diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 17:43:12 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 17:43:12 -0800 |
| commit | 088eef6c521385ff3946c8b60f604f200c1ce24e (patch) | |
| tree | 9a8ef3ee848db4bf4e2a650dacfd42cf27a54002 | |
| parent | b70caeb1cdf4f51e1c5f66d7152b9cef6d9606fa (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53575-8.txt | 11712 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53575-8.zip | bin | 208873 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11712 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..38d115c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53575 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53575) diff --git a/old/53575-8.txt b/old/53575-8.txt deleted file mode 100644 index c5cce33..0000000 --- a/old/53575-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11712 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tulella ja miekalla III, by Henryk -Sienkiewicz, Translated by Maila Talvio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tulella ja miekalla III - Kuvaus menneiltä ajoilta - - -Author: Henryk Sienkiewicz - - - -Release Date: November 22, 2016 [eBook #53575] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TULELLA JA MIEKALLA III*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -TULELLA JA MIEKALLA III - -Kuvaus menneiltä ajoilta - -Kirj. - -HENRYK SIENKIEWICZ - -Tekijän luvalla puolankielestä suomentanut - -Maila Talvio - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1918. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - -Eräänä leppoisana yönä kulki pitkin Waladynkan oikeaa rantaa, -Dniesteriä kohden, saattue ratsumiehiä, toistakymmentä henkeä. - -He ratsastivat aivan verkalleen, melkein käyttöä. Edellimmäisenä, -muutaman kymmenen askeleen etäisyydessä toisista, kulki kaksi -ratsastajaa, ikäänkuin etuvartiostona, vaikka heillä nähtävästi -ei ollut mitään syytä vartioimiseen ja silmälläpitoon, koska he -kaiken aikaa keskustelivat eivätkä mitenkään tarkanneet ympäristöä, -vähänpäästä pidättivät hevosiaan ja katsahtivat saattueen toisiin -jäseniin. Vihdoin eräs heistä huusi: - --- Verkalleen, verkalleen! - -Ja saattue hiljensi vieläkin kulkuansa, nyt se tuskin ensinkään -liikkui eteenpäin. Vihdoin päästiin pois mäen peitosta, joka oli -varjostanut retkikuntaa, ja tultiin aukealle kentälle, jota kuutamo -kirkkaasti valaisi. Silloin saattoi huomata, minkätähden kulku kävi -niin varovasti: karavaanin keskellä kuljetti kaksi rinnakkain käyvää -hevosta satuloihin kiinnitettyjä paareja, joilla lepäsi joku ihminen. - -Hopeiset säteet valaisivat hänen kalpeita kasvojaan ja suljettuja -silmiään. - -Paarien jäljessä ratsasti kymmenkunta asestettua miestä. Siitä -päättäen, ettei heidän keihäisiinsä ollut kiinnitetty pieniä lippuja, -saattoi olettaa, että he olivat kasakoita. Muutamat heistä taluttivat -perässään ohjaksista kuormitettuja ratsuja, toiset ratsastivat -valtoimina, ja vaikka nuo kaksi, jotka ratsastivat etunenässä, -näyttivätkin olevan aivan välinpitämättömiä ympäristöstään, niin -katselivat he kuitenkin levottomasti joka taholle. Ja kuitenkin -tuntui seutu olevan täydellistä erämaata. - -Hiljaisuutta katkaisivat vain hevoskavioiden töminä ja jommankumman -eturatsastajan huutelu, hänen vähänpäästä toistellessaan varoitustaan: - --- Verkalleen, varovasti! - -Vihdoin kääntyi hän toverinsa puoleen. - --- Horpyna, onko vielä pitkältäkin? kysyi hän. - -Toveri, jota puhuteltiin Horpynaksi ja joka todellisuudessa oli -kasakaksi puettu jättiläiskokoinen tyttö, katsahti tähtitaivasta -kohti ja vastasi: - --- Ei ole enään pitkältä. Tulemme perille ennen puoliyötä. Kun olemme -kulkeneet Paholaisen-Rajapyykin ja Tatarilaiskummun ohi, niin tulee -heti Pirunkuoppa. Oi, sen läpi olisikin paha ajaa puoliyön jälkeen, -ennen kukonlaulua. Minä kyllä saattaisin, mutta teille se voisi olla -paha. - -Ensimäinen ratsastaja kohautti olkapäitään: - --- Tiedänhän minä, sanoi hän, -- että sinulla on paholainen veljenä, -mutta paholaista vastaan on keinoja. - --- Olipahan paholainen tai ei, niin mitään keinoja ei löydy, vastasi -Horpyna. -- Jos sinä, haukkaseni, hakisit vaikkapa koko maailmasta -piilopaikkaa ruhtinattarellesi, niin et löytäisi parempaa. Sieltä ei -kukaan kulje ulos puoliyön jälkeen paitsi minun kanssani ja siihen -rotkoon ei ole vielä yksikään elävä mies pistänyt jalkaansa. Jos -joku haluaa povausta, niin hän jää seisomaan rotkon eteen ja odottaa -kunnes minä tulen ulos. Sinun ei tarvitse pelätä, sinne eivät tule -ljahit eivätkä tatarit, eikä kukaan muukaan. Pirunkuoppa on kauhea -paikka, sen saat itse nähdä. - --- Olkoonpa kuinka kauhea tahansa, kun minä sanon että tulen, niin -tulen milloin tahdon. - --- Varsinkin päivällä. - --- Milloin vain tahdon. Jos piru asettuu poikkiteloin, niin minä otan -häntä sarvista kiinni. - --- Ohoh, Bohun, Bohun! - --- Ohoh, tyttöseni! Älä ole huolissasi minusta, se ei ole sinun -asiasi, periikö minut piru vai ei. Sen vain minä sanon sinulle: hoida -sinä asiasi pirujen kanssa niinkuin tahdot, kun vain ruhtinattarelle -ei mitään tapahdu, sillä jos hänelle jotakin tapahtuu, niin silloin -eivät sinua minun käsistäni revi pirut eivätkä vamppyyrit. - --- Kerran minut jo on upotettu veteen, kun asuin veljeni kanssa -Donin puolella, ja toisella kerralla ajoi mestari Jampolissa pääni -paljaaksi. Pelastuin kuin pelastuinkin sittenkin. Mutta se nyt on -eri asia. Ystävyydestä sinua kohtaan minä häntä suojelen, niin ettei -pahojen henkien takia yksikään hiuskarva putoa hänen päästään. Ja -ihmisiltä hän minun luonani on turvassa. Ei hän enään pääse sinulta -karkuun. - --- Sinä pöllö, jos noin puhut, niin miksikä sitten povasit minulle -onnettomuutta ja miksikä huusit minun korvaani: ljahi on hänen -luonansa, ljahi on hänen luonansa. - --- En minä sitä sanonut, vaan henget. Mutta ehkä asiat jo ovat -muuttuneet. Huomenna minä povaan sinulle myllynpyörän vedessä. -Vedessä saattaa kaikki nähdä selkeästi, täytyy vain katsella kauvan. -Saat itse nähdä. Mutta sinähän olet raivohullu koira: jos sinulle -sanoo totuuden, niin suutut ja tartut kirveeseen... - -Keskustelu katkesi. Kuului vain kavioiden töminä kiviä vastaan ja -joitakin joen puolelta tulevia ääniä, jotka muistuttivat arohevosten -korskumista. - -Bohun ei kiinnittänyt vähintäkään huomiota noihin ääniin, jotka -kuitenkin keskellä yötä saattoivat tuntua oudoilta. Hän kohotti -kasvonsa kuuta kohden ja vaipui syviin mietteisiin. - --- Horpyna, sanoi hän hetken perästä. - --- Mikä on hätänä? - --- Sinä olet noita ja varmaan tiedät, onko sellaista ruohoa, että jos -sen sekoittaa juomaan, niin täytyy rakastua? Tarkoitan lemmenruohoa. - --- Tiedänhän minä lemmenruohon. Mutta sinun onnettomuudessasi ei auta -edes lemmenruoho. Jos ruhtinatar ei rakastaisi toista, niin silloin -voisi vain antaa hänelle juotavaksi sitä ruohoa, mutta jos hän -rakastaa, niin tiedätkö mitä silloin tapahtuu... - --- No mitä? - --- Silloin hän rakastuu vielä enemmän siihen toiseen. - --- Mene hiiteen lemmenruohoinesi. Sinä povaat huonosti etkä kykene -auttamaan minua. - --- Kuuleppa nyt. Minä tunnen erään toisen ruohon, joka kasvaa maassa. -Kun sitä juo, niin makaa kaksi päivää ja kaksi yötä kuin kanto, eikä -tiedä maailmasta mitään. Minä annan hänelle sitä ruohoa ja sitten... - -Kasakka pudistelihe satulassaan ja tuijotti noitaa silmiin, jotka -pimeässä kiiluivat. - --- Mitä sinä siellä rääkyt? kysyi hän. - --- Ei enään puhuta siitä asiasta! huudahti noita ja puhkesi suureen, -tamman hirnuntaa muistuttavaan nauruun. - -Hänen naurunsa hajaantui pahaaennustavan kaiun kantamana rotkon -kuoppiin. - --- Narttu, sanoi kasakka. - -Sitten hänen silmiensä kiilu vähitellen sammui, hän vaipui uudestaan -mietteisiinsä ja alkoi puhua ikäänkuin itsekseen. - --- Ei, ei, kun me valloitimme Barin, juoksin minä ensimäisenä -luostariin puolustaakseni neitoa juopuneilta ja särkeäkseni kallon -jokaiselta, joka koskisi häneen. Ja hän sysäsi itseensä veitsen eikä -nyt tiedä mitään maailman menosta. Jos minä vielä kosketan häneen -kädelläni, niin sysää hän itseensä veitsen uudelleen, tai juoksee -jokeen. Eihän häntä voi vartioida. - --- Sinä olet sielultasi ljahi etkä kasakka, kun et tahdo vangita -tyttöä kasakan tapaan. - --- Jospa olisinkin ljahi! huudahti Bohun, -- jospa olisinkin ljahi! - -Ja hän tarttui molemmin käsin lakkiinsa, sillä tuska iski häneen -kyntensä. - --- Kylläpä on tuo ljahitar sinut tenhonnut, murahteli Horpyna. - --- Onpa taitanut tenhota, vastasi kasakka surullisesti. -- Jospa -ensimäinen kuula sattuisikin minuun, jospa lopettaisinkin tämän -koiran-elämäni paalussa. Minä tahdon vain tuota yhtä ainoaa -maailmassa eikä tuo yksi ainoa tahdo minua. - --- Hölmö! huudahti Horpyna vihaisena, -- hänhän on sinulla. - --- Pidä suusi kiinni! huusi kasakka vimmoissaan. -- Ja jos hän surmaa -itsensä -- niin mitä teen sitten? Minä revin sinut kappaleiksi, -revin itsenikin ja lyön pääni rikki kiveä vastaan, puren ihmisiä -kuin koira. Hänen puolestansa minä antaisin henkeni, kasakkakunniani -antaisin, pakenisin tuonne kauvas Jahorlikin taa, rykmenttieni luota, -maailman taakse, levätäkseni, elääkseni hänen kanssansa ja hänen -luonansa... Ja kuinka on käynyt? Hän on syössyt itseensä veitsen, -ja kenen tähden? Minun tähteni! Hän on syössyt itseensä veitsen, -kuuletko! - --- Ei hänelle mitään tapahdu, ei hän kuole. - --- Mutta jos hän kuolisi, niin minä naulaisin sinut ovenpieleen. - --- Sinulla ei ole mitään valtaa häneen. - --- Ei ole, ei ole. Mieluummin soisin hänen iskevän minuun puukon. -Jospa hän tappaisi minut, niin olisi parempi. - --- Tyhmä ljahitar, jospa hän ymmärtäisi vapaaehtoisesti suostua -sinuun. Mistäs hän paremmankaan löytää. - --- Pane sinä se asia kuntoon, niin minä kaadan sinun patasi täyteen -dukaatteja ja toisen täyteen helmiä. Me saimme Barissa aika määrän -saalista ja ennestäänkin sitä oli. - --- Sinä olet rikas kuin ruhtinas Jarema itse ja kuuluisa olet. -Sanotaan, että itse Krywonos pelkää sinua. - -Kasakka heilautti kättään. - --- Mitäs se minua auttaa, kun sydäntä särkee... Taasen hiljeni. Joen -ranta kävi yhä villimmäksi ja autiommaksi. Kuun kalpea valo antoi -puille ja kalliolle haaveelliset muodot. Vihdoin sanoi Horpyna: - --- Tässä on Paholaisen-Rajapyykki, nyt täytyy ratsastaa yhdessä. - --- Miksi niin? - --- Täällä on pahalla valta. - -He pidättivät hevosensa ja hetken perästä yhtyi heihin takaapäin -tuleva saattue. - -Bohun nousi varpailleen astuimissa ja katsahti paareihin. - --- Nukkuuko hän? kysyi hän. - --- Nukkuu, vastasi vanha kasakka. -- Makeasti kuin lapsi. - --- Minähän annoin hänelle unijuomaa, sanoi noita. - --- Hiljaa, varovaisesti! komensi Bohun, tähdäten nukkuvaan silmänsä, --- ettette herättäisi häntä. Kuu paistaa suoraan hänen kasvoihinsa, -tuon sydänkäpyseni! - --- Lempeästi paistaakin eikä herätä, kuiskasi yksi kasakoista. - -Saattue kulki yhä edelleen. Pian tultiin Paholaisen-Rajapyykille. -Se oli kumpu aivan joen varrella, matala ja ympyriäinen, ikäänkuin -maahan laskettu pyöreä kilpi. Kuu valoi siihen kauttaaltaan -hohdettaan, valaisten valkeat, pitkin kummun pintaa siroitetut kivet. -Paikoittain olivat kivet asetetut yksittäin, paikoittain ne taas -muodostivat ryhmiä, ikäänkuin olisivat olleet jonkun rakennuksen, -hävitetyn linnan tai kirkon jätteitä. Siellä täällä törrötti -kaakeleita, joiden päät olivat pystyssä maassa niinkuin hautakivet -kirkkomaalla. Koko kumpu oli kuin yksi ainoa suuri raunio ja ehkäpä -täällä joskus ammoin, kenties Jagellojen aikana, olikin pulpunnut -ihmiselämää. Nyt oli kumpu ja koko seutu aina Raszkiin asti autiota -erämaata, jossa piti tyyssijaansa vain villipeto ja öisin kirotut -henget, jotka silloin karkeloivat tanhujansa. - -Kun saattue oli päässyt puoliväliin kumpua, muuttui tähänastinen -kevyt tuulenhenki oikeaksi vihuriksi, joka alkoi lennellä yli -kummun, synkästi ja pahaaennustavasti vihellellen. Ja silloin -tuntui kasakoista siltä kuin näiden raunioiden keskeltä olisi -kuulunut raskaita huokauksia, tullen painon alle puserretuista -rinnoista, joitakin surullisia valituksia, naurunhohotuksia, itkua -ja lasten vitinää. Koko kumpu alkoi ikäänkuin elää ja huutaa eri -äänillä. Kivien takaa kurkisteli esiin pitkiä tummia hahmoja, joiden -kummalliset varjot hiljaa kuljeskelivat kivien välitse. Kaukana -hämärässä välkkyi joitakin valoja, jotka muistuttivat suden silmiä ja -vihdoin alkoi kummun toisesta päästä, taajimman raunioläjän keskeltä -kuulua matalaa, kurkusta lähtenyttä ulvontaa, jota heti säestivät -toiset ulvovat äänet. - --- Ovatkohan ne hätääntyneitä ja nälkäisiä? kuiskasi eräs nuori -kasakka, kääntyen vanhan esaulin puoleen. - --- Ei, ne ovat vamppyyreja, vastasi esauli vieläkin hiljemmin. - --- Oi armahda, hyvä Jumala! huudahtivat pelästyneinä kaikki muut, -paljastaen päänsä ja hartaasti ristiten itsensä. - -Hevoset alkoivat heristellä korviaan ja korskia. Horpyna, joka -ratsasti saattueen etunenässä, mutisi puoliääneen epäselviä sanoja, -ikäänkuin lukien jotakin paholaisen isämeitää. Vasta kun he olivat -saapuneet kummun toiselle syrjälle, kääntyi hän ja sanoi: - --- No, nyt on jo paha ohitse. Minun täytyy kuin täytyykin pitää niitä -kirouksessa, sillä ne ovat hyvin nälkäisiä. - -Huojennuksen hengähdys pääsi kaikkien rinnasta. Bohun ja Horpyna -ratsastivat taasen edellä ja kasakat, jotka hetki sitten olivat -pidättäneet henkeänsä, alkoivat kuiskailla toisilleen ja keskustella. -Jokainen muistutteli, miten joskus henget tai vamppyyrit olivat -sattuneet hänen tiellensä. - --- Jos ei olisi ollut tuota Horpynaa, niin emme me olisi päässeet -tästä läpi, huomautti yksi. - --- Se on voimakas noita. Mutta meidän atamanimmepa ei pelkää -paholaistakaan. Hän ei katsellut eikä kuunnellut, vaan tähysti koko -ajan kultaseensa. - --- Jospa hänelle vain tapahtuisi sekin, mikä kerran tapahtui minulle, -niin ei hän olisi niin välinpitämätön, sanoi vanha esauli. - --- Mitäs teille sitten tapahtui, isä Owsiwuj? - --- Minä ratsastin kerran Reimentarowkasta Hulapoleen ja satuin -öiseen aikaan kulkemaan hautojen ohi. Yhtäkkiä huomaan, että joku -hypähtää takaapäin eräästä haudasta minun satulaani. Minä käännyn -katsomaan taakseni: se on lapsi, sininen, kalpea lapsi. Nähtävästi -olivat tatarit vieneet sen äitineen vangiksi ja se oli kuollut ilman -kastetta. Sen silmät palavat kuin kynttilät ja se vikisee pahasti. -Satulasta se hyppäsi kaulaani, niin että tuossa tunsi, kuinka se -puri minua korvan taakse. Oi hyvä Jumala sentään, se oli vamppyyri! -Mutta minäpä olinkin kauvan palvellut Valakiassa, jossa vamppyyreja -on enemmän kuin ihmisiä ja sielläpä on niitä vastaan keksitty keinot. -Minäpä hyppään hevosen selästä alas ja lyön puukkoni maahan: "Huku ja -häviä!" Ja se älähti ja kimmahti kiinni puukonpäähän ja juoksi sitten -terää pitkin maan alle. Mutta minä vedin maahan ristin ja ajoin -edelleen. - --- Onko siellä Valakiassa niin paljon vamppyyreja, hyvä isä? - --- Joka toisesta valakialaisesta tulee kuoleman jälkeen vamppyyri -ja valakialaiset vamppyyrit ovat pahimmat kaikista. Siellä niitä -sanotaan "brukolakeiksi". - --- Mutta kumpiko on väkevämpi, paholainen vai vamppyyri? - --- Paholainen on väkevämpi, mutta vamppyyri on vimmatumpi. Jos -tuollaista paholaista sattuu tarvitsemaan avukseen, niin se kyllä -palvelee sinua, mutta vamppyyreista ei ole mihinkään, ne vainuavat -vain verta. Mutta paholainen on aina niiden herra. - --- Mutta Horpynapa komentaa paholaisia. - --- Aivan oikein, niinkauvan kuin hän elää, niinkauvan hän niitä -komentaa. Jollei hänellä olisi valtaa niiden yli, niin ei atamani -uskoisi hänen haltuunsa käköstänsä, sillä vamppyyrit himoitsevat -kaikista enimmän juuri tytönverta. - --- Mutta minä olen kuullut, että ne eivät pääse viattoman sielun luo. - --- Niin, eivät ne sielua saakkaan valtaansa, mutta ruumiin. - --- Ja sääli olisi sellaista kaunotarta, hän kun on niin punainen ja -valkoinen. Kyllä se meidän atamani tiesi mitä Barista otti. - -Owsiwuj maiskautti suutaan. - --- Se on totta se, hän on kultainen ljahitar. - --- Mutta minun on häntä sääli, sanoi nuori kasakka. -- Kun me panimme -hänet paareille, niin hän pani valkeat kätensä ristiin ja pyysi -pyytämistään. Tapa, sanoi hän, mutta älä tuhoa onnetonta! - --- Ei hänelle tapahdu mitään pahaa. Keskustelu katkesi Horpynan -lähestyessä. - --- Hei pojat, sanoi noita, -- nyt saavutaan Tatarilaisaukealle. Mutta -älkää pelätkö, täällä on vuodessa vain yksi kauhea yö ja Pirunrotko -ja minun taloni tulevat jo pian. - -Todella alkoi samassa kuulua koirien haukuntaa. Saattue ajoi sisään -rotkon suusta, jonka seinä aleni pystysuorana jokea kohden. Siellä -oli niin ahdasta, että tuskin neljä ratsastajaa mahtui kulkemaan -rinnatusten. Rotkon pohjalla pulppusi lähde, välähdellen kuutamossa -kuin käärme ja vuolaasti juosten jokeen. Sitä mukaan kuin saattue -kulki eteenpäin, laajenivat kuitenkin jyrkät, pystysuorat seinät -yhä leveämmälle, muodostaen jotenkin laajan aukeaman, joka kohosi -loivasti ylöspäin, molemmilta puolen kallion sulkemana. Sen pohjaa -peittivät siellä täällä korkeat puut. Tuuli ei tuntunut tänne. Puista -laskeutui maahan pitkiä mustia varjoja ja kuutamon valamalla alalla -kiilteli joitakin valkoisia ympyriäisiä tai soikeita esineitä, jotka -kasakat kauhukseen huomasivat pääkalloiksi tai ihmisten luiksi. He -katselivat avuttomina ympärilleen, vähänpäästä tehden ristinmerkkejä -rinnalleen ja otsalleen. Samassa välähti puiden välistä jokin -valo ja kaksi suurta, kauheaa mustaa koiraa ryntäsi esiin, silmät -kiiluen, haukkuen ja ulvoen, kun näkivät miehet ja hevoset. -Kuullessaan Horpynan äänen, ne vihdoin vaikenivat ja alkoivat luikkia -ratsastajien ympärillä, nuuskien ja läähättäen. - --- Kylläpä ne ovat suuria, kuiskasivat kasakat. - --- Eivät ne koiria ole, murisi vanha Owsiwuj äänellä, joka ilmaisi -syvää vakaumusta. - -Samassa ilmaantui puitten välitse näkyviin maja ja sen takana talli -ja vielä kauvempana ja korkeammalla jokin tumma rakennus. Maja oli -näöltään säädyllinen ja tilava, akkunoissa välkkyi valo. - --- Tässä on minun taloni, sanoi Horpyna Bohunille, -- ja tuolla on -mylly, joka ei jauha viljaa, vaan palvelee meidän tarvettamme: minä -povaan sen pyörässä kierivässä vedessä. Povaan minä sinullekin. -Nuori neito tulee asumaan tuvassa, mutta koska sinä ensin tahdot -koristaa seinät, niin täytyy minun siksi aikaa siirtää hänet toiselle -puolelle. Pysähtykää nyt ja astukaa alas hevosten selästä. - -Saattue seisahtui ja Horpyna alkoi huutaa: - --- Tsheremis hoi-hoi! - -Jokin ihmishahmo, palava pärekimppu kädessä, astui ulos majasta ja, -kohottaen tulta ylöspäin, alkoi vaieten tarkastella saapuneita. - -Hän oli vanha mies, tavattoman ruma, pienikokoinen, melkein kääpiö. -Hänen kasvonsa olivat litteät, neliskulmaiset, silmät vinot ja kapeat -kuin mitkäkin raot. - --- Mikä piru sinä olet? kysyi Bohun. - --- Älä kysy häneltä, sanoi jättiläiskokoinen nainen, -- häneltä on -kieli leikattu poikki. - --- Tule tänne lähemmäksi. - --- Kuule, sanoi nainen taasen, -- ehkä me veisimme neidon myllylle. -Täällä voivat kasakat sillaikaa verhota tuvan seinät ja lyödä nauloja -seiniin, ettei hän herää. - -Kasakat astuivat alas hevosen selästä ja alkoivat varovasti irroittaa -paareja. Bohun itse valvoi suurimmalla huolenpidolla työtä ja piteli -omin käsin kiinni paariin toisesta päästä, kun neito kannettiin -myllylle. Kääpiö käveli edellä, valaisten päreellä tietä. Ruhtinatar, -jolle Horpyna oli antanut nukuttavaa ruohokeitosta, ei ensinkään -herännyt, vain hänen silmälautansa rävähtelivät hiukkasen päreen -valosta. Nuo punaiset välkkeet panivat hänen kasvonsa elämään. -Ehkäpä ihanat unennäötkin tuudittelivat tyttöä, sillä hän hymähteli -suloisesti tämän hautaussaattoa muistuttavan kulun kestäessä. Bohun -katseli häneen katselemistaan ja hänen sydämensä sykki niin että se -oli halkeamaisillaan. - --- Armaani, käköseni, kuiskasi hän hiljaa ja hänen julmat ja samalla -kauniit kasvonsa kävivät leppeiksi ja niissä paloi suuri lemmentuli. -Rakkaus oli hänet vallannut ja se anasti hänet yhä enemmän haltuunsa -niinkuin kulkijan unohtama tuli ottaa haltuunsa villit arot. - -Horpyna, joka astui hänen rinnallaan virkkoi: - --- Kun hän herää tuosta unesta, niin hän on terve. Haava paranee ja -hänestä tulee kuin tuleekin terve. - --- Jumalan kiitos, Jumalan kiitos, vastasi Bohun. Sillävälin olivat -kasakat alkaneet purkaa kuuden hevosen satulaan sälytettyä kuormaa ja -ottaa esiin Barissa valloitettua saalista: mattoja, verhoja ja muita -kalleuksia. Tuvan pesään sytytettiin suuri tuli ja toisten kantaessa -huoneeseen yhä uusia seinäpeittoja sovittelivat toiset niitä puisille -seinille. Bohun ei ollut ainoastaan suunnitellut turvallista häkkiä -linnulleen, vaan myöskin käskenyt koristaa sen, jotta vankeus ei -tuntuisi linnusta liian sietämättömältä. Pian hän myöskin itse palasi -myllyltä, valvoakseen työn kulkua. Yö kului ja kuu oli jo vetänyt -pois kalpean valonsa kallioiden harjalta, kun tuvassa yhä vielä -kuului vasaroiden hillittyä koputusta. Yksinkertainen tupa alkoi -yhä enemmän näyttää herrashuoneelta. Vihdoin, kun seinät jo olivat -verhotut ja permannolle oli asetettu lautoja, tuotiin sinne nukkuva -ruhtinatar. Hänet laskettiin pehmeille tyynyille. - -Nyt hiljeni kaikki. Vain tallista kuului vielä jonkun aikaa keskellä -hiljaisuutta naurunpurskahduksia, jotka muistuttivat hevosen -hirnuntaa. Nuori noita siellä leikki heinissä kasakkain kanssa, -vuoroin lyöden, vuoroin suudellen heitä. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Aurinko oli jo korkealla, kun ruhtinatar seuraavana päivänä aukaisi -silmänsä. - -Hänen katseensa sattui ensinnä kattoon, pysähtyen sinne pitkäksi -aikaa, ennenkuin se kulki yli koko huoneen. Palaava taju taisteli -vielä unen ja unennäköjen repaleiden kanssa. Hänen kasvoillaan -kuvastui hämmästys ja levottomuus. Missä hän on? Mistä hän on tullut -tänne ja kenen vallassa hän on? Näkeekö hän vielä unta, vai onko -hän valveilla? Mitä merkitsee tämä komeus, joka häntä ympäröi? -Mitä kaikkea on hänelle tähän mennen tapahtunut? Samassa hetkessä -johtuivat hänen silmäinsä eteen ilmi-elävinä Barin valloituksen -kauheat kohtaukset. Hän muisti kaikki tyyni: tuhansien ihmisten, -aatelisten, porvarien, ruhtinasten, nunnien ja lasten murhan, -roskaväen verellä tahratut kasvot, kaulat ja päät, joiden ympäri -oli kääritty vielä höyryäviä sisälmyksiä, juopuneiden temmellyksen, -tuon juuria myöten hävittävän tuomiopäivän ja vihdoin Bohunin tulon -sekä hänen ryöstönsä. Hän muisti senkin kuinka hän epätoivon hetkenä -lankesi omin käsin asettamaansa veitseen ja kylmä hiki helmeili hänen -ohimoillaan. Nähtävästi puukko oli luiskahtanut hänen hartiansa -alta, koska hän siinä nyt tuntee vain vähän tuskaa, samalla tuntien, -että hän elää ja että hänen voimansa ja terveytensä palaavat. -Vihdoin hän muistaa, että häntä kauvan, kauvan on kuljetettu -paareilla. Ja missä hän nyt on? Onko hän jossakin linnassa? Onko -hän pelastettu, temmattu ryöstäjän käsistä, onko hän turvassa? Ja -jälleen alkavat hänen silmänsä kulkea pitkin huonetta. Akkunat -täällä ovat kuin talonpoikaismajassa, pienet ja neliskulmaiset -eikä niistä suoranaisesti näy valoa, sillä ruutujen asemasta -peittää niitä valkeat kalvot. Onko tämä todella talonpoikaismaja? -Mutta se ei ole mahdollista, sillä sitä vastaan sotii tavaton -upeus sisäpuolella. Puukaton sijasta on tytön pään päällä suuri -purppuranvärisestä silkistä tehty verho, jossa on kullattuja tähtien -ja kuun kuvia. Seinät tosin eivät ole laajat, mutta sensijaan ovat -ne kokonaan ryijyillä verhotut ja lattialla on monikuvainen matto, -siroiteltu täyteen ikäänkuin eläviä kukkia. Uunin otsalla riippuu -persialainen verho, kaikkialla näkyy kullattuja tupsuja, silkkiä, -samettia, katosta ja seinistä alkaen aina tyynyihin asti, joilla -hänen päänsä lepää. Kirkas päivänvalo, joka tunkee akkunakalvojen -läpi, valaisee huoneen sisustaa, hukkuen kaikkiin noihin samettien -purppuroihin, tummiin violetti- ja safiiriväreihin ja muodostaen -lumoavan, taivaankaaren heijastuksia muistuttavan hämärän. Ruhtinatar -ihmettelee ihmettelemistään eikä usko silmiänsä. Onko tämä jotakin -lumoa, vai eivätkö ruhtinas Jeremin sotajoukot olekaan temmanneet -häntä kasakkain käsistä ja vieneet häntä johonkin ruhtinaalliseen -linnaan? - -Tyttö pani kätensä vastatusten: - --- Pyhä, pyhä, puhdas Neitsyt, suo tapahtua niin, että ensimäiset -kasvot, jotka ilmestyvät ovelle, olisivat puolustajan ja ystävän -kasvot! - -Samassa rupesi raskaitten kultalankaisten uudinten läpi kaukaa -kuulumaan teorban säveliä. Jokin miehenääni alkoi sen säestyksellä -hyräillä tuttua laulua: - - Oi lemmen tuskat ovat - kuin tauti kovat, - voi taudistakin päästä - ja tulla terveheksi, - mut uskollinen lempi - se jääpi ainaiseksi. - -Ruhtinatar nousi istumaan vuoteelle ja sitä mukaan kuin hän kuunteli, -avautuivat hänen silmänsä pelästyksestä selkoisen selälleen. Vihdoin -pääsi häneltä kauhea parahdus ja hän heittäytyi kuin kuolleena -tyynyille. Hän oli tuntenut Bohunin äänen. - -Mutta hänen parahduksensa oli sekin nähtävästi kuulunut tuvan seinien -ulkopuolelle, sillä hetken perästä kahahti raskas uudin ja hurjapää -itse ilmestyi kynnykselle. - -Ruhtinatar peitti silmänsä käsillään ja hänen valkoiset, värisevät -huulensa toistelivat ikäänkuin huumassa: - --- Jeesus Maaria, Jeesus Maaria! - -Ja kuitenkin olisi näky, joka hänet niin pelästytti, ihastuttanut -usean tytön silmät, sillä ikäänkuin tulen kajastus välähti kasakan -puvusta ja kasvoilta. Hänen viittansa timanttinapit kiilsivät kuin -tähdet taivaalla, hänen tikarinsa ja sapelinsa kipinöivät jalokiviä, -hänen hopeakuteinen ihotakkinsa ja punainen kontushinsa kohottivat -soikeiden kasvojen kauneutta kaksinkerroin. Ja niin seisoi hän tytön -edessä, sorjana, mustakulmaisena, uljaana, kauneimpana kaikista -Ukrainan kasakoista. - -Kuitenkin olivat hänen silmänsä himmeät niinkuin sumun verhoamat -tähdet ja hän katseli tyttöön melkein nöyrästi. Huomatessaan ettei -kauhu poikennut hänen kasvoiltansa, alkoi hän puhua matalalla ja -surullisella äänellä. - --- Älä pelkää, ruhtinatar. - --- Missä minä olen? kysyi neito, katsellen kasakkaan sormiensa -lomitse. - --- Turvallisessa paikassa, kaukana sodasta. Älä pelkää, armas sielu, -olen tuonut sinut tänne Barista, jotta eivät ihmiset eikä sota voisi -sinua vahingoittaa. Siellä Barissa eivät kasakat jättäneet eloon -ketään, sinä yksin pelastuit. - --- Mitä te täällä teette, miksi te minua ahdistatte? - --- Minäkö ahdistan sinua? Hyvä Jumala! - -Ja kasakka hajoitti kätensä ja alkoi nyökytellä päätään niinkuin -ihminen tekee, jota on kohdannut suuri vääryys. - --- Minä pelkään teitä kauheasti. - --- Ja mitä sinä pelkäät? Jos sinä käsket, niin en minä liiku tästä -ovelta. Minä olen orjasi. Minä jään istumaan tänne kynnykselle ja -vain katselen sinua silmiin. Minä en tahdo sinulle pahaa, miksi sinä -siis minua vihaat? Sinä työnsit omalla kädelläsi Barissa veitsen -ruumiiseesi, vaikka sinä jo kauvan olet tuntenut minut ja tiesit, -että minä tulen sinua puolustamaan. Enhän minä ole sinulle vieras -ihminen, vaan sydämellinen ystävä ja kuitenkin sinä työnsit veitsen -ruumiiseesi, ruhtinatar! - -Ruhtinattaren kalpeat kasvot punehtuivat. - --- Minä tahdoin mieluummin valita kuoleman kuin häpeän, sanoi hän. --- Ja minä vannon, että jollet sinä säästä minua, niin minä surmaan -itseni, vaikkapa minun samalla täytyisi hukuttaa sieluni kadotukseen. - -Tytön silmistä säkenöi tuli ja Bohun huomasi, että tuon Kurcewiczien -ruhtinaallisesta verestä polveutuvan tytön kanssa ei ole leikkimistä, -sillä epätoivon hetkellä hän toteuttaa mitä uhkaa ja asettaa -puukkonsa tällä kertaa varmemmin. - -Siksipä Bohun ei enään vastannut mitään, vaan astui pari askelta -akkunaa kohden, istuutui kultakankaalla verhotulle penkille ja päästi -päänsä vaipumaan. - -Hiljaisuutta kesti hetken. -- Ole huoleti, sanoi nyt Bohun. -- -Niinkauvan kuin minä olen selvänä ja niinkauvan kuin ei viina-kulta -sytytä päätäni palamaan, niin kauvan olet sinä minulle kuin -pyhimyskuva kirkossa. Siitä hetkestä asti kun sinut Barista löysin, -olen ollut juomatta. Sitä ennen join juomistani ja huuhtelin alas -onnettomuuttani viina-kullalla. Mitäpä minä muutakaan saatoin tehdä! -Mutta nyt en ota suuhuni makeaa viiniä, en viiniä enkä paloviinaa. - -Ruhtinatar vaikeni. - --- Minä katselen sinua, ilahutan silmiäni sinun kauniilla näölläsi ja -sitten minä lähden. - --- Anna minulle takaisin vapauteni, sanoi tyttö. - --- Oletko sitten vankeudessa? Sinähän olet herratar. Ja minne sinä -tahtoisit lähteä? Kurcewiczit ovat kuolleet, tuli on niellyt kylät ja -linnat, ruhtinas ei ole Lubniessa, hän marssii Chmielnickiä vastaan -ja Chmielnicki häntä vastaan. Kaikkialla riehuu sota, veri vuotaa, -kaikkialla on vain kasakoita ja sotilaita. Kuka säästää sinua kuka -säälii sinua, kuka puolustaa sinua, paitsi minä? - -Ruhtinatar kohotti silmänsä, sillä hän muisti, että maailmassa -kuitenkin on joku, joka ottaisi hänet suojaansa, säälisi häntä -ja puolustaisi. Hän ei tahtonut lausua hänen nimeänsä, jotta ei -kiihoittaisi julmaa leijonaa. Ja samalla valtasi taasen syvä suru -hänen sydämensä. Vieläkö hän elää, hän, jota hänen sielunsa on -kaihonnut? Barissa ollessaan oli hän saanut tietää hänen elävän, -sillä Zagloban lähdettyä oli hän kuullut ankaran ruhtinaan voittojen -yhteydessä lausuttavan herra Skrzetuskin nimen. Mutta kuinka monta -päivää ja yötä olikaan siitä jo kulunut, kuinka monta taistelua -olikaan saattanut senjälkeen tapahtua ja kuinka moni onnettomuus -olikaan saattanut senjälkeen kohdata Skrzetuskia! Vain Bohunilta hän -nyt olisi voinut saada hänestä tietoja, mutta hän ei tahtonut eikä -uskaltanut kysyä. - -Ruhtinattaren pää vaipui tyynyille. - --- Täytyykö minun siis jäädä tänne vangiksi? kysyi hän valittaen. -- -Mitä minä olen teille tehnyt, että te kuljette kintereilläni kuin -onnettomuus? - -Kasakka kohotti päätänsä ja alkoi puhua niin hiljaa, että hänen -äänensä tuskin kuului. - --- Mitä sinä olet tehnyt minulle, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, -että jos minä olen sinulle onnettomuus, niin olet sinäkin onnettomuus -minulle. Jos minä en olisi rakastunut sinuun, niin olisin vapaa -kuin aron tuuli, vapaa sydämeltä ja sielulta, olisin kunniakas -kuin itse Konasewicz Sahajdaczny. Sinun kasvosi ovat olleet minun -onnettomuuteni, sinun silmäsi ovat olleet minun onnettomuuteni. -Ei ole minulle rakas vapaus eikä kasakan kunnia. Mitä on minulle -merkinnyt naisten kauneus, senjälkeen kun sinä lapsesta olit kasvanut -neidoksi. Kerran minä valloitin galeerin, joka kuljetti sulttaanille -mitä kauneimpia tyttöjä eikä yksikään niistä voittanut minun -sydäntäni. Kasakkaveljet leikittelivät heillä ja sitten minä käskin -sitoa jokaiselle kiven kaulaan ja oikopäätä veteen! Ennen en pelännyt -ketään, en välittänyt mistään, kävin sotaa pakanoita vastaan, otin -saalista ja olin arolla kuin ruhtinas linnassaan! Ja mitä olen -tänään? Kas täällä istun nyt orjana, kerjään sinulta hyvää sanaa enkä -vain saa, enkä ole koskaan kuullut sitä huuliltasi, en edes silloin, -kun veljesi ja tätisi kosivat minun puolestani. Oi jospa sinä, -tyttö, olisit minulle toisenlainen, jos sinä olisit toisenlainen, -niin ei olisi tapahtunut, mikä on tapahtunut. En olisi surmannut -sinun omaisiasi, en olisi ottanut osaa kapinaan enkä veljeillyt -talonpoikien kanssa. Mutta sinun tähtesi olen minä kadottanut -järkeni. Sinä olisit voinut johdattaa minut minne olisit tahtonut ja -minä olisin sinun tähtesi antanut vereni ja henkeni. Mutta nyt olen -minä kokonaan tahrattu aatelisverellä, ja ennen minä surmasin vain -tatareja ja toin saalista sinulle, jotta sinä kävisit kullassa ja -jalokivissä kuin Jumalan kerubi. Miksi et sinä silloin rakastanut -minua? Oi raskas, raskas on ollakseni, sääli toki sydän-raukkaani, -sääli sydän-raukkaani! En saa elää sinun kanssasi enkä voi elää ilman -sinua, en saata olla kaukana sinusta enkä lähellä sinua, en mäellä -enkä laaksossa, sinä minun kyyhkyläiseni, sinä minun sydänkäpyseni! -Oi, anna minulle anteeksi, että tulin Rozlogiin hakemaan sinua -kasakan tapaan sapelilla ja tulella. Mutta minä olin juovuksissa -vihasta ruhtinaita kohtaan ja olin matkalla juonut viinaa, minä -onneton ryöväri! Ja kun sinä sitten pakenit minulta, niin ulvoin -sinun jälkeesi niinkuin koira, haavojani pakotti eikä ruoka maistunut -ja minä rukoilin Kuolemaa, että hän ottaisi minut luokseen. Ja nyt -sinä tahdot, että minä antaisin sinut pois ja kadottaisin sinut -jälleen, sinä kyyhkyläiseni, sydänkäpyseni! - -Kasakka keskeytti, sillä hänen äänensä takertui kurkkuun ja hän -seisoi siinä melkein valittaen, mutta Helenan kasvot vuoroin -punehtuivat, vuoroin kalpenivat. Jota enemmän Bohunin sanoissa ilmeni -hänen, suunnaton rakkautensa, sitä suurempi kuilu aukeni tytön ja -hänen välilleen, kuilu pohjaton ja vailla pelastuksen toivoa. - -Kasakka rauhoittui hetkeksi, tuli hiukan tajuihinsa ja puhui edelleen: - --- Pyydä mitä tahdot. Katso kuinka tämä tupa on koristettu, kaikki on -minun tavaraani, saalista Barista. Minä toin sen kuudella hevosella -sinua varten. Pyydä mitä tahdot, keltaista kultaa, loistavia pukuja, -kalleuksia, nöyriä orjia. Minä olen rikas, minulla on omaanikin -yllin kyllin, eivätkä Chmielnicki ja Krywonos kitsastele antaa -minulle lisää. Sinä saat asua kuin ruhtinatar Wisniowiecki, minä -hankin sinulle linnoja, minä lahjoitan sinulle puolen Ukrainaa, -sillä vaikka minä olenkin kasakka-atamani enkä aatelismies, niin -minun komennossani on kymmenen tuhatta sotilasta, siis enemmän -kuin ruhtinas Jeremillä on johdettavana. Pyydä mitä tahdot kunhan -vain et karkaa minun luotani, kunhan vain jäät olemaan kanssani, -kyyhkyläiseni, ja kunhan vain rakastat minua. - -Ruhtinatar kohottautui vuoteellaan. Hän oli hyvin kalpea, mutta hänen -ihanat kasvonsa ilmaisivat niin murtumatonta tahtoa, ylpeyttä ja -voimaa, että tämä kyyhkyläinen tällä hetkellä paremmin oli nuoren -kotkan kaltainen. - --- Jos te odotatte minun vastaustani, sanoi hän, -- niin tietäkää, -että vaikka minun täytyisi voihkia koko ikäni teidän vankeudessanne, -niin en koskaan rakasta teitä, niin totta kuin Jumala minua auttakoon. - -Bohun taisteli hetken itsensä kanssa. - --- Älä sano minulle sellaisia asioita, virkkoi hän käheällä äänellä. - --- Älkää puhuko minulle rakkaudestanne, sillä siitä tulee minulle -häpeä, viha ja loukkaus. Minä en ole teitä varten. - -Bohun nousi. - --- Ja ketä varten sinä sitten olet, ruhtinatar Kurcewicz? Ja kenen -oma sinä olisit ollut Barissa, jollen minä... - --- Se, joka pelastaa minun henkeni antaakseen minulle häpeän ja -vankeuden, on minun viholliseni eikä ystäväni. - --- Ja luuletko sinä, että talonpojat olisivat sinut tappaneet? -Kauheaa on ajatella... - --- Puukko olisi minut tappanut, mutta sinä sen tempasit pois -käsistäni. - --- Enkä minä anna sitä takaisin, sillä sinun täytyy tulla minun -omakseni! huudahti kasakka. - --- En koskaan! Pikemmin tahdon kuolla! - --- Sinun täytyy, ja sinä tulet omakseni. - --- En koskaan. - --- No, tiedätkö, jollet sinä nyt olisi haavoitettu, niin minä -senjälkeen, mitä olet minulle sanonut, lähettäisin kiireesti, -vielä tänä päivänä, muutamia miehistäni Raszkowiin väkivallalla -noutamaan tänne munkin ja huomenna minä olisin sinun miehesi. Niin, -ja eikö ole kuin olekin niin, että on synti olla rakastamatta ja -hyväilemättä miestään... Oo, sinä olet muka jalosukuinen neito, -sinua loukkaa ja suututtaa kasakan rakkaus. Mutta mikä sinä itse -asiassa olet että minun pitäisi olla sinun talonpoikaisorjasi? Missä -ovat sinun linnasi, pajarisi ja sotamiehesi? Mitä sinä vihastut -ja mikä sinua loukkaa? Minä olen valloittanut sinut sodassa, sinä -olet minun vankini. Oo, jospa minä olisinkin talonpoika, niin -ruoskanlyönti sinun valkeille olkapäillesi opettaisi sinulle järkeä. -Minä kyllästyttäisin itseni sinun kauneudellasi ilman pappiakin, jos -olisin, talonpoika enkä ritari. - --- Taivaan enkelit, pelastakaa minut! kuiskasi ruhtinatar. - -Yhä hurjemmaksi kävi raivo kasakan kasvoilla ja vimmoissaan hän -tarttui hiuksiinsa. - --- Minä tiedän, sanoi hän, -- minä tiedän, miksi minä loukkaan sinua -ja miksi sinä vastustat minua. Sinä säilytät neitseellisen kauneutesi -toista varten. Mutta se ei auta, niin totta kuin elän, niin totta -kuin olen kasakka! Mokomakin aatelismiehen retkale, kirottu -ljahiroisto, surma hänet periköön! Tuskin oli hän nähnyt sinut, -tuskin ehtinyt tanssissa kieputtaa sinua, kun jo otti sinut kokonaan -valtoihinsa, mutta kasakka, kärsiköön ja lyököön otsaansa. Vaan kyllä -minä vielä saan hänet käsiini, annan nylkeä hänet ja lyödä naulat -hänen lävitsensä. Tiedä sinä, että Chmielnicki ryntää ljaheja vastaan -ja minä lähden hänen mukaansa ja etsin sinun kyyhkysesi vaikkapa maan -alta, ja kun minä palaan, niin heitän hänen kirotun päänsä tielle -sinun jalkojesi eteen. - -Helena ei kuullut atamanin viimeisiä sanoja. Tuska, viha, haavat, -mielenliikutus ja pelästys olivat riistäneet häneltä voimat ja -tavaton lamaus levisi hänen jäseniinsä. Hänen silmänsä ja ajatuksensa -sammuivat ja hän meni tainnoksiin. - -Vihasta kalpeana seisoi Bohun hetken paikoillaan, vaahto huulilla. -Sitten hän äkkiä huomasi tytön, hervottomasti taaksepäin -retkahtaneen, kuolleen pään, ja hänen huuliltaan pääsi melkein -eläimellinen ulvahdus. - --- Hän on kuollut! Horpyna, Horpyna, Horpyna! Ja Bohun heittäytyi -maahan. Jättiläiskokoinen nainen juoksi kiireesti tupaan. - --- Mikä sinun on? - --- Pelasta, pelasta! huusi Bohun. -- Minä olen hänet tappanut, hänet, -sieluni, valoni! - --- Mitä sinä hourailet? - --- Tappanut, tappanut! voihki Bohun ja väänteli käsiään. - -Horpyna lähestyi nopeasti ruhtinatarta ja huomasi heti, ettei hän -ollut kuollut, vaan ainoastaan tainnoksissa, ja toimitettuaan Bohunin -oven taa, alkoi hän hoidella neitoa. Ruhtinatar avasi hetken päästä -silmänsä. - --- No niin, lapseni, ei ole mitään hätää, sanoi noita. -- Sinä -pelästyit häntä ja pyörryit, mutta pyörtymys menee ohi ja terveys -palaa. Sinä olet terve kuin pähkinä, sinä saat vielä kauvan elää -maailmassa ja nauttia onnea. - --- Kuka sinä olet? kysyi ruhtinatar heikolla äänellä. - --- Minäkö? Sinun palvelijasi, sillä niin on hän käskenyt. - --- Missä minä olen? - --- Pirun-Rotkossa. Tämä on oikeaa erämaata, täällä et näe ketään -muuta kuin hänet. - --- Asutko sinäkin täällä? - --- Tämä on minun taloni. Minä olen Doncowna, minun veljeni on Bohunin -alipäällikkö ja johtaa kelpo poikia, ja minä taas istun täällä ja -hoidan sinua tässä kultaisessa huoneessa. Minun majastani on tullut -komea sali niin että välkkyy ja hohtaa. Hän on tuonut tuon kaiken -tänne sinua varten. - -Helena katsahti tytön komeihin kasvoihin ja nuo kasvot näyttivät -vilpittömiltä. - --- Tuletko sinä olemaan minulle hyvä? - -Nuoren noidan valkeat hampaat välähtivät hymyssä. - --- Tulen. Kuinka en olisi hyvä, sanoi hän. -- Mutta ole sinäkin hyvä -atamanille. Hän on haukka, hän on kuuluisa urho, hän sinulle... - -Näin sanoessaan taipui noita Helenan korvan juureen ja alkoi kuiskia -hänelle sekä purskahti lopuksi suureen nauruun. - --- Pois! huudahti ruhtinatar. - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Varhain kolmannen päivän aamuna istui Doncowna yhdessä Bohunin kanssa -raidan alla likellä myllynpyörää ja katseli kuohuvaan veteen. - --- Hoidathan häntä hyvin, pidäthän huolta hänestä etkä käännä pois -silmääsi hänestä, vartioithan, ettei hän milloinkaan pääse rotkon -ulkopuolelle? - --- Rotkostahan on joelle vain kapea ala, mutta siinä on tilaa -tarpeeksi. Anna täyttää tämä ala kivillä, silloin me olemme täällä -pohjalla kuin padassa, ja jos taas minulle tulee tarve, niin kyllä -keksin keinon päästäkseni ulos täältä. - --- Milläs te täällä elätte? - --- Czeremis istuttaa kallioiden alle maissia ja villiä viiniä ja -pyydystää ansalla lintuja. Sinähän olet sitäpaitsi tuonut niin -paljon muassasi, ettei häneltä puutu muuta kuin linnun maitoa. Älä -pelkää, ei hän pääse pois rotkosta, eikä kukaan saa tietää hänen -olinpaikastaan, jolleivät vain sinun miehesi mene ilmaisemaan, että -hän on täällä. - --- Minä olen ottanut heiltä valan. He ovat uskollisia poikia eivätkä -mene ilmaisemaan salaisuutta, vaikka heille mitä tehtäisiin. Mutta -sinähän olet itse sanonut, että tänne tulen luoksesi ihmisiä -pyytämään sinua povaamaan. - --- Tuleehan niitä välistä Raszkowista ja välistä Jumala ties mistä, -mutta he pysähtyvät aina joen luotukaan ei tule sisälle rotkoon, -sillä he pelkäävät. Sinä olet nähnyt täällä luita, ne ovat niiden -luita, jotka ovat aikoneet tulla sisäpuolelle. - --- Oletko sinä murhannut heidät? - --- Murhasi kuka murhasi. Jos joku tahtoo povausta, niin hän odottaa -rotkon suulla, minä menen pyörän luo ja käyn sitten sanomassa mitä -näen vedessä. Pian minä povaan sinullekin, mutta en vain tiedä, -näkyykö mitään, sillä ei aina näy. - --- Kun et vain näkisi mitään pahaa? - --- Jos näkyy jotakin pahaa, niin et saakaan ratsastaa pois. Ja -muutenkin sinun olisi paras olla lähtemättä. - --- Minun täytyy. Chmielnicki on lähettänyt minulle kirjeen Bariin ja -sanonut että palaisin, ja Krywonos on hänkin käskenyt tulemaan. Nyt -käyvät ljahit meitä vastaan suurella voimalla, siis täytyy meidänkin -yhtyä. - --- Ja milloin palaat? - --- En tiedä. Syntyy suuri taistelu, jollaista vielä ei ole ollut. -Jos meidän tai ljahien täytyy kuolla. Jos meidät lyödään, niin -piiloittaudun tänne ja jos me lyömme heidät, niin palaan noutamaan -käköstäni ja vien hänet Kiovaan. - --- Mutta jos saat surmasi? - --- Senhän sinä voit povata, jotta saisin sen tietää. - --- Mutta jos saat surmasi? - --- Voin saada, koska äiti kerran on synnyttänytkin. - --- No mutta mitäs minä silloin teen tytön? Väännänkö häneltä niskat -nurin, vai kuinka? - --- Koskeppas sinä häneen kädelläsikin, niin minä käsken härjillä -raastaa sinut paaluun! - -Bohun vaipui synkkiin ajatuksiin. -- Jos minä saan surmani, niin sano -hänelle, että hän antaa minulle anteeksi. - -Ohhoh, kiittämätön ljahitar se on, kun ei anna vastarakkautta -sellaiselle rakkaudelle. Jos minusta riippuisi, niin minä ainakaan en -panisi sinua vastaan. - -Näin sanoessaan tönäisi Horpyna pari kertaa Bohunia kylkeen ja -hymyili, niin että kaikki hampaat paljastuivat. - --- Mene sinä hiiteen, sanoi kasakka. - --- No, no, tiedänhän minä, ettet sinä ole minua varten. Bohun -katsahti vaahtoavaan veteen myllynpyörässä, ikäänkuin olisi itse -tahtonut povata. - --- Horpyna, sanoi hän hetken perästä. - --- Mikäs on? - --- Kun minä lähden, niin tuleeko hän ikävöimään minua? - --- Koska et sinä tahdo häntä orjuuttaa kasakan tapaan, niin ehkä on -parempi, että lähdet tiehesi. - --- En tahdo, en voi, en rohkene. Minä tiedän, että hän kuolisi. - --- Niin ollen on ehkä parempi, että sinä lähdet. Niinkauvan kuin hän -näkee sinut, ei hän tahdo edes tuntea sinua, mutta kun hän istuu -kuukauden täällä minun ja Czeremisin kanssa, niin sinä ehkä jo käyt -hänelle rakkaammaksi. - --- Jos hän vain olisi terve, niin kyllä minä silloin tietäisin mitä -tekisin. Minä tuottaisin papin Raszkowista ja käskisin vihkiä itseni. -Mutta nyt minä pelkään, että hän kuolee, jos hän pelästyy. Olethan -itsekin nähnyt hänen tilansa. - --- Anna hänen aluksi olla rauhassa ja mitäs sinä sitten teet papilla -ja vihkimisellä? Et sinä ole oikea kasakka, et. Minä vain en tänne -tahdo pippiä enkä pappia. Raszkowissa on Dobruczan tatarilaisia. -Saisit vielä heidät sieltä niskaamme. Ja jos he tulisivat, niin -vähänpä sinä enään saisit nähdä ruhtinatarta. Mikä sinun päähäsi on -pistänytkin? Ratsasta sinä pois vain ja palaa sitten takaisin. - --- Mutta katso sinä puolestasi veteen ja sano mitä näet. Sano totuus -äläkä valehtele, vaikka siihen paikkaan kuolisin. - -Doncowna läheni myllynruuhta ja nosti ylös toisen sulun, joka -pidätti koskesta tulevaa vettä. Yhtäkkiä tulvahti vuolas virta -kaksinkertaisella voimalla ruuhen läpi. Pyörä alkoi kieppua yhä -nopeammin ja nopeammin, kunnes se lopulta oli kokonaan pärskeen -peitossa. Rikkilyöty vaahto kuohui pyörän alla kuin kiehuva vesi. - -Noita tuijotti mustilla silmillään kuohuun ja, tarttuen kiinni -palmikkoonsa korvan kohdalta, alkoi huutaa: - --- Huku-huku, näytä itses tammisessa pyörässä, valkeassa vaahdossa, -selvässä sumussa. Olit paha tai hyvä, niin näytä itses! - -Bohun likeni häntä ja istuutui hänen läheisyyteensä. Hänen kasvonsa -ilmaisivat pelkoa ja kiihkeää uteliaisuutta. - --- Jo näen, huusi noita. - --- Mitä sinä näet? - --- Veljeni kuoleman. Kaksi härkää vetää Doniecia paaluun. - --- Mene hiiteen veljinesi, mutisi Bohun, joka tahtoi tietää aivan -toista. - -Hetken perästä kuului vain pyörän kolina, se kun kieppui kuin hullu. - --- Sinisenä on veljeni pää, aivan sinisenä, korpit sitä nokkivat, -jatkoi noita. - --- Mitä sinä vielä näet? - --- En mitään -- oi kuinka sinisenä! Huku-huku, tammisessa pyörässä, -valkeassa vaahdossa, selvässä sumussa, näytä itses -- nyt näen! - --- No mitä? - --- On taistelu: ljahit pakenevat urhoollisten poikain edestä ja minä -ajan takaa... Minä näen sinutkin. Sinä kohtaat erään pienen ritarin, -hu-hur-hur-... Varo sinä pientä ritaria! - --- Entä ruhtinatar? - --- Häntä ei näy. Taas minä näen, että joku on sinun luonasi, joku -joka pettää sinut, sinun vilpillinen ystäväsi. - -Bohun seurasi silmillään milloin vaahtoa, milloin Horpynaa ja samalla -oli hänen päänsä kiihkeässä työssä edistääkseen povausta. - --- Mikä ystävä? - --- En näe, en tiedä onko se vanha vai nuori. - --- Vanha, varmaan vanha. - --- Ehkäpä se on vanha. - --- Minä tiedän kuka hän on! Hän on jo kerran minut pettänyt. Vanha -aatelismies, jolla on harmaa parta ja valkea silmä. Turma hänet -periköön. Mutta ei hän ole minun ystäväni. - --- Hän hiipii sinun kimppuusi. Taas näen: odotappa, nyt näkyy jo -ruhtinatarkin. Hänellä on ruususeppele päässä, yllään valkea puku ja -hänen yläpuolellaan on haukka. - --- Se olen minä. - --- Ehkäpä sinäkin. Haukka tai jotakin sellaista... niin, haukka. - --- Se olen minä. - --- Odotappas... Nyt ei enään näy... Tammipyörässä, valkeassa -vaahdossa... Ohhoh, paljon sotaväkeä, paljon kasakoita, oi -paljon, niinkuin metsässä puita, niinkuin ohdakkeita arolla. Ja -sinä olet kaikkien yläpuolella, sinun edessäsi kannetaan kolmea -hevoshäntälippua... - --- Onko ruhtinatar minun luonani? - --- Ei ole, sinä olet leirissä. - -Taas syntyi hetken vaitiolo, pyörä humisi niin että koko mylly vapisi. - --- Hohhoh, kuinka paljon täällä on verta, kuinka paljon ruumiita -ja susia niiden kimpussa. Ja korppeja. Ja rutto liikkuu niiden -yläpuolella. Pelkkiä ruumiita, pelkkiä ruumiita, yhä vain pelkkiä -ruumiita. Ei näy mitään muuta kuin verta. - -Yhtäkkiä puhalsi tuulenhengähdys sumun pyörän ympärille ja samassa -ilmestyi ylemmälle paikalle myllyn taakse ruma Czeremis, puukimppu -hartioillaan. - --- Czeremis, pane kiinni sulku, huusi tyttö. - -Sen sanottuaan lähti hän pesemään käsiänsä ja kasvojansa purossa. -Sillaikaa pidätti kääpiö veden ryöpyn. - -Bohun jäi istumaan mietteisiinsä. Vihdoin hän heräsi Horpynan tuloon. - --- Etkö sinä nähnyt mitään muuta? kysyi hän. - --- Sen näin, mikä tuli esille, mutta en mitään muuta. - --- Ethän vain valehtele? - --- Veljeni pään kautta: minä olen puhunut totta. Hänet pannaan -paaluun ja härjillä vedetään häntä jaloista. Minun on häntä sääli, -mutta oi, ei yksin hänelle ole määrätty kuolema. Kuinka paljon -ruumiita tuli näkyviin, en ole koskaan nähnyt niin paljon. Maailmassa -syttyy suuri sota. - --- Ja sinä näit haukan hänen päänsä yläpuolella? - --- Niin näin. - --- Ja hänellä oli seppele päässä? - --- Seppele päässä ja valkea puku yllä. - --- Mutta mistä sinä tiedät, että minä olen tuo haukka? Minähän -kerroin sinulle tuosta nuoresta ljahista, aatelismiehestä. Ehkäpä se -on hän? - -Tyttö rypisti kulmakarvojansa ja vaipui ajatuksiinsa. - --- Ei, sanoi hän hetken perästä, pudistaen päätänsä, -- jos, se olisi -ollut ljahi, niin se olisi ollut kotka. - --- Jumalan kiitos, Jumalan kiitos. Minä riennän nyt poikien luo ja -käsken heidän valmistaa ratsut lähtöön. Yöllä lähdemme. - --- Sinä siis todella lähdet? - --- Chmiel on käskenyt ja Krywonos on käskenyt. Varmaan sinä näit -oikein, että tulee suuri sota, sillä saman asian minä olen lukenut -Barissa Chmielin kirjeestä. - -Bohun tosin ei osannut lukea, mutta hän häpesi sitä sanoa, sillä hän -ei tahtonut käydä oppimattomasta miehestä. - --- Lähde siis, sanoi noita. -- Sinä olet onnellinen, sinusta tulee -hetmani, minähän näin kolme hevoshäntälippua sinun yläpuolellasi, -näin yhtä selvästi kuin näen nuo sormeni. - --- Niin, minusta tulee hetmani ja minä otan ruhtinattaren vaimokseni -enkä naikaan mitään talonpoikaistyttöä. - --- Talonpoikaistytön kanssa sinä olisitkin puhunut toisin, mutta -tuota sinä ujostelet. Sinun pitäisi olla ljahi. - --- Enhän minä ole huonompikaan. - -Sen sanottuaan meni Bohun talliin kasakoitten luo ja Horpyna lähti -keittämään ruokaa. - -Illalla olivat hevoset matkavalmiina, mutta Bohunin ei ollut -helppo päästä liikkeelle. Hän istui tuvassa mattoläjällä, teorba -käsissä ja katseli ruhtinatartansa, joka jo oli noussut vuoteeltaan -ja vetäydyttyään toiseen nurkkaan, hiljaa luki rukouksiaan, -kiinnittämättä vähintäkään huomiota Bohuniin, ikäänkuin ei häntä -olisi ollut koko tuvassa. Bohun sensijaan seurasi silmillään -seinän ääreltä jokaista tytön liikettä ja kuunteli jokaista hänen -huokaustaan eikä itsekään tietänyt mitä hän tekisi. Vähänpäästä avasi -hän suunsa alkaakseen keskustelun, mutta sanat eivät päässeet hänen -kurkustaan. Nuo kalpeat, vaikenevat kasvot ja eräänlainen ankaruuden -ilme kulmilla ja huulilla veivät Bohunilta rohkeuden. Tuota ilmettä -ei hän ollut ennen nähnyt. Ja vasten tahtoansa tuli hän muistelleeksi -samanlaisia iltoja Rozlogissa, ne johtuivat nyt ilmielävinä hänen -mieleensä, hän muisti miten hän ja Kurcewiczit istuivat tammisen -pöydän ääressä: vanha ruhtinatar pureskeli auringonkukansiemeniä, -ruhtinaat pelasivat luupeliä ja hän, Bohun, katseli ihanaa -ruhtinatarta, niinkuin hän nytkin katselee häntä. Mutta silloin hän -oli onnellinen, silloin kun hän kertoi sotaretkistään sicziläisten -mukana! Tyttö kuunteli ja joskus lepäsivät hänen mustat silmänsä -Bohunin kasvoilla ja raollaan olevat, vadelmanväriset huulet -todistivat kuinka mielenkiintoisesti hän seurasi kertomusta. Nyt ei -ruhtinatar edes katsahtanut häneen. Mutta silloin, ennen, kun hän -soitti teorbaa, silloin neito sekä kuunteli että katseli, niin että -Bohunilta sydän aivan suli. Ja mikä on kaikkein ihmeellisintä: nyt -on hän, Bohun, tytön herra, onhan hän riistänyt hänet ase kädessä, -tyttö on hänen vankinsa ja orjattarensa, hän, Bohun, voi käskeä -häntä- ja kuitenkin hän silloin tunsi olleensa häntä säädyltään -likempänä. Kurcewiczit olivat hänelle kuin veljiä ja siis oli -Helenakin hänen sisarensa. Hän ei silloin ollut hänelle ainoastaan -käkönen, haukka ja rakkain mustakulma, vaan aivan kuin sukulainen. -Ja nyt istuu hänen edessänsä ylpeä, synkkä, vaikeneva, säälitön -herratar. Oh, viha kiehuu hänessä! Bohun kyllä voisi näyttää hänelle -mitä kasakan halveksiminen merkitsee, mutta hän rakastaa tuota -säälimätöntä herratarta, hän olisi valmis vuodattamaan verensä hänen -tähtensä. Ja joka kerta kun viha riuhtoo hänen rintaansa, niin -tuntuu siltä kuin jokin näkymätön käsi tarttuisi hänen tukkaansa -ja ääni komentaisi hänen korvaansa: seis! Hänhän on jo puhjennut -ilmiliekkiin, mutta senjälkeen taasen lyönyt otsansa maahan. Niin -vähän on hänellä voimaa. Siksi kasakkaparka nyt tässä vääntelee -tuskissaan, että hän tuntee olevansa tiellä täällä tuvassa. Jospa -tyttö edes hymähtäisi, sanoisi jonkin hyvän sanan, niin hän lankeaisi -hänen jalkainsa juureen ja lähtisi sitten tiehensä, upottamaan -katkeruuttaan, vihaansa ja kärsimäänsä ylenkatsetta ljahien vereen. -Mutta täällä hän viipyy kuin orja tuon ruhtinattaren edessä. Jospa -hän ei olisi tuntenut häntä ennestään, jospa tyttö olisi vain -ensimäisestä aatelistalosta ryöstetty ljahitar, niin Bohunilla olisi -enempi rohkeutta. Mutta hänen edessään on ruhtinatar Helena, jota -hän Kurcewiczeilta pyysi omakseen, jonka takiahan tahtoisi antaa -pois sekä Rozlogin että kaikki mitä hänellä on. Jota enemmän häntä -hävettää moukkana olla tässä tytön likeisyydessä, sitä vähemmän hän -tuntee rohkeutta lähestyä häntä. - -Aika rientää. Majan edestä kuuluu kasakoitten puhe. He istuvat -varmaan jo satulassa odottaen atamaniansa. Mutta atamani on tuskan -vallassa. Kirkas pärevalkea lankeaa hänen kasvoilleen, hänen -upealle kontushilleen ja teorballeen, mutta neito -- kunpa hän edes -katsahtaisi häneen! Atamanin asema on katkera, suututtava, ikävä -ja nolo! Hän tahtoisi jättää hellät jäähyväiset, mutta samalla hän -pelkää koko hyvästijättöä, pelkää, ettei se tule sellaiseksi kuin hän -haluaisi. Hän pelkää lähteä pois katkeruus, viha ja tuska mielessä. - -Oi, kunpa ei tuo tyttö olisi ruhtinatar Helena, puukon haavoittama -ruhtinatar Helena, hän, joka uhkaa surmata itsensä omalla kädellään, -mutta joka on rakas, ah, kuinka rakas! Ja jota julmempi ja ylpeämpi, -sitä rakkaampi... - -Samassa hirnahti hevonen ikkunan alla. - -Bohun rohkaisi mielensä. - --- Ruhtinatar, sanoi hän, -- nyt on minun aika lähteä Helena vaikeni. - --- Etkö sano minulle: Jumalan haltuun? - --- Lähtekää Jumalan haltuun, vastasi Helena arvokkaasti. - -Kasakan sydäntä kouristi. Helena oli sanonut sen mitä Bohun tahtoi, -mutta hän olisi tahtonut sen sanotuksi toisin. - --- No niin, minä tiedän, sanoi hän, -- että sinä olet minulle -suuttunut, että sinä vihaat minua. Mutta sen sinulle sanon, että -joku toinen olisi käyttäytynyt sinua kohtaan pahemmin. Minähän kyllä -olen tuonut sinut tänne, sillä en voinut muutakaan. Mutta mitä pahaa -minä olen sinulle tehnyt? Enkö ole kohdellut sinua niinkuin tulee, -niinkuin prinsessaa? Sano itse. Olenko sitten muka sellainen rosvo, -ettet lausu minulle edes hyvää sanaa, sinä, joka kuitenkin olet minun -vallassani. - --- Jumalan vallassa minä olen, sanoi Helena samalla arvokkuudella -kuin äskenkin. -- Mutta kiitän teitä siitäkin, että hillitsette -itseänne minun läheisyydessäni. - --- Lähden siis kuultuani huuliltasi edes sellaisen sanan. Ehkäpä -lähdettyäni säälit minua, ehkäpä ikävöitkin. Helena vaikeni. - --- Sääli on jättää sinut yksin tänne, sanoi Bohun, -- sääli on lähteä -pois, mutta minun täytyy. Olisi helpompi, jos sinä hymähtäisit -ja hyvästä sydämestä siunaisit lähtöni. Mitä minun pitää tehdä -lepyttääkseni sinut? - --- Anna minulle takaisin vapauteni ja Jumala antaa sinulle kaikki -anteeksi ja minäkin suon anteeksi ja siunaan sinua. - --- No niin, sanoi kasakka, -- ehkäpä kerran vielä on mielesi paha -siitä, että olit minulle niin julma. - -Bohun tahtoi lunastaa itsellensä sovinnollisen jäähyväishetken -vaikkapa puolella lupauksella, jota hän ei aikonutkaan pitää. Ja hän -onnistuikin, sillä toivon valo välähti Helenan silmissä ja ankaruus -hänen kasvoiltaan katosi. Hän paineli nyrkkiä rintaansa vastaan ja -tähtäsi kasakkaan kirkkaan katseen. - --- Jospa sinä... - --- No niin, en tiedä, sanoi kasakka hiljaa, sillä häntä ahdisti -yhtaikaa häpeän tunto ja sääli. -- Tällä hetkellä minä en voi, en -mitenkään. Horda on Villeillä Kentillä ja tatarilaisia ratsastelee -kaikkialla. Raszkowista saapuu Dobruczan tatareja, en voi, sillä -pelkään puolestasi. Mutta kun palaan... Minähän olen sinun -läheisyydessäsi kuin lapsi, saat tehdä minulle mitä tahdot. En tiedä, -en tiedä... - --- Valaiskoon Jumala sinun järkeäsi, valaiskoon pyhä Neitsyt sinua, -mene Jumalan nimeen. - -Hän ojensi kätensä kasakkaa kohden. Bohun hyppäsi pystyyn ja -painoi huulensa hänen kädelleen. Samassa nosti hän päänsä, kohtasi -tytön arvokkaan katseen ja päästi käden. Sitten Bohun, peräytyen -ovea kohden, kasakan tapaan kumarsi maahan asti, teki samanlaisen -kumarruksen vielä ovensuussa ja katosi oviverhon taakse. - -Pian kuului akkunan läpi vilkasta puhetta ja myöhemmin sanoja -laulusta, jota veteli noin toistakymmentä ääntä: - - Kunnia ja maine - kasakoitten maassa - seuraa urhon töitä - vuosisatain taakse. - -Äänet ja kavionkapse loittonivat, hiljenemistään hiljeten. - - - - -NELJÄS LUKU. - - --- Herra Jumala on kuin onkin jo kerran osottanut hänelle ihmeen, -sanoi Zagloba Wolodyjowskille ja Podbipientalle, istuessaan -Skrzetuskin kortteerissa. -- Selvän ihmeen, sanon minä, sillä -sallihan hän minun temmata neidon mokomienkin koirien kynsistä ja -vartioida häntä koko matkan. Toivokaamme, että Jumala vielä armahtaa -sekä häntä että meitä. Kunhan tyttö vain olisi hengissä. Sillä nyt -kuiskaa jokin ääni korvaani, että mokomakin kasakka uudelleen on -ryöstänyt hänet. Huomatkaa, hyvät herrat, että Bohun, kuten vangit -ovat meille kertoneet, Puljanin jälkeen on tullut toiseksi johtajaksi -Krywonosin joukossa -- johtakoot hänet pirut hiiteen! -- ja varmaan -hän oli mukana Barin valloituksessa. - --- Ehkäpä ei hän löytänyt tyttöä noiden onnettomien joukosta, sillä -siellähän surmattiin kaksikymmentätuhatta ihmistä, sanoi herra -Wolodyjowski. - --- Sitä ette te tiedä, mutta minä vaikkapa vannon, että hän tiesi -tytön olevan Barissa. Muu ei ole mahdollista. Vain se on voinut -tapahtua, että hän on pelastanut tytön teurastuksesta ja vienyt hänet -jonnekin. - --- Ette kertomuksellanne anna meille paljoakaan lohdutusta, sillä -herra Skrzetuskin sijassa toivoisin minä pikemmin, että neito -olisi saanut surmansa kuin että hänen olisi pitänyt jäädä Bohunin -inhoittaviin käsiin. - --- Ei sekään olisi mikään lohdutus, sillä jos hän olisi saanut -surmansa, niin olisi hänet ensin häväisty. - --- Olen aivan epätoivoissani, sanoi Wolodyjowski. - --- Niin minäkin, lisäsi herra Longinus. - -Zagloba alkoi väännellä viiksiään ja puhkesi lopulta puhumaan: - --- Kunpa kapi-tauti heidät tappaisi, koko tuon pääkoiran suvun! Kunpa -pakanat tekisivät heidän suolistansa jousia. Jumalahan on luonut -kansat yleensä, mutta nuo, senkin sodomitit, ovat perkeleen tekemät. -Kunpa kaikki heidän äitinsä tulisivatkin hedelmättömiksi! - --- Minähän en tuntenut tuota suloista neitoa, sanoi herra -Wolodyjowski surullisesta, -- mutta mieluummin olisin suonut, että -onnettomuus olisi kohdannut minua itseäni. - --- Kerran elämässäni vain olen minä hänet nähnyt, mutta kun häntä -muistelen, niin tulee paha olla pelkästä säälistä. - --- Siltä se voi tuntua teistä, mutta entä sitten minusta, joka olen -pitänyt hänestä isän rakkaudella ja joka olen johtanut hänet pois -kauheasta kuilusta -- entä sitten minusta! - --- Ja miltä mahtaakaan tuntua herra Skrzetuskista! sanoi herra -Wolodyjowski. - -Niin puhelivat ritarit epätoivoissaan ja vaipuivat sitten vaitioloon. - -Ensimäisenä puhkesi puhumaan herra Zagloba. - --- Eikö nyt enään ole mitään keinoa? kysyi hän. - --- Jollei ole keinoa, niin ainakin on velvollisuus kostaa, vastasi -Wolodyjowski. - --- Antaisipa Jumala tästä pian suuren yleistaistelun. Sanotaan, että -tatarit ovat lähteneet liikkeelle ja asettuneet leiriin arolle. - -Siihen huomautti herra Zagloba: - --- Mutta emmehän me voi jättää tuota raukkaa tällä tavalla, edes -yrittämättä keksiä mitään hänen pelastuksekseen. Olenhan minä -puolestani jo tarpeeksi laahannut vanhoja luitani maailmalla ja -parempihan minun jo olisi saada olla levossa ja maata jollakin -lämpimällä uuninpankolla, mutta tämän tyttöraukan takia olen valmis -lähtemään vaikkapa Stambuliin, olen kuin olenkin, vaikka minun -uudestaan täytyisi käydä talonpojan sarkavaipassa ja ottaa käsiini -teorba, jota totisesti en voi katsella ilman iljetystä. - --- Te olette niin ovela ja kekseliäs mies, että keksikää nytkin pois -jotakin, sanoi herra Podbipienta. - --- Moni keino kyllä jo on välähtänyt päähäni. Jos ruhtinas -Dominikilla olisi edes puolet niitä, niin Chmielnicki jo olisi -nyljetty ja riippuisi takajaloistaan hirsipuussa. Tämän minä jo -olen sanonut Skrzetuskille, mutta eihän hänen kanssaan ole voinut -puhua mistään. Tuska polttaa ja raatelee häntä pahemmin kuin tauti. -Hoitakaa te häntä ettei hän menettäisi järkeänsä. Usein käy sillä -lailla, että ihmisen mieli suurien surujen takia alkaa tehdä samaa -kuin viini, joka loppujen lopuksi happanee. - --- Sellaista sattuu, sellaista sattuu, sanoi herra Longinus. - -Herra Wolodyjowski rupesi kärsimättömänä kävelemään ja kysyi: - --- Mitä keinoja teillä sitten on? - --- Jaa minullako? Keinojako? No ensinnäkin täytyy meidän saada -tietää, onko tuo herttainen raukka -- varjelkoot häntä enkelit -kaikesta pahasta! -- vielä elossa. Ja sen me voimme saada tietää -kahdella tavalla: joko valitsemme ruhtinaan kasakoitten joukosta -uskollisia, luotettavia miehiä, jotka ovat pakenevinaan kasakkain -luo, liittyvät Bohunin väkeen ja saavat niiltä tietoja. - --- Minun rakuunojeni joukossa on rusiineja, huomautti Wolodyjowski. --- Kyllä minä löydän sellaisia miehiä. - --- Odottakaappa vähän... tai otamme vangiksi jonkun noista -roistoista, jotka valloittivat Barin. Ehkäpä he tietävät jotakin. -Kaikki he katselevat Bohuniin kuin sateenkaareen. Hän miellyttää -heidän pirullista mielikuvitustaan: hänestä he laulavat lauluja --- kunpa heidän kurkkunsa mätänisivätkin! -- ja kertovat -toinentoisilleen kaskuja, kertovat sekä sellaista mitä hän on tehnyt -että sellaista mitä hän ei ole tehnyt. Jos hän vain on ryöstänyt -meidän onnettoman neidon, niin ei se ole voinut jäädä heiltä salaan. - --- Voihan tehdä niinkin, että lähettää miehiä ja koettaa saada -käsiinsä jonkun vangin, huomautti herra Podbipienta. - --- Te osasitte naulanpäähän. Kun nyt vain saamme tietää, että neito -elää, niin se on pääasia. Jos siis tahdotte vilpittömällä mielellä -auttaa Skrzetuskia, niin antaudutte minun komennettavakseni, koska -minulla on enimmän kokemusta. Me pukeudumme talonpojiksi ja koetamme -sillä lailla urkkia tietoomme minnekä Bohun on hänet piiloittanut, ja -kun meillä kerran on se tieto, niin panen pääni pantiksi että saamme -käsiimme itse neidonkin. Enimmän tässä uskallamme Skrzetuski ja minä, -sillä meidät Bohun tuntee, ja jos hän saisi meidät kiinni, niin -eivät senjälkeen edes meidän omat äitimme tuntisi meitä. Mutta teitä -kumpaakaan hän ei ole nähnyt. - --- Minut hän kyllä on nähnyt, sanoi herra Podbipienta, -- mutta vähät -siitä. - --- Ehkäpä herra Jumala antaa hänet meidän käsiimme, huudahti herra -Wolodyjowski. - --- Minä vain en enään tahdo häntä nähdä, sanoi herra Zagloba. -- -Hiisi häntä katselkoon. Meidän täytyy alkaa varovasti, ettemme pilaa -koko yritystä. Sehän on aivan mahdotonta, että Bohun yksin tietäisi -neidon piilopaikan ja minä takaan teille, että on varmempi kysyä -joltakulta muulta. - --- Ehkäpä meidän lähettimmekin saavat tietää jotakin. Jos vain -ruhtinas sallii, niin minä valitsen varmoja miehiä ja lähetän heidät -liikkeelle vaikkapa jo huomenna. - --- Ruhtinas kyllä sen sallii, mutta epäilen, saavatko he mitään -tietoja. Kuulkaa, hyvät herrat, mieleeni johtuu toinen keino, se -nimittäin, että me, sensijaan että lähettäisimme liikkeelle miehiä -tai koettaisimme saada vankeja, itse pukeudumme talonpojiksi ja -viipymättä lähdemme toimeen. - --- Se on mahdotonta! huudahti herra Wolodyjowski. - --- Miksikä se on mahdotonta? - --- Ettekö te tiedä sotapalveluksen sääntöjä? Lippujen alla oleminen -on pyhä asia, silloin ei tehdä poikkeusta kehenkään nähden. Vaikka -isä ja äiti kuolisivat, niin ei upseeri lähde pyytämään lomaa -päästäksensä pois, sillä taistelun edellä olisi se suurin häpeä, -minkä sotamies voi tehdä. Loma on sallittu vasta taistelun jälkeen, -silloin kun vihollinen on hajoitettu, mutta ei ennen. Ja huomatkaa: -Skrzetuskin teki mieli ensimäisenä kiiruhtaa häntä pelastamaan, --- hän hillitsi kuitenkin halunsa. Ja hänellähän on jo mainetta, -ruhtinashan rakastaa häntä, mutta hän ei edes pyytänytkään päästä, -sillä hän tuntee velvollisuutensa. Sellaista on, nähkääs, hyvät -herrat, valtion palvelus, ja samoin on laita yksityisenkin. En tiedä -kuinka muualla on tapana, vaikka arvelen että kaikkialla vallinnee -sama sääntö. Mutta ruhtinaan palveluksessa ainakin on loma ennen -taistelua kuulumaton asia, ja vielä lisäksi upseerille Vaikka -Skrzetuskilta revittäisiin sielu ruumiista, niin ei hän lähtisi -tekemään ruhtinaalle sellaista ehdotusta. - --- Roomalainen hän on tapojen ankaruudessa, sen tiedän, sanoi herra -Zagloba, -- mutta jos joku kuiskaisi asian ruhtinaan korvaan, niin -ehkäpä hän vapaasta tahdostansa antaisi loman sekä teille että -hänelle. - --- Eihän nyt voi ajatella sellaisia. Koko valtakunnan kohtalohan -lepää ruhtinaan hartioilla. Mitä te ajattelette! Nythän on -kysymyksessä mitä tärkeimmät asiat, asiat, jotka koskevat koko -kansaa. Kuinka hän nyt voisi ottaa huomioon jonkun yksityisen -huolia. Ja jospa hän pyytämättä antaisikin loman -- mikä ei ole -todennäköistä --, niin eihän kukaan meistä nyt, niin totta kuin -Jumala on taivaassa, lähtisi pois leiristä, sillä onhan meidänkin -velvollisuus antaa ensimäinen palveluksemme onnettomalle isänmaalle -eikä itsellemme. - --- Minä tiedän sen ja tunnen myöskin entisiltä ajoilta -sotapalveluksen säännöt. Ja siksi minä sanoinkin teille, että -tuo keino vain välähti pääni läpi enkä suinkaan sanonut, että se -yhä istuu siellä. Muuten, totta puhuen, me emme kykenisi saamaan -aikaan suuriakaan niinkauvan kuin roistojen valta vielä pysyy -järkähtämättömänä. Mutta jahka he ovat lyödyt ja takaa-ajetut ja -jahka ei heillä ole jäljellä muuta kuin pelastaa oma nahkansa, -silloin voimme huoletta hyökätä heidän keskellensä ja saada heiltä -tietoja. Kunpa vain muu sotajoukko mitä pikimmin tulisi tänne. Sillä -muutenhan me ihan kuolemme ikävään täällä Czolhanski-Kamenin luona. -Jos vain meidän ruhtinas olisi komennossa, niin me jo paraikaa -marssisimmekin. Mutta ruhtinas Dominik nähtävästi pysäyttelee liian -usein, koska häntä yhä vieläkään ei näy. Kolmen päivän kuluttua hänen -toivotaan saapuvan. Suokoon Jumala, että hän tulisi mitä pikimmin. -Mutta tuleehan herra kruunun juomanlaskija tänään? - --- Tulee. - -Samassa avautui ovi ja sisään astui Skrzetuski. - -Hänen piirteensä olivat kuin kiveen veistetty tuska, niistä henki -kylmyys ja levollisuus. Oli kummallista katsella noita nuoria ja -samalla niin ankaria ja vakavia kasvoja, joilla ei olisi luullut -hymyn koskaan leikkineen. Näytti siltä kuin ei kuolema olisi voinut -enään niitä paljoakaan muuttaa, jos se äkkiä olisi katkaissut hänen -elämänsä langan. Herra Janin parta oli kasvanut melkein rinnalle asti -ja tuossa parrassa, joka oli musta kuin korpin sulat, näkyi siellä -täällä hopeinen haiven. - -Toverit ja uskolliset ystävät