NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9878 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9883037
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53511 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53511)
diff --git a/old/53511-8.txt b/old/53511-8.txt
deleted file mode 100644
index 7b40403..0000000
--- a/old/53511-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9878 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Tulella ja miekalla I, by Henryk Sienkiewicz
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Tulella ja miekalla I
-       Kuvaus menneiltä ajoilta
-
-Author: Henryk Sienkiewicz
-
-Translator: Maila Talvio
-
-Release Date: November 12, 2016 [EBook #53511]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TULELLA JA MIEKALLA I ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-TULELLA JA MIEKALLA I
-
-Kuvaus menneiltä ajoilta
-
-
-Kirj.
-
-HENRYK SIENKIEWICZ
-
-
-Tekijän luvalla puolankielestä suomentanut
-
-Maila Talvio
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1916.
-
-
-
-
-
-
-I
-
-
-
-
-JOHDANNOKSI.
-
-
-Kun "Tulella ja miekalla" (Ogniem i mieczem) v. 1884 ilmestyi,
-herätti se ihastuksen, jollaista ei pitkään aikaan mikään puolalainen
-kirja ollut saanut osakseen. Ulkomaillakin johti teos yleisön
-huomion Puolaan ja puolalaista kirjallisuutta aljettiin kääntää
-länsi-eurooppalaisille kielille. Puolalaisia viehätti tässä kirjassa
-sekä Sienkiewiczin yhtä värikäs kuin asiallinen kertomistapa että
-itse isänmaallinen aihe: vyörytetäänhän tässä teoksessa silmien
-ohitse joukottain henkilöjä ja tapauksia eräästä puolalaisen
-historian kohtalokkaimpia aikakausia.
-
-Vaikka "Tulella ja miekalla" luonnollisesti on löytänyt ja aina tulee
-löytämään likeisimmän lukijapiirinsä Sienkiewiczin kotimaassa, on sen
-viehätysvoima ei-puolalaiseenkin lukijaan suuri. Tämä Sienkiewiczin
-nuoruudenteos on kuin onkin niitä historiallisia romaaneja, joissa
-kuulemme ikäänkuin historian humisevan päidemme päällä ja tunnemme
-ihmisjoukkojen kamppailun alkuoloista, kaaoksesta kohti järjestettyjä
-oloja, selkeyttä. Kuin loistava, Sienkiewiczin kuuluisan maamiehen
-Matejkon, maalarin, kuvasarja, leviävät Tulella ja miekalla-teoksen
-tapahtumat lukijan eteen.
-
-Pari sanaa suomalaiselle lukijalle selitykseksi hiukan
-monimutkaisesta kasakkalaitoksesta.
-
-Puola oli 16:nnella vuosisadalla kohonnut Itä-Euroopan mahtavimmaksi
-valtakunnaksi. Koko itäinen puolisko oli kansallisuudeltaan
-liettualainen ja venäläinen. Varsinkin valtakunnan lounaisissa
-maakunnissa asui venäläisiä, etupäässä vähävenäläisiä, jotka olivat
-kreikkalaiskatolista uskoa. Puolalaiset yrittivät heidän keskuuteensa
-levittää roomalaiskatolista uskontoa. Tämä nosti vähävenäläiset
-vastarintaan, joka kävi yhä kovemmaksi, kun puolalaiset saattoivat
-osan ennen vapaita vähävenäläisiä talonpoikia maaorjuuteen.
-Vähävenäläisen vastarinnan johtajiksi tulivat kasakat, joiden
-keskustaksi 16:nnen vuosisadan lopulla muodostui Sicz eli Setsh
-eräällä Dnieperin saarella koskien alapuolella. Sensijaan että he
-ennen olivat ryöstäen hyökkäilleet tatarilaisten ja turkkilaisten
-alueille, he 1590-luvulta alkaen ahdistelivat myöskin puolalaisten
-ylimysten kaakkoisissa rajamaissa olevia maatiloja. Heidän joukkoonsa
-oli näet siirtynyt paljon puolalaisten herrojen karanneita
-maaorjia. Nämä hyökkäykset kehittyivät vähitellen varsinaisiksi
-sotaretkiksi Puolaa vastaan ja tulivat sitä vaarallisemmiksi,
-jota lujemmaksi kasakkain sotilaallinen järjestö oli muodostunut.
-Rauhanteossa kasakkasotien jälkeen oli aina kysymys siitä, kuinka
-suuri kasakkasotajoukko sai olla. Niin esim. v:n 1625 sopimuksessa
-määrättiin, että kasakkajoukkoja saisi olla 6000 miestä, muiden
-oli palattava takaisin maaorjuuteen. Sallittu kasakkamäärä oli
-pantava luetteloon, rekisteriin. Rekisterikasakat olivat siis Puolan
-hallituksen suvaitsemia kasakkoja ja heihin luultiin voitavan
-luottaa. Erittäin vihasivat kasakat Puolan valtakunnan suojaksi
-heidän lähimpään naapuruuteensa rakennettua Kudakin eli Kodakin
-linnoitusta. Useissa taisteluissa koettivat kasakat hävittää
-Kudakin ja suurentaa "rekisterin" lukumäärää. V. 1638 saivat
-kasakat onnettoman kapinan jälkeen kärsiä suuren nöyryytyksen.
-Heidän itsehallintonsa lakkautettiin, he saivat asua vain kolmessa
-starostakunnassa. "Rekisteri" alennettiin jälleen kuuteentuhanteen,
-mitään sen ulkopuolella olevia kasakoita ei tunnustettu. Hävitetty
-Kudakin linnoitus rakennettiin uudelleen ja kasakat alistettiin
-Ukrainaan majoitettujen puolalaisten sotajoukkojen valvontaan. Mutta
-vain kymmenkunnan vuotta kesti hiljaisuutta. Bohdan Chmielnickin
-johdolla nousi koko Ukrainan kansa kapinaan puolalaisia vastaan.
-Siitä alkoi Puolan valtakunnan nopea heikentyminen. Kasakatkaan
-eivät kuitenkaan saavuttaneet toivomaansa tulosta. V. 1654 Ukraina
-yhdistettiin Moskovan valtakuntaan ja samalla myöskin entinen vapaa
-kasakkajärjestö loppui.
-
-Puolalaisten nimien kirjoituksessa on seurattu -- mikäli meidän
-kirjapainoissamme löytyvät merkit ovat sallineet -- puolalaisten
-omaa kirjoitustapaa. Sen selittämiseksi riittänee seuraavien
-seikkain mainitseminen: _c_ on äännettävä kuin suomen _ts_ siis:
-Chmielnicki l. Hmjelnitski; _cz_ on _tsh_, esim. Sicz l. sitsh; _z_
-on soinnillinen _s_-äänne (esim. ven. znak); _ch_ = _h_; _rz_ äännetään
-_sh_ (_r_ ei kuulu ollenkaan) esim. Skrzetuski l. Skshetuski.
-
-_Suomentaja_.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU
-
-
-Vuosi 1647 oli kumma vuosi. Kaikkinaiset merkit taivaalla ja maan
-päällä ennustivat silloin onnettomuutta ja harvinaisia tapahtumia.
-
-Ajan kronikoitsijat kertovat, että jo keväästä alkaen oli liikkeellä
-suunnattomia heinäsirkkalaumoja. Ne tulvivat aroilta ja hävittivät
-kedot ja viljavainiot. Varmaan tämä tiesi, että tatarilaiset
-valmistautuivat hyökkäämään maahan. Kesällä tapahtui suuri
-auringonpimennys ja pian senjälkeen ilmestyi pyrstötähti taivaalle.
-Varsovassa nähtiin pilvissä hauta ja tulinen miekka. Toiset väittivät
-ruton olevan tulossa tuhoamaan maata ja ihmisten sukukuntaa.
-Turvauduttiin paastoihin ja almunantoon. Vihdoin tuli niin leuto
-talvi, etteivät vanhimmatkaan ihmiset muistaneet vertaa. Eteläisissä
-vojevodakunnissa eivät joet ensinkään jäätyneet ja aamuisin sulava
-lumi paisutti ne yli äyräittensä niin että rannat olivat tulvaveden
-vallassa. Satoi runsaasti. Aro likosi ja muuttui ainoaksi järveksi.
-Keskipäivälle taas paistoi aurinko niin lämpöisesti, että Bracslawin
-vojevodakunnassa [käsitti osan Podoliaa ja nykyistä Kiovan
-kuvernementtia. Suoment. muistutus.] ja Ukrainan aroilla nurmet
-vihannoivat jo joulukuun keskivaiheilla. Mehiläiset alkoivat hurista
-ja surista keoissaan. Karja ammui tarhassa. Kun siis nyt koko luonnon
-järjestys tuntui olevan sekaisin, kääntyivät levottomat mielet ja
-katseet odottamaan onnettomuutta Ukrainan puolelta, sillä sieltä se
-likinnä tuntui olevan odotettavissa.
-
-Aroilla ei kuitenkaan tapahtunut mitään merkillistä. Ne ottelut ja
-kahakat, jotka siellä nytkin suoritettiin, olivat varsin tavallista
-laatua, niiden näkijöinä olivat ainoastaan kotkat, haukat ja arojen
-pedot.
-
-Sellaista oli aroilla. Viimeiset asutuksen jäljet päättyivät
-etelässä Czehrynin takana Dnieperin puolella ja Dniesteristä
-lähtien jonkun matkan päässä Umanista. Sitte riitti loppumatonta
-aroa aina mereen asti. Molemmat joet olivat sen kahden puolen
-ikäänkuin kehyksinä. Dnieperin koskien alapuolella, Suistomaassa eli
-niinsanotussa Nizissä, siinä missä joki teki polven, saattoi vielä
-tavata kasakka-asutusta, mutta itse aroilla ei asunut ainoatakaan
-ihmisolentoa ja ainoastaan siellä täällä jokien varsilla näkyi
-jokin maavarustus kuin saari meressä. Nimellisesti kuului tämä maa
-Puolan valtakunnalle, mutta valtakunta salli tatarien käyttää sitä
-laidunmaanaan. Kun kasakat taas usein ahdistivat tatareja, oli
-laidunmaa samalla taistelukenttänä.
-
-Kuinka paljon siellä oli taisteltu ja kuinka paljon sinne oli
-kaatunut ihmisiä, sitä oli mahdoton tietää ja muistaa. Haukat, kotkat
-ja korpit yksin sen tiesivät ja kun kaukaa kuuli siipien havinaa ja
-rääkymistä ja kun näki lintuparvien kiertävän samaa kohtaa, tiesi,
-että siellä lepää hautaamattomia ruumiita tai luita. Heinikossa
-väijyttiin ihmisiä kuin mitäkin susia tai suhakkeja, aroantilopeja.
-Joka tahtoi, ampui. Karanneet rikoksentekijät piileskelivät villeillä
-aroilla, asestetut paimenet kaitsivat siellä karjojaan, ritarit
-hakivat sieltä seikkailuja, ryövärit saalista, kasakat tatareja,
-tatarit kasakoita. Joskus piti olla kokonaisia joukkokuntia
-vartioimassa karjaa hyökkääjiä vastaan. Aro oli niinmuodoin yhtaikaa
-sekä autio että täysi, äänetön ja uhkaava, hiljainen ja täynnä
-väijytyksiä. Näitä seutuja ei turhaan nimitetty "Villeiksi kentiksi".
-
-Toisinaan otti suuri sota haltuunsa aron. Silloin virtaili
-siellä tatarijoukkoja ja kasakkaparvia ja liikkui puolalaisia
-ja valakialaisia lippukuntia. Öisin hirnuivat sekä hevoset että
-ulvoivat sudet, messinkirumpujen ja kalistimien ääni kuului aina
-Mustallemerelle asti, sekä pitkin niinsanottua Mustaa tietä että
-Kuczmanin valtatietä [eteläisen Bugin ja Dniesterin välillä,
-nykyisessä Podolian kuvernementissa. Suoment. muistutus.] -- olisi
-luullut kokonaisen kansainvaelluksen olevan liikkeellä. Puolan rajaa,
-Kamienecista Dnieperille, vartioivat kasakkakylät ja maanvarustukset
-ja kun tielle alkoi syntyä liikettä, saattoi sen huomata siitä,
-että lukemattomat lintuparvet suuntasivat kulkunsa pohjoista kohti.
-Risteilevät tatarijoukot olivat ne tietenkin pelästyttäneet.
-Mutta tuli tatari sitte Mustasta metsästä tai Dniesterin Valakian
-puoleiselta rannalta, niin hän aina, yhdessä lintujen kanssa,
-pysähtyi arolle, pohjoisiin vojevodakuntiin.
-
-Tänä talvena eivät kuitenkaan lintujen laumat kirkuen suunnanneet
-kulkuaan Puolaa kohti. Arolla oli tavallista hiljaisempaa.
-Kertomuksemme alkaa hetkenä, jolloin aurinko laski, punaillen
-säteillään autiota seutua. Pohjoisella äärellä Villejä kenttiä,
-pitkin Omelniczekjoen pituutta aina sen laskuun saakka, ei
-terävinkään silmä olisi voinut keksiä elävää olentoa, ei edes
-liikettä aron tummassa, kuivassa kuloheinässä. Ainoastaan toinen
-puolisko auringon kiekkoa oli vielä näkyvissä ilman rannalla. Taivas
-oli jo tummennut ja arokin hämärtyi hämärtymistään. Vasemmalla
-rannalla, jonkun matkan päässä joesta, oli töyräs, jota paremmin
-olisi saattanut luulla hautakummuksi kuin mäeksi -- tällä töyräällä
-kiilteli entisen kasakka-asumuksen rauniot. Ehkäpä oli joku Teodorik
-Buczacki kerran rakennuttanut siihen kasakkavarustuksen -- vihollisen
-hyökkäys oli sen sittemmin hävittänyt. Raunioista lankesi maahan
-pitkä varjo. Etäisyydessä kimmeltelivät tulvivan Omelniczekjoen
-vedet, sillä kohdalla läheten Dnieperiä. Illan rusko sammui kuitenkin
-sammumistaan sekä maasta että taivaalta. Ilmasta kuuluivat kurkien
-huudot, linnut olivat matkalla merta kohti. Muuten ei hiljaisuutta
-häirinnyt ainoakaan ääni.
-
-Yö lankesi arolle ja yön mukana tuli aaveiden hetki. Silloin
-kertoilivat kyliä vartioivat urhot toisilleen tarinoita kaatuneista,
-jotka äkkikuolema oli temmannut pois keskeltä syntistä elämää.
-Heidän varjonsa karkeloivat pitkin aroa, niitä pitelemässä ei ollut
-ristejä enempää kuin kirkkojakaan. Kun illan soimut pohjoisessa
-alkoivat sammua, ennustaen puoliyön hetkeä, luettiin kylissä
-rukouksia vainajien puolesta. Tiedettiin niinikään, että Villeillä
-kentillä harhailevat varjot olivat asettuneet matkustajien tielle
-ja vaikeroiden rukoilleet heiltä pyhän ristin merkkiä. Vampyyrejä
-oli niinikään tavattu ulvoen ajamassa ihmisiä takaa. Tottunut korva
-saattoi jo kaukaa eroittaa suden ulvonnan vampyyrin ulvonnasta.
-Kokonaiset varjojen sotajoukot olivat tulleet liki kyliä niin että
-vartioiden oli pitänyt hälyttää miehistö liikkeelle. Tällainen
-ennusti usein suurta sotaa. Yksityisten aaveiden kohtaaminen ei
-sekään tietänyt hyvää, sitä ei kuitenkaan aina tarvinnut pelästyä,
-sillä elävä ihminenkin saattoi joskus ilmaantua arolle ja liukua
-matkalaisten ohitse kuin haamu, joten häntä helposti saattoi luulla
-hengeksi.
-
-Yön langettua yli Omelniczekjoen seudun, ei siis tuntunut vähääkään
-oudolta, että hävitetyn kylän raunioille nyt ilmaantui aave, vai
-olisiko se ollut ihmisolento. Kuu nousi juuri Dnieperin takaa ja
-valaisi Villit kentät sekä likeisten ohdakkeiden latvoja että
-kaukaista aroa myöten. Samassa tuli näkyviin muitakin yöllisiä
-olentoja. Ohi kiitävät pilvenhattarat peittivät tuontuostakin
-kuunvalon, joten nuo olennot vuoroin välkkyivät valoisina, vuoroin
-ikäänkuin sammuivat. Ajoittain ne kokonaan hävisivät ja tuntuivat
-uponneen varjoihin. Ne suuntasivat kulkunsa töyräälle, jolla
-ensimainittu olento seisoi, hiipivät hiljaa, varovasti ja hitaasti,
-joka hetki pysähtyen kuuntelemaan.
-
-Niiden liikkeissä oli jotakin peloittavaa, kuten koko tässä näköään
-niin tyynessä arossa. Silloin tällöin nousi tuulenhenki Dnieperin
-takaa ja pani kuivat ohdakkeet raunioiden juurella surullisesti
-kahisemaan ja vapisemaan, ikäänkuin ne olisivat pelänneet. Vähitellen
-hävisivät olennot, kadoten raunioiden varjoon. Yön kalpeassa valossa
-näkyi ainoastaan yksi olento, seisoen paikallaan kukkulalla.
-
-Vihdoin alkoi melu kääntää puoleensa hänen huomiotaan. Hän astui
-töyrään syrjälle ja rupesi tarkkaavasti katselemaan eteensä aroille.
-Tuuli taukosi samassa, kahina lakkasi ja hiljaisuus oli täydellinen.
-
-Äkkiä kuului läpitunkeva vihellys. Hätääntyneet äänet huusivat
-kimeästi: "Hoi! hoi! Jeesus Kristus! auttakaa! lyökää!" Tuliluikut
-paukahtelivat, punaiset valot välkähtelivät pimeydessä. Kavioiden
-kapse sekaantui teräksen kilinään. Joitakin uusia olioita näytti
-ilmaantuneen arolle kuin maan alta. Tuntui siltä kuin myrsky äkkiä
-olisi ottanut valtoihinsa hiljaisen, pahaenteisen aron. Ihmisten
-valitus ja kauhun huudot vuorottelivat, kunnes kaikki hiljeni ja
-taistelu oli päättynyt.
-
-Villeillä kentillä oli taasen oteltu, niinkuin niin monasti ennen.
-
-Joukko ratsastajia ryhmittyi nyt töyräälle ja muutamat astuivat alas
-hevosen selästä ikäänkuin tarkastaakseen jotakin.
-
-Äkkiä kajahti pimeydestä voimakas, käskevä ääni:
-
--- Hoi! iskekää tulta ja näyttäkää tänne! Samassa räiskyivät kipunat
-ja liekki tarttui kuiviin kaisloihin ja päreihin, joita aron kulkijat
-aina pitivät varalla matkassaan.
-
-Varsilyhty lyötiin maahan ja sen punaisessa hohteessa näkyi selvästi
-muutaman kymmenen miehen suuruinen joukko, kumartuneena tarkastamaan
-miestä, joka makasi maassa.
-
-Ne olivat sotamiehiä punaisissa univormuissa, sudennahkalakit päässä.
-Yksi, joka istui uljaan ratsun selässä, tuntui olevan toisten
-johtaja. Hän astui maahan, likeni makaavaa miestä ja kysyi:
-
--- No, vääpeli, vieläkö on hengissä vai joko on kuollut?
-
--- Vielä on hengissä, herra luutnantti, mutta kurkku korisee.
-Heittonuora on tukahuttanut hänet.
-
--- Kuka tuo lienee?
-
--- Ei se ole tatari -- tuntuu olevan suuri herra.
-
--- Siunatkoon sitte itsensä.
-
-Päällikkö katseli tarkemmin miestä, joka makasi maassa.
-
--- Näyttää olevan hetmani, sanoi hän.
-
--- Ja mainio hänellä on tatarilainen hevonen, ei itse khanillakaan
-ole sen parempaa, sanoi vääpeli. -- Tuolla sitä pitelevät.
-
-Päällikkö katsahti vääpelin viittaamaan suuntaan ja hänen kasvonsa
-kirkastuivat. Kahden ratsumiehen rinnalla seisoi todella erinomainen
-hevonen, kuulostellen korvillaan, levitellen sieraimiaan, oikoellen
-kaulaansa ja pelästyneesti katsellen herraansa päin.
-
--- Otammehan me hevosen, herra luutnantti? kysyä tokaisi vääpeli.
-
--- Vai sinä, pakana, ottaisit kristityltä ihmiseltä arolla hänen
-hevosensa!
-
--- Mutta sotasaalis...
-
-Heidän puheensa keskeytyi, sillä kuristuneen kurkusta kuului entistä
-voimakkaampaa korinaa.
-
--- Kaatakaa vähän viinaa hänen suuhunsa, sanoi päällikkö, -- ja
-irroittakaa vyö.
-
--- Jäädäänkö tähän yöksi?
-
--- Jäädään. Riisukaa hevoset ja tehkää nuotio. Sotamiehet rupesivat
-hääräämään minkä jaksoivat.
-
-Toiset hieroivat ja herättelivät tuntematonta miestä, toiset
-kokosivat polttoainetta, toiset levittelivät tantereelle kamelin- ja
-karhuntaljoja.
-
-Päällikkö, joka jo oli unohtanut kuristuneen vieraan, irroitti
-vyönsä ja asettui loikomaan rovion ääreen. Hän oli hyvin nuori,
-jäntevä ja sirorakenteinen, kasvot olivat tummanveriset ja hienot,
-nenä voimakkaasti kaartuva kuin kotkalla. Hänen silmistään loisti
-uhkarohkeus ja kestävyys, mutta ilme kasvoissa oli rehellinen.
-Rehevä, ajamaton parta teki hänet vakavamman näköiseksi kuin hänen
-ikänsä edellytti.
-
-Kaksi palvelijaa hääri illallisvalmistuksissa. Lampaanpuolikas oli
-jo ripustettu paistumaan. Satuloilta noudettiin muutamia päivällä
-ammuttuja kanakurkia ja metsäkanoja. Ruvettiin nylkemään saigaa.
-Rovio loimusi korkealle, tehden arolle suuren, punaisen valokehän.
-Kuristunut mies alkoi vähitellen tointua.
-
-Jonkun aikaa katseli hän verestävin silmin vieraita kasvoja
-ympärillään, sitte hän yritti nousta. Sotamies joka äsken oli
-puhunut päällikön kanssa, koetti kohottaa häntä kainaloista; toinen
-antoi tapparan hänen käteensä ja vieras nojasi siihen todella
-kaikin voimin. Hänen kasvonsa olivat vielä punaiset ja verisuonet
-pullistuneet, mutta hän sai jo kuristuneesta kurkustaan esiin
-ensimäisen äänen:
-
--- Vettä!
-
-Hänelle annettiin viinaa ja hän joi juomistaan. Nähtävästi juoma teki
-hänelle hyvää, sillä kun hän viimeinkin irroitti pullon huuliltaan,
-kysyi hän jo selvällä äänellä:
-
--- Kenen käsiin minä olen joutunut? Päällikkö nousi ja tuli hänen
-luokseen:
-
--- Niiden jotka ovat pelastaneet teidät.
-
--- Eivätkö herrat sitten heittäneetkään ansaa pääni ympäri?
-
--- Meidän aseemme on miekka eikä ansa. Teidän epäilyksenne loukkaa
-rehellisiä sotamiehiä. Päällekarkaajanne olivat tatareiksi puettuja
-rosvoja. Jos haluatte heidät nähdä, niin tuolla he makaavat kuin
-teurastetut lampaat.
-
-Hän osoitti kädellään muutamia tummia ruumiita, jotka makasivat
-maassa töyrään alapuolella. Mutta tuntematon lausui:
-
--- Sallikaa minun levätä.
-
-Huovalla peitetty satula, jolla hän oli istunut, asetettiin hänen
-päänsä alle ja hän painui ääneti nukkumaan.
-
-Hän oli mies parhaimmassa iässään, keskimittaa, mutta erittäin
-harteva ja muutenkin jättiläismäisesti roteva. Kasvot olivat
-kummallisen näköiset. Pää oli äärettömän suuri, iho lakastunut ja
-päivän polttama, mustat silmät hiukan viistossa kuin tatarilla,
-ohuita huulia kiersivät kapeat viikset, jotka kuitenkin päättyivät
-tuuheihin tupsuihin. Voimakkaat piirteet todistivat rohkeutta ja
-ylpeyttä. Hänessä oli samalla kertaa jotakin puoleensavetävää
-ja poistyöntävää -- hetmanin ylpeyteen oli yhtynyt tatarilainen
-viekkaus, hyväntahtoisuus ja viileys.
-
-Kun hän hetkisen oli levännyt satulaa vastaan, nousi hän ja läksi
-kaikkien hämmästykseksi, sensijaan että olisi kiittänyt, katsomaan
-kaatuneita.
-
--- Moukka! murahti luutnantti.
-
-Tuntematon katseli nyt tarkkaan jokaisen kasvoja ja ravisti
-päätään, kuten ihminen tekee joka on arvannut kaikki. Sitte hän
-hiljalleen palasi luutnantin luo, vaistomaisesti hapuroiden kylkiään,
-pistääkseen sormet vyöhönsä.
-
-Varmuus miehessä, joka hetki sitte oli päästetty irti ansasta, ei
-miellyttänyt nuorta luutnanttia ja hän virkkoi pisteliäästi:
-
--- Luulisi teidän etsivän tuttuja noiden rosvojen joukosta tai
-lukevan isämeitää heidän sielujensa pelastukseksi.
-
-Tuntematon lausui ylpeästi:
-
--- Te sekä erehdytte että olette oikeassa: olette oikeassa, koska
-minä todella etsin tuttuja, mutta erehdytte, koska nuo miehet eivät
-olleet rosvoja, vaan erään aatelismiehen, naapurini, palvelijoita.
-
--- Sitte nähtävästi ette juo tuon naapurin kanssa samasta kaivosta.
-
-Omituinen hymy värähti tuntemattoman ohuilla huulilla.
-
--- Erehdys, naurahti hän hampaiden välitse. Hetken kuluttua jatkoi
-hän ääneen:
-
--- Anteeksi, hyvä herra, minun olisi ensin pitänyt kiittää avustanne
-ja pelastuksesta, joka tempasi minut äkkikuolemasta. Teidän miehenne
-korjasivat varomattoman tekoni, kun erosin väestäni, mutta minun
-kiitollisuuteni onkin yhtä suuri kuin teidän hyväntahtoisuutenne.
-
-Näin lausuttuaan ojensi hän luutnantille kätensä. Ylpeä nuori mies ei
-kuitenkaan liikahtanut paikalta. Ei hän myöskään rientänyt ojentamaan
-kättään.
-
--- Haluaisin, virkkoi hän -- ensin mielelläni kuulla, olenko
-tekemisissä aatelismiehen kanssa, sillä vaikka en sitä epäilekään,
-niin ei minun sovi ottaa vastaan kiitosta nimettömältä.
-
--- Näen että teissä asuu todellisen jalosukuisen henki -- oikein te
-sanoitte. Minun olisi pitänyt alkaa sekä puheenpitoni että kiitokseni
-ilmoittamalla nimeni. Olen Zenobi Abdank, sitä Abdank haaraa, joka
-kilvessään kantaa pientä ristiä, aatelismies Kiovan vojevodakunnasta
-ja eversti ruhtinas Dominik Zaslawskin kasakkalippukunnassa.
-
--- Ja minä olen Jan Skrzetuski, luutnantti ruhtinas Jeremi
-Wisniowieckin kyrassierilippukunnassa.
-
--- Palvelette kuuluisan soturin johdolla. Sallikaa minun nyt kiittää
-ja ojentaa käteni.
-
-Luutnantti ei enään epäillyt. Tosin kyrassierit aina kohtelivat
-olkainsa takaa muiden lippukuntien väkeä, mutta olihan herra
-Skrzetuski nyt aroilla, keskellä Villiä kenttiä, ja siellä eivät
-sellaiset asiat paina paljoa. Olihan Abdank sitäpaitsi eversti, hän
-sai siitä epäämättömän todistuksen, kun sotamiehet toivat vieraalle
-vyön ja sapelin, jotka olivat riisuneet virvoitellessaan häntä.
-Samalla ojennettiin everstille lyhyt nuija, jossa oli luinen varsi
-ja nuppi norsunluusta, juuri sellainen, jommoista kasakkaeverstit
-käyttävät. Zenobi Abdankin puku oli lisäksi erittäin komea ja hänen
-sivistynyt puhetapansa todisti nopeaa järjenjuoksua ja seuraelämän
-tottumusta.
-
-Herra Skrzetuski pyysi häntä kanssaan illalliselle. Paistetun lihan
-haju nousikin jo roviosta, vaikuttaen sekä haju- että makuaisteihin.
-Palvelija otti paistit tulelta ja tarjosi ne tinavadilla. Herrat
-rupesivat syömään ja kun heidän eteensä vihdoin tuli antelias
-pukinnahkasäkki, täynnä moldaulaista viiniä, syntyi heidän välillään
-vilkas keskustelu.
-
--- Kunhan tästä pääsisikin onnellisesti kotiin! sanoi Jan herra.
-
--- Vai olette te kotimatkalla? kysyi Abdank. -- Mistä, jos saan kysyä?
-
--- Kaukaa. Krimistä asti.
-
--- Mitä te siellä? Veittekö lunnaita?
-
--- En, herra eversti. Kävin itse khanin luona. Abdank höristi
-uteliaana korviaan.
-
--- Vai sillä lailla. Mitä te sitte teitte khanin luona?
-
--- Vein kirjeen ruhtinas Jeremiltä.
-
--- Vai lähettiläänä siis. Mistäs ruhtinas sitte kirjoitti khanille?
-
-Luutnantti katsahti kireästi vieraaseensa.
-
--- Herra eversti, virkkoi hän, -- te katsoitte äsken silmiin rosvoja,
-jotka olivat heittäneet ansan kaulaanne -- se oli teidän asianne.
-Mutta mitä ruhtinas kirjoittaa khanille, se ei kuulu teihin enempää
-kuin minuunkaan, vaan ainoastaan heihin.
-
--- Ihmettelin tässä vasta, lausui viekkaasti Abdank, -- kuinka hänen
-korkeutensa ruhtinas lähettää khanin luo noin nuoren miehen, mutta
-kuultuani vastauksenne, en sitä enään ihmettele, sillä näen, että
-teissä on vanhan viisaus ja kokemus, vaikka olettekin nuori.
-
-Luutnantti antoi mairittelevien sanojen mennä toisesta korvasta
-sisään, toisesta ulos, kierteli nuoria haiveniaan ja kysyi:
-
--- Mutta sanokaappas te, herra eversti, minulle, mitä te haitte
-Omelniczekjoelta ja kuinka te yksinänne läksitte liikkeelle.
-
--- En minä lähtenyt yksin, olin vain jättänyt mieheni matkalle.
-Olen menossa Kudakiin herra Grodzickin luo, joka on pantu sinne
-päälliköksi. Hetmani on lähettänyt minut viemään hänelle kirjeitä.
-
--- Kuinka te ette kulje aluksella, jokea?
-
--- Sain käskyn, jota ei minun sovi rikkoa.
-
--- Kumma, että hetmani antaa sellaisia käskyjä. Arolla te jouduitte
-kun jouduittekin vaaraan, jonka varmaan olisitte välttänyt joella.
-
--- Herra luutnantti, onhan aro tällä hetkellä rauhallinen. Me emme
-ole eilispäivän tuttuja, minä ja aro. Siihen mikä minulle tapahtui,
-on syynä ihmisten pahuus ja viekkaus.
-
--- Kuka teitä sitte niin ahdistaa?
-
--- Siitä tulisi pitkä juttu. Minulla on paha naapuri, herra
-luutnantti. Hän on hävittänyt minulta kodit ja konnut, tappanut
-poikani ja hyökkäsi nyt, kuten näkyy, minun kimppuuni.
-
--- Minkätähden ei herra eversti käytä sapelia?
-
-Viha leimahti Abdankin voimakkaille kasvoille, silmät kipunoivat
-synkkinä ja hän lausui hitaasti ja läpitunkevasti:
-
--- Kyllä minä käytän sapelia enkä, jumal'avita, turvaudukaan muihin
-aseihin, kun käyn vihamiehiäni vastaan.
-
-Luutnantin piti juuri ruveta puhumaan, kun arolta kuului kavioiden
-kapsetta tai oikeastaan hevosten jalkain töminää pehmeää maanpintaa
-vastaan. Luutnantin palvelija, joka toimi vartiana, juoksi samassa
-ilmoittamaan, että joitakin miehiä lähenee.
-
--- Varmaan minun väkeäni, sanoi Abdank, -- jotka jäivät Tasminin
-taakse. Lupasin odottaa heitä täällä, kun en aavistanut väijytyksestä
-mitään.
-
-Hetken perästä oli joukko ratsastajia ympäröinyt kummun. Tulen
-valossa erottautui hevosen päitä, sieraimet levällään ja väsymyksestä
-päristellen. Hevosten selästä katseli ihmiskasvoja. Varjostaen
-käsillä silmiään liekkiä vastaan tuijottivat miehet kiukkuisesti
-eteensä.
-
--- Hoi, keitä te olette? kysyi Abdank.
-
--- Oikean Jumalan palvelijoita! kuului vastaan pimeydestä.
-
--- Minun väkeäni, sanoi Abdank kääntyen luutnantin puoleen. --
-Tulkaa, tulkaa!
-
-Toiset astuivat hevosen selästä ja tulivat valkean ääreen.
-
--- Kyllä me koetimme kiirehtiä, minkä ennätimme, isä kulta. Mikäs
-sinulle on tullut?
-
--- Väijytys. Chwedko roisto oli saanut tietää paikan ja odotti täällä
-tovereineen. Varmaan ne jo hyvän aikaa olivat odottaneet minua. Ansan
-heittivät kaulaani.
-
--- Herra varjele! Herra varjele! Mikäs tämä ljahi, tämä puolalainen
-sinun rinnallasi on?
-
-Puhuessaan katselivat miehet uhkaavasti herra Skrzetuskiin ja hänen
-seuralaisiinsa.
-
--- Ne ovat hyviä ystäviä, sanoi Abdank. -- Olen kun olenkin jo terve
-ja reipas. Pian jatkamme matkaa.
-
--- Jumalan kiitos! me olemme valmiit. Tulokkaat lämmittelivät käsiään
-nuotion ääressä, sillä yö oli kylmä, vaikka olikin poutainen aika.
-Miehiä oli neljänkymmenen vaiheilla, he olivat kookkaat ja hyvin
-varustetut. Heitä ei mitenkään olisi saattanut uskoa luetteloihin
-merkityiksi ja siis Puolan valtakunnan palveluksessa oleviksi
-kasakoiksi -- seikka joka mitä suurimmassa määrässä oli omiaan
-hämmästyttämään herra Skrzetuskia, varsinkin kun heidän lukumääränsä
-oli niin suuri. Tämä kaikki tuntui hyvin epäilyttävältä. Jos hetmani
-olisi lähettänyt Abdankiksi nimitetyn herran Kudakiin, niin hän
-tietysti olisi pannut hänen matkaansa luetteloihin merkityitä
-kasakkoja, ja minkä järjen nimessä hän oli käskenyt häntä kulkemaan
-Czehryniin aroteitä eikä jokea pitkin? Kulku kaikkien jokien poikki,
-jotka Villien kenttien läpi juoksevat Dnieperiin, ei saattanut muuta
-kuin hidastuttaa matkaa. Näytti siltä kuin niinsanottu herra Abdank
-kaikin keinoin olisi tahtonut välttää Kudakia.
-
-Koko herra Abdankin olento hämmästytti sekin nuorta luutnanttia. Hän
-oli heti pannut merkille, että kasakat, jotka yleensä toverillisesti
-seurustelivat päällystönsä kanssa, kohtelivat häntä sellaisella
-kunnioituksella, kuin jos hän olisi ollut hetmani. Hän mahtoi olla
-suuri herra, mikä sekin hämmästytti herra Skrzetuskia, kun hän tunsi
-Ukrainan sekä tuolta että tältä puolen Dnieperiä eikä milloinkaan
-ollut kuullut puhuttavan mistään kuuluisista Abdankeista. Lisäksi oli
-tuon vieraan miehen kasvoissa jotakin omituista -- hänestä hehkui
-salainen voima kuin lieskasta kuumuus, jokin taipumaton tahto, joka
-todisti, ettei tämä mies väisty mitään eikä ketään. Juuri tuollainen
-tahto kuvastui ruhtinas Jeremi Wisniowieckin kasvoissa, mutta
-ruhtinas oli saanut sen synnynnäisenä lahjana suuren sukuperänsä ja
-valtansa perustuksella, kun se sensijaan hämmästytti tällaisella
-outonimisellä miehellä keskellä Villejä kenttiä.
-
-Herra Skrzetuski mietti hyvän aikaa. Hänen päähänsä pälkähti, että
-vieras ehkä on mahtava pakolainen, joka välttääkseen tuomionsa
-täytäntöönpanoa, piileskelee aroilla kuin mustalainen -- sitte
-hän tuli ajatelleeksi, että hänen edessään ehkä on ryövärijoukko
-ukrainalaisia kasakkoja. Tämä viimeinen olettamus ei kuitenkaan
-tuntunut todennäköiseltä. Johtajan puku ja koko käytöskin todistivat
-toista. Lopuksi ei luutnantti tietänyt mitä uskoa, hän päätti
-ainoastaan olla varoillaan. Abdank käskikin jo tuoda ratsunsa.
-
--- Herra luutnantti, virkkoi hän, -- jolla on tie edessä, sen
-täytyy lähteä liikkeelle. Sallikaa minun vielä kerran kiittää teitä
-pelastuksesta. Suokoon Jumala minun saada palkita teitä samanlaisella
-palveluksella.
-
--- Enhän minä tietänyt, kenen pelastin, niinmuodoin en ole ansainnut
-kiitosta.
-
--- Teidän vaatimattomuutenne on yhtä suuri kuin teidän
-miehuullisuutenne. Sallikaa minun ojentaa teille tämä sormus.
-
-Luutnantti rypisti kulmakarvojaan ja astui askeleen taapäin, mitaten
-Abdankia silmillään. Tämä jatkoi, äänessä ja liikkeissä miltei
-isällinen arvokkaisuus:
-
--- Katsokaa, en anna teille tätä sormusta sen rahallisen arvon
-vuoksi, vaan siksi, että sillä on muita ominaisuuksia. Kerran kun
-minä nuorella iälläni olin muhamettilaisten vankina, sain sen eräältä
-toivioretkeläiseltä, joka palasi Pyhältä maalta. Kantaan on kätketty
-multaa Kristuksen haudalta. Tällaista lahjaa ei sovi työntää luotaan,
-vaikkapa rikollisetkin kädet sen ojentaisivat. Te olette nuori mies
-ja soturi ja jos vanhuskin on likellä hautaa eikä tiedä, mikä häntä
-voi kohdata ennen hänen viimeistä hetkeään, niin paljon enemmän
-vaaroja täytyy olla tarjona sille, jonka edessä on pitkä ikä. Tämä
-sormus suojelee ja varjelee teitä, kun tuomiopäivä lähestyy, ja minä
-sanon teille, että tuomiopäivä paraikaa on lähestymässä yli Villien
-kenttien.
-
-Syntyi hetken äänettömyys. Ei kuulunut muuta kuin rovion räiske ja
-hevosten päristeleminen.
-
-Kaukaisuudessa ulvoivat valittaen sudet. Äkkiä jatkoi Abdank äskeistä
-puheluaan, ikäänkuin hän olisi puhunut itsekseen:
-
--- Tuomiopäivä lähestyy paraikaa yli Villien kenttien ja kun se
-saapuu, niin hämmästys totisesti valtaa Jumalan luodut.
-
-Luutnantti otti koneentapaisesti sormuksen. Oudon miehen sanat olivat
-saattaneet hänet aivan ymmälle.
-
-Vieras silmäili eteensä aron pimeyteen.
-
-Sitte hän kääntyi ja nousi hevosen selkään. Hänen miehensä odottivat
-jo kummun juurella.
-
--- Lähdetään pois! Lähdetään pois! Hyvästi, sotilas ja ystävä! huusi
-hän luutnantille. -- Nykyään ovat ajat sellaiset, ettei veli luota
-veljeensä, sentähden et sinäkään tiedä, kenen olet pelastanut, sillä
-minä en ole sanonut sinulle nimeäni.
-
--- Ettekö siis olekaan Abdank?
-
--- Abdank on minun vaakunanimeni.
-
--- Entä nimenne?
-
--- Bohdan Zenobi Chmielnicki.
-
-Tämän sanottuaan lasketti hän alas töyräältä ja hänen väkensä seurasi
-häntä. Pian olivat he sumun ja yön peitossa. Kun he olivat päässeet
-muutaman sylen päähän, toi tuuli mukaansa kasakkalaulun sanat:
-
-    "Vapahda, Herra, meidät onnettomat,
-            ikeestä raskaasta,
-            Mahmetin uskosta! --
-            Vie aamun koittohon,
-            tyynehen valkamaan
-            iloiseen voittohon
-            kristittyjen maailmaan. --
-    Sa kuule, Herra, meidän huutomme,
-    onnettomien rukoukset,
-    sua rukoilevat orjapoloiset."
-
-Hiljalleen hälvenivät sävelet, sulaen vihdoin yhteen tuulessa
-soittavan kuloheinän kahinan kanssa.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-
-Seuraavana aamuna saapui herra Skrzetuski Czehryniin ja asettui
-ruhtinas Jeremin taloon. Hänen oli määrä viipyä siellä jonkun aikaa,
-jotta miehistö ja hevoset saisivat levätä pitkästä Krimin matkasta,
-joka tavattomien tulvien vuoksi oli täytynyt tehdä maata myöten,
-Dnieperin väkevä juoksu kun ei sinä vuonna sallinut minkään aluksen
-kulkea vastavirtaan. Itsekin nautittuaan jonkun verran lepoa, läksi
-Skrzetuski entisen valtionkomisarjuksen herra Zacwilichowskin luo.
-Tämä oli oiva sotilas ja ruhtinaan uskottu ja ystävä, vaikkei
-ollutkaan hänen palveluksessaan. Luutnantti halusi kysyä, oliko
-Lubniesta ehkä tullut joitakin määräyksiä. Ruhtinaalta ei ollut
-saapunut sellaisia. Hän oli määrännyt, että jos khanin vastaus olisi
-suotuisa, Skrzetuski matkustaisi kaikessa rauhassa, rasittamatta
-miehiä ja hevosia. Khanille taas oli ruhtinaalla ollut sellaista
-asiaa, että khanin piti rangaista muutamia tatarilaisia ruhtinaita,
-jotka olivat anastaneet ruhtinas Jeremin Dnieperintakaisia maita
-ja joita rikollisia viimemainittu kyllä itsekin jo oli ankarasti
-kurittanut. Khani oli kun olikin antanut toivotun vastauksen ja
-luvannut huhtikuussa erityisen lähetin kautta toimittaa anastajille
-rangaistuksen. Haluten päästä urotöistään kuuluisan ruhtinas Jeremin
-suosioon, lähetti khani hänelle Skrzetuskin mukana jalorotuisen
-hevosen ja soopelinahkaisen lakin. Herra Skrzetuski, joka niinmuodoin
-oli kaikella kunnialla suoriutunut lähettilääntoimestaan ja voittanut
-ruhtinaan kaikinpuolisen luottamuksen, iloitsi suuresti siitä, että
-hän saisi viipyä Czehrynissä ja ettei heti tarvinnut kiirehtiä
-pois. Sensijaan oli vanha Zacwilichowski suuresti huolissaan viime
-tapahtumista Czehrynissä. He läksivät nyt yhdessä valakialaisen
-Dopulan luo, joka piti sekä majataloa että kapakkaa, ja vaikka vielä
-oli varhaista, tapasivat he siellä suuren joukon aatelisia. Oli
-nimittäin markkinat ja lisäksi sattui, että kruunun sotilasleirille
-kuljetettava karja sinä päivänä pysähdytettiin Czehryniin lepäämään,
-joten oli koolla paljon väkeä. Tavallisesti tapasivat aateliset
-toisensa torilla niinsanotussa Dzwoneckin kulmassa Dopulan talossa.
-Siellä sitä oli Koniecpolskin tilojen isännöitsijöitä, czehryniläisiä
-virkamiehiä, kruununtilojen haltioita lähiseuduilta, maata-omistavaa
-ja riippumatonta aatelia ja taloudenhoitajia. Vielä nähtiin Dopulan
-luona muutamia kasakkapäällikköjä sekä jonkun verran pikku-aatelia,
-osaksi vuokralaisia, osaksi oman tilan isäntiä.
-
-Istuttiin penkeillä matalien tammipöytien ympärillä. Puhe oli
-äänekästä ja koski yksinomaan päivän suurta tapahtumaa: Chmielnickin
-pakoa. Skrzetuski ja Zacwilichowski asettuivat erikseen huoneen
-nurkkaan ja luutnantti rupesi kyselemään, mikä lintu tuo Chmielnicki
-oikeastaan oli, kun kaikki hänestä puhuivat.
-
--- Ettekö te sitä tiedä, sanoi vanha soturi. -- Hän on
-zaporogilaissotajoukkojen sihteeri, Subotowin tilanherra ja -- viime
-sanat lausui vanhus kuiskaten -- minun toverini. Olemme vanhat tutut.
-Olemme yhdessä olleet monessa leikissä ja aina hän on kunnostautunut.
-Varsinkin Cecorajn luona. Sellaista kokemusta sota-asioissa ei paljon
-tavata koko Puolassa. Parasta on pitää se omana tietonaan, mutta hän
-on kun onkin hetmaniksi syntynyt: kädessä voimaa ja päässä järkeä.
-Koko kasakkakunta kuuntelee häntä enemmän kuin leiripäällikköjä ja
-atamaneja. Hyvien puolien rinnalla hänellä kyllä on huonojakin: hän
-on kova, hän rettelöi ja kun viha pääsee hänessä voitolle, niin hän
-saattaa olla kauhea.
-
--- Minkä kumman tähden hän karkasi Czehrynistä?
-
--- Sanotaan hänen riitaantuneen starosta Czaplinskin kanssa, mutta
-kuka ne tietää. Onhan aatelinen ennenkin suutuksissaan sekoittanut
-toisen asiat. Sanotaan hänen vietelleen starostan vaimon ja
-starostapahan vuorostaan ryöstäneen häneltä hänen rakastettunsa ja
-naineen hänet. Mutta ne nyt ovat joutavia asioita, sillä nainen siinä
-on vikapää. Chmielnicki taas olisi muka sitte myöhemmin vietellyt
-entisen rakastettunsa, eikähän se kuulosta mitenkään mahdottomalta...
-sillä nainen on kevytmielinen olento. Näiden näennäisten syiden alla
-piilee kuitenkin varmaan muita juonia. Näettekös, asia on sellainen,
-että Czerkasyssa asuu muuan vanha Barabasz, kasakkapäällikkö ja
-meidän ystävämme. Hänen hallussaan oli kuninkaallisia privilegioita
-ja kirjeitä, joissa vahvistetaan kasakkain vanhat etuudet, ja
-kerrotaan, että nämä kirjeet saivat kasakat nousemaan vastarintaan
-aatelia vastaan. Mutta kun Barabasz on kunnon mies, niin hän pidätti
-nämä kirjeet takanaan eikä päästänyt niitä julkisuuteen. No nyt
-kutsui Chmielnicki Barabaszin pitoihin luoksensa tänne Czehryniin ja
-lähetti samalla Barabaszin kartanoon miehiä, jotka ryöstivät hänen
-vaimoltansa nuo privilegiokirjeet ja Chmielnicki itse karkasi, ottaen
-kirjeet mukaansa. Olihan pelättävä, että kasakat olisivat käyttäneet
-näitä kirjeitä hyväkseen ja olisi syntynyt samallainen kapina kuin
-viimeksi Ostrjaninin johtama. Ja minä sanon vielä kerran: tuo
-Chmielnicki on kauhea mies ja hän on karannut ties minne.
-
-Herra Skrzetuski puuttui nyt puheeseen: -- Sitä kettua! hän petti
-minut arolla. Sanoi olevansa ruhtinas Zaslawskin kasakkarykmentin
-eversti. Minä tapasin kun tapasinkin hänet viime yönä arolla ja
-vapautin hänet heittonuorasta.
-
-Zacwilichowski tarttui molemmin käsin päähänsä.
-
--- Herran tähden, mitä te sanotte? Se ei voi olla mahdollista.
-
--- On se mahdollista, koska se on tapahtunut. Kyllä hän sanoi
-olevansa everstinä ruhtinas Zaslawskin joukoissa ja matkalla Kudakiin
-viemään kirjettä herra Grodzickille suurhetmanilta. Minä kuitenkaan
-en uskonut hänen puheitaan, koska hän ei kulkenut jokea myöten, vaan
-hiiviskeli arolla.
-
--- Hän on viekas kuin Odysseus. Missä hän sitte teidät tapasi?
-
--- Omelniczekin tienoilla, Dnieperin oikeanpuolisella rannalla.
-Nähtävästi hän oli matkalla Sicziin.
-
--- Hänen piti siis varkain päästä Kudakin ohitse. Nyt minä ymmärrän.
-Oliko hänellä matkassa paljonkin väkeä?
-
--- Ehkä neljäänkymmeneen mieheen. Mutta he tulivat liian myöhään.
-Jollen minä olisi ennättänyt apuun, niin starostan palvelijat
-olisivat kuristaneet hänet.
-
--- Malttakaahan, luutnantti. Tämä on vakava asia. Todellako,
-starostan palvelijatko?
-
--- Itse hän niin sanoi.
-
--- Miten starosta parka sitte saattoi tietää, mistä Chmielnickiä oli
-etsittävä, kun täällä koko kaupunki turhaan vaivaa päätään saadakseen
-selville, mihin hän on hävinnyt?
-
--- Sitä en minäkään tiedä. Ehkäpä Chmielnicki kaiken muun lisäksi
-valehteli ja pani tavalliset rosvot starostan palvelijoiksi, jotta
-paremmin uskottaisiin hänen kärsineen vääryyttä.
-
--- Se ei voi olla mahdollista. Mutta juttu on joka tapauksessa
-kummallinen. Tiedättekö, luutnantti, sitte siitä, että hetmani on
-lähettänyt kirjeitä, joissa käsketään ottamaan kiinni Chmielnicki ja
-pidättämään hänet maatilalleen.
-
-Luutnantti ei ollut ehtinyt vastata, kun muuan aatelinen suurella
-melulla astui huoneeseen. Hän läiskytti ovea moneen kertaan, katsoi
-tuimasti ympärilleen ja virkkoi:
-
--- Nöyrin palvelijanne, hyvät herrat!
-
-Hän oli noin neljänkymmenen ikäinen, pieni ja kiukkuinen.
-Kiukkuisuuden vaikutuksen antoivat erikoisesti silmät, jotka
-katselivat korkealta päästä kuin kaksi liikkuvaa luumua. Nähtävästi
-oli mies hyvin vilkas, tuima ja tuittupäinen herra.
-
--- Nöyrin palvelijanne, hyvät herrat! toisti hän lujemmin ja
-terävämmin, kun ei hänelle heti vastattu.
-
--- Palvelijanne, palvelijanne, vastasivat muutamat äänet.
-
-Se oli Czehrynin ali-starosta herra Czaplinski, nuoren horonzi
-Koniecpolskin uskottu palvelija. [Horonzi, oik. lipunkantaja, oli
-muinais-puolalainen arvohenkilö, joka kantoi maakunnan lippua
-juhlallisissa tilaisuuksissa ja yleisen sotaväennoston aikana.
-Suoment. muistutus.]
-
-Czehryniläiset eivät pitäneet hänestä, koska hän oli aika riitapukari
-ja kosti ihmisille olemattomistakin. Hänelle täytyi kuitenkin olla
-kohtelias, koska hänellä oli suuri vaikutusvalta.
-
-Zacwilichowskia täytyi hänenkin, kuten kaikkien muiden, kohdella
-kunnioituksella. Hänen vakavuutensa, kunnollisuutensa ja
-urhoollisuutensa olivat siksi tunnustetut. Niin pian kuin herra
-Czaplinski hänet näki, tuli hän hänen luokseen ja asettui, ylpeästi
-kumarrettuaan Skrzetuskille, simakannuineen heidän pöytänsä ääreen.
-
--- Tietääkö starosta, kysyi Zacwilichowski -- jotakin Chmielnickistä?
-
--- Hirsipuuhun hän joutuu, herra horonzi, niin totta kuin minun
-nimeni on Czaplinski. Hän on vastaiseksi säästynyt, mutta hän riippuu
-vielä kerran hirsipuussa. Mikä hätä nyt on kun hetmanilta jo on
-tullut käsky. Jahka minä vaan saankin hänet käsiini!
-
-Ja puhuessaan iski Czaplinski nyrkin pöytään niin että simaa läiskyi
-pöydälle.
-
--- Älkää, hyvä herra, kaatako hukkaan viiniänne! virkkoi herra
-Skrzetuski.
-
-Zacwilichowski lausui:
-
--- Mistä te sen tiedätte? Hänhän on paennut eikä kukaan tiedä missä
-hän on.
-
--- Eikö kukaan tiedä? Minä tiedän -- niin totta kuin nimeni on
-Czaplinski. Tunteehan herra horonzi Chwedkon. Tämä Chwedko palvelee
-sekä häntä että minua. Hänestä tulee Chmielnickin Juudas. Se on varma
-se. Hän on ryhtynyt yhteistyöhön Chmielnickin miesten kanssa. Hän on
-ovela. Tietää joka askeleen. On luvannut toimittaa hänet elävänä tai
-kuolleena minun käsiini. Hän on lähtenyt arolle jo ennen Chmielnickiä
-ja tietää tarkalleen missä hän hänet yllättää. Se on oikea pirun
-poika!
-
-Taasen hän läjähytti pöytään kätensä.
-
--- Älkää valako viiniänne hukkaan! toisti herra Skrzetuski painavasti.
-
-Ali-starosta oli jostakin käsittämättömästä syystä ensi hetkestä
-lähtien ollut hänelle vastenmielinen.
-
-Aatelinen herra lensi tulipunaiseksi ja pyöritteli pullistuneita
-silmiään, päätellen, että häntä tahdottiin loukata. Hän katseli
-kiivaasti Skrzetuskia, mutta hillitsi itsensä nähdessään hänen
-kantavan Wisniowieckin värejä. Koniecpolskin väet olivat paraikaa
-kireissä väleissä ruhtinaan kanssa. Czehryn ei ollut kaukana
-Lubniesta ja vaarallista oli kieltää ruhtinaan väreiltä niille
-tulevaa kunnioitusta.
-
-Lisäksi oli ruhtinaan tapana valita miehensä sillä lailla, että oli
-paras punnita asioita ennenkuin haki riitaa heidän kanssaan.
-
--- Vai on siis Chwedko ottanut hankkiakseen Chmielnickin teidän
-käsiinne? puuttui Zacwilichowski taasen puhumaan.
-
--- Chwedko -- on. Ja hankkiikin, niin totta kuin minun nimeni on
-Czaplinski.
-
--- Mutta minäpä sanon teille, ettei hän hanki. Chmielnicki on
-onnellisesti päässyt ansasta ja lähtenyt Sicziin, ja siitä on vielä
-tänä päivänä annettava tieto herra Krakowskille. Chmielnickin kanssa
-ei ole leikittelemistä. Suoraan sanoen: hänellä on enemmän järkeä,
-voimakkaampi käsi ja parempi onni kuin teillä, joka aina kiivastutte.
-Toistan vieläkin, että Chmielnicki on päässyt leikistä ehein nahoin,
-ja jollette usko, niin tämä ritari voi sen teille todistaa. Sillä
-eilen tapasi hän Chmielnickin arolla ja hän oli heidän erotessaan
-aivan terve.
-
--- Se ei ole mahdollista, se ei ole mahdollista! tokaisi Czaplinski
-tulemaan ja repi tukkaansa.
-
--- Ja tahdotteko vielä tarkempia tietoja, jatkoi Zacwilichowski, --
-niin tämä ritari omassa persoonassaan pelasti hänet ja löi teidän
-väkenne. Se ei suinkaan ole hänen syynsä, sillä hän oli paluumatkalla
-Krimistä eikä tietänyt mitään hetmanin kirjeistä. Hän näki ainoastaan
-miehen ryövärien käsissä ja riensi häntä auttamaan. Minä ilmoitan
-teille Chmielnickin pelastuksesta, sillä kyllä hän zaporogilaisineen
-pian sekaantuu teidän asioihinne eikä ehkä kohtele teitä aivan
-lempeästi. Sellaista se on, kun antautuu mokomaan peliin. Hyi
-olkoonkin.
-
-Zacwilichowski ei hänkään pitänyt Czaplinskista.
-
-Czaplinski karkasi paikoiltaan eikä suuttumukseltaan tahtonut
-saada sanaa suustaan. Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset ja silmät
-pullistuivat entistä ulomma kuopistaan. Hän seisoi Skrzetuskin edessä
-ja tokaisi tulemaan yksityisiä sanoja:
-
--- Mitä... Huolimatta hetmanin kirjeestä... kyllä minä teidät...
-kyllä minä teidät...
-
-Herra Skrzetuski ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan. Nojaten
-kyynärpäitä pöytään, katseli hän edessään pyristelevää Czaplinskia
-niinkuin haukka katselee kytkettyä varpusta.
-
--- Tehän käytte minuun kiinni niinkuin takkiainen koiran häntään,
-sanoi hän.
-
--- Minä haastan teidät oikeuteen... Te menette... huolimatta
-kirjeestä... Minä vielä kasakat...
-
-Hän piti sellaista elämää, että muut huoneessa jo vaikenivat. Päät
-alkoivat kääntyä Czaplinskiin päin. Hän haki aina riitaa, hänen
-luontonsa oli sellainen, ja kaikkia hän loukkasi. Mutta se ihmetytti
-kaikkia, että hän tällä tavalla kohteli ainoaa, jota hän pelkäsi,
-Zacwilichowskia, ja soturia, joka kantoi Wisniowieckin värejä.
-
--- Parasta, että pysytte ääneti, sanoi vanha horonzi. -- Tämä ritari
-on, niinkuin näette, minun seurassani.
-
--- Minä vien teidät linnaan... jalkapuuhun! ärjyi Czaplinski,
-välittämättä mistään ja kenestäkään.
-
-Silloin herra Skrzetuski oikaisi itsensä pitkin pituuttaan. Vetämättä
-sapelia tupesta, päästi hän sen hihnan varaan, tarttui keskeltä
-kiinni ja nosti asetta niin että se ristin muotoisen kahvan kohdalta
-joutui juuri herra Czaplinskin nenän eteen.
-
--- Haistakaappa tätä! sanoi hän kylmästi.
-
--- Jumalan tähden... Palvelijat! huusi Czaplinski, tarttuen kahvaan.
-
-Mutta hän ei saanut vedetyksi sapelia tupesta. Nuori luutnantti kävi
-häneen käsiksi, tarttuen toisella kädellä niskaan, toisella selkään,
-nosti ilmaan miehen, joka pyristeli kuin lohi, ja puhui, kantaessaan
-häntä penkkien lomitse:
-
--- Hyvät herrat ja veljet, antakaapa tilaa tälle sonnille, muuten se
-puskee.
-
-Ovelle päästyään aukaisi hän sen tönäisemällä taakkaansa siihen ja
-paiskasi ali-starostan kadulle.
-
-Sitte hän tyynesti asettui entiselle paikalleen Zacwilichowskin
-viereen.
-
-Hetken ajan oli huoneessa hiljaista. Herra Skrzetuskin voimannäyte
-oli tehnyt vaikutuksen. Mutta sitte pääsi nauru valloilleen niin että
-seinät tärisivät.
-
--- Eläkööt Wisniowieckin miehet! huudettiin.
-
--- Hän on pyörtynyt, totta totisesti pyörtynyt ja makaa verissään!
-huusivat samassa ne miehet, jotka olivat jääneet ovesta katselemaan
-Czaplinskin mutkiin, saadakseen tietää miten hänen kävisi. --
-Palvelijat tulevat kantamaan häntä pois.
-
-Se pieni joukko läsnäolevia, joka oli ali-starostan puolella, ei
-uskaltanut osottaa mieltään muulla tavalla kuin katsoa murjottamalla
-luutnanttiin.
-
--- Totta puhuen, virkkoi Zacwilichowski, -- se koira on aina
-saaliinsa kantapäillä.
-
--- Rakki se on eikä mikään koira, sanoi lihava aatelisherra. Hänellä
-oli toisessa silmässä kaihi ja otsassa taalarin kokoinen reikä, jonka
-pohjalta luu paistoi. Liketen luutnanttia hän jatkoi: -- Rakki se
-on eikä mikään koira. Sallikaa minun tehdä tuttavuutta. Olen Jan
-Zagloba, Wczelen sukua. Minut tunnetaan, jollei muusta, niin tästä
-lävestä, jonka ryövärin kuula teki otsaani, kun olin Pyhällä maalla
-sovittamassa nuoruuteni syntejä.
-
--- Älkäähän nyt, huomautti Zacwilichowski, -- tehän kerran sanoitte,
-että juomakannu Radomissa oli sattunut päähänne.
-
--- Ryövärin luoti, niin totta kuin tässä seison. Radomissa oli toinen
-seikkailu.
-
--- Taisitte olla matkalla Pyhälle maalle... mutta perille te ette
-ikinä päässyt.
-
--- En päässytkään, sillä jo Galatassa voitin marttyripalmun. Jos tämä
-on valhetta, niin olen oikea arkki-koira enkä mikään aatelisherra.
-
--- Onpa se aika läpi.
-
--- Minä olen hirttämätön veijari! Tuohon käteen, herra luutnantti.
-
-Nyt tuli toisiakin tekemään tuttavuutta herra Skrzetuskin kanssa
-ja julkilausumaan hänelle ihailuaan. Czaplinskista ei yleensäkään
-pidetty ja kaikki olivat hyvillään kommelluksesta, mikä hänelle
-oli tapahtunut. Kummaa ja käsittämätöntä oli, että kaikki
-aateliset Czehrynin seuduilla, alkaen vähimmistä vuokraajista
-aina Koniecpolskin henkilökuntaan asti, tuntien, kuten naapurien
-tapa on, Czaplinskin ja Chmielnickin riidat, aina asettuivat
-viimemainitun puolelle. Chmielnicki kulki nimittäin mainehikkaan
-soturin nimissä, hän oli useammassa kuin yhdessä sodassa osoittanut
-urheuttaan. Tiedettiin kuninkaankin ylläpitävän suhdetta häneen ja
-panevan suurta arvoa hänen mielipiteilleen. Koko juttua pidettiin
-tavallisena riitana aatelismiesten kesken, jommoisia, varsinkin
-vähävenäläisissä maissa alituiseen sattui. Suosio kallistui sen
-puolelle, joka paremmin kykeni herättämään mielenkiintoa eikä kukaan
-aavistanut, että tuolla riidalla tulisi olemaan hirveät seuraukset.
-Vasta myöhemmin ruvettiin vihaamaan Chimielnickiä ja silloin sekä
-aatelisten että hengellisten herrain keskuudessa.
-
-Kaikki tulivat nyt, haarikat pystyssä, herra Skrzetuskin luo.
-
--- Maljanne herra ja veli! Terveydeksenne! Eläkööt Wisniowieckin
-miehet! Sellainen nuorukainen ja jo luutnanttina ruhtinaalla. Eläköön
-ruhtinas Jeremi, hetmanien hetmani! Ruhtinas Jeremia me seuraamme
-vaikkapa maailman loppuun! -- Turkkilaisia ja tatareja vastaan! --
-Stumbuliin! Eläköön armollinen kuninkaamme Wladislaw IV!
-
-Lujimmalla äänellä huusi herra Zagloba, joka juomisessa ja
-suunsoittamisessa voitti kokonaisia rykmenttejä.
-
--- Hyvät herrat! jyrisi hän niin että ikkunaruudut helisivät, -- minä
-olen jo kerran haastanut sulttaaninkin oikeuteen väkivallanteosta.
-Silloin kun minä olin Galatassa...
-
--- Jos te vielä puhutte, niin hampaat tippuvat suustanne.
-
--- Mitenkä niin, hyvät herrat? Tässä neljä linnaoikeuden kohtaa:
-raiskaus, murhapoltto, ryöväys ja toisen taloa vastaan harjoitettu
-väkivalta, ja eikös tämä ollut juuri _vis armata_, aseellinen
-väkivalta.
-
--- Eihän kuurokaan huuda niinkun te.
-
--- Ja minä menen vaikka ylimpään oikeuteen...
-
--- Lakatkaa nyt kerrankin...
-
--- Ja vielä minä hänet toimitan pannaan ja kiroukseen ja julistan
-kunniattomaksi. Ja sitte tulee sota ja julma tuleekin.
-
--- Terveydeksenne, hyvät herrat!
-
-Toiset nauroivat, niiden joukossa herra Skrzetuski, joka oli
-kiihtynyt leikissä. Lihava aatelisherra puhui puhumistaan kuin
-kuuro, joka innostuu kuulemaan omaa ääntään. Onneksi erään toisen
-aatelismiehen väliintulo teki lopun hänen puheestaan. Tämä ojensi
-hänelle kätensä ja alkoi laulavalla liettualaisella ääntämisellä:
-
--- Rakas Zagloba, tutustuttakaa minutkin herra Skrzetuskiin.
-
--- Totta kai, totta kai. Hyvä luutnantti, tämä on herra Powsinoga,
-Täijalka.
-
--- Podbipienta, Kantapäänhalkaisija, korjasi aatelisherra.
-
--- Olkoon menneeksi! Zerwipludran, Housunhalkaisijan vaakunaa.
-
--- Zerwikapturin, Kallonhalkaisijan, korjasi liettualainen taaskin.
-
--- Olkoon menneeksi. Psichkiszekin, Koiransuolen kartanosta.
-
--- Mysikiszekin, Hiirensuolen kartanosta, korjasi aatelisherra.
-
--- Olkoon menneeksi. En tiedä, kummalleko antaisin etusijan,
-hiiren- vaiko koiran suolelle. Varmaa on, etten tahtoisi asua
-kummassakaan, sillä vaikea niihin on asettua ja epäkohteliasta niistä
-on poistua. Herra luutnantti, jatkoi hän, osoittaen Skrzetuskille
-liettualaista: -- viikon minä nyt olen juonut tämän aatelisherran
-kukkaron kululla. Hänen miekkansa tuppineen on yhtä raskas kuin hänen
-kukkaronsa ja kukkaro taas yhtä painava kuin hänen älynsä. Mutta jos
-minä joskus olen juonut hullunkurisemman herran rahoilla, niin saatte
-sanoa minua yhtä suureksi narriksi kuin se on, joka minua viinillä
-on juovuttanut.
-
--- Kuuli kunniansa! huudettiin ja naurettiin.
-
-Mutta liettualainen ei suuttunut, heilautti vain kättään, hymähti
-hyväntahtoisesti ja toisti:
-
--- Antaisitte olla -- rumia juttuja!
-
-Uteliaana katseli herra Skrzetuski uutta tulijaa, jota todella
-saattoi sanoa kumman näköiseksi. Hän oli ensinnäkin niin pitkä, että
-pää todella tapaili kattoa, ja tavaton laihuus teki hänet vieläkin
-pitemmän näköiseksi. Leveät hartiat ja suonikas kaula todistivat
-tavatonta voimaa, mutta itse mies oli pelkkää luuta ja nahkaa. Vatsa
-oli siihen määrään painuksissa rinnan alla, että olisi luullut
-miehen kärsineen nälkää. Hän oli kuitenkin hyvissä vaatteissa,
-kiinteä kapeahihainen takki oli harmaata verkaa, jalassa oli korkeat
-ruotsalaiset saappaat, jotka siihen aikaan alkoivat päästä muotiin
-Liettuassa. Leveä, täytetty hirvennahkavyö riippui lanteilla asti, se
-kun ei pysynyt vyötäisillä, ja vyössä pysytteli ristimiekka, joka oli
-niin pitkä, että se ulottui jättiläiskokoisen miehen leukaan asti.
-
-Mutta jos miekka olikin peloittava, niin sen omistajan kasvot
-sensijaan olivat omiaan rauhoittamaan. Nämä kasvot olivat, kuten
-koko mieskin, laihat, kulmakarvat kaartuivat omituisesti alaspäin ja
-samoin riippuivat pellavankarvaiset viiksetkin. Kasvojen ilme oli
-rehellinen ja vilpitön kuin lapsella. Kulmakarvojen ja viiksien rento
-asento teki miehen huolestuneen ja alakuloisen näköiseksi. Hän tuntui
-aina olevan hämillään. Nähtävästi hän kuului niihin ihmisiin, joita
-aina tönitään ja tuupitaan, mutta herra Skrzetuskia miellytti ensi
-hetkestä lähtien hänen rehelliset kasvonsa ja sotilaallinen ryhtinsä.
-
--- Herra luutnantti, sanoi hän, -- te olette siis ruhtinas
-Wisniowieckin väkeä.
-
--- Niin olen.
-
-Liettualainen pani kätensä ristiin kuin rukoillakseen ja nosti silmät
-taivasta kohti.
-
--- Se se vasta on soturi, ritari ja päällikkö.
-
--- Suokoon Jumala Puolalle useampiakin hänen kaltaisiaan.
-
--- Niin kyllä. Mutta eiköhän voisi päästä hänen palvelukseensa?
-
--- Varmaan hän mielellään ottaisi teidät. Herra Zagloba sekaantui nyt
-keskusteluun.
-
--- Saahan ruhtinas siten keittiöönsä kaksi paistinvarrasta, teistä
-toisen ja toisen teidän miekastanne, tai ainakin hän teistä voi
-saada kyökkimestarin. Ehkä hän tekee teistä paalun, johon hirtättää
-ryövärejä, tai mittapuikon, jolla mittaa pukukangasta! Hyi, ettette
-häpeä hyvänä katolilaisena pitää itseänne käärmeen tai pakanallisen
-peitsen pituisena.
-
--- Rumia juttuja! sanoi liettualainen tuskallisesti.
-
--- Mikä teidän nimenne olikaan? kysyi herra Skrzetuski. -- Kyllähän
-te sen sanoitte, mutta herra Zagloba piti sellaista melua, etten minä
-parhaimmallakaan tahdolla voinut sitä kuulla.
-
--- Podbipienta.
-
--- Powsinoga.
-
--- Zerwikaptureja Myszykiszekistä.
-
--- Siitä ei ole paljoakaan taikaa. Kyllä minä juon hänen viiniään,
-mutta narriksi minua saa sanoa, jollei se ole pakanallinen nimi.
-
--- Onko sitte pitkäkin aika kun läksitte Liettuasta? kysyi luutnantti.
-
--- Jo minä olen ollut kaksi viikkoa Czehrynissä. Kun minä herra
-Zacwilichowskilta kuulin, että te tulette tänne, jäin odottamaan.
-Tahtoisin nimittäin teidän kauttanne esittää asiani ruhtinaalle.
-
--- Mutta sanokaa, tehkää hyvin -- minä olen hyvin utelias sitä
-kuulemaan --, mikä tuo pyövelin miekka vyöllänne on.
-
--- Ei se ole pyövelinmiekka, hyvä herra luutnantti, -- vaan ase, jota
-on käytetty sodassa saksalaisritareja vastaan ja joka jo kauvan on
-kuulunut meidän suvullemme. Se palveli jo Chojnicen taistelussa erään
-liettualaisessa kädessä -- ja nyt käytän minä sitä.
-
--- Se on ankara ase ja mahtaa olla kauhean raskas -- Molemmilla
-käsilläkö sitä käytetään?
-
--- Sopii käyttää sekä molemmilla että yhdellä.
-
--- Näyttäkääpä!
-
-Liettualainen veti miekan tupesta ja ojensi sen herra Skrzetuskille,
-mutta tämänpä käsivarsi vaipui paikalla. Hän ei voinut vapaasti
-pistää enempää kuin iskeäkään sillä. Hän koetti kaksin käsin, mutta
-raskasta se vaan oli. Herra Skrzetuskia hävetti ja hän kääntyi
-toisten! puoleen.
-
--- No, hyvät herrat, sanoi hän, -- kuka lyö tällä ristin?
-
--- Olemme tässä jo koettaneet, vastattiin useista suista. --
-Komisarjus Zacwilichowski yksin sen nostaa, mutta hänkään ei tee
-ristiä.
-
--- Entä te itse? kysyi herra Skrzetuski, kääntyen: liettualaisen
-puoleen.
-
-Aatelinen tarttui miekkaan ikäänkuin se olisi ollut ruoko ja
-heilutteli sitä kuin leikkikalua. Terä vaan välkkyi ja ilma soi.
-
--- Herra varjelkoon! huudahti Skrzetuski. -- Varmasti ruhtinas ottaa
-teidät palvelukseensa.
-
--- Jumala tietää, että palvelusta jo kaipaankin, sillä miekka ruostuu
-tupessani.
-
--- Ja varmaan järkikin, tokaisi väliin herra Zagloba. -- Sitä ette
-voi edes heilutellakaan kuten miekkaanne.
-
-Zacwilichowski oli noussut ja heidän piti juuri luutnantin kansa
-lähteä, kun huoneeseen astui valkohapsinen mies. Nähdessään
-Zacwilichowskin lausui tämä:
-
--- Arvoisa herra horonzi ja komisjarus, olen tullut vartavasten
-tapaamaan teitä.
-
-Se oli Czerkasin linnaväen päällikkö Barabasz.
-
--- Ehkä sitte lähdette asuntooni, sanoi Zacwilichowski. -- Täällä on
-jo niin paljon väkeä, ettei näe eteensä.
-
-He läksivät yhdessä ja Skrzetuski heidän mukanaan. Kun oli päästy
-kynnyksen poikki, kysyi Barabasz:
-
--- Eikö Chmielnickistä ole saatu tietoja?
-
--- On. Hän on karannut Sicziin. Tämä upseeri kohtasi hänet eilen
-arolla.
-
--- Eikö hän sitte ole lähtenytkään jokea myöten? Toimitin
-pikaratsastajat ottamaan häntä kiinni Kudakiin, mutta se toimenpide
-käy siis nyt turhaksi.
-
-Barabasz peitti kädellä silmänsä ja toisti toistamistaan:
-
--- Jeesus siunatkoon! Jeesus siunatkoon!
-
--- Mikä teitä huolettaa?
-
--- Ettekö te sitte tiedä kuinka hän on pettänyt minua? Ettekö te
-tiedä mitä merkitsee sellaisten todistuskappaleiden tiettäväksi
-tekeminen Siczissä? Jeesus siunatkoon! Jollei sota nyt syty kuninkaan
-ja muhamettilaisten välillä, niin tämä on kipuna ruutitynnörissä...
-
--- Kapinaako te ennustatte?
-
--- En ennusta, minä näen sen jo. Chmielnicki on pahempi kuin
-Nalewajkot ja Lobodat.
-
--- Mutta kuka menisi hänen puolelleen?
-
--- Kukako menisi? Zaporogilaiset, kruunun luetteloihin merkityt
-kasakat, kaupunkien porvarit, rahvas, talonpojat -- ja sen semmoiset!
-
-Herra Barabasz viittasi torille, joka oli ainoana vilinänä. Siellä
-oli harmaita härkiä, joita kuljetettiin Korsuniin, sotaväen
-leiripaikalle, ja näitä seurasivat paimenet, jotka viettivät
-koko elämänsä aroilla ja sydänlaissa, eläen täydelleen villissä
-tilassa, vailla kaikkea uskontoa. Heidän joukossaan saattoi nähdä
-hirvittäviä olentoja, jotka rääsyissään ja rievuissaan paremmin
-tekivät ryöväreiden kuin paimenten vaikutuksen. Tavallisesti he
-käyttivät valmistamattomasta lampaannahasta tehtyjä turkkeja,
-villapuoli ulospäin. Turkin pääntie jätti, vaikka oli kylmä, näkyviin
-paljaan, arotuulten ahavoittaman rinnan. Kaikki olivat asestetut
-mitä erilaisimmalla tavalla: millä oli jousi ja nuolikotelo, millä
-pyssy eli niinsanottu kasakkapistoli, millä tatarilainen sapeli,
-millä viikate, millä tavallinen keppi, jonka päähän oli kiinnitetty
-hevosen leukaluu. Paimenten joukossa liikuskeli vielä villimpiä,
-mutta paremmin asestettuja suistolaisia, jotka olivat lähteneet
-leirille kauppaamaan kuivattua kalaa, lihaa ja lampaanrasvaa;
-sitte oli suolankuljettajia, mehiläisviljelijöitä sekä aroilta
-että metsäseuduilta vaha- ja hunajasäästöineen, metsäläisiä, jotka
-tarjosivat kaupan tervaa ja pikeä; vielä nähtiin kansanjoukossa
-talonpoikia kuormineen, kruunun kasakkoja, tatareja Bialogrodista
-ja Jumala ties keitä kaikkia -- karkulaisia ja tihutyöntekijöitä
-maailman ääristä asti. Koko kaupunki oli täynnä juopuneita.
