diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:41:23 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:41:23 -0800 |
| commit | 6c593180fe24dad1fa419d5e378284e8ebf43b57 (patch) | |
| tree | 3b588d50b4703bcc5cd87e3cf6be366bc36640df | |
| parent | 73c2faca4d89b13a511a5540fd9e410c3a0d847b (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53703-8.txt | 4505 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53703-8.zip | bin | 64755 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4505 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe58e5e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53703 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53703) diff --git a/old/53703-8.txt b/old/53703-8.txt deleted file mode 100644 index 28166d2..0000000 --- a/old/53703-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4505 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pohjalla, by Maksim Gorky - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Pohjalla - Kuvaelmia, neljä näytöstä - -Author: Maksim Gorky - -Translator: Iisakki Lattu - -Release Date: December 9, 2016 [EBook #53703] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJALLA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -POHJALLA - -Kuvaelmia, neljä näytöstä - - -Kirj. - -MAKSIM GORJKI - - -Tekijän luvalla alkukielestä suomentanut - -Iisakki Lattu - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1904. - -Osakeyhtiö Kuopion Uudessa Kirjapainossa. - - - - - - - Näytelty ensikerran Suomen Kansallisteatterissa - Syyskuussa 1903. - - - -HENKILÖT: - - Michàil Ivànov Kostiljév, 54 vuotias, - yömajan isäntä ...... Eino Salmela. - Vasilìsa Kàrpovna, hänen vaimonsa, - 26 vuotias ...... Kirsti Suonio. - Natàscha, Vasilisan sisar, 20 v ...... Helmi Tähtinen. - Medvèdjev, heidän enonsa, poliisi, 50 v. ...... Emil Falck. - Vàsjka Pèpel, 28 v. ...... Evert Suonio. - Kleschj, Andrèi Mìtritsch, lukkoseppä, 40 v. ...... Aleksis Rautio. - Anna, hänen vaimonsa, 30 v. ...... Mimmi Lähteenoja. - Nàsha, tyttö, 24 v. ...... Olga Leino. - Kvaschnjà, piirakkojen kaupustelija, - 40 v. vaiheilla ...... Mimmy Leino. - Bubnòv, hattumaakari, 45 v. ...... Taavi Pesonen. - Sàtin, | melkein samanikäiset, 40 v. ...... Paavo Ahlman, - Näyttelijä, | 40 v. vaiheilla ...... Hemmo Kallio. - Parooni, 33 v. ...... Adolf Lindfors. - Lùka, toiviolainen, 60 v. ...... Iisakki Lattu. - Aljòschka, suutari, 20 v. ...... A. Riddelin. - Krivoi-Zob, rantajätkiä ...... Jussi Snellman. - Tattari, rantajätkä ...... Eero Kilpi. - -Useita nimettömiä ja sanattomia avojalkaisia henkilöitä. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Luolan kaltainen kellarikerros. Katon muodostavat raskaat, savusta ja -hiestä mustuneet kiviset kaariholvit, joista paikkapaikoin on rappaus -pois karissut. Valo tulee katsojastapäin, sekä ylhäältä oikealta -puolelta, neliönmuotoisesta akkunasta. Oikeanpuoleinen nurkka on -aidattu ohuilla lautarisoilla Pepelin asunnoksi ja tämän komeron -vieressä on Bubnovin laudoista tehty makuulava. Vasemmassa nurkassa on -iso venäläinen uuni; siitä taempana ovi kyökkiin, jossa asustavat -Kvaschnja, Parooni ja Nastja. Kyökin oven vierestä vievät portaat -ulko-ovelle. Isäntäväen asuntoon mennään peräovesta. Uunin ja seinän -välisessä nurkassa on leveä sänky, ympäröitty likaisella karttuuni -uutimella. Makuulavoja on ylt'ympäri seinävierillä. Etualalla, lähellä -vasenta seinää, on sepän työkaluja sekä kaksi puupölkkyä; korkeampaan -on kiinnitetty pieni alasin, ruuvipenkki -- ja matalammalla istuu -Kleschj, sovitellen avaimia vanhoihin lukkoihin. Lattialla hänen -edessään on kaksi isoa kimppua ruostuneita avaimia -- pujotetut -rautalankaan; ruhjottu lakkinen samovaari (teekeittiö), vasara ja -kaikenmoista viilattua romua. Keskellä yömajaa pöytä, 2 jakkaraa, -tapuretti -- kaikki maalaamattomia ja likaisia. Kvaschnja emännöitsee -pöydän takana samovaarin ääressä. Parooni syöpi mustaa leipää ja -Nastja, istuen tapuretilla pöydän ääressä lynkällään, pää käsien -nojassa, lukee repaleista kirjaa. Sängyssä, joka on likaisella -uutimella verhottu, yskii Anna. Bubnov istuu makuulavalla, kääntelee, -katselee ja asettelee hattulestin päälle vanhoja ratkottuja housuja -ikäänkuin olisi aikeessa käydä niistä jotain leikkaamaan. Hänen -vieressään on revitty pahvinen hattukotelo -- josta leikellään lakin -lippuja, vahakankaan palaisia, riepuja y.m. Satin on juuri herännyt, -loikoilee makuulavalla, mylvii ja ähkii. Uunilla näkymättömänä yskii ja -piehtaroipi Näyttelijä. - - Alkukevät. Aamu. - -_Parooni_. No, entäs sitten! - -_Kvaschnja_. Ei; ystäväiseni, sanoin hänelle, saat mennä niine hyvinesi -tiehesi, kuin tulitkin. Minä, tuon kaiken olen jo kokenut, sanoin... ja -nyt, vaikka tuossa paikassa minulle tarjottaisiin vaikkapa sata -paistettua krapua, en sittenkään lähtisi vihille, en vaikka --! - -_Bubnov_ (Satinille). Mitä sinä röhkit? (Satin röhkii). - -_Kvaschnja_. Senkö lemmon vuoksi minä, sanoin, vapaa nainen, joka olen -itse oma emäntäni, senkö vuoksi minun pitäisi antaa nimeni kirjoittaa -toisen passiin ja tulla miehen orjaksi -- e-i! Ja vaikkapa hän olisi -mikä tahansa, vaikka amerikkalainen prinssi, -- en sittenkään rupeaisi -hänen vaimokseen. - -_Kleschj_. Älä valehtele! - -_Kvaschnja_. Mitä? - -_Kleschj_. Sitä, että sinä valehtelet. Abraschkan kanssa menet -vihille... - -_Parooni_ (on temmaissut Nastjalta kirjan ja lukee sen nimilehteä). -"Rakkauden uhri"... (nauraa). - -_Nastja_ (ojennetuin käsin). Anna tänn'... anna tänne! Et saa... et saa -reistata! - -_Parooni_ (katsoo häneen ja heiluttaa kirjaa ilmassa). - -_Kvaschnja_ (Kleschjille). Senkin pukki! "Valehtelet!" Kuinka sinä, -senkin punaparta, uskallat sillätavalla sanoa minulle? - -_Parooni_ (lyöpi kirjalla Nastjaa päähän). Tyhmikkö sinä olet, -Nastja... - -_Nastja_ (tempaisee kirjan). Anna tänne... - -_Kleschj_. Kas vaan, minkälainen rouva... Mutta Abraschkan kanssa sinä -sittenkin vihille menet... Sitähän sinä joka hetki vaan odotatkin... - -_Kvaschnja_. Tietysti! Mitä häntä puhuukaan! Kun ei vaan! Kyllä ne -naimiset tunnetaan... sinäkin siinä... olet ajanut akkasi -puolikuoliaaksi... - -_Kleschj_. Kitas kiinni, vanha narttu! Se ei kuulu sinuun... - -_Kvaschnja_. Ahaa! Et siedä kuulla totuutta! - -_Parooni_. Nyt se taas alkoi. Nastja -- kuinka pitkällä sinä olet? - -_Nastja_ (päätään nostamatta). Ah... Mene tiehesi! - -_Anna_ (pistäen päätään uutimien takaa). Jo alkoi taasen päivä! Herran -tähden... älkää huutako... älkää riidelkö! - -_Kleschj_. Jo tuskautui! - -_Anna_. Joka jumalan päivä... antakaa edes kuolla rauhassa. - -_Bubnov_. Ei rähinä kiellä kuolemasta... - -_Kvaschnja_ (tulee Annan luokse). Sinäkin äitiseni, sellaisen -jumalattoman kanssa olet ikäsi elänyt? - -_Anna_. Älä puhu... jätä minut... - -_Kvaschnja_. Voi sua... sinä kärsivällisyys... No, mitenkä on, tuntuuko -rintasi alla helpommalta? - -_Parooni_. Kvaschnja! Aika on lähteä torille... - -_Kvaschnja_. Mennään heti! (Annalle). Etkö halua syödä lämpimiä -piirakoita? - -_Anna_. En... kiitoksia. Minkävuoksi minä niitä söisin? - -_Kvaschnja_. Syö sinä vaan. Lämmin, se pehmittää. Minä panen tähän -kuppiin ja jätän sinulle... sitten kun mielesi tekee, niin syöt! No -herra, nyt lähdemme... (Kleschjille). Uh, sinä, saastainen henki... - - (Menee kyökkiin). - -_Anna_ (yskien). Oi Jumalani. - -_Parooni_ (tyrkkää hiljakseen Nastjaa niskaan). Viskaa pois... hupsu! - -_Nastja_ (höpisee itsekseen). Mene tiehesi... en minä sinua häiritse. - -_Parooni_ (menee viheltäin Kvaschnjan perässä). - -_Satin_. (kohottaen itseään makuulavalta). Kuka minua eilisiltana löi? - -_Bubnov_. Eikö se ole sinulle yhdentekevää?... - -_Satin_. Samanhan tuo on tekevä... Mutta minkätähden minua lyötiin? - -_Bubnov_. Etkös pelannut korttia? - -_Satin_. Pelasin... - -_Bubnov_. Ja vielä sitten kysyt, minkätähden sinua lyötiin... - -_Satin_. Rrryökäleet... - -_Näyttelijä_ (kurkistaen uunilta). Kyllä ne vielä kerran lyövät sinut -kuoliaaksikin. - -_Satin_. Hm, sinäkin -- pökkelö. - -_Näyttelijä_. Miten niin? - -_Satin_. Siten niin, että eihän kahtakertaa voi ketään lyödä -kuoliaaksi. - -_Näyttelijä_ (oltuaan vähän ääneti). Sitä minä en ymmärrä... miksikä ei -voi? - -_Kleschj_. Laskeu sinäkin alas sieltä uunilta huonetta siivoamaan... -äläkä siellä vetelehdi. - -_Näyttelijä_. Mitäs se sinuun kuuluu... - -_Kleschj_. Annahan kun Vasilisa tulee, niin se näyttää, mikä kelle -kuuluu... - -_Näyttelijä_. Mene hiiteen Vasilisoinesi! Tänään on Paroonin vuoro -siivota huoneet... Parooni! - -_Parooni_ (tullen kyökistä). Minulla ei ole nyt aikaa siivoamiseen... -täytyy mennä Kvaschnjan kanssa torille. - -_Näyttelijä_. Se ei kuulu minuun... menisit vaikka Siperiaan... sinun -on vuorosi la'aista lattia... en minä tässä rupea toisten töitä -tekemään. - -_Parooni_. No, piru sinut periköön! Nastja kyllä lakaisee... Hei, sinä, -"Rakkauden uhri!" Kuuletkos! - - (Ottaa Nastjalta kirjan). - -_Nastja_ (nousten). No mitä sinä minusta tahdot? Anna kirja tänne! -Senkin hävytön! Ja viel' on olevinaan -- herra... - -_Parooni_ (antaen kirjan takaisin). Nastja! Lakaisethan lattian minun -puolestani? Eikö niin? - -_Nastja_ (menee kyökkiin). Kaikkea tässä vielä... Kyllä kai!... - -_Kvaschnja_ (kyökin ovelta -- Paroonille). Tule sinä vaan! Kyllä -siivoovat huoneen sinultakin... Näyttelijä! Kun sinua kerran pyydetään, -niin sinä sen teet... Ei sinun selkäsi siitä taitu! - -_Näyttelijä_. Aina vaan minä... miksikä minun aina?... - -_Parooni_ (tulee kyökistä, kantaen korennalla koreja, joissa on -rääsyillä peitetyitä saviastioita). Tänään, miten lienee, tuntuu kovin -raskaalta... - -_Satin_. Kannatti sinunkin syntyä parooniksi... - -_Kvaschnja_ (Näyttelijälle). Muista, että lattia tulee la'aistuksi! - - (Menee porstuaan, laskien Paroonin edelleen). - -_Näyttelijä_ (laskeutuen uunilta). Minä en voi hengittää tomuista -ilmaa, se on minun terveydelleni vaarallista. (Ylpeydellä). Sillä minun -organismini on myrkytetty alkkohoolilla... - - (Vaipuu ajatuksiinsa, istuen makuulavalle). - -_Satin_. "Organismisi"... Orgaanisi... - -_Anna_. Andrei Mitritsch... - -_Kleschj_. Mitäs nyt? - -_Anna_. Kvaschnja jätti sinne piirakoita... ota ja syö. - -Kleschj (astuen hänen luokseen). Etkö sinä huoli? - -_Anna_. En... Miksi minä söisin? Sinä olet työmies... sinun -- täytyy -saada syödä... - -_Kleschj_. Pelkäätkö, että?... Älä pelkää... Kenties vielä... - -_Anna_. Tule, syö! Kovin on vaikea olla... luultavasti hyvinkin pian -tästä... - -_Kleschj_ (poistuen). Mitä vielä... kenties piankin paranet... -tapahtuuhan sitä semmoistakin! - - (Menee kyökkiin). - -_Näyttelijä_ (ääneen, aivan kuin olisi yht'äkkiä herännyt). Eilen -sairashuoneella käydessäni, sanoi lääkäri minulle että: "teidän -organisminne on tykkynään myrkytetty alkkohoolilla"... - -_Satin_. Orgaaninne... - -_Näyttelijä_ (itsepäisesti). Ei orgaaninne... vaan or-ga-nis-min-ne... - -_Satin_. "Sikambr"... - -_Näyttelijä_ (viittaa useamman kerran kädellään Satiniin päin). Ah, -lörpötyksiä! Tottahan minä sinulle puhun, enkä loruja. Jos kerran -organismi -- on myrkytetty... niin luonnollisesti, -- minun on -vaarallista la'aista lattiaa... ja hengittää tomua... - -_Satin_. Makrobiatikum... ham! - -_Bubnov_. Mitä sinä siinä höpiset? - -_Satin_. Sanoja... Sitten löytyy vielä -- trans-sendentaalinen... - -_Bubnov_. Mitä se merkitsee? - -_Satin_. En tiedä... unehutin... - -_Bubnov_. Mitäs siitä sitten puhut? - -_Satin_. Niin vaan... Minä olen kyllästynyt kaikkiin jokapäiväisiin -sanoihin... Olen varmaankin tuhatta kertaa elämässäni kuullut -jok'ikisen tavallisen sanan... - -_Näyttelijä_. Hamletissa sanotaan: "sanoja, sanoja, sanoja." Se on -mainio kappale. Minä näyttelin siinä haudankaivajaa... - -_Kleschj_ (tulee kyökistä). No, näyttelijä, jokos sinä pian käyt -näyttelemään -- sitä varsiluutaa? - -_Näyttelijä_. Mitäs se sinuun kuuluu?... (lyöpi rintaansa). Oi Ofelia! -Muista minua esirukouksissasi... - - (Näyttämön takaa, jostakin kaukaa kuuluu sekanaista rähinää, - huutoja sekä poliisin vihellyksiä. Kleschj käypi työnsä ääreen - istumaan ja alkaa viilata). - -_Satin_. Minä pidän oudoista ja harvinaisista sanoista... Kun olin -poikanulikka... ja palvelin telegrafissa... siiloin lueskelin paljon -kirjoja... - -_Bubnov_. Oletko ollut telegrafistina? - -_Satin_. Olen... Löytyy paljon hyviä kirjoja... ja paljon hauskoja -sanoja... Minä olin sivistynyt ihminen... ymmärrätkös? - -_Bubnov_. Jo tuota on kuultu satakin kertaa! No, olit sivistynyt... -onko siinä sitten mitään erinomaista... Minä myös -- olen ollut -turkkuri... oli oma tehdaskin... Käteni olivat painuneet keltaisiksi -aina kyynäspäihin saakka, nahkoja värjätessäni! Ajattelin monasti, että -keltakätisenä minut haudataankin... vaan niinkuin näette... tässä olen -nyt likakätisenä!... - -_Satin_. No, ja mitä siitä sitten? - -_Bubnov_. Ei mitään sen enempi... - -_Satin_. No minkä vuoksi sinä sitä kerroit? - -_Bubnov_. Niin vaan... esimerkin vuoksi... Maalaa sinä itsesi -päältäpäin vaikka kuinka paksulta, niin se kuluu kuitenkin... kaikki -kuluu, toden totta! - -_Satin_. Sanokaa mitä tahansa .. Mutta... minun luitani särkee! - -_Näyttelijä_ (istuen polvet sylissä). Sivistys -- se on hölynpölyä, -vaan toista on se, kun on kyky. Minä tunsin näyttelijän... joka -töintuskin tavaamalla oppi rollinsa; mutta näytteli sankariosia -sillätavalla että... hän sai yleisön niin haltijoihinsa että koko -teatterirakennus narisi ja heilahteli... - -_Satin_. Bubnov, annas tänne viisi kopekkaa! - -_Bubnov_. Ei ole itsellänikään kuin kaksi... - -_Näyttelijä_. Minä sanon että -- sankarilla täytyy olla kykyä. Kyky -- -se on usko omaan itseensä, usko omaan voimaansa... - -_Satin_. Anna minulle viitonen, niin minä uskon että sinäkin olet kyky, -sankari, krokotiili, poliisikomisarius... Kleschj, anna viisi kopekkaa! - -_Kleschj_. Mene hiiteen kopekkoinesi! Kyllä teitä täällä on mankujia... - -_Satin_. Mitä sinä siinä haukut? Tiedänhän minä, ett'eihän sinulla ole -puoltakaan kopekkaa... - -_Anna_. Andrei Mitritsch... Minä tukehdun... Kovin on vaikeaa... - -_Kleschj_. Minkä minä sille voin? - -_Bubnov_ Aukaise porstuan ovi... - -_Kleschj_. Kyllä! Sinä istut makuulavalla ja minä lattialla... -vaihdetaan paikkoja, niin kernaasti minun puolestani saat avata oven... -minä olen muutenkin vilustunut... - -_Bubnov_ (rauhallisesti). Ei minun tähteni tarvitse avata... vaimosi -sitä pyytää... - -_Kleschj_. (synkästi). Paljonhan sitä maailmassa pyydetään... - -_Satin_. Pääni humisee vieläkin... eh! Miksi ihmiset lyövät toisiaan -aina päähän? - -_Bubnov_. Kyllä ne lyövät jokapaikkaan, kun lyömään lähtevät, eikä vain -päähän. (Nousee). Täytyy mennä rihmaa ostamaan... Kauanpa se meidän -isäntäväkemme tänään viipyy... Aivan kuin olisivat sille tielle -äikähtäneet. (Menee). - - (Anna yskii. Satin panee kädet päänsä alle ja loikoo paikallaan). - -_Näyttelijä_ (tuskallisesti katsahtaen ympärilleen, menee Annan luo). -Kuinka on laitasi? Huonosti taitaa olla? - -_Anna_. Ahdistaa. - -_Näyttelijä_. Jos tahdot -- niin kyllä minä kuletan sinut porstuaan? -Koetappas nousta. (Auttaa häntä nousemaan, heittää hartioille jonkun -turkkipahasen ja kulettaa häntä näin, kannattaen ulos). No-no... vähän -vakavammin! Minä myös olen sairas... alkkohooli-myrkytys... - -_Kostiljev_ (ovella). Aamukävelyllekö? Mainio on pari, ei pane -pakkanen, eik' ole vari... - -_Näyttelijä_. Sinä voisit antaa tietä... kun näet että sairaita -tulee?... - -_Kostiljev_. Kyllä, olkaa niin hyvä... (Honisee nenäänsä jotain -kirkkoveisua, katselee epäilevästi ympäri yömajaa, kallistaa päänsä -vasemmalle, aivan kuin kuulisi jotain Pepelin huoneesta. Kleschj -rämisyttää yhä kovemmin avaimiaan ja viilaa jurskuttaa, samalla alta -kulmiensa katsellen isäntää). Narskutat? - -_Kleschj_. Mitä? - -_Kostiljev_. Narskutat, sanon? (Paussi). Maltahan vähän... aijoin vaan -jotain kysyä... (sukkelaan ja hiljaa). Eikö vaimoni ollut täällä? - -_Kleschj_. En oo nähnyt... - -_Kostiljev_ (hiipii varovasti Pepelin ovelle). Kaksi ruplaa maksat -hyyryä kuukaudessa, mutta kuinka paljon tilaa sinä oikeastaan otat? -Tuoss' on sänky... nämät tässä, itse istut siinä... Ja-ah! Siinä on -tilaa ainakin viiden ruplan edestä... Kyllä sinulle on polttina pantava -lisään hyyryä... - -_Kleschj_. Parasta että panet silmukan kaulaani ja kiristät sitä -vähän... Kuolet pökähdät itsekin pian, mutta polttinoita aina -ajattelet... - -_Kostiljev_. Miksi minä sinua kuristaisin? Kelle siitä olisi hyötyä? -Herra sinun kanssasi... elä sinä vaan omaksi huviksesi... Mutta -puolella ruplalla minä ainakin hyyryäsi kohotan, -- sillä sitten ostan -öljyä pyhimyslamppuun... ja niin tulee alituisesti uhrituli -pyhimyskuvan edessä palamaan... sekä minun että sinun syntiesi -sovitukseksi. Ethän sinä itse kuitenkaan huolehdi synneistäsi... No, -siis minä... Eh, Andrjuschka, paha sinä olet ihminen! Vaimosikin tuossa -kituu sinun pahuuttasi... ei kukaan sinusta pidä, ei kukaan -kunnioita... työsikin on yhtä kitinää ja nirskunaa ja häiritsee -kaikkia... - -_Kleschj_ (huutaen). Mitä sinä minua... tulit tänne härnäämään? - - (Satin röhkii yhä kovemmin).. - -_Kostiljev_ (säpsähtäen). Kah! Veliseni! - -_Näyttelijä_ (tulee). Asetin ämmän istumaan porstuaan, peitin -hyvästi... - -_Kostiljev_. Sinä olet hyväsydämminen, velisein! Se on hyvin tehty... -siitä sinut palkitaan... - -_Näyttelijä_. Milloin? - -_Kostiljev_. Tulevassa elämässä, veikkonen... siellä kaikki, jok'ikinen -tekomme luetaan ja tarkastetaan... - -_Näyttelijä_. Parempi jos sinä jo täällä palkitsisit minua -hyvyydestäni... - -_Kostiljev_. Kuinka minä sen voisin? - -_Näyttelijä_. Hellitä puolet hyyryvelasta... - -_Kostiljev_. Heh-heh! Kuinka sinä oletkin viisas ja leikkisä... Hyvää -sydäntä ei voida rahalla palkita. Hyväsydämmisyys -- se on paras -kaikista hyveistä. Mutta hyyryvelka se on aivan eri asia! Se on aina -maksettava... Hyvää tulee teidän aina tehdä meikäläisille vanhemmille -ihmisille... aina ja ilmaiseksi... - -_Näyttelijä_. Kyllä osaat -- vanha kelmi... (Menee kyökkiin). - - (Kleschj nousee ylös ja menee porstuaan). - -_Kostiljev_ (Satinille). Minne se kitkuttaja meni? -- Läksi kai -karkuun, heh-heh! Ei pidä minusta... - -_Satin_. Piru sinusta pitää, ei muut kukaan! - -_Kostiljev_ (nauraen). Aina sinäkin olet valmis haukkumaan! Mutta minä -pidän teistä kaikista... te olette minun onnettomia, kykenemättömiä ja -kadonneita veljiäni... (Yht'äkkiä sukkelaan). Onko Vasjka kotona? - -_Satin_. Mene ja katso... - -_Kostiljev_ (menee ovelle ja kolkuttaa). Vasja! - - (Näyttelijä ilmestyy kyökin ovelle ja syöpi mukertaa jotain). - -_Pepel_. Kuka siellä? - -_Kostiljev_. Se olen minä... Vasja... - -_Pepel_. Mitä asiaa? - -_Kostiljev_ (väistyen ovelta). Aukaise ovi... - -_Satin_. (Katsomatta Kostiljeviin). Kyllä ukolle aukaistaan, mutta -siellä se on eukkokin... - - (Näyttelijä purskahtaa nauruun). - -_Kostiljev_ (levottomana puoliääneen). Mitä? Kuka siellä on? Häh? - -_Satin_. Kuinka? Minulleko