huomasivat heti hänen tuskansa, vaikka -hän ei mitään näyttänytkään. Hän oli täydellisesti tajussaan, -näennäisesti tyyni, sotilaspalveluksessaan melkein vielä entistäkin -tarkempi ja eli kokonaan läheisten tapausten odotuksessa. - --- Puhumme täällä juuri teidän onnettomuudestanne, joka samalla on -meidänkin onnettomuutemme, sanoi herra Zagloba, -- sillä Jumala -on todistajamme, että olemme lohduttomat. Matta tunteemme olisi -hedelmätön, jollemme voisi auttaa teitä muuta kuin kyynelten -vuodattamisella. Siksi olemmekin päättäneet vuodattaa myöskin verta, -temmataksemme neitoraukan, jos hän vielä käy elävänä maan päällä, -hänen vankeudestaan. - --- Jumala teitä palkitkoon, sanoi herra Skrzetuski. - --- Me lähdemme teidän kanssanne vaikkapa Chmielnickin leiriin, sanoi -herra Wolodyjowski, levottomana katsellen ystäväänsä. - --- Jumala teitä palkitkoon, toisti herra Jan. - --- Me tiedämme, sanoi Zagloba, -- että te olette vannonut etsivänne -hänet elävänä tai kuolleena ja siksi olemme valmiit lähtemään -vaikkapa tänään. - -Skrzetuski istuutui penkille, loi silmänsä maata kohden eikä -vastannut mitään. Herra Zagloba oli suuttumaisillaan. Aikooko hän -todella jättää tytön, ajatteli hän. Jos niin on, niin armahtakoon -häntä Jumala. Maailmassa nähtävästi ei ole olemassa kiitollisuutta -eivätkä ihmiset muista hyviä tekoja. Mutta onpa sentään sellaisiakin, -jotka hänet muistavat, vaikka heidän hänen tähtensä täytyisi heittää -henkensä. - -Tuvassa vallitsi täysi hiljaisuus, jonka silloin tällöin vain -herra Longinuksen huokaukset keskeyttivät. Vihdoin lähestyi pieni -Wolodyjowski Skrzetuskia ja löi häntä olkapäälle: - --- Mistä te nyt palaatte? kysyi hän. - --- Ruhtinaan luota. - --- Ja mitä aiotte nyt? - --- Lähden yöksi tiedustelulle. - --- Kauvaksiko? - --- Aina Jarmolinceen asti, jos tie on vapaana. Wolodyjowski katsahti -Zaglobaan ja he ymmärsivät heti toisensa. - --- Siis Bariin päin, mutisi Zagloba. - --- Me lähdemme teidän kanssanne. - --- Teidän täytyy mennä pyytämään lomaa ja kysyä ruhtinaalta, eikö hän -ehkä ole määrännyt teille toista työtä. - --- Lähtekäämme siis yhdessä. Minun täytyy kysyä erästä toistakin -asiaa. - --- Me tulemme teidän kanssanne, sanoi Zagloba. He nousivat ja -lähtivät. Ruhtinaan päämaja oli aika kaukana toisessa päässä -leiriä. Odotushuoneessa kohtasivat he joukon eri lippukuntiin -kuuluvia upseereja, sillä kaikkialta marssi paraikaa sotajoukkoja -Czolhanski-Kamenille ja kaikki riensivät tarjoamaan palvelustaan -ruhtinaalle. Herra Wolodyjowskin täytyi odottaa kauan ennenkuin -hän yhdessä Podbipientan kanssa pääsi ruhtinaan eteen, mutta -sensijaan ruhtinas heti suostui siihen, että he mieskohtaisesti -lähtisivät etsiskelylle sekä että he saisivat ottaa mukaansa -muutamia rusiini-rakuunoja, jotka teeskennellen pakenevansa leiristä -olivat lähtevät Bohunin kasakoitten luo ja siellä tiedustelevat -ruhtinatarta. Wolodyjowskille ruhtinas sanoi: - --- Minä kyllä itse keksin Skrzetuskille kaikenlaisia tehtäviä, sillä -näen, että tuska on sulkeutunut häneen ja kalvaa häntä. Minun on -niin sanomattomasti sääli häntä. Eikö hän ole teille mitään puhunut -ruhtinattaresta? - --- Hyvin vähän. Ensi hetkessä hän tahtoi lähteä suinpäin kasakoita -vastaan, mutta samassa hän muisti, että kaikkien nyt täytyy olla -lippujen alla ja että olemme isänmaan käskyläisiä, isänmaan, joka on -pelastettava ennen kaikkea. Siksi ei hän ole käynyt teidän armonne -luona. Yksin Jumala tietää mitä hänessä tapahtuu. - --- Tuo kaikki todistaa kuinka raskas hänen on olla. Valvokaa te -häntä, sillä näen, että olette uskollinen ystävä. - -Herra Wolodyjowski kumarsi syvään ja lähti ulos. Sillä samassa tuli -ruhtinaan luo Kiovan vojevoda yhdessä Stobnikin starostan herra -Denhofin, Sokalin starosta ja muutamien muiden ylempien upseerien -kanssa. - --- Kuinka kävi? kysyi Skrzetuski Wolodyjowskilta. - --- Minä seuraan sinua, mutta ensinnä minun pitää rientää lippukuntani -luo, sillä minun on erääseen paikkaan lähetettävä muutamia miehiä. - --- Menkäämme yhdessä. - -He lähtivät ja heidän mukanansa herrat Podbipienta, Zagloba ja vanha -Zacwilichowski, joka viimemainittu oli menossa lippukuntansa luo. -Jonkun matkan päässä Wolodyjowskin rakuunajoukon teltoista tapasivat -he herra Laszcz'in, joka kymmenkunnan aatelismiehen etunenässä -asteli tai pikemmin laahautui eteenpäin. Hän ja hänen toverinsa -olivat nimittäin aivan juovuksissa. Tämän nähdessään alkoi herra -Zagloba huokaella. Hän ja Laszcz olivat näet Konstantinowin luona -oppineet pitämään toisistaan, heidän luonteensa kun muutamissa -suhteissa olivat niin samanlaiset kuin kaksi vesipisaraa. Herra -Laszcz, vaikka olikin ankara ritari ja pakanoille julki julma, oli -samalla kuuluisa hurjistelija, juomari ja kortinpelaaja, mies, joka -mieluummin vietti taisteluista, jumalanpalveluksesta ja hurjailusta -vapaat hetkensä sellaisten henkilöiden seurassa kuin herra Zagloba, -tässä seurassa juodakseen hurjasti ja kuunnellakseen hulluja juttuja. -Hän oli niin suurpiirteinen mellastaja, hän oli jo saanut aikaan -niin paljon riitoja ja lainrikkomuksia, että hän jokaisessa muussa -valtiossa aikoja sitten olisi ollut pakoitettu panemaan päänsä -teloituspenkille. Hänen niskallaan kyllä jo olikin moni tuomio -ja sakko, mutta niistä ei hän välittänyt edes rauhankaan aikana, -saatikka sitten nyt sodan vallitessa. Jo Rozlowcen luona oli hän -liittynyt ruhtinaaseen ja Konstantinowin tappelussa tehnyt melkoisia -palveluksia, mutta siitä lähtien kun hän oli levännyt Zbarazissa, -oli hän käynyt suorastansa sietämättömäksi, niin paljon mellakoita -hän oli saanut aikaan. Myöskään ei kukaan olisi voinut laskea tai -kirjoittaa muistiin kuinka Paljon viiniä herra Zagloba oli aikojen -kuluessa juonut hänen luonansa ja kuinka paljon valheita ja juttuja -hän kestittäjänsä suureksi huvitukseksi oli laskettanut, josta syystä -tämä olikin joka päivä kutsunut hänet kemuihinsa. - -Mutta senjälkeen kun oli tullut tieto Barin valloituksesta, oli -herra Zagloba käynyt synkäksi, menettänyt hyvän tuulensa ja sukkelan -leikinlaskunsa eikä enään käynyt herra Laszczin luona. Tämä oli jo -ajatellut, että leikkisä aatelismies varmaan oli poistunut jonnekin -sotajoukon luota, kun hän nyt yhtäkkiä näki hänet edessään. - -Hän ojensi häntä kohden kätensä ja sanoi: - --- Tervetuloa. Miksi ette ole käynyt luonani? Mitä te nykyään teette? - --- Olen herra Skrzetuskin seurassa, vastasi Zagloba synkästi. - -Herra Laszcz ei pitänyt Skrzetuskista tämän arvokkaisuuden takia ja -kutsui häntä kirjanoppineeksi. Kuitenkin hän hyvin tunsi Skrzetuskin -onnettomuuden, sillä olihan hän Zbarazissa ollut läsnä niissä -kemuissa, joihin tuli tieto Barin valloituksesta. Mutta luonnoltaan -hillittömänä ja lisäksi tällä hetkellä humalaisena, ei hän -kunnioittanut inhimillistä tuskaa, vaan kysyi, tarttuen Skrzetuskin -viitan nappiin: - --- No, sitä neitoakos te itkette? Se oli sievä, eikö ollutkin? - --- Antakaa minun olla rauhassa, sanoi Skrzetuski. - --- Odottakaappa! - --- Menen täyttämään velvollisuuksiani enkä joudu kuulemaan teidän -käskyjänne. - --- Odottakaa, sanoi Laszcz juopuneen itsepäisyydellä. -- Te -olette palveluksessa, mutta en minä. Minä en ole täällä kenenkään -käskettävänä. - -Sitten hän alensi ääntään ja toisti kysymyksensä: - --- Olikos se sievä, häh? - -Skrzetuskin kulmakarvat rypistyivät. - --- Minun täytyy sanoa teille, että olisi parempi olla koskettamatta -kipeään kohtaan. - --- Koskettamatta? Älkää pelätkö. Jos hän oli sievä, niin hän elää. - -Skrzetuskin kasvot vetäytyivät kuoleman kalpeiksi, mutta hän hillitsi -itsensä ja sanoi ainoastaan: - --- Hyvä herra, jotten unohtaisi kenen kanssa puhun... - -Laszcz avasi silmänsä selkosen selälleen. - --- Mitä te uhkailette? Tekö minua... jonkun tyttörääsyn takia...? - --- Menkää tiehenne, hyvä herra! ärjäisi vanha Zacwilichowski, vihasta -väristen. - --- Te olette kelvottomia jäniksiä, suosionhakijoita! karjui Laszcz. --- Sapelit esiin, hyvät herrat! - -Ja vetäen esiin sapelinsa hyökkäsi hän Skrzetuskia kohden. Samassa -silmänräpäyksessä helähti kuitenkin teräs myöskin herra Janin -kädessä, Laszczin sapeli pyrähti kuin lintu ilmaan ja hän itse -horjahti iskusta, kaatuen pitkälleen maahan. - -Herra Skrzetuski ei jatkanut taistelua, hän seisoi kalpeana kuin -ruumis ja ikäänkuin tukahtuneena. Samassa nousi mellakka. Toiselta -puolelta karkasi esiin sotamiehiä Laszczin ympärille, toiselta puolen -tulvi Wolodyjowskin rakuunoita kuin mehiläisiä pesästä. Kaikui -huutoja: Lyö, lyö! Monet riensivät paikalle tietämättä mistä oli -kysymys. Sapelit alkoivat kalista ja mylläkkä saattoi minä hetkenä -hyvänsä muuttua yleiseksi taisteluksi. Onneksi Laszczin upseerit, -nähdessään että Wisniowieckin sotilaita tuli yhä enemmän paikalle, -toipuivat pelästyksestään, tempasivat Laszczin mukaansa ja veivät -hänet pois. - -Varmaankin hänet olisi hakattu säpäleiksi, jos hän olisi ollut -tekemisissä jonkun toisen ja vähemmin kuriatuntevan sotajoukon -kanssa. Mutta vanha Zacwilichowski säilytti mielenmalttinsa, vain -huutaen: Seis! Ja sapelit pistettiin takaisin tuppeen. - -Siitä huolimatta oli koko leiri käynyt levottomaksi ja kaiku -mylläkästä tuli ruhtinaankin korviin, varsinkin kun herra Kuszel, -joka ollen palveluksessa, kiireesti ryntäsi tupaan, jossa ruhtinas -neuvotteli Kiovan vojevodan, Stobnikin starostan ja herra Denhofin -kanssa, ja huusi: - --- Armollinen ruhtinas, sotamiehet tappelevat keskenään sapeleilla! - -Samassa hetkessä tuli herra Laszcz sisään kuin pommi, kalpeana ja -vimman vallassa, ollen kuitenkin jo selvänä. - --- Oikeutta, herra ruhtinas! huusi hän. -- Tässä leirissä tuntuu -olevan aivan niinkuin Chmielnickin luona: ei välitetä syntyperästä -eikä arvosta. Sapeleilla hakataan korkeita kruunun arvomiehiä. Jos -armollinen ruhtinas ei itse mittaa oikeutta ja tuomitse rikollisia -teloitettaviksi, niin rupean minä mittaamaan. - -Ruhtinas hypähti pystyyn pöydän takaa. - --- Mitä on tapahtunut? Kuka on hätyyttänyt teitä? - --- Teidän upseerinne Skrzetuski. - -Todellinen hämmästys kuvastui ruhtinaan kasvoilla. - --- Skrzetuskiko? - -Samassa avautui ovi ja Zacwilichowski astui sisään. - --- Herra ruhtinas, minä olin todistajana. - --- En ole tullut tänne tutkintoon, vaan vaatimaan rangaistusta, huusi -Laszcz. - -Ruhtinas kääntyi häntä kohden ja tuijotti häneen. - --- Hiljaa, hiljaa, sanoi hän matalaan ja erityisellä äänenpainolla. - -Hänen silmissään ja äänessään oli jotakin niin kauheaa, että Laszcz, -vaikka olikin kuuluisa röyhkeydestään, äkkiä vaikeni ikäänkuin olisi -mykistynyt, ja läsnäolevat herrat kalpenivat. - --- Puhukaa, sanoi ruhtinas Zacwilichowskille. Zacwilichowski kertoi -asian kulun, kuinka herra Laszcz epähienolla ja sekä hänen korkealle -viralleen että aateliselle syntyperälleen arvottomalla tavalla oli -alkanut tehdä pilkkaa herra Skrzetuskin tuskasta ja senjälkeen -hyökännyt hänen päällensä sapeli kädessä, ja mitä nuorelle miehelle -tavatonta malttia Skrzetuski oli osoittanut sysäämällä hyökkääjältä -aseen kädestä. Vanhus lopetti kertomuksensa sanoilla: - --- Teidän ruhtinaallinen armonne tietänee, ettei seitsemäänkymmeneen -vuoteen vale ole tahrinut huuliani eikä tahri niin kauvan kuin -elän. Vakuutan siis valallani, etten muuta ainoatakaan sanaa -tiedonannossani. - -Ruhtinas tiesi, että Zacwilichowskin sana oli kullan arvoinen ja -lisäksi tunsi hän Laszczin liiankin hyvin. Aluksi ei hän kuitenkaan -vastannut mitään, otti vain kynän käteensä ja alkoi kirjoittaa. -Lopetettuaan hän katsahti herra Laszcziin. - --- Oikeus mitataan teille, sanoi hän. - -Herra Lascz avasi suunsa ja aikoi sanoa jotakin, mutta sanat -takertuivat kurkkuun. Hän painoi käden kylkeensä, kumarsi ja läksi -ylpeästi tuvasta. - --- Zelenski, sanoi ruhtinas, -- anna tämä kirje herra Skrzetuskille. - -Herra Wolodyjowski, joka vielä viipyi Skrzetuskin luona, tuli hiukan -surulliseksi nähdessään ruhtinaan lähettipojan astuvan sisään. Hän -oli nimittäin varma siitä, että hänen heti piti mennä ruhtinaan -eteen. Mutta poika vain jätti kirjeen ja lähti sen tiensä, mitään -sanomatta. Skrzetuski luki kirjeen ja ojensi sen ystävälleen. - --- Lue, sanoi hän. - -Herra Wolodyjowski luki läpi kirjeen ja huudahti: - --- Nimitys toiseksi päälliköksi! - -Hän tarttui Skrzetuskia kaulaan ja suuteli häntä molemmille poskille. - -Varsinainen eli toinen päällikkö husaarilippukunnassa oli miltei -korkea sotilaallinen arvohenkilö. Siinä lippukunnassa, jossa herra -Skrzetuski palveli, oli ratsumestarina eli ensimäisenä päällikkönä -itse ruhtinas ja nimellisenä toisena päällikkönä herra Suffczynski, -jo vanha mies ja vakinaisesta palveluksesta aikoja sitten eronnut. -Herra Jan oli todellisuudessa jo kauvemman aikaa hoitanut näitä -molempia virkoja, mikä muuten tapahtui useasti tämänkaltaisissa -lippukunnissa, joissa molemmat ensimäiset upseerinvirat olivat -melkein vain nimellisiä arvoja. Kuninkaallisen lippukunnan -ratsumestarina oli itse kuningas, Puolan ensimäisen piispan eli -primaksen lippukunnassa itse primas, toisen päällikön virkaa -kummassakin lippukunnassa hoitivat korkeat hovin arvohenkilöt. Mutta -todellisuudessa johtivat lippukuntia niinsanotut luutnantit eli -päällikönsijaiset, joita sentakia tavallisessa puheessa nimitettiin -kapteeneiksi tai eversteiksi. Tällaiseksi todelliseksi toiseksi -päälliköksi oli herra Jan nyt tullut. Mutta todellisen viran -haltiuden ja tavallisessa puheessa käytetyn arvonimen välillä oli -kuitenkin suuri eroitus. Nyt tuli nimityksensä perustuksella herra -Skrzetuski olemaan ruhtinaan ja Vähävenäjän vojevodan ensimäisiä -upseereja. - -Mutta kun ystävät, toivottaessaan hänelle onnea uuden -kunnianosoituksen johdosta, olivat ilosta sulaa, niin Skrzetuskin -kasvot eivät hetkeksikään muuttuneet vaan pysyivät yhtä ankaroina ja -kivisinä, sillä kunnianosoituksia ja arvoja, jotka olisivat voineet -ne kirkastaa, ei enään ollut maailmassa. - -Hän nousi kuitenkin ja läksi kiittämään ruhtinasta. Mutta sillaikaa -käveli pikku Wolodyjowski hänen kortteerissaan käsiään hieroen. - --- Niin, niin, puheli hän, -- nimitetty toiseksi päälliköksi -husaarilippukuntaan. Sellainen on niin nuorena tuskin vielä tullut -kenenkään osaksi. - --- Kunpa Jumala vain antaisi hänelle takaisin hänen onnensa, sanoi -Zagloba. - --- Niin, siinäpä se on, siinäpä se on. Huomasitteko, ettei mikään -hänessä edes värähtänyt. - --- Hän olisi mieluummin luopunut koko kunniasta, sanoi herra Longinus. - --- Hyvät herrat, huokasi Zagloba, -- onko se kummaa! Minä olisin sen -tytön tähden antanut kaikki ne viisi sormeani, joilla valloitin lipun. - --- Aivan niin. - --- Mutta varmaan on herra Suffczynski kuollut, huomautti Wolodyjowski. - --- Varmaan hän on kuollut. - --- Kukas nyt saa luutnantinviran? Vänrikki on vielä nuori, hänhän on -ollut virassa vasta Konstantinowin taistelusta lähtien. - -Tämä kysymys jäi ratkaisematta, mutta vastauksen siihen toi -palatessaan Skrzetuski itse. - --- Hyvä herra, sanoi hän herra Podbipientalle, -- ruhtinas on -nimittänyt teidät päällikönsijaiseksi, luutnantiksi. - --- Herra Jumala! vaikeroi herra Longinus, pannen kätensä yhteen kuin -rukousta varten. - --- Yhtä hyvin hän olisi voinut nimittää sille paikalle hänen -inflantilaisen tammansa, murisi Zagloba. - --- No entä tiedusteluretki? kysyi herra Wolodyjowski. - --- Lähdemme viipymättä, vastasi herra Skrzetuski. - --- Montako miestä ruhtinas käski ottaa mukaansa? - --- Yhden kasakka- ja yhden valakialaisen lippukunnan, yhteensä -viisisataa miestä. - --- No sehän on sotaretki eikä mikään tiedustelu. Mutta jos kerran -niin on määrätty, niin lähtekäämme matkalle. - --- Matkalle, matkalle, toisti herra Zagloba. -- Ehkäpä Jumala auttaa -meitä myöskin saamaan jostakin tietoja. - -Kaksi tuntia myöhemmin, aivan auringon laskiessa, ratsastivat nuo -neljä ystävystä Czolhanski-Kamenista etelää kohden ja melkein samaan -aikaan jätti herra Laszcz'kin joukkoinensa leirin. Lähtöä katselivat -useat upseerit eri lippukunnista. Moittivia huutoja ja sättimistä -ei puuttunut. Upseerit kerääntyivät herra Kuszelin ympärille, joka -kertoi mistä syystä Laszcz oli ajettu pois ja miten kaikki oli -tapahtunut. - --- Minä vein hänelle ruhtinaan käskyn, sanoi herra Kuszel -- ja -uskotteko, hyvät herrat, että se oli aika vaarallinen tehtävä, sillä -kun hän oli lukenut kirjelmän, niin alkoi hän mylviä kuin härkä, kun -sen kylkeen raudalla poltetaan merkkiä. Hän tarttui rautanuijaansa, -muttei, kumma kyllä, lyönyt, luultavasti siksi, että hän akkunasta -näki herra Koryckin saksalaiset, jotka ympäröivät taloa, ja samoin -minun rakuunani kivääreineen. Hän alkoi vain huutaa: "Hyvä, minä -lähden, koska minut ajetaan pois, lähden ruhtinas Dominikin luo, -hän kyllä ottaa minut kiitollisuudella vastaan. En tahdo palvella -kerjäläisten kanssa, vaan kostan niin totta kuin olen Laszcz, niin -totta kuin olen Laszcz. Ja minun täytyy kuin täytyykin saada tuolta -konnalta hyvitys." Luulin hänen joutuneen ihan suunniltaan ja hän -kyllä hakkailikin suutuksissaan nuijalla pöytään. Mutta sen teille -sanon, että pelkään Skrzetuskin puolesta, sillä tuon Laszczin kanssa -ei ole leikkimistä. Hän on itsepäinen ja ylpeä mies, joka ei vielä -koskaan ole jättänyt loukkausta kostamatta, lisäksi hän on rohkea ja -korkeassa virassa. - --- Mitäs sitten Skrzetuskille voi tapahtua, kun hän on herra -ruhtinaan suojeluksessa? virkkoi eräs upseereista. -- Ja Laszcz, -vaikka onkin valmis kaikkeen, tulee kuitenkin kavahtamaan sellaista -kättä. - -Sillävälin ratsasti Skrzetuski, lainkaan tietämättä mitä -kostonlupauksia Laszcz hänen varaltaan oli tehnyt, joukkonsa -etunenässä yhä kauvemma leiristä, suunnaten kulkunsa Ozygowiecin, -Bugin ja Medwiedowkan puolelle. Vaikka syyskuu jo olikin punannut -lehdet puissa, oli yö yhä leppeä ja lämmin kuin heinäkuussa, sillä -tuo vuosi oli miltei kauttaaltaan sellainen, ettei ollut talvea juuri -ollenkaan ja kaikkialla oli kevään kasvullisuus jo puhjenneena siihen -aikaan, jolloin tavallisina vuosina vielä syvä lumi peitti arot. -Sangen märkää kesää seurasivat syksyn kuivat ja kauniit kuukaudet, -jolloin päivät olivat kalpeat ja yöt kuutamoiset. Siksi olikin nyt -helppo ratsastaa, ei tarvinnut paljoakaan vartioida turvallisuuttaan, -sillä vielä oltiin liian lähellä leiriä jotta hyökkäys olisi -voinut tulla kysymykseen. Ratsastus kävi reippaasti, Skrzetuski ja -kymmenkunta sotilasta ajoi edellä ja heidän jäljessään Wolodyjowski, -Zagloba ja herra Longinus. - --- Katsokaappa, kuinka kirkkaana kuunvalo lankeaa tuolle kunnaalle, -kuiskasi herra Zagloba. -- Voisi melkein vannoa, että on päivä. Mutta -sanotaankin, että vain sota-aikoina tulee tällaisia öitä, sitä varten -etteivät ruumiista lähteneet sielut pimeässä löisi otsaansa puihin -niinkuin varpuset tallin hirsiin, vaan että ne helpommin löytäisivät -tiensä. Tänään on myöskin perjantai, Vapahtajan päivä, jolloin -myrkylliset nesteet eivät nouse maasta eivätkä pahat vallat pääse -ihmisen kimppuun. Minusta oikein tuntuu helpommalta ja toivo herää -sielussani. - --- Koska me kerran jo olemme lähteneet liikkeelle, niin kyllä me -jonkin pelastuksen keksimme, se on varma se, sanoi Wolodyjowski. - --- Pahinta on tuskissaan istua yhdellä paikalla, sanoi edelleen -Zagloba, -- mutta heti kun istut hevosen selkään, niin epätoivo -hölkytyksen vaikutuksesta laskee yhä alemmaksi, kunnes se lopuksi -hölkkyy aivan pois. - --- En minä kuitenkaan usko, kuiskasi Wolodyjowski -- että kaikkea voi -noin vain hölkyttää pois, esimerkiksi rakkautta, joka pitelee sydäntä -kuin pihdeissä. - --- Kun rakkaus on vilpitön, sanoi herra Longinus, -- niin kyllä se -vain voittaa sinut, vaikkapa taistella tepastelisit sen kanssa kuin -karhu. - -Tämän sanottuaan herra Longinus huokauksella huojensi ahdasta -rintaansa, hänen huokauksensa muistutti pajanpalkeen huohotusta. -Mutta pieni Wolodyjowski kohotti silmänsä taivasta kohden, hakien -tähtien joukosta sitä, joka välkkyy ruhtinatar Barbaralle. - -Hevoset alkoivat nyt kautta koko lippukunnan päristellä ja -ratsupalvelijat vastasivat niille: Terveydeksi, terveydeksi! Sitten -hiljeni, kunnes jokin surumielinen ääni alkoi laulaa takariveissä: - - Alkavi ankara retki, - Lyönyt on hetki, - Vaarass' on synnyinmaamme, - Tapella kohta me saamme. - --- Vanhat sotamiehet sanovat, että hevosten korskuna aina on hyvä -enne ja sitä sanoi minulle aina isävainajanikin, virkkoi Wolodyjowski. - --- Jokin ikäänkuin kuiskaa korvaani, ettemme kulje turhaan, vastasi -Zagloba. - --- Suokoon Jumala, että Skrzetuskin sydämeen lankeaisi edes lohdun -kipinä, huoahti herra Longinus. - -Zagloba alkoi nyt nyökytellä ja käännellä päätään niinkuin ihminen -tekee, joka ei mitenkään saa torjutuksi luotaan määrättyä ajatusta. -Vihdoin hän puhkesi puhumaan: - --- Aivan toinen ajatus on kuin onkin iskenyt päähäni ja minun täytyy -nyt päästää se irralleen teidän eteenne, koska se on minulle aivan -sietämätön: ette suinkaan te ole huomanneet, että Skrzetuski jo -jonkun aikaa on käyttäytynyt -- jollei hän teeskentele -- ikäänkuin -hän vähimmin meistä kaikista ajattelisi tyttöraukan pelastamista. - --- Hänen luontonsa, vastasi Wolodyjowski, -- on kuin onkin nyt kerta -kaikkiaan sellainen, ettei hän ilmaise sydämensä asiaa kenellekään. -Hän ei koskaan ole ollut toisenlainen. - --- Olkoonpa niin, mutta muistattehan, että kun me osoitimme hänelle -toivon tien, niin hän vain sanoi: Jumala teitä palkitkoon! Ja sanoi -sen sekä minulle että teille niin välinpitämättömästi, _negligenter_, -ikäänkuin olisi ollut kysymys mistä pikku asiasta hyvänsä. Tällainen -olisi, Jumala nähköön, hänen puoleltansa kiittämättömyyttä, sillä -ei edes yhdelle härännahalle mahtuisi kirjoitettuna, kuinka paljon -tuo raukka on itkenyt ja kaivannut häntä. Minä olen omin silmin sen -nähnyt. - -Wolodyjowski pudisteli päätään. -- On aivan mahdotonta, ettei -Skrzetuski välittäisi hänestä. Ensi kerralla, kun tuo paholainen oli -ryöstänyt tytön Rozlogista, oli Skrzetuski niin epätoivoissaan, että -me pelkäsimme hänen järkeänsä. Tällä kertaa hän kyllä on osoittanut -suurempaa malttia. Ja hyvä onkin, että Jumala on valanut levon hänen -sieluunsa ja antanut hänelle lisää voimia. Vilpittöminä ystävinä -täytyy meidän siitä iloita. - -Sen sanottuaan kannusti Wolodyjowski hevostaan ja ratsasti lähemmä -Skrzetuskia, mutta Zagloba jäi vaieten ajamaan herra Podbipientan -vieressä. - --- Ettekö tekin ole samaa mieltä kuin minä, että jollei olisi -rakkautta, niin ei maailmassa tapahtuisi mitään pahaa. - --- Ihminen nyt kerta ei pääse kohtalosta, minkä Jumala on hänelle -määrännyt, vastasi liettualainen. - --- Te ette ensinkään puhu siitä asiasta mitä minä tarkoitan. Niin, se -on eri asia ja tuo toinen on eri asia. Miksi Troija hävitettiin, häh? -Eikös sitäkin sotaa käyty vaalean hiuspalmikon takia. Chmielin teki -mieli Czaplinskin rouvaa, tai ehkä mahdollisesti Czaplinski halusi -Chmielnickin rouvaa, ja me saamme tapella heidän syntisten himojensa -takia. - --- Niin, siinä oli kysymys luvattomasta rakkaudesta, mutta on myöskin -oikeaa rakkautta, joka tulee Jumalan kunniaksi. - --- No nyt osuitte vähän paremmin asiaan. Mutta ettekö itsekin ala -pian tehdä työtä samassa viinamäessä. Olen kuullut, että sotaan -lähtiessänne saitte nauharuusun. - --- Veliseni, veliseni... - --- Mutta nuo kolme päätä ovat esteenä. - --- Ah, niin ovat. - --- No minäpä sanon teille: heilauttakaa lujasti ja lyökää ne poikki -yhdellä kertaa, nimittäin Chmielnickiltä, khanilta ja Bohunilta. - --- Kunpa he vain suvaitsisivat asettua eteeni, vastasi herra -Longinus, innostuneena nostaen silmänsä taivasta kohden. - -Sillaikaa oli Wolodyjowski kauvan ratsastanut Skrzetuskin rinnalla, -vaieten katsellen kypäränsä alta tämän tuskaantuneita kasvoja. -Vihdoin kosketti hänen jaluksensa Skrzetuskin jalusta. - --- Jan, sanoi hän, -- sinä elät aivan muissa maailmoissa. - --- En, mutta minä rukoilen, vastasi Skrzetuski. - --- Rukous on pyhä ja kiitettävä asia, mutta ethän toki ole munkki, -että noin kokonaan unohtuisit rukoukseen. - -Jan herra käänsi verkalleen marttyrikasvonsa Wolodyjowskia kohden -ja kysyi äänellä, joka oli kumea ja täynnä kuolettavaa alistumisen -tunnetta: - --- Sanoppa minulle, Michal, mikä minulla sitten on edessä muu kuin -munkkikaapu? - --- Sinun täytyy pelastaa morsiamesi, vastasi Wolodyjowski. - --- Sen minä teenkin, viimeiseen hengenvetoon asti. Mutta vaikkapa -minä hänet löytäisinkin elävänä, niin eiköhän se tule olemaan liian -myöhäistä. Varjele minua, Jumala, sillä minä otan lukuun kaikki -mahdollisuudet, paitsi sitä yhtä. Varjele, Jumala, minun järkeäni. -Enhän minä halua mitään muuta kuin saada hänet temmatuksi noista -kirotuista käsistä ja saattaa hänet turvapaikkaan, jonka hänelle -etsin. Mutta se nähtävästi ei ole ollut Jumalan tahto. Anna minun -rukoilla, Michal, äläkä kosketa veriseen haavaan. - -Wolodyjowskin sydäntä kouristi. Hän olisi yhä tahtonut lohduttaa -Skrzetuskia ja puhua hänelle toivon sanoja, mutta sanat eivät -irtaantuneet hänen kurkustaan, ja niin he vaieten ratsastivat -eteenpäin. Ainoastaan herra Skrzetuskin huulet liikkuivat -rukouksessa, jonka avulla hän nähtävästi tahtoi karkoittaa kauheita -ajatuksiaan. Mutta pikku-ritari aivan kauhistui kuutamossa -katsellessaan hänen kasvojaan, sillä ne tuntuivat hänestä jo olevan -täydellisesti munkin kasvot, niin ankariksi ne olivat käyneet -paastosta, kieltäymyksestä ja kidutuksesta. - -Samassa alkoi kuitenkin ääni takariveistä laulaa: - - Sodasta mies-parka palaa, - kotiinsa halaa. - Kylmä on kotiliesi, - haavoja täynnä miesi. - - - - -VIIDES LUKU. - - -Herra Skrzetuskin kulku tapahtui siten, että hän -tiedusteluosastoineen päivin lepäsi metsissä ja rotkoissa joka -taholle asetettujen vartiostojen suojassa, mutta öisin, liikkui -eteenpäin. Tultuaan likelle jotakin kylää, hän tavallisesti -saarsi sen niin, ettei yksikään ihminen päässyt sieltä ulos, otti -sitten elintarpeita, rehua hevosille ja kokosi ennen kaikkea -tietoja vihollisesta. Tämän aikeen hän lähti kylästä, tekemättä -ihmisille pahaa, mutta valitsi yhtäkkiä toisen tien, jotta -vihollinen ei kylästä saisi tietää minnepäin osasto oli lähtenyt. -Retken tarkoituksena oli ottaa selko siitä, piirittääkö Krywonos -neljänkymmenen tuhannen miehensä kanssa vielä Kamienecia, vai -onko hän luopunut tuloksettomasta piirityksestä ja marssiiko hän -Chmielnickin avuksi, yhtyäkseen tämän kanssa suureen yhteiseen -toimintaan. Lisäksi oli saatava tieto siitä, mitä Dobrudzan tatarit -tekevät, ovatko he jo menneet Dniesterin yli ja yhdistyneet -Krywonosiin vai ovatko he yhä tuolla puolen jokea. Nämä olivat -puolalaiselle leirille erittäin tärkeitä tietoja ja olisi itse -kuninkaallisten ylipäällikköjen tullut hankkia ne itselleen, -vaikkeivät he kokemattomina miehinä olleet tulleet niitä edes -ajatelleeksi. Niin täytyi Vähänvenäjän ruhtinasvojevodan itsensä -ottaa hartioilleen tämä raskas tehtävä. Jos näet kävi selville, -että Krywonos ynnä Bialogrodin ja Dobrudzan ordat olivat jättäneet -sikseen valloittamattoman Kamienecin piirityksen ja että ne -marssivat Chmielnickin luo, niin täytyi mitä pikimmin lyödä tämä -viimemainittu, ennenkuin hänen voimansa olisi kasvanut suurimpaan -mittaansa. Ylipäällikkö, ruhtinas Dominik Zaslawski-Ostrogski, ei -kuitenkaan pitänyt kiirettä ja sinä hetkenä jolloin Skrzetuski lähti -liikkeelle, odotettiin mainittua ruhtinasta vasta kahden tai kolmen -päivän perästä leiriin. Nähtävästi hän tapansa mukaan matkalla -piti kemuja ja eli hyvin. Mutta sillaikaa meni otollinen hetki -Chmielnickin voittamiseen ohi ja ruhtinas Jeremi oli epätoivoissaan -kun hän ajatteli, että jos sotaa tällä tavalla jatketaan, niin eivät -ainoastaan Krywonos ja Dniesterin takaiset ordat ajoissa ehdi yhtyä -Chmielnickiin, vaan myöskin itse khani kaikkine perekopilaisine, -nogailaisine ja asovalaisine joukkoineen. - -Leirissä tiedettiinkin kertoa, että khani jo olisi käynyt Dnieperin -yli ja ratsastaa nyt, mukanaan kaksi sataa tuhatta miestä, yötä -päivää länttä kohden. Ja ruhtinas Dominikia vain ei kuulu eikä näy. - -Yhä todennäköisemmäksi kävi, että Czolhanski-Kamenin luona olevien -joukkojen täytyisi ryhtyä viisi kertaa lukuisamman voiman kanssa -taisteluun ja että, ylipäällikköjen jouduttua tappiolle, ei mikään -enään ehkäise vihollista tunkeumasta valtakunnan sydämeen, Krakovaan -ja Varsovaan. - -Krywonos oli sitä vaarallisempi, kun hän, siinä tapauksessa että -puolalaiset ylipäälliköt etenisivät Ukrainan sisämaihin, suunnaten -kulkunsa Kamieniecin luota suoraan pohjoista kohti Konstantinowiin, -voisi uhata heidän paluumatkaansa, jolloin he joka tapauksessa -joutuisivat kahden tulen väliin. Siksipä päättikin herra Skrzetuski, -ettei hän ainoastaan tiedustele Krywonosin liikkeitä, vaan myöskin -pidättää hänet. Täysin tuntien tehtävänsä tärkeyden, koska sen -täyttämisestä osaksi riippui koko sotajoukon kohtalo, Skrzetuski -mielellään pani alttiiksi sekä oman että sotamiestensä elämän. -Luonnollisesti olisi tällainen yritys ollut katsottava hulluudeksi, -jos nuoren upseerin aikomuksena olisi ollut suoranaisessa taistelussa -viidelläsadalla miehellä pidättää Krywonosin nelikymmentuhantista -joukkoa, jonka apuna olivat Bialogrodin ja Dobrudzan ordat. Herra -Skrzetuski oli liian kokenut sotilas heittäytyäkseen sellaisiin -hullutuksiin -- hän tiesi varsin hyvin, että jos syntyy taistelu, -niin hetken perästä aalto kulkee hänen ja hänen toveriensa ruumiitten -yli -- ja siksi hän tarttui toisiin keinoihin. Hän levitti omien -sotamiestensä keskuuteen tietoa, että he kulkevat vain hirveän -ruhtinaan koko divisionan etuvartiostona, ja tätä tietoa hän levitti -kaikkialle, kaikkiin taloihin, kyliin ja kauppaloihin, joiden läpi -hän ratsasti. Tieto levisikin salaman nopeudella pitkin Zbruczia, -Smotryczia, Studzienicia, Uszkia ja Kalusikia, saapui pitkin niiden -juoksua Dniesterille ja lensi sieltä kuin tuulen ajamana edelleen, -Kamieniecistä Jahorlikiin asti. Huhua toistelivat sekä turkkilaiset -pashat Hotinissa että zaporogilaiset Jampolissa ja tatarit -Raszkowissa. Ja taasen kajahteli tuttu huuto: Jarema tulee! huuto, -joka sai kapinaan nousseen rahvaan sydämet jähmettymään ja teki sen -ikäänkuin hulluksi pelästyksestä, koska tuo epämääräinen huuto ei -tietänyt mainita mitään päivää eikä hetkeä. - -Eikä kukaan epäillyt tiedon todellisuutta: ylipäälliköt hyökkäävät -Chmielin ja Jarema Krywonosin kimppuun, sehän oli aivan luonnollista. -Itse Krywonoskin uskoi huhuun ja hänen kätensä herpaantuivat. Mitä -hänen oli tekeminen? Rynnätäkö ruhtinaan kimppuun? Konstantinowin -luona oli ollut toinen rohkeus rahvaassa ja isommat joukot ja -kuitenkin ne lyötiin, tuhottiin ja vain osa pääsi hengissä -pelastumaan. Krywonos oli varma, että hänen urhoolliset poikansa -tulevat kuin hullut taistelemaan jokaista muuta Puolan sotajoukkoa ja -jokaista muuta päällikköä vastaan, mutta Jareman lähestyessä hajoavat -he niinkuin joutsenparvi kotkan edestä, niinkuin arokasvien untuvat -tuulen tieltä. - -Ja vielä pahempi oli odottaa ruhtinasta Kamieniecin luona. Krywonos -päätti siis hyökätä itään, aivan Braclawia kohden, välttää pahaa -henkeänsä ja pyrkiä yhdistymään Chmielnickiin. Hän oli kyllä varma, -että hän tehdessään sellaisen mutkan, ei pääse perille ajoissa, mutta -ainakin hän saa ajoissa tietää tuloksen ja ehtii pelastaa itsensä. - -Silloin alkoi tuulen mukana lentää uusia tietoja, sellaisia, että -Chmielnicki on jo lyöty. Nämä, kuten edellisetkin huhut, päästi -herra Skrzetuski tahallaan liikkeelle. Ja ne kuullessaan ei onneton -hurjapää ensi hetkessä tietänyt mitä tehdä. - -Vähän myöhemmin hän kuitenkin päätti marssia itäänpäin, edetä niin -kauvas kuin suinkin aroille, ehkäpä hän siellä kohtaisi tataritkin ja -pääsisi piiloittautumaan heidän turviinsa. - -Mutta ennen kaikkea hän tahtoi saada varmuutta ja siksi hän -tarkoin mietti, kuka hänen päälliköistänsä olisi valmis kaikkeen -ja samalla muutenkin luotettava. Tämän miehen hän päätti lähettää -tiedusteluosaston kanssa ottamaan vankeja. Valinta oli kuitenkin -vaikea eikä halullisia löytynyt, sillä oli löydettävä mies, joka voi -joutua vihollisen käsiin, mutta joka ei tulessakaan kärventyessään, -eikä paaluun pistettynä tai pyörään teloitettuna ilmaise retkensä -tarkoitusta. - -Vihdoin keksi Krywonos oikean miehen. Eräänä yönä käsketti hän -luokseen Bohunin ja sanoi hänelle: - --- Kuuleppa, Jurko ystäväni, Jarema marssii meitä vastaan suurella -joukolla, meitä raukkoja odottaa tuho. - --- Olen minäkin kuullut, että hän on tulossa. Olemmehan, isä kulta, -siitä jo puhuneetkin keskenämme. Mutta miksikäs meitä odottaisi tuho? - --- Me emme kestä hänen edessään. Jotakin toista vastaan kyllä -pitäisimme puolemme, mutta emme häntä. Kasakat pelkäävät häntä. - --- Mutta minä en pelkää häntä. Olen hakannut maahan yhden hänen -rykmenttinsä Wasilowkassa Dnieperin takana. - --- Tiedän kyllä, ettet sinä pelkää häntä. Sinun kasakka-maineesi -ja urhoutesi ovat hänen ruhtinaallisen kunniansa vertaiset, mutta -minä en voi tarjota hänelle taistelua, sillä kasakat eivät tahdo. -Muistatko mitä he puhuivat minulle kokouksessa, kuinka he hyökkäsivät -minua vastaan sapelit ja nuijat kädessä, sanoen, että minä tahdon -viedä heidät teurastettaviksi. - --- No, lähtekäämme sitten Chmielin luo, siellä saamme verta ja -saalista. - --- Sanotaan, että ylipäälliköt jo ovat lyöneet Chmielin. - --- Sitä minä en usko, isä Maksim. Chmiel on kettu, hän ei ilman -tatareja hyökkää ljahien päälle. - --- Niin minäkin oikeastaan ajattelen, mutta täytyy tietää varmasti. -Silloinhan mekin välttäisimme tuon kirotun Jareman ja voisimme -onnellisesti yhdistyä Chmieliin. Mutta täytyy tietää varmaan. Ja -siksipä minä antaisinkin säkillisen punaisia dukaatteja sille, joka -ei pelkää Jaremaa, vaan lähtee vakoiluretkelle ja hankkii meille -vangilta tietoja. - --- Minä lähden, isä Maksim, en dukaatteja, vaan kasakanmainetta -hakemaan. - --- Tahdotko siis todella sinä, joka olet toinen atamani minun -jälkeeni, lähteä? Sinusta tulee kuin tuleekin vielä ensimäinen -kasakkain atamani, noiden uljaitten poikien päällikkö, sillä sinä -et pelkää Jaremaa. Lähde nyt, kotka, ja vaadi sitten mitä tahdot. -No niin, minä voin sanoa sinulle, että jos sinä et lähtisi, niin -lähtisin minä yksinäni, mutta minunhan ei sovi. - --- Eihän sovikkaan, sillä jos te, isä, lähtisitte, niin pojat -huutaisivat, että te tahdotte pelastaa oman nahkanne ja lentäisivät -hajalleen yli koko maailman. Mutta jos minä lähden, niin he vain -saavat lisää rohkeutta. - --- Montako miestä tarvitset mukaasi? - --- En ota monta, pienen joukon kanssa on helpompi piiloitella ja -vaania, mutta antakaa viisisataa uljasta poikaa ja minä annan pääni -pantiksi, että tuon teille vankeja, en tavallisia sotamiehiä, vaan -upseereja, joilta saatte kaikki tietää. - --- Lähde nyt heti. Kamieniecissa ammutaan jo ilolaukauksia ljahien -pelastuksen johdosta ja luvataan meille, viattomille, tuhoa. - -Bohun lähti ja alkoi heti valmistautua matkaan. Hänen kasakkansa -joivat itsensä, kuten sellaisissa tapauksissa olivat tottuneet -tekemään, tajuttomiksi "ennenkuin Kuolema-emo ottaa heidät -haltuunsa", ja Bohun heidän kanssansa. Hän joi niin että viina -hyrskyi, hän raivosi, hullutteli, käski sitten noutaa tynnyrillisen -tervaa ja sukelsi sametti- ja silkkipuvussaan siihen, upottaen moneen -kertaan päänsä tervaan: - --- Nyt olen minä musta niinkuin Yö-emo, ei tällaista miestä näekään -joka silmä. - -Ja piehtaroituaan persialaisilla matoilla hyppäsi hän hevosen selkään -ja lähti ratsastamaan. Ja hänen jäljessään, keskellä yön pimeyttä -kiidättivät uskolliset kasakat, joita saatettiin matkalle huudoilla: - --- Kunniaksi, onneksi olkoon! - -Herra Skrzetuski oli sillaikaa jo ehtinyt Jarmolinceen. Siellä oli -hän kohdannut vastarintaa ja toimittanut asukkaille verisen kasteen -sekä vakuuttanut, että ylihuomenna tulee ruhtinas Jarema. Tämän -jälkeen hän antoi väsyneitten sotamiestensä ja ratsujensa levätä. - -Koottuaan upseerit neuvottelemaan sanoi hän heille: - --- Tähän asti on Jumala antanut meille menestystä. Kauhusta, jonka -vallassa talonpojat ovat, minä huomaan, että he pitävät meitä -ruhtinaan etujoukkona ja luulevat, että pääjoukko tulee meidän -jäljessämme. Mutta meidän täytyy nyt pitää huolta siitä, että -he eivät huomaisi meidän olevan sama pieni joukko, joka kulkee -kaikkialla. - --- Ja kauvankos me sitten aiomme kuljeskella tällä tavalla? kysyi -herra Zagloba. - --- Kunnes saamme tietää, mitä herra Krywonos on päättänyt. - --- No, silloin ehkä emme ehdi leiriin ennen taistelua. - --- Saattaa olla, vastasi herra Skrzetuski. - --- Siitä en kostu paljoakaan, hyvä herra, sanoi Zagloba. -- -Roistojoukko sai Konstantinowin luona vähän selkäänsä, mutta se oli -vain kärpänen koiran suuhun -- sormia syhyy. - --- Ehkäpä saatte täällä olla mukana useammassakin tappelussa kuin -itse luulette, vastasi herra Skrzetuski arvokkaasti. - --- Kuinka niin, _quo modo_? kysyi Zagloba hiukan levottomana. - --- Minä päivänä hyvänsä voimme kohdata vihollisen ja vaikka emme -olekaan täällä sulkeaksemme häneltä tietä ase kädessä, niin täytyy -kuitenkin pitää puoliaan. Palatakseni kuitenkin aineeseeni: meidän -täytyy vallata enempi alaa, jotta meistä tiedettäisiin eri paikoissa -yhtaikaa. Meidän täytyy siellä täällä tuhota vastarintaa tekevät, -jotta leviäisi kauhu, ja meidän täytyy päästää huhuja liikkeelle joka -taholle. Siksi minä luulen, että meidän täytyy hajota eri osastoiksi. - --- Niin minäkin arvelen, sanoi Wolodyjowski. -- Meidän lukumäärämme -kasvaa ihmisten silmissä ja ne jotka pakenevat Krywonosin luo, -tulevat puhumaan tuhansista. - --- Herra Skrzetuski, te olette täällä päällikkönä, teidän on -määräämisvalta, sanoi Podbipienta. - --- Minä lähden Zinkowin kautta Solodkowcea kohden ja mikäli -mahdollista vielä kauvemmaksikin, sanoi Skrzetuski, -- ja te, herra -Podbipienta, lähtekää te suoraan Tatarzyskan suuntaan, sinä taas, -Michal, lähdet Kupiniin päin ja herra Zagloba yrittää Zbruczille -Satanowin tienoilla. - --- Minäkö? sanoi herra Zagloba. - --- Juuri te, te olette kekseliäs ja ovela. Arvelin että mielellänne -ryhtyisitte tähän yritykseen, mutta jollette tahdo, niin tulee -neljättä osastoa johtamaan vahtimestari Kosmacz. - --- Niin, tulee johtamaan, mutta minun komennossani! huudahti Zagloba, -jonka turhamaisuutta heti tyydytti ajatus, että hän olisi erityisen -osaston johtajana. -- Kun minä kysyin minkätähden, niin tein sen vain -siksi, että tuntui vaikealta erota teistä! - --- Totta kai teillä on kokemusta sota-asioissa? kysyi Wolodyjowski. - --- Minullako kokemusta? Silloin kun minä jo johdin suurempia -tiedusteluosastoja kuin koko tämä joukko, silloin ei vielä yksikään -haikara ollut ajatellut teidän lahjoittamistanne isällenne ja -äidillenne. Koko elämäni olen palvellut sotaväessä ja palvelisin -vieläkin, jollei kerran homehtunut korppu olisi pysähtynyt vatsaani -kolmeksi vuodeksi. Minun piti lähteä hakemaan vastamyrkkyä -Galatasta, mutta siitä vaelluksesta kerron herroille toisen kerran -yksityiskohtaisesti. - --- Lähtekää siis ja levittäkää edellänne tietoa, että Chmielnicki -jo on lyöty ja että ruhtinas on marssinut Proskirowin ohi, sanoi -herra Skrzetuski. -- Älkää ottako mitään vankeja, mutta jos -tapaatte tiedustelujoukkoja Kamieniecistä, niin koettakaa saada -käsiinne miehiä, jotka voisivat antaa tietoja Krywonosista, sillä -ne jotka tähän asti ovat joutuneet meidän haltuumme, antavat aivan -vastakkaisia tietoja. - --- Jospa minä tapaisinkin itse Krywonosin, jos hänelle sattumalta -olisi tullut halu lähteä vakoilumatkalle, niin minä antaisin hänelle -pippuria ja inkivääriä! Älkää pelätkö, hyvät herrat, kyllä minä -opetan roistot laulamaan, niin, vieläpä tanssimaankin. - --- Kolmen päivän perästä yhdymme sitten kaikki Jarmolincessa, mutta -nyt lähtee jokainen omalle taholleen, sanoi Skrzetuksi. -- Pyydän -kuitenkin, että säästätte miehiä. - --- Kolmen päivän perästä Jarmolincessa! toistivat Zagloba, -Wolodyjowski ja Podbipienta. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Kun herra Zagloba oli jäänyt yksin osastoineen, alkoi hänestä tuntua -ikävältä, vieläpä suorastaan kaamealta, ja hän olisi antanut mitä -tahansa saadakseen läheisyyteensä Skrzetuskin, Wolodyjowskin tai -herra Longinuksen, joita hän mielessään enimmin ihaili ja joiden -seurassa hän tunsi olevansa täysin turvallinen, niin sokeasti hän -uskoi heidän taitavuuteensa ja miehekkyyteensä. - -Niinpä hän aluksi sangen synkkänä ratsasti osastonsa etunenässä, -epäluuloisena katsellen joka taholle ja mielessään mittaillen -vaaroja, jotka saattoivat häntä kohdata, ja mutisi: - --- Olisihan mukavampaa, jos joku heistä olisi täällä. Miksi Jumala -on kunkin edeltäpäin määrännyt, siksi hän on hänet luonut ja noiden -kolmen tuli varmaan syntyä paarmoiksi koska he niin viihtyvät -veren ääressä. Heistä tuntuu sodassa samalta kuin muista ihmisistä -juomakannun ääressä, tai kuin kaloista vedessä. Se on heidän oikea -alansa. Heillä on kevyet vatsat, mutta raskaat kädet. Minä olen -nähnyt Skrzetuskin työssä ja tiedän kuinka kokenut, _peritus_, hän -on. Niin hän vain suoriutuu ihmisistä kuin munkki rukouksista, se -on hänen mieliammattiansa. Tuo liettualainen, jolla ei ole omaa -päätä, mutta joka hakee kolmea vierasta, hänkään ei päästä lentämään -silmilleen. Vähimmin tunnen tuota pikku keikaria, mutta ei ole -hänkään mikään joutava ampiainen, sen tulin huomaamaan sekä siitä -mitä omin silmin näin hänen tekevän Konstantinowissa että siitä -mitä Skrzetuski on hänestä kertonut. Se on aikamoinen ampiainen. -Onneksi hän joukkoineen ei kulje kaukana minusta ja luullakseni teen -viisaimmin, jos yhdyn häneen, sillä en, hitto vieköön, oikeastaan -tiedä minne minun on mentävä. - -Herra Zagloba tunsi todella olevansa sangen yksinäinen maailmassa, -ihan hän vaikeroi omaa yksinäisyyttään. - --- Tällaista tämä nyt on, mutisi hän. -- Jokaisella on joku, johon -hän tähtää silmänsä, mutta kehenkäs minä. Ei ole toveria, ei isää, ei -äitiä, orpo minä olen enkä mitään muuta. - -Samassa läheni häntä vahtimestari Kosmacz. - --- Herra komendantti, minne me olemme menossa? - --- Minnekä olemme menossa? toisti herra Zagloba. -- Minnekö? - -Hän kohottautui suoraksi satulassa ja väänteli viiksiään. - --- Kamienieciin, jos niin määrään. Ymmärrättekö, herra vahtimestari. - -Vahtimestari kumarsi ja vetäytyi vaieten riveihinsä, lainkaan -ymmärtämättä miksi komendantti oli suuttunut. Mutta hera Zagloba -sinkautti vielä ympärilleen muutaman julman katseen, leppyi sitten ja -mutisi: - --- Jos minä todella saavun Kamienieciin, niin käsken antaa itselleni -sata kepinlyöntiä kantapäähän turkkilaiseen tapaan. Huh, huh, -olisipa joku noista muista nyt luonani, niin tuntuisi kaikin puolin -rohkaisevammalta. Mitä minä teen sadalla miehellä? Mieluummin olisin -aivan yksinäni, sillä silloin luottaa ihminen oveluuteensa, mutta -nyt on meitä liian monta taistellaksemme viekkaudella, ja liian -vähän puolustautuaksemme. Onneton ajatus silloin tuli Skrzetuskin -päähän, kun hän määräsi tiedustelujoukon hajoitettavaksi. Ja minne -minä oikeastaan menen? Tiedän mitä on takanani, mutta kuka sanoo -minulle, mitä on edessäni? Ja kuka minulle takaa, etteivät pirut -ole virittäneet siellä jotakin paulaa minua varten. Krywonos ja -Bohun -- hyvä pari! Nylkisivätpä heidät pirut! Varjele minua, hyvä -Jumala, varsinkin Bohunista. Skrzetuski haluaa kohdata hänet -- kuule -häntä, Herra! Minä toivon hänelle sitä mitä hän itsekin toivottaa -itsellensä, sillä olen hänen ystävänsä, amen. Kulkea rähjään tästä -nyt Zbrucille asti, palaan Jarmolinceen ja tuon heille enemmän -vankeja kuin he itsekään tahtovat. Se ei ole vaikeaa. - -Kosmacz lähestyi häntä taasen. - --- Herra komendantti, mäen takana näkyy joitakin ratsastajia. - --- Ratsastakoot hiiteen! Missä, missä? - --- No tuolla vuoren takana. Näin heidän lippunsa. - --- Sotajoukkoko? - --- Luultavasti sotajoukko. - --- Purkoot heitä koirat -- onko heitä paljonkin? - --- En tiedä, sillä he ovat kaukana. Jos me piiloittaudumme näiden -kallioiden taakse, niin voimme äkkiarvaamatta hyökätä heidän -päällensä, sillä tuosta kulkee heidän tiensä. Jos heidän joukkonsa -on liian suuri, niin ei ole herra Wolodyjowskikaan kaukana. Kun hän -kuulee ammunnan, niin hän rientää avuksi. - -Herra Zagloban päähän meni rohkeus yhtäkkiä kuin viini. Ehkäpä juuri -epätoivo antoi hänelle toiminnan halun, tai ehkä myöskin toivo, että -herra Wolodyjowski vielä on lähellä ja voi tulla avuksi. Hän väläytti -nyt paljastettua miekkaansa ja tuijotti julmana joukkoonsa: - --- Piiloon kallioitten taa! Hyökkäämme sitten heidän kimppuunsa -äkkiarvaamatta ja näytämme niille konnille... - -Ruhtinaan lujakuriset sotamiehet käänsivät heti paikalla -ratsunsa kallioitten suojaan ja asettuivat silmänräpäyksessä -taistelurintamaan, valmiina odottamattomaan hyökkäykseen. - -Kului hetkinen. Vihdoin alkoi kuulua lähenevien ihmisten -puheensorinaa, kaiku toi paikalle iloisten laulujen säveliä ja hetken -perästä kuului väijyksissä olevien korviin viulujen, säkkipillien ja -helistimien ääniä. Vahtimestari lähestyi uudelleen herra Zaglobaa ja -sanoi: - --- Herra komendantti, eivät nuo ole sotaväkeä eivätkä kasakoita, se -on hääjoukko. - --- Hääjoukkoko? sanoi Zagloba. -- No, kyllä minä olen heidän -pelimanninaan. Odottakootpa! - -Sen sanottuaan hän kannusti hevostaan. Hänen jäljessään tulivat -sotamiehet ja asettuivat riviin tielle. - --- Seuratkaa! huusi Zagloba kauhealla äänellä. Rivi lähti ajamaan -ravia, sitten täyttä neliä ja, ympäröityään kallion, asettui se -yhtäkkiä hämmästyneen ja odottamattomasta näystä pelästyneen -ihmisjoukon eteen. - -Siinä oli todellakin talonpoikainen hääjoukko. Edellä ratsastivat -säkkipillin-, teorban- ja viulunsoittajat sekä kaksi rumpalia, kaikki -hiukan juovuksissa ja vinguttaen kolomyjka-nimisen hyppytanssin -säveltä. Heidän jäljessänsä kulki morsian, upea tyttö tummassa -hameessa, tukka hajallaan hartioilla. Hänen ympärillään ajoivat -morsiustytöt, lauluja laulaen ja heiluttaen käsilleen pujotettuja -seppeleitä. Kaikki tytöt olivat hevosten selässä, istuen miehen -tapaan, yllä parhaimmat pukunsa ja koristettuina kedonkukkasilla. -Kaukaa näyttivät he kasakkaparvelta. Toisessa rivissä ajoi oivallisen -ratsun selässä sulhanen keskellä sulhaspoikia, jotka kuljettivat -seppeleitä pitkien, keihäännäköisten riukujen nenissä. Saattueen -jälkipäässä tulivat morsiusparin vanhemmat ja vieraat, kaikki -ratsain. Viina-, sima- ja oluttynnyrejä kuljetettiin kevyillä -rattailla, joiden pohjalle oli pantu olkia. Ne pitivät epätasaisella, -kivisellä tiellä hauskaa kolinaa. - --- Seis! huudettiin molemmin puolin. Hääsaattue joutui hämmennykseen, -tytöt päästivät kimeän huudon ja vetäytyivät taaksepäin, mutta nuoret -miehet ja vanhemmat sulhaspojat kiidättivät eteenpäin, uljaasti -suojellakseen naisväkeä odottamattomalta hyökkäykseltä. - -Herra Zagloba karautti heidän eteensä, heilautti sapeliansa, tuijotti -pelästyneitä talonpoikia silmiin ja ärjyi: - --- Haa, senkin sontiaiset, koiranhännät, kapinoitsijat! Teidän tekee -mielenne nousta kapinaan, pidätte Krywonosin puolta, lurjukset, -eikö niin? Kuljette vakoilulla, suljette sotajoukolta tien ja -nostatte kätenne aatelia vastaan -- kyllä minä teille näytän, te -kunnottomat koiransielut. Minä käsken takoa teidät jalkapuuhun, annan -pistää paaluun, te lurjukset, pakanat! Nyt saatte maksaa kaikista -rikoksistanne. - -Sulhasen saattomies, vanhus, joka oli valkea kuin kyyhkynen, hypähti -ratsun selästä maahan, läheni aatelismiestä ja nöyrästi tarttuen -kädellään hänen kannukseensa, alkoi syvään kumarrella ja rukoilla. - --- Armahtakaa meitä, jalosukuinen ritari, älkää tuhotko -ihmisraukkoja. Jumala on todistajamme, että olemme viattomia. Me emme -ole matkalla kapinallisten luo, me tulemme Husiatynin kirkosta, jossa -olemme vihityttäneet sukulaisemme, seppä Dimitrin tynnyrintekijän -tyttären Ksenian kanssa. Me kuljemme hääsaatossa ja menemme -hääpitoihin. - --- Ne ovat viattomia ihmisiä, kuiskasi vahtimestari. - --- Mitä vielä, konnia ne ovat, ovat tulleet Krywonosin luota pitämään -häitään! karjui Zagloba. - --- Surmatkoon hänet kuumetauti! huusi ukko. -- Me emme ole häntä -nähneetkään, olemme köyhiä ihmisiä. Armahtakaa meitä, jalosukuinen -herra, sallikaa meidän mennä, emme tee kenellekään pahaa, vaan -tiedämme oman velvollisuutemme. - --- Te lähdette niiniköysiin sidottuina Jarmolinceen... - --- Me lähdemme minne käskette, herra. Teidän asianne on käskeä, -meidän totella. Mutta osoittakaa meille armo, jalo ritari: sanokaa -herroille sotamiehille etteivät tekisi meille pahaa. Ja meille, -yksinkertaisille ihmisille, suokaa anteeksi, me pyydämme teiltä -kaikkein nöyrimmästi: tulkaa ja juokaa kanssamme äskenvihittyjen -onneksi. Juokaa, teidän armonne, yksinkertaisten ihmisten iloksi, -niinkuin jumala ja pyhät evankeliumit opettavat. - --- Älkää vain luulko, että minä silti säästän teitä, jos juonkin -kanssanne, sanoi herra Zagloba ankarasti. - --- Ei, hyvä herra, huudahti ukko iloisena, -- emme sellaista luule. -Hei soittajat, huusi hän musiikille, -- soittakaa jalosukuiselle -ritarille, sillä jalosukuinen ritari on hyvä ja te, pojat, juoskaa -noutamaan ritarille makeaa simaa. Hän ei tee vääryyttä köyhille -ihmisille. Pian, pojat, pian. Kiitoksia, hyvä herra... - -Pojat riensivät minkä jaksoivat tynnyrien luo ja samalla alkoivat -rummut rämistä ja viulut vinkua. Säkkipillinsoittaja pullisti -poskensa ja puserteli pillin säkkiä kainalonsa alla. Sulhaspojat -heiluttelivat seppeleitä riukujen päissä. Tämän nähdessään alkoivat -sotajoukotkin liketä saattuetta, sotamiehet vääntelivät viiksiään, -hymyilivät ja katselivat talonpoikien olkapäiden yli nuoreen -joukkoon. Laulu viritettiin uudestaan, pelko meni menojaan, kuuluipa -sieltä täällä iloisia huutojakin -- u-haa, u-haa! - -Mutta herra Zagloban kasvot eivät niinkään yhtäkkiä kirkastuneet, -vielä silloinkin, kun hänelle jo oli tarjottu tuoppi simaa, hän -itsekseen mutisi: - --- Senkin konnat ja lurjukset! - -Vieläpä silloinkin, kun hän jo oli sukelluttanut viiksensä siman -tummaan pintaan, olivat hänen kulmansa rypyssä. Hän nosti tuopista -päänsä ja, siristäen silmiänsä ja maiskutellen huuliansa, alkoi -maistella juomaa. Sitten kuvastui hänen kasvoillaan sekä hämmästys -että suuttumus. - --- Mitä aikoja me elämmekään, murisi hän, -- moukat juovat tuollaista -simaa! Jumala, sinä näet sen etkä rankaise heitä. - -Tämän sanottuaan hän kallisti tuoppia ja tyhjensi sen pohjaan asti. - -Häävieraat olivat jo saaneet rohkeutta ja tulivat joukolla pyytämään -herra Zaglobalta, että hän ei tekisi heille pahaa, vaan päästäisi -heidät vapauteen. Muiden mukana tuli myöskin morsian, Ksenia, -ujona, vavisten, silmät kyynelissä, posket hehkuen ja ihanana kuin -aamurusko. Lähestyessään hän liitti kätensä yhteen kuin rukoukseen ja -sanoi: - --- Armahtakaa meitä, herra! sekä suuteli herra Zagloban keltaista -saapasta. - -Silloin aatelismiehen sydän yhtäkkiä suli kuin vaha. - -Hän pisti käden nahkaiseen vyöhönsä ja kaivoi sieltä esiin viimeiset -kultadukaatit, jotka ruhtinas hänelle oli aikoinaan antanut, sekä -sanoi Ksenialle: - --- Kas tuossa. Siunatkoon Jumala sinua samoin kuin kaikkea -viattomuutta. - -Mielenliikutus ei sallinut hänen jatkaa. Sillä tuo solakka, -tummakulmainen Ksenia toi hänen mieleensä ruhtinattaren, jota herra -Zagloba rakasti omalla tavallaan. Missähän tuo raukka nyt on ja -varjelevatko häntä pyhät enkelit? ajatteli hän. Hän oli jo käynyt -aivan helläksi, ollen valmiina sulkemaan jokaisen syliinsä ja -veljeilemään hänen kanssansa. - -Mutta hääväki, joka näki hänen jalon tekonsa, alkoi ilosta huutaa, -laulaa ja tunkeutua hänen likellensä suutelemaan hänen takkinsa -helmoja. "Hän on hyvä!" toistettiin joukossa, "kultainen ljahi, -antaa dukaatteja, ei tee pahaa... hyvä herra... hänen onnekseen ja -menestyksekseen!" - -Viulunsoittaja aivan vapisi vinguttaessaan viuluaan, säkkipillin -puhaltaja puhalsi silmät selällään ja rummuttajien kädet kerrassaan -väsyivät. Vanha tynnyrintekijä, joka nähtävästi oli pelkuri ja joka -tähän asti oli pysytellyt selkäpuolella, astui nyt esille ja tuli -yhdessä vaimonsa ja sulhasen äidin, vanhan sepänvaimon, kanssa -kumartaen pyytämään herraa taloonsa häihin, sanoen, että heille -olisi suuri kunnia saada sellainen vieras ja nuorille se olisi hyvä -enne, sillä muuten käy heidän huonosti. Heidän jälkeensä kumarsivat -sulhanen ja mustakulmainen Ksenia, joka jälkimäinen, vaikka olikin -yksinkertainen tyttö, heti oli huomannut, että hänen pyyntönsä -auttaa enimmin. Ja nuodemiehet huusivat, että talo ei ole kaukana -eikä ritarin tarvitse tehdä kierrosta sekä että vanha tynnyrintekijä -kotona tarjoaa vielä parempaa simaa. Herra Zagloba katsahti -sotamiehiinsä. Kaikilla hypähtelivät viikset niinkuin jäniksellä -huulikarvat, he odottelivat jo tanssin ja juominkien kaikkia iloja. -Ja vaikka he eivät uskaltaneetkaan pyytää päästä häihin, niin armahti -herra Zagloba heitä ja hetken perästä hän itse, nuodemiehet, nuori -väki ja sotamiehet paraimmassa sovinnossa kulkivat taloa kohden. Talo -ei todellakaan ollut kaukana ja vanha tynnyrintekijä oli rikas mies. -Siksipä muodostuivat häätkin meluisiksi. Kaikki joivat vahvasti ja -herra Zagloba innostui niin, että oli kaikessa ensimäisenä. Vihdoin -alkoivat kummalliset menot. Vanhat eukot veivät Ksenian kamariin ja -sulkeutuivat sinne hänen kanssaan. He viipyivät siellä kauvan, sitten -he tulivat ulos ja todistivat, että nuorikko on kuin kyyhkyinen -ja lilja. Nyt valtasi ilo koko seuran, kaikki kohottivat huudon: -Onneksi, menestykseksi! Naiset taputtivat käsiään ja huusivat: -Kuinka kävi? Eivätkö sanoneet? Pojat tömistelivät jalkojansa ja -jokainen tanssi yksinään, tuoppi kädessä, josta hän kamarin oven -edessä joi "onneksi". Samalla tavalla tanssi myöskin herra Zagloba, -osoittaen syntyperänsä jaloutta vain sillä, että oven edessä joi -puolta suuremmasta astiasta. Sitten veivät tynnyrintekijä ja hänen -vaimonsa sekä sepänvaimo nuoren Dimitrin kamariin, mutta kun nuorella -Dimitrillä ei ollut isää, niin pyydettiin kumartaen herra Zaglobaa -olemaan isän sijaisena. Hän suostui ja lähti muiden mukana. Koko -tämän ajan oli tuvassa hiljaista, vain sotamiehet, jotka joivat -pihalla majan edessä, pitivät melua, huudellen ilossaan tatarilaiseen -tapaan Allahia ja ammuskellen muutamia laukauksia. Suurin ilo ja -melu alkoi kuitenkin vasta silloin, kun vanhemmat palasivat tupaan. -Vanha tynnyrintekijä syleili iloissaan sepänvaimoa, pojat tulivat -tynnyrintekijän vaimon luo, nostivat häntä ilmaan ja naiset ylistivät -häntä siitä, että hän oli varjellut tytärtään kuin silmäteräänsä, -kuin kyyhkystä ja liljaa. [Tämänaikaisista talonpoikaishäistä on -antanut kuvauksen ranskalainen Beauplan, joka oli nähnyt ne omin -silmin.] Senjälkeen lähti herra Zagloba hänen kanssansa tanssimaan. -He alkoivat vastapäätä toisiansa koputtamalla jalkojaan lattiaan ja -Zagloba taputti käsiään yhteen, istuutui kyykkysilleen, hypähti siitä -taas ylös ja löi koroillaan permantoon niin että lastut lentelivät -palkeista ja hiki virtoina valui alas hänen otsaansa. Heidän -jäljessään lähti tanssimaan jokainen joka mahtui tupaan, joka taas -ei mahtunut, tanssi pihalla, tytöt poikien ja sotamiesten kanssa. -Tynnyrintekijä avautti yhä uusia tynnyrejä. Vihdoin siirtyi koko -hääväki tuvasta pihamaalle. Siellä sytytettiin kuivista arokasveista -ja päreistä tehty rovio, oli näet jo myöhäinen yö ja kemut muuttuivat -vähitellen hurjiksi juomingeiksi. Sotamiehet ampuivat pyssyillään -kuin parhaimman taistelun aikana. - -Herra Zagloba oli punaisena, hikisenä ja horjuillen kokonaan -unohtanut mitä hänelle oli tapahtunut ja missä hän oli. -Humalahöyryjen läpi näki hän puhekumppaliensa kasvot, mutta vaikka -hänet olisi pistetty paaluun, niin hän ei olisi osannut sanoa, keitä -nämä puhekumppalit olivat. Hän muisti, että hän on häissä, mutta -kenen häissä? Aa -- varmaan Skrzetuskin ja ruhtinattaren! Tämä ajatus -tuntui hänestä todenmukaisimmalta, se istui lopulta kuin naula -hänen päässään ja täytti hänet sellaisella ilolla, että hän alkoi -kuin hullu huutaa: "eläkööt herrat veljet... rakastakaamme toinen -toisiamme!" Ja yhä uudestaan hän täytti tuoppinsa: "Sinun käsiisi, -herra veli... meidän ruhtinaamme terveydeksi! Kunpa meidän kävisi -hyvin... kunpa isänmaa onnellisesti pääsisi tästä kouristuksesta...!" -Hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä, hän kompasteli käydessänsä -tynnyrin luo, ja hän kompasteli kompastelemistaan, sillä maassa -makasi jo liikkumattomia ruumiita kuin taistelukentällä. "Hyvä -Jumala!" huudahti herra Zagloba, "ei ole enään miehuutta tässä -maassa. Herra Laszcz yksin osaa juoda ja toinen samanlainen on -Zagloba. Mutta kaikki muut -- hyvä Jumala!" Ja hän nosti surullisena -silmänsä taivasta kohden. Samassa hän huomasi, että taivaan -kappaleet eivät enään lepääkään liikkumattomina, kultaisten naulojen -kaltaisina, taivaan kannella, vaan väräjävät ikäänkuin aikoisivat -hypätä pois paikoiltaan. Toiset muodostavat piirejä, kolmannet -tanssivat kasakkaa toinen toisiansa vastaan. Tämä saattoi herra -Zagloban peräti hämilleen ja hämmästyneelle sielulleen hän sanoi: -"Minä yksinkö vain olen selvänä koko maailman kaikkeudessa?" - -Mutta yhtäkkiä sekä maa että tähdet vavahtivat kauheasti pyörien ja -herra Zagloba luuhistui pitkälleen maahan. Pian näki hän hirvittäviä -unia. Hänestä tuntui, että painajaiset istahtivat hänen rinnalleen, -ahdistivat ja nujersivat häntä maata vasten, sitoivat hänen kätensä -ja jalkansa. Samalla kuului korviin rähinää ja ikäänkuin laukauksia. -Jokin räikeä valo tunki hänen suljettujen silmälautojensa läpi -ja häikäisi häntä sietämättömällä loisteella. Hän koetti herätä, -avata silmänsä, mutta ei voinut. Hän tunsi, että hänelle tapahtuu -jotakin tavatonta, että hänen päänsä hervahtaa taaksepäin ikäänkuin -häntä kuljetettaisiin käsistä ja jaloista. Sitten hänet valtasi -käsittämätön kauhu. Hänen oli paha, hyvin paha ja raskas olla. -Vihdoin pääsi hän puolittain tajuihinsa, mutta kummallista: tämä -puolinainen tajunta tuli heikkouden seurassa, jollaista ei hän vielä -koskaan ollut tuntenut. Vielä kerran koetti hän liikahtaa, mutta kun -ei se onnistunut, niin hän selvenemistään selveni horroksestaan ja -avasi silmänsä. - -Silloin tapasi hänen katseensa silmäparin, joka ahneesti tuijotti -häneen. Nuo silmäterät olivat mustat kuin hiili ja niin kaameat, -että nyt jo täydelleen herännyt herra Zagloba ensi hetkessä luuli -itse pirun häntä katselevan. Hän sulki uudelleen silmänsä, samassa -taasen avatakseen ne. Yhä katselivat häneen silmät itsepintaisesti ja -hellittämättä. Kasvot näyttivät hänestä nyt tutuilta. - -Yhtäkkiä vavisutti herra Zaglobaa aina ytimiin asti. Kylmä hiki alkoi -valua alas pintaa ja pitkin selkää, kiireestä kantapäihin kävivät -kauhistuksen väreet. Hän oli tuntenut Bohunin kasvot. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Zagloba makasi samassa tuvassa, missä häitä oli vietetty, liekaan -sidottuna, liekapuuna oma sapelinsa, kauhea kasakka istui rahilla -jonkun matkan päässä ja katseli iloksensa vankinsa kauhua. - --- Hyvää iltaa, hyvä herra, sanoi hän huomatessaan, että hänen -uhrinsa oli avannut silmänsä. - -Herra Zagloba ei vastannut mitään, mutta yhdessä silmänräpäyksessä -tuli hän niin tajuihinsa kuin jos ei hän olisi lainkaan maistanut -viiniä. Vain pelon pöyristykset, jotka vasta olivat laskeutuneet -hänen kantapäihinsä asti, nousivat jälleen päätä kohden ja ydin -hänen luissaan jähmettyi jääksi. Sanotaan hukkuvan ihmisen viime -hetkellään selvästi näkevän koko menneisyytensä, muistavan kaikki ja -samalla olevan täysin selvillä siitä mitä hänelle tapahtuu. Sellainen -näkemisen ja muiston selvyys oli tällä hetkellä herra Zagloballa -ja tämän selvyyden viimeisenä ilmaisuna oli hiljainen, huulille -pysähtynyt huudahdus: - --- Tuo se vasta antaa minulle selkäsaunan! Mutta kasakka vain toisti -tyynesti: - --- Hyvää iltaa, hyvä herra! - --- Brrrrr, ajatteli Zagloba. -- Tahtoisinpa mieluummin nähdä hänet -raivon vallassa. - --- Ettekö tunne minua, herra aatelismies? -- Nöyrin palvelijanne. -Kuinka jaksatte? - --- Meneehän tuo. Mutta mitenkä teidän terveytenne laita on? Omastani -kyllä pidän huolta. - --- En ole Jumalalta rukoillut itselleni tämänkaltaista tohtoria ja -epäilen suuresti voinko sulattaa teidän lääkkeenne. Tapahtukoon joka -tapauksessa Jumalan tahto. - --- No niin, sinä olet kerran parantanut minut, nyt osotan minä -puolestani kiitollisuuttani sinulle. Mehän olemme vanhoja ystäviä, -muistatko kuinka Rozlogissa sidoit pääni, muistatko? - -Bohunin silmät alkoivat kimmeltää kuin kaksi rubiinia ja viiksien -viiva piteni hänen kaameasti hymyillessään. - --- Muistan, sanoi Zagloba, -- että minä olisin saattanut sysätä -veitsen sinun rintaasi, mutta etten sysännyt. - --- Olenkos minä sitten sysännyt veitsen sinun rintaasi, tai olenko -edes aikonutkaan sysätä? En, sinä olet päinvastoin minun pikku -lemmikkini, kullannuppuni ja minä tulen varjelemaan sinua kuin -silmäterääni. - --- Olenhan minä aina sanonut, että sinä olet kunnon ritari, sanoi -Zagloba, joka oli ottavinaan Bohunin sanat täydeksi todeksi ja jonka -pään läpi samassa välkähti ajatus: nähtävästi hän miettii minua -varten jotakin herkullista kidutustapaa, nähdäänpä vain, etten minä -tule kuolemaan tavallista kuolemaa. - --- Oikein sanoit, virkkoi Bohun, -- sinä olet sinäkin kunnon ritari! -Olemme etsineet toisiamme ja vihdoin löytäneet. - --- Minä, totta puhuen, en ole hakenut sinua, mutta kiitän hyvistä -sanoistasi. - --- Jonkun ajan päästä sinä ehkä kiität minua enemmästäkin ja minä -puolestani kiitän sinua siitä, että veit tyttökultani Rozlogista -Bariin. Sillä sieltä minä hänet löysin ja nyt minä mielelläni -kutsuisin sinut häihin. Mutta valitettavasti niitä ei voi viettää -tänään eikä huomenna, sillä nythän on sota. Ja sinä olet vanha mies -ehket enään elä siihen asti. - -Huolimatta tilansa kaameudesta, heristi Zagloba korviansa. - --- Häihinkö? mutisi hän. - --- No kuinkas muuten? sanoi Bohun. -- Olenko minä talonpoika että -orjuuttaisin hänet ilman pappia enkä vaatisi häntä vihille Kiovaan. -Ethän suinkaan sinäkään moukkaa varten pelastanut häntä Bariin, vaan -atamania ja hetmania... - --- Niin kai, mietti Zagloba. - -Sitten hän käänsi päänsä Bohunia kohden ja sanoi: - --- Käske päästää irti siteeni. - --- Makaa sinä vain hiukkasen ennenkuin lähdetään, sinähän olet vanha -ja tarvitset lepoa. Koska nyt kerran olet minun ystäväni, niin saatan -sinut toisen ystäväni Krywonosin luo. Sitten me yhdessä pidämme -huolta siitä, että sinun on kaikin puolin hyvä olla. - --- Kyllä minun vain tästä tulee lämmin ollakseni, mutisi Zagloba -itsekseen ja pelon pöyristykset kävivät uudelleen ja uudelleen pitkin -hänen selkäänsä. Vihdoin hän alkoi: - --- Tiedänhän minä, että sinä vihaat minua, mutta aivan suotta -syyttä, sen tietäköön Jumala. Mehän oleskelimme yhdessä Czehrynissä -ja tyhjensimme siellä yhdessä monta tuopillista, sillä minulla oli -isän rakkaus sinua kohtaan sinun ritarillisen uljuutesi takia, -jonka vertaa ei ole koko Ukrainassa. Ja entä kuinka kävi? Asetuinko -minä ehkä sinun tiellesi? Jollen silloin olisi lähtenyt kanssasi -Rozlogiin, niin me yhä vieläkin eläisimme hyvässä ystävyydessä. Ja -miksikäs minä lähdin kanssasi, jollen myötätunnosta sinua kohtaan. -Ja jollet sinä olisi tullut raivoihisi, jollet olisi murhannut -onnettomia ihmisiä, niin -- Jumala on todistajani -- minä en ikinä -olisi astunut poikkiteloin tiellesi. Mitä varten minä sekaantuisin -vieraitten asioihin? Tietysti minä olisin suonut tytön sinulle -mieluummin kuin kenellekään muulle. Mutta huolimatta tatarilaisista -avuistasi, muistutti omatunto minulle, että oltiin aatelistalossa. -Ethän sinä itsekään minun sijassani olisi menetellyt toisin. Olisin -minä puolestani voinut lähettää sinut pois tästä maailmasta, siitä -olisi ollut minulle vain etua, mutta miksikäs en tehnyt sitä? Siksi, -että olen aatelismies ja että minua hävetti. Häpeä nyt sinäkin, sillä -minä kyllä tiedän, että sinä tuossa tahdot kiusotella minua, Onhan -tyttö joka tapauksessa käsissäsi. Mitä siis tahdot minusta? Enkö ole -varjellut aarrettasi kuin silmäterääni. Koska olet jättänyt hänet -koskemattomaksi, niin osottaa se, että sinussa on ritarin kunnia -ja omatunto. Mutta kuinka sinä voit tarjota hänelle kättä, jonka -tahraat minun viattomassa veressäni? Voitko hänelle sanoa: minä -annoin miehen, joka pelasti sinut talonpoikien ja tatarien käsistä, -kidutettavaksi. Häpeä nyt ja päästä minut irti näistä kahleista ja -vankeudesta, johon petoksella sait minut! Sinä olet nuori etkä tiedä -mikä sinua saattaa kohdata, mutta minun kuolemastani voi Jumala -rangaista sinua sen kautta mikä sinulle on rakkainta. - -Raivosta kalpeana nousi Bohun rahilta, läheni Zaglobaa ja alkoi -läähättäen puhua: - --- Sinä likainen sika, minä käsken tästä nylkeä sinut nöyremmäksi. -Poltatan sinut hiljaisella tulella, ruoskitan sinut, revitän -kappaleiksi. - -Raivon vallassa tarttui hän vyöllään riippuvaan puukkoon ja pusersi -sitä hetken suonenvedontapaisesti kädessään. Jo välkkyi terä herra -Zagloban silmien edessä, mutta kasakka hillitsi mielensä, painoi -puukon jälleen tuppeen ja huudahti: - --- Pojat! - -Kuusi zaporogilaista riensi tupaan. - --- Ottakaa tuo raato ja heittäkää navettaan, mutta varjelkaa kuin -silmäterää. - -Kasakat riuhtaisivat mukaansa herra Zagloban, kaksi piti kiinni -käsistä, kaksi jaloista ja yksi takaapäin tukasta. He nostivat hänet -pois tuvasta, kantoivat pihan poikki ja heittivät vihdoin tunkiolle -navettaan. Senjälkeen pantiin ovet kiinni ja vankia ympäröitsi täysi -pimeys. Ainoastaan seinähirsien läpi ja katon rajasta tunkeutui sinne -tänne yön kalpeaa valoa. Hetken perästä herra Zagloban silmät jo -olivat tottuneet pimeyteen. Hän katseli ympärilleen ja näki, että -navetassa ei ole sikoja eikä kasakoita. Viimemainittujen puhe kuului -muuten selvästi jokaisen neljän seinän läpi. Nähtävästi oli koko -talon ympärille asetettu kiinteä vahtiketju, mutta tästä kaikesta -välittämättä vaipui herra Zagloba sikeään lepoon. - -Ennen kaikkea: hän oli vielä hengissä! Kun Bohun oli väläytellyt -veistänsä hänen silmäinsä edessä, oli hän ollut varma, että hänen -viimeinen hetkensä jo on lyönyt. Hän oli uskonut henkensä Jumalan -haltuun -- tosin kyllä suurimmassa pelossa. Mutta Bohun oli -nähtävästi päättänyt säästää hänet tarkemmin harkittua kuolemaa -varten. Hän ei ainoastaan halunnut kostaa, vaan erityisesti -tyydyttää itseänsä kostamalla sille, joka oli riistänyt häneltä -hänen kaunottarensa, vahingoittanut hänen kasakkakunniaansa ja -verhonnut hänet pilkkaan aivan kuin lapsi pannaan kapaloon. Herra -Zagloban edessä oli siis hyvin surullinen tulevaisuuden näköala, -mutta vastaiseksi häntä kuitenkin lohdutti ajatus, että vielä hän -on hengissä, että hänet luultavasti viedään Krywonosin luo ja vasta -siellä pannaan piinapenkkiin -- sanalla sanoen, että hänellä siis on -muutamia, ehkäpä montakin päivää edessään. Sillävälin hän nyt makaa -itsekseen navetassa ja saattaa yön hiljaisuudessa miettiä ovelia -keinoja. - -Tämä oli ainoa hyvä puoli asiassa. Mutta heti kun pahat johtuivat -hänen mieleensä, alkoivat pelon pöyristykset tuhatlukuisina kierrellä -hänen selkäänsä. Ovelat keinot!... - --- Jos tässä navetassa makaisi sika, mutisi herra Zagloba, -- -niin hänellä olisi käytettävänään enemmän keinoja kuin minulla, -sillä hänellä ei olisi liekakeppinä oma sapeli. Vaikkapa itse -Salomo makaisi täällä sidottuna, niin ei hän olisi viisaampi omia -roimahousujansa tai minun saappaani korkoa. Oi hyvä Jumala, mistä -sinä minua rankaiset? Niin monen monituisen ihmisen joukosta tahdoin -minä enimmin välttää juuri tuota yhtä konnaa ja sellainen on -kohtaloni, että juuri häntä en voinut välttää. Minun nahkaani tullaan -vanuttamaan niinkuin schwiebusilaista verkaa. Jos joku toinen olisi -saanut minut käsiinsä, niin olisin selittänyt liittyväni kapinaan ja -sitten paennut. Mutta jollei kukaan toinenkaan olisi sitä uskonut, -niin vielä vähemmän tämä. Minä tunnen, että sydämeni jähmettyy. Pirut -ovat tuoneet minut tänne. Hyvä Jumala, en voi liikuttaa kättä enkä -jalkaa, hyvä Jumala! - -Mutta hetken perästä mietti herra Zagloba, että jos hänen kätensä ja -jalkansa olisivat vapaina, niin hän pikemmin voisi ryhtyä johonkin -ovelaan keinoon. Entä jos tästä sentään koettaisi jotakin. Jos hänen -onnistuisi temmata sapeli polviensa alta, niin kaikki muu menisi -helpommin. Mutta kuinkas sen saa sieltä temmaistuksi? Hän kääntyi -kyljelleen. Ei auttanut! Herra Zagloba vaipui mietteisiin. - -Sitten alkoi hän yhä nopeammin ja nopeammin liikutella omaa selkäänsä -ja jokaisen liikkeen mukana hän solui puoli tuumaa eteenpäin. Hänen -tuli kuuma, hänen tukkansa oli hiessä pahemmin kuin tanssittua. -Vuoroin häntä väsytti niin että täytyi levätä, vuoroin hän taas -keskeytti työnsä siitä syystä, että hänestä tuntui siltä kuin joku -kasakoista olisi tullut ovelle. Sitten hän alkoi uudella innolla, -päästen vihdoin seinälle asti. - -Nyt rupesi hän heiluttelemaan itseään toisella tavalla, ei -pitkinpäin, vaan kyljeltä kyljelle, niin että hän joka kerralla -hiljaa löi seinään sapelinsa päällä. Se solui näet siten polvien -alta, painuen yhä enemmän sisäänpäin kahvan puolelle. - -Herra Zagloban sydän takoi kuin vasara, sillä hän huomasi, että tämä -keino tepsii. - -Ja hän työskenteli edelleen, koettaen tehdä lyönnin niin hiljaa kuin -suinkin ja vain silloin, kun kasakkain keskustelu teki kevyet lyönnit -kuulumattomiksi. Vihdoin tuli hetki, jolloin tupen pää oli kyynärpään -ja polven tasalla ja jolloin vielä muutama heilutus seinää kohden ei -enään voinut työntää sitä sisäänpäin. - -Sensijaan toisella puolella jo riippui melkoinen ja paljon raskaampi -osa sapelia, siihen kun kuului myöskin kahva. - -Kahvassa oli risti, niinkuin käyrissä, leveissä sapeleissa -tavallisesti; herra Zagloba pani turvansa tähän ristiin. Ja hän -alkoi nyt heiluttelunsa kolmatta kertaa, mutta tällä kertaa hänen -ponnistustensa tarkoituksena oli kääntyä jaloin seinää vastaan. -Saatuansa aikaan tämän, hän alkoi liikkua pitkinpäin. Sapeli oli -vielä kinttujen ja käsivarsien välissä, mutta kahva tarttui vähän -päästä permannon epätasaisuuksiin. Vihdoin alkoi risti käydä yhä -lujemmin kiinni. Herra Zagloba heilautti: itseään viimeisen kerran ja -hetkeksi naulasi ilo hänet kiinni paikalleen. - -Sapeli höltyi irralleen tupesta. - -Zagloba otti silloin kätensä polvien alta ja vaikka hänen kämmenensä -vielä olivat siteissä, tarttui hän niillä sapeliin. Tuppea piteli hän -kiinni jaloin ja veti ulos terän. - -Siteiden poikkileikkaaminen jaloista oli nyt vain hetken työ. - -Vaikeampaa oli saada siteet leikatuiksi poikki kämmenistä. Herra -Zagloban täytyi asettaa sapeli tunkiolle, selkä alaspäin ja terä -ylöspäin ja terää vastaan sahata köysiä siksi kunnes ne menivät -poikki. - -Kun hän oli saanut sen tehdyksi, ei hän ollut ainoastaan vapaa, vaan -myöskin asestettu. - -Hän veti syvältä henkeään, teki ristin merkin ja kiitti Jumalaa. - -Mutta päästä kahleiden katkomisesta siihen, että on vapaa Bohunin -käsistä -- siihen oli vielä pitkä matka. - --- Mitäs nyt? kysyi itseltään herra Zagloba. - -Eikä hän keksinyt vastausta. Navetan ympärille oli vahdeiksi asetettu -kasakoita, niitä oli siellä yhteensä noin sata. Ei hiirikään olisi -päässyt huomaamatta pujahtamaan niiden välitse, saatikka sitten niin -paksu mies kuin herra Zagloba. - --- Minä huomaan, että alan käyttää kantapäitäni, sanoi hän itsekseen, --- mutta kekseliäisyyteni tällä hetkellä tuskin on sen arvoinen, -että sillä voisi edes rasvata saappaat. Parempaa rasvaa totta -totisesti ostaa unkarilaisilta markkinoilla. Jollei Jumala nyt lähetä -minulle jotakin keinoa, niin minusta pian tehdään paistia korpeille. -Mutta jos hän lähettää keinon, niin olen minä valmis aina elämään -puhtaudessa niinkuin herra Longinus. - -Kasakkain äänekkäämmäksi käynyt puhe seinän takana keskeytti hänen -mietiskelynsä. Hän hypähti pystyyn ja vei korvansa hirsien rakoa -vastaan. - -Kuivista honkapalkeista kaikuivat äänet kuin teorban kopasta. Sanat -kuuluivat ihan selvästi. - --- Minnekkä me täältä lähdemme, isä Owsiwuj? kysyi eräs ääni. - --- En tiedä, varmaan Kamienieciin, vastasi toinen. - --- Kaikkia kanssa, hevoset jaksavat tuskin laahata jalkoja perässään. -Eivät ne jaksa sinne asti. - --- Siksipä me olemme pysähtyneetkin tänne. Aamulla ne jo ovat -levänneet. - -Syntyi hetkisen vaitiolo. Sen jälkeen puhui ensimäinen ääni hiljemmin -kuin edellinen: - --- Mutta minusta tuntuu, että atamani marssii Kamieniecin luota -Jampolin taakse. - -Zagloba pidätti henkeään. - --- Vaikene, jos pääsi on sinulle kallis! kuului vastaus. Taasen -syntyi hetken vaitiolo. Vain toisten seinien takaa kuului kuisketta. - --- Kaikkialla niitä on, kaikkialla vaanivat, murisi Zagloba. - -Ja hän meni vastakkaista seinää kohden. - -Nyt kuului rouskutusta, hevoset kun söivät rehuaan, sekä korskunaa. -Hevoset nähtävästi olivat pystyssä, mutta kasakat keskustelivat, -maaten niiden välillä, sillä äänet tulivat alhaalta päin. - --- Hohhoh, sanoi yksi, -- me ratsastimme tänne syömättä, nukkumatta -ja syöttämättä hevosiamme, vain sitä varten, että joutuisimme -pantaviksi paaluun Jareman leirissä. - --- Onko varmaa, että hän jo on täällä? - --- Ihmiset, jotka pakenivat Jarmolincesta olivat nähneet hänet aivan -niinkuin minä nyt näen sinut. Kauheita he kertovat hänestä. Hän -kuuluu olevan iso kuin honka, otsassa on kaksi palavaa hiiltä ja -lohikäärme on hevosena hänen allaan. - --- Jumala armahtakoon! - --- Meidän kai on määrä ottaa tuo ljahi ja hänen sotamiehensä ja -lähteä pakoon. - --- Kuinka pakoon? Hevosethan jo muutenkin ovat kaatumaisillaan. - --- Hullusti ovat asiat, rakkaat veljet. Jos minä olisin atamani, -niin leikkaisin tuon ljahin kaulan poikki yksintein ja palaisin -Kamienieciin vaikkapa jalkaisin. - --- Me otamme hänet mukaamme Kamienieciin. Siellä saavat atamanimme -leikkiä hänen kanssaan. - --- Pikemmin leikkivät pirut teidän kanssanne, mutisi Zagloba. - -Vaikka Zagloba kauhistuksissaan ajattelikin Bohunia, tai ehkäpä juuri -siksi, vannoi hän itselleen, ettei antaudu elävänä. Hän on vapaa -kahleista, hänellä on sapeli käsissään, hän puolustaa itseään. Jos -hakkaavat hänet maahan, niin hakatkoot, elävänä ainakaan eivät saa. - -Kaikesta päättäen tavattomasti uupuneiden hevosten korskuna ja -läähätys teki keskustelun kuulumattomaksi, mutta antoi sensijaan -jonkinlaista vauhtia herra Zagloban ajatuksille. - --- Jospa minä pääsisinkin tuon seinän läpi ja voisin äkkiarvaamatta -istuutua hevosen selkään! ajatteli hän. -- Onhan yö ja ennenkuin -huomaisivatkaan mitä on tapahtunut, olisin minä jo kadonnut heidän -näkyvistään. Noissa rotkoissa on päivälläkin vaikea ajaa pakenijaa -takaa, saatikka sitten pimeydessä. Jospa Jumala vain antaisi minulle -tilaisuuden. - -Mutta tilaisuus ei ollut helposti saatavissa. Sitävarten olisi -täytynyt kaataa seinä, johon olisi tarvittu herra Podbipientan -voimat, tai olisi täytynyt kaivautua seinän alitse kuin kettu, mutta -silloin taas olisi se varmaan kuultu ja huomattu ja karkuri olisi -otettu niskasta kiinni ennenkuin hän olisi saanut jalkansa jalukseen. - -Herra Zagloban päähän pälkähtivät tuhannet oveluudet, tuhannet -keinot, mutta juuri siksi että niitä oli tuhansia, ei yksikään -esiintynyt selvänä. - --- Ei auta enään mikään, täytyy panna nahkansa alttiiksi, ajatteli -hän. - -Ja hän ryntäsi kolmatta seinää kohden. Yhtäkkiä löi hän päänsä -jotakin kovaa vastaan. Hän tunnusteli: siinä oli portaat. Hän ei -ollutkaan sikoläätissä, vaan puhvelinavetassa ja siinä oli puolet -pituudesta ullakkona, jota käytettiin olki- ja heinäsuojana! -Hetkeäkään epäilemättä herra Zagloba kiipesi ylös. - -Sitten hän istuutui, hengähti ja veti verkalleen portaat ylös -perässään. - --- No nyt minä olen linnoituksessa, mutisi hän. -- Vaikkapa -löytäisivät toisetkin raput, niin eivät äkkiä saa minua käsiinsä. -Jollen minä halkaise kahtia ensimäistä kalloa, joka kohoaa tänne -ylös, niin kärvennettäköön minut paistiksi. Niin, piru vieköön, -sanoi hän samassa, -- he voivat todellakin minut sekä kärventää että -paistaa ja vieläpä sulattaa rasvaksikin. Mutta koettakootpas vain! -Silloin saavat kuin saavatkin polttaa navetan eivätkä kuitenkaan ota -minua elävänä käsiinsä. Minusta taas on yhdentekevää noukkivatko -korpit minua raakana tai paistettuna. Kunhan vain pääsen noiden -rosvojen käsistä, niin vähät muusta, ja minä toivon, että se vielä -jollakin keinoin onnistuu. - -Herra Zagloba siirtyi helposti äärimmäisestä epätoivosta toivoon. -Yhtäkkiä sai hän sellaisen luottamuksen itseensä kuin jos hän olisi -ollut ruhtinas Jareman leirissä. Eikä hänen asemansa kuitenkaan ollut -paljoakaan parantunut. Hän istui navetanparvella ja sapeli kourassa -saattoi hän todella kauvan puolustaa pääsyä sinne. Mutta siinä olikin -kaikki. Navetan parvelta oli vapauteen pitkä tie, sillä alhaalla -odottivat häntä seinänvierellä vaanivien kasakkain piikit. - --- Mitähän tästä vielä tulee? mutisi herra Zagloba ja alkoi, -varovasti lähennellen kattoa, kaivella ja repiä katto-olkia -avatakseen itselleen "prospectuksen" maailmaan. - -Tämä kävi jotenkin helposti, sillä tappaaksensa valvomisensa -yksitoikkoisuutta keskustelivat kasakat yhä seinämällä ja lisäksi -puhalsi kova tuuli, joka humisten läheisissä puissa vaimensi -katto-olkien liikuttelemisesta syntyneen hälyn. - -Hetken perästä oli aukko valmis. Herra Zagloba pisti päänsä ulos ja -rupesi katselemaan ympärilleen. - -Yö alkoi jo väistyä ja taivaan itäisellä rannalla tuntui ensimäinen -päivänsalo. Sen kalpeassa valossa näki herra Zagloba koko pihamaan -täynnään hevosia. Tuvan edessä nukkui kasakoita pitkiksi, epäselviksi -viivoiksi vetäytyneissä riveissä. Etäämpänä kohosi kaivonvintta ja -näkyi vesiruuhi, jossa välkkyi vettä. Näiden läheisyydessä taasen -oli rivi nukkuvia, sekä lisäksi kymmenkunta miestä, paljaat sapelit -käsissä. Nämä miehet kävelivät edestakaisin. - --- Siellä ovat minun mieheni niiniköysiin sidottuina, mutisi -Zagloba. -- Äh, lisäsi hän, -- jospa ne olisivatkin minun eikä -ruhtinaan miehiä. Kyllä olen heitä hyvin johtanut, olen vienyt heidät -koiran kurkkuun. Häpeä minun on näyttää silmiäni, jos Jumala antaa -minulle vapauden takaisin. Ja minkätakia tämä kaikki on tapahtunut? -Rakkauden ja juomisen. Mitäs se minuun kuuluu, että moukat menevät -naimisiin? Minulla oli yhtä vähän tekemistä heidän juhlassaan kuin -koiralla häissä. Minä luovun totta totisesti tuosta kavaltajasta, -simasta, sillä se laskeutuu jalkoihin eikä nouse päähän. Kaikki paha -maailmassa tulee juoppoudesta, sillä jos meidän päällemme olisi -hyökätty ollessamme selvinä, niin olisin minä saanut voiton ja -sulkenut Bohunin navettaan. - -Herra Zagloban katse sattui uudestaan majaan, jossa Bohun nukkui ja -hän jäi tuijottamaan sen ovea kohden. - --- Nuku, varas, mutisi hän, -- nuku ja näe unta, että pirut nylkevät -sinua. Sillä niin sinun lopulta kuitenkin käy. Sinä tahdoit tehdä -minun nahastani seulan, mutta koetappa kiivetä tänne ylös, niin -saamme nähdä enkö minä hakkaa sinun vuotaasi, niin ettei se kelpaa -kengiksi koirillekaan. Kunpa täältä vain pääsisi pois, kunpa -pääsisikin! Mutta kuinka? - -Tehtävä oli todellakin melkein mahdoton täyttää. Koko piha oli -ahdettu niin täyteen miehiä ja hevosia, että vaikkapa herra Zagloba -olisikin päässyt pois navetasta ja kiivennyt alas katon kautta, niin -hän olisi joutunut jonkun hevosen päälle. Niitä seisoi nimittäin -tuossa aivan navetan vieressä eikä hän olisi mitenkään voinut paeta -edes portille asti, saatikka sitten onnistunut juoksemaan portin -taakse. - -Ja kuitenkin hänestä tuntui, että hän jo oli suorittanut vaikeamman -puolen tehtäväänsä: hän oli vapaa, asestettu, ja hän istui ullakolla -kuin linnoituksessa. - --- Mitä hittoa, arveli hän, -- sitävartenkos minä olen irroittanut -itseni niiniköysistä, että jäisin riipuksiin tuonne alas? - -Ja uudelleen alkoivat ovelat keinot parveilla hänen päässään, mutta -niitä oli niin paljon, ettei voinut valita ainoaakaan. - -Sillaikaa oli taivas hämärtymistään hämärtynyt. Majan ympäristö -alkoi tulla näkyviin varjosta ja katto kävi kuin hopean peittämäksi. -Herra Zagloba saattoi jo selvemmin eroittaa eri ryhmät pihamaalla. -Hän näki jo kaivon ympärillä makaavien miestensä punaiset värit ja -lammasnahat, joilla kasakat nukkuivat likellä majaa. Yhtäkkiä nousi -nukkuvien rivistä muuan hahmo, alkaen verkalleen astella pihan poikki -ja pysähtyen silloin tällöin miesten ja hevosten luo. Hetken puheli -hän vankeja vartioitsevien kasakoitten kanssa ja läheni vihdoin -navettaa. Herra Zagloba luuli häntä ensi hetkessä Bohuniksi, sillä -hän oli huomannut vartioiden keskustelleen hänen kanssaan kuin -alaiset esimiehensä kanssa. - --- Äh, mutisi Zagloba, -- jos minulla nyt olisi kivääri kädessä, niin -opettaisin kuinka heittäydytään pitkälleen. - -Samassa hetkessä kohotti hahmo päätään ja kasvoille lankesi -aamunkoiton harmaa valo. Se ei ollutkaan Bohun, vaan sadanpäämies -Holody, jonka herra Zagloba heti tunsi. Holody oli nimittäin hänelle -tuttu jo niiltä ajoilta, jolloin Zagloba seurusteli Bohunin kanssa -Czehrynissä. - --- Pojat, sanoi Holody, -- ettehän nuku! - --- Emme, isä, vaikka nukuttaakin. Olisi kai jo aika vaihtaa vartioita. - --- Heti vaihdetaankin. Eihän tuo paholainen vain ole päässyt pakoon? - --- Eipä olekkaan, jollei vain henki ole hänestä paennut, sillä hän ei -ole liikahtanutkaan. - --- Se on viekas kettu. Pitäkää vain silmällä mitä hän tekee, sillä -hän saattaa mennä vaikkapa maan sisään. - --- Heti! vastasivat muutamat kasakat, läheten tallin ovea. - --- Pudottakaa samalla heiniä parvelta ja harjatkaa hevosenne, -auringon nousussa lähdemme liikkeelle. - --- Hyvä on, isä. - -Herra Zagloba vetäytyi heti paikalla pois katon aukosta ja -piilottautui ullakon luukun viereen. Samassa kuuli hän puisen salvan -kolisevan ja olkien kahinan kasakkain jalkojen alla. Hänen sydämensä -takoi kuin vasara, hän painoi kätensä sapelin kahvaan, uudistaen -itsekseen lupauksen, että hän pikemmin antaa polttaa itsensä ja koko -navetan tai hakata itsensä kappaleiksi kuin antautuu elävänä. Hän -luuli myöskin, että kasakat minä hetkenä hyvänsä nostavat aika melun. -Mutta hän erehtyi. Hetken perästä saattoi kuulla heidän kiireisesti -kävelevän pitkin navettaa. Vihdoin virkkoi yksi heistä: - --- Missä hitossa hän on? Minä haen ja haen enkä löydä. Ja tuohon me -kuitenkin hänet heitimme. - --- Oletko tullut hulluksi, vai mitä? Iske tulta, Vasil, täällä on -pimeä kuin metsässä. - -Syntyi hetken äänettömyys. Vasil haki nähtävästi taulaa ja piitä, -mutta toinen kasakka huusi hillityllä äänellä: - --- Herra aatelismies, vastatkaa! - --- Suutele koiraa korville, mutisi Zagloba. Samassa sähähti rauta -piitä vastaan. Siitä lensi parvi kipinöitä, jotka hetkeksi valaisivat -navetan pimeän sisustan sekä kasakkain päät, joiden yli oli heitetty -kukkeli. Mutta sitten syntyi entistä syvempi pimeys. - --- Ei ole, ei ole, huusivat äänet tuskaantuneina. Nyt hypähti yksi -kasakoista ovelle. - --- Isä Holody, isä Holody! - --- Mikä on? kysyi sadanpäämies, tullen ovelle. - --- Ljahi ei ole täällä. - --- Kuinka ei ole? - --- Hän on mennyt maan sisään. Häntä ei ole missään. Jumal'avita, me -iskimme tulta eikä ole. - --- Sehän on mahdotonta. Kyllä atamani teille näyttää. Paennut vai -mitä? Oletteko te torkkuneet? - --- Ei, isä, emme me ole torkkuneet. Tältä puolelta ei hän ole päässyt -navetasta. - --- Hiljaa, älkää herättäkö atamania. Jos hän ei ole lähtenyt pakoon, -niin hän varmaan on jossakin täällä. Oletteko hakeneet kaikkialta? - --- Olemme. - --- Entä ullakolta? - --- Mitenkä hän olisi voinut sinne kiivetä, kun hän oli köysissä. - --- Hölmö, jollei hän olisi päässyt köysistä irti, niin hän olisi -täällä. Hakekaa parvelta, iskekää tulta. - -Jälleen säkenöivät kipinät. Sanoma levisi nopeasti kaikkien -vartioiden kesken. Kasakat juoksivat navettaa kohden kiireellä, joka -näin erinäisissä tapauksissa oli tavallinen. Kuului nopeita askelia, -nopeita kysymyksiä ja vielä nopeampia vastauksia. Neuvot risteilivät -toisiaan niinkuin miekat koskettavat toisiaan taistelussa. - --- Parvelle, parvelle! - --- Mutta vartioikaa ulkoa. - --- Älkää herättäkö atamania, sillä silloin käy hullusti. - --- Ei ole tikapuita. - --- Tuokaa sitten. - --- Ei ole missään. - --- Juoskaa tuvasta hakemaan, eiköhän siellä ole. Kirottu ljahi. - --- Kiivetkää nurkkia myöten katolle ja menkää katon kautta sisään. - --- Sinne ei pääse. Ja katto on jyrkkä ja altapäin laudoitettu. - --- Tuokaa keihäitä, menemme keihäitä myöten. Senkin koira, se on -vetänyt portaat ylös. - --- Tuokaa keihäitä! kaikui Holodyn ääni. - -Kasakat juoksivat hakemaan keihäitä ja toiset kurkistelivat sillaikaa -ullakkoa kohden. Aamun ensi kajastus tunki jo avonaisesta ovesta -navettaan ja sen epämääräisessä valossa saattoi nähdä mustan, -neliskulmaisen, äänettömän ullakonaukon. - -Alhaalta kuului lepytteleviä ääniä: - --- No, herra aatelismies, päästäkää alas portaat ja tulkaa itsekin. -Ettehän voi sinne noin sulkeutua. Mitä te kiusaatte ihmisiä, tulkaa -alas. - -Hiljaisuus. - --- Sinä olet viisas mies. Jos se sinut pelastaisi, niin jäisit -sinne istumaan, mutta koska se ei sinua pelasta, niin tulethan alas -vapaaehtoisesti, olethan sinä hyvä mies. - -Hiljaisuus. - --- Tulitpa alas tai et, niin kyllä me sinun kallosi nyljemme ja -heitämme sinut suinpäin lantakasaan. - -Herra Zagloba pysyi yhtä mykkänä kuunnellessaan uhkauksia kuin -mielistelyjäkin. Hän istui pimeydessä kuin myyrä kuopassaan, -valmistautuen vimmastuneena puolustamaan itseään. Sapeliaan hän vain -yhä lujemmin pusersi käsissään, hiljalleen läähättäen ja lukien -itsekseen rukouksia. - -Samassa tuotiin kolme keihästä, jotka sidottiin yhteen ja asetettiin -piikit aukkoa kohden. Herra Zagloban päähän pälkähti ajatus temmata -ne ylös, mutta samassa hän huomasi että katto saattaa olla liian -matala eikä hän kuitenkaan voi vetää niitä ylös koko pituudessaan. -Sitäpaitsi olisi heti tuotu uusia keihäitä. - -Tämän kestäessä oli koko navetta tullut täyteen kasakoita. Toiset -näyttivät päreillä valoa, toiset toivat riukuja ja vankkurien aisoja, -jotka kaikki kuitenkin osottautuivat liian lyhyiksi. Ne sidottiin -hihnoilla toisiinsa, sillä keihäitä myöten oli todella mahdoton -kiivetä ylös. Halukkaita ilmaantui heti. - --- Minä lähden! huusi jokin ääni. - --- Odotetaan tikapuita, sanoi Holody. - --- Koetetaanpa, isä, ensinnä keihäitä myöten. - --- Vasil kiipee, hän on kuin kissa. - --- No, yritä sitten! - -Toiset alkoivat laskea leikkiä. - --- Hei, varovaisesti! Hänellä on sapeli, saattaa panna sinulta pään -poikki, saatpa nähdä. - --- Hän ottaa sinua kallosta kiinni, vetää ylös luokseen ja -nuuhistelee sinua siellä kuin karhu. - -Vasil ei pelästynyt. - --- Hän tietää, sanoi hän, -- että jos hän koskee minuun vaikkapa -sormellaan, niin atamani ja te, veljet, kyllä tulette hänelle -kostamaan. - -Tämä oli varoitus herra Zagloballe, joka istui niin hiljaa ettei edes -mutissut. - -Mutta kasakat olivat, niinkuin tavallisesti käy sotamiesten kesken, -äkkiä tulleet hyvälle tuulelle, sillä koko kysymys oli alkanut heitä -huvittaa ja he laskivat yhä leikkiä Vasilista. - --- Jääpähän maailma yhtä hölmöä vähemmälle. - --- Ei hän tuolla ylhäällä välitä siitä, kuinka paljon me hänelle -maksamme sinun kaulastasi. Hän on rohkea mies. - --- On kuin onkin. Hän on täysi hullu ja piru tietää mikä hänestä -siellä ylhäällä jo on tullut. Hän on noita. Etpä tiedä, Vasil, -kehenkä sinun kourasi siellä osuu. - -Vasil, joka jo oli sylkenyt kämmeniinsä ja tarttunut keihäisiin, -pysähtyi äkkiä. - --- Ljahia vastaan lähden, mutta en pirua. Sillävälin oli kuitenkin jo -sidottu yhteen tikapuut ja asetettu ne aukolle. Niitä myöten oli paha -kiivetä, ne kun heti alkoivat taipua liitteistään. Ohuet poikkipuut -ritisivät jalkojen alla, heti kun niille alhaalla kokeeksi astuttiin. -Itse Holody astui nyt tikapuille, sanoen: - --- Saatpa nähdä, herra aatelismies, että tämä ei ole leikkiä. Koska -itsepäisesti tahdot istua siellä, niin istu vain, mutta älä koetakaan -puolustaa itseäsi, sillä kyllä me saamme sinut käsiimme, vaikkapa -meidän täytyisikin hajoittaa koko navetta. Ole nyt järkevä. - -Vihdoin tuli hänen päänsä aukon kohdalle ja kohosi verkalleen -ylemmäksi. Samassa kuului sapelin suhahdus. Kasakka kirkaisi -kauheasti, horjahti ja kaatui miestensä väliin, pää halki. - --- Lyö, lyö! kiljuivat kasakat. Navetassa nousi kauhea melu. Kuului -huutoa ja kirkunaa, mutta läpi tämän kaiken jyrisi herra Zagloban -ääni: - --- Haa, te varkaat, ihmissyöjät ja basiliskit! Minä tuhoan -teidät, te rupikonnat. Saatte tuntea ritarin käden, kun yöllä -käytte kunniallisten ihmisten kimppuun ja telkeätte aatelismiehen -navettaan. Senkin lurjukset, tulkaa vain kaksintaisteluun kanssani, -kaksintaisteluun, vaikkapa teitä tulisi kaksi yhtaikaa, tulkaappa, -niin lennätte suinpäin lantaan, sillä minä lyön pään poikki niin -totta kuin elän. - --- Lyö, lyö! huusivat kasakat. - --- Pannaan navetta tuleen! - --- Minä sytytän sen itse, te häränhännät, ja poltan teidät yhdessä -kanssani. - --- Kiivetkää useampia yhtaikaa! huusi eräs vanha kasakka. -- Pitäkää -kiinni tikapuista ja tukekaa keihäillä. Ottakaa olkilyhde päänne -ympäri ja sitten eteenpäin. Meidän täytyy saada hänet. - -Tämän sanottuaan hyökkäsi hän ylöspäin ja hänen kanssaan kaksi -toveria. Poikkipuut alkoivat luhistua, tikapuut taipuivat entistä -enemmän, mutta noin kaksikymmentä voimakasta kättä tarttui niihin, -tukien niitä keihäillä. Toiset hosuivat keihäänkärjillä aukkoon, -ehkäistäkseen sapelinlyöntejä. - -Muutaman hetken perästä putosi kolme uutta ruumista, päät alaspäin, -navettaan. - -Herra Zagloba, jota voitto oli innostuttanut, mylvi kuin puhvelihärkä -ja päästeli suustaan sellaisia kirouksia, ettei niiden kaltaisia -maailma vielä ollut kuullut ja että niitä kasakatkin varmaan olisivat -pelästyneet, jolleivät olisi olleet raivon vallassa. Muutamat -pistelivät keihäillään ullakon lattiaa, toiset kiipesivät ylös -tikapuita, vaikka aukossa odotti varma kuolema. Yhtäkkiä kuului -ovelta huuto ja navettaan ryntäsi itse Bohun. - -Hän oli lakitta päin, yllään ainoastaan paita ja roimahousut, kädessä -paljas sapeli. Hänen silmänsä kiiluivat. - --- Menkää katon kautta, senkin lurjukset! huusi hän. -- Repikää -olkikatto ja ottakaa hänet vangiksi elävänä. - -Mutta Zagloba mylvi hänet nähdessään: - --- Tule vain tänne, moukka, minä lyön sinulta pois sekä nenän että -korvat, kaulaasi en ota, sillä se kuuluu pyövelille. No, joko olet -käynyt pelkuriksi. Sitokaa köysiin tuo konna, niin saatte minulta -armon. Kuule sinä, hirtehinen, senkin juutalaissämpylä, pistäppä vain -pääsi tänne, no yritäppä, tervetuloa vain! Kyllä minä sinua kestitän -niin että muistat, sekä sinä että sinun isäsi perkele ja hänen -ystävättärensä sinun äitisi. - -Samassa alkoivat kattohirret rytistä. Nähtävästi olivat kasakat -päässeet katolle ja repivät juuri pois olkipeittoa. Zagloba kuuli -sen, mutta pelko ei vähentänyt hänen voimiaan. Hän oli ikäänkuin -juopunut tappelusta ja verestä. - --- Minä siirryn nurkkaan ja kuolen siellä, ajatteli hän. Mutta -samassa alkoi pihamaalta kuulua laukauksia ja kymmenkunta kasakkaa -riensi navettaan. - --- Isä, isä, huusivat he minkä jaksoivat, -- kuule... Herra Zagloba -ei ensi hetkessä käsittänyt, mitä oli tapahtunut ja ällistyi. Hän -katsoi alas aukosta: navetassa ei enään ole ketään. Kattokaan ei -enään rytissyt. - --- Mitä tämä on? Mitä on tapahtunut? huusi hän ääneensä. -- Haa, minä -ymmärrän: he aikovat sytyttää navettaa ja ampuvat sitävarten kattoon. - -Ulkoa kuului yhä kauheampaa melua ja kavioiden töminää. Laukauksiin -sekaantui ulvonaa ja teräksen helinää. Hyvä Jumala, eihän siellä vain -ole taistelu? mietti herra Zagloba, kurkistaen ulos lävestä, jonka -oli tehnyt kattoon. - -Hänen jalkansa nytkähtivät ilosta. - -Pihamaalla kiehui taistelu, tai oikeammin sanoen sai herra Zagloba -nähdä Bohunin kasakkain kauhean tuhon. He olivat joutuneet -äkkiarvaamattoman hyökkäyksen alaisiksi, heitä ammuttiin aivan -läheltä sekä päähän että rintaan, senjälkeen kun heidät ensin oli -tungettu aitoja, rakennusta ja latoja vastaan. Heitä iskettiin -miekoilla, hevosrintojen aalto työnsi heidät maahan, kaviot -tallasivat heidät ja niin sortuivat kasakat, voimatta tehdä juuri -ensinkään vastarintaa. Punaisiin väreihin puetut sotamiesrivit -hakkasivat hurjasti eteensä ja löivät pakenevat maahan, sallimatta -heidän järjestyä, käyttää sapeliansa, hengähtää tai edes päästä -satulaan. Vain muutamat yksityiset ryhmät puolustautuivat, toiset -koettivat keskellä mellakkaa ja savua sitoa irralle päästettyjä -satulavöitä, mutta heidät tuhottiin ennenkuin he ehtivät astua -jalukseen. Toiset taas, heittäen käsistään keihäät ja sapelit, -pakenivat hirsiaitaa kohden, takertuivat pölkkyjen väliin tai -hyppelivät yli aidan, rumasti huutaen ja ulvoen. Nuo onnettomat -luulivat, että itse ruhtinas Jeremi äkkiarvaamatta oli hyökännyt -heidän päällensä kuin kotka ja että koko hänen sotavoimansa -hakkaa heidät maahan. He eivät ehtineet tointua eivätkä katsella -ympärilleen. Voittajien huudot, sapelien kalske ja laukausten pauke -ajoivat heitä edellään kuin myrsky, ratsujen kuuma hengitys tuntui -heidän niskassaan. "Miehet, pelastakaa itsenne!" kuului joka taholta. -"Lyö, hakkaa!" vastasivat hyökkääjät. - -Vihdoin näki herra Zagloba pienen herra Wolodyjowskin seisovan -portilla kymmenkunnan sotamiehen etunenässä ja jakavan käskyjä -sekä äänellään että komentonuijallaan. Tuontuostakin ryntäsi hän -harmaan ratsunsa selässä keskelle mellakkaa ja minne hän vain oli -ehtinyt hevosensa kääntää siellä kaatui jo mies, ääntä päästämättä. -Mestarien mestari oli totisesti herra Wolodyjowski, sotilas vereltään -ja hengeltään. Hänen silmänsä hallitsivat kaiken aikaa taistelun -kulkua, välistä teki hän siellä täällä korjauksia, palasi entisille -jäljilleen ja tarkasti, sekä antoi samassa taasen ohjauksia, aivan -niinkuin soittokunnan johtaja välistä itse ottaa osaa soittoon, -välistä taasen lakkaa soittamasta, herkeämättä valvoakseen -kokonaisuutta ja sitä että jokainen yksityinen pitäisi huolta -osastaan. - -Tämän nähdessään alkoi herra Zagloba tömistellä lautoja -navetanparvella niin että tomupilvet nousivat. Hän taputti käsiään ja -mylvi. - --- Hakkaa niitä koiria, lyö ja surmaa, nylje, huitaise pää poikki, -kaada maahan, lyö, surmaa! Ryntää eteenpäin vain, lyö niitä -sapelilla, tuhoa ne! - -Näin huusi herra Zagloba ja huhtoi käsillään. Hänen silmänsä olivat -ponnistuksesta aivan veristyneet, hetkeksi tummeni maailma hänen -edessään, mutta kun hän taasen sai näkönsä takaisin, oli hänen -edessään vieläkin kauniimpi näytelmä. Tuolla, muutaman kymmenen -kasakan keskellä kiiti hevosen selässä Bohun kuin salama, lakitta -päin, paitahihoillaan ja roimahousuissa, hänen jäljessään taas -sotamiestensä etunenässä pieni herra Wolodyjowski. - --- Lyö, huusi Zagloba, -- se on Bohun! - -Mutta ääni ei kantanut sinne asti. Bohun oli kasakkoineen päässyt -aitauksen tuolle puolen ja samoin herra Wolodyjowski. Muutamat -kasakat olivat jääneet jälkeen, toisten hevoset olivat ajossa -kompastuneet. Herra Zagloba näki Bohunin päässeen tasangolle ja -samoin herra Wolodyjowskin. Yhtäkkiä he menivät hajalle, kasakat -pakenivat ja sotamiehet ajoivat heitä takaa. Alkoi mieskohtainen -takaa-ajo. Zagloba pidätteli henkeänsä, hänen silmänsä olivat -pullistumaisillaan ulos kuopistaan, sillä mitä hän näkeekään? Tuolla -ajaa herra Wolodyjowski Bohunin kintereillä aivan kuin ajokoira -villisian niskassa, kasakka kääntää päätään, vetää esiin sapelinsa... -"He tappelevat!" huutaa Zagloba. Hetki vielä ja Bohun kaatuu -hevosineen, mutta herra Wolodyjowski ratsastaa hänen ylitsensä, -kiitäen toisten perässä. - -Bohun on kuitenkin hengissä, sillä hän nousee maasta ja juoksee -tiheiden pensaiden peittämiä kallioita kohden. - --- Ota kiinni, ota kiinni, se on Bohun! huutaa herra Zagloba. - -Samassa kiitää esiin uusi kasakkajoukko, joka tähän asti on -piiloitellut kallioiden toisella puolen ja nyt, menetettyään -suojansa, hakee uutta pakotietä. Sen jäljessä, muutaman sadan -askeleen päässä ryntäävät sotamiehet. Kasakkajoukko saavuttaa -Bohunin, ympäröi hänet ja vie muassaan. Vihdoin se katoaa näkyvistä -syvänteen mutkiin ja samaa tietä katoavat näkyvistä myöskin -sotamiehet. - -Herra Zagloba laski alas tikapuut, lähti pois ullakolta ja, päästyään -navetasta pihamaalle, virkkoi: - --- Olen vapaa... - -Sen sanottuan hän alkoi katsella ympärilleen. Pihalla makasi paljon -kasakoitten ruumiita ja kymmenkunta sotamiestä. Zagloba asteli -verkalleen ruumiiden välitse, tarkoin katsellen jokaista. Vihdoin -polvistui hän erään ruumiin ääreen. - -Hetken perästä hän nousi, lakkinen kenttäpullo kädessä. - --- Täynnä! mutisi hän. - -Ja vietyään pullon huulilleen hän taivutti päätään. - --- Ei ole hullumpaa! - -Hän katsoi jälleen ympärilleen ja toisti, mutta paljon lujemmalla -äänellä: - --- Olen vapaa! - -Senjälkeen meni hän majaan. Kynnyksellä hän kohtasi kasakkain -murhaaman vanhan tynnyrintekijän ruumiin. Hän katosi tupaan. Kun -hän tuli ulos, loisti hänen kupeillaan lantaan tahraantuneen viitan -ympärillä Bohunin runsaasti kullalla ommeltu vyö, vyössä riippui -puukko, jonka kahvassa välkkyi suuri rubiini. - --- Jumala on kuin onkin palkinnut miehuuden, sillä vyökukkarokin -on aika täynnä. Ah, sinä senkin likainen ryöväri! Minä toivon kuin -toivonkin, että hän ei pääse pakoon. Mutta se pieni veitikka -- -kuulat hänet tappakoot! -- se on äkäinen kuin vapsahainen. Kyllähän -minä tiesin hänen olevan hyvän sotamiehen, mutta että hän sillä -lailla ahdistaisi Bohunia -- sitä minä en olisi uskonut. Siinä -pienessä ruumiissa asuu suuri rohkeus ja voima. Bohunhan olisi voinut -kantaa häntä kainalossaan kuin vuohenpoikasta. Sellainen hiton mies! -Suokoon Jumala hänelle onnea, varmaan ei hän tuntenut Bohunia, sillä -kyllä hän muuten olisi tehnyt hänestä lopun. Hyi olkoonkin, kuinka -täällä haisee ruudilta, aivan sieraimia kutittaa. Mutta totisesti -minä nyt selvisin sellaisesta pälkähästä, etten koskaan ole mokomassa -ollut. Jumalan kiitos! Mutta että hän sittenkin saattoi sillä tavalla -ahdistaa Bohunia. Minunpa täytyy kuin täytyykin lähemmin tarkastaa -tuota Wolodyjowskia, sillä siinä miehessä piilee itse piru. - -Näin puhuessaan istuutui herra Zagloba navetan kynnykselle -odottamaan. Vihdoin tulivat kaukaa tasangolta näkyviin löylytyksestä -palaavat sotamiehet ja heidän etunenässään ratsasti herra -Wolodyjowski. Nähdessään Zagloban kiiruhti hän kulkua ja riensi, -hypättyään hevosen selästä maahan, häntä kohti. - --- Vieläkö minun silmäni todella näkevät teidät täällä? kysyi hän jo -kaukaa. - --- Minut omassa persoonassani, sanoi herra Zagloba. -- Jumala teitä -palkitkoon, että tulitte avukseni. - --- Jumalan kiitos että ehdin ajoissa, vastasi pieni ritari, iloissaan -painaen herra Zagloban kättä. - --- Mutta mistä te saitte tietää, että täällä olin joutunut kiipeliin? - --- Talonpojat tästä asumuksesta toivat minulle sanan. - --- Ja minä kun luulin, että he olivat minut pettäneet. - --- Mitä vielä, he ovat kunnon ihmisiä. Tuskinpa täältä jäi eloon -muita kuin sulhanen ja morsian. Miten muun hääväen on käynyt, sitä en -tiedä. - --- Jos he eivät ole pettureita, niin kasakat ovat heidät surmanneet. -Isäntä itse makaa kuolleena majansa edessä. Mutta vähät siitä, -sanokaappa onko Bohun hengissä vai pääsikö hän pakoon? - --- Olikos se Bohun? - --- Juuri sama -- lakiton mies, paitahihaisillaan ja roimahousuissa, -se jonka kaadoitte hevosineen päivineen. - --- Minä iskin häntä kämmeneen. Olipa, Jumala paratkoon, paha, etten -tuntenut häntä. Mutta te, hyvä herra Zagloba, mitäs te olette tehnyt -täällä? - --- Mitäkö minä olen tehnyt? toisti herra Zagloba. -- Käykääppä -katsomaan, herra Michal. - -Sen sanottuaan otti hän Wolodyjowskia kädestä ja vei hänet navettaan. - --- Katsokaappas, sanoi hän. - -Herra Wolodyjowski ei hetken aikaan nähnyt mitään, sillä hän tuli -valosta. Mutta kun hänen silmänsä olivat hiukan tottuneet pimeyteen, -niin hän huomasi ruumiit, jotka liikkumattomina makasivat lannassa. - --- Ja kuka on tappanut nuo miehet? kysyi hän hämmästyneenä. - --- Minä, sanoi Zagloba. -- Koska kysytte mitä olen tehnyt, niin -tahdoin näyttää. - --- Jopa nyt jotakin! sanoi nuori upseeri, käännellen päätään. -- -Mutta miten te olettekin menetellyt? - --- Puolustin itseäni tuolla ylhäällä ja he rynnistivät minua vastaan -alhaalta ja katon kautta. En tiedä kauvanko sitä kesti, sillä -ihminen ei taistelussa laske aikaa. Bohun oli täällä, Bohun julmine -joukkoineen, kaikki valittua väkeä. Kyllä hän muistaa teidät ja kyllä -hän muistaa minutkin. Toisella kerralla saatte kuulla kuinka jouduin -vangiksi, mitä olen saanut kestää ja kuinka minä haukuin Bohunin. -Kyllä me kiistelimme myöskin kielillämme. Mutta nyt olen niin uupunut -ja _tatigatus_, että tuskin pysyn pystyssä. - --- No, toisti herra Wolodyjowski, -- täytyy tunnustaa, että olette -ollut miehuullinen. Mutta sen minä sanon, että te olette parempi -sapelinheiluttajana kuin päällikkönä. - --- Herra Michal, sanoi Zagloba, -- nyt ei ole väittelemisen aika. -Kiittäkäämme mieluummin Jumalaa siitä, että hän on tänään suonut -meille niin suuren voiton, voiton, jonka muisto ei äkkiä himmene -mielistämme. - -Herra Wolodyjowski katsahti hämmästyneenä Zaglobaan. Hänestä oli näet -tähän asti tuntunut siltä kuin hän olisi saanut tuon voiton, jonka -herra Zagloba nähtävästi nyt tahtoi jakaa hänen kanssaan. - -Mutta hän, kuten sanottu, vain loi katseen Zaglobaan, käänsi päätään -ja sanoi: - --- Olkoon niin. - -Hetken perästä ratsastivat molemmat ystävät yhdistyneitten -osastojensa etunenässä Jarmolinceä kohden. - -Zagloban miehistä oli tuskin keitään kaatunut, koska he, yllätettyinä -nukkumassa, eivät tehneet vastarintaa ja koska Bohun, joka oli -lähetetty vartavasten ottamaan vankeja, käski ottaa heidät elävinä, -murhaamatta ketään. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Vaikka Bohun oli sekä miehuullinen että varovainen päällikkö, niin -ei hänellä kuitenkaan ollut onnea sillä retkellä, jolle hän oli -lähtenyt ennenmainittua, ruhtinas Jeremin divisionaksi luultua -osastoa vastaan. Hän ainoastaan tuli vakuutetuksi siinä uskossa, että -ruhtinas todella koko voimallaan oli lähtenyt liikkeelle Krywonosia -vastaan, sillä niin olivat hänelle kertoneet herra Zagloban vangiksi -otetut sotamiehet, jotka itse lujasti uskoivat ruhtinaan marssivan -heidän perässään. Onnettoman atamanin ei nyt auttanut muuta kuin -kiireesti peräytyä Krywonosin luo. Tämä yritys ei kuitenkaan ollut -helppo. Kolmanteen päivään mennessä retken alusta lukien oli hänen -ympärillään vain vähän yli kaksisataa kasakkaa. Muut olivat joko -kaatuneet taistelussa, haavoitettuina jääneet taistelukentälle, -tai harhailivat vielä rotkoissa ja kaislikoissa, tietämättä mitä -tehdä, miten palata, minne mennä. Eikä tämäkään joukkonen enään -ollut ehdottomasti varma, sillä lyötynä, demoralisoituna ja -pelästyneenä se oli valmis pakenemaan ensimäisen hälyn syntyessä. Ja -nämä olivat kuitenkin kasakkain valiojoukkoa. Parempia sotamiehiä -tuskin saattoi löytää koko Siczistä. Kasakat eivät tietäneet kuinka -pienellä joukolla Wolodyjowski oli hyökännyt heidän kimppuunsa, -eikä, että hän vain äkkiarvaamatta ryntäämällä nukkuvien ja -valmistumattomien niskaan, oli saattanut tuottaa heille niin suuren -tappion. He uskoivat lujasti, että olivat tekemisissä, jollei juuri -itse ruhtinaan, niin ainakin mahtavan, monta kertaa lukuisamman -etujoukon kanssa. Bohun sihisi kuin tuli, käsi ruhjottuna, koko -ruumis ratsun tallaamana, sairaana ja lyötynä. Hän oli päästänyt -käsistään verivihollisensa ja heikontanut omaa mainettansa, sillä -samat kasakat, jotka päivää ennen tappiota olisivat sokeasti -seuranneet häntä Krimille, vaikkapa helvettiin ja itse ruhtinasta -vastaan, olivat nyt kadottaneet uskonsa ja rohkeutensa sekä -ajattelivat vain sitä kuinka pelastaisivat nahkansa tästä tuhosta. -Ja kuitenkin oli Bohun tehnyt kaikki mitä johtajan tulee tehdä, hän -ei ollut laiminlyönyt mitään, hän oli asettanut vartioita asumuksen -ympärille ja levännyt vain sentähden, että hevoset, jotka olivat -melkein yhtämittaa tulleet Kamieniecista, eivät enään jaksaneet -kulkea eteenpäin. Mutta herra Wolodyjowski, jonka nuori elämä oli -kulunut ainaisissa väijytyksissä ja hyökkäyksissä tatareja vastaan, -oli tullut vartioston likeisyyteen kuin susi yöllä ja temmannut -esiin miehet ennenkuin he ehtivät huutaa tai ampua, sekä hyökännyt -niin taitavasti, että hän, Bohun, oli ehtinyt paeta, yllään vain -roimahousut ja paita. Kun hurjapää tätä ajatteli, niin pimeni maailma -hänen silmissänsä, hänen päätään huimasi ja epätoivo puri hänen -sydäntänsä niinkuin raivohullu koira. Hän, joka oli Mustallamerellä -hyökännyt turkkilaisten kaleerien päälle, hän joka oli ajanut takaa -tatarilaisia aina Perekopiin asti ja pitänyt khanille ilotulitusta -polttamalla hänen alamaistensa kyliä, hän joka aivan ruhtinaan käden -ulottuvilla, aivan Lubnien likeisyydessä, Wasilowkassa oli tuhonnut -yhden hänen rykmenttinsä, hän oli ollut pakoitettu pakenemaan -paitahihaisillaan ja lakitta päin -- ja vielä ilman sapelia, sillä -senkin hän oli kadottanut kahakassa ritarin kanssa. Siksipä Bohun -pysähdys- ja levähdyspaikoilla, kun kukaan ei ollut näkemässä, kävi -kiinni päähänsä ja huusi: missä on minun kasakkakunniani, missä on -minun sapeli-ystävättäreni? Ja näin huutaessa valtasi hänet villi -hulluus ja hän joi itsensä tunnottomaksi, jonka jälkeen hän tahtoi -mennä ruhtinasta vastaan, rynnätä koko hänen sotavoimansa päälle -- -sekä tuhota itsensä ja iäksi kadota ihmisten ilmoilta. - -Hän tahtoi tätä, mutta hänen miehensä eivät tahtoneet. "Siellä -lyödään kuoliaaksi, isä kulta, emme me lähde!" vastasivat -he hänen raivoisiin kehoituksiinsa. Synkästi ja turhaan hän -hulluudenkohtauksissaan iski heitä sapelilla ja ampui pistolillaan -tervaa heidän kasvoihinsa -- he eivät tahtoneet eivätkä lähteneet. - -Oli aivan kuin maa olisi luisunut pois atamanin jalkojen alta, sillä -tähän eivät hänen onnettomuutensa vielä loppuneet. Peläten, että -häntä todennäköisesti ajetaan takaa, jos hän lähtee suoraan etelään -päin, ja luullen, että Krywonos oli jo luopunut piirityksestään, -hyökkäsi Bohun itää kohden ja törmäsi siellä herra Podbipientan -osastoa vastaan. Mutta valppaana kuin kurki ei herra Longinus -Podbipienta antanutkaan käydä kimppuunsa, vaan hyökkäsi itse ensinnä -ja löi hajalle Bohunin joukon sitä helpommin, kun kasakat eivät -olleet halukkaat taistelemaan, sekä jätti vihollisosaston herra -Skrzetuskin käsiin, joka tuhosi sen niin perinpohjin, että Bohun, -kauvan harhailtuaan aroilla, tuskin kymmenkunta ratsua matkassaan, -vihdoin vailla kunniaa, vailla entisiä kasakoitaan, saalista ja -vankeja saapui Krywonosin luo. - -Mutta Krywonos, joka muuten oli niin hirveä alaisilleen, kun -vastoinkäyminen oli heitä kohdannut, ei tällä kertaa ensinkään -suuttunut. Hän tiesi omasta kokemuksesta, mitä on olla tekemisissä -Jeremin kanssa ja lohduttelikin, vieläpä rauhoitti Bohunia. Kun tämä -sai kovan kuumeen, käski hän hoitaa ja parantaa häntä sekä vaalia -kuin silmäterää. - -Sillävälin olivat ruhtinaan neljä ritaria, levitettyään seuduille -pelkoa ja kauhua, onnellisesti ehtineet palata Jarmolinceen, missä -he viipyivät muutaman päivän, jotta miehet ja hevoset saisivat -levätä. Kokoontuneina samaan kortteeriin teki kukin vuorostaan herra -Skrzetuskille tiliä kaikesta mikä oli häntä kohdannut ja mitä hän -oli toimittanut. Lopuksi asettuivat he maljan ääreen, toverillisesti -juttelemalla keventääkseen sydäntään ja tyydyttääkseen toinen -toistensa uteliaisuutta. - -Mutta nyt sai tuskin kukaan muu suunvuoroa herra Zaglobalta. Hän ei -tahtonut kuunnella, hän halusi vain että häntä kuunneltaisiin, sillä -hänestä tuntui, että hänellä on enimmän kerrottavaa. - --- Hyvät herrat, sanoi hän, -- minä jouduin vankeuteen, se on aivan -totta, mutta onnen pyörä kieppuu. Bohun on koko elämänsä iän lyönyt -muut, mutta tällä kertaa me löimme hänet. Niin käy tavallisesti -sodassa, että tänään pehmität sinä toisen nahkaa ja huomenna -peitotaan omaa nahkaasi. Mutta Bohunia rankaisi Jumala siitä, että -hän oli hyökännyt meidän, vanhurskaan unessa sikeästi nukkuvien -päälle ja herättänyt meidät konnamaisella tavalla. Hohhoh, hän -luuli pelästyttävänsä minut inhoittavalla haukkumisellaan, mutta -minäpä sanon teille, hyvät herrat, että kun minä pusersin häntä, -niin hän heti kadotti rohkeutensa, hämmentyi ja puhui asioita, -joita ei itsekään olisi tahtonut ihmisten tietoon. Vaan mitäpäs -niistä kertoilee. Jollen minä olisi joutunut vangiksi, niin emme -olisi herra Michalin kanssa yhdessä tulleet toimittaneiksi hänelle -tappiota -- sanon yhdessä, sillä tässä jutussa on minullakin ollut -tärkeä osani, _magna pars fui_, sen minä väitän kuolemaani asti, niin -totta kuin Jumala minulle terveyttä antakoon. Minä toistan siis: -jollemme yhdessä herra Michalin kanssa olisi lyöneet häntä, niin ei -herra Podbipienta olisi saanut tilaisuutta iskeä häntä kantapäihin -eikä myöskään herra Skrzetuski, ja vihdoin: jollemme me olisi häntä -tuhonneet, niin hän olisi tuhonnut meidät ja jollei tämä kaikki olisi -tapahtunut, niin kenen syy se olisi ollut? - --- Olettepa te aika kettu, sanoi herra Longinus, -- täällä heilutatte -häntää, tuolla pujahdatte tiehenne ja aina vain pelastatte nahkanne. - --- Tyhmä ajokoira juoksee häntänsä perässä, sillä sitä ei hän saa -kiinni eikä vainullansa voita mitään ja lopulta menettää koko -vainunsa. Paljonko te kadotitte miehiä? - --- Kaikkiaan kaksitoista ja muutamia haavoittui, ei meitä pahasti -lyöty. - --- Entä te, herra Michal? - --- Noin kolmekymmentä, sillä minä tein hyökkäyksen äkkiarvaamatta. - --- Ja te, herra päällikönsijainen? - --- Yhtä monta kuin herra Longinus. - --- Ja minä kaksi. Sanokaappa itse kuka on paras johtaja. Katsokaappas -nyt: minkätähden me tulimme tänne? Tekemään ruhtinaalle palvelusta, -nimittäin sieppaamaan tietoja Krywonosista. Ja nyt minä sanon -herroille, että minä ensimäisenä sainkin hänestä tietoja, vieläpä -parhaimmasta lähteestä, nimittäin itse Bohunilta. Ja nyt minä tiedän, -että Krywonos on Kamieniecin luona, mutta aikoo jättää piirityksen, -sillä pelkuruus on mennyt hänen luihinsa. Tämä nyt yleisistä -asioista. Mutta minä tiedän vielä muutakin, josta nousee ilo teidän -sydämiinne ja josta en ole vielä tähän saakka puhunut, koska tahdoin, -että yhdessä siitä neuvottelisimme. Sitäpaitsi olen tähän saakka -ollut kipeänä, rasitukset kun olivat minut murtaneet ja sisälmykseni -kun olivat nousseet kapinaan, sentähden että nuo ryövärit olivat -sitoneet minut liekaan. Luulin jo saavani sisuksiini verenvuodon. - --- Kertokaappa Jumalan tähden! huudahti Wolodyjowski. -- Ettehän vain -ole kuullut mitään meidän onnettomasta ruhtinattarestamme? - --- Olenpa niinkin, Jumala häntä siunatkoon, sanoi Zagloba. - -Herra Skrzetuski nousi seisaalleen ja istahti taasen samassa. Ja -syntyi sellainen hiljaisuus, että saattoi kuulla hyttysten yninän -akkunaa vastaan, kunnes herra Zagloba jälleen alkoi puhua. - --- Hän elää, sen tiedän varmaan, ja hän on Bohunin käsissä. Hyvät -herrat, nuo kädet ovat kauheat, mutta Jumala ei kuitenkaan ole -sallinut vääryyden tai häpeän kohdata neitoa. Hyvät herrat, sen on -itse Bohun sanonut minulle ja hän kyllä olisi ollut valmis mieluummin -kerskaamaan päinvastaisesta asiaintilasta. - --- Kuinka se on mahdollista, kuinka se on mahdollista? kysyi -kuumeisesti Skrzetuski. - --- Jos valehtelen, niin salama minut tappakoon! vastasi Zagloba -arvokkaan näköisenä. -- Onhan kysymys pyhästä asiasta. Kuulkaa nyt -mitä Bohun minulle sanoi, kun hän jo ennenkuin olin hänet löylyttänyt -tahtoi kiusoitella minua. "Luulitkos sinä", sanoi hän, "että toit -neidon Bariin talonpoikaa varten ja että minä olisin talonpoika siinä -mielessä, että hänet väkivallalla orjuuttaisin. Hänet vihitään minuun -Kiovan kirkossa ja munkit laulavat ja kolmesataa kynttilää palaa ja -kaikki tämä tapahtuu minua, atamania ja hetmania varten." Ja hän -laski jalkansa minun päälleni ja uhkasi minua veitsellä, luullen -siten peloittavansa minua. Mutta minä sanoin hänelle, että on paras -peloitella koiria. - -Skrzetuski oli jo tointunut, hänen munkinkasvonsa kirkastuivat ja -niissä kuvastui vuorottain pelko, toivo, ilo ja epävarmuus. - --- Mutta missä hän sitten on, missä hän on? kysyi hän kuumeisesti. -- -Jos olette saanut tietää senkin, niin olette itse taivaan lähettiläs. - --- Sitä hän ei minulle sanonut, mutta minä sen kyllä arvaan. -Huomatkaa, hyvät herrat, että hän aina teki minulle kiusaa, ennenkuin -olin ehtinyt hänet löylyttää ja tuli silloin muun muassa sanoneeksi: -"Ensinnä vien minä sinut Krywonosin luo ja sitten kutsuisin sinut -häihin, jollei nyt olisi sota, mutta nyt siirtyvät häät myöhemmäksi." -Huomatkaa, hyvät herrat: nyt ei vielä ole aika, mutta myöhemmin -asiasta tulee tosi. Toiseksi, huomatkaa myöskin: ensinnä mennään -Krywonosin luo, sitten häihin. Siis: neiti ei ole Krywonosin luona, -vaan jossakin kauvempana, minne sota ei ulotu. - --- Te olette kultainen mies, huudahti Wolodyjowski. - --- Minä ajattelin ensinnä, sanoi Zagloba, hyvillään tunnustuksesta, --- että ehkäpä Bohun on lähettänyt hänet Kiovaan, mutta sitten -päättelin, että koska hän sanoi lähtevänsä neidon kanssa häihin -Kiovaan, niin se tietysti merkitsee, että neito ei ole siellä, ja -hän tietysti onkin liian viisas viedäkseen tytön sinne, sillä jos -Chmielnicki marssisi Punavenäjälle päin, niin voisivat liettualaiset -joukot helposti vallata Kiovan. - --- Se on aivan totta! huudahti herra Longinus. -- Niin totta kuin -Jumalan nimi on minulle kallis, vaihettaisi moni mies mielellään -järkeä teidän kanssanne. - --- Mutta minäpäs en vaihettaisikaan joka miehen kanssa, -sillä voisihan sattua, että saisin järjen asemasta pelkkiä -valkokaalinlehtiä, joita, kuten tunnettu, löytyy Liettuassa yllin -kyllin. - --- Hän alkaa jo taas entiseen tapaansa. - --- Suvaitkaa minun lopettaa. Kun siis neiti ei ole Krywonosin luona -eikä Kiovassa, niin missä hän sitten on? - --- Jokos tuli solmu? - --- Jos te sen arvaatte, niin sanokaa pian, sillä minä olen kuin -tulessa! huudahti Skrzetuski. - --- Jampolin takana, virkkoi Zagloba ja pyöräytti voitoniloisena -tervettä silmäänsä. - --- Mistäs te sen tiedätte? kysyi Wolodyjowski. - --- Mistäkö tiedän? Kuulkaa nyt: minä istuin navetassa, sillä tuo -ryöväri oli käskenyt sulkea minut navettaan -- söisivätpä hänet -senkin teon takia siat! -- ja seinän takana juttelivat kasakat -keskenään. Minä panen korvani seinää vastaan ja mitä minä kuulenkaan? -Yksi sanoo: "Nyt nähtävästi atamani lähtee Jampolin tuolle puolen." -Ja toinen lisää: "Pidä suusi kiinni, jos pääsi on sinulle rakas." -Annanpa pääni pantiksi, että tyttöä säilytetään Jampolin tuolla -puolen. - --- Toden totta, siellä hän on! huudahti Wolodyjowski. - --- Villeille Kentille Bohun varmaankaan ei ole vienyt neitoa, vaan -on hän minun järkeni mukaan piiloittanut hänet jonnekin Jampolin -ja Jahorlikin välille. Olen minäkin kerran käynyt niillä tienoin, -silloin kun kuninkaalliset ja khanin tuomarit siellä kokoontuivat. -Jahorlikissahan, hyvät herrat, niinkuin tiedätte, istutaan oikeutta -anastettuja karjoja koskevista rajariidoista, jollaisista riidoista -ei koskaan tule puutetta. Pitkin koko Dniesterin vartta on paljon -rotkoja, piilopaikkoja ja tiheikköjä, ihmiset elävät siellä -taloissaan tuntematta kenenkään yliherruutta, ympärillään aro ja -lähin naapuri jossakin näkymättömän matkan päässä. Tuollaisten -villien erakkojen luo Bohun varmaan on tytön kätkenyt, sillä sinne -hän turvallisimmin saattoi hänet jättää. - --- Hyvä, mutta mitenkä nyt pääsemme sinne, kun Krywonos sulkee meiltä -tien? sanoi herra Longinus. -- Jampolkin on, kuten juuri sain kuulla, -ryövärien pesänä. - -Tähän vastasi Skrzetuski: - --- Vaikka minun pitäisi menettää kaulani kymmenen kertaa, niin minä -pelastan hänet! Lähden sinne valepuvussa ja Jumalan avulla minä -löydän hänet. - --- Minä lähden kanssasi, Jan, sanoi herra Wolodyjowski. - --- Ja minä seuraan kerjäläisukkona, teorba matkassani. Uskokaa pois, -hyvät herrat, että minulla teidän joukossanne on enimmän kokemusta, -_experientiaa_. Mutta koska teorba jo inhoittaa minua, otan ehkä -sensijaan säkkipillin. - --- Enköhän minäkin kelpaa johonkin, hyvät veljet? sanoi herra -Longinus. - --- Varmaan, vastasi herra Zagloba. -- Koska meidän täytyy kulkea -Dniesterin yli, niin te saatte kantaa meidät joen poikki, niinkuin -pyhä Christophorus. - --- Kiitän teitä sydämestäni, sanoi Skrzetuski, -- ja otan -mielihyvällä vastaan apunne. Vastoinkäymisessä ei mikään tule -parempaan tarpeeseen kuin uskolliset ystävät, joita, kuten näen, -kaitselmus ei ole minulta riistänyt. Suokoon Jumala minun palkita -teidän palveluksenne terveydelläni ja omaisuudellani. - --- Me olemme kaikki kuin yksi mies, huudahti Zagloba. -- -Yksimielisyys on Jumalalle otollinen ja saatte nähdä, ettei meidän -kauvan tarvitse odottaa vaivojemme hedelmiä. - --- Minulla ei siis enään ole jäljellä muuta, virkkoi hetken perästä -Skrzetuski, -- kuin saattaa lippukuntani takaisin ruhtinaan luo -ja sitten lähteä teidän kanssanne matkalle. Me kuljemme pitkin -Dniesteriä, kauvas Jampolia kohden, aina Jahorlikiin asti, ja etsimme -kaikkialta. Mutta jos, kuten toivon, Chmielnicki jo on tuhottu -- tai -ainakin hän on sitä ennenkuin tulemme ruhtinaan luo, niin silloin ei -valtion palveluskaan enään ole meillä esteenä. Lippukunnat varmaan -lähtevät Ukrainaan tukahuttamaan kapinaa, mutta siellä ne kyllä -tulevat toimeen ilman meitäkin. - --- Odottakaappa sentään, hyvät herrat, sanoi Wolodyjowski, -- -Chmielnickin jälkeen tulee varmaan Krywonosin vuoro. Ehkäpä siis -saamme lippukuntinemme lähteä Jampolia kohden. - --- Ei, meidän täytyy olla siellä aikaisemmin, virkkoi Zagloba, -- -mutta kaikkein ensimäiseksi täytyy toimittaa liput takaisin, jotta -meillä olisi vapaat kädet. Minä toivon myöskin, että ruhtinas tulee -olemaan meihin tyytyväinen. - --- Varsinkin teihin. - --- Aivan niin, sillä minä tuon hänelle parhaimmat tiedot. Uskokaa -pois: minä toivon palkintoa. - --- Lähdemmekö siis matkaan? - --- Meidän täytyy levätä huomiseen asti, sanoi Wolodyjowski. -- -Muuten antakoon Skrzetuski käskyt, hänhän täällä on johtaja. -Tahtoisin kuitenkin varoittaa lähtemästä tänään, sillä silloin tulee -hevosistamme kerrassaan loppu. - --- Minä tiedän, että se on mahdotonta, sanoi Skrzetuski, -- mutta -luullakseni huomenna, kun hevoset ovat saaneet hyvät appeet, voimme -lähteä liikkeelle. - -Seuraavana päivänä lähdettiinkin liikkeelle. Ruhtinaan määräysten -mukaan tuli heidän palata Zbaraziin. Lähdettiin siis Kuzminia kohti -Felsztynin ohi Woloczyskaan päin ja sieltä vei Chlebanowkaan menevä -vanha maantie Zbaraziin. Tie oli alinomaisen sateen vaikutuksesta -huono, mutta rauhallinen, ja vain herra Longinuksen osalle, joka -sadan ratsumiehen kanssa kulki edellä, tuli hajoittaa muutamia -metelöitsijäparvia, jotka olivat kokoontuneet valtion sotajoukkojen -selkäpuolelle. Vasta Woloczyskassa asetuttiin yölevolle. - -Tuskin oli joukko kuitenkaan pitkän matkan jälkeen ehtinyt -päästä makeaan uneen, kun miehet hälytettiin hereille ja vartiat -ilmoittivat, että jokin ratsuosasto lähenee. Pian saapui sentään -tieto, että tulijat ovatkin Wierszulin lippukuntaa, siis omaa väkeä. -Zagloba, herra Longinus ja pikku Wolodyjowski kokoontuivat heti -Skrzetuskin tupaan ja heidän jälkeensä ryntäsi tuulispäänä sisään -keveän ratsuväen upseeri aivan hengästyksissään ja kokonaan loan -peitossa. Nähdessään upseerin, huudahti herra Skrzetuski: - --- Wierszul! - --- Minä juuri, vastasi saapunut, tuskin saaden henkeään kulkemaan. - --- Ruhtinaan luotako? - --- Niin, olen aivan tukahtumaisillani. - --- Mitä tietoja? Onko Chmielnicki jo mennyttä? - --- Puola... on... mennyttä. - --- Kristuksen haavain nimessä, mitä te puhutte? Olemmeko kärsineet -tappion? - --- Tappio... häpeä... Ilman taistelua... Pakokauhu... oi, oi! - --- Vaikea on uskoa omia korviaan. Sanokaa, sanokaa, Jumalan nimessä? -Ylipäällikötkö...? - --- He ovat paenneet. - --- Missä on ruhtinas? - --- Hän poistuu... Ilman sotajoukkoa...! Minä tulen ruhtinaan -lähettinä... Hän käski... heti lähteä Lembergiin... Meitä ajetaan -takaa. - --- Kuka? Wierszul, Wierszul, tule toki järkiisi, mies. Kuka? - --- Chmielnicki -- -- tatarilaiset... - --- Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen! huudahti Zagloba. -- Maa -halkeaa. - -Mutta Skrzetuski käsitti jo miten oli käynyt. - --- Kysymykset tuonnemmaksi, sanoi hän. -- Nyt ratsun selkään! - --- Satulaan, satulaan! - -Ratsujen kaviot Wierszulin tatarien alla kopisivat jo akkunoiden -edessä. Asukkaat, jotka olivat sotajoukon tullessa heränneet, -lähtivät ulos asunnoistaan lyhdyt ja soihdut käsissä. Tieto lensi -kuin salama yli koko kaupungin. Alettiin heti soittaa hälytyskelloja, -äsken vielä hiljainen kauppala kaikui nyt melua, kavioiden kapsetta, -komentohuutoja ja juutalaisten hälinää. Asukkaat halusivat lähteä -pakoon sotajoukon mukana, hevosia alettiin valjastaa rattaiden -eteen ja niihin kuormitettiin lapsia, naisia, patjoja. Pormestari -muutaman porvarin etunenässä tuli rukoilemaan Skrzetuskia, ettei hän -lähtisi edellä, vaan saattaisi asukkaat vaikkapa Tarnopoliin. Mutta -herra Skrzetuski ei edes kallistanut korvaansa hänen puheilleen, -sillä olihan hän saanut nimenomaisen käskyn mitä kiireimmin lähteä -Lembergin. - -He lähtivät siis liikkeelle ja vasta matkalla tyynnyttyään kertoi -Wierszul mitä oli tapahtunut. - --- Niin kauvan kuin Puola on ollut pystyssä, sanoi hän, -- ei se -ole kärsinyt sellaista tappiota. Eivät Cecora, Keltaiset Vedet eikä -Korsun ole mitään tämän rinnalla. - -Mutta Skrzetuski, Wolodyjowski ja herra Longinus Podbipienta -vaipuivat aivan ratsujensa kaulaa vastaan ja milloin tarttuivat -päähänsä, milloin nostelivat käsiään taivasta kohden. - --- Tämä käy yli ihmisen ymmärryksen! sanoivat he. -- Missä oli -ruhtinas? - --- Hyljättynä, kaikkien tahallisesti syrjäyttämänä. Hänellä ei ollut -vallassaan edes oma divisionansa. - --- Kenellä oli komento? - --- Ei kenelläkään ja kaikilla. Minä olen jo kauvan palvellut ja -sodassa kulunut, mutta en vielä ikinä ole nähnyt sellaisia joukkoja -ja sellaisia päällikköjä. - -Zagloba, joka ei erityisesti pitänyt Wierszulista ja joka tunsi häntä -vain vähän, alkoi heilutella päätään ja maiskutella suutaan. Lopulta -hän virkkoi: - --- Hyvä herra, eiväthän vain asiat ole sekaantuneet teidän -silmissänne, tai ettehän vain lue osittaista tappiota yleiseksi -tappioksi, se mitä kerrotte, käy nimittäin yli kaiken mielikuvituksen. - --- Niin käykin, sen myönnän ja sanon teille vielä, että ilolla -antaisin leikata pääni poikki, jos jonkin ihmeen kautta osottautuisi, -että olen erehtynyt. - --- Mutta millä tavalla sitten te ensimäisenä tappion jälkeen tulitte -Woloczyskaan? En nimittäin saata olettaa että te ensimäisenä olisitte -livistänyt tiehenne. Missä ovat siis sotajoukot? Minne päin ne -pakenevat? Mitä niille on tapahtunut? Mikseivät pakenevat ehtineet -ennen teitä? Kaikkiin näihin kysymyksiin etsin turhaan vastausta. - -Muissa tilaisuuksissa ei Wierszul hyvitystä vaatimatta olisi sallinut -tehdä tällaisia kysymyksiä, mutta tällä hetkellä ei hän voinut -ajatella mitään muuta kuin tappiota ja siksipä hän vain vastasi: - --- Minä tulin ensimäisenä Woloczyskaan sentähden että muut poistuivat -Ozygowceen päin. Ruhtinas lähetti minut tahallaan sivullepäin, koska -hän toivoi, että myrsky ei saavuttaisi teitä, mikä olisi tapahtunut, -jos olisitte saaneet tiedon liian myöhään. Ja toiseksi hän lähetti -minut teidän luoksenne sentähden, että ne viisisataa ratsua, jotka -ovat teidän käytettävänänne, nyt tulevat hänelle huomattavaksi -avuksi, kun hänen divisionansa suurimmaksi osaksi on kaatunut tai -lyöty hajalle. - --- Ihmeellisiä asioita, mutisi Zagloba. - --- Kauheaa on niitä ajatella, epätoivo valtaa mielen, sydäntä -vihloo, kyyneleet vuotavat, sanoi Wolodyjowski, käsiään väännellen. --- Isänmaa on menetetty, häpeä kuoleman jälkeen. Joukot, sellaiset -joukot ovat tuhotut! Nyt varmaan seuraa maailman loppu ja viimeinen -tuomio. - --- Älkää keskeyttäkö häntä, sanoi Skrzetuski, -- antakaa hänen kertoa -kaikki. - -Wierszul vaikeni ikäänkuin kootakseen voimiaan. Hetken ajan kuului -vain kavioiden läiskinä loassa, sillä ulkona satoi. Oli vielä täysi -yö ja sangen pimeä, koska oli pilvessä. Pimeydessä ja sateessa -kajahtelivat pahaaennustavina Wierszulin sanat. Hän alkoi: - --- Jollen olisi toivonut kaatuvani taistelussa, niin varmaan olisin -menettänyt järkeni. Te puhuitte viimeisestä tuomiosta ja minäkin -luulen, että se pian lähestyy, koska kaikki löyhtyy, pahuus saa -vallan ja Antikristus jo kulkee maailmassa. Te ette olleet näkemässä -mitä tapahtui, mutta jollette siedä kuulla edes kertomusta siitä, -niin kuinka luulette sitten minun kestäneen, minun, joka omin -silmin näin tappion ja tuon kuvaamattoman häpeän. Jumala antoi -meille tässä sodassa onnellisen alun. Ruhtinas, jonka oikeudentunto -Czolhanski-Kamienin luona sai hyvitystä herra Laszcziin nähden, -jätti kaiken muun unohduksiin ja sopi ruhtinas Dominikin kanssa. -Me iloitsimme kaikki tästä sovinnosta, se oli kuin mitäkin Jumalan -siunausta. Ruhtinas löi toistamiseen vihollisen Konstantinowin luona -ja otti haltuunsa itse kaupungin, jonka vihollinen oli jättänyt -ensimäisen rynnäkön jälkeen. Sitten marssimme Pilawceen, vaikka -ruhtinas varoitti sinne menemästä. Heti tällä matkalla alkoi häntä -vastaan ilmetä kaikenlaisia juonitteluja, niskoittelua, kateutta -ja suorastaan salajuonia. Hänen mielipidettään ei kuunneltu -neuvotteluissa, ei otettu huomioon mitä hän sanoi ja ennen kaikkea -yritettiin hajoittaa divisionamme, jottei ruhtinas saisi pitää sitä -eheänä käsissään. Jos hän olisi pannut tätä menettelyä vastaan, -niin olisi kyllä pidetty huolta siitä että hän joutuisi tappiolle -ja siksi hän vaikeni ja kärsi. Niin jäivät ylipäällikön käskystä -Konstantinowiin kevyet ratsujoukot ynnä Wurcel tykistöineen ja -eversti Machnicki. Myöskin Liettuan majoitusmestarin, herra Osinskin -joukot ja Koryckin rykmentti erotettiin ruhtinaan komennosta, niin -että hänelle jäi vain Zacwilichowskin husaarit, kaksi rykmenttiä -rakuunoja ja minä, jolla oli vain osa lippukuntaani. Kaikkiaan -ei ruhtinaalla ollut kahtatuhatta miestä enempää. Mutta nyt -ei häntä enään pidetty arvossa ja minä kuulin kuinka ruhtinas -Dominikin puoltajat puhuivat: "Nyt ei enään voiton saatua voida -sanoa, että se saatiin pelkästään Wisniowieckin ansiosta". Ja -ääneen mainittiin, että jos niin tavaton kunnia ja maine kuin -tähän asti seuraisi ruhtinasta, niin kuninkaanvaalissa voittaisi -hänen ehdokkaansa prinssi Kaarle. Mutta he tahtovat Kasimiria. -Heidän puoluepolitiikkansa tarttui siinä määrin koko sotajoukkoon, -että aljettiin väitellä ja keskustella ryhmittäin aivan kuin -valtiopäivillä. Lähetettiin edustajia ja ajateltiin kaikkea muuta -paitsi taistelua, aivan kuin vihollinen jo olisi ollut tuhottu. Mutta -jos minä kertoisin teille kaikista pidoista ja juomingeista, koko -siitä ylellisyydestä mikä siellä vallitsi, niin ei varmaan kukaan -teistä uskoisi sanoihini. Pyrrhuksen joukot eivät olleet mitään -verrattuina noihin kokonaan kullassa, jalokivissä ja kamelikurjen -höyhenissä välkkyviin rykmentteihin. Kaksi sataa tuhatta palvelijaa -ja äärettömät määrät vaunuja kulki meidän mukanamme. Hevoset olivat -vaipumaisillaan kultakutomusten ja silkkitelttojen painon alla, -vankkurit eivät kestäneet juomatavaroiden painoa, vaan menivät rikki. -Olisi luullut meidän olevan matkalla valloittamaan koko maailmaa. -Aatelisto, josta oli asetettu liikekannalle jokainen, joka kynnelle -kykeni, läiskähytteli yöt päivät ruoskiaan, uhkaillen: "Kas tällä me -rauhoitamme moukat, sapelia ei tarvita!" Mutta me, vanhat sotilaat, -jotka olimme tottuneet taistelemaan eikä puhumaan, me aavistimme jo, -nähdessämme tuon kuulumattoman ylellisyyden, pahan olevan tulossa. -Ensinnä alkoi napinoiminen herra Kisieliä vastaan -- hän oli muka -petturi, ja sitten oli muka paha, että hän oli kunnioitusta nauttiva -senaattori. Herrat tappelivat keskenään sapeleilla kuin juopuneet, -leirivartioita ei ollut, ei kukaan suorittanut päälliköntehtäviä, -jokainen teki mitä halutti, meni sinne missä hänen oli parempi olla, -pysähtyi missä halutti. Palvelijat panivat hekin toimeen meluisia -juominkeja. Hyvä Jumala, kaikki tyyni vaikutti kuin mitkäkin -laskiaisnaamiaiset eikä suinkaan kuin sotaretki, naamiaiset, joissa -tanssittiin hukkaan, juotiin, syötiin ja hulluteltiin turmioon -valtakunnan onni ja menestys. - --- Vielä me sentään elämme, sanoi Wolodyjowski. - --- Ja Jumala on taivaassa, lisäsi Skrzetuski. - -Tuli jälleen hetken äänettömyys. Sitten jatkoi Wierszul: - --- Me hukumme, jollei Jumala tee ihmettä ja lakkaa kurittamasta meitä -meidän syntiemme tähden sekä osoita meille ansaitsematonta armoa. -Hetkittäin en itsekään usko, mitä omin silmin olen nähnyt, vaan -minusta tuntuu siltä kuin painajainen olisi minua ahdistanut... - --- Kertokaa eteenpäin, sanoi Zagloba. -- Te tulitte siis Pilawcen -luo, ja kuinka sitten? - --- Tulimme sinne ja pysähdyimme. Mistä päälliköt siellä -neuvottelivat, sitä en tiedä. Viimeisellä tuomiolla saavat he siitä -vastata, sillä jos he olisivat heti hyökänneet Chmielnickin kimppuun, -niin hän olisi voitettu ja tuhottu, niin totta kuin Jumala on -taivaassa, huolimatta meidän epäjärjestyksestämme, riitaisuudestamme, -mellakoistamme ja johtajan puutteesta. Rahvaan joukossa oli nimittäin -jo vallinnut pakokauhu ja oli pidetty neuvoa siitä, että Chmielnicki -ja muut päälliköt olisivat luovutettavat, hän itsekin suunnitteli jo -pakoa. Meidän ruhtinaamme ratsasti teltalta teltalle, pyysi, rukoili -ja uhkasi: hyökätkäämme ennenkuin tatarit saapuvat, hyökätkäämme! -Ja hän repi hiuksiaan. Mutta toinen vain katseli toistaan eikä -kukaan tehnyt mitään, juotiin vain ja pidettiin kokouksia. Levisi -sitten huhu, että tatarilaiset saapuvat -- khani ja kaksisataa -tuhatta ratsua. Herrat vain neuvottelivat ja neuvottelivat. Ruhtinas -sulkeutui telttaansa, sillä hänet oli kokonaan syrjäytetty. -Sotajoukon keskuudessa aljettiin kertoa, että kansleri oli kieltänyt -ruhtinas Dominikia ryhtymästä taisteluun ja että rauhanneuvottelut -olivat aljetut. Syntyi entistä suurempi epäjärjestys. Vihdoin -saapuivat tatarit, mutta Jumala soi meille sittenkin ensimäisenä -päivänä myötäkäymistä. Ruhtinas ja herra Osinski yhtyivät ja herra -Laszcz piti hyvin puoliansa. Orda karkoitettiin kentältä ja sai aika -lailla selkäänsä. Mutta sitten... - -Tässä tukahtui herra Wierszulilta ääni. - --- Mutta sitten? kysyi herra Zagloba. - --- Seurasi käsittämättömän kauhea yö. Muistan että väkineni olin -vartioimassa joen rannalla, kun yhtäkkiä kasakkaleirissä aljetaan -villitysti ampua tykeillä ja huutaa. Nyt muistui mieleeni mitä -leirissä eilen oli puhuttu, että nimittäin ei tatarilaisvoima -kokonaisuudessaan ollut vielä saapunut, vaan ainoastaan Tuhaj-bej -osastoineen. Tein siis sen johtopäätöksen, että koska siellä -nyt on syntynyt tuollainen häly, niin on varmaan khanikin jo -saapunut. Samassa alkaa kuulua melua meidänkin leiristämme. Otin -mukaani muutaman miehen ja kiiruhdin paikalle. Mitä siellä olikaan -tapahtunut? Minulle huudetaan: päälliköt ovat paenneet! Riennän -ruhtinas Dominikin luo -- häntä ei näy eikä kuulu. Menen toisen -päällikön luo -- en tapaa häntäkään, menen kolmannen luo, enkä saa -käsiini häntäkään. Jeesus Natsarealainen! Sotamiehet kiirehtivät -pitkin kenttää... Kirkunaa, melua, hälinää! Soihdut kädessä etsitään. -"Missä ovat päälliköt, missä ovat päälliköt?" Toiset huutavat: -"Tänne ratsut, tänne ratsut!" Toiset taas: "Hyvät veljet, pelastakaa -itsenne! Petos, petos!" Ja kaikki kohottavat käsiään ylöspäin, -kasvoilla ilme kuin mielipuolilla, silmät pullollaan päässä. Ja he -tunkevat eteenpäin, tallaten toisiaan, istuutuvat hevosten selkään -ja kiitävät pois aseettomina, umpimähkään, kiinnittäen mennessään -kypäriään, panssareitaan, aseitaan, tai irroittaen telttojaan. Äkkiä -ratsastaa esiin ruhtinas husaariväkensä etunenässä, yllään hopeainen -panssari. Hänen ympärillään kannetaan kuutta soihtua, hän seisoo -jalustamissaan ja huutaa siitä: "Hyvät herrat, minä olen jäänyt -tänne, kerääntykää ympärilleni!" Mutta kukapa siitä välittäisi. -Herrat eivät kuule eivätkä näe häntä, he kiitävät husaareja -vastaan, sekoittavat rivit, kaatavat kumoon miehet ja hevoset! -Tuskinpa ruhtinas itsekään saatiin pelastetuksi. Ja sitten ryntää -koko sotajoukko villissä pakokauhussa leiristä, yli tallattujen -nuotioiden, läpi pimeän, aivan kuin äyräittensä yli paisunut joki, -hajaantuu, tuhoutuu, pakenee. Sotajoukosta ei enään voi puhua, ei ole -päällikköjä, ei Puolan valtakuntaa -- on vain kuulumaton häpeä ja -meidän niskallamme kasakan jalka... - -Herra Wierszul alkoi valittaa ja nykiä hevostaan, sillä hänet oli -vallannut epätoivon raivo. Tämä raivo tarttui toisiinkin ja he -ratsastivat keskellä sadetta ja yötä kuin mielipuolet. - -He ratsastivat kauvan. Ensimäisenä alkoi puhua herra Zagloba: - --- Ilman taistelua -- oi, noita lurjuksia! Sellaisia poikia! -Muistakaa vain kuinka oltiin mahtavia Zbarazissa, kuinka luvattiin -syödä Chmielnicki ilman pippuria ja suolaa. Oi, teitä lurjuksia! - --- Sellaisia he ovat! huudahti Wierszul. - He pakenivat saatuaan -ensimäisessä taistelussa voiton tatareista ja rahvaasta, taistelussa -jossa aatelisten nostoväkikin taisteli kuin leijonat. - --- Siinä näkyy Jumalan sormi, sanoi Skrzetuski. -- Mutta varmaan -tässä lisäksi vaikuttaa jokin salaisuuskin, joka on saatava -selville... - --- Sellaista kyllä tapahtuu maailmassa että sotajoukko pakenee, mutta -tässä jättivät päälliköt ensimäisinä leirin, ikäänkuin tahallaan -helpoittaaksensa vihollisen voittoa ja jättääkseen sotajoukon -teurastettavaksi. - --- Aivan niin, aivan niin, sanoi Wierszul. -- Kerrotaanpa juuri, että -he tekivät sen tahallaan. - --- Tahallaanko? Kristuksen haavain tähden, se ei ole mahdollista! - --- Sanotaan, että he tahallaan sen tekivät. Mutta miksi -- kuka sen -arvannee. - --- Painakoon heitä haudan multa, hukkukoon heidän jälkipolvensa ja -vain häpeä jääköön heistä jäljelle, sanoi Zagloba. - --- Amen, lausui Skrzetuski. - --- Amen, lausui Wolodyjowski. - --- Amen, toisti herra Longinus. - --- Vain yksi mies voi vielä pelastaa isänmaan, jos hänelle annetaan -päällikön nuija ja valtakunnan jäljellä olevat joukot, vain yksi -mies, sillä kenestäkään muusta eivät sotajoukko eikä aateli tahdo -kuulla puhuttavan. - --- Ruhtinas, sanoi Skrzetuski. - --- Aivan niin. - --- Hänen johtoonsa me jäämme, hänen johdossaan me kuolemme. Eläköön -Jeremi Wisniowiecki! huusi Zagloba. - --- Eläköön! toistivat muutamat kymmenet äänet. Mutta huuto vaikeni -pian, sillä hetkellä jolloin maa aukeni jalkain alla ja taivas tuntui -luuhistuvan ihmisten päitten päällä, ei ollut aikaa eläköönhuutoihin. - -Aamu alkoi jo sarastaa ja etäisyydestä häämöittivät Tarnopolin muurit. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Ensimäiset osastot sotajoukoista, jotka Pilawcen luona olivat -joutuneet hajaannustilaan, saapuivat Lembergiin aamun koitteessa -26 p:nä syyskuuta ja samalla kuin kaupungin portit avattiin, levisi -salaman nopeudella kauhea tieto kautta koko kaupungin, herättäen -toisissa epäilystä, toisissa pakokauhua, mutta useissa myöskin -epätoivoista halua puolustautua. Herra Skrzetuski osastoineen -saapui kahta päivää myöhemmin, kun jo koko kaupunki oli täynnä -pakenevia sotamiehiä, aatelisia ja asestettuja porvareja. Alettiin -jo ajatella puolustautumistakin, koska minä hetkenä hyvänsä voitiin -odottaa tatarien tuloa, mutta vielä ei oltu selvillä siitä kuka -asettuu puolustuksen etunenään ja miten se on järjestettävä. Siksi -vallitsi kaikkialla vastaiseksi epäjärjestys ja pelko. Toisia -pakeni kaupungista, vieden mukanaan perheensä ja omaisuutensa, -ympäristön asukkaat taas hakivat turvaa itse kaupungista. Pakenevat -ja kaupunkiin tulevat täyttivät kadut ja riitelivät ohiajaessaan -tiestä. Kaikkialla oli vankkureita, myttyjä, laatikoita, hevosia ja -mitä erilaatuisimpiin lippukuntiin kuuluvia sotamiehiä. Kaikkien -kasvoilla kuvastui epävarmuus, kuumeentapainen odotus, epätoivo -tai alistuvaisuus. Joka hetki syntyi äkkiarvaamatta pakokauhu. Oli -kuulunut huutoja: nyt ne tulevat... tulevat! Ja heti ryntäsivät -joukot pakoon, vyöryen suurena aaltona, juosten umpimähkään -eteenpäin pakokauhun vimmassa, kunnes huomattiin, että uudet tulijat -kuuluivatkin johonkin hajaantuneeseen puolalaiseen joukko-osastoon. -Näitä joukko-osastoja tuli koolle yhä enemmän ja kuinka surkealta -näyttävätkään nyt sotilaat, jotka äsken vielä olivat kulkeneet -kullassa ja riikinkukonhöyhenissä, laulu huulillaan ja ylpeys -silmissään, moukkien sotaretkeä kohti! Nyt olivat he repaleissa, -nälkäisinä, kurjina, loan peittäminä, ratsastaen vaihtuneiden -hevosten selässä, häpeä kasvoilla. Kerjäläisten näköisiä he olivat -enemmän kuin ritareiden ja saattoivat herättää vain sääliä, jos -säälimiseen olisi ollut aikaa tässä kaupungissa, jonka muureja -vastaan pian saattoi vyöryä vihollisen koko voima. Jokainen noista -häpeään joutuneista ritareista lohduttautui vain sillä, että hänellä -oli niin paljon, niin monta tuhatta häpeän jakavaa osatoveria. -Kaikki he ensi hetkenä koettivat piiloittautua, saattaakseen sitten, -tyynnyttyään panetella toisiaan, kirota ja uhkaella, vetelehtiä -kaduilla, juopotella kapakoissa ja lisätä epäjärjestystä ja -sekamelskaa. - -Jokainen toisteli: tatarit ovat aivan tuossa! Muutamat näkivät jo -takanaan murhapolttoja, toiset vannoivat kaikkien pyhien nimessä, -että nyt oli tullut aika torjua vihollisen hyökkäys. Joukot, jotka -ympäröivät sotamiehiä, kuuntelivat jännityksellä näitä huhuja: -Kirkkojen katot ja tornit olivat täynnä tuhansia uteliaita ihmisiä, -kirkonkellot soittivat hälyyttäen ja naisten ja lasten parvet -tungeskelivat kirkoissa, joissa palavien kynttiläin keskellä loisti -pyhä sakramentti. - -Herra Skrzetuski osastoineen ratsasti verkalleen Haliczin portilta -tiheitten ratsujoukkojen, vaunujen, jalkasotamiesten ja porvarien -ammattikuntien lomitse. Kaupungin asukkaat katselivat ihmetellen -tuota lippukuntaa, joka kulki täydellisessä sotajärjestyksessä. Alkoi -jo kuulua huutoa, että apu on tulossa ja uudestaan valtasi aivan -aiheeton ilo joukon, joka nyt alkoi tungeskella ratsuosaston lähelle, -tarttuen herra Skrzetuskin jalustimiin. Paikalle alkoi vähitellen -kokoontua jalkasotilaitakin huutaen: ne ovat Wisniowieckiläisiä, -eläköön ruhtinas Jeremi! Tungos kävi niin suureksi, että lippukunta -vain askel askeleelta saattoi liikkua eteenpäin. - -Vihdoin ilmestyi Skrzetuskin osastoa vastapäätä rakuunajoukko erään -upseerin johtamana. Rakuunat hajoittivat kansan, upseeri huusi: pois -tieltä, pois tieltä! ja löi miekkansa lappeella niitä, jotka eivät -väistyneet tarpeeksi nopeasti. - -Skrzetuski tunsi Kuszelin. - -Nuori upseeri tervehti sydämellisesti tuttavia. - --- Mitä aikoja, mitä aikoja! sanoi hän. - --- Missä ruhtinas on? kysyi Skrzetuski. - --- Hän kuolisi surusta, jos vielä viivyttelisitte. Hän on täällä -kiihkeästi odottanut teitä ja joukkoanne. Paraikaa hän on -Bernhardilaisluostarissa. Minut lähetettiin pitämään järjestystä -kaupungissa, mutta Grosswajer onkin jo ryhtynyt siihen työhön. Lähden -teidän kanssanne kirkkoon, neuvottelu pidetään siellä. - --- Kirkossako? - --- Aivan niin. Ruhtinaalle tullaan tarjoamaan komentonuijaa, sillä -sotamiehet vakuuttavat, että he eivät tahdo puolustaa kaupunkia -kenenkään muun johdolla. - --- Lähtekäämme, myöskin minulle on tärkeää päästä ruhtinaan puheille. - -Yhdistyneet osastot lähtivät liikkeelle. Matkalla kyseli Skrzetuski -kaikkea mitä Lembergissä oli tapahtunut ja oliko jo ryhdytty -järjestämään puolustusta. - --- Parastaikaa käsitellään tätä asiaa, sanoi Kuszel. -- Porvarit -tahtovat puolustautua. Mitä aikoja nämä ovatkaan! Alemmassa asemassa -olevat ihmiset osoittavat paljon suurempaa rohkeutta kuin aatelisto -ja sotamiehet. - --- Entä päälliköt -- miten on heidän käynyt? Ovatko he kaupungissa ja -tulevatko ehkä vielä tekemään esteitä ruhtinaalle? - --- Kunhan ei hän vain itse tekisi esteitä. Päällikönnuija olisi -pitänyt antaa hänelle aikaisemmin, nyt se on liian myöhäistä. -Päälliköt eivät uskalla näyttää silmiään, ruhtinas Dominik viivähti -vain hiukan aikaa arkkipiispan palatsissa, nousi heti ja oikein -tekikin, sillä ettepä saata uskoa mikä vimma sotamiesten keskuudessa -vallitsee häntä vastaan. Häntä ei ole enään näkyvissä, mutta vielä -he yhä huutavat: antakaa hänet tänne, niin me hakkaamme hänet -palasiksi! Varmaan hän ei olisi välttänyt pahoinpitelyä. Sitten -tänne saapui toinen päällikkö ja alkoi soimata ruhtinasta, mutta nyt -hän on hiljaa, sillä mieliala on häntäkin vastaan. Kaikki syyttävät -häntä vasten silmiä kaikista vastoinkäymisistä ja hän vain nielee -kyyneliänsä. Kauheaa tämä todella on. Mitä aikoja nämä ovatkaan! -Sanon teille: kiittäkää Jumalaa, ettette olleet Pilawcen luona, -ettette olleet mukana pakoretkellä, sillä ihme on, että ne meistä, -jotka olimme siellä, emme kokonaan kadottaneet järkeämme. - --- Entä meidän divisiona? - --- Sitä ei enään ole olemassa. Siitä on tuskin mitään jäljellä. -Wurcel on poissa, Machnicki on poissa, Zacwilichowski poissa. -Wurcel ja Machnicki eivät olleet Pilawcen luona, sillä he jäivät -Konstantinowiin. Sinne heidät jätti ruhtinas Dominik, senkin -belsebuubi, heikontaakseen meidän ruhtinaamme joukkoja. Tietämätöntä -on, ovatko he päässeet sieltä pois vai onko vihollinen saartanut -heidät. Vanha Zacwilichowski on hävinnyt kuin kivi veteen. Suokoon -Jumala, ettei hän olisi kuollut. - --- No, paljonko sotaväkeä tänne on kokoontunut? - --- Väkeä kyllä on tarpeeksi, mutta mitäs sillä on virkaa. Vain -ruhtinas voisi pitää miehet kurissa, jos hän suostuisi ottamaan -vastaan komentonuijan, sillä ketään muuta he eivät tottele. Ruhtinas -on ollut kauheasti teistä huolissaan, teistä ja sotamiehistä. Tämä -onkin ainoa kokonainen lippukunta. Me jo surimme teidän kuolemaanne. - --- Onnellinen tällä hetkellä se, jota itketään. - -He ajoivat hetkisen vaiti ollen, katsellen joukkoja ja kuunnellen -niiden melua ja huutoja: tatarilaiset, tatarilaiset! Eräässä paikassa -näkivät he kauhean näyn: kappaleiksi revityn miehen, jonka joukko oli -tuominnut vakoilijana. Kirkonkellot yhä soivat. - --- Saapuuko orda tänne piankin? kysyi Zagloba. - --- Pahus sen tietää, ehkäpä jo tänään. Tämä kaupunki ei tule -puolustautumaan kauvan, sillä se ei pysty pitämään puoliaan. -Chmielnickillä on kaksisataa tuhatta kasakkaa, tatareja -lukuunottamatta. - --- Meidän loppumme on tullut, sanoi aatelismies. -- Parempi meidän -olisi lähteä jonnekin kauvemmaksi myymään henkeämme, miksikä -olemmekin saaneet niin monta voittoa! - --- Kenestä? - --- Krywonosista, Bohunista ja pahus ties kenestä. - --- Mutta, sanoi Kuszel ja kääntyen Skrzetuskin puoleen, kysyi -hiljaisella äänellä: -- mutta eikö Jumala ole antanut teille mitään -lohdutusta, Jan herra? Ettekö ole löytänyt sitä, mitä etsitte? Ettekö -ole edes saanut mitään tietää hänestä? - --- Nyt ei ole aikaa ajatella sitä! huudahti Skrzetuski. -- Mitä -merkitsevät minä ja minun asiani sen rinnalla mitä on tapahtunut. -Kaikki on turhuuden turhuutta ja lopuksi on edessä kuolema. - --- Siltä tuntuu minustakin, että koko maailma pian hukkuu, sanoi -Kuszel. - -Näin puhuen saapuivat he bernhardinilaiskirkolle, joka sisältä -oli täynnä valoa. Äärettömät ihmisjoukot seisoivat kirkon edessä, -voimatta päästä sisälle, koska pertuskalla varustetut sotamiehet -nuoralla sulkivat käytävän, päästäen sisään vain arvohenkilöitä ja -upseereja. Skrzetuski käski väkensä jännittää eteen vielä toisenkin -nuoran. - --- Mennään sisään, sanoi Kuszel, -- puolet koko Puolaa on tuolla -kirkossa. - -He astuivat sisään, Kuszel ei ollut paljoakaan liioitellut. -Kaikki arvohenkilöt sekä sotajoukosta että kaupungista olivat -todella kokoontuneet neuvotteluun: vojevodat, kastellaanit, -rykmentinpäälliköt, ratsumestarit, muukalaisten värväysjoukkojen -upseerit, papisto, aatelisia niin paljon kuin kirkkoon mahtui, -joukko alempia upseereja ja Grosswajerin johdolla toistakymmentä -kaupungin neuvosmiestä. Myöskin olivat kirkossa ruhtinas ja kruunun -juomanlaskija, yksi ylipäälliköistä ja Kiovan vojevoda, Stobnican -starosta, Wesel, Arciszewski ja Liettuan päämajoitusmestari herra -Osinski. Kaikki nämä herrat istuivat pääalttarin edessä, niin -että yleisö saattoi heidät nähdä. Neuvottelu kävi kiireellisesti, -miltei kuumeentapaisesti, kuten tällaisissa tapauksissa -tavallisesti. Puhujat nousivat penkeille ja rukoilivat upseereja, -etteivät he jättäisi kaupunkia puolustusta vailla vihollisen -käsiin. Täytyy taistella viimeiseen asti. Kaupunki voi pysäyttää -vihollisen, valtakunta tulee järkiinsä. Mitä puuttuu, ettei täällä -voisi puolustautua? Täällä on muurit, täällä on sotaväkeä, on -päättäväisyyttäkin, tarvitaan vain johtaja. Tällaisten puheiden -jälkeen syntyi läsnäolevien joukossa supina, joka kasvoi äänekkäiksi -huudoiksi. Into tarttui kaikkiin. Me menemme kuolemaan, menemme -mielellämme kuolemaan! huudettiin. Meidän täytyy pyyhkiä pois -Pilawcen taistelun häpeä. Me suojelemme isänmaata! Sapeleja aljettiin -kalistella ja paljaat terät välkkyivät kynttilöiden valossa. -Toiset huusivat: olkaa hiljaa, neuvotellaan järjestyksessä! Onko -puolustauduttava vai eikö ole? On, on! huusi joukko. Ja kaiku vastasi -holveista: on! Kuka on tuleva johtajaksi? Ruhtinas Jeremi, hän on -johtaja, hän on sankari! Puolustakoon hän kaupunkia ja valtakuntaa. -Annettakoon hänelle johtajan nuija, hän eläköön! - -Silloin syöksyi tuhansista keuhkoista niin äänekäs huuto, että seinät -tärisivät ja akkunaruudut helisivät. -- Ruhtinas Jeremi, ruhtinas -Jeremi eläköön, eläköön! Vieköön hän meidät voittoon! - -Tuhannet sapelit välkkyivät ilmassa, kaikkien katseet suuntautuivat -ruhtinasta kohden. Ja tämä nousi pystyyn tyynenä, kulmat rypyssä. - --- Hyvät herrat, lausui ruhtinas sointuvalla äänellä, jonka yleisen -hiljaisuuden vallitessa kaikki saattoivat kuulla, -- kun cimbrit ja -teutonit hyökkäsivät Rooman tasavallan kimppuun, ei kukaan pyrkinyt -konsuliksi, kunnes vihdoin Marius ryhtyi toimeen. Mutta Mariuksella -oli oikeus ottaa konsulin virka, sillä ei ollut senaatin määräämiä -päällikköjä. Minäkään en tahdo tässä hämmingissä vetäytyä pois -vallasta, koska rakastan isänmaatani ja elämälläni tahdon palvella -sitä. Mutta ylipäällikön nuijaa minä en voi ottaa vastaan, koska -sillä loukkaisin isänmaata, senaattia ja esivaltaa ja koska en tahdo -olla omavaltainen päällikkö. Onhan meidän joukossamme kuitenkin -mies, jolle valtakunta on jättänyt ylipäällikön nuijan, nimittäin -valtakunnan _podczaszy_... [Oikeastaan "juomanlaskija", valtakunnan -korkeimpia virkamiehiä. Suoment. muist.] - -Ruhtinas ei saanut sanotuksi enempää, sillä samassa kun hän -oli maininnut podczaszyn nimen, syntyi kauhea melu ja sapelien -kalisteleminen. Joukko alkoi liikehtiä ja räjähteli kuin ruuti, -johon on pudonnut kipinöitä. "Alas! menköön hän hiiteen!" kuului. -"Hiiteen, hiiteen!" kuului yhä äänekkäämmin. Podczaszy nousi -nopeasti tuolistaan, kalpeana ja kylmä hiki valuen otsalta. Samassa -läheni julmistuneita hahmoja kohti kuoripenkkejä ja alttaria ja -pahaaennustava huuto: "antakaa hänet tänne!" kuului. Ruhtinas näki -mitä oli tulossa, nousi ja ojensi oikean kätensä. - -Joukot pysähtyivät, luullen hänen aikovan puhua. Vallitsi hetken -hiljaisuus. - -Mutta ruhtinas oli vain tahtonut pysäyttää melun ja myrskyn. Hän ei -saattanut sallia verenvuodatusta kirkossa. Kun hän kuitenkin huomasi, -että vaarallisin hetki oli mennyt ohi, istuutui hän jälleen. Kahta -tuolia kauvempana, Kiovan vojevodan takana istui onneton podczaszy: -hänen harmaa päänsä oli laskeutunut rinnalle, kädet riippuivat -hervottomina ja katkonaisesti nyyhkien hän lausui: - --- Hyvät herrat, minä kannan nöyrästi ristini syntieni takia. - -Vanhus olisi saattanut herättää sääliä kovimmassakin sydämessä, mutta -joukko on tavallisesti armoton ja niin alkoi melu uudestaan, kunnes -Kiovan vojevoda äkkiä nousi, antaen kädellään merkin, että hän tahtoo -puhua. - -Hän oli ollut osallisena Jeremin voittoihin, siksi oltiin valmiita -häntä kuuntelemaan. - -Hän kääntyi nyt ruhtinaan puoleen ja pyysi mitä vakuuttavammin, -että ruhtinas ei kieltäytyisi vastaanottamasta päällikkönuijaa -eikä epäilisi ryhtyä pelastamaan isänmaata. Kun valtakunta on -sortumaisillaan, saavat muodolliset oikeudet levätä, sen pelastajana -olkoon se, joka on kykenevin sitä pelastamaan eikä muodollisesti -nimitetty päällikkö. - --- Ota sinä päällikkönuija, sinä voittamaton johtaja, ota, pelasta, -eikä vain tätä kaupunkia, vaan koko valtakunta! Isänmaan suun kautta -rukoilen minä, vanhus, sinua ja minun kanssani säädyt, kaikki miehet, -naiset ja lapset: pelasta, pelasta! - -Nyt sattui tapaus, joka liikutti kaikkien sydäntä: surupukuinen -nainen lähestyi alttaria, heitti ruhtinaan jalkain juureen kultaiset -koristuksensa ja jalokivensä, polvistui hänen eteensä ja huusi -nyyhkyttäen: - --- Me tuomme sinulle omaisuutemme, henkemme annamme sinun käsiisi, -pelasta, pelasta meidät, sillä me hukumme! - -Tämän nähdessään purskahtivat senaattorit, sotilaat ja koko joukko -itkuun ja kaikki kirkossa huusivat yhteen ääneen: - --- Pelasta! - -Ruhtinas peitti silmänsä käsillään ja kun hän sitten nosti kasvonsa, -niin välkkyi hänen silmäkulmissaan kyynel. Hän oli kuitenkin -kahden vaiheilla. Miten käy Puolan arvovallan, jos hän ottaa tuon -päällikkönuijan? - -Nyt nousi valtakunnan juomanlaskija. - --- Minä olen vanha, sanoi hän, -- onneton ja murtunut. Minulla on -oikeus luopua kantamasta taakkaa, joka käy yli voimieni ja siirtää -se nuoremmille hartioille. Ja niin minä nyt tässä ristiinnaulitun -kasvojen edessä ja kaiken ritariston nähden luovutan sinulle -päällikkönuijan: ota se vastaan! - -Ja hän ojensi nuijan Wisniowieckille. Seurasi sellainen hiljaisuus, -että olisi kuullut kärpäsen lentävän. Vihdoin kajahti taasen Jeremin -juhlallinen ääni: - --- Syntieni takia... otan sen vastaan. - -Hurja riemu valtasi väkijoukon. Se ryntäsi yli kuoripenkkien, -lankesi Wisniowieckin jalkain juureen, heitti hänen eteensä -kalleutensa ja rahansa. Viesti levisi salaman nopeudella pitkin -kaupunkia. Sotamiehet olivat kuin hulluina ilosta ja huusivat heti -haluavansa lähteä Chmielnickiä, tatareja ja sulttaania vastaan. -Kaupunkilaiset eivät enään ajatelleetkaan antautumista, he tahtoivat -nyt puolustautua viimeiseen veripisaraan asti. Armeenialaiset toivat -vapaaehtoisesti rahansa raatihuoneelle, ennenkuin verotuksesta -vielä oli aljettu puhuakaan, juutalaiset kohottivat synagoogassaan -kiitoshuudon, tykit valleilla ilmaisivat laukauksilla iloista -uutista, kaduilla ammuskeltiin ilolaukauksia. Eläköönhuudot kaikuivat -koko yön, joku tuntematon olisi luullut kaupungin viettävän jotakin -voitonjuhlaa. - -Ja kuitenkin saattoi minä hetkenä hyvänsä kolmensadan tuhannen -suuruinen vihollisjoukko, armeija suurempi kuin minkä Saksan -keisari tai Ranskan kuningas saattoi panna pystyyn ja villimpi kuin -Tamerlanin joukot, ryhtyä piirittämään kaupunkia. - - - - -KYMMENES LUKU. - - -Viikkoa myöhemmin, lokakuun 6:nnen päivän aamuna levisi Lembergiin -se yhtä odottamaton kuin kauhea tieto, että ruhtinas Jeremi, ottaen -mukaansa suuren osan sotajoukkoa, oli salaa jättänyt kaupungin ja -lähtenyt teille tietämättömille. - -Kansanjoukot kokoontuivat arkkipiispan palatsin eteen. Aluksi ei -kukaan ottanut uskoakseen huhuun. Sotamiehet vakuuttivat, että -jos ruhtinas on lähtenyt pois kaupungista, niin hän nähtävästi on -vahvan osaston etunenässä marssinut puhdistamaan ympäristöä. Oli -käynyt ilmi -- niin kerrottiin --, että pakolaiset levittivät vääriä -tietoja, joiden mukaan Chmielnickin ja tatarilaisten oli määrä tulla -muka minä hetkenä hyvänsä. Syyskuun 26:sta päivästä oli kuitenkin -kulunut kymmenkunta päivää eikä vihollista vielä näkynyt. Varmaan oli -ruhtinas tahtonut omin silmin nähdä, oliko vaarassa todella perää, -ja otettuaan selkoa huhun todenperäisyydestä hän epäilemättä palaa. -Olihan hän sitäpaitsi jättänyt kaupunkiin muutamia rykmenttejä ja -olihan kaikki valmiina piiritystä varten. - -Niin oli todella laita. Kaikki tarpeelliset määräykset annettiin, -kullekin osotettiin paikka, tykit vietiin, valleille. Illalla saapui -ratsumestari Cichocki, tuoden mukanaan viisikymmentä rakuunaa. -Uteliaat ympäröivät hänet heti, mutta hän ei ryhtynyt puhumaan joukon -kanssa, vaan lähti suoraa päätä kenraali Arciszewskin luo. Yhdessä -kutsuivat he nyt luokseen Grosswajerin ja läksivät hänen kanssaan -raatihuoneelle neuvottelemaan. Siellä ilmoitti Cichocki pelästyneille -neuvosmiehille, että ruhtinas todella oli peruuttamattomasti lähtenyt. - -Ensi hetkessä masentuivat kaikki tykkänään ja muutamista röyhkeistä -suista pääsi huudahdus: petturi! Mutta silloin Arciszewski, tuo -vanha sotapäällikkö, joka urotöillään Hollannin palveluksessa oli -saavuttanut maineensa, nousi ja puhui sotamiehille ja neuvosherroille -seuraavaan tapaan: - --- Kuulin täällä herjaavan sanan, jota ei kenenkään olisi pitänyt -lausua, sillä ei edes epätoivo anna sellaiseen oikeutta. Ruhtinas -on lähtenyt eikä palaa -- se on totta. Mutta mikä oikeus teillä on -vaatia päälliköltä, jonka hartioilla lepää koko isänmaan pelastus, -että hän puolustaisi vain teidän kaupunkianne? Mitä tapahtuisi, -jos vihollinen täällä saartaisi kaikki valtakunnan jäljellä olevat -sotavoimat? Eihän täällä ole edes ruokavaroja eikä aseita niin -suurta sotajoukkoa varten. Siksi sanon teille -- ja te voitte -luottaa minun kokemukseeni --, että jota suurempi sotajoukko olisi -tullut tänne suljetuksi sitä lyhyemmän ajan olisi puolustus voinut -kestää, sillä nälkä olisi voittanut meidät pikemmin ja nopeammin kuin -vihollinen. Chmielnickille merkitsee ruhtinaan persoona enemmän kuin -teidän kaupunkinne. Siis: kun hän, Chmielnicki, saa tietää, ettei -ruhtinas ole täällä vaan kokoaa uusia joukkoja ja saattaa saapua -teitä auttamaan, niin hän kohtelee teitä lempeämmin, jopa suostuu -keskusteluihin. Te napisette tänään, mutta minä sanon teille, että -ruhtinas on, jätettyään tämän kaupungin ja uhaten Chmielnickiä -ulkoapäin, pelastanut teidät ja lapsenne. Älkää lannistuko, -puolustautukaa ja pidättäkää joku aika vihollista, niin te voitte -pelastaa kaupunkinne ja teette ikimuistettavan palveluksen myöskin -isänmaallenne. Ruhtinas kokoaa sinä aikana joukkoja, panee kuntoon -muut linnoitukset, herättää eloon turtuneen valtakunnan ja rientää -teitä pelastamaan. Hän on valinnut ainoan pelastuksen tien, sillä jos -hän ja hänen armeijansa täällä olisivat menehtyneet nälkäkuolemaan, -niin ei kukaan enään olisi pidättänyt vihollista, vaan se olisi -rynnännyt Krakovaa ja Varsovaa kohden, se olisi vyörynyt yli koko -isänmaamme, kohtaamatta missään vastustusta. Siksi: älkää napisko, -vaan kiiruhtakaa valleille, puolustamaan itseänne, lapsianne, -kaupunkia ja koko valtakuntaa. - --- Valleille, valleille! toistivat muutamat rohkeammat äänet. - -Grosswajer, joka oli tarmokas ja rohkea mies, lausui: - --- Minua ilahuttaa teidän päättäväisyytenne. Ja tietäkää, että -ruhtinas ei ole lähtenyt pitämättä huolta puolustuksesta. Jokainen -täällä tietää mitä hänen on tehtävä, ja tapahtunut on vain se minkä -täytyi tapahtua. Minulla on puolustus käsissäni ja minä tulen -puolustautumaan kuolemaan asti. - -Toivo nousi uudestaan masentuneihin sydämiin. Sen nähdessään lausui -Cichocki lopuksi: - --- Hänen ruhtinaallinen armonsa lähettää teille tiedon, että -vihollinen on lähellä. Päällikönsijainen Skrzetuski on joutunut -kosketuksiin kaksituhantisen tatarilaisjoukon kanssa, jonka hän on -lyönyt. Vangit sanovat, että kauhean suuri sotavoima seuraa heidän -jäljessään. - -Tämä tieto teki syvän vaikutuksen. Seurasi hetken, äänettömyys. -Kaikkien sydämet sykkivät kiivaammin. - --- Valleille! huusi Grosswajer. - --- Valleille, valleille! toistivat läsnäolevat upseerit ja porvarit. - -Samassa alkoi akkunoiden takaa kuulua hälinää. Tuhannet meluavat -äänet sulivat käsittämättömäksi humuksi, joka muistutti meren -aaltojen kohinaa. Yhtäkkiä aukenivat läiskähtäen salin ovet, sisään -syöksyi toistakymmentä porvaria ja ennenkuin neuvottelijat ehtivät -kysyä, mikä heidän oli, kajahtivat huudot: - --- Taivas kumottaa, taivas kumottaa! - --- Ja sana tuli lihaksi, sanoi Grosswajer. -- Valleille! - -Sali tyhjeni. Hetken perästä tärisytti kanuunanpauke kaupungin -muureja, ilmoittaen itse linnan, esikaupunkien ja ympärillä olevien -kylien asukkaille, että vihollinen oli lähellä. - -Idässä hohti niin kauvas kuin silmä kantoi taivas punaisena. Näytti -siltä kuin tulimeri olisi lähestynyt kaupunkia. - -Ruhtinas oli sillä välin kiiruhtanut Zamosciin ja matkalla lyötyään -joukon, josta Cichocki porvareillekin mainitsi, ryhtynyt korjaamaan -ja varustamaan tuota jo luonnon puolesta lujaa linnoitusta, jonka -hän lyhyessä ajassa teki voittamattomaksi. Skrzetuski ynnä herra -Longinus ja osa lippukuntaa jäivät linnoitukseen herra Weyherin, -starostan luo ja ruhtinas marssi Varsovaan saadakseen valtiopäiviltä -varoja uusien sotajoukkojen hankkimista varten ja samalla ottaakseen -osaa kuninkaan vaaleihin. Jos prinssi Kaarle tulisi valituksi, -niin pääsisi sotapuolue voitolle. Silloin saisi ruhtinas käsiinsä -kaikkien valtakunnan sotajoukkojen ylimmän päällikkyyden ja -Chmielnickiä vastaan tehtäisiin suuri yleinen sotaretki, jossa -taisteltaisiin elämästä ja kuolemasta. Prinssi Kasimiria pidettiin, -vaikka hän olikin kuuluisa miehuudestaan ja yleensä sotainen herra, -syystä kansleri Ossolinskin politiikan puoltajana, siis valmiina -antautumaan neuvotteluihin kasakkain kanssa ja suostumaan melkoisiin -myönnytyksiin heidän hyväksensä. Kumpikaan veljeksistä ei säästänyt -lupauksia saadakseen itselleen puoluelaisia. Katsoen kummankin -puolueen tasaväkisiin voimiin oli siis mahdoton edeltäpäin arvata -vaalin tulosta. Kanslerin puoluelaiset pelkäsivät, että Wisniowiecki -yhä kasvavan maineensa ja ritarien ja aatelin keskuudessa nauttimansa -suosion avulla saa mielet kääntymään prinssi Kaarlen puolelle. -Samoista syistä tahtoi ruhtinas itsekin olla läsnä persoonallisesti -kannattamassa ehdokastaan. Siksi kulki hän nyt pikamarssissa -Varsovaa kohden, varmana siitä, että Zamosc kauvan kykenee pitämään -puoliansa koko Chmielnickin ja Krimin sotavoimaa vastaan. Lembergiä -saattoi kaiken todennäköisyyden mukaan pitää pelastettuna, koska -Chmielnicki ei mitenkään voinut uhrata pitkää aikaa tämän kaupungin -valloitukseen. Hänen edessäänhän näet oli lujempi Zamosc, joka sulki -häneltä tien Puolan sydämeen. Nämä ajatukset rohkaisivat ruhtinaan -mieltä, jota isänmaata kohdanneet kauheat iskut olivat masentaneet. -Hän uskoi varmasti, että vaikkapa kuninkaaksi valittaisiin -Kasimiskin, niin on sota välttämätön ja kauhean kapinan täytyy hukkua -verivirtaan. Hän toivoi, että Puola vielä kerran panee pystyyn -mahtavan armeijan, sillä vasta silloin saattoivat neuvottelutkin olla -mahdolliset, kun niitä tuki mahtava armeija. - -Näitä ajatuksia hautoen kulki ruhtinas muutamien lippukuntien -suojassa eteenpäin. Hänen mukanaan olivat Zagloba ja herra -Wolodyjowski, joista edellinen pyhästi vannoi, että hän ajaa -perille prinssi Kaarlen vaalin, koska tämä osaa puhua aatelille -ja voittaa sen puolelleen, ja jälkimäinen taas komensi ruhtinaan -saattojoukkoa. Siennicassa lähellä Minskiä odotti ruhtinasta -mieluisa, vaikka ei aivan yllättävä tapaaminen. Siellä hän -nimittäin kohtasi ruhtinatar Gryseldan, joka turvaa etsien oli -matkalla Brest-Litowskista Varsovaan. Ruhtinatar oli näet aivan -oikein olettanut, että ruhtinaskin pyrkii samaan määräpaikkaan. He -tervehtivät toisiaan pitkän eron jälkeen sydämellisesti. Vaikka -ruhtinatar mielenlaadultaan olikin terästä, heittäytyi hän miehensä -syliin niin haikeasti itkien, ettei hän muutamaan tuntiin päässyt -tointumaan. Sillä oi, kuinka usein olikin ollut hetkiä, jolloin hän -oli uskonut, ettei hän enään näkisi miestään ja nyt Jeremi kuitenkin -Jumalan sallimuksesta palasi mainehikkaampana kuin koskaan, palasi -kunnian sädekehän ympäröimänä, jonka vertainen ei ollut vielä koskaan -hohtanut kenellekään hänen suvussaan, palasi suurimpana päälliköistä, -ainoana Puolan toivona. Ruhtinatar, riuhtaisten itsensä vähän -päästä hänen rinnaltaan, katseli kyynelten läpi noita laihtuneita, -tummuneita kasvoja, tuota ylevää otsaa, johon huolet ja vaivat olivat -kyntäneet syvät vaot, katseli unettomien öiden mustentamiin silmiin, -ja uudestaan puhkesi hän kyyneliin ja kaikki hovinaiset säestivät -häntä tulvivien sydäntensä syvyydestä. Vasta vähitellen rauhoittui -ruhtinaspari lähteäkseen sitten majailemaan paikkakunnan isoon -pappilaan. Siellä aljettiin sitten kysellä ystävistä, hoviväestä, -ritareista, jotka melkein kuuluivat kuin perheeseen ja joihin niin -likeisesti liittyi muisto Lubniesta. Ensinnä sai ruhtinas tyydyttää -ruhtinattaren levottomuuden herra Skrzetuskin kohtalosta. Hän selitti -tämän pysähtyneen Zamosciin, koska ei hän tahtonut Jumalan hänelle -lähettämien vastoinkäymisten painamana siirtyä pääkaupungin humuun, -vaan mieluummin ankarassa sotapalveluksessa ja työssä lääkitsi -sydämensä haavoja. Sitten esitti ruhtinas puolisolleen herra Zagloban -ja kertoi hänen urotöistään. - --- Hän on _vir incomparabilis_, verraton mies, sanoi hän. -- Hän ei -ole ainoastaan temmannut neiti Kurcewiczia Bohunin käsistä, vaan -lisäksi johdattanut hänet läpi Chmielnickin ja tatarien leirin. -Sitten hän yhdessä meidän kanssamme on kunniakkaasti ja urhokkaasti -ollut mukana Konstantinovin taistelussa. - -Tämän kuullessaan ei ruhtinatar säästänyt kiitosta Zagloballe. Hän -ojensi hänelle useampaan kertaan kätensä suudeltavaksi ja lupasi -sopivalla hetkellä toimittaa hänelle palkinnon. _Vir incomparabilis_ -kumarsi ja verhosi sankariutensa kainouteen, kunnes hän pian taas -otti takaisin pöyhkeän muotonsa ja alkoi salavihkaa katsella -hovinaisiin. Sillä vaikka hän olikin vanha eikä enään omasta -puolestaan paljoa odottanut kauniilta sukupuolelta, niin oli hänelle -kuitenkin mieleen, että naiset hänen urotöistään saivat tietää näin -paljon. Ei kuitenkaan puuttunut suruakaan tästä muuten niin iloisesta -kohtauksesta, sillä muistellessaan isänmaalle raskaita hetkiä, sai -ruhtinas useamman kerran vastata puolisonsa kysymyksiin tutuista -upseereista: kuollut, kaatunut, surmattu. Ja kovin koski kuolonsanoma -moneen hovineitoonkin, sillä mainittujen nimien joukossa oli myöskin -useampi heille rakas. - -Niin vaihtelivat ilo surun ja kyyneleet hymyn kanssa, mutta -masentunein kaikista oli pieni herra Wolodyjowski. Turhaan käänteli -hän nimittäin silmiään joka puolelle: ruhtinatar Barbaraa ei -ollut missään. Tosin tämä kavaljeeri sodan vaivojen ja alituisten -taistelujen ja sotaretkien keskellä oli hiukan ehtinyt häntä unohtaa, -koska hän luonnostaan oli yhtä altis rakastumaan kuin hän tässä -tunteessaan oli kestämätön, mutta nyt, kun hän taasen näki edessään -hovinaiset, nyt kun Lobnien elämä taasen nousi hänen silmiensä -eteen, hän ajatteli, että sentään olisi hauskempi, jos levon hetki -jo koittaisi ja hän saisi huoahtaa ja taasen rakastua. Mutta kun -sellaista mahdollisuutta kuitenkaan ei ollut, ja kun hänen tunteensa -ikäänkuin kiusaa tehden elpyi uudelleen, kävi herra Wolodyjowski -hyvin alakuloiseksi ja oli sen näköinen kuin jos rankkasade olisi -kastellut hänet läpimäräksi. Hänen päänsä vaipui alas, viikset, jotka -tavallisesti olivat käännetyt ylöspäin, ulottuen sieraimiin asti -niinkuin turilaalla, riippuivat nyt alaspäin, typpönenä oli ikäänkuin -pidentynyt, kasvoista oli kadonnut tavallinen leppeys ja hän oli -käynyt vaiteliaaksi mieheksi, joka ei edes liikahtanut, kun ruhtinas -vuorostaan kiitteli hänenkin urheuttansa ja tavatonta rohkeuttansa. -Mitä merkitsivät hänelle kaikki kiitokset, kun ei ruhtinatar Barbara -ollut kuulemassa! - -Anusia Borzobohatan kävi häntä sääli ja vaikka he olivatkin -riidelleet, päätti hän lohduttaa herra Wolodyjowskia. Siinä -tarkoituksessa hän, silmät koko ajan suunnattuina ruhtinatarta -kohden, liukui huomaamatta ritarin luo ja pääsi vihdoin aivan hänen -kohdalleen. - --- Hyvää päivää, herra Wolodyjowski, sanoi hän. -- Onpa siitä pitkä -aika kun viimeksi tapasimme. - --- Oi, neiti Anna, vastasi surumielisesti herra Michal, -- paljon -vettä on senjälkeen virrannut mereen ja paha on aika, jolloin taasen -näemme toisemme, emmekä ole täällä edes kaikki. - --- Niin, todella emme ole kaikki. Niin monta ritaria on kaatunut. - -Anusia huoahti, mutta hetken päästä hän sanoi: - --- Emmekä mekään ole koolla kaikki niinkuin ennen, sillä neiti -Sieniutowna on mennyt naimisiin ja ruhtinatar Barbara jäi Vilnon -vojevodan puolison luo. - --- Ja menee varmaan myöskin naimisiin. - --- Ei, sellaisia hän ei ajattele. Mutta miksi te sitä kysytte? - -Sen sanottuaan siristeli Anusia mustia silmiään, niin että niistä oli -näkyvissä vain rako ja katseli vinoon, kulmiensa alatse ritariin. - --- Kohteliaisuudesta perhettä kohtaan vain, vastasi herra Michal. - -Mutta Anusia virkkoi: - --- Teette aivan oikein, sillä herra Michalilla onkin ruhtinatar -Barbarassa hyvä ystävä. Useampaan kertaan hän kyseli: missä onkaan -se minun ritarini, joka turnajaisissa Lubniessa heitteli hartioilta -enimmin turkkilaisia päitä, josta urhoollisuudesta annoinkin hänelle -palkinnon? Mitä hän tekee, elääkö hän vielä ja muistaako meitä? - -Herra Michal kohotti kiitollisena silmänsä Anusian puoleen. Hänen -tuli hyvä olla ja lisäksi hän huomasi, että Anusia oli tavattomasti -kaunistunut. - --- Sanoiko ruhtinatar Barbara todellakin niin? kysyi hän. - --- Sanoi totta totisesti. Ja senkin hän vielä muisti, kuinka te hänen -tähtensä syöksitte vallihaudan yli ja putositte veteen. - --- Mutta missä Vilnon vojevodan puoliso nyt on? - --- Hän oli meidän seurassamme Brestissä ja lähti viikko sitten -Bielskiin, mistä hän saapuu Varsovaan. - -Herra Wolodyjowski katsahti uudelleen Anusiaan eikä enään voinut -pidättäytyä. - --- Mutta neiti Annapa on, sanoi hän, käynyt niin koreaksi, että -oikein silmiin koskee. - -Tyttö hymähti kiitollisena. - --- Herra Michal puhuu tuolla lailla vain sanoaksensa jotakin minun -mielikseni. - --- Aikoinani tahdoin sitä tehdä, sanoi ritari ja kohotti olkapäitään, --- Jumala tietää että tahdoin olla teille mieliksi, mutta en voinut. -Nyt toivon vain, että herra Podbipienta olisi onnellisempi. - --- Vaan missä herra Podbipienta on? kysyi Anusia hiljaa, painaen -silmänsä alas. - --- Zamoscissa Skrzetuskin kanssa. Hänestä on jo tullut lippukunnan -sijaispäällikkö ja hänen täytyy hoitaa virkaansa. Mutta jos hän -tietäisi kenen hän saa nähdä täällä, niin hän pyytäisi lomaa niin -totta kuin Jumala on taivaassa ja rientäisi tänne pitkin askelin. Hän -on suuri kavaljeeri ja ansaitsee kaiken mahdollisen ystävyyden. - --- Eikö hän ole saanut mitään vammaa sodassa? - --- Minusta tuntuu siltä kuin ei neiti oikeastaan tahtoisi kysyä sitä, -vaan tiedustella niitä kolmea päätä, jotka hänen piti katkaista. - --- Minä en usko, että hän todenteolla aikoo sellaista. - --- Kyllä neidin täytyy se uskoa, sillä ilman sitä ei Podbipientan -naimisista tule mitään. Ja ahkeraan hän hakeekin tilaisuutta löytää -nuo päät. Machnowkan luona kävimme katsomassa paikkaa, missä hän -tungoksen keskellä taisteli. Ja itse ruhtinas oli mukanamme, ja -vakuutan neidille, että olen nähnyt monta taistelua, mutta sellaista -ottelua en tule eläissäni näkemään. Kun hän vyöttää ympärilleen -neidin antaman nauhan, niin hän tekee ihmeitä. Kyllä hän löytää nuo -kolme päätänsä, siitä neiti saa olla varma. - --- Kunpa jokainen löytäisi sen mitä hän etsii, sanoi Anusia huoaten. - -Herra Wolodyjowski huokasi yhtaikaa Anusian kanssa ja kohotti -silmiänsä kunnes yhtäkkiä hämmästyneenä tuli katsahtaneeksi tuvan -nurkkaan. - -Sieltä katseli häneen vihaiset, tuliset, hänelle aivan tuntemattomat -kasvot, joissa oli jättiläisnenä ja viikset kuin kaksi vihtaa. Nämä -viikset liikkuivat ikäänkuin pidätettyä intohimoa. - -Tuo nenä, nuo silmät ja viikset olivat aivan peloittavat, mutta pieni -herra Wolodyjowski ei yleensä kuulunut pelästyväisiin. Hän oli vain -hiukan hämmästynyt ja, kääntyen Anusian puoleen, hän kysyi: - --- Mikä olento tuo on tuolla nurkassa, tuo joka katselee minua aivan -niinkuin aikoisi minut niellä kaikkineni päivineni ja liikuttelee -viiksiänsä niinkuin vanha kollikissa? - --- Tuoko? sanoi Anusia ja hänen valkeat hampaansa näkyivät. -- Se on -herra Charlamp. - --- Mikä pakana hän on? - --- Hän ei ole ensinkään pakana, vaan Vilnon vojevodan lippukunnasta -Petychorin ratsumestari, joka saattaa meitä aina Varsovaan asti ja -jää sinne odottamaan vojevodaa. Herra Michalin ei vain pidä asettua -hänen tielleen, sillä hän on suuri ihmissyöjä. - --- Kyllä minä sen näen. Mutta vaikkapa hän onkin ihmissyöjä, niin -miksi hän hioo hampaitansa juuri minua vastaan eikä muita -- onhan -täällä lihavampiakin kuin minä. - --- Siitä syystä vain... sanoi Anusia ja nauraa hihitti hiljaa. - --- Mistä syystä sitten? - --- Siksi että hän on rakastunut minuun ja itse sanonut minulle, että -hän lyö kappaleiksi jokaisen, joka lähestyy minua. Uskokaa pois, hän -hillitsee itsensä vain ruhtinasparin läsnäolon takia, muuten hän heti -hakisi tilaisuutta käydä kimppuunne. - --- No, jo nyt jotakin, vastasi herra Wolodyjowski iloisesti, -- eikös -niin, neiti Anna. Emmepä me turhaan laulaneet rakkauden mahdista, -muistatteko, neiti? Ei siis neitikään voi ottaa askeltakaan ilman -että joku heti rakastuu. - --- Sellainen vastushan minulla aina on, sanoi Anusia, tähdäten -katseensa maahan. - --- Mikä farisealainen te olettekaan, neiti Anna, ja mitä siihen sanoo -herra Longinus! - --- Olenkos minä vikapää siihen, että tuo herra Charlamp minua vainoo? -Minä en siedä häntä enkä tahdo katsoa häneen. - --- No no, katsokaa vain, ettei teidän tähtenne tulisi -verenvuodatusta. Podbipientaa voi koskettaa vaikkapa haavaan, mutta -tunteen asioissa ei hän siedä leikkimistä. - --- Kunpahan hän löisi tuolta mieheltä korvat päästä, niin olisin -iloinen. - -Sen sanottuaan Anusia kieppui ympäri kuin ampiainen ja pyrähti -toiselle puolelle tupaa herra Carbonin, ruhtinattaren lääkärin luo, -jolle hän alkoi kuiskutella jotakin. Italialainen tuijotti kattoon, -ikäänkuin hän olisi ollut jonkun innoituksen vallassa. - -Sillä välin lähestyi Zagloba Wolodyjowskia ja alkoi veitikkamaisesti -räpytellä tervettä silmäänsä. - --- Herra Michal, mikäs leivonen tuo on? - --- Neiti Anna Borzobohata-Krasienska, rouva ruhtinattaren -kunnianarvoisa hovineiti. - --- Mukava elävä, silmät kuin kilvet ja turpa kuin maalattu, ja kaula --- uijui! - --- Menee mukiin, menee mukiin! - --- Onnittelen teitä. - --- Jättäkää minut rauhaan, hän on herra Podbipientan kihlattu, tai -melkein kuin kihlattu. - --- Herra Podbipientan! No Jumala varjelkoon, eikös hän ollut -luvannut säilyttää elinkautisen puhtautensa? Mutta tuollaisten -mittasuhteiden vallitessa heidän välillään Podbipienta voisi kantaa -häntä kauluksensa alla. Tyttö voisi istua Podbipientan viiksillä kuin -kärpänen. - --- Mitä vielä, tyttö kyllä pitää Podbipientan kurissa. Herkules oli -väkevämpi, mutta kuitenkin sai nainen hänet pauloihinsa. - --- Kunpa tyttö vain ei pettäisi häntä. Vaikka minä kyllä siinä kohden -koetan parastani, niin totta kuin olen Zagloba. - --- Kyllä niitä yrittäjiä tulee muitakin kuin te, mutta se tyttö on -hyvästä pesästä ja kunniallinen. Hän on vain ajattelematon, sillä hän -on nuori ja sievä. - --- Te olette rehellinen kavaljeeri ja siksi häntä kiitätte. Mutta kun -hän on leivonen, niin hän on leivonen. - --- Kauneus vetää ihmisiä puoleensa. Tuo ratsumestari esimerkiksi on -kauheasti häneen rakastunut. - --- Kyllä kai. Ja katsokaappa tuotakin korppia, jonka kanssa tyttö nyt -keskustelee, mikä paholainen se on? - --- Se on italialainen Carboni, ruhtinattaren lääkäri. - --- Katsokaappa, herra Michal, kuinka lyhdyt hänen päässään palavat. -Hänhän kääntelee silmäteräänsä kuin houreissa. Huonosti ovat herra -Longinuksen asiat. Tunnenhan minäkin tällaisia hiukan, sillä olen -nuoruudessani kokenut yhtä ja toista. Jossakin toisessa tilaisuudessa -kerron teille kaikki vaiheet, missä minäkin olen ollut mukana, tai -jos teitä haluttaa, niin saattepa kuulla vaikka heti. - -Herra Zagloba alkoi kuiskutella nuoren ritarin korvaan ja räpytellä -silmäänsä tavallista nopeammin. Lähdön hetki yllätti heidät -kuitenkin. Ruhtinas asettui ruhtinattaren kanssa suljettuihin -vaunuihin saadakseen pitkän eron jälkeen kerrankin keskustella -kylläkseen. Neidit asettuivat avonaisiin vaunuihin, ritarit -nousivat satulaan ja niin lähdettiin liikkeelle. Ensinnä ajoi -hovikunta, sitten jonkun matkan päässä takana sotajoukko, koska -seutu oli rauhallista ja lippukunnat täällä olivat tarpeelliset vain -mielenosoitukseksi eivätkä vaaran vuoksi. Niin kuljettiin Siennicasta -Minskiin ja sieltä Varsovaan. Hevosia syötettiin sangen usein, ajan -tavan mukaan. Tie oli täynnä kulkijoita, niin että saattoi päästä -eteenpäin vain käyttöä. Kaikki pyrkivät nimittäin kuninkaanvaaleihin, -ollen matkalla sekä lähiseuduilta että kaukaisesta Liettuasta asti. -Siellä täällä kohtasi silmä herrashoveja, jotka olivat lähteneet -liikkeelle: kokonaisia jonoja kullattuja vaunuja, joita ympäröivät -haidukit ja turkkilaiseen tapaan puetut pajukit. Näiden jäljessä -seurasivat hovikomppaniat, milloin unkarilaista, milloin saksalaista, -milloin janitshariväkeä, milloin kasakkaosastoja, milloin taas komean -näköisiä lippukuntia verratonta puolalaista ratsuväkeä. Jokainen -huomattavampi ylimys koetti näet esiintyä mahdollisimman komean -ja runsaan saattueen seuraamana. Paitsi lukuisia suurylimysten -ratsusaattueita, nähtiin kulussa myöskin piiri ja maakuntain -pienempiä arvohenkilöitä. Vähän päästä tuli tomupilvestä esiin -yksityisiä aatelisia karabonivaunuja, jotka olivat verhotut mustalla -nahalla ja joita veti pari tai neljä hevosta. Näissä vaunuissa istui -aatelismies kaulassaan silkkinen nauha, josta riippui krusifiksi tai -pyhän neitsyen kuva. Kaikki olivat he aseistetut. Toisella puolella -istuinta oli musketti, toisella sapeli ja virassa olevilla tai -entisillä lippukuntaupseereilla törrötti lisäksi istuimen takana -keihäs. Karabonien alla kulkivat ajokoirat, ei tosin siksi, että -niitä olisi tarvittu, sillä eihän nyt menty metsästämään, vaan -herrain huvitukseksi. Takana kuljettivat kuormarengit ohjaksista -valtoimia hevosia. Niiden selkä oli peitetty verhoilla, joita -tarpeen tullen käytettiin rikkaasti koristettujen istuinten -suojaamiseksi sadetta tai tomua vastaan. Kauvempana takana tulivat -vitisevät vankkurit, joiden pyörät olivat sidotut vitsoilla ja -joissa kuljetettiin telttoja ja ruokavaroja sekä palvelijoille että -herroille. Joskus, kun tuuli puhalsi pois tomun tieltä kentille päin, -paljastui koko tie ja silloin välkkyi edessä kuin satavärinen käärme -tai kuin kullasta ja silkistä mestarillisesti kudottu nauha. Siellä -täällä kajahteli italialainen tai jääkäri- tai janitsharisoittokunta, -varsinkin Puolan ja Liettuan lippukunnissa, jonon päässä. Sillä -ei puuttunut täältä niitäkään, sotajoukkojen kun täytyi kulkea -korkeiden arvohenkilöiden saattueina. Kaikkialta kuului huutoa, -melua, kirkunaa, kysymyksiä ja torumista, koska toinen tietenkään ei -tahtonut olla toistaan huonompi. - -Välistä kiidätti ratsusotilaita ja palvelijoita myöskin ruhtinaan -saattueen luo, vaatien sitä tekemään tietä sille tai sille korkealle -herralle, tai kysyen kuka tässä kulkee. Mutta heti kun heidän -korviinsa tuli: Vähävenäjän vojevoda! he heti ilmoittivat sen -herroillensa, ja jättivät nämä silloin heti tien vapaaksi, tai -jos sattuivat ajamaan edellä, väistivät, nähdäkseen ohi menevän -saattueen. Syöttöpaikoissa kokoontuivat aatelisto ja sotamiehet -ruhtinaan saattueen ympärille tyydyttääkseen uteliaisuuttaan -ja saadakseen nähdä valtakunnan kuuluisimman sotilaan. Myöskin -kohotettiin silloin tällöin _vivat_ (eläköön) huutoja, joihin -ruhtinas ystävällisesti vastasi. Hän oli luonnostaan kohtelias ja -lisäksi tahtoi hän nyt kohteliaisuudella voittaa puoluelaisia prinssi -Kaarlelle. Ja todella hän pelkällä esiintymisellään voittikin monen -puolelleen. - -Yhtä suurella uteliaisuudella katseltiin ruhtinaan lippukuntia, -"rusiineja", joiksi hänen sotilaitaan nimitettiin. He eivät enään -olleet niin repaleisen ja kurjan näköisiä kuin Konstantinowin -taistelun jälkeen, sillä ruhtinas oli Zamoscissa antanut heille -uudet univormut, mutta aina heitä sittenkin katseltiin kuin mitäkin -merentakaisia ihmeitä, koska he pääkaupungin läheisten seutujen -asukkaiden mielestä tulivat maailman äärestä. Kummia kerrottiin -myöskin noista salaperäisistä aroista, joilla syntyy sellaisia -sankareita ja ihmeteltiin heidän ahavoittunutta ihoansa, jonka -Mustanmeren vihurit olivat polttaneet, heidän katseensa karskeutta -ja koko heidän esiintymisensä milteipä viileyttä, jonka he olivat -saaneet villeiltä naapureiltaan. - -Enimmin katseltiin kuitenkin ruhtinasta ja myöskin herra Zaglobaa, -joka huomatessaan mikä ihailu häntä ympäröi, katseli eteensä tuimasti -ja ylpeästi ja niin kauheasti tuijottaen, että joukossa silloin -tällöin kuiskailtiin: tuo varmaan on etevin ritari heistä kaikista. -Toiset sanoivat: hän varmaan on karkoittanut monta sielua ruumiista, -tuo kiukkuisen näköinen lohikäärme! Kun herra Zagloba kuuli nämä -puheet, koetti hän vielä entistä kiukkuisemman näköisenä peittää -sisällistä tyydytystään. - -Milloin hän ärjyi joukolle, milloin taas haukkui sitä. Enimmäkseen -hän teki pilkkaa liettualaisista saattolippukunnista, joista -raskasaseisilla oli kultainen ja kevytaseisilla hopeinen nauha -olkapäällä. Aika retkale tuo herra Nauha! sanoi heidät nähdessään -herra Zagloba. Useat upseereista puhisivat vihasta, purivat hammasta -ja kalistelivat sapeliaan, mutta huomattuaan että röyhkeä mies oli -Vähävenäjän vojevodan lippukunnan sotilas, he lopuksi sylkäisivät -ja jättivät asian silleen. Likempänä Varsovaa kävivät joukot niin -taajoiksi, että saattoi liikkua eteenpäin vain askel askelelta. -Osanotto kuninkaanvaaleihin näytti tulevan tavallista runsaammaksi, -sillä kaukaisista vähävenäläisistä ja liettualaisista maakylistäkin -tulvi nyt aatelistoa -- joka pitkän matkan takia ei olisi tullut -pelkästään kuninkaanvaalia varten -- Varsovaan turvaa hakemaan. -Vaalipäivä, oli kyllä vielä kaukana, valtiopäivien ensi istunnot kun -tuskin vielä olivat alkaneet, mutta aateli saapui kuukautta tai kahta -aikaisemmin saadakseen asunnon kaupungissa, käydäkseen tervehtimässä -sitä ja sitä tuttavaa ja turvautuakseen mahtavien suojelukseen, sekä -syödäkseen ja juodakseen ylimyshoveissa ja vihdoin hankkiakseen -itselleen pääkaupungin nautintoja näin elonkorjuun jälkeen. - -Surumielisenä katseli ruhtinas vaunujensa verhojen läpi kaikkia näitä -ritariston, sotamiesten ja aatelisten joukkoja, noita rikkauksia -ja upeita pukuja. Hän ajatteli, minkä voiman tuosta voisikaan -muodostaa kuinka suuren sotajoukon saattaisi panna pystyyn. Miksikä -on Puolan valtakunta, joka on niin voimakas, väkirikas ja varakas, -joka on täynnä uljasta ritaristoa, samalla niin heikko, ettei se voi -tulla toimeen edes Chmielnickin ja villin tatarilaisjoukon kanssa? -Chmielnickin kymmentuhansiin voisi Puola vastata kymmentuhansilla, -jos vain tuo aateli, nuo sotamiehet, nuo rikkaudet ja varat, nuo -rykmentit ja lippukunnat tahtoisivat palvella yleistä asiaa, niinkuin -ne nyt palvelevat yksityistä etuaan. Kunto katoaa Puolasta, ajatteli -ruhtinas, ja iso ruumis alkaa mädätä. Entinen miehuus katoaa ja -sotajoukko ja aatelisto rakastavat hempeää joutilaisuutta eivätkä -sodan vaivoja! - -Ruhtinas oli kyllä osaltaan oikeassa, mutta hän arvosteli valtakunnan -puutteita vain soturin ja päällikön kannalta, päällikön, joka -tahtoisi tehdä kaikki miehet sotilaiksi ja johtaa heidät vihollista -vastaan. Miehuuttakin saattoi vielä löytyä ja olipa sitä löytynytkin, -kun äskettäin suuremmat sodat olivat uhanneet valtakuntaa. Puolalta -puuttui jotakin enempää, jotakin, jota ruhtinassoturi ei tällä -hetkellä huomannut, mutta jonka huomasi hänen vihamiehensä, -valtakunnan kansleri, Jeremia taitavampi valtiomies. - -Tuolla sinertävässä kaukaisuudessa häämöittivät jo Varsovan -suippeat tornit ja ruhtinaan äskeiset ajatukset haihtuivat. Hän -jakeli nyt käskyjä, jotka palvelusta toimittava upseeri heti vei -Wolodyjowskille, saattojoukon päällikölle. Käskyt saatuaan kiidätti -herra Michal Anusian vaunujen luota, missä hän siihen asti oli -ratsastanut, melkoista kauempana takanapäin tulevien lippukuntien luo -pannakseen rivit järjestykseen. Tuskin hän kuitenkaan oli ehtinyt -ratsastaa kymmenkuntaa askelta, kun hän kuuli, että joku ajaa hänen -takanansa. Hän kääntyi: siellä tuli herra Charlamp, Vilnon vojevodan -kevytaseisen lippukunnan ratsumestari ja Anusian palvoja. - -Wolodyjowski pysäytti hevosensa, sillä hän huomasi heti, että tästä -varmaan tulee jokin välikohtaus ja herra Michal piti sellaisista. -Herra Charlamp taas lasketti hänen kohdalleen eikä aluksi puhunut -mitään, puhisi vain ja käänteli julmasti viiksiänsä, nähtävästi -hakien sanoja. Vihdoin hän lausui: - --- Nöyrin palvelijanne, herra rakuuna. - --- Palvelijanne, herra ratsurenki. - --- Kuinka te, hyvä herra, uskallatte sanoa minua ratsurengiksi? kysyi -hampaitaan purren herra Charlamp, -- minua, joka olen upseeri ja -ratsumestari, häh? - -Herra Wolodyjowski alkoi heitellä tapparaansa, joka oli hänen -kädessään ja näytti kiinnittävän koko huomionsa vain siihen, että -joka kiepahduksen jälkeen saisi sen kiinni varresta. Sitten hän -ikäänkuin vastenmielisesti sanoi: - --- Koska en nauhastanne saata tuntea arvoanne. - --- Te loukkaatte koko upseerikuntaa, jonka arvoinen te ette ole. - --- Kuinka niin? kysyi ymmällä keikari Wolodyjowski. - --- Koska te palvelette ulkonaisessa värväyksessä. - --- Olkaa huoleti, hyvä herra, vastasi herra Michal, -- vaikka minä -palvelenkin rakuunoissa, olen kuitenkin puolalainen upseeri enkä -edes kevyestä, vaan herra vojevodan ylhäisestä lippukunnasta. Te -voitte siis huoleti puhua kanssani, kuten samanarvoisen tai paremman -kanssa puhutaan. [Ylhäiseen lippukuntaan kuuluva upseeri ei voinut -mennä muukalaisen värvätyn joukon upseerin, ei edes kenraalin -komennettavaksi, päinvastoin oli tällaisen muukalaislippukunnan -kenraali usein tavallisen upseerin alainen. Välttääksensä tätä -koettivat muukalaisrykmenttien kenraalit ja upseerit olla samalla -myöskin puolalaisia upseereja. Tällainen upseeri oli herra -Wolodyjowski.] - -Herra Charlamp lauhtui hiukan huomatessaan, ettei ollut tekemisissä -niin kevyen henkilön kanssa kuin hän oli luullut, mutta hän ei -sittenkään lakannut kiristelemästä hampaitaan, sillä herra Michalin -kylmäverisyys raivostutti häntä vielä enemmän. Hän sanoi: - --- Kuinka te uskallatte tulla minun tielleni? - --- Ahaa, minä huomaan että te haette riitaa. - --- Ehkäpä haenkin ja sen sanon teille (herra Charlamp taipui tässä -Michalin korvan juureen ja lopetti hiljaisella äänellä), että lyön -teiltä pois korvat, jos te suljette minulta tien neiti Annan luo! - -Herra Wolodyjowski alkoi taasen hyvin taajaan heitellä tapparaansa, -ikäänkuin nyt olisi ollut erittäin sopiva aika tälle huvittelulle, ja -lausui vakuuttavalla äänellä: - --- Hyvä herra, jättäkää minut rauhaan. - --- Siitä ei tule mitään, ette pääse käsistäni, sanoi herra Charlamp, -tarttuen nuoren ritarin hihaan. - --- En minä mihinkään karkaakaan, sanoi rauhallisesti herra Michal, --- mutta tällä hetkellä minä olen virantoimituksessa ja kuljetan -paraikaa ruhtinaan, herrani käskyjä. Päästäkää irti hihani, -päästäkää, pyydän teitä, sillä muuten täytyy minun tässä ryhtyä -johonkin: täytyy ehkä läjäyttää teitä otsaan tuolla tapparalla ja -keikauttaa teidät hevosen selästä. - -Tätä sanoessa Wolodyjowskin alussa niin kohtelias ääni aivan sihisi -myrkyllisyyttä. Herra Charlampin täytyi tahtomattaankin hämmästyneenä -katsoa nuoreen ritariin ja päästää irti hiha. - --- No, sama se, Varsovassa saatte ryhtyä kanssani taisteluun, siitä -kyllä pidän huolen. - --- En mitenkään aio mennä piiloon, mutta tahtoisin mielelläni tietää, -kuinka me Varsovassa tappelemme. Olkaa hyvä ja neuvokaa minua, en -ole siellä vielä eläessäni ollut. Olen yksinkertainen sotilas, -mutta olen kuullut puhuttavan marsalkkaoikeuksista, jotka pään -menetyksellä rankaisevat, jos joku vetää esiin sapelinsa kuninkaan -tai väliaikaisen hallitsijan läheisyydessä. - --- Kyllä näkyy, että ette ole ollut Varsovassa ja että olette -yksinkertainen mies, koska pelkäätte marsalkkaoikeuksia, ettekä -tiedä, että interregnumin aikana tuomitsee väliaikainen tuomioistuin, -jonka kanssa on helpompi tulla toimeen. Olkaa varma siitä, ettei -minulta katkaista kaulaa teidän korvienne takia. - --- Kiitän opetuksesta ja tulen usein pyytämään teiltä neuvoja, koska -näen, että olette kokenut ja oppinut mies. Minä joka olen käynyt -vain alimman luokan, osaan tuskin taivuttaa adjektiivin yhdessä -substantiivin kanssa. Jos esimerkiksi tahtoisin -- josta Jumala minua -varjelkoon -- sanoa teitä tyhmäksi, niin tiedän juuri ja juuri niin -paljon, että sanoisin latinaksi _stultus_ enkä _stulta_ tai _stultum_. - -Sen sanottuaan alkoi herra Wolodyjowski taasen heitellä tapparaansa -niin että herra Charlamp oli aivan ällistyksissään, mutta sitten -syöksyi veri hänen kasvoihinsa ja hän veti sapelin ulos tupesta. -Samassa silmänräpäyksessä kuitenkin oli pieni ritari pannut pois -tapparansa ja väläytti sapeliaan. Hetken he katselivat toisiaan -kuin kaksi villisikaa, sieraimet levällään ja silmät palaen, mutta -ensinnä huomasi sitten herra Charlamp, että hän joutuisi tekemisiin -itse vojevodan kanssa, jos hyökkäisi hänen upseerinsa kimppuun -tämän viedessä hänen käskyänsä. Siksi hän myöskin ensimäisenä pisti -miekkansa takaisin tuppeen. - --- Äh, kyllä minä sinut vielä löydän, senkin vietävä... - --- Löydät, löydät, kaalinpää, sanoi pieni ritari. - -Ja he ajoivat kumpikin eri taholle, toinen ratsusaattueeseensa, -toinen lippukuntien luo, jotka sillävälin olivat ehtineet melkoista -lähemmäksi, niin että tomupilvien joukosta jo selvästi kuului -kavioiden kapse kovalla maantiellä. Herra Michal järjesti nyt heti -ratsuja jalkaväen säännölliseen marssiin ja asettui itse ratsastamaan -etunenässä. Hetken perästä karautti hänen luoksensa herra Zagloba. - --- Mitä tuo merihirviö tahtoi sinusta? kysyi hän Wolodyjowskilta. - --- Herra Charlampko? Ei mitään. Vaati minua vain taisteluun. - --- No siinä sitä ollaan, sanoi Zagloba. -- Lennossahan hän noukkaisee -teidät nokallansa. Katsokaa, herra Michal, kun tappelette hänen -kanssaan, ettette lyö poikki Puolan valtakunnan suurinta nenää, -sillä sitä varten täytyisi luoda erityinen kumpu. Onnellinen Vilnon -vojevoda! Toisten täytyy lähettää tiedustelujoukkoja vihollista -kohden, mutta hänelle nuuskii tuo upseeri vihollisen jo kaukaa. -Miksikä hän sitten vaati teidät taisteluun? - --- Siksi että minä ratsastin neiti Anna Borzobohatan vaunujen -kohdalla. - --- Ah, hänelle olisi pitänyt sanoa, että hän lähtisi herra -Longinuksen puheille Zamosciin. Hän kyllä olisi kestittänyt häntä -pippurilla ja inkiväärällä. Huonosti kävi tuolle kaalinpäälle, hänen -onnensa on nähtävästi pienempi kuin hänen nenänsä. - --- En puhunut hänelle mitään herra Podbipientasta, sanoi -Wolodyjowski, -- sillä tuskinpa hän silti olisi jättänyt minut -rauhaan. Nyt minä kiusallakin tulen mielittelemään Anusiaa, -mielittelemään kahdenkertaisella innolla. Täytyyhän minullakin olla -jokin lohdutus, ja onko meillä tuolla Varsovassa sitten parempaakaan -työtä. - --- Saadaan nähdä, saadaan nähdä, sanoi silmiään räpyttäen herra -Zagloba. -- Kun minä nuorella iälläni olin keräämässä veroja sitä -lippukuntaa varten, jossa palvelin, niin kuljin ympäri koko maan, -mutta sellaista elämää kuin Varsovassa en tavannut missään. - --- Se on kai toisenlaista kuin meillä Dnieperin takana? - --- Ei kannata verratakaan. - --- Olen hyvin utelias, sanoi herra Michal ja hetken perästä hän -lisäsi: -- Kyllä minä siltä hölmöltä vielä viikset katkon, sillä ne -ovat hänellä liian pitkät. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - - -Kului muutamia viikkoja. Aatelisia kokoontui yhä enemmän -kuninkaanvaaleihin. Kaupungin väkiluku nousi kymmenkertaiseksi, -sillä yhdessä aatelisjoukkojen kanssa tulvi sinne kansaa kaikilta -maailman tahoilta, alkaen kaukaisesta Persiasta aina merentakaiseen -Englantiin asti. Wolaan rakennettiin lautasuoja senaattia varten ja -sen ympärillä väikkyi tuhansia telttoja, jotka kokonaan peittivät -laajan kentän. Kukaan ei vielä voinut sanoa, kumpiko ehdokkaista, -prinssi Kasimir, kardinaali, vaiko Kaarle Ferdinand, Plockin piispa, -tulee valituksi. Molemmin puolin tehtiin suuria ponnistuksia. -Laskettiin liikkeelle tuhansia lentokirjasia, joissa kuvattiin -kilpailijain hyvät ja huonot puolet. Kummallakin oli lukuisia -ja mahtavia puoltajia. Kaarlen puolella oli, kuten tunnettu, -ruhtinas Jeremi, joka oli sitä vaarallisempi vastustajille, kun oli -todennäköistä, että hän vetäisi muassansa myöskin häntä ihailevan -aateliston, josta lopulta kaikki riippui. Mutta ei Kasimiriltakaan -puuttunut kannatusta. Hänen puolestansa puhui se, että hän oli -vanhempi poika, hänen puolellansa olivat kanslerin vaikutusvaltaiset -piirit, hänen puolelleen tuntui kallistuvan primas-piispa, häntä -kannatti suurempi osa suurylimyksiä, joista jokaisella oli lukuisia -turvatteja. Ja näiden suurylimysten joukkoon kuului myöskin ruhtinas -Dominik Zaslawski-Ostrogski, Sandomirin vojevoda, jonka maine tosin -oli kärsinyt Pilawcen tappiosta ja jota uhkasi tuomiokin, mutta -joka kuitenkin oli mahtavin ylimys koko valtakunnassa, ehkäpä -koko Europassa, mies, joka saattoi minä hetkenä hyvänsä heittää -ehdokkaansa vaakakuppiin rikkauksiensa äärettömän painon. - -Kuitenkin oli Kasimirin puolueella katkeria epäilyksenkin hetkiä, -sillä kuten sanottu, riippui kaikki siitä aatelistosta, joka lokakuun -neljännestä päivästä lähtien oli leiriytynyt likelle Varsovaa -ja jota yhä saapui paikalle tuhansittain, kaikilta valtakunnan -suunnilta. Tämän aatelin suunnaton enemmistö piti ruhtinas Kaarlen -puolta, sillä sitä viehätti Wisniowieckin nimi ja prinssin yleisiin -tarkoituksiin harjoittama anteliaisuus. Prinssi, joka oli säästeliäs -ja varakas herra ei epäillyt tällä hetkellä uhrata melkoisia -summia uusiin rykmentteihin, jotka rykmentit olivat alistettavat -Wisniowieckin komennettaviksi. Kasimir olisi mielellään seurannut -hänen esimerkkiään eikä häntä varmaan pidättänyt itaruus, vaan -päinvastoin liiallinen anteliaisuus, jonka välittömänä seurauksena -oli varattomuus ja alituinen rahanpuute hänen aarreaitassansa. -Molemmat veljet pitivät vilkkaita neuvotteluja. Joka päivä kiiti -lähettejä edestakaisin Nieporentin ja Jablonnan välillä. Kasimir -pyysi, vanhemman veljen oikeuden ja veljesrakkauden nimessä hartaasti -Kaarlelta, että tämä luopuisi kuninkaanehdokkuudesta, mutta Kaarle -oli itsepintainen ja vastasi, että hänen ei sovi ylenkatsoa onnea, -joka mahdollisesti häntä kohtaa, "koska se on Puolan valtakunnan -vapaista äänestyksistä riippuva onni ja kuuluu sille, jolle Herra -Jumala on sen luvannut". Aika kului kuitenkin, kuusiviikkoinen -määräjakso läheni loppuaan ja samalla läheni myöskin kasakkain uhka. -Viestit tiesivät nimittäin, että Chmielnicki oli, jätettyään kesken -Lembergin piirityksen, koska kaupunki muutamien rynnäkköjen jälkeen -oli ostanut itsensä vapaaksi, Zamoscin edustalla ja hyökkäili yöt -päivät tätä Puolan viimeistä suojaa vastaan. - -Kerrottiin myöskin, että paitsi lähettejä, jotka Chmielnicki oli -toimittanut Varsovaan tuomaan kirjeen ja vakuutuksen, että hän -puolalaisena aatelismiehenä äänestää Kasimiria, aatelismiesten -joukossa ja itse kaupungissa piileskeli paljon valepukuisia -kasakkaupseereja, joita ei kukaan saattanut tuntea, koska he -esiintyivät aivan kuin oikeutettu aatelisto eivätkä missään suhteessa -eronneet muista valitsijoista, varsinkaan vähävenäläisistä maista -tulleista, ei edes puheensa puolesta. Muutamat heistä oleskelivat -täällä pelkkää uteliaisuuttaan, katsellaksensa kuninkaanvaalia -Varsovassa, toiset olivat tulleet vakoilemaan, saadakseen selville -mitä puhutaan tulevasta sodasta, kuinka paljon sotaväkeä valtakunta -aikoo asettaa ja minkälaisia varoja aiotaan määrätä tähän -tarkoitukseen. Mahdollisesti oli näissä puheissa paljon totta, sillä -kasakkaupseerien joukossa oli paljon kasakoituneita puolalaisia -aatelismiehiä, jotka hiukan sotkivat latinaakin, mutta joiden oikeaa -karvaa ei saanut selville minkään tuntomerkin perustalla. Muuten -ei latinantaito kukoistanut kaukaisilla aroilla, eivätkä ruhtinas -Kurcewiczit ja heidän kaltaisensa osanneet sitä sen paremmin kuin -Bohun ja muutkaan atamanit. - -Tuollaiset jutut, joita usein kuuli sekä vaalikentällä että -kaupungissa ynnä viestit Chmielnickin etenemisestä ja kasakkain ja -tatarien etujoukkohyökkäyksistä, jotka hyökkäykset muka ulottuivat -Veikselille asti, täyttivät ihmisten mielet levottomuudella ja -hämmingillä ja antoivat usein aihetta mellakoihin. Ei tarvittu muuta -kuin että joku kokoontuneen aatelin keskuudessa loi johonkuhun sen -epäilyksen varjon, että hän on valepukuinen zaporogilainen, niin -hän samassa hetkessä, jo ennenkuin hän ehti puhdistautua, riippui -riekaleina sapelien nenässä. Siten menehtyi monta viatonta ihmistä ja -neuvotteluista hävisi arvokkaisuus, varsinkin kun ajan tapojen mukaan -ei paljoa välitetty raittiudesta. Väliaikainen tuomioistuin, joka -oli asetettu _propter securitatem loci_, vaalipaikan turvallisuuden -vuoksi, ei voinut suoriutua alituisista riitajutuista ja tappeluista, -jotka olivat syntyneet aivan mitättömistä aiheista. Jos nuo mellakat, -tappelut ja juomingit surettivat kunnon miehiä, joita elähytti -yhteishyvän ja rauhan rakkaus sekä tunto isänmaata uhkaavasta -vaarasta, niin sensijaan kaikki hurjistelijat, kortinpelaajat ja -tappelijat olivat kuin elementissään: nyt oli heidän aikansa, tämä -oli heidän elovainiotansa, jolla he katsoivat olevansa oikeutetut -harjoittamaan mitä vallattomuuksia tahansa. - -Tuskin lienee tarpeellista mainita, että johtajana tällaisten -ainesten joukossa esiintyi herra Zagloba, jolle johtavan aseman -takasi sekä hänen suuri ritarimaineensa että hänen halujensa -tyydyttämättömyys ja jolle elvykettä antoi rajaton tilaisuus -juomiseen sekä niin sujuva kielenkäyttö, ettei kukaan pystynyt siinä -kilpailemaan hänen kanssaan, ynnä niin horjuttamaton itsevarmuus, -ettei mikään pystynyt sitä horjuttamaan. Välistä hänelle kuitenkin -tuli alakuloisuuden puuskia, jolloin hän sulkeutui huoneeseen tai -telttaan eikä suostunut lähtemään sieltä ulos. Kun hän sitten -vihdoin lähti, oli hän ärtyisällä tuulella, valmis riitelemään, jopa -tappelemaankin. Sattuipa sellaistakin, että hän sillä päällä ollen -esimerkiksi pahasti löi herra Dunczewskia Rawasta vain siksi, että -tämä ohi mennessään oli koskettanut hänen sapeliaan. Sillä tuulella -sieti Zagloba vain herra Michalin läsnäoloa, valittaen tälle, että -häntä vaivaa levottomuus herra Skrzetuskin ja tuon naisparan tähden. - --- Me jätimme, herra Michal, tytön pulaan, me kavalsimme hänet -kuin mitkäkin juuttaat jumalattomien käsiin. Älkää ensinkään -puolustautukokaan aatelisarvollanne. Sanokaappa, herra Michal, miten -tytön käy? - -Turhaan selitti hänelle herra Michal, että jollei Pilawcen tappiota -olisi tullut, niin tyttöparka olisi kuin olisikin etsitty. Nyt se on -mahdotonta, heidäthän erottaa hänestä koko Chmielnickin sotavoima. -Zagloba ei kuitenkaan ottanut lohduttautuakseen, vaan vaipui vieläkin -suurempaan ikävään ja kiroili kaikkea. - -Nuo alakuloisuuden hetket eivät kuitenkaan kestäneet kauvan. -Tavallisesti herra Zagloba niiden jälkeen, ikäänkuin korvatakseen -menetetyn ajan, riehui ja joi entistä hurjemmin. Hän vietti aikansa -viinituvissa suurimpien juomarien tai pääkaupungin ilotyttöjen -seurassa, ja herra Michal piti hänelle uskollisesti seuraa. - -Herra Michalissa, vaikka hän olikin erinomainen sotilas ja upseeri, -ei ollut sitä arvokkaisuutta, jonka onnettomuus ja kärsimykset -olivat luoneet esimerkiksi Skrzetuskiin. Velvollisuutensa valtiota -kohtaan Wolodyjowski ymmärsi niin, että hän löi sitä, jota käskettiin -lyödä, muusta hän ei välittänyt, eikä ymmärtänyt yleisiä asioita. -Sotajoukon tappiota hän aina oli valmis suremaan, mutta ei hänen -päähänsäkään pälkähtänyt ajatus, että tappeleminen ja juopottelu -ovat yleiselle asialle yhtä vahingollisia kuin tappiot sodassa. Hän -oli sanalla sanoen nuori tuulihattu, joka, jouduttuaan pääkaupungin -humuun, upposi siihen korvia myöten ja liittyi Zaglobaan kuin -takkiainen, sillä Zagloba oli vallattomuudessa hänen mestarinsa. -Hän kulki hänen kanssaan aatelisten pidoissa, joissa Zagloba maljan -ääressä kertoi olemattomiakin asioita, samalla voittaen prinssi -Kaarlelle puoltajia, hän joi hänen kanssaan, tarpeen tullen suojellen -häntä, hän oli kaikkialla hänen luopumattomana toverinaan, sekä -vaalikentällä että kaupungilla, eikä ollut sitä loukkoa, johon he -eivät olisi ryömineet. He kulkivat Nieporentissa ja Jablonnassa, he -olivat kaikissa kesteissä, ylimysten päivällisillä ja viinituvissa, -he olivat mukana kaikkialla, kaikissa mahdollisissa kemuissa. Herra -Michalin nuoria sormia syhyi, hänen teki mieli esiintyä ja samalla -osoittaa, että ukrainalainen aatelisto on parempi kuin muut sekä että -ruhtinaan sotilaat ovat muiden yläpuolella. He kulkivat tahallaan -hakemassa seikkailuja, lenczycalaisten joukossa, koska nämä olivat -taitavimmat miekan käytössä ja varsinkin ruhtinas Dominik Zaslawskin -puoluelaisten kesken, joita kohtaan molemmat tunsivat erityistä -vihaa. He härnäilivät ainoastaan kuuluisimpia tappelupukareita, -joilla oli vakiintunut maine. - --- Hakekaa te riitaa, sanoi herra Michal, -- minä astun sitten esiin. - -Zagloba, joka oli taitava miekkailija eikä arkaillut ryhtyä -kaksintaisteluun aatelisveljien kanssa, ei aina suostunut olemaan -sekundanttina, varsinkin kun riideltiin zaslawskilaisten kanssa. -Mutta kun hän todella oli joutumaisillaan tekemisiin jonkun -lenczycalaisen karhun kanssa, niin herkesi hän hakemasta riitaa ja -kun sitten lenczycalainen aatelismies jo tarttui sapeliin ja vaati -häntä taisteluun, niin sanoi herra Zagloba tavallisesti: - --- Herraseni, minulla ei ole omaatuntoa panna teitä alttiiksi -varmalle kuolemalle, ruveten itse tappelemaan teidän kanssanne. -Koettakaappa pikemmin tuon minun poikani ja oppilaani kanssa, ties -pidättekö puolianne häntäkään vastaan. - -Tämän kuullessaan herra Wolodyjowski tavallisesti astui esiin, tyhmän -näköisenä, viikset ja nenä pystyssä. Ja välittämättä siitä otettiinko -hänen haasteensa vastaan vai ei, hän suinpäin ryhtyi leikkiin, ja -koska hän todella oli mestarien mestari, niin hän jo muutamien -temppujen jälkeen tavallisesti voitti vastustajansa. Sellaisia -huvituksia keksivät he yhdessä Zagloban kanssa ja siinä kasvoi heidän -maineensa, varsinkin herra Zagloban, kaikkien levottomien reuhaajien -ja aatelisten keskuudessa. Sanottiin: jos oppilas on sellainen, niin -minkälainen onkaan mestari. Vain herra Charlampia ei Wolodyjowski -sattunut löytämään pitkään aikaan. Hän ajattelikin jo, että hänet -ehkä on lähetetty asialle takaisin Liettuaan. - -Näin kului lähes kuusi viikkoa, joiden