-Czehrynissä sopi matkalaisten olla yötä ja ennen yötä oli aina
-ramajuomingit. Torille sytytettiin nuotioita, siellä täällä paloi
-pikisoihtuja. Kaikkialla meluttiin ja hoilotettiin. Tatarilaiset
-pillit vinkuivat kimeinä, rummut pärisivät, karja mylvi ja kesken
-kaiken tämän helähti silloin tällöin kuuluville lempeämpi ääni, kun
-sokeat gusliensa säestyksellä lauloivat viisua, joka siihen aikaan
-oli hyvin muodissa:
-
-    Harmaja haukka,
-    armas kuin veli,
-    ylhäältä lennät,
-    kauvaksi katsot.
-
-Tämän rinnalla kuului kasakkain villejä huu! haa! -- huu!
-haa!-huutoja, kun he torilla tanssivat trepakia, kauttaaltaan
-voideltuina tuohentervalla ja aivan humalaisina. Koko tori oli kuin
-villien ja hullujen vallassa. Yksi silmäys riitti vakuuttamaan
-Zacwilichowskille, että Barabasz oli aivan oikeassa, että ainoa
-henkäys saattoi päästää valloilleen nämä tottelemattomuuteen
-taipuvaiset ja rosvoamiseen tottuneet luonnonvoimat, joita koko
-Ukraina oli täynnä. Ja näiden vallassa oli lisäksi Sicz, oli
-Zaporoze, joka vasta hiljan, Maslon kapinan jälkeen oli lannistettu
-ja pakoitettu tottelemaan ohjia. Se pureskeli malttamattomana
-kuolaimiaan, muistellen entistä vapauttaan, vihaten järjestysmiehiä
-ja yhäkin pysyen taltuttamattomana voimana. Tämän voiman puolella
-oli suunnaton joukko rahvasta ja sitä taas tuki Czertomelik
-rosvouksineen ja vallattomuuksineen. Herra komisarjus, vaikka itsekin
-vähävenäläinen ja harras kreikanuskolainen, vaipui surullisiin
-ajatuksiin.
-
-Vanhana miehenä muisti hän selvästi Nalewajkon, Lobadan ja Kremskin
-ajat, hän tunsi ukrainalaiset rosvot paremmin kuin ehkä kukaan
-Vähävenäjällä, mutta samalla tuntien Chmielnickin, hän tiesi, että
-tämä merkitsee enemmän kuin kaksikymmentä Lobodaa ja Nalewajkoa.
-Hän käsitti täydelleen mikä vaara piili siinä, että hän oli paennut
-Sicziin, vieden kanssaan kuninkaan kirjeet, jotka herra Barabaszin
-tietojen mukaan sisälsivät kasakoille runsaasti, lupauksia ja voivat
-antaa heille tukea aatelia vastaan.
-
--- Arvoisa eversti, virkkoi hän Barabaszille, -- teidän pitäisi
-lähteä Sicziin tasoittamaan Chmielnickin vaikutusta ja koettaa siellä
-kaikin puolin rauhoittaa.
-
--- Arvoisa komisarjus, vastasi Barabasz, -- sanon teille vain sen,
-että niinpian kuin tuli tieto, että Chmielmcki oli paennut, vieden
-paperit mukanaan, puolet väestäni Czerkasissa karkasi hänen perässään
-Sicziin. Minun aikani on ollut ja mennyt. Minun osani on hauta eikä
-sotatappara.
-
-Barabasz oli kun olikin hyvä soturi, mutta vanha mies, jolla ei enään
-ollut vaikutusvaltaa.
-
-He saapuivat nyt Zacwilichowskin asunnolle. Vanha komisarjus oli
-vähitellen voittanut takaisin mielensä tasapainon ja kun he sitte
-istuivat simapikariensa ääressä, puuttui hän puhumaan.
-
--- Kaikki tämä on leikintekoa, jos, kuten väitetään, tulee sota
-vain muhamettilaisia vastaan, sillä vaikkei Puola tahdokaan sotaa
-ja vaikka valtiopäivät ovatkin tehneet paljon kiusaa kuninkaalle,
-niin kuningas yhtäkaikki voi ajaa tahtonsa perille. Koko tämä tuli
-voi kääntyä Turkkia vastaan, mutta joka tapauksessa on meillä vielä
-aikaa. Aion itse lähteä herra Krakowskin luo esittämään asiaa
-ja pyytämään, että hän, ollen meitä likinnä, johtaisi joukkonsa
-tännepäin. En tiedä onnistuuko toimeni, sillä tämä urhoollinen ja
-kokenut päällikkö on tavattoman ykspäinen ja ylpeä sotajoukostaan.
-Jos te, herra eversti, nyt pitäisitte kurissa kasakat ja te, herra
-luutnantti, Lubnieen päästyänne, varoittaisitte ruhtinasta pitämään
-silmällä Sicziä. Sanon vieläkin: meillä on kyllä jonkun verran
-aikaa, vaikka heillä olisikin vehkeet tekeillä. Siczissä ei tällä
-hetkellä ole paljonkaan väkeä: kasakat ovat hajonneet kalastamaan
-ja metsästämään pitkin Ukrainaa. Ennenkuin he taasen ovat koolla,
-on paljon vettä ehtinyt virrata alas Dnieperiä. Ruhtinaan nimi on
-kauheassa huudossa ja jos he vielä tietävät, että hänen silmänsä
-tähtäävät Czertomelikiin päin, niin ehkäpä he pysyvät alallaan.
-
--- Kyllä minä valmistun kahden päivän kuluttua lähtemään Czehrynistä,
-sanoi luutnantti.
-
--- Hyvä on. Kaksi tai kolme päivää sinne tai tänne ei merkitse
-mitään. Lähettäkää te, Czerkasin herra, pikaratsastajia viemään sanaa
-kruunun lipunkantajalle ja ruhtinas Dominikille. Mutta tehän nukutte
-herra Barabasz, vai kuinka?
-
-Barabasz oli todella pannut kädet ristiin vatsalleen ja veti syviä
-henkäyksiä. Hetken perästä hän rupesi kuorsaamaan. Kun ei vanha
-eversti syönyt tai juonut -- mikä oli hänen suurin nautintonsa --,
-niin hän nukkui.
-
--- Kas vaan, sanoi Zacwilichowski hiljaa luutnantille, -- ja
-tuon ukon tulisi varsovalaisten mielestä pitää kasakat kurissa.
-Varjelkoon heitä! He olivat valmiit luottamaan itse Chmielnickiinkin.
-Kanslerihan on tehnyt hänen kanssaan jonkun sopimuksen ja hän tulee
-varmaan katkerasti pettämään tämän luottamuksen.
-
-Luutnantti huoahti myötätunnon merkiksi. Barabasz kuorsasi entistä
-äänekkäämmin ja mutisi unissaan:
-
--- Jeesus siunatkoon! Jeesus siunatkoon!
-
--- Koska te aiotte lähteä Czehrynistä? kysyi komisarjus.
-
--- Minun täytyy kai pari päivää odottaa Czaplinskin tähden, jos hän
-tahtoisi ryhtyä joihinkin toimenpiteihin tuon haman johdosta, mikä
-häntä kohtasi.
-
--- Ei hän sitä tee. Mutta palvelijansa hän kyllä lähettäisi teidän
-kimppuunne, jollette kantaisi ruhtinaan värejä. Ruhtinasta kuitenkaan
-ei auta loukata, se ei käy laatuun Koniecpolskinkaan palvelijoille.
-
--- Olen luvannut odottaa, mutta kahden tai kolmen päivän päästä
-lähden. Päällekarkauksia en niitäkään pelkää. Onhan minulla sapeli ja
-pieni joukkoni.
-
-Luutnantti jätti hyvästi vanhan komisarjuksen ja läksi.
-
-Nuotiot torilla valaisivat koko kaupunkia niin että olisi luullut
-Czehrynin olevan ilmitulessa. Melu ja huudot yltyivät yltymistään
-jota enemmän ilta kului. Juutalaiset eivät kuitenkaan liikkuneet
-mihinkään asunnoistaan. Yhdellä puolella toria mylvi paimenten
-lauma alakuloisia aron lauluja. Villit zaporogilaiset tanssivat
-tulien ääressä, viskellen ilmaan lakkejaan, laukaisten "pyssyjään"
-ja tyhjentäen viinaa kannuttain. Siellä täällä nousi tappelu,
-johon starostan miehet sekaantuivat. Luutnantin täytyi sapelin
-lappeella raivata itselleen tietä. Rähinää ja kasakkain meluamista
-kuunnellessaan luuli hän jo hetkeksi, että kapina oli alkanut. Tuntui
-siltä kuin häneen olisi tähdätty uhkaavia katseita ja ympärillä olisi
-kuulunut salaisia kirouksia. Hänen korvissaan soivat soimistaan
-Barabaszin sanat: "Jeesus siunatkoon! Jeesus siunatkoon!"
-
-Karjalaumojen mylvinä kaupungilla kävi yhä äänekkäämmäksi ja
-zaporogilaiset paukauttelivat pyssyjään, aivan uiden viinassa.
-
-Luutnantti kuuli villit u-haa! u-haa-huudot vielä silloinkin, kun hän
-jo pani asunnossaan nukkumaan.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Muutamia päiviä myöhemmin läksi luutnanttimme joukko liikkeelle
-Lubniea kohti. Kun oli päästy Dnieperin yli, alkoi leveä arotie, joka
-Zukin, Semi-Mogilyn ja Chorolin kautta vei Czehrynistä Lubnieen.
-Toinen samallainen tie vei ruhtinaallisesta pääkaupungista Kiovaan.
-Varhaisempina aikoina, ennen hetmani Zólkiewskin taistelua Solanican
-luona, ei näitä teitä ollut. Kiovaan kuljettiin silloin Lubniesta
-arojen kautta, erämaiden halki. Czehryniin oli vesimatkaa ja takaisin
-tullessa mentiin Chorolin kautta. Yleensä oli tämä Dnieperin varrella
-oleva seutu -- vanha polowcien maa -- autiona, vasta Villeistä
-kentistä lähtien oli se puoleksi asuttu. Tatarit kävivät sitä silloin
-tällöin tervehtimässä ja kasakat tekivät sinne hyökkäyksiään.
-
-Sula'n varrella humisivat äärettömät, todella sananmukaisesti
-"koskemattomat" metsät. Paikoittain taas oli Sulan, Rudan,
-Sleporodin, Korowajn, Orzawiesin, Psiolan ja muiden sekä suurempien
-että pienempien jokien ja vesien mataloituneille rannoille
-muodostunut vesijättöä, joka kasvoi pensaita ja petäjikköä. Näissä
-metsissä ja rämeissä viihtyivät kaikkinaiset metsäneläimet.
-Syvimmissä pimennoissa asusti äärettömiä parrakkaita piisonihärkiä,
-karhuja ja villisikoja, ja näiden rinnalla suuri lauma harmaita
-susia, ilveksiä, näätiä, peuroja ja punaisia saigoja. Soissa
-jokien poukamissa pesivät majavat ja näistä majavista kerrottiin
-Zaporozessa, kasakkain maassa, että niiden joukossa on satavuotisia,
-vanhuuttaan lumivalkeita vanhuksia.
-
-Korkeammilla paikoilla näitä kuivia aroja temmeltelivät villihevosten
-laumat takkuisina ja verestävin silmin. Joissa kuhisi kuhisemalla
-kaloja ja vesilintuja. Kummallinen oli tämä maa, puoleksi se nukkui,
-mutta oli siinä myöskin muinaisen ihmisasutuksen jälkiä. Kaikkialla
-näki tuhkaläjiä ja raunioita ammoin hävinneistä linnoista. Itse
-Lubnie ja Chorol olivat nousseet tällaisista tuhkaläjistä. Kaikkialla
-oli runsaasti hautakumpuja, sekä uudempia että vanhempia, ne olivat
-jo havumetsän peitossa. Ja täällä, niinkuin Ukrainan aroillakin,
-nousi öisin maan alta henkiä ja verta-imeviä peikkoja ja vanhat
-kasakat kertoivat toisilleen nuotiovalkean ääressä ihmeellisiä
-juttuja siitä, mitä joskus oli tapahtunut näissä synkissä metsissä.
-Siellä oli kuulunut ties minkä petojen ulvontaa, kiljunaa, joka
-oli puoleksi ihmisen, puoleksi pedon, ja kauheata melua, aivan
-kuin olisi taisteltu tai oltu metsästyksellä. Vesien pohjalta
-kuuluivat uponneitten kaupunkien kellot. Maa oli epäystävällinen
-ja luoksepäästämätön, mistä kohden se oli liian pehmeää, missä
-taas vallitsi veden puute, missä se oli palanut, missä kuiva. Ja
-vaarallinen se oli asua, sillä sinne asettuneita uhkasivat tatarien
-hyökkäykset. Enimmäkseen siellä kävivätkin vain Dnieperin koskien
-takaiset kasakat pyydystämässä majavia, metsäneläimiä ja kalaa.
-Rauhan aikana hajosi nimittäin suurin osa Dnieperin suiston miehiä
-Siczystä metsästysretkille tai, kuten sanottiin, ansiotyöhön jokien
-varsille, syvänteihin, metsiin ja kaislikkoihin. Ja nämä miehet
-saivat majavia sellaisistakin paikoista, joiden olemassaolo, oli vain
-harvojen tiedossa.
-
-Mutta myöskin vakinainen asutus yritteli näillä mailla hakea
-jalansijaa, niinkuin kasvi, joka yrittää, missä ikinä voi, päästä
-kiinni juurineen maaperään, ja vaikka repeytyykin irti, kasvaa
-kuitenkin uudestaan taas kiinni.
-
-Niin nousi erämaihin kaupunkeja, kyliä ja yksinäisiä asumuksia,
-sekä vapaitten talonpoikien yhteiskuntia että herraskartanoja. Maa
-oli paikoittain hyvinkin hedelmällistä ja vapaus houkutteli sinne
-ihmisiä. Mutta vasta silloin alkoi elämä kukoistaa näillä mailla,
-kun ne joutuivat ruhtinas Wisniowieckien käsiin. Ruhtinas Michal
-ryhtyi, mentyänsä naimisiin ruhtinas Mohilan tyttären kanssa, innolla
-järjestämään Dnieperin takaista aluettansa. Hän tuotti sinne väkeä,
-asutti erämaat, vakuutti veronvapauden kolmeksikymmeneksi vuodeksi,
-rakensi luostareja ja pani voimaan omat ruhtinaalliset määräyksensä.
-Sellainenkin maanviljelijä, joka oli aikoja sitte asettunut
-paikoilleen ja luuli asuvansa omaa kontuaan, siirtyi mielellään
-ruhtinaan alustalaiseksi, kun hän niinmuodoin pääsi ruhtinaan
-mahtavan suojeluksen alaiseksi ja turvaan tatarien ja toisinaan
-heitäkin pahempien Dnieperin suistolaisten hyökkäyksiltä. Mutta
-todellinen elämä alkoi täällä sittenkin kukoistaa nuoren ruhtinas
-Jeremin rautaisen käden johdolla. Heti Czechrynin takana alkoi hänen
-ruhtinaskuntansa ja loppui vasta likellä Konotopia ja Romnya. Hänen
-ruhtinaallinen omistuksena ei kuitenkaan rajoittunut yksin tähän,
-sillä hänen maansa alkoivat Sandomirin vojevodakunnassa ja ulottuivat
-Volynian, Valkovenäjän ja Kiovan vojevodakuntiin asti. Dnieperillä
-oleva alue muodosti kuitenkin niinsanoaksemme silmän Putywlin
-voittajan päässä.
-
-Kauvan väijyi tatarilainen Orelin ja Worsklan varsilla, vainuten
-kuin susi ennenkuin uskalsi kannustaa ratsunsa pohjoista kohti --
-Dnieperin suistolaiset eivät uskaltaneet yrittää tänne. Rauhattomat
-kulkurijoukot antautuivat nyt ruhtinaan palvelukseen, irtolainen
-kulkuriväki, joka oli tottunut elinkeinonaan harjoittamaan pahantekoa
-ja ryöväystä, otettiin päivätöihin ja sai ruveta viljelemään
-peltotilkkuja rajaseuduilla. Sen tehtäväksi tuli vartioida
-ruhtinaskunnan rajoja, ja sieltä se kuin kahlehdittu verikoira,
-hampaat irvassa, uhkasi vieraita hyökkääjiä.
-
-Kaikki kukoisti ja kihisi elämää. Teitä rakennettiin vanhojen
-umpeen menneiden sijalle. Jokiin tehtiin tokeita, vangiksi otettu
-tatari tai suistolainen, joka oli saatu kiinni ase kädessä
-ryöväyksen teosta, pantiin vetämään niihin maata. Siellä missä
-ennen tuuli villisti leikitteli kaislikossa ja sudet ja uponneiden
-henget ulvoivat, jyrisivät nyt myllyt. Noin neljäsataa kiveä,
-lukuunottamatta sinne tänne siroitettuja tuulimyllyjä, jauhoi viljaa
-Dnieperin takana. Neljäkymmentä tuhatta veronalaista suoritti
-veroa ruhtinaan kassoihin. Metsät olivat täynnä mehiläiskekoja,
-rajoille kohosi yhä uusia kyliä, kartanoja ja vapaiden talonpoikien
-asumuksia. Arolaitumilla kävi villihevosten rinnalla kesyjä karja- ja
-hevoslaumoja. Mäntymetsien ja arojen loppumatonta yksitoikkoisuutta
-elävöittivät jo taloista kohoilevat sauhut sekä kreikanuskoisten- ja
-katolisten kirkkojen kullatut tornit. Erämaa oli kun olikin muuttunut
-ihmisten asuma-alaksi.
-
-Herra luutnantti Skrzetuski ajoi iloisena ja verkalleen kuin omalla
-alueellaan ikään. Hän tiesi jo etukäteen kaikki syöttöpaikkansa
-matkan varrella. Oltiin juuri tammikuun alussa vuotta 1648. Talvi
-oli poikkeuksellisen ihana, eivät mitkään vanhat merkit pitäneet
-paikkaansa. Ilmassa henki kevät, maa oli käynyt pehmeäksi ja sen
-pinnalla välkkyi sulanut vesi. Pelloilla vihersi oras, aurinko
-lämmitti niin voimakkaasti, että puolenpäivän aikaan turkki kuumensi
-matkamiehen selässä kuin kesällä.
-
-Luutnantin seurue lisääntyi huomattavasti, kun siihen Czechrynissä
-liittyi valakialainen lähetystö, joka hospodarinsa asioissa oli
-menossa Lubnieen herra Rozwan Ursun johdolla. Tämän lähetystön
-mukana kulki toistakymmentä sotamiestä ja joukko vankkureita ja
-palvelijoita. Sitäpaitsi ratsasti luutnantin rinnalla tuttavamme
-herra Longinus Podbipienta, lisänimeltään Zerwikaptur, vyöllään pitkä
-miekka ja matkassaan muutamia palvelijoita.
-
-Aurinko, kaunis sää ja lähestyvän kevään tuoksu juovuttivat ilollaan
-sydämet. Luutnantti oli sitäkin iloisempi, kun hän pitkältä matkalta
-palasi ruhtinaan katon alle, jossa oli samalla hänenkin kattonsa. Hän
-palasi toimitettuaan asiansa hyvin ja oli varma, että hänet hyvin
-otetaan vastaan.
-
-Mutta hänen iloonsa oli muitakin syitä.
-
-Paitsi ystävällistä ruhtinasta, jota luutnantti rakasti koko
-sydämestään, odotti häntä Lubniessä vielä pari mustaa silmää,
-suloista kuin mesi.
-
-Ne olivat Anusia Borzobohaty-Krasienskin, ruhtinas Griseldan
-hovineidon, koko naisparven kauneimman tytön silmät. Anusia oli suuri
-veitikka, kaikki Lubniessä ihailivat häntä, mutta hän ei välittänyt
-kenestäkään. Ruhtinatar Griselda oli tavoiltaan juhlallinen ja
-ankara, mutta se ei estänyt nuoria katselemasta toisiansa hellin
-silmin ja huokailemasta itsekseen. Herra Skrzetuskikin huokaili
-noiden mustien silmien puoleen, samoinkuin kaikki muutkin, ja kun hän
-joskus levähdyspaikalla sattui jäämään yksin, tarttui hän luuttuunsa
-ja lauloi:
-
-    "Sinä olet hunajaa ja mettä."
-
-Tai:
-
-    "Kuten tatarilaishordi
-    otat vangiksi ihmisraukan!"
-
-Mutta koska hän oli iloinen mies ja ammattiinsa suuresti mieltynyt
-sotilas, niin hän ei pannut kovin pahakseen vaikka Anusia
-hymyili muillekin kuin hänelle, esimerkiksi herra Bychowiecille
-valakialaisesta lippukunnasta, tykistöupseeri herra Wurcelille,
-rakuunaupseeri herra Wolodyjowskille, vieläpä herra Baranowskillekin,
-husaarille, vaikka tämä viimemainittu oli jo hyvin harmaantunut
-ja puhui sihisten, koska kiväärin kuula oli vahingoittanut hänen
-suulakeansa. Luutnanttimme oli jo kerran taistellutkin Anusian
-tähden herra Wolodyjowskin kanssa, mutta kun täytyi liian kauvan
-viipyä Lubniessä, pääsemättä tappelemaan tatarien kanssa, niin kävi
-olo Anusiankin luona ikäväksi. Ja kun sattui matka, niin hän lähti
-mielellään, tuntematta ikävää tai kaipausta.
-
-Mutta nyt palatessaan Krimistä, jossa oli menestyksellä toimittanut
-asiansa, kiiruhti hän iloisena kotiin ja kiihoitti hevostansa,
-siinä ratsastaessaan herra Longinuksen rinnalla, joka istui ison
-liiviläisen tamman selässä, väsyneenä ja surullisena, kuten aina.
-Lähetystön vankkurit, sotamiehet ja saattojoukko jäivät melkoisesti
-heistä jäljelle.
-
--- Herra lähettiläspä makaa vankkureilla kuin puupölkky ja nukkuu
-lakkaamatta, sanoi luutnantti. -- Paljon ihmeitä hän minulle kertoi
-Valakiastaan, lopulta väsyi kokonaan. Hauskaa sitä oli kuunnella.
-Täytyy myöntää, että se on rikas maa, ilmanala on hyvä, kultaa,
-viiniä, hedelmiä ja karjaa on yllin kyllin. Mieleeni johtui, että
-meidän ruhtinaamme äiti oli Moldaun ruhtinaan Mohilan tytär ja että
-ruhtinaalla niin muodoin on yhtä hyvä oikeus Valakian hospodarin
-valtaistuimelle kuin kenellä muulla tahansa. Eikähän tuo Valakia
-olekaan meidän nuorille herroillemme mikään tuntematon maa. Ovatpa
-he siellä antaneet selkään sekä turkkilaisille että tatareille,
-valakialaisille ja siebenbürgiläisille.
-
--- Mutta kansa siellä on pehmeämpää kuin meillä, kuten herra
-Zaglobakin Czechrynissä minulle kertoi, sanoi herra Longinus, --
-ja jollen minä uskoisikaan häntä, niin saa siihen vahvistuksen
-rukouskirjoista.
-
--- Kuinka niin rukouskirjoista?
-
--- Minulla on matkassani tuollainen rukouskirja, niin että kyllä
-voitta saada nähdä.
-
-Sen sanottuansa aukaisi herra Longinus satulaan kiinnitetyn repun,
-veti esiin pienen, huolellisesti nahkakansiin sidotun kirjan, suuteli
-sitä ensin hartaasti ja, käännettyään muutamia lehtiä, sanoi:
-
--- Olkaa hyvä ja lukekaa.
-
-Herra Skrzetuski alkoi:
-
--- "Sinun suojaasi pakenemme, pyhä jumalanäiti..." Mitenkäs tässä on
-puhe valakialaisista? Tämähän on messua.
-
--- Olkaa hyvä ja lukekaa eteenpäin.
-
--- "... Jotta tulisimme Kristuksen uhreista otollisiksi. Amen!"
-
--- No ja nyt kysymys...
-
-Skrzetuski luki:
-
--- "Kysymys: miksikä valakialaista ratsuväkeä sanotaan kevyeksi?
-Vastaus: sillä se pakenee kevyesti." Hm, totta puhutte. Tosiaankin,
-tässä kirjassa vallitsee kummallinen asioiden sekoitus.
-
--- Tämä on, nähkääs, sotamiesten kirja. Rukousten viereen on siinä
-liitetty kaikenlaisia sotilaallisia selityksiä, joista saa oppia
-tuntemaan eri kansoja ja tietämään mikä niistä on parempi, mikä
-huonompi. Mitä sitte valakialaisiin tulee, niin osoittautuu oikeaksi,
-että pojat siellä ovat pelkureja ja sitäpaitsi suuria pettureita.
-
--- Että he ovat pettureita, se pitää paikkansa. Ilmeneehän se jo
-ruhtinas Michalin seikkailuistakin. Varmaa se on, ja minä olen
-itsekin sen kuullut, ettei sikäläinen ole luonnostaan mikään
-erinomainen sotilas. Mutta muuten on ruhtinaalla erinomainen
-lippukunta valakialaista väkeä, jossa herra Bychowiec on
-alipäällikkönä, en kuitenkaan tiedä varmaan, onko siinä edes
-kahtakymmentä varsinaista valakialaista.
-
--- Mitäs oikein luulette, herra luutnantti, -- onko ruhtinaalla
-paljonkin väkeä aseissa?
-
--- Noin kahdeksan tuhatta, lukuun ottamatta kasakoita, jotka
-majailevat palankoissa eli kauppaloissa. Mutta Zacwilichowski sanoi
-minulle, että uutta väkeä värvätään.
-
--- Ehkäpä tästä, jos Jumala suo, pääsee sotaretkelle herra ruhtinaan
-johdolla?
-
--- Sanotaan, että valmistettaisiin suurta sotaa turkkilaisia vastaan
-ja että itse kuningas lähtisi liikkeelle koko valtakunnan sotavoiman
-kanssa. Tiedän myöskin, että tatareille on annettu varoituksia ja
-että nämä nyt pelosta eivät uskalla lähteä ryöstöretkille. Sen
-kuulin Krimissä, jossa minut otettiin kaikin puolin kunniallisesti
-vastaan, oikein _honeste_, sen vakuutan. Huhu käy nimittäin nyt, että
-silloin kun kuningas lähtee liikkeelle hetmanien kanssa, ruhtinaan
-tulee rynnätä Krimiin ja lyödä hajalleen kaikki tatarit. Ja onhan se
-selvää, ettei sellaista luottamustointa jätetä toisille.
-
-Herra Longinus kohotti kätensä ja silmänsä ylöspäin.
-
--- Auta armias Jumala, että tulisi tuollainen pyhä sota kristikunnan
-ja meidän kansamme kunniaksi, ja suo minun, syntisen, täyttää
-siinä pyhät lupaukseni, että saisin lohtua suruuni tai löytäisin
-kunniallisen kuoleman.
-
--- Oletteko tehnyt jonkin pyhän sotalupauksen?
-
--- Sellaiselle ritarille kuin te, voin avata sieluni salaisuudet,
-kaikki _arcana_. Olisi paljonkin puhuttavaa, mutta koska te
-kallistatte suosiollisesti korvanne näille asioille, niin alan. Te
-tiedätte, että vaakunani tunnusnimi on Zerwikaptur. Se johtuu siitä,
-että, kun ennen muinoin Grunwaldin taistelussa esi-isäni Stowejko
-Podbipienta näki ratsastajien rivissä kolme ritaria, joilla oli
-munkin päähine, niin hän ajoi heitä kohden ja löi heti nämä kolme
-miestä kahtia poikki. Tästä mainehikkaasta teosta ylistävät vanhat
-kronikat esi-isääni...
-
--- Ei ollut teidän esi-isällänne heikompi käsi kuin teilläkään ja
-täydellä syyllä hän sai Zerwikapturin nimen.
-
--- Myös antoi kuningas hänelle vaakunan ja on siinä kolme pukinpäätä
-hopeaisella pohjalla, muistoksi noista ritareista, koska heidänkin
-kilvissään oli kuvattuna tuollaiset päät. Tämän vaakunan ynnä tämän
-miekan tässä jätti Stowejko Podbipienta perinnöksi jälkeläisilleen ja
-kehoitti heitä ylläpitämään suvun ja miekan mainetta ja _splendor'ia_.
-
--- Täytyy sanoa, että polveudutte hienosta suvusta. Herra Longinus
-alkoi raskaasti huoata. Toinnuttuaan hän vihdoin sanoi:
-
--- Ollen sukuni viimeinen, lupasin Trokissa pyhälle Neitsyelle elää
-puhtaudessa ja etten polvistu vihkimatolle ennenkuin esi-isäni
-Stowejko Podbipientan mainehikkaan esimerkin mukaan olen tällä
-samalla miekallani, yhdellä ainoalla sivalluksella lyönyt irti
-kolme päätä. Armias Jumala, näethän, että olen tehnyt kaikki mitä
-olen voinut. Puhtauteni olen säilyttänyt tähän päivään saakka,
-heltyneen sydämeni olen pakottanut vaikenemaan, sotaa olen hakenut ja
-taistellut, mutta onnea ei ole ollut.
-
-Luutnantti hymähti partaansa.
-
--- Ette siis ole saanut hakatuksi noita kolmea päätä?
-
--- Kas kun ei ole sattunut eteen! Minulla ei ole onnea. Kaksi olen
-välistä saanut, mutta kolmea en koskaan: Ei ole sattunut ratsastamaan
-vastaani kolmea miestä ja vaikea on pyytää vihollisilta, että he
-pysähtyisivät juuri eteeni, jotta hakkaisin heiltä päät poikki.
-Jumala yksin näkee minun suruni: luissani on voimaa, varoja minulla
-on... mutta nuoruus, _adolescentia_ häipyy! Neljäänkymmeneen viiteen
-vuoteen olen päässyt, sydämessä on voimakas kaipuu, suku sammuu
--- noita kolmea päätä vaan ei kuulu, ei kuulu... Ja niin katoaa
-Zerwikaptur minun kanssani, naurun aihe minä olen ihmisille, kuten
-herra Zagloba oikein sanoo, mutta kaikki kannan kärsivällisesti ja
-uhraan Herralle Jeesukselle.
-
-Liettualainen alkoi taasen huokailla niin että hänen liiviläinen
-tammansakin, nähtävästi myötätunnosta herraansa kohtaan, rupesi
-hyppimään ja korskui kaihoisasti.
-
--- Sen sanon teille, lausui luutnantti, -- että jollette ruhtinas
-Jeremin johdolla saa toivomaanne tilaisuutta, niin tuskin koskaan.
-
--- Suokoon Jumala, vastasi herra Longinus. -- Siksipä lähdenkin
-pyytämään herra ruhtinaalta lupaa päästä palvelukseen.
-
-Keskustelun katkaisi kummallinen siipien havina. Kuten jo on
-mainittu, eivät linnut tänä talvena olleet muuttaneet merten taa
-eivätkä joet jäätyneet, ja siksi oli kaikkialla paljon vesilintuja.
-Juuri tällä hetkellä lähestyi luutnantti Skrzetuski herra Longinuksen
-kanssa Kahamlikin rantaa. Silloin heidän päänsä päälle yhtäkkiä
-humahti kokonainen parvi kurkia, jotka lensivät niin matalalla,
-että melkein olisi voinut heittää niitä puupalikalla. Lauma lensi
-kauheasti kirkuen ja nousi, sensijaan että olisi laskeutunut
-kaislikkoon, yhtäkkiä ilmaan.
-
--- Nehän kiitävät ikäänkuin niitä ajettaisiin takaa, sanoi herra
-Skrzetuski.
-
--- Kas kas, näettekö! sanoi herra Longinus, osoittaen valkoista
-lintua, joka kaltevassa asennossa lentäen, leikkasi ilmaa, kiitäen
-kurkiparvea kohden.
-
--- Haukka, haukka! Se estää niitä laskeutumasta, huudahti luutnantti.
--- Lähettiläällä on haukkoja, hän on varmaan päästänyt haukan.
-
-Samassa hetkessä lennätti paikalle herra Rozwan Ursu, ajaen täyttä
-laukkaa mustalla arapialaisella hevosellaan, ja hänen jäljessään
-muutamia sotilaspalvelijoita.
-
--- Herra luutnantti, tahdotteko nähdä jotakin hauskaa.
-
--- Onko tämä teidän haukkanne?
-
--- On kyllä, ja hyvä onkin, katsokaappa...
-
-Heidän kaikkien kolmen ajaessa edellä, seurasi valakialainen
-haukkamestari, vanne kädessä. Silmät tähdättyinä lintuihin, huusi hän
-täyttä kurkkua, usuttaakseen haukkaa taisteluun.
-
-Ahkera haukka pakotti kurjet nousemaan ylöspäin. Sitte se itse
-salamana nousi vielä korkeammalle ja liiteli parven yläpuolella.
-Kurjet lyöttäytyivät suureksi rypääksi, kallistellen siipiänsä
-kuin myrsky. Uhkaavat huudot täyttivät ilman, linnut ojentelivat
-kaulojaan, oikoivat nokkiansa ylöspäin kuin mitäkin keihäitä, ja
-odottivat hyökkäystä. Mutta haukka vaan kierteli niiden yläpuolella.
-Välistä se laskeutui alemma, välistä se nousi ylöspäin, ikäänkuin
-epäröiden ryntäisikö se noita sataa terävää nokkaa vastaan,
-jotka odottivat sen rintaa. Sen valkeat sulat loistivat auringon
-valaisemina taivaan poutaisessa sinessä.
-
-Yhtäkkiä lintu, jättäen parven koskematta, kiisi kuin nuoli kauvas
-etäisyyteen ja katosi puiden ja kaislikkojen saarten taa.
-
-Ensimäisenä lähti herra Skrzetuski täyttä laukkaa ajamaan sitä
-takaa, lähettiläs, haukkamestari ja herra Longinus noudattivat hänen
-esimerkkiänsä. Äkkiä pysähdytti luutnantti hevosensa tienkäänteessä.
-Uusi ja kummallinen näky kohtasi täällä hänen silmäänsä. Keskellä
-tietä makasivat kyljellään vaunut, joista akseli oli katkennut. Kaksi
-kasakkaa piteli valjaista päästettyjä hevosia, kuski oli poissa, hän
-oli nähtävästi lähtenyt hakemaan apua. Vaunujen vieressä seisoi kaksi
-naista, toinen puettuna ketunnahkaturkkiin, päässä pyöreäpohjainen
-ketunnahkalakki, hänen kasvonsa olivat ankarat ja miesmäiset.
-Toinen oli soreavartaloinen nuori neito, hänen piirteensä olivat
-ylimykselliset ja hänen kasvonsa säännölliset. Neidon olalla istui
-haukka ja noukki rauhallisena rintahöyheniään.
-
-Luutnantti pysähdytti hevosensa niin äkkiä, että takakaviot
-kaivautuivat tien hiekkaan. Hämmentyneenä hän kohotti käden lakkinsa
-reunaan eikä tietänyt mitä sanoa, tervehtiäkö vai alkaako kutsua
-haukkaa. Hän oli sitä hämmentyneempi, kun häneen näädännahkaisen
-päähineen sisältä katseli sellainen silmäpari, ettei hän ollut
-ikänänsä vielä nähnyt vertaa; nuo silmät olivat mustat, samettiset ja
-kyyneltyneet, ne vivahtelivat, ne leimusivat, niiden rinnalla Anusia
-Borzobohatan silmät vaalenivat kuin kynttilät soihtujen rinnalla.
-Näiden silmien yläpuolelle piirtyivät tummat silkkiset kulmakarvat
-kahdeksi hienoksi kaareksi, punastuvat posket hehkuivat kuin ihanin
-kukka, vadelmaväristen huulten raosta näkyivät hampaat kuin helmet
-ja päähineen alta soluivat alas rehevät mustat hiukset. "Junoko itse
-omassa persoonassaan, vaiko joku muu jumaluus?" ajatteli luutnantti
-nähdessään tuon nuolenjoustavan vartalon, korkean poven ja tytön
-olkapäällä valkean haukan. Luutnanttimme jäi seisomaan paljastetuin
-päin ja katseli ääneti ihmekuvaa. Vain hänen silmänsä loistivat ja
-hänen sydämensä ympäri tarttui kuin käsi. Hän oli jo lausumaisillaan:
-
-    "Jollet sa kuolevien ole joukkoa, vaan jumaloiden..."
-
-kun lähettiläs ja herra Longinus samassa hetkessä ratsastivat
-paikalle ja heidän jäljessään haukkamestari vanteineen. Viimemainitun
-nähdessään jumalatar ojensi haukkaa varten kätensä ja tämä,
-siirtyen alas olalta, asettui hänen kädelleen. Luutnantti kiiruhti
-nyt haukkamestarin edelle ottaakseen pois linnun, kun yhtäkkiä
-tapahtui ihmeellinen enne. Haukka, asettaen toisen jalkansa neidon
-kädelle, tarttui toisella luutnantin käteen, ja sensijaan että olisi
-istuutunut, alkoi iloisesti vikistä ja vetää näitä käsiä toistensa
-luo niin voimakkaasti, että niiden täytyi koskettaa toisiaan.
-Luutnanttia värisytti, mutta lintu antoi vasta silloin siirtää
-itsensä vanteeseen, kun haukkamestari oli pannut haukkalakin sen
-päähän. Silloin vanhempi nainen alkoi puhua.
-
--- Ritari, sanoi hän, -- kuka lienettekin, niin älkää kieltäytykö
-auttamasta naisia, jotka ovat jääneet tielle eivätkä tiedä mitä
-tehdä. Kotiin ei meillä enään ole kuin kolme penikulmaa, mutta vaunun
-akseli katkesi ja meidän täytyy ehkä nyt jäädä yöksi taivasalle.
-Kuskin lähetin poikieni luo toimittamaan meille toisia vaunuja, mutta
-ennenkuin hän saapuu sinne ja palaa, tulee pimeä ja kammottaa jäädä
-tänne yöksi, kun täällä likellä on hautausmaa.
-
-Vanha aatelisnainen puhui nopeaan ja niin karkealla äänellä, että
-luutnanttia hämmästytti. Hän vastasi kuitenkin kohteliaasti:
-
--- Armollinen rouva, ei tule kysymykseen, että me jättäisimme teidät
-ja arvoisan tyttärenne tielle. Me matkustamme Lubnieen, jossa olemme
-sotilaina ruhtinas Jeremin palveluksessa, tiemme sattuu siis käymään
-samaan suuntaan -- ja vaikkapa ei sattuisikaan, niin tekisimme
-mielellämme mutkan, kunhan vaan voisimme jollakin tavalla olla
-avuksi. Vaunuja minulla tosin ei ole, sillä sotilaan tapaan kuljen
-tovereineni ratsain, mutta herra lähettiläällä on ja hän kohteliaana
-kavaljeerina tarjoaa luullakseni mielellään vaununsa armollisen
-rouvan ja arvoisan tyttärenne käytettäväksi. Lähettiläs kohotti
-soopelinkarvaista lakkiansa, koska hän, tuntien puolan kielen,
-ymmärsi mistä oli kysymys, ja astui heti, kuten kohteliaan pajarin
-sopii, esiin kauniisti kumartaen. Sitten hän käski -- haukkamestarin
-nopeasti ratsastaa hakemaan vaunuja, jotka olivat jääneet hyvän
-matkaa jäljellepäin. Sillä välin luutnantti katseli neitoa. Tämä ei
-voinut kestää hänen tulista katsettansa, vaan loi silmänsä alas.
-Kasakannäköinen nainen virkkoi:
-
--- Palkitkoon Jumala herrojen avuliaisuuden, mutta koska Lubnieen on
-vielä pitkä matka, niin älkää halveksiko minun ja poikieni kattoa,
-jonka alle pyydän teitä vieraiksi. Me olemme Rozlogi-Siromachysta,
-minä olen ruhtinas Kurcewicz-Bulyhan leski ja tämä ei ole minun
-tyttäreni, vaan mieheni veljen, vanhemman Kurcewiczin tytär. Hän
-on uskonut orvon meidän haltuumme. Poikani ovat nyt kotona ja minä
-palaan Czerkasysta, jossa kävin uhraamassa pyhän ja puhtaimman
-Neitsyen alttarilla. Palatessa kohtasi meitä sitte tällainen vastus
-ja jolleivat herrat olisi olleet niin kohteliaita, olisi meidän
-täytynyt jäädä yöksi tielle.
-
-Ukrainalaisruhtinatar olisi puhunut kauvemminkin, mutta samassa
-näkyivät kaukana vaunut, hiljaa liketen lähettilään sotilasseurueen
-ja herra Skrzetuskin sotamiesten ympäröiminä.
-
--- Onko armollinen rouva ruhtinas Wasili Kurcewiczin leski? kysyi
-luutnantti.
-
--- En, vastasi ruhtinatar nopeasti ja ikäänkuin suuttuneena. -- Minä
-olen Konstantinin leski, mutta tämä on Wasilin tytär Helena, lisäsi
-hän, osoittaen neitoa.
-
--- Ruhtinas Wasilista on paljon kerrottu Lubniessa. Olihan hän suuri
-sotilas ja ruhtinas Michal vainajan uskottu.
-
--- Lubniessa en ole ollut, sanoi leskiruhtinatar
-
-Kurcewicz jonkinlaisella ylpeydellä, -- enkä tiedä mitään Wasilin
-sotilastoimista, mutta hänen myöhäisemmistä teoistaan ei kannata
-puhua, koska kaikki ne tuntevat. Kuullessaan viime sanat taivutti
-ruhtinatar Helena päänsä kuin viikatteen katkaisema kukka, mutta
-luutnantti puuttui vilkkaasti puhumaan:
-
--- Älkää sanoko niin, armollinen rouva. Ruhtinas Wasili oli
-inhimillisen oikeuden kauhean erehdyksen perusteella tuomittu
-menettämään päänsä ja omaisuutensa ja hänen täytyi pelastaa henkensä
-pakenemalla. Mutta myöhemmin hänen syyttömyytensä tuli ilmi, joka
-myöskin tehtiin tiettäväksi, ja hänelle palautettiin rehellisen
-miehen kunnia. Ja tämän kunnian täytyy olla sitä suuremman, mitä
-suurempi vääryys oli.
-
-Ruhtinatar katsahti luutnanttiin tuimasti ja hänen epämiellyttävillä,
-terävillä kasvoillaan kuvastui selvä viha. Mutta vaikka herra
-Skrzetuski oli nuori mies, oli hänessä kuitenkin sellainen
-ritarillinen uljuus ja hänen katseensa oli niin kirkas, ettei
-ruhtinatar uskaltanut vastustaa häntä. Sensijaan hän kääntyi
-ruhtinatar Helenan puoleen:
-
--- Sinun ei sovi kuunnella tätä keskustelua. Käy katsomaan, että
-matkasäkit siirretään ajopeleistämme niihin vaunuihin, joissa
-herrojen suostumuksella tulemme ajamaan.
-
--- Suoko neiti minun auttaa? sanoi luutnantti. Ja yhdessä menivät he
-vaunujen luo. Mutta heti kun he seisahtuivat vastatusten, molemmille
-puolille vaunun ovia, kohosivat ruhtinattaren silkkiset silmäripset
-ja hänen katseensa lankesivat luutnantin kasvoille kuin kirkas,
-lämmin auringonpaiste.
-
--- Kuinka olen teille kiitollinen, sanoi hän äänellä, joka luutnantin
-korvissa soi kuin luutun ja huilun suloiset sävelet. -- Kuinka olen
-kiitollinen siitä että puolustitte isäni kunniaa ja asetuitte sitä
-vääryyttä vastaan, jolla hänen lähimmät sukulaisensa häntä kohtelevat.
-
--- Armollinen neiti, vastasi luutnantti, tuntien, että hänen
-sydämensä suli kuin keväinen lumi, -- päästäkseni osalliseksi
-tällaisesta kiitollisuudesta olisin, sen tietää Jumala, valmis
-menemään tuleen tai vuodattamaan vereni. Mutta kun vain haluni on
-suuri ja ansioni kovin pieni, niin kuinka voisinkaan vastaanottaa
-armollisen neidin huulilta tällaista kiitollisuuden palkkaa!
-
--- Älkää halveksiko sitä, enhän minä, köyhä orpo, voi muuten osottaa
-kiitollisuuttani.
-
--- En toki sitä halveksi, puhui luutnantti kasvavalla voimalla, --
-mutta niin suuren suosion tahtoisin ansaita pitkällä ja uskollisella
-palveluksella ja sitä vain pyydän, että armollinen neiti suvaitsisi
-antaa minulle tilaisuutta suorittaa tuota palvelusta.
-
-Ruhtinatar punastui ja hämmentyi kuullessaan nämä sanat. Sitte hän
-yhtäkkiä kalpeni ja vastasi, nostaen kädet kasvoilleen, surullisella
-äänellä:
-
--- Onnettomuutta se vaan toisi teille tuo tuollainen palvelus, hyvä
-herra.
-
-Luutnantti kumartui vaunun oven yli ja sanoi hiljaa ja hellästi:
-
--- Tuokoon mitä Jumala suo ja vaikkapa toisi tuskaakin, niin valmis
-olen lankeamaan neidin jalkain juureen ja rukoilemaan teiltä tätä
-palvelusta.
-
--- Ei ole mahdollista, ritari, että te, juuri vasta minut nähtyänne,
-olisitte niin halukas tuohon palvelukseen.
-
--- Tuskin olin teidät nähnyt, kun jo unohdin itseni ja huomasin,
-että minun, vapaan sotamiehen täytyy muuttua orjaksi. Mutta niin on
-nähtävästi Jumalan tahto. Tunne on kuin nuoli, joka odottamattomasti
-lävistää rinnan. Ja nyt tunnen minä tuon vasaman, vaikka eilen en
-olisi itsekään uskonut, jos joku olisi sen minulle sanonut.
-
--- Jollette eilen itsekään uskonut, niin kuinkas minä voin uskoa
-tänäpänä?
-
--- Aika tulee parhaiten antamaan neidille siitä vakuutuksen, mutta
-minun vilpittömyyteni voitte tuntea vaikka heti paikalla sekä
-sanoistani että myöskin kasvoistani.
-
-Ja taas ruhtinattaren silkkiset silmäverhot kohosivat ja hänen
-katseensa kohtasi nuoren sotilaan miehekkäät ja jalot kasvot sekä
-silmäyksen, joka oli niin täynnä ihastusta, että tumma puna peitti
-neidin posket. Hän ei kuitenkaan enään painanut silmiään maata kohden
-ja hetken ajan luutnantti sai juoda hänen ihanien silmiensä suloa.
-Ja he katselivat toisiaan kuin kaksi olentoa, jotka, vaikka ovatkin
-kohdanneet toisensa vain arotiellä, tuntevat, että he ovat heti
-valinneet toisensa, kuin kaksi olentoa, joiden sielut heti alkavat
-liidellä toistensa luo kuin kaksi kyyhkystä.
-
-Ihastuksen hetken katkaisi ruhtinatar Konstantowan terävä ääni,
-joka kutsui nuorta ruhtinatarta. Vaunut saapuivat. Valakialaiset
-sotamiehet alkoivat siirtää niihin tavaroita rikkoutuneista vaunuista
-ja hetken perästä oli kaikki valmista.
-
-Herra Rozwan Ursu oli siis kohteliaana miehenä luovuttanut omat
-vaununsa molemmille naisille, luutnantti nousi satulaan ja niin
-lähdettiin liikkeelle.
-
-Oli jo ilta. Kahamlikin tulvivat vedet kimmelsivät kullanvärisinä
-laskevan auringon ja iltaruskon purppurassa. Korkealle ylös
-taivaalle asettui lauma kevyitä punertavia pilviä, jotka siitä
-hiljalleen siirtyivät alas taivaanrantaa kohti, ikäänkuin väsyneinä
-lentelemään taivaalla ja haluten laskeutua levolle johonkin
-kaukaiseen tuntemattomaan kehtoon. Herra Skrzetuski ratsasti nuoren
-ruhtinattaren kohdalla, mutta ei puuttunut keskustelemaan hänen
-kanssaan, sillä vieraiden läsnäollessa hän ei voinut puhua neidon
-kanssa niinkuin äsken ja joutava puhe ei tahtonut häneltä luistaa.
-Hänen sydämessään asui onni ja päässä humisi kuin viini.
-
-Koko karavaani kulki reippaasti eteenpäin ja hiljaisuutta häiritsivät
-vain hevosten korskahdukset tai jalustamien kilinä. Sitte alkoivat
-valakialaiset sotamiehet takimmaisissa vankkureissa vetää
-alakuloista valakialaista laulua. Pian he kuitenkin lakkasivat ja
-silloin alkoi kuulua herra Longinuksen nenään kaiutettu ääni, joka
-vuorostaan lauloi jotakin hurskasta laulua. Oli jo pimennyt, tähdet
-vilkuttelivat taivaalla ja valkeita sumuja nousi kosteilta niityiltä,
-jotka näyttivät äärettömiltä meriltä.
-
-Saavuttiin metsään, mutta tuskin oli ajettu muutama sata askel,
-kun alkoi kuulua kavioiden töminää ja viisi ratsastajaa ilmestyi
-karavaanin eteen. Nuoret ruhtinaat, jotka olivat kuskilta saaneet
-tiedon äitiä kohdanneesta onnettomuudesta, olivat rientäneet häntä
-vastaan, tuoden muassaan vaunut, joiden eteen oli valjastettu neljä
-hevosta.
-
--- Keitä te olette -- poikani, eikö niin? huusi vanha ruhtinatar.
-
-Ratsastajat lähenivät vaunuja.
-
--- Me, äiti.
-
--- Terve teille. Näitä herroja saan kiittää siitä etten enää tarvitse
-apua. Kas tässä ovat poikani, jotka suljen herrojen suosioon, Simeon,
-Juri, Andrej ja Mikolai. Entä viides -- kuka se on? sanoi hän,
-katsoen tarkemmin. -- No, jolleivat vanhat silmäni petä pimeässä,
-niin se on Bohun.
-
-Nuori ruhtinatar vetäytyi äkkiä syvemmälle vaunuihin.
-
--- Kumarran nöyrästi sekä teille, ruhtinatar, että teille nuori
-ruhtinatar Helena, sanoi viides ratsastajista.
-
--- Bohun, sanoi vanha ruhtinatar, -- oletko, haukkani, saapunut
-rykmentistä? Onko teorba mukana? Terve, terve. Hoi, pojat, olen
-jo pyytänyt arvoisia herroja yöksi Rozlogiin ja kumartakaa nyt
-vuorostanne tekin heitä. "Vieras taloon, Jumala taloon." Olkaa
-tervetulleet kattomme alle.
-
-Bulyhat nostivat lakkiaan.
-
--- Pyydämme nöyrimmästi arvoisia herroja astumaan matalaan majaamme.
-
--- Hänen korkeutensa lähettiläs ja herra luutnantti ovat jo luvanneet
-tyytyä siihen mitä talomme voi tarjota. Saamme nyt siis ottaa vastaan
-arvoisat ritarit, vaikken tiedä, kuinka meidän köyhä ravintomme tulee
-maistumaan herroille, jotka ovat tottuneet hoviherkkuihin.
-
--- Sotilaan ruualla me elämme emmekä hoviherkuilla.
-
-Ja herra Rozwan Ursu lisäsi:
-
--- Olenpa minä jo saanut kokea aatelistalojen vieraanvaraisuutta ja
-tiedän, ettei hovinkaan aulius vedä sille vertoja.
-
-Vaunujen kulkiessa eteenpäin vanha ruhtinatar Puhui edelleen:
-
--- Kauvan, kauvan siitä jo on, kun meillä oli hyvät ajat. Volyniassa
-ja Liettuassa elää vielä Kurcewiczeja, jotka pitävät kemuja ja
-viettävät ylimyksen elämää, mutta he eivät tahdo tuntea köyhempiä
-sukulaisiaan, josta heitä Jumala rangaiskoon. Me elämme köyhästi,
-melkein kuin kasakat, mutta herrat saavat antaa sen anteeksi ja ottaa
-vastaan mitä hyvästä sydämestä tarjoamme. Minulla ja pojillani on
-hallussamme yksi kylä ja toistakymmentä lopottia. Lisäksi meillä on
-holhottavanamme tämä neiti.
-
-Nämä sanat kummastuttivat luutnanttia, sillä hän oli Lubniessa
-kuullut, ettei Rozlogi ole mikään pieni aatelistila ja että se
-lisäksi on aikoinaan kuulunut Helenan isälle, ruhtinas Wasilille.
-Hänestä ei kuitenkaan tuntunut sopivalta kysyä, millä tavoin se oli
-joutunut ruhtinas Konstantinin ja hänen leskensä haltuun.
-
--- Teidän armollanne on viisi poikaa, eikö niin? kysyi herra Rozwan
-Ursu.
-
--- Minulla on ollut viisi poikaa, komeaa kuin leijonat, sanoi
-ruhtinatar, -- mutta vanhimmalta, Wasililta puhkaisivat pakanat
-Bjalogrodissa soihduilla silmät ja siitä menetti hän myöskin
-järkensä. Kun nuoret lähtevät sotaretkelle, niin minä jään yksin
-kotiin tuon vanhimman kanssa, niinkuin myöskin tämän neidin kanssa,
-josta on enemmän surua kuin huvia.
-
-Ylenkatseellinen sävy, jolla vanha ruhtinatar puhui miehensä
-veljentyttärestä, tuli niin selvästi näkyviin, ettei se voinut jäädä
-luutnantilta huomaamatta. Viha kiehui hänen rinnassaan ja hän oli
-vähällä päästää ruman kirouksen, mutta sanat kuolivat huulille, kun
-hän, katsoessaan nuoreen ruhtinattareen, kuun valossa näki kyyneliä
-hänen silmissään.
-
--- Mikä neidin on? Mitä te itkette? kysyi hän hiljaa.
-
-Nuori ruhtinatar vaikeni.
-
--- Minä en voi nähdä neidin itkevän, sanoi herra Skrzetuski ja taipui
-häntä kohden. Huomatessaan, että vanha ruhtinatar keskustelee herra
-Rozwan Ursun kanssa eikä katsele sinne päin, hän jatkoi rukoillen:
-
--- Sanokaa Jumalan tähden edes sana, sillä Jumala näkee, että minä
-antaisin vereni ja terveyteni, kun vaan voisin lohduttaa teitä.
-
-Yhtäkkiä hän tunsi, että joku ratsastajista painoi häntä niin lujaan,
-että hevosten kyljet hieroivat toisiaan.
-
-Keskustelu nuoren ruhtinattaren kanssa katkesi, kun herra Skrzetuski
-hämmästyneenä ja suuttuneena kääntyi uskalikon puoleen.
-
-Kuutamossa hän nyt näki kaksi silmää, jotka katsoivat häneen
-röyhkeästi, vaatien taisteluun ja pilkaten.
-
-Nuo kauheat silmät loistivat kuin suden silmäterät pimeässä metsässä.
-
--- Mitä perhanaa? mietti luutnantti, -- onko tuo itse paholainen vai
-mikä? ja katsoen lähempää noihin hehkuviin silmäteriin, hän kysyi: --
-mitä te ratsastatte tuolla tavalla ja tuijotatte minuun?
-
-Ratsastaja ei vastannut mitään, vaan katseli edelleen yhtä
-itsepintaisesti ja röyhkeästi.
-
--- Jos teistä on pimeä, niin voin iskeä tulta ja jos tie on liian
-ahdas, niin huis arolle! lausui luutnantti kiihtyneellä äänellä.
-
--- Lähde sinäkin, puolalainen pois siitä vaunun luota, niin pian kuin
-näet aron, vastasi ratsastaja.
-
-Luutnantti, joka oli nopea toimimaan, ei vastannut mitään, vaan
-potkaisi jalallaan niin voimakkaasti päälleryntääjän ratsua vastaan,
-että hevonen kirkaisi ja vyöryi siinä silmänräpäyksessä tiepuoleen.
-
-Ratsastaja pysähdytti sen kuitenkin samassa, ja käytti jo siltä kuin
-hän aikoisi käydä luutnantin kimppuun. Samassa kuului kuitenkin
-vanhan ruhtinattaren terävä, komentava ääni:
-
--- Bohun, mitä sinä teet?
-
-Nämä sanat vaikuttivat heti. Ratsastaja käänsi hevosensa ympäri ja
-ajoi toiselle puolen tietä ruhtinattaren luo. Tämä lausui:
-
--- Mitä sinä ajattelet? Et sinä nyt ole Perejaslawissa etkä Krimissä,
-vaan Rozlogissa, huomaa se. Karahuta nyt heti edelle ja näytä meille
-tietä, sillä pian kuljetaan pitkin rotkonpohjaa ja siellä on pimeä.
-
-Herra Skrzetuski oli yhtä hämmästynyt kuin suuttunut. Tuo Bohun haki
-nähtävästi riitaa ja olikin aikomuksissaan onnistumaisillaan. Mutta
-miksi hän haki riitaa ja minkätähden tuo odottamaton hyökkäys?
-
-Luutnantin päähän pälkähti yhtäkkiä ajatus, että tässä on kysymys
-nuoresta ruhtinattaresta. Hän tuli vakuutetuksi että niin oli, kun
-hän, katsahtaessaan nuoren ruhtinattaren kasvoihin, yön pimeydestä
-huolimatta huomasi, että ne olivat kalpeat ja pelästyneet.
-
-Sillävälin oli Bohun vanhan ruhtinattaren käskyä noudattaen
-karauttanut eteenpäin. Katsellen hänen jälkeensä sanoi vanha
-ruhtinatar puoleksi itsekseen, puoleksi luutnantille:
-
--- Hän on huimapäinen kasakka.
-
--- Nähtävästi ei siinä päässä ole tarpeeksi järkeä, vastasi herra
-Skrzetuski ylenkatseellisesti. -- Onko tuo kasakka armollisen rouvan
-poikien palveluksessa?
-
-Vanha ruhtinatar heittäytyi taaksepäin vaunuissa.
-
--- Mitä te sanottekaan, hyvä herra, -- hän on Bohun, kasakkajoukon
-alipäällikkö, kuuluisa sankari, poikieni ystävä ja minulle kuin
-kuudes poika. Varmaan olette kuullut hänen nimensä, sillä kaikkihan
-sen tuntevat.
-
-Ja herra Skrzetuski tunsi todella hyvin tämän nimen. Eri
-kasakkapäälliköiden ja atamanien nimien seasta se aina sukelsi
-pinnalle ja oli kaikkien suussa molemmin puolin Dnieperiä. Sokeat
-maankiertäjät lauloivat Bohunista markkinoilla ja kapakoissa ja
-illanvietoissa kerrottiin tuosta nuoresta huimapäästä ihmeellisiä
-asioita. Kuka hän oli, mistä hän oli tullut, sitä ei tietänyt kukaan.
-Varma oli vain, että arot, Dnieper, sen kosket ja Czertomelik
-kaikkine kaalamoineen, lahtineen, syvänteineen, saarineen,
-kallioineen ja kaislikkoineen olivat olleet hänen kehtonaan. Pienestä
-pojasta asti hän oli elänyt tässä villissä maailmassa.
-
-Rauhan aikana hän muiden kanssa kävi kalastamassa ja metsästämässä,
-yhdessä puolialastoman toverijoukon kanssa hän silloin samoili kaikki
-Dnieperin suot ja kaislikot, toisinaan taas hän vietti kokonaisia
-kuukausia metsien syvyydessä. Kouluna hänellä oli ryöstöretket
-Dnieperin aroille -- sieltä hän toi tatarien raavas- ja hevoslaumoja
---, väijytykset, tappelut, sotaretket tatariheimoja vastaan
-Bjalogrodiin ja Moldauhun, tai veneretket Mustallamerellä. Päivänsä
-hän vietti ratsun selässä, yönsä aron nuotiotulen ääressä, muunlaisia
-öitä ja päiviä ei hän tuntenut. Jo aikaisin oli hän päässyt koko
-Suistomaan suosikiksi, aikaisin oli hän alkanut johtaa toisia ja
-pian oli hän rohkeudessa voittanut kaikki muut. Hän oli valmis sadan
-ratsumiehen kanssa lähtemään vaikkapa Baktshisarajhin valaisemaan
-itse khanin kasvot tulipalolla. Hän poltti tatarien leirit ja
-kauppalat, surmasi asukkaat ja revitytti kiinni saadut tatarit
-hevosten välissä. Hän teki ryntäyksensä kuin myrsky ja poistui
-tantereelta kuin kuolema. Merellä saattoi hän kuin hullu hyökätä
-turkkilaisten galeerien kimppuun. Hän karkasi Dniesterin ja Tonavan
-suun väliselle arolle, mennen, kuten hänestä sanottiin, oikopäätä
-jalopeuran kitaan. Muutamat hänen sotaretkistään olivat suorastaan
-hullun tekoja. Monet vähemmän rohkeat ja vähemmän uskaliaat miehet
-kuolivat paaluun lyötyinä Stambulissa tai mätänivät soutaessaan
-turkkilaisia galeereja. Hän tuli aina takaisin terveenä ja muassaan
-runsas saalis. Kerrottiin, että hän oli koonnut tavattomat aarteet
-ja että hän säilyttää niitä kätkettyinä Dnieperin kaislikkoihin.
-Välistä oli nähty hänen, jalat savessa, tallaavan brokaadeja ja
-hopealankoja, levittävän hevosensa kavioiden alle mattoja, tai
-damastiin puettuna kylpevän tervassa, osottaakseen siten tahallaan,
-kuinka kasakka halveksii tuollaisia jaloja kankaita ja pukuja.
-Kauvan ei hän viihtynyt yhdessä kohden. Hänen tekojansa johtivat
-haaveelliset päähänpistot. Välistä hän, tultuansa Czehryniin,
-Czerkasiin tai Perejaslawiin hurjisteli kuin viimeistä päivää muiden
-zaporogilaisten kanssa. Välistä taas hän eli kuin munkki, ei puhunut
-ihmisten kanssa ja karkasi aroille. Joskus hän kokosi ympärilleen
-sokeita, joiden soittoa ja laulua hän kuunteli päiväkausia, sitte
-heittääkseen kolikoita kunkin eteen. Aateliston joukossa hän osasi
-käyttäytyä hovikavaljeerina, kasakkain keskuudessa villeimpänä
-kasakkana, ritarien kanssa ritarina ja ryövärien joukossa ryövärinä.
-Toiset pitivät häntä hulluna, niin hillitön ja hurja sielu hän
-oli. Mitä varten hän maailmassa eli, mitä hän tahtoi, minne pyrki,
-ketä palveli, -- sitä ei hän tietänyt itsekään. Hän palveli aroja,
-myrskytuulia, sotaa, rakkautta ja omaa mielikuvitustaan. Juuri
-mielikuvitus erotti hänet muista raakalaisuskalikoista ja koko
-rosvojoukosta, jonka tarkoituksena oli vain rosvous ja jolle oli
-samantekevää, ryöstääkö tatarilta vaiko omiltaan. Bohun otti
-ryöstösaalista, mutta piti sodasta enemmän kuin saaliista ja rakasti
-vaaroja niiden oman viehätyksen takia. Kullalla hän maksoi laulun,
-kunniaa hän ajoi takaa, muusta hän ei välittänyt.
-
-Kaikista uskalikoista edusti hän parhaiten kasakkaritaria, siksi
-laulukin valitsi juuri hänet lemmikikseen ja levitti hänen nimensä
-mainetta yli koko Ukrainan.
-
-Viime aikana oli hän tullut Perejaslawin kasakkain alipäälliköksi,
-mutta itse asiassa hänellä oli ylipäällikön valta, sillä vanha Loboda
-piteli jo heikosti kädessään päällikkönuijaa.
-
-Herra Skrzetuski tiesi hyvin, kuka Bohun oli ja kun hän kysyi
-vanhalta ruhtinattarelta, onko hän kasakkana hänen poikiensa
-palveluksessa, niin hän teki sen tahallisesti, ylenkatseensa
-osotukseksi. Sillä hän aavisti Bohunista saavansa vihamiehen ja,
-huolimatta kaikesta urhon kunniasta, kiehahti luutnantissa veri, kun
-kasakka oli käyttäytynyt häntä kohtaan niin röyhkeästi.
-
-Hän arveli niinikään, että vaikka kaikki nyt jäi alkuunsa, niin se ei
-lopu siihen. Herra Skrzetuski oli ovela kuin vapsahainen, hän luotti
-itseensä eikä äkkiä luopunut aikeistaan, ja vaaroja hän melkein haki.
-Hän oli valmis vaikkapa heti kannustamaan ratsunsa Bohunia vastaan.
-Hän ei kuitenkaan sitä tehnyt, vaan ajoi nuoren ruhtinattaren
-rinnalla. Vaunut olivat jo tulleet rotkon ohi ja kaukaa näkyivät
-valot Rozlogista.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Kurcewicz-Bulyhat olivat vanhaa ruhtinassukua, joka polveutui
-Koryjatista ja johti todennäköisesti alkuperänsä Rurikista saakka.
-Suvun kahdesta päälinjasta asui toinen Liettuassa, toinen Volyniassa,
-mutta Dnieperin taakse oli siirtynyt vasta ruhtinas Wasili, yksi
-volynialaisen haaran lukuisista jälkeläisistä, joka köyhänä
-miehenä ei tahtonut jäädä rikkaitten sukulaistensa keskelle, vaan
-meni Michal Wisniowieckin, kuuluisan "Jareman" isän palvelukseen.
-Saavutettuaan tässä palveluksessa paljon kunniaa ja tehtyään
-ruhtinaalle huomattavia ritarinpalveluksia, hän sai tältä perinnöksi
-Krasne-Rozlogin, jota sittemmin sutten paljouden takia nimitettiin
-Wilcze-Rozlogiksi (Susi-Rozlogi) ja asettui sinne lopullisesti
-asumaan. Käännyttyään v. 1629 katolinuskoon hän nai neiti Rahozan,
-joka oli tunnettua, alkuaan rumenilaista aatelissukua. Tästä
-avioliitosta syntyi vuotta myöhemmin tytär Helena. Äiti kuoli häntä
-synnyttäessään, mutta ruhtinas Wasili, joka ei tahtonut mennä uusiin
-naimisiin, antautui kokonaan talon hoitoon ja ainoan tyttärensä
-kasvattamiseen. Hän oli jaloluontoinen mies ja hänen hyveensä
-olivat harvinaiset. Päästyänsä jotenkin nopeasti keskinkertaiseen
-varallisuuteen, hän heti ajatteli vanhempaa veljeänsä Konstantinia,
-joka oli jäänyt köyhyyteen Volyniaan ja joka mahtavan sukunsa
-hylkimänä oli ollut pakoitettu muuttamaan kartanosta kartanoon.
-Tämän ynnä hänen vaimonsa ja viisi poikaansa hän toi Bozlogiin ja
-jakoi heidän kanssaan jokaisen leipäpalan. Sillä tavoin elivät
-Kurcewiczit rauhassa aina v. 1634 loppuun asti, jolloin Wasili
-yhdessä kuningas Wladislawin kanssa marssi Smolenskia kohden. Siellä
-sattui onneton tapaus, joka tuli hänen turmioksensa. Kuninkaan
-leirissä saatiin käsiin venäläisten päällikölle Sheinille osotettu
-kirje, jonka alla oli ruhtinaan nimi ja Kurczin vaakunasinetti.
-Tällainen ilmeinen petosyritys ritarin puolelta, joka siihen asti
-oli nauttinut tahraamatonta kunniaa, hämmästytti ja suututti
-kaikkia. Turhaan Wasili todisti Jumalan kautta, ettei käsiala eikä
-allekirjoitus ole hänen. Kurczin vaakuna sinetissä poisti kaikki
-epäilykset eikä kukaan tahtonut uskoa ruhtinaan selitystä, että hän
-oli kadottanut sinettinsä. Ja lopuksi onnettoman ruhtinaan, joka
-valtiopetoksesta syytettynä tuomittiin kunnian ja pään menetykseen,
-täytyi pelastaa itsensä pakenemalla. Saavuttuaan yöllä Rozlogiin hän
-vannotti kaikkien pyhien nimessä veljeänsä Konstantinia, että tämä
-holhoisi kuin isä hänen tytärtänsä, ja poistui ainiaaksi. Kerrotaan
-että hän vielä Barista lähetti kirjeen ruhtinas Jeremille, pyytäen,
-ettei tämä ottaisi Helenalta pois leipäpalaa, ja jätti niinmuodoin
-luottamuksella tyttärensä Bozlogiin Konstantinin holhottavaksi.
-Senjälkeen ei hänestä kuulunut mitään. Huhu kävi, että hän heti
-senjälkeen kuoli, toiset taas väittivät hänen liittyneen Itävallan
-keisarin joukkoihin ja kaatuneen sodassa Saksanmaalla. Mutta kukapa
-tiesi, miten asianlaita todellisuudessa oli. Nähtävästi hän oli
-kuollut, koska ei enään tiedustellut tytärtänsä. Pian hänestä
-lakattiin puhumasta. Uudelleen häntä muistettiin taas, kun hänen
-syyttömyytensä kävi selville. Eräs vitebskiläinen Kupcewicz tunnusti
-nimittäin kuollessansa, kirjoittaneensa Smolenskin luona kirjeen
-Sheinille ja painaneensa sen alle leirissä löytämänsä sinetin. Tämä
-todistus täytti kaikkien sydämet säälillä ja mielipahalla. Tuomio
-peruutettiin ja ruhtinas Wasilin nimelle palautettiin sen entinen
-kunnia, mutta hänelle itselleen tuli palkinto kärsimyksistä liian
-myöhään. Rozlogia taas ei Jeremi ollut aikonutkaan ottaa pois, sillä
-Wisniowieckit, hyvin tuntien Wasilin, eivät olleet koskaan olleetkaan
-täysin vakuutetut hänen syyllisyydestänsä. Wasili olisi saattanut
-jäädä paikoilleenkin ja heidän mahtavan kätensä suojassa olla
-kokonaan välittämättä tuomiostaan. Hän oli lähtenyt vain siksi, ettei
-voinut kärsiä häväistystä.
-
-Helena kasvoi siis Rozlogissa sedän hellän huolenpidon alaisena
-ja vasta tämän kuoleman jälkeen alkoivat hänelle vaikeat ajat.
-Konstantinin vaimo, joka polveutui epäiltävää alkuperää olevasta
-suvusta, oli ankara, intohimoinen ja tarmokas nainen, jonka vain
-hänen miehensä oli saattanut pitää aisoissa. Miehensä kuoleman
-jälkeen otti hän rautaisiin käsiinsä Rozlogin hallituksen. Palvelijat
-vapisivat hänen edessään, pojat pelkäsivät häntä kuin tulta ja
-naapuritkin saivat pian oppia tuntemaan hänet. Hallituksensa
-kolmantena vuonna harjoitti hän kaksi kertaa omankädenoikeutta
-Siwinskejä vastaan Browarkissa, johtaen itse, mieheksi puettuna,
-ratsun selästä joukkoansa ja palkattuja kasakkoja. Kun ruhtinas
-Jeremin rykmentit kerran tuhosivat tatarilaisjoukon, joka pani
-toimeen rauhattomuuksia Seitsemän-Haudan tienoilla, niin ruhtinatar,
-taasen itse johtaen väkeänsä, teki lopun tämän joukon jäännöksestä,
-joka oli palannut Rozlogin lähelle. Hän asettui lujasti Rozlogiin
-ja alkoi katsoa sitä omaksi ja poikiensa tilaksi. Poikiansa hän
-rakasti kuin emäsusi pentujansa, mutta itse ollen yksinkertainen
-ihminen ei hän pitänyt huolta siitä, että pojat olisivat saaneet
-säätynsä mukaisen kasvatuksen. Kiovasta tuotu kreikanuskoinen munkki
-opetti heitä lukemaan ja kirjoittamaan ja siihen opetus loppuikin.
-Lubnie olisi tosin ollut verraten likellä ja sen ruhtinaallisessa
-hovissa olisivat pojat voineet saada ulkonaista hienoutta, harjaantua
-kansliatöihin ja julkisiin asioihin tai käydä ritarikoulua
-asettumalla lippujen alle. Mutta ruhtinattarella oli kaikenlaiset
-syynsä, joiden vuoksi hän ei pannut heitä Lubnieen.
-
-Vaan entä jos ruhtinas Jeremin mieleen olisi muistunut Rozlogi ja
-hän olisi käynyt katsomassa, millainen Helenan holhous on, tai olisi
-Wasilin muiston takia itse tahtonut ruveta holhoojaksi? Silloin olisi
-ehkä täytynyt lähteä pois Rozlogista ja siksi ruhtinatar mieluummin
-soi, että Lubniessa unohdettiin maailmassa edes olevankaan joitakin
-Kurcewiczeja. Mutta siksi myöskin nuoret ruhtinaat saivat kasvaa
-puolivilleinä tai enemmän kasakan kuin aatelismiehen tapaan. Jo
-poikina he olivat ottaneet osaa vanhan ruhtinattaren riitoihin,
-nyrkkivallan oikeudella tehtyihin ulosmittauksiin Siwinskien luona ja
-sotaretkiin tatareja vastaan. Tuntien syntyperäistä vastenmielisyyttä
-kirjoja kohtaan he päiväkaudet ammuskelivat kaaripyssyllä tai
-harjoittelivat kättänsä nuijan tai sapelin käyttämisessä ja
-suopungin heittämisessä. He eivät myöskään välittäneet taloudesta,
-sillä sitä ei äiti päästänyt käsistään. Surullista oli nähdä noita
-tunnetun suvun jälkeläisiä, joiden suonissa virtasi ruhtinaan veri,
-mutta joiden tavat olivat karkeat ja villit ja joiden mieli ja
-kovettunut sydän mustuttivat viljelemätöntä aroa. He kasvoivat kuin
-tammet. Mutta hyvin tietäen olevansa oppimattomia he välttelivät
-aatelisseuraa, jotavastoin villien kasakkajoukkojen seura oli
-heille sitä rakkaampi. Aikaisin he myöskin olivat lähteneet
-seikkailuretkille Dnieperin suistomaalle, missä heidät oli otettu
-vastaan hyvinä tovereina. Välistä he olivat viettäneet noin puoli
-vuotta kasakkain päämajassa Siczissä. He kävivät silloin kasakkain
-kanssa "ansiolla", ottivat osaa hyökkäyksiin turkkilaisia ja
-tatareja vastaan, ja nämä retket tulivat lopulta heidän rakkaimmaksi
-työkseen. Äiti ei hänkään pannut vastaan, sillä he toivat usein
-kotiin runsaan saaliin. Mutta yhdellä näistä retkistä vanhin poika
-Wasili joutui pakanain käsiin. Veljien onnistui tosin Bohunin ja
-hänen zaporogilaisten kasakkainsa avulla vapauttaa hänet, mutta
-silloin olivat jo hänen silmänsä puhkaistut. Siitä asti täytyi hänen
-istua kotona. Ja vaikka hän ennen oli ollut hurjin joukossa, oli
-hän senjälkeen käynyt hyvin lempeäksi ja vaipunut mietiskelyyn sekä
-tullut jumaliseksi.
-
-Nuoremmat harjoittivat yhä sotilasammattiaan, joka lopulta
-heille tuotti lisätiluksen. Ei tarvinnut muuta kuin katsoa
-Rozlogi-Siromachya arvataksen mitä väkeä siellä asuu. Kun lähettiläs
-ja herra Skrzetuski vaunuineen ajoivat portista sisään, niin he eivät
-nähneet mitään herrastaloa, vaan pikemmin suuren vajan, joka oli
-lyöty kokoon mahtavista tammihirsistä. Ikkunat olivat kapeat aivan
-kuin ampuma-aukot, palvelijain ja kasakkain asunnot, tallit, aitat ja
-ulkohuoneet olivat aivan päärakennuksessa kiinni, muodottoman pitkänä
-rivinä, jossa toiset osat olivat korkeammat, toiset matalammat. Tila
-oli ulkoa niin köyhän ja kurjan näköinen, että olisi ollut vaikea
-arvata sitä ihmisten asunnoksi, jos akkunoista ei olisi näkynyt
-valoa. Asepihalla talon edessä näkyi kaksi kaivonvinttaa, portin
-ääressä oli pylvään nenässä silta paaluineen, johon oli kytketty
-aljokarhu. Samanlainen mäntyhirsistä tehty mahtava portti vei
-asepihalle, jota joka puolelta ympäröi kaivanto ja hirsiaita.
-
-Huomasi selvästi, että paikka oli varustettu hyökkäyksiä vastaan.
