eihän, se on minulla aina ylläni, vaikkei sitä näy, koska -emme näe mitään silloin, kun emme osaa katsoa... Kaikki äidit ovat -rikkaita silloin, kun rakastavat lapsiaan... Ei ole silloin köyhiä, ei -ole rumia, ei ole vanhoja... Heidän rakkautensa on aina heidän ihanin -Ilonsa... Ja kun he näyttävät olevan suruissaan, ei tarvitse muuta kuin -että he saavat tai antavat suudelman, niin muuttuvat heidän kyyneleensä -tähdiksi, jotka kimmeltävät kirkkaina heidän silmiensä pohjassa... - -TILTIL katsellen häntä ihmeissään. Ei mutta, katsohan, sinun silmäsi -ovat todellakin tähtiä täynnä... Sinun silmäsi ne ovat, mutta paljon -kauniimmat... Tämä on sinun kätesi ja tuossa on pieni sormuksesi... -Siinä on vielä arpi siitä palohaavasta, joka tuli siihen eräänä iltana, -kun panit tulta lamppuun... Mutta sinun kätesi on paljoa valkoisempi, -ja voi kuinka sen hipiä on hieno!... Näyttää ihan kuin sen suonissa -virtaisi valoa... Ei kai tämä tee työtä niinkuin se, joka on siellä -kotona?... - -ÄIDINRAKKAUS. Tottahan toki, tämä on kyllä sama käsi; etkö ole siis -huomannut, että se muuttuu hienoksi ja valkoiseksi ja että siinä alkaa -valo virtailla heti, kun se hyväilee sinua?... - -TILTIL. Ihme ja kumma, sehän on sinun äänesikin, mutta sinä puhut -paljoa kauniimmin kuin kotona... - -ÄIDINRAKKAUS. Siellä on niin paljon tekemistä eikä ole aikaa... Mutta -sitä, mitä ei sanota, sen kuitenkin kuulee... Mutta kun olet nähnyt -minut näin, mahtaisitkohan sinä tunteakaan minut enää siinä -rikkinäisessä, vanhassa hameessani, kun huomenna taas palaat sinne -mökkipahaseemme? - -TILTIL. Minä en tahdo palata sinne... Koska sinä olet täällä, tahdon -minäkin olla täällä, niin kauan kuin sinäkin olet... - -ÄIDINRAKKAUS. Mutta toinenhan on sama kuin toinenkin, minä olen siellä -ja me kaikki olemme siellä... Olet tullut tänne ainoastaan sitä varten, -että oppisit, kuinka sinun on minua katsottava siellä kotona... -Ymmärrätkö, Tiltil?... Sinä luulet olevasi taivaassa, mutta taivas on -kaikkialla, missä me suutelemme toisiamme... Ei kenelläkään ole kahta -äitiä eikä sinullakaan ole muuta äitiä kuin minä... Jokaisella lapsella -on vain yksi äiti, aina sama ja aina kaikista kaunein; täytyy vain -tuntea hänet ja osata katsoa... Mutta millä tavalla sinä olet päässyt -tänne, kuinka olet löytänyt tien, jota Ihmiset turhaan ovat etsineet -siitä saakka, kuin ovat asuneet maailmassa? - -TILTIL osoittaen Valoa, joka hienotunteisesti on vetäytynyt hiukan -syrjään. Hän toi minut tänne... - -ÄIDINRAKKAUS. Kuka hän on?... - -TILTIL. Valo... - -ÄIDINRAKKAUS. En ole häntä koskaan nähnyt... Minulle kerrottiin, että -hän rakastaa teitä ja että hän on ollut hyvin hyvä teitä kohtaan... -Mutta miksi hän kätkeytyy? Eikö hän koskaan näytä paljaita -kasvojaan?... - -TILTIL. Näyttää, mutta hän pelkää, että Onnet pelästyvät, jos tulee -liian kirkasta... - -ÄIDINRAKKAUS. Mutta eikö hän tiedä, että juuri häntähän me vain -odotamme!... (Kutsuen muita Isoja Iloja.) Tulkaa, tulkaa, sisareni!... -Tulkaa, rientäkää kaikki, Valo on vihdoinkin tullut meitä -tervehtimään!... - - Liikettä Isojen Ilojen joukossa, jotka lähestyvät. - Huutoja: "Valo on täällä! Valo, Valo!..." - -YMMÄRTÄMISEN-ILO työntää syrjään kaikki muut päästäkseen syleilemään -Valoa. Te olette Valo, emmekä sitä tienneet!... Olemme odottaneet -teitä vuosia ja yhä vuosia!... Tunnetteko minut?... Minä olen -Ymmärtämisen-ilo ja minä olen etsinyt teitä niin paljon, niin paljon... -Me olemme hyvin onnellisia, mutta me emme näe ulomma omaa itseämme... - -OIKEIN-TEKEMISEN-ILO syleilee vuorostaan Valoa. Tunnetteko minut? Minä -olen Oikein-tekemisen-ilo, olen rukoillut teitä niin usein, niin -usein... Me olemme hyvin onnellisia... Mutta me emme näe ulomma omia -varjojamme... - -ILO-NÄHDÄ-SITÄ-MIKÄ-ON-KAUNISTA syleilee häntä samalla tavalla. -Tunnetteko minut?... Minä olen Kauneuden-ilo ja minä olen rakastanut -teitä niin paljon, niin paljon... Me olemme hyvin onnellisia, mutta me -emme näe ulomma omia unelmiamme... - -YMMÄRTÄMISEN-ILO. Sisko, elkää antako meidän odottaa enää... Olemme -kyllin lujat, olemme kyllin puhtaat... Poistakaa huntunne, joka vielä -peittää meiltä viimeisen viisauden ja suurimman onnen... Näettekö, -kaikki sisareni polvistuvat jalkojenne juureen... Olette -kuningattaremme ja palkintomme... - -VALO kiertää huntuaan yhä lujemmalle. Sisareni, kauniit sisareni, minun -on toteltava Herraani... Hetki ei ole vielä tullut, mutta se on ehkä -tuleva ja silloin minä palajan arastelematta ja peittäytymättä... -Hyvästi, nouskaa, syleilkäämme toisiamme vielä kerran, niinkuin -sisaret, jotka ovat tavanneet toisensa, odottaen päivää, joka on pian -koittava... - -ÄIDINRAKKAUS syleillen Valoa. Olette ollut niin hyvä -lapsiraukoilleni... - -VALO. Olen aina hyvä niille, jotka rakastavat toisiaan... - -YMMÄRTÄMISEN-ILO lähestyen Valoa. Painakaa viimeinen suudelma minun -otsalleni... - - Syleilevät toisiaan kauan, ja kun he eroavat ja nostavat - päänsä, näkyy heidän silmissään kyyneleitä. - -TILTIL ihmeissään. Miksi itkette?... (Katsellen toisia iloja.) Tekin -itkette!... Mutta minkätähden kaikkien silmät ovat kyyneliä täynnä?... - -VALO. Hiljaa, lapseni... - - Esirippu - - - - -VIIDES NÄYTÖS - - -KYMMENES KUVAELMA - - Tulevaisuuden valtakunta. - -Taivaan Sinilinnan äärettömät salit, joissa syntymättömät lapset -odottavat syntymistään. -- Silmän kantamattomaan kaukaisuuteen -ulottuvat safiiripylvästöt kannattavat turkoosiholveja. Täällä on -kaikki alkaen valaistuksesta ja lattian lapislatsuli-paasista aina -utuisen taustan häipyviin holveihin saakka, aina pienimpään esineeseen -saakka, haaveellista, voimakasta, satumaista sineä. Ainoastaan -pylväiden päät ja jalustat, holvien ylimmät kivet, jotkut istuimet, -jotkut ympäryspenkit ovat valkeata marmoria tai alabasteria. -- -Oikealla pylväiden välissä opaali-ovia. Nämä ovet, jotka Aika -kohtauksen lopulla avaa, vievät nykyiseen Elämään ja Aamuruskon -rantasilloille. Kaikkialla on sopusuhtaisissa ryhmissä laumoittain -sinipukuisia lapsia. -- Toiset leikkivät, toiset kävelevät, toiset -puhelevat tai ovat mietteissään, monet nukkuvat, monet valmistelevat -pilaristojen välissä vastaisia keksintöjä; heidän työkalunsa, koneensa, -tekeleensä, kaikki kasvit, kukat ja hedelmät, joita he hoitavat tai -poimivat, ovat samaa yliluonnollista ja valoisaa sineä kuin linnan ilma -yleensä. -- Lasten joukossa liikuskelee edestakaisin muutamia vaaleaan, -läpikuultavaan sineen puettuja pitkävartaloisia ylevän kauniita, -äänettömiä olentoja, jotka näyttävät olevan enkeleitä. - -Vasemmalta tulevat, ikäänkuin salaa hiipien, etualan pylväiden -välitse Tiltil, Mitil ja Valo. Heidän tulonsa herättää jonkun verran -Sinisten-Lasten huomiota, joita