sinä puhut? - -_Kostiljev_. Mitä sinä sanoit? - -_Satin_. En mitään... minä vaan itsekseni tässä... - -_Kostiljev_. Varo sinä itseäsi! Leikilläkin on rajansa... Niinpä juuri! -(Kolkuttaa ovea hyvin kovasti). Vasilij!... - -_Pepel_ (aukaisee oven). No? Mitä sinä meluat? - -_Kostiljev_ (kurkistelee ympäri komeroa). Minä... tuota... näetkös... - -_Pepel_. Toitko rahat? - -_Kostiljev_. Minulla on sinulle asiaa... - -_Pepel_. Toitko rahat? - -_Kostiljev_. Mitkä rahat?... Odotahan... - -_Pepel_. "Mitkä rahat" -- kellorahat tietysti -- 7 ruplaa?... - -_Kostiljev_. Mitkä kellorahat?... Ah, niin... kuulehan Vasja... - -_Pepel_. Varo sinä itseäsi! Eilisiltana todistajain läsnäollessa minä -möin sinulle kellon kymmenestä ruplasta... kolme saat pitää hyyrystä, -seitsemän on tuleva takaisin! Älä ollenkaan räpyttele silmiäsi! Siinä -sinä lakkaamatta vetelehdät ja häiritset ihmisten rauhaa... vaan mikä -olisi tehtävää, sen unohdat... - -_Kostiljev_. Ssss! No, no, älähän nyt suutu, Vasja!... Kello... sehän -oli... - -_Satin_. Varastettu... - -_Kostiljev_ (ankarasti). Minä varastettua en ota vastaan... Kuinka sinä -voit... - -_Pepel_ (koppaa häntä ryntäistä kiinni). Miksi sinä tulit minua -häiritsemään? Mitä sinä tahdot? - -_Kostiljev_. Enhän minä... Ei, ei mitään... Kyllä minä menen pois... -kun sinä sillä tavoin... - -_Pepel_. Mene, tuo rahat! - -_Kostiljev_ (menee). Ai-jai-jai -- miten raakoja ihmisiä! - -_Näyttelijä_. Kometiaa! - -_Satin_. Hyvä! Sellaisesta minä pidän... - -_Pepel_. Mitä hänellä on täällä tekemistä? - -_Satin_ (nauraen). No, etkö sitä ymmärrä? Eukkoansa etsii... Antasit -kerran hänelle oikein aika tillikan, että muistaisi!? - -_Pepel_. Käyn minä käsiäni ryvettämään mokoman tähden... - -_Satin_. Sinäpä tekisit sen viisaasti. Sitten -- naisit Vasilisan... -tulisit meidän isännäksemme... - -_Pepel_. Siitä ei suurta iloa olisi! Te kaikessa ystävyydessä -joisitte -- ei ainoastaan omaisuuteni, vaan vieläpä minutkin -kaupanpäälliseksi... (istuu makuulavalle). Se vanha piru... tuli ja -herätti makeimmasta unesta... Näin juuri unta -- että olin ongella... -kuuntelen... nykii, nykii... vedän... katson... lahna! .. Ja sellainen -mahdottoman iso lahna, että sellaisia lahnoja ei näe koko maailmassa -muualla kuin unessa vain... Minä vedän, vedän -- toiselta puolen taas -pelkään -- että jos se siima pakana katkeaa! Varustin jo valmiiksi -haavinkin käteeni... Nyt... heti paikalla, arvelin... - -_Satin_. Ei se ollut mikään lahna, vaan Vasilisa... - -_Näyttelijä_. Johan siitä on pitkä aika kun Vasilisa onkeen tarttui... - -_Pepel_ (suuttuneena). Menkää hiiteen Vasilisoinenne päivinenne! - -_Kleschj_ (tulee porstuasta). Kylmä... oikea koiran ilma... - -_Näyttelijä_. No, miks'et Annaa tuonut sisään? Paleltuuhan se siellä... - -_Kleschj_. Natascha vei hänet luokseen, kyökkiin... - -_Näyttelijä_. Poishan se ukko ajaa sen sieltä... - -_Kleschj_ (istuu työhönsä). Kyllä Natascha hoitaa... - -_Satin_. Vasilij! Lainaas viis' kopekkaa... - -_Näyttelijä_ (Satinille). "Viisi"... Kyll' olet sinäkin!... Vasja! Anna -meille yhteensä "Kahenriunanraha"... - -_Pepel_. Täytyy hopussa antaa... ennenkuin alatte mankua ruplaa... -Tuossa! - -_Satin_. Gibralttarrr! Varkaat, ne ne ovat maailman parhaat pojat! - -_Kleschj_ (synkästi). Ne ansaitsevat helpolla rahaa... Ei tarvitse -raataa... - -_Satin_. Monet helposti saa, mut ei monikaan helposti jaa... "Raatakaa! -Tehkää työtä!" -- sanovat. -- Laittakaa asiat niin että saan mieluista -työtä, niin ehkäpä minäkin käyn raatamaan!... Kun työ on -- mieluista, -on elämä nautintoa! Kun työ on -- pakkoa, on elämä -- orjuutta! -(Näyttelijälle). No, sinä Sardanapalus! Lähdetäänkö... - -_Näyttelijä_. Kyllä, Nebukaneesar! Nyt juomme taasen itsemme niin -humalaan, kuin neljäkymmentätuhatta juoppoa... (Menevät). - -_Pepel_ (haukotellen). No, kuinkas muijasi laita on? - -_Kleschj_. Luultavasti ei enää kestä kauvan... - - (Paussi). - -_Pepel_. Kun katselen sinua, niin ajattelen että -- turhaan sinäkin -siinä viilata nirskutat. - -_Kleschj_. Mitä minun sitten pitäisi tehdä? - -_Pepel_. Ei mitään... - -_Kleschj_. Kuinka sitä tulisi toimeen? - -_Pepel_. Tulevatpahan nuo ihmiset toimeen... - -_Kleschj_. Nuo ihmiset? Minkälaisia ovat nuo ihmiset? Retkaleita, -kultakomppaniaan he kuuluvat... ne ihmiset! Minä olen työmies... minua -hävettää katsoa heihin, minä olen lapsuudestani tottunut työhön... Sinä -luulet että minä en voi täältä enää minnekkään kohota? Ei, minä kohoan! -minä konttaamalla konttaan täältä pois, vaikka nahka hartioistani -heltisi, mutta sittenkin menen... Odotahan... kunhan vaan vaimoni -kuolee... Olen elänyt täällä puoli vuotta, mutta se puoli vuotta on -ollut kuin kuusi vuotta... - -_Pepel_. Älä lörpöttele... ei toiset ole yhtään sinua huonompia... - -_Kleschj_. Eikö huonompia!? Ei kunniaa, ei omaatuntoa... - -_Pepel_ (välinpitämättömästi). Mitäpä hyötyä on kunniasta ja -omastatunnosta? Jos niitä voisi edes jalkaan vetää saappaitten -asemesta... Kunnia ja omatunto on niitä varten, joilla on valta ja -voima... - -_Bubnov_ (tulee huoneeseen). Huu-u-u... palennun! - -_Pepel_. Bubnov! Onko sinulla omaatuntoa? - -_Bubnov_. Mitä? -- Omaatuntoa? - -_Pepel_. Niin juuri! - -_Bubnov_. Mitä minä sillä tekisin? Enhän minä ole mikään pohatta... - -_Pepel_. Sitähän minäkin tässä sanon: kunnia ja omatunto on ainoastaan -rikkaita varten! Mutta Kleschj haukkuu, että meillä muka ei ole -omaatuntoa... - -_Bubnov_. Vai niin -- pyysikö hän jotain lainaksi? - -_Pepel_. Ei. Hän tulee omillaan toimeen... - -_Bubnov_. Siis myöskenteli jotain? Ei täällä sinun tavaroitasi kukaan -osta. Jos sinulla olisi edes jonkinlaiset korttirisat -- minä -ostaisin... mutta nekin velaksi... - -_Pepel_ (opettavaisesti). Tyhmeliini sinä olet Andrjuschka! Kuuntelisit -ennemmin omantunnon asioissa Satinia... taikka Paroonia... - -_Kleschj_. Ei minulla ole heiltä mitään kuunneltavaa... eikä -opittavaa... - -_Pepel_. Kyllä... he ovat viisaammat kuin sinä... vaikka ovatkin -juoppoja... - -_Bubnov_. Olla humalassakin järkevä, on asia sangen tärkeä. - -_Pepel_. Satin sanoo: jokainen soisi, että hänen lähimmäisellään olisi -omatunto, mutta siitä näetkös ei ole kenellekään hyötyä... Ja se on -totta... - - (Natascha tulee. Hänen perässään -- Luka, keppi kädessä, - laukku selässä, kattila ja teekannu rippuvat vyössä). - -_Luka_. Rauhaa ja terveyttä, kunnialliset ihmiset! - -_Pepel_ (sivellen viiksiänsä). Aa, Natascha! - -_Bubnov_ (Lukalle). Oltiin kunniallisia, kun oli semmoinen kuosi. Nyt -siitä on kulkemassa jo toinen vuosi... - -_Natascha_. Tässä on uusi hyyryläinen... - -_Luka_. Minulle on yhdentekevä! Minä kunnioitan veijareitakin; minun -mielestäni ei kirppu ole kirppua kummempi: kaikki he ovat tummia, -- -kaikki hyppivät... eikö niin... sanoppa, rakkaani, mihinkä minä tässä -asetun oleilemaan? - -_Natascha_ (osottaa kyökin ovea). Mene sinne, vaari... - -_Luka_. Kiitos, tyttöseni! Kun sinne, niin sinne... Vanhukselle -- -missä lämmin, siellä koti... - -_Pepel_. Sepä hauska ukko. - -_Natascha_. Ainakin hauskempi kuin te... Andrei! Akkasi on meidän -kyökissämme... tule vähän ajan perästä hakemaan. - -_Kleschj_. Hyvä... kyllä tulen... - -_Natascha_. Olisit vähän ystävällisempi häntä kohtaan... ei siitä enää -pitkällistä ole... - -_Kleschj_. Kyllä tiedän... - -_Natascha_. Tiedät... Se on vähän, että tiedät, pitää ymmärtää myös. -Kuolema on peloittavaa... - -_Pepel_. Olkoon vaan -- minä en pelkää... - -_Natascha_. Et tietysti!... Itse urhollisuus... - -_Bubnov_ (viheltäen lyhyesti). Rihmat ovat mädänneet... - -_Pepel_. Tietysti, en pelkää! Vaikka paikalla kuolisin! Ottakaa veitsi, -iskekää sydämmeeni... Kuolen tässä paikassa, ääntä päästämättä! Hauskaa -on ottaa vastaan kuolema puhtaasta kädestä... - -_Natascha_ (mennessään). Puhukaa muille -- eikä minulle. - -_Bubnov_ (pitkäveteisesti). Mutta rihmat ovat sittenkin mädänneet... - -_Natascha_ (porstuan ovelta). Andrei! Muista tulla eukkoasi hakemaan... - -_Kleschj_. Hyvä... - -_Pepel_. Kelpo tyttö! - -_Bubnov_. Mukiin menevä... - -_Pepel_. Miksihän se minua sillä tavalla?... ikäänkuin hylkii... Yks -kaikki... turmioon hän täällä kuitenkin joutuu... - -_Bubnov_. Sinun tähtesi... - -_Pepel_. Miksikä juuri minun tähteni? Minä päinvastoin säälin häntä... - -_Bubnov_. Aivan kuin susi lammasta... - -_Pepel_. Älä lörpötä! Minä oikein sydämmestäni säälin häntä... Hänen -elämänsä on kovin tukalaa täällä... sen huomaan... - -_Kleschj_. Odotahan, jos Vasilisa sattuisi näkemään, kun puhelette -keskenänne... - -_Bubnov_. Vasilisa? Niin, se ei hevillä omastaan luovu... se on ankara -ämmä... - -_Pepel_ (käypi loikomaan makuulavalle). Menkää hiiteen, te senkin -- -profeetat! - -_Kleschj_. Kyllä vielä näet... odotahan!... - -_Luka_ (veisaa kyökissä). Yö o-on pi-i-me-e-ä... e-ei voi tietä -eroittaa... - -_Kleschj_ (menee porstuaan). Hm, sekin alkoi siellä ulvoa... - -_Pepel_. Ikävää täällä on... mistähän sekin tulee? Elät, elät, kaikki -on hyvin! Yht'äkkiä -- aivan kuin kohmetut ja tulee ikävä... - -_Bubnov_. Ikävä? Hm -- hm... - -_Pepel_. Todentotta! - -_Luka_ (veisaa). Niin, ei voi tietä eroittaa ollenkaan... - -_Pepel_. Kuules! Ukko! - -_Luka_ (kurkistaa ovelta). Niin minäkö? - -_Pepel_. Sinä. Älä laula. - -_Luka_ (tulee sisään). Etkö pidä laulusta? - -_Pepel_. Pidän kyllä, jos hyvin lauletaan... - -_Luka_. Minä siis en laula hyvin? - -_Pepel_. Luultavasti... - -_Luka_. Siinä se nyt on! Ja itse minä luulin, että laulan hyvin. Se -käypi aina sillä lailla... ihminen ajattelee itsestään, nyt minä teen -tuon asian oikein hyvin! Kun olet tehnyt -- huomaatkin että toiset ovat -tyytymättömiä... - -_Pepel_ (nauraen). Se on totta, se!... - -_Bubnov_. Sanoit juuri, ett'on ikävä, ja nyt nauraa hohotat... - -_Pepel_. No entäs sitte? senkin varis... - -_Luka_. Kenen se sitten on ikävä? - -_Pepel_. Minun, tässä... - - (Parooni tulee). - -_Luka_. Vai niin! Ja siellä kyökissä istuu neitonen, lukee kirjaa ja -itkee! Totisesti! Kyyneleet tippuvat... Minä sanon hänelle: miksikä -sinä nyt sillä tavoin, rakkaani? Hän vastaa: -- sääli on! Ketä on -sääli, kysyn? Täällä kirjassa, sanoo, kerrotaan... Kaikkea sitä ihminen -tekeekin... Myöskin, luultavasti, ikävissään... - -_Parooni_. Se on hassu... - -_Pepel_. Parooni! Joko joit teetä? - -_Parooni_. Join... No, entäs sitten?! - -_Pepel_. Tahdotko -- niin panen paikalla puolikkaan pöytään? - -_Parooni_. Tietysti... No entäs sitten! - -_Pepel_. Käy ensin nelinryömin lattialle ja hauku kuin koira. - -_Parooni_. Hölmö! Oletko olevinasi -- kauppijas? Vai oletko humalassa? - -_Pepel_. No, sukkelaan, ala haukkua! Minä tahdon pitää lystiä... Sinä -olet herra... oli sinunkin aikasi -- kun et meikäläistä pitänyt -ihmisenäkään... ja niin edespäin... - -_Parooni_. No, entäs sitten!? - -_Pepel_. Mutta nyt minä pakoitan sinut koirana haukkumaan, ja sinä teet -sen... eikö totta, että sinä haukut? - -_Parooni_. No, haukun, haukun! Pökkelö! Mitähän nautintoa sinulle nyt -siitäkin on, kun minä kerran itsekin tiedän, että olen melkein huonompi -sinua? Olisit silloin pakoittanut minut nelinryömin kävelemään, kun en -ollut vertaisesi... - -_Bubnov_. Oikein! - -_Luka_. Siihen minäkin sanon -- hyvä! - -_Bubnov_. Mitä on ollut -- on ollut, jälelle jäi hölynpölyä... Täällä -ei ole herrasväkeä... kaikki on luopunutta ja lähtenyttä, jälellä on -vaan pelkkä ihminen... - -_Luka_. Siis kaikki yhdenvertaisia... Ja sinä, rakkaani, oletko -todellakin ollut paroonina? - -_Parooni_. Kuinka sinä uskallat?... Mikäs aaveenhaamu sinä olet? - -_Luka_ (nauraen). Olen nähnyt kreivejä, olen nähnyt ruhtinoita... Mutta -paroonin kohtaan ensikerran elämässäni ja senkin noin ratkoittuna. - -_Pepel_ (nauraa hohottaa). Kuules parooni! Sinä nolasit minut... - -_Parooni_. Jo olisi aika sinunkin viisastua, Vasilij... - -_Luka_. Ehe-he! Kun katselen oikein teitä, veljet, -- kyllä vietätte -elämää -- oi-oi!... - -_Bubnov_. Niin on elämä; me ollaan semmoista väkeä; heti ylös noustua, -annetaan mennä alasmäkeä... - -_Parooni_. Ollaan sitä nähty parempiakin päiviä... Minä esimerkiksi... -aamulla herättyäni, loikoilin vielä sängyssä, join siinä kahvia... niin -kahvia! -- kerman kanssa... niin, kerman kanssa. - -_Luka_. Ihmiset ovat aina ihmisiä! Vaikka he miten teeskentelisivät, -vaikka he kuinka luikertelisivat, joka ihmiseksi syntyi, se ihmisenä -kuolee... Kun sitä katselee -- niin huomaa, että ihmiset aina alkavat -tulla ymmärtäväisemmiksi ja viisaammiksi... vaikka elävät yhä -huonommin, kuitenkin pyrkivät parempaan... uppiniskaisia ovat! - -_Parooni_. Hei, ukko, kuka sinä olet?... Mistä sinä tänne ilmestyit? - -_Luka_. Niin minäkö? - -_Parooni_. Oletko toiviolainen, maankiertäjä? - -_Luka_. Kaikkihan me olemme kiertäjiä täällä maan päällä... Sanotaan, -niin kuulin kerrottavan, että tämä meidän maammekin kiertää taivaan -avaruudessa. - -_Parooni_ (ankarasti). Kiertäminen on eri asia, mutta -- onko sulla -passi? - -_Luka_ (hetken vaiettuaan). No, entäs kuka sinä olet, -- -sala-nuuskijako? - -_Pepel_ (ilolla). Hyvä, ukko! No, Parooni, saitko siipeesi? - -_Bubnov_. Siinä sai, herra... - -_Parooni_ (hämillään). Olkaa siellä nyt! Ei mitään ukkoseni... -leikillähän minä vaan! Ei, veli hyvä, minulla itsellänikään ole -minkäänlaisia papereita... - -_Bubnov_. Valehtelet! - -_Parooni_. Se tahtoo sanoa... kyllä minulla paperit ovat, vaan ne eivät -kelpaa minnekään... - -_Luka_. Paperit, ne ovat aina ylipäänsä semmoiset... eiväthän ne kelpaa -koskaan mihinkään. - -_Pepel_. Parooni! Lähe pois kapakkaan... - -_Parooni_. Minä olen valmis! No, hyvästi ukko... sinä olet aika -vekkuli! - -_Luka_. Saa sitä olla milloin mikäkin, rakkaani... - -_Pepel_ (porstuan ovella). No tuletko, vai et! - - (Menee. -- Parooni lähtee sukkelaan perässä). - -_Luka_. Oikeinko todella tuo ihminen on ollut parooni? - -_Bubnov_. Kuka hänet tietää. -- Herrasmies se ainakin on, se on -totta... Niinhän se nytkin: ei ole, ei ole --, vaan yht'äkkiä pöllähtää -päähän jotain -- ja heti paikalla ilmestyy herruus esille. Nähtävästi -ei ole vielä lykkynään kaikki haihtunut. - -_Luka_. Se herruus taitaa olla aivan kuin isorokko... vaikka se -ihmisestä erkaneekin, niin arvet kuitenkin jäävät jälelle... - -_Bubnov_. Ei hän juuri mitään erityistä... Toisinaan vaan yht'äkkiä -hypähtää... Niinkuin äskenkin, siitä passista... - -_Aljoschka_. (tulee humalassa, hanuri kädessä. -- Viheltää). -Hei! Eläjät! - -_Bubnov_. Mitä sinä kiljut? - -_Aljoschka_. Älkää panko pahaks'... suokaa anteeks'! Minä olen -kohtelias ihminen... - -_Bubnov_. Taaskin ryypännyt? - -_Aljoschka_. Ja oikein täydellä mitalla! Komisarius Medjakin juuri ajoi -minut ulos poliisiputkasta ja sanoi: varo itseäsi -- ett'ei sinua -kadulla näkyisi ei kuuluisi... muuten! .. Mutta minulla taasen on -semmoinen luonne, että... Isäntä yhtämittaa morkkaa minua... Mikä on -oikeastaan isäntä?... Tphu! Se on vain turha luulo... Suuri juoppo hän -on -- eikä mikään muu... Vaan minä olen semmoinen ihminen, että... minä -en halua mitään! En huoli mistään ja sillä hyvä! Osta minut ruplasta, -tai tarjoa kaksikymmentä! Vaan minä en huoli kummastakaan -- ilmaiseksi -saat jos tahdot. (Nastja tulee kyökistä). Tarjoa vaikka miljoona, en -huoli siitäkään! Vaan sitä... että minua, hyvää miestä, komentaa -vertaiseni, juoppo, sitä minä en salli! Sitä en kärsi! - - (Nastja, seisoen ovella, katsoo Aljoschkaan ja heiluttaa päätään). - -_Luka_ (hyväsydämmisesti). Eh, nuorukainen, eksynyt olet oikealta -polulta... - -_Bubnov_. Inhimillinen ymmärtämättömyys... - -_Aljoschka_ (heittäytyy lattialle pitkäkseen). Tässä, syö minut! Minä -en sano mitään. Minä olen hurja poika! Sanokaa, olkaa hyvä, olenko minä -muita huonompi? Ja minkätähden minä olisin huonompi muita? Medjakin -sanoi: "älä näyttäy kadulla, taikka saat vasten kuonoasi!" Mutta minäpä -näyttäyn sittenkin... menen heittäyn keskelle katua --. ajakoot -ylitseni, ruhjokoot minut! Minä -- minä en halua mitään!.. - -_Nastja_. Voi raukkaa!... niin nuori vielä... ja noin reuhaa... - -_Aljoschka_ (huomattuaan Nastjan, nousee polvilleen). Neitini! -Madmasel! Parle francé... preis-kurant! Juopotellut olen... - -_Nastja_ (kuiskaa ääneen). Vasilisa! - -_Vasilisa_ (aukaisten sukkelaan oven, Aljoschkalle). Joko taas olet -täällä? - -_Aljoschka_. Terveheks... tehkää niin hyvin... - -_Vasilisa_. Olenhan sanonut sinulle, senkin penikka, ett'et saa -jalallasi tänne astua... - -_Aljoschka_. Vasilisa Karpovna... tahdotko että paikalla soitan sinulle -hautausmarssin? - -_Vasilisa_ (tyrkkii häntä). Ulos! - -_Aljoschka_ (siirtyen ovelle päin). Odota... ei sillä tavalla sovi! -Ensin hautausmarssi... juuri olen sen oppinut! Aivan verestä -musiikkia... maltahan vähän! - -_Vasilisa_. Kyllä minä sinut maltatan... usutan koko kadun koirat -kimppuusi... kirottu pakana... vielä olet liian nuori -- minua -haukkumaan... - -_Aljoschka_ (juoksujalassa). No, kyllä menen... - -_Vasilisa_ (Bubnoville). Katso ett'ei hän jalallaan tänne astuisi! -Kuuletkos!? - -_Bubnov_. En minä ole sinulle mikään oven vahti - -_Vasilisa_. Se on minulle yhdentekevä, mikä sinä olet! Älä unohda, että -armosta sinä elät täällä! Muistatko, mitä olet velkaa minulle? - -_Bubnov_ (levollisesti). En ole laskenut... - -_Vasilisa_. Varo itseäsi... kyllä minä lasken! - -_Aljoschka_ (avaa oven ja huutaa). Vasilisa Karpovna! Minä en pelkää -sinua... en yhtään! (Häviää). - - (Luka nauraa). - -_Vasilisa_. Kuka sinä olet?... - -_Luka_. Matkamies... Toiviolainen... - -_Vasilisa_. Yövytkö vai asumaanko jäät? - -_Luka_. Sittenpähän nähdään... - -_Vasilisa_. Onko passi! - -_Luka_. Kyllä, minä voin... - -_Vasilisa_. Anna tänne! - -_Luka_. Minä tuon sitten... laahaan sen sinulle sinne huoneesesi... - -_Vasilisa_. "Toiviolainen!"