-Se muistutti joka suhteessa kasakkavarustusta tai suurinta osaa
-aatelistiloja kasakka-asutuksen piirissä. Se näytti jonkinlaiselta
-ryöväripesältä. Palvelijat, jotka soihdut kädessä tulivat vieraita
-vastaan, muistuttivat pikemmin maantienrosvoja kuin rauhallista
-väkeä. Asepihalla olevat suuret koirat repivät kahleitansa, ikäänkuin
-olisivat tahtoneet riistäytyä irti ja heittäytyä saapuneiden
-kimppuun. Talleista kuului hevosten hirnuntaa. Nuoret Bulyhat
-alkoivat yhdessä äitinsä kanssa kutsua palvelijoita, käskeä ja
-kirota. Tämän hälinän vallitessa vieraat menivät talon keskelle,
-mutta siellä vasta herra Rozwan Ursu, nähdessään asumuksen viileyden
-ja kurjuuden melkein pahoitteli, että oli suostunut pyyntöön ja
-ihmetteli suuresti kaikkea, mitä hänen silmänsä saivat nähdä. Mutta
-talon sisäpuoli ei ensinkään vastannut ulkopuolen vaikutusta. Ensinnä
-tultiin laajaan eteiseen, jonka seinät melkein kokonaan olivat
-verhotut aseilla ja villipetojen nahoilla.
-
-Kahdessa isossa kuopassa paloi puupölkkyjä ja niiden kirkkaassa
-valossa saattoi nähdä kallisarvoisia ratsuvaljaita, kiiltäviä
-panssareita ja turkkilaisia suomussopia, joista siellä täällä
-välkkyivät jalokivet, rautalangasta tehtyjä sotapaitoja kullattuine
-nappeineen, puolipanssareita, vatsansuojuksia, sotakauluksia,
-kallisarvoisia teräshaarniskoja, puolalaisia ja turkkilaisia kypäriä,
-joiden silmikot olivat hopeasta. Vastapäisellä seinällä riippui
-kilpiä, joita ei siihen aikaan enään käytetty, ja niiden vieressä
-puolalaisia keihäitä ja itämaisia heittokeihäitä, joukko lyömäaseita
-sapelista alkaen puukkoihin ja tikareihin asti, joiden kahvat tulen
-valossa välkkyivät eri väreissä kuin tähdet. Nurkkiin oli ripustettu
-kimppuja ketun-, suden-, karhun-, näädän- ja kärpän nahkoja,
-nuorten ruhtinasten jahtisaaliita. Alempana pitkin seiniä uinuivat
-vanteillaan haukat, joita oli tuotu kaukaisilta idän aroilta ja joita
-käytettiin susien takaa-ajoon.
-
-Eteisestä saapuivat vieraat suureen pitosaliin. Siellä paloi
-uunissa, jonka yläosasta joka puolelle levisi räystäs, loimuava
-tuli. Tässä salissa oli vielä enemmän rikkautta kuin eteisessä.
-Paljaita seinähirsiä peittivät ryijyt, lattialle oli levitetty
-komeita itämaisia mattoja, keskellä seisoi pitkä ristijalkainen,
-karheista laudoista kokoonlyöty pöytä, jolla oli joko kokonaan
-kultaisia tai kullasta ja venetsialaisesta lasista leikattuja
-pokaaleja. Pitkin seiniä oli pienempiä pöytiä, komoodeja ja
-hyllyjä ja niillä lippaita ja pronssisia rasioita, messinkisiä
-kynttiläjalkoja ja kelloja, jotka turkkilaiset aikoinaan olivat
-ryöstäneet venetsialaisilta ja turkkilaisilta taas kasakat. Koko
-huone oli täynnänsä ylellisyysesineitä ja osa niistä sellaisia, joita
-talon isännät eivät nähtävästi osanneet käyttää. Kaikkialla vallitsi
-sekaisin ylellisyys ja mitä suurin aron asukkaiden yksinkertaisuus.
-Kallisarvoisia turkkilaisia komoodeja, päällystettyjä pronssilla,
-ebenpuulla ja helmiemolla oli höyläämättömien hyllyjen vieressä.
-Kankeat puutuolit olivat pehmeiden, ryijyillä varustettujen sohvien
-rinnalla. Tyynyissä, joita itämaisen tavan mukaan oli sohvilla,
-nähtiin kultakudoksiset tai silkkiset päällykset. Mutta vain
-harvoissa niistä oli sisällä untuvia, sensijaan useimmissa heiniä
-tai herneenvartta. Kallisarvoiset kankaat ja ylellisyysesineet
-olivat niinsanottua turkkilaista tai tatarilaista "hyvyyttä", s.o.
-voittosaalista, osaksi polkuhinnasta kasakoilta ostettua, osaksi jo
-vanhan ruhtinas Wasilin persoonallisissa sodissa saatua, osan olivat
-tuoneet nuoret Bulyhat ryöstöretkiltä Dnieperin suistomailta, he kun
-mieluummin tahtoivat kuljeskella joukkoinensa Mustanmeren rannoilla,
-kuin mennä naimisiin ja hoitaa taloutta. Kaikki tämä ei suuresti
-ihmetyttänyt herra Skrzetuskia, joka tunsi hyvin nämä rajaseutujen
-talot, mutta rumenilainen pajari oli suuresti ihmeissään, kun näki
-komeuden keskellä nuoret Kurcewiczit karvaisissa vasikannahkakengissä
-ja lammasnahkaturkeissa, jotka eivät olleet paljon paremmat
-palvelijoiden vaatteita. Myöskin herra Longinus Podbipienta, joka
-Liettuassa oli tottunut toiseen järjestykseen, oli ihmeissään.
-
-Nuoret ruhtinaat ottivat tällä välin vastaan vieraita sydämellisesti
-ja hyväntahtoisesti. Tottumattomina maailman tapoihin, tekivät he sen
-kuitenkin niin kömpelösti, että luutnantti tuskin saattoi pidättää
-nauruaan.
-
-Vanhin, Simeon, sanoi:
-
--- Tervetuloa, hyvät herrat, olemme kiitollisia armosta, jonka
-osotatte meille. Meidän talomme on teidän talonne ja olkaa kuin
-kotona. Kumarramme arvoisia herroja matalien kynnystemme takaa.
-
-Vaikka äänensävyssä ei saattanut huomata mitään nöyryyttä sen
-johdosta että hän otti vastaan itseänsä ylempiä, kumartui hän
-kuitenkin kasakkain tapaan, ikäänkuin suudellakseen vieraitten vyötä,
-hänen jäljessään kumartuivat samalla tavalla nuoremmat veljet,
-arvellen että vieraanvaraisuus sitä vaatii ja sanoivat: "lyömme
-otsamme maahan".
-
-Sillävälin veti vanha ruhtinatar Bohunia hihasta ja vei hänet toiseen
-saliin.
-
--- Kuuleppas Bohun, sanoi hän kiireesti, -- minulla ei ole aikaa
-puhua pitkältä kanssasi. Minä näin että sinä teit kiusaa tuolle
-nuorelle aatelismiehelle ja hait hänen kanssaan riitaa.
-
--- Äiti, vastasi kasakka, suudellen vanhan ruhtinattaren kättä, --
-maailma on avara, hänellä on toinen tie ja minulla toinen. En ole
-häntä tuntenut enkä hänestä kuullut, mutta älköön hän kumartuko
-nuoren ruhtinattaren puoleen, sillä silloin minä väläytän häntä
-sapelilla silmiin.
-
--- Oletko tullut hulluksi, aivan hulluksi? Missä sinun pääsi on,
-kasakka? Mitä sinä ajattelet? Tahdotko tuhota meidät ja itsesi? Hän
-on Wisniowieckin sotilas ja alipäällikkö, arvossapidetty mies, sillä
-hän on ollut ruhtinaan lähettiläänä khanin luona. Jos hänen päästään
-putoaa ainoakaan hius meidän kattomme alla, niin tiedätkö mitä siitä
-tulee? Vojevoda kääntää silmänsä Rozlogiin, kostaa hänen puolestaan,
-karkoittaa meidät kaikille ilmansuunnille ja vie Helenan Lubnieen --
-mitäs silloin teet? Vai aiotko tapella itse vojevodan kanssa, tai
-hyökätä Lubnieen? Koeta silloin, jos tahdot, tuntea miltä maistuu,
-kun pistetään paalu ruumiisi läpi. Taipuipa aatelismies tytön puoleen
-tai ei, hän on nyt kerran tullut tänne ja kun hän lähtee pois, palaa
-rauha. Hillitse sinä itsesi, tai, jollet voi, niin mars sinne mistä
-tulitkin, sillä täällä sinä tuotat meille onnettomuutta.
-
-Kasakka mursi viiksiä ja kiristeli hampaitaan, mutta ymmärsi, että
-ruhtinatar oli oikeassa.
-
--- He lähtevät huomenna, äiti, sanoi hän, -- ja minä hillitsen
-itseni. Kun vain ei mustaripsi lähde heidän luoksensa.
-
--- Mikä sinun on? Ettäkö heidän pitäisi luulla minun sitoneeni hänet
-kiinni! Menköön vaan miehelle, kyllä minä sen suon. Mutta sinä et voi
-täällä kotona toimittaa mitään, sillä sinussa ei ole isännän vikaa.
-
--- Älkää suuttuko, ruhtinatar. Jos ei muu auta, niin olen heille
-imelä kuin turkkilaiset makeiset. En kiristä heille hammasta, en
-tartu miekankahvaan, vaikka viha minut söisi, vaikka sielu ähkyisi
-tuskasta. Tapahtukoon teidän tahtonne.
-
--- Kas niin haukkaseni, puhu siihen tapaan, ota teorbasi, soita
-ja laula, niin tulee sydämesi helpompi olla. Ja nyt saat lähteä
-vieraiden luo.
-
-He palasivat vierashuoneeseen, jossa nuoret ruhtinaat, tietämättä
-miten huvittaa vieraita, vähänpäästä pyysivät heitä pitämään
-hyvänään, mitä talo tarjoaa ja kumartuivat vyötä kohden.
-Silloin herra Skrzetuski yhtäkkiä katsoi tuimasti ja ylpeästi
-Bohunia silmiin, mutta ei huomannut hänessä mitään uhmaa eikä
-kiusanteonhalua. Nuoren kasakan kasvoista loisti kohtelias iloisuus,
-joka oli niin osaavasti teeskennelty, että se olisi voinut pettää
-tottuneimmankin silmän. Luutnantti katseli häntä tarkasti, sillä
-äsken pimeässä hän ei saattanut erottaa hänen piirteitänsä. Nyt hän
-näki nuoren miehen, solakan kuin poppeli, soikeat kasvot ja tuuheat
-mustat viikset, jotka riippuivat alaspäin. Noiden kasvojen iloisuus
-tunki läpi ukrainalaisen alakuloisuuden kuin aurinko sumun läpi.
-Otsa oli korkea ja sille valui musta pörrö kuin harja, joka oli
-jaettu pieniin samankokoisiin palmikkoihin voimakkaiden kulmakarvojen
-yli. Kotkannenä, laajat sieraimet ja valkeat, hymyillessä välkkyvät
-hampaat antoivat noille kasvoille hiukan ryövärimäisen ilmeen, mutta
-yleensä ne olivat rehevän, värikkään ja uhmaisen ukrainalaisen
-kauneuden tyyppiä. Ihmeen komea puku eroitti sitäpaitsi aron urhon
-lammasnahkaturkkeihin puetuista ruhtinaista. Bohunilla oli yllään
-pitkä zupan: takki, jossa oli ohuet hopeapäärmeet ja tämän yllä
-pitempi punainen kontush -- samaa punaista väriä käyttivät kaikki
-Perejaslawin kasakat --, silkkisen vyön alta riippui kallisarvoinen
-sapeli silkkitupsuineen, mutta sekä sapeli että puku kalpenivat
-vyöhön pistetyn komean turkkilaisen tikarin rinnalla. Sen kahva
-oli jalokiviä niin täynnänsä että siitä aivan säkenet sinkoilivat.
-Näin puettua miestä olisi varmaan jokainen pitänyt pikemmin
-korkeasukuisena nuorena herrana kuin kasakkana, varsinkin kun hänen
-vapaa käytöstapansa ja ylimykselliset eleensä eivät ilmaisseet
-alhaista syntyperää. Tultuansa herra Longinuksen lähelle hän kuunteli
-juttua hänen esi-isästään Stowejkosta ja kolmen ristiritarin
-päänhalkaisemisesta, kääntyi sitten luutnantin puoleen ikäänkuin ei
-heidän välillään olisi tapahtunut mitään ja kysyi aivan vapaasti:
-
--- Kuulen että palaatte Krimistä, hyvä herra.
-
--- Krimistä, vastasi kuivasti luutnantti.
-
--- Olen minäkin ollut siellä ja vaikka en ole ollutkaan
-Bahtshisaraissa asti, niin luulen kuitenkin pääseväni sinnekin, jos
-suotuisat tiedot osoittautuvat oikeiksi.
-
--- Mitä tietoja tarkoitatte?
-
--- Kerrotaan, että jos hänen armonsa kuningas alkaa sodan
-turkkilaista vastaan, niin ruhtinas-vojevoda käy tervehtimässä
-Krimiä tulella ja miekalla. Tästä huhusta on syntynyt suuri ilo
-koko Ukrainassa ja Suistomaassa, sillä jollemme sellaisen päällikön
-johdolla pääse pitämään lystiä Bahtshisaraissa, niin silloin ei
-koskaan.
-
--- Ja lystiä pidetäänkin, Jumal'avita, puuttuivat puheeseen
-Kurcewiczit.
-
-Luutnanttia huvitti se kunnioitus, jolla tuo hurjapää puhui
-ruhtinaasta, siksi hän hymähti ja sanoi leppyisemmällä äänellä:
-
--- Näen ettette vielä ole saanut kylläksenne sotaretkistä
-Suistomaahan, sotaretkistä jotka kuitenkin ovat peittäneet teidät
-kunnialla.
-
--- Pikkusota -- pikkukunnia, suursota -- suurkunnia. Konaszewicz
-Sahaidaczny ei saavuttanut sitä pienten kasakkajoukkojen etunenässä,
-vaan suuressa Chotinin taistelussa.
-
-Samassa aukenivat ovet ja saliin astui verkalleen Wasili,
-vanhin Kurcewiczeja, Helenan taluttamana. Hän oli keski-ikäinen
-mies, kalpea ja laiha, kasvot olivat askeettiset ja surulliset,
-muistuttaen bysanttilaisia pyhimyskuvia. Pitkät hiukset, jotka
-olivat onnettomuudesta ja tuskasta ennen aikojaan harmaantuneet,
-valuivat olkapäille asti, silmäin sijassa oli kaksi punaista kuoppaa,
-käsissään hän piti messinkiristiä, jolla alkoi siunata salia ja
-kaikkia läsnäolevia.
-
--- Isän Jumalan, Vapahtajan ja pyhän Neitsyen nimessä, sanoi hän, --
-jos olette apostoleja ja tuotte hyviä sanomia, olkaa tervetulleet
-kristittyjen kynnysten yli. Amen.
-
--- Suokaa anteeksi, arvoisat herrat, mutisi ruhtinatar, -- hänen
-järkensä on sekaisin.
-
-Wasili siunaili yhä ristillä ja lausui:
-
--- Kuten "Apostolien keskusteluissa" sanotaan: "jotka vuodattavat
-verta uskon takia, tulevat vapahdetuiksi. Jotka kaatuvat maallisten
-tavarain, voitonhimon tai saaliin tähden, tulevat kadotukseen."
-Rukoilkaamme. Voi teitä veljet, voi minua, sillä me olemme
-voitonhimon tähden käyneet sotaa. Jumala, ole armollinen meille
-syntisille, Jumala ole armollinen. Mutta te, miehet, jotka olette
-saapuneet kaukaa, mitä uutisia tuotte? Oletteko apostoleja?
-
-Hän vaikeni ja jäi odottamaan vastausta, mutta luutnantti vastasi
-hetken perästä:
-
--- Ei ole meillä niin korkeaa tehtävää, olemme vain sotilaita ja
-valmiit kaatumaan uskon takia.
-
--- Silloin tulette pelastetuiksi, sanoi sokea. -- Mutta meille ei ole
-vielä koittanut vapautuksen hetki. Voi teitä, veljet, voi minua.
-
-Viime sanat hän lausui melkein valittaen ja niin rajaton epätoivo
-kuvastui hänen kasvoillansa, että vieraat eivät tietäneet, mitä
-sanoa. Helena johdatti hänet nojatuoliin istumaan, juoksi itse
-eteiseen ja palasi hetken perästä, luuttu kädessä.
-
-Hiljaiset sävelet kaikuivat salissa ja niiden säestyksellä nuori
-ruhtinatar alkoi laulaa jumalista laulua:
-
-    Öin päivin huudan, Herra, Sua,
-    Sa sääli tuskiain ja kyyneleitäni,
-    oi Isä, armahda sa mua
-          ja kaitse teitäin.
-
-Sokea taivutti päänsä taaksepäin ja kuunteli laulun sanoja, jotka
-tuntuivat vaikuttavan kuin rauhoittava palsami, ja kasvoilta katosi
-vähitellen tuska ja epätoivo. Vihdoin hänen päänsä vaipui rinnalle ja
-hän jäi siihen ikäänkuin puoleksi nukkuneena, puoleksi turtuneena.
-
--- Jos laulua ei keskeytetä, niin hän rauhoittuu aivan kokonaan,
-sanoi hiljaa vanha ruhtinatar. -- Hänen mielenvikansa on nähkääs
-sellainen, että hän aina odottaa apostoleja ja jos joku on saapunut
-taloon, käy hän heti kysymään, onko tullut apostoleja.
-
-Helena lauloi yhä:
-
-    Ties näytä mulle, Herra herrojen,
-    oon eksynehen matkamiehen lainen,
-    kuin laiva ulapalla harhaavainen,
-          ma tietä löydä en.
-
-Helenan suloinen ääni kuului yhä voimakkaampana ja siinä, luuttu
-kädessä, silmät kohotettuina taivasta kohden, hän oli niin ihana,
-ettei luutnantti voinut kääntää silmiään hänestä. Hän katseli häntä,
-upposi häneen ja unohti maailman. Hurmauksesta herättivät hänet vasta
-vanhan ruhtinattaren sanat:
-
--- Riittää jo, nyt hän ei enään äkkiä herää, ja sillä välin pyydän
-herroja tulemaan illalliselle.
-
--- Pyydämme maistamaan leipää ja suolaa, lausuivat nuoret Bulyhat
-yhdessä äitinsä kanssa.
-
-Herra Rozwan tarjosi suuren maailman kavaljeerina käsivartensa
-vanhalle ruhtinattarelle ja tämän nähdessään herra Skrzetuski heti
-kiirehti Helena neidin luo. Hänen sydämensä suli kuin vaha, kun hän
-tunsi Helenan käden omaansa vastaan ja hänen silmänsä säkenöivät.
-
--- Eivät taivaan enkelitkään varmaan laula ihanammin kuin armollinen
-neiti, sanoi Skrzetuski.
-
--- Teette syntiä, ritari, verratessanne minun lauluani enkelien
-lauluun, vastasi Helena.
-
--- En tiedä, teenkö syntiä, mutta varma on, että antaisin mielelläni
-pistää silmäni puhki saadakseni kuulla teidän lauluanne kuolemaani
-asti. Mutta mitä sanonkaan: sokeanahan en voisi teitä nähdä ja se
-vasta olisi sietämätön tuska.
-
--- Älkää puhuko niin, kun huomenna lähdettyänne jo unohdatte minut.
-
--- Se ei ole tapahtuva että lakkaisin rakastamasta neitiä, sillä
-elämäni loppuun asti en ole kokeva toista tunnetta enkä unohda tätä
-koskaan.
-
-Purppuran puna kohosi nuoren ruhtinattaren kasvoille ja rinta alkoi
-voimakkaasti aaltoilla. Hän aikoi vastata, mutta vain hänen huulensa
-vapisivat. Herra Skrzetuski lausui edelleen:
-
--- Pikemmin armollinen neiti unohtaa minut tuon kauniin hurjapään
-tähden, joka tulee säestämään teidän lauluanne balalaikalla.
-
--- En koskaan, en koskaan, kuiskasi tyttö. -- Mutta olkaa hänen
-suhteensa varoillanne, hän on kauhea ihminen.
-
--- Mitä minulle merkitsee yksi kasakka! Vaikka koko Sicz olisi hänen
-puolellaan, olen valmis uhraamaan kaikki teidän tähtenne. Te olette
-minulle kuin arvaamaton aarre, te olette valoni ja maailmani. Kun
-vain tietäisin, että tekin pidätte minusta.
-
-Hiljainen "pidän" soi kuin taivaallinen soitto herra Skrzetuskin
-korvissa ja hänestä tuntui siltä kuin ainakin kymmenen sydäntä
-sykkisi hänessä. Kaikki kirkastui hänen silmissään ikäänkuin
-auringonsäde olisi langennut maailmaan. Häntä hallitsi jokin ennen
-tuntematon voima, hänellä oli kuin siivet hartioilla. Illallisen
-aikana välähtivät häntä vastaan muutaman kerran Bohunin kasvot, jotka
-olivat aivan muuttuneet ja kalpeat, mutta luutnantti, tuntiessaan
-Helenan vastarakkauden, ei välittänyt tästä kilpailijasta. "Hitto
-hänet vieköön", ajatteli hän itsekseen. "Tulkoonpa minun tielleni,
-niin minä halkaisen hänet." Muuten hänen ajatuksensa kulkivat toiseen
-suuntaan.
-
-Hän tunsi näet, että Helena istui hänen vieressään, niin likellä,
-että melkein olkapää kosketti olkapäätä. Hän näki, ettei puna
-poistunut neidon hehkuvilta kasvoilta. Hän näki, aaltoilevan
-rinnan ja silmät, jotka välistä olivat ujosti alas painuneina ja
-silmäripsien peittäminä, välistä taas loistivat kuin kaksi tähteä.
-Myöskin Helenassa, vaikka hän olikin vanhan ruhtinattaren vartioima
-ja eli orpoudessa, surussa ja pelossa, virtasi kuuma ukrainalainen
-veri. Heti kun lämpimät rakkauden säteet häneen lankesivat, hän
-puhkesi kukkaan kuin ruusu ja heräsi uuteen, tuntemattomaan
-elämään. Hänen kasvoistaan loisti onni ja rohkeus; mielenliikutus
-ja ihastus, jotka taistelivat neitseellisen ujouden kanssa,
-maalasivat hänen poskilleen ihanat ruusuiset värit. Herra Skrzetuski
-oli kuin hulluna, hän joi runsaasti, mutta sima ei vaikuttanut
-häneen, sillä hän oli jo juovuksissa rakkaudesta. Hän ei nähnyt
-ketään muuta pöydässä kuin oman rakastettunsa, hän ei nähnyt, että
-Bohun kalpenemistaan kalpeni ja tarttui usein tikarinsa kahvaan,
-hän ei kuullut kuinka herra Longinus jutteli jo kolmatta kertaa
-esi-isästään Stowejkosta ja Kurcewiczit retkistään turkkilaisen
-tavaran haussa. Kaikki joivat paitsi Bohun ja parhaimman esimerkin
-antoi vanha ruhtinatar, kohottaen maljansa milloin vieraiden, milloin
-armollisen herra ruhtinaan, milloin moldavalaisen hospodarin Lupulin
-kunniaksi. Puhuttiin myöskin sokeasta Wasilista ja hänen entisistä
-ritarintöistään, tuosta onnettomasta sotaretkestä ja nykyisestä
-mielenhäiriöstä, jonka vanhin poika Simeon selitti näin:
-
--- Nähkääs, hyvät herrat, jos pieninkin rikka silmässä estää
-näkemästä, kuinkas ei sitte isot tervapalaset, kun koskettavat
-järkeä, saisi aikaan sekaannusta.
-
--- Se onkin sangen herkkä _instrumentum_, huomautti siihen herra
-Longinus.
-
-Silloin vanha ruhtinatar näki, että Bohunin hahmo oli aivan muuttunut.
-
--- Mikä sinun on, haukkaseni?
-
--- Sielua särkee, äiti, vastasi mies synkästi. -- Mutta kasakan sana
-ei ole savua. Minä pidän siis sen.
-
--- Kestä, poikani, niin saat palkkasi.
-
-Illalliset olivat päättyneet, mutta mettä kaadettiin yhä kousiin.
-Sitte tulivat sisään kasakat, jotka olivat kutsutut tanssimaan.
-Balalaikat ja rumpu alkoivat helistä ja äsken unesta heränneiden
-poikien täytyi soiton kuullessaan ruveta tanssimaan. Myöhemmin
-alkoivat myöskin nuoret Bulyhat hypellä. Vanha ruhtinatar, joka oli
-vetäytynyt syrjään, polki paikallaan ja hyppeli sekä hyräili. Sen
-nähdessään riensi herra Skrzetuski Helenan kanssa tanssiin. Kun hän
-kiersi kätensä neidon ympärille, tuntui hänestä, että hän painaa
-kappaletta taivasta rintaansa vastaan. Tanssin käänteissä kiertyivät
-Helenan pitkät palmikot Skrzetuskin kaulan ympäri, ikäänkuin tyttö
-olisi tahtonut ainiaaksi sitoa hänet itseensä. Silloin ei nuori
-aatelismies enää voinut hillitä itseänsä, vaan huomatessaan ettei
-kukaan näe, kumartui ja suuteli koko voimallaan Helenan suloisia
-huulia.
-
-Myöhään yöllä, kun Skrzetuski oli yksin herra Longinuksen kanssa
-tuvassa, jossa heille oli valmistettu yösijat, istuutui luutnantti
-sensijaan että olisi mennyt maata, penkille ja puhui:
-
--- Toisen miehen kanssa saatte huomenna lähteä Lubnieen.
-
-Podbipienta, joka juuri oli lopettanut isämeitänsä, avasi silmät
-selälleen ja kysyi:
-
--- Kuinka niin? Aiotteko jäädä tänne?
-
--- En jää, mutta sydän jää ja vain tuon suloisen muisto, _dulcis
-recordatio_ lähtee minun mukanani. Te näette minut suuressa
-mielenliikutuksessa, sillä hellien tunteitten vallassa tuskin saan
-hengitettyä.
-
--- Olette siis rakastunut nuoreen ruhtinattareen?
-
--- Olen, niin totta kuin seison tässä edessänne. Uni pakenee
-silmälautojani ja minulla on halu vain huokailla, jotta ihan sulan
-höyryksi. Sanon tämän vain siksi, että kun minulla on hellä ja
-rakkautta isoava sydän, ymmärtäisitte minun tuskani.
-
-Herra Longinus alkoi itsekin huokailla, merkiksi siitä että hän
-ymmärtää rakkauden tuskat, ja kysyi hetken perästä surullisella
-äänellä:
-
--- Ehkä tekin olette luvannut jäädä puhtaaksi?
-
--- Teidän kysymyksenne ei ole paikallaan, sillä jos kaikki tekisivät
-samanlaisen lupauksen, niin silloin ihmisten suvun, _genus
-humanum'in_, täytyisi hävitä loppuun.
-
-Palvelijan sisääntulo katkaisi keskustelun. Hän oli vanha tatari,
-jolla oli viekkaat, mustat silmät ja kasvoissa ryppyjä kuin
-kuivaneella omenalla. Astuttuaan sisään hän loi merkitsevän katseen
-herra Skrzetuskiin ja kysyi:
-
--- Eivätkö herrat tarvitse mitään? Ehkä kousallisen simaa tyynyn
-viereen?
-
--- Emme tarvitse.
-
-Tatari likeni Skrzetuskia ja mutisi:
-
--- Minulla on herralle sana neidiltä.
-
--- Tule, sinä kunnon mies! huusi luutnantti iloisena. -- Voit sen
-kyllä sanoa tämän ritarin läsnäollessa, sillä olen juuri ilmaissut
-hänelle salaisuuteni.
-
-Tatari veti hihankäänteestään esiin nauhan.
-
--- Neiti lähettää teille tämän nauhan ja käskee sanoa, että hän
-rakastaa teitä kaikesta sielustaan.
-
-Luutnantti tarttui nauhaan ja alkoi innoissaan suudella sitä ja
-painella rintaansa vastaan. Ja vasta hiukan tyynnyttyään hän kysyi:
-
--- Mitä neiti käski sanoa?
-
--- Että hän rakastaa herraa kaikesta sielustaan.
-
--- Kas tässä saat taalarin. Hän siis sanoi, että hän rakastaa minua?
-
--- Sanoi.
-
--- Kas tässä saat toisen taalarin. Jumala sinua siunatkoon, sillä
-neiti on minulle rakkain maailmassa. Sano hänelle... tai odotappa,
-kirjoitan hänelle itse, tuo minulle mustetta, kynää ja paperia.
-
--- Mitä? kysyi tatari.
-
--- Mustetta, kynää ja paperia.
-
--- Sitä ei ole meidän talossa. Ruhtinas Wasilin aikana oli ja silloin
-kun nuoret ruhtinaat oppivat munkilta kirjoitusta, mutta siitä on jo
-kauvan.
-
-Herra Skrzetuski näpäytti sormiaan.
-
--- Herra Podbipienta, eikö teillä ole mustetta ja kynää?
-
-Liettualainen levitti kätensä ja nosti silmänsä ylöspäin.
-
--- Mitä hittoa, sanoi hän, -- kylläpä tässä nyt on puuhaa!
-
-Tatari oli sillävälin asettunut, jalat ristissä allaan, tulen ääreen.
-
--- Mitä tässä nyt tarvitsee kirjoittaa, sanoi hän, kohennellen
-hiiliä. -- Neiti on mennyt maata ja sen minkä herra nyt kirjoittaisi,
-voi hän huomenna itse sanoa.
-
--- Jos niin on, niin ei auta mikään. Olet, näen mä, nuoren
-ruhtinattaren uskollinen palvelija. Kas tässä saat kolmannen
-taalarin. Oletko jo kauvankin palvellut täällä?
-
--- Ohhoh, neljätoista vuotta siitä on, kun ruhtinas Wasili otti
-minut vangiksi ja siitä asti olen uskollisesti palvellut häntä. Sinä
-yönä jolloin hän, kadotettuaan kunniallisen nimensä, jätti lapsensa
-Konstantinille, sanoi hän minulle: Czechly, älä jätä tyttöä, vaan
-vartioi häntä kuin silmäterää, lahai Allah!
-
--- Ja niin sinä teetkin.
-
--- Niin teen ja vartioin.
-
--- Kerroppa mitä sinä näet täällä ja kuinka neidin on olla.
-
--- Pahaa hänelle täällä suodaan, sillä tahdotaan antaa hänet
-Bohunille, joka on kadotettu koira.
-
--- Siitä ei tule mitään. Tässä on mies, joka pitää neidistä huolen.
-
--- Niin, sanoi vanhus, kohennellen palavia hiiliä, -- ne tahtoisivat
-antaa hänet Bohunille, jotta hän ottaisi neidon ja veisi kuin susi
-karitsan ja jättäisi heidät Rozlogiin, sillä Rozlogi on neidin,
-ruhtinas Wasilin perintönä, eikä heidän. Myöskin on Bohun valmis
-hyvittämään neidin, sillä hänellä on kaislikoissa enemmän kultaa ja
-hopeaa kuin Rozlogissa hiekkaa. Mutta neiti vihaa häntä siitä asti
-kun Bohun neidin läsnäollessa löi nuijalla kuoliaaksi miehen. Veri
-valui silloin heidän välilleen ja viha versoi. Jumala on yksi.
-
-Luutnantti ei sinä yönä voinut nukkua. Hän käveli tuvan permannolla,
-katseli kuuta ja teki ajatuksissaan kaikellaisia johtopäätöksiä. Nyt
-hän ymmärsi Bulyhain pelin. Jos joku nuori aatelinen ympäristöstä
-olisi ottanut ruhtinattaren, niin hän olisi muistanut Rozlogin asian
-ja vaatinut taloa neidolle, sillä hänelle se kuului, ehkäpä hän vielä
-olisi vetänyt Bulyhat tilille holhouksesta. Sentakia muutenkin jo
-kasakkojen tilaan joutuneet Bulyhat olivat päättäneet antaa tytön
-kasakalle. Sitä ajatellessaan herra Skrzetuski pusersi kätensä
-nyrkkiin ja tavoitteli miekkaansa. Hän päätti kun päättikin tehdä nuo
-vehkeet tyhjiksi ja tunsi olevansa kyllin voimakas saadakseen sen
-aikaan. Lisäksi Helenan holhous kuului myöskin ruhtinas Jeremille,
-koska Wisniowieckit aikoinaan olivat antaneet Rozlogin vanhalle
-Wasilille ja koska Wasili itse oli Barista lähettänyt kirjeen
-ruhtinaalle ja pyytänyt häntä holhoojaksi. Monet yleiset asiat, sodat
-ja suuret yritykset olivat saaneet aikaan sen, ettei vojevoda vielä
-tähän asti ollut itse ryhtynyt holhoukseen. Ei kuitenkaan tarvinnut
-muuta kuin sanalla muistuttaa häntä siitä ja hän oli tekevä oikeutta.
-
-Päivänvalo alkoi jo kajastaa, kun herra Skrzetuski heittäytyi
-vuoteelle. Hän nukkui sikeästi ja heräsi aamulla, valmis päätös
-mielessään. Hän ja herra Longinus pukeutuivat kiireesti, sillä
-vaunut olivat jo valjastetut ja herra Skrzetuskin sotamiehet
-istuivat ratsujensa selässä, valmiina lähtöön. Vierastuvassa
-vahvisti lähettiläs itseään vielä liemellä Kurcewiczien ja vanhan
-ruhtinattaren seurassa, mutta Bohunia ei näkynyt, lieneekö hän vielä
-maannut vaiko ratsastanut tiehensä.
-
-Syötyään sanoi Skrzetuski:
-
--- Armollinen rouva, _tempus fugit_, aika kuluu ja kohta täytyy minun
-astua ratsun selkään. Siis: ennenkun kiitollisina vierasvaraisuudesta
-lausumme jäähyväiset, on minun puhuttava eräästä tärkeästä asiasta
-armollisen rouvan ja teidän herrojen poikienne kanssa.
-
-Ruhtinattaren kasvoilla kuvastui hämmästys. Hän katsoi poikiinsa,
-lähettilääseen ja herra Longinukseen, ikäänkuin heidän kasvoistansa
-saadakseen selityksen arvoitukseen, ja sanoi hiukan levottomalla
-äänellä:
-
--- Olen valmis palvelemaan teitä.
-
-Lähettiläs tahtoi nousta, mutta ruhtinatar ei sallinut sitä, vaan
-lähti sensijaan eteiseen, jonka seinät olivat täynnä aseita ja
-kiväärejä. Nuoret ruhtinaat asettuivat riviin äitinsä taakse, joka
-seisoen vastapäätä Skrzetuskia kysyi:
-
--- Mistä asiasta sitte tahdotte puhua?
-
-Luutnantti tähtäsi häneen tuiman katseen ja sanoi:
-
--- Suokaa anteeksi, arvoisa rouva ja te nuoret ruhtinaat, että
-menettelen vasten tapaa ja sensijaan että esittäisin asiani
-arvokkaiden lähettiläiden kautta, itse esiinnyn oman asiani
-ajajana. Mutta muu ei ole mahdollista ja pakkoa vastaan ei kukaan
-voi taistella. Siksi esitän ilman pitempää viivyttelyä arvoisalle
-rouvalle ja herroille holhoojina nöyrän pyyntöni, että suvaitsisitte
-antaa minulle ruhtinatar Helenan vaimoksi.
-
-Jos sinä hetkenä, näin talviseen aikaan, salama olisi iskenyt
-Rozlogin asepihalle, niin se varmaan olisi tehnyt ruhtinattareen ja
-hänen poikiinsa vähemmän vaikutuksen kuin luutnantin sanat. Jonkun
-aikaa he hämmästyneinä katselivat puhujaan, joka seisoi heidän
-edessänsä pää pystyssä, tyynenä ja ihmeen ylpeänä, ikäänkuin ei hänen
-tarkoituksensa lainkaan olisi ollut pyytää, vaan käskeä, eivätkä he
-osanneet löytää sanaakaan vastaukseksi. Sensijaan kysyi ruhtinatar:
-
--- Kuinka...? tekö...? Helenaako?
-
--- Minä, armollinen rouva. Ja päätökseni on horjumaton.
-
-Tuli hetken äänettömyys.
-
--- Odotan vastaustanne.
-
--- Suokaa anteeksi, hyvä herra, vastasi ruhtinatar tyynnyttyään ja
-hänen äänensä oli kuiva ja terävä, -- sellaisen kavaljeerin pyyntö ei
-ole meille vähäinen kunnia, mutta asiasta ei voi tulla mitään, sillä
-minä olen luvannut Helenan jo toiselle.
-
--- Arvostelkaa kuitenkin, hyvä rouva, tunnollisena holhoojana, eikö
-lupauksenne ole vasten nuoren ruhtinattaren tahtoa ja enkö minä ole
-parempi kuin se, jolle olette hänet luvannut.
-
--- Hyvä herra, minun asiani on ratkaista, kumpiko on parempi.
-Voittehan olla paraskin, mutta meille se on yhdentekevää, sillä teitä
-emme tunne.
-
-Luutnantti ojensi itsensä vieläkin ylpeämpään ryhdin ja hänen
-katseensa, vaikka pysyikin kylmänä, oli kuin terävä veitsi.
-
--- Kyllä minä teidät tunnen, petturit, ärjyi Skrzetuski. -- Te
-tahdotte antaa lankonne tyttären alhaiselle miehelle, jotta hän
-jättäisi teidät rauhassa hallitsemaan vääryydellä anastettua tilaa.
-
--- Itse olet petturi! huusi ruhtinatar. -- Niinkö sinä palkitset
-vieraanvaraisuutemme, sellaista kiitollisuuttako sinä kannat
-sydämessäsi! Käärme, mikä sinä olet, mistä olet tullut?
-
-Nuoret Kurcewiczit alkoivat koputella keppejään ja hakea seiniltä
-aseita, mutta luutnantti huudahti:
-
--- Pakanat, te olette riistäneet itsellenne orvon maatilan, mutta
-aikeestanne ei tule mitään. Päivän päästä on armollinen ruhtinas jo
-saava siitä tiedon.
-
-Kuultuaan tämän ruhtinatar kiirehti huoneen perälle, tempasi käteensä
-heittokeihään ja astui luutnanttia kohden. Nuoret ruhtinaat taas,
-ottaen mitä käteen sattui, mikä sapelin, mikä nuijan, mikä veitsen,
-asettuivat puolipiiriin hänen ympärilleen, huohottaen kuin raivoisa
-susilauma.
-
--- Vai lähdet sinä ruhtinaan luo! huusi rouva. -- Tiedätkö edes,
-palaatko täältä elävänä. Ehkä tämä on sinun viimeinen hetkesi.
-
-Skrzetuski pani kädet ristiin rinnalleen eikä räväyttänyt silmää.
-
--- Minä palaan Krimistä ruhtinaallisena lähettiläänä, sanoi hän,
--- ja jos täällä vuodatetaan pisarakaan minun vertani, niin kolmen
-päivän kuluttua ei tästä paikasta ole jäljellä tuhkaakaan ja te
-menehdytte Lubnien maanalaisessa vankilassa. Onko maailmassa mahtia,
-joka voisi teitä silloin varjella? Älkää uhatko, sillä minä en pelkää
-teitä!
-
--- Jos me hukummekin, niin hukut sinä ensin.
-
--- Lyö siis, tässä on rintani.
-
-Nuoret ruhtinaat ja etunenässä heidän äitinsä pitivät yhä aseita
-suunnattuina luutnantin rintaa kohden, mutta tuntui siltä kuin jotkut
-näkymättömät kahleet olisivat kytkeneet heidän kätensä. Läähättäen
-ja kiristellen hampaitaan he riehuivat voimattomassa raivossa, mutta
-kukaan ei uskaltanut lyödä. Wisniowieckin peloittava nimi lannisti
-heidän voimansa.
-
-Luutnantti hallitsi asemaa.
-
-Ruhtinattaren voimaton kiukku purkautui herjausten tulvaan.
-
--- Hävytön roisto, heittiö, vai tekee sinun mielesi ruhtinaallista
-verta? Siitä ei tule mitään. Me annamme tytön kenelle hyvänsä paitsi
-sinulle. Siitä ei edes sinun ruhtinaasi voi rangaista meitä.
-
-Skrzetuski vastasi:
-
--- Tässä ei ole aikaa esittää minun aatelista sukujohtoani, mutta
-luulen, ettei teidän ruhtinuutenne tarvitsisi hävetä minun miekkaani
-ja kilpeäni. Koska alhainenkin mies teille kelpaisi, niin olen minä
-ainakin häntä parempi. Mitä taas tulee minun omaisuuteeni, niin
-voi sekin kilpailla teidän omaisuutenne kanssa. Ja kun te sanotte,
-ettette anna minulle Helenaa, niin sanon minä puolestani: saatte
-rauhassa jäädä Rozlogiin, en vaadi tiliä holhouksestanne.
-
--- Älä lahjoita sitä mikä ei ole omaasi.
-
--- En lahjoita, lupaan vaan vastaisuuden varalta ja takaan lupauksen
-ritarisanalla. Valitkaa siis: joko saatte armolliselle ruhtinaalle
-tehdä tilin holhouksestanne ja lähteä Rozlogista, tai annatte minulle
-tytön ja saatte pitää tilan.
-
-Heittokeihäs vaipui verkalleen ruhtinattaren kädestä. Hetken perästä
-se kolahtaen putosi permannolle.
-
--- Valitkaa, toisti Skrzetuski. -- Joko rauha tai sota.
-
--- Onpa onni, sanoi ruhtinatar jo leppeämmin, -- että Bohun lähti
-haukkoineen metsästämään. Hän ei tahtonut nähdä teitä, sillä
-hän epäili teitä jo eilen. Muuten ei tämä olisi loppunut ilman
-verenvuodatusta.
-
--- Arvoisa rouva, en minäkään kanna sapelia vain painona vyössäni.
-
--- Ajatelkaa nyt sentään, hyvä herra, sopiiko kohteliaan kavaljeerin
-ensin tulla ystävällisesti taloon ja sitte ruveta ahdistamaan ihmisiä
-tällä tavalla sekä tahtomaan tyttöä väkivallalla aivan kuin mistäkin
-turkkilaisesta vankeudesta.
-
--- Sitäpä se juuri onkin. Pitihän hänet vasten hänen tahtoansa
-myytämän alhaissukuiselle miehelle.
-
--- Älkää sanoko sitä Bohunista, sillä vaikka hän onkin vanhempiensa
-puolesta tuntematon mies, niin on hän erinomainen sotilas, mainio
-ritari, meille lapsesta asti tuttu ja kuin sukulainen talossamme.
-Hänelle merkitsee tytön vieminen samaa kuin pistos hänen rintaansa.
-
--- Arvoisa rouva, minun täytyy nyt lähteä. Suokaa siis anteeksi, että
-kerran vielä toistan: valitkaa!
-
-Ruhtinatar kääntyi poikiensa puoleen:
-
--- Mitäs te, pojat, sanotte tämän kavaljeerin nöyrään pyyntöön?
-
-Bulyhat katselivat toisiansa, kohauttivat olkapäitään ja vaikenivat.
-
-Vihdoin mutisi Simeon:
-
--- Jos käsket lyödä, äiti, niin lyömme. Jos käsket antaa tytön, niin
-annamme.
-
--- Paha lyödä ja paha antaa.
-
-Sitte ruhtinatar, kääntyen Skrzetuskin puoleen, sanoi:
-
--- Te olette pusertanut meidät seinää vastaan niin että olemme
-litistymäisillämme. Bohun on hurja mies ja uskaltaa vaikka mitä. Kuka
-suojelee meitä hänen kostoltaan? Itse hän kyllä voi saada tuhonsa
-armolliselta ruhtinaalta, mutta sitä ennen hän tuhoaa meidät. Mitä
-meidän on tehtävä?
-
--- Se on teidän asianne. Ruhtinatar vaikeni hetken.
-
--- Kuulkaa, hyvä kavaljeeri. Tämän kaiken täytyy pysyä salassa.
-Bohunin lähetämme Perejaslawiin, itse tulemme Helenan kanssa Lubnieen
-ja te pyydätte ruhtinaalta, että hän lähettää meille suojajoukon
-Rozlogiin. Bohunilla on tässä lähellä puolitoista sataa hurjapäätä
-kasakkaa, osa niistä on täällä. Te ette voi ottaa Helenaa heti, sillä
-silloin Bohun ryöstää hänet itselleen. Toisin ei asiaa voi järjestää.
-Lähtekää siis kenellekään kertomatta salaisuutta ja odottakaa meitä.
-
--- Mutta jos te petätte minut?
-
--- Jospa vaan voisimme, mutta emme voi, sen ymmärrämme itsekin.
-Luvatkaa, että pidätte asian salassa määrättyyn aikaan asti.
-
--- Lupaan. Annatteko siis tytön?
-
--- Emmehän voi olla antamattakaan, vaikka meidän on Bohunia sääli.
-
--- Hyi, hyi, nuoret herrat, sanoi luutnantti yhtäkkiä, kääntyen
-nuorten ruhtinasten puoleen. -- Teitä on tässä neljä miestä kuin
-tammea ja, peläten yhtä ainoaa kasakkaa, tahdotte selviytyä hänestä
-petoksella. Vaikka minun täytyykin teitä kiittää, sanon kuitenkin:
-sellainen ei sovi kunnialliselle aatelille.
-
--- Älkää te sekaantuko siihen asiaan, kirkaisi ruhtinatar. -- Se
-ei kuulu teihin. Mitäs me voimme? Montako sotamiestä teillä on
-panna hänen puoltatoista sataa hurjapäätään vastaan? Voitteko
-suojella meitä? voitteko suojella edes Helenaa, jonka hän on valmis
-väkivallalla riistämään? Tämä ei ole teidän asianne. Lähtekää
-Lubnieen ja mitä me nyt teemme, se kuuluu ainoastaan meille, kunhan
-vain tuomme sinulle Helenan.
-
--- Tehkää mitä tahdotte. Yhden asian vain vielä sanon teille: jos
-täällä tapahtuu pieninkin vääryys nuorelle ruhtinattarelle, niin voi
-silloin teitä!
-
--- Älkää te kohdelko meitä tuolla tavalla, ettette vielä saata meitä
-epätoivon tekoihin!
-
--- Tehän olette tahtoneet tehdä hänelle väkivaltaa. Ja nytkin
-myydessänne hänet Rozlogista, ei mieleenne ole johtunut edes kysyä,
-miellyttääkö minun persoonani häntä.
-
--- Miksi me kysyisimme hänen mieltään sinusta? sanoi ruhtinatar,
-tukahuttaen kiukkua, joka uudelleen alkoi riehua hänen rinnassaan,
-koska hän hyvin tunsi ylenkatseen ilmauksen luutnantin sanoissa.
-
-Simeon lähti hakemaan Helenaa ja palasi hetken perästä hänen kanssaan
-eteiseen.
-
-Äskeiset vihanpurkaukset ja uhkaukset tuntuivat vielä jyrisevän
-ilmassa kuin päättyvän rajumyrskyn etenevä jylinä. Ihmiset seisoivat
-vielä silmäkulmat rypyssä, katseet synkkinä ja hahmoiltaan ankaroina,
-kun Helenan ihanat kasvot ilmestyivät huoneeseen, niinkuin aurinko
-tulee esiin myrskyn jälkeen.
-
--- Hyvä neiti, sanoi ruhtinatar synkkänä ja osoitti Skrzetuskia, --
-jos tämä herra on sinun mielesi mukainen, niin on hän sinun tuleva
-miehesi.
-
-Helena kävi valkeaksi kuin seinä. Häneltä pääsi huudahdus, hän peitti
-silmät käsillään ja ojensi ne sitte yhtäkkiä Skrzetuskia kohden.
-
--- Onko tämä totta? kuiskasi hän hurmaantuneena.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Myöhäisenä iltahetkenä kulki lähettilään ja luutnantin saattue
-verkalleen metsätietä Lubniea kohti. Skrzetuski ja herra Longinus
-Podbipienta ratsastivat edellä, heidän jäljissään kulkivat pitkänä
-jonona lähettilään vaunut ja vankkurit. Luutnantti oli kokonaan
-alakuloisuuden ja kaihon vallassa. Yhtäkkiä herättivät hänet tästä
-mielialasta laulun katkonaiset sanat:
-
-    "Tuuti tuuli sydäntä kipeää".
-
-Keskellä metsää, kapealla polulla tuli Bohun vastaan. Hänen hevosensa
-oli kauttaaltaan vaahdon ja loan peitossa.
-
-Kasakka oli nähtävästi tapansa mukaan kiidättänyt aroille ja metsiin
-antautuakseen tuulen tuuditettavaksi, kadotakseen kaukaisuuteen
-ja unohdukseen ja koettaakseen päästä sydämensä kivusta. Nyt hän
-palasi Rozlogia kohti. Nähdessään tämän komean, todella ritarillisen
-miehen, joka välkähti esiin ja samassa katosi, tuli herra Skrzetuski
-ehdottomasti itsekseen ajatelleeksi, vieläpä lausuneeksikin: oli se
-sentään onni, että hän halkaisi miehen Helenan nähden.
-
-Yhtäkkiä jokin ilkeä tunne alkoi painaa häntä. Hänen oli tavallaan
-sääli Bohunia, mutta vielä enemmän häntä harmitti, että hän oli
-antanut ruhtinattarelle sanansa, eikä nyt voinut kannustaa hevostaan
-Bohunin jälkeen ja sanoa:
-
--- Me rakastamme samaa tyttöä, siis toisen meistä täytyy kuolla. Vedä
-esille, kasakka, sapelisi!
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Tullessansa Lubnieen ei herra Skrzetuski tavannut ruhtinasta kotona,
-sillä tämä oli lähtenyt entisen hovivirkamiehensä herra Suffczynskin
-luo Siencziin ristiäisiin ja hänen mukanaan ruhtinatar, kaksi
-neiti Zbaraskia ja paljon hoviväkeä. Nyt ilmoitettiin Siencziin,
-että luutnantti oli palannut Krimistä ja että lähettiläs oli
-saapunut. Sillävälin tervehtivät tuttavat ja toverit ilomielin
-pitkän matkan jälkeen Skrzetuskia, varsinkin herra Wolodyjowski,
-joka viime kaksintaistelunsa jälkeen oli tullut luutnanttimme
-läheisimmäksi ystäväksi. Tälle kavaljeerille ominaista oli, että
-hän oli alituisesti rakastunut. Tultuansa vakuutetuksi, että Anusia
-Borzobohata ei ollut aivan vilpitön, käänsi hän hellän sydämensä
-Aniela Lenskin puoleen, joka niinikään oli hovin naisia, ja kun
-tämä, kuukausi sitte, oli mennyt kihloihin herra Staniszewskin
-kanssa, alkoi herra Wolodyjowski lohdutuksekseen huokaella vanhemman
-ruhtinatar Zbaraskan, Annan, ruhtinas Wisniowieckin sisarentyttären
-puoleen.
-
-Hän ymmärsi kuitenkin, ettei hänellä, nostaessaan silmänsä noin
-korkealle, voinut olla vähintäkään toivoa, varsinkin kun ruhtinatarta
-olivat puhemiehinä tiedustelleet herra Bodzynski ja herra Lassota,
-herra Przyjemskin, Lenzcycan vojevodan pojan puolesta. Onneton
-Wolodyjowski kertoi nämä uudet vastoinkäymisensä luutnantillemme,
-vihkien hänet kaikkiin hovin asioihin ja salaisuuksiin, joita
-Skrzetuski kuunteli puolella korvalla, hänen mielensä ja sydämensä
-kun olivat aivan toisaalla. Jollei nyt olisi ollut sitä mielen
-levottomuutta, joka tavallisesti käy käsi kädessä rakkauden, vaikkapa
-onnellisenkin kanssa, olisi herra Skrzetuski varsin suotuisassa
-mielentilassa palannut pitkän poissaolon jälkeen Lubnieen, missä hän
-näki ympärillään ystävällisiä kasvoja ja kuuli tuota sotilaselämän
-hälinää, johon hän jo oli niin eläytynyt. Lubnie oli suurylimyksen
-linnakaupunki, se saattoi kyllä komeudessa kilpailla kaikkinaisten
-kuninkaanpoikien asuinpaikkojen kanssa, mutta se erosi niistä
-kaikista siinä, että elämä siellä oli ankaraa, aivan leirimäistä.
-Joka ei tuntenut sikäläisiä tapoja ja järjestystä, saattoi,
-tullessaan paikalle rauhallisimpanakin aikana, arvella, että siellä
-paraikaa valmisteltiin jotakin sotaretkeä. Sotamies kävi Lubniessa
-hovilaisen edellä, rauta kullan ja sotatorvien toitotus katsottiin
-kemujen ja huvitusten hälinää arvokkaammaksi. Kaikkialla vallitsi
-mallikelpoinen järjestys ja muualla tuntematon kuri. Kaikkialla näkyi
-erilaisten lippukuntien väkeä. Siellä oli kyrassieereja, rakuunia,
-kasakka-, tatari- ja rumenilaislippukuntia, joissa palveli sekä
-koko Dnieperin takainen väestö että joukko nuoria aatelismiehiä
-kaikilta Puolan valtakunnan kulmilta. Ken tahtoi käydä oikeata
-ritarikoulua, se lähti Lubnieen. Siellä nähtiin valkovenäläisten
-rinnalla masuureja, siellä oli liettualaisia, vähäpuolalaisia,
-jopa preussilaisiakin. Jalkarykmentit ja tykkiväki eli niinsanottu
-"tuliväki", oli koottu parhaimmista saksalaisista, jotka nauttivat
-korkeaa palkkaa. Rakuunoina palvelivat etupäässä paikkakuntalaiset.
-Liettualaiset olivat tatarilaisissa lippukunnissa, vähäpuolalaiset
-liittyivät mieluimmin kyrassieereihin. Ruhtinas ei sallinut väkensä
-laiskotella, siksi vallitsi leirissä alituinen liike. Rykmentit
-vaihtoivat keskenään vahtivuoroja kasakkakylissä ja kentillä ja
-marssivat sitte takaisin ruhtinaan pääkaupunkiin. Pitkin päivää
-pidettiin tarkastuksia ja harjoituksia. Välistä teki ruhtinas
-joukkoineen, vaikka olikin rauha tatarien kanssa, pitkiä retkiä
-Villeille Kentille ja erämaihin, totuttaakseen sotamiehiä marsseihin
-ja käydäkseen taistelua seuduilla, missä ei vielä kukaan ollut
-taistellut sekä levittääkseen nimensä mainetta. Niin oli hän viime
-syksynä marssinut Dnieperin vasenta rantaa pitkin. Herra Grodzicki,
-sikäläisen suojusjoukon päällikkö, oli ottanut hänet vastaan kuin
-hallitsevan ruhtinaan. Sitte oli hän lähtenyt Dnieperin koskien
-ohitse aina Chortycaan asti ja Kuczkasissa käskenyt tehdä kivestä ja
-hiekasta korkean kummun muistoksi ja merkiksi siitä, ettei kukaan
-ylimys ollut vielä käynyt niin kaukana.
-
-Herra Boguslaw Maszkiewicz, oiva vaikka vielä nuori sotilas ja
-samalla oppinut mies, joka on kuvannut tämän retken samoin kuin
-kaikki muutkin ruhtinaan sodat, kertoi siitä ihmeitä Skrzetuskille ja
-nämä vahvisti herra Wolodyjowski, hän kun niinikään oli ollut mukana
-retkellä. He olivat nähneet Porohit, Dnieperin kosket ja suuresti
-ihmetelleet niitä, varsinkin kauheata Nenasytecia, joka vuosittain
-nielee kuin muinoin Skylla ja Kharybdis muutamia kymmeniä ihmisiä.
-Senjälkeen he olivat kääntyneet itään päin, äsken palaneille aroille,
-joilla ratsuväki ei voinut liikkua, mullassa kun vielä hehkui tuli.
-Hevosten jalat oli täytynyt kääriä nahkoihin. Siellä he tapasivat
-paljon kaikellaisia matelijoita, sellaisiakin jättiläiskäärmeitä,
-jotka olivat kymmenen kyynärää pitkiä ja paksuja kuin miehen
-käsivarsi. Tienvarsilla he piirsivät yksinäisiin tammiin ruhtinaan
-vaakunan _Pro aeterna rei memoria_, ikuistuttaakseen retkensä.
-Lopuksi he samoilivat niin kaukaisilla aroilla, ettei niillä näkynyt
-jälkeäkään ihmisistä.
-
--- Ajattelin jo, lausui oppinut herra Maszkiewicz, -- että meidän
-lopulta Odysseuksen esimerkkiä seuraten tulisi astua Hadekseenkin.
-
-Siihen lisäsi herra Wolodyjowski:
-
--- Herra Zamoyskin lippukunnan väki, joka marssi edellä, vakuutti jo
-nähneensä ne rajat, joihin _orbis terrarum_, maan piiri päättyy.
-
-Luutnantti kertoi nyt vuorostaan tovereilleen Krimistä, jossa hän
-oli viettänyt puoli vuotta odottaessaan hänen korkeutensa khanin
-vastausta, sikäläisistä kaupungeista, jotka olivat säilyneet
-ammoisista ajoista asti, tatareista ja heidän sotavoimastaan. Vihdoin
-hän kuvasi kauhistusta, joka oli vallannut kaikki, kun he kuulivat
-yleisestä sotaretkestä Krimiä vastaan, johon kaikki valtakunnan
-sotavoimat ottaisivat osaa.
-
-Näin juttelivat toverit illoin, odottaessaan ruhtinaan palaamista.
-Luutnantti esitti lähimpänä toverinaan herra Longinus Podbipientan,
-joka herttaisena miehenä heti voitti kaikkien sydämet, ja
-osotettuaan miekan käyttelyssä yli-inhimillistä voimaa, saavutti
-yleisen kunnioituksen. Yhdelle ja toiselle hän myöskin kertoi jutun
-esi-isästään Stowejkosta ja kolmesta halkaistusta päästä, mutta
-salasi lupauksensa, peläten joutuvansa pilkan esineeksi. Erityisesti
-ystävystyi hän Wolodyjowskiin, he kun molemmat olivat niin
-herkkäsydämisiä. Välistä he yhdessä läksivät valleille huokailemaan,
-toinen liian korkealla vilkkuvaa tähteä -- toisin sanoen ruhtinatar
-Annaa --, toinen sitä tuntematonta kohden, josta hänet eroittivat nuo
-kolme luvattua päätä.
-
-Wolodyjowski koetti saada herra Longinuksen mukaansa rakuunoihin,
-mutta liettualainen päätti lopultakin kirjoittautua kyrassieeriväkeen
-palvellaksensa herra Skrzetuskin johdolla. Hän oli nimittäin
-Lubniessa ilokseen saanut kuulla, että kaikki pitävät Skrzetuskia
-ensi luokan ritarina ja yhtenä ruhtinaan parhaimmista upseereista. Ja
-juuri siinä lippukunnassa, jonka päällikkönä herra Skrzetuski oli,
-tuli avonaiseksi paikka herra Zakrzewskin (liikanimeltään "Misereri
-mei") jälkeen, joka jo kaksi viikkoa oli ollut vuoteen omana ja
-jonka parantumisesta ei enään ollut toivoa, koska kaikki hänen
-haavansa kosteuden takia olivat auenneet. Luutnantin lemmenhuoliin
-liittyi vielä levottomuus tämän vanhan toverin ja koetellun ystävän
-kadottamisesta. Hän istuikin joka päivä tuntikausia sairaan luona,
-liikkumatta silloin vaaksankaan vertaa hänen vuoteensa äärestä,
-lohduttaen häntä parhaansa mukaan ja vahvistaen hänen toivoansa
-vakuuttamalla, että he vielä yhdessä tekevät useammankin sotaretken.
-
-Mutta vanhus ei kaivannut lohdutusta. Hän vaipui kuolemaan tyynenä
-kovalla ritarivuoteellaan, jonka peittona oli hevosennahka, ja
-katseli melkein lapsen hymyllä vuoteen yläpuolella riippuvaa
-krusifiksia. Hän sanoi Skrzetuskille:
-
--- _Misereri mei_, hyvä luutnantti. -- Minä lähden jo hakemaan
-soturipalkkaani taivaasta. Ruumiini on niin täynnä haavojen koloja,
-että pelkään, laskeeko pyhä Pietari, joka on Jumalan marsalkka
-ja säädyllisyyden kaitsija taivaassa, minut paratiisiin näin
-rikkinäisessä hahmossa. Mutta minä sanon hänelle: Pyhä Pekka,
-vannotan sinua Malkuksen korvan kautta: älä tee minulle kiusaa, sillä
-pakanat näin ovat repineet ruumiini verhon. _Misereri mei_. Ja jos
-pyhä Mikael panee toimeen sotaretken helvetin mahteja vastaan, niin
-ehkä vanha Zakrzewskikin silloin kelpaa.
-
-Luutnantti, vaikka sotilaana oli katsonut niin monta kertaa kuolemaa
-silmiin ja itse tuottanut sen niin monelle, ei voinut pidättää
-kyyneliään, kuunnellessaan tuota vanhusta, jonka loppu muistutti
-auringon leppeätä laskua.
-
-Eräänä aamuna soitettiin kelloja kaikissa Lubnien katolisissa
-ja kreikanuskoisissa kirkoissa: herra Zakrzewski oli kuollut.
-Samana päivänä saapui ruhtinas Sienczistä ja hänen kanssaan herrat
-Bodzinski ja Lassota ynnä koko hovi ja paljon aatelia muutamissa
-kymmenissä vaunuissa, sillä herra Suffczynskin luo oli kokoontunut
-suunnattoman paljon vieraita. Ruhtinas käski nyt panna toimeen
-komeat hautajaiset, sillä hän tahtoi kunnioittaa vainajan ansioita
-ja näyttää miten hän pitää ritarillisista miehistä. Surusaattoon
-ottivat osaa kaikki Lubniessa olevat rykmentit ja valleilta
-ammuttiin kunnialaukauksia tykeillä ja kivääreillä. Ratsuväki
-marssi linnasta pääkirkolle asti sotaisessa järjestyksessä, mutta
-liput kokoon käärittyinä. Sen jäljessä tulivat jalkaväen rykmentit,
-kiväärinperät ylöspäin käännettyinä. Itse ajoi ruhtinas surupuvussa
-ruumisarkun jäljessä, istuen kullatuissa vaunuissa, joiden eteen oli
-valjastettu kahdeksan lumivalkoista hevosta. Näiden harjat ja hännät
-olivat värjätyt tulipunaisiksi ja niiden päähän oli kiinnitetty
-kamelikurjen sulista tehdyt töyhdöt. Vaunujen edessä marssi osasto
-janitshareja, muodostaen ruhtinaan sivuvartioston. Vaunujen perässä
-ratsastivat paashit espanjalaisessa puvussa, kauvempana korkeat
-hovivirkamiehet, hovikavaljeerit, kamaripalvelijat ja vihdoin
-unkarilaisia ja turkkilaisia pukuja käyttävät sotilaspalvelijat,
-niinsanotut haidukit ja pajukit. Surusaatto pysähtyi ensinnä kirkon
-ovelle, jossa kirkkoherra Jaskólski tervehti ruumisarkkua puheella,
-alkaen sanoilla: "missä nukut, herra Zakrzewski?" Senjälkeen puhuivat
-muutamat toverit, niiden joukossa myöskin herra Skrzetuski vainajan
-lähimpänä päällikkönä ja ystävänä. Sitte vietiin ruumis kirkkoon ja
-siellä vasta saarnasi kaunopuheisista kaunopuheisin, kirkkoherra
-ja jesuiitta Muchowiecki, joka puhui niin ylevästi ja ihanasti,
-että itse ruhtinas itki. Hän olikin tavattoman helläsydäminen
-ja sotilailleen hän oli kuin todellinen isä. Hän piti rautaista
-kuria, mutta runsaskätisyydessä ja huoltapitäväisyydessä, jota hän
-osoitti sekä väelleen että holhokeilleen, vieläpä heidän lapsilleen
-ja vaimoilleenkin, ei kukaan voinut kilpailla hänen kanssaan.
-Kapinoitsijat eivät löytäneet armoa hänen silmissään, mutta sensijaan
-hän oli sekä aatelin että koko väkensä todellinen hyväntekijä. Kun
-vuonna 1646 heinäsirkat olivat hävittäneet kaikki laihot, niin antoi
-hän alustalaisilleen anteeksi koko vuoden veron ja käski jakaa heille
-viljaa aitoistaan. Chorolin tulipalon jälkeen elätti hän kaikkia
-kaupunkilaisia omalla kustannuksellansa. Pehtorit ja voudit vapisivat
-aavistaessaan, että ruhtinaan korviin tulisi tieto joistakin
-alustalaisia kohdanneista väärinkäytöistä. Orpojen holhouksesta
-piti ruhtinas niin tarkkaa huolta, että heitä Dnieperin takana
-kutsuttiinkin ruhtinaan lapsiksi. Holhousta valvoi sitäpaitsi itse
-ruhtinatar Griselda, isä Muchowieckin avustamana. Järjestys vallitsi
-kaikissa maissa ja samalla hyvä toimeentulo, oikeus, rauha ja myöskin
-pelko. Vähimmänkin vastarinnan sattuessa ei ruhtinaan vihalla ja
-rangaistuksella ollut määrää. Hänen luonteessaan yhtyivät niinmuodoin
-jalomielisyys ja ankaruus. Mutta siihen aikaan ja noissa maissa
-saattoi vain tällainen ankaruus nostaa ja kasvattaa ihmiselämää
-ja työtä. Vain sen avulla kohosi kaupunkeja ja kyliä. Maamies oli
-turvattu kasakkaryöväreitä, haidamakkeja vastaan, kauppias sai
-rauhassa kuljettaa tavaraansa ja kirkonkellot rauhassa kutsua
-uskovaisia rukoukseen. Vihollinen ei uskaltanut tulla rajain yli,
-rosvojoukot surmattiin pistämällä miehet paaluihin, tai muuttuivat he
-säädyllisiksi sotamiehiksi ja ennen asumaton maa alkoi kukkia.
-
-Villi maa ja villit asukkaat tarvitsivat sellaista kättä, sillä
-Dnieperin takaisella seudulla asuivat Ukrainan rauhattomimmat
-ainekset. Sinne oli siirtynyt peltoa ja maata haluavia
-uutisasukkaita, sinne oli karannut maaorjia kaikista Puolan
-valtakunnan maista, sinne oli asettunut pakoon päässeitä vankeja,
-siellä eleli -- käyttääksemme Liviuksen sanoja: _pastorum
-convenarumque plebs transfuga ex suis populis_, "kansojensa luota
-karannut paimenien ja kulkurien heimo". Pitämään heitä aisoissa,
-muuttamaan heitä rauhallisiksi, kiintonaisiksi asukkaiksi ja
-saattamaan heitä säännöllisen yhteiskuntaelämän ja verotuksen
-alaisiksi -- siihen kykeni vain sellainen jalopeura, jonka karjunaa
-kaikki vapisivat. Herra Longinus Podbipienta näki ruhtinaan
-ensi kerran eläessään näissä hautajaisissa eikä tahtonut uskoa
-silmiänsä. Kun hän oli kuullut hänestä niin paljon puhuttavan,
-oli hän kuvitellut, että ruhtinas varmaan on jättiläinen, päätään
-pitempi muuta kansaa. Ja hän olikin miltei pienikokoinen ja hennon
-näköinen. Hän oli vielä nuori, vasta kolmenkymmenen viiden vanha,
-mutta hänen kasvoillaan kuvastuivat jo sodan vaivat. Vaikka hän
-Lubniessa elikin kuin todellinen kuningas, niin jakoi hän marssien ja
-sotaretkien aikana, kuten toveri ainakin, sotilaittensa kanssa kaikki
-epämukavuudet. Hän söi mustaa leipää, makasi maassa huopapeitteellä,
-ja kun suurin osa hänen elämäänsä oli kulunut leirissä, kuvastui se
-myöskin hänen kasvoillaan. Jo heti ensi näkemältä ilmaisivat nuo
-kasvot epätavallista miestä, niistä loisti rautainen, taipumaton
-tahto ja majesteetti, jonka edessä jokaisen täytyi taivuttaa
-päätänsä. Näki, että tuo mies tuntee voimansa ja suuruutensa ja
-että, jos huomenna pantaisiin kruunu hänen päähänsä, hän ei siitä
-hämmästyisi eikä tuntisi sen painon rasittavan. Hänen silmänsä olivat
-suuret, tyynet, melkein lempeät, mutta kuitenkin huomasi, että
-ukkosilma niissä vain nukkui ja onneton se, joka sen herätti. Kukaan
-ei saattanut kestää tämän katseen tyyntä välkettä ja usein saattoi
-nähdä, miten lähettiläät tai hienot hovimiehet, seisoessaan Jeremin
-edessä, hämmentyivät eivätkä saaneet sanaa suustaan. Dnieperin
-takaisilla mailla hän olikin todellinen kuningas. Hänen kansliastaan
-annettiin päätöksiä ja käskyjä, jotka alkoivat sanoilla: Me Jumalan
-armosta Ruhtinas ja Herra. Eikä hän pitänyt montakaan aatelismiestä
-vertaisenaan. Muinaisista hallitsijoista polveutuvat ruhtinaat olivat
-hänen marsalkkoinaan. Sellainen oli aikoinaan ollut myöskin Helenan
-isä, Wasili Bulyha-Kurcewicz, joka, kuten ennen on mainittu, johti
-sukunsa Koryatista, mutta itse asiassa polveutui Rurikista.
-
-Ruhtinas Jeremissa oli jotakin, joka myötäsyntyneestä
-kohteliaisuudesta huolimatta pysähdytti ihmiset jonkun matkan päähän
-hänestä. Samalla kun hän rakasti sotamiehiänsä oli hän heitä kohtaan
-tutunomainen, mutta hänen kanssaan ei kukaan uskaltanut tulla
-tutunomaiseksi. Ja kuitenkin olisivat hänen sotilaansa, jos hän olisi
-käskenyt heitä suinpäin ratsastamaan Dnieperin kuiluihin, olleet
-valmiit epäröimättä sen tekemään.
-
-Rumeenilaissyntyiseltä äidiltänsä oli hän perinyt ihon värin,
-jonka valkeus muistutti hehkuvan raudan valkeutta, ja hiukset,
-mustat kuin korpin siipi. Melkein koko pää oli ajettu paljaaksi,
-ainoastaan edestä valuivat hiukset runsaina, tasaisiksi leikattuina
-kulmakarvojen yläpuolelle, peittäen puolet otsaa. Hän kävi
-puolalaisessa puvussa, mutta oli yleensä välinpitämätön ulkoasustaan
-ja vain suuriin juhliin hän otti ylleen kallisarvoiset vaatteet,
-silloin aivan loistaen kullassa ja jalokivissä. Herra Longinus
-saikin muutaman päivän perästä olla mukana juhlatilaisuudessa,
-jolloin ruhtinas otti vastaan herra Rozwan Ursun. Lähettiläiden
-audienssit tapahtuivat aina niinsanotussa taivassalissa, jossa katto
-esitti taivaan lakea tähtineen -- se oli danzigilaisen maalarin
-Helm'in työtä. Ruhtinas istui silloin sametilla ja kärpännahoilla
-päällystetyn baldakiinin alla korkeassa, valtaistuimen tapaisessa
-nojatuolissa, jonka alusta oli heloitettu kullatuilla levyillä.
-Ruhtinaan takana seisoi sihteeri, kirkkoherra Muchowiecki,
-marsalkka, ruhtinas Woronicz, herra Boguslaw Maszkiewicz ja edempänä
-paashit ja kaksitoista espanjalaisessa puvussa olevaa drabanttia
-kirveskeihäineen. Kauvempana salissa oli sotilaita loistavissa
-univormuissa. Herra Rozwan pyysi hospodarin puolesta, että ruhtinas
-vaikutusvallallaan ja nimensä mahdilla estäisi khanin Budzakissa
-asuvia tatareja hyökkäilemästä Walakiaan, missä he joka vuosi
-tekivät kauheita vahinkoja ja hävityksiä. Ruhtinas vastasi kauniissa
-latinankielisessä puheessa, että budziakilaiset tosin eivät paljon
-välittäneet itse khanistakaan, mutta että hän kuitenkin, kun
-toukokuussa näkee luonansa khanin lähettilään, Tshaus murzan, tämän
-kautta tulee muistuttamaan khania valakialaisille tapahtuneista
-vääryyksistä. Herra Skrzetuski oli jo aikaisemmin antanut kertomuksen
-lähettitoimestaan ja matkastaan sekä kaikesta mitä hän oli kuullut
-Chmielnickistä ja tämän paosta Sicziin. Ruhtinas päätti hänen
-kertomuksensa johdosta siirtää muutamia rykmenttejä Kudakiin, mutta
-ei kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Kun siis ei mikään näkynyt
-uhkaavan Dnieperin takaisen vallan rauhaa ja mahtavuutta, alkoivat
-Lubniessa juhlat sekä huvit lähettiläs Rozwanin läsnäolon johdosta
-ja myöskin siitä syystä, että herrat Bodzinski ja Lassota vojevoda
-Przyjemskin pojan nimessä juhlallisesti tiedustelivat, olisiko tällä
-toiveita saada puolisokseen ruhtinatar Anna, johon pyyntöön he saivat
-sekä ruhtinaalta että ruhtinatar Griseldalta suotuisan vastauksen.
-
-Pieneen Wolodyjowskiin tämä koski kovasti ja kun Skrzetuski koetti
-valaa lievennystä hänen sydämeensä, niin hän vastasi:
-
--- Kyllä sinun kelpaa, sillä Anusia Borzobohata ei sinua jätä,
-jollet sinä tahdo. Hän on koko ajan täällä muistellut sinua
-suurella kiintymyksellä. Aluksi luulin, että hän teki sitä vain
-kiihoittaakseen Bychowiecin mustasukkaisuutta, mutta sitte näin, että
-hän tahtoi kiduttaa häntä ja että hän sydämessään vaalii hellyyttä
-vain sinua kohtaan.
-
--- Mitä Anusia minuun kuuluu? Käänny sinä vaan hänen puoleensa, en
-minä estä, _non prohibeo_, ja lakkaa ajattelemasta ruhtinatar Annaa,
-sillä se on samaa kuin jos sinä tahtoisit lakillasi peittää Feniks
-linnun sen pesässä!
-
--- Tiedän kyllä, että ruhtinatar Anna on Feniks ja siksi minun
-varmaan täytyy kuolla hänen herättämäänsä kaihoon.
-
--- Sinä jäät eloon ja rakastutkin vielä, mutta älä kuitenkaan
-ajattele ruhtinatar Barbaraa, sillä hänet sieppaa nenäsi edestä eräs
-toinen vojevodanpoika.
-
--- Mutta onko sydän mikään poika pahanen, jota voi komentaa? Voiko
-kieltää silmiänsä katselemasta niin ihanaa olentoa kuin ruhtinatar
-Barbara, jonka näkö voi saada villit pedotkin liikutuksen valtaan...
-
--- Piru on mennyt sinuun! huudahti herra Skrzetuski. -- Näen
-että kyllä lohduttaudut ilman minunkin apuani, sen vain toistan
-sinulle: käänny Anusian puoleen, sillä minä ainakaan en tule
-panemaan mitään esteitä tiellesi. Anusia ei kuitenkaan ajatellut
-Wolodyjowskia. Sensijaan herra Skrzetuskin välinpitämättömyys ärsytti
-ja suututti häntä sekä herätti hänessä uteliaisuutta. Palattuaan
-pitkältä matkalta Skrzetuski ei edes katsellut häntä! Illoin kun
-ruhtinas ensimäisten upseeriensa ja hovimiestensä kanssa saapui
-ruhtinattaren seurusteluhuoneeseen, Anusia, katsellen herrattarensa
-olkapään takaa (sillä ruhtinatar oli pitkä ja Anusia lyhyt),
-keihästi mustat silmänsä luutnantin kasvoihin, saadakseen selitystä
-arvoitukseen. Mutta Skrzetuskin silmät harhailivat, samoin kuin
-hänen ajatuksensakin, muualla ja kun hänen katseensa sattui tyttöön,
-niin se oli välinpitämätön ja tyhjä, ikäänkuin ei hän lainkaan olisi
-katsellut siihen tyttöön, jolle hän kerran oli laulellut:
-
-    Ja orjaks' joutuu jokainen,
-    Ken sattuu tielles, neitonen!
-
-Mikä hänen on? kysyi itseltänsä koko hovin hemmottelema lemmikki ja,
-polkien maahan pientä jalkaansa, päätti tutkia asiaa. Anusia tosin ei
-ollut oikein rakastunut Skrzetuskiin, mutta totuttuaan palvomiseen,
-ei hän voinut sietää, ettei hänestä välitetty ja oli suutuksissaan
-valmis heittämään mielestään mokoman miehen.
-
-Niinpä hän kerran, juostessaan viemään lankavyhteä ruhtinattarelle,
-tapasi herra Skrzetuskin juuri kun tämä tuli ulos ruhtinattaren
-makuuhuoneen viereisestä suojasta. Hän lensi häntä kohden kuin myrsky
-ja melkein jo törmäsi häntä vastaan, mutta pysähtyi samassa ja sanoi:
-
--- Ah kuinka minä pelästyin! Hyvää päivää, herra Skrzetuski.
-
--- Hyvää päivää, neiti Anna. Olenko sellainen hirviö, että noin
-pelästytin neiti Annan.