sitten pian juoksee esiin kaikkialta -ja jotka ryhmittyvät uteliaina näiden outojen vierasten ympärille. - -MITIL. Missä ovat Sokeri, Kissa ja Leipä? - -VALO. He eivät voi tulla tänne; he oppisivat tuntemaan tulevaisuuden -eivätkä enää tottelisi... - -TILTIL. Entä Koira? - -VALO. Ei hänenkään olisi hyödyllistä tietää; mikä häntä odottaa -vuosisatain kuluessa... Olen teljennyt heidät kirkon lattian alle. - -TILTIL. Missä me olemme? - -VALO. Olemme Tulevaisuuden Valtakunnassa, lasten keskuudessa, jotka -eivät vielä ole syntyneet. Koska Timantti sallii meidän nähdä selvästi -täällä ylhäällä, minne Ihmisten silmät eivät kanna, me luultavasti -löydämme täältä Sinisen Linnun... - -TILTIL. Lintu on täällä tietysti Sininen, koska kaikki muukin on -sinistä. (Katsellen ympärilleen.) Kylläpä, kylläpä täällä on kaunista -kaikki... - -VALO. Katso, kuinka lapset rientävät tänne... - -TILTIL. Eivätkö ne soisi teidän tulleen?... - -VALO. Kyllä ne sen suovat, näethän, he hymyilevät, vaikka -kummastelevatkin... - -SINISET-LAPSET rientävät luo yhä lukuisampina. Pieniä Eläviä Lapsia... -Tulkaa katsomaan pieniä Eläviä Lapsia... - -TILTIL. Miksi sanovat he meitä "pieniksi Eläviksi Lapsiksi?" - -VALO. Koska he itse eivät vielä elä... - -TILTIL. Mitä he sitten tekevät?... - -VALO. He odottavat syntymisensä hetkeä... - -TILTIL. Syntymisensä hetkeä?... - -VALO. Niin; kaikki lapset, jotka syntyvät Maassa tulevat täältä. -Jokainen heistä odottaa täällä syntymisensä päivää... Kun Isät ja Äidit -toivovat itselleen lapsia, avataan nuo suuret portit, jotka tuossa -näet; ja pienokaiset laskeutuvat... - -TILTIL. Onpa niitä... Onpa niitä!... - -VALO. Niitä on vielä paljon, paljon enemmänkin... Ei heitä kaikkia -näy... Ajattelehan, että heitä täytyy olla millä kansoittaa maailma -aikojen loppuun asti... Ei kukaan voisi heitä lukea... - -TILTIL. Ja keitä ovat nuo suuret siniset olennot?... - -VALO. Sitä ei voi sanoa ihan varmaan... Arvellaan, että ne ovat hyviä -hengettäriä... Sanotaan heidän tulevan maailmaan Ihmisten jälkeen... -Mutta ei ole lupa heiltä mitään kysyä... - -TILTIL. Miksi ei? - -VALO. Koska se on yksinomaan Maan salaisuus... - -TILTIL. Entä nuo muut, nuo pienet, saako heitä puhutella?... - -VALO. Tottahan toki, tutustukaa vain... Kas, siinä on muuan, joka on -muita merkillisempi... Mene vain lähemmä ja puhuttele häntä... - -TILTIL. Mitä minun pitää sanoa hänelle? - -VALO. Mitä vain, niinkuin puhuttelisit jotain pikku toveriasi... - -TILTIL. Saako hänelle antaa kättä? - -VALO. Tottahan toki, ei hän pure... No, elä nyt siinä tekeydy... Jätän -teidät kahden, niin perehdytte paremmin. Minun täytyy muuten tavata -Suurta-Sinetärtä... - -TILTIL lähestyen Sinistä-Lasta ja ojentaen hänelle kätensä. Päivää... -(Koskettaa sormensa päällä lapsen sinistä mekkoa) Mikä tämä on? - -LAPSI koskettaa totisena sormellaan Tiltilin lakkia. Mikä tuo on? - -TILTIL. Tämäkö?... Se on minun lakkini... Eikö sinulla ole lakkia? - -LAPSI. Ei; mitä sinä sillä teet?... - -TILTIL. Minä teen sillä hyvänpäivän... ja sitten se lämmittää, kun on -kylmä... - -LAPSI. Mitä on se, että on kylmä?... - -TILTIL. Kun puistattaa näin... hrrrr... hrrrr... Kun täytyy puhaltaa -käsiin ja paiskella käsillään näin... - - Paiskelee käsivarsiaan kuin lämmitäkseen. - -LAPSI. Onko Maassa kylmä?... - -TILTIL. On joskus talvella, kun ei ole tehty tulta... - -LAPSI. Miksi ei tehdä tulta?... - -TILTIL. Koska se tulee kalliiksi ja kun ei ole rahaa millä ostaa -puita... - -LAPSI. Mitä se on se, että "rahaa"? - -TILTIL. Se on sitä, jolla maksetaan... - -LAPSI. Vai niin... - -TILTIL. Toisilla on rahaa, toisilla ei ole... - -LAPSI. Miksi toisilla ei ole? - -TILTIL. Koska eivät ole rikkaita... Oletko sinä rikas? Kuinka vanha -sinä olet?... - -LAPSI. Minä synnyn pian... Minä synnyn kahdentoista vuoden kuluttua... -Onko hauskaa syntyä? - -TILTIL. Onhan se... Aika mukavaa... - -LAPSI. Kuinka sinä synnyit? - -TILTIL. En enää muista oikein... Siitä on niin pitkä aika... - -LAPSI. Sanotaan, että Maa on niin kaunis, ja kaikki, jotka siellä -elävät. - -TILTIL. Onhan se, ovathan ne... Siellä on lintuja ja makeisia ja -leikkikaluja... Muutamilla on kaikkea, mitä vain; mutta ne, joilla ei -ole, voivat katsella sitä, mitä toisilla on... - -LAPSI. Meille sanotaan, että äidit odottavat ovella... Onko totta, että -ne ovat hyviä?... - -TILTIL. On ne... Ne ovat parempia kuin mikään muu... Ja isoäidit -myöskin; mutta ne kuolevat niin pian... - -LAPSI. Kuolevat?... Mitä se on? - -TILTIL. Ne vain menevät pois jonakin iltana, eivätkä enää tule -takaisin... - -LAPSI. Miks'eivät?... - -TILTIL. Mene tiedä... Ehkä niille tulee ikävä pois... - -LAPSI. Onko se sinunkin mennyt pois? - -TILTIL. Iso-äitikö? - -LAPSI. Äitisi tai iso-äitisi, enhän tiedä niin tarkoin, kun en tiedä... - -TILTIL. Niin, mutta se ei ole yhtään sama asia... Isoäidit menevät -ensin; se on jo hyvin surullista sekin... Minun iso-äitini oli kovin -hyvä... - -LAPSI. Mikä sinun silmiesi on?... Syntyykö niissä helmiä?... - -TILTIL. Eihän, eivät ne ole helmiä... - -LAPSI. Mitäs ne sitten on?... - -TILTIL. Ei mitään, kaikki tuo sinen paljous vain häikäisee hiukan... - -LAPSI. Miksi sitä sanotaan?... - -TILTIL. Mitä niin? - -LAPSI. Tuotapa, tuota, joka tippuu?... - -TILTIL. Ei se ole mitään, vähän vettä vain... - -LAPSI. Tuleeko sitä silmästä?... - -TILTIL. Tulee, joskus, kun itkee... - -LAPSI. Mitä on se, että "itkee"? - -TILTIL. En minä itkenyt; se on vain tuo sinen paljous... Mutta jos minä -olisin itkenyt, olisi se ollut samanlaista. - -LAPSI. Itketäänkö usein? - -TILTIL. Pikku pojat eivät itke, mutta pikku tytöt kyllä... Eikö täällä -sitten itketä?... - -LAPSI. Ei, en minä tiedä... - -TILTIL. Kyllä sinä vielä opit... Mitä ne ovat nuo suuret siniset -siivet, joilla sinä leikittelet? - -LAPSI. Nämäkö? Se on vain semmoinen keksintö, jonka minä teen, sitten -kun tulen Maahan... - -TILTIL. Mikä keksintö?... Oletko tehnyt jonkun keksinnön?... - -LAPSI. Olenhan, etkö tiedä?... Maahan päästyäni minä keksin semmoisen, -joka tekee onnelliseksi... - -TILTIL. Onko se jotain makeaa? Vai onko se jotain, joka rämisee?... - -LAPSI. Ei lainkaan, se kulkee ihan hiljaa... - -TILTIL. Mitäs sillä sitten tekee?... - -LAPSI. Minä valmistelen sitä joka päivä... Se on jo melkein valmis... -Tule katsomaan!... - -TILTIL. Missä se on? - -LAPSI. Tuolla, se näkyy täältä, tuolla noiden pilarien välissä. - -TOINEN SININEN LAPSI. lähestyy Tiltiliä ja viittaa häntä luokseen. Tule -katsomaan minunkin laitoksiani, tuletko? - -TILTIL. Mitä ne on?. - -TOINEN LAPSI. Minä olen keksinyt kolmekymmentä kolme lääkettä elämän -pidentämiseksi... Ne ovat täällä, näissä sinisissä pulloissa... - -KOLMAS LAPSI tullen esiin joukosta. Minulla