... sanoisit kerjäläinen -- niin olisi -lähempänä totuutta... - -_Luka_ (huoaten). Et ole ollenkaan leppeä, muoriseni... - - (Vasilisa menee Pepelin ovelle, Aljoschka kurkistaa - kyökin ovesta, kuiskaamalla: "Joko se meni?"). - -_Vasilisa_ (kääntyy häneen). Vieläkö sinä olet täällä? - - (Aljoschka viheltää ja katoaa. Nastja ja Luka nauravat). - -_Bubnov_ (Vasilisalle). Ei ole kotona... - -_Vasilisa_. Kuka? - -_Bubnov_. Vasjka... - -_Vasilisa_. Kuka sinulle sanoi, että minä häntä etsin... - -_Bubnov_. Näenhän minä... kun ympäri huonetta haet ja vilkuilet... - -_Vasilisa_. Minä katselen onko kaikki järjestyksessä, ymmärrätkö? Miksi -lattia ei ole vieläkään la'aistu? Olenhan monta kertaa sanonut, että -lattian täytyy olla puhdas. - -_Bubnov_. Se on näyttelijän vuoro... - -_Vasilisa_. Se ei kuulu minuun, kenen on vuoro! Sen vaan sanon -- jos -terveyslautakunta sattuu tulemaan ja minua sakotetaan... niin paikalla -olette joka sorkka pellolla! - -_Bubnov_ (maltilla). Millä sinä sitten käyt elämään? - -_Vasilisa_. Ei rikan rahtuakaan saa olla! (Menee kyökkiin päin. -Nastjalle). Mitä sinä koikkelehdit ja seista toilailet, kuin mikäkin -kanto? Miksi turpasi on turvonnut? Ota ja lakaise lattia! Näitkö -- -oliko Natalia täällä? - -_Nastja_. En tiedä... en nähnyt... - -_Vasilisa_. Bubnov! Kävikö sisareni täällä? - -_Bubnov_. Nataliahan tämän tänne toi... (Tarkoittaa Lukaa). - -_Vasilisa_. Olikos -- tämä kotona? (Tarkoittaa Pepeliä). - -_Bubnov_. Vasjkako? Oli... silloin oli Natalia tässä myös ja puheli -Kleschjin kanssa... - -_Vasilisa_. Minä en kysy kenen kanssa ja kuka puheli!... Sitä roskaa ja -sitä likaa... jokapaikassa! Voi, teitä... sikoja!... Ett' olis' -paikalla huone siivottu!... Kuuletteko! - - (Menee sukkelaan). - -_Bubnov_. On siinä aika peto -- siinä akassa! - -_Luka_. Vanttera vaimo... - -_Nastja_. Villiytyyhän tässä elämässä vaikka kuka elävä inehmo -sidottaisiin semmoiseen mieheen... kuin hänelläkin on, niin... - -_Bubnov_. Mitä vielä, ei hän niin kovin sidottu ole... - -_Luka_. Ainako hän sillä tavalla... räsähtää? - -_Bubnov_. Aina... Henttunsa luoksehan se tuli, niinkuin näit, vaan sitä -ei ollutkaan kotona... - -_Luka_. Paha taisi tulla mieli, luultavasti. Oho-hoo! Kuinka -monenlaista kansaa sitä onkin maan päällä ja kaikki isännöivät... ja -kaikenlaisilla keinoilla toinen toistaan pelottelevat, eikä sittenkään -ole elämässä järjestystä... eikä puhtautta... - -_Bubnov_. Kukin tahtoo järjestystä, mutta puuttuu ymmärrystä. Kyllä se -sittenkin taitaa pitää se lattia lakaista... Nastja!.. Jos sinä sentään -alkaisit lakaista... - -_Nastja_. Vielä mitä! Olenko minä teidän kamaripiikanne... (Lyhyen -äänettömyyden jälkeen). Menen ja juon itseni humalaan niin että... - -_Bubnov_. Asiahan se on sekin... - -_Luka_. Miksi sinä neitonen niin juoda tahdot? Äsken juuri itkit, ja -nyt aijot juoda itsesi humalaan! - -_Nastja_ (vaativaisena). Kun tulen humalaan, alan uudelleen itkeä... -siinä kaikki! - -_Bubnov_. Se ei ole paljon... - -_Luka_. Mutta mistä syystä, sano? Ei syyttä syyläkään nenälle nouse... - - (Nastja on ääneti ja nuokkuu). - -_Luka_. Vai sillä lailla... Ehe-he... te herrasväki! Kuinka vielä -teidän käypi?... Jos minä tässä otan ja lakaisen. Missä on varsiluuta? - -_Bubnov_. Oven takana, porstuassa... - - (Luka menee porstuaan). - -_Bubnov_. Nastjenka! - -_Nastja_. No? - -_Bubnov_. Miksi se Vasilisa niin sen Aljoschkan kimppuun hyökkää? - -_Nastja_. Aljoschka oli sanonut hänestä että Vasjka on saanut hänestä -kyllikseen, aikoo nyt jättää hänet... ja ottaa sijaan Nataschan... Pois -minäkin täältä lähden... toiseen kortteeriin... - -_Bubnov_. Miksi? Ja mihin? - -_Nastja_. Olen kyllästynyt... Olen liika täällä... - -_Bubnov_ (levollisesti). Sinä olet liikaa jokapaikassa... kaikki -ihmiset maan päällä ovat liikaa... - - (Nyökyttelee päällään. Nousee, menee hiljakseen porstuaan. - Medvedjev tulee ja hänen perässään Luka varsiluuta kädessä). - -_Medvedjev_. Minäkö muka en sinua tuntisi... - -_Luka_. Entäs kaikki muut ihmiset -- tunnetko ne myös? - -_Medvedjev_. Omassa poliisipiirissäni minun täytyy tuntea kaikki... -vaan sinua sentään en tunnekkaan. - -_Luka_. Se on siitä syystä, setä, että maa ei kaikki mahtunut sinun -poliisipiiriisi... sitä jäi sattumalta vähän sen ulkopuolellekin... - - (Menee kyökkiin). - -_Medvedjev_ (menee Bubnovin luo). Se on totta, että minun piirini on -pieni... mutta pahempi kuin moni suuri... Äsken juuri, päivystysvaihdon -aikana, vein suutari Aljoschkan poliisikamariin... Ajatelkaas, kävi -istumaan keskelle katua, soittaa hanuria ja huutaa täyttä kurkkua: "en -tahdo mitään, enkä huoli mistään!" Kadulla on suuri liike -- hevosilla -ajetaan... voivat ajaa vielä yliten -- tai muuten vahingoittaa... -Semmoinen huimapää että... No, ei muuta kuin -- minä hetipaikalla -hänet kyöräsin putkaan... Ihmeen on halukas panemaan toimeen -epäjärjestystä... - -_Bubnov_. Tuletko iltasilla dammia pelaamaan? - -_Medvedjev_. Tulen. Th-ja... Entäs... Vasjka? - -_Bubnov_. Mitäs hänestä... aivan kuin ennenkin... - -_Medvedjev_. Siis yhä... elää? - -_Bubnov_. Mikäs hänen on eläessä? Hänen kelpaa elää... - -_Medvedjev_ (epäillen). Kelpaa? (Luka menee ämpäri kädessä porstuaan). -Thja... Tässä on puhe Vasjkasta... Etkö ole kuullut?... - -_Bubnov_. Olen kuullut puheita kaikenlaisia... - -_Medvedjev_. Vasilisan suhteen tarkoitan... etkö ole huomannut?... - -_Bubnov_. Mitä? - -_Medvedjev_. Noin... yleensä... Sinä ehkä tiedät, mutt' valehtelet? -sillä kaikkihan tietävät... (Ankarasti). Ei saa valehdella, veli -hyvä... - -_Bubnov_. Miksi minä valehtelisin! - -_Medvedjev_. Sitähän minäkin!... Vaan ne lurjukset, yhä kertoilevat: -että Vasjka muka olisi alkanut elää Vasilisan kanssa... mitä se minuun -kuuluu? Enhän minä hänen isänsä ole, minä olen -- eno... Ei minua -tarvitse siitä pilkata... (Kvaschnja tulee). Minkälaiseksi nykyinen -kansa on tullut... kaikesta tekee pilkkaa... Ahaa! Sinä jo tulit... - -_Kvaschnja_. Aa, minun rakas reserviläiseni! Kuules Bubnov! Hän tänään -taas torilla iski minuun kiinni, että eikös muka mentäisi vihille... - -_Bubnov_. Anna mennä... mitäs siinä on tuumimista? Rahoja löytyy ja -kavalieri on parhaissa voimissaan... - -_Medvedjev_. Minäkö? Hoh-hoo! - -_Kvaschnja_. Hm, halliparta! Ei, älä ollenkaan minun kipeimpään -paikkaani koske! Tuon kaiken minä, ystäväiseni, tunnen... Vanhan vaimon -miehelään meno on aivan sama, kuin hypätä talvella avantoon: kerran kun -olet sen tehnyt, -- koko ikäsi muistat... - -_Medvedjev_. No, no, maltahan... miehiä -- on monenlaisia. - -_Kvaschnja_. Mutta minä olen aina samanlainen! Kun entinen mieheni -äikähti -- levätköön hän siellä möyheässä mullassa -- niin koko pitkän -päivän istuin, ilosta, aivan yksikseni, -- istuin ja vaan ajattelin: -"tokkohan tämä onni on todellista?"... - -_Medvedjev_. Jos sinua miehesi alinomaa syyttä lyödä hakkasi, niin -siitä olisi pitänyt valittaa poliisille... - -_Kvaschnja_. Minä valitin Jumalalle kahdeksan vuotta, -- eikä sekään -auttanut! - -_Medvedjev_. Nyt on kielletty vaimoa lyömästä... nyt on joka asiassa -ankara laki ja asetus! Ei saa ketään lyödä muuten kuin -- järjestyksen -vuoksi... - -_Luka_ (taluttaa Annaa). No, vihdoinkin konttasimme... Voi sinua! -Kuinka voipi niin heikko olento lähteä yksin liikkeelle? Missä on sinun -paikkasi? - -_Anna_ (osottaen sänkyä). Kiitos, vaari... - -_Kvaschnja_. Katsokaa tuota tuossa... hänellä on myös aviomies! - -_Luka_. Kovin on naikkonen heikko... Porstuassa seiniä myöten hapuroi -ja voihki... Miksi tekin päästätte hänet yksin liikkeelle? - -_Kvaschnja_. Hänen kamaripiikansa taisi mennä kävelemään... Me emme -huomanneet, suokaa anteeksi, isäseni! - -_Luka_. Sinä siinä -- vaan naurat... ei sovi heittää ihmistä tuolla -tavalla. Oli hän minkälainen tahansa oman hintansa arvoinen hän aina -on... - -_Medvedjev_. Täytyy olla hoitaja! Yht'äkkiä -- kuolee? Siitä voi tulla -ankara kysymys... Täytyy hoitaa! - -_Luka_. Totta, herra kersantti... - -_Medvedjev_. Hm... se nyt on sillä lailla että... minä en vielä juuri -aivan tällä hetkellä ole ihan täysi kersantti... mutta... - -_Luka_. Mutta ulkomuodosta päättäen olette oikea sankari... - - (Porstuasta kuuluu melua, kolinaa ja epäselviä ääniä). - -_Medvedjev_. Eiköhän siellä ole vaan -- skandaali? - -_Bubnov_. Jotain sinnepäin... - -_Kvaschnja_. Täytyy mennä katsomaan... - -_Medvedjev_. Minun myös täytyy mennä... Oh, näitä virkamiehen vaivoja! -Minkätähden oikeastaan pitää eroittaa ihmisiä, kun he tappelevat? -Lakkaavathan ne itsestäänkin... väsyväthän ne viimein... Pitäisi antaa -vapaasti ihmisten kolhia toinen toistaan, niin paljon kuin kukin -sietää... Kyllä tappelut sillä tavalla vähenisivät... jokainen -selkäänsä saanut muistaisi kauemmin... - -_Bubnov_ (nousten makuulavalta). Sinäpä puhuisit siitä esimiehillesi... - -_Kostiljev_ (riuhtaisee oven selkoseljälleen, huutaa). Abraschka! Tule -sukkelaan... Vasilissa... tappaa Nataschan... joudu! - - (Kvaschnja, Medvedjev, Bubnov syöksyvät porstuaan. Luka nyykyttää - päätään ja katsoo heidän jälkeensä). - -_Anna_. Oi Jumalani... Natascha raukka! - -_Luka_. Kutka siellä tappelevat? - -_Anna_. Emännät... sisarukset -- - -_Luka_ (menee Annan luokse). Onko heillä jotain perinnönjakoa? - -_Anna_. He ovat... molemmat... terveet ja kylläiset... - -_Luka_. Kuinka sinua kutsutaan? - -_Anna_. Anna -- minä olen... Kun katselen sinua... muistutat hyvin -paljon... isä-ukkoani... aivan samanlainen, lempeä... pehmeä... - -_Luka_. On paljon pehmitetty, siitä syystä olen pehmeä... - - (Nauraa särkyneellä äänellä). - -Esirippu - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Sama paikka kuin edellisessä. Ilta. Lähellä uunia makuulavalla pelaavat -korttia Satin, Parooni, Krivoi-Zob ja Tattari. Kleschj ja Näyttelijä -katsovat toisten peliä. Bubnov pelaa omalla makuulavallaan Medvedjevin -kanssa dammi-peliä. Luka istuu jakkaralla Annan vuoteen vieressä. -Yömaja on valaistuna kahdella lampulla: yksi on seinällä lähellä kortin -pelaajia, toinen Bubnovin makuulavalla. - -_Tattari_. Vielä yksi peli -- enempi en pelaa... - -_Bubnov_. Zob! Paneppas lauluks'. - - (Alkaa laulaa). - - Päivä nousee, päivä laskee... - -Krivoi-Zob (yhtyen lauluun). - - Vankila on pimeä... - -_Tattari_ (Satinille). Sekoita kortit! Hyvin sekoita! Kyllä sinut -tunnetaan... - -_Bubnov_ ja _Krivoi-Zob_ (yhdessä). - - Vartiat ne yhä valvoo -- niin eh! - Akkunani edessä. - -_Anna_. Lyöntejä... solvauksia... niitä olen saanut... muuta en -elämässäni ole nähnyt!... - -_Luka_. Älä sure -- muoriseni! - -_Medvedjev_. Mitä sinä ajat? Katsohan vähän!... - -_Bubnov_. Ahaa! Niin, niin juuri, niin! - -_Tattari_ (pui Satinille nyrkkiä). Miksi kortin piiloon panet? Minä -näkee... eh, sinä! - -_Krivoi-Zob_. Heitä pois korttisi, Asàn! Yks' kaikk' ne nylkevät -meitä... Bubnov, tee työ! - -_Anna_. En muista -- milloin viimeksi sain edes ruokaa kyllikseni... -Jokaisen leipäpalan söin surulla... Elin alituisessa pelossa... Kärsin -paljon... Koko elinaikani kävin ryysyissä... koko onnettoman -elinkauteni... Ja minkä vuoksi? - -_Luka_. Voi, sua lapsukaista! Väsynyt olet? Kaikki päättyy hyvin! - -_Näyttelijä_ (Krivoi-Zobille). Aja soltulla... aja soltulla... perr... - -_Parooni_. Meillä on -- kuningas. - -_Kleschj_. Aina -- ne ottavat yli. - -_Satin_. Se on meidän tapamme... - -_Medvedjev_. Dammi! - -_Bubnov_. Minulla on myös... Noh? - -_Anna_. Nyt kuolen tässä... - -_Kleschj_. Kas, kas miten! Ruhtinas, heitä pois korttisi! Heitä pois, -sanon! - -_Näyttelijä_. Kyllä hän ymmärtää itsekin -- - -_Parooni_. Varo itseäsi, Andrjuschka, minä pian näytän sinulle mistä -viisi hirttä poikki on... - -_Tattari_. Ja'a kerta vielä! Ruukku kävi vettä noutamassa, särki -itsens'... minä teen samoin! - -_Kleschj_. (heilutellen päätään menee Bubnovin luo). - -_Anna_. Sitä minä aina ajattelen, että... Jumalani! vieläkö -tulevassakin elämässä on määrätty minulle kärsimyksiä?... Vieläkö -sielläkin täytynee?... - -_Luka_. Ei siellä mitään tule! Ole rauhassa! Ei mitään! Siellä saat -oikein levätä... Kärsi vielä vähäsen. Kaikki, rakkaani, kärsivät... -jokainen kärsii elämässään. - - (Nousee ja menee kiireesti kyökkiin). - -_Bubnov_ (laulaa). - - Vartioitkaa vaikka kuinka... - -_Krivoi-Zob_. - - Enhän pääse täältä pois... - -(2:si äänisesti). - - Vaikka vapautta toivon... mutt' eh! - Kahleita en murtaa vois. - -_Tattari_ (huutaen). A! Kortin pisti hihaansa! - -_Parooni_ (joutuen hämilleen). No... Sinun nenääsikö se olisi pitänyt -pistää? - -_Näyttelijä_ (vakuutuksella). Ruhtinas! Sinä erehdyit... ei kukaan, -koskaan pistänyt... - -_Tattari_. Näinhän minä! Hän on veijari! En pelaa enempi!.. - -_Satin_ (korjaa kortit). Asàn, lopeta jo... Että me olemme veijareita -sen sinä kyllä tiesit... miksi kävit kanssamme pelaamaan? - -_Parooni_. Hävisi pelissä kaksi kahenriunanrahaa, ja nyt pitää melua -kolmen ruplan edestä... ja vielä on ruhtinas! - -_Tattari_ (tulisesti). Pitää pelata rehellisesti! - -_Satin_. Minkätähden? - -_Tattari_. Kuinka -- "minkätähden?" - -_Satin_. Niin juuri... Minkätähden? - -_Tattari_. Etkö sitä tiedä? - -_Satin_. En. Tiedätkö sinä? - - (Tattari sylkäisee vihoissaan. Kaikki nauravat). - -_Krivoi-Zob_ (jalomielisesti). Lystikäs sinä olet, Asan! Etkö sitä -ymmärrä! Jos heidän pitäisi alkaa elää rehellisesti, niin kolmessa -päivässä he kuolisivat nälkään... - -_Tattari_. Mitä se minua liikuttaa! Pitää elää kunniallisesti! - -_Krivoi-Zob_. Jo alkoi!... Mennään pois, teetä juomaan... Bubnov! -(Laulaa). - - Voi te raudat, vangin raudat... - -_Bubnov_. - - Tylyt vangin vartijat... - -Krivoi-Zob. - -Asànka, mennään pois! (Menee laulaen). - - Ne ei helly, ne ei murru... - Ne on kovat, ankarat... - - (Tattari pui Paroonille nyrkkiä ja menee toisten perästä). - -_Satin_ (Paroonille, nauraen). Te, teidän teikäläisyytenne, taaskin -oikein juhlallisesti harppasitte likalätäkköön! Sivistynyt ihminen -olette ettekä osaa sen paremmin korttia piiloittaa... - -_Parooni_ (levitellen käsiään). Piru hänet tiesi, kuinka se lienee... - -_Näyttelijä_. Ei ole kykyä... ei ole itseluottamusta... ja ilman -sitä... ei tule koskaan mitään. - -_Medvedjev_. Minulla on yksi dammi... ja sinulla kaksi... hm! - -_Bubnov_. Vaikka on yksikin -- kun osaa sitä viisaasti ajaa... anna -tulla. - -_Kleschj_. Jo menetitte, Abram Ivanitsch! - -_Medvedjev_. Se on minun asiani... Ymmärrätkö? Ja ole ääneti.. - -_Satin_. Voitto -- viisikymmentä kolme kopekkaa. - -_Näyttelijä_. Kolme kopekkaa on tuleva minulle... Taikka, mitä minä -sillä kolmella kopekalla teen? - -_Luka_ (tulee kyökistä). No, nylitte tattaria. -- Menettekö nyt viinaa -juomaan? - -_Parooni_. Lähe kanssamme! - -_Satin_. Että saisimme nähdä, minkälainen sinä olet humalassa? - -_Luka_. En selvää parempi... - -_Näyttelijä_. Tule pois, ukko... siellä minä lausun sinulle -kupletteja... - -_Luka_. Mitä se on? - -_Näyttelijä_. Runoja, -- ymmärrätkös? - -_Luka_. Ru-unojako! Mitäpä minä niistä runoista! - -_Näyttelijä_. Se on -- hauskaa... Toisinaan esimerkiksi, on ikävä... - -_Satin_. No, sinä kupletisti, tuletko? - - (Menee Paroonin kanssa). - -_Näyttelijä_. Tulen, tulen... alkakaa mennä! Kuuleppas ukko, esim. tätä --- se on eräästä runoelmasta... alkua en nyt muista... unhotin! (Hieroo -otsaansa). - -_Bubnov_. Valmis! Nyt meni sinun dammisi... ajappas! - -_Medvedjev_. Ei olisi pitänyt sinne mennä... ammu pois. - -_Näyttelijä_. Ennen, kun organismini ei vielä ollut myrkytetty -alkkohoolilla, minulla oli mainio muisti... Mutta nyt... Kaikk' on -mennyttä! Ennen minä lausuin tätä runoa suurella menestyksellä... -aploodit tuli aina kuin ukkosen jyrinä. Tiedätkö sinä, vanhus, mitä -aploodit oikeastaan ovat... ne, veliseni, ne ovat aivan kuin... -paloviina! .. Esim. kun minä astuin esille, asetuin näin... (Asettuu -asemaan). Asetun näin... ja... (On ääneti). En muista mitään... en -sanaakaan... en muista! Se oli minulle rakkaimpia runoelmia... Eikö -minun laitani ole huonosti, äijä paha? - -_Luka_. Eipä taida olla hyvinkään, kun olet rakkaimpasi unehuttanut? -Rakkaimmassa riippuu kiinni koko ihmisen sielu. - -_Näyttelijä_. Minä olen juonut sieluni, äijäseni... minä, veli hyvä, -olen hukassa... Ja minkätähden hukassa? Sentähden, kun ei ollut -itseluottamusta... Nyt minä olen lopussa... - -_Luka_. No, mitäpä siitä? Koeta... lääkitä itseäsi! Nykyään, jos olet -kuullut, parannetaan juoppoja... On rakennettu semmoinen parannuslaitos -juoppoja varten... jossa heitä ilmaiseksi parannetaan... On tultu, -näetkös, huomaamaan että -- juoppokin on ihminen, ja oikein ovat siellä -iloissaan, jos joku juoppo tahtoo tulla parannetuksi! Eikös haluta! -Meneppäs... - -_Näyttelijä_ (ajatellen). Minne? Missä se on? - -_Luka_. Se on... eräässä kaupungissa... mikä se nyt olikaan! Sillä oli -vielä tuollainen kummallinen nimi... kuinka sanoisin... Kyllä minä sen -nimen sitten sinulle sanon!... Nyt ainoastaan, tiedätkö mitä on -tehtävä? .. Ala valmistaa itseäsi. Koita olla ryyppäämättä ja ota -itsesi oikein koviin käsiin ja koita kärsiä... Ja sitten kun olet -parantunut... alotat uuden elämän... eikö olisi hyvä, alkaa uutta -elämää? No, tee päätös... ja se pitää tapahtua kahdessa tempussa. - -_Näyttelijä_ (hymyillen). Alkaa uudestaan!... alusta... Se olisi -hyvä... Niin... Uudestaan. (Nauraa). No niin! Voinhan minä!? Enkö minä -sitten voisi, mitä? - -_Luka_. Miksi et? Ihminen voipi vaikka mitä... jos vaan tahtoo... - -_Näyttelijä_ (äkkiä, aivan kuin unesta heräten). Sinä olet lystikäs! -Hyvästi vähäksi aikaa! (Viheltää). Hyvästi ukkoseni... (Menee). - -_Anna_. Vaariseni! - -_Luka_. Mitä, emoseni? - -_Anna_. Puhele kanssani... - -_Luka_ (menee hänen luokseen). Miksikä ei, puhellaan... - - (Kleschj katselee Lukan jälkeen, tulee ääneti vaimonsa luokse, - katsoo häneen ja tekee jonkinlaisia liikkeitä käsillään, - ikäänkuin tahtoisi jotain sanoa). - -_Luka_. No mitä, veikkoseni? - -_Kleschj_ (hiljakseen). Ei mitään... - - (Lähtee verkalleen porstuan ovea kohti, seisoo oven edessä - pikkusen aikaa ja -- menee ulos). - -_Luka_ (seuraa häntä katseillaan). Raskaalta näyttää miehesi elämä. - -_Anna_. Minulla on itseni kanssa tekemistä. - -_Luka_. Onko hän lyönyt sinua? - -_Anna_. Vielä häntä kysyy... Hänen tähtensä se on, kun minä aloin -kuihtua ja näivettyä... - -_Bubnov_. Minun eukollani kun oli rakastaja, se pakana vasta osasi -oikein dammia pelata... - -_Medvedjev_. Mm-m... - -_Anna_. Ukko! Puhele kanssani, rakkaani... Mieltäni kääntää... - -_Luka_. Ei se mitään! Se on sillätavalla aina kuoleman edellä, -kyyhkyseni. Ei mitään, rakkaani! Luota sinä vaan... Kun kuolet, niin -saat rauhan... ei ole enempi mitään tarvis, ei tarvitse mitään pelätä --- ei mitään! Hiljaisuus, rauha... ei muuta kuin loikoile vaan -itseksesi! Kuolema, -- se rauhoittaa kaikki... se on lempeä meille -kaikille... Sanotaan: "kun kuolet -- niin levähdät"... ja se on totta, -rakkaani! Missä ihminen voisikaan täällä levähtää? - - (Pepel tulee sisään hieman humalassa, synkkänä, tukka pörröisenä. - Istuu oven viereen makuulavalle ääneti ja liikkumatta). - -_Anna_. Mitenkä lienee -- onkohan sielläkin vaivaa?... - -_Luka_. Ei siellä ole mitään! Ei mitään! Usko pois! Rauha siellä on -- -eikä mitään muuta! Sinut kutsutaan siellä Jumalan eteen ja sanotaan: -"Herra, katso tässä on sinun palvelijasi Anna"... - -_Medvedjev_ (ankarasti). Hei, sinä!... Mistä sinä sen tiedät, mitä -siellä sanotaan? - - (Pepel nostaa päätään Medvedjevin puheen johdosta - ja alkaa kuunnella). - -_Luka_. Kyllä kai sen tiedän, herra kersantti... - -_Medvedjev_ (sovinnollisesi). M... noh! Se nyt on sinun asiasi... -Vaikka tuota... minä en juuri vielä tällä hetkellä ole aivan täysi -kersantti... mutta... - -_Bubnov_. Molemmat otan... - -_Medvedjev_. Ah sinua... jospa sinut... - -_Luka_. Mutta Jumala katsahtaa sinuun ja sanoo -- laupiaasti ja -hellästi: "Kyllä minä tämän Annan tunnen! Ottakaa ja viekää Anna -paratiisiin!... rauhoittumaan ja levähtämään... Kyllä tiedän kaikki, -hänen elämänsä on ollut vaikeata, hän on saanut kärsiä paljon... on -kovin väsynyt... Antakaa Annalle rauha..." - -_Anna_ (läähättäen). Vaari... sinä olet hyvä... jos vaan kaikki olisi -niin! Jos... pääsis rauhaan... ett'ei tuntisi mitään... - -_Luka_. Kaikki