-
-Tyttö seisoi silmät maahan painuneina, kierrellen vapaan kätensä
-sormilla palmikkojensa päitä. Siirrellen jalkojaan ikäänkuin
-hämillään hän vastasi, suu hymyssä:
-
--- No ette, ette ensinkään. Ihan varmaan. Yhtäkkiä hän katsahti
-luutnanttiin ja painoi taasen silmänsä maata kohden.
-
--- Oletteko te minuun suuttunut?
-
--- Minäkö? Mitäs neiti Anna sitte välittäisikään minun
-suuttumuksestani!
-
--- Se on totta, en välittäisikään. Luuletteko, että minä rupean heti
-itkemään. Herra Bychowiec on kohteliaampi...
-
--- Jos asia niin on, niin ei minulle jää muuta neuvoa kuin luovuttaa
-kiistatanner herra Bychowiecin haltuun ja kadota neiti Annan
-näkyvistä.
-
--- Pidätänkös minä?
-
-Sen sanottuaan asettui Anusia herra Skrzetuskin tielle.
-
--- Te palaatte Krimistä? kysyi hän.
-
--- Krimistä.
-
--- Mitäs te toitte Krimistä?
-
--- Herra Podbipientan. Onhan neiti Anna nähnyt hänet -- miellyttävä
-ja komea kavaljeeri.
-
--- Varmaan miellyttävämpi kuin te. Mutta mitä varten hän on tullut
-tänne?
-
--- Jotta neiti Anna voisi koetella voimiaan hänenkin kanssaan. Mutta
-minä neuvon ponnistamaan kovasti, sillä tiedän tästä kavaljeerista
-erään salaisuuden, jonka takia hän on voittamaton, niin ettei edes
-neiti Anna saa hänestä mitään irti.
-
--- Miksikä hän on niin voittamaton?
-
--- Sillä hän ei voi mennä naimisiin.
-
--- Mitä se minuun kuuluu? Mutta miksikä hän ei voi mennä naimisiin?
-
-Skrzetuski taipui likelle tytön korvaa ja sanoi lujaan ja
-merkitsevästi:
-
--- Sillä hän on tehnyt puhtauden lupauksen.
-
--- Te olette tyhmä! huudahti Anusia äkkiä ja pyrähti pois kuin
-pelästynyt lintu.
-
-Vielä samana iltana sai hän lähempää tarkastaa herra Longinusta.
-Vieraita oli silloin vähän, sillä ruhtinas piti paraikaa
-jäähyväiskestejä herra Bodzinskille. Liettualaisemme, joka oli
-huolellisesti puettu valkoiseen silkkiseen zupaniin, alusviittaan
-ja tummansiniseen samettikontushiin, päällysviittaan, näytti sangen
-komealta, varsinkin kun hän tavallisen sukumiekkansa sijasta oli
-vyöttänyt kupeilleen kevyen, käyrän sapelin, jonka huotra oli
-kullattu.
-
-Anusia tähtäili silmillään herra Longinusta, osaksi tahallaan
-tehdäkseen kiusaa herra Skrzetuskille, mutta luutnantti ei olisi sitä
-huomannut, jollei Wolodyjowski olisi tuupannut häntä käsivarteen
-ja sanonut: "hitto minut vieköön, jollei Anusia vielä ihastu
-liettualaiseen humalaseipääseen".
-
--- Sano se hänelle itselleen.
-
--- Niin sanonkin. Heistä tulee erinomainen pari.
-
--- Longinus voi pitää tyttöä viittansa solkena, juuri sellaiset ovat
-heidän mittasuhteensa.
-
--- Tai hattunsa töyhtönä. Wolodyjowski läheni liettualaista.
-
--- Olette saapunut aivan äskettäin, hyvä herra, mutta olette jo aika
-keikari.
-
--- Kuinka niin, arvon veli? Mistä sen päättelette?
-
--- No kun olette kääntänyt naisjoukon kauneimman tytön pään.
-
--- Hyvä herra, sanoi Podbipienta, nostaen kädet rinnalleen, -- mitä
-ihmeellisiä asioita te puhuttekaan?
-
--- Katsokaappa vain neiti Anna Borzobohataa, johon me kaikki olemme
-rakastuneet, kuinka hän tänään vilkuu teitä. Pitäkää vain varanne,
-ettette joudu hänen takiaan narriksi, hän on jo näyttänyt pitkää
-nenää meille muille.
-
-Tämän sanottuaan kääntyi Wolodyjowski ympäri kantapäillään ja lähti
-pois, jättäen Longinuksen aivan hämilleen. Hän ei uskaltanut heti
-edes katsoa Anusiaan päin ja vasta hetken perästä hän ikäänkuin
-epähuomiosta käänsi silmänsä siihen suuntaan. Aivan häntä värisytti.
-Ruhtinatar Griseldan olkapäiden takaa katseli häneen todella kaksi
-kiiluvaa silmäterää, uteliaasti ja itsepintaisesti. "Apage satanas",
-ajatteli liettualainen ja, punehtuen kuin koulupoika, pakeni salin
-toiseen nurkkaan.
-
-Kiusaus oli kuitenkin suuri. Pienessä paholaisessa, joka katseli
-ruhtinattaren olan takaa, oli sellainen tenho ja nuo silmät
-välkkyivät niin kirkkaina, että herra Longinuksen täytyi vielä,
-vaikkapa edes kerran, katsoa sinnepäin. Mutta samassa hän muisti
-lupauksensa! Hänen silmiensä eteen tuli Zerwikaptur, hänen esi-isänsä
-Stowejko Podbipienta ynnä kolme halkaistua päätä, ja kauhu valtasi
-hänet. Hän siunasi itsensä ja sinä iltana ei hän enään katsellut
-Anusiaan.
-
-Aamulla saapui hän heti Skrzetuskin huoneeseen.
-
--- Herra luutnantti, joko pian lähdemme liikkeelle? Ettekö jo ole
-kuullut sodasta?
-
--- Kylläpä teillä on kiire. Malttakaa nyt mieltänne, kunnes pääsette
-omaan joukkoonne.
-
-Herra Podbipienta näet ei ollut vielä merkitty kirjoihin Zakrzewski
-vainajan sijalle Hänen täytyi odottaa kunnes vuosineljännes menisi
-umpeen ja se oli tapahtuva vasta ensimäisenä päivänä toukokuuta.
-
-Mutta hänen oli todella kiire ja siksi hän kysyi edelleen:
-
--- Eikö armollinen ruhtinas vielä ole puhunut mitään siitä asiasta?
-
--- Ei. Kuningas kyllä ei kuolemaansa asti herkeä ajattelemasta sotaa,
-mutta valtiopäivät eivät tahdo sitä.
-
--- Mutta Czechrynissä puhuttiin, että meitä uhkaa kasakkakapina.
-
--- Kyllä näkyy, että lupauksenne ahdistaa teitä. Mutta ennen kevättä
-ei kapinasta tule mitään, sillä vaikka talvi nyt onkin lauhkea,
-niin on se kuitenkin talvi. Meillä on vasta 15 päivä helmikuuta ja
-milloin hyvänsä saattaa tulla pakkanen, eikä kasakka lähde kentälle,
-niinkauvan kuin ei hän voi kaivautua maahan. Vallin takana tappelevat
-kasakat julmasti, mutta kentällä he eivät kykene pitämään puoliaan.
-
--- Täytyy siis odottaa itse kasakoitakin.
-
--- Mutta huomatkaa, että vaikka kapinan aikana tapaisittekin
-nuo kolme päätänne, niin ei ole varma, että pääsette vapaaksi
-lupauksestanne, sillä ristiritarit ja turkkilaiset ovat toista, mutta
-omat kansalaiset toista, he ovat niinsanoakseni saman äidin lapsia.
-
--- Voi hyvä Jumala, tehän lyötte minua seipäällä päähän. Tästä tulee
-aivan epätoivoon. Kirkkoherra Muchowieckin täytyy ratkaista minulle
-nämä epäilykset, muuten minulla ei ole hetkeäkään rauhaa.
-
--- Varmaankin hän ratkaisee, onhan hän oppinut ja jumalinen mies.
-Mutta kyllä hän tulee sanomaan samaa. _Bellum civile_, kansalaissota
-on veljessota.
-
-Mutta jos vieras mahti tulisi kapinoitsevien avuksi.
-
--- Silloin olisi oikea sota. Mutta nyt minä sanon teille yhden asian:
-odottakaa ja olkaa kärsivällinen.
-
-Herra Skrzetuski ei kuitenkaan itsekään voinut seurata tätä neuvoa.
-Hänet valtasi yhä suurempi kaiho, häntä ikävystyttivät hovin
-juhlat ja kasvot, joita hän ennen oli katsellut niin mielellään.
-Herrat Bodzinski, Lassota ja Rozwan Ursu lähtivät vihdoin pois
-ja hovissa alkoi syvä rauha. Elämä kului yksitoikkoisesti.
-Ruhtinaan aika meni äärettömien maatilojen tarkastukseen ja joka
-aamu hän keskusteli isännöitsijöidensä kanssa, joita saapui koko
-Vähä-Venäjältä ja Sandomierin maasta. Sotaväen harjoituksissakin hän
-saattoi olla läsnä vain harvoin. Upseerien meluisat kemut, joissa
-keskusteltiin tulevista sodista, kävivät Skrzetuskille sanomattoman
-vastenmielisiksi ja senvuoksi hän mielellään, kivääri olalla, poistui
-Solonicaan, missä Zolkiewski muinoin oli niin hirvittävällä tavalla
-lyönyt Nalewajkon, Lobodan ja Krempskin. Tämän taistelun jäljet
-olivat jo hävinneet sekä ihmismuistosta että taistelupaikalta. Vain
-välistä heitti maa vielä povestaan esiin valjenneita luita ja joen
-takana törrötti kasakkain luoma multakumpu, jonka takaa Lobodan
-zaporogilaiset ja Nalewajkon vapaaväki oli puolustanut itseänsä niin
-epätoivoisasti. Mutta tuuhea lehto oli jo kasvanut kummullekin.
-Siellä Skrzetuski piili hovin melua. Hän ei ampunut lintuja, hän
-vaipui muistelmiinsa. Hänen sielunsa silmien eteen nousi kaihon
-loihtimana lemmityn hahmo. Täällä sumun, kaislikon kahinan ja seudun
-alakuloisuuden keskellä hän sai lievitystä omalle kaiholleen.
-
-Myöhemmin alkoivat runsaat, kevättä ennustavat sateet. Solonica
-muuttui rämeeksi, oli vaikea pistää päätänsä ulos katon alta,
-ja niin oli nyt luutnantilta mennyt sekin huvi, jonka oli
-tuottanut samoileminen yksinäisyydessä. Ja samalla kasvoi hänen
-rauhattomuutensa, eikä syyttä. Hän toivoi aluksi, että ruhtinatar
-Kurcewicz, heti kun hänen onnistuisi lähettää pois Bohun, tulisi
-tuomaan Helenaa Lubnieen, mutta nyt oli sekin toivo sammunut. Tiet
-olivat märkyyttään aivan pehmeinä ja aro oli muutaman penikulman
-alalta, pitkin Sulan molempia rantoja, äärettömänä rämeenä. Täytyi
-siis odottaa kunnes kevään lämmin aurinko kuivattaisi liiat vedet
-ja märkyyden. Koko tämän ajan täytyi Helenan viipyä holhoojien
-luona, joihin Skrzetuski ei luottanut, oikeassa suden pesässä,
-sivistymättömien, villien ja Skrzetuskille pahansuovien ihmisten
-keskellä. Tosin heidän, oman etunsa tähden, tuli pitää sanansa --
-eikä heillä ollut juuri muutakaan neuvoa --, mutta kuka saattoi
-arvata, mitä he keksisivät ja mitä he uskaltaisivat, varsinkin kun
-heitä koko ajan uhkasi hurjapää, jota he nähtävästi sekä rakastivat
-että pelkäsivät. Helppohan hänen olisi ollut pakoittaakin heidät
-antamaan tyttö hänelle, sillä senkaltaisetkaan tapaukset eivät
-olleet harvinaisia -- niin oli aikoinaan onnettoman Nalewajkon
-toveri Loboda pakoittanut rouva Poplinskin antamaan hänelle vaimoksi
-kasvattityttärensä, vaikka tyttö oli jalosukuinen ja vihasi tuota
-hurjapäätä sydämensä pohjasta. Ja jos oli totta, mitä kerrottiin
-Bohunin suunnattomista rikkauksista, niin saattoihan hän heille
-maksaa sekä tytöstä että Rozlogista, ja mitäs sitte! Silloin -- niin
-ajatteli herra Skrzetuski -- ilmoitetaan minulle ivallisesti, että
-olen tullut myöhään, ja itse puolestaan piilevät he jossakin Liettuan
-tai Masowian korvissa, jonne ei ulotu edes ruhtinaan mahtava käsi!
-Herra Skrzetuski vapisi kuin kuumeessa, ajatellessaan tällaista
-mahdollisuutta, tempoi kuin kahlehdittu susi, katui ruhtinattarelle
-antamaansa ritarisanaa eikä tietänyt mitä tehdä. Hän ei ollut niitä
-miehiä, jotka helposti antavat sattuman vetää itseään parrasta,
-hänessä oli suuri yritteliäisyys ja tarmo, hän ei odottanut sitä
-minkä kohtalo hänelle tuo -- hän otti mieluummin kohtaloa kurkusta
-kiinni ja pakotti sen itselleen suotuisaksi. Siksi hänelle kävikin
-vaikeammaksi kuin jollekin muulle istua Lubniessa kädet ristissä.
-
-Hän päätti siis toimia. Hänellä oli palvelijapoikana eräs Rzendzian,
-köyhtynyttä aatelissukua Podlasista, kuusitoistavuotias, kekseliäs ja
-rohkea velikulta, jonka kanssa ei vanhemmankaan ollut hyvä kilpailla.
-Tämän päätti Skrzetuski lähettää Helenan luo tiedusteluretkelle.
-Oltiin helmikuun loppupuolella, sateet olivat tauonneet, maaliskuu
-näytti lupaavalta ja tiet alkoivat kuivaa. Rzendzian lähti siis
-matkalle. Herra Skrzetuski pani hänen mukaansa kirjeen, paperia,
-kynän ja mustepullon, joita hän käski vartioimaan kuin silmäterää,
-sillä hän muisti, että niitä esineitä ei ole Rozlogissa. Hän oli
-teroittanut pojan mieleen, ettei tämä saa sanoa, kuka hänet on
-lähettänyt, hänen tuli teeskennellä kulkevansa Czechryniin ja ottaa
-tarkka selko kaikesta. Erittäinkin oli hänen saatava selville,
-missä Bohun on ja mitä hän tekee. Rzendzianille ei tarvinnut antaa
-matkaohjeita kahteen kertaan. Hän painoi lakin takaraivolle, päästi
-vihellyksen ja asettui ratsun selkään.
-
-Herra Skrzetuskille alkoi raskas odotuksen aika. Hän koetti tappaa
-sitä harjoittamalla keppitaistelua herra Wolodyjowskin kanssa, joka
-oli suuri mestari tässä taidossa, tai heittämällä keihästä renkaan
-läpi. Sitäpaitsi sattui Lubniessa tapaus, jossa luutnantti oli
-vähällä menettää henkensä. Eräänä päivänä oli karhu riuhtaissut
-itsensä irti kahleista, heittänyt linnan pihalla maahan kaksi
-tallipalvelijaa ja peloittanut herra komisarjus Chlebowskin hevoset.
-Vihdoin hyökkäsi se luutnantin päälle, joka juuri sattui tulemaan
-asehuoneesta mennäkseen ruhtinaan luo. Skrzetuskilla ei ollut sapelia
-vyöllä, vain kädessä messinkipäinen kevyt nuija. Luutnantti olisi
-varmaan menettänyt henkensä, jollei herra Longinus olisi sattunut
-asehuoneesta näkemään tapausta ja zerwikapturien miekka kädessä
-rientänyt avuksi. Herra Longinus osoittautui esi-isänsä Stowejkon
-täydelleen arvoisaksi jälkeläiseksi, kun hän koko hovin nähden
-silpaisi halki karhun pään ja olan. Itse ruhtinas katseli akkunasta
-tätä tavatonta voimannäytettä ja saattoi heti sen jälkeen herra
-Longinuksen ruhtinattaren huoneeseen, missä Anusia Borzobohata
-siinä määrin vietteli häntä silmillään, että hänen huomispäivänä
-täytyi lähteä ripittämään itseään. Seuraavana kolmena päivänä ei hän
-näyttäytynyt linnassa, hän tuli vasta, kun hän hartaalla rukouksella
-oli karkoittanut luotaan kaikki kiusaukset.
-
-Kymmenen päivää kului, mutta Rzendziania ei kuulunut kotiin. Jan
-herramme laihtui silmin nähden ja kävi niin huonoksi, että Anusiakin
-kiertoteitä rupesi kuulostelemaan, mikä hänen on ja Carboni,
-ruhtinaan lääkäri, määräsi hänelle lääkettä alakuloisuutta vastaan.
-Mikään lääke ei kuitenkaan auttanut häntä, sillä hän ajatteli yöt
-ja päivät ruhtinatartansa, tuntien yhä voimakkaammin, ettei hänen
-sydämeensä ollut pesinyt vain ohimenevä tunne, vaan suuri rakkaus,
-jonka täytyi tulla tyydytetyksi, muuten ihmisen rinta voisi haljeta
-kuin mikäkin heikko astia.
-
-Helppoa on siis kuvitella herra Janin iloa, kun eräänä päivänä aamun
-koittaessa Rzendzian saapui hänen asuntoonsa likaisena, väsyneenä ja
-laihtuneena, mutta iloisena. Jo kasvoista saattoi nähdä, että hän toi
-hyvän sanoman. Ruhtinas hypähti vuoteestaan pystyyn, juoksi häntä
-vastaan, tarttui häntä olkapäihin ja huudahti:
-
--- Onko sinulla kirjettä?
-
--- On, herra, tuossa on.
-
-Luutnantti tempasi kirjeen käsiinsä ja alkoi lukea. Kauvan hän oli
-epäillyt, voiko Rzendzian onnellisimmassakaan tapauksessa tuoda
-hänelle kirjeen, koska oli epävarmaa, osaako Helena kirjoittaa.
-Näillä rajaseuduilla eivät herrasnaisetkaan aina saaneet opetusta ja
-Helena oli lisäksi saanut kasvatuksensa sivistymättömien ihmisten
-keskuudessa. Mutta nähtävästi oli isä ehtinyt hänelle opettaa
-kirjoitustaidon, koska Helena oli piirtänyt pitkän kirjeen neljälle
-sivulle. Tyttö parka ei tosin osannut lausua ajatuksiansa sirosti
-ja retoorisesti, mutta kirjoitti sensijaan vilpittömästä mielestä
-seuraavasti:
-
-"Minä en enään koskaan unohda teitä, pikemmin te minut, sillä olen
-kuullut, että teidänkin joukossanne on huikentelevaisia. Mutta kun
-olette vartavasten toimittanut sanantuojan niin monen penikulman
-taakse, niin näen, että olen sinulle rakas, niinkuin sinäkin
-minulle, josta sinua kiitän koko sydämestäni. Minua kyllä ujostuttaa
-kirjoittaa näin rakkaudestani, mutta minun täytyy sanoa totuus, eikä
-valehdella. Olen myöskin kysynyt herra Rzendzianilta, mitä teette
-Lubniessa ja millaiset ovat suuren hovin tavat ja kun hän kertoi
-sikäläisten neitien komeudesta ja hienoudesta, niin kyyneleet melkein
-tulivat silmiini, niin tulin surulliseksi..."
-
-Luutnantti keskeytti lukemisensa ja kysyi Rzendzianilta:
-
--- Mitä sinä, hölmö, olet kertonut?
-
--- Kaikkihan on hyvin, herra, vastasi Rzendzian. Luutnantti luki
-eteenpäin.
-
-"... sillä kuinka minä, yksinkertainen tyttö, voin kilpailla heidän
-kanssaan, mutta lähettipoika sanoi minulle, että te ette tahdo
-katsellakaan ketään heistä..."
-
--- Se oli oikein, sanoi luutnantti.
-
-Rzendzian ei tietänyt, mistä oikeastaan oli kysymys, sillä luutnantti
-luki kirjettä hiljaa, mutta hän tekeytyi tietäväisen näköiseksi ja
-rykäisi merkitsevästi. Skrzetuski luki eteenpäin.
-
-"... Ja heti minä tulin lohdutetuksi ja rukoilin Jumalaa, että hän
-pitäisi edespäinkin teitä sellaisessa hyvänsuopuudessa minua kohtaan
-ja siunaisi meitä molempia -- amen. Niin minun on ollut ikävä teitä
-kuin omaa äitiäni, sillä surullista minun, orvon, on olo tässä
-maailmassa, mutta ei teidän läsnäollessanne... Jumala näkee, että
-minun sydämeni on puhdas ja kaikki muu on oppimattomuutta, joka
-teidän täytyy antaa minulle anteeksi."
-
-Edelleen ilmoitti ihana ruhtinatar, että hän lähtee Lubnieen
-tätinsä kanssa heti, kun tiet tulevat paremmiksi ja että vanha
-ruhtinatar tahtoo kiiruhtaa tätä matkaa, sillä Czehrynistä saapuu
-tietoja joistakin kasakkalevottomuuksista. Täti odottaa myöskin
-nuorten ruhtinasten kotiintuloa -- he olivat lähteneet Boguslawiin
-hevosmarkkinoille.
-
-"Olette oikea poppamies", kirjoitti Helena edelleen, "kun osasitte
-suostuttaa tädin itseenne".
-
-Luutnantti hymähti, sillä hän muisti, millä keinoin hänen oli
-täytynyt suostuttaa täti. Kirjeen lopussa neito vakuutti ainaista ja
-horjumatonta rakkauttaan, niinkuin ainakin vaimon tulee miehelleen.
-Koko kirjeestä henki todella puhdas sydän, siksipä luutnantti lukikin
-tuon herttaisen kirjeen alusta loppuun asti yli kymmenen kertaa,
-toistaen itsekseen: "suloinen tyttö, Jumala rangaiskoon minua, jos
-sinut joskus jätän".
-
-Sitte hän taasen alkoi kysellä Rzendzianilta.
-
-Sukkela poika teki hänelle tarkasti tiliä koko matkasta. Hänet
-oli otettu ystävällisesti vastaan, vanha ruhtinatar oli kysellyt
-luutnanttia ja saatuaan kuulla, että hän oli tunnettu ritari ja
-ruhtinaan uskottu sekä sitäpaitsi varakas mies, oli hän ollut
-tyytyväinen.
-
--- Hän kysyi minulta myöskin, sanoi Rzendzian, -- pidättekö aina mitä
-olette luvannut, ja minä sanoin siihen: "armollinen rouva, jos se
-ratsu, jonka selässä olen tullut tänne, olisi luvattu minulle, niin
-tietäisin, että se pysyy käsissäni."
-
--- Oletpa sinä velikulta, sanoi luutnantti, -- mutta koska olet
-minun puolestani mennyt takuuseen, niin pidä se sitte. Et siis
-teeskennellyt, vaan sanoit suoraan, että minä olin sinut lähettänyt.
-
--- Sanoin, sillä huomasin sen parhaaksi ja heti kohdeltiin minua
-vieläkin ystävällisemmin, ja erittäinkin hyvästi kohteli minua neiti,
-joka on niin ihana, ettei toista sellaista vaan löydy maailmassa. Ja
-saatuaan tietää, että tulen teidän luotanne, ei neiti enään tietänyt,
-minne hän olisi minut istuttanut, ja jollei olisi ollut paastonaika,
-niin minä olisin saanut uida herkuissa kuin taivaassa. Lukiessaan
-kirjettänne valuivat ilonkyyneleet neidin silmistä.
-
-Luutnantti vaikeni hänkin ilosta ja vasta hetken perästä hän taas
-kysyi:
-
--- No, saitko tietää mitään Bohunista?
-
--- Minun ei sopinut kysyä häntä neidiltä eikä myöskään rouvalta,
-mutta minä lyöttäydyin tutunomaiseen keskusteluun vanhan tatari
-Czechlyn kanssa, joka kyllä on pakana, mutta neidin uskollinen
-palvelija. Hän kertoi minulle, että kaikki ensin olivat olleet teille
-kovin nurjamielisiä, mutta sitte asettuneet, kun tuli tunnetuksi,
-että jutut Bohunin aarteista olivatkin tarua.
-
--- Millä tavalla he sitte tulivat siitä vakuutetuiksi?
-
--- Asia oli, nähkääs, tällainen. Heillä oli riita Siwinskien kanssa
-ja he joutuivat maksamaan. Kun tuli maksun aika, niin he sanoivat
-Bohunille: "lainaappa meille!" ja hän vastaa: "turkkilaista tavaraa
-on minulla vielä hiukan, mutta enimmät aarteeni olen hävittänyt!" Kun
-he sen saivat kuulla, aleni Bohunin arvo ja he käänsivät rakkautensa
-teidän puoleenne.
-
--- Täytyypä sanoa, että olet hyvin ottanut selkoa kaikesta.
-
--- Hyvä herra, jos minä olisin saanut selville yhden asian, mutten
-toista, niin silloin olisitte voinut sanoa minulle: lahjoititte
-minulle ratsun, mutta ette antanut puusatulaa, ja mitä on hevonen
-ilman satulaa?
-
--- No, no, ota sitte satulakin.
-
--- Kiitän nöyrimmästi. He lähettivät heti Bohunin Perejaslawiin, ja
-otin minä siitäkin asiasta hiukan selkoa, ajattelin näet itsekseni:
-miksikäs en minäkin kävisi kurkistamassa Perejaslawiin? Jos te olette
-minuun tyytyväinen, niin saan palkintoni pikemmin.
-
--- Joko sinulle nyt taas tuli uusi ansio. Kävit siis Perejaslawissa...
-
--- Kävin, mutta en minä sieltä löytänyt Bohunia. Vanha päällikkö
-Loboda on kipeänä ja kerrotaan, että Bohun hänen jälkeensä tulee
-päälliköksi... Mutta siellä valmistetaan jotakin kummallista.
-Sotapoikia siellä lipun alla on tuskin kourallistakaan, muut ovat,
-niin kerrotaan, menneet Bohunin perässä, tai karanneet Sicziin, ja
-se on, tiedättekös te, tärkeä asia, sillä siellä valmistetaan nyt
-jotakin kapinaa. Tahdoin tietysti saada tietoa Bohunista, mutta
-senverran minulle vain sanottiin, että hän oli lähtenyt Dnieperin
-länsirannalle. No, ajattelin itsekseni, jos asiat niin ovat, niin
-meidän neiti on häneltä turvassa, ja lähdin paluumatkalle.
-
--- Hyvin olet ajanut asiasi, mutta eikö sinulla ollut mitään
-seikkailua matkalla?
-
--- Ei, hyvä herra, mutta nälkä minun on kauheasti.
-
-Rzendzian lähti huoneesta ja luutnantti, jäätyänsä yksin, alkoi
-uudestaan lukea Helenan kirjettä ja painella huuliansa vastaan
-kirjaimia, jotka tosin eivät olleet yhtä kauniit kuin käsi, joka
-oli ne piirtänyt. Toivo palasi hänen sydämeensä ja hän ajatteli
-itsekseen: "kyllä tiet pian kuivuvat, jahka Jumala antaa kauniin
-ilman. Kurcewiczit eivät varmaan enään petä minua, saatuaan tietää,
-että Bohun on köyhä mies. Minä jätän heille Rozlogin ja panen vielä
-omastani lisää, jos vain saan omakseni tuon rakkaan tähden..."
-
-Ja laitettuaan itsensä kuntoon hän lähti kirkastunein kasvoin ja
-rinta täynnä onnea kappeliin, jo edeltäpäin nöyrästi kiittääkseen
-Jumalaa hyvästä toivosta.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Koko Ukrainassa ja Dnieperin takaisilla seuduilla alkoi kuulua
-outoja, humisevia ääniä aivan kuin läheisen myrskyn ennustajina.
-Kummalliset huhut kulkivat kylästä kylään, talosta taloon, aivan kuin
-ne kasvit, joita tuuli syksyisin ajaa edellään pitkin aroa ja joita
-kansa nimittää "aronkulkijoiksi". Kaupungeissa kuiskaeltiin suuresta
-sodasta, vaikkei kukaan tietänyt, kuka käy sotaa ja ketä vastaan sitä
-käydään; jostakin vakavasta oli joka tapauksessa kysymys. Ihmisten
-kasvot kävivät rauhattomiksi, peltomies tarttui vastenmielisesti
-aurankurkeen, vaikka kevät oli tullut aikaiseen, rauhallisena ja
-lämpimänä ja vaikka kiuruset jo aikoja sitte olivat liverrelleet
-arojen yllä. Illoin kokoontuivat asukkaat kylissä ryhmiin ja,
-seisoen tiellä, puhelivat puoliääneen joistakin kauheista asioista.
-Sokeilta, jotka guslat käsissä kulkivat ympäri esittäen laulujaan,
-kyseltiin uutisia. Muutamat olivat öisin näkevinään kummallisia
-kajastuksia taivaalla ja kuun nousevan punaisempana kun tavallisesti.
-Ennustettiin onnettomuutta tai kuninkaan kuolemaa, ja kaikki tämä
-oli sitä kummallisempaa, kun kauhu ei helposti vallannut näiden
-maiden asukkaita, he kun jo ammoisista ajoista olivat tottuneet
-levottomuuksiin, taisteluihin ja vihollisen hyökkäyksiin. Varmaankin
-vinkuivat ilmassa epätavalliset, pahaa ennustavat myrskytuulet, koska
-levottomuus oli tullut näin yleiseksi.
-
-Tuntui sitä raskaammalta ja tukahuttavammalta, kun ei kukaan osannut
-osoittaa, missä itse vaaraa oli. Pahaaennustavien merkkien joukosta
-näytti kuitenkin erityisesti kaksi osoittavan, että jokin paha
-todellakin on uhkaamassa. Ensinnäkin ilmestyi kaikkiin kyliin ja
-kaupunkeihin kuulumaton määrä guslansoittajavanhuksia ja heidän
-joukossansa oli vieraita, sellaisia, joita ei kukaan tuntenut ja
-joista kuiskaten sanottiin, etteivät he olleet oikeita soittajia.
-Nämä vanhukset kertoivat kuljeskellessaan salaperäisellä äänellä,
-että tuomion ja Jumalan vihan päivä lähenee. Toiseksi alkoivat
-Suistomaan asukkaat hurjasti juopotella.
-
-Tämä toinen merkki oli vieläkin vaarallisempi. Sicz, jonka
-rajat olivat liian ahtaat, ei voinut elättää kaikkia miehiään,
-sotaretket eivät nekään aina onnistuneet eivätkä arot antaneet
-viljaa kasakoille. Siksi hajaantui joukko suistolaisia joka vuosi
-rauhallisina aikoina asuttujen paikkojen läheisyyteen. Ukraina oli
-heitä täynnä ja niinikään melkein koko Valko-Venäjä. Toiset ylenivät
-aina starostan virkoihin asti, toiset myyskentelivät viinaa teitten
-varsilla, toiset kaupustelivat tai harjoittivat käsityöläisammattia
-kylissä ja kaupungeissa. Melkein joka kylän laidalla, vähän
-kauvempana muista, oli mökki, jossa asui zaporogilainen. Toisilla oli
-mökeissään vaimo ja perhe ja tällainen zaporogilainen, lujatahtoinen
-ja yritteliäs kun tavallisesti oli, tuotti suorastaan hyötyä
-sille kylälle missä asui. Heitä parempia seppiä, pyöräntekijöitä,
-nahkureita, vahanvalmistajia, kalastajia ja metsästäjiä oli mahdoton
-tavata. Tällainen kasakka osasi kaikkea ja teki kaikkea, hän rakensi
-talon ja neuloi satulan. Tavallisesti eivät he kuitenkaan olleet
-tällaisia rauhallisia, kiinteitä asukkaita, vaan elivät väliaikaista
-elämää. Jos joku tahtoi väkivaltaisesti, asevoimalla panna täytäntöön
-tuomion, jos hän tahtoi tehdä naapurinsa luona omavaltaisen
-ulosmittauksen, tai puolustautua odotettua hyökkääjää vastaan, niin
-hänen vain tarvitsi huutaa ja heti tuli kokoon nuoria hurjapäitä
-miehiä, niinkuin korppeja raadon luo. Heitä käyttivät sekä aateliset
-että korkeat ylimykset, jotka aina riitelivät keskenänsä. Mutta kun
-ei ollut tiedossa tällaisiakaan sotaretkiä, niin kasakat pysyivät
-paikoillaan kylässään, tehden vimmatusti työtä ja hankkien otsansa
-hiessä jokapäiväisen leipänsä.
-
-Ja niin kului vuosi, kaksi, kunnes yhtäkkiä saapui tieto jostakin
-suuremmoisesta retkestä, jonka muka joku kasakka-atamaani tekee
-tatareja tai puolalaisia, "ljaheja" vastaan. Tiedettiinpä kertoa
-nuorten puolalaisylimysten sotaretkestä Valakiaankin ja yhtäkkiä nuo
-pyöräntekijät, sepät, nahkurit ja vahankeittäjät jättivät rauhalliset
-ammattinsa ja alkoivat hurjasti juopotella Ukrainan kapakoissa.
-
-Juotuaan kaikki rahansa ja omaisuutensa he joivat velaksi, pannen
-pantiksi "ei sitä mikä nyt on, vaan sen mikä tulee". Vastaisella
-ryöstösaaliilla piti näet maksettaman nykyinen juopottelu.
-
-Tuo ilmiö uudistui alituiseen niin että myöhemmin Ukrainassa oli
-tapana sanoa: "ohhoh, kapakat tärisevät suistolaisten melusta --
-Ukrainassa on jotakin tekeillä". Ja starostat lisäsivät linnaväkeä,
-pitäen tarkasti silmänsä auki, ylimykset asettivat vartiostoja
-taloihinsa, aateli lähetti vaimot ja lapset kaupunkeihin.
-
-Ja juuri tuona keväänä alkoivat kasakat juoda hurjemmin kuin
-koskaan, tuhlaten sokeasti kaiken minkä olivat ansainneet, eikä
-tämä tapahtunut vain yhdessä piiri- ja vojevodakunnassa, vaan koko
-Vähä-Venäjällä, niin pitkältä kuin sitä riitti.
-
-Jotakin oli todella tekeillä, vaikkeivät itse suistolaisetkaan
-tarkoin tietäneet, mitä. Puhuttiin Chmielnickistä, hänen
-hyökkäyksestään Sicziä vastaan ja kasakoista, jotka Czerkasysta,
-Boguslawista, Korsunista ja muista kaupungeista olivat karanneet
-hänen joukkoihinsa. Mutta puhuttiin myöskin aivan toisista asioista.
-Jo vuosikausien kuluessa oli kierrellyt huhuja jostakin suuresta
-sodasta pakanoita vastaan, huhuttiin, että kuningas tahtoi tätä
-sotaa, jotta oivat kasakat saisivat rikastua sotasaaliista,
-mutta että ljahit eivät tahtoneet sitä. Ja nyt kaikki nämä huhut
-sekaantuivat toisiinsa ja synnyttivät ihmisten päässä levottomuutta
-ja jännitystä jonkin tavattoman, tulevan tapauksen johdosta.
-
-Levottomuus levisi myöskin Lubnien muurien sisäpuolelle. Olihan
-mahdotonta sulkea silmät kaikilta näiltä merkeiltä ja varsinkin piti
-ruhtinas Jeremi silmänsä auki. Hänen valtapiirissään ei levottomuus
-tosin päässyt kehittymään kiehunnaksi -- rangaistuksen pelko piti
-kaikkia siellä aisoissa --, mutta muutaman ajan kuluttua alkoi jo
-Ukrainasta kuulua huhuja, että talonpojat siellä täällä ovat nousseet
-aatelia vastaan, että he murhaavat juutalaisia, että he tahtovat
-väkisin kirjoittautua sotaväkeen, lähteäkseen taistelemaan pakanoita
-vastaan, ja että Sicziin karkaavien joukko yhä lisääntyy.
-
-Ruhtinas toimitti nyt lähettiläitä herra Krakowskin, herra
-Kalinowskin ja Lobodan luo Perejaslawiin sekä poisti kaiken karjansa
-aroilta ja sotaväen kauppaloista. Sillävälin tuli taasen tyynnyttäviä
-viestejä. Suurhetmani ilmoitti kaikki mitä tiesi Chmielnickistä,
-ollen kuitenkin sitä mieltä, ettei tästä asiasta synny mitään
-suurempaa sotkua. Kenttähetmani puolestaan kirjoitti, että hurjistelu
-keväällä on yhtä tavallinen ilmiö kuin mehiläisparvien herääminen
-eloon. Ainoastaan vanha Zacwilichowski lähetti kirjeen, jossa hän
-rukoilemalla rukoili ruhtinasta, ettei tämä jättäisi mitään seikkaa
-huomioon ottamatta, sillä suuri myrsky on tulossa Dnieperin aromailta
-päin. Chmielnickistä hän ilmoitti, että tämä kiireesti on lähtenyt
-Siczistä Krimiin pyytämään khanilta apua. "Ja kuten minulle ystävät
-Siczistä ilmoittavat, kokoaa kasakkain leiripäällikkö sinne kaikilta
-niityiltä ja joilta jalka- ja hevosväen, sanomatta kenellekään syytä
-toimenpiteeseensä, mutta minä luulen, että meidän päittemme yli tulee
-käymään myrsky, ja jos he saavat avukseen vielä tatarit, niin suokoon
-Jumala, ettei kaikille vähävenäläisille maille tulisi täydellinen
-perikato".
-
-Ruhtinas luotti Zacwilichowskiin enemmän kuin itse hetmaneihin, koska
-hän tiesi, ettei kukaan Vähä-Venäjällä tunne niin hyvin kasakoita ja
-heidän kavalia aikeitaan, ja päätti siis kutsua kokoon niin suuren
-joukon kuin mahdollista ja samalla ottaa asiasta täyden selon.
-
-Eräänä aamuna hän kutsutti luoksensa herra Bychowiecin, valakialaisen
-lippukunnan päällikön, ja sanoi hänelle:
-
--- Menkää minun lähettinäni Sicziin leiriatamanin luo ja antakaa
-hänelle tämä kirje, jossa on minun ruhtinaallinen sinettini. Mutta
-jotta tietäisitte, miten teidän pitää käyttäytyä, niin sanon teille:
-tämä kirje on vain näön vuoksi, mutta koko lähetyksen merkitys ja
-paino on teidän järjessänne, riippuen siitä kuinka osaatte katsella
-ympärillenne, panna merkille mitä siellä tehdään, kuinka paljon on
-kutsuttu koolle sotaväkeä ja vieläkö sitä yhä kutsutaan. Erityisesti
-panen sydämellenne, että koettaisitte voittaa puolellenne muutamia
-henkilöjä ja ottaa tarkan selon Chmielnickistä, missä hän on ja onko
-totta, että hän on lähtenyt Krimiin pyytämään tatareilta apua --
-ymmärrättekö?
-
--- Ymmärrän, niinkuin se olisi kämmenelleni kirjoitettu.
-
--- Lähdette siis Czehryniin ettekä lepää tiellä kauemmin kuin
-yhden yön. Saavuttuanne paikalle menette ylimmän lipunkantajan
-Zacwilichowskin luo, jotta hän antaisi teille mukaan kirjeitä
-ystävilleen Siczissä, näille salaisesti jätettäviksi. Nämä ystävät
-kertovat teille kaikki. Czehrynistä kiiruhdatte veneillä Kudakiin,
-sanotte minulta terveisiä herra Grodzickille ja jätätte hänen
-käsiinsä tämän kirjeen. Hän päästää teidät kulkemaan Dnieperin
-koskien ohi ja hankkii tarpeelliset kuljettajat. Siczissä ei teidän
-pidä viipyä kauvan, katselkaa, kuunnelkaa ja palatkaa, jos olette
-pysynyt hengissä, sillä tehtävänne ei ole helppo.
-
--- Minun elämäni on teidän ruhtinaallisen armonne vallassa. Kuinka
-monta miestä saan ottaa mukaani?
-
--- Ottakaa neljäkymmentä vartiomiestä. Lähtekää liikkeelle tänään
-illalla ja tulkaa minulta saamaan ohjeita ennen iltaa. Uskon teille
-tärkeän toimen.
-
-Herra Bychowiec oli tyytyväinen. Etuhuoneessa hän tapasi Skrzetuskin
-muutamien tykistöupseerien seurassa.
-
--- Mikäs nyt on? kysyivät nämä häneltä.
-
--- Lähden tänään matkaan.
-
--- Minne, minne?
-
--- Czehryniin ja sieltä eteenpäin.
-
--- Otappa minut mukaasi, sanoi Skrzetuski.
-
-Ja saatettuaan hänet hänen asuntoonsa alkoi hän rukoilla ja pyytää,
-että Bychowiec luovuttaisi hänelle tuon tehtävänsä.
-
--- Niin totta kuin olet minun ystäväni, sanoi hän, -- pyydä mitä
-tahdot, turkkilainen hevonen, arapialainen ratsu ja minä annan enkä
-säästä mitään, kun vaan saan lähteä matkalle, sillä minun mieleni
-palaa sille taholle maailmaa. Ja jos tahdot rahaa, niin annan, kun
-vain luovutat tehtävän minulle. Kunniaahan ei se sinulle tuota, sillä
-sitä tuottaa vasta sota, jos se alkaa, ja sinä voit hukkua tällä
-matkalla. Tiedän myöskin, että Anusia on rakas sinulle niinkuin
-muillekin ja jos sinä lähdet, niin ne koppaavat hänet sinulta.
-
-Tämä oli arka asia Bychowiecille, mutta hän pysyi kuitenkin
-päätöksessään. Mitäs ruhtinas sanoisi, jos hän luopuisi toimesta,
-eikö hän pahastuisi hänelle? Merkitseehän ruhtinaan suosio hänelle
-paljon.
-
-Sen kuultuaan Skrzetuski lähti nopeasti ruhtinaan luo ja käski
-paashin heti paikalla ilmoittaa hänen tulostaan.
-
-Paashi palasi hetken perästä, sanoen, että ruhtinas käskee astumaan
-sisään.
-
-Luutnantin sydän takoi kuin vasaroiden, koska hän pelkäsi, että
-ruhtinas sanoo hänelle vain lyhyesti "ei" ja silloin ei auta muu kuin
-jättää kaikki.
-
--- Mikä on asiana? sanoi ruhtinas, luoden katseensa luutnanttiin.
-
-Skrzetuski teki syvän kumarruksen.
-
--- Armollinen ruhtinas, olen tullut nöyrimmästi pyytämään, että
-Siczin retki uskottaisiin minulle. Bychowiec ehkä luopuisi
-toimestaan, koska on minun ystäväni ja koska tuo retki minulle on
-niin tärkeä, kuin jos olisi kysymyksessä koko elämäni. Bychowiec
-pelkää vain, että teidän armonne suuttuu hänelle.
-
--- Jumalan nimessä, sanoi ruhtinas, -- enhän minä ketään lähettäisi
-niin mielelläni kuin sinua, mutta arvelin, ettet ehkä mielelläsi
-lähde, kun hiljan olet ollut niin pitkällä matkalla.
-
--- Armollinen ruhtinas, vaikka minut lähetettäisiin vielä tänä
-päivänä, niin aina mielelläni lähden sille suunnalle.
-
-Ruhtinas katseli häntä mustilla silmillään pitkään ja kysyi hetken
-perästä:
-
--- Mitä asioita sinulla sitte on sielläpäin? Luutnantti seisoi
-hämillään kuin syyllinen, voimatta kestää tutkivaa katsetta.
-
--- Huomaan jo, että minun täytyy sanoa totuus, koskeivät mitkään
-salaisuudet voi pysyä piilossa teidän armonne tarkalta silmältä. En
-vain tiedä, suvaitseeko teidän armonne suosiollisesti kuunnella minua.
-
-Ja hän alkoi kertoa, kuinka hän tutustui ruhtinas Wasilin tyttäreen
-ja kuinka hän rakastui neitoon. Hänen mielensä tekisi nyt käydä häntä
-tervehtimässä ja Siczistä palatessa tuoda hänet Lubnieen, saadakseen
-hänet suojaan kasakkamelskeiltä ja Bohunin tunkeilevaisuudelta. Vain
-vanhan ruhtinattaren vehkeistä hän jätti kertomatta, koska hänen
-lupauksensa sitoi häntä. Sitten hän hartaasti pyysi ruhtinaalta, että
-Bychowiecin tehtävä uskottaisiin hänelle ja ruhtinas sanoi:
-
--- Minä olisin muutenkin antanut sinun lähteä tuolle matkalle
-ja pannut miehiä mukaasi, mutta koska olet kertonut kaikki niin
-viisaasti ja avomielisesti, niin täytyy minun tehdä se jo sinun
-itsesikin tähden, jotta voisit yhtaikaa kuulla oman tunteesi käskyä
-ja toimittaa minun asiani.
-
-Sen sanottuaan hän löi yhteen käsiänsä ja käski sisään astuvan
-paashin pyytää herra Bychowiecin huoneeseen.
-
-Luutnantti suuteli iloissaan ruhtinaan kättä ja tämä taas hänen
-päätänsä. Sitte ruhtinas sulki hänet syliinsä ja käski hänen olla
-huoleti. Hän piti tavattoman paljon Skrzetuskista, koska hän oli
-oiva sotilas ja upseeri, johon kaikessa saattoi luottaa. Sitäpaitsi
-sitoi heitä yhteen tunne, joka vallanalaisen Skrzetuskin puolelta
-oli ihailua esimiestään kohtaan ja tämän puolelta myötätuntoista
-luottamusta. Ruhtinaan ympärillä hääri aina joukko hovimiehiä, jotka
-oman etunsa vuoksi palvelivat ja imartelivat häntä, mutta Jeremin
-kotkanmieli tiesi hyvin, kenestä saattoi pitää kiinni. Hän tiesi,
-että Skrzetuskin mieli oli puhdas kuin kyynel, siksi hän piti häntä
-suuressa arvossa ja oli kiitollinen Skrzetuskin kiintymyksestä.
-
-Ilolla hän niinikään kuuli, että hänen lempiupseerinsa rakasti
-Wasili Kurcewiczin tytärtä. Wasilihan oli ollut Wisniowieckien
-vanha palvelija ja hänen muistonsa oli ruhtinaalle erityisen kallis
-senvuoksi, että hänen kohtalonsa oli ollut niin surullinen.
-
--- En ole kiittämättömyydestä Wasili Kurcewiczia kohtaan ollut
-tiedustelematta tytön vaiheita. Mutta kun holhoojat eivät ole käyneet
-Lubniessa eikä korviini ole tullut mitään valituksia heitä vastaan,
-pidin heitä rehellisinä ihmisinä. Koska nyt kuitenkin olet minulle
-muistuttanut tytöstä, niin tulen pitämään hänet mielessäni kuin oman
-tyttäreni.
-
-Kun Skrzetuski tämän kuuli, ei hän voinut tarpeeksi ihmetellä
-ruhtinaan hyvyyttä: mies, jonka hartioilla lepäsi niin monenmoisten
-julkisten tehtävien taakka, moitti itseään siitä, ettei hän ollut
-pitänyt huolta entisen sotilaansa ja hovimiehensä tyttärestä! Samassa
-tuli herra Bychowiec paikalle.
-
--- Hyvä herra, sanoi hänelle ruhtinas, -- nyt on sovittu niin, että
-te lähdette matkaan siinä tapauksessa että haluatte, mutta minä
-pyydän teiltä: luovuttakaa minun tähteni tehtävä Skrzetuskille.
-Hänellä on omat huomioonotettavat syynsä, joiden takia hän haluaa
-tuolle retkelle ja minä mietin teille jotakin korvausta.
-
--- Armollinen ruhtinas, vastasi Bychowiec, -- teidän armonne osottaa
-minulle suurta suosiota, kun kysyy mieltäni, vaikka voisi vain
-käskeä. En olisi tämän suosion arvoinen, jollen ottaisi sitä vastaan
-mitä kiitollisimmalla mielellä.
-
--- Kiitä ystävääsi, sanoi ruhtinas kääntyen Skrzetuskin puoleen, --
-ja lähde valmistautumaan matkaan.
-
-Skrzetuski kiittikin lämpimästi Bychowiecia ja oli muutaman tunnin
-kuluttua valmis. Lubniessa oli hänen jo aikoja sitten ollut vaikea
-pysytellä ja tämä retki oli kokonaan hänen toivomustensa mukainen.
-Ensinnä päätti hän käydä katsomassa Helenaa. Sitte täytyi hänen
-kyllä olla pitemmän aikaa hänestä erossa, mutta tämä väliaika oli
-välttämätön, kun tavattomien sateiden jälkeen ei teitä voinut kulkea.
-Helena ja hänen tätinsä eivät mitenkään voisi vielä tulla Lubnieen
-ja Skrzetuskin olisi niinmuodoin täytynyt joko odottaa Lubniessa
-tai viipyä Rozlogissa, joka olisi ollut vanhan ruhtinattaren kanssa
-tehtyä sopimusta vastaan ja sitäpaitsi herättänyt Bohunin epäluulon,
-mikä oli vieläkin pahempi asia. Vasta Lubniessa voisi Helena olla
-turvassa Bohunin vehkeiltä. Oli siis parasta, että kun Helenan vielä
-täytyi joksikin aikaa jäädä Rozlogiin, Skrzetuski paluumatkalla
-ruhtinaan antaman turvajoukon suojassa toisi hänet mukaansa. Näin
-hän laski, läksi kiireesti matkalle, otti mukaansa ruhtinaan kirjeet
-ja ohjeet sekä matkakuluiksi rahavartian antamat varat. Ennen yön
-tuloa hän jo oli tiellä, saattonaan Rzendzian ja neljäkymmentä miestä
-ruhtinaan kasakkalippukunnasta.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Oltiin maaliskuun jälkipuoliskolla. Ruoho versoi rehevänä, raunikki
-kukki, elämä arolla kihisi. Aamulla ratsasti luutnantti pienen
-joukkonsa etunenässä kuin mitäkin merta myöten, jolla ruoho lainehti.
-Kaikkialla raikui riemu ja kevään äänet, liverrykset, huudot,
-viserrykset, vihellykset, kaiherrukset, siipien havina ja hyönteisten
-iloinen surina. Aro soi kuin lyyra, jota Jumalan käsi koskettelee.
-Korkealla ratsastajien päitten päällä välkkyivät liikkumattomina
-taivaan sinessä haukat, villihanhien kolmionmuotoiset parvet ja
-kurkien jonot; maankamaralla laukkasivat villit hevoskarjat.
-Tuossa kiitää parvi aroratsuja, ne halkaisevat rinnallaan pitkää
-heinää, ne kulkevat kuin myrsky ja seisahtuvat kuin naulittuina
-puoliympyrään ratsastajien ympärille, harjat hulmuten, sieraimet
-levällään, silmät villeinä. Luulisi että ne aikovat tallata alleen
-kutsumattomat vieraat, mutta hetken päästä ne yhtäkkiä porhaltavat
-juoksuun ja katoavat samaa tietä kuin tulivatkin. Vain heinä kahisee
-niiden jäljissä ja kukat huojuvat. Töminä vaikenee ja taasen kuuluu
-vain lintujen viserrys. On hilpeää, mutta kesken iloa tuntuu outo
-kaihomieli, on hälyä, mutta samalla tyhjää, niin tyhjää, ja laajaa ja
-avaraa. Ei millään ratsulla eikä edes ajatuksella tapaa aron loppua,
-sen äärettömyyden voi tavata vain rakastamalla sen alakuloisuutta ja
-autiutta ja kaihon siivillä kiertelemällä sen yllä, levähtämällä sen
-hautojen ääressä, kuuntelemalla niiden ääntä ja vastailemalla siihen.
-
-Oli aamu, suuret kastehelmet kimmeltelivät heinässä ja kukilla,
-raikkaat tuulenhenkäykset kuivattivat maata. Sateitten jälkeen oli
-syntynyt lätäköitä, suuria kuin tulvehtivat lammet, ne välkkyivät
-auringonpaisteessa. Luutnantin vartiojoukko kulki hitaasti eteenpäin,
-sillä nopeammin ei päässyt, hevoset vajosivat tuontuostakin polvia
-myöten pehmeään maahan. Luutnantti ei kuitenkaan antanut niiden
-paljoakaan levähtää hautakummuilla, sillä hänen oli kiire Rozlogiin,
-jossa hänen vierailunsa tuli olemaan niin lyhyt, että sitä saattoi
-yhtaikaa kutsua sekä jälleennäkemiseksi että hyvästijätöksi. Parin
-päivän ratsastuksen jälkeen hän puolenpäivän aikana, päästessään
-pienestä metsiköstä, jo näki Rozlogin tuulimyllyt mäillään ja
-kukkuloillaan. Hänen sydämensä sykki voimakkaasti. Kukaan siellä
-ei aavista, että hän tulee. Mitähän Helena sanoo, kun näkee hänet?
-Kas tuossa ovat jo mäkitupalaisten mökit nuorten kirsikkatarhojen
-keskellä, kauvempana kylä hajallaan ja vielä etäämpää näkyy kaivon
-vinttipuu itse kartanon miespihalla. Luutnantti kannusti hevostaan
-ja antoi mennä täyttä laukkaa. Hänen perässään tuli saattoväki.
-He kiitivät iloisessa hälinässä kylän läpi, siellä täällä tuli
-talonpoika tuvastaan, katsahti heihin ja teki ristinmerkin, varmaan
-kysyen itseltään, olivatko ratsastajat piruja vaiko tatareja. Loka
-pärskyi kavioiden alta niin että oli mahdoton nähdä kuka kiiti ohi,
-mutta samassa oltiinkin jo kartanon asepihalla ja pysähdyttiin
-avonaisen portin eteen.
-
--- Hei, kuka siellä?
-
--- Tulkaa avaamaan!
-
-Puhe, töminä ja koirien tuima haukunta kutsuivat ihmisiä paikalle.
-He tulivat pelästyneinä portille, arvellen, että ehkä on hyökätty
-kartanoon.
-
--- Kuka siellä?
-
--- Avaa!
-
--- Ruhtinaat eivät ole kotona.
-
--- Avaa, senkin pakananpoika, me tulemme Lubnien ruhtinaan luota.
-
-Palvelusväki tunsi vihdoin Skrzetuskin äänen.
-
--- Ai, teidän armonneko siellä on. Heti, heti. Portti avattiin ja
-samassa ilmestyi jo paikalle itse vanha ruhtinatar, suojellen kädellä
-silmiään auringolta ja katsellen saapuneita.
-
-Skrzetuski hyppäsi hevosen selästä ja lähestyen ruhtinatarta, sanoi:
-
--- Tunnetteko vielä minua, arvoisa rouva?
-
--- Tekö siinä olettekin, herra luutnantti. Luulin että tatarit olivat
-hyökänneet taloon. Kumarran ja pyydän huoneeseen.
-
--- Varmaankin ihmettelette, sanoi Skrzetuski, -- nähdessänne minut
-Rozlogissa, mutta en ole rikkonut sanaani, sillä itse ruhtinas
-lähettää minut Czehryniin ja siitä eteenpäin. Hän käski minun
-pysähtyä Rozlogissa ja kysyä miten jaksatte.
-
--- Olen kiitollinen armolliselle ruhtinaalle. Aikooko hän piankin
-karkoittaa meidät Rozlogista?
-
--- Hän ei ajattelekaan karkoittamista, sillä hän ei edes tiedä, että
-teitä voisi karkoittaa. Ja minun sanani pysyy: te jäätte Rozlogiin,
-minulla on riittävästi leipää itsellänikin.
-
-Sen kuultuaan tuli ruhtinatar leppeämmäksi ja sanoi:
-
--- Istukaa, hyvä herra ja olkaa kuin kotonanne.
-
--- Onko nuori ruhtinatar terve ja missä hän on?
-
--- Tiedänhän minä, ettette ole tullut tänne minun takiani, hyvä
-kavaljeeri -- tyttö on terve, aivan terve, Vieläpä on lihonutkin
-rakkaudessaan. Kutsun hänet tänne ja menen panemaan itseäni vähän
-kuntoon, ja häpeähän on ottaa vastaan vieraita tässä asussa.
-
-Ruhtinattarella oli näet yllään haaltunut kattuunihame, lyhyt
-turkki, jonka karvapuoli oli ulospäin käännetty ja jalassa raa'asta
-vasikannahasta tehdyt kengät. Samassa tuli Helenakin, vaikkei
-hän ollut saanut kutsuakaan, huoneeseen, sillä hän oli vanhalta
-tatariltaan, Czechlyltä kuullut, kuka oli saapunut. Hän juoksi
-sisään hengästyneenä ja punoittavana kuin kirsikka, tuskin saaden
-henkeä kulkemaan ja vain silmät hymyilivät onnea ja iloa. Skrzetuski
-riensi suutelemaan hänen käsiänsä, mutta kun vanha ruhtinatar
-hienotunteisesti meni ulos, suuteli hän myöskin huulia, sillä hän
-oli tulinen mies. Eikä tyttökään paljon vastustellut, voimattomuus
-valtasi hänet tässä onnen ja ilon ylenpalttisuudessa.
-
--- Kun en osannut odottaa teitä! kuiskasi hän, räpytellen ihania
-silmiään. -- Mutta älä toki noin suutele, ei se sovi.
-
--- Kuinka olisin suutelematta, sanoi ritari vastaan, -- kun ei
-hunajakaan ole niin makea kuin sinun huulesi. Luulin jo että
-riutuisin loppuun ilman sinua, kunnes ruhtinas itse lähetti minut
-tänne.
-
--- Tietääkö ruhtinas?
-
--- Olen sanonut hänelle kaikki. Ja hän oli vielä iloinenkin,
-muistellessaan ruhtinas Wasilia. Hei, annettaisiinpa minulle mitä
-hyvänsä, niin en enää näe maailmassa muuta kuin sinut.
-
--- Onpa se Jumalan onni tuo sinun sokeutesi.
-
--- Muistatko vielä sen enteen, kun haukka veti meidän käsiämme
-yhteen? Eikö sekin ollut enne?
-
--- Muistan...
-
--- Kun minä ikävissäni kävelin Lubniessa Salonican rannalla, niin
-näin sinut melkein ilmi elävänä, mutta heti kun ojensin käteni, niin
-sinä katosit. Nyt et kuitenkaan enää karkaa minulta, sillä ei mitään
-enään ole tielläni.
-
--- Ja jos tuleekin, niin ei ainakaan minun tahdostani!
-
--- Sanoppa minulle vielä kerran, että rakastat minua.
-
-Helena painoi alas silmänsä, mutta sanoi sitte varmasti ja
-päättäväisesti:
-
--- Enemmän kuin ketään maailmassa.
-
--- Jos minut verhottaisiin kultaan ja korkeihin arvoihin, niin
-kalliimmat niitä olisivat minulle nuo sinun sanasi, sillä tunnen,
-että puhut totta, vaikka en itse tiedä ansainneeni sinulta sellaista
-lahjaa.
-
--- Sinähän säälit minua, suojelit ja puolustit minua ja puhuttelit
-minua sanoilla, jollaisia en koskaan ollut kuullut.
-
-Helena vaikeni liikutuksesta ja luutnantti alkoi taas uudestaan
-suudella hänen käsiänsä.
-
--- Herrattarekseni sinä tulet etkä vaimokseni.
-
-Ja hetkiseksi he vaikenivat, Skrzetuski vaan ei voinut kääntää
-katsettaan tytöstä, pitihän hänen saada korvata pitkä ero. Tyttö
-tuntui hänestä vieläkin kauniimmalta kuin ennen. Hämärässä huoneessa,
-kun auringon säteet leikkien kimmeltelivät sateenkaaren väreissä
-ikkunalasien kuperissa pinnoissa, hän jollakin lailla muistutti
-noita pyhiä neitsytten kuvia, jotka katsovat meitä vastaan himmeästi
-valaistuista kappeleista. Ja samalla hänestä säteili sellainen
-lämpö ja elämä, ja naisellinen sulo ja viehätys kuvastui koko hänen
-olennossaan, että pää saattoi mennä sekaisin, että oli tulla hulluksi
-rakkaudesta. Ikuisesti täytyi häntä rakastaa.
-
--- Sinun kauneutesi tekee minut varmaan sokeaksi, sanoi luutnantti.
-
-Nuoren ruhtinattaren valkeat hampaat välähtelivät iloisen hymyn alta.
-
--- Varmaan neiti Anna Borzobohata on minua sata kertaa kauniimpi.
-
--- Hän on sinuun verrattuna kuin lyijyvati verrattuna kuuhun.
-
--- Minulle on Rzendzian kertonut aivan toista.
-
--- Rzendzian tarvitsisi korvilleen. Mitä minä koko tytöstä. Ottakoot
-muut mehiläiset hunajaa siitä kukasta, ja sellaisia onkin siellä
-paljon.
-
-Keskustelu katkesi, kun vanha Czechly astui huoneeseen. Hän tuli
-toivottamaan luutnanttia tervetulleeksi. Katsoen tätä jo tulevaksi
-herrakseen hän kumarsi hänelle kynnykseltä, lausuen tavanmukaisen
-itämaalaisen tervehdyksen.
-
--- No, vanha Czechly, minä otan sinut neidin mukana. Palvele sinä
-vaan häntä kuolemaasi asti.
-
--- Neidin ei tarvitse sitä kauvan odottaa; ja niin kauvan kun minä
-olen elossa, olen hänen palveluksessaan. Jumala on yksi!
-
--- Parin kuukauden perästä, kun palaan Siczistä, lähdemme Lubnieen,
-sanoi luutnantti, kääntyen Helenan puoleen, -- ja siellä meitä
-odottaa kirkkoherra Muchowieckin siunaus.
-
-Helena pelästyi.
-
--- Oletko sinä matkalla Sicziin?
-
--- Ruhtinas lähettää minut viemään sinne kirjettä. Mutta älä sinä
-pelkää. Lähettilään persoonaa pidetään pakanoidenkin kesken pyhänä.
-Toimittaisin sinut ja vanhan ruhtinattaren vaikkapa heti Lubnieen,
-mutta tiet ovat nyt kauheassa tilassa! Näin sen itse -- eikä pääse
-edes ratsastamallakaan.
-
--- Entä viivytkö kauvan Rozlogissa?
-
--- Jo tänä iltana lähden Czehryniä kohti. Mitä pikemmin täältä
-lähden, sitä pikemmin tulen takaisin. Mutta muuten on ruhtinaan
-palvelus sellaista, etteivät aika eikä tahto ole minun.
-
--- Pyydän vähän haukkaamaan, jos rakkaus ja kuhertelu sallivat, sanoi
-vanha ruhtinatar, astuen huoneeseen. -- Hohoh! tytön posket ovat
-punaiset, ette siis ole tuhlannut aikaanne turhaan, herra kavaljeeri!
-Mutta enhän minä teitä ihmettele...
-
-Sen sanottuaan taputti hän Helenaa ystävällisesti olkapäälle
-ja kaikki kolme lähtivät päivälliselle. Vanha ruhtinatar oli
-erinomaisella tuulella. Bohunia hän jo aikoja sitte oli lakannut
-suremasta ja nyt oli kaikki sillä kannalla, että hän, luutnantin
-jalomielisyyteen luottaen, saattoi katsoa Rozlogia "maineen,
-metsineen, rajoineen ja rakennuksineen" itsensä ja poikiensa
-eittämättömäksi omaisuudeksi.
-
-Eikä se ollutkaan vähäinen omaisuus.
-
-Luutnantti kysyi, joko nuoret ruhtinaat pian palaavat.
-
--- Odotan heitä minä hetkenä hyvänsä. Aluksi he olivat teille
-suutuksissaan, mutta sitte kun oikein oivalsivat teidän menettelynne,
-mieltyivät he teihin suuresti tulevana sukulaisena ja sanoivat, että
-on vaikea meidän penseinä aikoinamme tavata niin rohkeamielistä
-kavaljeeria kuin te.
-
-Aterian jälkeen luutnantti ja Helena menivät kirsikkatarhaan, joka
-ulottui vallihautaan asti asepihan takana. Puutarha oli kuin lumen
-vallassa, varhaiset kukat peittivät kauttaaltaan puut ja puutarhan
-takana taas häämöitti tumma tammimetsä, jossa kukkui käki.
-
--- Tämä on meille onnellinen enne, sanoi herra Skrzetuski, -- mutta
-pitääpä kysyä.
-
-Ja kääntyen tammistoon päin, hän kysyi:
-
--- Käki kulta, kauvanko saan elää yhtenä parina tämän neidon kanssa?
-
-Käki rupesi kukkumaan ja kukkui kukkumistaan. He laskivat
-viisikymmentä kertaa ja enemmänkin.
-
--- Suo niin, hyvä Jumala!
-
--- Käet puhuvat aina totta, huomautti Helena.
-
--- Jos niin on, niin kysyn vielä, sanoi luutnantti innostuneena.
-
-Ja hän kysyi:
-
--- Käki kulta, paljonko minulla tulee olemaan poikia?
-
-Käki alkoi heti kuin tilauksesta vastata ja kukkui tasan kaksitoista
-kertaa.
-
-Herra Skrzetuski oli kuin hulluna ilosta.
-
--- Kas, minusta tulee starosta, niin totta kuin tässä sekon.
-Kuulitko, armas neito, mitä käki sanoi?
-
--- En kuullut mitään, vastasi Helena punaisena kuin kirsikka, -- en
-edes tiedä, mitä kysyit.
-
--- Kysynkö uudestaan?
-
--- Älä huoli!
-
-Näitä puhuessa ja näin huvitellessa kului päivä kuin uni. Illalla
-tuli hellän, pitkän hyvästijätön hetki ja luutnantti läksi liikkeelle
-Czehryniä kohti.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Czehrynissä tapasi herra Skrzetuski vanhan Zacwilichowskin
-kiihtymyksen ja levottomuuden vallassa. Hän oli kärsimättömänä
-odottanut ruhtinaan lähettiä, sillä Siczistä saapui yhä uhkaavampia
-viestejä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että Chmielnicki
-valmisteli aseellista vastarintaa, kostaakseen ja saadakseen takaisin
-entiset kasakkain etuoikeudet. Zacwilichowski oli saanut tiedon,
-että Chmielnicki oli käynyt Krimissä khanin luona pyytämässä apua
-tatareilta ja häntä odotettiin Sicziin joka päivä. Suistomaasta
-päin valmisteltiin siis Puolan valtakuntaa vastaan yleistä
-sotaretkeä ja tatarilaisten avulla uhkasi se tulla kerrassaan
-tuhoatuottavaksi. Myrskypilvi läheni lähenemistään, se kävi yhä
-selvemmäksi ja kauheammaksi. Nyt ei Ukrainassa enään risteillyt
-hämäriä, epämääräisiä huhuja, vaan kaikki olivat varmat yleisestä
-teurastuksesta ja sodasta. Suurhetmani, joka aluksi ei ollut
-paljoakaan välittänyt koko asiasta, siirtyi joukkoineen Czerkasyyn.
-Puolalaiset vartiojoukot tuotiin Czehryniin asti, etupäässä
-pidättämään pakolaisia, sillä linnoituksissa olevat kasakat ja
-irtolaisväki alkoi joukottain karata Sicziin. Aatelisto kokoontui
-kaupunkeihin. Kerrottiin että kaikissa eteläisissä vojevodakunnissa
-on julistettu sotaväen liikkeellepano. Toiset eivät odottaneet edes
-liikkeellepanokäskyä, vaan lähettivät vaimonsa ja lapsensa linnojen
-suojaan, itse marssiakseen Czerkasya kohden. Onneton Ukraina jakautui
-kahtia: toinen puoli riensi Sicziin, toinen Puolan kruunun joukkojen
-leiriin, toinen tahtoi säilyttää voimassaolevan asiainjärjestyksen,
-toinen pyrki villiin vapauteen. Toinen halusi säilyttää vuosisataisen
-työn hedelmät, toinen tahtoi hävittää saavutukset. Molemmat olivat
-ennen pitkää tahraavat kätensä veljesveressä. Ennenkuin uskonnolliset
-vastakohdat, jotka ainakin Suistomaassa olivat tuntemattomat,
-tulivat taistelussa määrääviksi, puhkesi kauhea ristiriita
-yhteiskunnalliseksi sodaksi.
-
-Mutta vaikka mustia pilviä oli kokoontunut Ukrainan taivaan rannalle
-ja vaikka niistä jo lankesi pahaaennustava varjo, vaikka niiden
-sisässä kiehui ja humisi ja jyrinä kuului toiselta taivaan ääreltä
-toiselle, niin eivät ihmiset sittenkään vielä olleet selvillä,
-kuinka suuri myrskyn paine oli. Tuskinpa siitä oli selvillä itse
-Chmielnickikään, joka juuri niihin aikoihin lähetteli kirjeitä herra
-Krakowskille, kasakkakomisarjukselle ja Puolan kruunun ylimmälle
-lipunkantajalle. Nämä kirjeet olivat näet valituksen ja vaikeroimisen
-ohella täynnä uskollisuudenvakuutuksia Wladislaw IV:ttä ja Puolan
-valtakuntaa kohtaan. Tahtoiko Chmielnicki voittaa aikaa vai arveliko
-hän, että ristiriita vielä voisi päättyä sovintoon -- siitä oltiin
-eri mieltä. Kaksi miestä ainakin oli, joita hän ei hetkeksikään
-saanut petetyksi.
-
-Nämä miehet olivat Zacwilichowski ja vanha Barabasz.
-
-Vanha eversti oli juuri saanut kirjeen Chmielnickiltä. Kirje oli
-täynnä ilkkua, uhkauksia ja solvauksia. "Pyydämme hartaasti ja
-anomme yhdessä koko zaporogilaissotajoukon kanssa" -- näin kirjoitti
-Chmielnicki -- "että pantaisiin täytäntöön ne eri oikeuksia koskevat
-lupaukset, jotka teidän armonne on salaa pidättänyt luonansa. Mutta
-koska olette omaksi eduksenne ja hyödyksenne ne pidättänyt, niin
-näyttää siltä kuin everstintoimi zaporogilaisessa sotaväessä olisi
-katsottu lampaiden ja sikojen paimentamiseksi, mutta ei ihmisten
-johtamiseksi. Minä puolestani pyydän teidän armoltanne anteeksi,
-jollen minä pyhän Nikolain juhlan aikana ole saapuvilla köyhässä
-talossani Czehrynissä, vaan olen lähtenyt Dnieperin taakse antamatta
-lähdöstäni tietoa ja saamatta teidän lupaanne".
-
--- Katsokaahan nyt, hyvät herrat, sanoi Barabasz Zacwilichowskille ja
-Skrzetuskille, -- kuinka hän tekee minusta pilkkaa, vaikka minä olen
-opettanut hänelle sotataidon ja ollut melkein kuin hänen isänsä!
-
--- Hän sanoo myöskin yhdessä koko zaporogilaisarmeijan kanssa
-muistuttavansa luvatuista oikeuksista, sanoi Zacwilichowski. --
-Tästähän tulee suorastaan sisällinen sota, kauhein kaikista.
-
-Siihen sanoi Skrzetuski:
-
--- Näen, että minun pitää kiirehtiä. Antakaa minulle kirjeet niille
-henkilöille, joiden kanssa minun täytyy joutua tekemisiin.
-
--- Onko teillä jo kirje leiriatamanille?
-
--- On itse ruhtinaalta.
-
--- Minä annan teille siis kirjeen eräälle kasakkaupseerille, ja
-Barabaszilla on siellä niinikään Barabasz-niminen sukulainen; heiltä
-saatte tietää kaikki. Kunhan ei vain olisi liian myöhäistä lähteä
-tälle tiedustelumatkalle. Ruhtinas tahtoo tietää, mitä sinne nyt
-todella kuuluu -- vastaus on lyhyt: pahaa kuuluu. Ja hän tahtoo
-tietää, mihin toimiin on ryhdyttävä -- neuvo on lyhyt: koota niin
-paljon sotaväkeä kuin mahdollista ja liittyä hetmaneihin.
-
--- Toimittakaa siis kiireen kautta ruhtinaalle lähetti viemään tätä
-vastausta ja neuvoa, sanoi herra Skrzetuski. -- Minun täytyy jatkaa
-matkaa, sillä olen lähetetty enkä voi muuttaa ruhtinaan päätöstä.
-
--- Mutta tiedättekö, että teillä on julman vaarallinen tehtävä? sanoi
-Zacwilichowski. -- Kansa on täälläkin jo niin kiihdyksissään, että
-edes tänne on vaikea jäädä. Jollei Puolan kruunun sotaväki olisi niin
-lähellä, niin roskaväki hyökkäisi kimppuun. Mitä sitte siellä! Te
-menette suoraan lohikäärmeen kitaan.
-
--- Hyvä herra! Joonas oli valaskalan vatsassa eikä vain kidassa, ja
-ryömi sieltä Jumalan avulla terveenä ulos.
-
--- Lähtekää siis. Päättäväisyytenne ansaitsee kiitosta. Kudakiin
-asti pääsette vaaratta, siellä saatte sitte nähdä, mitä on tehtävä.
-Grodzicki on vanha sotilas, hän voi antaa teille parhaat ohjeet
-ja minä lähden varmaan itse ruhtinaan luo. Jos minun vanhoilla
-päivilläni vielä pitää tapella, niin teen sen mieluummin hänen
-johdollaan kuin kenenkään muun. Ja nyt käsken toimittaa teille
-proomuja ja kuljettajia, jotka vievät teidät Kudakiin asti.
-
-Skrzetuski lähti ulos ja meni suoraan asuntoonsa torin varrella,
-ruhtinaalle kuuluvaan taloon, tekemään viimeisiä valmistuksia.
-Huolimatta matkan vaaroista, joista Zacwilichowski oli hänelle
-puhunut, ajatteli luutnantti tuota matkaa melkein mielihyvällä. Hän
-saisi nähdä Dnieperin miltei pitkin pituuttaan aina Suistomaahan
-asti sekä kosket, ja tämä kaikki oli senaikaiselle sotilaalle kuin
-mikäkin tenhottu, salaperäinen maa, joka veti puoleensa jokaista
-seikkailuhaluista mieltä. Moni oli Ukrainassa viettänyt koko elämänsä
-ajan, mutta harva saattoi kerskata nähneensä Siczin. Sitä varten piti
-miltei kirjoittautua kasakka-veljeskunnan jäseneksi eikä aatelisten
-joukossa siihen juuri tavattu halullisia. Samko Zborowskin ajat
-olivat olleet ja menneet. Siczin ja Puolan kruunun välinen riita,
-joka oli alkanut Nalewajkon ja Pawlukin aikoina, ei ollut suinkaan
-loppunut, vaan kiihtymistään kiihtynyt, eikä niiden vähävenäläisten
-aatelismiesten joukossa, jotka eivät kielensä ja uskonsa puolesta
-eronneet suistomaalaisista, ollut enää sellaisia, jotka halusivat
-asettua Sicziin. Joidenkin Bulyha Kurcewiczien esimerkkiä ei moni
-noudattanut. Suistomaahan kasakkaveljeskunnan luo lähti yleensä enään
-vain se aateli, jonka sinne ajoi kurjuus tai maastakarkoitus, sanalla
-sanoen sellainen rikos, jota ei voinut rangaistuksella sovittaa.
-
-Jokin salaperäisyys, läpitunkematon kuin Dnieperin sumut, ympäröi
-Suistomaan ryöväritasavaltaa. Siitä kerrottiin ihmeitä ja herra
-Skrzetuski oli utelias omin silmin näkemään sitä.
-
-Hän toivoi kuitenkin pääsevänsä elävänä takaisin. Lähettiläs on aina
-lähettiläs, varsinkin kun hän edustaa ruhtinas Jeremia.
-
-Niin ajatellen katseli hän asuntonsa akkunasta torille. Tunti
-toisensa perästä kului, yhtäkkiä oli hän näkevinään kahden tutun
-miehen suuntaavan kulkuansa kadunkulmaa kohden, missä valakialaisen
-Dopulan puoti oli.
-
-Hän katseli miehiä tarkemmin: nehän olivat herra Zagloba ja Bohun.
-
-He kulkivat käsikoukkua ja katosivat äkkiä sisään pimeästä ovesta,
-jonka yläpuolella törrötti risukimppu merkitsemässä krouvia ja
-viinikauppaa.
-
-Luutnanttia ihmetytti, että Bohun oli Czehrynissä ja herra Zagloban
-seurakumppanina ja ystävänä.
-
--- Rzendzian, oletko siellä? huusi hän. Poika ilmestyi viereisen
-tuvan ovelle.
-
--- Kuulehan, Rzendzian, mene tuonne viinikauppaan, kas tuonne tuon
-risukimpun alla. Siellä näet paksun aatelismiehen, jolla on läpi
-otsassa, sano hänelle, että eräs, jolla on hänelle tärkeä asia,
-tahtoo tavata häntä. Ja jos hän kysyy kuka, niin älä sano.