on semmoinen valo, jota ei -kukaan vielä tunne... (Hän valaisee itsensä kokonaan omituisella -liekillä.) Eikö se ole mukavaa, mitä?... - -NELJÄS LAPSI kiskoo Tiltiliä käsivarresta. Tulehan toki katsomaan minun -konettani, joka lentää ilmassa niinkuin lintu ilman siipiä... - -VIIDES LAPSI. Ei, ei, ensin minun konettani, jolla voi löytää ne -aarteet, mitkä piilevät kuussa... - - Siniset Lapset tunkeilevat Tiltilin ja Mitilin ympärillä ja - huutavat kaikki kilvan: "Ei, ei, tule katsomaan minun... - Ei, ei, minun on kauniimpi... Minun on vielä kauniimpi!... - Minun on kokonaan sokerista!... Ei sen kone ole mitään!... - Hän on saanut siihen aatteen minulta! j.n.e." Näin - huudahdellessaan sinne tänne he vetävät Tiltilin ja Mitilin - sinisiä työhuoneitaan kohti... Siellä sitten jokainen - keksijä panee koneensa käymään. Siinä alkaa pyöriä rattaita, - siipiä, kiertoja, hyrriä, remmejä, kaikenlaisia merkillisiä - ja vielä olemattomia ja nimettömiä esineitä, joita kaikkia - verhoo epäoleellisuuden sininen sumu. Joukko kummallisia ja - salaperäisiä koneita käy tai riippuu holvien alla tai seisoo - pylväiden juurella, samalla kun lapset käärivät auki ja kiinni - karttoja ja piirustuksia, aukovat kirjoja, paljastelevat - sinisiä kuvapatsaita, tuovat suunnattoman suuria kukkia ja - jättiläishedelmiä, jotka näyttävät olevan safiirista ja - turkoosista. - -ERÄS PIENI SININEN LAPSI kumarassa suunnattoman suurten sinisten -satakaunojen painon alla. Katsokaahan toki näitä minun kukkiani? - -TILTIL. Mitä ne ovat?... En ole semmoisia koskaan nähnyt... - -PIENI SININEN LAPSI. Ne ovat satakaunoja... - -TILTIL. Eihän toki... Nehän ovat kärrynpyörän kokoisia... - -PIENI SININEN LAPSI. Ja kuinka ne tuoksuvat!... - -TILTIL haistaen niitä. Suurenmoista! - -PIENI SININEN LAPSI. Ihan tällaisina minä tuon nämä mukanani, kun tulen -Maahan... - -TILTIL. Milloin sinä tulet? - -PIENI SININEN LAPSI. Viidenkymmenen kolmen vuoden, neljän kuukauden ja -yhdeksän päivän päästä... - - Tulee kaksi Sinistä Lasta, kantaen kuin kynttiläkruumia - korennossa riippuvaa suunnattoman suurta viinirypäleterttua, - jonka marjat ovat päärynän kokoisia. - -TOINEN TERTTUA KANTAVISTA LAPSISTA. Mitä sanot minun hedelmistäni? - -TILTIL. Kas, mimmoinen päärynäterttu!... - -LAPSI. Eipähän, nämä ovat viinirypäleitä... Kaikki rypäleet tulevat -olemaan tämmöisiä, kun minä täytän kolmekymmentä vuotta... Olen -keksinyt keinon... - -TOINEN LAPSI uupumassa korin alle, joka on täynnä meluunin kokoisia -suuria omenia. Entä minä!... Katsokaa minun omeniani!... - -TILTIL. Mutta nehän ovat meluuneja... - -LAPSI. Eihän... Nämä ovat omenia eivätkä olekaan vielä kaikkein -kauneimpia!... Kaikki omenat tulevat olemaan tämmöisiä, niin pian kuin -minä synnyn... Olen keksinyt keinon... - -TOINEN LAPSI työntää sinisillä käsirattailla kurpitsan kokoisia sinisiä -meluuneja. Entä nämä minun pikku meluunit?... - -TILTIL. Mutta nehän ovat kurpitsoita... - -LAPSI. Kun minä tulen Maahan, kasvavat kaikki meluunit tämmöisiksi... -Minusta tulee Yhdeksän Kiertotähden Kuninkaan puutarhuri... - -TILTIL. Yhdeksän Kiertotähden Kuninkaan?... Missä hän on? - -YHDEKSÄN KIERTOTÄHDEN KUNINGAS lähestyy ylpeästi. Hän näyttää olevan -neljän vuoden vanha vääräsääri, ja pysyy vaivoin jaloillaan. Tässä hän -on... - -TILTIL. Et ole suuren suuri... - -YHDEKSÄN KIERTOTÄHDEN KUNINGAS totisesti ja juhlallisesti. Tekoni -tulevat olemaan suuret... - -TILTIL. Mitä sinä tulet tekemään? - -YHDEKSÄN KIERTOTÄHDEN KUNINGAS. Minä perustan aurinkoa kiertävien -tähtien yhteisen liiton. - -TILTIL hämmästyen. Todellako? - -YHDEKSÄN KIERTOTÄHDEN KUNINGAS. Siihen tulevat kuulumaan kaikki tähdet, -paitsi Saturnus, Uranus ja Neptunus, jotka ovat ylen liiallisten ja -mittaamattomien matkojen päässä. - - Peräytyy arvokkaasti. - -TILTIL. Se on hyvin merkillistä... - -ERÄS SININEN EAPSI. Näetkö tuon tuolla?... - -TILTIL. Minkä? - -LAPSI. Tuon pienokaisen, joka nukkuu tuolla pilarin juurella... - -TILTIL. Kuka hän on? - -LAPSI. Hän tuo kerran maailmaan puhtaan ilon... - -TILTIL. Millä tavalla? - -LAPSI. Aatteiden avulla, joita ei vielä tunneta... - -TILTIL. Entä tuo toinen, jolla on sormet nenässä, mitä hän on tekevä? - -LAPSI. Hän tulee keksimään tulen, jolla maailmaa voidaan lämmittää, -sittenkuin Aurinko alkaa jäähtyä... - -TILTIL. Entä nuo kaksi, jotka pitävät toisiaan kädestä ja suutelevat -yhtä mittaa; ovatko ne veli ja sisar?... - -LAPSI. Eihän, ne ovat hyvin hullunkurisia... Niitä sanotaan -Rakastavaisiksi... - -TILTIL. Mitä se on? - -LAPSI. En tiedä... Aika nimittää niitä niin, tehdäkseen heistä pilaa... -He katselevat toisiaan koko ajan silmiin, he suutelevat toisiaan ja -heittävät jäähyväisiä... - -TILTIL. Minkätähden? - -LAPSI. Taitaa olla niin, että he eivät saa lähteä yhdessä... - -TILTIL. Entä tuo pieni punaposkinen, joka näyttää niin totiselta ja -joka imee peukaloaan, mikä hän on? - -LAPSI. Sanotaan, että hän on hävittävä Vääryyden Maasta... - -TILTIL. Niinkö? - -LAPSI. Sanotaan, että se tulee olemaan kauhean vaikea tehtävä... - -TILTIL. Entä tuo pieni punatukkainen, joka kulkee, niinkuin ei näkisi. -Onko hän sokea? - -LAPSI. Ei vielä, mutta hän tulee olemaan sokea... Katsele häntä -tarkoin; sanotaan, että hän tulee voittamaan Kuoleman... - -TILTIL. Mitä se on? - -LAPSI. En tiedä oikein; mutta se kuuluu olevan jotain hyvin suurta... - -TILTIL osoittaa lapsia, joita nukkuu kaikkialla pilarien juurella, -portailla, penkeillä y.m. Entä kaikki nuo, jotka nukkuvat -- kylläpä -niitä on paljon! -- eivätkö ne tee mitään?... - -LAPSI. Ne ajattelevat jotain... - -TILTIL. Mitä sitten? - -LAPSI. Ne eivät vielä tiedä, mutta niidenkin on vietävä jotakin Maahan, -mitä tahansa: on kielletty lähtemästä tyhjin käsin... - -TILTIL. Kuka on kieltänyt? - -LAPSI. Aika seisoo ovella ja vartioi... Saatpa nähdä, kun hän avaa. Hän -on ihan sietämätön... - -ERÄS LAPSI juoksee salin perältä, tunkeutuen lapsilauman läpi. Päivää, -Tiltil!... - -TILTIL. Kas, mistä sinä tiedät minun nimeni? - -LAPSI joka on päässyt esiin, syleilee ja suutelee Tiltiliä ja Mitiliä -sydämellisesti. Päivää!... Kuinka voitte?... -- Kas niin, suutelehan -toki, ja sinä myöskin, Mitil... Totta kai minä tiedän sinun nimesi, -koska minusta tulee sinun veljesi... Minulle juuri tuotiin sana, että -sinä olet täällä... Olin aivan toisessa päässä salia pakkaamassa -aarteitani. Sano äidille, että olen valmis. - -TILTIL. Mitä?... Aiotko tulla meille? - -LAPSI. Aion, ensi vuonna, palmusunnuntaina... Elä kiusaa minua kovin, -kun olen pieni... Olen kovin iloinen, että olen saanut suudella teitä -jo nyt... Sano Isälle, että hän korjaa kätkyen... Onko siellä hyvä olla -siellä meillä?... - -TILTIL. Siinähän tuo menee... Äiti