käypi hyvin! Usko vaan!... Äläkä mitään hätäile -- -kuole ilolla... Kuolema, näetkös, se on meille sama kuin äiti -pienokaisille... - -_Anna_. Vaan... ehkä... ehkä minä vielä paranen? - -_Luka_ (naurahtaen). Mitä varten? Kärsimäänkö uudestaan? - -_Anna_. Mutta jos sentään... vielä vähänaikaa... saisi elää! Kun siellä -ei enää mitään vaivoja tule... niin voisihan sitä sitten vielä -vähänaikaa täällä kärsiä... voisihan! - -_Luka_. Ei, siellä ei tule mitään!... Se on varma... - -_Pepel_ (nousten ylös). Varmako... mutta, jos se ei olekaan varma! - -_Anna_ (pelästyen). Jumalani... - -_Luka_. Mitä, kaunokaiseni... - -_Medvedjev_. Ken siellä karjuu? - -_Pepel_ (menee hänen luokseen). Minä! Entä sitten? - -_Medvedjev_. Ei saa rähistä! Ihmisen tulee käyttäytyä siivosti... - -_Pepel_. Äh! Pöhkö! Ja vielä on -- eno... hoh, hoo! - -_Luka_ (Pepelille hiljaa). Kuule, älä huuda! Tässä tekee vaimo -kuolemaa... huuletkin jo ovat kalman kalpeat... älä häiritse! - -_Pepel_. Sinua vanhus, tottelen, -- sinulle teen mieliksi! Sinä, -velisein, olet reima mies! Valehtelet hyvin... satuja kerrot -miellyttävästi! Ei se mitään... valehtele vaan... hyvää on maailmassa -vähän! - -_Bubnov_. Oikeinko todella -- se ämmä kuolee? - -_Luka_. Ei suinkaan se sitä leikillä tee... - -_Bubnov_. Siis lakkaa yskimästä... se yskikin kovin rauhattomasti... -Molemmat otan! - -_Medvedjev_. Ah, ampukoon sinua sydämmeen! - -_Pepel_. Abram! - -_Medvedjev_. En minä ole sinulle mikään Abram... - -_Pepel_. Kuules Abraschka! Onko Natascha kipeä? - -_Medvedjev_. Mitä se sinulle kuuluu? - -_Pepel_. Vastaa, kun kysytään: löikö Vasilisa häntä kovin? - -_Medvedjev_. Se ei myöskään kuulu sinulle! Se on yksityinen -perheasia... Mikä sinä oikeastaan olet? - -_Pepel_. Olen minä mikä olen, vaan... jos minä tahdon, niin Nataschaa -te ette enempi näe! - -_Medvedjev_ (keskeyttää pelin). Mitä sinä sanot? Kenestä sinä puhut? -Ettäkö Natascha, minun sisareni tytär... Ho! sinä, varas! - -_Pepel_. Varas olen; mutta näytäppäs se toteen... - -_Medvedjev_. Odotahan! Kyllä näytän vielä... hyvinkin pian... - -_Pepel_. Niin, se olisi turmioksi koko tälle teidän pesällenne. -Luuletko, että minä pitäisin suuni kiinni, kun tutkimaan käydään? Saa -sinä selvitys sudelta! Jos kysytään: kuka minua yllytti varastamaan -sitä ja sitä? Vastaan minä: Mischka Kostiljev ja hänen vaimonsa. Kuka -varastetun tavaran vastaanotti? -- Mischka Kostiljev ja hänen vaimonsa! - -_Medvedjev_. Valehtelet! Sinua ei uskota! - -_Pepel_. Kyllä uskotaan, -- sillä se on totta! Ja sinutkin sotken -samaan vyyhteen... haa! Turmion tuon teille kaikille, piruille, sen -saatte nähdä! - -_Medvedjev_ (hämmästyen). Valehtelet! Sen... valehtelet! Ja... mistä -syystä... mitä pahaa olen sinulle tehnyt? Senkin hullu hurtta! - -_Pepel_. Oletko sitten tehnyt minulle mitään hyvää? - -_Luka_. Jaa-ah! - -_Medvedjev_ (Lukalle). Mitä sinä siinä vaakut? Mitä sinulla on tässä -tekemistä? Tämä on -- perheasia! - -_Bubnov_ (Lukalle). Anna heidän olla! Ei ne sitä silmukkaa meitä varten -puno. - -_Luka_ (rauhallisesti). Enhän minä mitään! Minä vaan sanon että, jos -kuka ei ole toiselle hyvää tehnyt, hän on silloin pahoin tehnyt... - -_Medvedjev_ (ei ymmärtänyt). Sepä -- se! Me tässä... toinen toisemme -kyllä tunnemme... vaan kuka sinä olet? - - (Korskuen vihasta, menee sukkelaan pois). - -_Luka_. Kas kun kavalieri kiivastui... Oho-ho, kylläpä teillä ovat -asiat, veliseni, kun sitä oikein katselee... sotkuiset ovat asiat! - -_Pepel_. Nyt se meni Vasilisalle valittamaan... - -_Bubnov_. Sinä hulluttelet, Vasja. Mistä ihmeestä sinä semmoisen -rohkeuden sait... Kyllä rohkeus on paikallaan missä sitä tarvitaan, -niinkuin esim., kun menet metsään sieniä hakemaan... vaan täällä se ei -merkitse mitään... Kyllä ne sinulta pian kääntävät niskat nurin... - -_Pepel_. Ei niinkään pian! Ei meitä Jaroslavilaisia niin vaan paljain -käsin kiinni oteta. Jos sota syttyy, niin tapellaan... - -_Luka_. Todenteolla, nuori mies, kyllä sinun pitäisi poistua tästä -paikasta... - -_Pepel_. Minne! Ole hyvä, sano... - -_Luka_. Siperiaan! - -_Pepel_. E-ei! Kyllä minä odotan siksi, kunnes minut lähetetään sinne -kruunun kyydillä... - -_Luka_. Oikein toen teolla, meneppäs sinne! Siellä sinä voit löytää -oikean tien itsellesi... Siellä tarvitaan sinunlaisiasi! - -_Pepel_. Minun tieni on viitoitettu! Silloin kun isäni istui vankilassa -koko elämänsä ajan, tilasi hän minullekin paikan siellä... Kun olin -piennä poikana, silloin jo kutsuttiin minua varkaaksi ja varkaan -pojaksi... - -_Luka_. Se on mainio seutu -- se Siperia! Kultainen seutu! Se, joka on -vielä voimissaan ja tajuissaan, hän menestyy siellä kuin kurkku -taimilavassa. - -_Pepel_. Ukko! Miksi sinä aina valehtelet? - -_Luka_. Häh? - -_Pepel_. Etkö kuule! Miksi sinä valehtelet, sanon? - -_Luka_. Minäkö, ja mitä minä sitten olen valehdellut? - -_Pepel_. Pitkin matkaa... Siellä on sinulle hyvä, täällä hyvä... eikö -se ole valetta! Ja minkätähden sinä valehtelet? - -_Luka_. Usko sinä minua -- ja mene katsomaan... Sanot vielä suuret -kiitoksetkin... Mitä sinä täällä maleksit? Ja totuutta haet? Kaipaatko -sinä sitä totuutta niin kauheasti... Ajatteleppas! -- Se, totuus -nimittäin -- se voipi vielä kolahuttaa sinua hamaralla otsakieroosi... - -_Pepel_. Minulle on yhdentekevää! Hamara, niin hamara... - -_Luka_. Lystikäs sinä olet! Miksi sinä tahtoisit itsemurhan tehdä? - -_Bubnov_. Mitä te jauhatte siinä molemmat? En ymmärrä... Mitä totuutta -sinä Vasjka tahdot? Ja minkätähden? Tiedäthän itsestäs, mikä on totta, -mikä ei... ja kaikki muutkin sen tietävät... - -_Pepel_. Odota, äläkä vaaku kuin varis! Annas kun minä kysyn häneltä... -Kuules äijä! Onko Jumalaa olemassa? - -_Luka_ (on ääneti ja nauraa myhähdellen). - -_Bubnov_. Ihmiset maailmaa matkaavat, kuin lastut jokea laskevat... -talo rakennetaan... lastut pois virtaan viskataan... - -_Pepel_. No? Onko Jumalaa olemassa? Sano... - -_Luka_ (hiljaa). Jos uskot, niin on; jos et usko, ei ole... Mitä uskot -että on, niin se on... - -_Pepel_ (on ääneti, katsoo kummastellen ja vakavasti vanhukseen). - -_Bubnov_. Minä lähden teetä juomaan... lähtekää pois? Hei!.. - -_Luka_ (Pepelille). Mitä katsot? - -_Pepel_. Niin vaan... maltahan! Siis... - -_Bubnov_. No, lähen yksikseni... - - (Menee ovelle ja sattuu Vasilisan kanssa vastakkain). - -_Pepel_. Siis... sinä... - -_Vasilisa_ (Bubnoville). Onko Nastja kotona? - -_Bubnov_. Ei... (Menee). - -_Pepel_. Vai jo tulit... - -_Vasilisa_ (menee Annan luokse). Vieläkö se on hengissä? - -_Luka_. Älä häiritse... - -_Vasilisa_. Sinäkin... mitä sinä koikkelehdit? - -_Luka_. Voinhan minä mennä... jos tarvitaan... - -_Vasilisa_ (ohjaa askeleensa Pepelin ovea kohden). Vasilij! Minulla on -sinulle asiaa... - -_Luka_ (menee porstuan ovelle, aukaisee sen ja samalla vetää -ronksahuttaa sen kiinni. Sen jälkeen nousee varovasti makuulavalle ja -siitä uunille). - -_Vasilisa_ (Pepelin huoneesta). Vasja... tulehan tänne! - -_Pepel_. En tule... en tahdo... - -_Vasilisa_. No, miksikä. Miksi olet vihoissasi? - -_Pepel_. Ikävä on... Minä olen kyllästynyt kaikkiin näihin -vehkeilyihin... - -_Vasilisa_. Siis... minuunkin? - -_Pepel_. Niin -- sinuun myös... - -_Vasilisa_ (vetää tiukalle huivinsa, joka on hänellä harteilla ja -puristaa kätensä rintansa päälle. Menee Annan sängyn ääreen, katsoo -varovasti uutimen taa ja palaa Pepelin luo). - -_Pepel_. No,... puhu... - -_Vasilisa_. Mitäpä minä puhuisin? Väkisin ei voi rakkaaksi tulla... -eikä minun luonteellani armoa pyydetä... Kiitos totuudesta... - -_Pepel_. Mistä totuudesta? - -_Vasilisa_. Siitä, että olet minuun kyllästynyt... vai eikö se olekkaan -totta? - -_Pepel_ (katsoo ääneti häneen). - -_Vasilisa_ (siirtyen lähemmäksi). Mitä sinä katsot? Vai etkö tunne? - -_Pepel_ (huoaten). Kaunis sinä olet, Vasilisa... (Vasilisa panee -kätensä hänen kaulaansa, vaan Pepel heilauttaa hartioitaan että käsi -putoo pois kaulasta). Vaan minun sydämmeni ei koskaan ollut sinuun -kiintynyt... vaikka elinkin sinun kanssasi... et sittenkään, koskaan -miellyttänyt minua... - -_Vasilisa_ (hiljaa). Vai niin... Hmm... - -_Pepel_. Eikä meillä ole mitään puhumistakaan keskenämme! Ei mitään... -jätä minut... - -_Vasilisa_. Olet toisen löytänyt? - -_Pepel_. Se on minun asiani... Jos löysin, niin en sinua ainakaan -puhemieheksi pyydä... - -_Vasilisa_ (meinaavasti). Siinä tiet tuhmasti... Kenties minä olisin -voinut sinut naittaa... - -_Pepel_ (luulevaisesti). Kenen kanssa? - -_Vasilisa_. Kyllä sinä tiedät... älä ollenkaan teeskentele... -Vasilij... minä olen suora ihminen... (Hiljemmin). En tahdo salata -mitään... sinä äsken loukkasit minua .. aivan syyttä, suotta, sivalsit -kuin piiskalla selkääni... Sanoit rakastavasi minua... ja nyt, -yht'äkkiä... - -_Pepel_. En ensinkään yht'äkkiä... aikoja sitten jo... sinulla ei ole -sydäntä... Naisella täytyy olla ennenkaikkea sydän... meikäläiset, me -olemme petoja... meitä täytyy... meitä täytyy opettaa... vaan mihin -sinä olet minua opettanut?... - -_Vasilisa_. Mikä on ollut, se on mennyt... Minä tiedän että ihminen ei -voi itseään hillitä... Jos et voi rakastaa enempi... niin sillä hyvä! -Sen pituinen se... - -_Pepel_. Siis, kaikki on lopussa! Erottiin sovinnolla, ilman mitään -"skandaalia"... ja sillä hyvä! - -_Vasilisa_. Ei vielä kaikki, maltahan! Kun sinun kanssasi elin... -toivoin aina, ettäs auttaisit minua pois pääsemään tästä kuilusta... -toivoin ettäs vapauttaisit minut miehestäni, enostani... ja kaikesta -tästä elämästä... Saattaa olla, että minä en muuten rakastanutkaan -sinua... vaan ainoastaan tuota toivoani... Ymmärrätkö? Sitä toivoin -sinulta, ettäs vetäisit minut pois täältä... - -_Pepel_. Sinä et ole naula, enkä minä hohtimet... Minä itse olen -ajatellut, että sinä niinkuin ymmärtäväinen ihminen... olethan sinä -ymmärtäväinen... ja taitava! - -_Vasilisa_ (hyvin lähellä, kumartuen häneen päin). Vasja! Auttakaamme -toinen toistamme... - -_Pepel_. Millä tavalla? - -_Vasilisa_ (hiljaa, voimakkaasti). Sinä... pidät sisarestani, minä -tiedän sen... - -_Pepel_. Ja siitä syystä lyödä hakkaat häntä, kuin peto! Kuule, -Vasilisa! Häneen älä enää koske... - -_Vasilisa_. Odotahan. Älä kiivastu! Voihan tehdä kaikki hyvin ja -hiljakseen... Jos tahdot -- nai hänet? Minä annan sinulle vielä -rahojakin, pari-kolme sataa ruplaa! Jos saan enemmän kokoon, niin annan -enemmänkin... - -_Pepel_ (siirtyen hänestä). Maltahan... miten tämä on ymmärrettävä? -Mistä syystä? - -_Vasilisa_. Auta minua... pääsemään irti miehestäni! Päästä silmukka -kaulastani... - -_Pepel_ (hiljaa vihellellen). Vai sinnekö sinä tähtäät! Ohoo! Mainiosti -keksitty... aviomies lautoihin ja rakastaja rautoihin, -- entäs sinä -itse?... - -_Vasilisa_. Vasja! Miksikä rautoihin? Eihän sinun itsesi tarvitse... -onhan sinulla tovereita! Ja vaikkapa itsekin, kuka sen tietäisi? -Ajattelehan... Nataliaa... rahoja... voit mennä mihin haluat... minut -ikipäiviksi vapautat... että sisareni ei tule läheisyydessäni olemaan, -se on hänellekin parempi. Minä en voi vihastumatta nähdä häntä, sinun -tähtesi vihastun... en voi itseäni pidättää... vaan rääkkään ja lyön -häntä... lyön niin että toisinaan itsekin säälistä itken... mutta -sittenkin lyön, yhä lyön. Ja tulen lyömään! - -_Pepel_. Peto! Vielä kerskailee petomaisuudestaan. - -_Vasilisa_. En kerskaile, totta puhun. Ajattelehan, Vasja... Kaksi -kertaa sinäkin sait istua mieheni tähden vankeudessa... hänen -itaruutensa tähden... Neljä vuotta hän on imenyt minusta verta kuin -lude! Ja mikä aviomies hän on minulle? Nataschaa hän alinomaa -ahdistelee ja kellää kerjäläiseksi! Ja kaikille ihmisille hän on kuin -myrkky... - -_Pepel_. Viisaasti sinä punot köytesi... - -_Vasilisa_. Puheestani käypi kaikki selville mitä tahdon... Ainoastaan -tyhmä ei sitä käsitä... - -_Kostiljev_ (hiipien salaa, varovasti eteenpäin). - -_Pepel_ (Vasilisalle). No, mene jo! - -_Vasilisa_. Ajattelehan... (Huomaa miehensä). Mitä sinä? Minuako haet? - -_Pepel_ (hypähtää ylös ja katsoo villisti Kostiljeviin). - -_Kostiljev_. Se olen minä... minä! Ja te täällä... yksinkö? Ahaa... -täältä kuului puhetta? (Polkee jalkaa ja sähisee kuultavasti). -Vasilisa... sinä saastainen olento. Kerjäläisretkale! (Pelästyy -äänettömyyttä ja liikkumattomuutta, joka on vastaus hänen huudolleen). -Herra armahtakoon... taasen, sinä Vasilisa johdatit minut syntiin... -Minä olen etsinyt sinua jokapaikasta... (Sähisten). Aika on mennä -nukkumaan! Olet unohtanut kaataa öljyä pyhimyslamppuihin... -(Pepelille). Yh, sinä! Kerjäläinen... sika... - - (Huitoo vapisevin käsin vaimoonsa päin. Vasilisa menee - verkalleen porstuan ovelle, mennessään katsellen Pepeliin). - -_Pepel_ (Kostiljeville). Ja sinä! Ulos täältä... - -_Kostiljev_ (huutaen). Minä -- olen isäntä! Mene sinä itse ulos! -Varas... - -_Pepel_ (ontosti). Mene pois, Mischka... - -_Kostiljev_. Kuinka sinä uskallat! Minä tässä isäntä olen... minä -sinut... - -_Pepel_ (ottaa Kostiljevin kauluksesta kiini, kuristaa ja puistelee. -Uunin päältä kuuluu kovaa myllerystä ja ulvovaa haukotusta. Pepel -päästää Kostiljevin irti, joka juoksee huutaen porstuaan). - -_Pepel_ (hypäten makuulavalle). Kuka se... Ken siellä uunilla? - -_Luka_ (pistäen päänsä esille). Häh? - -_Pepel_. Sinä?!... - -_Luka_ (rauhallisesti). Minä... minä itse... oi, hyvä Jumala, Herra -Kiesus! - -_Pepel_ (panee porstuan oven kiinni, etsii salpaa, vaan ei löydä). -Senkin pirut... Ukko tule alas! - -_Luka_. Pa-aikalla-a... tulen... - -_Pepel_ (raa'asti). Mitä varten sinä uunille kiipesit? - -_Luka_. Minnekä minun olisi pitänyt kiivetä? - -_Pepel_. Sinähän... menit porstuaan? - -_Luka_. Porstuassa, veljyeni, minun, vanhuksen tuli kylmä... - -_Pepel_. Kuulitko... kaikki? - -_Luka_. Hä -- kuulin! Kuinka minä en kuulisi? Enhän minä kuuro ole. Ah, -nuorukainen, onni seuraa sinua... Onni sinua vetelee! - -_Pepel_ (epäilevästi). Mikä onni? Missä? - -_Luka_. Siinäkin, että minä kiipesin uunille. - -_Pepel_. Mitä varten sinä siellä myllätä aloit? - -_Luka_. Sitä varten, luultavasti, kun tuli kuuma... ja sitten... sinun -orvon onneksesi... Ja myöskin juolahti mieleeni että, kunhan vaan -nuorukainen ei hairahtuisi... ja kiivaudessaan kuristaisi vähän liiaksi -ukkoa... - -_Pepel_. Jaa... se olisi voinut tapahtua... en voi häntä kärsiä... - -_Luka_. Ei se ole ihmettä -- eikä vaikeata... Useinhan sillä tavalla -erehdytään... - -_Pepel_ (naurahtaen). Mitä? Oletko kenties itsekin erehtynyt? - -_Luka_. Nuorukainen! Kuuleppas, mitä minä sinulle sanon: tuo akka -- se -on pois saatava! Sinä häneen älä koske!... lähellesikään älä laske... -Kyllä hän miehensä osaa tästä maailmasta pois lähettää ja paljo -paremmin kuin sinä milloinkaan! Älä sinä sitä pirua kuuntele koskaan... -Katso minua, minkälainen minä olen? Pääni on paljas... Mutta -minkätähden? Naikkosten -- juuri noitten kaikenlaisten naikkosten -tähden... Minä tunsin heitä, tarkoitan naisia, elämässäni, kenties -enemmän kuin päässäni oli hiuksia... vaan tämmöistä kuin tämä -Vasilisa... en vielä ikinäni ole tavannut -- hän on pahin kaikista! - -_Pepel_. En tiedä -- pitäisikö minun tästä kaikesta sinua kiittää, -vai... Siis sinä... myöskin olet... - -_Luka_. Älä sinä puhu mitään! Minä tunnen asian paraiten! Kuule siis -minua: kenestä sinä täällä parhaiten pidät, ota häntä käsikynkästä -kiinni, ja pois paikalla täältä eteenpäin "marsch!" Mene!... Pois -paikalla... - -_Pepel_ (synkkänä). Ei niistä ihmisistä saa selvää! Mitkä ovat hyviä, -mitkä pahoja... Ei niitä ymmärrä... - -_Luka_. Mitä siinä on ymmärtämistä? Ihminen elää miten sattuu... aina -olojen mukaan... tänään on -- hyvä, huomenna paha... Mutta jos tämä -tyttö, oikein todenteolla on sinun sieluasi sipaissut... niin lähde -hänen kanssaan täältä pois, siinä kaikki... Taikka -- mene yksinäsi... -Sinä -- olet vielä nuori, kyllä akoittua ennätät... - -_Pepel_ (ottaa häntä kiinni olkapäästä). Sano parempi, missä -tarkoituksessa sinä kaikkea tätä minulle... - -_Luka_. Odotahan, annas olla... Minä vaan katsahdan Annaa... kun sieltä -kuuluu semmoista örinää... (Menee Annan vuoteen ääreen, aukaisee -uudinta, katsoo, koettaa kädellään. Pepel ajatuksissaan ja -hajamielisenä seuraa katseillaan). Laupias Herra Jumala! Ota armoihis -uudesti syntyneen palvelijasi Annan sielu... - -_Pepel_ (hiljaa). Kuoliko jo?... - - (Seisten paikallaan, katsoa kurkoittaa sänkyyn). - -_Luka_ (hiljaa). Sen kärsimykset ovat loppuneet!... Vaan missä hänen -miehensä on? - -_Pepel_. Kapakassa, varmaankin... - -_Luka_. Pitää ilmoittaa... - -_Pepel_ (pelolla). Minä en rakasta kuolleita... - -_Luka_ (menee ovelle). Eihän niitä tarvitsekaan rakastaa... Rakastaa -täytyy eläviä... eläviä pitää... - -_Pepel_. Minä lähden kanssasi... - -_Luka_. Pelkäätkö? - -_Pepel_. Minä en pidä siitä, että... - - (Menevät kiirehtien. Tyhjää ja hiljaista. Porstuan oven - takaa kuuluu epäselvää melua. Näyttelijä astuu sisään). - -_Näyttelijä_ (ovea kiinni panematta, seisahtuu kynnykselle, pitäen -kiinni pihtipielistä, huutaa). Ukko hoi! Missä sinä olet? Nyt -- minä -muistan... kuuleppas! - - (Horjuen, astuu pari askelta eteenpäin ja, - asettuen lausujan asentoon, lausuu): - - Hyvät herrat! Jos maailma tää - Totuuteen tiet' ei löyteä saata, - Silloin suokaatte kunnia siitä - Hourupäiselle sille, mi meille - Kultahourehen tuon edes loi! - -Ukko hoi! - - (Natascha ilmestyy hänen taakseen ovelle). - - Joskin huomenna tien tämän maan - Päivä jättäisi valkeudetta, - Joku miel'puoli pääkopastansa - Heti huomenna aattehellansa - Valohon loisi maan kokonaan. - -_Natascha_ (nauraa). Mokomakin!... variksen pelätti... Saanut taas -päänsä täyteen... - -_Näyttelijä_ (kääntyen häneen). Kas vaan, sinäkö se olet? Vaan missä on -ukko... tuo rakas ukkosemme? Täällä, nähtävästi, ei ole ketään... -Hyvästi, Natascha! Niin... hyvästi! - -_Natascha_ (tulee sisään). Ei vielä tervehtinytkään, ja jo sanoo -hyvästi... - -_Näyttelijä_ (sulkee häneltä tien). Minä muutan täältä... lähden -pois... Kun kevät tulee, niin silloin minä olen poissa... - -_Natascha_. Pois tieltä... mihin sinä menisit? - -_Näyttelijä_. Etsimään kaupunkia... jossa parannetaan... Mene sinä -myös... Oi Ophelia!... Mene luostariin!... Ymmärrätkö sinä, että löytyy -organismi parantola... juopoille... Mainio parantola... Marmorista -rakennettu... marmorilattiat! Valo... puhtaus, ruoka... kaikki -ilmaiseksi! Ja marmorista lattiat! Kyllä minä sen löydän, minut -parannetaan ja... minä voin alkaa uudestaan... Minä olen uudella -syntymysmatkalla "uudestisyntymään"... niinkuin kuningas Lear sanoo. -Natascha... näyttämöllä tästä lähtien tulee minun nimeni olemaan -Svertschkov-Savolschskij... sitä nimeä ei tunne kukaan! Ei kukaan! Nyt -minulla ei ole nimeä... Käsitätkö miltä se tuntuu, kun ihminen kadottaa -nimensä?... Jokaisella -- koirallakin on nimensä... - -_Natascha_ (kiertää varovasti Näyttelijän ohitse, seisahtuu Annan -vuoteen ääreen ja katsoo). - -_Näyttelijä_. Ihmisellä täytyy olla nimi... - -_Natascha_. Herranen aika!... Katsokaa... hän