-
-Rzendzian läksi laukkaamaan ja hetken perästä luutnantti näki hänen
-palaavan herra Zagloban seurassa.
-
--- Terve miestä, sanoi herra Skrzetuski, kun aatelisherra näyttäytyi
-ovella, -- muistattekos vielä minua?
-
--- Kuinka en muistaisi teitä? Sulattakoot tatarit minut taliksi
-ja tehkööt minusta kynttilöitä moskeoihinsa, jos minä unohdan
-teidät! Tehän muutama kuukausi sitte Dopulan luona avasitte oven
-Czaplinskille, mikä minua erityisesti miellytti. Vapautinhan itseni
-juuri samalla tavalla kerran vankeudesta Konstantinopolissa.
-Entä miten jaksaa herra Täijalka-Housunhalkaisija ynnä hänen
-viattomuutensa ja miekkansa? Istuutuvatko varpuset yhä hänen päänsä
-päälle, luullen sitä kuivaneeksi puuksi?
-
--- Herra Podbipienta voi hyvin ja lähettää teille terveisiä.
-
--- Hän on aika rikas aatelisherra, mutta kauhean tyhmä. Jos hän
-halkaisee kolme sellaista päätä kuin hänen omansa, niin se tekee
-vasta puolitoista, sillä hän halkaisee silloin kolme puolipäätä.
-Hyi, kuinka on kuuma, vaikka ollaan vasta maaliskuussa. Ihan kieli
-kurkussa kuivaa.
-
--- Minulla on erinomaista vanhaa simaa, ettekö suvaitse pikarillista?
-
--- Hölmö kieltää, kun viisas tarjoaa. Lääkäri juuri on käskenyt
-minua juomaan simaa, että se vetäisi alakuloisuuden päästäni.
-Aatelille lähestyy raskaat ajat: _dies irae et calamitatis_, vihan ja
-onnettomuuden päivät. Czaplinski on kuolemaisillaan kauhusta, hän ei
-enään käy Dopulallakaan, sillä siellä juovat kasakkapäälliköt. Minä
-yksin uhmaan vaaroja ja pidän seuraa noille herroille, vaikka mokomat
-rykmentinpäälliköt haisevatkin saapastervalta. Hyvää simaa! Todella
-aivan erinomaista. Mistäs tämä on?
-
--- Lubniesta. Onko täällä paljonkin kasakkapäällikköjä?
-
--- Ne ovat melkein kaikki täällä. Fedor Jakubowicz on, vanha Filon
-Dziedziala on, Daniel Neczaj on, ja heidän mukanaan ja siimanaan
-Bohun, joka on ollut ystäväni siitä asti, kun minä join hänet nurin
-ja lupasin tehdä hänet ottopojakseni. Kaikki he nyt ovat Czehrynissä
-haisemassa ja katselevat minne päin olisi paras kääntyä, sillä he
-eivät vielä uskalla julkisesti tunnustaa Chmielnickin puoluetta. Ja
-jolleivat he vastedeskään uskalla, niin se on minun ansioni.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Sillä juodessani heidän kanssansa minä suostuttelen heitä Puolalle
-ystävällisiksi ja kehoitan heitä uskollisuuteen. Ja jollei kuningas
-siitä palkkioksi anna minulle starostan paikkaa, niin saatte uskoa,
-ettei tässä valtakunnassa ole oikeutta eikä ansioita palkita, ja
-parempi olisi ruveta haudottamaan kanoja kuin panna päänsä alttiiksi
-_pro publico bono_, yhteisen hyvän takia.
-
--- Parempi olisi panna päänsä alttiiksi tappelussa heidän kanssaan,
-sillä minusta tuntuu, että te turhaan viskaatte rahoja heitä
-kestittääksenne. Ette te sillä lailla kuitenkaan saa heitä meidän
-puolellemme.
-
--- Minäkö viskaan rahoja? Keneksi te minua luulette? Eikö sitä
-ole siinäkin, että minä alennun seurustelemaan moukkien kanssa,
-pitäisikö minun vielä maksaakin heidän puolestaan? Minä katson sitä
-suosionosoitukseksi, että sallin heidän maksaa puolestani!
-
--- Entä mitä se Bohun täällä tekee?
-
--- Hänkö? Höristelee korviaan saadakseen kuulla jotakin Siczistä,
-niinkuin muutkin. Hän on kaikkien kasakkojen lemmikki. He
-mielistelevät häntä niinkuin apinat, sillä se on varma, että
-Perejaslawin kasakkarykmentti on hänen eikä Lobodan puolella. Ja
-kuka sitäkään tietää, kenen puolta Krzeczowskin vakinainen väki
-pitää! Bohun on suistolaisten kanssa hyvää pataa, silloin kun on
-kysymyksessä sota turkkilaisia tai tatareja vastaan, mutta nyt hän on
-kahden vaiheella. Juovuspäissään hän nimittäin tunnusti minulle, että
-hän on rakastunut erääseen aatelisneitoon ja tahtoo naida hänet, ja
-siksi hänen ei sovi häitten edellä veljestellä talonpoikien kanssa.
-Sitävarten hän myöskin tahtoo, että minä tekisin hänestä ottopojan
-ja antaisin hänelle aateliskilpeni... Mutta tämäpä on aivan mainiota
-tämä teidän simanne!
-
--- Juokaa vaan lisää.
-
--- Juon, juon. Ei tuolla risukimppujen alla saadakaan sellaista simaa.
-
--- Ette tullut kysyneeksi sen aatelisneidon nimeä, jonka Bohun tahtoo
-naida?
-
--- Hyvä herra, mitä minä hänen nimestänsä. Tiedän vaan, että kun me
-sitte rouvan kanssa yhdessä petkutamme Bohunin ja hän saa pitkät
-sarvet, niin tämän aatelisnaisen nimeksi tulee rouva Peura.
-
-Luutnantti tunsi äkkiä suurta halua antaa herra Zaglobaa korville,
-mutta tämä ei huomannut mitään, puhui vain yhä:
-
--- Nuorena minä olin korea poika. Jos minä olisinkin kertonut teille,
-minkä voitonpalmun sain Galatassa! Näettekö tuota läpeä otsassani?
-Sanon vain, että sen löivät eunukit sikäläisen pashan seraissa.
-
--- Mutta tehän sanoitte, että siihen sattui ryövärin kuula.
-
--- Sanoinko niin? Silloin sanoin aivan oikein, sillä jokainen
-turkkilainen on ryöväri, niin totta kuin Jumala minua auttakoon.
-
-Zacwilichowski tuli sisään ja keskustelu katkesi.
-
--- No, herra luutnantti, sanoi hän, -- proomut ovat valmiina ja
-kuljettajat luotettavia miehiä, lähtekää Jumalan nimeen vaikka heti
-paikalla. Tässä kirjeet.
-
--- Käsken siis miesten heti ratsastaa rantaan.
-
--- Minne te sitte lähdette? kysyi herra Zagloba.
-
--- Kudakiin.
-
--- Siellä teidän tulee kuuma.
-
-Mutta luutnantti ei kuullut enempää, hän oli jo lähtenyt tuvasta
-pihalle, missä hänen vartiomiehensä seisoivat ratsujen vieressä,
-valmiina lähtöön.
-
--- Hevosen selkään ja rannalle! komensi Skrzetuski.
-
--- Viekää hevoset lautoille ja odottakaa minua! Nyt virkkoi vanha
-Zacwilichowski Zagloballe:
-
--- Olen kuullut, että tekin seurustelette ja juotte
-kasakkapäällikköjen kanssa.
-
--- _Pro publico bono_, isänmaan tähden, armollinen herra.
-
--- Te olette sukkela mies ja sukkeluutenne tuntuu olevan suurempi
-kuin häveliäisyytenne. Tahdotte nähtävästi nyt ryyppäämällä voittaa
-kasakat puolellenne, jotta he olisivat ystäviänne, jos he voittavat
-meidät.
-
--- Eihän olisi niin kumma, jollen minä, oltuani turkkilaisten
-kidutettavana, enään tahtoisi joutua kasakkain rääkättäväksi. Sillä
-kaksi sientä voi turmella parhaimmankin punajuuriliemen. Mitä taas
-tulee häveliäisyyteen, niin en pyydä ketään juomaan sitä kanssani --
-itse minä sen juon, ja suokoon Jumala, ettei se maistuisi suussani
-huonommalta kuin tämä sima. Ansion tulee niinkuin öljyn itsestään
-kohota pinnalle.
-
-Samassa palasi Skrzetuski.
-
--- Miehet lähtevät jo liikkeelle, sanoi hän. Zacwilichowski täytti
-pikarin.
-
--- Onnellista matkaa!
-
--- Ja onnellista paluuta! lisäsi herra Zagloba.
-
--- Teidän on nyt hyvä kulkea, sillä vesi on korkealla.
-
--- Istukaa, hyvät herrat, minä juon pois loput. Sitä onkin näin pieni
-lekkerillinen.
-
-He istuutuivat juomaan.
-
--- Saatte nähdä omituisia seutuja, sanoi Zacwilichowski. -- Terveisiä
-herra Grodzickille Kudakiin! Se se on sotilas! Siellä hän on maailman
-äärissä, kaukana kaikkien hetmanien silmistä ja järjestyksen
-hän pitää niin hyvän että suokoon Jumala sellaisen koko Puolan
-valtakuntaan. Tunnen hyvin Kudakin ja kosket. Ennen vanhaan siellä
-kuljettiin usein ja oikein surulliseksi käy mieli, kun muistelee,
-että tuo kaikki on ollutta ja mennyttä. Nyt...
-
-Siinä Zacwilichowski painoi maidonvalkean päänsä käsien varaan ja
-vaipui syviin ajatuksiin. Tuli hetken hiljaisuus. Saattoi ainoastaan
-kuulla hevosten jalkain töminän portilla, viimeiset herra Skrzetuskin
-miehistä kun ajoivat rantaan.
-
--- Hyvä Jumala, sanoi Zacwilichowski herättyään mietteistään, --
-oli sentään ennen, melskeistäkin huolimatta, paremmat ajat. Muistan
-vielä Hotinin tappelun kaksikymmentä seitsemän vuotta sitte ikäänkuin
-se olisi ollut tänä päivänä! Kun husaarit Lubomirskin johdolla
-ryntäsivät janitsharien kimppuun, niin kasakat juoksuhaudastaan
-heiluttivat lakkiaan ilmassa ja huusivat, että maa tärisi,
-Sahajdacznylle: "päästä, isä kulta, meitä kuolemaan puolalaisten
-kanssa!" Ja nyt? Tänään Suistomaa, jonka tulisi olla kristikunnan
-esimuurina, päästää tatarit valtakunnan rajojen sisäpuolelle,
-hyökätäkseen näiden kimppuun vasta sitte, kun he palaavat
-ryöstösaaliineen. Lisäksi Chmielnicki suorastaan liittyy tatareihin
-ja tulee yhdessä heidän kanssansa murhaamaan kristittyjä...
-
--- Juokaamme tähän suruumme! keskeytti Zagloba. -- Kylläpä se on
-simaa!
-
--- Päästä, Jumala, minut pian hautaan, ettei minun tarvitsisi
-nähdä sisällistä sotaa, jatkoi vanha Zacwilichowski. -- Yhteiset
-rikokset ovat pestävät puhtaiksi veressä, mutta ei siitä tule
-sovituksen verta, kun veli surmaa veljen. Keitä asuu Suistomaassa?
-Vähävenäläisiä. Ja keitä palvelee ruhtinas Jeremin sotajoukossa?
-keitä ylimysten vartiojoukoissa? Vähävenäläisiä. Ja vähänkös heitä
-on Puolan kruunun joukoissa? Entä kuka olen minä itse? Oi, onneton
-Ukraina! Krimin pakanat panevat kahleet kaulaasi ja sinä tulet
-soutamaan turkkilaisia kaleereja!
-
--- Älkää noin valittako, armollinen herra! sanoi herra Skrzetuski, --
-olemme jo muutenkin melkein itkemäisillämme. Ehkä meillekin sentään
-vielä paistaa leppeä aurinko.
-
-Mutta aurinko oli juuri laskemaisillaan ja sen viimeiset säteet
-lankesivat punaisena hohteena Zacwilichowskin valkoisille hapsille.
-
-Kaupungin kirkonkellot soittivat "angelusta" ja "kiitosta".
-
-He läksivät huoneesta. Herra Skrzetuski meni katoliseen kirkkoon,
-herra Zacwilichowski kreikkalaiseen kirkkoon ja herra Zagloba Dopulan
-viinipuotiin Dzwonieckin kulmassa.
-
-Oli jo pimeä, kun he uudestaan tapasivat toisensa rannalla satamassa.
-Herra Skrzetuskin miehet istuivat jo proomuissa. Laivamiehet
-kantoivat vielä lastia. Kylmä tuuli puhalteli Dnieperiltä, näytti
-tulevan kolkko yö. Rannalla palavan tulen valossa läiskyi joen vesi
-veren karvaisena ja näytti suurella kiireellä pakenevan jonnekin
-tuntemattomaan pimeyteen.
-
--- No, onnellista matkaa, sanoi Zacwilichowski, painaen
-sydämellisesti nuorukaisen kättä. -- Pitäkää nyt varanne!
-
--- En tule laiminlyömään mitään. Jumala suokoon, että pian taas
-näemme toisemme.
-
--- Joko Lubniessa tai ruhtinaan leirissä.
-
--- Te tietysti lähdette ruhtinaan luo? Zacwilichowski kohotti
-olkapäitään.
-
--- Mitäs minusta. Kun on sota niin on sota!
-
--- Jääkää terveeksi, armollinen herra.
-
--- Jumala teitä varjelkoon!
-
--- _Vive valeque!_ huusi herra Zagloba. -- Ja jos virta vie teidät
-aina Stambuliin asti, niin sanokaa terveisiä sulttanille, tai
-myöskin: vieköön hänet piru! Kylläpä se oli mainiota simaa. Rrrr!
-Kuinka täällä on kylmä!
-
--- Hyvästi!
-
--- Näkemiin asti!
-
-Airot loiskahtivat veteen, proomut lähtivät liikkeelle. Rannalla
-palava tuli jäi yhä loitommalle. Hyvän aikaa näki Skrzetuski vielä
-Zacwilichowskin harmaan pään nuotiotulen valaisemana. Omituinen
-surumielisyys valtasi äkkiä hänen sydämensä. Virta kuljettaa
-häntä, kuljettaa, vie yhä kauvemmaksi ystävällisistä ihmisistä ja
-rakastetusta, pois tutuilta seuduilta; vie hänet maille, jotka ovat
-leppymättömät kuin kohtalo, villeille seuduille, pimeyteen.
-
-He tulivat Tasminin suulta Dnieperille.
-
-Tuuli vinkui, airot loiskivat yksitoikkoisesti ja surullisesti,
-soutajat alkoivat laulaa:
-
-    Sumut vaan ei nouse ei,
-    hei, hei tuulantei!
-
-Skrzetuski kääriytyi viittaansa ja paneutui vuoteelle, jonka
-sotamiehet laudoista olivat hänelle tehneet. Hän rupesi ajattelemaan
-Helenaa: Helena ei vielä ollut Lubniessa -- Bohun oli jäänyt tänne
-ja hän lähtee pois. Pelko paha aavistus ja levottomuus ahdistivat
-häntä niinkuin korpit. Hän rupesi taistelemaan niiden kanssa, kunnes
-väsyi ja ajatukset kävivät sameiksi ja ikäänkuin sekaantuivat tuulen
-vihellykseen, airojen loiskeeseen, kalastajien lauluihin -- ja hän
-nukkui.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Aamulla heräsi hän reippaana, terveenä ja iloisempana kuin eilen.
-Ilma oli ihana. Laajalti tulvivat vedet vetäytyivät pieniin ryppyihin
-tuulenhengen niitä kevyesti ja lämpimästi kosketellessa.
-
-Rannat olivat sumun vallassa ja sulautuivat vedenpinnan kanssa yhteen
-äärettömäksi tasangoksi. Rzendziankin heräsi, hieroi silmiään ja oli
-aivan pelästyksissään. Hän katseli hämmästynein silmin ympärilleen,
-kun ei missään eroittanut rantaa, ja sanoi:
-
--- Herra Jumala, emmehän me vaan jo ole merellä.
-
--- Ei tämä merta ole, joki on vaan nyt niin mahtava, vastasi
-Skrzetuski, -- ja rannat tulevat näkyviin heti kun sumu laskee.
-
--- Ei taida meillä enään olla pitkältä Turkin maallekaan?
-
--- Lähdemme vaikka sinnekin, jos käsketään; näethän, ettemme täällä
-ole yksin.
-
-Samassa silmänräpäyksessä saattoi nähdä toistakymmentä erilaista
-lotjaa, bajdakkeja ja tumbasseja, kasakkain kapeita, mustia,
-kaislalla sidottuja veneitä eli niinsanottuja tshajkoja. Toiset
-näistä aluksista kulkivat nopeasti virran mukana jokea alaspäin,
-toiset ponnistelivat vaivaloisesti airojen ja purjeiden avulla
-virran suuntaa vastaan. Niissä kuljetettiin kaloja, vahaa, suolaa ja
-kuivattuja luumuja joen rannalla oleviin kaupunkeihin. Toiset taas
-palasivat vanhoilta asutusseuduilta, kuljettaen ruokavaroja Kudakiin
-ja kaikkinaista muuta tavaraa, joka hyvin teki kauppansa Siczin
-torilla. Dnieperin rannat olivat jo Psjolan suusta alkaen täydellistä
-aavikkoa, vain siellä täällä häämöitti kasakkain talvimajoja. Joki
-muodosti Siczin ja muun maailman välille yhdistävän tien ja liike
-siinä oli melkoinen, varsinkin silloin, kun vesi oli korkealla
-ja saattoi laivoilla kulkea koskistakin, Nenasytetsia kuitenkin
-lukuunottamatta, alas jokea.
-
-Luutnantti katseli uteliaana tätä jokielämää ja hänen lotjansa
-etenivät sillaikaa nopeasti Kudakia kohti. Sumu laski ja rantojen
-ääriviivat kävivät selviksi. Matkustajien päiden päällä lenteli
-miljoonia vesilintuja, pelikaaneja, villihanhia, kurkia, sorsia,
-lokkeja ja kalakotkia; kaislikoissa rannoilla vallitsi sellainen
-melu, sellainen veden loiskina ja siipien humu, että olisi tehnyt
-mieli sanoa lintujen siellä pitävän valtiopäiviään tai käyvän sotaa.
-
-Krementshugista alaspäin kävivät rannat matalammiksi ja
-avonaisemmiksi.
-
--- Katsokaappas, armollinen herra, huudahti yhtäkkiä Rzendzian, --
-vaikka aurinko paistaa, niin on kuin olisi lunta tuolla kentillä.
-
-Skrzetuski katsahti sinne: todella välkkyi silmänkantamiin asti
-jotakin valkeaa auringossa joen molemmilla rannoilla.
-
--- Hei, luotsi, mikä tuolla kiiltää noin valkeana? kysyi hän
-luotsilta.
-
--- Kirsikkapuut, hyvä herra! vastasi luotsi.
-
-Siellä oli todellakin kirsikkametsiä. Kääpiöpuina levisivät ne
-laajalti molemmilla rannoilla eteläpuolella Psjolan suuta. Niiden
-makea ja suurenkokoinen hedelmä tuli syksyllä hyvään tarpeeseen
-lintujen, eläinten ja aroilla harhailevien ihmisten ravintona ja
-samalla sitä myöskin kauppatavarana proomuissa vietiin Kiovaan asti
-ja kauvemmaksikin. Nyt olivat metsät kukkien peitossa. Kun päästiin
-likemmä rantaa, jotta soutajat saisivat levätä, astuivat luutnantti
-ja Rzendzian maihin, likempää tarkastaakseen noita lehtoja. Niistä
-levisi niin juovuttava lemu, että he tuskin saattoivat hengittää.
-Joukko lintuja oli maassa, paikoittain muodostivat pensaantapaiset
-puut läpipääsemättömän tiheikön, kirsikkapuiden välillä kasvoi
-runsaasti myöskin villiä kääpiömanteleja. Ne olivat kokonaan
-ruusunvärisessä kukassa ja niistä levisi vieläkin voimakkaampi
-tuoksu. Miljoonat kimalaiset, mehiläiset ja moniväriset perhoset
-liitelivät yläpuolella kirjavaa kukkamerta, jonka äärtä ei näkynyt
-missään.
-
--- Tämä on ihmemaa, sanoi Rzendzian. -- Ja miksei täällä asu ihmisiä?
-Eläimiä täällä on runsaasti.
-
-Samassa alkoi kirsikkapensaista pujahdella esiin harmaita jäniksiä ja
-lukemattomia määriä suuria sinijalkaisia peltopyitä; Rzendzian ampui
-niitä muutamia, mutta sai sitte suureksi ihmeekseen kuulla luotsilta,
-että näiden liha on myrkkyä.
-
-Pehmeässä maassa näkyi peurojen ja antilopinsukuisten suhakkien
-jälkiä ja kaukaa kuului villisikojen röhkivä ääni.
-
-Katseltuaan seutua ja levähdettyään jatkoivat matkamiehet kulkuaan.
-Rannat milloin kohosivat, milloin tulivat tasaisiksi ja kulkijan
-silmän eteen avautui silloin ihania tammilehtoja, metsiä, kumpuja
-ja aavaa aroa. Seutu oli niin upeaa ja rikasta, että Skrzetuski
-ehdottomasti tuli toistaneeksi Rzendzianin kysymyksen: miksi
-täällä ei asu ihmisiä? Mutta tarvittiin toinen Jeremi Wisniowiecki
-ottamaan haltuunsa nämä asumattomat maat, panemaan siellä toimeen
-järjestyksen ja suojelemaan niitä tatarilaisten ja suistolaisten
-hyökkäyksiltä. Paikoittain muodosti joki lahdelmia ja mutkia, täytti
-vedellä syvänteet, löi vaahtoisina aaltoina rantakallioita vastaan
-ja ajoi vettä pimeihin kallioluoliin. Juuri tällaisissa luolissa
-ja joenmutkissa olivat kasakkojen kätkö- ja piilopaikat. Kaislan
-ja ruokojen peittämät sivujokien suut olivat mustinaan lintuja,
-sanalla sanoen: maailma, joka avartui matkustajiemme silmien eteen,
-oli villi, rehevä, milloin jyrkkärantainen, milloin lakea, mutta
-koskematon ja salaperäinen.
-
-Venematka muuttui vähitellen epämiellyttäväksi, sillä päivän
-paahtaessa ilmaantui parvittain pistäviä sääskiä ja kaikenlaisia
-kuivalla arolla tuntemattomia hyönteisiä. Muutamat niistä olivat
-sormen paksuisia ja kun ne pääsivät puremaan, tuli verta vuotamalla.
-
-Illalla tultiin Romanowkan saarelle, jonka tulet olivat näkyneet
-jo kauvas, ja pysähdyttiin sinne yöksi. Kalastajat, jotka tulivat
-katsomaan luutnantin saattojoukkoa, olivat voidelleet paitansa,
-kasvonsa ja kätensä tökötillä, suojellakseen itseään sääskien
-puremalta. He olivat tavoiltaan raakaa ja villiä väkeä, keväisin he
-joukolla läksivät metsästämään ja kalastamaan, sitte kuljettaakseen
-saaliinsa Czehryniin, Czerkasyyn, Perejaslawiin ja Kiovaan. Heidän
-ammattinsa oli raskasta, mutta tuottavaa, sillä kaloja oli niin
-runsaasti, että niistä kesällä tuli suorastaan vastus paikkakunnalle.
-Veden puutteessa kuoli niitä näet joukoittain lätäkköihin ja
-niinsanottuihin "hiljaisiin vedenkulmiin" ja siellä ne mätänivät ja
-myrkyttivät ilman.
-
-Kalastajilta sai luutnantti tietää, että kaikki suistolaiset, jotka
-juuri täällä olivat harjoittaneet metsästystä ja kalastusta, olivat
-muutama päivä sitte jättäneet saaren ja lähteneet Suistomaahan
-leiriatamanin käskystä. Joka yö näkyi saarella tulia, joita Sicziin
-pyrkivät pakolaiset olivat sytyttäneet arolle. Kalastajat tiesivät,
-että parhaillaan valmistellaan sotaretkeä ljaheja vastaan eivätkä
-ensinkään salanneet sitä luutnantilta. Silloin huomasi Skrzetuski,
-että hänen retkensä on ehkä todella liian myöhäinen ja ehkä jo
-ennenkuin hän saapuu Sicziin, kasakkajoukot lähtevät liikkeelle
-pohjoista kohden. Mutta hänen oli käsketty mennä ja todellisena
-sotilaana hän ei epäröinyt, vaan päätti tunkea eteenpäin, vaikkapa
-keskelle zaporogilaisleiriä.
-
-Varhain seuraavana aamuna lähdettiin taasen eteenpäin. Kuljettiin
-kauniin Tarenski Rogin, Sucha Goran ja Konski Ostrogin ohi;
-viimemainittu oli kuuluisa soistaan ja käärmeistään, jotka tekivät
-sen mahdottomaksi ihmisten asua. Kaikki täällä, seudun jylhyys ja
-virran vuolaus ilmaisivat jo koskien lähestyvän. Vihdoin piirtyi
-Kudakin torni taivaanrannalle -- matkan ensi osa oli suoritettu.
-
-Luutnantti ei kuitenkaan sinä iltana lähtenyt linnaan, sillä herra
-Grodzicki oli pannut toimeen sellaisen järjestyksen, että kun ennen
-auringon laskua vartiostolle oli jaettu tunnussana, ei ketään
-päästetty ulos linnasta eikä liioin sisään. Ja vaikkapa itse kuningas
-olisi saapunut, niin hänen olisi täytynyt jäädä yöksi linnoituksen
-vallien juurelle sijaitsevaan kauppalaan.
-
-Niin teki luutnanttikin. Yösija ei ollut mikään erinomainen, sillä
-kauppalan savimökit, joita oli noin kuusikymmentä, olivat niin
-pienet, että muutamiin piti mennä ryömimällä. Parempia ei kannattanut
-rakentaa, sillä linnoitus muutti ne jokaisen tatarilaishyökkäyksen
-aikana tuhkaläjäksi, jotta ne eivät soisi hyökkääjille suojaa ja
-turvallista pääsyä valleille. Tässä kauppalassa asui väliaikaista
-väkeä, nimittäin maankulkijoita Puolasta, Vähävenäjältä, Krimistä
-ja Valakiasta. Täällä oli melkein jokainen eri uskoa, mutta
-sitä ei kukaan kysynyt. Maata ei viljelty, tatarilaishorda kun
-teki olot turvattomiksi. Ihmiset elivät kaloilla ja Ukrainasta
-tuodulla viljalla, joivat hirssiviinaa ja harjoittivat kaikenlaisia
-käsityöläisammatteja, jonkatähden heitä linnassa pidettiin arvossa.
-
-Luutnantti saattoi tuskin ummistaa silmiään, hänen yömajassaan
-oli nimittäin niin sietämätön haju, siellä kun säilytettiin
-hevosennahkoja, joista kauppalassa tehtiin hihnoja. Aamulla auringon
-koittaessa, heti kun kelloilla ja torvilla oli annettu heräämisen
-merkki, hän lähetti linnaan sanan, että ruhtinaan lähettiläs
-oli saapunut ja pyysi päästä päällikön puheille. Grodzicki,
-jolla ruhtinaan käynti oli tuoreessa muistissa, lähti itse häntä
-vastaan. Hän oli viidenkymmenen ikäinen mies, yksisilmäinen kuin
-kyklopi ja synkän näköinen. Oleskellessaan erämaassa kaukana
-maailmasta ja näkemättä ihmisiä, oli hän nimittäin villiytynyt, ja
-tottuneena rajattomaan itsevaltiuteen hän oli käynyt käskeväksi ja
-karkeaksi. Hänen kasvojansa rumensivat sitäpaitsi rokonarvet, mutta
-kaunistuksiksi saattoi sensijaan lukea sapelinlyöntien ja tatarien
-nuolten jättämiä jälkiä, jotka valkoisina täplinä erottautuivat
-tummasta ihosta. Hän oli rehellinen sotilas ja herkkä kuin kurki
-ja hänen silmänsä tuijottivat alituisesti siihen suuntaan, mistä
-tatarit ja kasakat saattoivat tulla. Hän ei juonut muuta kuin vettä
-eikä nukkunut muuta kuin seitsemän tuntia vuorokaudessa, nousi usein
-yöllä katsomaan, ovatko vartiat valleilla valppaina ja rankaisi
-kuolemalla sotamiehiänsä vähimmästäkin huolimattomuudesta. Kohdellen
-kasakoita ymmärtäväisesti, vaikka ankarastikin, olihan saavuttanut
-heidän suosionsa. Kun talvella oli nälänhätä Siczissä, auttoi hän
-heitä viljalla. Hän oli vähävenäläinen, samaa maata kuin ne, jotka
-aikoinaan yhdessä Przeclaw Lanckoronskin ja Samko Zborowskin kanssa
-olivat siirtyneet aroille.
-
--- Lähdette siis Sicziin? kysyi hän Skrzetuskilta, saatettuaan hänet
-linnaan ja otettuaan hänet vieraanvaraisesta vastaan.
-
--- Sicziin. Minkälaisia uutisia sieltä kuuluu, herra komendantti?
-
--- Nyt on sota! Leiriatamani kokoaa kasakoita kaikilta niityiltä,
-jokivarsilta ja saarilta. Ukrainasta tulee karkulaisia ja minä koetan
-heitä ehkäistä minkä voin. Siellä on sotaväkeä jo noin kolmekymmentä
-tuhatta, ehkä enemmänkin. Kun he marssivat Ukrainaan ja linnakasakat
-ja irtolaiset liittyvät heihin, niin tulee heitä yhteensä satatuhatta.
-
--- Entä Chmielnicki?
-
-Häntä odotetaan joka päivä Krimistä tatarien kanssa. Ehkä hän jo on
-tullutkin. Totta puhuen teidän on aivan tarpeetonta lähteä Sicziin,
-sillä pian he jo ovat täällä ja varma on myöskin, että he eivät
-mene Kudakin ohi eivätkä jätä sitä ottamatta. Ettekö te voi pitää
-puolianne?
-
-Grodzicki katsoi synkästi luutnanttiin ja vastasi aivan tyynellä
-äänellä:
-
--- Minä en voi pitää puoliani.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Sillä minulla ei ole ruutia. Lähetin likemmä kaksikymmentä venettä
-sitä hakemaan, jotta minulle lähetettäisiin edes vähän -- mutta ei
-lähetetty. En varmaan tiedä, olisivatko lähetit matkalla vangitut
-vai eikö ole ruutia saatavissa -- tiedän vain, että tähän asti ei
-ole lähetetty. Minulla on ampumavaroja kahdeksi viikoksi, mutta ei
-enemmäksi aikaa. Jos minulla olisi niitä tarpeeksi, niin ennen minä
-räjähyttäisin Kudakin ja itseni ilmaan kuin kasakan jalka astuisi
-tänne. Minun on käsketty jäädä tänne ja jään siis, on käsketty
-vartioida ja minä vartioitsen, on käsketty näyttää hampaita ja minä
-näytän: ja kun täytyy kuolla ja kun kerran äiti on minut synnyttänyt,
-niin osaan kuollakin.
-
--- Eikö teidän armonne itse voi valmistaa ruutia?
-
--- Kahteen kuukauteen eivät zaporogilaiset ole päästäneet tänne
-salpietaria, jota täytyy tuoda Mustaltamereltä -- ykskaikki, täytyy
-kuolla.
-
--- Meilläpä on opittavaa teiltä vanhoilta sotilailta! Mutta entä jos
-itse lähtisitte noutamaan salpietaria?
-
--- Minä en jätä Kudakia enkä voi jättää, hyvä herra. Täällä minä
-olen elänyt ja täällä tulkoon kuolemakin. Älkää luulko, että teitä
-täällä odottavat juhlalliset ja komeat vastaanotot, jommoisia muualla
-valmistetaan lähettiläiden kunniaksi, ei teitä matkallanne myöskään
-suojele lähettilään arvo. Nehän murhaavat omia atamanejansakin,
-siitä asti kun olen ollut täällä, en muista että kukaan heistä olisi
-kuollut luonnollisen kuoleman. Ja sama kohtalo odottaa teitäkin.
-
-Skrzetuski vaikeni.
-
--- Näen että rohkeutenne lannistuu. Parempi on, ettette lähde.
-
--- Herra komendantti, vastasi luutnantti suuttuneena, -- keksikää
-jotakin parempaa minua peloittaaksenne, sillä sen mitä minulle nyt
-sanotte, olen kuullut jo kymmenen kertaa ja kun neuvotte minua
-keskeyttämään matkani, niin näen, ettette itsekään minun sijassani
-lähtisi -- miettikää siis, eikö teiltä puutu paitsi ruutia myöskin
-rohkeutta Kudakin puolustukseen!
-
-Grodzicki ei suuttunut, vaan katsoi tyynesti luutnanttiin.
-
--- Terävähampainen hauki, mutisi hän vahävenäjän kielellä. -- Suokaa
-minulle anteeksi. Vastauksestanne näen, että osaatte puolustaa
-ruhtinaan ja aatelissäädyn arvoa. Annan teille pari tshaikaa, sillä
-proomuillanne ette pääse alas koskista.
-
--- Juuri sitä tulinkin pyytämään teidän armoltanne.
-
--- Nienasytetsissa tulee teidän käskeä vetämään ne maata myöten,
-sillä vaikka siellä onkin paljon vettä, ei sieltä voi kukaan kulkea.
-Ehkä mahdollisesti joku pieni vene pääsee siitä. Ja kun olette
-päässyt alavesille, niin pitäkää varanne, ettei teitä hyppäytetä pois
-veneestä ja muistakaa, että rauta ja lyijy ovat kaunopuheisemmat
-kuin sanat. Siellä annetaan arvoa vain rohkeille miehille. Tshaikat
-ovat huomisaamuna valmiit, käsken panna niihin vain toisen peräsimen
-lisää, sillä yksi ei riitä koskissa.
-
-Sen sanottuaan läksi Grodzicki tuvasta näyttämään luutnantille linnaa
-ja sen laitoksia. Kaikkialla vallitsi mallikelpoinen järjestys
-ja kuri. Vartiat kävelivät valppaina valleilla yöt ja päivät ja
-tatarilaisten vankien täytyi lakkaamatta vahvistaa ja korjata niitä.
-
--- Minä annan luoda vallin joka vuosi aina kyynärää korkeammaksi,
-sanoi herra Grodzicki, -- se onkin jo niin korkea, että jos minulla
-olisi ruutia tarpeeksi, niin ei satatuhattakaan miestä mahtaisi
-minulle mitään. Mutta ilman ampumavaroja en voi pitää puoliani, jos
-tulee ylivoimainen vihollinen.
-
-Linnoitus oli todellakin vaikea valloittaa, sillä paitsi tykkejä
-suojelivat sitä Dnieperin äkkijyrkät rannat, ja luoksepääsemättömät
-kalliot nousivat vedestä kuin seinä. Ei tarvittu edes lukuisaa
-linnaväkeä. Eikä linnassa ollutkaan enempää kuin kuusisataa miestä,
-mutta nämä olivat sensijaan valituinta väkeä, aseinaan musketit
-ja piipyssyt. Dnieper juoksi tällä kohdalla ahtaassa uomassa ja
-oli niin kapea, että valleilta ammuttu nuoli lensi kauvas toiselle
-rannalle. Linnan tykit hallitsivat molempia rantoja ja koko seutua.
-Sitäpaitsi oli puolen penikulman päässä linnasta korkea torni, josta
-näki yltympäri kahdeksan Puolan penikulman päähän ja siinä sata
-sotamiestä, joita herra Grodzicki joka päivä kävi tarkastamassa. Kun
-nämä havaitsivat jossakin ihmisjoukon, antoivat he merkin linnaan ja
-silloin soitettiin siellä heti kelloja ja koko linnaväki oli aseissa.
-
--- Tuskin kuluu viikkoakaan, sanoi herra Grodzicki, -- ilman
-hälyytystä, sillä tatarit kulkevat täällä kuin susilaumat ja välistä
-heitä on tuhansia ja heitä me tykeillämme lakaisemme maahan minkä
-jaksamme, mutta usein tapahtuu, että vartiat luulevat villejä
-hevoslaumoja tatareiksi.
-
--- Eikö olo tällaisessa yksinäisyydessä käy teille ikäväksi? kysyi
-herra Skrzetuski.
-
--- Vaikka minulle annettaisiin paikka kuninkaallisissa huoneissa,
-niin olisin mieluummin täällä. Enemmän minä täältä näen maailmaa kuin
-kuningas akkunastaan Varsovassa.
-
-Ja valleilta näkyikin todella arojen ääretön avaruus, joka tähän
-aikaan vuotta oli kuin ainoa vihreä meri; pohjoisessa oli Samarajoen
-suu ja etelässä näkyi koko Dnieperin juoksu, kalliot, jyrkänteet,
-metsät aina toisen Dnieperin putouksen, Surskin kuohuihin asti.
-
-Illansuussa he vielä kävivät katsomassa tornia, koska Skrzetuski,
-joka ensi kerran näki tämän kaukaisilla aroilla sijaitsevan linnan,
-oli huvitettu kaikesta. Sillaikaa laitettiin kauppalassa häntä
-varten kuntoon tshaikoja. Kun molempiin päihin oli pantu ruori,
-tulivat ne helpommiksi ohjata. Aamulla varhain piti hänen lähteä
-liikkeelle. Mutta yöllä hän ei juuri ensinkään nukkunut, hän vain
-ajatteli, mitä hänen tuli tehdä, nyt kun välttämätön perikato uhkasi
-häntä hänen lähettiläsretkellään kauheaan Sicziin. Elämä hänelle
-hymyili, sillä hän oli nuori ja rakasti ja hänellä oli toivoa saada
-elää rakastettunsa rinnalla. Mutta enemmän kuin elämää rakasti hän
-kuitenkin kunniaa ja mainetta. Hänen mieleensä johtui, että sota on
-tulossa ja että Helena, odottaessaan häntä Rozlogissa, voi joutua
-kauhean tulipalon uhriksi, hän voi jäädä ei ainoastaan Bohunin, mutta
-myöskin villin ja hillittömän roskaväen käsiin. Skrzetuskin sydäntä
-kalvoi tuska ja levottomuus. Arot ovat jo varmaan kuivat ja nyt voisi
-Rozlogista ajaa Lubnieen, ja hän oli kuitenkin käskenyt Helenaa ja
-vanhaa ruhtinatarta odottamaan hänen paluutaan, sillä hän ei voinut
-otaksua, että myrsky puhkeaisi niin nopeasti. Hän ei tietänyt, mikä
-häntä saattoi olla uhkaamassa matkalla Sicziin. Siksi käveli hän
-nyt nopein askelin linnatuvassa, tarttui tuontuostakin leukaansa
-ja väänteli käsiään. Mitä hänen oli tehtävä? Miten meneteltävä?
-Ajatuksissaan hän jo näki Rozlogin tulessa ja ympärillä ulvovan
-väkijoukon, joka enemmän muistutti pahoja henkiä kuin ihmisiä. Hänen
-omat askeleensa herättivät synkän kaiun linnan holveissa ja hänestä
-tuntui, että pahat vallat jo vaanivat Helenaa. Valleilta soitettiin
-merkki, että valot ovat sammutettavat. Se vaikutti häneen ikäänkuin
-se olisi ollut Bohunin torventoitotus. Hän kiristeli hampaitansa ja
-piti kiinni sapelin kahvasta. Oi, miksi hän olikin väkisin pyrkinyt
-tälle retkelle ja vapauttanut Bychowiecin!
-
-Rzendzian joka nukkui kynnyksellä, oli huomannut herransa kiihtyneen
-mielentilan. Hän nousi, hieroi silmiään, pani soihdut, jotka paloivat
-rautaisissa vanteissa, loimuamaan ja alkoi kierrellä pitkin huonetta,
-herättääkseen herransa huomion.
-
-Mutta luutnantti oli kokonaan vaipunut tuskallisiin ajatuksiinsa ja
-jatkoi yhä kävelyään, herättäen askelillaan eloon nukkuneet kaiut.
-
--- Herra luutnantti, hoi! sanoi Rzendzian. Skrzetuski katseli hänen
-lasittunein silmin. Yhtäkkiä hän heräsi mietteistään.
-
--- Rzendzian, pelkäätkö sinä kuolemaa? kysyi hän.
-
--- Ketä? jaa niin, kuolemaa? Mitä armollinen herra puhuukaan?
-
--- Joka lähtee Sicziin, ei palaa sieltä.
-
--- Miksikä armollinen herra sitte lähtee sinne?
-
--- Se on minun tahtoni, älä sinä sekaannu siihen; mutta sinua minun
-käy sääli, sillä sinä olet vielä lapsi ja vaikka oletkin aika
-veitikka, niin eivät sinun hulivilitemppusi siellä auta. Palaa sinä
-Czehryniin ja sieltä Lubnieen.
-
-Rzendzian raappi päätään.
-
--- Armollinen herra, kyllä minä pelkään kuolemaa, sillä kuka sitä
-ei pelkäisi -- silloinhan ei pelkäisi Jumalaakaan, sillä hänen
-tahtonsahan on tehdä ihminen joko eläväksi tai kuolleeksi --, mutta
-jos te lähdette vapaaehtoisesti kuolemaan, niin silloin se tulee
-teidän synniksenne, koska olette herra, eikä minun viakseni, joka
-olen palvelija. Siksi minä en jätäkään teitä, sillä minä en ole
-mikään moukka, vaan aatelismies, vaikkakin köyhä, enkä myöskään ole
-ilman kunniantuntoa.
-
--- Tiesin että olet kunnon poika, siksi sanon sinulle: kun et tahdo
-lähteä vapaaehtoisesti, niin saat lähteä käskystäni, se on kun onkin
-nyt niin.
-
--- Vaikka armollinen herra minut tappaisi, niin minä en lähde!
-Luuletteko te, että minä olen mikäkin Juudas tai muu sellainen, joka
-jättäisi teidän armonne kuolemaan?
-
-Tätä sanoessaan Rzendzian vei kätensä silmilleen ja alkoi ääneensä
-itkeä. Herra Skrzetuski huomasi, ettei hän tällä tavoin pääse
-tarkoituksensa perille. Hän ei myöskään tahtonut käyttää uhkaa, sillä
-hänen kävi poikaa sääli.
-
--- Kuulehan, sanoi hän Rzendzianille, -- sinä et kuitenkaan voi olla
-minulle miksikään avuksi, enkä minäkään vapaaehtoisesti pane päätäni
-miekan alle, vie siis Rozlogiin kirje, sillä se on minulle tärkeämpää
-kuin itse elämä. Sano siellä neidille ja ruhtinaille, että he heti,
-vähääkään viivyttelemättä, toimittavat neidin Lubnieen, muuten
-kapinalliset heidät yllättävät. Jää sinä itse valvomaan, että tämä
-kaikki tapahtuu. Minä uskon sinulle tärkeän toimen, toimen, joka on
-ystävän eikä palvelijan arvoinen.
-
--- Teidän armonne saa lähettää jonkun muun; kirjeen voi viedä kuka
-hyvänsä.
-
--- Mutta kehenkä muuhun minä täällä voin luottaa? Oletko tullut
-hulluksi? Minä toistan sinulle vielä: mitä minä hyödyn, vaikka kaksi
-kertaa pelastaisit elämäni, jollet vielä tee minulle tätä palvelusta,
-nyt kun minä olen tuskissani enkä tiedä mitä voi tapahtua ja kylmä
-hiki vuotaa pitkin ihoani.
-
--- Hyvä Jumala! näen että minun täytyy lähteä, mutta minun käy
-armollista herraa niin sääli, että vaikka lahjoittaisitte minulle
-tuon pistevyön, niin en ilostuisi.
-
--- Saat vyön, mutta toimita asiasi hyvin.
-
--- Minä en tahdo vyötäkään, jollei armollinen herra päästä minua
-mukaansa.
-
--- Sinä matkustat huomenna takaisin veneessä, jonka herra Grodzicki
-lähettää Czehryniin, ja sitte sinä viipymättä ja levähtämättä lähdet
-suoraan Rozlogiin. Älä sano vanhalle ruhtinattarelle äläkä neidille,
-mikä minua uhkaa, pyydä vaan että he lähtisivät heti, vaikkapa
-ratsain ja vaikkapa ilman matkatavaroita Lubnieen. Kas tuossa
-rahamassi matkallesi; kirjeen kirjoitan heti paikalla.
-
-Rzendzian vaipui luutnantin jalkojen juureen.
-
--- Herrani, enkö minä enään saa nähdä teitä?
-
--- Jos Jumala suo, jos Jumala suo! vastasi luutnantti nostaen hänet
-seisaalleen. -- Mutta ole Rozlogissa iloisen näköinen. Ja pane nyt
-nukkumaan.
-
-Loppuyö kului Skrzetuskilta kirjeen kirjoittamiseen ja palavaan
-rukoukseen. Sen jälkeen rauhan enkeli liiteli hänen luoksensa.
-Yö oli jo valjennut ja aamun koitto loisti idän puolella sisään
-kapeista ikkunoista. Päivä teki tuloaan ja ruusunpunaiset välähdykset
-livahtelivat huoneeseen. Tornissa ja linnassa aljettiin soittaa väkeä
-hereille. Pian ilmestyi herra Grodzicki huoneeseen.
-
--- Herra luutnantti, veneet ovat valmiit.
-
--- Minä olen minäkin valmis, sanoi Skrzetuski tyynesti.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Keveät veneet kiitivät veden mukana kuin pääskyset, kuljettaen
-nuorta ritaria ja hänen kohtaloaan. Tulvaveden takia eivät kosket
-olleet erittäin vaaralliset. Surskin ja Lochannyn putoukset olivat
-jo selän takana, suotuisa aalto auttoi heidät Woronowa Zaboran
-koskesta ja vain vähän raappivat veneen pohjaa Kniazy ja Streltshy,
-ne vain hipaisivat eivätkä lyöneet rikki. Vihdoin tulivat kauhean
-Nienasytetsin vaahdot ja pyörteet kaukaa näkyviin. Nyt täytyi astua
-ulos veneistä ja vetää ne maata myöten. Se oli vaivaloinen ja raskas
-työ, johon tavallisesti meni koko päivä. Onneksi oli, nähtävästi
-entisten kuljetusten jäljeltä, pitkin koko rantaa jäänyt suuri joukko
-pyöreitä puita, jotka pantiin veneitten alle, jotta ne helpommin
-liukuisivat. Ei koko seudulla enempää kuin aroillakaan näkynyt
-ainoaa elävää olentoa, ei myöskään joella ainoatakaan venettä, sillä
-Sicziin saattoivat kulkea vain ne, jotka herra Grodzicki päästi
-Kudakin läpi ja hän katkaisi tahallaan Zaporozen, koskien takaisten
-maiden yhteyden muun maailman kanssa. Hiljaisuutta häiritsi vain
-aaltojen kohina Nienasytetsin kallioita vastaan. Sillaikaa kun
-väki kuljetti veneitä eteenpäin, katseli herra Skrzetuski luonnon
-viileyttä ympärillä. Peloittava näky oli hänen silmiensä edessä.
-Poikkipäin yli koko joen leveyden oli seitsemän kalliotoetta
-törröttämässä veden yli. Ne olivat mustat ja aallot olivat niihin
-murtaneet ikäänkuin portteja ja läpikäytäviä. Vesi kolkutteli koko
-painollaan näitä tokeita ja ponnahti tuontuostakin niistä ylös,
-ärjyi, raivosi ja, hajaantuneena valkeaksi, vaahtoisaksi sakaksi,
-hypätä niiden välitse, niinkuin pillastunut ratsu. Mutta vielä
-kerran takaisin lyötynä se, ennenkuin oli päässyt valumaan ulos
-aukoista, ikäänkuin kiristeli hampaitaan kallioita kohti, kääntelihe
-voimattomassa vihassa ja muodostui pyörteiksi; se kuohahti patsaina
-ilmaan, kiehui niinkuin sitä olisi keitetty ja läähätti väsymyksestä
-kuin villi peto. Sitte kuului uudestaan kuin sadan tykin pauke,
-kuin kokonaisten susilaumojen ulvona ja korskahteleminen. Vielä
-viimeinen ponnistus! Ja jokaisen kosken kynnyksellä oli vastassa sama
-taistelu, sama kiehuna. Kuilun yläpuolella kirkuivat linnut ikäänkuin
-pelästyksissään edessään olevasta näöstä ja kynnysten välille lankesi
-synkät varjot kallioista, jotka värjöttivät suvannon ääressä kuin
-mitkäkin pahat henget.
-
-Veneitä vetävät miehet tekivät ahkeraan ristinmerkkejä ja
-varoittelivat luutnanttia menemästä liian likelle rantaa. Heillä
-oli näet sellainen luulo, että se joka liian kauvan katselee
-Nienasytetsia, lopulta näkee jotakin, josta järki hämmentyy.
-Venemiehet vakuuttivat niinikään, että pyörteistä välistä sukelsi
-esiin mustia pitkiä käsiä, ne tarttuivat kiinni varomattomiin, jotka
-tulivat liian lähelle ja silloin kuului kuiluista kauheaa naurua. Yön
-aikaan eivät Zaporogin kasakat uskaltaneet vetää venettään kosken
-kohdalta.
-
-Suistomaan veljeskuntaan ei otettu ketään toveriksi, jollei hän
-yksin veneessään ollut kulkenut kaikista näistä koskista. Vain
-Nienasytetsiin nähden tehtiin poikkeus, koska vedet eivät milloinkaan
-peittäneet sen kallioita. Ainoastaan Bohunin tiesivät sokeat laulajat
-kertoa laskeneen Nienasytetsistakin, mutta sitä ei kuitenkaan uskottu.
-
-Veneiden vetäminen vei miltei koko päivän ja aurinko oli jo
-laskemaisillaan, kun luutnantti uudelleen istuutui veneeseensä.
-Seuraavat kosket olivat helpot laskea, sillä kivet niissä olivat
-kokonaan veden peitossa. Vihdoin päästiin suiston tyynille vesille.
-
-Matkallaan näki herra Skrzetuski Kuczkasin rajapyykin, valkeista
-kivistä tehdyn jättiläiskokoisen kummun, jonka ruhtinas oli teettänyt
-käyntinsä muistoksi. Samasta kummusta oli herra Boguslaw Maszkiewicz
-Lubniessa kertonut hänelle. Sicziin ei enään ollut pitkä matka, mutta
-kun luutnantti ei tahtonut yön aikaan lähteä Czertomelikin mutkiin,
-päätti hän jäädä yöksi Chortycaan.
-
-Niinikään halusi hän tavata jonkun zaporogilaisen, edeltäpäin
-ilmoittaakseen tulonsa, jotta tiedettäisiin, että hän on
-lähettiläs eikä muu matkustavainen. Chortyca näytti luutnantin
-suureksi hämmästykseksi olevan tyhjänä, hän oli nimittäin
-Grodzickilta kuullut, että siellä aina pidettiin kasakkavartiosto
-tatarilaishyökkäysten varalta. Hän lähti nyt itse muutaman sotamiehen
-kanssa saarta kohden tiedustelulle, mutta pysytteli verraten kaukana
-rannasta. Koko saaren mittaa hän ei voinut kulkea, sillä se oli
-melkein penikulman pituinen ja tulossa oli pimeä ja koleanpuoleinen
-yö. Niin ollen hän palasi veneittensä luo, jotka sillä välin olivat
-vedetyt hiekalle, ja rannalle sytytettiin nuotioita karkoittamaan
-sääskiä.
-
-Suurin osa yötä kului rauhallisesti. Sotamiehet ja soutajat
-asettuivat nukkumaan tulien ääreen. Ainoastaan vartiat olivat
-valveilla ja samoin luutnantti, jota Kudakista lähtien oli vaivannut
-kauhea unettomuus. Hän tunsi myöskin, että hänessä on kuume.
-Hetkittäin hän oli kuulevinaan saaren sisäosasta lähestyviä askelia
-välistä taas kummallisia ääniä, ikäänkuin vuohien määkinää jossakin
-etäällä. Mutta hän arveli, että hänen korvansa pettävät.
-
-Yhtäkkiä, vähää ennen aamun koittoa seisahtui hänen eteensä jokin
-tumma hahmo.
-
-Se oli vartioston vääpeli.
-
--- Herra, nyt ne tulevat! sanoi hän hätäisesti.
-
--- Ketkä?
-
--- Varmaan suistolaiset; heitä on noin neljäkymmentä.
-
--- Hyvä. Se ei ole paljon. Herätä miehet. Ampukaa!
-
-Miehet pääsivät heti jaloilleen. Tuli, johon oli heitetty risuja,
-leimahti korkealle, valaisten veneet ja luutnantin pienen
-sotilasjoukon. Muut vartiomiehet juoksivat niinikään heti ympärille.
-
-Kuului jo selvästi miesjoukon epäsäännöllisiä askelia, jotka
-pysyttelivät jonkun matkan päässä. Jokin ääni kysyi tuimasti:
-
--- Kuka siellä rannalla on?
-
--- Keitäs te olette? kysyi vartioväen vääpeli.
-
--- Vastaa, senkin paholainen, tai muuten kysyn kiväärilläni!
-
--- Hänen korkeutensa herra lähettiläs armollisen ruhtinaan Jeremi
-Wisniowieckin luota leiriatamanin luo, vastasi kuuluvalla äänellä
-vääpeli.
-
-Äänet joukossa vaikenivat, nähtävästi pidettiin lyhyt neuvottelu.
-
--- Mutta tule itse tänne! huusi vääpeli, -- älä pelkää. Lähettiläille
-ei tehdä pahaa eivätkä lähettiläätkään loukkaa ketään!
-
-Taasen alkoi kuulua askelia ja hetken päästä sukelsi pimennosta
-esiin muutamia kymmeniä miehen hahmoja. Tulijat olivat ruskeaihoisia
-ja matalakasvuisia ja heidän yllään oli turkit, karva ulospäin.
-Luutnantti huomasi heti ensi katsannolla, että suurin osa heistä oli
-tatareja, kasakoita oli vain toistakymmentä. Herra Skrzetuskin päähän
-välähti salaman nopeudella ajatus, että koska Chortycan saarella on
-tatareja, niin on varmaan Chmielnicki jo palannut Krimistä.
-
-Joukon etunenässä oli vanha zaporogilainen, jättiläiskokoinen, villi
-ja julman näköinen mies. Tämä lähestyi nuotiota ja kysyi:
-
--- Kuka täällä on lähettiläs?
-
-Väkevä viinanhaju levisi yltympäri. Zaporogilainen oli nähtävästi
-juovuksissa.
-
--- Kuka täällä on lähettiläs? toisti hän.
-
--- Minä olen, vastasi ylpeästi herra Skrzetuski.
-
--- Sinä?
-
--- Olenko minä sinun veljesi, kun minua sinuttelet?
-
--- Ymmärrä toki senkin raakalainen olla kohtelias, keskeytti vääpeli.
--- Ihmisten on tapana sanoa: korkeasti jalosukuinen herra lähettiläs.
-
--- Hitto teidät vieköön, pirun sikiöt ja korkeasti jalosukuiset
-pojat! Mitä asiaa teillä on atamanille?
-
--- Se ei kuulu sinuun! Tiedä vain, että kaulasi riippuu siitä,
-toimitatko minut heti atamanin luo.
-
-Samassa hetkessä astui toinenkin zaporogilainen esiin joukosta.
-
--- Me olemme täällä atamanin käskystä, sanoi hän, -- ja valvomme,
-ettei kukaan ljahi lähestyisi meitä. Ja jos joku lähestyy, tulee
-meidän vangita hänet ja viedä atamanin luo, minkä myös teemme.
-
--- Sitä ei vangita, joka lähtee vapaaehtoisesti.
-
--- Vangitsen, sillä sellainen on käsky.
-
--- Tiedätkös, moukka, mitä merkitsee lähettilään persoona ja
-tiedätkö, ketä minä täällä edustan?
-
-Silloin puuttui vanha jättiläinen puheeseen:
-
--- Saattakaamme lähettiläs, mutta parrasta taluttaen -- kas noin!
-
-Sen sanottuaan tarttui hän luutnantin leukaan, mutta päästi samassa
-hetkessä valituksen ja kaatui maahan kuin salaman iskemänä.
-
-Luutnantti oli nuijalla halkaissut hänen päänsä.
-
--- Lyö! lyö! ulvoivat vimmastuneet äänet joukosta. Ruhtinaan miehet
-ryntäsivät pelastamaan päällikköään. Kiväärit paukkuivat, huudot
-"lyö, lyö" sekaantuivat raudan kalskeeseen. Syntyi sekamelskainen
-taistelu. Tappelun tuoksinassa tallatut tulet sammuivat ja pimeys
-verhosi taistelijat. Pian oli toinen niin toisen kimpussa, ettei enää
-ollut tilaa edes huitomiseen, ja veitset, nyrkit ja hampaat saivat
-korvata sapelin.
-
-Pian kaikui saaren sisäosasta lukuisia uusia huutoja: hyökkääjille
-tuli apua.
-
-Hetken perästä se jo olisi tullut liian myöhään, sillä Skrzetuskin
-reippaat sotamiehet olivat voiton puolella.
-
--- Veneisiin! huusi luutnantti kaikuvalla äänellä. Sotamiehet
-täyttivät silmänräpäyksessä käskyn, mutta onnettomuudeksi olivat
-veneet vedetyt liian kauvas hiekalle, joten niitä ei ehdittykään
-työntää vesille. Sillävälin oli vihollinen raivoisana hyökännyt
-rannalle.
-
--- Ampukaa! komensi herra Skrzetuski.
-
-Yhteislaukaus musketeista pysähdytti heti hyökkääjät. He joutuivat
-hämilleen, vetäytyivät ryhmään ja peräytyivät epäjärjestyksessä,
-jättäen toistakymmentä ruumista makaamaan hiekalle. Muutamat
-kaatuneista heittelehtivät suonenvedontapaisesti, ikäänkuin vedestä
-nostetut ja rannalle viskatut kalat.
-
-Samaan aikaan työnsivät venemiehet kymmenkunnan sotamiehen auttamina
-airot maahan ja ponnistivat viimeiset voimansa saadakseen veneet
-vesille. Turhaan.
-
-Vihollinen alkoi hyökkäyksensä kauempaa. Veteen sattuvien kuulien
-läiske sekaantui nuolien vinkunaan ja haavoitettujen voihkinaan.
-
-Tatarit yllyttivät toinen toistaan, huutaen yhä kimeämmin Allahin
-nimeä. Vastaan kuuluivat kasakkain huudot "lyö! lyö!" ja herra
-Skrzetuskin tyyni ääni, joka yhä useammin toisti komentoa:
-
--- Ampukaa!
-
-Aamun sarastus valaisi kalpeana taistelua. Maan puolella saattoi
-nähdä kasakkain ja tatarien joukon, edelliset pyssynperät poskea
-vastaan, jälkimäiset jännittämässä taaksepäin ja laukaisemassa
-kaaripyssyjensä jänteitä. Veden puolella näkyi kaksi venettä, joista
-vähän päästä savusi ja välkähteli yhteislaukauksia. Joukkojen välillä
-makasivat ruumiit jo levollisina pitkällään hiekalla.
-
-Yhdessä veneessä seisoi herra Skrzetuski muita pitempänä, ylpeänä ja
-tyynenä, pitäen käsissään luutnantin arvomerkkiä, taistelunuijaa,
-ja paljain päin, sillä tatarilainen nuoli oli vienyt hatun hänen
-päästään.
-
-Vääpeli lähestyi häntä ja kuiskasi:
-
--- Herra, me emme voi pitää puoliamme -- niitä on liian suuri joukko!
-
-Luutnantti ei enään välittänyt muusta kuin että hän voisi verellään
-sinetöidä lähettitoimensa, kostaa arvonsa solvaamisen ja kuolla
-kunnialla. Sentähden hän, sillaikaa kun hänen sotamiehensä tekivät
-eväspusseistaan jonkinlaista suojusta, jonka takaa he puolustivat
-itseään vihollista vastaan, seisoi niin että kaikki saattoivat nähdä
-hänet ja että kaikki laukaukset ja lyönnit saattoivat osua häneen.
-
--- Hyvä, sanoi hän, -- kaatukaamme viime mieheen asti.
-
--- Kaatukaamme, isä kulta! huusivat sotamiehet.
-
--- Ampukaa!
-
-Veneistä nousi uudelleen savua. Saaren keskeltä alkoi tulvia
-yhä uusia joukkoja, aseinaan keihäät ja viikatteet. Hyökkääjät
-jakaantuivat kahteen osaan. Toisen hallussa oli ampumisen toimi,
-toinen, johon kuului noin kaksisataa kasakkaa ja tataria, odotti
-otollista hetkeä ryhtyäkseen käsikähmään. Samaan aikaan ilmestyi
-saaren kaislikoista neljä venettä, joiden aikomus oli hyökätä
-luutnantin päälle selästä ja molemmilta sivuilta.
-
-Oli jo aivan valoisaa. Savut kiirivät pitkinä nauhoina tyynessä
-ilmassa, verhoten taistelutantereen.
-
-Luutnantti käski kahdenkymmenen sotamiehen kääntyä hyökkääviä
-veneitä vastaan, jotka airojen tarpomina linnun nopeudella kiitivät
-joen tyyntä pintaa. Saaren sisäosista tulevia tatareja ja kasakoita
-vastaan suunnattu kiväärituli kävi sentakia melkoista heikommaksi.
-Sitä he näkyivät odottaneenkin.
-
-Vääpeli lähestyi uudestaan luutnanttia.
-
--- Herra! Tatarit ottavat tikarit hampaisiinsa. Pian he heittäytyvät
-meidän kimppuumme.
-
-Ja aivan, oikein noin kolmesataa tataria, sapelit käsissä ja puukot
-hampaissa, valmistautuikin hyökkäämään. Heidän seurassaan oli
-muutamia kymmeniä zaporogilaisia, viikatteet kädessä.
-
-Oli nähtävästi tarkoitus rynnätä joka taholta, sillä hyökkääjien
-veneet olivat jo tulleet ampumamatkan päähän. Veneiden sivuilta
-pöllähteli savupilviä. Kuulia alkoi kuin rakeita sataa luutnantin
-miesjoukkoon. Molemmat veneet olivat täynnä voihkivia. Kymmenkunnan
-minuutin kuluttua oli puolet luutnantin miehistä kaatunut ja loput
-taistelivat epätoivon vimmalla. Heidän kasvonsa olivat ruudinsavusta
-mustuneet, heidän kätensä väsyneet, katse oli käynyt sameaksi, silmät
-verestivät ja muskettien piiput alkoivat polttaa kämmeniä. Suurin osa
-oli haavoittunut.
-
-Äkkiä täytti kauhea melu ja ulvonta ilman: tatarit alkoivat
-ryntäyksensä.
-
-Nopean liikkeen vaikutuksesta hälveni savu yhtäkkiä ja näkyviin
-tulivat luutnantin molemmat veneet, jotka olivat kokonaan mustan
-tatarilaisjoukon peitossa, ikäänkuin kaksi hevosenruumista, joita
-susilauma raatelee. Tämä joukko töni, kuhisi, ulvoi, ponnisteli; se
-näytti taistelevan oman itsensä kanssa ja tuhoutuvan. Toistakymmentä
-Skrzetuskin sotamiehistä teki vielä vastarintaa ja luutnantti itse
-seisoi maston ääressä, kasvot veressä, ammuttu nuoli vasemmassa
-olkapäässään ja vimmatusti puolustautuen. Hänen vartalonsa näytti
-ympäröivän joukon keskellä jättiläiskokoiselta, sapeli välkähteli
-kuin salama, sen lyönteihin vastasivat voivotukset ja ulvonta.
-Vääpeli ja eräs sotilas vartioivat häntä ja joukko peräytyikin
-välistä näiden kolmen edestä. Mutta takaapäin sattunut lyönti kaatoi
-hänet kumoon ja sapelin iskuista meni hän tainnoksiin.
-
--- Eloon jääneet vietäkööt atamanin luo! karjui ääniä joukosta. --
-Antautukaa!
-
-Mutta herra Skrzetuski antautui nyt vain Jumalalle, sillä äkkiä hän
-kalpeni ja horjahti veneen pohjalle.
-
--- Hyvästi, isä kulta! huudahti vääpeli epätoivoisella äänellä.
-
-Hetken perästä kaatui hänkin. Hyökkääjien tunkeva joukko peitti
-veneen kokonaan.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Mittojen ja painojen vakausmiehen eli niinsanotun "kantarejn"
-mökissä Hassan Baszan esikaupungissa Siczissä istui pöydän ääressä
-kaksi zaporogilaista, vahvistaen itseään hirssiviinalla, jota
-he hörppivät lakkaamatta pöydän keskellä olevasta puutuopista.
-Toinen vanha, jo sammaltunut oli Filip Zachar, itse vakausmies,
-toinen Anton Tatarczuk, czehryniläisen huonekunnan atamani, noin
-neljänkymmenvuotias mies, pitkä ja voimakas, kasvoissa villi ilme,
-silmät vinossa niinkuin yleensä tatareilla. Molemmat puhuivat
-keskenään hiljaa, ikäänkuin peläten, että joku heitä kuuntelisi.
-
--- Siis tänäpäivänä? kysyi vakausmies.
-
--- Tuskin sentään aivan heti, vastasi Tatarczuk. -- Odotetaan vielä
-leiriatamania ja Tuhaj-beita, joka läksi Chmielnickin itsensä
-kanssa Bazawlukiin, koska horda nyt on siellä. Toverineuvosto on jo
-kokoontunut asepihalle, mutta huonekunnat kutsutaan neuvotteluun
-vielä ennen iltaa. Ennen yötä on jo kaikki selvillä.
-
--- Hm, ehkä käy hullusti, mutisi vanha Filip Zachar.
-
--- Kuule, kantarej, tiedätkö, että sillä oli kirje minulle.
-
--- Tiedän kyllä, sillä itse minä vein kirjeet leiriatamanille, ja
-minä olen kirjoitustaitoinen mies. Puolalaiselta löydettiin kolme
-kirjettä, yksi itse leiriatamanille, toinen sinulle ja kolmas
-nuorelle Barabaszille. Kaikki Siczissä tietävät sen jo.
-
--- Mutta kuka ne on kirjoittanut, tiedätkö sen?
-
--- Leiriatamanille kirjoitti itse ruhtinas, sillä kirjeessä oli hänen
-sinettinsä, mutta kuka teille kirjoitti, sitä en tiedä.
-
--- Varjele, laupias Jumala!
-
--- Jos sinua vaan ei siinä mainita selvästi puolalaisten ystävänä,
-niin ei ole hätää.
-
--- Varjele, laupias Jumala, toisti Tatarczuk.
-
--- Nähtävästi pelkäät.
-
--- Hyi olkoon, en minä mitään pelkää.
-
--- Mahdollista on myöskin, että leiriatamani kääntää ja vääntää
-kaikki kirjeet, sillä hänen omakin kallonsa on vaarassa. Oli siellä
-kirje yhtä hyvin hänelle kuin teillekin.
-
--- Ehkä.
-
--- Mutta jos sinä pelkäät jotakin...
-
-Tässä vanha kantarej alensi ääntään entistä enemmän.
-
--- Lähde pakoon!
-
--- Mutta kuinka? Ja minne? kysyi levottomana Tatarczuk. --
-Leiriatamani on pannut vahdit kaikille saarille, ettei kukaan
-pääsisi purjehtimaan ljahien luo ilmoittamaan mitä täällä tehdään.
-Bazawlukissa pitävät tatarit tarkasti vahtia. Täältä ei pääse
-luiskahtamaan kalakaan, eikä lintukaan lennä täältä pois.
-
--- Piiloittaudu sitte itse Siczissä, mikäli voit.
-
--- Kyllä ne löytävät. Paitsi jos sinä piiloitat minut tynnyrien
-sekaan basaarissa. Sinä olet sukulaiseni!
-
--- En piiloittaisi omaa veljeänikään. Jos pelkäät kuolemaa, niin juo
-itsesi juovuksiin: humalassa et tunne mitään.
-
--- Ehkei kirjeessä ole mitään.
-
--- Mutta jos...
-
--- Voi surkeutta! voi surkeutta! sanoi Tatarczuk. -- Minä en pelkää
-mitään. Minä olen hyvä kasakka ja ljahien vihollinen. Mutta vaikkei
-kirjeessä olisikaan mitään, niin piru ties, mitä se ljahi sanoo
-neuvoston edessä. Hän voi minut tuhota.
-
--- Se on kiukkuinen ljahi; ei hän sano mitään.
-
--- Olitko tänään hänen luonansa?
-
--- Olin. Voitelin hänen haavojansa tökötillä ja kaasin viinaa ja
-tuhkaa hänen kurkkuunsa. Kyllä hän paranee. Se on kiukkuinen ljahi.
-Kerrotaan että hän Chortycassa teurasti tatareja, ennenkuin saivat
-hänet vangiksi, niinkuin sikoja. Ole sinä levollinen ljahin puolesta.
-
-Synkän kumea ääni katkaisi heidän keskustelunsa, asepihalla
-lyötiin rumpua. Kuullessaan tämän äänen säpsähti Tatarczuk ja
-hypähti pystyyn. Tavaton levottomuus kuvastui hänen kasvoillaan ja
-liikkeissään.
-
--- Nyt soitetaan neuvotteluun, sanoi hän, hätäisesti hengittäen. --
-Varjele laupias Jumala! Filip, älä sano, mistä ja kenen kanssa olet
-puhunut. Varjele, laupias Jumala!
-
-Sen sanottuaan tarttui Tatarczuk viinatuoppiin, nosti sen molemmin
-käsin huulilleen ja joi, joi, aivan kuin tahtoen juoda itsensä
-kuoliaaksi.
-
--- Menkäämme nyt, sanoi vakausmies. Rummunpärinä kumisi yhä
-kuuluvammin.
-
-He menivät ulos huoneesta. Hassan Baszan esikaupungin erotti
-asepihasta vain valli, joka ympäröi varsinaista kasarmikaupunkia
-ja portti, jonka yläpuolella oli korkea torni. Sieltä ammottivat
-tykkien kidat. Hassan Baszan keskellä oli vakausmiehentalo ja
-kauppa-atamanien mökit. Jotenkin laajan torin ympärillä olivat ladot,
-joissa kauppapuodit sijaitsivat. Ne olivat yleensä surkeannäköinä
-rakennuksia, häthätää kokoonkyhättyjä tammihirsistä, joita
-runsaasti saatiin Chortycasta, ja katetut risuilla ja kaislalla.
-Itse mökit, niiden joukossa myöskin vakausmiehen asumus, olivat
-metsästäjämajojen näköiset, sillä ainoastaan niiden katot kohosivat
-yläpuolelle maanpintaa. Nämä katot olivat mustat ja savuttuneet,
-sillä kun mökissä poltettiin tulta, tunki savu ei ainoastaan
-räppänän, vaan koko katon läpi ja silloin saattoi luulla, ettei
-edessä ollut ihmisasunto, vaan risu- ja kaislaläjä, jossa poltettiin
-tervaa. Mökeissä vallitsi ikuinen pimeys, siksi pidettiinkin niissä
-alituisesti pärevalkeaa. Puotilatoja oli muutamia kymmeniä. Niitä
-oli sekä sellaisia, jotka olivat huonekuntien omaisuutta että
-muukalaispuoteja, joissa välistä tatarit ja valakialaiset rauhan
-aikana kaupittelivat tavaroitaan. Edelliset myivät nahkoja, itämaisia
-kankaita, aseita ja kaikenlaista muuta tavaraa, jälkimäiset etupäässä
-viiniä. Mutta muukalaispuodeissa oli vain harvoin myyjiä, koska
-kauppa tässä villissä pesässä useimmiten muuttui ryöstöksi, josta
-ei vakausmies eivätkä puotiatamanit voineet pidättää joukkoja.
-Latojen välissä oli myöskin kolmekymmentä kahdeksan huonekunnille
-kuuluvaa kapakkaa ja niiden edessä makasi aina tunkioiden, lastujen,
-tammipölkkyjen ja hevoslannan keskellä tajuttoman juopumuksen tilassa
-zaporogilaisia, toiset vaipuneina sikeään uneen, toiset vaahto
-huulilla tai väännellen itseään viinahulluuden kouristuksissa.
-Muutamat puolihumalaiset ulvoivat kasakkalauluja, syljeskelivät,
-tappelivat tai suutelivat, kirosivat kasakan kohtaloa tai itkivät
-kasakkain kurjuutta ja tallailivat makaavien päitä tai rintoja.
-Vasta silloin, kun oli lähdettävä sotaretkelle tatareja vastaan
-tai Vähä-Venäjälle, käskettiin pysymään raittiina ja retkelle
-lähtevät rangaistiin kuolemalla, jos heidät tavattiin juovuksissa.
-Mutta tavallisina aikoina, varsinkin puotitorilla, olivat melkein
-kaikki juovuksissa: kantarej ja puotiatamanit, myyjät ja ostajat.
-Viinanhaju, sekaantuneena tervan, kalojen, savun ja hevosnahkojen
-katkuun täytti alituisesti ilman koko tässä esikaupungissa, joka
-puotiensa kirjavan tavaran puolesta muistutti jotakin puoleksi
-turkkilaista, puoleksi tatarilaista kaupunkia. Puodeissa myytiin
-kaikkea mitä ikinä saattoi ryövätä Krimistä, rumenilaisista maista
-tai Anatolian rannikoilta. Siellä oli räikeänvärisiä itämaisia
-kankaita, kultalankaa, altembassia, brokaadia, verkaa, karttuunia,
-drelliä ja palttinaa, pronssisten ja rautaisten tykkien kappaleita,
-nahkoja, turkkeja, kuivattua kalaa, luumuja ja turkkilaisia
-makeisia, kirkkoastioita, messinkisiä puolikuita, joita oli
-ryövätty minareteista, tai kullattuja ristejä, joita oli riistetty
-kreikanuskoisista kirkoista, ruutia ja lyömäaseita, nuijia, keihäitä
-ja satuloita. Ja kaikkien näiden sekalaisten esineiden ja värien
-keskellä kiertelivät ihmiset, puettuina mitä erilaisimmista puvuista
-otettuihin rääsyihin, kesällä puolialastomina, aina puolivilleinä,
-savuttuneina, mustina, liassa ja noessa, täynnä märkähaavoja
-jättiläissääskien puremista, sääskiä kun oli miljoonittain
-Czertomelikin rannalla, ja kuten yllä sanottiin, ikuisesti
-juovuksissa.
-
-[Hyökkäyksensä aikana zaporogilaiset eivät säästäneet ketään eivätkä
-mitään. Ennen Chmielnickin aikoja ei Ziczissä ollut mitään kirkkoa.
-Ensimäisen kreikanuskoisen kirkon rakennutti juuri Chmielnicki;
-siellä ei yleensä kysytty mitä uskoa kukin oli, se mitä kerrotaan
-suistolaisten uskonnollisesta mielialasta, on tarua.]
-
-Tällä hetkellä oli koko Hassan Basza'ssa vielä enemmän ihmisiä kuin
-tavallisesti. Portit ja kapakat suljettiin, sillä kaikki kiirehtivät
-asepihalle, jossa neuvottelun tuli tapahtua. Filip Zachar ja Anton
-Tatarczuk kulkivat muiden mukana, mutta viimemainittu jätätteli
-jäljelle, kulki laiskasti ja päästi joukon edelle. Yhä selvemmäksi
-kävi levottomuus hänen kasvoillaan. He menivät vallihaudan sillan
-yli, kävivät sisään portista ja tulivat laajalle asepihalle, jota
-ympäröi noin kolmekymmentä kahdeksan isoa, puista rakennusta. Ne
-olivat huonekuntain taloja, jonkinlaisia kasarmeja, joissa kasakat
-asuivat. Nämä huonekuntatalot olivat kaikki samankokoiset ja
-toistensa kaltaiset, ne erotettiin toisistaan vain nimitysten kautta,
-jotka olivat annetut Ukrainan kaupunkien mukaan, ja niiden mukaan
-nimitettiin myöskin kasakkarykmentit. Yhdessä nurkassa pihaa kohosi
-neuvoston talo. Siellä istuvat atamanit, leiriatamanin toimiessa
-esimiehenä, mutta joukot eli niinsanottu toverikunta neuvotteli
-taivasalla, lähetellen vähänpäästä edustajia vanhain neuvoston luo ja
-välistä myöskin tungeskellen neuvostotalon sisään, harjoittaakseen
-pakkovaikutusta neuvotteleviin.
-
-Asepihalla oli tungos jo tavaton, sillä leiriatamani oli koonnut
-Sicziin kaikki saarille, joille ja niityille hajaantuneet sotajoukot.