on niin hyvä... - -LAPSI. Entä ruoka?... - -TILTIL. Miten milloinkin... Välistä on leivoksiakin, eikös ole, -Mitil?... - -MlTlL. On, jouluna ja pääsiäisenä. Äiti niitä leipoo... - -TILTIL. Mitä sinulla on tuossa säkissä? Onko sinulla meille -tuomisia?... - -LAPSI hyvin itsetietoisesti. Siinä on kolme tautia: Tulirokko, -hinkuyskä ja tuhkarokko... - -TILTIL. Eikö muuta... Ja mitä sitten teet?... - -LAPSI. Sittenkö?... Sitten minä menen pois... - -TILTIL. Ei sitten maksanut vaivaa tullakaan... - -LAPSI. Eihän voi muutakaan... - - Silloin alkaa kuulua ja levitä pitkittyvä värinä, voimakas - ja kristallinkirkas, joka näyttää tulevan pilareista ja - opaali-ovista, joihin samalla sattuu voimakas valo. - -TILTIL. Mitä se on? - -ERÄS LAPSI. Se on Aika!... Hän avaa pian ovet!... - - Hetipaikalla joutuvat Siniset Lapset voimakkaaseen liikkeeseen. - Useimmat heistä jättävät koneensa ja työnsä, suuri joukko - nukkuvia herää ja kaikkien katseet kääntyvät opaali-oviin, - joita he lähestyvät. - -VALO tullen Tiltilin luo. Piiloutukaamme pilarin taa... Aika ei saa -meitä nähdä... - -TILTIL. Mistä syntyy tuo ääni? - -ERÄS LAPSI. Aamuruskon noususta... Nyt on se hetki, jolloin tänä -päivänä syntyvät saavat lähteä laskeutumaan alas Maahan... - -TILTIL. Millä tavalla he laskeutuvat sinne?... Tikapuitako?... - -LAPSI. Saat pian nähdä... Aika irroittaa juuri salpoja... - -TILTIL. Kuka on Aika?... - -LAPSI. Se on eräs vanha mies, joka tulee kutsumaan niitä, jotka saavat -lähteä... - -TILTIL. Onko hän paha? - -LAPSI. Ei, mutta hän ei kuule mitään... Rukoilitpa kuinka paljon -tahansa, kun ei ole sinun vuorosi, käännyttää hän takaisin kaikki, -jotka tahtoisivat lähteä... - -TILTIL. Onko heistä hauska lähteä? - -LAPSI. Ei kukaan tahtoisi jäädä, mutta kun tulee lähtö, on ikävä... -Nyt!... Nyt!... Nyt hän avaa!... - - Suuret opaali-ovet kääntyvät hitaasti saranoillaan. Niinkuin - kaukaisena soittona kuuluu tänne melu Maasta. Punaisenvihreä - valo tunkee saliin. Kynnykselle ilmestyy Aika; hän on hyvin - vanha, pitkäpartainen mies, hänellä on viikate ja tuntilasi; - hänen ilmestyessään kynnykselle tulevat samalla näkyviin - valkoisten ja kullattujen purjeiden liepeet ja pursi, joka on - kiinnitetty eräänlaiseen Aamuruskon rusohuuruista tehtyyn - siltaan. - -AIKA kynnyksellä. Ovatko ne valmiit, joiden hetki on lyönyt?... - -SINISET LAPSET rientävät joukosta esiin joka taholta. Olemme!... -Olemme!... Olemme!... - -AIKA ärtyisellä äänellä lapsille, jotka kulkevat hänen ohitsensa -mennäkseen ulos. Yksi kerrallaan!... Nyt niitä taas tarjoutuu yli -määrän!... Aina sama juttu!... Vaan ette minua petä!... (Sysäten pois -erään lapsen.) Ei nyt vielä ole sinun vuorosi!... Mene takaisin sisään -ja tule huomenna!... Sinä siinä, takaisin vain, sinun vuorosi tulee -vasta kymmenen vuoden päästä... Vieläkö kolmastoistakin paimen? -Kaksitoistakin riittää; eihän nyt enää eletä Theokritoksen ja Virgilion -aikoja... Yhäkö vain lääkäreitä? Niitä on Maassa jo liiaksikin; -ihan vaivaksi asti!... Missä ovat insinöörit?... Maailmassa -tarvittaisiin rehellistä miestä... kun löytyisi yksi ainoakaan, ihmeenä -esitettäväksi... Missä olet, rehellinen mies?... Sinäkö?... (Lapsi -tekee myöntävän liikkeen.) Oletpa sinä surkean näköinen... et elä -kauan... Hoi te siellä, ei ole kiirettä mitään... Missä ovat -viemiset?... Vai ei mitään, kädet tyhjää täynnä... Niinpä jäädään tälle -puolelle... Mene valmistamaan jotakin, tuo vaikka joku suuri rikos, tai -joku tauti, minulle on yhdentekevä, kunhan tuot jotakin... (Osoittaen -erästä pienokaista, jota toiset työntävät eteenpäin ja joka vastustelee -kaikin voimin.) No, mikä sinua vaivaa? Tiedäthän, että hetkesi on -tullut... Siellä tarvitaan sankaria taistelemaan vääryyttä vastaan; -sinä olet se sankari; sinun on lähteminen... - -SINISET LAPSET. Hän ei tahdo, Herra... - -AIKA. Mitä?... Eikö tahdo?... Missä sinä luulet olevasi, senkin -sekasikiö?... Ei tässä ole aikaa riitoihin... - -PIENOKAINEN jota sysitään. Ei, ei!... Minä en tahdo... Minusta on -hauskempi olla syntymättä!... Minusta on hauskempi jäädä tänne!... - -AIKA. Sinusta, niin, mutta tässä ei kysytäkään sinulta... Kun on -lähdettävä, niin on lähdettävä!... Pian vain... Eteenpäin!... - -ERÄS LAPSI astuu esiin. Antakaa minun mennä hänen sijassaan... Me -vaihdamme paikkaa!... Sanotaan, että minun vanhempani ovat vanhat ja -että he ovat jo kauan odottaneet minua!... - -AIKA. Ei käy päinsä... Hetki on hetki ja aika on aika... Ei tulisi -loppua koskaan, jos tässä rupeaisi teitä kuuntelemaan... Mikä tahtoo, -mikä ei tahdo, milloin on liika varhaista, milloin liika myöhäistä... -(Työntäen takaisin lapset, jotka ovat täyttäneet kynnyksen.) Ei niin -lähelle, lapsukaiset... Uteliaat pois... Niillä, jotka eivät tänään -lähde, ei ole mitään asiaa ulos... Nyt on teillä kiire, mutta kun -vuoronne tulee, pelkäätte ja alatte peräytyä... Tuossa onkin jo neljä, -jotka vapisevat kuin haavanlehdet... (Eräälle lapselle, joka juuri kun -on astumassa kynnyksen yli, yhtäkkiä peräytyy.) Mitä nyt?... Mikä -sinulle tuli?... - -LAPSI. Kun minä unohdin sen rasian, jossa on ne kaksi rikosta, jotka -minun pitää tehdä... - -TOINEN LAPSI. Ja minä sen pikku ruukun, jossa on se aate, jolla minun -pitää valistaa kansanjoukkoja... - -KOLMAS LAPSI. Minä unohdin kaikkein kauneimman päärynäpuuni -ymppäysoksan... - -AIKA. Juoskaa pian ne noutamaan!... Ei ole enää jälellä kuin kuusi -sataa kaksitoista sekuntia... Aamuruskon pursi pullistelee jo -purjeitaan ilmoittaakseen, että se jo odottaa... Jos tulette liian -myöhään, jäätte syntymättä... Pian siis, pursi vartoo!... (Ottaa kiinni -lapsen, joka aikoo pujahtaa hänen sääriensä lomitse päästäkseen -sillalle.) Vai sinä, eläpäs! Sinä jo kolmannen kerran koetat päästä -syntymään ennen vuoroasi... Jos se tapahtuu vielä kerran, saat mennä -odottamaan vuoroasi sisareni Iankaikkisuuden luo; saat nähdä, onko -siellä hauskempi ollaksesi... Mutta olemmeko nyt valmiit?... Ovatko -kaikki paikoillaan?... (Silmäilee tarkastellen jo purteen istuneita -lapsia.) Yksi puuttuu vielä... On turha kätkeytyäksesi toisten taa, -kyllä minä sinut sieltäkin löydän... Ei minua petetä... Hoi sinä -siellä, sinä, jota sanotaan Rakastavaiseksi, heitä hyvästit -hempukallesi... - - Pienokaiset, joita nimitetään "Rakastuneiksi", lähestyvät - hellässä syleilyssä ja kasvot kalpeina epätoivosta Aikaa - ja polvistuvat hänen eteensä. - -ENSIMÄINEN LAPSI. Hyvä herra Aika, antakaa minun jäädä hänen -luokseen!... - -TOINEN LAPSI. Hyvä herra Aika, antakaa minun lähteä hänen kanssaan!... - -AIKA. Mahdotonta... Ei ole enää jälellä kuin kolme sataa -yhdeksänkymmentäneljä sekuntia. - -ENSIMÄINEN LAPSI. Olen mieluummin syntymättä!... - -AIKA. Ei