on kuollut... - -_Näyttelijä_ (pyörittää päätään). Mahdotonta... - -_Natascha_ (peräytyen). Totta totisesti... katso... - -_Bubnov_ (ovella). Mitä katsomista siinä on? - -_Natascha_. Anna on kuollut! - -_Bubnov_. Lakannutpahan lienee yskimästä. (Menee Annan vuoteen luo, -katsoo ja kääntyy omalle paikalleen). Pitää ilmoittaa Kleschjille... se -on -- hänen asiansa toimittaa... - -_Näyttelijä_. Minä menen... ja sanon... että hän on hävittänyt -nimensä!... (Menee). - -_Natascha_ (keskellä huonetta). Tuolla tavalla joskus vielä minäkin -raukka... tulen kellariin hyljätyksi... - -_Bubnov_ (laittelee jonkinlaisista repaleista itselleen makuusijaa). -Mitä? Mitä sinä höpiset? - -_Natascha_. Niin vaan... itsekseni... - -_Bubnov_. Odotat kai Vasjkaa? Pidä varasi, kyllä Vasjka vielä joskus -vääntää niskasi nurin... - -_Natascha_. Eikö tuo liene yhdentekevä -- kuka vääntää? Parasta, että -antaa Vasjkan vääntää... - -_Bubnov_ (käypi loikomaan). Se on oma asiasi... - -_Natascha_. Se on hyvä, että tämäkin kuoli... Mutta kuitenkin... Kun -ajattelee... niin tulee sääli... minkätähden ihminen elää? - -_Bubnov_. Mitä säälimistä siinä on? Kaikki tekevät niin: syntyvät, -elävät ja kuolevat. Minä kuolen... sinä kuolet.. - - (Sisään tulevat: Luka, Tattari, Krivoi-Zob ja Kleschj; - Kleschj kaikista viimeisenä, astuu verkalleen kytistyneenä - ja olkapäät koholla). - -_Natascha_. Sch -- sch! Anna on... - -_Krivoi-Zob_. Jo kuultiin... levätköön rauhassa, kun on kuollut... - -_Tattari_ (Kleschjille). Täytyy kantaa ulos! Porstuaan täytyy viedä! Ei -kuollut täällä saa nukkua... täällä tulevat elävät nukkumaan... - -_Kleschj_ (hiljaa). Kyllä viedään... - - (Kaikki menevät sängyn luo. Kleschj katsoo toisten - olkapäitten yli ruumista). - -_Krivoi-Zob_ (Tattarille). Luuletko, että ruumis alkaa haista? Ei siitä -mitään hajua tule... Hän oli jo elävänä palvautunut ja kuivettunut... - -_Natascha_. Oi Jumalani! Eikö teissä löydy minkäänlaista säälin -tunnetta... Sanoisitte edes jonkun hyvän sanan! Voi teitä... - -_Luka_. Sinä, tyttöseni, älä ole pahoillasi... ei se mitään! Mistä he -sitä ymmärtäisivät... Mitäpä me kuolleita säälisimme? Oh, rakkaani! -Emmehän me sääli eläviäkään... itse itseämme emme voi sääliä... -saatikka sitten muita! - -_Bubnov_ (haukotellen). Eikä kuolema puhetta pelkää... sairaus kyllä -pelkää, vaan kuolema ei koskaan! - -_Tattari_ (poistuen). Tästä täytyy poliisille... - -_Krivoi-Zob_. Niin poliisille -- se on välttämätöntä! Kleschj! Oletko -ilmoittanut poliisille? - -_Kleschj_. En... Pitäisi saada haudatuksi... ja minulla on rahaa -kaikkiaan vaan 40 kopekkaa... - -_Krivoi-Zob_. Tämmöisessä tapauksessa täytyy ottaa laina... taikka jos -me keskuudessamme kokoisimme... jokainen antaa minkä voi... Vaan -poliisille täytyy heti ilmoittaa! Muuten voivat vielä ajatella että -olet itse tappanut akkasi... taikka... - - (Menee makuulavalle aikeessa käydä Tattarin viereen nukkumaan). - -_Natascha_ (menee Bubnovin makuulavan luo). Kyllä minä nyt alan hänestä -uneksia... se on varma... Minulle aina kuolleet ilmestyvät unessa... -minä en uskalla yksin täältä lähteä... porstuassa on pimeä... - -_Luka_ (seuraa häntä). Sinun pitää eläviä pelätä ja varoa heiltä -itseäsi... sen sanon sinulle... - -_Natascha_. Ukko, saata minua... - -_Luka_. Kyllä minä saatan, mennään vaan! - - (Menevät. Paussi). - -_Krivoi-Zob_. Oho-ho-o! Asàn! Kuules ystävä, pian tulee kevät... sitten -meidän tulee lämmin elellä. Maalla nyt jo miehet parhaillaan aurojansa -reilaan laittavat... ja alkavat kyntää peltojaan... Entäs me?... -Asàn?... Hän vetelee jo hirsiä, kirottu Muhametti... - -_Bubnov_. Tattarit rakastavat aina nukkua... - -_Kleschj_ (seisoo keskellä lattiaa ja katsoa tuijottaa eteensä). Mitä -minun on nyt tehtävä? - -_Krivoi-Zob_. Pane maata ja nuku... siinä kaikki... - -_Kleschj_ (hiljaa). Entäs... kuollut... mitenkä sen kanssa? - - (Ei kukaan vastaa hänelle. Satin ja Näyttelijä tulevat). - -_Näyttelijä_ (huutaa). Ukko! "Tänne, sinä minun uskollinen Kenttini"... - -_Satin_. Miklucha-Maklai tulee... ho-hoo! - -_Näyttelijä_. Sovittu ja päätetty! Ukko, missä sinä olet... missä on se -kaupunki, josta puhuit? - -_Satin_. Fata-morgana! Ukko valehteli sinulle... Ei sellaista kaupunkia -löydy missään! Ei kaupunkia, eikä ihmisiä... ei missään mitään! - -_Näyttelijä_. Valehtelet! - -_Tattari_ (hypähtää ylös). Missä on isäntä? Menen valittamaan -isännälle! Kun ei saa nukkua, ei saa ottaa maksua... Kuolleita... -humalaisia... jokapaikassa... - - (Lähtee sukkelaan. Satin viheltää hänen jälessään). - -_Bubnov_ (unisella äänellä). Käykää nukkumaan, pojat, älkää rähiskö... -yöllä täytyy nukkua! - -_Näyttelijä_. Niin... täällä -- ahaa! Tääll' on ruumis... "Meidän -nuottahamme sattui ruumis vaan"... se on B-Beranger'n runoelmasta! - -_Satin_ (huutaa). Kuolleilla ei ole kuuloa, eikä tuntoa! Huuda... ja -kilju niin paljon kuin jaksat... Kuolleet eivät kuule!.. - -_Luka_ (ilmestyy ovelle). - - Esirippu. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Tyhjä ala, rakennusten välissä, jossa on hujan hajan kaikenmoista romua -ja roskaa, puun kappaleita y.m. Perällä hyvin korkea tiili-kivimuuri, -sen vieressä muutamia seljapuun pensaita. Oikealla -- vanha, -jonkunlainen ulkorakennuksen puuseinä. Vasemmalla -- harmaa, aikoja -sitten rapattu seinä, josta rappaus on suurimmaksi osaksi pois -putoillut; se on Kostiljevin yömajan ulkoseinä. Harmaa rakennus seisoo -viistossa, siten että sen peräkulma on melkein keskellä näyttämöä. -Yömajan ja perämuurin välissä on kapea sola. Harmaassa seinässä on -kaksi ikkunaa: yksi aivan maan tasalla, toinen pari kyynärää -korkeammalla ja taempana (lähempänä perämuuria); sen seinän vierellä on -matala työreki, jalakset ylöspäin; hirren päitä ja kaikenmoista -puuromua, noin 4 arschinan pituisia riukuja y.m. Oikealla -- -hirsiseinän vieressä, vanha lautakasa. Ilta-aurinko on juuri -laskeutumaisillaan ja valaisee perämuuria punertavalla valollaan. -Mustissa seljapuun oksissa ei näy vielä urpujakaan. Natascha ja Nastja -istuvat vierekkäin hirrellä. Reellä istuu Luka sekä Parooni. Kleschj -loikoilee puukasalla oik. puolisen seinän vieressä. Maantasalla -olevasta ikkunasta näkyy Bubnovin naama. - - Varhainen kevät. Lumi on juuri sulanut. - -_Nastja_ (ummistaen silmänsä, nyökkyy tahdissa senmukaan kuin puhuu -laulavalla äänellä). Sitten hän tuli yöllä puiston lehtimajaan, -niinkuin oli puhe... minä olin häntä siellä odottanut jo pitkän aikaa, -vavisten pelosta ja surusta. Hän myöskin vapisi ja oli kalpea kuin -liitupalanen ja hänellä oli levorveri kädessään... - -_Natascha_ (pureksii päivänkukan siemeniä). Näetkös nyt! Luultavasti se -on totta, kun sanotaan, että kaikki tutentit ovat hurjapäisiä... - -_Nastja_. Ja sitten hän sanoi minulle peloittavalla äänellä: -- sinä -olet minun kallein aarteeni... - -_Bubnov_. Ho-ho! Kallein aarteeni? - -_Parooni_. Älä keskeytä! Jos ei miellytä, älä kuuntele, mutta anna -valhetella loppuun asti... No, entäs sitten? - -_Nastja_. Ylönpalttinen, sanoo, on minun rakkauteni! Mutta vanhempani, -sanoo, eivät suostu koskaan siihen, että minä sinut vihille veisin... -vaan uhkaavat kirota minut ijankaikkisesti, sinun rakkautesi takia. Ja -sentähden, sanoo, minä olen pakoitettu lopettamaan elämäni... Ja -levolveri oli hänellä hyvin iso, ja siihen oli ladattu kymmenen -kuulaa... Hyvästi, sanoo, sinä minun sydämmeni rakkahin ystävä! -- Olen -järkähtämättömästi päättänyt... että sinutta minä en voi elää. Minä -vastasin hänelle: Raulj... sinä minun unohtumaton ystäväni... - -_Bubnov_ (ihmetellen). Mitä? Kuinka? Karaul? - -_Parooni_ (nauraa hohottaa). Nastjka! No mutta... viime kerralla sinä -kerroit, että se oli -- Gaston! - -_Nastja_ (hypähtäen ylös). Vaiti... onnettomat! Ah... te kulkurikoirat! -Voitteko... voitteko käsittää mitä on... rakkaus? Todellinen rakkaus? -Se oli minulla todellista rakkautta! (Paroonille). Sinäkin! Mokoma, -mitätön ihminen!.. Olet vielä sivistynyt... sanoit sängyssä kahvia -juoneesi... - -_Luka_. No, mutta malttakaatte vähän! Älkää häiritkö! Tehkää toiselle -mieliksi... Eihän asia riipu yhdestä sanasta, vaan siitä, missä -mielessä sana sanotaan -- se on pääasia! Älä ole milläsikään tyttönen, -kerro sinä vaan! - -_Bubnov_. Antaa variksen värjätä sulkiansa... Anna huhkia! - -_Parooni_. No, entäs sitten! - -_Natascha_. Älä usko, mitä he sanovat... mitä heistä? He vaan -kateudesta häiritsevät... kun eivät voi itsestään mitään kertoa... - -_Nastja_ (istuu uudestaan). En tahdo enempi kertoa!... Kun ne eivät -kuitenkaan usko... nauravat vaan... (Keskeyttää äkkiä puheensa, on -ääneti pikkusen aikaa, sulkee uudestaan silmänsä, alkaa jatkaa -kertomustaan tulisesti ja kovalla äänellä, lyöpi puhuessaan kädellään -tahtia -- näyttää aivan kuin kuulisi kaukaista soitantoa). Ja sitten -minä vastasin hänelle: -- sinä olet minun elämäni ilo! minun öitteni -kirkas kuu! En minäkään voi elää ilman sinua maailmassa... sentähden -että rakastan ja tulen rakastamaan sinua aina hulluuteen asti, niin -kauan kuin sydän rinnassani sykkii! Älä sinä vaan lopeta nuorta -elämääsi... sinun rakkaitten vanhempiesi tähden, joka olet heidän -ilonsa ja kaikki kaikessa... hylkää minut! Parempi että minä kadotan -itseni ja elämäni sinun tähtesi... minä -- yksin... minähän oon vaan -sensemmoinen... se on parasta! Että minä katoan... se on parasta ja -saman tekevä minulle! Enhän kelpaa mihinkään... eikä minulla ole -mitään... ei mitään... - - (Peittää silmänsä ja itkee äänettömästi). - -_Natascha_ (kääntäen häntä syrjään, sanoo hiljakseen). Älä itke... ei -tarvitse! - -_Luka_ (hymyillen silittää Nastjan päätä). - -_Bubnov_ (nauraa hohottaa). Eikö se ole niinkuin mikäkin -- penteleen -posliinivauva? - -_Parooni_ (myös nauraa). Sinä ukko luulet, että tuo kaikki on totta? Se -on urkittua siitä kirjasta, jonka nimi on "Rakkauden uhri"... Kaikki -tuo on pelkkää lorua! Anna hänen olla!... - -_Natascha_. Mitä se sinuun koskee? Sinäkin! Olisit jo ääneti... johan -Jumala on sinua rangaissut. - -_Nastja_ (vimmoissaan). Kadonnut sielu! Tyhjä ihminen! Missä on sinun --- sielusi? - -_Luka_ (ottaa Nastjaa kädestä). Mennään pois, rakkaani! Älä kiivastu -tyhjästä! Minä -- tiedän... Minä -- uskon! Sinä olet oikeassa, he eivät -käsitä... Kun sinä itse vaan uskot, että se oli todellista rakkautta... -niin kyllä se sitä oli! Ihan varmaan oli! Älä suutu hänelle -- tuolle -asuinkumppanillesi... Hän... ehkäpä vain kateudesta nauraa... hänellä -kenties ei milloinkaan ollut tuota oikeata... taikka ei ole ollut -mitään! Mennään pois! - -_Nastja_ (puristaa kovasti käsiä rintaansa). Vaari kulta! Todentotta... -kaikki on ollut olemassa! Kaikki se on tapahtunut!... Hän oli tutentti. -Ranskalainen... ja hänen nimensä oli Gaston... ja hänellä oli pieni, -musta parta... ja hänellä oli kiiltonahkaiset kengät... se oli niin -- -vaikka salama iskisi minuun tässä paikassa! Ja hän rakasti minua -niin... niin... niin että! - -_Luka_. Minä -- ymmärrän! Älä ole milläsikään! Minä uskon kaiken tuon! -Vai oli hänellä kiiltonahkaiset kengät? Ai-jai-jai! No, -- ja sinä -myöskin rakastit häntä? - - (Menevät nurkan taakse). - -_Parooni_. Kyllä on tuo tyttö typerä... hyväsydämminen mutta tavattoman -typerä. - -_Bubnov_. Mistähän sekin tulee... että ihminen niin kernaasti -valehtelee. Hänellä on jumaliste aina valheet valmiina... aivan kuin -seisoisi aina tutkijatuomarin edessä... Toden totta! - -_Natascha_. Nähtävästi valhe miellyttää enempi kuin totuus... Minä -myös... - -_Parooni_. Mitä -- minä myös? Annas kuulua! - -_Natascha_. Mielessäni kuvittelen kuvittelemistani ja -- odotan... - -_Parooni_. Mitä? - -_Natascha_ (hämillään, hymyilee). Niin vaan... Ajattelen, että, -huomenna... tulee jostakin... joku... erityinen... Taikka tapahtuu -jotain... jotain ennen kuulumatonta... Sitä olen odottanut kauan... ja -aina yhä odotan... Vaikka todellisuudessa... ei ole mitään odotettavaa? - - (Paussi). - -_Parooni_ (naurahtaen). Ei ole mitään odottamista... Minä -- en odota -mitään! Kaikki on jo... ollut! Mennyt -- loppunut!.. No, entäs sitten? - -_Natascha_. Toisinaan taasen... kuvittelen itsekseni, että nyt -huomispäivänä minä... kuolen jollain äkillisellä kuolemalla... Ja siitä -tulee aina semmoinen pelko... Kesällä on hauska ajatella kuolemaa... -kesällä kun on ukkosen ilmoja... ja salamahan voipi milloin tahansa -tappaa... - -_Parooni_. Ei sinunkaan elämäsi mahda kovin hauska olla... se sinun -sisaresi... sillä on pirullinen luonto! - -_Natascha_. Kenenkä täällä sitten on hyvä olla? Kaikilla on huono... -niinkuin näkyy... - -_Kleschj_ (on tähän asti ollut paikallaan eikä ole ottanut osaa -keskusteluihin -- hypähtää äkkiä ylös). Kaikillako? Valehtelet! Ei -kaikilla! Jos olisi kaikilla... silloin se ei tuntuisi niin -katkeralta... niin juuri... - -_Bubnov_. Mitä nyt -- piruko sinua puski? Kun niin rupesit ulvomaan! - -_Kleschj_ (heittäytyy uudelleen samalle paikalle loikomaan ja mutisee -itsekseen). - -_Parooni_. Ei... kyllä minun täytyy mennä lepyttelemään sitä Nastjaa... -muuten se ei anna ryyppyrahaa... - -_Bubnov_. Hm... Ihmiset todella mielellään valehtelevat... Jospa -Nastjka nyt valehteleekin... sen vielä ymmärtää! Hän nyt on tottunut -kasvojansakin maalaamaan... jos hän sitten sieluansakin vähän -sisältäpäin sutaisee... punaisella poskimaalilla niin... Mutta... miksi -muut valehtelevat? Luka, esimerkiksi... hän valehtelee hyvin paljon... -ja ilman, että hänelle on siitä mitään hyötyä... Vanha ukko jo... Mitä -hänen tarvitsisi enää valehdella?... - -_Parooni_ (menee naurahdellen). Kaikkien ihmisten sielu on vähän -harmahtava... Kaikki tahtovat sitä vähän sutaista punaisella -poskimaalilla... - -_Luka_ (tulee nurkan takaa). Miksi sinä, herra, kiusaat sitä tyttöä? -Antaisit hänen olla rauhassa... antaa hänen itkeä ratokseen... omaksi -huvikseenhan hän kyyneleitä vuodattaa... eihän se sinua vahingoita? - -_Parooni_. Se on hassua, ukko! Se suututtaa minua... Tänään on -- -Raoul, huomenna -- Gaston... kuitenkin aina yhtä ja samaa! Samahan tuo -minusta -- minä menen sopimaan hänen kanssaan... (Menee). - -_Luka_. Mene -- ja mielistele häntä vähän! Se ei ole koskaan -vaarallista, jos ihmistä silloin tällöin vähän mielistelee... - -_Natascha_. Voi kuinka hyvä sinä olet, vaari... Miksi sinä olet niin -hyvä? - -_Luka_. Hyvä, sanot? No... jos on niin, niin olkoon niin!... -(Tiilimuurin takaa kuuluu hiljakseen laulua ja hanurin soittoa). -Pitäähän sitä, tyttöseni, jollekulle olla hyväkin... ihmisiä pitää -sääliä! Kristus -- hän sääli kaikkia ja käski meidän tekemään samoin... -Minä sanon -- jos säälii ihmistä aikanaan... se on aina hyvä! -Esimerkiksi, kun minä palvelin eräällä insinöörillä, lähellä Tomskin -kaupunkia, huvilan vahtina... No! Huvila oli synkässä metsässä... oli -talvi ja minä -- ypöyksinäni huvilassa... Kaikki kävi hyvin! Ainoastaan -erään kerran -- kuulen että -- alkavat tunkeutua sisään! - -_Natascha_. Varkaat? - -_Luka_. Niin. Todenteolla, tunkeutuvat. Hyvä!... Minä otan pyssyrähjän -käteeni, menen ulos... Katson -- heitä on kaksi... avaavat juuri -ikkunaa -- ja ovat niin puuhassa ett'eivät huomaa minua ollenkaan. -Minäpä ärjäsen heille: hei, te siellä!... menkää pois!... Mutta he -- -kirveet käsiinsä ja minuun päin... Minä heitä varoitan -- että, älkää -tulko! Taikka -- paikalla ammun! .. Ja samalla käännän pyssyrähjää -milloin toista, milloin toista kohti. Ne molemmat -- maahan polvilleen -ja rukoilemaan: -- päästä muka menemään. No, ja minä olin jo... niin -sydämmistynyt... kirveitten tähden, ymmärräthän! Vastaan heille: minä -teitä, senkin piruja, käskin pois, -- ette lähteneet... nyt, sanon: -menköön jompikumpi, taittamaan puusta hyvät vitsat! Taittoivat vitsat. -Nyt toinen -- maahan vatsalleen, ja toinen -- ala vatkata häntä! Ja -niin ne minun käskyni mukaan, kylvettivät toinen toistaan oikein -hyvästi. Kun kumpikin oli saanut selkäsaunan... sanovat minulle: -- -vaariseni, sanovat, anna Herran tähden meille vähän leipää! Olemme ihan -supo-suuruksetta. Täss' on sinulle varkaat -- arvelin, ihan hyviä -ihmisiähän nämä ovat... (Nauraa). Ja kirveillä uhkasivat! Nyt... Hyviä -miehiä kumpikin... Minä sanoin heille: no, miksi te sen vietävät, ette -tulleet heti suoraan pyytämään leipää? Mutta he: tuskoittaa jo, ja -suututtaa --, sanovat... pyydät -- pyydät, eikä kukaan anna!... Ja -sillätavoin he jäivät luokseni asumaan koko talveksi. Toisen nimi oli -Stepan, -- hän hyvin usein tempasi pyssyrähjän käteensä ja kävi -metsästämässä... Toista kutsuttiin Jaakoksi, se oli sairaloinen ja yski -lakkaamatta... Ja siitä lähtien me kolmenkesken vartioittiin koko talvi -huvilaa. Kun tuli kevät -- hyvästi nyt, sanoivat, vaari, kiitos -kaikesta! Ja niin läksivät tallustamaan... Venäjälle. - -_Natascha_. Ne olivat varmaankin karkulaisia? Pakkotyöhön tuomittuja? - -_Luka_. Aivan oikein, karkulaisia molemmat... Siperiasta karkasivat... -Hyviä miehiä kumpikin!... Jos minä en olisi heitä silloin säälinyt -- -kenties olisivat tappaneet minut... taikka ehkä vielä... Ja sitten -- -oikeuteen ja vankeuteen ja Siperiaan... mitä hyötyä siitä olisi ollut? -Ei vankila -- eikä Siperia hyvään opeta... vaan ihminen opettaa... -niin! Ihminen voipi hyvään opettaa... aivan yksinkertaisesti! - - (Paussi). - -_Bubnov_. Thja!... Minä en osaa valehdella! Minkätähden pitäisi -valehdella? Minun mielestäni -- anna totuuden kuulua aina semmoisena -kuin se on! Mitä sitä ujostella? - -_Kleschj_ (hypähtää yht'äkkiä uudelleen ylös, aivan kuin tuli olisi -häntä polttanut, puhuu huutamalla). Mikä totuus? Missä on totuus? -(Riuhtoo repaleisia vaatteitaan). Tässä on totuus! Ei ole työtä... eikä -voimia! Se on totuus! Ei kotia... ei olopaikkaa missään! Ei paikkaa, -missä levähtää... Täytyy heittää henkensä... siinä on totuus! Piru. -Mitä minä teen totuudella... mihin minä sitä tarvitsen? Anna minun -hengähtää... levähtää anna minun!... Olenko minä mitä pahaa tehnyt?... -Miksi minulle tyrkytetään -- totuutta? Ei saa elää, piru vieköön -- ei -saa elää -- siinä, se on, totuus!... - -_Bubnov_. Kylläpä lasketteli!... - -_Luka_. Voi Herra Jumala... kuuleppa sinä, rakkaani!... - -_Kleschj_ (vapisee liikutuksesta). Puhukaa te tässä -- totuudesta! Sinä -ukko, joka kaikkia lohduttelet... Minä sanon sinulle... minä vihaan -totuutta... ja minä vihaan kaikkia! Kirottu olkoon -- totuus! -Ymmärrätkö? Totuus olkoon kirottu! - - (Juoksee nurkan taa, katsahtaen taakseen). - -_Luka_. Ai-jai-jai! Miten tulistui mies... ja mihin lienee juossut? - -_Natascha_. Aivan kuin olisi takaraivolleen tärähtänyt... - -_Bubnov_. Mainiosti lasketteli! Aivan kuin olisi teatterissa -näytellyt... Sitä tapahtuu usein... Ei ole vielä tottunut elämään... - -_Pepel_ (tulee hitaasti nurkan takaa). Rauha kunnialliselle seuralle! -Yhäkö se Luka, vanha viekas, täällä juttujaan kertoilee? - -_Luka_. Olisitpa nähnyt... miten tässä eräs ihminen huusi! - -_Pepel_. Oliko se Kleschj? No, mitä hän? Tuonnehan tuo juoksi aivan -kuin löylynlyömä... - -_Luka_. Kyllä