-"Toverikunta" oli siten tavallista lukuisampi. Aurinko oli vaipumassa
-lännen puoleen, ja siksi oli ajoissa sytytetty toistakymmentä
-tervatynnyriä. Siellä täällä oli myöskin viinatynnyrejä, joita
-jokainen huonekunta oli hankkinut itseään varten, ja ne lisäsivät
-melkoisesti tarmoa neuvotteluihin. Järjestystä eri huonekuntain
-välillä valvoivat esaulit, asestettuina raskailla tamminuijilla,
-voidakseen hillitä niillä neuvottelevia, ja pistoleilla suojellakseen
-omaa henkeään, joka usein oli vaarassa.
-
-Filip Zachar ja Tatarczuk menivät suoraan neuvottelutaloon, koska
-toinen heistä vakausmiehenä, toinen taas huonekunnan atamanina oli
-oikeutettu istumaan vanhain neuvostossa. Neuvoston tuvassa oli vain
-yksi ainoa pieni pöytä, jonka edessä istui sotakirjuri. Atamanien ja
-leiriatamanien paikat olivat pitkin seiniä ja peitetyt taljoilla.
-Mutta tällä hetkellä ne vielä olivat tyhjinä. Leiriatamani käveli
-pitkin askelin tuvan lattialla ja huonekunta-atamanit olivat
-kokoontuneet pieniin ryhmiin ja keskustelivat hiljaa, vain välistä
-kuului joku äänekkäämpi kirous. Tatarczuk huomasi, etteivät edes
-hänen tuttavansa ja ystävänsä olleet häntä näkevinään, siksi
-lähestyi hän suoraan nuorta Barabaszia, joka oli samassa asemassa
-kuin hänkin. Toiset katselivat heihin kulmiensa alta, mutta nuori
-Barabasz ei paljoa välittänyt siitä, koska hän ei käsittänyt, mitä he
-tarkoittivat. Hän oli kaunis mies ja tavattoman väkevä. Sen nojalla
-hän olikin päässyt huonekunta-atamanin arvoon, sillä muuten hän koko
-Siczissä kulki tyhmyrin maineessa. Sentähden häntä sanottiinkin
-"hölmöatamaniksi" ja jokainen hänen sanansa herätti aina naurun
-hohotuksen vanhain neuvostossa.
-
--- Jos vähän odotamme, niin ehkä saamme mennä kivi kaulassa veteen,
-kuiskasi hänelle Tatarczuk.
-
--- Miksikä niin? kysyi Barabasz.
-
--- No etkö ole kuullut kirjeistä?
-
--- Saakeli soikoon! olenko minä kirjoittanut joitakin kirjeitä?
-
--- Näetkö, kuinka ne katselevat meitä kulmainsa alta?
-
--- Jos minä löisin jotakuta heistä kalloon, niin että silmä vuotaisi
-maalle, niin eivätpäs katselisi, sanoi Barabasz vähävenäjän kielellä.
-
-Ulkoa kuuluvat huudot ilmaisivat että jotakin oli tulossa. Tuvan ovet
-aukenivat selkoisen selälleen ja sisään astui Chmielnicki Tuhaj-bein
-seurassa. Heitä tervehdittiin iloisesti. Muutama kuukausi sitten oli
-Tuhaj-bei, uljain tatarilaismurzoista ja suistolaisten kauhu, ollut
-hirveän vihan esineenä Siczissä -- nyt heitteli toverikunta taasen
-lakkejansa ilmaan hänet nähdessään, pitäen häntä Chmielnickin ja
-zaporogilaisten hyvänä ystävänä.
-
-Tuhaj-bei astui sisään edellä ja hänen jäljessään Chmielnicki,
-kädessään sotanuija, zaporogilaisten sotajoukkojen hetmanin merkki.
-Tätä virkaa hän oli hoitanut siitä asti kun hän palasi Krimistä,
-saatuaan apujoukkoja khanilta. Kasakkajoukot olivat nostaneet hänet
-käsilleen ja, lyötyään auki sota-aarreaittansa ovet, tuoneet hänelle
-nuijan, lipun ja sinetin, joita tavallisesti kannettiin hetmanin
-edessä. Ja siitä hän oli melkoisesti muuttunut, näkyi, että hän
-persoonassaan edusti koko Zaporozen hirvittävää voimaa. Hän ei enään
-ollut vääryyttä kärsivä, arojen läpi Sicziin karannut Chmielnicki,
-vaan hetmani Chmielnicki, verinen henki, jättiläinen, joka kosti itse
-karsimansa vääryyden miljoonille.
-
-Ja kuitenkaan hän ei ollut saanut murretuksi kahleitansa, vaan
-joutunut uusiin, raskaampiin. Se näkyi koko hänen suhteestaan
-Tuhaj-beihin. Hän, Zaporozen hetmani oli täällä Zaporozen sydämessä
-toisella sijalla tatarilaisen jälkeen. Hän sieti nöyränä tämän
-ylpeyttä ja sanomattoman ylenkatseellista kohtelua, hän oli vasallin
-suhteessa hallitsevaan herraan. Ja niin täytyikin olla. Chmielnicki
-sai kaikesta kasakkain joukossa nauttimastaan luottamuksesta ja
-arvonannosta kiittää tatareja ja khanin armoa, khanin, jonka
-edustajana oli villi ja raivoisa Tuhaj-bei. Mutta Chmielnicki osasi
-rinnassaan yhdistää paisuttavan ylpeyden nöyryyteen, yhtähyvin kuin
-rohkeuden viekkauteen. Siinä miehessä oli jalopeuraa ja kettua,
-kotkaa ja käärmettä. Ensi kertaa kasakkayhteiskunnan olemassaolon
-aikana esiintyi tatarilainen herrana keskellä Sicziä. "Toverikunta"
-heitteli lakkeja ilmaan pakanan edessä. Sellaiset olivat nyt ajat.
-
-Neuvottelu alkoi. Tuhaj-bei asettui keskelle, paksuimmalle
-taljakimpulle, väänsi jalat ristiin alleen ja alkoi pureskella
-kuivattuja auringonkukansiemeniä ja syljeskeli kuoret eteensä
-keskelle tupaa. Hänen oikealla puolellaan istui Chmielnicki
-nuijineen, vasemmalla leiriatamani ja atamani- ja "toverikunnan"
-edustajat etäämpänä pitkin seiniä. Keskustelut hiljenivät ja ulkoa
-kuului vain taivasalla neuvottelevan joukon häly ja kumea kohina,
-joka muistutti aaltojen pauhinaa. Chmielnicki alkoi puhua: [Siczin
-kasakkain neuvottelut on päiväkirjassaan kuvannut Erich Lassota,
-keisarin lähettiläs Zaporozessa v. 1594.]
-
--- Hyvät herrat! Majesteetillisen Krimin tsaarin armosta,
-hyväntahtoisuudesta ja jalomielisyydestä, Krimin tsaarin, monien
-kansain herran ja taivaankappaleitten sukulaisen ja armollisen
-Puolan kuninkaan Wladislawin, meidän herramme luvalla ja urheitten
-zaporogilaisjoukkojen vapaasta tahdosta ja luottaen viattomuuteemme
-ja Jumalan vanhurskauteen, lähdemme kostamaan kauheita ja julmia
-vääryyksiä, joita me kristittyinä olemme kärsineet, niin kauvan
-kuin olemme voineet, viekkailta ljaheilta, komisarjuksilta,
-starostoilta ja isännöitsijöiltä, koko aatelilta ja juutalaisilta.
-Ja näiden vääryyksien takia te, hyvät herrat, ja koko zaporogilainen
-sotajoukko olette vuodattaneet paljon kyyneliä ja antaneet minulle
-hetmanin nuijan, jotta minä voisin teille tehokkaammin muistuttaa
-meidän ja sotajoukkojemme viattomuutta. Tämän huomioon ottaen
-lähdin minä teidän luvallanne, hyvät herrat, pyytämään apua
-tatarilaisten majesteetilliselta tsaarilta ja hän on tarjonnut
-meille apuansa. Mutta ollessamme jo valmiina ei hämmästykseni
-ollut vähäinen, kun kuulin, että keskellämme voi olla pettureita,
-jotka pitävät yhtä viekkaitten ljahien kanssa ja ilmoittavat
-heille meidän valmistuksistamme, niin että kaikkien niiden, jotka
-ovat sellaisia, täytyy tulla rangaistuiksi teidän tahtonne ja
-jalomielisyytenne mukaan. Ja me pyydämme, että kuulisitte ne
-kirjeet, jotka meidän vihollisemme ruhtinas Wisniowieckin lähetti
-on tuonut tänne, ei lähettiläänä, vaan vakoilijana, joka tahtoo
-vaania meidän valmistuksiamme ja meidän ystävämme Tuhaj-bejn hyvää
-tahtoa ja kavaltaa meidät ljaheille. Josta kaikesta leiriatamani
-minun uskollisena ystävänäni on ilmoittanut Tuhaj-bejlle ja koko
-sotajoukolle, jotta te voisitte tuomita hänet rangaistavaksi kuin
-myöskin ne, joille hän on tuonut kirjeitä.
-
-Chmielnicki vaikeni. Hälinä akkunain takana kävi yhä äänekkäämmäksi,
-sotakirjuri nousi ja alkoi lukea ensinnä ruhtinaan kirjettä
-leiriatamanille, joka alkoi sanoilla: "me Jumalan armosta Lubnien,
-Chorolin, Prilukan, Hadziaczin ruhtinas ja herra y.m., Vähävenäjän
-vojevoda y.m., starosta y.m." Kirje oli aivan virallinen. Ruhtinas,
-joka oli kuullut, että sotajoukot oli koottu "niityiltä" kysyi
-atamanilta, oliko tämä totta ja pyysi samalla, että hän kristittyjen
-maiden rauhan takia luopuisi sellaisista aikomuksista. Samoin että
-hän jättäisi Chmielnickin, jos tämä nostattaisi Siczin kapinaan,
-komisarjuksille, jotka itsekin siitä muistuttavat. Toinen kirje
-oli herra Grodzickilta, niinikään suur-atamanille, kolmas ja
-neljäs olivat Zacwilichowskilta ja Czerkasyn vanhalta päälliköltä
-Tatarczukille ja Barabaszille. Niissä kaikissa ei ollut mitään,
-mikä saattoi tehdä epäilyksenalaisiksi henkilöt, joille ne olivat
-osoitetut. Zacwilichowski pyysi Tatarczukilta vain, että tämä pitäisi
-huolta kirjeen tuojasta ja olisi hänelle apuna kaikessa.
-
-Tatarczuk veti syvältä henkeään.
-
--- Mitä sanotte näistä kirjeistä, hyvät herrat? kysyi Chmielnicki.
-
-Kasakat vaikenivat. Kaikki neuvottelut alkoivat, kunnes viina
-lämmitti pään, aina sillä tavalla, ettei kukaan atamaneista tahtonut
-ensimäisenä käyttää puheenvuoroa. He tekivät sen yksinkertaisina
-ja viekkaina miehinä etupäässä siksi, että pelkäsivät lausuvansa
-tyhmyyden, joka voisi saattaa ehdotuksen tekijän naurunalaiseksi
-tai tuottaa hänelle koko elinajaksi jonkun pilkallisen liikanimen.
-Niin oli laita Siczissä, missä keskellä suurinta yksinkertaisuutta
-taipumus pilkantekoon oli kuulumattoman kehittynyt samoinkuin pelko
-joutua pilkanalaiseksi.
-
-Kasakat siis vaikenivat. Chmielnicki rupesi uudelleen puhumaan:
-
--- Leiriatamani, meidän veljemme ja vilpitön ystävämme, minä uskon
-atamaniin, niinkuin omaan sieluuni ja joka sanoisi jotakin muuta, se
-hautoisi mielessään petosta. Atamani on vanha toveri ja sotilas.
-
-Sen sanottuaan hän nousi ja suuteli leiriatamania.
-
--- Hyvät herrat, vastasi siihen leiriatamani, -- minä kokoan joukot,
-mutta hetmani olkoon johtaja. Mitä tulee lähettilääseen, niin hän on
-minun, koska hänet on lähetetty luokseni. Ja koska hän on minun, niin
-minä lahjoitan hänet teille.
-
--- Te, herrat edustajat, viekää terveisiä atamanille, sanoi
-Chmielnicki, -- sillä hän on oikeamielinen mies, ja palatkaa
-kertomaan "toverikunnalle", että jos joku on kavaltaja, niin ei hän
-ainakaan. Hän on ensimäisiä, jotka ovat asettaneet vartiostoja, hän
-on käskenyt ottamaan kiinni kavaltajat, jotka aikovat mennä ljahien
-luo. Te, herrat edustajat, sanokaa, että hän ei ole petturi, vaan
-että hän on paras meistä kaikista.
-
-Herrat edustajat kumartuivat ensinnä Tuhaj-bejn vyötä kohden ja
-hän itse pureskeli koko ajan suurimmalla välinpitämättömyydellä
-auringonkukansiemeniä. Sitte he samoin kumarsivat Chmielnickiä sekä
-leiriatamania ja lähtivät ulos huoneesta. Hetken perästä ilmaisi
-iloinen hälinä akkunoiden alla, että edustajat olivat täyttäneet
-tehtävänsä.
-
--- Eläköön meidän leiriatamanimme! Eläköön! huudettiin kähein äänin
-niin lujaan, että huoneen seinät tuntuivat tärisevän perustuksiaan
-myöten.
-
-Samassa kuului pyssyjen ja pistolien laukauksia. Edustajat palasivat
-ja istuutuivat uudelleen huoneen nurkkaan.
-
--- Hyvät herrat! sanoi Chmielnicki, kun melu akkunoiden alla oli
-hiukkasen vaiennut, -- te olette jo viisaasti tuominneet, että
-leiriatamani on rehellinen mies. Mutta jos atamani ei ole petturi,
-niin kuka on petturi? Kenellä on ystäviä ljahien joukossa, kenen
-kanssa he ovat salaneuvoissa, kenelle he kirjoittavat kirjeitä, kenen
-huomaan he suosittelevat lähettiläänsä persoonan, kuka on petturi?
-
-Näin sanoessaan kohotti Chmielnicki yhä ääntään ja loi ilkkuvan
-sivukatseen Tatarczukin ja nuoren Barabaszin puoleen, ikäänkuin hän
-olisi tahtonut osoittaa nimenomaan heitä. Huoneessa syntyi hälinä.
-Useat äänet alkoivat huutaa: "Barabasz ja Tatarczuk!" Muutamat
-huonekunta-atamanit nousivat paikoiltaan, edustajienkin joukossa
-alkoi kuulua huutoja: "Surma heille!"
-
-Tatarczuk kalpeni, mutta nuori Barabasz alkoi hämmästynein silmin
-katsella läsnäolevia. Hänen laiska ajatuksensa yritti jonkun
-ajan kuluttua arvata mistä häntä syytetään ja lopuksi hän sanoi
-vähävenäjän kielellä:
-
--- Ei koira tule syömään lihaa!
-
-Sen sanottuaan purskahti hän tylsämieliseen nauruun ja hänen mukanaan
-kaikki muutkin. Yhtäkkiä suurin osa huonekunta-atamaneja alkoi
-villisti nauraa, itsekään tietämättä miksi.
-
-Äänet ikkunan takana kävivät yhä kuuluvammiksi. Nähtävästi alkoi
-viina jo lämmittää päitä. Ihmisaallon kohina kävi joka hetki
-mahtavammaksi.
-
-Mutta Anton Tatarczuk nousi, kääntyi Chmielnickin puoleen ja alkoi
-puhua:
-
--- Mitä minä olen teille tehnyt, herra zaporogilaisten hetmani, kun
-te vaaditte minun kuolemaani? Mihin minä olen syypää? Komisarjus
-Zacwilichowski on kirjoittanut minulle kirjeen -- entä sitte? Onhan
-ruhtinaskin kirjoittanut leiriatamanille ja olenko minä saanut
-kirjettä? En. Ja jos olisin saanut, niin mitä olisin tehnyt? Olisin
-mennyt kirjurin luo ja käskenyt häntä lukemaan sen itselleni. Sillä
-en minä osaa kirjoittaa enkä lukea. Ja te tietäisitte kaikki, mitä
-kirjeessä on. Mutta puolalaista en minä ole omin silmin nähnytkään,
-niin että olenko minä petturi? Hei, veljet zaporogilaiset, Tatarczuk
-on ollut teidän kanssanne Krimissä ja kun lähdettiin sotaretkelle
-Valakiaan, niin lähti hänkin Valakiaan. Kun marssittiin Smolenskia
-kohden, niin lähti hänkin Smolenskia kohden, tappeli teidän
-kanssanne, uljaat kasakat, eli teidän kanssanne, uljaat kasakat, ja
-vuodatti vertaan teidän kanssanne, uljaat kasakat -- ja näki nälkää
-teidän kanssanne, uljaat kasakat, ja niin hän ei ole ljahi eikä
-petturi, vaan kasakka, teidän veljenne, ja jos herra hetmani vaatii
-hänen kuolemaansa, niin sanokoon, miksi hän sitä vaatii? Mitä minä
-olen hänelle tehnyt? Millä osoittanut vilpillisyyttä? Ja te, veljet,
-armahtakaa ja tuomitkaa oikeamielisesti!
-
--- Tatarczuk on kunnon kasakka! Tatarczuk on rehellinen mies!
-huusivat muutamat äänet.
-
--- Sinä, Tatarczuk, olet kunnon kasakka, sanoi Chmielnicki, -- enkä
-minä ahdista sinua, sillä sinä olet minun ystäväni etkä ljahi,
-vaan kasakka, meidän veljemme. Ja jos ljahi olisi petturi, niin
-minä en surisi enkä itkisi, mutta jos hyvä kasakka on petturi, jos
-minun ystäväni on petturi, niin minun sydäntäni ahdistaa ja säälin
-hyvää kasakkaa. Mutta koska olet ollut Krimissä ja Valakiassa
-ja Smolenskin luona, niin sinun syntisi on vielä sitä suurempi,
-että nyt vilpillisesti olet tahtonut ilmiantaa puolalaiselle
-zaporogilaisten valmistukset ja tarkoitukset. Sinulle on kirjoitettu,
-että antaisit lähettiläälle apua kaikessa mitä hän haluaa ja
-sanokaa, herrat atamanit, mitä ljahi voisi haluta? Eikö minun ja
-vilpittömän ystävämme Tuhaj-bejn kuolemaa? Eikö zaporogilaisten
-sotajoukkojen turmiota? Niin, sinä Tatarczuk, olet vikapää etkä voi
-sitä toiseksi todistaa. Ja Barabaszille kirjoitti hänen setänsä,
-Czerkasyn päällikkö, Czaplinskin ystävä ja ljahien ystävä, joka
-pidätti luonansa privilegiokirjat, että zaporogilaissotajoukko ei
-saisi niitä, ja kun näin on, ja minä vannon Jumalan kautta, että ei
-ole toisin, niin te molemmat olette syypäät ja pyytäkää armahdusta
-atamaneilta, minäkin pyydän teidän kanssanne, vaikka teidän syynne on
-raskas ja petos ilmeinen.
-
-Silloin kuului ikkunan takaa ei enään melua ja humua, vaan ikäänkuin
-myrskyn pauhinaa. Toverikunta tahtoi tietää, mitä neuvottelutuvassa
-tehdään ja lähetti uudestaan edustajia.
-
-Tatarczuk tunsi, että hän oli hukassa. Nyt hän muisti, että hän
-viikko sitten oli atamanien kokouksessa vastustanut nuijan antamista
-Chmielnickille ja liittoa tatarien kanssa. Kylmät hikipisarat
-valuivat alas pitkin hänen otsaansa. Hän ymmärsi, ettei hän enään
-voi pelastua. Mitä taas tulee nuoreen Barabasziin, oli selvää,
-että Chmielnicki tahtoi kostaa Czerkasyn vanhalle päällikölle,
-joka syvästi rakasti veljensä poikaa. Mutta Tatarczuk ei tahtonut
-kuolla. Hän ei olisi kalvennut sapelin iskua, ei kuulaa, eikä edes
-paaluunpistämistä, mutta kuolema, joka häntä nyt odotti, pöyristytti
-häntä. Ja käyttäen hyväkseen hetken hiljaisuutta, joka vallitsi
-Chmielnickin puheen jälkeen, hän huusi läpitunkevalla äänellä:
-
--- Kristuksen nimessä, veljet atamanit, sydämelliset ystävät,
-älkää tuhotko viatonta, sillä minä en ole nähnyt ljahia enkä
-puhunut hänen kanssaan. Armahtakaa, veljet! En tiedä mitä tuo ljahi
-olisi minulta tahtonut. Kysykää häneltä itseltään. Minä vannon
-Kristuksen, Vapahtajan, pyhän puhtaimman Neitseen, pyhän Nikolai
-Ihmeittentekijän, pyhän arkkienkeli Mikaelin kautta, että te tuhoatte
-viattoman sielun!
-
--- Tuokaa tänne ljahi! huusi vanhain neuvostosta vakausmies.
-
--- Ljahi tänne! ljahi tänne! huusivat huonekuntain atamanit.
-
-Syntyi hämminki; toiset ryntäsivät viereiseen huoneeseen, jonne vanki
-oli suljettu, tuodakseen hänet neuvoston eteen, toiset lähenivät
-uhkaavina Tatarczukia ja Barabaszia. Mirgorodin huonekunnan atamani
-Hladki huusi ensinnä: "kuolema heille"! Edustajat toistivat huudon,
-mutta Czarnota hypähti ovelle, aukaisi sen ja huusi kokoontuneille
-joukoille:
-
--- Herrat toverit, Tatarczuk on petturi ja Barabasz on petturi --
-kuolema heille!
-
-Joukko vastasi kauhealla ulvonnalla. Huoneessa syntyi sekamelska.
-Kaikki huonekunta-atamanit nousivat paikoiltaan, toiset huusivat:
-"ljahi, ljahi!" toiset koettivat hillitä melskettä, mutta samassa
-meni ovi tunkeilevan joukon painosta selkoisen selälleen ja pihalla
-neuvotteleva lauma törmäsi keskelle huonetta. Kauhean näköiset,
-raivosta huumaantuneet miehet täyttivät huoneen, pauhaten, puiden
-nyrkkiä, kiristellen hampaita, levittäen ympärilleen viinanhajua ja
-huutaen juopunein äänin: "Kuolema Tatarczukille! paaluun Barabasz!
-Antakaa petturit tänne! tuokaa heidät asepihalle!" "Lyö, lyö
-kuoliaaksi!" ja sadat kädet ojentuivat samassa hetkessä ottamaan
-onnettomia uhreja. Tatarczuk ei tehnyt vastarintaa, voihki vain
-läpitunkevalla äänellä, mutta nuori Barabasz alkoi puolustaa itseään
-pelottavalla voimalla. Hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hänet
-tahdotaan murhata. Kauhu, epätoivo ja raivo kuvastuivat hänen
-kasvoillaan. Vaahto peitti hänen huulensa ja rinnasta tunkeutui
-eläimellinen karjuna. Kaksi kertaa riuhtaisi hän itsensä irti
-murhamiestensä käsistä ja kaksi kertaa heidän kätensä tarttuivat
-hänen olkapäihinsä, rintaansa, leukaansa ja ohimopalmikkoonsa.
-Hän riuhtoi, puri, karjui, kaatui maahan ja nousi uudestaan,
-verissään, hurjana. Häneltä revittiin vaatteet, hiukset Päästä,
-puhkaistiin silmä, vihdoin häneltä, kun hän oli joutunut seinää
-vastaan, väännettiin käsi poikki. Silloin hän kaatui. Ahdistajat
-kävivät kiinni hänen jalkoihinsa ja raastoivat hänet yhdessä
-Tatarczukin kanssa asepihalle. Siellä vasta, tervatynnyreiden
-ja nuotioiden valossa, alkoi pikamestaus. Muutama tuhat miestä
-ryntäsi tuomittujen päälle, repi heidät kappaleiksi, ulvoen ja
-taistellen keskenään siitä, kuka pääsisi uhrien kimppuun. Heitä
-tallattiin jaloin, heidän ruumiistaan revittiin kappaleita, villi
-lauma pyöri heidän ympärillään hullaantuneiden joukkojen kauheassa,
-suonenvedontapaisessa liikkeessä. Välistä nostivat veriset kädet
-ilmaan kaksi jo muodottomaksi muuttunutta ihmisruumista, välistä ne
-uudestaan paiskattiin maahan. Kauempana seisovat karjuivat täyttä
-kurkkua, että uhrit olivat heitettävät veteen tai laahattavat
-palavan tervatynnyrin päälle, juopuneet alkoivat tapella keskenään,
-hurjuudessaan sytyttivät muutamat tuleen kaksi viinatuoppia, jotka
-valaisivat helvetillistä näytelmää väräjävällä, sinertävällä
-valollaan. Taivaalta katseli sitä myöskin kuu, tyynenä, kirkkaana,
-leppeänä.
-
-Niin rankaisi "toverikunta" pettureitaan.
-
-Mutta neuvoston tuvassa oli, siitä hetkestä kun kasakat olivat
-laahanneet ulos Tatarczukin ja nuoren Barabaszin, jälleen hiljennyt
-ja atamanit istuivat entisille paikoilleen seinien ääreen, sillä
-viereisestä huoneesta tuotiin vanki.
-
-Varjo lankesi hänen kasvoilleen, kun tulikin oli uunista sammunut,
-ja hämärässä näkyi vain komeavartaloinen mies pystypäisenä ja
-ylpeänä, vaikka kädet olivat sidotut yhteen niininuoralla. Hladki
-heitti huoneeseen kimpun päreitä ja hetken päästä paloi iloinen
-liekki, valaen kirkasta loimuaan Chmielnickiin päin kääntyneen vangin
-kasvoille.
-
-Hänet nähdessään Chmielnicki säpsähti.
-
-Vanki oli -- herra Skrzetuski.
-
-Tuhaj-bej sylkäisi auringonkukansiementen kuoret suustaan ja mutisi
-vähävenäjän kielellä:
-
--- Minä tunnen tuon puolalaisen -- hän on ollut Krimissä.
-
--- Kuolema hänelle! huusi Hladki.
-
--- Kuolema! toisti Czarnota.
-
-Chmielnicki oli jo päässyt mielenliikutuksensa herraksi. Hän katsahti
-pikaisesti Hladkiin ja Czarnotaan, jotka tämän katseen vaikutuksesta
-vaikenivat, ja sitte hän kääntyi leiriatamanin puoleen, sanoen:
-
--- Minäkin tunnen hänet.
-
--- Mistä sinä olet? kysyi leiriatamani Skrzetuskilta.
-
--- Olen lähettiläänä tullut luoksesi, leiriatamani, mutta Chortycassa
-hyökkäsivät ryövärit kimppuuni ja vasten tapoja, joita villeimmätkin
-kansat noudattavat, löivät minua. Ja huolimatta lähettiläsarvostani
-ja syntyperästäni he haavoittivat minut, kohtelivat minua huonosti
-ja toivat minut vankina tänne, jonka seikan hänen armonsa ruhtinas
-Jeremi Wisniowiecki kyllä on pitävä muistossaan sinun varaltasi
-herra, leiriatamani.
-
--- Miksikäs sinä osoitit pahaa sisuasi ja löit nuijallasi kuoliaaksi
-kelpo kasakan? Miksi sinä tapoit neljä kertaa niin monta kuin teitä
-oli itseänne? Etkö sinä tullut tänne tuomaan kirjettä katsellaksesi
-meidän valmistuksiamme ja ilmoittaaksesi niistä ljaheille? Me
-tiedämme myöskin, että sinulla oli kirjeitä zaporogilaisarmeijan
-pettureille, jotta voisit yhdessä heidän kanssansa valmistella koko
-sotajoukon turmiota ja siksi sinua ei otetakaan vastaan lähettiläänä,
-vaan petturina ja sellaisena tulet saamaan oikeudenmukaisen
-rangaistuksen.
-
--- Erehdyt, leiriatamani ja sinä omavaltaisesti arvoosi noussut
-hetmani, sanoi luutnantti, kääntyen Chmielnickin puoleen. -- Jos
-minulla on ollut kirjeitä, niin on jokaisella lähettiläällä, joka
-matkustaa vieraihin maihin, tapana ottaa kirjeitä tuttavilta
-tuttaville, jotta hän itsekin niiden kautta saisi tuttavia
-vieraissa maissa. Mutta minä tulin tänne mukanani ruhtinaan kirje,
-en valmistellakseni teille turmiota, vaan pidättääkseni teitä
-sellaisista teoista, jotka voivat viedä laittomiin yrityksiin
-valtakuntaa vastaan ja tuottaa teille itsellenne ja koko
-zaporogilaissotajoukolle turmion ja perikadon. Ketä vastaan te
-nostatte jumalattoman kätenne? Ketä vastaan te, jotka kutsutte
-itseänne kristikunnan puolustajiksi, teette liiton pakanoiden
-kanssa? Kuningasta, aatelissäätyä ja koko valtakuntaa vastaan! Siksi
-olette te pettureita enkä minä ja siksi sanon teille, että jollette
-nöyryydessä ja kuuliaisuudessa koeta hyvittää pahoja tekojanne, niin
-paha teidät perii! Ovatko Pawlukin ja Nalewajkon ajat jo hävinneet
-muistostanne? Oletteko jo unohtaneet heidän rangaistuksensa?
-Muistakaa siis, että Puolan valtakunnan kärsivällisyys on jo loppunut
-ja miekka riippuu teidän päittenne päällä.
-
--- Haukut, pirun sikiö, päästäksesi kuoleman kynsistä! huusi
-leiriatamani, -- mutta sinua eivät auta uhkauksesi eivätkä mahtavat
-sanasi.
-
-Myöskin muut atamanit alkoivat kiristellä hampaitaan ja kalistella
-sapelejaan. Mutta herra Skrzetuski nosti päänsä entistä korkeammalle
-ja sanoi:
-
--- Älä luule, leiriatamani, että minä pelkään kuolemaa tai puolustan
-henkeäni tai todistelen viattomuuttani. Aatelismiehenä voin joutua
-vain vertaisteni tuomittavaksi enkä minä seiso tässä tuomarien, vaan
-ryövärien edessä, en aatelin edessä, vaan moukkien, en sotilaiden,
-vaan raakalaisten ja minä tiedän hyvin, etten vältä kuolemaani, jolla
-te täytätte vääryytenne mitan. Minun edessäni on kuolema ja kidutus,
-mutta takanani on koko valtakunnan mahti ja kosto ja sitä te kaikki
-vapisette.
-
-Hänen jalo ryhtinsä, puheen ylevyys ja Puolan valtakunnan nimi
-tekivät voimakkaan vaikutuksen. Atamanit katselivat vaieten toinen
-toistaan. Sillä hetkellä näyttivät he tuntevan, ettei heidän edessään
-seisonut vanki, vaan suuren ja mahtavan kansan uhkaava lähettiläs.
-Tuhaj-bej mutisi:
-
--- Kiukkuinen ljahi!
-
--- Kiukkuinen ljahi! toisti Chmielnicki.
-
-Kova kolkutus oveen keskeytti keskustelun. Tatarczukin ja Barabaszin
-teloitus oli juuri loppunut asepihalla; toverikunta toimitti uuden
-lähetystön.
-
-Toistakymmentä veristä, läähättävää, hikistä ja juopunutta kasakkaa
-tuli huoneeseen. He seisahtuivat ovelle ja alkoivat, ojentaen vielä
-verestä höyryäviä käsiänsä, puhua:
-
--- Toverikunta kumartaa herroja vanhain neuvoston jäseniä -- he
-kumartuivat kaikki näiden vöitä kohden -- ja pyytää, että heille
-jätettäisiin tämä ljahi, jotta he saisivat leikkiä hänen kanssaan
-samalla tavalla kuin Barabaszin ja Tatarczukin.
-
--- Jätetään ljahi heille! huusi Czarnota.
-
--- Ei saa jättää! huusi joku toinen. -- Hän on lähettiläs.
-
--- Kuolema hänelle! huusi joukko ääniä.
-
-Sitte vaikenivat kaikki, odottaen mitä leiriatamani ja Chmielnicki
-sanoisivat.
-
--- Toverikunta pyytää ja jollei saa, niin ottaa itse, toistivat
-edustajat.
-
-Herra Skrzetuski näytti olevan auttamattomasti tuhon oma, kun samassa
-Chmielnicki kumartui sanoakseen jotakin Tuhaj-bejn korvaan.
-
--- Hän on sinun vankisi, kuiskasi hän, -- tatarit ovat hänet
-vanginneet, hän on sinun. Annatko riistää hänet itseltäsi? Hän on
-rikas aatelismies ja muutenkin maksaisi Jeremi hänestä paljon kultaa.
-
--- Antakaa ljahi! huusivat kasakat yhä uhkaavammin.
-
-Tuhaj-bej liikahti paikaltaan ja nousi. Hänen hahmonsa muuttui
-yhtäkkiä, silmäterät suurenivat kuin villikissalla ja valkeat hampaat
-välähtelivät. Hän hypähti kuin tiikeri kasakkain eteen, jotka
-vaativat häneltä vankia.
-
--- Menkää tiehenne, pässit, uskottomat koirat, orjat, siansyöjät!
-karjui hän, tarttui kahta zaporogilaista partaan ja ravisti
-vimmatusti. -- Tiehenne, juopot, saastaiset elukat, niljaiset
-käärmeet! Te olette tulleet riistämään minulta sotavankiani, mutta
-kyllä minä teille -- kas noin, pässit! Niin sanoen hän nyhtäisi
-yhä useampia kasakkoja parrasta, kaatoi vihdoin yhden allensa ja
-alkoi tallata häntä jaloillaan. -- Kasvoillenne maahan, orjat,
-sillä minä vien teidät vangiksi, minä tallaan koko Siczin jalkojeni
-alle niinkuin teidät! Minä poltan sen raunioiksi ja peitän teidän
-raadoillanne!
-
-Edustajat perääntyivät pelästyneinä -- kauhea ystävä oli näyttänyt
-voimaansa.
-
-Ja kumma kyllä: Bazawlukissa oli vain kuusi tuhatta ordan
-tataria, heidän selkänsä takana seisoi kyllä vielä khani ja
-koko Krimin sotavoima, mutta itse Siczissä oli toistakymmentä
-tuhatta kasakkaa, lukuunottamatta niitä, jotka Chmielnicki oli jo
-lähettänyt Tomakowkaan -- eikä ainoakaan ääni noussut vastustamaan
-Tuhaj-bejtä. Se menettelytapa, mitä julma murza oli käyttänyt
-vankia puolustaessaan, osoittautui ainoaksi tepsiväksi. Se vaikutti
-vakuuttavasti zaporogilaisiin, joille tatarien apu tällä hetkellä
-oli välttämätön. Lähetystö meni suoraa päätä asepihalle, huutaen
-joukoille, ettei heidän anneta leikkiä ljahin kanssa, sillä hän on
-Tuhaj-bejn vanki ja Tuhaj-bej on suutuksissaan. "Hän repi meitä
-parrasta!" huusivat he. Asepihalla ruvettiin heti toistelemaan:
-"Tuhaj-bej suuttui!" -- "Suuttui!" huusivat joukot alakuloisina.
-"Suuttui, suuttui!" ja hetken perästä alkoi joku kimeä ääni nuotion
-ääressä laulaa:
-
-    Hei, hei,
-    Tuhaj-bej
-    suuttui kovin meihin!
-    Hei, hei,
-    Tuhaj-bej
-    älä suutu meihin!
-
-Nyt toistivat tuhannet äänet: "hei, hei, Tuhaj-bej" ja niin syntyi
-yksi noita lauluja, jotka sitte niinsanoaksemme myrskytuuli kantoi
-yli koko Ukrainan, koskettaen niiden kautta lyyrojen ja teorbanien
-kieliä.
-
-Mutta pian katkesi laulukin, sillä Hassan Baszan puolisesta portista
-juoksi paikalle kymmenkunta miestä, jotka tunkeutuen joukon läpi,
-huusivat: "pois tieltä, pois tieltä!" ja kiiruhtivat minkä pääsivät
-neuvostotalolle. Atamanit olivat jo, poislähdössä, kun nämä uudet
-vieraat tulivat huoneeseen.
-
--- Kirje hetmanille! huusi eräs vanha kasakka.
-
--- Mistä te olette?
-
--- Czehrynistä. Olemme kulkeneet yötä ja päivää tuodaksemme tämän
-kirjeen. Kas tässä!
-
-Chmielnicki otti kirjeen kasakan käsistä ja alkoi lukea. Yhtäkkiä
-hänen kasvonsa muuttuivat, hän keskeytti lukemisensa ja sanoi lujalla
-äänellä:
-
--- Herrat atamanit! Suurhetmani lähettää poikansa Stefanin sotajoukon
-etunenässä meitä vastaan. Sota!
-
-Tuvassa syntyi tavaton hälinä. Vaikea on sanoa, oliko se ilon vaiko
-pelästyksen hälinää. Chmielnicki astui keskelle huonetta, pani kädet
-lanteilleen, hänen silmänsä salamoivat ja hänen äänensä uhkasi ja
-käski.
-
--- Huonekunta-atamanit kasarmeihinsa! Ampukaa torneista tykeillä!
-Lyökää rikki viinatynnyrit! Huomenna aamun koittaessa lähdetään
-marssimaan!
-
-Tästä hetkestä alkaen loppuivat Siczissä yleiset neuvottelut,
-atamanien ja "toverikunnan" kokoukset ja sananvalta. Chmielnicki otti
-käsiinsä rajattoman vallan. Vielä hetki sitte täytyi hänen, peläten,
-ettei hurja "toverikunta" tottelisi häntä, viekkaudella puolustaa
-vankia ja viekkaudella tuhota kapinaan haluttomat. Nyt hän oli
-kaikkien elämän ja kuoleman herrana. Niin kävi aina. Sekä ennen että
-jälkeen sotaretken, vaikka hetmani jo oli valittu, oli määräävänä
-joukon tahto, jonka vastustaminen oli vaarallinen sekä huonekunta- että
-leiriatamanille. Mutta heti kun sotaretki oli julistettu,
-muuttui toverikunta sotajoukoksi, joka alistui sotakuriin,
-huonekunta-atamanit tulivat upsereiksi ja hetmani ylipäälliköksi,
-diktaattoriksi.
-
-Siksi atamanit kuullessaan Chmielnickin käskyt lähtivät suoraa päätä
-huonekuntiensa luo. Neuvottelukokous oli loppunut.
-
-Hetken perästä tärisytti huoneen seiniä kanuunanpauke siltä portilta,
-joka johti Hassan Baszasta Siczin asepihalle. Se vyöryi synkkänä
-kaikuna yli koko Czertomelikin, ilmoittaen sodan alkaneen.
-
-Siitä alkoi myöskin uusi ajankohta kahden kansan historiassa,
-mutta sitä eivät tietäneet juopuneet sicziläiset enempää kuin itse
-zaporogilaisten hetmani.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Chmielnicki meni Skrzetuskin seurassa yöksi leiriatamanin luo
-ja heidän mukanaan tuli myöskin Tuhaj-bej, jonka oli myöhäistä
-palata Bazawlukiin. Villi bej kohteli luutnanttia vankina, josta
-maksetaan korkeat lunnaat, siis ei kuten tavallista vankia, vaan
-kunnioituksella, vieläpä suuremmallakin kuin kasakoita, sillä hän oli
-hänet tavannut kerran khanin palatsissa ruhtinaan lähettiläänä. Sen
-huomatessaan kutsui leiriatamani hänet asuntoonsa ja alkoi niinikään
-kohdella häntä toisin. Vanha atamani oli hartaasti kiintynyt
-Chmielnickiin, joka oli voittanut ja vallannut hänet, ja hän oli
-myöskin huomannut, että Chmielnicki neuvottelujen aikana kaikin
-tavoin oli koettanut pelastaa vankia. Hän hämmästyi vielä enemmän,
-kun Chmielnicki heti tupaan tultua, ennenkuin he vielä olivat
-ehtineet istuutua, kääntyi Tuhaj-bejn puoleen ja sanoi:
-
--- Tuhaj-bej, paljonko aiot vaatia lunnaita tästä vangista?
-
-Tuhaj-bej katsahti Skrzetuskiin ja lausui:
-
--- Sinä sanoit hänen olevan ylhäisen miehen ja minä tiedän, että hän
-on kauhean ruhtinaan lähettiläs ja kauhea ruhtinas rakastaa väkeänsä.
-Bismillah! toinen maksaa ja toinen maksaa yhtaikaa...
-
-Tuhaj-bej mietti vähän ja lisäsi:
-
--- Kaksi tuhatta taaleria.
-
-Chmielnicki sanoi siihen:
-
--- Minä annan sinulle kaksi tuhatta taaleria. Tatarilainen mietti
-hetken. Hänen vinot silmänsä tuntuivat tunkevan Chmielnickin läpi.
-
--- Anna kolme, sanoi hän.
-
--- Miksikä minä antaisin kolme, kun sinä itse pyysit kaksi?
-
--- Jos sinä tahdot saada hänet, niin se on sinulle tärkeää, ja jos se
-on sinulle tärkeää, niin sinä kyllä annat kolme.
-
--- Hän on pelastanut minun henkeni.
-
--- Allah! siitä kannattaa maksaa tuhat lisää. Skrzetuski sekaantui
-nyt kaupantekoon.
-
--- Tuhaj-bej, sanoi hän suuttuneena, -- ruhtinaan rahastosta en voi
-luvata sinulle mitään, mutta vaikka minun täytyisi hävittää kaikki
-omat varani, niin annan minä itse sinulle kolme. Minulla on melkein
-sen verran talletuksia ruhtinaan hallussa ja hyvä maatila ja sen
-pitäisi riittää. Mutta tälle hetmanille en tahdo olla kiitollisuuden
-velassa vapaudesta ja hengestäni.
-
--- Mistäs sinä tiedät, mitä minä sinulle teen? sanoi Chmielnicki ja
-sitte hän, kääntyneenä Tuhaj-bejn puoleen, jatkoi:
-
--- Sota alkaa. Sinä lähetät hänet ruhtinaan luo, mutta ennenkuin
-lähettiläs ehtii perille, on jo Dnieperissä ehtinyt virrata paljon
-vettä. Ja minä lähetän itse sinulle huomenna rahat Bazawlukiin.
-
--- Anna neljä, niin en sano ljahille mitään, sanoi Tuhaj-bej
-kärsimättömästi.
-
--- Minä annan neljä, luottaen sanaasi.
-
--- Herra hetmani, sanoi leiriatamani, -- tahdotteko, niin lasken heti
-rahat pöytään. Minulla on täällä seinän alla, ehkä enemmänkin.
-
--- Sinä voit huomenna viedä ne mukanasi Bazawlukiin, sanoi
-Chmielnicki.
-
-Tuhaj-bej taipui ja haukotteli.
-
--- Minua nukuttaa, sanoi hän. -- Ja huomenna täytyy ennen päivän
-koittoa lähteä Bazawlukiin. Mihin voin täällä heittää pitkälleni?
-
-Leiriatamani osotti hänelle taljakääröjä seinän vieressä.
-
-Tatari heitti pitkäkseen taljoille. Hetken perästä hän kuorsasi kuin
-hevonen.
-
-Chmielnicki käveli muutaman kerran edestakaisin ahtaassa tuvassa ja
-sanoi:
-
--- Ei tule unta silmiini. En nuku. Anna minulle, leiriatamani, jotain
-juotavaa.
-
--- Paloviinaa vai viiniä?
-
--- Viinaa. En nuku...
-
--- Taivaalla tuntuu jo päivän salo, sanoi leiriatamani.
-
--- Myöhäistä on. Mene nukkumaan, vanha ystävä! Juo ja mene.
-
--- Kunniaksi ja onneksi!
-
--- Onneksi!
-
-Leiriatamani pyyhkäisi hihallaan suutaan, ojensi sitte kätensä
-Chimelnickille ja, poistuttuaan huoneen toiseen päähän, kaivautui
-melkein kokonaan lampaantaljoihin, sillä ikä oli jo jäähdyttänyt
-hänen verensä. Pian hänen kuorsaamisensa säesti Tuhaj-bejta.
-
-Chmielnicki istui pöydän ääressä vaiti, ajatuksiin vaipuneena.
-
-Yhtäkkiä hän havahtui, katsahti Skrzetuskiin ja sanoi:
-
--- Herra luutnantti, olette vapaa.
-
--- Olen teille kiitollinen, herra zaporogilaisten hetmani, vaikken
-voikaan salata, että mieluummin olisin ollut toiselle kiitollinen
-vapaudestani.
-
--- Ole siis kiittämättä. Sinä olet pelastanut minun henkeni, minä
-olen sen kostanut sinulle hyvällä, ja nyt me siis olemme kuitit.
-Mutta se minun täytyy vielä sinulle sanoa, etten päästä sinua heti,
-ennenkuin annat minulle kunniasanasi, että palattuasi et virka mitään
-meidän valmistuksistamme etkä joukkojemme suuruudesta eikä mistään,
-mitä olet nähnyt Siczissä.
-
--- Huomaan, että annoit minun tarpeettomasti maistaa vapauden
-hedelmää. Sillä minä en anna sellaista lupausta. Menettelisinhän
-silloin aivan niinkuin ne jotka menevät vihollisen puolelle.
-
--- Minun pääni ja koko zaporogilaisen joukon menestys riippuu
-siitä, että suurhetmani ei marssisi kaikkine sotavoimineen meitä
-vastaan. Ja sen hän kiireimmiten tekisi, jos sinä ilmoittaisit
-meidän voimiemme suuruuden. Älä siis ihmettele, etten minä päästä
-sinua, kun et anna kunniasanaasi, täytyyhän minun olla varma omasta
-turvallisuudestani. Tiedänhän minä mitä olen uskaltanut, tiedän
-mikä kauhea voima on meitä vastassa: molemmat hetmanit, sinun
-kauhea ruhtinaasi, joka yksinään on kokonaisen sotajoukon veroinen,
-ja Zaslawskit, Koniecpolskit ja kaikki nuo pikkukuninkaat, joiden
-jalka tallaa kasakan niskaa. Totta tosiaan: paljon on minulla
-ollut työtä ja paljon on täytynyt kirjoittaa kirjeitä, ennenkuin
-onnistuin nukuttamaan heidän valppautensa. Enhän nyt voi sallia,
-että se taas herätettäisiin. Kun nyt sekä koko irtonainen väestö ja
-linnakasakat ynnä kaikki uskossaan ja oikeuksissaan sorretut että
-zaporogilaissotajoukko ja Krimin khani asettuvat minun puolelleni,
-niin luulen kykeneväni vastustamaan vihollista, sillä minunkin
-voimani on melkoinen ja kaikista enimmän luotan Jumalaan, joka on
-nähnyt kaiken vääryyden ja minun viattomuuteni.
-
-Chmielnicki tyhjensi viinapikarin ja käveli levottomana pöydän
-ympäri, mutta herra Skrzetuski mittaili häntä silmillään ja sanoi
-uljaasti:
-
--- Älä tee pilkkaa, zaporogilaisten hetmani, Jumalasta ja hänen
-kaitselmuksestaan, johon vetoat, sillä sinä vedät päällesi vain
-Jumalan vihan ja pikaisen rangaistuksen. Sinunko sopii huutaa
-korkeinta puolustajaksesi, sinun, joka omien vääryyksiesi ja
-yksityisten selkkaustesi takia nostatat tällaisen kauhean myrskyn,
-sytytät sisällisen sodan liekin ja liityt pakanoihin kristittyjä
-vastaan? Ja mitä tästä tulee? Voitit tai tulit voitetuksi -- sinä
-vuodatat kokonaisen meren ihmisverta ja kyyneliä, autioitat maan
-pahemmin kuin heinäsirkat, annat omat veriheimolaisesi pakanoiden
-vangiksi, järkytät valtakunnan perusteita, kohotat kätesi
-majesteettia vastaan, häpäiset Herran alttarit ja kaiken tämän
-teet sen takia, että Czaplinski riisti vääryydellä sinun talosi ja
-solvaten uhkasi sinua juovuspäissään! Etkö sinä nyt revi ja raasta
-kaikkea, mikä on suurta ja kallista ja uhraa sitä oman etusi takia?
-Sinäkö huudat avuksesi Jumalaa? Totisesti, vaikka olen vallassasi ja
-vaikka voit riistää minulta hengen ja vapauden, sanon sinulle: huuda
-saatanaa äläkä Jumalaa avuksesi, sillä vain helvetin voima voi olla
-sinun apunasi!
-
-Chmielnicki sävähti tulipunaiseksi, hän tarttui sapelinsa kahvaan
-ja katsoi luutnanttiin kuin leijona, joka pian karjahtaa ja karkaa
-uhrinsa kimppuun, mutta hän hillitsi itsensä. Onneksi hän ei vielä
-ollut juovuksissa. Ehkä hänet valtasi jokin levottomuus, ehkä jokin
-ääni hänen sydämessään huusi hänelle: käänny takaisin tieltäsi! Sillä
-yhtäkkiä, aivan kuin puolustautuakseen omia ajatuksiaan vastaan tai
-vakuuttakseen itse itselleen hän puhui:
-
--- Keneltäkään muulta en kärsisi tällaista puhetta, mutta katso
-sinäkin, ettei rohkeutesi tee loppua kärsivällisyydestäni. Sinä
-peloitat minua helvetillä, puhut minun omista eduistani ja
-petoksestani, mutta mistä sinä tiedät, tahdonko minä kostaa vain
-oman persoonallisen vääryyteni? Mistä olisin saanut apumiehiä,
-mistä nuo tuhannet, jotka ovat vannoutuneet johtoni alle ja yhä
-vannoutuvat, jos olisi kysymys vain minun omista kärsimyksistäni?
-Katso millä kannalla ovat asiat Ukrainassa. Katso! maa on rehevä ja
-hedelmällinen, maaemo, syntymämaa, ja kuka on siellä varma huomisesta
-päivästä? Kuka on siellä onnellinen? Kenen uskoa ei siellä sorreta,
-keneltä ei ole riistetty vapaus? Ken siellä ei itke ja huokaa? Vain
-Wisniowieckit, Potockit, Zaslawskit, Kalinowskit, Koniecpolskit ja
-kourallinen aatelisia! Heitä varten ovat starostanvirat, toimet,
-maa ja kansa, heitä varten onni ja kultainen vapaus, mutta muu
-kansa kurottaa kyynelsilmin käsiänsä taivasta kohden, odottaen
-armahdusta Jumalalta, sillä kuninkaalta ei sitä tule. Kuinka moni
-aatelinenkin, kun ei ole voinut sietää heidän sortoaan, pakenee
-Sicziin, niinkuin minä itsekin olen paennut! Minä en tahdokaan
-sotaa kuningasta enkä valtakuntaa vastaan. Valtakunta on äitini,
-kuningas isäni, kuningas on armollinen herra, mutta pikkukuninkaat!
-Heidän kanssaan me emme voi elää. Heillä on alituinen nylkemisensä,
-heillä on vuokransa, heillä on toe-veronsa, maksot naimisluvasta,
-myllyverot, mehiläisverot, nautavero, heidän tiranniutensa ja
-juutalaisten kautta harjoittamansa sorto huutaa taivaaseen asti
-kostoa. Ja miten on palkittu zaporogilaissotajoukon ansiot ja urheus
-monissa sodissa? Missä ovat kasakkain oikeudet? Kuningas antoi --
-pikkukuninkaat ottivat. Nalewajko teloitettiin! Pawluk poltettiin
-vaskikattilassa! Ei ole kuivanut veri niistä haavoista, jotka
-Zólkiewskin ja Koniecpolskin miekat miehin löivät! Eivät ole vielä
-kuivuneet kyyneleet, joita vuodatettiin surmattujen, mestattujen ja
-paaluunpistettyjen puolesta. Ja nyt, katsos mikä loistaa taivaalla
--- Chmielnicki osoitti akkunasta kirkasta pyrstötähteä -- Jumalan
-viha, Jumalan ruoska! Ja jos minun täytyy olla Jumalan ruoskana
-maan päällä, niin tapahtukoon hänen tahtonsa: minä otan sen taakan
-hartioilleni!
-
-Tämän sanottuaan hän ojensi kätensä korkeutta kohti ja näytti siltä
-kuin hän olisi ollut kokonaan tulessa, ollut kuin suuri koston
-soihtu, ja hän värisi ja kaatui sitte penkille, ikäänkuin kohtalonsa
-taakan painamana.
-
-Huoneessa syntyi äänettömyys, jota ainoastaan Tuhaj-bejn ja
-leiriatamanin kuorsaus katkaisivat. Ja nurkassa sirisi surullisesti
-sirkka.
-
-Luutnantti istui pää painuksissa. Tuntui siltä kuin hän olisi
-hakenut vastausta Chmielnickin sanoihin, jotka olivat painavat kuin
-graniittikappaleet. Vihdoin hän alkoi puhua hiljaisella, surullisella
-äänellä:
-
--- Oi, vaikkapa se olisikin totta, niin kuka olet sinä, hetmani,
-asettumaan tuomariksi ja pyöveliksi? Mikä julmuus ja mikä kopeus
-sinua johtaa? Mikset jätä Jumalalle tuomiota ja rangaistusta?
-Minä en puolusta pahoja enkä kiitä vääryyttä enkä nimitä sortoa
-oikeudeksi, mutta katsoppa sinäkin, hetmani, itseesi. Sinä
-moitit pikkukuninkaiden sortoa, sanot, etteivät he tahdo totella
-kuningasta eikä oikeutta, sinä soimaat heidän ylpeyttään, mutta
-oletko itse siitä vapaa, etkö itsekin kohota kättäsi valtakuntaa,
-oikeutta ja majesteettia vastaan? Sinä näet herrojen ja aatelin
-tiranniuden, mutta et näe sitä, että ilman heidän uljuuttansa, heidän
-panssariansa, heidän voimaansa, heidän linnojansa, heidän tykkejänsä,
-heidän joukkojansa vaikeroisi tämä maa, joka nyt tiukkuu maitoa
-ja hunajaa, sata kertaa raskaamman turkkilaisen tai tatarilaisen
-ikeen alla. Sillä kuka sitä suojelisi? Kenen huolenpitoa ja mahtia
-saatte kiittää siitä, että teidän lastenne ei tarvitse palvella
-janitshareina eikä teidän naisianne ryöstetä riettaisiin haaremeihin?
-Kuka asuttaa erämaat, perustaa kyliä ja kaupunkeja, rakentaa Jumalan
-temppelejä...
-
-Herra Skrzetuskin ääni oli käynyt yhä voimakkaammaksi, mutta
-Chmielnicki tuijotti synkästi viinapulloon, laski nyrkiksi puserretun
-kätensä pöydälle ja vaikeni ikäänkuin hän olisi käynyt sisällistä
-taistelua.
-
--- Ja keitä he ovat, puhui herra Skrzetuski edelleen, -- ovatko
-he tulleet Saksasta vaiko Turkista -- eivätkö he ole verta teidän
-verestänne ja luuta teidän luustanne? Eivätkö he ole teidän
-aatelianne, teidän ruhtinaitanne? Eikö niin ollen ole surkeata,
-hetmani, että sinä aseistat nuoremmat veljet vanhempia vastaan ja
-teet heistä isänmurhaajia? Jumalan tähden, vaikkapa he olisivatkin
-pahoja, vaikkapa he kaikki -- mikä ei kuitenkaan ole totta --
-tallaisivat oikeuden jalkojensa alle ja rikkoisivat laillisesti
-vakuutetut oikeudet, niin rangaiskoon heitä Jumala taivaassa ja
-valtiopäivät maan päällä, mutta älä sinä, hetmani! Voitko sinä sanoa,
-että teidän joukossanne on ainoastaan oikeutta tekeviä? Ettekö te ole
-koskaan rikkoneet? Onko teillä oikeus heittää kivellä toisen tahraan?
-Ja koska sinä kysyt minulta, missä ovat kasakkojen privilegiot,
-niin vastaan minä: eivät pikkukuninkaat ole niitä kavaltaneet, vaan
-zaporogilaiset, Loboda, Sasko, Nalewajko ja Pawluk, jonka sinä
-luulottelet tulleen paistetuksi vaskisen härän vatsassa, vaikka
-tiedät hyvin, ettei ollut niin. Hänet repivät rikki teidän kapinanne,
-teidän levottomuutenne ja hyökkäyksenne, joita te teette tatarien
-malliin. Kuka on päästänyt tatarit valtakunnan rajojen sisälle
-sitä varten että te vasta sitte, kun he palaavat ryöstösaaliilla
-kuormitettuina, hyökkäisitte oman voittonne ja etunne takia
-heidän kimppuunsa ja saisitte siitä runsaimman osan? Kuka, kautta
-Jumalan, on luovuttanut omaa kristillistä väkeänsä orjaksi? Kuka
-on aiheuttanut suurimmat riidat? Te! Kenen edessä on aatelismies,
-kauppias, talonpoika turvaton? Teidän! Kuka on sytyttänyt sisälliset
-sodat, polttanut Ukrainan kylät ja kaupungit, raastanut Jumalan
-huoneet, raiskannut naiset? Te ja te! Mitä siis tahdot? Sitäkö
-että teille annettaisiin etuoikeus sisällisen sodan nostamiseen ja
-ryöstöön? Totta totisesti teille on enemmän annettu anteeksi kuin
-teiltä on riistetty. On tahdottu parantaa _membra putrida_, mädänneet
-jäsenet, eikä leikata niitä pois. [Zólkiewskin historialliset sanat.]
-Enkä tiedä onko maailmassa, lukuun ottamatta Puolan valtakuntaa,
-mitään valtaa, joka sietäisi sellaista paisetta omassa povessansa, ja
-osoittaisi niin paljon lempeyttä ja sääliväisyyttä. Ja millaisella
-kiitollisuudella se on palkittu? Kas tuossa makaa sinun liittolaisesi
-ja Puolan valtakunnan leppymätön vihollinen, sinun ystäväsi, mutta
-ristin ja kristikunnan vihollinen, ei ukrainalainen pikkukuningas,
-vaan Krimin murza. Hänen kanssaan sinä lähdet polttamaan omaa
-pesääsi, hänen kanssaan tuomitsemaan veljiäsi. Mutta hän on myöskin
-tämän jälkeen hallitseva sinua ja sinun täytyy tarjota hänelle
-jalustinta!
-
-Chmielnicki tyhjensi uuden viinapikarin.
-
--- Kun minä ja Barabasz aikoinamme olimme armollisen kuninkaan luona,
-vastasi hän synkästi, -- ja kun valitimme meille tapahtuvaa vääryyttä
-ja sortoa, niin sanoi kuningas meille: "eikö teillä ole pyssyä ja
-sapelia vyöllänne?"
-
--- Ja jos tulisit kuninkaitten kuninkaan eteen, niin hän sanoisi:
-"oletko antanut vihollisillesi anteeksi niinkuin minä olen antanut
-vihollisilleni?"
-
--- Minä en tahdo sotaa valtakuntaa vastaan.
-
--- Sinä asetat vain miekan sen kurkkua vastaan!
-
--- Minä lähden vapauttamaan kasakoita teidän kahleistanne!
-
--- Sidottaaksesi heitä tatarilaisiin niini-nuoriin!
-
--- Uskoa tahdon puolustaa!
-
--- Yhdessä pakanain kanssa!
-
--- Mene tiehesi, sinä et ole minun omantuntoni ääni. Tiehesi, sanon
-sinulle!
-
--- Vuodatettu veri ahdistaa sinua, ihmiskyyneleet syyttävät sinua,
-kuolema odottaa sinua, tuomio odottaa!
-
--- Pöllö! huusi Chmielnicki raivoissaan ja väläytti puukkoa
-luutnantin rinnan edessä.
-
--- Lyö! sanoi herra Skrzetuski.
-
-Ja uudestaan tuli hiljaisuus, kuului vain nukkuvien kuorsaus ja
-sirkan surullinen siritys.
-
-Chmielnicki seisoi hetkisen puukko kädessä Skrzetuskin edessä.
-Yhtäkkiä hän säpsähti, tuli tajuihinsa, laski puukon kädestään ja
-tempasi sensijaan viinapullon sekä alkoi juoda. Hän joi sen pohjaan
-asti ja istuutui raskaasti penkille.
-
--- Minä en voi työntää sitä hänen rintaansa, mutisi hän, -- en voi.
-On jo myöhäistä... joko tuo on aamunkoittoa?... Mutta myöhäistä on
-kääntyä takaisinkin... Mitä sinä puhut minulle tuomiosta ja verestä?
-
-Hän oli juonut paljon, viina nousi jo päähän, hän kadotti
-kadottamistaan tajuntaansa.
-
--- Mikä tuomio siellä on? Khani lupasi minulle apujoukkoja.
-Tuhaj-bej nukkuu tuossa. Huomenna kasakat lähtevät liikkeelle ja
-meidän kanssamme pyhä Mikael voittaja! Mutta jos... jos... jos...
-Minä olen sinut lunastanut Tuhaj-bejlta, muista sinä se ja sano...
-tekee kipeää, kipeää! Kääntyä takaisin... on myöhäistä... tuomio...
-Nalewajko... Pawluk...
-
-Yhtäkkiä hän nousi pystyyn, silmät menivät pelästyksestä selälleen ja
-hän huudahti:
-
--- Kuka siellä?
-
--- Kuka siellä? toisti leiriatamani puoliunessa. Mutta Chmielnickin
-pää painui rinnalle ja nyökkäsi vielä uudelleen.
-
--- Mikä tuomio? mutisi hän ja nukkui.
-
-Herra Skrzetuski oli hiljan saaduista haavoista ja kiihtyneestä
-keskustelusta käynyt hyvin kalpeaksi. Hän luuli kuoleman jo olevan
-tulossa ja alkoi ääneensä rukoilla.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-
-Aamulla varhain lähtivät kasakkain jalka- ja ratsujoukot
-liikkeelle Siczistä. Vaikkei veri vielä tahrannut aroja, oli sota
-jo alkanut. Rykmentti seurasi rykmenttiä, joukoissa, niinkuin
-heinäsirkat kevätauringon lämmittäneinä kokoontuvat parviin
-Czertomelikin kaislikoista ja lentävät Ukrainan vainioille. Metsässä
-Bazawlukin takana odottivat jo ordan joukot valmiina marssiin.
-Kuusituhatta sotilasta valittuja joukkoja, jotka olivat asestetut
-verrattomasti paremmin kuin tavalliset ryövärisotajoukot, oli
-khanin zaporogilaisille ja Chmielnickille lähettämä apuarmeija.
-Heidät nähdessään heittivät kasakat lakkinsa ilmaan ja pyssyt
-paukkuivat. Kasakkain meluavat äänet kohosivat yhdessä tatarien
-allah-huutojen kanssa korkeuteen. Chmielnicki ja Tuhaj-bej, kumpikin
-hevoshäntälippujensa alla, karauttivat ratsunsa toistansa kohti ja
-tervehtivät juhlallisesti.
-
-Joukot asettuivat marssiriveihin tatareille ja kasakoille ominaisella
-nopeudella, sitte lähtivät sotajoukot liikkeelle. Ordalaiset
-sijoittuivat kasakkain molemmille siiville, keskustan täytti
-Chmielnicki ratsuväkineen ja sen jäljessä seurasi zaporogilaisten
-kauhea jalkajoukko, sitten tykkiväki kanuunoineen ja kauvempana
-"tabor" eli vankkuristo. Tähän oli sijoitettu leiripalvelusto
-ja ruokavarat, vetojuhtina olivat härät ja lopuksi tulivat
-reservihevoset ja ravinnoksi määrätty karja.
-
-[Päinvastoin kuin nykyään yleensä luullaan, vakuuttaa Beauplan,
-että zaporogilaisjalkaväki oli verrattomasti parempi ratsuväkeä.
-Hänen tietojensa mukaan löi 200 puolalaista helposti 2,000
-zaporogilaista ratsumiestä, kun sensijaan 100 jalkakasakkaa saattoi
-juoksuhaudoistaan kauvan puolustautua 1,000 puolalaista vastaan.]
-
-Kuljettuaan Bazawlukin metsän läpi tulivat rykmentit arolle. Oli
-poutainen päivä, taivaan laella ei näkynyt ainoaakaan pilvenhattaraa,
-keveä tuuli leyhytteli pohjoisesta merelle päin, aurinko kimalteli
-keihäänkärjissä ja aron kukkasissa. Sotajoukon eteen levisivät
-niinsanotut "Villit kentät", äärettömät kuin meri ja ne nähdessään
-valtasi ilo kasakkain sydämet. Suuri, vaaleanpunainen lippu, jossa
-oli arkkienkelin kuva, laskeutui muutaman kerran tervehtimään
-kotoista aroa ja sen esimerkkiä seuraten taipuivat kaikki
-hevoshäntä- ja rykmenttiliput maata kohden. Sama huuto puhkesi
-esiin kaikista rinnoista.
-
-Rykmentit muodostivat vapaita rivejä. Rumpalit, "dowbyszit" ja
-teorbaninsoittajat ratsastivat armeijan etunenään; rummut rämisivät,
-litaurat ja teorbanit soivat ja niitä säesti laulu tuhansista
-rinnoista, kaiuttaen ilmaa ja aroa.
-
-    Oi te arot armahaiset,
-    kukkasilla kirjaellut,
-    aavat kuin meren ulappa!
-
-Teorbanistit laskivat ohjaksensa höllälle ja koskettelivat,
-kallistuneina satulassa taaksepäin ja silmät tähdättyinä taivasta
-kohden, soittimiensa kieliä; litauran- eli tamburiininsoittajat
-kohottivat käsiään päittensä yli ja löivät vaskisiin renkaisiinsa;
-dowbyszit pärryttivät rumpujansa ja kaikki nämä äänet ynnä laulujen
-yksitoikkoiset sanat ja tatarilaispillien kimeä piipatus sulivat
-eräänlaiseksi äärettömäksi, villiksi säveleksi, joka oli alakuloinen
-kuin itse aro. Hurmaus valtasi kaikki rykmentit, päät huojuivat
-laulun tahdissa ja lopulta tuntui siltä kuin koko aro, lauluun
-yhtyneenä, olisi huojunut yhdessä ihmisten, hevosten ja lippujen
-kanssa.
-
-Pelästynyt lintulauma pyrähti lentoon arolta ja leijaili sotajoukon
-edessä kuin toinen, ilmojen armeija.
-
-Välistä vaikenivat laulu ja soitto ja silloin kuului vain lippujen
-lepatus, kavioiden töminä, hevosten korskahdukset ja leirivankkurien
-kitinä, joka muistutti joutsenten tai kurkien kirkunaa.
-
-Etunenässä, suuren vaaleanpunaisen lipun sekä hevoshännän alla
-ratsasti Chmielnicki, punaiseen puettuna, valkean hevosen selässä,
-kädessään kullattu nuija.
-
-Koko leiri liikkui hiljaa ja suuntasi kulkuaan pohjoista kohti,
-peittäen kuin uhkaava aalto joet, tammilehdot ja kummut, täyttäen
-humulla ja hälinällä arojen autiuden.
-
-Mutta Czehrynistä päin, erämaan pohjoiselta rajalta vyöryi tätä
-aaltoa vastaan toinen, Puolan kruunun joukkojen aalto, nuoren
-Potockin johtamana. Täällä kävivät zaporogilaiset ja tatarit,
-iloinen laulu huulillaan, kuin häihin. Tuolla eteni arvokkaan
-näköinen husaariarmeija, synkästi vaieten, käyden vastenmielisesti
-tähän maineettomaan taisteluun. Täällä, vaaleanpunaisen lipun alla
-heilutteli vanha, kokenut päällikkö uhkaavana nuijaansa, voitosta
-ja kostosta varmana. Tuolla ratsasti joukkonsa etunenässä miettivän
-näköinen nuorukainen, aavistaen lähenevää surullista kohtaloaan.
-
-Heitä eroitti vielä arojen avaruus.
-
-Chmielnicki ei pitänyt kiirettä, hän laski näet, että jota kauemmas
-aroille nuori Potocki uppoaa, sitä kauemmas hän loittonee molemmista
-hetmaneista ja sitä helpommin hän, Chmielnicki, suoriutuu hänestä.
-Ja sillävälin yhä uudet karkulaiset Czehrynistä, Powoloczysta
-ja kaikista Ukrainan rantakaupungeista lisäsivät joka päivä
-zaporogilaisten voimia, tuoden samalla viestejä puolalaisten
-leiristä. Heiltä sai Chmielnicki tietää, että vanha hetmani on
-lähettänyt häntä vastaan poikansa maata myöden kahden tuhannen
-sotamiehen kanssa ja kuusituhatta vähävenäläistä ratsumiestä ynnä
-tuhat saksalaista jalkamiestä kulki lotjissa Dnieperiä pitkin.
-Molemmat nämä sotavoimat olivat saaneet käskyn pysyä alituisessa
-yhteydessä keskenään, mutta tätä käskyä vastaan rikottiin jo
-ensimäisenä päivänä, sillä lotjat joutuivat Dnieperin nopean
-virran mukana melkoisesti edelle rantaa pitkin ratsastavasta
-husaarijoukosta, jonka marssi suuresti myöhästyi sentakia, että sen
-täytyi kulkea yli kaikkien Dnieperiin laskevien sivujokien.
-
-Chmielnicki näki mielellään, että tämä välimatka tulisi vieläkin
-suuremmaksi eikä pitänyt kiirettä. Marssin kolmantena päivänä hän
-asettui leiriin Komysza Wodan läheisyyteen levähtämään.
-
-Sillävälin olivat Tuhaj-bejn tiedustelujoukot tuoneet paikalle
-kaksi puolalaista rakuunaa. Nämä olivat heti Czehrynistä lähdettyä
-karanneet Potockin leiristä. Ratsastaen yötä päivää he olivat
-päässeet melkoisesti oman joukkonsa edelle. Heidät tuotiin heti
-Chmielnickin eteen.
-
-Rakuunain kertomukset vahvistivat minkä Chmielnicki jo tiesi nuoren
-Stefan Potockin sotavoimista. Sensijaan tuli hänelle uutena tietona,
-että niiden vähävenäläisten johtajina, jotka yhdessä saksalaisen
-jalkaväen kanssa kulkevat pitkin Dnieperiä, oli vanha Barabasz ja
-Krzeczowski. Kuultuaan viimemainitun nimen Chmielnicki hypähti
-pystyyn.
-
--- Krzeczowskiko, Perejaslawin registerikasakkain päällikkö?
-
--- Hän juuri, jalosukuinen herra hetmani, vastasivat rakuunat.
-
-Chmielnicki kääntyi ympärillä seisovien rykmentinpäällikköjen puoleen.
-
--- Eteenpäin -- mars! komensi hän kaikuvalla äänellä.
-
-Noin tuntia myöhemmin lähti koko leiri liikkeelle, vaikka aurinko jo
-teki laskua eikä yö näyttänyt tulevan poutainen. Läntiselle taivaalle
-nousi pelottavan näköisiä ruskeita pilvenlonkia, jotka muistuttivat
-lohikäärmeitä ja leviataaneja. Ne lähenivät toisiaan ikäänkuin
-ryhtyäksensä taisteluun.
-
-Sotajoukko kääntyi vasemmalle Dnieperin rantaa kohden, se marssi
-nyt ääneti, laulamatta, pärryttämättä rumpuja ja tamburiineja ja
-nopeassa tahdissa, mikäli sen salli ruoho, joka näillä seuduin
-oli niin rehevä, että siihen uponneet rykmentit välistä katosivat
-näkyvistä ja eriväriset liput tuntuivat purjehtivan yksinänsä pitkin
-aroa. Hevosväki tallasi valmiiksi tietä vankkureille ja jalkaväelle,
-jotka pääsivät kulkemaan vain hitaasti ja pian jäivät melkoisesti
-jäljellepäin. Kohta verhosi yö arot. Tavattoman suurena kieri
-punainen kuu verkalleen taivaalle, vähänpäästä peittivät sen pilvet,
-mutta se syttyi taasen ja sammui niinkuin tuulenpuuskien tukahuttama
-lamppu.
-
-Puoliyö oli jo ohi, kun kasakkaan ja tatarilaisten silmien edessä
-alkoi häämöittää mustia jättiläismassoja, jotka vähitellen selvästi
-piirtyivät tummalle taivaalle.
-
-Kudakin muurit olivat heidän edessään.
-
-Etuvartiostot lähestyivät linnaa pimeän peitossa varovasti ja hiljaa
-kuin sudet tai yölinnut. Ehkäpä nyt voi odottamatta hyökätä nukkuvan
-linnoituksen kimppuun!
-
-Mutta yhtäkkiä hajoitti salama valleilta pimeyden. Peloittavasta
-paukahduksesta tärisivät Dnieperin kalliot ja tulinen kuula piirsi
-taivaalle säkenöivän kaaren ja putosi aron ruohoon.
-
-Synkkä kyklopi Grodzicki ilmoitti valvovansa.
-
--- Senkin silmäpuoli koira! mutisi Chmielnicki Tuhaj-bejlle, -- hän
-näkee yölläkin.
-
-Kasakat väistivät linnan. Sen valloittamista he eivät voineet
-ajatellakaan tällä hetkellä, jolloin heitä itseänsä vastaan marssi
-Puolan sotaväki, ja kulkivat eteenpäin. Mutta herra Grodzicki ampui
-tykeillä heidän jälkeensä niin että linnan muurit tärisivät. Hän ei
-tehnyt sitä tuottaakseen heille vahinkoa, koska he kulkivat melkoisen
-välimatkan päässä, vaan varoittaakseen Dnieperin yli kulkevia
-joukkoja, jotka nähtävästi eivät enään olleet kaukana.
-
-Ennen kaikkea herätti Kudakin tykkien pauke vastakaikua herra
-Skrzetuskin sekä sydämessä että korvissa. Nuori ritari, jota
-Chmielnickin käskystä kuljetettiin kasakkaleirin mukana, oli
-edellisenä päivänä vaikeasti sairastunut. Hän tosin ei ollut
-Chortycan taistelussa saanut kuolettavaa haavaa, mutta hän oli
-kadottanut niin paljon verta, että tuskin näytti voivan jäädä eloon.
-Hänen haavansa, joita vakausmies oli hoitanut kasakkain tavalla,
-avautuivat, hän sai kuumeen ja tänä yönä hän kasakkakärryissä
-makasi puoleksi tajuttomana, tietämättä mitään maailman menosta.
-Vasta Kudakin tykit hänet herättivät. Hän avasi silmänsä, nousi
-istualleen rattailla ja alkoi katsella ympärilleen. Kasakkaleiri
-liikkui pimeässä kuin painajaisten piiri pahassa unessa ja linna
-paukkui ja valaisi seutua rusoittavilla savuilla. Tuliset kuulat
-hyppelivät pitkin aroa, räjähdellen ja kihisten niinkuin vihaiset
-koirat, ja tätä nähdessä valtasi herra Skrzetuskin sellainen
-suru ja ikävä, että hän oli valmis vaikkapa heti kuolemaan, jos
-siten edes hänen sielunsa saisi lentää oman väen luo. Sota! sota!
-ja hän makaa täällä vihollisten leirissä, aseetonna, sairaana,
-voimatta nousta vankkureista! Puola on vaarassa, mutta hän ei saada
-lentää sitä pelastamaan! Siellä Lubniessa lähtevät sotajoukot jo
-varmaan liikkeelle. Ruhtinas, salamat silmissä, ratsastaa riviensä
-edessä, ja minnepäin hän nuijallaan viittaa, siellä iskee heti
-kolmesataa keihästä, kuin kolmesataa ukonnuolta. Nyt alkoi tuttuja
-kasvoja ilmestyä luutnantin silmien eteen. Pikku Wolodyjowski
-kiitää rakuunoidensa etunenässä, kädessä kapea sapeli; hän on
-kuitenkin miekkailijoiden miekkailija ja ketä vastaan hän ryhtyy
-miekkataisteluun, se lepää jo puoleksi haudassa. Tuolla taas kohottaa
-herra Podbipienta tuhoisaa kallonhalkaisijaansa -- saako hän halki
-kolme päätä vai eikö? Kirkkoherra Jaskólski kiertää lippujen ympäri
-ja rukoilee, kädet kohotettuina; vanhana sotilaana hän ei voi
-kuitenkaan pidättäytyä, vaan karjaisee välistä: "lyö! hakkaa maahan!"
-Ja tuolla laskevat kyrassierit jo keihäänsä ratsun korvan juureen,
-rykmentit ryntäävät eteenpäin, kannustavat hevosiaan, kiitävät:
-taistelua, hälinää!
-
-Yhtäkkiä näky vaihtuu. Luutnantin edessä seisoo Helena, kalpeana,
-hiukset hajalla ja huutaa: "pelasta, sillä Bohun ajaa minua takaa!"
-Herra Skrzetuski riuhtoo vankkureilla, kunnes jokin ääni, tällä
-kertaa jo todellinen, lausuu hänelle:
-
--- Makaa, lapsi, minä sidon haavasi.
-
-Se oli leiri-esauli Zachar, jonka Chmielnicki oli käskenyt hoitaa
-luutnanttia kuin silmäterää. Hän laskee hänet vankkureihin
-pitkäkseen, peittää hevosen taljalla ja kysyy:
-
--- Kuinka sinä jaksat?