aikana myöskin yleiset asia -melkoisesti edistyivät. Jännitetty taistelu veljesehdokkaitten -välillä, heidän puoluelaistensa ponnistukset ja puolueitten kiihko, -kaikki tämä meni melkein jäljettömiin. Kaikille kävi jo selväksi, -että Jan Kasimir tulee valituksi, sillä prinssi Kaarle oli vetäytynyt -syrjään ja vapaaehtoisesti luopunut ehdokkuudesta. Merkillistä -kyllä vaikutti Chmielnickin ääni tällä hetkellä ratkaisevasti, -toivottiin nimittäin yleisesti, että hän alistuu kuninkaan arvovallan -alle, varsinkin sellaisen kuninkaan, joka valittaisiin hänen -mielensä mukaan. Sensijaan oli tällainen asiain käänne uusi isku -Wisniowieckille, joka ei hetkeäkään, kuten muinoin Cato, herjennyt -muistuttamasta, että zaporogilainen Kartago on hävitettävä. Nyt -tuli pakostakin jo neuvottelujen vuoro. Ruhtinas tosin tiesi, että -neuvottelut joko eivät heti vie mihinkään tulokseen, tai että ne -pian asianhaarain pakosta katkeavat, hän näki selvästä edessään -sodan. Mutta levottomuus valtasi hänet, kun hän ajatteli minkälainen -tuon sodan kohtalo tulisi olemaan. Neuvottelujen päätyttyä, paisuu -oikeuksiinsa autettu Chmielnicki vieläkin voimakkaammaksi ja Puolan -valtakunta käy heikommaksi. Mutta kuka johtaa sen sotajoukkoja -niin mainehikasta päällikköä vastaan kuin Chmielnicki? Eikö seuraa -uusia tappioita, uusia tuhoja, jotka tyhjentävät Puolan voimat -kokonaan? Ruhtinas ei kuitenkaan elänyt kuvitteluissa, hän tiesi, -ettei hänelle, innokkaimmalle Kaarlen puoltajalle tietenkään anneta -komentonuijaa. Kasimir oli tosin veljellensä luvannut, että hän tulee -rakastamaan hänen puoluelaisiaan kuin omiansa. Kasimir oli kyllä -jalomielinen, mutta hän oli myöskin kanslerin politiikan puolella. -Kuka siis saa komentonuijan? Ei ainakaan hän, ruhtinas. Ja voi -Puolaa, jollei sen joukkoja johda Chmielnickiä etevämpi päällikkö. - -Näitä ajatellessa kalvoi kaksinkertainen tuska Jeremin sielua. Häntä -kalvoi levottomuus isänmaan tulevaisuudesta ja se sietämätön tunne, -joka ihmisellä on, kun hän näkee, että hänen ansionsa sivuutetaan, -että hänelle ei tehdä oikeutta, vaan nostetaan toisia hänen päänsä -yläpuolelle. Hän ei olisi ollut Jeremi Wisniowiecki, jollei hän olisi -ollut ylpeä. Hän tunsi itsessään voimaa liikuttamaan komentonuijaa ja -hän oli sen ansainnut -- sentähden kärsi hän kaksinkertaisesti. - -Puhuttiinpa upseerien joukossa sellaistakin, ettei ruhtinas -odota kuninkaanvaalin päättymistä, vaan lähtee Varsovasta. Mutta -se ei ollut totta. Ruhtinas jäi Varsovaan, vieläpä hän kävi -tervehtimässäkin prinssi Kasimiria Nieporentissa ja otettiin -hänet erittäin ystävällisesti vastaan. Käynnin jälkeen hän palasi -kaupunkiin pitemmäksi aikaa, koska sota-asiat sitä vaativat. -Piti saada varoja sotajoukkoa varten ja sitä ruhtinas kaikin -tavoin vaati. Kaarlen rahoilla muodostetuinkin uusia rakuuna- ja -jalkaväkirykmenttejä, yksi oli lähetetty Vähä-Venäjälle, toista -pantiin juuri kuntoon. Tässä tarkoituksessa lähetti ruhtinas joka -taholle sotaväen järjestämiseen tottuneita upseereja, jotta nämä -panisivat rykmentit tarpeelliseen kuntoon. Ensinnä lähetettiin -matkaan Kuszel ja Wierszul ja vihdoin tuli myöskin Wolodyjowskin -vuoro. - -Eräänä päivänä sai viimemainittu kutsun saapua ruhtinaan luo, joka -antoi hänelle seuraavan käskyn: - --- Lähtekää Babicen ja Lipkowin kautta Zaborowiin, jossa teitä -odottavat rykmenttiä varten määrätyt hevoset. Tarkastakaa ne, -valitkaa parhaimmat ja maksakaa ne Trzaskowskille sekä viekää ne -sitten sotamiehille. Rahat saatte minun kuittiani vastaan täällä -Varsovassa rahavartialtani. - -Herra Wolodyjowski ryhtyi reippaasti työhön, nosti rahat ja lähti -samana päivänä yhdessä Zagloban kanssa Zaborowiin, mukanaan yhdeksän -miestä ja vankkurit, joissa rahat kuljetettiin. He kulkivat -verkalleen, sillä koko seutu Varsovan tuolla puolen oli täynnä -aatelisia, heidän palvelijoitaan, ajoneuvojaan ja hevosiaan. Kylät -aina Babiceen asti olivat suorastaan ahdetut täyteen, sillä joka -mökissä asui vieraita. Helposti saattoi täällä joutua vaikeaan -asemaan noiden mitä erilaisinten ihmisten tungoksessa eivätkä -myöskään molemmat ystävykset voineet välttää vastoinkäymisiä -- -kaikista ponnistuksistaan ja kohteliaisuudestaan huolimatta. - -Päästyänsä Babiceen näkivät he krouvin edessä kymmenkunnan -aatelismiestä, jotka juuri nousivat hevosten selkään jatkaakseen -matkaansa. Kaksi osastoa, jotka tervehtivät toinen toistaan, olivat -jo ehtineet ohi, kun yhtäkkiä eräs ratsastajista huomasi herra -Wolodyjowskin ja kiidätti, sanaakaan sanomatta, häntä kohden. -- -Siinäpä sinä olet, veliseni! huudahti hän, -- oletkin ollut piilossa, -mutta minäpä olen sinut löytänyt ja nyt et pääse käsistäni. Hei! -hyvät herrat, huudahti hän tovereilleen, -- odottakaappa hiukkasen. -Minulla on jotakin sanottavaa tälle pikku upseerille ja tahtoisin -teitä sanojeni todistajaksi. - -Herra Wolodyjowski hymähti tyytyväisenä, sillä hän oli tuntenut herra -Charlampin. - --- Jumala on todistajani että en ole ollut piilossa, olenpa teitä -hakenutkin kysyäkseni teiltä, vieläkö kannatte kaunaa vastaani, mutta -mitenkä olikaan, niin emme ole saaneet tavata toisiamme. - --- Herra Michal, kuiskasi Zagloba, -- kuljette virka-asialla. - --- Muistan, mutisi Wolodyjowski. - --- Asetu oikeuden eteen, ärjyi Charlamp. -- Hyvät herrat, minä olen -luvannut tuolle nulikalle, tuolle maitoparralle, että lyön häneltä -korvat päästä. Ja minä lyönkin, niin totta kuin olen Charlamp! -Molemmat korvat, niin totta kuin olen Charlamp! Olkaa todistajinani, -hyvä herrat, ja sinä nulikka, asetu oikeuden eteen. - --- En voi, taivaan nimessä en voi, sanoi Wolodyjowski. -- Suokaa -minulle edes pari päivää. - --- Kuinka et voi? Onko pelko karannut sinuun? Jollet tottele tällä -hetkellä, niin lyön sinua miekanlappeella, niin että jäät siihen -paikkaan. Senkin koppakuoriainen, myrkyllinen paarma, kyllä sinä -osaat tulla tielleni, tehdä kiusaa ja purra kielelläsi, mutta sapelia -käyttämään et kykene. - -Herra Zagloba sekaantui nyt asiaan. - --- Minä huomaan, että teillä on kiire, sanoi hän Charlampille, -- -ja katsokaa ettei tuo kiiliäinen pure teitä, sillä silloin eivät -auta mitkään plaastarit. Hitto vieköön, ettekö näe, että tuo upseeri -on virkamatkalla. Katsokaa tuota rahakuormaa, jota me kuljetamme -rykmenttiin ja ymmärtäkää, piru vieköön, että tuo upseeri ollessaan -rahaston vartiana ei ole oman persoonansa herra eikä voi ryhtyä -kanssanne taisteluun. Joka ei ymmärrä sitä, on hölmö eikä sotilas. -Me olemme Vähävenäjän vojevodan palveluksessa ja olemme taistelleet -toisempienkin miesten kanssa kuin te olette, mutta tänään emme voi. -Se mikä lykkääntyy tuonnemmaksi, ei karkaa käsistä. - --- Onhan selvää, että he eivät voi taistella kuljettaessaan -rahakuormaa, sanoi eräs Charlampin tovereista. - --- Mitä heidän rahansa minuun kuuluvat! huusi herra Charlamp -hillittömästi. -- Käyköön taistelemaan kanssani, tai muuten lyön -häntä. - --- Taisteluun minä en ryhdy tänä päivänä, sanoi herra Michal, -- -mutta annan ritarisanani, että saavun kolmen tai neljän päivän -perästä minne tahdotte, heti kun olen toimittanut virka-asiani. -Jollette tyydy tähän lupaukseen, niin minä käsken liikuttaa -liipasinta. Sillä nyt jo huomaan, etten olekaan tekemisissä -aatelismiesten ja sotilaiden, vaan ryöväreiden kanssa. Määrätkää -siis, piru vie, milloin minun on saapuminen. - -Tämän kuullessaan käänsivät saattojoukon rakuunat heti -musketinpiippunsa hyökkääjiä kohden, ja tämä liike, samoin kuin herra -Michalin päättäväiset sanat, tekivät nähtävästi herra Charlampin -tovereihin vaikutuksen. - --- Myönny nyt, sanoivat he, -- olethan itsekin sotilas, tiedät mitä -merkitsee virkapalvelus ja varmaa on, että saat hyvityksen, sillä -tuo on rohkea veitikka, niinkuin kaikki vähävenäläisten lippukuntien -miehet. Hillitse nyt itsesi, kun pyydämme. - -Herra Charlamp riuhtoi vielä hetkisen, mutta huomasi lopuksi, että -hän joko suututtaa toverinsa tai saattaa heidät epävarmaan taisteluun -rakuunain kanssa, ja kääntyi sentähden Wolodyjowskin puoleen, sanoen: - --- Annatte siis sananne, että saavutte. - --- Itse etsin teidät, koska niin tahdotte sitä minulta tietää. -Saavun neljän päivän perästä. Tänään on keskiviikko, sanokaamme siis -lauvantaina jälkeen puolenpäivän, kello kaksi. Määrätkää paikka. - --- Täällä Babicessa on niin paljon vieraita, sanoi Charlamp -- -voisi sattua esteitä. Ottakaamme Lipkow, siellä on rauhallisempaa -eikä minulla ole sinne pitkä matka, siellä meidän kortteerimme ovat -Babicessa. - --- Tuleeko teitä yhtä lukuisa seura kuin tänäpäivänä? kysyi -varovainen Zagloba. - --- Ei ole tarpeen, sanoi Charlamp, -- minä saavun yksin, mukanani -herrat Sielicki, sukulaiseni. Te, hyvät herrat, saavutte -toivottavasti ilman rakuunoja. - --- Ehkä teillä on tapana mennä kaksintaisteluun sotaväen läsnäollessa --- meillä ei ole sellaista tapaa. - --- Siis neljän päivän perästä, lauvantaina, Lipkowissa, sanoi -Charlamp, -- krouvin edustalla. Ja nyt Jumalan haltuun. - --- Hyvästi, sanoivat Wolodyjowski ja Zagloba. Riitapuolet ajoivat -tyyninä kukin taholleen. Herra Michal oli tyytyväinen huvista, -joka häntä odotti ja päätteli itsekseen tuoda herra Longinukselle -lahjaksi petyhorilaisen irti leikatut viikset. Niin ajoi hän hyvillä -mielin Zaborowiin, jossa hän tapasi prinssi Kasimirin, joka oli -tullut sinne metsästämään. Herra Michal sai kuitenkin vain kaukaa -nähdä vastaisen hallitsijan, hänellä oli nimittäin kiire. Kahdessa -päivässä hän toimittikin asiansa, tarkasti hevoset, maksoi rahat -herra Trzaskowskille, palasi Varsovaan ja saapui määräaikana, vieläpä -tunnilleen Lipkowiin yhdessä herra Zagloban ja herra Kuszelin kanssa, -jonka viimemainitun hän oli pyytänyt todistajaksi. - -Tultuaan juutalaisen krouvin eteen astuivat he tupaan, hiukan -huuhtoakseen kurkkujaan simalla ja huvittelivat keskustelemalla -maljan ääressä. - --- Rupikonna, kuules, onko herra kotona? kysyi Zagloba kapakan -isännältä. - --- Herra on kaupungissa. - --- Onko teillä täällä Lipkowissa majailemassa paljonkin aatelisia? - --- Meillä on aivan tyhjää. Ainoastaan yksi herra on pysähtynyt tänne -meille, hän on tuolla sivuhuoneessa. Rikas herra, jolla on mukanaan -palvelijoita ja hevosia. - --- Miksi hän ei asettunut kartanon herran luo? - --- Nähtävästi hän ei tunne meidän herraa. Kartano on sitäpaitsi ollut -suljettuna kuukauden päivät. - --- Ehkä se on Charlamp, sanoi Zagloba. - --- Ei, sanoi Wolodyjowski. - --- Mutta, herra Michal, minusta tuntuu, että se on hän. - --- Eipä ole. - --- Minä lähden katsomaan, kuka hän on. Juutalainen, onko se herra -ollut täällä kauvankin? - --- Tuli tänään, tuskin kaksi tuntia sitten. - --- Etkö tiedä mistä hän on. - --- En tiedä, mutta varmaan hän on kaukaa, sillä hänen hevosensa -olivat käyneet huonoiksi. Ihmiset kuuluivat sanoneen hänen olevan -Veikselin takaa. - --- Miksi hän sitten pysähtyi tänne Lipkowiin? - --- Kuka hänet tietää. - --- Minä menen katsomaan, toisti Zagloba, -- ehkä hän on tuttavakin. - -Ja lähestyen sivuhuoneen suljettua ovea, hän oven haalla koputti -siihen ja lausui: - --- Hyvä herra, saako astua sisään? - --- Kuka siellä on? vastasi ääni sisältä. - --- Omaa väkeä, sanoi Zagloba, raoittaen ovea. -- Teidän luvallanne... -mutta ehkä tulen sopimattomaan aikaan? lisäsi hän, pistäen päänsä -ovesta sisään. - -Samassa hän vetäytyi takaisin ja paiskasi oven kiinni, ikäänkuin hän -olisi katsonut kuolemaa silmiin. Hänen kasvoillaan kuvastui pelästys -ja mitä suurin hämmästys. Hän avasi suunsa ja katseli harhailevin -silmin Wolodyjowskiin ja Kuszeliin. - --- Mikä teidän on? kysyi Wolodyjowski. - --- Kristuksen haavain nimessä hiljaa! Tuolla... on Bohun. - --- Kuka? Mitä teille on tapahtunut? - --- Siellä... on Bohun. Molemmat upseerit nousivat pystyyn. - --- Oletteko menettänyt järkenne? Sanokaa: kuka? - --- Bohun... Bohun. - --- Se ei ole mahdollista. - --- Niin totta kuin tässä seison. Minä vannon Jumalan ja kaikkien -pyhien nimessä. - --- Miksi te niin kauhistuitte? sanoi Wolodyjowski, -- jos hän on -siellä, niin on Jumala antanut hänet meidän käsiimme. Rauhoittukaa. -Oletteko varma? - --- Aivan yhtä varma kuin että puhun teidän kanssanne. Minä näin hänen -pukeutuvan. - --- Mutta näkikö hän teidät? - --- En tiedä, mutta luullakseni ei. Wolodyjowskin silmät kipinöivät -kuin kekäleet. - --- Juutalainen, sanoi hän hiljaa, viitaten kiihkeästi kädellään, -- -tule tänne. Viekö ulkoa sivuhuoneeseen ovi? - --- Ei vie, täytyy käydä tämän tuvan kautta. - -Kuszel akkunan alle! kuiskasi Wolodyjowski. -- Nyt ei hän pääse -meiltä pakoon. - -Kuszel lähti tuvasta sanaa sanomatta. - --- Rauhoittukaa, sanoi Wolodyjowski. -- Ei teidän kaulanne, vaan -hänen on vaarassa. Mitä hän voi teille tehdä? Ei mitään. - --- Minä vain en pääse tointumaan hämmästyksestäni, vastasi Zagloba -ja mietti itsekseen: aivan totta, mitä minun tarvitsee pelätä. Onhan -herra Michal luonani. Bohun pelätköön. - -Ja ottaen julman muodon, hän tarttui sapelinsa kahvaan. - --- Herra Michal, hän ei saa päästä meiltä karkuun. - --- Mutta onko se sittenkään hän? Minä en vieläkään tahdo sitä uskoa. -Mitä hänellä olisi täällä tekemistä. - --- Chmielnicki on lähettänyt hänet vakoilemaan, se on aivan varma -asia. Odottakaappa, herra Michal, me otamme hänet kiinni ja panemme -hänelle ehdon: joko hän luovuttaa ruhtinattaren, tai me uhkaamme -antaa hänet oikeuden käsiin. - --- Kun hän vain luovuttaisi ruhtinattaren, niin hän saisi mennä -vaikkapa hiiteen. - --- Mutta jos meitä on liian vähän, me kaksi ja Kuszel kolmantena. -Hän tulee puolustautumaan vimmatusti ja hänellä on myöskin muutamia -miehiä. - --- Charlamp tuo mukanaan kaksi, meitä tulee kuusi, siinä on aivan -tarpeeksi. - -Samassa avautui ovi ja Bohun astui huoneeseen. - -Hän ei varmaankaan ollut huomannut sivuhuoneeseen katsahtavaa -Zaglobaa, koska hän nyt hänet nähdessään äkkiä vavahti ja koska -ikäänkuin liekki lensi hänen kasvojensa yli ja käsi tarttui -salaman nopeudella sapelin kahvaan. Tuo kaikki oli kestänyt vain -silmänräpäyksen. Äkkiä sammui leimaus hänen kasvoillaan, ja ne vain -hiukan kalpenivat. - -Zagloba katsoi häneen eikä puhunut mitään. Myöskin atamani seisoi -vaieten. Tuvassa olisi saattanut kuulla kärpäsen lentävän. Ja nuo -kaksi miestä, joiden kohtalot olivat niin merkillisellä tavalla -kietoutuneet yhteen, eivät olleet tällä hetkellä tuntevinaan toisiaan. - -Hiljaisuutta kesti jotenkin kauvan. Herra Michalista tuntui siltä -kuin kokonaiset vuosisadat olisivat ehtineet vieriä. - --- Juutalainen, kysyi yhtäkkiä Bohun, -- onko täältä pitkäkin matka -Zaborowiin? - --- Ei ole, vastasi juutalainen. -- Lähteekö herra heti? - --- Lähden, sanoi Bohun ja kääntyi eteiseen johtavaa ovea kohden. - --- Sallikaa minun... kajahti herra Zagloban ääni. Bohun pysähtyi -äkkiä, ikäänkuin hän olisi kasvanut kiinni maahan ja kääntyen -Zaglobaa kohden, tuijotti häneen mustilla, kauheilla silmillään. - --- Mitä te tahdotte? kysyi hän lyhyesti. - --- Minusta vain tuntuu, että me olemme jossakin tutustuneet. -Emmeköhän vain nähneet toisiamme häissä siellä talonpoikaistalossa -Vähävenäjällä? - --- Aivan niin, sanoi Bohun ylpeästi, laskien uudelleen kätensä -sapelinsa kahvalle. - --- No mitenkä te jaksatte? kysyi Zagloba. -- Tehän lähditte niin -äkkiä silloin, etten ehtinyt edes sanoa teille hyvästi. - --- Ja olette kai sitä pahoitellut? - --- Tietysti olen pahoitellut. Olisimme tanssineet yhdessä Seurani -on nyt suurentunut. (Herra Zagloba osoitti Wolodyjowskia.) Juuri -tämä herra tässä on tullut lisää ja hän tahtoisi mielellään tutustua -teihin lähemmin. - --- Riittää jo, huusi herra Michal, äkkiä nousten. Petturi, minä -vangitsen teidät. - --- Ja millä oikeudella? kysyi atamani ylpeästi kohottaen päätään. - --- Sillä, että sinä olet kapinoitsija, valtakunnan vihollinen ja -saapunut tänne vakoilemaan. - --- No, mikäs mies te olette? - --- Minä en rupea sinun edessäsi tekemään tiliä oikeutuksistani, sen -sanon vain, että käsistäni et pääse. - --- Saammepa nähdä, sanoi Bohun. -- En minäkään tekisi tiliä -teille siitä kuka olen, jollette sotilaana olisi vaatinut minua -kaksintaisteluun. Mutta koska uhkaatte minua vangitsemisella, niin -osoitan mitä minulla on asiaa: kas tuossa kirje, jota vien hetmanilta -prinssi Kasimirille. Ja kun en tavannut häntä Nieporentista, lähden -häntä hakemaan Zaborowista. Vieläkö nytkin aiotte vangita minut? - -Sen sanottuaan katsahti Bohun ylpeästi ja ivallisesti Wolodyjowskiin. -Mutta herra Michal tuli hämilleen kuin ajokoira, joka tuntee, että -riista menee hänen käsistään ja näin ymmällä ollen suuntasi hän -kysyvän katseen Zaglobaan. Seurasi hetken vaitiolo. - --- Jahah, sanoi Zagloba. -- Asia on mutkikas. Koska olette -lähettiläs, niin emme voi teitä vangita, mutta teidän tulee saapua -kaksintaisteluun tuon ritarin kanssa, sillä te olette kerran jo hänen -edestään paennut, niin että maa tömisi. - -Bohunin kasvot kävivät purppuranpunaisiksi, sillä hän tunsi samassa -hetkessä Wolodyjowskin. Häpeä ja haavoitettu ylpeys taistelivat -pelottomassa kasakassa. Tuon paon muisto poltti häntä kuin tuli, se -oli ainoa poispyyhkimätön tahra hänen sotilaskunniassaan, jota hän -rakasti enemmän kuin elämää, enemmän kuin kaikkea muuta. - -Leppymätön Zagloba touhusi kuitenkin yhä kylmäverisesti. - --- Olisit kadottanut housusi, jollei tuo ritari olisi säälinyt sinua -ja lahjoittanut sinulle henkeä. Hyi, herra kasakka, naisen kasvot -sinulla on ja myöskin naisen sydän. Kyllä olit rohkea käydessäsi -vanhaa ruhtinatarta ja lapsimaista ruhtinasta vastaan, mutta ritaria -vastaan seistessäsi olet pelkuri. Kirjeitä kuljettamaan ja tyttöjä -ryöstämään kyllä kykenet, mutta et sotaan. Niin totta kuin elän, näin -omin silmin kuinka housusi liehuivat. Hyi, hyi, hyvä on nyt puhua -sapelista, kun kuljetat kirjettä. Mitenkäs me voimme taistella sinun -kanssasi, kun suojelet itseäsi tuolla kirjeellä! Tomua silmiin, tomua -silmiin, herra kasakka. Chmiel on hyvä sotilas, Krywonos myöskin, -mutta paljon on kasakkain joukossa roistoja. - -Bohun syöksähti yhtäkkiä Zaglobaa kohden, mutta herra Zagloba -vetäytyi herra Wolodyjowskin taakse niin että nuo molemmat nuoret -sotilaat seisoivat silmä silmää vastaan. - --- Minä en paennut teitä pelosta, vaan pelastaakseni toisten hengen, -sanoi Bohun. - --- En tiedä mistä syystä pakenit, sen vain tiedän, että pakenit, -sanoi herra Michal. - --- Ryhdyn kaikkialla kanssanne taisteluun, vaikkapa heti. - --- Haastatko siis minut taisteluun? kysyi kulmiaan rypistäen -Wolodyjowski. - --- Sinä ryöstit minulta kasakan kunnian, sinä olet häpäissyt minua, -minä tahdon sinun vertasi! - --- Asia on siis sovittu, vastasi Wolodyjowski. - --- _Volenti non fit iniuria_, tahtovalle ei tapahdu vääryyttä, lisäsi -Zagloba, -- mutta kuka toimittaa kirjeen prinssille? - --- Sillä ei teidän tarvitse vaivata päätänne, se on minun asiani. - --- Tapelkaa siis, jollei asiaa muuten voi ratkaista, sanoi Zagloba. --- Jos onni suosisi teitä, herra kasakka, taistelussa tätä -kavaljeeria vastaan, niin huomatkaa, että minä tulen jatkamaan. Mutta -nyt, herra Michal, lähtekää tuonne porstuan ulkopuolelle, sillä -minulla on jotakin tärkeää teille sanottavana. - -Ystävykset menivät ulos ja kutsuivat Kuszelin sivuhuoneen akkunan -alta, jonka jälkeen Zagloba sanoi: - --- Hyvät herrat, meidän asiamme on huonosti. Hänellä on todella kirje -prinssille. Jos me tapamme hänet, niin siitä tulee kriminaaliasia. -Teidän tulee muistaa, että väliaikaisella oikeudella, _propter -securitatem loci'_lla, on tuomiovalta kahden penikulman alalla -vaalikentältä lukien. Ja onhan tuo sentään jonkinlainen edusmies. -Ikävä asia. Meidän täytyy taistelun jälkeen piiloutua jonnekin, -jollei mahdollisesti ruhtinas ota meitä suojaansa. Muuten käy -hullusti. Mutta vielä pahempi on toiselta puolen päästää hänet -vapaaksi. Meillä on nyt ainokainen tilaisuus vapauttaa tuo -tyttö-raukka. Kun ei Bohunia enään ole maailmassa, etsimme helpommin -esiin neidon. Jumala itse tahtoo nähtävästi nyt antaa neitosen -Skrzetuskilie. Niin se nyt on, keksitäänpäs nyt jokin neuvo, hyvät -herrat. - --- Ehkäpä te keksitte jonkun viekkaan keinon, sanoi Kuszel. - --- Johan minä toimitin niin viekkaasti, että hän itse vaati meidät -taisteluun. Mutta me tarvitsemme todistajia, vieraitamiehiä. Minun -mielestäni meidän täytyy odottaa Charlampia. Olen varma siitä, että -hän luopuu etuoikeudestaan ja tarpeen tullen todistaa, että me olemme -saaneet haasteen taisteluun ja että meidän on täytynyt puolustaa -itseämme. Bohunilta täytyy niinikään ottaa paremmin selko, minne hän -on piiloittanut tytön. Jos hänen pitää kuolla, niin ei hän enään -pidä kiinni tytöstä, ehkäpä hän ilmaisee tytön olinpaikan, kun me -häntä vannotamme. Jollei hän taas sitä sanoisikaan, niin on joka -tapauksessa parempi, ettei hän jää eloon. Täytyy valmistaa kaikki -varovasti ja huolellisesti. Ihan päätä pakottaa, hyvät herrat. - --- Kuka ryhtyy hänen kanssaan tappelemaan? - --- Herra Michal ensimäisenä ja minä toisena, sanoi Zagloba. - --- Ja minä kolmantena. - --- Se ei käy päinsä, keskeytti herra Michal, -- minä taistelen yksin, -siitä ei pääse mihinkään. Jos hän surmaa minut, niin se on hänen -onnensa, ajakoon sitten terveenä matkaansa. - --- No, minähän jo olen sen luvannut hänelle, sanoi Zagloba, -- mutta -jos te toisin päätätte, niin minä myönnyn. - --- No, riippukoon hänestä itsestään tahtooko hän taistella teidän -kanssanne eikä kenenkään muun kanssa. - --- Menkäämme siis puhumaan hänen kanssaan. - --- Menkäämme. - -He menivät ja tapasivat Bohunin suuressa tuvassa juomassa simaa. Hän -oli jo aivan tyyntynyt. - --- Kuulkaappas nyt, sanoi Zagloba, -- meillä on tärkeitä asioita, -joista tahtoisimme puhua kanssanne. Te olette haastanut tämän ritarin -taisteluun -- hyvä. Mutta teidän tulee tietää, että koska teillä on -edustajatehtävä, niin oikeus teitä suojelee. Te olette nimittäin -tullut sivistyneen kansan luo ettekä villien petojen keskelle. Me -emme siis voi taistella teidän kanssanne muuten kuin jos todistajien -läsnäollessa vakuutatte, että olette itse omasta tahdostanne -antanut taisteluhaasteen. Tänne saapuu pian muutamia aatelismiehiä, -joiden kanssa meidän oli määrä täällä ryhtyä kaksintaisteluun. -Te saatte antaa todistuksenne heidän edessään. Me puolestamme -annamme ritarisanamme, että jos teitä onnistaa taistelussa herra -Wolodyjowskia vastaan, niin te saatte kulkea vapaasti edelleen eikä -kukaan pane teille minkäänlaisia esteitä, jollette mahdollisesti -tahdo mittailla miekkaa minunkin kanssani. - --- Minä suostun, sanoi Bohun. -- Tulen ilmoittamaan asian noiden -aatelismiesten kuullen ja annan käskyn miehilleni, että he vievät -perille kirjeen, ja jos kuolen, sanovat Chmielnickille, että -minä itse haastoin teidät taisteluun. Ja jos taas minun onnistuu -taistelussa tuon kavaljeerin kanssa puolustaa kasakkakunniaani, niin -pyydän vielä teidätkin sapelitaisteluun. - -Sen sanottuaan hän katsahti Zaglobaa silmiin. Zagloba hämääntyi -hiukan, yskähti, sylkäisi ja vastasi: - --- Minä suostun. Kunhan nyt ensinnä kokeilettte tuon oppilaani -kanssa, niin saatte nähdä, mikä työ minun kanssani tulee olemaan. -Mutta vähät niistä. On vielä toinen tärkeämpi pykälä, jossa vetoamme -omaantuntoonne, koska, vaikka olettekin kasakka, tahdomme kohdella -teitä ritarina. Te ryöstitte ruhtinatar Helena Kurcewiczin, meidän -toverimme ja ystävämme morsiamen ja pidätte häntä salattuna. -Tietäkää, että jos me haastaisimme teidät oikeuteen tästä teosta, -niin silloin ei ensinkään auttaisi että Chmielnicki on valinnut -teidät edustajaksensa, sillä tässä on kysymyksessä _raptus -puellae_, tytön ryöstö, kuoleman rikos, josta te heti tulisitte -tuomituksi. Mutta koska te nyt menette taisteluun ja mahdollisesti -saatte surmanne, niin miettikää omassatunnossanne, miten käy -tuon tyttöraukan, jos te kuolette. Vai tahdotteko te, joka häntä -rakastatte, hänelle pahaa ja hänen turmiotansa? Tahdotteko riistää -häneltä kaiken turvan ja jättää hänet häpeään ja onnettomuuteen? -Tahdotteko vielä kuolemannekin jälkeen olla hänen pyövelinsä? - -Tätä lausuessaan kaikui herra Zagloban ääni tavattoman arvokkaana. -Bohun kalpeni ja kysyi: - --- Mitä te minulta tahdotte? - --- Osoittakaa meille hänen vankeutensa paikka, jotta me, siltä -varalta että kuolette, voisimme etsiä hänet ja antaa hänet takaisin -hänen sulhaselleen. Jumala on armahtava teidän sieluanne, jos te sen -teette. - -Kasakka painoi päänsä käsiinsä ja vaipui syviin ajatuksiin. Nuo -kolme toverusta seurasivat tarkoin hänen ilmehikkäiden kasvojensa -vaihtelua. Niille valautui äkkiä niin kipeä suru ikäänkuin ei niillä -koskaan olisi leikkinyt viha, raivo tai muut julmat tunteet ja -ikäänkuin tuo mies olisi syntynyt vain rakkautta ja kaihoa varten. -Vaitioloa kesti kauvan. Vihdoin sen keskeytti Zagloban väräjävä ääni. -Hän sanoi: - --- Mutta jos te jo olette hänet häpäissyt, niin rangaiskoon teidät -Jumala ja saakoon hän suojapaikan vaikkapa jossakin luostarissa... - -Bohun kohotti kosteat, kaihoisat silmänsä ja lausui: - --- Josko minä olen hänet häpäissyt... Niin, minä tosin en tiedä -kuinka teidän on tapana rakastaa, teidän herrojen aatelisien, -ritarien ja kavaljeerien, mutta minä kasakka, minä olen Barissa -suojellut hänet kuolemasta ja häpeästä ja sitten vienyt hänet -erämaahan, jossa olen varjellut häntä kuin silmäterää. Minä en ole -käyristänyt hiuskarvaakaan hänen päässään, hänen jalkojensa juureen -olen langennut, otsani olen lyönyt maahan kuin pyhimyskuvan edessä. -Jos hän on käskenyt minun mennä pois, niin olen mennyt enkä ole häntä -senjälkeen nähnyt, sillä Sota -- emo on minut siitä pidättänyt. - --- Jumala teidät oikeudessansa tuomitkoon, sanoi Zagloba syvään -hengittäen. -- Mutta onko hän siellä turvassa? Siellä on Krywonos ja -tatarit. - --- Krywonos on Kamieniecin luona, mutta minut hän lähetti -Chmielnickiltä kysymään, onko hänen mentävä Kudakia vastaan, ja hän -on jo varmaan mennytkin. Mutta siellä missä neito on, siellä ei ole -kasakoita, ei ljaheja eikä tatareja. Hän on siellä turvassa. - --- Missä hän sitten on? - --- Kuulkaa siis, herrat ljahit, tapahtukoon niinkuin tahdotte, minä -sanon teille, missä hän on ja käsken luovuttaa hänet teille, mutta -antakaa te puolestanne minulle ritarisananne, että jos Jumala suo -minulle taistelussa onnen, niin te ette enään tule häntä etsimään. -Luvatkaa te se itsenne ja herra Skrzetuskin puolesta ja minä sanon -teille missä hän on. - -Ystävykset katsahtivat toisiinsa. - --- Emme voi sitä tehdä, sanoi Zagloba. - --- Emme, niin totta kuin elämme, emme voi! huudahtivat Kuszel ja -Wolodyjowski. - --- Vai niin, sanoi Bohun ja hänen kulmakarvansa vetäytyivät ryppyyn -ja silmät iskivät tulta. -- Miksette te, herrat ljahit, voi sitä -tehdä? - --- Siksi, että herra Skrzetuski ei ole saapuvilla ja sitäpaitsi tulee -teidän tietää, ettei kukaan meistä lakkaa häntä etsimästä, vaikkapa -piiloittaisitte hänet maan alle. - -Te olette siis hieroneet minun kanssani vaihtokauppaa: anna sinä -kasakkasielusi tai me surmaamme sinut. Ah, sitä te ette tule -näkemään! Vai luuletteko te, ettei minun kasakkasapelini ole terästä. -Luuletteko te, että te jo rääkytte ylläni kuten korpit haaskan yllä? -Ja miksi pitäisi minun sortua eikä teidän? Te haluatte minun vertani -ja minä teidän. Katsokaammepa, kumpiko meistä osansa saa. - --- Ettekö siis sano? - --- Miksikä minä sen sanoisin? Surma teidät kaikki periköön. - --- Surma sinut periköön. Sinä ansaitset tulla hakatuksi kappaleiksi. - --- Koettakaappa! sanoi kasakka, nousten pystyyn. Kuszel ja -Wolodyjowski hypähtivät hekin penkiltä. - -Uhkaavat katseet alkoivat risteillä. Vihan paisuttamat rinnat -hengittivät yhä mahtavammin ja epävarmaa oli, mitä tästä olisi -seurannut, jollei Zagloba, joka katsahti akkunasta, olisi huudahtanut: - --- Nyt Charlamp saapui todistajineen. - -Hetken perästä astuikin Petyhorin ratsumestari yhdessä toveriensa, -kahden herra Sielickin kanssa tupaan. Ensinnä tervehdittyään heitä, -vei herra Zagloba heidät syrjään ja alkoi selittää asiaansa. - -Ja hän selitti niin kaunopuheisesti, että hän heti sai heidät -vakuutetuiksi. Hän ilmoitti heille, että herra Wolodyjowski pyytää -vain lyhyttä lykkäystä ja että hän heti taisteltuaan kasakan -kanssa on valmis esiintymään heidän asiassaan. Herra Zagloba -kertoi heille kuinka vanha ja julma viha Bohunia kohtaan vallitsi -kaikkien ruhtinaan soturien kesken, kuinka Bohun on koko valtakunnan -vihollinen ja kauheimpia kapinoitsijoita, kuinka hän ryösti -ruhtinatar-neidon aatelisesta talosta ja kuinka neito on sellaisen -aatelismiehen morsian, joka on kaikkien ritarihyveiden kuvastin. -"Ja jos te, hyvät herrat, olette aatelia ja tunnette kuuluvanne sen -veljesyhteyteen, niin on meille yhteinen se vääryys, joka kohtaa -koko säätyä yhden persoonassa. Voitteko siis kärsiä, ettei sitä -kostettaisi?" - -Herra Charlamp esteli aluksi, sanoen, että vaikkapa näin onkin ja -vaikkapa Bohun sentähden olisikin hakattava kappaleeksi, niin "on -herra Wolodyjowskin vanhan lupauksensa mukaan taisteltava minua -vastaan". Herra Zagloban täytyi uudestaan selittää miksi tämä ei ole -mahdollista sekä että ei olisi edes ritarillista selästä päin hyökätä -yhden miehen kimppuun. Onneksi auttoivat häntä herrat Sielicki, -molemmat järkeviä kunnon miehiä, ja niin myöntyi vihdoin itsepäinen -liettualainen sekä suostui lykkäykseen. - -Sillä välin oli Bohun mennyt miestensä luo ja palasi esauli -Eljaszenkon seurassa. Hän ilmoitti tälle vaatineensa taisteluun kaksi -aatelismiestä. Sitten hän ääneen toisti saman asian herra Charlampin -ja herrojen Sielickien kuullen. - --- Me taas vakuutamme, sanoi Wolodyjowski -- että jos te suoriudutte -voittajana taistelusta minun kanssani, silloin riippuu teistä, -tahdotteko vielä taistella herra Zagloban kanssa, mutta missään -tapauksessa ei kukaan enään vaadi teitä taisteluun eikä myöskään -joukolla hyökätä teidän päällenne, vaan saatte te vapaasti lähteä -minne tahdotte. Tämän vakuudeksi annamme teille ritarisanamme ja -pyydämme teitä nyt saapuneita herroja omasta puolestanne niinikään -lupaamaan samaa. - --- Lupaamme, sanoivat juhlallisesti Charlamp ja molemmat Sielickit. - -Silloin jätti Bohun Chmielnickin prinssille osoitetun kirjeen -Eljaszenkon käsiin ja sanoi: - --- Sinä annat tämän kirjeen prinssille ja jos minä kuolen, niin -sinä sanot hänelle ja Chmielnickille, että minä itse olin syypää -kuolemaani eikä minua surmattu petoksella. - -Zagloba, joka tarkasti seurasi kaikkea, pani merkille, ettei -Eljaszenkon synkillä kasvoilla kuvastunut pienintäkään levottomuutta. -Hän oli liian varma atamanistansa. - -Bohun kääntyi nyt vuorostaan ylpeästi aatelismiesten puoleen. - --- No, toiselle kuolema, toiselle elämä, saatamme lähteä. - --- Onkin aika, vastasivat kaikki, kääntäen kontushin liepeet vyön -alle ja ottaen sapelit kainaloonsa. - -He lähtivät nyt krouvin eteen ja kulkivat puroa kohden, joka virtasi -orapihlajoiden, villien ruusujen, kriikunapensaiden ja mäntyjen -välissä. Lokakuu varisteli jo lehtiä pensaista, mutta viidakko -häämöitti tiheydessään kuin mikäkin musta kangaskaistale, joka -läpi autioiden kenttien on vedetty metsiä kohden. Päivä oli tosin -kalpea, mutta leppeä ja täynnä syksyn alakuloista suloa. Aurinko -paarmasi ystävällisesti kullallaan puitten paljastuneet oksat ja -valaisi keltaiset hiekkasärkät puron oikealla rannalla. Juuri noita -hiekkasärkkiä kohden astelivat taistelijat ja heidän todistajansa. - --- Tuolla pysähdymme, sanoi Zagloba. - --- Hyvä, vastasivat kaikki. - -Zagloba kävi yhä levottomammaksi. Vihdoin lähestyi hän Wolodyjowskia -ja kuiskasi: - --- Herra Michal... - --- No, mikä on? - --- Jumalan tähden, herra Michal, pitäkää nyt puolianne. Teidän -käsissänne on Skrzetuskin kohtalo, ruhtinattaren vapaus, teidän oma -ja minun elämäni. Varjelkoon Jumala teitä tappiosta, sillä minä en -tule toimeen tuon murhamiehen kanssa. - --- No miksi te sitten haastoitte hänet taisteluun? - --- Sana pääsi suustani. Minä luotin teihin, herra Michal. Minähän -olen jo vanha, minulla on hengenahdistusta, minun henkeni salpautuu. -Mutta tuo maitoparta voi hyppiä kuin heinäsirkka. Senkin harjoitettu -ajokoira! - --- Minä koetan parastani, sanoi pieni ritari. - --- Jumala teitä auttakoon. Älkää menettäkö rohkeuttanne. - --- Tuolla siis. - -Samassa läheni heitä toinen herroista Sielicki. - --- Aika röyhkeä mies tuo teidän kasakkanne, kuiskasi hän. -- Hänhän -esiintyy meidän seurassamme kuin samanarvoinen, milteipä kuin -parempi. Mikä kopeus! Varmaankin hänen äitinsä oli iskenyt silmänsä -johonkin aatelismieheen. - --- Äh, sanoi herra Zagloba, -- pikemmin oli joku aatelismies iskenyt -silmänsä hänen äitiinsä. - --- Niin minustakin tuntuu, sanoi Wolodyjowski. - --- Pysähtykäämme! huudahti yhtäkkiä Bohun. - --- Pysähtykäämme, pysähtykäämme. - -He pysähtyivät. Aateliset asettuivat puoliympyrään, Wolodyjowski ja -Bohun vastapäätä toisiaan. - -Wolodyjowski, joka, niin nuori kuin olikin, oli tällaisissa asioissa -kokenut mies, koetti ensinnä jalallaan, onko hiekka kovaa, sitten -hän silmillään tutki ympäristöänsä, tutustuakseen kaikkiin maapohjan -epätasaisuuksiin. Huomata saattoi, että hän otti asian vakavasti. -Olihan hän tekemisissä koko Ukrainan kuuluisimman ritarin kanssa, -josta rahvas lauloi lauluja ja jonka nimi oli tunnettu yli koko -laajan Etelä-Venäjän aina Krimille asti. Herra Michal, yksinkertainen -rakuunaluutnantti, odotti paljon tästä taistelusta, joko mainehikasta -kuolemaa tai yhtä mainehikasta voittoa. Siksi hän ei laiminlyönytkään -mitään ollakseen tällaisen vastustajan arvoinen ja siksi kuvastui -hänen kasvoillaan tavaton vakavuus. Sen nähdessään Zagloba aivan -pelästyi. Jos hän menettää kurssinsa, ajatteli hän, niin hän on -hukassa ja hukassa olen minäkin. - -Wolodyjowski alkoi nyt, tarkasti tutkittuaan tantereen, napittaa auki -takkiaan. - --- On viileää, mutta kyllä tästä lämpiämme. - -Bohun seurasi hänen esimerkkiään ja molemmat heittivät pois -päällysvaatteensa, niin että ylle jäi vain housut ja paita. Lopuksi -he käärivät ylös oikean hihan. - -Kuinka mitättömältä näyttikään pieni herra Michal vastapäätä kookasta -ja väkevää atamania. Hänet tuskin näki. Todistajat katselivat -levottomina kasakan leveää rintaa ja jättiläislihaksia, jotka -näkyivät ylös käärityn hihan alta kuin mitkäkin oksan myhkyrät. -Näytti siltä kuin pieni kukko aikoisi käydä taisteluun mahtavan -arokotkan kanssa. Bohunin sieraimet laajenivat ikäänkuin jo etukäteen -vainutakseen verta. Hänen kasvonsa lyhenivät, niin että musta harja -näytti ulottuvan kulmakarvoihin asti. Sapeli värisi hänen kädessään. -Hän iski saaliinhimoiset silmänsä vastustajaan ja odotti komentosanaa. - -Mutta herra Wolodyjowski katsahti vielä valoa vastaan sapelinsa -terään, väänteli keltaisia viiksiään ja asettui asentoon. - --- Näyttääpä tästä tulevan oikeat teurastajaiset, mutisi Charlamp -Sielickille. - -Samassa kajahti Zagloban ääni hiukan värähtävänä: - --- Jumalan nimeen: alkakaa! - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - - -Sapelit välähtelivät ja terä viilsi terää vastaan. Yhtäkkiä siirtyi -taistelupaikka, sillä Bohun oli tehnyt, hyökkäyksensä sellaisella -vimmalla, että herra Wolodyjowskin oli täytynyt hypähtää muutamia -askelia taaksepäin. Samalla täytyi myöskin todistajien perääntyä. -Bohunin sapelin salamaniskut olivat niin nopeita, että läsnäolevien -hämmästyneet silmät tuskin saattoivat niitä seurata. Heistä tuntui -siltä kuin ne kokonaan olisivat saartaneet ja peittäneet herra -Michalin ja kuin yksin Jumalalle olisi ollut mahdollista temmata -hänet eroon tuosta ukkosmyrskystä. Iskut sulivat yhdeksi ainoaksi -lakkaamattomaksi viuhinaksi, liikkeelle joutuneen ilman virta löi -lakkaamatta kasvoja vastaan. Kasakan raivo kasvoi kasvamistaan: hänet -valtasi villi taisteluvimma ja hän työnsi Wolodyjowskia taapäin -kuin hirmumyrsky. Pieni ritari peräytyi peräytymistään ja tyytyi -vain torjumiseen: hänen ojennettu oikea kätensä ei juuri ensinkään -liikkunut, vain itse kämmen piirteli lakkaamatta ilmaan pieniä -puoliympyröitä, nopeita kuin ajatus ja torjuen Bohunin vimmakkaita -lyöntejä, milloin asettaen terän terän alle, milloin lyöden -sivulle. Uudelleen ja uudelleen hän suojeli itseään, uudelleen ja -uudelleen hän perääntyi, silmät tuijottaen kasakan silmiin. Keskellä -käärmemäisiä salamoita näytti hän tyyneltä, vain hänen poskipäilleen -kohoili punaisia täpliä. - -Herra Zagloba sulki silmänsä ja kuuli lyönnin helähtävän lyönnin -perästä, kuuli hampaankiristyksen toisensa jälkeen. - -Hän puolustautuu vielä, ajatteli hän. -- Hän puolustautuu vielä, -kuiskasivat herra Sielickit ja Charlamp. - --- Hän on jo tungettu hiekkasärkälle asti, lisäsi Kuszel hiljaa. - -Zagloba aukaisi jälleen silmänsä, hän katsoi: Wolodyjowskin olkapäät -nojasivat todellakin melkein hiekkasärkkään, mutta nähtävästi hän -vieläkään ei ollut haavoittunut, vain punotus hänen kasvoillaan kävi -yhä heleämmäksi ja hikihelmiä pusertui hänen otsalleen. - -Zagloban sydän alkoi sykkiä toivoa. - -Onpas tuo herra Michal sentään pelurien peluri ja lopulta kai tuo -toinenkin väsyy. - -Bohunin kasvot alkoivatkin todella kalveta, hiki helmeili hänenkin -otsallaan. Vastarinta kuitenkin vain kiihoitti hänen vimmaansa. Hänen -valkeat torahampaansa välkkyivät viiksien alta ja rinnasta kuului -vimmaisa läähätys. - -Wolodyjowski ei irroittanut hänestä silmiään ja puolustautui yhä. - -Yhtäkkiä hän tunsi takanansa hiekkasärkän ja nyt hän kokosi voimansa. -Katsojista tuntui siltä kuin hän olisi kaatunut, mutta hän oli vain -taipunut. Hän veti itsensä nyt kokoon ja heitti koko olentonsa -ikäänkuin kivenä kasakan rintaa vastaan. - --- Hän hyökkää! huudahti Zagloba. - --- Hän hyökkää! toistivat muut. - -Niin olikin todella käynyt: kasakka perääntyi nyt vuorostaan ja -pieni ritari, joka jo tunsi vastustajansa koko voiman, rynnisti niin -kiihkeästi, että todistajat katselivat taistelua henkeä pidätellen. -Nähtävästi Wolodyjowski nyt alkoi lämmetä. Hänen pienistä silmistänsä -kirposi kipunoita, hän vuorotellen kyykistyi, vuorotellen hyökkäsi -pystyyn, hän muutteli silmänräpäyksessä asentoja, teki kaaria kasakan -ympärille ja pakotti hänet kääntelemään paikallaan. - --- Mestari, mestari! huusi Zagloba. - --- Saat surmasi! lausui äkkiä Bohun. - --- Saat surmasi! vastasi kaikuna Wolodyjowski. Silloin kasakka, -tehden tempun, jonka osaavat vain taitavimmat miekkailijat, yhtäkkiä -siirsi sapelin ojasta kädestä vasempaan ja antoi vasemmalla kädellään -niin kauhean iskun, että herra Michal ikäänkuin salaman lyömänä -kaatui maahan. - --- Jeesus Maaria! huudahti Zagloba. - -Mutta herra Michal oli kaatunut tahallaan ja sentähden oli Bohunin -sapeli lyönyt vain ilmaan. Pieni ritari hypähti ylös kuin villikissa -ja iski kauhealla vimmalla melkein koko terän mitan kasakan -avonaiseen rintaan. - -Bohun horjahti. Vielä hän astui askelen eteenpäin ja antoi -viimeisellä ponnistuksellaan viimeisen iskun. Herra Wolodyjowski -torjui sen helposti ja löi vielä kaksi kertaa Bohunin eteenpäin -taivutettuun pääkalloon. Sapeli solahti Bohunin herpaantuneista -käsistä ja hän kaatui kasvoilleen hiekalle, jossa suuri verilätäkkö -pian punoitti hänen allaan. - -Eljaszenko, joka oli ollut läsnä taistelussa, heittäytyi atamanin -ruumiin yli. Todistajat eivät hetken aikaan voineet lausua sanaakaan, -myöskin oli herra Michal väitin Hän nojasi molemmin käsin sapeliinsa -ja hengitti raskaasti. - -Ensinnä keskeytti äänettömyyden Zagloba. - --- Herra Michal, tulkaa tänne syliini, lausui hän. Kaikki ympäröivät -herra Michalin. - --- Siinä on ensimäisen luokan miekkailija, ei teihin pysty muu kuin -luoti, sanoivat herrat Sielickit. - --- Te näytätte läjäyttelevän kaikessa hiljaisuudessa, sanoi Charlamp. --- Minä taistelen teidän kanssanne, jotta ei sanottaisi minun -pelästyneen, mutta vaikkapa minuakin läjähyttelisitte tuolla tavalla, -niin toivotan onnea, toivotan onnea. - --- Etteköhän te, hyvät herrat, voisi jäädä sovintoon, sillä -todellisuudessa teillä ei ole mitään taistelun aihetta, sanoi Zagloba. - --- Se on mahdotonta, sillä tässä on kysymys minun maineestani, -vastasi petyhorilainen, -- ja sentakia minä mielelläni panen henkeni -alttiiksi. - --- En minä halua teidän henkeänne, jättäkäämme se rauhaan, sanoi -Wolodyjowski. -- Sillä totta puhuen en minä mitenkään ole asettunut -teidän tiellenne siinä mielessä kuin te luulette. Teidän kanssanne -kilpailee eräs toinen minua parempi, mutta en minä. - --- Onko todella niin? - --- Vakuutan ritarisanallani. - --- Sopikaa siis keskenänne! huusivat Sielickit ja Kuszel. - --- Olkoon menneeksi, sanoi Charlamp, levittäen käsiänsä. - -Herra Wolodyjowski lankesi hänen syliinsä ja he suutelivat toisiansa, -niin että hiekkasärkät raikuivat. Herra Charlamp sanoi: - --- Enpäs minä tosiaan olisi luullut, että te noin perinpohjin -läjähyttelisitte tuota jättiläistä, sillä kyllä hänkin osasi käytellä -sapeliaan. - --- En minäkään olisi uskonut häntä tuollaiseksi miekkailumestariksi. -Ja mistä hän on taitonsa oppinut? - -Samassa kääntyi yleinen huomio maassa makaavaan kasakkaan, jonka -Eljaszenko sillä välin oli kääntänyt niin että kasvot olivat ylöspäin -ja josta hän itkien etsi elonmerkkiä. Bohunin kasvoja oli vaikea -tuntea, sillä niitä peitti päähän isketyistä haavoista vuotava veri, -pian hyytyen viileässä ilmassa. Paita hänen rinnallaan oli sekin -veren peitossa, mutta ruumiissa tuntui kuitenkin vielä elon merkkejä. -Se hytkähteli nähtävästi kuoleman kouristuksissa, jalat vielä -värähtelivät ja sormet, jotka olivat koukistuneet kuin kynsiksi, -tunkeutuivat hiekkaan. Zagloba katsahti häneen ja heilautti kättään. - --- Hän on saanut tarpeekseen, hän jättää hyvästi maailmalle. - --- Ai, huudahti samassa toinen Sielickeistä, katsahtaen hänkin -ruumiiseen, -- hän on jo kuollut. Onpa hän miltei lyöty kahtia. - --- Hän olikin aika ritari, mutisi päätään nyökyttäen Wolodyjowski. - --- Tiedän minäkin yhtä ja toista siitä miehestä, lisäsi Zagloba. - -Sillävälin oli Eljaszenko koettanut nostaa ylös ja viedä pois -atamanin ruumiin, mutta ei jaksanut, koska hän oli jotenkin -hento mies eikä enään nuorikaan ja Bohun taas oli melkein -jättiläiskokoinen. Krouvi oli muutaman sadan askeleen päässä ja Bohun -saattoi heittää henkensä millä hetkellä hyvänsä. Tämän huomatessaan -kääntyi esauli aatelismiesten puoleen: - --- Herrat, huusi hän, pannen kätensä ristiin, -- auttakaa Vapahtajan -ja pyhän Neitsyen tähden. Älkää salliko hänen kuolla täällä kuin -koira. Minä olen vanha enkä jaksa ja muut ihmiset ovat kaukana... - -Aatelismiehet katselivat toisiinsa. Suuttumus Bohuniin oli jo -kadonnut kaikkien sydämistä. - --- Eihän häntä voi jättää tänne kuin koiraa, ärähti ensimäisenä -Zagloba, -- koska kerran olemme ryhtyneet hänen kanssaan -kaksintaisteluun, niin ei hän ole meidän silmissämme mikään moukka, -vaan sotilas, jota tulee auttaa. Kuka kantaa minun kanssani, hyvät -herrat? - --- Minä, sanoi Wolodyjowski. - --- Kantakaa hänet sitten minun viitassani, lisäsi Charlamp. - -Hetken perästä makasi Bohun jo vaipalla ja sen kulmiin tarttuivat -Zagloba, Wolodyjowski, Kuszel ja Eljaszenko. Ja koko saattojoukko -lähti Charlampin ja Sielickien seuratessa, hitain askelin majataloa -kohti. - --- Sitkeässä henki hänellä vain on, vieläkin hän liikkuu, sanoi -Zagloba. -- Hyvä Jumala, jos joku olisi minulle sanonut, että minusta -tulee hänen hoitajattarensa, ja että minä tulen häntä näin kantamaan, -niin minä olisin luullut hänen tekevän pilkkaa! Minulla on liian -hellä sydän, minä tiedän sen itsekin. Mutta vaikealta tuntuu. Vielä -minä hoidan hänen haavansakin. Toivon, ettemme enään kohtaa toisiamme -toisessa maailmassa, säilyttäköön hän siellä minut hyvässä muistossa. - --- Oletteko varma, ettei hän enään mitenkään virkoa? kysyi Charlamp. - --- Hänkö? Hänen elämästään en enään antaisi vanhaa olkitukkoa. -Niin on kuin onkin kirjoitettu eikä hän olisi voinut kohtaloaan -välttää, sillä vaikka häntä olisikin onnistanut taistelussa herra -Wolodyjowskin kanssa, niin minun käsistäni hän ei olisi päässyt. -Mutta paras olikin että näin kävi, sillä minä nyt muutenkin jo olen -sellaisessa huudossa, että olen säälimätön miestappaja -- vaan mitäs -teen, kun tungetaan tielleni! Herra Dunczewskillekin minun täytyi -maksaa viisisataa guldenia korvausta ja tiedättehän kaikki, etteivät -vähävenäläiset maatilat nykyään mitään tuota. - --- Aivan niin, teidäthän siellä ryöstettiin puti puhtaiksi, sanoi -Charlamp. - --- Uh, kylläpä tämä painaakin, puheli herra Zagloba edelleen, -- -aivan tässä jo hengästyn. Ryöstettiin kuin ryöstettiin, mutta -toivon, että valtiopäivät myöntävät meille jonkun korvauksen, muuten -köyhdymme kuollaksemme. Painava tämä on, aika painava. Mutta nähkää -nyt, hyvät herrat, veri alkaa uudelleen virrata. Juoskaappas, herra -Charlamp, krouville sanomaan, että juutalainen sotkisi leipää ja -hämähäkinverkkoa. Ei kai se paljoakaan auta tuota raukkaa, mutta -kuolevan hoito on kristityn velvollisuus ja hänen on silloin helpompi -kuolla. Pitäkää kiirettä, herra Charlamp! - -Herra Charlamp lähti nopeasti liikkeelle ja kun kasakka vihdoin oli -kannettu sisään, ryhtyi Zagloba heti suurella asiantuntemuksella ja -taidolla häntä hoivaamaan. Hän tyrehdytti verenvuodon, plaastaroi -haavat ja kääntyi sitten Eljaszenkon puoleen. - --- Sinua, ukkoseni, ei täällä enään tarvita, sanoi hän, -- lähde -nyt kiireen kautta Zaborowiin. Pyydä että sinut laskettaisiin -prinssin puheille ja ojenna hänelle kirje sekä kerro kaikki mitä -olet nähnyt, kaikki aivan niinkuin oli. Jos sinä valehtelet, saan -sen kyllä tietää, sillä minä olen prinssin uskottu ja silloin käsken -katkaista kaulasi. Sano myöskin Chmielnickille terveisiä minulta, -sillä hän tuntee minut ja pitää minusta. Me toimitamme atamanillesi -kunnialliset hautajaiset ja täytä sinä velvollisuutesi, älä vetelehdi -nurkissa, sillä sinut voidaan jossakin tappaa, ennenkuin ehdit -näyttää toteen kuka olet. Jää hyvästi nyt ja lähde liikkeelle. - --- Suokaa, herra, minun jäädä tänne siksi kunnes hän kylmenee. - --- Lähde liikkeelle, sanon sinulle! huusi Zagloba uhkaavasti. -- -Sillä jollet lähde, niin minä käsken talonpoikien toimittaa sinut -Zaborowiin. Ja sano terveisiä Chmielnickille! - -Eljaszenko kumarsi syvään ja lähti, mutta Zagloba virkkoi vielä -Charlampille ja Sielickeille: - --- Minä lähetin pois tuon kasakan, sillä mitäpä hänellä enään oli -täällä tekemistä. Ja jos hänet todella jossakin surmataan -- mikä -helposti saattaa tapahtua --, niin silloin pannaan syy meidän -niskoillemme. Zaslawskilaiset ja kanslerin rakit haukkuvat täyttä -kurkkua, että ruhtinas-vojevodan miehet ovat vasten jumalallista -oikeutta murhanneet kokonaisen kasakkalähetystön. Viisas pää keksii -kuitenkin kaikkeen keinot. Mepä emme annakaan noiden maitopartojen, -noiden lautasennuolijoiden ja hameidenpalvelijoiden tässä syödä -valmista puuroa, vaan täytyy teidän, hyvät herrat, tarpeen -tullen todistaa, kuinka kaikki tapahtui ja että hän itse haastoi -meidät taisteluun. Minun taas täytyy antaa käsky täkäläiselle -kruununvoudille, että hän toimittaisi miehen haudatuksi. Täällä ei -tiedetä kuka hän on, ajatellaan että hän on aatelismies, ja hänet -haudataan kunniallisesti. Mutta meidän on meidänkin jo lähdettävä -matkalle, herra Michal, sillä meidän tulee tehdä ruhtinas-vojevodalle -selko matkastamme. - -Bohunin korahteleva hengitys keskeytti Zagloban puheen. - --- Ohhoh, sielu haeskelee jo tietänsä, sanoi aatelismies. -- Tulee -myöskin jo pimeä. Hapuillen hän menee toiseen maailmaan. Koska hän -kuitenkaan ei häpäissyt meidän onnetonta neito parkaamme, niin -antakoon hänelle Jumala ikuisen levon. Amen. Lähtekäämme, herra -Michal. Sydämestäni annan hänelle anteeksi kaikki hänen vikansa, -vaikka toiselta puolen kyllä on totta, että minä enemmän tungin -hänen tiellensä kuin hän minun; joka tapauksessa kaikki nyt on -lopussa. Jääkää terveiksi, hyvät herrat! Mieluista oli tutustua niin -rehellisiin ritareihin kuin arvoisat herrat. Muistakaa vain sitten -tarpeen tullen todistaa. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - - -Ruhtinas Jeremi vastaanotti tiedon Bohunin kuolemasta jotenkin -välinpitämättömästi, varsinkin kun hän sai tietää, että miehet, -jotka ovat valmiit minä hetkenä hyvänsä todistamaan Wolodyjowskin -saaneen taisteluhaasteen, eivät palvelleet hänen lippunsa, alla. -Jollei tapaus olisi sattunut juuri muutamia päiviä ennen Jan -Kasimirin vaalin julistamista ja jos ehdokkaiden kilpailu vielä olisi -ollut polttava, niin Jeremin vastustajat -- ja heidän etunenässään -kansleri ja ruhtinas Dominik -- varmaan olisivat tästä tapauksesta -takoneet aseen häntä vastaan, kaikista todistajista ja todistuksista -huolimatta. Mutta Kaarlen luopumisen jälkeen olivat ajatukset muissa -asioissa ja helppo oli arvata, että koko asia painuisi unohduksiin. - -Vain Chmielnicki saattoi, osottaakseen mitä vääryyttä hänelle -yhä tehdään, vielä vetää esiin asian. Ruhtinas toivoi kuitenkin -aivan oikein, että prinssi, lähettäessään hänelle vastauksen, -huomauttaisi tai käskisi puolestaan ilmoittamaan millä tavalla -hänen lähettinsä oli saanut surmansa. Eikä Chmielnicki mitenkään -rohkenisi epäillä kuninkaan sanojen todenmukaisuutta. Tärkeää oli -ruhtinaalle, ettei nostettaisi valtiollista melua hänen sotilaittensa -käytöksen johdosta. Toiselta puolen oli ruhtinas Skrzetuskin -tähden miltei tyytyväinen siitä mitä oli tapahtunut, sillä nyt oli -paljon todennäköisempää, että neiti Kurcewicz saataisiin takaisin. -Saattoihan hänet nyt löytää, taistelulla vapauttaa, tai lunnailla -ostaa vapaaksi, eikä ruhtinas varmaan olisi säästänyt suurimpiakaan -kustannuksia päästääkseen suositun ritarinsa hänen tuskistaan ja -antaakseen hänelle takaisin hänen onnensa. - -Herra Wolodyjowski saapui suurella pelolla ruhtinaan luo, sillä -vaikka hän yleensä ei ollutkaan arka, niin hän pelkäsi kuitenkin -jokaista vojevodan kulmakarvain rypistystä kuin tulta. Kuinka suuri -olikaan siis hänen hämmästyksensä ja ilonsa, kun ruhtinas, kuultuaan -hänen selontekonsa ja hetkisen mietittyään tapahtumaa, otti kädestään -kallisarvoisen sormuksen ja sanoi: - --- Kiitän teidän malttianne, sitä ettette ensimäisinä hyökänneet -Bohunin kimppuun, sillä siitä olisi valtiopäivillä noussut suuri -ja vahingollinen melu. Jos nyt ruhtinatar löydetään, niin jää -Skrzetuski elinajakseen teille kiitollisuudenvelkaan. Minulle olivat -huhut kertoneet teistä, herra Wolodyjowski, että yhtä vähän osaatte -pidättää sapelin tupessa kuin muut kielen suussaan ja siitä olisi -teitä voinut kohdata rangaistus. Mutta koska te sekä esiinnyitte -ystävän asiassa että taistelussa sellaisen ammattitappelijan kanssa -ylläpiditte meidän lippujemme mainetta, niin ottakaa tämä sormus -muistoksi siitä päivästä. Olen saanut tietää, että olette hyvä -sotilas ja hurja miekkailija, mutta samalla mestarien mestari. - --- Hänkö? sanoi Zagloba. -- Hän on kuin onkin sellainen, että -hän kolmannella tempulla löisi pirulta sarvet poikki. Jos teidän -ruhtinaallinen armonne joskus käskee lyödä minun kaulani poikki, niin -pyydän ettei tätä tehtävää uskota kenellekään muulle, koska silloin -ainakin heti pääsen toiseen maailmaan. Hän löi Bohuninkin rinnan -kohdalta melkein poikki ja antoi vielä kaksi läjäystä järkikoppaan. - -Ruhtinas piti ritarillisista teoista ja hyvistä sotilaista. Siksi -hymähti hän tyytyväisenä ja kysyi: - --- Oletteko tavannut ketään kanssanne tasaväkistä sapelin käytössä? - --- Vain Skrzetuski on minua kerran hiukan läjähytellyt, mutta -kyllä minäkin häntä -- silloin kun teidän ruhtinaallinen armonne -pani meidät molemmat istumaan arestiin. Muista pitäisi ehkä herra -Podbipienta puoliaan minua vastaan, sillä hänellä on yliluonnolliset -voimat, ehkä mahdollisesti myöskin Kuszel, jos hänellä olisi paremmat -silmät. - --- Uskokaa minua, teidän ruhtinaallinen armonne, sanoi Zagloba, -- ei -kukaan pystyisi kilpailemaan hänen kanssaan. - --- No, puolustautuiko Bohun kauvankin? - --- Kyllä minulla oli raskas työ, sanoi herra Michal. - --- Hän osasi heittää sapelin vasempaankin käteensä. - --- Bohun on itse minulle kertonut, keskeytti Zagloba, -- että hän -harjoituksekseen tappeli Kurcewiczien kanssa päiväkausia ja itse minä -Czehrynissä näin, että hän teki sitä muidenkin kanssa. - --- Tiedättekö mitä, herra Wolodyjowski, sanoi ruhtinas teeskennellyn -vakavana, -- lähtekää Zamoscin edustalle, vaatikaa Chmielnicki -kaksintaisteluun ja vapauttakaa yhdellä lyönnillä valtakunta kaikista -tappioista ja huolista. - --- Teidän ruhtinaallisen armonne käskystä lähden, jos vain -Chmielnicki ottaa ryhtyäkseen kanssani taisteluun, vastasi -Wolodyjowski. - -Siihen sanoi ruhtinas: - --- Me laskemme leikkiä maailman ollessa hukkumaisillaan, mutta -Zamosciin täytyy teidän todellakin lähteä. Minulla on kasakkaleiristä -tietoja, että heti prinssi Kasimirin vaalin tultua julkaistuksi, -Chmielnicki luopuu piirityksestä ja perääntyy Vähävenäjälle. -Yhtä mahdollista kuin että hän tekee tämän todellisesta tai -teeskennellystä rakkaudesta hänen majesteettiaan kuningasta, kohtaan -on, että hänen voimansa Zamoscin luona helposti saattaisi murtua. -Teidän täytyy siis lähteä kertomaan Skrzetuskille mitä on tapahtunut, -jotta hän kiirehtisi etsimään ruhtinatarta. Sanokaa hänelle, että -hän valitsee minun lippujeni alta niin monta sotamiestä kuin hän -tarvitsee retkeänsä varten. Samalla lähetän hänelle teidän kauttanne -lomaluvan ja annan kirjeen häntä varten. Hänen onnensa on nimittäin -minun sydämelläni. - --- Teidän ruhtinaallinen armonne on meidän kaikkien isä, sanoi -Wolodyjowski, -- siksi tahdomme elämämme iän pysyä uskollisina -palveluksessanne. - --- En tiedä vaikka palvelus minun luonani piankin tulisi -leivättömäksi, sanoi ruhtinas, -- jos nimittäin minulta menee koko -Dnieperin takainen omaisuuteni. Mutta niin kauvan kuin varojani -riittää, on se minkä minä omistan myöskin teidän omaanne. - --- Oi, huudahti herra Michal, -- meidän omaisuuspahaisemme tulee aina -kuulumaan teidän ruhtinaalliselle armollenne. - --- Minun muiden muassa! sanoi Zagloba. - --- Vielä ei sitä tarvita, vastasi ruhtinas ystävällisesti. -- Minä -kyllä toivon, että jos menetän kaikki, niin Puolan valtakunta tulee -muistamaan ainakin lapsiani. - -Ruhtinas aavisti nähtävästi näin puhuessaan oikein, sillä valtakunta -antoi todella kymmenkunta vuotta myöhemmin hänen ainoalle pojalleen -sen mitä sillä oli parasta -- Puolan kruunun. Mutta sitä ennen -Jeremin jättiläisomaisuutta kyllä todenteolla järkytettiin. - --- Me suoriuduimme hyvin, sanoi Zagloba, kun he yhdessä Wolodyjowskin -kanssa olivat lähteneet ruhtinaan luota. -- Nyt voitte olla varma -ylennyksestänne. Näyttäkääppä nyt sitä sormusta. Se on totta -tosiaan sadan dukaatin arvoinen, sillä siinä on sangen kaunis kivi. -Kysykääppä huomenna joltakin armenialaiselta basaarissa. Sillä -summalla saattaisi uida syönnissä ja juonnissa ja muissa ihanuuksissa --- vai mitä arvelette, herra Michal? Sotamiehen elämänsääntö on: -tänään elän, huomenna lahoan. Josta seuraa, että huomista varten -ei kannata säästää. Lyhyt on ihmisen elämä, lyhyt, herra Michal. -Tärkeintä on, että ruhtinas tästä lähin pitää teitä rakkaassa -muistossa. Vaikka hän Skrzetuskille olisi antanut kymmenen kertaa -niin paljon senjohdosta, että Bohun saatiin häviämään, niin te -kuitenkin olette suorittanut päätyön! Te saatatte toivoa suuria -suosionosoituksia! Vähänkös ruhtinas on ritareilleen luovuttanut -maatiloja elinajaksi tai kokonaan lahjoittanutkin. Mitä tuosta -tuollaisesta sormuksesta! Varmaan teitä vielä odottaa jokin runsas -tulo ja lopuksi ruhtinas naittaa teidät jollekulle sukulaiselleen. - -Herra Michal hypähti pystyyn. - --- Mistä te tiedätte, että...? - --- Että mitä? - --- Aioin vain sanoa: mitä te tarkoitatte? Kuinka sellainen olisi -mahdollista. - --- Miksei se olisi mahdollista? Ettekö ole aatelismies? Eivätkö -sitten kaikki aateliset ole tasa-arvoiset? Eikö jokaisella -suurylimyksellä ole etäisiä mies- ja naissukulaisia, jotka -naissukulaiset tällainen suurylimys myöhemmin naittaa arvokkaimmille -hovilaisilleen. Niinhän esimerkiksi Sienczin Suffczynskin puoliso on -joku Wisniowieckien etäinen sukulainen. Kaikki olemme veljiä, herra -Michal, kaikki olemme veljiä, vaikka toinen palvelee toistaan, koska -me kaikki polveudumme Jafetista. Koko eron tekevät omaisuus ja virat, -joihin jokainen voi päästä. Siellä täällä vallitsee kyllä huomattavia -eroavaisuuksia aatelisten välillä, mutta rupisenakin on aatelismies -sentään aatelia. Minä tarkoitan sellaisia eroavaisuuksia jommoisia -esimerkiksi on koirien välillä. Onhan ajokoiria, hienoja vinttikoria -tai äänellään ajavia vainukoiria. Huomatkaa kuitenkin, herra Michal, -ettemme ollessamme koiramaisia voi olla aatelisia, jollaista häpeää -älköön tälle säädylle Herra Jumala salliko tapahtua. - --- Te puhutte aivan oikein, sanoi Wolodyjowski, -- mutta ovathan -Wisniowieckit melkein kuninkaallista sukua. - --- No ettekö sitten te, herra Michal, voi tulla valituksi -kuninkaaksi? Minä antaisin ensimäisenä, jos sille päälle tulisin, -ääneni teille, herra Zygmunt Skarszewskin tapaan, joka vannoo, että -hän tulee äänestämään itseänsä, jollei vain unohdu luupelin ääreen. -Kaikki meillä, Jumalan kiitos, perustuu vapaaseen äänestykseen. Muuta -estettä meillä ei ole kuin köyhyytemme -- syntyperämme ei ole mikään -este. - --- Siinäpä se juuri on! huoahti herra Michal. - --- Mitä tehdä? Meidät on ryöstetty putipuhtaiksi ja me joudumme -puille paljaille, jollei valtio toimita meille joitakin tuloja. -Puille paljaille! Onko sitten kummaa, että ihminen, vaikka onkin -luonnostaan kohtuullinen, mielenmasennuksessaan juo itsensä humalaan. -Emmekös lähdekin, herra Michal, ottamaan lasin olutta, että saamme -edes hiukan lohtua suruumme. - -Näin sanoen he lähtivät vanhaankaupunkiin ja kävivät viinitupaan, -jonka ulkopuolella kymmenkunta poikasta seisoi, pidellen tuvassa -juovien aatelismiesten turkkeja ja viittoja. He istuutuivat pöytään, -käskivät tuoda pullon viiniä ja alkoivat neuvotella, mitä nyt -tehtäisiin, kun Bohun on lyöty. - --- Jos nyt osoittautuu todeksi, että Chmielnicki luopuu Zamoscin -piirityksestä ja että tulee rauha, niin ruhtinatar on meidän. - --- Pitäisi kiireen kautta päästä Skrzetuskin luo. Emme me enään lähde -hänen rinnaltaan, ennenkuin hän on löytänyt tytön. - --- Aivan niin. Lähdemme yhdessä. Mutta nyt ei mitenkään pääse -Zamosciin. - --- Yhdentekevää, ehkä Jumala myöhemmin auttaa. Zagloba tyhjensi lasin. - --- Auttaa, auttaa, sanoi hän. -- Tiedättekös, herra Michal, mitä nyt -sanon teille. - --- Mitä sitten? - --- Bohun on saanut surmansa. - -Wolodyjowski katsahti hämmästyneenä Zaglobaan. - --- No, kukas sen paremmin tietäisi kuin minä. - --- Olkoot kätenne siunatut, herra Michal. -- Te tiedätte ja minä -tiedän: minä katselin kuinka te taistelitte, katselen teitä nyt ja -sittenkin minun täytyy sitä yhä toistaa itselleni. Sillä minusta -tuntuu joskus, että vain olen nähnyt sellaista unta. Mikä huoli -menikään hartioiltamme, minkä solmun teidän sapelinne aukaisikaan. -Kuulat teidät tappakoot, sillä jumalavita, sitä ei voi sanoin lausua, -ei, en saata hillitä itseäni: antakaappa, kun vielä kerran painan -teidät syliini, herra Michal! Uskotteko, kun teihin tutustuin, niin -ajattelin itsekseni: mikä pojanvätkä! Kaunis pojanvätkä todella, kun -läjähytti sillä lailla Bohunia. Bohunia ei ole enään olemassa, ei -jälkeä, ei tomua hänestä, hän on lyöty kuoliaaksi, iankaikkisesta -iankaikkiseen, amen. - -Zagloba alkoi halata ja suudella Wolodyjowskia ja herra Michal heltyi -aivan kuin hän olisi surrut Bohunia ja lopuksi hän, irtaantuen -Zagloban syleilyistä, sanoi: - --- Emme olleet läsnä hänen kuollessaan ja siinä miehessä on sitkeä -henki. Ajatelkaas, jos se virkoaa. - --- Herran nimessä, mitä te puhutte? sanoi Zagloba. -- Olen valmis -huomenna lähtemään Lipkowiin ja toimitan hänelle mitä kauneimmat -maahanpaniaiset, jos hän vain on kuollut. - --- Mitä varten te sinne lähtisitte? Ettehän kuitenkaan voi häntä -tappaa, jos hän on haavoitettu. Sapelitaistelussa käy useimmiten -niin, että joka ei siinä heti heitä henkeänsä, se nuolee haavansa -terveiksi. Sapeli ei ole luoti. - --- Ei, ei se ole mahdollista. Vaikka kyllähän hän meidän lähtiessämme -alkoi kuorsata. Ei, ei se ole mahdollista. Itse minä hoidin hänen -haavojansa. Hänen rintansahan oli auki kuin veräjä. Jättäkäämme hänet -rauhaan, sillä te halkaisitte hänet kuin jäniksen. Meidän täytyy niin -pian kuin suinkin päästä Skrzetuskin luo, auttaa häntä ja lohduttaa -häntä, sillä hän aivan menehtyy murheeseen. - --- Tai rupeaa munkiksi, sen hän itse sanoi minulle. - --- Onkos kumma. Sen minäkin tekisin hänen sijassaan. En tunne -rehellisempää ritaria, enkä myöskään tunne onnettomampaa. Oi, kovasti -Jumala häntä koettelee, kovasti. - --- Herjetkää nyt jo, sanoi Wolodyjowski hiukan humalaisena, -- sillä -minä en voi pidättää kyyneliäni. - --- Voinko minä sitten! vastasi Zagloba. -- Sellainen kunnon ritari, -sellainen sotilas! Ja entä sitten tyttö -- te ette tunne häntä. -Sellainen herttainen elävä. - -Herra Zagloba lausui viime sanat itkien bassoäänellä, sillä hän -rakasti todella vilpittömästi ruhtinatarta. Herra Michal säesti häntä -hiukan korkeammalla äänellä. He joivat kyyneltensekaista viiniä, -sitten he, päät painuneina rinnalle, jonkun aikaa istua murjottivat, -kunnes Zagloba vihdoin löi nyrkkinsä pöytään: - --- Mitäs me itkemme, herra Michal, Bohun on saanut surmansa! - --- Se on totta, sanoi Wolodyjowski. - --- Iloita meidän pikemmin tulisi. Me olemme hölmöjä, jollemme nyt -löydä tyttöä. - --- Lähtekäämme, sanoi herra Michal nousten pystyyn. - --- Juokaamme itsemme juovuksiin! toimitti Zagloba. -- Jos Jumala suo, -niin pitelemme vielä ristiäisissä heidän lapsiansakin. Siksi että -tapoimme Bohunin. - -Se oli hänelle onneksi, lisäsi Wolodyjowski, huomaamatta, että -Zagloba jo jakoi hänen kanssaan ansion Bohunin tappamisesta. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - - -Vihdoin kaikui Varsovan tuomiokirkossa _Te deum laudamus_, ja -kuningas nousi valtaistuimelle. Tykit jyrisivät, kellot soivat -ja toivo alkoi kohota kaikkiin sydämiin. Kuninkaattomuuden ja -levottomuuksien aika oli nyt ohi, aika, joka valtiolle oli ollut -sitä kauheampi, kun se sattui yhteen yleisen vastoinkäymisen -ajan kanssa. Ne, jotka olivat vavisseet ajatellessaan uhkaavia -vaaroja, hengittivät helpommin, kun vaali lisäksi oli tapahtunut -hämmästyttävän sovinnollisesti. Monista tuntui jo, että ennen -kuulumaton kansalaissota oli ainiaaksi loppunut ja että vasta valitun -kuninkaan tehtäväksi vain jää pitää tuomiota syyllisistä. Tätä -toivoa elähytti itse Chmielnickin käytös. Ilmaisivathan kasakat, -jotka Zamoscin luona olivat vimmatusti hyökkäilleet linnaa vastaan, -selvästi olevansa Jan Kasimirin puolella. Chmielnicki lähetteli -kirkkoherra Huncel Mokrzskin välityksellä hallitukselle alamaisen -uskollisuutta uhkuvia kirjeitä ja toisten lähettien kautta kirjeitä, -joissa hän nöyrästi pyysi armoa itselleen ja zaporogilaiselle -sotajoukolle. Niinikään tiedettiin, että kuningas, kansleri -Ossolinskin politiikan mukaisesti haluaa tehdä kasakoille melkoisia -myönnytyksiä. Kuten kerran Pilawcen tappion edellä oli kaikkien -huulilla ollut _sota_, niin oli niillä nyt _rauha_. Toivottiin, että -valtakunta monien tappioidensa jälkeen vihdoin saa levähtää ja uuden -valtiaan hallituksen turvissa parantua kaikista haavoistaan. - -Vihdoin lähti Sniarowski viemään Chmielnickille kuninkaan kirjettä -ja pian levisi se iloinen uutinen, että kasakat perääntyvät -Zamoscin luota, perääntyvät aina Ukrainaan asti, missä he tulevat -rauhallisesti odottamaan kuninkaan käskyjä ja komissionia, joka -saa tehtäväkseen tutkia heitä kehdanneet vääryydet. Tuntui siltä -kuin myrskyn jälkeen seitsenvärinen taivaankaari olisi rakentunut -maan ylle ennustamaan tyyntä ja lepoa. Tosin ei myöskään puuttunut -pahoja ennustuksia, mutta näin myötäkäymisen vallitessa ei niihin -kiinnitetty mitään huomiota. Kuningas matkusti Czenstochowaan -kiittääkseen vaalistansa ennen kaikkea Jumalan kaitselmusta ja -uskoakseen itsensä edeskinpäin Jumalan huomaan. Senjälkeen lähti hän -Krakowaan kruunattavaksi. Häntä seurasivat korkeat arvohenkilöt, -joten Varsova tyhjentyi. Sinne jäivät ainoastaan pakolaiset -Vähävenäjältä, jotka eivät vielä uskaltaneet palata hävitetyille -maatiloilleen, tai joilla ei ollut paikkaa minne mennä. - -Ruhtinas Jeremin täytyi valtakunnan senaattorina seurata kuningasta, -mutta Wolodyjowski ja Zagloba ratsastivat kiireen kautta -rakuunalippukunnan etunenässä Zamosciin viemään Skrzetuskille iloista -uutista Bohunin kohtalosta, sitten yhdessä hänen kanssaan etsiäkseen -ruhtinatarta. - -Herra Zagloba ei suinkaan kaipauksetta jättänyt Varsovaa, sillä -tuossa suunnattomassa aatelismiesten kokouksessa, kuninkaanvaalin -humussa, alituisissa juomingeissa ja mellastuksissa, joita hän -yhdessä Wolodyjowskin kanssa oli pannut toimeen, oli hän viihtynyt -kuin kala meressä. Kuitenkin lohdutti häntä ajatus, että hän nyt -palaa toimivaan elämään, että häntä odottavat etsimiset, seikkailut -ja ovelat tempunteot, joita hän jo etukäteen joukottain keksi. Muuten -hänellä oli omat mielipiteensä pääkaupungin vaaroista ja hän kuvaili -niitä Wolodyjowskille seuraavaan tapaan: - --- Totisesti, herra Michal, sanoi hän, -- me olemme Varsovassa -suorittaneet suuria. Mutta Jumala varjelkoon viipymästä siellä -kauvemmin. Me olisimme, sen sanon teille, tässä pääkaupungissa -käyneet yhtä naismaisiksi kuin tuo kuuluisa kartagolainen, jonka -ilmanalan leppeys Kapuassa kokonaan pehmensi. Kaiken pahan alku ja -juuri ovat naiset. He vievät joka miehen turmioon, sillä huomatkaa -tarkoin, ettei löydy mitään petollisempaa olentoa kuin nainen. Vaikka -mies vanheneekin, niin vetävät he häntä yhä puoleensa... - --- No, rauhoittukaa nyt, keskeytti Wolodyjowski. - --- Olen sen jo usein toistanut teille, aika olisi jo talttua, mutta -minulla on vielä liian kuuma veri. Tässä on enempi flegmaa, minä -olen itse koleerisuus. Vaan mitäs niistä, nyt alamme uutta elämää. -Tuo kaikki on jo ollutta ja mennyttä, elämä ilman sotaa on minua -jo monasti kyllästyttänyt. Meidän pieni lippukuntamme on hyvin -varustettu ja Zamoscin luona mellastelee vielä omavaltaisia joukkoja; -niiden kanssa pidetään hauskaa, kun mennään etsimään ruhtinatarta. -Samalla nähdään Skrzetuskikin ja tuo jättiläinen, tuo liettualainen -kurki ja humalariuku herra Longinus, sillä häntä emme ole nähneet -pitkiin aikoihin. - --- Teidän taitaa olla häntä ikävä. Mutta kun näette hänet, niin ette -anna hänelle rauhaa. - --- Sentähden että kun hän vain jotakin lausuu, niin muistuu mieleeni -teidän hevosenne, kun se liikuttelee häntäänsä. Hän venyttelee joka -sanaa niinkuin suutari nahkaa. Kaikki on hänessä tullut voimaksi, -järjelle ei ole jäänyt sijaa. Kun hän käy jotakuta kiinni olkapäähän, -niin hän pusertaa hänestä ulos kylkiluut. Ja toiselta puolen ei ole -koko Puolan valtakunnassa lasta, joka ei voisi panna häntä pulaan. -Onko nyt kuultu, että niin varakas mies olisi niin hölmö! - --- Onko hän todellakin niin varakas? - --- Hänkö? Kun minä tutustuin häneen, niin oli hänellä niin täyteen -sullottu kukkaro, ettei hän voinut pitää sitä pistettynä vyöhönsä, -vaan kantoi sitä killumassa kuin savustettua makkaraa. Sitä saattoi -vaikkapa kepillä lyödä eikä se taipunut ensinkään. Itse hän minulle -on kertonut kuinka monta maakartanoa hänellä on: Myszykiszki, -Psikiszki, Pigwiszki, Syruciany, Ciapuciany, Kapusciany, Baltupie --- kuka ne kaikki muistaakaan nuo pakanalliset nimet. Puoli -piirikuntaahan hänelle kuuluu. Mahdoton hölmökunta vain on tuo -Podbipientojen suku. - --- Ettehän nyt pane omianne mitä noihin maatiloihin tulee? - --- En pane omiani, minä vain toistan mitä olen kuullut häneltä -itseltään eikä hän ole elämässään valehdellut, sillä siihen hän on -liian tyhmä. - --- No, Anusiasta paisuu sitten aika rouva. Mutta siihen -väitteeseenne, että hän olisi tyhmä, minä en voi mitenkään yhtyä. Hän -on uljas mies ja niin viisas, ettei hädässä esimerkiksi kukaan voi -antaa parempaa neuvoa. Veitikkaa hänessä kyllä ei ole vähääkään. Ei -Jumala toki jokaiselle ole antanut niin liukasta kieltä kuin teille. -Varmaa on, että hän on oikea ritari ja kunnon mies. Sitäpä todistaa -sekin, että te hänestä pidätte ja mielellänne näette häntä. - --- Jumalan rangaistus hän meille on, mutisi Zagloba. -- Siksi minä -hänen kanssaan seurustelen, että saan tehdä hänelle kiusaa neiti -Annasta. - --- Neuvoisin, ettette tekisi sitä, sillä se on vaarallista. Häneen -saa vaikkapa iskeä haavan, mutta tässä kysymyksessä hän varmaan -menettäisi kärsivällisyytensä. - --- Menettäköön vain, minä olisin valmis leikkaamaan häneltä korvat, -niinkuin herra Dunczewskilta. - --- Jättäkää te hänet rauhaan. Minä en mitenkään soisi teidän tulevan -hänen vihamiehekseen. - --- No, no, kunhan minä nyt ensin hänet näenkin. Tämä herra Zagloban -toivomus täyttyi pikemmin kuin hän oli uskonutkaan. Oli tultu -Konskowolaan, Wolodyjowski päätti, että levähdettäisiin, koska -hevoset jo olivat sangen väsyneet. Kuka saattaakaan kuvata molempien -ystävien hämmästystä, kun he astuessaan majatalon pimeään porstuaan, -tunsivat ensimäisen vastaantulevan aatelismiehen herra Podbipientaksi. - --- Mitä kuuluu? -- Siitä onkin jo pitkä aika kun tavattiin! huudahti -Zagloba. -- Eivätpä kasakat vielä ole Zamoscissa lyöneet teitä -kuoliaaksi. - -Herra Podbipienta syleili vuoronperään molempia sekä suuteli heitä -poskille. - --- Olipa hauskaa, että tapasimme, toisteli hän iloisena. - --- Minne olette matkalla? kysyi Wolodyjowski. - --- Varsovaan herra ruhtinaan luo. - --- Ruhtinas ei ole Varsovassa. Hän on kuninkaan seurassa lähtenyt -Krakovaan, hänen tulee kruunajaisissa kantaa omenaa hänen edessään. - --- Ja minut lähetti herra Weyher Varsovaan viemään kirjettä ja -kysymään, minne ruhtinaan rykmenttien on mentävä, niitä kun ei enään, -Jumalan kiitos, tarvita Zamoscissa. - --- Teidän ei tarvitse mennä mihinkään, sillä me olemme mekin juuri -kuljettamassa käskykirjeitä. - -Herra Longinus synkistyi, sillähän halusi sydämensä pohjasta päästä -ruhtinaan luo nähdäkseen hovin ja erittäinkin erään pienen neitosen -samaisessa hovissa. - -Zagloba alkoi iskeä silmää Wolodyjowskille. - --- Niin ollen lähden minä Krakovaan, sanoi liettualainen hetken -mietittyään. -- Minä olen saanut käskyn viedä perille kirjeen ja minä -vien sen. - --- Käykäämme tupaan, niin käskemme lämmittää itsellemme olutta. - --- Mutta minne te sitten olettekaan matkalla? kysyi Longinus. - --- Zamosciin Skrzetuskin luo. - --- Hän ei ole Zamoscissa. - --- Se nyt vielä puuttui. Missä hän sitten on? - --- Jossakin Choroszczynin tienoilla kukistamassa kapinallisia -joukkoja. Chmielnicki on kyllä perääntynyt, mutta mennessään hänen -päällikkönsä polttavat, ryöstävät ja murhaavat. Heitä vastaan on -Walekin starosta komentanut herra Jakob Regowskin, tuhoamaan heidät... - --- Ja Skrzetuski siis on hänen mukanaan? - --- Aivan oikein, mutta he toimivat itsenäisesti, sillä heidän -välillään vallitsee suuri kilpailu, josta myöhemmin kerron teille. - -He olivat tulleet tupaan ja Zagloba käski lämmittää kolme tuopillista -olutta, senjälkeen läheni hän pöytää, jonka ääreen herrat -Wolodyjowski ja Longinus jo olivat istuutuneet. Hän lausui: - --- Te, herra Podbipienta, ette tiedä suurinta ja onnellisinta -uutista, sitä nimittäin, että me yhdessä herra Michalin kanssa olemme -lyöneet kuoliaaksi Bohunin. - -Liettualainen hypähti seisoalleen penkiltä. -- Oi, lihalliset -veljekset, onko se mahdollista? - --- Niin totta kuin näette meidät tässä edessänne. - --- Ja te löitte hänet kahtia? - --- Aivan niin. - --- Mikä uutinen, sepä vasta uutinen, hyvä Jumala! puheli -liettualainen, lyöden käsiänsä yhteen. -- Sanoitteko kahtia? Oikeinko -kahtia? - --- Kas, minä sain hänet ensinnä oveluudellani haastamaan meidät -taisteluun -- ymmärrättekö -- ja senjälkeen taisteli Michal -ensimäisenä häntä vastaan niin että vain -- sen sanon teille, hyvät -herrat... Hän leikkeli häntä kuin jouluporsasta, paloitteli kuin -paistettua kukkoa, ymmärrättekö? - --- Ja te taistelitte toisena? - --- No katsokaas, sanoi Zagloba, -- varmaan on suontanne isketty ja -päätänne huimaa verenvuodon jälkeen. Luuletteko että minä rupean -taistelemaan ruumiin kanssa tai että minä leikkelen miestä, joka jo -makaa maassa? - --- Sanoittehan te lyöneenne hänet kahtia. Herra Zagloba kohautti -olkapäitään. - --- Pyhää kärsivällisyyttä kysytään tuon miehen seurassa. Herra -Michal, eikö Bohun haastanut meitä molempia? - --- Haastoi, sanoi Wolodyjowski. - --- Käsitittekö nyt? - --- Olkoon niin kuin sanotte, vastasi Longinus -- mutta herra -Skrzetuski on hakenut Bohunia Zamoscin luota. Eikä hän kuitenkaan -ollut siellä enään. - --- Kuinka sitten Skrzetuski haki häntä? - --- Minun täytyy, näen mä, kertoa teille kaikki tyyni alusta asti, -aivan niinkuin asia oli, sanoi herra Longinus. -- Me jäimme siis -silloin, kuten tiedätte, Zamosciin ja te lähditte Varsovaan. -Kasakoita ei meidän tarvinnut kauvan odottaa. Suurina pilvinä tuli -heitä Lembergin luota, heitä tuli niin paljon ettei silmä, muurilta -katsoen, ulottunut näkemään heidän ylitseen, mutta ruhtinas oli niin -varustanut Zamoscin, että he olisivat saaneet piirittää sitä kaksi -vuotta. Me luulimme, etteivät he ollenkaan hyökkäisi linnaa vastaan -ja olimme sen johdosta jo surullisiakin, sillä jokainen oli heidän -tappiostaan odottanut mieskohtaista nautintoa. Kun heidän joukossaan -myöskin oli tatareja, niin elähytti minua puolestani toivo, että -Jumala armossaan nyt antaa minulle nuo kolme päätä, jotka tarvitsen... - --- Pyytäkää häneltä yhtä, pyytäkää vain yhtä, mutta hyvää, keskeytti -Zagloba. - --- Te olette aina samanlainen, sanoi liettualainen, huono te -olette kuuntelemaan. -- Me luulimme siis, etteivät he ryhtyisi -ryntäämään, mutta hepäs yhtäkkiä kuin hullut itsepäisesti rakentamaan -ryntäyskoneita ja sitten oikopäätä hyökkäämään meidän päällemme. -Myöhemmin kävi selville, ettei Chmielnicki itse ollut tahtonut -sitä, vaan oli Czarnota, heidän leiripäällikkönsä, ahdistanut häntä -ja sanonut pelon menneen häneen sekä että hän jo aikoo ruveta -veljeilemään ljahien kanssa. Ja niin suostui Chmielnicki vihdoin ja -lähetti Czarnotan ensimäisenä ryntäämään. Mitä kaikkea tapahtuikaan, -veliseni, on mahdoton kuvata. Maailmaa ei enään saattanut tulelta ja -savulta eroittaa. Alussa he liikkuivat rohkeasti, loivat kaivoksen -täyteen maata, kiipeilivät muureille. Mutta sitten me heidät -löylytimme niin, että he lähtivät tiehensä sekä muureilta että omien -koneittensa luota. Vasta sitten me neljän lippukunnan voimalla -ryntäsimme heidän perässään ja teurastimme heitä kuin karjaa. - -Wolodyjowski hieroi käsiään. - --- Hui, vahinko, etten minä saanut olla mukana siinä juhlassa! huusi -hän ihastuneena. - --- Minäkin olisin mielelläni ollut siellä mukana, sanoi Zagloba -tyynellä varmuudella. - --- Ja silloin kunnostautuivat huomattavammin herrat Skrzetuski -ja Jakob Regowski, jatkoi liettualainen. -- Molemmat oivallisia -ritareita, mutta aina riidassa keskenään. Erittäinkin oli herra -Regowski suutuksissaan Skrzetuskiin. Varmaan olisi hän hakenut -riitaa, jollei herra Weyher kuolemanuhalla olisi kieltänyt -kaksintaisteluja. Me emme alussa ymmärtäneet herra Regowskin -tarkoitusta, mutta sitten kävi selville, että hän on sukua -herra Laszczille, jonka ruhtinas kerran, kuten muistatte, herra -Skrzetuskin tähden oli karkoittanut leiristä. Tästä syystä vihasi -Regowski ruhtinasta, meitä kaikkia ja erittäinkin Skrzetuskia. -Siitä johtui myöskin kateus ja kilpailu heidän välillään, koska -molemmat piirityksen aikana olivat saavuttaneet suurta kunniaa ja -toinen tahtoi olla toista etevämpi. Molemmat olivat he ensimäisinä -sekä muureilla että hyökkäyksissä, kunnes Chmielnicki vihdoin, -kyllästyneenä rynnistyksiin, alkoi säännöllisen piirityksen. Tämän -aikana käytti hän kaikenlaisia ovelia temppuja, koettaen niiden -avulla saada käsiinsä kaupungin. - --- Hänelläpä onkin suurin luottamus viekkauteen, sanoi Zagloba. - --- Hullu mies ja lisäksi luonteeltaan alhainen, jatkoi Podbipienta. --- Hän luuli herra Weyheriä saksalaiseksi -- nähtävästi ei hän -ollut kuullut sennimisistä Pommerin herttuoista, ja kirjoitti -hänelle kirjeen, jossa kehoitti starostaa muka ulkomaalaisena ja -palkkasoturina petokseen. Mutta nytpä kirjoitti herra Weyher hänelle -vastauksen, missä esitti mitä miehiä hän on ja kuinka katalasti -Chmielnicki oli koettanut johtaa häntä kiusaukseen. Osoittaakseen -arvoaan mielenosoituksellisemmin tahtoi starosta lähettää tämän -kirjeen jonkun huomattavamman henkilön kuin torvensoittajan kautta, -ja kun lähteminen sellaisten villien petojen joukkoon on samaa -kuin syöksyminen surman suuhun, niin ei upseerien joukossa ollut -läheteiksi halukkaita, toiset pitivät itseään myöskin liian hyvinä. -Mutta minäpä lähdin ja kuulkaa nyt: vasta nyt alkaa mielenkiintoisin -osa. - --- Mehän olemme yhtenä korvana, sanoivat molemmat ystävät. - --- Minä siis lähdin ja tapasin hetmanin juovuksissa. Hän otti minut -vastaan ivallisesti, varsinkin oli tämä tunne huomattavissa, kun -hän oli lukenut kirjeen. Hän uhkasi minua silloin nuijallaan. Mutta -minäpä nöyrästi uskoin sieluni Jumalan huomaan ja aattelin itsekseni: -jos hän koskee minuun, niin lyön häntä nyrkillä päähän -- mitä siinä -muutakaan olisi voinut, rakkaat veljet. - --- Miehekkäästi ajateltu, sanoi hiukan innostuneena Zagloba. - --- Hänen alipäällikkönsä hillitsivät häntä kuitenkin ja asettuivat -meidän väliimme, jatkoi herra Longinus. -- Varsinkin oli eräs nuori -mies niin rohkea, että tarttui häntä liepeeseen ja veti hänet pois, -sanoen: et sinä nyt mene mihinkään, isä, sinä olet juovuksissa. -Minä katselemaan, kuka tuo mies on, joka minua niin puolustaa -ja kummastelen hänen rohkeuttaan, kun hän on niin tutunomainen -Chmielnickiä kohtaan. Mutta sehän oli Bohun! - --- Bohunko? huudahtivat Wolodyjowski ja Zagloba. - --- Aivan niin. Minä tunsin hänet, sillä olinhan Rozlogissa -nähnyt hänet ja myöskin hän tunsi minut. Kuulen hänen sanovan -Chmielnickille: hän on minun tuttavani. Mutta Chmielnicki tekee, -juopuneiden tapaan, pikaisen päätöksen ja vastaa: koska hän on -sinun tuttavasi, poikaseni, niin täytyy hänelle antaa viisikymmentä -taalaria -- minä kyllä annan vastauksen. Ja hän antoi minulle -vastauksen, mutta mitä taalareihin tulee, niin sanoin -- en tahtonut -ärsyttää petoa --, että säästän ne palvelijoitani varten, sillä -eihän upseerien tapoihin kuulu ottaa vastaan juomarahoja. Minut -päästettiin nyt sangen kohteliaasti menemään teltasta, mutta tuskin -olin päässyt ulkopuolelle, kun luokseni astuu Bohun, sanoen: mehän -näimme toisemme Rozlogissa. Niin näimme, vastaan minä, mutta -veliseni, silloin en olisi uskonut näkeväni sinua tässä leirissä. -Tähän vastaa hän: onnettomuus on minut ajanut tänne, eikä oma tahto. -Keskustelussa huomautin hänelle, kuinka me Jarmolincen tuolla puolen -löylytimme häntä. Minä en tietänyt kenen kanssa olin tekemisissä, -vastasi hän siihen. Olin lisäksi saanut iskun käteeni. Mieheni taas -eivät kyenneet mihinkään, sillä he luulivat itse ruhtinas Jareman -taistelevan heitä vastaan. Emme mekään tienneet, kenen kanssa olimme -tekemisissä, sanoin minä, sillä jos herra Skrzetuski olisi aavistanut -sinun olevan siellä, niin jompikumpi teistä ei nyt enään olisi elossa. - --- Varmaan niin olisi käynytkin, mutta mitäs Bohun siihen sanoi? -kysyi Wolodyjowski. - --- Suuttui kovasti ja käänsi puheen toisaalle. Hän kertoi Krywonosin -lähettäneen hänet viemään kirjettä Chmielnickille Lembergin luo, -jotta hän saisi hiukan levätä, mutta Chmielnickipä ei tahtonutkaan -päästää, häntä takaisin, vaan aikoi käyttää häntä muihin -lähettitoimiin, koska hän ymmärsi säilyttää mielenmalttinsa. Vihdoin -hän kysyy, missä herra Skrzetuski on ja kun minä sanon: Zamoscissa, -niin hän virkkaa: silloin ehkä tapaamme. Senjälkeen jätin hänet -hyvästi. - --- Minä arvaan jo, että Chmielnicki heti senjälkeen lähetti hänet -Varsovaan, sanoi Zagloba. - --- Niin lähetti, mutta odottakaappa vielä hiukan. Minä palasin -nyt linnoitukseen tekemään herra Weyherille tiliä toimeni -suorituksesta. Oli jo myöhäinen yö. Seuraavana päivänä hyökättiin -uudelleen, vielä kiivaammin kuin ensi kerralla. En ehtinyt tavata -herra Skrzetuskia. Vasta kolmantena päivänä saatoin sanoa hänelle, -että olin nähnyt Bohunin ja puhunut hänen kanssaan. Mutta silloin -oli läsnä paljon upseereja, niiden joukossa herra Regowski. Tämä -kuultuaan kertomukseni sanoo pisteliäästi: kyllä minä tiedän, -että on kysymys eräästä tytöstä. Jos te todella olette sellainen -ritari kuin maine tietää, niin kyllä saatte Bohunin käsiinne: -haastakaa hänet taisteluun ja minä olen varma, ettei se tappelija -kieltäydy. Saammehan muureilta katsella kaunista näkyä! Teistä -wisniowieckiläisistä puhutaan, jatkaa hän, enemmän kuin te -ansaitsette. Silloin katsahtaa herra Skrzetuski täynnä hämmästystä -herra Regowskiin. Niinkö siis neuvotte? kysyy hän. Hyvä. Mutta -rohkenetteko te, hyvä herra, joka ivailette meidän miehuuttamme, -mennä roskajoukon sekaan puolestani haastamaan Bohunia taistelemaan. -Regowski vastaa: rohkenen kyllä, mutta en ole teidän puhemiehenne -enkä liioin veljenne, enkä lähde. Nyt rehahtavat muut nauramaan -herra Regowskille. Ohoh, sanovat he, kylläpä nyt olette pieni, mutta -kun oli kysymys toisen miehen nahasta, silloin olitte suurellinen. -Silloinpas Regowski, kunniastaan arkana, sydämystyy ja nousee. -Seuraavana päivänä lähti hän viemään haastetta, mutta ei enään -tavannut Bohunia. Me emme aluksi uskoneet hänen tietoonsa; nyt, -kuultuani teidän kertomuksenne, kuitenkin huomaan sen todeksi. -Varmaan oli Chmielnicki lähettänyt Bohunin matkalle ja sillä tiellä -te hänet löitte kuoliaaksi. - --- Aivan niin, sanoi Wolodyjowski. - --- Sanokaappa meille, sanoi Zagloba, -- mistä me nyt löydämme -Skrzetuskin. Meidän täytyy hänet löytää voidaksemme heti lähteä hänen -kanssaan hakemaan neitosta. - --- Tuolla puolen Zamoscin saatte helposti hänestä tiedon, sillä -siellä tuntevat hänet kaikki. Kasakkapäällikkö Kalinan hän yhdessä -Regowskin kanssa kokonaan tuhosi. Myöhemmin Skrzetuski yksinänsä löi -kaksi kertaa tatarilaisjoukot, tuhosi Burlazn sekä hajoitti muutamia -parvia. - --- Mutta että Chmielnicki salli sellaista! - --- Chmielnicki väittää, ettei se ole hänen syynsä ja että ne -ryöstävät vasten hänen käskyjänsä. Ilman tätä vakuutusta ei -kukaan luottaisi hänen uskollisuuteensa ja kuuliaisuuteensa hänen -majesteettiaan kuningasta kohtaan. - --- Onpa täällä Konskowolassa huonoa olutta, huomautti herra Zagloba. - --- Lublinin tuolla puolen te jo kuljette hävitettyjen seutujen läpi, -jatkoi liettualainen, -- sillä etujoukot tulivat aina sinne asti -ja tatarit ottivat kaikkialla vankeja. Ja kuinka paljon Zamoscin -ja Hrubieszowin tienoilla onkaan ryöstetty, sen voi yksin Jumala -arvioida. Muutamia tuhansia vapautettuja vankeja Skrzetuski jo on -lähettänyt linnoitukseen. Hän tekee siellä työtä voimiensa takaa, -terveyteensä katsomatta. - -Herra Longinus huokasi välillä, painoi miettiväisenä päänsä alas ja -jatkoi hetken päästä: - --- Minä luulen, että Jumala korkeimmassa armossansa on lohduttava -herra Skrzetuskia ja antava hänelle sen, jonka hän on katsonut -itsellensä onneksi, sillä tämän ritarin ansiot ovat todella suuret. -Näinä turmeluksen ja itsekkyyden aikoina, jolloin jokainen ajattelee -vain itseänsä, on hän kokonaan unohtanut itsensä. Hän olisi, veljet, -jo kauvan sitten voinut saada ruhtinaalta lomaa, lähteäkseen hakemaan -morsiantaan, mutta nähdessään tuhon uhkaavan isänmaataan, ei hän -hetkeksikään ole jättänyt palvelustaan. Herkeämättä on hän pysynyt -työssä, vaikka tuska onkin kalvanut sydäntä. - --- Hän on sielultaan roomalainen, sitä ei voi kieltää, sanoi Zagloba. - --- Meidän tulisi pitää häntä esikuvanamme. - --- Erittäinkin teidän, herra Podbipienta, joka ette käy sotaa -isänmaan takia, vaan haette kolmea päätä. - --- Jumala näkee minun sieluuni, sanoi herra Longinus, kohottaen -silmänsä taivasta kohden. - --- Skrzetuskille on herra Jumala jo Bohunin kuolemalla suonut -palkinnon, sanoi Zagloba, -- sekä myöskin sillä, että hän -valtakunnalle on suonut levon hetken, jotta se saisi aikaa miettiä -pelastuksen keinoa. - --- Lähdettekö te, hyvät herrat, Skrzetuskin mukaan? kysyi -liettualainen. - --- Entä ettekö sitten te? - --- Hyvin mielelläni, mutta kuinka käy kirjeiden? Toinen on Walekin -starostalta hänen majesteetilleen kuninkaalle, toinen ruhtinaalle ja -kolmas on juuri herra Skrzetuskilta niinikään ruhtinaalle. Hän pyytää -siinä lomaa. - --- Me viemme hänelle juuri lomaa. - --- Olkoonpa niinkin, mutta kuinka minä voisin jättää kirjeet viemättä? - --- Teidän täytyy lähteä Krakovaan, muu ei voi tulla kysymykseen. - --- Muuten sanon teille suoraan, että vaikka mielelläni tahtoisinkin -retkellämme etsiessämme ruhtinatarta pitää selkämme takana varalla -sellaiset nyrkit kuin teidän, niin ette te muussa suhteessa olekaan -omianne sille matkalle. Siellä täytyy näet teeskennellä, varmaan -pukeutua kasakan viittaankin ja näytellä talonpoikaa, mutta teidän -kokonne pistää niin silmään, että jokainen heti kysyisi: mikä -hongankolistaja tuo on, mistä sellainen kasakka on saatu? Sitäpaitsi -te ette sujuvasti puhu heidän kieltänsä. Ei, ei, lähtekää te -Krakovaan, kyllä me itse keksimme keinot. - --- Niin minäkin luulen, sanoi Wolodyjowski. - --- Varmaan asia on niinkuin sanotte, vastasi herra Podbipienta. -- -Siunatkoon ja auttakoon teitä armollinen Jumala. Mutta tiedättekö, -missä häntä pidetään piiloitettuna? - --- Bohun ei suostunut sanomaan sitä. Tiedämme vain sen, mitä minä -salaa kuulin, kun Bohun oli kytkenyt minut vangiksi läävään, mutta se -riittääkin. - --- Kuinka te saatatte hänet löytää? - --- Sitä vartenhan minulla on pää, sanoi Zagloba. -- Olen minä toki -ollut vaikeammissakin tiloissa. Nyt täytyy vain mitä pikemmin päästä -Skrzetuskin luo. - --- Tiedustelkaa häntä Zamoscissa. Herra Weyher varmaan tietää -missä hän on, sillä hän on kirjevaihdossa hänen kanssaan ja herra -Skrzetuski lähettelee hänelle vankeja. Jumala teitä siunatkoon. - --- Samoin teitä, vastasi Zagloba. -- Kun tulette Krakovaan ruhtinaan -luo, niin sanokaa meiltä terveisiä herra Charlampille. - --- Kuka se on? - --- Se on muuan erinomaisen korea liettualainen, joka pani kaikkien -ruhtinattaren hovineitien päät pyörälle. - -Herra Longinus vavahti. - --- Onhan tämä pilaa, hyvä ystävä? - --- Jääkää hyvästi. Kauhean huonoa on olut täällä Konskowolassa, -virkkoi herra Zagloba, räpytellen silmiään herra Wolodyjowskille. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - - -Herra Longinus lähti sydän nuolen lävistämänä Krakovaan, julma herra -Zagloba taas yhdessä Wolodyjowskin kanssa Zamosciin, missä he eivät -viipyneet, kuin päivän, koska komendantti ilmoitti, ettei hän enään -pitkään aikaan ole saanut tietoja Skrzetuskista ja arveli, että ne -rykmentit, jotka Skrzetuskin johdolla olivat lähteneet liikkeelle, -asettuvat linnaväeksi Zbaraziin omavaltaisilta joukoilta suojelemaan -sikäläisiä seutuja. Se tuntuikin sitä todennäköisemmältä, kun Zbaraz -Wisniowieckien omaisuutena oli ruhtinaan verivihollisten hyökkäyksien -sattuessa erityisesti vaaralle alttiina. Herra Wolodyjowskin ja -Zagloban eteen avautui näin ollen pitkä ja sangen vaikea tie. Kun -heidän ruhtinatarta hakiessaan sentään olisi muutenkin täytynyt -kulkea tuo matka, oli heistä yhdentekevää, tapahtuuko se varhemmin -vai myöhemmin. He lähtivät siis viipymättä matkalle, pysähtyen vain -niin paljon kuin oli välttämätöntä lepoa varten tai hajoittaaksensa -ryövärijoukot, joita vielä liikkui siellä täällä. - -He kulkivat niin hävitettyjä seutuja, etteivät usein päiväkausiin -kohdanneet ainoaa elävää olentoa. Kauppalat olivat tuhkaläjinä, -kylät poltettuina ja autioina, kansa oli hakattu maahan, tai viety -vangiksi. Ruumiita makaili pitkin tietä, silmä kohtasi vain talojen -ja kirkkojen törröttäviä raunioita, kylien puoleksi palaneita mökkejä -ja tuhkaläjillä ulvovia koiria. Ken oli jäänyt eloon tatarien ja -kasakkalaumojen kulkiessa, se piiloitteli metsän korvissa, värjötti -pakkasessa tai näki nälkää, uskaltamatta tulla esiin metsistä, koska -ei uskonut onnettomuuden vielä menneen ohi. Lippukuntansa hevosille -täytyi Wolodyjowskin syöttää puunkuorta tai puoleksi palanutta -viljaa, jota löydettiin entisten aittojen tuhkaläjistä. He kulkivat -kuitenkin nopeasti eteenpäin, elättäen itseään pääasiallisesti niillä -ruokavaroilla, mitä he riistivät rosvojoukoilta. Oli jo marraskuun -loppupuoli, ja jos viime talvi ihmisten hämmästykseksi oli ollut -melkein lumeton ja siinä määrin vailla pakkasta ja jäätä, että koko -luonnon järjestys näytti muuttuneen, niin uhkasi edessä oleva talvi -käydä tavallistakin ankarammaksi. Maa oli roudassa, lumi lepäsi -kentillä ja aamuisin päärmäsi jokien rantoja läpikuultava jääkuori. -Ilma oli kuiva, kalpeat auringonsäteet lämmittivät vain heikosti -keskipäivän hetkinä. Sensijaan hehkui taivaalla aamuin ja illoin -punainen ruso, aikaisen ja ankaran talven varma merkki. - -Sodan ja nälän jäljissä seurasi kolmas kurjuutta tuottava vihollinen: -pakkanen. Mutta ihmiset odottivat sitä tällä kertaa ilolla, -sillä varmemmin kuin kaikki neuvottelut oli se ehkäisevä sodan. -Kokeneena miehenä ja perinpohjaisena Ukrainan tuntijana toivoi -herra Wolodyjowski varmasti, että ruhtinattaren etsintäretki veisi -toivottuun päämäärään, koska pahin este, sota, oli poissa tieltä. - --- En usko Chmielnickin vilpittömyyteen, sanoi hän, -- hän ei -kiintymyksestä kuninkaaseen ole vetäytynyt Ukrainaan. Se on viekas -kettu. Hän tietää, että jolleivät kasakat saa kaivautua maahan, niin -ei heistä ole mihinkään, sillä avonaisella kentällä eivät he pysty -taistelemaan meidän lippukuntiamme vastaan, vaikka olisivat viisi -kertaa lukuisammat. He menevät nyt talvimajoihinsa ja lähettävät -karjalaumansa lumen keskelle. Tatarienkin täytyy viedä pois ryöstetyt -vankinsa. Jos tulee kova talvi, niin meillä riittää rauhaa ensimäisen -ruohon kasvuun asti. - --- Ehkäpä kauvemminkin, sillä he kuitenkin pelkäävät kuningasta. -Mutta me emme tarvitse niinkään paljon aikaa. Jos Jumala suo, niin -vietämme laskiaisena Skrzetuskin häitä. - --- Kunhan tässä vain emme menisi hänen ohitsensa, ettei tulisi uutta -ajanhukkaa. - --- Onhan hänen mukanansa kolme lippukuntaa, eihän häntä tarvitse -etsiä kuin neulaa. Ehkä saavutamme hänet jo Zbarazin luona, jollei -hän rosvojen takia sattuisi viipymään jossakin muualla. - --- Me tosin emme saavuta häntä itseään, mutta meidän täytyy matkan -varrella saada hänestä tietoja, sanoi Wolodyjowski. - -Tietoja oli kuitenkin vaikea saada. Talonpojat olivat kyllä -siellä täällä nähneet ohikulkevia lippukuntia ja kuulleet niiden -taisteluista rosvojen kanssa, mutta he eivät osanneet sanoa, -keiden lippukuntia ne olivat olleet -- ne saattoivat yhtä hyvin -olla Regowskin kuin Skrzetuskinkin väkeä ja niin eivät molemmat -ystävykset saaneet mitään varmuutta. Sensijaan tuli heidän korviinsa -toinen huhu, se nimittäin, että kasakoilla oli ollut suuria -vastoinkäymisiä taisteluissa liettualaisia joukkoja vastaan. Tämä -huhu oli kyllä jo päivää ennen Wolodyjowskin lähtöä kierrellyt -Varsovassakin, mutta siihen ei silloin uskottu. Nyt se kuitenkin -kulki pitkin maata, tietäen mainita kaikki yksityiskohtia myöten, -kulki epäämättömänä varmuutena. Liettuan joukot olivat nyt kostaneet -Chmielnickin puolalaisille tuottamat tappiot. Surmansa oli saanut -Polkzienzyc, vanha, kokenut päällikkö, samoin villi Nebaba sekä -näitä molempia mahtavampi Krzeczowski, jonka osalle ei niinmuodoin -tullut starostakuntia eikä vojevodakuntia, ei arvoja eikä virkoja, -vaan paalukuolema kapinallisten riveissä. Näytti siltä kuin jokin -ihmeellinen Nemesis olisi hänessä tahtonut kostaa sen saksalaisen -veren, joka kerran vuodatettiin Dnieperin kaislikossa, Flickin -ja Wernerin veren. Sillä Krzeczowski joutui juuri Radziwillin -saksalaisen rykmentin käsiin ja vaikka luoti olikin hänet vaikeasti -haavoittanut, pantiin hänet heti paikalla paaluun, jossa onneton -värjötti vielä kokonaisen päivän, ennenkuin heitti synkän henkensä. -Sellaisen lopun sai mies, joka miehuutensa ja sotilaskykynsä nojalla -olisi voinut tulla toiseksi Stefan Chmieleckiksi, mutta jonka -rikkauden- ja arvonhimo ajoi petosten, valapattoisuuden ja kauheiden -murhien tielle, murhien, jotka olisivat olleet itse Krywonosin -arvoiset. - -Yhdessä hänen, Polkzienzycin ja Nebaban kanssa kaatui -taistelutanterella lähes kaksikymmentä tuhatta kasakkaa tai hukkui -Pripetin soihin. Kauhu kulki kuin vihurituuli yli hurjan Ukrainan -maan, kaikista tuntui, että suurten kasakkavoittojen, Keltaisen -Veden, Korsunin ja Pilawcen jälkeen nyt on tullut tuhojen hetki, -hetki jollaisia ei edellisten kapinain aikana ollut edes Solonican -ja Kumeikinkaan yhteydessä. Itse Chmielnickikin, vaikka hän oli -maineensa kukkulalla ja mahtavampi kuin koskaan ennen, pelästyi -saadessaan tiedon ystävänsä, Krzeczowskin, kuolemasta ja alkoi -jälleen noita-akoilta tiedustella tulevaisuutta. He ennustivat eri -lailla, toiset ennustivat uusia suuria sotia ja voittoja, toiset -tappioita, kuitenkaan osaamatta hetmanille sanoa, miten hänen itsensä -tulisi käymään. - -Mutta juuri Krzeczowskin kuolema samoin kuin kova talvi tekivät, että -pitkä rauha näytti entistä varmemmalta. Maa alkoi tyyntyä, tyhjiin -kyliin palasi väkeä ja lepo siirtyi vähitellen kaikkiin epäileviin ja -pelästyneihin sydämiin. - -Lepo mielissä saapuivat myöskin molemmat ystävämme pitkän ja -vaivaloisen matkan jälkeen Zbaraziin. Ilmoitettuaan tulostansa -linnaan lähtivät he heti komendantin luo, jona heidän suureksi -hämmästyksekseen toimi Wierszul. - --- Mutta missä on Skrzetuski? kysyi Zagloba, kun ensimäiset -tervehdykset olivat vaihdetut. - --- Hän ei ole täällä, vastasi Wierszul. - --- Te siis olette linnaväen päällikkönä? - --- Niin olen. Ennen minua oli Skrzetuski, mutta hän lähti pois ja -jätti väen minun komentooni kunnes palaa. - --- Mutta milloin hän sitten lupasi palata? - --- Hän ei sanonut mitään, sillä hän ei itsekään tietänyt, virkkoi -vain lähtiessään: jos joku tulisi minua tapaamaan, niin sanokaa, että -hän täällä odottaisi minua. - -Zagloba ja Wolodyjowski katselivat toisiinsa. - --- Kauvanko siitä on kun hän lähti? kysyi herra Michal. - --- Kymmenen päivää. - --- Herra Michal, sanoi Zagloba, -- emmekö pyytäisi että herra -Wierszul olisi hyvä ja antaisi meille illallista, sillä nälkäisenä ei -ihminen keksi mitään keinoa. Keskustelemme sitten illallisen aikana. - --- Mielelläni teen teille tuon palveluksen, sillä aioin juuri itsekin -istua pöytään. Muuten ottaa kai herra Wolodyjowski vanhempana -upseerina nyt käsiinsä komennon ja niin ollen olen minä hänen -vieraanansa eikä hän minun. - --- Jääkää te päälliköksi, herra Kristofer, sanoi Wolodyjowski, -- -sillä olettehan te iältänne vanhempi ja sitäpaitsi täytyy minun joka -tapauksessa lähteä. - -Hetken perästä oli illallinen pöydässä ja upseerit istuutuivat -syömään. Mutta kun herra Zagloba kahdella lautasellisella lientä oli -saanut ensimäisen nälkänsä tyydytetyksi, virkkoi hän Wierszulille: - --- Ettekö voi edes otaksua, minne herra Skrzetuski on lähtenyt? - -Wierszul käski pöydässä palvelevien poikien poistua ja vastasi hetken -mietittyään: - --- Minulla on kyllä omat arveluni, mutta Skrzetuskille on tärkeää -pitää asia salassa ja siksi en tahtonut puhua palvelusväen -läsnäollessa. Hän käytti hyväkseen hiljaista aikaa, sillä varmaan -saamme täällä viettää rauhaa kevääseen asti. Minun arvelujeni mukaan -hän lähti hakemaan ruhtinatarta, joka on Bohunin käsissä. - --- Bohunia ei enään ole maailmassa, sanoi Zagloba. - --- Kuinka niin? - -Herra Zagloba kertoi asiain kulun kolmanteen tai neljänteen kertaan, -sillä hän kertoi sen aina mielihyvällä uudestaan. Wierszul samoin -kuin herra Longinuskin eivät kyllin voineet ihmetellä tapausta. -Vihdoin virkkoi Wierszul: - --- Se helpoittaa Skrzetuskin tehtävää. - --- Kysymyksenalaista on sittenkin löytääkö hän hänet. Minkälaisia -miehiä hän otti mukaansa? - --- Hän ei ottanut ketään. Hän lähti yhden rusiinilaispojan kanssa ja -heillä oli kolme hevosta. - --- Siinä hän menetteli varsin viisaasti, sillä tällaisessa -tapauksessa auttaa vain oveluus. Kamienieciin asti ehkä vielä voisi -päästä lippukunnan kanssa, mutta jo Uszycassa ja Mohilowissa tavataan -varmaan kasakoita, sillä siellä on hyviä talvimajoja ja Jampolia -he pitävät pesäpaikkanaan. Sinne täytyy mennä joko mukanaan koko -divisiona tai aivan yksin. - --- Mutta mistäs te tiedätte, että hän lähti juuri sinne? kysyi -Wierszul. - --- Ruhtinatarta pidetään piiloitettuna Jampolin takana ja sen hän -on saanut tietää. Mutta siellä on niin paljon rotkoja, luolia ja -kaislikkoja, että sellaisenkin on vaikea löytää, joka tuntee paikat, -saatikka sitten sen, joka ei tunne niitä. Minä olen ratsastanut -Jahorlikiin sekä hevosia noutamaan että käräjille -- minä kyllä -tiedän. Jos olisimme yhdessä, niin menestyisi asia ehkä paremmin. -Epäillä saattaa, onnistaako häntä yksinään, jollei mahdollisesti -jokin sattuma osoita hänelle tietä, sillä hän ei saata edes kysyä. - --- Tahtoisitteko te sitten lähteä hänen kanssansa? - --- Tahtoisimme. Mutta mitäs me nyt teemme, herra Michal, lähdemmekö -hänen jälkeensä vai emmekö lähde? - --- Jätän sen teidän harkintanne nojaan. - --- Hm. Koska siitä jo on kymmenen päivää kun hän lähti matkaan, niin -emme häntä saavuta ja lisäksi hän on käskenyt meidän odottaa itseään. -Vain Jumala tietää, mitä teitä Skrzetuski kulkee. Hän on voinut mennä -Ploskirowin ja Barin suunnalle, vanhaa maantietä pitkin, ja hän on -myöskin voinut mennä Kamieniec-Podolskin suunnalle. Kysymys on vaikea -ratkaista. - --- Muistakaa sitäpaitsi, sanoi Wierszul, -- että olemme tehneet vain -arveluja, varmaanhan me emme tiedä, että hän edes olisi lähtenyt -etsimään ruhtinatarta. - --- Siinäpä se on, sanoi Zagloba. -- Ehkäpä hän on lähtenyt vain -sieppaamaan vankeja saadakseen niiltä tietoja ja palaa senjälkeen -Zbaraziin, sillä hän kyllä tiesi, että meidän piti lähteä yhdessä -ja hän kyllä saattoi odottaa meitä nyt, jolloin meillä on sopivinta -aikaa. Asia on vaikeasti ratkaistava. - --- Minä neuvoisin odottamaan kymmenkunnan päivää, sanoi Wierszul. - --- Kymmenen päivää turhaan -- niin, joko täytyy odottaa tai lähteä -heti. - --- Minä puolestani, sanoi Wolodyjowski, -- olen sitä mieltä, ettemme -odottaisi, sillä mitä me menetämme vaikka heti huomenna lähdemmekin -liikkeelle. Jollei herra Skrzetuski löydä ruhtinatarta, niin ehkä -Jumala antaa meille paremman onnen. - --- Nähkääs, herra Michal, vastasi Zagloba, -- asiaa täytyy punnita -kaikin puolin. Te olette nuori ja haluatte seikkailuja, mutta siinä -piilee se vaara, että jos Skrzetuski omalla tahollaan ja me omalla -tahollamme etsimme tyttöä, niin rahvaassa helposti voi herätä -epäluulo. Kasakat ovat viekkaita ja pelkäävät aina, että joku saisi -ilmi heidän aikomuksensa. Hehän ovat saattaneet tehdä joitakin -salaisia sopimuksia Hotinin tienoilla olevan rajapashan tai Dnieperin -takaisten tatarien kanssa ensi sodasta, -- kuka heidät tietää. -Näin ollen he valppaasti seuraavat vieraiden ihmisten liikkeitä, -varsinkin, jos he kyselevät tietä. Kyllä minä heidät tunnen. Voimme -helposti antaa itsemme ilmi ja miten sitten käy? - --- Meidän pikainen lähtömme on sitä välttämättömämpi, kun Skrzetuski -saattaa joutua niin vaaralliseen tilaan, että hän tarvitsee apua. - --- Se on sekin totta. Zagloba vaipui ajatuksiinsa ja hänen ohimonsa -värähtelivät. - -Vihdoin hän havahtui ajatuksistaan ja sanoi: - --- Punnittuani kaikkia seikkoja huomaan, että meidän sittenkin täytyy -lähteä. - -Wolodyjowskilta pääsi helpoituksen huokaus. - --- Ja milloin? - --- Kunhan olemme levänneet täällä kolme päivää, jotta sielumme ja -ruumiimme olisivat virkeät. - -Seuraavana päivänä alkoivat ystävykset tehdä valmistuksia matkaa -varten ja heidän lähtönsä aattona saapui odottamatta Skrzetuskin -palvelijapoika, nuori kasakka Cyga tuoden kirjeen Wierszulille ja -viestejä. Kuullessaan lähetin saapuneen kiiruhtivat Wolodyjowski -ja Zagloba heti komendantin kortteeriin. Siellä he saivat lukea -seuraavan kirjeen: - -"Olen Kamieniecissä, jonne asti Satanowiin johtava tie on vaaraton -kulkea. Lähden Jahorlikiin armeenialaisten kauppiasten kanssa, -jotka herra Bukowski on minulle osottanut. Heillä on tatarien ja -kasakkain antamat turvakirjat, jotka oikeuttavat matkustamaan aina -Akermaniin saakka. Matkustamme nyt Uszycaa, Mohilowia ja Jampolia -kohti. Kauppaamme sinistä silkkikangasta, pysähtyen tien varrella -missä vain tapaamme eläviä ihmisiä. Ehkäpä Jumalan avulla löydämme -mitä etsimme. Tovereilleni Wolodyjowskille ja herra Zagloballe -pyydän teitä sanomaan, että he odottaisivat minua Zbarazissa, jos -heidän ei välttämättä tarvitse menetellä toisin. Sille tielle, jota -minä kuljin, on mahdoton lähteä suurempana joukkona. Kasakat, jotka -talvehtivat Jampolissa ja Dniesterin varrella aina Jahorlikia myöten, -pitäen hevosiaan lumessa, ovat erittäin epäluuloiset. Jollen minä -suoriudu täällä yksinäni, niin vielä vähemmin suoriutuu täällä kolme. -Minulla on puolellani se etu, että minua pidetään armeenialaisena. -Kiittäkää ystäviäni, herra Kristofer, minun puolestani sydämen -pohjasta heidän päätöksestään, jonka ikäni tulen muistamaan. En -kuitenkaan voinut heitä odottaa, koska jokainen päivä oli minulle -liian tuskallinen enkä tietänyt tulevatko he edes. Lisäksi oli paras -aika lähteä, koska kauppiaat juuri nyt lähtevät hakemaan makeisia ja -sinisiä silkkikankaita. Lähetän luoksenne uskollisen palvelijani ja -pyydän teitä ottamaan hänet suojaanne, pelkään nimittäin että hän -nuorena ja ajattelemattomana voisi puhua liikoja. Herra Bukowski -takaa, että mainitut kauppiaat ovat rehellisiä, jota minäkin heistä -luulen. Uskon että kaikki on korkeimman Jumalan kädessä. Jos Hän -tahtoo, niin Hän osottaa meille armonsa ja lyhentää tuskani. Amen." - -Herra Zagloba luki loppuun kirjeen ja katsahti tovereihinsa. Nämä -kuitenkin vaikenivat. Vihdoin sanoi herra Wierszul: - --- Tiesin että hän lähti sinne. - --- Mutta mitä meidän nyt on tehtävä? kysyi Wolodyjowski. - --- Niin, mitä? huudahti Zagloba, levittäen kätensä. -- Meillähän -ei nyt ole mitään päämäärää. Hänen on hyvä kulkea kauppiaitten -mukana, sillä hän voi siten kenenkään ihmettelemättä kurkistella -joka paikkaan, loka talonpoikaismajassa ja mökissä on nykyään -ostohaluisia, koska puolet valtakuntaa on ollut ryöstön alaisena. -Meidän, herra Michal, olisi vaikeaa päästä Jampolin taa. Skrzetuski -on musta kuin valakialainen ja voi helposti käydä armeenialaisesta. -Teidät sensijaan heti tunnettaisiin kauranvärisistä viiksistänne. -Yhtä vaikeaa olisi liikkua talonpojan puvussa... Siunatkoon Jumala -Skrzetuskia. Me emme siellä saa aikaan mitään, se minun täytyy -tunnustaa, vaikka minua harmittaakin, ettemme voi edes kättämme -nostaa neito raukan vapauttamiseksi. Suuren palveluksen teimme -kuitenkin Skrzetuskille, kun löimme Bohunin kuoliaaksi, sillä jos hän -olisi elävien joukossa, en takaisi Jan herran terveyttä. - -Wolodyjowski kävi hyvin tyytymättömäksi. Hän oli toivonut -seikkailurikasta matkaa ja nyt oli edessä pitkä ja ikävä odotus -Zbarazissa. - --- Jospa lähtisimme edes Kamienieciin asti, sanoi hän. - --- Mitäs me siellä teemme ja millä siellä elämme? vastasi Zagloba. --- Yhdentekeväähän on mihin muureihin me tässä sienetymme. Meidän -täytyy odottaa odottamistamme, sillä tuollainen matka saattaa -Skrzetuskilta viedä paljon aikaa. Niin kauvan kuin ihminen puuhaa ja -häärää, pysyy hän nuorena -- herra Zagloba laski tässä surumielisenä -pään rinnalleen --, mutta toimettomuudessa hän vanhenee. Tämä on -kyllä vaikeaa, mutta tulkoon hän nyt siellä toimeen ilman meitä. -Huomiseksi tilaamme juhlallisen messun, jotta Jumala siunaisi hänen -ponnistuksensa. Me olemme tappaneet Bohunin, onhan syytä kiittää -siitäkin. Päästäkää irti satulanne, herra Michal, meidän täytyy -odottaa. - -Huomisesta alkoivat ystävillemme pitkät yksitoikkoiset odotuksen -päivät, päivät, joihin eivät juomingit eikä luupelikään voineet -tuottaa vaihtelua. Näitä päiviä jatkui loppumattomiin. Sillävälin -läheni ankara talvi. Lumi verhosi kyynäränpaksuisella peitteellään -Zbarazin vallit ja koko maan. Metsän eläimet ja linnut lähentelivät -ihmisasumuksia. Päivät pääksytyksin kuului lukemattomien varis- ja -korppilaumojen rääkynää. Kului koko joulukuu, kului tammikuu ja -helmikuukin, mutta Skrzetuskista vain ei kuulunut mitään. - -Herra Wolodyjowski ratsasti Tarnopoliin hakemaan seikkailuja. Zagloba -murjotti paikallaan synkän näköisenä ja väitti vanhenevansa. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - - -Komisaarit, jotka Puolan hallitus oli lähettänyt neuvottelemaan -rauhasta Chmielnickin kanssa, saapuivat vihdoin, koettuaan mitä -suurimpia vaikeuksia, Nowosiolkiin ja pysähtyivät sinne odottamaan -silloin Czehrynissä oleskelevan voitollisen hetmanin vastausta. -He olivat alakuloisia ja rasittuneita, sillä matkalla oli heitä -alituisesti uhannut kuolema ja vaikeudet olivat joka askeleella -lisääntyneet. Yöt päivät ympäröivät heitä roskaväen joukot, -murhaamisesta ja sodasta äärimmilleen villeytyneinä ja ulvoen -vaatien komisarien kuolemaa. Vähän päästä kohtasivat he omin päin -toimivia joukkueita, joissa oli ryöväreitä ja villejä härkäpaimenia, -olioita, joilla ei ollut vähintäkään käsitystä kansojen oikeudesta. -He himosivat vain verta ja saalista. Komisaareilla oli tosin -suojajoukkona sata ratsua, joita herra Bryszowski johti ja sitäpaitsi -oli itse Chmielnicki, hyvin arvaten mikä heitä saattoi kohdata, -lähettänyt heidän turvakseen eversti Doniecin ynnä neljäsataa -kasakkaa. Mutta tämä saattojoukko tuntui käyvän riittämättömäksi, -villit laumat kun kasvoivat joka hetki, tullen yhä uhkaavammiksi. -Jos joku komisaarien seurueesta tai palvelijoista hetkeksikään -loittoni pääjoukosta, hävisi hän heti jäljettömiin. He olivat kuin -kourallinen matkustajia susilauman keskellä. Ja niin kului päivä- ja -viikkokausia, kunnes yösijalla Nowosiolkissa kaikkien mielestä -tuntui, että viimeinen hetki oli tullut. Rakuunasaattojoukko ja -Doniecin kasakat olivat jo illasta lähtien käyneet täydellistä -taistelua puolustaakseen komisaarien henkeä. Nämä rukoilivat -jo kuolevien rukouksia ja uskoivat henkensä Jumalan huomaan. -Karmeliittamunkki Lentowski jakeli heille kullekin vuoronperään -synninpäästön. Sillaikaa kuului akkunain takaa tuulen mukana kauheaa -kirkunaa, laukauksia, helvetillistä naurua, viikatteiden helinää -ja huutoja: surma heille! sekä uhkauksia vojevoda Kisielin henkeä -vastaan, hän kun pääasiassa oli heidän raivonsa esineenä. - -Se oli kauhun yö, pitkä talvinen yö. Vojevoda Kisiel nojasi päätään -käsiinsä, istuen tuntikausia liikkumattomana. Hän ei pelännyt -kuolemaa, sillä siitä asti, kun Huszczasta lähdettiin, oli hän -ollut niin uupunut, rasittunut ja uneton, että hän mieluummin -olisi toivottanut kuoleman tervetulleeksi. Hänen sieluansa kalvoi -näet pohjaton epätoivo. Hänhän synnynnäisenä rusiinina oli ensinnä -ryhtynyt rauhoittajan tehtävään tässä kuulumattomassa sodassa. -Kaikkialla, senaatissa ja valtiopäivillä oli hän esiintynyt -sovittelujen innokkaimpana puoltajana, hän oli kannattanut kanslerin -ja primaksen politiikkaa, hän oli mitä voimakkaimmin tuominnut -Jeremin menettelyn ja hän oli kaiken aikaa toiminut siinä hyvässä -uskossa, että hän ajaa sekä kasakkain että valtakunnan onnen -asiaa. Koko palavalla sielullaan oli hän uskonut, että sovittelut -ja myönnytykset lepyttävät, rauhoittavat ja lähentävät kaikki -valtakunnan jäsenet toisiinsa. Mutta juuri nyt, samalla hetkellä -jolloin hän oli viemässä hetmanin nuijaa Chmielnickille ja -myönnytyksiä kasakoille, täytyi hänen epätoivoisasti katsella asemaa, -selvästi nähden ponnistustensa hyödyttömyyden. Hän näki jalkojensa -alla tyhjyyden kuilun. - --- Eivätkö he tahdokaan mitään muuta kuin verta? Eivätkö he pyrikään -muuhun vapauteen kuin ryöväämisen ja murhapolton? ajatteli vojevoda -epätoivoissaan ja katkera valitus pääsi hänen jalosukuisesta -rinnastaan. - --- Kisielin pää! Kisielin pää! Kuolema hänelle! vastasivat hänelle -joukot. - -Vojevoda olisi mielellään antanut uhriksi valkean rasittuneen päänsä, -jollei hänellä vielä olisi ollut hiukkanen uskoa, että heidät, -komisaarit ja valtakunta voidaan pelastaa antamalla kasakkakunnalle -jotakin muuta. Tulevaisuus oli näyttävä mitä. Ja kun hän tätä -ajatteli, lankesi jokin toivon ja lohdun säde hetkeksi niihin -pimeihin varjoihin, jotka epätoivo oli koonnut hänen sieluunsa ja -onneton vanhus koetti uskotella itsellensä, että se mikä nyt riehuu -on vain roskaväki eikä koko kasakkakunta, ei Chmielnicki ja hänen -päällikkönsä, ja että näiden kanssa voidaan ryhtyä sovitteluihin. - -Mutta voiko sovitteluista koitua pysyvää tulosta niin kauvan kuin -puoli miljoonaa talonpoikaa on aseissa? Eivätkö sovittelut sula -olemattomiin ensimäisen kevättuulahduksen mukana, aivan niinkuin -lumet, jotka tällä hetkellä peittävät aron...? - -Silloin johtuivat hänen mieleensä Jeremin sanat: armoa voi antaa vain -voitetuille, ja jälleen liiteli hänen ajatuksensa pimeyteen ja hänen -jalkainsa alla avautui kuilu. - -Puoliyö oli jo mennyt, melu ja ammunta olivat hiukan hiljentyneet. -Sensijaan yltyi tuulen vinkuna. Ulkona oli lumipyry, väsyneet joukot -alkoivat nähtävästi hajota koteihinsa. Toivo palasi komisaarien -sydämiin. Lembergin rajatuomari Wojciech Miaskowski kohousi -istuimeltaan, kuunteli lumettuneen akkunan ääressä ja sanoi: - --- Minusta tuntuu, että me jo huomenna saamme kokea Jumalan armoa. - --- Ehkäpä Chmielnickikin lähettää suuremman suojajoukon, sillä tämän -turvissa me emme pääse perille, sanoi herra Sniarowski. - -Herra Zielenski, kuninkaan juomanlaskija Braclawista, hymyili -katkerasti. - --- Kukapa uskoisi, että me olemme rauhanteon valtuutettuja! - --- Olen useamman kerran ollut lähettiläänä tatarilaisten luo, sanoi -kuninkaallinen lipunkantaja Nowogrodista, -- mutta tällaisessa -lähettilääntoimessa en ikinä ole ollut. Meidän persoonassamme joutuu -valtakunta nyt suuremman ylenkatseen alaiseksi kuin se joutui -Korsunin ja Pilawcen tappelujen takia. Sanon teille, hyvät herrat: -palatkaamme takaisin, sillä rauhanneuvotteluja ei voi ajatellakaan. - --- Palatkaamme, toisti kaikuna Kiovan kastellaani herra Brzosowski. --- Rauhasta ei tule mitään, tulkoon sota. - -Kisiel nosti silmäluomensa ja loi lasittuneet silmänsä kastellaaniin. - --- Keltaiset Vedet, Korsun, Pilawce, sanoi hän kumeasti. - -Samassa hän vaikeni ja hänen mukanansa kaikki muutkin. Ainoastaan -Kiovan veronkantaja herra Kulczynski luki ääneen rukousnauhaansa -ja herra jahtimestari Krzetowski piteli molemmin käsin päätänsä ja -toisteli: - --- Mitä aikoja, mitä aikoja, Jumala armahda meitä. Samassa avautui -ovi ja huoneeseen astui Posenin piispan rakuunoiden kapteeni -Bryszowski, joka johti saattojoukkoa. - --- Jaloarvoinen herra vojevoda, sanoi hän, -- eräs kasakka tahtoo -päästä herrain komisaarien puheille. - --- Hyvä on, vastasi Kisiel. -- Onko roskaväki jo hajonnut? - --- On, mutta lupasi huomenna palata. - --- Ovatko ne tänään pahastikin ahdistaneet? - --- Kauheasti, mutta Doniecin kasakat ovat tappaneet niitä -kymmenkunnan. Ne ovat luvanneet huomenna polttaa meidät elävinä. - --- Hyvä on, antakaa kasakan tulla. - -Hetken perästä avautui ovi ja pitkävartaloinen, mustapartainen mies -seisahtui tuvan kynnykselle. - --- Kuka olet? kysyi Kisiel. - --- Jan Skrzetuski, Punavenäjän vojevodaruhtinaan husaariupseeri. - -Kastellaani Brzozowski, herra Kulczynski ja jahtimestari Krzetowski -hypähtivät ylös istuimiltaan. Kaikki olivat he edellisenä vuonna -palvelleet ruhtinaan väessä Machnowkan ja Konstantinowin luona ja -tunsivat herra Janin varsin hyvin. Krzetowski oli lisäksi hänen -sukulaisiaan. - --- Totta totisesti, sehän on herra Skrzetuski, toistivat he. - --- Mitä te täällä teette ja kuinka olette tullut tänne? kysyi -Krzetowski, vetäen hänet syleilyynsä. - --- Talonpojan puvussa, kuten herrat näkevät, sanoi Skrzetuski. - --- Herra vojevoda, huudahti kastellaani Brzozowski, -- tämä on uljain -ritari ruhtinasvojevodan lippukunnasta, kuuluisa koko sotajoukossa. - --- Toivotan hänet kiitollisin sydämin tervetulleeksi, sanoi Kisiel, --- ja varmaan hän on rohkea mies, kun on uskaltanut tulla meidän -luoksemme. - -Sitten hän sanoi Skrzetuskilie: -- Mitä te meiltä haluatte? - --- Että sallisitte minun lähteä mukaanne. - --- Te ryömitte suoraan lohikäärmeen kitaan, mutta, koska sitä -tahdotte, niin emme pane vastaankaan. - -Skrzetuski kumarsi vaieten. Kisiel katseli häneen ihmetellen. Tuskan -ilme nuoren ritarin ankarilla kasvoilla hämmästytti häntä. - --- Sanokaa minulle, virkkoi hän, -- mikä ajaa teitä tähän hornaan, -jonne ei kukaan mene vapaaehtoisesti. - --- Onnettomuus, jaloarvoinen vojevoda. - --- Turhaanhan sitä kysyin, sanoi Kisiel, -- varmaan olette kadottanut -jonkun läheisen ja etsitte häntä. - --- Aivan niin. - --- Onko siitä kauvankin, kun se tapahtui? - --- Viime kevännä. - --- Kuinka? Ja nyt vasta te olette lähtenyt etsimään. Siitähän on -likemmä vuosi, mitä te olette tehnyt tähän asti? - --- Olen taistellut ruhtinasvojevodan johdolla. - --- Eikö niin jalomielinen herra ole suonut teille lomaa? - --- En ole itse tahtonut. - -Kisiel katsahti taasen nuoreen ritariin. Seurasi äänettömyys, jonka -vihdoin katkaisi Kiovan kastellaani. - --- Mehän kaikki, jotka olemme palvelleet yhdessä ruhtinaan kanssa, -tunnemme tämän kavaljeerin onnettomuuden -- olemmehan sen johdosta -vuodattaneet monta kyyneltä. Mutta se, että hän koko sodan ajan -on tahtonut palvella isänmaataan omaa parastansa katsomatta, se -on sitä kiitettävämpää. Se tarjoaa harvinaisen esimerkin meidän -turmeltuneella ajallamme. - --- Jos minun sanani merkitsee Chmielnickille jotakin, niin uskokaa, -etten jätä sitä käyttämättä teidän hyväksenne, sanoi Kisiel. -Skrzetuski kumarsi uudelleen. - --- Lähtekää nyt lepäämään, sanoi vojevoda ystävällisesti, -- sillä -varmaan te olette sangen uupunut niinkuin me kaikkikin, joilla ei ole -ollut hetken lepoa. - --- Minä otan hänet huoneeseeni, hän on minun sukulaiseni, sanoi -jahtimestari Krzetowski. - --- Lähtekäämme mekin kaikki levolle, kuka tietää saammeko seuraavana -yönä nukkua, sanoi Brzozowski. - --- Ehkäpä ikuista unta, jatkoi vojevoda. - -Sen sanottuaan lähti hän makuuhuoneeseen, jonka ovella jo odotti -palvelija. Hänen mentyään hajaantuivat toisetkin. Jahtimestari -Krzetowski saattoi Skrzetuskin kortteeriinsa, joka oli muutamaa taloa -kauvempana. Palvelijapoika kävi lyhty kädessä heidän edellään. - --- Mikä pimeä yö, ja yhä kiihtyy tuuli, sanoi jahtimestari. -- Ohhoh, -herra Jan, mitä tänään olemmekaan saaneet kokea! Luulin jo viimeisen -tuomion tulleen. Roskaväki piteli miltei jo puukkoa kurkullamme. -Bryszowskin kädet olivat jo aivan uuvuksissa, me aloimme jo siunata -itseämme. - --- Minä olin roskaväen joukossa, vastasi Skrzetuski. -- Huomenillaksi -ne odottavat uusia ryövärijoukkoja, ne ovat ilmoittaneet näille -teidän olevan täällä. Huomenna täytyy välttämättömästi lähteä. -Ratsastattehan Kiovaan? - --- Se riippuu Chmielnickin vastauksesta, ruhtinas Czetwertynski on -lähtenyt hänen luoksensa. Kas tässä kortteerini. Käykää sisään, -herra Jan, minä olen käskenyt lämmittää viiniä, jotta saamme vähän -vahvistaa itseämme ennen maatapanoa. - -He astuivat huoneeseen, jonka uunissa paloi mahtava tuli. Höyryävä -viini oli jo pöydällä. -- Skrzetuski -- tarttui ahnaasti lasiin. - --- Eilisestä asti en ole syönyt mitään, sanoi hän. - --- Kovin olettekin laihtunut. Nähtävästi ovat tuska ja vaivat teitä -kuluttaneet. Mutta sanokaa minulle -- sillä minähän hyvin tunnen -asianne -- aiotteko etsiä ruhtinatarta noiden joukosta? - --- Joko hänet tai kuoleman, vastasi ritari. - --- Helpommin löydätte kuoleman. Minkä johdosta te arvelette -ruhtinattaren olevan täällä? kysyi jahtimestari. - --- Olen jo hakenut häntä kaikkialta muualta. - --- Mistä sitten? - --- Dniesterin varrelta aina Jahorlikiin asti. Olen kulkenut -armeenialaisten kauppiasten kanssa, sillä olin saanut viittauksia -siihen suuntaan, että häntä pidettäisiin piiloitettuna siellä. Olen -ollut kaikkialla ja nyt menen Kiovaan, koska Bohun sen mukaan mitä -kerrotaan on vienyt hänet sinne. - -Tuskin oli Skrzetuski saanut lausutuksi Bohunin nimen, kun -jahtimestari kävi kiinni päähänsä. - --- Hyvä Jumala, huudahti hän, -- minähän en ole kertonut teille -tärkeintä asiaa: kuulin, että Bohun on saanut surmansa. - -Skrzetuski kalpeni. - --- Kuinka? Kuka sen on sanonut? - --- Sama aatelismies, joka kerran jo pelasti ruhtinattaren. Se joka -oli niin urhoollinen Konstantinowin luona. Hän on minulle sen -sanonut. Minä tapasin hänet hänen ollessaan matkalla Zamosciin. Me -sivuutimme toisemme tiellä. Tuskin olin ehtinyt häneltä kysyä mitä -kuuluu, kun hän vastasi, että Bohun on saanut surmansa. Kysyn kuka -hänet surmasi ja hän vastaa: Minä! Senjälkeen me erosimme. - -Tuli, joka oli palanut Skrzetuskin kasvoilla, sammui äkkiä. - --- Se aatelismies, virkkoi hän, -- panee mielellään omiaan. Häntä ei -kannata uskoa. Ei, ei, hän ei olisi kyennyt tappamaan Bohunia. - --- Mutta tehän ette ole nähnyt häntä, herra Jan. -- Muistan hänen -myöskin sanoneen, että hän on matkalla teidän luoksenne Zamosciin. - --- En voinut Zamoscissa odottaa hänen tuloansa. Varmaan hän on -Zbarazissa, mutta minulle oli tärkeää saavuttaa komisaarit ja niin -ollen en palannut Kamieniecistä Zbaraziin enkä nähnyt häntä. Jumala -yksin tietää, onko sekään totta, mitähän aikoinaan kertoi minulle -ruhtinattaresta. Hän oli muka ollessaan Bohunin vankina salaa -kuunnellut ja siten saanut tietää Bohunin piiloittaneen ruhtinattaren -Jampolin taakse ja myöhemmin aikovan viedä hänet Kiovaan. Ehkäpä se -ei ollut totta enempää kuin muukaan mitä Zagloba on sanonut. - --- Miksi sitten lähdette Kiovaan? - -Skrzetuski vaikeni. Ei kuulunut muuta kuin tuulen vihellys ja ulvonta. - --- Kysyn sitä siksi, jatkoi jahtimestari ja pani sormen otsalleen, --- että jos Bohun ei ole surmattu, niin voitte helposti joutua hänen -käsiinsä. - --- Siksipä minä lähdenkin häntä hakemaan, vastasi Skrzetuski synkästi. - --- Miten niin? - --- Meidän välillämme tulkoon Jumalan tuomio. - --- Mutta hän ei ryhdy teidän kanssanne taisteluun, -- vaan antaa -yksinkertaisesti panna teidät köysiin ja surmauttaa teidät tai myy -tatareille. - --- Minä olen komisaarien mukana, heidän suojajoukossaan. - --- Suokoon Jumala, että pelastamme edes omat kaulamme, suojajoukosta -ei kannata puhuakaan. - --- Sille, jolle elämä on raskas, on maa kevyt. - --- Olkaa varoillanne, herra Jan, tässä ei ole kysymys kuolemasta, -sillä sitä ei kukaan vältä, mutta he voivat myydä teidät -turkkilaisiin galeereihin. - --- Luuletteko, herra jahtimestari, että minun tulee pahempi olla kuin -nyt on. - --- Näen että olette epätoivoissanne, ette luota Jumalan armoon. - --- Erehdytte, herra jahtimestari. Minä sanon, että minun on -maailmassa paha olla, sillä se on totta. Mutta minä olen jo kauvan -sitten mukautunut Jumalan tahtoon. Minä en pyydä, en valita, en -kiroa, en hakkaa päätäni seinään, tahdon vain täyttää velvollisuuteni -niin kauvan kuin minulla on voimia ja elän. - --- Teitäpä kalvaa tuska, joka on kuin myrkky. - --- Jumala antaa tuskan sitä varten, että se kalvaisi, mutta hän -lähettää myöskin lääkkeen, kun hyväksi näkee. - --- Sitä todistelua vastaan ei minulla ole mitään sanottavaa, virkkoi -jahtimestari. -- Jumalassa on ainoa pelastus, Jumalassa toivo, meille -ja koko valtakunnalle. Kuningas on lähtenyt Czenstochowaan, ehkäpä -hän siellä pyhältä Neitsyeltä saa tietää pelastuksen tien. Muuten me -kaikki hukumme. - -Seurasi hiljaisuus. Vain akkunan takaa kuului rakuunain pitkäveteiset -huudot: kuka siellä? - --- Niin, niin, sanoi hetken perästä jahtimestari, -- Kaikki -me pikemmin kuulumme kuolleisiin kuin eläviin. Ihmiset tässä -valtakunnassa ovat jo unohtaneet hymyilemisen. He vain valittavat -niin kuin tuuli tuolla takassa. Minäkin uskoin parempiin aikoihin, -kunnes näiden muiden kanssa tulin tänne. Nyt olen nähnyt, että se -toivo oli turha. Raunioita, sotaa, nälkää, murhaa, ei ole mitään -muuta -- ei mitään muuta. - -Skrzetuski vaikeni. Uunissa palavan tulen liekki valaisi hänen -laihoja, vakavia kasvojaan. - -Vihdoin hän nosti päänsä ja lausui synkällä äänellä: - --- Tämä ajallinen meno loppuu eikä siitä jää jäljelle mitään. - --- Niinhän te puhutte kuin munkki, sanoi herra jahtimestari. - -Skrzetuski ei vastannut. Vain tuuli valitteli liedessä entistä -surullisemmin. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - - -Seuraavana päivänä varhain jättivät komisaarit, sekä heidän mukanaan -herra Skrzetuski, Nowosiolkin, mutta surkeaksi muodostui heidän -matkansa. Joka pysäyspaikalla, joka kauppalassa uhkasi heitä -kuolema ja kaikkialla tuli heidän osaksensa pilkallinen kohtelu, -kuolemaakin pahempi, sillä edustivathan komisaarit valtakunnan arvoa -ja majesteettia. Herra Kisiel sairastui niin pahasti, että hänet -kaikissa yöpaikoissa täytyi kelkalla saattaa huoneeseen. Lembergin -rajatuomari vuodatti kyyneliä katsellessaan tätä omaa ja isänmaansa -häpeää. Kapteeni Bryszowski sairastui hänkin unettomuudesta ja -työstä. Hänen paikalleen astui silloin herra Skrzetuski ja niin johti -hän nyt tuota onnetonta saattuetta läpi väkijoukon tungeskelun, -solvausten ja uhkausten, rosvoilun ja taistelun! - -Bialogrodissa näytti jälleen siltä kuin viimeinen hetki olisi -lyönyt. Joukko hakkasi sairasta Bryszowskia, murhasi herra -Gniazdowskin ja vain metropoliitta, joka saapui keskustelemaan -vojevodan kanssa, sai ehkäistyksi uhkaavan teurastuksen. Kiovan -kaupungissa ei komisaareja tahdottu päästää sisään porteista, -ruhtinas Czetwertynski palasi yhdentenätoista päivänä helmikuuta -ilman vastausta Chmielnickin luota. Komisaarit eivät tietäneet -mitä heidän tämän jälkeen olisi tehtävä ja minnepäin käännyttävä. -Paluumatkan sulkivat suunnattomat väkilaumat, jotka vain odottivat -neuvottelujen katkeamista saadakseen murhata lähettiläät. Roskaväki -kävi hetki hetkeltä julkeammaksi. Tartuttiin rakuunaratsuja -suitsiin ja heidät pidätettiin. Vojevodan rekeen heitettiin kiviä, -jääkappaleita ja kovia lumipalloja. Gwozdowassa täytyi Skrzetuskin -ja Doniecin ryhtyä veriseen taisteluun, jonka avulla he karkoittivat -muutamia satoja rosvoja. Kuninkaan lipunkantaja Nowogrodista ja -Sniarowski lähtivät nyt uudestaan Chmielnickin luo kehoittaakseen -häntä saapumaan Kiovaan komisaarien puheille, mutta vojevodalla ei -ollut paljonkaan toiveita siitä että he elävinä palaisivat hänen -luokseen. Sillaikaa täytyi komisaarien Chwastowissa ristissä käsin -katsella, kuinka joukot murhasivat vankejaan, sukupuoleen ja ikään -katsomatta, upottamalla heitä avantoihin, valamalla pakkasessa vettä -heidän yllensä, pistelemällä heitä talikoilla tai nylkemällä heidät -elävinä. Näin kului kahdeksantoista päivää, silloin Chmielnickiltä -vihdoin saapui se vastaus, että hän ei tule Kiovaan, vaan haluaa -Perejaslawissa kohdata vojevodan ja komisaarit. Lähettiläs raukat -päästivät helpoituksen huokauksen, luullen että heidän kärsimyksensä -nyt olivat loppuneet. Päästyään Trypolessa Dnieperin yli saapuivat -he nimittäin yöksi Woronkowoon, josta oli vain kuusi puolalaista -penikulmaa Perejaslawiin. Puolen penikulmaa täältä ajoi heitä vastaan -Chmielnicki, ikäänkuin hän olisi tahtonut osoittaa kunnioitusta -kuninkaalliselle lähetystölle. Kuinka muuttunut hän kuitenkin olikaan -verraten niihin aikoihin, jolloin hän näytteli vääryyttä kärsinyttä -miestä -- _quantum mutatus ab illo!