auta, sinun täytyy... - -TOINEN LAPSI rukoillen. Hyvä herra Aika, sitten minä saavun liian -myöhään!... - -ENSIMÄINEN LAPSI. Minä en ole silloin enää siellä, kun hän tulee!... - -TOINEN LAPSI. Minä en saa enää koskaan nähdä häntä!... - -ENSIMÄINEN LAPSI. Meidän täytyy elää yksin maailmassa!... - -AIKA. Kaikki tuo ei kuulu minuun... Valittakaa Elämälle... Minun asiani -on yhdistää ja erottaa sen mukaan, kuin käsketään... (Tarttuu -ensimäiseen lapseen.) Tule!... - -ENSIMÄINEN LAPSI taistelee vastaan. Ei, ei, ei!... Ottakaa hänetkin!... - -TOINEN LAPSI takertuen ensimäisen vaatteihin. Päästäkää hänet!... -Päästäkää hänet!... - -AIKA. Mutta elämäänhän tässä mennään eikä kuolemaan!... (Vetää -ensimäistä lasta mukanaan.) Tule nyt vain! - -TOINEN LAPSI ojentaen epätoivoissaan kätensä poisvietävää lasta kohti. -Anna minulle joku merkki!... Yksi ainoa merkki!... Sano minulle, mistä -sinut tunnen!... - -ENSIMÄINEN LAPSI. Siitä, että sinua aina rakastan!... - -TOINEN LAPSI. Ja sinä minut siitä, että olen surullisempi kuin kukaan -muu!... Siitä sinä minut tunnet!... - - Kaatuu liikkumattomaksi maahan. - -AIKA. Tekisitte paljoa viisaammin, jos antautuisitte toivon ettekä -epätoivon valtaan... Ja nyt ovat kaikki koolla... (Tarkastaa -tuntilasiaan.) Nyt on jälellä vain kuusikymmentä kolme sekuntia... - - Lähtevät ja jäävät lapset tulevat vielä viimeisen kerran - vilkkaaseen liikkeeseen. -- Huudetaan viimeiset hätäiset - jäähyväiset: "Hyvästi, Pekka... Hyvästi Janne... Onko sinulla - kaikki, mitä tarvitset?... Puhu heille minun keksinnöistäni!... - Etkö ole unohtanut mitään?... Tunnekin sitten minut!... Kyllä - minä tunnen!... Elä vain hukkaa aatteitasi!... Elä kumarru - liiaksi laidan yli, ettet putoo avaruuteen!... Anna minulle - tietoja itsestäsi!... Ei kuulu voivan!... Kyllä, kyllä, - koetahan ainakin!... Ilmoita, onko siellä hyvä olla!... Minä - tulen sinua vastaan!... Minä synnyn kuninkaan pojaksi!"... - j.n.e. - -AIKA heiluttaen avaimiaan ja viikatettaan. Jo riittää, jo riittää!... -Ankkuri on nostettu!... - - Purren purjeet tulevat sen laskeutuessa näkyviin ja katoavat. - Kuuluu purressa olevien lasten eteneviä huutoja: "Maa näkyy, - maa näkyy!... Minä näen sen!... Oi, kuinka se on kaunis!... - Se loistaa!... Se on suuri!..." Ja sitten kuuluu niinkuin - syvästä kuilusta äärettömän kaukainen riemuisa odottava laulu. - -TILTIL Valolle. Mitä se on?... Se ei ole lasten laulua... On, niinkuin -kuuluisi joidenkin toisten ääniä... - -VALO. Äidit tulevat laulaen lapsiaan vastaan... - - Sillä välin on Aika sulkenut opaali-ovet. Hän kääntyy luodakseen - vielä viimeisen katseen saliin ja huomaa yhtäkkiä Tiltilin ja - Mitilin ja Valon. - -AIKA hämmästyen ja raivostuen. Mitä tämä on?... Mitä teillä on täällä -tekemistä... Keitä te olette?... Miksette ole sinisiä?... Mitä tietä te -olette päässeet sisään?... - - Hän lähestyy uhaten heitä viikatteella. - -VALO Tiltilille. Elä vastaa!... Minulla on Sininen lintu... Se on -piilossa viittani alla... Joutukaamme pian pois...; Kierrä Timanttia, -niin hän haihtuu jäliltämme... - - He hiipivät vasemmalle, etualan pilarien taa. - -Esirippu - - - - -KUUDES NÄYTÖS - - -YHDESTOISTA KUVAELMA - - Jäähyväiset - -Näyttämö kuvaa seinää, jossa on pieni ovi. Aamu sarastaa. - -Tiltil, Mitil, Valo, Leipä, Sokeri, Tuli ja Maito tulevat. - -VALO. Etpä arvaa, missä olemme - -TILTIL. Mistäs arvaisin, kun en tiedä... - -VALO. Et siis tunne tätä seinää ja tätä pikku ovea? - -TILTIL. Siinä on punainen seinä ja vihreä ovi... - -VALO. Eikö sinulle johdu mikään mieleen? - -TILTIL. Johtuu, se, että Aika ajoi meidät ovesta ulos. - -VALO. Kuinka omituisia olemmekaan, kun näemme unta... Emme tunne omaa -kättämme... - -TILTIL. Kuka näkee unta?... Minäkö? - -VALO. Tai ehkä minä... Eihän tiedä... kuinka hyvänsä, tämän seinän -takana on huone, jonka olet nähnyt monen monta kertaa elämässäsi... - -TILTIL. Monen monta kertaa elämässäni? - -VALO. Niin juuri, pikku unikeko... Se on se talo, josta lähdimme eräänä -iltana päivälleen vuosi sitten... - -TILTIL. Päivälleen vuosi sitten? Mutta sittenhän se on?... - -VALO. Jokos silmäsi repesivät!... Niin juuri; se on vanhempiesi koti... - -TILTIL lähestyy ovea. Niinpä niin... Todellakin... Nyt minä... Tämä -pieni ovi... Tämä on meidän oven linkku... Ovatko ne siellä? Olemmeko -äidin luona?... Minä tahdon mennä heti paikalla sisään... Minä tahdon -suudella ja syleillä häntä heti paikalla... - -VALO. Malta hiukan... He nukkuvat vielä sikeästi; ei pidä herättää -heitä kovin äkkiä... Eikä ovi muuten avautuisikaan, ennenkuin kello -lyö... - -TILTIL. Täytyykö sitä odottaa vielä kauan?... - -VALO. Ah, ei... muutamia minuutteja vain... - -TILTIL. Eikö sinun teekään mieli tulla sisään?... Valo, kuule, mikä -sinun on?... Olet kalpea, oletko sairas? - -VALO. Ei se ole mitään, lapsukaiseni... On vain vähän ikävä, kun täytyy -teistä erota... - -TILTIL. Erota?... eihän... - -VALO. Täytyy... Minulla ei ole enää mitään tekemistä täällä; vuosi on -vierähtänyt, Haltijatar tulee kysymään sinulta Sinistä Lintua... - -TILTIL. Mutta minullahan ei ole mitään Sinistä Lintua... Muistojen Maan -Sininen Lintu tuli mustaksi, Tulevaisuuden lintu tuli punaiseksi, Yön -linnut kuolivat ja Metsän Sinistä Lintua minä en lainkaan löytänyt... -Onko minun syyni, että ne muuttavat väriään tai kuolevat tai lentävät -tiehensä?... Mahtaakohan Haltijatar suuttua, ja mitähän hän sanoo? - -VALO. Olemme koettaneet parastamme... Täytyy uskoa, ettei Sinistä -Lintua olekaan; tai että hän muuttaa väriä, kun hänet pannaan -häkkiin... - -TILTIL. Missä on häkki? - -LEIPÄ. Tässä se on, herra... Se uskottiin minun hoitooni tämän pitkän -ja vaarallisen matkan ajaksi; nyt, kun tehtäväni on päättymässä, minä -luovutan sen teille takaisin, ehjänä ja yhtä hyvin suljettuna kuin sen -sainkin... (Niinkuin puhuja, joka alkaa puhua.) Ja nyt, sallittakoon -minun kaikkien nimessä sanoa sananen... - -TULI. Ei sinulla ole puheenvuoroa... - -VESI. Hiljaa... - -LEIPÄ. Halveksittavat vihamiehen, kateellisen kilpailijan, pahansuovat -keskeytykset (korottaa ääntään) eivät saa minua estetyksi täyttämästä -velvollisuuttani loppuun saakka... Minä siis kaikkien nimessä... - -TULI. Ei minun nimessäni... Minulla on itsellänikin kieli suussa... - -LEIPÄ. Minä siis kaikkien nimessä hillityllä, mutta totisella ja -syvällä liikutuksella heitän hyvästit näille siihen valituille -lapsille, joiden suuri tehtävä päättyy tänään. Sanoessani heille: -jääkää hyvästi! kaikella sillä surulla ja kaikella sillä hellyydellä, -minkä meissä molemminpuolinen kunnioitus... - -TILTIL. Mitä?... Heitätkö jäähyväiset?... Aiotko siis sinäkin jättää -meidät? - -LEIPÄ. Täytyy, ikävä kyllä... Jätän teidät, valitettavasti; mutta -eromme on oleva vain näennäinen... ette saa enää kuulla minun -puhuvan... - -TULI. Jumalan kiitos!... - -VESI. Hiljaa... - -LEIPÄ hyvin arvokkaasti. En välitä, en vähääkään välitä... Minä siis -sanoin: ette saa enää kuulla minua, ette saa nähdä minua niin -sanoakseni henkihahmossani... Teidän silmänne eivät enää tule näkemään -sitä, mikä ilmiöissä on näkymätöntä; mutta minä olen siellä kuitenkin -alati, leipälaatikossa, pöydällänne, liemimaljanne vieressä, minä, joka -rohkenen väittää olevani Ihmisen uskotuin pöytätoveri, hänen vanhin -ystävänsä... - -TULI. Entä minä sitten?... - -VALO. Kas niin, hetket rientävät, tuossa tuokiossa meidän on palattava -hiljaisuuteen... Joutukaa syleilemään lapsia... - -TULI. Minä ensiksi, minä ensiksi! (Hän syleilee raivoisasti lapsia.) -Hyvästi, Tiltil, Mitil!... Hyvästi, rakkaat pienokaiseni!... Muistakaa -minua, jos joskus sattuisitte tarvitsemaan jonkun pistämään tulta -jonnekin!... - -MITIL. Ai, ai!... Polttaa!... - -TILTIL. Ai, ai! Hän kärvensi nenäni!... - -VALO. Kas niin, Tuli, hillitkäähän toki hiukan hehkuanne... Ettehän nyt -sentään ole tekemisissä kamiininne kanssa... - -VESI. Senkin pöllö!... - -LEIPÄ. On sekin saanut kasvatuksen!... - -VESI lähestyy lapsia. Minä syleilen teitä tekemättä teille pahaa, -hellästi, varovasti, rakkaat lapseni... - -TULI. Varokaa, ettette kastu!... - -VESI. Minä hyväilen ja hellin, olen kaikille hyvä... - -TULI. Hukkuneillekin?... - -VESI. Rakastakaa Lähteitä, kuunnelkaa pulppuavia Puroja... Olen aina -siellä... - -TULI. Nyt se jo kasteli ne!... - -VESI. Kun te illan viileässä istahdatte Lähteiden reunalle -- niitä on -paljon täällä metsässä --, koettakaa ymmärtää, mitä he koettavat teille -sanoa... En voi enempää... Kyyneleet tukahduttavat ääneni ja estävät -minua puhumasta... - -TULI. Ei juuri siltä näytä... - -VESI. Muistakaa minua, kun näette karahviinin... Te tapaatte minut -niinikään kannussa, ruiskukannussa, säiliössä ja vesijohdossa... - -SOKERI simaisin suin. Jos muistossanne on vielä pienoinen paikka -minullekin, johdattakaa mieleenne, että läsnäoloni joskus oli teille -mieluinen... En voi sanoa teille enempää... Kyyneleet eivät sovi minun -luonteelleni ja minun täytyy varoa, etteivät ne putoaisi varpailleni... - -LEIPÄ. Jesuiitta... - -TULI haukkuen. Karamelli! Karamelli! Karamelli! - -TILTIL. Mutta missä ovat Kissa ja Koira? Minnekä he ovat joutuneet? - - Samassa alkaa kuulua korvia vihlovaa naukunaa. - -MITIL levottomasti. Mirri itkee! Joku rääkkää Mirriä... - - Kissa tulee juosten sisään, karvat pystyssä, tukka hajallaan, - vaatteet revittyinä, painaen nenäliinallaan poskeaan, niinkuin - hänellä olisi hammastauti. Hän sylkee ja sähisee, kintereillään - Koira, joka ahdistelee häntä purren, lyöden ja potkien. - -KOIRA lyöden Kissaa. Siinä saat!... Riittääkö?... Tahdotko vielä? Siinä -saat!... siinä!... siinä!... - -VALO, TILTIL ja MITIL rientävät erottamaan heitä. Vahti? Oletko -hullu?... Senkin vietävä!... Pois siitä!... Lakkaatko jo!... Onko -moista nähty!... Maltahan, maltahan!... - - Heidät erotetaan toisistaan - -VALO. Mitä tämä on?... Mitä on tapahtunut? - -KISSA vetistellen ja kuivaten kyyneliään. Tuo Koira kun... alkaa minua -haukkua ja härnätä, panee nauloja soppaani, kiskoo minua hännästä, -potkii ja repii, vaikka minä en ole tehnyt en niin mitään, en niin -kerrassa mitään!... - -KOIRA matkien. En niin kerrassa mitään, en kerrassa mitään... -(Puoliääneen tehden halveksivan liikkeen) Sama se, sait saatavasi, -sait saatavasi, ja tulet vieläkin saamaan!... - -MITIL sulkien syliinsä Kissan. Mirri parka, sano minulle, mihin sinun -koskee, minä itken kanssasi!... - -VALO Koiralle ankarasti. Teidän käytöksenne on sitä sopimattomampi, kun -panette toimeen moisen kiusallisen kohtauksen hetkellä, joka jo -muutenkin on surullinen, koska meidän tuossa tuokiossa täytyy erota -näistä rakkaista ystävistämme... - -KOIRA yhtäkkiä selviten. Erotako?... - -VALO. Eronhetki lyö pian... Meidän on palattava takaisin -Hiljaisuuteen... Emme voi enää puhutella heitä... - -KOIRA alkaa yhtäkkiä ulvoa epätoivosta ja heittäytyy lasten jalkojen -juureen hyväillen heitä raivoisan intohimoisesti. Ei, ei!... Minä en -tahdo!... En tahdo!... Minä tahdon aina puhua!... Sinähän ymmärrät nyt, -mitä minä sanon, pikku jumala? Ymmärräthän? Sinä ymmärrät, ymmärrät! -Me puhelemme kaikesta, kaikesta, kaikesta... Minä en tee mitään pahaa. -Minä opettelen vaikka lukemaan, ja vaikka kirjoittamaan ja vaikkapa -pelaamaan dominoa sinun kanssasi... Minä tulen aina olemaan tavattoman -siisti... Enkä varasta enää mitään keittiöstä... Tahdotko, että teen -jonkun tempun?... Tahdotko, että syleilen Kissaa?... - -MITIL Kissalle. Mirri rakas, eikö sinulla ole meille mitään sanomista? - -KISSA tekeytyen, kaksimielisesti. Rakastan teitä molempia niin paljon, -kuin ansaitsette... - -VALO. Ja nyt minä vuorostani, rakkaat lapset, suutelen teitä viimeisen -kerran... - -TILTIL ja MITIL käyden kiinni hänen hameeseensa. Ei, ei, Valo, elä -mene... Jää tänne meidän luoksemme... Ei isä sano mitään... Me sanomme -äidille, että sinä olet ollut meille hyvä... - -VALO. Enhän voi, enhän voi... Tämä ovi on meiltä suljettu, minun täytyy -jättää teidät... - -TILTIL. Minne sinä menet noin aivan yksin? - -VALO. Kauas en mene, tuonne vain lähelle, Hiljaisuuden maahan. - -TILTIL. Et saa, minä en tahdo!... Me tulemme kanssasi... Minä sanon -äidille... - -VALO. Elkää itkekö, lapset... Minulla ei ole ääntä, niinkuin Vedellä, -minulla ei ole muuta kuin kirkkauteni, jota Ihminen ei voi kuulla... -Mutta minä valvon hänen yllään aina aikojen loppuun saakka... -Muistakaa, että minähän puhun teille jokaisessa kuun säteessä, joka -sattuu maahan, jokaisessa tähdessä, joka teille hymyilee, jokaisessa -aamuruskon hohteessa, jokaisessa syttyvässä lampussa, jokaisessa -hyvässä ja kauniissa ja kirkkaassa ajatuksessanne... (Kello lyö -kahdeksan seinän takana.) Kuulkaa! Kello lyö... Hyvästi! astukaa -sisään! Ovi avautuu!... Astukaa sisään. - - Hän työntää lapset sisään pienestä ovesta, joka aukeaa puoleksi - ja sulkeutuu heidän jälkeensä. Leipä kuivaa salavihkaa kyyneleen. - Sokeri, Vesi y.m. kaikki itkien, pakenevat kiireesti ja katoavat - oikealle ja vasemmalle. Koira ulvoo mennessään. Näyttämö on - hetken ajan tyhjänä, sitten pikkunen seinä aukeaa keskeltä, ja - viimeinen kuvaelma tulee näkyviin. - - -KAHDESTOISTA KUVAELMA - - Herääminen - -Sama huone, kuin ensimäisessä kuvaelmassa, mutta kaikki, seinät, ilma, -näyttää verrattomasti, satumaisesti paljoa puhtaammalta, hauskemmalta, -onnellisemmalta. -- Päivän valo helmeilee iloisesti sisään -ikkunaluukkujen kaikista raoista. - -Oikealla puolella, huoneen perällä, nukkuvat pienissä vuoteissaan -Tiltil ja Mitil sikeässä unessa. -- Kissa, Koira ja Ilmiöt ovat -samoilla paikoillaan kuin ensimäisessä kuvaelmassa ennen Haltijattaren -tuloa. -- Äiti Til tulee. - -ÄITI TIL ystävällisesti toruen. Ylös, ylös, pikku laiskurit!... Ettekö -jo hiukan häpeä?... Kello on kahdeksan ja aurinko kurkistaa ja nauraa -taivaalla metsän takaa... Mutta kylläpä niillä riittääkin unta!... -Riittääpä, riittääpä! (Kumartuu suutelemaan lapsia.) Ovatpa ne -punakoita... Tiltil tuoksuu lavendelille ja Mitil kielolle... (Suutelee -heitä vielä.) Kyllä ovat suloisia nuo lapset!... Mutta eiväthän ne nyt -sentään voi nukkua puolelle päivin... Heistä ei saa tulla vetelyksiä... -Eihän se kuulu olevan oikein terveellistäkään... (Pudistaa Tiltiliä -hellävaroen.) Nouse nyt, Tiltil, nousehan... - -TILTIL heräten. Mitä? Valo? Missä hän on? Ei, ei, elä mene... - -ÄITI TIL. Valoko? Missäkö? Tuossa... On jo aikakin... Onhan täällä yhtä -valoisaa kuin keskellä päivää, vaikka luukut ovat kiinni... Odotahan -hiukan, niin minä avaan... (Työntää luukut auki, jolloin häikäisevä -kirkkaus täyttää huoneen.) Kas niin... Mikä Sinun on?... On kuin et -näkisi mitään... - -TILTIL hieroen silmiään. Äiti, äiti!... Sinäkö siinä oletkin? - -ÄITI TIL. Totta kai minä... Kukas sitten? - -TILTIL. Sinä... niin... sinäpä sinä... - -ÄITI TIL. Minäpä minä... Ei suinkaan minun naamani ole yöllä muuttunut. -Mitä varten sinä sitten töllistelet minua kuin mitäkin ihmettä? Onko -minulla ehkä nenä vinossa? - -TILTIL. Voi, kuinka hauskaa on taas nähdä sinut!... Siitä on niin -kauan, niin kauan!... Anna, kun minä suutelen sinua heti paikalla... -Vielä, vielä, vielä... Ja tämähän on minun vuoteeni!... Olenko minä -kotona!... - -ÄITI TIL. Mitä tuo nyt on?... Etkö sinä vieläkään ole hereillä?... -Ethän vain liene sairas?... Näytähän kieltäsi?... Kas niin, nouse pois -vain ja pue päällesi... - -TILTIL. Kas, olenko minä paitasillani!... - -ÄITI TIL. Totta kai... Housusi ja liivisi ovat tuossa tuolilla... pian -nyt vain... - -TILTIL. Tämmöisenäkö minä sitten tein koko sen matkan?... - -ÄITI TIL. Minkä matkan? - -TILTIL. Senpä sen, viime vuonna... - -ÄITI TIL. Viime vuonna?... - -TILTIL. Niin juuri... Kun minä jouluna lähdin... - -ÄITI TIL. Lähdit?... Et sinä ole mihinkään lähtenyt... et astunut -jalallasi tästä huoneesta... Panin sinut eilen illalla maata siihen, -mistä nyt sinut löysin... Oletko nähnyt unta siitä kaikesta?... - -TILTIL. Mutta ethän sinä nyt ymmärrä yhtään mitään!... Sehän oli viime -vuonna, kun minä lähdin Mitilin, Haltijattaren ja Valon kanssa... Valo -on tavattoman hyvä... ja Leivän, Sokerin, Veden ja Tulen kanssa... Ne -tappelivat keskenään yhtä mittaa... Ethän ole suuttunut?... Ei kai -sinulla ollut meitä kovin ikävä? Mitä Isä sanoi?... Enhän voinut olla -menemättä... Minä jätin kirjeen, jossa selitin... - -ÄITI TIL. Mitä sinä siinä höpiset? Joko sinä olet sairas tai et ole -vielä oikein hereillä?... (Ravistaa häntä suotta aikojaan tukasta.) Kas -niin, heräähän nyt... No, joko alat selvitä? - -TILTIL. Mutta se on ihan totta, äiti... Sinä itse nukut vielä... - -ÄITI TIL. Mitä?... Minäkö nukun?... Joka olen ollut ylhäällä kello -kuudelta... Olen siistinyt ja laittanut ja tehnyt tulenkin... - -TILTIL. Mutta kysy Mitililtä, eikö se ole totta... Ah, meilläpä vasta -on ollut seikkailuja jos jonkinmoisia!... - -ÄITI TIL. Mitä sinä? Mitililtä?... - -TILTIL. Hän oli kanssani... Me näimme ukin ja mummon... - -ÄITI TIL yhä enemmän hämmästyen. Ukin ja mummon?... - -TILTIL. Niin juuri, Muistojen maassa... matkamme varrella... He ovat -kuolleet, mutta he voivat hyvin... Mummi leipoi meille kauniin -luumutortun... Ja siellä oli kaikki pikku veljet Robert, Hanna ja hänen -hyrränsä, ja Leena ja Paavo ja Kerttu... - -MITIL. Kerttu kulki nelinkontan... - -TILTIL. Ja Leenalla on yhä näppylä nenässä... - -MITIL. Sinutkin me näimme eilen illalla. - -ÄITI TIL. Eilen illalla? Mikäs kumma se on, koska minä panin teidät -maata. - -TILTIL. Ei, vaan Onnen puutarhassa, sinä olit paljoa kauniimpi, mutta -kyllä me kuitenkin tunsimme sinut. - -ÄITI TIL. Onnen puutarhassa? Missä se mahtanee olla... - -TILTIL katselee häntä ja suutelee sitten. Niin, sinä olit kauniimpi, -mutta minä pidän sinusta enemmän näin... - -MITIL samoin suudellen. Niin minäkin, niin minäkin... - -ÄITI TIL liikutettuna, mutta levottomana. Hyvä Jumala, mikä heitä -vaivaa?... Kun eivät vain menisi pois, niinkuin muutkin ovat -menneet!... (Yhtäkkiä suunniltaan.) Isä! Isä!... Tulehan toki! -Pienokaiset ovat sairastuneet... - - Isä Til tulee, hyvin tyynenä, kirves kädessä. - -ISÄ TIL. Mikä on hätänä?... - -TILTIL ja MITIL juosten iloissaan syleilemään isäänsä. Isä! Isä!... -Huomenta, isä!... Kummoisissa työvoimissa olet ollut viime vuonna?... - -ISÄ TIL. Mitä sinä, äiti, hätäilet?... Eihän niitä mikään vaivaa: onhan -ne ihan terveen näköisiä... - -ÄITI TIL vetistellen. Ei ole luottamista siihen... Käy, niinkuin kävi -toisillekin... Nekin olivat hyvin terveen näköisiä, aina viimeiseen -asti; mutta kuitenkin taivaallinen Isä otti heidät. En tiedä, mikä -heitä vaivaa... Eilen illalla he nukkuivat niinkuin ennenkin; mutta -tänä aamuna, kun heräävät, käy kaikki hullusti... He eivät tiedä, mitä -sanovat; he puhuvat jostain matkasta... Ovat muka nähneet Valon ja ukin -ja mummon, jotka ovat kuolleet, mutta voivat kuitenkin hyvin... - -TILTIL. Ukilla on kuitenkin yhä puujalkansa... - -MITIL. Ja mummoa vaivaa leini... - -ÄITI TIL. Nyt sen kuulet itsekin!... Riennä heti noutamaan lääkäriä!... - -ISÄ TIE. Ei tarvita... Eivät ne vielä ole kuolleet... Katsotaanpa -hiukan; katsotaanpa... (Ovelle kolkutetaan) Sisään!... - - Tulee naapurin vaimo, pieni eukko, joka on ensimäisen näytöksen - Haltijattaren näköinen ja joka liikkuu kepin varassa. - -NAAPURIN VAIMO. Hyvää huomenta ja onnellista joulua kaikille... - -TILTIL. Se on Haltijatar Berylune... - -NAAPURIN VAIMO. Tulin vähän tulta lainaamaan keittopadan alle... On -vähän viileä ilma... Huomenta, lapset, kuinkas voidaan?... - -TILTIL. Rouva Haltijatar Berylune, minä en löytänyt Sinistä lintua... - -NAAPURIN VAIMO. Mitä se haastaa?... - -ÄITI TIL. Sanokaapas muuta, hyvä rouva Berlingot... Eihän ne enää tiedä -itsekään, mitä puhuvat... Ne ovat puhuneet puuta heinää heti -herättyään... Luultavasti ne ovat syöneet jotain sopimatonta. - -NAAPURIN VAIMO. Tiltil, etkö tunne täti Berlingot'a? - -TILTIL. Tunnenhan, te kai olette Haltijatar Berylune... Ettehän ole -suutuksissa, ettehän?... - -NAAPURIN VAIMO. Bery-- Bery--? miten se oli? - -TILTIL. Berylune. - -NAAPURIN VAIMO. Berlingot, sinä tarkoitat Berlingot... - -TILTIL. Berylune, Berlingot, sama se... Mutta Mitilkin tietää, että... - -ÄITI TIL. Niin, ja kun vielä tuo tyttökin... - -ISÄ TIL. Malttakaahan siinä! Kyllä se heistä erkanee... Jahka minä -annan semmoisen paukun, että... - -NAAPURIN VAIMO. Elkäähän nyt, elkäähän nyt turhia... Minä tunnen tuon, -ei se ole muuta kuin että he ovat nukkuneet kuutamossa ja nähneet -hiukan unta... Minun sairas pikku tyttöni on usein tuolla lailla... - -ÄITI TIL. Kuinka tyttösi nyt voi? - -NAAPURIN VAIMO. Niin ja näin, ei ole kehumista... Ei voi raukka -vuoteestaan nousta... Tohtori sanoo hänen sairastavan hermojaan... -Vaikka kyllä minä tietäisin, mikä hänet parantaisi... Pyysi minulta -sitä taas tänäkin aamuna, joululahjakseen; se nyt on sillä sellainen -päähänpisto... - -ÄITI TIL. Niin, minä tiedän, hänen tekee aina mielensä Tiltilin -lintua... Voisithan sinä, Tiltil, antaa sen hänelle, tyttöraukalle?... - -TILTIL. Minkä niin?... - -ÄITI TIL. Lintusi... Ethän sinä siitä kuitenkaan enää välitä, tuskin -viitsit katsoakaan tuota... Tytön on jo kauan niin kauheasti tehnyt -sitä mieli... - -TILTIL. Ka niin, todellakin, se lintu... Missä se onkaan?... Tuossahan -on häkki... Mitil, näetkö häkin?... Sehän on juuri se sama, jota Leipä -kantoi... Se on ihan se sama häkki: mutta siinä on vain yksi lintu... -Onko se syönyt toisen?... Katsohan, sehän on sininen!... Sehän on minun -kyyhkyseni!... Mutta nythän se on paljon sinisempi kuin silloin, kun -minä lähdin... Mutta siinähän se nyt on se Sininen Lintu, jota me -etsimme... Teimme semmoisen matkan ja se olikin täällä... Ei, mutta -tämähän on perin hassua... Mitil, katsohan lintua?... Mitäs Valo nyt -sanoisi?... Minä heti paikalla otan häkin alas... (Nousee tuolille ja -ottaa alas häkin ja antaa sen naapurin vaimolle.) Siinä on, täti -Berlingot, ottakaa... Se ei ole vielä ihan sininen, mutta se pian -tulee, saattepa nähdä... Viekää se heti pikku tytöllenne... - -NAAPURIN VAIMO. Ihanko todella? Annatko sinä sen noin vain, heti -paikalla, ja ilmaiseksi? Voi, voi, kyllä hän nyt ilostuu! (Suutelee -Tiltiliä.) Anna, kun suutelen sinua!... Minä lähden, minä riennätän sen -hänelle tuossa tuokiossa... - -TILTIL. Menkää pian, rientäkää... toiset niistä muuttavat pian -väriänsä... - -NAAPURIN VAIMO. Minä tulen kohta kertomaan, mitä hän sanoi... - - Menee. - -TILTIL katseltuaan kauan ympärilleen. Isä, äiti, mitä te olette täällä -oikein tehneet?... Täällä on ihan niinkuin ennenkin, mutta paljon -kauniimpaa... - -ISÄ TIL. Kuinka paljon kauniimpaa? - -TILTIL. Niin juuri, kaikki on uudestaan maalattua, kaikki kiiltää, -kaikki on puhdasta... Aivan toisin kuin viime vuonna... - -ISÄ TIL. Viime vuonna?... - -TILTIL menee ikkunaan. Ja metsä on suurempi ja kauniimpi kuin ennen. Se -on kuin ihan uusi metsä... Voi, kuinka täällä on mukavaa!... (Menee ja -avaa leipälaatikon.) Missä on Leipä?... Kas, ne ovat ihan hiljaa... -Vahti!... Päivää, Vahti!... Vahti... Sinä tappelit kelpo lailla!... -Muistatko, siellä metsässä?... - -MITIL. Mirri, Mirri, sinä! Se kyllä tuntee minut, vaikkei enää osaa -puhua... - -TILTIL. Hyvä herra Leipä... (Koskettaa otsaansa.) Ka, eihän minulla -olekaan enää Timanttia. Kuka on vienyt vihreän pikku hattuni?... Samapa -tuo... en heitä enää tarvitse... Ah, siinä on Tuli!... Tuntuu niin -suloiselta!... Räiskyy ja nauraa ihan kuin Veden kiusalla... (Juoksee -vesijohdon luo.) Päivää, Vesi, päivää!... Mitä se sanoo? Se aina puhua -purpattaa, mutta minä en ymmärrä enää, mitä se sanoo... - -MITIL. Missähän lienee Sokeri?... - -TILTIL. Voi, voi, kuinka minä olen onnellinen!... - -MITIL. Ja minä myös!... - -ÄITI TIL. Mikähän ne nyt pani noin päästä pyörälle? - -ISÄ TIL. Anna heidän olla, elä ole milläsikään... Ne leikkivät -onnellisina olemista... - -TILTIL. Minä pidin varsinkin Valosta... Missä on hänen lamppunsa? Saako -siihen pauna tulta? (Katsellen taas ympärilleen.) Voi, voi, kuinka tämä -kaikki on kaunista ja kuinka minä olen onnellinen!... - - Ovelle kolkutetaan. - -ISÄ TIL. Sisään... - - Naapurin vaimo tulee sisään taluttaen kädestä ihmeen kaunista - vaaleaveristä pikku tyttöä, joka puristaa syliinsä Tiltilin - kyyhkystä. - -NAAPURIN VAIMO. Näettekö ihmettä?... - -ÄITI TIL. Onko se mahdollista! Tyttö kävelee!... - -NAAPURIN VAIMO. Kävelee, eikä vain kävele, vaan juoksee, tanssii, -lentää!... Nähtyään linnun hän hyppäsi vuoteesta noin vain yhdellä -harppauksella ja riensi ikkunaan nähdäkseen sen valossa, oliko se -todellakin Tiltilin kyyhkynen... Ja sitten yhtä päätä kadulle kuin -hengetär mikäkin... Oli niin ja näin, pysyinkö perässä... - -TILTIL lähestyy ihmeissään. Hänhän on ihan Valon näköinen!... - -MITIL. On hän kuitenkin paljoa pienempi... - -TILTIL. On... mutta hän kasvaa... - -NAAPURIN VAIMO. Mitä ne puhuvat? Yhäkö ne vielä? - -ÄITI TIL. Kyllä se pian on ohitse... Kun vain saavat syöneeksi... - -NAAPURIN VAIMO työntää pikku tytön Tiltilin syliin. Kiitä nyt, kiitä -Tiltiliä... - - Tiltil yhtäkkiä ujostellen, peräytyen. - -ÄITI TIL. Kah, Tiltil, mikä sinua vaivaa?... Pelkäätkö sinä pikku -tyttöä, iso poika?... Kas niin, syleile häntä!... Kas niin... suutele -häntä!... Paremmin... Ka, ethän ole koskaan ennen ujostellut... Vielä -kerran!... Mutta mikä sinua oikein vaivaa?... Ethän vain rupea -itkemään... - - Suudeltuaan kömpelösti tyttöä Tiltil jää hetkeksi seisomaan - hänen eteensä ja lapset katselevat toisiaan virkkamatta - sanaakaan; sitten Tiltil silittää linnun päätä. - -TILTIL. Onko se tarpeeksi sininen?... - -PIKKU TYTTÖ. On kyllä... Olen niin iloinen... - -TILTIL. Minä olen nähnyt sinisempiäkin, mutta niitä aivan ihan sinisiä, -niitä ei saa kiinni, vaikka kuinka koettaisi... - -PIKKU TYTTÖ. Ei se tee mitään, on tämäkin tarpeeksi kaunis... - -TILTIL. Joko se on syönyt? - -PIKKU TYTTÖ. Ei vielä... Mitä se syö? - -TILTIL. Mitä vain, jyviä, leipää, maissia, heinäsirkkoja... - -PIKKU TYTTÖ. Mitenkä se syö, sano?... - -TILTIL. Nokallaan, saat nähdä, minä näytän... - - Aikoo ottaa linnun pikku tytön käsistä, jolloin tämä tekee - vaistomaisesti liikkeen sitä estääkseen; silloin kyyhkynen - käyttää hyväkseen hetkellistä hämminkiä, lehahtaa lentoon - ja lentää ulos. - -PIKKU TYTTÖ parahtaa epätoivoisesti. Äiti!... Se meni!... - - Purskahtaa itkuun. - -TILTIL. Ei se mitään... Elä itke... Minä otan sen kiinni. (Astuu -etualalle, puhuu yleisölle.) Jos joku teistä sen löytää, olkoon hyvä ja -tuokoon meille... Me tarvitsisimme sitä ollaksemme onnellisia -myöhemmin... - - Esirippu - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SININEN LINTU*** - - -******* This file should be named 53505-8.txt or 53505-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/5/0/53505 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53505-8.zip b/old/53505-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 923ef99..0000000 --- a/old/53505-8.zip +++ /dev/null |