-
-Herra Skrzetuski tulee täydellisesti tajuihinsa. Unennäöt häipyvät,
-vankkurit kulkevat aivan pitkin Dnieperin rantaa. Viileä tuulahdus
-tulee joelta ja yö kalpenee kalpenemistaan. Vesilinnut alkavat
-aamupuhelunsa.
-
--- Kuule Zachar, joko olemme tulleet Kudakin ohi? kysyy herra
-Skrzetuski.
-
--- Jo, vastasi zaporogilainen.
-
--- Ja minne te marssitte?
-
--- En tiedä. Tulee kai taistelu, mutta en minä varmaan tiedä.
-
-Kun Skrzetuski kuuli nämä sanat, alkoi hänen sydämensä iloisesti
-sykkiä. Hän oli arvellut, että Chmielnicki tulisi piirittämään
-Kudakia ja että sota olisi alkanut siitä. Mutta kiireestä, jolla
-kasakat marssivat eteenpäin, teki hän sen johtopäätöksen, että
-valtakunnan sotajoukot olivat lähellä ja että Chmielnicki väisti
-linnan juuri siksi, ettei hänen tarvitsisi ryhtyä taisteluun sen
-tykkien ulottuvilla. "Ehkä vielä tänään pääsen vapaaksi!" ajatteli
-luutnantti ja nosti kiitollisena silmänsä taivasta kohti.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Kudakin tykkien paukkeen olivat kuulleet myöskin ne joukot, jotka
-kulkivat lotjissa vanhan Barabaszin ja Krzeczowskin johdolla.
-
-Niitä oli kuusi tuhatta registerikasakkaa ja rykmentti oivallista
-saksalaista jalkaväkeä, päällikkönään Hans Flick.
-
-Herra Mikolaj Potocki oli kauvan epäröinyt, ennenkuin lähetti
-kasakkoja Chmielnickiä vastaan. Kun Krzeczowskilla kuitenkin oli
-heihin erittäin suuri vaikutusvalta ja kun hetmani rajattomasti
-luotti Krzeczowskiin, niin käski hän jalkakasakkain vain vannoa
-uskollisuudenvalan ja lähetti heidät Jumalan nimeen.
-
-Krzeczowski, kokenut ja edellisissä sodissa mainetta saavuttanut
-sotilas, oli Potockien perheen kasvatti. Sille hän oli
-kiitollisuudenvelassa kaikesta, everstinarvostaan, aateluudestaan,
-jonka Potockit olivat hankkineet hänelle valtiopäivillä, ja lisäksi
-hän oli elinajakseen saanut heiltä laajat tilukset Dnieperin ja
-Ladawan varsilla.
-
-Niin monet siteet yhdistivät häntä valtakuntaan ja Potockeihin,
-ettei hetmani voinut vähintäkään epäillä hänen luotettavuuttaan.
-Lisäksi hän oli mies parhaissa voimissaan, tuskin viidenkymmenen
-vanha ja suuri tulevaisuus odotti häntä maan palveluksessa. Muutamat
-näkivät hänessä jo Stefan Chmieleckin seuraajan, hänen, joka oli
-aloittanut uransa yksinkertaisena aron ritarina ja lopettanut
-Kiovan vojevodana ja valtakunnan senaattorina. Krzeczowski saattoi
-kulkea tuota samaa tietä, häntä ajoivat sille miehekkyys, hurja
-tarmo ja hillitön kunnianhimo sekä rikkauksien ja ylhäisten arvojen
-nälkä. Kunnianhimon takia hän äskettäin oli pyrkinyt Litynin
-starostan paikalle ja kun sen lopulta sai herra Korbut, niin herra
-Krzeczowski hautasi pettymyksen syvälle sydämeensä, mutta oli
-vähällä sairastua kateudesta ja mieliharmista. Nyt näytti kohtalo
-jälleen hymyilevän hänelle, kun hän suurhetmanilta oli saanut näin
-tärkeän tehtävän armeijassa ja kun hän varmaan saattoi otaksua,
-että hänen nimensä tulee kuninkaan kuuluville. Ja tämä oli tärkeä
-asia, sillä sen jälkeen hänen tarvitsi vain kumartaa, saadakseen
-vahvistuskirjan, jossa oli nuo aatelissielulle niin mieluisat sanat:
-"Meitä on rukoillut ja anonut hänelle lahjaksi antamaan ja me,
-muistaen hänen palveluksensa, annamme" j.n.e. Tätä tietä saatiin
-Vähä-Venäjällä rikkauksia ja korkeita arvoja, tätä tietä äärettömät
-alat autioita aroja, jotka sitä ennen olivat kuuluneet vain Jumalalle
-ja valtakunnalle, siirtyivät yksityisten käsiin. Tätä tietä tuli
-köyhä raukka herraksi ja saattoi elää siinä toivossa, että hänen
-jälkeläisensä kerran istuvat senaattorien penkeillä.
-
-Krzeczowskin mieltä kaiveli vain se, että hänen tärkeässä
-tehtävässään täytyi jakaa valtansa Barabaszin kanssa. Tämä jako
-oli kuitenkin vain nimellinen. Todellisuudessa oli vanha Czerkasyn
-päällikkö, varsinkin viime aikoina, käynyt niin heikoksi ja
-raihnaaksi, että hän enään vain ruumiinsa puolesta kuului maan
-päälle, hänen sielunsa ja mielensä oli alituisen turtumuksen ja
-uupumuksen vallassa, mielentilojen, jotka tavallisesti käyvät
-todellisen kuoleman edellä. Sotaretken alussa hän oli herännyt
-ja reipastunut ja näytti siltä kuin sotatorvien soidessa vanha
-sotilasveri olisi alkanut voimakkaammin kiertää -- hänhän aikoinaan
-oli kuuluisa ritari ja arojen päällikkö. Mutta heti marssin aljettua
-olivat airojen loiske, sotamiesten laulut ja proomujen miellyttävä
-liukuminen veden pinnalla tuudittaneet häntä uneen, niin että hän
-unohti koko tämän maailman. Krzeczowski hallitsi ja vallitsi,
-Barabasz heräsi vain syömään. Tarpeeksi syötyänsä hän tavallisesti
-kysyi yhtä ja toista, hänet tyydytettiin jollakin vastauksella ja
-lopuksi hän huokasi ja sanoi: "mielelläni olisin mennyt hautaan
-toisenlaisessa sodassa, mutta tapahtukoon Jumalan tahto!"
-
-Yhteys Stefan Potockin johdolla marssivan sotajoukon kanssa katkesi
-yhtäkkiä. Krzeczowski rupesi moittimaan, että husaarit ja rakuunat
-liikkuvat liian hitaasti, viivytellen jokien yli kulkiessa ja ettei
-nuorella hetmaninpojalla ole sotilaallista kokemusta. Siksi käski hän
-puolestaan soutaa ja purjehtia nopeasti eteenpäin.
-
-Lotjat soluivat Dnieperin virran mukana Kudakia kohden, edeten yhä
-enemmän valtakunnan sotajoukoista.
-
-Vihdoin kuului eräänä yönä tykkien ammuntaa.
-
-Barabasz nukkui eikä herännyt, sensijaan Flick nousi pois lotjasta ja
-lähti Krzeczowskin luo.
-
--- Herra eversti, sanoi hän, -- Kudakin tykit paukkuvat. Mitä minun
-on tehtävä?
-
--- Pysäyttäkää lotjat, jäämme yöksi kaislikkoon.
-
--- Chmielnicki piirittää luullakseni linnaa. Minun mielestäni pitäisi
-kiiruhtaa avuksi.
-
--- Minä en kysy teidän mielipidettänne, annan vain käskyjä. Komento
-on minun käsissäni.
-
--- Herra eversti!
-
--- Pysähtykää ja odottakaa, sanoi Krzeczowski. Mutta nähdessään,
-että tarmokas saksalainen vetelee keltaista partaansa eikä aio ilman
-järkisyytä luopua aikeestaan, hän lisäsi leppeämmällä äänellä:
-
--- Kastellaani tulee ehkä ennen huomenaamua ratsuväkineen meidän
-mukaamme eikä linnaa valloiteta yhdessä yössä.
-
--- Mutta jollei tule?
-
--- Niin odotamme vaikka kaksi päivää. Te ette tunne Kudakia. He
-katkaisevat hampaansa sen muureihin, mutta minä en lähde avuksi
-ilman kastellaania, sillä minulla ei ole siihen oikeutta. Se riippuu
-hänestä.
-
-Krzeczowski tuntui olevan oikeassa eikä Flick enään pysynyt
-vaatimuksessaan, vaan poistui saksalaistensa luo. Hetken perästä
-lähenivät lotjat oikeaa rantaa ja liukuivat kaislikkoon, joka sillä
-kohdalla peitti yli sadan askeleen leveydeltä tulvillaan olevan
-joen. Vihdoin taukosi airojen loiskina, veneet joutuivat kokonaan
-kaislikkojen peittoon ja joki näytti aivan tyhjältä. Krzeczowski
-kielsi sytyttämästä tulia, laulamasta ja puhumasta, joten koko
-ympäristössä vallitsi hiljaisuus. Vain silloin tällöin katkaisi sen
-Kudakin tykkien kaukainen kaiku. Veneissä ei kukaan, paitsi Barabasz,
-ummistanut silmiään. Ritarillinen ja taistelunhaluinen Flick olisi
-tahtonut lintuna lentää Kudakin avuksi. Ukrainalaiset sotamiehet
-kyselivät hiljaa toisiltaan, kuinka linnan mahtaa käydä, kestääkö se
-vai eikö kestä. Pauke kasvoi kuitenkin kasvamistaan. Kaikki olivat
-vakuutetut siitä, että linna torjuu väkirynnäkön. "Chmiel ei leiki,
-mutta ei Grodzickikaan leiki", kuiskailivat kasakat. "Vaan mitä
-tapahtuu huomenna?"
-
-Saman kysymyksen teki luultavasti itselleen Krzeczowski, joka istuen
-lotjansa kokassa, oli vaipunut syviin mietteisiin. Hän tunsi hyvin
-Chmielnickin, oli hänet jo kauvan tuntenut. Tähän asti oli hän
-pitänyt häntä tavattoman kykenevänä miehenä, miehenä, jolta puuttui
-vain liikunta-alaa kotkana lentääkseen korkeuteen. Nyt Krzeczowski
-kuitenkin epäili sitä. Tykit yhä jyrisivät, mutta piirittikö
-Chmielnicki todella Kudakia?
-
--- Jos niin on, mietti Krzeczowski, -- niin hän on mennyttä miestä.
-
-Olisiko hän, Chmielnicki, nostatettuaan Zaporozen, saatuaan vakuuden
-khanin avusta, koottuaan ympärilleen voimat, jollaisia ei kukaan
-tähänastisista seikkailijoista ollut komentanut, nyt, sensijaan että
-mitä kiireimmin olisi marssinut Ukrainaan herättämään valveille
-rahvaan, voittamaan puolellensa linnakasakat, lyömään hetmanit ja
-ottamaan haltuunsa koko maan ennenkuin uudet sotajoukot olisivat
-ehtineet saapua sen puolustukseksi, olisiko hän, vanha sotilas,
-ryhtynyt väkirynnäköllä valloittamaan voittamatonta linnaa, linnaa
-joka voi pitää puoliansa ehkä koko vuoden ajan? Ja sallisiko hän,
-että hänen parhaat joukkonsa särkyisivät Kudakin muureja vastaan,
-aivan kuin Dnieperin aalto särkyy koskien kallioihin? Ja odottaisiko
-hän Kudakin luona, kunnes hetmanit saavat lisäjoukkoja ja saartavat
-hänet kuin Nalewajkon Solonican luona?
-
--- Hän on mennyttä miestä! toisti herra Krzeczowski vielä kerran.
-Hänen omat kasakkansa luovuttavat hänet, onnistumaton väkirynnäkkö
-herättää tyytymättömyyttä ja säikähdystä, kapinan kipinä sammuu aivan
-alkuunsa eikä Chmielnicki tule peloittavammaksi kuin miekka, joka
-särkyy kahvan kohdalta. Hän on tyhmyri!
-
--- Siis -- ajatteli herra Krzeczowski, -- siis annan huomenna
-jalkasotilaitteni ja saksalaisten nousta maihin ja seuraavana yönä
-hyökkään äkkiarvaamatta väkirynnäköistä heikontuneiden päälle, lyön
-zaporogilaiset perinpohjin ja heitän vangitun Chmielnickin hetmanin
-jalkain juureen. Se on hänen oma syynsä, sillä olisi voinut käydä
-toisinkin!
-
-Ja herra Krzeczowskin hillitön kunnianhimo nousi haukan siivillä
-korkeuteen. Hän tiesi hyvin, että nuori Potocki ei mitenkään ehdi
-tänne ennen seuraavaa yötä. Kuka siis repäisee irti hydran pään?
-Krzeczowski! Kuka sammuttaa kapinan, joka hirveänä tulipalona voi
-sytyttää koko Ukrainan? Krzeczowski! Ehkä vanha hetmani tulee vähän
-pahoilleen, että tämä tapahtuu ilman hänen poikapahasensa osanottoa,
-mutta pian se raivo on ohi ja kaikki kunnian ja kuninkaallisen armon
-säteet valaisevat voittajan otsaa.
-
-Ei! Täytyy kuitenkin jakaa kunnia vanhan Barabaszin ja Grodzickin
-kanssa. Herra Krzeczowski kävi hyvin synkäksi, mutta muuttui sitte
-yhtäkkiä leppeämmäksi. Barabasz, tuo vanha pölkky, voidaan minä
-päivänä hyvänsä kuopata maahan eikä Grodzicki halua mitään muuta kuin
-jäädä Kudakiin peloittelemaan silloin tällöin tatareja kanuunillaan;
-jää siis yksin Krzeczowski.
-
-Kunhan hän vain saisi Ukrainan hetmaninarvon!
-
-Tähdet vilkuttelivat taivaalla ja everstistä tuntui siltä kuin
-ne olisivat olleet jalokiviä hetmanin nuijassa. Tuuli lepatti
-kaislikossa ja hänestä tuntui siltä kuin hetmanin hevoshäntälippu
-olisi lepattanut.
-
-Kudakin tykit yhä jyrisivät.
-
--- Chmielnicki panee kaulansa miekan alle, mietti eversti edelleen,
--- mutta oma syy, kaikki olisi voinut olla toisin, jos hän olisi heti
-lähtenyt Ukrainaan... olisi voinut olla toisin. Siellä kaikki kiehuu
-ja käy, siellä on ruutia, joka odottaa vain sytyttävää kipinää.
-Valtakunta on mahtava, mutta sillä ei Ukrainassa ole sotavoimia ja
-kuningas on vanha ja kivuloinen.
-
-Yksi ainoa zaporogilaisten voittama taistelu saisi aikaan
-arvaamattomia asioita...
-
-Krzeczowski painoi kasvot käsiinsä ja istui liikkumattomana. Tähdet
-laskivat sillävälin yhä alemma, verkalleen liketen aroa. Ruohoissa
-lepäilevät viiriäiset alkoivat pyrähdellä lentoon, pian oli aamu
-koittava.
-
-Vihdoin vahvistuivat everstin mietteet järkähtymättömiksi. Huomenna
-hän törmää Chmielnickiä vastaan ja murskaa hänet tomuksi. Hänen
-ruumiinsa ylitse käy tie rikkauksiin ja arvoihin ja Krzeczowskista
-tulee rankaiseva ase valtakunnan käteen, sen puolustaja ja
-vastaisuudessa yksi sen arvohenkilöjä ja senaattoreja. Kun hän on
-voittanut zaporogilaiset ja tatarit, ei häneltä enään kielletä mitään.
-
-Ja kuitenkin -- hänelle ei annettu Litynin starostakuntaa!
-
-Sitä muistaessaan Krzeczowski pusersi kätensä nyrkiksi. Hänelle ei
-annettu starostanpaikkaa huolimatta hänen suojelijainsa Potockien
-mahtavasta vaikutusvallasta, huolimatta hänen sotilasansioistaan,
-vain sentähden, että hän oli _homo novus_ ja hänen kilpailijansa
-johti sukujuurensa ruhtinaista! Puolan valtakunnassa ei vielä riitä
-se, että tulee aatelismieheksi, täytyy odottaa, että tämä aateluus
-peittyisi homeella niinkuin viini ja ruostuisi niinkuin rauta.
-
-Vain Chmielnicki saattaisi panna toimeen uuden asiain järjestyksen,
-jota toivottavasti itse kuningaskin kannattaisi. Mutta mies parka
-tahtoo mieluummin lyödä päänsä puhki Kudakin kallioita vastaan!
-
-Krzeczowski tyyntyi vähitellen. Häneltä on kerran kielletty starostan
-arvo -- entäs sitte! Sitä paremmin koetetaan palkita häntä, jahka
-hän on saanut voiton, tukahuttanut kapinan ja vapauttanut Ukrainan,
-ehkäpä koko valtakunnan, sisällisestä sodasta. Silloin häneltä ei
-kielletä mitään! Silloin hän ei tarvitse edes Potockeja!
-
-Väsynyt pää laskeutui rinnalle -- hän nukkui, nähden unta starostan- ja
-kastellaanipaikoista, kuninkaan ja valtiopäivien lahjoittamista
-maatiloista.
-
-Kun hän heräsi, hämärsi jo aamu. Lotjissa makasivat vielä
-kaikki. Etäällä loiskivat Dnieperin vedet kalpeassa, sinne tänne
-kylväytyneessä valossa, ympärillä vallitsi täydellinen hiljaisuus.
-Juuri tuo hiljaisuus herätti hänet.
-
-Kudakin tykit olivat lakanneet jyrisemästä.
-
-Mitäs tämä on? ajatteli Krzeczowski. Ensimäinen rynnäkkö on torjuttu,
-vai onko ehkä Kudak valloitettu?
-
-Mutta sehän on mahdotonta.
-
-Ei! Nähtävästi lyödyt kasakat makaavat jossakin kauvempana linnasta
-ja nuoleskelevat haavojaan. Ja silmäpuoli Grodzicki katselee heihin
-ampumareiästä, tähdäten tykeillään uudestaan.
-
-Huomenna he uudistavat rynnäkön ja katkaisevat uudelleen hampaansa.
-
-Päivä koitti. Krzeczowski herätti miehet lotjassaan ja lähetti
-venheen hakemaan Flickiä. Flick saapui heti.
-
--- Herra eversti, sanoi hänelle Krzeczowski, -- jollei kastellaani
-joukkoineen saavu ennen iltaa ja rynnäkkö uudistetaan yöllä, niin me
-marssimme linnan avuksi.
-
--- Minun väkeni on valmiina, sanoi Flick.
-
--- Antakaa heille ruutia ja luoteja.
-
--- On annettu.
-
--- Yöllä astumme maihin ja kuljemme hiljaa aroa pitkin. Hyökkäämme
-odottamatta heidän kimppuunsa.
-
--- Gut! sehr gut! Mutta emmekö siirtäisi lotjia hiukan eteenpäin.
-Linnaan on noin neljä puolalaista penikulmaa. Se on liian pitkä matka
-jalkaväelle.
-
--- Jalkaväki asettuu ratsuväen hevosten selkään.
-
--- Sehr gut!
-
--- Pysyköön väki hiljaa kaislikossa, älköön menkö rannalle älköönkä
-pitäkö ääntä! Tulta ei saa polttaa, jottei savu ilmaisisi meitä. He
-eivät saa tietää meistä mitään.
-
--- On sellainen sumu, ettei savukaan näy.
-
-Kaislaa kasvava joenlahti, johon lotjat olivat pysähtyneet, oli
-todella, samoin kuin arokin, valkoisenaan läpitunkematonta sumua niin
-kauvas kuin silmä kantoi. Mutta kun päivä vasta oli koitossaan, niin
-saattoi sumu kyllä vielä laskea maahan ja paljastaa aron avaruuden.
-
-Flick lähti Krzeczowskin luota. Väki lotjissa heräsi vähitellen.
-Sille julistettiin Krzeczowskin käsky, että on oltava hiljaa.
-Sotamiehet valmistautuivat siis aamuaterialleen ilman tavallista
-iloista hälinää. Se joka sattui kulkemaan rannalla tai purjehtimaan
-keskellä jokea, ei olisi aavistanutkaan, että läheiseen lahdelmaan
-oli kätkeytynyt muutama tuhat miestä. Hevosiakin käskettiin
-syöttämään kädestä, etteivät ne hirnuisi. Sumun peittämät lotjat
-olivat kiinnitetyt kaislametsään. Siellä täällä pujahti vain toisesta
-lotjasta toiseen pieni, kahdella airolla soudettava vene, kuljettaen
-toisiin lotjiin korppuja ja päällikön käskyjä. Muuten vallitsi
-kaikkialla haudan hiljaisuus.
-
-Yhtäkkiä alkoi ruohikoista, kaislikoista ja rannan viidakoista yli
-koko lahden kuulua kummallisia ääniä, jotka käyden yhä lukuisemmiksi,
-huusivat:
-
--- Pugu! pugu!...
-
-Hiljaisuus.
-
--- Pugu! pugu!...
-
-Ja taas tuli hiljaisuus, ikäänkuin rannalla huutavat äänet olisivat
-odottaneet vastausta.
-
-Mutta vastausta ei kuulunut. Huudot kajahtivat kolmannen kerran,
-nopeampina ja kärsimättömämpinä:
-
--- Pugu! pugu!
-
-Silloin kajahti lotjista sumun keskeltä vastaan Krzeczowskin ääni:
-
--- Kuka siellä?
-
--- Niittykasakka!
-
-Lotjissa piileskelevien Ukrainan kasakkain sydämet sykkivät
-levottomasti. Tuo salaperäinen huuto oli heille hyvin tuttu.
-Tällaisella merkkikielellä puhuivat keskenään zaporogilaiset
-talvikortteereissaan ja tällä tavalla Siczin kasakat sodan aikana
-kutsuivat kanssansa keskusteluun registeri- ja linnakasakoita, joiden
-joukossa oli paljon salaisesti veljeskuntaan kuuluvia.
-
-Krzeczowskin ääni kajahti taasen:
-
--- Mitä te tahdotte?
-
--- Bohdan Chmielnicki, zaporogilaisten hetmani, ilmoittaa, että tykit
-ovat käännetyt lahtea kohden.
-
--- Sanokaa zaporogilaisten hetmanille, että meidän tykkimme ovat
-suunnatut rantoja kohden.
-
--- Pugu! pugu!
-
--- Mitä te vielä tahdotte?
-
--- Bohdan Chmielnicki, zaporogilaisten hetmani, pyytää ystäväänsä
-herra Krzeczowskia, everstiä, keskusteluun kanssansa.
-
--- Antakaa ensin panttivankeja.
-
--- Kymmenen huonekunta-atamania.
-
--- Sovittu!
-
-Tällä hetkellä alkoi lahden rannalle ilmestyä zaporogilaisia kuin
-kukkia niitylle. He nousivat seisaalleen ruohosta, jossa olivat
-piilleet kätkettyinä. Kaukaa aroilta saapui saapumistaan heidän
-ratsuväkeään ja tykkejänsä. Näkyviin ilmestyi kymmeniä ja satoja
-heidän lippujaan, merkkejään ja hevoshäntiään. He tulivat laulaen
-ja pärryttäen rumpuja. Kaikki tämä muistutti paljon enemmän jotakin
-iloista tervehdystä kuin vihollisvoimien kohtausta.
-
-Ukrainan kasakat vastasivat lotjistaan huudoilla. Veneet, jotka
-toivat huonekunta-atamaneja, saapuivat. Krzeczowski astui yhteen
-niistä ja lähti rannalle. Siellä hänelle annettiin ratsu ja hän lähti
-heti paikalla Chmielnickin luo.
-
-Chmielnicki nosti hänet nähdessään hattuansa ja tervehti
-sydämellisesti.
-
--- Herra eversti, sanoi hän, -- vanha ystävä ja kuoma! Kun herra
-valtakunnan hetmani käski sinun ottaa minut kiinni ja toimittaa
-hänen leiriinsä, niin et sinä tahtonut sitä tehdä, vaan varoitit
-minua ja kehoitit pelastumaan pakenemalla. Tästä teosta olen sinulle
-kiitollisuuden ja veljellisen rakkauden velassa!
-
-Sen sanottuaan ojensi hän ystävällisesti kätensä, mutta Krzeczowskin
-mustanverevät kasvot pysyivät kylminä kuin jää.
-
--- Mutta sentähden että pelastuit, sanoi hän, -- olet sinä, herra
-hetmani, nyt noussut kapinaan.
-
--- Itselleni, sinulle ja koko Ukrainalle tapahtunutta vääryyttä
-lähden minä nyt johdattamaan mieliin, kuninkaalliset prvilegiot
-kädessäni, ja toivossa, että kuningas, meidän armollinen herramme, ei
-siitä pahastu minulle.
-
-Krzeczowski katsoi tuimasti Chmielnickiä silmään ja sanoi tiukasti:
-
--- Oletko piirittänyt Kudakia?
-
--- Minä? Olisinko hullu! Väistin Kudakin enkä ampunut laukaustakaan,
-vaikka vanha silmäpuoli tervehti minua tykeillään. Minulle oli
-tärkeää päästä Ukrainaan, en välitä Kudakista. Ja sinun puheillesi,
-vanha ystävä ja hyväntekijä, oli minulle tärkeää päästä.
-
--- Mitä sinä sitte minusta tahdot?
-
--- Lähde kanssani arolle, niin saamme puhua.
-
-He kannustivat hevosiansa ja lähtivät. Noin tunnin he viipyivät
-poissa. Heidän palatessaan olivat Kreczowskin kasvot kalpeat ja
-kauhean näköiset. Hän sanoi yhtäkkiä hyvästi Chmielnickille, joka
-huusi hänen peräänsä:
-
--- Me tulemme olemaan kahden Ukrainassa ja meidän yläpuolellamme
-tulee olemaan kuningas yksin eikä kukaan muu.
-
-Krzeczowski palasi lotjiin. Vanha Barabasz, Flick ja upseerit
-odottivat häntä kärsimättömästi.
-
--- Mikä on? mikä on? kysyttiin joka taholta.
-
--- Mennään rannalle, vastasi Krzeczowski käskevällä äänellä.
-
-Barabasz kohotti unisia silmälautojaan. Kummallinen loiste välähti
-hänen silmissään.
-
--- Mitä? sanoi hän.
-
--- Mennään rannalle. Antaudumme!
-
-Veriaalto läikähti Barabaszin kalpeille, kellastuneille kasvoille.
-Hän nousi rummun päältä, jolla hän oli istunut, ojentautui suoraksi
-ja yhtäkkiä tuo kumarainen, sammaltunut vanhus oli muuttunut
-voimakkaaksi jättiläiseksi.
-
--- Petosta! huusi hän.
-
--- Petosta! toisti Flick, tarttuen miekkansa kahvaan. Mutta ennenkuin
-hän oli ehtinyt vetää sen esiin, oli herra Krzeczowskin sapeli
-välähtänyt ja yhdellä ainoalla iskulla kaatanut hänet lotjan kannelle.
-
-Sitte hän hyppäsi lotjasta veneeseen, jossa istui neljä
-zaporogilaista, airot käsissä, ja huusi:
-
--- Lotjien välitse!
-
-Vene kiiti nuolena ja herra Krzeczowski, seisoen sen keskellä, lakki
-verisen sapelinsa päässä, silmät säihkyen, huusi mahtavalla äänellä:
-
--- Pojat, emme rupea murhaamaan omaa väkeä. Eläköön Bohdan
-Chmielnicki, zaporogilaisten hetmani!
-
--- Eläköön! toistivat sadat ja tuhannet äänet.
-
--- Kuolema ljaheille!
-
--- Kuolema heille!
-
-Lotjista kuuluvaan meluun vastasivat rannoilta zaporogilaisten
-huudot. Mutta kauvempana seisovien aluksien väki ei vielä tietänyt
-mistä on kysymys. Vasta kun kaikkialle oli levinnyt sanoma, että
-herra Krzeczowski menee zaporogilaisten puolelle, valtasi todellinen
-ilon huumaus Ukrainan kasakat. Kuusi tuhatta lakkia lensi ilmaan,
-kuusi tuhatta pyssyä jymisi. Lotjat tärisivät miesten askelten
-alla. Syntyi melu ja sekasorto. Mutta tuohon iloon oli vuodatettava
-verta, sillä vanha Barabasz tahtoi ennemmin kaatua kuin kavaltaa sen
-lipun, jonka alla hän oli koko elämänsä palvellut. Muutamakymmen
-czerkasylaista sotilasta ilmoitti pysyvänsä hänelle uskollisena. Ja
-nyt alkoi lyhyt ja hirveä tappelu, tappelu samanlainen kuin kaikki
-taistelut, joissa kuolemaa eikä armoa haluava kourallinen ihmisiä
-puolustautuu joukkoja vastaan. Ei Krzeczowski enempää kuin kukaan
-kasakoistakaan ollut odottanut tällaista vastarintaa. Vanhassa
-sotapäällikössä oli herännyt entinen leijona. Kehoitukseen että hän
-laskisi aseensa vastasi hän laukauksilla. Nuija kädessä, valkeat
-hapset hajalla hän antoi käskyjä kuuluvin äänin ja nuorukaisen
-tarmolla. Hänen aluksensa ympäröitiin joka puolelta, miehiä niistä
-lotjista, jotka eivät voineet päästä lähelle, hyppäsi veteen
-ja, uiden tai kahlaten kaislojen välissä sekä sitte tarttuen
-lotjan syrjään, nousi vimmastuneina siihen. Vastarinta oli lyhyt.
-Barabaszille uskollisina pysyneet Ukrainan kasakat peittivät sapelien
-rikki hakkaamilla tai käsin revityillä ruumiillaan aluksen kannen.
-Vanhus, sapeli kädessä, puolustautui vielä. Krzeczowski ryntäsi häntä
-kohden.
-
--- Antautukaa! huusi hän.
-
--- Sinä petturi, kuolema sinulle! vastasi Barabasz ja kohotti
-sapelinsa lyöntiin.
-
-Krzeczowski peräytyi nopeasti miesjoukkoon.
-
--- Lyökää! huusi hän kasakoille.
-
-Näytti siltä kuin ei kukaan olisi ensimäisenä tahtonut nostaa kättään
-vanhusta vastaan. Onnettomuudeksi kuitenkin eversti, veressä seisoen,
-luiskahti ja kaatui.
-
-Pitkänään ei hän herättänyt enään samaa kunnioitusta tai kauhua ja
-yhtäkkiä upposi toistakymmentä sapelinterää hänen ruumiiseensa.
-Vanhus ehti vain huudahtaa: "Jeesus Maaria!"
-
-Makaavaa aljettiin nyt lyödä. Hänet hakattiin kappaleiksi. Poikki
-lyötyä päätä heiteltiin lotjasta lotjaan niinkuin palloa, kunnes se
-vihdoin vahingossa putosi veteen.
-
-Jäljelle jäivät saksalaiset, joista oli vaikeampi suoriutua, sillä
-rykmenttiin kuului noin tuhat vanhaa ja eri sodissa harjaantunutta
-sotilasta.
-
-Kunnon Flick tosin oli saanut kuolemansa Krzeczowskin kädestä,
-mutta rykmentin johtoon oli jäänyt Johan Werner, everstiluutnantti,
-sotavanhus vielä kolmenkymmenvuotisen sodan ajoilta.
-
-Krzeczowski oli melkein varma voitostaan, koska kasakkain
-veneet joka puolelta piirittivät saksalaisten lotjia. Mutta hän
-tahtoi kuitenkin säilyttää tuon melkoisen joukon erinomaista ja
-oivallisesti asestettua jalkaväkeä Chmielnickille ja rupesi sentähden
-keskusteluihin heidän kanssaan.
-
-Näytti jo siltä kuin Werner suostuisi, koska hän tyynesti keskusteli
-Krzeczowskin kanssa ja tarkkaavasti kuunteli kaikkia lupauksia, joita
-petollinen eversti runsaasti antoi hänelle. Palkka, jonka valtio oli
-sitoutunut maksamaan, oli suoritettava heti sekä tältä vuodelta että
-vielä tulevaltakin. Vuoden päästä voisivat sotamiehet lähteä minne
-tahtoivat, vaikkapa valtakunnan sotajoukon leiriin.
-
-Werner näytti miettivän ehtoja, mutta samalla hän hiljaa käski vetää
-lotjia itseään kohti, niin että ne muodostaisivat suljetun piirin.
-Tämän piirin reunaan muodostui jalkamiehistä muuri. Nämä olivat
-kookkaita ja rotevia miehiä, yllään keltainen kölleri ja samanvärinen
-hattu, ja he seisoivat täydessä taisteluasennossa, vasen jalka edessä
-ja musketti oikealla jalalla.
-
-Werner seisoi paljastettu miekka kädessä ensimäisessä rivissä ja
-mietti kauvan.
-
-Vihdoin hän nosti päänsä pystyyn.
-
--- Herr Hauptmann, sanoi hän, -- me suostumme.
-
--- Ette kadu kauppojanne uudessa palveluksessa! huudahti iloissaan
-Krzeczowski.
-
--- Mutta sillä ehdolla...
-
--- Suostun niihin jo edeltäpäin.
-
--- Jos niin on, niin sitä parempi. Meidän välipuheemme valtakunnan
-kanssa päättyy kesäkuussa. Kesäkuusta lähdemme teidän palvelukseenne.
-
-Kirous pääsi Krzeczowskin huulilta, mutta hän hillitsi raivonsa.
-
--- Teettekö pilkkaa, herra everstiluutnantti? kysyi hän.
-
--- En, vastasi Werner tyynesti. -- Meidän sotilaskunniamme käskee
-pitämään kiinni sopimuksesta. Palveluksemme loppuu kesäkuussa. Me
-palvelemme rahasta, mutta emme ole pettureita. Muuten ei kukaan meitä
-palkkaisi ettekä te itsekään luottaisi meihin, sillä kuka teille
-takaisi, ettemme ensimäisessä taistelussa menisi jälleen hetmanien
-puolelle.
-
--- Mitä sitte tahdotte?
-
--- Että antaisitte meidän mennä.
-
--- Siitä ei tule mitään, hullu mies! Minä käsken hakata teidät maahan.
-
--- Mutta paljonko kadotatte omaa väkeänne?
-
--- Ei yksikään teistä pääse menemään!
-
--- Teistä ei jää puoliakaan.
-
-Molemmat puhuivat totta. Krzeczowski, jonka verta saksalaisen
-pitkäveteisyys oli aika lailla kuohuttanut ja jonka raivo jo alkoi
-saada ylivallan, ei vielä halunnut ryhtyä taisteluun.
-
--- Niinkauan kuin aurinko paistaa tänne lahteen, sanoi hän, -- annan
-teille ajattelemisen aikaa. Sitte käsken painaa pyssyn hanaa.
-
-Ja hän lähti kiireesti omalla veneellään neuvotellakseen Chmielnickin
-kanssa.
-
-Seurasi odotus. Kasakkalotjat kerääntyivät yhä kiinteämpään piiriin
-saksalaisten ympärille. Saksalaiset säilyttivät tyynen ryhtinsä
-tavalla, jolla vain vanhat ja hyvin harjaantunut sotamiehet voivat
-sen säilyttää vaaran hetkellä. Uhkauksiin ja solvauksiin, joita
-heitä vastaan vähän päästä sateli kasakkain lotjista, he vastasivat
-ylenkatseellisesti vaieten. Tämä tyyneys teki valtavan vaikutuksen
-keskellä yhä kiihtyviä raivonpurkauksia, sillä kasakat, jotka
-uhkaavasti heiluttelivat keihäitänsä ja pyssyjänsä, odottivat
-kärsimättöminä, hammasta kiristäen ja kiroten, taistelukäskyä.
-
-Aurinko, joka oli kääntynyt lounaasta läntiselle taivaanrannalle,
-korjasi verkalleen välkkyvän kultansa pois lahdelta. Lahti vaipui
-varjoon. Vihdoin se kokonaan lepäsi hämärässä.
-
-Silloin toitotettiin torveen.
-
-Ja senjälkeen kuului kaukaa herra Krzeczowskin ääni:
-
--- Aurinko on laskenut, joko olette miettineet loppuun?
-
--- Jo, vastasi Werner ja kääntyen sotamiehiinsä päin, heilautti
-paljastettua miekkaansa.
-
--- Feuer! komensi hän tyynellä, pitkäveteisellä äänellä.
-
-Paukahti. Veteen putoavien ruumiiden läiskinä, raivonhuudot ja
-kiivas ammunta vastasivat saksalaisten muskettien ääneen. Rannalle
-viedyt tykit sylkivät, bassoa laulaen, kuulia saksalaisten
-lotjiin. Savupilvet peittivät kokonaan lahden ja keskellä huutoa,
-tatarilaisnuolien vinkunaa ja pyssyjen pauketta, ilmoittivat vain
-muskettien säännölliset yhteislaukaukset, että saksalaiset yhä
-puolustavat itseään.
-
-Auringon laskiessa riehui vieläkin taistelu, mutta tuntui jo
-heikkenevän. Chmielnicki ratsasti Krzeczowskin, Tuhaj-bejn ja
-kymmenkunnan atamanin seurassa rannalle tiedustelemaan taistelun
-kulkua. Hänen avonaiset sieraimensa vetivät sisäänsä ruudinsavua ja
-uppoavien ja veteen putoavien saksalaisten äänet hyväilivät hänen
-korvaansa. Päälliköt katselivat, kaikki kolme, teurastusta, ikäänkuin
-se olisi ollut hyvää tietävä enne.
-
-Taistelu herposi. Laukaukset vaikenivat ja kasakkaan yhä kiihtyvät
-voitonhuudot kohosivat ilmoille.
-
--- Tuhaj-bej, sanoi Chmielnicki, -- tämä on ensimäisen voiton päivä.
-
--- Ei ole sotavankeja, ärähti murza, -- en minä pidä sellaisista
-voitoista.
-
--- Kyllä Ukrainassa saat. Koko Stambul ja Galata tulevat täyteen
-vankejasi.
-
--- Minä otan vaikka sinut, jollei tule muita!
-
-Sen sanottuaan hymyili villi Tuhaj-bej ilkkuen ja lisäsi hetken
-perästä:
-
--- Mielelläni minä sentään olisin ottanut nuo "frankit".
-
-Sillävälin oli taistelu jo kokonaan lakannut. Tuhaj-bej käänsi
-ratsunsa leiriä kohden ja muut seurasivat häntä.
-
--- No, nyt Keltaisille Vesille! huusi Chmielnicki.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-
-Kuunnellessaan taistelun tuoksinaa odotti luutnantti vapisevin
-sydämin sen loppua, luullen aluksi, että Chmielnicki oli kohdannut
-kaikki hetmanien sotavoimat.
-
-Illansuussa vanha Zachar kuitenkin päästi hänet tästä harhaluulosta.
-Tieto ukrainalaisten kasakkain ja Krzeczowskin petoksesta sekä
-saksalaisten tuhosta tärisytti nuorta upseeria sielun pohjia myöten,
-sillä tämä oli omiaan ennustamaan vain uusia petoksia, ja luutnantti
-tiesi tarkoin, että melkoinen osa hetmanin joukoista oli kasakkoja.
-
-Hänen sieluntuskansa kasvoivat kasvamistaan ja voitonriemu
-zaporogilaisten leirissä lisäsi niiden katkeruutta. Kaikki ennusti
-pahinta. Ruhtinaasta ei kuulunut mitään ja hetmanit nähtävästi
-tekivät kauhean virheen, kun he, sensijaan että olisivat koko
-voimallaan marssineet Kudakia kohden tai edes odottaneet vihollista
-linnoitetuissa leireissä Ukrainassa, hajoittivat voimansa,
-heikonsivat itseään vapaaehtoisesti ja antoivat väelleen laajalti
-tilaisuutta lupauksen rikkomiseen ja petokseen. Zaporogilaisleirissä
-oli kyllä jo aikaisemmin puhuttu herra Krzeczowskista ja mainittu,
-että osa sotajoukkoja Stefan Potockin johdolla oli lähetetty
-erikseen, mutta luutnantti ei ollut uskonut näihin huhuihin. Hän
-luuli, että oli kysymys vain joistakin voimakkaista etujoukoista,
-jotka aikanaan vetäytyvät takaisin. Ja kaikki olikin toisin.
-Chmielnicki oli Krzeczowskin petoksen kautta saanut muutamia tuhansia
-miehiä lisää ja nuorta Potockia uhkasi kauhea vaara. Kun hän nyt
-ilman apujoukkoja harhaili erämaissa, saattoi Chmielnicki hänet
-helposti saartaa ja kokonaan tuhota.
-
-Haavojen tuottamissa tuskissa, levottomuudessa unettomina öinä oli
-Skrzetuskin ainoana lohdutuksena ruhtinas. Chmielnickin tähden täytyy
-vielä kalveta, kun ruhtinas lähtee liikkeelle Lubniesta. Ja kuka
-tietää, eikö hän jo olekin yhtynyt hetmaneihin. Vaikka Chmielnickin
-voimat olivatkin mahtavat, vaikka hänen sotaretkensä alku olikin
-onnellinen, vaikka Tuhaj-bej oli yhtynyt häneen ja vaikkapa itse
-Krimin "tsaari" tarvittaessa oli luvannut marssia avuksi, niin
-Skrzetuskin päähän ei edes juolahtanut ajatus, että tämä melske voisi
-kestää kauvan, ja että yksi kasakka voisi järkyttää koko valtakunnan
-ja murtaa sen peloittavan voiman. Ukrainan kynnyksillä tämä aalto
-särkyy, ajatteli luutnantti, sillä kuinka ovatkaan päättyneet kaikki
-kasakkakapinat? Ne ovat puhjenneet kuin liekki ja sammuneet heti kun
-ovat joutuneet tekemisiin hetmanien kanssa. Niin on käynyt tähän
-asti. Kun toiselta puolen taisteluun käy suistolaisryövärien pesä ja
-toiselta puolen valta, jonka rantoja huuhtoo kaksi merta, niin on
-ratkaisu helppo nähdä jo edeltäpäin. Myrsky ei voi kestää kauvan,
-se menee ohi ja seuraa kaunis ilma. Tämä ajatus vahvisti herra
-Skrzetuskia ja, saattaapa sanoa, piti häntä pystyssä, sillä hänen
-hartioillaan lepäsi niin raskas kuorma, ettei hän koko elämässään
-ollut tuntenut sellaista. Mutta vaikka myrsky meneekin ohi, niin
-se voi hävittää peltoja, kaataa taloja ja tehdä korvaamattomia
-vahinkoja. Tämän myrskyn tähden hän itse oli ollut vähällä
-menettää elämänsä, oli kadottanut voimansa ja joutunut onnettomaan
-vankeuteen juuri silloin, kun vapaus oli hänelle melkein yhtä
-tärkeä kuin itse elämä. Kuinka paljon joutuivatkaan tästä myrskystä
-kärsimään heikommat olennot, sellaiset jotka eivät kyenneet itseään
-puolustamaan! Miten oli Helenan Rozlogissa?
-
-Mutta Helena oli varmaan jo Lubniessa. Luutnantti näki hänet
-unissaan ystävällisten kasvojen ympäröimänä, itse ruhtinaan ja
-ruhtinatar Griseldan vaalimana ja ritarien ihailemana -- vain
-husaariaan hän ikävöi, häntä, joka katosi jossakin Siczin matkalla.
-Mutta tuleepa jälleen hetki, jolloin husaari palajaa. Onhan itse
-Chmielnicki luvannut hänelle vapauden, ja tämä kasakka-aalto soluu
-yhä valtakunnan rintamaita kohden ja ja kun se siellä särkyy, tulee
-vaivoista, tuskista ja levottomuuksista vihdoinkin loppu.
-
-Aalto kulki todella eteenpäin. Chmielnicki oli viipymättä noussut
-leiristään ja marssi hetmaninpoikaa tapaamaan. Hänen voimansa oli
-todella hirveä, sillä yhdessä Krzeczowskin sotilaiden ja Tuhaj-bejn
-tatarilaisten kanssa hän komensi lähes 25 tuhatta harjaantunutta ja
-taistelunhaluista sotilasta. Potockin voimista ei ollut tarkkoja
-tietoja. Karkulaiset sanoivat, että hän tuo muassaan kaksi tuhatta
-miestä raskasta ratsuväkeä ja toistakymmentä tykkiä. Taistelu
-tällaisten lukusuhteiden vallitessa saattoi olla epätietoinen. Sillä
-yksi ainoa noiden kauheain husaarijoukkojen hyökkäys riitti usein
-tuhoamaan kymmenkertaisesti suuremmat joukot. Niin oli aikoinaan
-herra Chodkiewicz, Liettuan hetmani, kolmella tuhannella husaarilla
-Kirkholman luona lyönyt perinpohjin kahdeksantoistatuhatta valittua
-ruotsalaista jalka- ja ratsumiestä. Niin oli Kluszynin luona yksi
-ainoa kyrassieerien lippukunta hurjassa raivossa hajoittanut muutaman
-tuhannen englantilaista ja skottilaista palkkasoturia. Chmielnicki
-muisti sen ja siksipä hän vähävenäläisen kronikankirjoittajan sanojen
-mukaan liikkui verkalleen ja varovaisesti. Katsellen joka taholle
-järkensä monilla silmillä kuten viekas metsästäjä, ja asettaen
-vartioita penikulman päähän ja kauvemmaksikin leiristään [Samoil
-Weliczko, 62], niin hän läheni Keltaista Vettä. Saatiin taasen
-kiinni kaksi karkuria. Nämä vahvistivat tiedot kruunun sotavoimain
-vähyydestä ja ilmoittivat, että kastellaani jo on tullut Keltaisen
-Veden yli. Sen kuultuaan Chmielnicki pysähtyi kuin naulittu ja antoi
-luoda vallit leirinsä ympärille.
-
-Hänen sydämensä sykki iloisesti. Jos Potocki uskaltaa ryhtyä
-hyökkäykseen, niin hänet varmaan lyödään. Kasakat eivät
-avonaisella kentällä osaa pitää puoliaan kyrassieereja vastaan,
-mutta vallin takaa he taistelevat erinomaisesti. Ja ollen niin
-paljon lukuisammat kuin heidän vastustajansa, he varmaan torjuvat
-hyökkäyksen. Chmielnicki laski saavansa etua Potockin nuoruudesta
-ja kokemattomuudesta. Mutta nuoren kastellaanin apuna oli kokenut
-sotamies, Zywiecin starostan poika, herra Stefan Czarniecki,
-husaarieversti. Tämä huomasi vaaran ja taivutti kastellaanin
-vetäytymään Keltaisen Veden taakse.
-
-Chmielnickin ei auttanut muuta kuin marssia heidän perässään. Kun
-hän toisena päivänä oli kulkenut Keltaisen Veden pyörteiden yli,
-seisoivat molemmat sotajoukot silmä silmää vastaan.
-
-Mutta kumpikaan päälliköistä ei tahtonut iskeä ensimäisenä.
-Vihollisen leiri alkoi kiireesti tehdä valleja ympärilleen. Oli
-lauvantai, toukokuun viides päivä. Koko päivän satoi kaatamalla.
-Pilvet olivat niin paksut, että puolenpäivän jälkeen vallitsi pimeys
-kuin talvipäivänä. Illansuussa rankkasade vieläkin yltyi. Chmielnicki
-hieroi iloissaan käsiään.
-
--- Kunhan nyt aro pehmenee, sanoi hän Krzeczowskille, -- niin en
-epäile ryhtyä hyökkäykseen ja kohdata husaareja, sillä he vajoavat
-raskaissa varustuksissaan lokaan.
-
-Ja satoi satamistaan aivan kuin koko taivas olisi tahtonut rientää
-avuksi Zaporozelle.
-
-Sotamiehet lapioivat laiskasti ja synkän näköisinä sadetulvan
-valautuessa maahan. Tulta ei voinut sytyttää. Muutama tuhat ordan
-tataria lähti leiristä vartioimaan, etteivät puolalaiset, käyttäen
-hyväkseen sumua, sadetta ja yötä, koettaisi pujahtaa pois. Sitte
-alkoi syvä hiljaisuus. Kuului vain sateen kohina ja tuulen humina.
-Varmaan ei kukaan nukkunut kummassakaan leirissä.
-
-Varhain aamulla soivat torvet puolalaisessa leirissä kauvan ja
-surullisesta, ikäänkuin hälyytyksen merkiksi. Sitte rämisivät rummut
-kummallakin puolen. Päivä valkeni surullisena, hämäränä, märkänä.
-Rankkasade lakkasi, mutta hienoa vihmaa tihkui vielä ikäänkuin
-sihvilän läpi.
-
-Chmielnicki käski laukaista tykit. Senjälkeen kajahti heti toinen,
-kolmas, kymmenes laukaus ja kun tavallinen tykkien vuoropuhelu
-leiristä leiriin oli alkanut, sanoi herra Skrzetuski kasakalle, joka
-oli hänen suojelusenkelinään:
-
--- Zachar, vie minut vallille, että voisin nähdä, mitä siellä
-tapahtuu!
-
-Zachar oli itsekin utelias näkemään eikä pannut vastaan. He nousivat
-korkealle kulmavallille, josta kuin kämmeneltään saattoi nähdä hiukan
-kuperan aroalangon, Keltaisen Veden pyörteet ja molemmat sotajoukot.
-Mutta tuskin oli herra Skrzetuski kääntänyt silmänsä sinnepäin, kun
-hän tarttui päähänsä ja huusi:
-
--- Herra Jumala! tämähän on etuvartiosto eikä enempää!
-
-Kasakkaleirin vallit ulottuivatkin lähes neljännespenikulman
-pituudelle, kun sensijaan puolalainen leiri siihen verrattuna näytti
-vain pieneltä vallitukselta. Voimien epäsuhde oli niin suuri, että
-kasakkaan voittoa ei tarvinnut epäilläkään.
-
-Tuska ahdisti luutnantin sydäntä. Ei ollut siis vielä tullut hetki,
-jolloin kopeus ja napina kaatuvat. Päinvastoin oli seuraava hetki
-tuova niille uutta voitonriemua! Siltä ainakin näytti.
-
-Kahakat tykkitulen suojassa olivat jo alkaneet. Kulmavallilta saattoi
-nähdä yksityisiä ratsastajia tai yhteentörmääviä ratsastajaryhmiä.
-Nyt hyökkäsivät tatarit Potockin kasakoita vastaan, jotka olivat
-puetut tummansiniseen ja keltaiseen. Ratsastajat tulivat aivan kiinni
-toisiinsa ja karauttivat samassa nopeasti pois, ahdistelivat toinen
-toistansa sivultapäin, ampuivat toisiaan pistooleilla ja jousilla,
-tai koettivat lingoilla heittää suopungin toistensa kaulaan. Tämä
-temmellys näytti kaukaa pikemmin leikinteolta ja vain hevoset, jotka
-siellä täällä juoksivat pitkin tannerta ilman ratsastajia, osottivat,
-että taistellaan elämästä ja kuolemasta.
-
-Tatareja lappasi yhä enemmän paikalle. Pian oli tanner mustanaan
-heidän kaatuneitaan. Silloin alkoi myöskin puolalaisesta
-leiristä tulla esiin yhä uusia lippukuntia, jotka sijoittuivat
-taisteluasentoon juoksuhaudan eteen. Ne olivat niin lähellä, että
-herra Skrzetuski tarkalla silmällään helposti saattoi erottaa liput
-ja hevoshännät, vieläpä ratsumestarit ja luutnantitkin, jotka
-seisoivat hevosineen hiukan syrjässä, lippujen luona.
-
-Hänen sydämensä alkoi kiivaasti lyödä, puna nousi hänen kalpeille
-kasvoilleen ja ikäänkuin olisi saanut kiitollisia kuulijoita
-Zacharista ja kulmavallilla tykkiensä ääressä seisovista kasakoista,
-hän, kun lippukunnat tulivat esiin juoksuhaudan takaa, ihastuksissaan
-huusi:
-
--- Ne ovat herra Balabanin rakuunat, minä näin heidät Czerkasyssa!
-
--- Tuo on valakialainen lippukunta, sillä on risti lipussa!
-
--- Kas, ratsuväki astuu valleilta!
-
-Ja sitte hän vieläkin suuremmalla ihastuksella ja nostaen kätensä
-ilmaan huusi:
-
--- Husaarit, herra Czarnieckin husaarit! Husaarit tulivat todella
-esiin, päidensä päällä siipien pilvi ja pystyssä törröttävä
-keihäsmetsä, yllään kullanvärinen taftatakki ja satulassa pitkä
-viheriänmusta lippu. He ratsastivat juoksuhaudoistaan esiin kuusi
-miestä rivissä ja asettuivat vallin juurelle. Kun herra Skrzetuski
-näki heidän tyyneytensä, arvokkaisuutensa ja ryhtinsä, niin kyyneleet
-tulivat hänen silmiinsä ja sumensivat häneltä hetkeksi näön.
-
-Vaikka voimat olivat niin epätasaiset, että noita muutamia
-lippukuntia vastaan vyöryi kokonainen laavavirta zaporogilaisia ja
-tatareja, jotka tavallisuuden mukaan olivat asettuneet sivustoille,
-ja vaikka heidän rivinsä ulottuivat niin kauvas arolle, että
-niiden loppua tuskin saattoi nähdä, niin uskoi herra Skrzetuski jo
-voittoon. Hänen kasvonsa hymyilivät, hänen voimansa palasivat, hänen
-tantereelle tähdätyt silmänsä iskivät tulta, mutta pystyssä hän ei
-pysynyt.
-
--- Hei, poika, murisi vanha Zachar, -- tahtoisiko sielu paratiisiin!
-
-Silloin hyökkäsivät muutamat irtonaiset tatarilaisosastot kirkuen
-ja Allahia huutaen eteenpäin. Leiristä vastattiin laukauksilla.
-Mutta tämä oli vain peloitusta. Tatarit eivät ratsastaneet edes
-puolalaisten lippukuntien läheisyyteenkään, he karauttivat molemmille
-puolin oman väkensä luokse ja katosivat joukkoon.
-
-Sitte kuului pärrytys suuresta Siczin rummusta ja samassa läksi
-koko kasakka- ja tatarilainen jättiläisarmeija puolikuunsa alla
-liikkeelle. Chmielnicki koetti nähtävästi yhdellä ainoalla liikkeellä
-tuhota puolalaisten lippukunnat ja valloittaa heidän leirinsä. Se
-olisi ollut mahdollista, jos olisi saatu aikaan pakokauhu. Mutta
-mitään sellaista ei ilmennyt puolalaisissa lippukunnissa. Ne pysyivät
-tyyninä, sijoitettuina jotenkin pitkäksi linjaksi, niiden selkää
-suojeli valli ja sivustoja leiritykit; niihin saattoi siis iskeä vain
-edestä. Hetkeksi näytti jo siltä, kuin ne aikoisivat ottaa vastaan
-taistelun paikalla seisten, mutta kun puolikuu oli ehtinyt tantereen
-puoliväliin, kaikuivat juoksuhaudasta rynnäkköön kehoittavat
-torventoitotukset. Ja yhtäkkiä keihästen aita, joka tähän asti oli
-törröttänyt ylöspäin, yhtaikaa laskeutui hevosten päiden tasalle.
-
--- Husaarit iskevät! huusi herra Skrzetuski.
-
-Ja he kumartuivatkin satuloissaan ja kiidättivät eteenpäin ja heidän
-jäljessään rakuunien lippukunnat ja koko taistelulinja.
-
-Husaarien isku oli kauhea. Ensimäisessä hyökkäyksessä kohtasivat
-he kolme kasakkahuonekuntaa, kaksi Steblovin ja yhden Mirgorodin,
-ja hajoittivat ne silmänräpäyksessä. Ulvonta kuului aina herra
-Skrzetuskin korviin asti. Hevoset ja miehet kaatuivat maahan
-rautaisten ratsumiesten jättiläispainon alla, kaatuivat kuin vainion
-vilja myrskyn puhaltaessa. Vastarintaa kesti niin lyhyen ajan, että
-Skrzetuskista tuntui siltä kuin jokin jättiläislohikäärme yhdellä
-siemauksella olisi niellyt nuo kolme rykmenttiä. Ja nämä olivat
-kuitenkin lujimpia Siczin sotilaita! Siipien huminan pelottamina
-alkoivat hevoset zaporogilaisten riveissä pillastua. Irklejewin,
-Kalnibolotin, Minskin, Szkurynin ja Titorowin rykmentit hämääntyivät
-täydellisesti ja peräytyivät pakenevien joukkojen painamina
-epäjärjestyksessä. Silloin saavuttivat rakuunat husaarit ja alkoivat
-yhdessä heidän kanssaan verisen niittonsa. Wiasiurynin huonekunta
-pakeni kovan, mutta lyhyen vastarinnan jälkeen ja kieri villinä
-kauhusta aivan kasakkaan juoksuhaudoille asti. Chmielnickin joukkojen
-keskusta alkoi sekin horjua yhä enemmän ja pian se lyötynä, ajettuna
-epäjärjestykseen ja rautaisen tulvan painamana ei enään saanut
-tilaisuutta pysähtyä ja järjestäytyä.
-
--- Piruja ne ovat eikä ljaheja! huusi vanha Zachar.
-
-Skrzetuski oli kuin hulluna ilosta. Sairaana ei hän voinut
-hillitä itseään, vaan nauroi ja itki yhtaikaa ja huuteli välistä
-komentosanoja, ikäänkuin olisi itse ollut johtamassa lippukuntaansa.
-Zachar piteli häntä liepeestä kiinni ja hänen täytyi kutsua muita
-avukseen.
-
-Taistelu tuli niin lähelle kasakkaleiriä, että jo saattoi eroittaa
-melkein kasvot. Valleilta ammuttiin tykeillä ja kasakkain kuulat,
-jotka tapasivat sekä omia että vihollisia, lisäsivät sekasortoa.
-
-Husaarit iskivät nyt Paszkowin huonekuntaan. Se oli hetmanin kaarti
-ja sen keskellä oli itse Chmielnicki. Yhtäkkiä kajahti kauhea huuto
-läpi zaporogilaisten rivien: suuri vaaleanpunainen lippu huojui ja
-kaatui.
-
-Mutta silloin ryntäsi Krzeczowski viidentuhannen ratsumiehensä
-etunenässä taisteluun. Istuen nuija kädessä tavattoman suuren hevosen
-selässä, hän kiiti ensimäisessä rivissä paljain päin, sapeli pään
-päällä, häätäen edeltään hajautuneita suistolaisia, jotka, nähdessään
-paikalle rientävän avun, kääntyivät, vaikka epäjärjestyksessäkin,
-uudestaan hyökkäykseen. Taistelu kiehahti linjan keskikohdalla
-uudelleen.
-
-Kummallakaan sivustolla ei onni myöskään suosinut Chmielnickiä.
-Tatarit, jotka valakialaiset lippukunnat ja Potockin ratsumiehet
-kaksi kertaa olivat työntäneet takaisin, kadottivat kokonaan halun
-taisteluun. Tuhaj-bejn alta kaatui kaksi hevosta. Voitto kallistui
-ehdottomasti nuoren Potockin puolelle.
-
-Taistelu ei kuitenkaan enään kestänyt kauvan Rankkasade, joka vähän
-aikaisemmin oli kiihtymistään kiihtynyt, kävi pian niin valtavaksi,
-ettei sadeaaltojen läpi nähnyt mitään. Nyt ei enään tulvinut maan
-päälle joitakin saderyöppyjä, vaan kokonainen vedenpaisumus taivaan
-avatuista suluista. Aro muuttui järveksi. Tuli niin pimeä, ettei
-ihminen muutaman askeleen päässä eroittanut toista. Sateen kohinassa
-eivät komentosanat kuuluneet, kastuneet musketit ja tykit vaikenivat.
-Itse taivas teki lopun teurastuksesta.
-
-Chmielnicki palasi läpimärkänä ja raivoissaan leiriinsä. Hän ei
-puhunut sanaakaan kenellekään. Hänelle tehtiin kamelintaljoista
-teltta. Sen suojassa hän istui, märehtien katkeria ajatuksiaan.
-
-Hänet valtasi epätoivo. Nyt vasta hän käsitti millaiseen yritykseen
-hän oli ryhtynyt. Nyt hänet oli lyöty, työnnetty takaisin,
-melkeinpä tuhottu, taistelussa niin pienillä voimilla, että niitä
-todella saattoi katsoa vain etujoukoiksi. Hän tiesi kuinka suuri
-valtakunnan sotajoukkojen puolustusvoima oli, hän oli ottanut sen
-lukuun ryhtyessään sotaan, mutta hän oli sittenkin laskenut väärin.
-Siltä ainakin tuntui tällä hetkellä. Ja siksi hän tarttui paljaaksi
-ajettuun pääkalloonsa ja tunsi halua murskata sen ensimäistä tykkiä
-vastaan. Miten käykään sitte, kun hän joutuu tekemisiin hetmanien ja
-koko valtakunnan kanssa?
-
-Tuhaj-bejn tulo keskeytti hänen ajatuksensa.
-
-Tatarin silmät paloivat vimmastuneina. Hänen kasvonsa olivat kalpeat
-ja hampaat välkkyivät parrattomien huulten takaa.
-
--- Missä ovat saaliit? Missä vangit? Missä päälliköiden päät? Missä
-voitto? kysyi hän käheästi.
-
-Chmielnicki hyppäsi pystyyn.
-
--- Tuolla! vastasi hän kovalla äänellä, viitaten puolalaisten leiriin
-päin.
-
--- Lähde sinne! karjaisi Tuhaj-bej. -- Ja jollet lähde, niin minä
-lähetän sinut nuorasta talutettuna Krimiin.
-
--- Lähden, sanoi Chmielnicki, -- lähden vielä tänään. Otan saalista
-ja vankeja. Mutta tee sinä tili khanille, sillä sinä tahdot saalista
-ja vältät taistelua.
-
--- Koira! ulvoi Tuhaj-bej, -- sinä tuhoat khanin sotajoukon.
-
-Ja he seisoivat hetkisen vastatusten, sieraimet vihasta läähättäen.
-Ensinnä tyyntyi Chmielnicki.
-
--- Rauhoitu, Tuhaj-bej, sanoi hän. -- Sadetulva keskeytti taistelun,
-kun Krzeczowski oli murtanut rakuunoiden rivit. Minä tunnen heidät,
-huomenna he jo taistelevat vähemmällä raivolla ja arokin pehmenee,
-joten husaarit vajoavat. Huomenna he kaikki ovat meidän käsissämme.
-
--- Sinäpä sen sanoit, murisi Tuhaj-bej.
-
--- Ja pidän myös sanani. Tuhaj-bej, ystäväni, khani on lähettänyt
-sinut avukseni eikä turmiokseni.
-
--- Sinä lupasit voiton etkä tappiota.
-
--- Saatiinhan vangiksi hiukan rakuunoita, luovutan ne sinulle.
-
--- Luovuta, minä käsken lyödä ne paaluun.
-
--- Älä tee sitä, päästä heidät vapaiksi. He ovat ukrainalaisia
-Balabanin lippukunnasta, minä lähetän heidät houkuttelemaan rakuunoja
-meidän puolellemme. Ja he tulevat kuten Krzeczowskikin.
-
-Tuhaj-bej murisi hyväksyvästi. Katsoen tiukasti Chmielnickiin hän
-mörähti:
-
--- Käärme...
-
--- Viekkaus on samanarvoinen kuin urhoollisuuskin. Jos minä saan
-houkutelluksi rakuunat petokseen, niin ei yksikään sielu pääse pakoon
-puolalaisten leiristä -- ymmärrätkö?
-
--- Potockin otan minä.
-
--- Minä annan hänet sinulle -- ja Czarnieckin myöskin.
-
--- Anna vähän viinaa, on kylmä.
-
--- Kyllä.
-
-Samassa astui Krzeczowski sisään. Hän oli synkkä kuin yö. Hänen
-tavoittelemansa starostan- ja kastellaaninpaikat, linnat ja aarteet
-olivat tämänpäiväisen taistelun jälkeen häipyneet kuin sumu. Huomenna
-ne voivat hävitä kokonaan ja ehkäpä tuosta sumusta niiden asemasta
-sukeltaakin esiin nuora tai hirsipuu. Ja jollei hän olisi surmannut
-hetmanin saksalaisia, siten polttaen sillat takanaan, niin olisi
-hän varmaan nyt miettinyt, miten olisi voinut pettää vuorostaan
-Chmielnickin ja ratsuväkineen mennyt Potockin leiriin.
-
-Mutta se oli kun olikin mahdotonta.
-
-He istuivat kolmisin viinapullon ääressä ja joivat ääneti.
-Rankkasateen kohina herkesi vähitellen.
-
-Hämärtyi.
-
-Ilosta väsyneenä, heikentyneenä ja kalpeana herra Skrzetuski makasi
-liikkumattomana rattailla. Zachar piti hänestä ja käski kasakkainsa
-pingoittaa hänenkin yllensä huopakaton. Luutnantti kuunteli
-rankkasateen synkkää kohinaa, mutta hänen mielensä oli kirkas ja
-onnellinen. Olivathan hänen husaarinsa näyttäneet, mihin he pystyvät.
-Hänen Puolansa oli majesteettinsa arvon mukaisesti puolustanut
-itseänsä. Ensimäisen kasakkaryntäyksen myrsky oli murtunut Puolan
-sotajoukkojen keihäänteriä vastaan. Ja vielä ovat hetmanit, on
-ruhtinas Jeremi ja niin paljon ylimyksiä, niin paljon aatelia, niin
-paljon mahtia ja tämän kaiken yläpuolella kuningas -- _primus inter
-pares_.
-
-Ylpeys paisutti herra Skrzetuskin rintaa, hän ikäänkuin omisti koko
-tuon mahdin itsessään.
-
-Tuntiessaan nyt, ensi kerran siitä kun Siczissä oli kadottanut
-vapautensa, tuon voiman, tunsi hän myöskin sääliä kasakkoja kohtaan:
-he ovat tehneet itsensä syypääksi rikokseen, mutta he ovat soaistuina
-yrittäneet mahdottomia, ajatteli hän. He ovat vikapäät, mutta
-onnettomat, kun antoivat tuon miehen, joka johtaa heidät ehdottomaan
-perikatoon, nostaa itsensä kapinaan.
-
-Hänen ajatuksensa vaelsivat kauemmas. Tulee rauha ja silloin on
-jokaisella oikeus ajatella myöskin yksityistä onneansa. Hänen
-muistonsa ja ajatuksensa pysähtyivät Rozlogiin. Siellä, jalopeuran
-kuopan läheisyydessä, on varmaan nyt aivan hiljaista. Siellä ei
-kapina koskaan nosta päätään ja jos nostaisikin, niin on Helena jo
-varmaan Lubniessa.
-
-Yhtäkkiä katkaisi tykkien jyrinä hänen ajatuksensa kultaiset langat.
-
-Chmielnicki oli juovuspäissään antanut rykmenttiensä uudestaan
-rynnätä. Mutta ryntäys loppui tykkileikkiin. Krzeczowski ehkäisi
-hetmanin.
-
-Huominen päivä oli sunnuntai. Koko päivä kului rauhallisesti ja ilman
-ampumista. Leirit olivat vastapäätä toisiaan, niinkuin mitkäkin
-liittolaisarmeijojen leirit.
-
-Skrzetuski luuli kasakkain haluttomuuden olevan syynä hiljaisuuteen.
-Mutta oi! -- hän ei tietänyt, että Chmielnicki sillaikaa, "katsellen
-eteensä järkensä monilla silmillä", pani kaikkensa liikkeelle
-saadakseen Balabanin rakuunoja houkutelluksi puolelleen.
-
-Maanantaina syttyi taistelu jo aamun koittaessa. Skrzetuski katseli
-sitä, kuten ennenkin hymyilevin, iloisin kasvoin. Ja taasen astuivat
-kruunun rykmentit vallihaudan eteen, mutta ryhtymättä heti rynnäkköön
-tekivät ne vain paikaltaan kiusaa viholliselle. Aro ei ollut, kuten
-ensimäisenä taistelupäivänä, pehmennyt vain pinnalta, vaan syvälle.
-Raskas ratsuväki pääsi tuskin ensinkään liikkumaan -- siitä tuli heti
-etua zaporogilaisten ja tatarilaisten keveille lippukunnille. Hymy
-katosi vähitellen Skrzetuskin huulilta. Puolalaisen juoksuhaudan
-edessä peitti hyökkääjien tulva melkein kokonaan kruunun lippukuntien
-kapean vyöhykkeen. Tuntui siltä että tuo ketju minä hetkenä
-hyvänsä katkeaa ja hyökkäys alkaa valleilla. Skrzetuski huomasi,
-ettei enään ollut jäljellä puoltakaan siitä taisteluinnosta, joka
-lippukunnissa vallitsi ensi päivänä. Ne puolustautuivat tänäänkin
-itsepäisesti, mutta eivät iskeneet ensimäisinä, eivät hakanneet
-hajalle kasakkarykmenttejä, eivät lakaisseet tannerta edestään
-puhtaaksi, kuten myrskytuuli. Aron syvälle pehmennyt maapohja teki
-raivoisan ratsastuksen mahdottomaksi ja aivan kuin naulitsi raskaan
-ratsuväen juoksuhaudan eteen. Hurja lento oli sen voima ja tämä
-ratkaisi voiton, mutta nyt täytyi raskaan ratsuväen pysyä paikallaan.
-Chmielnicki puolestaan johdatti yhä uusia joukkoja taisteluun.
-Itse ehti hän kaikkialle, jokaisen huonekunnan johti hän omassa
-persoonassaan hyökkäykseen ja perääntyi vasta vihollisten sapelien
-edestä. Hänen intonsa siirtyi asteettain zaporogilaisiin niin että
-he, vaikka heitä tuhkatiheään kaatuikin, huutaen ja ulvoen juoksivat
-kilpaa juoksuhaudalle. He iskivät rautaisten rintojen muuria ja
-keihästen teriä vastaan ja palasivat lyötyinäkin, harventuneinakin
-uudelleen hyökkäykseen. Tämän painon alla alkoivat lippukunnat
-horjahdella, taipua ja paikoittain peräytyä, aivan kuten painija,
-jonka vastustaja on temmannut rautaisiin käsivarsiinsa, milloin
-heikkenee, milloin taas ponnistaa ja saa uusia voimia.
-
-Puolenpäivän edellä olivat melkein kaikki zaporogilaiset voimat
-tulessa ja taistelussa. Taistelu riehui sellaisella vimmalla, että
-molempien taistelevien linjojen väliin muodostui ikäänkuin uusi valli
-hevosten ja ihmisten ruumiista.
-
-Joka hetki tuli taistelusta kasakkojen juoksuhautoihin
-haavoittuneita, veren ja loan peittämiä, läähättäviä ja väsymyksestä
-horjuvia sotilaita. Mutta he palasivat taisteluun laulu huulilla,
-heidän kasvoistaan kuvastui taistelun hehku ja voiton varmuus.
-Tainnoksiin vaipumaisillaan he vielä huusivat: "surma puolalaisille!"
-Leiriin jätetty vartioväki ikävöi taisteluun.
-
-Herra Skrzetuski synkistyi. Puolalaiset lippukunnat alkoivat
-suistua juoksuhautoihin. Ne eivät enään voineet pitää puoliaan ja
-niiden peräytymisessä saattoi havaita kuumeentapaista kiirettä.
-Yli kuudenkymmenen sotilaan huulilta pääsi ilonhuuto, kun he tämän
-näkivät. Rynnistyksen vauhti kasvoi kaksinkertaiseksi, zaporogilaiset
-ahdistivat jo niitä Potockin ratsumiehiä, jotka olivat suojelemassa
-peräytymistä.
-
-Tykit ja muskettien kuulasade heittivät heidät kuitenkin takaisin.
-Hetkeksi taukosi taistelu. Puolalaisessa leirissä kajahti
-parlamentaaritorven toitotus.
-
-Chmielnicki ei kuitenkaan enään tahtonut antautua keskusteluun.
-Kaksitoista kasakkahuonekuntaa astui alas hevosen selästä alkaakseen
-yhdessä jalkaväen ja tatarilaisten kanssa hyökkäyksen valleille.
-
-Krzeczowskin piti kolmentuhannen jalkamiehen kanssa rientää heidän
-avukseen ratkaisevana hetkenä. Kaikki rummut, tamburinit ja torvet
-kaikuivat yhtaikaa, vaimentaen äänellään huudot ja muskettien
-yhteislaukaukset.
-
-Herra Skrzetuski katseli vavisten verrattoman zaporogilaisjalkaväen
-syviä rivejä, kun he juoksivat valleja kohden ja ympäröivät niitä
-renkaassa, joka kävi yhä ahtaammaksi. Pitkät valkoiset savuviirut
-tuprahtelivat juoksuhaudoista noita rivejä kohden, ikäänkuin jokin
-jättiläisrinta olisi tahtonut puhaltaa pois nuo heinäsirkat, joita
-säälimättömästi tunkeutui esiin joka taholta. Kanuunankuulat
-kyntivät riveihin vakoja, pyssyjen laukaukset uudistuivat yhä
-tiheämmin, jyrinä ei herjennyt hetkeksikään, ryntääjien joukko suli
-nähtävästi sulamistaan kokoon ja kiemurtelikin jo paikoitellen
-suonenvedontapaisesti kuin haavoitettu jättiläiskäärme, mutta
-silti yhä ponnistaen eteenpäin. Jo, jo he ovat päässeet paikalle,
-jo he ovat lähellä juoksuhautaa -- tykit eivät enään voi heitä
-vahingoittaa! Herra Skrzetuski sulki silmänsä.
-
-Ja nyt lensivät salamoina hänen päänsä läpi kysymykset: näkeekö hän,
-kun avaa silmänsä, vielä puolalaiset liput valleilla, näkeekö vai
-eikö näe? Melu kasvaa kasvamistaan, käy jokin tavaton kihinä, varmaan
-on tapahtunut jotakin. Huutoja kuuluu keskeltä leiriä -- mikä siellä
-on? Mitä on tapahtunut?
-
-Kaikkivaltias Jumala!...
-
-Tämä huuto pääsi herra Skrzetuskin huulilta, kun hän, avattuaan
-silmänsä, näki valleilla suuren kultaisen Puolan lipun sijasta
-vaaleanpunaisen, jossa oli arkkienkelin kuva.
-
-Leiri oli valloitettu.
-
-Vasta illalla sai luutnantti Zacharilta tietää koko rynnäkön kulun.
-Tuhaj-bej ei turhaan ollut sanonut Chmielnickiä käärmeeksi, sillä
-juuri hurjimman puolustuksen hetkellä olivat hänen houkuttelemansa
-Balabanin rakuunat menneet kasakoiden puolelle ja, hyökäten selästä
-omien lippukuntiensa päälle, auttaneet tuhoamaan nämä perinpohjin.
-
-Illalla näki luutnantti vangit ja oli läsnä nuoren Potockin
-kuollessa. Hänen kurkkunsa läpi oli ammuttu nuoli eikä hän elänyt
-kuin muutamia tunteja taistelun jälkeen. Hän kuoli herra Stefan
-Czarnieckin käsiin. "Sanokaa isälleni", kuiskasi nuori kastellaani
-viime hetkellä, -- "sanokaa isälleni, että minä... ritarina..."
-Enempää ei hän saanut sanotuksi. Hänen sielunsa jätti ruumiin ja
-lensi taivasta kohden.
-
-Skrzetuski muisti vielä kauvan nuo kalpeat kasvot ja siniset,
-kuoleman hetken kirkastamat silmät. Herra Czarniecki lupasi
-kangistuvan ruumiin ääressä, että hän, jos vielä pääsee vapauteen,
-on verivirroissa pesevä ystävänsä kuoleman ja tappion häpeän. Eikä
-ainoakaan kyynel virrannut hänen karkeille poskilleen, sillä hän
-oli rautainen ritari, ritari joka oli voittanut maineensa rohkeuden
-teoilla, ja mies, jota ei mikään onnettomuus taivuttanut. Niin hän
-lupasi. Ja sensijaan että olisi antautunut epätoivon valtaan, hän
-nyt lohdutti Skrzetuskia, joka kauheasti kärsi Puolan tappiosta
-ja häpeästä. "Puola on kärsinyt useammankin tappion", sanoi herra
-Czarniecki, "mutta siinä on kulumaton voima. Ei ole sitä ainoakaan
-mahti tähän asti murtanut, eivätkä sitä myöskään murra talonpoikain
-kapinat, talonpoikain, joita Jumala itse on rankaiseva, kun he
-noustessaan esivaltaa vastaan, vastustavat Hänen tahtoansa. Mitä
-taas tappioon tulee, niin on se kyllä surkuteltava, mutta kuka
-on tämän tappion kärsinyt? Hetmanitko? Kruunun sotaväkikö? Ei!
-Senjälkeen kun Krzeczowski oli eronnut ja pettänyt meidät, oli
-Potockin johtamaa osastoa katsottava vain etujoukoksi. Kapina levenee
-epäilemättä yli koko Ukrainan, sillä talonpojat siellä ovat ynseitä
-ja taistelukykyisiä. Mutta eihän kapina siellä ole mitään uutta.