_ -- niinkuin vojevoda Kisiel -aivan oikein hänestä kirjoitti. - -Hän saapui muutamien kymmenien ratsujen, päällikköjen, esaulien ja -sotilasmusiikin saattamana ja hänen yläpuolellaan kannettiin hänen -arvomerkkiään: hevosenhäntää ja punaista lippua, aivan kuin hän olisi -ollut mikäkin hallitseva ruhtinas. Komisaarien kulkue pysähtyi heti. -Chmielnicki karautti ratsunsa ensimäisen reen luoksi, jossa vojevoda -ajoi, katseli hetken hänen harmaisiin kasvoihinsa, kohotti sitten -hiukan hattuaan ja sanoi: - --- Nöyrin palvelijanne, herrat komisaarit ja vojevoda. Parempi olisi -teidän ollut aikaisemmin ryhtyä kanssani neuvotteluihin, silloin kun -minä olin heikompi enkä tuntenut omaa voimaani. Mutta koska kerran -kuningas on lähettänyt teidät luokseni, otan teidät kiitollisin -mielin vastaan täällä omassa maassani. - --- Tervetuloa, herra hetmani, vastasi Kisiel. -- Hänen majesteettinsa -kuningas on lähettänyt meidät tarjoamaan sinulle suosiotaan ja -toimittamaan oikeutta. - --- Suosiosta minä kiitän, mutta oikeutta minä jo itse olen -toimittanut teidän kaulanne kaupalla -- näin sanoessaan hän löi -sapeliinsa -- ja toimitan vastedeskin, jollette tyydytä minua. - --- Etpä tervehdi meitä erittäin ystävällisesti, zaporogien hetmani, -meitä, kuninkaan lähettiläitä. - --- En rupea puhumaan täällä pakkasessa, siihen tulee sopivampikin -aika, vastasi Chmielnicki karkeasti. -- Päästä, Kisiel, minut -rekeesi, niin osoitan teille sen kunnian, että ajan kanssanne. - -Tämän sanottuaan astui hän ratsun selästä ja läheni rekeä, mutta -Kisiel siirtyi oikealle puolelle, jättäen vapaaksi vasemman puolen. - -Kun Chmielnicki tämän huomasi, vetäytyivät hänen kulmansa ryppyyn ja -hän huudahti: - --- Päästä minut oikealle puolelle. - --- Minä olen valtakunnan senaattori. - --- Mitä minä senaattoreista Herra Potocki on ensimäinen senaattori ja -kruunun hetmani, mutta minä pidän häntä niiniköysissä muiden joukossa -ja käsken, jos tahdon, huomenna lyödä hänet paaluun. - -Puna kohosi Kisielin kalpeille kasvoille. - --- Minä edustan täällä kuninkaan persoonaa. Chmielnickin kulmat -vetäytyivät ryppyyn entistä enemmän, mutta hän hillitsi itsensä, -istuutui vasemmalle puolelle ja mutisi: - --- Olkoon kuningas Varsovassa, minä olen Ukrainassa. Huomaan etten -vieläkään ole tarpeeksi nujertanut teidän niskojanne. - -Kisiel ei enään vastannut, kohotti vain silmänsä taivasta kohden. -Hän tunsi jo esimakua siitä mikä häntä odotti. Tällä hetkellä hän -ajatteli, että jos matka Chmielnickin luo oli ollut Golgata, niin -lähettiläänä-oleminen hänen luonansa oli itse helvetti. - -Hevoset kiitivät kaupunkia kohti, josta jyrisi vastaan kaksikymmentä -tykkiä ja kaikki kellot soivat. Ikäänkuin peläten että komisaarit -pitäisivät tätä pauhua kunnianosoituksena yksinomaan heitä varten, -sanoi Chmielnicki vojevodalle: - --- Minä olen tällä tavalla ottanut vastaan muitakin lähettiläitä kuin -teitä. - -Ja Chmielnicki puhui totta, sillä hänen luoksensa oli todella jo -saapunut lähettiläitä niinkuin hallitsevan ruhtinaan luo ikään. -Palatessa Zamoscin luota, kun kuninkaanvaalin ja liettualaisten -joukkojen tuottamien tappioiden vaikutus vielä oli tuore, ei hetmanin -sydämessä ollut puoltakaan tästä ylpeydestä. Mutta kun Kiova oli -käynyt häntä vastaan kynttilät ja liput käsissä, kun Kiovan akatemia -oli tervehtinyt häntä Mooseksena ja kansan vapauttajana ljahien -orjuudesta, häntä jonka nimikin "Bohdan" (Jumalan lahja) jo oli hyvä -enne, _tamquam Moysem, servatorem, salvatorem, liberatorem populi -de servitute lechica, et bono omine Bohdan_; kun häntä oli kutsuttu -yksinpä kuuluisaksi ruhtinaaksikin, _illustrissimus princeps_, -silloin hänessä -- aikalaisten sanojen mukaan -- peto oli nostanut -päänsä. Hän tunsi todellakin voimansa ja jalkojensa alla sen pohjan, -joka häneltä tähän asti oli puuttunut. - -Ulkomaat olivat toimittamalla lähetystöjä Chmielnickin luo vaieten -tunnustaneet sekä hänen mahtinsa että riippumattomuutensa. -Pysyvä ystävyys tatarilaisten kanssa, joka maksettiin etupäässä -sallimalla heidän ryöstää ja viedä maahansa orjia Ukrainasta, -takasi Chmielnickille turvan jokaista vihollista vastaan. Siksipä -hän, joka vielä Zamoscin luona tunnusti kuninkaan yliherruuden ja -kuunteli hänen tahtoaan, nyt ylpeyden paisuttamana ja vakuutettuna -omasta voimastaan, valtakunnan epäjärjestyksestä ja sen päälliköiden -kykenemättömyydestä, oli valmis nostamaan kätensä itse kuningasta -vastaan. Hänen synkkä sielunsa ei enään uneksinut kasakkain -vapauksista eikä zaporogimaan vanhojen etuoikeuksien palauttamisesta, -ei edes hänelle itselleen tapahtuvasta oikeudesta -- hän näki unta -eri valtakunnasta, ruhtinaan kruunusta ja valtikasta. Hän tunsi -olevansa Ukrainan herra. Zaporogilaismaa oli hänen puolellaan, sillä -yhdenkään hetmanin aikana ei se ollut siinä määrin uinut veren -ja saaliin yltäkylläisyydessä. Luonnostaan villi rahvas kiintyi -häneen, sillä samaan aikaan kuin Masovian tai Suurpuolan talonpoika -napisematta kantoi taakkaa, joka siihen aikaan Keski-Europassa -painoi Chamin jälkeläisten hartioita, hengitti ukrainalainen -arotuulien mukana rintaansa niin rajatonta, villiä ja hillitöntä -vapaudenrakkautta, että se oli kuin itse arot. Saattoiko hänellä -olla halua kävellä ylimyksen auran kurjessa, kun hänen katseensa -alati upposi aroon, joka ei kuulunut ylimykselle vaan Jumalalle, kun -koskien takainen Sicz huusi hänelle: jätä herrasi ja käy vapauteen! -kun julma tatarilainen lakkaamatta opetti hänelle sodankäyntiä ja -totutti hänen silmiänsä murhapolttoon ja murhaan ja hänen kätensä -aseidenkäyttöön. Eikö ollut hauskempaa hurjastella Chmielin luona ja -tappaa herroja kuin taivuttaa ylpeä niskansa voutien edessä... - -Ja muutenkin liittyi rahvas Chmieliin, sillä joka ei sitä tehnyt, -joutui tatarien orjuuteen. Stambulissa myytiin orja kymmenestä -nuolesta, kolme orjaa yhdestä tulessa paahdetusta jousesta -- niin -runsaasti niitä oli. Vain muuan omituinen laulu, jota jälkeenpäin -sukupolvet lauloivat talonpoikien majoissa, jäi jäljelle noilta -ajoilta, omituinen laulu eräästä Moizesz nimisestä päälliköstä: oi -jospa luoti ensimäinen tappaisi tuon häijyn Chmielin. - -Kaupungit, kauppalat ja kylät hävisivät, maa muuttui erämaaksi ja -raunioiksi, yhdeksi ainoaksi haavaksi, jota eivät vuosisadat voineet -parantaa. Päällikkö ja hetmani ei huomannut sitä, tai ei tahtonut -huomata, sillä hän ei koskaan nähnyt mitään itseään ulompana. Hän -ui veressä ja tulessa. Järjettömässä itserakkaudessa hän oli vienyt -turmioon oman kansansa, oman maansa ja nyt hän tykkien jyristessä -ja kellojen soidessa toi komisaarit Perejaslaviin, kuten maansa -hallitsija, isäntä ja ruhtinas sen tekee. - -Allapäin saapuivat komisaarit jalopeuran luolaan ja siellä heidän -viimeinenkin toivonsa sammui. Mutta Skrzetuski, joka ratsasti toisen -rekirivin takana, katseli tarkkaan Chmielnickin mukana saapuneiden -päällikköjen kasvoja, nähdäkseen, onko Bohun heidän joukossaan. -Turhaan etsittyään Dniesterin rannoilta aina Jahorlikiin asti, -oli herra Jan huomannut viimeiseksi ja ainoaksi keinoksi hakea -esiin Bohunin ja vaatia hänet taisteluun elämästä ja kuolemasta. -Onneton ritari kyllä tiesi, että Bohun tällaisessa uhkaleikissä -voi tuhota hänet taistelutta tai jättää tatarien haltuun. Tuntien -Bohunin miehuuden ja hurjan rohkeuden otaksui hän kuitenkin, että -tämä joutuessaan valitsemaan, ryhtyy taistelemaan ruhtinattaren -omistamisesta. Siksi teki hänen raadeltu sielunsa seuraavan -suunnitelman: hän koettaa sitoa Bohunin sellaisella valalla, että jos -hän, Bohun, kuolee, niin Helena pääsee vapaaksi. Itsestään ei herra -Skrzetuski välittänyt vähääkään. Olettaen että Bohun sanoisi: jos -minä sorrun, niin ei hän kuulu minulle eikä sinulle, hän oli valmis -suostumaan siihenkin, valmis vannomaan hänkin puolestansa saman -valan, kunhan Helena vain pääsisi pois vihollisen käsistä. Etsiköön -Helena loppuiäkseen rauhaa luostarista. Hän, Skrzetuski, etsi hänkin -ensinnä rauhaa sodasta ja sitten, jollei hän saa surmaansa, samalla -tavalla luostarista. Sillä laillahan tuskaa tuntevat sielut niihin -aikoihin sitä etsivät. Tämä tie tuntui Skrzetuskista yksinkertaiselta -ja selvältä, ja kun hän kerran Zamoscin luona oli saanut päähänsä, -että hänen on taisteltava Bohunin kanssa sekä kun kaikki etsiminen -Dniesterin kaislikoissa oli ollut turhaa, näytti tämä keino todella -ainoalta. Ja niin kiirehti hän nyt Dniesterin varrelta yhtämittaa, -levähtämättä, komisaarien luo, toivoen tapaavansa Bohunin joko -Chmielnickin ympäristössä tai Kiovassa. Luulonsa perusti hän siihen, -mitä Zagloba Jarmolincessa oli kertonut, nimittäin, että Bohun aikoo -lähteä Kiovaan viettämään vihkiäisiä kolmensadan kynttilän palaessa. - -Turhaan Skrzetuski kuitenkin nyt haki häntä päälliköiden joukosta. -Sensijaan hän tapasi monta tuttavaa entisiltä ajoilta, kuten -Dziedzialan, jonka hän oli nähnyt Czehrynissä, Jaszewskin, joka oli -lähettiläänä tullut Siczistä ruhtinaan luo, Jaroszin, ruhtinaan -entisen sadanpäällikön, Naokolopalecin ja Hruszan, sekä monta muuta. -Hän päätti kysyä heiltä. - --- Mehän olemme vanhoja tuttuja, sanoi hän, lähestyen Jaszewskia. - --- Minä tutustuin sinuun Lubniessa, sinä olet ruhtinas Jareman -ritari, vastasi päällikkö. -- Mehän Lubniessa joimme yhdessä ja -pidimme hauskaa. Mitä sinun ruhtinaasi tekee? - --- Hän voi hyvin. - --- Keväällä hän ei enään tule voimaan hyvin. Hän ja Chmielnicki eivät -vielä ole tavanneet toisiaan, mutta he tulevat tapaamaan ja silloin -täytyy jommankumman sortua. - --- Sen, jolle Jumala niin määrää. - -251 - -251 - --- No, Jumala kyllä on armollinen meidän isällemme Chmielille. Sinun -ruhtinaasi ei enään palaa Dnieperin taakse tatarilaiselle rannalleen. -Chmielnickillä on paljon kasakoita, mutta mitä ruhtinaalla on? Hän on -oivallinen sotamies. Ethän sinä enään ole ruhtinaan lippukunnassa? - --- Minä kuljen komisaarien mukana. - --- No, mukavaa, että olet vanha tuttava. - --- Jos se sinusta on mukavaa, niin tee minulle palvelus ja minä olen -siitä sinulle aina kiitollinen. - --- Millainen palvelus? - --- Sano minulle missä on nykyään Bohun, tuo kuuluisa atamani, joka -ennen oli Perejaslawin rykmentissä, mutta jolla nykyään varmaan on -rykmentissämme mitä korkein arvo. - --- Vaikene, vastasi uhkaavasti Jaszewski. -- Onnesi on, että olemme -vanhoja tuttavia ja että olen juonut sinun kanssasi, sillä muuten -olisin tällä nuijalla lyönyt sinut kuoliaaksi tuonne lumelle. - -Skrzetuski katsahti häneen hämmästyneenä ja pusersi, päättäväinen -mies kun oli, nuijaa kädessään. - --- Oletko tullut hulluksi? - --- En ole tullut hulluksi enkä tahdo sinua uhata, mutta Chmielin -käsky on, että jos joku teistä, vaikkapa komisaarikin, kysyisi -jotakin, niin hänet heti paikalla on tapettava. Jollen minä sitä -tee, niin tekee sen joku muu ja siksi minä hyväntahtoisuuttani nyt -varoitan sinua. - --- Minähän kysyn sitä aivan yksityisessä asiassa. - --- Se on sama. Chmiel on päälliköille sanonut ja käskenyt toistaa -toisillekin: jos joku tiedustelee vaikkapa puita uuniin tai potaskaa, -niin hänet on tapettava. Toista sinä nyt tämä puolalaisille. - --- Kiitän sinua hyvästä neuvosta, sanoi SkrzetuskL - --- Sinua yksin olen varoittanut, mutta jonkun toisen ljahin olisin -heti kaatanut maahan. - -He vaikenivat. Saattojoukko läheni jo kaupungin portteja. Tien -syrjät molemmin puolin ja kaikki kadut olivat mustanaan rahvasta ja -aseellisia kasakoita, jotka nyt, Chmielnickin läsnäolon takia eivät -uskaltaneet singautella rekeen kirouksia ja jäänpalasia. He vain -katselivat synkästi komisaareihin ja pusertelivat nyrkkejään tai -sapeliensa kahvaa. - -Skrzetuski muodosti rakuunansa neliöön, nosti päänsä ja ajoi ylpeänä -ja levollisena leveän kadun poikki, kiinnittämättä vähintäkään -huomiota joukkojen uhkaaviin katseihin. Sielussaan hän kuitenkin -ajatteli: kuinka paljon ihmisiltä vaaditaankaan kylmäverisyyttä, -itsehillitsemistä ja kristillistä suvaitsevaisuutta, jotta hän voisi -viedä perille aikomuksensa, hukkumatta heti ensi askeleella tähän -vihan mereen! - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU. - - -Seuraavana päivänä neuvottelivat komisaarit kauvan keskenään, -olivatko kuninkaan lahjat heti annettavat Chmielnickille vai -oliko odotettava, kunnes hän osoittaisi nöyrempää mieltä ja edes -jonkinlaista katumusta. Päätettiin koettaa vaikuttaa häneen -kohteliaisuudella ja vetoamalla kuninkaalliseen suosioon ja niin -ollen jäivät lahjat juhlallisesti ojennettaviksi huomenis. Aamusta -aikain soivat kellot ja jyrisivät tykit. Chmielnicki odotti talonsa -edustalla päälliköittensä, kaikenarvoisten upseerien ja lukemattoman -kasakka- ja roskaväen keskellä, sillä hän tahtoi, että koko kansa -tietäisi millaista kunniaa itse kuningas hänelle osoittaa. Hän oli -asettunut korokkeelle arvomerkkiensä ja hevoshäntälipun alle, hänellä -oli yllään punaisesta silkistä tehty, kullalla ja soopelinnahalla -koristettu viitta, hänen rinnallaan olivat naapurimaista saapuneet -lähettiläät, hän istui kädet kupeilla, jalkojen alla samettinen tyyny -kultatupsuineen. Näin hän odotti komisaareja. Kokoontuneen roskaväen -keskeltä kuului vähänpäästä ihailun ja ilon huutoja. Johtajassaan -näkivät nuo laumat, joiden silmissä voima oli kaikista arvoista -arvokkain, tuon voiman ruumistuneen ilmestyksen. Juuri tuollaiselta -täytyi rahvaan mielikuvituksessa näyttää sen voittamattoman sankarin, -hetmanien, herttuoiden, aatelin ja kaikkien ljahien kukistajan, -samojen ljahien, joita tähän asti oli verhonnut voittamattomuuden -lumous. Chmielnicki oli tänä taistelujen vuonna hiukan vanhentunut, -mutta ei mitenkään kyyristynyt. Hänen jättiläishartiansa ilmaisivat -yhä voimaa, joka kykenee kaatamaan valtakunnat ja luomaan uusia. -Mahtavilta kasvoilta, jotka punoittivat liiallisesta juomisesta, -kuvastui järkkymätön tahto, hillitön ylpeys ja voittojen antama -röyhkeä varmuus. Uhka ja viha uinuivat rypyissä noilla kasvoilla ja -helppoa oli huomata, että kun nuo kasvot heräävät, niin kumartuu -kansa niiden kauhean hengityksen alla niinkuin metsä myrskyssä. -Punaisen renkaan ympäröimistä silmistä salamoi jo kärsimättömyys, -kun komisaarit lahjoineen eivät saapuneet kyllin nopeaan. Hetmanin -sieraimista nousi pakkasessa kaksi höyrypylvästä, aivan niinkuin -lohikäärmeen sieraimista nousee savu, ja tässä omien keuhkojensa -sumussa hän purppurassaan istui synkkänä ja kopeana, kahden puolen -lähettiläät ja päälliköt ja ympärillään kokonainen meri roskaväkeä. - -Vihdoin saapui komisaarien saattue. Sen etunenässä kävivät rumpalit -sekä torvensoittajat, posket puhaltamisesta pullistuneina. He -loihtivat messingistä esiin pitkiä surullisia säveliä, ikäänkuin -olisi oltu saattamassa hautaan Puolan valtakunnan mainetta ja arvoa. -Soittokunnan jäljessä kantoi jahtimestari Krzetowski samettisella -tyynyllä hetmanin nuijaa. Kiovan aarrevartia Kulczynski toi punaista -lippua, jossa oli kotkankuva ja kirjoitus ja taempana astui yksinään -pitkä, laiha Kisiel. Hänen valkea partansa valui rinnalle, hänen -ylimyksellisillä kasvoillaan kuvastui kärsimys ja hänen sielussaan -kyti pohjaton tuska. Muutamien askelien päässä vojevodan takana -kulkivat muut komisaarit ja saattueen loppupään muodostivat -Bryszowskin rakuunat Skrzetuskin johdolla. - -Kisiel käveli verkalleen, sillä hän näki tällä hetkellä selvään -totuuden -- totuuden niin alastomana ja kauheana, että sokeidenkin -täytyi se nähdä ja kuurojen kuulla -- tuijottavan sen neuvottelujen -vaipan takaa, jonka kuninkaallisen suosion ja anteeksiannon tarjousta -seurannut ylenkatse oli repinyt rikki. Tämä totuus huutaa: sinä, -Kisiel, sinä et käy tarjoamaan armoa, vaan sinä käyt sitä anomaan, -tuolla nuijalla ja lipulla sinä käyt sitä ostamaan ja sinä astut -jalkaisin moukkainpäällikön jalkain juureen, koko valtakunnan -nimessä, sinä, senaattori ja vojevoda! Vojevodan sielu olikin -pakahtumaisillaan. Hän tunsi olevansa pienoinen kuin mato ja matala -kuin tomu ja hänen korvissansa soivat Jeremian sanat: parempi -olisi meidän olla elämättä kuin elää pakanain ja orjain vallassa. -Mitä olikaan hän, Kisiel, verrattuna Lubnien ruhtinaaseen, joka -ei kapinoitsijoiden edessä esiintynyt muuta kuin ryppykulmaisena -Jupiterina, keskellä tulikiven hajua, sodan liekkejä ja ruudinsavuja --- mitä hän olikaan! Vojevodan sydän murtui näiden ajatusten taakan -alla, hymy pakeni ainiaaksi hänen kasvoiltaan: ilo ainiaaksi hänen -sydämestään. Hän olisi sata kertaa mieluummin kuollut kuin astunut -yhdenkään askeleen eteenpäin. Mutta hän astui yhä, sillä häntä -ajoi eteenpäin koko hänen menneisyytensä, kaikki hänen työnsä -ja ponnistuksensa, koko hänen edellisten tekojensa leppymätön -johdonmukaisuus... - -Chmielnicki odotti häntä kädet kupeilla, huulet pullollaan ja kulmat -rypyssä. - -Vihdoinkin tuli saattue kohdalle. Kisiel oli laahautunut eteenpäin, -hän otti vielä muutamia askelia, aina korokkeelle asti, rumpalit -lakkasivat rummuttamasta, torvensoittajat toitottamasta ja väkijoukko -hiljeni kokonaan. Vain kylmä tuulenhenki hulmutteli punaista lippua -herra Kulczynskin käsissä. Yhtäkkiä katkaisi hiljaisuuden lyhyt -sointuva ja käskevä ääni, joka kajahti kuvaamattomalla epätoivon -voimalla, ikäänkuin välittämättä mistään ja kestään: - --- Rakuunat selkäpuolelle, minun taakseni. Se oli herra Skrzetuskin -ääni. - -Kaikki päät kääntyivät häntä kohden. Itse Chmielnickikin kohottautui -hiukan istuimeltaan, nähdäkseen mitä tapahtuu. Komisaarit kalpenivat. -Skrzetuski istui hevosen selässä suorana, kalpeana, silmät säihkyen -ja kädessä paljas sapeli. Puoleksi kääntyneenä rakuunoita kohden hän -vielä kerran toisti kajahtelevan käskynsä: - --- Taakse... - -Keskellä hiljaisuutta tömähtelivät ratsujen kaviot rautaista tannerta -vastaan. Harjaantuneet rakuunat käänsivät hevosensa heti paikalla, -Skrzetuski ratsasti heidän etunenässään. Hän antoi miekallaan -merkin ja koko osasto ratsasti nyt verkalleen poispäin, komisaarien -majapaikkoja kohden. - -Hämmästys ja epävarmuus kuvastuivat kaikkien kasvoilla, kaikkien, -yksinpä Chmielnickinkin. Sillä komentajan äänessä ja liikkeissä oli -ollut jotakin epätavallista, kukaan ei kuitenkaan tarkoin tietänyt, -kuuluiko saattojoukon äkillinen poistuminen ehkä juhlamenoihin. -Vain Kisiel oli ymmärtänyt kaikki. Hän oli ymmärtänyt senkin, että -neuvottelut ja komisaarien sekä saattojoukon henki tällä hetkellä -riippuivat hiuskarvasta. Siksi hän astui nyt nopeasti korokkeelle, -ja ennenkuin Chmielnicki ehti miettiä mitä oli tapahtunut, alkoi hän -puheensa. - -Hän alkoi tarjoamalla Chmielnickille ja koko zaporogilaismaalle -kuninkaan armoa. Yhtäkkiä katkaisi hänen puheensa kuitenkin uusi -välikohtaus, jolla oli vain se hyvä puoli, että se kokonaan käänsi -huomion pois edellisestä. Chmielnickin vieressä seisova vanha -päällikkö Dziedziala alkoi nimittäin ravistella nuijaansa, sillä -uhaten vojevodaa, ja huutaa: - --- Mitä sinä siellä puhut, Kisiel! Kuningas kun kuningas, mutta te -olette pikkukuninkaita, ruhtinaita, aatelia, te olette tehneet paljon -pahaa ja sinä, Kisiel, liha meidän lihastamme, olet luopunut meistä -ja liittynyt ljaheihin. Me olemme saaneet kylläksemme lörpöttelystä -ja hankimme sapelilla mitä tarvitsemme! - -Vojevoda katsahti loukkaantuneena Chmielnickiin. - --- Tällaisessa kurissako sinä, hetmani, pidät päällikkösi! - --- Suu kiinni, Dziedziala, huusi hetmani. - --- Suu kiinni! Hän on jo juonut itsensä juovuksiin, vaikka on näin -aikaista, toistivat muut päälliköt. -- Mene tiehesi, taikka iskemme -kalloosi. - -Dziedziala olisi yhä tahtonut räyhätä, mutta hänet otettiin niskasta -kiinni ja heitettiin ulos. - -Kauniin ja valituin sanoin puhui vojevoda edelleen, osoittaen -Chmielnickille kuinka suuria lahjoja hän nyt saa. Ne ovat todellisen -vallan puolelta armon osoitus, vallan, jota hän, Chmielnicki on -tähän asti omin luvin pitänyt käsissään. Kuningas, vaikka hän -voisikin rangaista, tahtoo mieluummin antaa anteeksi ja hän tekee -sen siihen kuuliaisuuteen nähden, jota Chmielnicki osoitti Zamoscin -luona. Ja siksi, että edelliset ylitsekäymiset eivät tapahtuneet -nykyisen kuninkaan hallitessa. On siis oikein ja kohtuullista, että -Chmielnicki, joka tähän asti on niin paljon rikkonut, tästä puoleen -osoittautuu kiitolliseksi hänelle suodusta armosta ja laupeudesta, -lakkaa vuodattamasta verta, rauhoittaa rahvasta ja ryhtyy -neuvotteluihin komisaarien kanssa. - -Chmielnicki otti vaieten vastaan hetmani-nuijan ja lipun, jonka -viimemainitun hän heti käski levittää taaksensa. Sen nähdessään -päästi rahvas sellaisen ilon ulvonnan, ettei hetken aikaan saattanut -kuulla mitään. - -Tyytyväisyys kuvastui hetmanin kasvoilla ja vähän odotettuaan hän -virkkoi: - --- Suuresta armosta, jonka hänen majesteettinsa kuningas on teidän -kauttanne osoittanut minulle, suomalla minulle vallan sotajoukkojen -yli ja antamalla minulle anteeksi edelliset rikokseni, kiitän -nöyrästi. Olen aina sanonut, että kuningas on minun kanssani teitä, -vilpillisiä herroja ja pikkukuninkaita vastaan. Parhaana todistuksena -siitä on, että hän tässä lähettää minulle tyytyväisyytensä merkin -siitä, että olen katkonut teidän kaulojanne. Niin tulen minä -edeskinpäin niitä katkomaan, jollette kaikessa tottele minua ja -kuningasta. - -Viimeiset sanat Chmielnicki lausui ääntään korottaen ja kulmakarvat -rypyssä, aivan kuin viha nyt olisi alkanut hänessä kiehua. Komisaarit -jähmettyivät kuullessaan hänen vastauksensa odottamattoman käänteen. -Kisiel sanoi: - --- Kuningas käskee sinun, herra hetmani, lakata vuodattamasta verta -ja ryhtyä meidän kanssamme neuvotteluihin. - --- En minä vuodata verta, vaan Liettuan sotajoukko, vastasi hetmani -jyrkästi, -- sillä olen saanut tiedon, että Radziwill on minulta -vallannut Mozyrin ja Turowin. Jos tämä tieto osoittautuu todeksi, -niin olen minä totisesti saanut tarpeekseni teikäläisistä vangeista. -Silloin käsken heti paikalla lyödä heiltä päät poikki. Neuvotteluihin -minä en tällä kertaa ryhdy. Komisaarienhan on vaikea nyt alkaa -tehtävänsä, sillä eihän sotajoukko ole koolla, täällä minun luonani -on vain kourallinen päälliköitä, muut ovat talvimajoissa. Ilman -heitä en voi alkaa. Sitäpaitsi on turhaa kauvemmin jutella täällä -pakkasessa. Mikä teidän oli minulle ojennettava, sen te olette -ojentaneet. Kaikki olette myöskin nähneet, että minä olen hetmani, -jolla on kuninkaallinen valta. Tulkaa nyt minun luokseni juomaan -ryyppy viinaa ja syömään päivällistä, sillä minun on nälkä. - -Tämän sanottuaan lähti Chmielnicki palatsiinsa ja häntä seurasivat -komisaarit ja päälliköt. Suureen keskimäiseen tupaan oli katettu -pöytä, joka notkui saaliina ryöstettyä hopeaa, hopeaa, jonka joukossa -vojevoda Kisiel ehkä olisi saattanut löytää omat viime vuonna -Huszczassa ryöstetyt pöytähopeansa. Pöydälle oli pinottu sian- ja -häränlihaa ja tatarilaista pilafia. Koko tupa lemusi hirssiviinalta, -jota oli kaadettu hopeisiin kannuihin. Chmielnicki istuutui, asettaen -oikealle puolelleen Kisielin ja vasemmalleen kastellaani Brzozowskin. -Hän viittasi viinakannua kohti ja sanoi: - --- Varsovassa kerrotaan, että minä juon verta, mutta pidän enemmän -viinasta ja jätän veren koirille. - -Päälliköt purskahtivat nauruun, niin että seinät tärisivät. - -Ennen päivällistä tarjosi hetmani komisaareille jotakin esipalaa, -jonka nämä ääneti nielaisivat, jotteivät, kuten Lembergin rajatuomari -kirjoitti, härnäisi petoa. Kisielin kalpeilla kasvoilla helmeili -runsas hiki. - -Varsinainen ateria alkoi. Päälliköt ottivat käsin vadeista -lihanpalasia. Kisielille ja Brzozowskille pani itse hetmani -lautasille heidän annoksensa. Päivällisten alkupuoli kului -hiljaisuudessa, sillä jokainen tyydytti nälkäänsä. Hiljaisuudesta -kuului vain narskunaa ja kaluamista, kun vieraat pienensivät luita -hampaissaan, tai juomien särpiminen. Silloin tällöin lausui joku -sanasen, mutta se jäi vaille vastakaikua. Vasta kun Chmielnicki oli -syönyt kylläkseen ja tyhjentänyt muutamia laseja hirssiviinaa, hän -äkkiä kääntyi vojevodan puoleen ja kysyi: - --- Kuka oli komentamassa teidän saattojoukkoanne? - -Levottomuus kuvastui Kisielin kasvoilla. - --- Skrzetuski, tunnettu ritari. - --- Minä kyllä tunnen hänet, virkkoi Chmielnicki. -- Mutta miksi hän -ei tahtonut olla läsnä teidän ojentaessanne minulle lahjoja? - --- Sentähden, ettei hän ollut komennettu meidän kunniavahdiksemme, -vaan ainoastaan suojaksemme. Sellainen oli hänellä nimenomainen käsky. - --- Kuka oli hänelle antanut sellaisen käskyn? - --- Minä, vastasi vojevda, -- sillä minä en katsonut sopivaksi, -että rakuunat lahjoja ojennettaessa olisivat meidän ja teidän -kintereillämme. - --- Minulla oli aivan toinen luulo, sillä minä tiedän, että sillä -soturilla on luja niska. - -Nyt sekaantui keskusteluun Jaszewski. - --- Me emme enään pelkää rakuunoita, sanoi hän. -- Ljahit olivat -kerran voimakkaita, mutta Pilawcen luona me tulimme huomaamaan, että -he eivät enään ole samoja ljaheja, jotka kerran löivät turkkilaiset, -tatarilaiset ja saksalaiset... - --- He eivät ole Zamojskeja, Zolkiewskeja, Chodkiewiczejä, -Chmieleckeja ja Koniecpolskeja, keskeytti Chmielnicki, -- pelkureita -ja jäniksiä, rautaan puettuja lapsia. He menehtyivät kauhusta heti -kun näkivätkin meidät ja juoksivat pakoon, vaikkei tatareja aluksi -ollut kuin kolme tuhatta... - -Komisaarit vaikenivat, ruoka ja juoma kävivät heidän suussaan yhä -katkeramman makuisiksi. - --- Pyydän nöyrimmästi: syökää ja juokaa, sanoi Chmielnicki, -- vaikka -pelkään, että meidän yksinkertainen kasakkaruokamme ehkei tahdo mennä -alas teidän herraskurkuistanne. - --- Jos vain löytyy makeaa jälkiruokaa, niin ehkä käskemme tarjota -sitä heille! huudahti Dziedziala. - -Hillittömiksi käyneet päälliköt purskahtivat nauruun, mutta -Chmielnicki katsoi heihin uhkaavasti ja niin kaikki jälleen -vaikenivat. - -Kisiel, joka oli ollut sairaana muutamia päiviä sitten, oli vaalea -kuin palttina. Brzozowski taas oli niin punainen, että näytti siltä -kuin veri olisi ollut purskahtamaisillaan esiin hänen kasvoistaan. - -Vihdoin hän ei enään voinut pidättäytyä, vaan tiuskasi: - --- Olemmeko me tulleet tänne päivällisille vaiko pilkattaviksi? - -Siihen virkkoi Chmielnicki: - --- Te olette tulleet neuvotteluihin, mutta samaan aikaan polttavat -ja tappavat Liettuan sotajoukot. Ne ovat vieneet minulta Mozyrin ja -Turowin ja jos se on totta, niin annan minä tässä teidän silmienne -edessä katkaista kaulan neljältä sadalta vangilta. - -Brzozowskin veri kiehui, mutta hän hillitsi itsensä. Vankien -elämä riippui hetmanin tuulesta, yhdestä ainoasta silmäkulman -rypistyksestä, siksi täytyi sietää kaikki, vieläpä hillitä hänen -pahantuulisuutensa puhkeamista ja koettaa saattaa häntä lempeämmäksi -ja järkiinsä -- _ad mitiorem et saniorem mentem_. - -Samassa lausui luonnoltaan lempeä ja arka karmeliittamunkki Lentowski -hiljaisella äänellä: - --- Ehkäpä armollinen Jumala vielä suo Liettuasta saapuneiden Turowia -ja Mozyria koskevien uutisten muuttua. - -Tuskin hän kuitenkaan oli lausunut nämä sanat, kun Czerkasin -päällikkö, Fedor Wiesniak, kumartui eteenpäin ja heilautti nuijaansa -iskeäkseen karmeliittamunkkia niskaan. Onneksi ei hän ulottunut -maaliinsa, sillä heidän välillään istui neljä muuta aterioitsevaa. -Sensijaan hän huusi: - --- Pidä suusi kiinni, pappi, sinun asiasi ei ole nuhdella minua. -Mene pihalle, kyllä minä opetan sinut kunnioittamaan zaporogilaisia -päällikköjä. - -Toiset kiirehtivät pidättämään häntä, mutta kun eivät onnistuneet -hillitsemään raivostunutta, heittivät he hänet suinpäin ulos tuvasta. - --- Milloin haluat, herra hetmani, että komissiooni kokoontuisi? kysyi -Kisiel, koettaen antaa keskustelulle toisen käänteen. - -Onnettomuudeksi ei Chmielnickikään enään ollut selvänä ja antoi -sentähden jyrkän, nopean vastauksen: - --- Huomenna tehdään suoraa sekä asioista että ihmisistä. Nyt minä -olen juovuksissa. Mitä te täällä lörpöttelette komissioonista ettekä -anna minun syödä ja juoda. Minä olen jo kyllästynyt siihen asiaan. -Nyt täytyy olla sota. - -Ja samassa hän läjäytti nyrkillään pöytään, niin että lautaset ja -kannut hypähtivät: - --- Näinä neljänä viikkona käännän minä teidät ylösalaisin, kintut -taivasta kohden, tallaan teidät jalkojeni alle sekä myyn riekaleet -Turkin keisarille. Kuningas on kuninkaana sitä varten, että hän -tuhoaisi aatelin, herttuat ja ruhtinaat. Jos ruhtinas tekee -rikoksen, niin on häneltä pantava kaula poikki. Jos kasakka tekee -rikoksen, niin on häneltä pantava kaula poikki. Te uhkaatte minua -ruotsalaisilla, mutta eivät hekään minuun pysty! Tuhaj-bej on -pesässään minun likeisyydessäni, veliseni Tuhaj-bej, ainoa haukka -maailmassa, joka on valmis heti tekemään kaikki mitä minä tahdon. - -Samassa Chmielnicki juopuneille ominaisella nopeudella muuttui -vihanvimmaisesta niin hellämieliseksi, että kyyneleet tulivat hänen -silmiinsä ja ääni värisi hänen muistellessaan Tuhaj-bejta. - --- Te tahdotte, että minä nostaisin miekkani turkkilaisia ja -tatarilaisia vastaan, mutta siitä ei tule mitään. Teitä vastaan minä -hyvien ystävieni kanssa kyllä lähden. Olen jo lähettänyt kokonaisia -rykmenttejä kasakoita ruokkimaan ratsuja. He olivat valmiit -lähtemään sotaan ilman vankkureja ja tykkejäkin, sillä ne kaikkihan -minä kyllä saan ljaheilta. Jos joku kasakoista ottaisi mukaansa -vaunut, niin minä käskisin panna poikki hänen kaulansa, enkä minä -itsekään ota vaunuja, vaan ainoastaan puusatulan ja säkin ja sillä -lailla minä tulen aina Veikselille asti ja sanon siellä: pitäkää te -suunne kiinni, ljahit. Jos te haukutte minua Veikselin takaa, niin -löydän minä teidät sieltäkin. Minä olen saanut kylläkseni teidän -hallituksestanne ja rakuunistanne. Te olette kirotuita käärmeitä, -jotka elätte pelkässä valheessa. - -Samassa hypähti hän paikaltaan, ryntäsi ylös penkiltä, tarttui kiinni -tukkaansa, polki jalkaa maahan ja huusi, että sotaa täytyy jatkaa. -Sillä hän on jo sitä varten saanut synninpäästön ja siunauksen eikä -hän ollenkaan välitä komissiooneista ja komisaareista eikä suostu -edes välirauhaan. Vihdoin hän huomasi komisaarien hämmästyksen ja -älysi, että jos he nyt heti paikalla lähtevät tiehensä, niin alkaa -sota talvella, siis vuodenaikana, jolloin kasakat eivät voi pitää -puoliaan, koska he eivät silloin voi kaivautua maahan ja koska he -pystyvät huonosti taistelemaan avonaisella kentällä. Hän rauhoittui -siis hiukan ja istuutui uudelleen penkille. Hän laski päänsä -rinnalle, tuki käsiään polvia vastaan ja hengitti läähättäen. Vihdoin -hän jälleen sieppasi käteensä viinalasin. - --- Hänen majesteettinsa kuninkaan terveydeksi! huudahti hän. - --- Kunniaksi ja terveydeksi! säestivät päälliköt. - --- No, sinä Kisiel, älä nyt pane mieleesi turhia äläkä pahastu siitä -mitä minä tässä puhuin, sillä olen juovuksissa. Noita-akat ovat -minulle sanoneet, että sotaa on käytävä, mutta ensimäisen ruohon -kasvuun asti minä odotan ja tulkoon sitten vaikkapa komissioonikin, -päästän sen alkajaisiksi vangit vapaiksi. Olen kuullut sinun olevan -kipeän, niin että olkoon sinunkin terveydeksesi! - --- Minä kiitän sinua, zaporogilaisten hetmani, lausui Kisiel. - --- Sinä olet minun vieraani, minä muistan sen. Tämän sanottuaan -Chmielnicki uudestaan heltyi ja, painaen kätensä vojevodan hartioita -vastaan, vei hän isot punaiset kasvonsa lähelle hänen kalpeita, -laihoja poskiansa. - -Nyt rupesivat toisetkin päälliköt tuttavallisesti lähestymään -komisaareja, pusertelemaan heidän käsiänsä, taputtelemaan heitä -olkapäille. Hetmanin mukana he toistelivat: - --- Ensi ruohoon asti. - -Komisaarit olivat kuin piinapenkissä. Moukkien viinanlemulla -kyllästytetty hengitys valui korkeasukuisen aateliston kasvoille, -ylimysten, joille hikisten käsien puserrukset olivat yhtä -sietämättömät kuin niiden omistajien ivallinen pilkka. Myöskin -uhkauksia kuului kesken karkean sydämellisyyden ilmaisujen. Toiset -huusivat vojevodalle: me tapamme ljahit, mutta sinä olet meidän -miehiä! Toiset sanoivat: mitä te, herrat, oikeastaan tahdotte? Ennen -te ruoskitte meitä ja nyt te rukoilette armoa. Menkää hirteen, senkin -valkokourat! Atamani Wowk, entinen mylläri Nestewarista, kirkui: -Minä olen surmannut ruhtinas Czetwertynskin, oman herrani... Antakaa -meidän käsiimme Jarema! huusi, eteenpäin laahautuen, Jaszewski, ja me -annamme teidän pitää henkenne! - -Huoneessa kävi ilma pilaantuneeksi ja sietämättömän lämpimäksi. -Pöytä, jolla virui liharuokien jätteitä, leivänpalasia, viina- ja -simalätäkköjä, oli innoittavan näköinen. Lopuksi saapuivat -noitanaiset, ennustajattaret, joiden kanssa hetmanin oli tapana -juoda myöhään yöhön ja kuunnella heidän ennustuksiaan. Toiset heidän -joukossansa olivat vanhoja, kyyristyneitä ja keltaisia, toiset nuoria -ja voimakkaita. He ennustivat vahasta, vehnänjyvistä, tulesta, veden -vaahdosta, pullon pohjasta tai ihmisen ihrasta. Yhtäkkiä alkoivat -päälliköt ja nuorimmat noidat kisailla ja naureskella keskenään. -Kisiel oli pyörtymäisillään. - --- Kiitämme sinua, hetmani, kestityksestä ja jätämme hyvästi, sanoi -hän heikolla äänellä. - --- Minä tulen huomenna sinun luoksesi, Kisiel, päivälliselle, vastasi -Chmielnicki, -- mutta nyt menkää asuntoonne. Doniec kasakoineen -saattaa teidät sinne, jottei rahvaan puolelta tapahtuisi mitään -loukkausta. - -Komisaarit kumarsivat ja lähtivät. Doniec kasakoineen odotti todella -ulkona. - --- Hyvä Jumala, hyvä Jumala, kuiskasi Kisiel hiljaa, peittäen kasvot -käsillään. - -Saattue kulki vaieten komisaarien asuntoa kohti. - -Mutta nyt kävi selville, että he eivät tulisikaan asumaan lähellä -toisiaan. Chmielnicki oli tahallaan määrännyt heille majapaikat eri -osissa kaupunkia, jotta he eivät aivan helposti voisi kokoontua -neuvottelemaan. - -Vaivaantunut ja uupunut vojevoda Kisiel, joka tuskin pysyi pystyssä, -heittäytyi heti vuoteeseen eikä ennen aamua halunnut nähdä ketään. -Aamulla käski hän kutsua luokseen Skrzetuskin. - --- Mitä te olette tehnyt, hyvä herra? sanoi hän Skrzetuskille, -- -mitä te olette tehnyt? Te olitte vähällä syöstä turmioon sekä oman -henkenne että meidän henkemme. - --- Herra vojevoda, olen syypää, vastasi ritari, -- mutta minut -valtasi äkillinen mielenhäiriö ja minä olisin sata kertaa mieluummin -kuollut kuin katsellut sellaista menoa. - --- Chmielnicki tunsi itseään loukattavan. Vaivoin sain selitetyksi -menettelynne ja raivostuneen pedon leppymään. Hän tulee kuitenkin -tänään tänne ja kysyy varmaan teitä. Sanokaa hänelle silloin, että -minä olin käskenyt teidän komentaa pois sotamiehet. - --- Tästä päivästä alkaen saa Bryszowski ottaa käsiinsä komennon, -sillä hän on paremmissa voimissa. - --- Se onkin hyvä. Te olette liian itsepintainen tällaista aikaa -varten. En moiti teitä muuta kuin varomattomuudesta, te olette nuori -ettekä jaksa kestää tuskaa. - --- Tuskaan minä olen tottunut, herra vojevoda, mutta häpeää en jaksa -kestää. - -Kisiel sähähti hiljaa aivan kuin sairas, jonka kipeään kohtaan -kosketaan, mutta sitten hän surumielisesti alistuen hymähti ja -virkkoi: - --- Jokapäiväistä leipää ovat minulle jo tuollaiset sanat. Ennen -nielin ne katkerin kyynelin, nyt ei minulla enään ole kyyneliäkään. - -Skrzetuskin kävi sääli vanhusta marttyrikasvoineen, joka viime -päivinä oli elänyt kaksinkertaisessa sekä sielun että ruumiin -kärsimyksessä. - --- Herra vojevoda, virkkoi hän, -- Jumala on todistajani: mielessäni -ajattelin vain näitä kauheita aikoja, jolloin senaattorien ja kruunun -arvohenkilöiden täytyy kumarrella roskaväkeä, roskaväkeä, joka -ainoana palkkana käytöksestään ansaitsisi paalun. - --- Jumala teitä siunatkoon, sillä te olette nuori ja rehellinen -ja minä tiedän, ettette tarkoittanut pahaa. Mutta saman mitä -te sanotte, sanoo myöskin teidän ruhtinaanne ja hänen mukanaan -sotaväki, aatelisto, valtiopäivät, puoli valtakuntaa. Ja koko heidän -ylenkatseensa ja vihansa taakka lankeaa minun hartioilleni. - --- Jokainen palvelee isänmaataan ymmärryksensä mukaan. Tuomitkoon -Jumala meidän tarkoituksemme. Mitä taas tulee ruhtinas Jeremiin, niin -palvelee hän isänmaataan sekä hengellään että omaisuudellaan. - --- Ja kunnia häntä ympäröi ja sen paisteessa hän käy kuin auringossa, -vastasi vojevoda. -- Mutta mikä on minun osani? Oi, oikein te -sanotte: Jumala tuomitsee meidän tarkoituksemme. Suokoon Hän edes -haudan levon niille, jotka elämässä ovat kärsineet yli voimiensa. - -Skrzetuski vaikeni ja Kisiel nosti mykässä rukouksessa silmänsä -taivasta kohti. Hetken perästä hän sanoi: - --- Minä olen rusiini, verta heidän verestään ja lihaa heidän -lihastaan. Swiatoldista polveutuvien ruhtinaiden haudat ovat tässä -maassa, siksi minä sitä rakastan, rakastan maata ja rakastan kansaa, -jota se ravitsee rinnoillaan. Minä olen nähnyt harjoitettavan -vääryyttä molemmin puolin, minä olen nähnyt zaporogilaismaan villin -omavaltaisuuden, mutta myöskin sietämättömän kopeuden niiden -puolelta, jotka tahtoivat orjuuttaa tämän sotaisen kansan. Mitä oli -minun siis tehtävä, minun, rusiinin ja samalla Puolan valtakunnan -uskollisen pojan ja senaattorin? Minä liityin niihin, jotka sanoivat: -_pax vobiscum_, rauha olkoon teidän kanssanne. Sillä niin käskivät -minussa veri ja sydän. Samaa mieltä oli myöskin kuningas vainaja, -meidän isämme, samaa mieltä kansleri, primas ja monet muut. Minähän -näin, että jos kummallakin puolella vallitsee eripuraisuus ja viha, -niin siitä seuraa turmio. Koko elämäni iän, viimeiseen hengenvetoon -asti olen koettanut tehdä työtä sovinnon aikaansaamiseksi ja kun -sitten veri jo vuosi, ajattelin itsekseni: minä rupean sovinnon -enkeliksi! Minä lähdin liikkeelle, tein työtä ja teen työtä vieläkin, -vaikkakin tuskassa ja vaivassa, häpeässä ja mitä kauheimmassa -epäilyksessä. Laupias Jumala, en todella tiedä, tuliko teidän -ruhtinaanne miekkoineen liian aikaiseen, vaiko minä öljypuunoksineni -liian myöhään. Sen vain tiedän, että työni nyt katkeaa, ettei minulla -enään riitä voimia. Turhaan lyön muuria vastaan harmaata päätäni. -Laskeutuessani hautaan näen edessäni vain pimeyttä ja tuhoa, oi suuri -Jumala, yleistä tuhoa! - --- Jumala voi lähettää pelastuksen. - --- Oi, kunpa Hän lähettäisikin, lähettäisi ennen kuolemaani -valonsäteen, ettei minun tarvitsisi kuolla epätoivossa. Joka -tapauksessa kiitän Häntä, kiitän kaikista tuskista, kiitän rististä, -jota olen kantanut elämäni ajan, kiitän siitä, että rahvas vaatii -minun päätäni ja siitä, että minua valtiopäivillä kutsutaan -kavaltajaksi, kiitän siitä että omaisuuteni on ryöstetty, kiitän -häpeästä, jossa elän, kaikesta siitä karvaasta palkinnosta, jonka -olen saanut osakseni molemmilta puolin. - -Tämän sanottuaan ojensi vojevoda laihat kätensä taivasta kohden ja -kaksi suurta kyyneltä, ehkäpä todella viimeiset hänen elämässään, -valui hänen silmistään. - -Skrzetuski ei enään voinut pidättäytyä. Hän heittäytyi polvilleen -vojevodan eteen, tarttui hänen käteensä ja lausui suuren liikutuksen -keskeyttämällä äänellä: - --- Minä olen sotilas ja käyn toista tietä, mutta minä annan kunnian -ansiolle ja kärsimyksille. - -Ja sen sanottuaan painoi aatelismies ja ritari Wisniowieckin -lippukunnasta huulilleen sen rusiinin käden, jota hän muutama -kuukausi sitten yhdessä muiden kanssa oli nimittänyt petturiksi. - -Kisiel laski molemmat kätensä hänen päänsä päälle. - --- Poikani, sanoi hän hiljaa, -- lohduttakoon, johtakoon ja -siunatkoon sinua Jumala, niinkuin minä sinua nyt siunaan. - -Neuvottelujen virheellinen kehä alkoi vielä samana päivänä. -Chmielnicki saapui sangen myöhään päivällisille vojevodan luo ja -mitä huonoimmalla tuulella. Hän totesi seuraavan asian: hän oli -eilen puhunut välirauhasta ja helluntain aikaan asetettavasta -komissioonista sekä vankien vapauttamisesta sitä ennen -- ja -tämän kaiken hän oli puhunut juovuksissa ja nyt hän huomaa, että -häntä on tahdottu vetää nenästä. Kisiel lepytteli häntä jälleen, -rauhoitteli, selitteli ja todisteli, mutta Lembergin rajatuomarin -sanojen mukaan oli tämä kaikki _surdo tyranno fabula dicta_, mykälle -tyrannille kerrottu satu -- hetmani alkoi käyttäytyä niin raa'asti, -että komisaarit suorastaan ikävöivät eilistä Chmielnickiä. Hän löi -herra Pozowskia nuijalla sentähden, ettei tämä tullut tilaisuuteen -aikoinaan, mutta Pozowski oli vaarallisesti sairaana, miltei lähellä -kuolemaa. - -Vojevodan kohteliaisuus, kehoitukset ja vakuutukset eivät auttaneet. -Vasta kun hetmani oli viinasta ja Huszczan erinomaisesta simasta -saanut pienen humalan, tuli hän paremmalle tuulelle. Silloin hän -ei kuitenkaan enään tahtonut kuulla puhuttavankaan valtiollisista -asioista, hän sanoi vain: kun on juomisen aika, niin juodaan ja asiat -ja niiden suorittamiset jätetään huomiseksi. Jollei taas, niin lähden -matkoihini. Kello kolme yöllä hän itsepäisesti alkoi vaatia, että -hänet päästettäisiin vojevodan makuuhuoneeseen, mutta tämä vastusteli -sitä kaikenlaisilla tekosyillä, sillä hän oli tahallaan sulkenut -sinne Skrzetuskin. Hän pelkäsi nimittäin, että tämä taipumaton -sotilas kohdatessaan Chmielnickin voisi saada aikaan jonkin itselleen -tuhoisan kohtauksen. - -Mutta Chmielnicki pysyi itsepäisesti vaatimuksessaan ja meni -huoneeseen eikä Kisielin auttanut muuta kuin seurata häntä. Suuri oli -vojevodan hämmästys, kun hetmani nähdessään ritarin nyökäytti päätään -ja huudahti: - --- Skrzetuski, mikset sinä ole juomassa meidän kanssamme? - -Samassa hän ystävällisesti ojensi hänelle kätensä. - --- Siksi että olen sairas, vastasi Skrzetuski kumartaen. - --- Sinä ratsastit eilen tiehesi. Minulla ei ollut ensinkään hauskaa -ilman sinua. - --- Hän oli saanut sellaisen käskyn, huomautti Kisiel. - --- Älä sinä puhu minulle pötyä, vojevoda. Kyllä minä hänet tunnen ja -tiedän, että hän ei tahtonut katsella, kuinka te osoititte minulle -kunnioitusta. Oi, hän on sellainen lintu! Mutta rangaistuksen, mitä -joku muu ei olisi välttänyt, hän välttää, sillä minä rakastan häntä, -hän on minun sydämellinen ystäväni. - -Kisielin silmät olivat pystyssä hämmästyksestä, hetmani kääntyi -yhtäkkiä Skrzetuskin puoleen, sanoen: - --- Tiedätkö miksi sinusta pidän? Skrzetuski pudisti päätään. - --- Luulet kai siksi, että katkaisit köyteni siellä Omelnikin takana, -silloin kun minä olin vähäpätöinen mies ja kun minua ajettiin takaa -kuin petoa. Ei, en siksi. Minä annoin sinulle silloin sormuksen, -jossa oli tomua Kristuksen haudasta, mutta sinä, sarvipää sielu, et -näyttänyt minulle sormusta, kun jouduit minun käsiini -- no niin, -minä päästin sinut menemään ilmankin, eikä siitä sen enempää. Syy -siihen että nyt pidän sinusta ei ole se, vaan sinä olet tehnyt -minulle erään palveluksen, jonka takia olet sydämeni ystävä ja josta -olen sinulle kiitollinen. - -Skrzetuski katsahti hämmästyneenä Chmielnickiin. - --- Näetkö kuinka he ovat ihmeissään, sanoi hetmani ikäänkuin jollekin -neljännelle henkilölle. -- Minä johdatan muistoosi mitä minulle -kerrottiin Czehrynissä, kun Bazawlukista tulin sinne Tuhaj-bejn -kanssa. Tiedustelin siellä kaikkialla vihamiestäni Czaplinskia -enkä löytänyt häntä. Silloin minulle kerrottiin mitä sinä meidän -ensimäisen tapaamisemme jälkeen olit hänelle tehnyt, että nimittäin -olit käynyt häntä kiinni kalloon ja housuihin ja iskenyt itse -miehellä auki oven sekä lyönyt hänet veriin kuin koiran -- häh? - --- Sen todella tein, sanoi Skrzetuski. - --- Oi, mainiosti teitkin, oikein menettelit. No, kyllä minä vielä -saan hänet käsiini, muuten ei sopimuksista ja komissiooneista tule -mitään. Kyllä minä hänet vielä saan käsiini ja leikittelen hänen -kanssaan omalla erikoisella tavallani. Mutta annoit sinäkin hänelle -pippuria! - -Sen sanottuaan kääntyi hetmani Kisielin puoleen ja alkoi uudelleen -kertoa. - --- Tuo otti häntä kiinni kallosta ja roimahousuista, nosti hänet -ilmaan kuin ketunpojan, löi hänellä oven auki ja heitti kadulle. - -Samassa alkoi hetmani nauraa niin että kuului viereiseen huoneeseen -asti. - --- Herra vojevoda, käske tarjota simaa, minun täytyy juoda tuon -ritarin, ystäväni, terveydeksi. - -Kisiel raoitti ovea ja kutsui palvelijapoikaa, joka heti toi kolme -tuoppia huszczalaista olutta. - -Chmielnicki laski nyt pilaa vojevodan ja Skrzetuskin kanssa, joi niin -että tukka höyrysi ja nauroi niin, että suu levisi korviin asti. -Suuri mielihyvä valtasi hänet ja kääntyen Skrzetuskin puoleen hän -huudahti: - --- Pyydä minulta mitä tahdot! - -Puna kohosi Skrzetuskin kalpeille kasvoille. Oli hetken hiljaisuus. - --- Älä pelkää, sanoi Chmielnicki, -- minun sanani ei ole savua. Pyydä -mitä tahdot, kun et vain pyydä sellaisia asioita, jotka ovat Kisielin -omia. - -Chmielnicki oli juopuneenakin aina oma itsensä. - --- Koska minulla on lupa käyttää hyväkseni sitä suopeutta, jota -tunnet minua kohtaan, herra hetmani, niin pyydän sinulta oikeutta. -Eräs sinun päälliköistäsi on tehnyt minulle vääryyttä... - --- Pää poikki häneltä! sanoi Chmielnicki, katkaisten Skrzetuskin -puheen. - --- Siitä ei ole kysymys, vaan käske hänen antautua kaksintaisteluun -kanssani. - --- Pää häneltä poikki! toisti hetmani. -- Kuka hän sitten on? - --- Bohun. - -Chmielnicki alkoi räpytellä silmiään, sitten hän iski nyrkin otsaansa. - --- Bohunko? sanoi hän. -- Bohunhan on surmattu. Kuningas kirjoitti -minulle, että hän on saanut surmansa kaksintaistelussa. - -Skrzetuski kävi ymmälle: Zagloba oli puhunut totta. - --- Mutta mitä Bohun on sinulle tehnyt? kysyi Chmielnicki. - -Vielä voimakkaampana nousi puna Skrzetuskin kasvoille. Hän pelkäsi -puhua ruhtinattaresta puolijuopuneen hetmanin läsnäollessa. -Hän pelkäsi, että hänen ehkä täytyisi kuulla herjaavia sanoja -Chmielnickin huulilta. Kisiel pelasti hänet pulasta. - --- Se on vakava asia, sanoi hän, -- kastellaani Brzozowski on -siitä minulle kertonut. Bohun on, herra hetmani, ryöstänyt tältä -kavaljeerilta morsiamen ja piiloittanut hänet jonnekin. - --- Etsi hänet siis, sanoi Chmielnicki. - --- Minä olen jo hakenut Dniesterin varrelta, sillä sinne hän kuuluu -piiloittaneen ruhtinattaren, mutta en ole löytänyt. Olen kuitenkin -saanut kuulla, että Bohunilla oli aikomus viedä ruhtinatar Kiovaan, -ja että hän itsekin pyrki sinne vihittäväksi. Anna minulle, herra -hetmani, oikeus lähteä Kiovaan hakemaan morsiantani sieltä. Muuta en -pyydä. - --- Sinä olet minun ystäväni, sinä olet antanut Czaplinskia -selkään. Minä en anna sinulle ainoastaan oikeutta kulkea häntä -hakemassa kaikkialla missä vain tahdot, vaan annan myöskin käskyn, -että sen, jonka luona neito on, täytyy luovuttaa hänet sinun -käsiisi. Turvanuijan minä annan sinulle matkaa varten ja kirjeen -metropoliitalle, että morsiantasi haettaisiin luostareista nunnien -joukosta. Minun sanani ei ole savua. - -Sen sanottuaan hän raoitti ovea ja kutsui Wychowskin kirjoittamaan -käskyä ja kirjettä. Czarnotan täytyi, vaikka jo oli kello neljä -yöllä, lähteä hakemaan sinettiä. Dziedziala toi turvanuijan ja Doniec -sai käskyn kahdensadan ratsun suojassa saattaa Skrzetuski Kiovaan -sekä sieltä edelleen aina puolalaisten etuvartioiden luo. - -Seuraavana päivänä jätti Skrzetuski Perejaslawin. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU. - - -Jos herra Zagloban oli ikävä Zbarazissa, niin ei ollut vähemmän -ikävä Wolodyjowskinkaan, joka aina kaipasi sotaa ja seikkailuja. -Silloin tällöin lähti kyllä Zbarazista lippukuntia ajamaan takaa -mellastajajoukkoja, jotka polttivat ja murhasivat Zbruczin varrella, -mutta se oli vain sissisotaa, etupäässä tiedustelua, joka talven -ja pakkasten vallitessa kävi sangen vaivaloiseksi eikä tuottanut -mainettakaan. Tämän tähden vaati herra Michal joka päivä, että -Zaglobaa lähtisi auttamaan Skrzetuskia, josta ei pitkään aikaan ollut -kuulunut mitään. - --- Varmaan hän siellä on joutunut joihinkin vaarallisiin -seikkailuihin, ehkäpä jo on menettänyt henkensäkin. Meidän täytyy -välttämättä lähteä liikkeelle, vaikkapa menettäisimme henkemme -yhdessä hänen kanssaan. - -Herra Zagloba ei pannut juuri nimeksikään vastaan, sillä täällä -Zbarazissa hän, kuten hän väitti, ihan mädäntyy siihen paikkaan ja -ihmettelee, ettei hänen päässään jo kasva sieniä. Kuitenkin hän -viivytteli lähtöä siinä toivossa, että Skrzetuskilta minä hetkenä -hyvänsä voi tulla viestejä. - --- Miehuullinen hän on ja myöskin varovainen, vastasi hän -Wolodyjowskin kehoituksiin. -- Odottakaamme vielä pari päivää, sillä -pian häneltä voi tulla kirje ja silloin käy koko meidän retkemme -tarpeettomaksi. - -Herra Wolodyjowski myönsi tämän todistelun oikeaksi ja varusti -itselleen kärsivällisyyttä, vaikka odotuksen aika hänelle kävikin -yhä sietämättömämmäksi. Joulukuun lopulla tekivät pakkaset lopun -ryöstöretkistäkin. Ympäristö kävi rauhalliseksi. Ainoana huvina -yksitoikkoisuudessa olivat nyt julkiset ilmoitukset, joita usein -kiinnitettiin Zbarazin harmaihin muureihin. - -Keskustelun aiheen muodostivat kruunaus, valtiopäivät ja kysymys -siitä, annetaanko ruhtinas Jeremille hetmanin nuija, joka kuului -hänelle ennen kaikkia muita sotilaita. Harmiteltiin niitä, jotka -väittivät, että keskusteluissa Chmielnickin kanssa vain Kisiel voi -saada aikaan suotuisan käänteen. Wolodyjowski taisteli tästä syystä -muutaman kaksintaistelunkin ja herra Zagloba suoritti muutamia niin -perinpohjaisia juominkeja, että oli syytä pelätä hänen hukkuvan -juopottelemiseen. Hän ei ollut mukana ainoastaan upseerien ja -aatelisten pidoissa, vaan meni häikäilemättä myöskin porvarien -ristiäisiin ja häihin ja kiitteli heidän simaansa, josta: juomasta -Zbaraz olikin kuuluisa. - -Wolodyjowski nuhteli häntä, sanoen, ettei aatelismiehen sovi -tuttavallisesti seurustella alempisäätyisten kanssa, koska se -vähentää kunnioitusta koko säätyä kohtaan. Zagloba vain vastasi, -että kaikkeen ovat vikapäänä lait, jotka sallivat porvarissäädyn -kasvaa ulkonaisessa komeudessa ja kohota varallisuuteen, jonka -tuli kuulua vain aatelistolle. Hän ennusti, että ylellisyyttä -edistävistä etuoikeuksista alempiarvoisten ihmisten hyväksi ei voi -koitua mitään onnea ja jatkoi entistä elämäänsä. Vaikea olikin häntä -siitä moittia keskellä synkkiä talvipäiviä, keskellä epävarmuutta, -yksitoikkoisuutta ja odotuksen harmautta. - -Verkalleen alkoi kuitenkin ruhtinaallisia lippukuntia yhä lukuisammin -kokoontua Zbaraziin, minkä johdosta arveltiin sodan keväällä -alkavan. Elämä vilkastut hiukkasen. Muiden muassa saapui Skrzetuskin -husaarilippukunnan mukana Zbaraziin herra Podbipienta. Hän toi -tiedon, että ruhtinas oli hovissa joutunut epäsuosioon sekä että -Kiovan vojevoda Janusz Tyszkiewicz oli kuollut ja että yleisen -mielipiteen mukaan hänen seuraajakseen oli tuleva Kisiel. Niinikään -hän kertoi herra Laszczin Krakovassa sairastuneen ankaraan tautiin. -Mitä sotaan tulee, oli herra Podbipienta itse ruhtinaalta kuullut, -että se tuskin tulee kysymykseen, koska komisaarit jo olivat -lähteneet matkalle, mukanaan ohjeet, että kasakoille on tehtävä -kaikki mahdolliset myönnytykset. Tämän herra Podbipientan tiedon -ottivat Wisniowieckin upseerit vastaan suuttumuksella ja herra -Zagloba ehdotti, että siihen oli pantava vastalause ja muodostettava -konfederatsioni, koska, kuten hän sanoi, hän ei tahtonut antaa työnsä -Konstantinowin luona mennä hukkaan. - -Näitä uutisia seuloessa ja epävarmuuden yhä vallitessa kului koko -helmikuu. Maaliskuu läheni jo puoliväliään, mutta Skrzetuskista vain -ei kuulunut mitään. - -Wolodyjowski alkoi yhä pontevammin vaatia, että lähdettäisiin matkaan. - --- Meidän täytyy tästä jo vähitellen alkaa hakea Skrzetuskia eikä -enään ruhtinatarta, sanoi hän. - -Osottautui kuitenkin, että herra Zagloba oli ollut oikeassa -lykätessään lähtöpäivää tuonnemmaksi, sillä maaliskuun lopulla saapui -kasakka Zachar, tuoden Wolodyjowskille kirjeen Kiovasta. Herra -Michal kutsui heti luokseen Zagloban ja kun he lähetin kanssa olivat -sulkeutuneet eri huoneeseen, mursi hän sinetin ja luki. - - "Dniesterin varsilta aina Jahorlikiin asti en ole löytänyt mitään - jälkiä. Otaksuen, että hän varmaan on piiloitettuna Kiovassa, - liityin komisaareihin, joiden kanssa lähdin Perejaslawiin. - Saatuani siellä vasten kaikkea luuloa Chmielnickiltä luvan, - saavuin Kiovaan ja olen etsinyt kaikkialta, jossa työssä minua - auttaa metropoliitta. Paljon täällä on meikäläisiä piilossa - porvarien luona ja luostareissa. Mutta roskaväkeä peläten eivät - he anna itsestään mitään tietoa, jonka tähden etsintä on vaikea. - Jumala on johtanut minua eikä ainoastaan suojellut, vaan vieläpä - saattanut Chmielnickinkin minulle suopeaksi. Sentähden toivon, - että Hän auttaa ja armahtaa minua edelleenkin. Kirkkoherra - Muchowieckiltä pyydän juhlallista messua, jonka aikana tekin - rukoilkaa minun tarkoitusteni puolesta. - - Skrzetuski." - --- Jumalan kaikkivaltiaan kiitos! huudahti Wolodyjowski. - --- Siellä on vielä jälkikirjoitus, virkkoi Zagloba, kurkistaen herra -Michalin olkapään yli. - --- Aivan oikein, sanoi pikku ritari ja luki edelleen. - -"Tämän kirjeen tuoja, Mirhorodin tupakunnan esauli on rehellisesti -pitänyt minusta huolta ollessani vankeudessa Siczissä ja nyt Kiovassa -käydessäni on hän minua auttanut. Henkensä uhalla hän on ottanut -tuodakseen teille tämän kirjeen. Pidä huolta, Michal, ettei häneltä -mitään puutu." - --- Kas kunnon kasakkaa, kas että on edes yksi sellainen! sanoi -Zagloba, antaen Zacharille kättä. - -Tämä painoi toverillisesti herra Zagloban kättä. -- Voit olla varma -palkinnosta, huomautti pikku ritari. - --- Hän on miesten mies, vastasi kasakka. -- Minä pidän hänestä enkä -ole tullut tänne rahan tähden. - --- Eikä sinulta, huomaan minä, myöskään ole puuttunut rohkeutta, moni -aatelismies olisi sellaisesta rohkeudesta ylpeä, sanoi Zagloba. -- -Ei näy teidän joukossanne olevan pelkkiä petoja, ei pelkkiä petoja. -Mutta mitäs niistä. Herra Skrzetuski on siis Kiovassa? - --- Kyllä. - --- Ja turvassa, sillä siellä, kuulemma, mellastaa roskaväki. - --- Hän asuu kasakkapäällikkö Doniecin luona. Häntä ei kukaan ahdista, -sillä meidän isämme Chmielnicki on käskenyt Doniecin kuoleman uhalla -vartioida häntä kuin silmäteräänsä. - --- Oikeita ihmeitäpä tapahtuu. Mistä Chmielnicki on saanut sellaisen -rakkauden Skrzetuskiin? - --- Hän on jo kauvan pitänyt hänestä. - --- Sanoiko herra Skrzetuski sinulle, mitä hän hakee Kiovasta? - --- Kuinka ei olisi sanonut, kun hän tietää, että minä olen hänen -ystävänsä. Minä olen hakenut hänen kanssaan yhdessä ja myöskin -erikseen. Täytyihän hänen silloin sanoa minulle mitä minun on -haettava. - --- Ette ole tähän asti löytäneet? - --- Emme. Ne puolalaiset, jotka vielä oleskelevat Kiovassa, -piileilevät. Toinen ei tiedä toisestaan, niin että siellä on vaikea -löytää. Te olette kuulleet, että roskaväki siellä murhaa, mutta -minä olen sen omin silmin nähnyt. Siellä ei murhata ainoastaan -ljaheja, vaan myöskin niitä, jotka heitä suojelevat luonaan, vieläpä -munkkeja ja nunniakin. Hyvän Nikolain luostarissa oli nunnien luona -kaksitoista ljahitarta. Kammiossa heidät yhdessä nunnien kanssa -tukahutettiin savuun ja melkein joka toinen päivä kuuluu kaduilta -huutoa, kun ihmisiä otetaan kiinni ja viedään Dnieper-jokeen. Oi, -kuinka monta sinne onkaan upotettu! - --- Ehkäpä ruhtinatarkin jo on murhattu? - --- Ehkäpä hänkin... - --- Eipäs, keskeytti Wolodyjowski. -- Jos Bohun jo on tuonut hänet -sinne, niin hän varmaan on toimittanut hänet turvaan. - --- Missä nyt on turvallisempaa kuin luostarissa, mutta sieltäkin -heidät löydetään. - --- Uh, sanoi Zagloba. -- Luuletteko siis, Zachar, että hän on -saattanut saada surmansa? - --- En tiedä. - --- Nähtävästi Skrzetuski kuitenkin on hyvällä mielellä, sanoi -Zagloba. -- Jumala on häntä koetellut, mutta lohduttaa häntä myöskin. -Onko siitä kauvankin, kun lähditte Kiovasta, Zachar? - --- Ah, kauvanhan siitä on. Minä lähdin silloin, kun komisaarit -palasivat Kiovan ohi. Oli paljon ljaheja, jotka tahtoivat paeta -heidän kanssansa ja ne raukat pakenivatkin minkä suinkin voivat -hankia ja metsäteitä pitkin Bialogrodekiin, mutta kasakat ajoivat -heitä takaa ja tappoivat. Paljon heitä pääsi pakoon, paljon -tapettiin. Mutta muutamat osti herra Kisiel vapaiksi kaikilla -rahoilla, mitä hänellä oli muassaan. - --- Senkin koiranheimolaiset! Te kuljitte siis komisaarien kanssa? - --- Niin, aina Huszczaan asti ja sieltä Ostrogiin. Siitä kuljin -yksinäni. - --- Oletteko Skrzetuskin kanssa vanhojakin tuttuja? - --- Siczissä minä tulin tuntemaan hänet ja hoidin häntä, kun hän oli -haavoitettuna. Siinä rupesin pitämään hänestä kuin omasta lapsestani. -Minä olen vanha eikä minulla ole ketään, jota rakastaisin. - -Zagloba kutsui palvelijapojan ja käski hänen tuoda pöytään simaa ja -lihaa. Sitten istuttiin illalliselle. Zachar söi mielihyvällä, sillä -hän oli nälkäinen ja väsynyt. Sitten hän ahnaasti upotti harmaat -viiksensä tummaan juomaan, ryyppäsi, maistoi ja sanoi: - --- Mainiota simaa. - --- Parempaa kuin veri, jota te juotte, sanoi Zagloba. -- Mutta -minäpä uskon, että te, joka olette kunnon mies ja pidätte herra -Skrzetuskista, ette enään palaakaan kapinallisten luo, vaan jäätte -tänne meidän joukkoomme. Täällä teidän tulee olemaan hyvä. - -Zachar nosti päätään. - --- Minä olen antanut kirjeen ja lähden. Minä olen kasakka ja minun -tulee veljeillä kasakoitten eikä ljahien kanssa. - --- Tuletteko taistelemaan meitä vastaan? - --- Kyllä. Minä olen Siczin kasakka. Me olemme valinneet isä -Chmielnickin hetmaniksi ja nyt on kuningas lähettänyt hänelle nuijan -ja lipun. - --- Siinä nyt näette, herra Michal, sanoi Zagloba, -- enkös minä -sanonut, että täytyy panna vastalause. - --- Mistä kasakkayhdyskunnasta te olette? - --- Mirhorodin, mutta sitä ei enään ole olemassa. - --- Mitenkä sen sitten on käynyt? - --- Herra Czarnieckin husaarit tuhosivat sen Keltaisen Veden luona. -Minä ja ne jotka säilyivät, olemme nyt Doniecin komennossa. Herra -Czarniecki on oivallinen sotilas, hän on meillä vankina. Häntä -pyysivät komisaarit vapaaksi. - --- Meilläkin on teikäläisiä vankeja. - --- Niin varmaan onkin. Kiovassa sanottiin, että paras kasakka on -ljahien vankina, vaikka toiset väittivät hänen saaneen surmansa. - --- Kuka hän sitten on? - --- Oi, kuuluisa atamani Bohun. - --- Bohun on surmattu kaksintaistelussa. - --- Kuka hänet surmasi? - --- Tuo kavaljeeri tuossa, vastasi Zagloba, osottaen Wolodyjowskia. - -Zachar tyhjensi parhaillaan toista neljännestä simaa, mutta kun hän -tämän kuuli, jäivät hänen silmänsä tuijottamaan ja kasvot kävivät -punaisiksi. Vihdoin pärskähti sima hänen sieraimistaan ja hän -purskahti nauruun. -- - --- Tuo ritariko tuossa on tappanut Bohunin? kysyi hän ja nauroi niin, -että meni kaksin kerroin. - --- Mitä hittoa tämä on? huudahti kulmiaan rypistäen Wolodyjowski. -- -Tuo lähetti ottaa itselleen totisesti liian suuria vapauksia. - --- Älkää suuttuko, herra Michal, keskeytti Zagloba. -- Hän on -nähtävästi kunnon mies, mutta kasakkana hän ei ymmärrä politiikkaa. -Toiselta puolen on teille tietysti sitä suurempi kunnia, että -eläessänne olette suorittanut niin suuria tekoja, vaikka olettekin -noin heikon näköinen. Teillä on mitätön ruumis, mutta suuri sielu. -Muistatteko kuinka minäkin tuijotin teihin taistelun jälkeen, vaikka -olin nähnyt taistelunne omin silmin. Sillä minä en mitenkään tahtonut -uskoa, että te olette sellainen mato. - --- Jättäkää minut rauhaan, ärähti Wolodyjowski. - --- Enhän minä ole teidän isänne, älkää siis minuun suuttuko, mutta -sen sanon, että mielelläni omistaisin sellaisen pojan ja jos -tahdotte, niin julistan teidät ottopojakseni ja testamenttaan teille -koko omaisuuteni. Ei ole häpeä olla suuri, vaikka omistaa pienen -ruumiin. Ei ruhtinaskaan ole teitä paljon isompi, mutta silti ei -Aleksanteri Makedonialainen olisi kelvollinen edes hänen asepojakseen. - --- Se mikä minua suututtaa, sanoi jo hiukan leppyneenä Wolodyjowski -on, että Skrzetuskilla tuosta kirjeestä päättäen ei ole ollut -menestystä. Kiitän Jumalaa, ettei hän siellä Dniesterin varrella ole -menettänyt päätään. Ruhtinatarta hän kuitenkaan ei ole löytänyt ja -kuka takaa, että hän löytää hänet. - --- Se on totta, mutta kun Jumala meidän kättemme kautta on -vapauttanut hänet Bohunista, johdattanut häntä niin monista vaaroista -ja pauloista ja kun Hän on liikuttanut Chmielnickin kivettyneen -sydämen ihmeelliseen myötätuntoon häntä kohtaan, niin eihän tämä -ole voinut tapahtua vain sitä varten, että Skrzetuski tuskasta -ja kaihosta laihtuisi luurangoksi. Jollette, herra Michal, tässä -kaikessa näe Kaitselmuksen kättä, niin on teillä tylsempi järki kuin -sapeli, vaikka tietysti muuten onkin kohtuudenmukaista, ettei ihminen -yhtaikaa omista kaikkia hyveitä. - --- Sen minä ainakin huomaan, virkkoi viiksiään väännellen -Wolodyjowski, -- ettei meillä ole siellä mitään tekemistä ja että -meidän pitää istua täällä kunnes aivan nahistumme. - --- Pikemmin minä nahistun kuin te, sillä minä olen vanha ja -tiedättehän, että vanhuuttaan nauriskin nahistuu ja silava eltaantuu. -Kiittäkäämme pikemmin Jumalaa siitä, että hän lupaa kaikille meidän -vastuksillemme onnellisen lopun. Vähänkös minäkin olen nähnyt vaivaa -ruhtinattaresta, enemmän totta tosiaan kuin te ja tuskin vähemmän -kuin Skrzetuski. Sillä se neito on kuin oma tyttäreni ja tuskin -voisin omaista rakastaa niin suuresti. Sanotaan, että me olemme -toistemme näköisetkin niinkuin kaksi marjaa. Mutta rakastaisin minä -häntä muutenkin ettekä te minua näe iloisena ettekä tyytyväisenä -ennenkuin saan varmuuden, että tyttö raukan kova kohtalo pian loppuu. -Huomisesta lähtien rupean sepittämään häärunoa. Minä kirjoitan näet -sangen kauniita säkeitä, vaikka viime aikoina olen Marsin takia -hiukan laiminlyönyt Apollon. - --- Kannattaako täällä nyt Marsista edes puhuakaan, virkkoi -Wolodyjowski. -- Piru vieköön Kisielin, senkin petturin, kaikki -komisaarit ja heidän sopimuksensa. Kevääksi he tekevät rauhan, se on -yhtä varma kuin että kaksi ja kaksi on neljä. Herra Podbipienta, joka -on tavannut ruhtinaan, sanoo samaa. - --- Herra Podbipienta tietää valtiollisista asioista yhtä vähän kuin -pukki pippurista. Ollessaan ruhtinaan hovissa välitti hän eräästä -tyttö-mokomasta enemmän kuin kaikesta muusta ja kierteli häntä kuin -koira peltokanaa. Suokoon Jumala, että joku muu ampuisi häneltä -peltokanan. Mutta vähät niistä. En kiellä, että Kisiel on petturi, -sen tietää koko valtakunta, mutta sopimuksen aikaansaamisesta on -vielä liian aikaista ruveta ennustelemaan. - -Zagloba kääntyi kasakan puoleen. - --- Vai mitä siellä teidän keskuudessanne sanotaan, Zachar, tuleeko -rauha vaiko sota? - --- Ensi ruohoon asti on rauha, mutta keväällä olemme surman suussa, -joko me tai ljahit. - --- Olkaa huoleti, herra Michal, minäkin olen kuullut, että rahvas -kaikkialla aseistautuu. - --- Tulee sellainen sota, ettei sellaista ole ollut, sanoi Zachar. --- Meillä kerrotaan, että Turkin sulttaani ja khani kaikkine -ordineen liittyvät meihin, ja meidän ystävämme Tuhaj-bej on aivan -läheisyydessä leirillä eikä ole ensinkään lähtenyt kotiin. - --- Ole huoleti, herra Michal, toisti Zagloba. -- Uudesta kuninkaasta -on muun muassa ennustettu, että koko hänen hallituksensa aika kuluu -aseissa. Todennäköistä on, ettemme vielä pitkään aikaan saa panna -miekkaa tuppeen. Ihminen kuluu alituisesta sodasta niinkuin luuta -alituisesta lakaisemisesta, mutta se nyt kerta kaikkiaan on meidän -sotilaiden kohtalo. Ja kun nyt kerran pitää tapella, niin pysykää -minun lähelläni, herra Michal, niin saatte nähdä kauniita asioita ja -tulette huomaamaan kuinka entisinä hyvinä aikoina taisteltiin. Hyvä -Jumala, ei nyt enään ole sellaisia miehiä kuin entisinä aikoina, -ettekä tekään, herra Michal, enään ole sellainen, vaikka olettekin -kiukkuinen sotilas ja vaikka tapoittekin Bohunin. - --- Oikein puhutte, herra, sanoi Zachar, -- ei ole enään sellaisia -miehiä kuin oli ennen... - -Sitten katseli hän Wolodyjowskiin ja pudisteli päätänsä. - --- Mutta että tuo ritari olisi tappanut Bohunin... no, no! - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU. - - -Vanha Zachar lähti, levättyään muutamia päiviä takaisin Kiovaan ja -pian tuli tieto, että komisaarit olivat palanneet ilman suurtakaan -rauhan toivoa, vieläpä täydellisessä epätoivossa. He olivat saaneet -aikaan vain aselevon venäläiseen helluntaihin asti, senjälkeen oli -uuden komissioonin määrä alkaa rauhanneuvottelut. Chmielnickin -vaatimukset ja ehdot olivat kuitenkin niin kovat, ettei kukaan -uskonut valtakunnan voivan niihin suostua. Kummaltakin puolelta -alkoi sentähden kiireellinen varustautuminen. Chmielnicki lähetti -sananviejän toisensa perästä khanin luo, pyytäen, että hän kaikkia -sotavoimiensa etunenässä rientäisi kasakkain avuksi. Myöskin lähetti -hän sanan Stambuliin, jossa kuninkaan valtuuttamana jo pitemmän -aikaa oli ollut herra Bieczynski. Puolassa odotettiin joka hetki -merkkiä yleiseen kutsuntaan. Kerrottiin, että oli nimitetty uudet -päälliköt, nimittäin kuninkaan juomanlaskija Ostrorog, Lanckoronski -ja Firlej. Mainittiin, että Jeremi Wisniowiecki nyt oli täydellisesti -syrjäytetty sota-asioista, vain omien joukkojensa johtajana saattoi -hän tämän jälkeen suojella isänmaata. Eivät ainoastaan ruhtinaan -sotilaat ja vähävenäläinen aateli olleet suutuksissaan tästä -vaalista, vaan vieläpä entisten ylipäällikköjenkin puoltajat. Hekin -huomauttivat, että jos vielä oli mahdollista uhrata Wisniowiecki -niin kauvan kuin oli toivoa sovinnosta, niin hänen syrjäyttämisensä -sodan syttyessä oli suuri, anteeksiantamaton virhe, koska hän -yksin saattoi mitellä voimiaan Chmielnickin kanssa ja voittaa -tuon kuuluisan kapinallisten päällikön. Vihdoin saapui Zbaraziin -itse ruhtinaskin, kokoamaan niin paljon väkeä kuin mahdollista -ja ollakseen valmiina heti sodan syttyessä. Aselepohan kyllä oli -solmittu, mutta se osottautui joka hetki mitättömäksi. Chmielnicki -oli tosin käskenyt kuolemalla rangaista muutamia päällikköjään, jotka -omin luvin ja vasten sopimusta olivat hyökkäelleet linnoja ja eri -tahoille leireihin hajoitettuja lippukuntia vastaan. Mutta hänen oli -mahdoton pitää ohjissa rahvaanjoukkoja ja niitä lukuisia irrallisia -parvia, jotka eivät tietäneet aselevosta tai välittäneet siitä, tai -jotka eivät edes ymmärtäneet tämän sanan merkitystä. Nämä joukot -ryntäilivät yhtämittaa sopimuksen kautta turvatuille rajapaikoille, -tehden samalla tyhjäksi kaikki Chmielnickin lupaukset. Toiselta -puolen myöskin sekä yksityisten ylimysten joukot että värvätyt, -ajaessaan takaa rosvoja, usein Kiovan maassa menivät Pripetin ja -Horynin yli, tunkeutuen aina Braclawin vojevodakuntaan asti. Ja kun -kasakat siellä hyökkäsivät heidän päälleen, ryhtyivät he näiden -kanssa taisteluihin, jotka usein olivat sangen verisiä ja kiivaita. -Tästä johtui sekä puolalaisten että kasakkain puolelta alituisia -valituksia sopimuksen rikkomisesta, sopimuksen, jota todellisuudessa -ei kukaan kyennyt pitämään voimassa. Aselepo oli siis olemassa sikäli -kuin Chmielnicki toiselta puolen tai kuningas ja hetmanit toiselta -puolen eivät ryhtyneet taisteluun. Sota oli siis jo itse asiassa -syttynyt, ennenkuin päävoimat lähtivät taisteluun ja ennenkuin kevään -ensimäiset lämpimät säteet, niinkuin ennenkin, valaisivat palavia -kyliä, kaupunkeja ja linnoja, joukkomurhia ja ihmisten onnettomuutta. - -Murhaten, ryöstäen ja polttaen tuli Barista, Chmielnickistä -ja Machnowkasta rosvolaumoja Zbarazia kohti. Jeremi antoi -päälliköittensä tuhota ne, sillä itse ei hän ottanut osaa -sissisotaan. Hän aikoi koko divisionineen lähteä liikkeelle vasta, -kun jo hetmanitkin marssivat sotaan. - -Sentähden hän lähetti eri tahoille pienempiä osastoja, antaen -niille käskyn, että maksavat veren verellä ja rankaisevat paalulla -ryöstön ja murhan. Muiden mukana oli herra Longinus Podbipienta -mukana tässä työssä. Hän puhdisti Czarny-Ostrowin tienoot, mutta -oikeastaan hän oli peloittava ritari vain taistelussa, sillä ase -kädessä otettuja vankeja hän kohteli liian lempeästi. Siksi ei häntä -enään lähetettykään muualle. Erityisesti kunnostautui näillä retkillä -herra Wolodyjowski, jonka kanssa sissipäällikkönä saattoi kilpailla -vain Wierszul. Ei kukaan suorittanut niin salamannopeita marsseja, -ei kukaan voinut niin äkkiarvaamatta käydä vihollisen päälle, lyödä -häntä hurjalla hyökkäyksellä, hajoittaa kaikkiin ilmansuuntiin, -hakata maahan ja tuhota. Pian ympäröikin Wolodyjowskin nimeä kauhu. -Hän oli myöskin erikoisesti ruhtinaan suosiossa. Maaliskuun lopusta -toukokuun puoliväliin tuhosi herra Wolodyjowski seitsemän irrallista -joukkuetta, joista jokainen oli kolme kertaa voimakkaampi hänen -osastoaan. Hän ei väsynyt tässä työssä ja osoitti yhä kasvavaa -toimintahalua, ikäänkuin hän vuodatetusta verestä olisi ammentanut -voimaa. - -Pieni ritari -- tai pikemmin "pieni paholainen" -- koetti innostuttaa -Zaglobaa tulemaan toverikseen näille retkille, hän kun piti hänen -seurastaan. Mutta kookas aatelismies ei välittänyt kehoituksista ja -selitti toimettomuutensa seuraavalla tavalla. - --- Minulla on liian suuri vatsa, herra Michal, -- kestämään sellaisia -täristyksiä ja järkytyksiä. Ja sitäpaitsi sopii joku muu siihen -yhtä hyvin. Se tehtävä, johon Jumala on minut luonut ja kyvyillä -varustanut, on hyökkääminen. Minä hyökkään keskellä selvää päivää -husaarien etunenässä taajimpaan vihollisjoukkoon, hävitän heidän -vankkurileirinsä ja valloitan lippuja. Mutta roistoväen takaa-ajo -yöllä pensaissa -- sen jätän teille, joka olette laiha kuin neula ja -helpommin mahdutte joka loveen. Minä olen vanhanajan ritari ja haluan -mieluummin leijonan tapaan repiä kuin ajokoirana vaania tiheikössä. -Sitäpaitsi täytyy minun iltalypsyn jälkeen päästä maata, sillä se on -minun paras aikani. - -Herra Wolodyjowski sai siis lähteä yksin ja yksin taistella, kunnes -hän eräältä retkeltään, jolle hän oli lähtenyt huhtikuun lopulla, -palasi toukokuun puolivälissä niin uupuneena ja surullisena, -että olisi luullut hänen kärsineen tappion ja turhaan hukanneen -miehiä. Siltä tuntui kaikista, mutta se oli väärä luulo. Herra -Wolodyjowski oli pitkällä ja rasittavalla retkellään tunkeutunut -aina Ostrogin taakse Holowian luo ja tiellä tuhonnut erään -joukkueen, jossa ei ollutkaan tavallista roskaväkeä, vaan muutama -sata zaporogilaiskasakkaa. Nämä hän oli osaksi hakannut maahan, -osaksi ottanut vangiksi. Sitä hämmästyttävämpi oli nyt hänen -alakuloisuutensa, joka ikäänkuin sumuna peitti hänen luonnostaan -iloiset kasvonsa. Monet olisivat heti tahtoneet tietää syyn tähän -alakuloisuuteen, mutta Wolodyjowski ei virkkanut kenellekään -sanaakaan. Heti astuttuaan satulasta, meni hän kahden tuntemattoman -ritarin seurassa ruhtinaan luo, ja keskusteli hänen kanssaan -pitkältä. Senjälkeen hän ritarien seurassa lähti herra Zagloban -luo, antamatta uteliaiden, jotka tiellä tarttuivat hänen hihaansa, -pidättää itseään. - -Herra Zagloba katseli jonkinlaisella hämmästyksellä noita kahta -jättiläiskokoista miestä, joita hän ei ollut eläissään nähnyt ja -joiden univormu kultaisine olkanauhoineen osotti, että he palvelevat -Liettuan sotajoukossa. Wolodyjowski sanoi: - --- Sulkekaa ovi älkääkä päästäkö ketään sisään, sillä meidän täytyy -puhua tärkeistä asioista. - -Zagloba antoi palvelijasotamiehelle käskyn, jonka jälkeen hän -levottomana alkoi katsoa vieraita, huomaten heidän kasvoistaan, ettei -heillä ole mitään hyvää kerrottavana. - --- He ovat, sanoi Wolodyjowski, osoittaen nuorukaisia, -- ruhtinaat -Bylich-Kurcewicz, Jur ja Andrzej. - --- Helenan serkkuja! huudahti Zagloba. Ruhtinaat kumarsivat ja -vastasivat yhtaikaa: - --- Helena vainajan serkkuja. - -Zagloban punaiset kasvot kävivät hetkessä vaaleansinisiksi. Hän -alkoi käsillään huitoa ilmaa ikäänkuin hän olisi saanut nuolen -ruumiiseensa. Hän avasi suunsa, eikä saanut henkeään vedetyksi, -silmät olivat selällään ja hän sanoi tai pikemmin huoahti: - --- Kuinka? - --- Kerrotaan, vastasi Wolodyjowski synkkänä, -- että ruhtinatar on -Hyvän Nikolain luostarissa murhattu. - --- Roskaväki tukahutti kammiossa savuun kaksitoista neitoa ja -kymmenkunnan nunnaa, heidän joukossaan oli myöskin meidän sisaremme, -lisäsi ruhtinas Jur. - -Zagloba ei tällä kertaa vastannut mitään, vain hänen kasvonsa, jotka -tähän asti olivat olleet siniset, kävivät nyt niin punaisiksi, että -läsnäolevat pelästyivät luullen hänen saaneen verenvuodon. Verkalleen -putosivat hänen silmälautansa alas, sitten hän käsillään peitti -silmänsä ja huulilta pääsi uusi valitus. - --- Hyvä Jumala! - -Hän vaikeni, oli aivan hiljaista. - -Vihdoin alkoivat ruhtinaat ja Wolodyjowskikin vuorostaan valitella. - --- Me sukulaiset ja ystävät, jotka tahdoimme lähteä pelastamaan -sinua, jalo neito, olimme tulleet koolle, sanoi nuori ritari, -tuontuostakin päästäen huokauksen, mutta nähtävästi ehti apumme -liian myöhään. Meidän intomme, miekkamme ja rohkeutemme eivät enään -auttaneet, sillä sinä asut jo toisessa paremmassa maailmassa taivaan -kuningattaren hovissa. - --- Sisko, huudahti jättiläiskokoinen Jur, jonka kaipaus uudelleen -oli riistänyt valtoihinsa, -- anna meille anteeksi meidän vikamme, -kostoksi jokaisesta sinun veripisarastasi vuodatamme me ämpärillisen -verta. - --- Niin totta kuin Jumala meitä auttakoon, lisäsi Andrzej. - -Ja molemmat miehet ojensivat taivasta kohden kätensä. Zagloba nousi -nyt penkiltä, astui muutaman askelen puusohvaa kohden, pyörittelihe -siinä kuin juopunut ja lankesi vihdoin polvilleen pyhimyskuvan eteen. -Hetken perästä löi linnan kello, ilmoittaen puolenpäivän hetkeä. Sen -lyönti kaikui synkkänä kuin hautakello. - --- Häntä ei enään ole, toisti Wolodyjowski, -- enkelit ovat ottaneet -hänet taivaaseen, jättäen meille kyyneleet ja huokaukset. - -Nyyhkytys puistatutti herra Zagloban paksua ruumista. Toiset -valittivat hekin. Kellot soivat. - -Vihdoin rauhoittui Zagloba. Olisi saattanut luulla, että hän tuskasta -väsyneenä ehkä oli nukahtanut siihen polvilleen. Mutta hän nousi -hetken perästä ja istuutui puusohvalle. Hän oli nyt kuitenkin kuin -toinen ihminen, silmät olivat punaiset ja verettyneet, pää oli -painunut rinnalle ja alahuuli riippui. Kasvot olivat hervottomat ja -ikäänkuin homehtuneet, näytti todellakin siltä kuin entinen kopea, -joviaalinen mielikuvituksen mies, Zagloba, olisi kuollut ja jäljelle -jäänyt vain iän kokoonpainama, uupunut vanhus. - -Samassa tunkeutui ovea vartioivan palvelijan vastalauseista -huolimatta huoneeseen herra Podbipienta ja valittelut alkoivat -uudestaan. Liettualainen muisteli Rozlogia ja ensimäistä kohtausta -ruhtinattaren kanssa, hänen suloaan, nuoruuttaan ja ihanuuttaan. -Myöskin hän muisti, että on eräs heitä kaikkia onnettomampi, -nimittäin sulhanen, Skrzetuski, ja hän alkoi pieneltä ritarilta -kysellä häntä. - --- Skrzetuski jäi ruhtinas Koreckin luo Koreciin, sieltä hän läksi -Kiovaan ja makaa siellä sairaana, tajuttomassa tilassa, kertoi herra -Wolodyjowski. - --- Eikö meidän pitäisi mennä hänen luoksensa kysyi liettualainen. - --- Sinne ei tarvitse mennä, vastasi Wolodyjowski. -- Ruhtinaan -lääkäri kyllä takaa, että hän paranee. Herra Suchodolski, ruhtinas -Dominikin eversti ja Skrzetuskin hyvä ystävä on siellä, siellä on -myöskin meidän vanha Zacwilichowski. Molemmat he hoitavat häntä. -Häneltä ei puutu mitään, hän kyllä alituisesti hourailee, mutta -tajuttomuus ehkä onkin hänelle parempi. - --- Suuri Jumala, sanoi liettualainen, -- oletteko omin silmin nähnyt -Skrzetuskin? - --- Olen. Mutta en olisi häntä tuntenut, jollei minulle olisi sanottu, -että hän se on, niin ovat tuska ja tauti hänet runnelleet. - --- Tunsiko hän teidät? - --- Varmaan, vaikkei hän mitään sanonut, sillä hän hymyili ja -nyökäytti päätään. Minut valtasi sellainen sääli, etten voinut siellä -viipyä. Ruhtinas Korecki aikoo lippukuntineen tulla tänne Zbaraziin -ja Zacwilichowski hänen kanssaan, mutta herra Suchodolski kiroilee -tätä lähtöä, sillä hän on ruhtinas Dominikilta saanut päinvastaiset -käskyt. Nämä herrat juuri tuovat tänne Skrzetuskin, jollei nyt -sairaus käy ylivoimaiseksi. - --- Mutta mistä te olette saaneet tiedot ruhtinattaren kuolemasta? -jatkoi herra Longinus. -- Eiväthän nuo kavaljeerit ole niitä tuoneet, -lisäsi