juoksetkin... jos sillä tavalla sydämeen sattuu... - -_Pepel_ (käypi istumaan). Minä en pidä hänestä... kovin on äreä ja -ylpeä. (Matkien Kleschjiä). "Minä -- olen työmies." Ja toiset muka ovat -kaikki alempana häntä... Tee työtä, jos se sinua miellyttää... mitä -ylpeilemistä siinä on? Jos työn mukaan arvostellaan... silloin hevonen -saa etusijan... hän vetää kuormansa eikä puhu mitään! Natascha! Ovatko -teikäläiset kotona? - -_Natascha_. Hautuumaalle läksivät... ja sieltä lupasivat mennä -iltakirkkoon... - -_Pepel_. Sitähän minä ihmettelen kun olet sinäkin vapaana... se on -harvinaista! - -_Luka_ (ajattelevaisesti, Bubnoville). Siinä nyt näet... sinä aina -puollat totuutta... Totuus ei ole ihmiselle joka aika mieluista... -totuus ei aina kelpaa hengen lääkkeeksi... Kerran oli semmoinen tapaus: -minä tunsin erään miehen, joka oli siinä uskossa, että maan päällä -jossakin paikassa löytyy "totuuden maa"... - -_Bubnov_. Mi-ikä? - -_Luka_. Totuuden maa. Maailmassa, sanoi, täytyy löytyä totuuden maa... -Siinä maassa, muka, asuvat vaan erityiset ihmiset... hyvät ihmiset! -Toinen toistaan he siellä kunnioittavat ja kaikessa toinen toistaan -auttavat... ja kaikki käypi heillä mainion hyvästi! No, ja tämä miesi -alinomaa varusteli itseään matkalle... etsimään totuuden maata. Itse -hän -- oli köyhä, eli -- huonoissa varoissa... ja toisinaan, kun -hänelle oikein kovat ajat tulivat eteen... näytti siltä, että tuossa -paikassa nyt hänen kuolla täytyy... vaan hän ei sittenkään menehtynyt, -naurahteli vaan ja sanoi: mitäpä tästä! Kärsimällähän tämän voittaa! -Odotan vielä vähän aikaa, sitten jätän koko tämän elämän ja lähden -"totuuden maalle"... Ja se oli hänen sydämmensä ainoa ilo -- että -löytyy totuuden maa... - -_Pepel_. No? Läksikö? - -_Bubnov_. Mihin? Ho-ho! - -_Luka_. No, tähän samaan paikkaan -- asia tapahtui Siperiassa, -- -lähetettiin eräs, pakkotyöhön tuomittu oppinut... kirjojen, karttojen -ja kaikenmoisten kapineitten kanssa... Mies sanoo tälle oppineelle: ole -niin hyvä ja näytä sinä minulle, missä päin on totuuden maa ja mistä -kulkee sinne tie? Oppinut heti paikalla... avasi kirjat selälleen, -levitti kartat... katseli -- katseli, etsi -- etsi -- ei, ei löydy -mistään... totuuden maata! Kaikk'on oikein merkitty, kalkki maat ja -valtakunnat ovat otetut siihen prikusta prikkuun, mutta totuuden maata --- ei löydy!... - -_Pepel_ (hiljaa). No? Eikä löytynyt? - -_Bubnov_ (nauraa hohottaa). - -_Natascha_. Odota sinä... Kuinka sitten, vaari? - -_Luka_. Mies ei usko sitä... Sen täytyy, sanoi, löytyä... etsi -paremmin! Muuten sinun kirjasi sekä karttasi eivät kelpaa mihinkään, -jos niistä ei totuuden maata löydy... Oppinut otti siitä vähän -pahakseen. Minun, sanoi, kirjani ja karttani ovat aivan oikeat, mutta -semmoista totuuden maata -- ei ole koko maailmassa. Mies suuttui -ankarasti -- kuinka, -- sanoi? Minä olen elänyt elämistäni, kärsinyt -kärsimistäni ja aina uskonut että sellainen maa on olemassa! Ja nyt -kartat näyttävät ett'ei sitä ole ollenkaan! Se on konnuutta!... Sinä -senkin... roisto -- sanoo oppineelle -- lurjus, sinä olet, etkä mikään -oppinut!... Ja pläiskis... korvalle... ja toiselle!... (Äänettömyys). -Senjälkeen meni kotiinsa ja hirtti itsensä!... - - (Kaikki ovat ääneti. Luka nauraa hymähtää, katsoo - Pepeliin ja Nataschaan). - -_Pepel_ (hiljaa). Piru vie -- tuo historia ei ole hauska... - -_Natascha_. Ei jaksanut kärsiä pettymystään... - -_Bubnov_ (synkkänä). Lörpötyksiä... - -_Pepel_. Hm... siinä oli sinulle totuuden maa... ei löytynyt mistään... - -_Natascha_. Minun on sääli... sitä miestä... - -_Bubnov_. Kaikkia sitä keksitäänkin!... Ho-ho! Niin kuin "totuuden -maa!" Ho-ho-ho! - - (Katoaa ikkunasta). - -_Luka_. (Nyökkää päällään ikkunaan päin, jossa oli Bubnov). Nauraa! -He-he-he... (Paussi). No, nuoret! voikaa paksusti! Minä piakkoin jätän -teidät... - -_Pepel_. Mihin lähdet? - -_Luka_. Hohlien luokse Vähäänvenäjään... Kuulin että... siellä ovat -perustaneet uuden uskonnon... pitää mennä katsomaan!... Ihmiset -aina etsivät ja pyrkivät parempaan... Suokoon Jumala heille -kärsivällisyyttä! - -_Pepel_. Luuletko, että löytävät?... - -_Luka_. Niin ihmisetkö? Kyllä he löytävät! Kuka etsii -- se löytää... -Kuka vahvasti tahtoo -- hän löytää! - -_Natascha_. Jos ne edes löytäisivät jotain... Jospa edes keksisivät -jotakin parempaa... - -_Luka_. Kyllä -- ne keksivät! Pitää vaan auttaa heitä, tyttöseni... ja -kunnioittaa pitää... - -_Natascha_. Miten minä voin auttaa? Kun itse... olen avun tarpeessa... - -_Pepel_ (päättävästi). Minä alan taaskin... alan uudelleen, puhua -kanssasi... Natascha... nyt tässä -- hänen kuultensa... hän tietää jo -kaikki... Lähde pois minun kanssani! - -_Natascha_. Mihin? Kulkemaanko vankilasta vankilaan? - -_Pepel_. Olenhan sanonut -- että minä lakkaan varastamasta! Jumaliste --- lakkaan! Kun kerran minkä lupaan -- niin teen myös! Minä osaan lukea -sekä kirjoittaa... käyn työtä tekemään... Hän tässä, sanoo että, minun -olisi lähdettävä Siperiaan, vapaaehtoisesti... tule kanssani, -lähdetään!... Luuletko että tämmöinen elämä ei ole minullekin -vastenmielistä? Voi Natascha! Kyllä minä tiedän... ja näen!... Minä -lohdutan itseäni sillä, että löytyy paljon ja suurempia varkaita kuin -minä -- ja kuitenkin elävät kunniassa... vaan minua se ei auta! Minä... -en oikeastaan tarkoita sitä! Minä en kadu... omaantuntoon en usko... -Mutta minussa on aina vain sellainen tunne, että täytyy elää... -toisella tavalla! Täytyy elää paremmin! Elää täytyy niin... että itse -voisi kunnioittaa itseään... - -_Luka_. Oikein, rakkaani! Jumala sinua vahvistakoon... ja auttakoon!.. -Oikein: ihmisen täytyy kunnioittaa itseään... - -_Pepel_. Minä olen varas -- hamasta lapsuudesta saakka... Muulla -nimellä ei minua koskaan nimitetty kuin: varas-Vasjka ja varkaan-poika! -Jaha... jassoo... Vai niin, ajattelin? -- Noh, minä olen sitten -varas!... Ymmärrä minut oikein: kenties minä olenkin uhalla tullut -varkaaksi... ja vaan siitä syystä kun ei yksikään ihminen ymmärtänyt -minua nimittää millään muulla nimellä... Nimitä sinä... Natascha... -Nimitä minua toisella nimellä... mitä? - -_Natascha_ (surullisesti). Minä, miten lienee... en oikein luota -sanoihin... sydämmeni tuntuu niin levottomalta... aivan kuin odottaisin -jotain. Ilmanaikojaan sinä Vasilij otit sen asian tänään puheeksi... - -_Pepel_. Milloinka sitte? Eihän tämä ole ensikerta... - -_Natascha_. Mitä varten minä sinun kanssasi läksisin? Jos se olisi edes -rakkaudesta... enhän rakastakaan sinua niin erityisesti... Toisinaan -sinä kyllä miellytät minua... toisinaan taasen kun katson päällesi, -niin ilettää... Luultavasti -- minä en rakasta sinua... rakastetussa ei -koskaan huomata huonoa puolta... mutta minä -- minä huomaan... - -_Kleschj_. Kyllä vielä rakastat -- älä pelkää! Kyllä totut minuun kun -olet vaan myöntyväinen! Toista vuotta olen jo katsellut sinua... olen -tullut tuntemaan sinut hyväksi tytöksi ja luotettavaksi ihmiseksi... -Kovin olen sinuun rakastunut!... - -_Vasilisa_ (ilmestyy ikkunaan pyhäpäiväisissään ja nojautuu ikkunan -pihtipieltä vasten kuuntelemaan). - -_Natascha_. Vai niin. Minuun rakastunut... vaan sisareni... - -_Pepel_ (hämillään). No, mitä hänestä? Vähänkö sitä semmoista sattuu... - -_Luka_. Älä sinä, tyttönen, siitä välitä!... Kun ei ole leipää, -- -syödään saviheinää... Tarkoitan -- kun on leipä lopussa... - -_Pepel_ (synkästi). Sääli minua! .. Ei ole eloni kadehdittavaa... suden -elämää vietän... vähän on iloa... Aivan tuntuu kuin suohon vajoaisin... -Kaikki mihin kiinni tartun, on mädännyttä ja katkiaa... Sisaresi, -ajattelin, jos hän ei olisi niin ahnas rahalle... niin mielelläni... -olisin ehkä suostunut kaikkeen!... Ja jos sitten olisin hänet tykkynään -omakseni saanut... Vaan hän tarvitsee muuta... hän tahtoo rahaa... hän -tahtoo vapautta... vapautta, viettääkseen irstaista elämää. Hänestä ei -ole minulle apua... Vaan sinä -- joka olet kuin nuori näre vaikka -helpeesi pistävätkin, kuitenkin sinä tuet minua... - -_Luka_. Minä myös kehoitan -- mene hänen kanssaan naimisiin tyttönen, -mene! Ei hän ole huono nuorukainen! Sinä vaan useimmiten muistuta -hänelle sitä, että hän on hyvä nuorukainen, ett'ei hän, niin -sanoakseni, sitä unehuttaisi! Sinua hän uskoo... Sinä puhele aina hänen -kanssaan näinikään: "Vasja, kuule -- sinä olet hyvä ihminen... muista -se!" Ajattelehan, rakkaani, mihin sinä muuanne menisit? Sisaresi on -kuin villi peto, ja hänen miehestään ei puhettakaan -- se on pahaa -pahempi... entäs tämä elämä täällä... mihin sinä menisit! Mutta Vasja -on sentään vielä parhaimmillaan... - -_Natascha_. Minä tiedän sen... olen monasti ajatellut... ett'ei ole -mihin mennä... Mutta kun minä en voi uskoa ketään... Minulla ei ole -mitään mihin menisin... - -_Pepel_. Yksi tie sinulla kyllä on... vaan ennemmin minä sinut -tappaisin... ennenkuin sille tielle laskisin... - -_Natascha_ (hymyillen). Vai niin... en vielä ole vaimosikaan ja -tahtoisit jo tappaa. - -_Pepel_ (syleilee häntä). Jätä kaikki, Natascha! Lähde kanssani!... - -_Natascha_ (painautuu häntä vasten). Mutta... yhden asian minä sinulle -sanon, Vasilij... aivan kuin Jumalan edessä! Heti ensikerran, kun sinä -vaan minua lyöt, taikka muuten loukkaat... niin silloin en sääli -mitään... silloin minä joko hirtän itseni, taikka... - -_Pepel_. Kuivukoon käteni, jos sen sinua vastaan nostan!... - -_Luka_. Älä epäile tyttöseni! Sinä olet tarpeellisempi hänelle, kuin -hän sinulle. - -_Vasilisa_ (ikkunasta). Ja niinpä ne sitten kihlasivatkin toisensa! -Neuvo sekä rakkaus! - -_Natascha_. Jo tulivat!... oi Jumalani! He näkivät... voi Vasilij! - -_Pepel_. Mitä sinä pelkäät? Ei sinua nyt uskalla kukaan koskea! - -_Vasilisa_. Älä pelkää Natalia! Ei hän sinua lyö... Ei hän osaa lyödä, -eikä rakastaa... minä tiedän sen! - -_Lukan_ (puoliääneen). O, sinä vaimo... myrkkyinen matelias... - -_Vasilisa_. Sanoissa hän vaan on rohkea... - -_Kostiljev_ (tulee). Nataschka! Mitä sinä täällä teet, -tyhjäntoimittaja? Juorujako sepittelet? Omaisias täällä panettelet, -mutta tee on keittämättä, pöytä siivoamatta. - -_Natascha_ (mennessään). Tehän sanoitte menevänne kirkkoon... - -_Kostiljev_. Se ei ole sinun asiasi, mitä me sanoimme... Sinun on -tehtävä se mitä on käsketty ja mikä sinulle kuuluu! - -_Pepel_. Hiljaa, siinä! Hän ei ole enempi sinun palvelijasi... Natalia, -älä mene... älä tee mitään!... - -_Natascha_. Älä sinä vielä komenna... se on liian varhaista! - - (Menee). - -_Pepel_ (Kostiljeville). Riittää! Jo olette kylliksi pilkkananne -pitäneet ihmistä... Nyt hän on minun! - -_Kostiljev_. Si-inun? Milloinka sinä hänet ostit? Paljonko maksoit? - -_Vasilisa_ (nauraa hohottaa). - -_Luka_. Vasja! Mene sinä -- pois... - -_Pepel_. Varokaa itseänne te... naurajat! Vielä muuttuu naurunne -itkuksi! - -_Vasilisa_. Oi, oi, oi älä peloittele! Minä pelkään kovin! - -_Luka_. Vasilij -- lähde pois! Näethän, että hän yllyttää vaan sinua... -tahtoo ärsyttää -- ymmärrätkö? - -_Pepel_. Vai niin... Mutta se ei tule sittenkään tapahtumaan, niinkuin -sinä tahdot! - -_Vasilisa_. Se myöskään ei tapahdu, mitä minä en tahdo, Vasja! - -_Pepel_ (näyttää hänelle nyrkkiä). Sepähän nähdään!... - - (Menee). - -_Vasilisa_ (vetäytyy pois ikkunasta). Kyllä minä sinulle häät -valmistan! - -_Kostiljev_ (menee Lukan luokse). No, mitä kuuluu, vanhus? - -_Luka_. Ei mitään, vanhus!... - -_Kostiljev_. Vai aijot sinä pois lähteä, niin kerrotaan? - -_Luka_. Jo on aikakin... - -_Kostiljev_. Ja mihin? - -_Luka_. Mihin pää painuu, ja jalat kantaa... - -_Kostiljev_. Siis lurvailemaan... Ei luultavasti ole mukavaa elää -yhdessä paikassa? - -_Luka_. Paikallaan loikovan kiven alle, sanotaan, ei vesikään juokse... - -_Kostiljev_. Se on -- kivi se... Mutta ihmisen pitää asua yhdessä -paikassa... Ei se kelpaa että ihmiset maleksivat kuin torakat... kuka -mihin tahtoo, sinne matelee... Ihmisen täytyy sijoittaa itsensä -johonkin... hakea paikka... eikä turhanpäiväisesti harhailla pitkin -maailmaa... - -_Luka_. Mutta jos jollakin on -- jokapaikassa paikka? - -_Kostiljev_. Se on maankiertäjä... hyödytön ihminen... Jokaisen ihmisen -täytyy tehdä jotain hyötyä... täytyy tehdä työtä... - -_Luka_. Vai niin! - -_Kostiljev_. Niin. Mitenkäs muuten? Mikä on oikeastaan... toiviolainen? -Tuollainen eriskummainen olento... joka ei ole muitten ihmisten -näköinenkään... Jos ken on todellinen toiviolainen, niin jos hän -tietääkin jotain... mitä matkallaan on oppinut, yhtä ja toista -tuommoista, tarpeetonta... Saattaa olla, että hän on tullut siellä -totuuttakin tuntemaan... mutta eihän kaikki totuus ole ihmiselle -tarpeellista!... Jos tiedät jotain semmoista, niin pidä hyvänäsi... ja -ole ääneti. Jos joku on todellinen pyhissävaeltaja, niin hän on aina -ääneti!... Eikä puhele semmoista, mitä muut eivät ymmärrä... eikä hän -halua mitään, eikä sekaannu mihinkään, eikä yllytä ihmisiä mihinkään -turhanpäiväisesti... Miten muut ihmiset elävät se ei liikuta häntä. -Hänen täytyy hakea oikeaa elämää... hänen täytyy asuskella metsissä... -luolissa... näkymättömänä! Ei ketään häiritä, ei ketään tuomita... vaan -rukoilla lakkaamatta kaikkien edestä... koko maailman syntien edestä... -minun syntieni... sinun syntiesi... Kaikkien edestä! Sentähden hän -pakeneekin maailman hälinää... saadakseen rauhassa rukoilla. Sillä -tavoin pitää... (Paussi). Vaan... mikä pyhissävaeltaja sinä olet?... -Eihän sinulla ole passiakaan... Kunnollisella ihmisellä täytyy aina -olla passi... Kaikilla kunnon kansalaisilla on passi... niin!... - -_Luka_. Löytyy -- kansaa, mutta löytyy myös -- ihmisiä... - -_Kostiljev_. Älä sinä viisastele! Äläkä aseta arvoituksia... En minä -ole sinua tuhmempi... Mitä sinä sillä tarkoitat -- kansa ja ihmiset? - -_Luka_. Ei se ole mikään arvoitus. Minä vaan sanon, että -- löytyy -viljelykselle sopivaa maata, sekä löytyy myös viljelykselle sopimatonta -maata... Jos hyvään maaperään vaikka mitä kylvät -- niin se kasvaa... -Eikö niin?... - -_Kostiljev_. Mitä? Mitä se oli olevinaan? - -_Luka_. Otetaan esimerkiksi sinut... Jos vaikka itse Jumala tulisi ja -sanoisi sinulle: Kuule, Michailo! Koeta olla ihmisiksi!... Eihän siitä -mitään tulisi... millainen sinä olet -- sellaiseksi jäätkin... - -_Kostiljev_. Mi... mi-mitä... tiedätkö sinä sen -- että minun vaimoni -eno on -- poliisi? Ja jos minä... - -_Vasilisa_ (tulee). Michail Ivanovitsch, tule juomaan teetä. - -_Kostiljev_. Otappa sinä ja korjaa pois täältä luusi! Pois -kortteerista!... - -_Vasilisa_. Niin, niin, ukko, saat mennä tiehesi!... Sinun kielesi on -käynyt liian teräväksi... Ja kuka tietää... jos lienetkin -karkulainen... - -_Kostiljev_. Jo tänäpäivänä... Ettei täällä edes hajahtaisikaan -sinulta! Taikka muuten... varo itseäsi! - -_Luka_. Kutsutko muuten vaimosi enon? Kutsu vaan eno tänne... Täällä on -muka saatu kiinni karkulainen... Ehkä eno voipi vielä ansaita -palkinnon... ainakin kolme kopekkaa... - -_Bubnov_ (ikkunassa). Kuka siellä kauppaa tekee? Mistä voipi ansaita -3 kopekkaa? - -_Luka_. Aikovat myödä minut... - -_Vasilisa_ (miehelleen). Mennään pois... - -_Bubnov_. Kolmestako kopekasta? Varo itseäsi, ukko. Kyllä he myövät -sinut kopekastakin... - -_Kostiljev_ (Bubnoville). Hm... muljotat siinä, kuin tonttu uunin alta! - - (Menee vaimoineen). - -_Vasilisa_. Ai, kuinka paljon on maailmassa kaameaa kansaa ja -kaikenmoisia veijareita!... - -_Luka_. Hyvää ruokahalua... - -_Vasilisa_ (kääntyen taaksepäin). Kitas kiinni... senkin myrkkysieni! - - (Menee miehineen nurkan taakse). - -_Luka_. Ensi yönä -- lähden... - -_Bubnov_. Se on parasta. Aina on parasta lähteä ajoissa. - -_Luka_. Totta puhut... - -_Bubnov_. Minä tiedän. Minä kenties -- pelastuin pakkotyöstä sentähden, -että kerran läksin pois ajoissa. - -_Luka_. No? - -_Bubnov_. Ihan totta. Se tapahtui sillä lailla, että vaimoni oli -pikiintynyt värjärimestariin -- muuten hyvin etevä mies ammatissaan -- -osasi mainiosti laittaa koirannahoista pesukarhun nahkoja... bisamit, -kengurut... ne hän kaikki laittoi kissannahoista... niin ett'ei kukaan -voinut eroittaa oikeata väärästä. Hän oli oikea peto alallaan. No niin --- hänen ja vaimoni asiat olivat yhteen takertuneet... ja ne pitivät -niin toisistaan, että minun täytyi oikein olla varoillani -- ett'eivät -myrkyttäisi tai jotenkuten muuten lähettäisi minua toiseen maailmaan. -Jo koitin vaimoani lyödäkin... mutta silloin aina mestari karkasi minun -kimppuuni ja alkoi mukuloida minkä jaksoi! Kerran repäisi melkein koko -parran minulta pois ja taittoi yhden kylkiluistani. Niinpä minäkin -toisinaan julmistuin... Kerrankin sivalsin vaimoani otsakieroon -rautaisella mittapuulla... ylipäänsä -- sota oli ankara! Ajattelin -itsekseni -- ei tästä näin mitään hyvää tule... Kyllä he minusta voiton -vievät! Ja niinpä jo arvelin nutistaa vaimoni, aivan jo täyttä totta -sitä tuumailin. Mutta tulin ajoissa järkiini ja läksin tieheni. - -_Luka_. Se olikin parasta! Antaa heidän siellä laittaa vaan koirista -pesukarhuja!... - -_Bubnov_. Mutta se verstaa... se oli vaimoni nimellä... ja minä jäin -tällä lailla puille paljaille! Vaikka suoraan sanoen, ei siitä -verstaasta minulle mitään hyötyä olisi ollut -- juonuthan sen olisin -kuitenkin... Minä, näetkös, ryyppään ankarasti, ajoittain... - -_Luka_. Vai ankarasti, ajoittain?! - -_Bubnov_. Oikein hirveästi! Kun kerran alan juoda, niin juon kaikki -mitä minulla on, -- en jätä muuta kuin Aatamin puvun ylleni... Ja -sitten vielä -- olen laiska -- ylen laiska -- en kehtaa tehdä -kerrassaan mitään... - - (Satin ja Näyttelijä tulevat, kinaillen). - -_Satin_. Loruja! Sinä et mene minnekkään... se on kaikki hölynpölyä! -- -Ukko! Mitä hittoja sinä olet tämän nysän päähän ajanut? - -_Näyttelijä_. Valehtelet! Vanhus! Sano sinä hänelle, että hän -valehtelee! Minä lähden sinne --! Minä olen raatanut tänään, -- -lakaissut katua... enkä maistanut viinaa tippaakaan! Mitäs siihen -sanotte, häh? Tässä, näettekös -- kaksi viidenalttinan rahaa ja itse -olen aivan selvä! - -_Satin_. Kaikki tämä on tyhmää! Anna tänne rahat, minä menen ja -ryyppään... taikka pelaan pois... - -_Näyttelijä_. Mene tiehesi! Nämä ovat matkarahoja! - -_Luka_ (Satinille). Miksi sinä häntä aina sotket pois oikealta tolalta? - -_Satin_. Sano sinä, silmänkääntäjä, sinä jumalten suosima, -- mitä -minun elämästäni tulee? Minä olen hajonnut kappaleiksi. Mutta ei kaikki -sentään vielä ole hukassa, ukko. Tuskin maailmassa löytyy toista, -minunlaistani peli-pirua? - -_Luka_. Sinä olet hauska, Konstantin... ja miellyttävä! - -_Bubnov_. Näyttelijä! Tuleppas tänne! - -_Näyttelijä_ (menee ikkunan luokse ja käypi heidän eteensä kykkysilleen -istumaan. Puhelevat puoliääneen). - -_Satin_. Minä, velisein, nuoruudessani olin hyvin ahkera! On oikein -hauskaa sitä muistellakin! Olin aika velikulta... tanssin mainiosti, -näyttelin teaterissa!... Suurin huvini oli aina saada ihmiset hauskalle -tuulelle!... - -_Luka_. No, ja mitenkä sinä sitten pyörähdit pois polulta, häh? - -_Satin_. Kas