-Sen tukahuttavat hetmanit yhdessä ruhtinas Jeremin kanssa ja heidän
-voimansa ovat koskemattomat. Jota mahtavampana kapina puhkeaa,
-sitä varmemmin se, kun se kerran saadaan tukahutetuksi, pitkäksi
-aikaa ja ehkä ainiaaksi sammuu. Vain heikkouskoinen ja pelkuri voi
-otaksua, että jokin kasakkalauma liitossa tatarilaismurzan kanssa
-todella saattaa käydä uhkaavaksi mahtavalle kansalle. Huonosti olisi
-Puolan laita, jos pelkkä talonpoikaismellakka saisi ratkaista sen
-kohtalon ja sen olemassaolon. Todella halveksien lähdimme me tälle
-sotaretkelle, lopetti herra Czarniecki -- ja vaikka etujoukko onkin
-tuhottu, niin luulen, että hetmanit pystyvät tukahuttamaan tämän
-kapinan -- tukahuttamaan sen ei miekalla eikä ampuma-aseilla, vaan
-patukoilla!"
-
-Ja näin puhuessaan ei hän näyttänyt vangilta tai sotilaalta, joka
-on menettänyt taistelun, vaan ylpeältä hetmanilta, joka on varma
-huomisesta voitosta. Tuo sielunsuuruus ja usko Puolan voimaan
-valui kuin balsami luutnantin haavoihin. Hän oli likeltä katsellut
-Chmielnickin mahtia ja se oli hänet hiukan sokaissutkin, varsinkin
-kun hänellä tähän asti oli ollut pelkkää menestystä. Varmaan herra
-Czarniecki kuitenkin oli oikeassa. Hetmanien sotavoimat ovat vielä
-liikuttamattomina ja niiden takana seisoo Puolan, oikeuden, vallan
-ja Jumalan tahdon koko mahti. Luutnantti erosikin Czarnieckista
-toivorikkaampana ja iloisempana. Erotessaan hän vielä kerran kysyi
-herra Czarnieckilta, eikö hän tahtoisi heti alkaa keskustelua
-Chmielnickin kanssa vapaaksipääsemisestään.
-
--- Olen Tuhaj-bejn vanki, sanoi herra Stefan, -- hänelle minun
-on maksettava lunnaat, mutta tuon lauman kanssa en tahdo ruveta
-mihinkään tekemisiin, sen minä jätän pirulle.
-
-Zachar, joka oli auttanut herra Skrzetuskia tapaamaan vankeja ja
-joka nyt saattoi häntä rattaille, lohdutti hänkin häntä matkalla.
-"Ei ollut vaikea suoriutua nuoresta Potockista", sanoi hän, "mutta
-hetmanien kanssa tulee vaikeaksi taistella. Asia on vasta alulla ja
-Jumala ties, millainen loppu on oleva. Kasakat ja tatarit ovat kyllä
-ryöstäneet puolalaista tavaraa, mutta ottaa on toinen asia, toinen
-asia on pitää hallussaan. Ja sinä, poikaseni, älä sure ja murehdi,
-sillä kyllä sinä saat vapautesi takaisin. Sinä lähdet omaistesi
-luo ja vanhuksen tulee sinua ikävä. Pahinta on vanhana olla yksin
-maailmassa. Hetmanien kanssa tulee olemaan vaikea taistella, oi
-kuinka vaikea!"
-
-Eikä voitto, niin loistava kuin se olikin, todella vähimmässäkään
-määrin ratkaissut asiaa Chmielnickin eduksi. Se saattoi hänelle
-tulla suorastaan epäedulliseksikin, sillä helposti voi arvata, että
-suurhetmani, kostaakseen poikansa kuoleman, erityisellä voimalla
-oli nouseva zaporogilaisia vastaan. Hän ei ollut laiminlyövä mitään
-voidakseen kerta kaikkiaan tuhota heidät. Suurhetmanilla oli kyllä
-ollut jonkinlainen vastenmielisyys ruhtinas Jeremiin, ja se oli,
-vaikka hän olikin kohteliaisuudella sitä peitellyt, kuitenkin
-ilmennyt tarpeeksi usein ja eri tilaisuuksissa. Chmielnicki tiesi
-tämän hyvin, mutta hän otaksui, että vastenmielisyys nyt lakkaisi
-ja että tuo krakovalainen ylimys ensimäisenä oli ojentava käden
-sovintoon, joka takaisi hänelle kuuluisan sotaurhon ja hänen
-mahtavien joukkojensa avun. Näin yhdistettyjen voimien kanssa, joita
-lisäksi johti sellainen päällikkö kuin ruhtinas, ei Chmielnicki
-vielä uskaltanut mitellä voimiaan, sillä hän ei vielä täydellisesti
-luottanut itseensä. Siksi hän päätti kiirehtiä Ukrainaan ollakseen
-siellä, kun sinne saapuu sanoma Keltaisen Veden tappiosta, ja
-lyödäkseen hetmanit, ennenkuin ruhtinas ehtii heidän avukseen.
-
-Hän ei siis nyt antanut sotajoukkonsa levätä, vaan marssi taistelun
-jälkeisenä päivänä aamunkoitossa eteenpäin. Marssi tapahtui niin
-nopeaan, että olisi luullut hetmanin olevan karkaamaisillaan
-käsistä. Oli aivan kuin tulvavesi olisi ottanut haltuunsa aron ja
-temmannut mukaansa kaikki vedet, mitä se tapasi tien varrella.
-Taakse jäivät metsät, tammilehdot, kummut ja jokien yli kuljettiin
-levähtämättä. Kasakkain voimat kasvoivat lakkaamatta matkan varrella,
-sillä yhä uusia talonpoikaisjoukkoja Ukrainan karkulaisia liittyi
-heihin. Talonpojat toivat myöskin tietoja hetmaneista, vaikka aivan
-vastakkaisia. Toiset väittivät, että ruhtinas vielä viipyy Dnieperin
-takana, toiset että hän jo on yhtynyt kruunun joukkoihin. Sensijaan
-tiesivät kaikki kertoa, että Ukraina jo on ilmiliekissä. Talonpojat
-eivät ainoastaan karkaa Villeille Kentille Chmielnickiä tapaamaan,
-vaan polttavat jo kyliä ja kaupunkeja, hyökkäävät herrojensa päälle
-ja aseistautuvat kaikkialla. Kruunun sotajoukot olivat taistelleet
-jo kahden viikon ajan, Steblew oli valloitettu ja Derenhowcen luona
-oli syntynyt verinen kahakka. Muutamin paikoin olivat linnakasakat
-jo menneet rahvaan puolelle ja odottivat kaikkialla vain taistelun
-merkkiä. Chmielnicki otti tämän kaiken lukuun ja kiirehti sitä
-enemmän.
-
-Vihdoin hän oli päässyt Ukrainan kynnykselle. Czehryn avasi hänelle
-porttinsa selkoselälleen, kasakkavartiosto siirtyi heti hänen
-lippunsa alle, Czaplinskin talo hävitettiin ja kourallinen aatelisia,
-jotka olivat hakeneet suojaa kaupungissa surmattiin. Ilonhuudot,
-kellojensoitto, kirkkokulkueet eivät herjenneet hetkeksikään.
-Tulipalo sai vallan koko ympäristössä. Jokainen kenessä henki oli,
-tarttui viikatteihin ja piikkeihin ja liittyi zaporogilaisiin.
-Suunnattomia rahvaan joukkoja tulvi leiriin joka taholta ja ne
-tulivat ilomielin, varmoina siitä, ettei ruhtinas Jeremi, vaikka
-olikin tarjonnut apuaan hetmaneille, vielä ollut yhtynyt heihin.
-
-Chmielnicki hengitti helpommin.
-
-Hän kulki viivyttelemättä eteenpäin ja saapuikin jo keskelle
-kapinaa, keskelle teurastusta ja tulta. Tapausten todistajina olivat
-tuhkaläjät ja ruumiit. Chmielnicki kulki kuin laviini, hävittäen
-kaikki tieltään. Maa hänen edessään nousi, maa hänen takanaan
-tyhjeni. Hän kulki kuin kostaja, kuin legendan lohikäärme. Hänen
-askeleensa tirsuivat verta, hänen hengityksensä lietsoi tulipaloja.
-
-Hän pysähtyi päävoimineen Czerkasyyn, lähetettyään eteenpäin
-tatarilaiset Tuhaj-bejn ja villin Krivonosin johdolla. Nämä
-saavuttivat hetmanien joukot Korsunin luona ja hyökkäsivät
-epäröimättä niitä vastaan. Mutta hyökkääjien täytyi kalliisti maksaa
-rohkeutensa. Takaisin torjuttuina, harventuneina, perinpohjin
-lyötyinä he perääntyivät epäjärjestyksessä.
-
-Chmielnicki lähti liikkeelle heidän avukseen. Tiellä sai hän sanoman,
-että herra Sieniawski, joka johti muutamaa lippukuntaa, oli yhtynyt
-hetmaneihin. Nämä taas olivat jättäneet Korsunin ja marssivat
-Bohuslawiin. Tieto oli oikea. Chmielnicki valloitti vastarintaa
-kohtaamatta Korsunin ja jätettyään sinne vankkurinsa ja muonavaransa,
-sanalla sanoen koko leirinsä, hän ratsuväkineen lähti ajamaan heitä
-takaa.
-
-Eikä hänen tarvinnutkaan kulkea kauvan, sillä he eivät vielä olleet
-ehtineet kauvas. Kruta Balkan luona hänen etuvartiostonsa tapasivat
-puolalaisen leirin.
-
-Herra Skrzetuskilla ei ollut tilaisuutta nähdä taistelua, koska hän
-oli kuormaston mukana jäänyt Korsuniin. Zachar sijoitti hänet torin
-varrelle herra Zabokrzyckin taloon, jonka omistajan rahvas juuri
-äsken oli hirttänyt, ja asetti Mirhorodin huonekunnan jäännökset
-sinne vartioiksi; roskaväki ryösteli nimittäin yhä taloja, murhaten
-jokaisen, joka sen mielestä näytti ljahilta. Särjetyistä akkunoista
-näki herra Skrzetuski joukottain juopuneita, verisiä talonpoikia,
-jotka paidanhihat ylöskäärittyinä kuljeskelivat talosta taloon ja
-kauppapuodista kauppapuotiin, nuuskien kaikki nurkat ja ullakot.
-Silloin tällöin ilmaisi kauhistuttava melu, että he olivat
-löytäneet jonkun aatelisen tai juutalaisen, miehen, naisen tai
-lapsen. Uhri raastettiin torille ja joutui mitä kauhistuttavimman
-kidutuksen alaiseksi. Roskaväki taisteli keskenään ruumiiden
-jäännöksistä, voiteli hekumoiden verellä kasvonsa ja rintansa
-ja kiersi vielä höyryävät suolet kaulansa ympärille. Talonpojat
-ottivat juutalaislapsia jaloista kiinni ja repivät joukon hurjasti
-nauraessa ne kappaleiksi. He ryntäsivät vartioituihinkin taloihin,
-joihin ylhäisemmät vangit olivat suljetut, nämä kun olivat jätetyt
-eloon sentakia, että heistä toivottiin suuria lunnaita. Vartioivat
-zaporogilaiset tai tatarit tunkivat silloin joukon takaisin,
-mäjäyttäen hyökkääjiä kalloon keihäänvarsilla, kaaripyssynperillä
-tai härännahasta tehdyillä patukoilla. Niin kävi myöskin herra
-Skrzetuskin talon luona. Zachar käski säälimättä lyödä talonpoikia
-ja mirhorodilaiset täyttivät mielihyvällä käskyn, sillä suistolaiset
-ottivat kyllä halusta vastaan rahvaan avun kapinoiden aikana, mutta
-halveksivat itse rahvasta verrattomasti enemmän kuin aatelia. Eivätpä
-he turhaan maininneetkaan itseään "aatelissyntyisiksi kasakoiksi".
-Itse Chmielnicki lahjoitti myöhemmin useammankin kerran melkoisen
-määrän rahvasta tatarilaisille, jotka ajoivat sen Krimiin ja myivät
-sieltä Turkkiin ja Vähään Aasiaan.
-
-Joukko raivosi nyt torilla ja hulluuntui lopulta niin, että ihmiset
-alkoivat surmata toinen toisiansa. Aurinko oli laskemaisillaan.
-Rakennukset yhdellä puolella toria, kirkko ja pappila olivat
-sytytetyt tuleen. Onneksi vei tuuli tulen kentälle päin ja esti siten
-tulipalon levenemistä. Mutta jättiläiskokoinen loimu valaisi toria
-selvästi kuin auringonsäteet. Tuli sietämättömän kuuma. Kaukaa kuului
-kauhea tykkien jyrinä, nähtävästi taistelu Kruta Balkan luona kävi
-yhä tulisemmaksi.
-
--- Siellä on varmaan meikäläisten kuuma, mutisi vanha Zachar. --
-Hetmanit eivät laske leikkiä. Herra Potocki on oikea sotilas.
-
-Sitte hän osoitti akkunasta rahvasta.
-
--- No, sanoi hän, -- nyt ne hurjistelevat, mutta jos Chmiel lyödään,
-niin hurjistelevat toiset.
-
-Samassa hetkessä kuului kavioiden töminää, torille kiidätti
-vaahtoisten hevosten selässä muutamia kymmeniä ratsumiehiä. Heidän
-ruudinsavusta mustuneet kasvonsa, epäjärjestyksessä oleva pukunsa
-ja muutamien rievuilla sidotut päät todistivat, että he tulevat
-taistelusta.
-
--- Ihmiset, jotka uskovat Jumalaan, pelastakoot itsensä! Ljahit
-voittavat meikäläiset! huusivat he täyttä kurkkua.
-
-Syntyi sekasorto ja hämminki. Joukko huojui kuin aalto, johon
-tuulispää on tarttunut. Yhtäkkiä villi kauhu valtasi kaikki.
-Lähdettiin pakenemaan, mutta kun kadut olivat täynnä rattaita ja yksi
-osa toria tulessa, ei ollut mihin paeta.
-
-Rahvas alkoi töniä, huutaa, lyödä, ulvoa ja ulvoen rukoilla armoa,
-vaikka vihollinen vielä oli kaukana.
-
-Kuullessaan uutisen taistelukentältä, oli luutnantti tulemaisillaan
-hulluksi ilosta. Hän juoksi kuin mielipuoli huoneessaan, lyöden
-käsillään rintaansa ja huutaen:
-
--- Tiesinhän, että niin käy, tiesinhän, niin totta kuin elän! Nyt
-he ovat tekemisissä hetmanien kanssa, nyt koko Puolan kanssa!
-Rangaistuksen hetki on lyönyt. Mitä tämä on?
-
-Taas kuului kavioiden töminää ja samassa ilmestyi muutama sata
-ratsumiestä, kaikki pelkkiä tatareja, torille. He nähtävästi
-pakenivat aivan sokeasti. Rahvas oli heidän tiellään. He karauttivat
-väkijoukkoon, tallasivat sitä, löivät, ajoivat hajalleen, ruoskivat
-ja kannustaen hevosiansa ajoivat Czerkasyyn vievää valtatietä kohden.
-
--- He pakenevat kuin myrskytuuli! huusi Zachar.
-
-Tuskin oli hän saanut sen sanotuksi, kun torille karautti toinen
-osasto ja sen jäljessä kolmas. Pako näytti olevan yleinen. Taloihin
-asetetut vartiat alkoivat kääntelehtiä ja osoittivat silminnähtävää
-pakenemisenhalua. Zachar hypähti käytävän eteen.
-
--- Seis! huusi hän mirhorodilaisilleen.
-
-Savu, kuumuus, yleinen sekamelska, kavioiden töminä, hälyyttävät
-äänet ja tulipalon valaisemien joukkojen ulvonta -- kaikki tämä
-valautui yhdeksi ainoaksi helvetilliseksi tauluksi, jota luutnantti
-katseli akkunastaan.
-
--- Mikä masentava voitto siellä mahtaakaan olla! huusi hän
-Zacharille, muistamatta ettei tämä voinut ottaa osaa hänen iloonsa.
-
-Silloin pujahti salamana ohitse uusi osasto pakenevia.
-
-Korsunin talot tärisivät tykkien jyrinästä perustuksia myöten.
-
-Yhtäkkiä joku kimeä ääni aivan talon vieressä huusi:
-
--- Pelastakaa itsenne! Chmiel on surmattu! Krzeczowski on surmattu!
-Tuhaj-bej surmattu!
-
-Torilla tuli kuin maailman loppu. Ihmiset heittäytyivät mielipuolina
-tuleen. Luutnantti lankesi polvilleen ja kohotti kätensä ylös.
-
--- Kaikkivaltias Jumala! Suuri ja vanhurskas Jumala! Ylistys olkoon
-sinulle korkeudessa!
-
-Zachar keskeytti hänen rukouksensa, tullen eteisestä huoneeseen.
-
--- Terve, poikaseni! huusi hän hengästyneenä. -- Mene nyt rappusille
-ja lupaa mirhorodilaisille armoa, sillä he tahtovat lähteä tiehensä,
-ja kun he ovat menneet, ryntää rahvas tänne!
-
-Skrzetuski meni portaille. Mirhorodilaiset kääntelivät levottomina
-talon edessä, osoittaen selvästi haluavansa jättää paikkansa ja paeta
-Czerkasyyn vievälle tielle. Kauhu oli vallannut jokaisen kaupungissa.
-Kerta toisensa jälkeen kiidätti kuin siipien kantamina ohitse lyötyjä
-osastoja Kruta Balkan suunnalta. Talonpojat pakenivat, tatarilaiset,
-linnakasakat ja zaporogilaiset olivat täydellisen hämmingin
-vallassa. Ja kuitenkin Chmielnickin päävoimat varmaan vielä tekivät
-vastarintaa, taistelu ei saattanut olla ratkaistu, koska tykit yhä
-jyrisivät kaksinkertaisella voimalla.
-
-Skrzetuski kääntyi mirhorodilaisten puoleen.
-
--- Koska olette uskollisesti vartioineet minun persoonaani, puhui hän
-ylhäiseen tapaan, -- ei teidän tarvitse pelastaa itseänne paolla;
-minä lupaan puhua teidän puolestanne hetmanille ja pyydän häneltä
-teille armoa.
-
-Mirhorodilaiset paljastivat joka mies päänsä, mutta luutnantti
-pani kätensä kupeilleen ja katseli ylpeästi heitä ja toria,
-joka tyhjenemistään tyhjeni. Mikä kohtalon vaihdos! Tässä
-nyt hän, herra Skrzetuski, jota äsken kuljetettiin vankina
-kasakkaleirin mukana, seisoo röyhkeäin kasakkain edessä kuin herra
-alustalaistensa keskellä, kuin aatelismies rahvaan edessä, kuin
-kyrassieerilippukunnan husaari leirin kuormakuskien edessä. Hän,
-vanki, on nyt luvannut armoa ja päät ovat paljastuneet hänen edessään
-ja nöyrät äänet huusivat vastikään synkällä, venytetyllä, pelkoa ja
-alistumista ilmaisevalla sävelellä:
-
--- Armahtakaa, herra!
-
--- Kuten olen luvannut, tapahtuu, sanoi luutnantti. Hän olikin varma
-puoltolauseensa vaikutuksesta, sillä hän tunsi hetmanin, jolle
-hän oli usein tuonut kirjeitä ruhtinas Jeremiltä, ja hetmani piti
-hänestä. Siinä hän nyt seisoi, kädet puuskassa, ilo kasvoillaan,
-joita tulipalon loimu kirkkaasti valaisi.
-
--- Kas nyt on sota lopussa, aalto on murtunut kynnystä vastaan,
-ajatteli hän. Herra Czarnaecki oli oikeassa: kulumaton on Puolan
-voima, järkkymätön sen mahti.
-
-Ja kun hän näin ajatteli, paisutti ylpeys hänen rintaansa; ei
-alhainen ylpeys, joka johtuu toivotusta koston tyydytyksestä tai
-vihollisen nöyryytyksestä -- ei, vaan ylpeys siitä, että hän hetken
-perästä saa vapautensa takaisin; ei siitä, että hänen edessään
-seisottiin lakki kädessä, vaan siitä, että hän oli voittoisan,
-mahtavan valtakunnan poika, Puolan, jonka portteja vastaan kaikki
-ilkeys, jokainen kapinayritys ja jokainen lyönti murtui kuin helvetin
-voimat taivaan portteja vastaan. Hän oli aatelispatrioottina ylpeä
-siitä, että hän epäilyksen hetkenä oli saanut varmuutta, ettei hänen
-uskonsa ollut joutunut häpeään. Kostoa hän ei halunnut.
-
--- Puola on kuningattarena voittanut musertavan voiton ja se antaa
-anteeksi kuin äiti.
-
-Samassa muuttui tykkien jyrinä herkeämättömäksi paukkeeksi.
-
-Taasen tömisivät hevosenkaviot tyhjillä kaduilla. Torille lennätti
-taas salamana satuloimattomalla hevosella kasakka lakitta päin,
-yllään pelkkä paita, kasvot miekan rikkilyöminä ja verta suihkuten.
-Hän kiidätti sinne, pysäytti hevosen, pani kätensä ristiin, veti
-henkeä avonaisten huuliensa läpi ja huusi:
-
--- Chmiel voittaa ljahit! Lyödyt ovat jalosukuiset herrat, hetmanit
-ja everstit, ritarit ja kavaljeerit!
-
-Sen sanottuaan hän alkoi huojua ja luuhistui maahan. Mirhorodilaiset
-juoksivat hänen avukseen.
-
-Tulen puna ja kalpeus lehahtivat yhtaikaa herra Skrzetuskin kasvoille.
-
--- Mitä hän sanoo? kysyi hän kuumeisesti Zacharilta. -- Mitä on
-tapahtunut? Se ei ole mahdollista. Jumaliste, se ei voi olla
-mahdollista!
-
-Kaikki on hiljaa... Vain liekit ritisevät toisella puolen toria,
-heitellen ilmaan kipunakimppuja ja silloin tällöin luhistuvat
-rytisten palavat huoneet.
-
-Mutta taasen saapuu uusia sanansaattajia.
-
--- Ljahit ovat lyödyt, lyödyt!
-
-Heidän perässään tulee osasto tatareja. He käyvät hitaasti, sillä he
-ympäröivät joitakin jalkamiehiä, nähtävästi vankeja.
-
-Herra Skrzetuski ei usko silmiään. Hän näkee selvästi vankien
-vaatteissa hetmanin husaarien värit, hän lyö kädet yhteen ja
-toistelee oudolla, vieraalla äänellä katkonaisesti:
-
--- Se ei voi olla totta! Se ei voi olla totta! Tykkien pauke kuuluu
-vielä. Taistelu ei ole lopussa.
-
-Kaikkia palamattomia katuja pitkin tulvii tulvimalla zaporogilaisia
-ja tatarilaisia joukkoja, miesten kasvot ovat mustat, rinnat
-huohottavat raskaasti. Kuitenkin he palaavat kuin juopuneina ja
-laulavat lauluja.
-
-Sillä lailla palaavat sotamiehet, kun ovat saaneet voiton.
-
-Luutnantti kävi kalman kalpeaksi.
-
--- Tämä ei voi olla totta, toisti hän yhä käheämmin, -- ei voi
-olla... Puola...
-
-Hänen huomionsa kiintyy uuteen näkyyn.
-
-Tuolla tulevat Krzeczowskin ratsumiehet kantaen kokonaisia
-lippukimppuja. He ratsastavat keskelle toria ja heittävät ne maahan.
-
-Voi -- Puolan lippuja!
-
-Tykkien jyrinä heikkenee, kaukaa kuuluu likenevien vankkurien narina.
-Torille saapuu korkeat kasakkarattaat ja niiden jäljessä jono toisia,
-kaikki Paszkowskin huonekunnan keltalakkisten kasakkain ympäröiminä.
-Ne saapuvat sen talon viereen, missä mirhorodilaiset ovat vartioina.
-Herra Skrzetuski vei käden otsalleen, sillä tulipalon loimu häikäisi
-häntä ja hän katsoi tarkoin ensimäisillä rattailla olevia vankeja.
-
-Yhtäkkiä hän hätkähti ja alkoi käsillään haroa ilmaa niinkuin
-ihminen, jonka rintaan on osunut kuula. Hänen huuliltaan pääsi hirveä
-huuto:
-
--- Jeesus Maaria, ne ovat hetmanit!
-
-Ja hän kaatui Zacharin syliin. Hänen silmänsä menivät nurin, hänen
-kasvonsa jähmettyivät ja kangistuivat kuin kuolleella.
-
-Muutamia hetkiä myöhemmin saapui Korsunin torille kolme ratsumiestä
-äärettömien rykmenttijoukkojen etunenässä. Keskimäinen heistä istui
-punaisiin puettuna valkean ratsun selässä ja, nojaten kullattua
-nuijaa kylkeänsä vastaan, katseli ympärilleen ylpeänä kuin kuningas.
-
-Se oli Chmielnicki. Molemmin puolin häntä ratsastivat Tuhaj-bej ja
-Krzeczowski.
-
-Puolan valtakunta makasi maahan tallattuna ja verissään kasakan
-jalkain juuressa.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-
-Kului muutamia päiviä. Ihmisistä tuntui siltä kuin taivaanlaki
-yhtäkkiä olisi luuhistunut Puolan valtakunnan yli. Keltainen Vesi,
-Korsun, kruunun sotajoukkojen häviö, sotajoukkojen, jotka tähän
-asti olivat voitollisesti taistelleet kasakkoja vastaan, hetmanien
-vangiksijoutuminen, kauhea tulipalo koko Ukrainassa, maailman alusta
-asti kuulumattomat murhat ja teurastukset -- kaikki tuo oli tullut
-niin äkkiä, etteivät ihmiset oikein tahtoneet uskoa, että niin paljon
-tappioita ja onnettomuuksia saattoi tulla yhtaikaa saman maan osalle.
-Monet eivät sitä uskoneetkaan, toiset jähmettyivät kauhistuksesta,
-toiset tulivat mielipuoliksi, toiset ennustivat Antikristuksen ja
-viimeisen tuomion tuloa. Kaikki yhteiskunnalliset siteet, kaikki
-inhimilliset ja perheelliset suhteet olivat katkenneet, kaikki
-valta oli lakannut olemasta, erotukset ihmisten välillä olivat
-kadonneet, helvetti oli irroittanut kahleistaan kaikki rikokset ja
-päästänyt ne maailmaan raivoamaan: murha, ryöstö, sanansa syöminen,
-petomaisuus, väkivalta ja villitys tulivat työn, rehellisyyden, uskon
-ja omantunnon sijalle. Näytti siltä kuin ihmiskunta tästälähtien
-ei tulisi elämään hyvästä, vaan pelkästä pahasta, kuin sydämet ja
-mielet olisivat kokonaan muuttuneet niin että nyt pidettiin pyhänä
-sitä mikä ennen oli kunniatonta ja kunniattomana sitä mikä ennen oli
-pyhää. Aurinko ei enään valaissut maanpintaa, sillä sitä verhosivat
-tulipalojen savut ja murhapoltot loistivat öisin tähtien ja kuun
-asemasta. Kaupungit, kylät, kirkot, kartanot, metsät paloivat.
-Ihmiset lakkasivat puhumasta ja vain voihkivat tai ulvoivat kuin
-koirat. Elämä oli kadottanut arvonsa. Tuhannet hukkuivat äänettömästi
-ilman että muistoakaan jäi heistä jäljelle ja näiden kaikkien
-onnettomuuksien, murhien, valitusten, savujen ja tulipalojen
-keskeltä kohosi vain yksi mies yhä korkeampana ja korkeampana, yhä
-pelottavampana jättiläisenä, hän pimitti jo miltei päivän valon, loi
-varjonsa merestä mereen.
-
-Se mies oli Bohdan Chmielnicki.
-
-Kaksisataa tuhatta aseellista ja voitosta huumaantunutta miestä oli
-valmiina odottamassa hänen viittaustaan. Rahvas nousi kaikkialla
-kapinaan, linnakasakat liittyivät siihen kaikissa kaupungeissa. Maa
-Pripetistä erämaan rajoille asti oli tulessa. Kapina oli levinnyt
-Vähän-Venäjän, Podolian, Volynian, Bratslavin, Kiovan ja Tshernigovan
-vojevodakuntiin. Hetmanin mahti kasvoi päivä päivältä. Puola ei
-ollut koskaan kauheinta vihollistaan vastaan pannut liikkeelle
-puoliakaan niistä voimista, joita se nyt käytti. Sen vertaisia ei
-ollut valmiina varalta edes Saksan keisarilla. Myrsky oli ollut
-paljon suurempi kuin koskaan oli odotettu. Itse hetmani ei alussa
-tajunnut omaa mahtiansa eikä ymmärtänyt kuinka suureksi hän jo oli
-kasvanut. Hän verhosi vielä tekonsa oikeuden ja Puolan valtakuntaa
-kohtaan säilytetyn uskollisuuden varjolla, sillä hän ei tietänyt,
-että hän jo saattoi polkea näitä sanoja tyhjinä lauseparsina. Samassa
-määrässä kasvoi hänessä myöskin ääretön itsekkäisyys, jonka vertoja
-ei historia tunne. Käsitykset hyvästä ja pahasta, rikollisuudesta ja
-kunnollisuudesta, väkivallasta ja oikeudesta sulivat Chmielnickin
-sielussa yhteen oman vääryyden tai oman edun käsityksien kanssa. Se
-oli hänestä kunnon mies, joka oli hänen puolellansa -- se rikollinen,
-joka oli häntä vastaan. Hän oli valmis moittimaan aurinkoa ja
-pitämään sitä persoonallisena vääryytenä itseänsä vastaan, jollei
-se loistanut, kun hän halusi. Ihmisiä, tapauksia ja koko maailmaa
-mittasi hän oman minänsä mukaan. Ja huolimatta hetmanin kaikesta
-viekkaudesta ja tekopyhyydestä oli tässä hänen katsantotavassaan
-jokin kummallinen vakaumus. Siitä johtuivat kaikki Chmielnickin
-hairahdukset ja myöskin hänen hyvät tekonsa. Sillä vaikkei hän
-tuntenut mitään mittaa julmuudessaan vihollisia kohtaan, niin hän
-osasi kuitenkin olla kiitollinen kaikista, vaikkapa vastoin tahtoakin
-hänelle tehdyistä palveluksista.
-
-Vain juovuksissa ollessaan hän unohti hyvätkin työt ja antoi raivosta
-karjuen, suu vaahdossa, verisiä käskyjä, joita hän myöhemmin
-katui. Mutta samassa määrin kuin hänen menestyksensä kasvoi, oli
-hän yhä useammin juovuksissa, sillä hänen levottomuutensa kävi yhä
-suuremmaksi. Tuntui siltä kuin hänen voittonsa olisivat johtaneet
-hänet sellaisiin korkeuksiin, joihin ei hän itsekään tahtonut
-nousta. Hänen mahtinsa ei hämmästyttänyt ainoastaan muita, vaan
-myöskin häntä itseään. Kapinan jättiläiskäsi oli temmannut hänet ja
-kantanut häntä salaman nopeudella ja säälimättä, mutta minne? Miten
-tämä kaikki oli päättyvä? Alkaessaan kapinan hänelle tapahtuneen
-vääryyden takia arveli tuo kasakkadiplomaatti, että hän ensimäisen
-menestyksen tai vieläpä tappionkin jälkeen alkaa sovittelut ja
-että hänelle tarjotaan anteeksiantoa, hyvitystä ja korvausta
-kärsimistään vääryyksistä ja vahingoista. Hän tunsi hyvin Puolan
-valtakunnan, sen kärsivällisyyden, joka oli loppumaton kuin meri,
-sen hyväsydämisyyden, jolla ei ollut rajoja eikä määrää ja joka ei
-johtunut vain viekkaudesta, sillä olihan Nalewajkolle, kun hän jo
-oli saarrettu ja perikatoon joutunut, vielä tarjottu anteeksiantoa.
-Mutta nyt, senjälkeen kun hän oli saanut Keltaisen Veden voiton,
-lyönyt hetmanit ja sytyttänyt sisällisen sodan kaikkiin eteläisiin
-vojevodakuntiin, olivat asiat edistyneet liian pitkälle ja tapaukset
-olivat kasvaneet yli kaiken odotuksen rajojen. Nyt oli käytävä
-taistelua elämästä ja kuolemasta.
-
-Mutta kenen puolelle oli voitto kallistuva?
-
-Chmielnicki kysyi ennustajilta, tiedusteli tähdistä ja koetti
-omastakin puolestaan tunkea katseensa tulevaisuuteen -- mutta hän
-näki edessään vain pimeyden. Välistä nostatti kauhea levottomuus
-hiukset hänen päässään pystyyn ja rinnassa myllersi epätoivo kuin
-myrskytuuli. Mitä tästä tulee? Mitä tästä tulee? Sillä Chmielnicki,
-jolla oli terävämpi katse kuin muilla, ymmärsi myöskin paremmin
-kuin monet muut, että Puolan valtakunta on jättiläismahti, vaikkei
-se osaa käyttää voimiansa eikä itsekään tunne niitä. Ja kuka
-saattoi arvata, eikö kauhea vaara ja perikadon läheisyys poista
-sekasortoa, sisällistä epäsopua, yksityisetujen tavoittelua, herrojen
-keskinäistä kateutta, riitoja, lörpöttelyä valtiopäivillä, aatelin
-omavaltaisuutta ja kuninkaan voimattomuutta? Silloin voisi puoli
-miljoonaa yksistään jo aatelin keskuudesta lähteä taisteluun ja
-tuhota Chmielnickin, vaikkapa sekä Krimin khani että itse Turkin
-sulttaani häntä auttaisivat.
-
-Paitsi Chmielnickiä oli myöskin kuningas Wladislaw vainaja tuntenut
-tuon Puolan nukkuvan voiman. Ja sitä varten hän oli koko elämänsä
-ajan valmistanut taistelua elämästä ja kuolemasta maailman mahtavinta
-hallitsijaa vastaan. Sillä vain siten Puolan voima saataisiin
-hereille. Tässä vakaumuksessaan oli kuningas uskaltanut panna tulta
-tappuroihin myöskin kasakkain taholla. Vai oliko todella kasakoitten
-tehtävä saada aikaan vedenpaisumus, jotta he itse lopulta hukkuisivat
-siihen?
-
-Chmielnicki käsitti tämän samoinkuin sen, että Puolalla, kaikesta
-heikkoudestaan huolimatta, on pelottava puolustuskyky Tätä
-epäjärjestyksessä olevaa, huonosti sidottua, rikkirevittyä,
-kuritonta ja heikosti hallittua valtakuntaa vastaan olivat
-kuitenkin turkkilaiset aallot, joita pidettiin vaarallisimpina
-kaikista, särkyneet vaahdoksi, särkyneet kuin kalliota vastaan.
-Niin oli käynyt Hotinin luona, sen hän oli nähnyt melkein omin
-silmin. Olihan tämä valtakunta heikkoutensa hetkinäkin kohottanut
-lippunsa vieraiden pääkaupunkien valleille. Mitä se silloin voikaan
-tehdä puolustaaksensa itseään! Mitä saakaan se aikaan epätoivoon
-joutuneena, kun on kysymys kuolemasta tai voitosta!
-
-Tämän takia sisälsi jokainen Chmielnickin voitto hänelle uuden
-vaaran, se kun toi lähemmäs sen hetken, jolloin uinuva leijona
-herää, ja teki neuvottelut yhä mahdottomammiksi. Jokaisessa voitossa
-piili vastainen tappio, jokaisen juopumuksen maljan pohjalla oli
-sappea. Nyt oli kasakkamyrskyä seuraava Puolan valtakunnan myrsky.
-Chmielnicki oli jo kuulevinaan etäällä sen kumean kohinan.
-
-Ja kas, Suur-Puolasta, Preussista, Masoviasta, Vähä-Puolasta ja
-Liettuasta lähenee sotilasjoukkoja, niiltä puuttuu vain johtaja.
-
-Chmielnicki oli ottanut vangiksi hetmanit, mutta tässäkin onnen
-sattumassa piili ikäänkuin kohtalon väijytys. Hetmanit olivat
-kokeneita sotilaita, mutta kukaan heistä ei ollut se mies, jota uhan,
-pelästyksen ja tappion hetki vaati.
-
-Johtajana saattoi nyt olla vain yksi mies.
-
-Hänen nimensä oli ruhtinas Jeremi Wisniowiecki.
-
-Juuri siksi, että hetmanit olivat joutuneet vangiksi, oli vaali
-todennäköisesti sattuva ruhtinaaseen. Chmielnicki ei epäillyt sitä
-eivätkä muutkaan.
-
-Sillaikaa tuli Korsuniin, jossa zaporogilaishetmani oli levähtämässä
-taistelun jälkeen, sanomia Dnieperin takaa, että kauhea ruhtinas
-jo on lähtenyt liikkeelle Lubniesta, että hän matkallaan tallaa
-armottomasti maahan kapinan ja että hänen läpi kulkiessaan kylät,
-kauppalat ja talot katoavat ja niiden sijalla törröttää verisiä
-paaluja ja hirsipuita. Kauhu lisäsi hänen joukkojensa määrän kaksin-,
-jopa kolminkertaiseksi. Kerrottiin että hän johtaa viittätoista
-tuhatta miestä parhaita joukkoja, mitä koko Puolasta saattoi löytyä.
-
-Kasakkaleiriin saatettiin häntä odottaa minä hetkenä tahansa. Ja
-heti Kruta Balkan taistelun jälkeen kuului kasakkain joukosta huuto:
-"Jeremi tulee!" ja se levitti pelästystä rahvaaseen, joka suinpäin
-alkoi paeta. Tämä pelästys pani Chmielnickin vakavasti ajattelemaan.
-
-Hänellä oli nyt valittavana: joko marssia koko armeijansa kanssa
-ruhtinasta vastaan ja etsiä hänet Dnieperin takaa tai, jätettyään
-osan joukoistaan valloittamaan Ukrainan linnoja, marssia Puolan
-sisämaihin.
-
-Sotaretki ruhtinasta vastaan oli vaarallinen. Kun Chmielnicki
-joutui tekemisiin näin kuuluisan sotapäällikön kanssa, saattoi hän,
-huolimatta voimiensa suuremmasta lukumäärästä, yleisessä taistelussa
-kärsiä tappion ja silloin olisi kaikki menetetty yhdellä iskulla.
-Rahvas, joka muodosti hänen joukkojensa valtavan enemmistön, oli
-osoittanut, että se pakeni jo pelkästään kuullessaan Jeremin
-nimen. Siihen tarvittiin aikaa, ennenkuin rahvaan joukko muuttuisi
-sotajoukoksi, joka saattaisi tehdä vastarintaa ruhtinaan rykmenteille.
-
-Toiselta puolen ruhtinas luultavasti ei ryhtyisi yleiseen taisteluun,
-vaan asettuisi linnoihin puolustusasemiin ja kävisi pikkusotaa, joka
-tässä tapauksessa varmaan kestäisi kokonaisia kuukausia, ehkäpä
-vuosia, ja sillaikaa Puola epäilemättä ehtisi koota uusia voimia ja
-kiirehtisi ruhtinaan avuksi.
-
-Chmielnicki päätti näin ollen jättää Wisniowieckin Dnieperin taa,
-omasta puolen vahvistua Ukrainassa, järjestää voimansa ja sitte
-lähteä Puolaan pakoittamaan sen sovintoon. Hän luotti siihen, että
-kapinan tukahuttaminen pelkästään Dnieperin takana vaati kaikki
-ruhtinaan voimat pitkäksi aikaa ja antoi hänelle, Chmielnickille,
-vapaan toiminta-alan muualla. Mutta kapinaa Dnieperin takana päätti
-hän kuitenkin pitää vireillä lähettämällä rahvaan avuksi muutamia
-rykmenttejä.
-
-Vihdoin hän arveli mahdolliseksi koettaa houkutella ruhtinasta
-keskusteluihin ja pitkittää niitä kunnes tämän voimat murenisivat.
-Tätä ajatellessaan muisti hän Skrzetuskin.
-
-Muutamia päiviä Kruta Balkan taistelun jälkeen, samana päivänä,
-jolloin rahvaan joukossa syntyi pakokauhu, hän käski kutsua eteensä
-herra Skrzetuskin.
-
-Chmielnicki otti hänet vastaan starostan talossa, läsnä oli
-ainoastaan herra Krzeczowski, jonka Skrzetuski vanhastaan tunsi.
-Chmielnicki tervehti Skrzetuskia ystävällisesti, samalla kuitenkin
-antaen nykyistä arvoaan vastaavan ylemmyyden tulla esiin, ja sanoi:
-
--- Herra luutnantti Skrzetuski, sen palveluksen takia, jonka olette
-minulle tehnyt olen lunastanut teidät Tuhaj-bejlta ja luvannut teille
-vapauden. Nyt on hetki tullut. Minä annan teille kasakkaeverstin
-nuijan [tällaista nuijaa käytettiin kasakkain keskuudessa turvakirjan
-asemasta], jotta pääsisitte matkustamaan vapaasti, jos kohtaisitte
-sotaväkeä, ja panen mukaanne vartioita suojelemaan teitä rahvaalta.
-Voitte palata ruhtinaanne luo.
-
-Skrzetuski vaikeni. Ei pieninkään ilonhymy valaissut hänen kasvojaan.
-
--- Voitteko lähteä liikkeelle? Huomaan silmistänne että olette sairas.
-
-Herra Skrzetuski oli todella kuin varjo. Haavat ja viime aikain
-tapahtumat olivat heikentäneet tuota jättiläismäistä nuorukaista
-ja hän oli nyt sen näköinen, ettei luullut hänen näkevän huomista
-päivää. Hänen kasvonsa olivat käyneet keltaisiksi ja musta parta,
-jota ei pitkään aikaan oltu ajettu, lisäsi osaltaan surkeutta. Se
-johtui sisäisistä kärsimyksistä, ne olivat tekemäisillään lopun
-nuoresta ritarista. Kasakkaleirin mukana kulkien hän omin silmin oli
-saanut nähdä kaiken, mikä oli tapahtunut Siczistä lähtien. Hän oli
-nähnyt Puolan häviön ja tappion ja hetmanit vankeina. Hän oli nähnyt
-kasakkain voittoriemun, kaatuneiden sotilaiden poikkileikatuista
-päistä kasattuja pyramiideja, kylkiluistaan hirsipuuhun ripustettuja
-aatelismiehiä, naisten silvottuja rintoja, ylimysnaisten häväistystä,
-hän oli nähnyt epätoivoista rohkeutta, mutta myöskin hurjaa
-pelkuruutta, hän oli nähnyt kaikkea. Hän oli käynyt läpi kaikki
-kärsimykset ja hänen tuskansa oli sitä suurempi, kun juuri hän
-välillisesti oli aiheuttanut tämän kaiken, koska hän eikä kukaan muu,
-oli päästänyt Chmielnickin irti nuorasta. Tämä ajatus vihloi kuin
-veitsi hänen päätään ja rintaansa. Mutta olisiko hän, kristillinen
-ritari, saattanut olettaa, että lähimmäisen pelastus voi tuottaa
-tällaisia hedelmiä. Siksi oli hänen tuskansa rajaton. Mutta kun hän
-kysyi itseltänsä, miten Helenan on ja kun hän ajatteli, mitä olisi
-voinut tapahtua, jos pahansuopa kohtalo olisi pidättänyt hänet
-Rozlogissa, niin hän kohotti kätensä taivasta kohti ja huusi äänellä,
-jossa väreili pohjaton uhma ja epätoivo: "Jumala, ota sieluni!
-Sillä minun kannettavakseni on pantu enemmän kuin olen ansainnut."
-Sitte hän kuitenkin huomasi herjaavansa, lankesi kasvoilleen ja
-rukoili pelastusta, anteeksiantoa, armoa isänmaalle ja kaikelle
-sille puhtaalle ja viattomalle, mikä siellä ehkä turhaan huutaa
-Jumalan ja hänen apuansa. Hän oli sanalla sanoen käynyt niin monen
-kärsimyksen läpi, ettei häntä enään ilahuttanut vapaus, joka hänelle
-oli lahjoitettu eikä tuo zaporogilaishetmani, tuo triumfaattori, joka
-tahtoi olla jalomielinen, osoittaessaan hänelle suosiotaan, enään
-tehnyt häneen minkäänlaista vaikutusta. Kun Chmielnicki sen huomasi,
-vetäytyi hänen otsansa ryppyihin ja hän sanoi:
-
--- Riennä käyttämään hyväksesi suosiotani, etten katuisi sitä.
-Vain minun kuntoni ja uskoni hyvään asiaani tekevät minut niin
-varomattomaksi että lisään vihollisteni lukua, sillä minä tiedän
-hyvin, että sinä tulet taistelemaan minua vastaan.
-
-Siihen vastasi herra Skrzetuski:
-
--- Jos Jumala antaa voimia.
-
-Ja hän loi Chmielnickiin katseen, joka tunki hänen sielunsa
-syvyyteen, ja hetmani, joka ei voinut tätä katsetta kestää, tuijotti
-maahan ja saattoi vasta hetken päästä virkkaa:
-
--- Vähät siitä. Olen tarpeeksi mahtava, noin raihnas mies ei tee
-minulle mitään. Kerro siis ruhtinaalle, herrallesi, mitä olet nähnyt
-ja varoita häntä toimimasta liian pöyhkeästi, sillä kun minun
-kärsivällisyyteni loppuu, käyn häntä tervehtimässä Dnieperin takana
-enkä luule, että käyntini tulee hänelle mieluisaksi.
-
-Skrzetuski vaikeni.
-
--- Minä olen sanonut ja toistan vielä kerran, sanoi Chmielnicki, --
-etten käy sotaa Puolan valtakuntaa, vaan herroja vastaan, ja ruhtinas
-on niiden joukossa ensimäisiä. Hän on minun ja vähävenäläisen kansan
-vihollinen, hän on kirkkomme luopio ja julmuri. Kuulen, että hän
-tukahuttaa kapinan vereen, katsokoon vain, ettei saa vuodattaa
-omaansakin!
-
-Näin puhuessaan hän kiihtymistään kiihtyi, kunnes veri nousi hänen
-kasvoillensa ja tuli säihkyi silmistä. Näkyi, että vihan ja ilkeyden
-puuska oli hänet valtaamaisillaan, yksi noita puuskia, jolloin hän
-kokonaan kadotti itsehillintänsä ja tajunsa.
-
--- Hirttää minä annan tuon vinonenän! huusi hän, -- jalkoihini minä
-hänet heitän ja ratsastan hänen selkänsä yli.
-
-Skrzetuski katseli ylhäältäpäin raivoilevaa Chmielnickiä ja vastasi
-tyynesti:
-
--- Voita hänet ensin!
-
--- Herra hetmani, sanoi Krzeczowski, -- parasta on, että tuo röyhkeä
-aatelismies nyt lähtee tiehensä, sillä teidän armollenne ei sovi
-raivota häntä vastaan ja kun olette luvannut hänelle vapauden, niin
-hän nyt pakoittaa teidät joko syömään sananne tai kuuntelemaan
-solvauksiaan.
-
-Chmielnicki sai hiukan hillityksi itseään, hän huohotti hetkisen,
-sanoi sitte:
-
--- Lähteköön siis, jotta hän tietäisi, että Chmielnicki kostaa hyvän
-hyvällä, ja annettakoon hänelle saattonuija, kuten olen sanonut, ja
-pantakoon neljäkymmentä tatarilaista saattamaan häntä aina leiriin
-asti.
-
-Sitte hän kääntyen Skrzetuskiin päin, lisäsi:
-
--- Tiedä nyt, että olemme kuitit. Minä pidän sinusta, röyhkeydestäsi
-huolimatta. Mutta jos sinä vielä kerran joudut minun käsiini, niin
-silloin et pujahda pois.
-
-Skrzetuski lähti Krzeczowskin seurassa.
-
--- Kun hetmani sinut nyt päästää ehein nahoin, sanoi Krzeczowski,
--- ja kun voit lähteä minne tahdot, niin sanon sinulle vanhan
-tuttavuuden nimessä: pelasta itsesi vaikkapa Varsovaan, mutta
-älä Dnieperin taakse, sillä siellä ei yksikään teikäläisistä jää
-henkiin. Teidän aikanne on ollut ja mennyt. Jos olisit järkevä, niin
-liittyisit meihin, mutta tiedän, että on turhaa sinulle siitä puhua.
-Nousisit korkealle, niinkuin mekin nyt nousemme!
-
--- Hirsipuuhun! mutisi Skrzetuski.
-
--- Minulle ei annettu Litynin starostakuntaa, mutta nyt minä otan
-niitä kymmenen enkä yhtä. Me karkoitamme herrat Koniecpolskit,
-Kalinowskit, Potockit, Lubomirskit, Wisniowieckit, Zaslawskit ja
-koko aatelin ja jaamme keskenämme heidän maatilansa ja varmaan se on
-Jumalankin ajatus, kun hän jo on antanut meille kaksi niin suurta
-voittoa.
-
-Skrzetuski ei kuunnellut everstin juttuja, sillä hän ajatteli muuta,
-mutta Krzeczowski jatkoi:
-
--- Kun taistelun ja voittomme jälkeen Tuhaj-bejin kortteerissa näin
-hänen jalosukuisuutensa kruunun hetmanin, herrani ja hyväntekijäni
-niiniköysiin sidottuna, niin hän heti suvaitsi kutsua minua
-kiittämättömäksi ja Juudakseksi, mutta minä vastasin hänelle:
-"Teidän ylhäisyytenne vojevoda, en ole kiittämätön, sillä kun tulen
-istumaan linnoissanne ja oleskelemaan maatiloillanne -- luvatkaa
-minulle vain, ettette juo itseänne humalaan -- niin minä teen teidät
-alastarostakseni!" Hohhoh! Tuhaj-bej pyydystelee noita lintuja paljon
-ja säästää heitä. Muuten Chmielnicki ja minä puhuisimme heidän
-kanssaan toista kieltä. Mutta kas niin! vankkurit ja tatarit ovat jo
-valmiina. Minne siis tahdot lähteä?
-
--- Czehryniin.
-
--- Ihminen niittää, mitä hän kylvää. Ordalaiset vievät sinut vaikkapa
-itse Lubnieen, he ovat saaneet sellaisen käskyn. Pidä sinä vain
-huolta siitä, että ruhtinaasi ei pistätä heitä paaluun, minkä hän
-varmaan tekisi kasakoille. Siksi matkaasi onkin pantu tatareja.
-Hetmani käski antaa sinulle ratsusikin. Jää hyvästi ja muista meitä
-ja sano meidän hetmanilta terveisiä ruhtinaalle, ja jos voit, niin
-taivuta hänet siihen, että hän tulisi tervehtimään Chmielnickiä.
-Ehkäpä hänet vastaanotetaan suosiollisesti. Jää hyvästi!
-
-Skrzetuski istuutui vankkureihin, ordalaiset asettuivat piiriin
-niiden ympärille ja lähdettiin liikkeelle. Torin poikki oli vaikea
-päästä, sillä se oli kokonaan täynnä zaporogilaisia ja rahvasta.
-Väkijoukko keitti itselleen puuroa ja lauloi Keltaisen Veden ja
-Korsunin voitosta. Lauluja olivat jo ehtineet sepittää sokeat ja
-guslansoittajat, joita kaikkialta oli tulvannut leiriin. Tulien
-välillä, joiden yläpuolella puurokattilat kiehuivat, nähtiin siellä
-täällä öisten mellastusten jäljeltä murhattujen naisten ruumiita.
-Vähän edempänä oli läjissä päitä, jotka olivat leikatut irti
-taisteluissa kaatuneista ja haavoittuneista sotilaista. Nämä ruumiit
-ja päät alkoivat jo mädäntyä, mutta haju ei ollut kuitenkaan vielä
-aivan sietämätön, joten joukot saattoivat olla koolla. Kaikkialla
-kaupungissa näkyi jo hävityksen ja zaporogilaisen viileyden
-jälkiä. Akkunat ja ovet olivat temmatut paikoiltaan, tuhansien
-särjettyjen esineiden sirpaleet, kekäleet ja oljet peittivät torin.
-Katonräystäistä riippui hirtettyjä, suurimmalta osalta juutalaisia,
-ja roskaväki huvitteli siellä täällä käymällä kiinni näiden
-hirtettyjen jalkoihin ja keinutellen niiden nojassa.
-
-Yhdellä puolen toria törröttivät palaneiden talojen, niiden
-joukossa myöskin katolisen kirkon rauniot. Ne olivat vielä kuumat
-ja niistä nousi savua. Palaneen käry tuntui ilmassa. Poltettujen
-talojen takana oli leiri, jonka ohi herra Skrzetuskin täytyi ajaa,
-ja joukko tatarilaisten käsiin joutuneita vankeja, joita taajat
-ordalaisvartiostot vahtivat. Ken Czehrynin, Czerkasyn ja Korsunin
-ympäristöistä ei päässyt piiloon tai joutunut rahvaan kirveen alle,
-se joutui niiniköysiin. Vankien joukossa oli molemmissa taisteluissa
-vihollisen käsiin joutuneita sotamiehiä ja ympäristön asukkaita,
-jotka tähän asti eivät olleet voineet tai tahtoneet liittyä kapinaan.
-Niinikään oli siellä ylempää ja alempaa aatelistoa, alastarostoja,
-virkamiehiä, talonisäntiä, köyhtyneitä aatelisia molempaa sukupuolta
-ja lapsia. Vanhuksia ei ollut, sillä tatarit murhasivat heidät,
-koska he eivät kelvanneet myytäviksi. Tatarit olivat niinikään
-ottaneet haltuunsa kokonaisia vähävenäläisiä kyliä ja kauppaloja,
-sillä Chmielnicki ei ollut uskaltanut panna sitä vastaan. Monella
-paikkakunnalla tapahtui, että miehet lähtivät kasakkaleiriin,
-mutta palkinnoksi siitä tatarit polttivat heidän asumuksensa ja
-ottivat naiset ja lapset mukaansa. Yleisessä hillittömyydessä ja
-mielten villiytymisessä ei kukaan sitä kysynyt eikä muistanut.
-Rahvas, joka tarttui aseihin, luopui kotikylästään, vaimoistaan
-ja lapsistaan. Heiltä otettiin vaimot ja he ottivat -- parempia,
-nimittäin puolattaria, jotka he, nautittuaan heidän sulostaan,
-murhasivat tai myivät ordalaisille. Vangittujen joukosta ei puuttunut
-myöskään ukrainalaisia nuorukaisia. Näitä oli sidottu kolme tai
-neljä samaan nuoraan yhdessä aateliskartanoiden neitojen kanssa.
-Orjuus ja kurjuus tasoitti säätyeron. Noiden olentojen näkeminen
-oli pöyristyttävä, se ei voinut olla herättämättä kostonhimoa. He
-olivat ryysyisiä, puoleksi alasti, pakanat solvasivat heitä laskien
-häpeällistä pilaansa, kierrellessään uteliaina ja toimettomina pitkin
-leiripihaa. Näitä vankeja tönittiin, lyötiin, tai suutelivat heitä
-inhoittavat huulet, lopuksi he kadottivat tajuntansa ja tahtonsa.
-Muutamat nyyhkyttivät tai voihkivat ääneensä, toiset seisoivat
-tuijottavin silmin, puolihulluina, suu auki, välinpitämättöminä
-alistuen kaikkeen, mikä heitä kohtasi. Siellä täällä kuului
-epätoivoiseen vastarintaan nousseen ja säälittömästi murhatun
-vangin parahdus. Härännahkapiiskojen läjähdyksiä kuului miesten
-ryhmistä, ne sekaantuivat lasten tuskanhuutoon ja kirkunaan, karjan
-ammunaan ja hevosten hirnuntaan. Vankisaalis ei vielä ollut jaettu
-eikä asetettu marssijärjestykseen niin että kaikkialla vallitsi
-mitä suurin sekaannus. Vankkurit, hevoset, sarvikarja, kameelit,
-juurikasvit, naiset, miehet, kasat ryöstettyjä vaatteita, astioita,
-mattoja, aseita, kaikki tämä oli ahdettuna yhteen ja odotti jakoa
-ja järjestelyä. Yhä vielä ajoivat pienemmät tatarilaisosastot uusia
-ihmis- ja karjalaumoja paikalle. Kuormitetut proomut kulkivat Rosjoen
-poikki ja pääleiristä saapui yhä uusia vieraita tyydyttämään silmiään
-koottujen rikkauksien katselemisella, muutamat kumyssista tai
-viinasta juopuneina ja yllään kummalliset puvut -- vallattomuudessaan
-olivat he pukeneet ylleen katolisten ja kreikanuskoisten pappien
-messupukuja, vieläpä naisten hameitakin --, alkoivat jo meluten
-riidellä siitä, mitä kukin saisi osakseen. Tatarilaispaimenet
-istuivat karjojensa keskellä maassa ja huvittelivat, mikä soittaen
-kimeä-äänistä pilliänsä, mikä leikkien luupeliä, mikä harjoittaen
-nuijanlyöntiä. Koirat, jotka olivat seuranneet herrojansa, ulvoivat
-surkeasti.
-
-Herra Skrzetuski pääsi vihdoin ohi tämän ihmisgehennan, joka oli
-täynnä voivotusta, kyyneliä, kurjuutta ja helvetillistä huutoa. Hän
-ajatteli jo, että hän saisi hengittää vapaammin, mutta heti leiristä
-päästyä kohtasi hänen silmäänsä uusi kauhea näky. Kaukana häämöitti
-varsinainen leiri, josta kuului yhtämittaista hevosten hirnuntaa ja
-näkyi tuhansien tatarien vilinä. Lähempänä, kentällä, Czerkasyyn
-vievän tien varrella huvittelivat nuoret sotilaat harjoituksekseen
-ampumalla kaaripyssyistä heikompia tai sairaita vankeja, jotka eivät
-olisi voineet kestää pitkää matkaa Krimiin. Muutama kymmen makasi
-pitkänään tiellä, muutamat sätkähtelivät vielä suonenvedontapaisesti.
-Ne, joita ammuttiin, olivat sidotut kiinni puihin tien varrella.
-Niiden joukossa oli myöskin vanhoja naisia. Hyvin osuttuja laukauksia
-seurasi tyytyväinen nauru ja huudot.
-
--- Jakshe jegit -- oikein pojat!
-
--- Uk jakshe koi -- jousi on hyvissä käsissä!
-
-Pääleirin vieressä oli teurastettu tuhansia nautaeläimiä ja
-hevosia sotilaiden ravinnoksi, maassa juoksi veri virtanaan. Haju
-teurastetuista eläimistä tukahutti hengitystä ja lihakasojen keskellä
-häärivät punaiset ordalaiset puukko kädessä. Päivä oli helteinen,
-aurinko paahtoi. Noin tunnin kuljettuaan saapui herra Skrzetuski
-saattueineen avonaiselle arolle, mutta vieläkin kuului pääleiristä
-kaukainen melu ja karjan ammuminen. Tienvarrella näkyi yhtämittaa
-jälkiä ryövärien kulusta. Siellä täällä oli palaneita asumuksia,
-törröttäviä savupiippuja, tallattu viljavainio, murtuneita puita,
-tulen vahingoittamia kirsikkatarhoja. Vähän päästä oli tiellä
-kauheasti sinettyneitä ja turvonneita hevosten ja ihmisten ruumiita,
-silvottuina, ja niiden kimpussa korppilauma, joka meluten ja humisten
-läksi pakoon ihmisten lähestyessä. Chmielnickin verinen työ oli
-kaikkialla nähtävissä. Vaikea oli ymmärtää, ketä vastaan tämä mies
-oli nostanut kätensä, sillä ennen kaikkea voihki hänen oma maansa
-kurjuuden taakan alla.
-
-Mlejovissa he kohtasivat tatarilaisosastoja, jotka ajoivat edellään
-yhä uusia vankilaumoja. Horodyszcze oli poltettu poroksi. Jäljellä
-törrötti vain kivinen kellotapuli ja vanha tammi keskellä toria. Puu
-oli kauhean hedelmän peitossa, sillä sen oksilla riippui muutamia
-kymmeniä nuoria juutalaisia, jotka kolme päivää sitte olivat
-hirtetyt. Samoin oli Konoplankassa, Starosielessä, Wienzowkissa,
-Balaklejssa ja Wodaczewissa murhattu paljon aatelisia. Itse tuo
-pikkukaupunki oli tyhjä, sillä miehet olivat lähteneet Chmielnickin
-luo ja naiset, vanhukset ja lapset olivat paenneet metsään, peläten
-ruhtinas Jeremin sotajoukkojen tuloa. Horodyszczestä ajoi herra
-Skrzetuski Smilan, Zabotynin ja Nowosielcen kautta Czehryniin,
-pysähtyen matkalla vain mikäli oli tarpeellista hevosten levähtämisen
-takia. He tulivat kaupunkiin seuraavana päivänä puolenpäivän
-aikaan. Sota oli säästänyt kaupungin, ainoastaan muutamia taloja
-oli hävitetty -- niiden joukossa Czaplinskin -- maan tasalle.
-Linnassa oli everstiluutnantti Naokolo-Palec ja hänen kanssaan
-tuhatkunta kasakkaa, kaikki, sekä hän että kasakat ja koko väestö
-mitä suurimmassa pelossa, koska täällä, samoin kuin kaikkialla tien
-varrella, oltiin aivan varmoja siitä, että ruhtinas tulee minä
-hetkenä hyvänsä ja panee toimeen sellaisen koston, ettei maailmassa
-ikinä ole nähty vertaa. Tietymätöntä oli, mistä tällaiset huhut
-tulivat ja kuka niitä levitti. Ehkäpä pelko oli ne synnyttänyt,
-varmaa vain on, että yhtämittaa kerrottiin samoja uutisia: milloin
-oli ruhtinas jo tulossa lotjilla Sulaa pitkin, milloin taas hän jo
-oli Dnieperillä, milloin hän oli polttanut Wasiutyncen, milloin
-surmauttanut väestön Borysissa. Jokainen tieto hänen ratsuväkensä
-tai jalkamiestensä lähenemisestä herätti äärettömän kauhun. Herra
-Skrzetuski otti mielihyvällä varteen nämä huhut, sillä hän ymmärsi,
-että ne, vaikkeivät olleetkaan tosia, kuitenkin olivat omiaan
-ehkäisemään kapinan levenemistä Dnieperin taakse, missä ruhtinaan
-käsi välittömästi hallitsi.
-
-Skrzetuski olisi tahtonut Naokolo-Palecilta tietää jotakin varmempaa,
-mutta everstiluutnantti tiesi ruhtinaasta yhtä vähän kuin muut ja
-olisi itsekin mielellään tahtonut saada tietoja Skrzetuskilta. Kun
-kaikki proomut ja veneet olivat vedetyt tälle puolelle, niin ei
-karkulaisiakaan voinut toiselta puolelta saapua Czehryniin. Jonkun
-matkan päässä Czehrynistä Skrzetuski viipymättä soudatti itsensä
-toiselle puolelle ja lähti suoraa päätä Rozlogiin. Toivoessaan pian
-saavansa täyden varmuuden Helenasta ja uskoessaan, että Helena
-on pelastettu tai yhdessä tätinsä ja ruhtinasten kanssa suojassa
-Lubniessa, tunsi hän voimansa ja terveytensä palaavan. Hän siirtyi
-pois vankkureista, astui ratsun selkään ja kiirehti säälimättä
-tatarilaisiansa, jotka, pitäen häntä lähettiläänä ja itseänsä hänen
-käskynalaisenaan suojajoukkona, eivät uskaltaneet panna vastaan.
-Siksi kiidettiin eteenpäin ikäänkuin takaa-ajajat olisivat olleet
-kintereillä, ja ratsujen kavioista jäi taakse keltaisia tomupilviä.
-He kiitivät asumusten, talojen ja kylien ohi. Seutu oli tyhjä,
-asunnot väettöminä, he eivät pitkään aikaan kohdanneet ainoatakaan
-elävää olentoa. Luultavasti myöskin kaikki, heidät nähdessään olivat
-menneet pakoon. Siellä täällä antoi herra Skrzetuski puistoista,
-metsistä, pelloilta ja ullakoilta etsiä ihmisiä, mutta ketään ei
-löydetty.
-
-Vasta Pohrebyn tuolla puolen eräs tatareista huomasi jonkinlaisen
-ihmisolennon, joka koetti kätkeytyä kaislikkoihin Kahamlikin rannalla.
-
-Tatarit karauttivat joelle ja toivat muutaman minuutin päästä herra
-Skrzetuskin luo kaksi aivan alastonta miestä.
-
-Toinen niistä oli vanhus, toinen solakka viisi-, kuusitoistavuotias
-poika. Molempien hampaat kalisivat pelästyksestä eivätkä he pitkään
-aikaan saaneet sanaa suustaan.
-
--- Mistä te olette? kysyi herra Skrzetuski.
-
--- Emme ole mistään, herra, vastasi vanhus. -- Me käymme kerjäämässä
-ja soitamme guslaa. Tuo mykkä kulkee minun mukanani.
-
--- Mistä te nyt tulette? Puhu rohkeasti, ei sinulle tehdä mitään.
-
--- Herra, me olemme yleensä käyneet kylissä, kunnes eräs paholainen
-meidät ryösti. Meillä oli hyvät jalkineet -- ne otti, meillä oli
-hyvät lakit -- ne otti, hyvät ihmiset olivat antaneet hyvät vaatteet
--- ne otti, eikä jättänyt edes guslaa.
-
--- Minä kysyn sinulta, hölmö, mistä kylästä tulet.
-
--- En tiedä, herra, minä olen kerjäläisukko. Kas me olemme alastomia,
-meitä palelee yöllä, päivällä haemme armeliaita ihmisiä, että he
-verhoisivat ja ruokkisivat meitä, me olemme nälissämme!
-
--- Kuule nyt mies, vastaa siihen mitä kysyn, muuten hirtätän sinut.
-
--- Minä en tiedä mitään, herra, ja jos minä tietäisin jotakin, niin
-vieköön minut paholainen.
-
-Näki selvään, että ukko, joka ei oikein tietänyt, kuka kysyjä oli,
-oli päättänyt olla antamatta vastausta.
-
--- Mutta oletko ollut Rozlogissa, siellä missä ruhtinas Kurcewiczit
-asuvat?
-
--- En tiedä, herra.
-
--- Hirttäkää hänet! huusi herra Skrzetuski.
-
--- Olen ollut, herra! huusi ukko huomatessaan, että oli edessä täysi
-tosi.
-
--- Mitäs siellä näit?
-
--- Me olimme siellä viisi päivää sitte, mutta senjälkeen kuulimme
-Browarkissa, että sinne oli tullut ratsumiehiä.
-
--- Mitä ratsumiehiä?
-
--- En tiedä, herra. Yksi sanoi olleen ljaheja, toinen kasakoita.
-
--- Ratsaille! huusi tatareille herra Skrzetuski. Joukko läksi taas
-kiitämään eteenpäin. Aurinko likeni laskuaan aivan niinkuin silloin,
-kun luutnantti, tavatessaan Helenan ja vanhan ruhtinattaren, oli
-ratsastanut heidän rinnallaan Rozwanin vaunujen sivulla. Kahamlik
-loisti samalla tavalla purppurassa, päivä laski nukkumaan vieläkin
-hiljaisempana, leppeämpänä ja lämpimämpänä. Mutta silloin herra
-Skrzetuski ratsasti rinta täynnä onnea ja herääviä, suloisia tunteita
-ja nyt hän kiidätti kuin hullu, levottomuuden myrskyn ja pahojen
-aavistusten ajamana. Epätoivon ääni huusi hänen sielussaan: "Bohun on
-hänet ryöstänyt, et saa häntä enään koskaan nähdä!" Ja toivon ääni
-sanoi: "mutta onhan ruhtinas -- Helena on pelastettu!" Nämä äänet
-törmäsivät vastatusten ja olivat halkaisemaisillaan hänen sydämensä.
-He kiidättivät minkä hevoset vielä jaksoivat eteenpäin. Tunti kului
-toisensa perästä. Kuu tuli näkyviin ja kävi korkeammalle noustessaan
-yhä kalpeammaksi. Hevoset olivat vaahdossa ja huohottivat raskaasti.
-He tulivat metsään, ajoivat kuin salama sen poikki ja pääsivät
-rotkoon. Sen takana on jo Rozlogi! Vielä hetki ja ritarin kohtalo on
-ratkaistu. Tuuli vinkui hänen korvissaan hänen siinä ajaessaan vinhaa
-vauhtia, lakki putosi hänen päästään, hevonen ähkyi hänen allaan kuin
-kaatumaisillaan. Hetki vielä, vielä yksi karaus ja jo, jo avautuu
-siinä laakso!
-
-Yhtäkkiä pääsi outo, kauhea ääni herra Skrzetuskin rinnasta.
-
-Päärakennus, ulkohuoneet, aitat, tallit, aitaus ja kirsikkatarha --
-kaikki oli hävinnyt!
-
-Kalpea kuu valaisi kumpua, siinä näkyi läjä mustia hiiliä, jotka
-eivät enään edes savunneet. Hiljaisuudessa ei kuulunut ainoatakaan
-ääntä.
-
-Herra Skrzetuski pysähtyi mykkänä vallihaudan eteen. Hän nosti vain
-kätensä ylös, katseli, katseli ja pudisteli ihmetellen päätään.
-Tatarit pysäyttivät hevosensa. Hän astui alas satulastaan, etsi
-palaneen sillan jäännökset, kävi poikkipäin asetettua hirttä myöten
-vallihaudan yli ja istuutui kivelle keskellä asepihaa. Siinä
-istuessaan hän alkoi katsella ympärilleen, kuten ihminen ollessaan
-ensimäistä kertaa jollakin paikalla, tunnustelee sitä. Hän menetti
-tajunsa. Hän ei päästänyt ainoatakaan vaikerrusta. Hetken perästä,
-laskettuaan kädet polviaan vastaan, painoi hän päänsä alas ja jäi
-liikkumattomaan asentoon. Näytti siltä kuin hän olisi nukkunut.
-Vaikkei hän nukkunutkaan, niin hän ainakin oli turtunut. Hänen
-päässään ei enään ollut ajatuksia, ainoastaan hämäriä kuvia. Hän
-näki edessään Helenan sellaisena kuin hän oli ollut sanoessaan
-jäähyväisiä ennen tätä viime matkaa. Vain hänen kasvonsa olivat
-ikäänkuin sumun verhoamat, niin ettei hänen piirteitään saattanut
-eroittaa. Skrzetuski tahtoi houkutella hänet esiin sumuverhosta,
-mutta ei saanut. Ja hänen täytyisi ratsastaa pois näin raskain
-sydämin. Äkkiä hänen mieleensä välähti Czehrynin tori, vanha
-Zacwilichowski ja Zagloban otsattomat kasvot. Varsinkin nuo kasvot
-jäivät itsepintaisesti hänen silmiensä eteen, kunnes vihdoin niiden
-sijalle tuli Grodzickin synkkä hahmo. Sitte hän vielä näki Kudakin,
-kosket, taistelun Chortycan saarella, Siczin, yleensä koko matkan
-ja kaikki tapaukset aina viime hetkeen asti. Mutta etempänä oli jo
-pimeys. Mitä juuri nyt oli hänelle tapahtunut, siitä hän ei saanut
-selkoa, hänellä oli vain jokin epäselvä aavistus, että hän matkustaa
-Helenan luo Rozlogiin, mutta että hänen voimansa ovat loppuneet ja
-että hän siksi lepää tässä talon raunioilla. Hän olisi jo tahtonut
-nousta ja ratsastaa eteenpäin, kuitenkin jokin sanomaton voimattomuus
-kytki hänet paikoilleen, niinkuin hänen jalkoihinsa olisi sidottu
-sadan naulan kuulat.
-
-Hän istui siinä istumistaan. Yö kului. Tatarit asettuivat yösijalle
-ja, sytytettyään tulen, alkoivat paistaa hevosenlihaa. Syötyään he
-panivat maahan nukkumaan.
-
-Mutta ei ollut kulunut tuntiakaan, kun he taasen olivat pystyssä.
-
-Kaukaa kuului hälyä, joka muistutti suuren, kiireesti marssivan
-ratsujoukon ääntä.
-
-Tatarilaiset pistivät kiireen kautta valkean lakanan riu'un nenään
-ja panivat runsaasti sytykettä tuleen, jotta heidät jo kaukaa
-tunnettaisiin rauhallisiksi lähettiläiksi.
-
-Kavioiden töminä, hevosten korskuna ja sapelien kalina läheni
-lähenemistään. Pian näkyi tiellä ratsujoukko ja yhtäkkiä se piiritti
-tatarilaiset.
-
-Alkoi lyhyt keskustelu. Tatarilaiset osoittivat kummulla istuvaa
-miestä -- jonka muuten selvästi saattoi nähdäkin, sillä häneen
-lankesi kuun valo -- ja ilmoittivat saattavansa lähettilästä; hän
-itse voisi muuten parhaimmin sanoa, kuka hänet oli lähettänyt.
-
-Silloin osaston johtaja ynnä muutamat hänen toverinsa lähtivät
-kummulle. Tuskin olivat he kuitenkaan päässeet miehen luokse ja
-nähneet hänen kasvonsa, kun päällikkö löi kätensä yhteen ja huudahti:
-
--- Skrzetuski! Jumalan nimessä se on Skrzetuski!
-
-Luutnantti ei liikahtanut.
-
--- Herra luutnantti, ettekö tunne minua, minä olen Bychowiec. Mikä
-teidän on?
-
-Luutnantti vaikeni.
-
--- Herätkää, Jumalan nimessä. Hei toveri, terve!
-
-Se oli todella herra Bychowiec. Hän kuului etuvartiostoon, joka kulki
-ruhtinas Jeremin koko sotavoiman edellä.
-
-Sillaikaa tulivat muutkin rykmentit paikalle. Sanoma että Skrzetuski
-on löydetty lensi salaman nopeudella lippukunnasta lippukuntaan ja
-kaikki kiirehtivät tervehtimään rakasta toveria. Pikku Wolodyjowski,
-kaksi Sleszynskiä, Dzik, Orpiszewski, Migurski, Jakubowicz, Lene,
-herra Longinus Podbipienta ja joukko muita upseereja juoksi kilvan
-kummulle. Mutta turhaan he häntä puhuttelivat, huusivat nimeltä,
-löivät olkapäälle, koettivat nostaa pystyyn -- herra Skrzetuski
-katsoa tuijotti heihin eikä tuntenut ketään. Tai pikemmin
-päinvastoin: hän näytti kyllä tuntevan heidät, mutta tuntui siltä
-kuin ei hän vähääkään välittäisi heistä. Silloin ne jotka tiesivät
-hänen rakastavan Helenaa -- ja melkein kaikki sen jo tiesivät --,
-muistivat millä paikalla he olivat, ja nähdessään mustat kekäleet ja
-harmaan tuhan, ymmärsivät kaikki.
-
--- Hän on tuskasta kadottanut tajunsa, kuiskasi joku.
-
--- Hän on epätoivosta joutunut mielenhäiriöön.
-
--- Viekää hänet ruhtinaan luo. Ehkä hän herää, kun näkee ruhtinaan.
-
-Herra Longinus väänteli käsiään. Kaikki olivat piirissä luutnantin
-ympärillä ja katselivat häntä säälien. Muutamat pyyhkivät hihallaan
-kyyneliään, toiset huokasivat surullisesti. Yhtäkkiä astui piiristä
-esiin korkea mies, lähestyi hiljaa luutnanttia ja pani molemmat
-kätensä hänen päänsä päälle.
-
-Se oli kirkkoherra Muchowiecki.
-
-Kaikki vaikenivat ja laskivat polvilleen, ikäänkuin ihmettä odottaen,
-mutta kirkkoherra ei tehnyt ihmettä, hän piti vain yhä käsiään
-Skrzetuskin pään päällä, kohotti silmänsä kuutamossa loistavaa
-taivasta kohden ja lausui kuuluvalla äänellä:
-
--- _Pater noster, qui es in coelis! sanctificetur nomen Tuum,
-adveniat regnum Tuum, fiat voluntas Tua_...
-
-Siinä hän hetkeksi pysähtyi ja toisti entistä kuuluvammalla äänellä
-ja juhlallisemmin:
-
--- ... _Fiat voluntas Tua!_...
-
-Syvä hiljaisuus vallitsi.
-
--- _Fiat voluntas Tua!_ toisti kirkkoherra kolmannen kerran.
-
-Silloin tunki Skrzetuskin huulilta sanomattoman tuskainen mutta
-alistuvainen ääni:
-
--- _Sicut in coelo et in terra!_
-
-Ja ritari heittäytyi nyyhkyttäen maahan.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Tulella ja miekalla I, by Henryk Sienkiewicz
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TULELLA JA MIEKALLA I ***
-
-***** This file should be named 53511-8.txt or 53511-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/5/1/53511/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53511-8.zip b/old/53511-8.zip
deleted file mode 100644
index bfec9b6..0000000
--- a/old/53511-8.zip
+++ /dev/null