hän, osoittaen ruhtinaita. - --- Eivät, nämä ruhtinaat saivat sattumalta tietää kaikki Korecissa, -jonne Vilnon vojevoda oli lähettänyt heidät tuomaan apujoukkoja. -Tänne he taas tulivat yhdessä minun kanssani, sillä heillä oli -kirjeitä, myöskin meidän ruhtinaalle vojevodalta. Sota on varma asia -eikä komissioonista enään tule mitään. - --- Sen me jo tiedämme, mutta sanokaa, kuka teille on kertonut -ruhtinattaren kuolemasta. - --- Minulle sen kertoi Zacwilichowski ja hän oli saanut tiedon -Skrzetuskilta. Skrzetuskille oli Chmielnicki antanut luvan hakea -ruhtinatarta Kiovasta ja itse metropoliitan oli avustettava häntä. He -hakivat siis pääasiassa luostareista, sillä eloon jääneet meikäläiset -piiloittelivat niissä. He arvelivat, että Bohun varmaan oli -sijoittanut ruhtinattaren johonkin luostariin. Niin he siis hakivat -ja hakivat ja toivoivat parasta, vaikka he saivatkin tietää, että -rahvas Hyvän Nikolain luostarissa oli tukahuttanut savuun kaksitoista -neitoa. Itse metropoliitta vakuutti, ettei Bohunin morsiamelle toki -ole voitu tehdä mitään pahaa, kunnes huomattiin, että oli aivan -päinvastoin. - --- Oliko hän sitten Hyvän Nikolain luostarissa? - --- Oli. - --- Skrzetuski tapasi herra Joachim Jerliczin piiloutuneena -erääseen luostariin ja niinkuin hän yleensä oli kaikilta kysellyt -ruhtinatarta, niin kyseli hän häneltäkin. Herra Jerlicz kertoi -hänelle silloin, että oli ollut joitakin neitoja, jotka kasakat -olivat ryöstäneet ja joista kaksitoista oli jäänyt Hyvän Nikolan -luostariin. Nämä olivat myöhemmin tukahutetut savuun ja heidän -joukossaan oli ollut myöskin ruhtinatar Kurcewicz. Kun herra Jerlicz -kuitenkin on luulosairas ja alituisesta pelosta puolihullu, niin -ei Skrzetuski uskonut häntä ja käski vielä uudestaan ottaa asiasta -selkoa Hyvän Nikolain luostarissa. Onnettomuudeksi eivät nunnat, -joista heistäkin oli kolme tukahutettu samaan kammioon, muistaneet -nimiä, mutta kuullessaan Skrzetuskin kuvauksen ruhtinattaresta, he -sanoivat, että siellä oli ollut juuri sellainen. Silloin matkusti -Skrzetuski pois Kiovasta ja sairastui heti senjälkeen. - --- Ihme, että hän vielä elää. - --- Hän olisikin varmaan kuollut, jollei se vanha kasakka, joka oli -hoitanut häntä vankeuden aikana Siczissä ja sittemmin toi häneltä -tänne kirjeen, palattuaan olisi jälleen auttanut häntä etsimistyössä. -Kasakka vei Skrzetuskin Koreciin ja jätti hänet Zacwilichowskin -huostaan. - --- Suojelkoon häntä Jumala, sillä hänelle varmaan ei missään enään -ole lohdutusta, sanoi Longinus. - -Herra Wolodyjowski vaikeni ja huoneessa vallitsi haudan hiljaisuus. -Ruhtinaat istuivat liikkumattomina, kyynärpäihinsä nojaten, -kulmakarvat rypyssä. Podbipienta kohotti silmänsä taivasta kohden -ja herra Zagloba tuijotti jähmettynein katsein seinään vastapäätä, -ikäänkuin olisi vaipunut syvimpiin ajatuksiin. - --- Herätkää, hyvä herra, sanoi hänelle vihdoin herra Wolodyjowski, -ravistaen häntä olkapäistä. -- Mitä te nyt siinä mietitte, ette -kuitenkaan voi keksiä mitään, koko oveluudestanne ei ole mitään apua. - --- Minä tiedän sen, vastasi Zagloba murtuneella äänellä, -- mietin -vain sitä, että olen vanha ja ettei minulla enään ole mitään -tekemistä tässä maailmassa. - - - - -KAHDESKYMMENES ENSIMÄINEN LUKU. - - --- Ajatelkaappa, sanoi herra Wolodyjowski muutamia päiviä myöhemmin -Longinukselle, -- että se mies on yhdessä tunnissa muuttunut -ikäänkuin hän olisi vanhentunut kaksikymmentä vuotta. Hän, joka oli -niin iloinen, niin puhelias, kekseliäs ja ovela, että siinä suhteessa -vei voiton itse Odysseuksesta, ei enään päästä suustaan ainoaa -ääntä, vaan uinailee kaiket päivät, valittaa vanhuuttaan ja puhuu -kuin unissaan. Tiesinhän minä, että hän piti tytöstä, mutta en olisi -uskonut, että hän piti hänestä siinä määrin. - --- Mitäs ihmeellistä se on, vastasi liettualainen huoaten. -- Hän -kiintyi häneen, koska hän oli temmannut hänet Bohunin käsistä -ja hänen tähtensä kokenut niin paljon vaaroja ja seikkailuja -pakoretkellään hänen kanssaan. Niin kauvan kuin oli toivoa, -niinkauvan sai hänen järkensä ponnistella keksiäkseen keinoja. -Silloin hän itsekin pysyi pystyssä. Mutta nyt ei hänellä ole mitään -tekemistä maailmassa, kun hän on yksinään eikä voi kiinnittää -mieltään mihinkään. - --- Minä koetin hänen kanssansa jo juodakin, toivoin, että ryyppy -antaisi hänelle takaisin hänen vanhan tuulensa, mutta sekään ei -auttanut. Hän kyllä juo, mutta ei ajattele entiseen tapaansa, ei puhu -omista urotöistään, vaan heltyy, antaa päänsä painua ja nukkuu. En -enään tiedä elääkö herra Skrzetuskikaan sen suuremmassa epätoivossa. - --- Se on tavaton vahinko, sillä hän oli sentään suuri ritari. -Lähtekäämme hänen luokseen, herra Michal. Hänen oli tapana tehdä -minusta pilaa ja aina kiusoitella minua. Ehkäpä hän nytkin saisi -halun siihen. Hyvä Jumala, kuinka ihmiset sentään muuttuvat! Hän oli -niin iloinen mies. - --- Lähtekäämme, sanoi herra Wolodyjowski. -- Nyt on jo myöhäistä, -mutta illat ovatkin hänelle vaikeimmat, sillä koko päivän -uinailtuaan, ei hän saa unta yöllä. - -Näin keskustellen he yhdessä lähtivät herra Zagloban kortteeriin. -He tapasivat hänet istumassa avonaisen ikkunan ääressä, pää käsien -varassa. Oli jo myöhäinen ilta. Linnassa oli liike laannut, vain -vartiat huutelivat pitkäveteisin äänin ja pensaikossa, joka eroitti -linnan kaupungista, vetelivät satakielet kilpaa öisiä liverryksiään, -vihellellen, maiskutellen ja raksutellen, nopeaan ja tiheään niinkuin -keväinen sade putoaa. Avonaisesta akkunasta tulvi huoneeseen lämmin -toukokuunilma ja kuun kirkkaat säteet, jotka valaisivat herra -Zagloban tuskan vääntämiä kasvoja ja rinnalle painunutta kaljua päätä. - --- Hyvää iltaa, herra Zagloba, lausuivat molemmat ritarit. - --- Hyvää iltaa, vastasi Zagloba. - --- Mitä te siinä akkunan ääressä mietiskelette ettekä mene maata. - -Zagloba huoahti. - --- Minua ei nukuta, vastasi hän verkalleen. -- Vuosi sitten olin -Kahamlikin tienoilla pakoretkellä hänen kanssaan, pois Bohunin -kynsistä, ja aivan samalla tavalla livertelivät nuo linnut. Mutta -missä hän nyt on? - --- Jumala on sen niin määrännyt, sanoi Wolodyjowski. - --- Kyyneleet ja suru ovat meidän osamme, herra Michal, -- minulle ei -enään ole lohdutusta. - -He vaikenivat, mutta avonaisesta akkunasta tulvivat satakielen -liverrykset yhä voimakkaampina. Koko kirkas yö oli niitä täynnä. - --- Oi, hyvä Jumala, huokasi Zagloba, -- aivan niinkin Kahamlikin -varrella. - -Herra Longinus pyyhkäisi kyyneleen vaaleista viiksistään ja pieni -ritari sanoi hetken perästä: - --- Hoi, kuulkaas, suru sikseen, juokaa meidän kanssamme simaa, sillä -se on paras keino murhetta vastaan. Muistelkaamme maljan ääressä -parempia aikoja. - --- Minä juon itseni juovuksiin, sanoi Zagloba alistuen. Wolodyjowski -käski palvelijan tuoda kynttilän ja pullon. He istuutuivat ja pieni -ritari, tietäen että muistot paremmin kuin mikään muu saattavat herra -Zagloban virkoamaan, kysyi: - --- Vai on siitä jo vuosi, kun te Rozlogista lähditte vainajan kanssa -Bohunia pakoon. - --- Toukokuussa se oli, toukokuussa, vastasi Zagloba. -- Me menimme -Kahamlikin yli Zolotonoszaan päin. Oi, raskasta on elää tässä -maailmassa! - --- Ja tyttö oli valepuvussa? - --- Hän oli puettu kasakkapojaksi. Minun täytyi siltä raukalta -sapelillani leikata hiukset, ettei häntä tunnettaisi. Minä muistan -sen paikankin, minne kätkin hiukset ja sapelin puun alle. - --- Hän oli suloinen neito, lisäsi huoaten Longinus. - --- Sen minä herroille sanon, että ensi päivästä asti rakastuin -häneen ikäänkuin pienestä pitäen olisin häntä holhonnut. Ja hän pani -silmäini edessä kätösensä ristiin ja kiitti ja kiitti pelastuksesta -ja turvasta. Jospa minut olisikin hakattu kappaleiksi, ettei minun -olisi tarvinnut nähdä tätä päivää. Kun Jumala olisikin antama minun -kuolla! - -Taasen tuli hiljaisuus ja nuo kolme ritaria joivat kyynelillä -sekoitettua simaa. Sitten alkoi Zagloba taasen puhella. - --- Minä ajattelin, että heidän luonaan saisin viettää tyyniä -vanhuuden päiviä ja nyt... - -Hänen kätensä vaipuivat hervottomina. - --- Ei ole missään lohtua, ei missään lohtua, paitsi haudassa... - -Ennenkuin herra Zagloba ehti lausua loppuun viime sanansa, kuului -eteisestä melua. Joku pyrki sisään, mutta palvelija ei päästänyt -häntä. Syntyi äänekäs riita, jossa herra Wolodyjowski oli -eroittavinaan jonkun tutun äänen. Hän huusi nyt palvelijalle, ettei -tämä enään estäisi vierasta pääsemästä sisään. - -Ovi avautui ja näkyviin tulivat Rzendzianin paksut pulleat kasvot. -Hän loi läsnäoleviin pitkän katseen, kumarsi ja sanoi: - --- Ylistetty olkoon Jeesus Kristus... - --- Iankaikkisesta iankaikkiseen, vastasi Wolodyjowski, -- sehän on -Rzendzian. - --- Minähän se olen, sanoi poika. -- Kumarran herroja. Mutta missä -minun herrani on? - --- Sinun herrasi on Korecissa sairaana. - --- Jumalan tähden, mitä te sanotte! Onko hän pahastikin sairaana? -Jumala varjelkoon! - --- Hän on ollut vaikeasti sairaana, nyt hän on parempi. Lääkäri -sanoo, että hän paranee. - --- Sillä minä olen tullut tuomaan herralleni tietoja neidistä. - -Pieni ritari alkoi alakuloisesti nyökytellä päätään. - --- Turhaan kiiruhdit, sillä herra Skrzetuski tietää jo hänen -kuolemansa ja mekin täällä vuodatamme katkeria kyyneliä. - -Rzendzianin silmät menivät pystyyn. - --- Auttakaa, mitä minä kuulenkaan, onko neiti kuollut? - --- Ei kuollut, vaan Kiovassa murhattu. - --- Missä Kiovassa, mitä herra nyt puhuu? - --- Missäkö Kiovassa -- etkö sinä tiedä Kiovaa. - --- Jumalan tähden, eihän herra laske leikkiä. Mitä neidillä oli -tekemistä Kiovassa? Kun hän on piiloitettuna Waladynkan varrella -olevassa rotkossa likellä Raszkowia. Ja noita-akka oli saanut -käskyn, ettei hän liikkuisi sieltä askeltakaan ennen Bohunin tuloa. -Jumal'avita, täytyykö tässä tulla hulluksi! - --- Mikä noita-akka se on? Mitä sinä puhut? - --- No, Horpyna, kyllä minä sen paasiviulun tunnen. - -Herra Zagloba nousi äkkiä penkiltä ja alkoi heilutella käsiään -aivan kuin ihminen, joka on pudonnut syvyyteen ja koettaa pelastua -hukkumasta. - --- Jumalan nimessä, pitäkää suunne kiinni, sanoi hän Wolodyjowskille, --- antakaa minun kysyä. - -Läsnäolevat aivan vavahtivat, niin kalpea oli Zagloba ja hiki kihosi -hänen kaljulle päälaelleen. Hän hyppäsi kuitenkin tasajalkaa penkin -yli Rzendzianin luo ja tarttuen poikaa olkapäähän, kysyi hän käheällä -äänellä: - --- Kuka sinulle on sen sanonut, että neiti on piiloitettuna Raszkowin -tienoilla? - --- Kukako sen on sanonut? Bohun. - --- Poika, oletko tullut hulluksi, ärjäisi herra Zagloba, ravistaen -poikaa kuin päärynäpuuta, -- mikä Bohun? - --- Jumalan tähden, huusi Rzendzian, -- miksi minua noin ravistatte? -Antakaa minun olla rauhassa, että voin koota ajatukseni, sillä olen -aivan hämmennyksissä. Tehän panette minun pääni sekaisin. Mikäkö -Bohun, ettekö te sitten häntä tunne? - --- Älä siinä lörpöttele, taikka minä isken sinuun puukon! ärjyi -Zagloba. -- Missä sinä olet nähnyt Bohunin? - --- Wlodawassa. Mitä te minusta tahdotte? huusi poika pelästyneenä. -- -Olenko minä mikä ryöväri? - -Zagloban ajatukset menivät sekaisin. Hänen henkeään ahdisti ja hän -putosi läähättäen penkille istumaan. Herra Michal riensi hänen -avukseen. - --- Milloin sinä näit Bohunin? kysyi hän Rzendzianilta. - --- Kolme viikkoa sitten. - --- Elääkö hän sitten? - --- Kuinkas ei eläisi. Itse hän minulle kertoi kuinka te häntä -peittositte, mutta hän nuoleskeli itsensä terveeksi. - --- Ja hänkö sinulle sanoi, että neiti on Raszkowin luona? - --- Kukas sitten. - --- Kuule, Rzendzian, tässä on kysymys sinun herrasi ja neidin -hengestä. Sanoiko itse Bohun sinulle, ettei neiti ollut Kiovassa? - --- Hyvä herra, kuinka neiti olisi voinut olla Kiovassa, kun Bohun -piiloitti hänet Raszkowin luo ja kielsi Horpynaa kuoleman uhalla -päästämästä häntä pois. Nyt hän on antanut minulle turvanuijan ja -sormuksensa, jotta minä menisin neidin luo. Sillä hänen haavansa ovat -auenneet ja hänen täytyy maata, ties kuinka kauvan. - -Rzendzian ei ehtinyt puhua pitemmältä, sillä herra Zagloba hypähti -nyt uudelleen penkiltä ja, molemmin käsin tarttuen hiustensa -rippeihin päälaella, alkoi hän huutaa kuin hullu: - --- Minun tyttöseni elää, Jumalan nimessä, elää! Häntä ei olekaan -Kiovassa surmattu, vaan hän elää, elää, rakkaimpani! - -Ja vanhus tömisteli siinä jalkojaan, nauroi, nyyhki ja tarttui -lopuksi Rzendzianin päähän, painaen sitä rintaansa vastaan. Sitten -hän alkoi suudella poikaa niin että tämä lopulta oli aivan sekaisin. - --- Jättäkää minut nyt vähänkin rauhaan, sillä minä tukahdun. Neitihän -on elossa! Jos Jumala suo, niin lähdemme yhdessä häntä noutamaan. No, -herra! - --- Päästäkää hänet nyt irti. Antakaa hänen kertoa, sillä emmehän -vielä ymmärrä mitään, sanoi Wolodyjowski. - --- Puhu, puhu! huusi Zagloba. - --- Kerro alusta asti, veliseni, sanoi herra Longinus, jonka -viiksillekin oli istahtanut suuri kastehelmi. - --- Suokaa, hyvät herrat, minun niistää nenäni, sanoi Rzendzian, -- -ja sulkea akkuna. Sillä nuo juuttaan satakielethän pitävät pensaissa -sellaista melua, ettei saa suunvuoroa. - --- Simaa! huusi Wolodyjowski palvelijalle. Rzendzian sulki -tavallisella hitaudellaan akkunan. - -Sitten hän kääntyi läsnäolevien puoleen ja sanoi: - --- Suokaa, hyvät herrat, minun istua, sillä minä olen väsyksissä. - --- Istu, sanoi Wolodyjowski, kaataen hänelle kannusta simaa. -- Juo -meidän kanssamme, sinä olet sen ansainnut, kun kerroit uutisen niin -pian. - --- Hyvää simaa, vastasi poika, nostaen lasin valoa vastaan. - --- Me hakkautamme sinut, Jumal'avita palasiksi, jollet jo kerro, -ärjyi Zagloba. - --- Mitä herra nyt taas kiukuttelee. Kerronhan minä, kun herrat -tahtovat, sillä teidän asianne on käskeä ja minun totella, koska olen -palvelija. Mutta huomaan, että minun täytyy kertoa kaikki perinpohjin. - --- Kerro vain alusta asti. - --- Herrat muistavat, että kun tuli tieto Barin valloituksesta, -niin me luulimme että nyt on neiti hukassa. Minä palasin silloin -Rzendzianiin vanhempieni ja isoisän luo, joka jo on yhdeksänkymmentä -vuotta vanha, ei -- nyt muistan: yhdeksänkymmentä yksi vuotta! - --- Olkoonpa vaikka yhdeksänsataa, murahti Zagloba. - --- Suokoon Herra Jumala hänelle ikää niin pitkältä kuin mahdollista, -kiitän teitä hyvästä sanastanne, sanoi Rzendzian. -- Niin, minä -palasin siis silloin kotia viedäkseni vanhemmilleni sen vähän, minkä -Jumalan avulla olin ryövärien joukossa koonnut. Sillä niinkuin herrat -tietävät, ottivat kasakat minut viime vuonna Czehrynissä kiinni ja -pitivät minua omanaan. Minä hoidin siellä haavoitettua Bohunia ja -saavutin hänen suuren luottamuksensa. Siinä sivussa minä sitten -noilta varkailta ostelin hiukan hopeaa ja aarteita... - --- Tiedämme, tiedämme, sanoi Wolodyjowski. - --- Kas niin minä sitten tulin vanhempieni luo. He iloitsivat -suuresti, kun näkivät minut eivätkä tahtoneet uskoa silmiään, kun -näytin heille kaiken minkä olin koonnut. Minun täytyi vaarille -vannoa, että olin rehellisillä keinoilla hankkinut tavarat. Vasta -sitten he tulivat oikein iloisiksi. Teidän tulee nimittäin tietää, -että he käyvät Jaworskien kanssa käräjiä eräästä päärynäpuusta, -joka kasvaa juuri maiden rajalla. Se kasvaa puoleksi jaworskien -tiluksilla, mutta oksat ovat meidän puolella. Ja nyt kun Jaworskit -sitä ravistavat, niin meidänkin päärynät putoavat ja paljon -menee rajalle. He sanovat silloin, että ne päärynät jotka ovat -rajalinjalla, kuuluvat heille, mutta me... - --- Poika, älä saata minua vihaan äläkä puhu asiaankuulumattomia. - --- Ensinnä, teidän luvallanne, minä en ole mikään poika, vaan -aatelinen. Vaikka olenkin köyhä, niin minulla on vaakuna, kuten -herra Wolodyjowski ja herra Podbipienta herra Skrzetuskin tuttavina -tietävät. Ja -- toiseksi on tuo juttu kestänyt jo viisikymmentä -vuotta. - -Zagloba puri hampaansa yhteen ja vannoi itsekseen, ettei hän enään -virka mitään. - --- Hyvä on, senkin pikkuinen kala, sanoi herra Longinus makeasti, -- -mutta kerroppa meille Bohunista äläkä päärynäpuista. - --- Bohunistako? sanoi Rzendzian. -- Olkoon menneeksi Bohunista. No -niin, Bohun luulee, ettei hänellä ole uskollisempaa palvelijaa ja -ystävää kuin minä, vaikka hän siellä Chzehrynissä aika lailla kyni -minua. Sillä minähän, totta puhuen, minähän häntä hoidin silloin -kun ruhtinas Kurcewiczit olivat häntä löylyttäneet. Valehtelin -hänelle silloin, etten enään mene herrojen palvelukseen, vaan liityn -kasakoihin, heistä muka hyödyn enemmän. Ja hän uskoi. Kuinkas ei -hän olisi uskonut, kun olin auttanut hänet terveeksi. Sentähden -hän myöskin kauheasti mielistyi minuun ja, totta puhuen, palkitsi -minut runsaasti. Hän ei tietänyt, että minä mielessäni olin vannonut -kovasti kostavani hänelle sen vääryyden, jonka hän Czehrynissä oli -minulle tehnyt. Ja jollen vielä ole pistänyt häntä kuoliaaksi, niin -on syynä siihen vain se, ettei aatelismiehen sovi pistää vuoteessa -makaavaa vihollista veitsellä kylkeen, niinkuin mitäkin sikaa. - --- Hyvä, hyvä, sanoi Wolodyjowski. -- Sen me myöskin tiedämme. Mutta -millä lailla sinä nyt sitten löysit Bohunin? - --- No nähkääs, se kävi tällä tapaa: kun me jo olimme voittaneet -Jaworskit -- he tulevat vielä kerran kulkemaan kerjäläisreppu -selässä, se on ihan varma! -- niin minä ajattelin itsekseni: nyt -lienee kai minunkin aikani jo vähitellen hakea Bohun ja kostaa -hänelle hänen tekemänsä vääryys. Ilmaisin nyt salaisuuteni -vanhemmille ja isoisälle ja kun isoisä on rohkeutta rakastava mies, -niin hän sanoo: koska kerran olet vannonut, niin mene, sillä muuten -sinusta tulee lurjus. Lähden siis, sillä olin vielä ajatellut -sitäkin, että jos löydän Bohunin, niin ehkä saan tietää jotakin -neidistä, jos hän vielä on hengissä, ja kun olen ampunut hänet ja -tuon uutisen herralleni, niin varmaan en jää vaille palkintoa. - --- Varmaan et jääkään ja mekin palkitsemme sinut, sanoi Wolodyjowski. - --- Minun luonanihan sinulla, veliseni, jo on hevonen -ratsastustamineineen, lisäsi Longinus. - --- Kiitän nöyrimmästi herroja, sanoi poika iloissaan. Onhan oikein, -että hyvästä viestistä annetaan lahja eikä tarvitse pelätä minun -juovan mitä saan... - --- Hiisi minut vieköön, mutisi Zagloba. - --- Sinä siis lähdit kotoa, auttoi Wolodyjowski taasen juttua kulkuun. - --- Minä lähdin siis kotoa, jatkoi Rzendzian -- ja mietin, minne mennä --- ehkäpä Zbaraziin, sillä sieltä ei ole pitkältä Bohunin luo ja -siten saan herrastani pikemmin tietoja. Lähden Bialaa ja Wlodawaa -kohden. Wlodawassa -- hevoset olivat jo hyvin väsyksissä -- pysähdyn -syöttämään. Mutta siellä oli markkinat ja kaikki majapaikat täynnä -aatelisia. Yritän porvarien luo, mutta sielläkin on aatelisia. -Vihdoin sanoo minulle eräs juutalainen: minulla oli tässä huone, -mutta eräs haavoittunut aatelismies vuokrasi sen. Siihen sanon minä: -sepä sattui hyvin, sillä minä ymmärrän haavain hoitoa ja teidän -haavalääkärinne tuskin näin markkina-aikana ehtii hoitaa ketään. -Juutalainen väitti yhä, että tuo aatelismies itse hoitaa itsensä -eikä tahdo nähdä ketään vierasta, mutta meni kuitenkin kysymään. -Haavoitetun tila oli nähtävästi huonontunut, sillä hän käski päästää -minut sisään. Astun huoneeseen -- ja kukas makaa vuoteessa? Bohun. - --- Siinä sitä ollaan! huudahti Zagloba. - --- Minä siunasin itseni Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, sillä -aivan minä olin pelästyksissäni. Mutta hän tunsi minut heti -paikalla, tuli kovin iloiseksi, koska hän pitää minua ystävänään, -ja sanoo: Jumala lähetti sinut luokseni, en minä nyt enään kuole. -Minä sanon: mitäs te täällä teette? Mutta hän laski sormen suulleen -ja kertoi minulle vasta myöhemmin seikkailunsa, kuinka Chmielnicki -oli lähettänyt hänet Zamoscin luota hänen majesteettinsa kuninkaan -tai silloisen prinssin puheille, sekä kuinka herra Wolodyjowski -Lipkowissa oli hänet lyönyt. - --- Muisteliko hän minua kiitollisuudella? kysyi pieni ritari. - --- Ei juuri voi muuta sanoa, hyvä herra, kuin että jotenkin -kiitollisena. Minä ajattelin, sanoi hän, että tuo ritari olisi jokin -lastu tai rakki vain, mutta hänpä onkin, sanoo hän, ensiluokkainen -taistelija: hän oli vähällä lyödä minut kahtia. Mutta kun hän sitten -mainitsee teitä, herra Zagloba, niin hän entistä pahemmin kiristää -hampaitaan ja sanoo, että te hänet usutitte taisteluun. - --- Hitto hänet vieköön, minä en enään häntä pelkää, vastasi Zagloba. - --- Me tulimme heti ystäviksi, kuten ennenkin, jatkoi Rzendzian, -- -vieläpä paljoa paremmiksikin, ja hän kertoi minulle kaikki tyyni: -kuinka hän oli ollut kuolemaisillaan, kuinka hänet otettiin Lipkowin -herraskartanoon, koska häntä pidettiin aatelismiehenä ja hän sanoi -olevansa herra Hulewicz Podoliasta, kuinka häntä sitten lääkittiin -ja kohdeltiin suurella ystävällisyydellä, josta kaikesta hän sanoi -olevansa heille kiitollinen kuolemaansa saakka. - --- Entä mitä hän teki Wlodawassa? - --- Hän oli matkalla Wolyniaan, mutta Parczewissa aukenivat hänen -haavansa, sillä hänen vaununsa olivat kaatuneet. Hänen täytyi silloin -pysähtyä, vaikka suurimmassa pelossa, koska hänet tietysti olisi -saatettu tappaa. Sen hän itse sanoi minulle. Minuthan oli lähetetty, -sanoi hän, viemään kirjettä, mutta minulla ei ollut minkäänlaista -muuta todistusta kuin turvanuija, ja jos olisi saatu tietää, kuka -minä olin, niin eivät ainoastaan aateliset olisi hakanneet minua -kappaleiksi, vaan olisi ensimäinen komendantti hirttänyt minut, lupaa -kysymättä. Minä muistan, että kun hän oli minulle tämän sanonut, niin -minä virkoin hänelle: onpa hyvä tietää, että ensimäinen komendantti -olisi hirttänyt teidät. Hän kysyy nyt: kuinka niin? Niin, sanon minä, -siksi vain, että täytyy olla varovainen eikä hiiskua kenellekään -mitään. Kyllä minä siinä kohden olen teille avullinen. Silloin hän -alkoi minua kiitellä ja vakuuttamistaan vakuuttaa kiitollisuuttaan -sekä toistaa, etten jää ilman palkintoa. Nyt sanoo hän, ei minulla -ole rahaa, mutta arvoesineet mitä sattuu olemaan, annan sinulle ja -myöhemmin verhoan sinut kultaan, kunhan vielä teet minulle yhden -palveluksen. - --- Ahah, se koskee tietysti ruhtinatarta, sanoi Wolodyjowski. - --- Niin koskeekin, hyvä herra. Mutta minun täytyy kertoa kaikki -juurta jaksain. Kun hän minulle silloin sanoi, ettei hänellä nyt ole -rahoja, niin minulta lopullisesti meni kaikki sääli häntä kohtaan. -Ajattelin itsekseni: odotappas, kyllä minä teen sinulle palveluksen. -Mutta hän sanoo: minä olen kipeä, minulla ei ole voimia lähteä -matkaan ja tie sinne on pitkä ja vaarallinen. Jos minä, sanoo hän, -pääsen Wolyniaan -- ja täältä ei enään ole sinne pitkältä --, niin -olen jo meikäläisten joukossa. Mutta sinne Dniesterin varrelle en -voi lähteä, sillä voimat eivät riitä ja siellä, sanoo hän, täytyy -kulkea läpi vihollisen maan, linnojen ja sotajoukkojen ohi. Lähde -sinä minun puolestani. Minä kysyn: minne? Ja hän vastaa: aina likelle -Raszkowia, sillä hän on siellä, kätkössä Doniecin sisaren, noita-akka -Horpynan luona. Minä kysyn nyt: ruhtinatarko? Aivan niin, vastaan -hän. Minä piiloitin hänet sellaiseen paikkaan, ettei sinne ihmissilmä -näe, mutta hänen on siellä hyvä olla ja hän nukkuu kuin ruhtinatar -Wisniowiecki kultaompeleisilla tyynyillä. - --- No, kerro nyt Jumalan tähden nopeammin! huudahti Zagloba. - --- Liika kiire on kotoisin paholaisesta, vastasi Rzendzian. -- Kun -minä sen kuulin, niin tulin hyvin iloiseksi, mutta en sitä näyttänyt, -vaan sanoin: onko hän varmaan siellä? Siitä on varmaan jo pitkä aika, -kuinkas te hänet sinne veitte? Hän alkoi nyt vannoa, että Horpyna on -hänen uskollinen koiransa, hän pitää neidin siellä vaikkapa kymmenen -vuotta, kunnes hän, Bohun, palaa, ja että ruhtinatar on siellä niin -totta kuin Jumala taivaassa, sillä sinne eivät tule ljahit eivätkä -tatarit eivätkä kasakat. Eikä Horpyna tee hänen käskyänsä vastaan. - -Rzendzianin näitä kertoessa värisi herra Zagloba kuin kuumesairas, -mutta pieni ritari nyökytteli iloisesti päätään. Podbipienta istui -silmät kohotettuina taivasta kohden. - --- Että neiti on siellä, se on aivan varma, jatkoi poika. -- Paras -todistus siitähän on se, että hän lähetti minut neidin luo. Minä -estelin aluksi, jotta en näyttäisi mitä ajattelin, ja sanoin: mitäs -minä siellä teen? Hän vastaa: sinun täytyy lähteä, kun en minä -voi mennä sinne. Jos minä, sanoo hän, hengissä pääsen Wladawasta -Wolyniaan, niin annan kantaa itseni Kiovaan, sillä siellä on jo -kaikkialla meikäläisiä, on kasakoita joka paikassa. Mutta lähde sinä, -sanoo hän, viemään Horpynalle käskyä, että hän toimittaa neidin -Kiovaan Pyhän Neitsyen luostariin. - --- Kas vain, ei siis Hyvän Nikolain luostariin! puhkesi Zagloba -puhumaan. -- Minähän heti sanoin, että Jerlicz on luulosairas tai -että hän on valehdellut. - --- Pyhän Neitsyen luo, jatkoi Rzendzian. -- Sormuksen, sanoo hän, -minä annan sinulle, turvanuijan ja puukon saat myöskin ja Horpyna -kyllä ymmärtää mitä ne merkitsevät, sillä sellainen oli meillä -sopimus. Sinä tulet, sanoo hän, sitä enemmän Jumalan lähettämänä, kun -neiti tuntee sinut ja tietää, että olet paras ystäväni. Ratsastakaa -sitten yhdessä, älkääkä pelätkö kasakoita, mutta varokaa tatareja, -jos heitä sattuisi olemaan likettyvillä, ja välttäkää heitä, sillä he -eivät kunnioita turvanuijaa. Rahoja, sanoo hän, dukaatteja on siellä -rotkossa kaivettuina maahan, ota ne pois sieltä hukkaan joutumasta. -Sanokaa matkallanne vain, että Bohunin vaimo tässä kulkee eikä teiltä -tule mitään puuttumaan. Muuten, sanoo hän, antaa noita sinulle -tarpeelliset neuvot, mutta lähde sinä matkaan minun puolestani. -Kenenkäs minä, onneton, nyt muuten lähetän, kehen voin luottaa täällä -vieraassa maassa vihollisten keskellä? Niinkuin näette, hyvät herrat, -rukoili hän minua niin hartaasti, että melkein kyyneliä vuodatti. -Lopuksi käski tuo peto minun vannoa, että lähden matkaan ja minä -vannoinkin, mutta lisäsin hengessäni: oman herrani kanssa. Silloin -tuli hän kovin iloiseksi ja antoi minulle turvanuijan, sormuksen ja -puukon sekä mitä arvoesineitä hänellä vain oli. Ja minä myöskin otin -ne, sillä ajattelin: olkoot pikemmin minun hallussani kuin ryövärien. -Lopuksi sanoi hän minulle vielä, missä tuo rotko Waladynkan varrella -sijaitsee, kuinka sinne mennään ja mistä sinne käännytään. Hän -selitti kaikki niin perinpohjaisesti, että minä osaisin sinne -vaikkapa silmät sidottuina, kuten itse, hyvät herrat, tulette -huomaamaan, koska kai lähdemme sinne yhdessä. - --- Heti huomenna, sanoi Wolodyjowski. - --- Miksi huomenna? -- jo tänään käsken satuloida ratsut, jotta aamun -koitossa voimme lähteä. - -Ilo valtasi kaikkien sydämet, kuului vain kiitollisia huudahduksia, -milloin iloista kättenhykerrystä, milloin uusia Rzendzianille tehtyjä -kysymyksiä, joihin poikanen vastasi tavallisella hitaudellaan. - --- Hitto sinut vieköön, huudahti Zagloba, -- millaisen palvelijan -Skrzetuski onkaan sinusta saanut. - --- Kuinka niin? kysyi Rzendzian. - --- Kai hän kauttaaltaan kultaa sinut. - --- Niin arvelen minäkin, etten jää ilman palkintoa, vaikka tietysti -en palvele herraani yksin rahan tähden, vaan myöskin uskollisuudesta. - --- Mitäs sinä teit Bohunille? kysyi Wolodyjowski. - --- Sattui, hyvä herra, taasen niin harmillisesti, että hän makasi -kipeänä eikä minun sopinut pistää häntä kuoliaaksi, sillä sitähän -ei minun herranikaan olisi sallinut. Sellainen on kohtaloni. Mitäpä -siis saatoin tehdä? Kas, kun hän oli minulle kaikki ilmaissut ja -antanut mitä piti, niin minä miettimään, mitä minun nyt on tehtävä. -Miksikäs maailmassa saakin kulkea vapaana tuollainen pahantekijä, -joka pitää neitiä vankina ja joka piteli minua pahasti Czehrynissä? -Onhan parempi, ettei häntä ole olemassa ja että piru hänet korjaa. -Tulin itsekseni ajatelleeksi, että hän ehkä paranee ja vielä hyökkää -kasakoinensa meidän kimppuumme. Lähdin siis pitemmittä mutkitta herra -komendantti Regowskin luo, joka lippukuntineen majailee Lodawassa ja -ilmoitin, että Bohun on siellä ja siellä, pahin kapinoitsijoista: -Bohun. Nyt ne jo varmaan ovat ehtineet hänet hirttää. - -Sen sanottuaan hymyili Rzendzian typerän näköisenä ja katseli -läsnäolevia ikäänkuin odottaen, että häntä kehuttaisiin. Mutta hänen -hämmästyksekseen olivat kaikki vaiti. Vasta hetken kuluttua murahti -Zagloba: no niin, vähät siitä! Wolodyjowski sensijaan istui ääneti. -Herra Longinus maiskutteli kieltään, pudisti päätään ja sanoi vihdoin: - --- Siinä et menetellyt kauniisti, veliseni. Sitä kohtelua ei voi -sanoa kauniiksi. - --- Kuinka niin, hyvä herra? kysyi Rzendzian hämmästyneenä. -- Olisiko -minun ehkä pitänyt pistää hänet kuoliaaksi? - --- Niin toinen kuin toinenkin menettely olisi ollut paha -- en tiedä -onko parempi olla ryöväri vaiko Juudas. - --- Mitä herra nyt puhuu? Ilmiantoiko Juudas jonkin kapinoitsijan? -Eikö Bohun ole hänen majesteettinsa kuninkaan ja koko valtakunnan -vihollinen? - --- Se on totta, mutta sittenkin teit pahasti. Mitä kuitenkaan -sanoitkaan, mikä sen komendantin nimi oli? - --- Herra Regowski, sanoivat hänen etunimensä olevan Jakob. - --- Sama mies, mutisi liettualainen, -- herra Laszczin sukulainen ja -herra Skrzetuskin vihamies. - -Tätä huomautusta ei kuitenkaan kukaan kuullut, sillä herra Zagloba -virkkoi: - --- Hyvät herrat, tässä ei ole aikaa viivyttelemiseen. Jumala on tämän -pojan kautta auttanut meitä ja johtanut asiat niin, että me voimme -alkaa etsiä neitiä onnellisempien mahdollisuuksien vallitessa kuin -tähän asti. Jumala olkoon kiitetty. Meidän täytyy huomenna lähteä. -Ruhtinas on tosin poissa, mutta me lähdemme matkaan ilman hänen -lupaansakin, sillä meidän täytyy kiirehtiä. Mukaan tulevat herra -Wolodyjowski, minä ja Rzendzian. Te, herra Podbipienta, jäätte tänne, -sillä teidän kokonne ja yksinkertaisuutenne voisivat meidät ilmaista. - --- Ei, veliseni, minä lähden myöskin, sanoi liettualainen. - --- Neidin turvallisuuden takia teidän täytyy jäädä pois. Joka -teidät kerran on nähnyt, se ei koko elämänsä aikana teitä unohda. -Meillä tosin on turvanuija, mutta teihin ei sellaisenkaan suojassa -uskottaisi. Tehän kuristitte Puljanin koko Krywonosin roskaväen -nähden ja kyllä he sen kahakan muistavat. Te ette saa lähteä meidän -kanssamme. Kolmea päätä ette kuitenkaan siltä matkalta löydä ja -teidän oma ainoanne ei paljoa auta. Voitte turmella koko yrityksemme, -jääkää mieluummin tänne. - --- Se on harmillista, sanoi liettualainen. - --- Harmillista tai ei, mutta teidän täytyy jäädä. Jahka lähdemme -ottamaan linnunpesiä alas puista, niin otamme mukaan teidätkin, mutta -ei nyt. - --- Ikävä kuulla. - --- Antakaas, niin suutelen teitä, sillä olen sydämestäni iloinen. -Mutta jäättehän tänne. Vielä sentään yksi asia, hyvät herrat, ja se -on hyvin tärkeä. Katsokaamme, ettei salaisuutemme leviä sotamiesten -keskuuteen ja heiltä talonpoikain joukkoon. Kenellekään ei sanaakaan! - --- No, entäs ruhtinaalle? - --- Ruhtinas on poissa. - --- Mutta herra Skrzetuskille, jos hän palaa? - --- Juuri hänelle ei sanaakaan! Sillä hän rientäisi heti meidän -perässämme. Hän kyllä vielä ehtii iloita ja Jumala varjelkoon häntä -uudesta pettymyksestä. Se voisi maksaa hänen järkensä. Ritarin sana, -hyvät herrat, ettei sanaakaan! - --- Kunniasana, virkkoi Podbipienta. - --- Kunniasana, kunniasana! - --- Ja nyt kiittäkäämme Jumalaa. - -Sen sanottuaan lankesi Zagloba ensimäisenä polvilleen ja hänen -esimerkkiään seurasivat muut. He rukoilivat kauvan ja palavasti. - - - - -KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU. - - -Ruhtinas oli todellakin muutamia päiviä sitten lähtenyt Zamosciin, -sieltä käsin kootakseen uusia joukkoja, eikä siis ollut syytä olettaa -hänen pian palaavan. Sentähden saattoivat Wolodyjowski, Zagloba -ja Rzenzian lähteä retkelleen kenenkään tietämättä ja syvimmässä -salaisuudessa. Zbaraziin jääneistä pääsi tästä salaisuudesta -osalliseksi vain herra Longinus, mutta hänkin oli sidottu -kunniasanalla ja vaikeni kuin lumottu. - -Wierszul ja ne muut upseerit, jotka tiesivät ruhtinattaren -kuolemasta, eivät ymmärtäneet pienen ritarin ja Zagloban retken -olevan missään yhteydessä onnettoman Skrzetuskin morsiamen kanssa, -vaan arvelivat molempien ystävien pikemmin lähteneen Skrzetuskin luo, -varsinkin kun heidän mukanaan oli Rzendzian, jonka tiedettiin olevan -Skrzetuskin palvelijan. He ratsastivat suoraan Chlebanowkaan ja -tekivät siellä valmistukset retkeänsä varten. - -Ennen kaikkea osti Zagloba Longinukselta lainaamillaan rahoilla -viisi rotevaa podolialaista hevosta, jotka jaksoivat kestää pitkää -ratsastusta ja jommoisia mielellään käytti puolalainen ratsuväki -ja kasakkaupseerit. Sellainen hevonen saattoi kokonaisen päivän -kiidättää tatarilaisratsun jäljestä ja sen juoksu oli nopeampi kuin -turkkilaistenkin hevosten, jotapaitsi se paremmin kesti kaikkia -säänmuutoksia, kylmiä öitä ja sateita. Viisi sellaista ratsua -hankki siis herra Zagloba ja lisäksi itselleen, tovereilleen sekä -myöskin ruhtinatarta varten kasakkaviitat. Rzendzian piti huolta -kuormahevosista. Kun sitten kaikki oli huolellisesti valmistettua, -lähdettiin matkaan ja uskottiin yritys Jumalan ja neitosten -suojelijan, pyhän Nikolauksen huostaan. - -Uusissa puvuissaan saattoi matkamiehiämme helposti pitää joinakin -kasakka-atamaneina ja usein tapahtuikin, että puolalaisten -linnaväkien miehet tai sinne tänne aina Kamieneciin asti siroteltujen -vartiostojen sotilaat sieppasivat heidät kiinni. Helppoa oli -kuitenkin herra Zagloballe osoittaa heille, että he olivat oikeilla -matkoilla. Kauvan kulkivat he turvallisilla seuduilla, seuduilla, -joita ylipäällikkö Lanckoronskin lippukunnat pitivät hallussaan. -Lanckoronski läheni näet verkalleen Baria, pitääkseen silmällä -sinne kokoontuvia kasakkajoukkoja. Yleisesti jo tiedettiin, että -neuvottelut raukeavat ja sentähden tuntui sota ilmassa, vaikka -pääjoukot eivät vielä olleet liikkeellä. Perejaslawin aselepo loppui -helluntaiksi, sissisota tosin ei milloinkaan ollut lakannut, mutta -nyt se oli kiihtymään päin ja molemmilta puolin odotettiin vain -taistelumerkkiä. Sillävälin saapui kevät riemuiten aroille. Kavioiden -tallaaman maan verhosi kaatuneiden ritarien ruumiista esiin kasvanut -ruoho ja kukkaset. Taistelukenttien yläpuolella liitelivät taivaan -sinessä leivoset, korkeuksissa kulkivat huutaen ja kirkuen mitä -erilaisinten lintujen parvet, tulvivien vesien kiiltävä pinta väreili -lämpimän tuulenhengen liikuttamana ja lämpimässä aallossa pitivät -illoin sammakot iloista pakinaa aina myöhäiseen yöhön asti. - -Tuntui siltä kuin itse luonto olisi tahtonut arpeuttaa haavat, -vaimentaa tuskat ja peittää haudat kukkiin. Taivas ja maa oli kirkas, -raikas, ilmava ja iloinen ja koko aro värikäs ja välkkyilevä niinkuin -kultaommel. Se vivahteli kuin sateenkaan tai puolalainen vyö, johon -taitava kutojatar on taidokkaasti, ikäänkuin yhteen naittaen, -sulatuttanut kaikki mahdolliset värit. Arot vilisivät lintuja ja -niiden yli kävi voimakas tuuli, kuivaten vedet ja ahavoittaen -ihmisten kasvot. - -Sellaisena aikana iloitsee jokainen sydän, suuri onnentunne täyttää -jokaisen mielen. Niinpä olivat meidänkin ritariemme mielet täynnä -onnellisuutta. Herra Wolodyjowski lauleli lakkaamatta ja herra -Zagloba siirteli itseään satulassa, kääntäen hartioitaan aurinkoon -päin. Kerran kun aurinko oikein oli häntä lämmittänyt, sanoi hän -pienelle ritarille: - --- Suloista tämä on, sillä totta puhuen ei mikään -- simaa ja -unkarilaista viiniä lukuunottamatta -- tee vanhoille luille niin -hyvää kuin aurinko. - --- Kaikille se tekee hyvää, vastasi herra Wolodyjowski, -- koska -eläimetkin mielellään asettuvat aurinkoon. - --- Onni, että tällaisena vuodenaikana saamme käydä noutamaan -ruhtinatarta. Talvella pakkasessa olisi vaikeaa paeta tytön kanssa. - --- Kunpa hänet nyt ensin saisimme käsiimme. Mutta konna olen, jos -joku hänet meiltä vielä sieppaa. - --- Sanon teille, herra Michal, huomautti Zagloba, -- että minulla -on yksi pelko, se nimittäin, että sodan syttyessä tatarilaiset -hyökkäävät niille seuduille ja ottavat meidät vangiksi. Kasakoitten -kanssa kyllä tulemme toimeen, talonpojille emme ensinkään näytä -lupatodistuksiamme, sillä olettehan huomannut, että he pitävät meitä -kasakkaupseereina. Zaporogilaiset taas kunnioittavat turvanuijaa ja -onhan Bohunin nimi meidän kilpenämme. - --- Kyllä minä tunnen tatarit, sillä Lubnien alueella me alituiseen -olimme tekemisissä heidän kanssansa eikä minulla ja Wierszulilla -silloin ollut koskaan lepoa. - --- Tunnen minäkin heidät, sanoi Zagloba. -- Olenhan kertonut teille -kuinka vietin monta vuotta heidän joukossaan ja pääsin siellä -korkeaan arvoon. Kun en kuitenkaan tahtonut ruveta musulmaniksi, oli -minun vihdoin jätettävä kaikki ja vielä he olivat toimittamaisillaan -minulle marttyrikuoleman siitä hyvästä, että olin houkutellut heidän -vanhimman pappinsa oikeaan uskoon. - --- Mutta tehän joskus olette kertonut tämän tapahtuneen Galatassa. - --- Galatassa oli omat seikkailunsa ja Krimissä omansa. Mutta jos te -luulette maailman loppuvan Galatassa, niin ette ehkä tiedä, missä -pippuri kasvaa. Belialin poikia on tässä maailmassa enemmän kuin -kristittyjä. - -Nyt puuttui puheeseen Rzendzian: - --- Eivät yksin tatarit saata olla meille haittana, virkkoi hän, -- -sillä minä en ole vielä sanonutkaan minkä Bohun minulle ilmaisi, -nimittäin, että sitä rotkoa vartioivat pahat voimat. Jo se nainenkin, -joka hoitaa ruhtinatarta, on jättiläinen, luultavasti hän lisäksi -on noita ja pitää yhteyttä pahojen henkien kanssa. Ne varoittavat -häntä vaaran tullen ja niinmuodoin meistäkin. Minulla kyllä on hänen -varaltaan luoti, jonka itse olen valanut -- siunattuun vehnään. Muu -ei häneen pysty. Sitäpaitsi siellä varmaan on vamppyyreja kokonaiset -rykmentit puolustamassa sisäänkäytävää. Mutta herrat saavat varoa -päätänsä, jos siellä minulle jotakin tapahtuu, sillä silloinhan -menettäisin palkintoni. - --- Senkin kuhnuri, sanoi herra Zagloba, -- meidän päämmekö pitäisi -miettiä jäätkö sinä, mokomakin, henkiin! Piru ei väännä sinulta nurin -niskoja ja vaikkapa vääntäisikin, niin yhdentekevää, sillä ahneutesi -takia joudut sinä joka tapauksessa kadotukseen. Minä olen hänelle -liian vanha varpunen, mutta pane mieleesi, että jos Horpyna onkin -mahtava noita, niin olen minä vielä mahtavampi velho, sillä olen -Persiassa oppinut mustan taidon. Hän palvelee pahoja henkiä, mutta -pahat henget palvelevat minua. Minä voisin niillä kyntää niinkuin -härillä, mutta minä en tahdo, sillä minä otan huomioon sieluni -autuuden. - --- Mainio asia. Mutta kyllä teidän kuitenkin pitäisi käyttää -mahtianne, sillä on aina parempi turvata itsensä kaiken varalta. - --- Minä luotan hyvään asiaamme ja Jumalan kaitselmukseen, sanoi -Wolodyjowski. -- Varjelkoot vain paholaiset Horpynaa ja Bohunia, -meidän kanssamme ovat taivaan enkelit ja heitä vastaan eivät kestä -parhaatkaan helvetin varustukset. Kaikkien tapausten varalta uhraan -minä pyhälle arkkienkeli Mikaelille seitsemän valkeasta vahasta -tehtyä kynttilää. - --- Kyllä minäkin kustannan yhden kynttilän, sanoi Rzendzian, -- ettei -herra Zagloba aina saisi uhata minua kadotuksella. - --- Lähetän sinut heti paikalla helvettiin, sanoi Zagloba, -- jos -näemme, ettet sinä hyvin tunne ruhtinattaren piilopaikkaa. - --- Kuinka en tuntisi? Kun vain olemme päässeet Waladynkalle, niin -minä jo osaan tien vaikkapa sidotuin silmin. Me ajamme rantaa -myöten Dniesteriä pitkin ja rotko tulee sitten vasemmalla kädellä. -Me tunnemme sen siitä, että sisäänkäytävän edessä on kallio. Ensi -silmäykseltä näyttää siltä kuin ei rotkoon ensinkään pääsisi mutta -kalliossa onkin repeämä, jonka läpi voi kulkea vaikkapa kaksi hevosta -rinnakkain. Ja kun kerran olemme siellä, niin ei enään kukaan -pääse käsistämme sillä tuosta repeämästä käy ainoa pääsy rotkoon. -Ympärillä taas on joka taholla niin korkeat kallioseinät että tuskin -lintukaan lentää niiden yli. Noitanainen murhaa jokikisen ihmisen, -joka luvatta yrittää sinne, siellä onkin näkyvissä paljon luurankoja, -mutta Bohun sanoi, että siitä ei tarvitse välittää, pitää vain -ratsastaa eteenpäin ja huutaa: Bohun, Bohun... Vasta silloin noita -ystävällisesti ottaa meidät vastaan. Paitsi Horpynaa on siellä vielä -Czeremys, joka julman taitavasti ampuu pistolilla. Molemmat meidän -täytyy tappaa. - --- Tuota Czeremysiä en sääli, mutta riittää jos akka pannaan köysiin. - --- Luuletteko saavanne hänet köysiin? Hän on niin väkevä, että -repii panssarin kuin paidan ja hevosenkenkä vain ritisee, kun hän -sen murskaa käsissään. Herra Podbipienta ehkä kykenisi taistelemaan -hänen kanssaan, mutta emme me. Odottakaappa vain, minä ammun häneen -siunatun luotini, niin koittaa kerrankin tuon paholaisnaisen -viimeinen hetki. Muuten se varmaan juoksisi perässämme kuin -naarassusi ja ulvoisi kasakoita avukseen. Ja varmaan emme saisi -sieltä eheänä neitiä enempää kuin omia päitämme. - -Näin keskustellen ja neuvotellen kului heiltä matkalla aika. -He ratsastivat nopeaan, vältellen kauppaloja, kyliä, taloja ja -kukkuloita. Jarmolincen kautta ajettiin Baria kohden, josta oli määrä -kääntyä vinoon Jampolin ja Dniesterin suunnalle. He kulkivat siitä, -missä Wolodyjowski kerran oli lyönyt Bohunin ja pelastanut Zagloban -hänen käsistään -- he osuivat tulemaan samaan talonpoikaismajaankin -ja pysähtyivät sinne yöksi. Välistä heidän kuitenkin täytyi viettää -yö taivasalla, arolla, ja silloin huvitti herra Zagloba heitä -kertomalla entisiä seikkailujaan, sekä sellaisia, jotka hän todella -oli kokenut että sellaisia, jotka hän oli kuvitellut. Enimmäkseen -he kuitenkin keskustelivat ruhtinattaresta ja siitä, miten he -vapauttavat hänet noidan vankeudesta. Vihdoin jätettyään selkänsä -taa seudut, joita linnaväki ja Lanckoronskin lippukunnat pitivät -kurissa, saapuivat he kasakkamaahan, jossa ei enään ollut ljaheja. -Ne, jotka eivät olleet päässeet pakoon, olivat nimittäin tuhotut -tulella ja miekalla. Toukokuu loppui, alkoi jo helteinen kesäkuu, -mutta he olivat tuskin suorittaneet kolmannen osan matkaansa, tie -oli niin pitkä ja vaivaloinen. Onneksi ei heitä enään kasakkain -puolelta uhannut mikään vaara. Talonpoikaisjoukoille he yleensä -eivät näyttäneet todistuksiaan, sillä useimmiten ne pitivät heitä -zaporogilaisupseereina. Silloin tällöin heiltä kuitenkin kysyttiin, -keitä he olivat ja jos kysyjä oli suistolainen, niin näytti herra -Zagloba Bohunin turvanuijaa. Jos taas tiedustelija oli tavallinen -murhamies roskaväen joukosta, niin Zagloba, astumatta alas hevosen -selästä, potkaisi häntä jalallaan rintaan ja kaatoi hänet maahan. -Tämän nähdessään toiset heti avasivat tien, arvellen, että ratsastaja -ei ollut ainoastaan heikäläinen, vaan lisäksi hyvin arvokas herra, -koska kerran hän lyö. "Se on ehkä Krywonos, Burlaj tai itse isä -Chmielnicki." Bohunin maine harmitti Zaglobaa suuresti, suistolaiset -kiusasivat häntä todella liiaksi kyselemällä Bohunista. Siitä -syntyi matkalla usein viivytystä. Välistä ei kysymyksistä tahtonut -tulla loppuakaan: onko hän terve, onko hän hengissä? Huhu hänen -kuolemastaan oli näet levinnyt aina Jahorlikille ja Dnieperin -koskille asti. Mutta kun matkalaiset vain kertoivat, että hän on -terve ja vapaa ja että he juuri ovat hänen lähettämiään, niin heitä -suudeltiin ja kestitettiin. Kaikkien sydämet, vieläpä kukkarotkin, -avautuivat heille -- jota asianhaaraa ei herra Skrzetuskin viekas -palvelijapoika malttanut olla käyttämättä hyväkseen. - -Jampolissa heidät otti vastaan vanha kuuluisa päällikkö Burlaj, joka -siellä suistolaissotaväen ja rahvaanjoukon kanssa odotti Budziakin -tatareja. Burlaj oli ollut Bohunin opettaja sotilaanammatissa. Hän -oli kulkenut hänen muassaan Mustanmeren retkillä, kerran olivat he -yhdessä ryöstäneet puhtaaksi Sinopen. Siksipä Burlaj rakastikin -Bohunia kuin poikaansa ja otti hänen lähettinsä ystävällisesti -vastaan, osottaen heille täydellistä luottamusta, varsinkin kun hän -viime vuonna oli Bohunin luona nähnyt Rzendzianin. Saatuaan tietää, -että Bohun on hengissä ja että hän pyrkii Wolyniaan, pani hän -iloissaan toimeen pidot läheteille ja joi itsensä juovuksiin. - -Herra Zagloba pelkäsi, että Rzendzian hiukan juotuaan lörpöttelisi -tarpeettomia, mutta poika, joka oli viekas kuin kettu, osasi puhua -totta vain silloin, kun sitä vaaratta saattoi puhua. - -Puhumalla tätä vaaratonta määrää totta, hän myöskin hankki itselleen -luottamusta. Kummalliselta ritareistamme kuitenkin tuntui kuunnella -kauhealla avomielisyydellä pidettyjä keskusteluja, joissa heidän -nimiään yhtämittaa toistettiin. - --- Me olemme kuulleet, sanoi Burlaj, -- että Bohun on saanut surmansa -kaksintaistelussa. Ettekö tiedä kuka hänet surmasi? - --- Wolodyjowski, ruhtinas Jeremin upseeri, vastasi Rzendzian tyynesti. - --- Ai, jospa minä saisin hänet käsiini, niin kostaisin hänelle -haukkamme surman. Minä nylkisin hänet. - -Herra Wolodyjowski väänteli kauranvärisiä viiksiään ja loi Burlajhiin -samanlaisen katseen kuin koira suteen, jota se ei saa tarttua -kurkkuun. Mutta Rzendzian sanoi: - --- Siksipä minä, herra päällikkö, juuri sanonkin teille hänen nimensä. - --- Paholainen saattaa todella iloita tuosta pojasta, ajatteli herra -Zagloba. - --- Mutta, jatkoi Rzendzian, -- hän ei kuitenkaan ole aivan suuresti -syypää, sillä Bohun itse vaati hänet taisteluun, tietämättä miten -taitavan taistelijan hän haastaa. Todistajana tilaisuudessa oli -Bohunin pahin vihollinen, eräs aatelismies, joka kerran oli temmannut -ruhtinattaren hänen käsistään. - --- Kuka hän sitten on? - --- Vanha juoppo, joka aikoinaan alituisesti kulki Czehrynissä -atamanimme kintereillä ja oli olevinaan hänen hyvä ystävänsä. - --- Hän tulee vielä riippumaan hirressä! huudahti Burlaj. - --- Hölmö minä olen, jollen hakkaa poikki tuon koiran korvia! mutisi -Zagloba. - --- Hän oli niin silvottu, jutteli Rzendzian, -- että jos siinä -olisi ollut joku toinen kuin hän, niin korpit sitä jo aikoja sitten -olisivat nokkineet. Mutta meidän atamanissa on sitkeä henki ja hän -parantui, vaikka hän tuskin jaksoi laahautua Wlodawaan. Varmaan ei -hänestä olisikaan tullut kalua, jollemme me olisi olleet siellä -apuna. Me lähetimme hänet Wolyniaan, missä meikäläisillä on valta ja -hän puolestaan lähetti meidät hakemaan tyttöä. - --- Ne mustakulmat ne hänet tuhoavat, mutisi Burlaj, -- minä olen -sanonut sen hänelle aikoja sitten. Eiköhän hänen vain olisi ollut -parasta leikitellä tytöllä kasakan tapaan ja sitten panna kivi -kaulaan ja heittää veteen, niinkuin me teimme Mustallamerellä. - -Herra Wolodyjowskin oli vaikea hillitä itseään, niin oli hänen -tunnettaan kaunista sukupuolta kohtaan loukattu. Mutta Zagloba -hymähti ja sanoi: - --- Varmaan se olisi ollut parempi. - --- Te olette hyviä ystäviä, sanoi Burlaj, -- te ette hädässä -jättäneet häntä, ja sinä, pikkuinen, olet paras kaikista, sillä -sinut minä näin jo Czehrynissä, kun hoidit ja vaalit haukkaamme. No, -minäkin olen teidän ystävänne. Sanokaa mitä tarvitsette, kasakoita -vaiko hevosia, kyllä minä annan, ettei teille palatessanne tulisi -viivytystä. - --- Kasakoita emme tarvitse, herra päällikkö, vastasi Zagloba, -- -sillä omalla väellä tulemme toimeen kulkiessamme täällä omassa maassa -ja jos sattuisi jokin paha kohtaus -- josta Jumala varjelkoon --, -niin isomman joukon kanssa on vaikeampi suoriutua kuin pienen. Hyvät -hevoset sensijaan olisivat erinomaiset olemassa. - --- Minä annan teille niitä, annan hevosia, jotka vievät voiton -khaninkin ratsuista. - -Silloin virkkoi Rzendzian, käyttäen tilaisuutta hyväkseen: - --- Rahaa atamani antoi vähänpuoleisesti, sillä hänellä ei siellä -sattunut olemaan, mutta Braclawin takana hänellä on taalareita -kapottain. - --- Tule tänne kamariin, sanoi Burlaj. - -Tätä ei Rzendzianille tarvinnut sanoa kahta kertaa. Hän katosi vanhan -päällikön kanssa oven taakse ja kun hän hetken perästä palasi, loisti -ilo hänen pulleilla kasvoillaan ja sininen mekko hänen vatsallansa -oli ikäänkuin paisunut. - --- No, menkää Jumalan nimeen, lausui vanha kasakka, -- ja kun sitten -tuotte tyttöä, niin poiketkaa minun luokseni, että minäkin saan nähdä -Bohunin käkösen. - --- Se ei ole mahdollista, herra päällikkö, vastasi poika rohkeasti, --- sillä tuo ljahitar pelkää kauheasti ja on kerran jo syössyt -veitsen ruumiiseensa. Me pelkäämme, että hänelle voisi tapahtua -jotakin. Hoitakoon hänet atamani yksinään. - --- Hoitakoon vain. Häntä tyttö ei tule pelkäämään. Valkokätinen -ljahitar -- kasakka on hänelle tietysti kauhistus! Menkää Jumalan -nimeen, teillä ei enään olekaan pitkältä. - -Jampolista ei todella enään ollut pitkältä Waladynkaan, mutta tie -oli pahaa, tai pikemmin oli ritarien edessä täydellinen tiettömyys. -Sillä niihin aikoihin olivat sikäläiset seudut vielä erämaata, vain -siellä täällä jokin harva asumus. He lähtivät siis Jampolista länteen -päin, loitoten Dniesteristä ja kulkivat sitten pitkin Waladynkan -juoksua Raszkowia kohden. Vain tätä tietä saattoi päästä rotkolle. -Taivaalla vaaleni jo aamun koi, koska Burlajn kemut olivat kestäneet -myöhään yöhön. Herra Zagloban laskujen mukaan eivät he ennen auringon -maillemenoa voineet ehtiä rotkolle. Mutta ilta tuli herra Zagloballe -juuri kuin tilauksesta, sillä hän tahtoi Helenan vapautuksen jälkeen -käyttää yötä hyväkseen. Ratsastaessaan keskustelivat he siitä, kuinka -onni tähän asti oli ollut heille suotuisa. Muistellen Burlajn kemuja -herra Zagloba sanoi: - --- Eikö ole ihmeellistä, kuinka nuo kasakat, jotka elävät veljeydessä -keskenään, kaikissa yrityksissä tukevat toisiaan. En puhukaan -rahvaasta, jota he ylenkatsovat ja jota he, jos vain piru auttaa -heitä ravistamaan hartioiltaan meidän yliherruutemme, tulevat -kohtelemaan vieläkin pahempina herroina. Mutta kasakkaveljeskunnassa -on jokainen valmis toisen puolesta menemään vaikkapa tuleen eikä -niinkuin meidän aatelimme kesken. - --- Mitä vielä, hyvä herra, huomautti Rzendzian, -- minä olen kauvan -ollut heidän joukossaan ja nähnyt kuinka he syövät toinen toisiaan -kuin sudet. Jollei Chmielnickiä olisi, joka on heidän voimansa ja -taidollaan pitää heitä kurissa, niin he pian tuhoaisivat toinen -toisensa sukupuuttoon. Mutta tuo Burlaj, se on suun sotilas ja itse -Chmielnickikin kunnioittaa häntä. - --- Mutta sinä varmaan häntä halveksit, kun suvaitsit häntä sillä -tavalla nylkeä. Aijai, Rzendzian, Rzendzian, et sinä kuole -luonnollisella kuolemalla. - --- Kullekin on määrätty oma kohtalonsa hyvä herra, mutta onhan -vihollisen petkuttaminen kiitettävä ja Jumalalle otollinen asia. - --- Ei sitä luetakaan sinulle moitteeksi, mutta ahneutesi luetaan. -Sinulla on aatelismiehelle sopimaton talonpojan vaisto ja siitä sinä -varmaan-joudut kadotukseen. - --- En surkeile uhrata kynttilää kirkkoon, jos minun on niihin -aikoihin onnistunut ansaita. Pitäähän Jumalallakin olla minusta -hyötyä ja siunaahan hän sitten minua eteenpäin. Mutta minä autan -vanhempiani ja se kumminkaan ei ole synti. - --- Käänsi tuota veitikkaa kuinka tahansa, niin ei se mene nurin -enempää kuin pelinoppa! huudahti, Wolodyjowskiin vedoten, herra -Zagloba. -- Minä tässä jo pelkäsin, että oveluuteni menee minun -mukanani hautaan, mutta näen, että tuo mokoma tuossa on paljon -suurempi veitikka kuin minä. Tuon pojan viekkauden avulla vapautamme -me ruhtinattaremme Bohunin vankeudesta Bohunin suostumuksella ja -Burlajn ratsujen avulla. Onko mokomaa ennen nähty! Mutta päältäpäin -katsellen ei siitä pojasta antaisi kolmea ropoa. - -Rzendzian hymähti tyytyväisenä ja vastasi: - --- Onkos se sitten meille pahaksi, hyvä herra? - --- Sinä miellytät minua ja jollet olisi niin ahne, niin ottaisin -sinut palvelukseeni. Mutta koska kerran olet petkuttanut Burlajn, -niin annan minä sinulle anteeksi senkin, että kutsuit minua juopoksi. - --- Enhän minä teitä nimittänyt siksi, vaan Bohun. - --- Jumala onkin häntä siitä rangaissut, sanoi Zagloba. - -Heidän näin keskustellessaan kului aikainen aamun hetki, mutta -kun aurinko oli ennättänyt korkeammalle taivaan laella, valtasi -heidät vakavuus, sillä muutaman tunnin päästä he jo olivat näkevät -Waladynkan. Pitkän matkan jälkeen he siis vihdoin olivat saavuttavat -päämääränsä, eipä siis ihme, jos eräänlainen levottomuus hiipi heidän -sydämiinsä. Elääkö Helena vielä ja jos hän elää, niin tapaavatko he -hänet rotkosta? Horpyna on saattanut viedä hänet pois, tai ehkä viime -hetkessä kätkeä hänet jonnekin rotkon tuntemattomista luolista, tai -surmata hänet. Vaikeudet eivät vielä lainkaan olleet voitetut, vaarat -eivät lainkaan vielä olleet ohitse. Heillä oli tosin kaikki merkit, -joista Horpynan piti tuntea heidät Bohunin läheteiksi, miehiksi, -jotka täyttävät hänen tahtonsa. Mutta entä jos paholaiset ovat häntä -varoittaneet? Enimmin pelkäsi sitä Rzendzian. Ja myöskin Zagloba, -vaikka hän pitikin itseänsä mustan taidon tuntijana, ajatteli sitä -levottomuudella. Siinä tapauksessa he näet varmaan löytäisivät rotkon -tyhjänä ja -- mikä pahempi -- tapaisivat väijytyksessä Raszkowista -tulleita kasakkoja. Heidän sydämensä sykkivät yhä kiivaammin ja kun -he vihdoin, muutaman tunnin ratsastuksen jälkeen rotkon harjalta -näkivät välkkyvän vedenjuovan, kalpenivat Rzendzianin pulleat posket. - --- Se on Waladynka, sanoi hän ääntään hilliten. - --- Joko nyt? kysyi yhtä hiljaa Zagloba. -- Kuinka me jo olemme niin -likellä... - --- Kunhan Jumala meitä nyt vain varjelisi, virkkoi Rzendzian. -- -Ryhtykää nyt noitumaan, sillä minua peloittaa kauheasti. - --- Tyhmyyksiä kaikki noituudet. Me siunaamme joen ja rotkon suun. Se -auttaa paremmin. - -Herra Wolodyjowski pysyi kaikista tyynimpänä ja vaikeni. Hän -ainoastaan tarkasteli huolellisesti pistolejaan ja kaatoi niihin -ruutia. Sitten hän koetti, lähteekö sapeli helposti tupesta. - --- Minulla on siunattu luoti tässä pistolissa, sanoi Rzendzian. -- -Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen eteenpäin! - --- Eteenpäin! - -Vähän ajan kuluttua olivat he puron rannalla ja käänsivät hevosensa -sen juoksun mukaan. Äkkiä pysäytti heidät herra Wolodyjowski ja sanoi: - --- Ottakoon Rzendzian turvanuijan, sillä hänet tuntee noita, ja -ryhtyköön hän ensinnä keskusteluihin hänen kanssaan, jotta ei noita -pelästyisi meitä eikä pakenisi ruhtinattaren kanssa johonkin luolaan. - --- Minä en lähde ensimäisenä, tehkää mitä tahdotte. - --- Ratsasta, kuhnuri, sitten viimeisenä. - -Sen sanottuaan karautti herra Wolodyjowski ensimäiseksi. Hänen -jäljessään ajoi herra Zagloba ja viimeisenä raahusti valtoimien -hevosten kanssa Rzendzian, levottomana vilkuillen joka taholle. -Hevosten kaviot tömisivät kiviä vastaan, ympärillä vallitsi erämaan -hiljaisuus, vain kallionraoissa piileilevät heinä- ja arosirkat -sirittivät ääneensä, sillä päivä oli yhä helteinen, vaikka aurinko jo -oli paljoa alentunut puolenpäivän korkeudesta. Ratsastajat saapuivat -vihdoin kummulle, joka oli kupera kuin kumoon käännetty ritarikilpi -ja jonka yläpuolelle haljeskelleet ja auringossa rapistuneet kalliot -muodostivat talojen raunioiden ja kirkontornin tapaisia röykkiöitä. -Ne muistuttivat linnaa tai kaupunkia, jonka vihollinen hiljan on -hävittänyt. Rzendzian nykäisi herra Zaglobaa. - --- Se on Paholaisen Rajapyykki, minä tunnen sen Bohunin -kertomuksesta. Tästä ei kukaan öiseen aikaan hengissä käy lävitse. - --- Jollei käy lävitse, niin ehkäpä ratsastaa, huomautti Zagloba. -- -Hyi, mikä kirottu paikka. Ainakin näytämme olevan oikealla tiellä. - --- Sinne ei enään ole pitkältä, sanoi Rzendzian. - --- Jumalan kiitos, vastasi herra Zagloba ja hänen ajatuksensa kiiti -ruhtinattaren luo. - -Hänestä tuntui niin kummalliselta, kun hän näki nämä Waladynkan -villit rannat, tämän erämaan ja koko tämän synkkyyden. Hänen oli -vaikea uskoa, että ruhtinatar saattoi olla niin likellä. Hän, jonka -tähden hän oli ollut niin monissa vaaroissa ja seikkailuissa ja jota -hän rakasti niin, että kun oli tullut viesti hänen kuolemastaan, -niin ei hän ollut voinut käsittää miten suoriutua elämästä ja -vanhuudesta. Yleensähän ihminen tottuu kaikkeen, onnettomuuteenkin, -mutta herra Zagloba oli jo liian pitkän ajan kuluessa eläytynyt -ajatukseen, että ruhtinatar on ryöstetty ja että hän on kaukana -Bohunin vallassa: hän ei enään rohjennut uskoa kaipauksen ja -etsinnän vihdoinkin loppuneen ja toivon täyttymisen ja levon hetken -vihdoin koittaneen. Hänen mieleensä johtui muitakin kysymyksiä: -mitähän ruhtinatar sanoo, kun näkee hänet? Puhkeaako hän itkemään --- sillä pelastus pitkästä ja raskaasta vankeudesta yllättää hänet -tietysti kuin salama. Ihmeelliset ovat Jumalan tiet, mietiskeli -Zagloba. Jumala sovittaa kaikki asiat niin ihmeellisesti, että hyve -lopullisesti kuitenkin voittaa ja vääryys joutuu häpeään. Jumalahan -ensinnä antoi Rzendzianin Bohunin käsiin ja teki sitten heistä -ystävät. Jumala johdatti sillä tavalla, että sota, tuo julma äiti, -kutsui pois villin atamanin niistä erämaista, jonne hän kuin susi -oli vienyt saaliinsa. Jumala antoi hänet sitten Wolodyjowskin käsiin -ja pani hänet uudestaan kohtaamaan Rzendzianin. Ja niin ovat kaikki -asiat liittyneet toisiinsa, että nyt juuri, kun Helena ehkä jo on -kadottanut viimeisen toivonsa eikä enään odota mistään apua, apu -onkin läsnä. "Sinun itkusi lakkaa, tyttöseni", mietiskeli Zagloba, -"ja pian kohtaa sinua ääretön ilo. Voi, kuinka kiitolliseksi hän -tuleekaan! Hän panee kätösensä ristiin ja kiittää!" - -Ja herra Zagloba näki tytön ilmi elävänä silmiensä edessä. Hän -heltyi nyt kokonaan ja vaipui miettimään, mitä hetken perästä tulee -tapahtumaan. - -Samassa nykäisi Rzendzian häntä takaapäin hihasta: - --- Herra... - --- No mitä? kysyi Zagloba, tyytymättömänä siitä että hänen -ajatustensa kulku oli katkaistu. - --- Näittekö, susi pujahti tuolta editsemme. - --- Ja entä sitten. - --- Mutta olikohan se vain susi? - --- Mene ja suutele sitä kuonoon. - -Samassa pysäytti Wolodyjowski hevosensa. - --- Emmehän vain ole eksyneet tieltä? kysyi hän. -- Sillä meidän -pitäisi jo tulla perille. - --- Ei, sanoi Rzendzian, -- me ratsastamme aivan niinkuin Bohun neuvoi. - --- Kunpa tämä kaikki Jumalan avulla jo olisi ohitse. - --- Rotko tulee siis pian, jos ratsastamme tätä vauhtia? - --- Pyytäisin vielä teitä pitämään vaaria siitä Czeremysistä -sillaikaa, kun puhelen noidan kanssa. Se kuuluu olevan aika roisto ja -ampuvan hyvin. - --- Älä pelkää, annetaan mennä nyt. - -Tuskin olivat he ehtineet ajaa muutamia kymmeniä askelia, kun hevoset -alkoivat heristää korviaan ja kuorskahdella. Rzendzianilta meni -pinta kananlihalle, sillä hän pelkäsi, että minä hetkenä hyvänsä -kallionrotkosta kuuluisi vamppyyrin ulvonta tai ryömisi esille -jokin inhoittava tuntematon haamu. Pian kävi kuitenkin selville, -että hevoset olivat korskuneet vain siksi, että kulkivat juuri sen -sudenpesän ohi, jonka asukas vasta oli peloittanut poikaa. Ympärillä -vallitsi täysi hiljaisuus. Heinäsirkatkin herkesivät sirittämästä -ja aurinko aleni toiselle puolen taivaanlakea. Rzendzian teki -ristinmerkin ja rauhoittui. - -Yhtäkkiä pysäytti Wolodyjowski hevosensa. -- Minä näen jo, sanoi hän, -rotkon, jonka suuta tukkii kallio, ja kalliossa halkeaman. - --- Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kuiskasi Rzendzian, -- siinä -se on. - --- Tulkaa perässäni! komensi herra Michal, kääntäen hevosensa. - -Hetken perästä olivat he halkeaman kohdalla ja ajoivat sen läpi -ikäänkuin kivisen holvin alitse. Heidän eteensä avautui syvä -rotko, jonka molemmilla sivuilla kasvoi tiheää pensaikkoa, ja joka -kauvempana muuttui leveäksi, kuperaksi tasangoksi. Jättiläismuurit -ympäröivät joka taholla. - -Rzendzian alkoi nyt huutaa minkä jaksoi: - --- Bo-hun, Bo-hun... Terve, noita, terve... Bo-hun, Bo-hun... - -Ratsastajat pysäyttivät hevosensa ja pidättivät niitä, hetkisen -vaieten. Sitten alkoi poika uudelleen huutaa: - --- Bo-hun, Bo-hun... - -Kaukaa kuului nyt koirien haukuntaa. - --- Bo-hun, Bo-hun... - -Metsän vasemmalla reunalla, johon auringon punaiset ja kultaiset -säteet lankesivat, alkoivat taajat orapihlaja- ja villit luumupensaat -kahista ja hetken perästä ilmestyi röykkiön korkeimmalle kohdalle -jokin ihmishahmo, joka alaspäin kyyristyen ja varjostaen kädellä -silmiään, tähysteli tulijoihin. - --- Se on Horpyna, sanoi Rzendzian, ja pannen kämmenensä torveksi suun -ympärille alkoi hän huutaa: -- Bohun, Bohun... - -Horpyna asteli nyt alas röykkiöltä ja taivutti itseään kävellessään -taaksepäin, pysyäkseen tasapainossa. Hän liikkui sangen nopeasti ja -hänen jäljessään kömpi jokin pieni paksu mies, pitkä turkkilainen -pyssy kädessä. Risut katkeilivat noidan voimakkaiden askelten alla, -kivet vierivät rapisten rotkon pohjalle. Kulkien etukumarassa -auringon punertavassa hohteessa näytti hän todella joltakin -jättiläiskokoiselta, yliluonnolliselta olennolta. - --- Keitä te olette? kysyi hän kovalla äänellä päästessään rotkon -pohjalle. - --- Mitä sinulle kuuluu, paasiviulu? sanoi Rzendzian, joka, nähdessään -että olennot hänen edessään olivat ihmisiä eivätkä henkiä, sai -takaisin tavallisen tyyneytensä. - --- Sinäkö siellä olet -- Bohunin palvelija? Vai sinä. Kyllä minä -sinut tunnen, pikku-mies. - --- Bohunin ystäviä. - --- Sievä noita, mutisi viiksiensä lomitse herra Michal. - --- Mitä varten te olette tulleet tänne? - --- Tässä on turvanuija, puukko ja sormus. Tiedäthän mitä ne -merkitsevät. - -Jättiläisnainen otti merkit käteensä, katseli niitä tarkkaan ja sanoi -sitten: - --- Oikeita ovat. Oletteko te hakemassa ruhtinatarta? - --- Olemme. Onko hän terveenä? - --- On. Mutta miksei Bohun itse tullut? - --- Bohun on haavoitettu. - --- Haavoitettuko? Minä olenkin nähnyt sen myllyssä. - --- Jos kerran olet nähnyt, niin mitä sitten kysyt. Valehtelet, senkin -jahtitorvi, sanoi Rzendzian tutunomaisesti. - -Noidan nauraessa näkyivät hänen hampaansa, jotka olivat valkoiset -kuin sudella. Hän painoi kämmenensä nyrkiksi ja tönäisi Rzendziania -kylkeen. - --- Sinä veitikka siinä, sinä...! - --- Mene tiehesi! - --- Älä joutavia. Suutele pois! Mutta milloin sitten otatte -ruhtinattaren? - --- Heti kun hevoset vain ovat levänneet. - --- Ottakaa pois vain. Minä lähden teidän mukaanne. - --- Mitäs varten sinä lähtisit? - --- Minun veljeäni uhkaa kuolema. Ljahit panevat hänet paaluun. Minä -lähden teidän kanssanne. - -Rzendzian kumartui satulassa eteenpäin, ikäänkuin keskustellakseen -noidan kanssa, mutta hänen kätensä lepäsi, noidan sitä huomaamatta, -likellä pistolin liipaisinta. - --- Czeremys, Czeremys, sanoi hän, tahtoen kääntää toveriensa huomion -kääpiöön. - --- Mitä sinä häntä huudat? Häneltähän on katkaistu kieli. - --- En minä häntä huuda, ihmettelen vain hänen pientä kokoansa. Ethän -sinä lähde hänen luotaan -- hänhän on sinun miehesi. - --- Hän on minun koirani. - --- Oletteko te kahden rotkossa? - --- Olemme kahden -- ruhtinatar kolmantena. - --- Se on hyvä. Ethän sinä lähde hänen luotaan. - --- Lähden teidän kanssanne, johan sinulle sanoin. - --- Mutta minäpä sanon sinulle, että jäät tänne. Pojan äänessä oli -jotakin, joka teki jättiläisnaisen levottomaksi ja hän kääntyi -paikallaan, sillä epäilys oli yhtäkkiä vallannut hänet. - --- Mitä sinä nyt? sanoi hän. - --- Kas tätä vain, vastasi Rzendzian ja pamautti pistolistaan niin -likeltä, että noita hetkeksi joutui kokonaan savun peittoon. - -Horpyna taipui taaksepäin, kädet hajallaan. Hänen silmänsä menivät -nurin, luonnoton korina pääsi hänen kurkustaan, hän horjahti ja -kaatui pitkin pituuttaan selälleen. - -Samassa hetkessä löi herra Zagloba sapelillaan Czeremysiä päähän -niin että luut rusahtivat terän alla. Ruma kääpiö ei päästänyt -valitustakaan, hän lysähti keräksi niinkuin mato ja alkoi sitten -täristä. Sormet hänen käsissään vuoroin avautuivat, vuoroin -sulkeutuivat, ikäänkuin kuolevan ilveksen kynnet. - -Zagloba pyyhki vaippansa liepeeseen höyryävän sapelinsa, Rzendzian -hypähti hevosen selästä, otti kiven maasta ja heitti sen Horpynan -leveille rinnoille sekä alkoi sitten hakea jotakin hänen poveltaan. - -Jalat noidan jättiläisruumiissa ponnistivat vielä maata vastaan. -Kouristus rumensi kauheasti hänen kasvojaan ja hänen ulkonevalla -hampaillansa näkyi verinen vaahto. Kurkusta kuului kumeaa korinaa. - -Poika otti nyt poveltaan kappaleen vihittyä liitua, piirsi sillä -kiveen ristin ja sanoi: - --- Nyt ei hän enään nouse. Sitten hän astui satulaan. - --- Hevosen selkään! komensi herra Wolodyjowski. He kiidättivät kuin -vihuri pitkin rotkon keskellä juoksevaa puroa, ratsastivat ohi siellä -täällä tien varrella kasvavien tammien. Vihdoin oli heidän silmiensä -edessä maja. Kauvempana näkyi korkea mylly, jonka kostea pyörä -välkkyi kuin punainen tähti auringon paisteessa. Majan luona oli -kaksi mustaa, tavattoman suurta koiraa. Ne olivat köysillä sidotut -nurkkiin, tempoivat siinä köysiään ja koettivat vimmatusti haukkuen -ja ulvoen päästä tulevien kimppuun. Herra Wolodyjowski ratsasti -edellä ja saapui ensimäisenä paikalle. Hän hyppäsi hevosen selästä, -juoksi ovelle, potkaisi sen auki ja tuli, sapeli helisten, eteiseen. - -Porstuan oikealla puolella näkyi avonaisesta ovesta iso tupa, joka -oli täynnä lastuja. Keskellä lattiaa oli liesi. Tupa oli täynnä -savua. Vasemmalle johtava ovi oli suljettu. Siellä hän varmaan on, -ajatteli herra Wolodyjowski ja hyökkäsi ovelle. - -Hän kopeloi, avasi oven, tuli kynnykselle ja pysähtyi siihen kuin -naulittuna. - -Tuvan perällä, käsi nojaten vuoteen laitaa vastaan, istui Helena -Kurcewicz kalpeana, hiukset hajallaan olkapäillä. Hänen pelästyneet, -Wolodyjowskiin tähdätyt silmänsä kysyivät: kuka sinä olet? Mitä -sinä tahdot? Sillä hän ei milloinkaan ollut nähnyt pikku ritaria. -Mutta tämä hämmästyi nähdessään Helenan kauneuden sekä sametilla -ja kultakankailla verhotun huoneen. Vihdoin hän sai auki suunsa ja -virkkoi hätäisesti: - --- Älkää pelästykö, neiti, me olemme Skrzetuskin ystäviä. - -Silloin heittäytyi ruhtinatar polvilleen. - --- Pelastakaa minut! huusi hän, liittäen kätensä yhteen. - -Samassa hetkessä ryntäsi sisään herra Zagloba, vavisten, -tulipunaisena ja hengästyneenä. - --- Me olemme täällä! huusi hän. -- Me tuomme apua! Kuullessaan nämä -sanat ja nähdessään tutut kasvot, taipui ruhtinatar kuin kukka, -joka leikataan poikki, hänen kätensä vaipuivat alas, hänen silmänsä -painuivat ripsien peittoon ja hän menetti tajuntansa... - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TULELLA JA MIEKALLA III*** - - -******* This file should be named 53575-8.txt or 53575-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/5/7/53575 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53575-8.zip b/old/53575-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3d3f617..0000000 --- a/old/53575-8.zip +++ /dev/null |