vaan, miten utelias oletkin, ukkorisa? Kaikki sinun -pitäisi tietää... ja mitä varten? - -_Luka_. Tahdon oppia ymmärtämään ihmisiä... Kun katselen sinua noin -vaan -- en ymmärrä mitään! Näen, että olet tuommoinen reilu poika... -etkä ole tyhmäkään... ja yht'äkkiä... - -_Satin_. Vankila sen teki, vaariseni! Neljä vuotta ja seitsemän -kuukautta istuin vankilassa... sen jälkeen -- ei vetele mikään! - -_Luka_. Oho-ho! Ja minkätähden istuit? - -_Satin_. Konnan tähden... tapoin suutuksissani konnan ja petturin... -Vankilassahan minä vasta korttiakin opin pelaamaan... - -_Luka_. Ja tapoit -- varmaankin naisten tähden? - -_Satin_. Oman sisareni tähden... Mutta anna sinä olla, äläkä kysele... -Minä en suvaitse että minulta kysellään... Siitä kaikesta on jo paljon -aikaa kulunut... Sisareni kuoli... siitäkin on jo yhdeksän vuotta... -kulunut... Sisareni oli kelpo ihminen!... - -_Luka_. Hyvinhän sinä näyt osaavan kohtalosi kantaa! Mutta äsken jos -olisit nähnyt -- kun lukkoseppä tässä alkoi ulvoa... ai-jai-jai! - -_Satin_. Kleschj? - -_Luka_. Hän juuri. Työtä, huutaa, ei ole... mitään ei ole! - -_Satin_. Kyllä hän vielä siihen tottuu... Mitähän minä oikeastaan -yrittäisin? - -_Luka_ (hiljaa). Katsoppas! Tuolta se tulee... - -_Kleschj_ (tulee hitain askelin, pää painuneena alas). - -_Satin_. No, leski! Miksi haistimesi on noin venynyt? Aijotko keksiä -jotain? - -_Kleschj_. Koetan keksiä... mitä olisi tehtävä? Kun ei ole -minkäänlaista työkalua... hautajaiset nielivät kaikki! - -_Satin_. Minä neuvon sinulle: älä tee mitään! Heittäy maan vaivaksi!... - -_Kleschj_. Puhu sinä... Minä häpeän ihmisiä... - -_Satin_. Älä puhu! Eivät ihmiset yhtään häpeä sitä, että sinä elät -koiraa kehnommin... Mutta ajatteleppas jos sinä et käy työtä tekemään, -minä en käy työtä tekemään... ja vielä sadat... tuhannet, kaikki! -- -ymmärrätkös? Kun kaikki jättävät työnteon! Ei kukaan tahdo mitään tehdä --- kuinkas silloin käypi? - -_Kleschj_. Kaikki kuolla pöksähtävät nälkään... - -_Luka_ (Satinille). Sinun pitäisi, kun sinulla on tuollaiset -mielipiteet, ruveta juoksijaksi... Löytyy sellainen uskonlahko, joita -sanotaan juoksijoiksi... - -_Satin_. Minä tiedän sen... ne eivät ole ollenkaan tyhmiä ihmisiä! - - (Kostiljevin ikkunasta kuuluu Nataschan huutoja: "Minkätähden? - Odottakaa... minkävuoksi...? mistä syystä?"). - -_Luka_ (levottomana). Natascha? Eikö se ole Nataschan ääni? häh? Voi -sinua... - - (Kostiljevin huoneesta kuuluu -- melua, voivotusta, särkyvien - astioitten kilinää ja Kostiljevin vinkuva ääni: "Sinä -- sinä - kerettiläinen... sinä nahkiainen..."). - -_Vasilisa_. Seis... malta... Kyllä minä hänet opetan... kas noin... -noin... - -_Natascha_. Auttakaa! Lyövät! Tappavat... - -_Satin_ (huutaa ikkunaan). Hei, te siellä! - -_Luka_ (hyörien levotonna). Vasja... Vasja pitäisi hakea... voi, -Jumalani! Pojat... Veljet... - -_Näyttelijä_ (juosten). Minä haen... heti paikalla... - -_Bubnov_. Useinpa ne ovat alkaneetkin sitä pieksää... - -_Satin_. Mennään sinne, ukko... ja ruvetaan todistajiksi! - -_Luka_ (menee Satinin perässä). Mikä todistaja minusta!... Mitä se -auttaa... Kun se Vasilj tulisi sukkelammin... - -_Natascha_. Vasilisa... sisko... Va-a-a... - -_Bubnov_. Nyt ne tukkivat sen suun... menenpä katson... - - (Melu Kostiljevin huoneissa alkaa hälvetä, luultavasti ovat - siirtyneet porstuaan. Kuuluu vaan kun ukko kiljaisee: - "Seis!" Samalla vedetään ovi hyvin kovasti kiinni ja melu - katkeaa kerrassaan. Näyttämöllä on hiljaista. Ilta-hämärä). - -_Kleschj_ (istuu itsekseen reen päällä, hieroen kovasti kämmeniään, -höpisee ensin jotakin epäselvästi ja sitten alkaa kuulua seuraavia -sanoja): No, mitenkäs sitten?... Täytyyhän sitä elää... (Kovemmin). -Täytyy olla jonkinlainen koti... Mutta kun ei ole kotia... ei ole -mitään! Yksi ainoa ihminen... ja siinä kaikki... Ei minkäänlaista -apua... - - (Menee kyyristyneenä verkalleen pois. Muutaman sekunnin - hiljaisuus. Senjälkeen solasta päin alkaa kuulua kasvavaa - melua, joka yhä kovenee ja lähenee, niin että viimein - voipi eroittaa eri ääniä). - -_Vasilisa_. Päästä!... Minä olen hänen sisarensa... - -_Kostiljev_. Mikä oikeus sinulla on? - -_Vasilisa_. Hirtehinen... - -_Satin_. Hakekaa Vasjka!.. sukkelaan... Zob -- lyö häntä! - - (Kuuluu poliisinvihellys). - -_Tattari_ (juoksee esille, oikea käsi sidottuna viilekkeisiin). Mikä se -on semmoinen laki -- että keskellä päivää tapetaan ihmisiä? - -_Krivoi-Zob_ (hänen perässään Medvedjev). Kyllä minäkin annoin sille -tillikan! - -_Medvedjev_. Kuinka sinä uskallat tapella? - -_Tattari_. Entäs sinä? Tiedätkö mikä sinun velvollisuutesi on? - -_Medvedjev_ (juoksee Zobin perässä). Odota! Anna tänne vihellyspilli... - -_Kostiljev_ (juoksee). Abraschka! Ota kiinn'... hänet! Hän löi minua... - - (Nurkan takaa tulevat Kvaschnja ja Nastja taluttaen - pahoinpideltyä Nataschaa kainaloista. Satin tulee takaperin - -- työnnellen pois Vasilisaa, joka huitoo käsillään, - tavoittaen saada lyödä sisartaan. Aljoschka hyppii kuin - hassu Vasilisan ympärillä, viheltää hänelle korvaan, - milloin kiljuu, milloin huutaa. Sitten vielä ilmestyy - muutamia rääsyläisiä, miehiä sekä naisia). - -_Satin_ (Vasilisalle). Mihinkä aijot? Sinä kirottu huuhkain... - -_Vasilisa_. Pois, roisto! Vaikka henkeni menisi -- tahdon sittenkin -repiä hänet kappaleiksi... - -_Kvaschnja_ (taluttaen Nataschaa pois). No, no, Karpovna, häpeä toki -vähän!... äläkä noin raivoa. - -_Medvedjev_ (koppaa kiinni Satinin). Ahaa... satuitko kerrankin! - -_Satin_. Zob! Lyö heitä!... Vasjka... Vasjka! - - (Kaikki ovat yhdessä mylläkässä peräseinän ja kulman välissä. - Nataschaa kuletetaan oikealle ja asetetaan puukasalle istumaan). - -_Pepel_ (hypähtää esille käytävästä; ääneti ja voimakkailla liikkeillä -tyrkkii joukon hajalleen). Missä on -- Natalja? Sinä... - -_Kostiljev_ (peräytyen piiloon nurkan taa). Abraschka! Ota kiinni -Vasjka... veljet -- auttakaa! Varas... ryöväri... - -_Pepel_. Aa, sinä... vanha roisto! - - (Iskee olkansa takaa -- Kostiljev kaatuu siten, että nurkan - takaa näkyy ainoastaan pääpuoli ruumista. Pepel rientää - Nataschan luo). - -_Vasilisa_. Lyökää Vasjkaa! Hyvät ihmiset... lyökää varasta! - -_Medvedjev_ (huutaa Satinille). Ole alallasi... tämä on keskinäinen... -perhe asia! He ovat keskenään sukulaisia... vaan kuka sinä olet? - -_Pepel_. Kuinka... millä hän sinua? Veitselläkö? - -_Kvaschnja_. Katsokaa, minkälaisia petoja!... Kiehuvalla vedellä -polttivat tytön jalat... - -_Nastja_. Teekeittiön kaatoivat... - -_Tattari_. Kenties vahingossa... täytyy tietää varmasti ennenkuin -puhuu... - -_Natascha_ (melkein pyörryksissä). Vasilij... ota minut... ja hautaa -johonkin... - -_Vasilisa_. Voi hyvä isä! Tulkaa ja katsokaa! hän on kuollut! -Tappoivat... - - (Kaikki keräytyvät kulman luokse, lähelle Kostiljevia. - Joukosta tulee Bubnov ja menee Vasiljin luokse). - -_Bubnov_ (puoliääneen). Vasjka! Ukko on... siellä valmis! - -_Pepel_ (katsoo häneen, aivan kuin ei käsittäisi). No, mene... ja -kutsu... täytyy viedä sairaalaan... Kyllä minä teen tilin heidän -kanssaan! - -_Bubnov_. Minä kysyn vaan -- kuka sen ukon uuvutti... - - (Melu sammuu näyttämöllä, aivan kuin nuotiotuli veden valelusta; - kuuluu ainoastaan puoliääneen huudahduksia ja lauseita: - "Todellako?" "Sepä sattui!" "No-o?" "Mennään pois täältä!" - "Kas pirua!" "Nyt pois -- ennenkuin poliisi tulee!" Joukko - vähenee. Bubnov, Tattari, Nastja ja Kvaschnja menevät - Kostiljevin ruumiin luo). - -_Vasilisa_ (nousten ylös maasta, huutaa voitonvarmalla äänellä). -Mieheni tappoivat!... Tuossa on murhaaja! Vasjka tappoi hänet! Minä -näin! Ystävät -- minä näin sen! - -_Pepel_ (tulee Nataschan luota). Pois tieltä... laskekaa! (Katsoo -ukkoa, Vasilisalle). No? Oletko nyt iloinen? (Koskettaa jalallaan -ruumista). Nyt äikähti... se vanha koira! Kävi kuten toivoit... -Mitäs... jos antasin sinullekin samallaisen iskun? - - (Ryntää Vasilisan kimppuun, mutta Satin ja Krivoi-Zob tarttuvat - sukkelaan häneen kiinni. Vasilisa -- piiloutuu nurkan taakse). - -_Satin_. Tulehan toki järkiisi! - -_Krivoi-Zob_. Tpruu! Mihin sinä nyt?... - -_Vasilisa_ (ilmestyy). No, mitä Vasja, rakas ystäväni? Kohtaloasi et -pakene... Hei, poliisit! Abraschka... vihellä poliisia! - -_Medvedjev_. Vihellyspillini ryöstivät, pirut... - -_Aljoschka_. Tässä se on! - - (Viheltää. Medvedjev juoksee hänen perässään). - -_Satin_ (taluttaa Pepeliä Nataschan luokse). Vasjka -- älä pelkää! -Murha tapahtui tappelussa... ei siitä kovin syytetä! Ei se paljon -maksa... - -_Vasilisa_. Pitäkää kiinni Vasjkaa! Hän tappoi mieheni... minä näin -sen! - -_Satin_. Minä myös sivalsin ukkoa, pari kolme kertaa... Paljoko sille -tarvitsi! Kutsu minut todistajaksi, Vasjka!... - -_Pepel_. En tahdo itseäni puolustaa... Minun on ensin saatettava -Vasilisa varmaan paikkaan... Ja kyllä minä hänet saatankin! Se oli hän, -joka sitä halusi... Hän houkutteli minua -- murhaamaan miestänsä... -niin juuri, hän houkutteli!... - -_Natascha_ (äkkiä, kovasti). A-a... nyt minä ymmärrän!... Niinkö, -Vasilij?! Hyvät ihmiset! He ovat yksissä tuumin... Sisareni ja hän... -yksissä tuumin... tehneet kaiken tämän! Niinkö Vasilij?... Senkö vuoksi -kanssani taanoin puhelit että hän kuulisi? Hyvät ihmiset! Vasja on -hänen rakastajansa... oletteko kuulleet... senhän kaikki tietävät... he -ovat yksissä tuumin! Se oli Vasilisa joka houkutteli hänet murhaamaan -miestänsä... mies oli heidän tiellään... minä myös olin heidän -tiellään... Nyt he tekivät minut raajarikoksi... - -_Pepel_. Natalja! Mitä sinä... mitäs sinä nyt?! - -_Satin_. Voi sitä... pirua! - -_Vasilisa_. Valehtelet! Hän valehtelee... minä... hän, Vasjka on -murhaaja! - -_Natascha_. He ovat yksissä tuumin! Kirotut olkaa te molemmat!... - -_Satin_. Kyll' on leikki!... Pidä puolesi, Vasilij! Muuten upottavat -sinut syvyyteen. - -_Krivoi-Zob_. Nyt minä en ymmärrä mitään! Kyll' on leikki! - -_Pepel_. Natalja! Oikeinko sinä todella? Uskotko, että minä... hänen -kanssaan... - -_Satin_. Herran tähden, Natascha... ajattelehan! - -_Vasilisa_ (huutaa kulman taakse). Tappoivat minun mieheni... teidän -ylhäisyytenne... Vasjka Pepel, varas... hän tappoi... herra komisarius! -Minä näin... kaikki näkivät... - -_Natascha_ (hourailee melkein tajuttomana). Hyvät ihmiset... minun -sisareni ja Vasjka Pepel tappoivat! Poliisit, kuulkaa... juuri tämä -sama, minun sisareni, opetti... houkutteli... oman rakastajansa... -tuossa se kirottu on! He tappoivat! Ottakaa kiinni... tuomitkaa... -Ottakaa minutkin... viekää vankeuteen! Kristuksen nimessä... Viekää -minutkin vankeuteen! - - (Esirippu). - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Sisustus sama kuin 1:ssä, paitsi että Pepelin komero on pois purettu ja -sillä paikalla missä Kleschj istuskeli, ei ole alasinta. Pepelin -komeron paikalla loikoilee nyt Tattari levotonna, ähkyen silloin -tällöin. Kleschj istuu pöydän takana, korjailee hanuria, koetellen -silloin tällöin sen ääniä. Toisessa päässä pöytää ovat: Satin, Parooni -ja Nastja; heidän edessään pöydällä on pullo viinaa, 3 pulloa olutta ja -iso kannikka mustaa leipää. Uunilla piehtaroipi ja yskii Näyttelijä. On -yö; näyttämö on valaistu lampulla, joka seisoo keskellä pöytää. Ulkona -tuulee. - -_Kleschj_. Niin... sen mylläkän aikana se otti ja katosi... - -_Parooni_. Pakeni poliisia... kuten savu tulta... - -_Satin_. Aivan kuten syntiset pakenevat vanhurskaitten kasvojen edessä! - -_Nastja_. Se oli hyvä ukko!... Mutta te... te ette ole ihmisiä... vaan -ruostetta! - -_Parooni_ (juopi). Teidän terveydeksenne, lady! - -_Satin_. Utelias oli ukko-paha... Nastjenka oli rakastunut häneen... - -_Nastja_. Oli rakastunut... sekä rakasti! Se on totta! Hän huomasi -kaikki... hän ymmärsi kaikki... - -_Satin_ (nauraen). Ylipäänsä... hän oli muutamille... kuten puuro -hampaattomille... - -_Parooni_ (nauraen). Taikka laastari paisumille... - -_Kleschj_. Hän oli... sääliväinen... teillä ei ole kellään -sääliväisyyttä... - -_Satin_. Mitä hyötyä on sinulle siitä, jos minä sinua säälin? - -_Kleschj_. Ei se ole ainoastaan siinä että sääliä... vaan ei pidä -myöskään loukata... - -_Tattari_ (istuu makuulavalle ja tuudittelee kipeää kättään, kuten -pikkulasta). Ukko oli hyvä... hänellä oli laki sydämmessä! Kenellä on -laki sydämmessä, -- on hyvä! Ken on lain kadottanut -- se on itse -kadonnut!... - -_Parooni_. Mistä laista ruhtinas puhuu? - -_Tattari_. Siitä... kaikenlaisesta... tiedäthän itse, mistä... - -_Parooni_. No, entäs sitten? - -_Tattari_. Älä tee vääryyttä ihmiselle, -- se on laki! - -_Satin_. Sitä sanotaan "Asetuskokoelmaksi, rikoksista ja -rangaistuksista, murha-asioissa"... - -_Parooni_. Sitten löytyy vielä -- "Asetus piirituomarien määräämistä -rangaistuksista"... - -_Tattari_. Koranissa sanotaan... teidän Koraninne täytyy olla teidän -lakinne... Sydän -- täytyy olla jokaisen Korani... niin! - -_Kleschj_ (koettelee hanuria). Suhisee, piru! Ruhtinas puhuu totta... -pitää elää -- lain... ja evankeliumin mukaan... - -_Satin_. Miksi et elä?... - -_Parooni_. Niin. Koettaisit elää... - -_Tattari_. Muhametti antoi Koranin ja sanoi: tässä on laki! Tee niin -kuin siinä kirjoitettu on! Sitten kun tulee se aika, että Korani ei -enää riitä -- niin aika antaa oman uuden lakinsa... Jokainen aika antaa -oman lakinsa... - -_Satin_. No niin... aika tuli ja antoi "Rikoslain"... ankaran lain... -Sen kaikkia määräyksiä et ennätä elämässäsi kokea! - -_Nastja_ (iskee lasinsa pöytään). Mistä syystä... mitä varten minä elän -täällä... teidän kanssanne? Lähden pois... jonnekin... maailman ääreen! - -_Parooni_. Ilman kenkiäkö, lady? - -_Nastja_. Vaikka ihan paljaana! Nelinryömin konttaan! - -_Parooni_. Mutta siitä tulisi hauska taulu, lady... jos nelin ryömin... - -_Nastja_. Niin juuri -- konttaan! Ett'ei minun tarvitsisi nähdä sinun -naamaasi... minua inhoittaa kaikki! Koko elämä... kaikki ihmiset!... - -_Satin_. Kun lähdet, niin muista -- ottaa Näyttelijä mukaasi... hänellä -on ollut aikomus myös lähteä sinne... Hän on saanut kuulla, että puolen -virstan päässä maailman äärestä -- sijaitsee parantola, organineja -varten... - -_Näyttelijä_ (kurottaa uunilta päätään). Or-ga-nis-me-ja, pöllö! - -_Satin_. Organineja varten, jotka ovat alkohoolilla myrkytetyt... - -_Näyttelijä_. Jaa! Hän -- lähtee! Kyllä hän vielä lähtee... saattepa -nähdä! - -_Parooni_. Kuka -- hän, sir? - -_Näyttelijä_. Minä! - -_Parooni_. Merci, sinä näytelmäjumalattaren palvelija... mitenkä -sitä?...' Draman ja tragedian jumalatarta... mitenkä sitä nimitettiin? - -_Näyttelijä_. Musa, se on, pökkelö! eikä jumalatar, vaan Musa! - -_Satin_. Lachesa... Hera... Afrodite.... Atropa... piru heidät kaikki -tietää! Se oli ukko, joka pani Näyttelijän pään pyörälle... ymmärrätkö, -Parooni? - -_Parooni_. Ukko oli -- höperö... - -_Näyttelijä_. Raakalaiset! Villit! Mel-po-me-ne! Sydämmettömät ihmiset! -Saatte nähdä -- että hän lähtee! "Ahmikaa te synkät henget"... se on -Beranger'n runoelmasta! "Hän löytää paikan itsellensä... Joss' ei -ole"... ei ole... - -_Parooni_. Mitä ei ole, sir? - -_Näyttelijä_. Ei mitään! "Kuoppa tämä... tulkoon haudakseni... ma -kuolen kurjana ja raihnaisena!" Miksi te elätte? Miksi? - -_Parooni_. Hei! Kean taikka äly ja huikentelevaisuus yhdessä! Älä karju -siinä! - -_Näyttelijä_. Valehtelet! Minä tahdon karjua! - -_Nastja_ (nostaen päätään pöydästä, huitoo käsillään). Huuda sinä vaan! -Antaa heidän kuunnella! - -_Parooni_. Mitä tarkoitatte, lady? - -_Satin_. Jätä heidät, Parooni... Menkööt hiiteen! Antaa heidän huutaa -ja lyödä -- vaikka päänsä puhki... Ei siinä ole mitään tarkoitusta eikä -järkeä... "Älä häiritse ihmistä", sanoi ukko... Se oli hän, se vanha -hiiva, joka nostatti ja hapatutti meidän asukkaat... - -_Kleschj_. Viekoitteli heitä lähtemään johonkin... vaan tietä ei -neuvonut... - -_Parooni_. Ukko oli silmänkääntäjä... veijari... - -_Nastja_. Valehtelet! Itse sinä olet veijari! - -_Parooni_. Hiljaa, lady! - -_Kleschj_. Se ukko... ei pitänyt totuudesta... hyvin usein nousi sitä -vastaan... niin sitä pitääkin! Ja se onkin oikein -- missä täällä on -totuus? Tässä on vaikea ilman totuuttakin toimeen tulla... Tuossa -esim., ruhtinas loukkasi työssä kätensä... Käsi tulee tykkänään pois -sahattavaksi... siinä on totuus! - -_Satin_ (lyöpi nyrkillään pöytään). Hiljaa! Te kaikki -- olette -elukoita! Pökkelöitä... ei sanaakaan enempi ukosta! (Lauhkeammin). -Sinä, Parooni, -- olet pahin kaikista!... Itse et ymmärrä mitään... ja -valehtelet... Se on hävytöntä -- että ukkoa sanotaan veijariksi! Mikä -on oikeastaan -- totuus? Ihminen itse -- on totuus! Ukko sen ymmärsi... -mutta te ette!... Te olette typeriä, kuin tiilikivet... Minä ymmärsin -ukkoa... Niin juuri! Hän joskus valehteli... mutta sen hän teki -säälistä -- teitä kohtaan, piru vieköön! Löytyy paljon ihmisiä, jotka -valehtelevat -- säälien lähimmäistään... minä tiedän sen! minä olen -lukenut! Valehtelevat kauniisti, innostuen, ylentävästi... On olemassa -lohduttava valhe, sovittava valhe... valhe vapauttaa sen, joka murskasi -työmiehen käden... ja tekee syyllisiksi nälkäänkuolevaisia... Minä -käsitän valheen! Heikot sielut... ja ne jotka elävät toisten työstä ja -hiestä -- ne tarvitsevat valhetta... Toisia se tukee, toiset käyttävät -sitä peitteenään... Mutta ken on itse oma herransa... kuka ei ole -kenestäkään riippuvainen, eikä ahmi toisen saamisia, mitä se ihminen -tekee valheella? Valhe on orjien ja isäntien uskonto... Totuus on -vapaan ihmisen Jumala! - -_Parooni_. Bravo! Hyvin sanottu! Minä -- yhdyn siihen! Sinä puhut... -kuin kunnon ihminen! - -_Satin_. Miksi ei veijari toisinaan voisi puhua kuin kunnon ihminen, -kun kerran kunnon ihmiset puhuvat kuin veijarit? Niin... minä olen -paljon unohtanut, mutta jotain sentään vielä nytkin tiedän! Mutta ukko? -Hän oli itse viisaus!... Hän... teki minuun sen vaikutuksen, minkä -tekee happo vanhalle ruostuneelle metallirahalle... Juokaamme hänen -terveydekseen! Täytä lasit... - - (Nastja täyttää lasin oluella ja antaa Satinille). - -_Satin_ (naurahtaen). Ukko, hän elää omaa elämäänsä... hän katsoo -kaikkea omalta näkökannaltaan. Kerran kysyin häneltä: Vanhus! Miksi -ihmiset elävät?... (Koettaa matkia ukkoa, äänessä sekä liikkeissä). -"Ihmisetkö? -- Ihmisethän elävät -- parempaa varten, rakkaani. Otetaan -esimerkiksi nikkari -- ja kaikki muu roskajoukko -- kansa... siitä -joukosta nousee ja kasvaa nikkari... semmoinen nikkari, ett'ei sen -vertaista vielä ole nähty; eikä hänen vertaistaan missään ole. Kaikelle -nikkaroimiselle hän antaa oman leimansa... Sanalla sanoen -- hän -edistää nikkarintaitoa parillakymmenellä vuodella eteenpäin... Sama on -laita kaiken muun... niinpä lukkosepät... suutarit ja muut työläiset... -kaikki talonpojat... myöskin herrasväki -- elävät parempaa varten! -Jokainen luulee elävänsä vaan itseänsä varten, mutta kun kaikki käy -ympäri... huomaakin elävänsä parempaa varten! Satojakin vuosia... ja -ehkä enemmänkin, eletään ainoastaan parempaa ihmistä varten." - - (Nastja katsoo tarkkaavasti Satinia. Kleschj lakkaa - laittelemasta hanuria ja kuuntelee. Parooni on painanut - päänsä alas ja naputtelee sormillaan hiljakseen pöytään. - Näyttelijä koettaa hyvin varovasti laskeutua uunilta - makuulavalle). - -_Satin_. "Kaikki, rakkaani, kaikki mitä vaan löytyy, elävät parempaa -varten! Sentähden pitää jokaista ihmistä kunnioittaa... emmehän me voi -tietää kuka hän on, ja mitä varten syntynyt ja mitä hän voipi tehdä... -Kenties, hän on syntynyt meidän hyväksemme... ja suureksi hyödyksemme? -Etenkin lapsia ja nuorukaisia pitää kunnioittaa!... Lapsukaisille on -annettava vapaus! Lapsukaisten elämää ei pidä häiritä eikä -katkeroittaa... Kunnioittakaa lapsia!" - - (Paussi). - -_Parooni_ (miettiväisenä). Thja... Parempaa varten? Tässä johtuu -mieleeni meidän perhe... Vanhaa sukua... Katharinan ajoilta... -aatelisia... sotilaita!... polveutuivat Franskasta... Palvelivat ja -kohosivat aina korkeammalle... Nikolai I aikana oli iso-isälläni -Gustave Débile'llä korkea asema... rikkautta... satoja maa-orjia... -hevosia... kokkeja... - -_Nastja_. Valehtelet! Eipäs ollut! - -_Parooni_ (hypähtää ylös). Kuinka? No... entäs sitten? - -_Nastja_. Sitä ei ollut! - -_Parooni_ (huutaen). Moskovassa oli talo! Pietarissa oli talo! -Vaunut... vaunut vaakunoilla koristetut! - - (Kleschj ottaa hanurin, nousee, menee syrjään ja katselee, - mitä näyttämöllä tapahtuu). - -_Nastja_. Eipäs ollut! - -_Parooni_. Suus kiinni! Nyt minä puhun... lakeijoita oli -kymmenittäin... - -_Nastja_ (nautinnolla). Ei, ei ollut! - -_Parooni_. Minä tapan sinut! - -_Nastja_ (valmistautuu juoksemaan pois). Ei ollut vaunuja! - -_Satin_. Nastjenjka, lopeta! Älä ärsytä häntä... - -_Parooni_. Maltahan... sinä, kelvoton! Minun iso-isäni... - -_Nastja_. Ei sinulla ollut iso-isää! Eikä mitään muutakaan ollut! - -_Satin_ (nauraa hohottaa). - -_Parooni_ (väsyneenä vihasta, istuu jakkaralle). Satin, sano sille... -hetkaleelle... nauratko sinäkin? Etkö sinäkään usko? (Huutaa -toivottomasti ja lyöpi nyrkeillään pöytään). Oli, piru teidät periköön, -oli! - -_Nastja_ (riemulla). Aa, kävitkö ulvomaan? Käsitätkö nyt, miltä tuntuu, -kun ihmistä ei uskota? - -_Kleschj_ (tulee takaisin pöydän luo). Minä luulin jo tappelun -tulevan... - -_Tattari_. A-ah, tyhmät ihmiset! Hyvin huono! - -_Parooni_. Minä... en voi sallia, että minusta tehdään pilaa! Minä voin -näyttää toteen... minulla on todistuksia, piru vieköön! - -_Satin_. Heitä ne hiiteen! Ja unohda pois mielestäsi iso-isäsi -vaunut... menneisyyden vaunuilla et voi ajaa minnekään... - -_Parooni_. Mutta kuinka hän uskaltaa! - -_Nastja_. Niin -- todellakin! Kuinka minä uskallan!... - -_Satin_. Hän, näetkös, nauraa sinulle! Mitenkä hän olisi huonompi -sinua? Vaikka hänellä menneisyydessään ei olekkaan ollut iso-isää -vaunuineen, ei edes isää, eikä äitiäkään... - -_Parooni_ (rauhoittuen). Piru vieköön... sinä... osaat punnita asioita -maltillisesti... Mutta minulla nähtävästi ei ole mielenmalttia... - -_Satin_. Koeta hankkia. Se on hyödyllinen kapine... (Paussi). Nastja! -Menetkö sairashuoneelle? - -_Nastja_. Mitä sinne? - -_Satin_. Nataschaa katsomaan? - -_Nastja_. Nytkö vasta! Hän on lähtenyt jo aikoja -- sieltä... ja minne -lienee hävinnytkin! Ei löydetä mistään... - -_Satin_. Siis -- kaikkineen hävinnyt... - -_Kleschj_. Olisi hauska tietää -- kumpiko heistä saa toiselleen -hankituksi kovemman rangaistuksen... Vasjkako -- Vasilisalle, vai -Vasilisa hänelle? - -_Nastja_. Kyllä Vasilisa takaisin tulee! Hän on viekas. Vaan Vasjka -lähetetään pakkotyöhön... - -_Satin_. Jos murha on tapahtunut tappelussa -- saa ainoastaan -vankeutta... - -_Nastja_. Sääli. Pakkotyö -- olisi paljoa parempi... Teidät kaikki -pitäisi toimittaa pakkotyöhön... oikein luudalla lakaista, kuten muukin -roska... johonkin -- likahautaan! - -_Satin_ (ihmetellen). Mitä sinä nyt? Tulitko hulluksi? - -_Parooni_. Jahka minä annan sitä korville... hävyttömyydestään! - -_Nastja_. Koetappas! Koetahan antaa! - -_Parooni_. Kyllä minä koetan! - -_Satin_. Jätä pois! Anna olla... "Älä loukkaa ihmistä!" Minun päästäni -vaan ei lähde pois se ukko!... (Nauraa). "Älä loukkaa ihmistä!"... -Mutta jos minua on kerran loukattu koko elämän ijäksi! Mitä on silloin -tehtävä? Annettavako anteeksi? Tai, ei mitään... kenellekään... - -_Parooni_ (Nastjalle). Sinun täytyy ymmärtää, että minä -- en ole sinun -vertaisesi! Sinä mitätön olento! - -_Nastja_. Voi sinä onneton! Minustahan sinä elät kuin toukka omenasta! - - (Ystävällinen naurun rävähdys miehiltä). - -_Kleschj_. Hassu! Omena! - -_Parooni_. Eihän siihen idioottiin... voi suuttuakaan! - -_Nastja_. Nauratteko? Ei, te teeskentelette vaan naurua! Teitä ei -ollenkaan naurata! - -_Näyttelijä_ (synkästi). Löylytä heitä aikalailla! - -_Nastja_. Voi jos... minä voisin! Niin... noin minä tekisin teille! - - (Ottaa pöydältä kupin ja heittää lattiaan). - -_Tattari_. Mutta miksi astioita särkee? Höh... tyhmä!... - -_Parooni_ (nousten). Ei, kyllä minä hänelle opetan paikalla... parempia -tapoja! - -_Nastja_ (juoksee pois). Piru teidät vieköön! - -_Satin_ (hänen perässään). Hei! Jo riittää! Ketä sinä tässä -peloittelet? Mistä on oikeastaan kysymys? - -_Nastja_. Senkin sudet! Jospahan äikähtäisitte! Sudet! - -_Näyttelijä_ (synkästi). Aamen! - -_Tattari_. U-u! Äkänen vaimo -- venäjän vaimo! Rietas... liian vapaa! -Tattarin vaimo -- ei! Tattarin vaimo lain tuntee! - -_Kleschj_. Sille pitää antaa hyvä kyyti... - -_Parooni_. Hm -- Ilkiö! - -_Kleschj_ (koettelee hanuria). Valmis! Mutt' isäntää ei vaan kuulu... - -_Satin_. Tule, ryyppää nyt! - -_Kleschj_. Kiitos! Taitaa olla jo aika käydä kyljelleen... - -_Satin_. Joko alat tottua meihin? - -_Kleschj_ (ryypättyään menee nurkkaan makuulavan luo). Ei sovi -kieltää... Niitä ihmisiä on jokapaikassa... Alussa sitä ei niin -huomaa... vaan kauemmin kuin katselet, niin huomaat, kaikki ovat -ihmisiä... ei sovi kieltää! - - (Tattari levittää jotain makuulavalle, - polvistuu ja alkaa rukoilla). - -_Parooni_ (huomauttaa Satinille Tattaria). Katsohan tuonne! - -_Satin_. Anna olla! Hän on hyvä poika... älä häiritse! (nauraa -hoilottaa). Minä myös olen tänään hyvä... lempo ties mistä syystä!... - -_Parooni_. Sinä olet aina hyvä, kun vaan ryyppäät... Ja viisas myös... - -_Satin_. Humalassa ollessani... minä pidän kaikesta. Thja... Hän -rukoilee, kauniisti tehty! Ihminen voipi uskoa sekä olla uskomatta... -se on jokaisen oma asia! Ihminen on -- vapaa olento... Hän vastaa itse -kaikesta: uskosta, uskottomuudesta, rakkaudesta, ymmärryksestä. Kun -ihminen vastaa kaikesta itse, niin sentähden hän on vapaa!... Ihminen --- se on totuus! Mikä on oikeastaan ihminen?... Se et ole sinä, enkä -minä, eivätkä he... ei! Vaan ihminen olet sinä, minä, ukko, Napoleon, -Muhametti... kaikki yhdessä! (Piirustaa sormellaan ilmassa ihmisen -kuvan). Käsitätkö sinä? Se on jotain äärettömän laajaa! Siinä on kaiken -alku -- ja loppu... Kaikki on ihmisessä, ja kaikki on ihmistä varten! -Olemassa on ainoastaan -- ihminen, kaikki muu on hänen aivonsa ja -kättensä työtä! Ihminen! Se on -- suurenmoista! Se kajahtaa niin... -komealta! Ih-mi-nen! Ihmistä pitää kunnioittaa! Ei säälitellä... eikä -alentaa häntä surkuteltavaksi... vaan täytyy kunnioittaa! Juokaamme -ihmisen malja, Parooni! (nousee). Tuntea itsensä ihmiseksi -- se tuntuu -hyvältä! Minä olen -- vanki, murhaaja, veijari -- no niin! Kun kuljen -kadulla ihmiset katselevat minua kuten veijaria... karttavat, -väistyvät... ja mutisevat: -- roisto, raato! Tee työtä!... Pitäisikö -minun tehdä työtä? Mitä varten? Tullakseniko kylläiseksi? (nauraa -hohottaa). Minä olen aina halveksinut ihmisiä, jotka alati huolehtivat -kylläisyydestään. Nyt ei ole siitä kysymys, Parooni! Ihminen on -korkeampi! Ihminen on korkeampi -- kylläisyyttä! - -_Parooni_ (kallistellen päätään puoleen ja toiseen). Sinä teet -johtopäätöksiä... Se on hyvä... se luultavasti lämmittää sydäntä... -sitä minä en voi... en osaa tehdä! (katsoen ympärilleen, -- hiljaa ja -varovasti). Minä, veli hyvä, pelkään... toisinaan... ymmärrätkö? -Pelkään... että mitä tulee kaiken tämän jälkeen... - -_Satin_ (kävellen). Joutavia! Mitä ihmisellä on pelkäämistä? - -_Parooni_. Tiedätkö... hamasta siitä saakka, kun jotain itsestäni -muistan... on aivoissani aivan kuin sumua vaan. Minä en milloinkaan -mitään ole ymmärtänyt. Minusta näyttää... aivan kuin olisi ollut jotain -epämukavaa... ja ett'en koko elämässäni ole tehnyt muuta kuin, -muuttanut pukua... mutta minkä tähden? En ymmärrä! Koulua käydessäni -kannoin aatelis-opiston uniformua... Ja mitäs minä sitten koulussa -opin? En muista... menin naimisiin, -- olin puettu frakkiin, -- sitten -yönuttuun... vaimon sain huonon -- ja minkä tähden? sitä en ymmärrä... -Menetin kaiken omaisuuteni -- olin puettuna jonkinlaiseen harmaasen -takkiin ja ruskeisin housuihin... mutta miten rappiolle jouduin? sitä -en huomannut... Palvelin kruunua jossain virastossa... kannoin -virkanuttua ja kokardi-lakkia... tuhlasin valtion rahoja, minut -puettiin vangin mekkoon... senjälkeen puin tämän ylleni... Ja kaikki on -tapahtunut kuin unessa... Eikö se ole hullunkurista?... - -_Satin_. Ei juuri... Pikemmin se on -- tyhmää... - -_Parooni_. Niin... minäkin ajattelen, että se oli tyhmää... Mutta -enköhän minäkin sentään -- ole jotain tarkoitusta varten syntynyt?... - -_Satin_ (nauraen). Varmaankin... Ihminenhän syntyy parempaa varten! -(heilauttaen päätään). Eikö se ole mainiota! - -_Parooni_. Minnekkä se... Nastjka! Mihin se juoksi? Menen katsomaan, -missä se on. Onhan hän kuitenkin... - - (Menee. Paussi). - -_Näyttelijä_. Tattari! (Paussi). Ruhtinas! - - (Tattari kääntää päätään, katsahtaa taakseen). - -_Näyttelijä_. Rukoile minunkin edestäni... - -_Tattari_. Mitä? - -_Näyttelijä_ (hiljemmin). Rukoile minunkin puolestani!... - -_Tattari_ (vaieten). Rukoile itse... - -_Näyttelijä_ (Laskeutuu kiireesti uunilta alas, menee pöydän luokse, -kaataa lasiin viinaa vapisevin käsin ja juopi sen). Nyt hän läksi! - - (Lähtee melkein juoksujalassa porstuaan). - -_Satin_. Hei, sinä, sikambr! Minne nyt? - - (Viheltää. Sisään tulevat -- Medvedjev, naisen pumpulilla - topattu takki yllä ja Bubnov; molemmat vähän humalassa. - Toisessa kädessä on Bubnovilla rinkeliripukka, toisessa - muutamia kuivattuja kaloja, kainalossa -- viinapullo ja - taskussa toinen). - -_Medvedjev_. Kameli -- se on aivan kuin aasi! Mutta ilman korvia... - -_Bubnov_. Ole vaiti! Itse sinä olet aivan kuin aasi. - -_Medvedjev_. Kamelilla ei ole korvia ollenkaan... se kuulee -sieramillaan... - -_Bubnov_ (Satinille). Ystäväni! Olen etsinyt sinua kaikista kapakoista -ja anniskeluista... Ota pullo, käteni ovat kiinni! - -_Satin_. Pane rinkelit pöydälle, niin on toinen kätesi vapaa... - -_Bubnov_. Se on totta! (Medvedjeville). Kuulitkos... Putka-pekko! -Huomasitko? Eikö hän ole itse viisaus! - -_Medvedjev_. Kaikki veijarit ovat viisaita... minä tiedän sen! Ilman -viisautta heidän olisi mahdotonta elää. Hyvät ihmiset ovat aina tyhmiä; -huonojen täytyy välttämättömästi olla viisaita. Mutta mitä kameliin -tulee, niin sitä sinä et oikein... se on oikeastaan ajo-juhta... sarvia -sillä ei ole ollenkaan... eikä hampaita... - -_Bubnov_. Missä kaikki kansa on? Miksi ei täällä ole yhtään ihmistä? -Hei, alas sieltä kaikki... nyt minä kestitsen! Ken on siellä nurkassa? - -_Satin_. Pian sinä sen yksinkin ryyppäät. - -_Bubnov_. Pianhan minä! Tällä kerralla olen koonnut kapitaalia -- -oikein pienen pääoman... Zob! Missä on Zob? - -_Kleschj_ (astuen lähemmäs pöytää). Ei häntä ole täällä... - -_Bubnov_. U-u-rrr! Pihakoira! Brrju, brlju, brlju! Kalkkunakukko! älä -hauku, älä toru! Juo, pidä lystiä, äläkä ilmankin jo pitkää nenää -- -venytä pitemmäksi enää... Minä kestitsen teitä kaikkia. Minä, velihyvä, -mielelläni tarjoan! Jos olisin rikas... niin minä... rakentaisin vapaan -anniskelun! Jumaliste niin tekisin! Musiikin ja lauluköörin kanssa se -pitäisi olla... Tule, juo, syö, kuuntele laulua... haihduta huolesi! -Hei, sinä ihmisrukka... hei, käy tänne -- minun maksuttomaan -ravintolaani! Satin! sinut... minä... kuule, ota puolet koko -omaisuudestani! Kaikesta! Näin vain! - -_Satin_. Parasta, että annat paikalla kaikki... - -_Bubnov_. Koko kapitaalinko? Paikalla? Ota! Tuossa on rupla... tuoss' -on vielä... kahenraha... kymmen... viisi- ja kaksikopekkaiset... siinä -kaikki! - -_Satin_. Hyvä! Minulla ne säilyvät paremmin. Näillä minä pelaan ja -voitan... - -_Medvedjev_. Minä olen todistaja... rahat, ovat annetut -säilytettäviksi... kuinka paljon niitä oli? - -_Bubnov_. Sinä? Sinä -- kameli... Meille ei tarvita todistajia... - -_Aljoschka_ (avojaloin). Veljet! Minun jalkani ovat kastuneet! - -_Bubnov_. Tule, kastele kurkkusikin... siinä kaikki! Kuule rakkaani... -sinä laulat, sinä soitat... se on varsin hyvä! Mutta että sinä ryyppäät --- se on turhaa! Se, veli hyvä on vahingollista... ryyppääminen on -vahingollista!... - -_Aljoschka_. Sen huomaa sinusta! Sinä olet ihmisen näköinen ainoastaan -silloin -- kun olet humalassa... Kleschj! Onko hanuri valmis? - - (Laulaa tanssien). - - Ellei minun kärsäni - Oisi kaunis ollut, - Niin ei mua kummini - Ois lainkaan rakastellut! - -Veljet, minä palellun! Ky-y-y-ylmä on! - -_Medvedjev_. Hm... mutta jos kysyttäisiin: kuka on se sellainen kummi? - -_Bubnov_. Pidä suus kiinni! Sinä, veliseni olet nyt -- tju tjuu! Et ole -enää Putka-pekko... se on lopussa! Et ole Putka-pekko, etkä eno... - -_Aljoschka_. Ei muuta kuin -- tädin mies! - -_Bubnov_. Yksi sisaresi tyttäristä on vankilassa, toinen -kuolemaisillaan... - -_Medvedjev_ (ylpeästi). Valehtelet! Hän ei ole kuolemaisillaan, vaan on -tietymättömiin kadonnut! - - (Satin nauraa hohottaa). - -_Bubnov_. Saman tekevää, veliseni! Mies, ilman veljen tai sisaren -lapsia -- ei ole mikään eno!. - -_Aljoschka_. Teidän ylhäisyytenne! Virasta vapautetun pukin rumpali! - - Kummilla on rahoja, - Minulla ei mitään! - Olen sentään iloinen - Ja sentään minä olen aina hyvä poika! - -Kylmä on! - - (Zob tulee sisään; -- sen jälkeen vielä näytelmän loppuun - asti, silloin tällöin tulee sisään kaikenmoisia miehiä ja - naisia. Riisuutuvat, heittäytyvät makuulavalle ja murisevat - tyytymättöminä). - -_Krivoi-Zob_. Kuule Bubnov! Miksi sinä juoksit karkuun? - -_Kvaschnja_. Käy tänne! Istu... veli hyvä! Ja lauletaan minun -lempilauluni... mitä? - -_Tattari_. Yöllä nukkua pitää! Päivällä laulaa pitää! - -_Satin_. Ei haittaa, ruhtinas! Tule sinä myös tänne! - -_Tattari_. Kuinka -- ei haittaa? Rähinä nousee... aina kun lauletaan, -tulee rähinä... - -_Bubnov_ (menee hänen luokseen). No, ruhtinas! Kuinka on käden laita? -Joko sinulta sahattiin käsi? - -_Tattari_. Mitä varten? Odotetaan... kenties ei tarvis sahata... Ei -käsi ole rautaa, ei sitä kauan sahata... - -_Krivoi-Zob_. Nyt sinun asiasi ruhtinas, on tykkynään "gemàn"! [huono]. -Kädetönnä sinä et kelpaa minnekkään! Meikäläisen arvo on käsissä ja -selässä... Jos ei ole käsiä -- on sama kun ei olisi ihmistäkään! Sinun -asiasi on nyt kuin tupakka!... Tule ottamaan ryyppy... siinä kaikki! - -_Kvaschnja_ (tulee). Aa, minun rakkaat kortteeri vieraani! Siellä -ulkona, siellä ulkona! Kylmää, kuraista... Onko minun poliisini täällä? -Aappo! - -_Medvedjev_. Minä! - -_Kvaschnja_. Taaskin sinulla on minun takkini? Ja näytät niinkuin -olisit vähän... Missä olet ryypännyt? - -_Medvedjev_. Sattumalta... kun on niin kylmä... Bubnov viettää tänään -nimipäiviään... ja ulkona on niin märkää!... - -_Kvaschnja_. Varo itseäsi... "märkää, ulkona!" Älä ollenkaan -reistaile... vaan meneppäs nukkumaan... - -_Medvedjev_ (menee kyökkiin). Kyllä minä nukkumaan voin mennä... minä -tahdon mennä nukkumaan... jo on aikakin! - -_Satin_. Miksi sinä nyt olet hänelle noin ankara? - -_Kvaschnja_. Ei sovi muuten, ystäväni. Senkaltaista miestä täytyy -kurissa pitää. Otin elämänkumppalikseni: kun luulin hänestä olevan -hyötyä ja apua... ajattelin: minä olen vaimoihminen ja te kaikki -semmoisia hurjapäisiä -- ja hän kun on entinen sotilas... niin... Mutta -hän alkaakin juopotella! Sitä minä en kärsi! - -_Satin_. Huonon apulaisen sinä valitsit... - -_Kvaschnja_. Ei ollut parempaa... Sinä et olisi suostunut kanssani -elämään... tai jos sen olisit tehnyt -- niin yhdessä viikossa olisit -menettänyt korttipelissä minutkin, kaikkine kampsuineni! - -_Satin_ (nauraa hohottaa). Oikein, emäntä! Niin minä olisin -tehnytkin... - -_Kvaschnja_. Sepä -- se! Aljoschka! - -_Aljoschka_. Tämä tässä -- se olen minä itse! - -_Kvaschnja_. Mitä sinä olet minusta lörpötellyt? - -_Aljoschka_. Minäkö? Kaikenmoista! Oikein omantunnon mukaan. Olen -sanonut, että siinäpä on oikein ihmeellinen ämmä! Lihaa, rasvaa sekä -luuta, on ainakin kymmenen puutaa; vaan aivoja -- ei luotiakaan! - -_Kvaschnja_. Sen sinä valehtelet! Aivoja minulla on hyvinkin paljon... -Vaan sinä olet puhunut, että minä muka pitelen pahoin poliisiani? - -_Aljoschka_. No, minä luulin, että sinä silloin pahoin pitelit, kun -häntä tukasta perässäs vetelit... - -_Kvaschnja_ (nauraen). Hölmö! Etkö ymmärrä... Oman tuvan rikkoja ei -pidä minnekkään kulettaa... Hänpä on siitä loukkaantunut... Ja -sentähden on alkanut juodakkin... - -_Aljoschka_. Siis se on totta, kun sanotaan, että kanakin juopi!... - - (Satin ja Kleschj nauravat). - -_Kvaschnja_. Uh, irvihammas! Ja mikähän sinäkin Aljoschka, olet oikein -miehiäsi? - -_Aljoschka_. Mies, ihan ensimmäistä sorttia! Tekee vaikka mitä! Mihin -mieli halaa, sinne sydän palaa! - -_Bubnov_ (Tattarin makuulavan lähellä). Lähe pois! Yks' kaikki -- -nukkua emme anna! Aijomme laulaa koko yön!... Zob! - -_Krivoi-Zob_. Laulamaanko? Heti -- paikalla... - -_Aljoschka_. Ja minä -- säestän! - -_Satin_. Me kuuntelemme! - -_Tattari_ (hymyillen). No, "schaittán" Bubna... tuo viinaa! Juomaan -käymme, laulamaan käymme, surma tulee -- kuolemaan käymme! - -_Bubnov_. Kaada hänelle, Satin! Zob, käy istumaan! Oh, veljet! Paljonko -sitä ihmiselle pitää? Minä ryyppäsin pikkusen -- ja nyt olen iloinen! -Zob!... Alappas laulaa... sitä parasta! Minä laulan... ja minä -maksan!... - -_Krivoi-Zob_ (alkaa laulaa). - - Päivä nousee, päivä laskee... - -_Bubnov_ (alkaa laulaa mukana). - - Vankila on pimeä-ä! - - (Ovi aukenee äkkiä). - -_Parooni_ (seisoo kynnyksellä huutaen). Hei... Kuulkaa! Tulkaa... -tulkaa tänne! Siellä ulkona... Näyttelijä... on hirttänyt itsensä! - - (Äänettömyys. Kaikki katsovat Parooniin). - -_Nastja_ (Ilmestyy Paroonin takaa ja astuu verkalleen pöytää kohti, -silmät hyvin selällään). - -_Satin_ (puoliääneen). Ah!... keskeytti laulun... hassu! - - Esirippu - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pohjalla, by Maksim Gorky - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJALLA *** - -***** This file should be named 53703-8.txt or 53703-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/7/0/53703/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53703-8.zip b/old/53703-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 87ac5af..0000000 --- a/old/53703-8.zip +++ /dev/null |